Soundi 8/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Hellow-Epica-Kada-Alcest 09-19_BACKCOVER.indd 1 05.09.19 16:16 Takakansi 8_19.indd 84 11.9.2019 10.38 8/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 8 / 2 1 9 ! So un dI 11 So un dI 11 L IT K U K L E M E T T I ANDY MCCOY: ”VALTIO LUULEE JENGIN NIELEVÄN KUSTA KUINKA PALJON VAAN.” Kansi_8_2019_j.indd 1 13.9.2019 13.08 _1SD_ulkokannet_8_2019.indd 1 13.9.2019 13.09
akbusiness.fi Audiokauppa KEF tulostus.indd 83 12.9.2019 8.44 tampere 61°29’53”N, 023°45’39”E JVG Poets of the Fall Maustetytöt + Betraying the Martyrs (FRA) ++ Irina + The Hearing + Erki Pärnoja (EST) + New Ro ++ Lähiöbotox + Elias Gould +++ Jesse Markin ++ Simon Alexsander (SWE) + Iron Country Sisters + Terri ++ Lac Belot + Pasa + PastoriPike ++ Laura Moisio +++ Pimeä Hedelmä + Aphyxion (DEN) + Costee + Felix Zenger ++ Gabriel Lion + Ghost World ++ Fear of Domination + Dallas Kalevala ++ + Jasmine Wynants Granfelt + Le Fvbelos ++ Temple Balls + linkopii +++ Onni Boi + Luukas Oja +++ Tuuletar + Vagabond Hearts +++ Stereo Terror dj’s + Skii6 ++ Viitasen Piia + Aki Rissanen Trio ++ Benjamin ++ Mafia Honey + ja monia muita! 2.-5.10. H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E TOTEUTAMME PARHAAT AV-RATKAISUT YRITYKSILLE JA JULKISIIN TILOIHIN. suomen suurin klubifestivaali Ennakkoliput ja festarirannekkeet: www.tiketti.fi/lostinmusic Lost In Music tulostus.indd 2 12.9.2019 8.02 _2SD_sisa?kannet_8_2019.indd 1 12.9.2019 10.25. EUROOPAN PARAS KEF R11 on R-sarjan lippulaiva, tyylikkäästi viimeistelty lattiakaiutin, joka soi täydellisesti isossakin tilassa
tampere 61°29’53”N, 023°45’39”E JVG Poets of the Fall Maustetytöt + Betraying the Martyrs (FRA) ++ Irina + The Hearing + Erki Pärnoja (EST) + New Ro ++ Lähiöbotox + Elias Gould +++ Jesse Markin ++ Simon Alexsander (SWE) + Iron Country Sisters + Terri ++ Lac Belot + Pasa + PastoriPike ++ Laura Moisio +++ Pimeä Hedelmä + Aphyxion (DEN) + Costee + Felix Zenger ++ Gabriel Lion + Ghost World ++ Fear of Domination + Dallas Kalevala ++ + Jasmine Wynants Granfelt + Le Fvbelos ++ Temple Balls + linkopii +++ Onni Boi + Luukas Oja +++ Tuuletar + Vagabond Hearts +++ Stereo Terror dj’s + Skii6 ++ Viitasen Piia + Aki Rissanen Trio ++ Benjamin ++ Mafia Honey + ja monia muita! 2.-5.10. suomen suurin klubifestivaali Ennakkoliput ja festarirannekkeet: www.tiketti.fi/lostinmusic Lost In Music tulostus.indd 3 12.9.2019 8.02
(09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com SMI Pearl tulostus.indd 4 12.9.2019 8.03. HYBRID www.pearlemerge.com HYBRID www.pearlemerge.com HYBRID www.pearlemerge.com • SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel
Live Nation Green Day.indd 5 13.9.2019 10.59
Soundi 8/2019 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Grande Mahogany 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi: Ultra Bra 20 Elämäni soundit: Tumppi Varonen 22 Soundi-haastattelu: Marjo Leinonen 28 Litku Klemetti 36 Andy McCoy 40 Mara Balls 44 Larkin Poe 48 Viitasen Piia 50 Matti Johannes Koivu 52 Levyarviot 70 Bazook Opeth Santa Cruz Sonata Arctica 74 E-liike 76 Sanoin kuvin 79 Palsa esittää 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 6 SOUNDI ¸ k u v a: U ll a N ik u la K u v a: Te ro A h o n en 50 Matti Johannes Koivu ”Laulut ovat juuri niin hyviä kuin niitä kuunteleva yleisö.” 14 Grande Mahogany ”Wah on mun mielestä seksikäs ääni.” K u v a: TB ar ry K li n g 48 Viitasen Piia ”Oli vain kasa lauluja ja kauhea vimma tehdä niistä levy.” K u v a: Z ac k W h it fo rd 73 Santa Cruz ”Päätin heti, etten anna elämäntyöni valua hukkaan.” 36 Andy McCoy ”Laulut vaan tulee, mulla on lahja.” sisa?lto?_2019_8_a.indd 6 13.9.2019 10.54
M83 DSVII OUT NOW ON VINYL, CD & DIGITAL "DSVII is, in my opinion, far more advanced than Digital Shades Vol. Babymetal Metal Galaxy ALBUM OUT 11TH OCTOBER Japanilainen pop metal -sensaatio saapuu uuden albumin myötä myös Suomeen keikalle 26. 1. Parhaillaan Uniklubilla on meneillään vauhdikas keikkavuosi, kun yhtye juhli juhlistaa menestyksekästä 20-vuotista taivaltaan faniensa kanssa. Bror Gunnar Jansson My Body In A Bag ALBUM OUT NOW ON VINYL, CD & DIGITAL “Constantly inspired by the throbbing rhythms of AfroAmerican music, Bror Gunnar Jansson draws on new seas and creates unlikely encounters. ..." -Rolling Stone Magazine(France) Catch Bror Gunnar Jansson Live in Finland: 30th October, Malmitalo, Helsinki. helmikuuta 2020 Helsingin Kulttuuritalolle. I wanted to come back with something stronger that featured the depth of a proper studio album without the pressure of providing pop music..." A Anthony Gonzalez, M83 Uniklubi Bailaten koko elämä DIGITAL SINGLE OUT NOW Uniklubin Bailaten koko elämä -single enteilee uutta albumia ja tiivistää juhlavuoden tunnelmat. Dragonforce Extreme Power Metal ALBUM OUT 27TH SEPTEMBER Dragonforcen uusi odotettu albumi on täällä! Playground tulostus.indd 7 12.9.2019 10.08
Nopeasti sen huomasi myös yleisö, ja Litkun suosio on levinnyt pientä indieyhteisöä selvästi laajemmalle. David Hasselhoff: Open Your Eyes (biisi) SOUNDI 8/2019 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Iggy Pop: Free Kielo Kärkkäinen: Keitä me olemme Antti Autio: Pihalla tuulee taas Heilung: Futha Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2019_8_b.indd 8 13.9.2019 10.51. Horror ’15 -levyn jälkeen Litkulta on ilmestynyt neljä albumia sekä siihen päälle Mäsää ja mitä vielä. Levystä huokuu sekä itsevarmuus omasta tekemisestä että kihelmöivä levottomuus, joka antaa ymmärtää että monenlaisia seikkailuja on edessä. Suomi on tälläkin hetkellä täynnä nuoria, jotka kipuilevat oman identiteettinsä ja kasvuympäristönsä kanssa käyden läpi samankaltaisia kysymyksiä ja ahdistuksia kuin Sanna Klemetti varttuessaan Kuhmossa, kuten hän tämän lehden jutussa kertoo. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. No, kantoihan se. Ja uusi Ding Ding Dong -albumi on juuri niin timanttinen, kuin millaiseksi Pekka Laine sen viime lehdessä arvioi. Mutta voin rehellisesti myöntää, etten olisi itsekään uskonut miten komeasti ja kuinka pitkälle. Voitto ei ollut millään tavalla itsestään selvyys, sillä raadillamme oli monta muutakin vahvaa ehdo kasta, eikä keskuudessamme vallinnut yksimielisyyttä voittajasta (eikä ole vallinnut muinakaan vuosina). Ilmassa oli epäilyksiä, että kantaako Litkun meno silloin ilmestynyttä, hurmaavaa mutta vielä horjuvaa Horror ’15 -levyä pidemmälle. Toivottavasti Litkun esimerkki antaa toivoa, että tie ulos on olemassa. Siitäkään tuskin päästään yksimielisyyteen. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. Levyllä soi täysin ainutlaatuinen ja kiistattoman lahjakas artisti, jolla on korvaamattomana apunaan näkemyksellinen yhtye. On huojentavaa voida luottaa siihen, että Litku Klemetti on tullut jäädäkseen. Yhtye on vastannut haasteeseen olemalla aina vain parempi – heinäkuinen Bättre Folk -keikka saattoi olla jopa paras useista näkemistäni Litku-keikoista. Tulokkaamme lunastaa 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti H assua että siitä on vain kolme vuotta, kun Litku Klemetti voitti ensimmäisen Master Of Pulpets -tulokaspalkintomme. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 45. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Neljäs Master Of Pulpetsin saaja paljastuu kuukauden päästä. Reipasta julkaisutahtiakin ilahduttavampaa on se, että Litkun ilmaisu on mennyt levy levyltä selkeästi eteenpäin
Se on varustettu laajennettavalla sisäisellä äänikirjastolla ja hiljattain kehitetyllä vasaratoimisella hybridi puuja norsunluutuntuman tarjoavalla koskettimistolla. VIVO S9 on DEXIBELLin patentoimalla T2L (True to Life) -tekniikalla toteutettu digitaalinen piano, joka sisältää kolme äänimoottoria: VIVO digitaalinen piano, plus COMBO ja CLASSICO digitaaliset urut. MAAHANTUONTI: Studiotec Oy | 0207 512 300 | info@studiotec.fi | www.studiotec.fi P L A Y B E T T E R S9 T h e C u t t i n g E d g e P i a n o # F A N A T I C S 9 M o d e l i n g Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > pa?a?kirjoitus & kolumni -taitto_2019_8_a.indd 9 12.9.2019 10.29. Uusi VIVO S9 on poikkeuksellinen yhdistelmä korkeaa teknologiaa ja käsityönä tehtyjä yksityiskohtia
– Ajatusta on pyöritelty jo vuosia. 9.12. Herra Ylpöllä on uusi yhtye – poplevy ilmestyy alkuvuodesta Vanhat Tarot-levyt julkaistaan uudelleen Kuopiolaisen Tarotin vanha tuotanto on ollut viime vuosien aikana heikosti saatavilla fyysisessä formaatissa. 21.11. Olemme myös puhuneet, että etsisimme yhtyeen toimintaan jonkun uudenlaisen kulman, mutta kuningasideat ovat vielä muhimassa. 11.10. Kyllä vain: tuleva albumi on urani ensimmäinen poplevy. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana 7.12. Myynnissä on sveitsiläiseltä levykeräilijältä ostettu 11 000 jazz-levyn kokoelma. Helsingissä puolestaan We Jazz -festivaali (1.–8.12.) tuo maahan esimerkiksi Koma Saxon, Muriel Grossmannin, ADHD:n, Ronald Langestraatin ja Elliot Galvinin kaltaiset kansainväliset nimet. We Jazz -konsertteja järjestetään Helsingin lisäksi myös Tampereella ja Tallinnassa. – Meillä on ollut mainio meininki muutaman viime vuoden ajan, ja bändi jatkaa ehdottomasti toimintaansa. – Joel muuten tuumi levyn masteroinnin jälkeen, että hän on urallaan tuottanut kaksi mestariteosta: Helsinki–Shangri-Lan ja tämän! Miten kuvailisit biisimateriaalia. aukeaa We Jazz Record Shop Helsingissä Eurantiellä. Ensimmäisen kerran aiheesta taisi olla puhetta, kun teimme vinyyli version The Spell Of Iron MMXI -albu mista (2011), lisää kitaristi Zachary Hietala. Uusi yhtye nousee myös lavoil le albumin ilmestyttyä ensi helmimaaliskuun vaihteessa. CMX Maggie Reilly (UK) Wentus Blues Band with Duke Robillard Ilmavoimien Big Band feat. Lovi-nimen saanut teos on myös teemalevy. Elämäni kauheimmat vaiheet muuttuivat tällaisiksi surumielisen kauniiksi lauluiksi. – Janne teki aikoinaan mainiota duunia remasteroitujen cd-versioiden kanssa ja nyt hän tuunasi masternauhat uusia vinyylejä varten. 6.11. Randy Brecker (USA) Girlschool (UK) Mokoma akustisena Jaakko Laitinen ja Väärä Raha 10-vuotisjuhlakonsertti Take 6 (USA) tampere-talo.. Vinyyli ohittaa pian cd:n USA:n markkinoilla kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla vinyylilevyjen myynti oli arvoltaan lähes sama kuin cd:n. Tosin koska vinyylilevyjen keskihinta on reippaasti korkeampi, myytiin cdlevyjä vielä määrällisesti selvästi enemmän. Entä Maj Karman tulevaisuus. Asiaan tulee kaivattu muutos lähikuukausien aikana, sillä helsinkiläinen Bluelight Records julkaisee yhtyeen vanhat levytykset uudelleen vinyylimuodossa. Todennäköisesti vuoden lopussa on USA:ssa siis tilanne, jossa vinyylimarkkinoiden arvo on ohittanut cd:n ensimmäisen kerran sitten vuoden 1986. Tosin täytyy muistaa, että vinyylin osuus kokonaismarkkinoista on vaivaiset 4 prosenttia ja maksullisten suoratoistopalveluiden osuus 62 prosenttia. Zachary, millaisia ajatuksia The Spell Of Iron ja Follow Me Into Madness herättävät tänä päivänä. 29. – Tarotin levyjen vinyylijulkaisu on ollut mielessä pitkään, ja kyselyjä on tullut tasaiseen tahtiin, sanoo Bluelightin Mika Myyryläinen. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) Vanha sanonta ”ei kahta ilman kolmatta” pitää paikkansa tälläkin kerralla: Maj Karma (1992–) ja Herra Ylppö & Ihmiset (2005–2014, 2017) saavat seuraa. – Kuuntelin levyt eräänä iltana joitakin aikoja sitten, ja kyllähän ne nostivat hymyn huulille. Tietenkin mukana ovat myös kotimaisten jazz-muusikkojen parhaat. En siis ihan ymmärrä kaikkia tuolloin tehtyjä ratkaisuja, mutta mainioita ajankuviahan ne ovat. 30.11. Erin 5.12. Maija Vilkkumaa 20 tarinaa 2.11. Homman on hoitanut Tarotin kosketinsoittaja ja ansioitunut studioammattilainen Janne Tolsa. Muualta maailmasta saapuvia vieraita edustavat yhdysvaltalaiset Ambrose Akinmusire ja Fred Frith Trio, portugalilaiset Susana Santos Silva, Mário Costa ja Rodrigo Amado, sekä lukuisat muut niin Kuubasta, Sveitsistä kuin Japanistakin saapuvat huiput. Olen kuvaillut kokonaisuutta myös terapialevyksi – mutta ei minulle vaan kuulijoille. Vinyylejä kävi kaupaksi noin 224 miljoonan dollarin edestä, cd:n kohdalla lukema oli 248 miljoonaa dollaria. 30.11. Nelli Matula @sorsaklubi #whotheduck #whatheduck Liput myynnissä Tampere-talon lipunmyynnissä sekä Lippupisteen myyntikanavissa (Sorsaklubin keikat myynnissä myös Tiketissä). Uusi bändi kantaa nimeä Herra Ylppö & EX, ja Ylpön lisäksi ryhmässä vaikuttavat Joel Attila ja Hamid Moeini. Yhteystiedot: lipputoimisto@tampere-talo.. TEKSTI: TIMO ISOAHO Jazz soi Tampereella ja Helsingissä Tampere Jazz Happeningin (31.10.–3.11.) tämän vuoden ohjelmassa on ranskalainen painotus, tähtinään Joëlle Léandre, Laura Perrudin sekä Theó Ceccaldi. Lopputulos soundaa hemmetin hyvältä, kehuu Myyryläinen. , lippupiste puh. 6.10. /sorsaklubi SYKSYLLÄ 2019 28.9. marraskuuta ilmestyvät debyytti The Spell Of Iron (1986) ja kakkoskiekko Follow Me Into Madness (1988), kun taas 1990-luvun albumien uudet laitokset saapuvat markkinoille ensi vuoden ensimmäisten kuukausien aikana. – Lopullinen keikkalista julkaistaan myöhemmin, mutta luvassa on iso liuta esiintymisiä eri puolilla Suomea. – Joel on muun muassa tuottanut Palefacea, ja Hamid taas on luotto mies jo Ihmiset-kokoonpanon ajoilta. Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia 10 SOUNDI @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT KURKISTUS TAMPERE-TALON SYKSYYN: 6.10. Sorsaklubi goes Naurunpaikka (K-18) 12.10. – Kappaleet käsittelevät avioeroani, mutta henkilökohtaisuuden lisäksi sanoituksista löytyy myös yleismaailmallisia teemoja. – Musa on melodista poppia. We Jazz on muuten nykyään paitsi festivaali ja levy-yhtiö myös levykauppa. The Dublin Legends – “The Dubliners” 9.11. Toki albumeista paistaa läpi parikymppisten nuorukaisten kova into ja erityisesti se, ettei asioita mietitty liikaa... Kotimainen ohjelmisto on sielläkin vahvaa. No worries! Gatefold-kansissa julkaistavat vinyylit on myös masteroitu uudelleen. Juuri nyt meneillään on luova biisinkirjoitustauko. Mutta kuten sanoin: jatkoa on luvassa! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i uutiset_2019_8_b.indd 10 13.9.2019 13.20. 17.11. Olemme säveltäneet uudet kappaleet yhdessä, mutta tekstit ovat minun käsialaani, kertoo Herra Ylppö. Kotiteollisuus 11.10. Biisien näkökulma on varsin toiveikas, eikä albumilla ole vihaa tai turhaa synkistelyä
Kotiteollisuus 11.10. – Uusi pitkäsoitto ryskää Poverty.Ignorance.Greed.Slaveryensilevyltä tutun metallisen d-beat -hardcoren hengessä. Konsertit maistuivat sen verran hyvin, että jatkoakin on luvassa. – Soitettiin kaikkiaan kymmenkunta ”spesiaalikeikkaa” niin festareilla kuin klubeissakin, ja lisää on tulossa lähikuukausien aikana... 30.11. Ensimmäinen single Kuu-ukko ilmestyy 4.10. CMX Maggie Reilly (UK) Wentus Blues Band with Duke Robillard Ilmavoimien Big Band feat. Uutta musiikkia on joka tapauksessa luvassa, sillä Terveiden Käsien raunioille vuonna 2016 syntynyt Lapin Helvetti työstää parhaillaan tuoretta mate riaalia. Randy Brecker (USA) Girlschool (UK) Mokoma akustisena Jaakko Laitinen ja Väärä Raha 10-vuotisjuhlakonsertti Take 6 (USA) tampere-talo.. /sorsaklubi SYKSYLLÄ 2019 28.9. Samalla bändi on aktivoitunut esiintymislavoille. @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT KURKISTUS TAMPERE-TALON SYKSYYN: 6.10. Neljä vuotta työstetty Ukkonensinfonia kantaesitetään 16.1.2020 Sibeliustalossa Sinfonia Lahden toimesta. Molemmat teokset pohjautuvat samoihin teemoihin, ja oli itsellenikin mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaiset lopputulokset voi saada aikaan samoilla eväillä. Soololevyn biisit pohjautuvat teemoihin, jotka Sipelius sävelsi ensimmäistä sinfoniaansa varten. Tällä kerralla nappasimme vaikutteita myös japani laisesta hc:sta, joten Sound The Alarm on edeltäjäänsä ”punkimpi ja hard corempi” kokonaisuus. – Uusia Lapin Helvetti -aihioita on jo mukava liuta, joten julkaisu-uutisia on luvassa jossakin vaiheessa! Kerrottakoon myös, että Terveet Kädet/Lapin Helvetti -kitaristi Ilari Kinnusen Kürøishiyhtye on juuri julkaissut raivokkaan Sound The Alarm -kakkosalbuminsa. Levy saa jatkoa 18 vuotta myöhemmin, sillä vuoden 2020 alussa ilmestyy työnimellä Sipe 2 kulkeva soololevy, ja taas luvassa on tähtivieraita. Sorsaklubi goes Naurunpaikka (K-18) 12.10. Sa p at ti v u o s i v u onna 2 00 9. Erin 5.12. 9.12. Konsertit johtaa ylikapellimestari Dima Slobodeniouk – Ajatus laajasta orkesteriteoksesta pelotti, kunnes ymmärsin ettei ole olemassa sääntöjä sille, kuka saa kirjoittaa sinfonian ja kuka ei, Santapukki pohtii. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana 7.12. Koska kantaesitys on jo myyty loppuun, on luvassa lisäkonsertti 20.3. Maija Vilkkumaa 20 tarinaa 2.11. TEKSTI: TIMO ISOAHO Vuonna 2002 ilmestyi Apulantarumpali Simo ”Sipe” Santapukin soolodebyytti, jolla Sipen hienoihin kappaleisiin ääntään lainasivat muun muassa Gösta Sundqvist, Anna Eriksson ja Tommi Liimatta. 30.11. Nelli Matula @sorsaklubi #whotheduck #whatheduck Liput myynnissä Tampere-talon lipunmyynnissä sekä Lippupisteen myyntikanavissa (Sorsaklubin keikat myynnissä myös Tiketissä). Tietääkseni tämän tyyppistä pläjäystä ei ole aiemmin tehty. Yhteystiedot: lipputoimisto@tampere-talo.. 6.10. Sipeltä soololevy ja sinfonia K u va : T o n i K o sk ip u r o Ku v a: T im o Is o ah o uutiset_2019_8_a.indd 11 13.9.2019 9.33. , lippupiste puh. 21.11. Menneet vedothan keskittyivät bändin varhaistuotantoon, mutta tulevilla TK-keikoilla saatetaan kuulla tuoreempaakin materiaalia, kertoo laulaja Läjä Äijälä ja jatkaa: – Ehkä vedämme livenä jopa uusia TK-biisejä. ja siinä kuullaan Pepe Willbergin ääntä. 6.11. Sellaistenkin kirjoittamista on vähän mietitty. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) Uutisia Terveiden Käsien ystäville Aiemmin tänä vuonna ilmestyi Terveet Kädet -boksi, ja vuonna 2016 toimintansa lopettanut hc-punk-legenda nousi myös estradeille laatikon ilmestymisen kunniaksi. The Dublin Legends – “The Dubliners” 9.11. 11.10. Mukana on myös eeppisempiä kitaramelodioita ja röyhkeitä sooloja, kuvailee Kinnunen. – Tein soololevyn tekstit yhdessä Tommi Liimatan kanssa ja ne muodostavat tarinallisen kokonaisuuden, kertoo Santapukki. – Orkesteriteoksesta irrotettu soololevy tuntuu rajoja rikkovalta tavalta tehdä musiikkia
Tyyliä hahmotetaan yleisölle listaamalla esikuviksi Nirvana, The Breeders ja Wolf Alice. Englantilaisen Strange Bones -nelikon uusi ep Blitz Part 1 ärsyttää rockpuritaaneja vääntelehtimällä hetken elektronisesti. Laulaja Bobby Bentham on vilpitön kertoessaan haastatteluissa, että hänelle menestys tarkoit taa vain luomisen täydellistä vapautta. Jokin Alffan perinteisessä rockissa vetoaa universaalisti. Ihmeiden aika ei ole ohi – ei edes musiikkibisneksessä. Uusista biiseistä suoraviivainen kitaratykitys Give Me The Sun esitcrystal Strange Bones telee bändin ehkä ytimekkäimmin. Siis omakustanteinen kitararockduo Walesin landelta julkaisee kymrinkielisen sinkun, jota kukaan ei markkinoi eikä soita radiossa. Bändi ei pyri tekemään hittejä, vaan luomaan oman murtumattoman identiteetin. Heidän kymrinkielinen singlensä Gwenwyn rikkoo nimittäin pian kolmen miljoonan striimin rajapyykin Spotifyssa. Bändin musiikki ei keksi pyörää uusiksi, vaan on tuiki tavallista orgaanista kitaravyörytystä ja riffittelyä. Seuraus: miljoonastriimaus ja faneja Brasiliasta, Meksikosta ja ympäri Keski-Eurooppaa. Kuitenkin myös uusi sinkku Full Moon Vulture todistaa, että perinteinen voi olla taianomaista. Yksi asia kuitenkin erottaa Dionin ja Sionin muista ihan tavallisista tallaajista, joilla on musiikkiharrastus. Ihmeiden aika ei ole ohi 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI alffa D ion Jones ja Sion Land ovat 18-kesäisiä kundeja pohjoisWalesin maaseudulta. Kaltaiselleni pitkän linjan Nirvana-pojalle Crystalin identifioinK u v a: D an ie l B la ke K u v a: Sh iw an G w y n Break_On_2019_8 -taitto.indd 12 12.9.2019 10.31. Nyt Shields kertoo orkesterin löytäneen soundinsa grungebändinä. Pian kuitenkin paljastuu, että orkesterin sankari on Iggy Pop. Vahvan stoner-twistin omaava, säröinen ja näennäisesti raskas, mutta tarkemmin ottaen hyvinkin kepeästi groovaava biisi syleilee kuulijaa ja kutsuu luukuttamaan itseään yhä uudestaan – täysillä. Skotlantilainen Crystal on solistibiisintekijä Anna Shieldsin johtama bändi, jota ei kuuntele vielä kukaan Glasgowin ulkopuolella – ja sielläkin vain valistuneimmat uuden rockin entusiastit. Anna Shields ja musakumppani Blair Crichton perustivat bändin akustisena duona, mutta huomasivat pian, ettei hiljainen ulostulo tyydytä heitä. Mukaan kutsuttiin rytmiryhmä ja tyyli kehittyi 70-lukuisen poprockin kautta bluesahtavaksi rockiksi. Blackpoolin pojat löysivät reitin paikalliseen menestykseen parin vuoden takaisilla julkaisuilla, etenkin Snakepit-sinkulla. Heillä on Alffa-niminen rockduo, joka levyttää pienelle paikalliselle levy-yhtiölle – käytännössä bändiä voi pitää signaamattomana. Nähtäväksi jää, sekoittavatko vai selvittävätkö viime aikoina kehiin astuneet elektroniset vaikutteet lupaavan bändin perimmäisen luonteen. Luit oikein. Kiinnostavan nuoresta Crystalista tekee se, kuinka pelottomasti ja innokkaasti se muovaa identiteettiään keksiessään itseään uusiksi. Ehkä juuri erityisen tinkimättömän asenteen tähden Strange Bones ei kasva radioiden eikä Spotifyn kautta, vaan hitaasti klubeilla. Sittemmin yhtye ei ehkä ole kasvanut brittimedian odottamin harppauksin, mutta se ei haittaa, kun luomisvoima on ennallaan ja keikat ovat yltiöpäisen raivokkaita
On mahdotonta ennustaa, onko Crystalin seuraava julkaisu mahalasku vai täysosuma. Mourners on kummallinen bändi Los Angelesista. A T O M I R O T T A P E 1 1 . 1 . 1 . 1 . Uudella Speak Of The Devil -sinkulla laulu on miellyttävästi pinnassa, sävellys pyrkii popahtaviin koukkuihin ja yhteissoitossa on vanhanaikaista taikaa. Mustaan pukeutuvan pyllynpyörittäjän uusi suosikkibändi on valkovenäläinen Molchat Doma, joka käväisi hiljattain Suomessakin, Helsingin Bar Loosessa. F I P E 4 . Jos Speak Of The Devilin kitarasoolo pitäisi kääntää suomeksi, se sanoisi: ”Okei, tältä me halutaan kuulostaa. W A N H A T Y O S K I . Akustisen ilmaisun, pop-kokeilujen ja blues rockin parhaat puolet ovat kulkeutuneet mukana, kun paketti on kuorrutettu grungella. Lisää kovia uusia biisejä: The Pale White: Unnatural, Jinjer: Judge ment (& Punishment), The Dose: Vervain, Band Of Skulls: Love Is All You Love. O L A V I U U S I V I R T A P E 2 5 . Torontolainen Grandson uudistaa julkaisu julkaisulta käsitystä siitä, mitä rock tulee tarkoittamaan 2020-luvulla. 1 . K Y Ö S T I M Ä K I M A T T I L A & V A R J O K U V A L A 5 . Uusimman albumin avausraita Na Dne on moderni shoegaze-klassikko. P E K K A N I S K A N P O J A T L A 2 6 . Losista tulee myös popahtava punk rock -ryhmä Swmrs, jonka uuden Berkeley’s On Fire -albumin avausraita Lose Lose Lose on korvamato. Mourners näyttää persettä tälle säännölle ja kuulostaa laulajan fraseerausta myöten täsmälleen siltä, miltä Weezer kuulosti 15 vuotta sitten. ti puhdasveriseksi grungebändiksi tuntuu liioitellulta. Uusimmat raidat Rock Bottom ja Oh No!!! vahvistavat innovatiivisen artistin identiteettiä genrejen luontevana yhteennaittajana. Toivon jälkimmäistä, sillä ihailen orkesterin julkista itsensä etsimistä. Etenkin uusin sinkku, hieno Masochist todistaa, että Weezer on pilalla, pelkkä Mourners tilalla. Bändille on kuitenkin vain etu, että kaikista eri vaiheista on jäänyt jotain matkaan. Veteraanit vedossa: Liam Gallagher: One Of Us, NOFX: Fish In A Gun Barrel, Refused: Blood Red, The Darkness: Heart Explodes. Normaalisti vähimmäisedellytys uskottavalle operoinnille rockbisneksessä on se, että artistilla tai bändillä on edes jotain omaa. 1 . 1 . Norjalainen The Dogs on armoton ja pysähtymättömän tuottelias punk rock -ryhmä, joka on julkaissut tänä vuonna jo kaksi kokopitkää – studioalbumin Before Brutality ja b-puolista koostuvan, mutta yhtä lailla laadukkaan kokonaisuuden Rid Me Of Knives. 1 . 1 . J A Z Z P A L A T S I L A 1 2 . T A P A N I K A N S A L A 1 9 . J O N N E A A R O N P E 1 8 . Fuck yeah!”. Hämmästyttävää kyllä, ainakaan allekirjoittanutta tämä ei häiritse yhtään. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: ”Bändi ei pyri tekemään hittejä, vaan luomaan oman murtumattoman identiteetin.” Grandson S I B E L I U S K A T U 2 8 , 4 9 4 H A M I N A W W W . Yksittäisistä raidoista Let’s Start A Riot tekee nopeasti selväksi, onko kyseessä sinun pala kakkua vai ei. S A M U L I P U T R O ATOM I R OT TA S A M U L I P U T R O Break_On_2019_8 -taitto.indd 13 13.9.2019 9.37
14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. – Haluan päästä soittaa näitä biisejä livenä, mutta haluan kiillottaa asioita. Hän tunnustaa olevansa hidas tekemään asioita ja sivuuttavansa asioita helposti. Essel kertoo tehneensä musiikkia 14–15-vuotiaasta asti ja että miehen ensimmäiset sävellykset muistuttivat enemmän Black Sabbathin henkisiä doom-juttuja. – Wah on mulle kaiken a ja o, se on mun vauva. TEKSTI: MIRKO SIIKALUOMA tarkkis_Grande Mahogany.indd 14 12.9.2019 10.32. Tapasin tosi hyvän tyypin nimeltä Papa Cazz, jonka kanssa rakennettiin studio, jossa Grande Mahogany -ep äänitettiin, Jesse Essel kertoo. A-PUOLI Grande Mahogany Kaikki paitsi wah on turhaa facebook.com/ GrandeMahoganyOfficial LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Sitten kun koen, että mennään räjäyttämään asiat, olen valmis soittamaan paljonkin keikkoja.” O n kliseistä sanoa jonkin tulleen kuin salamana kirkkaalta taivaalta, mutta suomalaiselle musiikkikentälle kuin tyhjästä ilmaantunut Grande Mahogany on juuri sitä. – En koskaan istu alas ja tee biisejä. En kuitenkaan tiennyt silloin sen olevan funkia. Mitä wah merkitsee sinulle. Niitä on varmaan tulossa piankin, Essel kertoo ja huomauttaa heti perään nauraen: – Pian on suhteellinen käsite. – Demoja kertyi ja päätin, että pitäisi ehkä tehdä näille jotain. Suurimmiksi vaikuttajikseen Jesse nimeää muun muassa Parliamentin, Funkadelicin ja Bootsy Collinsin, mutta huomauttaa lähes samaan hengenvetoon, etteivät ne välttämättä kuulu Grande Mahoganyssa. Syyskuun alkupuolella julkaistua Grande Mahogany -ep:tä kuunnellessa ei voi olla miettimättä mitä funkkaasuja Essel on hengitellyt. Hän ei kuitenkaan ota paineita tai kiirettä keikoille pääsemisestä. Toistaiseksi Grande Mahogany on vain Essel, jonka käsistä biisit syntyvät. Rakkaus funkiin tulee isän perintönä. Olen sitten lukioaikoihin tutustunut paljon syvemmin funkiin, Essel kertoo ja arvelee, että funkin vaikutus kuuluu hänen musiikissaan nykyään paljon tietoisemmin. Tuon projektin jäätyä tauolle Essel jatkoi musiikin tekoa aivan kuin ennenkin. 1960–1970-lukulaisen rockin ja funkin ilosanomaa kanavoiva Grande Mahogany tuntuu wah-wah-kitarapedaalin täyteisellä maailmallaan kuin toisesta ajasta ja paikasta repäistyltä, mutta kaiken takaa löytyy Turussa ja Manchesterissa kasvanut, nykyään Helsingissä vaikuttava 22-vuotias Jesse Essel. Keksin jonkun jutun, joka kestää seitsemän sekuntia, ja se jää moneksi kuukaudeksi. Sitten kun koen, että mennään räjäyttämään asiat, olen valmis soittamaan paljonkin keikkoja. Jos pitäisi valita kaikista pedaaleista yksi, jota käyttää koko loppuelämän niin veikkaan, että se olisi wah. Saatan vain soitella, pelleillä ja äänittää riffin, joka vaan syntyy. – Faija kuunteli paljon James Brownia ja tykkäsin siitä paljon, kun se oli energistä ja tanssittavaa musaa. Oikean yhteistyökumppanin löytäminen oli ratkaisevassa roolissa Grande Mahoganyn synnyssä. Se on mun mielestä seksikäs ääni ja sen kautta voi luoda ihmismäisemmän kontaktin. Silloin mulla oli eri nimellä projekti, joka oli samantyylistä, mutta vaikuttajina ehkä enemmän Led Zeppelin ja Grand Funk Railroad, Essel avaa. Esselin suunnitelmissa on laajentaa Grande Mahogany bändiksi keikkoja varten. Kuuluvin elementti Grande Mahoganyn rinnakkaistodellisuudessa on Esselin ankara wah-pedaalin käyttö. Kaikki aikanaan. – Pari vuotta sitten päätin, että voisin oikeasti julkaista jotain
Live Nation Alter Bridge.indd 15 12.9.2019 15.54
Jokainen tekee täysin omat tulkintansa ja poimii taiteesta elämäänsä sen sisällön, mitä haluaa. Ryan Adamsin Prisoner (2017) on hieno levy. Ihminen on kaiken keskus ja penetroituu luonnosta läpi – vaikkapa polttamalla sen. Rakastan niitä hetkiä dj-keikalla, kun täysi klubillinen ihmisiä tanssii musiikin tahtiin eikä välitä muusta. Ei tietenkään. Michael Jackson saattoi olla pedofiili, mutta hän teki myös valtavan hyvää discoa. Taide ei synny norsunluutornissa eikä taide ole yksilölaji. Rakastan taidetta juuri siksi, että se elää täysin omaa elämäänsä yksilön ulkopuolella. ”Erik Satie oli loistava säveltäjä, mutta aivan helvetin tyhmä jätkä.” arttu seppa?nen 8_2019 -taitto_a.indd 16 12.9.2019 10.33. 1500-luvulta saakka olemme humanistien oppien mukaisesti nostaneet ihmisen jalustalle ja uskoneet Antiikin ajan yleisneroihin. Hänen äärioikeistolaiset mieli piteet ovat olleet monille liikaa. Ihminen pettää aina. Suurinta sillä hetkellä on taide. Moraalisesti on tietysti täysin oikein, että taiteilijoiden hirveät teot tuomitaan. Taiteilija on aina enemmän kuin yksilö. Se on olennainen osa ihmisyyttä. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Musiikkitalon Conversations-keikalla artisti vaikutti itsekin olevan hieman kiusaantunut kaikkitietävän roolista, johon fanit hänet positioivat. Ei se, kuka taiteen on tehnyt. Henkilöpalvontaa meillä on ollut jo ihan riittävästi. Viime vuosina monet ovat miettineet uudelleen suhtautumista Morrisseyhin. Vuosi levyn ilmestymisen jälkeen tuli julki syytökset seksuaalisesta ahdistelusta ja vallankäytöstä esimerkiksi Adamsin ex-puolisolta. Kunhan ei ala sekoilemaan Charles Mansonin lailla. Morrisseystä en pidä nykyään siksi, että hänen viimeaikaiset levynsä ovat olleet ihan paskoja. Vincentin ja Thom Yorken musiikkia, mutta minua ei oikeastaan kiinnosta, millaisia ihmisiä he ovat. Olisi absurdia, jos jonkun tekemän taiteen arvo mitätöitäisiin sen perusteella, mitä hän on tehnyt taiteensa ulkopuolella. Kas kun kukaan ei kysynyt häneltä, että mikä on elämän tarkoitus. Minäkin rakastin nuorena The Smithsiä, ja tavallaan rakastan edelleen, vaikka kuuntelen yhtyettä hyvin harvoin. Joku keskittää huomionsa sanoihin ja joku ei ollenkaan. Taiteilija ottaa vaikutteita itsensä ulkopuolelta. Ammentaa maailmasta ja meiltä kaikilta. Ne olivat kamalia asioita. Uskonto on vaarallista, mutta kaikkein vaarallisinta on usko ihmiseen. Mutta itse taide on aina tätä paljon suurempaa ja monisyisempää. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Esikuvat ovat vaarallisia, koska he pettävät aina K ukaan heistä ei ole esikuvani: Ryan Adams, Morrissey, Michael Jackson. Fanitan todella paljon vaikkapa St. Ihmiset ovat ihan sairaita, siinä ei ole mitään uutta. Olisi kohtuutonta mitätöidä myös heidän työnsä ja näkemyksensä yhden keulahahmon tekojen vuoksi. Ei ole. Keskustelin kaverin kanssa vuosi sitten, että onko nyt myös Ryan Adams pilalla, ja pelkkää paskaa tilalla. Adamsin väitetään myös paljastelleen itseään nettikamerassa alaikäiselle tytölle. Pidän kovasti myös monista kirjailijoista sekä toimittajista ja saan heiltä inspiraatiota omiin teksteihin, mutta muuten on aivan yhdentekevää, mitä he tekevät vapaa-ajallaan. On paljon ihmisiä, jotka palvovat Nick Cavea. Oikeastaan muusta ei voi olla varma kuin siitä, että ihmisellä on itsekkyytensä ja huonot tavat. He saattavat olla läheisilleen helvetin ärsyttäviä, niin kuin me kaikki toisinaan. Aina toisinaan joku kysyy minulta, että onko minulla esikuvia. Jos päätämme uskoa ja luottaa ihmiseen, niin ensisijaisesti täytyy hyväksyä se, että tämä ihminen tulee tuottamaan pettymyksen tavalla tai toisella. Erik Satie oli loistava säveltäjä, mutta aivan helvetin tyhmä jätkä, joka joi liikaa, söi pelkästään valkoisia asioita ja lähetteli itselleen kirjeitä. Adams on auttanut lauluntekijänaisia, mutta apu ei ole väitetysti ollut pyyteetöntä. Palvonta on kenen tahansa ihmisen kohdalla liikaa ja kohtuutonta. Harvoin taiteilija myöskään työskentelee yksin, vaan apuna on kokonainen joukko avustajia aina tuottajista äänittäjiin, miksaajiin ja bändin jäseniin. Ja jos ihailemasi artisti sanoo jotain päinvastaista siihen nähden, miten itse ajattelet, niin se aiheuttaa helposti kognitiivista dissonanssia ja kriisin. Morrissey on artisti, johon on aina suhtauduttu fanaattisesti ja hänen kauttaan fanit ovat rakentaneet omaa identiteettiä
Sunborn tulostus.indd 17 13.9.2019 12.28
Lounais-Viron kylpyläkaupungissa Pärnussa hän oli Kerkko Koskisen kanssa lokakuussa 1996, siis viikkokausia rantasesongin jälkeen. Todistuskappaleita riittää Ampukaa komissaarit -pelinavauksesta Suosi ulkomaista -hirvitykseen. Kroketti on moodiltaan syksyinen levy muutenkin, mielikuvissani siinä on aina ollut keltaisten lehtien ja slaavilaisen melankolian tuntua. Vähän pettävästikin: onko mitään ylimääräisiä merkityksiä todella. Näiden teksteistä tapasi vastata Anni Sinne mäki, jonka saumaton yhteispeli säveltäjä Kerkko Koskisen kanssa selittyy varmasti henkilökohtaisillakin syillä. Mielenkiintoista kyllä, suurin osa Ultra Bran suorista viittauk sista Itä-Eurooppaan löytyy juuri tällaisista kappaleista. Pärnu on Ultra Bran näsäviisaiden miessanoittajien tekeleiden käänteiskuva: ei ironista perseilyä, vaan vakava todistuskappale siitä, millaista oli elää nuoruuttaan toisenlaiseksi muuttuneessa maailmassa, josta paljon kaunista tuntui kadonneen, vaikkakin ehkä uusien, loistavien mahdollisuuksien tieltä. Pikemminkin se on haikea elegia muistoihin tai unohduksiin häipyville asioille: tuhoutuneille järjestelmille, romuttuneille maailmankatsomuksille. ”Tämä on kylpyläkaupunki syksyllä/Kastumme aina, kun kävelemme keskustaan/Nähtävyyksiä ei ole, mutta/taloista katsoo pyöreät ikkunat” Niin alkaa Sinnemäen suorasanainen matkakuvaus, joka sitten päätyi Pärnu-nimiseksi tunnelmapalaksi Ultra Bran valtavalle läpimurto levylle Kroketti. Matkan paikka ja aika valikoituivat sillä perusteella, että Koskinen ei kuulemma pidä lämpimästä. Kenties se oli taistolaisperheen lapselle ainoa luonteva tulokulma johonkin, mikä oli 90-luvulla, nuorena aikuisena, sekä liian lähellä että liian kaukana. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa M ervi Vuorelan ja Ville Similän viimevuotinen Ultra Bra -historiikki Sokeana hetkenä on mielenkiintoinen näkökulma erään kaveriporukan nuoruuteen 90-luvulla. Sinnemäki tosin vieraili Sokeana hetkenä -kirjan todistuksen mukaan entisen Neuvostoliiton alueella useampaankin otteeseen ja varhaisessa vaiheessa muurin murtumisen jälkeen. ”Purjehduskerhon hiljainen satama/Rannalla tietenkään/ ei ole ketään.” Teksti: Niko Peltonen HAIKEA ELEGIA MENNEELLE AJALLE Ultra Bra: Pärnu (1997) ”Ultra Bran yksityiseen ja emotionaaliseen kurkottavat kappaleet ovat järjestään bändin kestävintä tuotantoa.” martti luther 8_2019 -taitto_a.indd 18 12.9.2019 10.33. He yöpyivät eläkeläisten suosimaksi kuvatussa kylpylähotelli Vikingissä. Tällaiset ovat tärkeä luku yhtyeen arrogantissa tarinassa. Ultra Bran kappale ei tunnu laululta kaupungista nimeltä Pärnu, vaikka itsekin siellä käyneenä tunnistan tunnelmia ja paikkoja (ja välissä on toki 20 vuoden ajallinen kuilu). Mutta jos arkisen todellisuuden näkee fiktiona, saa se painoarvoa jo ihan tästä tarkastelukulmasta. Kappale ei lukeudu levyn varsinaisiin hitteihin, mutta on tunnettu ja rakastettu albumiraita. Vapaaherran elämää -esikoislevyn (1996) kappalepari Helsinki / Moskova avaa pelin tähän suuntaan, vaikka ensin mainitun ”koko kaupunki muistutti Neuvostoliittoa” -säe onkin vielä tulkittavissa pieneksi jälkikekkoslovakialaiseksi piikiksi. Samaa harrasti useissa uransa vaiheissa vaikkapa Pentti Saarikoski, jonka elämäkertaa Sinnemäki luki Koskiselle ääneen Pärnun-lomalla. Toisaalta juuri tässä tulee esiin Sinnemäen tapa käsitellä Neuvostoliittoa ja itäblokkia meeminä, populaarikulttuurin elementtinä. Pärnussa tämä kaikki tuodaan suoraan esiin. Sinnemäen sanoitustyylissä konkreettinen kuvaus vihjaa aina metaforisiin merkityksiin rivien välissä. Yhtyeen alkuaikoina monen huomio kiinnittyi sen yhteyksiin 70-luvun vasemmistolaiseen laululiikkeeseen, mutta tosiasiassahan Ultra Bra oli nimenomaan itäblokin romahtamisen jälkeisen aikakauden ilmiö. Yhtye ei kyennyt olemaan poliittinen lyömättä läskiksi. Kesästä elävä kylpyläkaupunki lokakuussa on mitä ilmeisin näyttämö tällaiselle pohdinnalle. Ultra Bran yksityiseen ja emotionaaliseen kurkottavat kappaleet ovat sitten eri asia ja järjestään bändin kestävintä tuotantoa. Minä suojelen sinua kaikelta -kappaleessa viitattu ”eksyminen Latviassa” on tosikokemus 90-luvun puolivälistä, ja samalla reissulla Sinnemäki matkatovereineen päätyi myös vahingossa Valko-Venäjälle
LIPUT NYT MYYNNISSÄ! 17.1.2020 JÄÄHALLI Helsinki 18.1.2020 CLUB TEATRIA Oulu C E L E B R A T I N G 2 Y E A R S O F S C E N E S F R O M A M E M O R Y P R E S E N T S Dream Theatre tulostus.indd 19 12.9.2019 8.05
AJATTOMANA PYSYNYT VAKIOSUOSIKKI Sex Pistols Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols – Kuuntelen yhä paljon tiettyjä, pitkän linjan vakiolevyjä. Tykkään tästä soundista, Enon mooginsoitosta, rumpalista ja erikoisista biiseistä. Päätöskappaleessa Tuu mun viereen todetaankin, että hyvään yhdessäoloon riittävät yksinkertaisetkin asiat. Isobroidilla oli myös Aftermath, ja kaveri Jorma, joka luukutti vastapäisessä puutalossa Rollareita ikkunasta ulos. – Nimibiisi kertoo kyllä eräästä nuoruuden gimmakaverista ja hänen oudommista mielihaluistaan, mutta albumin nimessä kyse on oudon hyvistä musiikillisista kikseistä. Inhimillisistä puutteistakin voi tulla voimavara silloin, kun pari täydentää niissä toisiaan. Puolueessa piti olla jees-miestä ja mennä mukana. Ihan sama purkaa turhautumista piittaamattomiin ihmisiin, jotka ei osaa päättää, mikä on hyvää ja mikä ei. Nomin näin teeveestä Tukholmassa ja totesin se hyväksi kamaksi kuunnella kotona ja kiusata kavereita keikkamatkoilla. T umppi Varonen on juuri vetänyt komeasti putkeen kolmen yhtyeen aktiivimallinsa. – Elämäni soundeissa on paljon sitä, mikä Problemsin musassa vaikuttaa. MC5:n Kick Out The Jams iski myös lujaa ja Ramonesien eka. Vuonna 2010 he esiintyivät Suurkirkon portailla, ja bändi todella osaa ottaa yleisönsä hauskasti ja energisen touhukkaasti. LEVY, JOKA MUISTUTTAA KAUPUNGINVALTUUSTOSTA JA POLITIIKAN TEOSTA Tumppi Varonen & Problems. Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > TUMPPI VARONEN ALBUMI, JOKA SOI SOOLOURALLE RYHTYESSÄ Klaus Nomi Simple Man – Tää on myös se erikoisin tai odottamattomin suosikkilevyni. LEVY, JOKA TUO PARHAITEN MIELEEN STADIN VARHAISVUODET Rolling Stones Big Hits (High Tide And Green Grass) – Eka älpee, josta kiinnostuin lapsena himassa. (Problems?, Pelle Miljoona) Ela?ma?ni soundit 8_19.indd 20 12.9.2019 9.27. Pistolsin lisäksi näitä ovat Isokynän, Hurriganesin ja Nina Hagenin ensimmäiset albumit. Kalevankatu 34 – Politiikan aikoja, jolloin tuli taivuttua kompromisseihin. Hän on rundannut Pelle Miljoona Oy:ssä yleisön pyynnöstä jatketulla 40-juhlakiertueella ja on päättämässä noin seitsemän vuoden pestiään Pellen United-kokoonpanon viimeisellä keikalla. – Toisaalta levyllä on akustisempia lauluja omista elämänkokemuksista. Paljon pitkätukkakuvia ja soitossa hyvä pelkistetty soundi. ALBUMI, JONKA MUSAMAAILMA MIELLYTTÄÄ ”SIVIILISSÄ” ENITEN Roxy Music For Your Pleasure – Olin makkaratehtaalla duunissa, kun minulla oli tämä kasetti. Levyllä tehtiin kompromissejä, kun Boldtwins tuotti omin päin kitaroihin "svengiä". Olihan se opettavaista aikaa. – Heti alkuun heitetään Soita Paranoid, joka kiteyttää niitä parhaimmillaan mielettömiä rokkifiiliksiä, kun esimerkiksi juuri Oy:n keikalla hekumoivasta yleisömassasta joku nousee toisen hartioille ja huutaa tuon iskulauseen. Meiltä ei löydy minkään nykynormin mukaista teknoa, räppiä tai jotain jumppamusiikkia, vaan levy syntyi mukavan iisisti ja kitararockin ehdoilla, Tumppi tähdentää. Myin sen duunikaverille ostettuani itse vinyylin. Samaa tylsää repliikkiä kuulee jatkuvasti ihmisten puhelinkeskusteluissa. Rick Parfittin kitarasta meni kieli poikki, roudari vaihtoi sen suoraan vauhdista eikä Parfitt keskeyttänyt rokkaamista. Sihvolan veljekset huudattivat Johnny Mopedia. Olen aina digannut krautrockia ja poikkitaiteellista avant garde -musaa. TUOREIN PALJON KUUNTELEMANI LEVY Arcade Fire Neon Bible – Funeral on nopeimmin ostamani albumi, kun diggasin Arcade Firen ekasta Wake Up -hitistä. on kasannut rivinsä ja julkaisee vankan Outoja kiksejä -albumin, jolla Tumpin oma biisituotanto pääsee oikeuksiinsa ikinuoren kitararockin konstein. Täällä mä oon kertoo risaisesta elämästä ja parisuhteesta, joka voi kestää mitä tahansa, kun osapuolet eivät vain pääse eroon toisistaan. Taskinen toi Televisionin tuotannon ja roudari) Esa Pälve Talking Headsit, Pelle kuuntelutti Specialsia, Stefan Piesnack Bob Marleyta ja Rubberduck Culture Clubia. Myös Problems. ALBUMI, JOKA TUO MIELEEN AJAN ENNEN PUNK-BÄNDEJÄNI Status Quo Piledriver – Quo sytytti vuonna 1974 Kulttiksen-konsertissa. Ja onhan tämä musiikiltaankin kova bändilevy. Itselle tärkeiden levyjen lisäksi pitää mainita, mitä eri soittokaverit ovat antaneet minulla. LEVYSTÖNI KIEHTOVIN HARVINAISUUS Alice Cooper Billion Dollar Babies – Minulla on tämä avattavilla ”lompakko”-kansilla ja mukana on irrotettavia bändikuvia sekä oma seteli
CNX tulostus.indd 21 12.9.2019 12.56
Toisaalta Marjo Leinosella on siihen rahkeet. – Lopetin lukion kesken 1983 oivallettuani, että haluan oppia metodityöllä tulevan taiteilijanurani. Tällä sanaparilla kehtaa esitellä Marjo Leinosen. Meno oli villiä ja yhtenäiskulttuuri niin vahva, että umpihelsinkiläisetkin nimet kiersi vät tyylistä riippumatta maakuntia keikkaillen. Olet aloittanut urasi jo varsin nuorena. Nyt on kuitenkin hyvä mahdollisuus ottaa tämä aukko sivistyksessä kiinni, sillä tulossa on materiaalia niin Viranomaisten kuin Publicansin nimissä. Muutit 80-luvun alussa Kajaanista Helsinkiin, mikä on ollut isompi askel tuolloin kuin tänä päivänä. Vahvimmin tällaiset perustavanlaatuiset muutokset ovat iskeneet tekijöihin, jotka eivät tehtailleet koko kansan sisäsiistejä hittejä, vaan joiden aseina olivat pelkästään lahjakkuus ja peräänantamattomuus. Ajattelin, ettei mulle ole mitään hyötyä opiskelusta, halusin heti duuniin. Artistin, joka on tehnyt pitkän uran sekä suomalaisen rockin parrasvaloissa että omaleimaisena esiintyjänä monenkokoisilla estradeilla. 1966). Hänen äänensä on tunnistettava, hänen tietotaitonsa huomattava ja ennen kaikkea tulkintansa etenkin juurimusiikin saralla vähintäänkin merkittävä, kansallisella tasolla suorastaan suvereeni. Pääsin heti Kajaanin teatteriin, jossa Motelli Skronklesta tutun ohjaajan Hannu Raatikaisen tukemana uskal”Varokaa, murina kuuluu jo!” MARJO LEINONEN haast_Marjo Leinonen_c.indd 22 12.9.2019 10.37. Sittemmin koko musiikkibisneksen ansaintalogiikka on muuttunut radikaalisti. Miten päädyit tällaiseen ratkaisuun. Ballsissa 1980-luvun lopulla startannut taival on vaihtunut jo vuosia sitten soolouraksi ja eri kokoonpanoiksi. Välillä homma muistuttaa vanhan ajan iskelmäkulttuuria, joissa artisti käy pystysolistina heittämässä keikkoja vaihtuvien paikallisten yhtyeiden säestyksellä. Jos siitä selvisi, oli edessä 1990-luvun lama, joka pyyhkäisi työmahdollisuudet minimiin. Ja hän on valmis omaa ilmaisuaan käyttäen ajamaan yhtaikaa viidellä hevosella. N äin jälkeenpäin 1980-luvulta rantautuneita rockkasvoja voi pitää melkoisina selviytymistaistelijoina. 22 SOUNDI 22 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Nainen ja ääni. Moni muistaa Ballsyhtyeen rilluvuodet tai yksittäiset antaumukselliset tulkinnat, mutta skaala on laajempi kuin moni uskookaan. Kun paljon tekee ja toimii kuulijoiden odotusten armoilla, syntyy joskus ei-toivottujakin mielikuvia, mutta varmaa on, että moni tuntee Marjo Leinosen äänen, vaikkei niinkään tuotantoa. Sellaisiin tekijöihin kuin Marjo Leinonen (s. Tällä hetkellä yhä aktiivinen ja relevantti Leinonen pitää liikkeessä niin suomenkuin englanninkielisiä kokoonpanojaan
”Varokaa, murina kuuluu jo!” SOUNDI 23 haast_Marjo Leinonen_c.indd 23 12.9.2019 10.37
– Pari kertaa kävin pyö rähtämässä. Sain samalla tanssijanuralleni liekkiä siihen, et tä olisin joskus lähtenyt opiskele maan tanssipuolta. – Löysin levyaarteita Black & Whitesta ja Fennicasta. ”Joooo!” – Yhtäkkiä sun pleksi on siellä sei nän kokoisena ja tajuat, että olet oi keasti ollut näyttelemässä tässä lef fassa. – ”Tyttöystävä luo huolestuneena katseensa maahan, kun äijä riekkuu ja puhaltelee.” Se oli se mun tehtävä. Mulle ratkaiseva oli Stray Cats, joka vei mut juurimusiikin partaalle. – Isoäidilläni oli Punavuoressa asunto, josta lähti vuokralainen just 1984. Se oli tavallaan vähän liikaa nopeassa ajassa. – Balls leimahti liekkeihin just sii nä vaiheessa, kun meikäläinen hyp pää pusikosta, että kuunnelkaa: näin lauletaan! Yhtäkkiä mä olin Provins sirockin päälavalla. Balls oli muistaakseni jo alkanut silloin. Millainen kokemus se oli. Hämärä kaipuu oli myös näyttelijäksi ja tietysti täl lainen korkealentoinen ajatus, että tästä nyt nopeasti Helsinkiin ja Te atterikouluun. Zombie ja kummitusjuna -elokuvassa Marjon tehtävä oli näytellä Silu Seppälän esittämän epäonnisen basistin tyttöystävää. Siitä ne liekit lähti. Joskus pyrähdin myös Ogelin pääsykokeissa. Balls oli kävelevä aikapommi, mutta on nistunut siinä mielessä, että meillä oli eväät siihen pommiin. Bluesklangi löytyi ihan vaan laulamalla. > Soundi-haastattelu sin tehdä tällaisia rohkeita päätök siä. Nuoruuden rajaton ala kulo ja se, että ei ole mitään mihin tarttua helpottui musiikin myötä. Sain aika nopeasti levylaukun täyteen sellaisia ki vijalkoja, joita kuuntelen tänä kin päivänä ja joista ammensin itselleni omaan todellisuutee ni lohtua, tietoa ja taitoa. Se oli hieno kokemus jo senkin takia, että näki miten leffa tehdään. Suuren yleisön tietoisuuteen nousit Mika Kaurismäen ohjaaman Zombie ja kummitusjuna -elokuvan myötä vuonna 1991. Se eli hy vällä hajuaistilla sen suhteen miten mennään. Olin hänen tekemässään aika radikaalissa musiikkinäytelmässä Lätyt hillolla Pekka Töpöhäntä teke mässä koreografiat. ”Jos sanotaan, että joillakin on elämässä korkeakouluja, niin Balls oli kunnon ammattikoulu. Raati oli sitä mieltä, että nyt Leinonen oli ihan liian pilvessä laulamaan. Olihan se huumaava kokemus, etenkin kun se sai niin paljon huo miota. En päässyt var maan edes ensimmäiselle askelmalle. Mutta mun piti itse saada ilmaista se musiik ki. Se tuntui dokumentaariselta. Ajattelin, että silloin oli mun mahdollisuus ja muutin Helsinkiin. Sieltä tuli oma värikäs yhteisö meikäläisen elinpiiriin. Ne joilla oli soittotaitoa pi tivät sen kasassa, ja meitsi ja kitaristi Tipi Järvinen tuotiin sitä omaa spiri tiä ja niin sanottua karismaa siitä, et tä osattiin nauttia siitä pörhistelystä lavalla. Siinä oppi alan realiteetit ja vähän enemmänkin.” K u v at : M ar jo Le in o se n ko ti al b u m i haast_Marjo Leinonen_c.indd 24 12.9.2019 10.37. Vielä tässä vaiheessa nuoruuden rajaton alakulo ei ollut ehtinyt tarttua Kajaanissa syntyneeseen Marjo Leinoseen. Sain suitset sille kaikelle, kun mu siikillinen herääminen alkoi. Stray Cats oli ratkaiseva kimmoke musiikin maailmaan. Jopa Valintatalossa oli hienoja blues kokoelmia. Rooliin Leinonen pääsi kuin sattumalta. Siihen vielä surullisenkarhea tarina tällai sista kadulla kasvaneista hahmoista. On hienoa, et tä on ollut tuon ajan henkilökuntaa. Meillä oli kokemuksiltaan ja taidoiltaan hyvin epätasainen soittajarivistö. 24 SOUNDI – Käppäilin Bulevardilla ja Järven pään Sakke tuli vastaan elokuun var haisena aamuna. Kun näki, miten se odottelu ja muu kö köttely nivoutui taianomaisesti tari naksi, niin tajusi sen Mikan taian, mi kä hänellä on dokumentoida. Sanoin että tämä on niin omituinen tilanne, kun lau lan yleensä yleisölle. Olisi ollut hirveää, että jos ainoa elokuva olisi ollut ihan paska. – Sain teatterista ensimmäisen tartunnan lavalla olemiseen ja esiin tymiseen. Se käynee ilmi myös tästä Marjon nuoruuskuvasta. En kyennyt laulamaan raadin edessä, jouduin laulamaan selin. Oli sin halunnut täydentää musiikin rytmipuolta ja opetella soittamaan. Punavuoressa sijaitseva koti oli aika lähellä Lepakkoluolaa. Se kysyi, haluanko tulla näyttelemään Mika Kaurismä en elokuvaan. No, asiat ei aina me ne niin kuin ajattelee. Samoihin aikoihin myös Balls nousi suomalaisen rock-kentälle tavalla, joka ei jäänyt huomaamatta. Ja olihan se hyvä leffa. Pyritkö lopulta ikinä Teatterikouluun
VALKEAKOSKI SÄÄKSMÄEN KIRKKO SOLISTINA SOLISTINA SOLISTINA AMERIKKALAINEN AMERIKKALAINEN AMERIKKALAINEN VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR OULUJOEN KIRKKO LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. KULUT) RH tulostus.indd 1 10.9.2019 14.00 LA 5.10 OULU CLUB TEATRIA SU 6.10 TURKU LOGOMO MA 7.10 TAMPERE-TALO FEATURING CHRIS WHITE, FORMER MEMBER OF DIRE STRAITS LIP UT AL K. HYVINKÄÄSALI TO 17.10. Marjo vuonna 1989. SEINÄJOKI TÖRNÄVÄN KIRKKO KE 15.11. Kun katsot taaksepäin Ballsin uraa, niin mitä ajatuksia se herättää. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. PIETARSAARI PEDERSÖREN KIRKKO LA 30.11. LAPPEENRANTA JÄÄHALLI 15.11. SEINÄJOKI TÖRNÄVÄN KIRKKO KE 15.11. RAUMA JÄÄHALLI 30.11. ESPOONLAHDEN KIRKKO TI 10.12. HELSINKI HARTWALL ARENA OSTA LIPUT OSOITTEESTA: www.mattijateppo.fi TO 14.11. VIHDIN KIRKKO PE 13.12. 45 € KE 9.10. Oltiin räyhähenkiä, niin annettiin palaa. SEINÄJOKI SEINÄJOKI AREENA 16.11. Näin jälkeenpäin tekisin joitain asioita toisin tai ainakin vähän viilaisin. Oli se illuusio mitä nämä tyypit on ja mitä niiltä odotetaan. JOENSUUN KESKUSKIRKKO TO 5.12. TURKU LOGOMO 31.10. IMATRA KOLMEN RISTIN KIRKKO SU 24.11. KUOPIO KUOPIO-HALLI 13.12. SALO SALOHALLI 26.10. TAMPERE KALEVAN KIRKKO TI 17.12. NIVALA TUISKULA * SU 20.10. JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI 27.10. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. – Se rocktähteys taisi kestää pari vuotta. Siinä oppi alan realiteetit ja vähän enemmänkin. HELSINKI KULTTUURITALO * SU 13.10. Saatiin hyvää yleisöä. VAASA PALOSAAREN KIRKKO PE 22.11. KUOPIO KUOPIO-HALLI 13.12. KÖYLIÖ LALLINTALO * LA 12.10. Anteeksi ei ainakaan pyydelty. TAMPERE PAKKAHUONE * TO 10.10. TURKU LOGOMO 12.12. KOUVOLA MANSIKKA-AHON LIIKUNTAHALLI PE 11.10. HÄMEENLINNAN KIRKKO PE 20.12. HARTOLAN KIRKKO MA 25.11. VAASA PALOSAAREN KIRKKO PE 22.11. LAPPEENRANTA JÄÄHALLI 15.11. MIKKELI SAIMAA STADIUMI 2.11. SEINÄJOKI TÖRNÄVÄN KIRKKO KE 15.11. Jäikö mistään jossittelun varaa. HYVINKÄÄN KIRKKO KE 11.12. OULU OULUHALLI 23.11. HELSINKI HARTWALL ARENA OSTA LIPUT OSOITTEESTA: www.mattijateppo.fi TO 14.11. HYVINKÄÄN KIRKKO KE 11.12. KOUVOLA MANSIKKA-AHON LIIKUNTAHALLI PE 11.10. SALO USKELAN KIRKKO SU 8.12. TAMPERE TAMPERE-TALO 5.12. SAVONLINNAN TUOMIOKIRKKO LA 14.12. KULUT) RH tulostus.indd 1 10.9.2019 14.00 LA 5.10 OULU CLUB TEATRIA SU 6.10 TURKU LOGOMO MA 7.10 TAMPERE-TALO FEATURING CHRIS WHITE, FORMER MEMBER OF DIRE STRAITS LIP UT AL K. TAMPERE TAMPERE-TALO 5.12. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. Etenkin kun yleisön edessä pitää olla läsnä, niin ei se välttämättä ollut aina ihan tervettä. JOENSUU CARELIA-SALI PAKKAHUONE * KE 16.10. K u v a: P et ri A n tt o n en LA 5.10 OULU CLUB TEATRIA SU 6.10 TURKU LOGOMO MA 7.10 TAMPERE-TALO FEATURING CHRIS WHITE, FORMER MEMBER OF DIRE STRAITS LIPU T ALK . KOKEMÄEN KIRKKO LA 7.12. – (naurua) Siinä saattoi olla puolet unta ja puolet totta. LAPPEENRANTA-SALI KE 16.10. 45 € KE 9.10. Mitä asioita. SEINÄJOKI SEINÄJOKI AREENA 16.11. HÄMEENLINNAN KIRKKO PE 20.12. HYVINKÄÄN KIRKKO KE 11.12. OULU OULUHALLI 23.11. – Sanotaan ihan suoraan, että hillitön päihteiden käyttö siinä vaiheessa ei ollut viisasta. Black Swan Clubilla istui nurkkapöydässä Willie Nelson, ja mukanamme keikilla pyöri Alice Cooperin ja Lou Reedin bändeissä soittanut legendaarinen rumpali Pentti Glan. RAUMA JÄÄHALLI 30.11. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. KOKEMÄEN KIRKKO LA 7.12. JYVÄSKYLÄ TAULUMÄEN KIRKKO TI 26.11. TURKU LOGOMO 12.12. LAPPEENRANTA LAURITSALAN KIRKKO TO 12.12. TUUSULAN KIRKKO MA 9.12. SAVONLINNAN TUOMIOKIRKKO LA 14.12. KOUVOLA SIPPOLAN KIRKKO KE 18.12. TAMPERE TAMPERE-TALO 4.12. TUUSULAN KIRKKO MA 9.12. TAMPERE KALEVAN KIRKKO TI 17.12. En tiennyt siitä maailmasta juuri mitään ja yhtäkkiä olin keikkabussissa ja ajelen Suomen pääkallopaikkoja läpi. Oli se pelottavaakin. TAMPERE TAMPERE-TALO 5.12. SALO SALOHALLI 26.10. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. HÄMEENLINNA ELENIA AREENA 1.11. KOUVOLA LUMON AREENA 3.12. PIETARSAARI PEDERSÖREN KIRKKO LA 30.11. HÄMEENLINNAN KIRKKO PE 20.12. JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI 27.10. KOUVOLA MANSIKKA-AHON LIIKUNTAHALLI PE 11.10. VANTAA KORSON KIRKKO TO 19.12. KOUVOLA LUMON AREENA 3.12. JYVÄSKYLÄ TAULUMÄEN KIRKKO TI 26.11. Ballsilla oli suhteellisen rempseä asenne tekemisiinsä. SOTKAMON KIRKKO TI 3.12. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. OULU OULUHALLI 23.11. HARTOLAN KIRKKO MA 25.11. MIKKELIN TUOMIOKIRKKO LA 23.11. – Alkuvuosina oltiin Torontossa kuukausi. IMATRA KOLMEN RISTIN KIRKKO SU 24.11. SOTKAMON KIRKKO TI 3.12. HELSINKI KULTTUURITALO * SU 13.10. KOUVOLA SIPPOLAN KIRKKO KE 18.12. Jos olisin va”Parinkympin ikäisenä luodaan ne lieskat ja sädekehät rockbändin olemassaololle.” Tällainen mimmi hyppäsi pusikosta näyttääkseen miten rockia ja bluesia lauletaan. HELSINKI HARTWALL ARENA OSTA LIPUT OSOITTEESTA: www.mattijateppo.fi TO 14.11. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. SAVONLINNAN TUOMIOKIRKKO LA 14.12. IMATRA KOLMEN RISTIN KIRKKO SU 24.11. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. OULU OULUJOEN KIRKKO SU 1.12. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. TURKU LOGOMO 31.10. TAMPERE TAMPERE-TALO 4.12. NIVALA TUISKULA * SU 20.10. SOTKAMON KIRKKO TI 3.12. LAHTI WANHA WALIMO PE 18.10. ESPOONLAHDEN KIRKKO TI 10.12. Siinä oli sellainen tienristeyksen paikka. SALO USKELAN KIRKKO SU 8.12. MIKKELI SAIMAA STADIUMI 2.11. VIHDIN KIRKKO PE 13.12. Jos sanotaan, että joillakin on elämässä korkeakouluja, niin se oli kunnon ammattikoulu. LAPPEENRANTA-SALI KE 16.10. JOENSUUN KESKUSKIRKKO TO 5.12. MIKKELI SAIMAA STADIUMI 2.11. LAHTI RISTINKIRKKO PE 29.11. JOENSUU CARELIA-SALI PAKKAHUONE * KE 16.10. – Mulla olisi ollut mahdollisuus jäädä Torontoon. KUOPIO KUOPIO-HALLI 13.12. JOENSUU JOENSUU AREENA 15.12. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. JOENSUUN KESKUSKIRKKO TO 5.12. VAASA PALOSAAREN KIRKKO PE 22.11. HARTOLAN KIRKKO MA 25.11. KOKEMÄEN KIRKKO LA 7.12. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI 27.10. VANTAA KORSON KIRKKO TO 19.12. HÄMEENLINNA ELENIA AREENA 1.11. LAHTI LAHTI HALLI 7.12. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. PIETARSAARI PEDERSÖREN KIRKKO LA 30.11. PORI KARHUHALLI 29.11. TAMPERE TAMPERE-TALO 4.12. SEINÄJOKI SEINÄJOKI AREENA 16.11. 45 € KE 9.10. TAMPERE PAKKAHUONE * TO 10.10. LAPPEENRANTA LAURITSALAN KIRKKO TO 12.12. SALO SALOHALLI 26.10. Jo ihan musiikin takia. TURKU LOGOMO 31.10. Joistain asioista muuttaisin hieman metodeita. LAHTI WANHA WALIMO PE 18.10. ESPOONLAHDEN KIRKKO TI 10.12. KÖYLIÖ LALLINTALO * LA 12.10. NIVALA TUISKULA * SU 20.10. TURKU LOGOMO * LA 19.10. VALKEAKOSKI SÄÄKSMÄEN KIRKKO SOLISTINA SOLISTINA SOLISTINA AMERIKKALAINEN AMERIKKALAINEN AMERIKKALAINEN VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR OULUJOEN KIRKKO LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. Monissa hienoissa paikoissa oltiin illan orkesteri tai lämmiteltiin paikallisia kuuluisuuksia. Ei sitä illuusiota halunnut musertaa muiltakaan. LAHTI RISTINKIRKKO PE 29.11. JOENSUU CARELIA-SALI PAKKAHUONE * KE 16.10. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. OULU OULUJOEN KIRKKO SU 1.12. SALO USKELAN KIRKKO SU 8.12. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. VIHDIN KIRKKO PE 13.12. KULUT) RH tulostus.indd 1 10.9.2019 14.00 haast_Marjo Leinonen_c.indd 25 12.9.2019 10.37. LAHTI LAHTI HALLI 7.12. KÖYLIÖ LALLINTALO * LA 12.10. TUUSULAN KIRKKO MA 9.12. HYVINKÄÄSALI TO 17.10. Kannattaa lukea Juho Juntusen Soundiin vuonna 1995 tekemä haastattelu, jossa bändi ripittää muun muassa huonosti pukeutuvia ihmisiä ja lusmuja suomalaisia muusikoita. MIKKELIN TUOMIOKIRKKO LA 23.11. VANTAA KORSON KIRKKO TO 19.12. TURKU LOGOMO * LA 19.10. LAHTI LAHTI HALLI 7.12. JYVÄSKYLÄ TAULUMÄEN KIRKKO TI 26.11. Puhuiko yhtye mitä sylki suuhun toi vai oliko kyse harkitusta provokaatiosta. KULUT) LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. HÄMEENLINNA ELENIA AREENA 1.11. TURKU LOGOMO * LA 19.10. LAPPEENRANTA LAURITSALAN KIRKKO TO 12.12. OULU OULUJOEN KIRKKO SU 1.12. MIKKELIN TUOMIOKIRKKO LA 23.11. PORI KARHUHALLI 29.11. KOUVOLA LUMON AREENA 3.12. JOENSUU JOENSUU AREENA 15.12. HYVINKÄÄSALI PRESENTED BY RH ENTERTAINMENT AND STAHL ENTERTAINMENT BY ARRANGEMENT WITH APA AND SIREN ARTIST MANAGEMENT * SUP POR T MEL ROS E MATTI JA TEPPO JUHLAVUOSI VELJESTEN VIIMEINEN KONSERTTIKIERTUE: 25.10. LAPPEENRANTA-SALI KE 16.10. LAHTI RISTINKIRKKO PE 29.11. HYVINKÄÄSALI PRESENTED BY RH ENTERTAINMENT AND STAHL ENTERTAINMENT BY ARRANGEMENT WITH APA AND SIREN ARTIST MANAGEMENT * SU PP OR T ME LR OS E MATTI JA TEPPO JUHLAVUOSI VELJESTEN VIIMEINEN KONSERTTIKIERTUE: 25.10. HYVINKÄÄSALI PRESENTED BY RH ENTERTAINMENT AND STAHL ENTERTAINMENT BY ARRANGEMENT WITH APA AND SIREN ARTIST MANAGEMENT * SU PP OR T ME LR OS E MATTI JA TEPPO JUHLAVUOSI VELJESTEN VIIMEINEN KONSERTTIKIERTUE: 25.10. TAMPERE PAKKAHUONE * TO 10.10. Keikkoja oli melkein joka ilta. RAUMA JÄÄHALLI 30.11. LAPPEENRANTA JÄÄHALLI 15.11. TURKU LOGOMO 12.12. LAHTI WANHA WALIMO PE 18.10. TAMPERE KALEVAN KIRKKO TI 17.12. JOENSUU JOENSUU AREENA 15.12. PORI KARHUHALLI 29.11. VALKEAKOSKI SÄÄKSMÄEN KIRKKO SOLISTINA SOLISTINA SOLISTINA AMERIKKALAINEN AMERIKKALAINEN AMERIKKALAINEN VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR VICTOR TREVINO JR OULUJOEN KIRKKO LIPUT ENNAKKOON: 25 € (SIS. HELSINKI KULTTUURITALO * SU 13.10. KOUVOLA SIPPOLAN KIRKKO KE 18.12. HYVINKÄÄSALI TO 17.10
Esiintymisestä tulee työtä, ei luovana artistina olemisesta. Jos sulla on tekemättömiä kappaleita, niin ne on siellä laatikossa ja ne jää myös sinne sun itsetunnon pieniin komeroihin sanomaan, että tämäkään ei onnistu, tämäkin on tekemättä. Se oli myös valveuninen seikkailu maailmaan, missä niiden biisien takana kuitenkin oli bluesjuuri. Yhteistyössä ei kuitenkaan näkynyt samansuuntaisia tienviittoja ja levytysaikeemme tuossa kajuutassa turahti siihen. Välillä vaan vaihtuu peruukit ja viikset. Mun kokoonpanot on olleet ihan huippuluokkaa. Mukana huippujäbät Orma, Mikko Murtomaa ja Sami Vettenranta. Sen jälkeen huomasin, että keikat vähän hyydähti. telainen vetää Dumari & Spugeissa ja Scandinavian Music Groupissa ja basisti Mitja Tuurala Spugeissa ja Pietarin Spektaakkelissa. Mutta nyt on huomannut, että kannattaa fokusoida ja ottaa rauhallisesti. Se sai radiosoittokiellot sun muut samantien! Rytinällä tiiliseinää päin jälleen kerran. Ja sori nyt vaan, vaikka itse kehunkin, mutta se levy kuulostaa tosi hauskalta. Jukka Orman kanssa olet tehnyt yhteistyötä tämänkin jälkeen viimeisimpänä BigFeet LaLa -kokoonpanossa, jonka Pet Me! -albumi ilmestyi viime vuonna. Kyllä ne parinkympin ikäisenä luodaan ne lieskat ja sädekehät rockbändin olemassaololle. Silloin ei voinut ajatellakaan, että irtaudut tuollaisesta kokonaisuudesta. Mutta mulle tuli hirveä koti-ikävä niin kuin aina. Oliko levynteko niin kaoottista kuin on raportoitu. Marjo palasi kuitenkin houkutuksista huolimatta Suomeen. Mukana hengasi muun muassa Alice Cooperin bändissä soittanut rumpali Pentti Glan. Se kyllä erottuu muista tekemistämme äänitteistä niin hyvässä kuin pahassakin. Jos on hyvät studiot ja tuottaja, niin mikä ettei. Mutta sen suhteen meillä ei ole mitään paineita, koska äijät on niin ylityöllistettyjä. – Ne biisit jäi vähän roikkumaan. Mutta se oli omanlainen ja tinkimätön tapa mennä levyttämään bluesia. Balls vuosimallia 2001. Haluaisit olla esiintyjänä tämä, mutta oletkin tuo.” haast_Marjo Leinonen_c.indd 26 12.9.2019 10.37. Erehdyt luulemaan laulavasi omaa musiikkia. Ballsin jälkeen ollaan oltu enemmän muusikoita ja sen kautta operoidaan eri kokoonpanoilla. ”Kohtalonralli on surkuhupaisa, kun et voi tietää, mistä langasta se vetäisee. Uskallan sanoa nyt, että levyn nimi on Vanha Seefferi. Just eilen kävin laulamassa siihen viimeiset laulut. Se on ehkä äänityshistoriani ainut levy, jossa tuottaja on todella tuottanut. Vasemmalta basisti Jari Paulamäki, Marjo, kitaristi Petri Peevo, rumpali Sami Vettenranta ja kitaristi Tipi Järvinen, joka menehtyi vuonna 2007. Se dominoi sitä tekoa kyllä suvereenisti. Omat kappaleet on tippuneet pois. Nyt tuntuu älyttömän hyvältä, kun ne biisit on olemassa. Harvempi pomppaa pystymetsästä kolmenkympin jälkeen. Ballsin jälkeen artistiuraasi on leimannut periodiluonteisuus, lukuisat vierailut ja erilaiset omat kokoonpanot. Vaikka soittajat on aina ollut hyviä. Mitja sanoi, että äänitetään ne kappaleet, niin sitten ne on on olemassa. Tämä ei ollutkaan sitä mitä halusin, vaikka esiinnyt kuinka juurevasti ja omanlaisesti ja ihmiset tulee kertomaan, että näin tätä asiaa ei ole koskaan esitetty. Kyllä siinä on se juuribluesvirne, mutta Jukan mulle räätälöimät kappaleet jytisee kyllä nyt vähän kauempana siitä mun mukavuusalueen polttopisteestä. Se on ollut realistisin hetki huomata, missä on itse menossa. Varokaa, murina kuuluu jo! Ehkä joulun tienoille voidaan saada se ulos. Jukalla oli mielikuva millainen sen levyn pitää olla. Vetelen siellä sitä omaa numerosarjaani, josta huomaakin, että siellä on aikamoinen määrä lainakappaleita. Muut on enemmän tai vähemmän vain äänittänyt. Oliko teillä sama visio levystä kuin Ormalla. – Oli! Jotkut saa pirihallusinaatioita, että niiden hampaanpaikatkin on mikitetty, mutta silloin kaikki paikat OLI mikitetty. – Nyt ollaan just julkaisemassa uutta levyä Viranomaisten kanssa. Oma luomistyö jää helposti katveeseen. – BigFeet LaLa on 2017 perustettu, sanoisinko jyhkeäsoundinen progebluesbändi. – Vanhan liiton pystysolistina menen eri kaupunkeihin, jossa on aina eri kokoonpano. Ja ihan kiva yleisömäärä meille on aina kehkeytynyt. Tekemäsi vierailujesi määrä yksittäisissä projekteissa, levyillä ja teemailloissa on kyllä uskomattoman laaja. Kitaristi Miikka PaaNäytönpaikka ja mahdollinen vedenjakaja uralle Ballsille koitti Torontossa 1991. Mulle ne on kuitenkin kokonaisia bändejä, vaikka ei niissä sitä samaa tehoa ole ollut. Ymmärsin että mä ja Sande (Vettenranta, Balls-rumpali) oltaisiin saatu sieltä duunia, mutta koko bändiä ei haluttu. – Sen jälkeen bändit on olleet enemmänkin Marjo Leinonen -etuliitteellä. – Mutta haluttiin tehdä toi levy. Mikään ei tunnu johtavan mihinkään. – Ei meillä ollut hajuakaan mitä Jukka meinaa. 26 SOUNDI 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu linnut sen, niin todennäköisesti laulaisin edelleen, mutta mulla olisi ehkä vähän erilainen yleisö. Ile Vainio tuli Pyhätunturilla sanomaan mulle, että ”Nyt Marjo sinusta tehdään suomirockin naistähti numero yksi! Minä hoidan.” No, kokeillaanpa huvikseen. Se jäi joskus roikkumaan. Se voi johtua siitäkin, että rockmusiikki ja tähteys on ikärajallinen kysymys. Ballsin levyistä historiaan on jäänyt ainakin Jungle In A Barrel (1995) ja sen eriskummallinen tekoprosessi, joka Jukka Orman hurjien visioiden johtamana on jäänyt suomalaisen rockhistorian legendojen joukkoon. Mutta ollaan saatu ihan tasainen keikkarintama, vaikkakaan siitä ei hirveästi valtavirran medioissa kuuluteta. Millaiselta tällainen pätkätyöläisyys ja sen myötä mukana tuleva epävarmuus tuntuu henkisesti. Mulla oli eri orkestereita, joiden kanssa oli eri settejä, kunnes huomasin, että ne setit alkaa olla samoja. Keikkaillaan aina flaksin käydessä. Ehkä olisi kannattanut tehdä rinnalle sellainen rapea rockjulkaisu Balls-hengessä ilmoittaaksemme, että oltiin olemassa. – Se oli raskas rupeama ja kyllähän sen tiesi, ettei siitä tule mitään hirveätä ponnahduslautaa Ballsin mahdolliselle comebackille. – Olen kutsunut sitä lännenmieshenkisesti viidellä hevosella ajamiseksi
Haluai sit olla esiintyjänä tämä, mutta olet kin tuo. Kau ton Pete teki biisejä, joissa osallis tuin sanoittamiseen. Tällainen ryhmä löytyy BigFeet LaLa -nimen takaa. Ei ollut olemas sa soittolistoja, että olisi ainakaan hirveän aggressiivisesti keskitytty johonkin tiettyyn. Mä en voi aja tella kuin puolen vuoden sykleissä. Pystyn tekemään musiikkia tässä sarvi kuonojen maassa huippuäijien ja rouvien kanssa. Sain solistina näkyvyyttä vielä cross overina. Uusi sukupolvi punkesi päälle. – Mut huomattiin laulajana. Jimi talti oi hetkessä sellaisen soundin. Ballskin soi ra diossa. Bell on kuitenkin ihan omaa luokkaansa. Juteltuamme siinä keikan jälkeen, ilmeni että häntä oli aikoi naan kutsuttu Skotlannin Janis Jop liniksi. – Jossain vaiheessa ehkä turhau duin, kun enemmästäkin oli lupa usta. Ajan rattaat rupesi pyörimään eri suuntaan ja laman myötä kaikki muuttui äkkiä. Oli nimet ja naamat lehdissä ja ihmiset alkoi kysellä levystä. Laulan Suicide Sal kappaleen Ballsin Drunkfish levyllä. Kurvi, Helsinki ta mulle se on oikeastaan vain sul ka hatussa. Oli K u v a: M ii k a A h jo p al o haast_Marjo Leinonen_c.indd 27 12.9.2019 10.37. – Mutta jälkeenpäin en niin ih mettele. Sitä kuullaan ja se on olemassa. Ryhmää soittaa mulle erikseen jou luna, että nyt me kuunnellaan tääl lä tätä sun kappaletta. 3. – Publicans elää ja voi hyvin. Biisitkin alkaa olla hyvässä rivissä. Ih miset tunsi mut maakunnassa pa remmin siitä kuin Ballsista. Olihan hän persoona, jo ka jäi mieleen. Kohtalonralli on surkuhupaisa, kun et voi tietää, mistä langasta se vetäisee. Oli vanhempaakin yleisöä, joka innostui kun vedettiin 60–70luku jen rockia. Niissä biiseis sä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta se tuntui hirveän omakoh taiselta ja oli mulle laulajana niis sä puitteissa, joissa haluan laulaa. Lantin toinen puoli oli, että hänen maineensa jätti var joonsa paljon rouheaäänisiä mahta via laulajia, kuten esimerkiksi Mag gie Bellin. – Onhan se varmaan sitä, että kun tolla on etikan syömä ääni, niin varmaan sillä on samantyyppiset elintavatkin. Balls veti paljon yökerhois sa. Joku Miljoonan markan pakarat (Pedro’s Heavy Gentlemen), josta it se olin aluksi, että nou nou nou. Oltiin joskus jollain kes kisuomalaisella bluesfestarilla, ja kun näin Maggie Bellin, mulla ru pesi jalat tärisemään. Siitäkin huolimatta, että vaihdoin kappaleista sävellajit aina joku tuli sanomaan, että ihan kuin levyltä. Mutta kun tultiin sellaisella rämi nällä, niin sain oman paikan tässä viihteen karusellissa. – Alkuun olin hirveän imarreltu kin siitä. Jos joku löytää jonkun hauskan kappa leen, niin Leinonen voi vetää sen. Itkusoulia ja dirty fun kia. – Ja mun kiusalliseksi harmik si tämä Jouluaattona kännissä ve to on jonkunmoinen hitti Youtubes sa. Kyllä se vei kaikki suunnitelma B:t siitä, jos sellaisia oli ikinä ollutkaan. – Ensimmäinen levy tuli ja alma nakka alkoi olla täynnä. Viranomaisten lisäksi bändeistäsi pitää mainita vielä ainakin Publicans ja Huff’N’Puff. Mutta se oli niin iso kokoon pano torvineen kaikkineen, että sen liikuttelu oli pidemmän päälle aika työlästä. syyskuuta 2019 William K. Tehtiin keväällä Jimi Tenorin tuot tama single No More Crying. Sit ten kun olin musiikkinäytelmäs sä Janis ja lauloin niitä biisejä, niin huomasin sen. keikkoja, ohjelmatoimistoja ja muita. Siinä on varmaan ensimmäinen mun lau lajanhistoriani aikana tehty levy, mistä olen oikeasti ylpeä. Ja valittiin silloinkin nii tä kappaleita vähän kauempaa siitä viitekehyksestä. Mut Tähän hetkeen mennessä Marjo Leinonen on ehtinyt tehdä niin paljon musiikkia eri yhteyksissä, että nuoruusajan Janis Joplin -vertaukset ovat vähentyneet ja nainen tunnetaan enemmänkin omista ansioistaan. Onko se leimannut artistiutesi. Et ole suoranaisesti julkisuudessa paistatteleva henkilö, joten mielikuva sinusta on rakentunut paljolti äänesi varaan. Ei enää vaan mentykään johonkin frendien jameihin, vaan oltiin oikea orkesteri. Onko urallasi jotain tiettyä hetkeä, jolloin olet tajunnut, että musiikki on kohtalosi myös ammatillisesti. Mutta sekään yhtye ei ole missään tapauksessa menneisyyttä. Se on rajannut meikä läisen ehkä jonkinnäköiseksi. – Myös Huff’n’Puffilta on jäänyt biisejä äänittämättä, mikä mua har mittaa. Kyllä se jossain vaiheessa tympäisi enkä mä laulanutkaan sen biisejä pitkään aikaan. Onko se kenties osasyy ongelmiin. Meillä taisi olla pari hittiä kin: Crazy Rhythm ja Tallman. Marjon ja liideri Jukka Orman lisäksi bändissä vaikuttavat Sami Vettenranta ja Mikko Murtomaa. Bassona meillä on sousafoni, jota soittaa Ville Niemelä. Ei enää ollutkaan niitä vakiopaikkoja, joissa soittaa. Eli yksi jos toinenkin tällainen hillittömällä äänellään ja heittäytyvällä tulkinnallaan esiinty nyt laulajatar on saanut tuon Joplin kakkonen naulan päähänsä. Mutta sekin puhalletaan vielä joskus henkiin. Tehdään Publicaanien kanssa ke väällä levy. Olen siitä vilpittömän kiitollinen. Tämähän onkin tällainen kone. Mulla oli silloin hirveä rahapula ja ajattelin, että se nyt on vaan yksi ilta siellä Juhlateltassa. SOUNDI 27 SOUNDI 27 – Meikäläinen kaivautui pusikos ta esiin juuri silloin vapaan musii kin loppumetreillä. Tietynlainen intonaatio ja klangi on vähän samaa sukua. Se kappale saa inhottavan klangin kun meikäläinen vetää sen. Alkuaikoinasi sinusta yritettiin leipoa Suomen Janis Joplinia. Suurin osa ihmisistä tuntee mut tällä hetkellä vain siitä
28 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Markus Paajala Sanna ”Litku” Klemetti laulaa uudella levyllään olevansa aina päästään hieman ding dong, ja epäilee jopa joutavansa hourulaan. Hullua tai ei, osoittaa järjestyksessään viides Litku Klemetti -albumi neljän vuoden sisään sen, että Sannan kynästä irtoaa juuri nyt hirvittävällä tahdilla tämän hetken särmikkäintä suomenkielistä rockia. 28 SOUNDI Litku -taitto_f.indd 28 12.9.2019 10.41. MUMMOSANNA JA..
Se on tavallaan oman onnellisuuden ja tämän musiikin tekemisen salaisuus, ettei mieti liikaa mitään. – Olihan se mielenkiintoista lukea Saima Harmajan elämä kerta ja tarinoita niiden runojen synnystä, mutta sen biisin MUMMOSANNA JA... Mainitulla Tähdenlentokappaleella Sanna viittaa viime vuoteen, kun hän osallistui Ylen tuottamaan Mullan alta ohjelmaan. Ei se ollut mitään elämää suurempaa, Sanna pyörittelee. En todellakaan ollut kuullut sellaisesta, enkä halunnut luoda levylle tuollaista poliittista latausta. – Me tuotettiin levy loppuun viime keväänä, ja yritettiin tehdä se niin, ettei oteta paineita yhtään mistään. Litku Klemetin levytystahti on ollut viime vuodet hurja. – Ei koko levy mennyt sentään uusiksi. Tarkoitus olisi ottaa rauhallisemmin. – Biisinteko on mulle jotenkin tosi kivaa. – Mietin sitten tuossa alkukesästä, että mikä levyn nimi voisi oikeastaan ollakaan. Hetken se oli Hullu-Sannan laulut, mutta sitten päädyin vielä neutraalimpaan nimeen, ja niin siitä sitten tuli Ding ding dong. Se oli mulla ajatuksena, kun tein puolitoista vuotta sitten kaikki nämä biisit yhdessä rykäisyssä. – Oli hetkiä, kun se ei enää tuntunut samalla tavalla ajan kohtaiselta, mutta sitten se alkoikin tuntua taas uudestaan läheiseltä. En voi oikeastaan edes viihteen vuoksi sanoa, että kokisin ylitse pääsemättömiä luomisen tuskia. Tuli ihan valtava inspiraatio, ja ymmärsin taas kerran, miten mä haluan tehdä tätä kaikkea. ”ITSEÄÄN ON MANKELOITAVA VÄHÄN, JOTTA MUUT VOI TAJUTA SUA YHTÄÄN.” SOUNDI 29 Litku -taitto_f.indd 29 12.9.2019 11.08. Silloin olin keväällä tehnyt ehkä yhden biisin tätä Ding ding dongia seuraavaa levyä varten, ja sitten oli pitkä aika, etten tehnyt oikeastaan yhtään mitään. – Joskus on tietty aikoja, jolloin on vaikeaa tehdä biisejä, kuten viime vuonna kesällä Tähdenlentobiisiä tehdessä. Niin pitkä, että niin kauan sitten kirjoitettujen laulujen päällä istumisen aikana voisi säveltäjän luulla tulleen jo monta kertaa toisiin aatoksiin sovituksien tai tekstien suhteen. – Siis tämän levyn kohdallahan mä ajattelin jo jossain koh taa, ettei julkaista tätä enää ollenkaan, Sanna hymähtää. AINA VOI TEHDÄ BIISIN Sanna saa Litkubiisien säveltämisen kuulostamaan suoras taan helpolta kertoessaan, kuinka Ding ding dongilla kuultava törkeän tarttuva puolituntinen irtosi hänen päästään melkoi sen lyhyen ajan sisällä. – Nyt kun sitä miettii, niin... Näiden iltapäivätreffien tarkoituksena on kurkistaa uuden Litku Klemetti albumi Ding ding dongin tarinan taakse, ja Sanna hakeekin hetken mukavaa asentoa, kun mietin ääneen levyn tänä kesänä kokemaa muutosta. Pakottamalla ei useimmiten synny sitä kaikkein hedelmäl lisintä musiikkia. Ei kai kokonainen levy joutunut romukoppaan. Artisti on tiedostanut tämän itsekin ja laulujen lunnaat on maksettu muun muassa burnoutilla. Eikös albumin nimi pitänyt olla Reformi. Tavallisesti hän saattaisi pysähtyä Vakiopainebaarin kohdalla, mutta tähän aikaan iltapäivästä tämä kantapaikka on vielä suljettuna. Biisit on ihan samat, mutta nimi ja kansi muuttuivat kesällä, Sanna valottaa. – Se Reformi oli vähän sellainen metodinimi. Ei se tunnu hirveästi miltään... Nainen, jonka päähän moni on yrittänyt istutella jonkinlaista indiekuningattaren kruunua, mutta joka ei koe tarpeelliseksi tehdä numeroa itsestään. SOUNDI 29 E lokuu on jo pitkällä, kun tuttu kiireinen hahmo polkee pyörällä Jyväskylän Kauppa katua ylämäkeen. – Viimeinen niitti nimen suhteen oli se, kun joku heitti mulle, että on olemassa puolue nimeltään Reformipuolue. Hetkinen. Eri asia on, voiko hän itselleen jatkossakaan mitään. Puolitoista vuotta on pitkä aika. Silloin oli vaan sellanen hetki, ettei ollut oikein mitään sanottavaa. Ding ding dong. Bändikaverit kannusti, että eihän tällaisia biisejä nyt vaan voi jättää mihinkään pöytälaatikkoon lojumaan. Sen kun tehtiin vaan. Siinä tulee usein sellainen itsevarma olo, että tiedän tasan mitä mä teen. Hahmo, joka jatkaa matkaansa Ravintola YläRuthille, ei varsinaisesti ole keikkalavoille röyhkeästi ryntäävä Litku Klemetti tai hänen tuoreimmalla albumillaan katkeransuloisesti laulava alter egonsa HulluSanna. Ei, teemukillisen kanssa vastapäätäni samaan pöytään istuutuu Sanna Klemetti. Ohjelmassa muusikot haastettiin kirjoittamaan laulu suo malaisen runoilijan teoksen pohjalta, ja Sannan sävellyspöy dälle päätyi lopulta Saima Harmajan runo Tähdenlento
Myös nimi vaihtui matkan varrella. Niin ikään levyn kappaleet ovat matkan varrella käyneet läpi muodonmuutoksen. Litku Klemetin Ding Ding Dong -albumi leikittelee rooleilla, mutta myös tyylikeinoilla. 30 SOUNDI ...HULLUSANNA Litku -taitto_f.indd 30 12.9.2019 10.41
– Oon soittanut levylle paljon konerumpuja, ja tein bassotkin moneen biisiin valmiiksi asti ihan kiippareilla. Sen takia oon halunnut luoda jaon bändija soololevyjen välille, jotta se ei pääse yllättämään, kun mä haluan olla jonkin levyn suhteen hirveä diktaattori. Inspiraatio auttaa siinä, kyllä, mutta kyllä sitä musaa aina syntyy, kun lyö eteen vaikka nimen biisille. – Mulle on tapana käydä niin, että jos en ole kovin inspiroitunut mistään, ja yritän kirjoittaa biisiä, siitä syntyy tosi sisäänpäin kääntynyttä ja monimutkaista musiikkia. – Se on totta, että pari vuotta sitten mä kirjoitin tosi paljon balalaikka sylissäni, ja soitin sitä myös paljon keikoilla. – Taika tapahtuu -levyn sessiot oli tosi kaoottiset. Eli juuri se soitin, jolla säveltämistä Sanna hieman vältteli muutamia vuosia sitten, koska sillä tuli sävellettyä helposti liian progeja biisejä. Sanna kertoo huomanneensa itsekin nyt levyjen kertyessä, että niiden välille on syntynyt selkeä jako kahteen. Ehkä sen takia Tähdenlennostakin tuli vähän... Heti bändija soololevyjen välistä jakoa alleviivattuaan Sanna innostuu kehumaan bändinsä soittajia, mutta myöntää saman hengenvetoon, että opettelee itsekin yhä sitä hedelmällisintä tapaa toimia yhdessä. – Mun parhaat jutut syntyy yleensä silloin, kun yritän tehdä jotain ihan muuta, ja sitten vahingossa syntyy jotain uutta ja erilaista. – Toisaalta eräs toinen outsider-muusikko Pieksämäeltä kertoi taannoin paikallislehden haastattelussa, että ainahan kaikesta voi kirjoittaa biisin, Sanna naurahtaa. – Aika sama juttu se on mulla. sellainen. Mä tavallaan rakastun omiin biiseihini, ja vietän niiden kanssa tosi pitkän kuherruskuukauden ennen kuin esittelen ne bändille. – Joskus junalevyn aikoihin hankin saman Casiotonekiipparin, jota soitan nyt paljon keikoilla, ja se kuului sitten Taika-levyllä. Usein mullekin käy niin, että ”mä vaan teen biisin”, enkä aina edes siinä tehdessäni tiedosta purkavani siihen jotain tiettyjä tuntoja tai ajatuksia, vaan huomaan sen itsekin vasta jälkeenpäin. – Oon saattanut soittaa niitä biisejä tosi pitkään itsekseni, ja ne saa siinä samalla tosi valmiin muodon. Lähdin tekemään ihan sellasta Järviradio-kamaa, jollaista joku kansalaisopiston Seppo äänittää Marjatan kanssa. Heti tämän todettuaan Sanna empii hetken ja hymyilee heti perään kertoessaan, ettei säveltäminen silti ole koskaan täysin mahdotonta, vaikka lopputulos hieman sisäänpäin kääntyisikin. SE SOOLOMPI SOOLOALBUMI Vaikka Litku-musiikkia pulppuaa Sannan tajunnasta niin kovaa tahtia, ettei levyjä ehditä aina edes julkaista, ennen kuin seuraava albumi on jo muhinut pitkälle, antaa hän niille myös aikaa kypsyä tarpeeksi pitkään itsekseen. EHKÄ MÄ SYNNYIN KESKI-IKÄISEKSI. – Oon siinäkin mielessä tosi ristiriitainen bändikaveri, että mä luotan tähän bändiin, ja nää kaikki on ihan mahtavia soittajia, mutta tietyillä levyillä mun on vaan pakko saada tehdä mitä haluan. Levyn ihan eka työnimi taisi olla Litkun 10 hirveintä hittiä. – Kainuu ja Ding ding dong on sellaisia levyjä, että mä halusin määrätä kaiken. KYMMENEN MANKELOITUA HITTIÄ Jos pistää aiempia Litku-levyjä osiin instrumenttien kautta, olivat Horror ‘15 ja Juna Kainuuseen levyjen kappaleet lähtökohdiltaan selkeitä balalaikkalevyjä, kun taas Taika tapahtuu soi isosti kosketinsoittimilla. – Sen takia saatan olla tosi järkähtämätön, että jos se biisi on rakentunut jo tietynlaiseksi, niin sen on saatava olla tietynlainen. Sen sijaan nyt Ding ding dongin iskevissä kappaleissa nousee yllättäen isoon osaan piano. – Tarkoituksena oli tehdä oikeasti ihan hirveä levy. Koska olin tehnyt ne biisit jo vuoden ennen sitä bändivaihetta, tehtiin se yhdessä tosi lyhyessä ajassa valmiiksi, ja me kaikki osattiin olla tosi itsepäisiä sovitusten suhteen. Sen jälkeen me hankittiin piano, ja nyt sillä kirjoittaminen kuuluu taas Ding ding dongilla. Tosiasiassa haluisin sovittaa paljon enemmän yhdessä ja tehdä juttuja porukalla treeniksellä. – Huomasin kipuilevani yhä tosi paljon sen suhteen, miten näitä levyjä ja sovituksia oikein kannattaa tehdä. – Mulla kestää usein aika kauan ennen kuin vien biisejä ensimmäistä kertaa näytille treenikselle, Sanna kertoo. Vaikka Pekka ja Sami (Keinänen) soitti mukaan myös rumpuja ja bassoja, on kaikki linjat tosi pitkälle mun tekemiä. Nytkin menin hirveässä oman tilan tarpeessa yksin treenikselle säveltämään tosi yksinkertaista iskelmää. – Tää uusin levy on aika pitkälti mun ja Pekan (Tuomi) tekemä, Sanna avaa. – Jotenkin näistä biiseistä alkoi sitten kuitenkin syntyä tällaisia ison tunteen iskusävelmiä, jotka on täynnä sellaisia tosi ”EN OLE MAISTANUT EDES TUPAKKAA KOSKAAN! ENKÄ AIO MAISTAAKAAN. teko osui sellaiseen tosi kuivaan kauteen, etten oikein osaa hehkuttaa sitä lopputulosta. Sitten joskus taas teen biisejä ihan selkeästi sillä ajatuksella, että bändin pojat osallistuu enemmän. Se oli sellaista yksinkertaistamisen aikaa, kun halusin vetää biiseistä kaikki turhat mutkat suoriksi, Sanna myöntää. Sanna hymyilee leveästi kertoessaan, että pianon ohella uuteen levyyn vaikutti paljon se alitajuinen käännös, jonka hän teki lähes huomaamattaan ryhdyttyään kirjoittamaan kappaleita. TAI MUMMOKSI!” SOUNDI 31 ...HULLUSANNA Litku -taitto_f.indd 31 12.9.2019 10.41. Sellainen B-luokan iskelmähän on ihan oma skenensä Suomessa, ja se on sellaista tosi kotikutoista musaa. Siinä missä Horror ‘15 (2016) ja Taika tapahtuu (2018) olivat selkeämmin bändivetoisia levyjä, ovat Juna Kainuuseen (2017) ja Ding ding dong paljon selvemmin Sannan sooloalbumeita, ja siten myös keskenään eräänlaisia sisarlevyjä
– En oo koskaan käyttänyt juurikaan mitään päihteitä, mutta reilu kuus vuotta sitten lopetin kokonaan. Selvin esimerkki levyn kappaleiden kokemista muutoksista lienee sen musiikkivideoksikin päätynyt Keijukaisvalssi, jonka tarkkakorvaisimmat Litku-keikoilla kävijät saattavat muistaa melkoisena proge-eepoksena. – Onneksi tää Jyväskyläkin on kuitenkin vaan tällainen kylä, jossa ei tartte niin paljon miettiä mitään ison kaupungin kuvioita, mutta kyllä sekin on pistäny miettimään omaa suhdetta menneisyyteensä, Sanna sanoo. – Keijukaisvalsistakin oli pohjat äänitettynä jo aikaa sitten, mutta me tehtiin se nyt täysin uudelleen. Se tarkoittaa sitä, että oon ollut aika romuna ihan koko ajan! Sanna kertoo suoraan, ettei hän oikein osaa olla paikallaan tai muista edes nauttia uuden levyn julkaisusta, koska hän viilettää jatkuvasti eteenpäin tukka putkella. Se kiusaaminen ajoi mut muuttumaan oudommaksi ja oudommaksi. – Levyä kirjoitettuani huomasin, että se on ihan täynnä vihaa, jota mä olen ehkä padonnut Kuhmossa asumisesta asti. Jos mä vaikka päätän, että tänä maanantaina en tee yhtään mitään, vaan notkun korkeintaan jossain kahvilassa, asetan silti itselleni paineita jo siitä seuraavasta päivästä ja koen, että oon ihan hirveä lusmu. Rakastin Kuhmossa sitä ympäristöä, luontoa ja sellaista, ja olisin varmasti viihtynyt siellä tosi hyvin, jos en olisi ollut koko elämäni ajan kiusattu. – Kun äänitettiin levyä, tuli sellainen olo, että nyt mä haluan vetää kaikki loputkin mutkat suoriksi, Sanna toteaa. – Levyjen julkaisun lähestyessä se stressikäyräni vaan nousee. – Uuden levyn pohjat oli äänitetty jo kauan sitten, mutta suurin osa äänityksistä tehtiin viime keväänä. Mulla vaan on aina sellainen olo, että mun pitäisi tehdä koko ajan jotain. – Kyllä mä yritän muutenkin tehdä siinä mielessä lähestyttävää musiikkia, etteivät ne biisit olisi niin umpiossa kasvaneita, ettei niitä tajua enää kukaan muu kuin minä. – Mulla ei ollut koskaan sellaista hirveää kotiseutukapinaa. Ehkä mä synnyin keski-ikäiseksi. Haluaisin vaan maata x-asennossa, ja arkeen palautuminen tuntuu ihan mahdottomalta. Tai sitten innostun vaikka vanhoista taloista ja sisutamisesta. – Keikoillahan mä olen se tyyppi, joka myy levyjä, vetää keikan, myy taas vähän levyjä, ja menee sitten nukkumaan heti, kun se on mahdollista, vaikka muut jatkaisi iltaa vielä pitkään, Sanna naurahtaa. Tai mummoksi! LAISKOTTELUN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS Jos seuraa yhtään Sannan some-kanavia ja -kirjoituksia, voi ihan varmasti huomata, että hän pistää todella paljon itseään peliin musiikkiinsa ja kaikkeen siihen liittyvään levyjen kansivihkoista keikkoihin asti. Tämän haittapuolena Sanna vaikuttaa olevan usein henkisesti ihan romuna, kun levy viimein valmistuu. Vaikka Hullu-Sanna huutelee levyllä ronskilla suulla ja Litku Klemetti irrottelee lavalla täysillä, käyttää Sanna toistuvasti sanaa ”nössö” itsensä kuvailemiseen, kun hän miettii musiikkielämäänsä levyjen ja lavojen ulkopuolella. – Seuraavana päivänä saatan kierrellä kaupunkia, jos bändin pojat sattuu nukkumaan vähän pidempään, ja se kaikki keikkailu ja kiertely on jotenkin tosi vaivatonta siinä hetkessä. Syy on siinä, että mä vaan olen tällainen nössö. Vähän samalla tavalla kuin Litku on lavoilla, eli tosi iso ja ronski hahmo, joka ei häpeile mitään. – Joo, en tosiaan juo ollenkaan, Sanna sanoo. HULLU-SANNA JA MUMMO-SANNA Juna Kainuuseen -albumin tavoin Ding ding dong peilailee Sannan suhdetta kotiseutuunsa ja menneisyyteensä tavalla, jota hän ei välttämättä itsekään biisejä kirjoittaessaan tiedostanut. Olin kotona, nörtteilin pianon kanssa, kuuntelin proge-eepoksia ja kävin äidin kanssa metsäretkillä. – En ole maistanut edes tupakkaa koskaan! Enkä aio maistaakaan. Vasta kotona tajuan, miten paljon jännitän ja stressaan kaikkea. – Oon aika keski-ikäinen harrastuksissani. Moni saattaisi nollata itseään varsinkin keikkareissuilla tempaisemalla vaikkapa tymäkät humalat, mutta taiteilijanimestään huolimatta Sanna ei enää näihin litkuihin koske. 32 SOUNDI SOUNDI 33 32 SOUNDI SOUNDI 33 nurinkurisia vihanpurkauksia kaikkein isoimpien patoutumieni takaa. Siinä mielessä levyyn on jo saanu paljon etäisyyttä, mutta kyllähän tää julkaisupyöritys on aina vähän tällaista, Sanna myöntää. Samalla tavalla itseään on mankeloitava vähän, jotta muut voi tajuta sua yhtään. Rentoudun yksin kertaisesti pyöräilemällä kirpputorille tai makaamalla kotona katsomassa Netflixista jotain Downton Abbeyn kaltaista romanttista hömppäsarjaa. Mulla ei ollut edes teininä tarvetta kovistella jossain Kuhmon pilisringissä. Se on korostunut nyt ihan erityisen paljon, kun ollaan tehty tässä aika monta levyä muutaman vuoden sisällä. ”VIETÄN BIISIENI KANSSA TOSI PITKÄN KUHERRUS KUUKAUDEN ENNEN KUIN ESITTELEN NE BÄNDILLE.” Litku -taitto_f.indd 32 12.9.2019 10.41. Mulle tulee siitä heti tosi huono omatunto. Se oli pitkään sellainen tosi kiharainen progebiisi, mutta sitten se taipui vielä paremmin suoraviivaiseksi pop-lauluksi. Siten, että oon tekemättä kerta kaikkiaan yhtään mitään. Nykyisellään Sanna pitää majaansa Jyväskylässä, mutta se tietty kuhmolaisuus ja hänen tajunnassaan nuoruudesta asti vaaninut ulkopuolisuuden tunne eivät ole kadonneet mihinkään. Ihan vain kiusaajien kiusaksi. Sellaista mustaa mönjää, jonka takia halusin vaan huutaa kaikille, että: ”Te ette vaan tajua mua! Haistakaa paska!” – Siitä kumpuaa levyllä esiintyvä Kuhmoon jäänyt HulluSanna, joka on yhtä paljon mua kuin se on mun vastakohta. Musta pitäisi varmaan tulla joku antiikkikauppias tai kirpputorin täti! – Ongelmat alkaa siitä, kun yritän olla tekemättä mitään. – Siis munhan pitäisi ihan ehdottomasti osata levätä enemmän. – Oon joskus verrannut musiikkiani tukkaani, joka tuppaa kihartumaan itsekseen, mutta mä sitten suoristan sitä itse koko ajan
Tällä levyllä soundi ja tuotanto luo ehkä väkevimmän kokonaisuuden, mitä meiltä on kuultu. Pekka: – En tuntenut muita kuin Samin, johon tutustuin aikanaan Torniossa, missä me molemmat opiskeltiin. Tuo prosessi kuitenkin osoitti, miten tärkeä tämä bändi meille kaikille on, ja että voidaan selvitä melko ikävis täkin koettelemuksista. Tornion jälkeen asuttiin hetki Samin kanssa yhtä aikaa myös Oulussa, ja soitettiin bändissä joka toimi kahdenkin eri nimen alla (GODD, Bird Cherry). Yleisestikin ottaen tällä levyllä on enemmän sähkörumpuja kuin aiemmilla. Sami: – Litkubändissä perus tilanne on se, että Sanna tuo run goltaan melko valmiin kipaleen treeneihin, sitten katsotaan raken ne ja soinnut pari kertaa läpi. Varsinkin alkuaikoina, kun ei käyty vielä näin paljon keikoilla, saatiin soittaa treeniksellä yöt läpeensä ja tutustua toisiimme. Hyvät biisit löytää aina kuulijan ja Sanna tekee hienoja biisejä. Pekka: – En lopulta ihmettele Litkun kasvanutta suosiota. Alettiin siellä jammailla kahdestaan ja erinäisissä kokoon panoissa. Minulle levyn kohokohtia ovat kappaleet Pelkuri, Hullu rakkauden morsian ja Mielikuvitusleikki. Kaikki pääsevät vaikuttamaan lop putulokseen ja omaan soittoonsa. Sami: – Mehän ei varsinaisesti tunnettu ennen kuin alettiin soittaa yhdessä. Myös sillä, että ollaan tehty sitke ästi keikkoja, on painoarvonsa. Ne nimen omaan loksahtivat heti paikoilleen. Oon itsekin fani. Tykkäsin Sannan ja Juhon aiemmista bändeistä, ja kävin kat somassa heidän keikkojaan, mutta yhdessä ei soitettu ennen Mäsä yhtyettä, joka perustettiin samana vuonna kuin Litku & Tuntematon numero. Pekka: – Omia suosikkejani levyllä ovat Hullu rakkauden morsian ja Mielikuvitusleikki, joista olen tykännyt alusta asti. En koe, että meidän tyyli on liian ”kaikkea yhdistelevä”, tai ainakaan se ei ole tarkoituksellista. Saat taa olla toiveita, että voisi olla täm möinen komppi tai perustenho. Aleksi: – Oltiin tavattu satunnai sesti Jyväskylän yöelämässä, mutta varsinainen tutustuminen alkoi vasta kun liityin bändiin. Aleksi: – Tuotanto ja biisimateri aali senkun paranevat levy levyltä omaan korvaani. Ne ja nämä ihmiset muodos tavat vähän kuin yhteisen jaetun salakielen, johon muut ei pääse kä siksi, mutta sitten jotenkin näiden hienojen laulujen kautta ne tulevat kin kaikki yhteisiksi. Aleksi: – Taika tapahtuu levyn äänitykset olivat todella raskas kokemus monestakin syystä. Itse soitin esimerkiksi useamman biisin rumpuraidat Casion MT520 pikku kiipparilla. TUNTEMATON NUMERO SOITTAA! ”Levyhyllyistämme löytyy juuri sopivasti yhtäläisyyksiä ja eroja.” SOUNDI 33 JUHO KALLIOLAHTI BASSO SAMI KEINÄNEN RUMMUT PEKKA TUOMI KOSKETTIMET ALEKSI MUHONEN KITARA K u v a: Sa m i Sä n p äk k il ä Litku -taitto_f.indd 33 12.9.2019 10.41. Pekkaan tutustuin kunnolla, kun hän alkoi miksata meidän ja Yarin Se tunte maton numero keikkoja. Soun dimme muodostuu minun mielestä siitä, että levyhyllyistämme löytyy juuri sopivasti yhtäläisyyksiä ja eroja. Sami: – Me kaikki kuunnellaan aika erilaista musaa tahoillamme, ja ne jutut jotka kutakin on puhutel leet, heijastuu siinä omassa soitossa. Sami: – Tämä uusin on selkeesti eniten Sannan ja Pekan levy. Keijukaisvalssi koki kyllä aikamoi sen muodonmuutoksen alkuperäi sestä artsurokkimonsterista nykyi seen kiinteään ja tiukkaan muo toonsa. Sami: – Rakastan Sannan tekemiä lauluja. Sannahan on sielultaan rumpali, jo ten häneltä on tullut moniin biisei hin ratkaiseva komppiehdotus! Pekka: – Sannalla on usein val miina melodioita, joista saattaa tul la kitarariffejä, mutta yleisesti bän dillä mietitään sovituksia yhdessä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 32 SOUNDI SOUNDI 33 L itku Klemetin bändinä toimivat Pekka Tuomi, Aleksi Muhonen, Sami Keinänen ja Juho Kallio lahti, jotka tunnettiin varhaisim milla Litkujulkaisuilla nimellä Tun tematon Numero. Sami: – Menestys on aina aika monesta asiasta kiinni, mutta ei mua yllätä se, että ihmiset tykkää Sannan lauluista. Tämä nelikko on muodostanut viime vuosina Sannan kanssa yhden maan kovimmista livebändeistä, jonka soitosta ei groovea ja energiaa puutu. Aleksi: – Olennaisinta Litkubii seissä ja niiden menestyksessä on juurikin se, että tyylilajista riippu matta sieltä paistaa aina vahvasti läpi Sannan persoona ja soundi. Aleksi: – Ensimmäiset pari vuotta saatettiin parhaimmillaan treenata kolmeneljä kertaa viikossa
– Vaikka koitankin tässä koko ajan rauhoittua vähän, niin ei se taida täysin onnistua! – Nyt kesällä oon taas kirjoitellut tulevan levyn biisejä, mutta sen ohella oon miettiny jo sitä seuraavan levyn juttuja. kuka tietää. Sanna naurahtaa kevyesti kertoessaan, että hän on pienin askelin oppinut viime aikoina nauttimaan myös siitä, ettei hän olekaan vastuussa ihan kaikesta, vaikka se irti päästämi nen on ollut haastavaa. ”LEVYÄ KIRJOITETTUANI HUOMASIN, ETTÄ SE ON IHAN TÄYNNÄ VIHAA, JOTA MÄ OLEN EHKÄ PADONNUT KUHMOSSA ASUMISESTA ASTI.” Viisi levyä neljässä vuodessa on ollut häm mentävän kova tahti, ja Sanna bändeineen on pysynyt kaikkien korvilla ja huulilla myös hurjan keikkatahdin ansiosta. – Oon kai jonkinlainen suorittaja, joka tekee paljon ja koko ajan, eikä se ole todella kaan mikään ylpeilyn aihe. Jossain kohtaa tulee vastaan se piste, kun terveys alkaa kär siä tällaisen tahdin kanssa, mutta onneksi sen on oppinut nyt jotenkin tunnistamaan. Litkumaailmassa voi tapahtua ihan mitä vain. Tällä kaikella on ollut hintansa. 34 SOUNDI Rocktähteä ei Sanna Klemetistä taida saada tekemälläkään. – Vuonna 2014 Litku Klemetti Facebooksivun ensimmäi nen kuva oli sellainen, jossa makaan jossain päin Helsinkiä kalliolla meren rannassa, ja se filmikuva on käännetty ylös alaisin, Sanna kertoo. Tätä ajatusta olisi tarkoitus viedä nyt pidemmälle seuraa valla Litkualbumilla, joka tulee olemaan bändivetoisempi. Se valoi muhun luottoa, että ehkä pystyn samaan jatkossakin. Tuorein esimerkki tästä on uuden albumin Keijukaisvalssi kappaleen musiikkivideo, jonka ohjasi Sami Sänpäkkilä. Vetäydytään kaikessa rauhassa treenikselle bändinä, ja katsotaan mitä tapahtuu. – Nämä vuodet on johtaneet siihen, että mä pystyn nyt tekemään pelkästään tätä musaa, ja elämään sen kautta, mutta on se myös ajanut mut ihan loppuun pari kertaa. Paheet on karsittu pois ja suurin synti taitaa ollakin liiallinen velvollisuudentunto omista tekemisistään. JA SITÄ SEURAAVA. Kerran oikein isoonkin burnikseen asti, Sanna huokaisee. Litku -taitto_f.indd 34 12.9.2019 10.41. Me ei olla tehty sel laista sitten bändin alkuaikojen! Seuraavaa levyä saatte siis oottaa hetken. Sami on tosi hyvä tyyppi, ja osaa vieläpä ohjata, joten kerrankin uskalsin heittäytyä täysin jonkun toi sen käsivarsille vietäväksi. Oon kirjoitellut puhelimeen muistiin biisien nimiä, kaiken laisia fantasiahenkisempiä juttuja, ja kyllä mulla on biisejä kin valmistumassa, joten... SEURAAVA LEVY... Heti tämän sanottuaan Sanna naurahtaa vielä lopuksi itseironisesti kertoessaan, että tosiasiassa seuraavan levyn ohella myös sitä seuraava levy kypsyy jo hänen päänsä peru koilla, vaikka liikaa tekemistä kuinka yrittäisi pidätellä. Haluan lähteä tekemään bändin kanssa biisejä ilman rajoja, kirjoittaa suoraviivaisia juttuja ja suoraviivaisia tekstejä, ja päästää irti kaikista kummallisuuksista. – Haluan nytkin kääntää kaiken lähes ylösalaisin. – Nyt kun tulevat keikat on soitettu, me aletaan demottaa uusia biisejä. Terapia on auttanut olemaan armollisempi itselleen, mutta kyllä tätä pitää työstää vielä. – Musta oli ihan taivaallista, kun ei tarvinnut pitää kaikkia lankoja omissa käsissä, vaikka kyllä niissä DIYvideoissakin on ollut puolensa
The Circus , Helsinki Lauantai 16.11.2019 Liput 38,50€, ovelta 40€ mikäli jäljellä Fullsteam proudly presents Turbonegro tulostus.indd 35 13.9.2019 9.27
Ei ole yllätys, että Andy McCoy on yhä omanarvontuntoinen itsensä. Kyse on niin paljon enemmän siitä, miten hän sanoo kuin mitä hän sanoo. Sitä onkin saatu odottaa tovi, sillä onnistuneen Building On Traditionin julkaisusta on kulunut 24 vuotta. Sitä paitsi hän tuntuu vilpittömästi tarkoittavan jokaista vittu-sanojen tehostamaa, omanarvontuntoista kommenttiaan. Haaveita Musiikki on rukoilun korkein muoto 24 vuotta siihen meni, että Andy McCoy sai valmiiksi kolmannen sooloalbuminsa. Aihetta odotuksiin ja jännitykseenkin kuitenkin olisi, sillä vihdoin on ilmestynyt Andy McCoyn kolmas sooloalbumi 21st Century Rocks. Miksi mä olisin halunnut, että joku huutaa mulle enkä mä saa siitä edes liksaa. Kirjoitettuna pahimman luokan kliseiltä vaikuttavat lauseet tuntuvat kummallisen arkipäiväisiltä McCoyn suusta kuultuna. Vitut. Nyttemmin vahvat mielipiteet kattavat musiikin ja hänen lahjakkuutensa lisäksi myös politiikan. Painukoot helvettiin, mä en ole orjamateriaalia. Alkuvuoteen 2020 on tulossa mittava Suomen-rundi, ja huhti-toukokuulle on luvassa ainakin Japanin-keikkoja. Andy McCoysta on vaikea kirjoittaa ilman, että paperille siirtyy latistunut versio hänestä. Hänestä todistetusti pulppuaa niin melodioita kuin mielipiteitä myös 21. Kävinkö mä sivaria. – En ole ikinä tehnyt mitään, mitä en ole halunnut. 36 SOUNDI SOUNDI 37 –S ä tarjoat nämä koska mä olen täällä sua varten, komentaa Andy McCoy (Antti Hulkko, s. Kesäfestaritkin ovat jo tähtäimessä. Mutta kolmannenkin kerran Andy kieltää odotukset ja haaveet. – Olen saanut jo enemmän kuin suurin osa tässä maassa ikinä saa. – Mä teen kaiken vain siitä syystä, että mä pidän siitä, McCoy sanoo. – Mä oon saanut jo kaikki platinalevyt, mitä vittua mulla on enää näytettävää, McCoy toteaa ilman sen kummempaa uhoa udellessani tulevaisuuden odotuksista. Täytyyhän musiikin julkaisemiseen liittyä haaveita vaikka olisi millainen historia takana – oikeastaan sitä suuremmalla syyllä. vuosisadalla. 1962) ravintola Sea Horsen tiskillä käsissään Jim Beam -kola ja Underberg. Juuri hänen puhettaan ja olemustaan jokainen rock’n’roll-tähdeksi pyrkivä nuori imitoi enemmän tai vähemmän tiedostaen. Suomen-julkaisusta vastaa Ainoa-levy-yhtiötä nykyään vetävä Atte Blom, vanha kumppani jo Hanoin alkuvuosilta, ja myös ulkomaan lisensoinnit ovat neuvottelujen alla. Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Barry Kling Andy McCoy -taitto_b.indd 36 12.9.2019 11.13. Ilmaisen epäuskoni. Ei se sinänsä ole ihme, sillä kyseessä on kuitenkin ihminen, johon mielikuvat suomalaisesta rock’n’roll-kliseestä pitkälti pohjautuvat. Vitut. Kävinkö mä armeijaa
Ei biisi parane siitä, että siihen lisätään enemmän ja enemmän paskaa. McCoy myöntää itsekin olleensa yl lättynyt siitä, kuinka hyvin kaikki toi mi nuoruuden bändikavereiden kanssa vuosikymmenten jälkeen. Luovan työn tekijälle tyypillisesti tulot vaihtelevat kausiluonteisesti. – Flamenco tuli mun elämään aikaisin, ja mä olen myös iso arabialaisen musan fani. Miksi siinä kes ti niin kauan. Valtio kusettaa Andy McCoyn rintapielessä komeilee iso ihmisoikeuksista muistuttava pinssi. On haus ka huomata, kuinka hänen sävellystyy linsä vakiintui jo Hanoin ensivuosina, niin tunnistettavia hänen melodiakul kunsa sekä suoraviivaisia rocklauluja yl lättävästi rikkovat eksoottisemmat vai kutteet ovat uusimmissakin lauluissa. Säveltämisessä ohjenuorana McCoylla on aina kulkenut melodia. Kaikessa oli kyse fyrkasta. Mutta eri asia on se, että rosoisuutta siellä pitää silti olla. – Mun ei tarvitse nuolla persettä, vaikka jotkut exHanoityypit tekee si tä näköjään ammatikseen. Sitten hän luikauttaa kuin ohimennen perään jälleen yhden klassisen McCoy anekdootin: – Johnny Cashin kanssa oon bailannut ja dokannut. Mieti jotain Olavi vitun Virtaa, se on nykyään kansallissankari. Nehän joutui aika moisiin ongelmiin kun haukkuivat pres san. Ja Dixie Chicks on mun suuria suosikkeja vieläkin. – Sellainen juttu ahdistaa, että valtio luulee jengin nielevän kusta kuin paljon vaan, McCoy puuskahtaa ja tilaa puo leen tuntiin kolmannen viskikolan. – Tarkoitan perfektionismilla sitä, että melodiat on niin hyviä kuin ne voi olla ja että ne fudaa tekstin kanssa. – Mun mielestä se ep on suoraa jat koa Moottoritielle. Vitut! Ne teki sille samat oharit kuin vaikka Irwinille. – Olen ollut nuoresta asti hirveä count ryfriikki, diggasin esimerkiksi Emmylou Harrisia. Eikä mitään lead sin ger syndroomaa – koska ei ole vain yhtä lead singeriä. Ne gimmat soit taa edelleen stadioneita. – Melodiat ei ikinä kuole, se on yhteis tä kaikkeen Swan Lakesta Beatlesiin ja Duke Ellingtoniin. – Päättäjillä on vääristynyt katse kult tuuriin, ne unohtaa että tän päivän po pulaarikulttuuri on tulevaisuuden klas sista. Siinä on niin fantasti sia muusikoita ja kemia toimii. Andy McCoy -taitto_b.indd 37 12.9.2019 11.13. Eikä ne levytkään ole ilmaisia teh dä. Sitten mä hajoitin sen Hanoi Rocks kakkosen. Ok, usko taan. – Mun ehtona Oy:n kanssa oli, että on pakko levyttää uutta matskua. Ahdistuksen aiheita todellakin näyttää löytyvän. Mutta sitä voi silti etsiä, McCoy pohjustaa. Uuden albumin kohokohtiin lukeutuu todella hieno, melodinen balladi Give A Minute Steal A Year, jonka vahvoja count rysävyjä on McCoyn tekemisissä vähem män kuultu. Tuntuu, että avaan matopurkin kysyes säni sen innoittamana, että ahdistaako maailman meno. – Mä etsin täydellisyyttä, mitä ei ikävä kyllä ikinä löydä. Ja ne on kaikki aikuisia jäbiä eikä ole mitään tur haa egobullshitiä. Kaikki muu tulee myöhemmin, ja mitä vähemmän, sen parempi. McCoy on päässyt vauhtiin. – Huomasin ihmisissä huonoja puolia, jopa muissa bändin jäsenissä. Toinen oleellinen osa hyvää rockbii siä on ilma. Pelkkä samojen biisien vetäminen dunkkaa ra hastukselta. Seuraa vaksi osansa saavat poliisiylijohtaja ja sisäministeri haastatteluhetkellä ajan kohtaisen Porvoon poliisiampumisen tiimoilta antamistaan lausunnoista. Seuraavaksi osansa saa veropolitiik ka, koska Andy kertoo häneltä perityn pahimmillaan yli 80 prosenttia veroa. – Pitää olla yhtä paljon ilmaa kuin soit toa. – Jos sä teet mun kanssa duunia, sun täytyy tietää kaikki jazzista ja bluesista reggaeen ja flamencoon, McCoy sanoo. Ja nyt Suomi brassai lee sillä, että miten tärkeä Olavi Virta on meille. Mäkin yllätyin stu diossa, kuinka heti kuuli että siinä on se sama bändi. Hanoi Rocksia siis tuskin hetkeen kai vetaan naftaliinista (”Vain Jumala tietää, ehkä me soitetaan joku päivä mutta tällä hetkellä mua ei todellakaan kiinnosta”) mutta muuten McCoy on viihtynyt vii meisen vuoden aikana nostalgian paris sa. Ulosottomies oli käynyt aamulla ja hakenut kaiken. Mutta kun Dave Lindholm kävi moikkaamas sa sitä vähän ennen kuin se kuoli, ei sil lä ollut kuin patja, gramofoni ja viisi le vyä. Nuoret unohtaa sen kun niillä on Pro Tools ja liian monta raitaa. Moottoritie on kuuma aikaisessa ko koonpanossa klubeja menestyksekkääs ti kiertänyt Pelle Miljoona Oy teki myös paluuep:n, jolle säveltämänsä hienon Hei hei hein McCoy levytti uusiksi 21st Century Rocksille nimellä Undertow. Seuraavaksi saa estottomaksi kuulla kunniansa niin McCoyn mielestä hämä rää tpaitabisnestä tehnyt manageri kuin bändikaveritkin. Mulla on aina ollut ky se intohimosta musiikkia kohtaan, mut ta totta kai mäkin omani haluan. Täällä jengi heittää jotain viikonloppukeikkoja, mutta kyllä maail manrundi on vähän eri juttu. Mutta kuka voitti. Melodiaa ja ilmaa Hyviin viboihin on syytä, sillä 21st Century Rocks osoittaa kiistattomasti ainakin sen, että rockkappaleiden säveltäminen Andy McCoylla on yhä hallussa. McCoyn kolmannesta soololevystä on puhuttu jo vuosien ajan. Jos se on hyvin vedettyä. Ja myös eteläamerikkalainen musa ja yleensäkin kaikki rootsmusa kolahtaa. Tärkeintä on, että ”jengillä on hyvät vibat kun ne kuuntelee levyä”. Käy ilmi, että Hanoi Rocksin viimei nen reunion 2000luvun alkuvuosina on jäänyt kaivertamaan McCoyn mieltä. – Koska mua ei kiinnostanut, McCoy lataa. 36 SOUNDI SOUNDI 37 ”Mä oon saanut jo kaikki platinalevyt, mitä vittua mulla on enää näy tettävää.” mulla oli joskus nuorena poikana, ei nii tä enää ole. Kun mä kirjoitan lau lua pianolla tai kitaralla, mä kelaan vaan melodiaa pääriffiä ja hyvää storylinea. – Mä tein maailmanrundeja seitse män vuotta. Melkein hä vettää, että toi oli mun bändissä ja nyt se nuolee koko kansan persettä ja yrittää saada jengin uskomaan, että hän oli Ha noi Rocks vaikka ei kirjoittanut biisejä, McCoy sanoo ketään nimeämättä mutta kovin vähän arvailujen varaan jättäen. – Ne ei kelaa ollenkaan sitä, että run di on vaan yhden osan tätä vuotta, ja sitten ei kolmeen vuoteen tapahdu mi tään
– Usko itseesi, ja siihen kykyyn mikä sulla on. Andy McCoy nimittäin ei usko. 38 SOUNDI SOUNDI PB – Ne sanoo, ettei ole pahempaa rikosta kuin ampua poliisi. – Ei. Andy McCoy -taitto_b.indd 38 12.9.2019 11.13. King vaan sen kitaristi. Sillä oli myös iisisti bändin paras lauluääni. Mistä voi tietää että onko sellaista. Olen pettynyt siihen, miten vitun tyhmiä ihmiset on, etteivät ne näe kaiken sen bullshitin läpi. – On ihana uskoa sellaiseen, mutta ei se ole realiteetti. Lähes yhtä tärkeältä ohjenuoralta tuntuu heti perään tullut lisäys: – Mutta älä myöskään kuvittele, että sulla on lahja jos sulla ei sellaista ole. Bullshitillä hän tarkoittaa esimerkiksi pankkiireita, jotka hänen mukaansa masinoivat EU:n ja jotka oikeasti pyörittävät isoa harmaata taloutta samalla kun valtio jahtaa joitain merkityksettömiä rakennustyöläisiä. – Ne vaan tulee, mulla on lahja. Lahjat käyttöön Siihen nähden, kuinka paljon mielipiteitä yhteiskunnasta ja politiikasta Andy McCoylla tuntuu olevan, on mielenkiintoista ettei se juurikaan näy hänen musiikissaan. Mulla oli kunnia nähdä se Etelä-Kalifornian pikkuklubeilla monta kertaa. Kaikkien pitäisi erota temppeleistä, koska henkilökohtainen usko on tärkein. Uskoon liittyy myös McCoyn elämän läpäissyt ohjenuora. – Ei vittu, mä olen helvetin tyytyväinen mun elämään. Hän sanoo sen olevan täysin tietoista, eikä hän halua joutua poliitikoksi koska ei halua ”nuolla jengin persettä”. – Mutta mä olen pettynyt ihmiskuntaan, se on eri juttu. Biisejä tulee aina, ei sitä tarvitse pelätä. Sen hän kuitenkin kieltää ehdottomasti. – Voisi tulla aika tylsä artikkeli. Seuraavaksi McCoyn tulilinjalle osuu joku vihreä poliitikko, koska hän uskoo rauhaan. Jengi aina kysyy, että toivotko että olisit syntynyt aikaisemmin, ja joo, toivon yhdestä syystä. Kun laulujen aiheet eivät kerran tule yhteiskunnallisista epäkohdista, niin mistä ne sitten tulevat. McCoy sanoo vihaavansa kirkon tyylisiä instituuioita, joiden hän kokee uhkailleen ihmisiä uskolla ja pelolla vuosituhansia. Jumalauta miten aliarvostettu. Mieti maalaamistakin, mä en ollut maalannut varmaan 25 vuoteen ja nyt mun taulut alkaa olla mestaritasoa. – Ne pitäisi hajoittaa kivi kiveltä, ja ne tulee hajoamaan. Mun mielestä se meni väärin päin että B.B. Hei, jos sä lähdet kytäksi, ole valmiina että sut ammutaan! Älkää vittu vinkuko. Ettei uusia kappaleita enää synny. Mulla on yleisöä ympäri maailman, harvalla on. En elämään. Että olisin nähnyt sen bändin, jossa Bobby ”Blue” Bland oli lead singer ja B.B. Jatka ihmeessä. Haastattelun jälkeen käyn Hard Rock Cafessa katsomassa Andy McCoyn taidenäyttelyn. Vaikka itse sanonkin. – Jos saa yleisön karvat pystyyn, se tarkoittaa että pyhä henki liikkuu. Yhteiskunta on muuttunut helvetin rumaksi rahan jumaloimisen takia, ja valtio on pahin syyllinen siihen. Kingistä tuli iso ja Blandista ei. Silloin menee moraali päin vittua. Jos sä olet saanut tän lahjan niin ei se katoa. Millään muulla ei ole väliä. Maalaaminen ja musiikki balansoivat kauniisti toisiaan, mulla on luurit päässä kun mä maalaan jos vaimo goisaa, ja jos se ei goisaa niin stereot huutaa: sieltä tulee vanhaa reggaeta, Tšaikovskia, Debussya, vanhaa Stonesia, Beatlesia, Kinksiä, Little Richardia, Howlin Wolfia… mä voisin jatkaa koko päivän. Andy McCoyn koh dalla uutiskynnys ylittyy, kun pitkään työn alla ollut soolo levy 21st Century Rocks on nyt ilmes tynyt. Lahja on harvoilla ihmisillä. Kaikesta tästä angstisesta purkauksesta tulee olo, että McCoy olisi pettynyt elämään ja siihen, miten häntä on kohdeltu. Ja musiikki on rukoilun korkein muoto, niin lukee vanhoissa teksteissä. Onko koskaan huolestuttanut, että lauluntekemisen lahja katoaa. Mä voin tehdä mitä haluan ja mennä minne haluan. Hänen omalaatuiset ja tunnistettavat maalauksensa ovat aivan samalla tavalla täynnä elämää, eksotiikkaa, häpeilemättömän suuria otteita ja pelottoman räiskyviä värejä kuin Andy McCoyn sävellykset ja puheet ovat olleet jo 40 vuotta. Mä en usko rauhaan, koska en ole ikinä nähnyt, että se kestäisi kauan missään. Hanoi Rocksin paluuta odotellessa ei kannata kuiten kaan pidätellä hengi tystään, vaikka Andy vältteleekin lopulli suutta lausunnois saan bändin tulevai suudesta. Alkuperäisen Hanoi Rocksin viimeiseksi jäänyt studioalbumi Two Steps From The Move (1984) oli viittaus Bobby ”Blue” Blandin debyyttiin Two Steps From The Blues (1961). Jos et tee sitä, sä kuset sen lahjan, McCoy painottaa. Ainoa toinen Hanoissa, jolla oli oikea lahja, oli Nasty. Mutta ei voi unohtaa yhtä parhaista laulajista koskaan: Bobby ”Blue” Blandia. – Mä voisin olla ideaalidiktaattori, jolloin tästä tulisi vapaa maa. McCoy tarjoaa klassisen vastauksen artistista, akustisesta kitarasta ja huoneellisesta ihmisiä. Esimerkiksi se, miten täällä pushataan viinaa mutta kannabis ei sen sijaan ole vapaata! Yrtti, joka mainitaan jo Vanhassa testamentissakin, McCoy kertoo ja pitää luennon siitä, kuinka Raamatusta on sensuroitu maininnat kannabiksesta. – Jengi on alkanut palvoa fyrkkaa, siitä mä en diggaa
28.11. 30.11. TAMPERE TAMPERE TAMPERE PAKKAHUONE PAKKAHUONE PAKKAHUONE LOPPUUNMYYTY LOPPUUNMYYTY LOPPUUNMYYTY KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM SHOWTIME KLO 19:00 LIPUT ALK. 20.12. 17.12. 8.12. 12.12. 30.11. 15.11. 13.12. OULUHALLI OULUHALLI OULUHALLI 7.12. RAUMA RAUMA RAUMA KIVIKYLÄN AREENA KIVIKYLÄN AREENA KIVIKYLÄN AREENA 29.11. KOTKA KOTKA KOTKA KARHUVUOREN URHEILUTALO KARHUVUOREN URHEILUTALO KARHUVUOREN URHEILUTALO 18.12. TURKU TURKU TURKU LOGOMO LOGOMO LOGOMO SEISOMAPAIKAT SEISOMAPAIKAT SEISOMAPAIKAT 24.11. 4.12. 12.12. 22.11. 22.11. TURKU TURKU TURKU LOGOMO LOGOMO LOGOMO ISTUMAPAIKAT ISTUMAPAIKAT ISTUMAPAIKAT 28.11. 21.11. 17.12. 23.11. KUOPIO-HALLI KUOPIO-HALLI KUOPIO-HALLI 14.12. 7.12. 23.11. 21.12. PORI PORI PORI KARHUHALLI KARHUHALLI KARHUHALLI 23.11. JOENSUU AREENA JOENSUU AREENA JOENSUU AREENA JOENSUU AREENA JOENSUU AREENA JOENSUU AREENA 13.12. HYVINKÄÄ HYVINKÄÄ HYVINKÄÄ WANHA AREENA WANHA AREENA WANHA AREENA 16.11. 18.12. 1.12. PALVELUMAKSUN) Artistikattaus on nyt julkaistu! MARKO HIETALA MARKO HIETALA MARKO HIETALA (NIGHTWISH, TAROT) (NIGHTWISH, TAROT) (NIGHTWISH, TAROT) FLOOR JANSEN FLOOR JANSEN FLOOR JANSEN (NIGHTWISH) (NIGHTWISH) (NIGHTWISH) ILJA JALKANEN ELIZE RYD ILJA JALKANEN ELIZE RYD ILJA JALKANEN ELIZE RYD (AMARANTHE) (AMARANTHE) (AMARANTHE) TARJA TURUNEN TARJA TURUNEN TARJA TURUNEN (TARJA, EX NIGHTWISH) (TARJA, EX NIGHTWISH) (TARJA, EX NIGHTWISH) JP LEPPÄLUOTO JP LEPPÄLUOTO JP LEPPÄLUOTO (EX CHARON, DARK SARAH) (EX CHARON, DARK SARAH) (EX CHARON, DARK SARAH) ANTTI RAILIO ANTONY PARVIAINEN ANTTI RAILIO ANTONY PARVIAINEN ANTTI RAILIO ANTONY PARVIAINEN (PSYCHEWORK) (PSYCHEWORK) (PSYCHEWORK) TUPLE SALMELA TUPLE SALMELA TUPLE SALMELA (TAROT) (TAROT) (TAROT) VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI (LENINGRAD COWBOYS, KYYRIA, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, KYYRIA, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, KYYRIA, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, KYYRIA, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, KYYRIA, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, KYYRIA, EX SUBURBAN TRIBE) TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM Rakasta joulua tulostus.indd 39 12.9.2019 8.06. 21.11. SALOHALLI SALOHALLI SALOHALLI 20.12. 29.11. HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA ELENIA AREENA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA 19.12. 15.11. 7.12. 28.11. 12.12. KOUVOLA KOUVOLA KOUVOLA KOUVOLA KOUVOLA KOUVOLA LUMON AREENA LUMON AREENA LUMON AREENA LUMON AREENA LUMON AREENA LUMON AREENA 30.11. TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO KLO 15 KLO 15 KLO 15 JA JA JA KLO 19 KLO 19 KLO 19 8.12. 16.11. SEINÄJOKI AREENA SEINÄJOKI AREENA SEINÄJOKI AREENA 21.12. 15.11. 5.12. 21.12. 13.12. 29.11. LAHTI HALLI LAHTI HALLI LAHTI HALLI 22.11. 29.11. MIKKELI MIKKELI MIKKELI SAIMAA STADIUMI SAIMAA STADIUMI SAIMAA STADIUMI 3.12. 20.12. 19.12. 39,90 € (SIS. 19.12. YLIVIESKA YLIVIESKA YLIVIESKA KALAJOKILAAKSO AREENA KALAJOKILAAKSO AREENA KALAJOKILAAKSO AREENA 4.12. 24.11. 4.12. LAPPEENRANTA LAPPEENRANTA LAPPEENRANTA KISAPUISTON JÄÄHALLI KISAPUISTON JÄÄHALLI KISAPUISTON JÄÄHALLI 1.12. 5.12. 16.11. 29.11. VAASA VAASA VAASA BOTNIAHALLI BOTNIAHALLI BOTNIAHALLI 21.11. HELSINKI HELSINKI HELSINKI HARTWALL ARENA HARTWALL ARENA HARTWALL ARENA 17.12. 12.12. 24.11. 3.12. JYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI AREENA PAVILJONKI AREENA PAVILJONKI AREENA 5.12. 14.12. 18.12. 1.12. 14.12. 29.11. 12.12. 3.12. TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO KLO 15 KLO 15 KLO 15 JA JA JA KLO 19 KLO 19 KLO 19 12.12. 8.12
Hän on palannut juuri kuvauksista Marastaniasta, joka sijaitsee mielikuvitusmaailma Maraversumissa. Myös Toni näytti viihtyvän. Hän tekee sen usein tietoisesti. Ajattelen nyt, että kun olen itse ensin laittanut sellaisen hajottavan energian liikkeelle, niin sen jälkeen se on seurannut varjon lailla mukana. – Eilinen soolokeikka oli poikkeuksellinen. Kun koitti sunnuntai, pakkasimme kamat ja ajatuksena oli jatkaa äänityksiä myöhem40 SOUNDI Maria Mattila on monien roolien artisti, joka ei ole pelännyt pistää itseään likoon tai tehdä vaikeita ratkaisuja. Itsetutkiskelun täyttämän aikakauden vastapainoksi täytyy taas heittäytyä ja rokata. Seuraavat pari tuntia olen haahuillut Porissa ilman mitään käsitystä kuka olen, niiden kitaranpalasten kanssa. Hetken päästä kuuluu repivä kitarasoolo. Marian mukaan tänä kesänä erityistä on ollut se, että jotain menee aina rikki. Hänen hiuksensa ovat auki, poskilla glitterin jäänteitä. Hän kertoo olevansa elävä kivi, johon eräs kuulijoista lisää: ”ja televisio”. Soitimme pohjat ainutlaatuisessa ympäristössä järven rannalla, keskellä metsää, turvassa kaikelta. Joimme seljankukkamehua ja puhuimme elämästä samalla kun esittelin valtakuntaani, Maria kertoo. Olen siitä tosi onnellinen. Ehkä sinne jään. – Minä olen Marastanian prinsessa ja prinssi, kuningas ja kuningatar. – Merkkien lukeminen ja kohtaloajattelu kulkevat vahvasti mukanani. Musiikin luominen ei ole muuttunut juurikaan vuosien varrella. On hajonnut kitara, vahvistin sekä pedaalikaapeleita. On tullut uusi keikka-auto Maravan. Monia vaiheita kokenut kolmas studioalbumi valmistuu sitten kun sen aika on. Mattilan olemus hämää. Kesän keikat ovat kuljettaneet Mara Balls -rytmiryhmää ympäri Suomea. Kolmannen Mara Balls -albumin ilmestymisaikataulu meni uusiksi, kun kappaleet tuntuivat pakotetuilta. Voin ajella taas paikasta toiseen. Ikävä äitiä.” Sitten nousin ja löin kitaran maahan ja se hajosi pillun päreiksi. Mattila haastaa itseään ja leikittelee rooleilla. Pelotti myös mitä mulla on annettavana ihmisille, mielen ollessa jo valmiiksi rikki. Eilinen keikka Tenhossa meni kuitenkin hyvin. Kitara oli huollettu ja oli lohdullista kun kaikki toimi pitkästä aikaa. – Oli kaikin tavoin hyvin hankala päivä ja pelotti mennä lavalle. Intensiivisen keikkailun ohella kiireisenä ovat pitäneet muun muassa Kalevala-projekti, suureksi rakkaudeksi kasvanut maalaustaide sekä kollektiivinen Kansankioski Romu & Random. Kolmannen levyn mysteeri Uuden levyn kappaleista Ikävä ikävää ja Jättiläisten aika tulee on julkaistu jo alkuvuodesta. Siirrytään kuitenkin paikkaan nimeltä Maa. M uusikko Maria Mattila seisoo lavalla ja hymyilee yleisölle. Toivottavasti äiti on siellä. – Tasan vuosi sitten Pälkäneellä, kauniina myöhäisen kesän viikonloppuna, aloitimme kolmannen levyn äänitykset. Levynteko sitä vastoin on. Kuvankaunis nainen elehtii rajusti ja näyttää välillä siltä kuin vaipuisi transsiin. Lumipalloefektin kaltainen jatkumo sai alkunsa viime keväänä Porista. Hänet tunnetaan livekeikkojen energisenä rockjumalattarena, mutta siviilissä hän on toisenlainen: herkempi, ujompi ja äärimmäisen pohtiva. Marastania on siis mielikuvitusmaailmani, Maria ”Mara Balls” Mattila on jatkuvassa liikkeessä ja useilla rintamilla. Valokuvaaja Toni Härkönen lähti rohkeasti mukaan, koska Mattila lupasi huolehtia että Toni palaa ehjänä Suomeen, vallitsevaan aika-avaruuteen. MARASTANIAN KUNINGATAR Kuvat: Toni Härkönen Teksti: Virpi Suomi mara balls -taitto_d.indd 40 12.9.2019 11.00. Seuraavana päivänä istun Mattilan työhuoneella Helsingin Kalliossa. Keikka päättyi lopulta niin, että soitin Ikävä ikävää -biisin, ja muistan kun sanoin lopuksi: ”Lähden yksin avaruuteen. Oli erityisen hyvä fiilis. Mattilan mukaan prosessi on ollut kahteen aikaisempaan levyyn verrattuna hyvin haastava. Tykkään ajaa yöllä, kun liikenteessä on hiljaista ja kuunnella musaa. – On kesällä toki tapahtunut muutakin. Olen myös Marastanian ainoa asukas. jossa viihdyn keskimäärin paremmin kuin missään muualla. Keltaisesta televisio-vahvistimesta on muodostunut jo tavaramerkki. Samalla se on avartanut ja opettanut paljon
SOUNDI 41 ”Ihmisille olisi tär keää päästä puhdistumaan arjen huolta aiheuttavista asioista.” mara balls -taitto_d.indd 41 12.9.2019 11.00
Aiheet liit42 SOUNDI Maria Mattilan luontosuhde on syventynyt viime aikoina entisestään. Kalevala-teeman esiin tuominen saa Marian kasvoille tyytyväisen ilmeen. Ne on niin puhtaita ja taivaallisia yliolentoja, joiden väki näkyy kun ne on niin väkeviä. Olen kantanut paljon syyllisyyttä erityisesti ajasta jonka Antti (Palmu, rummut), Aapo (Palonen, basso) ja Panu (Raatikainen, äänittäjä) ovat tahtomattaan tuhlanneet. Ajattelin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhdistaa pöytä ja aloittaa alusta. Olin niistä niin inspiroitunut että tein siltä istumalta biisin ja lainasin mukaan säettäkin. – Mun ongelma edellisten levyjen kanssa oli se, että jäin pyörittelemään ja ämpyilemään niitä biisejä. Sillä hetkellä hylkäsin koko levyn. Maalauksia on aseteltu joka puolelle ympäri huonetta. Marastanian lisäksi hän viihtyy etenkin käytössään olevassa saunamökissä metsän keskellä. En kuitenkaan kadu hylkäämistä. Levyn tiimoilta järjestettiin myös KalevalaFest. Kalevala haltuun Kuluvana vuonna on ollut myös muita projekteja. Juuri ilmestyneellä Kalevala elävänä tai kuolleena -levyllä on kaksi Mara Balls -kappaletta. – Väki-biisi on mulle erityisen tärkeä. – Mun Kalevala-tietämys on ollut täysin peruskoulusivistyksen varassa. Haastetaan omia pelkoja pohdiskelun kautta. Kun mulle annettiin tää haaste, niin se oli kuin olisi antanut lapselle uuden lelun. Mun oli tosi vaikea päästä siihen tilaan, jossa olin ollut mökillä. mara balls -taitto_d.indd 42 12.9.2019 11.00. Hetken on hiljaista. Tietynlainen vakavamielisyys leimaa Mara Ballsin musiikkia. – On ollut paine ja jonkinlainen kuristava tunne tulevan levyn valmistumisen suhteen, mutta se on yhtäkkiä helpottanut. Mitä tahansa tein tuntui päälleliimatulta. Kolmatta studioalbumia odotellessa luvassa on ainakin 12-tuumainen vinyyliep Häxan-kauhuelokuvaan tehdystä musiikista sekä mahdollisesti vinyylipainos vuoden 2018 Ratinan-stadionkeikasta. Joku biisi joka on saattanut kuulostaa ihan mahtavalta voi tuntua puolen vuoden päästä siltä että miksi hitossa olen tehnyt sen. – Mä yritin kaikkeni palatakseni alkuvuodesta niihin raitoihin, mutta tajusin että tämä ei lähde nyt. Mun mielihän muuttuu joka päivä ja korvat on ihan erilaiset riippuen mielialasta. Suitsuke tuoksuu pienessä huoneessa joka näyttää juuri siltä kuin pitää: kultainen korkokenkä ikkunalla, naamioita ja mallinukke. min treenikämpällä Hiedanrannassa, jossa olemme äänittäneet molemmat aiemmat albumit. Se on tosi kiehtovaa. Mietin, millaista Marastaniassa olisi. Tiedän, että kun menemme joulukuussa studioon ja aloitamme kaiken alusta, se on parempaa, syvempää ja määrätietoisempaa kuin mitä osasimme kertoa vuosi sitten. Mä innostuin ihan helvetisti. Metsällä on oma väki ja vedellä on oma väki. Siitä tutkiskelusta ne biisitkin sitten aukesi. Väki liittyy myös Pohjan neitoihin. Olen lukenut sellaiset jutut mitkä kiinnostaa eniten ja sukeltanut omalla tavallani tosi syvälle. Mattila asettuu patjalle ja kietoutuu peittoon. Vanhan kansan perinteessä väki tarkoittaa ihmisen taikavoimaa, sisäistä voimaa. Lähes maaginen tunnelma imee mukaansa ja vie ajatukset kauas pois
Liittyisikö sen metodeihin myös musiikki. Kansankioski Maria Mattilan tuorein kulttuuriteko Tampereella on ollut yhteisöllisen tilan Romu & Randomin perustaminen. Just ihan hiljattain maalailin ja oikein pysähdyin ja katselin sitä pensseliä kädessä. Kollektiivisuuden voimauttava vaikutus nousee monella tavalla esiin. En kuvittele, että ratkaisen laulamalla maailman mysteerit, mutta parhaimmillaan se saattaa lohduttaa ja aukaista solmuja. On pakko ajaa -biisin voisi ajatella osittain sellaisena. Syvempi tutustuminen Helsinkiin on tapahtunut vasta kevään ja kesän aikana. On meditatiivinen tunnelma, turvallista esiintyä. Seuraavaksi voisi olla vaihtoehtoisiin metodeihin perustuva kansanparantola, Marantola. – Olen vihdoin jalkautunut Hesaan ja löytänyt oman tilan. Ja tietenkin siihen sisältyy myös toivo, että niistä aukeaisi jotain syvempää ymmärrystä. Tampere on koti, mutta uusi työhuone Helsingissä mahdollistaa, että maisema vaihtuu heti kun alkaa kyllästyttää. Mutta sitten vaan menen sinne eteen. Hämyhommia Tämän jutun ilmestyessä on varmasti tapahtunut taas paljon. Siellä sielu lepää täydellisessä hiljaisuudessa. Tuorein uutinen juuri nyt on kuitenkin Mara Ballsin oma olut. Siinä biisissä yhdistyy just hyvin se vakavamielisyys ja samalla myös kyky jonkinasteiseen rocklunastukseen. Yhdessä ollaan aina vahvempia kuin yksin. Mattila käy myös paljon muiden artistien keikoilla, jolloin vastavuoroisuus saa uusia merkityksiä. Maalaaminen on ollut suuri löytö itsessäni. – Mä menen sinne samalla tavalla kuin laittaisin puhelimen lataukseen, lataamaan itseäni. – Toki tuntuu välillä, että täytyisi tehdä myös bilebiisejä. Toki tilan vuokralaisena mulla on erilainen vastuu, mutta periaatteessa se pyörii niiden varassa jotka siellä kulloinkin tekee. Alkoholi ei ole Mattilalle lainkaan yksiselitteinen asia. Kotimatkalla pohdin Marastaniaa. – Perustin sen tosiaan viime joulukuussa. Tällä hetkellä käytän alkoholia ja olen todennut että pärjään sen kanssa. Tokoinrannassa olen pitänyt maalaustyöpajaa noin kerran kuussa. Kyllä muakin on se jännittänyt. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Siellä oli kaksi Mariaa töissä ja mua sanottiin Mallaksi. Lopulta asiak kaatkin alkoi kysyä sitä ja se päätyi listalle. Jos sellaista syntyy niin se syntyy puhtaasta riemusta ja oikealla fiiliksellä. Katajamäellä on sellainen paikka, joka on ollut 1900-luvulla luonnonparantola. Tunsin että olen elämäni huipulla kun mulla on oma nimikkopitsa. Haluaisin tehdä huoletonta musiikkia, sellaista aivot narikkaan -rockenergiaa. Lupaan itselleni mennä mahdollisimman pian metsään. Hän löytää keinoja joilla parantaa mieltään ja auttaa samalla muita. Synkät aiheet toimivat voimavarana itselle ja kuulijoille. Enemmänkin sellaista analyyttistä ja tarkkailevaa. Yksi viimeaikaisista ideoista on vaihtoehtoisiin kansanparantamisen menetelmiin perustuva kansanparantola Marantola. Ihan sama mitä kukaan ajattelee. Tunnistan sen myös itsessäni. Viimeksi kun menin uimaan niin ohi meni pullea supikoira. On myös paljon livemusiikkia ja soittimia, joita saa käyttää vapaasti. Mun visiot on just sellaisesta paikasta, jossa ihmiset maadoittuu ja hoitaa itseään luovan ilmaisun kautta. Siellä olisi ihmisiä joilla on sama missio ja omat vahvuusalueet. Alakerran seinät on akustoitu kevyesti, ja Kansankioski Romu & Random on profiloitunut ensisijaisesti hiljaisen ilmaisun tilaksi. Kollektiivisuus on hyvin tärkeä voimavara. Mulla on saunamökki tuolla ihan pöpelikössä. – Kyllä. Täytyisi muistaa välillä rauhoittua. Sellaisia ajatuksia on ollut, että luuleekohan nuo että mä olen ihan sekaisin tai hullu, ja olenhan mä. Rakastan käydä Sompasaunalla. On tavallaan aivan erilliset kuviot molemmissa kaupungeissa ja on tosi iso rikkaus, että mulla on mahdollisuus tähän. – Mullahan on sellainen viha-rakkaussuhde alkoholiin päihteenä. SOUNDI 43 mara balls -taitto_d.indd 43 12.9.2019 11.00. Hoitomuotona oli luonnossa oleminen ja fyysinen työ. Olen lukenut parantolan historiaa ja se on ollut hyvin inspiroivaa. tyvät usein aikaan, kuolemaan ja ihmisen minuuteen. Sieltä löytyy taidegalleria, joka on varattu jo vuoden loppuun saakka. Ajattelin että hitto missä seurassa, Juice ja meitsi. – Todellakin. – Rokkipaikkoja kyllä riittää, mutta siinä tilassa toimii parhaiten hauras ilmaisu. Missä oma mieli voi juuri nyt parhaiten. Maria Mattila vakavoituu haastattelun aikana monta kertaa, mutta useammin kasvoille pyrkii hymy ja nauru täyttää tilan. Mitä ihmettä. Lämpimän halauksen jälkeen saan vielä mukaani Mattilan maalaaman taulun. Kerran hirvikin oli lähellä. Sitten jos vaan vähänkään irtoaa niin tanssimaan. Puodissa myydään paikallisten taiteilijoiden töitä. – Toinen on metsä. Tottakai tehdään Mara-kaljaa! – Tämä on myös hyvä jatkumo sille kun olin aikoinaan kolme vuotta tarjoilijana Pizzeria Napolissa Tampereella. Mä todella toivon että Hämy Mara olisi ihmisille ilon ja juhlan juoma. Hän on Maravishnu, soitollaan ihmisiä parantava šamaani. Kaikkeen mitä teen tulee liittymään enemmän tai vähemmän musiikki, nyt ja aina. Olin häkeltynyt siitä miten on mahdollista tehdä ihan mitä vain. – Kansankioski toimii nyt just kuten mä olin unelmoinut. – Se on jonkinasteista melankoliaa, ilman itsetarkoituksellista murheessa rypemistä. Sanoituksissa on paljon luontoon liittyviä kuvauksia. Ne on sellaiset puitteet jotka on treeniä tulevaa varten. – Tietyllä tavalla myös jo Keltainen talo ja Kansankioski enteileilevät sitä yhteisön hoitavaa vaikutusta. Mutta mä en osaa tehdä sitä räätälöidysti liukuhihnalta. Ne oli tehneet aikaisemmin Hämy Juiceja Hämy Mikko-oluet ja nyt ne haluaa tehdä Hämy Maran. Fanien panos on erityisen tärkeää oman esiintymisen onnistumiselle. Luonto inspiroi Mattilaa luomaan ja ideoimaan asioita. Voi katsella kuinka kaunista on naava, kauniita oksia, kuunnella lintujen ääniä. – Muhun otettiin yhteyttä ja kysyttiin saadaanko tehdä tällainen. Se on mun lempipaikka tällä hetkellä. En missään nimessä tekisi sitä yksin vaan valjastaisin siihen myös muita. Enkä tarkoita sitä että olisi pakko tanssia, mutta jos vähänkään tekee mieli niin ei ainakaan kannata oman häpeän tai pelkojen estää. Se ei ole mun oma mutta saan käyttää sitä. Mä tiedän itse soittajana kuinka palkitsevaa se on kun joku avautuu ja heittäytyy musiikin kannattelemaksi. Ajattelin että vau, täällä me vaan ollaan, tällaisten elämysten äärellä. Täällä olen vapaana ja irti niistä vastuista ja rooleista, mitä mulla on Tampereella. Ja myös sitä, kuinka hienoa on elää juuri tässä hetkessä, vailla painostavia aikatauluja. Suomalaiseen juomakulttuuriin sisältyy alkoholismin pelko ja sen rajapinta on hyvin häilyvä. Ihmiset istuvat lattialla tyynyillä ja on hämärä valaistus. Jos en pärjäisi, niin enhän mä voisi antaa nimeäni ja kasvojani millekään oluelle. Kyllä mä olen nähnyt itseni siinä tehtävässä kun sen aika on. Se on tärkeää, että käyttää niitä aiheita jotka herättää hämmennystä ja epätietoisuutta. Mulla oli oma pitsa Alla Malla, jota mä aina tilasin. Mun unelmana oli laittaa paikka käyntiin ja jäädä sen jälkeen rivijäseneksi. On mulla ollut sellaisia täysin raittiitakin elämänvaiheita. Kun mä näen vielä ne molemmat puolet niin se tuntuu tosi arvokkaalta. – Maalaaminen on tällä hetkellä yksi lempiasia maailmassa. On sellainen menemisen meininki ja selviytymisen vimma. Ihmiset on hiffanneet, että jos ne haluaa sellaisen niin sen eteen pitää tehdä työtä. Ihmisille olisi tärkeää päästä puhdistumaan arjen huolta aiheuttavista asioista
– Tämän vuoden aikana olemme jo käyneet 26 maassa ja pian mennään Japaniin, Kiinaan ja Singaporeen, sisarukset Rebecca (laulu, kitara, banjo, mandoliini) ja Megan (slide-kitara, laulu) kertovat silmät loistaen. Totta se on, vaikka välillä tuntuu, että perheenjäsenet yritetään ohjelmapoliittisesti pitää erillään. Istumme muutaman journalistin voimin bändin asuntovaunussa. 44 SOUNDI ”B lues had a baby and they named it rock’n’roll”, lauloi Muddy Waters Johnny Winterin komppaamana. Nipin napin kolmekymppisten Lovellin sisarusten johtama, kaukaisen esiisän ja kauhumestari Edgar Allan Poen sukulaisen mukaan nimetty kvartetti on viimeiset kaksi vuotta kiertänyt maailmaa lähes tauotta. Siksi päivän haastattelut niputettiin yhdeksi sessioksi. Ääni on niin iso, vahva ja syvä, ja lähtee niin vaivattomasti Rebeccasta, ettei sille voi jäädä kylmäksi, kuten ei jäänyt Puistobluesin yleisökään. Tunnelma on kiitettävän rento tällaiseksi yhteistilaisuudeksi, kiitos siskosten välittömän avoimuuden. Muutosta tilanteeseen tuo osaltaan Larkin Poe, joka juuri nyt on kirkkaimpia nousevia tähtiä niin blueskuin rock-puolellakin. Rebecca tunnustaa olevansa ”talkaholic” ja haluaa säästellä ääntään Puistobluesin pääkonsertin päätösvetoon. Yhdistelmä on tehonnut yleisöön kautta maailman. larkin poe -taitto.indd 44 12.9.2019 10.53. Puhetta lähikontaktissa erittäin nuoren näköisestä pienestä naisesta tuleekin nopeasti ja paljon, eikä hän pihtaile laulussaankaan. Teksti: Jussi Niemi Larkin Poe Siskokset pitävät ohjakset itsellään Lovellin sisarusten Rebeccan (vas.) ja Meganin Larkin Poe sisällyttää musiikkiinsa niin vanhoja blues-vaikutteita kuin tuoreempaa rock-särmääkin
Niiden tärkeys on kirkastunut.” K u v a: R o b b y K le in facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHA KU METELI.NE T larkin poe -taitto.indd 45 12.9.2019 10.53. – Siinä oppii niin paljon! Se hyö dyttää meidän omaa musaa, kun ke hitellään meidän omaa tyyliä saatu jen oivallusten pohjalta. Vii me vuodet me olemme eläneet kai kenlaisen sähköisen kokeilun aikaa. Isosiskon lopetettua Rebecca ja Megan pe rustivat Larkin Poen ja suuri seik kailu alkoi. Erityismaininnan saa Skip James, jonka Hard Times Killing Floor on kin siskosten upeimpia tulkintoja. Esimer kiksi nyt tässä. Heidän vilpitön intonsa ja kihisevä energiansa riisuu heti aseista. Kahtena viime vuonna me olemme tavallaan löytäneet bluesin ja juu remme uudestaan. Meidän ei tarvitse kuin vilkaista toista, niin tietää mi tä se ajattelee tai aikoo sanoa, hil jaisempi Megan ottaa välillä suun vuoron siskoltaan ja nyökkäilee hy myillen. – On mieletöntä, miten niin kauan sitten kirjoitettu laulu hei jastelee täysin tätä päivää. Me olemme oikeas ti panostaneet siihen ja osaamme nyt arvostaa tätä meidän yhteyttä. – Usein, ja muuallakin. – Ei, vaikkei siinä kauheasti gla mouria ole. Onhan si tä yritetty, mutta me haluamme pi tää ohjakset itsellä ja peli raakana. Rebecca hehkuttaa Chris Whitleytä ja Jeff Buckleya, uusista tyypeistä Lizzon raaka, kuvia kumartelematon ote vetoaa. Siskokset aloittivat 2005 Lovell Sistersinä perinteisellä akustisella bluegrassilla. Niiden tärkeys on kirkastunut. He ovat mielissään myös lukui sista tekemistään yhteistöistä, esi merkiksi Elvis Costellon, Conor Oberstin ja Steven Tylerin kanssa. Mehän olemme aina kuunnelleet niitä. Silloin mukana oli myös vanhin sisar Jessica viulistina ja päävokalistina, mutta häntä kiin nostivat lopulta kuitenkin muut asiat musiikkia enemmän ja hän halusi keskittyä niihin. – Ensin me innostuimme van hasta bluesista, mutta sitten pa nimme sähköt päälle ja otettiin kä sittelyyn myös indie rockia, hard rockia ja klassista rockia. Meneekö se lavalla joskus tele paattisen puolelle. Eikö armoton kiertäminen jo stressaa. ”Olemme löytäneet bluesin ja juuremme uudestaan. Me just puhuimme, miten nuo vuosikym meniä sitten kirjoitetut biisit ovat keränneet valtavan karisman ja voi man, kun niin monet ihmiset on laulaneet niitä. Musta on aivan mahtavaa laulaa jonkun Skip Jamesin ja Son Hou sen blueseja, Rebecca selittää sil mät loistaen. Vaikka toi saalta me olemme tehneet niin jo… no, syntymästä saakka. Se vetää nöyräksi. Kovaa työtähän se on, mutta toisaalta mikään ei voita si tä fiilistä, jonka saa livenä soittami sesta, ihmisten ja toistemme kans sa kommunikoinnista. Yhdessä he korostavat van hojen blueslaulajien merkitystä. Kaksi uu sinta levyä olemme tuottaneet itse ja niin me haluamme jatkaakin. Meitä tämä on vaan lähentänyt toisiimme, kun koko ajan jaetaan kaikki. On meillä kin ollut keskinäiset ylä ja alamä kemme, mutta tässä hommassa me olemme joutuneet kasvamaan myös ihmisinä. Tärkeimpiä vaikuttajia Mega nille ovat olleet David Lindley, De rek Trucks ja Jack Douglas. Meitä ei määräile kukaan
FS Simon & Garfunkel.indd 46 12.9.2019 9.47
FS Plutonium.indd 47 12.9.2019 9.47
– Eri tuottajien kädenjälki kuuluu aina riippuen myös siitä, mitä heidän roolistaan sovitaan. jä. Nimikappaleen loppuneljänneksen jyly nostaa karvat pystyyn ja Ihon ambient-henkinen välike humisee ihailtavan luonnollisesti. Tietty dynaamisuus on ollut omalla tavallaan läsnä meidän musiikissa musta jo aiemminkin, mutta on totta, että Juppu on saanut kaivettua sitä vieläkin enemmän esille tällä levyllä. Ensimmäinen uusi biisi, mikä levylle tehtiin oli Maalaa näkyväksi. Äkkiseltään voisi ajatella, että artisti bändeineen olisi edennyt tietoisesti etäämmälle luomufolkista. Piia ei kuitenkaan kuulosta stressaantuneelta, vaan nauraa, että eniten häntä arveluttaa roudauksen lisääntyminen. Niissä on olemassa myös tiettyä rosoa. Meillä on edelleen paljon akustisia kielisoittimia, joten on kiinnostavaa risteyttää niitä elektronisempaan ilmaisuun. 48 SOUNDI SOUNDI 49 T avoitan kiireisen artistin livetreenikauden alkaessa, joten kalenterille on tarvetta. Uusien kappaleiden sisäänajossa on aina oma sovittamistyönsä, mutta erityisesti nyt, kun uutta levyä ei voi luonnehtia intiimiksi tai pienimuotoiseksi. Viitasen Piian uusi albumi on isojen ja tärkeiden asioiden äärellä. – Olen kuunnellut paljon erilaista musaa ja nimenomaan erilaista siihen verrattuna, mitä olen itse päätynyt tekemään. Mietittiin mitä sillä saa tehtyä, jos kanteletta efektoi ja tekee erilaisia kerroksia. Silti tun tuu, että uusin levy Meidän jälkeemme hiljaisuus haluaisi ilmaista, että ihmis kunnalla olisi pei liin katsomisen paikka. Sitä tehdessä ja sitä keikoilla soittaessa huomattiin, että tässä meillä on kiinnostava uusi kulma. Julius ”Juppu” Maurasen cv on Suomen oloissa häkellyttävän monipuolinen, kun yhteistyökumppaneista löytyy kaikkea Katri Helenan ja Oranssi Pazuzun väliltä. Meidän jälkeemme hiljaisuus on myös tuottajansa näköinen levy. Tausta tukea tulee albumin rikkaana elävästä soundimaailmasta. Juliuksella oli tässä tosi iso rooli. Joten sitäkin taustaa vasten monet tämän levyn biiseistä tuntuvat tosi omalta, tervetulleelta. Kuulostaa tylyltä ja niin on tarkoituskin. Ei pieni eikä kädenlämpöinen Viitasen Piia kiistää, että hän musiikis saan olisi tietoista sanomaa. Viitasen Piia -taitto.indd 48 12.9.2019 10.54. Se oli jo lähtenyt hiljalleen siihen suuntaan, kun meillä on ollut edellisestä levystä asti ollut livekokoonpanossa harppu ja kantele. Juuri edellä esiin tuotu dynamiikka tuntuu olevan Maurasen tavaramerkkeTeksti: Antti Luukkanen Kuva: Ulla Nikula Meidän jälkeemme hiljaisuus. Etenkin kanteleen kautta löydettiin uusia sävyjä. – Joo ja ei. Koen, että nuo ei ole biiseinä vain pieniä ja kädenlämpöisiä. Meidän jälkeemme hiljaisuus on neljäs Viitasen Piian albumi, ja se on harppaus astetta dynaamisempaan ja jopa voimallisemman ilmaisun suuntaan. Sellaisena sen materiaali ei siis voi soida keikoillakaan
Sen vain tunnistaa. Mulle myös teksti on ollut sen tekemisen ytimessä. – Albumikokonaisuuksien rakenta minen on mulle sellainen se omin juttu. – Samasta paikasta musiikin suh teen varmasti tullaan. – Tietenkin se on muuttunut jonkin verran, kun tietää, miten tämä koko systeemi toimii. Sen lisäksi että ollaan hyviä ystäviä, onhan meillä muutakin yhteistä, nimittäin mähän olen alun perin pöllinyt meidän ihanan kosketinsoittaja Matias Tynin Topin bändistä. 48 SOUNDI SOUNDI 49 P iia on aiemmin kertonut, kuinka on kasvanut äänekkäämmän mu siikin parissa. Se musiikki on vain jos sain tunnemuistissa. Käy ilmi, että yhdistäviä nimittäjiä tosiaan löytyy. Tietynlaista musiikkia tekemällä rajaan itseni tiettyjen asioiden ulkopuolelle tässä maassa. Olin siellä ihmisten parissa, joilla muistisairaus oli edennyt jo niin pitkälle, että ei enää olla meidän maailmassa. – Se on ihan totta. Myös se liittyy tuohon ajatukseen. Oli vain kasa lauluja ja kauhea vimma teh dä niistä levy. Se on tietoinen valinta. Lähestymista pa on aika sama. Juliuksen myötä olikin yhtäkkiä kaikki maailman vaihtoehdot käytettävissä, kun ei lähdettykään ra kentamaan biisejä sitä mulle tutuinta reittiä, eli akkari edellä. Ei mun lauluja ole tehty radioiden soit tolistoja varten. Kappaleessa Viimeinen valo jota puhutaan on myös kiinnostava näkökul ma. Mua on jälkikäteen huvittanut, että alun perin mulla ei ollut mitään hajua mitä tapahtuu. – Ihan varmasti sillä on merkitystä. Luulisi että tällainen suunnit telemattomuus näkyisi myös paineet tomuutena, kun ei ole etukäteen teh nyt korkealentoisia tavoitteita. Vasta sitten ryhdytään tarkastelemaan mi tä tämä oikeastaan kaipaa, kun on kat sottu mitä on syntynyt. ”Kappaleet, jotka tuntuvat usein koskettavan eniten kuulijoita ovat sellaisia, joissa olen ollut tosi rehellinen.” Viitasen Piia -taitto.indd 49 13.9.2019 13.10. Kumpikin ponnis taa laulajalauluntekijäperinteestä, mutta siinä on yhtye lisänä. Kun ihminen on siinä pistees sä, niin mikä on se kieli, jota ymmärre tään vielä silloinkin, kun yhteiset sanat ja niiden yhdessä sovitut merkitykset katoaa. Sinulta tämä temppu on onnistunut useampaankin kertaan ja olet varmasti törmännyt siihen myös kuulijana. Sillä edellisellä le vyllä oli useampi sellainenkin biisi, ku ten Rukous rauhasta ja Maa on syntinen laulu. Mutta mitä pi dempään tekee, niin sitä enemmän saa itse välineitä ilmaista sitä mitä haluaa. – On siinä perää, kun ihmiset puhuu aitoudesta. Aina se tosin on tuntunut menevän omalla painollaan. Vierastan aja tusta, että päätetään etukäteen, että tehdäänpä joku tietynlainen levy. Se oli puhuttelevaa. Se on kyllä tosi upeata. Mutta samaan aikaan se menee ehdottomasti myös biisit edellä. K ulje mun kanssani kappaleella Piia duetoi Topi Sahan kanssa ja tämän kuuleminen laukaisi il meisen huomion, että tässäpä on kaksi hyvin samoista lähtökohdista ammen tavaa artistia. Voima tulee usein pienil lä muutoksilla ja niillä pienillä liikkeillä voidaan tehdä isoja asioita. Ei nyt tarvitse paljastaa ammattisa laisuuksia, mutta osaatko näin lopuksi määritellä, mikä selittää sen, että jot kut tietyt kappaleet koskettavat ja tun tuvat kouraisevan henkilökohtaisesti. En ole päässyt koskaan metelöimään, niin mulla ei ole ollut itselläni teknisesti pa letissa sitä, miten mä toteuttaisin sen mitä haluaisin. Vaikka kuinka olisikin uudenlaista soundia ja uudella levyllä muutama ehkä helpommin lähestyttä vämpi laulu. Onhan se selvää, että kun olen aikuisiän kynnyksellä ryhtynyt soittamaan kita raa ilman koulutusta tai taitoa, niin se kuuluu. Kun ihmiskunta on kuilun reunalla, on turha enää huu della. Vaikka ensimmäisen levyn aikaan oli jotain referenssiä, että olisi kiva, jos tämä kuulostaisi vähän Ryan Adamsin ja The Cardinalsin Jacksonville City Nights levyltä, sellaiselta livenä soite tulta. Ollaan käsittääkseni kuunneltu paljon samanlaista musiik kia ja Topin ja mun tekemisen tapa on ollut pitkään sama. Haluatko avata sen takana olevaa ajatusta. Ja jos ajattelen muiden teke mää musiikkia, joka puhuttelee, kos kettaa tai liikuttaa mua, niin niissä on aistittavissa joku sellainen tietty tosi vahva vilpittömyys ja rehellisyys, mikä menee kaikkien kuorien läpi. Hän soittaa edelleen meidän kummankin yhtyeessä. Se ei ole virtuoosimaista teknii kan esittelyä, vaan pienten tarinoiden ja kuvien maalaamista. Ja onhan nyt viimeisimpänä yhdistävänä tekijänä, että Juppu on tuottanut ainakin Topin edellisen levyn. – Se on mielenkiintoinen kieli vielä siinäkin mielessä, että siinä vaiheessa kun niille samoille ihmisille, jotka ei enää ole puhuneet pitkään aikaan läh detään soittamaan jotain tuttua laulua, niin sieltä saattaa tulla seitsemän sä keistöä selvällä suomen kielellä niitä tuttuja sanoja. Luuletko että taustallasi on merki tystä siihen, miten haluat tuoda kappa leidesi tarinoita ja tunteita esiin. Ne kappaleet, jotka tuntu vat usein koskettavan eniten kuulijoita ovat sellaisia, joissa olen ollut tosi re hellinen. Olet myös maininnut, että artistiu rasi lähti käyntiin vähän kuin vahin gossa. Tuntui vain siltä, että asia on saatava ulos omasta koneistosta. Laulut on mulle siihen se paras väline. Mutta eikö ole paljon terveempi lähtökohta, että ensin on idea ja halu tuoda se julki kuin että ensin olisi tek niikka eikä mitään tähdellistä ilmais tavaa. Puhekyky ja kieli on voinut jo mennä. Uudella levyllä on parikin bii siä, jossa pohdin kosketuksen merkitys tä. Se ikään kuin tulee eri paikasta ja käsit tääkseni nimenomaan aivolohkojen eri alueilta. Mut ta entä nyt, kun olet levyttävä artisti, jolla on jo useita kiiteltyjä pitkäsoitto ja takana. Juppu pystyi rakentamaan bändin kanssa kaiken sen, mitä nämä biisit tällä kertaa musta kai pasikin. – Se oli ekoja biisejä Laulumaalevyn jälkeen eli siitä on siis useampi vuosi, kun olen tehnyt sen. – Vaikka olen koko nuoruuteni kuun nellut kaikenlaista raskaampaa musiik kia, niin mulla ei ole koskaan ollut omaa kellaripunkbändivaihetta. Itselleni heräsi tästä ajatus, että voi siko tuo viimeinen kieli olla myös mu siikki. Us kon, että ihmiset aistii sen, jos teksti resonoi minussa. Piia kuitenkin itse kiistää suoran sanomallisuuden, laulu syntyi ennem minkin turhautumisesta vallitsevaan il mapiiriin. – Olen työskennellyt sosiaaliohjaaja na ikäihmisten parissa ja tein muistisai raiden kanssa töitä. Tämä on laulajalle totta. P aitsi että uuden albumin nimikap paleen jylhä kaiku käy luihin ja yti miin, ei laulun tekstikään jätä kyl mäksi. Se edustaa kantaaottavaa perin nettä, jossa kuulijalle ei jätetä virhetul kinnan mahdollisuutta. Iha naa että se vapaus on säilynyt. Tuo kappale on syntynyt aidosta ahdistuksesta ja surusta sen asian edes sä, mikä meillä on tässä ihmiskuntana edessä. Tämä tuntuu kuitenkin mulle oikealta tekemisen tavalta. Olen myös viettänyt paljon aikaa sellai sen musan parissa, missä vähemmän on enemmän
Laulut yksinkertaisesti kertovat, miltä tekijästään tuntuu. Suurinta mitä me voidaan saada aikaan, on tällainen virtaava luonnos, jossa ihmiset soittavat soittimia 50 SOUNDI Luonnos-albumilla Matti Johannes Koivu ottaa askeleen kohti kansanmusiikkia. Miehen levyillä musiikin sävy on vaihdellut vuosien mittaan, mutta tekemäänsä musiikkiin hän suhtautuu käytännöllisesti. – Siihen liittyy tämä Luonnos-nimi. Suurin piirtein metrin päässä matti johannes koivu -taitto.indd 50 12.9.2019 10.55. Albumilla Koivu pui samoja ihmisyyden ja yhteiskunnallisuuden teemoja kuin radioohjelmissaan. Uudemmat Koivu-albumit ovat puolestaan soineet suhteellisen suurina ja täyteläisiksi hiottuina, ja niihin verrattuna nyt valmistunut akustinen, vereslihainen ja Koivun heittäytyvää laulua myöten rosoisen spontaani Luonnos tuntuu suorastaan vastareaktiolta. Kyseessä on myös ensimmäinen kansanmusiikkimaailmaan astuva Matti Johannes Koivu -albumi. – Minähän pidän myös häpeilemättömän isosta musiikista, mutta nyt jotenkin elämä menee tässä iässä selvästi aika pieneksi, 38-vuotias Koivu pohjustaa. Yllätysmenestys Irwin Goodmanin lauluja (2008) oli äärimmäisen riisuttu. M atti Johannes Koivu on niitä artisteja, joiden albumit tuntuvat aina syntyneen vahvasti jostain tietystä tarpeesta tai syystä. Ja kuten arvata saattaa, kaikki on hyvin harkittua nimeä myöten. Teksti: Mikko Meriläinen Kuva: Tero Ahonen Kahdeksas albumi tarkoitti Matti Johannes Koivulle etääntymistä suureellisesta musiikista, ja herkkä mutta intohimoinen Luonnos onkin jotain aivan muuta. Muodoltaan levyt ovat olleet kuitenkin varsin erilaisia: Välitön ja viehättävä Puuhastellen-soolodebyytti (2006) tuntui kuin hetken puuskassa syntyneeltä ja tallennetulta. Koivun kotonaan ja työhuoneellaan tekemä levy ei esimerkiksi sisällä lainkaan rumpuja. Merkittävässä roolissa ovat Aili Järvelän viulu sekä Topi Karvosen pystybasso
Se kusee heti jonkun emootion… Koivu jää hetkeksi järjestämään ajatuksiaan. – Kriitikot monesti olettaa vähän liikaa, vaikka tekijöille päämäärät on usein hyvin arkisia. Ehkä mun pessimismin ytimessä on jonkinlainen pettymys tähän ihmisten projektiin. Kuvaavaa on, ettei hän edes nosta kulmakarvaansa kun pyydän häntä kertomaan, kuinka vanha hänen sielunsa on. Tuossa noin, metrin päässä. – Kaikki suureellinen tuntui yhtäkkiä älyttömältä. Meidän yhteiskuntamme kehyskertomus on samaan aikaan tragedia ja valtava onnistuminen. Se on sellainen tunnemyrsky jota on mahdoton ymmärtää, hän huokaa. En minä niitä tuo. Optimismia hän ei kuitenkaan itse täysin allekirjoita. ja sitten poistuvat huoneesta. Roosia, joka kertoi 1960-luvun alun yhteiskuntasuunnittelusta ja lähiöiden ajatuksesta. olla sellaista strategiaa. Ajatteletko koskaan sitä, miten hyvin laulusi kestävät aikaa tai jäävät elämään. Ja mä kyllä jaan tämän Eskolan pessimismin. Mulla oli mielessä koko ajan, että se ei saisi mennä sitä kauemmas. LUONNOKSELLA nuo eri todellisuudet sekoittuvat luontevasti kappaleesta toiseen siirryttäessä ja laulujen sisälläkin. – Monesti on sanottu, että musiikki antaa muodon jollekin, millä ei muuten ole muotoa. Näin mä ehkä ajattelen. Ainakaan niissä ei voisi kuvitella kuulevansa mitään some-aikakauden parin vuoden päästä unohtuvaa sanastoa. – Mua on aina kiinnostanut yhteiskunnasta ja siinä olemisesta laulaminen, mutta se on helvetin vaikeaa koska nykyihmisen on vaikea ymmärtää, että missä se on kun se on yhteiskunnassa. Niin minä sen ajattelen. Sellainen luonnosmaisuus oli mulle nyt hir veän tärkeää. Ne oletti, että kun ihmisille rakennetaan yhteisöitä, ne alkaa toteuttaa sellaisia positiivisia asioita. keasti on. Koivu lisää, että levy oli tietoisesti myös vastine pitkästä aikaa aktivoituneen Ultramariini-yhtyeensä vuosi sitten ilmestyneelle Lasimerialbumille. Koivun lauluissa on aina yhdistynyt henkilökohtainen mikrotodellisuus laajempaan tasoon. Kun haastattelin häntä pari vuotta sitten, hän korosti sitä kuinka ei koe että lauluntekemiseen liittyisi mitään kummempaa mystiikkaa – kuka tahansa voi kirjoittaa ajatuksensa lauluiksi, kunhan vain on valmis tekemään sen vaatiman työn. Neljän minuutin aikana asiat on jotenkin järjestyksessä. Halutaan nähdä kun talous kasvaa, mutta painotetaan että muista tämä päivä ja muista rakastaa. Samoin hän ei myöskään osaa ajatella, että lauluilla olisi mitään niiden itsensä ja tekijänsä ulkopuolista tehtävää. Se on vähän kuin tämä hetki, alkaa jostain ja loppuu johonkin. Sitä on vaikea käsitellä.” – Välillä tekee mieli tapella vastaan. – Ilman muuta. Siinä me parikymmentä vierasta istumme vieri vieressä, kun Koivu, Järvelä ja Karvonen soittavat uusia lauluja niin lähellä, että jalkaani oikaistessani potkaisen Karvosen bassoa. Koivu myöntää, että radio-ohjelmien tekeminen on vaikuttanut hänen laulunkirjoittamiseen. Ja sitä hänellä yleensä on ilahduttavan paljon. Koivun tekstejä leimaa myös ajattomuus, tai jopa vanhakantaisuus. – Koska me ollaan sen älyttömän kehityksen sekä haaveja pelkokasauman lapsia. Se on niin yksinkertainen asia, eikä muutu miksikään vaikka sitä kuinka konseptoisi. Nytkin tunnelma yleisössä on virittynyt, kun jokainen meistä kuuntelee tarkkaavaisena edestämme kuuluvia – ensi kertaa kuulemiamme – sanoja peilaten niitä omiin kokemuksiimme. Ajattelin, että tämä levy olisi suurin piirtein metrin päässä. Ei voi – Sehän on itseilmaisun muoto, jossa joku ihminen kertoo miltä siitä tuntuu. Ajattelen, että me ollaan siinä jatkumossa tosi tiukasti kiinni. Välillä odotetaan tulevaisuutta sekä peläten että toivoen, välillä ollaan mahdollisimman kiinni juuri tässä hetkessä kaikkein rakkaimpien läheisten kanssa. – Varmaan se on 1900-luvun ikäinen, Koivu sanoo kuin itsestäänselvyytenä. Mikä hänen asemansa on, mihin hän liittyy, mistä on tulossa ja mihin menossa. Ei ole sellaisia keloja ollenkaan, Koivu torppaa. Ensimmäinen sarja oli Tulevaisuuksien historia, sitten tuli Oikeudenmukaisuuden historia ja viimeisenä tänä vuonna Keskeneräisyyden historia. – Mä ajattelen olevani hyvin kohtuullinen optimismin määrässä. KOIVU ON siitä erinomainen haastateltava, että hän suhtautuu jokaiseen kysymykseen vakavasti ja aidosti pohtien, mitä hänellä on aiheeseen sanottavaa. Se on asian tietoiseksi tulemista ja hyväksymistä. Se on koodattu meihin. Ne haluaa alistua. – Ihmiset, jotka tulevat keikalle tuovat ne tunteet sinne. Ehkä laulujen tekohetki usein ajoittuu siihen, että yrittää ymmärtää missä on ja mihin on menossa, ja jostain sieltä se optimismi varmaan tulee. Niitä samoja aiheita on ollut lauluissa jo monella levyllä, mutta nyt kun niitä ohjelmia on tehnyt, niin on tullut tietoisemmiksi, että mitä ne teemat ihan oiSOUNDI 51 ”Meidän yhteiskuntamme kehyskertomus on samaan aikaan tragedia ja valtava onnistuminen. – Se ei ole skitsofreenista vaan hyvin todellista, että tulevaisuusahdistus ja utopia menevät ihmisillä päivittäisellä tasolla sekaisin. Siitä voi yrittää olla irrallaan mutta se on täysin mahdotonta, koska kaikki kulttuurihistoria ja oppihistoria ja se kaikki vaan on tungettu meihin. – Jostain luin juuri että ”Kaikki taide on kuoleman välttämättömyyden hyväksymistä”. METRIN PÄÄSSÄ, siltä Luonnos todella kuulostaa. Mä voin vain nostaa ihmisissä jotain esiin, mutta en tuoda niihin mitään. Usein suurista ja vakavistakin teemoista huolimatta Koivun lauluista on aina huokunut optimismi. – No, en mä kyllä ajattele. Olen ihan iloinen, ettei sitä löydy tältä levyltä. Siinä rinnastetaan arkisesti mutta äärimmäisen pysäyttävästi isovanhempiemme pohjaton arvostus omaa maata kohtaan siihen, kuinka arvotonta se kaikki nykyään on. Viime vuosina Koivu on pyöritellyt ihmisten käsitysten ja yhteiskunnallisten periaatteiden muutoksia ajassa erinomaisissa Ylelle tehdyissä radiokuunnelmissa. – En… Haastattelin ohjelmia varten sosiologi J.P. Luotatko ihmiskuntaan. Jopa niin, että radio-ohjelmat kuunneltuaan myös hänen laulujaan kuuntelee eri korvalla. Sillä tavalla voi laulussa antaa muodon jollekin, mitä täällä on meneillään. – Mua huolettaa niin moni asia, etten osaa edes huolehtia mistään erityisesti. matti johannes koivu -taitto.indd 51 12.9.2019 10.55. Ainakin osittain se tulee varmasti Koivun innostuneesta ja kirkasotsaisesta tavasta tulkita ne. Laulut on samaa asiaa ja ne edustaa kokonaisuudessa jotain sellaista henkilökohtaista palikkaa. Ja juuri tällä hetkellä Matti Johannes Koivun musiikki soi käytännössäkin metrin päässä, sillä on käynnissä albumin äärimmäisen intiimi julkistuskonsertti Helsingin keskustassa sijaitsevassa pienen pienessä toimistossa. Aihepiiri kuulostaa kovin tutulta. Sitten kun laulu loppuu, se häviää, eikä sitä pysty oikein selittämään millään muulla kuin sillä laululla. Kaikki taide pyrkii hyväksymään sen, että kuolema on vääjäämätöntä, ja musiikki jollain selittämättömällä tavalla tekee ajan kulumisesta siedettävämpää. Vaikka Koivun laulut useimmiten tarkastelevat yksilötason kokemuksia, nivoutuvat ne myös radio-ohjelmiensa teemoihin. Koivun lauluissa siihen on viitattu selkeimmin 80-luvun lapset -kappaleessa (2011), jossa sekä kadehditaan että vihataan ”60-luvun virkamiesten naiivia utopiaa”. Sitä on vaikea käsitellä. Erityisen hartaalta tunnelma tuntuu, kun Koivu esittää albumin avaavan Oma maa -kappaleen. – Laulut ovat juuri niin hyviä kuin niitä kuunteleva yleisö, Koivu ottaa pohdinnastani kopin. Ajattelu tuntuu Koivulle tyypilliseltä. – Mä itse asiassa olen kirjoittanut kappaleen, jonka nimi on Facebook mainostaa mulle hautaustoimistoa! Koivu nauraa kesken analyysini. Koska Koivu ei aiemmin täysin allekirjoittanut oletustani optimismistaan, on pakko kysyä että mikä häntä huolettaa tulevaisuudessa eniten. Samaten edesmennyt sosiologi Antti Eskola totesi jossain haastattelussa, että 1960-luvulla ajateltiin ihmisten haluavan olla vapaita, mutta nyt 80-vuotiaana hän tietää etteivät ihmiset halua olla vapaita. – Yhteiskunnassa oleminenhan on just sitä, että on perhe ja on se pieni todellisuus ja sitten on niitä muita todellisuuksia, jotka laajenee ja laajenee ja ne menee sekaisin joskus pelottavasti ja joskus ihan mahtavasti. Sellaisiin avaruuksiin mun laulut ovat sijoittuneet
Levy vaatii aikaa ja keskittymistä auetakseen eikä siltä 7empestiä lukuun ottamatta nouse esiin yksittäisiä helmiä samalla tavalla kuin aiemmilta levyiltä. 13 vuoden odotuksiin on tosiaan vaikea ellei mahdoton vastata, mutta Keenan, Jones, Chancellor ja Carey jäävät mielestäni tässä tapauksessa voiton puolelle. Vaihtoehtoja ei ole montaa: joko bändi uudistaa itsensä ja soundinsa ja fanit pettyvät, koska eivät saa sitä ”vanhaa kunnon” Toolia tai sitten yhtye pelaa varman päälle ja fanit pettyvät, koska saavat lisää ”samaa vanhaa” bändin polkiessa paikoillaan. Mikä on sääli, kun miettii millainen voimanpesä bändillä onkaan laulajana. Levyllä on paljon pitkiä instrumentaaliosioita, mikä ei sinänsä ole huono asia, mutta nyt Maynardin rooli jää yllättävänkin pieneksi. Kaiken kuitenkin kruunaa levyn pisin ja komein kappale, lähes 16-minuuttinen 7empest, jolla se progemetalli-Toolkin nostaa taas päätään ja Maynard pääsee myös revittelemään. Sävellysprosessi vei raportoidusti paljon aikaa ja sen kuulee niin hyvässä kuin vähän pahassakin. Jokainen varsinainen kappale kellottaa vähintään 10 minuuttia, biisit alkavat hyvin minimalistisesti kitaranäppäilyllä tai perkussioilla ja samat teemat toistuvat pitkän kaavan mukaan kasvaen ja kasvaen kerros kerrokselta. Levyarviot > 52 SOUNDI T ool-fanien pitkä piina ja odotus päättyi elokuun lopussa, kun vaihtoehtometallin suurin kulttiyhtye sai vihdoin ja viimein ulos uuden pitkäsoittonsa. VESA SILTANEN HHHH Fear Inoculum Tool RCA K u v a: Tr av is Sh in n Levyarvostelut 8_19.indd 52 12.9.2019 11.03. Kaiken kruunaa Maynard James Keenan – ääni, jollaisia löytyy raskaasta musiikista vain harvoilta ja valituilta. Siinä missä edellislevy 10,000 Daysillä (2006) oli selkeä jako iskevien progemetallibiisien kuten Vicarious, Jambi ja Rosetta Stoned sekä pitkien ja maalailevien tunnelmapalojen kuten Wings For Marie/10,000 Days ja Right In Two välillä, Fear Inoculum on yhtä tunnelmaa alusta loppuun. Danny Careyn ja Justin Chancellorin rytmiryhmä luo perustan, joka polyrytmeistä ja erikoisista tahtilajeista huolimatta pysyy jämäkkänä antaen Adam Jonesin kitaramaalailuille tilaa. Ei Fear Inoculumista ole Æniman (1996) tai Lateraluksen (2001) haastajaksi, mutta se seisoo omilla jaloillaan ja kuulostaa luonnolliselta jatkumolta 10,000 Daysin jälkeen. Albumi on siinä mielessä ajaton, että se istuu hyvin vanhojen levyjen jatkoksi eikä lähde seikkailemaan liian röyhkeästi kauas omasta karsinastaan vaan uusia elementtejä käytetään huomaamattomasti ja minimalistisesti. Toolin kehitys alkuvuosien angstisesta ja grungevivahteisesta vaihtoehtohevistä jatkuu siis linjakkaasti kohti fiilistelevää ja tunnelmallista progea. Toolin hevimmän puolen ystäville levy saattaa myös osoittautua hieman tylsäksi, sillä loppurymistelytkin ovat varsin maltillisia. Luonnollisesti tämä herättää kysymyksen, onko bändillä mitään realistisia mahdollisuuksia täyttää niitä odotuksista, joita sen harteille on 13 vuodessa kasattu. Pintaraapaisu osoittaa, että näistä vaihtoehdoista Tool on lähimpänä jälkimmäistä ja kuulostaa niin omalta itseltään kuin vain voi. ...valtaistuimen perijän rooli on toki hieman haparoiva ajatusleikki..
Musiikki on edelleen perusrakenteiltaan tuttua, rivakan ja keskitempoisen melodeathin sekä melodiakirjon aukotonta vuoropuhelua, mutta jopa Insomniumin mittapuulla käsittämättömän herkistävää. Erikoislevyn jälkimainingit eivät kuitenkaan lyö yhtään kevyemmin, ja vaikuttaisikin siltä, että perinteisiin kappalerakenteisiin palattuaan Insomnium on elämänsä vedossa. Insomnium Heart Like A Grave Century Media Ennen kuin Insomniumin tarina sellaisena kuin sen nyt tunnemme edes alkoikaan, oli bändi jo ehditty rankata melodisen death metalin muotovalioksi. Sylvia Plath on raskasta vastapainoa albumilla aiemmin mainituille The Beach Boysille, Eaglesille ja Crosby, Stills & Nashille. Lähes kymmenminuuttinen kappale on samalla pitkän instrumentaaliosuutensa skrätsäävien syntsien ja säröisen kitaran ansiosta tuottaja Jack Antonoffin progahtavasti trippaileva bravuuri. Del Rey on kehittänyt tummasävyisen cooliutensa mieluiten yöaikaan nautittavaksi Hollywoodin unelmateollisuuden kulta-ajoista muistuttavaksi kohtalokkuudeksi. HENRI EEROLA HHHHH SOUNDI 53 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin K u v a: P am el a C o ch ra n e Lana Del Rey Norman Fucking Rockwell! Polydor Lana Del Reyn viides virallinen albumi pidättäytyy tarjoamasta merkittäviä yllätyksiä. Toista tuntia soivalla Norman Fucking Rockwellilla laulu soljuu totutun intiiminä ja raukeana kuin unen ja valveen rajamailla. Valtaistuimen perijän rooli on toki hieman haparoiva ajatusleikki, mutta tässä ja nyt on aivan ihanaa huomata, että kaikkien rakastaman ja monen mielestä aivan liian varhain päättyneen suosikkiyhtyeen perintö elää musiikissa, jonka esittäjän evoluutio näyttäisi kantavan sitä sankariensa metsästysmaille osoittaen jatkoa jo kerran päättyneelle tielle. Vastaavia tuntemuksia aiheuttivat viimeksi Sentencedin kappaleet. Omanlaisensa tunnustus löytyy myös Venice Bitchiltä: ”You’re beautiful and I’m insane. Hienostuneen pinnan vastapainoksi Lana Del Rey on erityisen suorasukainen huonoja mieskokemuksia kuvatessaan. Monen mielestä likipitäen täydellisenä pidetyn Above The Weeping Worldin (2006) jälkeen alkoi itse yhtye vasta kunnolla hahmottaa todellisen potentiaalinsa. Josta päästäänkin Heart Like A Graven mielenkiintoisimman aspektin pariin. Ainakaan allekirjoittanut ei muista milloin kuuli mitään koskettavampaa kuin And Bells They Toll. Nimiraidan aluksi Lana Del Rey toteaa ”You fucked me so good that I almost said I love you”. Across The Dark (2009) aloittikin selkeästi uuden, huomattavasti melodisemman ajanjakson esittäjänsä elinkaaressa, ja viimeistään Omnium Gatherum -kitaristi Markus Vanhalan sisään heittänyt Shadows Of The Dying Sun (2014) täräytti Insomniumin maailmankartalle, omien vaikuttumiensa rinnalle. Levynsä päätteeksi Del Rey pysähtyy masentuneisuuden äärelle veret seisauttavalla tavalla. Tai muistaahan. Norman Fucking Rockwellin biisien kertojaminä painii ikävien ihmissuhteiden muistelun lisäksi myös omien tuntojensa kanssa rakkauden sekoittuessa päätä pyörryttävään lihallisuuteen. Vaikka Del Rey on teksteissään jos mahdollista entistäkin sapekkaampi, niin musiikin suhteen muutostarvetta tai -halua ei ole ollut. Norman Fucking Rockwellin tyylikästä homogeenisyyttä horjuttaa vain versio kalifornialaisen punkyhtye Sublimen hitaana funkreggaena keinuvasta Doin’ Timesta, jonka suorat lainat tekevät biisistä Summertime-klassikon variaation. Periaatteessa vain yhden ainoan, mutta sitäkin mammuttimaisemman kappaleen sisältäneen Winter’s Gaten (2016) jälkeen koittaa paluu perinteisen albumimuodon pariin. We’re Americanmade”. Kuin Neil Youngia kunnioittamaan nimetty Cinnamon Girl myöntää ”If you hold me without hurting me, you’ll be the first who ever did”. Pelkän pianon säestämänä laulettu Hope Is A Dangerous Thing For A Woman Like Me To Have – But I Have It alleviivaa ahdistusta nimeämällä yhden alan kirjallisista ikoneista. PERTTI OJALA HHH K u v a: Ju ss i R at il ai n en Levyarvostelut 8_19.indd 53 12.9.2019 11.04. Tätä nykyä kvintetiksi kasvanut (Jani Liimatainen nimitettiin taannoin kolmanneksi kitaristiksi) yhtye on hieman jopa näytönpaikan edessä. Mielikuva saa tukea biisien lähes olemattomiin karsitusta tempollisesta vaihtelusta
On perinteisempää sekoilua (Charlatan), monisyinen puoliballadi Ingen sanning är allas, agenttijazzia (Banemannen) ja eräänlainen ”uuden Opethin” kulminaatiopiste Kontinuerlig drift. Ai niin! Jotta näyttävä kaupallinen itsemurha vesittyisi täydellisesti, levystä on tietysti myös englanninkielinen versio – joka kielikysymyksen takia jää vieläpä selväksi kakkoseksi. Alan jo hahmotella arvosteluani: reliikit pakenevat rapautuneisiin pommisuojiin, kun kaikki aidosti kiinnostava tapahtuu toisaalla... Kuinka ollakaan, In Cauda Venenum tuntuu heti enemmän Opethilta itseltään kuin sen kolme edeltäjää. Undertow ja Seven Seas tarjoilevat sitä, missä Andy on aina ollut parhaimmillaan: melodisuutta ja draamaa. Ja siihenhän mahtuu muutama mukava lapsuusmuistokin. NIKO PELTONEN HHH Levyarviot > ...se katoaa harmaaseen ja ilmeettömään radiorockmassaan... K u v a: Jo n as A ke rl u n d K u v a: B ar ry K li n g Levyarvostelut 8_19.indd 54 12.9.2019 11.04. Syy on ja ei ole esityskielen valinnassa. Koskettimet, taustalaulut ja saksofoni rakentavat kerroksia rock-perustuksen päälle. Itsehän soisin Opethin tekevän kaikki loputkin levynsä äidinkielellään. Levyn aloittava nimibiisi herättikin epäilyksiä. Yhtäältä ruotsi ui Opethin musiikin seassa niin paljon luontevammin, toisaalta musiikista itsestään ei enää välity yliyrittäminen vaan puhdas rajatta säveltämisen vapaus. Hieman epämukava jyräys, joka tuo mieleen lähinnä toisen pitkään odotetun levyn, Chinese Democracyn – no, kai se nimenomaan on 2000-luvun rokkia, kun ei tätä varsinaisesti voi rockin vuosisadaksi kutsua. 54 SOUNDI Opeth In Cauda Venenum Nuclear Blast Opeth on aina ollut marginaaliyhtye, nykyisellään varmasti yksi maailman isoimmista sellaisista. Todellinen käännekohta on kuitenkin Opethin eleettömintä laitaa edustava jäätävän kaunis slovari Minnets yta, jonka jälkeen levyllä onkin vain mieleenpainuvia kohtauksia. Kiinnostavaa nähdä kumpi lopulta myy enemmän. Levyllä on moniulotteisuutta ja teatraalisuutta, joita ei vaikkapa Michael Monroen soolotuotoksilla kuule. Ja nyt siinä pisteessä, jossa on näyteltävä kaupallista itsemurhaa. Kun levyn laittaa soimaan, voi odottaa mitä tahansa. VILLE SORVALI HHHH Andy McCoy 21st Century Rocks Ainoa Vähän puun takaa tuli tieto, että Andy McCoy on oikeasti julkaisemassa uuden soololevyn. Muissa biiseissä käänteitä ja vivahteita riittää, kokonaisuuden pysyessä silti jokseenkin kasassa. 21st Century Rocks. Kun Allting tar slutin hautajaissaattue lopulta hiljenee, pajatso on melko tyhjä. Myönnettäköön, että varauduin facepalm-tyyppiseen reaktioon. Puolenvälin tienoilla kappalemateriaali alkaa vähän hiipua tai positiivisen yllätyksen vetovoima heiketä, mutta 21st Century Rocks suoriutuu kunnialla loppuun asti. Mutta juuri tätä on tajuttu paikata runsailla sovituksilla, varsin onnistuneesti. Syvin pohjavire on jopa melkoisen ruotsiprogemainen, enkä usko hetkeäkään etteikö Opeth olisi alusta saakka halunnut joskus päätyä osaksi tuota virtaa. Hjärtat vet vad handen gör noudattaa kappaleista ainoana selkeämpää ”Opeth-kaavaa”, eikä se oikeastaan entiseen malliin säkenöikään. Maria Maria meinaa heittäytyä ihan flamencoksi, voisi itse asiassa sukeltaa syvemmällekin siihen notkelmaan, mutta piristävää ja hyvän maun rajoissa pysyvää näinkin. Edelliseksi sellaiseksi laskettaneen 24 vuoden takainen, vähän klassikonkin maineessa oleva Building On Tradition. Batteramissa uhmakkaampi jytämeininkikin toimii jo paljon virtaviivaisemmin kuin nimikappaleessa. Ei varmaan tarvitse selittää tarkemmin, miksi kaikenlaisia uhka/mahdollisuus -tyyppisiä kysymyksiä nousi mieleen. Jos yhtye uudella etsikkoajallaan Heritagesta (2011) Sorceressiin (2016) sortui pahimmillaan turhauttavan pikkuvanhaan näpertelyyn, nyt käsillä lienee jo oikea aikuisuus. 21st Century Rocks saa roimasti eloa heti intron jälkeen. Jo lähdössä (Svekets prins) on niin komea draaman kaari, että sen kestäessä tulee väkisinkin miettineeksi progressiivisen musiikin olemusta. Ei aivan näin. Suurin ongelma on Andyn ääni, joka on aika heikossa hapessa ja kuulostaa rockbiiseissä häiritsevästi myöhempien aikojen Axl Rosen käninältä. Se nimittäin julkaisee – vasta nyt – ensimmäisen ruotsinkielisen levynsä. Arvostelijalle tällainen tilanne on kiinnostava
Projekti ei suju suunnitellusti, joten dramatiikkaa riittää. Groovekin on paremmin hallussa kuin aikoihin. Kuulijat saavat yllättyä esimerkiksi Gone By The Morningin kivan venyvästä koukusta ja viisiminuuttisesta hard rock -eepoksesta Losing Gravity. Tähän nähden The Nothing on oikein positiivinen yllätys. 25 vuotta sitten debyyttinsä julkaissut nu-metal-bändi pystyy operoimaan vanhoilla tempuillaan hämmästyttävän tehokkaasti. Motherbrain on bändin neljäs täyspitkä, jolla se vakiinnuttaa paikkansa rockradioiden soittolistoilla. Pimeyden kolmemiehisen ytimen sykkeestä tapaa nyt jopa Daft Punkille ominaista tanssittavuutta, jota Nisun napakka rytmikitara vain tehostaa. Tommishockin dilemma tiivistettynä: Rugerissa hän pääsi jopa loistamaan, muttei jostain syystä kyennyt koskaan ottamaan sooloartistina tilaa kunnolla haltuunsa. Jälkimmäisestä on kiittäminen myös soittoon osallistuneen Jussi Jaakonahon sovituspanosta. Yhtyeen taiteellisesti laskusuhdanteista uraa on tullut seurattua, mutta kaaostilassa syntyneen Untitled-levyn (2007) nappiosumaa lukuun ottamatta riemastuminen on ollut vaikeaa. Soolourakaan ei ole saanut suurta huomiota, ja Luksusautojen hautausmaan myötä artisti ilmoittaakin lopettavansa sen, mitä se sitten ikinä käytännössä tarkoittaakaan. Hard rock myös kuulostaisi olevan taas muodissa, jos se on siitä koskaan poistunutkaan. Yhtä lailla bändin oma kekseliäs näkemys pursuilee sävelistä. NUUTTI HEISKALA HHHH Pimeys Delta M.dulor Rumpalin ero Silkkitie-albumin (2017) jälkeen on muuttanut Pimeyden ilmaisua aiempaa elektronisemmaksi. Jäähyväislevyssä ei ole mitään varsinaista vikaa, mutta kyllä se paljastaa Tommishockin lievän persoonattomuuden tällaisen diipin pohdiskeluräpin tekijänä. Muistan miettineeni, millaiseltahan se kuulostaisi levyllä. Albumin kunnianhimoisuus korostuu sen kimuranteissa sovituksissa. Musiikin funkiusaste on samalla kasvanut korostaen basisti Jukkis Virtasen roolia biiseistä ja laulusta vastaavien kitaristi Pekka Nisun ja kosketinsoittaja Joel Mäkisen rinnalla. The Life Of Spice käy läpi originellin tarinan, jossa kolme veljestä havittelevat isänsä yliluonnollisia ominaisuuksia. Nähdessäni Block Busterin livenä pari vuotta sitten Sweet Mary Janen ja Bulletproofin julkaisun aikoihin oli se vielä lämmittelybändi, joka huokui keskeneräistä uhmaa ja rosoista, autotallibändimäistä fiilistä. NIKO PELTONEN HHH Borknagar True North Century Media Norjan Borknagar ponnisti 90-luvun puolivälissä maan black metal -skenestä, mutta debyyttiä lukuunottamatta ei suoranaisesta bläkkiksestä ollut kyse alunperinkään, ja levy levyltä black-vaikutteet ovat yhä karisseet bändin soundista. Erittäin monimutkaisten biisien omaperäisyys ja täydellinen luontevuus tekevät True Northista todella vaikuttavan kuuntelukokemuksen. Ja hyvältä se kuulostaakin. Pimeys on luonut lähes oppikirjamaisen esimerkin puhuttelevasta ja perinnettä ja nykypäivää uskottavasti sulauttavasta poplevystä. SOUNDI 55 jaa kiinni, muuten se katoaa harmaaseen ja ilmeettömään radiorockmassaan, jolle se on jo ojentanut pikkusormensa. Kitaristi Kasper Rosqvist sekä kosketinsoittaja Zsolt Szilagyi herkuttelevat instrumentaalisilla juoksutuksilla, joiden terhakkuus houkuttelee mukaan fantasiakarkeloihin. Vuonna 2008 perustettu yhtye sai kansainvälisen levytyssopimuksen tämän vuoden alussa italialaislevy-yhtiö Frontiersilta ja nyt on vihdoin yhtyeen debyyttialbumin vuoro. Steve Bakerin lauluosuudet lipsuvat ajoittain ruuhkaisuuteen, mutta kokonaisuus päätyy hallituksi. Huonoa kappaletta albumilta ei löydy, eivätkä singlejulkaisutkaan onneksi paljasta albumista kaikkea. Arnold lensi Britanniaan vuonna 1966 Ike & Tina Turnerin Iketteslauluyhtyeen jäsenenä. Klassikoksi siitä ei ole, mutta laulaja Jonathan Davisin henkilökohtaisesta menetyksestä (Davisin vaimo Deven menehtyi viime vuonna) on kummunnut melkoisesti substanssia sekä lyriikkaan että sävellyksiin. Melodiaa myöten ujostelemattoman naiivi rakkaudentunnustus Kiinni kruunautuu viehkolla pianollaan ja soi The Beatlesin Here Comes The Sunin toiveikkuudella. Borknagar on ainoa kaltaisensa bändi maailmassa, mutta silti se yhä haastaa itseään ja tekee levy levyltä aina monitahoisempaa ja parempaa musiikkia. KOSKINEN HHHH Crobot Motherbrain Mascot Vuonna 2011 maailmaan putkahtanut Crobot on hyvää vauhtia kipuamassa rockin keskisuuruusluokkaan ja onpahan pennsylvanialaisnelikko nähty Suomessakin jo takomassa bluessävytteistä ja stonerille flirttailevaa rock‘n’rolliaan. Hyvä syke, napakasti tempaavat riffit, tarttuvat melodiat ja kiitettävä monipuolisuus rakentavat huolitellusta The Nothingista yllättäen bändin parhaimmistoon lukeutuvan albumin. Vaikka intohimoiset teokset pyrkivät kulmikkuuteen, pääpaino on helposti lähestyttävässä melodisuudessa. Yhtye on kertonut suuntanaan olevan ennen kaikkea ulkomaat. Albumilla kaikki on mietitty tarkkaan aina laulusoundeista kitarariffeihin ja musiikkia on siksi miellyttävä kuunnella. On vaikea sanoa, tuleeko pääsylippu sinne olemaan nimenomaan tämä albumi, mutta debyytiksi se on vahva. Yllätyksiä levyllä ei juuri ole, mutta yhtyeelle leimallista matalavireistä säröjunttaa hyödynnetään nyt monipuolisesti ja oikein toimivasti. Bläkkis-rummut, folk metal -melodiat, elokuvamusiikkimaiset jouset ja power metal -kertosäkeet sulautuvat yhteen niin luontevasti kuin olisi itsestään selvää, että ne kuuluvat samaan keitokseen. Se ei ärsytä, muttei aiheuta hurmostakaan. Sopivan vittumaisesti skeneä sohaiseva Benihana jäänee sentään mieleen. Mä en oo unohtanut sua yllättää latelemalla entiselle rakkaalle suorat sanat sen sijaan että kaipaisi tätä. Crobot ei ole kuitenkaan ainakaan vielä hukkunut Shinedownin tavoin muoviseen ja tylsän turvalliseen jenkkirocksuohon, vaan mukana on vielä ripaus kekseliäisyyttä ja särmää, kuten grungevivahteiset Drown ja Stoning The Devil -kappaleet näyttävät. KIMMO K. Teksteissään Pimeys sanoo asiat turhia kiertelemättä. Hän jäi sille reissulle ja ansaitsi kohta lempinimen The First Lady Of Immediate. Oleellista levyn onnistumiselle on, että tavaramerkkisoundi on nyt kappaleiden palveluksessa, ei ilmaisun perusteena. Deltan vahvuus onkin erinomaisissa biiseissä ja niiden sävykkäästi koneita hyödyntävässä toteutuksessa. Dimmu Borgiristakin tutun ICS Vortexin vaikuttavaan puhtaaseen lauluun vahvasti nojaava True North asettuu tyylillisesti johonkin progeja folk metalin välimaastoon. VESA SILTANEN HHH Tommishock Luksusautojen hautausmaa Monsp Tommishockin asema Ruger Hauerissa ei välttämättä ollut kiitollinen: Pyhimykseen ja Paperi T:hen verrattuna hän on jäänyt ansaitsemattoman vähälle huomiolle, vaikka oli vastuussa monista trion parhaista säkeistöistä. Arnold The New Adventures Of… Ear P.P. Levyarvostelut 8_19.indd 55 12.9.2019 11.04. Raskaamman metallin ystäville jopa sankarimetallisen mahtipontisissa melodioissa voi alkuun olla sulattelemista, mutta True North on niin virtuoosimaisen täydellisesti sävelletty ja sovitettu levy, ettei siitä voi olla pitämättä. Toivottavasti bändi pitää tästä puolestaan lu...se katoaa harmaaseen ja ilmeettömään radiorockmassaan... Mieleen tulee myös Shinedown, varsinkin kun laulaja Brandon Yeagleyn soundissa on paikoin todella paljon samaa kuin männävuosien Brent Smithillä. PERTTI OJALA HHHH Block Buster Losing Gravity Frontiers Kuopiolainen hard rock -nelikko on kulkenut urallaan pitkän tien. Yhtye pitää esikuvinaan Dream Theateria, Genesistä, Fates Warningia ja Iron Maidenia, mikä on muokannut raskaan ilmaisun miellyttävän monipuoliseksi. VILJA VAINIO HHHH Atom Works The Life Of Spice Mauste Helsinkiläinen progressiivisen metallin sanansaattaja Atom Works hioi The Life Of Spice -esikoisalbumiaan useamman vuoden. Lupaava sooloura harhautui umpikujaan muutaman hitin, kahden lp:n ja Immediaten konKorn The Nothing Warner Kolme ensimmäistä Korn-albumia aiheuttivat suurta innostusta 1990-luvun metalliköyhässä ilmastossa. JUHA SEITZ HHHH P.P. Kertomus sijoittuu suurelta osin vuonna 1934 Intian rautateillä kiitävään postijunaan. Nyt sen toteamiseen on onneksi mahdollisuus. Akustisen kitaran eteläamerikkalainen aavistus sulautuu luontevasti moderniin äänimaisemaan maailmanlopusta muistuttavalla hittiraidalla Eikö ne tiedä. Uusi levy on kuin Winter Thricen (2016) parannettu painos. Motherbrainilta löytyy paljon simppeleitä rock-anthemeita, jotka soitetaan tuhdilla soundilla, jossa on aavistus räkää, muttei missään nimessä liikaa. Sävelet tukevat omalaatuista saagaa esimerkillisen vitaalilla tavalla. Tässä mielessä Crobot astelee sliipattujen areenarockbändien kuten Foo Fightersin, Volbeatin ja Nickelbackin jalanjäljissä. Ajanmukaisen synkät ja minimalistiset taustat sointuvat hyvin riimeihin, joiden tunneskaala yltää resignaatiosta sarkastiseen sylkemiseen, mutta tuskinpa Luksusautojen hautausmaata muistaa enää ensi keväänä
Yhtä kaikki uumajalaisyhtyeen nyanssien ja dynamiikan taju on huikeaa. Parhaimmillaan bändi on jälleen silloin, kun kaihoisat melodiat pääsevät leiCult Of Luna A Dawn To Fear Metal Blade Ruotsalainen Cult Of Luna on yksi niitä bändejä, jotka hallitsevat suvereenisti valon ja varjon vaihtelut. Aikanaan hyllytetyt 60-luvun lopun äänitteet julkaistiin vasta 2017 nimellä The Turning Tide. P.P. Kaduilta poimittujen kertomusten lomaan on toki ujutettu myös iso annos romantiikkaa. Usein orkesteri jää kuitenkin kiinni pintaan. Problems tekee edelleen mainiota musiikkia, ilman sen kummempia kikkoja. Tietenkin miestä arvostetaan yhtenä rockin alkuperäisistä hurjapäistä The Stoogesin riveissä, ja myös dekadentit vuoden 1977 soolot ovat syystäkin säilyttäneet arvonsa. Light Upon The Lake -debyyttiin (2016) verrattuna uutukainen on kypsä, runsaskin, mutta samalla levy kärsii viattomuutta nakertavasta tyyliuskollisuudesta. Siellä täällä ujeltavat kuulaat ja kauniin kaihoisat kitaramelodiat, välillä surahtaa syntetisaattori muistettavin soundikääntein. Levyssä on jotain samaa kuin Bowien Blackstarissa, ja myös Robert Wyatt tulee mieleen. Muita helmiä ovat suunnattoman sielukas I Believe ja Bob Dylanin The Last Thoughts Of Woody Guthrie, joka seikkailee yllättäen Gil Scott-Heronin ja The Last Poetsin reviirille. Lauletaan rahasta, välinpitämättömyydestä ja omasta egosta. Levy on pitkä, mutta ensiluokkaisen materiaalin ja hienoiksi hiottujen sovitusten ansiosta sen kuunteleminen on silkkaa nautintoa. VIRPI SUOMI HHH The 69 Eyes West End Nuclear Blast Helsingin vampyyrit ovat vuosien mittaan kallistuneet enemmän ja enemmän tummasävyisen rockin maaperälle kuin pysytelleet pelkästään goottirockin hetteiköissä. PAULI KALLIO HHHH Whitney Forever Turned Around Secretly Canadian Runsaat kymmenen vuotta sitten 1970-luku tuntui pelastavan indierockin. Ensin tuli mainio, joskin osiensa summasta aavistuksen vajaaksi jäänyt Josh Homme -yhteistyö Post Pop Depression. Maan alta putkahti Midlaken ja Fleet Foxesin kaltaisia herkän harmonisia yhtyeitä, joiden läpimurtoteokset jalostivat traditioita ylimaallisen puhtaaksi soinniksi. MIKKO MERILINNA HHHH Tumppi Varonen & Problems Outoja kiksejä Stupido Viriili punk rock -legenda Tumppi Varonen Problems-yhtyeineen julkaisee muutaman vuoden tauon jälkeen uuden levyn. Levyn starttaava Soita Paradoid kuvailee pilke silmäkulmassa miltä tuntuu soittaa kännisille junteille. Raitsikka on vaihtunut ajan saatossa bussiin, vanhaan koslaan. Outoja kiksejä ei yllätä vaan miksipä sen täytyisikään. MIKKO MERILÄINEN HHHH Levyarviot > ...se on tarjonnut aitouden illuusion sijasta lähinnä estetiikkaa... Cult Of Luna kiihtyy nollasta sataan tarvittaessa sekunnissa, mutta jättää tilaa vielä välipysähdyksille – näin taiten sovitettua post metal -levyä tulee harvoin vastaan. Folk-henkinen musisointi ja tarinointi on ryyditetty raikkain kitarasooloin. Tyylillisesti yhtye levittelee uuden albuminsa varsin lavealle alueelle, ja vaikka kiekko voi siksi tuntua hieman hajanaiselta kokonaisuudelta, bändillä on kuitenkin juoni, joka johdattelee sujuvasti albumin läpi. Mielikuvista ja myyteistä, joista musiikki tekee totta omilla ehdoillaan. Sillä juuri tästä kaikessa pitäisi olla kyse. HANNU LINKOLA HHH mutta esimerkiksi nimikappale on 10 minuutin mitassaan juuri sopivan mittainen. Song For Tyn ja My Life Alonen kaltaisista pidäkkeettömän herttaisista kappaleista välittyvä uudelleensyntymän aura osoittaa, että yhtyeen tarkastelutavassa on kiistatta puolensa. Vaikka aikuisorientoituneesti soulahtava ilmaisu sykähdyttää vain osittain, vie se välillä jonkin perimmäisen – ehkä syvänkin – äärelle. Iggyn paikoin hauskan yliampuvasti fraseeraava murina istuu upeasti Thomasin tummasävyisen mietteliäisiin, paikoin jatsahtaviin ja paikoin postpunkahtaviin kappaleisiin. Levyarviot > 56 SOUNDI Iggy Pop Free Caroline Monilla on Iggy Popista liian yksiulotteinen kuva. 56 SOUNDI kurssin jälkeen. Uusien seikkailujen aika koitti vasta yli 50 vuotta myöhemmin. Uusille ottajille se on tarjonnut aitouden illuusion sijasta lähinnä estetiikkaa. A Dawn To Fear on upea paluulevy, voimannäyttö ja julkilausuma kaikesta siitä, mikä tässä usein puhki kulutetussa genressä olikaan relevanttia. Mahtuu lähes 80 minuutin levylle tyhjäkäyntiäkin, K u v a: H ar m o n y K o ri n e Levyarvostelut 8_19.indd 56 12.9.2019 11.04. Kuunnelkaa vaikka Paul Wellerin säveltämä Shoot The Dove ja pankaa merkille erityisesti Nickolaj Larsonin urkusoolo. Sitten tuli Underworldin kanssa tehty erinomainen ep. Kaikeksi onneksi osapuolten motivaatio ja voimavarat riittivät työn valmiiksi saattamiseen. Kun mukaan lisää vielä suurella sydämellä tekemisen taidon, ollaan monen hyvän asian äärellä. Vain puolituntinen levy on mittaansa suurempi, se on nimittäin erittäin syvä. Ulottuvuuksia lisäävät alkuun ja loppuun sijoitetut, brooklynilaistaiteilija Sarah ”Noveller” Lipstaten tuottamat ambientimmat raidat, joiden päälle Iggy vaikkapa lausuu Dylan Thomasia. Sinkkubiisi Ihan sama on levyn kimalteleva kuningatar, jonka rosoisesta laulusoundista huokuu ihanaa nostalgiaa. Kun sisältö osoittaa hurmoshakuisuutensa liian yksiselitteisesti, jää löydettävää niukalti. Ja nyt: selkeästi Iggy Popin uran parhaimmistoon kuuluva Free, jolla hän kuulostaa sekä tunnistettavasti itseltään (eikä keneltäkään muulta) että täysin uudenlaiselta. Aiheet ovat kaikille tuttuja. Enimmäkseen perusrockia sisältävä levy rullaa eteenpäin mutkattomasti ja uudistuneen kokoonpanon soitto on taattua laatua. Vastustamatonta ja näkemyksellistä. The 69 Eyes ei ole ikinä ollut metallibändi, mutta nyt yhtye käy pariinkin otteeseen vähintäänkin kutittelemassa heavy rockin leuan alta. Pelottavan hyvin mieleen porautuva ralli tuo eloa vanhan punkkarin sieluun ja jalkaan. Viime vuosina hän on kokenut selkeää arvonnousua. Mutta siihen se usein jää. Näidenkin laulujen 90-luvulla äänitetyt demot keräsivät lisäarvoa Steve Cradockin (Ocean Clour Scene) arkistossa, kunnes löytyivät tuottajan muuttomylläkässä. Vaikkakin liikkeellä ollaan ilman kysymysmerkkiä, eivät ainakaan sanoituksiin kätketyt ongelmat ole kadonneet. Yhtye etsii vuosikymmenten takaa kirpakankaunista unelmaa, jonka rikkumattomuus on sille isänmurhaa tärkeämpää. Arnold tekee nimittäin seitsenkymppisenä yhtä kaunista ja vielä pykälän verran syvällisempää soulpoppia kuin silloin ennen. Onneksi menneisyys ei viihteellisty Whitneyn käsissä pelkäksi kuvastoksi. Lähde ehtyi kuitenkin pian. Mutta on A Dawn To Fearissa sisältöäkin. Jazz-trumpetisti Leron Thomas on täydellinen kumppani. Vanhahtavan soft rockin perinnettä koluavan Whitneynkin saalis on laiha. Tai no, enimmäkseen pimeässähän uusimmalla, yhdeksännellä kokopitkällä vaelletaan. Mainittakoon vielä, että Cult Of Lunalle täysillä soittaminen ei tarkoita turbotempoja, vaan lyijynraskautta sekä miltei tukahduttavan isoja tunteita
SOUNDI 57 ...se on tarjonnut aitouden illuusion sijasta lähinnä estetiikkaa... Levyarvostelut 8_19.indd 57 12.9.2019 11.04
ANTTI MARTTINEN HHHH tehnyt luovasti päivitettyä psykedeliaa Wooden Shijpsissä, kesän korvalla julkaistu Rose City Bandin debyytti Rip City on saanut kovasti kehuja lempeän kosmisesta kantrirockistaan ja myös hänen syntetisti-laulaja Sanae Yamadan kanssa operoimansa Moon Duo on tällä uusimmallaan aivan mahtiterässä. Turhauttaa. Päinvastoin se onnistuu kuulostamaan juuri siltä, mitä se vastustaakin: laiskanpulskealta instituutiokulttuurilta. Tämän albumija konserttikokonaisuuden tarkoitus on kuulemma ”uudistaa ajaton kansanrunous juhlapuheiden, kansallispukujen, tuohivirsujen, lausuntanumeroiden ja koululaisten kiduttamisen haudasta”. Kiintoisinta ja varsin toimivaa antia on kahden laulajan voimin vedetyt biisit, Andi Derisin ja Kisken keskinäinen työskentely kun tuntuu sujuvan mainiosti. Kappaleita on tarjolla rutkasti, ja tyyliäkin on aika monenlaista. Näin käy, kun taiteilijoille annetaan vapaat kädet. Balanssiin on kuitenkin aina sekoittunut ripaus kauhua. Avauskappale Bones on popmaisuudessaan ja tarttuvuudessaan oiva aloitus levylle, joka paneutuu kyllä perinteisempäänkin menoon. Ja toki mukana on myös yhtye, vaikka trio keikkaileekin joskus akustisesti kolmistaan. Olemukseltaankin tyyliuskollisista sisaruksista Paula ja Julia keskittyvät akustisiin kitaroihin, Silja soittaa myös viulua. Kalevala elävänä tai kuolleena -kokoelma ei lunasta teesejään. Vaikka vaskooliin on annostunut paljon muutakin kuin kultaa, kantaa yleistunnelma nyt notkahdusten yli. Erot tulevat siitä, kuinka kotonaan kukin on kansanrunoudessa. Kolmannella levyllään viisikko on etääntynyt tykötulevasta kappalekeskeisyydestään ja siirtynyt soundilähtöisempään ilmaisuun. JUSSI NIEMI HHHH Helloween United Alive Nuclear Blast Power metalin kantaisän pitkä ura sai yhden kulminaationsa 2017, kun silloinen kokoonpano sai mukaansa bändin aikoja sitten jättäneet ydinjäsenet Michael Kisken ja Kai Hansenin. Melodisuudelle uskollisena mutta edeltäjiään kalseampana levynä Fever Dream määrittyy sekä horjahdukseksi että lupaukseksi paremmasta. Kappaleet eivät keskustele keskenään. Koko yhtye suoriutuu kunnialla ja projektin aiheuttama into välittyy bändistä mukavasti. Tämä on lista biisejä, joihin on sotkettu sellaisia sanoja kuin ”tietäjä” ja ”Pohjan akka”. Laaja materiaalikirjo eri vuosikymmeniltä ja keikoilta valottaa operaation laajuutta mainiosti. Kolmikon stemmalaulu soljuu helpon ja vastustamattoman kuuloisesti eikä omassa laulumateriaalissakaan ole valittamista. Wackenin festarikeikalta taltioitu putki vanhinta Hansenin laulamaa materiaalia on hyvinkin energistä speed metal -tykitystä kitarailotteluineen. Kaikessa hienovaraisuudessaan muutos on ollut kokonaisvaltainen, ratkaisevakin. Woodstock sisältää hienon kolmiäänisen tuuliefektin ja päätteeksi tähtien pyydetään viemään väsynyt matkaaja kotiin kuin cowboy-kertomuksessa konsanaan. West End ei ehkä ole samalla tavalla vaikuttava kuin yhtyeen nuoruusvuosien innossa aikaansaamat albumit. Tosin Moon Duo on jo vähän aikaa sisältänyt myös rumpali John Jeffreysin. 1 Vallila Music House Juha Hurme ja Tuomari Nurmio saivat paljon apurahaa, koska he keksivät, että Kalevala pitää uudistaa. Yksiselitteisten avainraitojen puute on pieni hinta lisääntyneestä resilienssistä. Kalevalaisia teemoja on kyllä ”uudistettu” ja käsitelty taiteellisesti kunnianhimoisesti ihan korkeakoulutasolla reilut kolmekymmentä vuotta, mutta ei se mitään! Kymmenestä artistista, kuten Palefacesta, Tuomari Nurmiosta ja Mara Ballsista parsitun paketin kuratoinnissa on noudatettu Paavo Haavikon ja Kalle Holmbergin Rauta-aika-sarjan linjaa: sisällössä ei ole mitään järkeä. Soinnin lämpö tuntuu olevan keskiössä ja jumaliste, että se onkin lämmin ja huumaavan sensuellisti psykedeelinen. Jännittävän dokumentaarista luonnetta täydentävät runsaat oheislisukkeet. Pekko Käpin ”painu vittuun, Väinämöinen” -hokema toimii, Ismo Alangon kaiketi raflaavaksi tarkoitettu Vihaan Kalevalaa -julistus kiusaannuttaa. Ilman sitä Of Monsters And Men olisi luultavasti jäänyt putoavan terän alle. Musiikista on aistinut, että jonkin elementin pettäessä romahtavat muutkin osatekijät. Tajunnanlaajennus on epäilemättä paljon velkaa myös Spacemen 3:stä tutun Sonic Boomin moniulotteisesti väräjävälle miksaukselle. Nyt ajankohtaisen Leavesin haikeutta korostavat stilikka ja huuliharppu, Old Blue Eyesin poljento banjoineen on taas levyn ripeintä antia. Kerrasta iskevä euforia on vaihtunut The xx:n herkkäpiirteisyyden seurailuun, satunnaisiin 1980-luvun äänijäämiin sekä ripaukseen skandinaavista rationaliteettia. Syystumman sävypaletin tavoittelu on sysännyt yhtyeen riskialueelle, mutta albumilta välittyvä näyttämisenhalu paljastaa siirron olleen välttämätön. Yhteisymmärrys lähtee siitä, että Spacemen 3 on Suiciden, Velvet Undergroundin ja Hawkwindin ohella Moon Duon pääinnoittajia. Hän tuo merkittävän lämmintä groovea krautmaisesti toisteiseen pakettiin. Toisaalta nyt yhtyeen esiintymisestä voi aistia vuosien mukanaan tuomaa rauhaa ja varmuutta, joka kuuluu kokonaisvaltaisesti siinä, miten bändi rakentaa kappaleistaan luontevia ja tunnelmallisesti rikkaita kaaria. MIKAEL MATTILA HH DVD Levyarvostelut 8_19.indd 58 12.9.2019 11.04. Iron Country Sisters The Blue Hidden In Soit se silti Kolme Rautamaan sisarusta – loistava käännösnimi! – ovat tehneet musiikkia ja herättäneet huomiota rootspiireissä jo kauan, joten ihmetyttää, että debyyttialbumi julkaistaan vasta nyt. Toivottavasti sisarusten seuraavaa levyä ei tarvitse odottaa yhtä kauan. Levyarviot > 58 SOUNDI K u v a: A n tt i K o k ko la jailemaan ilmoille, mistä parhaina esimerkkinä ovat Change ja Cheyenna, joista jälkimmäinen edustaa bändiä tyypillisimmillään. Americanaa esittäviä naisduoja ja -trioja on USA:ssa ja jopa Ruotsissa, mutta maassamme tuollaiset yhdistelmät ovat harvinaisia. Päävokalistejakin vaihdetaan, joten variaatiota löytyy. KOSKINEN HHH Of Monsters And Men Fever Dream Republic Islantilaisen Of Monsters And Menin vetovoima on aiemmin perustunut täydelliseen tasapainoon kosiskelevien melodioiden ja indie-sensibiliteettiä tavoitehakuisesti hyödyntävän tuotantojäljen välillä. Mutta hiljaa hyvä tulee, ainakin tässä tapauksessa. HANNU LINKOLA HHH Moon Duo Stars Are The Light Sacred Bones Alkaa näyttää siltä, että Ripley Johnsonin nimi on laadun tae. Poikkeuksellisesti tulkoon mainituksi, että levyn eräitä mieleenpainuvimpia hetkiä ovat Changen ja Hell Has No Mercyn kitarasoolot, jotka mukavasti keimailevat David Gilmourin tutuksi tekemälle tyylille. Albumi lipuu alusta loppuun näennäisen simppelisti ja kokonaisvaltaisesti. MARKO SÄYNEKOSKI HHH Eri esittäjiä Kalevala elävänä tai kuolleena Vol. KIMMO K. Onneksi. San Franciscon pitkäpartainen muusikko on jo pitkään ...sisällössä ei ole mitään järkeä... Stars Are The Light koukuttaa juuri sillä, että sen ylellisen avarasti pehmeään sointiin ja grooveen haluaa jäädä yöksi. Bändille tyypillisesti saksalaista huumoria ja animoituja kurpitsoja sisältävä kiertuekooste on laadukkaasti ja konstailematta ohjattu, selkeäsoundinen ja havainnollinen julkaisu. Banaaliuden uhka on roikkunut yhtyeen yllä kuin Damokleen miekka. Tätä Pumpkins United -spektaakkelia juhlistettiin yhteiskonserttien kiertueella jonka toimivuus yllättää massiivisella 3 dvd:n paketilla. Nyt kun todellisuus on niin pirstaloitunutta, rauhatonta ja tylyä, tällainen unen rajamailla hienovaraisesti hypnotisoiva meininki vie aivan toisenlaiseen tilaan, jossa akku lataantuu kummasti
Levyarvostelut 8_19.indd 59 12.9.2019 11.04. ...sisällössä ei ole mitään järkeä..
Vähän kuin Ornette Colemanin kaksi eri kvartettia klassikkolevyllä Free Jazz. Vaikka ilo onkin Hyvästi hiljaisuus -albumin turhia puristelemattomasti soivilta lauluilta vähissä, niin merkittävän lauluntekijä-laulajan paluusta voi olla sitäkin iloisempi. Aili Järvelän viulun kansanmusiikillisuuden ohessa poikkeamia tehdään jazzimpaankin suuntaan. Kannattaa kuunnella Rissasen trion ja jonkun hyvän kuoron versioita tästä peräkkäin – useaan kertaan. Ajoittain Alikosken puhetta lähestyvän laulun rauhoittavuus tuntuu huokuvan antautumista sen edessä, että rakkaus on harvoin läsnä tässä ja nyt. Parhaimmillaan sovituksessa on jo kyse jonkinlaisesta magiasta tai alkemiasta. Myös toinen klassinen laina, eli Cantus Arcticuksen Melancholy toimii hienosti, mutta se ei yllätä samalla tavalla kuin Gesualdon kohdalla tehty muutos. Sääliä ei kuitenkaan kaivata, vaikka juuri siitä näyttää olevan kovin puute. PERTTI OJALA HHHH K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 8_19.indd 60 13.9.2019 13.06. Saksofoni, pystybasso ja kevyesti hipaistu sähkökitara riittävät pianon tueksi Savesta ja tulesta -kappaleella kun Koivun laulu kipuaa kohti Antony Hegartyn falsettia. Ällistyttävin teos tällä levyllä on jazziksi sovitettu versio Carlo Gesualdon madrigaalista Moro Lasso al Mio Duolo. Tämä levy vaatii paljon enemmän syventymistä kuin Rissasen edellinen, mutta palkitsee sinnikkään kuuntelijan. 60 SOUNDI Matti Johannes Koivu Luonnos M.dulor Ultramariinin riveistä ja bändin rinnalla yhdeksi johtavista laulaja-lauluntekijöistämme kasvanut Matti Johannes Koivu on downshiftannut kahdeksannen sooloalbuminsa pelkistettyyn akustiseen muotoon. Olennaista on se, että yhtye kuulostaa kutakuinkin yhtä hyvältä kuin huippuvuosinaan 1990-luvulla. Peräti yhdeksän vuoden hiljaisuudeksi venähtänyt tauko johtui osaksi Alikosken henkilökohtaiseen elämään liittyneistä tragedioista, mutta Hyvästi hiljaisuus todistaa Keba-veteraanin olevan yhä voimissaan. PERTTI OJALA HHH Redd Kross Beyond The Door Merge Vaikka onkin äärimmäisen ankeaa ihastella veteraani-ikään ehtineiden reippautta, on pakko todeta: Redd Kross rokkaa erittäin vetreästi ikäisekseen yhtyeeksi. Se onkin hyvä lähtökohta tälle abstraktille konseptialbumille, jonka tarttuvat melodiat eivät ole ihan sitä perinteisintä jazzia. Kalifornialaisten powerpoppareiden pitkänmatkanjuoksu ei ole arvokas urheilusuorituksena. Rockeimmillaan Keban 80-luvun loiston ajoistakin muistuttavan albumin laulut ovat voittopuolisesti alakuloisia kertomuksia. Aikoinaan läheiset ihmiset ovat joko lähteneet tai heidät on lähetetty matkoihinsa. Matti Salo Quartet Tetraktys Luova Jazz-kokoonpano Matti Salo Quartetin esikoinen on vallan valloittava tuttavuus! Vuosi sitten äänitetty pythagoralaisten pyhältä kolmiolta nimensä lainannut instrujatsipläjäys julkaistiin jo kesän kynnyksellä, mutta onneksi se saavutti Soundin toimituksen. Fantastinen pakkaus uutta suomijazzia! LINDA SÖDERHOLM HHHH Aki Rissanen Art In Motion Edition Aki Rissanen ammentaa säveltäjänä ja pianistina kiinnostavalla tavalla jazzista, klassisesta ja elektronisesta musiikista. Multi-instrumentalisti Salon musiikillinen historia kumpuaa laajasta skaalasta genrejä, mikä kuuluukin vahvasti tällä debyytillä. Menneiden onnen päivien muistelemisen jälkeen Marraskuu on murhaa jatkaa tummanpuhuvaa tunnelmaa. Pinnalta vaatimaton Luonnos on kirkkaita helmiä tarjoileva, rohkea ja yksityiskohdillaan yllättäväkin levy. Kaikkien huonojen kokemusten jälkeenkin Naiselle tunnustaa kauneuden ja elämänilon kaipuun. Äärimmilleen miehisten kohtaloiden kovuus tiivistyy Ei siinä mitään -kappaleen pullakuskin tarinassa. Energistä menoa, hypnoottisia saksofonilinjoja ja rankemmanpuoleisia kitarariffejä yhdistelevä entiteetti on dynaaminen, virkistävä ja ennakkoluuloton. ARTTU TOLONEN HHHH Ali Alikoski Hyvästi hiljaisuus Stupido Ali Alikoski juhlisti 60-vuotispäiväänsä julkaisemalla sen aattona albumillisen uusia lauluja. Perustaltaan folk-henkinen Luonnos on eleiltään pieni mutta sisällöllisesti suuri työ, joka syventyy Koivulle ominaisella tunteikkaalla kiireettömyydellä elämän tärkeimpiin asioihin. Valokiilassa ovat Salo ja saksofonisti Sippola instrumentteineen, mutta kokonaisuus ei kuulostaisi samalta ilman basisti Rauhalaa ja rumpali Tuomea – nelikko soittaa yhteen suurenmoisesti. Klassisista säveltäjistä Bach soveltuu mielestäni melkein heikoiten sovitettavaksi esimerkiksi jazziksi, mutta barokista ammentaminen on tehty tässä todella hienosti ja välillä tuntuu kuin tässä soitettaisiin kahta eri maailmaa päällekkäin. Kumpaakaan ei ole rusikoitu toisen muottiin vaan ne elävät omaa elämäänsä rinnakkaisina todellisuuksina. Tätä päivää ja tämän päivän rakkautta, haaveita, kasvua ja vanhemmuutta tutkaillessaan laulujen pohdinta ulottaa juurensa sukupolvienkin taakse. Lihaksikkaasti mutta rennosti louhitut kitarat iskevät edelleen, sopivalLevyarviot > ...rakkaus on harvoin läsnä tässä ja nyt... Tetraktysin, tuon pyhän kolmion katsottiin sisältävän kaikki maailman kuvaamiseen tarvittavat luvut ja siihen perustui paitsi pythagoralainen musiikki, myös näkemys kosmoksen harmonisuudesta. Ja vaikka levyn nimi johtaisikin muihin ajatuksiin, niin käsillä on ehjä ja tasapainoinen kokonaisuus eikä aavistus mistään valmiimmasta. Itse asiassa kappaleet, jotka viimeistä surumielistä Kitesiä lukuunottamatta ovat Salon originaalisävellyksiä, melko pitkälti väistelevät kategorisointeja. Rissasen omista sävellyksistä löytyy myös helmiä, päällimmäisenä lähes humoristisesti jazzia ja Bachia yhdistelevä Das Untemperierte Klavier. Trio, jossa rytmiryhmänä toimivat Teppo Mäkynen ja Antti Lötjönen taipuu tähän kolmioon upeasti. Luonnos lunastaa paikkansa yhtenä tekijänsä parhaista levyistä ja kuin bonuksena päätösraita Katrilli välittää elämänasenteeksikin käyvät rivit ”tästä se alkaa, uusi päivä tulla saa”
Live Nation Megadeth.indd 61 12.9.2019 15.53
Kenties voi seestyä ja vanheta kääntymättä lopullisesti mökkitielle. Samae Koskinen Maidstone Universal Samae Koskisen musiikki on ristiriitaistanut ajatuksiani viime vuosina. Taustat ovat kuin minisinfonisia pikku maailmoja, joissa akustinen ja synteettinen nivoutuvat yhdeksi. – Mulle biisinkirjoitus on leikkiä ja sellaisena tahdon sen pitää. Kertoja on koko biisin ajan nillittänyt kaikesta melko triviaalistakin, niin hän rupeaa yhtäkkiä näkemään isompia linjoja. Kai mä tahdon tekstieni antavan ihmisille toivoa, samaan tyyliin kuin olen itse saanut monista biiseistä. Ihmettelen ihmisen kykyä empatiaan ja rakkauteen. Kertoisitko hieman Mummu-kappaleen henkilökohtaisesta merkityksestä ja sanomasta. Levyn aloittava Kasvissyöjän lapsi tuo nopeatempoisesti kikkailevan alun jälkeen herkän ilmaisun kertosäkeeseen. Löydän merkityksiä asioista, joissa niitä ei välttämättä kauheasti olekaan. Sanoituksesi kuvaavat usein arkipäivän tapahtumia. Heleän akustisen kitaroinnin lisäksi kuullaan runsaasti taustakuoroa. 62 SOUNDI la punk-kulmalla terästetyissä voimapopkappaleissa on imua ja Jeff McDonaldin lauluäänessä lennonmaista röyhkeyttä. Miten oman musiikkisi luonne on muuttunut vuosien varrella. – Mua kiehtoo, että monet näkevät tekstini arkisina juttuina, kun taas itse näen tilanteen täysin päinvastaisena. Sama pätee muotoseikkoihin. TEKSTI: VIRPI SUOMI K u v a: A k iP ek k a Si n ik o sk i Levyarvostelut 8_19.indd 62 13.9.2019 13.06. Sävelsin yllättäen levyn laulut pianolla, joka ei todellakaan ole mulle ykkössoitin ja kirjoitin tekstejä monissa eri paikoissa viimeistellen ne Englannin Maidstonessa ystäväni luona. Mun mielestä laulun ydin tulee vasta c-osassa. Jonkin sortin rakkauslauluista on kyse, mutta niiden äärimmäisen intiimi haikeus viestii kovan luokan menetyksestä. Syytä olisi. Paino on pienten arkipäiväisten asioiden oivaltamisessa. Watson on vuoden sisään menettänyt äitinsä, tyttöystävänsä ja pitkäaikaisen rumpalinsa. Tuotannossani on ollut kaikenlaista semimuodikasta vokaalisämpleistä fuzz-sooloihin, mutta Maidstonella tein tiettyjä ratkaisuja täysin oman maun mukaan. Huvittavaa, että Wave käynnistyy ensisingellään Dreaming The Dreamilla, joka on levyn tavanomaisin kappale, eräänlainen Lennonin pianoballadien päivitys. Kun Redd Kross aikanaan alkoi liukua musiikissaan suoraviivaisesta punkista melodisempaan ja 70-lukulaisempaan suuntaan, Big Starista ja kumppaneista kimmokkeiden ottaminen oli raikasta ja edistyksellistä. Perustunnelma levyllä on leppoisa. Siis että mä juhlin tätä taikaa ja ylimaallisuutta, mitä ympäriltämme löytyy. VIRPI SUOMI HHH Kuulin että olet työstänyt uuden Maidstone-levyn materiaalia myös Englannissa. Mitä toivot niiden välittävän kuulijoille. – Kai siinä lähtöajatuksessa on jotain hengenheimolaisuutta Beach Boysin I Just Wasn’t Made For These Times -biisiin. Tässä ajassa kuunneltuna Cheap Trickistä, melodisesta glam rockista ja klassisesta kitarapopista ammentava musiikki saa kättelyssä ympärilleen jonkinlaisen nostalgiavaipan. Mä olen itse aika kova valittamaan, kyllä mua ällöttää jengin tyhmä käytös internetissä ja tietty sivistymättömyyden ihannointi joka leimaa aikaamme monilta osin. Olen flirttaillut niin elektronisemman ilmaisun kuin iskelmänkin kanssa. Kahdeksatta Maidstone-albumia on viilattu pitkään ja hartaasti. Mihin katosi angstinen indie rock -mies, jonka alkutaipaleen tuotokset saivat ihon kananlihalle. Parhaat biisit, kuten brasilialaisen oloisella akustisella kitarakompilla ja persoonallisesti vääntyvällä melodialla sävähdyttävä Melody Noir, soulin suuntaan kattauksellaan katseleva Turn Out The Lights, lysergisesti värähtelevällä steelrummulla liplattava Wild Flower tai pakahduttavan kaihoisat Look At You ja Strange Rain, vetävät hiljaiseksi. Kappaleet soljuvat huolettomasti eteenpäin kuin elämän ehtoopuolen hippibussi. Jo sinkkunakin julkaistu harmoninen Mummu luotaa muistoihin. Perusvarma voimapoppaus saa ikääntyvän sähkökitarakaihoilijan huokaamaan tyytyväisenä: ”Onneksi joku jaksaa vielä tehdä tällaista.” PEKKA LAINE HHH Patrick Watson Wave Domino Olen kuunnellut montrealilaisen Patrick Watsonin kuudetta albumia jo monta kertaa täysin lumoutuneena ja ihmetellyt, miten häntä ei tunnu kukaan Suomessa tuntevan. Ihan miellyttävä, muttei läheskään samaa tasoa kuin muu albumi. Siellä kuullaan paljon akkarimattoja, orkestraatioita ja runsaita taustalaulukuoroja. Harva osaa yhdistää sydämeen käyvää melodisuutta aisteja kiihottavaan kokeellisuuteen yhtä saumattomasti. Ei ihme, jos musiikki välittää voimallista lohtua. Kaikesta valtavirralle flirttailusta huolimatta olen jotenkin huojentunut. Kyseessä on rakkauslaulu, jonka mukaan kaikki muu on perseestä ”paitsi sä”. Lähimmät verrokit löytyvät James Blakesta, jonka lailla Watson suosii laulussaan haurasta falsettia ja Cinematic Orchestrasta, jonka upealla Ma Fleur -albumilla Watson oli mukanakin. Nyt amerikkalaisen 80-90-luvun alternativerockin popimpaa siipeä edustava estetiikka rinnastuu bluesin ja countryn traditionalismiin. Kuinka muutoksessa voi olla myös hyviä puolia, kuten vähemmistöjen oikeuksien parantuminen. – Tein levyn kanssa yhteistyötä Riku Mattilan kanssa biisinkirjoitusvaiheessa ja päätettiin, että teen ensin sävelmiä, joista valitaan timanttisimmat ja sanoitan ne vasta sitten. Hetkittäin soitannollisesti yllättävä kokonaisuus osoittaa kuitenkin, että panoksia riittäisi syvempäänkin sukellukseen. Kaikki on perseestä -kappaleen anarkistinen nimi herättää hilpeyttä. Miten albumin teko poikkesi aiemmista projekteista. Ne putkahtelevat kuulokkeista esiin kuin jostain taikapurkista liikkuen tuulen mukana fyysisesti eri suuntiin. Kotimaisten artistien tyylivaihtelu tuntuu olevan nykyään muodikasta. – Samanlaista tasapainoilua totaalisen epävarmuuden ja nerousilluusion välillä tämä on ollut niin kuin aikaisemminkin, ja kun levy on valmis, mielen valtaa ääretön tyhjyys ja fantasiat uran lopettamisesta. Jo edellisellä levyllä mielleyhtymät lipuivat ajoittain Arttu Wiskarin suuntaan ja se tuntui rikolliselta. Silti mulla jo tässä vaiheessa puhelimen muistio pursuaa uusia mahtavia biisi-ideoita, yhtenä esimerkkinä Haluisin ostaa markkinoilta susipaidan mutten kehtaa. Tavallaan mulla on tarkoitus tehdä ajatonta musiikkia, jota kuunnellessa kehtaa katsoa peiliin vielä pappanakin. Maagista! JUSSI NIEMI HHHH Levyarviot > ...onneksi joku jaksaa vielä tehdä tällaista..
Cult of Luna tulostus.indd 63 13.9.2019 9.26
Se kasvattaa sävelet yhtenäiseksi tunnetilaksi, jonka Viitasen selkeäpiirteinen tulkinta tuo lähelle. Unenomaisten instrumentaalinumeroiden rytmittämä laulukokonaisuus on hiottu ja punnittu. Soitto soi riittävän suurpiirteisesti ollakseen uskottavaa lajissaan mutta riittävän skarpisti, että sitä jaksaa myös toistuvasti kuunnella. Days Of The Bagnold Summer on soundtrack samannimiseen Simon Birdin ohjaamaan indieelokuvaan. Warner The Regrettes -yhtyeen toinen albumi on Feel Your Feelings Fool! -debyyttiä (2017) kliinisempi rakkausteemainen Levyarviot > ...virtuoosimaisuus sulautuu sykkivään näkemykseen viriilein sivellyksin... Belle And Sebastianin uskollisuus omaa musiikillista identiteettiään kohtaan ei tunnu jämähtäneisyydeltä. Kun Lintulaulu hieman myöhemmin lennättää sävelet lopullisesti maailmalle, pysähtyy matkanteko sadun ja todellisuuden rajalle. Levyarviot > 64 SOUNDI Jeena ja Vauhtikallot Jeena ja Vauhtikallot Jeenarecords Sweet Jeena Ranckenin vetovoimalla ilakoiva rock’n’rollin ja rockabillyn erikoisryhmä on tuunannut musamasiinansa Vauhtikallojen nimissä 1950ja 1960-lukujen Suomen nuorisoiskelmille. Alunperin Ann Christinen, Lailan ja Britan sekä parin miespuolisenkin popparin esittämät kappaleet ovat viehkon suomettuneita sanoituksia ja sovituksia Euroopan perukoille päätyneistä crossover-kipaleista. Yhtyeen tuotantoa tällä vuosituhannella elävöittäneet retket tuotetumman ja synteettisemmin soivan popin maailmoihin ovat jättäneet jälkensä Belle And Sebastianiin bändinä. HANNU LINKOLA HHHH mää, twistiä, skiffleä, rock’n’rollia, jatsibluesia, latinorytmejä, westerniä ja lopuksi vielä Jeenan kitaristin Risto Klemolan tyylipuhdas periodipoppis Päiväuniin. Osoittelemattoman rikkaasti sovitetut kappaleet hakeutuvat tämän tästä kauas alkupisteestä ilman pelkoa loimilankojen katkeamisesta. Vasta loppuun säästetyssä nimikappaleessa mylvitään sympaattisesti sössöttäen. Tarpeen tullen viulukin käy liehakoimassa laulajaa, perkussiot antavat joskus lyriikalle pienimuotoista marssitahtia. Post-punkrokkarien Feelsin riveissä toiminut Lay on soolona keskittynyt hentoisempiin folk pop -sävyihin, joiden yhteydessä mainitaan herkästi Nick Draken ja Karen Daltonin nimet. Kauan sitten hellyttävällä hapuilulla lumonnut yhtye on nyt itsevarma ja suvereeni. Sama veitsenterällä eläminen näkyy myös teksteissä, jossa sanoilla näsäviisastelu on juuri sitä samaa luokkaa, joka sopivalla hetkellä takaa kyydit niskaperseotteella Kisahallin putkaan, niin kuin bändi itsekin hienolla avausraidalla Muoviruusuja laulaa. Folk-kitaroille, hauraille jazzhäivähdyksille, aamu-usvaisille popmelodioille, päivänpaisteiselle yhtyesoinnille ja maailman rakastettavimmalle nörttilaululle on aina sijaa jossain markkinahumun laitamilla. Meidän jälkeemme hiljaisuus on huolellisesti äänellistettyä pohdintaa, jota ajavat eteenpäin niin elämän selittämättömyys kuin tuntemisen vääjäämättömyyskin. Vahvasta kappalemateriaalista huolimatta levyn dramaturgia ei pelkisty yksittäisiin teoksiin. Tuon ajan levytykset tehtiin isoilla studio-orkestereilla, mutta Vauhtikallot on pelkistänyt kepeät ja kotikutoiset sovitukset neljän muusikon ja muutaman täsmävierailijan voimin. Kyseessä ei ole kuitenkaan elokuvallisen komponentin varassa elävä tilaustyö, vaan täysipainoinen Belle And Sebastian -albumi ja loistava sellainen. Hänellä on kuitenkin oma eteerinen äänensä ja määrätietoinen ambienssinsa. Kauniin ja kuulaan yleissoinnin ja hellien mielikuvien kirjon ansiosta August ei kuitenkaan oitis kaikkoa mielestä, vaan jää ainakin toistaiseksi odottelemaan uusia otollisia mielentiloja. Viimeistään jälkipuoliskon ydinraidat – ajankuvaa raadollistava nimikkokappale, kehollisen herkkä Iho ja animistinen Murheen mustat laulajat – kyllääntyvät mestarilliseksi synteesiksi, joka osoittaa Viitasen kulkeneen koko ajan oikeaan suuntaan. Stuart Murdochin lempeässä johdossa kypsynyt ryhmä edustaa ajattomuutta ja kestäviä kauneusarvoja. ANTTI LUUKKANEN HHHH The Regrettes How Do You Love. August on mielentila, jonka läpi musiikki virtaa verkkaan, ja kitarasta näplätyt soinnut kuljettavat väreitä sen pintaa pitkin. Korkkivian kappaleet ovat todellakin simppeliä kauraa ja vaikka laulumelodioista tulee toistuvasti mieleen toinen päihteistä laulava punknimi Kakka-hätä 77, kannetaan hommaa tietynlaisella itsekunnioituksella. Hän samastuu jopa niin hyvin, että puheliniskelmän ”Jos soitat, en vastaa”-uho vaihtaa näkökulmaa Jos soitan et vastaa -muotoon. Yhtä hyvin levystä voi nauttia ilman yhteistä taivalta yhtyeen kanssa. Joukossa on joitakin paremmin kirkastuvia lauluja kuten Suffling Stones, jossa sävelmä kantaa soljuvammin, mutta vastaavasti aina joku raita hyytyy lähes ikävystyttäväksi huhuiluksi. Laulujen sävykäs folk tukee näitä lähtökohtia täydellisesti. Mutta Klemolan tyylitajuinen kitarointi paikkaa taustatyöstössä monta soitinnusta, ja Jeena itse tavoittaa vaivattomasti ajan iskelmätähtösen K u v a: U ll a N ik u la Levyarvostelut 8_19.indd 64 12.9.2019 11.04. Keikallahan bändi on ehdottomasti parhaimmillaan keskivahvassa muusissa. Piritorin sheikki arvostaa katujen sankareita kuten Facebookin Puliukkojen mytologisointiryhmässä konsanaan. Viitasen Piia Meidän jälkeemme hiljaisuus Texicalli ”Minä suuntaa anelen / kunnes kerran perille löydän”, uskoutuu Piia Viitanen nimikkoyhtyeensä neljännen levyn alussa. ASKO ALANEN HHH Korkkivika Idylli on rikki Roku ”Sillä meil on jotain mitä niil ei oo, se on ei mitään!” Juoppopunkin lippua ylpeänä heiluttava Korkkivika päivittää Ratsian iskulauseen sopivan alakuloiseksi hulttioelämän ylistykseksi. Kitarasoinnutkin kaikuvat yksitotisempina kuin toivoisi. Samaan velmuun viihdesörsseliin on sekoittunut italoiskeltyypin ja heleän laulutavan. Mutta kiinnostavista melodioista eivät Layn herkät ja hartaat runoelmat saa vetoapua, vaan olotilat tuntuvat seisahtuvan paikoilleen vellomaan. Erityisesti skottilaisiin herkkispopin mestareihin heidän varhaisten folkpop-levyjensä myötä rakastunut voi varautua mielenliikutuksen hetkiin. Tulos on raikas ja lennokas, vaikka joitakin 60 vuoden takaisia soitinnuksia ja soundeja ohimennen kaipaisikin, repäisevän Odota en -aloituksen törkeistä urkusoundeista alkaen. Samalla hän kiteyttää koko albumin mielenmaiseman. PEKKA LAINE HHHH Shannon Lay August Sub Pop Kolmannella sooloalbumillaan Shannon Lay siirtyi levy-yhtiö Sub Popin ja ystävänsä Ty Segallin studion huomaan. Ollaan vaarallisen kusilammikon ympärillä, että päihteiden käytöstä ins-piraationsa saava musiikki kääntyisi tyhjänpäiväiseksi rallatteluksi. Samalla liikkumasäde pysyy ihailtavan laajana. Sieltä avautuu huikea näköala ihmisyyden kaikkiin muotoihin. Pikemminkin se ilmenee musiikin myötäsyntyistä kauneutta reunustavana tummuuden ja alitajuisuuden juonteena, joka jalostuu albumin edetessä vastauksiksi. Ihmisja omanarvontunto se on spurgullakin, tuntuu yhtye viestittävän. ASKO ALANEN HHHH Belle And Sebastian Days Of The Bagnold Summer Matador Tämä olisi ollut täydellinen kesälevy! Nyt Belle And Sebastianin paluu 1990-luvun klassikkoalbumiensa tunnelmiin saa toimia vastalääkkeenä kaamokselle ja kylmälle
Esikoisalbumilla bassotellut Sage Chavis on osallistunut hittibiisi California Friendsin lisäksi kahden muunkin kappaleen säveltämiseen; uusi basisti Brooke Dickson näyttää hyvältä promokuvissa. Piina ja peikko -singlen kulmikkaan kitarariffin jälkeen on levyn loppupuolisko kuin auditiivista jättömaata, josta on vaikea löytää minkäänlaisia maamerkkejä. Kuoliniskun antaa albumin päättävä yhdeksänminuuttinen nimikkoraita, jonka kesto ei ole osoitus niinkään rohkeudesta, vaan harkintakyvyn puutteesta. Mies uurastaa myös kattavalla soolouralla, jonka hedelmiä tuntuu virtaavan markkinoille varsin tiheään. JUHA SEITZ HHHH Of Mice & Men Earth & Sky Rise Keskimääräistä persoonallisempaa metalcorea useamman albumin julkaissut kalifornialainen Of Mice & Men henkilöityi olemassaolonsa ensimmäiset viisi vuotta huutolaulaja Austin Carlyleen. Keskeneräisestä ja epätarkasta tuotantojäljestä kärsivä albumi alkaa melko lupaavasti, mutta menettää momentuminsa jo puolivälissä. Ilman Pauleyn taivaallisia lauluja, jotka itse asiassa jo Carlylen aikaan olivat bändin tavaramerkki, tämä menisi jo ihan tusinametallista. Kiireen kehtolaulu ei päästä arvioijaa helpolla, sillä puutteistaan huolimatta se on selkeä osoitus siitä, että Kielo Ilonalla on ideoita ja potentiaa...virtuoosimaisuus sulautuu sykkivään näkemykseen viriilein sivellyksin... Kaksikko houkutteli tuoreelle levylleen mukaan Steely Danin rumpalin Keith Carlockin sekä Chick Corean bändin basistin James Genusin. Ford ja Evans uppoutuvat jänteviin sooloihinsa tiiviillä intensiteetillä, joten elämys kutoutuu elinvoimaiseksi. Yhtye on statistin osassa. Heistä iäkkäämpi, kitaristi Robben Ford on monille tuttu muun muassa Miles Davisin, George Harrisonin ja Joni Mitchellin levytyssessioista. Äänimaailmasta on todennäköisesti kiittäminen tuottaja Mike Elizondoa, joka on onnistunut hiomaan Lydia Nightin kappaleista sekä amatöörimäisen leikkisät että kokeilevat särmät pois. Ehkä molempia. Kokenut komppiosasto varmisti sen, että mestarit saivat paineitta noudattaa maanläheisiä ambitioitaan. Svengin luonne on rentoutuneen rullaava. HENRI EEROLA HH Kielo Ilona Kiireen kehtolaulu Eclipse Kansanmusiikin ja popin yhdistäminen ei ole helppo temppu – kysykää vaikka Elonkerjuulta tai Indicalta. Saksofonisti Bill Evans vaikutti 1980-luvulla Miles Davisin yhtyeessä, minkä jälkeen hän on äänittänyt tukun omia albumeja ja saalistanut kaksi Grammy-ehdokkuutta. Earth & Sky paljastaa huoleni osittain oikeiksi. Lokakuussa 19 vuotta täyttävän Lydia Nightin äänestä ja teksteistä huokuu hämmästyttävä kypsyys ja yli kymmenen vuoden bändikokemus. Muistan Defy’a kuunnellessa pohtineeni, että vaikka uuden kaavan kappaleet nousivatkin ennenkuulumattomaan lentoon, saattoi pesuveden mukana mennä myös aimo annos niitä sentimentaalisimpia piirteitä, joihin itsekin alun perin ihastuin. Uuden alun ensimmäinen pitkäsoitto Defy (2018) osoitti sitä edeltävällä Cold World -albumilla (2016) identiteettinsä kanssa kamppailleen bändin hylänneen kaikkein utuisimmat piirteensä, ja paiskovan mutkat suoriksi. Kun herra pitkään sairasteltuaan ilmoitti siirtyvänsä pysyvästi syrjään, muistan itsekin ennustaneeni myös yhtyeen loppuvan siltä seisomalta. Virtuoosimaisuus sulautuu sykkivään näkemykseen viriilein sivellyksin. purkkapoplevy. Elämänsä totaalisesti musiikille uhranneelle naiselle voi povata loistavaa tulevaisuutta sooloartistina tai loppuunpalamista alle kolmekymppisenä. Tasokkaan äänityksen ansiosta kaikki nyanssit erottuvat niin kuin pitääkin. Musiikki on entistä raskaampaa, ja tämä transformaatio tarkoittaa entistä pienempää määrää elementtejä, joista kappaleita rakentaa. The Sun Room on marinoitunut ihastuttavan muikeaksi muhennokseksi bluesia, fuusioitunutta jazzia sekä juurijullausta. Bändin esikuvat löytyvät 60-luvun tyttöpopista ja 90-luvun riot grrrl -punkista, mutta kuulokuvan perusteella The Regrettesin musiikkia voi verrata The Distillersiin, alkuaikojen No Doubtiin ja 60-lukulaisen retroilun osalta brittiläiseen The Pipettesiin. Kävikin niin, että loppubändi päätti jatkaa nelimiehisenä. Puhtaista lauluista vastannut basisti Aaron Pauley otti hoitaakseen myös räväkämmät taajuudet. JARI MÄKELÄ HHH Robben Ford & Bill Evans The Sun Room Ear The Sun Room yhdistää kaksi kokenutta muusikkoa. Samassa sarjassa painii nyt myös Kielo Ilona, joka maustaa soppaansa myös hienoisilla CMX-vivahteilla. Levyarvostelut 8_19.indd 65 12.9.2019 11.04. I Dare You kuulostaa The Strokesilta pöllityltä, niinpä Julian Casablancasin nimi löytyykin biisin krediiteistä. Vaikka yhtye tuntuukin löytäneen varsin sopusuhtaisen tasapainon eri tyylilajien välillä, kärsii Kiireen kehtolaulu melkoisista kasvukivuista
Ja kyllähän notkeasti taipuvan lounge jazzin säveliin sopivat rock-klassikko Ramblin’ Rose ja etenkin Räjäyttäjät-klassikko Missä olet Rapa-Eini. Juuri kun alkaa tulla kiinnittäneeksi huomiota samasta puusta nikkaroimiseen, heittää savokainuulainen ryhmä muita viipyilevämmän ja melodisemman nimibiisin. Levyarviot > ...rytmikästä rockia mongolialaisilla perinnesoittimilla... Luovuus kohoaa vielä upeampiin mittoihin Tigerlillies-hymnissä balladirakenteessa, jossa karheat kitarasoundit myötäilevät nöyrästi kaunista melodiaa ja jatkavat siitä suoraan Rainmaker-menopalan komppaukseen. Bändin viiden kappaleen minijulkaisulla Deal With The Devil Man biisit römeltävät, vonkuvat, jumpsuttavat ja tallaavat pienemmät esineet murusiksi. Vaikka pitkän uran myötä tyyli muuttuu varmasti, uusimmalla levyllä on aktiivisessa roolissa tuo iloisen huoleton fiilis, johon ihastuimme jo kaksi vuosikymmentä sitten. Levyyn vuodatettu henkilökohtainen tuska ei juuri riitä nostamaan heitä keskinkertaisen rocklevyn yläpuolelle. ISLA MÄKINEN HHH Sandro Perri Soft Landing Constellation Sandro Perrin aiempia projektinimiä ovat olleet tursaista innoittunut Polmo Polpo ja olemuksensa tyhjentävästi selittävä Off World. Kemisten veljesten hypättyä mukaan remmiin miehistö on sama kuin 90-luvun power pop -ihme Atom Heartissa, mikä myös ilolla pantakoon merkille. Konnanelikossa on energiaa ja oikeaa fiilistä, mutta neljän kappaleen nimetön ep kärsii demomaisesta alituottamisesta ja värittömästä laulusuorituksesta. Annos on juuri sopiva kerralla nautittavaksi. Bändillä on selkeästi omaleimainen ote tummaan ja välillä tekniseksikin kiihtyvään runttaukseensa. Ryhmä tunnustautuu metallibändiksi eikä se toki murinalauluineen kaikkineen kekkulipuhetta olekaan. Laiskiaiset ovat sympaattisia eläimiä ja tämän taitaa tietää myös Joensuun Kiihtelysvaarassa koottu Pale Sloth. Oltuaan mukana nostamassa punk rockia valtavirran tietoon yli kaksikymmentä vuotta sitten bändin kokoonpano on vaihtunut ja taukoakin on ehditty ottaa. Näistä kumpikin lia. Jahnukaisten ja Jukka Nousiaisen yhteisprojektista oli jo ehdittykin kaupungilla kuiskutella, että tätä viisaiden päiden yhteen lyömistä joutui vallan odottamaan suurella mielenkiinnolla. Alan ihmiset ottakoot seurantaan. Paraatipuolella solisti Nousiainen intoutuu loppurevittelyissään, mutta marimban kuljettama Rapa-Eini soi aulabaariin soveltuvana versiona loppuun asti. ASKO ALANEN HHHH Blink-182 Nine Columbia Nimestään huolimatta Nine on vasta pop-punkyhtye Blink-182:n kahdeksas albumi. Juuri jälkimmäiseen easy listening -versio tuo alkuperäiseen lisäannoksen dramatiikkaa ja jännitettä. Tässäpä kappale, jonka toivoisi karheasta tekstistä huolimatta – tai oikeastaan siitä johtuen – koulun musiikinkirjoihin oppimateriaaliksi nerokkaasta tekstittämisestä. Siirtymä takaisin ronskimpaan rockiin ja Amor Por La Vida Hasta la Muerte tapahtuu vastaansanomattoman topakasti ja riuskasti The Flaming Sideburns -laulaja Eduardon olennaisella avustuksella. Resepti on siis löytynyt – nyt sitä täytyisi vain muistaa noudattaa. 66 SOUNDI M oonshine Mojo kuulostaa konseptiltaan juuri sopivan eksoottiselta, että satunnaisen kuulijan mielenkiinto voi siihen kiinnittyä. Nokkelasti nimetty Theme From Roky on oikein miellyttävä popkappale, joka analysoi bändin omasta perspektiivistään maagisen psychorockin olemusta kerrassaan somalla sovituksella stemmakuoroineen ja jousipartioineen. Goon oli kaakkoissuomalainen pitkän linja skaporukka, joka sai aikaiseksi kaikkiaan neljä albumia ennen kuin löi ainakin toistaiseksi kirjaimellisesti pillinsä pussiin. Vaikka biisisaaga onkin käynnistynyt perin ikävien käänteiden kautta, hehkuu kolmannella Avoin kirje -kappaleella Uusi sukupolvi kuitenkin toivo. Kyllä kelpaa! Näkä & Co -projekti on yllättäen aktivoitunut yli vuosikymmenen tauon jälkeen. Kaikki tämä ilman musiikissa kuuluvia dogmia tai orjallista genreperinteen noudattamista. Vaikka Blink-182 ei perinteisesti ole se bändi, jonka puoleen käännymme kärsiessämme sydänsuruista tai miettiessämme syvällisiä, uudella albumilla on myös vakavampi puolensa. Huomio sentään kiinnittyy levyn rumpuosuuksiin, jotka vahvuudellaan kiinnittävät helposti huomion. The Empire Strikes Charm Savage Magic The Empire Strikesin suosiman ravakan rockriffailun jalostus jatkuu erinomaisen High Tide -taoksen (2017) jälkeen hiukan sofistikoituneempaakin viehätysvoimaa testailevalla Charmilla. Neljän vedon Hallusensations-ep:ssä riittää narskuteltavaa enemmän kuin ensipyöräytys antoi ymmärtääkään. Laastarisuhteesta nokkelasti kertova Salvekvik näyttää, millainen yhtye voisi parhaimmillaan olla. Kun soittajille on tullut ikää, on tarkastelun alla aikuisuuden ja sen mukanaan tuoman vastuun kaltaisia mälsiä ja osin mukaviakin asioita. Tarkastelutapa on rehellisempi ja maanläheisempi kuin bulkkivoivottelussa, jota tässä maassa yhä riittää. Melko lailla optimaalinen seiskatuumainen: kaksi erilaista, mutta hyvin toisiaan täydentävää hienoa laulua. Juurimusiikin harrastajat voivat puolestaan ihastella, kuinka rouheasti hobotrio pompottelee sikarilaatikkokitaroistaan ja matkalaukkuperkussioistaan autenttista garage bluesia. Kuka tietää, mitä poikien elämässä on tapahtunut selvästi järkyttäen heitä, mutta uusi levy tuskin tuo paljon lohtua. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Lähtökohdat tälläkin nimellä ovat kuitenkin ehdottoman lupaavat. Ja niin kuin aiemminkin, teksti kouraisee sydämestä. Pääpaino on toki lujasti runnovilla revityksillä, mutta kaikkia sujuvimpia melodioita ei linjata remakamman rockaamisen voimasoittoon. The Empire Strikes ei tingi tiukimmasta iskukyvystään, vaan tietyllä tarkan ja nautinnollisen kitaroinnin ja laulutulkintojen tasalla Charmin tyylivaihdokset ovat samalla aaltopituudella. Yhtyeen riveistä tiivistyi kuitenkin Gangsterikvartetti, joka toimii astetta (suomi)rockimmalla otteella. Paljon pelastaa kuitenkin rumpali Travis Barkerin kiitettävä rytmitaju. Silti paikka paikoin psykedeeliseksi yltyvät kitarakuviot ja jopa vaihtoehtorockmaiset riffit monipuolistavat ilmaisua kiitettävästi. Albumikokonaisuus on hyvin hallittu hevimmän jännitteen ja keveän levollisuuden vaihteluineen. LASSI LINNOLA HH Levyarvostelut 8_19.indd 66 12.9.2019 11.04. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. B-puolen Woude-cover Aika hyvä ihmiseksi sopii tähän yhteyteen vähintäänkin erinomaisesti pohtiessaan ihmisen elämänpolkua ja valintoja. Puolenvälin Black Rainista eteenpäin levy muuttuu teemoiltaan synkemmäksi ja alkupuolen kuplivan pirteät kitarariffit raskaammiksi
Ambienssivetoiseksi korallisoidusta tunnelmoinnista löytyy niin bluesin, progen kuin hissimusiikinkin säikeitä, mutta mikään niistä ei kasva hallitsevaksi. MAPE OLLILA HH Beth Hart War In My Mind Provogue Sielukkaaseen lauluvoimaan luottavan bluesin tekijänä ja tulkkina Beth Hart on ottanut jatkuvasti tanakampaa jalansijaa valiosarjassa. Jukka Nissisellä on sana hallussa. Tätä faktaa on turha käydä kieltämään. Ei niin, että materiaali . Biisien sovituksissa ja bändin soitossa riittää ihmeteltävää, mutta olennaisin osa kovimmissa iskuissa on tekstityksellä. miksaus. Kovia koukkuja lätisee kuulijan lättyyn ja palleaan koko levyn keston verran. Ja sitä myös saadaan, vaikka naisen päänsisäiset sodat vaativatkin vakavan huomionsa. Alkuaikojen Alcohaulin’ Assin kaltaiset bilebiisit ovat vaihtuneet ”why is my feeling of loss like a welcome home” -tyylisiin lyriikoihin. Ennakkoon julkistettu aloitusraita Bad Woman Blues on heti upean jykevällä pianotahdilla terästetty sisäänheittoralli, joka lupaa, että Bethin kanssa saa kunnon kyytiä. Uusi sooloalbumi on väkevä todistus siitä, että Hart pystyy luomaan omat blues-klassikkonsa, vaikka hän on ottanut myös valikoituja covereita haltuunsa omilla livetallenteilla sekä yhteislevyillä Joe Bonamassan kanssa. ASKO ALANEN HHHH Levyarvostelut 8_19.indd 67 12.9.2019 11.04. Moni kappale alkaa petollisen kepeästi helmeilevillä pianojohdatuksilla, jotka vaihtuvat vääjäämättä kuohahtavien tunteiden jämeriin tahdituksiin. Musiikillisesti ajellaan mukavan turvallisia metsäteitä suomalaisen rockin, amerikkalaisen boogien, ruotsalaisen folkin, meksikolaisen punkin ja pohjoissavolaisen outsider-iskelmän opasteita seuraillen. Laulaja Chad Gray viimeisteli osuutensa Vinnie Paulin kuoleman jälkeen ja niin sanoitusten kuin laulusuoritusten intensiteetinkin puolesta Vinnien menetystä ei voi olla kuulematta. olisi huonoa, mutta ei se veriä seisauta eikä ole läheskään niin villiä kuin meno lavalla kenties on. Vinnie ehti äänittää levyn kaikki rumpuosuudet ennen kuolemaansa, joten musiikillisesti levy on bändin faneille aika tuttua tavaraa, joskin edeltäjiään raskaampi ja hallitumpi kokonaisuus. SOUNDI 67 K u v a: A ri H u tt u n en voisi olla Soft Landingin yläotsikko, niin vedenalaista ja toismaailmallista levyn tunnelmointi on. Yksilösuorituksissa huomio kiinnittyy eniten ehkä Shirley Tettehin moni-ilmeiseen, paikoin vaivihkaa kiitettävän funkyksi äityvään kitarapolitiikkaan. Hänen tunnusomaisesti kitaroitu ja hajamielisesti mutistu chill-taiteilunsa on tarttuvimmillaankin ohimenevän kiinnekohdatonta ja totutuista kategorioista erkaantunutta. Tähän vaikutelmaan Perri todennäköisesti tähtääkin; immersiiviseen maailmaan jonka voi avata ja sulkea kuin soittorasian, ja jossa musiikki jatkuu pyyteettä siitä mihin se edellisellä kerralla pysähtyi. Vaikutelmat osoittavat Perrin pitävän itsepäisesti kiinni visiostaan. Hieno tribuutti menehtyneelle rumpalille on myös rumpuvelho Roy Mayorgan pestaaminen soittamaan Welcome Homen biisejä kiertueella. Jukka Nissinen on kuunnellut ja sisäistänyt kaiken maailman kanonisoidut kunnon musat, ja tuuppaa nyt tietotaitonsa luontevasti oman erikoisella tavalla tavallisen musansa käyttöön. Päinvastoin, se kaareutuu ympärille natisevana kajuuttana, jossa aika seisoo mutta tila virtaa. Kuten Gray jo Mudvaynen aikoihin todisti, sopivat vakavat aiheet hänelle parhaiten. On upeaa, että jostain Ulan Batorista – eikä tämä nyt ollut edes mikään nihkeä kielikuva – tuleva bändi menestyy ja levittää maailmalle tietoa kansansa perinteistä ja historiasta, mutta onko rytmikästä rockia mongolialaisilla perinnesoittimilla kuten hevosenpääviululla ja tovshuurilla sekä matalalla kargyraja keskiäänisellä höömei-kurkkulaululla esittävä ryhmä kuitenkaan kaiken huomion arvoinen. Hiukan kohteliaaksi jäävää kokonaisvaikutelmaa voimistaa myös äärimmäisen demokraattisesti tasainen Jukka Nissinen II Humu/Hillotehdas Suomalainen kansanluonne ja tapakulttuuri tiivistyvät vieremäläisen Jukka Nissisen kakkoslevyltä lohkaistun hittisinglen kertosäkeessä: ”Suomalaiset tarjoo kahvit, minne sä ikinä meet / suomalaiset jättää kengät eteiseen”. Onneksi myös sävel. Mitä enemmän biisit kuulostavat läntiseltä rockilta, sitä kesympiä ne etnoinstrumentaatiostaan huolimatta ovat. Pikemminkin levyn ydin on siellä, missä Perrin harhauttavan etäinen ote muuttuu yksiselitteiseksi mutta vain artistin itsensä tuntemaksi logiikaksi. Kukaan ei heittäydy hurjaksi. JUSSI NIEMI HHH Hellyeah Welcome Home Eleven Seven Ei ole yllätys, että Hellyeahin uusi levy on bändin uran synkin. Sitä hallitsee (juuri Flow’ssa ja Porissa omalla bändillään nähdyn) Nubya Garcian (tenori), Sheila Maurice-Greyn (trumpetti), Cassie Kinoshin (altto) ja Rosie Burtonin (pasuuna) torvisektio ja se soikin maukkaasti, joskin aika cerebraalisti. Ainoa miinus tulee Vinnien muistoksi kirjoitetusta, imelästä Skyy And Waterista ja sen Skyy-vodkan tuotesijoittelusta. NUUTTI HEISKALA HHHH The Hu The Gereg Eleven Seven Youtube-ilmiöstä kansainvälisille lavoille ja albumikantaan ponnistanut The Hu tuo folk rockiin tuulahduksen Aasian aroilta. Livenä voi olla toisin, mutta levyllä The Hu ei lunasta koko potentiaaliaan. Tuottaja Rob Cavallo on oivaltanut oman voimakkaan auransa piirissä intiimisti eläytyvän artistin ja hänen pianonsa tarvitseman tilan ja tavan, millä voi johdattaa energian muiden muusikoiden sekä taustalaulajien suorituksiin ja polveilevaan yhteissoundiin. VILLE PIRINEN HHHH Esimerkiksi tsuur-huilun maustama Shoog shoog on lopulta vain kesy rockbiisi ja Yuve yuve yu -hittikin voisi erilaisella ulospanolla olla yhtä hyvin vaikka Volbeatia. Hartin vahvuudet löytävät uomansa niin kiihkeissä rytmipaloissa kuin tunnetta värjyvissä slovareissakin. kaikki seitsikon jäsenet kunnostautuvat vuorollaan säveltäjinä . Levyn alkuun tuntuu, että The Hun hunnu rock on jotain uutta ja ihmeellistä, mutta kun laulukieleen, epätavalliseen äänenkäyttöön ja soittimiin tottuu, osa biiseistä paljastuu hyvinkin konventionaaliseksi rockiksi. Siksi The Gereg on arvokkaampi kulttuuritekona kuin musiikkina. Nimibiisin lisäksi Oh My God ja 333 lukeutuvat bändin parhaisiin. Painokkainta peruskomppia elävöittävät persoonalliset höystöt ja efektit, jotka eivät kuitenkaan himerrä laulajan tumman äänen vahvaa tunnejanoa ja painavaa kuvausta. Kuuntelua Blume kuitenkin kestää hyvin ja sehän puhuu sisällön puolesta. Tuoreita ja puhuttelevia näkökulmia löytyy muun muassa robottikehossa elämiseen, huumeiden hallussapitoon, kirkkojen polttamiseen, kahvitteluun, John Ramboon sekä vissyyn ja ruisleipään. Tarkempi kuuntelu paljastaa rytmiikassa ja puhallinsovituksissa afro-, hiphopja karibialaisvaikutteita, mutta ne eivät juurikaan nouse pintaan. II on hyvällä tavalla huumorintajuista menoa. Soitinnukset vonkuvat kuin akvaarioon suljettuina, rytmit vellovat verkkaisina aaltoina ja laulu kelluu korkinpalasena äänien seassa. Sen sijaan se, että Welcome Home on myös bändin tähän mennessä paras oli vähemmän odotettua. Levy ei kuitenkaan sulje ulkopuolelleen. Meiningissä on jotain samaa vanhojen hyvien juttujen uudeksi ja omaksi muovailua kuten Jukka Nousiaisen, Litku Klemetin, Joni Ekmanin, Jari Raasteen tai Hulda Huiman systeemeissä. HANNU LINKOLA HHH Nérija Blume Domino Brittilehdistö on hehkuttanut Nérijaa niin ankarasti Lontoon kuumimmaksi jazz-tulokkaaksi jo ennen tätä debyyttialbumia, että odotukset olivat kai liiankin kovat. Vähän yli parikymppisten naisten Karibialle ja Afrikkaan juontuvia juuria on korostettu niin, että kuunnellessa ihmetyttää lopputuloksen umpijatsillisuus: paikoin se voisi olla joltain 60-luvun Blue Note -levyltä. Kuolihan rumpali Vinnie Paul, yksi bändin alkuperäisjäsenistä, kesken levyn teon viime vuonna. Kaiken kokoaa yhteen tunne siitä, että soitto viittaa yksinomaan itseensä
Bändi hyödyntää sumeilematta vahvuuksiaan: kultakautensa kitaravalleja ja hienoja melodioita. Colella on laulaja-lauluntekijän uran rinnalla historiaa koneellisen ambientin tekijänä. Bändi hajosi ennen kuin perusrokkaava Tarantula (1996) julkaistiin. Tunnin mittainen, enimmäkseen melko lyhyisiin ja aika erilaisiinkin instrumentaalitunnelmapaloihin jakautuva kokonaisuus luo vaikutelman, että Gonzales on lukinnut itsensä studioon ja astunut seuraavan kerran ihmisten ilmoille kun levy on ollut valmis. Tasokkaan 10-luvun tuotantonsa ansiosta Ride on vahvemmassa asemassa kuin nostalgiaan nojautuvat kollegansa. Cameronin valitsema polku ei ole helpoimmasta päästä: Miami Memoryn perimmäisenä tavoitteena on toimia modernina kuvauksena lemmestä, johon kuuluu kukkien ja konvehtien lisäksi riitoja ja eritteitä. Se on Lloyd Colen uuden levyn ongelma. Kuten esimerkiksi Father John Misty on osoittanut, tässä pelissä voittaakseen tarvitaan rivouden vastapainoksi rutkasti älykkyyttä. Future Love muistuttaa siitä, etteivät Riden psykedeliakokeilut olleet kelvottomia. Riskinotto on jätetty minimiin, mikä johtaa siihen, että kokonaisuus jää valjuksi kuin kannen pilvihöttö sinisellä taivaalla. Siis laulujen kertojaminän kohdalla ainakin. Mutta nyt Lloyd Cole on vanha. Nyt ollaan syvässä päässä. Parinkymmenen vuoden tauon aikana Riden maine kohosi tarunhohtoisiin mittasuhteisiin. Tuotannossa sekä feateissa on vakuuttava kaarti genren kärkinimiä ja vuosikymmeniä uraa luoneen artistin peliliike lienee luottaa hyväksihavaittuihin keinoihin sekä massoihin uppoavaan kamaan. Levyarviot > ...levy on varmastikin tehty rakkaudesta hiphopiin... 1 -albumille. Jollekin Primal Screamille loikkiminen genrestä toiseen oli sallittua, mutta ei Ridelle: tyylinvaihdos shoegazingista 60-lukulaiseen kitarajangleen Carnival Of Lightilla (1994) lytättiin armotta. Välillä tuloksena on ollut mukaansatempaavia ja suuria massoja hurmaavia albumeita. Nuoren Lloydin särmää korosti vielä kevyen itseinhon sekä misantropian kanssa flirttaileminen. Avausraita, ”tunnusbiisi” R.I.D.E.:n äänivalli yhdistyy elektroniseen soundiin tavalla, jollaista Gardener olisi suonut bändin kokeilevan jo 90-luvun puolivälissä. Repetition tuo mieleen sekä Wiren paluulevyt että Human Leaguen hitit. LASSI LINNOLA HHH M83 DSVII Mute M83 eli ranskalainen Antony Gonzalez rakastaa soundeja. Oli napa todellinen tai fiktiivinen, niin sitä kaiveltiin. Se liittyy löyhästi miehen tänä vuonna julkaistuihin omaelämäkerrallisiin muistelmiin. Imagokin on tiptop, ja jos livetoteutus pääsee samalle tasolle, pian tyhjenevät kaikki pajatsot. DSVII on jatkoa 12 vuoden takaiselle, yleisilmeeltään rauhallisen ambient-henkiselle Digital Shades Vol. Levyn jonkinlaisena teemana vaikuttavat olevan myös ilmeiset ja mukanokkelat populaarikulttuuriviittaukset, joita mies artikuloi turhankin selkeästi. On tässä silti paljon hyvääkin. Levy on myös aivan liian dynaaminen, levoton ja paikoin jopa melodinen toimiakseen immersiivisenä ambient-teoksenakaan. Jotkut kappaleista ovat niin pieniä etteivät ne vie mukanaan, ne tuntuvat vain aihioilta. Niiden tutkimiseen ja niillä erilaisten tunnelmien luomiseen hän on omistanut koko nyt kahdeksan albumin mittaisen uransa. MAPE OLLILA HHHH Lloyd Cole Guesswork Ear Lloyd Cole oli nuorena poikkeuksellisen älykäs biisintekijä, joka viljeli teksteissään kirjallisia viitteitä, näppäriä kielikuvia ja sivistynyttä kyynisyyttä. Violins on kuvaus tarpeestamme eristäytyä ikäviltä asioilta todellisuudessamme. Välillä hän uppoutuu niin syvälle elektronisten ja analogisten soundien syövereihin, että niihin ei kuka tahansa halua sukeltaa mukaan. Eiväthän ne välttämättä ole omaelämänkerrallisia tai edes varsinaisesti autofiktiota. JARI MÄKELÄ HHHH Alex Cameron Miami Memory Secretly Canadian Aiemman tuotantonsa sikamies -alter egosta luopunut Alex Cameron on palannut paljastamaan sielunsa ja sydämensä maailmalle. Levyn ralleista seitsemän on jo julkaistu sinkkuina eivätkä loputkaan niiden rinnalla kalpene. Levy on varmastikin tehty rakkaudesta hiphopiin, mutta Let Love ei missään nimessä kuulu Commonin vahvimpiin esityksiin. Kollegojen comebackit rohkaisivat yhtyeen paluuseen esiintymislavoille vuonna 2015 ja uuden materiaalin pariin Weather Diaries -albumilla (2017). I Don’t Love You on koukuttava paketti dynaamisen energistä modernia raskasrockia, sähköistä poppia ja kiiltäviksi hiottuja melodioita kruununaan Susanna Alexandran sensuelli, hengästynyt laulu joka elää tarpeen mukaan hauraankauniista passiivisaggressiivisen kalseaan ja pidättelevästä heittäytyvään. Musiikillisesti tämä levy yhdistää nämä kaksi säiettä, muttei kovin onnistuneesti. Vanha mies laulamassa siitä miten on complicated motherfucker ei vaan ole millään tasolla kiinnostavaa. Vakavoituessaankin varsin hankmoodymäinen australialaismuusikko vuodattaa Miami Memoryllä huomioitaan nykyajan rakkaudesta varsin sulavan faijapopin säestämänä. Albumi ei edes kaipaisi Clean Bandit -lainabiisiään Rockabyetä. Ei niin kuin parikymppisenä. Cyan Kicks on rohkeasti 2010-lukulainen rockbändi. Se kuorruttaa perinteisen rummut-basso-kitara-bändisoiton niin tuhdilla annoksella luuppeja, breakbeat-rätinöitä, efektoitua laulua ja muita hienovaraisia sähköströsseleitä, että lopputulos ei mahdu enää pelkän rockin karsinaan. 68 SOUNDI Common Let Love Loma Vista Viittäkymppiä lähestyvän räppäri-näyttelijäkirjailija-aktivisti Commonin kahdestoista albumi on ennen kaikkea tuttu ja turvallinen. Ja vaikka artistin sanailussa on parantamisen varaa, löytyy muutamien kappaleiden, kuten Far From Born Againin ja Bad For The Boysin, takaa myös ilahduttavan täysipäisiä ja voimaannuttavia sanomia. Levyarvostelut 8_19.indd 68 12.9.2019 11.04. Gonzales on studiossa yksin, ilman "varsinaisia" albumeita värittäviä vierailijoita, ja sen kuulee. MIKKO MERILÄINEN HHH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Se lilluu ihastuttavasti omassa, melko juustoisessa maailmassaan. Levyn onnistunein teksti – ja kappale yleisestikin – on sen universaalein. Kääntöpuolena on, ettei maailma aina avaudu ulkopuoliselle. Harmi sinänsä, sillä hänen ambient-teoksensa ovat olleet ihan kiinnostavia. Ja se toimi. Reseptiä on käytetty ennenkin, mutta se tuskin menestystä hidastaa, sillä helsinkiläisillä on lähiverrokkejaan CHVRCHESia ja PVRISia paremmat biisit ja hihaässänään maailmalla eksoottinen täkäläinen melankolia. Tällä saralla Miami Memory jättää toivomisen varaa. Maailman paras urkusoundi. LINDA SÖDERHOLM HHH Cyan Kicks I Don’t Love You Ranka Nightwishin, Bodomit ja muut hevivientitykit löytänyt guru taitaa olla taas kultasuonen äärellä. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Common sekoitteleekin estoitta räppiä, spoken wordia sekä itsetarkoituksellisia scat-lauluosuuksia, joiden perimmäinen motiivi jää hämärän peittoon. ARTTU TOLONEN HH Ride This Is Not A Safe Place Wichita Kitaristikaksikko Mark Gardenerin ja Andy Bellin Ride sai lähdössä salama-alun, mutta grunge ja brittipop jyräsivät sen alleen. Mutta ihana näitä ääniä on kuunnella. Nimikkokappaleen luotaantyöntävä säe ”Eating your ass like an oyster / The way you came like a tsunami” tarjoilee tuhdisti törkyä, muttei mitään muuta. Uuden levyn on jälleen tuottanut luotettava Erol Alkan. Se mikä tuntui särmikkäältä ja kohtalokkaalla tavalla seksikkäältäkin alkaa vaikuttaa jorinalta. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Vaarattoman ja arkipäiväisen albumin aiheet pyörivät enemmän tai vähemmän otsikossakin mainitun rakkauden teeman ympärillä, mistä Common sylkee ilmiselviä riimejä, jotka eivät ole vaatineet juurikaan kekseliäisyyttä, saati että ne haastaisivat kuulijaa millään tasolla. Cyan Kicksissä toimii levyllä ihan kaikki. Cameron on huomattavan lahjakas laulaja, kuten esimerkiksi Gaslight-balladi osoittaa
www.emp.f i Beast in Black tulostus.indd 69 13.9.2019 10.59
Teksti: Timo Isoaho KOLMASTOISTA MESTARITEOS Bazook 8_19.indd 70 12.9.2019 14.47. 70 SOUNDI OPETH K u v a: Jo n as A ke rl u n d 70 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa
Muusikko on tapansa mukaan varsin hyvällä tuulella, vaikka eräs asia hieman kummastuttaakin häntä. Ja joku nimi on kuitenkin oltava! Eräs huomionarvoisimmista tuoreeseen Opeth-pitkäsoittoon liittyvistä seikoista on se, että In Cauda Venenum ilmestyy niin ruotsinkuin englanninkielisenä laitoksena. – Jos ajattelen positiivisesti, niin ehkä lopputulos on ”win-win” niin meille kuin kaikille taiteemme ystävillekin. En tiedä, onko tämä lainkaan totta, mutta minusta ainakin tuntuu siltä. Mikä itse keikkailussa on muuttunut eniten vuosien saatossa. Kerro vaikka siitä, miten päiväsi on mennyt”. Ja jengihän tuntui diggaavaan! Porukan mielestä oli hirveän hauskaa, kun tarinoin heille vaikkapa edellisen päivän vatsavaivoistani tai siitä, miten olin kadottanut hammasharjani humalassa. En tarkoita tällä sitä, että kykenisin omissa teoksissani saavuttamaan vaikkapa The Beatlesin hienouden, mutta saahan sitä sentään inspiroitua... – Jaa-a. – Ruotsiksi kirjoittaminen oli hauskaa ja virkistävää – mutta myös huomattavasti vaikeampaa kuin englanninkielisten tekstien tekeminen. Hahhah! K ello tikittää puolen päivän tuntumassa ja polttava aurinko helottaa taivaan täydeltä pohjoisen Saksan yllä. – Jos olen taas kerran rehellinen, niin löysin lausahduksen internetistä, eikä sillä ole mitään elämää suurempaa merkitystä. – Tehdä mestariteos, laulajakitaristi nauraa. Opethin kolmastoista studioalbumi In Cauda Venenum ilmestyy samana päivänä tämän lehden kanssa, ja sehän tarkoittaa taas yhden mittavan maailmankierroksen käynnistymistä. Opeth on rundannut niin paljon menneiden vuosikymmenien aikana, etten oikein jaksa enää innostua viikkojen mittaisista kiertueista, muusikko sanoo ja jatkaa: – Itse asiassa, jos olen ihan rehellinen, en haluaisi tehdä todella pitkiä rundeja enää ollenkaan. köyhemmältä ja tylsemmältä. K u v a: St ev e Th ra sh er SOUNDI 71 Bazook 8_19.indd 71 12.9.2019 14.47. En tietenkään tehnyt sanasta sanaan -käännöstä. Opethin kiertuebussi on juuri saapunut maailman suurimman – tai ainakin kuuluisimman – metallifestivaalin Wacken Open Airin pramealle takahuonealueelle, ja yhtyeen miehistö suuntaa saman tien varhaiselle lounaalle. Nythän on olemassa kaksi uutta, vähän toisistaan poikkeavaa Opeth-albumia! Hahhah! Millaista tekstien kääntäminen lopulta oli. Mietin tätä neuvoa vähän aikaa ja päätin sitten kokeilla... Ja kun asiaa miettii, niin lopulta aika pieni osa diggareistamme ymmärtää ruotsia, miettii Åkerfledt. Minä ja tyttöystäväni järjestämme usein musiikillisia teemailtoja, ja erään kerran iltaman otsikkona oli ”isoja tunteita herättävät mestariteokset”. Otsikko ei kuitenkaan viittaa siihen, että albumi olisi loppujen lopuksi ikävä tai huono, sanoo Åkerfeldt ja nauraa: – Se on vain levyn nimi. Täytyypä kysäistä asiaa kiertuemanagerilta, sanoo Åkerfeldt. (Opethin rundi saavuttaa Helsingin jäähallin 15 .tammikuuta 2020). Ensimmäinen levyyn liittyvä kysymys ei ole millään tavalla maailman omaperäisin, mutta onhan tämä asia selvitettävä... Kun nykyään rundin alkuun on vaikkapa pari päivää, oma fiilikseni on yleensä aika ahdistunut, sillä alan ikävöidä puolisoani, lapsiani ja kissojani jo ennen kuin olen edes ehtinyt lähteä! Mutta eipä auta itku markkinoilla tälläkään kerralla. Englannissa on paljon enemmän mielenkiintoisia ja hienon kuuloisia sanoja, kun taas ruotsi tuntuu jotenkin... Kuuntelimme muun muassa The Beatlesia, John Coltranea ja Black Sabbathia – monenlaisia sentimentaalisia klassikkobiisejä. – Ainakin se, etten ole enää niin hermostunut ennen esiintymistä. En takavuosina oikein tiennyt, mitä sanoisin biisien väleissä, sillä sellainen tyypillinen ”what’s up, show me your horns!” -karjahtelu ei tuntunut ollenkaan omalta jutulta. – Kerronpa hieman enemmän... Kello on nyt yksi iltapäivällä, joten keikkaa pitää odottaa noin kaksitoista tuntia. Onko In Cauda Venenum omasta mielestäsi Opethin mestariteos. Toki ymmärrän paremmin kuin hyvin, että kiertueet ovat äärimmäisen oleellinen osa työnkuvaamme, mutta iän karttuessa tien päälle lähteminen tuntuu yhä haastavammalta. – Ja mikä parasta, siis parasta lainausmerkeissä, meidän on määrä nousta lavalle Slayerin heti jälkeen. Millainen tarina pitkäsoiton latinankieliseen otsikkoon liittyy. Tämä ei vältämättä ole juuri se ajankohta, johon Opethin asettaisin, mikäli pääsisin vaikuttamaan Wackenin esiintymisaikatauluun. Kenenkähän idea oli saapua festarialueelle jo tähän aikaan. Hahhah! Keskustelumme pysyttelee keikkailun maailmassa, ja Åkerfeldt painottaa pitävänsä festivaaleista erityisesti yhden syyn takia. Tämän välispiikkeihin liittyvän oivalluksen jälkeen keikkailusta tuli vielä entistäkin hauskempaa ja miellyttävämpää! Mennäänpä sitten kohti uutta In Cauda Venenum -albumia. Keikka kestää yleensä 100-120 minuuttia, mutta vuorokaudessa on 24 tuntia... Takavuosina tärisin kauhuissani ennen jokaista vetoa, mutta nykyään keikkaa edeltävä pieni jännitys on vain hyvä asia, miettii Åkerfeldt. Rakastan levyä kovasti, mutta vasta aika tulee lopulta näyttämään, kuinka korkealle se yltää omien mestariteostemme joukossa. – Pitkään ajattelin, että julkaisemme vain ruotsinkielisen kokonaisuuden, mutta albumin varsinaisessa valmisteluvaiheessa aloin epäröidä, ja päätin sitten kääntää sanoitukset myös englanniksi. Puolen tunnin kuluttua ruokailut on onnistuneesti ruokailtu, ja Opethin laulajakitaristi Mikael Åkerfeldt löytää itselleen istumapaikan kookkaan aurinkovarjon alta. Itse asiassa koko sanoitusprosessi oli aika haastava, miettii Åkerfledt. – Festarireissut kestävät yleensä kahdesta neljään päivään, ja tällaiset lyhyet pätkät sopivat minulle oikein mainiosti. En suoraan sanoen uskaltanut luottaa siihen, että myös englanninkieliset fanimme ottavat ruotsinkielisen levyn avosylin vastaan... ”Takavuosina tärisin kauhuissani ennen jokaista vetoa, mutta nykyään keikkaa edeltävä pieni jännitys on vain hyvä asia.” – Älkää ymmärtäkö väärin! Rakastan faneille soittamista yli kaiken, ja olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut tehdä näitä hommia 1990-luvun alkupuolelta asti. Yritin tietenkin säilyttää alkuperäisten sanoitusten fiiliksen ja tunnelman, mutta monessa kohdassa minun täytyi ottaa aika paljon vapauksia, sillä suorat käännökset eivät yksinkertaisesti toimineet. Entä mikä oli musiikillinen tavoitteesi tällä kerralla. Mutta en vain voi sille mitään, että kiertue-elämä tuntuu enenevässä määrin myös ajanhaaskaukselta. – Mutta se kääntäminen... Townsend tuumasi minulle, että ”miksi et puhuisi yleisölle ihan tavallisia juttuja. Lause on englanniksi käännettynä ”poison in the tail”, ja se tarkoittaa esimerkiksi ”lopussa paljastuvaa ikävää tai huonoa asiaa”. – Meidän on määrä esiintyä yhden aikaan yöllä. – Haastavaa... – Tästä on toki jo pitkä aika, mutta eräs käänteentekevistä hetkistä oli se, kun juttelin Devin Townsendin kanssa välispiikkaamisesta. Sain samalla idean, että minäpä kirjoitan seuraavan Opeth-albumin materiaalin tällaisten suuria tunteita nostattavien suurteosten hengessä
Se oli ennen kaikkea tribuutti sikäläisille faneille. Aikoinaan huimasti huomiota herättäneen Ecliptica-ensilevyn ilmestymisestä taas tulee pian kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Kiirettä siis pitää vuoden loppuun asti – eikä ensi vuosikaan hiljaiselta näytä! Talviyö koostuu tutun kuuloisista, melodisen iskevistä Sonata Arctica -ralleista, mutta yllätyksiäkin löytyy. Aikoinaan Tricky Means -nimellä toiminut Sonata Arctica sai joka tapauksessa lentävän lähdön uralleen. SONATA ARCTICA SONATA ARCTICA 72 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho K u v a: K ri st ia n R eu te r S onata Arctican äskettäin ilmestynyt studioalbumi Talviyö on kemiläisyhtyeen kymmenes. – Hän työskenteli aikanaan kehitysvammaisten lasten kanssa, ja erään kerran he lähtivät veneretkelle. Testailin syntikalla erilaisia soundeja, ja yhtäkkiä kokeilut alkoivat kuulostaa melodiakululta. Että tarjolla olisi avausbändin pesti Stratovariuksen mittavalla Euroopan-rundilla. Päätin yhdistää nämä uudet ideat muutamia vanhoihin juttuihin, ja Ismo’s Got Good Reactorsin runko olikin pian kasassa, sanoo Kakko. Näiden aikojen jälkeen on Kemijoessa virrannut paljon vettä. Ja yhtäkkiä piti lähteä rundille, jonka oli määrä ulottua joka puolelle Eurooppaa. Kumpikin väite taitaa olla totta, naurahtaa laulaja Tony Kakko. Bändin jäsenet innostuivat Stratovariuksen klassisesta Visions-albumista (1997), ja päättivät tehdä ”jotakin samantyylistä”. Että miten ihmeessä missään voi olla näin fanaattisia diggareita, sanoo Kakko. Kun seurue lähestyi saaren rantaa, moottori oli osua pohjaan, mutta ystäväni ehti nostaa sen ylös juuri ennen kuin mitään ehti tapahtua. – Se on tribuutti joitakin vuosia sitten menehtyneelle ystävälleni, aloittaa Kakko. – Jos muistan oikein, niin rumpalimme Tommy Portimo oli tuolloin käynyt kerran Ruotsissa, mutta siinäpä ne reissut ulkomaille olivatkin. Soundin kriitikko Antti Mattila kirjoitti Ecliptica-arviossaan seuraavasti: ”Sonata Arctica saattaa räjähtää isommaksi kuin kukaan uskaltaa tässä vaiheessa ajatellakaan. Eihän tämä voi olla totta, hymähtää Kakko. Ecliptican ilmestymisestä ei ollut kulunut montakaan kuukautta, kun Kakon puhelin pirisi vaativasti. – Nauhoitimme nousevan auringon maassa Songs Of Silence: Live In Tokyo -livealbumin vuonna 2001. – Kyllähän Japani ja sikäläiset fanit tekivät lähtemättömän vaikutuksen varsinkin Sonatan alku-uran aikana. Eräs lapsista tuumi siihen, että ”Ismolla on hyvät reaktorit”, kun hänen tarkoituksenaan oli tietenkin puhua reaktiosta! ”Olemmeko me vanhoja vai olimmeko me 1990-luvun loppupuolella hemmetin nuoria?” Bazook 8_19.indd 72 12.9.2019 14.48. Levyt ja kiertueet ovat seuranneet toisiaan, eikä rockmusiikkia kuluttavasta maailmasta löydy enää montakaan kolkkaa, jossa Sonata Arctica ei olisi käynyt soittamassa. Eräs näistä kantaa otsikkoa Ismo’s Got Good Reactors, ja erikoisen nimen takaa löytyy hieno yllätys: hieman Amorphisin tarttuvat melodiakulut mieleen tuova instrumentaalibiisi. – Kysymys kuulosti niin absurdilta, että meinasin oikeasti pudota tuolilta. Huhhuh! Sonata Arctica sai toisin sanoen 2000-luvun alkajaisiksi käsiinsä kultaiset avaimet, eikä yhtye ole irrottanut niistä otetta menneiden kahden vuosikymmenen aikana. Tätä kirjoitettaessa Sonata Arctican tuore albumi Talviyö on juuri ilmestynyt, ja bändi on aloittanut useita viikkoja kestävän kierroksen Yhdysvalloissa. – Olemmeko me vanhoja vai olimmeko me 1990-luvun loppupuolella hemmetin nuoria. Yhtye on jo tällä hetkellä kovempi kuin esimerkiksi Helloween, Gamma Ray ja Rhapsody. Aikamoiset lähtökuopat parikymppisille kemiläisille.” Eikä siinä vielä kaikki, sanottaisiin television ostoskanavalla. – Tricky Meansin julkaisema FullMoon-demo herätti helsinkiläisen Spinefarm Recordsin huomion ja he kiinnittivät meidät rosteriinsa saman tien. Ecliptica ilmestyi sitten marraskuussa 1999, ja meininki lähti saman tien käsistä – hyvällä tavalla. – Bändin muut jätkät diggasivat ideasta, ja päätimme laittaa kappaleen albumille! Entä sitten biisin nimi. – Neljän keikan mittainen Suomen-kierros starttaa marraskuun alussa, ja vielä ennen joulua rundaamme Manner-Euroopassa yli kuukauden verran. Siis että Stratovariuksen kanssa tien päälle... Langan päässä ollut Spinefarmin edustaja kysäisi, että kiinnostaisikohan kemiläispoppoota lähteä kuuden viikon mittaiselle kiertueelle. – Ismo’s Got Good Reactors syntyi melkein vahingossa
Palataan uuden pitkäsoiton äärelle tuota pikaa, mutta käväistään sitä – Kyllä. – Menimme oman settimme jälkeen tsekkaamaan Bon Jovia sellaisesta vartiotornista, ja aurinko alkoi samalla laskea taivaanrannan taakse... Hänellä on tietty ominaissoundi, joka on tehnyt monista bändeistä meganimiä, ja nyt katsotaan miten homma uppoaa Cruz-diggareihin. Päätin heti, etten anna elämäntyöni valua hukkaan. Oliko pahimmankin turbulenssin keskellä selvää, että Santa Cruz jatkaa – tavalla tai toisella. Loppujen lopuksi henkilökemioiden tulehtuminen saavutti pisteen, jolloin räjähdystä ei voinut enää estää. Se oli mieletöntä – ehkä hienoin hetki elämässäni ikinä! UUDEN AJAN KYNNYKSELLÄ ”Koska omistan oikeudet Santa Cruz -nimeen, päätin jatkaa sen käyttämistä.” ennen puolentoista vuoden takaisissa tapahtumissa. Pääsimme tekemään juuri niitä juttuja, joista pikkuskidinä tuli haaveiltua. – En muistele lämmöllä sen ajan Santa Cruzin viimeisiä farssimaisia hetkiä, sanoo Archie ja jatkaa: – Yhtyeen epäammattimainen loppu oli kuitenkin vain häviävän pieni osa kokonaisuutta, sillä meillähän oli älyttömästi hienoja hetkiä vuosien varrella. Syksyllä 2019 tilanne on paljon selkeämpi: kitaristilaulaja Arttu ”Archie Cruz” Kuosmasen kipparoimassa uudessa Santa Cruzissa vaikuttavat tuoreina kasvoina kitaristi Pav Cruz, basisti Ero Cruz sekä rumpali Toxy Cruz, ja lokakuun puolivälissä on luvassa yhtyeen neljäs studioalbumi Katharsis. Kysymys siis kuuluu: edustaako Katharsis sitä musiikkityyliä, jollaista olisit halunnut esittää jo aikaisemmin. Onhan esimerkiksi David Coverdale pyörittänyt Whitesnakea 70-luvulta, ja yhtyeen jäsenten kokonaismäärä lähestyy varmaan sataa! Kuten arvata saattaa, Katharsis kuulostaa varsin erilaiselta verrattuna Santa Cruz 1.0:n julkaisemiin levyihin. Toki mietin eri vaihtoehtoja, muun muassa nimen vaihtamista, mutta koska omistan oikeudet Santa Cruz -nimeen, päätin jatkaa sen käyttämistä. – Ei. – Uudet kappaleet ovat käytännössä ”co-writeja” Churkon kanssa eli tekemäni raakamateriaali koki aikamoisen ”churkotuksen”. Katharsis löysi muotonsa yhteistyössä kanadalaistuottaja Kevin Churkon (Ozzy Osbourne, Disturbed, Five Finger Death Punch) kanssa. SOUNDI 73 SANTA CRUZ S uomalaisen hard rockin uudeksi lippulaivaksi kolmella albumillaan (Screaming For Adrenaline (2013), Santa Cruz (2015) ja Bad Blood Rising (2017)) sekä energisillä keikoillaan nousseen Santa Cruzin suunnalta kantautui kummia uutisia maaliskuussa 2018: rankkoihin erimielisyyksiin ajautunut yhtye oli hajonnut kesken USA:n-kiertueen, eikä bändin mahdollisesta tulevaisuudesta ollut mitään tietoa. Palataan vielä lopuksi alkukesään, sillä tuolloin Santa Cruz esiintyi Tallinnassa Bon Jovin megakonsertin avausyhtyeenä. – Bon Jovi on aina ollut minulle SE bändi, joten tämän kokemuksen hienoutta ei pysty kunnolla edes kuvailemaan, huokaa Archie. Lähetin demoja muutamille tuottajille, ja Churko nappasi syötin. – Meillä oli erimielisyyksiä esimerkiksi siitä, mihin suuntaan bändiä pitäisi viedä musiikillisesti, ja mihin markkina-alueisiin pitäisi panostaa. Hän oli ehdoton tuotannollisissa ratkaisuissa sekä sen suhteen, miltä bändin pitää kuulostaa, ja tämä oli minulle välillä kova pala nieltäväksi, sanoo Archie ja lisää: – Mutta painotettakoon myös sitä, ettei minulla itselläni ole mitään yhtä musiikkityyliä, jota haluan soittaa nyt ja aina. Miksipä en. Jos olisin ollut päätäntävastuussa, olisin tehnyt monet asiat eri tavalla, sanoo Archie. Oliko riitaantumisessa kyse siitä, että sinä olit perustajajäsenenä laivan kippari, mutta muut yhtyeen jäsenet halusivat enemmän päätäntävaltaa suosion noustessa. K u v a: Z ac k W h it fo rd Bazook 8_19.indd 73 12.9.2019 14.48. Santa Cruzin seuraava albumi voi soundata hyvinkin erilaiselta kuin Katharsis. Materiaali on modernimpaa ja vertailukohtana voisi mainita vaikkapa Bullet For My Valentinen. Lensin Las Vegasiin elokuun lopulla, ja työstimme materiaalia kolmen kuukauden ajan The Hideout -studiolla, kertoo Archie. En ollut hajonneen kokoonpanon pomo vaan päätökset syntyivät yhteistuumin, ja enemmistön ääni ratkaisi. – Uudet biisit syntyivät nopealla tahdilla kesällä 2018. – Vanhan Cruzin tuottajana toimi kitaristi Joonas Parkkonen
Esimerkiksi Yhdysvaltain itärannikon mustissa helluntaiseurakunnissa vallitsee ihan oma, steelkitarapohjainen skene, jossa ”ompelukone” on korvannut kirkonmenoissa urkujen aseman. Häntä säestävä Family Band ei ole vain nimi jolla halutaan korostaa kokoonpanon yhteisöllisyyttä, sillä basisti Danyel Morgan ja rumpali Marcus Randolph ovat Robertin serkkuja sekä bändissä tämän kanssa laulusolistin osuudet jakava Lenesha hänen siskonsa. Kirjan ovat englannin kielestä suomeksi kääntäneet talkoopohjalta Juuso Arvassalo, Nelli Iivanainen, Anna-Maija Luomi ja Jere Saarainen. Terveys romahti kesken Euroopankiertueen ja suuntana oli vieroitus, kahdentoista askeleen ohjelma ja AA-kerho. Alligator sanoo Kingfishin olevan ylpeä deltan perinteen ylläpitäjä, joka samalla modernisoi ilmaisumuotoa tähän päivään sopivaksi. Kattava elämäkerta kuvaa napakasti ja terävänäköisesti 1980-luvulla suureen suosioon nousseen Stevie Ray Vaughanin (1954–1990) tarinan. Raitistunut SRV palasi kehiin ja jatkoi taiteensa tekemistä yhtä korkealla kvaliteetilla kuin ennenkin. Laulukin kaipaisi asennetta ja auktoriteettia. Instrumentin rajoja hendrixmäisesti rikkova Robert Randolph on ollut jo parikymmentä vuotta tämän ns. Ristitulessa on kasvukertomus ja erittäin antava lukukokemus kaikille 1980-luvun Texas-blues-buumista ja sen syyja seurausmekanismeista kiinnostuneille. Muddy ei lusinut koskaan. Nyt suuri ja mahtava Alligator Records on kiinnittänyt tällä hetkellä 19-vuotiaan laulaja-kitaristin rosteriinsa ja povaa Kingfishin esikoisalbumista kuluvan vuoden kohutuinta alan albumia. Taide vie kaiken ja valitettavan monen pitää myös vetää jotain jaksaakseen ja korkeuksiin yltääkseen. Lähes jokainen alansa huippu, olipa kyseessä urheilija tai muusikko, joutuu paitsi omistautumaan – toistamaan, toistamaan ja toistamaan – myös uhrautumaan edustamansa kulttuurin alttarille. Niitä Stevie Raylla oli, sillä isoveli Jimmie oli hänen idolinsa ja mittatikkunsa 11-vuotiaasta saakka. Ja kuinka seitsemän grammaa päivässä valkoista jauhetta kuluttamaan päätyneelle zorrohattuisellekin tuli lopulta seinä eteen. Pedaalinau’uttimella kun pystyy soittamaan vaivatta taivasta ja helvettiä plus imitoimaan helposti vaikkapa ihmisääntä. JOE NICK PATOSKI, BILL CRAWFORD: Stevie Ray Vaughan – Ristitulessa (Minerva Kustannus) ROBERT RANDOLPH & THE FAMILY BAND: Brighter Days (Provogue) CHRISTONE ”KINGFISH” INGRAM: Kingfish (Alligator) THE CASH BOX KINGS: Hail To The Kings (Alligator) K u v a: H o w ar d R o se n b er g Stevie Ray Vaughan E-liike 8_19.indd 74 12.9.2019 9.44. Ensin tarvitaan tietenkin lahjakkuutta ja päämäärätietoisuutta. Säröinen kitarasoundi on kompressorilla lytättyä sävytöntä tahnaa, jota pursuaa tuubista loputtomalla syötöllä. Yhden vinyylin rikkoi isäpappa saatuaan hepulin talossa aamusta iltaan raikaavasta renkutuksesta. Levyn on tuottanut nykybluesin kultasormi Tom Hambridge ja sillä vierailevat Kingfishin mentorit Buddy Guy ja Keb Mo. Kumma kyllä, mitään tuollaista ei hänen soitostaan välity. sacred steel -skenen kirkkain tähti. Niinpä jo kuusivuotiaasta saakka päihdehakuisesti käyttäytyneen Stevie Ray Vaughanin elämäkertakin selvittää, kuinka kiusallisen kitarapakkomielteisesta kakarasta kasvetaan kuuluisaksi ihmisraunioksi – kokaiinia ja viskiä käyttövoimanaan repiväksi robotiksi. Efektoituna instrumentin mahdollisuudet ovat periaatteessa rajattomat. Se on myös suorasukainen ja kaunistelematon kuvaus siitä, kuinka bluessoittajaksi kasvettiin 1970ja 80-lukujen Teksasissa, Dallasissa ja etenkin osavaltion hallintokaupungin Austinin huumeiden kyllästämässä skenessä. Yhden teorian mukaan lyhenne syntyi käsitteestä blue devils, jota 1600-luvun Englannissa käytettiin kuvaamaan juoppohulluuskohtausta ja sen harhoja. Nuorta bluesia Bluesille vihkiytynyt afroamerikkalainen teini on nykypäivänä musiikkityylin piirissä sen verran suuri harvinaisuus että Clarksdalesta, Mississippin deltan sydämestä kotoisin oleva Christone ”Kingfish” Ingram on herättänyt huomiota bluespiireissä jo useamman vuoden ajan. Nelikon tuottama teksti on kelpoa peruskäännöstä, mutta luultavasti kustannustoimituksen puute on jättänyt suomenkieliseen laitokseen häiritsevän paljon typoja, joista osa on suorastaan harhaanjohtavia, sekä esimerkiksi useammalle sivulle kummittelemaan jääneen katteettoman alaviitteen. Ja juuri kun asiat olivat hyvin, tapahtui traaginen helikopterionnettomuus, jonka myötä jälleen yksi legenda siirtyi kitarasankarien taivaaseen. Myöskään käännösversion sivun 131 väite, jonka mukaan kitaristi Luther Tucker olisi istunut linnassa Muddy Watersin kanssa ei pidä paikkaansa. Alkukielisen teoksen kyseisen kohdan lauseella ”Luther Tucker, who had done his time with Muddy Waters” tarkoitetaankin Tuckerin oppivuosia chicagoblues-päällikön yhtyeessä. Stevie oli alusta asti suorastaan maaninen harjoittelija, joka esimerkiksi kulutti loppuun useamman singleversion Lonnie Mackin Wham!instrumentaalista pyrkiessään toistamaan sen identtisenä. Stevie Ray Vaughan – Ristitulessa on puolestaan uunituore suomennos Joe Nick Patoskin ja Bill Crawfordin jo vuonna 1993 englanninkielisenä laitoksena ilmestyneestä kirjasta Caught In The Crossfire. 74 SOUNDI E-Liike > Roots-maailman kuulumisia Teksti: Esa Kuloniemi Seitsemän grammaa päivässä B lues on vakiintunut synonyymi alakulolle ja tarkoittaa tietenkin myös musiikkityyliä. Robert Randolph & The Family Bandin juuret ovat syvällä sen New Jerseyssä sijaitsevassa kotikirkossa. Näin syntyy mestareita, ja sellainen Steviestäkin tuli. Pyhää terästä Pedal steel -kitara mielletään usein vieläkin pelkästään kantrisoittimeksi, vaikka soitinta voi lähestyä muullakin tavoin. Kokoonpanon soundissa soi väkevänä Staple Singersin, Temptationsin, Ray Charlesin ja Earth, Wind And Firen perintö
Nämä ”kassamagneetit” ovat Chicagon talousalueelta operoiva keskipolven blueskollektiivi. The Cash Box Kingsin lauluntekotaito on huomattava: tekstit sisältävät huumorilla sävytettyä terävää kommentaaria nyky-yhteiskunnan menosta ja Yhdysvalloissa edelleen rehottavasta rasismista. Itse kaipaan kuitenkin levyjen kanssa treenatessani jotain pientä bassovahvistinta tuomaan sointiin edes hieman sille luonteenomaista alapäätä ja säihkyturpaa. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Tunnustukset hän hankki uhkailemalla, hakkaamalla ja kiduttamalla etupäässä afroamerikkalaisia kuulusteltaviaan. Muukin jäsenistö kuuluu tuulisen kaupungin blues-eliittiin: kitaristi Billy Flynnin status on jo lähes myyttinen, ja edesmenneen Muddy Watersin edesmenneen rumpalin Willie ”Big Eyes” Smithin pojan Kenny ”Beedy Eyes” M onella basistilla ei ole kotona minkäänlaista vahvistinlaitteistoa. SOUNDI 75 Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Terävää kommentointia Myös The Cash Box Kingsin uutuus Hail To The Kings on kaupoissa. Kyseessä on joulukuussa 1947 syntynyt ja viime vuoden syyskuussa 70 vuoden ikäisenä kuollut rikosetsivä Jon Burge, myöhemmin Chicagon poliisikomentajaksi noussut amerikkalainen valkoihoinen. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Bändissä on kaksi laulusolistia: musta Oscar Wilson ja valkoinen Joe Nosek, joka on myös erinomainen harpisti. Nanovahvistimissa on tehoa himaan riittävät viisi wattia, takaosassa on riittävästi liittimiä ja hintaluokka uutena noin 110 euroa. Vastaavia pieniä, mutta hyviä komootteja on hyvin vähän markkinoilla. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Mutta annetaan Kingfishille aikaa kehitellä ja kypsyä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Vai pitäisikö tunnelman vuoksi himassakin soittaa seisaaltaan. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 Lopputulos on geneeristä nykybluesia, bulkkitavaraa, jossa flirttaillaan välillä myös popin suuntaan. Itse olen päätynyt Alvar Aallon suunnittelemaan työtuoliin, tyylisyistä. Hommasin jo aiemmin humppatreenejä varten Trace Elliotin Elf-sarjan pienen, mutta tuhtisoundisen kaiuttimen, jossa on yksi 10-tuumainen kovapuhuja eikä mitään turhaa hifidiskanttia. Tule ulos kaapista, basso! HoTone Nano Lecacy -sarjaan tutustuttuani hommasin pienen Thunder Bass -bassostyrkkarin, joka on valmistajan mukaan legendaarisen Ampeg SVT-putkivahvistimen pikkukopio. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Päätin etsiä kaapille kaveriksi jonkun sopivan vahvistimen himakäyttöön. Olen omistanut monia himabassocomboja mihinkään niistä erityisemmin mieltymättä. Burge joutui syytteeseen yli 200 rikoksesta epäillyn tunnustukseen pakottamisesta aikavälillä 1972 ja 1991. Täydelliset himakamat, osa 2 E-liike 8_19.indd 75 12.9.2019 9.44. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Esimerkiksi Jon Burge Blues kertoo yhdestä Chicagon lähihistorian suuresta pahiksesta, joka oli edesmennyt poliisipäällikkö. Lopuksi mietin, että mikä voisi olla täydellinen himasoittotuoli, sillä sekin kai kuuluu soittokamoihin. Instrumenttia saatetaan soittaa ja sillä harjoitella niin sanotusti kylmänä esimerkiksi televisiota katsellessa. Thunder Bassin ja pikkukaapin yhdistelmä toimii juuri sopivan muhkeasti ja hiljaa, mutta menee myös nätisti särölle, jolloin efektipedaaleja ei kaipaa ollenkaan, edes tällainen särökuningas. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Smithin kohtalona on olla ylväs perinteen jatkaja. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen
IN HOLLYWOOD Quentin Tarantino rakastaa elokuvahistoriaa ja viittauksia siihen, ja elokuvassa Once Upon A Time... Vuoden 1969 Los Angelesiin sijoittuva elokuva kertoo näyttelijätähdestä (Leonardo DiCaprio) ja hänen sijaisnäyttelijästään (Brad Pitt), jotka huomaavat, että samoilla kulmilla asuu kuuluisa ohjaaja Roman Polanski ja hänen vastavihitty vaimonsa Sharon Tate. Tämä kirja, samoin kuin siihen liittyvä kokoelmalevy Cold War On The Rocks, ovat tärkeää kulttuurityötä. Nyt. Mukana on aivan liikaa äkkisäikyttelyä, eivätkä ylenpalttisesti käytetyt digiefektit auta asiaa, varsinkin kun ne olisi voitu toteuttaa paremmin. Kirjassa pääsevät ääneen kaikki Suomen ensimmäisen syntetisaattorin ostaneesta Esa Kotilaisesta Organin, Tapa Paha Tapan ja Stressin kaltaisten synapop-yhtyeiden jäseniin, iskelmätuottajiin sekä täysin pimentoon jääneisiin projekteihin kuten Digital Dance ja BB. HHH ONCE UPON A TIME... Molemmat olivat silmiä avaavia kokemuksia. Se korostaa paikallisja ajallisväriä, painottaen tarinan traagisiakin ulottuvuuksia, jotka liittyvät enimmäkseen myönnytyksiin, joita muusikon täytyi tehdä elättääkseen itsensä. Synteettinen Suomi -kirja avaa sitä maailmaa, joka Mattlarin seteissä kuului – syntetisaattorimusiikin tekijöitä Suomessa 1970ja 1980-luvuilla. Suomessa iskelmä syö sisäänsä kaiken. Suomi oli tässä mielessä nimellisesti länsieurooppalaiseksi valtioksi aika ainutlaatuinen. Tavalla tai toisella tarinoissa on esillä asia, josta on vaiettu pitkään: sukupuolittunut vallankäyttö arkisissa tilanteissa. Synapopbändit tai syntetisaattoripohjainen funk kun eivät koskaan oikein myyneet. Samalla hänellä on mahdollisuus kohdata kadonneeksi luultu isänsä (Tommy Lee Jones). Uudessa ohjaustyössä 1960-luku, Hollywood, LSD, Charles Manson, stuntmiehet ja hipit jotenkin kaikki liittyvät löyhähkösti toisiinsa. 76 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Ohjaaja Andy Muschietti on kuitenkin halunnut ottaa mukaan runsaasti myös takaumia, joiden myötä kakkososa kasvaa liian pitkäksi. Yhtyeen ainoaksi jäänyt albumi ilmestyi vuonna 1981. Se: Toinen luku on lähes kolmituntinen mammutti, jossa on vähintään puoli tuntia liikaa. Gray on sanonut hakeneensa vaikutteita Joseph Conradin Pimeyden sydän -romaanista, mistä voi vetää yhteyksiä elokuvaan Ilmestyskirja. ARTTU TOLONEN MIKKO MATTLAR: SYNTEETTINEN SUOMI (SVART) ERI ESITTÄJIÄ: COLD WAR ON THE ROCKS – DISCO AND ELECTRONIC MUSIC FROM FINLAND 1980–1991 (SVART) Kun Suomi syntetisoitui Imatralainen Stressi oli suo malaisen syntsa popin pioneereja ajalta, jolloin konemusiikki oli täällä erit täin harvinais ta. Ad Astrassa Brad Pitt suuntaa kohti ääretöntä ja sen yli selvittämään mystistä arvoitusta, joka on uhka koko aurinkokunnalle. Ne kuulostivat suomalaiselta, eivät kansainväliseltä. Se on sinänsä mielenkiintonen lähtökohta, mutta enemmän Ad Astra tuo mieleen Interstellarin ja Gravityn, ja elokuvan ongelmana onkin se, että kaikki tuntuu hieman liian tutulta. In Hollywood hän pääseekin omaan elementtiinsä. Upeasti luotu ajankuva ja hyvällä maulla (kuinkas muutenkaan) koostettu soundtrack kruunaavat paketin. Naiset kokevat häirintää bussissa tai lomamatkalla, eikä siitä pääse eroon edes näyttelijänä teatterin lavalla, kun ainoa naiselle varattu rooli on seksuaalisen väkivallan uhri. Fakta ja fiktio menevät tarantinomaisesti sekaisin ja syntyy kiehtova vaihtoehtoinen todellisuus, kun ohjaaja ottaa mukaan paitsi todellisia henkilöitä myös oikeita elokuvia ja televisiosarjoja. Kuten viime vuosina vihdoin musiikilleen kulttisuo siota löytänyt Jussi Halme kirjassa sanoo: ”Nuorena kiertelin maailmaa, ja kyllähän tällainen kama ihan soi ihan joka paikassa muualla paitsi Suomessa.” Itselle vierain alue olivat koneita hyödyntäneet iskelmätuotannot, joissa kunnostautui esimerkiksi Jori Sivonen, joka edusti musiikkia joka oikeasti myi. Vaikka omaperäisyyttä jääkin hieman kaipaamaan, on elokuvan visuaalinen ilme ja äänimaailma niin taitavasti luotu, että kokonaisuutta ei voi kuin ihailla. Miehet ovat elokuvassa pääosin ressukoita tai sikoja mutteivät yksin syypäitä: esimerkiksi firman juhliin sijoittuvassa jaksossa naiset vähättelevät, hyssyttelevät ja syyllistävät miesten tavoin. HHHH TOTTUMISKYSYMYS Tottumiskysymys on seitsemän tekijän (muun muassa Kirsikka Saari ja Elli Toivoniemi) yhteisteos, joka on toteutettu lyhytelokuvien pohjalta. HHHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT T örmäsin ensimmäisen kerran käsitteeseen ”synteettinen Suomi” Mikko Mattlarin mixtapeillä ja dj-illoissa. Aikuisnäyttelijät (muun muassa James McAvoy, Jessica Chastain ja Bill Hader) ovat hyviä valintoja, ja alkupuoli etenee vetävästi. Itselle suomalaisen konemusiikin historia oli suurimmalta osin 90-luvulta alkanutta, osana kansainvälisiä alakulttuurien virtauksia syntynyttä marginaalimusiikkia: teknoa, ambientia, housea, trancea, kokeellista elektronista musiikkia ja muuta vastaavaa. Kirja on oraalihistoria, kirjoitettu suureksi osaksi aikalaisten kommentteina. K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_8_2019 -taitto_a.indd 76 12.9.2019 11.01. Mattlarin setit olivat aivan jotain muuta. AD ASTRA Ohjaaja James Gray tunnetaan palkituista draamoistaan kuten Pikku Odessa ja We Own The Night, joten ison budjetin tieteiselokuva on hänelle uusi aluevaltaus. Tarinoissa on mukana mustaa huumoria, mutta nauru jää kyllä katsojan kurkkuun. Valinta on oikea tälle aiheelle. Ensimmäisen elokuvan tapahtumista on kulunut 27 vuotta, ja tarinan lapset ovat nyt kasvaneet aikuisiksi, kun Bill Skarsgårdin esittämä tappajaklovni palaa pikkukaupunkiin. Kaikki episodit ovat naisohjaajien tekemiä, ja niissä on selkeä feministinen viesti. HHHH SE: TOINEN LUKU Stephen Kingin Se-kirjaan perustuva pari vuotta sitten ilmestynyt ensimmäinen elokuva oli jättimenestys, joten ei ihme, että myös tarinan jälkimmäinen puoli realisoitui
RYTMIKORJAAMO TEATRIA TEATRIA TAVASTIA PAKKAHUONE LOGOMO LLUTAKKO LUTAKKO SEINÄJOKI OULU TORNIO HELSINKI TAMPERE TURKU JJYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ 05.12.2019 06.12.2019 07.12.2019 10.12.2019 11.12.2019 12.12.2019 113.12.2019 14.12.2019 t u s k a l i v e & g r e y b e a r d p r o u d l y p r e s e n t FME COB tulostus.indd 77 12.9.2019 15.56
59€ lippu.fi/opeth HELSINGIN JÄÄHALLI BLACK BOX Opeth tulostus.indd 78 12.9.2019 8.44. Fullsteam Agency by arrangement with Northern Music and United Talent Agency proudly presents KESKIVIIKKO 15.1.2020 Liput alk
Siitä on turha edes ottaa kuvia. K u v a: To m i P al sa SOUNDI 79 Palsa-taitto_8_2019_c.indd 79 12.9.2019 11.03. Asetin itselleni tavoitteeksi saada Liamista edes yksi kiinnostava kuva, jossa hän ei laula. Palsa esittää > Liam Gallagher 24.8.2019 IN THE PARK, HELSINKI Pienimuotoiset kesän päättäjäisfestivaalit Kaisaniemenpuistossa järjestänyt Liam Gallagher on hankala tapaus ainakin valokuvaajan vinkkelistä. Suurimman osan ajastaan Liam on vakiasennossaan selkä kaarella mikrofoni telineensä takana. Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan
Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Otso Kähönen > K u v a: O ts o K äh ö n en K u v a: O ts o K äh ö n en Palsa-taitto_8_2019_c.indd 80 13.9.2019 13.12. 80 SOUNDI SOUNDI 81 Courtney Barnett 26.8.2019 HUVILA-TELTTA, HELSINKI Australialainen rockjumalatar soitti ensimmäisen Suomen-keikkansa viime elokuussa. F 10.8.2019 FLOW FESTIVAL, HELSINKI Tämä oli ensimmäinen kosketukseni artistiin nimeltä F. Räimeen keskeltä onnistuin taltiomaan varsin seesteisen hetken ja tästä ruudusta tuli oma suosikkini tuolta illalta. Kuvaajana on pakko antaa valtavat arvostus nerokkaalle lavarakennelmalle, joka näyttää upealta ja antaa samalla todella kauniin valon artistin kasvoille. Ihastuin välittömästi nuoren naisen persoonaan ja uskomattoman viimeisteltyyn visuaaliseen kokonaisuuteen. Bändi oli kovassa iskussa ja täynnä positiivista näyttämisen halua
Jesse Markin 5.10.2019 TAVASTIA, HELSINKI Jesse Markin on mie lestäni tämän hetken mielenkiintoisin artisti Suomessa. Kun tapahtumissa on ahtaissa tiloissa kymmeniä kuvaajia metsästämässä sitä parasta mahdollista valokuvaa, osaavat esimerkilliset kuvaajat olla mahdollisimman vähän kollegoiden, yleisön tai artistien riesaksi. Paitsi, että pidän Otson kuvien vahvasta tunnelmasta ja hänen dokumentaarisesta otteestaan, arvostan myös hänen hyviä käytöstapojaan. He osaavat toimia kuten herrasmieskuvaaja Otso Kähönen.” – TOMI PALSA Henrik! 5.7.2019 RUISROCK, TURKU Olen kuvannut Ruis rockia neljän vuoden ajan, ja miniranta lava on muodostu nut omaksi suosikiksi keikkojen taltiointiin. LUE OTS O KÄH ÖSE N KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut K u v a: O ts o K äh ö n en K u v a: O ts o K äh ö n en Palsa-taitto_8_2019_c.indd 81 13.9.2019 10.27. Tässä kuvassa onnis tuin mielestäni löytä mään aika erityisen hetken tuon totaa lisen kaaoksen kes keltä. Henri kin keikat ovat aikai sempien kokemuk sieni mukaan täynnä vaaran tunnetta ja nuoren miesten räjäh dysherkkää vimmaa. Lop puunmyyty Tavastia ei ole omia suosikki paikkoja valokuvata, mutta onneksi pääsin hikisessä tungoksessa puikahtamaan omalle suosikkispotilleni portaisiin ja onnis tuin sieltä käsin tal tioimaan tämän karis maattisen kaverin kivalta korkeudelta. 80 SOUNDI SOUNDI 81 ”Halusin juttusarjan ensimmäiseksi kuvaajavieraaksi Otso Kähösen useastakin syystä. Tällä lavalla pääsee kameran kanssa tar peeksi lähelle ja järke välle korkeudelle suh teessa artistiin
Koko lähes kolmetuntinen kokemus oli alusta loppuun taattua Tarantinoa – paljaita jalkoja lähikuvassa, näppärää dialogia ja koomiset mittasuhteet saavuttavan väkivaltainen kliimaksi. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. pi katkaraputehtaassa, ja paremman termistön puuttuessa ensivaikutelma oli jonkinlainen huumeinen post-punk-mutaatio Huey Lewis & The Newsista saksofoneineen ja syntikoineen. Kansallissankarimme Pajtim Statovcin tunteet pintaan nostavan Bolla-uutuuden lukee Kuisma Eskola erittäin miellyttävällä, itseään korostamattomalla äänellä. Kirjan keskipisteessä on medianja tilastonlukutaitoisuuden kautta saavutettava mielenrauha – tietynlainen kylmäjärkinen nirvana, factfulness. Lyhyesti termi pitää sisällään opetuksen ottaa ennemmin asioista selvää kuin antaa epätietoisuuden viedä yöunet. Yleisö oli majoittunut patjoille ja telttoihin. Block Buster Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 30. Sitä kun voi lukea täysin pimeässä huoneessa, jolloin ei tarvitse liikauttaa kättä yövalon sammuttaakseen. Rewind-nappi on kovassa käytössä. Kirjapalkinnot lahjoittaa Docendo. Ja monin tavoin valitettavasti joutuvat yhä, vaikka asenteissa ja käytännöissä on onneksi menty eteenpäin. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan neljä musiikkiaiheista uutuuskirjaa: Kauko Röyhkä: Muistelmat 1 – Marjatan poika, Mape Ollila: Erja Lyytinen – Blueskuningatar, Juha Torvinen ja Harri Hinkka: Aika normaalia – Tarinoita Eppu Normaalista sekä Petteri Ahomaa: Kojo – Tasasta ku Sveitsissä. Bändi kaverin suosituksesta otin haltuun pätkän, jossa bändi soittaa liverepertuaarinsa lävain antaa silmien painua kiinni ja Kindleä pitelevän käden laskeutua alas. Kateellisena seurasin tapahtumaa ystävien some-virroista. Paras nukahtamislääke minulle on Kindlen lukeminen. Se ei kuitenkaan estä nauttimasta unimusiikista, jonka valitseminen on oma taiteenlajinsa. Olen yrittänyt totuttautua äänikirjoihin, sillä ne moninkertaistavat kirjojen ahmimisajan. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Pääkkönen, joka on omaan makuuni aivan liian eläytyvä ja kireä. JOONAS ARPPE Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Sen kun NAPPASIN Suomalaisesta Kirjakaupasta pari viikkoa sitten mukaani edesmenneen lääkäri Hans Roslingin ihmiskunnan hyvinvoinnin kehitystä tarkastelevan Faktojen maailma -tietokirjan. Kiitos Roslingin, tiedän kitaroiden määrän henkeä kohden viisikymmenkertaistuneen 50 vuodessa ja nukun yöni rauhassa. On ihana tunne herätä keskellä yötä kun taustalla soljuu turvallinen äänimatto, johon on hyvä taas nukahtaa pissalla käynnin jälkeen. Teos esitettiin loppukesästä Helsingin Juhlaviikoilla Huvilateltassa koko yön kestäneenä konserttina. Dynamiikkaa pitää olla mahdollisimman vähän ja äänenvoimakkuuden juuri sopiva. Teoksessaan Rosling tarjoaa ihmisen tulevaisuudesta stressaaville lukijoilleen vastauksia helppolukuisen tilastotieteen ja nokkelan infografiikan keinoin, tehden selväksi ettei kaikki olekaan niin huonosti kuin luulit. Tuntuu aivan järkyttävältä, kuinka läheistä historiaa homoseksuaalien järjestelmällinen syrjintä on, ja miten hirvittävän suuren henkisen ja fyysisenkin uhan alla he ovat joutuneet elämään. Heti ensimmäisten minuuttien äänimaailma taikoo autuaan raskaan ja levollisen olon. Kuuntelunautinto riippuu hyvin paljon lukijasta. Jussi Niemen Kootut naamakirjat -kirjan voittivat Jani Huovinen Jokelasta ja Saila Kaunonen Lahdesta. Helppoa se ei ole, sillä usein huomaan harhautuneeni ajatuksiini ilman että olen minuutteihin rekisteröinyt sanaakaan. Kokonaisuudessaan elokuva on mielenkiintoinen, tosin fiktiivinen kuvaus 60-luvun lopun Hollywoodissa puhaltaneista uusista tuulista amerikkalaisen westernin hiipuessa ja modernin elokuvan tappaessa lännen pyssysankarin. viimeinen sana -taitto_19_8_a.indd 82 12.9.2019 15.07. Nappikuulokkeissa uusin tulokas on ruotsalainen Viagra Boys. Debyytti Street Worms nojaa pilke silmäkulmassa veistettyyn lyriikkaan parafilioista, patriarkaatista, urheilusta ja kaikesta niiden välillä vääntäen vitsiä vakavasta ja vakavaa vitsistä. Täydellisin unimusiikki on Max Richterin yli 8-tuntinen, juuri tähän tarkoitukseen tehty ja unitutkimuksiin pohjautuva Sleep (2015). Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian lukee Antti L.J. MIKKO MERILÄINEN MINULLA EI OLE – koputan puuta – koskaan ollut ongelmia unen kanssa. Siitä huolimatta Gardellin 1980-luvun Ruotsin homo kulttuuriin ja AIDS:iin sekä kipeän yksilötasolla että kantaaottavan yhteiskunnallisesti pureutuva teos on valtavan koskettava. Quentin Tarantinon yhdeksäs ohjaus Once Upon A Time… In Hollywood houkutteli minut leffateatteriin ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen, mikä itsessään kertoo joko ennakko-odotusten määrästä tai typerän korkeasta standardista elokuvien suhteen
suomen suurin klubifestivaali Ennakkoliput ja festarirannekkeet: www.tiketti.fi/lostinmusic Lost In Music tulostus.indd 2 12.9.2019 8.02 _2SD_sisa?kannet_8_2019.indd 1 12.9.2019 10.25. EUROOPAN PARAS KEF R11 on R-sarjan lippulaiva, tyylikkäästi viimeistelty lattiakaiutin, joka soi täydellisesti isossakin tilassa. akbusiness.fi Audiokauppa KEF tulostus.indd 83 12.9.2019 8.44 tampere 61°29’53”N, 023°45’39”E JVG Poets of the Fall Maustetytöt + Betraying the Martyrs (FRA) ++ Irina + The Hearing + Erki Pärnoja (EST) + New Ro ++ Lähiöbotox + Elias Gould +++ Jesse Markin ++ Simon Alexsander (SWE) + Iron Country Sisters + Terri ++ Lac Belot + Pasa + PastoriPike ++ Laura Moisio +++ Pimeä Hedelmä + Aphyxion (DEN) + Costee + Felix Zenger ++ Gabriel Lion + Ghost World ++ Fear of Domination + Dallas Kalevala ++ + Jasmine Wynants Granfelt + Le Fvbelos ++ Temple Balls + linkopii +++ Onni Boi + Luukas Oja +++ Tuuletar + Vagabond Hearts +++ Stereo Terror dj’s + Skii6 ++ Viitasen Piia + Aki Rissanen Trio ++ Benjamin ++ Mafia Honey + ja monia muita! 2.-5.10. H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E TOTEUTAMME PARHAAT AV-RATKAISUT YRITYKSILLE JA JULKISIIN TILOIHIN
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Hellow-Epica-Kada-Alcest 09-19_BACKCOVER.indd 1 05.09.19 16:16 Takakansi 8_19.indd 84 11.9.2019 10.38 8/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 8 / 2 1 9 ! So un dI 11 So un dI 11 L IT K U K L E M E T T I ANDY MCCOY: ”VALTIO LUULEE JENGIN NIELEVÄN KUSTA KUINKA PALJON VAAN.” Kansi_8_2019_j.indd 1 13.9.2019 13.08 _1SD_ulkokannet_8_2019.indd 1 13.9.2019 13.09