F O O F IG H T E R S Z Z KUN KOKO SUOMI LANKESI DON HUONOIHIN KUN KOKO SUOMI LANKESI DON HUONOIHIN NÄIN TEHTIIN HYVÄÄ YÖTÄ JA HUOMENTA NÄIN TEHTIIN HYVÄÄ YÖTÄ JA HUOMENTA JONNA TERVOMAA VAHVEMPI ÄÄNI KUIN KOSKAAN GRAVE PLEASURES PIMEÄN PUOLEN POPMUSIIKKIA ALICE COOPER VANHAN JENGIN PALUU PEKKO KÄPPI KISS-IMITOINNISTA JOUHIKON UUDISTAJAKSI kansi_8_2017_d.indd 1 7.9.2017 15.30 _1SD_ulkokannet_8_2017.indd 1 7.9.2017 15.32. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 8 FIN COFKadavarEnslaved 09-17_BACKCOVER.indd 1 04.09.17 12:15 takakansi 8_17.indd 84 7.9.2017 8.57 8/ 20 17 9,50 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 8 / 2 1 7 ”ON SURULLISTA, ETTÄ IHMISET ON SAATU PELKÄÄMÄÄN” FOO FIGHTERS FOO FIGHTERS The War On Drugs, The Killers, M, Chelsea Wolfe, Samae Koskinen..
dvd & blu-ray The Red Turtle dvd & blu-ray House of Cards kausi 5. Narcos kausi 2. 2 X CD BLU-RAY 2 X DVD BLU-RAY + CD DELUXE EDITION BOXSET 4 X LP BOXSET MUKANA SINGLET RUN JA THE SKY IS A NEIGHBORHOOD LATAA, STRIIMAA TAI OSTA OMAKSI NYT sony tulostus 8.indd 2 7.9.2017 7.41 _2SD_sisa?kannet_8_2017.indd 1 7.9.2017 15.34. dvd, & blu-ray The Wizard of Lies dvd & blu-ray Free Fire dvd & blu-ray Get Out dvd, blu-ray & 4K UHD IS ***** “Alkuvuoden parhaita elokuvia” HS **** Uusimaa **** Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh. 09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 7.9.2017 8.13 WWW.SONYMUSIC.FI JULKAISTAAN 29.9
WWW.SONYMUSIC.FI JULKAISTAAN 29.9. 2 X CD BLU-RAY 2 X DVD BLU-RAY + CD DELUXE EDITION BOXSET 4 X LP BOXSET MUKANA SINGLET RUN JA THE SKY IS A NEIGHBORHOOD LATAA, STRIIMAA TAI OSTA OMAKSI NYT sony tulostus 8.indd 3 7.9.2017 7.41
MUSIC THEORIES RECORDINGS Von Hertzen tulostus.indd 4 7.9.2017 13.22
Soundi 8/2017 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Tarkkailuluokka: Plastic Tones 14 Elämäni soundit: Jussi Jaakonaho 16 Apparatus 18 E-liike 20 Soundi-haastattelu: Pekko Käppi 26 Foo Fighters 34 Jonna Tervomaa 38 Suomalaisen rockin klassikot: Hyvää yötä ja huomenta 44 Grave Pleasures 48 Eero Hyyppä 50 Alice Cooper 54 Prophets Of Rage 60 Levyarviot 76 Bazook: Satyricon S-Tool Kauan 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Sa m o n R aj ab n ik K u v a: M ar iu s V ik en K u v a: Tr av is Sh in n K u v a: A n to n C o en e K u v a: Jo u ko Le h to la K u v a: R o b Fe n n 76 Satyricon ”Mikä tahansa levy saattaa jäädä yhtyeen viimeiseksi.” 6 SOUNDI 50 Alice Cooper ”Meidän katseemme oli aina listojen kärkisijoilla.” 38 Don Huonot ”Pääsimme ensi kertaa kokemaan kollektiivisen hurmoksen.” 44 Grave Pleasures ”Musiikin valtakausi kaupallisena taidemuotona on ohi.” 54 Prophets Of Rage ”Epäoikeudenmukaisuutta oli ennen Trumpia ja tulee olemaan Trumpin jälkeenkin.” sisältö_2017_8_a.indd 6 8.9.2017 10.35
Fullsteam Disco E tulostus.indd 7 6.9.2017 14.49
Muista tämän lehden tähdistä asiassa ansioituu Jonna Tervomaa, jonka Ääni-levyn tekstit paitsi kuulostavat sanomisen pakosta ja henkilökohtaisista kokemuksista syntyneiltä myös kommentoivat aikamme ilmiöitä laajemmin. T ämän lehden Prophets Of Rage -haastattelu sai jälleen kerran ihmettelemään sitä, että miksi Suomessa on niin harvinaista kuulla kantaaottavaa musiikkia – etenkään marginaalisemman punkin ja rapin ulkopuolella. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Gene Clark: No Other pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_8_a.indd 8 8.9.2017 10.27. Lauluja tärkeistä asioista 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti SOUNDI 8/2017 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: LCD Soundsystem: American Dream Alvvays: Antisocialites The War On Drugs: Deeper Under standing Dream Syndicate: How Did I Find Myself Here. Phil kertoo tuskan vuodestaan intiimin konkreettisten arkihavaintojen kautta, etsien merkitystä kaikesta: ”A week after you died a package with your name on it came/And inside was a gift for our daughter you had ordered in secret”. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Tietenkin kukin laulaa mistä haluaa, mutta yksi vieno, popmusiikin epäilemättä aivan liian vakavasti ottavan tosikon toive minulla on: vaikka ette laulaisikaan yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, niin laulakaa kuitenkin jostain itsellenne tärkeästä. Totta puhuen tämä kaikki oli aasinsiltaa, sillä halusin päästä nostamaan esiin Soundissa rikollisesti täysin ohitettua levyä, joka on puhutellut enemmän kuin mikään tänä vuonna. Mount Eerie -nimellä musiikkia tekevän Phil Elverumin maaliskuussa julkaistu A Crow Looked At Me on teema-albumi Philin vaimosta, taiteilija Geneviève Castréesta, joka menehtyi syöpään vain vuosi pariskunnan ainoan lapsen syntymän jälkeen. Se on myös musiikillisesti vaikuttava, mietteliään melodinen ja paljaaksi riisuttu levy, jossa on kaikesta huolimatta syvää kauneutta. Niljakkaasta hallituksestamme löytyisi takuulla kritisoitavaa vähän paremminkin tienaaville artisteille, puhumattakaan nykyisin erikoisen paljon kaikupohjaa saavista yhtäläisen ihmisarvon vastaisista puheista. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. Kuunnelkaa se, vaikka laulu kerrallaan. Se ei ole helppo eikä kevyt kokemus, mutta se tuntuu aivan varmasti jossain muuallakin kuin lantiossa. Ja mikä levy se onkaan! Musertavan surullinen, totta kai. Sanomisen puutteesta se ei voi johtua, puhutaanhan nyt taiteilijoista. Johtuuko hiljaisuus itsetunnon vai rohkeuden puutteesta. Kertoi se sitten vittumaisesta exästä tai sydämen sulattaneesta koiranpennusta. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
päivänä 67 vuoden iässä kuollut Walter Becker oli hiljaisempi ja syrjäänvetäytyvämpi kuin Walter Becker (20.2.1950–3.9.2017) Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Arttu Tolonen Kuuntele Bad Sneakers -levyltä Katy Lied (1975). Hall & Oatesissa se on Daryll Hall, Steely Danissä laulaja Donald Fagen. Ajan (1977) päätösraidalla Josiella Becker soittaa pelottoman yksinkertaisen soolon, joka olisi bluesimmassa kontekstissa ollut tuskallisen kliseinen, mutta tässä se hipoo täydellisyyttä. Beckerin soolot olivat jännitteisiä. Toivottavasti tähän tulee nyt muutos. Yhteistä kahdelle duolle oli myös se, että molemmissa toinen jäsen viihtyy paremmin parrasvaloissa. pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_8_a.indd 9 7.9.2017 15.36. Ne eivät olleet virtuoottisen soittajan taidonnäytteitä vaan sofistikoituneen, kokonaisuuden tarpeet ymmärtävän muusikon ja säveltäjän tapa viedä biisi uuteen paikkaan ja uudelle tasolle. Steely Danin kohdalla mainitaan aina kovat kitaristit ja klassiset soolot: Larry Carlton, Jeff ”Skunk” Baxter, Elliott Randall lienevät yleisimmät. FM-elokuvan soundtrackilta (1978) löytyvän FM (No Static At All) -kappaleen outrossa Becker tyylittelee myös komeasti. Basistina hän soitti aikansa kovimpien rumpalien, kuten Jim Gordonin, Jeff Porcaron ja Bernard ”Pretty” Purdien, kanssa. Lahjakas biisintekijä ja hänen statistikaverinsa, kuten Whamissä, kaksi selkeästi lahjakasta taiteilijaa, joilla on hyvin selvät omat tontit, kuten Pet Shop Boysissa, tai kahden tasavertaisen tekijän liitto, jossa on vaikea sanoa missä yksi loppuu ja toinen alkaa, kuten Hall & Oates. Hauskinta on, että Steely Danin levyillä kuulee myös hänen nopean kehityksensä soolokitaristina. Syyskuun 3. Kiitos musiikista ja lepää rauhassa. SOUNDI 9 > Suorat sanat D uon jäsenten keskinäinen suhde voi olla moninainen. Katy Liedin ja vain vuotta aiemmin ilmestyneen Pretzel Logicin välillä on huomattava ero varsinkin kitaristin näkemyksen saralla. Pureva fuzz-kitara tuo bändin jazz-funkiin kirpeää terää. aisapa rinsa, mutta muusikkona murhaavan kova. Steely Dan oli viimeistä sorttia. Yksi kova jää yleensä nimeämättä ja se on Walter Becker
Ensi vuonna teen vielä muutaman biisin studiosessiot, mutta sitten se on lopullisesti siinä. lokakuuta. – DIY-meininkiä on ollut koko projektin matkalla havaittavissa, sillä äänitys ja miksaus on hoidettu omassa piirissä. – Opium Warlords -projekti on toki edennyt jo neljänteen albumiin, mutta kun valmista materiaalia on sävellettynä vielä yli kymmenen pitkäsoittoa, on nyt alettava toimia tai kohta huomaan olevani 50-vuotias, ja hommat ovat yhä tekemättä. Sitten nostalgiakiertueet ja I Worship Chaos -pitkäsoiton rundit ovat ohi, ja yhtye ryhtyy työstämään odotettua studioalbumia. – Tarkoituksena on mennä studioon ensi keväänä. Vähän joka kylästä ja niemennokasta tuntui löytyvän likaisiin lenkkareihin, mustiin pillifarkkuihin ja bändimerkeillä vuorattuihin prätkärotseihin pukeutuneita spiidiporukoita. Orkesteri aktivoituu myös keikkarintamalla. Spiritus Mortis ja Sami Hynninen lähtevät eri teille – älä missaa viimeistä keikkaa Vuonna 1987 perustettu doom metal -klassikkoyhtye Spiritus Mortis esiintyy Blowup-sisäfestivaalilla Helsingin Korjaamolla lauantaina 14. – Homma on niin sanotusti TBA, mutta mielenkiinnolla otamme ilmoittautumisia vastaan heavyheeboilta ja -heebottarilta, sanoo kitaristi Jussi Maijala ja jatkaa: – Olen jo tehnyt jokusen riffin seuraavalle albumille. 2h ennen konsertin alkua, Puhelinpalvelu 0600 94500 (1,98 €/min+pvm, ma–pe klo 10-14) Lippu.fi ma-la 9-21, su 10-18, p. Real Delusions – Finnish Speed & Thrash Metal Explosion 1987– 1991 -tupla, joka on saanut nimensä Stonen debyyttisinglestä. Single muuten ilmestyy seiskatuumaisena ja monona. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho 10 SOUNDI Vanhan liiton speed metalia yksiin kansiin Suomessakin koettiin aikamoinen speed metal -invaasio 80-luvun lopulla. Edellisenä ehtoonakin koetaan painavat kinkerit, sillä Korjaamon lauteille nousevat tuolloin Ufomammut, Church Of Misery, Usnea, Warning ja Phurpa. – Olen jo pari vuosikymmentä halunnut saada nämä epäkonventionaalisemmat sävellykseni tallennettua, mutta aina ovat muut hienot hommat – Reverend Bizarre, Azrael Rising, Spiritus Mortis, Tähtiportti, tai vaikka Lord Vicar – tulleet tielle, kertoo Hynninen. 0600 900 900 (1,98 €/min.+pvm) LIPUNMYYNTI: Tre-talo_SD_2017_8_d.indd 1 7.9.2017 10.39 uutiset_2017_8_a.indd 10 7.9.2017 15.37. – Soitetaan kotimaassa, ja joulukuussa on luvassa myös Euroopan-kiertue, Corpse päättää. Illan aikana estradille nousevat myös Saint Vitus, Noothgrush, Domkraft ja PH. K uv a : J ar k k o P ie t ar in en AIRDASH PRESTIGE K u v at : So u n d in ar k is to K u v a: Ja rk ko P ie ta ri n en ROKKIKUKOT RÄYHÄÄVÄT TAMPERE-TALOSSA tampere-talo.fi/tapahtumat Tampere-talon lipunmyynti ma-pe klo 9-18 sekä aina väh. Spiritus Mortisin konsertti ei ole ihan mikä tahansa veto, vaan solisti Sami Hynnisen viimeinen rutistus alavutelaislegendan riveissä. – The Horse And Other Weird Tales -levy koostuu valtaosaltaan varsin lyhyistä biiseistä, ja mukana on myös meidän ensimmäinen instrumentaali, kertoo kitaristi Thomas Corpse. Levyä edeltävällä Minotauresinglellä on mielenkiintoinen covervalinta. Se ilmestyy varmaankin heti vuonna 2023. Itseoikeutetusti kokoelman nimibiisillä starttaavan paketin sisuk sissa mekkaloivat myös Airdash, Defier, Statue, Santa Lucia, Faff-Bey, Protected Illusion, Dethrone, Prestige, N.N.S. – Pistettiin sinne Hurriganesin Moon Is Rising. Entä onko yhtyeellä uusi solisti jo katsottuna. Ilman tätä omaa materiaalia en Spiritus Mortisista lähtisi. Jess And The Ancient Ones palaa julkaisuja esiintymiskartalle Psykedeelinen kuopiolaisbändi Jess And The Ancient Ones julkaisee yhdeksästä kappaleesta koostuvan uutuusalbumin ensimmäisenä joulukuuta. Uusi levy tulee sitten alkusyksystä, mikäli suunnitelmat pitävät kutinsa, kosketinsoittaja Janne Wirman sanoo. Children Of Bodomin aikataulut selvillä Children Of Bodom muistelee parinkymmenen vuoden takaisia varhaisaikojaan vielä yhden kiertueen verran, kun 20 Years Down & Dirty -rundi seikkailee PohjoisAmerikassa lokakuun lopulta joulukuun alkuun. Kuka tahansa The God Behind The Godja The Year Is One -albumit kokenut tietää, että Hynninen on tehnyt loistavaa jälkeä Spiritus Mortisin kanssa. ja moni muu. Myös kansitaiteen olen tehnyt itse. Se ilmestyy marraskuun alussa, ja niputtaa yhteen monet 80-luvun loppupuolen suomalaisryhmistä
– Tosiaan, olen jo kirjoittanut ja kirjoitan lauluja seuraavaa Luotetut miehet -levyä varten, mutta varsinaista aikataulua ei ole vielä olemassa. 0600 900 900 (1,98 €/min.+pvm) LIPUNMYYNTI: Tre-talo_SD_2017_8_d.indd 1 7.9.2017 10.39 uutiset_2017_8_a.indd 11 7.9.2017 15.37. lokakuuta, ja siellä on luvassa massiivinen kahden tunnin juhlakeikka vierailijoineen. Tarkempi julkaisuajankohta on velä auki. Entä musiikki. Eli sellaisina kuin ne ovat syntyneetkin, Alanko taustoittaa. Molemmissa on mukana myös bonuksia, ja Nights Are So Longin ekstroista löytyy mielenkiintoinen kappale: Stiv Batorsin kanssa tehty ennen julkaisematon versio She’s No Angel -kappaleesta. Michael Monroella juhlakeikka, luvassa myös uusintajulkaisuja YUP-historiikki Helppoa muisteltavaa ja Miten lauluni syntyvät -opus ovat tarjonneet mukavasti luettavaa Jarkko Martikaisen ystäville. Tulevan syksyn aikana Monroe yhtyeineen esiintyy Suomessa vain kerran, mutta sitäkin tyylikkäämmin, sillä bändi nousee Helsingin Kulttuuritalon lavalle 20. Kuten olemme kertoneet, Michael Monroe juhlii kuluvan vuoden aikana 30-vuotista soolouraansa, ja kesäkuussa ehtikin jo ilmestyä tuplamittainen The Best -kokoelma. Lisää on luvassa 28. Helsingissä viime keväänä taltioitu Yksin Vanhalla -livealbumi on singonnut Alangon nyt uudelle soolo kiertueelle, ja mies esiintyy loka kuun loppuun mennessä 16 paikkakunnalla Suomessa. Jarkko Martikainen kirjoittaa jo uutta materiaalia Ismo Alangon soolokiertue jatkuu Ismo Alanko heitti viime keväänä liudan soolokeikkoja Yksin-otsikon alaisuudessa, ja esiintyi pitkästä aikaa – tai ensimmäistä kertaa koskaan – Isokyrön, Toholammin, Muhoksen, Kempeleen, Savitaipaleen ja Inarin kaltaisissa pienemmissä taajamissa. Sanon ”puolitieteellinen” siksi, että sen on kirjoittanut FT Juho Norrena, mutta sen sisältö on kyllin kansanomaista kenen hyvänsä aikuisen vastaanotettavaksi. Muistettakoon myös, että eräs YUP-kaanonin helmistä, Homo Sapiens (1994), ilmestyy vinyyli muodossa kuluvan syksyn aikana. K u v a: To p ia s H ir v o n en K u v a: To m i P al sa ROKKIKUKOT RÄYHÄÄVÄT TAMPERE-TALOSSA tampere-talo.fi/tapahtumat Tampere-talon lipunmyynti ma-pe klo 9-18 sekä aina väh. – Minua haastateltiin Arvojen varjot -nimiseen puolitieteellinen teokseen, jossa puhutaan – juuri niin – arvoista. Päädyin tekemään kirjaan lopulta myös kuvituksen, kertoo Martikainen. Milloin Ruosterastaatalbumi saa seuraa. – Halusin yksinkertaisesti esittää laulujani yksin ja riisuttuina. Marraskuussa on puolestaan luvassa uusintajulkaisuja soolouran varrelta, sillä vuonna 1987 ilmestynyt Nights Are So Long ja yhdeksän vuotta myöhemmin markkinoille saapunut Peace Of Mind julkaistaan uudelleen vinyyliformaatissa. syyskuuta. 2h ennen konsertin alkua, Puhelinpalvelu 0600 94500 (1,98 €/min+pvm, ma–pe klo 10-14) Lippu.fi ma-la 9-21, su 10-18, p. Syksyn mittaan teen soolokeikkoja, ja luvassa on myös kolme Gösta In Memoriam -konserttia marraskuussa
Plastic Tonesin alkusysäys tapahtui Turussa viitisen vuotta sitten. – Tähän mennessä konsepti on ollut melko selkeä, vaikka biisit saattavatkin olla tunnelmaltaan keskenään erilaisia. – Eräs mieleenpainuva hetki oli Belgian Popperingen väljä, mutta erityisen sympaattinen ja hämmentävä yleisö, johon sisältyi sokerihumalassa juoksentelevia ja maassa kiemurtelevia lämppäribändin keulahahmon oppilaita. Lopputuloksen kannalta se on pelkästään hyvä asia. Plastic Tonesin vaikutteet ovat kotoisin pophistorian hämäriltä laidoilta. Wash Me With Loven tuottaja Lauri Eloranta kyllä sanoi suoraan eräästä kappaleesta, että ”reggae-kohta vittuun”, että kai sinne sekaan on jotain epäolennaistakin joskus unohtunut. Yhtyeen kaksi ensimmäistä seiskatuumaista ovat ilmestyneet kuluvana vuonna ja nyt tulee myös edellä mainittu mini-lp. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/plastictones si tuoreen Wash Me With Love -mini-lp:n avausraita Don’t Forget tuo mieleen myös rytmisesti leikittelevän 2000-luvun indie popin. Erinäisen säädön takia levyjen julkaisu venyi nelisen kuukautta, eli kolmanteen sovittuun levyjulkkarikeikkaan. – Nuo sinkkujen biisit olivat jo melko valmiita, kun niitä Turussa veivattiin. Bändin perustamisen idea kumpusi osittain siitä, ettei Suomen rockhistorian sivuilta löydy hirveän montaa alan yhtyettä, kertoo rumpali Gid. Sille päälle sattuessa sävellystyö on kuitenkin melko vaivatonta ja se tapahtuu koko bändin voimin. – Ideana oli seurata 70ja 80-luvun power pop -yhtyeiden, kuten The Beatin ja Incredible Kidda Bandin, viitoittamaa tietä. Treeneissä voidaan testailla melkeinpä mitä vain hyvän maun ja bändin yhteissoiton rajoissa. ”Voidaan testailla melkeinpä mitä vain hyvän maun ja bändin yhteissoiton rajoissa.” tarkkis_Plastic Tones.indd 12 7.9.2017 15.37. Positiiviset kokemukset ovat silti jääneet reissusta päällimmäisiksi. Samana viikonloppuna, kun kuriiri roudasi puolikkaan eurolavallisen pienen iäisyyden odotettuja sinkkuja etuovelle, ryhdyttiin Lauri Elorannan kanssa yhteistyöhön tämän mini-lp:n tiimoilta. Satunnainen treenisrämpyttely kuitenkin lakastui pian omaan mahdot tomuuteensa. Sittemmin helsinkiläistyneen Plastic Tonesin musiikki on aika jännä keitos. Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Belgiaan ja Puolaan yltänyt kiertue järjestettiin tee-se-itse-meiningillä molempien bändien osallistuessa tasapuolisesti järjestelykuvioihin, ja sen myötä keikkapaikat ja yleisöt olivat monenmoisia. Bändi itse käyttää mielellään power pop -termiä, joka toki oikeaan osuukin, mutta esimerkiksovitti ne valmiiksi ja vuoden 2016 maaliskuussa könyttiin Kari Degermanin kotoisaan studioon Helsingin Kallioon. Julkaisuruuhkassa on kyse pikemminkin sattumasta kuin kiivaasta luovuuden vimmasta. Run12 SOUNDI din konkreettisin lopputulema oli kiertuevanin lahoaminen kesken matkan ja siitä aiheutunut taloudellinen takapakki. Yleisesti ottaen meillä on aika verkkainen biisien luontitahti. Plastic Tones on ehtinyt käväistä myös Euroopassa soittamassa. Myös Leipzigin keikka oli hieno kokemus, kun jo ensimmäisen bändin aikana satoja päitä vetävä tupa oli täynnä. Uuden inspiration synnyttyä kitaristi Art laittoi nettifoorumille soittajahakuilmoituksen, joka tuotti myös tulosta. 80-luvun alun punk-soundi tuntuu myös olevan läsnä. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. – Sinkkujen kaivertuessa oli aikaa pyöritellä levylle tulevia biisejä. Kerrankin on löytynyt yhtye, joka on elitistinen tervehenkisesti. A-PUOLI Plastic Tones Uusi sivu historiankirjaan R yhmä näyttää promokuvissaan viileältä hipsteriporukalta ja tässä tapauksessa ensimmäinen mielikuva osuu oikeaan. – Joo, meillä oli erittäin tapahtumarikas kiertue Hard Actionin kanssa. Välillä erikoisemmatkin ratkaisut jäävät biiseihin, jos ne kuulostavat hyvältä ja tuntuvat luontevilta. Helsingin kokoonpano Plastic Tonesin nykyporukka on löytynyt sitä perinteisintä tietä: nettifoorumille laitetun soittajahakuilmoituksen kautta
Casino Helsinki Bon Jovi tulostus.indd 13 6.9.2017 16.40
MUSIIKIN JA ELOKUVAN YHDISTELMÄ Bernard Herrmann Taxi Driver – Instrumentaalimusaa sanotaan usein elokuvalliseksi. Ei suorittamista, ei mailan puristamista. Scorsese sai suostuteltua hänet mukaan, ja hangoitellut säveltäjä menehtyi saatuaan scoren äänitettyä. Haen staattisempia musiikillisia hetkiä, purkautumattomia jännitteitä, jotka nyt latautuvat myös Cold Feetiin. Loputon inspiraation lähde. Levy kuin ystävä, joka kaipaa lohduttavaa jutustelua. Blonde vaikutti aluksi roiskaistummalta, luonnosmaiselta. Olen edelleen täysin kritiikitön sen äärellä. Lick My Decals on absoluuttinen voimannäyte. Kun aloin koota simppelimpään atmosfääriin tai mielentilaan perustuvaa matskua, raahasin Cold Feetiä puoliväkisin mukana. – Silloin aloin jo haaveilla tällaisesta proggiksesta. Neil Young Tonight’s The Night – Käänteentekevä artisti itselleni niin kitaristina kuin biisintekijänä. Kryptisten instrumentaalien vanhin kappale Cold Feet on yhdeksän vuoden takaa, jolloin Jussi koki vielä olevansa ”säveltäjä”. Youngin tuotannosta tämä on kiteyttävin ja läheisin. Channel Orange on mestariteos. Oikea elokuvamusiikki on oma taiteenlajinsa, jonka suurmestareita Herrmann oli. K u v a: Te ro A h o n en Elämäni soundit 8_17.indd 14 8.9.2017 12.36. Afrikasta sitten Kuubaan, latinalaiseen Amerikkaan ja Välimeren ympäristöön... Mielentilalevyt ovat monesti niitä kestävimpiä. PORTTINI AFRIKKAAN Ali Farka Touré Radio Mali – Neil Youngista countryyn, siitä countrybluesiin, sitten bluesin lähteille. Pääset Jarkan seuraan. – En pohdi, onko yhtä arvokasta suosia tiettyä jumitusta kuin loihtia sävelmiä Sibelius-kurttu otsalla. Juuri tällaista tehdään hirveän vähän. Tällaiset kitararaidat vaativat suurta muusikkoutta. Ei oikein kutsu luokseen. Tourén kautta aukesi hiljalleen Afrikan manner. Ilmaisun spontaanius ja inhimillisyys tekivät valtavan vaikutuksen soittooni, jossain vaiheessa hyvinkin kuuluvasti. Pähkähulluja miksausratkaisuja, magiaa, mystiikkaa. Siinä välimaastossa minulla on yllättävän laaja ja harva kenttä soitolle, joka ei oikein kelpaa rock-klubeille eikä jazz-festareille. – Jonnan poppibiisejä tehdessä haettiin ihan ehjää melodiaa ja perinteistä kaarta, Jussi tarkentaa. TUOTTAJA-JUSSIN SUOSIKKILEVY J.J. Isoveljen kanssa kuunneltiin raskaampaa musaa, Sabbathia, Purplea. Soololevylleen Ghost Riot muusikoiden muusikko on tislannut monipuolisesti soundeja, rytmejä, melodioita ja tunnetiloja kiintoisista genreaihioista ja vaikutteista. Suvereenissa visiossa muurahaisen ja pyramidin kokoiset asiat rinta rinnan. Cale Okie – Hämmentävän rohkeasti tuotettu levy. ALBUMILLINEN OMAA KIVAA Captain Beefheart And The Magic Band Lick My Decals Off, Baby – Hurahdin Beefheartiin kuulijaystävällisen Clear Spotin kautta. ALBUMI, JOKA NÄYTTÄÄ KAAPIN PAIKAN Jarkka Rissanen And Sons Of The Desert Tone Hut – Jarkan soitto on yhtä luontevaa ja soljuvaa kuin hengittäminen. OLLUT YSTÄVÄ LÄPI VUOSIEN Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Jussi Jaakonaho J ussi Jaakonaho on Jonna Tervomaan, Tuure Kilpeläisen, Markus Nordenstrengin ja Janne Haaviston luottokitaristin tehtävien ohessa toiminut etevänä tuottajana, miksaajana, äänittäjänä ja lauluntekijänäkin. Vaikea kuvitella Taksikuskia ilman tätä mieletöntä musiikkia. Tästä livestä hehkui selittämätön voima, puhdasta energiaa rock’n’rollin ytimestä. Yksi merkittävimmistä musiikkimatkoistani vaikutti valtavasti muusikkouteeni. Kitaralevynä ihan keskeisimpiä, iso rohkaisija ja inspiraation lähde. Saatan tykätä vaikka vain 30 sekunnin pätkästä aihion jossain kohdassa, joka on siemen siihen, että biisin ja moodin saa rakentumaan vastaavaksi kautta linjan. UUTTA JA IKUISTA Frank Ocean Blonde – Flow-keikka oli juuri niin merkittävä kuin on hehkutettu. Pitkään ostelin ja annoin tätä lahjaksi sopiville uhreille. Musiikki on primitiivistä, hauskaa, svengaavaa, haastavaa, raakaa, hermostunutta, rumaa, energisoivaa, rohkaisevaa. Näin isolla viuhkalla on helppo napsia näitä juttuja intuitiivisesti monilta juurilta; maailmanmusiikista elokuviin, bluesista rautalankaan. Instrumentaalimusa on minun tapani liikkua ja paljon siitä syntyy samalla, kun sitä ollaan jo tallentamassa. Kukaan ei ole konstruoinut musiikkia näin ennen eikä jälkeen. Vanha klisee: teen sitä, millaista itse kaipaan kuullakseni. ENSIMMÄINEN KOSKETUS ROCK’N’ROLLIN ALKUVOIMAAN Motörhead No Sleep ’til Hammersmith – Vietin lapsuuteni Haapajärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla. Olen aina pitänyt sellaisesta musiikista, jonka ei tarvitse olla valmista. – Kitaristien instrumentaalilevyt ovat yleensä jazzia tai jotain teknispainotteista suorittamista. Motörheadin kruununjalokivi. Juttelemista. Yhtä uraauurtavan radikaali kuin Kraftwerk tai Byrnen & Enon Bush Of Ghosts. Musiikin vääjäämätöntä virtaa
Olavi Uusivirta • Reeta Vestman & Roots of Love: Pale Saarinen, Tuomas Metsberg, Anssi Nykänen, Ape Anttila, Harri Taittonen “When I die, I want people to play my music, go wild and freak out and do anything they want to do” Jimi Hendrix GILBERTO GIL Finlandia-talo 2.11. palvelumaksun) NO FEAR AGENCY & ROCKADILLO PRODUCTION PROUDLY PRESENT 2017 Bahian karnevaalin 26-henkinen superkokoonpano Helsingissä!! Nelinkertainen Grammy-voittaja Kotimaisten huippukitaristien kunnianosoitus Jimi Hendrixille! Helsinki 4.10. 2017 klo 19:00 Liput alkaen 72,50 € (sis. Pakkahuone Liput 29,50 € (sis. with CORTEJO AFRO NUCLEO DE OPERA DA BAHIA & Invited Orchestra NOVA OPERA DA LISBOA Conductor M° Aldo Brizzi • Hasse Walli Power Trio • Raoul Björkenheim • Samy Elbanna • Jukka Gustavson • Jimi Sumén • Erja Lyytinen • Jukka Orma Sky Love Church: Ilmari Heikinheimo, Jukka Jylli, Anssi Nykänen, Ape Anttila, Jimi Sumén • Marzi Nyman • Timo Kämäräinen & Olli Haavisto Duo feat. Tavastia • Turku 12.10. Logomo • Tampere 18.10. palvelumaksun) NO FEAR AGENCY PROUDLY PRESENTS PRELUDIO •50 VUOTTA JIMI HENDRIXIN SUOMEN VIERAILUSTA -KIERTUE• No Fear tulostus.indd 15 7.9.2017 8.20
Tulevaisuus on varattu karismaattisille tähdenlennoille. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen V uonna 1935 yhdysvaltalainen säveltäjä Conlon Nancarrow ryhtyi säveltämään musiikkia automaattipianolle. Sen elämää jäljittelevä ominaisuus. ”Osaisiko tekoäly tehdä oikeaan paikkaan vaikuttavan fraseerauksen tai yllättävän dynaamisen aksentin?” apparatus_autotune_taitto_8_17_a.indd 16 7.9.2017 15.38. Elektroninen musiikki perustuu laitteiden ohjelmointiin ja on vain dataa. Koneita tullaan hyödyntämään musiikinteossa entistä enemmän, mutta samalla suhtautuminen perinteisillä instrumenteilla soitettavaan musiikkiin muuttuu. Ja juuri tulkinnassa, fraseerauksessa ja aksenteissa piilee musiikin puhuttelevuus. Syynä ei ole kuitenkaan puolustusministeriössä koettu rakkaus jazzia kohtaan, vaan jazzissa tapahtuva improvisaatio. Varsinaiset älykkäät, itse ajattelevat koneet elivät 1930-luvulla vielä scifi-utopioissa. Nyt markkinoilla on tarjolla lukuisia ”band in a box” -tyylisiä efektilaitteita, jotka laativat kitaransoiton ympärille säestyksen hetkessä. Nyt testataan pystyvätkö koneet improvisoimaan ihmisen lailla. Ensimmäinen tekoälyn ja musiikin mahdollisuuksia tutkiva projekti International Computer Music Conference (ICMC) käynnistettiin jo vuonna 1974. Tekoälyllä on tietysti huomattavasti helpompaa tehdä elektronista musiikkia kuin klassista kitarabändiä. Mutta osaisiko tekoäly tehdä oikeaan paikkaan vaikuttavan fraseerauksen tai yllättävän dynaamisen aksentin. Ja musiikkikentän pirstaloituminen kiihtyy. Mikäli kone oppii improvisoimaan jazzia, se kykenee todennäköisesti myös improvisoimaan taktisia kuvioita sodankäynnissä. Muuttuuko eronteko ihmisen sekä koneilla generoidun ja esitetyn musiikin välillä merkityksettömäksi. Teknologian voitonparaatia on mahdoton pysäyttää, sillä se edistää niin monien vaikutusvaltaisten tahojen – ennen kaikkea kapitalismin – etuja. Älykkäät musiikkilaitteet ovat teknoartistin kuolema 16 SOUNDI Apparatus A-PUOLI Kauas on tultu automaattipianon ajoista, jolloin reikäkortille tallennettu tieto soi ilman apukäsiä. Syy, miksi Nancarrow erikoistui säveltämään juuri automaattipianolle, oli selkeä: hän oli tyytymätön muusikoiden vajavaisiin esityksiin. Tuleeko (valtavirta)musiikista geneeristä jytkettä, rappio ajan karaokea. Tuskinpa. On kehitetty erilaisia applikaatioita, joilla voi generoida musiikkia tietyn tyylilajin reunaehtojen mukaisesti. Automaattipiano oli kehittyneestä teknologiastaan huolimatta mekaaninen laite. Todellisia taktikoinnin mestareita ovat jazz-muusikot! Tämä kauhistuttava visio tulevaisuuden musiikista saa musiikin rakastajat ja muusikot kauhun valtaan. No, tietysti tähänkin on nyt kehitteillä sovellus. Shakkimestarit ovat eilispäivän älyköitä. Yhdysvalloissa maan puolustusministeriön rahoittama The Defence Advanced Research Projects Agency (DARPA) on opettanut tekoälyä soittamaan jazzia. Nyt 2000-luvulla monet utopiat näyttävät toteutuneen ja Stanley Kubrickin eeppisessä Avaruusseikkailu 2001 -elokuvassa hurmannut, tunteellinen HAL 3000 -supertietokone on täällä! Koneet ja robotit pystyvät tekemään itsenäisiä ratkaisuja ja simuloimaan tunteita – ja tietysti tuottamaan uutta musiikkia! Tekoälyä on sovellettu kuitenkin jo pitkään musiikin tutkimiseen ja tekemiseen. Belgialainen Godfried-Willem Raes alkoi jo 1960-luvun lopulla säveltää musiikkia roboteille, jotka hän myöhemmin myös rakensi. Automaattipiano, eli pianola, oli kehitetty 1800-luvun lopulla ja se oli oman aikansa huipputeknologiaa, joka reikäkortille tallennetun informaation mukaisesti näppäili pianon kieliä. Mutta kuten usein yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa murroksissa, seuraukset lienevät kahtalaiset. Kenties käy niin, että alamme liittää inhimillisiä tunteita robottien tekemiin musiikkiesityksiin. Sitä voidaan mallintaa loputtomiin asti. Kun koneet voivat generoida hyvää teknoa valituilla parametreilla, onko ihmisen panoksella tässä kehityksessä enää mitään merkitystä. Musiikkikirjastoissa ja -arkistoissa on siirrytty erilaisiin musiikintunnistamispalveluihin, joiden avulla on mahdollista hakea musiikkikappaleita valtavasta datasta
+ Special Guests PAVE MAIJANEN, ERJA LYYTINEN, JUKKA GUSTAVSON, EERO RAITTINEN, INA FORSMAN TAMPEREELLA lisäksi TOKELA Pe 29.9. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Ovet klo 18.00. Liput kuluineen alk. 44,50 €. Liput kuluineen alk. 15V.-JUHLAKONSERTTI HELSINGISSÄ MUKANA MYÖS To 9.11.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Su 12.11.2017 TAMPERE, Tampere-talo Ma 13.11.2017 TURKU, Logomo Klo 19.00. Ke 18.10.2017 HELSINKI, The CIRCUS Ovet klo 19.00. HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00. Ovet klo 18.00. VIP-paketit kuluineen alkaen 149€ +alv24% (184,76€) L I P U N M Y Y N T I : w w w. SPECIAL VIP-paketit kuluineen alkaen 119 € +alv24% (147,56€) Ke 29.11.2017 TAMPERE, Olympia Liput kuluineen alk. & HIS POWER BAND HECTOR 70v. Ma 5.3.2018 HELSINKI, Finlandia-talo Klo 19.00. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Liput kuluineen alk. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. Liput kuluineen alk. 38,50 €. 69,50 € / 79,50€. Liput kuluineen alkaen 54,50 €. EWL tulostus.indd 17 6.9.2017 14.52. 39,50 €. alk. La 30.9.2017 TAMPERE, Pakkahuone Klo 19.00. 010 841 4185. 39,50 €
– Pääsääntöisesti teen Hobot sikarilaatikoihin, ja joitakin syntyy omavalmisteisiin laatikoihin. Toki nyt minulla on tarpeellisin konein varustettu oma verstas, mutta suurimman osan työstä teen edelleen käsin. Ajattelin että kolme kieltä ja slideputki, pakkohan niillä on oppia soittamaan, muistelee Janne ja naureskelee että ei osaa vieläkään, vaikka on valmistanut jo useita satoja sikarilaatikkosoittimia. Oikeiden instrumenttien tavoin rakennetut lootaskebat kestävät baanaa. Tärkeintä hyvä laatu ja soundi – Itse perustoiminta on muuttunut aika vähän. Olen käyttänyt Hobojen runkona myös öljykanistereita, radioita, haravia, kivääriä ja rekisterikilpiä – vain mielikuvitus on rajana. Ensimmäiset olivat aika karuja piezomikillä varustettuja versioita. Ajatuksena on pitää hinnat kohtuullisena ja saada soittimia liikkeelle ihmisten iloksi. Kaulapuuksi on valikoitunut vuosien kuluessa tervaleppä, joka on lämpökäsiteltynä aivan loistava materiaali. Mikkeinä käytän yleensä perus-yksikelaista tai minihumbuckeria. Pian moni Jannen kaveri halusi Hobon, minkä jälkeen kyselyjä alkoi tulla ympäri Suomea. Tärkeintä on kuitenkin hyvä laatu ja soundi. Niissä suosin aika paljon kierrätystä, koska uudet kaulat ovat suhteellisen arvokkaita, mistä seuraa että Hobon hinta ei pysy järkevänä. – Ebayn selaaminen on jokapäiväinen rutiini. Myös nauhallisena olen tehnyt niitä useita. Tein aikanaan koulussa sähkökitaran enkä koskaan oppinut soittamaan. Koko ikänsä metallija puutöitä harrastanut Janne kokee mieluisimmaksi materiaalikseen nimenomaan puun. Perinteisiä kiiltomaalauksia en pysty tekemään, mutta mattaväreillä saa hienoa jälkeä kun suorittaa lopuksi puuvahauksen. Soundi alkoi löytyä. Kierrätyspuu on myös aika usein käytössä, esimerkiksi vanhasta ladonseinästä saa tehtyä upeita laatikoita ja otelaudoissa olen käyttänyt veneistä purettua mahonkia. Teksti: Esa Kuloniemi ”Toiveissani olisi saada valmistaa Steve ’n’ Seagullsille soittimet. Sitten löysin cigarboxnation.com-sivuston, josta sain aiheesta lisätietoa asiasta ja seuraavat versiot teinkin jo oikeilla mikeillä. – Sen soundi teki vaikutuksen. Valmistamani bassot ovat yleensä nauhattomia, 30 tuuman skaalalla varustettuja kolmikielisiä. Jannen tavaramerkillä Hobo 63 rakentamien soittimien suosio perustuu hauskan ulkonäön ohella luotettavuuteen. Monen rakentajan tavoin Nieminen on itseoppinut. Muutamaa laatikkoa ei kannata kulujen takia tilata, joten 10–20 kappaleen erä on yleisin tilausmääräni. Mielestäni kolmikielinen sopisi loistavasti heidän tyyliinsä.” SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 21 Kolmen kielen taivaspaikka O ululainen Janne Nieminen on maamme johtavia sikarilaatikkokitaroiden valmistajia. Valmistus alkaa laatikon valinnasta Jannen mukaan suurin haaste on löytää sopivan kokoisia laatikoita, mistä johtuen hän tilaa lähes kaikki lodjunsa Yhdysvalloista. Hän pyrkii myös hyödyntämään kierrätysosia ja suosii osahankinnoissa oululaisia yrittäjiä. – Siitä alkoi sikarilaatikon etsiminen. Video sytytti kuitenkin aivan uuden liekin. Kitaroideni kaulat on aiK u v a: Jo u n i Y lis u u ta ri K u v a: Jo u n i Y lis u u ta ri E-liike 8_17.indd 18 8.9.2017 12.43. 18 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Kipinän sikarilodjusoittimiin hän sai vuonna 2011 nähtyään YouTubessa videon, jossa soitettiin genrelle tyypillistä kolmikielistä versiota. Verstaana toimi pesuhuone ja kuivatin kaulat saunassa. Soundi ei todellakaan ollut se minkä videolla kuulin. Käyttöön valikoitui muun muassa kierretankoja, popniittejä ja muttereita. Sain käsiini muutaman lootan ja tein kaksi Hoboa. Kysynnän kasvaessa homma laajeni siinä määrin, että seuraavaksi olikin edessä toiminimen perustaminen. Suosituin malli on 25,5 tuuman skaalalla varustettu nauhaton kolmikielinen, joka on minustakin se aito ja oikea sikariboksikitara. Formaatti on kehittynyt vuosien varrella, ja olen löytänyt sopivat osat, joilla saan mieleiseni soundin, mikä onkin tärkeä osa Hoboja. Se oli jotain uutta. Kuusikielisiä teen aina kun löytyy sopiva kaula. Jannen alkuperäisenä ajatuksena oli käyttää Hoboissa mahdollisimman vähän oikeita kitaran osia. Rakennan edelleen Hoboja yksin, päätyön ohella
Sessiomateriaalista jäi siis yli kaksi kappaletta, joista Svart on nyt julkaissut myös vinyyliseiskatuumaisen nimellä Eeron single. Ammattilaisille teen kitarat pitkälti toiveiden mukaan ja toiveissani olisi saada valmistaa Steve ’n’ Seagullsille soittimet. 200 kappaleen rajoitettu erä on tietenkin keräilykamaa. Laatikot vahvistan sisältä ja lisään niihin tarvittaessa painoa, ettei soittimesta tule liian kaulapainoinen. Laitteesta löytyy myös audiopuolen ekvalisaattori, kohinaportti, muistipaikkoja suosikkisoundeille sekä laajennettu vaikuttava stereoäänikuva. Lisäksi monella bändillä on Hoboja keikkakäytössä. Voxin voi hieman pikkuruisista ämyreistä huolimatta säätää säälimättä ihan täysille, ja ääni ei muuten pärise vaan pysyy puhtaana. Kolmellakin kielellä voi soittaa, ja saundi on todella upea. Perus-kolmikielisiä hänellä on yleensä aina valmiina ja erikoisemmat mallit suunnitellaan asiakkaan kanssa yhteistyössä. – Saamani palautteen mukaan he arvostavat Hobojen laatua ja soundia. Hobo 63 löytyy nykyisin muun muassa Sakari Kuosmaselta, Teppo Nättilältä, Arto Hämäläiseltä, Ville Mehdolta ja Henry Ojutkankaalta. facebook.com/Hobo63 na puuvahattu, sillä saa hyvän kosteutta hylkivän pinnan. Tämä sinkku todistaa osaltaan, että hän oli sitä jo vuonna 1969. – Meiltä löytyy paljon todella ammattitaitoisia rakentajia, joilla kaikilla on oma, massatuotteista erottuva tyylinsä ja juttunsa. Uskon, että kotimaisuus ja valinnanvara tulee kiinnostamaan ostajaa yhä enemmän. Hoboissakin asiakkaita kiinnostaa juuri niiden erilaisuus. Mielestäni kolmikielinen sopisi loistavasti heidän tyyliinsä. A-puolelta löytyvän I’d Rather Drink Muddy Waterin taisi levyttää ihan ensimmäisenä lauluyhtye Four Cats And The Fiddle vuonna 1939, jolloin se oli merkitty yhtyeen jäsenen Austin Powellin kirjoittamaksi. Lataat kännykkääsi ilmaisen Vox Tone Room softan, jolloin voit soittaa kännykälläsi langattomalla bluetooth-yhteydellä suosikkimusaa ja jammailla samalla kitaralla messissä. Viime aikoina onkin ollut havaittavissa asiakaskunnan erikoistoiveiden lisääntyminen. Halutaan omannäköinen, uniikki soitin. Kappale on todellinen blues-evergreen, jonka ovat sittemmin levyttäneet ainakin Jimmy Witherspoon (Reprise 0275) huhtikuussa 1964 ja myöhemmin esimerkiksi B.B. King. Laite on toki parhaimmillaan himakäytössä, mutta voi sillä ehkä hiljaisia pikkukeikkojakin soittaa, koska äänenlaatu on hyvä. Blueskulttuuri Suomessa on siis kovin nuorta. Vau! Lisäksi imuroit netistä tietokoneellesi JamVox III -ohjelmiston, jonka avulla voit usb-portin kautta säätää ja muuttaa roimasti combon lukuisia vahvistinmallinnuksia sekä efektejä. Kesällä kierrellään Janne myy tuotteensa pääasiassa oman Hobo 63 Cigar Box Guitars -Facebook-sivujensa kautta ja kiertelee kesäisin esittelemässä ja myymässä tuotteitaan myös bluesfestareilla. Lisäksi kotimaisen puun käyttö on lisääntynyt ilahduttavassa määrin. Musiikkia voi tehdä valtavirrasta poikkeavillakin soittimilla, ei siihen tarvita tuhansien eurojen soitinta. Kolmen kielen taivaspaikka Ei muuten pärise! Elpeeltä ylijääneet T akana ovat ne ajat, kun The Beatleskin soitti kaikki keikat Voxin putkicomboilla. Eeron elpeetä varten äänitettiin marraskuussa 1969 kaikkiaan 14 kappaletta, joista RCA Victor -merkillä julkaistulla alkuperäisellä lp-levyllä julkaistiin vinyylialbumin rajallisuuden takia vain 12. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija ja Eddie Millerin omaisuutta ja ehkä kuuluisimman version siitä teki Lou Rawls vuonna 1962 Les McCannin yhtyeen säestämänä. Jannen huomion mukaan suomalainen soitinteollisuus on vahvassa nousussa. Lisäksi yleisöltä on tullut ihmetteleviä kommentteja, kuinka saunanlauteesta valmistetulla kaulalla varustettu sikarilaatikko voi soida näin hienosti. Mutta Eeron elpee on pitänyt pintansa, mitä todistaa osaltaan, että se julkaistiin uudelleen jo 1977 nimellä Blues From The North ja jälleen viime vuoden lopulla näköispainoksena, nyt Svart-levy-yhtiön toimesta. – Paras palaute minulle on nähdä ja kuulla Hoboja keikkalavoilla ihmisten ilona. Janne kertoo valmistavansa keskimäärin 50 soitinta vuodessa. Erinäisten hevoskauppojen myötä biisistä tuli kuitenkin laulaaudiostereocombo kahdella kolmen tuuman kaiuttimella. Älppärin taustabändinä kuullaan maamme silloista rockmuusikkokermaa Tasavallan Presidentistä Albert Järviseen. Roudaaminen on sangen helppoa, kun painoa on vain 2,9 kiloa ja takaa löytyy kantokahva. Nykyisin mallinnustekniikka on kehittynyt niin valtavasti, että mallintavat kitaravahvistimet ovat todella kelpo kamoja. Janne uskoo valmistavansa Hoboja vielä pitkään. Hinta on kohtuullinen 299 euroa ja comboa saa myös bassoversiona, jota kuitenkaan ei saanut testiin. Kuluttaja ei myöskään pelkää nykyisin erikoisempiakaan ratkaisuja. Vox Adio-Air-GT on aika fantsu mallintava 2x25-wattinen kitaraja K uten tiedämme, Eero Raittisen vuonna 1970 julkaisema albumi Eeron elpee oli aikanaan maamme ensimmäinen täyspitkä blueslevy. EERO RAITTINEN Eeron single (Svart) K u v a: So u n d in ar k is to E-liike 8_17.indd 19 8.9.2017 12.43. SOUNDI 19 www. Vastikään 73 vuotta täyttänyt ja edelleen aktiivisesti sekä keikkaileva ja levyttävä Eero on vieläkin erinomaisessa laulukunnossa ja yksi suomibluesin äänistä. Kääntöpuolen Shake Baby, Shake on alkujaan Champion Jack Dupreen levytys vuodelta 1957 ja se on merkitty Dupreen Lucille-vaimon kirjoittamaksi. Laulu perustuu kuitenkin vanhaan kantribluesteemaan Muddy Water Blues, jonka ensimmäisen kerran levytti Amos Easton alias Bumble Bee Slim vuonna 1926. Raakatyöstöt teen koneilla mutta loppuhionta on aina käsityötä
Käppi kehittää jouhikkoa soitinrakentajaystäviensä kanssa yhä modernimpiin suuntiin ja rakastaa tutkia arkistoja uusien liikuttavien tarinoiden toivossa. Kaikki oululaiset tietävät kalakauppias H. Onko sitten ensinkään epätodennäköistä, saati silkkojen sattumien sanelemaa, että Pekko Käpistä (s. Šamaaniksi Pekko ei kuitenkaan tunnustaudu. Matka jatkuu edelleen sekä kohti valtavirtaa että päin mystisempiä reunamia. Myös instrumentti, jouhikko, osui Pekon tielle sattumien – vai pitäisikö sanoa synkroniteettien – summasta. säksi, että se on Karjalassa suositun Pekka-nimen lempinimi – karjalaista pellon ja oluen jumalaa. Soundi-haastattelu ”Kai mä saan taiteilijana tehdä vittu mitä mua huvittaa!” haast_pekko käppi.indd 20 7.9.2017 15.38. Nuoruus on eletty pikkukaupungissa, luterilaisessa Suomessa, ja takana on tavanomainen nuoruus hevilevyineen ja mopedeineen. Ja tietysti meillä on iltauutisissa koko kansan virallisena meteorologina Pekka Pouta. Kuhan. 1976) tuli karjalaisen perinnemusiikin ja folkloren elävöittäjä. Pekko puolestaan tarkoittaa – sen liVaihto-oppilasvuonna koettu Grateful Dead -herätys sysäsi Pekko Käpin lopullisesti matkalle kohti musiikin lukemattomia tutkimattomia polkuja. Erilaisten sattumusten muodossa kaikki kuitenkin ilmeni ja tuli elämässä vastaan Pekolle. Eli suunnilleen kaikesta olennaisesta vastaavaa yleismiestä. Siitä alkoi monen vuoden opiskelu ja tutkiminen, jonka tuorein hedelmä on keväällä julkaistu Matildalevy. Teatterinjohtaja Aila Lavasteen uralla nimestä ei ollut ainakaan haittaa. Teksti: Sami Nissinen Kuvitus: Ville Pirinen > 20 SOUNDI J oskus nimi voi olla enne. Käppi on karjalainen sukunimi. Office Buildingin kautta persoonalliselle, kansanmusiikkiin nojaavalle soolouralle suunnannut muusikko on tuonut jouhikon osaksi suomalaista rockmusiikkia
Niillä oli myös folkja kansanmusiikkielementtejä ja ne esittivät pitkiä kansanballadeja ja ammensivat muutenkin kansanperinteestä. Kotona oli piano, jota sisko ja äiti soittivat. Siellä kuulin eka kertaa esimerkiksi hiphopia. Se oli semmoista rock-pop-yleissohlausta, ei ollut mitään varsinaista stailia, vaan nuotiokitaraa. Kun myöhemmin Ala-Könni-opistossa piti valita instrumentti, valitsin jouhikon. Varmaankin 18-vuotiaana luin jouhikosta lyhyen luonnehdinnan Kansanmusiikki-kirjasta. Kun palasin Suomeen, alkoi folk-innostus kasvaa. vistakin musiikkitoimintaa. Pekko keittää meille kahvit, minä laitan nauhurin käyntiin, ja suuntaamme ajatuksen Pekon elämäntapahtumiin ja taiteeseen. – Se oli myöhäisteini-ikää. Samaistuitko taustasi ja nimesi vuoksi karjalaiseen perinteeseen. Sitä kautta tuli itselle tutuksi improvisoitu musiikki ja tietty psykedeelinen aspekti. Jouhikossa vetosi se, että sitä luonnehdittiin hyvin minimalistiseksi soittimeksi. Mitä musiikkia kuuntelit lapsena. Tai koitko peräti kansanmuusikkouden kutsumuksena. Kissiä imitoiden se lähti liikenteeseen, eikä ollut niin väliä, osasiko soittaa, kunhan oli ne vimpaimet. Milloin siitä tuli vakavampaa. Me kierrettiin niiden perässä. Tuli nähtyä niiltä toistakymmentä keikkaa. Siinä on 2–3 kieltä ja siitä saa 5–6 ääntä. Muistan ulvovan soundin, mikä oli huolestuttavaa mutta hyvin kiinnostavaa. Oliko tämä hetki, jolloin tajusit, että musiikki on alavalintasi. Meillä oli pieni piiri siinä vaiheessa, eivätkä musiikilliset tuulahdukset yltäneet vielä maailmalta meille asti. Tuli ilmi, että hän oli opiskellut Ikaalisissa soitinrakennusta ja tehnyt siellä jouhikon. Mutta kyllä siellä oli jossain vaiheessa aika aktii– Joskus 13–14-vuotiaana aloitin sen tavallaan uudestaan. Nimesi ei ole niitä tavallisimpia. Olin etsinyt jotain erilaista soitinta, ja hänen kanssaan tuli jouhikko puheeksi. – Mulla ei ollut mitään selkeätä suunnitelmaa, muuta kuin että halusin soittaa jotain. Tuolloin aloin käydä kitaratunneilla Turussa, ja Turku oli todella iso maailmansa tuolloin. Kahdeksan vuotias Pekko musaleirillä rumpusetin takana. > Soundi-haastattelu Menen tapaamaan Pekkoa hänen työhuoneelleen, joka sijaitsee Tampereen rautatieaseman läheisyydessä, Kulttuuriosuuskunta Uulun tiloissa. Tarustossa Pekko on karjalainen pellon ja oluen jumala. Äidin isä lauloi Sirkat-kuorossa. – Äidin äiti soitti korvakuulolta pianoa ja muistan, että sen kanssa ollaan treenattu piisejä päiväkodin jouluesitystä varten. Mutta joku kitara aina jossain lojui. Pekko jakaa työhuoneensa Death Hawksista tutun Teemu Markkulan kanssa. – Kahdeksanvuotiaana olin tätini kanssa Jyväskylän kirjastossa, josta on peräisin ensimmäiset kuulomuistikuvani Led Zeppelinista. Muistan fiilistelleeni myös Iron Maidenin levynkansia, itkeneeni katkerasti kun sain lahjaksi kummitädiltä Dingon levyn ja olleeni ihmeissäni (Tuomari Nurmion) Lasten mehuhetki -levystä. ”Suomalaisena kansanmusiikkina on pidetty asioita, jotka ei ole mitenkään yksiselitteisesti tai ollenkaan suomalaisia.” Biedermeier Pojkar eli Pekko Käppi ja Yrjänä Ermala esiinty mässä Kaustisen festareilla 1998. Naapurin poikien kanssa tehtiin tynnyreistä ja pahvilaatikoista rummut ja jollain oli kitara. K u v at : P ek ko K äp in ko ti al b u m i 22 SOUNDI haast_pekko käppi.indd 22 7.9.2017 15.38. Käpit ovat lähtöisin Karjalan Kannakselta, Sakkolasta ja lähiseutuvilta. Uulussa käy kuhina. Se tuntui vangitsevalta ja vieraalta. Kuinka kunnianhimoista musiikin harrastaminen tällöin oli. Vuonna 1997 pääsin opiskelemaan kansanmusiikkia Kaustisille Ala-Könni-opistoon. Eteisessä vastaan tulee Ville Leinonen, joka on lähdössä hakemaan lapsiaan päivähoidosta. Minä soitin rumpuja. Missä vaiheessa päätit alkaa soittaa jouhikkoa. Se oli aika rämä mutta siitä sai jonkinlaisen äänen. He olivat tavanneet Suomessa, jossa isäni syntyi, ja lähteneet vielä hetkeksi takaisin Karjalaan, mutta joutuivat taas pakolaiseksi. Oli happeningeja ja katselmuksia musiikkiin liittyen. Doorsia soitettiin riparilla, ja 15-vuotiaana kuuntelin ehkä jo Ramonesia. Siinä oli liikaa vaihtoehtoja, en tiennyt mitä mä sillä tekisin. Liittyykö siihen jokin tarina. – Käppi on isäni suvun sukunimi. Jos sulla oli stretsit jalassa, niin sait nuokkarilla selkään. Lainasin kirjastosta kansanmusiikkilevyjä ja lukemista. – Turussa oli eräs soitinrakentaja, jonka luona olin hengaillut. Isäni vanhemmat asuivat viereisissä kylissä ja molemmat lähtivät sotien alta evakkoon. – Siellä oli pienen kaupungin jutut: me kuunneltiin pienessä kaveripiirissä samanlaista musaa ja kaikki pukeutuivat samalla tavalla. Karjalassa esiintyy paljon Pekka-nimeä, jonka lempinimi Pekko on. Rockradiosta äänitettiin biisejä kasetille. Minkälaista oli varttua Paraisilla. Isäntäperheen veli soitti itse ja oli suuri Grateful Dead -fani. Se oli herätyksen hetki, jonka jälkeen aloin etsiä aiheesta tietoa. – Kyllä se meni pitkälle Kissin parissa. Ajattelin että hei, on niitä tarinoita varmaan täälläkin. – Olin kahdeksanvuotiaana ekassa, The Bats -nimisessä bändissä. – Musapuolella alkoi tapahtua, kun menin lukion kakkosella vuonna 1993 vaihto-oppilaaksi jenkkeihin. Onko perheesi musikaalinen. – Se oli sellaista puuhastelua varhaisteiniksi asti. Jokin seinä oli tullut vastaan. Markkula on juuri hankkinut studioon valkoisen mellotronin, jota yhdessä ihailemme. Soitin silloin kitaraa ja olin turhautunut sen soittamiseen. Isän perhe on kotoisin Karjalasta, ja sen puolenkin isovanhemmat ovat jonkin verran kuulemma laulaneet. Milloin aloitit musiikin harrastamisen tai opiskelun. Täti osti samana kesänä minulle Kissin Hotter Than Hell -levyn. Yläasteella niissä piireissä missä pyörin ei ollut kauhean coolia soittaa, ja se bänditouhukin jäi hetkeksi. Siellä oli hieno musakirjasto, musaliikkeitä ja viileitä tyyppejä
Ja sittemmin hän koko oppiaine on Tampereella ajettu alas. ”Tampereella tapasin jengiä, joilla ei ole yhtään musiikkikoulutusta, mutta ne oli julkaisseet monta levyä ja keikkailivat ympäri maailmaa.” SOUNDI 23 Pekon nykyisen yhtyeen nimi K:H:H:L tulee sanoista Kuolleiden Hevosten Hillittömät Luut. Sinua on kuvattu virtuoosiksi. Office Buildingissa soitin viulua, koska se on ketterämpi soitin, ja kun sävellajit vaihtuu, ei tarvi olla koko ajan olla vaihtamassa soitinta. Missä vaiheessa opettelit tämän taidon. Siinä vai heessa, kun muutin Tampereelle opiskelemaan etnomusikologiaa, olin hyvin kiinnostunut sukuni asi oista. Mikä on suhtautumisesi virtuositeettiin. mannitalon kellarissa oli halpoja Stradivariuskopioita ja niitä sai siel tä käydä hakemassa. Mutta kun Tampereella alusta asti oli koko ajan keikkoja, niin sitä kautta oli helpompi löytää rahaa kuin opiskelemalla. – Opiskelujen alkuvaiheessa olin vakuuttunut, että musta tulee tut kija. ”Kyllä mäkin tykkään tiluttaa, mutta jos käytetään kitaristivertausta, niin samastun enemmän Hendrixiin kuin Yngvie Malmsteeniin.” Jouhikossa Pekkoon vetosi soittimen yksinkertaisuus. – Muut asiat on tärkeämpiä, ku ten se että pystyy toimimaan mo nenlaisissa tilanteissa ja nopeasti ratkaisemaan asioita. Saa mua toki kutsua miksi vaan, mutta se luultavasti johtuu siitä, ettei ole hirveästi jouhikkoskeneä. Se systeemi oli alustavasti jouhikosta tuttu, aika samankaltai nen tatsi kun siinä soitetaan jousel la. Mulla ei ollut minkäänlaista paikallisidentiteettiä, koska oltiin muuteltu niin paljon koko ajan. Ja sitä paitsi tunnen itseäni parem pia soittajia. Kyllä mäkin tykkään tiluttaa, mutta jos käytetään kita ristivertausta, niin samastun enem män Hendrixiin kuin Yngvie Malm steeniin. Muutettuasi Tampereelle soitit viulua Janne Laurilan johtamassa Office Building -yhtyeessä. – Ensimmäinen päämäärätietoi sempi bändi oli tosiaan Office Buil ding. Viulu oli tullut mukaan vähän jouhikon jälkeen. Pekko Käpin viulu oli tärkeä osa Janne Laurilan (oik) johtaman Office Building -yhtyeen soundia. – Mun soittofilosofia ei rakennu virtuositeetin ympärille, koska mä K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: K o n st a Le p p än en K u v a: A J Sa v o la in en haast_pekko käppi.indd 23 7.9.2017 15.38. Aloin sitä tes tata, enkä ole saanut viuluun mitään opetusta. Sellaista pidän yllä ja soitan paljon erilaisten tyyp pien kanssa. – Kyllä se varmaan jotenkin vai kuttaa, mutta ei suoraan. Triossa soittavat Tommi Laine ja Nuutti Vapaavuori. Nykyään hänellä on useita jouhikkoja, ja sähköjouhikkokin on aktiivisesti kehityksen alla. – Kun on pienestä asti kiinnosta nut erilaiset fantasiamaailmat, niin on ollut jännää ruveta pohdiskele maan omaa alkuperäänsä ja sitä, mistä sitä on kotoisin. Tampereelle tuloon vaikutti myös se, että täällä oli kansanperin teen arkisto. Kaustisilla peli en ole oikeasti virtuoosi taidoiltani
Oli tätä kokeellista forest folk -hulluttelua. Siinä tavallisesti soi yksi tai useampia kieliä melodiaäänen alatai yläpuolella. Tai ei se voodoota sananmukaisesti ole, mutta vastaava maagisesti vaikuttunut maailma. – Mulla on erilaisia jouhikoita, akustisia perusjouhikoita eri malleja. Onko se viritetty isompia aree noja varten. tossa paljon siihen aikaan Blondien levyjä. He kaikki ovat paljon nopeampia tekstin synnyttämisessä kuin minä. Se on hyvin samastuttavaa ja inspiroitavaa. Se on kovaa taidetta ja silti kevyttä ja tanssittavaa! Afrikan eri puolten musat on kullekin meistä jättänyt jälkensä, ja itse olen kuunnellut paljon esimerkiksi itäafrikkalaista jousisoitinmusaa. Miten kuvaisit rockpiirien ja kansanmu siikkiporukoiden eroa. Jotain kuulemaansa sitä kanavoi. – Sitä ei aina tiedosta sillä hetkellä, ja vaikutteet voivat olla täysin satunnaista. Kaikenlainen mikrotonaalisuus on mahdollista ja osittain myös tahatonta. – Kauko Röyhkä teki esimerkiksi tekstejä Rammat jumalatja Sanguis Meus, Mama! -levyille. Nyt työn alla olevassa materiaalissa mereen liittyvät aihel24 SOUNDI > Soundi-haastattelu – Noina aikoina kyllä. – Toinen Telakan klubi Mental Alaska oli sitten tätä kokeellisempaa musaa. Homma taisi pyöriä pitkälti Ra vintola Telakan ympärillä. Jos musa on esimerkiksi jatsimpaa, ja asioita tapahtuu sävellajien välillä, niin se ei ole kauhean toivottavaa, että soi niitä vapaita kieliä siinä taustalla. Me marssittiin Telakalle ja kysyttiin, että saadaanko pitää klubia. Toni kirjottaa koko ajan pitkää ja lyhyttä muotoa, ja kävi niin, että aina kun me sattumalta tavattiin ja juteltiin, hän laittoi viestiä jälkeen päin, että tuli tämmöinen teksti sen pohjalta. Se on tärkeätä mutta se voi kaventaa ajatusta siitä, mitä kaikkea musiikki voi olla. – Viime vuosina olen sitä borduna-elementtiä häilyttänyt, ja tehnyt aina biisejä myös kitaralla, urkuharmoonilla ja synalla, tai ihan viheltelemällä. – Nyt ne on enemmän tai vähemmän olleet selkeitä ne teemat. Nykyään kun menen Telakalle, siellä on ankkurisinetillä sinetöity kirjekuori, jossa on uusi teksti odottamassa. Jouhikon kielten pinta on epätasainen ja arvaamaton. Miten tämä tyy li syntyi. Olet käyttänyt kappaleissasi useita eri sanoittajia ja kirjoitat tekstejäsi myös itse. Päädyin soittamaan Kiilaan, Lau Nau -bändiin sekä Kemialliset Ystävät -yhtyeen tai Avaruksen levyille. Olet soittanut monenlaisissa yh teyksissä ja keikkapaikoissa. Itse kuuntelin auPekko Käpin šamanistinen imago on tietoista, mutta toisaalta Käppi ei pidä itseään mitenkään erityisen šamanistisena taiteilijana. Käkelän kommuuni oli merkittävä kohtaamispaikka. – Jouhikonsoitolle ominainen borduna-ääni johtuu jouhikon rakenteesta. ”En koe itseäni šamaaniksi tai musiikkiani sen šamanistisemmaksi kuin Faarao Pirttikankaan, Mara Ballsin, Jukka Nousiaisen, Paula Vesalan tai Antti Tuiskunkaan.” K u v a: St u d io 1 8 5 1 haast_pekko käppi.indd 24 8.9.2017 12.35. Meillä oli kansanmusatausta ja koettiin, että kaupungista puuttuu mielekäs ja nuorekas kansanmusiikillinen ilmaisutapa – siis käytännössä niin, että olisi baarissa kansanmusaa, skenetystä ja kaljanjuontia. Nyt ollaan tehty tamperelaisen Tapanisen Tonin kanssa yhteistyötä. Mitä kaikkia instrumentteja ja laitteita käytät nykyisin. – Kaustisella vuoden aikana me lähinnä vain soitettiin suljetuissa olosuhteissa. Edellisellä levyllä oli tämä laajempi ihmisruumiin nesteet -teema sekä suomalainen voodoo-perinne. Tampereella tapasin jengiä, joilla ei ole yhtään musiikkikoulutusta, mutta ne oli julkaisseet monta levyä ja keikkailivat ympäri maailmaa. – Iso vastuu sovitustyössä on ollut multi-instrumentalisti Tommi Laineella, joka on puuhannut paljon tanssittavan musiikin puolella tavalla tai toisella. Miten jouhikon ominaisuudet vaikuttavat laulunkirjoitukseesi. Ennen soitin enemmän kymmenminuuttisia, väijyviä yhden soinnun kappaleita, mutta nyt biisit on haluttu pitää ytimekkäämpinä. – Sen kyllä huomasi, että nyt jengi tanssii enemmän keikoilla. Sävelsysteemi on rajattu ja siinä pitää pureutua vaikka sointusoitossa kahden äänen sointuihin. Miten olet päätynyt tällaiseen työskentely tapaan. Jantsan myötä tuli ilmavampia virtauksia, ja muutenkin sovituksellisia asioita on suoraviivaistettu. K:H:H:Lyhtyeen kanssa työs tetty Sanguis Meus, Mama! levy (2015) oli todella monipuolinen ja väkevä sekoitus karjalaista perin nemusiikkia, saharabluesia sekä teknosoundeja. Ja jollain konstilla saatiin jopa kansainvälisiä nimiä Tampereelle esiintymään. Molemmat klubit toimivat vieläkin! Voi sanoa, että tällaiselle on ollut tilausta. Rytmisen elementin on oltava svengaava, määrätietoinen ja itsevarma, eikä häilyvä ja hätäinen. – Ei siihen pysty yksiselitteistä vastausta antamaan. – Ehkä se yleissoundi vaikuttaa eniten. Rammat jumalat -levyllä (2013) saattoi olla päällekkäin 40 jouhikkoja lauluraitaa. Office Buildingin ihmisten kautta pääsin tutustumaan koko kaupungin musaskeneen. Jos musassa on vähän elementtejä, se on tavalla tai toisella tehtävä kiinnostavaksi tai imeväksi. Se kuuluu perussoittostailiin olennaisena ja osaltaan rajoittaa soittamista. – Kyllä! Ajatuksena oli, että pitää olla jotain, mistä ottaa kiinni. Mekin perustettiin opiskelukavereiden kanssa Rahvaanmusiikin kerho vuonna 1999. – Alkuun otin tekstejä suoraan arkistosta tai sovelsin niitä. Siellä kuunneltiin jännimmät musat, ja siellä oli bändejä yötä. – Matilda-levyä äänittänyt Jani Viitanen on vaikuttanut taas sen levyn toteutustapoihin. Sitä soitan vahvistimeen, ja siinä on yleensä fuzzja delay-pedaalit ja jotain vaihtuvia elementtejä. Se oli todella avartava juttu, että musiikki on paljon enemmän kuin yksi genre tai juttu. Niemisen Raunon kanssa olemme kehittäneet sähköistettyä jouhikkoa jo useamman vuoden ajan. Oli suuri onni, että päädyin juuri Tampereelle, sillä täällä on monenlaisia musapiirejä. Olen ollut pitkään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka kirjoittavat paljon, ja on ollut luontevaa ehdotella yhteistyötä. Se oli aktiivista aikaa siinä 2000-luvun alussa. Mitkä ovat mielestäsi musiikkisi perusteemat
23. Yksi syy siihen oli se, että siten pystyy jäsentämään sitä hirveän laajaa aineistoa. Miten itse suhtaudut tähän šamaanimystiikkaan. – On erittäin tärkeää tiedostaa se. Esimerkiksi suomalaisena kansanmusiikkina on pidetty asioita, jotka eivät ole mitenkään yksiselitteisesti tai ollenkaan suomalaisia. Musiikissasi on kuitenkin vahva transsendentaalinen vire. Kirjoittaja oli lehden päätoimittaja, joka arvioinut toisen suomalaisen jouhikon soittajan, Ilkka Heinosen, ja minun levyt. elokuuta 2017 Pekko Käpin työhuone, Tampere – Kyllä mä suhtaudun siihen niin, että se on uskonnollinen systeemi. Puhun jouhikosta nykyään karjalaisena enkä suomalaisena soittimena. Se aloitti kritiikin tyylin ”On nää pojat urheita, kun ne viitsii edes yrittää tuollaisella soittimella”. Keikan jälkeen tämä tuli selittämään, että oli vajonnut transsiin ja huomannut ruumiiseensa kasvavan kitiinipanssaria. Onko šamaaniretostelu mennyt joskus promootiotarkoituksessa överiksi. – Yksi yleisöpalaute on jäänyt mieleen. Kaikki on tulkittu tietty valkoisen eliitin näkökulmasta. En sen puolesta haluaisi kuitenkaan liputtaa, kuten en minkään muunkaan. Toisaalta oli nuoruuden maailmassa splatterkin tosi jännä juttu! Sinua on luonnehdittu usein ”jouhikkošamaaniksi”. mat ovat olleet jostain syystä läsnä. En katso esiintyessä yleisöä silmiin, ja sitä omaa maailmaa tuottaa ulospäin niin kuin istumalla. Toisaalta teemoja saa jokainen kuvitella miten itse huvittaa. – Semmoinen kuvasto on kiinnostavaa ja liikuttavaa. – On varmaankin, mutta mä luulen, että Antti Tuiskukin – jota meillä lapset kuuntelevat – pyrkii siihen samaan. Karjalainen musiikki on karjalaista eikä suomalaista musiikkia, vaikka niillä saattaa olla monenlaisia vaikutussuhteita. Sitten hän oli muuttunut torakaksi ja oli lopulta huolissaan siitä, että ei pääse takasin ihmiseksi. – Sanguis Meus, Mama! sai aika tylyn vastaanoton Songlines-lehdeltä. Se oli yllättävää tuollaisen lehden päätoimittajalta. Kun tutkit perinnearkistoja, muodostuiko sinulle jossain vaiheessa pakkomielle rankkoihin ja groteskeihin aiheisiin. Mutta kai mä saan taiteilijana tehdä vittu mitä mua huvittaa! – Olen flirtannut niiden aiheiden kanssa, mutta en koe itseäni šamaaniksi tai musiikkiani sen šamanistisemmaksi kuin Faarao Pirttikankaan, Mara Ballsin, Jukka Nousiaisen, Paula Vesalan tai Antti Tuiskunkaan. Mä oon valkeaseinäiseen ja epämystiseen, luterilaiseen yhteiskuntaan kasvanut, joten olisi heppoista se mun Pekko-šamanismi, jos sellaista olisi. Olin Tartossa keikalla ja huomasin, että keikan aikana eturivissä yksi jamppa uuvahti, ja rekisteröin sen. Tarinat, joissa käy mitä surkeammin ja kuitenkin jotenkin suoriudutaan, viehättävät urheassa pateettisuudessaan. Mulla ei ole mitään herätystai käännytysintressejä. – Mähän olen tosi kesy! Olen keikkaillut erityisesti sellaisissa ympäristöissä, jossa kaikki on tosi eksoottista tai överiä, ja jossa on oikeasti sellaisten aihepiirien kanssa tekemisissä olevia ihmisiä. Ilkan levy sai neljä tähteä ja me saatiin yksi. lunnut johonkin toiseen todellisuuteen siinä tilanteessa päästä. Peto on irti -biisissä on se hieno spoken word -osuus, jossa se sanoo ”mie oon Antti Tuisku ja ihan niinku muutki mie oon pikkasen poikki ja mä tulin tänne bailaa.” Joten se Tuiskukin on hahaast_pekko käppi.indd 25 8.9.2017 11.56. – Mielenkiinnolla suhtaudun, enkä toisaalta ihmettele, että ne asiat on nousseet esiin. – Tietyssä vaiheessa tein hyvin määrätietoisesti näin. Mikä on suhtautumisesi siihen. Se kumpuaa osin tästä, mutta se on enemmänkin mielikuva. Överiksi siis meni, muttei šamanistisista syistä! Nykyään puhutaan paljon kulttuurisesta omimisesta. Aikanaan kansallisromanttisen liikkeen ansiosta valikoitiin tiettyjä elementtejä suomalaiseksi musaksi, ja sitten on pähkäilty, mitä se on ollut muinaisina kulta-aikoina. Se raportoi myös jotain pääkalloista ja siitä, että mulla oli ollut mustaa kynsilakkaa. En koe, että taiteilijan tulisi selittää kaikkea. Oli se siitä selvinnyt, kun se tuli puhumaan
Dave Grohl vannoo, että polte on niin kova, että yhteen on päästävä soittamaan, vaikka varta vasten olisi päätetty pitää taukoa. HUOLIMATTA VERRATTAIN HARVINAISLAATUISESTA STATUKSESTAAN KAHDEN AIKANSA SUURIMMAN ROCKYHTYEEN JÄSENENÄ, DAVID ERIC GROHL TUNNETAAN MIEHENÄ, JOKA EI TEE NUMEROA TÄHTEYDESTÄÄN. 26 SOUNDI Teksti: Eero Tarmo 26 SOUNDI MEGATÄHDET Foo Fightersilla tuntuu olevan keskenään hauskaa. EERO TARMO TAPASI GROHLIN JA FOO FIGHTERS -RUMPALI TAYLOR HAWKINSIN HELSINGISSÄ JENKKIPUMPUN NELJÄNNEN SUOMEN-KEIKAN YHTEYDESSÄ. K u v a: Sa m o n R aj ab n ik foo fighters -taitto_h.indd 26 7.9.2017 15.39. PUHEEKSI TULIVAT MUUN MUASSA TRUMP, URASUUNNITTELU JA HANOI ROCKS
Vuosi traa gisten tapahtumien jälkeen tuolloin 27vuotias virginialaiskannuttaja haali tuekseen uuden bändin, jonka jäseniä yhdisti kutsumus soittaa ja himo esiin tyä. Tottuneesti hän kaataa lasin sa täyteen kostuketta ja lösähtää sitten toiselle vierekkäin asemoiduista istui mista. VIBAT KOHDILLAAN Kesäkuisena maanantaiiltapäivänä Helsingin keskustassa sijaitsevan hie nostohotellin kokoustila on sisustettu kolmella askeettisella tuolilla ja sävyi hin sointuvalla lasipöydällä. Novoselic vetäytyikin pian kirkkaim pien spottien alta, mutta nuori herra Grohl ei osannut, saati halunnut jättää megabändihommia sikseen. SOUNDI 27 MEGATÄHDET foo fighters -taitto_h.indd 27 7.9.2017 15.39. Kaksi valokuvista tuttua jamppaa lompsii sisään noin kuusi sekuntia ilmoitetun ajan jälkeen. Kasuaalisti shortseihin ja hihat tomaan pukeutunut Hawkins heittää kanssani yläfemmat, kuin pitkästä ai kaa nähtäisiin, asettuu sitten kollegan sa viereen huomattavan leveä virne suolasuihkemainosmaisesti päivetty neillä kasvoillaan. Aavistuksen kuvittelemaani lyhyem pi Dave Grohl on sonnustautunut sil mälaseihin, paljon nähneisiin farkkui hin ja aikuisen miehen ruutukaulus paitaan. Olen pääkallopaikalla kymmeni sen minuuttia etuajassa, kaiketi laske akseni sormillani kuusikymmensekun tiset, joista viimeisen täyttyessä kuulen askelten lähestyvän. – Hei! Mitä mies. Johtaja Grohlilla itsellään on maine viihdyttä jänä, jolla läpyskä lentää, miehenä jo ka saapuu muiden keikoille rahvaan seassa ja artistina, jota edes rikkoutu nut raaja ei estä seuraamasta sydä men ääntä. Vuonna 2017 Foo Fightersilla on plakkarissaan läjäpäin planeettamme listat vuorollaan valloittaneita hitti singlejä, miljoonia myytyjä albumei ta ja maine kannattajiinsa lämmöllä suhtautuvana mammuttina. SOUNDI 27 OMASSA PIKKU KUPLASSA AN K un Nirvanan tarinan päättyi jo elinaikanaan legendaksi nousseen pääjehu Kurt Cobai nin kuolemaan vuon na 1994, tuskin moni kaan arveli basisti Krist Novoselicin tai grunge yhtyeen vahvuuteen juuri suursukseen kynnyksellä liittyneen rumpali Dave Grohlin vielä tulevina aikoina käskyttä vän hurmioituneita ihmismassoja maa ilman suurimman rockyhtyeen keulilta käsin. Apposel laan olevan oven viereltä löytyvät ve sipiste ja kaksi kertaa pituiseni turva mies, joka mulkaisee suuntaani arvioi vasti
Hän on helvet ti Paul McCartney, beatle. Albumin ja doku mentin työstäminen samanaikaisesti oli palapeli, jossa esimerkiksi tavallisesti keskiössä oleva laulunkirjoitusprosessi oli vain pieni osa suurta kokonaisuutta. Grohl viittilöi sormellaan ka dun vastakkaisella laidalla sijaitsevan suklaabrändin kahvion suuntaan. 28 SOUNDI SOUNDI 29 Juuri kohtaamastani tuttavallisuu desta hölmistyneenä, tapaamisellemme budjetoidun ajan niukkuuden hetkisek si unohtaen töksäytän, ovatko vastikään uuden singlen (kesäkuun alussa ilmes tynyt Run) julkaisseet herrat mielestään hyviä uusiutumaan. Hawkins levittelee käsiään teatraa lisesti. Kun sitten yhtenä päivänä havait set olevasi osa bändiä, jolla on sekä his toria että todennäköinen tulevaisuus – siis myös jonkinasteista menestys tä – tulet väistämättäkin puntaroineek si, joskohan tämä sittenkin on nuorison laji. – Otetaan vaikka Paul McCartney, jo ka täytti eilen 75 vuotta. Yhteisen taipaleensa viimeisimpi nä vuosina Foo Fighers muusikot ovat joutuneet muiden kanssaihmisten ta voin seuraamaan eitoivottuja muutok sia ympäröivässä ilmapiirissä. Levy oli enemmän konseptialbumi kuin yksi kään edeltäjistään. Joka kerta kirjoittaessamme tai nauhoittaessamme jotakin, yritäm me repiä itsestämme irti kaiken mah dollisen ja mielellään vähän enemmän. Muistat, että sehän se on se todellisin syy, miksi koko hommaan ai kanaan lähdit. En siis osaa nähdä syy tä sille, miksi mekin emme jatkaisi yhä seitsemänkymppisinä. Tärkeintä on, että vibat ovat koh dallaan. Paljaat jalkateränsä istuimelle keho aan vasten kammennut Hawkins tin kii hymystään keskusteluun yhtymisen merkiksi, luo sitten katseen Grohliin, jonka silmät viestivät olemaan kainos telematta. Tietystikään emme näytä enää tältä, vaan pikem minkin siltä kuin musiikkivideollamme. Kysyn, millaisia tuntoja esimerkiksi Pariisin Bataclanklubille vuonna 2015 tai Man chester Arenalle vain vajaa kuukausi ”TÄSTÄ HETKESTÄ KUTKUTTAVAN TEKEE SE TOSISEIKKA, ETTÄ SAATTAA OLLA ETTÄ ON, MUTTA SAATTAA MYÖS OLLA ETTÄ EI!” foo fighters -taitto_h.indd 28 7.9.2017 15.39. En ole koskaan ottanut bändissä olemista työnä, sillä kyse on ennen kaikkea samasta intohimosta, jo ta koin jo silloin 10vuotiaana. Mitähän tästäkin tulee. – Tuohon juuri viittasin, niiden bii sien pääosassa olivat keskikohdat, tai jotain. ”Sinusta varmaan”, kihisen sisäisesti. Grohlin käsi etsiytyy eittämättä jo kusen muunkin haastattelutilan pin toja nuohonneiden housujen taskuun, josta käpälään tarttuu savukeaski. – Meillä on ollut tämä bändi mitä, 22 vuotta. – Kyllä, mutta se oli tietoista. Vibat olivat kaiketi kohdallaan myös kolmisen vuotta sitten, kun Foo Fighters julkaisi soundeiltaan ja kokonaismitta kaavaltaan massiivisehkon Sonic High ways albuminsa, jonka kyljessä näh täviin ilmaantui myös Grohlin itse oh jaama, meikäläisellä Yle Teemallakin esitetty samanniminen dokumenttisar ja, jolla peilattiin amerikkalaista musiik kihistoriaa toistaan pyhempien levytys studioiden moninaisiin menneisyyksiin pureutumalla. Tiedätkö, uusia riffejä ja rytmejä löytyy aina. Grohl virit tää aiemmin eloisana helkkyneen naa mataulunsa ilmeettömistä ilmeettö mimpään tonnin seteli tilaan. Jenkkirokkarit katsahtavat merkitse västi toisiinsa ja antautuvat varsin ar voituksellisen naurunremakan pauloi hin. Nuorena alat soittaa musiikkia, kos ka rakastat sitä. Muutoksia ja mahdollisesti myös kehi tystä on matkan varrella varmastikin tapahtunut, mutta meidän tapaukses samme se kaikki on tapahtunut bändim me soundin ja ominaislaadun puitteissa. Siksipä agendallani on luonnollisesti tivata, onko Runin käynnistämälle hu humyllylle luvassa katetta. Loppujen lopuksi kaikki palautuu kuitenkin aina yhteen ja samaan asiaan – rakkauteen musiikkia ja soittamis ta kohtaan. – Mikäs tuo on, onko tuon paikan ni mi Feizör. – Olemme yrittäneet mennä uusiin suuntiin jokaisella albumillamme, Grohl aloittaa standardimaisesti, kohentaa sit ten nopeasti ryhtiään. Tämän lehden ilmestyessä Concrete And Gold on jo onnellisesti kauppojen hyllyillä, mutta haastatteluhetkellä Foo Fightersin yh deksännestä pitkäsoitosta ei oltu hiis kuttu ulkomaailmalle vielä pihausta kaan. Lu pia kyselemättä liekki syttyy ja nonin formatiivisuudessaan loisteliaan vasta uksen juuri tarjoilleen laulajakitaristin katse harhailee ulos koko seinän kokoi sesta ikkunasta. – Olemme miettineet tätä viime aikoi na. Näettekö itsenne rokkihommissa yhä, sanotaan vaikka vuonna 2040. Toverillisia kierroksia kollegansa to kaisusta ottanut Grohl hörppää vedes tään, röyhtäisee, pahoittelee heti perään hekotellen ja jatkaa: – Siellä oli biisejä kuten Something From Nothing, joiden emme halunneet etenevän perinteisellä säkeistö–kertsi– säkeistökaavalla, koska esimerkiksi tuo nimenomainen kappale oli suunniteltu olemaan kruunu pitkälle kaupunkiku vausjaksolle. Tästä hetkestä kutkuttavan tekee se tosiseikka, että saattaa olla että on, mutta saattaa myös olla että ei! Ainakin minusta on kieh tovaa ajatella, että meillä saattaa olla tuolla jossakin odottamassa levy, jos ta sinulla tai kellään muullakaan lisäk semme ei ole vielä harmainta aavis tusta. Silti hänkin tekee tätä edelleen siitä samasta syystä kuin junnuna. – Sonic Highways toki oli projektina aivan omanlaisensa tapaus. Halusin kappaleiden olevan sarjan jaksoihin is tuvalla tavalla elokuvallisia. Näin siitäkin huolimatta, että Groh lin rooli Foo Fighters laivueen kiistat tomana primus motorina tuskin on jää nyt epäselväksi kenellekään. Ylipäätään, Sonic Highway silla muovasimme sovitukset kirsikoiksi kakuille, eli sarjan kullekin jaksolle. Tajuat samalla, että juu ri se on jotakin, mikä ei muutu vaikka vuodet vierivät. Herkistymään päin oleva Grohl tun tuu päässeen vauhtiin, mikä tuntuu passaavan paitsi minulle, myös varpai taan yhä ilmakylvettävälle Hawkinsille. Tuo reen Runsinkkunne videolla laitatte oikein huolella ranttaliksi vanhainko dissa. – En tiedä mikä niissä biiseissä olikin, ne olivat monine väliosineen erittäin ve nähtäneitä. MYSTINEN TULEVAISUUS Vaan entäpä nykyisyys. Silloin et juurikaan ke laile uran tai menestyksen kaltaisia jut tuja. – Tiedäthän, jotain voi aina olla me neillään ja tuloillaan. I JUST WANNA SING A LOVE SONG Ensimmäinen Foo Fighters albumi Foo Fighters julkaistiin vuonna 1995. Merkille pantavaa on, miten usein it sestään yhtäaikaisesti lauhkean ja kii vaan vaikutelman antava Grohl pukee sanottavansa demokraattiseen me muotoon orkesterinsa strategisista rat kaisuista jutellessaan
Kummallakaan meistä ei vaikuta olevan aikomustakaan keskeyttää puhemies Grohlia. Hawkins valpastuu yhtäkkiä kuin taikaiskusta. 28 SOUNDI SOUNDI 29 Nopeasti sykkyröityviä ajatuksiaan viiveettä verbalisoimaan pyrkivä Grohl katsahtaa kysyvästi ensin minuun, sitten puheenpartta kerämäisestä positiostaan käsin havainnoivaan Hawkinsiin. Kun tänä päivänä katson omia lapsiani, toivon, että he saisivat elää lapsuuttaan samanlaisessa elämän ja rakkauden kyllästämässä maisemassa, josta heidän isänsä sai nauttia. Grohlin lisäksi kaikki muutkin Foo Fighters -jäsenet ovat tätä nykyä isiä. – On surullista, että ihmiset on saatu pelkäämään. – Ylipäätäänkin, tietty maalaisjärjen puute ja kyvyttömyys soveliaisuuden rajojen sekä inhimillisyyden kunnioittamiseen tuntuu olevan valitettavan ominaista ajallemme. Foo Fighters oli vielä kesällä salamyhkäinen tulevan levynsä suhteen. Grohl vakavoituu, mutta vastaa enemmittä empimisittä. – Juuri eilen kerroit, mistä Run sai inspiraationsa. Sanoittajana olen aina imenyt inspiraationi asioista ympärilläni, joten luonnollisesti myös isyydellä on ollut oma enemmän tai vähemmän välitön vaikutuksensa myös biisintekosektorilla. Onko isyys kenties vaikuttanut maailmankatsomukseenne tai toimintaanne rockyhtyeenä. K u v a: Sa m o n R aj ab n ik foo fighters -taitto_h.indd 29 7.9.2017 15.39. ”VOIMME VAIN KUVITELL A, MILLAINE N MAAILMA MEILLÄ VOISIKAA N OLLA, JOS KESKITTY ISIMME KUNNIOIT TAMAAN TOISIAMM E RODUSTA , RAJOISTA TAI KANSALL ISUUDEST A RIIPPUMA TTA.” sitten tehdyt terrori-iskut hyvänmielen lähettiläinä profiloituneissa miekkosissa herättävät. Muistan, miten omassa lapsuudessani katsottiin tulevaisuutta; se näytti olevan täynnä toivoa ja mahdollisuuksia, ei siellä näkynyt sellaisia mustia, pahaenteisiä pilviä, jollaisten nykyään on helppo luulla lymyävän joka nurkan takana. – Kuuntelin hiljattain Lennonin Imaginea, jonka lyriikat tuntuvat nyt aika profeetallisilta. Voimme vain kuvitella, millainen maailma meillä voisikaan olla, jos keskittyisimme kunnioittamaan toisiamme rodusta, rajoista tai kansallisuudesta riippumatta. – Onhan se nostanut huolestuneisuustasoja. Vaan olihan nyt ilmestynyt Concrete And Gold jo tuolloinkin valmiina
– Sanoisin, että jo Daven tavalla soittaa kitaraa on samankaltainen vaikutus kuin hänen rumpaloinnillaan. Grohl jatkaa: – Erästä karnevalistista lehdistötilaisuutta seurattuani kirjoitin myös toisen kappaleen nimeltään T-shirt. – Että jonain päivänä vain vaihdamme paikkoja Taylorin kanssa sen kummempia selittelemättä, Grohl läväyttää lärvi yllättävän peruslukemilla. 30 SOUNDI SOUNDI 31 – Niin, ajatus biisiin lähti siitä, kun Trump nimitettiin virkaansa. – Minullahan on tämä suuri suunnitelma..., Grohl kiilaa. Kysymyksen suustani päästessä tulen syystä tai toisesta käyttäneeksi sanaa bondage, mikä tietysti saa aikaan hervotonta hirnuntaa. Naurua. – Jäin miettimään tuota, mitä sanoit työskentelystämme, Grohl tuumaa Hawkinsille, joka on hilannut kertaalleen oikomansa jalat takaisin syliinsä. Mielestäni juuri rytmi tekee useista Foo Fighters -kappaleista monitasoisesti kiinnostavia. – Kuka tietää, ehkä juuri niin tekemällä anastamme tälle yhtyeelle ne 20 lisävuotta! Kelaan takaisin Hawkinsin mainitsemaan All My Lifeen kertoakseni One By Onen (2002) olleen aikanaan ensimmäinen omistamani Foo Fighters -pitkäsoitto. Muun muassa Times Like These -hitinkin sisältävällä kiekolla on lukuisten muiden meriittiensä ohella myös hieman kyseenalainen maine albumina, jonka tekeminen tuli lopullisten puristuksen pikaisuudesta suhteellisen tyyriiksi: pelkkiin demoihin on huhuiltu uponneen pätäkkää peräti miljoonan dollarin edestä. On hieman outoa, miten vallanjanoisia jotkut meistä voivat olla. Kirjoitin biisin sitä seuraavana päivänä. Hawkins ryhtyy läimimään kämmeniään yhteen kovaäänisesti. Nyt mukaan on kiinnitetty vakinaiseksi jäseneksi levyillä jo aiemminkin soittanut kiipparisti Rami Jaffee (kuvassa laitimmaisena oikealla). – Vakavasti ottaen, kyllä rumpaliudella on aina ollut osuutensa tekemisissämme. Hawkins tarttuu tarinaan. ”JONAIN PÄIVÄNÄ VAIN VAIHDAM ME PAIKKOJA TAYLORIN KANSSA SEN KUMMEM PIA SELITTEL EMÄTTÄ.” Foo Fightersin kokoonpano on muuttunut vuosien varrella vähänlaisesti. KAPULOITA RATTAISSA Huomautan Hawkinsin ja Grohlin kumpaisenkin olevan rumpaleita. Runin lisäksi esimerkiksi All My Life ja I’ll Stick Around. – Kyllä, näin on, minä olen se alistuja (submissive), Grohl lohkoo, huomaa sitten hienoisen hämmennykseni ja palauttaa itsensä ruotuun. Onko teillä kahdella tästä syystä erityinen suhde bändissänne. Noiden biisien rytmisyyden juuret juontavat varmastikin Daven rumputaustaan, jonka ansiosta monet hänen kirjoittamansa kappaleet ovat minulle varsin helppoja lähestyä. – Hän twiittasi juuri haastattelustamme, Hawkins murjaisee. – Tosin kulutimme kylläkin noin vuoden yrittäessämme äänittää sitä. Eikö välillä olisi hienoa vain istahtaa alas ja laulaa rakkauslaulu. K u v a: B ra n tl ey G u ti er re z foo fighters -taitto_h.indd 30 7.9.2017 15.39. Grohl ei välitä jatkaa aiheesta laajemmalti, vaan ohjaa keskustelun organisaationsa työskentelymetodeihin. Sen lyriikat menevät ”I don’t wanna be king, I just wanna sing a love song and pretend that nothing’s wrong and you can sing along with me and I don’t wanna be queen I just wanna keep my t-shirt clean”. – Äänitimme sen levyn suunnilleen viikossa, Hawkins nakkaa, luo jälleen silmäyksen Grohliin ja jatkaa samaan hengenvetoon. Sutkautan päättäneeni ennen haastattelua, etten tietoisesti aikonut nostaa Yhdysvaltain nykyistä presidenttiä esiin tässä yhteydessä
Fullsteam Opeth tulostus.indd 31 6.9.2017 16.37
Toivotellessani herroille menestyksekkäitä tulevia vuosia, rupattelukoneistonsa vasta öljynnyt Grohl keksii vielä yhden uuden tavan vakuuttaa Suomen Foo Fighters -fanit siitä, että minkäänlaiseen huoleen ei aivan pian pitäisi olla syytä. – Yhden Suomen-keikkamme yhteydessä menin klubille, joka oli hotellin yhteydessä, osaa porukastamme tanssitti silloin kovasti, Hawkins myhäilee kaiketi täysipäiväisen hymyilemisen rasittamia leukaperiään hieroen. – Meinaan, että se jätkä on ihan toiselta planeetalta. Tai voimme tehdä sen levyn kaikessa hiljaisuudessa. – Olisi pitänyt käyskennellä ympäriinsä haastattelemassa ihmisiä... – Kerroitkohan tämän jo. – Se vaiva, jonka Dave viimeksi näki dokkarin eteen yhden viikon aikana oli jotain aivan hullua. Ehti kulua vähän alle puoli vuotta ja aloimme hajoilla kukin tahollamme. Muutaman tunnin päässä siintävän Rock The Beach -konsertin ollessa jo Foo Fightersin neljäs Suomen-visiitti, päätän kuluttaa viime hetket urkkimalla, millaisia muistoja maailmantähdillä on Pohjolan perukoilta. se ei sitten oikein enää luonnistunutkaan. Bändi tulee kuitenkin aina olemaan pääprioriteettini. – Hän on kuin Suomen David Lee Roth katsoessaan sinua valtavilla, sinisillä silmillään. Foo Fighters on ottanut paikkansa suvereenisti maailman isoimpien rockbändien joukossa. – Siitäkin on ollut puhetta ja harkitsinkin uuden dokumenttisarjan tekemistä heti edellisen kiertueemme päätyttyä. – Shiflettin kaikkien aikojen suosikki, Hawkins muistuttaa Foo Fighters -kitaristi Chrisiin viitaten. Mutta sitten mursin jalkani, Grohl muistuttaa Göteborgissa vuoden 2015 kesäkuussa tapahtuneeseen lavalta tipahtamiseen viitaten. – Keskiössä saattaisi jälleen olla albumi, joskaan ei välttämättä Foo Fighters -äänite, ja luultavasti taas ihmisiä eri kaupungeista. Hienointa tässä bändissä olemisessa on... Ihmisten haastatteleminen, biisien kirjoittaminen, filmaaminen, koko setti kaikkinensa... SUOMEN DAVID LEE ROTH Levy-yhtiön edustaja huikkaa oviaukolta, että aikaani Ameriikan poikain seurassa on jäljellä nelisen minuuttia. – Viime kiertueemme jälkeen päätimme, että oli aika pitää kunnolla taukoa. Kello käy ja yritän uiskennella uuden Foo Fighters -albumin äärelle uudelleen utelemalla puolihuolimattomasti, mahtaako Sonic Highwaysin kaltaiselle dokumentaarisuudelle olla sijaa myös vastaisuudessa. Muutama tunti haastattelun jälkeen Foo Fightersin keikalla nähtiin vierailemassa kukapa muukaan kuin se suomalainen rocktähti toiselta planeetalta. Andyn kanssa soittamaan pääseminen oli hänelle mieletön juttu. – Mahtavaa, Hawkins myötäilee. Omassa studiossamme voimme tehdä biisejä, joita kukaan muu ei kuule välttämättä koskaan. Kaikeksi onneksi nokkamiehellä on maamme kamaralta myös iloisempia muistijälkiä. Oleellista on, että voimme tehdä kaiken tuon yhdessä. – Joo, Hanoi Rocks on Chrisille ehdottoman tärkeä. Olin, että haluatko aivan tosissasi ryhtyä samaan myllyyn heti uudestaan. Kesällä bändi kävi näyttämässä karismaansa Rock The Beach -tapahtuman pääesiintyjänä. Toitotin joka jannulle, että nyt pysytellään vuosi erossa kaikesta tästä – ei bändiä, ei musiikkia. Voidaan siis sanoa, että tyttäreni on Suomen traumatisoima. – Viime kerralla täällä ollessamme tyttäreni oli mukanani, hän oli tuolloin noin kolmevuotias, Grohl kertoo. Sitä paitsi hienoja juttuja on niin monia, Hawkins kellottaa. – Niin, mutta kaikkein hienointa ja samalla tärkeintä tässä on se, että halutessamme saamme edelleen tehdä tätä myös ihan vaan keskenämme, omassa pikku kuplassamme. – Kävelimme rannalla ja tytölläni oli kädessään jäätelö, kun yksi perkeleen lokki lensi ylitsemme ja vohki tötterön mennessään. Tovin ajan olkavarsiaan venytellyt Hawkins kurottautuu eteenpäin alustallaan. K u v a: B ra n tl ey G u ti er re z foo fighters -taitto_h.indd 32 8.9.2017 12.36. Haastattelua seuranneena päivänä Concrete And Goldin salat paljastettiin maailmalle. 32 SOUNDI SOUNDI PB – Yleensähän minä ilmestyn paikalle läjä ideoita mukanani. Millainen levy on tuloillaan. Grohl iskee silmää. – Soitimme Michael Monroen kanssa. Grohl tuijottaa minuun haltioituneena ja pyörittelee sitten omia silmiään. Se oli hauskaa. – Minullahan oli kokonaan uusi idea! Jonka jonain päivänä vielä toteutammekin, ystävänsä sanoista havaittavasti ilostunut Grohl huomauttaa tyylilleen uskollisen arkipäiväiseen sävyyn. Ensin fiilistellään juttuja kahdestaan ja pyydetään muut jätkät vasta sitten tsekkailemaan tilannetta. – Saat kuulla tulevasta lisää huomenna. Oli pakko tavata ja päästä soittamaan kimpassa. Aikani näytetään päättyneen
3.10.2017 PARADISE LOST Nosturi, Helsinki 19.10.2017 AIRBOURNE The Circus, Helsinki 20.10.2017 AIRBOURNE Logomo, Turku 10.11.2017 DRAGONFORCE On The Rocks, Helsinki 2.12.2017 DANKO JONES Tavastia, Helsinki 17.2.2018 ACCEPT Logomo, Turku 18.2.2018 ACCEPT The Circus, Helsinki 7.3.2018 CRADLE OF FILTH Nosturi, Helsinki Live Nation Anathema tulostus.indd 33 6.9.2017 14.46
Ken Stringfellow’n tuottaman, rohkeasti uusia suuntia etsivän albumin otsikoksi nousikin se kaikkein osuvin: Ääni. Lauluäänen lisäksi hänellä on myös vahva säveltäjän, sanoittajan ja artistin ääni, joka on nyt synnyttänyt voimakkaampana kuin koskaan albumillisen tummasävyisiä ja vakavia lauluja. 34 SOUNDI Melankolian ääni Jonna Tervomaalla on ääni, joka on tullut suomalaisille erittäin tutuksi. Jonna Tervomaa on pitänyt verkkaista tahtia albumiensa julkaisussa. Laatu kovaa määrän, mutta osasyy on myös siinä, että hän ei ole ollut valmis astumaan esiin kaiken tekemänsä materiaalin kanssa. Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Sanna Saastamoinen-Barrois 34 SOUNDI jonna tervomaa -taitto_d.indd 34 7.9.2017 15.39
– Maailmassa on paljon tuottajia, jotka pystyvät taitavasti vaikkapa imitoimaan Katy Perryn uusimman singlen tyyliä, mutta minä en tee sitä. He rakensivat levyä kahdestaan intensiivisissä sessioissa Tervomaan Forssan-piilopirtissä, vetoisassa 150-vuotiaassa tuvassa. SOUNDI 35 alttakaa hetki. Hän haluaa etsiä uutta ja viedä asiat uudelle tasolle, ja sehän sopii minulle erittäin hyvin! PROSESSIN LUMOISSA Ääni onkin selkeästi uudenlaista Jonna Tervomaata. Stringfellow kuvaileekin lopputulosta albumiksi, joka on pohjimmiltaan hyvin elektroninen mutta ei kuulosta siltä. – Jonna on menestynyt ja hyvin tunnettu artisti, mutta hän ei ole valmis tyytymään vain siihen. Hän on tullut tutuksi ahkerasti Suomessakin keikkailleen power pop -yhtye The Posiesin toisena nokkamiehenä. Raita raidalta, laulu laululta. Kieli oli tietysti minulle ongelma, mutta ymmärsin heti, että hän on loistava ja ainutlaatuinen laulaja. Nyt vuosien jälkeen tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että Tervomaan juuri ilmestynyt Ääni-albumi on Stringfellow’n tuottama ja pitkälti soittamakin. – Tiedäthän sinä suomalaiset musiikkipiirit – kaikki tuntevat kaikki, Stringfellow toteaa. Tapaamme Jonna Tervomaan pian, mutta otetaan sitä ennen puhelu Ranskaan, josta löytyy amerikkalaismuusikko Ken Stringfellow. Kymmenien demojen ja pitkien alustavien pohdintojen jälkeen he avasivat tietokoneen, rakensivat rytmitaustat ja alkoivat lihallistaa demoja valmiiksi. Yhteen kappaleeseen taiottiin jopa massiivinen orkesteriosuus Prahassa. Sitä kautta hän tapasi Tervomaankin, 2000-luvun alun Tavastian-keikan jälkimainingeissa. Minun tehtäväni on ikään kuin tutkimusmatkailla artistin kanssa, Stringfellow summaa. Minun tehtäväni on tehdä jotain ainutlaatuista mutta myös sellaista, jonka tekniset ja tuotannolliset kriteerit ovat korkeat. Sen jälkeen he veivät laulut helsinkiläiseen E-studioon, jossa elektronisten taustojen, kitaroiden ja koskettimien varaan rakennettujen teosten päälle lisättiin Juho Viljasen rummut ja muita eloa tuovia instrumentteja. – Me ystävystyimme Jonnan kanssa heti, ja jossain vaiheessa hän antoi albumeitaankin kuultavaksi. Sujuvasta voimapopista hyvinkin erikoisiin tunnelmiin luontevasti etenevä, syventymistä vaativa ja siihen myös kutsuva albumi on rakennettu kiehtovista äänikerroksista ja ”On yksinkertaisesti luotettu siihen, että tästä tulee niin vitun hyvä levy, että kyllä siitä joku tykkää.” SOUNDI 35 jonna tervomaa -taitto_d.indd 35 7.9.2017 15.39
Piste. Mun täytyy saada olla siellä, ja sitten kun sieltä tulee ulos... Hän puhuu siitä, kuinka ”musiikki on sotkeutunut pahasti vääriin asioihin” ja on huolestunut nykyaikaisen musiikkiteollisuuden hurjan nopeasta tahdista. Ja ylipäänsä ihmisten loputon tarve puskea negatiivista ulos itsestään. Tervomaa jää harmitellen toistelemaan sitä, kuinka ruma maailma on, miten haastava paikka se on elää ja kuinka tyhmiä ihmiset ovat. Järkyttävän reaktiolevyn silloiseen elämänvaiheeseen, mutta en minä olisi ikinä jaksanut kantaa sitä ja mennä sen kanssa ihmisten eteen. KOVIN RUMA MAAILMA Seitsemän pitkäsoittoa 19:ssä vuodessa on Jonna Tervomaan saldo tällä hetkellä, lapsitähtiaika pois lukien. Saan yleensäkin nautintoa prosessista ja tykkään ajatuksesta, että se prosessi ja fiilikset, millä se on tehty, siirtyvät eteenpäin... Levyltä löytyy riittävästi tarttumapintaa hittien kautta Tervomaan tuotantoon ihastuneille, ja varmasti myös uutta ihmeteltävää aiemmat pitkäsoitot läpeensä opiskelleille faneille. ”Meidän sukupolvi on elänyt todella mielenkiintoisen ajan, kyllä siitä kelpaa lauluja kirjoittaa.” jonna tervomaa -taitto_d.indd 36 7.9.2017 15.39. – Mulla on aina ollut mielettömän kokonaisvaltainen visio kaikesta. Tässäkään me ei välitetty siitä, että onko tämä kannattavaa, vaan on yksinkertaisesti luotettu siihen, että tästä tulee niin vitun hyvä levy, että kyllä siitä joku tykkää. – Se on myös tapa kohdata maailma. Kumma kyllä, se sopii kuvioon, sillä aivan kuin lauluistaankaan, ei Jonnan puheistakaan paista läpi pohjaton pessimismi. – Kyllähän siellä raskaita aiheita on, Jonna myöntää. Toki myös rakkautta, valoa ja optimismia. Tarjoamani masennus-teeman sijaan Tervomaa puhuu melankoliasta. Se perustunne, joka on kaikille tuttu ja josta on ennen kaikkea mahdollista nousta omin voimin valoon. Koko Tervomaan olemus hehkuu itsevarmuutta siitä, että hyvältähän se kuulostaa ja että askel kannatti ottaa. Tällä puheella Jonna asemoi itsensä tietyllä tavalla nykyisen valtavirtapopin tekemisen vastapuolelle. – Aina on niitä, jotka osaavat laskelmoida, ja se kuuluu heidän ammattitaitoonsa. – Meidän sukupolvi on elänyt todella mielenkiintoisen ajan, kyllä siitä kelpaa lauluja kirjoittaa. Se kaikki on ollut sellaista, että mun on todella tarvinnut pureskella sitä. Kaivaa jotain paskaa myydäkseen sitä. 36 SOUNDI SOUNDI 37 mielikuvituksellisista sovituksista. – Eikä se tarkoita, että tämä olisi tehty pelkästään itselle. Ja juuri sillä hetkellä Musiikkitalon kahvion nurkkalavalla alkaa orkesteri soittaa hilpeää bossanovaa. Olisi ollut levyn aiheita tarjolla ja puitteet kunnossa, mutta yhtälö ei ole vain kohdannut. Ei siinä ole lähtökohtaisesti mitään likaista, mutta ehkä se tahti ja volyymi millä asioida tehdään... Ja se tarkoittaa sitä, että musiikintekijöiden pitää olla hirveän tuotteliailta. – Pari vuotta sitten tuli ajatus, että mitä mä enää venaan, Tervomaa kertoo Helsingin Musiikkitalon kahvilassa viikko ennen albumin julkaisua. Siitä, miltä levy kuulostaa, miltä se näyttää. Totta kai on halu päästä keikoille esittämään näitä biisejä ihmisille, mutta pohjalla täytyy olla itseluottamus, että he-le-vet-ti me tehdään tämä nyt näin ja sitten eletään sen kanssa. Siinä rinnalla Jonnan vuosiin venähtävät julkaisutauot ja julkisuuden sääntely ovat vähintäänkin epämuodikasta toimintaa. Se on surullista. Olen ollut vahvasti kaikessa mukana ja yrittänyt saada omia ideoitani mukaan. – No, ensinnäkin on se ajatus siitä, että ihminen ehdoin tahdoin vieraannuttaa itsensä luonnosta ja yrittää ajatella olevansa jotenkin siitä erillinen asia. Jonna sanoo, että hän olisi teoriassa voinut tehdä useita muitakin levyjä, mutta ne ovat jääneet ”tuulimuniksi”. – Mä olisin esimerkiksi voinut tehdä tuossa ennen tai jälkeen Eläköön-levyn (2013) sellaisen ihan sairaan raskaan kuolemalevyn. – Mutta mun mielestä levy ei ole suruaikaa, vaan sen jälkeistä. – Me haluttiin hyödyntää mahdollisimman hyvin kaikki se vapaus, mikä me saatiin. Hän uskoo vakaasti, että ihmiskunnalla on toivoa, ja että ihminen itsekkäänä olentona haluaa selviytyä, joten jossain vaiheessa radikaalejakin ratkaisuja täytyy tapahtua. – Melankolia on ainakin minulle jopa voimaannuttava tila. Ajattelin, että menen pelottomasti vaikeisiin asioihin, ja ikään kuin totean ne sen sijaan että velloisin niissä. Ilmeisimmin albumi on uudenlainen siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa levyn jokainen sävellysja sanoituskrediitti on merkitty Jonna Tervomaan nimiin. Ja maailma on näyttäytynyt viime vuosina tosi rumana. Ainakin siellä pitäisi olla näkyvissä se, että minä olen aika ulospäin ja toiveikas. se leimaa lopputulosta. Kun häntä pyytää tarkentamaan ja konkretisoimaan, vaipuu hän toviksi ajatuksiinsa ennen kuin alkaa purkaa selvästi paljon ajattelemaansa aihepiiriä. Nyt mua kiinnosti kuulla, että millainen levy tulee, jos teen sen kokonaan itse. Ei kaikkien tarvitse olla sellaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat asioihin, että hui hai! Ainakaan minä en ole semmoinen. Ja tahtotila olikin aikamoinen, tekemisessä oli sellaista ihanaa käsityöhenkeä. Mutta joo, eipä ne mitään kepeitä aiheita ole. Ja erohan on merkittävä: kokonaisvaltaisen ja usein näköalattoman sairauden sijaan albumin tummissa kohdissa aiheena on surumielisyys. Hän kiittelee, kuinka myös levy-yhtiö Universalin taholta hänen ja Stringfellow’n annettiin toteuttaa visionsa täysin rauhassa. Kyse on todella isoista rakennelmista, ja lopputuloksena on erittäin mielenkiintoista tutkimustietoa vaikkapa planeetan tilasta. Hän painottaa, että samaan aikaan näkee ympärillään ihania asioita ja suuriin tekoihin pystyviä ihmisiä. Tarvitsen sitä, että minä oikeasti kohtaan sen enkä vain yritä selviytyä, ja siellä tummalla puolella minä pystyn kohtaamaan maailman rauhassa. Tässä vaiheessa onkin hyvä ottaa tarkastelun alle Ääni-levyn sanoitukset ja huomata, että kovin huoletonta ei ole meno niissäkään. Yhden ihmisen kohdalla se liekki puhalletaan tosi nopeasti sammuksiin, eikä se tekijä itse välttämättä edes hyödy siitä vaan se hyöty valuu muualle. – Ja lisäksi on yksittäisten ihmisten tekemät hirveät teot, jotka tarjoillaan meille värikkäinä kuvina. Ja siihen liittyy kaikki ne ratkaisut, joita ihmiset tekevät koko ajan, ja miten kaikki kytkeytyy rahaan ja vieläpä vain muutamaan omistussuhteeseen maailmassa. Jonnalle tyypilliseen tapaan tekstit ovat abstrakteja, mutta niistä on helppo löytää raskaita teemoja tulevaisuuspessimismistä kuolemaan ja masennukseen. Mutta saatan tehdä sen vielä joskus myöhemmin. Haukkua ja arvostella. Että miltä se kuulostaa. Se, että asioiden ei ole tarkoituskaan kestää, että niiden on tarkoituskin vain mennä
Hän kertoi, että he ovat Jonnan kanssa suunnitelleet Ääni-levyn kappaleiden englanninkielisten versioiden taltioimista. 36 SOUNDI SOUNDI 37 KIPEÄN OMAKOHTAISTA Levyn abstrakteista lauluista kaksi nousee hyvin konkreettisina esiin. Nyt pakka meni taas täysin uusiksi aina livebändiä myöten. – Kyllähän siitä on puhuttu, ja Ken on sellainen tyyppi, joka käärii hihat ja alkaa töihin, Jonna sanoo. Ääni esittelee jälleen hieman uudistuneen Jonna Tervomaan. Alun perin se lähti ajatuksesta, että minkälaisen koneiston osina ihmiset ovat kuvitellen, ettei ole vaihtoehtoa. – No, kyllä hänkin siinä tietenkin on mukana, ilman muuta. jonna tervomaa -taitto_d.indd 37 7.9.2017 15.39. Senkin Tervomaa kertoo lähteneen liikkeelle yleisemmästä ajatuksesta. Kaikenlaista mielenkiintoista ja ihanaa ja hauskaa täytyy päästä tekemään, jotenkin aina vaan lähemmäs ydinluuta. – Sen biisin ajatus ei lähtenyt niinkään sukupuolisuudesta, mutta laulu alkoi kirjoittaa itse itseään sitä kohti. KAIKKI SUUNNAT AUKI Ensin Tervomaa teki viisi levyä Jussi Jaakonahon kanssa. Elääkö hän omaa elämäänsä, vai onko se jotain mihin on ajautunut. Luonnollisestikin tulee mieleen, että teksti on kirjoitettu Jonnan vuonna 2014 menehtyneelle Timo-isälle. Toista samankaltaista levyä ei ole luvassa jatkossakaan, jos ei lasketa ilmoille heitettyä ajatusta uusien kappaleiden versioimisesta englanniksi. Eikä mullakaan ole selkeää vastausta tai edes kovin voimakasta mielipidettä asiaan, mutta minä luotan maalaisjärkeen ja sellaiseen läsnäoloon, että on hereillä. Väärät vaatteet -kappaleessa poika riisuu iltaisin vääräksi kokemaansa sukupuolta edustavat vaatteet. Joten katsotaan! Ja onhan me Jaakonahonkin kanssa puhuttu, että pitäisi tehdä meidän Sähköduolla levy. On niin läheinen, että en halua siitä sen tarkemmin puhua. – Siitä se lähti, mutta toki pienen lapsen äitinä (Jonnan tytär on kahdeksanvuotias) on tullut seurattua paljon keskustelua aiheesta, että miten kasvatetaan lapsia ja että miten sukupuoliroolit toistuvat sukupolvesta toiseen. Jos me oltaisiin päästy Epun kanssa heti jatkamaan, niin varmasti se olisi ollut mahdollista. – Se on tosi hieno idea, koska mä olen aina tykännyt laulaa englanniksi ja se on mulle tosi luontevaa. Tervomaa ei pidä mahdottomana sitäkään, että jatkossa hän rakentaisi uuden tiimin aina uudelle levylle. Semmoistahan tämä on. Ja kun me illalla pääsemme omaan sänkyyn, niin mitä ihminen miettii. Ken Stringfellow paljasti puhelimessa vielä yhden mahdollisen tulevaisuuden suunnan. Sanotaan niin, että mä en ehkä päässyt eteenpäin niin nopeasti kuin olisin halunnut, joten ehkä aika ajoi ohi ja mä olin jo siirtynyt niin paljon eteenpäin, että olin kypsä tekemään näin. Mutta joo, se on hyvin omakohtainen biisi, jossa lomittuu pari inhottavaa asiaa. Joten olen ehdottomasti valmis, ja olen aina ollutkin. Toinen erittäin todelta maistuva laulu on Ennen aikojaan, jossa surraan kuollutta ihmistä. – Mutta mulla on niin monta ideaa, että millaisia erilaisia levyjä mä haluaisin vielä tehdä, joten ei niitä mitenkään voi tehdä yhden ja saman tyypin kanssa. – Mutta toisaalta houkutus jatkaa Stringfellow’n kanssa on kova, koska se toimi niin mahtavasti ja luontevasti, Jonna pohtii. Jo silloin, kun mun ekaa levyä alettiin hahmotella, oli kieliasia pöydällä. Sitten seurasi pitkä tauko ja taustajoukkojen täydellinen vaihto Eppu Kososeen ja Riku Mattilaan, joiden kanssa syntyi hienosti onnistunut Eläköön. – Eläköön oli todella hyvä levy, heh no, kaikki mun levyt ovat olleet tosi hyviä! Mutta kun elämässä on muutakin kuin vain omat himot ja ura ja tämä ahne taiteilija... Ja jos ajattelee vaikka taiteellista vapautta, niin ei se ainakaan haittaa, että yleisöä olisi jossain muuallakin. Mutta ikävä kyllä siihen biisiin liittyy toinenkin henkilö, joka menehtyi paljon, paljon, paljon nuorempana
Artikkelisarjassa tekijät kertovat merkittävän albumin syntytarinan Suomalaisen rockin klassikot > Teksti: Ville Hartikainen 20 vuotta myöhemmin: Don Huonot Hyvää yötä ja huomenta -levyn tunnelmissa Tallinnan Pyhän Nikolaoksen kirkon edustalla elokuussa 2017. 38 SOUNDI K u v a: M ar ek Sa b o ga l klassikot_Don Huonot-taitto.indd 38 7.9.2017 15.40
Kalle: – Musta oli myös alkanut tuntua siltä, että mun sanoitukset olivat meidän ja sen suuremman suosion välissä. Olimme mukamas sellaista elitistipaskaa, vaikka emme itse ajatelleet missään vaiheessa olevamme musiikillisesti mitenkään erityisen vaikeaselkoisia. Kie: – Siinä taustalla oli vähän sellaistakin, että olimme leimautuneet pääkaupunkilaiseksi bändiksi ja maakunnissa stadilaisuutta on aina jossain määrin karsastettu. Lähes tasan 20 vuotta sitten, toukokuussa 1997, samainen Don Huonot -yhtyeen nelikko oli matkalla Viron pääkaupunkiin yhdessä valokuvataiteilija Jouko Lehtolan kanssa. Kalle Ahola, Kie von Hertzen, Jukka Puurula ja Jussi Chydenius istuvat Tallinnan lautan penkeillä ja silmäilevät toisiaan hieman huolestuneen näköisinä. Tuuli viuhtoo ulapalla 17 metriä sekunnissa ja aallot keikuttavat kiikkerää katamaraania ylös alas. Olimme alkaneet kelata esimerkiksi kappaleiden tanssittavuutta. SOUNDI 39 K alle: – Loppuvuodesta 1996 olimme bändin kanssa valintatilanteen edessä. Monen vuoden uurastuksen jälkeen todellinen läpimurto tuntui olevan lähempänä kuin koskaan. Emme halunneet menestyksen olevan enää pelkkä haavekuva. Muistan, kuinka yhden Kuopion keikan jälkeen Peer Güntin Twist-Twist Erkinharju tuli sanomaan mulle, että ”Helvetin hyvä juttu teillä. Huonovointiset matkustajat pitelevät vatsojaan. Kie: – Mutta ei me varsinaisesti mitään hittilevyä lähdetty rakentamaan. ”MEIDÄN BÄNDIHÄN OLI TOSIAAN TUOHON AIKAAN VÄHÄN VÄLIÄ HAJOAMASSA.” klassikot_Don Huonot-taitto.indd 39 7.9.2017 15.40. Tulevaa levyä suunnitellessa meiltä oli kuitenkin ihan tietoinen valinta, että kiemuroita vedettäisiin tällä kertaa suoremmiksi. Kokoelman myötä levydiilimme oli päättynyt ja meitä alkoi epäilyttää kannattaako sitä enää jatkaa. Mutta jos laulaa suomeksi, niin silloin pitää laulaa suomeksi”. Elettiin tyyntä myrskyn edellä. Meiltä oli juuri ilmestynyt Nämä päivät, nämä yöt -kokoelmalevy ja sitä seuranneen kiertueen myötä huomasimme, ettei levy-yhtiömme Pyramid onnistunut saamaan pakettia liikkeelle samassa suhteessa kuin mitä keikkasuosiomme oli tuolloin. Tuolloin matkan tarkoituksena oli käydä ottamassa kuvitusta Tallinnan Vanhassa kaupungissa syyskuussa ilmestyvää albumijulkaisua varten. Silloin ajatteli, että pitää pystyä tekemään ihan mitä vain. Tulevan viidennen albumin nauhoitukset oli saatu lähes valmiiksi ja kaikki tiedostivat materiaalin olevan vahvaa – ehkä vahvempaa kuin kertaakaan aiemmin. Ja olihan meidän orkesterilla kaiken lisäksi taidelukiotausta. Halusimme päästä vähän isomman yleisön tietoisuuteen ja että levyt alkaisivat myydä sen verran, että pystyisimme elämään pelkällä musiikin tekemisellä. Sitä vain pyrki pitämään kaiken tekemisen mahdollisimman mielenkiintoisena. Mutta toki esimerkiksi Kallen tuomassa Riidankylväjässä oli sellaista erilaista suoruutta ja tarttuvuutta, että kaikki tajusivat, että nyt ollaan jonkun hyvän ja uuden äärellä. Paatissa istui hyväntuulinen, nuoruuden intoa puhkuva ja ehkä hieman nousuhumalainenkin orkesteri. Halusimme saada seuraavalle levylle mukaan selkeitä pomppukertsibiisejä, sellaisia, joiden aikana lantiot alkavat keinua ja jengi pääsee joraamaan. Biisin soolosta pitää mainita selSOUNDI 39 KALLE AHOLA LAULU, SÄVELLYKSET, SANOITUKSET, SOVITUKSET KIE VON HERTZEN KITARAT, TAUSTALAULU, SÄVELLYKSET, SOVITUKSET JUKKA PUURULA BASSO, TAUSTALAULU, SOVITUKSET PÄÄOSISSA JUSSI CHYDENIUS RUMMUT, TAUSTALAULU, SOVITUKSET S uomenlahdella käy puhuri. Vaikka edellisenä vuonna ilmestynyt Kaksoisolento oli omasta mielestäni meidän albumeista ensimmäinen, joka kantoi sanoituksellisesti läpi levyn, niin ne lyriikat olivat edelleen suuremmalle yleisölle liian kryptisiä. Tunne vatsanpohjassa oli kutkuttavan jännittynyt
Siellä oli Asko Kallonen ja muuta jengiä BMG:ltä katsomassa. Yhteensä Lehtola ehti tehdä yhtyeen kanssa kymmenkunta eri valokuvasessiota. Se tuntui silloin jotenkin niin naiivin ja tyhmän oloiselta. Hän oli työssään vaativa, eikä päästänyt itseään ainakaan meidän kanssamme koskaan liian helpolla. Jukka: – Pitää myös muistaa, että kaikki sellaiset musiikilliset kiemurat, joita saatoimme kehittää, oli jo esitelty Kaksoisolennolla. Mutta se oli meiltä ihan tietoinen, kieli poskessa tehty valinta. Se näkyi esimerkiksi siinä, että pyysimme levyn tuottajaksi Jussin broidin Chydeniuksen Kallen, jonka kanssa aloitimme levyn esituotantovaiheen H yvää yötä ja huomenta -albumi muistetaan klassikkokappaleidensa ohella Tallinnan Pyhän Nikolaoksen kirkon edustalla otetusta sinihohtoisesta kansikuvastaan. BMG:hän käytännössä perusti uuden Terrier-levymerkkinsä meidän tulevan albumin ja HIMin debyyttilevyn ympärille. KALLE AHOLA ON MUKANA TYÖRYHMÄSSÄ, JOKA VALMISTELEE KIRJAA JOUKO LEHTOLAN ROCKVALOKUVISTA. He diggasivat materiaalista ja tarjosivat meille sopimusta, joka oli kuitenkin ihan puuta heinää. Me oltiin aiemmin nauhoitettu siellä joitain pohjia Verta, pornoa ja propagandaa -levylle. Kie: – Varmaan juuri siksi levy tehtiinkin niin paineettomassa tilassa. Jouko soitti ovikelloa, tuttu rouva ilahtui nähdessään hänet ja saimme kutsun sisälle omenapiirakalle muistelemaan menneitä. K u v at : Jo u ko Le h to la YHTYEEN PITKÄAIKAISIN YHTEISTYÖKUMPPANI klassikot_Don Huonot-taitto.indd 40 7.9.2017 15.40. Muistan kuitenkin, että mua melkein hävetti tuoda biisiä treenikämpälle. Se tosin pyysi, että voisinko laulaa kertosäkeen jotenkin kiltimmällä äänellä. Hyvää yötä ja huomentakin soitettiin niin varhaisessa vaiheessa, ettei siinä ollut valmiina kuin pelkkä kertsin runko. Lopulta neuvottelimme BMG:n kanssa neljän kuukauden ajan, joulusta huhtikuuhun, ennen kuin saimme allekirjoitettua sopimukset. Sellaista tarjotaan yleensä ensimmäistä levyään tekevälle bändille. Osa yleisöstä taisi vihata sitä, mutta osa diggasi niin hulluna, että jäi huutamaan sitä yhteislallatuskohtaa vielä keikan jälkeenkin. – Hänen kanssaan tulivat toimeen kaikkein vaikeimminkin lähestyttävät artistit ja bändit. Kun se tuli kuuntelemaan meidän treenejä ensimmäisen kerran, niin se sanoi ihan suoraan, ettei tajua meidän uusista biiseistä yhtään mitään. Kalle: – Nuo olivat tosi hauskoja aikoja. Hänen kameransa eteen asettuivat käytännössä kaikki 1990-luvun ja vuosituhannenvaihteen merkittävimmät suomalaiset bändit. Ei me silloin taidettu oikein saadakaan mitään aikaiseksi, kun kaikki energia meni palelemiseen. Kie: – Se melodia kieltämättä jäi kertalaakista päähän. Lehtola menehtyi syöpään 47-vuotiaana syyskuussa 2010. Meille Jönssin kanssa työskentely oli etuoikeus ja luotimme aina hänen tyylitajuunsa. Mulla meni vuosia, ennen kuin opin oikeasti diggaamaan biisistä. Koko filosofia BMG:n puolelta oli se, että ne halusivat katu-uskottavan rockiin keskittyvän alamerkin. Haluttiin tehdä selkeästi erilainen levy kuin aikaisemmin. Kävin aina välillä soittamassa sille BMG:n Lauttasaaren toimistolla akustisella kitaralla uusia biisejä. Lehtola kuvasi myös Aholan ensimmäisen, toisen ja neljännen sooloalbumin kansikuvasessiot. Muistan, että Riitiksen (Riidankylväjä) kohdalla Asko lopulta totesi, että nyt muuten toimii. Suuri yleisö tunsi Lehtolan erityisesti kotimaisten rockyhtyeiden levynkansien ja promokuvien kautta. No, kaikki varmaan muistavat mitä näiden kahden levyn kohdalla tapahtui! – Levyn vastaavana tuottajana toimineessa Kallosen Askossa oli makeata se, ettei hänessä ollut ollenkaan sellaista jeesmiesasennetta. Silloin kelasin, että ei helvetti, tämän on pakko olla törkeä hitti, kun se otetaan noin hyvin vastaan. Se vuorovaikutus jengin kanssa tuli saman tien. Levysopimus allekirjoitettiin vasta siinä vaiheessa, kun olimme levyn tekoprosessissa jo loppusuoralla. Kalle: – Ja kappaleen nimihän on otettu suoraan Asterix-sarjakuvasta. – Teimme muun muassa kahdestaan kuvausreissun Prahaan. Jokaista kappaletta ei ollut enää pakko virittää äärimmilleen. Kalle Aholalle Don Huonojen pitkäaikaisimmasta yhteistyökumppanista jäi monia lämpimiä muistoja. Niissä sessioissahan Karmila (tuottaja-äänittäjä Mikko Karmila) sairastui aika pahasti, kun lämmityskuluissa haluttiin säästää. Kannesta vastasi palkittu valokuvataiteilija Jouko Lehtola, joka saavutti mainetta muun muassa helsinkiläistä nuorisokulttuuria kuvaavilla valokuvasarjoillaan. K ie: – Levyn nauhoitukset aloitettiin maaliskuussa 1997 Vuosaaressa kaupungin omistamassa Kallvikin leirikeskuksessa. Ei ollut vielä sitä isoa koneistoa niskassa hengittämässä. Talvellahan se oli tyhjillään ja sitä vuokrattiin bändien käyttöön. Ja toteutuksesta tuli myös todella raakilemainen. Ei ollut enää tavallaan mitään todisteltavaa sillä saralla. Siellä seikkaili tällainen Riidankylväjähahmo, jolla oli myrkynvihreät puhekuplat. Tarkoituksena ei ollut tehdä mitään massamenestyksiä, vaan ainoastaan hyviä levyjä, joita ei edes mainostettaisi kauhean agg ressiivisesti. Lehtolan kansainvälisesti tunnetuin yksittäinen otos lienee HIM:in Razorblade Romance -albumin ikoninen kansikuva. Jos Hyvää yötä ja huomenta oli vaikuttava teos musiikkinsa puolesta, se oli täysosuma myös graafisen ilmeensä puolesta. Siellä Jönssi löysi ulkomuistista laitakaupungilta tutun omakotitalon, jossa asuva perhe oli majoittanut hänet ja hänen kaverinsa 10 vuotta aiemmin reppureissulla. Don Huonojen ja Lehtolan yhteistyö käynnistyi Nämä päivät, nämä yöt -kokoelmalevyn (1996) yhteydessä. Kalle: – Ennen studioon menoa olimme ideoineet loppuvuoden ajan uusia biisejä ja tammikuun 1997 lopussa esitimme albumillisen verran kappaleita Semifinalin akustisella keikalla. Suomalaisen rockin klassikot > 40 SOUNDI lainen hauska läppä, että sehän on melkein yksi yhteen Duran Duranin Ordinary Worldin alkuriffin kanssa. Hienot kuvat yhtyeestä otti edesmennyt mestarikuvaaja Jouko Lehtola. Ehkä Asko tarkoitti, että vähemmän epävireisesti tai jotain! K ie: – Studioon mennessä meillä oli sellainen tosi ennakkoluuloton tekemisen meininki. Se näkyi myös siinä, että testasimme keikoilla joitain tosi keskeneräisiäkin kappaleita. Tämä oli Jönsillä tyypillistä: hänellä oli hyvä huumorintaju ja hän tuli juttuun kaikenlaisten ihmisten kanssa
Kun tuli levy-yhtiövaihdosta ja yhteistyökumppanit muuttuivat, niin tuntui jotenkin luonnolliselta, että haetaan myös uutta soundia. Niitä kuuntelee edelleen ihan korvat punaisina. Jussi: – Tämä kuvastaa musta tosi hyvin sitä biisinkirjoituskulttuuria, joka Donkkareissa oli. Ehkä siksi bändin keskinäiset tappelutkin jäivät sillä kertaa ihan minimiin. Eli meillä oli paljon yksittäisiä kappaleen osia, tavallaan kuin palapelin palasia, joita sitten liikuteltiin ja soviteltiin yhteen. Tässä bändi valloittaa Ilosaarirockin vuonna 1998. Kie: – Äänitykset sujuivat ylipäätäänkin tosi helposti, koska vastuu päättää ja liidata asioita oli niin selvästi annettu Kallelle. Jussi: – Se on jonkinlainen jännä symbioosi bändisoundin ja teknologian välillä. Se konsepti on oikeastaan aika hämärä, kun näin jälkikäteen kuuntelee. Meille se oli tosi iso asia energian kannalta, että nyt tehdään jotain ihan jotain muuta ja ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Kalle taas lähestyi tuottamista aivan eri filosofialla. Sori, en muistanut. Kie: – Ei kun odotas… jätettiinköhän se siitäkin lopulta pois. Ensinnäkin hän edusti samaa ikäpolvea kuin me ja halusi olla meitä kohtaan mahdollisimman innostava. Mutta kyllähän me myös haluttiinkin kuulostaa selkeästi modernimmalta kuin aikaisemmin. Kalle: – Itselleni lauluraitojen tekeminen oli älyttömän kiva ja vapauttava kokemus, koska Kalle suhtautui niihin hyvin eri tavalla kuin Mats ja Karmila aikanaan. Silloin ajattelin, että eihän tuossa ole mitään järkeä, mutta okei, tehdään sitten niin. Kie: – Se tuli kyllä Herää!-biisin loppuun. Hypätään tavallaan kokonaan pois omalta mukavuusalueelta. Ne toimivat hyvänä vastapainona niille kliinisille koneja ohjelmointijutuille, joita levylle tuli paljon mukaan. Sehän oli suoraan Glen Freyn The Heat Is Onista! Kalle: – Samanlaista karsintaa käytettiin myös Vedä käteen -biisissä. Hänen persoonaansa ei kuulunut millään tavalla esimerkiksi se, että oltaisiin pateettisia tai innostuttaisiin asioista liian helposti. K ie: – Chydeniuksen Kallen mukana kappaleisiin tuli hirveän paljon sellaisia aineksia, joita meidän musassa ei ollut aikaisemmin ollut. Ei aina välttämättä etsitty sitä parhaassa vireessä ja rytmissä olevaa raitaa, vaan sitä missä on paras fiilis. K u v at : A n tt i R as ti v o klassikot_Don Huonot-taitto.indd 41 7.9.2017 15.40. Kallehan oli hurahtanut tuolloin remixien tekemiseen ja erilaisiin samplereihin. Muistaakseni se pyöri vielä viimeisenkin levyn (Don Huonot, 2002) studiosessioissa mukana. Esimerkiksi Riidankylväjästä lähti bridge-osuus kokonaan pois, joka oli omasta mielestäni koko kappaleen paras kohta, sellainen vähän Dingo-vaikutteinen tosi makea silta. MEISTÄ TULI TAVALLAAN SELLAINEN SIRKUSTAPAHTUMA.” Don Huonojen suosio oli suurimmillaan 90-luvun lopussa suomalaisen kitararockin menestysaallossa. Luonteeltaan Mats oli kuitenkin hyvin pidättyväinen ja kultturelli kaveri, jonka kanssa hommat tehtiin aina todella huolitellusti. – Toisaalta yksi Kallen pääteeseistä oli alusta asti, että karsitaan biiseistä turhia osia pois. Esimerkiksi Päivä nousee taas -kappaleen lauluihin jäi lopulta jotain niin outoja rytmityksiä, etten osaa vieläkään sanoa, mitä niissä on haettu. Se oli se määräävä juttu levyä tehtäessä. Kalle: – Ai tuli vai. Ehkä sen vuoksi iso osa kitararaidoista päätettiin jättää tahallaan tosi luonnosmaisiksi. Sellaiseen ihan erimuotoisen musiikin tekemiseen, mihin olimme itse tottuneet. jo vuoden 1996 lopulla. Kalle: – Olimme siinä vaiheessa ehtineet tehdä Matsin (tuottaja-muusikko Mats Huldén) kanssa jo kolme albumia putkeen ja oppineet hänen johdollaan älyttömästi levyn tekemisestä. Tehtiin sellaisia tosi roiseja sutaisuja, joissa on mukana paskaa ja likaa. Voin tässä vaiheessa paljastaa, että olin soittanut jo joskus kesällä 1995 Kallelle, että tuottaisiko se mun tulevan sooloteknolevyn! SOUNDI 41 ”KEIKOILLE EI TULTU ENÄÄ PELKÄSTÄÄN DIGGAILEMAAN MUSAA, VAAN SIKSI, ETTÄ KAIKKI MUUTKIN TULIVAT. Jussi: – Sen mä muistan, että se kertosäkeeseen vievä pum pum pum pum -rumpujuttu oli mun keksintö. Kalle toi kämpälle sellaisen ajattelumallin, että antakaa rönsyillä vaan. Vaikka ehkä uudistuminen oli kuitenkin se määräävämpi nimike tämän levyn kohdalla. Aika monet niistä tulivat juuri elektronisen musan puolelta. Siinä oli kertsi, jota ei käytetty lopulta missään. Kalle: – Niin, meidän bändihän oli tosiaan tuohon aikaan vähän väliä hajoamassa
”MEILLÄ OLI PALJON YKSITTÄISIÄ KAPPALEEN OSIA, TAVALLAAN KUIN PALAPELIN PALASIA, JOITA SITTEN LIIKUTELTIIN JA SOVITELTIIN YHTEEN.” Hyvää yötä ja huomenta oli kaupallinen menestys. Niissä on jotenkin niin estoton meininki. – Mutta jos totta puhutaan, niin ei siitä osannut silloin ärsyyntyä. von Hertzen, san. Siinä mielessä voi sanoa, että Hyvää yötä ja huomenta on eräänlainen kulmakivilevy Don Huonojen tuotannossa. Toisaalta samasta syystä meidän bändi menikin mun mielestä tosi monta kertaa metsään. & san. Olihan se aivan ihmeellinen tunne. Mutta niin sitä levyä tehtiinkin: piti aina rikkoa ja kokeilla, eikä mennä pelkästään niillä samoilla säädöillä. Ahola) 7. Ahola – K. Ainakin itse olen aidosti ylpeä siitä, että onnistuimme jättämään ainutkertaisen jäljen kotimaiseen rockmusiikkiin. Riidankylväjä 4:18 (Säv. K. Chydenius) 8. Hyvää yötä ja huomenta 7:03 (Säv. Ahola – K. Albumin myötä Don Huonot nousi maan suurimmaksi rockyhtyeeksi. Keltaisessa talossa 5:29 (Säv. von Hertzen, san. Ahola) 6. Vedä käteen 2:57 (Säv. K. K. Väärän kuninkaan päivä 4:28 (Säv. K. Meistä tuli tavallaan sellainen sirkustapahtuma. H yvää yötä ja huomenta julkaistiin syyskuun puolivälissä 1997. K. Levy meni ilmestyessään albumilistan ykköseksi. K. Ruoski minua! 4:00 (Säv. Mutta vuosi 1997 oli vielä sellaista tosi inspiroivaa löytöretkeilyn aikaa, jolloin kaikki biisi-ideat tuntuivat tosi tuoreilta. Ahola – K. Ahola) 10. K. Ahola) 3. K. K. Siksi oli jotenkin hämmentävää huomata, että jengin käytös meitä kohtaan muuttui levyn ilmestyttyä. K. von Hertzen, san. Riidankylväjästä kasvoi vuoden suurimpia radiohittejä ja lähes kaikki albumijulkaisua seuranneen kiertueen keikat olivat loppuunmyytyjä. & san. Ahola – K. K ie: – Nyt kun Hyvää yötä ja huomenta -levyn kappaleita on kuunnellut pitkästä aikaa tulevia keikkoja varten, niin tulee niistä edelleen tosi hyvä fiilis. – Me itse lähestyimme musiikin tekemistä aina pelkän musiikillisen intohimon ajamina. Olemme kuin veljet 4:18 (Säv. K. Ahola – K. Perusasiat olivat kunnossa, mutta ei ollut vielä tietoakaan mistään maneereista tai itsensä toistamisesta. K. Piikkilankaa 3:37 (Säv. Chydenius, san. Kalle: – Omia teoksia on tietysti mahdotonta laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Puurula, san. von Hertzen, san. Suomenkielisestä rockmusiikistahan oli tuolloin tullut pitkästä aikaa nuorisolle ihan ok juttu. Vuosituhannen lopulla tilanne oli aivan toinen, kun meidän lisäksemme CMX:n, Apulannan ja Tehosekoittimen kaltaiset bändit olivat alkaneet saada jalansijaa Suomalaisen rockin klassikot > DON HUONOT: HYVÄÄ YÖTÄ JA HUOMENTA Julkaistu 12.9.1997 (Terrier/BMG Finland) Vinyylipainos 15.9.2017 (Svart Records) 1. Ahola) 2. K u v at : Jo u ko Le h to la klassikot_Don Huonot-taitto.indd 42 7.9.2017 15.40. von Hertzen – J. Ahola – K. & san. Viiden tähden sekopää 3:40 (Säv. K. Ahola) 4. K. Seuraavan levyn kohdalla (Tähti, 1999) tällaiset asiat alkoivat jo muodostua todellisiksi ongelmiksi ja tuottaa stressiä bändin sisällä. 1990-luvun alussa ainoastaan Kolmas Nainen ja Neljä Ruusua olivat menneet isossa mittakaavassa läpi. Hyvää yötä ja huomenta -levystä voi kuitenkin sanoa, että meidän albumeista se korreloi parhaiten ilmestymishetkensä kanssa ja oli kaikkein eniten omassa ajassaan kiinni. Kie: – Lisäksi Hyvää yötä ja huomenta osui muutoinkin otolliseen saumaan bändin elinkaaressa. Päivä nousee taas 5:54 (Säv. Keikoille ei tultu enää pelkästään diggailemaan musaa, vaan siksi, että kaikki muutkin tulivat. Levy nousi ilmestymisviikkonaan albumilistan ykköseksi, pysytteli kärjessä seitsemän viikon ajan ja myi nopeassa tahdissa platinaa. Jättimenestys tuntui monen vuoden tahkoamisen jälkeen palkitsevalta, mutta samalla se tuotti ristiriitaisia tunteita yhtyeen jäsenissä, Kie von Hertzen kertoo. Emma-gaalassa Hyvää yötä ja huomenta palkittiin vuoden albumina, Riidankylväjä julistettiin vuoden biisiksi ja Don Huonot vuoden yhtyeeksi. K. Ahola – K. von Hertzen – J. Ahola) 5. K. Pääsimme ensimmäistä kertaa kokemaan sellaisen kollektiivisen hurmoksen, että jengi hyppii oman musiikin tahdissa nyrkit pystyssä. von Hertzen, san. Sama ilmiö näkyi samaan aikaan myös kotimaisten leffojen puolella hyvänä noususuhdanteena. Vilkki – kansitaide 42 SOUNDI kotimaisessa musiikkikentässä. von Hertzen) Sovitukset: Don Huonot ja Kalle Chydenius Kalle Ahola – laulu Jussi Chydenius – rummut Kie von Hertzen – kitara, taustalaulu Jukka Puurula – basso, taustalaulu Vierailevat muusikot : Kalle Chydenius – koskettimet, taustalaulu Mikko von Hertzen – taustalaulu Risto Eskolin – taustalaulu Kalle Chydenius – tuottaja, äänittäjä, miksaaja, ohjelmoija Jukka Puurula – apuäänittäjä Risto Eskolin – apuäänittäjä Asko Kallonen – vastaava tuottaja Pauli Saastamoinen – masteroija P. Ahola) 9. Sisäinen kemia oli juuri tuolloin kohdillaan. K. Ahola – K. Myös bändi itse myöntää hyvän fiiliksen kuuluvan lopputuloksesta. Mutta parhaillamme me olimme oikeasti tosi omintakeisia ja onnistuimme luomaan jotain jäljittelemätöntä
Stuntman tulostus.indd 43 6.9.2017 14.50
Savuaville raunioille perustettiin Grave Pleasures, joka nihkeän alun jälkeen nousee tuhkista toisella albumillaan Motherblood . 44 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen 44 SOUNDI UUDELLEEN SYNTYMÄ JA YDINSOTA Beastmilk teki nopean ja vaikuttavan piipahdukse n tumman ja metallisen rockin kentällä julkaisemall a Climax-deby yttinsä vuonna 2013 ja hajoamalla. Kuva: Anton Coene grave pleasures -taitto_c.indd 44 7.9.2017 15.40
Se taas mahdollisti Grave Pleasuresille hengähdystauon, jonka aikana soolokitaristina Dreamcrashilla ollut Juho Vanhanen siirtyi rinnalleni biisintekijäksi. – Niinhän siinä kävi. Viimeinen asia, jonka haluamme myöntää on se, että olemme eläimiä siinä missä muutkin. Monet ihmiset alkoivat pitää sitä meidän teemabiisinä. Puheenaiheista akuutein on tietysti Grave Pleasuresin kakkoslevy Motherblood, johon tuli tartuttua hieman epäröiden. Halusin tämän teeman levylle vähän kieli poskessa, mutta kuitenkin viitaten tosissani mihin maailma on tällä hetkellä menossa. – Minulla on joskus vaikeuksia suhtautua post punkiin, koska se tuntuu enemmänkin hajuvedeltä. Kuulostaa aivan liian usein siltä, että bändit keskittyvät liikaa soundiin eikä musiikkiin itseensä. Keikoilla alkoi olla jengiä kaasunaamarit päässä. SOUNDI 45 ”Popkappaleet tarvitsevat sen pimeän puolen, jotta tajuat myös sen euforian.” Grave Pleasures sai mahdollisuuden voittaa kompromisseihin taipuneen esikoislevyn myötä menetetyt kuulijat takaisin puolelleen. Vanhemmiten oppii itsestään enemmän. Kaikki oli kompromissia. – Tämän levyn kanssa etenimme hitaasti ja teimme sitä hiljaksiin noin vuoden verran. Olisi pitänyt odotella hetki ja pyytää levy-yhtiöltä lisäaikaa. T apaan brittiläissyntyisen Mat McNerneyn hänen idyllisessä kodissaan Tampereella. Linnea (Olsson, kitara) ja Valtteri (Arimo, basso) olivat valmiita jatkamaan, kitaristi Johan Snell ei. – Sanoituksissa on tietysti paljon erilaisia teemoja ja viittauksia. Pöydällä lojuu muun muassa Winterin sludge-klassikko Into Darkness kuin muistuttamassa, missä miehen juuret ovat. Ja sitä minusta koko rock’n’roll pohjimmiltaan on. Kun olin nuoSOUNDI 45 grave pleasures -taitto_c.indd 45 7.9.2017 15.40. Otimme bändin ikään kuin haltuumme. Miksi kuunnella jotain niin makaaberia, kun olet jo muutenkin huonoissa fiiliksissä. Grave Pleasures on löytänyt jälleen itseluottamuksensa. – Ydinaseet ovat aikamme Godzilla. Vetäydymme vanhan puutalon yläkertaan, jossa Mat manaa jatkuvista remonteista johtuvaa levykokoelmansa epäjärjestystä. Mutta keskityin ydintuhoteemaan muutamastakin syystä. Mietimme tarkkaan millaisen soundimaailman haluamme levylle ja missä studiossa voisimme sellaisen saavuttaa. Joku muukin on tuntenut samoin. Elämä on tunteiden runsaudensarvi ja haluamme musiikillamme tuoda sen myös ilmi. – Perheeseemme syntyi lapsi, joten halusin senkin takia vähän lepoa koko hässäkästä. Nämä olivat juuri niitä asioita, jotka menivät Dreamcrashilla vituiksi. Saimme aikoinaan perustettua pienimuotoisen kultin Beastmilkin kappaleella Nuclear Winter. Olihan Beastmilkin hajoamisprosessin päätteeksi julkaistu debyytti Dreamcrash (2015) hämmentävä ja epämääräinen albumi. Tyylikäs ja omanarvontuntuinen yhtye olikin yhtäkkiä tuuliajolla. Nämä bändit opettivat kuulijalle kaikki ne tunteet, jotka sisältäsi löytyi. Juuri tätä haen omallakin musiikillani. Mat myöntää, että nuorempana ei aina ollut helppo myöntää itselleen, mistä pitää. Mutta tämä on myös sukupolvikysymys. Linnealla oli myös jotain kappaleita, joten ajattelimme, että kyllähän niistä kimpassa levyn saa aikaiseksi. Grave Pleasuresin musiikin yksi voimanlähde on sen kaksinapaisuus: bändi tekee tarttuvia popkappaleita, mutta dippaa ne todella syviin vesiin. Kappaleissa on yhtyeen tunnettuja tavaramerkkejä ja niiden kyytipoikana tarttuvuutta ja kolkkoa maalailua maailmantilasta. Salaliittoteorioita, vainoharhaisuutta ja angstia – miltä maailma tällä hetkellä tuntuu. – Popkappaleet siis tarvitsevat sen pimeän puolen, jotta tajuat myös sen euforian. Yhtäkkiä edessämme oli tilanne, että meidän pitäisi tehdä levy. – Minusta rockissa pitää aina olla kaksi puolta ihan niin kuin elämässäkin. Haastattelun taustamusiikiksi valikoituu kuitenkin David Bowien Station To Station. Me melkein sainasimme diilin toisesta Beastmilk-albumista, jonka piti ilmestyä Sonyn kautta. – Ajat muuttuvat ja sitä myöten tietysti myös perspektiivi. Seksiä ja kuolemaa, rakkautta ja tuhoa. Mutta juuri se on se vapautus yksinäisyydestä, kun olet masentunut. Isoilla lafkoissa on vaan sellainen puoli, että kun koneisto jyrähtää käyntiin, sitä ei voi pysäyttää. Vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä, mitä esimerkiksi saan irti, kun kuuntelen Nick Cavea ollessani allapäin. Sopimusneuvottelujen keskellä bändi hajosi. Linnea ei halunnut odottaa, joten hän lähti perustamaan omaa bändiään. Etsimme pitkään oikeita tyyppejä bändiin ja saimmekin Rainerin (Tuomikanto) rumpaliksi ja Aleksin (Kiiskilä) kitaristiksi. Se tavoittelee juuri näitä elementtejä: pimeyttä ja valoa, kuolemaa ja uudelleensyntymää. Motherbloodin yksi hienouksista on sen luontainen tapa sulattaa vaikutteensa. Nyt kurssi on käännetty oikeaan suuntaan. Se on hirviö, joka edustaa pahimpia kauhukuvitelmia omasta lajistasi. Tässä kohtaa tullaan pisteeseen, jossa olisin tehnyt asiat tarkemmin ajateltuna toisin. Varhaisessa The Curessa, Echo And The Bunnymenissä ja Killing Jokessa on niin hienoa se, että ne kaikki tekivät poplevyjä: oli kunnolla kirjoitettuja biisejä, mutta niissä oli myös surua ja melankoliaa. Jo biisilistassa löytyy Be My Hiroshiman ja Falling For An Atom Bombin kaltaisia viittauksia ydinsotaan. Se on estänyt myös jäämästä yhden genren vangiksi. Lopputulos on kaukana bulkkigootteilusta tai muista kaavoihinsa jäykistyneistä kalpeanaamoista, jotka eivät haluakaan päästä eroon esiin nostamastaan tuskasta. Ihminen ajattelee olevansa erityinen laji muiden joukossa, ja oikeutta elämään pidetään jumalan antamana oikeutena. Bändi käyttääkin tilaisuutensa hyväkseen. Ei meillä mitään kunnollista materiaalia ollut, minulla oli muutama biisi. Nämä ääripäät itse asiassa kuvastavat hyvin myös Grave Pleasuresin identiteettiä. Et ole koskaan vain euforisen iloinen tai pelkästään riudu huonoissa fiiliksissä. Haastattelun aluksi vihjailen varovasti, että Dreamcrash taisi tulla olosuhteisiin nähden liian pian. Se edusti meitä omimmillaan, maailmanlopun post punkina. Mat on onneksi samaa mieltä. On upeaa, kun biisintekijä pystyy kiteyttämään tunteen niin täydelliseen muotoon, että kuulija pystyy samaistumaan siihen: hei, juuri tältä minustakin tuntuu! Motherbloodista nousee esiin yksi kantava teema
Nyt voin hyväksyä, että diggasin tuolloin myös Duran Durania ja varhaista Madonnaa. "Nyt voin hyväksyä, että diggasin myös Duran Durania ja varhaista Madonnaa." grave pleasures -taitto_c.indd 46 7.9.2017 15.40. Musiikki tuntuu uhkuvan dekadenssiä ja urbaania maisemaa. Mutta kunnolla pääsin sisään musiikkiin vasta, kun löysin metallin 80-luvun lopussa, jolloin aloin oikeasti pakkomielteisesti keräillä levyjä. Se tuo niihin merkityksen. Musiikista ei haluta maksaa ja muusikoita pidetään vain tyyppeinä, jotka ovat käyttäneet pelkkää aikaansa musiikin tekemiseen. Suosiosta puhuminen on aina kyseenalaista puuhaa ja niin kuin Ahti Karjalainen aikoinaan kaukonäköisesti totesi, etenkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Synkistä aiheista huolimatta mies ei halua niitä vain koristamaan pintaa, vaan tarkoitus on saada kuulija samaistumaan niihin. Ja se jäi juuri viime levyllä puuttumaan. Grave Pleasures edustaa pinnalta tarkasteltuna suurkaupunkien soundia. – Nyt olen paljon vähemmän valikoiva sen suhteen, mitä haluan menneisyydestäni muistaa. Mutta esimerkiksi levyn ostamisesta on tullut paljon merkityksellisempää. Grave Pleasuresissa haluan käsitellä asioita yleisemmällä tasolla. Hexvesselin voi mieltää enemmän sooloprojektikseni, kun Grave Pleasures on enemmän bändi. Kyse on pikemminkin siitä, mihin suuntaan tunteeni kullakin bändillä menevät. Grave Pleasures vaatii katarttisen magian, nuorekkaan ja optimistisen hengen, joka nostattaa ihmisten fiilistä. Kappaleet ovat omaelämäkerrallisempia. Heidän edustamalleen musiikille tuntuu olevan kysyntää eikä bändi selkeästi halua jämähtää pienen piirin suosikiksi. Tuntuu myös hyvältä nähdä ihmisiä, jotka ovat halunneet todella nähdä meidät keikalla. Hexvesselin tapauksessa emme välitä niinkään tuosta puolesta. Mat kieltää vastavoimateoriani. Se on enemmän tunnelmanluomista. Vaikea sanoa, onko se hyvä vai huono asia. Lisäksi samoilta markkinoilta katoaa vuodenvaihteessa kolme kirjainta, jonka nimissä rakkautta ja kuolemaa on terävästi ja kansaa koskettavasti käsitelty. Samaan aikaan massakulttuuri ja muoti muuttuu nopeammin kuin koskaan. Mutta jos oikein opportunistiseksi haluaa heittäytyä, niin nythän tilanne Grave Pleasuresille näyttää teoriassa hyvältä. 46 SOUNDI ri, kuuntelin paljon musiikkia siskoni ansiosta. Jo senkin takia, että musiikin valtakausi kaupallisena taidemuotona on ohi. Ei tule olemaan toista Metallicaa. – Kun puhun haastatteluissa, mistä Grave Pleasuresissa on kysymys, tajuan kuinka paljon näillä bändeillä on yhteistä: survivalismi, maailmanlopun jännitteet... Eli ajatellaan, että kuka tahansa voi tehdä musaa. Itsekin ostan enää vain levyjä, joita todella rakastan. Kasarista minulle tarttui ensimmäiseksi The Cure ja Siouxie And The Banshees, koska ne sopivat niin hyvin sen kaman joukkoon, mitä muutenkin kuuntelin eli lähes pelkästään metallia ja eritoten black metalia. En yritä enää piilotella tai valikoida, mistä pidin. Matilla on pitkä bändihistoria, ja muista levyttävistä kokoonpanoista olennaisin on Hexvessel, joka on kuin Grave Pleasuresin vastakohta: Hexvesselin musiikista huokuu kunnioitus luontoa kohtaan ja soundi on siksi myös korostetun orgaaninen. Minulla ei ole enää ollut pitkään aikaan mitään todisteltavaa eikä tarvetta olla puristi. – Musiikki painuu enemmän undergroundiin. Kun lyöttäydyin Juhon kanssa yhteen tekemään biisejä, se inspiroi meitä ihan uudella tavalla. Jos mietitään bändien kokoluokkaa, niin Metallican ja HIMin välissä on valtava kuilu. Ihmiset hakeutuvat toisten samanmielisten pariin ja ovat valmiita näkemään vaivaa haluamansa musiikin eteen. Ylipäätään käydyt keskustelut bändin sisällä tekevät itse bändin. – Onhan tämä julma bisnes. Mat McNerney (toinen vas.) luottaa teksteissään isoihin teemoihin. Se kuuluu nykyään vain yhtenä haarana viihdeteollisuuteen. Kun olin kiinni black metalissa, hyväksyin että The Cure kuuluu suosikkeihini
VARAA AIKASI OSOITTEESTA WWW.ROOMESCAPE.FI TAI NUMEROSTA +358 50 325 4331 TENNISPALATSI EI OLE ENÄÄ ENTISENSÄ! TOISEN SUKUPOLVEN PAKOHUONEPELIT NYT TENNARISSA. THE SECRET CABIN THE MAYAN TREASURE OUT OF MARS Room escapel tulostus.indd 47 7.9.2017 7.45
Koska puheen tuottaminen ja kirjoittaminen ovat käyneet työläiksi, Eero Hyyppä vastaa Soundin kysymyksiin sähköpostilla avustajansa kanssa. – Eeron otsa meni kurttuun ja hän sanoi, että ”ei huvita”. Kun esittelin ensimmäisiä ideoitani Eerolle, hän kannusti, että anna palaa vain. – Vituttaa nämä kädet, kun ne ovat jäykät ja sormet eivät koukistu. Levyn biiseistä Torstai ja Kuusi vanhusta muistuttavat ensimmäi sen Juliet Jonesin Sydän -levyn hillitöntä meininkiä. – Kysyin Eerolta, että ”ootko tehnyt biisejä”, Rautio kertoo puhelimitse. Vaimoni valitti kerran Facebookissa, että lappuset pyörivät nurkissa ja niille pitäisi tehdä jotakin. Hän tarjoutui säveltämään niihin musiikin. Teksti: Ari Väntänen Eero Hyypän teksteihin perustuva Juliet Jonesin Sydänystävien levy kokosi yhteen ison joukon oululaisia muusikoita. Ajattelin, että olisi pitänyt ymmärtää olla kysymättä, koska tajusin, että soittaminen ei enää luonnistu. Torstai, Pesonen ja Laumaeläin muistuttavat myöhempää meininkiäni. Periksi ei anneta! Eero Hyyppä ehti jo epäillä, ettei enää tekisi levyjä. – Kirjoitin ne tekstit vuosina 1995– 2008, osan Juliet Jonesille, osan muuten vain pöytälaatikkoon jemmaan, Hyyppä sanoo. Juliet Jonesin Sydämessä uransa aloittaneella Eero Hyypällä oli hyvä syy uskoa, että hänen uransa muusikkona ja biisintekijänä oli ohi. Soittaminen on melkein mahdotonta, Hyyppä manaa. – Olin merkinnyt niitä muistiin erinäisille paperilapuille. Eipä aikaakaan, kun Timo Raution sähköpostilaatikkoon kolahti yli kaksikymmentä sanoitusaihiota ja saateviesti ”tee näille mitä haluat”. Hyyppä myöntää kuulevansa musiikissa itseään. Murhaajat, Rikas mies itkee ja Jättiläisten vasarat taas ovat eeromaisia siinä, että niiden rankka meininki kääntyy miltei hevin puolelle. Hän sairastaa Parkinsonin tautia, joka on tehnyt vaikeaksi jopa puhumisen, instrumenttien käsittelystä nyt puhumattakaan. Silloin kannattaa tutkia, voisiko sen kiertää, koska toisinaan se onnistuu. Ja koska Eerolla on myös popfiksaatio, mukana on sellaisia biisejä kuin Sana, jota ei voi lausua ja Pesonen. K u v a: Ja an i Fö h r eero hyyppä -taitto.indd 48 7.9.2017 15.40. – Sävelsin sillä mielellä, että Eero istuu vieressä. Noin puolitoista vuotta sitten Hyypälle avautui uudenlainen mahdollisuus tehdä kappaleita. – Muutaman tekstin kohdalla ajatus lähti heti lentoon. Se onnistuu, kun on tuntenut toisen 1980-luvulta lähtien. – Rautsi on aika hyvin saanut biisit kuulostamaan multa. Siispä kirjoitutin sanat puhtaaksi ja lähetin Rautsille. Hyyppä piti ideaa hyvänä. Sydänystävien avulla se kuitenkin onnistuu. Rautio tiesi Hyypän kirjoittaneen sanoituksia, joita ei ollut vielä julkaistu. Ja Rautsi teki. Rautsi kertoo halunneensa kirjoittaa hyyppämäisiä kappaleita. Kuusi vanhusta ja Rikas mies itkee voisivat olla mun tekemiäni. 48 SOUNDI SOUNDI 49 J oskus este on niin suuri, ettei sitä voi ylittää. Haastattelun antaminen on uuvuttava urakka, johon tarvitaan useita päiviä. Hän oli silloin Oulussa vierailulla ystävänsä, muusikko Timo ”Rautsi” Raution luona, ja kuten tavallista, keskustelu kääntyi nopeasti musiikkiin. Kysymys oli kuitenkin siitä hyvä, että se sai ajatuksen kytemään. Myös Hyypällä oli näkemyksiä joihinkin sävellyksiin, ja kolme kappaletta Rautio teki vaimonsa Marin kanssa. Juliet Jones esitti Jättiläisten vasaroita duettona, mutta tämä versio on erilainen
Kadonneet laulut päättyy kauniisti biisiin nimeltä Elän, sillä sipuli, joka tavallaan kiteyttää koko hankkeen. Seuraava iso askel otettiin elokuussa 2016, kun Epe Helenius saapui Ouluun rockfutiksen SM-kisoihin. 48 SOUNDI SOUNDI 49 ”Halusin levylle ihmisiä, jotka Eero tuntee ja joiden kanssa hän on tehnyt musaa. – Mukana ovat myös kaikki Juliet Jonesin Sydämen perustajajäsenet, tai siis edesmennyttä rumpalia Jussi Lotvosta edustaa hänen poikansa Nikolas, joka kuulostaa ihan isältään. Se kävi helposti.” K un kappaleita oli kertynyt, tuli aika päättää, miten niiden lopulliset versiot toteutettaisiin. – Epe pitää tätä tärkeänä projektina. Taustoja laulavat Henna Leipivaara ja Kiia-Kaisa Malo. Mutta kuten Juliet Jonesin Sydänystävät todistaa, monet haasteet ovat voitettavissa. – Perttiin tutustuin 1980-luvulla junan ravintolavaunussa, kun hän tuli juttusille ja kertoi soittavansa tuubaa. J uliet Jonesin Sydänystävien albumi Kadonneet laulut äänitettiin Kempeleessä Wolfbeat-studiolla. Siitä tuli koskettava kappale, jota kuunnellessa saattaa tehdä mieli kaivaa nenäliina esiin. Studio oli täpötäynnä porukkaa ja töitä tehtiin niska limassa, mutta ilmapiiri oli iloinen ja kannustava. Hän tiesi bändin, oli nähnyt sen keikallakin, ja piti ideaa erittäin hyvänä. Hyypällä on yksi sana sille, miltä uudet biisit, niiden tekeminen ja koko projekti tuntuivat. Kun ehdotin projektia Juliet Jänesin jätkille, he ilmoittivat heti, että herranjumala, totta kai tulemme soittamaan. Eero Hyypän peli lauluntekijänä ei ole vielä pelattu. En muuten muistanut, että Kari Jones on näin hyvä. Samassa porukassa pelasi Juliet Jänesin rumpali Jallu Jänes, joka ehdotti Timo Rautiolle levymogulin tapaamista. Ääneksi”, Takaloa ”loistavaksi biisinikkariksi” ja huomauttaessaan, että uusvanhan oululaisen sananlaskun mukaan ”Kun Mäki laulaa, linnutkin vaikenee”. Hyyppä kaivaisi mieluummin esiin muistiinpanovälineet uusien tekstien kirjoittamista varten. – Kysyin Eeron mielipidettä Juliet Jänesistä. – Vaikka Eero väsyy nopeasti, hän jaksoi olla mukana ja ehdotteli vielä studiossa biiseihin pieniä muutoksia ja korjauksia. – Totta kai uusien biisien ja levyjen tekeminen kiinnostaa. Kun pakka oli kasassa, Rautio alkoi etsiä laulajia. Se tuntui todella hienolta ja yhteistyöltä. Tässä yhtye on vuonna 1985 vasta purjehtimassa kohti suurta sukseeta. Periksi ei anneta! Juliet Jonesin Sydän kuului oman aikansa suomirockin suuriin nimiin. – Halusin levylle ihmisiä, jotka Eero tuntee ja joiden kanssa hän on tehnyt musaa. Heleniusta ei tarvinnut kysyä mukaan kahdesti, olihan Hyyppä sentään levyttänyt hänen Poko Rekordsilleen Juliet Jonesin Sydämessä, Inkvisitiossa ja Eero Jones & Kahvi -kokoonpanossa. Huudahduksista vastaa Eeli Rautio, ja yhden biisin tulkitsee Hyypän vanha soittokaveri Petri Korhonen. K u v a: Ju h o Ju n tu n en eero hyyppä -taitto.indd 49 7.9.2017 15.40. Hän vaikuttaa onnelliselta luonnehtiessaan Hanhiniemeä ”Mr. – Jos asuisin lähempänä musakavereitani, tällaisia projekteja olisi helpompi tehdä. Hän otti biisistä kiinni silloin kun pystyi, ja sitten otot yhdisteltiin valmiiksi. Rautio ja Hyyppä laulavat sen yhdessä. Seuraava syksy, talvi ja kevät vierähtivät biisejä treenatessa ja työstäessä. Ja Pentti Jones oli opetellut kuiskaamaan! Joukkoon liittyivät myös Pertti Honkela ja Pike Kontkanen hiljattain uudelleen aktivoituneesta Inkvisitio-yhtyeestä, jota Hyyppä oli aikoinaan perustamassa. – Se onnistui hirmu hyvin. Rautio muisti oululaisen Juliet Jänes -tribuuttiyhtyeen, jonka tulkinnat Juliet Jonesin kappaleista olivat hänestä hienoja ja arvokkaita. Rautio kertoo, että visiona oli aidon tunnelatauksen taltioiminen. Halusimme Inkvisitioon tuubansoittajan, ja kun sellainen kerran löytyi, Inkvisitioon piti saada myös viulisti, joten pyysimme mukaan Piken, joka soitti Kumma Heppu & Lopunajan Voidelluissa. – Koska laulaminen tuottaa Eerolle vaikeuksia, keksimme tehdä niin, että annoimme äänityksen pyöriä. Eero Hyypälle Sydänystävät on kaveriporukka, johon liittyy muistoja ja tarinoita. Sähköpostin välityksellä touhuaminen ja silloin tällöin paikan päällä oleminen tuovat omat haasteensa. Ilolan Pentti soitteli vielä peräänkin, että ”perkele vieköön, ei ole ikinä ennen ollut yhtä hauskaa studiossa!” Myös Eero Hyyppä oli paikalla, eikä suinkaan sivustaseuraajan roolissa. Siksi minä hankin kotistudionkin. Kaikki, joilta kysyin, halusivat mukaan. Mäki, Rautsi ja Mari Rautio, Pauli Hanhiniemi ja Jukka Takalo. Ja lauluthan ovat hyviä, mitä nyt tekstit ovat viimeistelemättömiä. Petri Korhonen taas on lappilainen kultakurkku, jonka kanssa tein akustisia keikkoja Juliet Jonesin jälkeen. Laajassa Juliet Jonesin Sydänystävät -kokoonpanossa vaikuttavat Juliet Jänes -yhtyeen ja Mira Luotin lisäksi esimerkiksi Radiopuhelinten J.A. – Kun puhuimme Epelle siitä, mitä olimme tekemässä, hän sanoi olevansa ilman muuta mukana, Rautsi muistelee. Mira Luoti ei ollut Eerolle ennestään tuttu, mutta pyysin hänetkin, koska Eero on kova PMMP-fani. Sekin kävi helposti. – Mahtavalta! On mukavaa saada olla osallisena tässä
Kukaan ei ollut raivona, kukaan ei haastanut ketään oikeuteen ja kukaan ei sanonut lopullisia hyvästejä. on ravannut keikalla Suomessa lähes alinomaa sitten 1980-luvun, mutta yksi kokoonpano ja samalla se tärkein on yhä näkemättä: alkuperäinen Alice Cooper -yhtye. 50 SOUNDI K u v a: W ar n er Alice Cooper -taitto_b.indd 50 7.9.2017 15.41. — Kun hajosimme vuonna 1974, välillämme ei ollut lainkaan pahaa verta. Tuona aikana The Spiders -nimisestä autotalliyh tyeestä oli kasvanut Alice Cooper, yksi maailman suurimmista rockbändeistä, jonka klassikkoputki näytti päättymättömältä: I’m Eighteen, Under My Wheels, Be My Lover, School’s Out, Elected, Bil lion Dollar Babies, No More Mr. Olimme tehneet tauotta duunia ja eläneet oluen Teksti: Jarkko Jokelainen Alice Cooper oli alun perin kokonaisen bändin nimi, jonka Vincent Furnier kaap pasi hyvällä menestyk sellä omaksi taiteilija nimekseen. Alkuperäinen Alice Cooper -yhtye soitti viimeisen keikkansa huhtikuussa 1974 Rio De Janeirossa, minkä jälkeen soittajien tiet erkanivat vuosikymmeniksi. Nyt se on lähempänä kuin koskaan. Tätä totuudeksi väitettyä legendaa laulaja yhä toistaa, kun tapaamme kesäkuussa lontoolaisen hotellin sviitissä. Laulusolisti Alice Cooper, omaa sukua Vincent Furnier, kaappasi yhtyeen nimen kokonaan itselleen ja jatkoi soolona. Nyt tuo oman onnensa nojaan jätetty yhtye on ainakin toistai seksi kimpassa maineik kaan solistinsa kanssa. Kitaristit Glen Buxton ja Michael Bruce sekä basisti Dennis Dunaway ja rumpali Neal Smith jäivät oman onnensa nojaan. Nice Guy… Virallisen historiankirjoituksen mukaan yhtye ei koskaan hajonnut, vaan se ”hiipui pois”. Hyvällä onnella 1970-luvun alun kokoonpano nähdään Suomessa jo ensi vuonna. Taakse jäi kahdeksan vuoden urakka ilman päivääkään lepoa. S e ei ollut mikään kaunis loppu, vaikka historiallisen illan seuraamuksia on myöhemmin yritetty kaunistella
Yhtye tekee marraskuussa viisi konserttia Britanniassa, ja ”lämmittelijänä” on Alice Cooperin nykyinen sooloyhtye. He uskoivat laulusolistinsa paluuseen, mutta niin ei koskaan käynyt. Paluun aika Yhtyeen muut jäsenet saattaisivat olla tästä eri mieltä. Buxtonin korvaa keikoilla Steve Hunter, joka soitti sessiomuusikkona jo Billion Dollar Babies -albumilla. SOUNDI 51 ”Se tulee olemaan kuin kirsikka ka kun päälle, kun nousemme illan päät teeksi lavalle alkuperäisen yhtyeen kanssa.” K u v a: R o b Fe n n Alice Cooper -taitto_b.indd 51 7.9.2017 15.41. voimalla, mutta nyt oli aika maksaa kovan elämän seuraukset. Haavojen arpeutumiseen meni lopulta vuosikymmeniä. Tiemme vain erkanivat, mutta pysyimme yhteydessä. Lopulta kolmikko kyllästyi odottamiseen, perusti Billion Dollar Babies -nimisen yhtyeen ja julkaisi laulut vuoden 1977 albumilla Battle Axe. Miksi nyt. Seuraavaksi Alice Cooperin manageri uhkasi haastaa Billion Dollar Babiesin oikeuteen nimen käytöstä, albumi floppasi täydellisesti ja yhtye katosi jälkiä jättämättä. Tosiasiassa vain soolokitaristi Glen Buxton oli pysyvästi poissa pelistä päihdeongelmansa vuoksi, mutta Bruce, Dunaway ja Smith alkoivat kirjoittaa yhtyeen seuraavaa albumia. Neljä alkuperäisjäsentä nähtiin ensimmäistä kertaa yhdessä, kun he esiintyivät vuonna 1997 kuolleen Glen Buxtonin muistokonsertissa, mutta vasta nyt he ovat valmiita palaamaan kiertueelle
Marraskuun kiertueesta on tulossa al kuperäiskokoonpanon testiajo. He ovat opiskelleet läksynsä. Oikeasti en edes usko, että MC5 olisi halunnut menestyä, he olivat kiinnostuneempia politiikasta, ja Iggy Popin menestys olisi tuhonnut. Seuraavaksi tuli School’s Out, joka oli kaikkien aikojen julkilausuma. Tällaista soundia ei nykyään kuule, ja se ei ole jäänyt huomaamatta Alice Coo perilta itseltään. Hän sanoi säikähtäneen sä, kun kuuli ensimmäinen kerran No More Mr. Mikä teidät erotti muista Detroitin yh tyeistä. Käytännössä lähes kaikki muut Det roitin rockyhtyeet unohtuivat pian mar ginaaliin ja löydettiin uudestaan vasta vuosia myöhemmin, mutta Alice Coo perin ura kohosi suorinta tietä korkeim malle huipulle. Siinä mis sä Cooperin sooloyhtye soittaa iskevää raskasta rockia modernilla soundilla, alkuperäinen bändi on jotain ihan muuta. Tämän voi tarkistaa myös tuoreim milta Alice Cooperin soololevyiltä: al kuperäinen kokoonpano soittaa kolme kappaletta Welcome 2 My Nightmarella ja kaksi kappaletta heinäkuussa il mestyneellä Paranormalilla. Sen sijaan meidän katseemme oli aina listojen kärkisijoilla. Hänen avullaan pys tyimme tekemään kaupallisesti poten tiaalisia lauluja ilman, että menetimme särmäämme. ”Paul McCartney sanoi säikähtäneen sä, kun kuuli ensimmäinen kerran No More Mr. Nice Guyn. 1970-luvun soundi Jotta ei jäisi epäselväksi, niin tarkenne taan, mikä ero bändiAlicella ja soolo Alicella on. Vanhat fanimme ovat tietysti innoissaan tästä, mutta niin ovat myös nuoremmat. Bändi on fyysisesti hyvässä kun nossa, mutta en ole ihan varma, ovat ko he valmiita tai halukkaita tekemään keikkoja sillä tahdilla kuin mihin minä olen tottunut. — Kaiken järjen mukaan I’m Eighteenin ei olisi pitänyt mahtua samalle listal le Supremesin tai Simon And Garfunke lin kanssa, mutta kappale osui juuri oi keaan hetkeen ja kuulosti hyvältä radi ossa. Nyt on hyvä tilaisuus toteuttaa tämä. Alice Cooper on ajankohtainen tuoreen Paranormalalbuminsa myötä. Pystyimme sii hen Bobin ansiosta. Michael oli alkuun vähän ruosteessa, koska hän on ollut muutamassa käsi leikkauksessa, mutta äänityksiin pääs täessä hän oli jo kunnossa. 52 SOUNDI SOUNDI PB — Niin vain tapahtui. — Meillä oli hittisinglejä, ja meillä oli Bob Ezrin tuottajana. — Kauneimman musiikistamme sano tun kohteliaisuuden olen kuullut Paul McCartneyltä. Otetaan esimerkiksi uuden levyn Genuine American Girl: Smithin raajat ta kovat rumpuja letkeällä otteella kuin lonkerot, Dunawayn basso murahtelee eteenpäin romuluisesti ja Bruce tiput telee kitarastaan sointuja säästeliäästi svengaten. — Nykyinen keikkabändini on kristal linkirkas ja jokainen isku osuu kohdal leen, mutta alkuperäisen bändin kanssa kaikki on toisin. Minä ja Bob Ezrin istuimme tarkkaamossa kuunte lemassa heidän soittoaan ja sanoimme samaan aikaan, että ”tämähän on kuin vuonna 1972”. Alice Cooper on omillaan kuin Iggy Pop ilman The Stoogesia: parhaimmillaan ihan kova ja pahim millaankin siedettävä mutta ei koskaan niin ainutlaatuinen kuin alkuperäisen yh tyeensä kanssa. Jos kaik ki menee hyvin, lisää keikkoja on luvas sa ensi vuonna. Kappale on kuorrutettu her kullisilla doowophenkisillä taustalau luilla. — Se oli lähes naurettavaa. Heidän kädenjälkensä on täysin jäljittelemätön. Hän ei ollut tiennyt, että poplaulu voi kuulostaa niin vaaral liselta. Olimme kummal lisempia kuin yksikään noista yhtyeis tä, mutta samaan aikaan ajattelimme, et tä tarvitsemme hittejä. Hittejä ja särmää Osansa yhtyeen soundiin on Detroitilla, johon Alice Cooper rantautui Arizonan ja Kalifornian jälkeen 1970luvun alus sa. Myös sillä on mahdollista kuulla kahden kappaleen verran, miltä vanhojen kettujen yhteistyö kuulostaa. Hän ei ollut tiennyt, että poplaulu voi kuulostaa niin vaaral liselta.” K u v a: R o b Fe n n Alice Cooper -taitto_b.indd 52 7.9.2017 15.41. Menimme yh dessä studioon, ja huomasin, että he ei vät ole menettäneet otettaan lainkaan. Bobin kanssa olimme pysäyttämättömiä. Jos he ovat, en näe mi tään syytä, miksemme tekisi lisää keik koja ja soittaisi paikoissa, joissa minul la on aina ollut hyvä yleisö: Saksassa, Ruotsissa, Suomessa… — Se tulee olemaan kuin kirsikka ka kun päälle, kun nousemme illan päät teeksi lavalle alkuperäisen yhtyeen kanssa. Moottorikaupungista yhtye löysi hen kisen kotinsa, sillä kaupunki oli täynnä toinen toistaan kovaäänisempiä yhtyeitä ja yleisö oli valmis myös Alice Cooperille. — Homman nimi on se, että katsom me ensin, miten nämä viisi keikkaa me nee. Heidän soundinsa on li kaisempi, rosoisempi ja raaempi. Keikoillani on eturivissä lä hinnä 1520vuotiaita nuoria, ja he tie tävät kyllä, keitä Dennis, Mike ja Neal ovat. Kukaan muu ei pysty soittamaan tuolla tavoin. Nice Guyn
S Ä V E L T Ä J Ä P A N U A A L T I O SOLISTINA JOHANNA KURKELA KOE ELOKUVIEN HIENO LUONTO SINFONIAORKESTERIN JA KUORON SÄESTÄMÄNÄ LA 11.11.2017 KLO 17.00 ESPOO METRO AREENA LIPUT ALKAEN 38,50€ ( SIS. PALVELUMAKSUN) WWW.LIPPU.FI JUSSI-VOITTAJA 2016 PARAS MUSIIKKI JÄRVEN TARINA IFMCA AWARD 2012 & 2017 BEST ORIGINAL SCORE FOR A DOCUMENTARY Fullsteam Järven tarina tulostus.indd 53 8.9.2017 10.44
Teksti: Vesa Siltanen Kuvat: Travis Shinn 54 SOUNDI Public Enemy, Confrontation Camp (CARLTON RIDENHOUR) LAULU/RÄPPÄYS CHUCK D Rage Against The Machine, Audioslave, Future User, Wakrat BASSO TIM COMMERFORD Superbändi-määreen poikkeuksellisen selvästi ansaitseva Prophets Of Rage on ollut olemassa vasta puolitoista vuotta. Tänä aikana se on julkaissut ep-levyn ja soittanut Pohjoisja Etelä-Amerikassa sekä Euroopassa yhteensä yli 2,5 miljoonan ihmisen edessä. VASTARINNAN SOUNDTRACK Public Enemy, Confrontation Camp, 2MP LEVYSOITTIMET DJ LORD (LORD ASWOD) prophets of rage -taitto_b.indd 54 8.9.2017 9.19. Kaikki tämä ja juuri ilmestynyt debyyttialbumi ovat kitaristi Tom Morellon mukaan pelkkää alkusoittoa
Cypress Hill, Kush, Psycho Realm, Serial Rhyme Killas (LOUIS FREESE) LAULU/RÄPPÄYS B-REAL Rage Against The Machine, Audioslave, Bruce Springsteen & The E-Street Band, The Nightwatchman, Street Sweeper Social Club KITARA TOM MORELLO Rage Against The Machine, Audioslave, Black Sabbath, The Last Internationale RUMMUT BRAD WILK prophets of rage -taitto_b.indd 55 8.9.2017 9.19. ”Huonot presidentit synnyttävät hyvää musiikkia, mutta me aiomme tehdä musiikkia riippumatta siitä, kuka Valkoisessa talossa istuu.” SOUNDI 55 Prophets Of Ragen ydinryhmä Morello, Wilk, Commerford on soittanut yhdessä aiemmin sekä Rage Against The Machinessa että Audioslavessa. Soitto kimpassa siis lähtee selkärangasta
Joten Chuck D ja B-Real olivat itsestään selvät valinnat mukaan bändiin. Morello sanookin heidän välisensä soittoke mian olevan jotain ainutlaatuista ja todella kallisarvoista. – Enkä voi liikaa korostaa myös sitä, miten hauskaa meillä oli. prophets of rage -taitto_b.indd 56 8.9.2017 9.19. Maailma ei muutu itsestään, se on meistä itsestämme kiinni, Morello toteaa. Morello kutsuu Prophets Of Ragea ”vastarinnan kulttuurisiiveksi”, joka ottaa vahvasti kantaa poliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin ja ongelmiin kuten rasismiin, äärioikeiston liikehdintään ja groteskiin taloudelliseen epätasa-arvoon. Luomisprosessi oli todella vapaata, menimme vain virran mukana. Että näytetäänpä niille, miten oikeasti koneistoa vastaan raivotaan ja mennään vielä siitäkin pidemmälle! Morello nauraa. ”Välinpitämättömyys on todella suuri ongelma tällä hetkellä. Yhtyeen alkuperäinen tarkoitus oli kiertää keikoilla ympäri Yhdysvaltoja presidentinvaalien aikaan esittäen Rage Against The Machinen sekä ”Rage-mankelin” läpi käytettyjä Public Enemyn ja Cypress Hillin kappaleita. Menin joka päivä treenikämpälle todella innoissani jamittelemaan ja kirjoittamaan biisejä. Melko vaivattomastihan se aaltopituus sieltä löytyikin, sillä Morello kertoo yhtyeen kirjoittaneen ensimmäiset kymmenen biisiään kahden viikon aikana. Halusimme nähdä, pääsisimmekö samalle aaltopituudelle myös studiossa ja omien kappaleiden kanssa. Väkevää sanomaa julistamaan kutsuttiin puolestaan räppärit Chuck D ja B-Real sekä levylautasia pyörittämään DJ Lord. Yhtye haluaa musiikillaan herätellä kuulijoita ja muistuttaa, että muutos lähtee itsestä. – Huomasimme, miten paljon rakastamme tätä touhua ja miten mahtava kemia välillämme keikoilla oli. Keikoillaan bändi levittää rockin ilosanomaa ja voimaannuttavaa vaikutusta sekä toimii yhteistyössä paikallisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa lahjoittamalla näille osan keikkojensa lipputuloista. Niinpä kitaristi kutsui koolle vanhat tutut soittokumppaninsa Brad Wilkin ja Tim Commerfordin. Erityisesti nuorten tulisi tajuta, että heidän teoil laan on oikeasti merkitystä. Jonain päivänä saatoin esitellä muille kolme tai neljä riffiä tai Tim saattoi tulla treeneihin jonkun idean kanssa. Ja vaikka kolmikolla olikin ennen Prophets Of Ragen aktivoitumista useamman vuoden tauko yhdessä soittamisesta, yhteinen sävel löytyi heti. Totesin, että ei helvetissä ja otin muihin yhteyttä. Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä ja nyt ilmestyykin omasta materiaalista koostuva debyyttialbumi. Yhteishenki ja tekemisen meininki oli kitaristin mukaan todella vahva koko prosessin ajan. Chuck ja BReal olivat puolestaan todella avoimia ideoille teemojen ja sanoitusten suhteen, Morello kuvailee. Erityisesti nuorten tulisi tajuta, että heidän teoillaan on oikeasti merkitystä.” Alun perin Prophets Of Ragen piti esittää vain jäsentensä vanhojen yhtyeiden tuotantoa. – Välinpitämättömyys on todella suuri ongelma tällä hetkellä. – Public Enemy ja Cypress Hill olivat aikanaan Rage Against The Machinen suurimmat esikuvat hip hopin saralla ja olemme hyviä ystäviä jo vuosikymmenten takaa. Tulevaisuus on kirjoittamaton ja heidän tekonsa ja sanansa tulevat sen määrittelemään. Seuraavana päivänä taas kaksi biisiä lisää ja niin edelleen, kunnes viikon päätteeksi kävimme syntyneet noin kymmenen aihiota läpi ja valitsimme niistä kaikkein vahvimmat ideat sitten jatkojalostukseen. Public Enemy oli ensimmäinen bändi, joka otti Ragen mukaan kiertueelle, ja B-Real nähdään meidän ensimmäisellä musiikkivideollakin. Mutta jos he eivät tee sitä itse, joku muu tekee sen heidän puolestaan. Biisien kirjoittamista toki helpotti Morellon, Wilkin ja Commerfordin pitkä yhteinen historia soittajina. 56 SOUNDI SOUNDI 57 P uhelimitse tavoitettu Tom Morello kuvailee Prophets Of Rage -yhtyettä ”vallankumouksellisten muusikoiden eliittiryhmäksi”, joka kokoontui yhteen Yhdysvaltojen presidentinvaalien alla taistellakseen yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan Marshall-vahvistimien tykityksellä. – Vaalien alla näin lehtiotsikon, jossa sanottiin ”Trumpin raivoavan koneistoa vastaan”. – Sitten vain jamittelimme koko päivän. Luonnollisesti nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, kuten vanha kansa sanoo. Tavoitteemme oli, että meillä olisi aina päivän lopussa valmiina kahden kappaleen raamit, joita ei ole sen kummemmin mietitty puhki
Bändin nimeä kantava debyytti pitkäsoitto julkaistaan 15. Löysimme studiossa yhteisen sävelen ja tavan tehdä musiikkia, joka on super raskasta ja superfunkahtavaa. Prophets Of Rage valittiin muun mu assa Soundin lukijaäänestyksessä vuo den 2016 ulkomaiseksi tulokkaaksi, vaikka yhtye oli siihen mennessä jul kaissut vasta yhden eplevyn. Emme ole tulleet tänne nöyristelemään, että ”olkaa kilttejä ja pitäkää meistä”. 56 SOUNDI SOUNDI 57 – Kun tapasimme ensimmäistä ker taa treenikämpällä ja aloimme jamitel la, kuulostimme Know Your Enemyltä, Cochiselta ja Unfuck The Worldilta. Ja vaikka Trump kenties antoikin lähtölaukauksen bändille, ei sen työ ole tehty Trumpin valtakauden päät tyessäkään. Odotuk set ovat siis korkealla. – Niin niiden pitääkin olla! Tavoit teemme on ollakin vitun mahtavia. Morel lo kertoo bändin keskustelleen mah dollisuudesta vierailla myös Euroopan puolella lyhyesti vielä ennen vuoden vaihdetta ja vuonna 2018 on sitten tar koitus keikkailla ”kaikkialla”. Kunnioitamme perintöämme ja sitä mistä tulemme, mutta olemme uusi bändi, jonka tarina on vasta alussa. Myös uusia riffejä ja jameja syntyy jatkuvas ti, joten Prophets Of Ragen tarina on todellakin vasta alussa, kuten Morel lo haastattelun aikana useasti toteaa kin. ”Public Enemy ja Cypress Hill olivat aikanaan Rage Against The Machinen suurimmat esikuvat hip hopin saralla ja olemme hyviä ystäviä jo vuosikymmenten takaa.” prophets of rage -taitto_b.indd 57 8.9.2017 9.19. syyskuu ta, jolloin yhtye myös pyörähtää lyhy ellä Yhdysvaltainkiertueella. Ja kun on epäoikeudenmukaisuutta, tulee myös olemaan vastarintaa ja me olemme sen soundtrack, Morello toteaa. Berliinin muurin murtuminen, apartheidin päät tyminen EteläAfrikassa, naisten ääni oikeus – kaikki nämä ovat tapahtuneet, koska sinunlaisesi ihmiset ovat omana aikanaan nousseet ylös omissa kouluis saan, työpaikoillaan tai kotimaassaan ja vaikuttaneet asioihin. Vaikka lyriikoissa käsitellään tärkeitä asioita, musiikin pitää potkia perseelle, koska muuten ketään ei kiinnosta, mitä sanot tavaa sinulla on. – Täytyy myös muistaa, että ne ihmi set, jotka ovat aikojen saatossa saaneet isojakin muutoksia aikaan, eivät ole sen erilaisempia kuin sinä itse. Muutos lähtee sinusta. Soi tamme yhdessä tietyllä tavalla ja rakas tan sitä. Millaisia terveisiä Morello haluaa lä hettää ihmisille, jotka tällä hetkellä seu raavat maailman tapahtumia hämmen tyneinä ja kenties pelokkaina. – Ihmisten tuleekin olla hämmenty neitä ja pelokkaita, koska maailma on hämmentävä ja pelottava paikka! On täysin okei olla peloissaan, mutta maa ilma ei muutu itsestään. Epäoikeuden mukaisuutta oli ennen Trumpia ja tulee olemaan Trumpin jälkeenkin. On hyvä, että meiltä odotetaan paljon ja toivon, että emme ainoastaan täytä odotuksia vaan murskaamme ne, Mo rello kuittaa ja kiittää samalla Soundin lukijoita tästä kunniasta. – Huonot presidentit synnyttävät hy vää musiikkia, mutta me aiomme tehdä musiikkia riippumatta siitä, kuka Val koisessa talossa istuu. – Rage Against The Machineen tai Audioslaveen vertailulta ei voi välttyä, mutta Prophets seisoo kuitenkin omilla jaloillaan
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T HUOM! SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA. Meteli tulostus.indd 58 7.9.2017 7.40
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Kake tulostus.indd 59 7.9.2017 7.39
Tässä Sleigh The Weights –soittari, ole hyvä. Uusia kuvia, yllättäviä ja visuaalisia sanoituksia, ihastuttavan omaperäisiä äänimaailmoja, tyyneyttä, kauneutta, surumielisyyttä, ahdistustakin, jos niin asian haluaa tulkita. M Tehtaantyttö Solina Levyarvostelut 8_2017.indd 60 7.9.2017 15.29. Klikkaa tästä. Ja kuolemaa. Jos suututtaa, laitetaan äkäistä. Tehtaantyttö on mestarillinen debyyttialbumi, jonka voi odottaa tulevien kuukausien kuuntelussa vain kasvavan. Totta kai säveliä ja rytmejä on käytetty maailman sivu henkilökohtaisten merkitysten muodostamiseen, yhteisöllisyyteen, rentoutumiseen, transsiin pääsyyn tai vaikkapa yksinäisyyden torjuntaan, mutta vasta viime vuosien aikana ihmisille on alettu tarjota teknologiaa, joka on mahdollistanut pienimmänkin tarpeen tyydyttämisen musiikin keinoin. Ennemminkin tuntuu siltä kuin olisi ollut elokuvissa, kuin levyn odotusta, kiellettyä nautintoa ja hiipuilevaa pelkoa tihkuvat laulut olisivat vieneet mukanaan jonnekin kauas, Suomi-filmiä, Edgar Allan Poeta ja kotimaisen populaarimusiikin perinnettä yhdistelevään maailmaan, jossa kaikki on mustavalkoista mutta silti moniulotteista. Jos ilostuttaa, laitetaan iloista. Jos aurinko paistaa, laitetaan kesäistä. Lampi on saanut inspiraationsa tytöstä, joka vuosia sitten yritti hukuttautua lampeen diskopaikan edessä Kuhmossa. Nukuttaako. Haluatko keskittyä. Miten olisi Deep House Relax. ”Anna mulle vielä uusia kuvia / iloa ja tuoreuden tuntua / peilikirkkaita vesiä / niin tyyniä, että uskaltaa pärskiä.” Mistä päästäänkin sujuvasti Tehtaantyttö-albumiin. Silti Tehtaantyttö ei ole surullinen levy, tai ainakaan sen kuuntelusta ei tule surullinen olo. Minka Kosken M-nimisen yhtyeen debyytti tarjoaa kaikkea sitä, mistä Lammen väliosassa lauletaan. K un populaarikulttuurin historiaa kirjoitetaan, nykyinen vuosikymmen tullaan muistamaan aikana, jolloin musiikista tuli ensisijaisesti väline. Toisaalta mitä enemmän ja taitavammin säveliä paketoidaan massatuotteiksi, sitä kirkkaammin erottuvat toiselta laidalta ne harvat levyt ja kappaleet, joita on vaikea sovittaa yhteisesti koettavan otsikon alle. Äänellisestikin liikutaan reaalimaailman ja tuonpuoleisen välillä: tuottaja Miikka Ahlmanin loihtimat kaikuisat pianosävelet ja verkkaisesti kasvavat synamatot yhdistyvät pulsseina sykkiviin bassokuvioihin ja ajoittaisiin konerytmeihin sujuvammin kuin voisi kuvitella, kaiken kruununa Minka Kosken lauluääni, joka soi vuoroin efektoituna, kuin haudan takaa, ja sitten taas läheltä, aivan kuin hän olisi kuiskuttamassa suoraan korvaan salaisuuksiksi tarkoitettuja lauseita. Joiden tulkinta on kiinni kuuntelijasta, ei laulun tai soittolistan tekijästä. Levyn toisena singlenä julkaistu Kaarina on hyytävätunnelmainen murhaballadi, jonka hiustenleikkuukohdasta Nick Cavekin olisi ylpeä. Levyn päättävässä Puitten alla -kappaleessa taas mietitään, miltä tuntuisi hypätä kalliolta veteen ja kadota. Ja kun tulkinta tarjotaan valmiina, musiikki toimii mukavasti fiiliksen jatkeena, ennalta arvattavana taustaelementtinä, välineenä. Nyt ei nimittäin olla tavanomaisuuden äärellä. ANTTI GRANLUND HHHHH ”Tehtaantyttö on mestarillinen debyyttialbumi, jonka voi odottaa tulevien kuukausien kuuntelussa vain kasvavan.” Levyarviot >> 60 SOUNDI ...jota massat ahmivat sielu tyhjyyttä kumisten... Oletko lähdössä salille
Joskus taas selkäpiitä kyrmyttää Twin Fawnin hätkähdyttävä kontrasti Chelsean hentoisen hyräilyn ja murskaavan riitasointuisen äänivallihyökkäyksen ristiaallokossa. Vaikka levyn intensiteetti ei kanna aivan katkeamatta alusta loppuun, sen moninaiset musertavat, ahdistavat, kauniit, omintakeiset, kipeät ja ylväät hetket tekevät kokonaisuudesta tyrmäävän. Joskus hypnoottista voimaa uhkuu yksinkertainen syntikkaluuppi, kevyt perkussio ja Chelsean kujerrus lyhyen Offering-palasen tyyliin. Myös suuret sovituslinjat kuljettavat yhtyeen välillä harhaan. Joskus tietyn biisin nostaa ikiomalle tasolleen ihan vain niukka mutta ilkeä kitarakoukku, kuten hitaasti kasvavassa The Culling -biisissä. Ylivertainen ensisingle Run polveilee sekä herkkänä että maanisena, ja vastaaville kierroslukemille noustaan muuallakin. Kun salaperäinen jenkkifolk-muusikko edellisellä Abysslevyllään (2015) kastoi varpaitaan yhä raskaamman, gootimman, särökitaravetoisemman fiilistelyn altaaseen, en lämmennyt. Lamaannuttavan kokemuksen kruunaa päätösbiisi Scrape, jonka lauluosuuksissa Chelsea päästää kaikki demoninsa valloilleen tavalla, joka jää takuulla kummittelemaan herkemmän kuulijan tajuntaan. Tästä lähtien on selvää, että tälle levylle pitää vain antautua ja antaa jokaisen omalla tavallaan vaikuttavan biisin hyökyä päälle. Niin paljon kuin yhtye tuntuukin levyyn panostaneen, ovat todelliset täysosumat sittenkin harvemmassa kuin riviraidat. Usein sävellykset jäävät kuitenkin tuotantojäljen jalkoihin ja tietoisen tiheästi kylvetyt melodiakoukut paljastuvat tylpiksi. Concrete And Goldilla Foo Fighters suhtautuu perinteisiin kunnianhimoisesti. Toisille yhtye edustaa prosessoitua äänitehdasta, jota massat ahmivat sielu tyhjyyttä kumisten. Seattlelaisen verenperimänsä Foo Fighters antaa kuulua raskasmielisyytenä, josta ahdistus on kuitenkin siivottu pois – aivan kuin Alice In Chainsin vanhat nauhat olisivat joutuneet The Mars Voltan käsiin. Molemmille näkemyksille on sijansa. HANNU LINKOLA HHH Levyarvostelut 8_2017.indd 61 7.9.2017 14.32. Loppujen lopuksi myös uudistusmielisyys paljastuu illuusioksi. Chelsea Wolfe Hiss Spun Sargent House Ah, Chelsea. Esillepano on teatraalinen. Kollaasimaisia lähestymistapoja on lainailtu niin Led Zeppeliniltä kuin Queeniltakin, eikä yhtye ole karsastanut räikeitäkään identiteettivarkauksia. The Sky Is A Neighborhoodin ja La Dee Dan kaltaiset pullistelut soivat typerryttävän banaalisti, Paul McCartneyn rummuttama Sunday Rain tuo puolestaan mieleen Wingsin ponnettomimmat hetket. Upea sinkkunosto 16 Psyche asettaa uhkaavalla intensiteetillään hulppeat raamit tulevalle, mutta sitä seuraava Vex onnistuu silti vetämään ennakkoluuloisen kuulijan jalat alta, kun Aaron Turner (Old Man Gloom, Isis, Split Cranium) alkaa mylviä kuin myyttinen jumalhahmo valtameren ikivanhoista syvyyksistä. Ainakin tuore Hiss Spun on niin lähellä vinksahtanutta napakymppiä, että ei paremmasta väliä. Vaikuttavan määrän käännynnäisfaneja etenkin hevipiireistä haalinut levy oli mielestäni itse asiassa vähän keskonen. Saatoin olla väärässä. Se on sorvannut pop-piireistä tunnetun Greg Kurstinin kanssa suuren levyn, jota David Grohl on luonnehtinut ”Motörheadin versioksi Sgt. Kun ylitsepursuavuus ja huolestunut pohjavire ovat tasapainossa, on musiikista helppo pitää. Foo Fighters kyllä leikkii antaumuksellisesti rockin historialla, mutta – kuten leikeissä yleensä – lopputuloksena on lähinnä paljon ääntä. SOUNDI 61 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...jota massat ahmivat sielu tyhjyyttä kumisten... SALLA HARJULA HHHH K u v a: Sa b o n R aj ab n ik K u v a: N ic k Fa n ch er Foo Fighters Concrete And Gold RCA Moni pitää Foo Fightersin harmittomankarheaa runnontaa modernin rockin täydellisimpänä ilmentymänä. Hiss Spun vyöryttää tuskaa, vereslihaa ja laahaavan raskaita särökitaroita heti alusta alkaen. Puolivillaisia sävellysideoita ja keskeneräiseksi jääneitä biisirakenteita, jotka piti antaa anteeksi, koska ne oli naamioitu muka-ahdistavaan gotiikkaan ja atmosfääriin ja angstiin. Näin ajattelin silloin. Väliaikaviihteeksi Concrete And Gold on kuitenkin omiaan. Otan takaisin kaiken, mitä sinusta olen koskaan ylimalkaisesti tuhahdellut. Aina pelkästään omalta itseltään kuulostanut Chelsea Wolfe on tunkeutunut uusimmallaan yhä syvemmälle tummasävyisen metallin reviirille, mutta täysin omilla ehdoillaan. Orkesterin jälki on parhaimmillaan tyrmäävää, mutta liian usein revohka tyytyy myötäilemään traditioita sen sijaan että syventäisi niitä. Temaattista innoitusta vuolaalle ilmaisulle on haettu poliittisesta ajankuvasta ja sen rinnalla versovasta vapaudenkaipuusta. Pepperistä”. Vaikka levy määrittyy muutosvoimaksi korkeintaan yhtyeen omassa mittakaavassa, minun on vaikea kuvitella, että mikään muu bändi saisi ontosta kolossaalisuudesta näin paljon irti
Aika ja paikka unohtuu. Rage Against The Machinen, Public Enemyn ja Cypress Hillin jäsenistä kootun yhtyeen kivijalka on kantaaottavuus ja sitä myös otetaan: kappaleissa käsitellään muun muassa kodittomuutta, ”isoveli valvoo” -systeemiä, poliisiväkivaltaa ja tietysti vallanpitäjiä, Donald Trumpia ja tämän jo nyt surullisenkuuluisaa hallintoa. 62 SOUNDI Levyarviot > ...tylsäksi on käynyt ennen niin terävän yhteiskuntakriitikon kynä... Pelkistetyt rytmipohjat virittävät hypnoosin, jota on turha etsiä farkkurokkilevyiltä. The War On Drugsin yölliset itsetutkiskelut vievät ajantajun totaalisesti. Siitä huolimatta on sanottava: tämä albumi on eeppinen. The War On Drugs tiristää epookkikeinoista yllättävääkin ajattomuutta. Laajat kaaret, avaruuden ja juurevuuden yhtäaikainen tuntu ja selittämätön suuruuden vaikutelma rakentuvat tavallaan ilmeisistä aineksista. Yksinkertainen sointuvamppi jatkuu ja jatkuu. Arkinen todellisuus häviää ympäriltä ja huomaat leijailevasi ihanasti helmeilevässä pilvessä. Toisin kuin 1980-luvun muokkaama Amerikan herkku aikanaan, A Deeper Understanding ei kaiva syntikoista pelkkää lisäturpeutta ja kvasimodernia mahtipontisuutta. Mutta ainakin uneksin. Puhumme kuitenkin folk-pop-rock-laulurakenteisiin perustuvasta musiikista, joka harvoin paranee junnaamalla. PEKKA LAINE HHHHH K u v a: Tr av is Sh in n K u v a: E rik W ei ss Levyarvostelut 8_2017.indd 62 8.9.2017 12.50. Adam Granduciel joukkoineen yhdistelee kitarapohjaista sointimaailmaa, dylanihtavaa käninälaulua ja synteettisia sormiosoundeja musiikille lisäsyvyyttä antavalla tavalla. Myös déjà vu -tunne on paikoin voimakas ja joitain osioita tunnutaan kierrätettävän jopa levyn sisällä. Vihaa ja tyytymättömyyttä vallitsevaa tilaa vastaan alleviivataan niin bändin nimessä kuin sen sloganissa ”Make America Rage Again”, joka on tietysti väännös Trumpin lanseeraamasta tunnuslauseesta. Seitsemän kappaletta kymmenestä ylittää uhmakkaasti kestoltaan kuusi minuuttia. Parhaimmillaan Prophets svengaakin kuin RATM huippuvuosinaan. Kovimmat tykit kuten mahtava Unfuck The World, Hail To The Chief, Who Owns Who ja Strength In Numbers osuvat maaliin, mutta muuten vedot kilahtelevat tolppiin – lähellä ollaan, mutta kuitenkin niin kaukana. Syntesoijien ja konemaisten elementtien käyttö ei sinällään ole uusi mauste sydänmaiden rock-estetiikassa. Prophets Of Rage Prophets Of Rage Caroline Prophets Of Ragen harteille on kasattu harvinaisen suuria ennakko-odotuksia jäsentensä historian ja paljon myös nykyisen poliittisen ilmapiirin vuoksi. Nimenomaan musiikin transsinomaisuus erottaa tämän levyn menneiden aikojen esikuvistaan. Tom Morellon, Brad Wilkin ja Tim Commerfordin soitto on vuosien saatossa hioutunut todella tiukaksi groove-koneeksi ja tatsi on yhä tallella, vaikka kolmikolla olikin pienoinen tauko yhdessä soittamisesta. Mikä parasta, tämä euforiapommi on vain yksi komean matkan kliimakseista. Tämän musiikin soidessa huomaan monesti heiluttavani mielikuvitussytkäriä ilmassa ja uneksivani yössä kiitävästä avoautosta. 12-minuuttinen sukellus yksinkertaisuuden äärettömään valtamereen tarjoilee ainakin itselleni kuluvan vuoden vahvimman poprockkokemuksen. Erityisesti levyn avainraita Thinking Of A Place heittäytyy ihmeelliseen nuorallatanssiin. Albumille se ei vain ole ihan kiteytynyt, vaikka lähelle ollaankin päästy. Bändin potentiaali pääsee paremmin oikeuksiinsa lavalla. Raivon profeettojen musiikki on kuitenkin yllättävänkin letkeää ja pidäteltyä, sijoittuen jonnekin Rage Against The Machinen ja soittajakolmikon toisen suurbändin Audioslaven välille. Mutta vaikka Chuck D ja B-Real ovatkin alansa huipputekijöitä ja räppinsä istuu musiikkiin, siitä huolimatta sitä huomaa usein vain kaipaavansa Zack de la Rochaa, joka olisi tuonut sitä kaivattua pidättelemätöntä raivoa. Muoviset soundit kääntyvät sielukkaiksi yksinäisyyden ääniksi. Toisaalta tuntuu epäreilulta verrata yhtyettä niin paljon Rage Against The Machineen. Toisaalta Prophets ratsastaa niin avoimesti yhtyeen perinnöllä, että vertailulta ei voi välttyä ja se on myös ihan perusteltua. Paperilla kliseiltä tuntuvat Springsteen-Petty-Don Henley -vaikutteet muuttuvat käytännössä kuin ihmeen kaupalla oivalluksiksi ja tuoreudeksi. VESA SILTANEN HHH The War On Drugs A Deeper Understanding Atlantic ”Eeppinen”-sanan holtiton käyttö on aikamme suuria vitsauksia. Kornia, tiedän
Mikään ei WITTR:n taiteessa muutu, ja se on albumille samalla sekä voima että heikkous. Kokoonpanon virtaviivainen groove korostuu The Crow -raidalla, joka hyödyntää mainiolla tavalla Bonhamin raskasiskuista kalvotaiteilua sekä Hughesin murisevaa bassoriffittelyä. Mahtaako juuri tästä johtua se, että bändi kuulostaa tavattoman ankaralta, aivan kuin ryhmä olisi saanut päästetyksi energiapatonsa auki. Musiikki ja katukuva sulautuivat välittömästi toisiinsa. Ennen kaikkea kokonaisuus on erittäin tiukka paketti, joka pystyy svengaamaan vapautuneesti. Kansansatujen syvänmustassa ytimessähän siinä taivalletaan! David Rawlings on loistava kitaristi. Vivahteikkaan melodinen ja kerronnaltaan haikea levy maastoutuu vaivatta sekä intiimeiksi pimeneviin syysiltoihin että niitä seuraaviin kuulaisiin aamuihin. Siitä ei voi olla ajattelematta, kuinka helppoa Newmanin on Putinia pilkata – Pussy Riotilta sentään vaadittiin rohkeutta. Bändin laulajan Ville Laihialan mukaan S-Toolin vaikutteet löytyvät Panteran ja Entombedin suunnalta, ja näin toki onkin. Thrice Woven koostuu yhtyeelle tyypillisesti neljästä pitkästä, progressiivisesti polveilevasta äänimaisemasta ja lyhyestä välisoitosta. Sherinianin loihtimat Hammondsiivuttelut ja Bonamassan kitarakuritukset viimeistelevät kelpo rallin. Erityisesti mainetta ja mammonaa on tullut Disney/Pixar-animaatioiden vekkulien musiikkimaailmojen rakentamisesta. Laulajana hän tuo mieleen lähinnä Arlo Guthrien, niinpä Poor David’s Almanackin mestarillisuus lepää yhteistyössä, kolmen erityyppisen laulajan (David, Gillian ja Old Crow Medicine Shown Willie Watson) luomissa täydellisissä harmonioissa. Dark Matterilla on vain pari hyvää biisiä. Soitosta vastaava tribuuttiyhtye Juliet Jänes vetää konstailemattomassa 80-luvun hengessä, mihin Hyypän oivaltavat tekstit loksahtavat juuri oikeassa kulmassa paikoilleen. Sen uhkaava uljaus kertoo, että yhtye osaisi puhutella modernimmissakin puitteissa. SOUNDI 63 Juliet Jonesin Sydänystävät Kadonneet laulut Sound Of Finland Aikakonetta ei tietääkseni ole vieläkään keksitty, mutta musiikin avulla päästään joskus siihen verrattaviin ihmetekoihin. Aika paransi haavat, ja viime vuoden keväällä Black Country Communion ilmoitti, että se suuntaa studioon viilaamaan neljättä levyään. Vaikka debyytillä on pääpaino murjovassa metallissa, on melodioillekin sijansa, ja ne kuohkeuttavat kokonaisuutta merkittävästi. Ne aiemmat ovat ilmestyneet Gillian Welchin ja Dave Rawlings Machinen nimissä. Kuten aina, WITTR:n melankolian telan mustaamat kollaasit pohjaavat enemmän musiikillisten teemojen hypnoottiseen toistoon kuin tarttuviin melodioihin tai soitannolliseen kiinnostavuuteen. Mukaan kuitenkin pääsi Putin, kökkö irvilaulu. S-Toolin taustalta löytyy Poisonblackia, Entwineä ja Lullacrytä, mutta joukkorahoitus oli avainsana debyytin syntyyn ja levy-yhtiö astui kuvioihin vasta myöhemmin. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Yup, hillittömän hauska laulu pirusta, joka vie mieheltä vaimon, mutta joutuu palauttamaan tämän, kun akkaa ei helvetissä kukaan kestä. Yhtyeen itsensä makuinen keitoksesta saadaan lisäten oikeisiin paikkoihin harkitusti kuulaanhaurasta naislaulua ja luontoääniä tulen rätinästä mehiläispesän pörinään ja meren hyrskeisiin. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH David Rawlings Poor David’s Almanack Acony Poor David’s Almanack on musiikillisen pariskunnan kahdeksas levy. Onneksi nämä laulut eivät jääneet kadoksiin! ANTTI LUUKKANEN HHHH S-Tool Tolerance Playground Vaikka uudessa bändissä olisi millaisia tekijämiehiä, eivät levy-yhtiöt ole joukoin ryntäämässä lompakot levällään tyrkyttämään rahaa. Ainakin on selvää, että bändi on selvästi rankempi kuin jäsentensä aiemmat kokoonpanot. Saman idean samanlaisena toisto syö hiljakseen kiinnostavuutensa. Syntikka pohjustaa alustan, jolle Weaverin veljekset kohortteineen suristelevat norsecorelle kaiken velkaa olevia tremolomelodioita, blastbeateja ja rääkyjä. BCCIV runnoo bluesilla ja funkilla sävytettyä hard rockiaan tutun tuhdisti. Tuntui kuin omenapuiden reunustamat puutalot, kuisteilla istuneet joutilaat ja pensaiden katveeseen unohtuneet penkit olisivat huojuneet hiljaa laulujen tahdissa. Irtioton äärelle Tilhet, pajut ja muut uskaltautuu vain Ettet mennytkään -balladin loppupaisuttelussa. Projektiin saatiin mukaan ryhmän luottotuottaja Kevin Shirley, joten kaikki merkit näyttivät hyviltä. Albumin suopea folk-pop tuo mieleen Scandinavian Music Groupin, mutta jättäytyy samalla perinteisemmäksi ja maanläheisemmäksi. Kuten nimi ja kannen arkaainen puupiirros jo kertovat, Poor David’s Almanack on matka jonnekin menneeseen. Suhdetta syventävät sinne tänne ripotellut täyt. Komppania piiskaa soitollaan luulot pois heti alkutahdeista lähtien, eikä yhtyeen laukkaa paljonkaan hillitä matkan varrella. Tuuttaamisen oheen maltettiin onneksi uuttaa rauhoittuneempia akustisia elementtejä. HANNU LINKOLA HHH Wolves In The Throne Room Thrice Woven Artemisia Washingtonin Olympian metsissä kaikuu taas pikimusta psalmi kuulle ja requiem ikimetsille, kun 2003 syntynyt, virallisemmin cascadian black metalin ja epävirallisemmin ”puunhalaajablackmetallin” pioneeri Wolves In The Throne Room maalaa kuudennella albumillaan tuokiokuvia kaipauksesta menneisyyteen ja luontoon jonka jo menetimme. Kunnes aika mennyt on huokuu pienimuotoista lämpöä, jota pitää yllä elämänperspektiivin syventämä halu uskoa kaikkeen kauniiseen. Levyä ja maisemaa yhdistivät niin sävyt kuin mittakaavakin. Hughesin ja Bonamassan rustaamat sävellykset kelailevat osin vanhoja kuvioita, mutta meiningin vimmaisuudesta ei tingitä. Levyarvostelut 8_2017.indd 63 7.9.2017 14.32. Dark Matter on ensimmäinen uutta Randy Newman –materiaalia sisältävä albumi yhdeksään vuoteen, eikä se nouse miehen parhaiden levyjen tasolle. Paluuta innostuksen huumasta ei ole, kun Kadonneiden laulujen alkuun tykitetään levyn ehkä isoimmat onnistumiset: holtittomasti remeltävien urkujen määräämä suomirockhitti Torstai ja ennen kaikkea Hyypän ilkikurisen tekstin kuorruttama Kuusi vanhusta. TIMO KANERVA HHH Tilhet, pajut ja muut Kunnes aika mennyt on KHY Suomen musiikki Satuin vaeltamaan Helsingin Puu-Käpylässä kuunnellessani Tilhien, pajujen ja muiden uutukaista ensimmäistä kertaa. Mutta tämä on soolotyötä vain nimellisesti, sillä ne kaikki ovat läheisiä sukulaisia keskenään. Voi siis sanoa, että vihdoin on tullut Davidin ensimmäisen sooloalbumin vuoro. Albumin takana oleva tarina on sekä traaginen että nostattava: Juliet Jonesin Sydämen biisinikkari Eero Hyypän sairastuttua vakavasti hänen muusikkoystävänsä riensivät apuun ja tekivät yhteistyössä JJS:n näköisen levyn, joka on paljon enemmän kuin hyvääkin tarkoittava tribuuttilevy. Vaikka laulut ovat omia, niiden maailma kumpuaa pikemminkin vuosisatojen takaa kuin tästä päivästä. Newmanin piti käydä sekä Trumpin että Putinin kimppuun, vaan kuinka ollakaan Randy itse sensuroi What A Dickin liian lapsellisena kikkelihuumorina. Vaikka orkesterin ilmaisu on sisäistyneisyydessään ennakoitavaa, pitää kypsänherkkä tulkinta otteessaan. Kuten nimestäkin voi uumoilla, tämä levy päivittää 80-luvun suomirockin riemastuttavimman yhtyeen uusilla kappaleilla tähän päivään. Koskettavin puolestaan Lost Without You, leskeksi jääneen miehen surulaulu. Kekseliäin niistä on Sonny Boy, tositarina bluesmiehestä, jonka nimen ja musiikin varastaneesta miehestä tuli maailmankuulu. Sori Ville, sillä Tolerance 0:n myötä voi vain ounastella, että STool saa pikapuoliin reissata maailmalla kiertueen jos toisenkin. Albumin avaa The Great Debate, täysin kuuntelukelvoton äänikuvaelma, jossa tiede ja uskonto ottavat mittaa toisistaan – pelkkää ääntä ja vimmaa, kunnon sävellystä vailla! Tylsäksi on käynyt ennen niin terävän yhteiskuntakriitikon kynä muutenkin. Sentenced-aikoinaan Laihiala kipuili muun yhtyeen kanssa kiertueiden rasittavuudesta. David Rawlings toimii musiikillisena johtajana, Gillian Welchin kultainen ääni kruunaa kokonaissoinnin ja näitä lauluja ja tekstejä tehdään pitkälti yhteistyössä. Avaussingle Jos lähdenkin huomenna on albumin ilmeisin hitti, mutta tarttumapintaa löytyy lähes kaikista muistakin lauluista. Vaikka esiintyvään katraaseen kuuluu sekalaista seurakuntaa amatöörimuusikoista pitkän linjan ammattilaisiin, on projektin määrittävä tekijä hyvä tahto, joka myös kuuluu lopputuloksesta. JUHA SEITZ HHH Randy Newman Dark Matter Nonesuch Randy Newman on luonut menestyksekkään uran elokuvasäveltäjänä. MAPE OLLILA HH ...tylsäksi on käynyt ennen niin terävän yhteiskuntakriitikon kynä... TIMO KANERVA HHHH Black Country Communion BCCIV Mascot Kitaristi Joe Bonamassan, rumpali Jason Bonhamin, basisti ja laulaja Glenn Hughesin sekä kosketinsoittaja Derek Sherinianin luotsaama Black Country Communion näytti ajautuvan pysyvästi karikolle, kun Bonamassa ilmoitti maaliskuussa 2013, että hän lähtee bändistä alituisen riitelyn vuoksi. Kaiken lisäksi kepittäjä kielsi muita jatkamasta taivalta yhtyeen nimellä. Samalla popin suuren satiirikon oma ura on kärsinyt
Native Invaderilla on edustettuna Amosin parhaimmat puolet: se on tunnelmallinen, melodinen ja synkimmilläänkin kaunis. Tuorein levy hyödyntää myös helpohkoja koukkuja ja vakavimpia sielunveljiään kevyempää otetta. Olen aina miettinyt, miten instrumentaalikappaleiden nimet keksitään. Rakastan molempien sielukasta sointia. Jos Beam olisi syntynyt pari vuosikymmentä aiemmin, olisi hänen akustispainoitteinen, melodioita uhLevyarviot > ...olen aina miettinyt, miten instrumentaalikappaleiden nimet keksitään... Monipuolisesta soitinvalikoimasta huolimatta soolosoitin on aina kitara. Laulu ja sähkökitara antavat tulkinnoille luontevaa energistä särmää. Levyn taidokkaasti äänitetyt kappaleet ovat täynnä Laika-tyylistä tyylikästä tunnelmointia ja maalailua. 64 SOUNDI visto on nyt pykännyt uuden instruyhtyeen: The Shubie Brothers And Sisters. Tutun nasaalin lauluäänen rentous, tuttavallisuus ja suoranainen kodikkuus istuu kerrassaan hyviin ja pohjimmiltaan valoisiin uusiin lauluihin, joissa armas kumppanikin saa positiivista huomiota siinä missä Kim Kardashianin juhlittu peräpeilikin. Kaikessa aistii hyvin rehellisen ja koruttoman elämänilon, jolla veteraani on valmistellut ja työstänyt uransa hyvinkin parhaan levytyksen. Vyörytysriffit ovat laihoja varjoja Behemothin tyrmäävästä jyrästä, myrkkyä tihkuva tunnelma on oikeastaan vain hintsusti ilkeähkö ja biisirakenteet vain muka-kunnianhimoisia. SALLA HARJULA HH leen, eli toisin sanoen Sub Popin kaikenkattavaan maailmaan. Nyt Beam ja hänen henkiset kollegansa, kuten Calexico ja Fleet Foxes, tuntuvat hieman samalta kuin mummolan vintiltä löydetty villapaita – kotoisalta, mutta auttamattomasti tiettyyn viitekehykseen sidotulta. How The West Was Won on kuitenkin ilahduttavan vapaa raskaammasta tai masentuneemmasta elämäntilityksestä. Ero näissä on kuitenkin se röyhkeys, joka nerokkaalta Now, Diabolicalilta paistoi kilometrien päähän ja uusimmalla paistaa poissaolollaan. En itse osaisi. Sovitukset ovat mielenkiintoisia ja kantavia. On turvallisen likaiset kitarasoundit, vetäviä riffejä, progehtavia biisirakenteita ja kivasti naiskuoron messuamista. VESA SILTANEN HHHHH kuva ja ehdottoman luomu musisointinsa ollut paremmin kotonaan. JARI JOKIRINNE HHH Peter Perrett How The West Was Won Domino Punk-vuosina 1977-1981 suuresti ihastuttaneen The Only Ones -yhtyeen laulajan ja lauluntekijän raadollisiin välivuosiin ja rinnalla pysytelleen Zenavaimon yhteiseen selviytymistaisteluun huumeiden ja vakavan keuhkolaajentuman kanssa saa toki uppoutua niin hartaasti kuin haluaa. Tämän ei sinänsä tarvitsisi olla huono juttu. Duo ei ole sitten 90-luvun pelännyt viedä juttuaan perinteisimmän kirkonpolttometallin ulkopuolelle. Sub Popin hellässä huomassa Beamin on selvästi hyvä olla, silä kuudes Iron & Wine -nimen alla julkaistu pitkäsoitto on lähinnä kollaasi Beamin aiemmista levyistä. Biisi kuin biisi toimii kokonaisuudesta irrotettunakin ja melodiat porautuvat mieleen. ASKO ALANEN HHHHH Janne Haavisto & The Shubie Brothers And Sisters You Are Here MuFarang Laika & The Cosmonauts oli legendaarinen instrumentaalilevyjä jyystänyt bändi, jonka lopettaminen riipaisi sydäntäni. Erikoisemmat amosmaisuudet ja taiteilut ehkä puuttuvat, mutta niitä ei tälle kokonaisuudelle jää edes kaipaamaan. Miltei kaikissa biiseissä viljellään pedal steelsekä baritonikitaraa. Selviä muistumia Lou Reedin mietteliäämmin jutustelevista biiseistä (Sweet Jane) saati lyömättömästä Only Ones -klassikosta Another Girl, Another Planet on mahdoton pistää pahakseen, niin vastaansanomattomasti Perrett omistaa ehyen kokonaiskuvansa. Tuttu kaava, joka toimii näiden sävellysten kanssa erityisen hyvin. Satyricon vuosimallia 2017 on ihan jees, mutta oikeasti aika pennin bläkkistä. Valitettavasti kun tämän mielleyhtymän saa päähänsä kerran, siitä ei enää pääse eroon, ja Satyricon häviää vertailussa joka areenalla. Etenkin duon Now, Diabolical (2006) herätti poppikoukuillaan pahennusta ”todellisten” bläkkisharrastajien keskuudessa jo vuosikymmen sitten. Tori Amos Native Invader Decca Taiteellisempien kokeilujen ja omien hittien uudelleenlämmittelyjen jälkeen Tori Amos palasi tutumman ilmaisun pariin hieman hengettömäksi ja keskinkertaiseksi jääneellä Unrepentant Geraldinesilla (2014). Nyt tähdet ovat taas oikeassa asennossa ja palaset putoavat nätisti paikoilleen. Bändin rumpali Janne HaaIron & Wine Beast Epic Sub Pop Sam Beam on artisti, joka elää väärässä ajassa. Levyn avaa minimalistinen ja maalaileva Reindeer King, jonka jälkeen Wings ja edelleen Broken Arrow tuovat mukaan näitä mainittuja osasia, yltyen aina Up The Greekin eksoottiseen folkdiskoiluun. Levyn soittajalista on pitkä kuin gorillan käsivarsi, mutta keikoilla yhtye esiintyy kokoonpanossa Haavisto, Assefa, Kiviniemi, Jaakonaho ja Paatelainen. Beast Epic näyttäytyy ennen muuta Sam Beamin paluuna henkisille juurilRiverside korjattu.indd 1 15.6.2017 15.25 Levyarvostelut 8_2017.indd 64 7.9.2017 14.32. Lopulta palataan taas perusasioiden, laulun ja pianon, äärelle ja kasvu alkaa alusta. Kokonaisuudessa pilkahtelee yllättävän paljon joko tahallisia tai tahattomia nyökkäyksiä Behemothin Apostasy-levyn (2007) suuntaan, jopa sanoitusten antiikin Rooma-viittauksia myöten. Albumi kantaa juuri näin alusta loppuun, pauloihinsa kietoen. HEMMO PÄIVÄRINNE HHHH Satyricon Deep Calleth Upon Deep Napalm Moderni Satyricon on norjabläkkiksen liteversio. Hyviä lauluttomia kappaleita on tavattoman vaikea tehdä, mutta Janne osaa ja hän on säveltänyt yksin tai kaverin kanssa kaikki esitykset, jotka ovat kauttaaltaan huippulaatua. Harmi sinänsä, ettei Iron & Wine ole heittäytynyt täysin tämän epämukavuusalueen viemäksi, sillä vaikka akustinen leirinuotiokitarointi toimiinkin Beamin näpeissä hyvin, olisin itse kaivannut jo jotain muuta. Mitään ei kuitenkaan ole viety tarpeeksi pitkälle aiheuttaakseen sen ihmeempiä tuntemuksia. Jos tykkäsit Laikoista, niin pidät myös tästä levystä, jossa on samaa taiteellista jatkumoa. Pääosassa on Amosin ihana ja herkkä laulu sekä piano, ja näiden ympärille kootaan kerroksia kappalekohtaisesti jousisoittimista rumpujen ja sähkökitaran kautta kone-elementteihin. Sitä isompaa irtiottoa aiemmasta linjasta ei vieläkään nähdä – enkä usko että koskaan nähdäänkään – mutta esimerkiksi About A Bruisen psykedelinen gospel on jo melko lähellä tätä. Kappaleiden hengessä ja toteutuksessa vanhan bändin voimapopin melodisuus hehkuu huolitellummassa soitannassa ja levollisemmissa laatusoundeissa
Riverside korjattu.indd 1 15.6.2017 15.25 KUUDES SILMÄ PELKO LP/CD LAPIN HELVETTI LAPIN HELVETTI LP/CD SII NAI SYKLI LP/CD JÄRNEFELT PAATELAINEN VALON KAJOA LP/CD HALLATAR NO STARS UPON THE BRIDGE LP/CD Levyarvostelut 8_2017.indd 65 7.9.2017 14.32. SOUNDI 65 ...olen aina miettinyt, miten instrumentaalikappaleiden nimet keksitään..
Ennen pitkää sulotunteiden taivaankannelle kertyy tummempiakin pilviä. Omakin rämpyttely ja pimputtelu alkoi kuulostaa seassa ihan siedettävältä. LASSI LINNOLA HHH ...kasariestetiikkaan nojaavaa, kraut-henkistä elektropoppia... ASKO ALANEN HHHH Sinua on tervehditty ”popmusiikin pelastajana”. Metz onkin ehkä levy-yhtiön tämän hetken hypetetyintä antia. Muuten laulut ja niiden sovitukset kuulostavat poikkeuksellisen tuoreilta. Levypuoliskojen hurmaavimmat raidat ovat duettoja. MIRKO SIIKALUOMA HH Man Duo Orbit Solina Totuuden rakastajat/ Amateurs de Vérité -levyn tutkapari on täällä taas, tällä kertaa kuvaavasti Man Duoksi nimettynä. Lisäksi Jiri Nikkinen voisi antaa muidenkin käyttää Beatles-vaikutteita. Levyarviot > 66 SOUNDI Metz Strange Peace Sub Pop Neljännesvuosisata sitten Sub Pop -levy-yhtiön nimi niputettiin pysyvästi osaksi rockin historiaa ja edelleenkin seattlelaislafkan nimi tuo vahvasti mieleen grungen ja flanellipaidat. Jani Matti Juhani Taivaankanteen jäätyneistä linnuista Playground Aidon ja uskottavan rakkauden ja kauneuden injektoiminen moderniin popmusiikkiin on vaativa haaste, mutta Jani Matti Juhani vastaa levyllään siihen epäröimättä, luontevasti ja tyylitajuisesti. Albumin biisijärjestys on hyvin harkittu. Mitä ovat sinulle keskeiset laulunteon elementit ja miten ne ovat suhteessa toisiinsa. Kappaleet Ile’s Dream sekä tekotaiteellisuuden miinakentällä taiteileva Vanessa ovat oivallisia havaintokappaleita Man Duon taidosta kasvattaa kappaleista vaivihkaa kukkaan puhkeavia taideteoksia, joissa kaksikon harkittu minimalismi ja vahva melodiantaju lyövät kättä. Heti sen jälkeen käynnistyy viulun johdattelema lennokkaampi svengi ja rytmi. Sitten vierailijoilta alkoi putoilla osuuksia yksi toisensa jälkeen, Excel-taulukko täyttyi ja kaikki naksahteli paikoilleen. Vaikka projektin keskiössä onkin jälleen Jaakko Eino Kalevin ja Long-Samin yhteenliittymä, on nimenvaihdos perusteltu. Pieni itseironia ei tekisi pahaa ja tässä kanadalaiset voisivat ottaa mallia vaikkapa läheisessä lokerossa peuhaavasta Slavesista, jonka kieli poskessa -duohenkeä on viihdyttävää seurata. Hyvin valikoituneet vierailijat elävöittävät Taivaankanteen jäätyneistä linnuista -albumia kautta linjan – kehaisepa heitä ja heidän panostaan lopputulokseen. Rosoisten, instrumentaalipainotteisten kappaleiden sijasta kuulijalle tarjoillaan kahdeksan kappaleen edestä kasariestetiikkaan nojaavaa, kraut-henkistä elektropoppia. – Innostun musiikista yhä valtavasti ja katoan sen uumeniin. Siis kliseekysymys, kumpi tulee ensin, sävel vai sanat, hiukan moniselitteisemmin muotoiltuna. Bändin nimi on kantautunut myös omiin korviini yksittäisten biisien kautta jo pari vuotta sitten ja niiden pohjalta odotukseni kolmoslevy Strange Peacen kohdalla olivat positiivisesti koholla. Strange Peacessa on ep:n verran materiaalia kokopitkän muodossa. Lähikaupassa käydessäkin aivoni kirjoittavat. Ja kaikki punkkarit voisivat jättää keskikaljan tissuttelun ja siirtyä rohkeammin uuteen aaltoon. Levynkannen visuaaliset retrovinjetit ja cover-raita Vähän ennen kyyneleitä ovat menneisyyden pophistorialliset vinkit. Olen hyvin tuottelias, mutta en siksi, että tekisin kiireellä vaan siksi, että kappaleita syntyy jatkuvasti päässäni. – Olen tainnut hivenen liioitella päästäkseni lehteen. ASKO ALANEN K u v a: Su sa n n a Å gr en Levyarvostelut 8_2017.indd 66 7.9.2017 14.32. Lopputulos sen sijaan ei anna aihetta juhlaan. Imen aika härskisti vaikutteita ja kierrätän oikein kunnolla. Maailmanloppuun asti -kappale pomppasi yhtäkkiä aivan eri tasolle. Torontolaisbändi edustaa tyyliltään aina yhtä epätrendikästä noisen ja punkin sekoitusta. – Kyynelehdin kuullessani Anna Kuoppamäen lauluottoja. Parhaimmillaan Orbit soi kauniin tunnelmalliseti ja tyylikkäästi. Orbit tallaa huomattavasti sovinnaisempia polkuja kuin parivaljakon aiempi tuotanto. Alkupuoliskolla tykitellään läpi levyn sinänsä kovat sinkkulohkaisut, mutta sen jälkeen homma alkaa maistumaan kohinapuurolta. Strange Peacen suurimmaksi ongelmaksi muodostuu se, että Metz tuntuu ottavan itsensä turhan vakavasti. Kuinka kipeästi popmusiikki mielestäsi kaipaa pelastamista ja mitkä ovat sinun konstisi tässä toimessa. Aloitus on levollinen ja harras, mutta sekin voimistuu selkeäksi Tiedän mitä rakkaus on -ohjelmanjulistukseksi. En ikinä pystyisi kirjoittamaan kappaletta radiohitti mielessä. Kappaleet seuraavat toisiaan tauoitta ja Valentina-rautalankajalosteessa Jani Matkala jatkaa suoraan Laineen linjoilla. Kaikki hevivaikutteet jättäisin pois. Nämä yksittäisnostot ovat oivassa seurassa, sillä levyn biisikokonaisuus on kiitettävän ehyt niin muikeasti ja monipuolisesti mehustetun soitannan kuin selväsanaisen ja tunteikkaan lyriikankin osalta. Janne Laurilan kanssa suloisessa harmoniassa palvottu Kaunein päällä maan saa oivallista lisähehkua Pekka Laineen helmeilevistä kitarakuvioista. Maailmanloppuun asti -kappaleessa Anna Kuoppamäen heleä ääni antaa lemmenparin riitaisuuden pohdiskelulle sekä ikuisen ihmetyksen että vienon ironian hienosävyjä. Toisia ottoja ei tarvittu. Vaikka grunge kuoli jo ollessani vaippaiässä, niin Sub Pop elää ja voi hyvin. Sieltä suunnalta syntyy tosi usein hyvää popmusiikkia. Lopputulos on silti omaperäistä, koska kappaleet syntyvät tarpeesta ilmaista eikä tarpeesta miellyttää. Niin esikuvanikin ovat tehneet. Kyllähän edelleen tehdään tosi hyvääkin popmusiikkia, jossa ei ole mitään pelastettavaa. Kaikki vierailijat pääsivät heti kappaleen perimmäiseen olemukseen kiinni. Sanat syntyvät viimeisenä ja usein vasta lauluottoja äänittäessä. Tai tarpeesta yrittää olla jotain muuta. Valitettavasti levyn heikommat kappaleet, kuten hahmottomaksi jäävä instrumentaali Unter Vier Augen, mittaansa tahmautuva The Boss sekä oudon tinaturnermainen The Middle kampittavat kokonaisuuden, joka olisi voinut olla jotain paljon suurempaa. Oikeastaan toivoisin että joskus voisin sammuttaa aivoni ja saisin nukutuksi
Teknistä kyllä, tunnelmallista ei niinkään. Wintres Woma on luotettava peitto tulevan talven kylmyyteen. + pvm. The Parting Glass -instrumentaalia lukuun ottamatta Elkington ei hiihtele trad-latuja, vaan biisit ovat nickdrakemäisesti moderneja. 0600 10 800 1,98€ / min. Positiivisempaa kehitystä edustava Sateenkaarihäät näyttää kuinka pitkälle meillä on Akselin ja Elinan häävalssin pyörähtelystä sadassa juhlittavassa vuodessa kaikesta huolimatta edetty. Ennen Tumppi Varosen laulamaa päätösballadia Keski-iän katastrofi kiteyttää albumin yhteiskunnallista tematiikkaa The Rolling Stonesin The Last Timen riffiä siteeraten ja rumpujen kolistessa kuin Keith Moonin levottomissa käsissä. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. Painotan, että tässä akustisen sormipikkaukseen keskittyvä Elkington on niitä virtuooseja, jotka eivät briljeeraile alleviivatusti, vaan palvelevat aina itse laulua. Osittain tämä on viehättävän orgaanisen soundimaailman ja välillä jopa power metalia lähestyvien soolojen siivittämää, ja ansiokkainta yhtyeen uudella levyllä – kahdeksannellaan – onkin miellyttävä melodiataju, joka puskee esiin jopa turboahdetun tuotannon ja dynamiikkaa kaihtavan soitannan alta. MIKKO MERILINNA HHH Downtown Boys Cost Of Living Sub Pop Hädin tuskin kuusivuotias Downtown Boys todistaa punkin elävän ja voivan yhä hyvin myös Yhdysvalloissa. 39,90 EUR (SIS. PALVELUMAKSUN) KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET MYYNTITIEDOT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM Levyarvostelut 8_2017.indd 67 7.9.2017 14.32. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. JUSSI NIEMI HHH Pelle Miljoona United Olla joku Stupido Pelle Miljoona Unitedin tuorein albumi on raikas osoitus siitä, että ympäröivä maailma ei ole lakannut ruokkimasta Pelle Miljoonan sanallista luovuutta. Downtown Boys tekee takaperoisen voltin aikaan, josta yhtyeen jäsenillä ei voi olla omakohtaista kokemusta. + pvm. Kun totuus ja faktat eivät yht’äkkiä ole entisessä arvossaan, niin jopa Olla joku -albumin dylanisen ja epämiljoonamaisen glam rock -henkisellä beatillä kulkevan avauksen Kuka laittoi LSD:n (Stadin juomaveteen) lyriikallinen surrealismi voi tuntua todelta. Biisin hillittömyyteen mahtuu myös viittaus Suomen Talvisota 1939-1940 -yhtyeen Liput liehuvat -raitaan. Wintres Woma (”talven sointi” vanhalla englannilla) onkin äänitetty Wilcon Loftstudiolla. Väkevän punklevyn avainbiisiksi erottuu kuitenkin Maasta kumpuaa katkeruus, jonka kuvaaman kahtia jakautuneen Suomen ilmapiiri on alkanut etoa jo kyynisintäkin. + pvm. Ote on nimittäin sillä tavoin brittifolkahtava, että lähimmiksi verrokeiksi nousevat Bert Jansch ja Richard Thompson, jonka kanssa Elkington on paljon soittanutkin. + pvm. Rhode Islandissa syntyneen kvintetin kolmas albumi on tiukasti kiinni sekä tässä päivässä että alkuperäisen punkrockin 40 vuoden takaisessa kulta-ajassa. Vihainen ja vimmaisen energinen Cost Of Living hyökkää kapitalismia, homofobiaa ja rasismia vastaan pidättelemätömällä raivolla mutta samalla kovin tutun kuuloisesti. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. The Zincsiä kymmenen vuotta sitten luotsanneen ja Brokebackissa vaikuttavan miehen muita soittokavereita ovat Steve Gunn, Michael Chapman, Nathan Salsburg ja Jeff Tweedy. Victoria Ruizin väsymättömässä laulussa on edesmenneen 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. Soittonsa ja myös kokoonpanonsa ansiosta bändi on kuin päivitetty versio vuosina 1977-1979 parhaat työnsä tehneestä X-Ray Spexistä. Moni luultavasti pitää Chicagossa asuvaa Elkingtonia jenkkinä, mutta tällä jo 46-vuotiaan soittajan soolodebyytillä hänen brittiytensä tulee selväksi. SOUNDI 67 James Elkington Wintres Woma Paradise Of Bachelors James Elkingtonin pehmeä baritoni on oiva bonus miehelle, joka lähtökohtaisesti on kitaravirtuoosi. 0600 10 800 1,98€ / min. The Whon Pinball Wizardista intron lainaavan nimiraita huolestuttaa joitakin ihmisiä riivaavalla äärimmäisiinkin tekoihin johtavalla pakkomielteellä tulla joksikin ja olla joku. Vaikka lehdistötiedotteessa puhutaan kovaan ääneen antikristillisistä arvoista ja döödiksen nokturnaalisesta viitekehyksestä, The Black Dahlia Murder ei ole oikeastaan tippaakaan pelottava yhtye, vaan pikemminkin seuraava jatkumo janalla, joka on alkanut jostakin In Flamesin ja Children Of Bodomin salonkikelpoisista melodeath-kokeiluista. Metalcorenkin asenneilmasto nostaa näissä murskajaisissa päätään. PERTTI OJALA HHH The Black Dahlia Murder Nightbringers Metal Blade The Black Dahlia Murderin death metal ei ole raskasta tai julmaa, vaan pikemminkin voimaannuttavaa ja innostavaa. Fiksut väritykset, kuten Hermit Censuksen banjo ja sello, Sister Of Minen huuliharppu ja mellotroni, Hollow In Your Housen pedal steel tai My Trade In Sun Tearsin viulu, sävyttävät tyynesti soljuvaa musiikkia elegantisti. Nopeusmittari on koko ajan täysillä ja kitaroissa on enemmän nuotteja kuin viivastolle mahtuu, mutta moinen äärimmäisyyskään ei onnistu hävittämään alleen jopa klassisesta musiikista lainaavia sävelkuljetuksia
Sama pätee suurimpaan osaan Koskisen avaamista tavallisen elämän tuokiokuvista ja yleispätevistä elämyksistä. Vaikka biisit ovatkin erittäin hyviä, jää levystä lopulta jonkinlainen liian helpolla pääsemisen maku. Loistotuokioiden kimmellystä syö levyn 83 minuutin mitta, johon mahtuu ikävän paljon paitsi toki tehokeinonakin käytettyä samojen teemojen toistoa, myös tyhjäkäyntiä ja ihan silkkaa höttöä. Toki kun mielihyvää analysoidaan hermoston dopamiiniannostuksella, tai keskitetään mielipaha Mustaan pisteeseen, saadaan vaihtoehtoistakin näkökulmaa onnen optioihin. Biisi ei jää likilaskuiseksi niin kuin yli 90 prosenttia suomirockin suvihitin yritelmistä. ASKO ALANEN HHH Threshold Legends Of The Shires Nuclear Blast Ensi vuonna 30-vuotiaan Thresholdin 11. Tannerilla on kaksi periaatteessa toisensa pois sulkevaa vahvuutta. Vaikka hän leipoisikin mitä kliseisintä kesähittiä Aurinko, ystävä ja kaljaa, vieläpä CCR-hitistä Down On The Corner liisatulla katusoittosovituksella, on mukana aseistariisuvan nokkelia kikkoja niin soittosävytyksissä kuin lyriikassakin. Vaikka tuplan parhaat melodiat saavatkin progefanin autuaaseen tilaan, valitettavasti ja ennustettavasti teemalevy ei pysty oikeuttamaan koko kestoaan. Konsteiksi valitaan valon lunastaminen takaisin tanssimalla ja muuten yhteistuumin yrittämällä. Kiehtovalla tavalla vittumainen lauluääni yhdistettynä läpitunkevan diskanttiselle särölle vedettyyn lofi-rokkaukseen nousee aistiherkkinä krapula-aamuina tai seesteisinä iltahetkinä ylittämättömäksi esteeksi levyn ja kuulijan välille. Tosin lämpimästi countrysoulahtavan musiikin ilme on enemmän kuuntelemalla syventynyt ja saanut lisää väriä. Mutta vaikka kuinka haluaisinkin vastustaa musiikin tahallista ”huonontamista” näinä aikoina, kun kuka tahansa pystyy halutessaan tekemään ”hyvää” soundia, niin täytyy myöntää, että Kynsien tapauksessa kaikki osuu poikkeuksellisen usein nappiin ja kuulostaa täydellisen luontevalta. Moisen kolauksen jälkeen odotukset ovat tietenkin naurettavan korkeat ja nyt onkin tuntunut, ettei Hallelujah Anyhow yllä ihan samaan. Osittain espanjaksi laulettu albumi on kokonaisuudessaan häpeämättömän suorasukainen yhteiskunnallinen kannaotto, jonka tuottajana Fugazin Guy Picciotto on ollut mies paikallaan. Cryptorianalla uusi kokoonpano kuulostaa vielä edeltäjäänsäkin itsevarmemmalta. studioalbumi saattaa olla sen uran kunnianhimoisin. 1996 jo kerran bändin jättänyt solisti Glynn Morgan palaa nyt bändiin ja on ”perheenjäsenenä” looginen valinta, muttei valitettavasti läheskään Wilsonin veroinen satakieli. Taustalla pauhaavat kuitenkin alati nopeat ja tarkasti soitetut tuplabassorummut. PERTTI OJALA HHH Hiss Golden Messenger Hallelujah Anyhow Merge Onpa kova tahti! Heart Like A Levee ilmestyi vajaa vuosi sitten ja nyt jo tulee uusi albumi. Tunteikkaasti ulvova huuliharppu nostaa Gulfport You’ve Been On My Mindin yhdeksi levyn muistettavimmista biiseistä. Samaen järkähtämätön, hyväntuulinen optimismi ei anna laulujen ankkuroitua yhteen ohikiitävään oivalluksen sunnuntaiaamuun, tanssi-iltaan, viikkoon tai alta katoavaan kesään. Toisaalta hän osaa olla helvetin ärsyttävä, ja uskonpa että ihan tahallaan. Erityisen kiinnostavaa on, ettei tulisi mieleenkään syyttää Tayloria naiiviudesta. Nytkin jotenkin maalaisesta soundista ja tietenkin Taylorin samalla kertaa hyvin haavoittuvaisesta ja spirituaalisesti vahvasta laulusta huokuu lähes buddhalainen nöyryys, elämän kunnioitus ja anteeksianto. Kodikkaasti plonkuttava banjo täällä, Muscle Shoalsista muistuttavat torvet tuolla. JUSSI NIEMI HHHH Samae Koskinen Hillitön elämä Universal Koskisen pysyvänä valttina on pelata sekä popmelodioiden että sanoitusten vilpittömällä populismilla, jossa kiikutaan pelotta aivan kiusallisen kosiskelun rajoilla. Siinä ei ole mitään erikoista, mutta persoonallista on se, että itsesäälin pohjamutiakin ryömivät tunteet on puettu hävyttömän tarttuviin ja energisiin popbiiseihin. Kynnet Kaipaa esittelyjä Soit se silti Levyn takakannen teksti kertoo paljon: ”Äänitetty huonojen päätösten vuosina Kahlúa-altaan pohjalla. Musiikillisesti ei siis olla kovin kekseliäitä, mutta mystisemmällä tasolla uidaan kyllä syvissä vesissä. Cryptoriana edustaa 2000-luvun Cradle Of Filthiä, vieden bändiä yhä melodisempaan suuntaan. Achingly Beautifulin ja The Seductiveness Of Decayn kaltaisissa biiseissä käytetään häpeilemättä tarttuvia pop-koukkujakin. Vaikka universaaleihin sanoituksiin samastuu helposti, lähes puolet biiseistä vain haukotuttaa. Tayloriin ja kosketti kovasti, ennen muuta syvällä humaaniudellaan, mutta myös luomuisen sointinsa maanläheisellä lämmöllä. Asenne ei ole ruikuttava vaan pikemminkin terveen itseironinen. MAPE OLLILA HH Cradle Of Filth Cryptoriana – The Seductiveness Of Decay Nuclear Blast Cradle Of Filth on aina ollut eräänlainen black metalin kevyempi vaihtoehto. Klassinen rockooppera Legends Of The Shires on yhtyeen ensimmäinen tuplalevy. Toisaalta hän on lahjakas popsäveltäjä, joka ei keksi uutta mutta asettelee riffit ja melodiat rämiseviin indierockbiiseihinsä vastustamattomasti. Se ei ole ketään vastaan, vaan tarjoaa toivoa kaikille. Legends Of The Shiresinkin parhaat hetket ovat sen kevyessä tarjonnassa. Hammer Of The Witchesin (2015) myötä pitkäaikainen kitaristi Paul Allender jäi bändistä, suoraviivaistaen bändin soundia ja sävellyksiä. Konseptialbumin tekeminen tässä kohtaa uraa on uskaliasta, semminkin kun yhtye menetti suositun laulajansa Damian Wilsonin jo kolmannen kerran vasta kuluvan vuoden maaliskuussa. Huumorin ja tilityksen suhde on jokseenkin optimaalisesti tasapainossa. Mikä on mukavaa. Niiden lempeät opetukset ja uskottava elinvoima säteilee tasaisesti myös tulevaan – ja menneeseenkin, kun karistellaan nostalgiakehää niistä asioista, joita mitä ilmeisimmin Jonnet ei muista. Levyarviot > 68 SOUNDI Poly Styrenen veroista vastatuuleen huutamista ja saksofonisti Joe DeGeorgen biisejä lihavoittavissa tuuttauksissa tapaa Lora Logicille ominaista alkeellisuutta. NUUTTI HEISKALA HHHH ...huokuu lähes buddhalainen nöyryys, elämän kunnioitus ja anteeksianto... Kun bändin musiikki on lisäksi ollut aika konservatiivista, ei sitä kuuntelemalla ole juuri skenepisteitä tippunut. Heart Like A Levee oli minulle ensi tutustuminen M.C. Cost Of Livingin kipakka avausraita A Wall kertoo jo nimellään, että jäsentensä syntyperän suhteen monikansallinen Downtown Boys ei ole tyytyväinen kotimaansa nykymenoon ja sen ottamaan suuntaan. Midianin (2000) aikaista vaarantunnetta, kaaosta ja villiä kokeilullisuutta toivoisi raudanlujan rutiinin mausteeksi. Uusi albumi ei vaikuta tuovan mitään uutta Taylorin taiteilijakuvaan. Filthin goottiblack on kuitenkin erottunut intellektuaalisella otteellaan edukseen vertailussa moniin google translate -tyyppisiä sanoituksia suoltaviin norjalaiskollegoihin. Ehkä juuri tuo turvallisuudentunne on albumin heikko lenkki. MIKKO MERILÄINEN HHH K u v a: A le x an d er Tr in ita to v lippupalvelu Levyarvostelut 8_2017.indd 68 8.9.2017 7.49. Omistettu tytöille, kuinkas muuten.” Teemu Tannerin (Hopeajärvi, Love Sport, Teksti-TV 666) sooloprojekti täyttyy naisista ja naishuolista. Hänen toivonsa tuntuu puristetun läpieletystä tuskasta ja se on kuin balsamia itse kunkin haavoihin. Lyhyesti sanoen, Threshold on kuin lajin jätti Dream Theater sillä erotuksella, että siinä missä jenkkien progehevi soi painavasti kuin Metallica, brittien musiikissa yhtä isoa osaa näyttelee jo äidinmaidosta imetty neoproge
lippupalvelu Levyarvostelut 8_2017.indd 69 7.9.2017 14.32. SOUNDI 69 ...huokuu lähes buddhalainen nöyryys, elämän kunnioitus ja anteeksianto..
Tärkeintä kuitenkin on, että Kuudes Silmä osoittaa omaavansa vahvaa elinvoimaa, jonka liekki leimahtelee Pelko-levyllä ilahduttavan suurella ja synkkämielisellä roihulla. Täytebiisejä kotikutoisesti tehdyltä levyltä ei löydy ja sen tunnelma on hienolla tapaa vanhakantainen ja aurinkoisuutta ja positiivisuutta siltä kyllä löytyy. Kovat kokemukset heijastuvat myös Not Dark Yetin sulavasti yhteen kietoutuvaan lauluunsa. PERTTI OJALA HHHH Psychic Temple Psychic Temple IV Joyful Noise Kalifornialaisen Chris Schlarbin muuntautuva Psychic Temple -projekti häikäisee oitis ulkomusiikillisella karismalla. Stephen Crow Must Die osoittautuu samalla yhtyeen tasapainoisimmaksi ja ehjimmäksi levyksi. Bändin debyytti oli täynnä hyviä biisejä. KAROLIINA KANTOLA HHH Shelby Lynne & Allison Moorer Not Dark Yet Silver Cross Sisarukset Shelby Lynne ja Allison Moorer ovat viimein tehneet ensimmäisen yhteisen levynsä. Yhtyeen IV-albumi jatkaa tavoitetta päivittää länsirannikon 60-luvun musiikin ja kauneuden meditaatiot tähän aikaan hallitulla folkjazzin sävelmaalailulla, maanläheisillä laulutulkinnoilla ja naisäänien herkillä stemmoilla. Hyvää on tarjolla pitkin matkaa. Kokonaisuus on selvästi tiiviimpi sekä moniulotteisempi kuin edeltäjänsä, vaikka kappaleista pystyy aistimaan useampiakin tasoja. Uutuudella bändin sävellyslinja pitää, tosin tyylillisesti yhtye kurkistaa nyt selkeämmin brittibändien suuntaan ja albumin tunnelma henkii kokonaisvaltaisempaa ahdistusta. Mustan Paraatin ja Pyhien Nukkejen urat jäivät lyhykäisiksi ja jättivät tyylisuunnan kehitykseen ison kysymysmerkin. Schlarb on ottanut keskeisemmän sijan laulajana ja kokeellisten sävelteostensa älykkäänä popularisoijana. Myös Beautiful Ones -singlen rohkeuteen kannustavat sanat sekä toimiva melodia takaavat Hurts-faneille syyn olla Hurts-fani. Otsikkokappaleeksi valittu riipaiseva kuvaus lopun lähestymisesKuudes Silmä Pelko Svart Kuudennen Silmän samannimisen debyytin ilmestyttyä vuonna 2013 bändiä verrattiin mieluusti Mustaan Paraatiin, joskin kohta 80-luvun alkuun pudotettuna kiekko olisi tipahtanut aika sujuvasti Mustan Paraatin Peilitalossa-levyn (1983) ja Pyhien Nukkejen Kuoleman Sotatanssin (1984) väliin. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Levyarvostelut 8_2017.indd 70 8.9.2017 7.46. Esimerkiksi kolmas kappale People Like Us ei jää pronssille vaan on ennemminkin, jos nyt ei puhdasta kultaa, niin ainakin albumin ykkösviisuja. Nyt on vuorossa synth pop -duo Hurts, joka janoaa esitellä taitojaan neljännellä levyllään Desire. Päätöskappale voisi olla paremminkin jonkun poikabändin slovari, joka kuuluu romanttisen brittikomedian lopussa, kun kaksi rakastavaista juoksevat toisiaan kohti keskellä vilkasta vääränpuoleista liikennettä. Mark Olson Spokeswoman Of The Bright Sun Glitterhouse Mark Olsonin ja Gary Lourisin äänet sopivat mainiosti yhteen The Jayhawksissa. Them Bird Thingsin omat laulut ovat jälleen keskimääräistä laululyriikkaa kirjallisempia kertomuksia. Myöskään Magnificent ei ole kovin mahtava. Tasapaino muusikkokomppien ja solististen osuuksien sekä lauluharmonioiden kesken syntyi tiiviissä perättäisissä studiosessioissa, usein suorina livetallenteina. ASKO ALANEN HHHH Hurts Desire Sony Manchesterilaisesta jalkapallosta voi olla montaa mieltä, mutta on vaikea olla ylistämättä musiikkiantia, jota IsonBritannian Tampere on antanut maailmalle. Lähinnä Morphinesta tutun Mark Sandmanin I Think She Likes Me kiteyttää Them Bird Thingsin parhaita piirteitä. Julius Heikkilän kitaran karhean americanainen sointi ja Affe Forsmanin rytmien syvältä viidakosta tuleva määrätietoisuus ovat Salla Dayn persoonallisen laulun ohella bändin ydintä. Laulujen sovitukset vievät puolen vuosisadan päähän, psykedelian kulta-aikaan ja sen folk-osastolle, ja sellainenkin merkkiteos kuin Forever Changes väijyy henkenä taustalla. Ringvoldin soittama mellotron on levyllä tärkeässä roolissa. 70 SOUNDI Levyarviot > ...rakkauden kesän 50-vuotismerkkipaalu ei ollut Suomessa aurinkoinen... Bändi koostuu jazz-taustaisen isännän ohessa sellaisista legendoista ja sidekick-mestareista, kuten Terry ”Superlungs” Reid, joka ei lähtenyt Led Zeppelinin tai Deep Purplen vokalistiksi ja jäi 70-luvun starajunasta. Albumin nimiraidan kansantaruinen julmuus hakee vertaistaan vanhaenglantilaisesta folkista. Kuudennen Silmän eräänä tehtävänä – todennäköisesti täysin vastoin bändin omaa tahtoa – on antaa ainekset pohtia kysymystä, entä jos. Tällainen on yllättäen toinen sinkkubiisi Ready To Go ja rimmaavasti Wherever You Go. ANTTI MARTTINEN HHHH Them Bird Things Stephen Crow Must Die Playground Kitaristin vaihtumisen verran kokoonpanoaan uudistanut Them Bird Things pysyttelee viidennellä albumillaan raa’an ja paikoin hyvinkin alkukantaisen bluesperustaisen rockin äärellä. Poikkeuksen tekee vain yhdessä kirjoitettu hiljaisen tunteikas Is It Too Much. Rakkauden kesän 50-vuotismerkkipaalu ei ollut Suomessa aurinkoinen, mutta säteitä voi imeä jälkijättöisesti itseensä tältä levyltä, jolla Olson on luonut hienosti nahkansa. Neljästä lainasta yllättävin on Heikkilän twang-kitaran tähdittämä näkemys Manfred Mannin ensisinglestä Why Should We Not. Olsonin lähdettyä omille teilleen hänen musiikillinen partnerinsa on ollut aviovaimo Ingunn Ringvold, jonka ääni sopii hienosti hänen aisaparikseen, joskaan Jayhawks tai varsinainen alt.countrykaan ei lopputuloksesta tule mieleen. Rainy Boyn hivelevä calexicomaisuus, Love Is A Vendettan popmaisuus ja James Mooren Shake Your Hipsistä omiin nimiin kirjattu Slim Harpo Sez ovat näyttöjä Stephen Crow Must Dien vivahteikkuudesta. Joiltakin osin toteutusta saattoi pitää horjuvana, vaikka osin juuri siksi levyn tunnelma vahvasti palauttikin muistot 80-luvulle. Tuloksena on monisäikeistä mutta suurenmoisen hyvin sulavaa löytöretkeilyä mielen soinnillisissa sfääreissä. Ääneltään hieman karheampi Lynne ja selkeämmin kantrilaulajaksi profiloitunut Moorer tulkitsevat debyytillään osin yllättäviäkin lainasävelmiä. Uutukainen ei tarjoa sinänsä kovin paljon uutta, mutta toisaalta mitä sitä hyväksi havaittua tyyliä muuttamaan. Levylle mahtuu myös muutamia tylsiä pop-kappaleita, jotka voisivat olla lähes kenen calvinharriskopion tahansa. Sentään osa menneisyydestä on sittenkin vasta edessäpäin. Vanhin on Wrecking Crew -basisti Max Bennett, joka on säestänyt tähtiä Sinatrasta Zappaan. Silminnähtyään teini-ikäisinä isänsä ampuvan ensin tyttöjen äidin ja saman tien itsensä Shelbyllä ja Moorerilla on ollut poikkeuksellisen rankat eväät inhimilliseen ja artistiseen kasvuunsa. Ringvold on muutenkin levyllä niin keskeisessä osassa muun muassa erikoisine kielisoittimineen, että levy voisi hyvin olla laitettu molempien nimiin. Toistoon ja sanojen lopputavujen jankutukseen perustuva Thinking Of You meinaa saada tyrmäykseni, kunnes huomaan liikehtiväni ja laulavani sen tahtiin. Albumi on pakattu psykedeelisiin avattaviin ja aukotettuihin kansiin, jotka ovat upeat myös digipak-koossa. Stephen Crow Must Dien jännittäviä käänteitä kuunneltuaan tulee miettineeksi, onko albumin nimi sittenkään ihan reilu Them Bird Thingsin basistia Tapani Varista kohtaan. USApunkin pioneeri, Minutemenin Mike Watt, edustaa seuraavaa sukupolvea, samoin rumpali/perkussionisti Danny Frankel (Lou Reed, Nels Cline, Beck)
Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Levyllinen pitkillä pensselinvedoilla maalattua metallia CD / LP / DI GI TA L S-TOOL Tolerance Ville Laihialan luotsaaman S-TOOLin albumi Tolerance jyskyttää kuin omatunto. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. CD / LP / DI GI TA L SKEIN Deadweight Raskasta, kaunista, rumaa ja kevyttä. LP / DI GI TA L ANTTI POUTA Yhteys ”Yhteys on ajatonta, pakotonta ja äärimmäisen detaljirikasta poprockia, joka peilaa tekijänsä sielunmaisemaa juuri sellaisesta kulmasta kuin sävelja sanataiteen kiinnostavaksi tekeminen vaatii.” Eero Tarmo, Soundi 07/2017 CD / DI GI TA L PIIRPAUKE Juju Viiden vuoden odotuksen jälkeen uusi huikea albumi maailmanmusiikin pioneereilta lokakuussa! Todella koukuttavaa. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % SYKSYN INDIESÄVELET www.indieco.fi • www.facebook.com/indiecofinland CD / DI GI TA L M Tehtaantyttö M kuulostaa sopivan oudolta yhdistelmältä elektronista poppia, kaihoiskelmää ja kansanmusiikkia. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. SOUNDI 71 Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Metsästysmajalta pururadan kautta sillan yli discoon ja aamuksi tehtaaseen. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kaupoissa 22.9.2017. CD / DI GI TA L RAIN DIARY Black Weddings Rain Diary on tamperelainen #WINTERWAVEyhtye,joka soittaataiteellisesti kunnianhimoista melankoliapoppia. LP / DI GI TA L JANI MATTI JUHANI Taivaankanteen jäätyneistä linnuista Jani Matti Juhanin albumi Taivaankanteen jäätyneistä linnuista johdattaa kuulijansa sävykkääseen maailmaan, jossa kuuluu 60ja 70-luvun kaikuja Kasevasta, David Bowiesta, Scott Walkerista, Kinksista, Hectorista ja vinyylin neula on asetettu huolellisesti paikoilleen. m u s i c f i n l a n d IndieCo mainos 8_17 pysty.indd 61 8.9.2017 12.56 Levyarvostelut 8_2017.indd 71 8.9.2017 13.06. Yhtye julkaisee toisen albuminsa – Black Weddings – syyskuussa Reeperbahn-festivaaleilla Hampurissa. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Uuden superyhtyeen suoraviivainen ja rankka debyytti lunastaa kaikki raskaan sarjan odotukset. Instrumentaalinen matka maailman ympäri. m u s i c f i n l a n d LP + CD / DI GI TA L JAAKONAHO Ghost Riot Palkitun kitaristi-tuottajan (Ismo Alanko, Chisu, Jonna Tervomaa) soolodebyytti
Teddy Thompsonin pehmeäsoundiseksi tuottama Not Dark Yet on Nirvanan jo alkujaan tylsää Lithiumia lukuunottamatta puhuttelevaa yhteistyötä ansioituneilta ja toisensa läpikotaisin tuntevilta laulajattarilta. Toisaalta yli tunnin mittaista levyä jaksaa soitella, koska sitä on niin vaikea hahmottaa. Hütz heiluu kärjessä karheaa ääntään ja emootioitaan säästelemättä. Tällä vauhdikkaalla levytyksellä muusikoiden virtuositeetista ei ole epäilystäkään. Suosikkini on kuulorajalla hyrisevä veneen moottori. Kohdatessaan ennennäkemättömän uhan miehistön täytyy yrittää pakoa. Hienoa Eucalyptuksessa on se, että se pyrkii uusille alueille olematta konemusiikkia. Orkesterina Gogol Bordello on myös mainio vastakohta punk-kliseelle, jonka mukaan ei tarvitse osata soittaa. 19,95€ episodi_B_september_2017.indd 1 2017-08-31 12:20 Levyarvostelut 8_2017.indd 72 7.9.2017 14.32. Lynnen ja Moorerin telepaattisen hivelevä laulu toimii parhaiten silloin kun kappaleet ovat lähimpänä kantria. Rytmejä ei ole juuri lainkaan eikä paljon perinteisiä melodioitakaan, lähinnä niiden vääntyneitä pätkiä. Etenkin Lotta Jääskelän duetto-osuudet kepeän kaikuvassa balladissa Shotgun Shells kirkastavat purevaa draamaa. ANTTI LUUKKANEN HHH Antero Lindgren Blood Red Stupido ”Tämä levy kuulostaa ajatuksiltani”, ennakoi Antero Lindgren Soundin nettisivujen haastattelussa, ja sepä olikin inspiroiva tarkennus kliseekysymykseen siitä, miten artisti itse luonnehtisi tuoretta teostaan. JUSSI NIEMI HHHH Mustat Kalsarit Juhlat Hikinauhat Ihan ensiksi isällinen nuhde: Mustat Kalsarit rajaa pöhköllä nimellään ison määrän kiinnostuneita kuulijoita ulkopuolelle. Levyarviot > ...jokainen nuotti on täynnä merkitystä ja mystistä karismaa... Edes suomirock ei ole tässä yhteydessä kirosana. Marry Waterson kuuluu Englannin kuuluisimpaan folk-dynastiaan: Lal Waterson oli hänen äitinsä ja Norma Waterson tätinsä. Vetovoima ei sakkaudu pelkkiin kertseihin, vaan sävelkulku värjyy ja jännite pitää alusta loppuun. Eucalyptus on Taren toinen varsinainen soololevy. Siirtokunta-alus Covenantin miehistö matkaa galaksin kauimmaisella laidalla sijaitsevalle planeetalle, jonka he uskovat olevan koskematon paratiisi, mutta joka todellisuudessa onkin synkkä ja vaarallinen. ASKO ALANEN HHHH Seekers And Finders ei tuota yllätystä eikä vähäisintäkään pettymystä, sillä musisointi helskyy, jytää ja tanssituttaa juuri niin vimmaisasti kuin osaa odottaakin. DVD 16,95€ BLU-RAY ALK. PERTTI OJALA HHHH Avey Tare Eucalyptus Domino Oudon nimen taakse kätkeytyy amerikkalaisen Animal Collectiven kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä David Portner. Jaycock Death Had Quicker Wings Than Love One Little Indian Jos olette pohtinut, mikä erottaa brittifolkin kelttiläisestä, niin tämä levy voi selventää asiaa, koska se on äärimmäisen englantilainen ja tulee alan korkeimpiin auktoriteetteihin lukeutuvalta tekijältä. Tietty tuoreus säilyy. Mitään ei alleviivata, mutta jokainen nuotti on täynnä merkitystä ja mystistä karismaa. Gogol Bordello Seekers And Finders Casa Gogol Manhattanin Lower East Siden taide-elämää virkistänyt gypsy punk -plutoona on monikulttuurisuuden rempseimpiä äänitorvia, sillä Ukrainassa syntyneen Eugene Hützin takana vilkkaasti vaihtuneessa miehistössä ovat hyvin aktiivisen sijansa saaneet Itä-Euroopan romanien lisäksi myös etiopialaiset, eteläamerikkalaiset ja Yhdysvaltain omat natiivit omine musiikillisine mausteineen. Kuulemma Havaijin matkan innoittama levy syntyi niin, että Tare äänitti vuoden verran kaikenlaisia spontaaneja ideoita heti tuoreeltaan akustisella kitaralla ja syntikalla ja näihin pohjiin lisäiltiin sitten myöhemmin harkitusti sitä sun tätä. Lopputulos on melkoista sälää, kuin kaikki leijuisi meressä. Juhlat kuulostaa kuin nuori Kari Peitsamo olisi kiinnitetty Kollaa Kestään riveihin ja koko lössi siirretty tämän päivän indierock-ilmastoon. Tutut soittomiehet hallitsevat piirulleen sen, miltä Lindgren haluaa ajatustensa kuulostavan, varsinkin sähkökitaristit Mikael Hernesniemi ja Jarkko Viinamäki sekä koskettimien tyyliniekka Matias Tyni, Topi Sahan tukiessa nyt akkarilla ja taustalaululla. Muina soittajina toimii vain pedalsteelisti Susan Alcorn Jessica Kinneyn ja nykyisen kumppanin Angel Deradoorianin tarjotessa taustalaulua. Portisheadin Adrian Utleyn erittäin intiimisti ja vähäeleisesti tuottamalla albumilla vierailevat Kathryn Williams, Magic Numbersin Romeo Stoddart, PJ Harveyn vakimies John Parish ja viulisti Emma Smith, mutta kyllä tämä on Marryn show, vaikka Jaycock ansaitsee täydet pisteet varjomaisesti läsnä olevasta säestyksestään. 72 SOUNDI tä tulee Bob Dylanin Time Out Of Mind -albumilta (1997). Hissuksiin kypsyminen ei ole tehnyt bändiä särmättömäksi, vaan aika resuamiseksi homma yhä paikoin karkaa. Biisintekovastuu on vain kääntynyt toisinpäin. Siinä missä parin vuoden takaisella seiskatuumaisella rämisteli innokas ja ketterä autotallibändi, on pitkäsoitto monipuolisempi tapaus. Kallisen lauluosuudet ovat tässä mielessä hyvä tasapainottaja. ASKO ALANEN HHHH K u v a: Sa n tt u Sä rk k ä @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 Ridley Scott tekee paluun luomaansa maailmaan ALIEN: COVENANT -elokuvassa, uraauurtavan ALIEN-sarjan uudessa luvussa. Jälki väistää kaikki tunnetut kategoriat kiitettävästi ja kuulostaa oikeastaan aika akustiselta, vaikka onkin efektoitu ja manipuloitu varsin hallusinogeeniseksi. Milloin tämän duon pääsee näkemään Suomessa. Parasta näissä kappaleissa on välittömyys. Tällaista syvyyttä ei saavuta kuin monen sukupolven kautta suodattuneella tekemisellä. Watersonin tyynesti pohdiskeleva, pinnan alla riipaisevan haikea laulu välittää häikäisevästi pitkää perinnettä hänen lyriikoidensa peilatessa ikivanhoja myyttejä, satuja, taikauskoja ja hautakirjoitusten innoittamia tarinoita. Toisesta suunnasta katsoen levy soi kauniimmin ja enemmän normaaleja popkappaleiden sääntöjä noudattaen. Ainakin Hulda Huiman voi nähdä Kalsonkien sisarbändiksi, sillä Juhlissa ovat mukana sekä Minna Kallinen että Juuso Paaso. Orkestroinnit ovat norjalaisen Eyvind Kangin käsialaa. JUSSI NIEMI HHH Marry Waterson & David A. Edellisellä Talking With Dead -levyllä (2013) korostuivat jossain määrin americana-juurakko ja rock-anthemit, mutta nyt massiivisuus hellittää ja tarkka tuotanto jyvittyy ilmavammin muulle soittokunnalle ja kolmelle naislaulajalle. Tumma ja elävä ääni uhkuu jo itsessään kokemuksen ja pohdinnan voimaa, sanat loksahtavat tarkasti lauluiksi, joissa on harrasta, melodista voimaa läpi säkeiden rakenteen. Videotaiteilijanakin ahkera Marry teki useita hienoja levyjä veljensä Oliver Knightin kanssa, mutta nyt jo toista kertaa hänen aisaparinaan toimii kitaristi David Jaycock. Erityisvieraana estottomaan menoon tempautuu nyt nimikappaleessa venäläissyntyinen Regina Spektor. Tuttua väkeähän tässä soittaa. Vaikka eipä se kaiketi ole mikään ylittämätön este. Paaso osaa kirjoittaa nättejä pieniä popkipaleita, mutta yhtä lailla levyllä tärkeitä ovat itselle hankaliksi tehdyt jumitukset, jossa vastaan tulee myös laulun mukavuusalueet, joiden yli loikkiminen saattaa riipiä herkempien korvia. The Louvin Brothersin sydäntäsärkevä Every Time You Leave, Jessi Colterin I’m Looking For Blue Eyes ja Merle Haggardin Silver Wings peittoavat vaivatta niin Nick Cavelta kuin The Killersiltäkin poimitut modernimmat coverit. Ei olla jääty jumiin pähkäillessä, mistä lauluja voi tehdä ja mistä ei. Kolmannella albumillaan Blood Red hän kuulostaa vahvemmalta ja vakuuttavammalta henkilökohtaisten mietteidensä säveltäjältä, sovittajalta ja sanoittajalta rockin universaalilla englannin kielellä. Albumi käynnistyy upealla, ratsuväen kutsufanfaaria muistuttavalla introkipaleella Did It All, joka piiskaa koko rykmentin ripeään laukkaan ja hellittämättömän svengaavaan riffailuun, viiltäviin viulufilleihin ja mariachi-brasseihin
Kohdatessaan ennennäkemättömän uhan miehistön täytyy yrittää pakoa. Siirtokunta-alus Covenantin miehistö matkaa galaksin kauimmaisella laidalla sijaitsevalle planeetalle, jonka he uskovat olevan koskematon paratiisi, mutta joka todellisuudessa onkin synkkä ja vaarallinen. SOUNDI 73 @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 Ridley Scott tekee paluun luomaansa maailmaan ALIEN: COVENANT -elokuvassa, uraauurtavan ALIEN-sarjan uudessa luvussa. DVD 16,95€ BLU-RAY ALK. 19,95€ episodi_B_september_2017.indd 1 2017-08-31 12:20 Levyarvostelut 8_2017.indd 73 7.9.2017 14.33. ...jokainen nuotti on täynnä merkitystä ja mystistä karismaa..
Leikkaa ja liimaa -henkisen teoksen lopputulos onkin lähempänä ambientin ja noisen välisen janan viimeksimainittua, vaikka kokonaisuudessa onkin ”oikean” musiikin jäämiä. Parhaimmillaan jälki on odottamattoman rikasta. Suositellaan tutustumaan vain ehdottoman avoimin mielin! Melkoinen visionääri paljastuu myös Arwi Of Lovers -nimen takaa, sillä Arwi Lind luotsaa Helmi-levy-yhtiötä, soittohommia on kertynyt esimerkiksi Joose Keskitalon Kolmas maailmanpalo -yhtyeen riveistä. Hienoa että bändin lyyrinen anti tarjoillaan samalla haista paska -asenteella oli kyse sitten henkilökohtaisesta hällävälismistä, maailman ahdistavuudesta tai luonnonsuojelusta. Loppuunmyydyn lp:n kaveriksi julkaistiin hiljattain vähintään yhtä kova neljän biisin ep Chaotic Life. Kun melodiatajua biisintekijöillä kuitenkin on, niin miksipä ei ripottelisi lisää iloa sekaan. HENRI EEROLA HHHH Chad VanGaalen Light Information Sub Pop Mielikuva välähtää nopeasti, mutta ei päästä otteestaan. Kiitoksia paljon. Vaikka ymmärrän ajatuksen etäiseksi, tunnen koko ajan kuuntelevani demoa levystä, jonka Arcade Fire olisi voinut tehdä heti Funeralin (2004) jälkeen. Tai vaihtoehtoisesti jumittaa entistäkin umpimielisemmin. Kenties kiehtovin elementti Ufomammutin uutukaisessa onkin sen kotikutoinen mutta jollain tavalla sisällyksellinen konsepti. Kuolevaisuuden varjostama Light Information vaatii kuulijalta oikeaa mielentilaa, mutta antaa samalla enemmän kuin lupaa. Tämän soundiltaan retrofuturistisen seiskan materiaali ottaa irtioton vakavasta ilmaisusta, sillä nämä kaksi biisiä hiipivät vaivihkaa jossain pornofunkin ja terveen kylähulluuden välillä. Kitaristi Chris Broderickin ja rumpali Shawn Droverin entisen työnantajan Megadethin ensimmäinen levy ilman edellä mainittua kaksikkoa ei kuulostanut sen rinnalla juuri miltään. Viimeistään nyt on parasta uskoa Broderickin kommentit halusta saada kaikki omat ideansa kuuluville, ja onkin koko lailla käsittämätöntä ettei Act Of Defiancen vapauttamaa riffikynää ymmärretty juurikaan Dave Mustainen leirissä hyödyntää. Act Of Defiance Old Scars, New Wounds Metal Blade Neljän enemmän tai vähemmän tyhjän päälle jääneen muusikon kollektiivi Act Of Defiancen touhussa on tekemisen meininkiä. Ja mikäpä olisikaan soveliaampaa kuin päättää tämänkertainen palsta Maailmanloppuun. Kuulemma levyn nimen saa lausua omalla äidinkielellään. Etenkin kitarat mouruavat makeasti ja monesti mieleen juolahtaakin Cosmo Jones Beat Machine. Ensimmäinen rytminpilkahduskin kuullaan vasta b-puolen puolimatkassa. A-puolen Harmaat pilvet nojaa vielä post punk -estetiikkaan, joka on tuntunut vuorottelevan yhtyeen menneisyydestä tutun hardcore-soundin kanssa. HANNU LINKOLA HHH Ufomammut 8 Neurot Pörinää ja psykedeliaa uudistuneesti tuotettuna – näin väittää Ufomammutin kahdeksannen albumin saatekirje. B-puolella tipahtaa melkoinen pommi, sillä Kelle mä laulan on rajussa suomirock-linjassaan eittämätön täysosuma! Kaihoisa melodia saadaan istutettua terävällä riffikoukulla korvakäytävään pitkäksi aikaa. 74 SOUNDI Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Kuitenkin Light Information on myös nihilistisen omaleimainen. Musiikillisesti tästä ei suurempia ilonkiljahduksia irti saa: milanolaiset doom-synkistelijät jauhavat fuzzattujen kitaroiden, kaiA rttu Partinen on tuttu mies Tampereen kokeellisen musiikin kollektiivista ja maineikkaan Mental Alaska -klubin perustaja. Yhtyeen tasapaino myllytyksen ja klassisemman heavyn lainalaisuuksien välillä pitää ihailtavasti, ja mikä tärkeintä, taitavien soittoniekkojen soitinakrobatia pirskahtelee vain ja ainoastaan biisien ehdoilla, ei ego edellä. kiinnostunut lopusta. Tämä nimetön seiskatuumainen taitaa olla ensimmäinen virallinen sooloäänite, ja se koostuu kahdesta nauhakollaasista. Tulkintaa ei silti ole turhaan sliipattu, joten hieno biisi ei ole omaan historiaan nähden mikään väkinäinen irtiotto. Joukkio rimpsuttelee tuoretta mutta rahtusen raskassoutuista indie rockia. Tunnetuin kokoonpanoista lienee Avarus ja sivupersoonista Amon Düde -alias. Bändin räkäinen vanhan liiton punk hardcore-tempoilla kyyditettynä on juuri sopivan härskiä mättöä. ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. On totta, että perinteisen thrashin ja uuden aallon jenkkimätön (Machine Head, Nevermore tai vaikkapa basisti Matt Bachandin toinen työnantaja Shadows Fall) reseptistä jäisi se viimeisin terä puuttumaan ilman tonttiaan hallitsevaa vokalistia. Etenkin Ameeba on slacker-kopistelussaan hupaisen välinpitämätön. Aistillisiin kansiin pakatut Hot Massage ja Nightride ovat sekä kuumaa että lunkia kamaa kumpaa tunnelmaa nyt satutaan tarvitsemaan. Arcade Firen ohella VanGaalenin selän takaa kurkkivat ainakin Pavement ja Television. Muuntautumiskykyinen porukka on ihastuttanut ja hämmentänyt kuulijoitaan alati liikkeessä olevalla soundillaan. Generals on pienessä ajassa noussut punkskenessä kovaan kurssiin eikä syyttä. Hänen makaaberi kerrontansa laajenee tämän tästä kappalerajat ylittäväksi henkilökuvaksi, jota tarkastelee mielellään, vaikka on unohtanut mistä tarina alkoi, eikä ole kovin Levyarvostelut 8_2017.indd 74 7.9.2017 14.33. Harmittavan harvoin nimimiesten yhteisprojektit tavoittavat niille asetetut odotukset, mutta jo ensilevy Birth And The Burial (2015) huokui selkeää näyttämisen halua. ”Kahdeksikko” sisältää totta kai kahdeksan kappaletta, ja kappas, kun numeron 8 kääntää kyljelleen, se muuttuu äärettömyyden merkiksi. Nyt ennakkoluulottomuudessa on otettu jälleen uusi askel. Joey Jordisonin Scar The Martyrin ainoaksi jääneellä levyllä suurelle yleisölle esitelty Henry Derek Bonner onkin skaalansa ja melodiakorvansa puolesta kuin varkain kohonnut metallivokalistien eliittiin. Hatara illuusio paljastaa jotakin olennaista calgarylaisen moniosaaja Chad VanGaalenin uutukaisesta. Mureat kitarariffit raapivat harhaiseksi etääntynyttä laulua, imelät koskettimet rienaavat resuista esillepanoa ja maineettomat melodiat tiivistyvät koskettaviksi kertosäkeiksi. Yhteislauluun taipuvaa ölinää on ehkä nyt vähemmän, vaikka tarttuva Red Ball takkuisempaan tukkaan varmasti jääkin kiinni. Tulkitsijana VanGaalen on väritön mutta kyllin vetovoimainen. Biisit tuntuvat tukehtuvan vähähappiseen elinympäristöönsä. Jälkimmäinen selittyy biisintekijäkrediiteistä löytyvästä Faarao Pirttikankaan nimestä. VanGaalenin ilmaisu perustuu kotikutoiseen ja epämukavaan yleisilmeeseen, jonka pintaan satunnaiset kujeet ja provokaatiot luovat kiehtovan jännitteen. Miehen tapa yhdistää näennäistä nuhruisuutta ja yksityiskohdille tarkkaa tuotantoa on persoonallisuudessaankin tuttu. Levyarviot > ...asenne on aina rennonletkeä ja ote elämään onnellinen... Henna Emilia & Houreet -yhtyeen Hei ystävä -kappaleesta tehty hyväntuulinen video hämäsi, kun porukan ensimmäinen ep Beibi, mä oon pilalla onkin astetta karumpaa räminää. Kyseessä on siis pikemminkin äänitaide kuin varsinainen musiikki
Nykyisellä nimellään bändi on päässyt jo toiseen albumiin ja maiSOUNDI 75 dosta ollaan siirrytty herkuttelemaan petoäidin verellä. Levyn avaava nimibiisi ja etenkin timanttinen The Man -single – malliesimerkki The Killersin diskokimalteen ja areenarockin yhdistelmästä – lupaavat suuria, mutta edetessään surkastuvan loppulevyn aikana pulssi herää oikeastaan vain pirteän Tyson vs. Nytky (valpiokielellä erittäin spesifi headnod-liike, jota harjoitetaan, kun kuullaan syvästi tajuntaan sekä varsinkin tanssivietteihin vetoavaa musiikkia) on sulavan nokkela räppientiteetti erinomaisella flow’lla. Parhaimmillaan Ufomammutin tunnelmat äityvät rumankauniiksi ja julmanherkiksi. Sillä oli aina yksi jalka classic rockissa. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Motherbloodin biisien taso vaihtelee huomattavasti. Pere Ubu voisi olla Amerikan The Fall, vaikka julkaisutahti onkin hitaampi. 03-222 1300 www.tammerpianojasoitin.fi The Killers Wonderful Wonderful Island Lasvegaslaisen The Killersin ristiriita on siinä, että yhtye haluaa olla vanhan ajan myyttinen rockjättiläinen, joka rakentaa tasaisesti kasvavaa uraa vahvojen albumien ja kiertueiden myötä (kesän Provinssi-keikka olikin erinomainen) mutta käytännössä yhtye on määrittynyt vain (usein onnistuneiden) singlejensä kautta. Hän on pysytellyt sangen kiireisenä bändinsä sekä kotiseutumaisen hiphopkonseptipossensa Toistuvat yllätykset kanssa. Rock-oopperamaisin välikkein ”näytöksiin” pilkotun The Stories We Tell Ourselvesin epätasaisena rönsyilevä sisältö ei aivan onnistu lunastamaan ylvään muodon asettamia odotuksia. Bändin suosiota on helppo ymmärtää, koska siinä yhdistyy mustanpuhuvuus raikkaalla tavalla popkoukkuihin. MIRKO SIIKALUOMA HHH Pere Ubu 20 Years In A Montana Missile Silo Cherry Red Ohion osavaltion historian kovin bändi, avantgaragea soittava Pere Ubu on julkaissut levyjä tasaisen epätasaisesti vuodesta 1975. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Sinä aikana bändi on onnistunut sekä uusiutumaan että säilyttämään sen oleellisimman ja tunnistettavimman fiiliksen omassa musiikissaan. ARTTU TOLONEN HHHH Soul Valpio Nytky Grillin’ Soul Valpio on pitkän linjan MC sekä DJ, jolle on jo kertynyt vakuuttava diskografia. Kovin populaaria tästä kokemuksesta ei silti mitenkään muotoudu, vaan jähmeähkössä hitaudessaan Ufomammut on tarpeettomankin raskasta kuunneltavaa. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. 20 Years In A Montana Missile Silo olisi voinut ilmestyä melkein missä vaiheessa bändin historiaa tahansa, paitsi kenties 1980ja 1990-lukujen vaihteen poppilevyillä. Lauluissa olevat kaiut tuovat mieleen 1980-luvun The Curen ja goottikuvastoa hyödynnetään levyllä tyylikkäästi niin soitossa kuin lyriikoissa. Nytky on kuitenkin hänen vasta toinen soolonsa – edellisestä on ehtinyt vierähtää viisi vuotta. Välillä levy tuntuu kärsivän tyypillisestä toisen levyn syndroomasta; jatketaan ensimmäiseltä levyltä tutulla linjalla, mutta inspiraatio on hiipunut ajan myötä. Välillä laulaja McNerney muistuttaakin laulusoundiltaan hyvin vahvasti aiemmin mainitun brittiyhtyeen Robert Smithiä. Tässä ovat kaikki ne elementit, joista bändin tunnistaa: David Thomasin ajoittain harhaileva laulu ja oudot, hetkittäin Captain Beefheartin mieleen tuovat lyriikat, bändiä näennäisesti kampittava abstrakti syna, joka kuitenkin osoittautuu kantavaksi rakenteeksi ja kerta toisensa jälkeen tanakkuudellaan yllättävä komppi. Toisin kuin As Lionsin aivan alkuvuodesta julkaistu Selfish Age. Mainittujen ohella kokonaisuuden keskimääräisempiä yksilöitä koleammin kieputtavat Go To War ja Funny Little Creatures, joissa kummassakin on niin Kornin kuin Linkin Parkinkin vahvuuksista muistuttavaa imua. Toisin sanoen, heidän albuminsa ovat harvoin kovin kiinnostavia kokonaisuuksia. Douglasin ja kohtalokkaan Out Of My Mindin aikana. -antikliimaksiin, jolla vieraileva Mark Knopfler on täysin väärässä paikassa. Korvamatosingle Be My Hiroshima erottuu edukseen levyn ehdottomana helmenä. Motherbloodin tunnelma on odotusten mukaisesti synkkä ja kalmankatkuinen. Ja se ei ole koskaan huono asia. Joskus selittämättömillä tavoilla. Muut tuntuvat syntyneen vailla suurempaa oivallusta, eikä niistä löydy The Killersiä kaikkein syvimmin määrittävää piirrettä: kiihkoa. Sama toistuu taas, ja se harmittaa erityisen paljon siksi että viiden vuoden albumitauko nosti odotuksia. Grave Pleasuresin kovasta kaartista valopilkkuna nousee rumpali Rainer Tuomikannon tiukka ja monipuolinen soitto. Ilmat isketään lopullisesti ulos palleasta perästä seuraavalla, sinkkunakin ilmestyneellä Let ‘Em Burnilla, joka eittämättä lukeutuu vuoden tarttuvimpiin pomppurockrykäyksiin. MIKKO MERILÄINEN HH Levyarvostelut 8_2017.indd 75 7.9.2017 14.33. EERO TARMO HHH Grave Pleasures Motherblood Century Media Grave Pleasures tulee tuskin koskaan pääsemään irti ”yhtye, joka ennen tunnettiin nimellä Beastmilk” -etuliitteestään, mutta mitäpä tuosta välittämään. Mutta kuten mainittu, mies on tehnyt kaikkea muuta kuin levännyt laakereillaan. Alueelle muutti aikoinaan paljon saksalaisia. Mutta tärkein juttu: Pere Ubulle oli aina kunnia-asia ettei kokeellisuus saanut tulla rockaamisen tielle. Viritysmittareita ei näissä hommissa tarvita, hindulehmän hermoja sekä THC:tä sitäkin enemmän. Nytkyn tuotanto on ammattilaista ja skrätsit paikoillaan. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. MIKKO MERILINNA HH Nothing More The Stories We Tell Ourselves Better Noise Parhaillaan kotimaassaan Yhdysvalloissa Bruce Dickinsonin Austin-pojan As Lions -orkesteri lämmittelijänään rundaava Nothing More on ennättänyt jo kuudenteen pitkäsoittoonsa. Huonoimmillaan vaisulta U2-coverbändiltä haiseva levy päättyy ponnettomaan Have All The Songs Been Written. utettujen rumpukomppien ja surisevien syntetisaattoreiden ylläpitämää äänimaisemaansa kolmen vartin ajan, yhä uudelleen samoja rytmejä ja riffejä toistaen, melodioita kaihtaen ja alataajuuksista tinkimättä. LINDA SÖDERHOLM HHHHH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Heti (Ambition Destruction) -intron jälkeen pöytään länättävä Do You Really Want It on erittäin kova in your face -aloitus jokaiselle The Usedin, Billy Talentin tai Disco Ensemblen sointiin viehtyneelle. Tälläkin Valpion levyllä tärkeään rooliin on nostettu vahvat naissolistit. Albumi albumilta voimme odottaa Valpiolta aina vain viimeistellympää materiaalia, joka sekä kuulostaa että tuntuu hyvältä. Hänellä on häikäisevä kyky pukea riimeiksi ja biiteiksi arkipäiväisiä sekä hyvin henkilökohtaisiakin asioita sortumatta koskaan egoiluun – päinvastoin, asenne on aina rennonletkeä ja ote elämään onnellinen. Uusimmalla levyllään bändi alleviivaa tätä faktaa pöllimällä yhden kappaleen nimen The James Gangiltä. Se on, auts, ihan hyvä levy. Jälkimmäisessä Jonny Hawkinsin korrektisti keuhkoava vokalisointi tuo paikoin mieleen myös Fall Out Boyn Patrick Stumpin. Tai keskilännen ainoa oikea krautrock-bändi. Veteraanibändit tekevät harvoin näin pirteitä ja kiinnostavia levyjä
Deep Calleth Upon Deep jatkaa Satyriconin rohkeaa matkaa yhä omaperäisemmille vesille. – Tällä kerralla halusimme albumin olevan henkisempi, ankarampi, jämerämpi, rohkeampi ja luovempi kuin koskaan aikaisemmin – me todella panostimme näihin seikkoihin aivan kaikkemme. Hän voi hyvin tällä hetkellä, ja olen siitä kovin kiitollinen. Teksti: Timo Isoaho FROST ja viisi parasta black metal -albumia: BATHORY: Under The Sign Of The Black Mark VENOM: Black Metal CELTIC FROST: To Mega Therion MAYHEM: De Mysteriis Dom Sathanas THORNS: Thorns Bazook 8_17.indd 76 8.9.2017 12.39. Frost on täsmälleen samaa mieltä. Samalla tahdomme tuoda Satyriconin maailmaan jotakin uutta ja ennenkuulematonta. K u v a: M ar iu s V ik en HENKISEMPI, ANKARAMPI, ROHKEAMPI JA LUOVEMPI 76 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Olen joka tapauksessa todella ylpeä ystävästäni: Satyr ei ole missään vaiheessa vaipunut masennuksen alhoon vaan hän on pitänyt fiiliksen positiivisena ja työskennellyt aikaisempaakin ahkerammin. Tällä hetkellä Satyricon-kipparin terveydentila on vakaa, eikä kasvainta aiota leikata pois, mikäli tilanne pysyy stabiilina. Miksi muuten edes jatkaisimme bändin uraa, rumpali kyselee. Uuden pitkäsoiton ilmestyminen ei ollut mikään kirkossa (?) kuulutettu asia, sillä yhtyeen biisinkirjoittaja Sigurd ”Satyr” Wongravenilla todettiin aivokasvain syksyllä 2015. Omintakeinen matka jatkui Volcano-levyllä kolme vuotta myöhemmin, sillä nyt yhtye julkaisi tarttuvia black metal -hittejä (!), esimerkiksi Fuel For Hatredin muodossa. Nyt, neljä vuotta yhtyeen nimikkoalbumin ilmestymisen jälkeen, on julkaisuvuorossa Deep Calleth Upon Deep. Toivottavasti sellaisia kuitenkin tulee. Oopperatalon tunnelma oli yhtä aikaa valtavan surumielinen ja hienon majesteetillinen. Loppujen lopuksi yllättävänkin harvoin Suomessa vieraillut Satyricon tekee tänäkin syksynä pitkän Euroopan-kiertueen, mutta ainakaan tätä kirjoitettaessa kierrokseen ei kuulu Suomen-keikkoja. Kuten kaikki aiheesta kiinnostuneet varsin hyvin tietävät niin ne vuodet muovasivat black metalia enemmän kuin mikään koskaan, sanoo rumpali Kjetil-Vidar Haraldstad, myös Frost-taiteilijanimellä tunnettu herrasmies. – Saa olla ihan vapaasti eri mieltä, mutta 90-luvun alun hieno tunnelma on aina kannatellut Satyriconin musiikillista evoluutiota – aina näihin päiviin asti. – Satyricon perustettiin Oslossa 90-luvun alkupuolella, ja se oli tunnetusti hyvin jännittävää aikaa, niin henkilökohtaisesti kuin yhtyeenkin puolesta. Mitään hyvää ideaa ei kannata jättää varastoon ja ajatella, että ”jos sitten ensi kerralla”. Olemme edistäneet uraamme tasan tarkkaan oman päämme mukaan, emmekä ole asettaneet materiaalille mitään rajoituksia tai kuunnelleet kenenkään mielipiteitä. Deep Calleth Upon Deepin tekeminen ei ollut helppoa – se pisti meidät henkisesti kovemmalle kuin koskaan, mutta lopputulos pakottaa unohtamaan kaikki hankaluudet. – Se oli äärimmäisen kova isku meille kaikille, ja Satyrin terveys on jatkossa prioriteettimme numero yksi. N orjalaisyhtye Satyricon on ollut 1990-luvun lopulta asti jonkinlainen black metal -skenen kummajainen. En unohda sitä iltaa koskaan. Tämä, jos mikä, on black metalia. Vielä bändin ensimmäiset levyt soundasivat varsin “norjalaisilta”, vaikka jo yhtyeen Dark Medieval Times -debyytiltäkin (1994) oli aistittavissa enemmän kunnianhimoa ja eeppisiä tunnelmia kuin monilta muilta tuon ajan black metal -levytyksiltä. – Konsertti Oslon oopperatalossa, talon oman orkesterin kanssa, oli ehkä unohtumattomin Satyriconkeikka tähän mennessä. Syyskuussa 1999 Satyricon julkaisi albumin Rebel Extravaganza, ja monet olivat ihmeissään levyn industriaalisemman soundin äärellä. – Aina, kun ryhdymme tekemään levyä, haluamme sen olevan parhaamme. Tiedämme nyt, jos mahdollista, entistäkin tarkemmin, että mikä tahansa levy saattaa jäädä yhtyeen viimeiseksi
Tuntuu aivan kuin olisi taas 16-vuotias, ensimmäisiä keikkoja heittävä kiimainen kolli. Orkesteri oli kasassa. Vittu, odottakaahan vaan, tulee nimittäin turpaan ja huolella, päättää Laihiala. – Suomalaisittain ehkä kuitenkin Heikki ja Urkki, lisää Hanttu. Välittyihän se – esimerkiksi Dark River -festivaalilla elokuussa, kun bassotaiteilija Hiltunen ei tahtonut pysyä lavalla, ei sitten millään. Olihan se pirun hupaisan näköistä. Myös kielisoittajia kaivattiin, ja jostakin alitajunnasta tulivat saman tien mieleen nimet Leppikangas ja Hiltunen. Laihialan mainitsemat Entombed ja Pantera väijyvät jossakin taustalla, kun tuore debyyttikiekko Tolerance murskaa alleen kaiken kymmenen tonnin maansiirtokonetta kevyemmän. – Ville lähetti minulle aikoinaan musiikkia, ja Tolerance 0:n avaajaksi päätynyt Lights Out oli myös sen demoryppään ensimmäinen biisi. – Olen värkännyt uusia juttuja. K u v a: Ja n i M ah ko n en – Lavan edessä oli äänentoistokaappeja ja niiden päälle oli viritetty pressu, mutta kaappien välillä oli tyhjää tilaa, siis sen pressun alla. ”AIVAN KUIN OLISI TAAS 16-VUOTIAS, ENSIMMÄISIÄ KEIKKOJA HEITTÄVÄ KIIMAINEN KOLLI.” ”Tietokoneet kyykkäsivät, instrumentit hajosivat, miehet olivat kipeänä...” SOUNDI 77 Bazook 8_17.indd 77 8.9.2017 12.40. Onneksi nelikko, nimeltään STool, myös vastaa huutoon. Kimmohan sitten astui tällaisen välin kohdalle, ja mies humahti saman tien sinne alas, vieläpä kääntyen niin, että jalat sojottivat kohti taivasta. Tulossa on myös entistä nopeampaa kamaa, sillä uusissa riffeissä on muun muassa vanhan Metallican, Slayerin ja Testamentin henkeä. No, sama juttu, herra rysähti pressun kanssa alas, ja taas jalat sojottivat ties minne. S-Toolin keikkaputki kestää marraskuuhun asti, mutta yhtye katsoo hiljalleen jo kohti kakkoslevyä. Tolerance ei tietenkään (!) syntynyt ilman ”normaaleja vääntöjä”. Matkan varrella törmättiin suunnilleen kaikkiin mahdollisiin hidasteisiin ja ongelmiin, Hanttu nyökkää. Lights Out tärähti niin pirusti, kertoo Hanttu ja jatkaa: – Sitten Ville huomautti, että tähän bändiin tarvittaisiin myös muusikoita. Kyllähän me ollaan aika vahva parivaljakko, sellainen Suomen Hetfield ja Ulrich – Samia ja Kimmoa unohtamatta, hymyilee Laihiala. Fiilis on yksinkertaisesti aivan tolkuttoman kova, ja se toivottavasti välittyy varsinkin keikoilla. – En olisi oikein uskonut, että vielä tässä iässä löytyy ihmisiä, joiden kanssa musiikin tekeminen tuntuu näin helvetin hauskalta ja palkitsevalta. Oikeasti, yhtään liioittelematta, näiden herrojen kanssa soittaminen palauttaa tunnelmat jonnekin sinne teini-ikään – hyvällä tavalla. S-Toolin musiikki on peräisin Laihialan kynästä, mutta myös Hantun vaikutus on vahva. Kimmo halusi nimittäin kokeilla hommaa toisenkin kerran ja astui uudelleen pressulle, vähän eri kohtaan. – Tietokoneet kyykkäsivät, instrumentit hajosivat, miehet olivat kipeänä, miksasin levyn materiaalin muutamankin kerran... Entwine) ja Lullacryn riveissä tutuksi tulleista basisti Kimmo “Heavy” Hiltusesta ja kitaristi Sami Leppikankaasta, niin odotukset liitävät aika perkeleellisen korkealla. – Eihän se hurjastelu tähän päättynyt. Mies muun muassa vastaa Tolerance 0:n tuotannosta ja miksauksesta. Homma oli sillä selvä ja meikäläinen liittyi S-Toolin rumpaliksi. – Onneksi levy on nyt valmis, ja siitä tuli vieläpä helvetin kova. Soitto jatkui kaikesta huolimatta, kertoo Hanttu. E ipä vedetä nyt esiin mitään väsynyttä superkokoonpanokorttia, mutta sanotaan silti näin: mikäli orkesteri koostuu kitaristilaulaja Ville Laihialasta – jos miehen nimi ei ole tuttu, googlaa vähän äkkiä –, rumpali Aksu Hantusta (mm
Eikä minua haittaa yhtään sekään, että laulukieltämme ei ymmärretä Suomen ulkopuolella. Olemme varmaan maailman ainoa – tai ainakin yksi harvoista – ulkomaalainen yhtye, joka laulaa suomeksi, emmekä ole vieläkään esiintyneet Suomessa! HYPPYJÄ TUNTEMATTOMAAN ”Olen venäläinen, mutta rakastan suomen kieltä. Millaista se oli, verrattuna asumiseen vaikkapa Venäjällä tai Ukrainassa. Eräs Kaiho-albumin erikoisuuksista on se, että tekstien takaa löytyy Marja Mattlar. Lähestyin sitten Marjaa ennen uuden albumin tekemistä, ja hän piti lähettämästäni musiikista kovasti. Vanhempia pitkäsoittoja onkin takana jo kuusi, ja tuorein albumi Kaiho on tätä luettaessa juuri julkaistu. Below ihastui aikoinaan muun muassa Moonsorrow’n ja Ajattaran julkaisuihin, ja vuonna 2007 ilmestynyt Kauan-debyytti Lumikuuro soi paikoin hyvinkin metallisena – ja vaikkapa Moonsorrow-mielleyhtymiä on varsin vaikea välttää. Siitä yhteistyömme käynnistyi. Tämä on yksinkertaisesti syynä siihen, että Kauan laulaa suomeksi.” K u v a: A le x B er k u n ANTON BELOW ja viisi suosikkilevyä musiikin eri laidoilta: HAMMOCK: Raising Your Voice... – Olemme jokaisen albumin kohdalla halunneet hypätä tuntemattomaan ja tutkia uudenlaisia musiikkityylejä, soundeja ja tekstejä. Hänen äänensä on eräs parhaista koskaan. Eräs suuri virstanpylväs oli myös muuttoni Ukrainaan, sillä nyt yhtyeellä on oikea kokoonpano, ja pystymme myös keikkailemaan. Poikkeuksena tietenkin suomalaiset, nauraa bändin kippari Anton Belov. Hänen nimensä on varsin tuttu esimerkiksi Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen faneille, sillä yhtye on levyttänyt Mattlarin tuotantoa, esimerkiksi Lintu-kappaleen. Slaavilainen mielenlaatu on hyvin, hyvin erilainen verrattuna suomalaiseen ajattelutapaan. 78 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 78 SOUNDI S uomeksi laulava venäläisyhtye Kauan, joka toimii Ukrainan pääkaupungista Kiovasta käsin. Kumma juttu, mutta Kauan ei ole aikaisemmin esiintynyt Soundin sivuilla vaikka orkesteri on toiminut vuodesta 2005, ja yhtyeen levyjen julkaisijoina ovat toimineet Firebox Records ja Blood Music. Tämä on yksinkertaisesti syynä siihen, että Kauan laulaa suomeksi. Kauan ei kuitenkaan ole mikään puhdasverinen metalliyhtye, kaukana siitä. Olet asunut myös Suomessa. Haluan ajatella, että tämän ansiosta kuulijat keskittyvät enemmän kokonaisuuteen, eivätkä jää pohtimaan pelkästään sanoituksia. – Törmäsin Tenhiin heidän Väre-levynsä (2002) aikoihin, ja yhtye teki kovan vaikutuksen. Entä milloin Kauan esiintyy Suomessa. – Olen venäläinen, mutta rakastan suomen kieltä. – Tämä on varsin vaikea kysymys. Olisi aivan mahtavaa saada Ilkka Salminen, Tenhissä vuosina 1997-2008 vaikuttanut multi-intrumentalisti, laulamaan meidän albumillemme. – Olen aina pitänyt kovasti Mattlarin tavasta kirjoittaa runoja – tai no: ne ovat suoraan sanoen aina nostattaneet selkäpiihini kylmiä väreitä. Kauan (1999) on Tenhi-yhtyeen debyytin nimi, ja Kauan-yhtye kuulostaa uudella levyllä paikoin hyvinkin paljon Tenhiltä. Okei, nyt täytyy myöntää, että tällä kerralla puhutaan jo aika erikoisesta kuviosta. Suomalaisille on esimerkiksi kunnia-asia tehdä asiat niin kuin niistä on sovittu, ja se on äärimmäisen hienoa. Ja täytyy sanoa, että pidän enemmän jälkimmäisestä. – Olemme vuosien mittaan puhuneet eri promoottorien kanssa, mutta mitään konkreettista ei ole toistaiseksi tapahtunut. Millainen on suhteesi tähän eteeriseen suomalaisbändiin. Trying To Stop An Echo MOONSORROW: Voimasta ja kunniasta STUMBLEINE: Ghosting COLDPLAY: X&Y A-HA: Analogue KAUAN KAUAN Bazook 8_17.indd 78 8.9.2017 12.40. – Olemme julkaisseet hyvin monenlaisia levyjä, ja löyhällä tavalla Kaiho sitoo ne kaikki yhteen, uusia tuulia unohtamatta
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 8 FIN WCAR-WWM-TCS 09-17.indd 1 04.09.17 12:45 Nuke We came tulostus.indd 79 6.9.2017 16.31
Toni ihastuu kivaan laulajatyttöön, mutta tilanteesta kasvaa kolmiodraama. Se on myös paikallinen käsite, kun puhutaan aikaansaavasta ja hyväfiiliksisestä tekemisen tasosta ruohonjuuritason punk-skenessä. ANTTI LUUKKANEN MIKKO JÄRVINEN: JYVÄSKYLÄN MEININKI – A PUNK DOCUMENTARY (TUFF!) Paikallistason punk-odysseia sanoin kuvin_8_2017 -taitto_a.indd 80 8.9.2017 9.13. Paha poliisi on kiinnostava ja huolella rakennettu dokumentti, joka etenee sujuvasti. Jos dokumenttia malttaa katsoa ilman tällaisia ristiriitoja, se tarjoaa varsin kattavan käsityksen Jyväskylän punkin elinvoimasta. TOKASIKAJUTTU Vuoden 2012 Kovasikajuttu kertoi Suomen kovimman punk-bändin eli Pertti Kurikan Nimipäivien tarinan. Craig tuntuu olevan täysin väärässä roolissa, eikä muidenkaan hahmojen ympärille synny kiinnostavaa tarinaa. HHHH PAHA POLIISI Pitkän linjan elokuvantekijä ja dokumentaristi Pekka Lehto (s. Kovasikajuttu synnytti ilmiön, mutta tarina on saanut monenlaista kiinnostavaa jatkoa, joten uusi elokuva on tervetullut tapaus. Pääpaino on 2000-luvun sankareissa, joita toki niitäkin riittää. Toinen juttu on kuitenkin se, miten totuudenmukaisen kuvan elokuva antaa. Good Time on suorastaan piinaava rikosdraama, jossa Twilight-elokuvilla läpimurron tehnyt Robert Pattinson osoittaa kypsyytensä näyttelijänä. Kriittisempi katsoja jää väkisinkin pähkäilemään nopealla tahdilla etenevää kertomusta, jossa esimerkiksi kaupungin ensipunkkareiden uroteot ja esimerkiksi Se-yhtye sivuutetaan aivan liian nopeasti. Ohjaajakaksikko Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi on tehnyt jatko-osan, joka on aivan yhtä hauska ja lämminhenkinen kuin ensimmäinenkin elokuva. HHHH LOGAN LUCKY Steven Soderbergh teki vuonna 2001 tyylikkään pankkiryöstöelokuvan Ocean’s Eleven, joka sai pari jatkoosaakin. Vaikutteet voi nähdä, mutta Good Time on kuitenkin täyttä 2010-lukua: se on vahvatunnelmainen ja intensiivinen elokuva, jossa voi nähdä myös sosiologisia ulottuvuuksia. Erityisesti mieltä lämmittää, että Jyväskylän meininki muistuttaa On A Solid Rockin valtakunnallisestikin isosta merkityksestä. Tärkeitä vaikuttajia ehdottomasti hekin, mutta heidän viestinsä on pikemminkin universaalia punkin ilosanomaa eikä niinkään tähän yhteyteen sidottua. HHH GOOD TIME Elokuvan nimi on hämäävä, sillä siinä ei todellakaan pidetä hauskaa. Oneohtrix Point Neverin elektromusiikki sykkii komeasti taustalla. Logan Lucky on tehty rennolla otteella, mutta lopputulos olisi voinut olla hauskempikin. Eniten ääntä saa virolainen Veiko, joka kertomansa mukaan toimitti Aarniolle satoja tuhansia euroja Viron mafian rahaa käteisenä. Ylipäätään tällaiset yksittäisten kaupunkien musadokkarit ovat kiintoisa ja tarpeellinen väylä suomipunkin historiankirjoituksessa. Veljesten suunnitelma on ryöstää Nascar-autokilpailun rahat, ja siihen he tarvitsevat vankilassa istuvan räjähdysaine-ekspertin (Daniel Craig) apua. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT J yväskylän meininki on tällä hetkellä hiljaiseloa viettävän crossover-yhtye Delta Force II:n keskisen Suomen henkiselle pääkaupungille omistama hardcore-oodi. Veli Jimmy taas on menettänyt vasemman kätensä Irakin sodassa. Tästä on osuvasti napannut nimensä joukkorahoituksella valmistunut dokumentti, joka julkaistaan nyt myös dvd-tallenteena. Ja tässä se juuri pahiten tökkii. Paha poliisi -dokumentin keskushenkilö ei kuitenkaan ole Aarnio, joka ei halunnut antaa Lehdolle haastatteluja. Pattinsonin esittämä Connie on newyorkilainen pikkurikollinen, joka ottaa henkisesti jälkeenjääneen pikkuveljensä (elokuvan toinen ohjaaja Ben Safdie) apuriksi ryöstökeikalle, joka menee pahasti pieleen. Soderberghin tasoiselta ohjaajalta Logan Lucky on lievä pettymys. Välillä Kari haluaa laittaa pillit pussiin, välillä kyllästyy Pertti. Sami kiinnostuu politiikasta ja ihailee Juha Sipilää. Ryöstön yksityiskohdat esitellään kuitenkin herkullisesti, ja elokuva toimii hupaisana rinnakkaisteoksena Ocean’s-trilogialle. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Jimmy Logan (Channing Tatum) on jalkavammansa takia potkut saanut raksaduunari. Tokasikajuttu alkaa vuodesta 2015, jolloin bändi oli kriisissä ja koko sen tulevaisuus epävarma. Dokumentissa kuullaan useita muitakin rikollisia, jotka kertovat kokeneensa vääryyttä poliisin taholta. Kyyneliltä ei vältytä, mutta aina lopulta bändihommaan löytyy tekemisen ilo. Good Time on kuvattu New Yorkin kaduilla naturalistiseen tyyliin. Poliisit nappaavat velipojan, ja Connie ryhtyy epätoivoiseen pelastusoperaatioon. Lehdon mukaan viranomaisten toiminnan taustalta paljastuu monenlaisia arveluttavia asioita, ja elokuva herättää monenlaisia kysymyksiä, mutta se ei pyrikään olemaan objektiivinen. Vuosi sitten ensi-iltansa saanut Jyväskylän meininki on siitä kunnianhimoinen paketti, että se pyrkii ottamaan haltuun koko paikallisen punk-historian. Euroviisuihin osallistuminen antaa aivan uudenlaista potkua, mutta samalla tulee myös menestyspaineita. Ben ja Josh Safdien elokuvaa on verrattu 1970-luvun klassikoihin Hikinen ilta päivä ja Taksikuski. Mutta painoarvo on väärään suuntaan kenollaan, kun ruutuun tuntuu jämähtäneen viimeisin sukupolvi. 1948) on tarttunut rikoksista tuomitun poliisipäällikkö Jari Aarnion oikeudenkäynnin vaiheisiin. Soderberghin uusi ohjaustyö Logan Lucky on kuin Ocean’s Elevenin junttiversio
Levyn lopusta löytyy yksi kolmikon tehokkaimmista hetkistä, hienon kitararaidan liidaamana maanisesti eteenpäin ryskyvä Woman Power, jolla Ono laulaa hurmiossa: ”Make no mistake about it, brothers/ We women have the power to move mountains.” Ei tulisi mieleenkään väittää muuta. Levy on ytimeltään vielä lähellä sitä edeltäneitä avant garde -teoksia, ja iso osa levyn kappaleista onkin kuorrutettu Onon maanisella karjunnalla, kirkunalla ja mylvinnällä. Kannattaa ottaa ensiksi haltuun esimerkiksi puhutteleva What A Bastard The World Is -julistus ja tunnelmaltaan maaginen Winter Song. Näistä kappaleista on myös erittäin helppo nähdä se suuri vaikutus, mikä Onon paikoin erittäin suorasanaisesti mutta myös hauskasti julistavalla taiteella on ollut myöhempien vuosikymmenten naisartisteihin ja feminismiin musiikissa. Kovaa tavaraa sekin pitää sisällään, etenkin armottoman kovien tekstien puolesta. Se on vaikuttavaa, joskin toki myös raskasta kuultavaa. Huomattavasti ”normaalimpi” tuplalevy Approximately Infinite Universe (1973) on suositeltavin lähtökohta. Maanisen taiderockin ja äänikollaasien vastapainona etenkin levyn alkupuoliskolla on erittäin kauniita, psykedeeliseen folkiin lokeroitavia hetkiä kuten herkkä Ms. Fly (1971) on kolmikosta haastavin mutta tavallaan myös kiinnostavin. M itä vahvempia mielikuvia, ja monien kohdalla varmasti antipatioitakin, nimen Yoko Ono kuuleminen herättää, sitä lämpimämmin kehotan tutustumaan tähän Secretly Canadianin kesällä uudelleenjulkaisemaan levykolmikkoon. Edeltäjistä poiketen John-siippahan ei ollut näillä levyillä kovinkaan paljon mukana. Lennon. Uljain hetki on ilmaisun äärilaitoja vaikuttavasti niputtava Don’t Worry Kyoko. Feeling The Space (1973) jatkaa loogisesti kohti tavallisempaa ja särmättömämpää ilmaisua, ja on paitsi nipun helpoin, myös musiikillisesti tylsin kokonaisuus. K u v a: Se cr et ly C an ad ia n sanoin kuvin_8_2017 -taitto_a.indd 81 8.9.2017 9.13. MIKKO MERILÄINEN YOKO ONO: FLY / APPROXIMATELY INFINITE UNIVERSE / FEELING THE SPACE (SECRETLY CANADIAN/CHIMERA MUSIC) Alkuperäinen riot grrrl Yoko Onon 1970luvun levyjen uudelleenjulkaisuilla on kuultavissa välillä jo vähän seestyneempi artisti. Siinä avant garde on väistynyt sanomaltaan äkäisen, mutta musiikiltaan lempeän funkin ja glam rockin tieltä. Yoko Onon huoleton laulu on lämmintä ja vetoavaa – sekä yhä elinvoimaista vaikka rajuimmat ääripäät onkin jätetty muille levyille. Nämä albumit paitsi toimivat kiistämättömänä todisteena Onon lahjakkuudesta ja täysin ainutlaatuisesta tyylistä, myös tarjoavat paljon erittäin nautittavaa musiikkia, joka toimii myös ilman taakaksi asti aina mukana roikkuvaa Lennonkontekstia
Siistiä. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 58. Matkan jälkeen huomasin kuin vahingossa aloittaneeni kundaliinijoogan. Netflixistä tsekkasin viimeksi mainion dokumenttielokuvan The Battered Bastards Of Baseball, ja inspiroiduin merkittävästi Bing Russellin hahmosta, ajatteluja toimintatavoista. Nöyryyden, nuoruuden ja virtuositeetin sekamelskasta kumpuavaa karismaa. Nyt minun helppo keskittyä tilanteessa kuin tilanteessa. Soit Se Silti -levy-yhtiön viiden vinyylin paketin voitti Jarno Trast Lempäälästä. OLEN OLLUT jo useamman vuoden innoissani nettisivustosta nimeltä genius.com. Useista biiseistä on myös yleisluontoiset kuvaukset ja hieman historiaa tekemisprosessin ympäriltä. Kundaliinijooga on meditatiivista ja siinä keskitytään enemmän Kiitos myös kollegalleni, päätoimittajallenne Mikko Meriläiselle opettavaisista Soundi-ajoista ja lukuisten myöhässä toimitettujen tekstieni julkaisemisesta. Lukukokemus myös syvensi mun suhdetta useampaankin Pomon kappaleeseen suorasti ja epäsuorasti. Taisimme ystävien kanssa harrastaa myös ilmateitse tapahtuvaa klimpinvaihtoa. Palkinnot lahjoittaa Into Kustannus. Elän varsin kiireistä elämää, jossa tasapainottelen levy-yhtiön sedän, biisintekijän, tuottajan, artistin ja rakastajan roolien välillä. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Hypätkää kärryille ja lukekaa Nälkää! Kiitos. Zepuja Queen-osaston sovitus duunia, torkeän kova laulaja ja lead-kitaristi. Sinne on kerätty biisien tekstejä, ja klikkaamalla tekstistä jotain lausetta pääsee lukemaan, mitä lause tarkoittaa biisin kontekstissa. Yhtyeen nimi on Blue Eyed Sons, ja heidät totta vie kannattaa todistaa livenä. Luemme usein yhdessä Geniusista vanhojen klassikkobiisien tekstejä ja koitamme tulkita, miksi nämä nyt sitten ovat klassikoita. Joten oli mahtava päästä lukemaan Born To Run -kirja, Pomon tarina hänen omilla sanoillaan. Ostin irtonumeron, jonka kannessa oli hiljattain Dookie-albumin julkaissut silloinen suosikkiyhtyeeni Green Day. Itse liikkeet ovat helppoja ja hengitys on aina niissä tärkein osa. Ikonisen kuoren alta mulle paljastui masennuksen kanssa koko elämänsä taistellut tyyppi, joka oppi vasta myöhemmällä iällä polttamaan masennuksensa pois muuallakin kuin lavalla. Toki homma voi mennä varsin fyysiseksi, jos niin haluaa. TEPPO VAPAUS viimeinen sana -taitto_17_8_a.indd 82 7.9.2017 15.41. Hyi vittu. mielen hiljentämiseen kuin täydellisen kehon hankkimiseen. Karjalaisen ja Väinö Karjalaisen mittava yhteishaastattelu. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi kappaletta Salla Nazarenkon kirjoittamaa Neumann-elämäkertaa Dingo-kipparin lokikirja, joka ilmestyy lokakuussa. Kundaliinijooga ja meditaatio ovat auttaneet minua keskittymään tähän hetkeen. Biisit eivät ole kokeneet inflaatiota. Koska tämän palstan oikea funktio on kertoa esimerkiksi lempikarkeistaan tai suosikkisarjoistaan Netflixissä, niin todettakoon, että tykkään yhä vaahtomansikoista, joita sai Tapaninvainiossa Hilkan kulmakiskalta 10 penniä per nami vuonna 1988, kun olin kuusi. Lanseerasimme verkkomediamme huhtikuussa 2017 kärkijuttunamme J. Tulemme nyt ja jatkossa tuottamaan yhä enenevissä määrin syväluotaavaa luettavaa, kauniita kuvia ja lehden rinnalle taidenäyttelyitä ja elävän musiikin bileitä – vailla dogmia ja rajoitteita kaikki tyynni. HIM oli minulle hirveän tärkeä bändi nuorena. Noin kolme vuotta sitten mulla oli aika paha burn out, ja lääkkeeksi tähän lähdin lomalle Amsterdamiin. Aluksi tein vain joogaa ja koin sen tuovan paljon elämääni, mutta kun yhdistin siihen 20 minuuttia meditaatiota päivässä, niin alkoivat asiat rullata toden teolla. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Jos pitäisi nimetä yksi artisti, jota on elämänsä aikana eniten fiilistellyt, niin vastaus olisi mun kohdalla Bruce Springsteen. JIMI PÄÄKALLO Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Materiaali on suureksi osaksi varsin dedikoituneen faniporukan tulkintaa aiheista, mutta useat artistit ovat myös ryhtyneet kuratoimaan omaa matskuaan. Näin hiljattain Tikkurilan Koisorockissa kovimman kotimaisen rock’n’roll-yhtyeen sitten Smackin. Opettelin räkimään korkealle ilmaan kuten he, ja nappaamaan klimpin takaisin suuhuni. Tykkään tehdä paljon töitä. Nyttemmin jatkan musiikkijournalistin töitä Nälkä-verkkolehden päätoimittajana osoitteessa nalka.fi. Minulla on oma indie-levyyhtiö, jossa teen paljon töitä nuorten artistien kanssa. TERVEHDYS arvon Soundin lukija! Haluan kiittää Sinua lämpimästi niistä yhteisistä vuosista, jotka sain kirjoittaa kolumneja, Stalker-palstaa ja artikkeleita tähän perinteikkääseen ja hienoon lehteen, jota aloin itse lukea vuonna 1995. Lähden Hampuriin katsomaan kahta yhtyeen keikkaa, ja Tavastian vihoviimeiselle vedolle on tiketti
Narcos kausi 2. dvd, & blu-ray The Wizard of Lies dvd & blu-ray Free Fire dvd & blu-ray Get Out dvd, blu-ray & 4K UHD IS ***** “Alkuvuoden parhaita elokuvia” HS **** Uusimaa **** Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh. dvd & blu-ray The Red Turtle dvd & blu-ray House of Cards kausi 5. 2 X CD BLU-RAY 2 X DVD BLU-RAY + CD DELUXE EDITION BOXSET 4 X LP BOXSET MUKANA SINGLET RUN JA THE SKY IS A NEIGHBORHOOD LATAA, STRIIMAA TAI OSTA OMAKSI NYT sony tulostus 8.indd 2 7.9.2017 7.41 _2SD_sisa?kannet_8_2017.indd 1 7.9.2017 15.34. 09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 7.9.2017 8.13 WWW.SONYMUSIC.FI JULKAISTAAN 29.9
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 8 FIN COFKadavarEnslaved 09-17_BACKCOVER.indd 1 04.09.17 12:15 takakansi 8_17.indd 84 7.9.2017 8.57 8/ 20 17 9,50 € (sis.alv) So un dI 11 So un dI 11 S O U N D I 8 / 2 1 7 ”ON SURULLISTA, ETTÄ IHMISET ON SAATU PELKÄÄMÄÄN” FOO FIGHTERS FOO FIGHTERS The War On Drugs, The Killers, M, Chelsea Wolfe, Samae Koskinen... F O O F IG H T E R S Z Z KUN KOKO SUOMI LANKESI DON HUONOIHIN KUN KOKO SUOMI LANKESI DON HUONOIHIN NÄIN TEHTIIN HYVÄÄ YÖTÄ JA HUOMENTA NÄIN TEHTIIN HYVÄÄ YÖTÄ JA HUOMENTA JONNA TERVOMAA VAHVEMPI ÄÄNI KUIN KOSKAAN GRAVE PLEASURES PIMEÄN PUOLEN POPMUSIIKKIA ALICE COOPER VANHAN JENGIN PALUU PEKKO KÄPPI KISS-IMITOINNISTA JOUHIKON UUDISTAJAKSI kansi_8_2017_d.indd 1 7.9.2017 15.30 _1SD_ulkokannet_8_2017.indd 1 7.9.2017 15.32