N E T Soundi takakansi 8_21.indd 76 Soundi takakansi 8_21.indd 76 9.9.2021 15.23 9.9.2021 15.23 S O U N D I 8 / 2 2 1 8/ 20 21 9,90 € (sis.alv) AMYL AND THE SNIFFERS • ERIKA VIKMAN • EPE HELENIUS • LYYTI • CARCASS ARPPA | ELLINOORA | MERCURY CIRCLE | ASTRID SWAN So un dI 11 So un dI 11 H A L O O H E L S I N K I ! Kansi_8_2021_d.indd 1 Kansi_8_2021_d.indd 1 9.9.2021 15.38 9.9.2021 15.38 _1SD_ulkokannet_8_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_8_2021.indd 1 10.9.2021 9.47 10.9.2021 9.47. THE WAR ON DRUGS TI 22.3.2022 HELSINKI, JÄÄHALLI LIPUT ALK. 50,50 EUR T H E W A R O N D R U G S
Dean Kerry King V Select signature 1 495,Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Paul’s Sound Nummela • F-Musiikki SMI tulostus.indd 4 SMI tulostus.indd 4 9.9.2021 15.27 9.9.2021 15.27. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5K 00150 Helsinki • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price
Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5K 00150 Helsinki • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St. Dean Kerry King V Select signature 1 495,Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Paul’s Sound Nummela • F-Musiikki SMI tulostus.indd 5 SMI tulostus.indd 5 9.9.2021 15.27 9.9.2021 15.27
Soundi 8/2021 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 11 Toinen kuvakulma 12 Tarkkailuluokka: Ty Roxy 14 Elämäni soundit: Epe Helenius 16 Arttu Seppänen 17 Martti Luther ja muovipussi: Eleanoora Rosenholm 18 Soundi-haastattelu: Astrid Swan 26 Haloo Helsinki! 32 Lyyti 36 Amyl & The Sniffers 38 Arppa 40 Mercury Circle 42 Ellinoora 46 Erika Vikman 50 Levyarviot 60 Aino & Hajonneet 66 Bazook Hooded Menace Skepticism Carcass 70 Jazz kiinnostaa 71 Tractatus Musica 72 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K u v a: M ar ek Sa b o ga l 6 SOUNDI 40 Mercury Circle K u v a: Ja m ie W d zi ek o n sk i 36 Amyl And The Sniffers 68 Skepticism K u v a: Sa ll a K o le h m ai n en K u v a: La u re li n e Ti lk in -F ra n ss en s K u v a: A n d re P o zu si s 32 Lyyti K u v a: Jo o n a M ö tt ö 38 Arppa sisa?lto?_2021_8_a.indd 6 sisa?lto?_2021_8_a.indd 6 10.9.2021 13.41 10.9.2021 13.41
Suomen pitkäikäisin indiemusiikkiyhtiö Rockadillo on yhden miehen, Tapio Korjuksen, yritys. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Feelgoodista Nitsiin ja Youssou N’Dourista Fela Kutiin… Sex Pistolsin tuominen vuonna 1977 jäi valitettavasti vain yritykseksi. Suomalaisen musiikkielämän vuosikymmenistä on helppo nostaa henkilöitä, joita ilman asiat olisivat varmasti menneet eri tavalla. S uomen kaltaisen pienen maan kiehtova erityispiirre on se, että monet kehityskulut saattavat olla yksittäisen ihmisten esimerkin ja toiminnan varassa. Ja kuten hienosti koottu, keikkajulisteilla vuorattu ja muutenkin erittäin runsas näyttely osoittaa, Tapio Korjus on ehtinyt tehdä todella paljon muutakin. saakka. Rockadillo-näyttely on myös laajempi katsaus siihen, kuinka erilaista musiikkibisnes oli takavuosina. Manageritoiminnan hän aloitti 70-luvulla Wigwamin kanssa (“En tiennyt manageroinnista mitään, mutta suostuin tietenkin”, Korjus toteaa), ja levy-yhtiön kautta on ilmestynyt parisataa pitkäsoittoa Pekka Pohjolasta Dave Lindholmiin, RinneRadiosta Wimmeen ja Värttinään. Eikä Korjuksen hämmentävän laaja ja täysin omannäköinen toiminta osoita hiipumisen merkkejä, vuoden 2019 jättiponnistus oli Womexmaailmanmusiikkiseminaari Tampereella. Korjus on tehnyt 70-luvulta lähtien uraa-uurtavaa työtä tuomalla Suomeen kiertueille laajalla skaalalla ulkomaalaisia artisteja Ramo nesista Patti Smithiin, Dr. Kiehtovaa ajankuvaa ovat esimerkiksi artistien sopimukset, kiertueiden budjettilaskelmat sekä koomiselta vaikuttavat kirjelmät huviveron poistamiseksi – keikkajärjestäjä pääsi halvemmalla jos sai poliisille perusteltua, etteivät artistit soittaneet tanssimusiikkia. Näyttely on esillä 5.12. Soundi suosittelee! Arppa: Kinovalon alla SOUNDI 8/2021 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Turnstile: Glow On Low: Hey What Lyyti: Toiveet ja helyt Little Simz: Sometimes I Might Be Introvert Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi 50 vuotta esimerkkiä open.spotify.com/user/soundilehti pa?a?kirjoitus-taitto_2021_8_a.indd 8 pa?a?kirjoitus-taitto_2021_8_a.indd 8 10.9.2021 13.08 10.9.2021 13.08. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. Osaavan ja asiastaan innostuneen tyypin on mahdollista nousta korvaamattoman tärkeäksi pioneeriksi, kunhan on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Yksi sellainen sai juuri arvoisensa kunnianosoituksen, kun Tampereen Vapriikki-museossa avattiin Rockadillo 50 vuotta kaikkiin suuntiin -näyttely
KLO 19 PETRI KUMELA JA VESA VIERIKKO: HARMO JA MINÄ KE 29.9. KLO 19 PAULI HANHINIEMEN RETKUE LA 9.10. KLO 19 ANNA ERIKSSON: JOS MULLA OLISI SYDÄN PE 5.11. KLO 19 JOHANNA IIVANAINEN BROKEN RIVER PE 8.10. KLO 19 QUEQUEQUE: LUMO COMPANY: WIREDO KE 6.10. KLO 19 NELJÄ RUUSUA SOITTONIEKANAUKIO 1 A, ESPOO I SELLOSALI.FI LA 13.11.2021 KLO 19 TEMPLE BALLS KE 17.11.2021 KLO 19 ASTRID SWAN TO 18.11.2021 KLO 19 QUEQUEQUE: JOHANNA JUHOLA: IMAGINARY FRIENDS PE 26.11.2021 KLO 19 THE MIRACLE – A NIGHT WITH QUEEN ”INNUENDO 2021” KE 1.12.2021 KLO 19 MARIA YLIPÄÄ & YSTÄVÄT: STAR OF WONDER TO 9.12.2021 KLO 19 LAULUN TAKAA -KLUBI: AKI TYKKI KE 15.12.2021 KLO 19 EDU KETTUNEN KONE ÄLÄ HYYDY TO 16.12.2021 KLO 19 KARINA Sellosali tulostut.indd 9 Sellosali tulostut.indd 9 8.9.2021 18.45 8.9.2021 18.45. KLO 19 QUEQUEQUE: FRANK FRANK FRANK KE 3.11. LAULUKIELTO ON PÄÄTTYNYT! TERVETULOA TURVALLISIIN TAPAHTUMIIN: SELLOSALI.FI LA 25.9. KLO 19 KEMOPETROL TO 28.10
– Kyllähän tässä on tullut nysvättyä yhtä ja toista musiikin saralla... Kitaristin unelma-Lego Lokakuun alussa ilmestyy Lego-rakennussarja, jonka luulisi vetoavan yhteen jos toiseenkin näitä sivuja lukevaan. Ensimmäisenä singlenä levyltä julkaistiin Lucinda Williamsinkin versioima Randy Weeks -sävellys Can’t Let Go. – Totta kai. Emme myöskään loikkineet yli aidan matalimmista kohdista, vaikka monet kappaleet tuntuivat taipuvan uudenlaiseen muottiin melkein tuosta vain. Lähdemme esiintymään saman tien, kunhan keikkaikkuna vaan aukeaa kunnolla, sanoo laulaja. 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Plant & Krauss jälleen yhdessä Vuonna 2007 upean Raising Sand -albumin julkaisseet Robert Plant ja Alison Krauss julkaisevat uuden yhteisalbumin. Millaista on ollut sovittaa vanhoja Sonata-kappaleita akustiseksi. Marraskuun puolivälissä ilmestyvän Raise The Roofin tuottajana toimii edeltäjänsä tavoin T Bone Burnett, ja studiossa on käynyt sellaisia huippusoittajia kuin Marc Ribot, David Hildalgo, Bill Frisell ja Buddy Miller. Toivon mukaan nämä kaksi levyä saavat joskus jatkoa kolmannesta osasta ja niin edelleen, nyökkää Kakko. Kitaran voi rakentaa joko mustana tai punaisena. – Se on ollut aivan törkeän hauskaa! Tsekkasimme vanhoja levyjä ja mietimme esimerkiksi sitä, mitkä biisit saattaisivat pelittää akkariversioina jopa alkuperäisiä näkemyksiä paremmin. Mukana ovat esimerkiksi piano, puhallinsoittimia ja muitakin kiinnostavia hilavitkuttimia. Sonata Arcticaan liittyen uskallan sanoa, että seuraavan studioalbumin kappaleiden todellinen kirjoitusurakka alkaa ensi vuoden aikana. Itselleni tärkeät S-Tool -muusikot ovat mukana myös soolobändissäni! TEKSTI: TIMO ISOAHO K u v a: K ri st ia n R eu te r K u v a: Ja n i M ah ko n en uutiset_2021_8_a.indd 10 uutiset_2021_8_a.indd 10 10.9.2021 9.37 10.9.2021 9.37. TEKSTI: TIMO ISOAHO Ville Laihiala ottaa soolona uuden suunnan Sentencedin laulajana raskaan musiikin kansainväliseen eturintamaan noussut Ville Laihiala julkaisee suomenkielisen sooloalbumin ensi vuonna. – Ylipäänsä uudet sanoitukset ovat sellaista oman olotilan, ajatuksien ja tunteiden sekamelskaa. – Olisi toki myös kiintoisaa kääntää homma toisin päin, ja kirjoittaa originaaleja akustisia kappaleita ja sovittaa ne myöhemmin raskaammiksi sähköisiksi versioiksi. Levyn tarkka ilmestymisajankohta selviää myöhemmin. Miltä suomenkielisen soololevyn musiikki kuulostaa. – Akustisten levyjen varhainen siemen kylvettiin jo vuosia ja vuosia sitten, mutta konkreettisesti idea nytkähti eteenpäin vuonna 2019, kun teimme mittavan akustisen kiertueen, laulaja Tony Kakko. ”Seikkailujen” piti alun perin saapua markki noille jo kuluvan vuoden aikana, mutta koronatilanteen vuoksi albumikaksikon julkaisua on siirretty eteenpäin. Mukana on myös reilusti pikimustaa huumoria oman elämän syksyssä tarpomisesta. Noin tuhat Lego-palikkaa sisältävästä paketista voi rakentaa itselleen 15-senttisen Fender Stratocaster -pienoismallin sekä sen kylkeen ’65 Princeton Reverb -vahvistimen. Otetaanpa siitä aasinsilta: löytyykö varastosta jo kokonaan uusia Sonata Arctican kappaleita. Sonata Arcticalta kaksi akustista levyä Kemiläisyhtye Sonata Arctica julkaisee ensi vuoden aikana kaksi akustista albumia. – Lopulliset tekstit ovat vielä vähän kesken, mutta onhan tässä tullut jo selväksi, että äidinkielellä pääsee entistäkin lähemmäksi asioiden ydintä ja mustasta löytyy vielä uusia sävyjä, sanoo Laihiala. Millaista suomeksi sanoittaminen on ollut. – Raskaudesta en luovu tälläkään kerralla, mutta biisit liikkuvat joka tapauksessa varsin laajalla skaalalla turboahdetusta rockabillystä hyvinkin alastomalta soundaavaan tulkintaan, kuvailee Laihiala. Onko luvassa myös keikkoja. Acoustic Adventures – Volume One ilmestyy tammikuun lopulla ja kakkososa (luonnollisesti Acoustic Adventures – Volume Two) lokakuussa. – Kuten jotkut saattoivat huomata, edellinen yhtyeeni S-Tool vetäytyi “määrittelemättömän mittaiselle tauolle”, mutta ei hätää... – Levylle tulee myös aikaisempaa laajempi kattaus instrumentteja. – Kyseessä ei ole mikään hetken päähänpisto, sillä ajatus äidinkielellä tulkitusta albumista on pyörinyt mielessä ainakin kymmenen vuotta
Alkuperäisenä ajatuksena oli julkaista albumi omakustanteena, mutta päätimme sitten lähestyä myös joitakin levy-yhtiöitä, sanoo Kosunen. Jos vain yksi lokero täytyy löytää, alternative metal lienee sitten osuvin. – Bändi sai alkunsa Ahlmanin kansanopistolla 2019, kun tapasin rumpali Allu Tanskasen opiskelujen merkeissä. Allu ja kitaristimme Markus Hakala olivat jo aikaisemmin soittaneet eri yhtyeissä ja projekteissa, sanoo basisti-laulaja Jenna Kosunen. Raportteja festivaalin keikoista on luvassa osoitteessa www.soundi.fi Taas eksytään musiikkiin MOON SHOT K u v a: M il ja Li n n a uutiset_2021_8_a.indd 11 uutiset_2021_8_a.indd 11 10.9.2021 9.37 10.9.2021 9.37. – Seuraavana tavoitteena on päästä soittamaan joka puolelle Suomea. – Ehdimme jo vähän haaveilla yhteistyöstä Sakaran kanssa, ja kyllähän leuka sitten loksahtikin auki ihmetyksestä, kun Sakaralta tuli sähköpostia. Loistavaksi esimerkiksi kelpaa musiikillisilla kasvoillaan moneen suuntaan katseleva Stoned Statues. Tuntuu mahtavalta, että juuri he ovat huomanneet Stoned Statuesin. SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > 10.9.–5.12.2021 Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 14 €/7 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi Kun lahjakkuus, ahkeruus ja näkemys kohtaavat, nuori rockyhtye voi kasvaa näyttäviin mittoihin jo lyhyessä ajassa. – Musa on energinen sekoitus metallin ja rockin eri alalajeja. Stoned Statuesin debyyttialbumi ilmestyy ensi vuoden aikana. Levyn julkaisee Sakara Records. Musiikki & Media -ammattilaistapahtuman yhteydessä järjestettävä showcase-festivaali esittelee yli 60 artistia aloittelijoista asemansa jo vakiinnuttaneisiin nimiin. – Huomasimme jo ensimmäisten treenisessioiden aikana yhteisen kemian löytyvän, ja omia biisejä alkoikin syntyä hyvällä tahdilla. Vetonauloina toimivat esimerkiksi Vesta, Ursus Factory, Yeboyah, Tiisu, Teksti-tv 666 sekä Disco Ensemblen, Lapkon ja Children Of Bodomin entisten jäsenien muodostama Moon Shot. – Tavoitteena oli tietenkin valmistella mahdollisimman tasokas kokonaisuus. Yhtyeen Facebooksivulla maininnan saavat esimerkiksi Gojira, Slipknot ja Stam1na. Vaikutteet kuuluvat, tulevatpa ne sitten nyky-djentin tai vaikka savuisemman bluesin suunnilta, mutta biisit on sovitettu Stoned Statuesin muottiin. Tulevien vuosien tähtäin on puolestaan asetettu kansainvälisille vesille! TEKSTI: TIMO ISOAHO Sakara julkaisee Stoned Statuesin debyyttialbumin Koronan pakottaman välivuoden jälkeen Lost In Music -kaupunkifestivaali levittäytyy Tampereen keskustan klubeille 7.–9.10. Miten kuvailisitte Stoned Statuesin materiaalia
– Lisäksi sellainen tosi pitkälle tuotettu kasaripoppisoundi on jo kerran tehty. A-PUOLI Ty Roxy Kasarifiilistelyä omin voimin K uluneen vuoden riemastut tavimpia hetkiä on ollut Ty Roxyn ensisinglen True Colorsin keskellä puskista tuleva räjäh dysmäinen äänitehoste. Fonal Records) laittoi viestiä ja sanoi, että olisi kiva julkaista le vy. – Sellofaani. Rotoa on voinut aiemmin kuul la esimerkiksi sellaisissa indiebän deissä kuin Kissa, Ghost World, Tamara Luonto ja Plastic Tones. Kerro vielä, mikä yksi sana ku vaa Ty Roxya. Lavallekin Ty Roxy nousee ilman ison bändin tuomaa suojaa. Ty Roxyn musiikki viittaa 80luvun loppupuolen poplistoil le, mutta siinä missä Madonnan hitit oli tehty suurella rahalla ja parhaalla mahdollisella soundilla, on Roto tietoisesti valinnut teese itsemakuuhuoneessaestetiikan ja läppärin ilmaissoftat. Löytyykö niistä kuitenkin jo ku selkeä yhdistävä piirre. Sain sitten parilta ystävältä kommenttia, että tee le vy. Sitä taikaa tekee mieli kokea lisää ja oppia olemaan siinä tilanteessa. Alussa tähtäimessä ei ollut al bumi, eikä oikeastaan mitään muutakaan tavoitteellista. Sosiaalisiin bändeihin verrattuna Ty Roxy on kuitenkin täysin erilainen toimintaympäristö, sillä siinä Roto on toiminut täysin yksin. Tämä on tämän ajan versio siitä, ei pelkästään pas tissi vaan uusi, elävä asia. – Minulle epätäydellisyys on tärkeää. – Pelotti ihan hirveästi, että mitä jos ne mun mielestä parhaat ratkai sut ovatkin sellaisia, mistä muut eivät saa mitään irti. Mutta kaikkein merkittävimpänä on varmasti ystävyys, pidän hir veästi ihmisistä, joiden kanssa olen bändeissä, Roto pohtii. – Laitoin ensimmäisiä kappa leita Youtubeen omatekoisten vi deoiden kanssa. – Biisejä äänittäessäni tein niihin kännykällä videoita. Ne on kiinnostavimpia koh tia. Se, että on jotain mur tumia mistä voi ammentaa elä mää. – Ainakin kaikissa niissä on mer kittävää sellainen omaehtoisuus. Kasaripopin oppeja makuuhuo neestetiikkaan yhdistävä kappale on muutenkin poikkeuksellisen kiinnostava. Syynä salailuun oli mielen vallannut epäilys. Häntä viehättää yksin teke misessä kompromissittomuus, se että saa vastata yksin kaikista ele menteistä ja prosessin vaiheista. – En ole koskaan aikaisemmin esiintynyt yksin. Tuntuu, ettei siihen ole enää paluuta. Itse aloin harkita sitä oikeas taan vasta kun Sami (Sänpäkkilä, mr. TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN ”Voin antaa bändeissä paremmin tilaa muille kun on rinnalla jotain, mikä on täysin omaa.” fonal.com/artists/ty-roxy MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti KUUNTELE TARKKAILULUOKKA SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti K u v a: Sa m i Sä n p äk k il ä tarkkis_Ty Roxy.indd 12 tarkkis_Ty Roxy.indd 12 10.9.2021 9.31 10.9.2021 9.31. Se yllättää ja ihastuttaa joka kerta. Ensimmäinen keikka Ty Roxyna oli ihan miele tön kokemus. Roto kertoo, ettei hän soittanut biisejään ennakkoon juuri kenelle kään. Siitä tuli sellainen olo, että tä tä matskua han riittää ja olisi kiva saada se valmiiksi. Se pelotti ihan eri tavalla, ja siitä tuli tosi olemassa oleva tunne. Yhtyeesi ovat tyyliltään aika eri laisia. Tuohon biisiin tuli vähän summalla heitettyä vi deo efektiääniä, mutta ne istui sin ne niin hyvin ettei niitä voinut enää siitä poistaa, avaa Ty Roxy eli Tytti Roto erikoista tuotanto ratkaisuaan. Siksi tuollainen estetiikka pu huttelee, liittyi se sitten soundiin tai kuvaan. Se so pi sellaiseen luovuuden vimmaan, kun tuntui että tulppa aukesi ja bii sejä vain syntyi. – Tuntuu myös, että voin antaa bändeissä paremmin tilaa muille kun on rinnalla jotain, mikä on täy sin omaa. Ja lisää samanlaista löytyy Fonal Recordsin kautta pian ilmesty vältä Ty Roxyn debyytti albumilta, joka on saanut nimek seen musiikkia tarkoittavan japani laisen merkki parin ??. 12 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. – Lisäksi oli aikaa säästävintä tehdä alusta loppuun itse
toimituskulut alk. 1 €) Future island tulostus.indd 13 Future island tulostus.indd 13 9.9.2021 15.29 9.9.2021 15.29. MA 21.2.2022 KULTTUURITALO, HELSINKI LIPUT 41,50 € (+mahd
Autossa kuuntelen radiota tai cd-levyjä, iltaisin saattavat Spotify-sessiot venyä kolmituntisiksi. Elämäni parhaiten kuuntelua kestänyt albumi. 14 SOUNDI Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > E pe – levymoguli on tuore henkilökuva ehtymättömästä musiikki-innostuksesta sekä levykaupan ja levy-yhtiön perustajan iloista ja suruista. Kirja kertoo myös suomirockin ja levybisneksen kehityksestä 50 vuoden mitalta. Sveitsin kesätöissä 1967 ekasta tilistä Philipsin matkalevari ja Sgt. Timo valmisteli aina hyvät teemat ja laittoi minut puhumaan muutamalla sanalla tai lauseella. Bändi oli hieman kiukkuinen, kun lisäsin Suomen painokselle Too Drunk To Fuck -singlen, mutta minulle tarkoitus pyhitti keinot. Ihailin Love Recordsin kylmäpäistä idealismia, mutta itse pyöritin ensin Shoppia ja perustin Poko Rekordsin viiden vuoden päästä. Muistan elämyksen, kun laitoin sen ekan kerran soimaan. Pyysin levyn ennalta kuulematta isältä Amerikan tuliaiseksi. POKO INTERNATIONAL -JULKAISU, JOKA ON MINULLE RAKKAIN Dead Kennedys Fresh Fruit For Rotting Vegetables – Ensimmäinen ulkomaan lisenssijulkaisu, edelleen rakkain ja tärkein. MIKÄ MUIDEN JULKAISEMA KOTIMAINEN LEVY ON MINULLE TÄRKEIN Leevi & The Leavings Häntä koipien välissä – Teuvo, maanteiden kuningas, Sopivasti lihava, Rin Tin Tin. Hän aukaisi auran lailla uusia polkuja niihinkin asioihin, joita on saanut liikaakin toistella toimittajille. Myös Epeksen kanta-asiakkaat, joiden kanssa tuli paljon juteltua. ARTISTI JA ALBUMI JOTKA HERÄTTIVÄT KIINNOSTUKSENI MUSIIKKIIN The Beatles Sgt. Vasta nyt saatoin kertoa kaiken. Vetäydyttyäni alalta kuuntelen vähemmän uutta musaa. Gramin ja Emmyloun Grievous Angel on lähes yhtä hyvä. Ja paras. Joukossa oli monia tulevia Poko-muusikoita, mutta ainoa bändi, joka loi Pokolla ihan oman trendinsä oli Teddy & The Tigers. Oman maun mukaista musaa ei ollut Suomessa tarpeeksi hyvin ja nopeasti saatavilla. Ihan toisessa laidassa eniten kuuntelemani 2000-luvun bändi on Coldplay. MINKÄ LEVYN TEKEMISESSÄ TOIVOISIN ITSE OLLEENI MUKANA The Clash London Calling – Se hipoo täydellisyyttä. (Poko Rekords, Epe's Music Shop) K u v a: H ar ri H in k k a Ela?ma?ni soundit Soundi.indd 14 10.9.2021 13.57. NOPEIMMIN HANKKIMANI LEVYUUTUUS Ramones Ramones – Albumi, joka räjäytti potin joka kerta, kun se pantiin Epeksessä soimaan. – Kirja saatiin kasaan oikein jouheasti, Epe kiittelee Timo Kanervaa, joka tarkkaili musiikkimaailmaa ja jakoi samoja kokemuksia Soundin päätoimittajana. Alkuvaiheessa olin lähes itsevaltias levyjen valikoinnissa, mutta kun firmaan tuli lisää väkeä, otettiin kiivaastikin yhteen siitä, tehdäänkö kulttuuritekoja vai käydäänkö hittikauppaa. LEVY JOKA TEKI VAIKUTUKSEN LAULAJAN JA SOUNDIN ANSIOSTA The Flying Burrito Brothers Gilded Palace Of Sin – Gram Parsonsin nerous, upea laulu ja kantrirockin soundi pedal steeleineen iski ikuiseen Byrds-faniin kuin miljoona volttia. SELVÄ KÄÄNNEKOHTA OMASSA MUSANKUUNTELUSSA Bruce Springsteen Born To Run – Brittirockin diggari löysi USA:n rock’n’rollin ja rhythm & bluesin. Epe on makunsa ja muutosvaistonsa ohjaama ammattilainen, jolle levymogulin toimi oli myös rakas harrastus ja sosiaalisen elämän kiintopiste. Pepper’s Lonely Hearts Club Band – Twist And Shoutin jälkeen ostin joka albumin. Todellinen klassikko. Pepper, jota soitin lähes uskonnollisin menoin aina töiden jälkeen. Albumi myi Suomessa sata kertaa enemmän kuin single. – Lähdin levyhommiin henkilökohtaisista motiiveista. Epe Helenius ERIKOISIN SUOSIKKILEVYNI Various Artists 41 Original Hits From The Soundtrack Of American Graffiti – Kokoelma, joka dokumentoi rock’n’rollin hienoimmat hetket ajalta, jolloin en vielä aktiivisesti kuunnellut musiikkia. Yksi cd-seinä on vielä pystyssä, mutta vinyyleitä jätin vain 400, ja möin ison kokoelmani. Suosikkiraitani: Lucy In The Sky With Diamonds. – Tähän asti olin vaiennut takaiskuistani Mega Epe’s -ketjun kanssa, kun talouslama iski, ja levybisnes yritti pakkovaihtoa vinyyleistä cd-formaattiin. – On selvää, ettei suomirockin murrosta yksi mies saanut aikaan, vaan kaikki osatekijät, uudet levy-yhtiöt, musalehdet ja mediavaikuttajat yhdessä. – Pidimme puolentoista vuoden ajan kolmen tunnin sessioita jokusen viikon välein. Presidentin myöntämä musiikkineuvoksen arvonimi kertoo arvovallasta koko alan yhteistoiminnassa
VESTA WILLIAM URSUS FACTORY YEBOYAH JESSE MARKIN TEKSTI-TV 666 TIISU MOON SHOT ANI + ARPPA ++ ASTRID SWAN + AVERaGEKIDLUKE +++ AWAKE AGAIN + BAD SAUNA + BALANCE BREACH ++ BAULA (SE) + daniel levi (EE) ++ DETALJI ++ EDGE OF HAZE + HASSAN MAIKAL +++ HIGH SCHOOL DROPOUTS + ILON + INKA UPENDO + ISAAC SENE +++ JAMBO + JORI SJÖROOS + JUHLAT + JUUSTOPÄÄT + KISSA + KIELO KÄRKKÄINEN ++ kuumaa + LAPSUUS + LOUIE BLUE + LUUKAS OJA ++ LYYTI + MALKA + MALLA + MARKUS PERTTULA + MERCURY CIRCLE + MESSIER + MINÄ JA NIEMINEN + MON-SALA + NEØV ++ NEW RO + PAHA MATAMI ++ PAMBIKALLIO + PIHKA IS MY NAME +++ PIHLAJA + PEKKA NISU ++ PEKKO KÄPPI & K:H:H:L ++ PUNOMO + PYRYTHEKID + ROSA COSTE +++ SALALIITTO ++ SARA ++ sara siipola + SARPARANTA +++ SEPIKKA + SEXMANE ++ SIN COS TAN + STONED STATUES +++ SUISTAMON SÄHKÖ + SURUT + SÄTILÄ + TAMMELA 33100 ++ THE SCUM ORCHESTRA ++ VIEW + WHEEL 7. 20 21 TAMPERE Tullikamari + Tampere-talo + Olympia + G Livelab + Telakka + Yo-talo + Maanalainen + O’Connell’s + Vapriikki LIM tulostus.indd 15 LIM tulostus.indd 15 10.9.2021 8.39 10.9.2021 8.39. -9 .1 0
Isä ei ostanut vuonna 1970 Beatlesin Let It Ben boksiversiota, koska sen hinta oli tuplat normaaliin verrattuna. Levykauppa Äxän nettisi vut tarjoavat levyä hintaan 50,99 euroa. Joka tapauksessa levystä olisi pitänyt pulittaa vähintään 40 euroa. Kiihtynyt vinyylibuumi saa minut tyypilliseen levy niilon raivoon, että ennen sai ostaa levyjä rauhassa ja halvoilla hinnoilla. Oma mitta tuli täyteen Billie Eilishin uuden levyn kohdalla. Kirpputorin tuhoava hintalappu on laitettu suoraan kanteen kiinni liimal la, joka repii kannesta palan irti. Sen lätyn faija olisi saanut kyllä ostaa, niin se voisi olla nyt minun hyllyssäni hintalappuineen. ”Ennen sai ostaa levyjä rauhassa ja halvoilla hinnoilla.” arttu seppa?nen 8_2021 -taitto_a.indd 16 arttu seppa?nen 8_2021 -taitto_a.indd 16 9.9.2021 15.41 9.9.2021 15.41. Jatkoin hyllyn selaamista. Tästä sarjasta minulla on hyllyssä esimerkiksi Talk Talkin Colour Of Spring ja Bob Dylanin Blonde On Blonde, jotka molem mat ovat heittämällä parhaimman kuuloisia painok sia, mitä minulla näistä levyistä on. En halua hyllyyni enää yhtään ohkaista splatter värjättyä lärpäkettä, joka kuulostaa kuin se soisi patjan läpi. EMI:n Simply Vinyl levyt tulivat omassa muovikuoressa ja niissä oli oma spesiaali tuoksu: kuin nuuhkisi jotain luvatonta. Jätin levyn ostamatta. Suomalaiset kaupat myyvät sitä liki viidelläkympillä. Ne ovat myös paljon halvempia kuin MFSLpainokset. 14,90, 21,90, 16,90… Vielä kym menisen vuotta levyjä sai myös tällaisilla hinnoilla. Onneksi ostin. Kirpputoreista on turha edes puhua. Uudem missa levyissä komeilee lähes poikkeuksetta lukuja kuten 27,90, 34,90, 39,90, 29,90. Uusien vinyylien hinnat ovat lähteneet jo kä sistä. Palefacen The Pale Ontologist oli kaupan hyllyssä niin pitkään, että kannessa oli markkahinta vielä pari vuotta euroihin siirtymisen jälkeen. Ajattelin, että johonkin on vedettävä raja. 2000luvun puolivälissä kuopio laisen levykaupan vinyyli valikoima oli niin sup pea, että ehdin opetella sen ulkoa ja notee rasin jokaisen uuden sinne tulleen levyn. Tuen mieluusti levykauppoja ja ostan uusia levyjä, mutta kerta toisensa jälkeen hie man kismittää, kun kuuden ostetun levyn jälkeen lop pulasku lähenee 200 euroa. Tässä tosin taisin edustaa vähemmistöä, sillä aika moni muu osti levyn. Myös käytettyjen markki noilla tiettyä kuumenemista on havaittavissa, mutta aina kin siellä kuluttajat voivat myös määritellä hinnat keske nään. Sitä paitsi useissa “entisaikojen levyissä” painojälki oli paljon parempaa ja huolellisempaa kuin nykyisissä, joiden ostami nen on arpapeliä. Tässä LCD Soundsystemin Sound Of Silverissä komeilee 13,99 punnan hintalappu. Myyjät ovat nähneet Ylen tvuutisista, että vinyylit ovat taas suosittuja, ja kaivaneet vintiltä Reijo Kallion Viikon loppuisän myyntiin 15 eurolla. Jos ihmiset ostavat viidelläkympillä ennätysmääriä ihan tavallista tuplalättyä, niin myyjille ja yhtiöille se on signaali, että seuraava Billie Eilish voi ihan hyvin maksaa vaikka kuusi kymppiä. Tällaista ei ole nähty sitten vuoden 1991. Selasin juuri levyhyllyä läpi, näin tutun selkämyksen, ja vedin levyn hyl lystä: ah, tämän ostin tosiaan Rough Tradesta Lontoossa ke väällä 2008. Tietyistä lafkoista voi olla varma, että jälki on hyvää. Saksan Amazonissakin hinta on 30 euroa. Itse palvelukirpputorit ovat pilalla. Halvin diili on noin tuplasti kalliimpi kuin mitä itse maksoin. Mietin monta viikkoa, kehtaanko ostaa The Mars Voltan Frances The Muten, joka maksoi 27 euroa. Voin maksaa viisikymppiä levystä, jos tie dän, että se on toteutettu hiton hyvin. Sarjassa painettiin huippulaadukkaita 180grammaisia lättyjä 20 vuotta ennen kuin siitä oli tullut normaalia ja vakiintunut käytäntö – joskin onneksi myös tietäen, että levyn painolla ei ole oikein väliä jos masteri on tehty päin vittua. Kannet olivat tuhtia pahvia. Yksi suosikkijulkaisusarjoista on parinkymmenen vuoden takai nen Simply Vinyl. Käytettynä ostan aika paljon kal liitakin levyjä, koska originaali painokset ovat minulle kuin taikaportteja toiseen aikaan. Ensimmäisellä viikolla levyä myytiin vinyy linä 73 000 kappaletta. Hintojen ja laadun ristiriidan ohella uusien vinyy limarkkinoiden vitsaus on rumat värivinyy lit. 16 SOUNDI SOUNDI PB A-PUOLI Arttu Seppänen > Populaarikulttuuriessee Vinyylimarkkinat pilalla, pelkkää paskaa tilalla O len oppinut kauan sitten isältäni tavan, että jätän hinta lapun ostamiini uusiin vinyyleihin. Entä mitä tämä levy maksaisi ostaa nyt uutena uusintapainoksena. Parhaimmillaan hintalappu muistuttaa levyn ostohetkestä. Halvin löytämäni hinta levylle oli 32 euroa ja postikulut päälle
Tulenliekeillä on tilaa näkyä laajaa taivasta vasten. ”Kappale merkitsee Eleanoora Rosenholm -hahmon päästämistä irti demoneistaan ja elämästään.” J os minua pyydettäisiin nimeämään se suomalainen maisema, joka voimakkaimmin henkii kauhua, painajaista ja dystopiaa, lähtisin etsimään sitä länsirannikolta, Porin kieppeiltä. Populaarikulttuuri on tehnyt siitä meemin ja viimeisen 80 vuoden todellisuus ensin ydinsodan uhan ja sitten ilmastokriisin myötä muistuttanut meemin kivuliaasta realistisuudesta. Lopputuloksena ei ollut kovin koherentteja kokonaistaideteoksia, mutta kiitettävä nippu loistavaa elektronista draamapoppia kuitenkin. Mika Rättö lienee sellaisen kuvittelemisen ykkösasiamies. Outsider-elokuva Samurai Rauni Reposaarelainen (2016) on ihanteellinen peruskurssi porilaiseen outouteen ja tuo nimenomaan maiseman, visuaalisen elementin esiin. Sillä mitä voi kuvitella sen jälkeen, kun on kuvitellut kaiken lopun. Ja suomalaisten indiediggareiden tuntema porilaismuusikoiden polvi – se, jota ei enää voi oikein nykypolveksikaan kutsua – on tätä nimenomaan kuvitellut. Katalogin kirkkaimpina helminä taitavat kimallella debyytin aloitusja päätöskappaleet: Musta ruusu esittelee hahmon ja mielentilan, Maailmanloppu lyö hänen toiminmartti luther 8_2021 -taitto_a.indd 17 martti luther 8_2021 -taitto_a.indd 17 9.9.2021 15.42 9.9.2021 15.42. Paketin täydentää Sami Sanpäkkilän video, jossa Tommila pyöräilee piiskaavassa räntäsateessa jossain länsirannikon satamanosturimaisemassa dumppaamaan ruumista kalseaan mereen. Eikä maailmanloppu näytä missään niin kutkuttavan dramaattiselta kuin matalan maakunnan rannoilla. Tulkitsen videon käyvän tekstin kanssa ovelaa vuoropuhelua: se, mitä Tommila laulaa, välittää silkkaa nautintoa tuhon äärellä, mutta kuvissa hänen sään murjomat kasvonsa ovat ahdistuneet ja tuskastuneet ja romantiikka maailmanlopusta kaukana. Mutta jo vuosia aiemmin oli Rättö yhdessä Pori-skenen keskeisiin hahmoihin niin ikään lukeutuvien Pasi Salmen ja Noora Tommilan kanssa tehnyt Eleanoora Rosenholm -nimellä musiikkia, joka välittää parhaimmillaan samaa paikalliskauhua ja tekee sen vieläpä koukuttavan popin keinoin. Sittemmin petomaisen naisen profiili laajeni yleisemmäksi rusikoiden ihmismielen syövereiden analyysiksi, rättömäisen fantasioivan etäisyyden todellisuuteen toki säilyttäen. PB SOUNDI SOUNDI 17 Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Teksti: Niko Peltonen IHANA MAAILMANLOPPU RANNALLA Eleanoora Rosenholm: Maailmanloppu (2007) nalleen ja haaveilleen niin lopullisen pisteen, että oikeastaan kaikki muu Eleanoora Rosenholm -materiaali on vain jälkikirjoitusta. Maailmanlopun kertoja on orgastisissa tunnelmissa ”voimalan” (Olkiluodon?) tuhoutuessa taivaanrannassa. Maailmanloppu saa ajattelemaan, että ainoa mielekäs tunnetila tällaiselle kuvitelmalle on euforia. Jotain olennaista puuttuu ja sitten se on pakko kuvitella. Rättö, Salmi ja Tommila vievät tekstissä sen peräti seksuaaliselle tasolle ja Tommila tulkitsee sen jääkuningatarmaisella viileydellä, joka juhlavaan indiediskoon yhdistettynä saa aikaan arkkityyppisen tanssia kaiken raunioilla -tunteen. Nämä ovat subjektiivisia juttuja, mutta sieltä löytää ahdistavana päälle kaatuvaa avaruutta ja liikaa tyhjää tilaa, joka enemmänkin herättää kysymyksiä kuin tarjoaa mahdollisuuksia. Vainajan muotokuvan tarinakontekstissa päätöskappale merkitsee ihanaksi ja paholaismaiseksi kuvatun Eleanoora Rosenholm -hahmon päästämistä irti demoneistaan ja elämästään ja lopullista antautumista sille kuolemanvietille, kaaosvietille, joka hänen toimintaansa on ohjannut. Porissa olen aikuisiällä käynyt vain pari kertaa, mutta vaikuttunut nimenomaan sen huolestuttavasta ilmiasusta kaupunkina, joka on kuin kesken jätetty värityskirjan sivu. Jyrkänteen laidalla seisovan ihmisen tekee mieli hypätä, ja hukkuva kuulemma kokee suoranaista nautintoa vajotessaan syvyyksiin. Eleanoora Rosenholm alkoi temaattisena projektina saman nimisen murhaajan edesottamuksista, mutta esikoisalbumi Vainajan muotokuva (2007) kertoo päähenkilönsä tarinan viitteellisesti ja psykopatologisoiden enemmän kuin dekkarijuonta rakentaen. Vastaava kaksoisvalotus leimaa suhdettamme apokalypsiin yleisemminkin
Miten voit juuri nyt. – No, just nyt väsyttää tosi paljon. Astrid Joutseno, s. 1982) uralla. Tein toissapäivänä keikan Turussa, enkä ollut varmaan kahteen vuoteen ollut keikalla, joten se vaati paljon valmistautumista. – Joo, ilman muuta. Juuri nyt odotuksia nostattaa marraskuiset konserttisalikeikat bändin kanssa. Laulaja-lauluntekijä Astrid Swanin ilmaisukeinoina ovat olleet piano ja sanat. SOUNDI 19 haast_Astrid Swan_b.indd 19 haast_Astrid Swan_b.indd 19 9.9.2021 15.44 9.9.2021 15.44. Se väsyttää – ja toki sekin, että olen niin sairas. Ylistetty albumi voitti Teosto-palkinnon ja sai ehdokkuuden niin Emmoissa kuin Nordic Music Prize -mittelössä. Nyt ilmestynyttä seitsemättä soololevyään D/otheria Swan onkin ”Taiteessa voin tavoitella sitä tulevaisuutta, missä en itse ole.” ASTRID SWAN: kutsunut viimeiseksi levykseen, eikä hän pahimpina aikoina uskonut enää näkevänsä sen julkaisua. Ja mun taiteen konteksti on aina ollut tosi henkilökohtainen.” V uoden 2017 albumi From The Bed And Beyond oli käännekohta Astrid Swanin (oik. Surullisen kehyksen sekä From The Bed And Beyondille että vavahduttavalle omaelämäkerralle Viimei nen kirjani (2019) loi tieto siitä, että Swan sairastui vuonna 2014 rintasyöpään, joka muutamaa vuotta myöhemmin uusiutui pahoin levinneenä ja diagnosoitiin parantumattomaksi. Viime vuosina sanoihin on tuonut lisäpainoa parantumaton syöpä, jota Swan on käsitellyt taiteessaan avoimesti: ”Ihmiset saa taiteesta irti enemmän kun ne ymmärtää sen kontekstin. Toisin onneksi kävi, ja albumin kanssa samaan aikaan Swan saavutti toisenkin merkittävän etapin saadessaan väitöskirjansa valmiiksi. Sehän on hassua, että keikan voi soittaa vaikka sairaana koska sairaus katoaa kun on lavalla – flunssa ainakin, ja syöpäkin unohtuu aika hyvin siinä hetkessä. Moi, Astrid. Alla oli jo neljä pitkäsoittoa tehnyt indiepop-yhtye Treeball (jossa hän soitti tulevan puolisonsa Nick Trianin kanssa) sekä viisi kehuttua soololevyä, jotka olivat vieneet häntä niin Eurooppaan kuin Amerikkaankin. Palautuminen keikasta kestää näköjään monta päivää. Sitä ennen oli ehtinyt tapahtua jo paljon. Pystyitkö kuitenkin nauttimaan keikasta. Niiden avulla hän on lapsesta asti käsitellyt näkemiään ja kokemiaan asioita
Että ne maailmat eivät kohtaa ja molemmissa toinen on jotenkin nolo. Taiteen avulla minä pys tyn siihen. 20 SOUNDI > Soundi-haastattelu Uuden levysi nimi on D/other. – Ehkä se vaati vain hirveästi te kemistä. – Minulle se toimii bensana. Ja kirjoi tit muutama vuosi sitten Viimeisen kirjasi. Olen oppinut menemään asian ytimeen. Sitä kautta taide voi siirtää todella merkityksellisiä asioita, jos vastaanottaja niin haluaa. Olen leikkinyt sillä ajatuksella, että voiko se arkisto, mitä taiteilija tuottaa toimia taiteili jan – tai tässä tapauksessa vanhem man – poissaollessa sellaisena, mi kä jatkaisi sitä vanhemmoimista. – Alun perin ajattelin, että ne täy tyy pitää erillään. Termi on ilmeisesti itse keksimäsi, ja siitä voi poimia useita eri merki tyksiä, jotka myös sopivat levyn teemoihin: ainakin daughter ja other tulivat mieleeni. Voisi kuvitella, että paineet olisivat val tavat kun pitäisi pystyä tekemään jokin lopullinen statement. Mutta nyt tuntuu, että ne ovat täysin sitä samaa, ja il man toista ei olisi toista. Toivon, että d/other tekee tilaa eri laisille äideille ja äitijöille. Heti kun tulee tieto, että elä mää ei ole varmaan kauan jäljellä, mä buukkaan studion. Vasemmanpuoleisessa kuvassa hän on kolmevuotiaana. – Olen kunnianhimoinen sanoit taja, ja mun mielestä laulunsanois sa voi sanoa ihan mitä vain. – Termi on syntynyt mun väitös kirjatutkimuksessa. – On. Mitä kauemmin siitä on aikaa niin sitä paremmin hyväksyy sen, miltä se kuulostaa. Aika iso tehtävä laululle. Nyt haluai sin tehdä lisää. Sil loin on pakko tehdä, koska minulle hiljaisuus olisi huonompi vaihtoeh to. – Ja d on tietenkin myös death. Olen ajatellut teini nä, että tehdään sitten biisejä! Mun esikuvat ovat aina olleet mielettö miä sanoittajia. Sanoittaminen on itseoh jautuva prosessi, ei siihen oikein ole koulutusta. Ihmisenä en pysty, kaik kihan me ollaan kuolevaisia, joten siksi olen keskittynyt läsnäoloon taiteessa. – No, en kovinkaan! (Naurua) Se on toinen syy siihen, miksi haluan tehdä yhä. D/other tuntuu etenkin musiikil lisesti mutta myös muuten edeltä jäänsä valoisammalta. Ja se, että uskaltaa tehdä yksinkertaista vaatii sen, että näyttää itselle kykenevänsä muun laiseen – sitten voi alkaa yksinker taistaa. Mutta koska runot eivät ole mun elämän aikana olleet muodikkaita, olen varmaan sen takia ryhtynyt lauluntekijäksi. Oikeanpuoleisessa kuvassa hän on aloittanut unelmiensa jahtaamisen 17-vuotiaana Yhdysvalloissa. Halusin myös laajentaa äitimisen tekijyyttä ja kyseenalaistaa sen itsestäänsel vän liittymisen naisiin ja heteroihin. Vaikuttaa siltä, että taide ja tiede maailma ovat sinulle yhtä ja samaa kokonaisuutta. Voihan sellainen myös lamaan nuttaa, mutta minulle se on moti voivaa. Ensimmäisen lehtijutun aiheena oli nuoruuden bändi Fluff. Haen musiikista aina kannattelua, ja tässä etsin kannattelua sellaisesta keveydestä sekä ihmissuhteiden ja elämän juhlistamisesta. – Se oli ihan tarkoi tuksellista. Miten sellaisessa tilantees sa pystyy luomaan mitään. Millainen formaatti laulunteks ti on käsitellä niinkin isoja asioita kuin sinulla on lauluissasi. Sinulla on nyt seitsemän soolo levyn mittainen katalogi. Sekin on yksi asia, mitä olen sekä tutkimuksis sani että taidetta tehdessäni pohtinut. Sieltä voi löytää paljon sellaista, mihin esi merkiksi minä en ole vastaamassa kun olen kuollut. En minä tykkää kuun nella vanhoja levyjäni. Olin pitkään to si kunnianhimoinen sanoittaja, joka teki asioista turhan hankalia. Juuri se, että miten voisin tavoitella sitä tulevaisuutta, missä en itse ole. Bändiaikojen rinnalla kulki koko ajan haave omasta urasta. Se voi tarjota lohtua ja myös tietoa mi nusta. Tutkin äitimis tä, jonka englanninkielinen termi on mothering, blogeissa digitaalise na ilmiönä, joten sieltä se d tulee. Tuo varmaan selittää sen, miten sait tehtyä levyn loppuun vaikka olit jossain vaiheessa prosessia il meisesti todella heikkovointinen. Toteat levyn saatekir jeessä, että ”Olen tarkoi tuksella tehnyt lauluja lapsilleni, jotta heillä olisi aina nämä laulut vanhem pinaan”. Silloin uskaltaa olla rohkea.” Astrid Swan muistaa laulaneensa ihan lapsesta saakka. Olet kertonut asennoituneesi D/otheriin niin, että se saattaa ol la sinun viimeinen levysi. – Mulle studiotyöskentely on merkityksellisintä ja kivointa puu haa. Aloin käyttää ter mejä m/other ja d/other ja mietin, miten se m/other olisi murroksessa ja liukuisi kohti d/otheria. – Ajattelen myös että olen oppinut koko ajan lisää, ja nyt koen olevani aika hyvä siinä mitä teen. On siellä paljon suruakin, mutta sitä ei esitetä kovin raskaasti ja synkästi. Mun bii sintekokin vaatii tutkimista, että mä pysyn sellaisessa prosessissa missä ihmettelen maailmaa. ”On ihan hyvä, ettei nuorena tiedä kaikkea. Ihan tarkoituksel la olen siis tehnyt niin. Ja mun mielestä mulla on annettavaa tiede maailmalle siksi, että olen luova ja uskallan tehdä sellaisia ratkaisuja, mistä moni voisi olla varovainen. Mistä se oppi löytyi. – Luulen, että olen runoilija. – Täytyy kyllä sanoa, että minus ta on tullut vasta viime vuosina to si hyvä sanoittaja. Eli sanan taustalla on iso möhkäle merkityksiä. K u v at : A st ri d Sw an in ko ti al b u m i haast_Astrid Swan_b.indd 20 haast_Astrid Swan_b.indd 20 9.9.2021 15.44 9.9.2021 15.44. Varsin kin musiikillisesti halusin tehdä nyt sellaista… kevyt kuulostaa väärältä, mutta kuitenkin raskaan vastakoh taa. Miten tyytyväisenä sitä katselet. Olen pistänyt itseni mankelin läpi. On nälkä, että voisin nyt tehdä asiat paremmin kuin aiemmin. – Mua kiinnostaa se, miten me lii kutaan materaalisuuden ja digitaali suuden välillä niin että äitiminen on siinä keskiössä. Haluai sin kyllä tykätä, ja olen nykyään armollisempi varhaistuotan toani kohtaan kuin joskus olin. On hy vä haaste, että musiikki asettaa sa noituksille tiukkoja rytmisiä rajoi tuksia, joiden rajoissa asiat pitää sanoa
Olin 19 kun liityin Treeballiin, ja silloin musta tuntui että olen jo ihan ikäloppu eikä ekaa omaa levyä ole vielä tullut! Mitä sellaista, mitä tiedät nyt, olisit halunnut tietää silloin kun aloittelit uraasi. Se oli niin suuri toive, etten halunnut sanoa sitä ääneen. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi toinen oma albumi Spartan Picnic. Miksi juuri Pavement. Siinä on jotain karua, mutta ajattelen että ei ole mitään sellaista tietoa, mikä helpottaisi sitä matkaa. – Mutta on ihan hyvä, ettei nuorena tiedä kaikkea. – Oli joo. Olin tosi ulkopuolella. Mutta tunne siitä, että ympärillä on samanmielisiä ihmisiä, jotka tukee mua, olisi voinut tehdä asiat helpommaksi. Mä olin kyllä Malkmusin soolotuotannon fani. Ja alusta asti englannin kieli oli välineesi. – Ihan lapsena jo. Hän itse on ollut kriittisin omaa tuotantoaan kohtaan. K u v a: V u o k ko Sa lo K u v a: R ii tt a Su p p er i haast_Astrid Swan_b.indd 21 haast_Astrid Swan_b.indd 21 9.9.2021 15.44 9.9.2021 15.44. Muistan laulaneeni aina. Isä oli tutustuttanut minut Suzanne Vegaan ja Tracy Chapmaniin. – Olin 12 tai 13 kun aloin kirjoittaa lauluja englanniksi, enkä siis osannut vielä englantia yhtään. Muusikkoperheessä kasvaneen Astridin uravalinta musiikin parissa oli selvä jo nuoresta lähtien. Kolmannen albumisi jälkeen julkaisit yllättäen levyllisen Pavement-covereita. Mua ärsytti se, millä tavalla mun lähipiirissä miehet omistivat Pavementin. Sanoin ystävälle, että nyt mä otan sanakirjan ja aloitan. Sen jälkeen kun lapsena aloit unelmoida artistiudesta ei sinun ole missään vaiheessa tarvinnut luopua haaveestasi tai kyseenalaistaa sitä. Silloin kun menin Treeballiin, olin jo tehnyt kolme soolodemoa ja etsinyt julkaisijaa. Astuit ensiksi esiin Treeballyhtyeessä. Se oli tosi karu maailma, jossa piti pärjätä yksin, eikä ollut yhteisöjä joihin olisin päässyt osaksi. Ne oli mun maalitaulut, aika vaikeita! – Elettiin 90-lukua, ja Yhdysvallat näyttäytyi mulle sellaisena yliopistokampuksena koko maa. – Muistan ajatelleeni silloin kun olin varmaan alle 10, että tämä on mun salaisuus mutta musta tulee muusikko ja säveltäjä. – Se ei ole ollut mulle kovin tärkeä yhtye, mutta kaikille mun tuntemilleni miehille on. Halusin tehdä siitä tutkielman ja muodostaa oman suhteeni. Ne oli sellaisia satumaisia leikkejä, mutta mä otin ne vakavasti ja jaksoin harjoitella. Mua oltiin kalasteltu Suomessa ja vähän Jenkeissäkin, ja oli ihan selkeää että aioin tehdä levyn. Aina oli muutama ihminen, jotka uskoivat minuun, mutta muuten ei ketään. – Ei ole. Ja niin se vain on, että silloin ei voi pötkiä hirveän pitkälle vaikka olisi kuinka hyvä. Samaan aikaan suurin tähti oli Whitney Houston, ja ajattelin että jos minustakin tulee sellainen suuri diiva niin en mä voi suomeksi laulaa. Vuonna 2004 soolouraa suunnitteleva Astrid oli vielä Treeballin riveissä. Ei kukaan aikuinen myöskään sanonut mitään ”Olin 19 kun liityin Treeballiin, ja silloin musta tuntui että olen jo ihan ikäloppu eikä ekaa omaa levyä ole vielä tullut!” sellaista, että kuule se on vähän epävarma uravalinta. Mun on täytynyt olla vähän hullu, mutta ei mulle tullut missään vaiheessa mieleenkään, että mitä jos se ei olekaan mahdollista tai mun lahjat ei riitä. – Ainakaan en olisi halunnut tietää mistään kristallipallosta että miten elämä menee. SOUNDI 21 Missä vaiheessa musiikki tuli elämääsi. Myös habitus oli muuttunut räväkämmäksi. Tunne vahvistui sitten teininä kun olin jo bändissä ja käytiin bändikilpailuissa. Silloin uskaltaa olla rohkea. Oliko silloin jo selkeää, että haluat tehdä uraa omalla nimelläsi ja omilla biiseilläsi. Mun isäkin oli muusikko, ja muutenkin oli siihen suuntaan vahva sukurasite, joten kai se oli sisäsyntyistä
Olet tuonut esiin sitä, millaista on olla naisena musiikkibisneksessä ja olet kertonut kokeneesi vähättelevää asennoitumista sukupuolesi takia. Minulla on kuitenkin ollut turva tehdä juuri sitä mitä haluan. Miksi sellaisia ratkaisuja tekee. Olen saanut keskittyä tekemiseen, ja mun lempiasia on ollut säveltäminen, kirjoittaminen ja studiotyöskentely. Harmittaako sinua se, miten asiat ovat menneet ulkomaiden suhteen. Silloin mulle oli annettu ultimatum, että en ole kauan hengissä. 22 SOUNDI > Soundi-haastattelu – Mulle se oli tietynlaisen maskuliinisuuden ilmentymä, sellaisen intellektuellin slackerin. Kirjassa on mun totuus, eikä mitään absoluuttista. Mä tartuin siihen, ja se tilanne antoi mulle luvan, että nyt täytyy kirjoittaa kun olen hengissä. Puhut siinä kuitenkin ajatuksistasi, tapahtumista ja ihmisistä paikoin häkellyttävän suorasanaisesti. Varmaan asenteet ovat muuttuneet, mutta ei ongelma ole poistunut. Olet päässyt keikkailemaan ja julkaisemaan musiikkiasi esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Saksassa. – Sairaus siis antoi siihen luvan. On naurettavaa, että olen kirjoittanut ”hittibiisin” ja sitten päättänyt olla julkaisematta sitä. – Olen myös todella ehdoton taiteeni kanssa. Olen oppinut, että mulle kuuluisuus ei missään tapauksessa olisi sopinut. Miten ulkomaanvalloituksesi on mennyt. Yritin ottaa siihen tatsia ja kärjistää sitä sukupuoliasetelmaa. Joku mun ystävä sanoikin mulle kun sairastuin, että no niin, nyt susta tulee kuuluisa… Eikä hän ollut ihan väärässä! Heti olin Iltalehden kannessa, eivätVuonna 2017 ilmestynyt From The Bed And Beyond on ollut artistin tuotannon toistaiseksi noteeratuin julkaisu. Ja ajattelen myös että sellainen taide, mikä on varovaista, on hirveää. – Mulle tulee tunne, että jos ne kappaleet on ollut niin helppo kirjoittaa, niiden täytyy olla huonoja. Olen itse jo aika kaukana siitä todellisuudesta, missä nuoret naiset tai sukupuolitai seksuaalivähemmistöt tänä päivänä tekevät musiikkia. Teostopalkitun levyn teemana oli kolme vuotta aiemmin saatu syöpädiagnoosi. Ei sitä vaan voi mennä yksin valloittamaan maailmaa, pitää olla paljon ihmisiä jotka tekee sitä sun kanssa, ja mä olin niin yksin. Tiedätkö, onko Stephen Malkmus kuullut levyäsi. Mistä löytyi rohkeus kirjoittaa ja myös julkaista Viimeinen kirjani. Kirjoitin sillä asenteella, että nyt mä kerron itsestäni kaiken sen, mitä en voi kuolleena sanoa. – Onneksi löysin joitain pieniä levy-yhtiöitä, kuten Yhdysvalloista Minty Freshin, joka halusi julkaista mun ekan levyn siellä sellaisenaan. Mutta sitten kun sairastuin levinneeseen rintasyöpään, tuli kustantajalta selkeä pyyntö että nyt kirjoita. – Tosin eipä Brandon Flowerskaan ole ottanut yhteyttä vaikka coveroin Killersiä jo 2007! Minusta coverit ovat kuin rakkauskirjeitä, on suuri kunnia tulla versioiduksi. – Mä en jotenkin jaksa surra sitä. – Mun oli pitänyt kirjoittaa kirja jo ajat sitten. Viimeisessä kirjassasi pohdit sitä, miten urasi on mennyt ja toteat: ”Ennemmin kuin menestynyt olen taipuisa, sinnikäs ja jatkuva.” – Siksi mä en ajattelekaan, että olen joku luuseri maailmanvalloitukseni kanssa. Tosin viime kuukausien punkstoo-jutut ovat läväyttäneet munkin naamalle sen, että voi helvetti, sama jatkuu. Maailma on niin raadollinen, ja media myy meille ihmisten hätää ja tragediaa ja pahuutta. Lisäksi kyllästyn omiin sävellyksiini muutenkin nopeasti, ja nimenomaan niihin helppoihin – jotka voisivat olla kuulijoille helpommin lähestyttäviä. Siitä huolimatta jouduin sellaisiin ”yhteistyöjuttuihin”, jotka jälkeenpäin ajateltuna olivat hyväksikäyttösuhteita. Ne millä menestystä voi mitata, eli myynti ja raha, niissä en ole, mutta ne eivät ole mulle tärkeitä juttuja joten miksi ne olisikaan toteutuneet. – Minäkin haluan ajatella, että asiat olisivat nyt eri tavalla. Sitten vain tein sen. Olen ollut aika etuoikeutettu, että olen aina saanut tehdä levyjä ja niitä on haluttu julkaista, vaikka levyntekobudjetti onkin tippunut näinä vuosina lähes nollaan. Ja olen mielestäni ollut aika työteliäs. Siinä vaiheessa myös tarvitsin projektia, missä olen täysin yksin, joten otin haltuun kaikki äänitystä ja miksausta myöten. Luotin siihen, että ihmiset tajuaa etten yritä kertoa kaikkien tarinaa. – Olin nuorena hyvin tietoinen syrjinnästä ja seksuaalisesta ahdistelusta, mutta osasin suojella itseäni. Mutta Spiral Stairs (kitaristi Scott Kannberg) on ollut yhteydessä ja hän kuulemma tykkää siitä. Onneksi olen tajunnut, että ne mitkä ovat olleet mua ohjaavat jutut, niissä olen kehittynyt ja päässyt eteenpäin. – Ei se harmita yhtään. Sitten menin sitä yksin promoamaan sinne. Yritykset olivat kaatuneet siihen, että alkoi tuntua että onko nyt oikea aika ja voiko näin sanoa. – Veikkaan, että on, vaikka ei se ole sitä kommentoinut. Minä nimenomaan tarvitsin sen rauhan tehdä töitä. Tosin se tarkoitti sitä, että en osallistunut paljon mihinkään. – Ei kovinkaan hyvin! (Naurua) Ei ainakaan niin, miten se 12-vuotias kuvitteli. Se on surullinen ajatus. Olen tehnyt tahallani asioista hankalia, ja se vaivaa mua kyllä edelleenkin. Kirjoitat kirjassasi, että nykyään olet tunnetumpi sairauden kuin musiikin kautta. Onko se vain minun vääristyneen näkökulmani harhaa, vai onko asenteissa menty vuosikymmenten kuluessa eteenpäin. ”Minulla on ollut turva tehdä juuri sitä mitä haluan.” K u v a: M ik ko R as il a haast_Astrid Swan_b.indd 22 haast_Astrid Swan_b.indd 22 9.9.2021 15.44 9.9.2021 15.44
Studiotec tulostus.indd 23 Studiotec tulostus.indd 23 8.9.2021 18.43 8.9.2021 18.43. Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. JBL PRX ONE kulkee kaikkialle. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Hifi.fi, Joensuu | Musacorner, Tampere | DLX Music, Helsinki | Musiikkikauppa.com, Rovaniemi | Musikantti, Jyväskylä | Soundtools, Helsinki | St.Pauls Sound, Nummela | Viiking Musiikki, Kuopio JBL PRX ONE laittaa pilarikaiutinkategorian uusiksi! Ylivoimainen akustinen suorituskyky • 2000W selkeää soundia • Potkiva ja luonnollinen basso 35Hz:iin • Älyttömästi fjongaa (130db SPL) • Tasainen toisto eturivistä salin perälle Monipuolisimmat mahdollisuudet • Aidot Lexiconefektit • DBX -kierronpoisto/Compressor/Gate • Master Limiter • Ducking -toiminto vaimentaa musiikkia puheen ajaksi • Lisäkaiutinliitäntä linjaviiveellä 34 metriin saakka • Kaikki parametrit ohjattavissa värinäytöllä tai tabletilla • 3 eri käyttötasoa aloittelijasta ammattilaiseen Kokeile paikallisella kauppiaallasi! 7-kanavainen mikseri • 4 kpl XLR-comboliitintä (kahdessa kanavaa +48V Phantom) • 2 kpl Hi-Z sisääntuloa kitaralle ja bassolle • 3,5mm miniplugitulo kännykälle/läppärille • Bluetooth 5.0 • Kanavien säädöt: Gain, Bass, Mid, Treble, Reverb, Delay, Chorus Käytännöllistä ylivoimaa • 100 tunnin JBL -kestotesti tehtaalla • Tyylikäs ja kompakti olemus • Yläpää ripustettavissa seinälle (kiinnike lisävaruste) • Vain 25,7kg Firmatilaisuudet, häät, bändikeikat, DJ, urheilujuonto, luentotilaisuudet...
Onko äänessä oma lapsesi. – Mulla ei enää oikein ole haaveita, koska mun elämän perspektiivi on aina muutaman kuukauden kerrallaan. Tosi paljon haaveilen siitä, että tämän vuoden keikat pystytään tekemään. Astrid itse aikoo kuitenkin tehdä musiikkia loppuun asti. – Tietysti oli vaihtoehtona olla kirjoittamasta sairaudesta, mutta se oli räjäyttävä kokemus. Ja olisi tietenkin ollut mahdotonta olla kertomatta sairaudesta mitään ihan jo siksi, että mun ulkonäkökin on muuttunut monta kertaa sen takia. Varovaisuus on myös kaikonnut ja tilalle on tullut rohkeutta. Kuten Blue Ivy (Beyoncén lapsi), hänkin on nyt äidin levyllä! Hän totesi minulle kahvilassa, että onneksi minä en ole yhtä kuuluisa kuin Blue Ivyn äiti, koska silloin me ei voitaisi mennä kahvilaan. Kaikki ymmärtävät, että jos me ei ilmaista meidän tunteita nyt, niin ei tiedä tuleeko niitä koskaan ilmaistua. Olen myös oppinut, että ihmiset saa taiteesta irti enemmän kun ne ymmärtää sen kontekstin. elokuuta 2021 Videopuhelu Ei ollut itsestään selvää, että lokakuussa ilmestyvä D/other-albumi saadaan valmiiksi. Sitä kautta elämästä on tullut rikkaampaa. Kirjassasi toteat myös, että ”Surun ja ilon välillä ei ole selvää rajaa.” Pystytkö ajattelemaan, että sairastumisestasi olisi seurannut jotain hyvää. Voi myös ajatella, että sairastumisesti tiimoilta antamasi haastattelut syventävät musiikkisi kokemista, koska kaksi viimeistä levyäsi käsittelevät niin tiiviisti sairastumistasi. – Niinpä. Olisi ihanaa, jos ne pystyisi soittamaan bändin kanssa. ”Kirjoitin sillä asenteella, että nyt mä kerron itsestäni kaiken sen, mitä en voi kuolleena sanoa.” K u v a: V al re za C o ll ec ti v e > Soundi-haastattelu haast_Astrid Swan_b.indd 24 haast_Astrid Swan_b.indd 24 9.9.2021 15.44 9.9.2021 15.44. Senkin opin jo hyvin pienenä, että musiikissa on hyvä käsitellä tunteita. – On, ja hän on hyvin ylpeä suorituksestaan. Olen hyvin tyytyväinen siihen. Kaikki vain suorittavat velvollisuuksiaan siihen asti kunnes katto romahtaa. Ja mun taiteen konteksti on aina ollut tosi henkilökohtainen. Olen ollut suurimman osan elämästäni tosi huono käsittelemään tunteitani muuten kuin musiikissani. – Ja iloa tulee elämään paljon koska ajattelen, että nyt olen elossa joten kannattaa nauttia siitä kuin olisi jossain luksushotellissa koko ajan. – Mulla on sellainen olo, että jos tämä nyt olisi mun viimeinen levy niin se olisi ihan ok. 20. Ja se on antanut itselle luvan luopua erotteluista, kuten vaikkapa tiede ja taide. – Kyllähän se avaa sanoituksia ihan eri tavalla. Ainakin juuri se sellainen vapaus, että mitä kaikkea taiteeseen voi laittaa ja kuinka suoraan. – Varmasti. Olet käsitellyt sairauttasi musiikissasi hyvin avoimesti. Olisipa mahtavaa, että tuon kaiken voisi tajuta hieman vähemmällä. Vanhat ihmissuhteet ovat voineet syventyä koska niihin on tullut lisää välitöntä aitoutta. – Olen aina käsitellyt taiteessani mun elämää, sitä miten havaitsen ja tulkitsen sitä. D/otherin lopussa kuuluu lapsen laulua. 24 SOUNDI kä iltapäivälehdet ole aiemmin olleet kiinnostuneita minusta. Ja etenkin tehnyt tunnetyötä biiseissäni. Oliko sinulla vaihtoehtoa. Ja on mahtavaa, että tämä levy saatiin tehtyä, koska se ei tosiaan ollut itsestään selvää. Se räjäytti myös lauluni. Millaisia haaveita sinulla nyt on. Läsnäolo taiteessa on nyt merkityksellistä ja studiossa olo jo lähtökohtaisesti kivaa
ROOMESCAPE.FI HELSINKI . TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Roomescape tulostus.indd 25 Roomescape tulostus.indd 25 8.9.2021 18.47 8.9.2021 18.47. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään. Selvitätkö tiesi ulos. TAMPERE
Muusikot eivät kuitenkaan olleet etukäteen varmoja, että näin tulisi käymään. 26 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen VAPAUTUMISTA JA MAAILMANHÄTÄÄ 26 SOUNDI Levytystauko ja projektiluontoiset bändit vain kasvattivat jäsenistön inspiraatiota palata yhteen Haloo Helsingin merkeissä. K u v a: M ar ek Sa b o ga l Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 26 Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 26 9.9.2021 15.45 9.9.2021 15.45
– Kaikki tuntui niin oikealta. Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 27 Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 27 9.9.2021 15.45 9.9.2021 15.45. – Me ollaan tehty tätä aika pitkään, mutta melkein kolmeen vuoteen venähtänyt tauko pisti silti epäilemään, että onkohan kaikki jo unohtaneet meidät. Ihan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Jämsän kesäkuisen illan hämärtyessä Elisa ”Elli” Tiilikainen, Leo Hakanen, Jere Marttila ja Jukka Soldan saivat keikan käyntiin täräyttäessään kohdata tavallista”Tärkeintä on, että tehdään sellaista musaa, mikä iskee meihin itseemme.” HALOO HELSINKI! kin kovaäänisemmillä yhteislauluilla ja lukemattomilla onnen kyynelillä bändin palkinneen ihmisjoukon. Niin kauan kului aikaa Haloo Helsingin taukoa edeltäneen, elokuussa 2018 soitetun Casinon-keikan ja viime juhannuksena Himos Festivaalien lavalle nousemisen välillä. Tai onko korona-aika saanut ihmiset keksimään jotain ihan muuta tekemistä. Kun kipusimme lavalle ja näimme sen 5000-päisen yleisömeren, alkoi todellinen tunteiden vuoristorata. Siinä me kuitenkin oltiin. Hetkessä kaikki oli juuri niin kuin ennen. VAPAUTUMISTA JA MAAILMANHÄTÄÄ SOUNDI 27 1047 PÄIVÄÄ. Haloo Helsinki! tekee jälleen sitä, mihin sen jäsenet ovat teini-iästä asti kasvaneet. Yleisöllä oli ollut ikävä Haloo Helsinkiä. SOUNDI 27 Jäätyään kolme vuotta sitten tauolle otti koko bändin olemassaolon ajan yhtä pitänyt -nelikko etäisyyttä musiikkiinsa ja myös toisiinsa. Kun haloolaisten tiet jälleen kohtasivat, he huomasivat yhteisen kipinän sytyttävän luovuuden liekit välittömästi. – Se oli ihan absurdi fiilis, kun seisottiin yhdessä Himoksella lavan takana juuri ennen keikan alkua, kuultiin yleisön huutoa ja samaan aikaan tuntui siltä kuin edellisestä keikasta ei olisi kulunut kuin hetki, Jere hehkuttaa festarikeikkaa. Päällimmäinen fiilis oli se, miten käsittämättömän suuri ikävä sitä kaikkea oli ollut. Ja Haloo Helsingillä oli ollut ikävä yleisöä. Tästä kollektiivisesta inspiraatiosta syntyi bändin seitsemäs ja paras albumi Älä pelkää elämää. Riemu keikoille palaamisesta paistaa läpi nelikon kasvoilla vielä viikkoja myöhemminkin, heidän istuessaan Vallilassa sijaitsevan päämajansa sohville. Ystävien kanssa, ja meidän ystävien edessä. Siinä sai vuorotellen nauraa ääneen ja nieleskellä palaa kurkussaan
Elektroninen Stereo ja vahvasti progeen nojaava Ellips veivät kolmikkoa Haloo Helsinkiin nähden niin pitkälle musiikin eri laidoille, että pahimmassa tapauksessa paluu pääbändiin olisi voinut tuntua askeleelta taaksepäin. – Ihan yhtä hyvin olisi voinut käydä niin, että Stereo, Ellips ja tuo kulunut aika olisi paljastanut meille, että me halutaan musiikilta ja koko elämältä jotain ihan muuta kuin Haloo Helsinkiä. Tai ottaa ylipäänsä selvää, onko sitä luovuutta enää. – Se ei silti tuntunut ihan samalta kuin jos tiedossa olisi ollut heti uuden Haloo-levyn äänittäminen. K u v a: M ar ek Sa b o ga l Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 28 Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 28 9.9.2021 15.45 9.9.2021 15.45. Kyllä siinä hetki meni sumussa, ennen kuin mielessä alkoi kirkastua, että mitä kaikkea sitä luomuksiltaan oikeas taan haluaakaan. – Me päätettiin tutkailla luovuuttamme ihan eri tavalla. – Soolohommien oli tarkoituskin olla terapiaprojekteja, mutta meidät yllätti se, miten suuri vaikutus niillä lopulta oli meihin ja miten tärkeää oli päästä irrottelemaan ihan erilaisissa ympyröissä, Jere sanoo. Se oli sellainen etäisyyden ottamisen ja kasvun paikka meille kaikille. Uudella albumilla se kuitenkin myös tie toisesti rikkoi menes tyksekkääksi osoit tautunutta kaavaa esimerkiksi rohkeim milla sovituksilla. En usko, että tämä nyt voimissaan oleva inspiraatio olisi syntynyt, jos olisimme lähteneet heti 2018 talvella tekemään pakosta Haloo-levyä. Jere, Leo ja Elli kertovat innokkaasti, miten paljon he oppivat projekteistaan, ja miten ne saivat näkemään myös pääbändin uusin silmin. ”Sivuprojektit latasivat meihin ihan uudenlaista itsevarmuutta ja vastaanottokykyä.” 28 SOUNDI Haloo Helsinki tun nistaa hittikappalei densa vahvuudet. Vastaus saatiin pian Haloo Helsingin tauon alettua, kun Jeren ja Leon Stereo sekä Ellin soolobändi Ellips julkistettiin. Seuraukset olivat ihan päinvastaisia. – Sivuprojektit latasivat meihin ihan uudenlaista itsevarmuutta ja vastaanottokykyä, kun saatiin hetken aikaa täysin paineettomasti riehua ihan erilaisen musiikin parissa, Leo avaa. Miten olla tekemättä mitään, kun on tehnyt toistakymmentä vuotta lähes koko ajan jotain bändiin liittyvää. – Hulluintahan niissä projekteissa oli se, että niitä tehdessämme emme voineet olla ihan satasella varmoja, jatkuuko Haloo Helsinki! enää koskaan, Jere muistelee hieman itsekin tauon aikaisia epävarmuuksia ihmetellen. 28 SOUNDI SIVURAITEILTA PÄÄRADALLE Jo vuonna 2006 alkaneen ja kaksitoista vuotta kestäneen Haloo Helsinki! -maratonin jälkeen on helppoa kuvitella, ettei aloilleen asettuminen ollut bändin jäsenille ihan helppoa. – Totta puhuakseni meillä oli aika selkeät suunnitelmat tulevien projektien suhteen jo siinä vaiheessa, kun soitettiin se viimeinen Haloo-keikka, Elli kertoo. Olo oli aika vapautunut, koska me kaikki oltiin puhki Hulluuden highway (2017) -rundin jäljiltä
Kitaristi kertoo ymmärtäneensä ajan kuluessa sen, millaisen veron jatkuva bändielämän pyörittäminen oli vaatinut. Me kaikki tiedettiin heti, että me tullaan jatkamaan yhdessä. Pohdimme nelikon kanssa, miten hittikappaletta ei kuitenkaan voi ikinä täysin varmasti ennustaa. Kasvettu cd-levyjen ja cdsinglejen aikana ja oltu mukana striimauksen yleistymisessä. – Sivuprojekteja oli upeaa tehdä ja ne olivat kuin suuria seikkailuja, mutta ne osoittivat myös sen miten tärkeä ja arvokas koti ja perhe Haloo Helsinki! meille oikeasti on, Elli summaa. – Yksi meidän tarinan käänteentekevimmistä kappaleista on Maailman toisella puolen, josta ei todellakaan ennakoitu hittiä, eikä edes sinkkubiisiä, Leo muistelee yhtyeen kolmannen levyn päätösraitaa. – Kaikkein vaikeinta on valita sinkkuja levyiltä, koska vaikkapa tällä uudella levyllä mikään yksittäinen biisi ei edusta koko levyä, ja on tosi vaikea päättää, millaisen ensivaikutelman levystä haluaa antaa, Elli jatkaa. SOUNDI 29 – Me ollaan vietetty kirjaimellisesti puolet elämästä tässä bändissä, koettu ihan mielettömiä juttuja ja toteutettu sellaisia haaveita, mistä ei osannut nuorena edes unelmoida. Tuo kaikki hahmottui, kun teimme jotain ihan muuta. – Yhtäkkiä se lähtikin ihan räjähdysmäiseen kasvuun Spotifyssa. Sen takia me päätettiin soittaa se syyskuussa levyjulkkarikeikalla kannesta kanteen, Leo paljastaa. – Leo sekä tuottajamme Gabi (Hakanen) ja Rake (Eskolin) olivat kaikki vähän sellaisella fiiliksellä, että ”Eeeeih... 12 vuotta siihen vaadittiin. – Pulp Fiction oli myös sellainen biisi, jonka ei todellakaan ollut tarkoitus olla single, Jere kertoo. Sellaista kappaletta ei vain voi tekemällä tehdä. Sitä kaikkea ei oikein edes sisäistänyt Haloo-vuosien aikana. Tähän joukko ei ole ryhtynyt, vaan liputtaa täysillä täysiverisien albumien puolesta. Yhtäkkiä kaikki oli ihan kuin oltaisiin palattu johonkin Haloon alkulähteille. – Olimme Ellin kanssa promoamassa Kokeile minua -sinkkua NRJ:lla ja he kysäisivät, olisiko meillä mitään radiolähetyksessä akustisesti soitettavaksi sopivaa kappaletta. – Missään vaiheessa ei ollut kyse siitä, etteikö Haloon tekeminen olisi kivaa, Leo tarkentaa. Albumit ovat olleet meille se juttu jo ihan lapsuudesta asti. Se oli tosi välitöntä. ”Me halutaan kertoa levyillä kokonainen tarina ja näyttää koko se väripaletti, mistä Haloo-fiilikset on tehty.” Vahinkohittejä ja suuria kokonaisuuksia Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 29 Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 29 9.9.2021 15.45 9.9.2021 15.45. Me kun emme oikein malttaneet pysähtyä makustelemaan kaikkea. – Hyvä biisi on aina hyvä biisi, mutta kyllä meillä on ollut aina se ajatus, että me halutaan kertoa levyillä kokonainen tarina ja näyttää koko se väripaletti, mistä Haloo-fiilikset on tehty, Jere tuumailee muiden nyökytellessä hyväksyvästi. Haloolaiset eivät ainakaan myönnä olevansa bändinä tai tuottajiensa kanssa mikään täydellisen itsevarma hittitehdas. – Me tehdään joka levylle jopa kymmeniä biisejä, eikä läheskään kaikkia niistä julkaista koskaan, koska me halutaan varmistaa kaikilla ratkaisuilla, että nimenomaan se levy on kantava ja meidän näköinen kokonaisuus. Jere komppaa kitaristikaverinsa ajatuksia ja naurahtaa bändin jälleennäkemisen olleen suorastaan herkkä hetki, jonka myötä ne pienimmätkin epäilykset bändin tulevaisuuden suhteen karisivat. HERKKÄ JÄLLEENNÄKEMINEN Leo kertoo, ettei Haloo-nelikko pitänyt sivuprojektien jälkeen yhteyttä toisiinsa melkein vuoteen. Ihan kuin se olisi sittenkin comeback-albumi! HALOO HELSINKI! on onnistunut säveltämään käsittämättömän määrän hittejä, jotka ovat nousseet radiosoittoon, keikkasuosikeiksi ja merkinneet kuulijoille mittaamattoman paljon jopa sukupolvirajat ylittäen. – Uskon, että tämä uudelleen syttynyt into kuuluu isosti levyllä, jota on lähestytty soundillisesti, tuotannollisesti ja sävellyksellisesti tosi monitahoisesti. – Piilota mun kyyneleet oli sellainen laulu, jonka Ellin tekstien kanssa kuullessani tunsin niin voimakkaita fiiliksiä, että mietin jo itsekseni, kuinka tämän on pakko koskettaa muitakin, tai sitten minussa on jotain vialla, Jere naurahtaa. Tämä johtui siitä, että jengi oli alkanut tehdä biisistä hulluja määriä videoita Tiktokissa. Jokainen biisi keskittyy johonkin yhteen kohtaan sitä teosta, mutta kokonaiskuvan saa vasta astumalla askeleen taaksepäin. Se on se kappale, jota diggailee vanhemmat, lapset ja isovanhemmat. – Vasta tauon lopulla sen oikein tajusi, että viime levyn ja kiertueen jälkeen oli tullut ensimmäistä kertaa vastaan sellainen seinä, kun tuntui ettei enää irtoa mitään. Sitä on soitettu vaikka millaisissa tapahtumissa. – Kaikki me ollaan eletty se tietynlainen musiikin murrosaika. – Pian siitä oli tullut suoranainen someja live-ilmiö, joka räjäytti pankin joka kerta keikoillamme! Joskus bändin vaisto on osunut oikeaan jo sävellysvaiheessa ja heillä on ollut aavistus, että kappale saattaa iskeä laajempaakin kuulijakuntaan. – Tuona jälleennäkemisen iltana me käytiin aika diipitkin keskustelut aiheesta. ei tämä kyllä tule menemään...”, mutta niin vain siitä tuli yksi kovimpia livebiisejämme ikinä! – Sitten taas Ei suomalaiset tanssi oli ihan älytön biisi siitä, ettei siitä koskaan ajateltu tulevan mitään isompaa hittiä, ja se oli sellainen vähän kieli poskessa tehty reteä biisi, Leo jatkaa nauraen. Me soitettiin sitten Ellin kanssa duona Maailman toisella puolen, ja biisin aikana radiojuontaja pillahti itkuun. Se kuulostaa tämän hetken Haloo Helsingiltä ja siitä tunnistaa meidät, mutta samaan aikaan tuntuu siltä kuin tässä olisi kulunut pidempikin aika. Paras fiilis tuleekin siitä, kun joku tulee juttelemaan ihan tohkeissaan kappaleista, jotka eivät ole päässeet sinkun parrasvaloihin. Pian saimme kuulla, että biisi on kanavan soitetuin kappale! – Siitä biisistä muodostui todellinen perheitä yhdistävä kokemus. Olisi aikamoinen ihme, jos yläasteelta kolmekymppiseksi kasvaessaan ei muuttuisi ihmisenä niin paljon, ettei jossain vaiheessa tulisi vastaan se hetki, kun on mietittävä koko elämäänsä. Ei ainoastaan singlejä. – Älä pelkää elämää on oikeas taan vielä enemmän kokonaisuus kuin mikään aiemmista levyistämme. Me ollaan vietetty aikaa tällä porukalla enemmän kuin perheenjäsentemme kanssa. Me vedettiin se 12 vuotta niin täysillä eteenpäin. – Sitten kiertueilla on mahtavaa huomata se, että niitä levyjä oikeasti kuunnellaan. – En tietenkään osannut sanoa, miten iso biisi siitä tulee ja jännitin sitä julkaisua aika paljon, mutta jos jonkin meidän kappaleen suhteen olisi pitänyt laittaa vetoa sisään, niin tämä olisi ollut se laulu. Tuntui kuin takki olisi ollut ihan tyhjä. Hittien ansiosta Haloo Helsinki! voisi helposti luopua levyjen julkaisemisesta kokonaan tai tehdä muutamien singlejen rinnalle tasaisen varmoja rutiinikappaleita, ja sen suosio ei välttämättä kärsisi tästä lainkaan. Kenelläkään meistä ei edes ole Tiktokia käytössä, mutta suomalaiset oli ottaneet asiakseen kuvata mahtavia videoita itsestään tanssimassa tämän biisin tahtiin. – Me oltiin 13–14-vuotiaita, kun alettiin soittaa yhdessä Jeren ja Jugin kanssa. – Koen tämän levyn sellaisena isompana maalauksena, jossa on käytetty paljon eri tekniikoita ja kerroksia. – Tajusin itsekin, että vuosien ajan fanit ja läheiset olivat fiilistelleet paljon enemmän kaikkea sitä, mitä me oltiin saatu tehdä
Ennen viimeistä kertsiä tulee korkea ääni efektin läpi. Että joskus on vaan annettava itsensä irrotella, eikä miettiä liikaa sitä mitä tekee, vaikka olisi tehnyt sitä ikuisuuden. – Kerran kuussa -biisistä tehtiin myös aika monta versiota. – Elämää ei voi ennakoida tai laskelmoida kovin pitkälle. ”Korona on opettanut sen, ettei koskaan voi tietää, mitä elämässä tulee tapahtumaan.” Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 30 Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 30 9.9.2021 15.45 9.9.2021 15.45. – Se voisi toimia, jos Jugi jäisi bändin ainoaksi jäseneksi! Jere nauraa rumpaliin viitaten. Tosi riisuttuna sovituksena, mitä se biisi oikeasti vaatikin, Jere jatkaa. Ei siinä olisi sitä alkuperäistä taikaa. Siellä on paljon surua ja menetystä, mutta myös toiveikkuutta ja rakkautta. Albumin nimen Älä pelkää elämää voi käsittää meneillään olevassa maailmantilassa monella tavalla. 30 SOUNDI SOUNDI 31 – Elli muotoili tuolloin kaksi vuotta sitten asian hyvin illan päätteeksi, että me ollaan nyt kääntämässä uusi sivu meidän urallamme ja tuntuu, että oltaisiin lähdössä tekemään pelottomasti kuin ihan ensimmäistä levyämme. Annoimme itsellemme vapauden edetä täysin biisien ja levyn ehdoilla. Lopulta me tehtäisiin reunion, ja festareita kiertäisi kaksi Haloo Helsinkiä. – Tärkeintä ovat kuitenkin ne tunteet, joita tuon matkan varrelle mahtuu. Nelikko muuttuu mietteliäämmäksi pohtiessaan, onko Haloo Helsingille olemassa rajoja. Ei mietitty yhtään sitä, mitä meiltä ehkä odotetaan, Leo lisää. – Mulle tulee heti mieleen Pelikaani-biisin riffi, joka olisi ennen vedetty ihan varmasti tosi isoilla särökitaroilla, mutta nyt me kokeiltiin soittaa kaikki sisään akustisilla kitaroilla, joita sitten särötettiin, Leo kertoo innokkaasti hymyillen. Tuntuu kuin albumi olisi koko Haloo-tuotannosta se eniten bändin itse itselleen tekemä levytys. Kuunnelkaapa Foliohattukauppiasta. Ideoita palloteltiin suuntaan ja toiseen. Päätettiin luottaa vaistoon ja vedettiin biisi lopulta tosi folkmeiningillä. Yllättävänä ja ennalta-arvaamattomana. Aloin vetää bassolla sitä riffiä, Elli tuli tarkkaamoon ja hehkutteli heti, että tässähän on tosi hyvä meininki, Jere sanoo. Elli kuvaileekin syntynyttä albumia elämälevyksi. Se on avopuolisoni edesmenneen Chili-kissan naukaisusta tehty. – Älä länkytä -teema syntyi siitä samasta hetkestä. Leo ylistää sitä energiaa, joka bändin kesken vallitsi jo ensimmäisillä hetkillä uutta albumia suunniteltaessa. Kuulija ei välttämättä edes kiinnitä huomiota kaikkiin yksityiskohtiin, mutta tekijöilleen ne merkitsevät sitäkin enemmän. Herättävätkö mitkään irrottelut enää epäilyksiä. Joissakin biiseissä se meille ominainen kertsin paisuttelu toimii, mutta sitä ei pakotettu yhteenkään kappaleeseen. Se ei tuntunut oikealta. Jos oikeanlaista samplea ei ole, se pitää tehdä itse! – Pitkin levyä on muutenkin ties mitä häröjä samplejuttuja, joissa Jugi hakkasi äänittämössä milloin mitäkin, ja niistä samplattiin rumpuihin ties mitä rapsutuksia, vetoketjujen ääniä ja kumahteluja taputuksiksi, Jere luettelee nauraen. Kärkeen tuli selväksi, että asioita halutaan tehdä jopa aiempaa enemmän itse. Viuluja ja jousia. Voisiko bändi tehdä täysin elektronisen levyn. Levyn varrella halutaan tuntea täysillä, ja toisaalta myös turrutetaan itseään. Tuntui, että oltiin ihan eri tavalla vastuussa siitä, että jokainen biisi kuulostaa siltä, mitä just se biisi tarvitseekin. Sen nousuista ja laskuista. Mitä jos yksi tai kaksi jäsentä olisi halunnut jatkaa ja puolet taas olisi saanut tarpeekseen bändistä. – Siitähän tulisi ihan petturifiilis, jos jatkaisi näin tiiviissä yhteistyössä luotujen biisien soittamista ilman niiden alkuperäisiä tekijöitä. VAPAUS KÄDESSÄ Akkunsa täyteen ladannut bändi lähti tekemään Älä pelkää elämää -albumia itsevarmalla määrätietoisuudella. Pidettiin mielessä se ajatus, että nämä biisit saattavat saada livenä ihan uusia muotoja juuri sitä Haloo-äänivallia, mutta albumi saa olla sitten sitäkin orgaanisempi ja soivampi. – En vertaa Haloota millään muotoa Queeniin, mutta siinä oli bändi, joka teki ihan kaikkea. Yhdentoista kappaleen varrella voi Ellin teksteistä voikin aistia optimismia, pessimismiä ja realismia. Jos biisi toimi Ellin äänen ja vaikka jousien tai pianon viemänä, se pidettiin sellaisena. Ensimmäiset oli vetämässä sitä tuttuun Haloo-sapluunaan, eli kasvateltiin rokkisäkeistöstä isoon kertsiin. – Vaikkei me olla asiasta koskaan puhuttu ääneen, niin kyllä mä uskallan sanoa, etten ainakaan itse pystyisi suhtau tumaan näin tiiviin porukan hajoamiseen mitenkään niin, että voisimme jatkaa sen jälkeen, Jere sanoo. – Se oli myös ensimmäinen biisi, joka vedettiin kasaan ihan jammailemalla. Se ei pelkää käsitellä niitä tummimpia alhoja, mutta kun levy päättyy, niin siellä kaiken lopussa on kuitenkin läsnä pilkahdus toivoa. Koronalevyä Haloo Helsinki! ei kuitenkaan päätynyt tekemään, vaikka se ympäröivää maailmaa heijasteleekin. – Jos korona on jotain opettanut niin sen, ettei koskaan voi tietää, mitä elämässä tulee tapahtumaan, Elli sanoo. Sitten oli heitettävä aivot narikkaan. Tämä levy kertoo elämästä sellaisenaan kuin se on. Sitten joku muukin varmasti diggailee sitä, Leo kuvailee bändin vapauden tunnetta. Me oltiin tekemässä ihan eri tyyppistä biisiä, eikä jotenkin päästy introa pidemmälle, kun se tuntui tosi väkinäiseltä. Mitä ennemmän sen kappaleita kuuntelee, sitä runsaammin voi huomata pieniä flirttejä jazzin, iskelmän ja konemusiikin suunnille. Joskus se vaivattomuus voi olla merkki aitoudesta. Tai vaikka heittää homman ihan jazziksi. Musta tuntuu että mekin voidaan tehdä ihan kaikkea, kunhan luotetaan vaistoomme. Onko Haloo Helsinki! ehdottomasti osiensa summa, vai olisiko se voinut jatkaa ilman yhtä tai useampaa jäsentä. Siellä on läsnä sellaista aaltoliikettä, mistä elämä rakentuu, vaikka kuinka pyrkisi jonkinlaiseen ikuiseen tasaisuuteen. Ei se olisi enää sama asia. Tärkeintä on, että tehdään sellaista musaa, mikä iskee meihin itseemme. AALTOILEVAN ELÄMÄN MAKUA Kun kappaleet olivat saaneet muotoaan ja bändi alkoi äänitellä albumiaan keväällä 2020, maailma vajosi pandemian painajaiseen. – Päätettiin myös, että tämän albumin biisejä ei tulla soittamaan tukkoon. – Me oltiin vielä aiempaakin enemmän läsnä tuotannossa ja sivuprojekteista oli tullut mukaan sellaista hullua rohkeutta kokeilla kaikkia sovituksia eri tavoin. – Kyllä mä vähän pohdin Älä länkytä -kappaleen kanssa, että tuliko siihen nyt kuitenkin liikaa Stereo-tyylistä poljentoa, mutta sitten Elli kuuli biisin ja koki sen ihan eri tavalla, Leo muistelee. Jugi’s Haloo Helsinki! Kaikki muut jäsenet menee vaihtoon ja Jugi jatkaa bändin kanssa tovin, kunnes sekin vaihtaa maisemaa ja bändi jatkaa. – Heti ensimmäisenä levyä suunnitellessamme me puhuttiin Jeren kanssa, että halutaan ottaa entistä enemmän tuotantovastuuta bändille, tehdä entistä ilmavampi albumi ja jättää paljon tilaa Ellin tulkinnoille, Leo sanoo. Älä pelkää elämää pulppuaa Haloo Helsingille tuttuja isoja kertosäkeitä ja koskettavia tunnelmia, mutta pinnan alla kytee jotain vielä enemmän. – Halusimme pitää albumin albumina. – Miettikää. Elli pompsahtaa lähes seisaalleen hihkaistessaan, miten hullua olisi nähdä Haloo Helsinki! keikalla yleisöstä käsin. – Sitä paitsi on siellä levyllä todellakin sellaisia juttuja, joiden alkuperää kukaan ei varmasti tiedä. – Se alkaa yhdenlaisesta maailmanhädän tunteesta ja päättyy toisenlaiseen maailmanhätään, Elli summaa
Ensin ajattelin itsekin, että ”Älä pelkää elämää” on aika kyyninen rivi, mutta loppupeleissä se kääntyy koko levyn mitassa vilpittömäksi toiveikkuudeksi, jossa halutaan rohkaista ihmisiä tekemään pelottomasti päätöksiä elämästään. Sitä ei voi kuunnella mitenkään muuten kuin ihan täysillä keskittyen ja joka sanaan tarttuen, Jere komppaa. Ehkä jopa kantaa enemmän vastuuta itsestään ja teoistaan tässä maailmassa. K u v a: M ar ek Sa b o ga l Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 31 Haloo Helsinki! -taitto_e.indd 31 9.9.2021 15.45 9.9.2021 15.45. Useimmiten ne ääripäät eivät ole hyvästä. 30 SOUNDI SOUNDI 31 – Maailma tuntuu olevan täynnä pelkkiä ääripäitä. – Haloo-tekstit ovat tulleet jo pitkään Ellin kynästä ja siten Ellin elämästä, mutta mä väitän, että tällä levyllä on mukana vielä tunnepitoisempaa laulantaa, Leo ylistää Ellin suorituksia tälle vinkaten. Älä pelkää elämää -albumin teksteistä voi aistia optimismia, pessimismiä ja realismia. Se tapa jätti paljon tilaa eläytyville tulkinnoille. Se ei ala hädästä ja pääty rauhaan. – Levyllä on aika paljon ottoja, jotka on äänitetty pian tekstin valmistumisen jälkeen, ja kappaleita on vedetty kokonaisia versiona purkkiin ensimmäisellä otolla. Tärkeintä ovat tunteet, jotka matkan varrelle mahtuvat, kertoo sanoituksista vastaava Elli. En olisi ikinä uskaltanut lähteä vetämään sellaista Mariah Carey -fiilistelyä jousien rinnalla. Nyt sain kaivettua jostain ihan erilaista itsevarmuutta ja uskallusta, mikä sai minut käyttämään ääntä aika kahlitsemattomilla tavoilla. Elli on siinä ihan kuulijan naaman edessä. – Älä pelkää elämää ei päättyessään päädy mihinkään yksiselitteiseen ratkaisuun. – Siinä kiteytyy se halu uskaltaa elää, ja ennen kaikkea elää hetkessä, mitä me halusimme tälle albumille vangita. – Piilota mun kyyneleet on sellainen biisi, mitä en olisi vielä edelliselle levylle voinut tehdä. – Se on tasapainoilua sen kanssa, kun kannamme yhtä aikaa harteillamme omaa hätäämme ja koko maailman tuskaa. Aiemmilla levyillä Ellin laulurepertuaarista on löytynyt paljon sekä raspikkaampaa rokkilaulua että herkempää tulkintaa, mutta nyt viimeisen silauksen levylle antaa juuri Ellin heittäytyminen vaistojen vietäväksi. Mutta sen lopussa ihmisellä on kyky rakastaa itseään enemmän tämän hullun maailman keskellä ja siten myös kyky rakastaa maailmaa enemmän. – Näitä biisejä oli jotenkin tosi hyvän tuntuista laulaa, ja jos mulle jotain tarttui isosti matkaan Ellips-levystä niin se, että haluan nyt studiossakin eläytyä hetkeen jopa vielä enemmän kuin aiemmin, laulaja pyörittelee. Haluan uskoa siihen, että jos me kaikki pyrittäisiin astumaan sieltä omasta ääripäästämme yksi askel kerrallaan lähemmäksi toista ääripäätä. Jopa se virtahepo ja se sudenkorento voisivat tavata jossain keskellä tulla toimeen tässä maailmassa. – Kuunnelkaa vaikkapa Pelikaani-kappale. Ihan kaikessa
Olin menossa katsomaan kukkaa, mutta jono oli niin pitkä, että se sitten jäi. – Ensimmäisellä levyllä oli ehkä tarve kirjoittaa ulkoisilla mittareilla tärkeistä asioista. Myöhemmin löytyi toinenkin selviytyjä. Vastustan tällaista ajattelua, vaikka totta kai henkilökohtainenkin perspektiivi on tärkeä. Sisään tunkeutunut talvi-ilma tappoi kaikki kasvit evakossa ollutta sypressiä lukuun ottamatta. Legenda pohjamudassa säilyneestä kasvista puhutteli yhtäkkiä, kun tunsin itse olevani kaikin tavoin pohjamudassa. Jos Lyyti hahmotteli ensimmäisellä levyllään (Meitä ei ole kutsuttu, 2020) omaa positiotaan ja niitä rakenteita, jotka painoivat hänen kaltaistaan ihmistä marginaaliin, antaa hän nyt jokaiselle tunteelleen tilaa näkyä. Että tätä kohti pitää mennä, tätä kipeintä kohtaa.” Teksti: Hannu Linkola H elmikuussa 1944 sarja neuvostopommeja rikkoi Helsingin kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden lasit. Tällaisia ajatuksia saattaa tarvita siihen, että tajuaa tämänkin hetken olevan tosi arvokas. Ne vain ohjaavat ihmisiä parantamaan itse itseään, vaikka parannettavaa olisi rakenteissa: ”Ottakaa tästä vähän self helpiä ja koettakaa pärjäillä”. Pohjamudasta kohti valoa Vuoden takaisella esikoislevyllään Lyyti tahtoi kaataa patsaita ja murtaa ulkopuolisuutta tuottaneet rakenteet. – Tällainen kerroksellisuus on minulle tyypillinen tapa hahmottaa maailmaa. – En sitä paitsi usko, että kirjoittamalla kirjoitetut voimautusbiisit ovat kovin tehokkaita. Vaikka nyt tuntuisi siltä, että ympärillä on vain pimeää liejua, niin täältä vielä noustaan. Lyyti-taitto.indd 32 Lyyti-taitto.indd 32 10.9.2021 10.04 10.9.2021 10.04. Laulun koukku (”Usein selviytyneistä tulee nähtävyyksiä”) tuntuu suorastaan omaelämäkerralliselta. Tässä toisella menen enemmän kohti omia tunteita, sitä kipeintä paikkaa. Lumpeen tarina on ennen kaikkea selviytymistarina. – Koin kyllä tietynlaista painetta siitä, että minun olisi pitänyt ottaa taas kantaa tai mennä näyttävämmin kohti jotakin isoa. Koska tästä tuli tällainen selviytymisprosessilevy, ei ollut tilaa miettiä, onko tämä yleisellä tasolla kiinnostavaa tai tärkeää. Toisella albumillaan hän etsii toiveita ja helyjä kivikasojen alta. Nykyisin lumme on yksi puutarhan vetonauloista: salaperäinen kasvi, joka kukkii vain kahtena yönä vuodessa. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Ku va : Jo on a M ö tt ö ”Pelko kertoo, että suunta on oikea. Sellaisena se kuvastaa koko levyä, josta välittyy kivulias mutta lohdullinen matka kohti valoa. Mutta en osaa ruveta tilauskirjoittajaksi. Minusta tuntui kuitenkin, että siinä tilanteessa oli paljon metaforista painoa. – Aihe tuli pintaan viime vuonna, kun olin biisin tekemisen äärellä. Tuntuu, että monet asiat saavat merkityksensä siitä, mitä niiden taustalla on. Niinpä kirjoitin sen ylös ideana. Lumme on myös lähtökohta Lyytin (Lydia Lehtola) uuden Toiveet ja helyt -levyn avaussinglelle Puhalla ja toivo. Yleisen ja yksityisen vuorovaikutusta luodatessaan taiteilija osoittaa, että mitä henkilökohtaisempaa musiikki on, sitä universaalimmin se koskettaa. Ne biisit tulee mitä on tullakseen. Kaikki on kytköksissä aiempaan. Isommat muutokset ovat niin hitaita, ettei tässä voi oikein muutakaan kuin parantaa itse itseään samalla kun koettaa viedä laajempia asioita oikeaan suuntaan. Historian ja kokemuksellisuuden eri tasoja vertauskuvallistava kappale osoittaa vastaansanomattomasti, miksi Lyyti on yksi tämän hetken kiinnostavimmista laulunkirjoittajista Suomessa. Kasaan usein asioita muistikirjaan, ja parhaat yhteydet saattavat syntyä sattumalta, kun joku uusi idea osuu vanhan viereen. – Törmäsin lumpeeseen muutama vuosi sitten, kun uutisissa kerrottiin sen olevan aukeamassa. Noina öinä sen äärelle jonottaa lauma ihmisiä. Olisi vaikeaa löytää sanoja asioille, jotka eivät herätä oikeita tunteita. Parananjättilumpeen siemenet olivat pysyneet elossa ja itivät vielä samana vuonna
Vaikka hänen musiikkinsa lähtökohdat ovat hänessä itsessään, on Toiveet ja helyt korostetusti monitahoisen yhteistyön tulosta. Asetelma korostuu yksilövetoisessa ny kyajassa, jossa tarinoiden synnyttämät tunnereaktiot tuntuvat olevan laajempia konteksteja tärkeämpiä. – Tämä on selvästi edellistä yhtenäisempi levy. Kokoonpanomme vakiintui vaivihkaa, kun taustalaulaja Tiia Schwartz ja kosketinsoittaja Antti Vuorenmaa tulivat mukaan viime levyn jälkeen (yhtyeessä soittavat myös basisti Samuli Arrela ja rumpali Lassi Ylönen). En ole sellainen multiinstrumentalisti, joka pystyisi toteuttamaan kai ken itse. Laulujen aiheita ei voi pakottaa. Niinpä päätimme, että tällä porukalla tehdään, ja kaikkien panos saa kuulua. Kokonai suus laajenee sitä kautta paljon mua isommaksi. Mutta tykkään luottaa siihen, että asiat suju vat orgaanisesti. Pekka Tuomen ja Sanna ”Litku” Klemetin kotitilalla Lu hangassa nauhoitettu albumi kertoo paitsi sen mitä Lyyti viime vuonna tunsi myös sen miltä hänen yhtyeensä täl lä hetkellä kuulostaa: ilmavammalta, tiiviimmältä ja luo vemmalta kuin aiemmin. – Yllätyin lopputuloksesta, kuten varmaan kaikki muutkin. Tekstejä ei voi kirjoittaa aiheista, jotka eivät herätä tunteita. K u v a: Ii d a P u tk u ri Lyyti-taitto.indd 33 Lyyti-taitto.indd 33 10.9.2021 10.04 10.9.2021 10.04. Mate riaali on kirjoitettu melko lyhyessä ajassa, ja bändillä oli aikaa treenata ja sovittaa sitä yhdessä. Tätä asetelmaa Lyyti tahtoo hälventää. Hil jalleen mun ympärille on ilmestynyt ihmisiä, jotka ovat kuulleet mitä teen ja halunneet tulla mukaan. Lyyti tunsi paineita mennä laulunkirjoittajana kohti jotakin isoa, mutta Toiveet ja helyt -albumista tulikin debyyttiä henkilökohtaisempi. Sanoittamisessa ja säveltämisessä ha luan hallita kaiken, koska se on todella tarkkaa ilmaisua, mutta sovitustyössä tarvitsen muita. – Oikeastaan on hienoa huomata, että mitä enemmän tekee, sitä enemmän työkaluja ja resursseja karttuu. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Musiikki ylittää yksilön Lyytillä on myös toinen havainto selviytyneistä: ”Usein selviytyneistä tulee näkymättömiä”. Kun kehyskerto mukset muuttuvat myyteiksi, katoaa niiden kohde tul kintojen taakse
– Mutta teksti on kaiken ytimessä. Se tulee täältä jaetusta todellisuudesta.” Lyyti haluaa, että hänen musiikistaan välittyisi toivo. Toivo jää jäljelle Debyytin tavoin Toiveet ja helyt on kirjalliselta muodol taan huolellinen levy. Jos kirjoitta minen herättää tunteita, niin ollaan jonkun olennaisen äärellä tai vähintään lähimaastossa. – Periaatteessa musiikissani kuuluvat siis kaikki ne yh teisöt, joihin kuulun tiiviimmin tai löyhemmin. – Laulu on siitä palkitseva kirjoittamisen muoto, että sävel kertoo, milloin yksittäinen kohta on valmis. Mutta pelko kertoo, että suunta on oikea. Esimer kiksi erilaiset aktivismin muodot vaikuttavat tekemi seeni. Ne taas kertovat, sopiiko joku lause paikalleen vai pitääkö tiivistää. SARPARANTA BLACK MAGIC SIX . – Siinä on vaikeat paikkansa, mutta useimmiten olen kokenut, että mitä henkilökohtaisempaa, sitä yleisempää. On ollut tosi merkit tävä kasvuprosessi, että olen pystynyt tekemään jotain tällaista, vaikka olen samalla ollut ujo nuori ja nurkissa hiiviskelijä. Kun ihminen vaalii toivon tunnetta itsessään, pystyy paljon enempään. Se tulee täältä jaetusta todellisuu desta. Kun tekstisisältö loksahtaa musiikkiin, niin sen vain tietää, että tää melodia, tää harmonia ja nää sanat, nyt tässä on kaikki kohdallaan. Tätä kautta tun tuu, että tekemistäni inspiroi niin paljon itseä suurempi henkinen ilmapiiri, että se on lopulta osa sitä sisältöä. – Suurin osa kuulijoistani ei tunne minua henkilönä, ja silloinhan heidän tulkintansa eivät tavallaan liity minuun. 20€ RADIOPUHELIMET . K u v a: Jo o n a M ö tt ö UTOPIA, HUMALISTONKATU 8, TURKU RADIO HELSINKI & SOUNDI PROUDLY PRESENT: FALL 2021 EDITION PE 1.10. Näin Lyytikin hahmottaa taiteensa. – Välillä pelästyn että huh, tällaista biisiäkö mä oon nyt tekemässä. Omat kokemukset ”Taide itsessään ei synny mistään poikkeusyksilön ihmeellisestä mielestä. Samalla syntyprosessi pakottaa artistin ole maan rehellinen itselleen. – Tietysti olen yksinäinen tekijä sikäli, etten päästä ke tään puuttumaan sävellys ja sanoitusprosessiin. Loppujen lopuksi toisen painoarvo määrittyy toisen kautta. KISSA ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO Lyyti-taitto.indd 34 Lyyti-taitto.indd 34 10.9.2021 10.05 10.9.2021 10.05. KLO 20.00 LIPUT ALK. Vaikka varmaan meistä jokaisella on sel lainen siellä kaiken alla. Pohjimmiltaanhan musiikki on sommittuma, jo ka saa muotonsa osana muusikoiden välistä vuorovaiku tusta, mutta joka liittyy väistämättä myös niihin kulttuu risiin yhteyksiin, joissa se syntyy ja kohtaa kuulijansa. Tekstivetoisen musiikin ystävänä Lyytin on ollut helppo valita tämä lähestymistapa. Sitten otan askeleen taaksepäin ja katson, että tässä on ehkä tällaisia teemoja tai tällainen tarina. Hän kuitenkin korostaa musiikin ja sanojen erottamatonta suhdetta. Eikä tämä liity yksin omaan musiikkiin. Ennen kuin rupean säveltämään, mulla pitää olla joku ajatus biisistä, ja se ajatus nousee tekstistä. TRYER LA 2.10. Luovasti viimeistelty ilmimuoto pelastaa tekstit autobiografiseen kerrontaan helposti liittyvältä yksioikoisuudelta, mutta intuitiivinen syntyperä pitää musiikin herkkänä ja tunne tarkkana. Jos minua kehu taan, alan heti pelätä että paljastun. Usein mulla on tekstiaihio, jota rupean säveltämään, ja sävel lyksen myötä tulevat rytmi ja melodia. Taiteilija on tavallaan käsityöläinen, jolla voi olla erityistä herkkyyttä poimia kiinnostavia asioita, mut ta taide itsessään ei synny mistään poikkeusyksilön ih meellisestä mielestä. Että tätä kohti pitää mennä, tätä kipeintä kohtaa. Mutta samalla ajattelen, että taiteessa on kaikki mitä tässä ajas sa tapahtuu. Tekotapa selittää Lyytin laulujen vetovoiman. Ja vaikka lähtökohtana olisi oma kokemus, tulee mukaan väistämättä fiktiivisiäkin elementtejä. NYRKKITAPPELU JONI EKMAN JA KOIRA GRANDE MAHOGANY . Harvoin valitsen aihetta etukä teen, vaan kirjoitan ja annan alitajunnan hoitaa. Mutta minun on kieltämättä vaikeaa ottaa sellainen posi tio, jossa asetun itse parrasvaloihin. Itsensä likoon laittavana muusikkona Lyytin on kui tenkin vaikea välttää sitä, että osa taustatekijöistä peittyy esittäjän taakse. Ihmiset samastavat musiikin auttamatta häneen – ja hänet musiikkiin. KLO 20.00 LIPUT ALK. 34 SOUNDI 34 SOUNDI Kun tämän ajatuksen äärelle on päästy, sitä tekee mie li jatkaa. Kun tapaan ihmisiä, jotka haluavat aktiivisesti etsiä muutoksia asioihin, hahmotan paremmin, mikä on tärkeää tai mistä pystyn kirjoittamaan. Ja kun erotan, minkä ajatusten summana se on syntynyt, palaan yksityiskoh tien tasolle ja laitan ne linjaan teeman kanssa. 20€ TEKSTI-TV 666 . Olen ylipäänsä ollut aika kova suo rittamaan, mutta samalla omat ansiot ovat tuntuneet huijauk silta, koska syvällä sisimmässäni tiedän olevani hauras rääpäle. Koetan tavallaan käsitellä sitä Mihin voi soittaa biisissä. – Ehkä siinä on huijarisyndroomaakin
Kun kirjoitin sen kert sin, tuntui asennoituminen heti painokkaalta. – Tämä liittyy uuteen levyyn siten, että pyörittelen sil lä aika isoja tunteita ja pyrin popin keinoin taltioimaan sen, miten voimakkaasti olen kokenut jotain. NYRKKITAPPELU JONI EKMAN JA KOIRA GRANDE MAHOGANY . Monessa bii sissä on siirtolohkare, jyrkänteitä, kallioleikkauksia ja nyrkin kokoisia kiviä, jotka kuvastavat minulle sitä ikui selta tuntuvaa painolastia, jota haluan karistaa. Jos tällaisia kiviä saisi vähitellen tiputeltua, voisi elää vapaammin it senään. KLO 20.00 LIPUT ALK. KISSA ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO Lyyti-taitto.indd 35 Lyyti-taitto.indd 35 10.9.2021 10.05 10.9.2021 10.05. TRYER LA 2.10. – Kappaleen edetessä siihen tuli aika laajat tulkinta mahdollisuudet, varsinkin kun se lähtee jotenkin len toon sillä sävellyksellä. UTOPIA, HUMALISTONKATU 8, TURKU RADIO HELSINKI & SOUNDI PROUDLY PRESENT: FALL 2021 EDITION PE 1.10. Lyyti on itsekin puhu nut siitä, miten asioita voidaan pienentää nimeämällä niitä. Vaikka maailma tuntuu usein aika toivottomalta, niin uskon että kun vaalii toivoa itses sään, niin se muokkaa toimintaa. Kuulijasta riippuu, hah mottuuko arkun sisältö entiseksi rakastajaksi, oman elä män ajanjaksoksi vai kokonaiseksi yhteiskuntaruumiiksi. – Joskus tulee hetkiä, joissa toivoisin, että olisin joku toinen. KLO 20.00 LIPUT ALK. Asetelma on allego rinen, mutta itse toive kuulostaa vilpittömältä. Ja nimenomaan sitä kokemusta tahdon lähes tyä, vaikka tavallaan siitä irtautuu sillä hetkellä kun sen muuttaa sanoiksi. 20€ TEKSTI-TV 666 . Siinä on sellainen fiilis, että nyt saa muuten riittää; nyt on aika laittaa asiat uuteen järjes tykseen, haluttiinpa sitä tai ei. Kivi jonka heitit kappaleella vedotaan kehoon, jottei se kavaltaisi omistajaansa (”älä hyvä sydän lyö”). SARPARANTA BLACK MAGIC SIX . En ollut tullut aikaisemmin ajatelleeksi, että jonkun hautajaisiin voisi mennä kuokkimaan. – Tulen sinua vastaan hautausmaalle kertoo oikeastaan hyvin, miten musiikkini rakentuu. – Samalla toivon, että musiikista välittyy sellainen ”kai kesta huolimatta” asenne. Tiedän kyllä, ettei joku kirjoittamani asia ole ehkä niin valta va juttu kuin miltä se tuntuu, mutta silti kokemus siitä on tosi. 20€ RADIOPUHELIMET . ovat yleensä on vähän epämääräisiä ja haljuja, joten ne voi tavoittaa ytimekkäämmin, kun vähän liioittelee ja paisuttelee asioita jollakin keksityllä ja kuvitellulla. Se on mun mieles tä valinta. Tuntuu epäreilulta, että menneisyyden traumat ja huonot jutut pitää kiinni mun elämästä, vaikkei niillä ole enää merkitystä. – Kyllä mä näen, että mulla on toivo. Vaikka kirjoittaminen tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden kokeilla erilaisia todellisuuksia, muistuttaa jokainen tunne tai ke hon reaktio siitä, ettei itsestään pääse koskaan irti. Niiden al ta koetan löytää hauraita toiveita ja helyjä. Ja sinulla on vielä toivo. – Tavallaan levy kertoo tästä asetelmasta. Haluan toimia toivosta käsin, joten mulla on toivoa. Sanat ovat myös vallankäyttöä. Yksi esimerkki tästä on tuoreen levyn päätösraita, jossa Lyyti saapuu kuokkavieraaksi hautajaisjuhliin saa den itselleen viimeisen sanan. Entä sitten oman sisimmän järjestäminen. Ihminen, jolla on toivoa, toimii ihan eri lailla kuin toivoton ihminen. Ennen kaikkea haluaisin kuitenkin olla minä, mutta ehjempi versio itsestäni
36 SOUNDI 36 SOUNDI Teksti: Antti Luukkanen I han tyhjästä Amyl And The Sniffers ei ole yleisön tie toisuuteen singahtanut, sillä miehistöllä on taustalla muitakin bändivirityksiä. Taylorin punkista peräisin oleva agitaatiomainen äänensävy ja hiphopmainen ryt mitys ottavat etäisyyttä simppelin rymistelyn pahimpiin kliseisiin. Rockbändin anatomian pilkkominen voi joskus olla haastavaa. Australialaisbändiin oli helppo ihastua. Juuri ilmestynyt Comfort To Me -kakkospitkäsoitto testaa, kuinka hyvin bändin taika on kestänyt. – Vaikea sanoa objektiivisesti näin bändissä itse vaikut tavana, mikä meidät erottaa muista, sanoo keskusteluun liittynyt Amy itse. – Levy on tosiaan vähemmän spontaani. Mutta luulen silti, että esimerkiksi uuden levyn kohdalla tällaiset jutut olivat enemmänkin alita juisia. Keskiössä reuhtoi takatukkainen ja räävittömästi elehtivä solisti Amy Taylor. Mutta Dec taas tykkää vain kai kesta mitä on tehty ennen vuotta 1974. Amy: – Musamme on kehittynyt varmasti luonnolli sesti, mutta tiedostamme hyvin senkin, ettemme halua jämähtää paikoillemme tähänkään. Solisti itse on ottanut tuntumaa kollegoihin vierailemalla Viagra Boysin ja Sleaford Modsin levyillä. Kitaristi jatkaa, että bändille valkeni melkein heti, että nyt ollaan jonkun spesiaalin äärellä. Mutta mikä tekee juuri tästä yhtyeestä niin poikkeuksellisen, että huomiokynnys on ylittynyt niin vaivatta ympäri maailman. K un ollaan periaatteessa yksinkertaisten asioiden ää rellä, on helppo maalata itsensä nurkkaan toista malla hyväksi havaittua kaavaa. Paperille eriteltynä Amyl And The Sniffersin soundi ei kuulosta Amy Taylorin ulosantia lukuun otta matta mitenkään erikoiselta. Amy: – Ihan jo tästä pandemiasta johtuen en ole juuri törmännyt uusiin bändeihin, vaikka ne kiinnostavatkin. Totuus on kuitenkin moniulotteisempi. Ollaan tultu muusikkoina aika pitkälle siitä mistä lähdettiin, esimer kiksi bändin pojat on kaikki itseoppineita muusikoita. Pari vuotta sitten ilmestynyt Amyl And The Sniffersin nimetön debyytti riemastutti. Nimi on enne, sillä myös bändin kiihkeä musiikki tähtää nopeisiin nousuihin. Tajusimme että bändillä on mahdollisuuksia Australian ulkopuolellakin. Olemme jotenkin niin ausseja.” SAA ÄRSYTTÄÄ VAPAASTI K u v a: Ja m ie W d zi ek o n sk i Amyl and the sniffers -taitto.indd 36 Amyl and the sniffers -taitto.indd 36 10.9.2021 10.10 10.9.2021 10.10. – Ne vanhat bändit oli ihan perseestä, Declan Martens puuskahtaa. Nimensä Amyl And The Sniffers on ottanut bilepäihde Poppersissa käytetystä amyylinitriitistä. Mutta olihan se yllättävää. Myös Amyl And The Sniffersin verrokit ovat enemmän rockin historiasta kuin nykypäivästä, mikä saattaa olla syy leimata bändi menneisyydessä eläväksi. Konstailematonta rockia, jossa paistoi vilpittömyys ja punk rockin alkuvoimainen energia. Ei sitä itse tajunnut, että joku ulkomailtakin voisi digata meitä. Bändillä oli ainakin aikaa ajatella asiaa, sillä pan demian venyessä sillä ei ollut muuta kuin aikaa työstää kakkoslevyään. Olemme jotenkin niin ausseja. En tosiaan halua ti lannetta, että riittää kun olemme löytäneet ensimmäisen toimivan jutun. On tärkeää etsiä uusia kulmia ja kehittää joitain asioita. – Tai no, ehkä niihin ei vaan panostettu. Joita itse myös rakastan. “Ei sitä itse tajunnut, että joku ulkomailtakin voisi digata meitä. Kovan kiertämisen jäljiltä kaikki ovat kuitenkin kehitty neet omalla tontillaan valtavasti. Gus diggailee paljon paikallisia hardcore ja garagebändejä. Ja tosiaan rakastan Sleaford Modsia ja Viagra Boysia. Toisaalta tällä poh jalla myös kokeilunhalu saattaa monesti tuntua päällelii matulta. Tottakai suurin syy on Amy, joka on niin mahtava per soona ja siksi myös hyvä keulakuva bändille. Onpahan vain kovalla syk keellä tykitettyä rokettirollia. – Viimeistään Gusin (basisti Fergus Romer) mukaan tulon myötä homma muuttui astetta ammattimaisem maksi. – Onhan biisit joo aika simppeleitä, mutta yritämme tuoda esiin biiseissä olevat tunteemme mahdollisimman selkeästi. Hän on se bändin puristi
KLO 19 LOUHISALI STEVE ’N’ SEAGULLS – ANOTHER MIRACLE Liput alk. Australia on tunnetusti hankala paikka ponnistaa, jos mielii tehdä itseään tunnetuksi joka puolella maailmaa. 43 €, lippu.fi LA 23.10. KLO 19 TAPIOLASALI SONATA ARCTICA 25TH ANNIVERSARY Liput alk. 22 €, lippu.fi KE 24.11. 28 €, lippu.fi TO 18.11. huom.) Oli kyllä hullua, kun ei millään tullut pimeää. KLO 19 LOUHISALI STIG Liput alk. 28 €, lippu.fi TO 18.11. KLO 19 TAPIOLASALI MAUSTETYTÖT – VUODEN PIMEIN YÖ Liput alk. KLO 19 TAPIOLASALI TUOMO & MARKUS WITH VERNERI POHJOLA Liput alk. TO 7.10. Videopuheluna tehty haastattelu on lähenemässä loppuun, sillä yhtyeen keskittymiskyky on häilymässä horisonttiin. KLO 19 TAPIOLASALI TIMO LASSY & RICKY-TICK BIG BAND BRASS Liput alk. 43 €, lippu.fi LA 23.10. KLO 19 TAPIOLASALI MAUSTETYTÖT – VUODEN PIMEIN YÖ Liput alk. KLO 19 LOUHISALI WIGWAM EXPERIENCE Liput alk. 39,50 €, ticketmaster LA 13.11. 25 €, lippu.fi LA 9.10. KLO 19 TAPIOLASALI ERIN – 10 VUOTTA HUNNINGOLLA -JUHLAKIERTUE Liput alk. Amyn reaktio kysymykseeni kommuunielämän kokemuksista on leikillinen, mutta rivien välistä voi aistia, että aika aikaansa kutakin. Amy: – Mulla oli silloin ruokamyrkytys, joka oli peräisin varmaan Venäjältä, josta olimme tulossa. 29 €, lippu.fi MA 11.10. Turhautuneisuus syntyy myös siitä, että keikoilla on ollut suuri merkitys Amyl And The Sniffersin ilosanoman levittämisessä. 30 €, lippu.fi Kulttuuriaukio 2, Tapiola Amyl and the sniffers -taitto.indd 37 Amyl and the sniffers -taitto.indd 37 10.9.2021 10.10 10.9.2021 10.10. Rumpali Bryce Wilson ei ole sanonut haastattelun aikana sanaakaan. A myl And The Sniffersin voittokulku on vaikuttanut suorastaan liikuttavan helpolta, sillä kansainvälisen sukseen lisäksi myös paikallinen levybisnes on ottanut sen lemmikikseen. Tunnemme toisemme niin hyvin ja pidän poikia vähän niin kuin veljinäni ja he pitävät minua siskonaan. 22 €, lippu.fi KE 24.11. KLO 19 LOUHISALI TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS Liput ennakkoon alk. Kotimaassa alan palkintoja on tullut, mitä ei aggressiivisen rockbändin ollessa kyseessä voi pitää itsestäänselvyytenä. 32 €, lippu.fi PE 8.10. Niin levyteollisuuden jengi kuin 70-vuotiaat vanhat punkkarit, rekkakuskit, 18-vuotiaat feministit ja 30-vuotiaat hipsterit. Amy: – Ja onhan se hintavaa saada kaikki neljä työlupineen ja muine kustannuksineen ulkomaille. Ainakin sellainen tietty turhautuneisuus kuuluu niissä varmasti. 30 €, lippu.fi Kulttuuriaukio 2, Tapiola Luuletteko, että korona-aikaan tehdyt levyt tulevat kuulostamaan vuosien päästä erilaiselta kuin vapaammassa maailmantilanteessa ennen sitä. Amy repeää nähdessään Gusin itselleen muotoilemat viikset, ja vitsailu Jet-covereiden ja jazzin soittamisesta menee yleiseksi älämölöksi ja hekotteluksi. Ei meidän ole tosiaan järkevää soittaa pistokeikkaa New Yorkissa tai tehdä parin viikon kiertuetta, vaan tien päällä pitää olla kuukausia, että se on taloudellisesti järkevää. 32 €, lippu.fi PE 8.10. 32 €, lippu.fi TO 9.12. 32 €, lippu.fi TO 9.12. TO 7.10. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. KLO 19 LOUHISALI WIGWAM EXPERIENCE Liput alk. Dec: – Ehkä. Ja keikkoja tekemällä vain yksinkertaisesti tulee paremmiksi soittajiksi. KLO 19 TAPIOLASALI TIMO LASSY & RICKY-TICK BIG BAND BRASS Liput alk. 25 €, lippu.fi LA 9.10. KLO 19 TAPIOLASALI TUOMO & MARKUS WITH VERNERI POHJOLA Liput alk. Amy: – Ollaan oltu kyllä aika onnekkaita sen suhteen. Voidaan ärsyttää ihan vapaasti toisiamme. Orkesteri muistaa myös kahden vuoden takaisen Suomen-vierailunsa Sideways-festivaaleilla. KLO 19 TAPIOLASALI ERIN – 10 VUOTTA HUNNINGOLLA -JUHLAKIERTUE Liput alk. Pidän syyllisenä seisovan pöydän kalaruokia. KLO 19 LOUHISALI STEVE ’N’ SEAGULLS – ANOTHER MIRACLE Liput alk. Ja juuri sopivasti meidän hotellia vastapäätä oli vieläpä aussibaari. Muu yhtye nimeääkin hänet bändin aaveeksi. Mutta toisaalta hinnalla millä hyvänsä kiertämisessä on omat riskinsä, koska jos teet kerran persnettoa kunnolla, voit ajautua konkurssiin. Poikkeusajat vielä alleviivaavat tilannetta. Onnekseen bändi ei enää asu samassa kimppakämpässä niin kuin aikoinaan. KLO 19 LOUHISALI STIG Liput alk. KLO 19 TAPIOLASALI SONATA ARCTICA 25TH ANNIVERSARY Liput alk. 25 €, ovelta alk. Enää emme asu yhdessä, joten emme ole toistemme seurassa ihan samaan tahtiin. Yhtye on soittanut kotimaassaan vain viisi keikkaa viimeisen puolentoista vuoden aikana. Mutta koska olemme tehneet pitkiä kiertueita, se on kannattanut. Amy: – Se oli kamalaa! No ei, ihan hyvin se oikeasti meni. Ja muutenkin aika erilaiset ihmiset ovat tykästyneet meihin. Melbournessa on haastatteluhetkellä yhä lockdown päällä. 29 €, lippu.fi MA 11.10. Dec: – Soitettiin Helsingissä jäähallissa (tarkemmin sen parkkialueella, toim. KLO 19 LOUHISALI TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS Liput ennakkoon alk. 39,50 €, ticketmaster LA 13.11. 25 €, ovelta alk. Dec: – Aussibändeille on jotenkin luonnollista haikailla meren taakse
– Tämä on kiireetön, stressitön tapa tehdä tätä hommaa. Mitään tiukempaa hierarkiaa artistiminän ja bändin välille hän ei halua vetää, vaan korostaa porukan kollektiivisuutta. Silloin työ kulkee vaivattomasti. Sattumoisin sekä debyytin että uuden levyn äänittäjänä, miksaajana ja tuottajana on työskennellyt Jiin poika Väinö Karjalainen. AIROLA TUNNETAAN siis taiteilijanimellä Arppa ja samanniminen on hänen yhtyeensä. Myös funkja progevaikutteet kuuluvat levyllä ja tuovat mukaan entistä rikkaamman bändisoittotekstuurin. – Bändisovitukset tehtiin valmiiksi muutamalla mökkireissulla. Airola huomauttaa, ettei aivan usko nykyisin vallitsevaan tuottaja–kirjoittaja-kahtiajakoon, jossa tekijyys jakautuu tiukasti eri toiminimille studiossa. Hän korostaa, että kaikkeen levyntekoprosessissa on loppupeleissä panostettu yhdessä ja usein ainoa suunnitelmalliHaaveilua jalat maassa Toisen albuminsa julkaiseva Arppa kertoo ”vain harrastavansa” musiikkia, mutta Kinovalon alla -levyä kuullessa väitettä on pakko epäillä. Saaresta on haettu työskentelyrauhaa, ja Airolan mukaan on hyvä saada kaikki yhtyeen jäsenet samaan paikkaan ja saman asian äärelle ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Esimerkiksi levyn nimibiisi on loppuvuosien Ultra Bran mieleen tuovaa hanat auki revittelyä. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Teksti: Joni Kling –O nko siellä saunassa muuten puita. Musiikkiakin hän tekee mieluummin old schoolisti käsityönä kuin mahdollisimman helposti. Työskentelytavoistaan kertoessaan artisti paljastuu hitaaksi kiiruhtajaksi. Hän on yhtyeineen vetäytynyt Konnevedellä saaressa sijaitsevalle kesämökille, missä bändi tapaa käydä soittamassa, äänittämässä ja saunomassa. Vaikka kokoonpano on lähes sama, on bändi juuri yhteensoittamisen osalta kehittynyt vuonna 2020 ilmestyneestä Laavalamppuja-esikoislevystä aimo harppauksen. huudahtaa Aaro ”Arppa” Airola haastattelupuhelun lomassa. K u v a: A n d re P o zu si s Arppa-taitto.indd 38 Arppa-taitto.indd 38 9.9.2021 15.46 9.9.2021 15.46. No, bändikamojen roudaaminen soutuveneellä myrskyssä oli ehkä vähän jännittävää, Airola summaa kuluneen viikon tapahtumat. Karjalaiseen vertailuja synnyttänyt seesteinen singer–songwriter-albumi. Aaro ”Arppa” Airola tunnustaa olevansa ”vähän hippi”. Ei siinä kannattanut jäädä miettimään liikaa, touhuttiin vaan. Tuore kakkosalbumi Kinovalon alla on syntynyt osittain juuri tällaisilla reissuilla. Tuo albumi oli folkahtavampi, muun muassa J. Airola säveltää ja sanoittaa biisit niin valmiiksi kuin mahdollista, ja siitä eteenpäin basisti Antti Ahoniemen, rumpali Okko Saastamoisen ja kitaristi Ville-Veikko Airaniemen kanssa työstetään erilaisia versioita ja sovituksia jamipohjalta
Kyllä mä aina välillä haaveilen, että olisin vaikka trumpetisti! Mutta silloin ei ehkä syntyisi näitä lauluja. Hän asui kaksi edellistä vuotta Jollaksen lähettyvillä sijainneessa kommuunissa. – Tämä on nyt se tapa tehdä, mikä tällä hetkellä kuulostaa hyvältä. Entä mitä nuo mainitut laulunkirjoittajavaikutteet sitten ovat. Kun itse tekee, niin tulee oman maun mukainen lopputulos, Airola toteaa. Ja retriitillä saaressa. Kun tällä ”musiikkiuralla” on nyt vähän päässyt tekemään levyjä, niin osaa myös pyytää apua tarvittaessa, Airola sanoo kuulostaen vaatimattomalta ottaen huomioon, että se kuuluisan vaikean kakkoslevyn haaste on juuri selätetty ja omakustanteena syntyneen debyytin jälkeen levyyhtiönäkin on nyt Universalin alainen Johanna Kustannus. Näin Airola on huomannut jatkavansa suomirockin perinteitä tiedostamatta ensin itse koko asiaa. Airola kertoo kuuntelevansa laulunteksteissä yleensä eniten sitä, kuinka hyvä kirjoittaja onnistuu tiivistämään lyhyeenkin kappaleeseen tarinan. Airola vietti jo lapsuudessaan siellä aikaa isänsä luona, ja myös näyttelijäsisarukset Oona ja Anna Airola muuttivat varhaisessa vaiheessa pääkaupunkiin. Levyntekovaiheessa arvioin sitten, onko tää mun tyyli ok, vai pitäisikö jonkun osaavamman soittaa se nauhalle. – Jos johonkin ihmistyyppikategoriaan pitäisi laittaa, niin oon vähän hippi ja kiireettömämpi kuin moni muu. Vietän siellä yhä paljon aikaa ja siitä huolimatta, että olen pitkään asunut muualla, olen tehnyt siellä nyt neljä kesää peräkkäin kesäteatteria. 38 SOUNDI SOUNDI 39 ”Sen voi jokainen varmasti itse päätellä, olenko oikeasti ollut Laila Kinnusen kanssa Kokkolan Puomi-baarissa vuonna 1958!” suus on ollut saada nauhalle vain mahdollisimman hyvä otto biisistä. Viime vuosina tiheään ovat soineet ainakin Michael Kiwanukan Love And Hate -levy sekä Litku Klemetti, joista jälkimmäinen oli yllättäen muistuttanut Airolan isää tämän omasta nuoruudesta. Tunnen tosi paljon kotiseutuylpeyttä ja siellä on vahva tuki, sukulaiset, tapahtumat, tyypit. Airola kertoo kuuntelevansa paljon uutta ja vanhempaa musiikkia sieltä täältä, kausittain ja valikoivasti, ajattelematta sen tarkemmin mistä genrestä tai viitekehyksestä musiikki tulee. Vasta sen jälkeen hän ja Karjalainen istuvat toden teolla alas miettimään, mistä raidassa todella on kysymys ja mitä voidaan lisätä tai mitä karsia. Sen, perustuvatko tekstit sitten jossain määrin omaan elämään, hän tahtoo jättää arvoitukseksi. Airola korostaa kuitenkin olevansa edelleen tässä vaiheessa edelleen jalat maassa -tyyppi. Arppa-taitto.indd 39 Arppa-taitto.indd 39 9.9.2021 15.46 9.9.2021 15.46. Airolan mukaan albumilla ei ole tekstuaalisesti mitään tiettyä teemaa. – Kutsuimme sitä Jollaksen rokkikouluksi, oli musakamat kellarissa ja se ympäristö oli tosi iso vaikute: paikka kasvaa ihmisenä, oppia soittamaan ja tutustua uusiin musiikkikulttuureihin. Siellä sävelletty ja sinne viittaava materiaali erottuu levyltä kotiseuturakkautena ja lämminhenkisenä paikalliskuvauksena. Musiikin tekeminen taas on elämässäni uudempi juttu, mutta toimin silti aika old schoolisti. Airolalle old school tarkoittaa, että hän tekee omasta mielestään musiikkia nykyajan valossa ”vähän järjettömälläkin tavalla”. Sekin vaikutti paikkana uuden levyn syntyyn ja antoi luottoa omaan tekemiseen. Samalla Airola muistuttaa, ettei kukaan hänen bändissään ole mitenkään kategorisesti esimerkiksi koneita ja samplejä vastaan, mutta ainakin tällä hetkellä levyt syntyvät niin sanotusti käsityönä. Punainen lanka näiden kaikkien välillä jää kuulijan etsittäväksi. Johtuu varmaan siitä, että olen varttunut esimerkiksi skeittarikulttuurissa, mikä on todella rento ympäristö. JO LAAVALAMPPUJA -levyllä huomiota keräsivät sen romanttiset, hauskat ja ajoittain äkkiväärät, sadunomaiset sanoitukset. – Esimerkiksi levyn nimibiisissä fiilistellään Ykspihlajaa. Hän ei tavoittele tyylipastisseja, mutta yli sukupolvien tapahtuvat hypyt makutottumuksissa ovat kuitenkin hauskoja. LAAVALAMPPUJA -levyn positiivisen vastaanoton jälkeen Airola näkee bändin tulevaisuuden valoisana. Niiden syntyhistoriaa Airola ei lähde avaamaan enempää, kuin että kyse on useiden laulunkirjoittajaesikuvien sekoittumisesta, maltillisesta lainaamisesta ja tajunnanvirtamaisesta yhdistelystä. – Ajattelen itse niin, että jos säveltää tietyn ajanjakson, esimerkiksi reilun vuoden sisällä kaikki biisit, niin vääjäämättä mielessäni toistuu silloin samoja teemoja, ja niitä livahtaa musiikkiin, mutta ei se ole suunnitelmallista. Kahden levyn säveltäminen ja sanoittaminen on ollut Airolalle oppimiskokemus. Biisintekovaiheessa soittelen ensin kitaralla tai pianolla ja teksti tulee sen jälkeen. Tarinoita kuullaan uudellakin levyllä ja niiden keskiössä seikkailevat välillä enemmän tai vähemmän kuvitellut ja usein toisilleen vastakohtaiset hahmot. Livenä yhdessä soittamisen Airola toteaa olevan yksinkertaisesti ”hiton hauskaa”. Yks kriisi ja Väistä sisältävät molemmat katuja yössä kulkevan kertojan, yksi pohtii etuoikeuksiaan, toinen haastaa humalaisena riitaa. – Ja hitaasti! Siis että opettelen vaikka pianonsoittoa sen sijaan että laitettaisiin levylle pianosample. – Uudella levyllä on paljon juttuja, joista on vaikea erotella, kuka todella on mistäkin vastuussa. – En koe että mun tarvitsee selittää niitä edes itselleni. Välillä tekstit heijastelevat ympäröivää nykyhetkeä. Metsässä tarkoituksella ja Oulu (Theme) esittelevät harhaisempia kuvia ongelmakimppumaisista henkilöistä ja Hauki-kappale on tyylipuhdasta surrealismia. Tässä on mies, jolla ei tunnu olevan mihinkään kiire. Bändin kanssa keikkailemme Ykspihlajassa edelleen jatkuvasti. Ja mitä tulee tekstien omakohtaisuuteen, niin sen voi jokainen varmasti itse päätellä, olenko oikeasti ollut Laila Kinnusen kanssa Kokkolan Puomi-baarissa vuonna 1958!, Airola naurahtaa, viitaten levyltä lohkaistuun Laila-singleen. Keikat ovat bändille lähes välttämätön tapa toteuttaa itseään. Olen lopulta alkanut hiffaamaan, mikä on biisinkirjoittamisessa itselleni ominaista ja tätä mä nyt sitten teen. Veikkaan että joku muu kuulee ne jutut sieltä jopa paremmin kuin minä, Airola arvelee. Kuluneen koronapandemian aikana keikkoja on pystytty heittämään noin toistakymmentä, uuden levyn tiimoilta toivottavasti viimein lisää. Perään Airola toteaa puolihuolimattomasti, että musiikki on jotain mitä hän vain sattuu ”harrastamaan”. Kinovalon alla -albumilla kuitenkin vilahtelee vielä yksi maantieteellinen sijainti, jolla on Airolalle erityismerkitys: Ykspihlajan satamakaupunginosa Kokkolassa, lapsuudenkoti. Helsinki on Airolan nykyinen koti ja ollut hänelle aina läheinen kaupunki. Omakustannemaailmasta on siirrytty ison yhtiön suojiin, ja seuraavaksi yhtyeellä on kova halu päästä jatkamaan keikkailua
40 SOUNDI K u v a: La u re li n e Ti lk in -F ra n ss en s Mercury Circle -taitto_b.indd 40 Mercury Circle -taitto_b.indd 40 9.9.2021 15.47 9.9.2021 15.47. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Teksti: Timo Isoaho UUDEN TUOMION ARKKITEHDIT Sen piti olla Iconcrashin uusi studioalbumi, mutta siitä tulikin puolivahingossa Mercury Circlen tummanpuhuva debyyttilevy – ja samalla kiinnostavan bänditarinan ensimmäinen luku
Sen jälkeen listasin kaikki ongelmakohdat ja menin seuraavan päivän yhtyepalaveriin fläppitaulu kainalossa. Ja tasan yhtä monta kertaa olin seurannut hänen toimitusta vaikuttuneena. Jussin kanssa ystävystyin, kun Hanging Garden esiintyi taannoin Swallow The Sunin avausbändinä. No, sellaiseen ei tarvinnut lähteä, nauraa rumpali ja jatkaa: – Alkuperäinen suunnitelma näytti myös siltä, että Mercury Circlen debyyttilevy ilmestyy talvella 2021. Halusin levyn kuulostavan bändin tekemältä eikä miltään soolotuotokselta. Killing Moonsin työstäminen oli varsin yksinäistä puuhaa, mutta seuraavan albumin valmisteleminen tulee olemaan paljon kollektiivisempaa, ja se tulee varmasti kuulumaan lopputuloksessa! SOUNDI 41 ”Halusin levyn kuulostavan bändin tekemältä eikä miltään soolotuotokselta.” Mercury Circle -taitto_b.indd 41 Mercury Circle -taitto_b.indd 41 9.9.2021 15.47 9.9.2021 15.47. – Soitin Jupen kanssa aikoinaan To/Die/Forin esiasteissa, ja muistan jo silloin miettineeni, että tämän tyypin kanssa täytyy tehdä joskus musiikkia. Avasin toisen. Alavireinen doom-riffittely kuulosti mielenkiintoiselta ja aloin saman tien kehitellä joitakin ideoita. Jaska (ei sukua) tuli heti mieleen, sillä olin nähnyt hänet lavalla kymmeniä kertoja Swallow The Sunin ja Children Of Bodomin yhteisen USA:n-kiertueen aikana. – Onhan tästä jokunen vuosi, kun tein musiikkia ja kiersin erittäin raskaan Hallatar-yhtyeen kanssa. – Vaikka yhtye sai alkunsa jonkinlaisissa doom-tunnelmissa, tarkoituksena ei ole soittaa puhdasoppista doom metalia – eihän sellainen meiltä edes luonnistuisi. – Sovitaan sitten vaikka niin, että Mercury Circlen kohdalla superbändi tarkoittaa sitä, että me olemme maailman parhaimpia, mukavimpia ja sopivimpia tyyppejä juuri tähän bändiin, hymyilee Peuhu. Päinvastoin: toivoin muiden pitävän luovuuden ovet täysin avonaisina ja tuovan aihioihin mahdollisimman paljon parannusehdotuksia. Olin täysin myyty Anden lavapresenssistä! – Aluksi orkesterin rumpalina oli Swallow The Sun -mies Juuso Raatikainen, mutta Mercury Circle ei lopulta mahtunut hänen aikatauluihinsa. Kun biisit eivät sitten kuulostaneetkaan Iconcrashilta tai esimerkiksi soolotuotannolta, päätin perustaa uuden yhtyeen. – New doom kuvaa siis sitä, että jostakin yhtyeen pohjalta voi löytyä doom metal -mausteita, mutta kokonaisuus pyrkii luomaan jotakin uutta. Sitten totesin, että meiltä on tulossa ensimmäinen levy, mutta bändin paletti on aivan levällään. Sen aikana tajuttiin ihan konkreettisesti, että jos tätä yhtyettä halutaan tehdä tosissaan ja pitkän kaavan mukaan, kaikenlainen turha puuhastelu täytyy unohtaa saman tien. – Halusin yhtyeeseen idearikkaita ja ennestään tuttuja muusikoita, joiden kanssa luovat kemiat kohtaavat parhaalla mahdollisella tavalla. Jotkut todellakin kuuntelivat The Dawn Of Vitriolin ”Bodomlasit” päässä ja kummastelivat Jaskan mukanaoloa tällaisessa jutussa, hymähtää Peuhu. Ande taas oli ennestään tuttu tyyppi, mutta viimeisen niitti oli se, kun satuin näkemään hänet Sleep Of Monstersin kanssa Tavastia-klubilla. Lokakuun alkupuolella lopulta ilmestyvän Mercury Circlen debyyttilevyn otsikko on Killing Moons. Peuhu haluaa alleviivata sitä, että Mercury Circle on nimenomaan yhtye. Miten syntyi Mercury Circlen materiaalia kuvaava termi new doom. Siinä on puolensa. Esimerkiksi siihen, että levyn The Gates Wide Open -avausraidassa perkussioita minun lisäkseni soittavat Jaani, Amorphisin Jan Rechberger ja Abbathin yhtyeessä vaikuttava Ukri Suvilehto. Paikoin avaran ilmavalta, toisaalla murskaavan raskaalta soundaavan albumin iäkkäimmät juuret ulottuvat jo varsin pitkälle. Voisin myös sanoa, että Mercury Circle tekee kaiken sen, mitä nuorempana en olisi uskaltanut tai kehdannut. – Toisaalta ”tekijämiehistäkin” tulee vähän sellainen ärsyttävä vaikutelma, että jostakin takavasemmalta ilmestyy kaiken nähneitä veteraaneja näyttämään nuoremmilleen. Että en halua töhriä mitään mustaa goottirasvaa naamariin. Ideana ei myöskään ole julistaa pelkkää synkkyyttä vaan tämän musiikin äärellä voi ihan hyvin myös hymyillä ja pitää hauskaa, kuvailee Peuhu. Elettiin sitten syksyä 2020, kun bändin sisäiseen keskusteluryhmään alkoi taas tulla kaikenlaisia kommentteja. – Henkimaailman jutut ja okkultismi ovat iso osa elämääni, mutta en halua juuri tuoda sitä puolta Mercury Circlen maailmaan, sanoo Peuhu. Tuijotin viestejä ja mietin, että ei saatana. – Kun pidimme ensimmäisen bändipalaverin kesällä 2020, kysyin heti aluksi, että onko bändillä joku tietty imago. – Alustavia biisi-ideoita on varmaan kolmekymmentä, mutta sen pidemmälle emme ole ehtineet, hymähtää Peuhu. Toiveissa oli myös se, että kaikenlainen egotrippailu on jäänyt taakse, jos sellaista on koskaan ollutkaan, sanoo Peuhu. Hemmetti sentään, että silloin jännitti... Onko Mercury Circlen toinen studioalbumi jo käymistilassa. Avasin kaljan ja join sen huikalla. Kun uuden yhtyeen taustalta löytyy ansioitunut nimi jos toinenkin, levy-yhtiö ei tietenkään jätä ”superkokoonpano”-hehkutuksia käyttämättä. – Otin sitten esiin joitakin kielisoittimia ja ne sattuivat olemaan edelleen Hallatar-vireessä. Lisäksi kaikille tuli oikein lämmin fiilis, että Jaska välittää meistä ja bändistä aivan älyttömästi, sanoo Peuhu ja jatkaa: – Se oli paras bändikokous koskaan. Vieressä istuva Raatikainen hymyilee: – Tämä johtikin sitten vaikka mihin. Sanoituksista löytyy myös tällaisia kokemuksia. – Odotan todella paljon seuraavan levyn tekemistä. – Kaiken tekemisen tärkeimpänä lähtökohtana on koko ajan ollut se, ettei tällä yhtyeellä ole minkäänlaiUUDEN TUOMION ARKKITEHDIT sia raja-aitoja eikä kenenkään tarvitse esittää ”voiko tällä tavalla tehdä” -kysymyksiä. Miten Mercury Circlen kiistämättä nimekäs kokoonpano ylipäänsä muovautui. Millaisia pääajatuksia liittyy Mercury Circlen sanoituksiin. Esimerkiksi eräs läheinen sairastaa vakavaksi äitynyttä Alzheimeriä, ja levyn nimiraita Killing Moons kertoo tästä taistelusta – toki hyvinkin vertauskuvallisesti. – Ajatus bändistä tuli minulta ja pandemiasta johtuen työskentelyaikaa on ollut yllin kyllin, joten rakensin jo ensimmäisistä demoista varsin valmiita, kuvailee Peuhu. – En myöskään osaa kirjoittaa fiktiivisesti, joten tekstien aiheet tulevat pitkälti omasta ja lähipiirin elämästä. Raatikainen ei kuitenkaan hypännyt suin päin mukaan. Joskus on käynyt esimerkiksi niin, että minut on pysäytetty kadulla ja täysin tuntematon tyyppi on kertonut saaneensa unessa minulle tarkoitettuja viestejä. Vaikka kamaliahan nämä kaikki ovat! Pöydän toisella laidalla istuva Jaska Raatikainen kuuntelee kollegaansa mietteliäänä. – Kun tiedotteessa puhutaan vaikkapa ”entisestä Children Of Bodomin muusikosta”, uusi yhtye nousee kirkkaaseen valokeilaan ainakin muutamaksi hetkeksi. – Kun sitten heitin muiden kuultavaksi pitkälle vietyjä biisejä, yhtään ideaa ei oltu hakattu kiveen. Nopeatempoiseen nykyaikaan kuuluu toki se, että lupaukset täytyy lunastaa saman tien tai peli on menetetty, naurahtaa Peuhu ja jatkaa: – Sen verran täytyy termeihin puuttua, että esimerkiksi huvittava ”tekijämiesten bändi” kuulostaa korviini paremmalta kuin ”superbändi”. 40 SOUNDI SOUNDI 41 K un elokuun illat alkoivat pimentyä vuonna 2020, kirjoittivat niin suomalaiset kuin useat kansainvälisetkin musiikkimediat seuraavasti: ”Swallow The Sunista ja Iconcrashista tunnetun tuottaja-muusikko-säveltäjä Jaani Peuhun perustama new doom -yhtye Mercury Circle on kiinnittänyt riveihinsä Children Of Bodomin rumpalin Jaska Raatikaisen. Levyltä löytyy yökerhojazzia, dark wavea, painavia mannerlaattariffejä, kitaravetoista goottirockia, kokeellisia indiesävyjä ja vaikka mitä. – Olen myös aina saanut paljon viestejä ihmisiltä – tavalla tai toisella. Kun palaveri oli ohi, levyn julkaisu oli siirretty syksyyn ja yhtyeen tausta-asiat – manageriosasto ja niin edelleen – oli päätetty laittaa viimeisen päälle kuntoon. Huone oli täynnä rokkareita ja he sitten tuijottivatkin melkoisen kummastuneena, kun minä asettelin esille jotakin organisaatiokaaviota! – Kun Children Of Bodomissa kaiken nähnyt tyyppi alkoi lyödä faktoja taululle, häntä oli helppo uskoa. Hallatarja myös Swallow The Sun -aktiviteettien jälkeen tuli vahva fiilis kirjoittaa omaa musiikkia ja ensimmäiseksi ajattelin tehdä uutta Iconcrash-materiaalia, muistelee Peuhu. Bändin kokoonpanossa vaikuttavat myös kitaristikaksikko Jussi Hämäläinen (Hanging Garden) ja Juppe Sutela (To/Die/For) sekä basisti Ande Kiiski (Rytmihäiriö).” Ilahduttava uutinen jatkui seuraavasti: ”Raskaita, melankolisia ja melodisia elementtejä yhdistelevä Mercury Circle on samalla julkaissut ensimmäisen ep-levytyksensä The Dawn Of Vitriol.” – Siinä kävi vähän hassusti, sillä Jaska ei lyönyt debyytti-ep:lle iskuakaan, mutta ihan kaikki eivät sitä tajunneet
Se on ollut valtavan kasvattavaa. En antanut sen häiritä. Tähän väliin mahtuu niin paljon kaikenlaisia elämyksiä ja heräämisiä, laulaja sanoo hämmästellen. Vallankumous on tunnetusti vielä verrattain helppoa tehdä, ja suurempi haaste onkin jatkaa siitä luovasti eteenpäin. Se, joka pelkäsi koko ajan vain sitä pahinta skenaariota, mitä mulle tai musiikilleni voi tapahtua. – Nyt kolmannen levyn myötä muhun on laskeutunut outo rauha. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Aki Nuopponen Yhden aikakauden päätös Villi lapsi teki ensin Vaaleanpunaisen vallankumouksen ja on sen tuoman rauhan myötä nyt lajinsa Viimeinen romantikko. – Niitä epävarmuuden kierrepalloja tulee yhä, ja pitää tullakin, mutta nyt pyrin palaamaan sellaiseen tietynlaiseen röyhkeyden tunteeseen, jolla mä lähdin tekemään ihan ekaa keikkakesääni vuosia sitten, Ellinoora naurahtaa. Ellinooran singlehittien lista on hengästyttävä. Sisäisen lapsen itsevarmuudella Ellinooran toinen albumi oli nimeltään Vaaleanpunainen vallankumous (2019), ja se oli hänen lopullinen läpimurtonsa. Vedin sen tunnin keikan, ja pikkuhiljaa jengi alkoi omaksua ne vieraammatkin biisit. Jotenkin mä vaan menin sinne lavalle sellaisella naiivilla uhmakkuudella, että täältä tullaan, ihan sama tykätäänkö siitä vai ei. kunnes tulikin stoppi. – Uutta levyä tehdessä huomasin löytäneeni taas tuon ytimen. – Katsoin juuri Eppu Normaali -dokkarielokuvan uudelleen ja kelasin, kuinka siistiä on ollut, kun sen aikainen bändi sai tehdä niin monta levyä sitä punkkia ja kehittyä kaikessa rauhassa, omalla luonnollisella tahdillaan. Sellainen epämääräinen sekoilu on ainakin toistaiseksi poissa ja musta tuntuu, että tiedän mitä haluan tehdä. Eikä edes vain albumeita, vaan nyt hän kertoo kolmen ensimmäisen levytyksensä muodostavan kokonaisen trilogian. – Tuolloin multa oli tullut ulos kaksi biisiä, eikä ihmiset tienneet mitään muuta minusta. – Kakkoslevyn tekeminen oli niin suuri kamppailu itseni kanssa, että sen jälkeen tuntui tosi helpottavalta ihan vain nauttia tuolla tavalla kaikesta siitä, mitä oltiin saatu aikaiseksi... Mä en tiedä kuka mä olisin, jos kaikki musani suhteen olisi ollut heti selvää. – Mä koen saaneeni edetä ihan samalla tavalla, ja jopa vielä vapaammin. Luulenpa että kaikki teki hetken aikaa surutyötä sen kanssa, mutta jotenkin kaiken sen tapahtuneen voimalla mä vain lähdin eteenpäin ja aloin tehdä uutta musiikkia. Laulu laululta Ellinoora on muodostanut sanoittamistaan sekä kirjoittajakumppaninsa Samuli Sirviön kanssa säveltämistään kappaleista rakkaudella rakennettuja albumeita. E i hävittävää, Minä elän, Carrie, Leijonakuningas, Rakkauden kesä, Elefantin paino, Glitteri, Nartut, Sininen hetki, Bäng bäng typerä sydän, Sinä 4ever, Aatelisii, Veitset, Dinosauruksii, Meille käy hyvin. Varsinkin kun listassa ei ole edes kaikki – vasta 27-vuotias laulajalauluntekijä on vain kuuden vuoden aikana julkaissut myös nipun Vain elämää -lauluja ja muita yhteistyökappaleita. ”Loppupätkän pianoteema... – Levyn kiertueella me somistettiin kaikki rokkiklubitkin levyn teemojen mukaan ja ajateltiin, että nyt on tärkeintä tehdä asioita suurella sydämellä ja luoda ihmisille kokemuksia, eikä se kaikki vaadi mitään miljoonabudjettia. Ellinoora esittää kolmannella albumillaan värikkäitä popkappaleitaan niin suureellisesti kuin on vain suinkin mahdollista, ja on sitä myöten valmis jatkamaan kohti uusia seikkailuja. levy edellä, ja etsiä itseäni pikkuhiljaa. En ole enää se ihminen, joka olin tässä välissä. Rock-maailmassa on vuosikymmeniä elänyt käsite ”se vaikea kolmas albumi”, mutta Ellinooran kohdalla tuntuu siltä, että hän uhkuu juuri nyt sellaista intoa ja itsevarmuutta, jonka voi saavuttaa vain tulemalla sinuiksi itsensä kanssa. Julkaista levyjä vaikka sitten tekemällä seitsemän singleä ensin, tai menemällä – Kaikki pysähtyi pandemian takia. jos mun sielu olisi jokin ääni, niin se kuulostaisi tuolta.” Ellinoora-taitto_b.indd 42 Ellinoora-taitto_b.indd 42 9.9.2021 15.50 9.9.2021 15.50. – Syksy 2019 ja toisen levyn julkaisu tuntuvat ihan toiselta universumilta, koska en meinaa tajuta, että siitä on vasta niin vähän aikaa. – Puhuttiin just tätä kolmoslevyä tehdessä Samulin kanssa siitä, että oon onneksi saanut elää tällaisessa musiikin modernissa murrosvaiheessa, soittimien täyttämän intiimin studion keskellä istuva iloinen Ellinoora hehkuttaa
Päästi irti siitä liiasta suorittamisesta, ja se todellakin toimi. – Hurahdin myös vähän sellaiseen terveempään itsetutkiskeluun ja luin tosi paljon ihmisen käytösmalleista. – Vaaleanpunainen vallankumous oli omasta perspektiivistäni aika monen ajan solmukohta, ja purin siihen paljon omia tuntemuksia kuten vihaa ja negaatiota, laulaja pyörittelee mietteliäästi. Esimerkiksi siitä, miten joka aamuinen tajunnanvirralla kirjoittaminen voi paljastaa itselleenkin uusia puolia itsestään. – Ehkä siksi nyt on ollut seesteisempi fiilis tehdä tätä uutta levyä, ja voin sanoa, että on ollut aika kivaa vaihtelua, kun se luomistyön lähde ei ole ollut ihan pelkkää myrkkyä. 42 SOUNDI SOUNDI 43 – Nyt se mun sisäinen lapsi voi hyvin ja sai leikkiä. – Ei tämä uusinkaan mikään satulevy ole. Se saattaa näyttää päältä päin tosi popilta, viattomalta, vaaleanpunaiselta, söpöltä ja kauniilta, mutta kun alkaa kaivella mistä näissä biiseissä oikeastaan lauletaan, sieltä voi löytää tosi teK u v a: P au la K es äl äi n en Ellinoora-taitto_b.indd 43 Ellinoora-taitto_b.indd 43 9.9.2021 15.50 9.9.2021 15.50. Asioita, joita oli ollut omassa henkilökohtaisessa elämässä ja ympärilläni. Päivänsäde ja tuulitakkipeikko Viimeinen romantikko -albumi huokuu vapautta ja toivoa, joka on Ellinooran mukaan peräisin siitä, miten erilaisessa paikassa hän on albumien välillä elämässään ollut verrattuna kakkoslevyn syntyaikoihin. Jo vilkaisu Ellinooran Instagramiin osoittaa, että hänessä on toden totta monta puolta, jotka ovat yhtä paljon häntä itseään. Söpö pinta ja sen sisällä olevat haastavatkin asiat muodostavat tietoisen kontrastin. – Ajattelen asian niin, että laulunkirjoittaja on tarinankertoja, jonka on kyettävä myös romantisoimaan asioita ja tiettyjä teemoja, sekä näkemään kauneuden myös kamalissa asioissa, laulaja pohtii. Ellinooran musiikin teemat eivät ole niin vaaleanpunaisia ja viattomia kuin päälle päin näyttää. Julkaisuissaan Ellinoora saattaa romantisoida asioita, tarinoissaan taas näyttää arkista elämäänsä. – Eihän sekään oikeasti ollut millään tavalla pelkästään pinkki ja söpö levy, ja siinä oli paljon sellaista, mitä mun oli vain saatava oksennettua systeemistäni ulos
Tulen tekemään sillä ihan mitä sattuu huvittamaan, miettimättä yhtään, miten levyyn tullaan suhtautumaan. Ellinoora kertoo konseptialbumistaan uuden albumin kansivihkosessa ja jättää kuulijat odottamaan odottamatonta, ihan kuin trilogian lopussa nähtäisiin elokuvamaisesti vielä lopputekstien jälkeinen cliffhanger. – Nyt näen sen, miten ihanaa räpellystä Villi lapsi parhaimmillaan ja pahimmillaan oli. Herranjestas millaista musiikkia ruotsalainen pop on! Halusin tehdä niin hyvän ruotsalaisen pop-biisin kuin osaan. – Tämä kaikki on ollut osa sitä kasvua, josta muodostui kuin itsestään se teema, joka näiden kolmen levyn läpi kulkee. Elokuvissakin trilogian ensimmäinen osa luo lähtöasetelmia kokonaisuudelle ja toinen osa taas on kriisin ja draaman solmukohta, kun taas kolmannessa osassa useimmiten edetään vaikeuksien kautta voittoon. – Mä vähän vierastan sitä suomenkielisessä lyriikassa, että ne on usein tosi konkreettisia. – Halusin palata siihen viattomuuteen, jota koin lapsena katsoessani Disney-elokuvia, kun ne tarinat tekivät muhun vaikutuksen, mutta jättivät jälkeensä paljon kysymyksiä. En halua ikinä päästää irti tuollaisesta lapsenomaisesta seikkailumielestä. Vaikka hän nauraa heti perään makeasti, ettei hän todellakaan suunnitellut tällaista kokonaisuutta Villi lapsi (2016) -debyyttiään tehdessään, on vertaus osuva. – Oon jopa laseerannut sellaisen käsitteen kuin tuulitakkipeikko. Sen työnimi on Retro. – En aio jatkossakaan julkaista anteeksipyydellen singlejä toisensa perään ja katsoa, miten homma etenee. Ihan sitä myöten, että monet albumin kappaleista on miksattu yhteen ja jatkumo tuntuu yhdeltä suurelta seikkailulta tekijänsä mielessä. Luvassa on isoja stooreja! Mitä tahansa saattaa tapahtua! Seuraava seikkailu odottaa jo kulman takana. Odottakaahan vain, Ellinoora kiusoittelee lopuksi silmää vinkaten. – Sitten taas Gröna Lundin loppua piti vähän lyhentääkin, koska muuten siitä olisi tullut ainakin viisiminuuttinen venytys, mutta sen loppupätkän pianoteema... Hetkinen. – Yleensä muusikot kai tekee tällaisia liikkeitä artistiurillaan vasta myöhäisemmässä vaiheessa, mutta mä haluan tehdä ne oudot ratkaisut nyt sen sijaan, että jäisin kiinni siihen, mistä koen nyt ottaneeni nyt kaiken irti. – Me haluttiin tehdä niin vangitseva levy, ettei siihen 39 minuuttiin mahdu hetkeäkään, kun kuulija harkitsisi pistävänsä levyn pois soittimesta, Ellinoora sanoo, ja korostaa rakastavansa albumikokonaisuuksia. – Mä päätin jo jonkin aikaa sitten, että kunhan tämä levy on julkaistu, haluan tehdä jotain ihan muuta, Ellinoora paljastaa ja on silminnähden innoissaan siitä, ettei kukaan enää pidättele häntä. Näen sen, miten olen kehittynyt lauluntekijänä, ja miten paljon paremmin olen sinut itseni kanssa. Ellinooran toteamukset kuulostavat niin dramaattisilta, että Viimeinen romantikko todellakin tuntuu yhden ajan lopulta. Enää en kuuntele niitä vanhojakaan biisejä vain hirveällä kritiikillä, tarttuen jokaiseen laulufraseeraukseen ja toivoen, että voisin poistaa jotkut biisit olemassaolosta. Ne tarinat eivät todellakaan kirjoittaneet itseään auki. Sitten lavalla mä yhtäkkiä muistankin, että nämä kaikki ihmiset ovat tulleet katsomaan sitä artistiminääni, eikä sitä peikkoa ole heille olemassa. Just tuollainen kontrasti on se, joka mua on tässä pop-trilogiassani kiehtonut. Se on yhä suurempaa, värikkäämpää ja dramaattisempaa poppia, jossa todelliset asiat on verhottu mielikuvitukselliseen symboliikkaan. – Sen verran suuri melodraaman ystävä olen, että olisi ihanaa sanoa kuinka suunnittelin kaiken, mutta kyllä tämä kolmen V-albumin trilogia oon auennut mullekin vasta nyt kolmoslevyn valmistuttua, Ellinoora hymyilee. Teen sen joka tapauksessa! – Yksi saaga on nyt loppunut, ja toinen alkaa. jos mun sielu olisi jokin ääni, niin se kuulostaisi tuolta. Tuntuu että olen ihan eri ihminen nyt, kun poptrilogiani on valmis ja päättynyt, kuin mitä olin ennen sitä. – Oon kasvanut tietynlaisen sielukkaan musan parissa, ja vaikken mä nyt mitään maailmanlopun rockeeposta ala tehdä, mä koen että mun tulee tasata tilit mun menneisyyden kanssa ja räiskiä menemään miten haluan. Elämänvaiheen soundtrack Kolmas albumi on monella tapaa Ellinooran tähänastisen tuotannon kliimaksi. Ei edes hän itse. Sellaisen, että ruotsalaisetkin biisinkirjoittajat taputtaisivat, että hei, just näin. Mitä poptrilogian päättyminen oikeastaan tarkoittaa. – Tuollaista se biisinkirjoitus Samulin kanssa on! Me saatetaan innostua tosi pienistä asioista ja ihan vain tehdä asioita. – Siellä on niitä mun popin suuria soundeja, mutta myös paljon musikaalisuuksia, kuten vaikka Pyhä Madonnan lopussa olevat harput ja viulut just ennen puheosuutta, joka muuttaa sen koko biisin fiilistä. Mä saatan olla arjessa se vaatteisiin ja sohvan uumeniin katoava epäsosiaalinen otus. Mä aion pamauttaa levylle jotain tosi erilaista, ja ne jotka pysyvät mukana, pysyvät. – Seuraavaksi mä aion tehdä konseptilevyn. – Sain inspiksen biisiin, kun olin kuunnellut paljon Veronica Maggiota ja harmitellut, kun olin niin laiska koulussa, etten malttanut opiskella kunnolla ruotsia. ”On ollut aika kivaa vaihtelua, kun luomistyön lähde ei ole ollut ihan pelkkää myrkkyä.” K u v a: P au la K es äl äi n en Ellinoora-taitto_b.indd 44 Ellinoora-taitto_b.indd 44 9.9.2021 15.50 9.9.2021 15.50. Elokuvamaisuutta albumilta todellakin löytyy. – Sellainen klassinen Liisa Ihmemaassa -estetiikka on flirttaillut mulle pitkään ja päätin nyt, että tälle kolmannelle levylle puristan ne viimeisetkin glitterit, ja teen vielä elokuvamaisemman kokonaisuuden, innokas Ellinoora kertoo. Ollaan jo Samulin kanssa alettu tehdä sitä. – Kuten tästä studiosta ehkä huomaa, me tykätään käyttää paljon orgaanisia soittimia ja tykätään, että biiseissä on itse tekemisen meininki, eikä niin että vedetään jostain samplekirjastosta kaikki uusimmat soundit ja sillä selvä. Trilogian lopun cliffhanger Ellinoora kutsuu kolmea albumiaan poptrilogiaksi. 44 SOUNDI SOUNDI 45 44 SOUNDI 44 SOUNDI räviä veitsiä ja haastavia asioita. Kun biisi loppuu ja kolme minuuttia tulee tauluun, ihminen tietää tasan, että tämä kertoi tästä ja siinä tapahtui näin ja näin ja näin
Se kriiseily iskee vasta yöllä, yksin omassa päässä, kun jännitän vaikkapa uuden musiikin vastaanottoa. Ei silloin kun teemme studiossa musiikkia. Pitkäjänteinen Suomen kiertäminen taas paikallaan polkemiseksi. – Onhan se huimaa, että suomenkielisellä musiikilla menee niin hyvin, että sillä voidaan täyttää Hartsu tai Stadikka. Buscilia vendandam dolo consequia sit alis imi, am cus rempor maximodit que dendi conseque laborio verovid quid mincipsum fuga. Molorep erferum re que num aut asperibusa in resecatia coreri cusam, que mo blaut quam, odiciet expe et excesectate el inum facepeles evelicid magniet auta dolectio id et eat. Jos muusikon levy myy vähemmän kuin edellinen, se tuomitaan helposti flopiksi. Mun kohdalla rakkaus musiikin tekemistä kohtaan pysyy, mutta en mä tuudittaudu ajatukseen, että mulla on jotenkin taattu oikeus tehdä tätä loppuelämäni. – Se ajatus ei ole läsnä kun sävellän. Helismaa Sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä TIMO KALEVI FORSS Reino Helismaan klassikkotekstit ovat luoneet perustan suomalaiselle iskelmä-, rockja rap-sanoittamiselle. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Kasvu ei ole itseisarvo eikä sitä voi pakottaa S uomalaisen popmusiikin, kuten monien muidenkin alojen, menestyksen mittari on hämmentävän usein kasvu. K u v a: P au la K es äl äi ne n ”Sä saavutat jotain suurta joka kerta, kun sun biisi iskee ihmiseen.” Lic teniminum ulliciet ullabor epudandae cusaepe ruptas et rereria nissequatqui imi, ad et faceatin consequ istrum et pratium eos mo mos natum quam hicid unt rectat volum volore voluptaecae num event lacestiumque dolor abor ad ma nis dus aut rent. Vitatibus. LIKE Itke, kirjoita, laula Kaikki sanoittamani tunteet IISA PAJULA Omaelämäkerrallinen kirja sukeltaa ammattimaisen sanoittamisen maailmaan ja antaa konkreettisia vinkkejä kaikille sanoittamisesta kiinnostuneille. Qui beatium comnimo ssimillanit ut hillatustiis eossimil is eumqui rempore ctinvel itatur aut moditam in non cuptate mporiate cus mi, omni quia aut inus mo dicium eat etur. – Popmusiikkia on kiva tehdä, koska se kattaa niin paljon eri tyylejä, mutta niitä on myös tehtävä omaehtoisesti. Tämä pikkuinen outo kieli on meille suomalaisille niin rakas asia, että sen hyvinvointi saa mut todella iloiseksi. Kyllä sitä aina vähän miettii, että onko kaikella tällä nyt saavutetulla jatkuvuutta. Min reste sandam di inullamusda conet doloreriam reprovit eaquis acepe officil iquibeation consedi psanimilit quis a que pliam ipsum ex exerchi llenimet quidell uptaspe reptisq uatinus. Se ei tunnu riittävän, että artisti tekee pitkän, omaehtoisen ja ansiokkaan uran, vaan suunnan pitäisi olla koko ajan ylös. Jos popmusiikkia tekevä sanoo, ettei koskaan mieti numeroita ja menestyksen mittareita, niin se on paskapuhetta. – Tuota kasvua ei vain pitäisi pakottaa. Nam, ut adis dolum quia quiscid moloriae nobitassed estis suntio bea dessit, quid qui officid eserion sequam et quossus, cus dolorpost odis delique parum que restiumqui te ex es dia deligni hilique doluptum reium quiscim exeriaeprae. Debyyttinsä myötä nopeasti huippusuosioon noussut Ellinoora tiedostaa nämä asenteet, eikä anna niiden häiritä. – Artistin elämä on sellaista, ettei mikään muu ole varmaa kuin epävarmuus. Tempor as etur alique volor se vid et quunti odition sectas et es a si auda cusdantur reris et magnien dition cus et magnis ea voluptati dolestrum quo quas nulleseria vollestrum ut rere secus, sus, et re eostem et, te molupta qui sam quae ea nobita consequam, quassimet quam voluptat porem. – Asialla on kuitenkin toinenkin puoli. Erum re nihitempel ma sit explibe rspero quam autem labo. Sitä ei pidä ottaa itseisarvona sellaisella ajatuksella, ettet ole mitään, jos et saavuta sitä. NEMO Ellinoora-taitto_b.indd 45 Ellinoora-taitto_b.indd 45 9.9.2021 15.50 9.9.2021 15.50. Se pieni uskonloikka on taannut sen, että teen itselleni merkittävää musiikkia. Genecti niendani quundae oditibus dolores as inveres si aut voluptas experibus. Helismaan merkitystä suomalaiselle musiikille avaavat muun muassa Tuomari Nurmio, Hector ja Paleface. Omnihil isquist laborest, sum qui autatur, velita cuscidunte re, sim quunt. Endae verchicatem quis andi officiistem liquiaere cum harumqui dolorio reperibus volupta digenda cum sapid mo omni rem enihili quasper ferit, optatet lab iduntestiis maximpo remporesciis ute por alia diam is ex eostore ndigni acepre, cus ut alique nimus dercit la del maios excerorum ne none cusdandio et resed quasped unt fuga. Kiinnostava teos kertoo Helismaan elämäntarinan, johon mahtui paljon muutakin kuin rillumareita. – Sitten tulee niitä hetkiä, kuten keväällä Dinosauruksii-biisin kohdalla, kun olin niin hermona, että halusin perua sen julkaisemisen kokonaan. Jos iso areena tapahtuu, se tapahtuu. Samaan aikaan klubeilta pitäisi siirtyä areenoille, Hartwall-areenalle ja mieluiten Olympiastadionille asti. Dam ab ius ut aut eum sam quunt deribus doluptatem ad quas molupti oribus, assinto taerfere explaborit ea ipsaped et dolorepror asim et esciis miliquibus. Et prerum quidebi tatemporro doluptatur aut lab im unt, occullum hitam fugitium quiduntis aci qui dolo qui inveles equam, ulparum alibusdandit laut invenis acerfer ibusam inte porest quate maio. Il min re offic tem cor sersperia di videmos dit ex ex et ut que pro de ne reperia nobiscidest ommolore omnis seque conseri te eum ipid qui ut moluptatquia dolecae ctaquas quibus reiunt autest intemperem aut lande adi dolenimus est, nulpa vendit, nihicia quasitat et pellupt aeptae reicat esto ommo quas diatem adissimi, ut autem quam essim sit esciis et ut porrovid eostius, susdamet velit aspis asitatiost, incto verunde lecusam eturibus, si quaspel incil ipsaperferis ium atati ressimp orerum hitasimpos aut audit restis utempero eturio blab ius doluptate aut vel mintio optatur reperum sim dolorem nieture hentectus voluptatem quam estias sus rehende rspitatiis eossedion pa de dis modit volecto cone voluptae omnimol oresed magni occum et odis qui nobis atem sum ese conserum, sum quatio ipite autempe rempore pudictiant. Esimerkiksi Kaija Koolle ja Laura Närhelle tekstejä kirjoittaneen laulaja-lauluntekijän teos avaa näkymän luovan mielen ytimeen kuvaamalla herkän artistin elämää ja uraa. – Jos mulle sanottaisiin nyt, että lattari on in ja että mun pitäisi tehdä lattarilevy, en lähtisi tekemään sitä, koska parin vuoden päästä, kun levy olisi viimein valmis, se lattari ei todennäköisesti olisi enää suosiossa. Sä saavutat jotain suurta joka kerta, kun sun biisi iskee ihmiseen. Ta sitatia se dolendae quam, aut ratumque officipit, sus et audam Sanoittamisen ammattilaisia Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n , ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Ceatis es maxime modi bere, velessite lamus nusae lat quis ad eatquosaerio volorrovite pro illaccae ne necullest estempe cus modit evero eat eum ipsuscil eumque quodicia volupti osanditatet omnim quis dolupti to dolupta turiant lamus sedicipsamus volupta eatus di bea que nihil et labore pra corit molorep eruptassit el initecum sum sinum imil moluptaspit exerchil ma sitia volupita ea nobit, ommolup tatatet lignatia si autem inveles sequat lant abo. Onneksi mun ympärillä on niin stabiileja ihmisiä, että ne saivat puhuttua mulle järkeä. Nam lition conescid exere rerum quos nonsequi corum quam aute nectet ommolori doluptam, aut dollabo. – Olen itsekin yllättynyt siitä, että olen onnistunut pitämään pääni, enkä ole antanut ulkopuolisien määräillä, mihin suuntaan musiikilla kannattaisi mennä. Striimauksien ja levymyynnin tulisi kasvaa joka albumilla. Eikä edes kun mietin mitä postaan Instagramiin
– Hirveän kiva tämä kesä on ollut, mutta nämä viimeiset pari viikkoa mediamyllytystä levyn ympärillä on ollut yllättävän kuluttavaa! Hetken aikaa ehdin tänään ottaa rennosti, mutta sitten riennämme Rintalan Jannen kanssa ihmettelemään Forumin kylkeä, jossa naamani on koko seinän kokoisena. Tai ainakin tämä retroilot telu elää nykypäivän minimalistisen tuotannon rinnalla. Tämä johtuu toki paljolti siitä, ettei samankaltaisia, seksuaalisuudesta ilolla ja karnevaalilla laulavia popdiivoja ole kovin montaa suomipopin historiankirjoitukseen mahtunut. Vanhan ajan viihdyttäjä Erika Vikmanin karnevalistinen persoona on ehtinyt ihastuttamaan niin maakunnissa kuin Pride-juhlillakin, ja hänen musiikkiaan on analysoitu seurakunnissa asti. Oli kauheaa aikoinaan oivaltaa, että minähän olen tässä se häpeäjä ja kehtaamista pelkäävä. Vikman puhuu jälleen ”vanhanaikaisemmasta” tavasta tehdä musiikkia. Siihen on mahtunut Idolsia, Tangomarkkinoita ja muita laulukilpailuja, haparoiva kolmen singlen taival Sonylla – ja toki myös vaiherikas suhde Dannyyn. Vikman on kertonut lapsuudestaan Tampereen Kaukajärvellä esimerkiksi sen, että naapurin lestadiolaislapset pelottelivat korvakoruja käyttänyttä tyttöä helvetillä. Ja mitä nyt olen vanhemman kaartin iskelmäartistien kanssa ollut tekemisissä, niin heidän ajatuksensa ovat samankaltaisia. Vikman kokee itsensä ensisijaisesti ”viihdyttäjäksi, ei muusikoksi”. – Tangoaikoina opin tietyn nöyryyden yleisöä kohtaan. Silti hänen oma roolinsa kappaleiden kirjoitusprosessissa on kasvanut. Naama Helsingin keskustassa Forumin seinässä on yksi nykypäivän poptähden hillotolpista. Mainoslakanan lisäksi Vikmanille, 28, tupsahti vielä kärkipaikka Suomen virallisella listalla. – Tulen studiolle, jauhamme pari tuntia elämästä, Janne nappaa keskusteluistamme muutaman hyvän aiheen, ja sitten lähdetään tekemään. Teksti: Mikael Mattila E rika Vikman on torstai-iltapäivänä vähän väsynyt. – Minä olen toiminut levyn taiteellisena johtajana, ja olen ollut mukana kaikkien biisien tuotantoja kirjoitusprosessissa alusta asti, Vikman avaa. – Tavallaan tämä levy on kapinointia myös vanhaa itseäni kohtaan. Riippuu, mistä perspektiivistä katsoo. Että vaikka kuinka taidetta tekisi, niin yleisöä ei mielestäni saa unohtaa. Kukapa ei olisi: kello kolmelta lounaan energia alkaa olla poltettu loppuun, eikä ensiapuna vedetyn kahvin vaikutus liene kuin placeboa. VIKMANIN LEVY-YHTIÖ Mökkitie Records on profiloitunut sympaattiseksi popin käsityöläisfirmaksi, joka paiskii espoolaisella teollisuusalueella hittejä koko kansan makuun. Mutta ei ”vanhoista ajoista” sen enempää. Niidenkin melodisuus on liki slaavilaista. Nämä laulut syntyvät syvästä ystävyydestä: koen, ettei minun tarvitse selittää ideoitani auki. Mitään Rintalan luomuksia artistit eivät kuitenkaan ole. 46 SOUNDI Erika Vikman -taitto.indd 46 Erika Vikman -taitto.indd 46 9.9.2021 15.51 9.9.2021 15.51. Kun muistelee Vikmanin ensimmäisen popsankarin Britney Spearsin parinkymmenen vuoden takaisia hittejä, tuntuu yhteys päivänselvältä. Vikman näkee, että iskelmällisyys on tekemässä päivänpoppiin paluuta muutenkin, ja nostaa esimerkeiksi vaikkapa Ava Maxin viime aikojen singlet. Mutta keväällä pidimme Jannen kanssa parin tunnin videopalaverin, jonka lopuksi huomasin, että wau, mehän ollaan nyt tässä ihan 50/50-työjaolla tehty kokonainen biisi! Kyllähän se oli valaiseva kokemus, joka toi lisää uskallusta myös omaan lauluntekoon. – Toistaiseksi se on ollut sellaista, että katson vierestä, kun mestari tekee. Se Erika Vikman, joka tällä hetkellä dominoi kotimaista popkenttää, on paketti, joka esiteltiin Suomen kansalle Uuden musiikin kilpailussa alkuvuodesta 2020, mutta itse henkilö Erika Vikman on tehnyt enemmän tai vähemmän määrätietoista työtä uransa eteen jo vuosituhannen alusta. – Silti korostan, että omassa tapauksessani tätä ei ole tehty mitenkään laskelmoidusti, että nyt kannattaisi iskeä ”tällaisella” musiikilla, kun se trendaa… Mä nyt vain tykkään tehdä tällaista, tai ainakin tällä hetkellä! Vikmanin kappaleet syntyvät henkevien keskustelujen tuloksena. Mitä nyt muutama on siirtynyt ensi kevääseen. Popmusiikki on taas kiertänyt yhden syklin. Se on se työnantaja. Sen biisinikkariksi on julkisuudessa noussut Janne Rintala – tuo nykypäivän Raul Reiman, Jori Sivon en ja Veikko Samuli. Tunnemme toisemme niin hyvin. – Tuo musiikki on muutenkin meidän kaikkien suosikkisoundia, eikä sellaista kukaan muu tee tällä hetkellä. Tämä kertoo siitä, että peli on vasta avattu, ”vähän vanhanaikaiseksi viihdyttäjäksi” itsensä määrittelevä Vikman kertoo. Mutta kun katsoo keikkalistaa, niin eipä se vanhanaikaisuus näytä olevan mikään huono asia! Tosiaan, koronakesästä huolimatta Vikmanin kalenteriin on mahtunut kolmattakymmentä keikkaa. – Isot ja selkeät kertsit ovat tekemässä paluuta. Se ulottuu myös tyylilajiin: Vikmanin iso, melodinen ja iskelmällinen synapop kuulostaa niin 80-luvun toimintaelokuvilta, Abbalta kuin Finnhitsiltäkin. Siksi Janne Rintalakin kuuluu asettaa juuri asianmukaiseen jatkumoon. Aseman saavuttamiseksi hänellä meni joko puolitoista tai viisitoista vuotta. Siinä missä päivä uniinsa vaipunut toimistotyöntekijä odottaa jo virka-ajan armahtavaa päättymistä, ei Vikmanin päivä tule olemaan vielä tämänkään haastattelun jälkeen pulkassa. Ennen kaikkea Vikmanin debyytti on yhden aikakauden summaus: tulos hänen kasvustaan ulos häpeän ja vaikeilun tunteista. Vikmanin musiikki syntyy tiimityönä. Kikka, Britney Spears, Cicciolina ja kumppanit ovat olleet eräänlaisia taipaleen suojelupyhimyksiä. Otin tavoitteeksi, että jonakin päivänä kehtaan. Suunnilleen sinne voi osoittaa albumilla toistuvien teemojen juuret: liki raamatullisen kamppailun ”kunnollisuuden” ja ”synnillisyyden” välillä. VIKMANIN NYKYTUOTANNON yhteydessä on jauhettu Kikasta tylsyyksiin asti. Rintala on mies Vikmanin ja yhtiön toisen lippulaiva-artistin, Arttu Wiskarin, hittien takana. – Siinä suhteessa olen ehkä vähän vanhanaikainen
”Juntti on mulle kaunis sana. Kenties tästä syystä Vikmaniakin on pyydetty kaikenlaisiin media-asioihin: on mukavaa mutta harvinaista, kun poptähti viitsii sanoaa mielipiteitään ääneen. Tiedän, ettei mua jätetä yksin, vaikka mitä kävisi. Ja nimenomaan hän itse on toiminut juuri ilmestyneen debyyttialbuminsa taiteellisena johtajana. ”HELPOSTI LÄHESTYTTÄVÄ” on Vikmanin ja Mökkitien tuotantoon usein liitetty määre. – Siinäkin biisissä lohdutetaan ihmisiä, joilla on mennyt asiat vähän vituiksi. Hän arvelee, että tämä suoraviivainen asenne on myös vienyt hänet sekä maakuntien Suomen että urbaanin LGBT-yleisönkin sydämiin. Vikman on kritisoinut laulukilpailuja (”ei siellä promota kuin tuomareita”) ja tokaissut, että nykypäivän poppareiden laululyriikka on vähän yksipuolista. Sitä kautta Vikman on ikään kuin uudelleenbrändännyt ”junttiutta”. Hauskaa onkin ollut, kun Vikmanin provokatiivisia teemoja on käsitelty Tampereen seurakunnissa asti. Jäänkö yksin, väsähdänkö. – ”Juntti” on mulle kaunis sana. – En mä silti tarkoita, että tietäisin, mikä on oikein ja väärin. Vikmanin itsenäinen asema kielii vähän apeallakin tavalla popbisneksen muutoksesta: tuntuu, että vasta 2020-luvulla se alkaa olla turvallinen myös nuorille naisille. Toisaalta luonteeni on sellainen, että tykkään provosoida. – Kuitenkin tämä peli on vasta avattu. Nautin siitä vaaran tunteesta, kun heittää jonkun asian ilmaan ja katsoo, mitä tapahtuu. Syntisten pöytä -singleä ruodittiin nettiseminaarissa, ja kappaleessa nähtiin jopa virsimäistä potentiaalia. Niihin nähden Mökkitien meininki tuntuu paljon inhimillisemmältä. Enkä koe, että jotenkin aktiivisesti kommentoisin nykypäivän popkenttää. En nosta siinä hahmoani jotenkin muiden yläpuolelle, vaan nimenomaan osoitan, että hei, mä oon tehnyt noi samat virheet. – Varmasti ne kokemukset saivat minut ajattelemaan näitä asioita. Se tarkoittaa, että kehtaa olla vähän enemmän itsensä kuin jotkut muut! Arvelisin, että tapani olla, näin puoliksi vitsillä, ”luonne vikainen” ja ”pellossa kasvanut” iskee tosi monenlaisiin ihmisiin niin syvien rivien keskuudessa kuin homoyhteisössäkin. En tietenkään voi tietää, mitä mulle tulee tulevaisuudessa tapahtumaan. – Ehdottomasti! Siellä ei ole sellaista despoottimaista setämeininkiä, vaan mun annetaan tehdä täysin oman visioni mukaisesti. – On hienoa, että biisi koettiin positiivisena! Tarkoituksenahan siinä ei ole pilkata uskontoa, vaan laulu on nimenomaan kutsu kaikille rikkinäisille. Samankaltainen laulu on myös Pyhä Erika, jossa laulun päähenkilö kulkee yökerhojen suojelusenkelinä – kaukana kirkoista, mutta toisaalta juuri siellä, missä ihmiset kaipaavat anteeksiantoa kaikkein kipeimmin. Ehkä siinä on sitä anteeksiantoa, josta Jeesuskin saarnasi. Silti luotan työyhteisööni täysin. SOUNDI 47 Erika Vikman ei ole vain brändinsä kasvot, vaan tasavertainen jäsen biisintekijätiimissä. Se tarkoittaa, että kehtaa olla vähän enemmän itsensä kuin jotkut muut.” K u v a: Ji ri n a A la n ko Erika Vikman -taitto.indd 47 Erika Vikman -taitto.indd 47 9.9.2021 15.51 9.9.2021 15.51. En halua miellyttää jotain tiettyä kaupunkilaiskuplaa, koska en mä kuulu sinne. Enemmän haluan osoittaa, että tällä tavalla me tämä homma tehdään. Menneenä kesänä saimme seurata Britney Spearsin ympärillä pyörivää huoltajuussirkusta ja Ylen traagista Armi Aavikko -kuunnelmaa
MELISSA ALDANA QUARTET MARCIN WASILEWSKI TRIO & JOE LOVANO ESPOO BIG BAND & JARMO SAARI REPUBLIC CARMINHO MARILYN MAZUR’S SHAMANIA OK:KO VERNERI POHJOLA SUPERPOSITION MORTALITY JUSSI LEHTONEN QUARTET RIITTA PAAKKI QUARTET BERNHOFT AKI RISSANEN LENNI-KALLE TAIPALE PEELA EBELI IN CONCERT April Jazz tulostus.indd 48 April Jazz tulostus.indd 48 9.9.2021 20.51 9.9.2021 20.51. ESPOO 27. —31.10.2021 apriljazz.fi UUTENA PÄIVÄLIPUT KESKIVIIKON, TORSTAIN JA PERJANTAIN FESTARIPÄIVILLE. APRIL JAZZ NYT LOKAKUUSSA CARMINHO TO 28.10. Es p o o Bi g Ba nd ry PIDETÄÄN PIENI BREIKKI SYKSYSTÄ
MELISSA ALDANA QUARTET MARCIN WASILEWSKI TRIO & JOE LOVANO ESPOO BIG BAND & JARMO SAARI REPUBLIC CARMINHO MARILYN MAZUR’S SHAMANIA OK:KO VERNERI POHJOLA SUPERPOSITION MORTALITY JUSSI LEHTONEN QUARTET RIITTA PAAKKI QUARTET BERNHOFT AKI RISSANEN LENNI-KALLE TAIPALE PEELA EBELI IN CONCERT April Jazz tulostus.indd 49 April Jazz tulostus.indd 49 9.9.2021 20.51 9.9.2021 20.51. Es p o o Bi g Ba nd ry PIDETÄÄN PIENI BREIKKI SYKSYSTÄ. —31.10.2021 apriljazz.fi UUTENA PÄIVÄLIPUT KESKIVIIKON, TORSTAIN JA PERJANTAIN FESTARIPÄIVILLE. ESPOO 27. APRIL JAZZ NYT LOKAKUUSSA CARMINHO TO 28.10
tensiteettiin ja antaa varjojen langeta mielikuvitusidyllin ylle, kuten kävi oikealle Kinnusellekin. Tausta Kokkolan ykköskulttuuriperheessä, siskot nosteessa näyttelijöinä, äidin pitämä kahvila on maanlaajuisesti tunnettu kulttipaikka. NIKO PELTONEN HHHH K u v a: A n d re P o zu si s Levyarvostelut 8_21.indd 50 Levyarvostelut 8_21.indd 50 9.9.2021 10.22 9.9.2021 10.22. Herkkä Pölynä ilmassa ja eeppiseksi kasvava diskorokkailu Oulu (theme) valmistelevat tietä levyn nimikappaleelle, sen todelliselle avainteokselle. Tämä on silti hyvin lähellä vuoden parasta kotimaista. Silloin ei tarvitse pelata korttejaan heti alussa, ja niinpä levy alkaa hieman pidätellen nätillä biisiparilla Täällä taas ja Leikkiä sanoilla. Näiden kylmien väreiden jälkeen hyväntuulinen satukuvaelma Hauki on levylle kutakuinkin täydellinen lopetus ja huomattavasti parempi kappale kuin kaimansa Ultra Bralta. Juuri vuotta kauempaa ei ole kulunut omakustanteisesta Laavalamppuja-debyytistä, kun Arppa nostaa kierroksia ison yhtiön julkaisemalla kakkosalbumilla, jolla kaikki on vielä itsevarmempaa ja parempaa. Talvella julkaistulla Laila-täkysinglellä Airolalla oli jo katetta kirjoittaa itsensä viettämään kesäpäivää nuoren Laila Kinnusen kanssa dokaillen ja lauleskellen. Eipä liene sattumaa, että siskotkin pääsevät ääneen lopukkeessa, joka kasvaa kuvastamaan niitä lukemattomia maa50 SOUNDI Arppa Kinovalon alla Johanna Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen A aro ”Arppa” Airolalla on kulttuuriset pelimerkit melkein ärsyttävän hyvin hallussa. Vain puolta vuotta esikoislevyn pätevien folkrock-mietelmien jälkeen Arppa teki selväksi, että paletin koko väriskaala oli vasta löytymässä. Mutta kokonaisuus toimii ja henkii sellaista tuntua, että tässä ollaan tekemässä jotain omaa ja mietittyä ja sitten tarjotaan se maailmalle uhmakkaasti: kai te nyt näin hyvästä kamasta tajuatte tykätä. Tykittely alkaa vasta kutosbiisiksi asemoidusta Lailasta, ja Kinovalon alla onkin sellainen albumi, jonka parhaat biisit löytyvät jälkipuoliskolta. Todella taitavasti kehitelty ylistyslaulu elokuvan ja elokuvateatterin magialle resonoi tässä ajassa, kun koko taidemuoto on syyttään vaikeuksissa. ”Tyylilajeissa seikkaillaan, meidän äänet taipuu ihan mihin vaan”, hän rinnastaa itsensä iskelmäikoniin. No, saumoissa on onneksi vielä hiomista. Singlekappale on kuitenkin häkellyttävän hyvä täsmäisku, joka kohoaa tulenpalavaan inilmoja ja puhujia, joita kinovalon alla voi nähdä ja kuulla. Miksei viittä tähteä. Erinomainen bändi, joka laulujen sovittajana ansaitsee suuren osan kunniasta, hyödyntää sekin arveluttavia vaikutteita, kuten muusikkofunkia ja ”bluesahtavia likkejä”. Suuri osa Arpan viehätyksestä perustuu siihen, miten hän on kuitenkin pikkukaupungin kulttuurikodin kasvatti ja löytänyt visionsa muualta kuin indiehommeleiden trendikeskipisteistä. Väistä on kankeahkoa rokkia ja Metsässä tarkoituksella tuntuu liikaa Risto-simulaatiolta. Yks kriisi – ”nää kaikki etuoikeudet ei mahu tähän biisiin” – on hymähtelevä mutta rehellisen tuntuinen reflektio paljon saaneen ja enemmän saamassa olevan ihmisen maailmasta. Kinovalon alla tuntuu mestariteokseksi tarkoitetulta. Nuorukainen itse on lahjakas lauluntekijä, joka on saanut avukseen näkemyksellisiä muusikoita
Siinä Swan valvoo tyttärensä vieressä tasapainoillen kiinnipitämisen ja irti päästämisen välillä. SOUNDI 51 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Astrid Swan D/other Soliti Kun Astrid Swan nimesi esikoiskirjansa kaksi vuotta sitten Viimeiseksi kirjakseen, saattoi otsikon vielä kuitata monitasoiseksi sanaleikiksi. Mutta kun hän kertoo rakentaneensa seitsemättä levyään työnimellä ”viimeinen levyni”, alkaa sanoissa olla ohittamatonta painoa. Toivokaamme Walesin hurjille vielä monia levyjen ja kiertueiden täyteisiä vuosia. Sairaus ei ole kuitenkaan samanlainen eksplisiittinen yläotsikko kuin edellisellä levyllä From The Bed And Beyond (2017). Ja komeasti soi kitarakin. Basisti Nicky Wire on kuvaillut levyä futuristiseksi fantasia-albumiksi, jolla tietyt ihanteet ja toiveet eivät kuitenkaan toteudu. HANNU LINKOLA HHHH K u v a: V al re za C o ll ec ti v e Manic Street Preachers The Ultra Vivid Lament Columbia Vanha kunnon Manic Street Preachers tulee helposti otettua itsestäänselvyytenä, sillä se tuntuu olleen läsnä aina. Itse asiassa uutuusalbumi sisältää niin kirkasotsaisen pianovetoista poppia, että paikoin biiseistä tulee mieleen jopa Abba. Yhtyeen edesottamukset ovat tyypillisesti jakaneet faneja koulukuntiin. Parantumatonta syöpää sairastava taiteilija ei ollut prosessin aikana varma, tuleeko näkemään albumin valmiina. Viisikymppisten herrasmiesten muodostaman trion 14. Singlet Orwellian ja The Secret He Had Missed pauhaavat vastustamattomasti. Puristisimmille kelpaa vain punkimpi ja rosoisempi lähestymistapa, mutta monet nauttivat siitä, kun Manics pauhaa isosti ja popisti. Jälkimmäisessä James Dean Bradfield saa laulukaverikseen upeaäänisen Julia Cummingin. Owen Pallettin jousilla vahvistunut yhtye osaa sävyttää levyn kuvaelmia hienotunteisesti, mutta yhtä lailla sillä on voimaa kohota pehmeään, toiveikkaaseen lentoon. Tällaiset teemat voisivat puuroutua taitamattomissa käsissä raskaspiirteisiksi. Levyn alkumetreillä tuntuu siltä, että käsissä voi olla todellinen kultakimpale. Korkealla työmoraalilla toimiva 35-vuotias yhtye levyttää ja keikkailee yhä tahtiin, johon monet nuoremmatkaan eivät kykene. Myös eeppinen avausraita Still Snowing In Sapporo kuuluu megasoundisen Manicsin valioluokkaan. Albumi ei ole mikään uusi Everything Must Go (1996) tai edes Lifeblood, mutta pätevästä suorituksesta se käy silti. Wire käsittelee teksteissä aikamme ilmiöitä purevasti, joskin paikoin hieman hahmottomasti. Sanoihin ladattua tunnelmaa korostaa musiikillinen muoto, joka kiinnittää tutun taustaorkesterin täydellisesti Swanin runkokerrontaan. Konsepti jää silti itsensä vangiksi, sillä kappaleet ovat samasta puusta veistettyjä. studioalbumi The Ultra Vivid Lament vertautuu ensikuunteluilla bändin komean massiiviseen mutta aliarvostettuun popteokseen Lifeblood (2004). Vaikka D/otherkin sivuaa kehonkuvan muutosta, luopumisen surua ja olemisen häilyvyyttä, on levy ennen kaikkea minuuden kokonaisvaltaista pohdintaa: äitiyttä, naiseutta, jatkumoihin ja olosuhteisiin sijoittumista. Vapautuneisuus ja innoittuneisuus välittyvät myös sävellysten vaivattomista kaarista, joita Swan tulkitsee sydämellisen suorapiirteisesti. D/otherin asetelmat ovat kuitenkin huokoisia ja mielikuvallisia. The Ultra Vivid Lament toimii parhaiten yksittäisten iskusävelmien muodossa. Korva alkaa kaivata variaatiota, eikä sitä tuo tarpeeksi edes Black Diary Entryssä vierailevan Mark Laneganin baritoni. Hän tietää sysäävänsä lapsensa kannettavaksi jotakin raskasta ja hahmotonta, mutta vannoo tekevänsä sen rakkaudella, rakastaen. Pikemminkin se on loitontunut taustatekijäksi, joka seuloo tärkeät asiat esille, mutta ei kaappaa Swanin identiteettiä omakseen. Nyt on taas lennokkaamman vaihteen vuoro. TOMI NORDLUND HHH K u v a: A le x La ke Levyarvostelut 8_21.indd 51 Levyarvostelut 8_21.indd 51 9.9.2021 10.20 9.9.2021 10.20. Joko keskinkertaista tai vähän parempaa säkeistöä seuraa joko keskinkertainen tai hyvä turbovaihteen kertosäe. Niin tärkeää kuin totuudellisuus Swanille onkin, etenee viesti vaikutelmien kavalkadina, jonka kiintopisteenä on uni konkreettisissa ja metaforisissa muodoissaan. Levyn kohtauksista voimakkain on singleksikin poimittu Silvi’s Dream. Laulumelodioissa huvittavat ja viehättävät Bradfieldin tutut maneerit. Uuden albumin äärellä se taas muistuu mieleen: Manics on viime vuosikymmenten tärkeimpiä rockyhtyeitä, ja mikä parasta, edelleen elinvoimainen ja relevantti tapaus. Kuunteluohjeeksi iskostuvat avausraidan raukeat rivit: ”Don’t wake me up / I just wanna drift”. Vaikka mies on tehnyt samat asiat monesti aiemminkin, silti paatokselliset koukut tempaisevat edelleen mukaansa yhtä sykähdyttävästi kuin 1990-luvulla. Eikä tuossa hetkessä siirry mikään sen vähäisempi kuin elämisen taakka, ihmisen painavin ja kevyin lahja
Tunnistettava NIN-soundi on tehokas kehys Halseyn teksteille, joissa hän kovasanaisestikin nostaa esiin niin sukupuoli-identiteettinsä kuin tuoreen äitiytensäkin kautta heijastuneita kokemuksia. Kauan odotettu esikoisalbumi on hittien jälkikirjoitus. Albumin lähtökohdat eivät siis ole lupaavat. Erika Vikman Erika Vikman Mökkitie Pyhä Erika on mokailijoiden ja siipeensä saaneiden suojeluspyhimys. Onhan Mökkitie Recordsin toimintatapa vielä singlekeskeisempi kuin nykypopin keskimäärin. Siihen nähden levy lunastaa ihan hyvin. Vikmanin sanoma on inklusiivinen ja lempeä. Levyn tuotantoarvot ovat kohdillaan. Painostavasti tunnelmoivaa Lilithiä seuraa hektisellä junglebiitillä etenevä Girl Is A Gun. Oma kysymyksensä on, kuinka radikaalista retoriikasta lopulta on tässä ajassa kyse. Kaikkein parhaiten yhtälö toimii levyn avainraidaksi muodostuvalla tumman rockin mestarinäytteellä I Am Not A Woman, I’m A God, joka tyyliltään istuisi hienosti Reznorin omaankin ohjelmistoon. Uskalla elää, rakastaa ja tietysti naidakin. Yhtälö saattoi tuntua paperilla yllättävältä, mutta mitä enemmän asiaa ajattelee – ja mitä enemmän levyä kuuntelee – sitä luontevampi se on. Tähden evoluutio Tangomarkkinoilta seksipositiivisuuden ja yleisen vapaamielisyyden suurlähettilääksi on dramaattisempi nahanluonti kuin se, jossa Antti Tuisku onnistui vuonna 2015. Tummia sävyjä Halseyn terävästi angstisessa popissa on ollut aiemminkin, mutta vuosituhannen vaihteesta tuttu industrial-soundi tuo hänen musiikkinsa aivan uudenlaista uhkaavuutta ja omaleimaisuutta. Varsinaisia sellaisia Erika Vikman sisältää viisi plus neljä singleä, joista yksi on väärään paikkaan eksynyt kesäkumibiisi. Niitä yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Halseyn neljännellä levyllä riittää, kiitos albumille valikoituneiden tuottajien, Nine Inch Nails -kaksikko Trent Reznorin ja Atticus Rossin. Kappaleet seuraavat toisiaan hämmentävänkin erilaisina. Ei halpaa suomipoppia, vaan isoa tamppausta ja mahtiballadeita, italodiskoon ja kasarin leffahehkutuksiin assosioituvaa soundia. Asetelmat ovat usein ahdistavia mutta mukana kulkee myös kokemus selviytymisestä. Pikkutuhmuudet eivät jää naureskelun asteelle, sillä Vikmanilla on ihailtava kyky kuulostaa vakavissaan olevalta silloinkin, kun laulaa aarteesta mekon alla. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia, varmasti tuotantopöydällä jo pitkälle edenneitä avainsinglejä. Tietysti Erika Vikman on projekti, mutta onnistunut sellainen ei olisi kyseessä, ellei artisti tuntuisi uskovan täysillä asiaansa. Uudet kappaleet ovat kaikki toimivia ja tuovat artistikuvaan jopa tuoreita piirteitä, kuten vähän haikealla Amorin siivet -balladilla, jolla Vikmanin hahmo toimii lemmen välikappaleena ystävilleen, mutta saa itse tyytyä ”kiitoskortteihin jääkaapin ovessa”. Tarttuvat melodialinjat ja Halseyn pahaenteisen herttainen laulusoundi risteävät kiehtovasti kylmän synkkiin ja säröisiin taustoihin. Yllättävän luontevasti toimiva biisipari on myös melankolinen balladi 1121 ja Dave Grohlin rumpujen ajamana kaahaava pop punk -ralli Honey. 52 SOUNDI Levyarviot > ...kyseessä on pohjimmiltaan pitkäaikaisen Dylan-fanin rakkaudentyö... MIKKO MERILÄINEN HHHH K u v a: Lu ca s G ar ri d o Levyarvostelut 8_21.indd 52 Levyarvostelut 8_21.indd 52 9.9.2021 10.20 9.9.2021 10.20. Sinä kelpaat juuri sellaisena kuin olet, tehdessäsi juuri niitä asioita, joita haluat tehdä. Cicciolina ja Syntisten pöytä olivat sellaisia lekoja suomipopin ytimeen, ettei tällaisia tarvinnut kuukausiin miettiäkään. Moguli Janne Rintala on tuonut avoimesti esiinkin sen, että albumiraidalla on albumiraidan arvo. Sen jälkeen vuorossa on shoegazemaisen säröisästi rockaava You Asked For This sekä pelkistettynä folkina etenevä Darling. Junttidiskon kuningattareksi julistautuneen Vikmanin esikoisalbumi vahvistaa asian. NIKO PELTONEN HHH K u v a: Ji ri n a A la n ko Halsey If I Can’t Have Love, I Want Power Universal Kiinnostavimmat asiat musiikissa syntyvät jännitteistä ja ristiriidoista. Juuri tähän suuntaan Halsey on ollut menossa, ja juuri tällä tiimillä hän pystyi visionsa kirkastamaan. Skaala on siis lavea, mutta kolmevarttinen kokonaisuus toimii onnistuneen biisijärjestyksen ansiosta: aina sopivin väliajoin Reznor/Ross vääntävät taikanappejaan kuuluvammin ja antavat albumille sitä leimaavan tumman ja sopivasti nyrjähtäneen yleissävyn. Rasvainen Pizza on jopa suoranainen herkkupala
Hynden laulutyylissä on omat maneerinsa, mutta näihin tulkintoihin ne tuntuvat istuvan. Chrissie Hynde on tarttunut haasteeseen pelottomasti ja hänellä on ainakin kaksi etua puolellaan. Tosin tuplalevyn jälkimmäiselle osalle jätetyt kappaleet kallistuvat jo turhankin hilpeäksi tonttupolulla lallatteluksi. Siinä missä edellisellä levyllä bändin soundia rikastettiin ennakkoluulottomasti old school hip hop -biiteillä, kierrätetään tällä kertaa liikaa vanhoja ideoita. Ja tuskin Olzon kuvittelee olevansa Nightwishin kummituksen syleilyssä, vaan metallisävyinen musiikki on kasvanut luontevaksi osaksi hänen ilmaisuaan. Sormiomestaria tukevat basisti Jan-Olof Strandberg ja rumpali Thomas Törnroos. Jukka Nissinen pudottelee kuplettimaisia rivejä maailmanvalloituksesta samalla kun hutera äänimaisema sijoittaa miehen peräkamarin laverinlaidalle. Mukana on monia rivikuulijalle turhaan tuntemattomiksi jääneitä Dylan-lauluja, mutta myös outtakena maineeseen noussut Blind Willie McTell saa hienon tulkinnan. Kappalemateriaalin perustukset ovat osapuilleen samat kuin edeltäjällään, mutta nyt kappaleet esitellään täysin erilaisen tuotannon turvin. Nissisen piikikäs ääni kantaisi muitakin näkökulmia. Mukana on särökitaraa, orkestraatioita ja muita metallikomponentteja, jotka tekevät kappaleista isoja ja mahtipontisia. Helsingissä pitkien sessioiden aikana äänitetty Natural High tuo esille ryhmän vahvan näkemyksen. Se on ensimmäinen levy sitten basisti Chris Squiren kuoleman ja näin myös ensimmäinen, jolla ei ole mukana enää yhtään alkuperäisjäsentä. Kaksikon jäntevä svengi porautuu sävellysten ytimeen tavalla, joka tuottaa vetoavaa väreilyä. The Pretenders -yhtyeestä on ollut mukana vain soolokitaristi James Walbourne, joka tyylittelee enimmäkseen akustisella levyllä välillä sähkökitaralla ja koskettimilla. Siinä missä Nousiainen on hiljalleen haalinut lauluihinsa empaattista monitahoisuutta, tuntuu Nissinen pysyttelevän kiinni alkupisteessään. Mutta juonteita alun mentaliteetista kulkee kautta albumin. Kirkkaimman valokeilan anastaa lähes kaikki biisit rustannut kosketinsoittajalegenda Jukka Gustavson. Yhtye käyttää maanläheistä nimeä, sillä ensimmäinen konsertti soitettiin Porvoossa kahvilan katutasossa. Se on hyvällä tavalla yesmäinen progeteos, jolla soittajat esittävät osaamistaan varastamatta valokeilaa muilta tai sortumatta kikkailuun vain kikkailun ilosta. ANTTI MARTTINEN HHHH Ministry Moral Hygiene Nuclear Blast Ministryn Al Jourgensen on keikkailun ja sosiaalisen elämän sijaan viettänyt viimeisen vuoden uutisten ja sosiaalisen median parissa. Pikemminkin hän pyrkii säilyttämään balanssin herkkyytensä sekä musiikissa kuplivan hevihengen välillä ja onnistuu siinä mainiosti. Levyllä kuullaan niin Greta Thunbergia, Black Lives Matter -protesteja, Donald Trumpia kuin COVID19 -pastori Kenneth Copelandiakin. Levyarvostelut 8_21.indd 53 Levyarvostelut 8_21.indd 53 9.9.2021 10.20 9.9.2021 10.20. Uuden levynsä alla Olzon lupasi, että tulossa on raskaampaa materiaalia, ja Strong onkin kuin eri maailmasta edelliseen albumiin verrattuna. Kaimojen välille hahmottuu kuitenkin myös olennainen ero. Muusikkojen kemiat kuitenkin toimivat niin herkullisesti, että yhteistyötä päätettiin jatkaa. HANNU LINKOLA HHH Stepa Rakkaus ylivoimainen PME Aluksi kuunteluohje Stepan viidennelle sooloalbumille. Viisautta mahtuu sinne tänne, mutta raadollisiin yksityiskohtiin tarkennettu arkirealismi tuntuu monesti myös pakokeinoilta. Melodiamaailma noudatteli mahtipontisia linjoja, mutta ulospano oli perin pop-vaikutteinen. Toki pitkäaikaiset jäsenet, kitaristi Steve Howe ja rumpali Alan White ovat sentään remmissä. Vaikka tuotanto toimii, puskevat tekstien lähes sietämättömät ongelmat niin vahvasti esiin, ettei levylle voi kahta tähteä enempää antaa. Mutta onko niissä kylliksi kasvunvaraa. ”Mul on aivojen tilalla vissiin aurinko” virkkoi Stepa jo vuonna 2010 kappaleessa Kaikki hyvin. Tuo aurinko lienee helottanut tuhannen samanlaisen voimalla Rakkaus ylivoimainen -albumia tehdessä, niin ylitsevuotavaa Stepan lumilapiolla annostelema toksinen positiivisuus on. NUUTTI HEISKALA HHH Yes The Quest InsideOut The Quest on vuonna 1968 perustetun progelegendan 22. Tuloksia saadaan maistella meemeistä ja uutisklipeistä tuttujen samplejen kyllästämällä Moral Hygienellä. Kyseessä on pohjimmiltaan pitkäaikaisen Dylan-fanin rakkaudentyö, johon hän on halunnut laittaa oman leimansa. Siinä missä menneiden aikojen Stepa oli rinnalla kulkeva, vertikaalista vertaistukea jakava hahmo, latelee artisti nykyään ”Jokainen päivä on lahja” -tyyppisiä epätosia latteuksia ylhäältä alaspäin. Matka alkaa heti levyn parhaalla palalla. Tietysti III on muutakin. Estoitta virnuileva ja piilohaikea III tuo mieleen Jukka Nousiaisen ensimmäiset soololevyt. Tietenkään Olzon ei soolollaan ryntää metallin kuumimpaan ytimeen. Musiikin perusta lepää melodisessa progressiivisessa rockissa, mutta teoksissa löytyy tilaa myös fuusioituneelle jazzille ja funkille. studioalbumi, mikä yksin on kunnioitettava saavutus. Vaikka Bob Dylan on eräs planeetan ylistetyimpiä lauluntekijöitä, laulajana hän jakaa vahvasti mielipiteitä. minä tsemppailee sortumatta saarnaamiseen ja Gabrielin torven tausta on mestarillinen kaikkine yksityiskohtineen. Puhumattakaan kokonaisesta cover-albumista, kuten tämä. On levyllä onnistumisiakin, singlebiisi Minä vs. SOUNDI 53 Loput levystä soljuu vanavedessä mukavasti läpi, muttei onnistu Music To My Earsin kertosäettä ja c-osaa lukuun ottamatta jättämään korvamatoja päähän. Sieltä löytyy toki kosolti riemastuttavia oivalluksia ja perustellun artistikuvan aineksia. Vuoden 2020 aikakapselina humoristisen painajaismaisen tunnelman luova levy toimii hyvin, mutta musiikillisesti se ei yllä hienon comebacklevy AmeriKKKantin (2018) tasolle. VILHO PIRTTIJÄRVI HH Anette Olzon Strong Frontiers Anette Olzon julkaisi 2014 ensimmäisen soololevynsä Shinen, joka oli selkeä irtiotto hänen edellisestä bändistään Nightwishistä. Pilkahduksia absurdista Stepa-huumorista kuullaan myös tällä levyllä, mutta albumi kokonaisuutena on turhan vakavaa mailastapuristamista. The Quest on veteraanien varmuudella tehty miellyttävä, huippuhetkistä huolimatta kädenlämpöinen lisä diskografiaan. Luonnollisesti soitto on hyvin taidokasta ja tyylitajuista ja soundimaailma lämmin ja mukavasti hengittävä. Enimmäkseen instrumentaalinen kokonaisuus kuulostaa ansiokkaan dynaamiselta. Good Troublen huuliharput ovat kuin suoraan Dark Side Of The Spoonilta (1999) ja Jello Biafran laulama Sabotage Is Sex on kuin Lardin Pure Chewing Satisfactionilta (1997). MARKO SÄYNEKOSKI HHH Jukka Gustavson & Street Level Natural High Rockadillo Jukka Gustavson & Street Level -trio perustettiin alun perin vain paria keikkaa varten. Riemun kylkeen kiilaa kuitenkin nopeasti pelko: jos koko levy on tätä, punnitaan kärsivällisyys ennen pitkää. Suosittelen kuuntelemaan levyä liikkeessä, tai ainakin itselleni levyn tuotannon hienoudet avautuivat vasta kävelylenkillä, en tiedä miksi. VESA SILTANEN HHH Jukka Nissinen III Humu ”Kohta 15 miljoonaa ihmistä / diggaa vain Jukka Nissistä.” Avaus hykerryttää. Hänen äänensä taipuu moneksi, joten hänen leikkikenttänsä on varsin laaja. Kauniiden melodioiden siivittämänä tunnelma on rauhaisa ja kepeä. Virtuoosin hyväilemät syntikat sekä Hammond-sähköurut kuulostavat retroilevan pehmeiltä, mikä ajoittain vie mielikuvat Wigwamin loiston päiviin 1970-luvulle saakka. Vaikka rakkaudentyöt tehdään suurta kunnioitusta tuntien, nekään eivät silti aina onnistu. Vaikka Moral Hygiene onkin vanginnut vuoden 2020 tunnelman kiehtovalla tavalla ja albumikokonaisuus tuntuu Stooges-cover Search And Destroyta myöten todella eheältä, nojaa levy lopulta vähän liikaa sampleihinsa. Sinnikkään kotikutoinen blues-estetiikka täydentyy sanoituksissa, joissa Nissinen vetää maton jalkojen alta aina päästessään jonkin koskettavan äärelle. Etenkin Strandbergin taipuisa työskentely viehättää. Nyt on onnistuttu. Tuotanto onkin levyn positiivisia puolia, taustat ovat pidättyneitä, mutta hienovaraisilla yksityiskohdilla koristeltuja, ja tukevat Stepan räppäämistä. JUHA SEITZ HHHH Chrissie Hynde Standing In The Doorway BMG Cover-biisien teko sinänsä on haasteellista: miten saada puhallettua uutta ilmettä esitykseen, joka on kenties iskostunut lukemattomien kuulijoiden mieleen tietyn kaltaisena. Olzon on kovan luokan tulkitsija. Vaikka soundit kirkastuvat intron jälkeen, pysyy soitto loppuun asti nihilistisenä ja rämeenkatkuisena. Lisäksi lukemattomat Trumpklipit tuntuvat vuonna 2021 jo vähän epäajankohtaisilta. Sen lisäksi Hynde on ymmärtänyt tulkita muita kuin niitä kaikkein tunnetuimpia Dylan-biisejä. Erot eivät ole älyttömän suuret myöskään Olzonin kitaristi Jani Liimataisen kanssa muodostamaan The Dark Elementiin, joskaan tuotanto ei ole aivan yhtä massiivista. Seitsemänminuuttinen The Ice Bridge etenee hienolla sykkeellä muodostaen ehjän kokonaisuuden
Ja bluesiin on nykyään äärimmäisen vaikea löytää uusia tai edes vähän yllättäviä näkökulmia. Kappaleessa There’s No Way I Could Leave Me Now tunnutaan käyvän suuri osa läpi yhden biisin aikana. Samainen moniulotteisuus on läsnä myös teksteissä, joita värittää tietysti artistin sensaatiomainen flow, mutta myös Little Simzin lahjomaton rehellisyys ja dualismi äärimmäisen henkilökohtaisen sekä julkisen ja poliittisen välillä. Muita vaikutteita ovat ambient, elektroninen musiikki, fuusiojazz ja jopa hiukan suureellinen ja kevyesti progressiivinen rock. Kappaleet ovat tuttuun tapaan kepeää hyvän mielen rokkia. Avioerotilitys Hän on minun on vähän kiusallinen. ISLA MÄKINEN HHH K u v a: N ic k D al e Levyarvostelut 8_21.indd 54 Levyarvostelut 8_21.indd 54 9.9.2021 10.32 9.9.2021 10.32. MIKAEL MATTILA HHH Danko Jones Power Trio Tonpool Vain kaksi vuotta edellisen albumin jälkeen kanadalaistrio Danko Jonesin ystäviä hemmotellaan uudella albumilla. 54 SOUNDI Little Simz Sometimes I Might Be Introvert AWAL Virtuoosimainen räppäri ja brittihiphopin ihmenainen Simbiatu Abisola Abiola Ajikawo eli Little Simz sekä luottotuottajansa Inflo ovat taiteilleet kunnianhimoisen mestariteoksen, joka on valovuosien päässä artistin aikaisemmasta tuotannosta, joskin hänen viimeisensä Grey Area oli sekin aikamoinen jymymenestys. Saada yhtäältä nauttia nuoruuden hulluudesta ja toisaalta pakoilla aikuisten ongelmia. Tasaisen innokkaan albumin päättävä Start The Show tuo välittömästi mieleen AC/DC:n klassikon Highway To Hell. Mightmares on itse asiassa hyvin rauhallinen, kaunis ja ehjä teos. Tai no, annetaan kuunneltavaksi uutta tuotantoa. Saumat eivät vuoda. Laulussa Onni yhdistyy parhaiten Ellinooran tunnusomainen ääni, kaunis melodia ja levyn sanoma. Levyarviot > 54 SOUNDI ...bluesiin on äärimmäisen vaikea löytää uusia näkökulmia... Käsillä on väkevä moderni klassikko, joka sekoittelee paletissaan hiphopia, megalomaanisia orkestraatioita, garagea, neo soulia, grimeä ja jopa kasaridiskoa. Se alkaa yksinäisellä, drone-vaikutteisen äänimaiseman kannattamalla bluesfraasilla ja loppuu toiveikkaaseen miksolyydiseen sointukiertoon, joka rikkoo levyn kaavaa rakentamalla kierron päälle kasvavan harmonisen kudoksen. Terveisiä Pekka Strengin päälle soittaneelle Olympia-orkesterille. Mutta perikunta on hyväksynyt, pulinat pois. Vallitseva tapa lähestyä näitä vaikutteita on dekonstruktio, jossa kokonaisuus rakennetaan suht lyhyistä fraaseista ja vaikutusta haetaan staattisella, dramatiikkaa ja perinteistä kehittelyä väistävällä toistolla. Levyn kappaleista paistaa ilahduttavan selkeästi nokkamies Danko Jonesin rakkaus lajiin, ja tämän karismaa ja intoa on pakko ihailla. Vain elämää -alumnin kolmas albumi Viimeinen romantikko kuvailee tätä nuoruuden tunnetta. Laulujen seutu on konseptoitu kokonaisuudeksi mökillä 10 vuotta sitten äänitettyjä mies ja kitara -demoja. Välillä ääriviivainen tulkinta herpaannuttaa: Ei kukaan muu avautui hienommin Laura Voutilaisen tulkintana. KAROLIINA KANTOLA HHH Bathtub Admirals & Misguided Missiles Mightmares Royal Mint Mightmares ammentaa vaikutteita, ideoita ja soundeja laajalta alueelta, mutta sen luurangossa soi blues. Sellaiseen pystyy vain lajin ammattilainen. Näiden välissä on kiinnostava, aika ainutlaatuinen ja tekemisen arvoinen matka. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Ellinoora Viimeinen romantikko Warner ”Musta ei tuu ikinä aikuista”, laulaa jo rokkitähden ikään ehtinyt Ellinoora. Onneksi Bathtub Admirals & Misguided Missiles yrittää. Ellinoora on tälläkin kertaa sanoittanut kappaleet itse ja säveltänyt ne tuottaja Samuli Sirviön kanssa, joten vanha tyyli kuuluu myös uudella levyllä. Säkeistöjen puhelaulu kehittyy tarttuvaan kertosäkeeseen. Elävä Esa Kaartamo tuskin välittäisi näin isosta huomiosta. Avaruusmiehen yksinäisyys korostuu, Pitkän tien pään hartaus liikuttaa. Laaja kirjo genrejä, sarja lyhyitä fraaseja… Lopputuloksen luulisi olevan kaoottinen, mutta näin ei ole. Lauluntekijä komeilee Spotify-soittolistojen kansikuvissa, ja albumista julkaistiin hävyttömän kallis vinyylipainos. Eeppiset mittasuhteet saavan, majesteettisen alun jälkeen energia hieman notkahtaa, mutta pian käy selville, että se onkin osa albumin dynamiikkaa – 19 raidan järkäleellä kun musisoidaan jatkuvasti makrosta mikroon ja takaisin. Neljännellään Simbi breikkaa kuitenkin kertarysäyksellä Lontoon ug-rapskenestä mestareiden säätyyn. Albumi päättyy toiveikkaasti nättiin lauluun Meille käy hyvin. ARTTU TOLONEN HHHH Esa Kaartamo Laulujen seutu Warner Kun suuren maailman popparit ovat viime aikoina kieltäneet musiikkinsa postuumin julkaisemisen, on Warner tehnyt kolme vuotta sitten kuolleen Esa Kaartamon uutuuslevystä tämän syksyn tapauksen. Rockbändin laulajaksi Jonesin sanoitukset ja soundi tuovat mieleen lähinnä unelmavävyn, joka soittaa erinomaisesti perinteisiä ja melko yksinkertaisia kitarasooloja, eikä hänestä vain voi olla pitämättä. Singleksi ulkoistettu bänditulkinta Siipeni sain -laulusta on aivan hieno ja muistuttaa Etäisyys-albumin (1993) isoa AOR-soundia, mutta levyllinen haamua säestävää bändiä olisi ollut kornia. Hienoimmin pelkistetty tulkinta tukee ihmettelevämpiä lauluja. Radiossa soiva Dinosauruksii koskettaa haikealla tarinallaan, vaikka nuorisokieli raivostuttaakin pilkunviilaajavanhusta. No, ehkä pitäisikin huolestua, jos sanoitukset olisi jo kirjoitettu kieliopillisesti aikuisten oikealla tavalla. Toki biiseihin oli tarkoitus loihtia tuotanto ja sovitukset, mutta lauluina ne ovat todella valmiita. Vaikka edellinenkään levy A Rock Supreme ei varsinaisesti räjäyttänyt kuuntelijan tajuntaa, on Power Trio ikävä kyllä myös varsin keskinkertainen teos, jota tosin tasoittaa bändin räjähtävä energia. Artistin ikä 27 on myös saanut oman kappaleen, sekin säveleltään ja lyriikaltaan mollivoittoinen mutta melko mielenkiintoinen. Muutamia yksittäisiä taidonnäytteitä – kuten puolivälin Blue Jean Denim Jumpsuit – lukuun ottamatta Power Trio on kaikessa keskinkertaisuudessaan täydellinen hard rockin kuluttajan guilty pleasure; levy, johon on aina mukava palata. Laulujen seudulla korostuu, millainen muodon taitaja Kaartamo oli. Vaikka albumi on laulajan sanoin jatkumo pop-trilogiaan, olisi ilo kuulla enemmänkin vaihtelua tempossa ja sävelissä. Liisa ihmemaassa -teemainen levy kertoo tarinoita rakkauden ihmeistä, iloista, suruista, hyviksistä ja pahiksista
Levyarvostelut 8_21.indd 55 Levyarvostelut 8_21.indd 55 9.9.2021 10.32 9.9.2021 10.32. ...bluesiin on äärimmäisen vaikea löytää uusia näkökulmia..
Summa summarum: Come One, Come All tarjoaa kepeää ja menevää, melodista ja taiten, muttei liian sliipatusti tai otsa kurtussa tehtyä hevirokkia. Etelänorjalaisen Leprouksen seitsemäs albumi hylkää yhä enenevissä määrin yhtyeen repertuaariin aiemmin kuuluneet metallivaikutteet ja leijuu omana avantgardistisena rockeepoksenaan jossain Pink Floydin, King Crimsonin ja Radioheadin jalanjäljillä, mutta tukevasti omilla askelmerkeillään. Ilmeisesti siksi, etteivät solistit ole viemässä kaikkea happea kitaristin virtuositeetilta. Puutteistaan huolimatta True Crime on varma esitys. Joka kappaleella on oma, kuhunkin biisiin istuva vieraileva solisti, joista useimmat ovat myös tuttuja Raskasta Joulua -ympyröistä. Solisti Einar Solbergin ilmaisu yltyy kuiskauksista huutoon, alati kauniilla ja tyylitajuisella fraseerauksellaan. Toki itse aloin unelmoida Rovaniemen kukkapenkkisurmista kertovasta biisistä, mutta tiesin sen toiveeksi, joka ei toteudu. Levy ei ole kuitenkaan Eleanoora Rosenholmin tai Rytmihäiriön tapaan täyslaidallinen tappojuttuja, vaan rikos kulkee mukana ennemminkin pohjavireenä, eräänlaisena tulkintaa ohjaavana iskusanana. I’ve Been Trying To Tell Youlla bändi palaa 90-luvulle, mutta ei poplauluiMusiikillisesti levy on yllättävän linjakas eikä rönsyile liikaa siitäkään huolimatta, että biisintekijöitä löytyy vaikka muille jakaa. VESA SILTANEN HHH Gus G. Kuitenkin ne luovat Gusille erinomaisen maaston leikitellä sooloilla ja riffeillä, jotka ovat tällä albumilla aiemmaa eloisempia. Quantum Leap AFM Gus G. Olisin kaivannut enemmän vaaraa ja rohkeita irtiottoja. Loppua kohti aika rankaksi ”rokkaukseksi” äityvä Rise To Ashes yllättää vääntyneellä mutta silti selvällä Beatlesviballaan, eräänlaisena Tomorrow Never Knows -päivityksenä, Sweet Inertia, jossa ”vierailee” Figueroa, sisältää jopa laulua, tietenkin vahvasti marinoituna. Omaan makuuni ilmaisu on suoristunut vähän liikaakin. How Do You Live ei suostu minkäänlaiseen konformismiin, vaan tähyilee koko ajan uusiin horisontteihin. Selkeitä tempoja löytyy kyllä, mutta tanssimusaksi tätä ei silti voi sanoa, kuten ei ambientiksikaan. JUSSI NIEMI HHHH Vilma Alina True Crime Universal Vilma Alinan kolmas levy on hiukan puolivillaisesti markkinoinnissa konseptoitu otsikkoaan mukaillen rikoslevyksi. Hiukan tylsä, mutta toisaalta teksteiltään onnistunut, varsinkin, jos pyrkii aktiivisesti unohtamaan ajatuksen siitä, että kyseessä olisi teema-albumi. Vilma Alina esittäytyi minulle kahdella ensimmäisellä levyllään sukupolvensa tuntojen kuvaajana, mutta tällä levyllä on siirrytty yleisluontoisempiin teemoihin. Leprous ottaa progressiivisen rockin ja kääntää sen omanlaiseksi näkemyksekseen. Tuloksena on vuoden mielenkiintoisimpia rockjulkaisuja ja isoja siirtymiä kohti ajattomuutta ja genrettömyyttä. Aivan hyvä poplevy! VILHO PIRTTIJÄRVI HHH Saint Etienne I’ve Been Trying To Tell You Heavenly Vuosikymmen sitten Saint Etienne laittoi Words And Music By -levynsä kanteen Lontoon tiekartan. Yhtyeen metallitausta näkyy virtuoosimaisessa soitossa ja monimutkaisia ratkaisuja kaihtamattomissa sovituksissa, mutta muutoin Leprous on seitsemännellään pehmeä ja eteerinen. Ja vieraileehan albumilla toki Vinnie Moore itsekin, joten kukin voi helposti havaita miesten yhtäläiset mieltymykset eloisaan legatoon. Valtaosa laulajista on korkealta ja kovaa laulavia miehiä kuten Marko Hietala, Jarkko Ahola, Riku Turunen, Antti Railio ja Pasi Rantanen, mutta mukaan on mahtunut myös esimerkiksi Amaranthen Elize Ryd. Yhden aikansa virtaviivaisimmista brittipopkappaleista Like A Motorwayn tehneen yhtyeen suunta tuntuu silti olevan hukassa. ei aikonut aluksi julkaista uutta soololevyä ollenkaan, mutta viime talven joutenolo sai luovuuden virtaamaan ja lopulta miehellä kuitenkin oli levyllinen materiaalia julkaistavaksi. Olennaisessa roolissa on aina sämpläys, usein radikaalisti manipuloituna, aluksi oman levykokoelman ja myöhemmin omien kenttä-äänitysten, nyttemmin myös itse soitettujen instrumentein. Kappaleiden rakenteissa on elliptisiä kuvioita, hypnoosimaisia mantroja ja vain harvoin perinteisiä popkaavoja. Quantum Leap on Gus G.:n ensimmäinen täysin instrumentaalisooloalbumi, jonka toiselle cd:lle on tallennettu miehen Budapestin-konsertti. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Amon Tobin How Do You Live Nomark Yleensä elektronisen musiikin tekijöillä on joku tietty genre tai tyylisuunta pohjanaan, mutta brasilialaisirlantilainen Amon Tobin on alusta saakka pyrkinyt ”jonnekin muualle”. Kappalemateriaali on onnistunutta, joskaan ei häikäisevää. Kitaristinero tietää, että instrumentaalisoololla on vaikea valloittaa myyntilistoja, mutta toisaalta sillä ei ole hänelle väliäkään. Luomisprosessi lienee pakottomuuden takia ollut vaivaton, ja se kuuluu monellakin tapaa. Tuotannoltaan levy on liian turvallinen. K u v a: Tr o ll To ft en es facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 8_21.indd 56 Levyarvostelut 8_21.indd 56 9.9.2021 10.20 9.9.2021 10.20. Eniten teoksista iskevät jopa softrokkaava kakkosraita Out Of Here ja The Mars Voltan räjähtävässä rytmiikassa vellova Silhouette. Tobin aloitti Cujona 90-luvun puolivälissä, mutta siirtyi pian käyttämään omaa nimeään. Hän on myös Hevisaurus-yhtyeen kehittäjä ja perustajajäsen ja kuulunut pitkään Raskasta Joulua -orkesteriin. Teksteissä on useita onnistumisia, kirkkaimpana levyn nimibiisi True Crime ja single Nuoret rakastavaiset. Uusi albumi puolestaan kantaa otosta Alasdair McLellanin lyhytelokuvasta, joka julkaistaan levyn rinnalla, sekä maantieopasteista. Näin ison laulajakaartin vuoksi levystä jää kuitenkin vienosti sillisalaattimainen tai kokoelmamainen maku suuhun. Pelotonta ja oikeasti vapaata, mutta kaikesta radikaaliudestaan huolimatta ei millään muotoa käsittämätöntä musiikkia. MIKKO MERILINNA HHHH Circus Of Rock Come One, Come All Frontiers Mirka Rantanen on pitkän linjan rumpali, joka on tullut rockja metallipiireissä tutuksi muun muassa King Companyn, Kotipellon, Warmenin, Thunderstonen ja Northern Kingsin merkeissä. Yllättäen melko lähelle sitä tarinaa päästään kappaleessa Alttari. Quantum Leap tarjoilee samoja lainalaisuuksia kuin vaikkapa Vinnie Mooren ja Tony MacAlpinen kasarilevytykset. Albumi tukeutuu vahvasti 80-luvun amerikkalaisten kitaristisuuruuksien pohjustamaan työhön. Markkinointimateriaalissa Vilma Alina kertoo vaihtaneensa biisintekovälineen kiipparista kitaraan, ja tämän kyllä kuulee selkeästi. on tehnyt parhaan soolokiekkonsa. Varmaan tähän on vaikuttanut miehen kosmopoliittisuus: hän on asunut elämänsä aikana Brasilian lisäksi monissa eri kulttuureissa. Tästä syystä Gus G. Circus Of Rock on Rantasen sooloprojekti, jonka musiikki on melodista, perinteille kumartavaa heavy/power metalia. Tunnelmallisesti levyä hallitsee rentous ja vaivattomuus, vaikka metallinen särmä on vahvasti läsnä. Toisaalta viime vuosina hän on taas julkaissut musiikkia eri nimillä: Only Child Tyrantina, Two Fingersinä, Figueroana ja Stone Giantsina. Vaikka kappaleet ovat kitaralla sävellettyjä, on äänimaailma turhan lähellä aiempia levyjä. Levyarviot > 56 SOUNDI Leprous Aphelion InsideOut Jos norjalaisuus ja nopeasti soittaminen kiinnostavat, käännä katseesi tänne – tietyin varauksin. ...miesten yhteiset mieltymykset eloisaan legatoon... Kategorisointi on koko lailla mahdotonta ellei tyydytä ”kokeelliseen” tai ”elektroniseen musiikkiin”
Thorogood tulostus.indd 57 10.9.2021 10.17
Kitarat murisevat maukkaasti ja rakentavat jämerän sähköistä riffiä ja twangia ylitse koko kiekon. Sitä se ei ole nytkään. Siitä huolimatta teos ei tunnu oikeuttavan paikkaansa kuin diskografian kertaluontoisena soundtrack-levyä muistuttavana oudokkeena. Kun González lepertelee tyttärelleen omistettua ”lilla gumman” -mantraa hennon afrorytmin päälle, sekoittuvat musiikin kulttuuriset kontekstit, omaelämäkerrallisuus ja onnellinen hölynpöly toisiinsa valloittavasti. Biisien riffit ja kertosäkeet ovat äärimmäisen tarttuvia, mutta toistuva lapsikuoron käyttö (mm. stoner punk; minun korviini bändin kolmas studioalbumi Molotov Rocktail kuulostaa edeltäviin levyihin verrattuna hyvin melodiselta ja helppotajuiselta heavy rockilta. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Niistä nivoutuu hypnoottista triphopin ja ambientin väliin asettuvaa ajoratamusiikkia, jossa ohikiitävät valaisinpylväät pitävät yllä uneliasta rytmiä ja Sarah Cracknellin hyräily myötäilee melodioita pääosin ilman sanoituksia. Nyt tilanne vaikuttaa samanlaiselta liiankin helpon Renessaince Menin (2019) menestyttyä hyvin. ARTTU TOLONEN HHH K u v a: K ak e P u h u u Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Stonerista muistuttaa jokaiselta Bokassan albumilta löytyvän eeppisen päätöskappaleen kolmas osa Immortal Space Pirate 3: Too Old For This Sith. Pitchforks Are Us ja nimikappale) ampuu yli. KOSKINEN HHHH Rebound Riva! Jupiter Stroll Italialaiselle Luigi ”Gigi” Rivalle eli ”Ukkosen jylylle” omistettu albumi laittaa Reboundin musiikin elementit ja tarinat hilpeästi blenderiin. Autereisuus, vivahteikas kitarointi ja Gonzálezin ääni luovat kyllä nautinnollisen tunnelman, mutta alitajuntaa mies ei kohtaa yhtä kutkuttavasti kuin joskus. Ukon melodiataju on yhä uskomattoman kova niin harmonisten laulumelodioiden kuin takaraivoa värisyttävien riffienkin osalta. Tällaiselle soinnille on eittämättä tilausta syyspimeän vallatessa nurkkia. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Syntynyt kuva ei ole missään vaiheessa ollut mairitteleva. Nimikkokappale on espanjankitaroilla ja Levyarviot > ...lopputulos on hämmentävyydessään riemullista seurattavaa... Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Onneksi väkevästi ärjyvä Kaarstad ei kuulu Danzig-vokalistien koulukuntaan. Wildheartsin mesomisessa on leikkisyyttä ja ihastuttavaa piittaamattomuutta kuin huuruisimpina 90-luvun vuosina. Niinpä uutukainenkin etenee odotetuissa tunnelmissa. Ja velkaa. Sointia pehmentää etenkin simppelisti nakuttava rumpukone, joka vie laulajan toistuvasti Paul Simonin Gracelandiin. Jatketaan universumia maalaa kuvan taiteilijasta ikuisesti itseensä yhteiskunnan itseensä kiertyvien, jatkuvasti kasvavien tehokkuusja kehitysvaatimuksien puristuksessa. Levyarvostelut 8_21.indd 58 Levyarvostelut 8_21.indd 58 9.9.2021 10.20 9.9.2021 10.20. Niin tyylitellyn herttainen kuin albumi onkin, häivähtää siinä myös menetetyn tilaisuuden tuntu. Välillä puhtaasti laulava miesvokalisti (kenties basisti Bård Linga tai rumpali Olav Dowkes) luo piristävää vaihtelua ja saa musiikin kuulostamaan hetkeksi vaikkapa Queens Of The Stone Agelta. ASKO ALANEN HHHH Bokassa Molotov Rocktail Napalm Olin jostain syystä siinä virheellisessä ennakkokäsityksessä, että norjalainen powertrio Bokassa edustaisi viihdyttävää käppäheviä. Tuloksena on sinänsä kaunis levy. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa 1.6.2021 alkaen. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Vasta sitten päästään ison basson lätkeeseen ja topakkaan dialogiin Hanna Hushin esittämän paholaisnaisen kanssa. Meininki ei jämähdä minkään tyylilajinsa sapluunaan, vaan kappaleet kallistelevat milloin runnoviin garagesoundeihin, milloin sähäkkään hand jive -shuffleen tai vintage-viulujatsiin. Kaikkea pitäisi uhrata lisää, ennen kaikkea itseään ja aikaa. Popin, punkin, metallin ja jopa progen ainutlaatuinen liitto manifestoituu pitkästä aikaa hulvattomalla ja samalla ainutlaatuisen upealla tavalla. JONI KLING HH Keuhkot Jatketaan universumia If Society Keuhkot on Kake Puhuun eli Kalevi Rainion yhtye, joka on jo vuosikymmenien ajan kommentoinut nykyajan elämänmenoa musiikin, lyriikan ja kuvataiteiden avulla. Kappaleet etenevät humalaisen neron logiikalla: mielenliikkeiden poukkoilun ymmärtäminen on hankalaa, mutta lopputulos on hämmentävyydessään riemullista seurattavaa. Line Of Fire on hieno laulu myös uudessa karsitussa asussaan. Jos popkoukkujen sijaan nauttii vain Etiennen signatuuriäänimaisemasta, nauttii tästäkin. KatriHelenakin saa bändin mielikuvissa varsin herttaisia merkityksiä. Bändin itse itselleen keksimä genre on edelleen mariachi-messingillä terästetty lännenballadi, joka vaihtuu sumeilematta ja Reboundin urbaanista olemuksesta piittaamatta särmikkääseen Tuomarikantrihölkkään. 58 SOUNDI hin, vaan instrumentaalikokeiluun. Riva! on verevän musisoinnin ja yllätyksellisiin stailinmuutoksiin heittäytymisen riemuparaatia. Jatketaan universumia on hyvin kirjallinen teos, joka toimisi tekstinä vähintään yhtä hyvin tai ehkä vielä paremmin kuin äänitteenä. Täysosumaksi Local Valley ei kuitenkaan jalostu. Tuttujen piirteiden rinnalta erottuu vihjaus kypsästä lempeydestä. HANNU LINKOLA HHH rokkienglannin rypistykset. JARI MÄKELÄ HHH José González Local Valley City Slang José Gonzálezin ilmaisu on vakaata, oli kyse sitten soolotuotannosta tai Junipin bändilevyistä. Aina jää velkaa. Punkista muistuttavat Misfitsin ja sen seuraajien horror punkista tutut wo-oo-oo-sonnikuorot. Jos tykkäsit jostain muusta Keuhkot-levystä, rakastat tätä. Musiikki on romuluista ja huumori mustaa, ja tekstit tuntuvat heräävän vahviten henkiin minimalistisimmissa biiseissä, kuten esimerkiksi Käsikirjoitus (molemmat versiot) ja Turvapaikka. Näin tarttuvat mutta täysin kajahtaneet pop-melusinfoniat voivat olla vain Gingerin kirjoittamia. Vanhaa on kierrätetty muistin ja nostalgian teemoilla uudeksi luomukseksi kehystäen, mutta konsepti on alikehitetty ja tavoittamaton. Bokassan kitaristi Jørn Kaarstadilla on oma ohjelma Norjan paikallisella Radio Rock -asemalla, ja kenties jatkuva Guns N’ Rosesin ja Bad Religionin luukuttaminen on vaikuttanut biisintekijän tyyliin. Varsin erityyppisten ilmaisullisten elementtien sulavan yhdistämisen taituruus on ällistyttävää. Itsensä myymisen palkaksi ei saa kuin karmeita kohtaamisia kuulakärkikynäänsä ärsyttävästi napsuttelevan vierustoverin ja muiden nykyelämän vitsauksien kanssa. Mariachitorvien paluu viidennellä raidalla Alaspäin on iisii on jälleen tervetullut velmu välisoitto. Henkilökohtaista tasoa laventavat puolestaan satunnaiset ruotsinja espanjankieliset laulut. 21st Century Love Songs on ärhäkkä, sekava, tempoileva ja meluava – eli sitä loistavaa Wildheartsia. P.H.U.Q.-ajan miehistö tahkoaa kappaleet niin vimmaisella energialla, että pelkästään jo siitä tulee hyvä mieli. Hartaanraukea tulkinta ja toisteisesti jännittyvä taustakuviointi sulautuvat omaksi maailmakseen, jossa taiteilijan on helppo pysyä uskollisena visiolleen – jopa siinä määrin, että hän voi coveroida itseään. KIMMO K. Suomenkieliset lyriikat sujuvat sutjakkaasti ja eloisammin kuin tuttuihin kliseisiin helposti turvautuvat The Wildhearts 21st Century Love Songs Graphite Ensimmäisen kaupallisen menestyksensä (P.H.U.Q., 1995) jälkeen Wildhearts teki liki kuuntelukelvottoman melusinfonian. Kappaleet on koottu 1997–2001 nauhoitetuista sämpleistä. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä
Ruotsissa luovien alojen merkitys on ymmärretty jo vuosia, ja se näkyy monessa suhteessa. Hyvinä aikoina kavereita riittää, mutta tosiystävät pysyvät vierellä myös elämän myrskyissä. IL M O IT U S Levyarvostelut 8_21.indd 59 Levyarvostelut 8_21.indd 59 10.9.2021 6.01 10.9.2021 6.01. Siellä luoviin aloihin osataan panostaa ammattimaisena elinkeinona, ja siellä se myös tuottaa enemmän. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Suosittu laulu kertoo siitä, että aidon ystävän tunnistaa silloin, kun itsellä on vaikeaa. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tämä on hälyttävää, sillä tottakai päättäjlät ovat tienneet alan ongelmista jo pitkään. Nämä ovat jättimäisiä lukuja, mutta jostain syystä elinkeinokatsauksissa niitä ei esitellä. Jotain ymmärrystä alkoi löytyä vasta sitten, kun media julkisti alan ongelmat riittävän isosti myös suurelle yleisölle. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Ala on saanut kärsiä ylimitoitetuista koronarajoituksista ja alimitoitetuista koronatuista. Tilastokeskuksen mukaan ne ovat sekä työllisyyden että bruttokansantuotteen kannalta merkittävämpiä kuin Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Päättäjät unohtivat freelancerit, työttömyysturvan väliinputoajat ja kulttuurialan yrittäjät juuri silloin, kun apua olisi eniten tarvittu. Myös eduskunnan sivistysvaliokunta oli kiinnittänyt hallituksen huomioita niihin. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Korona-aika on saanut monen taiteilijan kysymään, onko Korona-aika on saanut monen taiteilijan kysymään, onko valtiovalta valtiovalta heidän ystävänsä vain hyvinä aikoina. Kulttuuriväki sai kokea tämän koronan aikana kipeästi. monet perinteiset teollisuudenalat. Tällä palstalla muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. On vaikea ymmärtää, miksi Suomi tahtooo lahjoittaa tässä maaottelussa luovutusvoiton ruotsalaisille. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Luovat alat ovat siis monin verroin suurempi työllistäjä kuin esimerkiksi metsä-, kemian tai sähköja elektroniikkateollisuus! Lisäksi luovien alojen BKT-osuus on suurempi kuin esimerkiksi paperiteollisuudella, ravintolaja majoitusalalla, maataloudella tai tekstiiliteollisuudella. MISTÄ TUNNET SÄ YSTÄVÄN. Suomessa olisi samat mahdollisuudet. Tämä kertoo siitä, että Suomessa ei vieläkään aidosti ymmärretä luovien alojen kansantaloudellista merkitystä. Luova alat tuottavat laskutavasta riippuen 2,9–3,3 prosenttia BKT:stä ja noin 3,5 prosenttia työpaikoista eli ne työllistävät 135 000 ihmistä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa 1.6.2021 alkaen
Aino: – Tehtiin ekat viisi tai kuusi biisiä parissa viikossa demoiksi, ja sitten äänitettiin ne yhden viikonlopun aikana studiolla. Mistä aineksista syntyy hyvä tarina. Energinen ja suoraviivainen sinkkubiisi Tervetuloa mun vuoristorataan kaahaa ujostelemattomasti kaartuvia kiskoja pitkin. Aino: – Joo, kyllä Keravalla on ajoittain ihan kivaakin! Petri: – Keravalla on kaikki tarpeellinen ja tarpeeton, ja tänne pääsee nopeasti ja yhtä nopeasti pois. Aino: – Hyvä tarina syntyy uskalluksesta sanoittaa vaikeitakin asioita. Onko jotain spesiaalia. Onko Keravalla kivaa. Mitä teidän keikoilla tapahtuu. Nää biisit on ensimmäisiä suomenkielisiä tekstejä mitä on tullut tehtyä. Helppo nakki Hullui unelmii -levy ei ole missään tapauksessa, mikä taas on ainoastaan positiivinen piirre. Vähän on aina ihmetyttänyt Keravan kehno maine, vaikka samat pikkukaupungin ongelmat täällä on kuin missä tahansa muuallakin. Jos joku saa niistä itselleen jotain, niin silloin teksti on mun mielestä onnistunut. Kerava on aivan mesta paikka! TEKSTI: VIRPI SUOMI K u v a: A k i P en ti k äi n en Levyarvostelut 8_21.indd 60 Levyarvostelut 8_21.indd 60 9.9.2021 10.20 9.9.2021 10.20. 60 SOUNDI Levyarviot > ...Keravalla on kaikki tarpeellinen ja tarpeeton... Aino & Hajonneet Hullui unelmii Svart Keravalainen Aino & Hajonneet-yhtye luottaa debyyttialbumillaan voimapopin ja punkin rehtiin liittoon. Musiikista löytyy myös yllättäviä 80-luvun kotimaiseen vaihtoehtopoppiin pohjaavia haaveilevia sävyjä, jotka nostattavat niskavilloja. Jopa niin paljon, että päässä kaikuu ajoittain: ai hitto, tämä on tehty jo niin monta kertaa. Lyriikat on kaiken kaikkiaan aika hurjia. Niin kuin elämässäkin, hyvässä tarinassa sattuu joskus liikaakin, mutta uskoa parempaan ei ole vielä menetetty. Helposti omakohtaisiksi miellettävät lyriikat ovat täynnä ristiriitoja ja vaikeita aiheita, kuten piinaavat parisuhteet ja mielenterveysongelmat. Matkan aikana on tarjolla useampiakin kovia korvakarkkeja. Sen muistan, että oli tarkoitus tehdä nopeasti sinkku tai lyhyt ep, jotta pääsisi vaan keikoille soittamaan rokkia kavereiden kanssa. Aika usein hajoaa jotain, tahattomasti tietenkin. Petri: – Mun mielestä hyvä tarina vaatii rehellisyyttä. Petri: – Ihan tarkkaa hetkeä on vaikea hahmottaa, sillä ensimmäiset biisit syntyi todella nopeasti ja aikana, jolloin oma elämä oli aika lailla sekaisin. Nämä tyypit ovat sisäistäneet selkeästi ajatuksen, jonka mukaan ei tarvitse yrittää liikaa, riittää kun painetaan kaasua ja pidetään se pohjassa. Silti, samanhenkisistä bändeistä poiketen Aino Laakson vahva tulkinta häikäisee. Tujut melodiat ja kitarariffit kuljettavat eteenpäin samalla kun lausutaan kirosana jos toinenkin. Laulu kannattelee pakettia, repien puoleensa magneetin tavoin. Meidän biisit ei oikeastaan ole tarinoita, vaan ihan oikeaa elämää. Meillä ei ole edes intronauhaa, ja settilistakin on vaihtunut joka keikalle. Keikan jälkeen pestään veret kämmenistä ja ihmetellään kun Aino on taas hävinnyt jonnekin. Ja koska kokemusta on rajallinen määrä, pitää vain olla rehellinen itselle ja kuuntelijalle. Täysin fiktiivisessäkin tekstissä pitää pyrkiä olemaan rehellinen sen tunteen edessä, mitä haluaa välittää. Aino: – Meidän keikoilla tapahtuu just sitä mitä hyvällä keikalla pitääkin tapahtua: ihmisten ja tunteiden yhdistymistä, irrottautumista arjesta ja keskittymistä just siihen hetkeen, täysillä! Petri: – Yleensä kitaroiden virittelyä ja kummallisia välispiikkejä. Miten se sai alkunsa. Ilman taustanauhoja tai hassuja vaatteita, vähän langalla tanssien, että kaatuuko koko systeemi vai ei. Ehkä se on joillekin spesiaalia nykyään, että me soitetaan rockia. VIRPI SUOMI HHH Petri ja Aino, Tervetuloa mun vuoristorataan on bändin ensimmäisiä biisejä
God Is Partying on pullollaan eeppisiä ja elämää suurempia, tarttuvia anthemeita, jotka vaihtelevat hevijyystöstä mahtipontisen herkkiin ja voimaannuttaviin balladeihin. Love Will Be Reborn on suorasukainen erolevy, jonka otsikko antaa kuitenkin lupauksen paremmasta. Yhdenlaisina laulullisina ääripäinä Love Will Be Rebornilta erottuvat häivähdykset Kate Bushia ja Patti Smithiä. ”I cried only one tear for us today and I will wipe it away before the day breaks”. Petri Heimosen puhaltimet pulputtavat Mediterranean Musicissa kuin Terry Rileyn Rainbow In Curved Airissa. Ensimmäinenkin oli mukava, mutta sittemmin jälki on vain parantunut. Martha Wainwrightin kohdalla ura on edennyt viidenteen varsinaiseen studiolevyyn, jonka lauluissa tuttu tunnustuksellisuus äityy poikkeuksellisen näkyväksi. ei näillä leveysasteilla ole järin tunnettu nimi ja muistetaan lähinnä 20 vuotta sitten radiokanavien tehosoitossa jyllänneestä Party Hard -hitistä, jos siitäkään. Pääsääntöisesti instrumentaalisen musiikin luonne muhii aivan omassa sarjassaan, vaikka jotain sukulaisuutta löytyy Penguin Cafe Orchestrasta ja perkussionisti Emil Richardsin Micro-Tonal Blues Bandista. Tällä kertaa venezuelalais-amerikkalainen erikoismies on intoutunut toteuttaAsking Alexandria See What’s On The Inside Better Noise Asking Alexandria on alusta alkaen ollut bändi, jota on helppo vihata. Artistin kymmenes albumi Ma julkaistiin toissa vuonna. Liki kuiskaten sanailtu hypnoottinen Highway ja heti perään soiva Neu?/Stereolab -tyylinen krautrock Natural Chorus nousevat levyn kohokohdiksi. PERTTI OJALA HHHH Andrew W.K. Parin vuoden takainen Ilona oli jo kovaa kamaa ja Yty menee huippuluokkaan. Cool saattaa vinkata Descendentsin comeback-levylle Cool To Be You mutta todennäköisesti ei. Intohimoisissa tulkinnoissa voi jopa kuulla ripauksen veljelleen erityisen ominaista dramaattista yltiöpäisyyttä. God Is Partying Napalm Andrew W.K. VESA SILTANEN HHHH Devendra Banhart & Noah Georgeson Refuge Dead Oceans Freak folk -veijari Devendra Banhart on ollut aktiivinen levyttäjä 2000-luvulla. Raskas avioero lasten huoltajuusriitoineen on jäänyt taakse ja hidas toipuminen on alkanut. Perin juurin koukuttava tapaus! JUSSI NIEMI HHHHH Colleen Green Cool Hardly Art Kymmenluvulla kalifornialainen Colleen Green oli ihastuttavaa 90-lukulaista kitarasurinaa ja 60-luvun tyttöpopin vaikutteita musiikissaan sekoittanut indiepoppari, Blink-182 -bändin faniksi tunnustautunut artisti, jonka albumien nimet Milo Goes To Compton (2010) ja I Want To Grow Up (2015) olivat väännöksiä Descendentsin levyjen nimistä. Veikkaan kuitenkin, että sokkotestissä tämä levy voi yllättää vihaajat housut nilkoissa. JARI MÄKELÄ HHH Martha Wainwright Love Will Be Reborn Cooking Vinyl Kun vanhemmat ovat laulaja-lauluntekijä Loudon Wainwright III ja folkartisti Kate McGarrigle, niin Martha Wainwrightin ja Rufusveljensä ammatinvalintaa on voinut pitää ennalta määrättynä. Erityisesti se muistuttaa 60/70-lukujen eurooppalaisista mestareista à la Truffaut, Bunuel ja Bertolucci. Brittibändi aloitti Attack Attack!:n opetuslapsina, mutta kasvoi jo toisella albumillaan Reckless & Relentless (2011) ulos skenensä kliseistä ja on sen jälkeen paininut aivan omassa sarjassaan. Itse kaikista instrumenteista vastaava Andrew vyöryttää meinaan päälle todella rouheaa ja yllättävänkin raskasta tuuttausta, joka Babalonilla ja I’m In Heavenilla menee jo reippaasti metallin puolelle. Faneille yhtyeen uutukaisen soundi ei varmasti tule yllätyksenä: metalcore-juuristaan huolimatta Asking Alexandria on ollut aina sielultaan ennen kaikkea rockbändi. God Is Partying on levy, jolla Andrew W.K. Aiempaa luomummin tuotettu albumi nostaa erityisesti valokeilaan solisti Danny Worsnopin rikollisen aliarvostetun sielukkuuden. Ginilasin kostuttama yksinäisyys on silti läsnä. Green on nokkela ja ehdottoman viileä sanailija, hyvä laulaja ynnä taitava biisinikkari, mutta pelkistetyt sovitukset ja The Strokesin ...Keravalla on kaikki tarpeellinen ja tarpeeton... K u v a: D an n y W o rs n o p ekoilta levyiltä tutun tuottaja Gordon Raphaelin puhtaat kitarasoundit eivät kolise yhdessä toivotulla tavalla. näyttää todelliset kyntensä paitsi bilettäjänä ja hyvän mielen lähettiläänä, myös biisintekijänä ja soittajana. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Levyarvostelut 8_21_Soundi.indd 61 Levyarvostelut 8_21_Soundi.indd 61 10.9.2021 9.04 10.9.2021 9.04. See What’s On The Insidellä Asking Alexandrian teatraalisuus on alusta lähtien esillä selvemmin kuin koskaan, mistä hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää You’ve Made It This Faria. ”If I seem sad, it’s because I am.” Ja kun ihminen on pohjimmiltaan aina yksin, niin uudelta rakkaaltakaan ei uskalla toivoa kuin että tämä haluaisi elää yksin yhdessä. Kaiken säveltänyt ja sovittanut Wallenius itse pelaa valtavaa kielisoitinmäärää: myriaadien kitaroiden ohella mm. Pienen kokoonpanon kanssa tehdyn albumin siloittelemattomuus on linjassa Martha Wainwrightin välillä epämukavastikin viiltävän laulun kanssa. Ja vaikka bändi onkin karsinut pahimpia edgyilyjään pois, breakdowneja ei ole unohdettu. Moni mieltää Asking Alexandrian yhä vain yhdeksi suoristinrautabändiksi, vaikka viisikko hyppäsi sen junan kyydistä jo hyvissä ajoin. baglamaa, ukuleleä, domraa ja yueqinia. Huikeaa melodiantajua, äärimmäisen hienovaraisesti tehokasta dynamiikkaa ja vienosti vinoa huumoria tulviva ote on hyvin filmaattinen. Mielikuva hassuttelevasta bilerokkarista, jota uuden levyn nimikin vahvistaa, lähtee kyllä yhtä tehokkaasti kuin vaikut korvista heti, kun levyn päräyttää soimaan. -kappaleella on hittipotentiaalia. Tuoreen albumin singlebiisi I Wanna Be A Dog ei ainakaan viittaa millään muotoa Iggy Popin klassikkoon tai Joan Jettin siitä tekemään coveriin. Jericho Music peilaa raamatullista taistelua yhtaikaa kohtalokkaan juhlavasti ja lempeästi hymyillen; ei varsinaisesti mikään harrastelijoiden yhdistelmä. Jos maailmassa on vielä olemassa paikka, jossa kuunnellaan sekä hauskaa että älykästä indiepoppia, siellä How Much Should You Love A Husband. Alone Againilla ja levyn nimikkokappaleen kaksoiskitaraharmonioissa Asking Alexandria käy jopa hämmentävän lähellä perinteistä heavy metalia. SOUNDI 61 Tunto Yty Aani Joikaaja Wimme Saaren taustalla hyvää työtä tehnyt kitaristi Matti Wallenius on ehtinyt jo kuudenteen Tunto-levyynsä. Ripeä Strongman Music on jo elokuvakohtaus sinänsä, kuten myös kaukaa kaikuvan jodlauksen sävyttämä Truebsachemusig. Esimerkiksi viettelevän tunnelmallinen Musica alla conquista dello spazio synnyttää kuvia päähän, vaikka hanttiin panisi. Siirappista ja pompöösiä menoakin mahtuu mukaan, kyllä, mutta juuri oikealla tavalla ja oikeassa määrin. Valkoisiin pukeutuva bailumusiikin kuningas ja positiivisuuden suurvisiiri ei kuitenkaan ole yhden hitin ihme vaan on tehnyt määrätietoisesti omaa juttuaan näihin päiviin asti
MIKKO MERILINNA HHHH Jenevieve Division Joyface Jenevieve on semimystinen ja julkisuutta välttelevä 23-vuotias artistilupaus. Kitaristi on kylvänyt näitä pahan siemeniä erilaisiin maaperiin, joista Jess And The Ancient Ones on tunnetuin. ”Ihminen on ihmiselle susi” on tähänkin päivään valitettavan hyvin istuva slogan. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Kuulenko oikeasti hammaslääkärin poran surisevan Näytä kuolemasi minulle -raidan tuoksinassa. Vanhakantainen heavy rock hakee vaikutteensa toki enemmän menneisyydestä kuin tästä päivästä. Kasetti-ep on näin tylyyn mättöön oivallinen formaatti, vaikka yhtye osaa itsekin elävöittää muutamilla yksityiskohdilla kyselemättä päälle käyvää myllytystä. Kun sävellyksissäkin on pakottomuutta ja tarttumapinta on sing-along-asteella, vuoden 2021 power metal -julkaisuista Resurrection Day yltää helposti kirkkaimpaan kärkeen. Resurrection Dayn tuotanto ottaa hienon askeleen eteenpäin Ragen edellisestä Wings Of Rage -studiolevystä (2020). 20 000 Hz:n ep:n täky on Aki Sirkesalon varhaisen Naamiot-yhtyeen levyttämätön Kaupungin kireimmät housut, jonka voi kuvitella mielessään säveltäjänsä esittämänä. Refuge-albumi vie meditatiiviselle ambient-matkalle tietynlaisen pysähtyneisyyden ytimeen. maan levyllisen instrumentaalisävellyksiä tuottaja-miksaaja Noah Georgesonin kanssa, jolla riittää meriittejä muun muassa Joanna Newsomin ja The Strokesin kanssa työskentelystä. Ragen erottaa kliinisimmistä genretovereistaan koko ajan läsnä oleva thrash metalin pohjavire, jonka päällä Wagnerin sinänsä perinteiset laulumelodiat kuulostavat entistäkin ylevämmiltä. TOMI NORDLUND HHH Rage Resurrection Day SPV Asiaankuuluvan sinfonisen intron jälkeen tärähtää! Peavy Wagnerin johtaman saksalaisen power metal -legendan 25. Nimikappale tykittelee tuplakitaramelodioiden ja laukkabassarien saattelemana eeppiseen loppuun asti, Virginity tykittää ylinopeudella ja A New Land on kuin Avantasian jokin hittikappale steroideissa. Ihanan painostavasti vellova Sky Burial kaipaisi jo laulajaa, mielellään jotakuta Scott Walkerin kuuloista. Bändin kukkopoikamainen intensiteetti ja tunteenpalo on arvostettavaa, samoin kun suomenkieliseen jytämenoon helposti yhdistettävän huumorin puuttuminen paletista. Musta Risti on jäänyt eräänlaiseksi väliinputoajaksi, kun siitä ei ole tuhnulla retrosoundilla ratsastajaksi, muttei myöskään suoranaiseksi metallin edustajaksi. Ei siis suositella heille, jotka kehuskelevat kuuntelevansa musiikkia laidasta laitaan. Bändin maailmankuva on tummanpuhuva ellei pikimusta, mutta niin kuin yhtye Elämän maku suus -avausraidalla tunnustaa, veren maku suussa tuntee elävänsä. Todella hyvin se sopii myös vierailevan solistin Mara Ballsin suuhun. Lapsuuden voimallinen debyyttipitkäsoitto herätti vahvasti positiivisia mielikuvia, vaikka sille olisi hieman variaatiota biisien suhteen kaivannutkin. Monista yhteyksistä tuttuja muusikoita sisältävältä yhtyetulokkaalta on lupa odottaa suuria jatkossakin, mistä kertoo ep:n kaksi muuta kappaletta, jotka paikantuvat autenttisesti 70ja 80-lukujen taitteen vahvaan konepopsoundiin. Sävyjä ei sinänsä ole tullut mainittavasti lisää, mutta nyt Lapsuus hieman kikkailee tempoilla ja dynamiikalla. Hänen usein eroottisiksi yltyvät laulumaneerit eivät saakaan nyt tuekseen tunnekylläistä sähkökitaramyrskyä, vaan synteettisesti sykkivän sovituksen. Matka on pitkä – peräti tunnin mittainen – ja perinteisiä popin konventioita välttelevä, joten keskittymistä kaivataan. Sen on teemakseen ottanut helsinkiläinen Vainoa – sysipimeää ja perinjuurin ahdistavaa hardcorea ja black metalia yhdistävä kokoonpano. Cover-valintana tarjoillaan Mustaa Paraatia. Etenkin Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö tavoittaa sen pakokauhuisen koleuden, josta suomalaiset alan yrittäjät tuolloin tunnettiin. studioalbumi (!) nostaa hymyn hevihenkilön suupieliin – tätä albumia ei voi paatuneinkaan melometallisti muuta kuin vain ylistää! Albumin kannessa siivekäs robottidemoni nostaa helvetin lieskat sormenpäihinsä. T ässäpä kiintoisa tarina. D beat moikaa, solistiset osuudet ovat kirkumista ja riffit sahaavat armottomasti. Inkvisiittori nojaa enemmän rockiin, kun Sotamaagi yltyy tarvittaessa kiivaaseenkin tykittelyyn. Veikkaan että kun joskus tulevaisuudessa tutkitaan 2020-luvun suomipunkia, Lapsuus on hyvä kiinnekohta siitä musiikillisessa ja sanoituksellisesta ilmastosta, jossa toimittiin. Albumia ensi vuodelle lupaavan Kuoleman taikaa -singlen kappaleista b-puolen Hevonen saattaa olla jopa pimeyteen vievänä kuskina tehokkaampi. Kitarat soivat tanakoina ja selkeinä, rytmiosasto paukkuu ja Wagnerin laulu on pirteämpää kuin vuosiin. Jos miehen tekemiset ovat omaan makuun uppoutuneet viime vuosina liiankin syvälle psykedeliaan, on nyt vuorossa täysosuma. Levyarvostelut 8_21.indd 62 Levyarvostelut 8_21.indd 62 9.9.2021 10.20 9.9.2021 10.20. Viimeisemmällä seiskatuumaisellaan bändi tarjoilee kaksi toisistaan kivasti erottuvaa raitaa. Myös taiteilijanimellä Corpse tunnettu Tommi Hoffrén on maamme johtavia säveltäjiä mitä tulee okkultistisia sävyjä ripottelevaan rockiin. Refugen puhuttelevimpia hetkiä tarjoavat hauraan kaunis avausraita Book Of Bringhi ja kyynelkanavia koetteleva For Em. Nyt Pääkallo ilmaisee itseään suomeksi, ja jälki on hyytävää. Miamissa varttuneen, sittemTuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Trion keskiössä soi rautalankakitarat, joiden pelkistetty ulosanti vain korostaa bändin erityistä sanomaa. Monipuolisesti instrumentoitu levy kulkee hartaan kauniista pianominimalismista syvään sinfonisuuteen ja hienovaraiseen itämaiseen eksotiikkaan. Yhtyeen helppoja ratkaisuja kaihtavaa linjausta täytyy yhä siis arvostaa. Kyl mäkin olen idiootti on tasavahvasta materiaalista rahtusen muita parempi. Kaikessa lohduttomuudessaan viiden biisin Pelon varjo -ep on jollain karulla tavalla jopa kaunista. Levyarviot > 62 SOUNDI ...viihdyttävää, mielenkiintoista ja toimivaa... Jälki on vaikuttavaa, vaikka tyypillisen film score -instrumentaalilevytyksen tuntua ei oikein voikaan välttää. 60-luvun soundit lyövät varjoissa kättä solisti-Marin lakoniseen mutta sydämelliseen tulkintaan, ja pinnan alla vaanii jotain epäilyttävää. Levy luo kiehtovan rauhoittavan maailman, johon on parasta uppoutua vaikkapa hengitysharjoitusten lomassa. Samaa mutta paremmin on nyt tarjolla neljän biisin verran Haamuna maailmassa -ep:llä
Americanan parhaat rakennusaineet ovat The Train Of Desirella odotetusti yhä läsnä, mutta mitkään elementit eivät nouse rennossa äänikuvassa ylitse muiden. Moiset on jätetty taakse, ja Torn Arteriesilla soi moderni mutta luonnolliselta kuulostava ja musiikillisesti vahva, yllätyksellinen bändi. Kokonaisuuden voi joka tapauksessa sanoa hivuttautuvan mieluusti sinne kiperämmälle puolelle. Groove on hallussa, eikä kai se ole ihmekään kun johtaja ja Seidel soittivat jo neljä albumia tehneessä Mo’ Blow’ssa yhdessä. KIMMO K. KOSKINEN HHHH K u v a: E st er Se ga rr a Levyarvostelut 8_21.indd 63 Levyarvostelut 8_21.indd 63 9.9.2021 10.20 9.9.2021 10.20. Konsepti ei tosin välttämättä kuulijalle välity, mutta ei se kuuntelua haittaa. Tietty machous nivoutuu alkuperäiseen tangokulttuuriin, mutta Markus kertoo oman versionsa olevan paremminkin ilkkumista ylenpalttiselle miehisyydelle. Utopianisti Tango Solo Pohjola Normaalisti Markus Pajakkalan Utopianisti on seitsenhenkinen bändi, jonka missiona on yhdistää Frank Zappan ja Pekka Pohjolan visiot omanlaisekseen musiikiksi. Selkeä soundimaailma on sopivan hengittävä ja nostaa nyanssit hienosti esiin. Itse asiassa nämä kappaleet ovatkin tuon bändin uusiksi sovitettuja biisejä, kaikki Kleinin käsialaa. Kantri, gospel, rock’n’roll, rockabilly ja jopa lievä swing limittyvät J. Niin miellyttävää Trion höyhenenkepeä funk on, että usein kuuntelen tämän levyn kahteen kertaan peräkkäin. Jotakin blastauskohtaa rytmittää tamburiini, jyräkohdassa puhkuu junan pilli. PERTTI OJALA HHH Matti Klein Soul Trio Live On Tape Shuffle Shack Usein 70-luvun soultai jazz-levyjä kuunnellessa tulee ihmetelleeksi, miten vähän nykyään kuulee sähköpianoa, varsinkaan solistisessa roolissa. Pat Appletonin laulu sulostuttaa napakkaa No Particular Wayta, mutta levyn huippu on silti tunnelmaltaan hyvin southern-fried balladi Ray. Musiikillisia yllätyksiä tulee itämaisten sävyjen, boogien ja jatsahtavienkin hetkien parissa. Aika hyvin siinä on onnistuttukin. Tavaramerkkijutut ovat toki tallella. Meno on tomeraa: raskaiden riffien ja hillitymmän keskivauhdinkin kautta yleiskuva kallistuu ruhjovan mestariteoksen Heartworkin (1993) puoleen. Levyn ensimmäiset singlelohkaisut julkaistiin jo vuoden 2020 alkupuoliskolla ja niiden kymmenet miljoonat kuuntelukerrat tarkoittanevat, että muutkin kuin allekirjoittanut ovat odottaneet ensilevyä kuin kuuta nousevaa. Hearthill Trinity The Train Of Desire Pyros Hearthill-konkari Jussi Sydänmäen pyhän rytmikolminaisuuden tuorein albumi seuraa Skeleton Stompia (2016) totutun intensiivisesti mutta samalla kovimmasta kiihkosta pidättäytyen. Hearthill on jo kauan sitten raivannut itselleen omannäköisensä elintilan, joka ei ole musiikillisesti tai lyriikallisesti erityisen lavea, mutta jonka sisällä tutkailtavaa tuntuu yhä riittävän. Muu materiaali ei yllä ihan samalle tasolle, jos kohta Sunsqueezed on hyvinkin nimensä väärti ja mietteliään bluesahtava Eleven Feels Like Heaven ryömii ihon alle kuin vaivihkaa, ei vähiten Kleinin hienojen bassolinjojen ansiosta. Soitinarsenaaliin kuuluvat perusfoniperheen lisäksi bassoklarinetti, hyvinkin bandoneonilta kuulostava melodika, xylofoni, perkussioita ja didgeridoo. Biisi kestää vaikka 10 minuuttia jos tarve on. Yhtye palasi levykantaan Surgical Steelillä (2013) vahvasti mutta yllätyksettömästi ja ihmeen geneerisellä otteella. Nyt tulee lievitystä tuohon vaivaan. Korona kuitenkin teki sen, että myös soitonopetus-applikaatio Yousicanin parissa työskentelevä Pajakkala, parantumaton multi-instrumentalisti kun on, ryhtyi hommiin yksinään, rakentaen musiikin pala palalta. Seurauksena kahdentoista kappaleen vähän yli puolituntinen tuntuu hujahtavan ohi sekunneissa ja jättää toivomaan aina vaan lisää. Niiden ulkopuolella se tekee jälleen hienoa työtä myös kitaramelodioiden saralla. La Desobedenciassa tuoksahtaa latinalaisen perkussiivisuuden afrikkalaisempi pää. Tempot ovat usein sellaisia, että niiden tanssiminen onnistuu korkeintaan shamanistisissa tiloissa. min losangelesilaistuneen nuoren debyytti on hekumallinen pakkaus unenomaista, retrosti ihanan raukeaa, mutta modernia ja groovaavaa neosoulia rennolla otteella. Stavanger Moonin tapauksessa seikkailu tarjoaa myös odottamattoman yllätyksen, kun pohjoinen kuu välkkyy Atlantin takaisen kantrikompin tahdissa. LINDA SÖDERHOLM HHHH SOUNDI 63 ...viihdyttävää, mielenkiintoista ja toimivaa... Aiempaakin selkeämpi lyyrinen virne on myös pikantti lisä. Ja makeaa onkin tarjolla mahan täydeltä – ensialbumiksi Division on harvinaisen kypsä kokonaisuus. Trion sointi on äärimmäisen coolisti funky, vähäeleisesti elegantti ja lämmin. Torn Arteries on esimerkillisen viihdyttävää ja musiikillisesti antoisaa death metalia. Kyllä Frank ja Pekkakin siellä kuuluvat vaihtelevalla pitoisuudella. JUSSI NIEMI HHHH Carcass Torn Arteries Nuclear Blast Kenties musikaalisimman kuolometalliytyeen toinen paluun jälkeinen albumi on raikas. Viihdyttävää, mielenkiintoista ja toimivaa. Berliiniläinen Matti Klein on tässä editoimatta livenä studiossa tallennetulla Soul Trion toisella levyllä aseistautunut pelkästään Wurlitzerilla ja Rhodes-bassolla Lars Zandersin vastatessa tenorista ja bassoklarinetista ja André Seidelin rummuista. The Train Of Desiren lauluissa tosi ja kuvitelmat elävät rinta rinnan. Varsinaista rytmisektiota ei kuulla. Hearthillin lauluihin ikiaikaisesti tunkeutuneet goottiset aaveet tuovat mukaan valppautta lisäävää vastapainoa. Äänikuva on varsin akustinen ja aiheena tosiaankin tango siinä argentiinalaisessa muodossaan, mitä nyt hetkittäin lipsutaan liki avantgardea. Lihaisa rähinä, raskaasti ruhjovat riffit ja kiivaat pyrähdykset ovat Carcassille oleellisia. JUSSI NIEMI HHH J. Tuottaja Jean Benz sekoittelee taustoihin hiphopia, R&B:tä, purkkapoppia, trapiä ja diskoa, jotka Jenevieve kuorruttaa herkullisen pehmeällä ja viettelevällä äänellään sekä vahvoilla kertojantaidoillaan. Hearthillin, Marko Mainelakeuden ja Mika Kolehmaisen telepaattisen pakottomalla yhteistyöllä sävykkääksi kokonaisuudeksi, jonka ylle J:n on turvallista tilittää tarinoitaan. Rakkauden ja rakastamisen tärkeys ei jää epäselväksi, mutta kuolema, unet ja J. Levyn ehdottomasti vahvinta antia ovat kuitenkin jo entuudestaan tutut Medallion sekä Baby Powder. Biisintekijänä J. Epäilemättä Veli Charlesille omistettu laulu hurmaa pakahduttavan haikealla melodialla, joka onnistuu vaikeimmassa: olemaan samalla kertaa sekä maanläheinen että mystinen
Stonermaisen psykedeelisestä kansitaiteestaan huolimatta Distant Populations seuraa tarkasti Interiorsin (2017) jalanjäljissä, niin hyvässä kuin pahassakin. Farkkuliivikansa saa levyltä varmasti mitä odottaakin, mutta meille muille At One With None on taas yksi true metalin toteemipaalujen potut ja muusi -tason genrejulkaisu – sitä samaa 80-luvulta asti tahkottua metritavaraa, jota on tehty niin paljon, että enemmälle ei välttämättä olisi tarvetta. Latter Days on kaunis ja verkkainen aloitus, jonka jälkeen muu albumi ei irrottaudukaan kodikkaasta säveltapailusta seikkailullisempaan musisointiin. Ehkä muutaman patsaan jo kaatanutkin. Failuren tuoreempaa tuotantoa ja Deftonesia muistuttava raskas, mutta ammattitaitoisen puhdas ja täydellinen äänimaailma toimi Interiorsilla erinomaisesti ja sama soundi on nyt kopiotu Distant Populationsillekin. Stiv Bators voisi tehdä tällaista musiikkia, jos olisi sinnitellyt tänne asti. Mutta sellaisiahan debyytit usein ovat. Levyllä on aiemman kierroksen kappaleet uudelleen versioituina, vieläpä samoina käännöksinä. Toivotun draaman kaaren saavuttamiseksi on ydintrion esitysten sekaan ripoteltu harkitusti viisi sekalaisten soittajien kanssa äänitettyä kappaletta. Jokainen voi myös miettiä, kuinka paljon maailma tarvitsee tribuuttibändejä juuri nyt. Mutta ainoa oikea tapa vaalia Paha Uskonnon perintöä olisi ollut julkaista keräilyharvinaisuudeksi tullut ensi-ep uudelleen. Yhtye kuitenkin lopetti toimintansa melko pian. Fleet Foxesin Rob Pecknold, räppäri Naeem ja brittifolkkari Ben Howard ottavat kukin vuorollaan miehiset tulkitsijaroolit. NIKO PELTONEN HHHH K u v a: Jo o n a M ö tt ö Levyarvostelut 8_21.indd 64 Levyarvostelut 8_21.indd 64 9.9.2021 10.20 9.9.2021 10.20. Jagjaguwar Harvoin on yhtä kiehtovaa lukea kuvauksia albumin syntyvaiheista kuin Aaron Dessnerin (The National) ja Justin Vernonin (Bon Iver) yhteistyöstä vapaamuotoisen indie folk -kollektiivin Big Red Machinen puitteissa. Basistina toimii Vincentin 2000-luvun luottomies Jack DeAngelo. NUUTTI HEISKALA HH Lyyti Toiveet ja helyt Luova Lydia Lehtolalla on taustaa mm. Synkeästä yleisilmeestä poikkeavalla iloluonteisella perusrokkenrollilla Japan Mofo soittavat The Limitin Jimmy Recca ja Joao Ventura. Lehtolan soitin on piano, joka kappaleita hallitseekin hänen ilmeikkään ja tunteikkaan laulunsa ohella. Tulee vahva fiilis historian uusiksi kirjoittamisesta. Swiftin albumille antama monitulkintainen nimi antaa odottaa isompiakin irtiottoja, mutta Big Red Machinen musiikki tekee olonsa hiukan liiankin mukavaksi ja rennoksi. Tuolloinen biisimateriaali oli vielä vähän epätasaista, vaikka ainakin manifestinomainen Olen matkalla kaatamaan patsaita oli valmis klassikko. Lyytin kakkosalbumi taas on vahva ja yhtenäinen näyte siitä, missä lauluntekijä Lehtola on nyt. Helpot verrokit löytyvät yleisen soundin, tunnelman ja sanoitusteemojen vuoksi Mercyful Faten ja laulaja Per Lengstedtin kireisiin korkeuksiin yltävän laulamisen takia myös Crimson Gloryn suunnilta. Neljä vuotta ei ehkä ole Quicksandin historiassa pitkä aika, mutta jonkinlaista eteenpäinmenemistä olisi silti kaivannut. Nyt se on tavallaan kuitenkin kaivettu haudastaan. Ja koska miehistö on kasattu yhteen uudemman kerran ulkopuolisesta aloitteesta, on Paha Uskonto vuosimallia 2021 vähän niin kuin tribuuttibändi tribuuttibändille. Nyt Lyyti bändeineen vakuuttaa kakkoslevyllä, jolla taso ei pahemmin notkahtele. Ensimmäistä versiota yhtyeestä todistamattomalle tämäkin saattaa toimia, sillä alkuperäismateriaali on luonnollisesti mallia 5/5. Messed Up In Bluen helisevissä kitaroissa on aavistus Byrdsiä ja Flamin’ Grooviesia. lavarunouskuvioissa ja viimevuotisella Meitä ei ole kutsuttu -debyytillään hän toikin suomalaiseen indiepoppiin kirjallisemman äänen. Edellisellä levyllään Quicksand päivitti soundinsa onnistuneesti harkitumpaan, modernimpaan ja aikuisempaan muottiin. ANTTI LUUKKANEN HH Big Red Machine How Long Do You Think It’s Gonna Last. Dessner itse astuu ensi kertaa laulajan paikalle, peräti kolmesti, ja niistä hienoimmin helmeilevät kappaleet The Ghost Of Cincinnati ja Magnolia. Ruotsalaisten hevailu ei ole tarttuvinta mahdollisinta, mutta kiinnostavuutta ja maukasta melodisuutta löytyy tuplakitaraharmonioista, ajoittain dissonanttisista soinnutuksista, hyvinkin ironmaidenisti kolisevasta bassosta sekä kekseliäistä kahden kitaran kudelmista. Uutta ovat useat melko nopeatempoiset bändibiisit, joista varsinkin Kimppu kaipausta tuntuu iskusävelmältä. Vincentin julkaisukuntoon tuottamien mehukkaiden demojen kannuja takoo New York Dollsin esiasteessa soittaneen Rick Rivetsin Corpse Grinders -yhtyeen rumpali Paul Blaccard. Kuten vanhaan heviin kuuluu, äänikuvan kuningas on riffi. 64 SOUNDI Paha Uskonto 2020 Harmaa rotu Tiedä sitten, kuinka freesi idea se oli edes vuonna 1994, mutta Bad Religionin covereita soittanut Paha Uskonto saavutti silloisessa punkskenessä hienoisen jalansijan ja sen aikoinaan ainoaksi jäänyt julkaisu, viiden kappaleen ep on kestänyt aikaa yllättävänkin hyvin. ASKO ALANEN HHH Portrait At One With None Metal Blade Vuonna 2006 perustetulta mutta sitä 20 vuotta aikaisemmin syntyneeltä kuulostavan skånelaisnelikon viides täyspitkä jatkaa samalla amerikkalaistyylisen ja synkkäsävyisen eeppisen heavymetallin linjalla kuin aikaisemminkin. Toiveet ja helyt keskittyy yllättävänkin selvästi sydämenasioihin ja aika kivuliaisiin sellaisiin. Naisäänillä on erityisasema kaksikon sävelmien tulkkeina. Mukaan kertyi koko liuta auliita hengenheimolaisia jakamaan albumin lauluosuuksia sekä levollisen melankolista tunnelmaa. Vincentin lockdownin aikana valmisteleman Snake Pit Therapyn selkärankana on kymmenen biisipohjaa, jotka on äänitetty jokunen vuosi sitten analogisella studiolla Floridassa. Virkeän seitsemänkymppisen ärinä ja kähinä ovat pitemmän päälle rasittavia. Vaikka soundi toimiikin edelleen, muistuttavat paluun jälkeiset levyt kuitenkin niin paljon toisiaan, että voisivat olla saman levyn kaksi puolta. Ja siinä vertailussa uusi levy jäisi b-puoleksi. Levyarviot > ...virkeän seitsemänkymppisen ärinä ja kähinä ovat pitemmän päälle rasittavia... Kaksi bändin levyistä tehtiin 90-luvulla ja viimeisin pitkän tauon jälkeen neljä vuotta sitten. Tähän musiikkiin ei vaikuta mikään vuoden 1990 tällä puolen keksitty, mutta tuiki tutuista aineksista on syntynyt ihan kohtalaisen hyvä keitos. MAPE OLLILA HH Sonny Vincent Snake Pit Therapy Svart Viime keväänä Svart julkaisi ’77-punkbändi Testorsin kitaristi Sonny Vincentin The Limit -yhtyeen debyyttialbumin. Vincent onkin parhaimmillaan melodisemman biisimateriaalin parissa. Jousinkin koristetut slovarit sopivat vaivatta väleihin. Debyytti haroi laajempaa skaalaa nuoruuskokemuksista ja identiteetinrakennuksesta lähtien. Swiftin laulua kuullaan kahdella kappaleella, vermontilaista Anaïs Mitchelliä kolmella ja peräti kuutta muuta naislaulajaa eri raidoilla. Tavallaan siksi, että oikeana bändinä sitä on hankala 2020-albumin perusteella pitää. Taylor Swift kytkeytyi projektiin Dessnerin tuottamien kahden menestyslevyn myötä, joiden sessioissa kappaleita ohjautuikin tälle Big Red Machinen kakkoslevylle. Jo Vuosisadan sydänsuru on kiitettävän itsevarmaa ja tyylipuhdasta popballadi-laulunkirjoittamista, mutta enemmänkin määrittelee Toiveet ja helyt -albumin yleislinjan kuin luo katteettomia odotuksia. Parhaimmillaan, kuten legendaarisen kitarapedaalin mukaan nimetyllä Phase 90:llä ja deftonesmaisella EMDR:llä levy kuitenkin yltää Interiorsin tasolle. Sävykkäimmät biisinsä Another Land ja Forest Vincent on säästänyt levyn loppuun. JARI MÄKELÄ HHH Quicksand Distant Populations Epitaph Vaikka newyorkilainen post hardcore -legenda Quicksand on perustettu jo 1990, on Distant Populations vasta sen neljäs levy
KAIKKI ELOKUVISTA episodi.. facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Episodi tulostus.indd 65 Episodi tulostus.indd 65 8.9.2021 18.53 8.9.2021 18.53
Ehkä soitamme livenä taas jonakin päivänä, ehkä emme! KUOLEMANTUOMIOTA 80-LUVUN HENGESSÄ LASSE PYYKKÖ ja viisi kovinta 80-luvun heavy metal -levyä elokuun lopulla 2021: IRON MAIDEN: Powerslave KING DIAMOND: Abigail OZZY OSBOURNE: The Ultimate Sin DIO: The Last In Line ACCEPT: Balls To The Wall K u v a: P as i N ev al ai ta Bazook 8_21.indd 66 Bazook 8_21.indd 66 8.9.2021 18.21 8.9.2021 18.21. Hah hah! Entäpä tulevat suunnitelmat esimerkiksi keikkailun suhteen. – Kappalemateriaali vaati aiempaa selkeämpää ja tiukempaa kitarasoundia. Ei siis mitään pörinää vaan kunnon hevisoundia. Raskaamman puoleista asiaa. Tämän vuoksi mukana on luita rikkova versio W.A.S.P.-yhtyeen ensilevyltä löytyvästä The Torture Never Stops -kappaleesta. Siisteintä oli silti ehkä se, että Andyn kanssa työskentely oli äärimmäisen helppoa ja esimerkiksi kaikenlainen ylimielisyys loisti täydellisesti poissaolollaan. – Ajateltiin alleviivata tätä kasarihommaa versioimalla jotain sen ajan klassikkobändiä. – Kun aloimme hahmotella The Tritonus Bellia, ajatus kasarivaikutteiden lisäämisestä löytyi joltakin ”toivelistalta”, mutta eihän säveltäminen mitään pizzan tekemistä kuitenkaan ole... Katsotaanpa myös isompaa kuvaa Hooded Menacen matkaan liittyen. – Olihan se kieltämättä hieman outoa, että muusikko, jonka biisejä ja soittoa on tullut diggailtua lapsesta saakka, työsti Hooded Menacen levyä äänittämällä kitaroita jo Abigail-kiertueella käytetyn custom-kaapin kautta. Sitten vielä lisättiin joitakin harmonioita kitarajuttuihin ja siinä se oikeastaan olikin. Täytyy olla joka tapauksessa tyytyväinen, sillä hommassa on ollut jatkuvuutta ja bändi on mennyt koko ajan taiteellisesti eteenpäin. No, pari uutta biisiä antoi sitten suuntaa tuoreelle materiaalille ja kyllähän sitä ”kinkkua” sitten alkoi ilmestyä pohjien päälle. – The Tritonus Bell -otsikko syntyi levyn kansitaiteen innoittamana. Kivisilta King Diamondin suuntaan jykevöityy entisestään, kun vilkaistaan The Tritonus Bellin tekijätietoja. – Niinhän se taitaa olla! En ole ajatellut koko asiaa, joten mielessä ei ole mitään juhla-aikomuksia – ainakaan vielä. Ja tosiaan, teini-iässähän tässä vasta ollaan... Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 66 SOUNDI TEKEE PALUUN JUURILLE J oensuussa vuonna 2007 perustettu death/doom metal -yhtye Hooded Menace julkaisi kuudennen pitkäsoittonsa elokuun lopulla. Ja kun Hooded Menace kerran lähti tarpomaan kasaripoluille, matkaa ei tietenkään jätetty puolitiehen. on kollektiivinen suosikkimme, joten asiasta ei tarvinnut vääntää. No, laitettiin se sitten mukaan erääseen paitamalliin, sanoo kitaristi Lasse Pyykkö. – Ollaan treenattu keikkasetti kaiken varalta, mutta mitään sen kummempaa kerrottavaa esiintymisten suhteen ei ole. The Torture Never Stopsista löytyy hieno ja tarttuva riffi eikä laulu ole liian melodista, joten biisi kääntyi melko hyvin meidän näköiseksi. Toisin sanoen King Diamond ja Mercyful Fate sekä vanhat tutut Ozzyt ja Diot huhuilevat The Tritonus Bellin raidoilta, mutta toki Hooded Menacen heavy / death / doom -raastimen läpi suodatettuna. The Tritonus Bell on tarttuvia melodioita ja painavia riffejä ansiokkaasti sekoittavan ryhmän kasarihenkisin studioalbumi tähän mennessä, mutta aivan liian pitkälle meneviä tulkintoja tästä lausunnosta ei silti kannata tehdä. W.A.S.P. Ajatus muuttui todeksi ja Andy pistikin kitaroiden sekä muiden elementtien soundit kohdalleen, sanoo Pyykkö. Sitten muistui mieleen, että Andy LaRocquella on studio – kysytäänpä häneltä. Yhtye saa nimittäin ensi vuonna täyteen viidentoista vuoden merkkipaalun. Kyllä vain: Poisonin, Cinderellan ja kumppaneiden taajuuksista ollaan edelleen varsin kaukana. Oli meillä myös humoristinen työnimi Tyrants Of Doom, mutta pokka ei riittänyt ihan tuollaiseen pullisteluun. Levyn on nimittäin tuottanut, miksannut ja masteroinut King Diamondin pitkäaikainen kitaristi Andy LaRocque
SOUNDI 67 R eek Of Putrefaction (1988), Symphonies Of Sickness (1989), Necroticism – Descanting The Insalubrious (1991) ja Heartwork (1993). Jos uusi materiaali olisi ollut luokatonta sontaa, olisimme haudanneet koko jutun vähin äänin, kertoo Walker. Nyt käsillä on Carcassin uran seitsemäs studiolevy Torn Arteries. Nuclear Blast Records halusi nimemme papereihin, ja loppu on... Surgical Steel -paluualbumin vuoro koitti vuonna 2013. – Kun kasassa oli viitisentoista oman seulan läpäissyttä biisiä, aloimme lähestyä potentiaalisia levy-yhtiöitä. no, ainakin Carcassin historiaa. Torn Arteries syntyi kaikessa rauhassa, ilman minkäänlaista kiirettä. – Jos Surgical Steel on Carcassin omalla mittapuulla kipakka thrashlevy, sitten Torn Arteriesia voisi kuvata groovaavaksi hard rock -albumiksi! ”Itse innostuin comebackista jo vähän aikaisemmin, mutta Billin suostutteleminen oli melko kovan työn takana.” K u v a: E st er Se ga rr a CARCASS CARCASS CARCASS CARCASS PIONEERIEN AJATONTA GROOVEA Bazook 8_21.indd 67 Bazook 8_21.indd 67 8.9.2021 18.21 8.9.2021 18.21. Sen suhteen yhtye tekee melkein ”iron maidenit”, sillä uusi albumi on odottanut ilmestymislupaa jo alkuvuodesta 2020. Viimeinen kekäle ei kuitenkaan suostunut sammumaan ja liverpoolilaisbändi aktivoitui keikkalavoille lopulta kesällä 2008. Bill ei ollut soittanut Carcassin tyylistä musiikkia yli kymmeneen vuoteen, ja hän luuli kadottaneensa metallikitaristin taitonsa, hymähtää basisti-laulaja Jeff Walker. – Olimme tuolloin parikymppisiä kavereita, emmekä ajatelleet tekevämme minkäänlaista pioneerityötä. – Onneksi levyn materiaali on sen verran ajatonta, ettei vuoden tai parin viivästys nakerra sen perustuksia millään tavalla. – Itse innostuin comebackista jo vähän aikaisemmin, mutta Billin suostutteleminen oli melko kovan työn takana. – Torn Arteries on kokonaisuutena huomattavasti vaihtelevampi levy kuin Surgical Steel, ja vanhojen henkilökohtaisten suosikkieni vaikutuksen kuulee yhä selvemmin. – En ole vaivannut asialla päätäni, sillä materiaalin julkaisu on vain ja ainoastaan levy-yhtiön asia. Kun koronatilanne alkoi näyttää pahalta keväällä 2020, Nuclear Blastin edustajat ilmoittivat, että Torn Arteries ilmestyy vasta sitten, kun kiertäminen on taas mahdollista. – Kirjoitin ensimmäiset uudet aihiot joskus 2014–15, kun taas levyn tuoreimmat jutut ovat peräisin vuodelta 2019, sanoo kitaristi. Korona-aikana olen puolestaan kuunnellut todella paljon The Beatlesia, ja ehkä tämän kuulee sitten seuraavalta Carcass-pitkäsoitolta. Pidimme vain hauskaa rakastamamme musiikin äärellä, sanoo kitaristi Bill Steer. Tänä päivänä tuntuu melkein hämmentävältä ajatella, että britti-innovaattori Carcass tarvitsi vain viitisen vuotta uudistaakseen niin rupisen grindcoren, teknisen death metalin kuin huomattavasti melodisemmankin death metalin taistelukentät. – Meillä ei ollut minkäänlaisia paineita, sillä valmistelimme levyä kaikessa rauhassa kulissien takana. Carcassin liekki lepatti hetken tulikuumana, mutta enintään kädenlämpöiseksi jääneen Swansong-albumin (1996) jälkeen yhtyeestä oli jäljellä enää savuavia raunioita. Jeff Walker päättää haastattelun mielenkiintoiseen vertaukseen. No, albumi on nyt julkaistu, mutta rundaamisen suhteen on edelleen hyvin hiljaista, naurahtaa Walker. Sen pääarkkitehti on taas kerran Bill Steer
– Skepticismin 90-luvun alun materiaali oli death metalia maustettuna synkeillä melodioilla ja hitaan raskailla osilla. Samoihin aikoihin rumpali Lasse Pelkonen puolestaan nosti toisen bassorummun tomiksi ja hankki samalla patarumpukapulat, kertoo kitaristi Jani Kekarainen. Samalla huomasimme senkin, että kakut olivat aikoinaan olleet kierrätystavaraa ja Stormcrowfleet oli äänitetty Mikko Alatalon livetaltioinnin päälle. Pidän kovasti myös The Process Of Farmakon -ep:n Backward Funeral And The Raven -kappaleesta, jonka kosketinosuudet on soitettu massiivisella kaksitasoisella urkuharmonilla. Skepticismin kohdalla lopputulos on kuitenkin aina hivenen arpapeliä, sillä elämäntilanteet ja mieltymykset vaikuttavat kulloinkin valmisteilla olevaan musiikkiin, eikä meillä ole tapana säveltää materiaalia pöytälaatikkoon. – Päätavoitteena oli tehdä ammattimainen ja eheä albumi merkkivuoden kunniaksi. – Parisen vuotta sitten marssimme analogivelhona tunnetun Anssi Kipon Astia-studiolle moniraitakakkujen kanssa, ja teimme ensilevystä uuden miksauksen ja masteroinnin. Uuden soundin ja tyylin kannalta merkittävä käänne tapahtui, kun kitaristi Eero Pöyry siirtyi kosketinsoittajaksi ja aloimme hyödyntää koskettimia kitaran rinnalla tasavertaisena soittimena. Kaikenlaista tapahtuu matkan varrella, ja esimerkiksi urkujalkio re-ampataan bassokamojen kautta, jotta kokonaissoundista tulisi voimakkaampi. Astialla oli hienoa kuunnella vanhaa levyä raita kerrallaan ja palauttaa mieleen se, että bändi oli tuolloin tiukassa soittokunnossa. Hah hah! Juuri julkaistu Skepticismin uusi studioalbumi on nimeltään Companion. Nino kommentoi miksausession alkumetreillä, että ’tällaisen musiikin ymmärtäminen ottaa aikansa, mutta kun yhtyeen idea valkenee, lopputulosta haluaa muokata ja miksata mahdollisimman vähän’, kertoo Kekarainen. Toisin sanoen rummut, kitara sekä pohjasynat vedetään yhdessä livenä, ja niiden päälle kasataan sitten muut soittimet. Monumentaalisia tunnelmia pursuava kokonaisuus juhlistaa yhtyeen kolmenkymmenvuoden mittaista taivalta äärimmäisen tyylikkäästi. Ville Pelkonen äänitti ja miksaaja Nino Laurenne jeesasi soundien sekä mikityksien kanssa. Pystytkö nostamaan takavuosien Skepticism-levytysten joukosta esiin omia suosikkeja. E lettiin 1990-luvun alkupuolta, kun Kanta-Hämeestä alkoi kantautua äärimmäisen raskaita, epätoivoisen synkeitä ja pohjattoman melankolisia sävelmiä – ja nämä sävelmät olivat aivan omilla taajuuksillaan koko maailmankin mittakaavassa. Syntyy mitä syntyy! Miten Companionin juhlavan synkkä äänimaailma muovautui. Vaikka teemmekin päällekkäissoittoja, niin pääideana on välttää kaikkea, mitä emme voisi jollain tavoin soveltaen soittaa myöhemmin livenä! 30 VUOTTA SYRJÄSSÄ METALLIN VALTAVIRROISTA S K E P T I C I S M Bazook! Teksti: Timo Isoaho > 68 SOUNDI K u v a: Sa ll a K o le h m ai n en S K E P T I C I S M Bazook 8_21.indd 68 Bazook 8_21.indd 68 8.9.2021 18.21 8.9.2021 18.21. Sen instrumentin roudaaminen kellaristudioon oli jo aikamoinen osa äänityskokemusta... Kulttuuriteko tämäkin! – Täytyy mainita myös Aes-ep (1999), joka sisältää yhden lähes puolen tunnin mittaisen sävellyksen. Biisi toimii edelleen hyvin. Raskaan musiikin alamaailmaa keinutti tuolloin black metalin toinen aalto, joten SkeptiJANI KEKARAINEN ja vaikuttajia Skepticismin taustalla: • SOUNDRACKIT, ESIMERKIKSI CONAN THE BARBARIAN • MELODINEN BLACKJA DEATH METAL • 50JA 60-LUKUJEN SUOMI-ISKELMÄT VINYYLILTÄ • POSTROCK, ESIMERKIKSI MOGWAI, SIGUR RÓS, GODSPEED YOU! BLACK EMPEROR cism oli aikamoisen syrjässä metallin valtavirroista. – Nauhoitussessiomme etenevät siis niin, että soitamme ensin pohjat ilman klikkiä. – Näinä yhtyeen alkuvuosina huomasimme, että hitaat riffit sekä raskaat melodiat miellyttävät omaa korvaa eniten, ja sellaista materiaalia alkoi sitten syntyä enemmän ja enemmän. – Etsimme pätevää studiota ja muutamasta vaihtoehdosta valitsimme Sonic Pumpin. – Jokaiselta julkaisulta löytyy jotakin mielenkiintoista, mutta kyllähän esimerkiksi debyyttialbumi Stormcrowfleet (1995) on eräs merkkipaaluista, sanoo kitaristi. Funeral doomin kantaisänä varsinaissuomalaisen Thergothonin ohella pidetty Skepticism oli nähnyt kuunvalon
ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.. facebook.com/InfernoMagazine instagram.com/inferno_magazine twitter.com/infernomagazine Inferno tulostus.indd 69 Inferno tulostus.indd 69 8.9.2021 18.48 8.9.2021 18.48
Vierailin hiljattain Iiro Rantalan ja Jukka Perkon mainiossa Podi Ilolle -podcastissa keskustelemassa Kind Of Bluesta (jakso on kuunneltavissa Spotifyssä) ja juuri Evans/Kelly-vaihteluvälillä käymämme keskustelu sai minutkin avaamaan korvani uudella tavalla tälle vivahteelle legendalevyllä. Milesin yhtyeeseen huumesekoiluillaan bändikaverinsa kyllästyttäneen Red Garlandin tilalle tullut luotettava Kelly on muusikkona eri maailmasta kuin Bill Evans. Koko albumin avaava So Whatin lyhyt intro, pianisti Bill Evansin ja basisti Paul Chambersin lyhyt vuoropuhelu, on ajasta toiseen kananlihaa nostattava pienoistaideteos, joka samalla avaa hienosti oven albumilla tärkeässä osassa olevan Evansin herkkään ja sävykkääseen soittoon. ”Kind Of Blue on korvia avaava kuuntelu elämys pianistin roolin kautta kuunneltuna.” K u v a: Fr an ci s W o lf f K u v a: D av id R ed fe rn Jazz kiinnostaa 8_2021 -taitto.indd 70 Jazz kiinnostaa 8_2021 -taitto.indd 70 9.9.2021 15.51 9.9.2021 15.51. Ian Carr kirjoittaa Miles Davis -elämäkerrassaan (Like, 2002) Freddie Freeloaderista: ”Juron So Whatin jälkeen kuultuna Wynton Kellyn aloitussoolo tuntuu pulppuavan hillitöntä riemua.” Kai sen voisi niinkin ilmaista, että Bill Evans oli introvertti, Wynton Kelly ekstrovertti. Persoonallisuus kuuluu olennaisesti jazzin soitossa, ja Miles Davis taitavana yhtyejohtajana osasi hyödyntää tämän. Molempi parempi, sanoisin. Pianistien ero käy ilmi jo kuuntelemalla tarkalla korvalla Kind Of Bluen kaksi ensimmäistä raitaa, So What ja Freddie Freeloader. Yhtä kaikki, Bill Evans oli luonteeltaan Milesin tavoin liideri, sooloartisti, siinä missä Wynton Kelly oli leimallisesti erinomainen ”sideman” ja solistien taitava komppaaja. Ero on selkeä. Mekin saimme pianistiin liittyviä mielipide-eroja aikaan ja valinnan paikan tullessa vastaan jakson lopussa tunnustin (tässä yhteydessä) kääntyväni Evansin koko ajan uusia maisemia esittelevän, äärimmäi sen herkän ilmaisun kannalle. Toisinaan melkein unohtuu, että mukana oli Evansin ohella myös toinen pianisti, Wynton Kelly. Tuon albumin kuunteluun on hyvä jatkaa Kind Of Bluen pyöräyttämisen jälkeen, eikä vähiten sen takia että myös basisti Paul Chambers ja rumpali Jimmy Cobb soittavat kummallakin levyistä. Bill Evans toisaalta vaikutti Kind Of Bluella jopa siinä määrin, että kappale Blue In Green on joissain yhteyksissä tulkittu Evansin ja Milesin sävellykseksi, siitä huolimatta että virallinen historiankirjoitus kertookin Davisin säveltäneen koko albumin materiaalin. Ei ole sattumaa, että sessioiden ensimmäisenä taltioitu raita oli nimenomaan blues, erinomainen soitettava vuoroaan lämpiössä odotelleelle Wynton Kellylle. 1 Edition Records Andrew Cyrille Quartet: The News ECM Makaya McCraven: Deciphering The Message Blue Note ALBUMI-ILOJA ALKAVAAN SYKSYYN: JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. ”Hän kävi musiikkikouluja ja soitti paljon klassista musiikkia.” Wynton Kellyn Cobb puolestaan mainitsee rakastaneen Errol Garnerin soitantaa ja tuoneen myös jamaikalaisten vanhempiensa kulttuuritaustaa ilmaisuunsa. M iles Davisin Kind Of Blue (Columbia, 1959) on monumentti, jonka merkitys yltää kauas jazzin tuolle puolen. Sessioiden rumpali Jimmy Cobb muistelee Evansia ja Kellyä Ashley Kahnin mainion Kind Of Blue -kirjan (Granta Books, 2001) esipuheessaan. Bill Evans kuulemma vaikutti kaverilta ”jonka äiti pakotti hänet harjoittelemaan lapsena koko ajan”, Cobb kirjoittaa. 70 SOUNDI teltaessa. Hän nimittäin käväisi Kind Of Bluen aikoihin tekemässä myös suurimman soololevyhittinsä Kelly Blue (Riverside Records, 1959). Yleinen mielipide tuntuu pitävän juuri Evansin soittoa Kind Of Bluella albumin kokonaisvärin kannalta olennaisena ja toki Wynton Kelly soittaakin levyllä vain tuolla yhdellä mainitulla raidalla. Jopa kokonaisia kirjaprojekteja inspiroinut albumi on levynä erittäin ehjä kokonaisuus ja silti kuunteluelämyksenä niin monipuolinen, että sitä voi lähestyä useiden eri näkökulmien kautta. Freddie Freeloader puolestaan on suoraviivainen blues, jonka Wynton Kelly maustaa maanläheisellä ilmaisullaan. Siinä missä Bill Evansia on kuvailtu ”Debussy-vaikutteiseksi” ja tyyliltään eurooppalaisen klassisen musiikin kehityslinjoihin yhdistyväksi, on Kelly läpeensä marinoitu afroamerikkalaisen bluesin pohjavirtauksissa, svengijazzin ydinmehussa. Hänellä on silti selkeät kannattajansa aiheesta keskusJazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives EVANS JA KELLY, SINISEN SÄVYJÄ Petter Eldh: Projekt Drums vol. Mutta vielä sananen Wynton Kellystä, jota arvostan myös suuresti. Kahdessa sessiossa taltioitu Kind Of Blue onkin korvia avaava kuunteluelämys pianistin roolin kautta kuunneltuna. Ensimmäinen kappaleista on se levyn tunnetuin biisi, mullistava modaalisen jazzin mestariteos, jolla Evansin soitto on herkkää ja modernia
PB SOUNDI SOUNDI 71 nivoutuu samalla tuottamiseen, koska laitteet ja soundit ratkaisevat. Vai paremminkin siitä, että ylituotetussa musiikissa artistin oma ääni jää tuottajan nerokkaan vision jalkoihin. Perinteisesti tuottajan tehtävänä on ollut vastata musiikin äänityksessä teknillisistä, soundiin vaikuttavista ratkaisuista. Uudet teknologiset innovaatiot kuuluvat tuotannossa pian markkinoille tultuaan. Ja silloin, kun levy-yhtiössä kaavaillaan jonkin artistin tyylin päivitystä, on auteurtuottaja oiva ratkaisu ongelmaan. Tuottajalla on yleensä enemmän kokemusta musiikin tekemisestä ja tallentamisesta kuin artistilla. Nykyisin tuottamisen ja ”varsinaisen musiikin tekemisen” raja on itse asiassa hyvinkin häilyvä ja tuottajilla voi olla monenlaisia rooleja. Jokin kohta sanoituksessa voi tökkiä, jolloin tuottaja voi nostaa tämän asian esille ja kirittää artistia uuteen, parempaan ratkaisuun. Tuottajat ovat usein myös itse artisteja. Silloin tiedetään ainakin suunnilleen minkälaista soundia ja tyyliä on luvassa. Eiväthän tuottajat perinteisesti soita tai laula artistien levyillä, tai sanoita ja sävellä kappaleita. Tuottajalla on usein vaikutusvaltaa etenkin kappaleiden sovituksiin. Väite on harhaanjohtava. Kappaleen rytmiä voidaan muunnella ex tempore ja sointuja saatetaan vaihtaa. Onko kyse levytyksessä käytettyjen soitinraitojen määrästä tai tietynlaisesta miksaustyylistä. Nykyaikaisessa popissa ja hip-hopissa tuottaja on yleensä se henkilö, joka tekee kappaleiden taustat. Joistakin innovaatioista tulee kulutusta ja aikaa kestäviä klassikoita, jotka jäävät elämään. Näin ollen tuottaja haluaa paitsi artistin parasta myös levy-yhtiön kassaan lisää rahaa. Tuottajan apuna ovat studioteknikko ja miksaaja, jotka toteuttavat teknisesti tuottajan ja artistin toiveet. Musiikintuotannosta voidaan havaita erilaisia trendejä, jotka ovat vaihdelleet pitkälti teknologisen kehityksen mukaan. Phil Spector, Brian Eno, Timbaland tai Rick Rubin tunnetaan omasta nimikkosoundistaan. Trendeillä ja myös kliseillä voidaan leikitellä ja laittaa samaan kappaleeseen vaikkapa ”kasarirummut” , ”ysäri-syna” ja uutuutta edustava ”EDMdroppi”. Eräs levyarvosteluissa usein esille nouseva, arvottava sanonta on, että musiikki on ylituotettua. Vastaavasti eri aikakausilta voidaan löytää omia soundillisia kliseitä. Tuottajat työskentelevät usein joko omalle tai hänet palkanneelle levy-yhtiölle. Studiossa tuottaja usein valitsee äänentallentamisessa käytettäviä laitteita, toisinaan myös soittimet. Usein hänen on ollut vastuu myös budjetin toteutumisesta musiikin tuotannossa. Sekvensserin ohjelmoiminen on nykyaikaista säveltämistä, joka TUOTTAMISEN MONET ULOTTUVUUDET Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen ”Tuottaja haluaa paitsi artistin parasta myös levy-yhtiön kassaan lisää rahaa.” Kuv a: J a n i Ko rm u JS16 Rick Rubin Tractatus 8_2021 -taitto_a.indd 71 Tractatus 8_2021 -taitto_a.indd 71 9.9.2021 15.51 9.9.2021 15.51. Ulkomailla Jack Antonoff on samoin tehnyt uraa sekä artistina etä säveltäjä-tuottajana, joka hallitsee laulunkirjoitusja tuotantoprosessin kaikki vaiheet. Tuottajalla on ulkopuoliset korvat, kun artisti on liian syvällä omassa luomisessaan eikä pysty itse kuulemaan, mikä musiikissa on mahdollisesti pielessä. Hittejä on syntynyt Taylor Swiftille, Lordelle ja Lana Del Raylle. T uottaminen on musiikin tekemisen osa-alue, jonka merkitys jää maallikolle usein mysteeriksi. Voidaanko ylitai alituottamista mitata. Hän on tuottamisen ohessa säveltänyt hiljattain kappaleita Reino Nordinille, Stigille, Teflon Brothersille ja Sini Sabotagelle. Tuottaja tietää esimerkkitapauksia menneisyyden hiteistä, sekä myös sen, mikä on kulunut klisee. Vaikka tuottamisella voidaan tarkoittaa monia asioita, voidaan ajatella niin, että tuottaja on artistille eräänlainen neuvonantaja. Musiikki on aina tuotettu jollakin tapaa, myös silloin, kun artisti tuottaa itse levynsä. Myös tuottajan tehtävä on sanoa, jos vaikkapa kertosäettä toistetaan liikaa ja liian varhaisessa vaiheessa kappaletta, tai että kappale tarvitsee bridgen, jossa sen tunnelma muuttuu hetkellisesti toisenlaiseksi. Yksi Suomen menestyneimmistä säveltäjätuottajista on JS16, joka oli tuotantovastuussa Bomfunk MC’sin Freestylerista sekä Daruden Sandstormista. Monilla auteurtuottajilla on tunnistettava oma soundi, ammattisalaisuus, jonka vuoksi he ovat haluttuja yhteistyökumppaneita. On vaikea hahmottaa ja ymmärtää, miksi hyvät tuottajat ovat niin arvostettuja, kuin rocktähtiä itsekin
Ilmastonmuutoksen myötä vesi tulvii kaikkialla. Nykyisin Mötley Crüen basisti ja biisintekijä nauttii hurjuudestaan selviytyneen legendan statuksesta ja vaikuttaa yllättävän järkevältä ihmiseltä. REMINISCENCE Tieteisjännäri Reminiscence sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään lähitulevaisuuden Miamiin. ??. Komeat kuvat eivät kuitenkaan riitä, kun tarinassa ei ole imua. Tarinassa on yliluonnollisia wuxia-elokuvien elementtejä, jotka ovat suurelle yleisölle tuttuja elokuvista Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme tai Lentävien tikarien talo. Keskeiset näyttelijät ovat aasialaisia, ja elokuvassa puhutaan sekä kiinaa että englantia. Nähtäväksi jää, ryhtyykö Sixx Tommi Liimatan, Flean ja Lenny Kravitzin peesissä elämäkerrallisen kirjasarjan tekoon. Elokuvassa on liikaa tyhjäkäyntiä, joka ei vie tarinaa eteenpäin. ?. Kun Sixx alkaa kertoa sinänsä kiinnostavasti sellaisista tietäjätason yhtyeistään kuin Sister ja London, kantavat teemat ja demonit eivät enää pysy kyydissä. Tällä kertaa lopputulos on kuitenkin ristiriitainen. Miksi hänen kävi niin kuin kävi. Reminiscence ei tuo siihen mitään muuta uutta kuin toinen toistaan pöljempiä juonenkäänteitä. YHDESSÄ Ranskalaiselokuva Yhdessä kertoo kahdesta naisesta, jotka ovat olleet rakastavaisia vuosikymmeniä. ??. The First 21:ista voi sanoa samaa kuin Mötley Crüesta: toimii se näinkin, mutta saisi siinä enemmän syvyyttä olla. Niin nytkin: lapsuudesta ja nuoruudesta kertovalla The First 21:lla Sixx rapsuttaa vanhoja arpia. 72 SOUNDI Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja DYYNI Frank Herbertin klassiseen tieteisromaaniin perustuva Dyyni on ehkäpä vuoden odotetuin elokuva. Miten hänen lähtökohtansa vaikuttivat siihen, millainen hänestä tuli. Villeneuve on jo osoittanut kykynsä tehdä älyllistä suuren luokan scifiä (Arrival, Blade Runner 2049). Hän rajaa toimintaa kameran ulkopuolelle, mikä nostaa kohtausten tehoa. 1958) sai kimallehevin Keith Richardsin maineen viimeistään Neil Straussin The Dirtin sivuilla. Miksi hänen vanhempansa toimivat niin kuin toimivat. Reminiscence on näyttävästi kuvattu ja lavastettu, ja siinä on upeita futuristisia kaupunkinäkymiä. Dyyni näyttää kaikin puolen sykähdyttävän upealta, ja siinä on vaikuttavia kohtauksia. Elokuva sijoittuu Marvel-universumiin, mutta tuttuja supersankareita nähdään vain sivurooleissa. Sitä päättäväinen Nina ei kuitenkaan aio hyväksyä. Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Lisa Joy ja tuottaja Jonathan Nolan ovat menestyneet Westworld-sarjalla. Timothée Chalametin esittämä päähenkilö jää etäiseksi, eikä elokuva muutenkaan aiheuta värinöitä. Viihdyttäviä toimintakohtauksia elokuvassa kyllä riittää. Dialogi on kömpelöä ja suorastaan tahattoman koomista. Haamukirjoittajan kanssa tehty The First 21 on sujuva, selkeä ja vilpittömästi kerrottu tarina, mutta etenee harmittavasti syvästä päästä matalaan. Aiemmissa Sixxin vaiheita luotaavissa kirjoissa (The Dirt, The Heroin Diaries ja This Is Gonna Hurt) kantavaksi teemaksi nousee päähenkilön ihmetys omasta kohtalostaan. Hugh Jackmanin viskiä lipittävä etsivä ja Rebecca Fergusonin viettelevä femme fatale ovat perinteisiä dekkarihahmoja, joita on siirretty tieteiselokuviin monta kertaa ennenkin. Vaikka Nina on Madeleinen rakkain ihminen, hänet sysätään tylysti ulkopuolelle. Ninaa esittävä Barbara Sukowa tunnetaan yhteistyöstään Rainer Werner Fassbinderin kanssa. Läskipukuun pukeutuneen Stellan Skarsgårdin pahishahmo on tahattoman koominen muuten kuolemanvakavassa elokuvassa. Ohjaaja Filippo Meneghetti kuvaa tapahtumia taitavasti ja jättää katsojalle ovelasti tilaa. SHANG-CHI AND THE LEGEND OF THE TEN RINGS Marvel-uutuus sai suomalaiseen suuhun kömpelön ja pitkän nimen. Hän tuntuu kirjoittaneen toistaiseksi rehellisimmän teoksensa nykyiselle itselleen ja Frank Ferannalle, sille metsästystä ja jalkapalloa harrastaneelle, sikafarmilla ja trailerissa asuneelle rillipäälle, jota riepoteltiin jatkuvasti paikkakunnalta toiselle ja joka hän kerran oli. Puolivälin jälkeen taso laskee, kun mukaan tulee videopelimäisiä bittiavaruuksia ja moneen kertaan nähtyjä karjuvia digiörkkejä. Käsikirjoituksesta puuttuu kuitenkin lajityypille ominainen syvällinen puoli, ja lopputulos on kepeä supersankarin syntytarina. Vaikka Madeleinen roolihahmo jää loppupuolella vaille repliikkejä, Martine Chevallier on vahvasti läsnä jokaisessa kohtauksessaan. Muistoja hyödyntävää hologrammilaitetta käyttävä yksityisetsivä alkaa tutkia mystistä yökerholaulajan tapausta, josta kehittyy hänelle pakkomielle. David Lynchin vuoden 1984 filmatisointi karahti kiville, mutta Denis Villeneuven projekti on hallitumpi kokonaisuus. Nina ja Madeleine ovat pitäneet suhteensa kuitenkin salassa, ja lähipiiri luulee heidän olevan vain naapuruksia. TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT Kun Nikki oli Frankie N ikki Sixx (s. Kun kirjan alussa ja lopussa on vielä liikaa Mötley Crüen nykykuulumisia ja Sixxin viisaita sanoja, jää elämäkerrallinen osuus ohkaiseksi ottaen huomioon, että kyseessä on itsenäinen teos eikä osa laajempaa biografiaa. ARI VÄNTÄNEN NIKKI SIXX: THE FIRST 21 HACHETTE BOOKS K u v a: B ar ry Le v in e / So u n d in ar k is to NIKKI SIXX sanoin kuvin_8_2021 -taitto_a.indd 72 sanoin kuvin_8_2021 -taitto_a.indd 72 10.9.2021 9.25 10.9.2021 9.25. Mittakaava on eeppinen, mutta resurssit ovat menneet osittain hukkaan, kun monissa kohtauksissa vain pönötetään pimeissä sisätiloissa ja höpötellään joutavia. Shang-Chi And The Legend Of The Ten Rings yhdistelee perinteistä kungfu-seikkailua ja supersankaritarinaa. ???. Hänestä nousee tarinan keskushenkilö, kun Madeleine (Martine Chevallier) sairastuu vakavasti, ja pariskunnan yhteinen elämä saa traagisen käänteen
Iisa Pajulan Itke, kirjoita, laula on poikkeuksellinen teos laulu lyriikasta. Cornellin henkilöön kirja pysty porautumaan. KOSKINEN CORBIN REIFF: CHRIS CORNELL – ELÄMÄ LIKE Vaihtoehtoinen totuus arkista L innut ja meret (2003) ja Näkymättömät kädet (2011) albumeillaan vaikuttavaa ja koskettavaa jälkeä tehnyt graafikkosarjakuva taiteilija Vil le Tietäväinen on haukannut kä sikirjoittajaparinsa Iiro Küttnerin kanssa melkoisen palan. Kirja meinaa lipsahtaa päälle liimatun paasaavuuden puolelle etenkin yliopistokritiikkinsä kanssa, mutta fokus säilyy va kuuttavasti Raamatun tutkimuk seen nojaavassa päätarinassa, jo ka sekään ei anna järin mairitte levaa kuvaa ihmiskunnan kyvys tä tehdä onnistuneita valintoja. Jos Kahlekuningaslaji on kuin luentosarja, Itke, kirjoita, laula on jotain muuta. Irtolainauksien ja spekulointien kautta piirtyy jonkin laista hahmotelmaa miehen mielen laadusta, mutta vähänkään Cornel lia seuranneille tämän tarina ei valo tu juurikaan enempää. 150si vuinen Harvennus mahduttaa kansiensa väliin monessa aika tasossa liikkuvan, vaihtoehtoi sen version Nooan arkin legen dasta, tutkijoiden suhde ja työ kuvioita sekä vieläpä kritiikkiä yliopistomaailman kaupallistu mista kohtaan. Lukuisista eri läh teistä koottua materiaalia käyttäen journalisti Corbin Reiff on koonnut sujuvuudeltaan vaihtelevan koko naisuuden. Alkupuoliskolla ainakin grunge jäbän mielenkiinto pysyy yllä, mut ta kerrontaan alkaa viimeistään puo livälissä tulla liikaa turhanpäiväistä täytetekstiä. SOUNDI 73 Ka ik ke a mi kä ro ll aa ! Roll FM mainos.indd 49 Roll FM mainos.indd 49 6.5.2021 10.15 6.5.2021 10.15 Kirjoita, lue, tulkitse L aulujen sanoista keskustel laan yhä varsin harvoin. Perinteisemmän henkilökuvan piirtyminen on tämän toteutusta van ansiosta ohuehko, ja kirja kes kittyykin Cornellin persoonan sijaan bänditoimintaan. Kuvauksensa mukaan se on sanoittajan opas, mutta teos opettaa kirjoittamisen lisäksi myös lukemaan ja tulkitsemaan. Hahmotelma grungemestarista 52vuotiaana 2017 itsemurhaan pää tyneen sooloartistin, Soundgarde nin ja Audioslaven keulakuvan tari na on osin mielenkiintoista, osin an keata luettavaa. Pajula ker too omista tekstittäjän tekniikois taan ja käy läpi herkkyyden ja su run kokemuksiaan avoimen rehelli sesti. Tietyllä tavalla kokonaisuus täydentää Mark Yarmin definitiivistä grungeopusta Kaikki rakastavat Seattlea. Par haita sanoituksia listataan sil loin tällöin, ja haastatteluissa artis tit kertovat auliisti uusien biisien sä taustoista, mutta itse teksteistä, niiden merkityksistä, synnystä tai tulkinnoista on useimmiten oltu hiljaa. Jos grungeaiko jen meininki kiinnostaa, ainakin kir jan alkupuoliskosta nauttii kosolti, kerronta kun kiertelee laveasti myös bändikaverien ja kaveribändien taustojen ympärillä. Ehkä se on ollut liian vaikeaa, tähän asti. Cornellia ei luonnollises tikaan ole kirjaa varten haastateltu, eikä bändikavereita tai perhettä sen liiemmin. Aiemmin varsinaisia laululyriikan kirjoitus oppaita on Suomessa ollut vain yk si, Heikki Salon Kahlekuningaslaji (2008). Turhimmillaan teksti on kuin Jo el McIverillä ikään: tikusta tehdään asiaa kappaleiden ja videoiden ku vailun ja kiertueareenoiden listaus ten merkeissä. Alan perusteoksena se avaa tekstien kirjoittamista oppikirja maisesti, ylhäältäpäin. Lainausten osaltakin opus latistuu lupaavan alun jälkeen huomattavasti ulkokohtaisemmak si. Kirsi Luoman suomennos on kiitettävän asiallinen ja sujuvakielinen. Elämäkerrasta ei voida puhua, kertomuksesta pikemmin. Mutta mikäpä haukatessa kun taidot ovat tällä tasolla. ANTTI GRANLUND IISA PAJULA: ITKE, KIRJOITA, LAULA OTAVA sanoin kuvin_8_2021 -taitto_a.indd 73 sanoin kuvin_8_2021 -taitto_a.indd 73 10.9.2021 9.25 10.9.2021 9.25. Kuin juttelisi tekstien kirjoittamisesta ystävän kanssa. Se aut taa ymmärtämään ammattikirjoit tajaa luovan työn tekijänä ja osana nykyaikaista musiikkibisnestä. Pajulan teos sen sijaan avaa samoja kahleita si sältä käsin, sydämestä. MIKKO MERILÄINEN VILLE TIETÄVÄINEN, IIRO KÜTTNER: HARVENNUS WSOY K u v a: V il le Ti et äv äi n en Näkökulma on tuore. KIMMO K. Pajula tietää mistä puhuu: hän on kirjoittanut uransa aikana muil le – tunnetuimpana Kaija Koon Supernaisethitin teksti – tehtaillut biisejä liukuhihnalla cowriteses sioissa ja avannut sydäntään Regi nan lauluissa ja sittemmin omalla soolourallaan. Itke, kirjoita, laula sisältää lukuisia tehtäviä ja konkreettisia esimerkkejä, joista luulisi olevan apua paitsi aloittelevalle tekstittä jälle, myös ikänsä laululyriikkaa kir joittaneelle. Kuin huomaamatta mukaansa tem paava jännitystarina etenee ihail tavasti jo muutamankin sivun tai ruudun matkalla, ja aikatasojen välillä liikkuminen tuntuu luon tevalta. Erityispisteet an netaan puhekielen ja alan väkinäi sen jargonin välttä misestä. Küttne rin visioima juoni kulkee selkein vedoin, ja Tietäväisen taide on totutun taitavaa ja elävää
viimeinen sana -taitto_2021_8_a.indd 74 viimeinen sana -taitto_2021_8_a.indd 74 9.9.2021 15.52 9.9.2021 15.52. Kanye ei toden totta ole tehnyt itsensä fanittamisesta helppoa viime vuosina, mutta elo kuun lopussa Suomen albumilistan kärkeen noussut Dondaalbumi on parasta Kanyea vuosiin. Nimittäin kulinaristisen valaistu misen: kysehän on tie tenkin hot wingseistä tai kavereiden kesken siivistä. Laulajia arkistossa on niin ikään satoja. Modernin ATK:n avulla eri aihealueiden hakeminen käy kuin kirjastossa konsanaan. Nykyään Kansanperin teen arkiston kokoelmiin kuuluu yli 20 000 tun tia äänitteitä, noin 200 000 valokuvaa, äänilevyjä, soittimia sekä käsikirjoituksia. Burning love. Kiinnostava aineisto on lisäksi myös vuo desta 1980 karttunut aloittelevien rockyhtyei den demokokoelma, joka suurelta osin perustuu Soundilehden Jukka ansaitsevat Heinekenin 0,0 bisse ja kotimainen Hartwallin More. Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 17. Pietarin Pushkintalon äänitearkistossa oli kauniilla kyrilli sellä kaunokirjoituksel la kirjoitetut luettelot ja viereisessä huoneessa sankarietnomusikolo git polttivat tupakkaa ja kelanauhurit suhisten tekivät nuotinnoksia ja litterointeja! Arkistovisiitti on kuuntelukokemuksena aina melkoinen trippi. Omaan makuuni alkoholittomista oluista parhaiten toimivat la gerit, joista erityismaininnan HELTEISEN KESÄN ratoksi vietin sujuvasti aikaa sisätiloissa Tampereen kansanperinteen arkiston uu menissa kuunnellen ns. Tiila Ilkan melodiat ja tekstit vetävät vertoja kenelle tahansa, minkä tahansa ai kakauden biisintekijän tuotoksille. AlaKönnin taltioi man koko elman laajuus on 5347 kelanauhaa! Nauhoitukset sisäl tävät kansanmu siikkia sekä muu ta muistinvaraista perimä tietoa aina laivanrakennuk sesta satuihin ja kansanuskosta autoistumiseen tai selostusta elohopean ja ”sinoperin” käytöstä muinaisten avaruuslaivo jen polttoaineena. Kuitenkin Youtube kanava First We Feastin laadukas Hot Ones haastattelusarja, jossa julkkisvieraat kokeilevat kanttiaan aina vaan tulisempien soosien kans sa, on herättänyt houkutuksen haa lia kotiin myös Scovillelukemiltaan äkäisempiä kastikkeita. Ehkä Spotifyaika kauden uusi ilmiö ovat al bumit, joista kukin muo dostaa omat mosaiikkinsa. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Tulinen ruoka on itselle iskenyt aina, ja harva chiliä sisäl tävä ruoka vetää vertoja siipikastik keen etikkaiselle poltteelle. Kaikesta ei ole pakko pitää, vaan pullasta saa napsia ihan rehellisesti ne rusinat talteen. Kanansiipien ja kaljan lisäksi kolmas kova K on tietenkin Kanye West, joka saattaa olla nimeltään Ye jo tämän lehden tippuessa pos tiluukusta. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. En ole lähtenyt (vielä) koettele maan sisuskalujani naga jolokia as teelle saakka. Toista se oli lämpöisenä analogi aikana, jolloin käytössä oli vain metritolkulla nauhojen sisällysluet telokirjasia. Sadat, ellei tuhannet menneet sielut juttelevat sinulle vuosikymmenten hälyn takaa. Kanansiipien ruokajuo maksi sopii olut (pitihän se arvata) ja viime vuosien ai kana kauppojen alkoholittomien oluiden valikoima on parantunut kohisten. Kotioloissa parhaaksi siipi reseptiksi olen havainnut siipien maustamisen umamimauste seoksella, limen mehulla, Siipi weikkojen mediumkastikkeel la ja tuoreella korianterilla. Suosik kejani on esimerkiksi Ala vuden Sapsalammelta ko toisin ollut Anna Ottiilia ”Tiila” Ilkka (1875–1963), jolta AlaKönni tallensi yli kaksisataa laulua. Vielä odottelen sitä, että kaupat tajuaisi vat siirtää myös kylmäkaappiin muutaman alkoholittoman vaihto ehdon. Junttilan demopalstalle lähetettyihin äänitteisiin. rekimittai sia eli riimillisiä kansanlauluja sekä etsien Tampereen Pellavatehtaan paloon liittyviä tarinoita. Tempauk sistaan ja ongelmistaan huoli matta – tai juuri niiden vuoksi – West on yhdenlainen 2000lu vun renessanssimies. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Kela nauhoilta välittyvät ihmisten moninaiset kohtalot, puheäänet, mahtavat spontaanit naurusaundit ja sydämelliset itkut. Arkiston kokoelmat pohjautuvat ”Suomen Alan Lomaxin” eli profes sori Erkki Ala-Könnin (1911–1996) kenttääänityk sille. 108minuuttisen Dondan kuuntelu oli ensiistumalta mahdoton tehtävä, mutta pa rin pyörityksen jälkeen biisi läjästä löytyivät ne omat suosikit. Kokoelma on erittäin mie lenkiintoinen ja sieltä löy tää sittemmin sangen tunnettujenkin artistien alkuuran demoteoksia. Onnittelut! PEKKO KÄPPI MIRKO SIIKALUOMA Kielen löytäneiden kesken arvotaan huippulaatuiset ja täysin langattomat Sennheiser Momentum True Wireless nappikuulokkeet. Valikoiman Soundimerchandiseä voitti Mandi Peltola Espoosta. PARIN VIIME VUODEN aikana olen kokenut va laistumisen kärsimyk sen kautta
THE WAR ON DRUGS TI 22.3.2022 HELSINKI, JÄÄHALLI LIPUT ALK. N E T Soundi takakansi 8_21.indd 76 Soundi takakansi 8_21.indd 76 9.9.2021 15.23 9.9.2021 15.23 S O U N D I 8 / 2 2 1 8/ 20 21 9,90 € (sis.alv) AMYL AND THE SNIFFERS • ERIKA VIKMAN • EPE HELENIUS • LYYTI • CARCASS ARPPA | ELLINOORA | MERCURY CIRCLE | ASTRID SWAN So un dI 11 So un dI 11 H A L O O H E L S I N K I ! Kansi_8_2021_d.indd 1 Kansi_8_2021_d.indd 1 9.9.2021 15.38 9.9.2021 15.38 _1SD_ulkokannet_8_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_8_2021.indd 1 10.9.2021 9.47 10.9.2021 9.47. 50,50 EUR T H E W A R O N D R U G S