Soundi 8/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN BehemothSoulfly 09-18_BACKCOVER.indd 1 10.09.18 14:24 takakansi 8_18.indd 84 12.9.2018 14.58 8/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 8 / 2 1 8 So un dI 11 So un dI 11 T E E M U B E R G M A N JA SURUSTA SYNTYNYT MESTARITEOS STAM1NA JA SURUSTA SYNTYNYT MESTARITEOS STAM1NA 30 VUOTTA, 30 TARINAA KLAMYDIA RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA THE HOLY MAAILMANLUOKAN MELANKOLIAA YONA TEKI LAULUN ELÄMÄN KOLHIMILLE YONA TEKI LAULUN ELÄMÄN KOLHIMILLE THE HOLY MAAILMANLUOKAN MELANKOLIAA 30 VUOTTA, 30 TARINAA KLAMYDIA RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA kansi_8_2018_j.indd 1 13.9.2018 13.08 _1SD_ulkokannet_8_2018.indd 1 13.9.2018 16.15
UHD, Steelbook, Blu-ray, 3D & DVD Filmihullu tulostus.indd 83 13.9.2018 8.17 WWW.SONYMUSIC.FI T h e D i a m o n D C e l e b r aT i o n i n k u n n i a k s i u p e aT k u v av i n y y l i T n y T s a aT av i l l a ! 2 C D D I G I P A C K / 2 C D / B O X S E T / 4 L P Sony Music tulostus aukeama.indd 2 12.9.2018 7.35 _2SD_sisäkannet_8_2018.indd 1 13.9.2018 16.17. dvd Iceman dv & blu-ray 28.9. Terminal dvd & blu-ray The Big Bang Theory S11 dvd & blur-ray Last Year In Marienbad dvd & blu-ray Tully dvd & blu-ray American Horror Story S7
WWW.SONYMUSIC.FI T h e D i a m o n D C e l e b r aT i o n i n k u n n i a k s i u p e aT k u v av i n y y l i T n y T s a aT av i l l a ! 2 C D D I G I P A C K / 2 C D / B O X S E T / 4 L P Sony Music tulostus aukeama.indd 3 12.9.2018 7.35
Fullseam kokoelma tulostus.indd 4 12.9.2018 15.25
Ed Sheeran tulostus sivu 4.indd 5 13.9.2018 9.48
Olavi Uusivirta 20 Apparatus 22 Jussi Niemen naamakirja: Jim Pembroke 24 Soundi-haastattelu: Teemu Bergman 32 Stam1na 38 Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana 42 The Holy 44 Klamydia 48 Satellite Stories 50 Cleopatrick 52 Ahti ”Zapa” Pelttari 56 Levyarviot 73 Kiven alta: Pertsa ja Väärä Osoite 74 Bazook Behemoth Rytmihäiriö Wolfheart 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 6 SOUNDI ¸ 42 The Holy ”Sitähän sanotaan, että sota-aikojen vaikutus kestää kolmen sukupolven päähän.” K u v a: So u n d in k u v aar k is to 50 Cleopatrick ”Rock on tällä hetkellä kuin unessa.” 75 Rytmihäiriö ”Metsään pystytetty alttari herätti ihmetystä lapsiperheissä.” 32 Stam1na ”Suuret tunteet puhuttelevat minua ja ne puhuttelevat kuulijoita.” 44 Klamydia 30 vuotta ”Nuorisosta ei tarvitse olla huolissaan: ne diggaa Klamydiasta.” K u v a: Jo u n i K al li o K u v a: Te ro A h o n en sisältö_2018_08_a.indd 6 14.9.2018 11.35. Soundi 8/2018 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Arttu Seppänen 14 Tarkkailuluokka Linkopii Tams 16 Elämäni soundit: Jari Sinkkonen 18 Erään laulun anatomia: Yona feat
www.emp.fi Joko olet tutustunut omiin, eksklusiivisiin vaatemerkkeihimme. Tuotenro: 298010 Tuotenro: 374817 Tuotenro: 332429 Tuotenro: 332429 eksklusiivisiin vaatemerkkeihimme. Tuotenro: 369503 EMP tulostus.indd 7 13.9.2018 10.25. Alennus ei koske mediatuotteita, kirjoja, lahjakortteja ja Rammstein-tuotteita, eikä tuotteita, joiden myynnistä menee osa hyväntekeväisyyteen. Koodia ei voida yhdistää muihin kampanjaetuihin. Tilaa uudet syysvaatteesi tänään koodilla EMPROCKS , niin saat tuotteista 11% alennuksen !* UNIIKKIA SYYSMUOTIA! *Koodi on voimassa 18.10.2018 asti
Heille täytyy vain tarjota mahdollisuus päästä esiin ja saada nauttia. Festivaalijärjestäjät tarkastelevat tietenkin järjellä, ja onkin helppo ymmärtää logiikka päätöksen takana. Ikärajaton festivaali mahdollistaa Flow’n tyylisen yhden suuren anniskelualueen, jossa saa vaeltaa oluttuoppi kädessä lavalta toiselle eikä tarvitse pujotella porttien ja aitojen väleistä. Jos viime vuonna Tuskassa kävi enää alle sata alaikäistä, tuntuu kieltämättä kohtuuttomalta rajoittaa kaikkien muiden kokemusta – puhumattakaan siitä, että alaikäisten mukaan ottamisesta tulee lisäkuluja. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 8/2018 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: The Holy: Daughter Vuoret: Portti (ilm. Ja ovatkin jo onneksi löytäneet. Itsellenikin ensimmäiset ja äärimmäisen tärkeät kosketukset elävään musiikkiin tulivat nimenomaan alaikäisenä tehtyjen festarireissujen kautta. Tunteen tasolla on pielessä sekin, että alaikäisten pääsy musiikin äärelle torpataan ainakin osittain siitä syystä, että aikuiset pääsisivät mukavammin juomaan alkoholia. 12.10.) The Lemon Twigs: Go To School Idles: Joy As An Act Of Resistance Mitski: Be The Cowboy pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_8_a.indd 8 14.9.2018 11.03. En minäkään olisi 15–16-vuotiaana halunnut mennä festareille, jossa useimmat esiintyjät ovat kymmeniä vuosia itseäni vanhempia – kuinka se olisi voinut puhutella minua. Ei soveliasta lapsille 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti T uska-festivaali ilmoitti muuttavansa konseptiaan ensi kesänä niin, että sisään pääsevät vain 18 vuotta täyttäneet. Mutta jos sen hyväksyy, voi asiassa nähdä toivoa: mitä enemmän nuoriso sylkee vanhempiensa ihanteiden päälle, sitä nopeammin he löytävät omat väylät ja keinot ilmaista itseään. Mutta, ja tämä on iso mutta, tunteella suhtautuen uudistus tuntuu ikävältä. Mitä vähemmän nuorilla on pääsyä rockin äärelle, sitä enemmän genre eriytyy heidän vanhempiensa (isovanhempiensa) musiikiksi. Maailmasta löytyy kaikesta huolimatta yhä ilahduttava määrä nuoria rockin soittajia ja kuuntelijoita. Tämän suuntainen kehitys tuntuu itseään ruokkivalta. Asiaa voi tarkastella tunteella tai järjellä. Alaikäisille on muutenkin liian vähän mahdollisuuksia päästä turmelemaan sielunsa rockilla – vaikka useimmille muille festivaaleille he pääsevät yhä. Festivaalin talouden kannalta alkoholia juovat aikuiset ovat teinejä arvokkaampia. Sivulta 50 löytyy Cleopatrick-haastattelu, jossa nuoret rockmuusikot sanovat ääneen yhden totuuden: ”Skene on täynnä vanhoja äijiä soittamassa samoja sointuja illasta toiseen, laulamassa biisejä, joista he eivät enää muista mistä ne kertovat.” Onneksi todellisuus ei ole ihan noin mustavalkoinen. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Kokemani suru liittyy myös siihen, että – Tuskan linjauksestakin päätellen – tällä hetkellä raskas rock ei vetoa nuoriin entiseen tapaan. Varmasti tätäkin on pohdittu, mutta: olisiko poissulkemisen sijaan mahdollista houkutella nuoria ohjelmistovalinnoilla ja muilla tekijöillä. Siinä Soundinkin pitää petrata jatkossa entisestään. Intuitiivinen ensireaktioni oli suru. Ainakaan sellainen vuosikertametalli, oli se kuinka ansiokasta ja suosittua tahansa, joka vaikkapa Tuskankin lavalla soi. Onhan se mukavaa. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 44
Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Nosturi tulostus kulmamerkit.indd 83 13.9.2018 13.46 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_8_a.indd 9 14.9.2018 10.05
Kuivaamo Goes Rockabilly, Tampere HARDCORE SUPERSTAR (SE) 28.9. Semifinal, Helsinki, 4.10. Lisää keikkainfoja löydät osoitteesta www.meteli.net K u v a: Ju ss i R at il ai n en Uutta ja vanhaa Swallow The Sunia Jyväskyläläisjuurisen doom metal -yhtye Swallow The Sunin pitkäsoitot The Morning Never Came (2003), Ghosts Of Loss (2005), Hope (2007), New Moon (2009) ja Emerald Forest And The Blackbird (2012) sekä ep Plague Of Butterflies (2008) ilmestyvät uusina vinyylilaitoksina Svart Recordsin toimesta. The Circus, Helsinki ABSOLVA (UK) 11.10. Hei me jatsataan Juuri Valtatie 666 -albumin julkaissut Kotiteollisuus avaa aivan näinä aikoina nimikkobaarin, ja minnekäpä muual le kaan kuin kotikaupunkiinsa Lappeenrantaan. Raatihuoneenkadulle avattavan juottolan nimeksi tulee yhtyeen esihistoriasta tuttu Hullu Ukko. Tampere-talo THE NECKS (AU) 18.10. Kumppanina on alueen ravintoloita pyörittävä Goodsam Oy. 26.–27.10. Kuudes Linja, Helsinki MAX RAABE & PALAST ORCHESTER (DE) 4.10. Klubi, Tampere JULIAN LAGE TRIO (US) 17.10. Ne saapuvat markkinoille joulukuun alussa, kertoo Svart Recordsin Tomi Pulkki. – Jens Bogren miksasi New Moonin kymmenisen vuotta sitten ja tasavuosien kunniaksi ryhdyimme taas yhteistyöhön hänen kanssaan, sanoo kitaristi Juha Raivio. Ulkomailta esiintymään saapuvat muun muassa Logan Richardson (US), Y-Otis (SE/DE/UK), Enemy (UK/SE), Kim Myhr (NO/SE), Jonah Parzen-Johnson (US) ja Moskus (NO). Finlandia-talo, Helsinki TOP CATS (SE) 5.10. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia LONG TALL TEXANS (UK) 28.9. Club 45 Special, Oulu EXLIBRIS (PL) 3.10. TEKSTI: TIMO ISOAHO Paikkansa hienosti lunastanut jazztapahtuma We Jazz järjestetään jälleen joulukuun alussa. Semifinal, Helsinki, 29.9. Lisäherkkuina on salakeikkoja ja varastokeikkoja. Vihreä Talo, Riihimäki DIR EN GREY (JP) 10.10. – Swallow The Sunin pöytälaatikosta ei taida löytyä julkaisemattomia kappaleita, mutta yhtyeen harvinaisemmat biisit, esimerkiksi sinkkujen covervedot sekä Out Of This Gloomy Light -demon materiaali, ilmestyvät nyt myös vinyylinä. Savoy, Helsinki, 19.10. Kotimaata edustavat esimerkiksi Timo Lassy, Verneri Pohjola & Mika Kallio, Ilmiliekki Quartet, Ernie Hawks sekä Juhani Aaltonen & Raoul Björkenheim. Songs From The North I, II & III -triplasta (2015) ei ole tässä vaiheessa luvassa tuoretta painosta. – Niin, muistettakoon toki myös se, ettei Plague Of Butterfliesia ole aikaisemmin julkaistu vinyylinä lainkaan. Savoy, Helsinki THE POSIES 29.10. Tampere-talo, 30.10. – Julkaisemme levytykset käänteisessä järjestyksessä eli aloitamme Emerald Forest And The Blackbirdistä ja New Moonista. BlowUp Vol 4, Korjaamo, Helsinki SLAVES (UK) 13.10. G Livelab, Helsinki DON MCLEAN (US) 18.10. Kuudes Linja, Helsinki TANEL PADAR BLUES BAND (EE) 5.10. Valve, Oulu OOOOOO & ISLAMIQ GRRRLS (US/ GE) 4.10. The Circus, Helsinki VENENUM (DE), SLÆGT (DE) 16.10. Bändin studiolevythän ovat sen mittaisia, että niistä täytyy tehdä tuplavinyylejä, ja ”nelospuolelle” mahtuu myös varsinaisiin albumikokonaisuuksiin kuulumattomia biisejä, sanoo Pulkki. Uusi albumi ilmestyy ensi vuoden alkupuolella. (US), BONGRIPPER (US), ACID KING (US), CONAN (UK), KAUAN (RU) ym. Tavastia, Helsinki, 18.10. Yyteri Twist, Pori OLIVER LIEB (DE), MAN WITH NO NAME (UK) 5.10. Tavastia, Helsinki SUICIDE COMMANDO (BE), NACHTMAHR (AT) ym. Varjobaari, Tampere REKS (US), LUCKY DICE (US), GHOST OF THE MACHINE (US) 28.9. Sofia Bistro, Helsinki MAC DEMARCO (CA), ALDOUS RH (UK) 15.10. 12.–14.10. Swallow The Sunin ystäviä ilahduttaa kovasti myös tämä toinen uutinen: yhtye on tämän lehden ilmestyessä saanut Songs From The North I, II & III:n seuraajan nauhoitukset valmiiksi. Bar Loose, Helsinki TONER LOW (NL) 28.9. Savoy, Helsinki Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Listassa vain osa konserttitarjonnasta, eikä Soundi vastaa tietojen oikeellisuudesta. Ääniwalli, Helsinki SURUNMAA (SE) 5.10. Elmun Baari, Helsinki PAPRIKA KORPS (PL) 29.9. Viimeisen erän yhteydessä saatamme julkaista myös pahvikotelon, johon kaikki levyt sitten mahtuisivat, mutta tätä ideaa ei ole vielä lyöty lukkoon. Tällä kertaa festivaali laajenee hetkeksi myös Tallinnaan, jossa jazz soi 6.12. Päätapahtuma pidetään kuitenkin tuttuun tapaan ympäri Helsinkiä 2.–9.12. Metro Areena, Espoo YOB (US) 21.10. Entä bonusbiisit ja muu erikoisempi materiaali. Bluesfest, Storyville, Helsinki DOUG BLAIR (US) 6.10. Logomo, Turku, 5.–6.10. Pakkahuone, Tampere, 29.9. Dog’s Home, Tampere KARAN CASEY (UK) 4.10. – Muut STS-kiekot ilmestyvät ensi talven ja kevään aikana. On The Rocks, Helsinki VOIVOD (CA), BIO-CANCER (UK) 17.10. The Circus, Helsinki 1919 (UK) 28.9. Hellsinkin Industrial Festival, Nosturi, Helsinki THE BLIND BOYS OF ALABAMA (US) 29.10. On The Rocks, Helsinki BOTTLECAP (SE), COSMUTE (NE) 3.10. On The Rocks, Helsinki CROWBAR (US), GODFLESH (US), HÄLLAS (SE), WHORES . Kotiteollisuus tarjoilee alkoholia uutiset_2018_8_a.indd 10 13.9.2018 16.04. Nosturi, Helsinki PRINCE OF ASSYRIA (SE) 13.10. G Livelab, Helsinki WITHIN TEMPTATION (NL) 20.10. Club 45 Special, Oulu BASKERY (SE) 30.9
Kirjan julkaisua sekä Läjän kuuttakymmentä ikävuotta juhlitaan Helsingin Lepakkomies-baarissa lauantaina 29.9. Shiraz Lanen loppuvuosi näyttää vähintään yhtä kiireiseltä kuin menneetkin kuukaudet. Kuopio. – Palasimme äskettäin Britannianrundilta, ja sikäläinen yleisö osoittautui taas kerran kovin riehakkaaksi ja vastaanottavaiseksi sakiksi. – Lähetin joitakin instrumentaalidemoja Jyrkille, ja hän palasi asiaan vain muutamien tuntien kuluttua – valmisteltuaan siinä ajassa kappaleiden lauluosuudet, kertoo kitaristi Saku Paasiniemi. Onneksi selvisimme ilman terveydellisiä ongelmia myös varsin homeisista takahuoneista, nauraa kitaristi Miki Kalske. – Paiskaamme nipun Suomenkeikkoja ja Helsingin Virgin Oilissa on luvassa Halloween-spektaakkeli. Jyväskylä, 14.12. Katselin kasarileffoja, kuuntelin kasaribändejä ja muistelin sen ajan maailmaa monelta muultakin kantilta, sanoo Jyrki69. Esiintymässä on hieno kavalkadi artisteja: Lapin Helvetti, The Kolmas, The Sultans, Harhaisku sekä tietenkin Läjä Äijälä soolona. Musta Paraati palaa julkaisun myötä myös elävän yleisön eteen ja tähän mennessä varmistuneet keikat soivat seuraavasti: 13.12. Peilitalossa ilmestyi kansainvälisille markkinoille amerikkalaisen Cleopatra Recordsin toimesta muutamia kuukausia sitten ja lokakuun puolivälissä on kokonaan uuden studioalbumin vuoro. Samaisena syntymäja keikkapäivänä ilmestyy myös Läjän elektroninen soololevy Keskellä ei mitään. TEKSTI: TIMO ISOAHO Shiraz Lanen maailmanvalloitus etenee Shiraz Lanen alkuvuodesta ilmestynyt kakkosalbumi Carnival Days vakuutti niin Soundin kriitikon (”On hämmästyttävää, miten miehistöltään näin nuori yhtye voi kuulostaa jo näinkin kypsältä ja – ennen kaikkea – uskottavalta”) kuin lukuisat muutkin tahot, ja vantaalainen hard rock -kopla onkin kovassa nosteessa niin kotimaassa, Manner-Euroopassa kuin Iso-Britanniassakin. – Sitten suuntaamme kuukaudeksi eurooppalaisille pelikentille, tällä kerralla suomalaisen One DeLäjä Äijälälle ansaittua huomiota Veli-Matti ”Läjä” Äijälä, tuo suomalaisen hcpunkin juuri ja ikikanto, on nyt tapetilla Katariina Vuoren kirjoittaman ja Liken julkaiseman Kulttibändien kuningas -elämäkerran ansiosta. Seuraavan albumin lopullinen aikataulu on vielä täydellinen mysteeri meillekin, mutta ei syytä huoleen: kolmas levytys saapuu maailmaan ennemmin tai myöhemmin! TEKSTI: TIMO ISOAHO uutiset_2018_8_a.indd 11 13.9.2018 16.04. Näiden kahden julkaisun väliltä löytyy siis 34 vuotta! Maj Karma -keulakuva Herra Ylppö, joka toimi Mustan Paraatin solistina vuosina 2014–15, ei ole enää mukana yhtyeen toiminnassa. Tampere ja 19.1. Niistä iltamista tulee melkoisia skandinaavisen hard rockin ilosanoman julistustilaisuuksia! Entä onko Carnival Daysin seuraaja jo suunnitteilla. Tiedossa on ajankohtaan sopiva show täynnä järjettömyyksiä ja normaalin rockkeikan kaavamaisuus tulee silloin loistamaan poissaolollaan, sanoo Kalske. siren ja ruotsalaisen H.E.A.T:n kanssa. Kyseessä on Mustan Paraatin ensimmäinen pitkäsoitto sitten vuonna 1984 markkinoille saapuneen Käärmeet-levytyksen. Helsinki, 18.1. Tulevalla Black Parade -pitkäsoitolla vastuun lauluosuuksista kantaa The 69 Eyesin Jyrki69. Black Parade -albumilta löytyy vanhan Johtaja-kappaleen englanninkielinen versio The Leader, mutta muuten uuden pitkäsoiton materiaali on ennen kuulematonta. SOUNDI 11 K u v a: Ti m o Is o ah o Musta Paraati aktivoitui kera Jyrki 69:n Klassisen Peilitalossa-albumin vuonna 1983 julkaissut Musta Paraati marssii taas – ja komeasti marssiikin. – Uusia ideoita ja alustavia aihioita on piirtynyt aivonystyröihin menneiden kuukausien aikana, ja syksyisten iltojen hämärtyessä ryhdymme vääntämään uutta materiaalia tosissaan kasaan. – Minun korviini uusi materiaali kuulosti vahvasti ”80-luvun Paraatilta” ja päätinkin sijoittaa kappaleiden lyyrisen maailman siihen aikakauteen
Toimittaja asetti bändille vertailukohdaksi Cheekin jäähyväiskeikat. Voimme varmasti oppia Cheekistä jotain, mutta sen aika on vasta myöhemmin. Cheek alkoi tehdä kuolemaa ollessaan vielä kansan suo siossa. Nähdään siellä. 12 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Oletko sinä saavuttanut kaiken, mitä voi saavuttaa. Suosittuudessa ja kaiken saavuttamisen narratii vissa on Cheekin kontekstissa se erikoinen twisti, että radiossa hän ei ole nauttinut kovinkaan suurta suosiota. Williams esiintyi kolmena iltana peräkkäin ja houkutteli paikalle yhteensä 375 000 ihmistä. Elokuussa järjestettyjen päätöskeikkojen jälkeen mediassa kirjoitettiin toinen toistaan sakeampia analyyseja Cheekin lopettamisesta ja ”cheekittömästä ajasta”. Cheekille musiikki oli numeroita, sulkia hatussa, mitaleita ja pystejä. Hän on saavuttanut kaiken, mitä Suomessa voi saavuttaa.” Sitähän se kaikki on. Että sitä kohti kai te olette menossa. Puhumme flopeista. Stadioneita ja mäki monttuja. Robbien ilmeestä näkee, että hän tietää itsekin, ettei tämä voi kasvaa tämän suuremmaksi. Angels on erinomainen popkappale, enkä koskaan kyllästy siihen, kun kamera kuvaa valtavaa yleisömerta ja kääntyy sitten Robbieen, joka saa katsella kolme iltaa putkeen epäuskoisena ja onnellisena, kun yli 100 000 ihmistä laulaa Angelsin kertosäettä. Keksin mieluisampaa tekemistä kuin Cheekin musiikin kuunteleminen, mutta mielestäni hänellä on ollut äärimmäisen tärkeä rooli kotimaisessa popmusiikissa. Seija Simolan ura romahti 70luvun lopussa vuosikymmenen alun kestäneen suosion jälkeen, kun hän menestyi huonosti Euroviisuissa. K erran vielä: Kiitos Cheek! En ole koskaan vihannut Jare Tiihosta. Kaiken täytyisi pysyä aina vähintään samana tai mielellään kasvaa jatkuvasti, kunnes artistin hitit ja niistä saadut fallospatsaat penetroituvat ilmakehän läpi avaruuteen. Syntyy aika ankea kuva musiikin ja taiteen tekemisestä, jos tavoitteena on näennäisesti saavuttaa jokin abstrakti ”kaikki”, mitä se sitten ikinä pitää sisällään. Harmi, että Simola itse koki, että Euroviisut tuhosivat hänen uransa ja kansa hylkäsi hänet. Tulee han. Eikä se kasvanutkaan. Se oli niin tärkeä ja sitä toistettiin riittävästi, että myös toimittajat unohtivat, että popartistin tarjoamiin narratiiveihin voi suhtautua myös kriittisesti. Alamäkiin on osattu aina suhtautua huonosti mediassa. Ylen aamutelevisiossa haastateltiin hiljattain kovasti kehuttua Ruusutyhtyettä. Itse olen kuunnellut eniten Seija Simolaa Euroviisujen jälkei seltä ajalta, lähinnä discolevyä Ota kii – Pidä mua (1985). Kuin koko kansan suosio tarjoai si artistille olemassaolon oikeutuksen tai oikeutuksen taiteen tekemiseen. Sillä Cheek toimii varmasti vielä vuosikymmenien päästä gro teskina malliesimerkkinä siitä, miten kapitalismi ja siihen liittyvät musiikkiteollisuuden rakenteet alistavat taiteilijan toimimaan niiden ehdoilla. Cheek on toistanut teesejään riittävästi, kun toimittajatkin ajattelevat, että näin se popmu siikki tosiaan pelataan läpi. Tästä on puhuttu hyvin vähän. Katson toisinaan krapulassa Robbie William sin livevetoa kappaleesta Angels. Kenen lyriikoista vihaajat ärsyyntyvät jatkossa?” Samassa jutussa kirjoitetaan näin: ”Jare ei tarvitse enempää rahaa, kokemuksia, suitsutusta, palkintoja tai julkisuutta. Lahdesta ponnistanut räppäri ei kaihtanut banalisoida uraansa tai kappaleidensa kuvastoa puhkikuluneilla kliseillä. Siitä tuli tuolloin IsoBritannian historian suurin musiikki tapahtuma. Iltalehti kysyi omassa analyysissaan: ”Kuka näyttää jatkossa mallia siitä, miten asiat tehdään isosti. Cheekin tärkein perintö ei ole hänen musiikkinsa, vaan pikemminkin se, miten hän sitä teki. Tulee megakeikkoja, suosion huippu, taiteellinen kliimaksi. Romahdus on armoton narratiivi, jolle tiukkaan kontrolliin tottunut Cheek ei halunnut antaa edes mahdollisuutta. Rahaa ja palkintoja vaan. ”Voimme varmasti oppia Cheekistä jotain, mutta sen aika on vasta myöhemmin.” arttu seppänen 8_2018 -taitto_a.indd 12 14.9.2018 11.13. Kyseinen livepätkä on kuvattu Englannin maaseudulla Knebworthissa vuonna 2003. Cheekille ei missään nimessä tärkeintä ollut se matka, vaan päämäärä. Cheekille se piti sisällään stadionkeikat ja muutaman menestyneen levyn
Jonna Tervomaa 6.10. KULTTUURITALO Pariisin kevät 32 € • LIPPU.FI 21.11. KULTTUURITALO Benny Törnroos & Muumit: KÄY MUUMILAAKSOON -KONSERTTI (klo 10.30 & klo 15.00) alk. LOGOMO 27.10. Logomo • Klamydia 3.11. Logomo • Dave Lindholm: Kynä & Kumppanit 30.11. 29 € KULTTUURITALO alk. KULTTUURITALO neljä ruusua 29 € • TICKERMASTER 20.10. Logomo Pelle Miljoona Oy 21.11. KULTTUURITALO ALt AGENCY LOVES KULTSA 60v CIRCLE / LITKU KLEMETTI / TEKSTI-TV 666 29 € • TICKERMASTER 21.10. Logomo • Anssi Kela 13.10. 25 € LOGOMO LIPPU.FI 23.11. sunborn live proudly presents 20.10. LOGOMO PAPERI T +VIEW alk. LOGOMO vesta alk. 17 € • TICKERMASTER 28.11. Logomo Edu Kettunen "Takapihan tarinoita 2" 1.11. Logomo Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana 12.10. KULTTUURITALO 2.11. 28 € • LIPPU.FI 26.10. LOGOMO pelle miljoona oy 42,50 € • LIPPU.FI 23.11. Logomo Sunborn tulostus.indd 7 12.9.2018 15.30. Logomo • Scandinavian Music Group 11.10. LOGOMO j.karjalainen 35 € • LIPPU.FI TULOSSA MYÖS MM
A-PUOLI 14 SOUNDI Linkopii Vapauttavaa ryönää ”L inkopii on rankka uusi bändi Helsingistä", markkinoi julkaisijataho Linkopiin kasettina ja digitaalisena julkaisuna ilmestyvää Nahkaa-albumia. Jyrkin tiedettiin olevan kova rokkiäijä ja sekin haluttiin mukaan. Meidät buukattiin keikalle Jyväskylään ja todettiin, että tarvitaan lisää jäseniä. Oliko alkuperäiskaksikolla joku grande idea, miltä Linkopiin tuli kuulostaa ja muuttuiko perimmäinen ajatus poikien tullessa mukaan. Fiktiiviset hahmotelmat kohtaavat oikeita tarinoita; sydänsuruja, iloa ja hulluutta. Sekä levyllä että Youtube-pätkien perusteella myös Linkopii-keikoilla on terveellistä kohelluksen makua, vaikka homma toki pysyykin kasassa. – Lyriikoissa on kuviteltuja ja oikeita tapahtumia sekoitettuna. Kaikkensa antamisen makua on joka tapauksessa ilmassa. Hyvä tiivistys. Mitä ihmettä Linkopii tarkoittaa, ja miten määrittelisitte musiikkinne kuvailussa käyttämänne ryönänenadjektiivin. Heti ekoista neljään pekkaan soitetuista reeneistä homma lähti käyntiin ihan eri vaihde silmässä. Otettiin promokuvia, kirjoitettiin lyriikoita, mehusteltiin ajatuksella Linkopiin kirkkaasta rokkitulevaisuudesta. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Haluttiin biisit ulos tuoreena ja liikaa hiomatta. Ryönänen-sana liittyy tapaan tehdä asioita liikaa miettimättä ja lopputulokseen, joka voi olla vaikka ruttuinen ja villi. – Linkopii on hyvä ja rock yhdyssana! Se on jonkun nimestä joskus väännetty, eikä tarkoita mitään, paitsi meidän bändiä. Kun ottaa asiat siltä kannalta, että tehdään ryönää, niin saa tulla melkein mitä vaan. Ja että on hauskaa, tulee mitä tulee. Ajatuksena oli vaan rokata, ei kai siinä muuta, tiivistää yhtye itse kollektiivisesti. Tahti Linkopiilla on ollut kova, sillä kokoonpano laajentui nelijäseniksi kuluvana vuonna ja nyt plakkarissa on jo esikoisalbumi. – Linkopii oli sellainen legendarisoitu mystinen rummut ja basso -duo. Paljon on syntynyt spontaanisti treeniksellä, kun eri ideat on törmäilleet ja tarinat lähteneet elämään. – Ensimmäinen nettiin laitettu Leila-musiikkivideo nauhoitettiin kolmella kännykällä ja ryönältähän se kuulosti. Nyt kiinnostaa tehdä tällaista. – Biisejä syntyi nopeasti kun saatiin uusi kokoonpano kasaan ja haluttiin laittaa levy purkkiin pian eikä kuhnailla. – Tammikuussa 2018 aktivoiduttiin tosissaan. Lisätietoja tarvitseville voi lisätä, että kyseessä on hurmaava garagea, punkia ja popia omaan blenderiinsä sullova persoonallinen bändi, johon kannattaa jokaisen tuoretta ja energistä menoa kaipaavan tutustua. Levy äänitettiin treeniksellä. se, että saadaan tehdä rennosti ja vapautuneesti. Eeva Lietonen ja Essi Nieminen olivat kaksistaan soitelleet jo pitkään ennen kuin Frans Nybacka ja Jyrki Rehell hypääsivät remmiin. Mikä on tietty mahtavaa. Nahkaa-levyssä on mielenkiintoista mukaansatempaavien biisien lisäksi myös sen rakenne: on lyhykäisiä hahmotelmia, mutta myös tarinallisia kokonaisuuksia. Vaikka normaali kehityskaari bändeillä onkin alkuvuosien remellyksen seestyminen, Linkopiin nelikko ei usko, että vaara ajautumisesta vakavaksi ja ammattimaiseksi kokoonpanoksi on kovin suuri. ANTTI LUUKKANEN www.facebook.com/linkopii K u v a: La ss i V ar in en tarkkis_Linkopii & Tams_b.indd 14 13.9.2018 16.10. Ja se on tosi vapauttavaa. Meillä oli muutama fanikin, vaikka kukaan ei ollut koskaan kuullut musaa. Ihan kuin salaa tutkisi jonkun päiväkirjaa. Essi ja Frans oli jutellut rokkibändin perustamisesta aiemmin. – Ei me osata tulevaisuutta suunnitella. Tehtiin kaikki itse, se oli parasta. Alusta asti tärkeintä on ollut ”Ajatuksena oli vaan rokata, ei kai siinä muuta” Linkopii alkoi Eeva Lietosen ja Essi Niemisen duona, mutta tuplaantui pian Frans Nybackan ja Jyrki Rehellin myötä. Ehkä vuoden päästä jotain ihan muuta. Jyrki äänitti ja miksasi
– Vielä ekaa biisiä julkaistessa mietin, että pitäisikö sittenkin antaa koko homman olla ja heittää biisi deletellä menemään. – Koirani Sohvin kanssa kävelles sä tuli mieleen tekstinpätkiä ja me lodioita, joilla lopulta sain puheli men tukittua. Unenomaista tuli, kun unen ja valveen rajamailla koko homma muutenkin tehtiin. Lopulta toisin kävi ja ihan hyvä niin. 1 ja Kittilä Vol. Uuden artistiminän takana on hen kilökohtainen kriisi – kuinkas muu tenkaan. Onko tämä sitten takinkääntö vai Ukään nös helvettiin, se kaikki sopii mulle oikein hyvin, Tams toteaa. – Joskus leikittelen ajatuksella, että julkaisisin pari levyä kymppi tuumaisina, ne voisivat olla nimel tään vaikka Kittilä Vol. – Olen aina vihannut sukunimeä ni: tympii olla aina sitä tavaamassa ja kuuntelemassa, miten se on kyllä erikoinen nimi ja mistähän se tulee ja onpas jännää. ”Unenomaista tuli, kun unen ja valveen rajamailla koko homma muutenkin tehtiin.” www.facebook.com/tamsmusik tarkkis_Linkopii & Tams_b.indd 15 14.9.2018 11.28. – Kun edellinen bändini Musta rinta jäi tauolle eli lopetti, niin olin täysin varma etten enää tule musaa tekemään. Tams kertoo fiilistelleensä kap paleita kirjoittaessaan kahta asiaa, Gösta Sundqvistia ja Twin Peaksia. Tams päätti käyttää sukunime ään artistinimenä, sillä koko soolo projektiin liittyy vaikeiden asioiden kohtaaminen. 2, tekisin niistä kahden levyn boksin ja soittaisin hemmetin pä räyttäviä keikkoja, missä olisi valoja ja visuja ja vaikka mitä, mutta sitten toisaalta koko ajatus ahdistaa. SOUNDI 15 J oensuulainen Tams hurmasi, häikäisi ja hämmensi alku kesästä julkaistulla unenomai sella Sori sori sori ensisinglellään. Artisti nimen taakse kätkeytyy Tuukka Tams, joka aiemmin vaikut tanut folkrockin ja punkin parissa. – Irtiotto, sillä kuvastan tätä koko hommaa itselleni. Ihan sama millä äänet tehtiin kunhan omaan korvaan kuulosti hyvältä. Men nään nyt päivä kerrallaan ja nauti taan siitä mitä tällä hetkellä on. Paketti on vielä päättämättä, mutta formaatti on selvä: vinyyliä ei voi ta mikään. Jossain vaiheessa hänen mielessään syttyi visio, että soolokaman tuli si kuulostaa siltä kuin Leevi & The Leavings coverbändi soittaisi Road housessa. Jossain vaiheessa, kun oli enemmän voimia aloin niitä kuunnella ja huomasin, että näistä hän voisi olla johonkin. Toisaalta onhan se sopivan hassua olla sama nimi afro amerikkalaisen soulbändin kanssa, Tams veistelee. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA K u v a: V il le A si k ai n en Tams Gösta Sundqvist saapuu Twin Peaksiin LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti Tuukka Tams ja se paljon puhuttu (jutussa mainittu) Sohvi. Moni juttu ahdisti ja ma sensi, mutta jo pelkkä se kaikki musaan liittyvä säätö oli aivan too much, Tams kertoo. Tamsin musiikki soi unenomaisen kaihoisasti, mutta onko tämä se suunta millä aiot edetä jatkossakin. Kun aiemmin oikeaa musaa oli vain oikeilla soit timilla soitettu kama, nyt halusin sieltä kauas. Demoja kertyi kymmenittäin ja pian Tuukka Tams löysi itsensä miksauspöydän ääreltä Heikki Mart tilan kanssa. Tamsin ensimmäinen sinkku Sori sori sori tärähti ulos kesäkuussa ja Piilossa seurasi syyskuun alussa. Valmiita kappaleita masteroitu na on jo lyhyen lp:n tai ep:n verran. –Syntetisaattoripop on Tamsin kohdalla vielä tutkimaton tie
Minähän olin tässä välillä puolitoista vuotta ”oikeissa” töissä metallifirman pakkaajana ja teräksen peittaajana. Viidestä seitsemään biisiä tullee settiin. ALBUMI, JOKA ON SITÄ PARASTA NOSTALGIAA Peer Günt Backseat – Ensimmäinen virallinen fanituskeikkani oli Peer Günt Iitiän vanhalla kunnon tanssilavalla, Lappeenrannan liepeillä. Mutta Kissin akustinen istunto on kyllä hemmetin hyvä. Viikon päästä alkavat keikat, joita varten otetaan koko levy haltuun myös livesoiton uutta eloa ajatellen. Mukaan lukien Gene Simmonsin vitsailut. PALJON KUUNTELEMANI ALBUMI JUURI NYT Amorphis Queen Of Time – Näitä on monta, mutta Amorphsin levy oli iloisin yllätys bändiltä, jota olin aiemmin vierastanut. – Itä-Lappeenrannan ”Kuninkaiden laaksossa” tuli joskus bongailtua iTunesista randomilla tuntemattomia albumeja, ja tässä oli hieno tunnelma, hyvät biisit, kunnon laulaja ja ihan vitun hyvä sähkökitaran soundi. Soitin siihen rummut jo vuosi sitten, mutta matskun säätämistä on riittänyt sen jälkeen, myös keikoilla. ERIKOISIN SUOSIKKILEVY TYYLILAJINI TUNTIEN Tomahawk Anonymous – Yksi Mike Pattonin projekteista, joka tällä levyllä muokkasi biisimateriaalinsa Amerikan alkuperäisväen reservaateista kerätystä trad-musiikista. Ihan vitun hyvä rokkilevy ja loistavan bändin tasaisin biisikokonaisuus. K otiteollisuuden rumpali Jari Sinkkonen on tuntenut kantatrion muusikot Jouni Hynysen ja Janne Hongiston alle 10-vuotiaista asti, ja yhtyeenkin taival yltää ensi vuonna 30-vuotisjuhlalukemiin. Toinen vaihtoehto olisi Sepulturan Chaos A.D.. Sen jälkeen Kotiteollisuus puskeekin kuin höyryjuna. Välillä ehti jo skitsoillakin, tuleeko hommasta mitään kunnollista, mutta nyt kuunnellessa levy tuntuu toimivan etenkin, kun pitää kuudennen Taakka-biisin jälkeen tupakkitauon. – Bändi on hyvässä iskussa, ja Miitri on tuonut soittoon ja biisintekoon leveyttä sekä haastetta meidän muiden soittajien perinteisille maneereille. Menin eturiviin katsomaan ja ihailemaan Erkinharjun vaikuttavaa rumpusettiä. Miitri Aaltosella nelisen vuotta sitten vahvistettu kvartetti puursi tuoretta albumiaan Valtatie 666 tavallista pitempään, ja tuloksena on tutussa tyylilajissaan tiivis ja yhtenäinen kokonaisuus. K u v a: Ti m o Is o ah o Elämäni soundit 8_18.indd 16 12.9.2018 14.45. Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Jari Sinkkonen RAIKAS UUTUUS KUNINKAIDEN LAAKSOSSA Arctic Monkeys A.M. Myös Ghostin Prequelle ja Rag’n’Bone Manin Human ovat voimasoitossa juuri nyt. Dave Grohl takoo niin perkeleesti rumpuja ja Jaz Colemanin lauluääni puree komeasti. Vain yksi viikonloppu jää vapaaksi ennen joulukuuta. Se oli 9-vuotiaalle pojalle ensikohtaaminen hyvän musiikin kanssa. Silti bändi-yrityksemme maksettavaksi tulee pakostakin enemmän kuluja. Kolmea on jo menestyksellä testattu kevään ja kesän aikana: Kusipää, Kyy povessa ja Sädekehä. – Uutta levyä on tosiaan tehty kun Iisakin kirkkoa, Jari vahvistaa, – Ja aikamoinen järkäle siitä tuli, pituuttakin peräti tunti ja viisitoista minuuttia. Tuottajan kokemuksella hän ehdottaa kokeiluja ja äänittää musiikin osittain kotistudiollaan. – Fyysisen albumin tekoon annettu budjetti on nykyään sietämättömän pieni, mikä rajoittaa tekemisiä. VARHAISIN ALBUMI, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN Tuomari Nurmio ja Köyhien ystävät Kohdusta hautaan – Vuonna 1979 löysin vanhempieni autosta Tuomarin c-kasetin. Todella kummallista mutta hiton hyvää kamaa, johon tulee usein palailtua. ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA D-A-D No Fuel Left For The Pilgrims Soi jo bändimme esiastetta Hullu Ukko ja Kotiteollisuus perustettaessa ja on pysynyt yhteisenä suosikkilevynä Jounin ja Jannen kanssa. Oloneuvoksena elely loppuu, kun treenit ja kiertue alkavat nyt painaa päälle. Kaikki muukin oli silloin maailman hienointa. Kasetti lähti tehokuunteluun ja eipä aikaakaan, kun osasin kappaleet ulkoa. (Kotiteollisuus) PARAS TIETÄMÄNI LIVEALBUMI Kiss MTV Unplugged – Kuuntelen aika vähän livelevyjä, koska musa on niillä yleensä minun makuuni hiukan räkäisempää kuin kunnon studiolevyillä. Soittokunto on hyvä, joten tarvitaan vain yksi tai kaksi keikkaa, että koneet lähtevät taas käyntiin. ALBUMI, JOKA SOPII ERITYISEN HYVIN VALTATEILLE Killing Joke Killing Joke (2003) – Parasta musaa, kun paahtaa moottoritiellä kahtasataa stereot täysillä. Queen Of Time on aivan saakelin hyvä, lähes täydellinen
Metallica tulostus.indd 17 13.9.2018 15.03
– Mutta nyt olen ruvennut kyseen alaistamaan myös sen ajatuksen. Sä teit tän laulun on sovituksel taan klassinen voimaballadi, joka al kaa hiljaa pelkän bassokuvion voi malla ja kasvaa vähitellen kitaran, rumpujen ja jousien myötä uljaisiin mittoihin. Sitten ne hoitavat toi siaan, ja etenkin se nainen hoitaa miestä. Se oli maaginen hetki, hetken ajan me oltiin juuri ne tyypit. Mitään melodiaa ei vain noussut, joten mä heitin sen Matille, joka on tosi hyvä säveltäjä. – Kerroin kuvaidean luottokuvaa jalleni Tero Ahoselle. Yona kertoo, että tarina korreloi kappaleen tekstinkin kanssa. Uusivirta sanoo pitävänsä laulun tekstistä, jossa mitään ei selitetä au ki. Se syntyi vahvan intuition aja mana. Olisin tehnyt sen yksin. Varsinkin kun nimenomaan Yo na voi tehdä mitä vaan! Singlen kansikuvassa Yona ja Ola vi Uusivirta poseeraavat herkän tun teikkaassa asetelmassa. Hän ha luaa lohduttaa elämän kolhimaa ih mistä, että kaikki me olemme tärkei tä ja arvokkaita. Ja Olavihan tosiaankin halusi. Että ei mitään väliä vaikka tekisin kuinka poppia, kunhan se on sellaista mistä itse tykkään ja minkä takana voin seistä. Ja sellaisiahan parhaat biisit on, että ne ovat erilaisia riippuen siitä kuka ne kuulee, Uusivirta analysoi. – Me ei oltu sovittu mitään sooloa sinne. Se oli ihan holy spirit meininkiä, ja se soolo han on todellisuudessa vielä minuu tin pidempi. – Mä laitoin siltä istumalta biisin Olaville ja kysyin, että haluatko tul la. Yona feat. Halusin nimen omaan, että Olavi on mun sylissä, ei toisin päin. Ja jos Olavi ei olisi suostunut, niin en mä olisi pyytänyt siihen ketään muuta. Olen kuitenkin aina halunnut tietoi sesti venyttää sitä, mitä kaikkea mä voin olla. – Huomasin ajattelevani, että on pa jotenkin Olavi Uusivirran kuuloi nen biisi, Johanna ”Yona” Pitkänen kertoo. > A-PUOLI – Tuli vain sellainen fiilis, joku muu ehkä tekisi tähän mua parem man sävellyksen. – Mun basisti soitti stu diossa jotain sen tyylistä, ja sitten mietittiin, että pitäisikö tämän alkaa pelkällä bassolla. Kappaleen lopussa tulee yllättä vä, kaiken kruunaava huipennus. Mieshippi tulee sinne naishipin luok se, ja sitä miestä on elämä kolhinut tosi pahasti. Varmaan sekin versio vielä julkaistaan jossain... Olavi Uusivirta: Sä teit tän laulun (4:30) Sävellys: Matti Pitkänen Sanoitus: Yona Sovitus: Nicolas Rehn, Antti Kivimäki, Antti Kujanpää ja Tatu Rönkkö Tuotanto: Yona ja Mauri Syrjälä ”Ota tää laulu Pidä tätä omanas Voit kaikille kertoo Sä oot tehnyt tän” 18 SOUNDI ”Olen aina halunnut tietoisesti venyttää sitä, mitä kaikkea mä voin olla.” K u v a: Te ro A h o n en era?a?n laulun anatomia_18_08_b.indd 18 14.9.2018 9.27. Etten laittaisi liikaa rajoitteita sille, mitä Yona on ja mitä Yona voi olla. Usein omat laulunsa säveltävä Yona ei vain täl lä kertaa itse onnistunut löytämään tekstiin sopivia säveliä. Hämäävän mukalopetuksen jälkeen komppi lähtee uudelleen käyntiin ja sen päälle Nicolas ”Leissi” Rehn soittaa vimmaisen ja pitkän kitara soolon. Päätös oli help po tehdä. – Mulle tulee biisit usein vahvasti kuvina mieleen. Me tehtiin plääni, mentiin luontoon ja puoli tuntia myöhemmin homma oli valmis. Olen ollut aiemmin puri taani sen suhteen, että jos joku kuu lostaa liian popilta tai yksinkertaisel ta – siis mainstreamilta – niin en ole halunnut tehdä sitä. – On kiehtovaa, ettei tilannetta tai henkilöiden välistä suhdetta ole pureskeltu, vaan se herättää kysy myksiä, jotka kuulija voi itse täyt tää. Sitä bassosoun dia ruuvattiin aika pitkään, koska meille oli tärkeää, että se on juuri oi keanlainen. – Luotan ensimmäiseen intuiti oon, joka oli tällä kertaa poikkeuk sellisen vahva, Uusivirta toteaa. Rumpali Tatu Rönkkö alkoi vain vetää komppia, ja Leissi soitti sooloa päälle. Ja koska Tero on niin taitava kuvaaja, se sai mun idean ja tunnel man toteutettua tosi hyvin. Sävellyksestä vastaa Yonan avio mies, monenlaisissa ympyröissä ansioitunut muusikko Matti Pitkä nen alias Pitkäsen Matti. Tästä kappaleesta mulle tuli mieleen sellainen tarina, että vanhat hipit tapaavat toisensa metsässä vuosikymmenten jälkeen. – Se onkin herkullinen tarina! Yo na hehkuttelee. – Mä olen aina ollut himmeän iso Red Hot Chili Peppers fani, Yona pohjustaa. – Matin tekemän tuotantodemo oli tosi erilainen kuin mitä olin kuvitel lut, ja aluksi ajattelin, että onpa jo tenkin tosi epäyonamainen sävellys. – Samaan aikaan mun basis ti (Antti Kivimäki) sanoi, että olisi hyvä kun tässä laulaisi joku tyyliin Olavi Uusivirta. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Mikko Meriläinen Y onan seitsemännen albumin, nimeltään 7, toinen single Sä teit tän laulun on siitä epätyy pillinen, että kyseessä on Yonan tuotannossa poikkeuksellisesti duetto. – Siinä laulussa oli voimakas tunnel ma, joka tuli iholle
EWL tulostus.indd 19 12.9.2018 15.28
Oman soiton nauhoittaminen on myös hyvä tapa kehittää soiton dynamiikkaa ja artikulaatiota sekä kuulla missä olisi parannettavaa. Nettivideo on erinomainen opetusväline toistettavuutensa vuoksi, eikä reaaliaikainen Skype-soittotunti eroa mainittavasti live-tilanteesta. Tällä hetkellä internetin soittokouluista suosituimpien joukoissa ovat Guitar Tricks, JamPley ja Justin Guitar. Lupsakan australialaiskitaristi Justin Sandercoen kannustava opetus ja positiivinen karisma tekee harjoittelusta miellyttävää. Internetin avulla mestarikitaristiksi 20 SOUNDI Apparatus A-PUOLI ”Hyvä opettaja opastaa soittajaa käsittelemään instrumenttiaan paitsi teknisesti moitteettomasti, myös omaperäisellä ja ennakkoluulottomalla tavalla.” apparatus_autotune_taitto_8_18_a.indd 20 13.9.2018 14.55. Videota kelaamalla on mahdollista katsoa yhä uudestaan käden asentoja, ja monet online-soitto-oppaat tarjoavat myös hidastettuja videoita. Yhdysvaltojen Bostonissa sijaitseva maineikas Berklee School of Music tarjoaa mahdollisuutta suorittaa jopa musiikin kandidaatin tutkinnon pelk kien verkko-opintojen muodossa. Ainakin musiikin suhteen. Youtuben hienous on siinä, ettei sieltä lopu kama kesken. Itse olen ostanut nuotteja Los Angeles Guitar Academyn verkkopalvelusta aloitettuani klassisen kitaransoiton pitkän tauon jälkeen. Usein pakettiin sisältyy myös tabulatuureja ja sointudiagrammeja, joista musiikin hahmottaminen on helpompaa mikäli käyttäjä ei osaa lukea nuotteja. Huono opettaja taas vaikeuttaa ja hidastaa oppimista ja pahimmassa tapauksessa sammuttaa liekin lajia kohtaan. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen K aikki ovat nähneet netissä sen ihmelapsen, joka soittaa viisivuotiaana kitaralla Beethovenin Bagatelleja varpaillaan. Opinnot sisältävät myös ryhmäkeskusteluja ja kappaleiden kommentointia. Multimediasovellusten avulla opetukseen on mahdollista tuoda uudenlaista tapaa hahmottaa musiikkia, vaikka musiikin teorian opiskelu vierastuttaisikin. Olemme tottuneet katsomaan kuvia ruudulta. Myös kitaravalmistajat ovat lähteneet leikkiin mukaan, ja esimerkiksi Fender on kehittänyt Fender Play -palvelun, jossa tarjotaan video-opetusta kitaransoiton aloittajalle. Soittamisen itseopiskelu on internetin ansiosta mullistunut ja siihen on tarjolla nykyisin monenlaisia välineitä ja sovelluksia. Youtubea selatessa on tullut raivostuttavan tutuiksi esimerkiksi Yousician, mikä pelmahtaa ruutuun kun haluaisi kuunnella oman suosikkikappaleen. Mutta mitä videot ja applikaatiot oikeastaan opettavat. Taso tunnetusti vaihtelee, mutta amatöörien ohella ammattilaiset ovat ottaneet markkinat yhä enemmissä määrin haltuun. Nopea edistyminen lisää motivaatiota. Tekniikan ja sorminäppäryyden ohella ne muokkaavat mielikuvaa siitä, minkälainen kitaransoitto kuulostaa hyvältä ja minkälainen kitarasoundi on tätä päivää. Muusikoille ja musiikinopettajille verkkoopetus voi avata uudenlaiset markkinat ja ansaintamahdollisuudet. LAGA:lla on verkkosaitti, josta voi ostaa nuotteja tabulatuureilla varustettuna, sekä Youtube-kanava, josta voi katsoa miltä kappaleet kuulostavat ja millä tavalla ne tulee tulkita. Näistä etenkin jälkimmäinen erottuu henkilökohtaisella otteellaan. Hyvä opettaja voi kerätä nopeasti satoja oppilaita ympäri maailmaa. Voitonjanoisten start upien ja yksityisten Youtube-gurujen lisäksi monet musiikin oppilaitokset ovat perustaneet verkkokursseja. Puhelimelle erilaisia tabulatuuri-applikaatioita on olemassa pilvin pimein. Erilaisten graafisten esitysten avulla nuottien korkeudet ja aika-arvot on helpompi hahmottaa kuin abstraktisti mielessä laskemalla. Puhkikuluneiden countryja blues-venytysten sijaan hyvä opettaja opastaa soittajaa käsittelemään instrumenttiaan paitsi teknisesti moitteettomasti, myös omaperäisellä ja ennakkoluulottomalla tavalla. Verkko-opinnoissa opettajilta voi saada henkilökohtaista palautetta Berkleen arvovaltaiselta raadilta. Erilaisten graafisten notaatioiden avulla voi päästä nopeammin käsiksi ”oikean musiikin” soittamiseen kuin perinteisellä konservatoriometodilla, mikä ainakin meikäläisen lapsuudessa alkoi nuottien ja asteikoiden opettelulla. Ja tietysti on syytä kysyä, miksi soiton opettelemisen tulisi olla vaivatonta. Ja turhautua siitä, kuinka paljon treenaamista omat nakit vaativat videolla vaivattoman näköisen suorituksen aikaansaamiseksi. Kuten nykyään on tapana, videot on varustettu useilla kamerakulmilla ja tarkoilla lähikuvilla, jotta soittotekniikan erityispiirteet olisi helppo havaita. Ei ole oikotietä onneen jos haluaa harjoitella tulkinnallisesti väkevän ja historiallisesti autenttisen version Francisco Tárregan arabeskeista tai Bachin luuttusarjoista. Internet on tunnetusti ihmeitä täynnä, mutta toisinaan netinperkeleestä voi olla jopa oikeasti hyötyä. Kaupanpäällisenä on iso kappalekirjasto, josta voi opetella kädestä pitäen mielikappaleidensa riffit
AIDA AWAKE AGAIN BESS BLOCK BUSTER CLEDOS COLOR DOLOR DE DETALJI ELIAS GOULD IISA INTIAANIKESÄ JUKKA TAKALO M MAFIA HONEY MARJUT MARJUT MENDI MOON NEOV NEW DEADLINE OLLI ANTONIO ONNI BOI PAUL ELIAS RA RAJA RED ELEVEN RUMA RUUSUT SITOI SOFIA TAMMELA 33100 TIP TIPPA TÖÖLÖN KETTERÄ ULPU VERHOT VERSACE HENRIK VIEW YOUNGHEARTED EETC. PAPERI T OLAVI UUSIVIRTA SINI YASEMIN TAMPERE 3.-6.10.2018 Lost In Music tulostus.indd 13 12.9.2018 15.17
Nyt on kuitenkin oiva hetki palata rikospaikalle Wigwamin lähtiessä pian 50-vuotisjuhlakiertueelle Pembroke mukanaan. Aika pian sinulla oli täällä jo Jim & The Beatmakers ja The Pems, jossa soittivat kitaristi Hasse Wallin lisäksi tulevan Wigwamin rumpali Ronnie Österberg ja basisti Måns Groundströem. Todisteet löytyvät Wigwamin pitkältä taipaleelta ja erinomaiselta toistaiseksi kuuden albumin mittaiselta soolouralta, joka on harmillisesti jäänyt vähän Wigwamin varjoon, vaikka emobändi itse asiassa paljolti soittaakin myös Jimin soololevyillä. Onneksi hän päätyi tänne. Tosin nyt Pembroke on jo useita vuosia asunut Kansas Cityssä sikäläisen vaimonsa kanssa, mikä on ikävästi vaikuttanut hänen esiintymistiheyteensä täällä. Olin keskustelustamme jo etukäteen täpinöissä, mutta sitä varjosti kiusallisen huono puhelinyhteys. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI E desmennyt, voimallisesti suomalaisen rockin, popin ja jazzin kehitykseen vaikuttanut Otto Donner harmitteli minulle kerran sitä, ettei täällä täysin tajuttu Jim Pembroken olevan aito popnero koko maailman mittakaavassa. Jaakko Pakkasvirran Kesäkapinan (1970) soundtrack on hänen käsialaansa. Minkähänlaista jälkeä siellä olisi mahtanut syntyä. Tuntuu uskomattomalta, etten aikaisemmin ollut haastatellut Jimiä, vaikka olen diggaillut hänen tekemisiään aina ja nähnyt hänet lukemattomilla keikoilla Wigwamin alusta asti. If The Rain Comes oli upea paluu. Muistan yhden Tampereen keikan, se oli raju ja intensiivinen! Kuuntelin 22 SOUNDI Wigwam-rumpali Ronnie Österbergin järkyttävän itsemurhan vanavedessä syntynyt Party Upstairs ilmestyi jo 1981. Jim Pembroke K u v a : P et e Lu ca s Aito popnero Englannissa syntynyt Jim Pembroke tekee hetkellisen visiitin nykyisestä kotimaastaan Yhdysvalloista takavuosien asuinpaikkaansa Suomeen, kun hän hän on osana Wigwamin syksyistä paluukiertuetta. Joka toisella oli päässä ylioppilaslakki, joka on hyvin samanlainen kuin vanhan ajan maitokuskeilla Englannissa. Amerikassa erittäin lämpimässä ilmapiirissä tehty uusi levy, johon Jim oli niin tyytyväinen, että lupaili samalla porukalla sille jatkoakin, saa ohessa erillisen käsittelyn, joten keskityn tässä Pembrokeen yleisemmin. Jim on sittemmin todennut, että siinä iässä ja tilanteessa hän olisi yhtä hyvin voinut päätyä Mongoliaan. Tarkoitus oli tehdä samasta puhelinhaastattelusta pidempi juttu Soundiin, mutta jotakin tapahtui, ja Soundi-juttu jäi tekemättä. Maukasta jälkeä Jim teki jo vain yhden nimettömän albumin (1967) jälkeensä jättäneessä Blues Sectionissa, joka tänä päivänä kuulostaa hyvin raikkaalta ja heijastelee raa’asti jatsahtavassa ja bluesahtavassa kokeellisuudessaan elävästi villin aikansa seikkailumieltä. Se jäi Jimin ja tuotannosta vastanneen sydänystävänsä Oton viimeiseksi yhteistyöksi Donnerin kuoltua jo ennen levyn ilmestymistä. Ajattelin, että nämähän onkin todellista partyporukkaa. Jiminkin tapauksessa kaiken takana oli nainen. Puhuimme silti liki puolitoista tuntia uuden levyn ohella Jimin vaiheista ylipäätään, ei niinkään Wigwamista, jota toki usein sivuttiin. Wau! Jengi on varmaan hyvin vapautunutta, kun meno on näin villiä. Olin aika vaikuttunut kaikista serpentiinien heittelyistä, vappunenistä ja kaatuiluista. Unohtumaton saapuminen Tulit alun perin Suomeen kaikista hetkistä juuri vappuna 1965. – En niin mitään. Hän valitsi jälkimmäisen, mutta loppua kohti täydensi puhettaan yhä enemmän suomalaisilla ilmaisuilla, mikä kertoo paljon hänen suomalaistumisestaan. Levyn tiimoilta tein Jimistä pikku jutun Aamulehteen. Samalla kolmikolla etenitte psykedeelisempään (myös fonisti Eero Koivistoisen sisältäneeseen) Blues Sectioniin, joka korotti panoksia huomattavasti. naamakirja_Jim Pembroke -taitto.indd 22 13.9.2018 14.57. Tiesitkö etukäteen mitään suomalaisesta vapusta, jolle ei muualta maailmasta, varsinkaan Englannista, vastinetta löydy. Pembroke on myös avittanut sävellyksillään ja sanoituksillaan monen muun artistin uraa matkan varrella, Hurriganesia ja Euroviisuja myöten. Lontoon r&b-diggari heilasteli siellä au pairina toimineen suomalaistytön kanssa, ja kun tämä palasi Suomeen, tyttö kutsui hänet tänne. Vähän väliä sain toistaa verkkaisesti puhuvalle ja pienintäkin itsensä korostamista kaihtavalle Jimille kysymykseni, koska ääneni kuulemma katosi johonkin. Täysin sattuman kautta Suomeen 1965 saapunut ja sille tielle jäänyt britti on kiistattomasti ollut varsinainen lahja meille. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Vuonna 2014 Wigwamin aktivoitumisen taas kerran hiivuttua Jim viimein yllätti meidät uudella soololevyllä If The Rain Comes, jonka edeltäjä, Aluksi kysyin, halusiko Jim puhua suomeksi vai englanniksi. Ihmettelin, mikä maitomiesten kokous täällä oikein on. Se mahtoi olla kokemus
Wicked Ivory on mielestäni ajaton mestariteos, joka tullaan vielä löytämään kansainvälisesti ja palauttamaan ansaitsemaansa arvoon. Muistan ostaneeni matkalta vodkapullon, ja sitä me nautittiin sitten Måssen kanssa, joka puhui mulle Love Recordsista ja että meidän pitäisi kasaJOS PEMBROKEN ensimmäisen soolon idea lähtikin Beatlesin Sgt. Bändissä oli muuten sama instrumentaatio kuin tällä uudella levyllä: kitara, basso, rummut, koskettimet ja foni. Beatles ja The Band on ilmeisimmät vaikuttajasi, mutta on varmaan muitakin. Se oli... Skaala on laaja The DNA Clubin joviaalista music hallista Doo-Wahin armottoman hipstergroovailun kautta A Former Armyn procolharummaiseen, gospel-sävyjäkin sisältävään filosofointiin ja Forever Kinda Loven kulmikkaiden viulujen maustamaan uni-reggaeen. Siihen aikaan oli hyvin jos bändi pysyi koossa kuusi kuukautta. Siinä oli ajoitus kohdallaan... – Ei varsinaisesti. Näin Yardbirdsin monta kertaa livenä silloin kun Eric Clapton soitti siinä. – Todellakin. Olihan mulla itse asiassa jo Wigujen ekalla albumilla se kakkospuolen Henry-homma, joka oli myös pidempi kokonaisuus. Innoittajaansa paljon vähäeleisempi pienen budjetin jälki on niin tekijänsä näköistä: tajuttoman hauskaa surrealistista satiiria, jossa hyvin erilaiset hahmot esittävät toinen toistaan mainiompia popralleja ja yhden dada-bluesin, kovimpana tietenkin muita tummasävyisempi, täyteen kukkaansa livenä puhjennut klassikko Grass For Blades. Clapton oli kuningas siihen aikaan. Kyllä ne lähinnä oli niitä 60-luvun kovia brittibändejä, joita silloin oli paljon, ja tietysti Dylan. Sointi ja tunnelma huokuvat aseistariisuvaa lämpöä Jimin laulun välittäessä elämänkokemuksen marinoimaa myötätuntoa, joka lopussa tiivistyy hänen juuri tässä ajassa erityisesti säväyttävään ”Good luck! I hope you make it,” toivotukseensa. Enimmäkseen siinä puuhastelee mun, Österbergin ja Pohjolan trio. Mitä se onkaan suomeksi. Vähäeleisimmilläänkin täyteläisesti svengaava yhtyesointi kiihtyy ajoittain koville kierroksille intohimoisten soolojen tuodessa Jimin lohduttavalla lempeydellä tulkitsemiin lauluihin kosmisempaa ulottuvuutta. Niin tehtiinkin, ja se bändi oli Wigwam. Toiminta tapahtuu jossain Syvän Etelän klubissa ja kaikki aksentit juontajan downhomeväännöstä yläluokkaiseen brittieläkeläiseen irtoavat herkullisesti. Blues Section oli meille alustava koulu studiossa olemisesta, siinä opittiin monta asiaa. Kuulen sinussa myös Procol Harumia ja music hallia. Otto yritti taivutella mua jäämään Suomeen, mutta koska olin taidekoulun käynyt commercial designer, ajattelin, että mun pitäisi tehdä sitä työtä ja kokeilla normaaliakin elämää. En oikeastaan osaa nimetä vaikuttajiani, mutta voin kertoa, keitä diggailin. Onnenkantamoinen. Diggailin kovasti Beatlesin Sgt. Varmaan se, että niihin meni kaikki taiteelliset tyypit, jotka ei oikein mihinkään muualle sopineet. SOUNDI 23 ”Olen usein ajatellut, että silloin olin juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan.” bändin ainokaisen lp:n äskettäin ja se kuulosti ihmeen tuoreelta. – Niin, joo... Helppous, jolla Jim hyppää kajahtaneiden hahmojensa nahkoihin, ällistyttää. Täysin ajaton napakymppi! JIMIN VOITOKAS ja Otto Donnerin pitkään lietsoma paluu lähti liikkeelle Uffe Krokforsin ja Mika Kallion akustisesta jazz-rytmisektiosta, mutta sai Oton sovittamista jousista ja Jukka Orman hurjaan lentoon intoutuvasta kitaroinnista eeppistä laajakangasmaisuutta. Täysin hillittömässä Cosmic Rotissa Jiminkin pokka hetkellisesti pettää hänen käytyään kesken monologinsa ampumassa konetuliaseella jotakin outoa ja häiritsevää lintua, mutta se tuo vain lisää suolaa saumattomasti etenevään, värikkäiden ääniefektien ja Jimin ilmeikkään pianismin syventämään kokonaisuuteen, joka varmasti olisi hurmannut Beatlesitkin, jos he olisivat sen kuulleet. Kyllä ne oli mulle tärkeitä. Puhutaanko Hot Thumbs O’Rileystä. serendipity. ta nyt bändi. ROCK-OOPPERA SÄÄSTÖBUDJETILLA SYVÄÄ MYÖTÄTUNTOA Hot Thumbs O’Riley: Wicked Ivory (1972) Jim Pembroke: If The Rain Comes (2014) naamakirja_Jim Pembroke -taitto.indd 23 13.9.2018 14.57. Palaan vielä taidekoulutukseesi. Pedro Hietasen haitari ja koskettimet, Jukka Gustavsonin urut sekä Manuel Dunkelin tenori käyttäytyvät myös taitavasti. Mikä siinä on, että melkein kaikki 60-luvun kovat brittibändit oli taidekoulujen kasvatteja. – Jaa-a... Sen lopahdettua palasin Englantiin, koska en osannut ajatella elämäni olevan oikeasti sitä musahommaa. Me oltiin kaikki jonkinlaisia misfittejä. Ja sitten oli vielä ne just oikeat ihmisetkin. Mihin Blues Section loppui. Me tehtiin pari keikkaa Lapissa jollain festivaalilla 1996. – Niin, Stonesin Charlie Watts kävi samaa taidekoulua kun mä, tosin pari vuotta aikaisemmin. Olen usein ajatellut, että silloin olin juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Mehän toimittiin sentään puolitoista vuotta. Se oli vaan sellaista kreisimpää matskua, joka ei oikein sopinut Wigwamille, vaikka Wigujen jätkäthän siinäkin soittaa. En mä Beatlesilta yrittänyt kuulostaa, mutta se konsepti… tapahtuu jossain klubissa, on erilaisia hahmoja, taa-da-daada-daa… Siihen aikaan rock-ooppera ja isot kokonaisuudet oli päivän sana ja muakin kiinnosti yrittää jotain sellaista. – No, tuota... Mutta se ei oikein lähtenyt vetämään ja palasin Suomeen. Onko ollut mitään puhetta Blues Sectionin elvyttämisestä. Kinks, Stones, The Who, Yardbirds ehdottomasti. – Joo, ilman muuta. Pepperiä ja halusin tehdä samanhenkisen kokonaisuuden. Pepperistä, se ei tule edes mieleen levyä kuunnellessa
Maineen perään ei välttämättä olla kovin aktiivisesti kyselty, mutta Teemu myöntää, että hän toivoisi bändiensä kautta jäävänsä muistiin myös jälkipolville. Vaikka järjettömyyttä hipova bändiralli onkin viime vuonna ollut hiljentymään päin, rakastaa Teemu 40-vuotiaanakin poikamaisesti punkia, jonka leviämistä hän on voinut myös oman levy-yhtiönsä kautta edesauttaa. Vaikka rauhallista bändin sisällä ei aina ole ollutkaan. Hän on vaikuttanut lukemattomissa kokoonpanoissa, joista tällä hetkellä tunnetuin on juuri toisen albuminsa julkaisun kynnyksellä oleva Pää Kii. Nyt kuusi vuotta esikoislevyn jälkeen hän ihmettelee, miksi hänen Teemu Bergmanin tuntevat varmasti kaikki, jotka ovat suomalaisen punkin kanssa olleet tekemisissä viimeisen 20 vuoden aikana. Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu P ää Kiin rakettimainen nousu isompien piirien suosikiksi takasi sen, että Bergmanin habitus tuli tunnetuksi myös valtavirtamedioiden parista. Tuskin Teemu Bergman itsekään on ensimmäisenä kiistämässä, että hän ei varsinaisesti ole mukavin bändikumppani. Ei varmaan tarvitse erikseen korostaa, että se ei ollut asiat suoraan sanovan ja lausuntojaan kaunistelemattoman punkkarin luontevin paikka kertoa mielipiteitään. mielipiteensä olisivat muutenkaan olleet sen merkittävämpiä kuin kenenkään muunkaan. Tosiasia oli kuitenkin, että ihmiset saivat turvallisen välimatkan päästä kauhistella suoraan puhuvan artistin suodattamattomia juttuja. Kokoonpanot ovat vaihtuneet bändeissä usein radikaalisti, mutta aina on löytynyt joku ryhmä, jossa hänen äänellään kerrotaan usein oman elämän inspiroimia kertomuksia, joissa päihteet ja yleinen päin helvettiä meneminen ovat arkipäivää. ”Kai sitä yrittää jättää tänne maailmaan jonkinlaisen jäljen” haast_teemu bergman_c.indd 24 13.9.2018 15.06. Punkin hetkellinen media-arvo romahti Pertti Kurikan Nimipäivien euroviisuhössötyksen jälkeen, ja aika rauhassa on myös Pää Kii saanut olla viime vuodet
SOUNDI 25 haast_teemu bergman_c.indd 25 13.9.2018 15.07
– Siitä sitten vähän flippasin. Se vaan sai jostain syystä paljon huomiota. Miksi bändin kokoonpano meni levyjen välissä lähes kokonaan remonttiin. Ja kun on niin saatanan huono soittamaan ja varsinkin sanoittaminen on itselle vaikeata, niin ei oikein väkisin viitsi vääntää. Kun vihdoin pääsin himaan ja palasin normaaliin päiväjärjestykseen, niin oli vähän liian myöhäistä soitella. Pää Kiissä (alla) kokoonpano on puolestaan mennyt remonttiin sitten esikoisalbumin. Ymmärrän sen ihan täysin. Varmaan jollekin muullekin on tullut sellainen olo. Mun puhelin veteli viimeisiään ja sanoin sille, että en saa mitään selvää mitä sä sanot. Kunhan nyt pääsee sanomaan edes jotain.” Äidin pikku kullannuppu Kouvolasta. Ei huvita itseäkään tehdä enää lisää sitä samaa. – Juhannuksena pamahti selkä paskaksi. Nykyään en enää tekisi biisejä sitä varten, että saadaan joku julkaisu tehtyä. Sanoin että soitan sulle maanantaina, kun hankin paremman puhelimen. Pää Kiin kauan odotettu kakkoslevy Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan ilmestyy lokakuussa. Alkuperäisestä porukasta mukana on enää basisti Vekku Vartiainen. Tietyt jännitteet purkautui ja vanha kokoonpano kusi. Kakka-Hätä-77 (yllä) on jo hajonnut, mutta soitti vuoden 2018 kesällä muutaman valikoidun keikan. Oltiin vappuna 2016 keikoilla Teksti-TV 666:n kanssa ja se mun vanha frendi Kouvolasta yritti soitella. Nyt alkaisi sanottava olla sillä rintamalla sanottu. Tai en niin vähääkään, vaan ihan täysin. Mikä aiheutti näinkin mittavan viivästyksen. Kerroit tuolloin syyksi sen, että ei ollut parempaakaan tekemistä. En varmaan ollut ihan kaikkein miellyttävin ihminen. Ja iän myötä askel hidastuu, halusi sitä tai ei. Olit jossain vaiheessa todella tuottelias biisintekijä useammankin bändin kanssa yhtaikaa. Onko tahdin hidastumisen syy siis se, että on tullut muuta tekemistä. K u v a: Sa n tt u Sä rk äs K u v a: M ik ko M er il äi n en K u v a: Te em u B er gm an in ko ti al b u m i 26 SOUNDI haast_teemu bergman_c.indd 26 13.9.2018 15.07. – Mun paras kaveri kuoli. Sellaiselle, joka on maksanut siitä. Musta se ekan levyn menestyskin oli enemmän säkää. Kyllä siinä tulee olo, että miksi mä oon täällä. – Ai jaa, mä en ole kuullut tota juttua ollenkaan. Harrastan tällaisia vanhoja kännyköitä. Kuulin ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, että uusi levy on työn alla. Kun se eka levy meni aika hyvin läpi, niin tuli puhetta, että vissiin on nyt kauheat paineet tehdä toinen levy ja miten ”Jos multa kysytään, että mitä sä tekisit paremmin, niin en välttämättä tietäisi. Järkevä fiilis olla jossain Ruisrockissa Kakkiksen (KakkaHätä-77) kanssa eikä pysty kunnolla soittamaan niitä liidejä. – Varmaan joo. > Soundi-haastattelu siitä tulee yhtä hyvä. Oon aina ollut Suomen paskin kitaristi, mutta nyt mä olen joutunut opettelemaan senkin uudestaan. Teemu Bergman on dokumentoinut nuoruutensa kotikaupunkia biiseihinsä vuosien mittaan. Tulee kun tulee tai sitten ei tule ollenkaan
kiva kesäkaupunki. – Kun jotkut haastatteli meitä, niin joskus puuttui vaan se, että oltais pyydetty tekemään sirkustemppuja. Millä mielellä seurasit tä tä pyöritystä. Kaupungin tietoinen veto oli, että siellä ei ole sivaripaikkoja. – Faijallahan on Alzheimer. Me keskityttiin enemmän päihteisiin kuin siihen, että viritetään soittimet ja soitetaan oikein. Silti uudella levyllännekin on biisi nimeltä Sweet Home Kouvola. Kivarithan on tossa Kouvolaromantiikassa paljon parempi kuin minä. Siinä on vain se ongelma, että siellä on niin paljon turkulaisia. Monissa biiseissäsi muistellaan elämää kotikaupungissasi Kouvo lassa. Onko tästä tullut iki nä mitään sanomista esimerkiksi vanhempiesi kanssa. Jos mennään ajassa taaksepäin, historiassasi löytyy iso liuta erilai sia punk rock bändejä. Olen aistinut, että et varsi naisesti itse koe sitä silti mitenkään nostalgioimisen arvoisena paikka na. – Ei. Ei sillä kuuhun mennä. Mä olen muuten keksinyt tällaisen vitsin: miksi kutsutaan kouvolalaista streittaria. Miksi muutit Turusta Helsinkiin etkä takaisin Kouvolaan. – Niin, ja kyllähän ne molempien biisien sanoitukset kertoo Kouvolasta. Jessie Garon & The Sexorcists (alla) oli ensimmäinen Teemu Bergmanin levyttänyt yhtye. Olihan se kokemus. Alkaa olla jo kohta 20 vuotta, kun muutin sieltä pois. Ne vaan sanoo, että susta oli taas juttu lehdessä, mutta musta tuntuu, ettei ne edes lue niitä, koska ne ei sano mitään muuta. Se on itsekin samaa ikäluokkaa, saa omaishoidontukea joku 300 euroa kuukaudessa. Mun vanhemmat on niin vanhoja, ettei ne mitään noteeraa. Se voi olla jopa surullisempaa. Sitä ennen soitettiin lähinnä hardcorepunkia. Pää Kiin ensimmäisen albumin myötä maassa tuntui käynnisty vän melkoinen punkbuumi, joka perustui käytännössä Pää Kiin ja Pertti Kurikan Nimipäivien mur tautumiseen valtaväestön tietoi suuteen. Vegaanit ja kaikki muut haukkui toisiaan. On se silti ankeaa, että siitä äijästä, jota sä pelkäsit on tullut tollainen... Ja sanomattakin lienee selvää, että mua haittasi se, kun kaikki alkoi olla jotain streittareita. Heartburns puolestaan 2000-luvun alun kovimpia suomalaisia punkbändejä. Turkuhan on sellainen... Oliko Jes sie Garon & The Sexorcists ensim mäinen levyttänyt kokoonpanosi. Tänne ei miSOUNDI 27 tään maanpettureita vittu oteta lorvailemaan. Ja kun tietää, mihin se Alzheimerin tauti päätyy, niin siinä ei ole mitään kivaa. Tietynlaisen viharakkaussuh teesi Kouvolaan voi nähdä esimer kiksi KakkaHätä77:n splitsingles tä Kivesveto Go Gon kanssa, jonka kannessa komeilee pari levyllistä pillereitä (toisessa versiossa huu meruiskuista muodostettu haka risti). Yks mun frendi kopsas mulle kasetille Dead Boysia ja lainas Please Kill Me -kirjan. Mutsi joutuu katsomaan sen perään. Soittaahan sitä myös Suomen suosituin bändi Apulanta, heh heh. Eihän me mitään luonnonoikkuja olla, vaan ihan tavallisia jätkiä. Olin nähnyt ne ekan kerran 4-vuotiaana. – Kyllä se varmaan eka levyttänyt bändi on joo. Mä olin, että what the fuck is this shit?! Kaikkein eniten se kolahti sen takia, että olin kuullut sen levyn aloituksen Räkäro deon tunnarissa. Ehkä mekin luultiin silloin 90-luvulla olevamme yhtä kovia kuin Dead Boysin tyypit. – En mä nyt sano, että Jessie Garon & The Sexorcistskaan mikään hirveän hyvä bändi oli. – Anyway, mä vaan vetäydyin vittuun koko niistä punk-kuvioista. ”Pitäisi tulla joku laki, että ei saisi tällaisista läävistä pyytää niin paljon rahaa. – Mä kans mietin, että nyt vois lopettaa tän Kouvolasta laulamisen. – Jossain vaiheessa se vaan meni siihen, että Lahden Kasisalilla jengi rupesi riitelemään siitä, saako sinistä Keijua syödä. Mutta kaikkihan me kuollaan. Tavallaan ihan saatanan surullista, mutta hauskaa, että se hymyili ja katsoi varmaan sadatta kertaa jotain samaa leffaa. AA-kerholaiseksi. Voit kuvitella mitä se oli, kun nauhoitusbudjetti oli joku 300 markkaa. – No sanotaan näin, että mun biiseissä tykitetään kamaa suoneen ja varastetaan autostereoita, mutta ihan yhtä inhorealistista se on, että sä paistat kalapuikkoja, juot kaljaa ja odotat että jotain tapahtuu. Eikä tollainen kesy punk rock mitään niin radikaalia ole. Sinulla taitaa olla aiheeseen in horealistisempi suhtautumistapa. Kuvassa myös Bergmanin silloinen koira Uuno Epsanjasta, sekä bändiin kuulumaton kämppäkaveri. Suurin osa mun vanhoista Kouvolafrendeistä asui täällä Helsingissä. Sen jälkeen musta tuli ylimielinen kyrpä ja 19-vuotiaana olin sitä mieltä, että kukaan muu tässä maassa ei tajua punk rockista yhtään mitään. Mutta en mä ole ikinä laulanut, että vetäkää päihteita. Ei ne ole päihdemyönteisiä kappaleita. – Me tehtiin sen kanssa joku kolme seiskaa. – Se oli varmaan joku naisasia. Dead Boysin eka oli täydellinen punk rock -levy. Sanoituksissasi on paljon päih deviittauksia. – Jotkut muut sukulaiset on varmaan puhuneet musta kyllä keskenään. en nyt halua sanoa vihannes, mutta sanavarasto ei riitä keksimään kivempaakaan sanaa. Mutta mähän en olisi edes halunnut muuttaa sieltä pois, ne halusi mut sieltä pois. Sit mä lähin Turkuun. Ei sen luulisi olevan mitenkään mahdotonta.” K u v a: Je n n y Fi n n em an haast_teemu bergman_c.indd 27 14.9.2018 10.50. Viime viikolla se esitteli mulle radioamatöörilaitteitaan. ”Punkin uudesta tule misesta” tehtiin juttuja tv:n pää uutislähetyksiä ja naistenlehtiä myöten. Ne vaan toteaa, mihin tässä kukakin päätyy. Toki se jälkikäteen vituttaa, että tuli parisuhteet sun muut kustua sen takia, että voi olla jossain hevonvitun Kajaanissa soittamassa punkkia. Samalla tiedät, että mitään ei tule kuitenkaan koskaan tapahtumaan. Se Miettisen julkaisema (Shoot It Up! Bang It Up! Blow It Up!, 1998) oli ihan ok
MacDemarco tulostus.indd 28 12.9.2018 15.27
Vaikka olisi kuinka jurrissa, niin se menee perille. Käytiin nauhoittamassa se meidän ep.” En muistanut siitä mitään ja sen varmaan uskoo, kun kuuntelee niitä meikän laulusuorituksia. Miksei voi sanoa suoraan, että kokoomus painukaa vittuun. Toivottavasti ei, koska en selviä ainakaan 24 tuntiin. – Ei se kehittynyt mihinkään. Onko yhtye vielä kasassa. Ihan samalla tavalla kuin ruuankaan hinta ei saa mennä sellaiseksi, että ihmisillä ei olisi varaa syödä terveellisesti eikä pohjavettä saa ikinä myydä jollekin vitun Nestlélle. Valtio vihaa sua -punkhistoriikin perusteella Kakka-Hätä-77 vaikutti varsin riitaiselta bändiltä. Mulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta julkaista yhtään mitään. Tällaista täällä tapahtuu. Jos multa kysytään, että mitä sä ”Miksei voi sanoa suoraan, että kokoomus painukaa vittuun. Miten se mielestäsi kehittyi. God Given Assin paras sinkku on meikän julkaisema. Kyllähän meidän piti perustaa sellainen tiukka garagebändi, joka laulaa englanniksi, mutta mä tajusin, ettei meistä ole siihen. Ne nauhoitteluhommat ei vaan ikinä ole mennyt ihan niin kuin on pitänyt. Yhtäkkiä puhelin soi. – Muistan kun äänitettiin se eka Kakkis-ep. 28 SOUNDI SOUNDI 29 SOUNDI 29 > Soundi-haastattelu – Vaikka ei täälläkään ole mitään järkeä. – No ei se oo. Ja kun Heartburns oli silloin väliaikaisesti hajonnut. (tauko) Eihän se mikään hirveän hyvä bändi ole. Mutta ainakin on parhaat soittajat. Kynnet-bändiäkin tuli julkaistua, vaikka sekin on nyt Svartilla. Siellä sitten ruvettiin nauhoittelemaan. Mitään siitä kovuudesta ja draivistahan Kakkiksessa ei ole, mutta se inspiroi meitä. Ensimmäinen laajempaa nimeä saaneista bändeistäsi oli Heartburns. Itse punkia kuuntelevana tiedät varmasti hyvin, kuinka suomipunk 1980-luvulla heijasti senhetkistä maailmantilannetta. Joku Jukka Nousiainen oli ihan kiva julkaista, mutta lähinnä niihin levyihin kompastuu. Mikään ei käynyt, niin se sanoi, että perustetaan sellainen. Tänä syksynä uudet levyt tulevat niin Pää Kiiltä kuin Kotiteollisuudeltakin. Pitäisköhän mun olla töissä. Itselle vitun kovia on olleet Pohjasakkaja Systeemi ei toimi -uusintajulkaisut. Katselen ympärilleni, että ulko-ovi rappukäytävään on auki. Ei sen luulisi olevan mitenkään mahdotonta. Pää Kiin teksteissä hahmotetaan aika hyvin henkilökohtaisten tunnelmiesi lisäksi tämän hetken Suomen henkinen tila, joka on taantunut älyllisesti pelottavan kauas. En ollut ikinä kuullut Sehr Schnellin Neurottiset pohkeet -biisiä. – Ne on vaan sellaisia juttuja, mitä päässä pyörii. Kiinnostaako nyt mitään Svartin jämiä julkaista. Jos löysä onkin uus musta. Herään mun lattialta. Ehkä siinä inspiroivin juttu kaikille oli se, että näinkin voi tehdä. Se oli ihan hauskaa ja noin, mutta kyllä siinä muisti, miksi se bändi on hajonnut. Se meni sit jotenkin läpi. Mulla ei ole mitään hajua, mikä päivä on. Minkä takia sä voit yhtäkkiä pyytää jostain saatanan komerosta tonnin kuukaudessa. Pitäisi tulla joku laki, että ei saisi tällaisista läävistä pyytää niin paljon rahaa. Vaikka olisi kuinka jurrissa, niin se menee perille.” Kuusi vuotta sitten Teemu Bergman ja Jouni Hynynen olivat varmaankin eniten esillä olevia suomalaisia rockkasvoja ja päätyivät yhdessä Soundin kanteenkin. Muista kokoonpanoistasi Vaasankatu SS ja Nazi Death Camp ovat ilmeisesti hajonneet, mutta onko Juice Normaalista, Myrkky-Käärmeestä ja Pitsanaamasta yksikään enää toiminnassa. Olin myös tajunnut sen, että kun me ruvettiin soittamaan sitä Heartburns-punkia, niin kaikki bändit lauloi englanniksi. – No se oli yksi syy. Mä ajattelin, että jos siinä tekisi jotain tervehenkisempää, ja Kärsällä on se Kalansilmä-studio siellä Kouvolassa. Ainoa, mitä pystyi tekemään oli mennä omaan vanhaan huoneeseensa ja kuunnella vanhoja c-kasetteja ja lukea kirjoja. Sen viimeisin levytys on seiskatuumainen ep Cold Hell Below vuodelta 2014. Menet sinne, ihmiset katselee telkkaria eikä puhu mitään. Siksikö Kakka-Hätä-77 perustettiin. Meidän kitaristi Räpelö soittaa ja sanoo, että ”aika kova meno oli eilen. K u v a: M ik ko M er il äi n en haast_teemu bergman_c.indd 29 13.9.2018 15.07. Lopulta bändi eteni yllättäen aika pitkälle. – Myrkky-Käärmehän on yhtä kuin minä ja Kivesveto Go Gon Kärsä. Siinä oli sama rumpali kuin Pää Kiissä ja sitten kun se lähti Pää Kiistä, niin oli aika selvää, että se lähtee siitäkin, kun meillä ei ollut mitenkään hirveän hyvät välit. Kuuntelin sellaista bootleg-lp:tä kuin Bloodstains Across Finland, johon on kerätty vanhoja suomalaisia punkseiskoja. Se ei ollut niin tiukkaa kuin toivoin, ja mä olen aika kärsimätön, niin ajattelin, että perustetaan sitten löysä. Sehän ei voisi mitään keikkoja soittaakaan. Ehkä mennä internettiin katsomaan, mitä joku taliaivo on kirjoittanut. Kakkiksen ekan ja tokan ep:n välillä on melkoinen ero etenkin soittoteknisesti. – Tarvitaanko sitäkään nyt enää mihinkään. Ei se mikään oikea bändi ole. Ajatteletko sanoituksia tehdessäsi myös sitä, että tallennat historiaa. Kun tuli nämä Alzheimer-diagnoosit ja muut, niin mun piti leikkiä olevani hyvä lapsi ja käydä enemmän vanhempien luona. – Juice Normaali alkoi siitä, että Jonin (Ekman) piti saada Vastikselle joku mun bändi keikalle. – Meillä oli nyt kesällä keikkoja eikä siinä mitään. Kuuntelin, että vittu tässä on hyvä draivi! Tämmöistä pitäis tehdä. Jossain vaiheessa kyseenalaistin sen, että minkä vitun takia mä laulan jollain rallienglannilla toisillemme jotain skeidaa mitä kukaan ei ymmärrä. Siinä alkaa oma mielenterveys olla aika koetuksella. Olet julkaissut myös levyjä Rock’n’Roll Bullshit Recorsdin nimen alla. Mun mielestä se ei ollut hirveän hyvän kuulloista missään vaiheessa
NEM tulostus.indd 30 13.9.2018 15.25
Kunhan nyt pääsee sanomaan edes jotain. – Yksi äijä, mitä mä Suomessa arvostan yli kaiken on Läjä Äijälä. Meillä on viisi uutta biisiä joita opetellaan, katsotaan mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. Kyllä kaikki postpunkkaritkin sanoo, että pimeys kiinnostaa, mutta kun sä rupeat selittämään niille jostain sarjahukuttajasta ja sarjakuristajasta, niin rupeaa ahdistamaan ja tekee mieli Opamox-pillereitä. Sitten kun muutama vuosi oli mennyt, niin aika parantaa oikeastaan kaiken. – Onnistuneimpia levyjäni on The Heartburnsin ep Retard On The Run ja cd Fucked Up In A Bad Way, Kakka-Hätä-77:n kaksi ekaa ep:tä, Nazi Death Campin kokoelma ja Pää Kiin lp…Myös The Heartburnsin viimeinen ep Cold Hell Below oli ihan hyvä, ja viimeisin MyrkkyKäärme seiskatuumainen Poltetaan tää kaupunki myös. Teemu Bergman tunnetaan spontaanina bändien perustajana. Faijan kirjahylly oli just sellainen kuin sen ikäisellä kouvolalaisella juntilla kuvittelet olevankin. Saattoi – Kyllä kaikkien ihmisten kuolemasta pääsee yli. Puhut monesta bändistäsi vähätellen, mutta mihin tekemisiisi olet eniten tyytyväinen. Jotkut Slayerin sanoitukset on ihan täysin tota skeidaa. Ymmärsin sen jutuista kaksi sanaa: Stooges ja Suicide. – Pimeys kiinnostaa. Olet monesti keikoilla esitellyt biisejä kertomalla niiden olevan omasta lähipiiristä. Mutta mikä on se raja. Mutta totta puhuen mulla on jo ajatukset seuraavissa biiseissä. Etenkin Aapo Rapin piirtämä kansi on hieno. SOUNDI 31 tekisit paremmin, niin en välttämättä tietäisi. Mistä kiinnostuksesi henkirikoksia ja muuta elämän makaaberia puolta kohtaan on alun perin syntynyt. Ja tulisi kritisoituakin muitten tekemää työtä eri tavalla kun toinen ei tekisi niitä pelkästä lähimmäisenrakkaudesta tai rakkaudesta lajiin. – Katselin niistä sotakirjoista natsien kuvia ja luontokirjoista myrkkykäärmeiden kuvia. – Mutta sellaista se on kun ei osaa nauhoittaa eikä tehdä levynkansia itse, niin sitä on tyydyttävä siihen mitä ilmaiseksi tai halvalla saa. Siellä on Läjä Äijälä! Sanoin että vittu mä rakastan Terveitä Käsiä! Vittu se äijä sanoi vaan ”Nnnngh! Stooges! Mmmmgghm! Suicide!” Mä myötäilin, että nii-in, nii-in. Se on verbaalisesti vieläkin huonompi kuin minä. Millaisia muistoja esimerkiksi omien ystävien kuolemasta kertovien kappaleiden toistuva esittäminen herättää. Pitkään ikään vaaditaan paljon. Nyt tahti on tosin hieman tasaantunut eikä pakonomaista julkaisemisen tarvetta enää ole. Läjä sanoi joskus jonkun haastattelun päätteeksi, kun siltä kysyttiin, että mitä se haluaisi sanoa punkkarilukijoille: ”tehkää levyjä, ne jää historiaan”. K u v a: M ar k u s P aa ja la > Soundi-haastattelu haast_teemu bergman_c.indd 31 13.9.2018 15.07. – Oltiin Ilosaaren Töminässä soittamassa siellä kaikuvassa jäähallissa ja vitutti. Pitää olla aika vitun kova, joka siihen pystyy. Siksi kutsun musiikkiani budjettirokiksi. Se vaan on niin, että pahuus kiehtoo. Sitä vaan miettii, että mitä vanhemmaksi elää, niin sitä enemmän joutuu käymään hautajaisessa. 29. – Sitä mistä se johtuu, niin en tiedä. – Noissa tapauksissa musa toimii, sanoitukset eivät töki kauheasti korviin, soundit on jossei hyvät niin kelvolliset, soittajat – siis muut kuin minä – hoitavat tonttinsa tarpeeksi hyvin ja kannetkaan ei ole niin rumat että niitä katsellessa sattuu silmiin. – Kalifornia Dreamin’ -biisin tein alun perin Jukka Kiesille, kun ajattelin, että en mä tällaista voi soittaa. Tietenkin sitten tuli kauhuleffat ja hevimusiikki. Hirveä känni päälle ja saunaan. – Vietin skidinä aika paljon aikaa yksin, kun vanhemmat oli siihen aikaa vielä töissä. elokuuta 2018 Ravintola Corona, Helsinki siellä olla Dischargekin. Sotakirjoja ja Kalle Päätaloa eli ne ei ihan hirveästi innostaneet lukemaan. Kai sitä yrittää näillä levyillä jättää tänne maailmaan jonkinlaisen jäljen, vaikka se olisikin sitten pelkkää muoviroskaa. Mutta on se kiinnostavampaa kuin että joku on saanut ison kalan tai joku on kirjoittanut seitsemän ällän ylioppilaaksi. Pää Kiin albumienkin välillä vierähti kuusi vuotta. Se joka jää viimeiseksi, sammuttaa valot ja kantaa kaikki muut hautaan. – Uusi Pää Kii -levy on ihan hyvä vaikka voisihan se olla parempikin
Itse bänditoiminta on aina tosi motivoivaa. Ehkä siksi me vedetään vieläkin näin lujaa ilman Metallican viitoittamia terapiaistuntojakin. Anger -albuminsa aikoihin. Liikaa sähellystä, liikaa keikkailua ja liikaa kaikkea. Tuo on aika paha, laulaja-kitaristi Antti ”Hyrde” Hyyrynen nauraa puhelimessa. Tätä uutta levyäkin alettiin tehdä tuossa vuosi sitten kesällä, vedeltiin siinä rundia rinnalla, ääniteltiin levyä maltillisen määrätietoisesti ja nyt kun levy on pian ulkona, niin tuntuu kuin tuostakin kaikesta olisi ikuisuus. Stam1nan taipaleen ovat jakaneet hyvin pitkälti samat kaverit. – Ai helvetti! Onko näin. Stam1na on siis saavuttanut saman iän kuin varhainen esikuvansa Metallica kammotun St. – Kyllä, liika on liikaa, meidänkin kohdalla, mutta väsyminen on osa työntekoa. – Tässä orkesterissa on se paha juttu vaikuttamassa kaikkeen, että pelkkä nimi velvoittaa tietynlaiseen suorittamiseen. aika leppoisaahan meidän elo on. Kitaristi Pekka Olkkonen, rumpali Teppo Velin ja Hyrde ovat haisseet yhdessä hielle kiertuebusseissa, treeniksellä ja studiossa jo vuosikymmeniä. Se on vain lieveilmiö siinä kohtaa, kun saa tehdä tosi paljon sitä mitä haluaa. ”Kaikkien vuosien jälkeen jopa sana rakkaus mainitaan nyt konkreettisesti Stam1nan levyllä.” Kun kuolema osuu liian lähelle ihmisiä, sillä on tapana ravistella heidät hereille monin eri tavoin. Tänä vuonna ollaan tehty jo iso Britannian-rundi, heti perään Pohjoismaita ja Baltiaa, soitettu Raja-albumin juhlakeikka Helsingin Jäähallissa ja tehty siinä rinnalla vielä koko uusi levykin, joten... Stam1na valmistautuu julkaisemaan lokakuussa ilmestyvän Taival-albuminsa samalla, kun täyttää 22 vuotta. Hyrde kertoo vielä tätäkin kauemmaksi ulottuvan siteen olevan tärkeä osa Stam1nan vahvuutta. – Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta... 32 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Jouni Kallio KAHDEKSAN KIELISTÄ KAIHOA MENETETYILLE Stam1na-taitto_b.indd 32 13.9.2018 15.08. – Me ollaan oltu Pekan ja Tepon kanssa frendejä yläasteporukoista asti ja vaikkei itsellä mitään mopoa ollutkaan, mitä nyt isoveljen Hondalla vähän päristelin, niin pyörittiin samoissa mopoporukoissakin jo paljon ennen musisointia. Ei perkele. 32 SOUNDI K ahdeksan levyä kolmeentoista vuoteen. Harva yli parikymppinen bändi on kyennyt tykittä mään levyä ja kiertuetta toisensa perään yhtä varmalla ja laadukkaalla tahdilla. Väittääkö Hyrde tosissaan, ettei Stam1nan uraan mahdu niitä hetkiä, kun idealaari on ollut niin tyhjä ja Suomen keikkapaikat ovat olleet niin nähty, että on pitänyt kysyä itseltään, jaksaako tätä vielä. – Täytyy sanoa, että hirveän montaa kertaa ei ole tämän bändin kohdalla ollut kyllästymistä ilmoilla, Hyrde toteaa. – Joskus on ollut liikaa asioita tulilla yhtä aikaa. Stam1nan Antti Hyyrysen kohdalla kuolema pakotti hänet irrottautumaan bändinsä kirjoittamattomasta säännöstä vältellä henkilökohtaisuuksia ja avaamaan syvimmän sisimpänsä musiikissaan ensimmäistä kertaa elämässään
SOUNDI 33 Stam1na-taitto_b.indd 33 13.9.2018 15.08. SOUNDI 33 Stam1nan pitkän iän salaisuus piilee jäsenistön läheisissä väleissä. Bändin perustajakolmikko oli tuntenut toisensa jo pitkälti ennen bänditoiminnan alkua
– Luova mieli on vähän sellainen, että se saattaa helposti heilahdella suurimman hekuman ja syvimmän maanisdepressiivisyyden välillä, eikä se askel mielenterveysongelmiinkaan ole koskaan iso, Hyrde pohtii. ”Minä ihan oikeasti vihaan sanoittamista.” 34 SOUNDI Stam1na-taitto_b.indd 34 13.9.2018 15.08. Toivoin, että jätkät voisi tuoda sitä samaa kulmaa sävellyksiin. Siitä kun on Hyrden mukaan laulettu jo ihan tarpeeksi musiikkihistorian aikana. – Pienen ajan kuluttua selitin meidän ukoille, että tällaisia sanoituksia olisi nyt tulossa ja tästä syystä. – Isä diggasi paljon saksalaista klasaria ja Franz Schubert oli hänen elämänsä soundtrack. Pekalta tuli paljon biisejä ja lähtöideoita, Kaikka (Kangasmäki, basso) tarjoaa rajun punk-rallin ja minulta tulee tietenkin ne tietynlaiset Stam1na-biisit, mutta merkillepantavaa tällä levyllä on Eemilin (Lähteenmäki, koskettimet) panos. ja sai kirjoittamaan tekstejä... Kaikkien niiden huumeongelmien ja pyörityksen jälkeen se viimeinen askel on hyvin pieni. Taival mullistaa tässä mielessä Stam1nan maailman, koska koko Hyrden maailma mullistui hieman yli vuosi sitten. – Se tässä onkin hauskaa. Tämä musa on tullut kaveruudessa mukana kuin sivutuotteena. Stam1nan sattumuk sien summaa, Hyrde myhäilee. – Sen jälkeen olen käynyt vuosikymmenen oppikoulun. Jotenkin vahingossa ajauduttiin kokeilemaan, että miten ne aiemminkin mainitun Metallican riffit lähtisivät yhdessä. Se on jotain sellaista, mitä meidän levyillä ei ole koskaan kuultu. Niin leppoisaksi kuin Hyrde Stam1nan eloa kuvaileekin, on hehkutetun muusikon asemassa aina haasteensa. – Ymmärrän siis hyvin sitä syvintä ajatusta, joka on saattanut vaikka Cornellilla pyöriä päässään. Hyrden ajatukset kääntyivät nopeasti Stam1naan. Se on se sävel, joka minulle tulee aina mieleen häntä ajatellessani, ja se on siten osa myös omaa säveltäni. Siinä oppi paljon musiikista ja äänenkäytöstä jo olemalla läsnä hänen elämässään. Hyrden äänenväri muuttuu tavallisen reippaasta yhä harkitsevammaksi, hänen kertoessaan syvästä kunnioituksestaan isäänsä Pekka Hyyrystä kohtaan. Siihen asti, kunnes kumpikin päätti elonsa itse. Näistä tuntemuksista oli Hyrden mukaan suorastaan pakko kirjoittaa ja se johti albumiin, joka lyö pöytään koko ihmisyyden tunneskaalan. Hyrde kertoo vältelleensä aina henkilökohtaisuuksia ja erityisesti aiemmin mainittu rakkaus on ollut teemana eräänlainen punainen vaate. Olen perusluonteeltani elämänmyönteinen ihminen. He kokevat isojen ihmismassojen keskellä olemisen yhtä aikaa kiehtovaksi ja kauhistuttavaksi asiaksi. Siitä alkaen demot, levyt ja kiertueet ovat yhä eräänlaista vahinkojen sarjaa. Lopputulema on se, mitä olen viime aikoina käsitellyt: Miten synkkiä asiat ovatkaan, niin siellä lopussa odottaa uusi kajo. – Isä oli korkeasti koulutettu muusikko. – Levy menee ehkä minun suhteeni henkilökohtaisuuksiin, mutta bändinä Stam1na puhalsi yhteen hiileen. Ihan yhtä hyvin olisin voinut olla jossain Briteissä tai Japanissa rundilla. Hyrde kysyy itseltään. Sitä ei ole tapahtunut meidän kohdalla koskaan ennen, koska henkilökohtaisuudet on verhottu aina paksusti. Elämä, johon kuuluu luovaa työtä, suuria tunteita, yleisömassoja ja fanilaumoja, ei sovi ihan kaikille. Noista ajoista on jo toistakymmentä vuotta, mutta Hyrde kertoo olevansa tavallaan yhä sen käynnistämällä matkalla. – Se ei ole meidän ammattikunnan vahvin puoli. – Vika biisi Kaiho on Eemilin sävellys. Sitä tuli apinoitua lapsena paljon, hänen vetäessä klassista musaa. Tunnistettava se ero, joka on Antti Hyyrysen ja Stam1nan Hyrden välillä. Se on sitä kaksoiselämää, jota bändielämä vaatii. Kaiho on nimensä mukainen synavetoinen kappale, Hyrde kertoo. Oppinut, että suuret tunteet puhuttelevat minua, ne puhuttelevat kuulijoita ja niiden on annettava puhutella molempia. Sen takia sellainen hetki, kun koki ettei aurinko paistakaan niin kirkkaasti, tuntui erityisen todelliselta. – Se oli todella äkillinen lähtö. – Tässä hommassa on pidettävä kiinni tasapainosta. Venytyksiä ääripäätyihin Taival haastaa monipuolisuudellaan kokeneimmatkin Stam1na-veteraanit jo paljon ennen viimeistä raitaansa. – Oman vanhemman menettäminen on sellainen asia, joka melkein meillä kaikilla on valitettavasti edessä jossain vaiheessa elämää, Hyrde avaa reilu vuosi sitten elokuussa tapahtunutta isänsä menehtymistä. – Kaikkien vuosien jälkeen jopa sana rakkaus mainitaan nyt konkreettisesti Stam1nan levyllä. – Sen voin sanoa, että sekä säveltäjänä että sanoittajana isäni on ollut se suurin opettajani. Ihmisellä on monta tapaa käsitellä elämäänsä. – Uusi albumi alkaa hyvää yötä -toivotuksella, mutta tarinassa päivä nousee jälleen. Äärimmäisen luovaa työtä tekevät ihmiset ovat usein aika introvertteja. Luovan ihmisen nuorallatanssia Tämä vahinko on tehnyt Hyrdestä yhden Suomen tunnetuimmista metallimuusikoista Stam1nan menestyksen rinnalla. Viime aikoina Hyrdekin on puhunut avoimesti yli vuosikymmenen takaisesta masennuskaudestaan, mutta ihan mainittujen kollegojensa viitoittamiin syvyyksiin asti hän ei ole vajonnut. – Me oltiin saatu isän kanssa puhuttua asiat siihen pisteeseen, ettei hänen kuolemansa ole päässyt kummittelemaan uniin asti sen takia, että asiat olisivat jääneet kesken. Suuret hahmot, kuten Soundgardenin Chris Cornell ja Linkin Parkin Chester Bennington, vaikuttivat elävän täyttä elämää. Eemil debytoi nyt Stam1nan biisinkirjoittajana. Musiikin lähihistoria on antanut tästä surullisia ääriesimerkkejä. Saako noin edes sanoa. – Elämäni masennusvaihe oli todella opettavainen. Muusana kuolema Stam1na on koskettanut levyillään kaikkea yleismaailmallista ihmisten syntisimmistä puolista globaaleihin ongelmiin. – Jotenkin siis ymmärrän, jos kuuluisa ihminen haluaa listiä itsensä. Me ollaan sama ihminen, mutta silti eri hahmoja. Pääsin onneksi heti paikan päälle. Kyllä se silti pisti miettimään... Kirjoitan ehkä tekstejä ja musaa lähes aina negatiivisista lähtökohdista, mutten koe olevani negatiivinen ihminen. Kyllähän Stam1nan ukot otti sen hemmetin hyvin vastaan. – Kärsin tätä nykyä ennemmin korkeasta verenpaineesta kuin masennuksesta, Hyrde keventää naurahtaen. Olin tapahtumahetkellä kirjastossa, kun yksi veljistäni soitti
– Syksyllä ramppaan festivaaleilla ympäri maailmaa M-elokuvan kanssa. – Jokaisessa musagenressä on jotain josta pidän ja jotain josta en. – Lauloin kappaleen kotona omassa studiossani. Laulajana arvostan monia hevisarjan laulajia. Viimeistään albumin neljäs kappale saa varmasti yhden jos toisenkin höristelemään korviaan. Antti Hyyrynen kiittelee erityisesti kosketinsoittaja Eemil Lähteenmäen panosta levylle. En ole tosin koskaan ollut heidän keikallaan. SOUNDI 35 DUETTOKUMPPANI TOISESTA MAAILMASTA ”Mihinkään piipitys balladiin en olisi edes lähtenyt mukaan.” Stam1na-taitto_b.indd 35 13.9.2018 15.08. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme toki tehneet laulut yhdessä studiolla. – Minusta oli hienoa, että Gaian lapsi on nimenomaan raskas ja pääsen laulamaan siinä täysillä. syyskuuta Suomen ensi-iltansa saavan elokuvan pääosassa. Jo tuolloin me puhuttiin aina taiteen kokonaiskuvista. Sen takia metallimusiikkikaan ei ole hänelle etäistä. Mehän ollaan opiskelukavereita jo Kouvolan ammattikorkeakoulusta asti, kun opiskeltiin medianomeiksi. – Toki Stamina oli jo entuudestaan tuttu bändi, kenellepä ei, Anna sanoo. Pitäisi varmaan korjata tilanne! Anna kertoo olevansa avoin ihminen musiikin suhteen. – Sen myötä ei tarvinnut empiä, kun Hyrde otti yhteyttä ja pyysi duetoimaan. Tämä meni näin ihan aikatauluista johtuen. Guns N’ Rosesista pidin jo ihan oma-aloitteisesti. Gaian lapsi kurottelee myös Stam1nan kaikkein raskaimpiin ääripäihin, mikä oli Annalle mieleen. Sen sijaan että oisin alkanut pistämään millään tasolla hanttiin, mietin ehkä ennemmin, että minkä takia en ollut itse ajatellut naislaulajaa, Hyrde nauraa. – Gaian lapsi on kappale, joka liittyy vahvasti äitiyteen. Siksi Bruce Dickinson ja Axl Rose tulevat aina hevilaulajista ensimmäisenä mieleen. Mitä tulee uuteen musiikkiin Annalta itseltään, ei kuulijoiden kannata vielä pidätellä hengitystään. Anna nähdään myös tämän 30. Mihinkään piipitysballadiin en olisi edes lähtenyt mukaan, Anna nauraa. Lähetin ehdotuksia stemmoista ja äänitin sitten osuuteni. – Veljeni pakkosyötti Iron Maidenia kun olin teini-ikäinen ja opin pitämään siitä. Sen sijaan Annan pitää juuri nyt kiireisenä elokuvadebyyttinsä M, jonka hän on itse käsikirjoittanut ja tuottanut. – Eemil on aina ollut se hahmo, jonka kanssa ollaan mietitty tarkasti levykokonaisuuksia. Tuskin Hyrde itsekään voi sanoa ajatelleensa rooliin ensimmäisenä Anna Erikssonia, joka ei ole ensimTAIVAL-ALBUMILLA kuullaan varsin epätodennäköinen duetto, kun Hyrde yhdistää äänensä monipuolisesta musiikistaan tunnetun Anna Erikssonin kanssa kappaleessa Gaian lapsi. – Synkkyys ja aggressio eivät ole minulle vieraita tunteita ja siksi metallimusiikki parhaimmillaan osuu sydämeen. – Eemilin mielestä demopinkassa oli yksi biisi, joka suorastaan vaati mukaan naislaulua, eli sekin oli puhtaasti yksi Eemilin nerokkaista väläytyksistä, Hyrde kehuu. Muita suunnitelmia en ole edes ehtinyt tehdä! Stam1nan Taivalalbumi esittelee poikkeuksellisen henkilökohtaisten teemojen lisäksi myös yhtyeen toistaiseksi progeimman biisin. Kappaleen nimi on Gaian lapsi, ja Hyrde saa siinä rinnalleen upean naisäänen, joka kuuluu Anna Erikssonille
Tässä ajassa kenestä tahansa muusikosta voisi luulla kuoriutuneen melkoinen sanaseppo ja luovuudenpuuskissaan jatkuvasti tekstittävä tekijämies, mutta Hyrde pyyhkäisee ajatukset varmuudestaan sanoittajana heti pois pöydältä. – Kun sitten viimein kuuntelin Mana-levyä, niin kaupat tuli samantien! Anna ei todellakaan ole mikään perusiskelmälaulaja. – Sitten kun siinä pitäis vielä avata itseään, varsinkin nyt Taival-levyllä, ja laulaa omista tunteistaan, pusertaa itsensä niihin teksteihin ja samalla tietää, että tulet laulamaan niitä juttuja lavoilla vielä satoja kertoja, niin... Sitä parempaa sanaa en sille keksi. – Aika moni levyä kuullut on ollut sitä mieltä, että jos joku biisi tältä levyltä pitää nostaa esille, niin se on tämä. Se on pakko. – Sitten se todellisuus iskee päälle, kun on tullut laulajan tontti otettua vastaan. Se voitti Teosto-palkinnon samana vuonna kun mekin olimme ehdolla. Näiden esimerkkien rinnalla moderni Levisten repeäminen on hölinää tuulessa. Anna on taiteilija. – Tämähän se ristiriitaisin juttu onkin, että minä ihan oikeasti vihaan sanoittamista, Hyrde paljastaa. ”Väsyminen on osa työntekoa. – Se raskaspoljentoinen riffivyöry sytytti meidät kaikki liekkeihin, kun kuultiin biisin ekoja demoja ihan ensimmäisenä asiana koko levyltä. no, paskaahan se on, Hyrde hymähtää. – Bändissä oleminen on mahtavaa. – Anna on mukana elokuvakuvioissa, joten katsotaan jos tästä seuraisi audiovisuaalista pläjäystä, Hyrde hehkuttaa. – Tällaisissa tilanteissa ei haluaisi keskittyä siihen, että moittisi koko suomiräppiskeneä ja sitä, mitä populaarimusiikki nykyään nuorille edustaa, koska... Se musisoiminen ja keikkailu on sitä, minkä takia tätä tehdään. Jos pitäisi joskus lähteä johonkin musaohjelmaan avaamaan tekstieni tekotapoja, niin se olisi minulle yksi helvetin esikartano. Tällä levyllä Stam1na kokeilee ensimmäistä kertaa kahdeksankielisiä kitaroita. Stam1nan sanoitukset ovat viiltäneet itsensä läpi ihmisten tajuntojen. – Kaikki lähti kitaroista. Suomenkielinen musiikki on muuttunut paljon sitten Stam1nan debyytin. – Se on niin muotoon ahdettua pikkutarkkaa nypläämistä, jossa yksittäisiä sanoja ja tavuja pitää sovittaa rytmillisesti hyvin. – Jos ruusuja pitäisi jaella, niin Jarkko Martikaisen leikkisät, humoristiset, surulliset, ydinvakavat ja samaan aikaan toiveikkaat sanoitukset ovat mielestäni suomalaisen rocklyriikan parhaimmistoa. Olen niin lähellä sitä tuskallista prosessia. – Vaikka kirjoittaisin miten paljon, en osaa sanoa yhtään, mikä Stam1nan sanoitusten taiteellinen arvo on. Taival ei tainnut tehdä henkilökohtaisemman kulmansa takia tästä osasta luovaa työtä ainakaan helpompaa. Jatkaessaan tekstittämisen inhoista puolista puhumista Hyrde suorastaan kihisee ja hykertelee saman aikaisesti. – En tiedä ketä niiden pitäisi puhutella ja miksi. – Aluksi Metsästäjä oli kaksi teemallisesti yhteensopivaa erillistä kappaletta ja vasta studiossa iski se ajatus yhdistää ne, minkä jälkeen se jakautui lopulta kolmeen osaan, ja siinä se sitten oli, Stam1nan pisin ja progein biisi ikinä. se olikin kinkkistä! – En usko, että on olemassa yhtään biisiä Stam1nan historiassa, jota olisi noin pitkään venkslattu ja vatvottu treeniksellä, kun yritettiin arvuutella, että miten tämä oikein pitäisi kasata toimivaksi kokonaisuudeksi. – Saatiin yhytettyä Anna managereitten kautta ja Anna vastasi nopeasti, että on messissä yhdellä ehdolla: biisi ei saa olla mitään lässyttelyä vaan ihan täyttä tykitystä. – Rap-artisteista esimerkiksi Laineen Kasperin työ on ihailtavaa taituruutta tekstin käsittelyssä ja raportoimisessa. Onhan se ihan uudenlaista Stam1naa, ja on siellä ehkä hyppysellinen Opeth-poljentoakin, mikä ei haittaa yhtään. Hyrde kertoo lopuksi, että suomenkielinen musiikki ja sen nykytila ovat hänelle erittäin ristiriitaista maastoa. Ystävien kanssa treenikämpälle meno, omien sävellyksien soittaminen ja yhteispeli on parasta ikinä. Se on loputtoman turhauttava ja masokistinen savotta. Ahdistusta sanailusta Sanoittajana Hyrde on tehnyt kahdeksantoista vuoden aikana Stam1nalle jo toista sataa kappaletta suomeksi. Sanoittaminen on siinä pestissä pakko. Teen tekstejä sillä ainoalla tyylillä minkä osaan. Nyt reilua vuosikymmentä myöhemmin suomilyriikkaa tarjotaan niin kirjavalla tavalla popista räppiin ja rockista metalliin, että on vaikeaa palata enää aikaan, jolloin Stam1 na oli yksi harvoista suomenkielisistä metallibändeistä. Se on vain lieveilmiö siinä kohtaa, kun saa tehdä tosi paljon sitä mitä haluaa.” Stam1na-taitto_b.indd 36 13.9.2018 15.08. Metsästäjä-trilogiaksi nimetty kappalekokonaisuus on kahdeksanminuuttisena Stam1nan kaikkien aikojen mittavin sävellys. Hyrden kirjoittamaa sanaa on hakattu ihmisten ihoon tatuointeina, niitä on käytetty kuolinilmoituksissa ja niiden merkitys on monille kuulijoille mittaamaton. – Jälkiviisaana voin kompata, koska en osannut itsekään ajatella häntä, ennen kuin Eemil kysäisi, olenko kuullut Anna Erikssonin Mana-albumia. Se oli se helppo osuus, mutta sen biisin loppuunsaattaminen... Se tuli todella selväksi, kun yhteistyö konkretisoitui. Taival ei päästä kuulijaansa helpolla missään vaiheessa, mutta puolivälissä levyä on luvassa lisää isoa hämmennystä. Pekka meni hankkimaan sellaisen ja se yksi soitin inspiroi sitä niin paljon, että biisisammiot aukesivat. 36 SOUNDI SOUNDI PB mäinen, toinen tai edes kolmas mieleen tulevista naislaulajavaihto ehdoista vetämään metallibändin levyllä. Biisiä tehtäessä tuntui, että Anna kykenee vetämään ihan mitä vain. Ahdistaahan se. En osaa sanoa itse, miksi niin tapahtuu. Vielä viime vuosikymmenen puolivälissä valtaosa ihmisistä haikaili baddingien, juicejen ja leevien perään täysin varmoina siitä, ettei ikivihreää suomilyriikkaa tule enää syntymään modernilla tavalla
KALAJOKI EVENT PARK ARENA 14.12. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 LIPUT ALK. 39,90 € (SIS. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. OULU ENERGIA AREENA 2.12. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. KOUVOLA JÄÄHALLI 8.12. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET TIEDOT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM 16.11. PORI KARHUHALLI 25.11. TURKU LOGOMO 7.12. TURKU LOGOMO 23.11. SEINÄJOKI SEINÄJOKI-AREENA 13.12. KAJAANI KAJAANIHALLI 30.11. HÄMEENLINNA RITARI-AREENA 28.11. + pvm. TAMPERE TAMPERE-TALO 12.12. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. + pvm. LAHTI LAHTI HALLI 17.11. 0600 10 800 1,98€ / min. SAVONLINNA JÄÄHALLI 21.11. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. + pvm. KUOPIO KUOPIO-HALLI 16.12. RAUMA KIVIKYLÄN AREENA 5.12. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. HELSINKI HARTWALL ARENA 9.12. TAMPERE TAMPERE-TALO 29.11. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. RISTEILY HELSINKI-TALLINNA-HELSINKI SILJA EUROPA Raskasta joulua tulostus kulmamerkit.indd 83 7.9.2018 10.01 Sivu 37 tulostus.indd 37 13.9.2018 8.48. SALO SALOHALLI 20.-21.12. ROVANIEMI LAPPI-AREENA 3.12. JOENSUU JOENSUU AREENA 1.12. LAPPEENRANTA JÄÄHALLI 18.11. PALVELUMAKSUN) LIPUT NYT MYYNNISSÄ! 0600 10 800 1,98€ / min. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. VAASA BOTNIAHALLI 24.11. 0600 10 800 1,98€ / min. KOKKOLA JÄÄHALLI 18.12. JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI 15.12. MIKKELI SAIMAA STADIUM 22.11. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. YLIVIESKA JÄÄHALLI 4.12. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi
– Ana on hieno esimerkki kollektiiviajattelusta, Lukkarinen sanoo. Tässä vain RickyTick Big Band & Julkinen Sana -kollektiivin eturivi. Pidä valot päällä -albumi esittelee sekä musiikin että toimintatapojen puolesta uusiutuneen, aiempaakin tiiviimmän kollektiivin. Valtteri kirjoittaa aina tietyille tyypeille, ei vain jollekin fonisektiolle, Lukkarinen havainnollistaa. Ja nimenomaan kyseessä on kollektiivi, joka on jopa 23-henkinen jos ja kun agentti-manageri Pia Raitala, miksaaja Ana Murto ja monitorimiksaaja Klas Granqvist lasketaan mukaan, ynnäilee yhtyeen nopein räppääjä mutta haastattelussa muita viivyttelevämmin sanoja tiputteleva Lindgren. Teksti: Mikko Meriläinen Hip hopin ja big band -jazzin monipäinen sulatusuuni RickyTick Big Band & Julkinen Sana on saanut omalaatuisen ja riskialttiin mikstuuransa kantamaan jo kolmannelle täyspitkälle. 38 SOUNDI SOUNDI 39 38 SOUNDI SOUNDI 39 T ärkein on joukosta poissa. Kolmannella albumilla on uusiakin yhteistyökumppaneita. – Hän on äänittänyt, editoinut ja miksannut levyn. – Se myös helpottaa bänditoimintaa, sillä kun me treenataan aika vähän niin asiat loksahtavat hyvin äkkiä paikalleen. Tämän yli 20-päisen joukkueen ylijohtaja Valtteri Laurell Pöyhönen on kiireineen Berliinissä, mutta eipä ole vähäpätöinen Helsingin Musiikkitalon kahvioon juttutuokiolle ehtinyt kolmikkokaan: räppärit Karri ”Paleface” Miettinen ja Tommy Lindgren sekä rumpali (ja tässä tapauksessa myös levy-yhtiö-moguli) Jaska Lukkarinen. – On hienoa pystyä seisomaan tämän levyn takana ylpeänä kollektiivina. Räppärikolmikko on antanut kokoonpanolle kasvot, mutta Valtteri Laurell Pöyhönen (oik.) on porukan kokoonpaneva voima ja ideanikkari. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -kollektiivin kolmannella albumilla paljon on muuttunut, mutta vähintään yhtä merkittävää on se, kuinka paljon on ennallaan. RAKET TITIED ETTÄ INDIEP OHJAL TA Lukkarinen tarttuu tilaisuuteen ja haluaa nostaa framille Tommyn mainitseman miksaaja Antti Murron, jolla on kokemusta suureellisista ja erikoisimmista kokoonpanoista (tai ”anarkistisista megatuotannoista” kuten Lindgren ja Paleface naureskellen muotoilevat) aina Leningrad Cow boysta lähtien. RTBB-taitto_b.indd 38 13.9.2018 15.10. Sitten hän vielä miksaa keikat ja hoitaa muutenkin käytännön teknistä tuotantoa. – Tässä on alusta asti ollut se sama ajattelu kuin vanhan big band -musan historiassa, että ne ovat olleet bändejä. Sillä kuten tämän haastattelun puhemiehet tämän tästä painottavat, on kyseessä yhteen hitsautunut joukkue. Vaikka yleisölle yhtyeestä jää mieleen promokuvissakin poseeraavat Pöyhönen sekä räppikolmikko Lindgren, Paleface ja Lasse ”Redrama” Mellberg, jokainen ”takarivin” puhaltaja ja perkussionisti on mukana oman persoonansa kautta
– Taimin kohdentuminen liittyy sekä korvamonitoreihin että siihen, että ollaan ylipäänsä saatu livemeininki toimivaksi kokonaisuudeksi. Mutta Valtsu on äärettömän vaativa, niin kuin kuuluukin, eikä päästä ketään helpolla. Nykypäivänä on ehkä pakkokin olla idealisti jos haluaa tehdä omaa musaa omasta vinkkelistä, ilman että sitä aletaan muokkaamaan johonkin suuntaan mikä ei olisi enää meitä. – Totuushan on se, että levyyhtiöstä ei saa katteetonta fyrkkaa. – No toivottavasti! Lukkarinen naurahtaa ja saa muutkin repeämään. – Tässä on kyse siitä, että me haluttiin toimia nyt näin. Ja se onkin ollut helvetin hienoa huomata, että tässä isossa big bandissa löytyy niin monenlaista osaamista, ja että meillä on jopa levymerkki tässä! Plus täytyy muistaa, että Raitalan Pian rooli on ollut suuri. – Me ollaan tekemisissä sanojen kanssa ja lähestytään musiikkia hyvin intuitiivisesti. Räppäreillä on ollut oppimista yhtyeen äärettömän teknisten muusikoiden tavoille. – Mä väitän, että meidän kaikkien oma taimi räppäreinä on parantunut tässä vuosien aikana. 38 SOUNDI SOUNDI 39 38 SOUNDI SOUNDI 39 – Juuri niin, Paleface vahvistaa. – Kieltämättä taloudelliset realiteetit ovat olleet enemmän mielessä, toteaa myös Paleface. Jaska saattoi olla jossain seitsemän metrin päässä, ja kolmetoista pilliä puhaltaa vieressä lujaa... – Ketään kollegojakaan väheksymättä, me tullaan kuitenkin sieltä nuottikuurojen räppäreiden maailmasta, Paleface huomauttaa. Lukkarinen kuitenkin myöntää, että uuden kaksoisroolinsa myötä hänen stressikynnyksensä on ollut asteen verran edellislevyjä korkeammalla, ja muutamaan otteeseen hän on joutunut toimimaan jarrumiehenä. Sony tarjosi oleellista apua, että me saatiin tämä kaikki käyntiin ja rahoitettua. Taiteen edistämiskeskuksen apurahan turvin Ricky-Tick Big Bandin muusikot saivat studiotunneilta kunnon korvauksen. Ehkä tässä on myös pientä idealismia, ainakin mulla itselläni on taustalla sellainen kokeilunhalu, että onko tämä mahdollista toteuttaa ilman isoa yhtiötä. ”Pankista saa rahaa paremmalla korolla kuin levyyhtiöstä.” K u v a: V il le Ju u ri k k al a RTBB-taitto_b.indd 39 13.9.2018 15.10. – Meillä oli tosi hyvä yhteistyö, ne oli hienot vuodet. Meillä oli myös täysi taiteellinen vapaus ja monta asiaa hyvin. Tekään ette siinä bändin edessä pääse kovin helpolla, Lukkarinen huomauttaa muiden nyökytellessä. – Tässä ei ole kysymys vastakkainasettelusta, Lukkarinen sanoo. K ollektiivisuusajattelu on korostunut uuden Pidä valot päällä -levyn myötä merkittävästi, sillä siinä missä aiemmilla levyillä riskiä kantamassa ja taloudellista tukea antamassa oli Sony Musicin Rokka-alamerkki, nyt levyn julkaisee Lukkarisen oma pienlevy-yhtiö Jaskaa. Plus meidän räppikolmikosta täytyy nostaa esiin Lassen harmoniataju, sitä kautta on ollut mahtavaa päästä itse paremmin sisälle stemma-asioihin. Ja kun asioista sanotaan että ”it’s not rocket science” niin vittu tämä on todellakin rakettitiedettä! Kun bändi soittaa biisin ekaa kertaa partsikoista, se on jo täydellistä. – Meidän sopimus Sonyn kanssa raukesi kahden levyn jälkeen, Paleface taustoittaa. – On tälle meidän yhteisölle tärkeää, että me täällä tuotantopuolella osoitamme arvostavamme muusikoiden duunia myös siten, että siitä oikeasti maksetaan, Lukkarinen alleviivaa ja huomauttaa että asia on hänelle tärkeä myös siksi, että hän on ”liiton mies” eli työskentelee Muusikkojen liiton freeasiamiehenä. Lukkarinen painottaa, että suhteet Sonyyn ovat kunnossa, ja sama major-yhtiö huolehtii jatkossakin heidän musiikin jakelusta. Se on ollut itselle hienoa ja opettavaista. – Ekan levyn aikaan me lähdettiin lavalle ilman korvamonitoreita. Joten siinä vaiheessa kun itse olen, että tämä on jo maailman hienointa, niin se ei ole mitään siihen verrattuna mihin vielä päästään pienillä säädöillä siellä täällä. – On ollut hauska huomata sellainen hyvä meininki etuja takarivin välillä, että molemmat potkii toisiaan perseelle. Ja sanon senkin ääneen, vaikka ei kauhean suosittu ajatus olekaan, että pankista saa rahaa paremmalla korolla kuin levy-yhtiöstä. Suurikokoisen (lue: kalliin) yhtyeen studiopäivät maksavat maltaita, mutta onneksi tuki-instansseja löytyy. niin mihin sä silloin tartut räppärinä, Lindgren huomauttaa. Mutta kun se soppari päättyi, me kokoonnuttiin yhteen ja puntaroitiin, että mistä me oikeastaan maksetaan – koska totuus on kuitenkin se, että me maksetaan kun me työskennellään levyyhtiön kanssa – miten tietyt splitit menee, ja ennen kaikkea että minkälaista osaamista me itse pystytään tarjoamaan
Tässä ollaan tehty hommia sopivasti säännöstellen. – Mun mielestä me ollaan varjeltu tätä liekkiä olemalla tekemättä liikaa, Paleface tuumaa. Tulee sellainen olo, että RickyTick Big Band & Julkinen Sana on vasta kartoittamassa kaikkia konseptinsa mahdollistamia ulottuvuuksia. Sen takia siellä on neljä trumpettia ja pasuunaa ja viisi saksofonia, että se soi niin kuin pitää. – Mehän ei voidakaan tehdä liikaa keikkoja koska me ollaan niin iso ja kallis bändi, Lindgren huomauttaa. Eri maailmoista tulevat musantekijät, jotka käsittääkseni löysivät kuitenkin helposti yhteisen sävelen. Katsotaan lähitulevaisuudessa, mitä sille tapahtuu. – Mä olen ollut monissa kokoonpanoissa, myös omissani, sen äärellä että tekee vitusti ja sitten se saattaa alkaa maistua puulta. – Valtteri haluaa viedä tätä soundia eteenpäin ja uusiin suuntiin. Mikään välttämättömyyshän ei olisi kuljettaa mukanaan aina täyttä bändiä, mutta riisutulla joukolla esiintyminen ei tule tälle porukalle kuuloonkaan. Jaska Lukkarinen uskoo, että Pöyhösellä oli uuden levyn kohdalla aiempaakin vahvempana ajatus siitä, kuinka yhtyeen soundin voisi tuoda modernimmaksi. Mä voin kertoa, että soittajat ja sektiot on esimerkiksi nämä, valitse ne tai ota muita, mutta nyt tehdään tämä. Ei me voida tehdä niin, että otetaan yksi pilli mukaan ja mennään vähän soittelemaan. 40 SOUNDI SOUNDI PB Ensisilmäyksellä Pidä valot päällä -albumissa huomionarvoista on se, että kahdeksanraitaisena ja reilu puolituntisena se on 2–3 biisiä ja kymmenisen minuuttia edeltäjiään lyhyempi. Kolmikko uppoutuu hehkuttamaan ja ihailemaan Pöyhösen taitoa käyttää big bandia instrumenttinaan ja kykyä kuulla jo varhaisten demojen kohdalla lopputuloksen. – Yhtenä iltana me oltiin Valtsun kanssa Kalliossa, ja se mietti että voisiko tällainen big band -homma olla mahdollista. – Totta kai me yritetään korruptoida Valtsun mieltä lähettämällä sille kaikkea kuunneltavaa, Paleface naurahtaa. Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa studiossa, kun he Minnan kanssa työstivät biisejä. Ja koko ajan me esitellään uusia, kiinnostavia juttuja. Valtteri on ollut siitä tosi innoissaan. Silloin tajusi, että okei, tässä saattaisi ehkä olla jotain. – Mä luulen, että se oli Lasse, jota kautta nimenomaan Minna valikoitui tähän mukaan, Lindgren muistelee. – Mehän on kirjoitettu tekstejä tälle levylle jo varhaisessa vaiheessa, iso osa rapeista on kirjoitettu mididemoihin, ja aina kun kuulee sen orkesterin soittaman lopullisen version tajuaa, mitä Valtteri on kuullut siellä koko ajan, Lindgren ihastelee. – Se on just se juttu, että ihmisten pitää tajuta, että mikään ei soi niin kuin ne stackit. – Meitä on varjellut se tosiasia, että ei tällaisella kokoonpanolla voi tahkota pikkupaikkoja. – Ei, Lukkarinen toteaa jämäkästi. ”Valtteri haluaa viedä tätä soundia eteenpäin ja uusiin suuntiin.” K u v a: Jo n i Sa rk k i RTBB-taitto_b.indd 40 13.9.2018 15.10. – Me ollaan kieltäydytty aika monesta mahdollisuudesta soittaa vaikkapa televisiossa tai joissain muissa tilaisuuksissa koska me ei haluta karsia tätä, komppaa Paleface. – Kahdeksan biisiä ei ole kauhean massiivinen levy, mutta on se kuitenkin reilu 30 minuuttia täyttä tavaraa, painottaa Lindgren. Ja voidaan raottaa verhoa sen verran, että tavaraa on olemassa enemmänkin. L evy-yhtiökuvioiden lisäksi selkeä muutos on yksi uusi jäsen: urbaanin popmusiikin parissa kyntensä näyttänyt muusikko-musiikintekijä Minna Koivisto (hänen haastattelu löytyy Soundista 1/17), jonka elektronisten soundien ja biittien avustuksella big bandin perinteikäs soundi on siirtynyt taas piirun lähemmäs nykyaikaa. – Levy-yhtiöpomo on sanonut vain pari kertaa, että mä päätän että tämä menee näin, mutta ne ovat olleet aika yleisiä asioita. Ricky-Tick Big Bandin keikkailua on rajoittanut se, että se ei suostu esiintymään karsitulla kokoonpanolla. – Yksi yllättävä käänne silloin alkuvaiheessa oli, kun me oltiin big bandilla Ilosaarirockissa ja jengi diggasi sitä sunnuntaina kanuunapäissään ihan hulluna. Ei ole järkeä tehdä liian pitkää levyä, jos on selkeä paketti joka toimii taiteellisesti. – Valtteri mietti sitä, että voiko tällainen musa soida isosti esimerkiksi Spotifyssa, Lukkarinen kertoo, ja palaa muistoissaan Ricky-Tick Big Bandin alkuun, aikaan ennen räppäreiden mukaan tuloa. O n hauskaa kuunnella pöydän ääreen kokoontuneen kolmikon intoiluja. Siitä herää tietenkin epäilys, että onko levy-yhtiöpomo Lukkarinen kustannusten pelossa suitsinut pituutta saadakseen levyn mahtumaan yhdelle vinyylille. – Meillä oli monenlaisia keloja kokonaisuuden suhteen, ja ne vaihtelivat matkan varrella, mutta tähän me nyt päädyttiin. – Eka levy (Burnaa, 2013) oli perinteisempää, tiukemmin big band -perinteessä kiinni olevaa musaa, mutta jo tokalle levylle (Korottaa panoksii, 2015) Valtsu halusi lähteä hakemaan modernimpaa kulmaa. Miksi lähteä väkisin laventamaan. Paleface muistuttaa, että heidän iso kollektiivinsa on kuitenkin Valtteri Pöyhösen johtama, ja kyse on hänen aivoituksistaan. – Valtsu on lähtenyt jatsarina ja big band -miehenä tutkimaan rapin estetiikkaa, tehnyt sitä jo vuosia ja päässyt melko syvällekin siihen. – Se juuri on mahtavaa, että tässä on koko ajan se big band ja räppärit, eikä koskaan olla lähdetty siihen että tehtäisiin pienellä kokoonpanolla tai taustanauhoilla, Lukkarinen sanoo. Muistan kun laskeuduttiin Hesarille, niin sanoin että totta helvetissä, nyt vaan aletaan tekemään. Kaikkia muusikoita tarvitaan
19,95€ episodi_september.indd 1 2018-08-31 14:49 Discophon tulostus.indd 41 13.9.2018 9.43. Samaan hengenvetoon on tietysti piestävä kaikki poikkiteloin asettuvat, sillä joskus oikeudenmukaisuuden toteutuminen vaatii kyseenalaisten keinojen käyttämistä. 34,95€ DVD 16,95€ BLU-RAY ALK. ALK. Tällä kertaa vastassa on murhanhimoinen supersotilas, ja Deadpoolin on keskitettävä ajatuksensa ystävyyteen, perheeseen ja sankaruuden syvimpään olemukseen. @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 UUDET TV-SARJAT DEADPOOL 2 Marvelin moottoriturpa-palkkasoturi on palannut! Suurempana, parempana ja toisinaan myös housuttomampana kuin koskaan
42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Aki Nuopponen Kuva: Tero Ahonen Lamasta syntynyt esikoinen The Holy on matkannut kohti debyyttialbumiaan satojen keikkojen ja usean vuoden ajan. Nyt bändi kuulostaa ja näyttää niin hyvältä, että sen pitkä taival on kiteytynyt maailmanluokan melankoliaksi. the holy -taitto_d.indd 42 13.9.2018 15.11. The Holyn soundi ei ole leimallisesti suomalainen ja potentiaalinen yleisökin on enemmän maamme rajojen ulkopuolella. Yhtye itse uskoo, että heidän musiikissaan on kaiken pohjalla silti tietynlaista suomalaisuutta
Se olisi ollut falskia. – Se, ja ehkäpä äänityspaikan pähkinäpuinen lattia, takasivat albumille sen viimeisen vaaditun tumman silauksen. – Mulla on vähän sellainen tapa, etten koe velvollisuutta lopettaa biisien kehittämistä ikinä. Bändi soitti ennen Daughter-debyyttiään kolminumeroisen määrän keikkoja ja tiesi olevansa valmis kokopitkän julkaisuun. – Siten, että ne haluamani elementit saavat siellä kappaleen sisällä tilaa hengittää, mutta eivät kuitenkaan ähkyyn asti. Tai siis ei pitäisi, mutta tarttumapintaa varmasti löytyy, Henrik hymähtää. – Mun periaate on se, että yritän tehdä jokaisesta biisistä niin lyhyen kuin on mahdollista, Henrik toteaa. Todennäköisemmin lähemmäksi Brittein saaria. En näe mitään syytä lähteä flirttailemaan kellolle hyvän kappaleen kustannuksella. Sen myötä oma suhde omaan musiikkiin vahvistuu ja yleisön kokemus värittyy jatkuvasti uusilla sävyillä, kitaristi Pyry Peltonen täydentää. Yhdet rummut on lyöty lead-rummuiksi ja toiset ovat olleet jotain muuta. Monet tuolloin ongelmalliset asiat ovat nykyään paremmin, mutta tavallaan monet asiat olivat 90-luvulla mutkattomampia ja selkeämpiä. – Jos olisin kirjoittanut albumille tästä hetkestä, se olisi ihan erilainen. Ehkä seuraavalla levyllä me ollaan jo 2000-luvulla. – Levyhän on ollut meidän puolestamme valmiina jo alkuvuodesta asti, joten biisit ovat muuttuneet jo tämän vuoden aikana keikoilla, Laura naurahtaa. Siksi levy ei ole meistä mitenkään myöhässä, vaan just ajoissa, basisti Laura Kangasniemi summaa. Sitähän sanotaan, että sota-aikojen vaikutus kestää kolmen sukupolven päähän, mikä leimasi paljon meidän elämiämme vielä 90-luvulla. Vuosien varrella live-seteissä kuullut kappaleet voi yhä tunnistaa, mutta sävyt saattavat erota paljon totutusta. – Levyä ei lähdetty tekemään vain levyn tekemisen ilosta, laulaja-kitaristi Henrik Iivari lisää. – Sen takia halusin kirjoittaa levylle sellaisesta asiasta, joka on lähellä mua itseäni. – Kaikki perustuu siihen, että molli kiinnostaa, dissonanssi kiinnostaa ja pito kiinnostaa. Sen miksauksesta puolestaan vastasi Magnus Lindberg, jonka nimen postrockin ystävät saattavat tunnistaa ruotsalaisen Cult Of Lunan riveistä. – Fiilistelin tässä just Henrikille, että me ollaan soitettu varmaan kymmenen vuotta yhdessä eri kokoonpanoissa ja projekteissa, mutta se tietty tunnistettava melankolia on säilynyt mukana ihan ekoista demoista asti, Pyry kertoo. Melankolista vaihtoehtorockia soittava helsinkiläinen The Holy on poikkeus. Se juuri onkin ihanaa tässä bändissä. Meillä on aina lama, Laura sanoo. – Meillä on ollut jo live-miksaajien kanssa ongelmia rumpujen kanssa, koska siellä ei ole aina sisäistetty koko konseptia. – En tiedä miten pitkiksi meidän live-jumittelut olisivat vuosien varrella venyneet, jos mitään rajoja ei olisi. Toinen 90-luvun suurista kokemuksista oli tietenkin lama, jonka voi aistia suoraan Daughterin sanoituksissa. – Tämä bändi on muutenkin sellainen mylly, johon kappale vain tiputetaan ja siitä tulee sellainen kuin siitä tulee. Moni haikailee 90-lukua nostalgialasien läpi, mutta Henrik korostaa vuosikymmenien takaisten aikojen ja nykyhetken olevan hyvin erilaisia, eikä kumpikaan niistä ollut ongelmatonta aikaa. – Sanotaan näin, että tuota puolta ollaan jouduttu suitsimaan jo ihan keikkojen pituuksien takia, Laura ”Melankolia on säilynyt mukana ihan ekoista demoista asti.” the holy -taitto_d.indd 43 13.9.2018 15.11. Silaus estetiikkaa Ruotsista Viimeisen silauksen albumille antoivat sen äänitykset, jotka olivat The Holyn mukaan kuin täydellinen yhdistelmä silkkaa suomalaista eksotiikkaa ja Suomen ulkopuolelle tähyämistä. – Silti, vaikkei meidän melankolia kuulosta ilmiselvästi Popedalta tai Wigwamilta, ei se tarkoita sitä, etteikö kaiken syvyydessä ole myös suomalaisuutta. Me haluttiin tuplatut pannut täpölle. – Siinä on kyllä kieltämättä jotain tosi suomalaista, Henrik jatkaa. The Holyn livenä nähneet voivat yllättyä Daughterin kuullessaan. Tämä musiikki vain tapahtuu, Henrik jatkaa. Me ollaan saatu rakennettua ympärillemme se koneisto, jonka avulla voidaan tavoittaa kuulijat, rumpali Eero Jääskeläinen kertoo. Jos Daughteria kuuntelisi täysin kylmiltään, tietämättä sen esittäjää, tulisi melodiakielen alkuperä sijoitettua kartalla ihan muualle kuin Suomeen. – Lama tuntuu olevan vähän sellainen aina läsnä oleva suomalainen mentaliteetti. Siksi me ei apinoida brittejä tai jenkkejä sanoissa. – Tärkeintä on se, että nyt meillä on oikeasti valmiudet lähteä liikkeelle ulkomaille asti tämän levyn kanssa. Se sopi juuri sen takia, koska se ei ollut sitä odotetuinta jälkeä. Henrik palaakin albumin tarinoissa kauas nuoruuteensa: 1990-luvulle, Hämeenlinnaan, Parolaan ja keskelle ristiriitaisia aikoja. Bändi naureskelee yhdessä luvatessaan, etteivät albumin tiukat kappaleet tule kuitenkaan paisumaan 20-minuuttisiksi tunnelmoinneiksi. Kirjoitan siitä mitä tiedän ja siitä mitä olen elänyt. – Ei meillä ollut mitään suurta suunnitelmaa, jonka mukaan meidän olisi pitänyt kehittyä tietyn verran ennen levyn tekemistä. – En koe tarpeelliseksi kirjoittaa jotain raflaavaa asiasta, mitä kohtaan en tunne mitään. Bändin mukaan samaan kannattaa varautua myös albumin julkaisua seuraavilla kiertueilla. 42 SOUNDI SOUNDI 43 naurahtaa. – Teimme rauhassa musiikkia, hitsauduimme yhteen keikoilla, löysimme oikean levy-yhtiön (Playground Music) ja solmimme yhteistyön kunnon keikkamyyjän kanssa (brittiläinen Xray Touring). – Kun me tehtiin More Escher And Random Notes -ep:tä Magnuksen kanssa, me sisäistettiin nopeasti se, että halutaan rakentaa omaa tavaramerkkisoundiamme jotain muuta kautta kuin oman lähipiirimme valmiuksilla, Henrik sanoo. Daughterin kappaleista ei ole pitkä matka yli 10-minuuttisiin hypnoottisuuksiin ja sen melankolia olisi saattanut lyödä kättä myös raskaamman otteen kanssa, mutta bändi tiesi täsmälleen, mitä se albumiltaan halusi. – Tämä on myös ensimmäinen täysimittainen sanoitusteokseni, joten ehkä siksi se aloittaa tarinan kaiken alusta, 90-luvulta. The Holyn ja Magnuksen erilaisten maailmojen kohtaaminen osoittautui Daughterin kohdalla rikkaudeksi. Tiedän että joku englantilainen teini saattaa kuunnella tätä levyä Brightonin rannalla, mutta en mä voinut mitään lontoolaisia rakkaustarinoita kirjoittaa. Asiat vain tapahtuvat. Kunnon poplaulu kiinnostaa mua kaikkein eniten. – Kyllä mä uskon, että ongelmia oli tuolloin ihan yhtä paljon kuin nykyäänkin, mutta ne oli vaan erilaisia. – Vaikka Magnuksen normaalit piirit eroaa paljon meidän musasta, ei ilmoilla ollut kerta kaikkiaan minkäänlaisia kysymyksiä siitä, sopiiko sen soundi tähän musaan. – Biisit elivät aiemmilla keikoilla paljon, ne elivät äänityksissä ja ne ovat eläneet sen jälkeen, Henrik komppaa. Magnus ymmärsi sen. Albumi on kuin bändin itseisarvo, jota ei malteta kypsytellä keikkailulla. – Sitä historiaa on vaikeaa määrittää, koska ei me olla koskaan tehty mitään tietoista linjanvetoa The Holyn suhteen. Sanoja kaukaa menneisyydestä The Holy on siis musiikissaan kiinni tässä hetkessä ja bändin tulkinnat sen omasta musiikista laajenevat koko ajan. Sitä voi yrittää hallita, mutta se ei koskaan onnistu. M onella nuorella bändillä kiiluu silmissä levyn tekeminen välittömästi, kun soittimet lyödään ensimmäistä kertaa kiinni vahvistimiin ensimmäisissä treeneissä. Melankoliaa läheltä ja kaukaa Henrikin sanoituksien liikkuessa syvissä suomalaisissa vesissä, ei samaa voi sanoa The Holyn musiikista. – Jos mennään vuosia taaksepäin, niin varmasti meidän kaikkien ykkösbändit on aina olleet peräisin jostain muualta kuin Suomesta, rumpali Mikko lisää. – Tuplatut rummut on osa meidän soundia ja tuttua Magnukselle Cult Of Lunasta, Henrik kertoo. Haluamme luoda vahvoja pohjasäveliä, joilla pidetään jännitystä yllä. – The Holyn kanssa tuntuu siltä, että pahimmat jumitukset on nyt jumitettu. huhhuh, Eero hehkuttaa. Daughter äänitettiin Tyrvännön kyläkoulussa Hattulassa, Hämeenlinnan liepeillä. Sanojen pitäisi siis kolahtaa moneen... – Magnuksella on ihan älytön estetiikantaju ja Cult Of Lunan Salvationin (2004) joskus kuulleet tietävät varmasti, miten järjettömät rumpusoundit se mies osaa rakentaa... – Kyllä se on itselle iso osa livekokemusta, että jokainen keikka on vähän erilainen. Se vain tapahtuu. Tämän ajatuksen vastapainoksi Daughterilla kuultavat sanoitukset eivät ole silkkaa vuotta 2018. – Vaikka nämä ovat ne mun 90-luvun kohtauspaikat, olivat kaikki suomalaiset kaupungit samanlaisia takapajuloita
– Lp kasattiin miksauksineen parissa päivässä. – Menimme studioon uudenvuodenpäivänä, ja homma oli purkissa 3–4 tunnissa. Seuraava kappale, kiitos! – Ep:tä painettiin 438 kappaletta. 1990 Free Animals yhtiö julkaisee Klamydian debyyttialbumin. Onneksi en nielaissut. Hienoja aikoja. Näihin aikoihin soitettiin punkbileissä vallatuissa taloissa ja nukuttiin kellareissa rottien keskellä. Älpee saa myöhem min seuraa Ceedeestä. Viesti kuului: me tehdään ihan mitä huvittaa. 1988 Klamydian perustukset taotaan pohja laiseen maaperään. Saatiin ilmaiseksi Tapani Kansan levyetikettejä – varmastikin juuri tuon verran – ja käytettiin ne sitten omaan levyyn. 1991 Klamydia perustaa oman levymerkin. Teksti: Timo Isoaho Eräs suomalaisen rockhistorian omaehtoisimmista, uskomattomimmista ja hienoimmista tarinoista sai alkunsa Vaasassa vuonna 1988. Klamydia täyttää tänä vuonna kolmekymmentä, ja Soundi uppoutui merkkitapauksen kunniaksi menneisiin laulaja Vesa ”Vesku” Jokisen hyvässä seurassa. 1989 Klamydian ensimmäinen ep Heja Grabbar ilmestyy. Jos komppi kääntyi kesken biisin, ei sillä ollut mitään merkitystä. – Los Celibatos -kakkoslevyä oli myyty jo kuusitoista tuhatta kopiota, ja istuin kaverin pihalla ja pummin pohjia sen kaljasta. Ekan studiopäivän iltana jurrissa lauletut osuudet kuulostivat seuraavana aamuna hirveiltä, joten purkitin ne sitten uudestaan. Ep:tä tuli aikoinaan vaihdettua esimerkiksi kaljapulloon, mutta myöhemmin Heja Grabbaria on myyty jopa sadoilla euroilla. K u v a: Ja ak ko M an n in en 44 SOUNDI Mä vain tahdon pitää hauskaa! Mä vain tahdon pitää hauskaa! 30 KLAMYDIA VUOTTA klamydia-taitto_b.indd 44 13.9.2018 15.12. Ehdittiin siis tehdä levy osittain kaksi kertaa. Ja tässä sitä edelleen ollaan! – Silloin 18-vuotiaana olin melkein nielaista syötin, jonka mukaan ihmisen pitää kouluttautua, hommata kunnon ammatti ja ruveta samanlaiseksi tasapääksi kuin kaikki muutkin. – Klamydian pi ti olla lyhytkestoinen hauskanpito projekti. Julkaistiin Pää kiinni painajainen 1992, jonka kannessa me näytetään persettä ”musiikkibisneksen isoille toimijoille”. Mietin, että eihän tämä nyt näin voi mennä! – Arto (Laaksoharju, ex-basisti) ehdotti oman puljun perustamista ja Kråklund Records oli pian pystyssä
Pitihän siitä tehdä protestilaulu. Juotiin kuitenkin usein aamusta iltaan. 2003 Klamydia täyttää viisitoista ja julkaisee Piikkinä lihassa -kokoelman. – Sen myötä porukka oivalsi, että näillä on muunkinlaisia biisejä kuin Perseeseen ja Mopolla suohon. – Eräs saksalainen kaveri näki meidän Vaasan-keikan, ja se innostui meiningistä. Silloin alkanut hyvä fiilis on kestänyt näihin päiviin asti. Ajateltiin, että ihan sama. SOUNDI 45 Pitkästä historiastaan huolimatta Klamydia on yhä tätäkin päivää. Sillä soittava kokoonpano on pysynyt yhdessä vuodesta 2000 lähtien. 2001 Klamytapit-levyltä löytyy raita Ryssä mun leipääni syö. No, tehtiin pirusti keikkoja täysissä saleissa ja levyt myivät kultaa. – Naama oli nauramisesta kipeänä kaksi viikkoa jokaisen session jälkeen. – Vielä näihin aikoihin Yleisradion kanavilta kuuli Klamydian biisejä, mutta sitten soitto loppui kuin seinään. Kyseessä on vittuuntuneiden Kråklund-miesten suora kannanotto. Tämä on punkrockia, annetaan mennä vaan. Olihan se mahtavaa, kun esimerkiksi Children Of Bodom tuli studioon ja veti Latomeren ykkösellä purkkiin. Vähän myöhemmin Saksasta tuli kirje, että nyt olisi reilu kymmenen keikkaa tiedossa. 1998 Klamydia julkaisee Onnesta soikeena -kesäkumibiisin. Meille punk taas tarkoitti soittamista, ryyppäämistä ja hauskanpitoa. Yhtye myös rundaa Saksassa. 2004 Vesku, Alexi Laiho ja Tonmi Lillman perustavat Kylähullut-projektin. Bändi alkoi potkia ihan eri tavalla, kun Severi soitti ihan suoraan, ilman mitään hienosteluja. Sinkku myi platinaa. Jos tykkäät omasta maastasi ja kehtaat pitää Suomen leijona -riipusta, se on maailman suurin synti. 1999 11-vuotias Klamydia tekee ensimmäisen kerran levyn, joka ”ei niin lähde”. – Näihin aikoihin punkskenessä oli paljon straight edge -tyyppejä, ja niiden mielestä viinanjuonti oli suunnilleen saatanallinen synti. Että eihän Suomessa kukaan kuule näitä... Tultiin L.A.M.F.:n savupäiden kanssa hyvin juttuun, sillä nekin herättivät pahaa verta punkpiireissä. – Biisissä kunnioitettiin ihmisiä, jotka taistelivat meille vapaan maan. Ostettiin interrail-junaliput ja lähdettiin kitarat kainalossa kohti Keski-Eurooppaa. Ne pidettiin Alexin asunnossa yhtenä yönä. Naurettiin streittareiden fanaattisuudelle ja väännettiin yhteissingle. 1994 Klamydian tahti muuttuu entistäkin hurjemmaksi. 1995 Klamydia julkaisee seiskatuumaisen splitin L.A.M.F.orkesterin kanssa. Aivan vitun sairasta. Laiho soitti kitaraa, Lillman hakkasi pöytää ja naapuri takoi seinää. Kaikkiaan tehtiin neljä Saksanrundia ja joskus soitettiin jopa parin tuhannen hengen saleissa. Onneksi säilyttiin ylipäänsä hengissä. Eipä vissiin! Kun import-versioita alkoi näkyä täkäläisissä kaupoissa, päätettiin julkaista levy täällä virallisesti. – Haluttiin mukaan spesiaalimeininkiä ja kysyttiin tuttuja tekemään ”kaveri-covereita”. Sen jälkeen ei olla tehty sitä virhettä, että käännettäisiin, väännettäisiiin ja tuotettaisiin liikaa. Nykyään, 10-vuotiaan pojan isänä, en pysty esittämään tätä livenä. ”Onhan se ihan mieletöntä, että me kaikki ollaan hengissä!” klamydia-taitto_b.indd 45 13.9.2018 15.12. – Silloin ei ollut soittolistoja ja muun muassa Nina Autio soi radioissa paljonkin. 1996 Klamydia ja saksalainen Die Lokalmatadore tekevät Kipsi-nimisen splitalbumin. Me ollaan tehty musiikillisesti aika lailla samaa rallia kolmekymmentä vuotta, mutta tekstit voivat olla mitä tahansa. Ja kun minä teen protestilaulun, niin silloin asioita ei piilotella tai kaunistella vaan hommat sanotaan suoraan. – Meillä oli vaasalainen tuttu, joka keitti helvetin hyvää pontikkaa. 1997 Klamydia yllättää insestistä kertovalla Kosketus-kappaleella. – Levyn piti ilmestyä vain Saksassa ja tein lyriikat ihan heittämällä. 2000 Klamydian basistiksi tulee Sami ”Severi” Kohtamäki. Kyllähän se hämmästytti, että isänmaallisuus koettiin joksikin vitun natsimeiningiksi. Darudelta, joka on Klamydia-fani, tuli sitten vähän toisenlainen versio... 2002 Klamydia julkaisee Suomi on sun -kappaleen ja saa niskoilleen eriskummallisia syytöksiä. Yhtyeen kokoonpano ei ole tämän jälkeen muuttunut. Sikäläinen jengi ei tietenkään ymmärtänyt sanoituksia, mutta porukka diggasi silti raivokkaasti. Pistettiin pihalle myös Perseeseen-single, jonka kannessa olevan tyypin perseestä ulostuu Ruotsin lippu. – Zulupohjalla-albumin kasaaminen ei ollut kivaa, ja siitä tuli kaikin puolin liian siisti. – Insesti on maailman pahin rikos ja halusin tehdä aiheesta herkän, mutta samalla raa’an biisin. Kun tonkan pohja alkoi häämöttää, tilattiin seuraavan keikkapaikkakunnan Matkahuoltoon savunestettä Veikko Jokelan nimellä. 1993 Neljäs pitkäsoitto Masturbaatio ilman käsiä osoittautuu Klamydian lopulliseksi läpimurroksi. 1992 Klamydian suosio nousee ja keikkamäärät kasvavat. Otettiin aina reissuun lähtiessä 10 litraa mukaan, mutta silloinhan saatettiin olla tien päällä jopa viikkoja, joten kymppitonkka ei riittänyt kovin pitkälle. Ihmeteltiin, kun single on listaykkösenä, eikä biisi soi radiossa kertaakaan. Levy myi perkeleesti ja vuoden aikana keikkoja oli jotakin 150. – Severi on vähän nuorempi kaveri ja se toi mukanaan hirveästi uutta intoa. Juuri ilmestynyt Aikuisilta kielletty -levy on yhtyeen kahdeskymmenes studioalbumi. Bändi julkaisee kaksi livelevyä, Tippurikvartetti-studioalbumin ja Huipulla tuulee -ep:n. – Kylähullut julkaisi kaksi pitkäsoittoa ja pari ep:tä ja piti yhdet treenit. Juopoteltiin ankarasti, mutta nuorenahan krapula lähti hampaat pesemällä. – Kylähullut oli äärimmäistä hauskanpitoa ja armotonta viinanjuontia, eikä yhtään mitään muuta. – Klamydian levyjä oli myynnissä Tallinnassa, jopa ennen niiden virallista julkaisua, ja jotkut tyypit toivat niitä kahmalokaupalla Suomeen. Sitten haettiin pontikkalähetys, ja taas oli helvetin hauskaa
Kokoonpano saattaa aktivoitua jatkossakin. päästä hypetys on päättynyt. 46 SOUNDI 2005 Tyhmyyden ylistys -levyn kappale Pienen pojan elämää aloittaa taas yhden noususuhdanteen Klamydian uralla. Ei se oikein toisinkaan päin voi mennä... Ei niitä kaikkia jumalauta muista. Olen tuntenut Apiksen kaverit alusta asti ja kyllähän niiden rockhenki haisee hyvältä. Rundattiin esimerkiksi Apulannan kanssa ja mahtavien keikkojen päätteeksi vedettiin yhdessä The Ramonesia. Myyntilistalla taakse jää muun muassa U2:n uutuus. – En tunnetusti ole Idolsin ja muiden tv-formaattien fani. 2012 Vesku Jokinen & Sundin Pojat julkaisee Juuret-ensialbuminsa. Mitä helvettiä se tekee nuoren itsetunnolle, kun se nostetaan yhtäkkiä nollasta tähtiin ja puolen vuoden ”Sillä hetkellä, kun kriitikot alkavat kehua, pitää laittaa pillit pussiin, mutta onneksi sitä päivää ei taida tulla.” 30 KLAMYDIA VUOTTA K u v at : So u n d in k u v aar k is to klamydia-taitto_b.indd 46 13.9.2018 15.12. 2007 Klamydia paiskaa markkinoille oman nimikkoalbuminsa. – Sain 40-vuotislahjaksi kaksi studiopäivää ja kutsuin sinne Elonkerjuun herroja. Tehtiin sitten kokonainen albumi ja keikkoja. Voi ollakin. Klamydian meininkihän on aina ollut sitä, että mitä isompi ja tärkeämpi kiho meil2010 Rockbändit käyvät yhä harvinaisemmiksi esimerkiksi rockfestivaaleilla, mutta Klamydian keesi ei osoita notkahtamisen merkkejä. Nuorisosta ei tarvitse olla huolissaan: ne diggaa Klamydiasta. Klamydian valmisteluvaiheessa biisit syntyivät täysin luonnollisesti, eikä siellä ole mitään pakotettua tai teennäistä. 2013 Eräs XXV-albumin huippukohdista on biisi Klamydia on perseestä. – Levy onnistui ja kiertue oli pirun hieno. Se ei vaikuta Klamydian tekemisiin. – Minusta on kuoriutunut viimeisen kymmenen vuoden ajan kaksi persoonaa: Klamydian Vesku ja koti-isä. Julkaisuja on niin älyttömästi. – Päätin haukkua meidät jo valmiiksi ja säästää toimittajilta ja muilta mielensäpahoittajilta sen vaivan. Nauhoitimme biisit Olen suomalainen ja Nälkämään laulu, ja ne kuulostivat helvetin hyviltä. – Esimerkiksi Pienen pojan elämää, Pohjanmaalla, Pyyntö ja Rakas hullu ovat olleet hyvin tärkeitä biisejä 2000-luvulla, ja ne ovat nostaneet yhtyeen suosion uusiin sfääreihin. Albumi onnistui niin hyvin, että annettiin sille nimi Klamydia. 2011 Loputon luokkaretki -albumilta löytyy kappale Idols-jämien hoitokoti. 2006 Äärimmäisen harvinainen Klamydiavuosi. Kun tämä meininki alkoi, olin aika varma, että saamme soittaa tyhjälle festarikentälle, mutta jengiähän on riittänyt joka puolelle. – Tyhmyyden ylistys ei onnistunut kokonaisuutena, sillä valopilkkujen sekaan päätyi puoliväkisin väännettyjä, ”muka-hauskoja” ralleja. 2009 Klamydia julkaisee Rujoa taidetta -albumin. Ei yhtään julkaisua. Olen omasta mielestäni onnistunut kummassakin roolissa ihan hyvin. – Pääsikö näin käymään. Kun taas olen kotona pojan kanssa, olen isä. 2008 Vesku Jokisesta tulee isä. Kun astun keikkabussin ovesta sisään, muutun Veskuksi. – Erityisesti viime vuodet ovat olleet kummallisia, kun monen festivaalin päälavan kattaus on saattanut olla mallia JVG, Sanni, Cheek ja Klamydia. Tein viimeksi mainitun Lillmanin muistolle ja kappaleen äärellä tuli mystinen fiilis, että Tonmi nyökkäilee tälle hyväksyvästi jostakin toiselta puolelta. Ihmiset ovat tuossa skenessä kertakäyttöhyödykkeitä, ja se on raakaa hommaa
klo 19 Pieni sali Koe supertähden ilta täynnä klassikoita, kuten American Pie ja Vincent. – Onko joku muu punkbändi tehnyt keikkoja sinfoniaorkesterin kanssa. – Aikuisilta kielletty -albumi sisältää uusia biisejä ja kaikenlaisia bonuksia. le vittuilee, sen parempi. – Jos aikuinen tarkoittaa tylsää uraihmistä, joka ei uskalla koskaan tehdään mitään kun ”joku voi ajatella minusta sitä ja tätä”, niin ei ole. Ollaan mukana nykymeiningissä sen verran kuin tarvitsee. Ma 29.10. 2014 Vaasan Sport nousee SM-liigaan. klo 19 Iso sali POETS OF THE FALL TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT 15-vuotisjuhlaansa viettävä Poets of the Fall saapuu levyjulkaisukeikalle Tampere-taloon! Liput 39/29 € KOTIMAISET JA KANSAINVÄLISET ÄIJÄTÄHDET TAMPERE-TALOSSA! Pe 19.10. 2018 Klamydia juhlii kolmenkymmenen vuoden mittaista taivalta niin julkaisukuin keikkarintamallakin. Sen jälkeen Motörhead on vaikuttanut kaikkiin musiikillisiin tekemisiini. Tänä syksynä paiskataan muutamia vetoja, jolloin lavalle nousevat kaikki Klamydian entiset jäsenet. Spotify, some ja tällaiset eivät ole vahvinta alaani, mutta turha niitä vastaan on tapellakaan. Sillä hetkellä, kun kriitikot alkavat kehua, pitää laittaa pillit pussiin, mutta onneksi sitä päivää ei taida tulla. – Pelasin Sportin divarijoukkueessa kahdeksan kauden ajan, ja Klamydia on nykyään mukana Sportin mainostuksessa. klo 19 Iso sali Viisinkertaisen Grammy-voittajan maailmankuulu show. – Heitin vaasalaiselle hiphop-artisti Kuningas Pähkinälle, että ”pistä minut sinne Instagramiin”. Kokemus oli suurenmoinen, vaikka iltaseitsemältä istuvalle yleisölle esiintyminen ei olekaan se omin juttu. Tapauksen johdosta julkaistaan livelevy Punksinfonia. Liput 49 € Liput 49,50 € DON MCLEAN BLIND BOYS OF ALABAMA Tre-talo_SD_2018_08_b.indd 1 13.9.2018 16.22 klamydia-taitto_b.indd 47 14.9.2018 9.34. Mutta jos aikuisuus on sitä, että pitää jälkikasvusta huolta ja hoitaa omat hommansa niin, ettei kenelläkään ole paha olo minun takiani... Mieletön keikka. 2017 Vesku Jokinen liittyy Instagramiin. 2016 Klamydia ja Vaasan kaupunginorkesteri esiintyvät yhdessä. 2015 Eräs Veskun esikuvista, Motörheadin Ian ”Lemmy” Kilmister, menehtyy. En ole varma, mutta ehkä me teimme rockhistoriaa. No, kyllä minä sellaiseen lähden ilomielin! ”Ekan studiopäivän iltana jurrissa lauletut osuudet kuulostivat seuraavana aamuna hirveiltä, joten purkitin ne sitten uudestaan.” Pe 19.10. – Näin Motörheadin Närpiössä 1980-luvun alkuvuosina, ja se kokemus muutti elämäni. Onhan se ihan mieletöntä, että me kaikki ollaan hengissä! Bonus Vesku, onko sinusta ikinä aikuiseksi. Sehän pisti. Fyysiseltä versiolta löytyy myös loppuunmyydyllä Pakkahuoneella taltioitu old school -materiaalia sisältävä live. Elonkerjuu teki juuri Sportin kannatusbiisin, ja minä olen raidalla fiittaamassa, kuten nykyään sanotaan
Tiedotteessa painotettiin bändin sisäisten välien olevan kunnossa – vaakakupissa eniten painoi huoli soittajien jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Haastatteluhetkellä nelikon päivät täyttyvät promokuvauksista, kiertuetuotannosta ja uusien kappaleiden treenaamisesta, jonka jälkeen Satellite Stories aloittaa intensiivisen kiertämisen. Seuraavat kaksi levyä, Pine Trails (2013) ja Vagabonds (2015), sävellettiin pitkälti tien päällä – sisältäähän jälkimmäinen jo nimessäänkin viittauk sen kiertolaiselämään. Teksti: Lassi Linnola Kuva: Joel Karppanen M ”Monet kitarakuviotkin purkitin kotona verkkareissa ja useat raidat vedettiin ensimmäisellä otolla sisään.” Satellite Storiesin muusikot jatkavat musiikintekemistä tulevaisuudessakin. 48 SOUNDI Pohjolan taivaankannella kirkkaasti säteillyt Satellite Stories on vuosikymmenen mittaisella urallaan noussut suomalaisen indien menestystarinaksi. Ja juuri siksi haluttiinkin antaa meidän tarinalle selkeä päätös, Heikkinen sanoo. Onko tässä välissä ehtinyt lainkaan hengähtämään. Esimerkiksi Cut Out The Lightsin sävellystyö aloitettiin jo ennen kuin edellinen levy, Young Detectives (2017), oli edes kaupoissa. – Onhan siinä montakin syytä taustalla, puhelimitse tavoitettu kitaristi Marko Heikkinen toteaa lopettamispäätöksestä tiedusteltaessa. Jo vuonna 2012 julkaistu debyytti Phrases To Break The Ice avasi ovet Eurooppaan ja Japaniin, ja siitä lähtien onkin pitänyt kiirettä. Selkeällä päätöksellä Heikkinen viittaa The Final Story -jäähyväiskiertueeseen sekä yhtyeen viidenteen, enteilevästi nimettyyn Cut Out The Lights -albumiin. ikäli eläisimme vielä 2010-luvun alkupuolella, olisi Satellite Storiesista puhuttaessa mahdotonta välttää pöhinä-käsitteeseen törmäämistä. Monet omista suosikkibändeistä ovat lopettaneet vaivihkaa, eikä niitä ole silloin päässyt kunnolla hyvästelemään, Heikkinen harmittelee. – Eipä oikeastaan. Siksi monet hieraisivatkin epäuskoisina silmiään, kun keväällä yhtye ilmoitti lopettavansa. Omaehtoisuudestaan tunnettu yhtye on aina seurannut omia vaistojaan, ja nyt nämä samat vaistot ovat johdattamassa nelikon kiertoradalle viimeistä kertaa. Ympyrä sulkeutuu Oulun 45 Specialissa, joka varattiin loppuun kahdessa päivässä. Kymmenvuotisen uransa aikana oululaisnelikko on saavuttanut Suomen suurimman indieyhtyeen maineen, herättänyt kiihkeää kuhinaa musiikkibloggareiden parissa sekä kartuttanut vankkumattoman fanikunnan ympäri maailmaa. Viimeisen parin vuoden aikana meille kaikille on tullut vähän epävarma olo bändin tulevaisuuden suhteen. Tämä ei vain yksinkertaisesti tunnu enää niin hyvältä. Valtavaa mediahuomiota osakseen saanut tapaus nosti musiikkiteollisuuden raadollisuuden keskustelunaiheeksi Suomessakin. Oma jaksaminen tätä projektia kohtaan on huvennut, ja sen huomaa muistakin bändin jäsenistä. Tahti ei kuitenkaan hidastunut. Jäähyväisiä jätetään kotimaan lisäksi yhdeksässä muussa maassa pitkin Eurooppaa. Oma elämä on jäänyt vähemmälle, Heikkinen summaa. – Ja yksi niistä on juuri se, mikä tiedotteessakin mainittiin. Uskomattomalla yrittäjähengellä siunattu Satellite Stories on painellut kaasu pohjassa vuosikausia. Kun innostuksen liekki ei ehtinyt nyt lopettavan yhtyeen kanssa sammua, on luomisen paloa vielä jäljellä. Samoihin aikoihin alkoivat myös haastatteluissa pulputa pinnalle puheenvuorot juurettomuuden tuntemuksista. Artistien jaksamiseen liittyvät keskustelut palauttavat mieleen kylmääviä kaikuja viime keväältä, kun ruotsalainen huippu-DJ Avicii – oikealta nimeltään Tim Bergling – siirtyi tuonpuoleiseen oman käden kautta. Mitään uutta työtahdissa ei ole. RIIPPUMATTOMAT satellite stories -taitto.indd 48 13.9.2018 15.13. Tämän bändin ja näiden tyyppien kanssa ollaan puskettu ihan kellon ympäri. – Haluttiin antaa faneille vielä mahdollisuus nähdä meidät hyvässä vedossa lavalla. Berglingin kohdalla synkkään päätökseen johtivat pitkittynyt ahdistus, uupumus sekä päihdeongelmat
Vaan ei näistä oikein kehtaa vielä puhua, kun ei ole lentojakaan ostettu, Heikkinen kuittaa vaatimattomaan tyyliinsä. Bänditoiminnassa musiikki on kuitenkin etusijalla. Heikkisen puheenvuoroissa korostuu Satellite Storiesin tarinaa alusta alkaen määrittänyt omaehtoisuus. SOUNDI 49 satellite stories -taitto.indd 49 13.9.2018 15.13. Itsenäisyyttään varjellut yhtye on aina pitänyt kiinni indie-identiteetistään – silloinkin, kun bändi levytti Universalin alaisuudessa. Mielenkiintoista nähdä, millainen setti sieltä lopulta kuoriutuu! Heikkinen toteaa. Se versioitiin uudelleen melkein joka viikko. Ja töitä toki piisaa. Rockpiireissä ei ole lainkaan ennenkuulumatonta, että lopettamispäätökset pyörretään sopivan karenssiajan kuluttua. Ei riitä, että on uudet biisit hallussa, täytyy myös kaivella aiemmasta tuotannosta ne kovimmat hitit. – Itsenäisesti ollaan näistä bändin asioista päätetty, ja itsenäinen oli tämäkin päätös. Ouluun kiertue tulee kuitenkin päättymään. Meidän musiikista on kuitenkin aina hehkunut läpi tietynlainen positiivisuus, ja se palo haluttiin myös säilyttää, Heikkinen kiteyttää. Se on mahdottoman siisti tunne. – Ainahan siitä on puhetta, mutta varmuudella ei voi vielä mitään sanoa. Heikkisen kertoessa tulevasta jäähyväiskiertueesta huokuu puheesta kuitenkin optimismi ja aito innostus. – Luultavasti jokainen meistä jatkaa musiikin tekemistä omilla tahoillaan, mutten usko, että meitä yhdessä enää nähdään. Päätös tuntuu tavallaan runolliselta: Oulun yliopistossa kymmenen vuotta sitten tavanneet soittajat jatkavat taivaltaan saman opiston käytävillä, mutta tästä eteenpäin erillään. – Juurille paluun teema oli kyllä läsnä. Kuvastoissa vilahtelee marketin lattialle jätettyjä kuponkeja, kuin täyttymättömien odotusten ruumiillistumina. Se ei johda mihinkään, etenkään meidän kohdalla. Vaan eipä silloin muuta osannutkaan – Cut Out The Lights taas on tietoisesti rennommin tehty levy. Cut Out The Lightsillä nelikon soitto helkkyy vapautuneesti ja pakottomasti. Kiertue-elämän hektisyyden ja juurettomuuden hahmoksi taas tiivistyy suonissa ryöppyävä elohopea, jonka ainainen tehtävä on virrata ja vetää isäntäruumiiltaan mattoa alta tuon tuostakin. Omien mielipiteiden kertomisen sijaan vedotaankin siihen, kuinka paljon tietyt artistit tai kappaleet ovat saaneet kuuntelukertoja. Myös Heikkinen allekirjoittaa huomion. Loppupeleissä numerot ovat vain numeroita, kitaristi painottaa. T he Final Story -kiertueen tiimoilta on myös huhuttu yhtyeen piipahtavan Euroopan ulkopuolella – mahdollisesti Japanissa tai Yhdysvalloissa. Oulusta käsin omilla säännöillään pelanneen porukan tulostavoitteet ovat olleet enemmänkin taiteellisia ja sisäsyntyisiä. – Tuntuu siltä, että usein kun puhutaan musiikista, puhutaankin todellisuudessa streamausluvuista. Yhtyeen joutsenlaulua kuunnellessa huomaa ratkaisun olleen oikea. Heikkinen ei kuitenkaan koe ääniteteollisuuden vaatimusten vaikuttaneen merkittävästi Satellite Storiesin toimintaan. Monet kappaleetkin alkaa toden teolla rullata vasta tien päällä. – Paineita tulee enemmänkin silloin, jos haluaa tehdä jostain yksittäisestä biisistä mahdollisimman hyvän. Tästä Raamatusta piru saisi paljonkin irti. Tämä levy on tehty meille ja meidän faneille, ja se näkyi myös työnteossa. Kakkoslevy Pine Trails tehtiin aikoinaan samalla tavalla, se tuotettiin ja äänitettiin itse. On aika aloittaa seuraava luku. Esimerkiksi edellisellä levyllä oli Confetti-single, jonka kanssa painittiin varmaan vuoden päivät. Monet kitarakuviotkin purkitin kotona verkkareissa ja useat raidat vedettiin ensimmäisellä otolla sisään. Sitä ei oikein voi saada silloin, kun istuu yksin tietokoneella ja tekee EDM-biisiä, Heikkinen naurahtaa. – Ehdottomasti koko bänditouhun parasta antia ovat ne hetket, kun kuulee vieressään rummut, basson ja laulun ja yhtäkkiä kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Itse luultavasti keskityn seuraavaksi graduni viimeistelyyn, kirjallisuutta opiskeleva Heikkinen visioi. Huomattavasti orgaanisempi ja kitarapainotteisempi Cut Out The Lights huokuu juurille palaamisen tunnelmaa. Omin voimin äänitetty ja tuotettu albumi on selkeä irtiotto kahdesta edellisestä tuotoksesta, joita hiottiin pitkään ja maailmanluokan ammattilaisten ohjeistamina. Syyskuussa olisi kyllä Suomen-keikkojen välissä aikaa, jolloin voisi käväistä kauempanakin. Siitä pitää itsekin tietoisesti astua ulos. Heikkinen kuitenkin myöntää suoratoistokulttuurin vaikuttaneen alaan. Yksi niistä versioista oli Radiant, joka päätyikin sitten levyn kakkossinkuksi. Sama riippumattomuus loistaa myös päätöksessä lopettaa liekin vielä leimutessa. Ei haluttu hiljalleen hiipua ja tehdä levyjä puoliteholla. Tällä hetkellä tätä kaikkea on tietty vaikea hahmottaa kokonaisuutena, kun on sen verran massiivisesta kiertueesta kyse. Erityistä haikeutta Heikkinen ei tunne, mutta yhdessä luomisen huumaa hän jää kaipaamaan. – Tosi hyvillä fiiliksillä ollaan lähdössä kiertämään. On monia hyviä keikkapaikkoja tiedossa ja varmasti paljon tuttuja kasvoja yleisössä. Ozzy Osbournen No More Tours -kiertuetta seurasi No More Tours 2 ja Phil Collinsin näillä näkymin toiseksi viimeinen kiertue kantoi ironisesti nimeä The First Final Farewell Tour. Heikkinen ei kuitenkaan pidä Satellite Storiesin paluuta todennäköisenä – ainakaan tällä hetkellä. Nyt on aika haalia muitakin elämänkokemuksia, mikä on tavallaan ihan helpottavaa. Levyn lyyrisissä teemoissa käsitellään muutosta, luopumista, uudelleen aloittamista – pettymistäkin
Kanadalainen alternative rock -duo Cleopatrick on hypännyt alle vuodessa kahvilaja klubikeikkoja kavereilleen soittaneesta tuntemattomuudesta kohti ensimmäistä Euroopan-kiertuettaan. Cleopat rickin nopea menestys perustuu naapurinpoikamai seen aitouteen ja nuoruuden ener giaan. Kaksikko ei aio tyytyä velvolli suudentuntoiseen rokkaukseen. Kun törmäsin yhtyeeseen loppuvuodesta 2017, heidät tuntemattomuudesta viraali-ilmiöksi nostanut Hometown oli julkaistu vasta pari kuukautta aikaisemmin. Biografiakin osasi kertoa vain, että bändi oli kotoisin jostain Kanadan maaseudulta. Hometown nousi nopeasti Spotifyn suosituimmille rock-soittolistoille, mutta kuin tyhjästä ilmestynyt yhtye oli maailmalle täysi mysteeri. Cleopatrick on kotoisin noin 19 000 asukkaan Cobourgista, joka sijaitsee 117 kilometrin päässä Torontosta, Kanadan väkiluvultaan suurimmasta kaupungista. Bändin laulaja-kitaristi Luke Gruntz ja rumpali Ian Fraser ovat nousseet haastatteluun aamuviideltä Ontarion aiCleopatrick-taitto.indd 50 13.9.2018 15.14. Kappaleen kertoma tarina pikkukaupungissa koetusta turhautumisesta ja naisen muodossa esiintyvästä kiusanhengestä oli ajaton, kun taas laulutyyli yhdisti elementtejä niin hip hopista kuin bluesistakin. ”My hometown only makes me feel alone.” Tällä Hometown-kappaleen kertosäkeessä kuultavalla lauseella Cleopatrick ui tajuntaani. 50 SOUNDI SOUNDI 51 Teksti: Mirko Siikaluoma SOITTOLISTOILTA SUOSIOON Pikkukaupungin pojat. Kaikesta on kiittäminen nyt jo miljoonia Spotify-kuunteluita kerännyttä Hometown-kappaletta, joka syntyi puhtaasta turhautumisesta kotikylän tylsyyteen. Ins piraatiota ja into himoa pitää olla
Missä Cleopatrickin herrat näkevät itsensä viiden vuoden päästä. – Vaikka se ei ole tällä hetkellä huipulla, niin skenessä on joitain hyviä bändejä, jotka tekevät omaa juttuaan. Cleopatrickin matkaa omakustannebändistä miljoonakuunteluihin voi pitää malliesimerkkinä siitä, kuinka musiikkiteollisuuden realiteetit ovat muuttuneet suoratoistoajan myötä. – Haluamme tehdä vakavasti otettavaa taidetta ja täysimittaisen levyn, meillä on paljon mistä haluamme kertoa biiseissämme ja paljon ihmisiä, jotka tulemme tapaamaan. Gruntzin ja Fraserin elämät ovat muuttuneet kovasti vajaassa vuodessa, joka on kulunut nyt jo 9,3 miljoonaa streamausta keränneen Hometownin julkaisusta. Emme ole sen jälkeen katsoneet taaksepäin, Ian Fraser kertoo. Uraansa aloittelevan rockbändin kannalta 2010-luku on hyvin mielenkiintoista aikaa: 1960ja 70-luvulla perustetut yhtyeet kiertävät yhä suuria stadioneita, kun samaan aikaan rock on menettänyt asemansa hiphopille. Ihmiset moshasivat, hyppivät portaikostani, crowdsurfasivat ja pelkäsimme, että lattiani romahtaa jalkojen alta, Luke Gruntz nauraa. – Mielestäni rock on tällä hetkellä kuin unessa, Ian Fraser kertoo ja tuntuu valitsevan sanojaan tarkkaan. Emme kertoneet kellekään minne he olivat menossa ja sitten heitimme tämän hullun keikan olohuoneessani. Kyse ei ole pelkästään päätään nostaneesta vhsja filmikameraestetiikasta – henkilökohtaisuus on aitouden tae. Gruntz kertoo tietävänsä miksi nuoria ei näy rockkeikoilla. Vaikka videota katsoessa voisi kuvitella toisin, mitään kodin irtaimistosta ei mennyt rikki musiikkivideon kuvausten aikana. Bändin julkaisujen kansissa ja videoilla nähdään Gruntz ja Fraser lapsina: puhaltamassa kynttilöitä syntymäpäiväjuhlissa, lelukitarat kädessä, pelaamassa jalkapalloa takapihalla, puuttuvia maitohampaita lasten irvistävissä suissa. – Etsimme bändiin basistia, mutta kun emme yrityksistä huolimatta sellaista löytäneet kaupungista, niin päätimme opetella pärjäämään kahdestaan. Uskon, että sellaiselle on taas aika rockissa, koska koko skene on täynnä vanhoja äijiä soittamassa samoja sointuja illasta toiseen, laulamassa biisejä joista he eivät enää muista mistä ne kertovat, laulaja-kitaristi jatkaa. Cleopatrick uskoo genren muuttuvan vanhempien valtiomahtien pistäessä pillinsä pussiin. – Olimme ylittämässä rajaa keskellä yötä ja rajavartija käveli edessämme olevan auton taakse ja vaati kuskia aukaisemaan takakonttinsa. – Emme halua eksyä liian kauas siitä, mitä tämä musiikki merkitsee meille. Cleopatrick syntyi vuonna 2015 kaksikon valmistuttua high schoolista ja ensimmäiset vuotensa bändi esiintyi kahviloissa ja pikkuklubeilla enimmäkseen kavereistaan koostuville yleisöille. Me haluamme palauttaa sen tähän genreen ja ottaa mallia muista tyylilajeista, joissa artistit ovat rehellisiä itselleen. Ilman kansainvälisten soittolistojen tuomaa huomioita yhtye ei todennäköisesti olisi tunnettu Ontariota kauempana. Kohteeseen, joka ei niin sattumalta ollut Luke Gruntzin kotitalo Cobourgissa. Matkallaan ensimmäiselle Yhdysvaltainkeikalleen kanadalaiset päätyivät kuitenkin todistamaan varsin selvää ihmissalakuljetustapausta odottaessaan autojonossa rajanylityspaikalla. Hänen mukaansa vanhoja rokkareita ärsyttää, etteivät nuoret käy heidän keikoillaan. – Aluksi meidät lisättiin pienemmille soittolistoille ja asioita tapahtui jatkuvasti joka päivä. Pahimmilta vastoinkäymisiltä on säästytty myös tien päällä. Kerronkin, että juuri Hometownin tarinan samaistuttavuus viehätti minua kuullessani kappaleen ensi kerran. Aiomme vain pitää hauskaa ja olla ottamatta itseämme liian vakavasti, Luke Gruntz kertoo ja ennustaa bändin suuntaavan studioon kokopitkän tiimoilta vuoden 2019 puolella. Syyskuussa ja lokakuussa tapahtuva ensimmäinen kiertue ”vanhalla mantereella” on tärkeä virstanpylväs kanadalaisten uralla. Kansitaidetta lapsuuskuvista Laulaja-kitaristi Gruntzin mukaan Cleopatrickin ainoa sääntö on kirjoittaa kappaleita, jotka kertovat heidän elämästään. Fraser on suuntaamassa viimeiseen työvuoroonsa rautakauppaan pari tuntia haastattelun jälkeen, Gruntz pisti baristan hanskat naulaan jo hieman aiemmin. Olimme sekaisin jo, kun Hometown ylitti kuukaudessa kotikaupungimme asukasluvun, se tuntui ihan käsittämättömältä, kaksikosta selvästi puheliaammalla tuulella aamuyöstä oleva Luke Gruntz kuvailee. Pätkivän videopuhelun toisesta päästä tervehtii kaksi hyvin tavallisen oloista 21-vuotiasta jannua. Gruntz nostaa esimerkkeinä Kendrick Lamarin, Anderson Paakin sekä Arctic Monkeysin, ja intoutuukin hetkeksi puhumaan sheffieldiläisyhtyeen uusimman Tranquility Base Hotel + Casino -levyn lyriikoista. Olemme tällä hetkellä inspiroituneempia kuin koskaan, Ian Fraser summaa. – Se turhautuminen, jonka typerä musiikki synnyttää, on paras sytyke muutokselle genressä. Kokoonpano muodostui duoksi pakon sanelemana. – Se on kaikki nähtävissä Youtubessa. Ajoimme rajan yli niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta se oli aivan järjetöntä, Ian Fraser muistelee ihmetellen. Ehkä se tuntuu joltain, mitä he ovat kokeneet. Kuvatessaan musiikkivideota Daphne Did It -kappaleelleen bändi taustajoukkoineen nouti valikoituja fanejaan ja kavereitaan parissa eri kaupungissa sijainneista noutopisteistä ja kuljetti heidät keikalle salaiseen kohteeseen. Sitten kun takakontti aukesi me näimme siellä tytön jalat ja kohta paikalla oli viisitoista vartijaa, jotka veivät kuskin ja tytön, ja ajoivat auton pois. Haluamme olla jatkossakin rehellisiä ja säilyttää intohimomme musiikkiin. Cleopatrickille tärkeintä tuntuu olevan rehellisyys ja aitous, ja niinpä bändin visuaalinen ilme kulkee samaa silottelematonta tietä kuin bändin musiikki ja lyriikat. Ohituskaistaa pitkin rock-sensaatioksi Luke ja Ian ovat tunteneet toisensa nelivuotiaasta lähtien ja aloittaneet soittamisen yhdessä jo kahdeksanvuotiaina. Cleopatrickin ”pojat”, kuten bändi tykkää itsestään puhuttavan, ovat saavuttaneet nopeasti ainakin yhden tavoitteistaan: lopettamaan päivätyönsä ja keskittymään täysillä musiikkiin. ”Skene on täynnä vanhoja äijiä soittamassa samoja sointuja illasta toiseen, laulamassa biisejä joista he eivät enää muista mistä ne kertovat.” Cleopatrick-taitto.indd 51 13.9.2018 15.14. – Ne vanhat tyypit eivät tajua, että nuoret näkevät kaiken sen läpi ja haluavat kuulla jotain, mikä on todellista. – Mahtavaa kuulla! Gruntz innostuu. – Uskon, että jos Ian olisi vuosi sitten miettinyt miten hänen viimeinen päivänsä normaaleissa töissä alkaa, hän tuskin olisi ajatellut heräävänsä kahta tuntia etukäteen tekemään haastattelua suomalaiselle musiikkilehdelle. Aivan kuin joku olisi kertonut omasta nuoruudestani pikkukaupungissa. Onko rockilla toivoa. – Arctic Monkeys on asettanut minulle riman: jos pystyn kirjoittamaan puoliksikaan niin hyviä lyriikoita kuin Alex Turner, olen tyytyväinen, sanoituksista vastaava Gruntz kertoo vaatimattomasti. 50 SOUNDI SOUNDI 51 kaa. Kun Luke Gruntz ja Ian Fraser kertovat musiikillisista esikuvistaan, joukkoon ei mahdu montaakaan rockgenren edustajaa. Elämissämme on menossa tällä hetkellä jotain erityisen hullua, Luke Gruntz pohdiskelee. Vasta vähän aikaa sitten ajatus lähtemisestä Euroopan-kiertueelle oli vain pilkkeenä silmäkulmassa. – Niin kuin kävi 1970-luvulla, kun rock alkoi kehittyä teknisemmäksi ja pinkfloydmaiseksi, ja punk ilmestyi, koska nuoret olivat kyllästyneitä kuuntelemaan vitun 12-minuuttisia kitarasooloja, Luke Gruntz kertaa historiaa ja pyytää kiroiluaan anteeksi lähes stereotypisen kanadalaisella kohteliaisuudella. Olemme saaneet todella paljon viestejä, joissa ihmiset ovat kertoneet sen olevan suurin syy, miksi he ovat ihastuneet siihen biisiin. Muuten rauhallisesti puhuvan kaksikon äänistä kuuluu tervettä nuoruuden uhmaa, kun keskustelu kääntyy rockin tilaan vuonna 2018
Siihen verrattuna Luokses sun kuulostaa uhkaavankin karsitulta, jopa primitiiviseltä. Uutukainen on kirjattu Zapa -alter egon nimiin kuin osoituksena siitä, että kyse on edelleen yhdestä ja samasta jatkumosta. 1970-lukulaisen brutalismin uumenissa elää unohdettu yhteiskunta. Ahti Pelttari osoittaa mykkää kerrostaloa ItäPasilassa. Helistön Kimmo (Kadotetuissa 1980-luvulla soittanut kulttuurivaikuttaja) kuuli niitä yhdellä keikalla ja oli että jumalauta, nyt pitää tehdä levy. ahti pelttari -taitto_c.indd 52 13.9.2018 15.14. T ossa mä asun. Kun sitten mutisin 260 tuhatta -sanoitusta spoken wordina, olin että jumalauta, tää osuu naulankantaan. Vaikka hänen juuri julkaistuilla levyillään kuullaan niin punkia kuin spoken wordia, hänelle itselleen yllätyksenä on tullut esimerkiksi bluesin monitahoisuus. Ikäerosta huolimatta levyjen välillä on henkinen yhteys. Joitain vuosia sitten oli rankempi vaihe ja siinä tuli sellainen inspiraatioputki, että aloin kirjoittaa tajunnanvirtaa siitä hetkestä missä olin. Vaikka levyllä on hienovaraisia torvisovituksia ja kosketinkuvioita, perustuu musiikki kurinalaiseen triosoittoon, jossa Pelttaria taustoittavat basisti Jyrki Robert Nikkinen sekä Kadotetuista tuttu rumpali Ahti Pelttari korostaa, että musiikin pariin uppoutuminen on myös uuden oppimista. Mies kertoo, että tyyli on määrittynyt kerronnan ehdoilla, mutta myös olosuhteiden ohjaamana. Siinä oli Kadotettujen ääni, mutta erilainen musa. – Olin silloin aika kauheassa kunnossa ja tuntui, ettei mun ääni kestänyt entisenlaista kiekumista. – Silloin syntyivät levyn avainraidat, Luokses sun ja Joka sanan. Olen tehnyt musiikkia koko ajan, välillä nauhalle, välillä jonnekin muualle, elämäntilanteesta riippuen. Nyt miehen parta on harmaa, mutta elämänperspektiivi entistäkin syvempi. Lopulta homma laajeni ja me otettiin mukaan esimerkiksi mun ensimmäinen tajunnanvirtabiisi, 260 tuhatta, jonka tein jo 1980-luvun lopulla. Sen ääripäitä esittelevät kaksi uutuusjulkaisua, Zapana levytetty Luokses sun ja Kadotettujen varhaistuotantoon keskittyvä Aika on pysähtynyt. Kesäkuussa ilmestynyt Luokses sun on Pelttarin ensimmäinen varsinainen pitkäsoitto sitten Kadotettujen kanssa levytetyn Zapa!:n (1987). Päädyttiin lopulta vetämään kaikki matalalta. – Ei mulla ole oikeastaan ollut mitään taukoa. – Kokeilin laulaa joitakin biisejä entiseen tapaani, mutta se ei toiminut. Se oli hyvä valinta. Sekä hän itse, elinympäristöstään sananpainoa keräävä taiteilija, joka on juuri murtanut pitkän hiljaisuuden. Syrjäytyneitä nuoria, minimituella kitkuttelevia eläkeläisiä, maahanmuuttajataustaisia suurperheitä. Teksti: Hannu Linkola Kuva: Sanna Kaesmae IHMISYYDEN VARJOPUOLELTA TAJUNNANVIRTAA 52 SOUNDI 1980-luvulla Ahti Pelttari tunnettiin Kadotettujen Ahtina, 1990-luvulla Zapa Punapartana. 1980-luvulla Pelttari seikkaili Kadotettujen kanssa häpeilemättömän avantgardistisissa maisemissa. Mä koin sen ilmaisun todella vahvaksi ja jatkoin samaan suuntaan
Oli helpompi hyväksyä levyn ehdotto muus, kun tajusi että tämä on vain yksi tulkinta näistä biiseistä. Kaikkia sieltä kumpuavia juttuja en uskaltai si julkaista. Se on nähty ja siihen liittyy niin paljon puhdasoppisuutta, että pysyn mieluummin ulkopuolella. Kirjoittaessaan Pelttari on heittäytynyt tajunnanvirran vie täväksi lopputulosta miettimättä. Pikemminkin hän haluaa altistaa musiikkinsa uu sille tulkinnoille ilman vanhoja vii tekehyksiä. – Mä kohtasin sen silmästä sil mään joskus kymmenen vuotta sit ten. Mä teen niitä ja kaakseni ja rohkaistakseni. – Kun Kadotetut pääsi levyttä mään ensimmäistä levyään (Kadotetut, 1984), punk oli jo mennyt. Mutta samaan aikaan suurimpia ongelmia ovat ol leet ihmissuhteet ja oma vieraantu minen. Levy yhtiö halusi meiltä modernimmat biisit ja nämä unohtuivat. Jo silloin kun Kado tettuja perustettiin, halusin sanoa jotain. – Se oli pelottavaa. Mulla on siitä kauheat vajarit. Joskus taas olen halunnut sanoutua irti poliitti suudesta. Henkku Duncker. – Mä haen koko ajan jotain sy vempää tasoa. Ei ihmi set ole yleensä pahoja. Koen et tä tämä on jonkinlainen kulmaki vi, joka on ollut koko ajan mun uran taustalla, vaikka ihmiset eivät ole välttämättä nähneet sitä. Mulla meni samaan aikaan ter veys, ihmissuhde ja rahat, ja mä muutin tähän ympäristöön, joka pro vosoi mua entisestään. Siellä on valtava määrä sointuja, lickejä ja esittämisen tapoja. Ne puhuu rauhan ja suvaitse misen puolesta, ne puhuu lasten ja äitien puolesta, ne puhuu jokaisen ihmisen puolesta. S iinä missä Kadotetut luovi ai koinaan itsepäisesti eteenpäin, nojaa Luokses sun yllättävän voimakkaasti traditioihin. Myöhem min jengi on ihmetellyt, että eihän Kadotetut ollut mitään punkia. Elokuussa ilmes tyi myös Kadotettujen varhaisia kappaleita sisältävä Aika on pysähtynyt, jonka yhtyeen alkuperäisko koonpano äänitti vuonna 2001 – ta voittaen ällistyttävällä tavalla van han otteensa. Nyt tässä on aika hyvä ba lanssi. – Henkku teki myös paljon poh jatyötä sovittajana. – Bluesin ansiosta mä olen tajun nut, että biisit kestävät monenlais ta käsittelyä. Ne vain pel kää toistensa kohtaamista ja turvau tuu valmiisiin totuuksiin. Ja ne vastustaa si tä pelkuruutta, joka saa ihmiset seu raamaan toisia ja hyväksymään kai ken paskan. Pi kemminkin hän iloitsee siitä, että levyt kontekstualisoivat toinen toi sensa. Näiden välillä mä olen liik kunut. Aluksi tuli ydinvoiman vas tustaminen, sitten rauhanliike. En ole mikään vannoutunut Nurmiofani – olen joskus sanonut, että Nurmio puhuu kadusta, mutta mä oon katu – mutta sen riisuttu ilmaisu puhutteli. – Joskus on hävettänyt, kun en ota tarpeeksi kantaa. Sii nähän on olennaista se, mitä kaik kea pinnan alle voi piilottaa. Pelttari ei kui tenkaan pelkää, että Kadotettujen levy söisi Zapan todistusvoimaa. – Tietenkään sitä Ahtia ei enää ole, joka nuo biisit teki. Lo pulta siellä olivat Nicaragua, ihmis oikeudet ja luonto. Joskus taas olen halunnut sanoutua irti poliittisuudesta. Vaikka Aika on pysähtynyt täy dentää Pelttarin taiteilijakuvan, hän ei halua palata pysyvästi sen maail maan. Nehän ovat helvetin ajankoh taisia. Tämä on klisee, mut ta mä pidän mun biisejä mun lapsi na. Esimerkiksi aggressiivisuu teni tuli nyt pintaan. Se oli jonkunlainen käännekohta. Se on mulle tär keämpää kuin se, että olisin Kadote tutAhti tai joku ikipunkkari. Monella aikatasolla tasapainoileva äänite on jonkinlai nen katsaus menneisyyteen, mutta samalla dokumentti, joka tekee ny kyisyyden entistä ymmärrettäväm mäksi. Taustalla on ollut pyrkimys tavoittaa jotakin, mihin muotoon pakotettu kirjoittaminen ei yllä. Mä löysin itsestäni jo tain uutta ja olen iloinen että uskal lan sanoa ainakin itselleni jotain ra dikaalia. L uokses sun ei ole Pelttarin ainoa tuore julkaisu. Mutta vas taavasti nykyistä Zapaa ei olisi, jos Ahti ei olisi tehnyt niitä. Henkku kuitenkin hillitsi tempoja ja karsi maneereja. YouTuben live aarteiden ahnas tarkastelu on opet tanut hänelle paljon siitä, mihin yk sinkertainenkin runko voi taipua. Nyt mä voin sanoa, että tässä on ne mei dän punkjuuret. Maailma on täynnä artisteja, joi den uudet tekemiset jäävät vanhan maineen jalkoihin. En kirjoittaisi enää samalla tavalla, mutta seison yhä biisien ta kana. Olen innoissani Za pasta, mutta samalla Aika on pysähtynyt on rakas. Mä elän irti susta on esimerkiksi mun ensimmäinen teks ti ja nimeltään jopa symbolinen. Pintatasolla kappaleet vai kuttavat toiselle ihmiselle suunna tuilta monologeilta, mutta monet tekstit voi kääntää myös vertaus kuviksi. Nyt olen alkanut ymmärtää, että lapset kasvaa ja isäkin muuttuu. Sii tä alkoi mun irtautuminen ja oman tien kulkeminen. – Mä kävin ne vanhat tekstit tar kasti läpi, mutta en muuttanut sa naakaan. – Nuorempana mä inhosin rock bluesin vingutusta, mutta nyt kun mä oon vanhempi ja kokeneempi, voin surutta adoptoitua siihen. Projekti heräsi hen kiin, kun Kimmo kyseli, olisiko Stu pido halunnut julkaista Zapan levyn. Sitä kautta opin ymmärtämään muita. Silloin on helppo ajatella Pelttarin käsittelevän sinähahmon kautta suhdettaan yhteiskuntaan, ihmisyyteen tai johonkin vielä suu rempaan. Pelttarilla on taskussaan joi takin kiinnostavia nauhoituksia, mutta laajamittainen arkistojen kai velu ei houkuttele. Pohjimmiltaan Luokses sun mää rittyykin intuitiivisesti muotoutu neeksi henkilökuvaksi, jonka Peltta ri on koettanut hyväksyä, vaikka sen raadollisuus kauhistuttaa. – Improvisaatio on kiinnostavan paljastavaa. Tasapaino on tosin osittaista sat tumaa. – Nyt mä haluaisin tehdä mah dollisimman paljon keikkoja. – On mulla joitain punktyylisiä biisejä, joita pystyisin vielä teke mään, mutta se muotokieli ei kiin nosta. Musii kin kautta voin dokumentoida omaa vaellustani, ja on hienoa jos se jo takuta koskettaa. Taiteilijana mun pitää osoittaa näitä ristiriitoja ja hyväksyä samat ristiriidat itsessäni. – Nämä nauhoitettiin aikoinaan, kun palattiin yhteen vanhojen Kado tettujen kanssa. Peltta ri tunnustaakin eksyneensä viime aikoina yhä syvemmälle rockin ja bluesin historiaan. Se on ollut ole massa aina, mutta yleensä mä olen painanut sitä alaspäin. Nyt tässä on aika hyvä balanssi.” SOUNDI 53 ahti pelttari -taitto_c.indd 53 13.9.2018 15.14. Myös sanat jättävät tilaa tulkin noille. Mutta samalla näin, että ihminen hajoaa jos se jou tuu tarpeeksi ahtaalle. – Kumpikin levy on ilman muu ta yhtä arvokas. Aina mä huomasin, että vittu, sehän on oikeassa. ”Joskus on hävettänyt, kun en ota tarpeeksi kantaa. En mä näi tä biisejä ole itselleni tehnyt, vaik ka fanitankin niitä. Mä olin lo pulta niin täynnä vihaa, että aloin purkaa sitä muihin ihmisiin. Mä intoudun helposti punkvaihteeseen ja haluan vetää vähän liian nopeasti. Berglundin Joose (Stupidon toimi tusjohtaja) oli kiinnostuneempi Ka dotetuista, joten päätin antaa nämä nauhat sille ja julkaista Zapan Kim mon kanssa. – Oikeastaan me löydettiin tää suunta Henkun kanssa, kun olimme katsomassa Tuomari Nurmiota & Spugeja vuonna 2012. Pelttari korostaa kanssamuusikoiden vaikuttaneen levyyn olennaisesti myös idea tasolla
Room Escape tulostus.indd 30 12.9.2018 15.13
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Meteli tulostus tulostus.indd 55 12.9.2018 14.39
Livenä The Holyn on voinut kokea primitiivisesti – kuin osana luolamaalauksiin ikuistettujen esiihmisten jatkumoa. Samaiset ihmiset – ja kenties jo heidän edeltäjänsä – ovat tanssineet ja soittaneet, lyöneet rytmiä ontoilla puukepeillään ja hurmioituneet kuulemastaan. N ykyisen tietämyksen mukaan taide on syntynyt nelisenkymmentätuhatta vuotta sitten myöhäispaleoliittisen kauden alkupuolella nykyihmisen muutettua Euroopan lokoisiin luoliin omia kämmeniään ja häränkaltaisia lihaisia petoja ikuistamaan. The Holylle albumi on vaarallinen, koska kärsimättömien kuuntelijoiden mielissä se voi herättää halun julistaa yhtye jälleen yhdeksi ylihypetetyksi tapaukseksi. Toisaalta nykyään taiteen tutkimuksessa nähdään, että taiteesta voidaan puhua vasta, kun sen tekemiseen liittyy havaitsemista, tunnetta, ajattelua ja muita älyä vaativia toimenpiteitä. Horjuvasti soitettu, ihastuttavan keskeneräinen särökitarasoolo kuljettaa ajatukset alkuun. Vai onko joku muka välttynyt väitteeltä, jonka mukaan teoksen arvo määräytyy sen saaman julkisuuden tai faneissa aiheutuneen reaktion mukaan – eikä esimerkiksi sen, kuinka syvän ja pitkäkestoisen tunteen teos saa aikaan, tai kuinka palkitsevaa sen ratkaiseminen on. Ja kun pianon ja pulssina sykkivän basson voimin etenevä Letter soi rauhallisesti albumin viimeisenä, kyyneleitä saattaa pyyhkiä omista silmistään. Daughterille kannattaa antaa aikaa, sillä – ja nyt ei kannata uskoa mitään muuta – The Holy on taivaallisen hyvä bändi, niin livenä kuin levylläkin. 56 SOUNDI Levyarviot > ...vaeltaja on päässyt perille... Taide on merkitysten luomista, ei merkityksetöntä tekemistä. Bändin keikoilla vierailleet ovat alusta saakka saaneet todistaa valmista yhtyettä, joka heittäytyy soittamansa musiikin sisään hillittömällä kiihkolla, kahden rumpalin ja poikkeuksellisen taitavan laulajan voimin, välittämättä biisien kestoista tai pophittien kaavoista. Yksi vastaus on kuultu joitakin sekunteja aikaisemmin, Eetun laulaessa ilmeisesti jollekulle tietylle ihmiselle, mutta samalla kaikille: ”I’ll write you a song / And I’ll sing it under water / But it’s going to be a sad one / It won’t give you any peace.” ANTTI GRANLUND HHHH Daughter The Holy Playground ”The Holyn pitkään odotettu debyyttialbumi Daughter on vaarallinen levy, sekä kuuntelijalle että bändille.” K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 8_2018.indd 56 13.9.2018 14.08. Se kertoo rakkaudesta ja rakkauden kaipuusta, ahdistuksesta ja selviämisestäkin. Helsinkiläisen The Holyn pitkään odotettu debyyttialbumi Daughter on vaarallinen levy, sekä kuuntelijalle että bändille. Mitä on taide. Daughter on täytetty lauluilla, joilla on väliä. Vuonna 2018 melkoinen osa popmusiikin tekijöistä näyttää seuraavan ennemminkin El Castillon luolaan jälkensä jättänyttä esihistoriallisia serkkuaan kuin Aalto-yliopiston rauhoittavien muotojen sisuksissa työskentelevää tohtoria. Kun Eetu Henrik Iivari laulaa albumin seitsenminuuttisen keskuskappaleen 20xx Tomorrow’n koskettavimmat säkeet: ”This place is ever-changing, but I feel always the same / Where do you want me to stand when you open fire?”, kyyneleet voi kuulla hänen äänessään. Levyllä bändi ei tyydy vain tykittämään. Kuuntelijalle sen muotokieli saattaa toimia muurina eikä porttina, jolloin albumi jää vain kokoelmaksi eteenpäin jyrääviä rumpukomppeja, päättäväisiä kitarariffejä ja tunteellisia melodioita. Ja miksi sen avaamisen eteen tulisi ponnistella
Siinä on sydäntä, siinä on halua ymmärtää. Sama taakka saattaa hyvinkin heijastua myös Maccan luomistyöhön. HANNU LINKOLA HHH K u v a: M J K im K u v a: E li o t Le e H az el Levyarvostelut 8_2018.indd 57 13.9.2018 14.08. Tämän tästä Marshall eksyy folkin ja gospelin tallatuimmille poluille, joiden varrelta ei löydy enää uutta poimittavaa. Edessä olevista vaaroista varoittava laulu on McCartneylta harvemmin kuultu yhteiskunnallinen kannanotto. Taiteilijan halu sijoittaa itsensä kulttuuristen jatkumoiden ja omaelämäkerrallisuuden risteyksiin kuuluu samanaikaisena perinnetietoisuutena ja henkilökohtaisuutena. Kerronnan merkityksellisyyttä korostaa sanojen ympärille pelkistynyt tuotantojälki. People Want Peacen sanoma on toki aina paikallaan, mutta McCartneyn levyllä biisi laimentuu viimeistään taustakuoron ja kättentaputusten muistuttaessa liiaksi Plastic Ono Bandin Give Peace A Chancea. Paul McCartney Egypt Station Capitol New-albumilleen (2013) seuraajan julkaisseen Paul McCartneyn artistinen asema ei ole kadehdittava. Muiden muassa Foo Fightersin, Adelen ja Beckin levyillä meritoituneen Greg Kurstinin tuottama levy on parhaimmillaan silloin kun McCartney pidättäytyy olemasta ehdoin tahdoin rock. Pikemminkin se saattaa pisteeseen, jonka jälkeen on erottava. Muinainen jäsenyys maailman tärkeimmässä ja subjektiivisesti arvioiden myös parhaassa bändissä on omiaan pitämään odotukset inhimillisesti katsoen kohtuuttomina. Traditioita vasten hahmottuvalla ohjelmallisuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Laulanta pysäyttää jälleen, mutta seuraamaan se ei enää pakota. Vaeltaja on päässyt perille. Niskassa on poikkeuksellisen raskas painolasti, joka vaikuttaa myös soololevyihinsä suhtautumiseen. PERTTI OJALA HHH SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...vaeltaja on päässyt perille... Kolmeosainen Hunt You Down/Naked/C-Link alkaa tukevasti riffaavana rockina ja vie Paul McCartney -asteikolla tavallisen onnistuneen Egypt Stationin päätökseen hitaan bluesmaisella kitarasoololla. Parhaimmillaan, vaikkapa kiehtovasti aaltoilevalla Horizonilla tai hyväksyvän paljaalla Me Voylla, yhteisvaikutus on syvä ja välitön. Se ei jää levyn ainoaksi osatekijöitään laimeammaksi lauluksi. Cat Power Wanderer Domino ”Oh, wanderer / I’ve been wondering…” Ensimmäiset rivit pysäyttävät. Live And Let Die -hittiäkin hetkellisesti lähestyvä biisi on tulkittavissa sekä Brexitettä Donald Trump -kommentiksi. Yksinkertainen rakkaudentunnustus Happy With You pikataan akustisella kitaralla Mother Nature’s Sonin hengessä. Pelkistäminen pukee vaikuttavasti myös Confidantea. Lana Del Reyn kanssa tulkittu Woman on malliesimerkki ammattitaitoisesta ja painavasanaisestakin esityksestä, jonka tunneilmaisu vaikuttaa ulkoa opetellulta. Tähän viittaavat Wandererin saatesanatkin. Wandereria edeltäneillä Jukeboxilla (2008) ja Sunilla (2010) hän esiintyi yksioikoisuuteen asti kypsänä artistina, jonka laulujen sisällöksi riitti luottamus omaan ääneen. Marshall on kertonut levyn syntyneen tähänastisen uran summauksena sekä kunnianosoituksena aiemmille muusikkosukupolville. On oikeastaan virkistävää, että Cat Powerina tunnettu Chan Marshall antaa itsestään näin ristiriitaisen kuvan. Tavanomaisten bändisoitinten osalta tee-se-itse -periaatteella tehty I Don’t Know on yllättäen John Lennonin Imaginen sukuisena soundaavaa balladi-Maccaa parhaasta päästä. Levyn päättävä toisinto soi paljon introa itsevarmempana ja valmiimpana, aivan kuin alkujaan tyhjästä versonut sävel olisi rikastunut kaikesta matkan varrella kuullusta. Egypt Station on tyypillisen kaksijakoinen McCartney-albumi. Kokonaisuus olisi parempi ilman monivuotisen bändinsä kanssa standardimaisesti juntattua Come On To Metä ja taustalaulajineen Queenin isottelua lähestyvää Ceasar Rockia. Pitkin albumia kuultavien jousien ja puhallinten lihavoittama Despite Repeated Warnings on Egypt Stationin moniosainen pääteos. Ja kuitenkin on vaikea sanoa, mikä osa ilmaisusta on totta ja mikä vain tapauskovaisen rukousta, turistimatkaa juurien äärille. Laulanta kumpuaa jostakin syvältä, ajan ja ikuisuuden kohtauspisteestä. Mietteliään kuljeskelunsa päätteeksi Marshall palaa avausraidan säveliin. Nyt musiikki tuntuu kuitenkin olevan jälleen etsimisen väline, minuuden jatkuvasti muuttuva mittakaava. Hyvät hetket toimivat upeasti, mutta vastapainoksi kuullaan turhan monta liian laimeaa laulua
Nyt tilanne on päinvastainen: Kelan kertomukset jäävät suurilta osin häilyviksi tai sisällöltään merkityksettömiksi. Kitaroiden uudet tuulet ovat erilaisuudestaan huolimatta täyttä Voivodia leimallisine riitasointuineen ja rytmityksineen. Vaikka Ääriviivoja ei olekaan täydellinen synteesi Kelan eri puolista, on se askel kohti uutta – kenties nimensä mukaisesti vasta hahmotelma tulevasta. Yhtyeen mieltää välittömästi Voivodiksi, vaikka kappalemateriaali on uusien tyyppien käsialaa – myös basisti Dominique ”Rocky” Laroche on uusi. Tämä kokoonpano julkaisi pari vuotta sitten kohtuullista kiimaa aiheuttaneen Post Society -ep:n, jolla yhtye tuntui pitkän romuluisemman kauden jälkeen palailevan progressiivisemman ilmaisun pariin. Tätä suuntausta voi vain syleillä! Outer Limitsin jälkeen vallan ottaneesta punkinkatkuisesta sci-fithrashista progressiivisempaan ilmaisuun paluu tarkoittaa runsaampaa melodisuutta, monisäikeisempiä ja mielenkiintoisempia biisejä sekä huolellisempaa esillepanoa. Edelleen persoonallinen, mutta jälleen vahvasti melodinen laulu ankkuroi ilmaisun Voivodin historiaan. Kappaleet kasvavat, ilahduttavat ja haastavat. Jotain on poissa, Kiitos ei ja Lento ovat malliesimerkkejä Kelan juuri sopivissa määrin annostellusta piittaamattomuudesta musiikillisia sovinnaisuuksia kohtaan. Vaan kappalemateriaalia ei silti sovi syyttää. Folkahtava Ilves ja kiiltävän muovinen Kenenkään ei pitäisi olla yksin eivät millään tunnu mahtuvan samalle aukiolle. Sanoittajana Kelan perisynniksi usein nimetään liiallinen yksityiskohtaisuus. LASSI LINNOLA HHH Voivod The Wake Century Media Jo 35-vuotias kanadalaisyhtye on parhaimmillaan vuosikausiin. 58 SOUNDI Levyarviot > ...nyt on buugit kohdillaan... Vaikka molemmat työskentelytavat ovat aiemmin osoittautuneet hedelmällisiksi, samaan kokopitkään pakotettuina ne poikivat varsin epätasaisen lopputuloksen. Chewyn tatsi ja melodiataju on kuitenkin tuonut mielenkiintoisen tuoreen vireen kappaleisiin. Elämä jatkuu taas saa riesakseen kertosäkeen, jonka ”jotenkin tuntuu, että elämä jatkuu” -toteamusta tyhjempää saa etsiä. Mies sai Dan Mongrainista seuraajan, ja ”Chewyn” toinen levy onkin kerrassaan loistava. KOSKINEN HHHH K u v a: A J Sa v o la in en K u v a: W ay n e A rc h ib al d Levyarvostelut 8_2018.indd 58 13.9.2018 14.08. Minkäänlaista uudelleenlämmittelyn tai kosiskelun tuntua albumista ei löydä, sillä jääräpäisen kamelin tavoin omaehtoinen yhtye on vain palannut sille lähteelle, mistä juomalla se löysi psykedeelisimmät – ja parhaat – trippinsä. Jokusista orkestraatioistakin huolimatta The Wake on selkeästi bändilevy: Michel ”Away” Langevinin jyhkeän kulmikkaat groovet pitävät tiukasti yhtä Rockyn todella mureiden bassolinjojen kanssa. Ääriviivoja on jo syntyjäänkin dualistinen. Yonan kanssa esitetty duetto Sä et tiennyt onnistuu tavoitteessa paremmin, mutta kuitenkin päätyy 80-lukulaisen vetyperoksidin valkaisemaksi – niin jykevää on Kelan kasariseerumi. The Policen Synchronicity I:tä lainaava Bumerangi johdattaa kuulijan Kelan kaksijakoiseen maailmaan, jonka valtatiellä levoton tyttö vartoo Mikan faijan BMW:tä peukalo pystyssä. Sinällään on erikoista, että The Wake on niinkin hyvä ja tuore kuin se on; yhtyehän tuntuu lähinnä peilaavan menneisyytensä suosituinta vaihetta. Hutejakin toki löytyy: kaijakoomainen Rakkaus upottaa ja muuten vain pitkästyttävä Kaiken tarkoitus ovat liukuhihnakappaleita, jotka kutistuvat jokaisen kuuntelukerran myötä. Kelan ja yleisnero Jussi Jaakonahon yhdessä tuottama albumi on osittain luotu bändin kanssa, osittain Kelan kellarissa. Anssi Kela Ääriviivoja Capitol Jo ensitahdeista on selvää, ettei Anssi Kela suostu täysin luomaan neonkeltaista nahkaansa. Chewyn erinomaiset riffit ja leadit sekä Denis ”Snake” Bélangerin tarttuvat laulumelodiat ovat silti levyn kantavat perustukset. KIMMO K. Esimerkiksi Kiitos ein mahtipontisen peikkodiskon viitekehyksenä toimii koirapuistoon sijoittuva tarina seksistä kieltäytymisestä – ei hirveän tenhoavaa. Levyllä on runsaasti elementtejä, jotka rikastavat biisien erikoislaatuisen vinksahtanutta tunnelmaa. On toki pyhäinhäväistys sanoa näin, koska yhtyeen musiikillinen keskushahmo Piggy (Denis D’Amour) kuoli jo 2005. Post Society viittaili loistavaan Nothingfaceen (1989), ja The Wake vie ajatukset bändin progeimpaan eepokseen The Outer Limitsiin (1993)
Vaikka Everything Is Love ei yllä Jay-Z:n mestarillisen 4:44-avautumislevyn eikä varsinkaan Beyoncén Lemonade-albumin tasolle, varsin vakuuttava tuotos se on. Laulu on nyt vahvasti melodista ja soitosta löytyy nyansseja kiitettävästi. Levyllä on 15 kappaletta, mutta materiaali on sen verran vaihtelevaa ja laadukasta, että eipä tuosta satsista juuri karsinnanvaraa löydy. The Strokesin uljaassa vanavedessä kohistiin milloin The Rapturesta, milloin Yeah Yeah Yeahsista ja milloin Interpolista. Book Of Bad Decisionsilla on harvinaisen hyvä meininki. Nuoruuden huimapäisyyden tilalle on tullut iätöntä kypsymistä ilman etKynnet Vähät välittää Svart Vähät välittää -julkaisua varten Teemu Tanner on vieraillut käytettyjen laulujen kaupassa, napannut kainaloonsa sekalaisen satsin rock/ pop-koukkuja ja muotoillut niistä omanlaisensa, pikkunätin levyn. Eihän näillä vertailukohdilla oikein voi mennä pieleen. Voittajan valintoja, saavutettuja palkintoja ja aseman edessä avautuvia haasteita puidaan vimmalla ja kekseliäisyydellä. KOSKINEN HHHH ...nyt on buugit kohdillaan... Upeista soundeista annettakoon vielä erityismaininta. EERO KETTUNEN HHH Hardcore Superstar You Can’t Kill My Rock ’N Roll Gain 20 vuotta, 11 pitkäsoittoa, tuhatmäärin keikkoja ja roppakaupalla särjettyjä sydämiä – niistä on ruotsalaisen Hardcore Superstarin ura tehty. Röyhkeän funky julistaminen palatsin parvekkeelta toimii myös kulttuurisena puheenvuorona. Ledzeppelinmäisen tanakat rytmit sekä täyteen sovitetut melodiat torvisektioineen ja taustalaulajineen pyrkivät rinnuksille. ANTTI MARTTINEN HHHH Clutch Book Of Bad Decisions Weathermaker Nyt on buugit kohdillaan. Kesken on persoonallinen pianoballadi, jota jousisoittimet sävyttävät maukkaasti. MIKKO MERILINNA HHHH The Carters Everything Is Love Sony Herra ja rouva Carterin yhteisponnistus on popmaailman ylimmän pariskunnan tuoreimmista julkaisuista muodostuvan rehellisyystrilogian heikoin lenkki. Eriskummalliset tarinat saavat taustalleen todella funkysti rymisevää pöristelyä, eikä 90-luvun alun White Zombie soittamassa Black Sabbathia -mielleyhtymä oikein enää päde. Pitkän linjan pörinärock-yhtye svengaa 12. Välillä laulaja leikittelee sanoilla, kuuluvimmin biiseissä Elovena lovena eloon ja jännästi itämaisia sävyjä sisältävässä Halipulassa, jossa toistettava iskusana on kuin vierasta kieltä. Tannerin levoton, kiihtyvä rytmi tekemisessään välittyy kuulijalle ns. Vähät välittää on kestollisesti todella napakka kokonaisuus, sisällöllisesti ei niinkään. Kitaristi suoltaa tasaiseen tahtiin markkinoille studioja keikkakiekkoja ja ehtii siinä sivussa väsäillä projekteja Black Country Communionin, Rock Candy Funk Partyn sekä Beth Hartin kanssa. Houstonin home girlin säkeistöt koko talon heilumaan saavassa APESHITbangerissa ovat klassikkomateriaalia: näin hoidetaan bisnekset! Levyn summaavassa LOVEHAPPY-hehkutuksessa Beyoncé on jo aivan omilla kierroksillaan. Soiton ja ilmaisun riemua tihkuva levy on hieno näyte siitä, miten konkareidenkin ranteista irtoaa yhä verevää ja innostavaa tavaraa. PEKKA LAINE HHHH Interpol Marauder Matador New Yorkin 2000-luvun post punk -aallon myötä nousi esiin useita mielenkiintoisia yhtyeitä. Jo keväällä soinut slovari Ghetto on samalla kaunista ja kuuntelijaystävällistä Yonaa, lähellä perinteistä radiohittiä on myös Sä teet tän laulun, jolla Yona duetoi Olavi Uusivirran kanssa ja jolla pohdiskellaan, kuka laulun oikein synnyttää. Levyarvostelut 8_2018.indd 59 13.9.2018 14.08. Kun musahommista on kyse, Kynnet-maestro ei tunnetustikaan makoile sohvaperunana vaan säntäilee, sahaa, räimii ja rakastuu kunnes homma on purkissa ilman hinkkaamista ja krumeluureja. Tämä menestyjien kertoma tarina menestyksestä ei ole lattea kimppu fraaseja. JUHA SEITZ HHHH Prince Piano & A Microphone 1983 Warner Princen julkaisemattomien laulujen holvista on nyt kaivettu esiin ensimmäinen täysi levyllinen musiikkia. Bonamassan yhtyeen tekemiset tuntuvat harvinaisen itsetietoisilta. Tähti on tähti! Tähteydestä levyssä onkin kysymys enemmän kuin mistään muusta. ”Tango-Yona” vilahtaa Huoneessa, vaikka rytmiikka muuta kertookin. Kappalelistalla on studiolevyille päätyneitä klassikoita (Purple Rainista kuullaan lyhyt varhainen hahmotelma), pari coveria (Mary Don’t You Weep -negrospirituaali on albumin vahvimpia hetkiä, Joni Mitchellin A Case Of Youn Prince levytti huomattavasti parempana versiona lähes 20 vuotta myöhemmin) sekä kolme muualla julkaisematonta sävellystä, joista yksikään ei tunnu oleelliselta muuten kuin Princen tunteikkaasti eläytyvän, heittäytyvänkin laulun puolesta. Stonerin tai space rockin tuoksu on mukana kevyenä Monster Magnet -vibana, mutta samoin kuuluu perinteikkäämpi osasto ZZ Topista Deep Purpleen. Kohtalokkaiden sävyjen oheen levittyy toiveikkuutta, mikä kursii levyn olemuksesta virkeän. Kaikkien muiden toiminnan pikku hiljaa hiipuessa on viimeksi mainittu osoittautunut yhtyeistä kaikkien kestävimmäksi. Kyseessä on vuonna 1983 kotistudiossa nauhalle tarttunut treenisessio, jossa Prince soittaa yhdeksän laulun setin läpi vapautuneesti ja hauskastikin. levyllään vastustamattomasti. Nimibiisi taas tanssittaa kasariviboillaan ja duurivetoisuudellaan. Ensimmäisenä kalskahtaa levyltä korvaan loppukesään ajoitettu tuloskunto: laulunkirjoitus on vaarallisen kovalla tasolla, ja esimerkiksi kolmosraita My Sanctuary tarttuu korviin vaikka et haluaisikaan. Kitarasankarin edesottamukset sulautuvat kokonaisuuteen juohevasti, joten egotrippailu jää väliin. Julkaisu tarjoaa neljän biisin eli noin kahdeksan minuutin verran riemastuttavaa ja vetovoimaista, pitkällä tulevaisuudessakin kuuntelua kestävää matskua. hyvänä meininkinä. Kymmenen kappaleen joukko ei ole valiokamaa alusta loppuun, mutta näinhän siitä saadaan helmet selvästi erottumaan. SOUNDI 59 Joe Bonamassa Redemption Provogue Joe Bonamassaa ei voi syyttää ainakaan laakereilla lepäämisestä. Persoonallista jälkeä. Vaikka saatavilla olisi albumikaupalla hyväksi tiedettyjä studioäänityksiä, on nyt jostain syystä päätetty pistää markkinoille tämä luonnosmainen nippu pianojameja. KIMMO K. Ulkona on paljon heitä, joille musta hallitsijapari on uhka ja ärsyke. Kakkoslevynsä (Antics, 2004) aikaiseen huumaan ei Interpolilla ole luonnollisestikaan enää paluuta, mutta kovin suurta hidastumista ei bändin tekemisessä ole havaittavissa. Beyoncé ottaa haasteen vastaan ja räpäyttää menemään armottomalla itsevarmuudella. Naisen ominta aluetta lienee kuitenkin eri elementtien yhdistäminen ja sitä tällä levyllä kuullaan. Rento jammailufiilis on vahvasti läsnä vaikka biisit ovatkin napakoita ja hyvin rakennettuja. Talossa olisi kuitenkin aikamme suurin R&B-diiva. Toiselle levytyskymmenelle hypätään melko raskaissa tunnelmissa, sillä tuoreen albuminsa avauskaksikko AD/HD – Electric Rider polkee jopa metalcoren ja power metalin sävyissä. Kolmannelle vuosikymmenelle yltävä kokemus kuuluu takuuvarmoina sovitusratkaisuina sekä mieleenpainuvina esityksinä – vuosimallin 2018 Hardcore Superstar soittaa ja ennen muuta laulaa erinomaisesti. Kyllä ovat Jocke Berg ja kaverinsa tehneet etevän albumin, melko varYona 7 Johanna Tältä huikealta tulkitsijalta taittuvat niin tangot kuin reggae ja rapkin. You Can’t Kill My Rock ’N Roll on mahtipontisen ja hieman vaarallisen kuuloinen tuotos, joskin yliahdetusta, lievää kuunteluväsymystä aiheuttavasta miksauksesta pieni miinus. Superfaneille julkaisu tarjoaa kiinnostavan uuden, tavallaan intiimin näköalan – erityisesti ihastuttaa näin äärimmäisen riisuttunakin Princen soitossa jatkuvasti läsnä oleva funk – mutta toisaalta mieltä kalvaa se, että perfektionistina tunnettu Prince tuskin olisi ikinä itse julkaissut näin raakaa materiaalia. MIKKO MERILÄINEN HHH masti yhden vuoden parhaimmista rock-levytyksistä. Vaikka sävellysten ytimessä soi blues monissa muodoissaan, tulkintojen skaala haetaan muhkean rockin areenoilta. Redemptionilla Joe Bonamassa etsii albumin nimen mukaisesti vapautusta, jonka tarve kehittyi yksityiselämässä koettujen kipeiden kokemusten kautta. Yona käsittelee kaunista ääntään taitavan taipuisasti, ja mukana vaikuttaa Liikkuvat pilvet -keikkabändin jäseniä, joilla on osansa myös useimpien laulujen ja sovitusten teossa. Aika niukastihan se on, mutta eipä tällainen Teenage Kicksiin pohjautuva musiikillinen ilmaisu ole ennenkään paisuttelemalla parantunut. Yllätysjulkaisun ainoana oikeana yllätyksenä voi pitää levyn peruslinjaa, joka on selvästi kallellaan hip hopin puolelle. Jonkun toisen suussa sanat voisivat kuulostaa korneilta, mutta tähän yhteyteen ne sopivat. Clutch tuntee vahvuutensa, eli loistavan bändisoiton. JayZ ikään kuin kutsuu kuningattarensa omalle tontilleen. Kaikesta päätellen mies ottaa missionsa tosissaan. Mistä muusta Carterit voisivat puhua uskottavasti kuin itsestään, toisistaan ja suhteestaan maailmaan
Uutukainen on karikatyyrimaisen suureellinen teos. Satellite Stories laittaa Cut Out The Lightsilla pisteen uralleen: tästä näissä vuosissa oli kyse. Täysosumasta sen erottaa vain pari muita tavanomaisempaa rallia. Firesign silittelee melodisen hevin ystävän mielihyväkeskusta kappaleet lentoon nostavan ilmavalla kosketinmaalailulla ja ryhdikkäällä riffittelyllä. Useampikin kertosäe tarttuu kuuloelimiin ja pakottaa hoilaamaan mukana, ja kun säkenöivään pakettiin ynnätään vielä tyylikäs stemmalaulanta ja liukas mutta tyylikäs soolokitarointi, ollaan niiden piirteiden äärellä joista genren parhaat albumit on tehty. Se on levy, joka tarjoaa tarinalle onnellisen lopun. Kappalenipun terävimpään kärkeen osoitetut If You Really Love Nothing ja The Rover ovat helposti tunnistettavissa Interpoliksi, mutta varsin mitäänsanomattomin eväin. Itsetuotetun levyn soundit ovat erinomaiset, mutta Behemothin olisi silti kannattanut palkata tuottaja karsimaan lukuisia huonoja ideoita. Laulaja Nils Molinin vaivattoman karismaattista äänenkäyttöä on suorastaan riemu kuunnella. Sana fanipalvelu tulkitaan usein negatiiviseksi asiaksi, mutta Cut Out The Lights on sitä parhaimmillaan. Interpol on yhä tummanpuhuva, tuima ja osin arvaamatonkin yksikkö. Ei ole mitenkään yllättävää, että Behemoth haluaa uudistaa ilmaisuaan, mutta siinä missä The Satanistilla (2014) bändi esiintyi kokeiluissaan määrätietoisena, on se I Love You At Your Darkestilla eksyksissä. Siinä missä Suede on aiemmin uskonut kappalekeskeisyyteen, työstää se nyt urbaania pop-oopperaa, jossa tunnelmat nivoutuvat episodimaisesti toisiinsa ja massiivisten avainsävellysten lomassa viriää vihjailevia välisoittoja. Ilmaisun täyteläisyys palvelee tarkoitustaan. Ja, häkellyttävää kyllä, The Blue Hour pistää vieläkin paremmaksi. HANNU LINKOLA HHHH Levyarvostelut 8_2018.indd 60 13.9.2018 14.09. Ilmeisesti perusasioiden parissa puurtaminen sujuu taiteilijalLevyarviot > ...massiivisten avainsävellysten lomassa viriää vihjailevia välisoittoja... Bändi soitti ahkerasti lavoilla, mutta ei päässyt levytysstudioon. 60 SOUNDI tä yhtyeen linjaa leimannut särmikkyys olisi kadonnut mihinkään. Perisuomalainen kevyt kaihoisuus on ollut kuultavissa Satellite Storiesin musiikissa läpi bändin uran, mutta Cut Out The Lightsilla se on pinnalla aiempaa enemmän. Haikeus kumpuaa matkan vääjäämättömästä päätepisteestä ja kaihosta vielä saavuttamattomiin kohteisiin. Pumpun svengi kuulostaa joviaalin irtonaiselta, joskin hauskanpidon luonne lähenee paikoin sisäpiirin virnuilua. Harjakorkeudessa liitelevät melodiat antavat Brett Andersonille mahdollisuuden toinen toistaan uljaampiin tulkintoihin, ja tuhlailevan runsas tuotanto korostaa kerronnan fantasiamaisuutta. Ian Gillan & The Javelins -äänite perkaa vanhojen herrojen ambitioita kevyehkön rock and rollin ja soulahtavan popin parissa. Summassa ammutaan ja toivotaan, että tulisi jokunen osumakin. Suureellinen lähestymistapa kertoo yhtyeen kunnianhimosta. Yhtyeen toinen tuleminen lyö kuitenkin tanakat jauhot suuhuni. Levyn euforia on toki kliseistä rakennettua, mutta juuri siksi syntisen houkuttelevaa. Marauder ei kuitenkaan nouse kappalemateriaalinsa puolesta yhtyeen parhaiden levyjen rinnalle. Interpoliin aikanaan ihastuneet tulevat varmasti pääosin myös pitämään Marauder-levystä. Dynazty Firesign AFM Ruotsalaisen modernin melodisen hard rockin kiintotähti Dynazty ottaa askeleen eteenpäin ottamalla tuotannollisen taka-askeleen. Torvisovitukset puhkuvat ikivihreihin kiemuroihin tervetullutta täyteläisyyttä. Se että singlebiisiksi on valittu levyn eniten vanhaa Behemothia muistuttava God=Dog kuvastaa sitä, ettei bändi itsekään ole uudesta linjastaan ihan varma. Niille, jotka odottivat edes hienovaraisesti yhtyeen uudistumista, se voi muodostua pettymykseksi. Yhtyeen edelliset albumit (Titanic Mass, 2016 ja Renatus, 2013) lähentyivätkin soinniltaan turbotuotetun Amaranthen synteettistä discoheviä. Päätepiste sijoittuu kokonaisuutena yhtyeen uran parhaimmistoon, jääden hiuksen verran jälkeen uudistuksellisesta Vagabondsista (2015). Jos paluulevy Bloodsports (2013) meni vielä tuntumaa ottaessa, ryntäsi Night Thoughts (2016) jo rinta rottingilla keskelle estotonta hurmosta. Sävellykset ottavat aikaa avautuakseen, eivätkä pääosin ole vaivannäön arvoisia. Hetken jopa tuntui, ettei bändi tiedä mihin suuntaisi. Kun esikaupungin yötaivaalle räjäytellään kaiken summana Wastelandsin, Mistressin ja Flytippingin kaltaisia kimalleryöppyjä, eivät liioitelluimmatkaan lupaukset jää ontoiksi. Vielä kerran, pojat! MIRKO SIIKALUOMA HHHH Behemoth I Loved You At Your Darkest Nuclear Blast Behemothin yhdestoista studiolevy on sen tähän mennessä kevyin ja orkestraalisin. NUUTTI HEISKALA HH Ian Gillan & The Javelins Ian Gillan & The Javelins Ear Deep Purplessa kannuksensa ansainnut kultakurkku Ian Gillan aloitti 1960-luvulla uransa The Javelins -yhtyeessä, jonka muusikot olivat kaikki kotoisin läntisestä Lontoosta. Kymmenkappaleinen Cut Out The Lights edustaa sitä Satellite Storiesia, jollaisena fanit ovat oppineet yhtyeen tuntemaan. Levyn päättävä Coagula on kuin suoraan Dimmun levyltä, ja Bartzabelin kuoron ja Nergalin laulun vuorottelu on kuin metalliaiheisesta Broadway-musikaalista. Dynaztyn massasta erottava tärkein ydin – elämänmyönteinen ja parhaimmillaan kuulijan arjesta irrottava melodisuus – on Firesignilla hyvällä mallilla. Ääniongelmiensa kanssa paininut Ian Gillan kuulostaa levyllä yllättävänkin vetreältä. MAPE OLLILA HHHH Satellite Stories Cut Out The Lights Playground Päätös lopettamisesta saa artistit usein puristamaan itsestään vielä sen yhden rutiinisuoritusta väkevämmän sieluntuotteen. Eikä syytä olekaan. JARI JOKIRINNE HH Suede The Blue Hour Suede Ltd. Levy paranee loppua kohden, mutta ei valitettavasti mitenkään merkittävästi. Pehmeän tanakasti soiva basso ja elävän dynaamiset rumpubiitit miellyttävät korvaa. Kaipuu nostalgiaan kasvoi ilmeisen voimakkaaksi, sillä The Javelins teki jälleen kerran comebackin. Death metal -räimeen hellittämisestä huolimatta tarttumapintaa on singlebiisi God=Dogia lukuunottamatta entistä vähemmän. Vuosituhannen alussa en uskonut Sueden pääsevän enää koskaan jaloilleen. Ihan Dimmu Borgirin Eoniania vastaavasti Harry Potter -linjalle ei vielä olla menty, mutta hälyttävän lähelle kuitenkin. Firesign on parhaimmillaan uuden hard rockin timanttisinta tavaraa. The Blue Hour kuulostaa ihastuttavalla tavalla levyltä, johon Suede on ladannut kaikkensa. Kokoonnuttuaan vuonna 1994 ryhmä purkitti tukun rock and roll -klassikkoja, mikä jätti liekin roihuamaan muusikkojen tajuntaan. Satellite Stories on alusta lähtien halunnut tietoisesti laajentaa soundiaan. Kehittyminen kulminoitui elektronisella Young Detectivesillä (2017), joka oli myös bändin ainoa tuotos major-levy-yhtiön suojattina. Tällä lienee oma osansa lopetuspäätöksessä. Firesign soi rahtusen orgaanisemmin mutta ihan yhtä jykevästi. Näinä synkkinä aikoina Behemothia on vaikea rakastaa
INFERNO www.inferno.fi @InfernoMagazine @infernomagazine @inferno_magazine RUMBA www.rumba.fi @rumbafi @rumbalehti @rumbalehti SOUNDI www.soundi.fi @soundilehti @soundilehti @soundilehti Kaken tulostus.indd 61 14.9.2018 12.36. MUSIIKKI ON AINA LÄSNÄ POP MEDIA tavoittaa aktiiviset musiikin kuuntelijat, festivaaleilla ja konserteissa viihtyvän yleisön sekä musiikkikulttuurin ilmiöistä ja taustoista kiinnostuneet kuluttajat genrerajojen yli
Takkumäki onnistuu siinä vaikeimmassa: sekä hämmästyttämään osaamisellaan että uimaan myös ihon alle. Jokin tässä albumissa jää valitettavasti vajavaiseksi, mutta samalla kappaleiden elastinen haaveilevuus tunkeutuu syvälle sisimpään ja saa kuulijan hetkeksi pysähtymään ja ajattelemaan. LINDA SÖDERHOLM HHH Spiritraiser Inspiral Omakustanne Spiritraiser on suomalaisyhtye, jonka solisti Jules Näveri on vaikuttanut aiemmin Profane Omenissa, minkä lisäksi yhtyeen jäsenillä on taustaa muun muassa Sleep Of Monstersissa. VILJA VAINIO HHH Lac Belot Abracadabra! Solina Lac Belot eli Jarno Takkumäki astelee debyytillään esiin poikkeuksellisen vakuuttavana ja omaäänisenä. Lac Belot’n musiikissa on hienosti tasapainossa laulaja-lauluntekijäperinteen herkkä intiimiys – johon Takkumäen mietteliäs laulutyyli sopii – sekä usein yllättävästikin jättimäisiin korkeuksiin kerrostuvat sovitukset. Musiikillisesti albumi on tilkkutäkkimäinen, eikä osasia tunnu ensin yhdistävän kuin ne yhteensitova julkaisuformaatti. Nahkaa-kasetin biisijärjestys lienee aika sama kuin yhtyeen viime kesän äänitysten aikainen keikkasetti: ensimmäisenä kuullaan nimikappale ja tunnussävelmä Linkopii, viimeisenä aiempaan settiin viittaava kaunis Kesähäät. Kummatkin ottavat vuorollaan vetoteemat ja riffit hoitaakseen muun orkesterin ja laulajan tempautuessa lennosta mukaan. Toisen albumillisen outolintu on suomeksi laulettu, valssaava hymni Harmain, joka testaa onnistuneesti orkesterin ennakkoluulottomuutta. Tyylilajiltaan vaihtoehtorockia soittava yhtye on ensilevytyksellään varsin progemaisissa tunnelmissa. sekä Fusion. Ja jos se tuntuu merkittävältä, silloin se myös on sitä. Osa kappaleiden nimistä on suomeksi, osa englanniksi. Pikemminkin se on henkisten virtojen summa, jossa (lähes) kaikki entinen on hylätty jonkin suuremman tavoittelemisen edessä. Albumi on sekoitus kevyempää taiteilevaa maalailua ja jykevämpää metallia. Täyteläisenä, hienostuneena, dynaamisena ja ennen kaikkea melodisena soivan Abracadabran verrokiksi kiinnittyy Sufjan Stevensin ”osavaltiolevyjen” barokkimelankolia, ja usein ajatukset hakeutuvat Dave Fridmannin yltäkylläisten tuotantojen (Mercury Rev, Flaming Lips, Sparklehorse) suuntaan. Muuten Tommi Hoffrenin kokeellisina pitämät sävelmät lähestyvätkin selvemmin Ancient Onesin soitinnuksia ja Jessin voimallisempaa laulutapaa. Ryhmä on liekeissä. Silloin kun biisi ei ole kovin kaksinen (Kaupungin kundit), raikkaat, elämältä maistuvat lyriikat ja soittajien kova meininki tekevät suuren vaikutuksen. Suoraan paahtoon avautuu myös tyveniä suvantopaikkoja, jotka lataavat bändimasiinaan uutta voimaa räjähtää uusille kierroksille. Albumi huipentuu ja päättyy yli 10-minuuttiseen mahtislovariin Love Eternal, jonka vierailevat sellistit ja puhaltajat vielä upeasti silaavat. MIKKO MERILÄINEN HHHH Jukka Takalo Vaarojen laulut Valassaaret Aknestikissa 90-luvulla ansioitunut Jukka Takalo tekee viidennellä sooloalbumillaan jotain radikaalia. Soundit ovat toisaalta harkittuja, toisaalta kotikutoisia. Esimerkiksi Ranssin ja Meijun kitaravallit raikaavat (ja vain kahden kitaran voimin) kuin Teksti-TV 666:lla. Levyarviot > 62 SOUNDI ...sisäisen tyyneyden ajoittainen lisääntyminen tuskin tekee hallaa kenellekään... Ja yhtye on vasta uransa alussa: Eeva Lietosen ja Essi Niemisen duo on tänä vuonna kasvanut nelihenkiseksi. Instrumentaatio vaihtelee täysin luontevasti runsaista ja villinä seilaavista jousiosuuksista ja suurina pauhaavista rummuista yksinäisenä näppäiltyyn akustiseen kitaraan. Mikään myyntitykki tämän albumin ei ole kuitenkaan määräkään olla. Kakkosalbumi nousee huojentavan vakuuttavasti vuoden 2015 debyytin rinnalle, joten pitkän session tulokset on jyvitetty hyvin hallitusti. JARI MÄKELÄ HHHH K u v a: Jo u n i K är k k äi n en Levyarvostelut 8_2018.indd 62 13.9.2018 14.09. ta helpommin kuin luoviminen Deep Purplen laveissa teoksissa, joissa jänteet joutuvat koetukselle. Kertosäkeet lipsuvat ajoittain lurittelun puolelle, mutta soitinnus soi mainiolla flow’lla, jonka tuloksena on puolituntinen sekoitus jazzia sekä suomi-hiphopia, johon mahtuu hengästyttävä määrä sanomaa. Sisäisen tyyneyden ajoittainen lisääntyminen tuskin tekee hallaa kenellekään. Psykedeelisen hevirokin vakaata kulkua keventävät ja monimutkistavat taitavasti sovelletut pop-elementit sekä tiiviit ja soundeiltaan omaperäiset kiipparien ja sähkökitaroiden yhdistelmät. JUHA SEITZ HHH Linkopii Nahkaa Viihdekasetit Luova Recordsin Viihdekasetit-alamerkin tuoreen kiinnityksen Linkopiin kaahailu kuulostaa viihdetaiteilija Tapani Kansan sanoja lainaten ”huudolta, räikinältä ja mäikinältä” eli erinomaiselta. Substanssi on siis pääosassa, mutta onneksi se ei jyrää entiteettiä, vaan bändin massiiviset orkestraatiot saavat riittävästi tilaa ja pääsevät täten täysiin oikeuksiinsa. Vaarojen laulut ottaa rockia kaihtavilla puhallin-, jousija taustalaulusovituksillaan The Exploding Eyes Orchestra II Svart Ennen kuin Jess And The Ancient Onesin ylväs sivuprojekti sulautuu lopullisesti emobändiin, levytyssessioiden materiaalista kasattiin vielä toinenkin The Exploding Eyes Orchestran albumi. Jyrki Rehellin äänittämä pehmeä, korvia hivelevä bändisoundi muistuttaa ihan aluksi 70-luvulla Hurriganesin vanavedessä hiihtäneiden rhythm & blues -pohjaisten rytinäkoplien kuten Ronski Gangin tai Rock Cadillacin c-kaseteista. Tommy Lindgren ei yllä ihan parhaimpaansa ja Redraman vahvimpiin osuuksiin kuuluvat hänen äidinkieliset riiminsä. Dynamiikkaa löytyy sekä yksittäisten raitojen että albumikokonaisuuden sisältä. Mitään erityisen retroa Linkopiin ryönänen rokki ei kuitenkaan ole. Viestinnän tasolla äänitys on fantastisen kantaaottava ja siten tuiki tärkeä tuotos suomalaisella rap-kentällä. Siinä onnistuvat kappaleista parhaiten lähimmäs radiosoittoa kurottava Sun, M.T.W. Toivottavasti näitä vielä kuullaan pääbändin keikkasetissä. Muutamin paikoin kuorrutus saa yliotteen sävellyksistä, mutta lähes koko kestonsa ajan Abracadabra! tuntuu merkittävältä musiikilta. Linkopii on uusi suosikkibändini. Raikkaat Bedillä ja Hikikohtaus sujahtaisivat helposti Kynnetyhtyeen ohjelmistoon. ASKO ALANEN HHHH Ricky Tick Band & Julkinen Sana Pidä valot päällä Jaskaa Nokkelimmat lukijat osannevat päätellä, että julkista sanaa levittävät Paleface, Tommy Lindgren sekä Redrama 17-henkisen Ricky Tick Big Bandin säestyksellä, Valtteri Laurell Pöyhösen johtamana. Matskua kokeneiden valontuojien vihkosista riittää vaikka muille jakaa, ja vaikkakaan ei pitäisi vertailla, niin väkisinkin niin käy, ja räppäreistä show’n varastaa ehdottomasti Paleface, joka ryöpyttää riimejä ihailtavalla tarkkuudella
Levyarvostelut 8_2018.indd 63 13.9.2018 14.09. SOUNDI 63 ...sisäisen tyyneyden ajoittainen lisääntyminen tuskin tekee hallaa kenellekään..
Tää menee tunteisiin empatisoi työelämän raadollisuuden ja nollasopimusten kurimuksessa kamppailevia ja Ziggy Stardust Pohjanmaalla niitä epävarmoina identiteettiään etsineitä nuoria, joille David Bowie oli odottamaton vapahtaja. Metsä meidän luo Isä meidän -rukoukselle uuden hahmon ja Veikko Lavia hipoen kuplettinen Suomi on rakkaudentunnustus muodokkaalle neidolle. Summan materiaali paljastuu tyylillisesti varsin laveaksi. KIMMO K. Laulaja Chris perusti vähän gratefuldeadmaisen Chris Robinson Brotherhoodin ja kitaristi Rich pystytti soolouran jälkeen Magpie Saluten Crowes-kitaristi Marc Fordin kanssa. PERTTI OJALA HHHH The Magpie Salute High Water I Provogue Black Crowesin hajottua toisen kerran 2015 Robinsonin veljekset lähtivät eri teille. Soundi on osa biisinkirjoitusprosessiani. Mukana on myös kiekon parhaimmistoon lukeutuvia, leirinuotiomaisesti akustisempia vetoja, joilla solisti John Hogg ei karju niin yliviritetyn vimmatusti kuin sähköisemmissä numeroissa. Saralla on yhä tarjottavana maailmanluokan kamaa, mutta laulukieli on edelleen suomi. Ehkä jollain tasolla pelkää, että siinä rikottaisiin jokin osa Sarasta. Steel-kitaran silittämät You Found Me ja Sister Moon haikailevat kauniina balladeina. – Sara on joskus ollut metallia, nykyään ehkä modernia elektronista vaihtoehtorockia. Mukana on hyvin raskaita osioita, tuttua pop-herkistelyä ja suuria kaaria. Summa on viiltävä mutta linjakas kokonaisuus, jossa yhtyeen uraa alusta asti seuranneelle on turhan laimeita hetkiä loistavien seassa. Summan muokatun äänimaiseman ansiosta lopputulos on kylmä, massiivinen ja hämmentävä. Itse Vaarojen laulussa vanha metsä on kuin Rooma, Ateenamme ja antiikki. Teksteiltään levy on väkevä mutta huumoria unohtamaton kannanotto luonnon ja etenkin suomalaisen metsän puolesta. Eikä kielen muuttaminen automaattisesti toisi kansainvälistä sukseeta, vaikka tokihan sellainen kiinnostaa! Ehkä seuraava levy sitten, tai sitä seuraava. Sara ei ole kadottanut särmäänsä, mutta on antanut jossakin mielessä myöten helpomman lähestymisen edessä. Nutai vaihtoehtometallilla aloittanut yhtye on silti edelleen omalla polullaan, vähän kuten toinen loistava yhtye Deftones. Maaninen Avaa se ovi tai yhtyeen perinteitä kunnioittavammat Ei me olla ainoita ja Tahto ovat erilaisia ja silti erinomaisia. Tästä on hyvä jatkaa vähän yllättävämpiin maisemiin. Saran ydinmehu on tallella, mutta pinta on varsin tanakasti prosessoitu ja elektroninen. Myös sanoituksellisesti bändi tuntuu hellittävän introverttiydestään. Onko hevin ilmaisun käyttäminen taas havaittu oleelliseksi osaksi yhtyeen ideaa ja leivottu soundiin sisään erilaisella ajatuksella. – Kyllä ne kuuluu isoina, mahtipontisina kertosäkeinä enkä niistä ole pyrkinyt eroon. Pitkän julkaisutauon pitänyt yhtye on hakenut musiikkinsa uuden tulokulman etäisesti Nine Inch Nailsin industrialin ja Musen dystopiapaatoksen seutuvilta. Ilman Artoa levy ei kuulostaisi niin järkyttävän suurelta. Magpie Salute avasi pelin 2017 livenä kolme naislaulajaa sisältäneellä 10-henkisellä ryhmällä, tällä studiodebyytillä henkilökuntaa on hieman tiivistetymmin. – Avaa se ovi oli ensimmäinen biisi josta löysin raskasta, dystooppista ja synkkää soundia, mitä halusin levylle. Intensiteetti ei pysy helpoimpien kappaleiden kohdalla samalla tasolla kuin kovimpien raitojen. Kuule Harri varoittaa osin kvasikalevalaisin sanakääntein luonnon kurittamisen kohtalokkuutta. – Tämä nousee pintaan säännöllisin väliajoin meidän keskusteluissa. KIMMO K. KOSKINEN etäisyyttä perinteiseen popyhtyeilmaisuun. Vaarojen laulut huokuu syvää rakkautta luontoon ja ihmiseen ainakin vielä toistaiseksi sen osana. Mihin suuntaan oma musiikki menee, on täysin sattumaa, joku soittaa innostavan biisin tai itse löytää musaa mihin uppoutuu. Aikuisemman ja sävellyksellisesti linjakkaan ilmaisun Sara on löytänyt metallisen ilmaisunsa kumppaniksi jo kauan sitten. Kuva lopputuloksesta oli selkeä. Miten tarkkaan lopputulos oli mielessä biisientekovaiheessa. Jukka Takalon uran vaikuttavin albumi on toiveensa mukaisesti syytä kuunnella rauhassa ja kokonaan. Miksi. Sara Summa 6162 Viihde Omintakeisin sävyin sinänsä helposti lähestyttävää mutta samalla hyvinkin haastavaa musiikkia tehnyt Sara on kehittynyt ja muuttunut aikojen saatossa kadottamatta ominaisia elementtejään. JUSSI NIEMI HHH K u v a: Jo n as N u n u A x b er g Levyarvostelut 8_2018.indd 64 13.9.2018 14.09. Starmanista juontuva rumpujen sisääntulo on biisin mainio soitannollinen detalji. Enää ei tarvitse väkisin hakea monimutkaisimpia sävelkulkuja vaan voi luottaa kokonaisuuteen ja tunnelmaan, mikä biisistä muodostuu. Mary The Gypsy käynnistää Robinsonin konstailematta tuottaman levyn tiheäpistoisella ja ärhäkällä jytistyksellä, jossa Faces-malli kuuluu vähän liikaakin, mutta onneksi koko levyä ei paahdeta samalla vaihteella. Hand In Hand ponnistaa muhevasti keinuvan käyntinsä 1900-luvun alkupuolen bluesista. Eikö kansainvälinen suksee kiinnosta. Can You See hipahtaa soinniltaan ja tekstiltään. Raskas ote on ollut aika kätkössä Saran ilmaisussa. Tarttuvasti laskevan slideriffin alleviivaama, 70-lukuisesti melodinen Walk On Water toimii hyvin. Miksasin biisit meidän mielestä valmiiksi, ja Arto Tuunela pisti vielä yhden pykälän lisää. Sen sointi on virtaviivaistunut ja keventynyt, mutta nyt soundi uudistuu riipivämpään suuntaan. Sattumien summa. Onko nyt luontevampaa syleillä niitä ”aikuisin ottein” ja ehkä kehittyneen sävellystajun kautta. KOSKINEN HHH Saran laulaja Joa Korhonen, miten bändin numetal-juuret kuuluvat nykyilmaisussa. Levyarviot > 64 SOUNDI ...albumi on toiveensa mukaisesti syytä kuunnella rauhassa ja kokonaan... Temaattisena kokonaisuutena Takalon viesti välittyy nyt konkreettisemmin kuin koskaan. Tuotannollisesti levy kuulostaa erittäin suurelta. Sara vain uskaltautuu nyt kauemmas tutulta väylältään. Soulrokkaava tyyli liippaa lähempää Crowesia kuin isoveljellä
J A C K T H E R O O S T E R & O L Y M P I A K O R T T E L I Lost In Music tulostus .indd 65 14.9.2018 13.13
Low on vihdoin uskaltanut pois harmonisesti miellyttävältä, pieniä häiriöelementtejä sisältävältä slowcoremukavuusalueelta, jossa se on uransa viettänyt, ajoittain hienojakin levyjä tehden. MAPE OLLILA HHH Supersuckers Suck It Steamhammer Kolme vuotta kantrilla osittain kyllästetyn Holdin’ The Bag -albumin jälkeen Supersuckers keskittyy jälleen raakaan rock’n’rolliin, jonka lippulaivana Eddie Spaghetti ja pojat ovat mieluusti esittäytyneet. Soitto, sovitukset ja laulu ovat ensiluokkaista, mutta pienellä viilauksella tästä olisi saanut vieläkin paremman. Ja varsinkin Suomesta – levyn parasta antia ovat suomalaisten lauluntekijöiden monessa tapauksessa artistille räätälöimät biisit, jotka on vielä sovitettukin maukkaasti. Kun albumia kuuntelee ohi yhtyeen kaikkea tekemistä leimaavan arvoparadoksin ja siitä kohisemisen, enemmän äänikollaasikuin kappaleorientoitunut Ordinary Corrupt Human Love on vain yksi miedosti viihdyttävä äärimetallimausteinen post rock -albumi muiden joukossa. Hynysen tekstit vilisevät tuttuun tapaan pikavippejä ja perkeleitä, mutta takavuosien viiltävyyteen ja nokkeluuteen ei ihan ylletä. Myös Rollareilta peritty ränttäriffi runnoo Private Parking Lot -bailut mukavasti kuosiinsa. 66 SOUNDI Deafheaven Ordinary Corrupt Human Love AntiDeafheaven on metallimusiikin voimakkaimmin mielipiteitä polarisoivia artisteja, joskaan asia ei luultavasti johdu millään tavalla yhtyeen musiikista vaan siitä, mitä yhtye edustaa. Kantriosasto rajoittuu tällä erää klopotteluun tylyssä säätiedotteesssa Cold Wet Wind. Luettelomainen lyriikka tekee kappaleesta kulultaan muita hiukan tahmeamman, mutta albumin muilla kappaleilla rokataan sitäkin lennokkaammin ja repäisevämmin. Bändin viehättävän röyhkeä itsetietoisuus korostuu parhaiten The History Of Rock’n’Roll -tietoiskussa, jossa Eddie luettelee lähimenneisyyden merkittävimpiä luottobändejään kaikkiaan kolmattakymmentä Rocket From The Cryptistä Hellacoptereihin. Mannerlaatan painoluokassa painivat, muroiksi ajetut taustat tarjoavat perinteisemmille elementeille kuten laulu ja kitarat upean alustan, josta ponnistaa sfääreihin. Nyt häiriöt ovat keskiössä. Mutta se paranee ja muuttuu sofistikoituneemmaksi lukuisilla pienillä tavoilla koko ajan, JEKin muistuttaessa levy levyltä enemmän ja enemmän jonkinlaista indien Steely Dania. No, eipähän Kotariin tarvitse sen vuoksi koskaan pahasti pettyäkään. Tai pikemminkin: mitä se ei edusta. Rahkeita siihen nimittäin selvästi olisi. ASKO ALANEN HHHH Jussi & The Boys Unioninkatu 45 Turenki Suomirockin esi-isä ja kävelevä tietokirja on tehnyt uuden levyn pitkän uran kunniaksi – ja ehkä päätteeksikin. Rosoisen punk/garagerokkauksen selkäytimeen on täpätty luja annos Motörheadin ”no classia”, joka kuuluu erityisesti vauhtikalloisimmissa stygeissä Breakin’ My Balls ja ’Til I Die. Myös Beer Drinkers & Hell Risers -cover on hyvin vahva tribuutti sekä ZZ Topin originaalille että Lemmyn ryhmän rempseälle versiolle. Jälkimmäinen tekee musiikista usein ajatonta. Vähemmän vanhan, radioystävällisen Kotiteollisuus-tuotannon kierrättämistä ja rohkeammin irrottelua eeppisen Taakan tai Pimeyden ytimeen väliosassa jyrkän käännöksen tekevän riffittelyn tapaan, kiitos. Heti kärkeen All The Time on suurenmoisen menoriffin yllyttämää hermoherkkää huudatusta, samoin punkpikaralli What’s Up With This Mf’n Thing. Yhtenäisyyteen ja eheytymiseen kannustavista, lähinnä hippiliikkeeseen rinnastuvista sanoitusteemoista huolimatta yhtye lukeutuu – ilmeisesti yhden ainoan amerikkalaisen black metal -vaikuttajan muinaisen haastattelun vuoksi – black metalin piiriin, jonka perinteiset arvot puolestaan ovat joka suhteessa päinvastaiset kuin hippien. pojat! ANTTI MARTTINEN HHH Jaakko Eino Kalevi Out Of Touch Domino Jaakko Eino Kalevin nimen alla julkaistu musiikki on aina ollut boheemisti dekadenttia suurpiirteistä, mukavia, ilmavia ja pellavakankaisia vaatteita käyttävän maailmankansalaisen musiikkia. Low Double Negative Sub Pop Musiikillisessa zeitgeistissa on vähintään kaksi ulottuvuutta: sitä voi ilmentää aikansa suosittu musiikki tai sitten musiikki, joka kuulostaa ajaltaan, ilmentäen jotain olennaista siitä hetkestä. Nykyiset kitaristit, isä ja poika Metsberg, soveltuvat joukkoon mainiosti ja levyllä on käytetty vierailijoita oivaltavasti. Sinänsä toimivat kaksi Chuck Berry -numeroa olisi voitu jättää keikkaohjelmistoon, mutta vaikka By The Time I Get To Phoenix on suomeksikin kulunut pala, se sopii Raittisen tulkittavaksi ja levyn aloitusbiisiksi oikein hyvin. Mukana on nimittäin useita ennen levytettyjä paloja, ja vaikka ne artistin mielestä varmaan hakkaavat vanhat versiot ainakin teknisesti, luulisi maailmalta sopivia biisejä löytyvän pilvin pimein. Tai ehkä koko kausi. Olipa Deafheaven sitten runopoikamaista shoegazingia, hipstereitä tai metallipuristien arvomaailmaa ravistelemaan tähdätty taideprojekti, musiikillisesti se on aika tavanomainen. Hyvä Jussi ja... ARTTU TOLONEN HHHHH Kotiteollisuus Valtatie 666 Johanna ”Työn jälki ei näy laadussa vaan määrässä”, laulaa Jouni Hynynen Vääräleuka-kappaleessa. Jotkut vääräleuat voisivat sanoa samaa Kotiteollisuuden tuotannosta, sen verran jääräpäisesti on yhtye samaa kivirekeä vuodesta toiseen vetänyt. VESA SILTANEN HHH K u v a: Sh el ly M o sm an Levyarvostelut 8_2018.indd 66 13.9.2018 14.09. Pienen rutinan ohella on vielä sanottava, että ikärasismi sikseen – vaikka laulaja on 75-vuotias, jälki on hienoa, oman kuuloista mutta samalla tuoreen oloista. Yhtyeen neljännellä kokopitkällä taiteellisina polveilevat post rock -audiomaalaukset paisuvat kärsivällisesti kohti kliimaksejaan, rakentuen hauraankauniista pianomelodioista, kaihoisan kaikuvista kitaroista, vereslihaisesta rääkylaulusta, ihan rehellisestä rock’n’rollista sekä ajoittaisista blackmetallipurskeista pakollisine blast beateineen ja tremolo-riffeineen. Osa riimeistä on jo tahattoman koomisia ja korneja, ja ”mennä merta edemmäs kalaan” tai ”ei näe metsää puilta” -tyylisiä kliseisiä sanontoja voisi käyttää paremminkin kuin vain latomalla niitä peräkkäin. Uuden levyn avausbiisin kohLevyarviot > ...osa riimeistä on jo tahattoman koomisia ja korneja... Valtatie 666:n riffiosastolla on muutamiin viimeisimpiin tuotoksiin verrattuna paikoin yllättävänkin tuore ja erilainen meno, mutta liian kauas ei tutulta polulta toki eksytä. Yleistunnelmassa on hieman jotain samaa kuin Kuolleen kukan nimellä (2002), jolloin tuttu Kotari-tyyli ei ollut vielä täysin hahmottunut. Soundillisesti vihamielisen ja destruktiivisen kaunis ympäristö saa bändin kuulostamaan uskomattomalta, kuten esimerkiksi Flyn sielukkaassa falsettilaulussa ja Romen (Always In The Dark) eeppisessä, lähes sinfonisessa otteessa. Kuvana tämä levy olisi joku niistä hornaa referoivista, sähköä surkeasti eristävistä pyörteistä, joita David Lynch viljeli Twin Peaksin kolmannella kaudella. Double Negative on jotain ihan muuta. Double Negative on valtava kehitysaskel Low’lle ja ilmentää jotain olennaista tästä hetkestä. öh..
Anna Calvi.indd 17 12.9.2018 15.23
Alkoholin ja crackin sumentaman ajanjakson biisejä on yleensä ollut livesetistä turha etsiä. Parasta Go To School -spektaakkelissa on se, että 1960-70-luvun kohtuuttomuusrockista on lainattu niksahtaneen perspektiivin lisäksi myös musiikillinen kiihkomielisyys ja tykki toteutustapa. Esimerkiksi Billion Dollar Babiesiin on lähes huomaamatta ympätty mukaan anakronistista whammy bar -taiteilua. tarjoaa etenkin kuuntelukertoja kestäviä kertosäkeitä ja paikoin hykerryttäviä kitarakuvioita. Apina kostaa. D’addarion nörttiveljekset Brian ja Michael ovat pistäneet kaiken popkahjoutensa ja käsityöläistaitonsa peliin ja tehneet ihka-aidon rock-oopperan. Kosketinsoittaja Karen Grotbergin laulama avausraita Come Cryin’ To Me kulkee torvien saattamana mollisoulina. Bändi säestää esimerkiksi Ray Daviesia tämän molemmilla Americana-levyillä. Out Of Touch, kuten jo nimestä huomaa, tulee sieltä missä kenttä on heikko. Mitä muuta voi simpanssiaiheiselta rock-oopperalta odottaa. Musiikissa on samaan aikaan rämäpäistä uhoa ja kuplivan kumpuilevaa harmoniaa. Kovimman kortin pöytään laulajana lyö Louris, tulkinnan eleetön luonteikkuus ei jätä arpomisen varaa. Laulusolistin roolia pallotellaan, mikä tuo hienoa vaihtelua puoliakustiseen kokonaisuuteen. Dub on aina ollut olennainen osa JEKin soundipalettia. Minneapoliksen posse on edennyt toisen päämiehensä Gary Lourisin johdolla ja muuten muuttumattomalla porukalla voitosta voittoon. Dynamiikassa on sopivasti vaihtelua eikä albumi tunnu vain yhdeltä pitkältä biisiltä. Out Of Touch on JEKin vahvin levy sitten Töölö Labyrinthin (2011), joskin täysin erilainen. Materiaali ON paksua. ARTTU TOLONEN HHHH High On Fire Electric Messiah eOne Stonerin ystävien kasvoille nousi leveä hymy, kun legendaarinen Sleep julkaisi keväällä vuosikymmenien tauon jälkeen uuden pitkäsoiton. Trio ei lähde turhaan kikkailemaan ja loikkimaan ulos boksistaan, vaan takoo tutun rouheita ja iskeviä riffejä toisensa perään murskaavalla äänenpaineella kuin steroidein pumpattu Motörhead, ja usein Lemmyyn verrattu Pike korisee kuin Haadeksen koira. Kuuromykän flipperivelhon raivaamaa latua suihkiva kehystarina kertoo ihmisten adoptoimasta simpanssista ja tämän kivuliaista yrityksistään tulla osaksi meidän karvattomien tuholaisapinoiden yhteiskuntaa. Sen sijaan vastapainoksi neljä viimeistä kappaletta olisi voinut jättää jopa kokonaan pois, sillä ne eivät tuo lisäLevyarviot > ...mutta mistä ihmeestä näissä lauluissa lauletaan?... VESA SILTANEN HHHH The Jayhawks Back Roads And Abandoned Motels Sony Jos joku luuli, että Gary Olsonin lopullinen lähtö tekisi Jayhawksista jotenkin huteran, niin pieleen meni. Bändi ei muutenkaan peittele rakkautta esikuvaansa kohtaan, onhan nimibiisikin omistettu edesmenneelle Kilmisterille. Yhtä kaikki tulos on huippuluokkaa eikä lainkaan hajanainen, mikä tässä asetelmassa olisi hyvin mahdollista. Nyky-Cooper on toki enemmän viihdettä kuin taidetta, mutta edelleen yllättävänkin hyvää sellaista. I’m Eighteenin ja School’s Outin kaltaiset ikivihreät toimivat hyvin lihaksikkaan moderneilla soundeilla ja bändin soitto on tyylikästä. dalla mielleyhtymä on jo huomattavan vahva. Back Roads And Abandoned Motels palaa muille artisteille ja/tai heidän kanssaan tehtyihin lauluihin kotiporukalla. Levyn vierailijat Todd Rundgren (apinan ”isä”) ja Big Starin Jody Stephens kertovat läsnäolollaan, mistä taitava Lemon Twigs -kaksikko löytää musiikillisen vertaisryhmänsä. Rakkaus pelastaa lopussa. Peruslinja on kuin Beatles soittaisi After The Goldrush -kauden Neil Youngia, mutta yhtäällä tuoksahtaa Fairport Conventionin kaltaisten brittifolkrokkareiden vaikutus, toisaalla John Prinen tarinointi. Epitaph Jenkkitrion yhdeksännen studioalbumin aloitus lupaa kuulijalle American Pie -elokuvien soundtrackeille, 2000-luvun alun punk rock -maailmaan heittävää soitantaa. Is This Thing Cursed. NUUTTI HEISKALA HHHH Alkaline Trio Is This Thing Cursed. Jaakko Eino Kalevi on aina ollut myös hiukan irrallaan, omassa maailmassaan. Toisinaan juonikuljetukseen keskittyvät, laulutyyleillä venkoilevat ja samalla eniten musikaalimaailmasta muistuttavat osiot ovat puolestaan sietämättömiä. The Lemon Twigs Go To School 4AD Näin kunnianhimoisesta hölmöydestä on vaikea olla vaikuttumatta ja samalla ärsyyntymättä. Biisimateriaalia kunnioitetaan, mutta ei liian orjallisesti. Parhaimmillaan simpanssin odysseiaa purkavat laulut eivät häviä tekijöidensä esikuville. Aivan kympin tuntumassa mennään. Nyt kuitenkin poikkeuksellisesti Flush The Fashionin (1980) Pain on mahtunut mukaan. Häntä ei ymmärretä. Nyt virne levenee entisestään, kun Sleep-kitaristi Matt Piken johtama High On Fire tykittelee myös uutta materiaalia pöytään. Alkuaikojen kauhuviihde vaihtui todelliseksi synkkyydeksi. Simpanssi ei sopeudu kouluun. Mitä enemmän tätä kuuntelee, sitä enemmän nyansseja nousee esiin. Terävin osa värikkäästi rönsyilevistä kappaleista on ensiluokkaista entisaikojen älypoppia. JUSSI NIEMI HHHH Levyarvostelut 8_2018.indd 68 13.9.2018 14.09. Jo pari ensimmäistä kappaletta kuunneltuaan on vakuuttunut siitä, ettei albumi voi olla muuta kuin hyvä – eikä näihin mielikuviin tuudittautunut joudu onneksi pahemmin pettymään. Mikäli esimerkiksi Death Is This Communion (2007) ja Snakes For The Divine (2010) viihtyvät soittimessa, tulee siellä viihtymään myös Electric Messiah. Se on syönyt sisäänsä tyyliä ja vaikutteita laajalta alueelta China Eddien rennosta rockauksesta Conceptual Mediterraneanin (Part 1) baleaariseen poppiin ja People In The Centre Of The Cityn kasarigrooveen, mutta kaikki kuulostaa vain ja ainoastaan Jaakko Eino Kalevilta. Sähkömessias jatkaa luontevasti samoja latuja kuin bändin viimeisimmät tuotokset, mutta siinä kuuluu kaikuja myös hieman kauempaakin levytyshistoriasta. Parhaimmillaan albumi on alkupuolellaan nimikappaleen, Blackbirdin ja Little Helpin pyöriessä soittimessa. Kaikki kuitenkin ehdottoman sisäistettynä. Myös Cooperin ääni on erittäin hyvässä kunnossa. Sen ja robzombiemaiseksi päivitetyn The World Needs Gutsin lisäksi hyvällä tasapainolla 70-luvun hiteistä ja uudemmista biiseistä koostuva setti ei tarjoa yllätyksiä. PEKKA LAINE HHH Alice Cooper A Paranormal Evening With Alice Cooper Ear Alkuperäisen bändin kulta-aikojen lisäksi Alice Cooperin uran mielenkiintoisinta aikaa oli DaDaan (1983) kulminoitunut 80-luvun alku, jolloin mies oli täysin sekaisin ja Alice Cooperin ja Vincent Furnierin välinen raja hämärtyi. Dub on irti ajasta ja paikasta, fantasiaversio jostain menneestä, jo tapahtuneesta. Vain Lourisin yksin kynäilemät Carry You To Safety ja Leaving Detroit ovat uutta materiaalia. Bändillä on selvästi hauskaa biisien parissa ja niin on kuuntelijallakin. Out Of Touch on myös irti genreistä. Mutta siinä missä edeltäjäänsä Luminiferousta (2015) vaivasi hienoinen yksitoikkoisuus ja kolkkous, uusi tulokas tuntuu fokusoituneemmalta, freesimmältä ja helpommin sulateltavalta
Ironista kyllä, tämä sopisi varmasti hyvin levyn mainossloganiksi, nimenomaan hyvässä mielessä. Yhdessä välissä pysähdytään kuuntelemaan runoa (Tämä runo lumoaa sinut) ja toisessa instrumentaalikappaletta (Sumu). Aiheeseen perehtymätön saattaa kauhistella Gambinan hekumallista kuvailua ja uskontoa käsitteleviä lyriikoita, mutta mitään muuta ei kunnon metallilevyltä odotakaan. Kouvolalaisten kitarapoppaus on selvästi musikaalisempaa ja vahvempaa kuin viimevuotisella esikoisalbumilla. Mutta kyllä tämä levy kestää kuuntelun talvenkin yli. Ghost World on vääntynyt angstisemmin räkyttävästä uusioalternativesta melodisemmaksi ja ilmavammaksi. Sekä Slashilla että Kennedyllä on toki omat maneerinsa eikä tässä sinänsä esitellä mitään kitararockia mullistavaa. Kokoonpanon debyyttialbumilla laulaja-näyttelijä Hovattaa säestävät alttoviulisti Atte Kilpeläinen sekä vibrafonisti Panu Savolainen, jotka ovat tehneet sävellykset kirjailija-runoilija Riina Katajavuoren sanoituksiin. Tällöin jäljelle jää vain kaikkein olennaisin, musiikki. Kitaristin soolourallaan hyvän aikaa ylläpitämä kahden vuoden julkaisuväli on venähtänyt Guns N’ Roses -velvollisuuksien vuoksi tuplasti pidemmäksi, mutta se on tehnyt vain hyvää. Kilpeläisen ja Savolaisen soitto sekä Hovatan laulu ovat alusta loppuun upeita, mutta Katajavuoren sanoitukset eivät ole kauttaaltaan niin kekseliäitä tai lumoavia kuin lienee tarkoitus. Davies on tietoinen ja ylpeäkin statuksestaan britti-invaasion muassa myyttiseen Amerikkaan kulkeutuneena maahanmuuttajana. Sen sijaan tarinoissa toistuva talvimaisema tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta. Gambinapsykoosin sanoitukset liikkuvat saatananpalvonnan ja lähes hurmiollisen viinan ihannoimisen välillä, eikä muuta tarvitakaan. Itse kitarasankarin riffikynän mustekin on tymäkkää, biisit sovituksiltaan ja dynamiikaltaan hyvin mietittyjä eikä pitkältä levyltä löydy juuri tyhjäkäyntiä. Jayhawks-yhtyeen musisointi on jalostunut vieläkin täyteläisemmäksi hillityissä tyylilajin vaihteluissaan. Mutta mistä ihmeestä näissä lauluissa lauletaan. Stayn kohdalla mielessä käy häilähtäen helpottava ajatus siitä, ettei tarvitse ajatella mitään muuta, sillä yhtyeen kiivas soitto ja laulu jättävät kaikki hälyäänet taustalle. Slash, Kennedy ja taustayhtye The Conspirators ovat parantaneet juoksuaan sitten viime levyjen, kuten toki kuuluukin. Popimpi, kevyempi ja lempeämpi suunta on ehdottoman kannatettava. Alkaline Trion musiikissa on siitä jännittävä ominaisuus, että se onnistuu täyttämään kuulokkeet ja mielen kokonaan. PEKKA LAINE HHH Levyarvostelut 8_2018.indd 69 13.9.2018 14.09. ASKO ALANEN HHHHH Vuokko Hovatta Kolmisin Pysykää sängyssä sunnuntaisin Doorbell Vuokko Hovatta Kolmisin kattaa hieman yllättäen neljä tunnustettua taiteentekijää. Loistava toteutus, karkeat, lähes runolliset sanoitukset ja viimeistelty soundi tekevät tästä yhden vuoden parhaimmista metallialbumeista. Albumi kulkee kuin musikaali: alussa on muutama kevyt ja huoleton kappale, joiden jälkeen tulee niitä hitaampia ja haikeampia lauluja. KAROLIINA KANTOLA HHH Rytmihäiriö Gambinapsykoosi Sakara ”Saatanalla on varmasti sormensa pelissä” todetaan kappaleen Valitse helvetti ensimmäisten sekuntien aikana. Levy osoittaa kuitenkin virkeydellään, ettei se ole väkisin väännetty tekosyy konkarien nostalgiatrippikiertueille. Muistojen elämä ja musa palautuvat ja rinnastuvat kuulokuvissa hienosti aina Muswell Hillin varhaisvuosiin asti. arvoa muuten napakasti paketoiduille kokonaisuudelle. Tämä sanoituksiltaan iloisen synkkä levy alkaa ja loppuu yhtä raivokkaan energisesti – voisiko metallilevyltä muuta toivoakaan. VESA SILTANEN HHHH Ray Davies Our Country – Americana II Legacy Ray Daviesin mielikuvien kimara Amerikan Yhdysvaltojen kulttuurisista juurista, versoista ja kukinnoista sekä amerikkalaisen identiteetin henkilökohtaisesta kokemisesta on edennyt luontevasti toiseen osaansa. Humoristisesti kieli poskessa tehty levy on ilahduttava fuusio hardcorepunkia ja metallia, ja sopii siten niin kovan metallin ystävälle kuin vannoutuneelle punkkarillekin, allekirjoittanut mukaan lukien. Lauluihin on koottu monia paikkakohtaisia kokemuksia konserttipaikoista, pioneerien Oklahomasta, bändärien Minnesotasta, kookkaiden henkivartijoiden Chicagosta (ja Lontoosta), bailaajien ja liipaisinherkkien varkaiden New Orleansista. ISLA MÄKINEN HHHH Ghost World Spin Svart Onko oikein puhua iältään suht nuoren ja ilmeisessä musiikillisessa kukkaanpuhkeamisvaiheessa olevan yhtyeen musiikista ”vanhana kunnon meininkinä”. Living The Dream ei tarjoa ainakaan muutamien kuuntelukertojen perusteella yksittäisiä, ensikuulemalta selvästi esiin pomppaavia iskusävelmiä samassa määrin kuin World On Fire (2014) tai Apocalyptic Love (2012), mutta on kokonaisuutena sen sijaan tasaisesti vahvempi ja yhtenäisempi. Elektronisiin sointeihin osin hieman pakonomaisestikin suuntautuneen indiepopkentän tarjonnassa on sijaa myös epämuodikkaille sähkökitaroille. Hienovaraisesti säestettyinä myös Rayn leppoisat puheosuudet linjautuvat kauniin musikaalisesti lauluihin. Ghost Worldin musiikki synnyttää lämmintä läikähtelyä rinnassa, mikäli 1990-luvun kitarapohjainen helistely ja suristelu on sydäntä lähellä. Kiehtovan ja ristiriitaisen toisen kotimaan elämyksellinen inspiraatio on ehtymätön, ja uudet kappaleet ovat vähintään yhtä hyviä kuin katsauksen ensimmäisellä osalla. VILJA VAINIO HHH Slash Featuring Myles Kennedy And The Conspirators Living The Dream Warner Slashin ja Alter Bridgestä tutun Myles Kennedyn liitto on poikinut kolmannen yhteisen levyn. Vaikka Kinksit karkotettiin maasta neljäksi vuodeksi, Ray oli jo löytänyt kiehtovan tavan sulauttaa aidon brittiläisen karismansa amerikkalaisiin unelmiin ja todellisuuteen. Nimikkolaulun sanat on julkaistu myös Katajavuoren runokokoelmassa, ja kappale on yksi albumin onnistuneimmista taideteoksista – lyriikkana, melodiana, kokonaisuutena. Minkäs teet. Suhdannevaihtelut ovat saaneet aikaan sen, että yhtyeen aika lailla perusraaka-aineista rakentuva musiikki soi nyt virkistävänä ja tervetulleena vaihtoehtona. Yhtyesvengi on rentoa, sovitukselliset palikat putoilevat paikoilleen ilman valkoisia rystysiä ja laulaja Liisa Tanin persoonallisessa ilmaisussa on vähemmän maneerista yliyrittämistä. Spinalbumi tulvii mukavia melodioita ja kiehtovia tunnelmia. Suomalaisen surmacoren pioneerit todistavat yhä, että Gambinasta saa kuin saakin aihetta musiikkiin. Laulut tuovat maailman lähelle: kappaleissa kuljetaan niin hevostalleilla ja Himalajalla kuin Pärnussa ja Barcelonassa. Laulajana harmillisen aliarvostettu Kennedy sopii Slashin aisapariksi loistavasti ja hänen melodiansa istuvat paikoilleen sulavasti. Luontevasti folkrockaileva ja paikoin varsin 60-lukuisesti helkkäävä kokonaisuus ei ansioistaan huolimatta vältä englanniksi lauletun suomalaisen kitaramusiikin perinnekarikkoa
Todella sääli. Some People And The Others hautuu kierteisenä synttymattona, josta nousee ilmeikäs fonisoolo. Periksiantamattoman duunin, juhlimisen, vastoinkäymisten, kyynelten ja burnoutin jälkeen on vaikea kakkosalbumi vihdoin ulkona, taas uuden julkaisijan kautta. Sama jatkuva erityisten pikku hetkien esiin putkahtelu kuitenkin harvenee, kunnes jossain vaiheessa kuuntelijan ihastus vain auttamatta herpaantuu. Toinen valttikortti on viileän nasaalisti falsettia hipova laulutyyli, mikä istuu akustista ja elektronista luontevasti sekoittelevaan tyyliin saumattomasti. Laulujen tarinat ovat enimmäkseen hauskoja, jopa riemukkaita; Sami Saaren laulama Tytöt kertoo hersyvän tarinan outoja juttuja tehneistä mimmeistä, kännisekoilusta kertoo maukkaasti Niko Ahvonen biisissä Förattu fetsi. Kitaristin ei-niin-salaisena aseena kuullaan ajoittain chicken picking -tekniikkaa, joka tuo ilahduttavia etelän sävyjä muuten hieman yksipuoliseen hard rock -kaahailuun. Biiseihin on toisaalta tullut raskautta ja aggressiivisempia kitaroita. Ensikuuntelulla se kuulostaa jopa liian hiotulta. Riverside Wasteland InsideOut Olin niin hilkulla antaa tälle levylle neljä tähteä, että harmittaa. Kun mukaan lisätään vielä Fool’s Paradisen kertosäkeen aiheuttama tahaton mielleyhtymä Within Temptationin Fasteriin ja reippaamman poljennon tasapainottajaksi mukaan ripotellut slovarit, on kasassa varsin monipuolinen ja kiinnostava kattaus. Randy Rhoadsin, Zakk Wylden ja Eddie Van Halenin soitantaa ihaillut Valovirta osoittaa olevansa taidokas ja parhaimmillaan mielikuvituksellinenkin soittaja. Holkolta irtoaa tasokkaita, vähän nenäkkään filosofisesti ironisia lauluja, joissa hänen jazz-taustansa kuuluu selvästi vaan ei lainkaan alleviivatusti. JUSSI NIEMI HHHH Poets Of The Fall Ultraviolet Insomniac Syksyn runoilijoiden kahdeksannella studioalbumilla yhtyeen tyyli on pysynyt tunnistettavana, mutta mukana on tällä kertaa hauskoja konemusiikkiviboja sekä ysäriltä varastettuja synasoundeja. ANTTI MARTTINEN HHHH K u v a: P et ri A ar n io Levyarvostelut 8_2018.indd 70 13.9.2018 14.09. Särmiä on hinkattu studiossa pitkään. Hypnoottinen Ringfinger polkee ovelasti huojuvalla syntikkariffillä kitaroiden (Aki Haarala, Roope Ahola) iskiessä napakoita aksentteja. Vakavammalta puolelta Tuomari Nurmion Maailmanpyörä palaa toimii uudessa asussaan onnistuneesti. Revittelyä ja jotain pientä sievää musiikki vielä kaipaa, vaikka muuntautumiskykyisempi tämä on kuin yhtyeen edellinen albumi Clearview (2016). JARI MÄKELÄ HHH Linear John Double Parade Agogo Kukaan tuskin aavisti maamme johtaviin saksofonisteihin lukeutuvan Markus Holkon ryhtymistä laulaja/lauluntekijäksi Linear Johnina. Kokonaisuus alkaa hillittömän kauniisti avaushymnillä The Day After, joka liukuu yllättäen sitä seuraavan Acid Rainin melkein kasarihenkiseen aloitusriffiin. Entistä itsevarmempi, ytimekkäämpi ja tarttuvampi Sad Bangers päihittää esikoisalbumin, joka seisoi neljän aloitusbiisinsä varassa. Laiskankorskea singlelohkaisu False Kings osoittautuu oikeastaan yhdeksi pitkäsoiton heikoimmista, eikä sekään hassumpi ole – mikä kertoo jo paljon albumin sisällöstä. Vierailijoista virkistävin on Shiningistä tuttu Niklas Kvarforth, joka jakaa Du är cancer -raidalla mietteitään lähimmäisenrakkaudesta. Hits With A Twist (2016) oli raikas avaus näillä leveysasteilla harvinaisen coolilla virityksellä. DyFunky Kingston Hyvät ja parhaat Playground Tässäpä rytmikäs hyvän tuulen levy. Ekologista sarkaa kyntävät onnistuneesti Pauli Hanhiniemen Kasvimaa ja Pelle Miljoonan Neljä vuodenaikaa, neljä sydäntä. Kun maailma potkii päähän, pankaa tämä levy soimaan. Nyrjähtänyt bossanova I Should Be Seeing Somebody Soon ja hauskojen hälyjen rikkoma You Just Don’t Know Me ovat erittäin tarttuvia ralleja. Levyn puoliväliin asti poimin biiseistä jatkuvasti ihania ja kekseliäitä ideoita sekä pidempiä melodisia tarinoita. Seuraavaksi LCMDF voisi alkaa lunastaa Call It A Night -kappaleen herättämiä lupauksia. Sittemmin duo on saanut kappaleitaan julki tasaisen verkkaiseen tahtiin. Toinen pitkäsoitto on ollut hilkulla kahdesti: Mental Health -ep:t (2012-2013) poikivat albumillisen verran biisejä, ja vuonna 2015 solmittu levydiili helsinkiläisen Cocoa Musicin kanssa tähtäsi albumijulkaisuun. Wasteland on bändin mukaan uusi alku sekä henkisesti ja musiikillisesti, ja siltä se kuulostaakin. Another Sucker on hyvin määrätietoisesti rakennettu hitiksi. Levy jatkuu viehättävillä biiseillä loppupuolellakin. SALLA HARJULA HHH Euge Valovirta Easy Does It 230V Lukemattomissa liemissä keitetty Euge Valovirta kurkistaa jälleen kattilasta, tällä kertaa sooloartistina. Masa Orpanan ja Sami Sippolan muodostama torvisektio svengaa ja brassailee huimasti ja rytmi on verissä kaikilla, erityismaininnan ansaitsee monissa liemissä keitetty rumpali Juppo Paavola, jolta reggaekin taittuu sujuvasti. Oikeastaan ainoa asia, mikä albumilla jää harmittamaan, on se, että Marko Saareston laulu kuulostaa kappaleesta toiseen aika muuttumattomalta, vaikka mies on livenä osoittanut hallitsevansa varsin laajan äänialan. Tuekseen Valovirta on koonnut pitkälti kotimaisen kavalkadin laulajia, jotka tarjoavat mieleenpainumattomia, mutta muuten varsin päteviä suorituksia – poikkeuksena Liquid Lunchilla vieraileva Shiraz Lane -kippari Hannes Kett, jonka kimakalle naukumiselle ei kuuloluitaan mieluusti altistaisi. Fonin ohella erilaiset koskettimet, varsinkin vanhan liiton syntikat ja mellotroni, saavat mukavaa kyytiä. A New Illusion on kuin suoraan 60-luvun ranskalaisista new wave -elokuvista. Biiseissä on ilmavuutta, rauhaa ja niin silkkisen keveä pop-vainu, että elegantteja koukkuja ei levollisen polveilun lomassa aina edes tiedosta. västi indie-elektron aallonharjalta. Progealamaailmassa rakastettu puolalaisbändi on raapinut itsensä kasaan ja tehnyt ensimmäisen todellisen bändilevynsä kitaristi Piotr Grudzi?skin traagisen, yllättävän kuoleman jälkeen. Vanhemman tuotannon punkrosoisuus ja hu(i)kattujen vuosien kokeilevuus ovat jääneet taakse. Nyt hyvä jytinä jatkuu Waterfalls-raidan viimeiseen sekuntiin asti. Easy Does It -soolodebyytillä nopeasti soittamisen jaloa taitoa esitellään möyrivän tukkahevin ja kananlassoamismusiikin perinteisiin puettuna. Funky Kingston on tamperelainen kokoonpano, ja kuplettien juonena on, että yhtye soittaa vierailevien laulajien kanssa enimmäkseen uusia mutta osin myös aiemmin levytettyjä kappaleita jamaikalaisrytmein. Kolmas ässä hihassa on Holkon multiinstrumentalismi. VILJA VAINIO HHH LCMDF Sad Bangers Playground Pääsy Kitsunén kokoelmalle oli Emma ja Mia Kemppaisen LCMDFyhtyeelle kova meriitti, mutta debyyttialbumi Love & Nature (2011) myöhästyi ikä70 SOUNDI Levyarviot > ...kun maailma potkii päähän, pankaa tämä levy soimaan... Erityisesti Steely Dan -friikeille suositeltu Double Parade vahvistaa ensi-iskun tehoa horjumatta. Yleistunnelman leikkisyys kulminoituu parhaiten My Dark Disquietin sähäkästi edestakaisin pyrähtelevän siksak-kertosäkeeseen ja lauluäänen päälle vedettyyn autotunemaiseen efektiin. Riverside on nysväprogea kirkkaimmasta kärkipäästä. Paketti svengaa vaivattomalla so what -groovella ja kevyt sointi pursuaa koukkuja ja ideoita. Laulaja Mariusz Duda kuulostaa kuin leppeältä kesätuulen väreeltä. Toistuvat kuuntelut puhkaisevat suojapanssarin. Toisaalta taas bändin ilmaisu on hetkittäin minimalistisempaa kuin koskaan
Living The Dreamiä voi pitää Uriah Heepin juhlalevynä. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Ennakkoluulottomasti uutta etsivälle Raindances tarjoaa aimo annoksen unohtumattomia hetkiä. The Rhythm Of Freedom, kuuluu albumin avainkappaleen nimi ja kiteyttää oleellisimman MaYanin viboista. Kolme biisiä, joissa rytmikonetta ei käytetä, ovat kirkkaasti levyn parhaat. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Mitä ylimaallista viisautta heillä on tarjota ymmärtämättömille. Seuraavalla kierroksella OCnotesin ja Millerin fiittaamat kappaleet alkoivat kuulostaa lähes popilta, ja nyt olen siinä pisteessä, että loputkin raidat alkavat jäsentyä. SOUNDI 71 RETRO koostunut vyyhti avautui ja muotoutui hahmotettaviksi musiikillisiksi kudelmiksi ja kappalerakenteiksi. Toinen on se tuttu karismaattisen matala kähinä, toinen taas yllättävän kirkkaasti ylempää vedetty sointuvampi ja herkempi ratkaisu, joka hiukan muistuttaa Peter Greenistä. Hengeltään Dhyana on kevyt, leimallisesti eurooppalainen, hyvin power metal ja miellyttävän naiivi. Laulupuolestakin pidän henkilökohtaisesti, mutta ymmärrän hyvin, jos yhtyeen tavoittelema arkaainen soundi voi vanhan, englantilaisen kansanmusiikin ilmaisuskaalaan tottumatonta jopa ärsyttää. Langanpää löytyi My Dreams Never Sleep -biisin huipentumasta, missä Marquetta Miller laulaa ihastuttavasti ”uijuijuijui”. Juju onkin siinä miten ja kuinka vakuuttavasti jo sanottu sanotaan uudelleen. LASSI LINNOLA HHH Gryphon Raindances The Transatlantic Recordings 1973-1975 Esoteric Vanha kunnon Cherry Red -levy-yhtiö on jo jonkin aikaa napsinut harvinaisia, mutta mainioita levytyksiä Esoteric Recordings -merkilleen. MIKKO MERILINNA HHH Levyarvostelut 8_2018.indd 71 13.9.2018 14.09. Nämä metallistit hymyilevät kilpaa musiikkinsa positiivisen tunnelman ja henkeä nostattavien sanoitusten kanssa. Erityisesti huilu ja bass crumhorn soivat jännittävästi yhteen. Yhtyeen kolmas albumi uhkaa sortua tuotantonsa painon alle. Biisit ovat lajityypille uskollisesti linjakkaita ja väkevä sointi nojaa Mick Boxin sinänsä pätevää kitarointia selkeämmin vokalisti Bernie Shaw’n tavoin Heepiin jo vuonna 1986 liittyneen Phil Lanzonin meheviin Hammond-urkuihin. PERTTI OJALA HHH MaYan Dhyana Nuclear Blast Epica-kitaristi Mark Jansenin toinen bändiprojekti marssittaa estradille kymmenpäisen bändin: viisi solistia, pari kitaristia, synavelhon sekä rytmiryhmän. Sitten herrat sitoivat virallisen liiton duona, jolta ilmestyi seuraavana vuonna Black Pudding -levy. Tämä albumi on täysin puhdas kaikesta hip hopin ja rockin päälleliimatusta aggressiivisuudesta ja samalla progressiivisin kuuntelukokemus pitkään aikaan. Kuuntelukertojen myötä alussa näennäisen sattumanvaraisista äänistä www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Desert Song päättää albumin täysin akustisesti, ilman kikkailua, Garwoodin pikatessa kitaraa heleästi. Tumman synkeästi intiimi meininki toimii periaatteessa hyvin, vaikka melodiat kyntävätkin aika kapeaa sarkaa, mutta mielikuvituksettoman mekaanisesti laahustavat rytmikoneen kompit käyvät hermoilleni. MaYan on koko ajan täysillä, niin äänenvoimakkuudeltaan kuin tunneskaalassaan – silloinkin kun se on hiljaisimmillaan, esimerkiksi Dhyanaalbumin kokonaan akustisessa nimikappaleessa. Gryphon käytti sekä moderneja että antiikkisia soittimia. It’s All Been Said on Uriah Heepiltä tunnustus, johon rockista puhuttaessa voi laajalti yhtyä. Köppäisesti naksuttava rytmikone vain nakertaa musiikin taikaa. Lanegan yllättää laulamalla kahdella äänellä. LA Blue on kuin cyber-versio orja-ajan syvästä bluesista väsyneine kättentaputuksineen ja jalanpolkemisineen. JUSSI NIEMI HHH Uriah Heep Living The Dream Frontiers Mick Box on ainoana alkuperäisenä jäsenenä luotsannut Uriah Heepiä pian 50 vuotta. Raitoja riittää enemmän kuin oleellista olisi, miksaus puuroutuu ja muovinen äänimaisema jää kakkoseksi esimerkiksi Nightwishin tai Epican suureellisuudelle. Albumin tunnelmat vaihtuvat hienosti toimivan kiertoriffin varaan rakennetusta Grazed By Heavenistä Waters Flowin’in balladisuuteen ja Rocks In The Roadin moniosaisesta jännitteisyydestä Ashton, Gardner & Dyken Resurrection Shuffle -hitin (1970) lailla käynnistyvän Goodbye To Innocencen Easy Livin’ -variaatioon. Albumilta lohkotut ennakkostriimit herättivät varovaisen innostunutta hämmennystä, jota lietsoi lisää Give You Gamen video, jolla Butler ja Blood esiintyvät viattomien alkuihmisten paratiisiin saapuneina lähettiläinä toisesta maailmasta. Siinä yhdistyvät keskiajan musiikki, folk ja progressiivinen rock. JARI MÄKELÄ HHHH Mark Lanegan & Duke Garwood With Animals Heavenly Brittiläinen multiinstrumentalisti Duke Garwood aloitti yhteistyön Mark Laneganin kanssa jälkimmäisen Blues Funeral -albumilla (2012) kitaristina. Ei ennen Gryphonia, eikä sen jälkeen. Eikä vähiten siksi, että heavyssä ja hiukan progenkin kanssa flirttailevassa hard rock -genressään bändin 25. Nopeatempoisempi Spaceman on sen vielä purevampi veli, jossa Laneganin ääni kiertää haamumaisesti tilassa. naamisempi äänimaisema sekä hieman korkeammalle asetettu rima riffittelyn suhteen nostaisivat arvosanan helposti kiitettävään. TIMO KANERVA HHHH Knife Knights 1 Time Mirage Sub Pop Vuosikymmenen alusta Sub Popin artistivalikoimaa kohentanut kokeellinen hip hop -duo Shabazz Palaces on vähitellen koonnut ympärilleen afrofuturistisen universumin, jonka uusin edustaja on Palacesin nokkamies Ishmael Butlerin ja tuottaja-säveltäjä Erik Bloodin duo Knife Knights. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. 03-222 1300 Pikkuilmot 8_18.indd 82 7.9.2018 9.49 ...kun maailma potkii päähän, pankaa tämä levy soimaan... Nyt on vuorossa Gryphonin neljä ensimmäistä albumia (Gryphon, 1973, Midnight Mushrump, 1974, Red Queen To Gryphon Three, 1974 ja Raindance, 1975) sisältävä tupla-cd. Tähän päälle lisätään orkestraatiot, ja keitos uhkaa kiehua yli. Tällaista musiikkia ei yksikään kokoonpano ole tehnyt. Virallisesti bändi nimeää itsensä sinfoniseksi death metaliksi, mutta kuolometallia tässä edustavat lähinnä päälle liimatut esteettiset ratkaisut: ajoittainen örinä sekä toisinaan blastaukseen kiihdyttävät rumpusovitukset. Gryphon oli niitä bändejä, joiden albumien kuvia tuli katseltua 1970-luvun musiikkilehdissä, vaan eipä niitä täkäläisiin levykauppoihin juurikaan saatu. studioalbumi on varsin onnistunut työ. Mick Boxin musiikilliset unelmat periytyvät puolen vuosisadan takaa, mutta bändinsä elää niitä yhä hämmästyttävän vetreänä. Gryphon loi aivan oman musiikkityylinsä. Suurin suosio jäi 70-luvulle, mutta levyjä on tullut yhtä vuosikymmenen taukoa lukuun ottamatta tasaiseen tahtiin. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Sen seuraajalla parivaljakko jatkaa entistä elektronisemmin, vaikka Garwoodin hienosti vanhan ja uuden välillä välkkyvä kitarointi nytkin näyttelee merkittävää osaa, tällä kertaa kaikenlaisten huminoiden, kaikujen ja luuppien kera. Yhtyeen pitkät ja monipolviset instrumentaalibiisit jaksavatkin yhä viehättää tuoreudellaan ja rohkeudellaan
Tuoreen albumin oheen on liitetty kokonainen konsertti-dvd, jolta voi tarkistaa yhtyeen tänä vuonna kuvatun New Yorkin -keikan. JUHA SEITZ HHHH Ben Granfelt My Soul To You A1 Kitaristi Ben Granfelt lienee maailmalla yksi tunnetuimmista suomalaismuusikoista. ANTTI LUUKKANEN HHHH Death Cab For Cutie Thank You For Today Atlantic Thank You For Today edustaa uutta alkua Death Cab For Cutielle. Punaisen Kuningattaren Periaate -yhtyeestä vieraileva laulaja Mokka Laitinen esittää Valotar-kappaleen vokaalit minulle tuntemattomalla kielellä. Omakustanteeksi fyysinen albumi on gatefold-kansineen poikkeuksellisen näyttävä. Astraalimiehellä Hexvesselin Kimmo Helenin trumpetti nostaa biisin tavanomaista korkeampiin sfääreihin. Tamperelainen Spacemothers ei tee tässä poikkeusta. Bonnet piiskaa bändinsä lennokkaaseen grooveen, väheksymättä virtuoosimaisia instrumentaaliosuuksia. Ote kiristyy, aggressiotaso nousee ja niin on Älä tee mitä pitää vienyt mukanaan. FM-syntetisaattorit, heleät kitarasoundit ja saksofoni hallitsevat äänimaisemaa levyllä, joka on päällisin puolin aurinkoisesta yleisilmeestään huolimatta piilevän synkkä. Haastamiselta ei ole turvassa oma ympäristökään. Graham Bonnet Bandin julkaisu Meanwhile, Back In The Garage annostelee materiaaliaan kuluttajaa kutkuttavasti. JUHA SEITZ HHH Wild Nothing Indigo Captured Tracks Wild Nothingin Indigo henkii nimestään ja kannestaan lähtien 1980-lukulaista estetiikkaa. Näkemys vakuuttaa, joskin sanoitukset notkahtavat yhdentekevään turinointiin. Jack Tatumin mieltymyksessä 1980-lukulaisiin soundeihin on henkäyksiä samasta retrounesta, johon dream pop -kollega M83:n Anthony Gonzalez sukelsi muutamia vuosia takaperin. ZZ Topin hypnoottisen grooven mieleen tuovalla esityksellä laulaa Ben Granfeltin vaimo Jasmine Wynants-Granfelt, jonka maanläheinen fraseeraus istuu rollaukseen. Toisin kävi. Opettele omat aattees, vaaditaan Rahat jakoon -myllytyksessä. Sinällään Wallan ero ei paljoa muuttanut. Levyarviot > ...hieman nyrjähtäneessä kepeydessä on jotain koukuttavaa ja kuumottavaa... Tuplakon studiokiekko pyörittelee aikuisrockilla voideltua melodista tilitystä. Vaikka biisimateriaali on huoliteltua, ei vaihtelu tekisi pahaa. Death Cab For Cutie on edelleen kyltymätön melodinen kone, jonka kappaleet ovat kuin malliesimerkkejä klassisen kitarapopin kaanonista. Poikkeuksena rytmillisesti oivaltava Gold Rush, joka tulee varmasti olemaan jatkossa yhtyeen livesettien huippukohtia. MIRKO SIIKALUOMA HHH Ydinperhe Älä tee mitä pitää Hakaniemi Hardcore Turha oli näköjään huoli siitä, mitä Ydinperheen biisinteossa aktiivisen Hannan vetäytyminen yhtyeen riveistä merkitsee. Levy on ensimmäinen, jonka tekoon toinen voimahahmo Chris Walla ei ole enää osallistunut millään lailla. Mies on ehtinyt soittaa muun muassa Wishbone Ashissä, Guitar Slingersissä, Gringos Locosissa, Los Bastardos Finlandesesissa ja Ben Granfelt Bandissä, joten kepittäjällä riittää kokemusta. Jeesustelevat porsaat osoittaa sormella punkin kaksinaismoralismia. Indigoa kuvaillessa voisi hyvällä syyllä puhua AOR dream popista. Edellislevyn (Kintsugi, 2016) aikana tapahtunut välirikko on näemmä muuttunut pysyväksi, Ben Gibbardin ottaessa yhä enemmän vastuuta. Ihmisääntäkin tosin kuullaan. Ei, vaikka monen biisin nimi on valmis slogan itsessään. Bändi ei tarjoa valmiiksi pureskeltuja ajatusmalleja. JARI JOKIRINNE HHH Spacemothers Matkalla kadotukseen Omakustanne Olen kuunteluharrastukseni mittaan havainnut, että yhtyeet ja artistit, joiden nimessä esiintyy sana ”space” ovat genrestä riippumatta tutustumisen arvoisia. Kylmä vaatii armotta ottamaan vastuuta. Albumi sisältää verkkaista instrumentaalimusiikkia stonerin, krautrockin ja 70-luvun Pink Floydin välimaastosta. Siinä missä Gonzalez on edennyt tutkimusmatkallaan 1970-luvulle, Tatum on ollut aina vahvasti kiinni AOR-aikakaudessa. Tasaisen kattauksen helmenä hehkuu PJ Harveyn Stories From The City, Stories From The Sea -pitkäsoitolta (2000) lainattu jämäkkä sävellys This Is Love. Biisin kulmissa kuullaan Granfeltin Wishbone Ash -kollegan Muddy Mannisen loihtimia rouheita kitarariffejä. Artistinimen takaa löytyvän Jack Tatumin visio tuntuu kuin mustavalkoistetulta versiolta vuosikymmenen hengestä. Lennon/McCartney-akselinsa perin juurin opiskellut Gibbard tietää kyllä mistä naruista milloinkin vetää. Kiivaus ei ole vähentynyt tippaakaan ja kirpeät taustahuudotkin kuulostavat tutuilta. JARI MÄKELÄ HHH Graham Bonnet Band Meanwhile, Back In The Garage Frontiers Jo 70 vuoden ikään ehtinyt laulajakonkari Graham Bonnet vaikuttaa piristyneen vanhoilla päivillään. 72 SOUNDI Ennakkoon oletin Spacemothersin edustavan jotain Hawkwindin tyyppistä, suomenkielisten biisinnimien perusteella suomeksi laulettua spacerockia. Rentohenkinen keikka kulminoituu odotetusti Rainbow-hitteihin All Night Long ja Since You Been Gone, mutta myös The Michael Schenker Groupin tuotannosta poimittu Assault Attack vyöryy vakuuttavin maneerein. Tiukasti pakattu hardcorepunk-lataus on parhaimmillaan tiiviissä albumimitassa. Miehen ääni on iskussa, joten kuumaa rautaa on syytä takoa intohimoiseen tapaan. Ydinperheen kanssa pitää olla varpaillaan. Vaikka valokeila suurelta osin kohdistuu Granfeltin aistikkaaseen kitarointiin, bändin tiivis tatsi viimeistelee tunnelmat. Jos levyn kannessa (tässä tapauksessa myös bändin logossa) on sen lisäksi pyramideja, levy ei voi olla huono. Siinä onkin Indigon perimmäinen ongelma: se yksi temppu esitellään heti kättelyssä, mutta monipuolisuus uupuu. Musiikillisesti kolmikko kulkee helposti sulavan rock-jullauksen maisemissa, mutta mukaan mahtuu myös blues-sävyjä. Matkalla kadotukseen on miellyttävä mutta ei ikimuistoinen matka. Kitaristi Matti Rautiainen tulkitsee jylhän nimikappaleen vokaaliosuuden konstailematta. Äänitys on vuodelta 2014, joten ehkä kehitystä omaperäisempään suuntaan on tapahtunut. Hieman nyrjähtäneessä kepeydessä on jotain koukuttavaa ja kuumottavaa. Ja jos adjektiivi ”elämänmakuista” käytettäisiin muussakin kuin itsemurhaiskelmissä, niin tässä se olisi paikallaan. Levyn loppupuolelta löytyvät Canyon On Fire ja Flawed Translation sopisivat tunnelmaltaan käsi kädessä David Lynchin elokuvatuotantoon. Puhdas ja pelkistetty soundi toimii akustisvoittoisissa kappaleissa hyvin, mutta muutoin toteutus jää varsin kliiniseksi. Tuotannolliselta puolelta Thank You For Today ei valitettavasti edusta bändin parasta osastoa. Intiimissä ravintolatilassa kuvattu konsertti päästää yleisön ruokineen ja tuoppeineen lähelle Graham Bonnet Bandiä. Sinne tänne heitetään provokaatiota, joten samanmielisesti hymistely ei nyt tule kysymykseen. Tuoreelle My Soul To You -albumille Ben Granfelt kokosi kompaktin trion, johon mestarin lisäksi kuuluvat basisti Masa Maijanen sekä rumpali Okko Laru. K u v a: Je tr o St av en Levyarvostelut 8_2018.indd 72 13.9.2018 14.09. Keskimäärin puolentoista minuutin annoksissa Ydinperhe ehtii hyvin saada biiseihin useamman vaihteen. Jos punkin on tarkoitus antaa ajattelemisen aihetta, niin Ydinperhe on ollut siinä aina mestari. Solisti Matti sylkee vimmaisen selkeästi artikuloiden, mikä maailmassa mättää, mutta jättää suurten totuuksien julistamisen muille
Näin luotiin mahdollisuus päällekkäisäänityksiin, mutta ei miksaukseen. Lähin aikalainen levylle on Tuomari Nurmio tai jopa Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut, mutta kuuntelu jättää myös ilmaan kysymyksen siitä, kuinka läheinen Pertsalle ja kumppaneille oli Suomen Talvisota 1939–1940. Liikkeen ansioksi voidaan lukea ainakin tämän aikaa kestävän ja maanläheisyydellään erottuvan suomirock-levyn julkaisu. Kiinnostuneiden kannattaa kuunnella Perttu Häkkisen kaksiosainen radio-ohjelma Vaihtoehtoliike Itun outo saaga (Yle Areena). Tiedätkö B3. Silloin tällöin kiertoon tulevien levyjen listahinnat ovat olleet kohtuullisia, mutta tämä ei tarkoita etteikö uusintapainokselle olisi paikkaa. Albumin olisi helppo uskoa olevan bändin perustamisen aikoihin 1979 konkurssiin hakeutuneen Love Recordsin kuolinpesästä kadonnut nauhoitus, mutta totuus on kummempi. Omat levymme olemme myyneet itse levykaupoille ja niitä on myyty myös tuttavien välityksellä. Kokoonpano täydentyi kuusikoksi yhtyeen nauttiessa kesästä vaihtoehtoväen suosiossa olleella Kaivopihalla. Vinkkinä levy-yhtiöille kerrottakoon, että bändin huolehtivaiset jäsenet ovat säilöneet masterinkin. Valmiiksi tapettua aikaa* A4. Albumin levitysvaikeuksia Pertsa kommentoi Back Beatin haastattelussa 1980: – Suurin ongelmamme tällä hetkellä on levitys. Kiskojen laulu B4. Se palaa jo* B5. Eräs viikonloppu B7. Jos ensin saa jonkun kustantamaan levyn, saattaa jäädä kuseen levyjen kanssa. 1980-luvulla toiminut Vaihtoehtoliike Itu oli maolaisuuteen pohjautunut järjestö. Kiisteltyä liikettä on kuvattu joko uutta elämänfilosofiaa ja ihmiskäsitystä kehitelleeksi ryhmäksi tai gurun johtamaksi lahkoksi. Hiljainen kaupunkini * Aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä Tuomari Nurmio Dave Lindholm Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut Suomen Talvisota 1939–1940 Kari Peitsamo Se Kiven alta 8_18.indd 73 12.9.2018 14.42. Muukalainen A2. Levymerkki oli Itu-liikkeen sivutuote. Itu-Levy V uonna 1980 Soundin J-V Sappinen lopetti kiittelevän levyarvion sanoihin ”Levymerkki on siis Itu, mutta omakustanteestahan tässä on kyse. Eräänlainen rakkauslaulu A3. Kuudestatoista sävellyksestä löytyy humppaa, balladeja, rockia ja pari punkrallatustakin. Yön tullessa A6. Juuri niin kävi Pertsa ja Väärä Osoite -yhtyeen albumille Täältä jostakin... Yksi albumin kohokohdista Valmiiksi tapettua aikaa alkaa: ”Kun viihde kalliisti maksettukaan ei saa sua viihtymään/ja vieraana tuttujen seurassa joudut hymyä esittelemään/ niin salaa syyttelemme itseämme, vaikka kaikkihan johtuu jostain.” Musiikillisesti albumi on iskelmävaikutteinen, paikoin puhallinvetoinen ja ennen kaikkea monipuolinen. SOUNDI 73 73 SOUNDI Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta Pertsa ja Väärä Osoite Täältä jostakin... TEKSTI: JUHO HÄNNINEN Julkaistu: 1979 File under: Suomirock, uusi aalto Kappaleet: A1. -levyä oli vaikea löytää. Albumin nauhoitukset tehtiin Lauttasaaressa sijainneessa pommisuojassa käyttäen kahta kasettisoitinta. Tilausosoitetta – ei oikeata eikä väärää – minulla ei ole antaa, mutta saatekirjelmässä kerrotaan, että levykaupoista löytyy.” Aina toisinaan viihdeteollisuuden pyörteissä käy niin, että joku nauhoittaa levyllisen tunteikkaita sanoituksia ja tarttuvia rocksävellyksiä – eikä oikein kukaan kuule niitä. Voi joka hetki paljon antaa* B1. Tänään asia ei ole luonnollisesti yhtään parempi, ja pienestä painoksesta johtuen levyyn on turha odottaa törmäävänsä divarissa. Levyn 500 kappaleen painos julkaistiin käytännössä omakustanteena, mutta virallisena julkaisijana toimi Itu-Levy, joka julkaisi Pertsa & Väärä Osoite -tuotannon lisäksi yhden singlen. Tavallisen päivän ilta A7. Pienimuotoinen soittohetki kallion laella sijaitsevassa talossa odotellessa sateen loppumista A8. 40 vuotta sitten Täältä jostakin... Albumin äänimaailma on karhea kuin kesäsateessa kastunut hiekkatie. Mä tahdon unohtaa A5. Hidas kuolema B6. Mistä tunnen maani* B2. Pertti ”Pertsa” Koskelan sanoituksissa nokkeluuden, ironian ja vilpittömyyden vuoropuhelu luo kuvan älykkäästä, teeskentelemättömästä ja – ehkä ennen kaikkea itselleen – rehdistä kansanmiehestä. Kaivopiha-rock B8. (1979)
– Tämän vuoksi Behemothin materiaalissa saattaa nykyään kuulla vaikutteita vaikkapa postpunkista ja kantrista. Ja millaisen keikan he paiskaavatkaan! Behemoth-klassikot, kuten Conquer All, Blow Your Trumpets Gabriel, Chant For Eschaton 2000 ja Alas, Lord Is Upon Me kajahtavat komeasti, mutta vähintään yhtä ylväästi kajahtavat myös lokakuussa ilmestyvältä I Loved You At Your Darkest -pitkäsoitolta poimitut Wolves Ov Siberia ja God=Dog. Okei, The Satanist on lähes täydellinen Behemoth-albumi, mutta saatan silti olla yhden piirun verran tyytyväisempi tähän uuteen pitkäsoittoon. No, saattaa hyvinkin olla, ettei kukaan ulkopuolinen havaitse tällaisia tuulahduksia, mutta yhtyeen biisinkirjoittajana tiedän, mistä ideani ovat peräisin. Minulla on omat syyni rakastaa Bathorya, ja toisilla on omat syynsä digata Behemothin varhaisia julkaisuja! UUDENLAISEN TÄYDELLISYYDEN ÄÄRELLÄ K u v a: G rz eg o rz G o ?. – Nimi on jo ehtinyt herättää aika paljon kummastusta. The Satanist -albumilla (2014) äärimetallin ehdottomien ykkösryhmien joukkoon kiilanneen Behemothin yhdennentoista studioalbumin otsikko on – kuten jo mainittiin – I Loved You At Your Darkest. Jos The Satanist oli suunnilleen iskevin mahdollinen hevilevyn otsikko, kuulostaa I Loved You At Your Darkest joltakin aivan muulta – ja se oli nimenomaan koko homman tarkoitus. Eihän Quorthonkaan pitänyt kahdesta ensimmäisestä Bathoryn levystä, vaikka ne ovat äärimmäisen metallin ehdottomia klassikoita. Jos mietit tänä päivänä varhaisia Behemoth-kiekkoja, mitä nousee mieleesi. Myöhemmin takahuonealueella vastaan kävelevä Adam Darski on loistavalla tuulella. 74 SOUNDI M aailman suurin metallifestivaali Wacken Open Air kylpee loppuiltapäivän auringossa. Monet tuntuvat pitävän siitä kovasti, ja ymmärrän tämän aivan hyvin, vaikka en siitä itse enää innostukaan. Toki yhtyeen sydän sykkii edelleen mustan death metalin tahdissa, mutta myös tuoreet tuulet ovat käsin kosketeltavissa. – Tämä on toki hirvittävä klisee, mutta en oikeasti muista, olenko koskaan aikaisemmin ollut näin innoissani ennen levyn ilmestymistä... Juuri nyt nelikko keskittyy ainoastaan tähän hetkeen ja Behemothin 75-minuuttiseen konserttiin arviolta kolmenkymmenen tuhannen ihmisen edessä. – Jollakin kummalla tavalla pidän edelleen And The Forests Dream Eternally -ep:stä, sillä se on juuri niin puhtaan vilpitön metallipurkaus, jota saattaa odottaa märkäkorvaisilta 17-vuotiailta. The Satanist onnistui sen verran hyvin, etten edes harkinnut sen ”uudelleen tekemistä” – ja sellainen olisi ollut tietysti armottoman tylsää noin muutenkin! Behemoth on lähtenyt seilaamaan varsin uusille vesille I Loved You At Your Darkestin myötä. Esiintymisajankohta ei ole välttämättä kaikista otollisin puolalaiselle black/death metal -yhtye Behemothille, mutta laulajakitaristi Adam ”Nergal” Darski, kitaristi Patryk ”Seth” Sztyber, basisti Tomasz ”Orion” Wróblewski ja rumpali Zbigniew ”Inferno” Promi?ski eivät voisi vähempää välittää taivaalla möllöttävästä tulipallosta. Teksti: Timo Isoaho Bazook 8_18.indd 74 13.9.2018 15.18. – No, yleisesti ottaen olen hirveän tyytyväinen, ettemme ole koskaan julkaisseet ”omaa The Final Countdowniamme”, vaan suosiomme on noussut hitaasti, mutta toisaalta tasaisesti, aloittaa Darski. – Joskus takavuosina saatoin kirjoittaa muutamia biisejä hieman sellaisella ”mitähän fanit haluaisivat kuulla” -mentaliteetilla, mutta tänä päivänä teen kappaleita puhtaasti ”tulee mitä tulee ja se on sitten siinä” -ajatuksella, sanoo Darski. – Olipa hieno keikka! Toki hämärä konserttihalli olisi Behemothille vieläkin otollisempi esiintymisympäristö, mutta enhän minä kehtaa valittaa yhtään mistään, kun pääsemme esiintymään kymmenien tuhansien nyrkkiä ilmassa puivien metallifanien eteen, hymyilee Darski. Joskus on muuten käynyt niinkin, että olen kuullut jonkun hyvin vanhan biisimme metallibaarissa, ja tajunnut vasta vähän ajan päästä, että tämähän on Behemothia! – Kakkoslevy Grom taas jäi jotenkin puolitiehen. b io w sk i Behemoth Behemoth Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa
Yhtye juhlistaa tasavuosia parhaalla mahdollisella tavalla, eli julkaisemalla uuden studioalbumin. ANTTI ”ANDE” KIISKI ja parhaat levyt vuodelta 1988: IRON MAIDEN: Seventh Son Of A Seventh Son SLAYER: South Of Heaven METALLICA: ...And Justice For All DANZIG: Danzig OZZY OSBOURNE: No Rest For The Wicked VAHVAA TEKEMISEN MEININKIÄ RYTMIHÄIRIÖ RYTMIHÄIRIÖ Bazook 8_18.indd 75 13.9.2018 15.18. Kerrohan jotakin myös hykerryttävän mainiosta Spurgurituaali-videosta. – Paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Kyllä, kolmekymmentä! Sen verran on vierähtänyt vuosia siitä, kun helsinkiläisen punk / hardcore / metalli -kopla Rytmihäiriön perustukset luotiin. Miten Jukka ”Kosmo” Kröger on kotiutunut ryhmään. Entäpä mitäpä nousee mieleesi, kun muistelet ensimmäistä ep:tä ja debyyttilevyä. – Suurin yksittäinen selittäjä viiden vuoden julkaisutaukoon on Oton lähtö bändistä. Ne ovat yllekirjoittaneelle levyn avainraitoja. Olin soittanut Oton (Luotonen) kanssa jo aikaisemmin, joten hän oli luonteva valinta rumpaliksi. Kosmo on todella kova rumpali, ja yhteinen sävel on löytynyt helposti. Musiikillisesti biisi liikkuu meille täysin uusilla urilla, ja tästä saadaan varmasti kova keikkanumero. Meillä oli jo puolisen levyä kasassa, mutta sitten prosessi venyi ja venyi, Kiiski sanoo. Jos joku olisi sanonut sinulle tuolloin, että Rytmihäiriö toimii edelleen vuonna 2018, niin mitähän olisit tuuminut. Studioaikaa oli varattu enemmänkin, mutta ep:n äänitykset ja miksaukset veivät vain kahdeksan tuntia. – Jo edesmenneen Kalle Ellilän (laulu) kanssa tuli kova tarve perustaa melu-hc-bändi. – Videota kuvattiin keskellä kirkasta päivää ja ohikulkijoilla riitti kummasteltavaa. – Surmatyö (1990) julkaistiin omakustanteena. SOUNDI 75 K olmekymmentä vuotta. Esimerkiksi se metsään pystytetty alttari, jonka ympärillä kaapumiehet pyörivät ”corpse painteissa”, herätti melkoista ihmetystä paikalle eksyneissä lapsiperheissä, nauraa Kiiski. Molemmissa sessioissa oli vahva tekemisen meininki! Gambinapsykoosin edeltäjä Todellisuuden mestari ilmestyi vuonna 2013, joten odottavien aika on ollut pitkä. Itse asiassa, naurattaahan tuo nykyäänRytmihäiriö kin, kun asiaa ajattelen. Basisti Antti ”Ande” Kiiski, millaisia muistoja nousee mieleen yhtyeen perustamisvuodesta 1988. Kertoisitko ajatuksiasi uusista biiseistä Osaako huora uida, Viimeinen surmanajo ja Valitse helvetti. Hänen eronsa oli kova isku, ja itselleni se tarkoitti kolmen vuosikymmenen mittaisen yhteistyön loppumista. Mikä tärkeintä, hänellä on myös tähän ryhmään sopivan kiero huumorintaju. Sanoituksen inspiraatio löytyi vanhan liiton saarnaajaskenestä. Kosmon kanssa biisiin löydettiin uutta groovea ja homma lähti uuteen lentoon. Surman siipien havinaa -albumia (1991) päästiin tekemään Spinefarmin piikkiin ja studioaikaakin oli käytössä kolme päivää. Unen (Unto Helo, laulu) mestarillinen sanoitus kuorruttaa kakun. Tekstin päähenkilön epätoivo on suorastaan käsin kosketeltavaa! – Valitse helvetin alkuperäistä versiota soiteltiin jo kolmisen vuotta sitten. Keikkoja tehtiin muun muassa jalkapallomaalissa, pikkujouluissa ja nuorisotaloilla. – Alkuperäisen suunnitelman mukaan Todellisuuden mestarin seuraaja oli tarkoitus julkaista vuonna 2015. Palataan Gambinapsykoosi-levyn maailmaan tuota pikaa, mutta käykäämme ennen sitä vierailulla Rytmihäiriön alkuhämärissä ainoan alkuperäisjäsenen ohjastamana. – Ensin mainittu on inhorealistinen kuvaus mustasukkaisuudesta ja siitä juontuvasta parisuhdeväkivallasta. Emme kuitenkaan harkinneet bändin kuoppaamista vaan meille oli selvää, että Rytmihäiriö saa jatkoa. – Olisin varmasti nauranut. – Viimeinen surmanajo on minullekin yksi albumin avaimista, ja pituutensa puolesta se on mittavin kappaleemme koskaan. Rytmiryhmä pääsee irrottelemaan, ja hypnoottinen riffittely kuljettaa biisiä eteenpäin
Otsikko kuvaa omaa ”pimeää puolta ja ulottuvuuksia”, tosin vähän pidemmän lausahduksen kautta. Neljäs pitkäsoitto Constellation Of The Black Light on juuri julkaistu, ja kyseessä on Wolfheartin tähänastisen uran eeppisin albumikokonaisuus. Levyn varsinaisessa valmisteluvaiheessa ei toki tule edellisiä tuotoksia mietittyä, vaan sitä keskittyy tekemään parasta mahdollista jälkeä, sanoo Saukkonen. Ratkaisuun vaikutti lafkan vahva asema niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin, ja ainakin yhteistyön alku on ollut vakuuttavaa toimintaa heidän puoleltaan. KEVYEMPI REKI, EEPPISEMPÄÄ ASIAA K u v a: M ik e Si rè n ”Uudella levyllä vietiin taas ääripäitä pikkuisen kauemmaksi toisistaan ja sitä kautta saatiin kasattua entistä monipuolisempi lopputulos.” WOLFHEART Bazook 8_18.indd 76 14.9.2018 9.17. – Nämä pari spesiaalivetoa saavat nyt riittää. 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho K itaristilaulaja Tuomas Saukkonen on raatanut pitkiä päiväja yövuoroja raskaan musiikin sorvin äärellä koko 2000-luvun ajan. – Spinefarm-diilin päätyttyä otettiin pitkät neuvottelut useamman lafkan kanssa ja parin kuukauden vääntämisen jälkeen Napalm löi pöytään parhaan sopparin. – Joskus mies vie biisiä, mutta tässä tapauksessa kävi vähän toisinpäin. Pidetään bändi jatkossa mullan alla. Onko Before The Dawnille luvassa jatkoa. Palataan vielä tekstin alkupuolella mainittuun Before The Dawniin, joka esiintyi John Smith Festivalilla 2017 ja Nummirockissa 2018. Kappaleen mitta ja eeppisyys kasvoivat kasvamistaan, ja siitä tuli sitten mitä tuli, nauraa Saukkonen. – Uudella levyllä vietiin taas ääripäitä pikkuisen kauemmaksi toisistaan ja sitä kautta saatiin kasattua entistä monipuolisempi lopputulos. Tällä kerralla tehtiin myös huolellinen esituotanto ja sitä kautta työn määrä oli aikaisempaa isompi, mutta kyllä se sitten kuuluukin lopputuloksessa. Kertoisitko albumin nimestä. Yli kymmenen minuutin mittainen Everlasting Fall on harvinaisen komea pelinavaus. – No, ainahan sitä lähtee tekemään parhaansa ja ylittämään itsensä. Mitkä olivat orkesterin tavoitteet Constellation Of The Black Lightin suhteen. Levy ilmestyy Wolfheartin uuden kotipesän Napalm Recordsin kautta. Wolfheart tekee pelin selväksi jo Constellation Of The Black Lightin avausraidalla. – Vielä miksausvaiheessa mietittiin, että irrotetaanko kappaleen kolmen minuutin mittainen introosuus omaksi numeroksi, mutta se vaihtoehto alkoi tuntui turhalta kompromissilta. – Se on jatkumoa edellisen Tyhjyys-levyn nimelle. Itsestäni tuntuu, että Wolfheartin reki on nyt useamman kiven verran kevyempi kuin aikaisemmin. Vuonna 2013 tapahtui kenties Saukkosen alati nousujohteisen uran ratkaisevin käänne, kun muusikko laittoi aikaisemmat bändinsä (muun muassa Before The Dawn, Black Sun Aeon ja Routasielu) pakettiin ja päätti keskittyä komean Wolfheart-nimen saaneen yhtyeen uran rakentamiseen
HELSINKI, HARTWALL ARENA DECADES FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS Nightwish tulostus.indd 77 13.9.2018 10.32. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. TURKU, GATORADE CENTER 15.12. 1€) 14.12. Hinnat alk
Näitä soittimia hän on käyttänyt omissa bändeissään kuten Arkiviisu, Arbeit Macht Frei, Dixie Fried, Ohilyönti-orkesteri ja Hallanallah. – Hiljattain olen innostunut tekemään afrikkalaisista naamioista kielisoittimia. Sarjakuva-albumeihin erikoistunut kustantamo Arktinen Banaani intoutui julkaisemaan vuonna 2008 tämän persoonallista soundia tuottavan bändin tarinasta sarjakuva-albumin Purkkiorjat omassa liemessä. Myös Lapinrumpukurssit ja kierrätyssoitintyöpajat ovat kuuluneet toimenkuvaan. Hän nimittäin rakentaa pääasiassa harvinaisempia kielisoittimia ja opettaa muutamien historiallisten soittimien kuten hurdy-gurdyn, klavikordin, Brian Boru -harpun ja viikinkilyyran rakentamista. En kuitenkaan ryhdy tekemään mitään kieltä, mikäli sitä on saatavissa teollisesti valmistettuna. Jukka on valmistanut isosta kurkkupurkista myös kora-harpun. – Erityisesti Finncorden kitarankielikauppa on huomattavasti hiljentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana, koska valtaosa musiikkiliikkeistä on kadonnut maan pinnalta – kiitos Euroopan suurimman alan verkkomyyntiliikkeen Thomannin. Toki käytän muitakin soitinpuita tarpeen mukaan. Jukka Mäkelä lienee harvoja, ellei ainoa, suomalainen soitinrakentaja jonka työ on ikuistunut sarjakuvaksi tällä volyymilla. – Kielentekotaitoni mahdollistaa myös mitä oudoimmat soitinkokeilut. Kielenkääntö on vapauttanut taloudellisesti sen verran, että aikaa uusien erikoissoittimien kehittelylle on riittänyt. Yksi Jukan suosimista soitinaihioista ovat sairaalan alusastiat, joista hän on jalostanut pari lap-resonaattorikitaraa ja sellon. Teksti: Esa Kuloniemi J ukka Mäkelä muutti perheineen vuonna 1984 Hyvinkäältä Keski-Suomeen. Yleensä suunnittelen ensin kielet ja sitten vasta sen, mihin ne ripustan. Raakaa sarjatyötä Jukka tekee pienkanteleiden parissa. Tulevaisuudennäkymät. 78 SOUNDI SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 31 Soitin syntyy vaikka pölykapselista E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Soitinaihioina säilykepurkit ja sairaalan alusastiat Jukka on jo vuosien ajan kokeillut ja kehitellyt soittimia kierrätysmateriaaleista. Niitä valmistuu noin 100 kappaletta vuodessa pääasiassa ulkomaisille markkinoille. Olen ihastunut lämpökäsiteltyyn koivuun ja käytän sitä hyvinkin erilaisissa soitinprojekteissa runkopuuna. Sinne, Petäjävedelle, Kintauden kylään oli perustettu soitinrakentajayhteisö, jonka guruna toimi Jyrki Pölkki. – Siinä purkki korvaa kalebassin ja nahkakalvon. Jukan mukaan Englannista, jossa on meneillään jonkinlainen kanteleboomi lasten musiikkipedagogiikassa, tulee jatkuvasti tilauksia. Lisäksi Jukka on yksi perustajista Finncorde Oy:ssä, joka valmistaa teollisesti nylonkielisen kitaran kieliä. – Jyrki Pölkki toimi oppimestarina myös Rauno Niemiselle, jonka ansiosta Ikaalisten soitinrakennuskoulu sittemmin perustettiin. Muuten kielitys ja viritys on täsmälleen sama kuin d-vireisessä 21-kielisessä korassa. Millaista Jukan mielestä on toimia soitinrakentajana ja erikoisosaajana tämän päivän suomalaisessa musikkibisnestodellisuudessa. Lisäksi, koska päätyöni tällä alalla on kielien teko, niin kielenkääntäjä voisi olla myös hyvä määritelmä, myhäilee Jukka, jota voisi kuvata myös ammattinimikkeellä erikoismies. – Jonkin verran teen myös isojen kanteleiden huoltotöitä kielenvaihtoineen. – Kuusikansia minun ei tarvitse tilata Saksasta, sillä toinen firmamme Tonewood Oy tuottaa kansi-aihioita suomalaisesta kuusesta ja olen ahneesti syönyt kuormasta. Samalla hän aloitti myös kanteleen punoskielien valmistamisen kehittelyn, ja yllättäen kielten valmistuksesta tulikin päätyö. Eksotiikkaa ja raakaa sarjatyötä Jukka kertoo olleensa aina viehättynyt oudoista ja eksoottisista soittimista, joita hän on myös keräillyt. Meillä oli idea, että emme ryhdy bulkkituotantoon ja suurille markkinoille, vaan suoraan jakeluketjuun musiikkiliikkeille ilman välikäsiä. En ole kovin tittelinkipeä, mutta joissakin yhteyksissä käytän kainosti termiä soitinrakentaja. – Kun löysin kirpparilta ensimmäisen alusastian, näin heti että sen aukko oli juuri resonaattorin kokoinen. Niitä en myy mistään hinnasta, mutta ovat mallina, jos joku haluaa tilata jotain vastaavaa. Kaulan kiinnityksen ratkaisu aiheutti päänvaivaa, mutta sehän kuuluu luovaan prosessiin. Jukka on valmistanut myös Mercedes-Benzin pölykapseleista kitaran, jossa on resonaattori piilotettuna sisäpuolelle kapseleiden väliin. Se toimi todella hyvin aikansa ja lisäksi meillä oli huomattavaa vientiä VeH elsinkiläisbändi Purkkiorjat soittaa Jukka Mäkelän rakentamilla soittimilla, joissa kaikupohjana toimivat hyvin tyhjennetyt säilykepurkit. Mukana on muun muassa purkkiviulu, purkkibanjo, purkkikitaOmassa liemessä MATTI KOPONEN & VESA ANTTONEN: Purkkiorjat omassa liemessä (Arktinen Banaani) ra, purkkiquattro, huuliharppu, purkkimandoliini ja pönttörummut. ”Kun löysin kirpparilta ensimmäisen alusastian, näin heti että sen aukko oli juuri resonaattorin kokoinen.” Jukka Mäkelä ja alusastiasello. – Kielenteossa käytän erilaisia ydintai punosmateriaaleja sen mukaisesti, mihin soittimeen kielet tulevat. Sitten vuorossa olikin vain muiden osien sovittaminen kokonaisuuteen. E-liike 8_18.indd 78 13.9.2018 12.06. Jukka valmistaa lähes kaikki maamme kanteleen-, pianon-, ja muut erikoiskielet, jotka on pakko tehdä käsityönä ja tämä toiminta myös työllistää häntä eniten. Hänen mentoroimanaan Jukkakin oppi soitinrakennuksen perustiedot
Hik! Reburnia saa ainakin Citymarketista ja hinta on noin 2,4 erkkiä per flinda. Tuoksussa on tuoretta sitrusta, märkää villasukkaa sekä vasta teroitettua lyijykynää. 27/30€ UUDISTUNUT KEIKKAPAIKKA JA KLUBI PE 28.9.2018 | KLO 20 | LIPUT 11/13€ BARBE-Q-BARBIES, THE EMPIRE STRIKES TO 4.10.2018 | KLO 19 | LIPUT 13/14€ SILMIEN TAKANA: PELLE MILJOONA MATKALLA LA 6.10.2018 | KLO 20 | LIPUT 14/15€ ULTRAMARIINI KE 10.10.2018 | KLO 20 | LIPUT 14/15€ MOTO BOY (SWE) KE 24.10.2018 | KLO 20 | LIPUT 12/14€ SARA LA 10.11.2018 | KLO 20 | LIPUT 12/14€ FREAK KITCHEN (SWE) SU 18.11.2018 | KLO 20 | LIPUT 18,50/20€ CYHRA (SWE) LA 17.11.2018 | KLO 20 | LIPUT 18/20€ ILE KALLIO BIG ROCK BAND TI 11.12.2018 | KLO 20 | LIPUT 19,50/20€ VIAGRA BOYS (SWE) TULEVIA TAPAHTUMIA MIKONKATU 15 | HELSINKI | K18 | ETEISPALVELUMAKSU 3€ KATSO KAIKKI KEIKAT WWW.ROCKS.FI | ENNAKKOLIPUT: TIKETTI jukka.makela@smart-art.net Palauttava darrajuoma näjälle. Sitruunan makua on juuri sopivan piristävä määrä ja sokeria maltillisesti. Aion jatkaa kokeiluja erilaisilla uusiomateriaaleilla. Tilaustöitä otan vastaan rajoitetusti, koska eri osa-alueilla toimiminen työllistää minut täysin. Itse toimin myös taiteilijaosuuskunta Smartistin toiminnanjohtajana, joten siitäkin saadut palkkatulot rauhoittavat. Luon visuaalisesti erikoisia soittoimia ja koen toimintani jollakin lailla soitinrakentamisen ja kuvanveiston yhdistelmäksi. Toivon pääkallokuvioitua eroottista kalsarimallistoa sekä chilillä maustettua pemmikaania, jota me rumpalit voimme järsiä energiavajeeseen taukojen aikana. 13,50/14€ TO 13.12.2018 | KLO 20 SILMIEN TAKANA: IISA ONNI LIPUT alk. – Soitinrakentajana/kielenkääntäjänä olen löytänyt hyvän markkina-aseman, mutta perinteisempien soittimien valmistajilla täytyy olla jokin muusta massasta erottuva tapa hengissä pysymiseen. 13/14€ PE 16.11.2018 | KLO 19 THE NIGHT FLIGHT ORCHESTRA (SWE) LIPUT alk. Meidän keksinnössämme ydinlanka kulkee koneen läpi, syöttösylinteri ajaa punoksen ytimen päälle ja toisesta päästä tulee valmista kieltä niin kauan kuin punoslankaa riittää sylinterissä olevassa lankakelassa. Kofeiinia on melko reippaasti, mutta onneksi palauttavia vitamiineja, mineraaleja ja aminohappoja on lisätty. Toisaalta elämä on mielenkiintoista juuri tästä syystä, enkä pelkää loppuun palamista. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen juomakriitikko E-liike 8_18.indd 79 13.9.2018 11.52. Nyt olemme etsimässä jatkajaa tälle toiminnalle. Sitten siellä tuli inflaatio-ongelmia, emmekä ryhtyneet alentamaan hintojamme. Väri on sameahko, kiljumainen. SOUNDI 79 PE 19.10.2018 | KLO 20 JESS AND THE ANCIENT ONES, SAMMAL LIPUT alk. Brian Boru -harppu. Lisäksi tämä mahdollistaa hallitun esijännityksen, jolloin punoskieli ei enää veny paljoakaan kitaraan asennettuna. Maku on tasapainoinen ja herkkä. En itse joisi tätä nektaria kolmea pulloa enempää kerralla. On pakko ihailla Jussin nerokkuutta ja rahantajua. Nyt tuo taiteiden moniottelija on lanseerannut Leader Foodsin kanssa Jussi69 Reburn Reactive Drink Limited Edition -palautusjuoman, joka sopii hyvin hikoileville soittajahemmoille. Odotan jännityksellä mitä Jussi keksii seuraavaksi. Ensin illalla naula päähän liköörillä, seuraavana aamuna darrasta eroon palautusdrinksulla. Kehittelemämme nylonkielikone on ainutlaatuinen siinä mielessä, että muut maailman kielikoneet pyörittävät ydintä, jonka päälle ajetaan punoslanka. T arkkaavainen lukija muistaa Soundin 7/17, jossa arvioitiin Jussi69chilisalmiakkilikööri
Teiniäidin kasvattama Kiira on kaikkea muuta kuin kypsä äidiksi. Sitten hän tutustuu Milonoffin esittämään Voreen, joka tuntuu kuuluvan samaan heimoon. Blackened Call -singleä seuraa myöhemmin myös kokopitkä. Sympaattisen satanistiperheen kätilönä on toiminut JP Ahonen, jonka Villimpi Pohjola on parasta nuorista aikuisista kertovaa suomalaista sarjakuvaa sitten Kramppien ja nyrjähdysten. HHHH HÖLMÖ NUORI SYDÄN Selma Vilhunen on nykyhetken kiinnostavimpia kotimaisia elokuvantekijöitä. Ensimmäisessä elokuvassa Dustin Hoffmannin esittämä vankikumppani Louis Dega nostettiin keskeiseksi sivuhahmoksi, ja sama toistetaan uudessakin elokuvassa, jossa Degaa esittää Rami Malek, tulevan Queen-elokuvan Freddie Mercury. Vaikka pohjana on kirja, kyseessä on pikemminkin elokuvan uusintaversio. Metallimaailmaa tunteva saa tästä monet räkänaurut irti, mutta black metalin tunteminen ei ole välttämättömyys. Syntyy erikoinen romanssi, joka ei ehdi saada täyttymystään, kun mukaan tulee lisää käänteitä. Nunnan oma elokuva sijoittuu 1950-luvun Romaniaan. Kaiken huipuksi Belzebubs-nimellä on julkaistu myös musiikkia. Karjalaisen biisistä nimensä lainannut uusi ohjaustyö Hölmö nuori sydän on nuorisodraama, jonka keskushahmot ovat itähelsinkiläisiä teinejä. Ihan kuin sarjisbändinkin materiaalin voi kuvitella olevan. Samankaltaisuudet eivät varsinaisesti elokuvaa pilaa. Jo sarjan aiemmat elokuvat ovat käyttäneet samaa ikivanhaa temppua, mutta Nunnassa se menee liiallisuuksiin. Tanskalaisohjaaja Michael Noer on saanut nimihahmon rankoista vankilakokemuksista ja paon yrityksistä aikaan sinänsä vetävän tarinan, mutta Charlie Hunnam häviää karismassa heittämällä Steve McQueenille. Kuvakerronnassakin elokuva lainaa surutta alkuperäistä. Peikkomaisella ulkonäöllä varustettu Tina työskentelee tullissa ja pystyy yliluonnollisen tarkalla hajuaistillaan ottamaan kiinni salakuljettajia ja muita lainrikkojia. Kaikesta huomaa, että tekijä rakastaa hahmojaan. Lenni etsii miehen mallia nyrkkeilyä harrastavasta naapurin rasistista (Ville Haapasalo). Iranilaistaustaisen Ali Abbasin ohjaustyö perustuu kauhukirjailija John Ajvide Lindqvistin (Ystävät hämärän jälkeen) novelliin. Nunnan pelottavuus perustuu äkkisäikytyksille. Tuntuu siltä, että elokuva ei voi päättyä kuin onnettomasti, mutta silti kerronnassa on lämpöä ja positiivisuutta. Konseptin nerokkuus piilee siinä, kuinka fantasiamaailmasta karanneet tyypit painiskelevat keskivertoihmisten ongelmien parissa. Henkilögalleriaan kuuluvat epäonnista black metal -bändiään luotsaava isä Sløth, hänen topakka vaimonsa Lucyfer ja näiden lapset, teini-iän ongelmia poteva Lilith ja vanhempiensa periaatteita kiusaava Leviathan. Varsinaisesta pilkanteosta ei siis ole missään nimessä kysymys. Päähenkilöt ovat elokuvan nimen mukaisia mutta harvinaisen uskottavia ja todentuntuisia. Hän on yhtä lailla kotonaan sekä draaman (Tyttö nimeltä Varpu) että dokumentin (Hobbyhorse Revolution) parissa. Kaikki pelottaviksi tarkoitetut kohtaukset toistavat samaa ideaa, jossa joku päähenkilöistä haahuilee pimeässä käytävässä tai kellarissa, ja yhtäkkiä tumma hahmo on hänen takanaan: böö! Tehokeino muuttuu pian tahattoman koomiseksi. Belzebubs on tavallaan näiden kahden tyylilajin mustavalkoinen symbioosi. J. HHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT B lack metalista on tehty parodiaa lähes yhtä kauan kuin mustaa metallia on ollut olemassa. ANTTI LUUKKANEN JP AHONEN: BELZEBUBS (KUMIORAVA) Sympaattisen satanistiperheen seikkailut k u v a: JP A h o n en sanoin kuvin_8_2018 -taitto_a.indd 80 13.9.2018 15.59. Lipputuloja rohmunneen elokuvasarjan uusi osa perustuu Kirottu 2:ssa esiteltyyn nunnahahmoon. RAJA Ruotsalaistuotanto Raja voitti keväällä Cannesin elokuvajuhlien Un Certain Regard -sarjan, mikä herätti meilläkin huomiota, sillä toista pääosaa esittää suomalainen Eero Milonoff. Jotenkin kokonaiskuvaan sopii hyvin se, että hämärän peittoon jäävistä jäsenistä koostuvan orkesterin kaikki peruskliseet sisältävä, teknisesti taitava mutta sisällöllisesti ontto death/black metal on varsin keskinkertaista. Suuren suosion kerännyttä sarjaa on käännetty englannin lisäksi ainakin ranskaksi, kreikaksi ja espanjaksi. Melkoiseksi multimediaksi levittäytynyt Belzebubs-sarjakuva suhtautuu kuitenkin kohteeseensa helvetintulen korventamalla lämmöllä, vain ilkikurisesti piruillen. Omaperäisestä fantasiatarinasta ja kiehtovasta tunnelmasta syntyy kokonaisuus, joka jää takuulla mieleen. Tuntumaa pimeän puoleen hän on ottanut visuaalisesti huikaisevalla, mutta käsikirjoitukseltaan aavistuksen ohkaisella Perkeroksella. Sintiksi haukuttu pienikokoinen Lenni (Jere Ristseppä) ja showtanssia harrastava Kiira (Rosa Honkonen) huomaavat, että heidän epämääräinen romanssinsa on johtanut yllätysraskauteen. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Nunna luostarissa sattuu karmiva kuolemantapaus, ja Vatikaani lähettää kokeneen isä Burken (Demián Bichir) tutkimaan asiaa apunaan nuori nunna noviisi (Taissa Farmiga). Tina on koko elämänsä kokenut syrjintää erilaisuutensa takia. HHHH NUNNA Vuoden 2013 kauhuelokuvasta Kirottu on kasvanut jo kokonainen elokuvauniversumi, johon kuuluu kahden Kirottu-tarinan lisäksi kaksi Annabelle-nukesta kertovaa esiosaa. HH PAPILLON Henri Charrièren menestyskirjasta Vanki nimeltä Papillon tehtiin vuonna 1973 menestyselokuva, jonka nimiosaa esitti Steve McQueen. Nyt roolissa nähdään Sons Of Anarchy -sarjasta ja Pacific Rimistä tuttu Charlie Hunnam
Kirja on lopulta yllättävänkin universaali – joskin myös uskomattoman epätodennäköinen – tarina itseään etsivistä nuorista, rakkaudesta ja ystävyydestä, törmäävistä maailmankatsomuksista, ryhmädynamiikasta, taiteesta, menestyksen huumasta sekä kaiken vääjäämättömästä kilpistymisestä omaan mahdottomuuteensa. Hienon Valtio vihaa sua -suomipunk-kirjankin tehneiden kirjoittajien taidosta kertoo se, kuinka yhtenäiseksi ja vetäväksi he onnistuvat punomaan näin moniäänisen kertomuksen. Toisaalta, yhtyeeseen oli kasaantunut niin suuri määrä omalaatuisia ja päättäväisiä lahjakkuuksia, että menestyksen täytyi tulla tavalla tai toisella. C M X : N L EG E N DA ARI N E N KYSY PAL STA PAL A S I – NY T KI R JANA! a d n a u s e a m HAE OMA E L Ä MÄN MAN UA AL I S I L ÄH IMMÄ STÄ KI R JAK AU PA STA . Kirjassa kulkee sujuvasti rinnakkain päähenkilöiden tarinat henkilökohtaisine tragedioineen, yhtyeen sisäiset taitekohdat sekä laajempi ajankuva. Ultra Bra eteni suhteellisen nopeasti ja yllättävän luontevasti hädin tuskin läjässä pysyvästä kummajaisesta megasuosituksi koko kansan viihdyttäjäksi. Kirja on siis ehdottomasti kohdettaan kiinnostavampi, eikä siihen uppoutuminen vaadi Ultra Bran ansiokkaasta ja ainutlaatuisesta mutta ymmärrettävästi monissa syyhyä aiheuttavasta musiikista pitämistä. K u v a: So u n d in k u v aar k is to K aikkeen tottuu, jopa siihen, että pseudovasemmistolainen ja muutenkin äärimmäisen epämuodikas lauluyhtye nousee Suomen suosituimmaksi. Bändija studiotoiminnan suhteen nollasta lähteneen Kerkko Koskisen johtaman sekalaisen joukkueen rämpiminen rastilta toiselle vaikuttaa alkutaipaleellaan niin tuhoon tuomitulta, että lukija tuntee sisäistä riemua asioiden alkaessa mennä putkeen. Iso osa kunniasta kuuluu harvinaisen hyville haastateltaville, jotka puhuvat sekä avoimesti ja suoraan että analyyttisesti ja viihdyttävästi. Mervi Vuorelan ja Ville Similän kirja kertoo tuon tarinan hyvin kiinnostavasti, ja tulee samalla kuvanneeksi paljon aihettaan laajemmankin maailman. A D N A U S E A M I S T A S E N L ÖY D Ä T . sanoin kuvin_8_2018 -taitto_a.indd 81 14.9.2018 11.16. MIKKO MERILÄINEN VILLE SIMILÄ JA MERVI VUORELA: ULTRA BRA – SOKEANA HETKENÄ (WSOY) Keltaisten sadetakkien suojassa M I K Ä O N K A I K E N T A R KO I T U S . 1980–90-lukujen vaihteessa joukko näsäviisaita ja itseään täynnä olevia helsinkiläisiä taidelukiolaisia (”Sietämättömiä egomaanikkoja”, kitaristi Joel Melasniemen sanoin) hoilasi kimpassa Agit Propin taistolaislauluja vailla mitään suunnitelmaa tulevasta. Alle kymmenen vuotta myöhemmin oli vaikea löytää sellaisia lukiotai yliopistobileitä, jossa ei olisi soinut noiden samojen tyyppien tekemä musiikki. Heidän avullaan kirja onnistuu lopullisesti alleviivaamaan sen, että Ultra Bra ei ollut poliittinen yhtye kuin sivulauseissaan, silloin kuin se heille sopi, ja että ylpeän ja vakavan olemuksen alle kätkeytyi suuri määrä tervettä ironiaa
Autossa ajattelin omaa uusinta yhtyettäni Suomessa. Kirjapalkinnot lahjoittaa Minerva Kustannus. VUOKKO HOVATTA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Love yourself!”, ”Baby shoes for sale, never worn”, ”I’m a real boy and I cry, I love myself and I want to try”, ”When you’re all alone in your lonely room and there’s nothing but the smell of perfume. Don’t you feel like crying?” Erittäin hienoa että laulaa, sillä Idles-yhtyeen kakkoslevy Joy As An Act Of Resistance on puhuttelevimpia rocklevyjä vähään aikaan. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi uutta musakirjaa: Paul Simon – Elämäkerta ja Steve Lukather – Omaelämäkerta. MIKKO MERILÄINEN BRITTILÄINEN 34-vuotias punkkari laulaa vuonna 2018 tällaisista asioista: ”The mask of masculinity is wearing me”, ”If someone talked to you the way you do to you, I’d put their teeth through. Jokainen novelli on lahja lukijalleen. Harvoin on askel tuntunut lenkkipolulla yhtä kevyeltä. Mieheni tervehtii rehvakkaasti samalla tavalla, minä arastellen. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Odotukset sitä kohtaan on valtavat mutta myös ristiriitaiset: pääsen vihdoin näkemään elävänä Princen legendaarisimman yhtyeen, mutta toisaalta mieltä korventaa jo nyt ajatus siitä, että lavalta puuttuu itse mestari. Ultra Bra, Vuokko Hovatta Kolmisin, Kerkko Koskinen Kollektiivi Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 41. Alttoviulisti Atte Kilpeläinen on paljastunut vedenkestäväksi hevin ystäväksi. Lopuksi hän ystävällisesti opettaa meidät tokaisemaan espanjaksi ”motherfucking good food, la comida estaba mas rica pue la chucha”. Tarkkaa havainnointia ja rehellistä katsomista, rohkeutta kuvata rumaa kauniisti. Poikaystäväni rakastaa heviä. Tuntuu, että raskas musiikki yhdistää varsinkin 70-80-luvulla syntyneitä ystäviäni. maaksi, kuvailee Montevideota törkeän hienoksi paikaksi: ”Kaikki polttavat marijuanaa, poliisikin polttaa”. Matkakuumeessa kieriskellessäni voin myös muistella viime kesän Islannin-matkaa yläasteelta asti mukana roikkuneiden ystävien kanssa. Berliniltä on juuri ilmestynyt suomeksi uusi kokoelma, jonka lukemista jo odotan. Tuota viereistä Vuokko Hovatan tekstiä lukiessa iskee sietämätön matkakuume. Olemme roundtripilla Chilessä, matkalla takaisin jokaisen hipin unelmapaikasta vuoristossa; Pisco Elquissa paistaa aina aurinko, siellä on UFOkommuuni ja kolibreja, matkailijoita sätkä suussa ja joka kylässä on edelleen koulu ja iloisia lapsia. ”Finlandia! Tiedättekö mitä on ceviche?” Toki tiedämme, mutta makumaailma Jack Fishissä räjäyttää tajunnan. Arvailemme liemen koostumusta, ylisanoja lentelee. Ja paljon piscoa, paikallista rypälejuomaa. Itse en ole kokenut koskaan suurta metalliherätystä, mutta se miten suomalainen otettiin vastaan Jack Fishissä kertoo musiikin jakamisen globaalista riemusta. Trio Niskalaukaus -kirjan voittivat Jari Rotinen Hollolasta ja Kim Simell Kälviältä. Valoa, valoa ja vuoria! Jack Fish on ravintolaksi piskuinen, vain neljä pöytää. ”SAATANAN HYVÄÄ ruokaa, parasta Chilessä.” Tämä oli suositus. Kevään reissu suuntautuu Berliiniin, jossa kohteena jumalainen Dead Can Dance. viimeinen sana -taitto_18_8_a.indd 82 14.9.2018 11.14. Talbot on sanonut, että hän on tällä levyllä halunnut olla haavoittuvainen rohkaistakseen kuuntelijoitaankin olemaan haavoittuvaisia. Keikkahuumassa onkin tullut kuunneltua uniikin yhtyeen tuotantoa taas läpi. Heavyjäbä Daniel ottaa asiakkaat vastaan pirunsarvikäsimerkillä. Maagisempi maa kuin uskalsin toivoakaan. Parasta matkalukemista ovat olleet Lucia Berlinin Siivoojan käsikirjan novellit. Marraskuussa ilmestyvä Dionysus-albumikin on jo tilauksessa. Daniel, joka on jo kehunut Suomea upeaksi heavy metalin kuningasIdlesin molemmat levyt ovat erinomaisia myös musiikkinsa puolesta – raa’an energistä ja sävykästä punk rockia. Valitsemme Faith No More -cevichen ja Anthrax-sushia. Lähtiessä kerromme matkustavamme seuraavaksi Buenos Airesiin ja Montevideoon. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Iso osa sen tehosta nousee Joe Talbotin hurjalla intensiteetillä sylkemistä sanoituksista, joissa käsitellään tukahduttavaa maskuliinisuutta, rakkautta, surua, kuolemaa, suvaitsevaisuutta ja ahdasmielisyyttä. Vuokra-Clion mittariin kertyi parituhatta kilometriä ja jokaisen mutkan takana oli entistä hämmästyttävämmät maisemat kuumine lähteineen ja viikinkisuihkuineen. Outoa vanhaa merenpohjaa ja fossiileja. Runoilija Riina Katajavuori, jonka runoja esitämme, on kirjoittanut kirjan Hevikimmat. Hienointa levyssä on kaiken raivon läpi puskeva humaanius ja elämänilo. Ajamme siis Jack Fish -nimiseen ravintolaan La Serenan kaupunkiin, noin 500 kilometriä Santiago de Chilestä pohjoiseen. Onneksi plakkarissa on ensi vuoden puolelle jo pientä lievitystä: Ensiksi Lontoon-reissu ja siellä The Revolutionin keikka
dvd Iceman dv & blu-ray 28.9. Terminal dvd & blu-ray The Big Bang Theory S11 dvd & blur-ray Last Year In Marienbad dvd & blu-ray Tully dvd & blu-ray American Horror Story S7. UHD, Steelbook, Blu-ray, 3D & DVD Filmihullu tulostus.indd 83 13.9.2018 8.17 WWW.SONYMUSIC.FI T h e D i a m o n D C e l e b r aT i o n i n k u n n i a k s i u p e aT k u v av i n y y l i T n y T s a aT av i l l a ! 2 C D D I G I P A C K / 2 C D / B O X S E T / 4 L P Sony Music tulostus aukeama.indd 2 12.9.2018 7.35 _2SD_sisäkannet_8_2018.indd 1 13.9.2018 16.17
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN BehemothSoulfly 09-18_BACKCOVER.indd 1 10.09.18 14:24 takakansi 8_18.indd 84 12.9.2018 14.58 8/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 8 / 2 1 8 So un dI 11 So un dI 11 T E E M U B E R G M A N JA SURUSTA SYNTYNYT MESTARITEOS STAM1NA JA SURUSTA SYNTYNYT MESTARITEOS STAM1NA 30 VUOTTA, 30 TARINAA KLAMYDIA RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA THE HOLY MAAILMANLUOKAN MELANKOLIAA YONA TEKI LAULUN ELÄMÄN KOLHIMILLE YONA TEKI LAULUN ELÄMÄN KOLHIMILLE THE HOLY MAAILMANLUOKAN MELANKOLIAA 30 VUOTTA, 30 TARINAA KLAMYDIA RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA kansi_8_2018_j.indd 1 13.9.2018 13.08 _1SD_ulkokannet_8_2018.indd 1 13.9.2018 16.15