Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Amaranthe-Ensl-Bened 09-20_BACKCOVER.indd 1 28.08.20 14:41 Soundi takakansi 8_20.indd 76 9.9.2020 13.16 8/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA S O U N D I 8 / 2 2 So un dI 11 So un dI 11 KESKIIÄN RÖYHK EYS IAN GILLAN: ”MUOTI ON VAARALLISTA, HUOMENNA SE ON JO MENNYTTÄ” IAN GILLAN: ”MUOTI ON VAARALLISTA, HUOMENNA SE ON JO MENNYTTÄ” BEHM • ENSISINGLELLÄ TÄHDEKSI AMARANTHE • KORONA MUTKISTI SUUNNITELMAT KAUKO RÖYHKÄ • SEIKKAILUT SAMI HYNNISEN KANSSA LUUKAS OJA • TOSITARINALÄPPÄÄ SUORAAN SYDÄMESTÄ V I I K A T E Kansi_8_2020_g.indd 1 11.9.2020 10.19 _1SD_ulkokannet_8_2020.indd 1 11.9.2020 10.20
35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. SMI_Pearl_2020_225x297mm.indd 9 11.8.2020 15.35 SMI aukeama tulostus.indd 2 9.9.2020 13.26 _2SD_sisa?kannet_8_2020.indd 1 11.9.2020 9.04. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. Svart tulostus.indd 75 9.9.2020 15.05 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel
Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. SMI_Pearl_2020_225x297mm.indd 9 11.8.2020 15.35 SMI aukeama tulostus.indd 3 9.9.2020 13.27. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi
Soundi 8/2020 > 6 Pääkirjoitus 8 Tapahtuu näinä päivinä 9 Toinen kuvakulma 10 Break On Through 12 Tarkkailuluokka: Rohkeat Kuvat 13 Arttu Seppänen 14 Elämäni soundit 16 Martti Luther ja muovipussi: Atlético Kumpula 18 Soundi-haastattelu: Ian Gillan 26 Viikate 32 Behm 36 Luukas Oja 39 Amaranthe 42 Kauko Röyhkä & Sami Hynninen 46 Corey Taylor 48 Fantastic Negrito 50 Levyarviot 60 Lätsä 66 Bazook Brother Firetribe MyGrain Insidious Disease 70 Jazz kiinnostaa 72 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Te rh i Y li m äi n en 4 SOUNDI K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: P ie ta ri P u ro v aa ra K u v a: P et e V o u ti la in en K u v a: Ly le O w er ko 32 Behm 66 Brother Firetribe K u v a: K at ar ii n a Sa lm i 18 Ian Gillan 36 Luukas Oja 48 Fantastic Negrito sisa?lto?_2020_8_a.indd 4 11.9.2020 10.28
Nummirock tulostus.indd 5 10.9.2020 14.32
Vaikeinta onkin ennustettamattomuus – todennäköisesti tilanne on tämän lehden ilmestyessä taas erilainen kuin tätä kirjoittaessani. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives,Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 46. Toki aina voidaan pohtia, kuinka hyvin tilannetta on valtiollisesti hoidettu (nähdäkseni pääsääntöisesti hyvin) ja nyt oleellisen tärkeää olisikin selkeät ohjeistukset, jolloin niihin pystyttäisiin sopeutumaan. Vuoden 2020 kuluessa tapahtuma-alan toimijoilta on kadonnut liikevaihtoa vähintään puolet, useilla lähemmäs 100 prosenttia. Hynninen: Seksuaalisuus (biisi) Kelly Lee Owens: Inner Songs Rosita Luu: Samettisuu Idles: Ultra Mono Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2020_8_a.indd 6 11.9.2020 12.44. On valitettavaa mutta todennäköistä että tilanteen pitkittyessä monet alan yritykset joutuvat joko lopettamaan tai miettimään ansaintamallinsa uusiksi, ja monet ammattilaiset joutuvat etsiytymään muille aloille. Tapahtumia voidaan tälläkin hetkellä teoriassa järjestää, ja koko ajan niitä järjestetäänkin, vaikka taloudellisesti se on näissä puitteissa vähintäänkin haastavaa. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Asiaa ei helpota viranomaisohjeistusten epämääräisyys, lyhytjänteisyys ja olemattomat varoajat. Saati epäonnistunut viestintä. En tiedä, milloin stadionkonsertit ja festivaalit ovat taas arkipäivää, mutta pelkään, että siinä vaiheessa vuosikymmenien pitkäjänteisen työn johdosta todella ammattimaiseksi rakentunut tapahtuma-ala ei ole entisellään. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Fontaines D.C.: A Hero’s Death SOUNDI 8/2020 TEHTIIN NÄIDEN TEOSTEN TAHTIIN: Kauko Röyhkä & S.A. Toivottavasti se hätä näkyi myös niille tahoille, joilla on mahdollisuus auttaa liiketoimintansa tai toimeentulonsa menettäneitä. Hurjaa tajuta, että tänä vuonna Suomessa jäi järjestämättä 265 festivaalia (lähde: LiveFIN). Syyllinen tilanteeseen on harvinaisen helppo nimetä: korona. Se hätä näkyi, kun tapahtuma-ala järjesti mielenilmauksen Helsingissä syyskuun alussa. Ja kun ajatellaan, että tilanne vaikuttaa kymmenien tuhansien ihmisten työpaikkoihin, syntyy siitä ymmärrettävästi suuri hätä. Hätä on suuri 6 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti K atastrofi, ei sen vähempää. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Kimmo K
TAMPERE, Pakkahuone | 24.10. HELSINKI, Tavastiaklubi JYVÄSKYLÄ viikate.com | universalmusic.. JOENSUU, Kerubi | 21.11. KOUVOLA, KooKoo Live 13.11. 1 . TURKU, Apollo Live Club 11.12. LIVE R I L L U M A R E I ! Ilo irti vaik’ sydän märkänis! R I L L U M A R E I ! 2 . LAHTI, Finlandia-klubi | 5.12. PORI, Isomäki Rocks | 20.11. KAJAANI, Kekrifest | 6.11. 23.10. HÄMEENLINNA, Suistoklubi | 16.01. JYVÄSKYLÄ, Lutakko | 31.10. CD / LP / MC / DIGITAL Viikate tulostus.indd 7 10.9.2020 10.45. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo | 4.12. OULU, Club Teatria 27.11. PORVOO, Taidetehdas | 14.11. HAMINA, Wanha Työski | 12.12
Hän oli 77-vuotias. Hän toimi myös musiikkituottajana ja managerina. Teimme albumin viidessä päivässä ja se muodostui yhdeksi hienoimmista levytyskokemuksistani ikinä, Springsteen kertoi tiedotteessa. Seuraava Litku-levy luvassa keväällä Bruce Springsteen & E Street Band julkaisee Letter To You -albumin 23.10. Kesällä julkaistuista, aiempaa vähemmän bändivetoisista ja enemmän konepainotteisista Topsipuikolla aivoonja Mona-singleistä albumille päätyy ainakin jälkimmäinen. 8 SOUNDI SOUNDI 9 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Mana Manaa ja Psychoplasmaa julkaistaan uudelleen Joensuulaisen Mana Manan debyyttialbumi Totuus palaa ilmestyi vuonna 1990. – Totuus palaa taltioitiin äänittäjä Ari Hämäläisen kanssa Helsingin Equaliz-studiolla joulun ja uuden vuoden välipäivinä 1989. – Kyllähän tämä ilahduttaa, sillä lp on paras formaatti, sanoo kitaristi. – Olimme treenanneet materiaalia ahkerasti, ja muistankin Zegundan tekemisen olleen kaiken kaikkiaan varsin helppoa – ainakin verrattuna moniin muihin levytyssessioihin. – Emme toki halua levittää tautia tai saada sitä itse, joten saa nyt nähdä, miten keikkojen kanssa käy. – Tavoitteena oli taltioida Jounin (Mömmö, 1955–1991) biisit parhaalla mahdollisella tavalla, ja kaikki muu oheistoiminta – esimerkiksi haastattelut – tuntui täysin toissijaiselta. Albumille tulee yhdeksän uutta ja kolme 1970-luvulla sävellettyä kappaletta. Totuus palaa saa lokakuun lopulla seuraa myös toisesta mielenkiintoisesta julkaisusta, sillä Romppasen kipparoiman vaihtoehtorockyhtye Psychoplasman toinen pitkäsoitto Zegunda (1993) ilmestyy ensimmäistä kertaa vinyylinä. Yli 3000 levytettyä tekstiä elämässään kirjoittanut Salmi teki ikivihreitä kappaleita muun muassa Irwin Goodmanille, Vesa-Matti Loirille, Katri Helenalle ja Paula Koivuniemelle. lokakuuta. Salmen sanoituksilla voitettiin Syksyn sävel -kilpailu viisi kertaa. Taisimme juoda yhdet lonkerot ja sitten tuli valomerkki, muistelee kitaristi Arto ”Otra” Romppanen levyn tekemistä. E Street Band -albumi ilmestyy pian K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: M ar k u s P aa ja la Psychoplasma (vas.) Ema Hurskainen, Otra Romppanen ja Jake Romppanen uutiset_2020_8_a.indd 8 11.9.2020 12.47. Kokoonpanon on määrä esittää syksyn aikana Totuus palaa -levyn kappaleita elävänä. Tämä raskas rockklassikko juhlii siis kolmekymppisiä, ja pitkäsoitosta julkaistaankin juhlapainos 30. – E Street Band soittaa studiossa täysin livenä, meille uudella tavalla, ja ilman jälkiäänityksiä. TEKSTI: TIMO ISOAHO Vexi Salmi 1942–2020 Sanoittajamestari Veikko ”Vexi” Salmi kuoli tiistaina 8.9.2020 nopeasti edenneeseen sairauteen Helsingissä. Ajattelimme niin, että tämä musiikki löytää joka tapauksessa tiensä kuulijoiden luokse. 70-luvun biisien nimet ovat Songs For Orphans, If I Was The Priest ja Janey Needs A Shooter. Soolomateriaalia viime aikoina kirjoittanut Romppanen on mukana myös Murheenlaakso-yhtyeessä. Saimme nauhoitukset valmiiksi uuden vuoden aaton iltana, ja lähdimme kaupungille. Litku Klemetti on raottanut jatkosuunnitelmiaan. Seuraava albumi on luvassa maaliskuussa 2021 ja sen nimi on Tytöt uneksii. Salmi oli lisäksi tunnettu taidekeräilijä, kokoelmansa hän lahjoitti Hämeenlinnan taidemuseolle. Hänet palkittiin niin Reino Helismaa -palkinnolla kuin Erikois-Emmalla ja monilla muilla
Syynä on erityisesti se, että yhtyeen leirissä on jo vuosia oltu harmissaan Sliipparit-tyyppisen meiningin vajeesta Suomessa. Katsotaan nyt, montako keikkaa saamme paiskattua! TEKSTI: TIMO ISOAHO Kitarakauppa kukoistaa Koronasta ovat näköjään hyötyneet muutkin kuin polkupyöräkauppiaat. Costellolla on syksyn aikana kiireitä Popedan kanssa, ja hänen paikalleen hyppää HIMistä tuttu Mikko ”Linde” Lindström. Sieltä on tulossa kiinnostavaa ja toki myös varsin hämmentävää materiaalia! – Eläköön Elämä -punkyhtye taas aikoo julkaista vanhat levytykset uudelleen ja purkittaa kokonaan uuden albumin. – Olen keikkaillut viime aikoina Michaelin ja Costello Hautamäen kanssa. The New York Times nimittäin raportoi, että viime vuosina vaikeiden aikojen edessä kamppailleet sähkökitaravalmistajat ovat saaneet bisneksensä nousuun. – Avantgarde-ryhmä Wöyh! saapui äskettäin studiosta, ja seuraavan levyn biisit ovat purkissa. Luvassa on myös esiintymisiä. Osa idiksistä on tosi vanhoja, ja tuoreimmat ovat tuosta muutaman päivän takaa, nauraa Yaffa. Esimerkiksi Fender on ilmoittanut myyneensä tänä vuonna enemmän kitaroita kuin koskaan aiemmin, ja muillakin merkeillä tuntuu menevän aiem paa paremmin. Toivon mukaan tämä idea konkretisoituu ja muuttuu kirjan käsikirjoitukseksi vielä kuluvan syksyn aikana. Kiirettä pitää joka tapauksessa: soololevyn valmistelun ohella Yaffa tekee jatko-osaa Punkin seikkailut – Taistelu Plastimiestä vastaan -sarjakuvakirjalle ja kirjoittaa uusia biisejä Michael Monroe Bandille. – Näyttää siltä, että luvassa on raskain, nopein ja väkivaltaisin Stam1na-albumi ikinä! Hyyrynen on mukana myös Wöyh!ja Eläköön Elämä -yhtyeissä. Hänen Viimeinen Atlan tis -esikoisromaaninsa ilmestyi viime helmikuussa. – Materiaali on monipuolista, ja mun juuret kuuluvat läpi: Motörhead, The Stooges, Faces ja kaiken laiset punkjutut. Kun mainitset Philthy Animalin, siitä voi toki päätellä jotakin... Millaista materiaalia on luvassa. 8 SOUNDI SOUNDI 9 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Sami Yaffa valmistelee soololevyä Lukuisista yhtyeistä – Hanoi Rocks, New York Dolls, Michael Monroe Band, Mad Juana, Demolition 23, Pelle Miljoona Oy ja niin edelleen – tuttu basisti-laulaja Sami Yaffa työskentelee parhaillaan sooloalbumin kimpussa. – Ajatuksena on lähteä saman tien kiertueelle, mutta jos keikkapaikat ovat kiinni, niin suunnitelmaa täytyy vähän tarkistaa. TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: M ee ri K o u ta n ie m i K u v a: Ti m o Is o ah o uutiset_2020_8_a.indd 9 11.9.2020 12.48. Lemiläiskopla on kirjoittanut ja treenannut tuoretta materiaalia menneiden kuukausien aikana, ja yhtyeen yhdeksännen studioalbumin varsinainen taltiointityö käynnistyy syysiltojen pimentyessä. Molemmilla on omat biisinsä, ja parilla raidalla kuullaan myös kummankin herran soittoa. – Pitkäsoitolle tulee materiaalia pitkältä aikaväliltä. – Näinä aikoina mikään ei ole varmaa, mutta jos musiikin julkaisulle ei aseteta yllättäviä rajoituksia, niin levy ilmestyy ensi kevään aikana, kertoo kitaristi-laulaja Antti Hyyrynen. Luvassa nopeinta ja raskainta Stam1naa Stam1nan seuraava pitkäsoitto on vahvassa käymistilassa. Kaiken muun ohella Hyyrynen työskentelee myös toisen kirjansa kimpussa. Ilmeisesti ihmisillä on kotona kyhjötellessään aikaa opiskella uusia harrastuksia tai viritellä uudelleen nuoruutensa taitoja. – Olen jo kymmenisen vuotta pohjustanut erästä ajatusta. Kovin moni ei nimittäin taida tietää, että Jannen sisällä asuu myös Phil ”Philthy Animal” Taylor! – Kappaleiden kitaraosuuksista taas vastaavat vanha frendini Christian Martucci (Stone Sour sekä Black Star Riders) ja nykyinen Atomirottaherra Rane Raitsikka. Mukaan tulee myös reggae-meininkiä The Clashin hengessä ja saattaa sinne eksyä joku Balkan-trumpetin törähdyskin! Toistaiseksi nimetön albumi ilmestyy ensi vuoden alkupuolella, mutta julkaisun ajankohta voi vielä muuttua. Janne on hands down mun suosikkirumpali, ja olen myös ilokseni saanut kaivettua hänestä esiin uusia puolia. Kaupungilla on myös huhuttu, että bändin suunnitelmissa olisi tehdä versio eräästä Sleepy Sleepersin kappaleesta. – Aloin katsoa biisejä Janne Haaviston kanssa joskus puolitoista vuotta sitten
Juuri julkaistu helppo toinen levy A Hero’s Death on runollisempi ja psykedeelisempi. Aloitetaan Briteistä. 2020-luvun elektronisen rockin äänikuvan keskeisiin sorvaajiin kuuluva Nothing But Thieves vetoaa sekä nuorisoon että Musen viimeisimpiin levytyksiin pettyneisiin kokeilevan rockin ystäviin. Palstan saisi täyteen vain luettelemalla peräkkäin 100 parasta uutta bändiä. Aggressiivinen debyyttilevy Dogrel (2019) toi Mercury Prize -ehdokkuuden ja kymmeniä miljoonia striimejä. Irlantilainen post-punk-bändi Fontaines D.C. The Struts on klassisen rockin uusi kiintotähti. Oma suosikkini on hilpeästi pumppaava One Of Us. Catholic Actionin Celebrated By Strangers -albumi on hieman kierompaa jammailua, kuitenkin tarttuvien laulujen ehdoilla. Vistas julkaisee hyvän mielen hittejä toisensa perään, uusimpana Strangers. on noussut parissa vuodessa suoraan indie-skenen kärkeen. Magic Gangin upean Death Of The Partyn voi testata esimerkiksi Think-raidalla, jonka BBC Radio 1:n legendaarinen Annie Mac valitsi hiljattain maailman parhaaksi biisiksi juuri nyt. Uudella Unperson-sinkulla bändi on jälleen sekä groovaava, omaleimainen että ponnistelemattomasti pop. Rajumpaa tykitystä tarjoilevat englantilaiset Jamie Lenman Idlesin ”Lahjakkaiden nousijoiden kirjo on naurettavan laaja.” kovaa ajoa muistuttavalla I Don’t Wanna Be Your Friend -sinkullaan ja Asylums Steve Albinin äänittämällä Genetic Cabaret -levyllä, joka on intensiivisen yhteissoiton juhlaa hieman liian keskinkertaisilla biiseillä. Vielä paljon stydimpää pörinää Kanadasta kanavoivat Metz ja Zig Mentality, joiden soundi ja energia koskettavat allekirjoittanutta grunge poikaa syvästi. The Blindersin odotettu Fantasies Of A Stay At Home Psychopath lunastaa raa’alla energialla, tasavahvalla biisimateriaalilla ja sanomisen vimmalla. Se todistaa, ettei Blinders ole hittibändi, vaan merkittävä uusi rockyhtye. Nuoren uransa aikana orkesteri on jo kutsuttu lämppäämään The Whota, The Rolling Stonesia, Guns N’ Rosesia ja Mötley Crüeta. Myös brightonilainen The Magic Gang ja Doncasterista Manchesteriin asettunut The Blinders ovat julkaisseet odotetut kakkoslevynsä. Taivas on auki. Dave Grohl totesi Strutsin olleen paras bändi, joka on lämmittänyt lauteet Foo Fightersille. The Struts Fontaines D.C. Sibyl Vane The Magic Gang Break_On_2020_8 -taitto_a.indd 10 10.9.2020 10.39. Huippuhetki on kuusiminuuttinen Black Glass. Skotlantilaiset Vistas ja Catholic Action ovat ihania tapauksia. Hello Operatorin King Solomon -sinkku todistaa, että Frank Carter saattaa olla oikeassa hypettäessään bändiä seuraavaksi perinteisen riffirockin isoksi nimeksi. 10 SOUNDI Isolla kauhalla Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI L ahjakkaiden nousijoiden kirjo on naurettavan laaja. Lontoolaisen Kid Brunswickin Prescription Kid todistaa, että kaikki rockin äänikuvan törkeimmät uudistajat eivät tule Torontosta – kuten Jordan Benjamin alias Grandson, jonka tuorein sinkku Riptide on jälleen uusi bängeri tuotteliaan artistin katalogissa. Se haastaa fanin. Uusi single Another Hit Of Showmanship manifestoi talentin
Australialaiset psykedeelisen rockin mestarit King Gizzard & The Lizard Wizard ja Psychedelic Porn Crumpets ovat iskussa uusilla singleillään. Itävaltalaisen Kaiser Franz Jo sefin Epitaph ja Dive ovat uuden grungehtavan riffirockin kärkituotteita ja kreikkalaisen Deaf Radion stoner tuntuu hyvältä. Itse en ole koskaan innostunut kummastakaan, mutta Scumbagit kyllä kolisee! Norjasta kuuluu vain hyvää. Tekstiensä lisäksi hänet muistetaan viiltävän terävästä reagointikyvystään. Nummisesta radion, TV:n ja lehtien juttujen perusteella, yllätytte tämän kirjan sisällöstä. Toisin kuin kanadanranskalaisella death metal -yhtye Kataklysmillä, joka on keikkaillut meillä säännöllisesti. Numminen Kaukana väijyy ystäviä Muistelmat Jos arvelette tietävänne lähes kaiken kulttuurin moniottelijasta M.A. Linda Huhtinen Toisinajattelija Näin lausui Leskinen Juicen kotikirjastosta on kerätty sanataiteilijan lennokkaimpia oivalluksia ja tuntemattomia kertomuksia. Viron rockskenen nousija Sibyl Vane vakuuttaa Thousand Words -raidalla, ja japanilaissyntyinen Yoodoo Park alias GRMLN julkaisee laadukkaita tunnelmapaloja niin kovalla tahdilla, ettei perässä meinaa pysyä. Mutta mielelläni ajattelisin, että Jumala on ne säveltänyt.” Break_On_2020_8 -taitto_a.indd 11 10.9.2020 10.39. Bändien aura tuntuu yhteiseltä, kun sekä Liskojen Some Of Us että Porno-teeleipien Mr. Vielä pari kevyempää poimintaa. Käännetään sitten korvia kohti epätodennäköisempiä uuden rockin lähdemaita. Honningbarnan En av oss er idiot on voimannäyte, Pom Pokon Andrew jälleen riemastuttavaa pop-kieroilua ja Girl In Redin Rue jatkoa Marie Ulvenin hurjalle sarjalle laadukkaita pop-sävellyksiä. Myös Kataklysmin uuteen sinkkuun törmätessä huomioni kiinnittyi Spotify-tilastoihin, joiden mukaan bändiä luukutetaan runsaimmin Stadissa ja Stokiksessa. Taas yksi uusi albumi Oni ilmestyi syyskuun alussa. John Engelbertin ja Oskar Bonden tukholmalaisduo Johnossi on perustettu 2004, kuulostaa isojen festareiden päälavabändiltä ja striimaa kymmeniä miljoonia, mutta löysin heidät vasta äskettäin. Prism lähestyvät kuulijaa happoisina mutta tarttuvina. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: Siirrytään Skandinaviaan. Pom Poko K u v a: Je n n y B er ge r M y h re Syksyn lukuelämykset Kaupoista ja netistä Tuomas Marjamäki Hän hymyilee kuin Mikko 50-vuotisen uran tehneen Mikko Alatalon elämäkerta on täynnä tarinoita niin keikoilta kuin Eduskunnastakin. Raija Pelli Kikka Mä haluun viihdyttää Kikka (1964–2005) oli 1990-luvulla popin ja diskobiitin kuningatar, joka loi rohkean esikuvan seksuaalisesta naisesta. Fight The Fight on tuntematonta mutta väkevää oslolaismättöä, jota kuunnellaan eniten maailmassa Helsingissä, vaikka bändillä ei ole suoria yhteyksiä Suomeen. Celesten Little Runaway on ”uuden Amy Winehousen” tuorein taidonnäyte. Hymy teki hänestä suosikkimuusikon, tv-kasvon ja lopulta kansanedustajan. Göteborgilaista Scumbag Millio nairea ei kuuntele vielä kukaan, vaikka Inferno-single on suvereenia korkeaenergistä action rockia Hella coptersin ja Turbonegron ystäville. Filippiiniläis-brittiläisen Beabadoobeen Care lunastaa ja lahjakas newyorkilainen laulajalauluntekijä Samia on ehtinyt albumikantaan debyytillään The Baby. Muistelmat vuosilta 1965–1989 ovat vauhdikasta luettavaa. ”Tiedän kyllä, että Jeesus sovittaa synnit. Raija Pelli kertoo elämäkerrassa ystävänsä tarinan ja esittelee Kirsin Kikan hahmon takana. Belgialaisen Rhean kevytzeppeliaaninen Under My Skin ja ranskalaisen Bandit Banditin uhkaava Maux ovat ohittamattomia poimintoja. Jos olet yhtä pihalla, kannattaa korjata virhe. M.A
Mihin kohtaan te ylipäätään ha luaisitte yhtyeenne suomalaisessa musakentässä sijoittaa. En tiedä yhdistänkö sen siihen siksi, koska se on äänitetty kesällä. – Soitin Severin (Nokela, kitara) kanssa Oulussa yläasteella instru mentaalista progressiivista funk rockia ja ollaan siitä lähtien oltu sil loin tällöin samoissa projekteissa mukana. Soundinne viittaa eikaupalliseen ehdottomuu teen, mutta toisaalta kappaleissa on paljon melodioita, joihin kiinnittyä. Miska: – Kyllä ne on stemmat ja kaksi laulajaa, jos tässä joku juttu pi täisi keksiä. Onko ylipäätään joitain musiikilli sia ulottuvuuksia tai yksityiskohtia, joita ilman Rohkeat Kuvat ei olisi oma itsensä. Mielellään kyllä oltaisiin lipumatta banaaliin suomi poplarppiin. Eli tavallaan me kuulostetaan kaupalli silta, muttei ehkä niin kotimaisesti tai 2020lukulaisesti. – Rohkeat Kuvat sai alkunsa kun alettiin Saaran kanssa tekemään bii sejä, tavoitteena tehdä tarttuvaa popmusaa. Toiselle levylle teh dyt biisit on kyllä sitten talvea ja loskaa. A-PUOLI K u v a: E m il ia A n u n d i K un uudet sukupolvet sotkevat vanhoja perinteitä, hämärtyy dogmaattisten ja tarkoitus hakuisten genrerajojen ääriviivat. Tai pakko kai se on olla niin, kun ei meissä muuta mediaseksikästä tai kiinnostavaa ole. – Varmaan keskinäiset kemiat ja musamaku oli se syy, miksi Miska Rohkeat Kuvat Melankoliaa jokaiseen vuodenaikaan Menestyitte Jookappaleellanne Radio Helsingin kesäbiisiäänestyk sessä. Toivon, että kyseiset radiokanavat on nostanut meitä sen takia, että meillä on hyviä biisejä. Miska: – Uskon, että pystytään löytämään melankolia ja huonot puolet ihan kaikista vuodenajoista. Kyllä sieltä biisejä löytyy jokaiseen vuodenaikaan. Toivottavasti se ei muodos tu ongelmaksi. Saara: – Siinä mielessähän soundi on huolellista, että miksaus ja mas terointi tapahtuu ammattilaisilla. Rohkeat Kuvat jäsenistöä on kotoisin Oulusta, mutta yhtye on kotiu tunut sittemmin Helsinkiin. Ovatko ne juu ri ne vuodenajat, joihin musiikkinne parhaiten istuu. Mitä kautta siis löysitte toisenne ja mikä oli jäseniä yhdistävä tekijä. Harva indiebändi on saanut nos tetta sekä Radio Helsingin että Radio Suomen kautta. arveli meidän voivan tehdä biisejä yhdessä, arvelee Saara Niemelä, joka laulaa myös Matka Maailman Ympä ri yhtyeessä. Mikkoon (Kanniala, kitara) ja Saaraan (Niemelä, toinen laulaja) tutustuin lukiossa, kunnes sitten kaikki muuttivat Oulusta pois ja lo pulta Helsinkiin, alustaa rumpali laulaja Miska Kuusela. Ainakin musta tuntuu, että meitä vanhem mat ihmiset tykkää meidän biiseistä. Bassoon tarvittiin ennen kaikkea hyvä laulaja biiseissä ole vien stemmojen takia ja Nora (Mo berg) sanoi, että voi opetella soitta maan bassoa, niin se oli sitten siinä. Saara: – Valtaosassa meidän bii sejä on joku tärkeä kitaramelodia, jota ilman menisi kyllä samantien fiilikset. 12 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Mutta ehkä tämä on jotenkin kesä levy. Saara: – Ei yritetä hirveän laskel moidusti kalastella mitään tiettyä yleisöä. Albumillanne on puolestaan laulu nimeltä Syksy. Miska: – Mahdollisesti. rohkeatkuvat.bandcamp.com LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Mielellään oltaisiin lipumatta banaaliin suomipop-larppiin.” tarkkis_Rohkeat kuvat.indd 12 10.9.2020 10.40. Rohkeat Kuvat voi olla musiikillisesti mitä vaan. Tuntuu että musiik kinne puhuttelee erilaisia kuulija kuntia. Tätä suotuisaa kehitystä edesauttaa juuri debyyttialbuminsa Hauskaa, mutta ei koskaan enää äärellä oleva Rohkeat Kuvat. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN – Olen kyllä miettinyt, että men nään johonkin vaikeaan väliin, jossa vaihtoehtonörtit ei tiedä saako tästä tykätä kun tämä on niin pop eikä kaupallisen radion mielestä tällaista meteliä nyt voi soittaa. Miska: – Tuotanto on varmaan ei kaupallista, joka johtuu osittain siitä että sellaista soundia on tottunut it se kuuntelemaan ja osittain siitä et tei ollut rahaa mennä studioon vaan äänitettiin treeniksellä
Levyn sovituksista vastaa Kassu Halosen ohella Nono Söderberg, jonka osaaminen jazzin saralta kuuluu hyvin leimallisena osana kokonaisuutta. Tämän vuoden aikana olen toistuvasti hakeutunut 1970-luvun lopun ja 80-luvun alun pehmeiden ääni kuvien maailmaan. The Beach Boys -harmonioita, melodisuutta, jazzia, lämmintä groovea, pateettisia ja maailmaa syleileviä sanoituksia. Yhtyeen repertuaarista päätyi Kirkan levylle Long Train Running, suomalaisittain Rauta hautaa kylmempää. Yacht rock, jonka voisi suomentaa kankeasti jahtirockiksi, on lämmin dopamiinin täyteinen tuulenhenkäys. Viimeksi mainitussa Lizzy Goodmanin kirjassa käsitellään 2000-luvun alun New Yorkin rockskeneä laajan haastattelumateriaalin kautta. Jälkikäteen sen huolettomuus Kylmän sodan aikakaudella vaikuttaa niin ilmiselvältä ja tietoisesti rakennetulta, että sitä voi pitää poliittisena tekona. Eagles, Hall & Oates, Steely Dan, The Doobie Brothers. Senaikaiseen suomalaiseen makuun levy oli aivan liian tyylikäs. PB SOUNDI SOUNDI 13 Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Kaikki paitsi jahdin kannella patsastelu on turhaa T äydellisen hallinnan tunne. Tälle on ollut tarvetta viime aikoina. Se on tyylipuhdas näyte siitä, miltä jahtirockin herkkyys kuulostaa. Kaksi puolta on radiotoimittaja Jake Nymanin tuottama. Kotimaisen popmusiikin historiassa on yksi jahtirockiin liittyvä vääryys, joka on syytä oikaista tässä yhteydessä. Niistä vastasi mikäs muu kaan kuin harmonioiden superryhmä Kaseva. Goodmanin kirja on rakennettu huomattavasti taitavammin ja vetävämmin, mutta mikäs jahtirockista on lueskellessa ja sen tekijöiden sielunmaisemaan sukeltaessa oikean taustamusiikin turvin. Loistavat puitteet, mutta levy ei tietenkään menestynyt lainkaan. Kaikki on juuri niin kuin kuuluu olla. Se on levyn ehdoton helmi. Yhdysvaltalainen yacht rock on ihanaa musiikkia. Hän myös teki levylle yhden tekstin: Valvotaan vaan, joka on käännös Eaglesin kappaleesta One Of These Nights. Miehen herkkyys on bombastista, ja poski pyyhitään pikeepaidan hihaan. Termi yacht rock on peräisin vuodelta 2005 samannimisestä mockumentary-sarjasta. Vaikka genre on leimallisesti yhdysvaltalaista, niin kyllä sitä osataan kanavoida myös Suomessa. Voit omalta osaltasi korjata vääryyden koska tahansa ja antaa pehmeiden aaltojen viedä. Kenties huvipursirock kävisi myös. Tänne sitä kallista soundia! Innostuksen myötä tilasin välittömästi Greg Praton kirjan The Yacht Rock Book: The Oral History Of The Soft, Smooth Sounds Of The 70s And 80s (2018). Kun luottamus tulevaisuuteen tai ylipäätään turvallisuuteen ja järjestykseen on koetuksella, vastaus löytyy jahdin kannelta. En tosissaan on käännös 10cc:n hitistä I’m Not In Love. Suomalainen definiitivinen ja täysin ylittämätön jahtirock-albumi on Kirkan Kaksi puolta vuodelta 1977. Genrenimitys on dad rockin tapaan alun perin pilkallinen. Musiikki oli kaikista huolista – paitsi lempeistä rakkaushuolista – vapaata. Tässä ei ole tietysti mitään yllättävää: Kirka ehti ottaa urallaan haltuun kaikki sen aikana trendanneet tyylit hard rockista r’n’b:hen. The Doobie Brothers on yksi tanssittavamman jahtirockin suuruuksista. Omissa mielikuvissani pilkka on kääntynyt päälaelleen. Onhan kalliin jahdin kannella patsastelu Dressmann-mainokseen pukeutuneena naurettavaa. Molemmissa kirjoissa on äänessä on iso joukko muusikoita ja heidän sitaattinsa on litteroitu peräkkäin. Jahtirockille tyypillisesti levyllä oli tietysti komeita lauluharmonioita. www.soundi.fi/soittolistat KUUNTELE JAHTIROCKSOITTOLISTA arttu seppa?nen 8_2020 -taitto_c.indd 13 11.9.2020 10.49. Tärkeintä elämässä ja musiikissa on, että ei tee lainkaan virheitä. Se oli Ronald Reaganin aikakaudella leimallisen eskapistista ja näennäisesti riisuttu kaikesta poliittisuudesta. Kätevä aisapari 80-luvun actionelokuville, jossa Amerikka antaa kaikille, eli oikeastaan vain Neuvostoliitolle ja Vietnamille, turpaan. Mitkä taustalaulut, mikä groove! Nyman valikoi levylle kappaleet tyylikkäiden soft rock -uutuuksien joukosta radiotoimittajan pieteetillä ja ammattitaidolla. Ilon kyynel vierähtää poskelle, kun edes ajattelee kappalelistaa. Levy on harvinaisen tarkka ja ajankohtainen kuvaus 1970-luvun lopun rockin pehmeämmästä laidasta. Kirja on jahtirockin Meet Me in the Bathroom (2017)
Rakastuin. Jossain vaiheessa olin myös tiukka grungetyttö ennen kuin sain tarpeekseni genrerajoituksista. PUNAISEEN OVEEN VAIKUTTANUT BRITTILEVY 1960-1970-LUVUILTA Black Sabbath Black Sabbath – Black Sabbathin debyytti oli yksi niistä albumeista, jotka toimivat inspiraation lähteenä Punaisessa ovessa. Erityisesti avausraita sekä levyn kansikuva ovat vangitsevia. Laila Kinnunen on suomalaisista laulajista itselleni kaikista läheisin. Ja tietysti ihailemani tenavatähdet. VARHAISIN ALBUMI, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN Absoluuttinen Nollapiste Neulainen Jerkunen – Kuulin laajasti musiikkia pienestä saakka ja improvisoin omia lauluja kasetille, joten innostus heräsi varhain. Suosikkibiisini ensimmäiseltä tuotantokaudelta oli Liljankukka Leif Lindgrenin tulkitsemana. PJ Harvey on kestosuosikkini ja ihailen muun muassa hänen musiikillista muuntautumiskykyään. LEVY, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN PJ Harvey Let England Shake – Vaikkei tämä olekaan erityisen vanha albumi, väitän sen tulevan kestämään aikaa. Hänen äänensä on yllätyksellinen ja siinä on lukuisia eri sävyjä. – Aiemmin sävelsin pianolla, mutta nyt enimmäkseen suoraan Garagebandille Korgin Microcontrolilla. Erityisen innostava oli veljeni esittelemä upea Absoluuttisen Nollapisteen debyytti. – Kotona kuunneltiin musiikkia laaja-alaisesti klassisesta metalliin. ALBUMI, JOLLA ON TOIMIVIMMAT JA VETOAVIMMAT LAULURAIDAT Björk Post – Björk on suosikkiartistini, johon palaan aina vaan. Siinä on omintakeinen ja ajaton soundi. Musiikintekoon kytkeytyi koko viihtyisä elämänmuoto – että mentäiskö tänään sieneen ja lämmitetäänkö tähän väliin sauna. Seuraava muu isompi duuni onkin Kansallisoopperan Jää-oopperan uusintaensi-ilta, jossa olen liikkeellisessä roolissa. Olen tehnyt pitkään myös yhteistyötä Kaj Chydeniuksen kanssa ja niitäkin keikkoja on syksylle luvassa. Nyt olen ensisijaisesti vain musadiggari, joka ottaa vaikutteensa joka puolelta. K u v a: M ii k k a A h lm an (M) Ela?ma?ni soundit 8_20.indd 14 11.9.2020 8.27. Kolmessa vuodessa laulaja-lauluntekijä Minja Koski on yhdessä tuottaja Miikka Ahlmanin ja luottomuusikoidensa kanssa muotoillut M-tyylin joka on samalla universaali ja persoonallinen, soinniltaan elektroninen ja ihmisääninen, harkitun linjakas mutta myös seikkailullisen monitahoinen ja utelias. K uhmosta lähtöisen oleva artisti nimeltä M eli Minja Koski on lokakuun alussa julkaisemassa kolmannen albuminsa Punainen ovi. Heidän musiikkinsa on kaunista, rujoa, äärimmäisen tunteikasta ja vaarallista. – Koronaa auttavat unohtamaan uuden albumin lisäksi erilaiset työt, kuten kuunnelmaprojektit ja lahtelainen kulttuurivideoprojekti, Minja kertoo. Pidän siitä, että tilaa tulkinnoille annetaan myös taiteen vastaanottaja. Nämä demot esittelen Miikalle ja siitä sitten jatketaan. Musiikinteko-ohjelmalle äänittäminen innostaa uusiin kokeiluihin ja jo sävellysvaiheessa pääsee kiinni kiinnostaviin soundeihin. – Albumin viimeistelyä teimme Miikan kanssa syrjäkylissä, poissa kaupungin vilinästä. Albumi oli suorastaan vastustamaton. Teki mieli maalle ja aina joltakin tutulta löytyi talo tai mökki, jonne saatoimme mennä. Lailan fanittamisen olen perinyt äidiltäni. TÄRKEÄN ALBUMI, JONKA TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA Suomen Talvisota 1939–1940 Underground-Rock – Lukemani ja kuulemani perusteella olisin halunnut olla Suomen Talvisota 1939–1940:n Underground-Rockin sessioissa. Nauhoitin jokaisen jakson ja opettelin kaikki biisit ulkoa. Elämäni soundit 14 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Minja Koski LEVY, JOSSA ON MIELLYTTÄVÄT SOITOT, SOUNDIT JA TUNNELMA Laila Kinnunen Laila – Vanhat iskelmät dramaattisine sovituksineen ja toisaalta hupsutteluineen purevat mielenmaisemaani lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä levykokonaisuus kolahti välittömästi heti ilmestyttyään. – Bändissäni soittavat Miikan lisäksi Simo Saukkola, Jussi-Pekka Parviainen ja Aleksi Kaufmann. ITSELLENI TÄRKEÄ ALBUMI LAULUN JA ELEKTRONISEN MUSIIKIN TAKIA Portishead Dummy – Portisheadin kaikki albumit ovat olleet tärkeitä. Se toi raikkaan ja sopivan oudon tuulahduksen Rovaniemeltä. Diggaan samalla tavalla myös muuta taidetta, joka ei ole valmiiksi pureskeltua. Tuotannon ja sovitusten kanssa on tietysti tehtävä joka albumin kohdalla oma matkansa, mutta toki tekeminen on jollain tapaa helpottunut kun takana on jo kolme albumia. Kiehtovan spontaanin ja ennakkoluulottoman kuuloista touhua ollut se. Ensimmäistä kertaa Björkiä kuullessani sydän teki ylimääräisiä lyöntejä ja päässä heilahti. Myös solisti Beth Gibbonsin Rustin Manin kanssa tekemä Out Of Season on upea. LEVY JOKA TUO PARHAITEN MIELEEN VARHAISVUODET KUHMOSSA Eri esittäjiä Tenavatähti ’90 – Tenavatähti ’90 tuo mieleen silloisen kodin, perheen ja ystävät
NEM tulostus.indd 15 10.9.2020 11.14
Tällaiset tietoiset dramaturgiset ”virheet” ovat aina paljon puhuvia. Kumpulasta pääsee Helsingin keskustaan bussilla tai raitiovaunulla alle puolessa tunnissa. Atlético Kumpulan laulu viittaa myös tähän historiaan. Kumpulalaisuus on identiteetti ja nuorelle se voi olla painolasti. Tosiaankin, kaupunkiin. Silloin Kumpula alkoi olla kaikkea sitä, mitä sen nykyään mielletään olevan. Täällä on poikkeuksellisen aktiivista asukastoimintaa ja Helsingin vanhimmiksi mainitut kaupunginosajuhlat – tai siis kyläjuhlat. ”Jää taakse tyhjät kujat, rikkaruohot kasvamaan / En koskaan enää palaa Kumpulaan!” Mutta kappaleen varsinainen pointti liittyy henkilöja paikallishistorian monitasoiseen ja ironisessa valossa näyttäytyvään kerroksellisuuteen. Laulun kerrontahetken voi sijoittaa jonnekin 1990-luvulle. Mutta henkinen etäisyys ”ytimeen” on melkoinen, ainakin jos on syntynyt ja kasvanut täällä – näin kuvittelen. Teksti: Niko Peltonen POIS IDYLLISTÄ JA TAKAISIN Atlético Kumpula: Kumpulaan (2012) ”Moni ihminen on hyvästellyt kotiseutunsa yliolkaisesti nuoruuden uhmassa ja muuttanut myöhemmin mielensä.” martti luther 8_2020 -taitto_a.indd 16 10.9.2020 10.46. Kunnes, paljon myöhemmin, on aika hyväksyä se, että niin ihmisen kuin kaupunginosan elämän kiertokulku saavuttaa väistämättä pysähtyneisyyttä kaipaavan vaiheen – ja sitten jää vielä nostalgia sitä aiemmin ollutta, elinvoimaista kohtaan. Mutta alueella on vähemmän idyllinen menneisyytensä. Jos tulkitsemme kertojan jossain mielessä nuorta Kyösti Salokorpea vastaavaksi hahmoksi, niin tiedämme myös, että hän palasi sittenkin Kumpulaan. Siihen johtaneita vaiheita laulu ei tosin kerro, mutta aika moni ihminen on hyvästellyt kotiseutunsa yliolkaisesti nuoruuden uhmassa ja muuttanut myöhemmin mielensä. Tosin Kumpulan mittapuulla tuo ei ole aika eikä mikään, sillä täällä asutaan usein ylisukupolvisesti. Karjalainen uransa alkuaikoina ilmeisesti totesi aiheesta: onhan niitä muitakin paikkoja kuin katu. Tämäkään ei olisi niin kiinnostavaa, ellei Kumpulaan toimisi päätepisteenä albumille, joka on kirjoitettu mitä suurimmassa määrin kumpulalaisesta perspektiivistä. Nuoruutta. Sellainen muu paikka on Helsingin koillisessa kantakaupungissa sijaitseva Kumpula, joka on ollut omakin kotini nyt viiden vuoden ajan. Kumpulaan-laulun kertoja on nuori ihminen, joka on kasvanut näillä uneliailla kujilla, mutta päässyt siihen ikään, jossa kyllästytään idylliin ja lähdetään ”kaupunkiin” etsimään sähäkämpiä elämyksiä. ”Kylän” käsitettä viljellään kumpulalaisretoriikassa ehtimiseen. Mutta kuten J. Tämä ei ole lähiö, vaan kantakaupungin reuna-aluetta. Kuitenkin ne näyttäytyvät kontrastina rikkaruohoille ja kaikelle sille pysähtyneeltä tuntuvalle, mitä Kumpula edustaa. Teen hauduttaminen on myös kumpulalaisuutta, samoin polkupyörä kellarissa. ”Vuosia sitten lestinheittäjä Allan/Malmille muutti, keskiluokka kaappasi vallan / Nyt arkkitehdin pojat pihaa parturoi / Pelastautukoon ken voi!” Laulun kertoja karsastaa kaupunginosan keskiluokkaistumista, vaikka voi tuskin omata henkilökohtaista kokemusta sen hurjista vuosista. 16 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa L aulaja-biisintekijä Kyösti Salokorven johtama folkpop-yhtye Atlético Kumpula julkaisi viime vuosikymmenen alkupuolella kaksi albumia, jotka kuvastavat stereotypioita bändin kotikaupunginosan puutaloidyllistä siinä määrin, ettei mitään toivoa katuuskottavuudesta ollut. Ikään kuin johdanto olisi eksynyt levyn loppuun. Se rakennettiin sotien välisenä aikana työväestön tarpeisiin ja sodan jälkeen sen reunamille perustettiin väliaikaisia parakkikyliä, joissa elämä oli karua ja usein viinanhuuruista ja väkivaltaista. Täällä tapahtui surullisen kuuluisia henkirikoksia, ja tunnettiinpa Kumpula pimeän viinan myyntipaikkanakin. Tuntematta sen tarkemmin Kyösti Salokorven elämänvaiheita voisi olettaa, että Atlético Kumpulan Puutarhajuhlat-debyytin päätöskappale kuvastaa niitä jollain tasolla. Näistä kaikista kertoja haluaa eroon ja leikkaa vielä hiuksensakin symbolisena hippeilyn hyvästijättönä. Eihän täällä koskaan tapahdu mitään! Salokorven (ja toiseksi tekijäksi kreditoidun Joel Melasniemen) laulussa Kumpulaa edustavat heti ensimmäisissä säkeissä sellaiset asiat kuin ”sänky ja pöytä, kattila, pannu ja liesi / farkuissa reikä ja kadulla ruostunut kiesi”
LUUKAS OJAN UUSI ALBUMI VÄRITETTY TODELLISUUS ULKONA NYT! LP/MC/DIGITAL UNIKLUBIN UUSI ALBUMI AJAN PIIRTÄMÄT KASVOT ULKONA NYT! LP/CD/MC/DIGITAL Playground tulostus.indd 17 10.9.2020 14.32
Kukkoilusta ei ole nyt tietoakaan. Hän on armollinen, silloinkin kun laulaa nuorelle itselleen. Silloinkin hän on pitänyt itsensä työteliäänä, olipa kyse Ian Gillan Bandista ja soolotuotannosta tai Roger Gloverin kanssa tehdystä, osuvasti nimetystä Accidentally On Purpose -poplevystä (1988) – puhumattakaan lyhyeksi jääneestä vierailusta Black Sabbathissa, tuloksena pahamaineinen Born Again (1983). Puhelun toisessa päässä on juuri 75 vuotta täyttänyt peribrittiläinen herrasmies. Deep Purple -albumin, joka kantaa nimeä Whoosh! Rokkikukko-termiä käytettäessä puhutaan eittämättä juuri sellaisista solisteista kuin Ian Gillan nuoruutensa vimmassa oli. Sen tehtyään hän kajautti ilmoille eeppisen Child In Timen – malliesimerkin siitä, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan jonkun laulajan vetävän ”korkealta ja kovaa”. ”Minä olen synnynnäinen optimisti.” IAN GILLAN: haast_Ian Gillan_c.indd 18 10.9.2020 10.50. D eep Purplen In Rock -albumi (1970) toi kitaristi Ritchie Blackmoren, rumpali Ian Paicen ja kosketinsoittaja Jon Lordin rinnalle kaksi uutta muusikkoa: basisti Roger Gloverin ja solisti Ian Gillanin (s. Deep Purple sai legendaarisen Mark II -kokoonpanonsa, 1970-luvun hard rock yhden ikonisimmista lauluäänistään ja Ritchie Blackmore vahvatahtoisen yhtyetoverin, jonka kanssa kamppailla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. 1945), joka on inspiroinut lukemattomia seuraavien sukupolvien rockja metallisolisteja Bruce Dickinsonista alkaen. Ian Gillan on luovuttanut paikkansa Deep Purplen solistina kertaalleen David Coverdalelle, kertaalleen Joe Lynn Turnerille. 18 SOUNDI Teksti: Jukka Kittilä Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Puoli vuosisataa sitten Ian Gillan pauhasi olevansa vauhtikuningas. Gillan on syleillyt jokaista hetkeään musiikin parissa. Tuo viisikko on yhdessä tuottaja Bob Ezrinin – legenda hänkin – kanssa luonut elokuussa julkaistun 21. Vuodesta 1992 tämä länsi-Lontoon poika on pysytellyt Deep Purplen keulilla, nykyisinä yhtyetovereinaan Paice, Glover, kitaristi Steve Morse ja kosketinsoittaja Don Airey
haast_Ian Gillan_c.indd 19 10.9.2020 10.50
Ei ole ketään, joka neuvoi si. Minulla ei ole tarvetta tietää tulevaa, elämä ja sen jälkeen vuorossa oleva säily kööt mysteereinä. – Katsopas kantta läheltä ja tarkas ti. – Kirjoitin tämän biisin ottaak seni näkymättömän nuoren kaina looni, sanoakseni ettei tässä ole yl peydestä kyse, lopeta tuo, tee jotain muuta. Tuo mainitsemasi yhteys In Rockin ja Whooshin kansien välillä pitää kyllä paikkansa, tarkka havain to. – Kyllä, laulan. – Olen kyynelsilmin seurannut, miten paljon Lontoossa on tapahtu nut aseisiin liittyviä nuorten kuole mia. – Olimme viettäneet treenikäm pällä Nashvillessä vain hetkisen, kun tuottaja Bob Ezrin jo sanoi, et tä eiköhän mennä illalliselle maa nantaina. Whoosh! on paitsi uusi Deep Purple -albumi, teemoiltaan ja soinniltaan myös katse taaksepäin, tiehenne alusta tähän pisteeseen. – Whoosh! on siitä mahtava nimi, että se voi tarkoittaa mitä tahansa. Sanoitukseni ovat halki elämäni pohjimmiltaan käsitelleet sitä, mitä päässäni on pyörinyt sillä kyseisellä hetkellä. Siksi on kin viisasta pysytellä poissa rock’n’ rollin kiitotieltä, niin kuin me olem me aina pyrkineet pysyttelemään. Amerikka laisethan kopioivat kannen idean Mount Rushmorelle, heh. Olet mieliste lijöiden ja jeesmiesten ympäröimä, ”Vasta eilen oli vuosi 1969, ja sitten, whoosh! On kuin tuijottaisit lähestyvää maaliviivaa ja näkisit Mika Häkkisen tai Lewis Hamiltonin kiitävän ohi.” Ian Gillanin ura on jo niin mittava, että sille mahtuu moninaisia vaiheita. – Kiitos. Mutta emme me voi tietää sitä, suurin osa tulevasta on täysin ennustamattomissa, ky sytpä sitten ennustajalta tai noita tohtorilta tai heität noppaa. Oletko kos kaan nähnyt Spinal Tapia. En ha lua olla tuomionpasuuna, eikä kan nen ole tarkoitus julistaa mitään pai navaa sanomaa, se on avoin tulkin noille. Elämäsi muuttuu, kun alat menestyä. Kammotta vaa. – Ehdottomasti! Ongelmahan oli, että kun olin nuori, minulla ei ollut ketään, jolta kysyä neuvoa. 20 SOUNDI > Soundi-haastattelu – Ei se tietoista ollut, luulisin ai nakin ettei. Huumejengit käyttävät nuoria hyväkseen, työvoimanaan kaduilla, ja nuo nuoret ylpeilevät hallitse mallaan territoriolla. Huomaat, miten primitiivistä gra fiikka noina aikoina oli. Whoosh!-kansi on kuin vastaväite In Rockille: astronauttihahmo hajoaa hiukkasiksi ja katoaa pois. Nautin hetkestä, rakastan työtäni. Kaikki käy niin äkkiä, että sitä on miltei mahdoton käsittää. Jo kainen albumi on todiste tekoajas taan, siitä mikä minua juuri silloin innosti, suututti, itketti. Kesäkuussa 50-vuotissyntymäpäiväänsä juhlisti In Rock, ensimmäinen Deep Purple -albumi jolla laulat. – Aikojen alusta ihmiset ovat ha lunneet tietää, mitä tuleva tuo, jotta voivat valmistautua siihen, käyttää tietoa hyväkseen. Ystä väsi työnnetään pois. K u v a: So u n d in ar k is to haast_Ian Gillan_c.indd 20 10.9.2020 10.50. Eikös Ian Gillan laula tässä nuoremmalle itselleen. Sitähän nuoret ovat teh neet halki historian. Mutta todennäköisesti alitajuisesti lähdimme tekemään juuri tällaista levyä. No, oli minulla toki äitini, ja samoin isäni oli täynnä hyviä neuvoja, mutta hän menehtyi kovin nuorena. Drop The Weaponin päälause on säe ”Little brother your pride can take a hit”. Muistan käynee ni teininä läpi vaiheen, jolloin hor monini pauhasivat ja yritin tuhota kaiken aiemmin olleen, raivata ti laa omille näkemyksille ja energial le, ettei minun tarvisi kilpailla isie ni kanssa. Sellainen pake tointi on katoava taiteenlaji, mutta on sillä yhä merkitystä. Olisiko nuori Ian Gillan kuunnellut sinua. Kansien suunnittelulla oli nuoruudessani iso merkitys. Minulle se oli ensin vain sana Man Alive kappaleessa, simppeli tapa kuvata ihmiskunnan katoavaisuut ta tällä planeetalla. Kuvaahan se kie li poskessa myös aikaamme Deep Purplessa. Mahdollisuuksia on niin paljon, tuo on pelkkä ansa. Joku meistä tokai si, että parempi ehkä siis mennä jo sunnuntaina. Olen saanut levystä pal jon palautetta suomalaisilta tuttavil tani. Kaikki tuntuvat olevan innois saan. Kysyimme, mitä me juh listamme. Halusitteko viestittää, että tämä musiikki kantaa vaikka puoli vuosisataa. Kansitaiteessa yhtyeen kasvot komeilevat jylhästi kiveen hakattuina. – Jos oikein muistan, koko bändi räjähti nauramaan nähdessään In Rockin kannen. Emme ole koskaan halunneet olla muodikkaita, muoti on vaarallista, huomenna se on jo mennyttä. Upea syntymäpäivälahja, paras mahdollinen. Vasta eilen oli vuosi 1969, ja sitten, whoosh! On kuin tuijottaisit lähestyvää maaliviivaa ja näkisit Mika Häkkisen tai Lewis Hamiltonin kiitävän ohi. Varjopuoli on siinä, miten lapsia ja nuoria käyte tään hyväksi. Jos olisi, useimmat nuoret kyl lä ottaisivat neuvot vastaan. Muistan, miten avasin innoissani uudet vinyylini ja ahmin sanoituksia samalla kun kuuntelin levyä ensi kertaa. Emme itse olisi kek sineet sellaista, se oli puhtaasti kan sitaiteilijan käsialaa. Hienoa työtä tekivätkin! Nimi on arvoituk sellinen, ja niin on kansikin. – No, kyse on juuri sellaisesta ta rinasta. ”I don’t know what lies ahead”, kuuluu levyn aloittavan Throw My Bonesin ensimmäinen säe. Mutta kaikki ympärillä vain taputtavat sel kään, kehuvat kuinka upea olet ja kysyvät, missä viipyy heidän kym menen prosenttiaan. Bob vastasi että olemme tässä taas, teemme levyä, olemme kaikki elossa ja täynnä energiaa, juhlikaamme. 20 SOUNDI Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut Ian! Suomalaiset Deep Purple -fanit päättivät juhlistaa eilistä syntymäpäivääsi nostamalla Whoosh!-albumin levymyyntilistan kärkeen. Virheet ja vaikeat ajat ovat kerryttäneet nekin elämänkokemusta, jota laulaja jakaa mielellään nuoremmilleen. Voinee sanoa, että sinulle on urallasi ollut tärkeää, ettet tiedä, mitä edessä odottaa. – Nykyään asiat kiihtyvät sellai sella tahdilla, että on hankala, jopa mahdoton pysyä mukana. Todellakin. Vai lähtikö idea puhtaasti vitsistä. – Kannen suunnittelijat tekivät oman tulkintansa nimestä. Kuinka tietoisesti lähditte tekemään tällaista kokonaisuutta
No, lyhyesti kerrottuna, aloin meditoida ja sain otteen elämästäni. ”You can’t get me down / I got the ‘Things are looking up’ blues”. Kepeys ja huumori ovat läsnä uudella levylläkin, tummista, painavista teemoista huolimatta. Siinä iässä olet muusikkona vasta alussa!” Vuonna 1984 Deep Purple teki vahvan paluun Perfect Strangers -albumillaan. To tesin, etten ollut ajatellutkaan asiaa noin. Olin villi kakara, hain hankaluuksia suurimman osan ajasta. Man Alive -biisissä yksinäinen mies huuhtou”Jos menestyt jalkapalloilijana, voit tehdä sitä 35tai ehkä 37-vuotiaaksi. – Joku toimittaja sanoi kerran, soolourani varhaisessa vaiheessa: Ian, ongelmasi on, että tulet aina olemaan Deep Purplen varjossa. Minun oli saatava iso muutos elämääni, jotta voisin jatkaa muusikkona. Kyllähän se reflektoi sitä, millainen olin nuorukaisena, tyttöjen kimpussa, mukaammattilaisena. En ollut viisas, mutta en tyhmä kään. Omasta näkökulmastani kyl ven aina Deep Purplen auringon paisteessa. – Kun olin lapsi, meillä ei ollut koskaan rahaa. Mutta minä olen synnynnäinen optimisti. Katse ihmiseen on armollinen. Mielikuvitus on ih misille valtava voimavara. Ajat ovat synkät, maapallolla on kurja ennus te, liikakansoitus on yksi isoimmis ta ongelmistamme. Muistan vastannee ni, että äiti, nautin tästä jo nyt joka ikinen päivä, ihan kuin kaikki tämä aika olisi jo sitä lomaa. Ymmärsin jo varhain, että si sälläni on se todellinen minä, jota muut eivät näe. Ainoa rat kaisu oli jonkinlainen itsekuri. Nuo mainitsemasi säkeet tuntuvat kiteyttävän tapasi tarkkailla ympäröivää maailmaa. Olin aivan innoissani, pompin on nesta viikkokausia ennen matkaa, vaikka emme vielä tienneet, toteu tuisiko se aivan varmasti. Huomasin, että pystyin ratkomaan asiat mielessäni ennen kuin toimin, eikä kukaan tiennyt mitä todella ajattelin. Sitä oli tekemässä maineikas Mark II -kokoonpano: rumpali Ian Paice, kitaristi Ritchie Blackmore, solisti Ian Gillan, kosketinsoittaja Jon Lord ja basisti Roger Glover. Äiti sanoi, ettei minun kannata innostua liikaa, koska jos loma ei onnistukaan, jou dun pettymään. Nokkani sojotti aina väärään suuntaan, olin sonnustautunut vääriin kuteisiin, suustani pääsi aina väärät jutut. Aloi tin meditaation, siitä tuli osa elä määni. – Siinä auttoi se, että aloin – voi luoja, tämä on aivan liian pitkä ta rina. – Minun oli löydettävä oma tie ni. Luin paljon filoso fiaa, pohdin jiniä ja jangia, egoa ja alter egoa. En kä toisaalta ole lopulta muuttunut paljoakaan. Se on auttanut minua valta vasti, lievästi sanottuna. – Niinhän se taitaa olla. Mutta muistan, kuinka äitini onnistui kerran järjes tämään meille lomamatkan, asunto autolla yhdessä naapurien kanssa. Deep Purple on valo, ei varjo. Meillä on edessämme isoja ongelmia, mutta uskon, että meillä kaikilla on kyky katsoa valoisalle puolelle. Jos se ei to teudu, olen kuitenkin jo mielessäni viettänyt sen. Mi nä ainakin tiesin. – (Naurua) Se on hauska biisi, täynnä huvittavia huomioita. Olin niin vihreä ja kokematon, minulla ei ollut hajuakaan mistään. Toivon, että optimismille on aina paikkansa. Mutta nyt tiedän paremmin. SOUNDI 21 olet kuolematon, tiedät kaiken. Mikä taas on arvokkainta, mitä nuori Ian Gillan on sinulle antanut. The Long Way Round jos joku todella summaa sen pitkän, oikopolut muiden tarvottavaksi jättäneen matkan, jonka sinä ja Deep Purple olette kulkeneet. K u v a: So u n d in ar k is to haast_Ian Gillan_c.indd 21 10.9.2020 10.50. Tuo katse välittyy Whooshin tummimpinakin hetkinä
Jätkät ottivat ja soittivat sen. Kesti 300 000 vuotta että ihmiskunnan populaatio kasvoi kah teen ja puoleen miljardiin. 22 SOUNDI tuu merenrantaan, kun muu ihmiskunta on huuhtoutunut pois. Ota tai jätä. Tässä lienee avain siihen, miksi laulusi on niin tiukasti osa musiikkia, yksi instrumentti muiden joukossa. Juuri siitä on What The What -biisin ilakoinnissa kyse. Bob sa noi, että hei, siitä on jo kauan kun aloititte. > Soundi-haastattelu Ian Gillanin piipahdus Black Sabbathin keulilla kesti yhden albumin verran. Koska sitähän ihmiset pohjimmil taan kuuntelevat. – Kun tein taustatutkimusta sa noituksille, törmäsin ällistyttäviin lukuihin. Kerroit aiemmin, että Bob Ezrin ehdotti illallista juhlistamaan sitä, että olette kaikki yhä elossa. Tuo mää rä meitä oli syntymävuotenani 1945. Sanotaan, että huumori on haastava laji. Yksi syistä siihen, että sinä ja yhtyetoverisi olette artisteina niin pitkäikäisiä, tuntuu olevan se, että Ritchiestä ja Jonista puheen ollen, uudelta levyltä löytyy versio heidän säveltämästään instrumentaalista And The Address, joka avasi vuonna 1968 ilmestyneen Shades Of Deep Purple -debyytin. Miksem me fiilistelisi ensimmäistä biisiä, jonka Deep Purple on koskaan ää nittänyt. Välillä sanat olivat silkkaa siansaksaa: ”Wop bopaloomablopbamboom”. Olet todennut uuden levyn tekemisestä, että kuten aina Deep K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: So u n d in ar k is to haast_Ian Gillan_c.indd 22 10.9.2020 10.50. Aina. Tarvit semme toisiamme. – Vau, melkoinen mielleyhtymä! Mahtavaa! Onhan biisissä viesti, että meidän on toimittava yhdessä, em me kykene selviytymään yksin, yk sikään ihminen ei ole saari, ja mitä näitä ilmaisuja nyt onkaan. Aikanaan se oli kyllä kaupallinen menestys. – Idea tuli Bob Ezriniltä. Oliko uusi versio tapa tuoda Ritchie ja Jon osaksi levyä. Ällistyttävää. Hänellä oli hyök käävä, tykittävä tyyli. – Ja kun puhun huumorin merki tyksestä, en tarkoita pelkkää vitsai lua vaan laajemmin koomista näkö kulmaa kaikkeen, mitä tiellemme on osunut. He odottavat kuulevansa laulun. Se oli kuin kitara, rummut ja kaikki yh dessä paketissa. – Uskoisin näin. Niitä tulee paljon ja sinun tulee rakastaa niitä kaikkia tasavertaisesti, yhtä suurella rakkaudella kuin onnistumisiasi.” Purplessa, ensin on musiikki, sitten laulumelodia, sitten sanoitus. Vuonna 1983 ilmestynyttä Born Again -levyä harvemmin muistellaan hyvällä. ”Virheet ovat kuin lapsia. Kun saavuttaa bän dinä tällaisen iän ja aseman, on eh tinyt saada perspektiiviä ja arvos tusta asioihin. Vain 75 vuodessa määrämme on yli kolminkertaistunut. Se on semmoinen outo cameo albumilla. – En minä mitään apokalyptista sotaa varsinaisesti ajatellut sa noitusta kirjoittaessani, mutta esimerkiksi rivit ”Sun sets in the west/ The boy has gone to rest/ Mama clutch her breast” ovat odottaneet käyt töä muistikirjassani jo vuosia. Kun teemme levyjä hänen kanssaan, jammailemme ja hassuttelemme, saatamme vaikka soittaa coverin jostain vanhasta laulusta. Olin aina to della vaikuttunut siitä, miten Little Richard hyödynsi konsonanttien perkussiivisuutta. – Kyllä. – Kasvoimme omaksuen vaikut teita sekä bändinä että yksilöinä aina Chopinista Jimi Hendrixiin, Bob Dylanista Elvis Presleyyn, Little Richardista Chuck Berryyn. Mutta lauluää nen on oltava ensisijaisesti instru mentti, asian artikuloiminen tulee vasta sen jälkeen. – Ei ainakaan tuon biisin kohdalla, se syntyi luontevasti. Ja kuka tietää, tämähän voi olla viimeinen albuminne. Yhdestä ainoasta miehestä ei ole mihinkään – mutta Deep Purplessa ei ole koskaan ollut kyse yhdestä miehestä vaan joukosta, joka luo yhdessä jotain, mihin kukaan teistä ei ilman toisia kykene. – Yksi isoimmista haasteista ta vassani työskennellessä on, että yri tän sulautua muiden instrumentti en joukkoon ja samalla yritän saada laulumelodialle dominoivan roolin. Tulevaisuuden näkymät populaatio ta ajatellen ovat melko pelottavia. Etsit ensin melodian ja sitten sanat palvelemaan sitä. Ian Gillan Bandissa oli 1970-luvulla näin riehakas meno. Olen hyvin ylpeä osallisuu destani uuteen And The Addressiin, soitin lehmänkelloa, kerrassaan mykistävä suoritus vaik ka itse sanonkin. Tuon perspektiivin kautta tulee myös huumori. Ajattelepa huumorin merkitystä Chuck Berryn musiikille tai funkil le! Uskomatonta, mitä kaikkea me viisi, tai seitsemän mukaan lukien Ritchie ja Jon, saimme omaksua nuoruusvuosinamme. Onko se sitä Deep Purplelle. Kun aloin kuunnel la musiikkia, se miltä sanat sounda sivat, oli minulle tärkeämpää kuin se, mitä ne tarkoittivat
Ulkoisia laitteita voit ohjata suoraan MIDI-liitännän kautta. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. Made to Crea te Studiotec tulostus.indd 23 10.9.2020 11.11. Leiki luovuudellasi ja soita Ableton Liveä tai muuta suosikkisoftaasi. Laajenna musiikillista sanavarastoasi Launchkeyn uusilla ominaisuuksilla; kolme sointutilaa, uusi arpeggiaattori. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Ota musiikkilaitteesi kontrolliin Launchkey MK3:lla, Novationin uudella inspiroivalla MIDI-kosketin/kontrolleri -sarjalla. Entistä suuremmat paineherkät padit mahdollistavat ilmeikkään, musikaalisen, kontrollin käyttämääsi äänisoftaan ja koko esitykseesi
Siinä iässä olet muusikkona vasta alussa! Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta opettelet työtäsi, nyt voit nauttia taiteestasi. noin yhdeksän kuukauden varoitusajan, kerroin lähteväni kesäkuussa. Enkä ymmärrä musiikillista snobbailua. En vain ymmärrä heidän lähtökohtiaan. Onhan noita pari-kolme muutakin, varmasti arvattavissa, mitä levyjä tarkoitan. Ammattilaisuus oli unelmani, ja olen syleillyt jokaista hetkeä tässä työssä. Mutta siinä me olimme, ympyrässä, hypimme ylös alas, lauloimme palkeet auki, sydämet pakahtuen. En edes muista sen yhden albumin nimeä, niin viekkaasti muisti toimii, pyyhkii näitä asioita pois. – Mutta kaikki tuo kuuluu tähän isompaan kuvioon. Toistan, että todellakin olisin, jos joku vain olisi napannut kainaloonsa ja neuvonut. studioalbumi. Sen K u v a: B en W o lf > Soundi-haastattelu haast_Ian Gillan_c.indd 24 10.9.2020 10.50. – Muistan aina, miten työskentelin nuorena Dusty Springfieldin ja Sammy Davis Jr:n kaltaisten ahkerien ammattilaisten kanssa. Etkä tee tätä vain yleisölle, vaan siksi että saat olla bändin ytimessä ja jakaa ainutlaatuisen seikkailun. – Rakastamme jokaista jaettua hetkeä musiikin äärellä. – Voisin nimetä muutaman artistin – mutta en nimeä – jotka eivät voi sietää kiertämistä ja yleisölle soittamista. Musiikki on yksi harvoista asioista, joita voit tehdä koko ikäsi. 24 SOUNDI jaetun kokemuksen tuoma riemu vertautuu siihen, mitä jotkut saavat kirkossa, toiset jalkapallo-ottelussa. Kysyit aiemmin, olisinko ottanut nuorena neuvoja vastaan. Meidän eetoksemme kumpuaa siitä, että kaiken alussa olimme vain kakaroita akustisine kitaroineen. AnVuonna 2020 Deep Purple on tullut pisteeseen, jossa voi huoletta uusien kappaleiden ohessa muistella myös menneitä. Ja minä muuten rakastan Dolly Partonia aivan yhtä lailla kuin John Lennonia. – Ulkomusiikilliset virheet tapahtuivat lähinnä epäkypsinä aikoinani. Sitten näin Dolly Parton -dokumentin, jossa Dolly kertoi tehneensä yli 5 000 laulua. Juuri ilmestynyt Whoosh! on yhtyeen 21. The House Of Blue Light! Sehän se oli! En nauttinut sen tekemisestä. Virheet ovat kuin lapsia. Ajattelin, että sepä hienoa. Kerroin siis tämän tälle toimittajalle, ja hän tokaisi, että sehän tekee sinusta laiskan jullin, eikö teekin. Heillä oli esiintyminen verissä. Vuonna 2017 käynnistitte The Long Goodbye -kiertueen. He mieluummin vain työskentelevät studiossa, eivätkä sielläkään kovin usein. Ja se primitiivinen motiivi pysyy mukanasi. 20. Eikä levytystahtianne ole myöhemminkään voinut kutsua verkkaiseksi. Meillä oli joitain vuosia sitten kehnompi vaihe, kaikilla meistä oli sairautemme. Ja kun pääset minun ikääni, on jo liian myöhäistä tehdä virheillesi mitään. Jos menestyt jalkapalloilijana, voit tehdä sitä 35tai ehkä 37-vuotiaaksi. En ymmärrä, miten artisti voi olla teke mättä musaa, mutta eri kulmasta musiikin pariin päätyneet voivat kai ajatella toisin. Syksyllä 1972 kirjoitin managementille painokkaasti, etten pysty tähän enää, jätän Deep Purplen. Kukapa tietää, mitä edessä odottaa. Hän vastasi, että yli 500. Et voi kuin kirjoittaa biisejä niistä. Syleile jokaista hetkeä, anna kaikkesi, älä pakota mitään. – Mainitsin eräälle toimittajalle jokunen viikko sitten, että kysyin taannoin avustajaltani, paljonko biisejä olen mahtanut tehdä. Se päättyi viime vuonna, mutta viimeisiin jäähyväisiin lienee vielä matkaa. Kaikki musiikki on omalla tavallaan arvokasta. 1970-luvulla Deep Purple, kuten moni muukin iso rock-yhtye, julkaisi klassikoiksi myöhemmin nousseita albumeja tiiviillä tahdilla. Siinä on biisi tai kaksi, jotka ovat ok, mutta levyltä puuttuu sydän. Mistä luomisvimma kumpuaa. – Kaikki käyvät läpi ongelmallisia aikoja, etsikkoaikoja. elokuuta 2020 Puhelinhaastattelu niin paljon klassikkokamaa kuin te olettekin luoneet, ette ole myöskään pelänneet virheitä. Ja kun vanhat virheet nousevat esiin, tokaisemme vain että okei, siirrytäänpä seuraavaan. – Avainsana olikin ”long”. Eli kyllä, virheitä on riittänyt. Sama juttu musiikin kanssa. – Nuorena sällinä jalkapalloa pelatessa haluat harjoitella ja pelata joka hetki, levätessäkin pelaat unissasi. – Virheet, voi luoja. Ensimmäisessä bändissäni oli muistaakseni neljä kitaristia akustiset kitarat kourassa, rummut olivat mitä lie purkkeja, eikä yhdessäkään kitarassa ollut kuutta kieltä. Enkä saanut edes kunnollista vastausta! Lähtöni kuitattiin vain, että ”Ok, heippa”. Mutta kuin ihmeen kaupalla tokenimme ja hylkäsimme ajatuksen jäähyväisistä. Eivät ne välttämättä ole huonoja, mutta epämääräisiä, persoonattomia. Niitä tulee paljon ja sinun tulee rakastaa niitä kaikkia tasavertaisesti, yhtä suurella rakkaudella kuin onnistumisiasi. Se on syvästi spirituaalista
F I 3 DAY TICKET from 159€ GET YOUR TICKETS FROM FME tulostuis.indd 25 10.9.2020 11.18. DEVIN TOWNSEND [CAN] BODOM AFTER MIDNIGHT [FI] INSOMNIUM [FI] MOKOMA [FI] BEAST IN BLACK [FI] SYMPHONY X [USA] ELUVEITIE [CH] JINJER [UA] LOST SOCIETY [FI] BELZEBUBS [FI] HIGH ON FIRE [USA] PERTURBATOR [FR] ORANSSI PAZUZU [FI] VLTIMAS [USA] GAAHLS WYRD [NO] [USA] [USA] SUVILAHTI HELSINKI JULY 2 JULY 4 2021 T U S K A
Matalan profiilin kevät teki Viikatteen uudelle albumille hyvää. Duuri on haikeaa, molli hilpeää, markkinoi Viikate kolmattatoista albumiaan Rillumarei. Kaiken takana on keski-iän röyhkeys ja itseä kohtaan osoitettu armollisuus. Kaarle Viikate kertoo Rillumarei-albumin syntyneen helpommin kuin moni edeltäjänsä. Teksti: Antti Luukkanen Kuvat: Terhi Ylimäinen 26 SOUNDI Viikate-taitto_c.indd 26 10.9.2020 10.52. Yhtyeeltä on tottunut odottamaan osuvaa sanailua, mutta toden totta liki 25 vuoden ikäinen yhtye osaa yhä yllättää. Uusiakin ideoita on levylle ripoteltu
Viikatteen uusi albumi on suomalaisen rockin ykkössarjaan jo vuosia sitten nousseelle yhtyeelle selkeä merkkipaalu. Edellisen kerran Kallen kanssa laulunkirjoittamisesta jutellessa tuli puheeksi, kuinka hän on pyrkinyt pitämään kiinni levy per vuosi -syklistä, mikä nykypäivänä kuulostaa kunnianhimoiselta tavoitteelta. Tarkemmin ajateltuna kaikenlaista on puuhattu tässäkin välissä. Se on aika hyvä otsikko. Levyn nimeksi se päätyi kuitenkin sattumalta. SOUNDI 27 Viikate-taitto_c.indd 27 10.9.2020 10.52. Kelju K. Tuntuu siis, että tälle periaatteelle olisi tapahtunut jotakin, sillä edellinen Viikate-täyspitkä XII – Kouvostomolli ilmestyi vuonna 2016. ”Kelju K. Mutta sitten ruvettiin miettimään, että ollaan kierretty pitkään rillumarein ympärillä. – Se tuli vähän vahingossa nimibiisin tekstiin, kun se sopi niin hyvin demolauluihin. Kojootti on siinä kielekkeen ulkopuolella, jalat käy vielä tyhjän päällä.” K aarle Viikate eli Virtasen Kalle istuu lahtelaisen ravintolan pöytään niin, että takana koko haastattelun ajan seinällä taustalla näkyy Spede Pasasen Hirttämättömät-elokuvajulisteesta tehty taulu. – 2018 tuli Synkkä venttija Tuulenhuuhtomat-ep:t ja jytinkilevy Kuu on vaarallinen (2019) Markon (Haavisto) kanssa. Tässä vaiheessa harvoin tehdään uran parhaimpia levyjä. Pääsääntöisesti levyn laulut kertoo siitä, mitä ihmisen elämässä erilaisten suhteiden päättyessä tai muuttuessa tapahtuu. Jos elämä on pettymysten ja nöyryytysten sarja, joka päättyy kuolemaan, niin se voi olla samaa hilpeästi. Sen hetken kelaamista. Tällä kertaa emme kuitenkaan puhu elokuvaa fanittavan Kallen kanssa Spedestä, ja myös pohdinta kaikkien aikojen death metal -klassikoista rajataan itse haastattelun ulkopuolelle. – Aaltosen Miitri (albumin äänittäjä, miksaaja ja osatuottaja) käytti termejä haikea duuri ja hilpeä molli. Sitä voi tarkastella yhtenä bändin selkeänä onnistumisena uran siinä kohtaa, jolloin bändien ei tarvitse enää todistella mitään perustellakseen olemassaoloaan. Kojootti on siinä kielekkeen ulkopuolella, jalat käy vielä tyhjän päällä. Yhtyeelle, joka on koko uransa ajan leikitellyt suomalaisen kulttuuriperimän kanssa. Rillumarein alle pystyy asettamaan kaikki ristiriitaisuudet ja -vetoisuudet. Tällaisia asioita sinne on tekstivetoisesti tullut. Rillumarei! Eipä voisi keksiä paljon nasevampaa otsikkoa Viikatteen levylle. Koska en ole mikään päiväkirjojen pitäjä, niin omat äänitteet on se väylä, millä mie pysyn kärryillä mitä minäkin vuonna tapahtui. – Kuitenkin kun on iloluontoisuuteen taipuvainen, niin miten se rillumarei toimii, kun rinnan yli on vedetty Kerry Kingin avainnauhan kokoista kettinkiä
Screaming Stukasin levy oli itse asiassa hyvä. Siinä oli ärhäkämpää rokettiotetta niistä biiseistä. Sekä tekstit että musa puoli ja kaikki yk sityiskohdat tuli vat helposti. – On pakko sanoa, että uudella levyllä Susivirsi-nimisen kappaleen toteutukseen on ehdottomasti vaikuttanut Social Distortionin Cold Feelings ja Lasten Hautausmaan Tove. Sitten taas Vaivaisten laulu... Olen soittanut sitä akkarikeikoilla iisimpänä versiona. No, nythän tämä lähti! Kuulijan levyhyllys tä riippuen on tullut palautetta, että no nyt äijät vetää tällaista Nightwishia tai Ghostia. Niillä oli oikeanlaiset kuteet, mutta niiden olisi pitänyt kuulostaa enemmän Hellacoptersilta silloin 1997. Myös Varjorastaiden eteenpäin puk suttava konepoljento kuulostaa äkki seltään radikaalilta – mutta toimivalta – ajatukselta. Lahden musiikki-ilmastoon sisään pääsemisessä onkin ollut enemmän ongelmia. – Ajateltiin, että tehdään tällainen pit kä väliosa. – Mietin itsekin, voiko tällaista AOR:ää tehdä. Olen tosi ylpeä siitä, että Lasten Hautausmaa on Kouvolasta. Fakta on kuitenkin se, et tä Rillumarei! kuulostaa poikkeukselli sen luontevalta Viikatealbumilta silti hakien uusiakin elementtejä. Mietittiin saadaanko me tehtyä uskottava rullaava kappale, missä ei varsinaisesti tapahdu kauheasti, vaan joka puskee eteenpäin. Mietittiin onko mahdollista yhdistää Autopsya ja Alpha villeä. Miitrin kanssa sitä pyöriteltiin, ja mie tin että toimisikohan koko biisi puolik kaalla tempolla. Hän on silti ylpeä vanhasta kotikaupungistaan, vaikka sanookin pitävänsä itseään nykyään enemmän lahtelaisena. Tykkään nopeiden biisien kombinaatiosta, jossa on todella hyvä flow ja Kristiinan kaunis ääni. Tai Mana Mana. Eikä Tehosekoitinkaan oikein tuntunut omalta. Kotiseuturakkaus tulee kuitenkin pintaan, kun puhutaan Lasten Hautausmaasta – kouvolalaisyhtyeestä, jonka kanssa Viikate on tehnyt viime vuosina keikkayhteistyötä. Mulla oli siihen suunnitelmissa sellaista kaiku kitarajuttua, mutta kun en itse ollut Lappeenrannassa, niin Miitri oli ideoi nut, että pitäiskö Sound Of Divas mim mien (Heidi Aaltonen, Saara Östman, Elisa Pellinen, Hannele Haimila, Sonja Kangastalo) laulaa tähän väliosaan. – Ihmiset on paljastuneet hyviksi tyypeiksi. Esimerkiksi nimiraidan sinfoniame talliyllätys pääsee iskemään puun takaa. Ehkä se siinä on oleellisinta. No, sehän toimi! Men tiin saunaan ja vilvoiteltiin. Ja että Peer Günt on Kouvolasta.” K u v a: H il la K o h ta m äk i Viikate-taitto_c.indd 28 11.9.2020 8.54. Ei ajateltu että mitä hän muut aattelee, vaan hei, mehän ei olla tehty tätä hommaa tällä lailla aikaisemmin. Ja että Peer Günt on Kouvolasta. Sleepy Sleepers ja Turo’s Hevi Gee ei ollut ihan omaa kamaa. Plus kevät mahdollisti sen, että pys tyi keskittymään vain yhteen asiaan. – Alkuun tuntui, ettei täällä kauheasti ole järkevää rokkihommaa. Ihan alkutaipaleellahan niitä kolmijakoisia biisejä oli, kuten Korutonta ja Taisto-vainaan valssi. Mil loin ollaan viimeksi tehty sellainen kol mijakoinen kappale, mikä rullailee köy käisesti. Miten ne kitarat kuulostaakin noin ärhäköiltä. Tapaillaan Seasons In The Abyssia ja siihen joku köyhän miehen Harvester Of Sorrow riffi ja näin. 28 SOUNDI 28 SOUNDI – Ehkä matalamman profiilin kausi teki hyvää, koska tämä levy oli helppo ja pakoton tehdä. Siitä se yhteistyö on lähtenyt, että soitetaan kimppakeikkoja. – Se ja Apulanta olivat molemmat uskottavampia englanniksi kuin 4R tai House Without A Name. Hän myöntää, että joskus laulujenteko on helppoa, mutta aina asia ei toki ole aivan kuvantunlaisen yksinkertaista. Tuli tietynlainen keski iän röyhkeys. Mutta tuossa rif fipoljento on jämäkkää ja kiinteää. – Mulle se yhteistyö perustuu omalta kohdaltani siihen, että niillä on helvetin hyviä biisejä. Miitri haki sekvensserin, katotaas! Ei siinä sitä Autopsya hirveäs 28 SOUNDI K alle on kotoisin Kouvolasta, mutta on asunut jo vuodesta 1996 asti Lahdessa. Albumilta pompahtaa esiin muutama kappale, joiden taustoja on pakko pen koa. Aika luonnollisesti tuli kaikki rallit. Autopsya ja Alphavillea Biisinkirjoittaminen saattaa monille näyttäytyä mystisenä luomisena. Tätä myyttiä romutettiin huolella, kun Kal le Viikatteen Facebooklivessä pilke vah vasti silmäkulmassa opasti, kuinka hän biisejä rakentelee. Kouvola–Lahti all night long ”Olen tosi ylpeä siitä, että Lasten Hautausmaa on Kouvolasta. – Tuon tyyppisiä kappaleitahan V:llä on ollut aikaisemminkin, mutta ne on ollut enemmän Yökunnaiden tyylisiä
Se on ihan selvä, että ikä vaikuttaa ja mahtavaa, että vaikuttaa. – Petäjäveräjät (2012) ei ole huono levy, mutta silloin kaikilla yhtyeessä veti jotenkin mustiin. Nykyperspektiivistä käsin kiinnittyy niihin mukavien ajanjaksojen muistoihin. Ja se, että uskaltaa jutella jopa tuntemattomien kanssa kyllä heijastuu teksteissä. Karaokejonon ohi Kun kuuntelee Kallen joviaalia jutustelua, tahtoo unohtua, että pöydässä istuu yhden Suomen suurimman rockbändin pääjehu. Kyllä mie huomasin, että kun täytti neljäkymmentä, niin oma suhtautuminen muuttui lähtökohtaisesti armollisemmaksi itseä ja elämää kohtaa. Jossain vaiheessa korva löytää sen oikean nuotin. – Arin (Taiminen, Viikate-kitaristi) ikäinen jätkä! Kyllä ne madonluvut alkaa löytyä jo omasta laskimesta. Kaikkien uusien yksityiskohtien äärellä Viilusaketin väkivaltainen Motörhead-römellys tuntuu suorastaan liikuttavalta kumarrukselta bändin ominaissoundin ytimelle. Mutta on suosio opettanut myös käytännön asioita. Ja kun on tehnyt päätöksen, että tätä tekee tappiin saakka, niin ei sillä ole mitään väliä. – Ei ole narikasta saatu pelkästään väärää takkia mukaan. Viikatteen alkuvuosina kuolema oli vahva aihealue, jota kuvattiin kuitenkin laulunkerronnallisesti suorastaan leikkisästi tai ainakin ironisesti. – Marraskuun lauluja -kaksikon (2007) lauluja on sitten taas soitettu tosi paljon. Iän myötä ihminen ehtii katsoa maailmaa ja itseään. Se oli tosi tuotteliasta aikaa. Tulee puheeksi, kuinka musiikkiin pikkupoikamaisen intomielisesti suhtautuva V-pomo on sanonut, että hän on ollut hyvin tyytyväinen bändinsä asemaan ”vain kultalevybändinä”, koska platinastatuksesta suhdannevaihtelut ovat rajumpia. Lisätään siihen vain muutama juttu ja pidetään kokonaiskesto siellä 3–4 minuutin välissä. Nyt ollaan siinä pisteessä, kuinka Jarkko Martikaisen ja Samuli Putron kaltaiset lauluntekijät viettävät 50-vuotisjuhliaan. Onko asenne muuttunut oman kuolevaisuuden ymmärtämisen myötä. Itse summailee sen niin, että tämä on seurausta siitä, että on käynyt 20 vuotta laulamassa karaokea. Toisaalta ollaan me sitä treeniksellä soitettu. Olisiko se ollut jotain Kuu Kaakon yllä (2009) -hommaa, kun oli loppuunmyydyn Tavastian jälkeen Varkauden keikka, jossa soitto alkaa kello 01.00 ja sitten siellä on 200 ihmistä. Sen aikakauden elämä oli kauhean leppoisaa ja mukavaa. Ei se kai levyltä kuulu, mutta se on varmaan syy, ettei niitä biisejä ole tullut soiteltua keikoilla herran aikoihin. Jos teet jotain 25 vuotta, niin se vuoristoradan vaunu käy aika monessa eri korkeuskohdassa. Mitä tarkoitat armollisuudella. – Kun kappaleet on soineet useammassa eri paikassa, niin on ajatellut biisejä tehdessä, että tällainen ja tällainen olisi helposti lähestyttävä radiokappale. Tai sen huumorin pitää olla sysimustaa, että ymmärtää sen eron. Vain isovanViikate-taitto_c.indd 29 10.9.2020 10.52. Nykyään ei ujostele muita ihmisiä ja hyväksyy itsensä sellaisena kun on. Uudella levyllä Alhaisen virran maa oli alun pitäen nimellä Dekkari ja se olisi itse asiassa ollut hyvä otsikko tuollaiselle suljetun paikan murhalle. Menneinä vuosikymmeneinä vastaanottoa olisi kuumottanut diskoa odottava nuoriso, nykyään karaokevuorostaan huolestuneet baarikävijät. Kun 48-vuotias Entombed-mörisijä L-G Petrov sairastuu mahdollisesti kuolemaan johtavaan sairauteen, se ei ole enää kovin kaukainen ajatus suhteutettuna itseen. Se lähti alun perin siitä, että halusin tehdä vanhan liiton tyylisen death metal -kappaleen, mutta se oli hyvä osoitus siitä, että en mie osaa kirjoittaa sellaisia riffejä. Teema, joka konkreettisesti limittyy sekin iän karttumiseen. – Mähän olen ollut jo ainakin viisi vuotta viisikymppinen. Ei noita kelaa kaksi-kolmekymppisenä. Kuolevaisuus on teema, joka on noussut esiin viime vuosina monien tunnettujen musiikkialan ihmisten vaihdettua hiippakuntaa. Siinä oli pohjalla yksi tuttujen tyyppien perhetragedia, mutta mulla ei riittänyt pokka tekemään sellaista tekstiä, vaan otin sellaisen Agatha Christie -tyyppisen lähestymisen. – Joku antoi just palautetta, että laulu kuulostaa tosi varmalta ja hyvältä tällä levyllä. Ei ole enää sellaista misantrooppista ilmastoa kuin joskus aikaisemmin. Mie olen huomannut, että se todellakin näkyy teksteissä. – Mutta ajat muuttuu, myös toiseen suuntaan tästä eteenkin päin. Samoin vanhenee sen nuorempikin polvi. Kun albumeita on panosvyöllä jo toistakymmentä, näkyykö käytetty panostus ja teon aikana läpikäydyt tunnelmat myöhemmin omassa suhtautumisissa niihin. – Ei piinaa itseään asioilla, jotka loppupeleissä ei ole kauhean oleellisia. – Varjorastaita ei ole keikalla soitettu, niin ei tiedä miten se niissä olosuhteissa toimii. Ei lyökään siihen mitään kuuden minuutin väliosaa, vaan pyöritään mieluummin yhden onnistuneen langan ympärillä. Aika passeli. Ja se puristava tunnelma on jäänyt mieleen. Iällä on väliä Olivat suhdanteet millaiset tahansa, suomenkielisen rockin ja sen johdannaisten historia pitenee vuosi vuodelta. Sitten siitä tuli tollainen. – Joo! Karaoke jatkui heti sen jälkeen, koska minäkin ehdin vetää vielä karaokessa Nahkatakkisen tytön, Kalle nauraa ja paljastaa, että jos on oikein hyvä keikka alla, niin lauluvuoroaan odotellessa saattaa päästä vähän jonon ohikin. SOUNDI 29 ti ole, mutta ajatuksen tasolla ei suljeta mitään tyylilajia pois. – On. Kallella on tuohon mittariin vielä viisi vuotta matkaa, mutta iän vaikutus näkyy hänenkin lauluntekstien sisällössä. Se oli puristavaa aikaa. Kun Lemmy kuolee, se on iän huomioiden kuitenkin normaalia
Simo soittaa rummut, minä muut ja Nippalan Jussi äänittää. Ennen keikkaa voidaan spekuloida, ihmetellä ja kertoa ne samat huonot jutut, joita on kerrottu viimeiset 15 vuotta. Sitä kautta on itse oppinut sen, että kyllä itse tehtyjäkin kappaleita voi esittää myös niin. Nyttemmin hän on uskaltautunut esiintymään myös akustisesti omillaan. Kylmä totuus on se, että nytkään ei tiedetä, mitä ensi viikolla tapahtuu. Samoin bändiyhteisöjen identiteetti, kun keikkailu ei olekaan enää itsestäänselvää. Ok, oli keväällä vähän haasteellista, kun toukokuussa tilillä oli euro kuusikymmentä. – Mutta kun Simon (Kairistola) kanssa ruvettiin louhimaan yhdessä, niin ei ollut missään vaiheessa ideaa, että etsitään bändi. Ei nämä asiat ole käyneet edes mielessä ennen kuin nyt. 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI SOUNDI 31 hempia olen ollut hihna olkapäällä kantamassa. Mikä on itse asiassa mukavaa. Berghällin Joonaksen myötä tuli videot mukaan. Jos tulonhankinta vaikeutuu, muuttuu myös maailma, josta lauluja ammentaa. Rippileiri-iässä tuli kuunneltua D.R.I.:tä tai jotain rässihommaa. Jos ei ole mahista mennä keikalle, niin se on skip. Ollaan tultu menestyjien sukupolvesta menehtyjien sukupolveen. – Pyöräillessäni tänne vastaan tuli yläasteikäinen jätkä Sodomin Obsessed By Cruelty -paita päällä! No niin! NO NIIN! Kelailin, että eihän siitä vielä kauaa ole, kun olin vuonna 1990 katsomassa Sodomia Ahvenistolla. ”Ok, oli keväällä vähän haasteellista, kun toukokuussa tilillä oli euro kuusikymmentä.” Kaarle Viikate on yhtyeestä ainoa, jolle musiikki on elanto. Keikan jälkeen voi taas analysoida asioita ja höpötellä. Ei olisi ollut mitään mahiksia tehdä kymmenen vuotta sitten tollaista. Nyt on väylä kappaleille. Henkisesti kuivat jalat Korona-ajan ahdinko on varmasti tapahtumaa-alaa millään lailla seuranneille selviö. Herää kuitenkin kysymys, miten se muuttaa musiikintekoa ja sen sisältöä artistisesta näkökulmasta käsin. – V:ssähän kaikilla muilla jätkillä on oikea elämä, itse olen ajautunut tähän musahommaan kunnolla. – Kun me ollaan omillamme, niin ei me ajatella, että ollaan yhtyeen nimeltä V jäseniä. Toistaiseksi me ollaan yhtyeenä selvitty henkisesti kuivin jaloin. Mutta aina ne asiat jotenkin taittuu. Erilainen tapa tehdä asioita heijastuu vuosikymmenten jälkeenkin bändin luonteeseen. Keskustelu kääntyy Kallen yhteistyökumppani Marko Haavistoon, joka nuoresta miehestä asti on kiertänyt ympäri Suomea omillaan tai bändin kanssa aloittaen iässä, jolloin Kalle sanoi ihailleensa vasta Paul Stanleyn rintakarvoja. Tai se on sitä silloin, kun tehdään jotain uutta tai kun keikkahommissa kuljetaan samassa linja-autossa. Viikate ei tehnyt ensimmäisten toimintavuosiensa aikana keikkoja lainkaan, vaan keskittyi julkaisemaan levyjä. Ihan yksinomaan ajan kulku ei ole silti surullinen asia. Toisaalta tällä hetkellä vissiin näyttää, että puolet kiertueesta saattaa onnistua. – Voisikohan se olla yksi syy, että itse en stressaa sitä, että koko ajan ei pääse keikoille. Ei edes kelannut keikoilla käymistä, mutta levyjä pitää tehdä. – Jos tämä jatkuu vielä kaksi vuotta Suomessa tämmöisenä – maailmallahan kukaan ei tee varmaan kahteen–kolmeen vuoteen yhtään maailmankiertuetta – niin sitten en osaa sanoa. – Ei tullut mieleenkään, että olisi siinä iässä tehnyt musiikkia suorittavassa formaatissa. Mitä siitä on aikaa. Takalon Jukan kanssa ollaan tehty muutamia mies ja kitara -kiertueita. – Turha sitä on jaappaista. Viikatteen lisäksi häntä on työllistänyt yhteislevyt ja -esiintymiset Marko Haaviston kanssa. Viikate-taitto_c.indd 30 10.9.2020 10.52. Se herätti suuria tunteita, mutta ajattelin että mie en ikinä opi tekemään tämmöistä. 30 vuotta. Tähän yhtyeeseen kuuluminen ei ole kannatteleva voima
K u v a: Tu a E kTa im in en Viikate-taitto_c.indd 31 10.9.2020 10.52. Treenataan, mennään oikeaan studioon ja soitetaan bändin kanssa niitä biisejä. Viikatteelle Taiminen ei ole tehnyt kappaleita kymmeneen vuoteen, mutta ei sulje jatkossa sitäkään vaihtoehtoa pois. Otettiin perinteisempi lähestymistapa. Onpa mukana jopa yksi tangokin, vaikkakaan ei ihan Tangomarkkinat-henkeen toteutettuna. Toppo on siitä kreisi, että voi tehdä lähes valmiin tekstin kahvitauon aikana. Olen tutkistellut asiaa omaa laulusoundiani myöten. Alun alkaen albumin oli tarkoitus olla normaalia bändisoundia noudatteleva sähkökitaralevy, mutta aikansa mietittyään Taiminen ajatteli, että sellaisia on maailmassa jo tarpeeksi. Tarina lähti siitä. – Mulla on ollut jotain ajatuksia ja olen kirjoittanut jotain riimejä. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN ”Musiikki on hyvä haahuilu kenttä” Viikate-kitaristi Ari Taiminen soololevyn kimpussa. Aiemmin oltiin tehty vain kotistudioissa. Olisi hienoa tehdä Viikate-biisejä, mutta ne on Kallen biisejä. Mies käy etsimässä parempaa tulevaisuutta Amerikkaa myöten löytämättä onnea tai mitään muutakaan. 1990-luvulla ensilevytyksensä Weirdtones-yhtyeensä riveissä tehneelle Ari Taimiselle on nyt kirkastunut ensimmäisen soololevyn askelmerkit. Kunhan vain valikoi asioita ja tietää mitä siihen kuuluu tai ei kuulu. Toppo on jotenkin niin omaehtoinen, että pidin sitä voittona, kun hän suostui mulle tekemään tekstejä. Valmista pitäisi olla alkuvuodesta. Helpottavaksi väyläksi osoittautuivat ”ankeat blues-kappaleet”, jotka johtivat levylle valikoituun folk-soundiin. Siitä on lähdetty. Ja se tarvitsi minusta jo oikean bändin. – Tämä akustinen juttu sai varmasti potkua, kun kävin toissakesänä Ruotsinpyhtäällä Rootsinpyhtää-festivaalilla, jossa näin ensimmäistä kertaa Jussi Syren & The Groundbreakersin. Biisejä alkoi tulla ihan eri tahtiin, kun se konsepti alkoi hahmottua. Ehkä sellainen perinteisempi pop-ilmaisu olisi kuitenkin parempi. – Ei ole vaan ollut pitkään aikaan fiilinkiä eikä tarvetta. – Olen koettanut itse kirjoittaa myös tekstejä, mutta toistaiseksi ne ei ole olleet tarpeeksi hyvää. Jäin siihen jotenkin koukkuun ja mietin, että olisi hienoa, jos pystyisi tekemään bluegrass-kamaa. – Näen musiikin hyvänä haahuilukenttänä. Mikä on se omin juttu sitten niiden joukossa. Tämä on ensimmäinen yritys sitten 90-luvun löytää se oma ääni. 30 SOUNDI SOUNDI 31 30 SOUNDI SOUNDI 31 V iikatteen riveissä lähes 20 vuotta soittanut Ari Taiminen on pitkän linjan muusikko myös muissa kokoonpanoissa. Siirryin akustiseen ilmaisuun. Koljosen Tiekiistaja ATK-yhtyeistä tuttu kitaristi on kuitenkin vasta nyt työstämässä ensimmäistä sooloalbumiaan. Ensi vuonna ilmestyvälle albumille on luvassa ennen muuta folk-sävyjä. Kolme on vielä miksauspöydällä ja toinen levyn puolisko on jo pitkälle demotettu. Hän on loistava tekstittäjä ja tarinankertoja. Myös Taiminen on soittanut monenlaista musiikkia garagesta popin kautta punkiin. Se löytyi yhteisen huumorin ja sen ymmärtämisen takaa. Sävellykset ovat Taimisen omia, mutta teksteistä vastaa enimmäkseen Toppo Koponen. Painoin kuitenkin jarrua. Ja miten kipeitä tarinoita ne voi sitten ollakaan. – Alkoi tulla fiilis, että nyt pitää viedä homma seuraavalle tasolle. Tällaisen soolojutun puitteissa voi tehdä mitä vaan. Levyn valmistuessa olisi tarkoitus lähteä bändin kanssa myös keikoille ”jos maailmantilanne sallii”. – Siitä lähti uusi energiavirta. Levyn kappaleista on nyt äänitetty neljä, joista yksi eli Väärä mies on jo julkaistu. Teen mieluummin omia eikä ne sitten enää olekaan Viikatetta. – Mietittiin Toppo Koposen (Kumikameli, Eläkeläiset) kanssa kertomusta rantojen miehestä, jolle käy loppujen lopuksi huonosti. – Juttelin joskus huuruisina Ilosaarirockviikonlopun päivinä Topon kanssa ja kysyin, onko hän koskaan kirjoittanut kenellekään muulle kuin itselleen musaa. Tosin nyt kun Viikatteen musa on laveampaa, isompaa ja tuotetumpaa, niin itseltäkin voisi löytyä jotain sopivaa. Monen muusikon ”ongelma” on halu tehdä kaikkea mahdollista. Löydettiin yhteinen tapa, että mitä mun pitää hänelle syöttää, että se antaa mulle sellaisen lopputuloksen
Behm-taitto_b.indd 32 10.9.2020 10.53. 32 SOUNDI Teksti: Ari Väntänen Kuvat: Pietari Purovaara Kun sydämessä on valtava melankolia. Behmin musiikki on artistin omasta mielestä kuin Suomen kevät: samaan aikaan toiveikas ja toivoton
Draaman kaari viehättää -albumin ilmestyessä paljastuu, että melankolinen artisti Behm ei ole koko totuus laulajalauluntekijä-tuottaja Rita Behmin persoonasta. – Sellainen tuntuu ihan käsittämättömältä, koska en ole ikinä halunnut nostaa itseäni kenenkään yläpuolelle. Rita on toisenlainen. Behm hahmottuu tummasävyi siksi lauluiksi, jotka näyttävät resonoivan suuressa ylei sössä niin vahvasti, että ne saattavat vielä muuttaa Ritan elämän. Behm on kaiho, joka asuu hänen sisällään. Olen luonteeltani sellainen, että mulle on tärkeää antaa itsestäni hyvä kuva. Ihmismieli yrittää hakea kaikesta jotain tuttua, koska uutta on vaikeampi käsitellä. SOUNDI 33 R ita Behmillä on kaksi persoonaa. Kai se perustuu siihen, millainen olin kymmenen vuotta sitten, vaikka eivät ne kyllä silloinkaan mua tunteneet, kun eihän me olla koskaan edes juteltu. Rita on se henkilö, jonka voi kohdata arjessa. Samaan aikaan näin Instagramissa ilmoituksen Veikkauksen ja Apulannan biisileiristä. Paremminkin olen aina jopa kiinnittänyt huomiota siihen, että olisin mukava muille. Aidon oloinen nainen kertoo suoraan ja vilpittömästi sellaisistakin tunteista, joista moni vaikenisi. Hän vaikuttaa hämmentyneeltä siitä, että niin monella on mielipide hänestä. Ritan latte sen sijaan pääsee jäähtymään, koska puhutta vaa on niin paljon. Kaihon kanava Viimeksi kuluneen vuoden mittaan julkaistut singlet Hei rakas, Tivolit ja Frida ovat pohjustaneet uuden popartistin tuloa. – Tietysti on selvää, että artisteista puhutaan kaiken laista, miksei siis minustakin. – Kun eka single tuli syyskuussa 2019, heti jossain luki, että ”Täähän on ihan samanlainen kuin Ellinoora.” Eihän ole! Okei, me molemmat tehdään popmusaa, mutta mei dän biisit ja lauluäänet ovat täysin erilaisia! Mutta joo, kysyinhän mäkin Ellinooraa ekan kerran kuullessani, että ”onko tää Haloo Helsinki”, vaikka eivät ne toisiltaan kuulosta. Haluaisin olla mukava ja että musta pidetään. Yllättämään pääsevät myös tuntemattomat, jotka nyt ilmoittautuvat tutuiksi. Viimeisen vuoden sisällä olen kuitenkin ymmärtänyt, etten voi miellyttää kaikkia. Silti sitä miettii, että ”au, miksi sanoit noin”. Behm ja Rita eivät tietenkään ole kaksi eri ihmistä. Hän puhuu pulppuillen ja paljon ja nauraa miellyttävän usein myös itselleen. – Jotkut samaa koulua käyneet saattavat tilittää so messa, että se Behm on tosi hirveä tai tosi kiva. Kaikkea ei pidä päästää ihon alle. Silti joku saattaa kirjoittaa nettiin, että sillä Behmillä on hei lahtanut hattuun, se on tosi ylimielinen tyyppi, Rita päi vittelee. Itse asiassa Ritan elämä on jo muuttunut. Vaikka Ritaa naurattaa hänen kertoessaan noista oudoista kokemuksista, ne eivät selvästikään ole hänelle samantekeviä. Jos Behm olisi paikalla haastattelussa, hänen kahvi kuppinsa olisi kai ollut puoliksi tyhjä jo pöytään tuotaessa. Artisti Behm on vakavia, herkkiä biisejä kirjoittava laulaja, joka näyttäytyy valo kuvissa kohtalokkaana ja surumielisenä. Nyt hänen kannattaisikin kasvattaa itsel leen paksu nahka, koska Behm tulee viemään hänet paik koihin, jossa sellaista tarvitaan. ”Kitaran tapaileminen käynnisti minussa jotain, ja tein oman biisin. Artistia ällistyttää sekin, että Behm määritellään tie tynlaiseksi parin biisin perusteella. Omassa mielessäni ei ole muuttunut yhtään mikään. Uuteen, entistä näkyvämpään asemaan on selvästikin totutte lemista. Itse en voisi ikinä puhua toisista sellaista. Hain sinne.” Behm-taitto_b.indd 33 10.9.2020 10.53. – Elämäni on pysynyt toistaiseksi ihan entisellään
Vastaus kuului, että ihan sama, jälki on hyvää. – Mä tykkään hassutella ja saada ihmiset nauramaan. Vihaan elokuvia, joissa ei ole onnellista loppua melkein yhtä paljon kuin vihaan onnellisia loppuja! En voinut antaa rakkaan levyni päättyä niin. Tämä musiikki on mua, minun oma tapani toteuttaa itseäni. Taustalla on Ritan erityinen suhde musiikkiin. Teen niitä silloin, kun on luova fiilis. Ehkä aloit tehdä biisejä juuri siksi. Rita Behm ei tee musiikkia varastoon. Mutta ei Behm silti ole tullut tyhjästä. Samaan aikaan näin Instagramissa ilmoituksen Veikkauksen ja Apulannan biisileiristä. En kuitenkaan voinut jättää loppua sellaiseksi. Levyltä löytyy myös nimessä (ja yhdessä biisissäkin) mainittu viehättävä draaman kaari. B ehmin ensimmäisen albumin nimi on Draaman kaari viehättää. On ollut tärkeää oppia, mikä on mulle sopiva tapa tehdä musiikkia. – Mä uskon niin. Aivan yhtä aidoilta kuin Ritasta kasvotusten hehkuva elämänilo. – Se soi aina meillä kotona. – Pienenä sanoitin muiden lauluja uudelleen, ja me tehtiin siskon kanssa kaikenlaisia omia siansaksabiisejä. Kun Rita Behmin tähänastista uraa katsoo, asiat näyttävät loksahtaneen paikoilleen kuin aseteltuna. – Se on ollut siellä lapsesta asti, mutta en ole päästänyt sitä esiin. Rita jatkaa väittävänsä usein, ettei ole tehnyt musiikkia ennen Behmin biisejä. Mutta ei mun tarvii! Spekti ja Petri Nygård hoitaa juomalaulut ja Kaija Koo tekee ne, missä nousee korkkarit kattoon. Mietin, että okei! Sinne meni! Olisin voinut olla seuraava Mozart, mutta sä et ehtinyt! Sen jälkeen Rita ei tehnyt lauluja puoleen vuosikymmeneen. Mutta kun asiaa tarkemmin tutkii, niin ei se ehkä ihan tarkalleen niinkään ole. Hain sinne. Siinä vaiheessa artisti Behm alkoi elää omaa elämäänsä hyvässä ja pahassa. – Kitaran tapaileminen käynnisti minussa jotain, ja tein oman biisin. Jopa biisintekosessiot muiden kanssa tuntuvat vaikeilta. Hän hymähtää päätyneensä muutaman kerran oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan. – Mulla oli edelleen vasta yksi biisi, mutta sitä en tietenkään paljastanut. Vuonna 2019 aloin tuottaa ihan konkreettisesti, luomaan raitoja, ja se tuntui aivan ihanalta – sairaan siistiltä! Albumilla on lisäkseni kaksi muuta tuottajaa, ja me ollaan kaikki tuotettu yhtä monta biisiä. – En pysty sopimaan, että huomenna teen biisin. Ensimmäisen sävellyksensä hän teki viisitoistavuotiaana, mutta se ei vielä johtanut mihinkään. Ilmeisesti se todellakin viehättää, sillä pitkän levyn rakentaminen oli tavoitteena aivan alusta lähtien, mikä ei nykyisin ole aivan itsestään selvää. Saan siitä jotakin sellaista, mitä en saa mistään muualta. Seuraavana vuonna Rita Behm allekirjoitti levytyssopimuksen, joka teki hänestä sooloartistin. Parissa vuodessa valmistuneet kymmenen kappaletta tulivat alkusyksystä ilmestyneelle albumille Draaman kaari viehättää. Tilanne alkoi elää vuonna 2016, kun hän sattui tekemään juuri oikealla hetkellä kaksi oikeaa siirtoa: Rita hankki kitaran ja liittyi Instagramiin. Jokaisella on oma paikkansa, ja se on ihanaa. Kun ne pyysivät mua demottamaan lisää matskua, olin, että fuck, nythän mun on pakko alkaa kirjoittaa! Luomisen paine ei käynyt liian tukalaksi, ja vuonna 2017 Behm teki kustannussopimuksen Warnerin kanssa. – Kun äiti tuli kotiin, intoilin, että ”Mä olen säveltänyt! Haluutko kuulla?” ”En mä nyt ehdi”, kuului vastaus. Musa ei kuitenkaan ole koskaan ollut mulle vain jotain, mitä kuunnellaan. Samaan aikaan täällä asuu valtava melankolia, Rita sanoo ja laittaa käden sydämelleen. Tai voi olla, etten olisi saanut tehtyä mitään, kun rummutus alkoi, Rita miettii. En tiedä, osaisinko edes tehdä biisiä, jossa on hirveästi duurisointuja. – Vasta diilin tehtyäni kerroin, etten ollut kirjoittanut aiemmin oikein mitään, että ne siihen mennessä kuullut laulut olivat kirjaimellisesti mun ekat biisini. Siispä siirsin Hei rakkaan viimeiseksi kappaleeksi, ja niin kaikki oli lopussa hyvin. Suru sinussa tarvitsi purkautumiskanavan. Jos biisi ei toimi jo tehdessä, jätän sen kesken. Se oli kivaa, mutta ei mulla käynyt silloin mielessäkään, että voisin joskus tehdä ihan oikeasti ihan oikeita kappaleita. Behm-taitto_b.indd 34 10.9.2020 10.53. – Mulla on ollut musiikkiin outo yhteys pienestä asti, hän aloittaa. Olen huomannut, että mullekin on paikka. – Tosi hyvä niin, koska jos mulla ei olisi ollut biisejä valmiina silloin, kun Hei rakkaasta tuli hitti, olisin ehkä alkanut kirjoittaa samaa laulua yhä uudelleen. Naurattaa se suuruudenhulluus – yhden biisin varassa mentiin! Kun Apulannan Toni Wirtanen antoi kappaleesta hyvää palautetta, jatkaminen tuntui mielekkäältä. Kaikkein vaikuttavinta levyssä on se, miten aidoilta surun tunteet kuulostavat huolimatta siitä, että biisit ja tulkinnat alleviivaavat niitä minkä ehtivät. Sen jälkeen vierähtänyt vuosi kului enimmäkseen kokonaisuutta viimeistellessä. Kokonaisuus on huomattavan yhtenäinen, mikä johtuu siitä, että sävellykset ja sanoitukset ovat yhden ihmisen käsialaa. Se tosin muuttui matkan varrella ratkaisevasti. Seuraavaksi Rita alkoi esitellä potentiaaliaan levy-yhtiöille. 34 SOUNDI SOUNDI PB M onia on myös miellytetty. Toinen tärkeä oppitunti oli huomata, että artistilla on korvaa myös tuottamiselle. – Alun perin levyn päähenkilö oli yksin, löysi kumppanin, sössi kaiken ja jäi lopuksi yksin. Kun ensimmäinen single Hei rakas räjähti hitiksi syksyllä 2019, levystä oli valmiina jo kolme neljäsosaa. Se tulee aika harvoin, mutta se tulee kunnolla. – Tiesin, miltä halusin biisieni kuulostavan, joten tuottaminen alkoi kiinnostaa. Mun musa on niin kuin Suomen kevät, yhtä aikaa toivotonta ja toiveikasta. Olen tehnyt parissa vuodessa valmiiksi kymmenen kappaletta, jotka kaikki menivät levylle. Omilla ehdoilla kirjoittaminen tuntuu olevan hänelle hyvin tärkeää
Tervetuloa hyville kaupoille. Audiokauppa tulostus.indd 35 10.9.2020 10.53. H E L S I N K I O U L U T A M P E R E Tervetuloa hyville kaupoille. ÄÄNENTOISTOA. ÄÄNENTOISTOA. Audiokaupasta alan huippumerkit ja asiantuntevaa palvelua. Audiokaupasta alan huippumerkit ja asiantuntevaa palvelua
Se sanoi että hauska juttu, saanko mä kuunnella sen teidän Muijista-biisin. Tiedetään, ettei kyse ole nimestä huolimatta yhden miehen tuotoksista, vaan bändiin kuuluu viisi jäsentä. Pinkkejä haalareita, itseironiaa ja punk-asennetta. Luukas Oja on jo monille tuttu. Teksti: Virpi Suomi 36 SOUNDI K u v a: K at ar ii n a Sa lm i Luukas Oja -taitto.indd 36 10.9.2020 10.56. K aksi hymyilevää nuorta naista istuu vierekkäin terassilla. Mutta lopputuloksesta tuli aika napakka. Luukas Ojalla on ollut kaikin puolin yhteneväinen fiilis siitä, miltä taival bändissä on tuntunut. Että saa keskittyä siihen musiikkiin. – Kun oltiin tehty soppari tähän levyyn, meillä oli jo jonkun verran biisejä valmiina. Iita Ylönen ja Jessica Kräkin ovat tunteneet toisensa pitkään. Energistä suomirockia soittava yhtye on tehnyt lyhyessä ajassa nopean nousun, jonka aikana on syntynyt monta tarttuvaa biisiä, ja nyt myös debyyttilevy Väritetty todellisuus. Lokakuun alussa ilmestyy debyyttilevy Väritetty todellisuus Playground Musicin kautta. Kukaan ei tiennyt Luukas Ojasta, eikä me oltu edes julkaistu vielä mitään. Biisit ei voi olla mitä sattuu, Iita taustoittaa ja jatkaa: – Sävellyksiä tuli paljon enemmän kuin mitä lopulta valittiin. Yhteinen bändi, yhteinen vaatekaappi. Levyn teko itsessään oli kaikille uusi juttu. – Tuntuu, että ollaan oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Jessica tuumaa. Kuunneltuaan se ilmoitti että tulkaa vaan. Joensuulaislähtöinen Luukas Oja oli aluksi kaksikon bändi, kunnes mukaan otettiin myös muita. – Kyllä sitä hämmästelee koko ajan, että miten asiat onkaan menneet omalla painollaan eteenpäin. Heidät on helppo huomata. Molemmilla on farkut ja rennon boheemi tyyli. – Enemmän me ollaan kuitenkin kulutettu aikaa laulujen ja sen musan työstämiseen. – Jonkun verranhan me tehtiin itse sitä promotyötäkin alkuun, Iita mainitsee. – Heitettiin ihan läpällä Merimaan Mikolle (MMSP:n laulaja, Tavastian ohjelmavastaava), että voitais tulla lämppäämään teidän bändiä. Oltiin tehty myös keikkoja. Ja se on ihanaa, että se on mennyt niin. Se on aika ihmeellistä. Hitain prosessi oli lopulta kuitenkin se, että mihin on tyytyväinen ja mitä haluaa sanoa. Asioita on vaan tapahtunut. Iitan mukaan keikatkin ovat järjestyneet todella helposti. Luukas Ojan ensimmäinen esiintyminen sovittiin yllättäen Semifinal-klubiin punkbändi MMSP:n keikalle. Biisit syntyivät vähitellen ja niitä valittiin mukaan harkiten. Loppua kohden alettiin miettiä myös mitä tästä levystä vielä puuttuu. Oli jotenkin selkeä fiilis siitä, että me halutaan levystä kokonaisuus
Tuntuu hyvältä kun ihmi set tykkäävät ja porukkaa on paikal la vielä kun keikka loppuu. Se sanois var maan rokki. – Ja toki kertoo tilanteesta, että festarin täytyy ottaa joku tasa arvokysymys huomioon. Viime keikkakaan ei mennyt ihan putkeen. Iivari (Nenonen, kitara) taas ehkä soundit, että miltä se kokonaisuus kuulostaa. Muutenkin se oli juttuna hurja, että pääsee soitta maan sinne. – Kyllä me kaksi ne tekstit pääasias sa kirjoitetaan. Me oltiin lähdetty just studiol ta, ja mähän asun siinä aika lähellä. Muistan että oli ihan kaamea sää aamulla kun herättiin. Myös Luu kas Ojan kappaleissa on kuultavissa selkeitä viitteitä aihepiiriin. – Koska se on vitun hyvä levy, lataa Iita ja täsmentää: – En halua sanoa sitä sen takia, että olisin jotenkin kusipää. Kirppikseltä käytiin hakemassa ne kuteet ja niillä varmasti myös roka taan kun päästään keikoille. Mitä haluatte kertoa kuulijoille. Paljon on menty eteen päin, mutta silti naisten eriarvoisuus nousee aika ajoin pintaan. SOUNDI 37 ”Maailma on sellaisessa tilanteessa, että voi olla haastavaa toimia ilman, että joutuu värittämään tarinaa.” Luukas Oja -taitto.indd 37 10.9.2020 10.56. Että nyt mä esitän että oon cool. – Olavilta meni basarista kalvo rikki rumpuintron aikana. Nauru raikaa haastattelun aikana. Läh detään sitten tutisten lavalle ja joku vilkaisee sinne yleisöön. – Aika pitkään heiteltiin nimiideoi ta, Jessica avaa prosessia. Toki epäkohtia löytyy varmaan laajassa skaalassa, Jessica huokaa. Se ei oikein luonnistu. Ei myöskään bändin sisällä, josta täy tyy olla onnellinen. – Kyllähän ne ideat tulee aina jol lain tavalla omasta elämästä. – Joo. Idea levyn nimestä ei syntynyt het kessä. Viimeistely tehdään sit ten yhdessä. Siellä on hullun makeita paikkoja tulossa. Heititkö sä Iita tuon nimen. Kaikki bändin jäsenet on just sellaisia kun on, Jessica erittelee. Sel laisia tarinoita, jotka voi piilottaa vaik ka hymyn taakse. – Meidän polun varrella ei ole tullut vastaan juurikaan eriarvoisuutta. Nimiehdo tuksia putoili bändin WhatsAppiin. Että mil tä haluaa sen oman jutun näyttävän. Se on aika hienoa, että pystyy sano maan niin, Jessica miettii tyytyväi senä. Iita ja Jessica myöntävät, että suku puolella on väliä. Iita kertoo kuinka ensimmäisillä keikoilla saattoi piuha irrota tai pedaali jäädä päälle. Jänskättää kyllä tosi paljon. Kitara kin tippui joskus kesken soiton. Ja se on myös bändisoittamises sa niin siistiä, että voi olla itse se isoin fani bändilleen. Sen aika na kaikki fiksaantui eikä kukaan ollut moksiskaan. – Moni biisi tai teksti toimii sellais ten aiheiden ympärillä, jotka on aina kin mulle vähän vaivaannuttavia. Ja uskallan sanoa saman myös muiden puolesta, eli ollaan kaikki varmasti tyytyväisiä siihen miltä levy kuulos taa. Se on ollut joku omitui nen haave josta ollaan puhuttu vaan kahdestaan nukkumaan mennessä. Minkä takia teidän levyä kannattaa kuunnella. – Maailma on sellaisessa tilanteessa, että voi olla haastavaa toimia ilman, että joutuu värittämään tarinaa. Mietitään vaikka mikä olisi paras sanavalinta, Iita kertoo. – Jep. Liikennevaloissa tuli sitten ajatus, että voisiko se levyn nimi olla Väritetty todel lisuus biisistä. Olavi (Tanttu, rummut) vastaisi tähän varmaan groove. Mutta tuntuu kyllä oikeasti hyvältä kun se on niin hyvä. Päävastuu teksteistä on kuitenkin tyttöjen har teilla. Tai joku muu luo paineen, ja päätyy tilan teeseen josta ei selviä valehtelematta, Iita pohtii. Sävellyksiä ja sovituksia on tasapuolisesti kaikilta. Ovatko tarinat henkilökohtaisia. Ja oon huomannut, kun käyn katso massa keikkoja, että bändeissä on nykyään huomattavasti enem män mimmejä, hiton kovia mimmejä. Että oltaisiin jotenkin eri kategoriassa tai erilaisella arvoasteikolla kuin miehet. – On se eri asia olla nainen, Iita toteaa. – Riippuu siitä keneltä meistä kysytään. Se nitoo mun mie lestä aika hyvin levyn teeman ja idean. Tuohon kanteen löydettiin yhteen sopiva juttu, joka mätsää levyn tee maan. Levyn kansikuvan perusteella teillä on aika unisexmeininki. Oltiin siellä kopissa venaamassa vuo roa, ja mehän ollaan ne tyypit bändis sä jotka jännittää ihan selkeästi. Mutta ei ne varsinaisesti tositarinoita ole. Mutta se on hyvä suunta. Meillä on kaikilla jotenkin niin eri jutut. Siellä olikin paljon väkeä, Iita kertoo ja Jessica komppaa: – Se oli aikamoista kyllä. Että olisi sama määrä nais ja miesmuusikoita. Hyvin tär keää on myös se, että saa olla lavalla oma itsensä. Meillä on onneksi yksi biisi jonka pystyy soittamaan ilman rumpalia. – Jep.Yksi biisi sieltä kyllä löytyy missä on parhaat tositarinaläpät mulle, Iita naurahtaa. Aateltiin että apua, sinne ei tule varmaan ketään. Nainen ja rockmusiikki on aiheena ristiriitainen. – Vikan stu diosessarin jälkeen, kun kaikki biisit oli tavallaan jo valmiita, alettiin miet tiä tosissaan hyvää nimeä. Mitähän Ilkka (Nanouche, basso) sanoisi. – Ja vaikka meillä on aika äkäisiä jotkut biisit ja saatetaan vähän tylyt tääkin niissä, niin silti me ollaan kuul tu yleisöltä että kivaa kun te hymyilet te, Iita lisää. – Siinä vaiheessa kun me saatiin levy masterista, mä kuuntelin sitä itse tosi paljon. Mieluummin kertoo asioista jotka pohdituttaa ja sitten voi vaikka kaivella niitä. Biisien teko on bändin yhteinen projekti. Oltiin kaikki het ki että öö, mitäs nyt tehdään. Mikä idea levyllä sitten on. – Voidaan pitää hauskaa, ja se oma iloisuus saa näkyä sinne yleisöön. – Sellainen suoraan sydämestä ja elämästä. Jessica yhtyy mietteisiin: – Joo voi olla kyllä tyytyväinen. Onko bändin jäsenillä jo yhteinen vaatekaappi. Pojilta saattaa tulla ideoita, kuten mistä joku tietty biisi voisi kertoa. – Ollaan me kyllä aika paljon vaih deltu vaatteita keskenämme. Olin ihan fiiliksissä ja onnellinen, että kylläpä tulikin kova. Itse inspiroidun tosi paljon oikeista asiois ta. Ja Iivarilla on ollut yksi mun haalari, lisää Iita ja jatkaa: – Se luukki levyn kannessa kum puaa siitä, millainen fiilis kaikilla on ollut tätä proggista tehdessä. Olavi on lainannut Iitalta tosi paljon yhtä fark kumekkoa. Kymmen kunta keikkaa on tällä hetkellä tiedos sa. Sellaisista mitä mä näen tai mitä näen mun vieressä tapahtuvan, Jessi ca tuumaa. Ei tarvitse vetää myöskään mitään roo lia lavalla. Kaverukset ovat samaa mieltä siitä, että vastavuoroisuus yleisön kanssa on tärkeää. Mulle ja Jessicalle tärkeimpiä on tietysti tekstit. Erityistä keikkamuistoa kysyttäes sä vastaus tulee kuin yhdestä suusta. – Tuntuu vieläkin absurdilta jutul ta. Joensuun Ilosaarirockissa soittaminen edellisenä vuonna oli monella tapaa hienoa mutta myös jännitystä piisasi. Myös sattumuksiin reagoidaan yleen sä huumorilla. Mutta en uskaltanut tällä levyllä hirveästi omia kipukohtia pyö ritellä. Mihin biisejä tehdessä kiinni tetään erityisesti huo miota
VIIKATE LIPUT 25 € LIPPU.FI TAIDETEHDAS.FI Untitled-4 1 9.9.2020 16:35:52 BROTHER FIRETRIBE IS BACK! UUSI BROTHER FIRETRIBE ALBUMI ” FEEL THE BURN” KAUPOISSA JA SUORATOISTOPALVELUISSA NYT. HANKI OMASI NYT! WWW.BROTHERFIRETRIBE.COM/SHOP BFT.LNK.TO/FEELTHEBURN www.brotherfiretribe.com @brotherfiretribeofficial @brotherfiretribe Sivu 38 tulostus.indd 38 10.9.2020 12.53. MUKANA SINGLET ”ROCK IN THE CITY”, ”BRING ON THE RAIN”, ”NIGHT DRIVE” JA ”CHARIOT OF FIRE”. Porvoossa 13.11
Eikä se tuottanut edes ongelmia. Entisessä maailmanjärjestyksessä tällainen artistivierailu olisi ollut täysin normaalia, mutta pandemiaaikana ruotsa laisen yhtyeen haastatteleminen facetoface tuntuu yllättä vänkin erikoiselta. K u v a: P at ri ck U ll ae u s amaranthe-taitto.indd 39 10.9.2020 11.00. Jos ajattelen itsekkäästi, niin tällaisen promomat kan tekeminen tuntuu juuri nyt aivan hemmetin kivalta vaihtelulta, sanoo Mörck ja jatkaa: – Tulevat kuukaudet näyttävät esimerkiksi rundaamisen suhteen valitettavan haasteellisilta, mutta tähän mennessä Amaranthella ei ole ollut mitään hätää. Materiaalista ei siis todellakaan ollut pulaa, nyökkää Ryd. Spontaania, energistä ja nopea tempoista SOUNDI 39 Amaranthe hylkäsi Manifest-albumille suunnittelemaansa materiaalia, kun uusi luovuudenpuuska iski. – Kuukaudessa ehtii tehdä paljon asioita, muistuttaa laulaja Elize Ryd. Ennen kuin pääsemme kuluvan vuoden käänteiden äärel le, meidän täytyy piipahtaa loppuvuodessa 2019. Teksti: Timo Isoaho O n elokuun alkupuoli, ja Amaranthen kitaristi Olof Mörck, laulaja Elize Ryd sekä basisti Johan Andre assen ovat saapuneet aurinkoiseen Helsinkiin tari noimaan lokakuun alussa ilmestyvästä Manifest studioalbumista. Mietimme silloin albumin isoja suuntaviivoja, kantavia soundimaail moja ja niin edelleen. – Tavallinen turistiliikenne Ruotsista Suomeen ei ole juuri nyt mahdollista, mutta me olemmekin täällä virallisella työ reissulla. Melkeinpä päinvas toin: meidän osaltamme vuosi 2020 on ollut todella hyvä. – Manifestin hahmotteleminen alkoi elokuussa. – Varsinainen sävellystyö käynnistyi marraskuussa, ja ta sokkaita kappaleita tuntui syntyvän ripeällä tahdilla. Amaranthen kuudennen studio albumin materiaali syntyi adrenalii nimyrskyn silmässä ja nauhoitukset tapahtuivat pandemiarajoitusten puristuksessa. Manifest ei silti tingi taatusta Amaranthelaadusta, ja pitkäsoitto niittaakin ruotsalaisyhtyeen yhä tiukemmin modernin popmetalin kärkikaartiin. – Ja lievästi sanoen tapahtumarikas, huudahtaa Ryd. Päätimme esimerkiksi sen, että levys tä tulee edellistä Helixpitkäsoittoa (2018) kitaravoittoisempi ja raskaampi, kertoo Mörck. Ennen kuin Sabatonin ja Apocalyptican kanssa tehty iso Euroopan rundi käynnistyi tammikuussa, käsissämme oli kymmen kunta melkein valmista biisiä ja iso kasa keskeneräisiä ideoi ta
Että okei, maailma studion seinien ulkopuolella 40 SOUNDI Amaranthen levytystaipaleen alkamisesta tulee ensi keväänä kuluneeksi kymmenen vuotta. – Rundi oli uskomattoman hieno kokemus, eikä keikka-adrenaliini tuntunut poistuvan kehosta minnekään. – Tällainen tahti voi kuulostaa melko hurjalta, mutta Amaranthe on pääasiallinen työpaikkamme, joten pystymme keskittämään yhtyeeseen kaikki voimavaramme. Jos keksimme vaikkapa kantavan laulumelodian, niin kappaleen muut runkopalat saattavat olla kasassa jo seuraavan tunnin sisällä, eikä meille välttämättä tule edes kiire! SUKELLUSVENEELLÄ TANSKAAN Amaranthen oli tarkoitus matkustaa pienessä tanskalaisessa Riben kunnassa sijaitsevalle Hansen-studiolle sunK u v a: Jo h an C ar le n amaranthe-taitto.indd 40 10.9.2020 11.00. Kun sitten lähdimme jatkamaan matkaa kohti studiota, tunnelma kääntyi nopeasti... maaliskuuta, ja varsinaisen studiotyöskentelyn oli määrä käynnistyä seuraavana aamuna. Kun tulin kotiin, niin hypin suunnilleen seinille monen päivän ajan, nauraa Mörck. – Meillä oli myös varasuunnitelma. Onneksi tätä vaihtoehtoa ei tarvinnut kokeilla käytännössä, nauraa Ryd ja jatkaa: – Kööpenhaminassa fiilis oli aika kaksijakoinen. – Koronarajoitukset muuttuivat niihin aikoihin nopeasti, mutta tilanne ei silti näyttänyt huolestuttavalta, ja aikomuksena olikin viettää rauhallinen koti-ilta läheisten seurassa. Eihän meillä ollut mitään tietoa siitä, että milloin pääsemme takaisin kotiin. – Leppoisa lauantai muuttui hirvittäväksi hässäkäksi, ja aloin pakata kiireellä äänikortteja, tietokoneita ja kaikkea muuta välttämätöntä. No, päädyimme kirjoittamaan kahdeksan biisiä, joten Manifest meni käytännössä kokonaan uusiksi viime metreillä, naurahtaa kitaristi. Palautuminen normaalioloihin ei ollut aivan helppoa. ”Aloin ihan tosissani miettiä, että voisimmeko me mennä sukellus veneellä Tanskaan, mikäli raja ehtii sulkeutua edestämme.” UUSIKSI VIIME METREILLÄ Sabatonin kipparoima, useiden viikkojen mittainen halli kiertue päättyi Oslon Spektrum-areenalle helmikuun puolivälissä. – Seuraavaksi tajusin, että minulla on hillitön tarve kirjoittaa uusia biisejä! Ja niinhän siinä sitten kävi, että suurin osa edellisvuoden lopulla tehdyistä kappaleista jäi odottamaan toisia aikoja. Tilanne muuttui yhdessä silmänräpäyksessä, kun tanskalainen rumpalimme Morten Sørensen lähetti viestin, että mitä me oikein aiomme tehdä. nuntai-iltana 15. Mörck nappaa puheenvuoron. maaliskuuta alkoi kuitenkin tapahtua odottamattomia asioita, ja yhtyeen aikataulu meni uusiksi. Olin toisaalta iloinen, että pääsimme maahan, mutta toisaalta tilanteen epävarmuus ahdisti. Miten niin. Hansen-studion vuorokausihinta on sen verran suolainen, ettei siellä viitsi pyöritellä peukaloita tyhjän panttina. Samassa selvisi, että Tanska aikoo sulkea rajansa sunnuntaina aamupäivällä, kertoo kitaristi. no, voitontahtoiseksi. – Studiosessioiden oli määrä alkaa maaliskuun puolivälissä, joten rundin loppumisen jälkeen meillä oli nelisen viikkoa sävellysaikaa. – Kööpenhaminasta on melkein neljäsataa kilometriä Ribeen. Kun duunipäivä alkaa hyvissä ajoin aamulla, niin kuukaudessa ehtii tehdä aika paljon asioita, huomauttaa Ryd. Tuntia myöhemmin Ruotsin ja Tanskan raja oli jo kiinni. – Kun sävellämme Amaranthelle, työskentely on spontaania, energistä ja nopeatempoista – aivan niin kuin musiikkimmekin on. Studiossa kuultu ensireaktio mahdottomalta vaikuttavasta soundista on osoittautunut harvinaisen vääräksi. Aamukuudelta matkaan lähteneet Amaranthe-muusikot saapuivat Kööpenhaminaan kymmeneltä. Tunnen nimittäin erään ihmisen Ruotsin merivoimista, ja aloin ihan tosissani miettiä, että voisimmeko me mennä sukellusveneellä Tanskaan, mikäli raja ehtii sulkeutua edestämme. Lauantaina 14. Samalla minua ahdisti helvetisti ajatus siitä, että unohdan kotiin jotakin tärkeää, ja sessiot viivästyvät tai ainakin hankaloituvat
– Minun kotiinpaluuni oli varsin murheellinen, huokaa Ryd. Taltioin sitten omat soitto-osuuteni hänen studiollaan Helsingissä, ja homma toimi kaikin puolin moitteettomasti. – Tasaluku on käynyt mielessä, mutta emme ole vielä suunnitelleet mitään kummempaa. Toivon mukaan jotakin tapahtuu, sanoo Mörck. – Tästä muistuu elävästi mieleeni, kun menimme purkittamaan Amaranthea luottotuottajaksemme sittemmin vakiintuneen Jacob Hansenin pajalle. Bluesin ja rockin ystävät tuntevat Claptonin musiikin, mutta moniko todella tuntee ihmisen nimeltä Eric Clapton. Kun sitten teimme ensimmäisen koemiksauksen, niin lopputulos alkoi kuin alkoikin soundata älyttömän mielenkiintoiselta. saattaa kuvainnollisesti palaa, mutta meidän ajatustemme keskiössä on vain ja ainoastaan Amaranthen uusi albumi. Että ideoita on liikaa, ja lopputuloksena on musiikillista sekamelskaa. HINNAT PILVISSÄ Amaranthen ajosuunnitelmassa oli kuitenkin vielä yksi mutka. – Taitava suomalaistuottaja Joonas Parkkonen on hyvä ystävämme. En kuitenkaan ehtinyt juuri surra, sillä kuvasimme uuden musiikkivideomme hautajaisia seuranneena päivänä. Johan Andreassen nimittäin asuu Oulussa, ja hän oli edelleen kotonaan, vaikka maaliskuun neljästoista alkoi jo hämärtyä. – Kun tilanteen haastavuus selvisi, avasin saman tien tietokoneen ja aloin tutkia erilaisia vaihtoehtoja. – Tarjolla oli myös suorempi yhteys Helsingin kautta Kööpenhaminaan, mutta arvaapa kahdesti, paljonko tämän reitin hinta oli. En suoraan sanoen ollut itsekään varma näkemyksestäni, mutta vakuutin silti kovaan ääneen, että tämä juttu tulee toimimaan helvetin hyvin. Silloin minulla oli kieltämättä hieman sellainen fiilis, että mitä kaikkea ihmisen on tarkoitus kestää! Otetaanpa sitten vielä yksi kysymys Amaranthen toiselta laidalta: onko teillä jo juhlasuunnitelmia, sillä debyyttialbuminne täyttää ensi huhtikuussa kymmenen vuotta. Kun alkoi näyttää siltä, etten pääse Tanskaan ollenkaan, niin pistin Joonakselle viestiä. Philip Norman WWW.AVIADOR.FI KL. Beatlesista ja Rolling Stonesista sekä kummankin keskeisistä hahmoista erikseen ansiokkaat elämäkerrat kirjoittanut Philip Norman valottaa tuoreessa kirjassaan perinpohjaisesti Claptonin ajatusmaailmaa ja ihmissuhteita sekä myös juhlitun muusikon uran valoja ja varjoja, hänen yläja alamäkiään. Aika pian hymy hyytyi, sillä lentojen hinnat olivat pompanneet pilviin. Kaikkiaan tämä reissu olisi kestänyt noin vuorokauden, basisti puistelee päätään. 1945) on kulkenut pitkän tien eteläenglantilaisesta pikkukaupungin pojasta Yardbirdsin, John Mayallin ja Lontoon bluesklubien kautta Cream-yhtyeeseen ja sieltä edelleen yhä jatkuvalle soolouralle. Kertosäkeidemme lauluharmoniat olivat jo silloin isoja ja monikerroksisia, ja Jacob sanoi minulle varmaan kymmenen kertaa, ettei tämä homma tule onnistumaan. 1945) on kulkenut pitkän tien eteläenglantilaisesta pikkukaupungin pojasta Yardbirdsin, John Mayallin ja Lontoon bluesklubien kautta Cream-yhtyeeseen ja sieltä edelleen yhä jatkuvalle soolouralle. 78.993 Sähkökitaristien kuninkaallisiin eittämättä lukeutuva eric clapton (s. Hansen-studiolla työskentely puolestaan jatkui toukokuun loppupuolelle asti. Se jäi sitten ostamatta! Jos Amaranthen matkaan ilmestyikin yllättäviä kuoppia, niin yhtyeellä oli lopulta myös onnea. – Oli kieltämättä ihan kiva päästä takaisin Ruotsiin kahden ja puolen kuukauden mittaisen intensiivisen studiojakson jälkeen, sanoo Mörck. Jacob nyökkäili hyväksyvästi, ja tämän jälkeen olemme olleet täsmälleen samalla sivulla jokaisen albumimme sessioissa! SLOWHAND eric cLAptONiN tAriNA Eric Claptonin tarina Eric Claptonin tarina Philip Norman Suomentanut Jussi Niemi Philip Norman SLOWHAND SL O W H AN D SLOWHAND Eric Claptonin tarina Sähkökitaristien kuninkaallisiin eittämättä lukeutuva Eric Clapton (s. – Isoäitini menehtyi viime keväänä, ja jouduin menemään studiolta suoraan hänen hautajaisiinsa. pHiLip NOrmAN SuOmeNtANut juSSi Niemi www.aviador.fi amaranthe-taitto.indd 41 10.9.2020 11.00. Tanskaan olisi päässyt halvimmillaan noin tuhannella eurolla, mutta matka olisi edennyt reittiä Oulu–Helsinki–Chi?in?u–Reykjavik–Oslo–Kööpenhamina. Kyllä vain: hieman yli viisitoista tuhatta euroa. Meillä oli reippaasti tuuria, sillä hänen aikatauluistaan sattui löytymään viikon verran vapaata juuri sopivalla hetkellä. Bluesin ja rockin ystävät tuntevat Claptonin musiikin, mutta moniko todella tuntee ihmisen nimeltä Eric Clapton. Beatlesista ja Rolling Stonesista sekä kummankin keskeisistä hahmoista erikseen ansiokkaat elämäkerrat kirjoittanut Philip Norman valottaa tuoreessa kirjassaan perinpohjaisesti Claptonin ajatusmaailmaa ja ihmissuhteita sekä myös juhlitun muusikon uran valoja ja varjoja, hänen yläja alamäkiään
42 SOUNDI Teksti: Timo Isoaho Kuvat: Markus Paajala Ro?yhka. Nyt mittava lista kasvaa yhdellä mielenkiintoisella nimellä, kun Röyhkä julkaisee omaehtoisen tupla-albumin muun muassa Reverend Bizarren, Tähtiportin, Spiritus Mortisin ja Opium Warlordsin kanssa ansioituneen underground-pioneeri Sami Albert Hynnisen kanssa. D E K A D E N T IT RÄYHÄ HENGET Kauko Röyhkä ja Sami Hynninen ovat sitä mieltä, ettei taiteen tekemisen pitäisi olla lähtökohtaisesti kivaa puuhastelua. Hynnisen levynteko ajoi hermoromahdukseen saakka. ja Hynninen -taitto_b.indd 42 10.9.2020 11.02. Kyllä vain: he kaikki ovat tehneet musiikkia Kauko Röyhkän kanssa. Mikä yhdistää Riku Mattilaa, The Bootsia, Severi Pyysaloa, Hypnomeniä, Anna Inginmaata, Mika Rättöä ja Jussi Lehtisaloa
ja Hynninen -taitto_b.indd 43 11.9.2020 13.22. Selvästi punaisemman langan pää alkoi löytyä, kun me päätettiin lähteä seikkailemaan lanaavampiin, ahdistavampiin ja synkempiin maailmoihin. Kauko: – Idea musiikin tekemisestä lyötiin lopullisesti lukkoon vuonna 2018, kun osuttiin sattumalta samaan ravintolavaunuun. No, sainhan mä sen Somnium-stipendin aikoinaan. Sami: – Törmäsin Kaukon musaan vuonna 1990, kun Kaksi koiraa ilmestyi. RÄYHÄ HENGET S ami: – Olikohan se juuri Soundin uutinen, jossa tätä projektia kuvailtiin pitkän linjan räyhähengen Kauko Röyhkän ja palkitun metalli muusikon yllättäväksi liitoksi. Kauko: – Samin entinen puoliso on vaimoni läheinen ystävä. Ihan alkuvaiheessa pöydällä oli muutamia ehdotuksia, ja yksi ajatus oli yhdistää mun kirjoittamia Stooges-tyyppisiä biisejä ja Kaukon tekstejä, mutta tämä idea hautautui aika no peasti. Me kyllä yritettiin tehdä esimerkiksi Alennustila-kappaletta jo Mattilan Rikun kanssa, mutta Riku ei oikein innostunut sellaisista tunnelmista. Sami: – Mehän nähtiin sattumalta pari kertaa jo 90-luvulla, mutta enemmän juteltiin vasta vuonna 2007. ”Kun tehdään taidetta, niin tehdään sitä sitten kunnolla ja vaivoja säästämättä, sillä lopputuloksesta pitää pystyä nauttimaan sadan vuoden päästäkin.” ja eräänä vahvana pontimena oli silloin se, kun jossakin arvostelussa todettiin, että jos missaat Röyhkän uuden albumin, niin se ei haittaa mitään. Sellaisia piirteitä olin kyllä huomaavinani jo Reverend Bizarren III: So Long Suckers -albumista, jonka sain aikoinaan kitaristi Kimi Kärjeltä. Luurankomaista, hiomatonta ja kylmää Kauko: – Sami kysyi projektin alkumetreillä, että löytyykö multa Älkää menkö ilman meitäja Chirico-kappaleiden tyylisiä julkaisemattomia juttuja. No, mun tietokoneella on varmaan neljä sataa biisiraakiletta, joten löytyyhän sieltä. Nartun aikaiset levytykset paljastuivat erityisen hyviksi. Huomasin saman tien pystyväni samaistumaan Kaukon hahmoon ja biiseihin. Että Kaukon levyt on kuin Espoon busseja: aina tulee seuraava, ja se on taas ihan samanlainen. Melko pian alettiinkin pohtia, että millaista se meidän musa voisi olla. Diggasin siitä kovasti ja aika pian hommasin kaikki edellisetkin albumit. Mähän innostuin työskentelystä erilaisten kollegoiden kanssa jo 90-luvulla, SOUNDI 43 Ro?yhka. Sami oli muutenkin ensimmäinen yhteistyökumppani, joka halusi lähteä kasaamaan pitkäsoittoa tällaisten tylympien biisien pohjalta. Samin ex sanoikin mulle jo vuosia sitten, että teidän kahden pitäisi tutustua, sillä Sami on varsin erikoinen tyyppi. En tiennyt sitä silloin, mutta meillähän on monin tavoin varsin samanlainen tausta. Yhteisestä levystä oli toki puhuttu jo aikaisemmin, ja ajatus oli tuntunut heti helvetin kiinnostavalta. Sä olit silloin soolokeikalla Lohjalla, ja meidän apokalyptinen folkbändi Werwolf Lodge soitti lämppärinä. Kauko: – Milloin me tavattiin ekan kerran. On vartuttu äidin kanssa, kummallakin on ollut ulkopuolisuuden tunteita ja niin edelleen. Sami: – Kaikki tietävät nämä pienessä nousussa olevien muusikoiden ”olisi siistiä tehdä kimpassa jotain” -jorinat, mutta me ei haluttu jättää tätä ideaa puheen asteelle. Silloin tajusin, että tuossahan on pointti: jos teen musaa samojen jätkien kanssa vuodesta toiseen, niin totta helvetissä julkaisut kuulostavat enemmän tai vähemmän toisiltaan
Sami: – Tulee kieltämättä olemaan todella mielenkiintoista nähdä ihmisten reaktioita levyn ilmestyessä ja syksyn mahdollisilla keikoilla – niin, katsotaan nyt, miten esiintymisten käy tässä pandemiatilanteessa. Siihen piti ensin tulla kolmas laulettu säkeistö, mutta se oli jostakin tuntemattomaksi jääneestä syystä kadonnut studion tietokoneelta, ja päätettiin sitten jättää kappaleeseen pitkä instrumentaalipätkä. Kauko: – Ainahan mun tekemiset on koettu ärsyttävinä, eikä Dekadenssi tule tekemään poikkeusta. Ei sellaista kiireetöntä soittelua kuule kovin usein nykylevyillä. Mutta kun me alettiin hahmotella meidän levyä ja mulla oli vieläpä projektin tuottajan mandaatti, niin alusta asti oli selvää, että me ei mennä tutun ja turvallisen Kauko-musan äärelle. Rumpaliksi taas tuli Roberto Lanz ja mukaan päätyi lopulta myös jokunen vierailija: urkuri ja kontrabasisti Mikko Hellström, perkussionisti Janne Riisiö sekä laulajat Noora Federley, Hilla Väyrynen ja Sari Peltoniemi. Että nyt tehdään luurankomaista, hiomatonta ja kylmää soundia, ilman yhtäkään kevennystä tai kompromissia. Sanoin ensin, että en helvetissä. Ei kovin moni voikaan, mutta Kaukon kilometreillä taas voi tehdä ihan mitä tahansa. 44 SOUNDI SOUNDI 45 44 SOUNDI Sami: – Kun kuuntelin aikoinaan Kaukon ja Rikun levyjä, pidin niistä kovasti. ja Hynninen -taitto_b.indd 44 10.9.2020 11.02. Jos katsotaan studioaikaa, niin siinä vaiheessa kun meidän levy on jo tehty, niin joku Anna Abreu vielä miettii, että mitä salaattia se tänään söisi. Mutta niitä juttuja ei tietenkään tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. No, työskentely jatkui aikanaan, ja levy saatiin tehtyä aikataulun puitteissa. Se taas tuli nopeasti selväksi, että mun täytyy laulaa biisissä Seksuaalisuus, sillä Kauko on helvetin seksuaalinen ihminen ja mä taas olen tällainen puritaani erakko. Kauko: – Ei mennyt kauankaan, kun alkuperäinen tekemisen pakka alkoi sekoittua, ja kohta sävellyksiä tuli myös Samilta. Voi jumalauta: ”Auton ovet paukkuu/koira haukkuu/ lapsi parkuu/sä halusit juosta karkuun”. Silloin vähän mietitytti, että valmistuukohan tämä levy ikinä. Mattila on vitun rautainen tuottaja. Samin jo mainitseman Rajantakainen rakkaani -kappaleen idea taas tuli siitä, kun mulla on kotona lp-levyjen kansia seinällä. Kauko: – En ole aikaisemmilla levyilläni soittanut paljonkaan kitaraa, mutta onneksi musta on kuoriutunut ihan kohtalainen soittaja vuosien aikana tehtyjen soolokeikkojen ansiosta. Hah hah! Kauko: – Sitten Sami sanoi, ettei hän halua soittaa keikoilla bassoa. Hyvä niin, sillä näinä suomalaisen rockin nurkkaan ajamisen aikoina mua kiinnostaa aivan erityisen paljon, että miten näin helvetin erikoinen albumi otetaan vastaan. Toisin sanoen näytin useimpien suomalaisten silmissä ihan helvetin ärsyttävältä, ja jengi sitten nostelikin keikoilla keskisormea ja huuteli homoa. Levyhän pursuaa sellaista räävitöntä, Henry Millerin jalanjäljissä liikkuvaa ”me ei välitetä pätkääkään muista tai muiden mielipiteistä” -meininkiä. Kysyin sitten Mats Huldénilta, että lähtisikö hän mukaan livekokoonpanoon. Ja kun mä satun olemaan melko dramaattinen ihminen, niin mä yksinkertaisesti katosin ihan kokonaan. Tajusin yhdessä vaiheessa, että mähän vittu kuolen tällä menolla. Sadan vuoden päästäkin Sami: – Instrumenttien suhteen toteutuksen lähtökohta oli se, että Kauko laulaa ja soittaa kitaraa, ja mä soitan bassoa. No, allekirjoitin kaupungin kanssa ”he eivät ole missään vastuussa jos tulee sortumia” -paperin, laskeuduin alas kaivokseen ja ja pistin siellä paskaksi aitoa puhallettua lasia nauhurin pyöriessä. Kauko: – Sitten tuli vielä sellainenkin kiinnostava idea, että Sami voisi hoitaa muutamien biisien liidilaulut. Jos joku olisi sanonut mulle takavuosina, että mä saan tehdä Kaukon kanssa musaa ja levyn biisejä lähtee tulkitsemaan Wigwamin ”Siinä vaiheessa kun meidän levy on jo tehty, niin joku Anna Abreu vielä miettii, että mitä salaattia se tänään söisi.” Ro?yhka. Se on niin suoraa tarinaa esimerkiksi entisistä heiloista, että aika moni saattaisi sanoa, ettei tällaista voi edes kirjoittaa. Jälkimmäinen on varsin mielenkiintoinen tapaus, sillä kappale alkaa sellaisella jurnuttavalla drone-meiningillä, mutta sitten se siirtyy Kaukon vanhemmilta levytyksiltä tuttujen soundien äärelle. Sami: – Kun mä olen studiossa, niin se on pahimmillaan – tai parhaimmillaan – ihan järjettömän intensiivistä meininkiä. Mä muuten olin aluksi tiukasti sitä mieltä, ettei esiinnytä ollenkaan tämän projektin tiimoilta. Kun kaikkia väsyttää ja vituttaa pitkän työpäivän lopulla, niin tylyäkin sanomista voi tulla. Sitten Kauko ilmoitti, että Puka Oinonen voisi tulla livekitaristiksi. Ja toki huolestuin siitä, että mitähän kaverille ylipäänsä kuuluu. Kauko: – Albumin tekstit liikkuvat todella laajalla skaalalla, mutta jonkinlainen dekadentti tunnelma menee viiltona kaikkien sanoitusten läpi. Mä olen helvetin kova Hefty Loadja Nights Of Iguana -diggari, ja vastasin saman tien, että okei, keikkoja voidaan kyllä harkita. Tämän jälkeen päädyin säveltämään myös Ihminenja Ihmisvihaaja-biisit. Päätin sitten kuitenkin kokeilla, ja homma toimi yllättävän hyvin. Piti esimerkiksi saada taltioitua autenttinen rikkoutuvan lasin ääni, ja aavistelin parhaan soundin syntyvän lohjalaisessa hylätyssä kaivoksessa. Esimerkiksi levyn päätösbiisi Elämä kertoo siitä, kun tulin aikoinani pohjoisesta Helsinkiin, ja mun lavavaatetuksena oli muun muassa ratsastussaappaat, kannukset ja piiska. Sellaista se levyn vääntäminen saattaa olla, kun erilaiset näkemykset kohtaavat. En oikeastaan itsekään tiedä, missä mä olin parin viikon ajan. Sami: – Kun sain Kaukolta Ikävä-kappaleen tekstin ja evästyksen, että voisinko tehdä siihen musan, näin saman tien mielessäni sen loppukesän hämärtyvässä valossa hiljenevän kylätien. En tehnyt tätä tietoisesti, vaan tajusin todellakin vasta äänitysvaiheessa, että tämähän kuulostaa jossain määrin vanhan liiton Kaukolta. Sami: – Jumalauta... Nykyään leffojakin joudutaan kuvaamaan jollakin ”näyttelijää ei saa laittaa liian kylmään veteen” -mentaliteetilla, ja sellainen on ihan perseestä. Sami: – Kun biisit oli saatu kuntoon, niin varsinainen nauhoittaminen oli todella nopeaa. Sitten lähdin vaan helvettiin. Hah hah! Tosin pari juttua otti kyllä aikaa. Kauko: – Sami ei vastannut pitkään aikaan yhteenkään viestiin. Sami: – Kauko heitti ihan ex tempore, että sähän voisit tulkita tämän Rajan takainen rakkaani -biisin. Räsähdys kuuluu Seksuaalisuus-kappaleessa yhden kerran. Dekadenssin tekeminen olikin lopulta niin helvetin kuluttavaa, että sain pahemman sortin hermoromahduksen. Siellä on kehystettynä esimerkiksi Can-yhtyeen Rite Time, jonka kannessa on vääristyneet naisen kasvot. Sami: – Kun näin Kuuluisan paluu -kappaleen tekstin ekan kerran... Jos lähdetään tekemään kestävää taidetta, niin se ei voi olla pelkkää kivaa ja harmitonta munkkien mutustelua ja limonadin hörppimistä. Kauko: – Kun tehtiin aikoinaan Nartun albumeja, niin sessiot oli usein pelkkää riitelyä. Kun mun kaltainen tyyppi laulaa tietyllä tyylillä seksuaalisuudesta, niin sehän vie kappaleen ihan uusiin sfääreihin. Esimerkiksi biisi Yliopistot. Aloin jostakin syystä ajatella haudan takaa tulevaa naista, joka vie varomattoman tuonpuoleiseen, ja kohta teksti olikin jo hahmottumassa. – Tällaisen toiminnan taustalla on se ajatus, että kun tehdään taidetta, niin tehdään sitä sitten kunnolla ja vaivoja säästämättä, sillä lopputuloksesta pitää pystyä nauttimaan sadan vuoden päästäkin
Kauko: – Ei kai me mitään Majavalakkia aleta tekemään. Ro?yhka. Kauko: – Miksi ei. Sitten lisäsin, että katso niitä George Groszin tekemiä, sodan jälkeistä dekadenssiä henkiviä maalauksia. Mä olen niin kivikova progediggari, että jos Mats Huldén soittaa lavalla yhdenkin mun säveltämän bassolinjan, niin mun elämä on saavuttanut lakipisteensä. Ja sulta. Ristiriitaisesta vastaanotosta kaksikko on suorastaan varma. Sami: – Jos laitettaisiin vähän iloisempaakin kamaa seuraavalle. Mats tuumi, että okei, nyt mä ymmärrän. Kauko: – Mats kysyi, että onko se Sami joku saatananpalvoja. Kauko: – No, katsotaan nyt sitten! Dekadenssi-albumi muuttui matkan varrella entistä enemmän yhteistyöksi artistien välillä, kun Hynninen ryhtyi myös tulkitsemaan kappaleita. Sami: – Se on kyllä aivan loistava biisi. Kyllä multa synkkiä biisejä löytyy. Että semmoista maailmaa tässä on haettu. ja Hynninen -taitto_b.indd 45 10.9.2020 11.02. Ei ole, se on sellainen hieno humoristi. 44 SOUNDI SOUNDI 45 perustajajäsen, niin mun aivot olisi varmaan räjähtäneet. Sami: – Kyllä mä muuten luulen, että me tehdään toinenkin levy yhdessä
Peruuntuneet keikat mahdollistivat levyn valmistumisen vuotta aiottua aikaisemmin. ”Näin unta, jossa esitimme biisiä jota en ollut vielä kirjoittanu t!” Corey Taylor -taitto.indd 46 10.9.2020 11.02. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Teksti: Laura Vähähyyppä K u v a: A sh le y O sb o rn Lauluja vaikka bussin vessasta Slipknotista ja Stone Sourista tuttu Corey Taylor kumartaa lokakuun alussa julkaistavalla ensimmäisellä sooloalbumillaan omille suosikeilleen
Meine Lux -kappale syntyi viimeisellä Slipknot-kiertueella, kun soololevyn aikatauluista oli jo alustavasti sovittu. Kyltti on joko käsin kirjoitettu, tai vaikka puinen taulu. – Oli todella hyvä päätös odottaa soolomateriaalin kanssa tilannetta, jossa olen ympäröity ihmisillä jotka suhtautuvat elämään samankaltaisella riemulla. – Olimme juuri ehtineet soittaa näitä biisejä yhtyeenä muutamaan otteeseen ennen kuin kaikki päätyivät karanteeniin. Hetken ryhmä suunnitteli nauhoittavansa toisen levyn samoissa sessioissa. On tuo myös oudoin hetki, jossa olen kirjoittanut musiikkia. Se oli todella turhauttavaa, Taylor repeilee. Taylor paljastaa, että soolomateriaalin julkaiseminen aiheuttaa hänessä aivan tietynlaista jännitystä. – Muutaman viikon kotona maleksimisen jälkeen totesin, että jos toimimme viisaasti saamme helposti levyn tehtyä olosuhteista huolimatta. – Onneksi olen työskennellyt heidän kanssaan ennenkin, ja kaikki tiesivät että tämä on minun projektini ja minun ideani. Kulissien takana olevat ihmiset vaikuttivat silloin todella negatiivisella tavalla elämääni. – Olin vaikeassa paikassa elämässäni. Vuosien aikana kirjoitetut kappaleet ovat syntyneet Taylorin omien suosikkien inspiroimana. Ainoa asia joka minun pitäisi vielä ottaa haltuun on taloudenpito. Kun kyseessä on laulajan ensimmäinen soololevy, hän päätti lähteä kasaamaan bändiä tunne edellä. – Nythän minä olen kotona, hän hihittää. – Sain idean jo 12 vuotta sitten, on aika mahtavaa että vihdoinkin se löytyy levyltäni. – Tietenkin ensimmäinen asia oli, että jokainen pystyy soittamaan kirjoittamani kappaleet, mutta draaman ja paskanjauhamisen pitää jäädä tämän ulkopuolelle. Miehen päihdeongelmat ovat jo vuosia olleet taakse jäänyttä elämää, ja tuore avioliitto on saanut laulajan seestymään entisestään. – Näin unta että olin soolokiertueellani, ja esitimme tämän biisin yleisön laulaessa täysillä mukana. – Olen hengittänyt musiikkia koko elämäni! Myös me istuimme radion vieressä sormet valmiina painamaan reciä kun hyvä biisi alkaa soimaan. He olivat heti samalla aaltopituudella kanssani, ja mikä parasta, he olivat yhtä innoissaan kuin itsekin olen. Hän myöntää, että yhtyeen nimen taakse piiloutuminen on ollut helppoa. Ajoimme viikonloppuisin toisiin kaupunkeihin tutustumaan levykauppoihin ja metsästämään uusia levyjä. Corey Taylor on soittanut uransa aikana useammassa yhtyeessä, joissa draamaltakaan ei olla vältytty – edes viime vuosina. – Teimme muun muassa kuusi coveria ja pinon akustisia versioita levyn kappaleista. – Laitamme Stone Sourin tauolle, ja Slipknotin kelkasta voin aina hypätä pois kiertueiden välissä. Onneksi hän on aiemminkin toiminut yhtyeidensä äänitorvena. Silloin elettiin hyvin erilaisessa maailmassa: kuuntelin rockia, countrya, hiphopia, rockia, bluesia… Kaikkea. – Tämä muuten kertoo aika paljon kuinka erikoisesti aivoni toimivat – saan inspiraation esimerkiksi vessan kyltistä, Taylor hekottelee. Se oli ihana balladi! Tuo nauhoitus taitaa edelleen löytyä jostain, en ole kyllä varma onko minulla pokkaa koskaan julkaista sitä. – Jaan elämäni ihmisen kanssa, joka saa jokaisen päivän tuntumaan lahjalta. Viime vuosien aikana Corey Taylor on selvästi löytänyt paikkansa maailmassa. Haluan todella lähteä tämän ryhmän kanssa keikoille, olen kyllästynyt tekemään onnettomien ihmisten kanssa musiikkia. En ole varma uskallanko käydä noita läpi, siellä taitaa olla aika synkkää tavaraa. – Olen onnellinen että saan tehdä niin paljon erilaista materiaalia. Kahden ja puolen viikon aikana bändi nauhoitti 25 kappaletta, ja Taylorin mukaan kaikki sujui sen verran liukkaasti että ryhmä joutui välillä keksimään itselleen lisää tekemistä tarinan iskemisen ja nauramisen oheen. Välttelimme lentokenttiä ja muita ihmisiä jotta kaikki olisivat turvassa. Taylor sanookin, että levy todennäköisesti kuulostaisi hyvin toiselta, jos se olisi nauhoitettu kymmenen vuotta sitten jolloin suurin osa materiaalista oli jo sävellettynä. Musiikin kuuntelemisen lisäksi Taylor innostui jo varhain tarttumaan itsekin soittimiin ja pian hän myös kirjoitti omia kappaleita. – Kaikki jotka ovat koskaan matkustaneet eurooppalaisessa kiertuebussissa tietävät, että vessassa on aina kyltti joka sanoo: älä laita vessapaperia pönttöön, vaan käytä roskista. Levyn päätösraita The European Tourbus Bathroom Song herättää lukuisia kysymyksiä. Olimme tiukassa karanteenissa kaksi viikkoa, jonka jälkeen kaikki ajoivat luokseni. Olin romanttinen 15-vuotias miehenalku, tuo taitaa olla myös ensimmäinen kappale jonka nauhoitin. – Ensimmäinen kirjoittamani kappale oli nimeltään Call My Name. Hän kertoo kappaleita olevan tarpeeksi vaikka kolmeen seuraavaan levyyn. Miksi ihmeessä juontajien piti puhua biisin päälle kunnes laulu alkoi. Ihmiset kuolisivat nauruun, Taylor nauraa. Lisää materiaalia olisi nyt ilmestyneen soolodebyytin lisäksi parinkin jatkoosan verran. Olen naurettavan huono raha-asioissa, siksi rakastankin kirjanpitäjääni todella paljon. Pääasia tässä projektissa on hauskanpito ja yhdessä tekeminen. Onneksi olemme kaikki vanhoja kavereita, osan kanssa olemme tunteneet yli 20 vuotta – tällaisessa tilanteessa helpottaa huomattavasti että tunnemme toisemme todella hyvin, hän jatkaa. Jos kiertueet lykkääntyvät edelleen hamaan tulevaisuuteen, ei Taylorilla ole puutetta musiikista mitä julkaista. En olisi pystynyt lähestymään levyä yhtä vapautuneesti. Elin silloin parisuhteessa jossa ei suotu montaakaan ilon hetkeä, jos sanon sen kohteliaasti. Yksi biisi tulevalla levyllä on säilynyt pöytälaatikossa aina laulajan kouluvuosista asti. – Olen säästänyt laatikoittain vanhoja vihkoja, joissa on sadoittain erilaisia biisiaihioita ja sanoitusten palasia. Tulevaisuudessa Corey Taylorin on tarkoitus lähteä täysmittaiselle maailmankiertueelle uuden ryhmänsä kanssa. Jason (Christopher, basso( esimerkiksi on ollut paras ystäväni vuodesta 2003. Vuodet tien päällä eivät vielä kyllästytä, ja hän naurahtaa kysyessäni, että eikö koti ja perhe-elämä ala painaa vaaka kupissa kiertueita enemmän. Levyltä löytyy muitakin erikoisella tavalla alkunsa saaneita biisejä. Lyhyehkö rymistely kuuluu levyn riemastuttavimpiin biiseihin. Haluan tehdä töitä ihmisten kanssa jotka eivät ota mitään itsestäänselvyytenä vaan saavat samanlaiset kiksit tästä kuin minäkin. Levyn tekeminen oli intensiivistä, mutta myös hauskaa. Kappaleet ovat olleet valmiina jo vuosia, mutta vasta silloin kuulin ensimmäisen kerran miten ne toimivat bändin kanssa, Taylor aloittaa. Onneksi en hävittänyt niitä nuorempana! Jätin aika paljon tavaraa mummolleni, joka onneksi säilytti kamojani. Olimme ajatelleet että aikaa menisi kuukausi tai kaksi, mutta olimme valmiita murto-osassa tuosta ajasta. Corey Taylor -taitto.indd 47 10.9.2020 11.02. Uskon, että nämä asiat myös välittyvät tätä levyä kuunnellessa. Onpahan sitten tekemistä, ja voimme lähteä kiertueelle vasta toisen albumin julkaisun jälkeen. Näin toimi myös Corey Taylor. 46 SOUNDI SOUNDI 47 K oronan rukattua koko musiikkimaailman aikataulut uuteen uskoon toiset päättivät käyttää yllättäen ilmaantuneen vapaa-ajan hyväkseen. Kasvoin syrjässä joten musiikin löytäminen oli työn ja tuskan takana. – Onneksi tajusin, että minähän tämän musiikin olen kirjoittanut ja on ihanaa saada nämä kappaleet ihmisten kuultaviksi vaikkeivat kaikki niistä pitäisikään. – Halusin soittaa kaikkea, laulaa kaikkea. Ehkä siinä on projektia tulevaisuudessa! Corey Taylor on käyttänyt peruutetuilta kiertueilta saadun ajan uuden musiikin tekemiseen. Löydät siis itsesi liikkuvasta bussista jossa yrität olla kusematta päällesi, ja luet noita kylttejä kerta toisensa jälkeen kunnes alat laulaa niitä sanoja. Onneksi muut pääsivät aiemmin kotiin perheidensä luokse. Minä rakastan tätä musiikkia! Olisi ihan eri asia jos nämä olisivat jonkun muun kappaleita, joille minä vain annan ääneni ja nimeni. Materiaalin monimuotoisuutta ei tarvitse ihmetellä, laulaja sanoo rakastaneensa lähestulkoon kaikkea musiikkia jo nuorena. – Päätimme jättää materiaalia odottelemaan, koska tulevaisuus näyttää niin toivottoman epävarmalta. Näin siis unta, jossa esitimme biisiä jota en ollut vielä kirjoittanut! Se oli todella omituista, mutta onneksi muistin sen vielä aamulla, Taylor puistelee päätään
Olen ollut koko ikäni muukalainen, todellinen outsider, jonkinlainen kummajainen joka ei ole mahtunut oikein mihinkään normike hyksiin. Mustan musiikin syvistä juurista rä jähtävän modernin, monitahoisen ja erittäin hereillä olevan cocktailin sekoit tavan Fantastic Negriton elämään on mahtunut vähän enemmän ja vähän rankempia kokemuksia kuin useimmilla meistä, mutta 52vuotias oaklandilainen on ottanut niistä opikseen sen sijaan, että masentuisi tai katkeroituisi. Ajatus oli, että vasta kun on elänyt jonkin asian itse läpi, tietää mitä se todella tarkoittaa. Jonkinlainen kummajainen Aloitetaan ihan alusta. 48 SOUNDI K u v a: Is ai ah Fr az ie r Fantastic Negrito -taitto_b.indd 48 10.9.2020 11.03. Dphre paulezz on myös ollut perustamassa Blackball Universe –yhteisöä, joka tukee toimeentulostaan kamppailevia, eri alojen mustia taitei lijoita. Miehen kaikesta naiiviudesta vapaa, tervejärki sen humaani positiivisuus innoittaa erityisesti juuri nyt, kun ihmiskunta ih mettelee paskat housussa, miten tässä näin kävi. Musiikkia tehdes säänkään hän ei ole toiminut muiden odotusten mukaan. Vastaus kysymykseen kuuluu tietenkin: koska olemme käyttäytyneet niin tolkuttoman ylimielisesti, ahneesti ja piittaamattomasti! Passissaan Xavier Amin Dphrepau lezziksi kirjattu laulaja–multiinstru mentalisti on muun muassa selvinnyt nipin napin kuolemasta pari kertaa. Meillä oli jos jonkinlaista sääntöä, joita piti aina noudattaa. Synnyit 14lapsi seen perheeseen kahdeksantena, ja isäsi oli somalimuslimi. Teksti: Jussi Niemi Y ksi isävainaan kestoläppä oli, että ”helppoahan se on nälkää nähdä, mutta se on ihan eri juttu kun sitä joutuu oikeasti kokemaan”. Hän on myös ollut ammattimainen pilvikaup pias, pyörittänyt laitonta yökerhoa ja saanut isolta yhtiöltä levysopimuksen, joka sitten osoittautuikin painajaiseksi, ja jonka jälkeen hän joutui taas aloitta maan nollasta. Fantastic Negrito lupaa musiikkinsa olevan kuin kirkko ilman uskontoa. Me asuttiin Massachusettsissa erittäin valkoisessa ja kristityssä ympä ristössä. – Rankkaahan se oli. Se oli tosi vaikeaa. Isällä oli nerokas idea kasvattaa meistä kaikista vanhakantaisia musli meja. Ei varmaan ihan helppo lähtö, avaan puhelinkeskuste lumme. Sain siitä niin tarpeekseni, että 12vuotiaana päätin irtisanoutua Xavier Amin Dphre paulezz alias Fantastic Negrito pakeni sääntöjä karatessaan kotoa 12vuotiaana. Ensin naamioituneiden pyssymiesten käsissä ja sittemmin autoonnettomuu dessa, jonka jäljiltä hän oli kolme viik koa koomassa ja toipui pitkään. Vieläkö olet järjissäsi
2007–2014 olit täysin poissa musiikki kuvioista. Hän kuoli ennen kuin ehdimme tavata uudestaan. Millaista musaa The X Factor oli. Sitten tajusin, että tietenkin niistä Etelän juurista, jotka huomaamattani omaksuin jo kersana. kaikesta uskonnosta ja kaikista niistä säännöistä ja karkasin kotoa. ”Takaan, että jos alat kaivella juuriasi, löydät sieltä kultaa!” SOUNDI 49 Fantastic Negrito -taitto_b.indd 49 10.9.2020 11.03. – Ennen kaikkea yritän siinä puhua mielenterveydestä. Sehän ei usko mihinkään, edes omiin ajatuksiinsa. Se on niin osuva juuri nyt. Edellisellä levylläni oli biisi nimeltä Bad Guy Necessity, koska ihmiset haluaa aina jonkun syntipukin, johon verrattuna voivat itse näyttää paremmalta. Sen täytyy olla raa kaa ja todellista. Mitä sinä silloin teit. Sen takia mä musiik kia teen, koska me ollaan tällaisissa olo suhteissa. Kuulen noista jutuista väläh dyksiä sinun musiikissasi. Tuliko sulle siinä vaiheessa mitään us konnollisia ajatuksia. Mä en kuvittele mitään… Mutta hei, mä en halua dissata ketään oman uskonsa takia ja mun uskomattomuuttakin pitää kun nioittaa. Mun musa on kirkko, ilman us kontoa. Miten me tässä hullunmyl lyssä pärjätään ja säilytetään järkemme. Hänen äänessään on sellaista koke muksen tuomaa auktoriteettia, joka ei vaadi mitään dramaattista tehostusta. Onko hän afrikka laisamerikkalainen. Entä äitisi. Niihin pitää kiinnittää huomi ota. Mä rakastan ihmisiä. Ne jumala jutut on vaan ihmisten toiveajattelua. Se vain pelottaa kun sellainen narsisti opportunisti johtaa niin sanottua ”maail man suurenmoisinta maata”. – Joo. Mun veli heräsi yhtenä aamuna ja sen pikkutyttö oli kuollut. Olin tosi nuori ja halusin epätoi voisesti tulla kuuluisaksi rocktähdeksi. Ihan aluksi luulin ole vani sotilas jossain sodassa (naurahtaa huvittuneena). Mitä ajattelit sitä nimetessäsi. Olit koomassa kolme viikkoa. Se on todella pysäyttävä kokemus. Ensin olin, että man, mistä nää jutut tulee. Se antaa turvaa tulevaisuudellekin kun aut taa muita. Jonkinlaista R&B:tä se oli, mutta kyllä mulla jo nuorena oli taipumusta yhteis kunnalliseen kommentointiin ja erilais ten ainesten sekoitteluun. Olen totaalisen kypsynyt ihmisten ainaiseen erotteluun ja dissaamiseen – mä en diggaa valkoisia, mä en diggaa kiinalaisia… mitä vittua. Kun antaa jotain niin saakin jotain. Että joku tai jokin pelasti sut. Sävelsin tämän levyn kaikki biisit 89 taalan bassolla. 1999 jouduit vakavaan autoonnetto muuteen. – Vähän ennen tuota siirtoani olim me muuttaneet Kaliforniaan, Bay Are an Oaklandiin, joka on Massachusettsin vastakohta – pääosin mustaa väkeä, monikulttuurinen, erittäin vilkas paik ka, jossa silloin 70luvulla tapahtui koko ajan kaikenlaista jännittävää, var sinkin musiikissa. Kun pandemia iski, niin ensimmäiseksi pyysin ihmisiä lähet tämään mulle videon siitä mitä ne nyt tekee. Taustalta kuuluu hänen lastensa me kastusta. Nyt on aika funky viba. – Tarinan surullinen osa on se, etten sitten enää koskaan nähnyt isääni. Parasta on se, että me voidaan lyödä ne kortit yhteisen pöytään ja vaihdella jut tuja. Siksi rakastan slidekita raa ja nyt hurahdin Hammond B3:n soun diin. Amerikassa poliisit ammuskelee mustia miten huvittaa, Trump laukoo älyttömyyksiä. – Ehdottomasti ei! Mä en kerta kaik kiaan usko mihinkään uskontoon enkä näihin ”jumala pelastaa” –juttuihin. Se haluaa vaan olla jonkinlainen reality tähti. – Todellakin niin sanottua maailman hienointa maata! Se on vaan myyntipu hetta, propagandaa. Olin menettänyt muistini ja kaikki kiinnekohdat elämääni. – Kasvatin marihuanaa ja tein sillä rut kasti rahaa, mutta jaoin rahojani taiteili jaystävilleni. Tempauduin siihen tietenkin mukaan ja kun kohtasin rak kauteni kadulla niin tartuin siihen ja häivyin kotoa. – Bändissänikin on aika koviakin koke neita ihmisiä, ja minusta se on hienoa. Sain siitä hyvät fiilikset. Sydämessäni ei ole vihaa ketään kohtaan. Man, niitä tuli 200–300! Osa hänelle lähetetyistä videoista on nähtävillä Chocolate Samurain videolla. Lucky motherfucker! Olen melkein kateellinen, kun sulla on suora yhteys noihin syviin juuriin, joista periaat teessa kaikki rock, soul, jazz ja blues on lähtöisin. Äidin kautta mulla on yhteys Etelään, Virginian maa seudulle. Xavier nauraa hekottelee innostu neelle reaktiolleni ja jatkaa: – Niinpä, mutta pitää tajuta, että me ollaan kaikki jollain lailla ainutlaatuisia ja meidän kaikkien juurissa on hienoja ainutlaatuisia ominaisuuksia. Siinä ei tajun nut oikein mitään. Me ollaan kaikki ympä ristömme tuotteita, Xavier selittää rauhallisesti. Toinen käteni oli todella huonossa jamassa. Taiteella me voidaan terapoida itsemme terveiksi ja antaa hel potusta muillekin. Minusta se ei ole kovin terveellistä. Mitä päässäsi liikkui kun tulit tajuihisi. Äärim mäisissä oloissa ihmiset tekevät äärim mäisiä siirtoja. Mutta minkäs teet. Uni versumi vaan pyörii niin, että me synny tään ja kuollaan, joku selviää juuri ja juuri, joku halvaantuu, toinen menettää kätensä. En tie tenkään tunne sua, mutta man, takaan, että jos alat kaivella juuriasi, löydät sieltä kultaa! Se on se hassu juttu, ettei sitä usein, etenkään nuorena, tiedosta, mitä itse kullakin on ikään kuin hallus sa. – Valtava hämmennys. Valtava hämmennys Teit ensimmäisen albumisi Xavierni mellä jo 1996. Esimer kiksi I’m So Happy I Cry sekoittelee blue sia, gospelia ja hiphopia. – No, se oli mun silloisen ympäristön tuotetta. Ei se välitä ihmisistä. Siitä se lähtee. Mulle se on kaik ki mustaa juurimusaa. Miksi sinusta ei tullut räppäriä. Kaiken voi googlata ja saada aiheesta jotain informaatiota, mut ta onko se mitenkään syvällistä tietoa, ymmärrystä. Olen kommentoinut näitä juttuja kaikilla (ni vaskan Grammyjä voittaneilla) levyilläni: Last Days Of Oaklandilla (2016), Please Don’t Be Deadilla (2018) ja nyt Have You Lost Your Mind Yetillä. Mua pidettiin vähän omituisena noiden mielty mysten takia. Että saisin naisia, autoja ja niin edelleen. Imin sen kaiken itseeni. Mäkin olin yli neljänkympin kun ne jutut alkoi purskahdella esiin mun musassa. (Bernie Sanders on ni mennyt Fantastic Negriton suosikkiblues artistikseen.) – Ehdottomasti en! En ole ylipäätään poliitikkojen fani, mutta Trump ilmentää ihmisen pahimpia puolia. – Koska halusin erottua joukosta! Kuuntelin kyllä räppiä, mutta mä vaan olin sellainen, että kuuntelin myös rockia, punkia, funkia, soulia… Mustassa ympäristössä kuulin tietysti kaikkia mus tia genrejä, mutta lisäksi sauhusin kave reille, että ”tsekatkaa The Clash!” Ja tykkäsin Bowiesta, Led Zeppelinistä ja Black Sabbathista. Ihmisiähän me kaikki ollaan! Meillä on potentiaa lia ihan mahtaviin juttuihin kun me tajutaan miten paljon meillä loppujen lopuksi on yhteistä, monissa asioissa. Se on parasta! Lähden aina bluespohjalta, mutta koukin moneen suuntaan. Yritin tällä levyllä kuvata tilanteita, joissa moni mun läheinen on. Muistan kun poika sena olin siellä ja ajattelin, että mun täytyy päästä pois kun täällä on niin helvetin kuuma! Mutta kulttuurisesti ajatellen mun sukulaiset siellä oli todella rikkaita. En niinkään kadulla itsekseen höpöttävistä ihmisistä, vaan ystävistäni, minusta ja sinusta, että miten me pysytään järjissämme tässä todelli suudessa, jossa meitä pommitetaan joka hetki käsittämättömällä informaatiomää rällä. Trumpiakin. Mun elämä on ollut kovaa, mutta mä en ole kova ihminen. Ihan sama mihin me uskotaan: tohon vai tähän jumalaan. Kaikki ne tarinat ja se musiikki, mitä ne soitti ja lauloi. Kun antaa jotain, saa jotain Uuden levysi nimi Have You Lost Your Mind Yet kolisee itselleni erityisesti
Haluan käyttää hieman tätä palstatilaa alleviivatakseni sitä, kuinka tärkeä yhtye Sir Elwoodin Hiljaiset Värit on. Levyarviot > ...on ihanaa, että Soundin demopalsta on olemassa... Olenko minä muka muuttunut sen enempää kuin yhtyekään. Resignaatio, turhautuminen, romanttinen pettymys – yli 25 vuodessa eivät monetkaan asiat ole sittenkään muuttuneet. Toisaalta vuodet eivät paljoa paina Juha Lehden ja kumppaneiden musiikista puhuttaessa. Paluulevyn singlet – Ostarin istuja ja nimibiisi – mahtuvat molemmat tavallaan tähän muottiin. 42-vuotiaana sitä alkaa ymmärtää, miksi Elwoodit pystyivät puhuttelemaan 16-vuotiasta. Jos väkisin haluaa etsiä eroja, niin onhan tempo jossain määrin hidastunut entisestään ja mietteliäät ja tiettyä kohtalokasta patetiaa tihkuvat laulelmat saavat entistä suuremman roolin. Olihan Lehti jo yli kolmekymppinen Elwoodien aloittaessa levytysuransa ja vielä hieman vanhempi siinä vaiheessa, kun minä löysin bändin dramaattisuuteen ja romanttisuuteen taipuvaisena teininä, mutta silti nuo laulut tuntuivat omilta ja omaan elämään liittyviltä alusta alkaen. Näistä se ajaton aspektikin löytyy. Mutta kun syysillat pimenevät, tulee tämänkin levyn parhaille kappaleille kumman paljon käyttöä. Se on monen 90-luvun runollisen teinin ratkaiseva sukupolvikokemus ja sen tuotanto on kaiken tarkastelun kestäviä suomalaisen populaarimusiikin klassikoita tulvillaan. Toki välissä on saanut fiksejä kahdesta aivan hyvästä levyllisestä Ilpo Tiihosen runoja Sir Elwoodin Vieraskirja -nimellä. Aamupäivän Errol Flynn olisi vanhalle fanille paluu kotiin, ellei olisi niin, ettei kotoa tarvinnut koskaan lähteä. Elwoodien maailmassa aika on pysähtynyt siinä määrin, että uuden levyn sekoittaa helposti aiempaan tuotantoon. Vaikka kyllähän kello Linjojen käppäisimmissä juottoloissakin raksuttaa tuskallisen hitaasti. Kummallisen paljon olen viime vuosina kuunnellut heidän vanhoja levyjään. On aivan ymmärrettävää, että ihmisen elämä muuttuu tällä tavalla. NIKO PELTONEN HHH Sir Elwoodin Hiljaiset Värit Aamupäivän Errol Flynn Vallila Music House K u v a: M ar ek Sa b o ga l Levyarvostelut 8_20.indd 50 11.9.2020 9.27. Olevinaan rempseä 60-luvun mies (viidenkympin kapina) taas todistaa jälleen, ettei rehvakkuus sovi tähän konseptiin. Aikoinaan bändin itse lanseeraama keskiolutjazz-termi on pidemmän päälle ollut vain karhunpalvelus, sillä edelleen tunnutaan usein olettavan, että näissä lauluissa vain luuhataan baarinnurkassa itkemässä tuoppiin. Omituisemmalta tuntuisi, jos Elwoodien musiikki olisi oleellisilta osiltaan muuttunut, mutta ei se ole. Nyt Juha Lehti on 60-vuotias ja asunut lehtitietojen mukaan jo pitkään Lohjalla eikä Kalliossa. Niitäkin yhtye on toki aina tehnyt, mutta nyt tämänsorttiset huippuhetket – Lumihiutaleita, Korpikuusen kyynel, Pyhäkoulun pojat – erottuvat selvemmin siitä välillä aikuispopmaisesta perussoundista, jota se ”helpommissa biiseissään” viljelee. Samoin ne tekstit, joissa Lehti kurkottaa Kallion baareja laajakantoisempien aiheiden pariin ja syviin mietteisiin elämästä yleensä. Vakavuus pukee Sir Elwoodin hiljaisia värejä. 50 SOUNDI H ämmentävää: on kymmenen vuotta siitä, kun viimeksi ilmestyi albumillinen Sir Elwood -musiikkia. Tosin sitäkin niissä kyllä tehdään
Behmin musiikki on selvästi löytänyt tiensä monien mieleen ja sen syyt tuntuvat todella selviltä lahtelaisartistin esikoisalbumia kuunnellessa. SOUNDI 51 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Behm Draaman kaari viehättää Warner Rita Behm onnistui iskemään hittisuoneen harvinaisen tarkasti jo ensimmäisellä singlellään Hei rakas, jota on tätä kirjoitettaessa striimattu Spotifyssa yli 14 miljoonaa kertaa. Yhtä vaille kahden numeroleikittely tuntuu aiemmin kuullulta ja Lupaan-kappaleen lopun huokaus vaivaannuttaa hieman alleviivaavalla melodramaattisuudellaan. Suomalaisen valtavirran popmusiikin kentällä ei ole hetkeen ollut toista artistia, jonka voisi kuvitella vetoavan niin YleXkuin Radio Nova -yleisöön. M:n usvaisen öinen kabareepop ei kuulosta juuri miltään aikalaiseltaan: Jopa vesaloiden ja sjöroosien taiteellisemmat puolet tuntuvat liian kepeältä M:n yllättävän viistolle soundille. Vaikka Behmin debyytin singlet hätkähdyttivät valmiudellaan, kaikki albumin raidoista eivät ole kirjoitettu yhtä taidokkaasti. Elävämpää ilmaisua edustaa myös Korallien alle, jonka sarjakuvamaisen värikkääksi äityvä synapop tuo mieleen jopa Rätön ja Lehtisalon. Mutta toisin kuin Del Rayn Hollywood-draama, Behmin mielenmaisema on enemmän itsetutkiskelua ja omien epävarmuuksien purkamista sanoiksi. Alkupuolen ennakkosinkut, nimibiisi ja Se tuli mua vastaan eivät vedä sävellyksinä vertoja jälkipuolen ilottelulle. Juuri rytmipuolella levy heittäytyykin paikoin miellyttävän villiksi, siitä kolmantena esimerkkinä myrskyisäksi erikoisteknoksi yltyvä Tämä päivä. Samalla Punaisella ovella käy ilmi, että tunnistettavasta äänestään huolimatta Minja Koski ei ole sittenkään kovin sävykäs laulaja. Tulkinta ei elä, sama kuiskaava kujerrus toistuu kappaleesta – ja levyltä – toiseen. Se oli jotakin erilaista ja hienoa, ja siksipä se kiinnosti muitakin! Minja Kosken artistiudessa viehättää tietty ulkopuolelta tuleminen: hän on tehnyt musiikkiaan vailla miellyttämisentarpeen täyttäviä skenereferenssejä. MIKAEL MATTILA HHH K u v a: O ts o R eu n an en , Si lk e R ii h in en K u v a: P ie ta ri P u ro v aa ra Levyarvostelut 8_20.indd 51 11.9.2020 8.33. Sisäänpäin keskittyvän katseen rikkovat vain pienet viittaukset Yokoon ja Johniin sekä feministiikoni Frida Kahloon. Hieman ovat niukkaa soundia tulleet kuitenkin värittämään paikoittaiset pianot ja jouset, mistä esimerkkinä vaikkapa komea tuokioballadi Se mikä olin. Tämä harkittu, jurottava minimalismi pitää pintansa myös Punaisella ovella. Viime vuoden loistava kakkosalbumi Näytän missä asun keräsi kiitosta, koska se esitteli uutta kiinnostavaa soundiaan varmemmaksi jalostaneen lauluntekijän. Behmin pyrkimys ajattomuuteen on havaittavissa myös hänen sanoissaan, joista ei löydä viitteitä 2020-luvulle. Koko kansan tähdeksi nouseminen on vaikea tehtävä Spotify-aikakauden mosaiikkimaisella musiikkikentällä, mutta Behmin kaihoisuuden voi hyvin uskoa vetoavan niin soittolistasurffaajaan, albumikuuntelijaan kuin autoradion satunnaiskuluttajaan. Tehokeino ei toimi loputtomiin, jos ei sitä osaa annostella. Punainen ovi tuntuu siihen nähden epätasaisemmalta ja vaikeammalta. Yhdessä tunnelmassa pysymisen lisäksi levyn kaikki biisit eivät yksinkertaisesti ole kovin vahvoja. ...on ihanaa, että Soundin demopalsta on olemassa... Behmin musiikissa haikaillaan jonnekin, jossa tivolit eivät vaihda paikkaa; iltaruskon sävyiseen muuttumattomaan onnellisuuteen, joka on läsnä sekä sanoitusten kaihossa että sävellysten jopa Nightwish-luokan sinfonisuudessa (Lupaan). Molekyylin uhkaavassa rutinassa kuulee puolestaan paljon Portisheadia. Vaikkakin M:n upean Lampi-kappaleen bongasin alun perin juuri demopalstalta. MIRKO SIIKALUOMA HHHH M Punainen ovi Solina On ihanaa, että Soundin demopalsta on olemassa – siitäkin huolimatta, ettei sille lähetetty musiikki kiinnosta lopulta ketään. Behmin musiikissa kohtaavat moderni ja ajaton. Pääasiassa artistin itsensä sekä Sakke Aallon ja Kalle Mäkipellon tuottamalla albumilla on käytetty tasapainoisesti pianoa, jousia ja bändisovituksia (Minä vai maailma) sekä hienovaraisia elementtejä modernista poptuotannosta (Tivolit). Pintaan miksatut teolliset sirinätkin tuntuvat vain efekteiltä valuvan äänimassan päällä. Punaisella ovella tämä ilmaisullinen niukkuus alkaa puuduttaa. Behmin sanoituksia värittävät tummasävyisyys ja melankolia, jossa on jotain samaa kuin Lana Del Rayn noirissa
Ja kun sanon tarttuvaa, todella tarkoitan sitä – esimerkiksi Luukasoja, Ei on ei ja Ostan, ostan ovat sellaisia korvamatoja että melkein ärsyttää. Levyn kuuntelemisen jälkeen olen päivittäin havahtunut hyräilemään mielessäni ”Ihmiset on sun käyttötavaraa/Kasa luita vaan, kasa luita vaan…” Luukas Oja sai alkunsa, kun lukioikäiset kämppikset Jessica Kräkin ja Iita Ylönen perustivat akustisen duon tuntojaan purkaakseen. Korvataan herkullisesta pidättelystä estottomaan euforiaan laukeava menneen maailman popdramaturgia aavemaisella melankolialla, joka ei meinaa hellittää millään. Kerrotaan musiikilla yksinäisyydestä ja todellisuuden pirstaleisuudesta – riippumatta siitä, mistä lauluissa kirjaimellisesti ottaen lauletaan. Sufjan Stevens The Ascension Asthmatic Kitty Järkälemäinen America-single harhautti. Lyödään äänikuvaan haavoja ja säröjä, jottei pop tuntuisi liian popilta. Matka maaliin ei ole vailla jännitystä. Se tuntui omassa ajassaan ainutlaatuiselta musiikilta. Näillä mennään, kunnes joku osaa palauttaa oivaltavalla ja tuoreella tavalla hauskuuden popin edistykselliselle laidalle. Tuotteliaan ja aktiivisesti uutta musiikkia puskevan taiteilijan kohdalla ei ehkä ole järkevää tai oikein peilailla nykyhetkeä menneeseen, vuosien takaisiin tekemisiin. Hän on kekseliäs, rohkea ja ajassa kiinni. The Ascensionin elektronisen pulputuksen ja digitaaliharsoilun keskellä mieleen hiipii Stevensin mestariteos Illinois (2005). VESA SILTANEN HHHH K u v a: K at ar ii n a Sa lm i Levyarvostelut 8_20.indd 52 11.9.2020 13.25. 52 SOUNDI Levyarviot > ...steriili, harmaanvalkea mitäänsanomattomuus ei edes loukkaa... Popin ja taidetaiteen välimaastossa seikkailevan kuuluu tuottaa arvaamattomasti poksahtelevaa mutta ennen kaikkea vellovan älykästä surumusiikkia. Ilahduttavasti kaikki odotukset myös lunastetaan. PEKKA LAINE HHH Luukas Oja Väritetty todellisuus Playground Luukas Oja ei ole yhden artistin taiteilijanimi vaan sen takaa löytyy nuori ja nälkäinen rockyhtye, jonka singlejulkaisut saivat odotukset ensimmäistä albumia kohtaan kasvamaan korkealle. Tarinankertojaja lauluntekijätausta näkyy ja kuuluu varsinkin sanoituksissa, jotka eivät ole pelkkää hölynpölyä vaan samaistuttavia, freesisti ja suoraan kerrottuja tarinoita ja kokemuksia ihmissuhteista, sosiaalisesta mediasta, materialismista, seksuaalisesta häirinnästä ja ylipäänsä tavallisen (nuoren) ihmisen elämää koskettavista asioista. Elektronisella soinneilla poreileva albumikokonaisuus huipentuu päätösnumeroon, mikä sinänsä on rohkea veto aikana, jota pidetään täysin keskittymiskyvyttömänä. Kunnianhimoisen popTAITEILIJAN kuuluu tehdä jotakin tämäntapaista. Standardi on ollut sama jo tovin – niin hip hopin älykkäämmällä laidalla kuin koneindien puolella. Kenties jatkossa orkesteri uskaltaa myös tuoda itsestään enemmän esille suoraviivaisen rokin lisäksi muitakin puolia ja sävyjä, joita väläytellään jo esimerkiksi Vielä tänään -kappaleessa. Viimeksi mainittu ansio ei välttämättä ole pelkästään hyvästä. Debyytin perusteella Luukas Ojalle voi povata ja toivoa erittäin pitkää ikää. Heräsi odotus, että taidepopin kultapoika Keskilännestä tekisi taas jotain mieletöntä. Väritetty todellisuus on ytimekkääseen pakettiin ladattua pirun tarttuvaa, energisesti rokkaavaa ja punk-asenteella soitettua kitarapoppia. Nyt Sufjan Stevens on yksi sankasta joukosta. Huumoriakaan ei ole unohdettu, mutta se ei onneksi ole alleviivatun kieli poskessa viljeltyä. Sufjan Stevensin vakuuttavasti toteutettu tummien sävyjen kavalkadi loksahtaa ympäröivän popkentän palapeliin juuri yleistunnelman puolesta. Hänen musiikkinsa istuu ympäröivän maailman normistoon kuin nakutettu. Stevens osaa rakentaa hurjalla sävyvalikoimalla ryyditettyä musiikkia, myös elektronisen popin kaapuun kiedottua lajia. 12-minuuttinen riekaleinen fresko osoittautui kuitenkin Sufjan Stevensin uutuuslevyn villeimmäksi osuudeksi. Levyn ainoa kauneusvirhe on oikeastaan rouhea ja rosoinen tuotanto ja äänimaailma, joka sopii kyllä sinänsä oikein hyvin bändin vimmaiseen tyyliin, mutta nämä mainiot ja oivaltavat tekstit ja lauluosuudet tahtovat nyt jäädä musiikin jalkoihin. Leijutaan ja uhkaillaan, muttei toteuteta lupausta räjähdyksestä. Luodaan hiipiviä jännitteitä, jotka eivät meinaa koskaan kunnolla purkautua. Tätä akustista taustaa vasten ei siis olekaan ihme, että kappaleet tuntuvat mietityiltä ja niistä löytyy enemmänkin syvyyttä ja tasoja, kun katsoo tarkemmin särökitaravallien taakse
Levy olisi myös ilman Joe Bonamassan laulamaa raitaa täysin instrumentaalimusiikkia. Mittakaavat ruokkivat toisiaan myös sanoituksissa. Teatraalinen itsekorostus ja rehvakas usko animaaliseen maskuliinisuuteen leimaavat kumpaakin sankaria. Poikkeamat vanhaan ovat tuskin havaittavia: lyhyt itämaisen oloinen lauluosuus kappaleessa Make It Better sekä tietenkin kuuluvimpana Battle Beastin Noora Louhimon sävykäs vierailu biisissä Strong. Siinä välissä laulaja Jussi Selokin vaihtoi kajaalit ja kaulahuivin siistiin trubaduurinlätsään sekä puuvillaneuleeseen. JUHA SEITZ HHHH James Dean Bradfield Even In Exile MontyRay James Dean Bradfield kävi ennen koronasulkuja viikoittain isänsä luona Etelä-Walesin laaksoalueella. Vaikka se onkin johtanut upeisiin suorituksiin, värittyvät biisit myös paljon vierailijan mukaan ja lopputuloksena on vähän kokoelmamainen tunnelma. Musiikin tarkkapiirteisyys kertoo yhtyeen tuntevan seurailemansa traditiot ja niiden nykyiset kulttuuriset yhteydet niin tarkoin, että leikki ja kunnioitus sekoittuvat saumatta toisiinsa. Yhtenäisten soundien ja progemetallialavireen takia homma pysyy kuitenkin Buddy Miles -coveria Them Changesia lukuun ottamatta aika hyvin kasassa. Tyylikkäällä tavalla sulautuneet teokset hakevat sovituksissaan syvyyttä jousista. Hynninen Dekadenssi Svart Kauko Röyhkän ja mm. Kukon visioiden toteuttamiseen osallistui tukku maahanmuuttajasoittajia. Jonesin sanoihin aseteltu Even In Exile on sydämellisen avara äänite, jossa on tilaa niin massiivisille kertosäkeille kuin instrumentaalirakennelmillekin. Olivatpa rivit kuinka heppoisia hyvänsä, niiden välistä tupruaa ehta koivunhalkosavu. Kaksi eri tavalla pseudodramaattista vokalistia viimeistelevät kokonaisuuden huvittavuuden. Nyt sitä ei näe merkityksiltä. Vivahteikkaalta albumilta nousee esille useita herkkupaloja. Metsäheikin olemuksessa vuorottelevat niin Pekka Strengin luonnontaju, Dave Lindholmin ajatuksenvirta kuin Hectorin melodiaherkkyyskin. NIKO PELTONEN H Uniklubi Ajan piirtämät kasvot Playground Hämeenkyrön järkyttävän nuoret rokkisonnit kasvoivat Mikseri.netistä aikuisiksi ja nuorisotaloilta konserttisaleihin. Muutenkin maratonlevy kuulostaa kahden mieslapsen leikiltä siinä huvipuistossa, jonka he ovat päättäneet nimetä dekadenssiksi. Heidän sukujuurensa ulottuvat aina Malin kuningaskunnan hoviin saakka, joten veressä virtaa eksotiikkaa. Yhtyettä tukee viulisti MikkoVille Luolajan-Mikkolan kokoama jousikvartetti. Matkoillaan hän tapasi myös ystäväänsä Patrick Jonesia, Nicky Wiren isoveljeä. Mutta oikeassa mielentilassa nautittuna levy ujuttautuu syvälle kokemusmuistiin. Tämä konkretisoituu, kun tajuaa voivansa laulaa avausraidan Sulla on lupa kertosäkeen päälle jälkeenmainitun Hyökyaaltoa. Parasta, mitä Dekadenssista voi sanoa, on että tällaisen helposti naurunalaiseksi tarjoutuvan diibadaaban julkaiseminen rinta rottingilla on tavallaan rohkeaa. Viime mainitut ovat tietysti niitä kadun yliopistoja. 70-minuuttisen korpivaelluksen kappaleilla on sellaisia nimiä kuin Bohemiadi, Alennustila, Seksuaalisuus, Yliopistot. SOUNDI 53 Sakari Kukko Afro Chamber & Strings Kainuu – Casamance Rockadillo Piirpauken kantava voima Sakari Kukko sekä hänen kollegansa kutovat tasokkaan etnolevyn, joka kertoo kuvitteellisen tarinan kylämuusikko Reissan Lassista. Mutta useinhan nämä virtuoosien soololevyt ovat enemmän soittonäytteitä kuin taiteellisia statementtejä. Albumin avaava Aapeli rakentuu matkansa varrella tyylikkään hypnoottiseksi reissusävelmäksi. NUUTTI HEISKALA HHH Kauko Röyhkä & S.A. Kun Jones erään vierailun yhteydessä kertoi kirjoittaneensa pöytälaatikkotekstejä chileläisestä protestilaulaja Victor Jarasta, Bradfield innostui. Parhaimmillaan levy kuulostaa siltä kuin joutilas mökkiviikonloppu olisi itse kirjoittanut itsensä raukeiksi havainnoiksi, puoliväliin pysähtyneiksi tuntemuksiksi ja lonkalta lennähtäneiksi säveliksi. Vieraileville huippusoittajille on jätetty aika vapaat kädet ilmaista itseään. Levyn mieleenjäävimmät kappaleet ovat luonnollisesti sen hitit: Bailaten koko elämä sisältää sentään koukun ja Huojuvassa sillassa on ihan melodiakin. Siksipä Manifestin(kin) biiseistä jokainen on parempi kuin minkään muun diskohevibändin paraskaan ralli. Kora, balafon ja tama karkeloivat tutumpien instrumenttien ohessa. The Boy From The Plantationin ja Thirty Thousand Milk Bottlesin kaltaiset agitaatiot pauhaavat ohittamattomina julkilausumina, joiden voima kontekstualisoi hiljaisetkin hetket. Yksi niistä on Keddo, jolla Sakari Kukon piano saa mahdollisuuden kirmailla virnistellen. Odotan puolestaan varastaa stadionsynansa Anssi Kelan viime vuosien levyiltä. Värikäs persoona taivaltaa pitkän matkan Kainuusta LänsiAfrikan Casamanceen. HANNU LINKOLA HHHH Amaranthe Manifest Nuclear Blast Amaranthe, tuo diskometallin Mercedes-Benz, on vaihtanut levyyhtiötä. Hetkellisyyttään alleviivaavassa ilmaisussa häivähtää toisinaan keskentekoisuuden tuntu. MAPE OLLILA HHH Derek Sherinian The Phoenix InsideOut The Phoenix on Dream Theaterista ja Sons Of Apollosta tutun kosketinvelhon Derek Sherinianin ensimmäinen sooloalbumi sitten Oceanan (2011). kaisuudesta kelvannee juuri tämä muutos: eihän aikuinen mies voi enää sonnustautua glam-rytkyihin! Ajan piirtämät kasvot on osoitus siitä, mitä jää jäljelle, kun rockbändin olemuksesta poistetaan nuorten miesten fallinen energia sekä ajankohtaisgenren ominaispiirteet: sisustusaforismitekstejä, joihin ei jaksa keskittyä, ja sävellyksiä, jotka eivät ole kelvanneet Kaija Koolle tai Antti Tuiskulle. Moni lauluista istuisi vaivatta Manic Street Preachersin 2000-luvun levyille. MIKAEL MATTILA HH Metsäheikki Sammakko saunassa Helmi Levyt Ennen metsää ei nähnyt puilta. Niissä Jones sekä rakentaa monumenttia että etsii ihmistä sen takaa. Levyllinen samaa vanhaa ja tuttua siis, mutta siitä Amaranthelle on hattua nostettava, että vaikka sen keinovalikoima on musiikin tyylin vuoksi kapea, Mörck taitaa tanssihevitamppaustensa dynamiikan, melodiat ja breakdownit kuin mestari ja kaverin hittikynässä riittää lyijyä levystä toiseen. Mutta samalla levy on korostuneesti tätä aikaa. Näiltä osin Metsäheikin paineeton debyytti kuljettaa postmodernin luontosuhteen ytimeen: jonnekin uushenkisyyden, ekosofian ja Instagramin järvenrantakuvaston leikkauspisteeseen. Pikemminkin moni-ilmeisyys kertoo, kuinka tekijöiden suhde Jaraan on elänyt läpi levytysprosessin, kunnes vaskoolissa on ollut enää nippu aikakausien yli kantavia ihanteita. Hän poimi pari runoa mukaansa ja huomasi pian laativansa toista soololevyään. Tiivis tematiikka ja muutamat riskialttiit irtiotot luovat albumille oman persoonan, mutta myös musiikin genomi tulee selväksi. Albumia kuunnellessa herää silti sama apatia kuin katsellessa viime vuosien uudisrakentamista: steriili, harmaanvalkea mitäänsanomattomuus ei edes loukkaa. Kiinnostavaa, luovaa ja erittäin taitavaa soittoa The Phoenix tarjoaa roppakaupalla. Tekstit jäävät viivapiirroksen asteelle: ”Tää olis nyt alennustilaa.” Rumpuja lukuun ottamatta itse soitetun albumin sovitukset ovat kolhoa post punkia ja eksentrikkofolkia, jossa voisi hetkittäin olla jotain kiinnostavaa, ellei koko konsepti vuotaisi laidoiltaan kuin seula. Kuten progemetallimiesten soolot yleensäkin, levy kiinnostaa varmasti ensisijaisesti muusikoita. Uljaimmat hetket koetaan odotetusti siellä, missä Bradfield on aina ollut vahvoilla. Reverend Bizarren erikoismies-doomista tunnetun Sami Albert Hynnisen yhteistyö ei ole niin yllättävää kuin joku voisi luulla. Bändin pomo, kitaristi Olof Mörck ei rohkene rassata göteborgilaisbändin reseptiä ja miksi niin tekisikään, kun kaava on voittavaksi todettu. Se ei toki kuulu missään, sillä bändin kuudes albumi Manifest tarjoaa taas yhden tuiki tutun kuuloisen serviisin rytmikkäitä säkeistöjä, vastustamattoman tarttuvia melodisia kertosäenostatuksia, lähes tukkoon turbotuotettuja soundeja, sähköistä säksätystä, suvereenisti asiansa osaavan laulajatroikan taitavaa roolittamista ja sen puolipakollisen superballadin. Erinomaisen kosketinsoittamisen lisäksi levyllä on paljon tarjottavaa myös kitaristeille; vieraisiin lukeutuvat Steve Vai, Zakk Wylde, Ron ”Bumblefoot” Thal, Kiko Loureiro ja Joe Bonamassa. HANNU LINKOLA HHH Ristiriidaksi kontrastit eivät puuroudu. Se vain ikävystyttää – nää ihmiset elää näin joka päivä. Dekadenssi paljastaa herrojen taiteilijapersoonien yhtäläisyydet, valitettavasti puhtaan negatiivisessa mielessä. Sammakkosaunan sisustus huokuu 1970-lukua. Todisteeksi takavuosien ”nuorisotalorockin” leimallisesta keskiluokLevyarvostelut 8_20.indd 53 11.9.2020 8.33. Onneksi lähtökohdat ja lopputulos osuvat yksiin. Biisin blues rock sopii levylle niin huonosti, että tuntuu kuin levy olisi vaihtunut soittimessa. Kappaleiden rakenteet pohjaavat afrikkalaiseen traditioon, joskin myös suomalainen taideja kansanmusiikki kuuluu virtailuissa. Ville Linnan, Mikko Siltasen ja Arwi Lindin velttoranteinen folk soi yksinkertaisena, alkukantaisenakin, temmaten maiseman osaksi maanläheistä tunnelmaansa
Kuvitelkaa taidepaukkulänkkäri, joka on kuvattu filmiyhtiön toiveiden vastaisesti mustavalkoisena. Lyhyiden biisien intensiivisyydestä on helppo kuvitella ne tunnekuohut ja mielentilat, joiden vallitessa Mould on 13. Mistään kopioinnista ei ole kyse. Viimeisen päälle tuunatulta ja puunatulta menolta jää kuitenkin ehkä vähän kaipaamaan jotain särmää eivätkä pienet yllätykset ja erikoiset twistitkään olisi olleet pahitteeksi. He nojailevat sheriffin toimiston ulkoseinään, tarkkailevat olemattomia tapahtumia ja aika ajoin lausuvat rauhallisella äänellä jotain aforistista ja hämärää. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kiehtovinta Bill Callahanin tyylissä on kielellinen kirkkaus: jokaisella selvästi artikuloidulla sanalla on paikkansa, kuin runossa. Vahvasti vokalistin mukavuusalueella liikkuvan albumin on luottotuottanut nimensä veroinen Hit-Boy, jonka synteettiset soundit tuovat hieman vaihtelua Nasir Jonesilta totuttuihin viimeiseen asti viilattuihin kukoistuskauden vuosikertabiitteihin. Hauskaa, mutta ei koskaan enää päätyy vuoden parhaiden debyyttialbumien kasvavaan pinoon. Vakavailmeisen räppärin ajan patinoima flow on edelleen lähes virheetön ja hänen narratiivinen lahjakkuutensa ilmeinen – voi kunpa hän vain käyttäisi kykynsä rahtusen ylevämpiin tarkoituksiin. PEKKA LAINE HHH Bob Mould Blue Hearts Merge Kolmen viikon kuluttua kuusikymppisiään juhliva Hüsker Düja Sugar-pomo Bob Mould kääntää Blue Heartsilla selkänsä edeltäjänsä positiivisuudelle. JARI MÄKELÄ HHHH K u v a: D an n y C li n ch . Karismaattisina sivuhenkilöinä näemme kaksi vaiteliasta hyypiötä – nimeltään Bill ja Harry. Kuusela ja kitaristi Saara-Leena Niemelä vuorottelevat ykkössolisteina ja laulavat stemmoja yhdessä basisti Nora Mobergin kanssa. Luontevasti taipuvat vokaalit ovat Rohkeiden Kuvien paras valtti. Maailmankuulu räppistara luikuttelee tällä kertaa pitkin muistojen kaistaa New Yorkin kulta-aikaan ennen Illmaticia (1994). Tuon ajanjakson ensimmäisenä merkkipaaluna julkaistiin vuonna 2015 The Waterfall, yhtyeen paluu astetta haastavamman ilmaisun pariin. Kappaleiden sinne tänne ripottelun sijaan James päätti rakentaa näiden varaan kokonaisen pitkäsoiton. Feel The Burn on miellyttävää ja leppoisaa kuunneltavaa, jossa on runsain mitoin kasaria olematta kuitenkaan juustoista tai koomista. Kuninkaalsofoni kruunaa levyn ehkä parhaan biisin. 54 SOUNDI My Morning Jacket The Waterfall II ATO My Morning Jacket oli muutama vuosi sitten erittäin tuotteliaalla tuulella. Kirpeä Syksy tuo mieleen Smashing Pumpkinsin, heleästi raikaava Kaikki on täällä Lushin (ja kappaleen sanoitus TV-Resistorin). Nyyhkypunkiksi itsensä luokitteleva oululaisläh...päätyy vuoden parhaiden debyyttialbumien kasvavaan pinoon... Racing To The Endin Buzzcocksin sukuisen twistaavuuden voi kokea jopa kevennyksenä. James oli alusta asti varma, että käsissä olevat kappaleet ovat yhtyeen parasta tuotantoa, mutta tyylinsä puolesta ne eivät sopineet alkuperäiselle The Waterfall -levylle. Blue Heartsin avainbiisiksi erottuvan American Crisisin ensirivi ”I never thought I’d see this bullshit again” ei jätä Mouldin kantaa epäselväksi. Yleisöstä suurin osa on ikävystyneesti ulalla, mutta pieni joukko on aivan haltioissaan: neroutta! Bill Callahan on 1990-luvun suhisevista Smog-äänityksistä asti hionut itsestään vakuuttavan laululyyrikon, jonka erityisalaa on yllättävän esiin tonkiminen tavallisesta. PERTTI OJALA HHHH Rohkeat Kuvat Hauskaa, mutta ei koskaan enää Soit se silti Suomenkielisellä rockilla menee vaihteeksi aika lujaa! Tänä syksynä tietä viitoittavat muiden muassa Luukas Oja, Linkopii sekä Rohkeat Kuvat. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Melodisuus on Brother Firetriben musiikissa kaiken a ja o. The Waterfall II voisi yhtä hyvin olla julkaistu 1974 tai 1994, ilman että kyseessä on mikään sieluton reliikki tai nostalgiaa uhkuva menneisyyden trippi. Sitä tukevat ja alleviivaavat iso ja viimeistelty soundimaailma ja solisti Pekka Heinon ansiokas työskentely mikin varressa. Sunshine Rockia (2019) ripeästi seuraavalla albumilla aurinko ei häikäise, kun äänessä on kotimaansa tilasta totaalisen ärsyyntynyt lauluntekijä. Ja hyvä niin, sillä The Waterfall II on yksi tämän omituisen ja raskaan vuoden upeimmista teoksista. nimellään julkaistun studioalbumin luonut. My Morning Jacketin musiikin yksi hienoimmista ominaisuuksista on sen huoleton ajattomuus. VESA SILTANEN HHH Nas King’s Disease Mass Appeal Nasin kuninkaantauti eli rikkaan miehen sairaus ei varmaankaan ole tarttuvaa, mutta nostalgiatripille siitä joutuu. Kokemus kuuluu myös viidennellä pitkäsoitolla eikä menoa haittaa edes kokoonpanomuutokset – bändin pitkäaikainen kitaristi Emppu Vuorinen joutui jättämään rivit Nightwish-kiireiden vuoksi. Itsetarkoituksellisesti vinksalleen näppäillyissä kappaleissa ei olisi mitään ilman häntä. Tiukan yleisilmeensä puitteissa Blue Hearts tarjoaa toki myös hitusen vaihtelua. Levyarviot > 54 SOUNDI Bill Callahan Gold Record Drag City Kun Bill Callahan mörisee syvällä baritonilla omintakeisia folk-laulelmiaan, mieleen hiipii jostain syystä kuva näyttelijä Harry Dean Stantonista. Kun musiikki puhtaimmillaan kumpuaa sydämestä ja sen kaikki tulkitsijat ovat samalla sivulla, voi tulos olla tällainen. Sadepilvet väistyvät ja aurinko alkaa lämmittää samalla kun kuulija mielessään kruisailee pitkää maantietä avoautolla luu ulkona. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Callahan ja Stanton ovat molemmat kulttisankarin prototyyppejä, edesmennyt näyttelijäsuuruus toki merkitykseltään aivan eri luokkaa kuin nykyamericanan luottoeksentrikko. Lukuisten biisien aggressiivinen mutta melodiaa unohtamaton atakki on suoraa jatkumoa Hüsker Dün ja Sugarin kiihkeälle ja tulikivenkatkuiselle punkille. Yhteiskunnallinen kahtiajako on kärjistynyt äärimmilleen ja Mouldille korona-aika rinnastuu 80-luvun traumaattisiin ja ahdasmielistä kiihkoa kasvattaneisiin AIDS-vuosiin. Askeettiseen kehikkoon sijoitetut nyrjähtäneet country-balladit ovatkin täysin Callahanin kertojaäänen varassa. Vuorisen soittoa kuullaan kuitenkin vielä jonkun verran tälläkin levyllä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Levyarvostelut 8_20.indd 54 11.9.2020 8.33. Blue Hearts on äkäinen levy heti pelkän akustisen kitaran säestyksellä esitetystä Heart On My Sleevestä lähtien. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Arjen romantiikasta ammentavat lyriikat eivät kompastu kliseisiin ja sanat jäävät soimaan päähän. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Sessioista ylijäänyt materiaali ei jättänyt My Morning Jacketin nokkamies Jim Jamesia rauhaan. Molemmat tasapainoilevat juurevuuden ja outoutta henkivän ulkopuolisuuden välillä. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Taattua laatua, kepeää ja helppoa, mutta ei aiheuta sen suurempia väristyksiä ja säväreitä. Liljaa eteenpäin kannatteleva riffi kuulostaa yksinkertaisesti makealta ja yllärisakBrother Firetribe Feel The Burn Brother Firetribe Brother Firetribe on kiertänyt keikkalavoja ja takonut levyjä pian jo kahden vuosikymmenen verran. JARI JOKIRINNE HHHH töinen Rohkeat Kuvat avaa debyyttialbuminsa linkopiimäisellä kitararymistelyllä Hampaankolot, johon rumpali Miska Kuuselan hitusen Egotripin Mikki Kaustetta muistuttava venyttelevä laulu lisää persoonallisen säväyksen. Vaikka olisi huono päivä, on hyvin vaikea möksöttää ja murjottaa, kun laittaa Feel The Burnin kaiuttimiin. Kuuntele vaikka Run It tai Wasted ja mieti koska olet viimeksi kuullut sielukkaampaa rockmusiikkia. Kolmen kitaristin tyylitajuinen soitto on yhtyeen toinen valtti ja miellyttävästi ysärivaikutteinen tuotanto kolmas
Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 1 €), lippu.fi @kannusali @kannugram Kannusillankatu 4 02770 Espoo www.kannusali.fi Levyarvostelut 8_20.indd 55 11.9.2020 8.33. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Jesse Markin Pe 2.10. 1 €), lippu.fi Pelle Miljoona Rockers Pe 9.10. 1 €), lippu.fi Seksikäs-Suklaa, Dosdela ja DJ Smokey Pe 20.11. klo 18.30 Liput 25 € + toimitusmaksu (alk. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. 1 €), lippu.fi Tervetuloa uudistuneeseen Kannusaliin! Six String Underground Erja Lyytinen To 1.10. klo 19.00 Liput 25 € + toimitusmaksu (alk. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. klo 19.00 Liput 28 € + toimitusmaksu (alk. SOUNDI 55 ...päätyy vuoden parhaiden debyyttialbumien kasvavaan pinoon... klo 19.00 Liput 25 € + toimitusmaksu (alk. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh
ASKO ALANEN HHH Fontaines D.C. The Rocket Songin elektronisuudessa yhdistyvät krautrockin popimpi puoli ja Robert Palmerin Johnny And Maryn vastustamattomuus. Koronan kun voi kuvitella olevan osa sitä luonnon tekemää vastaiskua, jota viimeiset ihmiset The Holyn laulussa pyrkivät pakenemaan ampaisemalla raketillaan kohti mustaa aukkoa. LINDA SÖDERHOLM HHH facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 8_20.indd 56 11.9.2020 8.33. Jos joku levy oli mielestäni rimpuilevaa yliyrittämistä, seuraava olikin jo tyhjentävää neroutta. Vuoristotuulien, tribaalisten perkussioiden ja pitkien eksoottisten sointuvirtojen pelkistys toimii jopa niin hyvin, että tietyt soitinefektit yllättävät latteudellaan. Moderni viikinkihevi on ollut monisyistä jo pitkään ja on sitä toden totta edelleen. Paneutuminen alkuperäistekstiin kohentaisi ja rikastaisi varmasti kuunteluelämystä, joka on nyt Patti Smithin puhuttelevan äänenkäytön varassa. Totuus on alaston & koruton ihmettelee miten ennen niin yksinkertaisesta asiasta on tehty niin väärinkäytetty ja vaikea. Rivien välistä paistava misogynia sekä artistin yksityiselämästä heijastelevat kootut selitykset eivät tällä erää varsinaisesti vakuuta Nasirin vilpittömyydestä tai miehen moitteettomuudesta siviilielämässään. PERTTI OJALA HHH lisiin keskittyvissä teksteissä muistetaan toki myös kuningattaria, heihin vaan suhtaudutaan hieman erilaisin äänenpainoin. Himalajan pyhitetty vuori Nanda Devi (onnen jumalatar) saa inhimillisen hahmonsa Patti Smithissä. Jokainen kokee sen kuollessaan. Jopa pelimanninen Holikong toteaa moraalin loistavan poissaolollaan. On tarpeetonta etsiä sivumakuja, kun musiikki katsoo suoraan silmiin. Jos itse huomaisin tehneeni 15 levyä 50:n levyn ideoilla, saattaisin jo alkaa kaipailla kustannustoimittajaa. Soundwalk Collective & Patti Smith Peradam Bella Union Patti Smithin vangitseva ja antaumuksellinen runonlausunta on vakiinnuttanut äänimaisemansa ja kaikupohjansa Soundwalk Collectiven koostamissa luonnonäänissä, soitinnuksissa ja rytmiikassa. Eilen, tänään & huomenna konkretisoi maailmanlopun yksilötasolle. Pauhun taustalla Joy Division paiskasi kättä IDLESin kanssa. Ei ole muuta kuin toivoa ja sekin vähenee koko ajan ennen loppumistaan. Levyarviot > 56 SOUNDI K u v a: E et u K ev ar in m äk i The Holy Mono Freedom Playground Daughter-albumilla (2018) kiitosten kera debytoineen helsinkiläisyhtye The Holyn kakkoslevyn viivästyminen puolella vuodella on kuin ohimennen lisännyt Mono Freedomin ajankohtaisuutta. Charlotte Gainsbourgin ”epäeuklidinen” (ei-suoraviivainen) duetointi menee onnistuneesti syvemmälle lyriikkaan. Naissukupuoleen viitataan alentavasti tai jopa halveksuen. Ja myöhemmin juuri toisinpäin. Jos Editorsin heikompiin hetkiin rinnastuva Living in America kohteliaasti sivuutetaan, huokuu levy niin avointa kanssakulkijuutta, ettei ilmaisun maneerimaisuuksia tahdo huomata. Peradam on tämän ultimaattisen symbolivuoren kristallinen kiteytymä, jonka vain henkisen polun aidot kulkijat voivat nähdä. Julistuksellisin aines on korvattu monitahoisemmilla tutkielmilla, joiden ääressä yhtye tunnustelee sointiaan herkin sormin. Esimerkiksi Anushka Shankarin sitarin helähdykset kuulostavat hippirokkarien pophöystöiltä tai äänikliseeltä länsimaisuuden mädättämissä korvissa. Rumpalin puuttuminen pitää soinnin keveänä antaen tilaa haitarin, huilun, viulun, kosketinten ja Lindholmin matkalaukkusitran nyansseille. Yhtye kiinnitti post-punkin viileästä juurivedestä ammentaneen ilmaisunsa tähän päivään silkalla läsnäolollaan. Yksi Dave Lindholmin arvoituksista on sen kansi, jota voi huonosti sattumiin uskovana pitää tietoisena variaationa Bob Dylanin Blonde On Blondesta. Vauhdilla purkitettu A Hero’s Death hyödyntää samoja vahvuuksia, mutta lyö keveämmin iskuin. You Saidin ja Oh Such A Springin kaltaiset kyynelvuot kertovat sovittelunhalusta, valtavirtaistumisestakin, mutta myös siitä, että yhtye on alusta asti sovitellut melankoliaa kaaoksensa vastapainoksi. VILLE SORVALI HHH ...on tarpeetonta etsiä sivumakuja, kun musiikki katsoo suoraan silmiin... Aika monta pyöräähän Enslaved on taas keksinyt, eikä yhtään niistä uudestaan. The Holyn kahden rumpalin voimin lyömään rockiin sekoittuvat 80-luvun brittiläisten vieraannuttajabändien lanseeraama dramaattisuus ja krautrockin hypnoottisuus. Biisit kasvavat isoihin mittoihin ja pianon herkkyys tuo vastapainoa rumpujen ja kitaroiden rakentamalle äänivallille, josta paljastuu lopulta joukko selkeälinjaisia laulumelodioita. A Hero’s Death Partisan Dublinilaisen Fontaines D.C.:n Dogrel-esikoinen (2019) ei ollut mullistava levy, mutta karismaa siinä riitti. Muuten Enslaved on näistä esikuvista jo aika kaukana, ja miksei olisi. Twilight Of The Idiots hakee pakopaikkaa idiooteilta ylevän melankolisena ja kevyen abbaista pianoa väläyttäen. Ja juuri tässä on Fontaines D.C.:n salaisuus. PERTTI OJALA HHHH Enslaved Utgard Nuclear Blast Jos olen koskaan sanonut suhteeni johonkin yhtyeeseen olevan ristiriitainen, olen varmasti tarkoittanut Enslavedia. Dave Lindholmin kaksi laulutusinaa on toteutettu muusikkoystävien kanssa niin, että lopputulos on bluesin tai rockin sijasta läheistä sukua Lindholmin akustisille soololevyille. Mono Freedom todistaa The Holylla olevan vahva visio ilmaisustaan, jonka yllä leijuu kuitenkin koleuden uhka. HANNU LINKOLA HHHH Dave Lindholm Dave Lindholm Emsalö Dave Lindholm aloittaa uuden vuosikymmenen nimettömällä tupla-albumilla, josta voi pitkälti kiittää poikkeuksellisen kevään suomaa työrauhaa. Dave Lindholmin tekstit ovat yhdistelmä arvoituksellisuutta ja enemmän tai vähemmän pessimistisiä kannanottoja ihmiseloon ja maailmanmenoon. Enpä siis osaa oikein tästäkään levystä sanoa, tai ehkei ainakaan kannattaisi. Jos ei boksin ulkopuolella, niin ainakin helvetisti isommassa boksissa kuin useimmat. Levytys on atmosfääriltään hyvin ilmava ja äänikollektiivi suo Smithille kaiken äänialan, jonka hän vain voi ottaa haltuunsa. Nicolle, Rimbaud’lle ja Artaud’lle tehtyjen tribuuttien kuulokuvat vaihtuvat Peradamilla selvästi oudommaksi jääneen Rene Daumalin teokseen Vuoren analogia (1940). Enslaved jatkaa valitsemallaan tiellä, ja hyvä niin. Soitto hurmasi terävillä kulmillaan, ja Grian Chattenin leveäaksenttiset puhetulvat laventuivat niin vertaistueksi kuin stoutin makuiseksi katusaarnaksikin. Sequencessa kaikuu Cynic, Homeboundissa Neurosis, Urjotunissa Killing Joke ja Distant Seasonsissa jokin jota Devin Townsendkin on kuunnellut. Eskapismi on vihdoin muuttunut todeksi. Sitran helkähtely ja Jani Viitasen sähkökitaran sävykkyys erottuvat soinnin ytimeksi. Ennakoivat höpinät King Crimsonista ja Bathorysta menevät oikeaan osoitteeseen ainoastaan Jettegrytassa, ja siinäkin kappaleen erillisinä osina. Pohjimmiltaan laajentunut perspektiivi alleviivaa viisikon sanomaa. Kaikissa levyn kappaleissa on omat juttunsa, ja vaikka ne sinällään olisivat eheitä, mitään loogista jatkumoa ne eivät muodosta. Rakkaus-sanan surumieliseen vähättelyyn The Holy lankeaa biisillä Love Is Just A Word That We Use. Vaikka musiikki nojaa edelleen vastatuuleen, valaisee levyä siellä täällä kimmeltävien tuikkujen kaunis kajo. Tämän jatkuvasti nahkansa luovan nuoruuteni innoittajan kohdalla ovat poikkeuksetta myös mielipiteeni muuttuneet
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 8_20.indd 57 11.9.2020 8.33. ...on tarpeetonta etsiä sivumakuja, kun musiikki katsoo suoraan silmiin..
Open Up Your Head on puutteistaan huolimatta pirteä debyyttialbumi, joka on kuin kirjoitettu huolettomat kesäpäivät mielessä. Valmis elämään vakuuttaa sisäänsä käpertyneen laulajan olevan jo valmis lähtemään ulos ja ottamaan etäisyyttä melankoliaan. Conorin monista bändeistä (Monsters Of Folk, Desaparecidos, Better Oblivion Community Center) pitkään telakalla ollut Bright Eyes on häilynyt folkahtavasti orgaanisen ja elektronisemman ilmaisun väliä. TAMPERE . Grindcoresta kuolometalliin, hardcoreen, post-punkiin ja industrialiin ilmaisuaan venytellyt yhtye ei ainakaan levyllä näytä minkäänlaisia väsymisen tai seestymisen merkkejä. Blonde On Blonden humoristisesti surrealistinen lyriikka varsinkin tuntuu tehneen vaikutuksen ensialbuminsa jo 13-vuotiaana julkaisseeseen artistiin. Kunnia produktiosta kuuluu tuottaja Sattalitelle sekä DJ Chuck Mainille. KIMMO K. Levyarvostelut 8_20.indd 58 11.9.2020 8.33. Ihan turhaan tietenkin, mutta yhtymäkohtia kyllä löytyy. Blitzen Trapperin uutukainen liikkuu käsittääkseni jossain kuolemanjälkeisissä systeemeissä, jos sanoja tutkii ja kytkee niitä toisiinsa. KOSKINEN HHHH Ritarikunta Pitää rakastaa Överdog Ritarikunta on yksi suomalaisen rap-skenen pitkäikäisimmistä toimijoista. Kirurgisen tarkka vaan ei kliininen soitto alleviivaa mukaansatempaavan materiaalin vimmaisuutta. Tiukan paikan tullen lohkeaa myös se kaikkein olennaisin eli kuolettavan kaunis melodia. Esimerkiksi Don’t Let Me Run -kappale on silkkaa mannaa melankolista kitarapoppia janoavalle. Luontevat käännökset ja sävellykselliset pikkupiruetit tekevät Earlyn kappaleista kiehtovia. Kasvukipuja muistuttaa isän menetyksestä, mutta edellisen albumin tunnelmista on pikku hiljaa toivuttu. Koko 2000-luvun hurjassa vireessä ollut yhtye myllyttää samoilla raiteilla kuin viimeisillä albumeillaan. Teemallisuuden sijaan albumin tekee toimivassa mielessä progemaiseksi sen yllätyksellisyys. Bändin Open Up Your Head -debyyttialbumi käynnistyy lupaavasti, mutta alun perin jo vuonna 2017 julkaistun Call Me Out -hitin jälkeen suunta lähtee laskuun. Äärimmäisen intensiivinen kiekko on sävykkyytensä ansiosta helposti sisäistettävissä eikä sen kuuntelu turruta yksiulotteisuudella. PEKKA LAINE HHHH Bright Eyes Down In The Weeds, Where The World Once Was Dead Oceans Conor Oberst on yksi niistä monista, joille on sovitettu ”uuden Dylanin” viittaa. Nyt yhtyeen kymmenennellä albumilla ollaan lähinnä indie rockissa. Bensaa ja kahvia -albumia kuunnellessa tunnustusta on helppo uskoa. Tästäkin huolimatta Eric Early on synnyttänyt tovereidensa tuella erinomaisen rocklevyn. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. Pieni pelko perspuolesta katoaa, kun heti levyn ensihetkiltä käy ilmi, ettei kaiuttimista kajahda ilmoille albumillinen setäräppiä, vaan oikein mukiinmenevä 2020-luvun rapjulkaisu. Pitää rakastaa on perirehellinen vanhan koulukunnan suomiräppilevy – taattua oldschoolia, josta paistaa syvä rakkaus hiphopiin ja kaikkeen tekemiseen. Olkoonkin, että yhtyeessä ei soita alkuperäisjäseniä, sen kokemat kilometrit kuuluvat vapautuneena monimuotoisuutena, jossa riffi murskaavat, blastaukset rullaavat ja voimalla ärjytyissä sanoissa on painoa. Tämä legendabändin viides on ryhmän ensimmäinen kokonaan uusi albumi kymmeneen vuoteen, mutta aikahyppy tehdään kuitenkin paljon kauemmas menneisyyteen, ryhmän alkutaipaleen tunnelmiin 2000-luvun ensihetkiin. Mättö on hurjaa, mutta vähänkin tarkemmassa tarkastelussa huomaa, että maisemat muuttuvat matkan varrella paljon. MIRKO SIIKALUOMA HH Esa Eloranta Bensaa ja kahvia Emsalö Ajat sitten laulaja-lauluntekijöidemme eliittiin paikkansa lunastanut Esa Eloranta on myöntänyt kuulumistensa ilmenevän lauluistaan. Vaikka Blitzen Trapperin soundi ja yleisviba kumpuaa edelleen country rockin, voimapopin ja klassisen melodisen kitararokkauksen lähteestä, yhtye osaa yllättää. Jossain vaiheessa kuvaan tulee myös ajatukset Levyarviot > ...kirkkaimpina hetkinä yhtyeestä loistaa hieno potentiaali... Sea Girlsin ura on vasta alussa ja bändin toivoisikin löytävän oman äänensä, sillä kirkkaimpina hetkinä yhtyeestä loistaa hieno potentiaali. Selvimmin erottuu hiuSelvitätkö tiesi ulos. Ensimmäisestä kolmesta soinnusta ei pysty läheskään aina päättelemään miten matka jatkuu. Hämmentävän lumoavan vaikutelman kruunaa Oberstin värisevä, periksi antamaton ja terävästi sarkastinen ääni. Turkulaisten luonteva flow ja sujuva riimittely vie viipymättä mennessään. Parhaimmillaan All I Want To Hear Sayn kaltaiset kappaleet ovat indie rock -täsmäosumia, mutta suuri osa Open Up Your Headin kappaleista menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nimiraidan vähäeleisen haikea ylistys keikkamuusikon keitaalle johdattaa syvälle henkilökohtaisiin tuntoihin. Varsinkin albumin alkupää on kerrassaan herkullista sämpleja skrätsi-ilottelua. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Muuten musiikin lumovoima saattaisi rikkoutua ja purskahtaisin nauruun väärässä kohdassa. LINDA SÖDERHOLM HHHH Blitzen Trapper Holy Smokes Future Jokes Yep Roc On pakko tehdä selvä linjapäätös: kuuntelen tätä samalla tapaa kuin kuuntelen 1960-70-luvun teema-albumikokonaisuuksia. Sävyjä brutaalissa ilmaisussa on mukana esimerkillisesti: bändi liikahtaa biisien sisälläkin hämmästyttävän sulavasti tyylilajista toiseen menettämättä iskevyydestä piiruakaan. Pienin askelin näyttää tavan opetella elämään yksin ja hiljaisuuden kanssa sylityksin. Alkukokoonpanosta yhtyeessä vaikuttavat edelleenkin räppärit Lempi Joe ja Chyde sekä tuottaja Jesse J ja DJ Oddjob. Instrumentaalipuolella Mike Mogis ja Nathaniel Walcott taustoittavat johtajan tilitykset värikkäästi ja hyvällä maulla. Levyn heikoimmaksi lenkiksi paljastuu Oberstin persoonallisesti puhemainen mutta aika kapealla saralla pelaava fraseeraus, joka saa biisit tuntumaan kuin saman kappaleen eri tulkinnoilta. Napalm Death on yhä, liki 40 vuotta perustamisensa jälkeenkin kova luu. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. Oberst on mestari suoltamaan juohevasti etenevää tarinaa, joka tuntuu yhtaikaa henkilökohtaiselta, yleiseltä ja merkitykselliseltä, vaikka on paha lopulta sanoa, mistä hän oikeasti puhuu. Kertosäkeitä on selvästi kirjoitettu stadionit mielessä, mutta kuuntelija ei voi välttyä ajatukselta, että on kuullut samat temput paremmin tehtyinä kymmenkunta vuotta takaperin. Jotain ilmassa (2018) oli erolevy ja tälläkin kertaa käsillä on laulettua omaelämäkertaa tai ainakin kirjallisuudessa enenevästi viljeltävää autofiktiota. ROOMESCAPE.FI HELSINKI . Sea Girls todella osaa kirjoittaa tarttuvia melodioita, mutta sen vetovoima kärsii mieleenpainuvien kappaleiden puutteesta. Äärimmäisen kova. Rekisteröin, että levyllä on tekstisisältöihin liittyvä kantava teema tai kokonaisvisio, annan sen pulpahdella ajoittain tietoisuuteen, mutten mieti sitä sen tarkemmin. Se tekee sen jo yksittäisten laulujen sisällä. kan pirtsakampi Mariana Trench, joka onkin valittu sinkuksi. Pyörää ei ole keksitty uudelleen, muttei se ole Ritarikunnan soundilla tarpeenkaan. Nelikko kuulostaa aivan The Kooksin ja Killersin risteymältä, ja tuon kuvauksen voi käsittää kolikon kummaltakin puolelta. 58 SOUNDI K u v a: G o b in d er Jh it ta Napalm Death Throes Of Joy In The Jaws Of Defeatism Century Media En millään löydä syytä käyttää hassutteluväännöstä Facepalm Death. JUSSI NIEMI HHH Sea Girls Open Up Your Head Universal Sea Girls edustaa viime vuosina valitettavan inflaation kokenutta kitaravetoisen indie rockin aurinkoisempaa laitaa
Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. Levyarvostelut 8_20.indd 59 11.9.2020 8.33. ROOMESCAPE.FI HELSINKI . TAMPERE . Selvitätkö tiesi ulos. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON
Mitä hyvän tekstin kuuluu mielestäsi sisältää. Lätsä ei uskoakseni liity hattuun tai sarjakuvaan, vaan tulee etunimestäni Laurista. Kuudetta levyään Las Vegasin miehet ovat joutuneet väsäämään ilman kitaristi Dave Keuningia, joka pitää taukoa bändistä. On kasarityylittelyä, elektronista taustakutittelua, Bruce Springsteen -vaikutteita ja paatoksellisia kertosäkeitä. Mukavana sivuaskeleena toimii silti raukea tanssibiisi Lightning Fields, jossa itse k.d. Mainiosti tuotetun levyn orgaaninen äänimaailma on selkeä ja kirkas. Naukuva ääni ja tapa rytmittää laulua ihastuttaa. – Helsingin levynjulkkarikeikan jälkeen soitetaan lokakuussa Pihliksessä ja joulukuussa Kutosella sekä Porvoon Taidetehtaalla. Mutta en ajattele, että on jotain mitä pitäisi olla. Missä sinut voi nähdä livenä lähitulevaisuudessa. Eli ollaan! Levyn biiseillä on hauskoja nimiä kuten Hei koira, Sitruunamelissa ja Voileipä puhuu. Ihanaa olisi päästä myös Turkuun ja Tampereelle! TEKSTI: VIRPI SUOMI ja suunnitelmat sekaisin paneva uusi ihastus. Siinä kuuluu kirjoittajan oma ääni tai kokemus. Muun muassa Neil Youngin On The Beach, Peace Trail ja viimeisimpänä Homegrown ovat olleet itseä voimauttavia levyjä. Sellainen musiikki mikä vangitsee erityisen hetken. Odotukset pitivät: soittimiin saatiin taas pauhaamaan yksi varsin hyvä The Killers -albumi. Ollaanko aivan väärillä jäljillä. Rockin ei kuulu olla liian pedanttista tai itsestään selvää. Lätsän musiikki tuo tavalliseen arkipäivään juuri sopivan määrän vinksahtaneisuutta. Elämme kaiken kaikkiaan jännittäviä aikoja, myös keikkarintamalla. Kuunnellako järkeä vai tunteita. VIRPI SUOMI HHHH Artistinimestäsi tulee ensin mieleen Lätsä-sarjakuva. – Lempinimi on peräisin Rusutjärven ala-asteelta, luokkakaverini Mikan faijalta. lang käy vieraisilla. Myös lyriikat ovat ajoittain perin jänniä. Bensaa ja kahvia on laadukas ja tekijänsä kuuloinen levy, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa myös Bruce Springsteen -vaikutteiden yhä jatkuvaa läsnäoloa. Imploding The Mirage käynnistyy huumaavan lennokkaalla My Own Soul’s Warningilla, jonka kosketinteema muistuttelee 2000-luvun puolivälin indie rockista. Lätsä Lätsä Helmi Levyt/Joteskii Groteskii Albumin kansikuvasta huokuu rauha. 39-vuotias solisti Brandon Flowers laulaa yhtä antaumuksellisesti kuin aina ennenkin. Esikuvat vaikuttavat yleensä tietynlaisen tunnelman luomiseen. Ja kumpikin on yhtä oikein. Hilpeitä etelän rytmejä puolestaan tarjoilee Hei koira. Sanoitusten maailmaan uppoaa kuin karvaisen kaverin kainaloon. Helsingissä asuvan laulaja-laulunkirjoittaja Lauri Mattilan taiteilijanimeä Lätsä kantavalla debyyttilevyllä aika pysähtyy. Lp:n b-puolella Voileipä puhuu lumoavan huuruisesti ja ripeäpoljentoinen Risteysblues jatkaa menoa J.Karjalaisen hengessä. Haaveita ja huvia -kappaleella käydään tuttua painia. Aja vaan on nimensä mukainen ralli, jota tukevat sykähdyttävät psykedeeliset kitaroinnit. Biiseissä edetään vaatimattomuus edellä, mutta suuriakaan tunteita ei säästellä. Vuoropuhelu ei ole viime aikoina tuntunut kauhean vilkkaalta enkä itse ole törmännyt Levyarviot > ...levy ei ole kuitenkaan pelkkää rupea ja ruostetta... PERTTI OJALA HHHH K u v a: Sa k u So u k k a Levyarvostelut 8_20.indd 60 11.9.2020 8.33. Toisinaan-kappaleella äänimaisemaan hiipii tosin myös Tom Petty & The Heartbreakers. Voi olla jotain mikä syntyy huvikseen hetken mielijohteesta. Tuntuu siltä että musiikilliset palaset ovat löytäneet oikeisiin uomiin vänkäämättä. Myös sinun kappaleesi tuovat assosiaatioita mieleen. Koko matkaa ei tarvitse kuitenkaan tehdä kyynelehtien, sillä mukana kulkee huumori. TOMI NORDLUND HHH Ainon Drought We Jazz Jazzin ja klassisen musiikin fuusiolla on pitkä, värikäs ja vaihteleva historia. Kasaan on kursittu paketillinen sielukasta ja herkkää folk rockia, jossa Neil Young -estetiikka on vahvasti läsnä. 60 SOUNDI The Killers Imploding The Mirage Island The Killersin albumeita odottaa aina innolla siitä huolimatta, että lopputuloksena ei ole koskaan ollut aivan klassikkotason tavaraa. Levyn päättää synkkäaiheinen mutta kepeäsointinen Työtön nuori mies. – Mulle hyvä teksti on sellainen, joka välittää jonkin hetken tai tunnelman, eli koskettaa. Hieman silti jää olo, että bändi ”suorittaa” The Killersiä. Imploding The Mirage on tavallaan kollaasi kaikesta siitä, mitä yhtye on tähän mennessä tehnyt. Levyn alkupuoli kuulostaa pätevältä ja raikkaalta – Dying Breed ja Caution ovat hitikkäintä The Killersiä aikoihin – mutta loppua kohti ote alkaa hyytyä. Millainen musiikki voimauttaa itseäsi. Asemansa aikoja sitten vakiinnuttanut orkesteri on osoittautunut loistavaksi singlebändiksi, mutta tasalaatuisien albumikokonaisuuksien tekeminen ei ole ottanut onnistuakseen. – Sellainen mikä kanavoi välittömyyttä ja tarpeesta syntyvää energiaa ja missä välittyy soittamisen tuottama ilo ja vapautuminen. Myös vaivattomuus itsessään on rytminen elementti ja luo melodiaa. Klassisen puolella Stravinski ja Gershwin ovat tehneet hienoa jälkeä jazzista lainatessaan, jazzin puolella esimerkiksi Ellington klassisen musiikin vaikutteilla. Tai sitten jotain sydämen paljastamisesta
Mutta silti siinä on ikuinen viehätyksensä. ja Coon Bid’ness, mutta tämä on kyllä aivan oma uniikki juttunsa. Ei mitään ärsyttäviä nokkeluuksia eikä harkitun teoreettista vaikutuksen tekoa, vaan erinomaisen lämpimästi svengaavaa ja alati ilmeikästä sielun purkamista. Zappan meininki muistuttaa miellyttävästi Coltranen, Dolphyn, Murrayn ja Hemphillin kaltaisten profeettojen perinnöstä muodolliseen perässähiihtoon lainkaan lankeamatta. Haasteeseen ei ole aina helppo vastata. Muun muassa Echo Is Your Loven ja Sergion ystävät löytänevät Silver Falconsista tuttua lumoa. Bändillä on eväät loistavuuteen, mutta doomin Levyarvostelut 8_20.indd 61 11.9.2020 8.33. Miehen piti tulla juuri Suomeen keikoille eikä se tietenkään onnistunut koronan vuoksi, mutta Muster Point tarjoilee yhdeksän makupalaa hänen kolmen ja kahden vuoden takaisilta keikoiltaan. Upein siivu on kuitenkin kylmikset nostattava To The Sea, jossa Gilbertin tunteikas laulu loistaa kohtalokkaana puhelaulussa kuin värisyttävän majesteettisena vähän gospelilta kalskahtavassa julistuksessakin. Albumin alkumuodon esittelevä Whole New Mess osoittaa, että runsassointisimpiakin lauluja ovat edeltäneet pelkät summittaiset suuntimat. Yhtäkkiä maailma kiepsahtaa akselinsa ympärillä ja fiilis muuttuu yhtyeen kurottaessa kohti modaalisen, avantgardeja free jazzin sfäärejä. Kun albumeja yhdistävän eroteeman näkee kummankin teoksen kautta kaksoisvalotettuna, asettuvat sävyt paikoilleen. Myräkän juuret paikallistuvat Sonic Youthin ja Blonde Redheadin loihtimiin ukkossoluihin, mutta tiivistymispisteitä löytyy kotimaastakin. Ainon on siis miellyttävä uusi tuttavuus. Kuitenkin levy olisi voinut olla myös jotakin aivan muuta. Jos musa onkin improvisoitua, niin Stanley on niitä miehiä, joiden improvisointi kuulostaa usein sävelletyltä. Siinä rummut tulevat sisään jousisoitinten soitettua lyhyen melodisen aiheen erittäin täyteläisellä soinnilla. Karjalaisen ja nuoren Kauko Röyhkän mieleen tuova raukea Mansikkapaikka huipentuu aivan odottamatta villisti kiitävään kiipparisooloon, joka nostaa – metsäkankaan soramontulla kohdatun kumppanin vastauksesta riippuen – ilon tai surun kyyneleet kuulijan silmäkulmaan. Kaksi kitaraa ja koskettimet tekevät soundista täyden, ja toisteisuus ja enimmäkseen verkkainen tempo tekevät biiseistä uuvuttavan raskassoutuisia. Puntaroitua yleiskuvaa tukee materiaalin tasalaatuisuus. Raakoja tulkintoja taustoittaa usein ainoastaan sumeaksi ruhjoutunut kitara, jota vasten Olsenin kirkkosalissa tallennettu ääni kaikuu sekä vahvana että hätääntyneenä. 72-minuuttinen albumi lepää kauniin surumielisen tunnelmansa varassa ja vaatii kuulijaltaankin sopivan mielentilan. Yhtye perustaa koko olemisensa räväköihin kitarakurimuksiin, joiden reunoissa säihkyvät sahalaidat ja silmissä asuu viekas kauneus. Tuolloin läsnä ovat sekä itsestään voimautuva draama että vastauksia kyseenalaistusten seasta etsivä monologi. Levy ei ole kuitenkaan pelkkää rupea ja ruostetta. Puhutaan siis hyvin älykkäästä freestä, jossa on kuitenkin koko ajan intensiivinen tunnelataus ja läsnäolo. Keväällä näytti siltä, että Rosita Luun kakkoslevy olisi rohkeasti synavetoinen, mutta ennakkoon julkaistuista biiseistä paras, melankolinen elektropoppis Kauhtunut nainen on jätetty pois. Erittäin innoittunutta ja innoittavaa meininkiä! JUSSI NIEMI HHHH Oceans Of Slumber Oceans Of Slumber Century Media Oceans Of Slumber operoi sameissa vesissä utuisen progemetallin ja melodisen death doomin välillä. Kiitos kenties juuri jousiin painottuvan instrumentaation, Droughtista tulee usein mieleen Julius Hemphillin loistavat 1970-luvun alun levyt Dogon A.D. Ja tunnetta riittää. Kömmähdyksestä huolimatta olen hyvin vaikuttunut Samettisuusta. Varsinkin jousisoittajilla on koko soittimensa soundikirjo ja ilmaisuvoima käytössä upealla tavalla. SOUNDI 61 Rosita Luu Samettisuu Helmi Levyt Rosita Luu on nyt paitsi vokalisti ja laulujen tekijä Merita Bergin eksoottinen taiteilijanimi, myös levyllä soittavan bändin nimi. Mutta kun pyörre sieppaa mukaansa, voi sen sähköiseen otteeseen luottaa. ARTTU TOLONEN HHHH Angel Olsen Whole New Mess Jagjaguwar Angel Olsenin viimevuotinen All Mirrors oli suuri levy, jonka täyteläisen kohtalokkaissa kappaleissa ei ollut mitään sattumanvaraista. On hetkiä, joina Whole New Mess kuulostaa levyistä vahvemmalta, lähtökohdalta jonka raakuutta mikään kuorrute ei peitä. ”Vaikean toisen levyn pelastajaksi” kannessa tituleerattu basisti Tuukka Tervo jakaa onnistuneesti aiemmin vain Hullu Ruusu -duon Antti Hermajalle langennutta sovittajan ja tuottajan roolia. J. Estetiikalleen uskollinen yhtye vaatii kuulijaltaan jatkuvaa halua upota yksityiskohtiin ja seurata kitaroiden vihjeitä. Mutta samaan aikaan se on myös omaa ääntään säikähtänyt tunneraunio; valonarka repale vailla uskoa kauneuteensa. Ehkä todempi kuin mikään, ehkä vain seuralaisensa varjo luolan seinässä. Oliko biisi albumin nimikappaleeksi sopimaton vai kokonaisuutta liikaa konepuolelle kallistava. HANNU LINKOLA HHH Stanley J. Puhuttelevimmilleen levy puhkeaa vasta sisarlevynsä tuella. Ryhmän kovin valtti on kuitenkin metallikehissä poikkeuksellinen solisti Cammie Gilbert, jonka laulusoundi tekee bändistä uniikin. Silver Falcons on myös huolellinen, herkkäkin yhtye, jonka soitosta välittyy voiman ohella kärsivällisyys. Viidellä raidalla Stanleytä tukee rumpali Simo Laihonen, neljällä mukana on myös kontrabasisti Ville Rauhala. Koskettavimpina kaihon sävyt kuuluvat biisissä I Mourn These Yellowed Leaves ja elokuvamaisessa pianoja viuluinstrumentaalissa September (Those Who Come Before). Varhaisversiot pakottavat kuuntelemaan. Tunnelataus kantaa kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti. Levyn hieno kansikin on hänen käsialaansa ja itse kynäilty pitkä henkilöhistoria aivan yhtä viihdyttävää luettavaa kuin levyn musiikki kuunneltavaa. Vaikka tarjonta vaihtelee lyhyistä energiapaloista koukeroisiin ääniveistoksiin, ovat kappalerajat jyrkimmilläänkin vain kokonaisnäkemyksen viitteellistä jaksottamista. Loppulevy kuluukin näitä nykyklassisesta tuttuun sävelkieleen nivoessa, usein hienosti onnistuen. Eikä jakolinja ole aina selvä. Zappa Muster Point We Jazz Frank-setänsä lailla Stanley Zappakin on huimasti keskivertoa kiinnostavampi henkilö ja muusikko. Kun Silver Falconsin debyyttilevyn avausraita 1-i kirskahtaa käyntiin, kehon valtaa mielihyvä. Jyrkät dynamiikan vaihtelut ja sujuvat rytminvaihdokset onneksi pitävät kuulijan varpaillaan. Droughtin kuudes sekunti on hieno – pysäyttävä hetki, joka kertoo levyn nykymusiikin ja jazzin fuusion toimivan. Oikein käsiteltynä sähkökitara paitsi kuulostaa myös tuntuu upealta. Ei auta. Kasarisoulpoppis Taikasanat ja Luiseva Luisa synthwave-tunnelmineen ovat kuitenkin albumin parhaimmistoa. HANNU LINKOLA HHH ...levy ei ole kuitenkaan pelkkää rupea ja ruostetta... Zappa on varsin pitkällä kitaristina ja pystybasistina, mutta tässä aseina ovat tenorija sopraanofonit sekä alttoklarinetti. K u v a: H et a Y li -T ep sa Silver Falcons Silver Falcons If Society Sähkökitara on klisee; niin ryöstöviljelty ja monokulturoitu, että sille on mahdotonta kuvitella uusia mielekkäitä käyttöyhteyksiä. JARI MÄKELÄ HHHH vahvasti nykymusiikista ammentaviin jazzareihin. Samalla tipahtaa yksi tähti arviosta. Bergin sanoituspuoli on totutusti hanskassa ja biisit pursuavat ilahduttavia soitannollisia jippoja. Niin omakohtaisina kuin luurankomaiset kappaleet kaikuvatkin, jättävät ne myös kaipaamaan laajempien sovitusten reflektiivistä tukea
Mercury Circle määrittelee musiikkinsa new doomiksi, mikä onkin kelpo summaus, koska termin alkuperäinen loppuosa metal ei olisikaan aukottomasti selitettävissä. Vaikka kategorioilla ei sinänsä mitään merkitystä olekaan, niin luulisi juuri tämän kappaleen kelpaavan jazzia vähemmän harrastavalle porukallekin. NUUTTI HEISKALA H Pekka Tiilikainen & Beatmakers Guitar Town Triola Yksi levy-yhtiö ei riitä Tiilikaisen ja Beatmakersin kukoistavan luovuuden, soiton ilon ja ripeän julkaisutahdin kattamiseen. Tiedä sitten, onko vielä potentiaalista kuulijaa, joka törmäisi yhtyeeseen vasta nyt ensi kertaa, mutta vanhoille faneille luulisi kelpaavan. Syntikkahitti Popcorn jää vaisummaksi ilman ”vitsikästä” moog-poksutusta. P ää Kii ottaa kiinni levytystaukonsa aiheuttamaa punk rockin vajausta huolella. Musiikillisesti se kuulostaa verevältä kunnianosoitukselta Ratsialle. Lyhyt Fall To Pieces tuntuu spontaanin sijaan keskeneräiseltä. Mielikuvaa alleviivaa vielä kappaleen sota-aiheinen teksti. ArvovieLevyarvostelut 8_20.indd 62 11.9.2020 8.33. Jo 40-luvulla Suomessa perustettu pohjoismainen levy-yh...pisteet bändille mielenkiintoisen temaattisen kokonaisuuden rakentamisesta... Guitar Townilla yhtye on jälleen edukseen erinomaisilla, yllättävillä cover-valinnoillaan sekä omilla sävelmillään, jotka eivät jää näissä jortsuissa seinäkukkasiksi nekään. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Vaivatonta lähestyttävyyttä pidän tässä asiayhteydessä siis pelkästään positiivisena! Peräpeiliin katsominen on lähtökohtaisesti aina vähän arveluttavaa puuhaa, mutta The Stance Brothersin käsittelyssä tämäkin viisaus osoittautuu vanhentuneeksi. Levyarviot > 62 SOUNDI Martan osuudet myös jäävät kauaksi Trickyn parhaiden levyjen kollaboraattorin Martina Topley-Birdin suorituksista. A-puolella Elämän kovii ja kylmii faktoi menee vielä perusasetuksilla, ja kuten nimestä voi päätellä Haluan sun pääkallon henkii Misfitsiä. Keskeneräisyyttä suurempi ongelma levyn demomaisissa äänityksissä on, että lähinnä vain I’m In The Doorwayssa olisi edes ainekset hyvään biisiin. Jos biisimateriaalissa olisi rutkasti parantamisen varaa, eivät pelkistetyt sovituksetkaan ole kovin mielenkiintoisia. Synkkää on, vaikka kuulijan päältä ei jyrätäkään. Paikkakunnan nimeä kantava kappale on bändille epätyypillisen kalseaa mutta hyvin kulkevaa suomirock-paatosta, jonka tehoa tosin heikentää lopputuloksen kuulostaminen vähän liian vahvasti Lasten Hautausmaalta. Kyseessä on monesta yhteydestä tutun Jaani Peuhun ja hänen nimekkään soittajaporukkansa uusi kokoonpano, joka toden totta venyttää vanhoja raja-aitoja. Block Of Flatsin ensi-ep:tä Flashbacks & Memories on jo ehditty odottaakin. Alkuvuosien Disco Ensemble -imitointi on jalostunut asteittain isommaksi ja monipuolisemmaksi soundiksi. Niitä on harrastanut niin Paradise Lost kuin moni muukin metallitaustainen yhtye. Jani teki enkelin eteiseen -päätösraidan simppelin makaaberi tarina kuulostaa realistisesta pohjamudasta naaratulta. Jos ei sanalla olisi niin tympeä katku, niin yhtyettä voisi kuvailla hyvällä omallatunnolla kansainväliseksi. Kahden kappaleen tapahtumat sijoittuvat bändin kotikaupungista Vantaasta kauas pohjoiseen Tornioon. Paljon on toki pitkällä The Dawn Of Vitriol -ep:llä tuttuakin, sillä monella Depeche Moden diggailusta alkunsa saadut vaikutteet yhdistettynä raskaisiin elementteihin ei itsessään ole uusi juttu. Katujen Äänet puolestaan tekee hienoisen irtioton uudella singlellään. Peuhun yhtyeistä jo aiemmin diggailleet ymmärtävät varmasti hakeutua tämänkin julkaisun äärelle. Paalupaikan Guitar Townin ensiraitana saa Erkki Sutelan upean kirkas ja haaveellisen kaunis menomelodia Golden Days, jonka ohella konkari (The Diamonds, The Sounds) kitaroi kolmella muullakin raidalla. karttajalle biisit ovat osin perusteettoman ylimittaisia. Mercury Circlen hervottoman multikerroksinen äänimaisema on kuitenkin massiivisessa monimuotoisuudessaan uniikki. Kaikki tämä kompaktisti seitsemässä minuutissa. Rumpali Teppo Mäkynen taiteilijanimellään ottaa käsittelyyn yhdessä Timo Lassyn kanssa tekemänsä Resolution Blue -kappaleen ja kikkailee sen parissa vinyylisinglen kahden puoliskon verran. Ja minusta ne harvatkin mieslaulajan mörrimöykkyördät joutaisivat pois. Kun vertauskuvan onnistuu mielestään häivyttämään, niin kyllä toimii. We Jazzin singlejulkaisusarja on muutenkin harvinaislaatuisen korkealaatuista tavaraa, mikä laveampana suosituksena tässä myös mainittakoon. Pistämättömimmät coverit ovat Leevi & The Leavingsin rockabilly 1963 sekä iskelmäklassikko Musta ruusu. Niin luonnollisesti bändi paisuttaa sanottavansa muistaen silti kylvää tuotannollisesti ja sävellyksellisesti riittävästi täkyjä matkan varrelle. Levyllä laulavien Oh Landin ja tiö Triola julkaisi heiltä viime vuonna 50 kappaleen rautalankakokoelman, minkä jatkeeksi tyylin taitajat tekivät uudenkiiltävän levyn, jolla myöskin laulavat vain kitarat. Oikeastaan ainoastaan sinkkubiisit I’m In The Doorway ja Fall Please tuntuvat valmiilta sävellyksiltä. Tarpeetonta tai ei, niin ainakin a-puolen tanssijalan aktivoiva muunnelma toimii pirun hienosti. Nimibiisi päivittää Taksikuski-elokuvan teeman punk rockiksi, mutta hehkuu pohjimmiltaan popin melodisuutta tavalla, jonka Teemu Bergman kaiken särön keskellä on aina osannut. MAPE OLLILA HHH Tricky Fall To Pieces False Idols Trickyn uuden levyn yhdestätoista biisistä kahdeksan jää alle kolmeen minuuttiin ja koko levy mahtuu alle puoleen tuntiin. Hitikkyydestä kielii sekin, kuinka helppoa kuunneltavaa nämä energiapurkaukset ovat. Niin kuin tekee astetta perinteisempi Tornion tytöt, jonka maaltapaon teema on valitettavan ajaton. Hyvin harvoin tuntuu, että bändien pitäisi edetä urallaan nopeammin, mutta näitä kappaleita kuunnellessa tulee miettineeksi, olisiko yhtye ollut valmis jo nyt kokopitkään. Kova sade on kolmas seiskatuumainen kahden vuoden sisään. Vaikka Tricky ei enää pariinkymmeneen vuoteen ole yltänyt 90-luvun maanisen klaustrofobisten mestariteoksiensa tasolle, tulee Fall To Piecesin puolivillaisuus kuitenkin yllätyksenä. Kun moni biisi tuntuu myös loppuvan kesken ilman varsinaista lopetusta tai edes loppuun asti mietittyä kappalerakennetta, jää levystä kokonaisuutena väkisinkin aika luonnosmainen tunne. Jonkinasteisesta tasapaksuudestaan huolimatta Trickyn viime vuosienkin tuotanto on tähän asti ollut varsin hyvää. B-puolelle on jemmattu puolestaan vahvimmat täkyt. Pisteet bändille mielenkiintoisen temaattisen kokonaisuuden rakentamisesta. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere
Jytäävää ja menevää rokkia, jossa on biisistä riippuen sävyjä popista, punkista, glam rockista, kantrista tai vaikkapa rockabillysta, isoja kertosäkeitä, tulisia kitarasooloja sekä kaiken keskipisteessä ja kantavana voimana Taylorin ääni – siinä CMFT tiivistetysti. Puhumattakaan laulun naisesta, joka on 80-luvun populaarikulttuurin kliseisimpiä ikoneita. KOSKINEN HH MyGrain V Reaper Jo kerran haudatulla MyGrainilla oli jo ensimmäisellä kierroksellaan paikkansa suomimetallin huomionarvoiraista aussie Martin Cilia höystää viittä kipaletta, joista myös nimikappale on hänen nimissään. Kuin katselisi synkästä tulevaisuudesta kertovaa tieteisfilmiä vilkuillen samaan aikaan formulakisoja. KIMMO K. Fatboyn Hannu Kiviahon baritonitwangi mehustaa muikeasti Cilian Guitar Townia. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH simpien yhtyeiden joukossa, mutta bändin musiikissa tapahtui koko ajan niin vimmaisella intensiteetillä, että varsinkin livenä paahtamisesta ei meinannut saada otetta. Konekaksikon intiimi soundi on jotain täysin ylimaallista. Motiva on ladattu täyteen melankoliaa, joka löytää lohdullista sävyä sinfoniametallivivahteista. Bändi kunnostautuu etenkin sovitustyössä ja on panostanut kappaleiden rankojen ympärille loihdittuihin koristeellisiin ornamentteihin, joiden vaikutus on ilmeisen kuohkeuttava. SOUNDI 63 Corey Taylor CMFT Roadrunner Taylor tunnetaan metalliyhtye Slipknotin vihaisena nokkamiehenä sekä astetta kevyemmän Stone Sourin keulahahmona, mutta miehen todelliset kyvyt laulajana jäävät usein pimentoon. VESA SILTANEN HHHH Sekret Teknik Modem Wars Stupido Nostalgia on seikka joka jakaa musafanien mielipiteitä. Hyviä hetkiä toki on mukana, mutta kokonaisuudessa on aivan liikaa tyhjäkäyntiä etenkin perinteistä musiikinkuuntelua ajatellen. En välttämättä olisi tätä syvällisemmin analysoinut ilman jopa hieman yllättäen synnytettyä viidettä kokopitkää. Sen sijaan bändi on lähestynyt sekä sävellysettä sovitustyötä harvinaisella avarakatseisuudella. Cyberduo Sekret Teknik ei häpeile kaivella muistojaan ja hyvä niin. Tyylillisesti yhtye on tänään monipuolisempi kuin koskaan, ja sävellykset tarjoilevat yllätyksiä, kun bändi ei etenekään ennustettavien kaavojen mukaisesti. Onneksi levylle ei ole tarttunut minkäänlaista virkamiesmäisyyttä. ...pisteet bändille mielenkiintoisen temaattisen kokonaisuuden rakentamisesta... Elektro-industrialin ja postpunkin lisäksi mukaan on ujutettu myös valtavirtaa kosiskelevia sävyjä. Nyt mies on julkaissut ensimmäisen soololevynsä, jolla hän pääsee esittelemään osaamistaan laulajana ja biisintekijänä entistä laajemmalle yleisölle. Yksinkertaiset mutta tehokkaat melodiat viehättävät ja luovat visuaalisia harhoja. Teemat toistuvat näytelmällisen tyylikkäästi, ja pääosanesittäjien roolitus vaikuttaa tarinaan sopivalta. Neljäs albumi Modem Wars on koottu jälleen perin tutuista elementeistä. Mutta onko reinkarnaationsa myötä pikemminkin Soilworkilta kuin Scar Symmetryltä suuntaviivansa adaptoinut helsinkiläisyhtye enää se melodeath-pyörremyrsky, joka onnisK u v a: Te rh i Y li m äi n en Levyarvostelut 8_20.indd 63 11.9.2020 8.33. Tanssilattian kuningatar Kim Wilde takoo päähän lähtemättömät arvet. Musiikki on terapeuttini ja tätä levyä kuunnellessa uskon taas rytmin parantavaan voimaan. Yhdentoista vuoden levytystauolla bändi ei ole kuitenkaan kokonaan katkaissut napanuoraansa, mutta vuodet ovat tuoneet mukanaan selvästi kokonaisvaltaisempaa lähestymistä musiikkiin. Synteettinen jylhä konelaulu korostaa goottihenkistä vaikutelmaa. Eeppisempiä spektaakkeleja reilut parikymmentä vuotta työstänyt Ayreon-projekti on jäänyt tsekkaamatta, eikä kahden levyn mittaisen rock-ooppera Transitusin perustella sen suureelliseen meininkiin ole järin helppo päästä sisään. Transitusin kuuntelu useampaan kertaan ei tunnu juuri sen mielekkäämmältä kuin harrastelijanäytelmän katsominen uusiksi – ensimmäinenkin kerta pitää sinnitellä tulitikut silmäluomien välissä. Levy iskee lujaa luihin ja ytimiin, ja silloin ennen kaikkea kappaleiden nostattamalla vahvalla tunnelatauksella on merkitystä. CMFT uponnee erityisen hyvin Stone Sour -faneille, mutta sitä voi suositella myös muillekin suurieleisen rockin ystäville. Satunnaiset kitaraluritukset ja -sahaukset käyvät muistutuksesta soittajiensa virtuositeetista, mutta tällä haavaa mennään kappaleet edellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kaarle Viikate pistäytyy antamassa sinisteriä soundia texmex-sävyiselle ”Kobratanssille” El Baile de la Cobra. Levy on – totta kai – hajanainen ja poukkoilee pompöösisti tyylistä toiseen, kunhan vuolaalta kerronnalta toimertuu. Jotain on tehty myös toisin, sillä vaikka paletti tuleekin selväksi jo ensimetreillä, levyn kuunteluun ei kyllästy. Sacred Cylon herättää henkiin vanhat avaruuspelit sekä Ritari Ässän ihmeautoineen. Hauskimmillaan bändi on esittäessään kököllä englannilla lausuttuja mantroja, kuten Nothing To Me todistaa. Saattaa kuulostaa sillisalaatilta, mutta levy on yllättävän linjakas eikä rönsyile liikaa. Silentium päästelee isosti niin kuin pitääkin, ja voisi ehkä päästellä isomminkin, mutta jo tällaisenaan Motiva on tasapainoinen ja vahva albumi. Oli päivänselvää kyseessä olevan hieno bändi, mutta en edelleenkään muista mikä biisi löytyy miltäkin levyltä. Hard rockista metallisempaan tuiskeeseen, sinfoniseen paisutteluun ja ties mihin venyvä musiikki on toki taitavaa ja ihan komeasti tehtyä. Kannatteleeko tämä 80-minuuttista albumia, se onkin eri asia. V on erinomaisesti sovitettu, minimalismista ja vain olennaisimmista tavaramerkeistä kasattu, otteessaan pitävä kokoelma äärimmäisen raskaita mutta melodioin kuorrutettuja sävellyksiä. Kitarakaupungin sheriffi on silti Beatmakersin Juha Heinonen, jonka joustava soundija melodiataju pitää koko possen kasassa ja täydellisen rautsikan ajojahdin suuntiman vakaana. Motivan äärellä on lopulta triviaalia pohtia, ovatko biisit hyviä vai huonoja. VIRPI SUOMI HHHH Ayreon Transitus Music Theories Ayreonin puuhamiehen Arjen Lucassenin kyvyt on pantu merkille jo 80-luvun hard rock -bändi Vengeancessa ja sittemmin progemmissa merkeissä Guilt Machinessa. Motivaa on turha vertailla bändin menneisiin töihin. Kokonaisuus pysyy näpeissä ja mielenkiintoisena lukuun ottamatta keskivaiheen pientä notkahdusta kevyempien Silverfishja Kansas-numeroiden parissa, mutta nekin viedään maaliin Taylorin äänen siivittäminä. ASKO ALANEN HHHH Silentium Motiva Out Of Line Silentium on sitten käynyt pöllimässä uuden levynsä nimen valtio-omisteiselta kestävän kehityksen yhtiöltä. Aggressiivista turpiinvetoa odottavilta saattaa siis suu loksahtaa auki, sillä CMFT sisältää musiikkia niille, joita Slipknot pelottaa tai joille Stone Sourkin on paikoin liian raskasta
KIMMO K. Ennakkosinglet Huomenta humalaiset ja Varjorastaat antoivat koko urakalle titaanista selkärankaa, Hallava ja Rillumarei! tuplaavat albumin ydinmehun vahvuuden ja hartaammin vakavoituneet raskaat slovarit täydentävät teoksen määrätietoisen arvokkuuden ja juhlallisen voiman. Itse asiassa vain kahdesta kappaleesta ei löydy sanoja ”vittu” tai ”ninja” ja suurin osa kappaleista tuntuu muodostuvat täysin näiden sanojen ympärille, mikä toisaalta tekisi tästä puolen tunnin tuotoksesta täydellisen juomapelin. Kappaleissa on kosolti ehtaa tarttuvuutta, ja lopputulos on etenkin kivikautisen b-sarjan bändin tuotokseksi äärimmäisen positiivinen. Liimaava The Time Has Come on tämän ilmiön tuskaisin ääninäyte. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Maailman paras urkusoundi. Miekat, pommit ja heittotähdet on kuin satiirista vittuilua musiikin häpeilemättömälle itsetiedottamiselle, mutta ikävä kyllä ei tarpeeksi satiirinen. Moottoripäinen kahden atakkikitaran riffailu ja suomi-iskelmien kaiho vain terävöityvät kirkastetussa tisleessä volttiluvultaan tynnyrivahvuiseksi. Hurjapäistä takomista ja järjettömällä energialla sahaamista sisältävä intensiivinen aloituskolmikko on korkeaoktaanisen heavyn taidonnäyte. Taudin denialisteiksi ryhtymättä yhtye valitsi iskulauseekseen kansantaiteen alun perin pilkalliseksi kritiikiksi tarkoitetun rillumarei-määritelmän ja viritti sen korskean vahvasti riffatun kouvostomollinsa keulakoristeeksi. MIKKO MERILINNA HH Vitun Ninjat Miekat, pommit ja heittotähdet Vitun Ninjat Varokaa! The Mummiesin ja Masked Intrudersin jalanjäljissä kulkevat suomipunkin uudet tulokkaat ja koronamuodin edelläkävijät Vitun Ninjat hakee paikkaansa musiikin alamaailmassa. ASKO ALANEN HHHH tui kaikessa megalomaanisuudessaan piirtämään jälkensä hiekkaan. Metal City on siisteine sarjiskansineen ja kaikesLevyarviot > ...eliitin ambitiot torpataan tylyin maneerein... Viikate Rillumarei! Universal Viikate teki viime vuonna kymmenvuotiskorjuuta Kuu kaakon yllä -albumin luovan ja tuotteliaan vuoden suuresta sadosta. Lopullisen läpimurron väkivahvat ajat latasivat yhtyeeseen kylliksi voimaa, että nykypäivään ja pandemian maailmaan sijoittuvat jatkotoimet yllyttivät Viikatteen kapinaan kotikaranteenien ja nettikeikkojen tuottamia seisokkeja ja lannistumisia vastaan. Gallagherin veljeksillä Markilla ja yhä korkealta ja kovaa kailottavalla Johnilla ei ole ongelmia pysyä perässä. HENRI EEROLA HHHH Dead Lord Surrender Century Media Meillä härmäläisillä on Joni Ekman & Koira, mutta ruotsalaiset hanskaavat myös classic rockin tekemisen paremmin kuin muut. Purgatorin markkinoilta he toivat kaakon kultaa. Asenne tosin ainakin on kohdillaan. Nimikappaleen kertosäkeen hätähuuto ”rillumarei – elämä kuolee” saa niin monitulkintaisia merkityksiä, että symboliikan hilse pöllyää. 64 SOUNDI www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Varustettuna jykevillä bassoilla nämä naamioidut noviisit luovat tulevaa brändiään luottamalla hypnoottiseen oman nimensä toistamiseen, tarvittaessa tehostettuna muilla yhtä itsetietoisen minäkeskeisillä lyriikoilla. Monipuoliset, kirjavan vaihtelevat sävellykset tuntuvat painivan täysin eri sarjassa kuin melko yksitoikkoiset lyriikat. Yhtyeen kahdeksas albumi tarpoo silti liian tutuilla, nu metalin kartoittamilla poluilla vailla energiaa tai mullistavia ideoita. Eniten syke nousee ronskisti ylisoittavalla rumpalilla, Fear Factoryssakin takoneella Mark Hellerillä, joka linkoaa veteraanibändin jopa blastauskierroksille. Ei välttämättä, mutta en toisaalta usko, että arkun kantta olisi raotettu, jos paluu olisi perusteltu vanhojen temppujen kierrätyksenä. Tempot ovat kautta levytyksen hitaita, ja groove kääntyy alituiseen kolmijakoiseen shuffleen, mikä entisestään poistaa vauhtia. Vaikka Vitun Ninjojen energinen soundi sopisi hyvin livelavoille, on sanoituksissa paljon hiottavaa. Vitun Ninjojen debyyttialbumi on kaiken egosentrisen messuamisen keskellä lupaava maistiainen näiden naamioitujen sankarien tulevaisuuden uroteoista. ISLA MÄKINEN HH sa älyttömyydessään todella riemastuttava energialataus. Saksalainen Rock Hard -lehti kirjoitti jo Dead Lordin debyytistä GoodK u v a: Te rh i Y li m äi n en Levyarvostelut 8_20.indd 64 11.9.2020 8.33. Tehokkaan vastaviruksen aikaan saamiseksi Viikatteen ei ole tarvinnut hakea aineksia oman labransa konkoktioita etäämpää. A Wonderful Life on yksinoikoisesti ja raskassoutuisesti tuotettu ja soitettu albumi, joka on parhaimmillaan silloin, kun se päästää metalli-ilmaisusta irti. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Pianoja industrial-sävyillä kuorrutettu puolislovari Pulse on melko toimiva, samoin kuin melodinen singlejulkaisu The Heresy. Toki Mushroomhead on kaivertanut itselleen kunnioitettavan ja pitkäkestoisen uran. Kumpi tahansa oli ensin, musiikeissaan on erilaisia nyansseja – ja Mushroomheadilla on aika paljon vähemmän sanottavaa ja annettavaa. Raven Metal City Steamhammer 1974 perustettu ja 80-luvun alkuhämärissä ensimmäiset levynsä julkaissut brittitrio lanseerasi musiikilleen oman athletic rock -genren. Metal Cityn kappalevalikoima ei ehkä täysin vastaa kymmenottelua, mutta vauhtia, voimaa, korkeita kaaria ja kestävyyttä Ravenilla on hämmästyttävän paljon. Parissa biisissä tahti hidastuu hallitusti, mutta kokonaisuus on hengästyttävä. Jos Slipknot paahtaa aggressiolla ja ääri-ilmaisulla, Mushroomhead astelee enemmän Faith No Moren ja ysärialtsun jalanjäljillä. KOSKINEN HHHH Mushroomhead A Wonderful Life Napalm Clevelandin Mushroomhead on operoinut koko olemassaolonsa Slipknotin varjossa – molemmat bändit kun päättivät 1990-luvun puolivälissä pukeutua naamioihin. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Vaikka speed metalin kantaisäksi mainittu yhtye huhkii jo ikämiessarjassa, se on edelleen rautaisessa kondiksessa
Asia ei ole Dead Lordin neljännellä albumilla yhtään miksikään muuttunut, paitsi että Surrender vertautuu ennemminkin Lizzyn alkukuin loppupään tuotantoon. Tässä ollaan näköetäisyydellä napakympistä. Jonas Kullhammarin ja Per Johanssonin huilujen keventämä Tremendoce erottuu R&B-pitoisuudellaan. Tenoria ja vähän klarinettiakin mestarillisesti pelaavan Sandsjön rinnalla levyn toisena voimahahmona ja säveltäjäkumppanina toimii super-coolista tuotannostakin vastaava, molempia bassoja ja syntetisaattoria soittava Petter Eldh. Likipitäen ainoa asia mistä erottaa, ettei olla 70-luvulla, on Adam Lindmarkin paikoin aika rivakka rumputyöskentely. Orgaanisuutta ja luomua ei tästä mallintavien vahvistimien ja trigattujen rumpujen melskeestä löydy. Laman runtelemassa Pohjolassa puhumattomasta teinipojasta kasvaa suomalaisen älykkörockin keulakuva – ja yksi Rovaniemen tunnetuimmista ja vihatuimmista nuorukaisista. Tai ylipäänsä erotu. Surrender on toimivaa peruskauraa niille, jotka sellaisen päälle ymmärtävät. Lievästi sanoen kinkkisiä rytmejä nakuttelee Tilo Weber. Eliitin ambitiot torpataan tylyin maneerein. Surrenderilla Martin Nordinin ja Hakim Krimin tuplakitarat raikaavat kenties aiempaa hieman kirkkaammin ja Krimin laulu kuulostaa vähemmän kireältä kuin ennen. Weather Reportin luoma pohja kuulsi läpi, mutta nestemäinen lopputulos maistui ehdottoman tämänpäiväiseltä ja kiihottavan jännittävältä. Parhaita suomalaisia taiteilijaelämäkertoja. Materiaali on ajoittain epätasaista, mutta se tuntuu kuuluvan asiaan. Muodollisesti pätevää, mutta pitemmän päälle yksitoikkoiseksi käyvää junttausta, joka ei ärsytä, muttei jätä mitään muistikuvia. Lost, Not Gone puksutellaan läpi niin yhdestä muotista valetuin biisein ettei yksikään erotu edukseen. SOUNDI 65 bye Repentance (2013), että se on paras Thin Lizzy -albumi sitten Thunder And Lightningin. Y-Otis 2 on edelleen kehitellyn edeltäjänsä suoraa jatkoa, tosiaankin ”liquid jazzia”. Ehkä hänen äänensä on pakollisen keikkatauon aikana saanut levätä. JUSSI NIEMI HHHH Attila The Stockbroker And Barnstormer Heart On My Sleeve Hiljaiset Levyt Brightonilainen punkrunoilija, multi-instrumentalisti ja lauluntekijä John Baine eli Attila The Stockbroker on jaksanut levittää sanomaansa jo nelisenkymmentä vuotta. Näkemyksen syvyyden paljastaa se, ettei vaikutelma ole neuroottinen eikä hengästyttävä, vaikka tempot ja koko musiikki heijastelevat katkonaisen pirstaleista informaatiotulvaaikaamme hyvin osuvasti. Eikä siinä mitään, kunhan vain itse biisit toimivat ja nostavat bändin muiden kaltaistensa joukosta esiin. JARI MÄKELÄ HHH Otis Sandsjö Y-Otis 2 We Jazz 2018 ilmestynyt Y-Otis soi meikäläisellä tiuhaan. Jazzin äärimmäinen etulinja kuplii nyt Y-Otiksessa, joka livenä tarkoittaa koko bändiä. Kotikutoisuus on läsnä, mikä tuo kuvioihin maanläheisyyttä. VESA SILTANEN HH RETRO 24 95 Rollo TOMMI LIIMATTA Tommi muuttaa Rovaniemelle vuonna 1990. Runsaana vyöryvä, avoin muistelmateos vie lukijansa Liimatan persoonan ja Absoluuttisen Nollapisteen musiikin juurille ja jatkaa kiiteltyjen Jeppis-romaanien tarinaa. Pitkän linjan muusikon ja hänen Barnstormer-yhtyeensä punk-estetiikka sulattaa itseensä vahvoja vaikutteita folkista ja keskiaikaisista sävelistä. JUHA SEITZ HHH Collusions Lost, Not Gone Collusions Deathcoreksi itsensä luokitteleva helsinkiläisyhtye tarjoilee esikoislevyllään napakasti nakuttavaa rumputyöskentelyä, kimurantteja rytmityksiä komppaavaa alavireistä kitarariffittelyä, huutoa ja örinää sekä keventävinä elementteinä toimivia jousija syntikkaosuuksia sekä muutamia puhtaasti laulettuja osia. Soundi8_Rollo_108x297.indd 1 03/09/2020 11.38.59 Levyarvostelut 8_20.indd 65 11.9.2020 8.48. Samalla siitä on puristettu pois suurin osa hengestä, sielusta ja omaleimaisuudesta. Bobbya täydentää trumpetti ja Atombahnia sello. Modernille metallille tyypilliseen tapaan soitto on atomikellon tarkkaa ja levyn soundimaailma on hiottu, kiillotettu ja turboahdettu kliiniseksi, teräväksi ja erottelevaksi. Thatcheriläinen kurinpito saa kuulla kunniansa, eikä sotimisen brutaalille intohimolle löydy ymmärrystä. Biisejä kuullaan vuodesta 1982 alkaen. Sitä kuunnellessa tuntui, että Berliinissä operoivat ruotsalaiset ovat ihan oikeasti keksineet uuden jazz-tyylin. Attila The Stockbrokerin tylytykset eivät anna armoa vallanpitäjille. Parhaita suomalaisia taiteilijaelämäkertoja. Mikäli Dead Lordin legendaariset esikuvat Free ja UFO tai kaveribändi Imperial State Electric kiinnostavat, muhkeaviiksinen tukholmalaiskvartetti tarjoaa niiden hengessä tasalaatuisen hard rock -paketin, jonka valikoimasta puuttuvat musiikilliset flopit ja kokeilut mutta samalla myös varsinaiset ykkösluokan huippubiisit. Syntikoiden pääsäätäjä on Dan Nicholls (Squarepusher, Goldie). Tunnelmat ovat paremminkin trippaavan unenomaisia. Juhlan kunniaksi Hiljaiset Levyt julkaisee Attila The Stockbrokerin itsensä kokoaman Heart On My Sleeve -vinyylialbumin, joka poimii 12 näytettä persoonan värikkäältä taipaleelta. Omalaatuisella kansanmiehellä on takanaan tuhansia keikkoja 25 maassa sekä vankka albumikatalogi. Collusionsin tapauksessa silläkin saralla on valitettavasti vielä paljon petrattavaa
Vaikka jo muutamaan otteeseen mainittu kiertue peruuntuikin, ehtivät myös Brother Firetriben jäsenet käydä muilla mailla ennen pandemian todellista puhkeamista. – Sunbound oli meidän neljäs studioalbumimme, ja se syntyi täsmälleen samalla tavalla kuin aikaisemmat levytyksemmekin: alustavat ideat tulivat tälläkin kerralla useimmiten minulta tai Tompalta (Nikulainen, koskettimet), jonka jälkeen kappaleet löysivät lopulliset muottinsa koko yhtyeen sovitussessioissa, sanoo Heino. Ratkaisu oli kaikille selvä, eikä siinä ollut mitään ongelmia, pohjustaa Heino. Se siis tarkoitti, että alkoholi polttaa, kun se valuu kurkusta BROTHER FIRETRIBE BROTHER FIRETRIBE HOMMIA YMPÄRI VUOROKAUDEN Bazook 8_20 Brothers Firetribe.indd 66 10.9.2020 15.38. Suunnitelma meni kuitenkin myttyyn viime metreillä, ja Brother Firetriben kollektiivinen harmitus oli voimallista. – Kun sitten palasimme Suomeen, tuli uuden levyn otsikon lukkoon lyöminen ajankohtaiseksi. Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Lopulta feel the burnista tuli jonkinlainen hokema koko loppureissun ajaksi, nauraa Heino. Niin kävi myös One Desiren ja The Night Flight Orchestran kierrokselle. – One Desiren kitaristi Jimmy Westerlund toimi uuden Feel The Burn -albumimme tuottajana. Sitten rundi piti keskeyttää ja muusikot palasivat kotiin – koronatartuntoja tuliaisinaan, sanoo Brother Firetriben laulaja Pekka Heino. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun maailma alkoi kuvainnollisesti palaa, ja rockbändien rundit loppuivat kuin seinään. – Sunboundissa ei ollut mitään vikaa, mutta levyn jälkitunnelmissa päätimme silti hakea seuraavalle julkaisulle uusia kulmia. Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI alas. Palataan Brother Firetriben ja Jimmy Westerlundin yhteistyön äärelle aivan pian, mutta suunnataan sitä ennen katseet bändin kokoonpanomuutokseen. Mietimme eri vaihtoehtoja, ja lopulta Emppu päätti E lettiin kuluvan vuoden alkupuolta. – Bändit taisivat soittaa kolme keikkaa. Kuluvan vuoden alkupuolella nimittäin julkaistiin uutinen, joka kertoi Emppu Vuorisen jättäneen bändin kitaristin paikan Roope Riihijärvelle. Sitten miekkonen heitti, että feel the burn, feel the burn, omaa kurkkuaan pidellen. Tuskailin asian kanssa aikani, kunnes sitten tajusin, että nimihän on ollut selvillä jo jonkin aikaa. Jimmy oli todella kipeä Suomeen palaamisen jälkeen, ja mies oli lopulta huonossa kunnossa monen viikon ajan. – Kun saimme alkuvuodesta levyn soittoja lauluosuudet taltioitua, lähdimme pariksi viikoksi USA:n länsirannikolle. Tarttuvan AOR:n ja hard rockin labyrinteissä jo 2000-luvun alkupuolelta seikkailleen Brother Firetriben oli määrä lähteä maaliskuussa neljän viikon mittaiselle Euroopan-kiertueelle suomalaiskollega One Desiren ja ruotsalaisyhtye The Night Flight Orchestran kanssa. Siinä meinasivat Feel The Burnin miksauksien ja muiden viimeistelytöiden deadlinet vähän paukkua, mutta saimme kuin saimmekin levyprojektin onnellisesti maaliin. – Takavuosina toimimme Nightwishin aikataulujen ehdoilla: jos Emppu oli kiireinen pääbändinsä kanssa, niin sitten Brother Firetribe vietti hiljaiseloa. Samalla myös Nightwish oli tekemässä uutta musiikkia, ja aika pian tajusimme, että vaihtoehtoja on kaksi: joko Brother Firetribe ei rundaa juuri ollenkaan uuden levyn jälkeen tai sitten Emppu ei ehdi olemaan kotona lainkaan tulevien vuosien aikana – siis jos hän kiertää intensiivisesti kummankin yhtyeen kanssa. Vaikka Brother Firetribe ei päässyt tien päälle ollenkaan, niin pikavauhdilla peruuntuneen kiertueen kerrannaisvaikutuksilta yhtye ei silti säästynyt. Matka osoittautui lopulta varsin hyödylliseksi myös uuden albumin viimeistelyn suhteen. Niitä sitten löytyikin, erityisesti ulkopuolisen tuottajan ansiosta. Tuskin saimme Suomen mainittua, kun herralta tulivat jo kippikset ja muut. – Aloitimme Feel The Burnin valmistelemisen viime vuonna, ja Emppu oli entiseen malliin mukana. Kuulimme tämän feel the burn -huudon samana iltana vielä jokusenkin kerran, kun sama kaveri bongasi meidät kadun toiselta puolelta tai jostakin. Että totta kai sen pitää olla Feel The Burn! Mennään siis suoraan tulta päin, ja otetaan vauhtia yhtyeen edellisestä Sunbound-pitkäsoitosta (2017). Sitten eräänä iltana talsimme pitkin Hollywood Boulevardia, ja paikallisia nähtävyyksiä esittelevän turistibussin sisäänheittäjä kysäisi, että mistä päin me olemme
Pirautin sitten Roopelle ja puhelu kesti ehkä kolmekymmentä sekuntia. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Tilannetta vaikeuttaa se, että erityisesti tapahtumaja musiikkikärjellä markkinoitu valtion kustannustuki ei soveltunut musiikkialalle juuri lainkaan. Leffaidea syntyi tuoreen Night Drive -kappaleen ja siitä tehdyn videon pohjalta. Odotukset olivat korkealla Valtio loi kustannustuen sen jälkeen, kun Business Finlandin koronatukien ongelmat tiedostettiin. Tuen kriteereissä on muitakin ongelmia. Valitettavasti sen kriteerit tehtiin niin, että vain aniharva saattoi sitä saada. Tärkeintä oli se, että kenenkään mieli ei pahoittunut. Ehdin sanoa suunnilleen, että ”olisiko sinulla kiinnostusta...”, kun hän vastasi, että kyllä. – Yhtyeen ja Jimmyn yhteistyö toimi loistavasti, ja häneltä tuli valtavasti hyviä ideoita. Homma oli sillä selvä. vain näille kuukausille. Vaikka kaveri on meitä muita nuorempi, niin hänen sielunsa on sopivan ”vanha” tällaisen musan soittamiseen. Ne eivät yksinkertaisesti sovi alalle, jolla kuukausija vuosivaihtelut ovat suuria ja tuloja tulee viipeellä tekijänoikeusjärjestöjen kautta. Esimerkiksi: miksi ihmeessä se videossa esiintyvä kaveri joutuu ajamaan joka yö. K u v a: P et e V o u ti la in en astua sivuun. Jos vaikkapa joku sanoitus ei ollut hänen mielestään tarpeeksi ”cool”, niin sitten kirjoitimme tekstiä uusiksi lause lauseelta tuntikausien ajan. – Kun video valmistui, niin se tuntui herättävän mielenkiintoisia kysymyksiä... Tulonmenetykset kotimaassa ovat yli 220 miljoonaa euroa. Alamme on vedonnut päättäjiin, jotta tuen kriteerit korjattaisiin ja sen hakuaika avattaisiin uudelleen. Tuesta tiedotettaessa mainittiin erityisesti tapahtumaja musiikkiala. LAURI KAIRA T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Musiikkiala vetoaa päättäjiin, että kustannustuen kriteerit korjataan ja sen haku avataan uudelleen. Mutta se ei täytä tuen ahtaita kriteereitä. päättynyt hakuaika avataan uudelleen ja kriteerit korjataan. Toivottavasti viestimme kuullaan. Kaikkien yllätykseksi tuki tehtiin niin, tuen tarve arvioidaan vain huhti-toukokuun tilanteen mukaan. Sen piti olla simppeli ja suoraviivainen: tukea saa, jos liikevaihto on pudonnut 30 prosenttia edellisvuodesta ja on pakollisia kuluja maksettavana. Korona on vienyt jo kolmanneksen koko musiikkialan arvosta, ja lisää iskuja tulee koko ajan. Pian idea lähti käsistä, ja päätimme tehdä lyhytelokuvan, joka vastaa näihin kysymyksiin, sanoo Heino. Musiikkialan järjestöt ovat vedonneet, että 31.8. Kesän tappiot eivät kelpaa tappioiksi... – Levyn työstäminen oli todella intensiivistä, ja saatoimme tehdä Jimmyn kanssa hommia ympäri vuorokauden. – Leffassa ei ole paljonkaan esimerkiksi dialogia, sillä kantavana äänimaisemana toimivat Feel The Burnin biisit. Onhan se nyt aivan älyttömän siistiä, että meidän uuden levyn eräänä promootiovälineenä toimii elokuva! IL M O IT U S Bazook 8_20 Brothers Firetribe.indd 67 11.9.2020 13.27. Kesä oli monelle toimijalle katastrofi. Mutta siis... Palataan sitten Feel The Burnin äärelle. Lisäksi tukea voi saada UUSI KUSTANNUSTUKI, KIITOS! Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Tukea saa siis, jos huhtitoukokuu meni 30 prosenttia heikommin kuin edellisvuonna. Kitaristinahan Roope on todella kova, kertoo Heino. Tuen kriteerit sivuuttavat siis kaksi tärkeää faktaa: koronarajoitukset jatkuivat paljon pitempään kuin huhti-toukokuun ja sen, että huhti-toukokuu oli aivan väärä hetki arvioida alan menetyksiä. Feel The Burn on juuri tällainen albumi: bändi kuulostaa itseltään, mutta samalla mukana on tuoreita tuulia, sanoo Heino. Tavoitteena oli säilyttää Brother Firetriben identiteetti, mutta yhtä lailla tahdoimme uudistaa yhtyeen soundia jollakin tavalla. Monta kertaa teki mieli kolauttaa Jimmyä kitaralla päähän, mutta onneksi lopputuloksen äärellä on helppo hymyillä! Brother Firetribe julkaisee tulevien kuukausien aikana myös lyhytelokuvan. Mistä uusi kitaristi Roope Riihijärvi löytyi. – Hän on tullut tutuksi muun muassa erilaisilta laivakeikoilta. Mutta tukea ei saa, jos alan tärkein sesonkiaika eli kesä meni heikommin kuin edellisvuonna
– Monipuolinen Signs Of Existence oli varsin luonnollinen seuraaja debyytille. – Löysimme yhteisymmärrykseen Reaper Entertainment Europe -yhtiön kanssa kesällä 2019, ja sen jälkeen myös sävellystyö pääsi vauhtiin. Levylle tuli mukaan joitakin vanhempia ideoita, mutta suurin osa materiaalista on täysin uutta, sanoo Ylämäki. – Tämä kehiin palaaminen lähti ikään kuin pienestä läpästä, joka sitten karkasi vähän lapasesta. Tällä kerralla sanoitukset kumpuavatkin enemmän omasta elämästä, ajatuksista ja fiiliksistä, ympäröivän maailman vaikutusta unohtamatta. Lopulta paluu oli kuitenkin pakko toteuttaa, nauraa laulaja. Mikä oli sitten se sysäys, joka sai bändin aktivoitumaan vuonna 2018. Miksi Planetary Breathingin ja uuden pitkäsoiton välille muodostui seitsemän vuoden tauko. Soundi oli jalostunut originaalimmaksi ja mukaan tuli kypsempää materiaalia. – Meillä oli yhdet grillipippalot, ja siellä sitten mietimme, että kokeillaanpa taas. Pääsimme tekemään oikean albumin Spinefarmille, ja homman nimenä oli ”vauhtia ja vaarallisia tilanteita”. Sävellystaidot eivät toki olleet jalostuneet nykytasolle, mutta valtava into korvasi mahdolliset puutteet, muistelee laulaja Tommy Tuovinen. Kuvaavan V-otsikon saanut teos katkaisee pitkän levytystauon, sillä MyGrainin edellinen Planetary Breathing -pitkäsoitto ilmestyi vuonna 2013. Bazook 8_20.indd 68 11.9.2020 13.31. Samalla myös Spinefarm-diili päättyi ja keikkamyynnin kanssakin oli vähän niin ja näin, kertoo kitaristi Teemu Ylämäki. Jos taas vertaan nimikkolevyä ja Planetary Breathingia toisiinsa, niin ensin mainittu kaahasi nopeammin, kun taas jälkimmäisestä tuli eeppisempi ja progressiivisempi. Ja jos jotakin yhdistävää teemaa hakee, niin ehkä sanoituksista on löydettävissä tietynlaista ”kärsimyksestä ja vaikeuksista voittoon ja uuteen kukoistukseen sekä viisauteen” -meininkiä. Milloin uuden V-albumin valmistelu sitten alkoi. – V on todella monipuolinen lätty, ja melodiat ovat tällä kertaa isompia ja raskaat osat ovat raskaampia. – Debyytti pursuaa aikamoista nuoruuden huumaa. Yhtyeen kovatasoisesta discografiasta löytyvät myös täysimittaiset albumit Orbit Dance (2006), Signs Of Existence (2008) ja MyGrain (2011). Toisin sanoen otimme kädet irti ratista, pistimme silmät kiinni ja annoimme mennä. Että pidetään jatkossa langat omissa käsissä ja tehdään hommia sillä tavalla, että fiilis pysyy hyvänä, muistelee kitaristi. Tauolle vetäytymisen syy oli se, että bändin kehityskaari tuntui hiipuvan Planetary Breathingin jälkeen. Bazook! Teksti: Timo Isoaho 68 SOUNDI > VAIKEUKSISTA VOITTOON JA UUTEEN KUKOISTUKSEEN K u v a: Ti m o H o n k an en TOMMY TUOVINEN ja ”ilman näitä levyjä ei olisi MyGrainia”: SOILWORK: Natural Born Chaos SCAR SYMMETRY: Symmetric In Design SCAR SYMMETRY: Pitch Black Progress STRAPPING YOUNG LAD: Koko tuotanto SCARVE: Irradiant THE HAUNTED: Revolver GOJIRA: From Mars To Sirius M elodisen death metalin maailmoja jo vuodesta 2004 tutkinut helsinkiläisyhtye MyGrain julkaisee viidennen studioalbuminsa lokakuun alussa. Joitakin juttuja on toki edelleen verhottu kosmiseen sci-fi -viittaan, sillä se maailma kiehtoo aina vaan... – Sanoitukset olivat pitkään sci-fi -henkistä avaruudellista meininkiä, mutta nyt tuntui luontevalta tehdä asioita vähän toisin. Mukana on edelleen reilusti vauhtia, mutta kokonaisuus on vähän aikaisempia harkitumpi ja kypsempi, miettii Tuovinen. – Bändin sisäinen kemia pysyi koko ajan kunnossa, mutta kun kollektiivinen motivaatio alkoi kadota, tuntui paremmalta pistää mietintämyssy päähän ja siirtyä telakalle. – Pistimme pillit pussiin eikä meillä ollut sen kummempia jatkosuunnitelmia
Ei meillä ole tässä vaiheessa mitään aavistusta, milloin Insidious Diseasen kolmas levy ilmestyy, mutta tuore materiaali on joka tapauksessa kypsymässä. Muistan elävästi myös sen hetken, kun kuulin Deathin Scream Bloody Goren ensimmäisen kerran ehkä 12-vuotiaana. Ideoista ei todellakaan ole pulaa, sillä myös laulaja Shagrath ja kitaristi Galder tekevät tahoillaan aihioita. Suunnitelma on vielä auki, mutta jotakin tulee varmasti tapahtumaan! ”Rakastan klassista death metalia, ja esimerkiksi Entombedin sekä Morbid Angelin varhaiset albumit ovat suurenmoisia teoksia.” Bazook 8_20.indd 69 11.9.2020 13.31. Hah hah! Insidious Diseasen debyyttialbumi Shadowcast julkaistiin vuonna 2010. Silenoz kertoo pitävänsä levytyksestä edelleen, mutta samalla hän kiirehtii lisäämään, että 30. no, ehkä kahdessakymmenessä muussakin yhtyeessä. Meillä on reilusti uutta materiaalia, aloittaa kitaristi. 69 SOUNDI INSIDIOUS DISEASE / DIMMU BORGIR ”PANDEMIATILANNE RUOKKII LUOVUUTTA!” INSIDIOUS DISEASE / DIMMU BORGIR K u v a: M et aw o rk s D eath metal -yhtye Insidious Diseasen ja black metal -suuruus Dimmu Borgirin pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja Sven Atle Kopperud – taiteilijanimeltään Silenoz – ottaa vastaan Skype-puhelun kotonaan Oslon liepeillä. Me molemmat olemme kivikovia death metal -diggareita, joten musiikkityyli oli saman tien selvillä, hymähtää Silenoz. Tämä death metalin superkokoonpano sai alkunsa vuonna 2004, kun Dimmu Borgir kiersi Yhdysvaltoja osana Ozzfest-festivaalia. Vielä yksi juttu: eräs Dimmu Borgirin merkkiteoksista täyttää ensi vuotta kaksikymmentä vuotta. – Managerimme taas suositteli solistiksi Morgothin Marc Greweä, ja se oli suorastaan loistava vinkki, sillä Marc on ehdottomasti eräs maailman parhaista death metal -laulajista. Kahden edellisen pitkäsoiton (Abrahadabra (2010) ja Eonian (2018)) välille jäi kahdeksan vuotta, ja sen uskallan sentään luvata, ettei mitään tuollaista julkaisutaukoa ole nyt luvassa. – Kyllä vain, aikomuksenamme on keksiä jotakin hauskaa. – Rakastan klassista death metalia, ja esimerkiksi Entombedin sekä Morbid Angelin varhaiset albumit ovat suurenmoisia teoksia. – Tämä pandemiatilanne tuntuu ruokkivan luovuutta kovasti! Kun tien päälle ei ole ollut vähään aikaan mitään asiaa, niin olen pystynyt keskittämään kaiken luovan energian uusien juttujen kirjoittamiseen. Entäpä sitten Dimmu Borgirin seuraavat kuviot. Basistiksi taas pyysimme Napalm Deathin Shane Emburyn, sillä hän soittaa ainoastaan... Päätämme palata Dimmu Borgirin kuvioihin puhelun loppupuolella – sen jälkeen, kun olemme puhuneet Silenozin, laulaja Marc Grewen, basisti Shane Emburyn, kitaristi Terje ”Cyrus” Andersenin ja rumpali Tony Laureanon muodostamasta Insidious Diseasesta. – Tony oli tuolloin rumpalimme, ja aloimme sitten tien päällä puhua, että meidän pitäisi tehdä yhdessä musiikkia. Ehkä miksaamme sekä masteroimme levyn uudelleen, ja julkaisemme sen bonusmateriaalin siivittämänä. Jos ongelmia jatkossa tulee, niin niitä tulee nimenomaan siitä syystä, että käsissämme on liikaa hyvää materiaalia, naurahtaa kitaristi. – Minulla ei ole mitään kiirettä, mutta olen tämän keskustelutuokion jälkeen lähdössä Dimmu Borgirin treeneihin. Aiotteko juhlistaa Puritanical Euphoric Misanthropiaa jotenkin. Ihan ensiksi se tuntui liian pelottavalta ja brutaalilta kamalta, mutta ei mennyt kauankaan, kun en muuta kuunnellutkaan. – Kasaamme parhaillaan seuraavaa albumia. Kitaristi on oikeassa: After Death tarjoaa muun muassa Obituaryn ja Asphyxin mieleen tuovaa vanhan koulun groovaavaa death metalia, ja pääosin keskitempoisesti jyräävät mainiot kappaleet murskaavat kuulijan alleen. – Myös Dimmun aikataulu on toistaiseksi auki. Hah hah! After Death on nauhoitetu jo hyvän aikaa sitten, ja Silenoz kertookin Insidious Diseasen hahmottelevan parhaillaan kolmatta pitkäsoittoa. lokakuuta ilmestyvä kakkosalbumi After Death on ”jotakin aivan muuta”
Mutta silti teemme niin ja nautimme siitä. Ja mihin levyt joutuvat kun kuunteluaikamme joskus loppuu. Näkemässäni dokumenttielokuvassa hän pohdiskeli asiaa työhuoneessaan kaikkialle rönsyilevän levykasan takaa. Sitten yhtäkkiä hänen ilmeensä kirkastuu lämpimäksi ja mies sanoo viehättävästi murretulla englannillaan: ”But together, they create a network of happiness.” S ain mukavan tehtävän. En malta olla vertaamatta Nubbenia toiseen ”tuttuun” keräilijään Francis Montfortiin, edesmenneeseen sveitsiläiseen toimittajaan, jonka 11 000 lp:n ja parinsadan cd:n kokoelman hankimme We Jazz -yritykseni kanssa Sveitsistä viime vuonna. Yllätysnimenä Mäkelä nostaa esiin saksofonisti Sonny Stittin, jonka levyjä löytyi Nubbenin hyllyistä 97 kappaletta. Sanoisin kyllä ja ei. Onko kenelläkään syytä olla kolmeasataa levyä samalta artistilta, tai kymmenien tuhansien levyjen kokoelmaa. Nyt levyistä tuli soittokamaa kotiin, radioon ja DJ-keikalle, sekä uuden levykaupan käytetyn repertuaarin perusta. Täytämme seinämme levyillä, joita on todennäköisesti enemmän kuin aikaa niiden kuuntelemiseen. Eräs näyttelyn taiteilijoista, Lars-Gunnar Nordström (1924–2014) eli ”Nubben”, oli myös intohimoinen jazzlevyjen keräilijä, joten säätiö tilasi avajaisjuhliin DJ:n paikalle heijastelemaan Nubbe nin tiettävästi Suomen suurimman jazzkokoelman musiikillisia tunnelmia. Stan Kentonin levyjä Montfortilla oli suorastaan pökerryttävä määrä, joskaan Mäkelän tuottaman kaltaista tarkkaa tilastoa ei ole saatavilla. 70 SOUNDI Onko tässä mitään järkeä. Ei, hän halusi keskittyä jazziinsa kunnolla. Mielenkiintoisia nippelitietoja viljalti sisältävä teos kertoo esimerkiksi, että Nubbenin kokoelmassa oli 319 Duke Ellingtonin levyä, 217 Benny Goodmania ja 194 Count Basieta. Tai ehkä pikemminkin ei ja kyllä. Kirja kertoo asialleen omistautuneen keräilijän tarinaa jazzdiggarina, keräilyyn liittyvistä ystävyyssuhteista ja hauskoista sattumuksista. Nubbenilla oli toive, että kokoelma pysyy yhtenäisenä, joten Kansalliskirjasto on epäilemättä sille oikea koti. Oma avopuolisoni puolestaan on luvannut myydä levyni hintaan ”3 euroa metri” kun meikäläisestä aika jättää. Levyn arvoa esineenä tämä ei ole poistanut, mutta hartaimmankaan musadiggarin ei nykyään toki ”tarvitsisi” hankkia tuhansia levyjä kuunnellakseen musiikkia. Osin tästä syystä musiikin kuuntelu jäi vähemmälle taiteilijan aivoinfarktin jälkeen hänen viimeisinä vuosinaan. Myös Louis Armstrong, Coleman Hawkins, John Coltrane, Dizzy Gillespie ja Sidney Bechet pääsevät lähelle. Kuva: Roope Pokki Jazz kiinnostaa 8_2020 -taitto_b.indd 70 10.9.2020 11.04. Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives ONNELLISUUS VERKOSTO Kari Ikonen: Impressions, Improvisations & Compositions Ozella Music Vibration Black Finger: Can You See What I’m Trying to Say Jazzman Ill Considered: IX Ill Considered Music MUUTAMA TUORE JAZZLEVY HYLLYYN: ”Mihin levyt joutuvat kun kuunteluaikamme joskus loppuu?” JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Kenties lohdullisin selitys holtittoman laajan levykokoelman ihanuudelle oli eräällä Ranskan yleisradion eläkeikää lähestyvällä työntekijällä. Nubben ei koskaan kuunnellut musiikkia maalatessaan. Tämän tilanteen yllättäessä yhteystiedot saa Soundin toimituksesta. Pro Artibus -säätiö kutsui minut Tammisaaren Elverket-galleriaan, jossa oli vastikään avautunut Abstrakti-niminen taidenäyttely. Kansalliskirjaston haltuunsa hankkiman Nubben-kokoelman laajuus on arvioiden mukaan noin 16 000 äänitettä, enimmäkseen lp-levyjä. Jazz oli Nubbenille jotain ihan muuta kuin taustalla soljuvaa ääntä. Montfortilla ja Nubbenilla oli vain parisen vuotta ikäeroa ja painotus iloisesti svengaavassa musiikissa, joten sadat ellingtonit, armstrongit ja bennygoodmanit löytyivät myös Genevestä. Montfortin jälkeläiset puolestaan halusivat isänsä kokoelman ”hyvään kotiin”, mutta muuta erityistoivetta ei ollut. Ne saivat uuden elämän. Musiikkia oli radiossa ja levyillä, tai sitten sitä ei ollut. Nykyään voi Ellingtoninsa nauttia missä muodossa tahansa milloin tahansa. Näissä tapauksissa on toki muistettava, että Nubbenin ja Montfortin aloittaessa levyjen keräilyn musiikkimaailma oli tyystin toisenlainen kuin nykyään. Johtolankana DJ-setin koostamisessa oli Janne Mäkelän toimittama kirja Nubbenin levyt – Taiteilija Lars-Gunnar Nordström jazzkeräilijänä (Kansalliskirjasto, 2019). ”Onhan näitä levyjä tässä varmasti enemmän kuin kukaan ehtisi elinaikansa aikana kuunnella, ja lisää tulee joka päivä”, mies huokaa
Kiitos, että annoit sen soida. Kiitos, että olitte mukana. Kiitämme kaikkia Anna sen soida -kanavan kuulijoita, tarinansa jakaneita alan ammattilaisia, rahaa varainkeruutilille lahjoittaneita sekä huutokauppaan kohteita lahjoittaneita artisteja. Anna sen soida -kampanja tuki koronakriisin kolhimaa suomalaista musiikkia kesän kuluessa. annasensoida.fi Anna sen soida_Soundi_225x297mm.indd 1 21/08/2020 13.59 Anna sen soida tulostus.indd 71 10.9.2020 11.13. Kiitos myös Musiikin edistämissäätiölle ja Musiikkimuseo Famelle sekä muille kampanjassa mukana olleille yrityksille
Samalla hän puuttui sin nikkäästi yhteiskuntamme epäkoh tiin, oli sitten kyseessä alkoholi politiikka tai yksittäisen kansalaisen kokema kafkamainen byrokratia pompottelu. Numminen itse sentään sel viää harmeitta ja ansaitsee lopulta myös presidentti Kekkosen kunnioi tuksen. Raflaavinta luettavaa ovat 1960 luvun vaiheet, ja viiden vuo den periodi kattaakin kirjasta run saan kolmanneksen. Parhai ten kronologisesti etenevä juttujen kertomiskronikka toimii sieltä täältä lueskeltuna; yhteen pötköön nautit tuna se aiheuttaa vähän ähkyä. Mukana on kalliita autoja, luksus jahteja ja nokkelaa sanailua. Tunne se”, sanoo Clémence Poésyn esittämä tutkija elokuvan alkupuolella, ja se sopii koko elokuvan motoksi. HHHH WHY DON’T YOU JUST DIE Night Visions festivaalilla jo viime vuonna nähty venäläinen splatter komedia on päässyt meillä laajem paankin levitykseen. Se on todellinen sosiologin muotokuva: omakohtai nen, mutta tarkastelee kohdettaan vähän ulkopuolelta. HHH KARPO Hannu Karpo on tvmaailman ikoni ja härmäläinen versio gonzojourna listi Hunter S. Tove keskittyy nimi henkilön nuoruusvuosiin. TOVE Tove Janssonista kertovassa eloku vassa ei edes yritetä kertoa muu mien luojan koko elämäntarinaa, ja se on hyvä ratkaisu. Mikäpä siinä, kun hilpeää jut tua piisaa. Numminen, Unto Mononen ja Pekka Gronow toukokuussa 1968. Sisältö on hengästyttävää anek doottien vuota, jossa omien van hempien kuolema käsitellään yh dessä lauseessa, mutta väkijuoman makuinen opiskelijaelämä Helsin gissä on jatkuva taustakuva muulle touhuamiselle. Aikamatkailu ja muut yliluonnol liset elementit tuovat mieleen Nola nin aiemmat elokuvat. Sen verran Numminen sentään pysähtyy, että suree erikseen ystä vänsä Kullervo Auran ennenaikaista huumekuolemaa ja kuvailee hyvin intohimoisesti kohtaamistaan toi sen vaimonsa Helena Vapaan kanssa 1980luvun alussa. HH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT M auri Antero Nummisen muistelmien ensimmäinen osa on noin viisisataasivui nen. Liuku ensimmäi sestä vaimosta Sirpa Nummisesta Helena Vapaan syliin tapahtuu vai vihkaa. John David Washingtonin esittämä päähenkilö on tyylikäs herrasmies agentti, joka seikkailee ympäri maa ilmaa näyttävissä maisemissa estä mässä kolmatta maailmansotaa. Ohjaaja Zaida Bergroth ja käsikirjoittaja Eeva Putro ovat halunneet välttää turhaa söpöi lyä, joten luvassa on seksiä, röökiä ja jallua. Boheemia taiteilija elämää viettävä Tove ryhtyy suhtee seen naimisissa olevan poliitikon kanssa, mutta sitten kuvaan tulee mukaan teatterijohtaja Vivica Band ler. Verilöylyhän siitä syntyy. Mukana on myös paljon nostalgista arkistomateriaalia, jota katsellessa voi vain ihmetellä, miten paljon Suo mi on muuttunut muutaman vuosi kymmenen aikana. Alma Pöysti on pääosassa ilmiö mäinen, mutta monista hyvistä aineksista huolimatta tarinasta puut tuu imua. Sävy on kauttaaltaan perinpoh jaisen asiallinen, kuten Nummiselle kuuluukin. Tarkoituk sena on keskittyä Nummisen käsit tämättömän laajaan ja vaiherikkaa seen elämäntyöhön, ei niinkään juuttua pohtimaan muistelmien kohteen sisäistä maailmaa sinäl lään. Ohjaajan esikuviksi luetellaan Quen tin Tarantino, Guy Ritchie ja Sam Peckinpah, ja soundtrackilla soivat ilmeiset Morriconevaikutteet. HHHH TENET Christopher Nolanin Tenetiä on ver rattu James Bond elokuviin, ja yhtä läisyyksiä onkin helppo nähdä. Käytännössä yhteen tilaan sijoit tuva splatterkomedia kertoo mos kovalaisnuorukaisesta, joka menee appiukkonsa luo vierailulle vasara kädessä. Elokuvan alussa nimihenkilö on uraansa aloit televa kuvataiteilija, joka joutui elä mään maineikkaan kuvanveistäjä isänsä varjossa. K ir ja n k u v it u st a sanoin kuvin_8_2020 -taitto_a.indd 72 11.9.2020 10.25. Tenet ei ole Nolanin parhaiden töiden kaltainen mestari teos, mutta parhaina hetkinään se on loistavaa älyllistä toimintaviih dettä.. Thompsonista. Kirja tuo esiin, miten ajassa liik kuva, aina tuore ja notkeasti mukau tuva taiteilija Numminen on. Karpodokumentin ohjaaja Ari Matikainen tunnetaan muun muassa Jorma Kääriäisestä kertovasta palki tusta Yhden tähden hotellista. Karpo on yhtä lailla tarkka henkilökuva, jossa Matikainen pääsee lähelle koh dettaan. Venäläisiä elo kuvia näkee Suomessa valkokankail la harvoin, mutta itänaapurista olisi varmasti parempaakin katsottavaa tarjolla kuin Kirill Sokolovin esikois ohjaus. Karpo uudisti maamme jäykkää tvjourna lismia menemällä kameroiden kans sa paikkoihin, jonne muut eivät menneet. Undergroun dista on toki kirjoitettu loputtomas ti ennenkin, mutta silti suomalaisen yhteiskunnan tyrannimaisuus jak saa tyrmistyttää: alaston runonlau sunta vie kuukausiksi vankilaan, ja pitkä tukka on poliisille lupa pam puttaa. NUMMINEN: KAUKANA VÄIJYY YSTÄVIÄ – MUISTELMAT I DOCENDO Tuore ja notkea taiteilija M.A. ”Älä yritä ymmärtää. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja. Muumeja ja niiden syntyä ei elo kuvassa unohdeta, mutta ne jäävät sivurooliin, sillä tämä on kertomus taiteilijasta, jonka kunnianhimo suuntautui muualle. MIKAEL MATTILA M.A. Vi suaalisesti Why Don’t You Just Die on kekseliäs, mutta omaperäisyyttä siitä on vaikea löytää, ja muutenkin se tuntuu venytetyltä lyhytelokuvalta. Veristen roskaelokuvien ystävät saat tavat löytää elokuvasta ilon aiheita, muut voivat jättää suosiolla väliin. Ajassa mat kustaminen palindromityyliin on hyvin nolanmainen idea hieman sa maan tapaan kuin Inceptionin uni maailma tai Mementon nurinkuri nen kerronta. Dokumentissa haastatellaan uraansa muistelevaa Karpoa sekä hä nen kollegoitaan ja lähipiiriläisiään. Likapyykkiä ei joko ole, tai siitä ei kerrota. Linja on siis harkittu. Juopottelureissut kuvail laan hyväntuulisesti (Mauri dokaa niin Ginger Bakerin kuin Arvo Ylpönkin kanssa), ihmissuhdesotku ja ei juuri ilmene. Se kattaa taiteilijan elämän vuosilta 1965–1989
Alun hippihappening on vuosien saatossa ymmärrettävästi muuttunut. On hienoa, ettei Kittilän ja Mikkolan teksti keskity bändien ja vuosien läpilaskuun, mutta tottahan toki musiikistakin puhutaan. Deluxe-painoksen täkyinä on kolme aiemmin julkaisematonta ja ihan mainiota biisiä, sekä vaihtoehtoisia ottoja ja miksauksia, joista huomion arvoisin on 100 Years Agon vereslihainen pianodemo. MIKKO MERILÄINEN THE ROLLING STONES: GOATS HEAD SOUP – DELUXE EDITION POLYDOR Kultakauden coda R uisrock on sellainen instituutio, joka on kunnon historiikkia kaivannut, vaikka festivaalia on toki vuosikymmenten varrella ennenkin muisteltu. ANTTI LUUKKANEN JUKKA KITTILÄ, JAAKKO MIKKOLA: RUISROCK 1970–2020 – TARINAT, TOTUUDET JA MYYTIT JOHNNY KNIGA Elämyksiä joka sukupolvelle Kuv a : Ka tja V a u h k o n en sanoin kuvin_8_2020 -taitto_a.indd 73 11.9.2020 10.25. Ja juuri Turussa draaman kaari (joka todella on ollut paikoin hyvinkin dramaattinen) on venytetty äärimmilleen. Yllättävää kritiikkiäkin kirjasta löytyy. Anteeksiantamattoman surkeaa on, ettei arvokas neljän lp:n deluxe-paketti sisällä minkäänlaista bookletia, cd-boksista sellainen löytyy. (1968–1972). S iitä ei ole erimielisyyttä, että The Rolling Stonesin ylittämätön albumiputki on Beggars Banquet, Let It Bleed, Sticky Fingers ja Exile On Main St. Vastapainoksi löytyy hölmöä rokkausta Star Starin (eli Starfuckerin) tapaan, eikä tavoittelemiinsa korkeuksiin yllä myöskään epämääräinen Can You Hear The Music. Yleinen konsensus on, että niitä seurannut Goats Head Soup (1973) ei tuohon kultakauteen enää lukeutuisi. JVG:n VilleGalle tunnustaa, kuinka häntä ärsyttää väärään suuntaan mennyt kävijäkulttuuri: ”Me halutaan esiintyä ihmisille, jotka tulee kattoon musaa eikä itteään kamerasta”. Samaan hengenvetoon on myönnettävä, että Goats Head Soup on biisimateriaaliltaan edeltäjiään epätasaisempi, vaikka siltä löytyykin komea jättihitti Angie. Värikkäästi instrumentoidun albumin tunnelma on kokonaisuutena kiehtovan melankolinen ja mietiskelevä. Onhan Ruisrockista löytynyt varmasti jokaiselle sukupolvelle niitä merkittäviä musiikillisia elämyksiä (Rage Against The Machine 1996 never forget!). Mukana on myös kiihkeä, The Rolling Stonesille ainutlaatuisella tavalla rennon kulmikas ja hienolta soundaava livetallenne Brysselistä vuodelta 1973, joka on julkaistu aiemminkin. Jukka Kittilän ja Jaakko Mikkolan Ruisrock 1970–2020 – Tarinat, totuudet ja myytit on nimenomaan malliesimerkki siitä, kuinka tärkeää musafestaria on käsitellä monitahoisesti. Ei levy kuitenkaan yhdestä täysosumasta jää kiinni, sillä esimerkiksi Keith Richardsin laulama Coming Down Again koskettaa ja mehevästi sovitettu Doo Doo Doo Doo Doo (Heart breaker) imee mukaansa. Ja sen teos kaikkine kaljanmyyntikikkailuja ja muita paikallispolitiikkasekoiluja käsitellessä tekee esimerkillisesti. Tätä kirja valottaa hyvin artistien yleisön joukossa vietettyjen kokemusten kautta. On silmiä avaavaa nähdä, millaisessa maailmassa ensimmäiset Ruisrockit on järjestetty ja kuinka siitä vuosien varrella on eri aikoja heijastellen tullut sellainen tapahtuma millaisena se nykyään tunnetaan. Järkisyyt puoltavat toista: onhan kyseessä viides ja viimeinen tuottaja Jimmy Millerin kanssa tehty albumi, ja sielukas ja juureva levy sujahtaakin joukon jatkoksi saumatta
Tuulipuku päällä ja halvat marketti sauvat kourassa voi sulau tua ympäröivään luon toon sekä solahtaa osaksi ylvästä harrastajakun taa, joka tavallaan tykkää urheilusta muttei viitsi lenkkeillä. Sadesuojaa rakentaessa tipahtaa meteoriitti niskaan, tai mukavasti alkanut ruoanhakureissu päät tyy helvetin uumenis ta ryntäävien rakkien rynnäkköön. Etupyörä liirasi ja kaaduin, kiipesin puhelin korvalla satulaan ja jatkoin ajamista ja puhumista, eikä puhekumppani huomannut äänestäni että mitään eri koista olisi tapahtunut. Kun äsket täin astuin journalistiystä väni kanssa erää seen lähiöräkälään, meitä lähestyi kantaasiakas: ”Saako liittyä seuraan, vaikutatte älyk käiltä.” Meillä oli täysi työ vakuuttaa, että olemme tosi tyhmiä jätkiä, velli ei pysy lusikassa ja luemme vain isoja kirjaimia, kuten WC M. Sissiluutnantti esitti kuulemma Suomen lotan epäedullisessa (ja val heellisessa) valossa, siveet tömänä sotamiehille antau tujana. viimeinen sana -taitto_20_8_a.indd 74 11.9.2020 10.29. Sotilaan ja lottasvärdittären intiimi hetkeä ei kuvata toistami seenkaan juuri tuon pidemmästi. 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Nälkä, hirviöt sekä valvo misen aiheutta mat psykoositilat väi jyvät jokaisen nurkan takana, ja yleensä urhoollisetkin selviy tymistarinat päättyvät kirpeästi. Kuten kävikin. Urheilun vasta painoksi on hyvä nauttia kulttuurituot teita. Istumis tani vähensi vuoden 2007 tupakkalaki: ei baari elämässä ole oikein mieltä, jos siellä ei saa polttaa, koska kapa kan perusidea on poiketa kotioloista. Tuossa maailmassa sekoillaan, soditaan ja politikoidaan samalla, kun väistellään oudosta orgaanisesta metallista valmistettua kolmimetristä vainolaista. Tuossa mielessä peli muistuttaakin kovasti todellista elämää. Vaikutelmaksi jää kyl myys, jopa hajamie lisyys. Tämän jälkeen poljin metsässä ja puhuin samalla puhe limeen. Hän visioi 80 ja 90luvun taitteessa villin maail LUIN ENSI KERTAA Paavo Rintalan Sissiluutnantin (1963). Ennen lopul lista sukellusta synkkyyteen on syytä puristaa päivänvalon viimeiset pisarat ja nauttia ulkoilmasta – mieluusti sau vat kädessä. Simmons on täysin kaheli kaveri. Nyt teoksen aktiku vauksissa hätkähdyttää niiden lyhyys. Sauva kävely on suunnattoman hieno tapa olla pihalla. LASSI LINNOLA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 39. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Viime aikoina olen tankannut kovaa scifiä, eritoten Dan Simmonsin palkittua Hyperionkirjasarjaa. Jospa moit tijoita shokeerasi alitajuisesti eniten lämmön puuttu minen näistä koh taamisista, ei se, että lotat esitettiin sukupuo lisesti aktiivisina. Don’t Starvessa on mahdo ton voittaa – siinä voi vain yrittää hävi tä mahdollisimman vähän. Näyttäytymisravintoloissa tällaista ei niinkään näe ja koe. Sauvakävely ei kuitenkaan ole pelk kää kepakot roikkuen raahustamista, vaan lajissa on tarkat ohjeet tekniikan suhteen. Sennheiser HD 25 Light kuulokkeet voitti Mikko Laine Palokasta. Palkinnot lahjoittaa Aviador Kustannus. sin patterivalon vasta neljännestä myymälästä. Valitsin Laylan ja Riders On The Stormin, en vahin gossakaan mitään ”fiksua”. ”Parittelimme.” Siinä se. SYKSY JA SEN PIMEYS pyyhkivät jo kenkiään etei sessä. Pari–kolmekymppi senä suosin kansan ravintoloita, paitsi hintatason myös tun nelman vuoksi: asiak kaat eivät tärkeilleet tai edustaneet, yrittivät vain pitää aamuhiivan nielunsa takana. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Uusi tieliikennelaki edellyttää punaisen takavalon käyttöä polku pyörässä, mutta urheiluliikkeet eivät olleet heti ajan tasalla: löy man, joka ulottuu galaksien ja aika rakenteiden ulkopuolelle ja jossa on kovasti internetiä muistuttava instanssi. Suositte len varauksettomasti! Lopuksi vielä kanadalaisen indie firma Klei Entertainmentin kehittä mä videopeli Don’t Starve. Hän tyrkytti kolikoi ta jukeboksiin. Epä selväksi jäi, uskoiko mies meidät taulapäiksi, koska hänet heitettiin pihalle. Otava lykkäsi vuodella Salaman Juhannustansseja (1964), koska Rintalan romaani suu tutti isänmaal lisen oikeiston, ja Salaman kir jasta ennustet tiin uutta parkua. Sauvat syöksähtävät soraan tietyssä vai heessa askellusta, kyynärkulma on 90 astetta ja selkä pysyy herran pelosta jäyk känä. Pelin juoni paljastuu jo nimessä: pelaajan tehtävä on selviytyä kohtuuttomien olosuhteiden piinaamalla autio saarella mahdollisimman pitkään. Onnittelut! TOMMI LIIMATTA Absoluuttinen Nollapiste, Herttomiehet Kielen löytäneiden kesken arvomme kaksi kappaletta Philip Normanin kirjoittamaa Slowhand – Eric Claptonin tarina kirjaa
Svart tulostus.indd 75 9.9.2020 15.05 SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. SMI_Pearl_2020_225x297mm.indd 9 11.8.2020 15.35 SMI aukeama tulostus.indd 2 9.9.2020 13.26 _2SD_sisa?kannet_8_2020.indd 1 11.9.2020 9.04. Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Amaranthe-Ensl-Bened 09-20_BACKCOVER.indd 1 28.08.20 14:41 Soundi takakansi 8_20.indd 76 9.9.2020 13.16 8/ 20 20 9,90 € (sis.alv) VUOTTA S O U N D I 8 / 2 2 So un dI 11 So un dI 11 KESKIIÄN RÖYHK EYS IAN GILLAN: ”MUOTI ON VAARALLISTA, HUOMENNA SE ON JO MENNYTTÄ” IAN GILLAN: ”MUOTI ON VAARALLISTA, HUOMENNA SE ON JO MENNYTTÄ” BEHM • ENSISINGLELLÄ TÄHDEKSI AMARANTHE • KORONA MUTKISTI SUUNNITELMAT KAUKO RÖYHKÄ • SEIKKAILUT SAMI HYNNISEN KANSSA LUUKAS OJA • TOSITARINALÄPPÄÄ SUORAAN SYDÄMESTÄ V I I K A T E Kansi_8_2020_g.indd 1 11.9.2020 10.19 _1SD_ulkokannet_8_2020.indd 1 11.9.2020 10.20