SOUNDI 9/2015 9/2015 8,50 € (sis.alv) VUOTTA RÄPPIBILEISTÄ HEVIFESTAREILLE FAARAO PIRTTIKANGAS MODERNIN AJAN TEE-SE-ITSE-MIES SAMAE KOSKINEN NASTAA, SIISTIÄ JA SUPERKIVAA DIABLO HILJAISELON ON AIKA PÄÄTTYÄ SLAYER TOM JA KERRY OTTAVAT PÄIVÄN KERRALLAAN CHILDREN OF BODOM RETKELLÄ JÄRVIMAISEMISSA CHILDREN OF BODOM RETKELLÄ JÄRVIMAISEMISSA Sound I 11 CHILDREN OF BODOM laulun mittainen matka JUKKA ”KO SMO ” KR ÖGER HIM HA AST AT TEL US SA UU SI -RUMP ALI kansi_9_2015_j.indd 1 7.9.2015 14.11
Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. HELSINKI Finlandia-talo klo 20.00 Klo 20.00. Pe 11.12. To 26.11. Liput toimituskuluineen alk. viulu), Petri Päivärinne (2. Liput toimituskuluineen alkaen 53,50€. SEINÄJOKI Areena La 12.12. 47,50/52,50 €. Mikkeli, Mikaeli To 12.11. Seinäjoki, Rytmikorjaamo Ma 23.11. HELSINKI, Finlandia-talo La 7.11. 010 841 4185. 010 841 4185. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 010 841 4185. Tampere, Tampere-talo Su 8.11. viulu) Markku Lintunen (alttoviulu), Jussi Vähälä (sello) TUNNETUIMMAT HITIT UUSINA SOVITUKSINA! “Klassikot viittaa toki tunnettuihin ralleihini, mutta matalan profiilin kaverina haluan sen myös viittaavan Polaris Jousikvartetin lahjakkaisiin muusikoihin, jotka tulevat Helsingin kaupunginorkesterista ja Kansallisoopperan Orkesterista. TURKU, Logomo Su 25.10. Polaris Jousikvartetti Juha-Pekka Koivisto (1. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Lahti, Sibeliustalo Pe 6.11. Turku, Logomo Ke 11.11. KUOPIO, Rauhalahti La 31.10. Kokkola, Snellman-sali To 03.12. MARRASKUUTA HELSINKI JÄÄHALLI THEPRODIGY.COM /THEPRODIGYOFFICIAL @THE_PRODIGY UUSI ALBUMI THE DAY IS MY ENEMY NYT KAUPOISSA VIP-paketit alkaen 129 € +alv24% (159,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. TÄTÄ ON ODOTETTU! Ke 4.11. Hämeenlinna, Verkatehdas Pe 27.11. Maalaispojan juhlakokoelma kaupoissa syyskuussa! Kaikki konsertit alkavat klo 19.00 (ovet auki klo 18.00) . Liput toimituskuluineen alk. TAMPERE, Tampere-talo To 22.10. Jyväskylä, Paviljonki To 19.11. Liput toimituskuluineen alkaen 38,50 €. € Eastway tulostus.indd 2 4.9.2015 10.58. MIKKELI, Mikaeli Su 1.11. 64,50/69,50/74,50 €. € CAR OL A Grammy-palkittu musiikkivaikuttaja ja Leonard Cohenin työpari Ke 28.10.2015 HELSINKI, Savoy Klo 19.00 Liput toimituskuluineen alk. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Savonlinna, Savonlinnasali Pe 13.11. Lappeenranta, Lappeenranta-sali Pave Maijanen ja Klassikot -kiertue: Kaikki konsertit alkavat klo 19.00 (ovet auki klo 18.00) . Pori, Promenadikeskus Ke 18.11. 64,50 €. Joensuu, Carelia-sali Ti 17.11. KOUVOLA, Kuusankoskitalo Pe 23.10. IMATRA, Kulttuuritalo Virta Pe 30.10. OULU, Madetojan sali Su 8.11. säveltämiäni Unto Kupiaisen runoja, rokkia ja bluesia, joskin esityksen runko on omissa kappaleissani.” Vip-illallispaketit alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Liput toimituskuluineen alkaen 39,50 € paitsi Hki ja Tre 44,50 € Vip-illallispaketit (vain Hki, Tre ja Tku) alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Kouvola, Kuusankoskitalo La 7.11. SLADE, SMOKIE NAZARETH K-18 Ke 25.11. ROVANIEMI, Lappi Areena Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). JOENSUU, Carelia-sali To 5.11. KOKKOLA, Snellman-sali Kokkolan konsertin lipunmyynti Lipputoimisto Viivy vielä hetki Ihmisen ikävä toisen luo Hän hymyilee kuin lapsi Vicky Lee Tytöt tahtoo pitää hauskaa 11 virran maa Kiiminkijoki Suojelusenkeli Ajolähtö Syli Maalaispoika oon..... TURKU, Logomo klo 20.00 Klo 20.00. Oulu, Madetojan sali Su 29.11. Helsinki, Finlandia-talo La 19.12. Järvenpää, Järvenpää-talo La 05.12. PORI, Promenade To 29.10. L I P U N M Y Y N T I : www.menolippu.fi, www.lippupalvelu.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit Klo 20.00 (OVET klo 18.30) LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 52,50€/62,50€ € TIISTAINA 3. Kuhmo, Kuhmo-talo La 28.11. Omien klassikkojen ohella esitämme mm. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Special guest HUORATRON LAULUJA COITUS INTISTÄ SYKSYN SÄVELIIN JA KANTRIIN, POHJOISEN LAULUISTA BALLADEIHIN Ke 21.10. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min
LNation Ikokooma metalli tulotus.indd 4 4.9.2015 13.58
Tiisu mainos.indd 5 3.9.2015 11.18
Soundi 9/2015 > 8 Pääkirjoitus 9 Suorat sanat & Uusi kuvakulma 10 Uutiset 12 Elämäni soundit: Iisa 14 Liimatan aikamatka 16 Sanoin kuvin 18 E-liike 20 Jussi Niemen naamakirja: Bill Laswell 22 Soundi-haastattelu: Faarao Pirttikangas 30 Children Of Bodom 38 Samae Koskinen 40 Slayer 47 Karkkiautomaatti 52 Refused 56 Levyarviot 69 Oton vinyylit 70 Bazook Stratovarius Hanging Garden Five Finger Death Punch Speedtrap 74 Diablo 76 Stalker Jukka ”Kosmo” Kröger Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen 80 Tarkkailuluokka: Tilhet, pajut ja muut 82 Viimeinen sana & Hei kuka puhui. K annen k uv a: Jarmo K atila www.soundi.fi facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti instagram.com/soundilehti 12 Iisa ”Neil Youngin Decadekokoelma on kiva matkakaveri yksin autoillessa.” 6 38 Samae Koskinen ”Ne soitti mulle just silloin, kun mulla oli hirveä krapula.” 40 Slayer ”Haluaisin tehdä God Hates Us All -pitkäsoiton uudelleen – ainakin omien lauluosuuksieni osalta.” K uv a: Juuso W es terlund K uv a: k aapo k amu K uv a: Andr ew S tuar t 47 Karkkiautomaatti ”Klassinen kuvio, jossa sairaan ujo tyyppi ilmaisee itseään luovin tavoin.” K uv a: Jarmo K atila 30 Children Of Bodom ”Himosta puhuttaessa Raatikaiselle ja Laiholle tulee ensimmäisenä mieleen soittaminen.” sisältö_2015_9_a.indd 6 7.9.2015 13.34
LNation In Flames tulostus.indd 7 4.9.2015 13.55
Joku kommentoi sen alle: ”Pidin Soundista enemmän silloin kun se ei ottanut kantaa.” Heinäkuisen Meillä on unelma -mielenosoituksen uutisoinnin yhteydessä joku toinen taas epäili Soundin poliittista sitoutumattomuutta. Myönnetään, mitättömän pieniä ovat meidän ongelmamme jos ne suhteuttaa oikeastaan mihin tahansa mistä uutisissa puhutaan. Iron Maidenin uutuus haluttiin arvioida tähän Soundiin, ja normaaliin tapaan tarvitsimme kriitikolle mahdollisuuden perehtyä levyyn ennen julkaisua. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Avustajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Ervasti, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Visa Högmander, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Juho Kankaanpää, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Timo Koskinen, Pasi Kostiainen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kaisla Leveelä, Tommi Liimatta, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312 33101 Tampere Puhelin 045 110 5522 Sähköposti: etunimi.sukunimi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma–pe 9–16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Painopaikka Lönnberg Painot Oy ISSN 0785–0891 Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 41. No, jostain kumman syystä Maiden-streamia ei saatu toimittajallemme, vaikka sitä viikko toisensa jälkeen pyydettiin. Joskus ainoa mahdollisuus on mennä kuuntelemaan albumi levy-yhtiöön. Toden teolla homma alkoi vituttaa siinä vaiheessa, kun albumi oli jo vuotanut ja sitä pystyi kuuntelemaan kuka tahansa YouTubesta surkealla laadulla. Levy-yhtiön Suomen-osasto teki kaikkensa, mutta kuuntelulinkki ei koskaan saapunut Briteistä sähköpostilla Suomeen. Jos hädänalaisista ihmisistä välittäminen on kantaa ottamista, niin totta kai otamme. Eli hirveän syvällisesti levyihin ei aina pysty tutustumaan ennakkoon vaikka kuinka haluaisi. Eikä ihmisten arvostaminen syntyperään katsomatta ole, tai ainakaan saisi olla, missään määrin puoluepoliittinen kysymys. Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS?: Teenage Sweetheart Death Hawks: Sun Future Moon (ilmestyy 6.11.) Chelsea Wolfe: Abyss Destroyer: Poison Season pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_9_a.indd 8 7.9.2015 12.33. Uutisoimme Anssin päivityksen nettisivuillamme. Mitäpä tuohon sanoisi. Usein niissä on omituisia kuuntelukertarajoituksia ja toisinaan streami on voimassa vaikkapa 24 tuntia. Tosin itse pidän sitä vain normaalina ihmisyytenä. Mies kun sai yhdellä ainoalla Facebookpäivityksellään aktivoitua seuraajiaan lahjoittamaan tuhansia euroja hyväntekeväisyyteen. vuosikerta 8 Pienistä ja valtavista ongelmista SOUNDI 9/2015 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Kurt Vile: B’lieve I’m Goin Down... Kyseinen sodan jaloista pois pyrkivien ihmisten äärettömän suurta hätää vetoavasti mutta kiihkottomasti kuvaillut päivitys oli muutenkin silkkaa asiaa. Mistä tulikin mieleeni Anssi Kela, jota kohtaan arvostukseni nousi jälleen. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Isoista julkaisuista ei enää juurikaan jaeta ennakko-cdlevyjä, mutta yleensä sentään nettistreami. No, deadline jousti onneksi sen verran, että arvio ehdittiin saada lehteen. Kerronpa yhden esimerkin. Rokkilehden tekeminen on enimmäkseen pirun hienoa hommaa, mutta toisinaan toki koetaan vitutuksen hetkiä tässäkin toimituksessa. Virallista, hyvälaatuista streamia ei silti kuulunut
En tiedä onko vika soittajassa, muuta lasteni mielestä se kuulostaa ihan norsun pieruilta. Sieltä voi käydä kuuntelemassa. Bassohuuliharppua löytyy monilta Brian Wilsonin säveltämiltä ja sovittamilta Beach Boys -kappaleilta. Se oli bassohuuliharppu. Pääsin myös eroon tarpeesta ostaa bändin kaikki muutkin levyt, jos nyt satuin tykkäämään yhdestä. 700 euroa norsun pieruista 9 pääkirjoitus & kolumni -taitto_2015_9_a.indd 9 7.9.2015 11.32. Se on häilyvää. Siihen ei tarvita muuta kuin oikea-aikainen käynti yhdessä Facebookin käytettyjen soittimien myyntiin perustetuista ryhmistä. No... Enkä enää ole ostanut outoja kitaraefektejä, joiden ainakin alitajuisesti tiedän päätyvän siihen vappuefektien pinoon, joka ei ikinä lähde mukaan minnekään missä tehdään oikeasti mitään. En tuntenut oloani enää läheskään niin aikuiseksi. Itse satuin vilkaisemaan sitä hetkenä, jolloin sinne ilmaantui käyttäjä Oulusta kyselemään mikä kommenttiin postatun kuvan soitin on. Puolen vuoden sisään olin myynyt pari hyllymetriä levyjä, jotka oli aikoinaan hankittu samanlaisissa tilanteissa, mutta ilman järjen väliintuloa. Käsi oli mennyt jo taskuun ja katsekontakti myyjään luotu, kun tajusin etten edes tykkää koko levystä. Minulle kävi näin jokin aika sitten, kun huomasin alkaneeni kävellä levykauppojen ohi piipahtamatta sisään. Kompletistisyndroomasta parannuin hypistellessäni kirpputorilla jotain Pink Floydin hirvittävistä post-Waters -levyistä. Pari viestiä myöhemmin olin tarjonnut siitä iloisesti yllättyneelle omistajalle, joka luuli metallimötikän olevan jokusen kympin arvoinen, 500 euroa. Mutta tämä illuusio on kyllä todella helppo romuttaa. > Suorat sanat Arttu Tolonen Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > Aikuisuus. Olenhan kuitenkin 44-vuotias kahden lapsen isä, joka käy päivätöissä. Miltä soitin kuulostaa. Järkevyyden ja porvarillisten hyveiden perikuva – teoriassa. Se karkaa käsistä viime hetkellä uudestaan ja uudestaan. oli myös historiaa. Ja maksaa asuntolainaa. Onnistuin vakuuttamaan itselleni, että gear tai guitar acquisition syndrome, eli G.A.S. Kyllä. Kun vehje oli arvioitu alan liikkeessä, päädyimme 700 euroon. 700 euroa huuliharpusta. Kenties kuuluisin veto löytyy kuitenkin Simon & Garfunkelin The Boxerilta. Aika ajoin sitä onnistuu uskottelemaan itselleen, että on saavuttanut jollain tavalla merkittävän kypsyyden tason
Luvassa on hieman erikoisempia keikkoja. Tosin almanakat ovat tällä hetkellä sen verran tukkeessa, että tällainen pitkäsoitto konkretisoituu aikaisintaan vuonna 2017. Joku hul lu ehdotti jopa tuplalevyä, mutta se keskustelu ei edennyt maaliin asti, laulajakitaristi Antti Hyyry nen kertoo. Valin ta oli siis yhtyeen puolelta varsin helppo ja onneksi ehdotus kelpasi Jouskarillekin. – Työstimme jo vuoden 2014 ai kana suorastaan ennennäkemät tömän läjän uusia aihioita. Puheissa ovat vilahdelleet niin Eksopaleoklimatologi-proge, akustisempi hempeilyosasto kuin hooceekin. Herra Viikatteen kiireet liittyvät Viikatteeseen, joka uppoutuu Petrax-studion uumeniin syyskuussa. Jannellahan on äärimmäi sen tarkka korva ja huumorinta jummekin osuvat yksiin. BACKYARD BABIES The new album FOUR BY FOUR Out Aug 28! BACKYARD BABIES The new album FOUR BY FOUR Out Aug 28! CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. Muutoksia. If Societylla riittää muitakin kiireitä, sillä yhtiö julkaisee ensi vuonna muun muassa Radiopuhelimien, Hero Dishonestin ja Tryerin uudet studioalbumit. Ehkä ensi elokuussa. Edellinen ennätys, 32 konserttia, on vuodelta 2002. Heikkosen pitkäaikainen levy-yhtiö If Society julkaisee seuraavaksi venäläistaustaisen helsinkiläisyhtye Fate Vs Free Willyn debyyttialbumin New Dead Endin. Sellaista soundtrackhenkistä Blade Runner meininkiä, ei mitään Fear Factorya, huomauttaa Hyy rynen. – Valitsimme jatkoon kuusitois ta kehityskelpoisinta kappaletta ja ryhdyimme miettimään yhteis työkumppania. Tai ainakin ensimmäisen rundiosion. the single Th1rt3en Or Nothing . – ”Twistin likainen tusina” -esiintymisrupeama jätti kasvoihin pelkästään hymyuurteita. Ne saavat riittää, sillä tämä keikkailu tahtoo lähteä käsistä tästähän nimittäin tulee CMX:n aktiivisin esiintymisvuosi. CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. MUSTASCH The new album TESTOSTERONE Out Sep 18! MUSTASCH The new album TESTOSTERONE Out Sep 18! 150716 SOUNDI 225x148mm_Half_Deadline_150902.indd 1 2015-07-16 13:52 CMX tarjoaa harvinaisuuksia joulukuussa Stam1nan työn alla oleva seitse mäskään albumi ei anna merkkejä bändin löysty misestä. Syn tetisaattorisoundeja saattaa löy tyä jonkun verran enemmän... En tohdi vielä paljastaa liikaa, mutta biiseissä uppoudutaan esimerkik si tekoälyn maailmaan, Hyyrynen kertoo ja jatkaa: – Omissa mielikuvissani pitkä soiton konsepti rakentuu myös lentävistä kummajaisista, raunioi tuneista rakennuksista, irti leika tuista päistä, terävistä kulmista ja metallisista jätevuorista! Kaarle Viikate & Marko Haavisto jatkavat Kaarle Viikate & Marko Haavisto yhtyeineen päättivät Laulu tuohikorteista -debyyttilevyyn liittyneen kiertueen viime heinäkuussa. Joutsenniemi tu li saman tien mieleen, sillä Raja levyn (2008) tekemisestä jäi hyvä fiilis. CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. Hän saattaa olla oikeassa. the single Be Like A Man. the single Be Like A Man. Suurinta osaa näistä biiseistä emme ole soittaneet livenä koskaan, ainakaan Olli-Matin (rumpali Wahlström) kanssa. CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. – Uppoudumme studioon jossakin vaiheessa. Lentäviä kummajaisia ja raunioita – Stam1na hyökkää seiskan kimppuun K uv a: Maarit K yt öharju K uv a: Timo Isoaho CMX:n nettisivuilta ei enää kannata ajantasaista tietoa hakea, sillä joku tuhmeliini meni ja hakkeroi vuodesta 1995 saakka toimineen www.cmx.fi sivuston nurin. Nyt saavutamme lukeman 33, hymähtää kitaristi Janne Halmkrona. – Tosiaan, alkuvuodesta ilmestyy vaihteeksi vähän raaempaa ilmaisua sisältävä vinyyli-ep. Jos orkesterin muilta Daltoneilta löytyy aikaa niin saatamme tehdä lisääkin keikkoja, sanoo Kaarle Viikate. 10 Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Lemin Taipaleen kylällä sijaitse van riistamajan sisuksista kuuluu melkoista mekkalaa. the single Th1rt3en Or Nothing . Muun muassa punkin ja psykedelian sotkuisista pohjamudista ammentava ryhmä tunnetaan myös räjähtävistä liveesiintymisistä. Sit ten eräänä päivänä viime kevää nä kokoonnuimme saunomaan ja tutkiskelemaan demoja, joita taisi olla kaikkiaan 21. Kuulin taannoin erään KaiPekan (basisti Kangasmäki) tuoreen kap paleen ja tajusin heti, että tässä taitaa olla albumin avausraita ja lisäksi levykonseptin avain. Lemi läisyhtyeen seitsemännen pitkä soiton, työnimeltään A, taltioin tia saapuu valvomaan Stam1na tuottajaksi palaava Janne Jout senniemi. ROCKIFY Check out our latest releases on Spotify! ROCKIFY Check out our latest releases on Spotify! Facebook.com/GainMusicEntertainment Facebook.com/GainMusicEntertainment GAIN MUSIC ENTER T AINMENT PROUDL Y PRESENTS FALL RELEASES 2015 CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. Hehkutettuun Mesmeria-albumiin liittyvä varsinainen kiertue on jo päättynyt, mutta CMX-keikkoja on silti luvassa loppuvuodestakin. CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. – Meille tuli loppukesästä fiilis, että setin voisi laittaa uusiksi... Entä CMX:n jatko noin muuten. – No, en ole havainnut merk kejä ainakaan löystymisestä, sil lä biisien nyrkit hakkaavat seinää antaumuksella. – Mikä parasta, olemme myös tehneet periaatepäätöksen todellisen jytinki/twist-albumin veistämisestä... the single Th1rt3en Or Nothing . Toivotaan että sivusto nousee taas pystyyn legendaarisine Kysypalstoinen päivineen. uutiset_2015_9_a.indd 10 7.9.2015 11.29. – Rumpali Simeoni kommentoi aihioita seuraavasti: ”Ei näistä biiseistä saa huonoa levyä aikaiseksi”. – Itsenäisyyspäivän keikka Helsingin Tavastialla on jo perinne, mutta soitamme myös Tampereen Klubilla ja Möysän baarissa Lahdessa. Karhut ja su det ovat takuulla pysyneet loitolla näiltä seuduilta viime aikoina, sil lä paikallinen metalliylpeys Sta m1na on treenannut täällä aamus ta iltaan jo useamman päivän ajan. – Materiaali on selkeästi haikeampaa kuin kesäinen mansikkacocktail, sanoo laulajakitaristi. Heittelimme sitten ilmoille ehdotuksia ja kohta kasassa oli parikymmentä niin vanhaa kuin tuoreempaakin kappaletta. Sama musiikillinen suuntaus jatkuu myöhemmin ensi vuonna ilmestyvällä, pitkään valmistellulla pitkäsoitolla, sanoo kitaristi Mikko Heikkonen. Tiiviin keikkavuotensa Lutakko liekeissä tapahtuman pääesiin tyjänä päättänyt Stam1na vetäy tyy lehmolaisen SF Sound studi on uumeniin lokakuussa. – Sanoitusten puolesta kysees sä on jonkinasteinen teemalevy. Kahdestoista V-tuotos on luvassa ensi vuoden alkupuolella. the single Be Like A Man. Echo Is Your Love aktivoituu Sonic Youth -vertauksiin usein törmäävä, mutta silti omia polkujaan kulkeva noise/indie/punkyhtye Echo Is Your Love julkaisee uutta materiaalia lähes kuuden vuoden tauon jälkeen. Miten kuvailisit tulevan albu min musiikillista antia. Soundin saapuessa paikalle elo kuun loppupuolella työn alla ovat vähintäänkin kunnianhimoisilta teoksilta jo tässä vaiheessa kuu lostavat Elokuutio ja Pala palalta
– Kohokohdista mieleen nousee myös kesä 1980, kun soitimme valtavassa luolassa Balver Höhlen jazzfestivaalilla Saksassa. Koli-albumi taas kohosi World Music Charts Europen lista ykköseksi syksyllä 2010, kertoo Kukko. the single Th1rt3en Or Nothing . – Todennäköisesti. the single Be Like A Man. – Muun muassa parisuhde asioista. the single Be Like A Man. Lisäksi raidoilla pohdiskellaan esimerkiksi vinyyli-, kahvija piirakka-addiktioita, ympäristömme myrkkyjä sekä tämän ajan luonnetta yleisemminkin. Burnaa oli paikoin hyvinkin kokeileva ja oikeastaan vasta tämän toisen tulemisen myötä meillekin kirkastui lopullisesti, mistä tässä ryhmässä on kysymys, sanoo Paleface. Samalla yhtyeen keulahahmo, monissa muissakin bändeissä ja projekteissa vaikuttava Sakari Kukko viettää taiteilijauransa viisikymppisiä. Ja vaikka itse sanonkin niin me myös räppäämme entistä tiukemmin. CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. Progeja jazzvaikutteisen maailmanmusiikin suomalaislegenda Piirpauke juhlistaa tänä vuonna 40-vuotista uraa. Konsertista julkaistu Live in der Balver Höhle -albumi vei meidät sadoille keikoille ympäri maailmaa, muun muassa Kuubaan, Intiaan ja Yhdysvaltoihin. the single Th1rt3en Or Nothing . CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. Se oli harvinainen saavutus instrumentaalilevyltä, jonka sapluuna oli vähintään epätavallinen. lokakuuta ja yhtye aktivoituu myös estradeille. – Soitamme syksyllä muutaman Piirpauke-juhlakonsertin erikoiskokoonpanon voimin, Kukko sanoo. – Ura käynnistyi hienosti, sillä jo debyytti, Piirpauke vuodelta 1975, nousi myyntilistoille. Loppuunmyyty levynjulkaisukeikka tapahtuu Helsingin Kulttuuritalolla 10.10. Mukana on velmuilevan Talutushihnassasinglen vastapainoksi myös vakavampaa kamaa. CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. the single Be Like A Man. MUSTASCH The new album TESTOSTERONE Out Sep 18! MUSTASCH The new album TESTOSTERONE Out Sep 18! 150716 SOUNDI 225x148mm_Half_Deadline_150902.indd 1 2015-07-16 13:52 Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana löysi itsensä Piirpauke ja Sakari Kukko juhlivat tasavuosia K uv a: Maarit K yt öharju Ku va : Vi lle Ju ur ik ka la Kuva: Ville Juurikkala uutiset_2015_9_a.indd 11 7.9.2015 11.29. Onko luvassa uusia Piirpaukepitkä soittoja. Mistä kappaleet kertovat. Menneisiin vuosikymmeniin mahtuu tietenkin vaikka mitä. Ainahan me olemme albumeja tehneet! Räppärikolmikko Palefacen, Redraman ja Tommy Lindgrenin tähdittämän Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -kollektiivin debyytti Burnaa niitti laajalti kiitosta vuonna 2013. Edellinen levytys Ilo on vuodelta 2012. the single Th1rt3en Or Nothing . BACKYARD BABIES The new album FOUR BY FOUR Out Aug 28! BACKYARD BABIES The new album FOUR BY FOUR Out Aug 28! CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. Eräs ralleista taas rullaa afrobeat-poljennolla. ROCKIFY Check out our latest releases on Spotify! ROCKIFY Check out our latest releases on Spotify! Facebook.com/GainMusicEntertainment Facebook.com/GainMusicEntertainment GAIN MUSIC ENTER T AINMENT PROUDL Y PRESENTS FALL RELEASES 2015 CD / GATEFOLD VINYL / DIGITAL Feat. Toinen pitkäsoitto Korottaa panoksii puolestaan ilmestyy 2. – Korottaa panoksii ei ole musiikillisesti pelkkää puhdasoppista bigbandjazzia, sillä nyt keitoksesta löytyy muun muassa rhythm & blues-, popja soul-vaikutteita. – Usein puhutaan ”vaikeasta toisesta albumista”, mutta ainakaan Ricky-Tickin kohdalla sellaisesta ei ole kysymys
Soolouran ensimmäinen levy Iisa ilmestyi viime vuoden tammikuussa ja toinen Kukaan ei oo kenenkään nyt syyskuun taitteessa. Liekki Magio Yksi eniten koskaan kolahtanut kotimainen. Iisa Pykäri PJ Harvey Let England Shake On todella inspiroiva teos ja yksi viime vuosien ehdottomia lempilevyjäni. Olen vieläkin iloinen siitä, että Magio on tehty. Rakentelen kappaleideni sointupohjat Logic Pro -ohjelmalla tai pianolla, mutta lapsuuden klassisista soittotunneista ei ole siirtynyt mitään levyilleni. Ostin Provinssirockista 2001 tuoreeltaan. Jo muutama vuosi sitten telakalle jäänyt Regina muisti äsken fanejaan vielä kerran Flow-festivaalin yksittäisellä reunion-keikalla. Viimeksi mainitun vaikutteita saattaa kuulua myös omalla levylläni. Itse en soita mitään levylle tulevissa versioissa. Yli kymmenen vuoden musiikkiurallaan Iisa on laulanut Regina-yhtyeen neljällä albumilla, sanoittanut miehensä Mikko Pykärin bändille säveltämiä lauluja sekä tehnyt tekstejä myös muille artisteille iskelmästä indiemusaan. Neil Young Decade Jos automatkasta täytyy selviytyä ilman aux-liitintä, Neil Youngin Decade-kokoelma on kiva matkakaveri yksin autoillessa. MITÄ LEVYÄ KUUNTELIN UUTTA LEVYÄ TEHDESSÄNI TÄRKEIN KOTIMAINEN ALBUMI Amason Sky City Kuuntelin paljon enemmän musiikkia kuin aiempien levytysten aikana. PETTYMYS, JONKA ANNAN ANTEEKSI Björk Biophilia Björk on loputon inspiraation lähde, mutta 2011 julkaistun Biophilian myötä en enää löydä hänen albumeistaan sitä kulmaa, josta pääsisin niihin kunnolla sisään. Minulla osui sellainen luova kausi, että määräsin itselleni selkeät työajat ja sain päälle tosi vahvan ja kurinalaisen draivin. Stina Nordenstam And She Closed Her Eyes Herkkä ja hauras, mutta eheä albumikokonaisuus ehkä selkeimmältä esikuvaltani laulaja-lauluntekijänä. – Avauskappaleessa Yöllä uimarantaan on mielestäni tunne ja mielentila parhaiten kohdallaan, mutta tein kokonaisuudesta sillä tavalla eheän, että se tuottaa ainakin itselleni vapautuneen olon rauhallisuudessaan ja rakkaudellisuudessaan. ALBUMI, JOKA ON ERITYISEN HYVÄÄ MATKAMUSIIKKIA MITÄ MUSIIKKIA HALUAISIN SOITETTAVAN HAUTAJAISISSANI Beck Morning Phase Nyt jos kuolisin, niin Beckin viime vuonna julkaistu Morning Phase voisi olla ykköstoiveiden joukossa. Levy käänsi uuden sivun suomenkielisessä popmusiikissa ja vaikutti vahvasti kotimaiseen indiekenttään. – Uuden albumin levytys oli hyvin erilainen kuin mikään aiempi, Iisa kuvailee, – Ekan kerran tein laulut ihan yksin ja intensiivisesti. – Biisit ovat mun ja mä oon pomo, mutta Mikolla on hyvä ja vahva tuotantotapa, ja hän on onnistunut musiikissa mun visioni mukaan. Beckin Morning Phase, The War On Drugsin Lost In The Dream ja Amasonin Sky City pysyivät tiiviisti kuuntelussa. Elämäni soundit 9_15 kopio.indd 12 7.9.2015 14.20. Tuoreella Vulnicuralla hän saa kuitenkin kaiken anteeksi. 12 PB Elämäni soundit K uv a: K aapo K amu Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > ALBUMI, JONKA ITSE OLISIN HALUNNUT TEHDÄ PARHAITEN VUOSIEN KUUNTELUA KESTÄNYT LEVY LEVY, JONKA PARIIN HALUAISIN VUOSIEN JÄLKEEN PALATA The Posies Amazing Disgrace Kuuntelin tosi paljon 1990-luvun loppupuoliskolla, mutta sitten tiemme erkanivat. En muista, olenko kuullut sitä 2000-luvulla ollenkaan, mutta se palaa mieleeni aina uudelleen. Minulla on ollut suhteellisen vähän omia sävellyksiä, mutta nyt tohdin säveltää laulutekstini itse. Levyä ei löydy suoratoistopalveluista, eikä se ole muuallakaan tullut vastaan
LNation Ikokooma tulotus.indd 13 4.9.2015 14.00
Ainakin uskottelee uskovansa. > Liimatan aikamatka A-PUOLI Pöyhimässä 1970-luvun Soundeja. Kun bändi pettää nämä odotukset, hajoamisesta on rocklehdessä vain pieni, harmitteleva ilmoitus. Ainahan alkuinto riittää vain ensimmäiseen isoon etappiin. ”Kaksi ja puoli vuotta.” Aika vähän, ajattelin nolona. Keikan jälkeen menin pyytämään nimmareita. Oppitunnin mittainen rockin historiakatsaus painottui luonnollisesti 50-luvulle. Eivät välttämättä banaaleistakaan syistä, vaan koska laulaja etsii. Eero Raittinen on hieno artisti, en minä sillä. ”Tällaisen musan puitteissa ei tässä maassa ole lähestytty laulua samalla tavoin”, Lupari toteaa hieman kryptisesti ja lyö samalla tahattomasti arkunnaulan, koska rockin kentällä ovat kunnianhimo ja uuden etsintä yleensä esteitä menestykselle. ”Me lähdimme heti alusta tuollaiselta pitkäjännitteiseltä pohjalta – periaatteena se, että bändi olisi jokaiselle pääduuni”, Raittinen kertaa Rotoxin tavoitteita Soundissa 2/76, jonka kansikuvassa yhtye katsoo luottavaisena eteenpäin. Kaksi levyä samalla bändillä on oikeastaan Eero Raittisen uralla harvinaisen paljon. Hillel Tokazierin kanssa samana vuonna tehty Good Rockin’ Tonight oli niin ikään kertahomma, vaikka yhteistyö Hillen kanssa jatkui Ballissa, joka puolestaan pysähtyi kahden singlen jälkeen. Sitten tuli jotain muuta. Kun Eero astuu julkisuuteen Rotoxin kanssa, rocklehti suhtautuu kuin äiti miniään: jospa tämä lopultakin on se oikea. Käytän Raittista vain esimerkkinä siitä, että kaikki kokoonpanot eivät elä pitkään. Jukka & Jytämimmien taannoinen ”shokkiero” tiiviin keikkailun päätteeksi on aivan johdonmukainen toisinto sieltä alkuperäiseltä ”jytäkesältä ’76”: ennen vanhaan bändit kuolivat nuorina. Ja laulajilla ovat taustat vaihtuneet aina. 14 K uv a: Mark us P aajala ”Rockin kentällä kunnianhimo ja uuden etsintä ovat yleensä esteitä menestykselle.” Liimatta_9_15_(Vesan taitto).indd 14 4.9.2015 13.27. Tasavallan Presidenttiä edeltänyt, vuoden verran keikkaillut Groon ei levyttänyt lainkaan. Rotox, jossa myös Boys-mies Lupari soitti, teki Etsikko-lp:n 1976 ja hajosi. Tai niin no, kahden albumin ajan. Nuortenlehti toimii toisin, se huutomerkitsee joka käänteen: loppu on ”shokki”, perustaminen oli ”nyt jyrähtää” ja ura oli ”ilmestyksenomainen”. Syntyi Boxcar, joka julkaisi 1978 Necktie Partyn, ainoansa. Tahkottiin kesäsinkun voimalla kolmekin vetoa päivässä, elokuussa se oli slut nu. Kun Eero Raittinen 1991 huomautti jännittyneeseen kysymykseeni, että hän lauloi ”T.Prexissä” eikä soittanut, vastauksen tiukka sävy ilmaisi että hän on ensisijaisesti laulaja. Rocklehti uskoo siihen, että sen esittelemä uusi nimi on tullut jäädäkseen. Ensin Eero Lupari, sitten Eero Raittinen, jolta kysyin: ”Kauanko sinä soitit Pressassa?” ”Lauloin”, Eero korjasi ja ojensi lappuni. Ensilevyn jälkeen arki raatelee. Kalenterit eivät mene yksiin, ohjelmistosta kiistellään ja rahasta, yhden naamaa ei jaksa katsella. Teksti: Tommi Liimatta Nyt jyrähtää Vuonna 1991 Eero, Jussi & The Boysin koulukiertue saapui Rovaniemelle Korkalovaaran yläasteelle, missä kävin ysiluokkaa. Sen seuraavankin miniäkokelaan rocklehti kumminkin kuvin ja sanoin esittelee, koska moninaisuus ravitsee musiikin multaa, ja eihän sitä koskaan tiedä
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Slayer ja Kake tulostus.indd 15 7.9.2015 10.32
Muuten sujuvasti etenevä tarina kat keaa paikoin, kun esitellään uusia soittajia tai muita tärkeitä henkilöi tä, joiden historiaa käydään sitten läpi lapsuudesta saakka. Kuvaus on päätähuimaavan ko meaa, ja 3Dtekniikkakin toimii upe asti. Kormakurin uusi elokuva Everest on tositapahtumiin perustuva kertomus traagisesta vuorikiipeilyonnettomuu desta vuodelta 1996, jolloin useita kiipeilijöitä menehtyi. Hänen esittämänsä Helena on yhtä aikaa roisi ja rohkea mutta myös epävarma ja monella tapaa ristiriitai nen. Kormakur on raken tanut tarinan niin todentuntuisesti ja intensiivisesti, että katsojakin kai paa välillä lisähappea. Katja Ketun Kätilö-romaaniin perus tuva elokuva kertoo suomalaisen naisen ja natsiupseerin suhteesta Lapin sodan aikoihin. Asioista puhutaan avoimesti ei kä lopputulos tunnu liian silotellul ta, muttei liian dramatisoidultakaan. Hölmöjen juttujen se kaan mahtuu myös kekseliäitä valo pilkkuja. EVEREST Islantilainen Baltasar Kormakur (101 Reykjavik) on noussut kansain välisesti menestyneeksi ohjaajaksi, joka tekee ison budjetin Hollywood tuotantoja (Contraband, 2 Guns). Mutta se Amorphi sille suotakoon. Kuvassa Elegy-albumin (1996) tehnyt kokoonpano. Silti lopputulos on viihdyt tävä ja sympaattinenkin, mistä voi kiittää luonte via näyttelijöitä ja suju vaa ohjausta. Tales From The Thousand Lakes (1994) sekä myö hemmätkin levyt olivat kyllä tuttuja ainakin nimeltä, mutta Tomi Joutse nen pestaaminen laulajaksi ja Eclipsen julkaisu oli ”bändin uudelleensynty mä”, kuten kitaristi Esa Holopainen itse lausuu. Nimekkääseen näyttelijäkaartiin kuuluvat Jason Clarke, Josh Brolin, Jake Gyllenhaal ja Keira Knightley. Ta so on kuitenkin samalla pysynyt kor kealla, eivätkä kompromissit näy. VESA SILTANEN MARKUS LAAKSO: AMORPHIS (LIKE) Kaikkea muuta kuin muodoton ja hahmoton Näistä nuorista herroista nykyään Amorphisin riveissä vaikuttavat enää kitaristit Tomi Koivusaari ja Esa Holopainen. Dome Karukoski ei Napapiirin sankarit 2:ssa jatka ohjaajana, mutta tarina on jäl leen palkitun Pekko Pesosen kirjoitta ma. K uv a: Soundin arkis to sanoin kuvin_9_2015 -taitto_a.indd 16 7.9.2015 12.39. Lo pussa draaman kaari laskee melko jyrkästi, kun bändillä alkaa oikeas ti pyyhkiä hyvin ei kä yllättäviä kään teitä juurikaan satu. Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Kakkososa on alkuperäistä ma talaotsaisempi, kun musta huumo ri on korvattu runkkaus ja toilettihuu morilla. Ehkä kyseessä on sattuma, mutta siinäkin kuvataan lähihistorian tapahtumia vahvan naishahmon kautta. HHH KÄTILÖ Musiikkivideoiden ohjaajana mainetta niittänyt Antti J. Tarina alkaa yhtyeen perustamiseen johtaneista tapahtu mista ja päättyy juuri ilmestyneen Under The Red Cloud levyn äänityk siin. Sen jälkeen Jokinen on pa lannut kotimaahansa ja siirtynyt draa maelokuvien pariin. Lopputulos on vaikuttava so tadraaman ja rakkaustarinan yhdistel mä, jonka tähtenä loistaa lahjakas Kris ta Kosonen. HHHH HÄIRIÖTEKIJÄ Qteatterin näytelmä Häiriötekijä on siirtynyt valkokankaalle Aleksi Sal menperän (Lapsia ja aikuisia, Paha perhe) ohjaamana elokuvana. Episodit ovat epätasaisia, ja toiset niistä toimivat ehkä paremmin teatterin lavalla, mutta lopputulos jää omaperäisyy dessään ja rohkeudessaan taatusti mieleen. Klassisten Suomifilmin sankarei ta muistuttava Lauri Tilkanen sopii toi seen pääosaan hienosti. Vuonna 2010 ilmestynyt Napapiirin sankarit on poikkeus sääntöön. Vaihtuvissa rooleissa nähdään muun muassa Tommi Kor pela, Elena Leeve, Jani Volanen, Eli na Knihtilä ja Eero Ritala, jotka vas taavat myös alkuperäisestä tekstistä. Hienon Puhdistus filmatisoinnin jälkeen Jokinen on tart tunut toiseen kotimaiseen menestys romaaniin. Osa episodeista sisältää niin rajua mate riaalia, että nauru jää kurkkuun – mukana on veristä silpomista ja val tava määrä eritteitä. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT A-PUOLI 16 Kuulun siihen joukkoon, joka löy si Amorphisin vasta Eclipsele vyn (2006) myötä. Häiriötekijä koostuu useista mustan huu morin sävyttämistä episodeista, jot ka ovat paitsi hupaisia myös hillittö män roiseja. Paikoin ehkä turhankin perusteel linen teos kertoo asioita hyvin pitkän kaavan mukaan. Ohjausvastuun on saanut Kulman poikien tekijä Teppo Airaksinen. Tarinoissa kaikki tuntuu olevan koko ajan vinksallaan ja asiat mene vät karmealla tavalla pieleen. Vuoden parhai ta kotimaisia. Siinä missä ykkösosassa Jussi Vatasen esit tämä Janne etsi kavereineen digibok sia, nyt on kadoksissa Jannen ja Ina rin (Pamela Tola) kaksivuotias tytär Lumi. Kormakur näyttää katsojalle, mihin järjetön kunnianhimo ja ris kinotto voi johtaa, kun vastassa on armoton luonto. Markus Laakson kirjoittama Amorphis (sanan pitäisi tarkoittaa muodo tonta tai hahmotonta, muttei oikeasti tarkoita mitään) on tervetullut ja kat tava opus paitsi meille myöhäisherän näisille, myös yhtyettä sen alkuajoista seuranneille. HHH NAPAPIIRIN SANKARIT 2 Hollywoodissa menestyselokuvista tehdään jatkuvasti jatkoosia ja hae taan helppoja hittejä, mutta Suomes sa jatkoosat eivät ole kovin yleisiä. Vaikka 90luvun keikkareissut ku vataan hyvinkin kosteina ja tapahtu marikkaina, ei kirjassa mässäillä taka huonesekoilulla ylenpalttisesti. Ääneen pääsevät kaikki bändissä vaikuttaneet musikantit se kä muita yhtyeen kannalta tärkeitä henkilöitä, kuten sanoituksista vas taava Pekka Kainulainen. Jokinen pääsi vuonna 2009 tekemään Hollywoodtrillerin The Resident, mutta siitä ei tullut odotettua menestystä
sanoin kuvin_9_2015 -taitto_a.indd 17 7.9.2015 12.39. Siihen liittyen saimme jaettavaksemme pari houkuttelevaa palkintoa, jotka voivat olla sinun. Slovareissa sydänveri tirskuu ja särmikkäissä katurockeissa on hullunkiilto silmissä. On jotenkin kuvaavaa, että Smackin hienoin levy julkaistaan lähes 30 vuotta liian myöhään ja sekin hankalasti saatavana cd:nä, jonka kansi näyttää kansanopiston Photoshopkurssin hylätyltä tehtävältä. En uskalla ottaa mitään kantaa siihen, kuinka virallinen tämä amerikkalaisen Cleopatrayhtiön julkaisema livelevy on, mutta suomalaisen rockin historiankirjoituksen kannalta tämä verevä ja hikinen albumi on elintärkeä. Samana vuonna taltioitu Live Desire ei ollut huono, mutta nyt ilmi putkahtaneeseen albumiin verrattuna se jää armotta jalkoihin. Täysin tyhjästä ilmestynyt livelevy Live In Helsinki 1986 todistaa postuumisti, että Smack oli sisäistänyt rockinsoiton sielun paremmin kuin ehkä mikään tuon ajan suomalaisbändi. K uv a: Soundin arkis to Juuri tuoreen Got Your Six -albumin julkaissut Five Finger Death Punch rymistelee Helsingin Jäähallin lavalla 2.11. Smack on taltioinnilla aivan liekeissä. Ehkeivät bändin asiat menneet oikein missään vaiheessa niin kuin olisi pitänyt, mutta rohea stadilaispumppu jätti sellaisen verenperinnön, että jossittelu on syytä lopettaa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN SMACK: LIVE IN HELSINKI 1986 (CLEOPATRA) TEPPO VAPAUS: RUNOILIJA ULOS! Ohjaus: Herra Ylppö facebook.com/vapaus Nyt YouTubessa, digikaupoissa ja Spotifyssa! Liveklassikkojen lista uusiksi – Harvinainen Smack-tallenne julki Smack oli sisäistänyt rockinsoiton sielun paremmin kuin ehkä mikään tuon ajan suomalaisbändi. VOITA FIVE FINGER DEATH PUNCH -TAPAAMINEN JA RUMPUKALVO Osallistu kilpailuun: www.soundi.fi/kilpailut/5FDP Pääpalkinto: signeerattu rumpukalvo, liput sinulle ja ystävällesi 2.11. Helsinkilive on nimittäin se levy, jolla Smackin rinta rottingilla ja pahat mielessä soitettu rock’n’roll soi täydellisimmillään. Levy löytyy toki myös streamingpalveluista. Claude käy isoilla kierroksilla, bändi soittaa agg ressiivisesti ja biisilistasta ei ole mitään nipottamista. 17 Pikkutytöt kiljuvat, ronskisti voimariffejä särpivät kitarat viiltävät ilmaa ja kaiken päällä nasaaliääninen solisti naukuu itsevarmasti. Jäähallin keikalle sekä ainutlaatuinen tilaisuus tavata bändi. Voi pojat, tätä on rock’n’roll! On kyllästymiseen asti toisteltu fakta, että Smack oli 80-luvun suomalaisen rockin hukatuin mahdollisuus. Lohdutuspalkinnot: 5 kpl uusia Got Your Six -albumeita nimmareilla. Mitä ei sanat riitä kertomaan, auttaa muu kroppa: ihokarvat viistävät, Kinden bassarit jytisevät selkärangassa ja sydän hakkaa tuplatahtia
– Yksi tärkeä pointti kamojen suhteen on niiden hinta. Jos bongaan yleisöstä jengiä kännykät kädessä ja tinderit auki, niin olen epäonnistunut. Eli tähän maailmanmenoon ja aikaan pretty simple -kattaus. Heh. Maximum respect! Radiopuhelimet-yhtyeen kaksikko Mällinen-Katz tulkoon mainituksi myös. Bodyn muoto ja potikoiden asettelu. Diggaan myös käydä katsomassa punkkikeikkoja. Sain isobroidiltani vuonna 1978 kolme levyä. Heidän vinksahtanut funkkinsa on uniikin kireää ja tiukkaa. Vanhan liiton soittaja, joka ikääntyessään vain paranee. Aina. Styrkkarina oli pitkään Music Man, mutta 20 vuoden yhteistyö loppui pari vuotta sitten. – Kielinä olen käyttänyt jo vuosikaudet GHS Boomersin 11–50-settiä. Mä näen jengin mieluummin poistuvan sormet korvissa kuin räpläävän sitä kännykkäänsä, toteaa Jukka ”Mela” Melametsä, jonka elämä on kokonaisvaltaista. Säröt otan aina pedaalista, joten vahvistimen luonne jää itseasiassa pienemmäksi. 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta. Ganesin 16 Golden Greatsin, Wigwamin Nuclear Nightclubin ja Status Quon On The Levelin. Sit alkoi alamäki. syyskuuta. – I Will Stay. Tilalle astui Peaveyn Valveking. Aiemmin mies on soittanut esimerkiksi The Refreshmentsin ja Mental Marketin riveissä. Peter Green on mulle sielukkain. Ihan peruspelejä. Ilman Chuck Berryä ei mielestäni olisi mitään. Greenin soitto ei koskaan jää mulle taustamusaksi, vaan pakottaa pysähtymään, rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Näin herralta kolme keikkaa Suomen-rundilla 1997. Uusi levykin, Kino Riviera, ilmestyy 18. Tolla systeemillä pystyn ruuvaamaan itselleni soundin oikeastaan millä kamoilla vaan. Osuvasti sanottu. Sieltä lähtee kaikki! Berry lienee mulle number one. – Vahvistinpuolella haen lähinnä isosti puhdasta soundia. Mitään järkeähän tossa ei ole, mut jotkut puunaa vaikkapa autoja, mä diggaan kitaroista. Rumble on pahin ja ilkein koskaan levytetty biisi. Aktiivisia ollaan. Teksti: Esa Kuloniemi 18 JUKKA MELAMETSÄ INVENTAARIO #47 A-PUOLI K uv a: Jarkk o P ar tanen -T unnuslauseeni on ”Shut up and play yer guitar!” Eli suomeksi ”turpa kiinni ja nussi!” Pidän tiukkaa linjaa soittoni suhteen. Ei mikään kovin hyvä soitin, mutta tunnearvoltaan korvaamaton. – Mantranomaisesti hoin itselleni vuosikymmenet, että ei koskaan Stratolla. Sit alkoi alamäki...” K uv a: NadiPho togr aph y2014 E-liike 9_15 taitto.indd 18 7.9.2015 7.53. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. Kivasti kutittaa tärykalvossa. Eli pähkinänkuoressa vedän kamoilla, joihin mulla on varaa. Terkut sinne Millbrookiin! Eli mulla on käytössä kolme Bladestratoa. 4 Miksi juuri nämä. – Pedaalien kanssa olen yrittänyt ottaa niukan linjan. Love it! Kolmas olkoon vaikka Link Wray. Kyllä mä jotenkin sen moponkin sain puhuttua, mutta kitara kiinnosti huomattavasti enemmän. Pysäyttävin. Valkoinen 80-luvun skobe. – Meillä oli himassa venäläisvalmisteinen akustinen kitara. Verkkokalvoihini on jäänyt kuva pienestä miehestä hymy korvillaan – ja se helvetinmoinen meteli, minkä Link kaivoi kitarastaan on säilynyt elämässäni korvien tinnituksena siitä lähtien. Mulla on kitaroita varmaan liki 60, styrkkareita toistakymmentä ja speduja varmaan toistasataa. 2 Ensimmäinen oppimasi biisi. – Tunnustan olevani toivoton kamarunkkari. Halusin vaan vaihtelua. Paha. – Suomi on täynnä hienoja soittajia. Jossain vaiheessa ymmärsin, että siinä on seitsemän kieltä! 14-vuotiaana sain valita joko mopon tai kitaran ja sain Les Paul -kopion ja H / H -styrkkarin. Ne on hieman isompia kuin nämä perusmallit. Loppupelissä ihan hyvät kamat! Ekan keikan soitin Kauneus & Terveys-nimisessä punkbändissä -85 Kokkolan Letkuntalolla. Stratossa on vain kaikki jotenkin helposti esillä. – Pelleltä 40-vuotislahjana saadun Givson-merkkisen intialaisen kitaran. Kaappina mulla on vanha Marshall. Timo Kämäräinen sanoi hyvin Stratocasterista et se ei oikein sovi mihinkään musaan mut sillä voi vetää kaikkee musaa. – Mun sankarit on varmaan aika samoja kuin suurimmalla osalla kitaristeista. Miehen viikot kuluvat kitaraverstaalla Vallilassa ja viikonloput soittamassa menojengille Pelle Miljoona Unitedin riveissä. Hero Dishonest -kitaristi Mikko Heikkonen ansaitsee myös papukaijamerkin. Yhden nimen nostan kuitenkin ylitse muiden: Dave Lindholm. – Keikkaa vedetään tasaisen tappavalla kahdesta neljään soiton viikkotahdilla kokoonpanolla Pelle, Tumppi Varonen & mä. Tolla keikkamäärällä on pakko varautua myös tilanteisiin et on lainabackline. Lista on pitkä. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin?– – Mulla on diili Blade-kitaroiden kanssa. E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Myöhemmin samana vuonna sain Pistolsin Never Mind The Bollocksin. Kaikessa minimalistisuudessaan Suuri suomalainen soittaja. No siihen kuitenkin päädyin. Laudassa on AB Box, Cry Baby, Proco Rat, Space Echo, Moen Shaky Jimi, TAD Treble Booster ja Polytune 2 -viritin. Kamat kuluu ja jotain hajoaa joka pelikaudella. ”Samana vuonna sain Pistolsin Never Mind The Bollocksin. Silkkaa neroutta
Jos tykkäät vetää fyrkat ns. Erittäin nastaa. Tempoa voi säätää vapaasti. Liian arvokasta soitinta alan kohdella varoen. Molempien tasoille on omat säätimet. – Valmistuin soitinrakentajaksi Ikaalisten käsija taideteollisuusoppilaitoksesta vuonna 1992. Vaikuttaa ehdottomasti soundiin. Oiva ajankuva ja täysin luomu. Testasimme laitetta Bluesministerin himastudioilla ja parhaiten se toimi mielestämme bluesja jazztyyleissä. Myös kuulokelähtö löytyy. Se asia on kunnossa, tech Trio Band Creator -kitaraefektipedaali on pirullisen toimiva ratkaisu aikeen edistämiseksi. ”omiin verkkareihin” niin Digi6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Halusin levylle enemmän tunnelmia kuin kitarasankariosastoa. Tosin laitteen oman erillisen ”kitaraulostulon” särösoundit eivät juurikaan testiryhmän ilonkyyneleitä vuodattaneet. Hammastahna on myös kova juttu. En ala kaikkia ansioita tässä luetella, sillä Earl (oikealta nimeltään Ronnie Horvath) oli alun perinkin hyvä. Meidän bändillä on kuitenkin sen verran uskollisia, hienoja ja ihania faneja, jotka matkustaa tyyliin Rovaniemeltä vaikka Lahteen meidän keikoille. – Olisi hienoa saada nähdä itsensä seitsemänkymppisenä blues-ukkona. Vai kenties käsityönä tehty. – Myös vähälle huomiolle jäänyt United-livelevy Elävänä Vastavirrassa on mielestäni hyvä. Uskomatonta. – Mielestäni parasta treeniä on soittaa eri ihmisten kanssa. Itselläni on se ongelma, että vintagen tai käsityönä tehdyn soittimen kanssa tulee tietty jännitysmomentti. 19 Ronnie Earlin uusin albumi Father’s Day on kelpo ostos mikäli haluaa kuulla tämän päivän mahdollisesti diipeintä modernia blueskitaraa. Jos tekee covereita sellaisten sielumusiikin jättiläisten kuten Magic Samin ja Otis Rushin klassikoista, on myös laulajan oltava huippuluokkaa. Bändin tappaja Trioon voi tallentaa kolme erilaista biisin osaa, esimerkiksi intro, kertsi ja soolo, mutta parhaiten näiden osien, tyylien ja variaatioiden välillä surffailet erillisellä jalkakytkimellä, lisähintaan. Heidän takiaan haluun oppia ja tarjota aina jotain parempaa. Se oon mä joka käskee! 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Kytke kitara laitteeseen, paina jalkakytkintä, soita pätkä musiikkia, tai vaikka riffi. Hänen salaisuutensa ovat nyanssit ja soiton rytminen fraseeraus, taimi. Ronnie Earl on valkoinen, mutta ansainnut kannuksensa kovimman kautta. Käyn esimerkiksi kerran viikossa blues-jameissa. Parhaat biisit on kuitenkin tehty pöllimällä. Yritin oikeasti soittaa biisiä ja unohtaa turhat tilulilut. Mainio peli, eikä hintaakaan (195 euroa) ole liikaa. – Blade-strato ja Rat. Uralle mahtuu oppivuosia muun muassa Big Walter Hortonin kanssa ja vakanssi Roomful Of Bluesissa. – Miikka Helle on huoltanut mulle styrkkarit. Mä oon mielestäni sen velkaa. Hyvin istuva musta puku päällä, tietty. Vähemmän on ehdottomasti enemmän. Niillä pääsee maaliin. Nyt, 40 vuotta kestäneen uran jälkeen, Earl pystyy edelleen kertomaan tarinaa. Ei tarvitse vetää koko ajan nappi laudassa. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Vehje sisältää seitsemän erilaista musiikkityyliä (blues, pop, alternative rock, rock, country, r&b ja jazz) sekä näihin 12 erilaista variaatiota, joita voi käyttää 4/4 tai 3/4 -tahtilajeissa. Lähdössä keikalle nastojen ihmisten kanssa. Toki Kallion kansallispuku eli nahkarotsi on kans tärkee. 8Vintage vai uusi soitin. Paina sen jälkeen kytkintä uudelleen ja Trio luo soittosi tueksi bassoja rumpukompit! Ja eikun soittelemaan mukana. Ronnie Earl osaa jaksottaa ja pitää taukoja, antaa korvien välillä makustella jo vastaanotettua. Lieneekö ikä joka tuo tilaajattelua myös omaan soittoon. Todellakin! Bassoja rumpusoundit voi kytkeä erillisen ulostulon kautta vaikka PA-kamoihin. HEMMO PÄIVÄRINNE, E-liikkeen laitearvioija E-liike 9_15 taitto.indd 19 7.9.2015 7.53. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. 100% live. Mulla on Vallilassa pieni verstas, missä teen kitarahommia periaatteella ”kenelle haluan, silloin kun haluan.” Se on mun intohimo. sillä levyllä vokalisoi melkein joka raidalla Nick Moss Bandin riveissä vastikään Puistobluesissakin nähty Michael Ledbetter, itsensä Huddie ”Lead Belly” Ledbetterin sukulainen alenevassa polvessa. – Kaikki toimii. Se on erittäin opettavaista. Trio sopii parhaiten trubaduurille tai vaikkapa biisintekijän apuriksi bassolinjojen luomiseen. – No kyllä se on varmaan tämä uusi United-platta Kino Riviera. ”Ei se että sä pöllit, vaan miten sä pöllit”, kuten melko hyvännäköiset liikennevalogimmat sanoivat. Kitaristi hoi! Keljuttaako jakaa keikkaliksa, vaikka voisit pitää kaiken itselläsi mukaan lukien alvit, sotut, eläkekassamassit sun muut. MacGyver (Miikka Paatelainen) myös jos on aikataulut natsannu. Se ei ole hyvä. Soittimelta pitää ottaa välillä luulot pois. Nerokasta. Siitä asti olen huoltanut omat kitarani täysin. Oli melko hämmentävää, kun Trio loihtii varsinkin bassolle tyylikkään moduloivia walking bass -kuviolta. RONNIE EARL & THE BROADCASTERS Father’s Day Stony Plain Diippiä shittiä Materiaali koostuu pääosin lainatavarasta
Me emme lupaa emmekä takaa mitään. Ovatko nuo levyt keskenään erilaisia, tiedustelin päinvastaista peläten. Me vain tulemme, soitamme ja häivymme. Mekkala oli niin rankkaa, että paatuneemmatkin free jazz -diggarit hiukan säikähtivät. Omista rahoistaan, mikä ei ollut silloin tai nytkään yleistä musiikkimaailmassa. . Ei sen tarvitse johtaa mihinkään. Ihan totta. Siinä kaikki. Siksi kaikki tulevat Eurooppaan soittamaan, Bill tilitti tylysti. Jos ei, niin sekin on OK. Harvan tuottajan kantti olisi kestänyt pyyhkiä Fela Kutin fonisoolot pois Army Arrangement -albumilta ja korvata ne funkadeelikko Bernie Worrellin koskettimilla, koska ”Fela vaan soitti niin huonosti”. Encoreineenkin vain naftin tunnin kestänyt rituaali karkotti demoneja erään kollegan mielestä ”juuri sillä pahimmalla tavalla”. Älä viitsi, Bill! . Laswell oli herättänyt pahennusta jo kirjoittautuessaan hotelliin kännissä liki tyhjää viskilekaa heilutellen, kunnes Brötzmann oli neuvonut häntä panemaan pullon kassiin. Levyt hoiteli Euroopassa Laswellin Enemy-merkki, USAssa levyjä ei julkaistu lainkaan. . Se on minulle ihan samantekevää. Rip off on sitä, että menet kuuntelemaan jotain teollisesti viritettyä moskaa, joka on tarkkaan treenattu ja formuloitu sinua varten. Haiskahtaako täällä rip off. Noin neljännes yleisöstä pakeni kesken setin häntä koipien välissä, jos kohta paikoilleen jääneet vaativat tältä hurjalta joukolta kaksi encorea. Siellä on todella vaikea saada keikkoja, joista tienaisi jotain. Itse olin ajatellut hänen haluavan vaikka tuottaa samaista bändiä. Yllätyin siitä, miten vähän soititte iltapäivän konsertissa riffejä, melodioita ja backbeatia. 20 21 Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. Lievää maadoitusta toivat Jacksonin muutama kivitalon painoinen rytmi ja Laswellin hetkittäin slidellä bassostaan riipimät free blues -riffit. . Tapahtuuko sitä muka Valloissa vähemmän. Me emme lupaa mitään Vasta perustetun Last Exitin hämmennettyä jengiä niin pahasti, kysyin bändin päämäärää ja mitä se haluaa sanoa. Luuletko, että se on tarpeeksi jännittävää ihmisten kuunneltavaksi ja katseltavaksi. Bassoguerrilla K uv a: Soundin arkis to Vaikka Bill Laswell on lahjakas basisti, hänet tunnetaan paremmin tuottajana. Homma meni usein överiksi, kun kaikki huudattivat silkkaa tajunnanvirtaa samanaikaisesti. Todella erilaisia. Jos on, niin hyvä. Bill Laswell Emme ennusta mitään. Virttyneeseen ruskeaan nahkarotsiin (kuin täkäläinen mannemalli hapsuilla) ja barettiin sonnustautunut mustapartainen ja pitkätukkainen, yllättävän pyylevä mies näytti prameassa yökerhossa melkein terroristilta, mutta nautti tuolloin erittäin kuuman tuottajan statusta väännettyään nappuloita muun muassa Jaggerin soolodebyytillä, Motörheadille, Laurie Andersonille, PILille, Yoko Onolle, Last Poetsille, Sly & Robbielle, William Burroughsille, Herbie Hancockille, Toshinori Kondolle ja Manu Dibangolle. Ei lainkaan. Keikan jälkeen Ilveksen yökerhossa Laswell, jolle kukaan ei uskaltanut mennä puhumaan mitään, odotteli minua haastatteluun drinkin kera täysin selvänä ja tarjosi herrasmiesmäisesti minullekin paukun. Ei meillä mitään päämäärää ole eikä sanomaa, vastaus tuli naureskellen. Mihin se johtaa. Pelkästään noista nimistä voi päätellä aika paljon silloin vasta 31-vuotiaan Laswellin näkemyksen laajuudesta ja terästä. Päinvastoin kuin luulisi, Chicagon liepeillä syntynyt, sitten Kentuckyssa asunut ja teinivuotensa Detroitissa viettänyt Laswell puhui lähes kirjakieltä vain harvoin korostaen jotain pointtiaan fucking-tehosteella. Äijät – kitaristi Sonny Sharrock, tenoristi Peter Brötzmann, rumpali Shannon Jackson ja kuusikielistä sähköbassoa kiusannut Bill Laswell olivat piinkovia soittajia, mutta eivät todellakaan mitään kaunosieluisia impro-älykköjä – tuntuivat suorastaan karttavan sitä kuuluisaa yhteistä säveltä. Yleisöä ei paapottu yhtään: edes jotenkin normaaleja rytmejä kuultiin vain vilaukselta eikä melodia tuntunut olevan bändissä kovin arvostettu asia. Pidämme matkustamisesta, toistemme seurasta ja yhdessä soittamisesta. Valloissa ei ole mitään konsertteja. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI Tampereen Jazz Happening oli jo 80-luvulla aika avarakatseinen festivaali, mutta silti Last Exitin nappulat kaakossa kuin viimeistä päivää tuutattu, täysin improvisoitu sähköinen free – josta oli vaikea sanoa, oliko se free jazzia vai free rockia – oli monille liikaa. Miten niin eurooppalaisissa. naamakirja_bill laswell.indd 20 4.9.2015 13.29. . Hän kertoi Last Exitin äänittäneen juuri kaksi live-albumia, Last Exit ja The Noise Of Trouble, Pariisissa ja Tokiossa, missä mukana olivat Hancock ja japanilaisaltisti Akira Sakato. Pitkään yhteistyökumppaneiden listaan kuuluu kaikkea Bootsy Collinsista Motörheadiin. Vaan näinpä teki Laswell, joka rauhallisempaan soppeen siirtyessämme dissasi niin ikään Happeningissa esiintyneen Steve Colemanin mielestäni hienon 5 Elementsin ”tylsänä ravintolapumppuna, jolla ei ole mitään meininkiä”. . Tyypit veivaavat tuolla ja sinä diggailet tässä sitä paskaa. Se on vain bändi hauskanpitoa varten. . Tulet hämmästymään. Se on rip off ja niin tapahtuu yhdeksän kertaa kymmenestä eurooppalaisissa konserteissa..
He kuuntelevat ja tekevät musiikkia äärimmäisen rajoittuneista lähtökohdista ja mukautuvat niin pitkälle, että voivat varmasti tuntea itsensä hyväksytyiksi. Hienoja ihmisiä, Bill hehkutti painokkaasti. Bill totesi olevansa onnen myyrä, kun sai matkustella ympäri maailmaa työskentelemässä mielenkiintoisten tyyppien kanssa, mutta paketoi yleisen tilanteen aika osuvasti. FREETÄ TARTTUMAPINNALLA Tabla Beat Science: Tala Matrix (2000) TILA JA kaikenlaisin perkussioin tuotetut rytmit ovat aina olleet Laswellin kiinnostuslistan kärkipäässä, siksi hän onkin tehnyt ja tekee paljon dubia. Sitten toin peliin Steve Vain, joka teknisesti on uskomattomin kuulemani kitaristi. Soitin Stevelle paljon irlantilaista folkia ja eteläafrikkalaista kamaa ja vähän pohjoisafrikkalaistakin. Ma Raineyn ja Blind Willien kaltaiset biisin nimet jo tekevät suunnan selväksi Sonny Sharrockin riipiessä paikoin todella syviä blueslikkejä kitarastaan ja bändin heittäytyessä välillä häpeilemättä rokkaamaan. Mahdollisuuksia on monia. kivaa. Vähän myöhemmin – kun Brötzmann oli jo käväissyt pöydässämme ihmettelemässä mainiolla teutonienglannilla, että ”käzittämätöntä, miten ze geksitte puhuttavaa näin pitkäkzi aikaa” – puhuimme musiikin tilasta yleisesti. Ideani lähti eteläafrikkalaisesta musiikista: rummut, kitara, basso. Mainion rupisesti kimmoisaa rumputyötä Laswellin tuhdin basson tuella tarjoileva Shannon Jackson äityy laulamaankin kuin joku Mississippin takametsien ukko Jimmy Reed -tribuutissa You Got Me Rockin’. Ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa ihmiset eivät tiedä juuri mitään, mitä maailmassa ja sen musiikissa kokonaisuutena tapahtuu. Kuvasin Bootsya Suureksi Basistiksi ja harmittelin, miten takareunalla hänen bassonsa oli viimeaikaisilla levyillä ollut. Okei, tarkennan. DRUM & BASSIA INTIALAISITTAIN naamakirja_bill laswell.indd 21 4.9.2015 13.29. Joo, useimmiten se menee överiksi, Bill lausui vakavasti. . Pitäisikö minun uskoa puheitasi. Se on kuin ihmisten tapaamista: puhut tutulle eri tavalla kuin tuntemattomalle, Bill pyöritteli. Etulinjassa ovat tablavirtuoosit Trilok Gurtu, Talvin Singh ja Zakir Hussain Karsh Kalen lyödessä myös rumpusettiä ja säätäessä elektroniikkaa. Puhuimme hetken Bootsysta, jonka levyä Laswell oli parhaillaan ohjastamassa. Peli on raakaa, mutta siinä ilmenee monin paikoin yllättävää herkkyyttä ja hurttia huumoria. Paha sanoa, koska artistit ja levyt ovat aina erilaisia. . Mitä sinulla oli mielessä PILin Albumia tuottaessasi. Ei minulla ole mitään mielipidettä sinusta, ole huoleti. . Pidän heistä paljon. Käzittämätöntä Millaista työskentely Motörheadin kanssa oli. Jälki on yhtaikaa psykedeelistä, meditatiivista ja ennen kaikkea ajatonta ikivanhan intialaisperinteen kohdatessa uusia mahdollisuuksia etsivän kyberneettisen ajattelun. . Koetin johdatella häntä tiettyyn kansanmusiikkitunnelmaan. Se on pelkkää kaavaa ja rutiinia ja käy päivä päivältä vain pahemmaksi. Mikä heissä puhuttelee. Minusta se toimi. Tässä vanhassa kestosuosikissanikin nuo kaksi voimakenttää yhtyvät, mutta kyse ei niinkään ole dubista (vaikka läheltä liippaa), vaan siitä oivalluksesta, että drum & bassin iskupolitiikka on luonteeltaan hyvin lähellä intialaista tabla-rytmiikkaa. Hyvin mielenkiintoista! Sanoisinko fyysistä ja kaiken kaikkiaan... Sen asetelman kanssa nyt ollaan tekemisissä: yleisesti hyväksytyn mukautumisen, joka tuottaa hyvin turvallista ja rajoittunutta musiikkia, jonka kokeminen ei vaadi oikeastaan minkäänlaista herkkyyttä. Yritän olla mahdollisimman rehellinen, hän rauhoitteli minua. Liitin siihen keskikauden Led Zeppeliniä, tiettyjä Pagen ja Bonhamin juttuja. Pidän siitä levystä. Hän on kaivanut esiin sellaisia herkkuja kuin Marokon Gnaoua-rituaaleja ja esi-islamilaisia Jajouka-seremonioita, rekonstruoinut Milesin ja Marleyn töitä ja ylipäätään pyrkinyt menemään sinne, minkä muut ovat sivuuttaneet. Luullakseni asialle omistautuminen, luonne. 20 21 . Mitä asioita funtsit, kun lähdet artistia tuottamaan. Siitä minulla oli heti selvä idea. Sitten pokka petti ja hän purskahti nauruun. Hymyn oli kai tarkoitus olla viaton. Sekin on ajoittain erittäin tiheäpistoista. He uskovat juttuunsa, rakastavat ja elävät sitä. Halusin tuoda esille hänen kansanlaulajamaisuutensa. Varsinkin ennen hänen soolojaan. Ustad Sultan Khanin sarangi ja laulu tuovat tuovat syviä tuoksuja parille raidalle Laswellin vastatessa bassosta ja äänenkäsittelystä päätuottajana. . Peter Brötzmannin voimapuhallus kuulostaa Civil War Testissä valoisuudessaan riemastuttavalta vierailevan altisti Akira Sakatan sparratessa germaania hienosti. Tokiossa herrat nimittäin ryhtyivät täysillä free bluesiin ja tarttumapintaa on paljon enemmän kuin Tampereen pääsääntöisesti abstraktissa riehumisessa. Jumaliste Bill, oletpa sinä yhteistyöhaluinen! Ajatteletko minusta, että siinä on taas yksi pelle, joka kuitenkin keksii koko jutun omasta päästään, joten on ihan sama, mitä sille laukoo. Herbie Hancockin piano pääsee päätösraidalla varmaan vapaampiin kehiin kuin konsaan. . ”Laswell oli herättänyt pahennusta jo kirjoittau tuessaan hotelliin kännissä liki tyhjää viskilekaa heilutellen.” Last Exit: The Noise Of Trouble, Live In Tokyo (1986) SAIN TÄMÄN levyn vähän haastattelun jälkeen ja se todistaa Laswellin sanat Last Exitin keikkojen erilaisuudesta todeksi. Kun tapasin Johnin (Lydon), näin hänet folk-laulajana, en rocktai pop-laulajana. Tässä löysimme yhteisen sävelen ja Bill vakuutti korjaavansa tuon mokan. Koko homma on aitoa, mikä on nykyään vitun harvinaista. Lausunto resonoi tässäkin päivässä, vaikka tilanne onkin parempi, kiitos Laswellin kaltaisten tutkimusretkeilijöiden
Kakspäinen Narttu tuo entisaikojen julman todistuksen lihalliseksi niin että heikompia on konkreettisesti hirvittänyt. Siihen sisältyy pitkiä taukoja, jolloin on ollut pakko kehitellä muuta puuhaa. Muiden muassa näistä syistä on syntynyt esimerkiksi Astro Can Caravan ja Kuhmalahden Nubialaiset. Sitä tehdään mitä mieleen juolahtaa. Enempää ei välttämättä tarvita. 22 Teksti: Antti Luukkanen Kuvitus: Ville Pirinen Soundi-haastattelu > Vuonna 1998 perustettu Cosmo Jones Beat Machine lienee yhä tunnetuin myös Faarao Pirttikankaana tunnetun musikantin kokoonpanoista. Vanha ja haast_faarao pirttikangas_d.indd 22 4.9.2015 13.32. Bändiliiderin maineesta irtisanoutuva mies on totisesti sisäistänyt rakastamansa musiikin perinnön. Viimeisin levyttänyt yhtye syntyi Pirttikankaan lyödessä soittopelit yhteen jouhikkomestari Pekko Käpin ja punktaustasta (Sokea Piste, Kyklooppien Sukupuutto) ponnistavan Juhana Nyrhisen kanssa. Pullan ja kahvin ääressä turinoiva Pirttikangas korostaa toistuvasti, ettei ole koskaan sen kummemmin miettinyt musiikkinsa linjoja. Inspiroituneessa tahtotilassa musiikkia tehdään enemmän kuin ehditään julkaista. Tuo tutkimusmatka jatkuu yhä. Jo sitä ennen bluesista nuorena poikana innostunut kitaristi oli ehtinyt opetella bändisoittamisen kemiaa parissakin yhtyeessä. Pekka Pirttikangas on modernin ajan tee-se-itse-mies, jonka arkeologinen kiinnostus juurimusiikin historiaan on saanut aikaan toinen toistaan hurjempia virityksiä. Cosmojen musiikissa blues-juuret ovat lyöneet kättä funkin, garagen ja jazzin kanssa arvaamattomalla, mutta aina yhtä svengaavalla tavalla. ”Täällä sitä vieläkin äänitellään kasetille ja soitetaan kanistereita.” vain astetta rankempaan metalliin, kaivautui Pirttikangas yhä syvemmälle mustan musiikin historiaan. Kun ikäpolvensa muut musaintoilijat siirtyivät Kissistä Itseoppinut muusikko ja visio. Omassa kotistudiossa on hyvä taltioida kaikkea mahdollista. Viisi albumia julkaisseen Cosmo Jones Beat Machinen ura on pitkä ja vaiherikas
Siitä ei tullut mieleistä meidän eikä Bad Vugumin mielestä. Näistä aineksista oli tehty Kakspäisen Nartun esikoinen Kukaan ei korvaa äitiä. Eikä joku Captain Beefheartkaan mikään tavallisin nuoruuden suosikki taida olla. Sitä tehdään mikä tässä hetkessä on mahdollista tai järkevää. Staufenbie lin Pauli tuli mukaan myös. Olet ilmeisesti löytänyt jazzin ja bluesin jo varhain. Metsästelin niitä artisteja, joita Stonesit oli versioineet. Sieltä aukesi se afroamerikkalaisen rytmimusiikin maailma, mikä on avartunut sitten näihin päiviin asti. Mutta nyt olen tosi tyytyväinen, että se aikoinaan tehtiin. Omien julkaisujen lisäksi hän on toiminut kavereiden projektien äänittäjänä. Miten ja missä vaiheessa musiikkimakusi kehittyi kohti nykyistä. – Lapinlahden lukiossa törmäsin moneen mielenkiintoiseen jamppaan, joiden kanssa ystävyys on jatkunut myöhemminkin. Ilman Chop Sueya ei Cosmo Jones Beat Machinea olisi ollut olemassakaan. Tykkäsin lueskella paljon, musiikki kirjoja siinä sivussa. – Kun ekaa levyä (My Style Is Euro style, 2000) tehtiin, ei löydetty edes basistia. – Chop Suey oli tietynlainen suunnannäyttäjä mulle. Vaikka etukäteispäätöksiä ei ole tehty, on itsetoisto jäänyt lahjattomampien riesaksi. Siinä oli edesmennyt Maaria Keinänen laulusolistina. Puettiin itsemme vanhoihin rääsyihin, läiskittiin meikkiä naamaan, paukutettiin pahvilaatikoita ja soitettiin sulkapallomailaa. Mä en olisi vielä siinä vaiheessa halunnut tehdä pitkäsoittoa ja oli kova nuoren miehen draivi miten hommat kuuluu tehdä. Mietittiin mitä tehtäisiin. Siellä pistettiin pystyyn Cruel-niminen pumppu. Vanhemmat kundit eli mentorini Mika Sonninen ja Ossi Heikkinen ottivat serkkupoikani Markon (Lukkarinen) soittamaan kitaraa. – Siihen saakka olin kuvitellut, että piti olla jotenkin teknisesti pätevä muusikko pärjätäkseen tai saavuttaakseen jotain. Nubialaiset Kuhmalahdella. Mutta ne ei etsineetkään edistynyttä kitaristia, vaan asenteeltaan oikeaa tyyppiä. K uv a: Johanna Havimäki K uv a: Sasha Cosmojen ura jatkuu yhä ja tuorein albumi Skunkadelicatess ilmestyi tänä vuonna. Miten soittoinnostuksesi aivan ensiksi tuli alkaneeksi. Oli suunnitelma vähän kierommasta ja äänekkäämmästä pumpusta. Chop Suey oli silloin jo hajonnut eli me saatiin Marko ja Ossi mukaan. Olin siitä tosi katkera, koska olin vuotta vanhempana mielestäni edistyneempi kitaristi. Se oli sellaista Velvet Underground -vaikutteista kamaa. Se on hauska pläjäys ja mitä kuulee tarinoita nuoremmilta muusikoilta, niin se levy on tehnyt moneen vaikutuksen. Kokoonpanon debyyttiä taltioitiin ikkuna remonttia vastaan. Näin vanhempana luja luonto on antanut periksi myös myöntämään musiikintekijän realiteetit. Pirttikankaan juna etsii aina uusia rataosuuksia. Rama-Tuts oli liian streittiä rock’n’rollia, vaikka hauska bändi olikin. – Viihdytettiin serkkupoikien kanssa kesäisin sukulaisia. Se oli enemmän kallellaan tällaiseen 50–60-lukujen rock’n’rolliin päin. Ekan levyn piti olla ep, mutta me tyrittiin ne sessiot. Mentiin tekemään seiskatuumainen Miettisen silloiselle lafkalle, Rubber Rabbit Rock’n’Roll Recordsille, mutta siinä tuli jotain rahoitusongelmia ja sitä ei julkaistu koskaan. Varsinkin silloin kasikytluvulla oli vielä koko suvulla kesäisin tapana kokoontua Varpaisjärvelle. 24 oikukas laitteisto, sekavat c-kasettivarastot ja miehen oma suurpiirteinen suhtautuminen teknologiaan on herättänyt laulajaksi vahingossa päätyneen Pirttikankaan ystäväpiirissä hilpeyttä. Jo alaasteella löysin Rolling Stonesin, mikä toimi päänavaajana. Pojat soitti coverina > Soundi-haastattelu jo Crampsia, Pussy Galorea ja sellaista 50ja 60-lukujen roskarokettirollia. Niillä oli erittäin aggressiivinen, äänekäs soundi. Sain Markon ja Paulin houkuteltua siihenkin mukaan. Yhteisprojekteja ja suunnitelmia on varmasti myös tulevaisuutta varten. ”Oli suunnitelma vähän kierommasta ja äänekkäämmästä pumpusta.” Virsiä, huumoria ja brutaalia soundia. Siitä kai se starttasi. No, jos tehtäisiin pitkäsoitto erittäin halvalla, niin meillä olisi se ep:n budjetti käytettävissä siihenkin. Aika pian sen jälkeen alettiin äänittää kasettimankalle radiosta kappaleita ja totta kai omaa ördäilyä ennen kuin osasi mitään instrumenttia soittaakaan. – Kuopiossa pistin pystyyn Rama-Tuts-nimisen pumpun. – Se oli ensimmäinen paikallinen musiikillinen tapaus. – Rama-Tutsin jäänteistä mä sitten kasasin Cosmot. Olin helvetin pettynyt siihen levyyn, kun se tuli pihalle. Sitä pistettiin pystyyn, kun olin itse yläasteiässä. On helppo arvostaa Pirttikankaan väsymätöntä intoa musiikintekoon ja itsensä haastamiseen. – Äidin puolen suku on kotoisin Varpaisjärveltä ja äidillä on kolmetoista sisarusta eli mulle on siunaantunut aika paljon serkkuja. K uv a: Mik a V ar onen haast_faarao pirttikangas_d.indd 24 4.9.2015 13.32. Mutta millä mielellä katsot bändin alkutaivalta. Sinulle oli varmaankin iso juttu, kun 2000 asukkaan Varpaisjärvelle perustettiin oma garagebändi Chop Suey 90-luvun alkuvuosina. – Ala-asteiässä oli tällainen perinteinen hevivaihe, jolloin käytiin läpi kaikki Mötley Crüesta Metallicaan. Mä kävin totta kai niiden treenikämpällä istuskelemassa ja ihmettelemässä. Yläasteella alkoi sitten löytyä kaikkia Louis Armstrongin varhaisia Hot Five -levytyksiä, Robert Johnsonia, Blind Willie Johnsonia, Howlin’ Wolfia ja siinä sivussa Captain Beefheartia. Ensimmäisen varteenotettavimman bändin perustit kuitenkin vasta kotipaikkakuntasi ulkopuolella
Nosturi tulostus.indd 25 4.9.2015 10.54
Se oli sellainen iso hörhöilykollektiivi. Olin kateellinen Katariinaa kohtaan: ”Tytöt ei osannut soittaakaan! Miten ne nyt tuolla edes rundaa, ei ole reilu meininki.” Parin vuoden päästä iski tietynlainen uudelleenopetteluprosessi. Se on aika hurjan kuuloista se soitanta. Silloin voi tehdä jotain muuta. Tehtiin Musapajan studiolla ensimmäisiä yhteisiä kokeiluja kaksistaan samplereiden ja koneiden kanssa, olikohan puhaltimiakaan mukana. Tehtiin pohjia ja vein ne Varpaisjärvelle. – Samaan aikaan mun tyttöystävä Katariina pisti pystyyn Micragirlsin ja niillä alkoi olla paljon keikkaa. Myös laulukieli vaihtui. – Tokalla levyllä (Negrospiritualized, 2003) meillä alkoi olla hyvin yhteen hioutunut ryhmä. Soiteltiin ja luettiin musalehtiä. Tomi oli siihen aikaan erittäin innostunut Fela Kutista ja John Coltranesta. Siinä vaiheessa oltiin keksitty, että bassot voidaan vetää syntikalla ja löytyi hyvä svengi. Enkä muutenkaan tajua miksi toimivaa juttua pitäisi lopettaa. Äänittelee himassa tai tekee keikkaa. Meillä oli kyllä joskus Sonnisen Mikan kanssa ollut keskusteluja, miksei voisi joskus tehdä suomen kielellä. – Oltiinhan me flirttailtu Astroilla ja Cosmoillakin siihen suuntaan. rao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubia laiset, mutta eivät nekään varsinaisia soololevyjä taida olla. Sillä tavalla siinä tulee enemmän pesäeroa Cosmo Jonesiin. Sellaisia vaikeasti hyväksyttäviä asioita. Pystyn antamaan kaikelle ja kaikille mahdollisuuden. Niistä ei meinannut yhteistä säveltä löytyä, mutta jatsista löytyi se yhdistävä tekijä. – Ne on bändilevyjä. Oliko se tietoinen linjanvalinta. Siellä oli paljon luppoaikaa. Onko Pekan muuttuminen artistinimessäsi Faaraoksi rooli vai peräti muodonmuutos tyystin toiseksi hahmoksi. Menin äidin rantasaunaan, aloin tehdä matskun päälle lauluja, silloin vielä englanniksi. Ei se ole enää niin vakavaa. Sellainen heimohenkinen ajattelu, ettei mikään voi estää meitä. Kun artistinen tie on välillä ollut kivinen ja olet löytänyt itsestäsi tulee taas, jolloin on vähemmän toimintaa. Saunasessioiden kautta tajusin, että näin tämä kannattaa tehdä. – Kusti Vuorisen kautta me saatiin Kuhmalahden työväentalo käyttöön. Näillä levyillä suunta jyrkkeni entisestäänkin kohti kansanperinnettä. – Enää ei ole niin äkkipikainen ja äkäinen. Asioita voi tehdä yksin tai eri tyyppien kanssa. Aina sen voi kaivaa esiin. Oton kautta alkoi ilmaantua sitten hänen ikäluokkansa muusikoita siihen ympärille. Yhytettiin Kososen Tomi. – Mä olin tehnyt yhden tekstin, Preaching In The Desert, lähetin sen Mikalle, joka teki siitä osittaisen käännöksen. Pekka Pirttikankaan heimo eli Cosmo Jones Beat Machinen ensimmäinen kokoonpano ei kestänyt toivotulla tavalla. Kuhmalahden Nubialaiset (2011) ja Kaatopaikan kuningas (2013) -albumit on julkaistu nimellä Faa”Enää ei ole niin äkkipikainen ja äkäinen.” Lyhytikäinen Rama-Tuts oli sittenkin liian suoraa rockia. Paikan vuokra maksettiin tekemällä ikkunaremppa. – Tapasin Kuopion Musapajalla Eskelisen Oton. Pari viikkoa siinä menikin. Nämä sessiot toimi Astrojen alkuunpanijana. Cosmoilla tyssäsi yhtäkkiä kaikki keikat ja mulle tuli jonkinlainen bönäri, että eihän tämä ole reilua. En halunnut kuitenkaan kuopata Cosmoja. Vertasin sitä siihen englanninkieliseen tulkintaan ja sehän toimi paljon paremmin suomeksi. Saunasta en lähde ennen kuin on valmista. Ja kuinka ollakaan, Paul liittyi Aavikkoon ja J-P (Hautalampi, rummut) sairastui. Ääniteltiin siellä neljän päivän sessio ensimmäistä levyä varten. Yritänpä vetää muutkin. Ai miten niin hörhöilykollektiivi. Mullakin oli tunne, että nyt on hyvä rykmentti kasassa. Se oli löytänyt Aavikon reissulta joltain kirpputorilta paskan fonin ja yritti opetella soittamaan sillä. Siitä tuli Saarnaa erämaassa -kappale. Lähtivät Keski-Eurooppaan ja muuta. Otto soitti mulle proge levyjä ja minä soitin hänelle vanhoja rahisevia blues-levyjä. Se toimi kuitenkin ponnahduslautana Cosmo Jones Beat Machinen perustamiselle. Ei turhan tarkkaan rajoita itseään niillä suunnitelmilla kuinka minkäkin jutun kuuluisi mennä eikä yritä saarnata kellekään tai olla päällepäsmärinä. Miten Astro Can Caravanista muodostui avaruusjatsia soittava big band. Jos ei levyä pukkaa, niin tietää, että jatkaa sitä äänitystouhua kuitenkin omaksi ilokseen. 26 Soundi-haastattelu > epätoivottujakin piirteitä, niin mitä olet kokenut oppineesi tänä suht pitkänä ajanjaksona, jolloin olet musiikkia tehnyt. Nyt tietää, että niitä vuosia haast_faarao pirttikangas_d.indd 26 4.9.2015 13.32. – En halunnut kuitenkaan luovuttaa ja pistettiin Astro Can Caravan pystyyn. Omalle mielenterveydelle se on tietysti tärkeää, että jatkaa tätä touhuilua. Oltiin tehty Keski-Euroopan kiertue ennen kuin mentiin äänittämään sitä. Astroilla ollaan tehty enemmän sitä Etiopia-jazzia. Luppoajan puuhastelusta kasvoi kosmista jazzia soittava Astro Can Caravan. Otto Eskelisen kautta tutustuin Kuopiossa nuoremman polven muusikoihin, kuten Tuomas Eriksson, Niko Votkin, Arvi Hasu ja Artturi Taira – monessa mukana olevia tyyppejä
mot aikoinaan pistettiin pystyyn. Etenkin Cosmojen alkuvaiheessa puhuttiin paljon bluesista ja olet sanonut diggailevasi juuri ikivanhaa bluesia. Lentäjänkypärä päässä laulaa puhelimen luuriin. Tuleva levy on demotusvaiheessa. Ne oli jotkut kesäiset Astro-sessiot, missä mulla oli harva, pitkä parta, olkihattu ja joku mekko päällä. (Nimi viittaa parrakkaaseen saksofonisti Pharaoh Sandersiin – toim. Mähän kuljin jo Astroissa Pharaoh Pirttikangas -nimellä, joka oli Dassumin (Pentti ”Pena” Dassum, Cosmojen basisti ja mukana myös Astro Can Caravanissa) mulle keksimä lempinimi. Varhaiset blues-äänitteet, delta blues, gospel blues, oikeastaan kaikki afroamerikkalainen musiikki 20-, 30ja 40-luvuilta tuntuu kestävän kuuntelua ikuisesti. Kerrotaan isoa tarinaa ja lavahabituksessasi – En ole ajatellut mitään roolia. Se 17 vuotta, viisi albumia ja matka jatkuu. Wizard, T-Model Fordin Pee Wee Get My Gun ja Elmo Williamsin Takes One To Know One. Silloin tuli näitä viimeisiä Mississippi-tervaskantoja: R.L. – Fat Possum oli Chop Sueyn ohella yksi tärkeä juttu miksi Cosomintakeisella otteella kaistapäistä bluesin rämpytystä. K uv a: T eemu K eskinen haast_faarao pirttikangas_d.indd 27 4.9.2015 14.22. Jotain yhtymäkohtia olen löytävinäni myös gospeliin. Miksei slide-kitarariffiä voi yhdistää vaikka disco-poljentoon. Cosmo Jones Beat Machinen tänä vuonna ilmestynyt Skunka delicatessalbumi on saamassa jatkoa. Bob Log III:n eka levy tuli myös silloin. Sehän on valkonaama, joka tekee aika vahvisti entisestään mulle sitä näkemystä, että kannattaa sotkea eri lähteistä vaan mahdollisimman paljon juttuja eikä yrittää mitään retroapinointia. Burnsiden Mr. huom.) Puhutaan sitten muutamista musiikkityyleistä laajemmallakin tasolla, koska tietyt juurimusiikin lajit tulevat vastaan usein musiikissasi. – Tietyt artistit ja suuntaukset on merkinneet mulle paljon. Kaupunki-bluesista tietysti Howlin’ Wolf on ollut yksi päänräjäyttäjä. – Nämä näytti kovasti tietä Cosmoille, että bluesin voi ottaa yhtenä palikkana ja lähteä muovaamaan sitä
Sen kuuli sieltä. Se Kukaan ei korvaa äitiä ää nitettiin Kurussa Juhanan tiluksissa parikolme vuotta sitten. Miten Kakspäinen Narttu -projektisi Pekko Käpin ja Juhana Nyrhisen kanssa syntyi. – Joo, ja joillekuille tuli sekin vä hän yllärinä, kun siellä on niitä vir siä ja vähän huumoria seassa, bru taalia soundia ja kakspäisestä nar tusta lauletaan. Alaasteel la oli jo erittäin uskovaisia opettajia, saarnaajia heavy metallia vastaan. En tiedä odottiko jotkut siitä vähän sellais ta kuin Nubialaisetlevyillä oli, kun tämä on kuitenkin julkaistu Faarao & Kakspäinen Narttu nimellä. Se on improvisoitua musaa. Siitä tulee mieleen tällainen vanhoillinen ajattelumalli, että kansankulttuuria arvotetaan korkeakulttuurista käsin. Se piti järjestää hautuumaalla, mutta siel tä tuli joltain seurakunnan jäseneltä vähän palautetta, että keikkapaik kaa jouduttiin siirtämään. Se kertoo hengen väkevyydestä ja kyvystä osoittaa se musiikin kei noin. Se olisikin muuten päätynyt varmaan Astroille jos se bändi olisi ollut aktiivinen siinä vaiheessa. Otettiin haltuun joitain kappaleita, se sujui jotenkin hirmu kivutto masti. Kakspäisen Nartun levyn palaute on ollut kiintoisaa siinäkin mielessä, että rahvaanomaisen kansanperinteen kanssa flirttailevaa musiikkia on moitittu liiankin törkeäksi. Ei siinäkään mitään sääntö jä ole. Siellä on poikien komeaa Canned Heat tulkintaa korkealta, murisenko mä siellä seassa vai mi ten se tulee muotoutumaan. Mukan. Lähes kaikessa tekemisessäsi kuuluu jossain määrin myös jazz. Otettiin haltuun vanhoja tradjuttuja ja tein niihin suomenkieliset tekstit. Erittäin väkeviä hahmo ja: Blind Willie Johnson muun mu assa. Mä soitan kyllä siinä ki taraa, Ilpo ja Tomi käsittelee efekte jä ja syntikoita. Oli ko ihmisillä odotuksia, että nyt tu lee sitä torvisoittokuntaa. Sunnuntaina mentiin kirkkoon ja kaduttiin. Jotain virsiä oli kanssa. Mun äiti on suntio ja mut on opetta nut soittamaan paikallinen kantto ri. – Se on Tomi Kososen, Pan Soni cin Ilpo Väisäsen ja minun trio. ”En muutenkaan tajua miksi toimivaa juttua pitäisi lopettaa. Juhana oli teh nyt siinä vaiheessa pari levyä Pekon kanssa ja tykkäsin tosi paljon siitä äänimaisemasta – sellainen tosi pe lottava mankalla äänitetty, kolho ja piinaava. kään osaa äänittää mitään noin ru joa. heinäkuuta Pyramidi-studio, Tampere Sekä Pekko Käpin (vas.) että Pekka Pirttikankaan musiikki kertoo hengen väkevyydestä. Oli han Jerry Lee Lewisillakin toinen jalka kirkossa ja toinen ilotalossa. Meillä on levy valmiina, miksattu nakin jo. Tutustuttiin näillä keikoil la ja heti alkuvaiheessa tuli puheek si, että voisi olla hauska tehdä jotain kimpassa. Vuosia vierähti tosta noin vaan ja oliko se nyt Kuudes Aisti festari, jonne Tolosen Arttu yhytti mut ja Pekon kimppakeikalle. Etsitään vaan julkaisijaa sille. Millainen suhde sinulla on siihen, ainakin freejazz on ilmeisesti lähellä sydäntäsi. Se on mulle tavallaan uusi aluevaltaus. – Rock’n’rollin ilosanomaa. Samoihin aikoihin cd:t alkoi yleistymään ja moni keräilijä vei jat silevykokoelmiaan divariin. Myös aiemmin mainittuun vanhaan bluesiinhan liittyy myös se tietty hengellisyys. – Pohjissa soitettiin kaikki mu kana ja ideana oli, että kaikki myös laulaa. Tomi Kosonen oli innostunut suunnattomasti. Kuunnelkaa nyt, ei tällaista ole olemassakaan! – Cosmoilla oli sovittuna jokunen keikka ja tuli puhetta, että kuka ote taan lämppäriksi. Soitin sitä levyä kaikille kavereille. Ehdotin, että otetaan Juhana mu kaan, vaikka en mä sitäkään siinä vaiheessa tuntenut. Yhteinen sävel siis löytyi helposti. Etenkin se Éthiopiqueskokoelma sarja teki aikanaan ison vaikutuk sen. Hänenkin taiteessaan oli vahva uskonnollis-mytologinen sävy, jota halveksittiin sen raadollisuuden takia, vaikka hän pyrki kuvaamaan vain itse todistamaansa todellisuutta. Mä tulen Varpaisjärveltä, jo ka on pieni paikkakunta. 28 on hieman maanisen saarnamiehen roolia. – Se Kakspäisen Nartun levy sai tosiaan aika paljon ylistäviä kom mentteja ja arvioita ja sitten näitä, ettei voi käsittää miten joku voi näi nä aikoina tehdä tällaista. Varpaisjärvi on vahvaa körttialu etta. Jos lyriikoita kuuntelisi, niin ei tietäisi lauletaanko siellä Saatanas ta vai Jeesuksesta. Ei sitä tajunnutkaan mitä siellä harmoni sesti oikein tapahtuu. Ja se impro visaatio, joita kuuli Coltranen ja Al bert Aylerin levyillä, niissä heidän soitossaan oli hyvin vahvana läsnä kirkko, gospel ja blues. – Mulle se on... Siitä saadaan hyvä aasinsilta Afrikkaan, josta olet ymmärtääkseni saanut myös runsaasti musiikillisia vaikutteita. Oli suuri yllätys löytää Suomes ta tällainen tapaus. Meidän Räpylä Niiranen kappale on Tomin säveltämä, mä olen tehnyt siihen vain tekstin. Ei tarvinnut paljon treenata, vaan pystyi helposti uimaan toisen musaan sisään. Useat muusikot veti lauantaina juke jointissa, remu si ja joi kotipolttoista. – Siihen pitäisi tutustua vielä kin syvemmin. – Keikan jälkimainingeissa alet tiin miettiä, että tehdään se levy. Yläasteiässä, sa maan aikaan kun alkoi löytämään näitä Robert Johnsoneita ja muita, löysin Louis Armstrongin varhai sia, 20 ja 30luvun äänitteitä, joil la on mukana Earl Hines ja Lonnie Johnson. Jotain sanomaahan sinä selvästi välität. Nythän meillä on tulossa Hailuotoon keikka. Rakas tuin siihen Pekon jouhikko ja lau lusoundiin, mistä mulle tuli miel leyhtymiä varhaisiin bluesjuttuihin, muun muassa Skip Jamesin kuvioi hin. Jos Juhana lähtisi matkaan ja tehtäisiin tosi brutaali juttu. Yhden ensimmäisistä kei koistani mä olen soittanut gospel kuoron taustalla kalifornialaisessa Mantecan kaupungissa. Mä ajattelin, että en itse K uv a: Jus si Vierimaa Soundi-haastattelu > haast_faarao pirttikangas_d.indd 28 7.9.2015 14.12. Siinä voi nähdä niinkin ylevän vertailukohdan kuin Timo K. Toistaiseksi julkaisemattomien projektien joukossa sinulla on myös Fistpost. Tehdään niistä se levy. 14. Samalla tiellä tässä näkee vieläkin olevansa. musiikkia, joka tulee syvältä ihmisen hengestä. Kerroit että olette demottaneet jo 17 biisiä tulevalle Cosmo Jones Beat Machine -albumille, mutta juuri paraikaa työstät tulevaa yhteislevyä Talmud Beach -yhtyeen kanssa. Mingusin monikerroksiset sävellyk set kuulostivat kiehtovilta. – Edellisen kerran, kun asuin Tampereella parikymmentä vuot ta sitten, aloin kirjaston kautta tar kemmin tutustumaan aiheeseen. Täällä sitä vieläkin äänitellään kase tille ja soitetaan kanistereita. Muutamas sa kappaleessa on joku heviriffi, jot kut on pelkkää äänikollaasia. – Joo, siellä oli näitä kitaraevan kelistoja, jotka veti hengellistä matskua. – Etiopiajazz on eri homma. Mutta toisaalta se soundimaailma on pa luuta myös niihin 8vuotiaana teh tyihin mankkaäänityksiin. Ääni tettiinkö me jotain parikymmentä kappaletta. Ne alkoi kiehtoa ihan uudella tavalla. Aina sen voi kaivaa esiin.” Etiopia-jazz tulikin jo mainituksi. Olen enemmän alkanut kuuntelemaan kaikkea muutakin et nistä musaa, maailmanmusaa, hei momusaa tai miksikä sitä nyt kutsu taankaan, sellaisia varhaisia kenttä äänityksiä. – Afrikassahan ne juuret on sille mitä on itse diggaillut ja lähtenyt apinoimaan. Siellä on improvisoitu joiden kin dublevyjen päälle. Silloin tuli hankittua jonkinmoinen koko elma sitä osastoa. Pena heitti, että otetaan se Pekko, kun sä olet siitä puhunut. Siellä järkätään vieläkin kört tiseuroja. – Kaveri oli soittanut mulle Pekon Jos ken pahoin uneksii levyä. Aavikko äänitti tokaa levyään Multi Muysic ja (äänittäjä Jussi) Saivo oli studiossa soittanut Mulatu Astatken levyjä. Kyllä mä ensin ehdotin, että oltaisiin tehty nimellä Pirttikangas, Käppi ja Nyr hinen, mutta pojat halusivat, että se on Kakspäinen Narttu
klo 13 Children of Bodomin uusi levy I Worship Chaos ulkona 3.10. smi_soundi_2015_09.indd 1 7.9.2015 14.25 SMI tulostus.indd 29 7.9.2015 14.28. MAAHANTUONTI: Jaska Raatikainen Kuva: Terhi Ylimäinen Jaska Raatikainen Pearl-rumpuklinikka DLX Musiikissa la 26.9. Check it out! Pearl-klinikkatarjouksia, tuoteinfoa, nimmarointia ym
Asian selvittämiseksi palasimme rikospaikalle. Viikatemies kummittelee myös espoolaisbändin lokakuussa ilmestyvällä I Worship Chaos -levyllä. Mutta mitä kuolema ja synti merkitsevät bändin perustajakaksikolle Alexi Laiholle ja Jaska Raatikaiselle. 30 31 ”Kun usko ja palo on tarpeeksi kovia, niitä ei voi kukaan eikä mikään musertaa.” Teksti: Mervi Vuorela Kuvat: Lance Kooma PALUU BODOMIN JÄRVELLE Bodominjärven murhamysteeri on ollut osa Children Of Bodomin bändikonseptia vuodesta 1997. 30 Children Of Bodom -taitto2015_e.indd 30 4.9.2015 13.37
31 ESPOO, OITTAA, 20.7.2015. Bodominjärven surmatyötä ei ole vielä tähänkään päivään mennessä selvitetty. Seurueen neljäs jäsen Gustafsson löytyy teltan päältä puolitajuttomana. Laiho taas tunnustautuu lähiöihmiseksi, jonka mielestä kaupungeissa on mukava käydä, mutta vielä mukavampi lähteä pois. Onneksi kuuro menee nopeasti ohi ja tekee tilaa pilvien välistä pilkottavalle auringolle. Jo pelkkä ajatus hassuttelevasta opiskelijaperseilijästä saa hänet voimaan pahoin. Haastattelun aikana taivaalle nousee myös sateenkaari. Mikään ei viittaa siihen, että paikassa tehtiin 55 vuotta sitten Suomen rikoshistorian kenties kuuluisin verityö. Myöhemmin selviää, että Assmannilla ja Gyllströmillä oli rikosyölle alibi, ja Soininen oli muuten vain sekaisin. He viettävät railakkaan illan ja käyvät sen jälkeen nukkumaan. 30 31 PALUU BODOMIN JÄRVELLE Teini-ikäiset Maili Björklund, Anja Mäki, Seppo Boisman ja Nils Gustafsson ovat tulleet telttaretkelle Bodominjärvelle. Children Of Bodom -taitto2015_e.indd 31 4.9.2015 13.37. Kaiken huipuksi murhasta syytetty mutta myöhemmin mielisairaaksi todettu Brian Csati väitti bändin puhuneen Kanadan-konsertissaan vuonna 2011 suoraan hänelle. Ensinnäkin yhtye soittaa misantrooppista joskin melodista kuolonmetallia. Tulemme kuitenkin siihen johtopäätökseen, että operaatio on sateen jäljiltä liian haastava. – Onko tuolla joku teekkari haalarit päällä?, Alexi Laiho huolestuu ja osoittaa sormellaan sukeltajaa. Syy rikospaikalle palaamiseen on tietystikin se, että Bodomjärven surmat ovat kummitelleet Children Of Bodomin bändikonseptissa vuodesta 1997. Raatikainen muistelee, että bändi kävi täällä viimeksi 90-luvulla ottamassa promokuvia. Silloin jäi tosin epäselväksi, kumpi kahdesta vierekkäisestä niemennokasta on rikospaikka. Kuinka tähän on oikein tultu. Pian käy selväksi, että Laiho vihaa myös sadetta. Hiljaisuuden rikkovat vain ajoittain järven yli vyöryvät lentokoneet ja Espoon pelastuslaitoksen rannassa tekemät sukellusharjoitukset. Hänet viedään sairaalaan, jossa hän myöhemmin toipuu. Sen sisältä löytyy kolme ruumista, joiden kallot on murskattu. Seuraavana aamuna viereiselle rannalle saapuneet uimarit havaitsevat niemennokassa verisen teltan. ESPOO, OITTAA, 4.6.1960. On omituista nähdä Children Of Bodomin perustajäsenet keskellä luontoa. Emme saa asiaan varmuutta tälläkään kertaa, mutta kiinnijäämisen riski on olematon. – Pitäisikö tehdä nuotio?, Jaska Raatikainen kysyy huomattuaan kalliolla hiiltyneen puukasan. Puolitoista vuotta myöhemmin Espoon käräjäoikeus hylkäsi kaikki Gustafssonia vastaan nostetut syytteet. Sen tuloksena poliisi ottaa kiinni 88 etsintäkuu lutettua. 60-luvun kuluessa surmien pääepäillyiksi nousee kolme surkuhupaisaa antagonistia: KGB:n vakoojaksi väitetty Hans Assmann, telttailijoita vihannut ”kioskimies” Karl Gyllström ja psykopaatiksi diagnosoitu Pentti Soininen. Sitä Laiho ei vihaa. Bodominjärven niemennokassa on rauhallista ja milteinpä idyllistä. – Kiertueilla ollaan aika paljon takahuoneissa, mutta jos tulee sellainen tilanne, että on joku puisto tai joki tai mikä tahansa ulkoilumahdollisuus lähellä, mennään sinne mielellämme. Arvio on väärä. Sen levyiltä löytyy biisejä kuten Lake Bodom, Bodom After Midnight, Bodom Blue Moon (The Second Coming), Triple Corpse Hammerblow ja Silent Night, Bodom Night. Edellisen kerran Bodominjärven tapaus avattiin maaliskuussa 2004, kun poliisi yllättäen pidätti Nils Gustafssonin. Etenkin Raatikainen sanoo ahdistuvansa suurkaupungeissa ja viettävänsä vapaa-aikansa mieluummin Espoossa remontoiden järven rannalla sijaitsevaa asuntoaan. Esimerkiksi Norjassa meillä oli luontoopas, Raatikainen sanoo. Jokaista levynkantta koristaa viikatemies – niin myös lokakuussa ilmestyvää yhdeksättä studiolevyä I Worship Chaos. Bodominjärvellä Laiho ja Raatikainen eivät ole käyneet aikoihin. Darkthronea lainatakseni he eivät vaikuta ”hiking metal punkseilta” vaan pikemminkin kosmopoliiteilta, joille kaupunkien valot alkoivat huutaa jo teiniikäisinä. Vielä samana päivänä Bodominjärven ympäristössä tehdään useita ratsioita ja megalomaaninen maastoharavointi
– Janne löytyi aika viime tingassa. Koulu ei vaan ollut mun juttu, Laiho sanoo. Siellä hän tapasi Janne Wirmanin, josta tuli IneartheDin kosketinsoittaja. Toisaalta sellainen tietty levottomuus pitää ollakin. Jos tekeminen olisi liian helppoa, tämä musa ei olisi tällaista. Ja aika äkkiä löydettiin myös oma suunta, eli ei jääty hakkaamaan perus-deathia pitkäksi aikaa. Vuonna 2011 Laiho kertoi Imagen haastattelussa iskeneensä kännija vitutuspäissään yhden Children Of Bodomin kultalevyistä päähänsä, koska oli juuri tajunnut, että hänen keksimänsä kuningasriffi olikin Panteran käsialaa. Mutta on sillä hetkensä. Murha mysteeri on ehty mätön inspiraation lähde Children Of Bodomin sanoituk sille. Äänitykset päästiin kuitenkin aloittamaan ajallaan, ja lopputuloksena syntyi levy nimeltä Something Wild (1997). – Siitä prosessista kertyy helvetisti valvottuja öitä, koska asiaa ei pysty jättämään rauhaan, ennen kuin se on tapahtunut. Jo tuolloin oli selvää, että bändissä soittaminen tulisi olemaan Laihon elämän pääprioriteetti. – Kaikki asiat, jotka saattoi keksiä tai näyttää, on näytetty sillä levyllä nuoruuden raivolla, Raatikainen sanoo. Samana vuonna Alexander Kuoppala liittyi yhtyeen rytmikitaristiksi. Sillä bändi haki vielä omaa ääntään. Otettiin vaikutteita black metalista, punkista, klassisesta ja kaikesta siitä, mistä diggailtiin. Muistan vieläkin, kun tehtiin levyä ja ajateltiin, että vittu tästä tulee kova! Paljon on kuitenkin muuttunut ensilevyn jälkeen. – Biisien tekeminen on asia, joka ei tule ikinä helpottumaan, koska siinä täytyy luoda jotain sellaista, mitä ei ole olemassa, Laiho sanoo. Hän treenasi kitaransoittoa tuntitolkulla joka päivä ja suhtautui biisientekemiseen kuolemanvakavasti. Asenne ei ole muuttunut miksikään. Sen jälkeen 15-vuotias Laiho ilmoitti vanhemmilleen, ettei aikoisi enää jatkaa koulunkäyntiä. – Pääsin peruskoulun läpi rimaa hipoen, mutta siihen se jäi. Mutta kovasti tässä opetellaan.” Alexi Laiho Bodo minjärven maise missa. Ratkaiseva jut”Mulle ei ole oikein selvinnyt, miten tämä metallihomma pitäisi tehdä oikein. – Tämä bändi on kehittynyt ihan helvetisti sitä mukaa, kun on tehty levyjä, rundattu ja eletty tätä juttua. Sen perustivat vuonna 1993 jo lapsuudessa toisiinsa tutustuneet kitaristi-laulaja Alexi Laiho ja rumpali Jaska Raatikainen. Wirmanin myötä yhtye löysi soundinsa, josta se tänä päivänä tunnetaan. – Meidän varhaisimmat biisit oli jotain thrashia ja heavy metalia, mutta aika äkkiä meistä tuli death metal -bändi. Sitten lyötiin ne yhteen, Laiho sanoo. Bassoa soitti Samuli Miettinen, joka korvautui vuonna 1995 Henri Seppälällä. BÄNDIN tulevaisuuden kannalta oli onni, että Jaska Raatikainen jatkoi peruskoulusta lukioon. – Jokainen biisi on niin erilainen, että levy on vähän sekametelisoppa. Välillä olisi hyvä osata laskea keihäs alas ja pelata vaikka pleikkaa, mutta kun ei osaa. Kaksi viikkoa ennen ekan levyn äänityksiä, Laiho sanoo. 32 ALUKSI oli yhtye nimeltä IneartheD. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Slayer 09-15.indd 1 02.09.2015 13:02:17 Children Of Bodom -taitto2015_e.indd 32 4.9.2015 13.37. IneartheDin ensidemo Implosion Of Heaven ilmestyi vuonna 1994
Pääs täkseen eroon aiemmasta levydii listään IneartheDin piti keksiä itsel leen uusi nimi. Teemaa viljel lään sanoituksissa silloin, kun siltä tuntuu. Children Of Bodom oli lopul ta ihan selkeä voittaja 10 litran jäl keen, Laiho sanoo. BODOMINJÄRVEN tapah tumat kietoutuivat osaksi Inearthe Din kuvastoa vuonna 1997, kun Spi nefarm ilmoitti yllättäen haluavan sa julkaista Something Wildin. Se on aika siistiä, Laiho sanoo. Apuna toimi 10 litraa ko tiviiniä. Children Of Bodom on saavuttanut urallaan lähes kaiken mitä se on toivonut. Esimerkiksi uusimman le vyn My Bodom (I Am the Only One) biisissä puhutaan hetkellisesti tap pajan näkökulmasta, tai seuraavas ta aamusta kun se herää. Apuna toimi 10 litraa kotiviiniä. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Slayer 09-15.indd 1 02.09.2015 13:02:17 Children Of Bodom -taitto2015_e.indd 33 4.9.2015 13.37. On aika selvittää, onko Children Of Bodom tehnyt urallaan kuole mansyntejä. Bodomteeman keksi ensimmäi senä Spinefarmin tuotantopäällik kö Ewo Pohjola. – Kun me aloitettiin, me oltiin hirveän nuoria. – Bodomteema muotoutui en nen kuin kaikenlaiset Nils Gustafs son tarinat nousivat otsikoihin, Laiho sanoo viitaten vuosien 2004– 2005 lööppeihin. Sen pohjalta bändi alkoi suunnitella itselleen lopullis ta nimeä. Se on pitänyt ansaita tahkoamalla vuosi kymmeniä eteenpäin, Laiho sanoo. Bodominjärvellä viljeltiin vuon na 1960 paitsi kuolemaa, myös syn tiä. – Bodomin murhat on ratkaise maton juttu, joten siitä on helppo kirjoittaa minkälaisia lyriikoita ta hansa. Jos multa kysytään, kukaan ei oikeasti tiedä, mitä täällä on tapahtunut, ja pidän sen oikeuden itselläni hautaan asti. – Kun usko ja palo on tarpeeksi kovia, niitä ei voi kukaan eikä mi kään musertaa, Laiho sanoo. Death metalista ammentavalle espoolaisbändille Children Of Bo dom on tietysti osuva nimi, mutta Laihon mukaan nimi tarjosi muita kin etuja. Me kasvettiin tähän bändi touhuun niin luonnollisesti, ettei kenellekään ole tullut sellaista oloa, että vittu mä en jaksa enää. Mekin oltiin kuultu se jo natiaisina. Se on konsertoinut isoil la areenoilla ympäri maailmaa ja ja kanut lavoja esimerkiksi Slayerin, Bändi alkoi suunnitella itselleen lopullista nimeä. Tämä bändi on ihan hirveän tärkeä osa meidän kaikkien elämää. – Sanoitukset on aihealue, jossa voi kehittyä koko ajan. – Kirjoiteltiin paperille eri opti oita tyyliin Bodomsitä ja Bodom tätä. tu on kasvanut itsevarmuus. Tahkoamista on helpottanut yh teiseen unelmaan uskova bändi porukka ja kova palo omaan teke miseen. YLPEYS . Bändi ei kuitenkaan ole kahliutunut Bodomtematiik kaan samalla tapaa kuin esimerkik si Rytmihäiriö on kahlinnut itsen sä Alibikuvastoon. Bodominjärven murhiin liittyviä sanoituksia on vilissyt Children Of Bodomin tuotannossa debyyttile vyltä lähtien. Tämä bändi on pohjautunut niin helvetin pal jon riffeihin, melodioihin ja mu saan ylipäätään, että sanoitukset ovat meille tavallaan uusi maailma. – Sitä ennen oike astaan vain espoolaiset tiesivät sen stoorin
– Meillä on tässä kuitenkin iso organisaatio: on yhtiöt, manage mentit ja fanit. Laiho kertoo, että Children Of Bodomin seuraava kitaristi on jo melkein päätetty. – Antti oppi biisit todella nope asti, Raatikainen kehaisee. Jokainen musiikintekijä on tör männyt siihen joskus. Loppuvuoden Bodomkeikoilla Latvalaa tuuraa Janne Wirmanin pikkuveli Antti Wirman. Miksi tuo bändi menes tyy, vaikka sen jäsenet ovat täysiä spedejä. KATEUS. Siis ylpeydestä bändin mai netta kohtaan. – Var sinkin nuorempana vitutti, jos joku saman kylän about samantasoinen bändi pääsi johonkin soittamaan, ja itse ei päässyt. Kun Helsingin Sanomat kysyi asi asta kosketinsoittaja Wirmanilta, mies kertoi välirikon johtuneen sii tä, että hiljattain manageria vaihta nut Children Of Bodom halusi taas panostaa soittohommiin täysillä. Sen kahdeksaa studio levyä on myyty maailmanlaajuisesti yli puolitoista miljoonaa kappaletta, ja sen jäsenet ovat pärjänneet erinomaisesti soittotaitoa mittaa vissa lukijaäänestyksissä. – Siltä ei voi välttyä, mutta ei sillä ole mi tään väliä. 34 35 Megadethin ja Mastodonin kans sa. Aiemmin angstinsa kanssa ongelmissa ollut Alexi Laiho uskoo vihan olevan hyvä liittolainen, kun pitää sitä nopeasti ohimenevänä, katarttisena kokemuksena. Paitsi jos sä yrität olla kaik kien kaveri, sä et yhtäkkiä ole enää kenenkään kaveri. Mutta oli se kumpi tahansa, sitä pitää olla, ettei jää jalkoihin, Lai ho sanoo. Latvala ei ollut asiasta yhtä innos tunut. – Tietysti sitä aina välillä pysähtyy kelaamaan, että ei juma lauta mitä täällä tapahtuu. Ollaan oltu osa sen elämää, halusi Antti sitä tai ei. Niistä fiiliksistä kannattaa nauttia, mutta aika nopeasti kannattaa myös pala ta todellisuuteen. Et sä voi olla kaikkien kaveri. Laihon mielestä ylpeys sekoite taan usein kusipäisyyteen. Raatikainen kokee ylpeyden ole van sukua kunnianhimolle. – Ylpe ys on tavallaan sitä, että sä teet sun omaa juttua niin hyvin kun pystyt ja pyrit varmistamaan, että puit teet sen tekemiselle on mahdolli simman hyvät. Oli eron syy mikä tahansa, pää tös Latvalan lähdöstä näyttäisi syntyneen halusta sitouttaa jokai nen soittaja bändiin sataprosentti sesti. – Kateus on niin luonnollinen tunne, Raatikainen sanoo. Children Of Bodom -taitto2015_e.indd 34 7.9.2015 14.14. Toukokuussa Children Of Bodo min pitkäaikainen kitaristi Roo pe Latvala jätti yllättäen yhtyeen. Olisi hölmöä heit tää hukkaan kaikki se minkä eteen ollaan raadettu 14vuotiaista lähti en vaan siksi, että joku lähtee bän distä, Raatikainen sanoo. – Taval laan Antti on elänyt Jannen kautta tätä meidän bändiä teinistä saakka. – Jotkut voi kutsua sitä ylpey deksi, toiset itsevarmuudeksi. Miksi tuo osaa soittaa paremmin kuin minä. – Kateus on asia, joka on ai noastaan ajanut tätä bändiä eteen päin. Se selviää kohta. Kokee ko bändi ylpistyneensä suosion myötä. Miksi tuo tekee parempia biisejä kuin minä. – Meillä on yksi aika varma optio. – Ja sitten kun ei päässyt mihin kään, piti tehdä se itse isommin, paremmin ja nopeammin, Laiho jatkaa
Rise against tulostus.indd 35 3.9.2015 11.22
Mutta sen 10 sekunnin ajan tunnet, että mikään ei voi tappaa sua. Laiholle se merkitsee muutakin. 36 Kateus vaivasi Laihoa ja Raatikaista erityisesti IneartheD-vuosina, jolloin ketään ei tuntunut kiinnostavan. VIHA. Se ei ole pelkästään hyvä asia. Raatikaisen mielestä hevipiireissä tulee aina olemaan tietty klikki, jonka mielestä bändin pitäisi tehdä pelkästään demoja. – Ja mitä enemmän jotain juttua treenasi, sitä enemmän sitä piti päästä takaisin soittamaan, Laiho jatkaa. Ja 90% niistä on sellaisia, että lauma jotain vitun idiootteja sekoilee, tappelee ja itkee keskenään. En enää edes katso pizzalaatikoihin keikan jälkeen, Laiho sanoo. Monet jutut on suunniteltu pitkän ajan päähän. Kun asiaa miettii jälkikäteen, aika monta asiaa pitää mennä oikein, että se tapahtuu, Raatikainen sanoo ja jatkaa: – Tietysti sitä nuorempana ajatteli, että vielä joku päivä mä menen jonkun ison bändin kanssa soittamaan, eli oli tällainen naiivi usko siihen. – Mutta nykyisin kun tietää, että on saavuttanut jo aika paljon, tällaisia tunteita ei tule niin paljoa, Raatikainen sanoo. – Viha on mulle suurin eteenpäin ajava voima. Pikemminkin bändin synti on se, että se ei osaa laiskotella. Me oltiin saman tien sell-outeja, kun meidän eka levy tuli pihalle, Laiho sanoo. Ei ne oikeat ja aidot jutut katoa ikinä. Kun Lordi voitti Euroviisut vuonna 2006, hevistä tuli hetkellisesti lenkkimakkarakansan lauantaiviihdettä, jonka markkinaarvo lypsettiin nopeasti kuiviin. Sairaalakeikasta selvittyään mies alkoi soittaa kiertueita selvinpäin. AHNEUS. Se on tärkeää, koska olemme joka vuosi vanhempia joka helvetin tapauksessa. Sen ei tarvitse olla sellaista, että istut yksin pimeässä huoneessa ja mietit että vittu mä vihaan kaikkea, vaan se voi olla sitä, että saat 10 sekunnin raivarin ja sen jälkeen kaikki on fine. Rundien ulkopuolella Laiho tykkää yhä käydä baareissa, mutta silloin hänen on tiedettävä, että seuraavana päivänä on vapaata. Pizza on Children Of Bodomin kiertueilla tuttu näky. Siihen auttoi musiikki. Ylensyönnistä bändiä on silti turha syyttää. Ei sitä vittu enää jaksanut, kun huomasi miten krapula alkoi vaikuttaa siihen, miten on lavalla. Periaatteessa Laiho sanoo niin jokaisesta Bodom-levystä, mutta pointti on selvä: viha on hyvä liittolainen. Laihon sanoittamissa Children Of Bodom -kappaleissa lauletaan pääasiassa vihasta, ahdistuksesta ja kuolemasta. – Mulle ei ole oikein selvinnyt, miten tämä metallihomma pitäisi tehdä oikein, Laiho naurahtaa. – Kun rupesin nuorempana soittamaan rumpuja, siihen tuli niin kova himo, että oli pakko soittaa koko ajan. – Musta tuntuu, että oon vihainen varmaan koko ajan, mutta opin jatkuvasti purkamaan sitä paremmin. LAISKUUS. Kun Laiholta kysyy, mikä häntä vituttaa tällä hetkellä, vastaus tulee välittömästi: – Nuo vitun sadekuurot. Se on totta. Raatikaisen mielestä on onni, että Children Of Bodom on pystynyt ulkoistamaan levytysja keikkasopimuksensa muiden hoidettaviksi. Iän myötä krapulat vaan pahenivat. Vittu mä vihaan sitä, että on pakko itkeä telkkarissa! HIMO. Oikeasti sade on lakannut jo ajat sitten. Eivät edes vuosi vuodelta, vaan kuukausi kuukaudelta. Aina viime vuosiin saakka Laiho veti keikan jälkeen megalomaanisia kännejä, teloi itsensä sairaalakuntoon – ja oli vihai nen. Me näytetään teille. Vuonna 2011 Laiho hankki itselleen vatsahaavan useita vuosia kestäneellä kiertuedieetillä, johon sisältyi helvetisti viskiä mutta ei juuri lainkaan ruokaa. – Jos haluaa päästä elämässä pitkälle, voi olla ahne rahasta tai sitten siitä, mitä on saanut aikaan esimerkiksi bändissä. 19-vuotiaana hän yritti itsemurhaa viskin ja unilääkkeiden yhdistelmällä. Toivuttuaan hän meni entistä huonompaan jamaan ja vietti pari päivää suljetulla osastolla. Osa metalliporukasta on kääntänyt Children Of Bodomille selkänsä ja syyttänyt heitä itsensä myymisestä. Bändin uusi levy I Worship Chaos on Laihon mukaan edellislevyjä vihaisempi ja synkempi. Ja osaan kyllä nykyisin purkaa sitä paljon paremmin kuin joskus 18-vuotiaana. – Me oltiin mestoilla 10 vuotta ennen kuin mitkään Euroviisut tai Citymarketit tuli messiin tähän skeneen, ja niin oli monet muutkin. Ja päivällä ei enää ollut sellaista fiilistä, että haluaisi vaan ampua itseään päähän, Laiho sanoo. Teininä Laiho viilteli itseään ja oli jatkuvasti vihainen ja masentunut. Se on kaiken edellytys, ainakin mulle, Laiho sanoo. Ahneus yhdistetään usein ensimmäiseksi rahaan. – Onhan se tietysti järkevintä ajatella, mistä saa eniten rahaa, mutta eivät kaikki päätöksemme perustu siihen. Mä rakastan pizzaa – hyvää pizzaa – mutta vittu kun sitä paskakuraläppää tungetaan kurkusta alas koko ajan. Sitten Laihoa alkaa taas vituttaa. Children Of Bodom -taitto2015_e.indd 36 4.9.2015 13.37. – Vihaan just tuollaisia pikkujuttuja, Laiho jatkaa. Bändin after show -ruoat kärrätään takahuoneeseen usein vasta aamuyöllä, jolloin tarjolla ei enää ole muuta kuin pizzaa – usein sitä paskinta mahdollista. Raatikainen tunnistaa ongelman. – Mun mielestä se sisäinen teini on säilynyt meissä kaikissa aika hyvin. Silloin ongelmat alkavat korostua. Tulemme siihen johtopäätökseen, että Children Of Bodom ei kärsi laiskuudesta. Silti se tuntuu ihmeelliseltä. – Pizza. Nykyisin kateus onkin vaihtanut puolta. – Varsinkin rundilla krapulat on hankalia, kun sulla on koko ajan paska fiilis mutta ei omaa tilaa. YLENSYÖNTI. – Tottakai se oli naiivi unelma, mutta se oli myös päätös, Laiho lisää. Sisäisellä teinillä Laiho tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaiken nähnyt Children Of Bodom jaksaa yhä innostua vaikkapa keikkailusta. Kun lopetin juomisen, lavalla oli heti paljon siistimpää. – Mutta jos näin ajattelee oikeasti, meneekö se sitten niin, että sä olet metal vain iltaisin ja päivisin töissä jossain Siwan kassalla. – Sitten taas toisaalta on paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka on helvetin leppoisia, mutta kuuntelee esimerkiksi pelkästään black metalia. – Kun vedettiin viime kesänä pari keikkaa Metallican kanssa, silloin tuli kyllä aika pikkupoikafiilis. Himosta puhuttaessa Raatikaiselle ja Laiholle tulee ensimmäisenä mieleen soittaminen. Kun menin nukkumaan, ajattelin vaan, koska pääsen taas seuraavan kerran soittamaan, Raatikainen sanoo. Ihmiset on erilaisia, mutta ainakaan tätä meidän bändiä ei olisi olemassa ilman vihanpurkauksia. Himosta puhuttaessa Raatikaiselle ja Laiholle tulee ensimmäisenä mieleen soittaminen. – Rundilla mulle tuli aika nopeasti selväksi, miten helvetin siistiä on ensinnäkin olla lavalla ilman krapulaa. Voin sanoa suoraan, että mulla ei ole ikinä ollut raha mielessä, kun olen kirjoittanut yhtäkään riffiä tai lyriikkaa. Aurinko paistaa, mutta silti sadetta on pakko tunkea joka vitun paikkaan. – Silloin aikanaan tuota kuuli enemmänkin. – Mutta kovasti tässä opetellaan. – Krapulassa haluan vaan maata sohvalla, syödä pizzaa ja poppareita ja katsoa jotain Seinfeldiä. Joka vitun tyypistä, ammatista ja asiasta on pakko olla se vitun reality-sarja. – Vittu kun televisiosta tulee nykyisin pelkkää reality-paskaa. – Tällaisen musan tekeminen on aina tullut multa luonnostaan juurikin vihan takia. Se on fiilis, jossa koen olevani kaikkein vahvimmillani. – Ei ole tietenkään huono asia, jos heviskenestä tulee isompi ja bändit myy enemmän levyjä, mutta jos se tapahtuu aitouden kustannuksella, se paistaa nopeasti läpi, Laiho sanoo. Silloin hän päätti, että haluaa parantua. Tänä päivänä suomalaisella metallibändillä on ainakin teoreettisesti paremmat mahdollisuudet menestyä maailmalla kuin 20 vuotta sitten. Se on ihan maailmanlaajuinen katastrofi. Metallicaa tuli kuitenkin kuunneltua paljon kuudennella luokalla. Ensimmäinen puolisko keikasta oli vaan sitä, että yritti pysyä hengissä. Ja ihmisiä, jotka on luonnostaan väkivaltaisia, mutta kuuntelee jotain Jukka Poikaa. – Että katsokaa vaan
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Sammelanzeige 09-15.indd 1 02.09.2015 12:13:54 Nuclear tulostus.indd 37 3.9.2015 11.35
1 (2006) lähtien, mutta kaksi vuotta sitten ilmestynyt Hyvä päivä paalutti hänet koko kan san artistiksi. Loput 20 prosenttia on sitä, et tä mä olen nero. Koskisen tekstit voi vat olla arkisia, suoria ja samaan aikaan tunnerekisteriä ravistelevia. Musii – Sainko mä nyt mun koko agendan kerrottua, virnistää Samae Koskinen haastattelun päätteeksi. Vaikka mies jatku vasti tasapainoilee terveen ja mielipuo lisen itsekriittisyyden trapetsilla, hän vähän kuin häpeillen myöntää pitävän sä juuri edellisen albumin nimibiisistä. Yksi huomionarvoinen point ti Samaen teksteissä on se, kuinka taitavasti hän välttää suomalaisil le sanoittajalle tyypillisen senti mentaalisuuden. Se kin on hänestä nastaa. Mutta kun levyä nyt kuuntelee, niin aina se kuitenkin kallis tuu niihen kahdenkymmenen pinnan fiiliksiin. Lopulta Samae tulee johtopäätök seen, että tummat ajatukset saattoivat liittyä enemmän levyltä pois tippunee seen kappaleeseen. Albumin nimikkokappale on nimensä veroinen positiivisuuden ylistyslaulu ja omien häiden jälkei sissä tunnelmissa tehty Hän, jolla on kaikki itkettää kansaa yhä kei koilla. Tämä on ihan loputonta paskaa. Haluaisin että biisis tä tulisi aina se oleellinen läpi. Itse tuntee rypeneensä ihan pohjamudissa, niin kaikki on sanoneet, että tämähän on tällaista ihanaa ja posi tiivista. Kyllä mä itse pys tyn kaikista biiseistä aika hyvin ker tomaan itselleni, että mistä tämä lau lu kertoo. – Luulin, että tästä tulee pirun synk kä levy. Makei lu puuttuu kuitenkin tyylivalikoimas ta kokonaan. Hyvän päivän nallekarhu killinen ja tekstillinen yksinkertaista minen on hankalaa tekemättä mitään tyhmää, sinisilmäistä tai muuta kuu lijan aliarvioimista. Tunnettuus on kasvanut myös televisiotöissä, joka on vienyt Samaen mitä kummallisimpiin paikkoihin. Se löytää toivoa eikä se ole epätasapai noinen yliherkkä nostalgikko, mitä mä tuppaan olemaan. – Niissä ei ole sellaista fantasiaa, vaikka ne onkin mulle itselleni sitä. Esimerkiksi adjektiivit nasta, siisti ja superkiva tulevat mainituksi. Se on aiempiin levyihinsä verra ten hieman nuorekkaammin tuo tettu ja entistäkin tarttuvampi, oi valtavampi ja... Levyä tehdessä 80 prossaa ajasta oli ke laamista, että kuka tästä voisi olla edes kiinnostunut. niin, positiivisempi. Samae Koskisen soolouraa on arvostettu jo debyytistä Vol. Samae Koskinen on tavallaan sellai nen ideaali millainen mä haluaisin olla. Arjessakin voi olla kauniita, jännittäviä ja kiehtovia asioita joista innostua. Soitettiin niin kaunista musaa, kun kaikki siellä Riihimäellä oli olevinaan niin kauheaa. Kun me aloitettiin Sister Flo, me soitettiin hiljaa just sen takia, kun kaikki muut soitti lujaa. Jutellessa on käynyt ilmi, että Samae pitää työstään. Muutenkin tätä itsekes keistä ja suorastaan ilkeää maailman aikaa elävänä voi olla vaikeaa selvitä pää pystyssä eteen päin. 38 Teksti: Antti Luukkanen Kuvat: Juuso Westerlund samae koskinen -taitto_b.indd 38 4.9.2015 13.39. Harva mieltää arjen kuitenkin jännit täväksi asiaksi. Monet noista kappa leista kertoo sellaisesta paremmasta paikasta. Se Hyvä päivä äijä on just statement sitä vastaan... – Sen mä olen pystynyt yksinkertais tamaan tosi hyvin. Vai onko sittenkään. Kyllä. (tauko) Miksi mä sanoin itseäni just Hyvä päivä äijäksi. Mutta se on ihan totta, ettei siellä niitä yksisarvisia ole. Oikein hyvän tuulen musiikkia. Suosion hedelmiä poimitaan myös viidennen sooloalbumin Henkilökohtainen ennätys jälkeen. Vaikuttaako ympä röivä ilmapiiri kappalei siin, vaikkeivat ne systeemin mädännäisyydestä kertoisikaan. – Kyllä se vaikuttaa. Tekeminen on aina reagoimista
Miehestä on tullut myös joviaa li tvesiintyjä. Ymmärsin myös sen, että radioilla on voimaa. Ne soitti mulle just silloin, kun mulla oli hirveä krapula. Mä lähden messiin! Se oli tosi kivaa. Anna Puulle kirjoitetut tekstit onnistuivat, koska Anna kertoi mitä niissä pitäisi sanoa. Mutta mikä oli se sysäys, että olet nykyään juuri tässä. – Mä olen itse asiassa tehnyt Rinta lan Jannen kanssa pari biisiä – joka on tehnyt just ne Arttu Wiskarin rajuim mat biisit – ja jumalauta se on kova jät kä! Sen kanssa on ollut niin nastaa teh dä. Yksittäisten ohjelmien lisäksi hän on toiminut RuokaSuomi ohjelman juontajana ja ollut 100 päi vää ilman viinaa ohjelman yksi osal listujista. Siinä juoppoohjelmas sa, sitten oli se Neljän tähden talkoot, jossa oli myös Lasse Norres. – Selkein juttu on varmasti se kieli asia. Hän sa noi, että sulla on tähän mahdollisuus ja Suomessa kieli on suomi. Ihan täysin fine. Samae Koskisesta on vuosien mittaan kehkeytynyt supliikki showmies, joka on kotonaan niin lavalla kuin tv-kameroiden edessäkin. Jos mä menen johonkin vaikka soolokeikallekin, niin siellä on ihmisiä. Jussi Lehtisalon kanssa ryhdytään Ark hamin Kirjaston seuraavaa albumia työstämään heti, kun aikaa siihen liike nee. – Mattilan Riku, jonka kanssa tein ne kaksi ekaa levyä. On kiintoisa ajatus pohtia miten biisintekijä muut tuu tällaisessa prosessissa. Hevillä itsensä elättäviä on täällä muutama, englanninkielisellä indiebändillä, jonka jokainen levy on erilainen, nolla. ”Maailman tuskalla ei paranneta oikeasti mitään.” samae koskinen -taitto_b.indd 39 7.9.2015 14.15. Jokaisen taiteen takaa löytyy jo ku kipinä innostusta ja se on musta jo pa tärkeämpää kuin se taiteen loppu tulos. Missäs mä nyt olenkaan ollut mukana. Piti mennä ”häpäisemään itsensä ihmisten ilmoille”. Koskisen teh täväksi jäi vain pukea sanottava laulu tekstimuotoon. Jokaiselta voi oppia jotain kul lanarvoista. Se on ollut ihan superkivaa ja luu len, että pari niistä biiseistä päätyy ehkä Wiskarin levylle. Siihen kuuluu monen laisia juttuja. Se oli ihan älyttömän nasta viikko. Samaen alkuaikojen kammo esiintymiseen ei ole mikään salaisuus, joten onko lisääntynyt esilläolo myös itsensä haastamista. Paitsi Läski mulkku, joka taisi soida kolme kertaa radiossa. Musiikki on tehnyt Koskisesta paitsi ammattilaisen, myös julkisuuden hen kilön. – Julkisuushan on ollut mulle tosi kiltti. Maailmantuskalla ei paranneta oikeas ti mitään. Se vaan funtsaa aika pitkäl le, että meidän pitää tavoittaa se tiet ty tyyppi, että ne tietää mitä me sano taan. Mistään ei tullut mitään ja olin ihan murheen alhossa. Ne tunnetaan ja ne osataan laulaa muka na. – Toi on tosi kiinnostava kysymys. – Tuohonhan se olisi kiva verhota, mutta fakta on se, että mä olen julki suuden henkilö. Se on tosi jän nä jätkä se Rintala. Sitten Sister Flon päivien Samae on astunut soolouralle ja harrastuksesta on tullut hänelle ammatti. Olisit voinut tuol la määrällä innostusta ja kiinnostuksen kohteita päätyä tekemään monenlais takin musiikkia. Hän on se syy. Olisi härs kiä väittää, että tällöin kuvaan astuu kaupallisuus tai bisnestaju, mutta täy tyyhän oman elannon ollessa kyseessä pitää huolta myös siitä, että töitä riit tää tarpeeksi. Niitä biisejä on kiva soittaa, kun ne tunnis tetaan. Just se sata päi vää dokaamatta. Muistan, että aikanaan se oli välttämätön paha. Ne on tullut sinne kuuntele maan, että mä soitan niille biisejä. Mutta samaan aikaan myös yllättynyt. Se arvostaa Leskis tä, Sundqvistia ja Junnu Vainiota ihan helvetisti. Saan olla omilla ehdoillani täl lainen laulava nallekarhu. Jumalauta se viikko mentiin ympäri Suomea jol lain kahden tunnin yöunilla ja käytiin korjaamassa jotain Lassen grilliä. Yksi iso asia on myös se, että olen alkanut nauttia esiintymisestä ja olen aika ylpeä siitä. Mun mielestä on aika makeata, että se meni näin. Mutta yllättävimmän yhteistyökuvion tulokset ovat vasta tulossa. Hän ymmär tää realiteetit. Se on niin makeeta, että mä olen alkanut ottaa siitä nyt ilon irti. Sa ta päivää ilman tätä fiilistä. Miten tässä näin kävi. Samae äityy kehumaan opettavai seksi kollegoiden oppeja ja muiden kanssa kirjoittamista. – Siitä ollaan montaa mieltä ja kyl lä mäkin siitä kuluttajana tiettyä mieltä olen. 39 – Tässä on monta asiaa, joista pitäi si olla ihan saatanan huolissaan, mutta olen ymmärtänyt myös sen, että mihin pystyy vaikuttamaan on se oma ympä ristö, miten suhtautuu ihmisiin ja mi ten teet ratkaisuja omassa elämässä. Otin kolmoslevylle (Kuuluuko, kuuntelen, 2011) tekstittämisen koko naan itse haltuun. Se on ihan hauskaa. Olen helvetin ylpeä siitä, että mä olen tällaisessa tilanteessa. Hän kannusti mua silloin aikanaan. Ihan samanlaisena on pysy nyt se halu tehdä musaa ja naut tia niistä omista vahvuuksista. Hän ihailee Jark ko Martikaisen paneutumista työhön sä ja Jussi Lehtisalon päämäärätietoi suutta. Samae Koskinen on nykyään menes tyvä sooloartisti, mutta edelleen myös genrerajoja kunnioittamaton musafani. – En ole joutunut tekemään komp romisseja. – Kyllä mä jokaisen jutun joudun pe rustelemaan itselleni. Sitten tulee puhelu, että me tehdään tällainen ohjelma. Ja ne on niitä kappaleita, joi ta ihmiset ovat kuulleet radiosta
Esimerkiksi paikkojen puhdistaminen lannasta on oma lukunsa, sillä meillä on tällä hetkellä 54 lehmää. Uusi Repentless-albumi on nyt joka tapauksessa kaupoissa ja yhtyeen kokoonpano on taas lukossa – vaikeiden vaiheiden jälkeen. Teksasissa on suorastaan helvetillisen kuuma vaikka kello lyö vasta aamukymmentä. Juuri ilmestynyt Repentless on kalifornialaisnelikon kahdestoista studioalbumi ja se saapuu markkinoille kuusi vuotta edellisen World Painted Blood -levyn jälkeen. Asun maatilalla perheeni kanssa ja näin kesäaikaan kaikkien ulkona tapahtuvien aamu toimien täytyy olla valmiina yhdeksään mennessä, sillä sen jälkeen näillä seuduilla on kuumaa kuin Saharan aavikolla. slayer-taitto_c.indd 40 4.9.2015 14.25. – Minähän heräsin jo kuudelta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä Repentless olisi voinut jäädä ilmestymättäkin. PARANTUMATONTA PIRULLISUUTTA 40 – Farmin pyörittäminen nielee paljon aikaa. 54-vuotias Tom Araya, lähiystävien kesken Tomás Enrique Araya Díaz, on silti paiskinut jo puolikkaan työpäivän. Vasta illan tultua uskallan edes harkita ulkotöiden jatkamista, muusikko naurahtaa ja jatkaa: Teksti: Timo Isoaho Thrash-uranuurtaja Slayerin viime vuodet eivät ole olleet helppoja, kaukana siitä. Naapurin sonnit tapaavat myös karata silloin tällöin ja niitä me sitten jahtaamme ympäri kyliä! Pelkkää lehmien kaitsentaa ei Arayan elämä kuitenkaan ole. Seuraavaksi sopii toivoa, että Slayerin ikihongat Tom Araya ja Kerry King pysyvät kavereina
Fanithan teurastaisivat meidät siinä tapauksessa, naurahtaa Araya. Itse asiassa, en ole aivan varma, Araya naurahtaa mutinan ja epäröinnin jälkeen. -soundtrackia, Hank Williamsia, Robert Johnsonia, Ry Cooderia, Cat Stevensia ja Willie Nelsonia. Teoksen julkaisijana toimii klassisia thrashbändejä kovasti arvostava Nuclear Blast. Miesten kirjoitustyylit tukivat toisiaan parhaimmillaan mahtavasti, sillä Jeffin materiaali oli usein hieman raskaampaa ja tunnelmallisempaa, kun taas Kerryn teoksissa aggressio ja vauhti näyttelevät monesti pääosia. – Jos olen rehellinen, niin etenemme nykyään päivän kerrallaan. Se oli aikoinaan ensimmäinen kuulemani Slayer-levytys ja se on edelleen lähimpänä omaa sydäntä. Jeffin panosta tämän bändin sävellysprosessissa ei voi väheksyä millään tavalla ja perinteet velvoittavat: emme voi julkaista mitä tahansa sontaa Slayerin nimellä. Pohdin monta kertaa, että miten ihmeessä me pystymme jatkamaan, kun puolet biisinkirjoitusvoimasta on lopullisesti poissa... Lähiaikoina olen näköjään kuunnellut The Beatlesia, The Doorsia, O Brother, Where Art Thou. Vaikuttiko tämä väleihinne ja millaiset ne ovat tänä päivänä. Klassiset raskaat rockyhtyeet, kuten Black Sabbath, Led Zeppelin ja Iron Maiden, ovat toki kestosuosikkeja, mutta vielä useammin laitan soimaan jotakin aivan muuta. Odotahan, vilkaisen tässä iTunes-soittolistaa... Mutta entä ne kiistattomat suosikkilevyt, joiden viilaamista ei tarvitse miettiä. Toisaalta voisin luetella tähän oikeastaan melkein kaikki albumimme, jopa covereista pääosin koostuvan Undisputed Attituden (1996), nauraa Araya. – Hell Awaitsin tuotanto olisi voinut onnistua paremminkin, mutta levy on minulle erityisen merkittävä sen vuoksi, että Kerry ja Jeff hyväksyivät ensimmäistä kertaa minunkin ideoitani. – Kun uudet Slayer-kappaleet alkoivat kaikista epäilyksistä huolimatta muovautua, perimmäinen tuntemukseni oli lopulta hyvin helpottunut. ”Vuodet tekevät tehtävänsä ja ajatukset muuttuvat.” slayer-taitto_c.indd 41 4.9.2015 14.25. Entä mikä on mielipiteesi Hell Awaitsista (1985). Usko pois: jossakin vaiheessa aloin itsekin menettää uskoani esimerkiksi uuden Slayer-albumin suhteen. – Vau! Enpä ole miettinytkään vanhoja Slayerin levyjä todella pitkään aikaan, Araya henkäisee hetken hiljaisuuden jälkeen. Vanhojen kumppaneiden lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt taival päättyi Slayerin osalta tylyn lakoniseen ”Rubinin American-yhtiöltä saamamme uusi sopimustarjous tuntui lähinnä loukkaukselta” -kommenttiin. Kun pääasiallinen biisinkirjoittaja vaikenee lopullisesti, se on toki kova paikka yhtyeelle kuin yhtyeelle. – Tottahan toki! Diggaan hyvin erilaisista tyyleistä ja valitsen musiikin aina puhtaasti fiilispohjalta. Olet toiminut ammattimuusikkona 80-luvun puolivälistä asti. 41 Repentless on ensimmäinen Jeff Hannemanin kuoleman jälkeen ilmestynyt Slayerpitkäsoitto. – No, vanhemmista julkaisuista rakkaita ovat debyytti Show No Mercy (1983) ja Reign In Blood (1986), joka on toki syystäkin klassikko. Kun aloitimme uuden albumin valmistelun vuosia sitten, Jeff (Hanneman) oli vielä elossa ja Dave (Lombardo) toimi rumpalinamme. Nautitko vielä, tai enää, musiikista myös kotioloissa. Aloitetaan kierros vaikka Divine Interventionista (1994). Uudessa kokoonpanossa mukana myös aiemminkin riveissä piipahtanut Paul Bostaph (toinen vas.). – Slayerin viime vuodet ovat olleet täynnä erilaisia käänteitä ja valitettavan suuri osa tapahtumista on ollut pelkästään ikäviä... Minun ja tuottaja Matt Hyden näkemykset laulamisen suhteen erosivat toisistaan varsin radikaalisti, sillä hän halusi minut pois mukavuusalueelta eikä antanut minun olla se ”Slayerin ääni”. – Pidän monista julkaisuistamme edelleen todella paljon, mutta syyt ovat hyvinkin moninaiset... Aihiot soundasivat kautta linjan vähintään hyviltä ja paikoin jopa erinomaisilta. Teimme Divine Interventionia aikoinaan neljässä eri studiossa emmekä juuri nähneet toisiamme sessioiden aikana, eikä tämä ratkaisu ainakaan parantanut lopputulosta. – Se on aivan totta. Toki 90-luvun jälkipuolisko oli muutenkin melko kaoottista aikaa Slayer-leirissä, muistuttaa Araya. Ihmiset ovat erilaisia ja joidenkin kanssa kemiat osuvat paremmin yksiin kuin toisten. – Aah, no... – Kerry ja Jeff lähestyvät, tai lähestyivät, musiikin tekemistä varsin eri tavalla. God Hates Us All ei todellakaan ole minun huippuhetkeni. Yksi kerrallaan kaikki asiat muuttuivat, Araya huokaa ja jatkaa: – Jeff menehtyi, Dave lähti bändistä, Fidelmanin aikataulut osoittautuivat liian kireiksi ja American-yhteistyö kariutui. Eihän tässä ole mitään kummallista. Kitaristi Gary Holtia (toinen oik.) kuullaan siis ensi kertaa nyt Slayerin levyllä. Greg Fidelman oli puolestaan tulossa levyn tuottajaksi ja Rick Rubinin piti julkaista albumi. – Haluaisin tehdä myös God Hates Us All -pitkäsoiton (2001) uudelleen – ainakin omien lauluosuuksieni osalta. Katsotaan seuraavaksi, millaisen vastaanoton Repentless saa fanien keskuudessa ja miten mittava Euroopan-kiertue sujuu. Kun pääsin viimein laulamaan, siis kuorruttamaan kappaleita mainitsemallani Slayerin äänellä, fiilikseni olivat jo varsin mainiot. Olet myös sanonut sinun ja Kerryn suhteen olevan hyvin erilainen, verrattuna väleihin Jeffin kanssa. Kyseessä on ensimmäinen Slayer-kiekko sitten Hell Awaitsin, joka ei ilmesty yhteistyössä tuottajalegenda Rick Rubinin kanssa. Diggaan siitä kovasti, mutta haluaisin itse asiassa nauhoittaa levyn uudelleen ja sittenhän siitä tulisikin jo loistava. Tähän voi olla mahdotonta vastata, mutta kysynpä silti: pystytkö valitsemaan oman suosikkialbumisi Slayerin tuotannosta. Levytyssessio sujui kaiken kaikkiaan yllättävänkin leppoisasti, eikä meidän tarvinnut riidellä. Tajusin viimeistään silloin, että ”hemmetti, tämähän kuulostaa Slayerilta, tämähän kuulostaa pirun hyvältä.” Ja jos tunnen omassa sydämessäni uuden Slayer-materiaalin kovuuden niin biisit saavat luvan kelvata muillekin! Tilanne oli siis aikoinaan sellainen, että uuden albumin tekeminen epäilytti sinua, mutta Kerry puski ideaa eteenpäin. Sitten uppouduimme studioon tuottaja Terry Daten (Pantera, Soundgarden, Slipknot) kanssa ja Repentlessin työstäminen käynnistyi toden teolla. Päädyinkin sitten tekemään osia kappaleista At Dawn They Sleep ja Crypts Of Eternity, Araya aloittaa. Lisäksi vuodet tekevät tehtävänsä ja ajatukset muuttuvat
– No, sehän vain passaa. Repentless ei siis jää viimeiseksi Slayerlevyksi. Pientä kummastus ta taas herättää se, ettei Hannemanin paikan Slayerin live kitaristina jo vuonna 2011 ottanut Gary Holt ole kirjoittanut Repentlessille mitään, vaikka muusikon lahjat säveltämisen saralla ovat kiistattomat – lähtihän Holtin kynästä jo ennen 80luvun puoliväliä Strike Of The Beastin kaltaisia thrash klassikoita. Nuo levyt muodosta vat Slayerin perustan, eikä myöhempiä julkaisujakaan oli si ilman niitä! Katsotaan sitten vielä kohti horisonttia parin kysymyk sen verran. Suomen suurin. – Älä käsitä väärin: me tulemme loistavasti toimeen Metallican herrojen kanssa, joten Slayer lähtee Big Four touhuihin jatkossakin mukaan ilomielin. Myös Hartwall on jäähalli. Puhelinlangan vaiettua mieleen nousee herkul linen mielikuva Tom Arayasta talikko käsissään Teksasin laskevan auringon alla. No, jonkun ne paskahommatkin on tehtävä! – Levyn nimikappaleesta tuli yli kuusiminuuttinen, ajan hengen mukaan. 42 Olet haastatteluissa kertonut uskovasi ”johonkin kor keampaan”. Rundin pää töshetkillä Helsingin Hartwallareenalla nähdään erään lainen ”iso nelikko”, kun estradille nousevat Slayerin ja Anthraxin lisäksi At The Gates sekä Lost Society. En luultavasti koskaan lakkaa ihmette lemästä, miksi me tuhoamme toisiamme ja ympäristöäm me niin brutaaleilla tavoilla, basistilaulaja huokaa. Jäsentensä keski näisistä jännit teistä huolimatta Tom Araya uskoo Slayerin vielä jatkavan uutuus albumi Repentles sin jälkeenkin. Slayer on siis Suomessa suosi tumpi kuin koskaan aikaisemmin! Sitten kovaan ääneen naurava muusikko kiittää haastat telusta ja lähettää vielä terveisiä kaikille Slayerin täkäläisil le faneille. Meidän tekstimme täydentävät hyvin toisiaan, aivan kuin Kerryn ja Jeffin sävellyksetkin tekivät. Nyt edessänne on joka tapauksessa lähes seitsemän viik koa kestävä Euroopankiertue pääesiintyjänä. Kuten taisi tulla jo selväksi, Repentlessin musiikki on suurimmaksi osaksi Kingin käsialaa, vaikka Arayan kin nimi toki löytyy krediiteistä. Pi dän täysin mahdollisena, että hän tekee tulevaisuudessa biisejä myös Slayerille, Araya sanoo ja jatkaa: – No, tämäkin asia selviää lopullisesti jonakin päivänä, kun ryhdymme kirjoittamaan seuraavaa pitkäsoittoa. Palataanpa tähän hetkeen: Arayan panos tulee Repentlessillä esiin erityisesti teksteissä. Monet bändit, muun muassa Mercyful Fa te, tekivät silloin pitkiä biisejä ja mekin hyppäsimme het keksi siihen samaan kelkkaan. – Ei minulla ole mitään ongelmia yhdenkään Slayerin bii sin kanssa. Melkeinpä päinvastoin: Holtilta mahdollisesti tulevat kap paleet olisivat meille uusi mahdollisuus ja vaihtoehto. Tosin mitta tuli täyteen mel keinpä kerrasta, sillä Reign In Blood koostuu lähes koko naan lyhyistä kappaleista. – Millainen paikka se Hartwallareena on. – Tätä pitää kysyä Metallicalta. – Kukapa sen varmaksi tietää, mutta ainakin tällä het kellä otaksun meidän julkaisevan levyjä jatkossakin, Araya huomauttaa. – Ainakaan minä en ole pohtinut moista vaihtoehtoa. Tämä voima ei tietenkään välttämättä tarkoita Raamatussa kuvattua Jumalaa, mutta silti: löytyykö Slaye rin vanhemmasta tuotannosta kappaleita, joita et enää ha lua esittää, maailmankuvan mahdollisen muuttumisen joh dosta. Megadethin ja Anthraxin puolesta en sen sijaan osaa sanoa juuta enkä jaa ta. Dead Skin Maskin kaltai set sarjamurhaajatarinat ovat kuitenkin jääneet taakse, sillä vähintäänkin tyylikkäästi harmaantuva basistilaulaja tark kailee nykyään laajemmin koko yhteiskuntaa. Vai onko kyse juuri tästä – pelkääkö Slayer kuulostavan sa liian paljon Exodusilta, mikäli Holt pääsee ohjaimiin. En pienimmässäkään määrin. Muistaakseni olemme soittaneet muutaman kerran Helsingin jäähallissa. Huikean suosittujahan ne keikat kaiken kaikkiaan olivat – esimerkiksi avausiltama Varsovassa ke räsi paikalle yhdeksänkymmentä tuhatta ihmistä, Araya aloittaa. K uv a: Andr ew S tuar t slayer-taitto_c.indd 42 4.9.2015 14.25. Emme tietenkään enää ole sellaisia parikymppi siä hurjapäisiä kapinallisia, jotka tekivät Show No Mercyn ja Hell Awaitsin, mutta en minä niitä kappaleita häpeä tai pa heksu. – Kirjoitan yleensä pahuudesta sen eri muodoissa – niistä hirveistä asioista, joihin ihminen kykenee niin itseään kuin muitakin kohtaan. Näetkö jossakin tulevaisuudessa jatkoa Big Four konserttisarjalle. He eivät käsittääkseni olleet sataprosenttisen tyytyväisiä kaikkiin tehtyihin Big Four konsertteihin, syystä tai toisesta, joten jatkoa ei vält tämättä seuraa. – Kerry ei ole vieläkään muuttanut tapojaan ja hänen sa noituksensa ovat usein kaikkien mahdollisten uskontojen vastaisia
Finnvoxilla tuhansia levyjä masteroinut Mika Jussila kaihtaa tunnistettavaa soundia, mutta ei mielipiteitä. Tämä tapahtuu sävykorjauksilla, ekvalisoinnilla ja dynamiikan kanssa pelaamisella. Tästä eteenpäin se on mekaanista monistamista tai digijulkaisua. Käytävän kultalevyjä notkuvat seinät johtavat lopulta D-Studioon, joka on Mika Jussila valtakunta. Kokonaisuutta, jonka läpi kuuntelu on mahdollisimman häiriötön kokemus. Finnvox on lähestulkoon synonyymi suomirockille. Siinä missä Finnvox on synonyymi suomalaiselle rockille, Jussilan nimi on masteroinnille. Mies ilman soundia ILMOITUS MARKUS P AA JALA Genelec tulostus.indd 43 3.9.2015 11.53. Masterointistudiossa ei enää tehdä tunnistettavaa soundia, vaan kiillotetaan se huippuunsa. Soittaminen, äänitys ja miksaus ovat helposti ymmärrettävissä, mutta miten maallikolle kertoisi masteroinnin merkityksestä. – Masteroinnissa lähdetään rakentamaan levykokonaisuutta yksittäisistä miksatuista biiseistä. Biisit laitetaan oikeaan järjestykseen, niiden välit määritellään ja tasot säädetään yhtenäisiksi. Helsingin Pitäjänmäellä vuodesta 1965 seisseen studion uumenissa on tehty levyjä enemmän kuin tässä artikkelissa on merkkejä. – Tämä on viimeinen työvaihe, jossa voi puuttua levyn sisältöön
Se ei masteroi ääntä. Hänestä ei silti tunnu pahalta, vaikka nykynuori kuuntelisi musiikkinsa suoratoistopalvelusta automaattinen crossfade ja shuffle päällä. Niiden jälkeen rauta. Itse asiassa Jussilan studio on suunniteltu niitä varten. Sitten tulee taito muuttaa mahdottomatkin kielikuvat tekniseksi suoritteeksi. Äänilähde on kuunneltava juuri sellaisena kun se tulee. – Hifi-harrastajat etsivät laitteita, joilla on luonne ja jotka värittävät soundia. – Älkää hypettäkö laitteita, sillä ne eivät tee tätä duunia. Laatu syntyy oikeilla työkaluilla. Laitteen päätyminen signaaliketjuuni on kuukausien prosessi, joka lähtee aina tarpeesta. Puupäisemmätkin bändit ovat alkamassa tajuta sen. Musiikkialan suurin ongelma on, ettei fokusoida tulevaisuuteen, vaan keskitytään marisemaan, että ennen oli paremmin. Sitä kilpailua Jussila ei usko voittavansa vaan luottaa siihen että laatu ratkaisee. Hän pääsi Finnvoxilla 1984 aloittaessaan elämään suomirockin aallonharjalla vinyylinkaivertajana. Studiobudjettien pienetessä osa muusikoista ja levy-yhtiöistä juoksee halvan perässä. Kun teet studiossa töitä ja ratkaisuja äänen suhteen, niin kaiuttimen tulee olla niin neutraali kuin mahdollista. Kun huoneessa otettiin käyttöön 5.1-tilaääni, muutkin kaiuttimet tulivat iisalmelaisvalmistajalta. – Hyvä että edes kuuntelee! Musiikin kuuntelu on ehdottomasti tärkeämpää kuin formaatin kuuntelu. Cd-aikakaudella se oli verrattain helppoa – suoratoistopalveluista sitä on vaikea tehdä. Digimaailmassa et voita sillä enää mitään. Genelec on suosittu juuri tästä syystä. Jussila kertoo aiemmin tutkineensa levyjen masterointeja ja opiskelleensa päivän soundia. Jussilan studion etukaiuttimina toimivat Genelecit ovat palvelleet vuodesta 1987. ILMOITUS Jussila puhuu levykokonaisuuksista, vaikka formaattien ja kuuntelutottumusten murros on tosiasia. Tee vaan se mikä on pakko, ja tee se niin vähillä laitteilla kun mahdollista. Mika Jussila masteroi. ILMOITUS ”Uskon, että löytyy tarpeeksi ihmisiä, jotka ajattelevat musiikkia taiteena eikä vain bisneksenä.” MARKUS P AA JALA Genelec tulostus.indd 44 3.9.2015 11.53. – Cd kestää rajusti kompressoitua musaa ja se kuulostaa joskus efektinä tehokkaalta. Digiaika on myös muuttamassa masterointia jälleen hengittävämpään suuntaan, kun dynamiikaltaan tappiin asti vedetty kappale säröytyy digimyyntiin pakatessa. Niistä tärkeimmät ovat Jussilan korvat. Kuluttajalle tulee tarjota kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja palvelut. Cd:n hiljalleen hiipuva kultakausi toi Jussilan ansiolistaan yli 3700 masterointikrediittiä. – Uskon, että löytyy tarpeeksi ihmisiä, jotka ajattelevat musiikkia taiteena eikä vain bisneksenä. Pidän positiivisena rutiinina sitä, että tiedän ekasta äänestä mitä teen, millä laitteella ja mitä se laite tekee soundille
– Älkää hypettäkö laitteita, sillä ne eivät tee tätä duunia. Sitten tulee taito muuttaa mahdottomatkin kielikuvat tekniseksi suoritteeksi. ILMOITUS Jussila puhuu levykokonaisuuksista, vaikka formaattien ja kuuntelutottumusten murros on tosiasia. Mika Jussila masteroi. Digimaailmassa et voita sillä enää mitään. Jussilan studion etukaiuttimina toimivat Genelecit ovat palvelleet vuodesta 1987. Jussila kertoo aiemmin tutkineensa levyjen masterointeja ja opiskelleensa päivän soundia. Laitteen päätyminen signaaliketjuuni on kuukausien prosessi, joka lähtee aina tarpeesta. Kun teet studiossa töitä ja ratkaisuja äänen suhteen, niin kaiuttimen tulee olla niin neutraali kuin mahdollista. Äänilähde on kuunneltava juuri sellaisena kun se tulee. Digiaika on myös muuttamassa masterointia jälleen hengittävämpään suuntaan, kun dynamiikaltaan tappiin asti vedetty kappale säröytyy digimyyntiin pakatessa. Pidän positiivisena rutiinina sitä, että tiedän ekasta äänestä mitä teen, millä laitteella ja mitä se laite tekee soundille. Cd-aikakaudella se oli verrattain helppoa – suoratoistopalveluista sitä on vaikea tehdä. Hän pääsi Finnvoxilla 1984 aloittaessaan elämään suomirockin aallonharjalla vinyylinkaivertajana. Se ei masteroi ääntä. – Hifi-harrastajat etsivät laitteita, joilla on luonne ja jotka värittävät soundia. Niistä tärkeimmät ovat Jussilan korvat. Tee vaan se mikä on pakko, ja tee se niin vähillä laitteilla kun mahdollista. – Hyvä että edes kuuntelee! Musiikin kuuntelu on ehdottomasti tärkeämpää kuin formaatin kuuntelu. Laatu syntyy oikeilla työkaluilla. Genelec on suosittu juuri tästä syystä. Niiden jälkeen rauta. – Cd kestää rajusti kompressoitua musaa ja se kuulostaa joskus efektinä tehokkaalta. Kun huoneessa otettiin käyttöön 5.1-tilaääni, muutkin kaiuttimet tulivat iisalmelaisvalmistajalta. Studiobudjettien pienetessä osa muusikoista ja levy-yhtiöistä juoksee halvan perässä. Cd:n hiljalleen hiipuva kultakausi toi Jussilan ansiolistaan yli 3700 masterointikrediittiä. – Uskon, että löytyy tarpeeksi ihmisiä, jotka ajattelevat musiikkia taiteena eikä vain bisneksenä. Sitä kilpailua Jussila ei usko voittavansa vaan luottaa siihen että laatu ratkaisee. Puupäisemmätkin bändit ovat alkamassa tajuta sen. Kuluttajalle tulee tarjota kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja palvelut. Itse asiassa Jussilan studio on suunniteltu niitä varten. Musiikkialan suurin ongelma on, ettei fokusoida tulevaisuuteen, vaan keskitytään marisemaan, että ennen oli paremmin. Hänestä ei silti tunnu pahalta, vaikka nykynuori kuuntelisi musiikkinsa suoratoistopalvelusta automaattinen crossfade ja shuffle päällä. ILMOITUS ”Uskon, että löytyy tarpeeksi ihmisiä, jotka ajattelevat musiikkia taiteena eikä vain bisneksenä.” MARKUS P AA JALA Genelec tulostus.indd 45 3.9.2015 11.53
Kiinassa, Yhdysvalloissa, Helsingissä, Tukholmassa, Genevessä ja Mumbaissa. Vastuullisesti kohti täydellistä äänentoistoa Genelec_Gbrand_Soundi_225x297mm_final.indd 1 25.8.2015 11.53 Genelec tulostus.indd 46 3.9.2015 11.53. Aktiivikaiuttimet suunnitellaan ammatti käyttäjien vaatimusten mukaisesti. Ammattilaislaatuun kuuluu myös luotettavuus ja pitkäikäisyys. Genelec Oy:n on vuonna 1978 aloittanut aktiivikaiuttimien valmistaja ja yksi suomalaisen vientiteollisuuden menestystarinoista. Perheyrityksen tuotteita viedään yli 70 maahan. Ne antavat muusikoille ja tuottajille työkalun toteuttaa taiteellisen näkemyksensä. Koti käyttäjälle Genelec tarjoaa mahdollisuuden kuulla tämän työn tulokset viimeistä detaljia myöten. Pyrkimyksenä on jätteen ja ympäristö kuormituksen minimointi. Iisalmen pääkonttorin ja tehtaan lisäksi yrityksellä on toimipisteitä mm. Myös ympäristö asiat ovat Genelecille tärkeitä. Laatu kontrollin ja tehtaan yhteydessä toimivan huollon ansiosta mallien toimintavarmuus on taattu pitkälle tulevaisuuteen. Tuotekehitys ja innovaatiot ovat tuottaneet ratkaisuja, jotka ovat pitäneet Genelecin kehityksen kärjessä
Mä tahdon romanssin löytyy Karkkiautomaatin Suudelmilla-albumilta. 47 Teksti: Juho Hänninen Söpöjä lauluja pikkuklubeilla ja Venomin versiointia stadionilla. Soundi heittäytyi Karkkismuistojen vietäväksi bändin jäsenten ja muiden lähietäisyydeltä tapahtumia seuranneiden kanssa. Sitä kaikkea ja kaikkea siltä väliltä oli Karkkiautomaatti. Tuskin olen ainoa, jolle on lauantaiaamuna sängyn reunalla istuessa soitettu Karkkiksen Mä tahdon romanssin vihjaillen odotuksista vastasolmitulle ihmissuhteelle. K uv a: Soundin arkis to karkkiautomaatti-taitto_e.indd 47 4.9.2015 15.20. Vuonna 1998 julkaistu pitkäsoitto jäi Sanalla sanoen IHANA Naiivi innokkuus oli iso osa Karkki automaatin var haisvuosien vie hätystä. Suomen persoonallisimpiin ja rakastetuimpiin kuulunut lahtelaisbändi jätti jälkeensä 59 laulua sisältävän diskografian, jonka huippuna on 1990-luvun parhaisiin Suomi-albumeihin lukeutuva Suudelmilla. ”Kaupungille käymään, veisin vaikka syömään, sellaisen, vai rakkauden, ei mitään liian pitkää, tää viikonloppu riittää, suhteeseen uuteen, on mennyt aikaa, niin kauan aikaa, mä tahdon romanssin...” Niin taitavasti sulosointuinen Jansku laulaa rakkaudesta, elämästä ja ihmissuhteista teini-ikäisen kiihkolla heleiden ja psykedeelisten popmelodioiden keskellä
Esimerkiksi Seikkailuun-sinkulla voi kuulla lintujen visertävän. 1990-luvun alussa tila oli punkin nimeen vannovien aktivistien hallussa: Kasisalilla järjestettiin lukuisia eläinja ihmisoikeusrokkeja. En kai koskaan löydä sitä oikeaa ei ole sentään Janskun ensimmäinen sävellys. Tutuksi oli tullut myös 1960-luku. Sen musiikillinen ja taiteellinen sydän oli kuitenkin yhtyeen laulaja, kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja Jansku, joka syntyi 1976 Karkkilassa. Karkkiautomaatti oli siis osa laajempaa Lahden Kasisalin ympärille rakentunutta kaveriporukkaa. Tai kuten albumin tuottanut toimittaja ja The Hypnomen kitaristi Pekka Laine toteaa: – Bändin soittajat olivat päättäneet panna kaiken intonsa ja luovuutensa likoon ja se on minulle Suudelmilla-levyn tarina. Se on 1980-luvun alussa aktivoitunut keikkaja harjoittelutila paikalliselle musiikkinuorisolle. – Se oli vaan tosi ujo ja on yhä edelleen ilmeisesti. Aikansa punkskeneä. Karkkiautomaattia pääsee kuulemaan ihan sen ensi hetkistä alkaen kiitos Stupido Twinsin 2006 julkaiseman Kaikilla-kokoelman. Ensimmäinen on Karkkiautomaatin perustamisvuonna 1993 paikallisen pienlevy-yhtiö LevyYhtiön kokoelmalle nauhoitettu En kai koskaan löydä sitä oikeaa. Oltiin samaa kaveripiiriä Tehosekoitin-tyyppien ja muiden taidelukiolaisten kanssa. Klassinen kuvio, jossa sairaan ujo tyyppi ilmaisee itseään luovin tavoin. Jopa pieni studio paikalta löytyy, myös Karkkiautomaatille tuttu. Sanon tämän rakkaudella ja kunnioituksella: sitä Karkkiautomaattia, joka levyllä esiintyy, ei todellisuudessa ole koskaan ollut olemassa. K uv a: K ati R apia K uv a: Soundin arkis to ”Tietenkin inspiroituu, kun näkee että joltain vain tulee sitä juttua päästä.” Karkkiksen tarina pähkinän kuoressa: soitto taidottomasta purkkapunkbän distä tuli suomi indien klassikko. Häikiön kommentti ensimmäisen keikan synnystä kertoo kynnyksen matalauudesta: – Se oli tuttavapiiriä. Karkkiautomaatti oli ehdottomasti yhtye, se oli kokonaisuus joka toimi Sami Häikiön (basso), Mikko Huuskon (rummut 1993–1996), Vesa Lehdon (rummut 1996–1998) ja 1997 yhtyeeseen liittyneen Jenni Ropen (koskettimet) käsivarsilla. Niin tyylitaitoisesti albumi sekoittaa eri genrejä luoden itseltään kuulostavaa popmusiikkia. karkkiautomaatti-taitto_e.indd 48 4.9.2015 15.20. Se on myös yksi niitä ilahduttavia yhtyeitä, jotka varhain alkaneen ja vimmatun levytystahdin ansiosta dokumentoivat ainutlaatuisen taiteilijan synnyn ja kasvun – Janne Kuuselan eli Janskun. Tupla-cd kattaa yhtyeen kaikki 59 laulua. Smilesissa oli pari vanhempaa heppua, goottityyppejä. Jossain vaiheessa vain todettiin, että olisi kivempi tehä punkia suomeksi. Se on punkia, kiitos ilmaisuvoiman ja välittömyytensä, myös yksinkertaisuuden ja treenikämppäsoundiensa. Joku puhu jollekin ja sitten päästiin sinne. – Janskua jännitti keikat helvetisti, vaikka se rakasti esiintyä, Sami Häikiö muistelee. Eve olisi soittanut rumpuja. Yläasteella Jansku vaihtoi kitaraan, teini-iän viritelmien jälkeen syntyi Häikiön kanssa Karkkiautomaatti-esiaste The Smiles. Tavallisia poikia ja tyttöjä, jotka halusivat tehdä maailmasta vähän paremman paikan elää ja olla, samalla hauskaa pitäen. Tarttuva kitaramelodia, naiivit sanat ja kestoa alle kolme minuuttia. Siinä Sami Häikiö aloitti basistina perinteisellä ”neljä kertaa tota, kaks kertaa tota ja kaks kertaa tota” -linjalla. Biisi on hivenen horjuva, mutta siitä löytyy jo kaikki Karkkiautomaatin elementit. Bändi ylitti lähtökohtansa ja omat rajansa ja kohosi jonkinlaiseen ideaalitilaan. Jansku teki poppibiisejä ja goottityypit goottityyppejä. Unelmaksi. Yhtyeen alkamisesta Häikiö kertoo seuraavaa: – Oikeastaan me kimpassa se Janskun kanssa perustettiin. Yleisössä oli heti varmaan pari-kolmekymmentä kaveria. Ajatus jäi ja ensimmäiseksi rumpaliksi saatiin punkkarikaveri nimeltä Rurik, eli Ruile. Ehkä siitä tuli illuusio, että on jotenkin suurestikin bändi kun ainaki jotkut tykkäs siitä. Törmättiin ja meillä synkkas hyvin ja päädyttiin yhteiseen bändiin. Sellaisella Karkkiautomaatinkin ensimmäinen keikka järjestettiin. 48 paitsi viimeiseksi, myös viisi vuotta aiem min soittotaidottomana purkkapunk-bändinä aloittaneen yhtyeen huipennukseksi. Tunnettiin joitakin hahmoja, jotka järjesti keikkoja ja oli itse soittamassa siellä. Aluksi tarkoitus oli perustaa Tehosekoittimen Otto Grundströmin tyttöystävän Even kanssa bändi nimeltä Eveliina & Karkkiautomaatti. Kaiken kaikkiaan Suudelmilla on klassinen esimerkki albumista, joka on enemmän kuin osiensa summa. Ensimmäinen laulu Rio Wamba vie latinalaisamerikkalaisiin tunnelmiin, toisaalta koko albumin pohjana on suomipunkin viattomimmat kuten Kollaa Kestää ja Ypö-Viis, sekä brittipoppareiden lisäksi uuden aallon edustajat The Undertones ja The Buzzcocks. Sanalla sanoen ihana. Se nauttii yhä suurta suosiota suomi-indien klassikkona. Kasisali oli kaveriporukan keskus. Sanottiin jollekin, että meillä on nyt tämmönen bändi. Eikä syyttä, sillä Suudelmilla kerää yhteen kaiken aiemmin tapahtuneen ja enemmän. Silti lähes ihmeellisesti punkista lähteneen yhtyeen viimeistä tuntuu reiluimmalta verrata yhtyeen suomalaiseen esikuvaan Leevi And The Leavingsiin. Rakastaen musiikkia, taidetta, maailmaa ja toisiaan. Soittoharrastus oli alkanut jo ala-asteella rumpalina. Albumilta löytyy koukukkaiden popsävellysten lisäksi taidokasta ja ennakkoluulotonta äänimaisemaa. Karkkiautomaatti on hellyyttävä, sympaattinen ja suloinen
Kynnys oli siis huomattavan matalalla, into taas taisi olla korkealla. Sanoituksia varmaan heittelin Janskulle – halusin saada vaan kommentteja siltä. 49 27. Ihmettelin aluksi perusviritystä: olenko studiossa maailman parhaan popyhtyeen vai yläasteen bändikerhon kanssa. Numminen ja Pedro Hietanen käsiin olivat he halukkaita näkemään yhtyeen lämmittelijöinään, mutta Janskun huomion kohteena oli jo Karkkiautomaatti. ”Tähän sellainen ovela wou wou.” ”Ai wah wah -pedaali?” ”Just se.” Mielestäni tätä puolta tehtiin todella hauskassa ja luovassa hengessä. Myöhemmin vasta alkoi miettiä. Ennen kaikkea keikan synty yhdeksässä päivässä bändin perustamisesta kertoo Janskusta säveltäjänä. Sanat eivät siis olleet Janne Kuuselana siviilissä tunnetulle miehelle hänen varhaistuotannon tärkein osa. Bändi koostui Janskun lisäksi Pietari Kiviharjusta (Pietarin spektaakkeli) ja Otto Grundströmistä (Tehosekoitin). Suudelmilla-albumia äänittämässä mukana ollut Pekka Laine kertoo bändin studiotyöskentelystä avaavasti: – Bändin dynamiikka oli hieman erikoinen. Ei taidot riittänyt: enhän minä koskaan osannut soittaa muuta kuin bassoa niin paha siinä oli keksiä jotain. Molemmat varmaan tiesivät, ettei Karkkiautomaatin takia kannattanut oikeasti tapella. – Alussa oli tärkeää, että oli hyvä melodia, Jansku pohtii. – Aluksi syntyi nopeasti, Jansku itse kuvailee säveltämisen makuun pääsyä. maaliskuuta 1993 Amnesty Rock II -keikalla alle kymmenen biisiä esittänyt Karkkiautomaatti oli vain yhdeksän päivää vanha. Legendan mukaan Tyhmä Valtio -ep:n päädyttyä parivaljakon M.A. Veskulla oli hyvät vintage-rummut. Studiossa bändi työskenteli hyvin yhteen, mutta oli toisinaan autuaan tietämättömiä tekniikan mahdollisuuksista. Intuitiivista vaan, vaiston varassa laulettua. Bändi ei vain enää löytänyt tarpeeksi painavia syitä jatkaakseen. – Kun alkoi tehdä niistä aiheista lauluja, tuli olo, että pääsi niistä asioista yli. Ensimmäisen ep:n jälkeisistä kokemuksista Häikiö sanoo: – Varmaan siinä vaihessa Janskusta alkoi paljastua sellasta spectorismia. Muuten oltiin liikkeellä ihan ritsapohjalla, joka aiheutti toimenpiteitä. – Myöhemmin alkoi valikoivammaksi ja kappaleet muuttuivat monimutkaisemmiksi. – Tietenkin inspiroituu, kun näkee että joltain vain tulee sitä juttua päästä. Halusi yrittää itsekin pari kertaa. Silti yhtye oli yhtye lähinnä nimenä. Tyhmä valtio ajoittuu samanaikaisesti Karkkiautomaatin synnyn kanssa. Voi vain kuvitella, millainen vaikutus Janskun toisella varhaisella musiikkiprojektilla Tyhmä valtio oli mieheen säveltäjänä. Häikiökin kokeili laulun kirjottamista parilla ramopunk-vedolla. Kalle Taivainen (oikealla) toimi yhtyeen keikkarumpalina vuosina 1996–1997. Klassinen taiteilija siis. Aineksia oli molemmista. Helposti pelkäksi hassutteluksi jäänyt nauhoite päätyi kuitenkin Jonte Ekmanin Merwi Recordsin käsiin ja sitä kautta levylle asti. Kiire ei ollut, mutta sanottavaa riitti – Häikiö kertoo vauhdin olleen jossain vaiheessa uusi kappale joka harjoituksia varten. Sanoittamisen nopea tahti, perinteisen kirjallisten vaikutteiden välttäminen ja tietty välinpitämättömyys laulamastaan – voisi myös sanoa rohkeus tuoda itsensä esiin paljaana – loivatkin Karkkiautomaatille verrattoman tehokeinon kertoa teini-ikäisen tunteiden myrskystä. Lainasin omat kamani sessioihin ja hommasin myös muualta asiallisia kaluja. Itse kykeni just kuulemaan mitä bändi soittaa treeneissä kolmestaan, mutta Janskulla alkaa tulla visiota, että mitä kaikkea, mitä raitoja sinne lisätään. Toisaalta ryhmä oli erittäin musikaalinen ja innovatiivinen, toisaalta hyvin hauras rakennelma, avuttomuuteen asti. Alussa syntyi nopeasti tosi monta biisiä. Mutta kuinka lahjakas tuosta nuoresta karkkilalaispojasta kasvoikaan! Toisaalta taas, taiteilijasielut eivät karvoistaan ulos kasva. Jo Karkkiautomaatin alkuvaiheessa Häikiölle selvisi bändikaverinsa lahjakkuus. Se oli sellainen, mistä tuli matseja bändin sisällä: ”Ei tuon nyt tuolta pitänyt kuulostaa!” Kuitenkin sekä Häikiö että Kuusela korostavat väliensä pysyneen teini-ikäisenä tutustumisesta lähtien kasassa. Sanoitusapu on varmasti ollut tarpeen. Karkkiautomaatissa kaikki olivat löytäneet paikkansa ja henki oli hyvä. K uv a: Soundin arkis to karkkiautomaatti-taitto_e.indd 49 4.9.2015 15.20. Pojat nauhoittelivat Pietarin kämpillä kasetille nopeasti kyhättyjä, osittain improvisoituja kappaleita, joiden sanat lainattiin anarkistilehti Kapinatyöläisestä. Se oli alkuajan innostusta. Ja vaikka Jansku ei aloittaessaan sanoituksia niin miettinyt, huomasi hän varhain kirjoittamisen puhdistavan vaikutuksen. Pekka Laine kertoo Janskun sanoitusprosessista: ”Sitä Karkkiautomaattia, joka levyllä esiintyy, ei todellisuudessa ole koskaan ollut olemassa.” Virallista päätöstä Karkkiautomaatin lopettamisesta ei koskaan tehty. Pöytään heitettiin usein ideoita, joiden toteutuksesta esimerkiksi Janskulla ei ollut hajuakaan. Kuten Häikiö totesi, oli Jansku joskus ujo poika, joka alkoi soittaa kitaraa ja eli murheidensa yli. – Sanoja ei miettinyt niin tarkkaan, että ne voisi olla jotain. – Pari hassua kaahausta, Häikiö vähättelee omaa luovaa panostaan
Kauppaoppilaitoksessa opiskellut Häikiö alkoi myydä bändin keikkoja ja esimerkiksi suurena räminärokkiin keskittyneen Räkärodeo-radio-ohjelman fanina toimitti Karkkiautomaattia heti kuultavaksi sen toimittajalle Miettiselle soittoajan toivossa. Sami auttoi ja patisti, samoin äänittäjä Jyrki. – ”Nyt vittu kaiku isommalle, ja nyt taustalaulut täysille.” Pekka Laine, minä ja Jansku, kuusi kättä tiskissä kiinni. Toisaalta mikseivät olisi pitäneet – Karkkiautomaatti oli lähtöiKarkkiautomaatin kokoonpano kahdella ensimmäisellä albumilla: ohutkätinen mutta vahva rumpali Mikko, visionäärinen biisintekijä Jansku ja toimelias puuhamies Sami. Se oli sairaan hauskaa tekemistä. Häikiö ottikin bändissä basistin ja liukujen vääntäjän lisäksi organisaattorin roolin. Karkkiautomaatti näyttää halunneen aina pitää oman päänsä, myös uran aloitettua nousunsa. 50 – Sanoitukset olivat kokonaan toinen juttu. Jansku oli todella kovissa paineissa. Levy-yhtiö 1993 (kokoelma-EP, 1993) En kai koskaan löydä sitä oikeaa Rakkaudella (split-7" EP, 1993) Ei oo ei oo toivookaa Hei Johanna Annathan anteeksi Hyvää matkaa, kulta pieni Kävelyllä (EP, 1993) Ja mua harmitti niin (Joo joo) Rakkautta ensisilmäyksellä Luulitsä niin Maailman komein poika Karkuteillä (1994) Jää beibi jää Aina vaan jaa jaa jaa Kai vielä joskus muistat mua Toivon että huomaat Hei okei mä meen Paina kaasua, honey! Äl-oo-vee Särkyneen sydämen Twist Taaskin turhaan... Parhaimmillaan Karkkis soi Räkärodeossa viikkoja putkeen. Karkkiautomaatti olikin kova tee-se-itse-toiminnan fani, punktai vaihtoehtobändi siis toimintamalleiltaan. Pahimmillaan laulusessiot olivat erittäin ahdistavia. Ja sitähän saatiin: syntyi kumma tilanne, jossa Miettinen oli Karkkiautomaatin fani ja Karkkiautomaatti Miettisen. Mahdollisuuden päästä suuremmille markkinoille nuorisotiloja läpi sahaamalla ja nuorta fanikuntaa kasvattamalla Karkkiautomaatti vaihtoi yliopistokaupunkien baaripiireihin. Niitä väännettiin ihan loppumetreillä ja välillä aika tukalissa tunnelmissa – esimerkiksi vessassa tuherrettiin ”pyssynpiippu ohimolla”. Karkkiautomaatissa onkin yksi outous. – Kun pääsi siihen ympyrään, niin se tuntui vaan että tää on niin hienoa, ei paremmaksi muutu, Häikiö muistelee. Yhteyden kautta bändi päätyi Miettisen uudelleen henkiin herättämälle Hilse-levymerkillekin ja ensi kertaan oikeaan studioon Hämeenlinnaan. Karkkiautomaatin ensimmäiset levyt julkaissut Levy-yhtiö oli Tehosekoitin kitaristi Ari ”Arska” Tiaisen oma paikallinen levy-yhtiö. Tanssi vaan Takaisin en tuu Yeah yeah Jenni Kaikki menee pää edellä surffaamaan Trallalalla (EP, 1995) Ymmärtää jos voisit näin Nyt lähtee rock’n’roll Hyvästi Yyteri Uskomaton tapaus Ykkösbussi Modesty Blaise Kaksi-nolla (1996) Niin oot kaveria! Huimaa, huimaa (Maagista vetovoimaa) Inhat silmät tuijottaa Luonnon helmaan Minun ikioma kesälaulu Nimi muistiossa Karkkiautomaatti Bop Pliis Denise Sovitelma: Erätauko Viikonloppu kahdestaan Vanha älppärini tuo (soi dadididididamdaa) Ja kesä hiipuu hiljaa Lämmöllä (EP, 1997) Hölmö kaikkein aikojen Toinen onneen vie Stimango Seikkailuun (single, 1997) Kuutamo Susan (single, 1998) Kuutamox kaikuu Suudelmilla (1998) Rio Wamba Arvoitus on meille poika tuo Seikkailuun Nyt heitän arpakuution Toinen onneen vie (Albumiversio) Yks-kaks-motocross Minne vaan Parisuhteen aakkoset Mä tahdon romanssin Voi kuinka on tää maailmain Kemijoki Susan Wambada Kaks-kol-motocross (Chinon & Rhodes remix) Kaikki levytetyt Karkkiautomaatti-biisit K uv a: Soundin arkis to ”Tähän sellainen ovela wou wou.” karkkiautomaatti-taitto_e.indd 50 4.9.2015 15.20. Hyvin ymmärrettävä, mutta hämmentävä: Karkkiautomaatista pitävät kaikki, myös dogmaattisin musiikkidiggareiden ryhmä eli hardcorepunkkarit. Janskua siirto on myöhemmin harmittanut. – Muistan, kun ollaan studiossa ja kuusi kättä vääntää liukuja, Häikiö muistelee. Helsingin Semifinaaliin, Tampereen Klubille, Turun Dynamoon, Oulun 45 Specialiin ja niin edelleen
Annetaan vielä artikkelissa hiljaa olleen Kimmo Miettisen muistella hetki Karkkiautomaatin ensimmäisiä studiokäyntejä. Koska Apulanta soitti Lahdessa Misfits-lainakeikkoja, tahtoi Karkkiautomaattikin omansa. Tarkkasilmäinen lukija saattaa olla huomannut kaikkien Karkkiautomaatti julkaisujen nimen llaja llä-päätteen, siis adessiivimuodon. Jansku taisi olla jo nukkumassa. Vain bändin uran loppuvaiheille sijoittuvalla keikalla viimeisenä biisinä soitettu Oasis-laina oli liikaa. Halusin sellaisen bändin nimen, mitä ei tarvitse miettiä. Itse vain halusi soittaa mistä diggasi. Häikiö oli syystäkin ylpeä, kun Suudelmilla soi radioaalloilla sekä Räkärodeossa että Gösta Sundqvistin Koe-eläinpuistossa ja Radiomafian kokeellisempaan musiikkiin päin kallellaan olleessa Avaruusromua-ohjelmassa. – Koin, ettei sen nimisellä bändillä voi jatkaa ikuisesti. Toisaalta Suudelmilla oli todella ollut bändin ideoiden huipennus, eikä suuntaa enää ollut. Viimeinen keikka järjestettiin monella tapaa samalla lailla kuin ensimmäinen: Karkkiautomaatti soittaa kavereille, tosin nyt Helsingissä. Pyövelin huput päässä bändi raastoi läpi kuuden Venom-kappaleen kertaalleen Kasisalilla. Lahtelaisen noiseakti Arseslaughterin kanssa syntyi myös ensimmäinen Karkkiautomaatti-julkaisu eli split-ep Rakkaudella. – Heavy oli hauska juttu punk-touhussa, kun se tuli lapsuudesta. Tarkoituksena oli pitää keikkataukoa ja palata sitten Karkkiksena takaisin. K uv a: K ati R apia karkkiautomaatti-taitto_e.indd 51 4.9.2015 15.20. Parhaista Karkkiautomaatti-muistoista kysyttäessä molemmat vastaavat selväsanaisesesti keikat, matkustelun ja yhdessäolon. Miltä Karkkiautomaatti kuulostaa. Karkkiautomaattia tarvitsi. Kaksikymmentäyhdeksän Arseslaughter-rykäisyä toisella puolellaan Karkkiautomaatin laulut kuten Hei Johanna ja Annathan anteeksi. Ja Häikiön mukaan siellä jo seitsemältä oltiinkin. Faija ihmetteli, kuinka Mikko jaksoi raataa vaikka sillä on niin ohuet kädetkin. Punkkareiden lisäksi Karkkiautomaatti vetosi opiskelijanuoriin, poppareihin ja indiekansaan. Oli puhetta uuden bändin perustamisesta eri nimellä – eräänä iltapäivä lahtelaisessa kahvilassa keksitty nimi oli käynyt taakaksi. Toisin kuitenkin kävi, eikä keikkatauko päättynyt koskaan. Niin myös Venom. Suudelmillalevyn promosessioissa vuonna 1998. Myöhemmin kannettiin talven polttopuita isäni kanssa liiteriin ja pojat tuli avuksi. Toisaalta Häikiö näki lopettamisen myös nuoruuden ideologiaa noudatelleena päätöksenä: – Muistan kun me alotettiin ja oltiin vähän nuorempia kuin ajan muut bändit, ja aina sitä kelasi ”vittu mä en jaksa, miksi täällä on vain 30-vuotiaiden bändejä soittamassa.” Ajateltiin, että pitäähän meidän itse toimia esimerkkinä – jos ollaan sitä hommaa vastaan, niin mik”Tuli matseja bändin sisällä: Ei tuon nyt tuolta pitänyt kuulostaa!” Karkkiautomaatin sisäinen bändidynamiikka oli kummallinen: musikaalinen ja innovatiivinen mutta samaan aikaan hauras ja avuton. – Soitettiin joku Oasis-coveri puolitsoukilla encorena, niin punkkarit oli äärimmäisen pettyneitä. 51 sin samasta skenestä. Ylitettiin vaan joku raja. Ei ehkä yksinkertaisesti ollut mitään, minkä takia jatkaa. Jansku sai merkityksistä vapaan bändin nimen perustaessaan Liekin, jonka kuutta albumia on hehkutettu omassa genressään aikansa parhaimmistona. Heavy on kuitenkin maskuliinista ja mahtipontista, punk on taas sisäänpäin kääntymistä ja erilaista. – Ei se vitsi ollut, mutta oli siinä jotain sen suuntaista, Jansku kommentoi keikkaa. Näyttivät keskisormea koko sen biisin ajan. Häikiö julkaisi niistä ensimmäisen, Magio (2001) omalla Hawaii Sounds -levymerkillään. Häikiö lisää, että ymmärtää myös 40ja 50-vuotiaiden rockin soittajien päälle, onhan harrastuksesta ammatin saaminen monen unelmana. Muita karkkishuumorin ilmentymiä on esimerkiksi esikoisalbumin Karkuteillä julkaisuajankohta: vuonna 1994 kuudes kuudetta kello kuusi oli tarkoitus kokoontua juhlimaan albumin syntyä treenikämpälle. Äärimmäisin Karkkiautomaatin huumorintajun ilmentymä oli Venomin soittaminen Olympiastadionilla vuonna 1995 järjestetyssä Puhdas elämä lapselle -konsertissa reilusti yli kymmentuhatpäiselle yleisölle itseään jättiskriineiltä katsellen. Häikiö itsekin toimii suomalaista musiikkivientiä edustavassa Music Finlandissa tätä nykyä. Mahdollisesta Karkkiautomaatin paluusta kysyttäessä kumpikaan perustajajäsenistä ei sitä kiellä, mutta Häikiö pitää osallistumistaan sulana mahdottomuutena ilman kolmen kuukauden lomaa töistä bassottelun sujumaan saamiseksi. Huumori onkin olennainen osa Karkkiautomaatin tarinaa. mea, Häikiö kertoo. Tosiaan, Karkkiautomaatista piti kaikki ja kaiketi Karkkiautomaattikin piti kaikista. Vasemmalta: Jansku, Jenni Rope, Vesa Lehto ja Sami Häikiö. Kun bändi lopetti, se vain loppui. Kyseessä ei ollut sattuma, bändi teki sopimuksen asiasta aloittaessaan. – Bändi nimi oli alkanut ärsyttää, Jansku sanoo. – Äänitysten yhteydessä oli eräskin hieno hetki, kun katseltiin Samin ja Mikon kanssa auringonlaskua tai nousua meidän omakotitalon katolta ja suunniteltiin tulevaisuutta. Kaikki Karkkiautomaatin jäsenet olivat 1980-luvulla kasvaneita lapsia, joten Kiss ja W.A.S.P. Bändi nukkui Miettisen kotitalossa, kun hotellista säästettiin. – Vanhempi punk-pariskunta matkusti monesti meidän keikoille ympäri Suosi meidän pitää soittaa vielä nelikymppisinä. 666-yhtälö ensialbumin yhteydessä viehätti vanhoja hevidiggareita. Huumoriahan se tietysti oli, sellaista johon pystyy vain jossain määrin itsetietoinen bändi: ei epäilystäkään, etteikö Karkkiautomaatti olisi tiennyt olevansa hyvä. Jansku tosin taisi lintsata ja Sami hyytyi jossakin vaiheessa. olivat tulleet tutuiksi. Ei ehkä oltu cool enää joidenkin tiukkojen mielestä
Refusedin liekki paloi kuitenkin ennen aikaisesti loppuun, eikä comebackin pitänyt koskaan tapahtua. Teksti: Mikko Merilinna Mieluummin elossa Uumajassa kasvoi 1990-luvun puolivälissä merkittävä hardcore-liike, ja Refusedista muotoutui eräs sen tärkeimmistä edustajista. Kuvassa Dennis Lyxzén Provinssiyleisön kannateltavana. Vaikka Refusedin jäsenet osaavat katsoa bänditoimintaansa nyt myös ulkopuolisin silmin, on yhtye yhä kiihkeä keikkakone. Samalla Refused kyllästyi musiikkityylinsä ja loi sen uudelleen – kirjoittaen punkin historiaa Shape Of Punk To Come -albumillaan. K uv a: Mikk o Meriläinen 52 refused-taitto.indd 52 4.9.2015 14.59
– Mutta soitamme ne niin, että ne kuulostavat suora viivaisilta. Bändi erotti loppuvuodesta 2014 kaikilla aiem milla albumeilla mukana olleen kitaristi Jon Brännströ min. Luulen, että kaik ki tuo teki meistä suhteellisen hulluja. – Mielestäni useat albumin riffeistä ovat eri koisia, ja esimerkiksi tahtilajit ovat epätyypillisiä, Lyxzén jatkaa. Mutta ei meillä ollut hajuakaan, miten asiat pitäisi tehdä. – Vaikka meillä oli oma pieni skenemme, jossa oli bändejä ja ystäviä, me olemme sen tyypin ihmisiä, jotka huoneeseen astuessaan tuntevat itsensä omituisiksi. Refusedin 1990luvun toimintaa määrittelivät vasem mistolaisuus ja aktivismi. – Uusi levymme ilmestyi eilen, ja nyt kaikki kiteytyy musiikin soittamisen ympärille. Refused tapahtui 24 tuntia päivässä seitsemä nä päivänä viikossa, ja kaikki, mitä teimme, kietoutui yh tyeen ympärille. – Onhan se pahaenteinen ja kolkko levy, Sandström nauraa. Julistusta seurasi saman niminen doku menttielokuva, jossa yhtyeen jäsenet muistelivat synkki nä viimeisiä, huonoja aikojaan. – Näen meidän tekevän nykyisellä meiningillämme kolme albumia, Sandström lataa. – Se on jotain, mitä sitä kantaa sisällään aina. Kaupungin ylpeys. Esimer kiksi jos kerrankin koulumaailmassa kokee tällaista, sii tä ei koskaan sisimmässään pääse eroon. Kuva : Mik ko Me ril äi ne n refused-taitto.indd 53 4.9.2015 14.59. Mutta emme tuolloin pystyneet keskittymään olennaiseen, eli soittamiseen. Itse asiassa minä olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi koko elämäni, Lyxzén herkistyy. – On hauskaa, että nykyään meistä on tehty kotikylän sankareita, Sandström nauraa. Yhtyeen jäsenet olivat straight edge liikkeen ja eläinten oikeuksien puolestapuhujia. Yleensä muusikoiden puheet uusimmista albumeis taan ovat vaivaannuttavaa kuunneltavaa, mutta Re fusedin tapauksessa miesten innostus on ymmärrettä vää. – Se on hyvin organisoitu albumi ja mielestä ni laulut on kirjoitettu niin, että ne ovat kuun neltavia uudelleen ja uudelleen. – Meillä oli hauskaa, pidimme toistemme seurasta ja vastaanotto oli upea, Lyxzén sanoo. Vaikka yhtäkkiä kaikki rakastaisivat sinua, sisimmässäsi olet yhä hylkiö, Sandström sanoo. 1990luvulla ne kaikki vittu vihasivat meitä eikä kaupungilta tullut tippaakaan apua missään asiassa. Refusedmiehet tunsivat itsensä Uumajan ilmapiirissä ulkopuolisiksi. Ja tässä me olemme kolme vuotta myöhemmin. Ne rohkaisivat yhtyettä miettimään uuden materiaalin julkaisemista. Toki muu kaupunki ei ollut niin innoissaan siitä, he katsoivat meitä kuin jotain friikkejä, Lyxzén kertoo ja jatkaa: – Kun olimme nuoria, ei ollut mitään Refusedin ulko puolella. Oli siis hankalaa muodostaa normaaleja ihmissuhteita tai ajatella muita asioita. – David, Kristofer (Steen, kitaristi) ja Magnus (Flagge, basisti) olivat soittaneet yhdessä ennen reunioniamme, ja jotenkin heidän musiikilliset ideansa muuttuivat Re fusedkappaleiksi. Tämä on bändi, jonka tarina jäi pahasti kesken, ja si tä paitsi Freedom on yksi vuoden parhaita levyjä. Ja erityisesti silloin, kun aloitimme, monet ihmiset halusivat olla osa sitä tou hua, ja siitä se paikallinen skene muodostui. Yritimme vain tehdä bändistämme parasta mahdollista, Lyxzén muistelee. Sandström jakaa yhtyetoverinsa mielipiteen: – Meillä oli hirvittävästi konflikteja ja keskus teluja – toki sekä positiivisessa että negatiivi sessa mielessä. – Mehän olemme vakavia ja poliittisia – mutta myös hauskoja tyyppejä ja hyvää seuraa. Rauhal lisesta keskiikäisyydestään huolimatta se on aihepiireil tään ja sävellyksiltään hyvin ankara levy, joka ei sisällä helppoja ratkaisuja. Ja se on hyvä se, Lyxzén aloittaa. ”Olemme ehkä viimeinen sukupolvi, joka näkee parhaimmaksi kollektiivisen toiminnan sooloilun sijaan.” – Mutta olimme nuoria, ja nuoret alkavat helposti ki nastella esimerkiksi musiikillisista linjoista. Aivan säröttömästi Refusedin paluu ei ole suju nut. Ihmiset eivät käyneet silloin kei koilla, ja nyt he ovat nelikymppisiä ja tulevat kertomaan, kuinka olivat keikoillamme silloin. – Penskana sitä perustaa bändin, koska haluaa soittaa musiikkia. Siinä ei ole ha vaittavissa yhtään nuorekasta kaaosta, Sand ström analysoi. Refusedin paluulevy Freedom, yh tyeen ensim mäinen sitten vuoden 1998, on bändin rentoutu nein ja viattomimman kuuloinen tuotos. Yhtye julkaisi tuolloin ”Refused are Fuckin’ Dead” manifestin, jossa se vannoi, ettei paluu missään muodossa olisi koskaan mahdollinen. Yllättävä comeback Refused teki paluun vuonna 2012, kun se soitti muutamia isoja festarikeikkoja. Näimme paljon vaivaa sen eteen, että nämä oudot ideat kuulostaisivat helpoilta ja luonnollisilta. Ny kyään motiivi bändissä olemiseen on yhä sama, mutta olemme organisoituneempia ja keskitty neempiä siihen, miten saamme haluamamme asiat parhaiten ihmisille tietoisuuteen. – Nyt poliitikoilla ja ihmisillä on sellainen asenne, että nuohan olivat aina tosi hyviä. Refusedin comeback herätti paljon kysymyksiä, sillä bändin hajoaminen kesken USA:n kiertueen vuonna 1998 on jo osa skandinaavista rockmytologiaa. Bändissä olemisesta tulee hankalaa. 53 Refusedin solisti Dennis Lyxzén ja rumpali David Sandström istuvat – tai pikemminkin röhnöttävät – takahuoneen virkaa toimittavan puukopin soh valla. Bändi on esiintymässä Seinäjoella Provins sissa, mutta tunnelma backstagella on vain tunteja en nen show’ta unelias
– Järjestimme seuraavalle illalle hyväntekeväisyysshow’n, ja hyvin lyhyellä varoajalla seitsemän bändiä ilmoittautui soittamaan. 54 54 Uumajassa kaikki yhdessä Uumajassa muodostui 1990-luvun alussa merkittävä hardcore-liike, jonka keskeinen toimija Refused oli. Minne skene meni. Jos nyt katsoo taaksepäin, monet niistä bändeistä eivät ehkä ole niin huippuja, mutta siihen aikaan meininki oli huippua. Mutta hardcore-piirit eivät käyttäneet sitä, vaan nauhoittivat siellä, mihin milloinkin heillä oli varaa. Naglfar Muun muassa Dimmu Borgirin, Dark Funeralin ja Deiciden kanssa kiertänyt black/ death-yhtye julkaisi uusimman levynsä Téras vuonna 2012. Ja Refused oli niistä kenties taitavin. – Kaupungissa oli myös popbändejä, ja niiden muodostama liike oli Tonteknikin ympärille kasautunut. Taajaan Suomessa vieraillut yhtye on tällä hetkellä määrittelemättömän mittaisella tauolla. Uumajan hardcore-liikkeen eläväisyyden eräs syy oli ilmeinen: yhtyeet, jotka skeneä nostivat, olivat erinomaisia – 1990-luvun viitekehyksessä jopa ainutlaatuisen taitavia. Nocturnal Rites on yksi 1990-luvulla nousseen eurooppalaisen power metal -liikkeen pioneereja. Muun muassa seuraavat kansainvälistä mainetta niittäneet yhtyeet ovat ponnistaneet Uumajasta. Cult Of Luna 2000-luvun taitteessa levytysuransa aloittanut post metal -yhtye on julkaissut kuusi albumia. Ihmiset tiesivät, että keikoilla on ihmisiä, mikä edelleen ruokki sitä, että keikoille tuli yhä enemmän porukkaa. – Se on juuri sopivan pieni kaupunki sopivan kaukana kaikesta. – Tonteknikin rooli Uumajan hardcore-skeneen oli oikeastaan hyvin pieni, Sandström kertoo. Siellä oli myös paljon hahmoja, jotka eivät olleet musiikin perään vaan meiningin ja poliittisuuden. Meillä ei ollut mitään muuta tekemistä eikä myöskään mitään häiriötekijöitä. Joten jos tällaista toimintaa oli, uutiset siitä levisivät puhelimitse: huomenna on keikka, soita kavereillesi, Lyxzén lataa. Meshuggahia pidetään djent-liikkeen kantaisänä ja eräänä progressiivisen metallin vaikutusvaltaisimmista yhtyeistä. Uumajan hardcoren lyhyisiin elinvuosiin mahtui lukuisia keikkoja ja ikimuistoisia iltoja. Meshuggah Metallica-vaikutteisella heavyllä levytysuransa aloittanut yhtye löysi äänensä äärimetallia ja kimurantteja tahtilajeja yhdistäneellä Destroy Erase Improve -albumilla (1995). Uumajassa kaikki bändiläiset olivat kavereita keskenään – ihmisiä, joiden kanssa me muutoinkin hengasimme. Sitten, kun me lähdimme kiertueelle, kaverimmekin halusivat lähteä. Pikkuhiljaa skene laajeni tai jakautui musiikin rakastajiin sekä aktivisteihin, jotka eivät niinkään välittäneet musasta. Uutta materiaalia tulossa todennäköisesti ensi vuonna. Me kaikki halusimme vain soittaa musaa, Lyxzén miettii. ”Refused soitti yhtä hyvin kuin Meshuggah”, Tonteknik-studion Pelle Henricsson totesi vuonna 2008. Tonteknik oli se kallis studio Uumajassa. Joten teimme keikkoja, harjoittelimme ja jalostimme ajatuksiamme intensiivisesti, Sandström sanoo. Eli jos lähti katsomaan keikkaa, saattoi olla varma, että siellä tapaa kaikki tyypit. Nocturnal Rites Power metal -yhtyeen viimeisin albumi on vuodelta 2007, ja kitaristi Cristoffer Rörland luo nykyään nahkaansa Sabaton-yhtyeessä. Refused nauhoitti Songs To Fan The Flames Of Discontentja Shape Of Punk To Come -albuminsa Tonteknikillä. He soittivat keikan Uumajassa, joutuivat sitten auto-onnettomuuteen ja tarvitsivat lisää rahaa kuluihin, Sandström tarinoi. Sisäänpääsymaksuna oli vapaaehtoinen lahjoitus, ja keräsimme hyvin paljon rahaa heille sinä iltana. – Soitimme ehkä 10 keikkaa vuodessa Uumajassa. – Asuimme pienessä kaupungissa, ja kun siellä oli muutama bändi, jotka tekivät hommia, julkaisivat levyjä ja näyttivät, että niin on oikeasti mahdollista toimia, se inspiroi muitakin perustamaan bändejä. Miksi juuri Uumajassa ja miksi juuri silloin. Uumajast a kajahtaa ”1990-luvulla ne kaikki vittu vihasivat meitä eikä kaupungilta tullut tippakaan apua missään asiassa.” K uv a: Dus tin R abin refused-taitto.indd 54 4.9.2015 14.59. Khoma Cult Of Luna -miesten toinen yhtye on julkaissut neljä albumia ja on viettänyt hiljaiseloa vuodesta 2013. – Me Refusedin kanssa olimme onnekkaita, sillä kahteen viimeiseen 1990-luvun levyyn saimme budjetit, joilla pystyimme käyttämään heidän studiotaan nauhoittamiseen, Lyxzén kertoo. – Eräs huippukohta, joka myös kuvastaa hyvin sitä, miten skene toimi, oli muuan amerikkalaisen bändin kiertue Ruotsissa. Uumaja on noin 80 000 asukkaan kaupunki Ruotsin Västerbottenin alueella, suunnilleen Vaasan korkeudella Pohjanlahden rannalla. – Tämähän oli myös aikaa ennen internetiä
– Ihmiset alkoivat myös kyräillä toisiaan ja arvostella: ”Tuo jätkä ei ole enää vegaani” – ja niin edelleen. Netistä löytyvillä varhaisilla Refused-videoilla esiintyy vimmainen rockyhtye, jonka karisma ja erikoislaatuisuus välittyvät suttuisesta kuvanlaadusta huolimatta. – Alkaa tajuta, mikä Refused on yhtyeenä. Provinssissa 2015 soittaa hieman toisen henkinen porukka. Sandströmin mukaan yhtye on viime päivinä miettinyt paljonkin bändissä olemisen filosofiaa. Jos katsotaan vaikka englantilaista punkia, sehän eli 1976–1978, kaksi vuotta. Jos on jotain niin voimallista, sen täytyy loppua nopeasti. Amerikkalainen hardcore 1981–1984, kolme vuotta ja mennyttä. – Luulen, että bändimme 1990-luvun huippuhetki oli, kun vuonna 1996 teimme levyn julkaisun jälkeen kiertueen Skandinaviassa. Nuoremmat sukupolvet taas ovat hyvin individualistisia, ja meidän sukupolvemme on jossain näiden kahden välissä. – Vanhempamme halusivat olla osa yhteiskuntaa, osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, maksaa veroja ja ajatella yhteisöllisesti. Olimme bändinä tiukimmillamme, ja pelkästään Ruotsissa teimme 45 keikkaa, mitä ei nykyään voi tehdä. Refusedia laajempaan tietoisuuteen tuonut Songs To Fan The Flames Of Discontent -albumi tiesi myös yhtyeelle aikaisempaa laajempia keikkailumahdollisuuksia. n o s l e e p ‘til h o r i z o n ! syyskimara 2015 tour 19/09/2015 RADIOROCK RISTEILY 25/09/2015 HULLUPULLO / VAASA 26/09/2015 JALOTUSKA / OULU 16/10/2015 tavast i a / h e l s i n k i 17/10/2015 FINLANDIA-KLUBI / LAHTI 30/10/2015 RAVINTOLA KERUBI / JOENSUU 31/10/2015 BAR Q LIVE / IMATRA 06/11/2015 KLUBI / TURKU 13/11/2015 HOUSE OF ROCK / KOUVOLA 14/11/2015 LUTAKKO / JYVÄSKYLÄ 20/11/2015 KLUBI / TAMPERE 04/12/2015 RAVINTOLA VOODOO / ÄÄNEKOSKI 05/12/2015 RYTMIKORJAAMO / SEINÄJOKI 18/12/2015 HENRY’S PUB / KUOPIO 19/12/2015 nosturi / helsinki DIABLOPERKELE.COM Diablo_soundi.indd 1 17.8.2015 18.01 refused-taitto.indd 55 4.9.2015 14.59. – Olemme ehkä viimeinen sukupolvi, joka näkee parhaimmaksi kollektiivisen toiminnan sooloilun sijaan, Lyxzén lopettaa ja Sandström jatkaa: – Nyt olemme nelikymppisiä ja kypsempiä, ja tiedämme, mitä haluamme – olla Refusedissa ja luoda musiikkia yhdessä. Vanhassa vara parempi. ”Jokainen räjähtävä nuorisoliike palaa nopeasti loppuun.” KA UPOISS A 18.9. Mutta niin oli tapahduttava. – Ehdoton ”low point” oli koko skenen hajoaminen siihen, että ensinäkin sinne tuli bändejä ja tyyppejä, jotka suoraan alkoivat kopioida menestyneempiä bändejä, Lyxzén ilmoittaa. – Kun tulee vanhemmaksi, alkaa nähdä bändin ja bändissä olemisen itsensä ulkopuolelta, Lyxzen sanoo. Refusedin energia on jalostunut vaivattomaksi läsnäoloksi, ja yhtyeen nuoruuden hittikappaleet Rather Be Dead ja New Noise esitetään jopa leppoisasti. Ja se on se, mikä muodostuu, kun siinä soittavat ihmiset kokoontuvat yhteen soittamaan. Nyt, jos teet viisi keikkaa, se on jo hyvä määrä, Lyxzén kertoo. Meidän sukupolvemme on riittävän individualistista yrittääkseen tehdä itselleen juttuja ja kokeilla asioita itsemme takia, mutta sydämeltämme olemme enemmän yhteisöllisiä kuin mitä luulimmekaan. Lopulta Uumajan hardcore-liike, ja Refused sen mukana, hiipuivat omaan intensiivisyyteensä. Kotona voi sitten tehdä muita hommia. Jokainen räjähtävä nuorisoliike palaa nopeasti loppuun. Se ei ollut sitä, mitä me halusimme ja tarkoitimme
ASKO ALANEN HHH 56 Levyarviot >> ...vähän kuin rekilaulu, jossa lauletaan puukottamisesta... Impressionistisesti soljuvaan symboliseen virtaan kuvastuneen viimeisen Pink Floyd -levyn jälkeen Gilmour tarkentaa luomiaan mielikuvia vaimonsa Polly Samsonin sanoituksilla sekä tyylikkääksi hiottuun popsensibiliteettiin nojaavilla sävelmillään. Näiden upeasti kaikuvien instrumentaalien välissä Gilmour testaa ja laventaa harkitusti tyylikirjoaan, samaan tapaan kuin yhdeksän vuoden takaisella On An Island -levyllään. The Girl In Yellow Dress on albumin erikoisin tunnelmaja periodipala raukean jatsahtavassa klubikuosissa, pystybasson ja savuisen sutikompin säestyksellä. Dancing Right In Front Of Me askeltaa hienostuneella iskelmätahdilla (kuten Kolmatta linjaa takaisin), mutta saa painotahtia mainion römeästä kitarateemasta. Nimikappaleen tapaan salskeammin popsovitettu Today jauhaa perin tahmeasti. Soundien sävykartan ja oivaltavien soitinnusten kokonaisuudessa ei ole moittimista, mutta muutama raita jää melodiselta rakenteeltaan vaisuksi ja mielenkiinnottomaksi. Mutta mikään yhden tempun hepo Gilmour ei ole, vaan albumin parhaiden raitojen viehätys on aivan toisenlaisissa kitarakikoissa. Yllättävä ja miellyttävä aikapoikkeama, jossa Preisnerin täyteläiset sovitukset vaihtuvat kompaktimman combon herkulliseen työstöön. Avarien kaikusoolojen sijasta Gilmour suosii laulujen sisällä viiltävämpiä, bluesviihteellisempiä soinnunvenytyksiä melkeinpä edesmenneen Gary Mooren suosimaan näytöstyyliin. Kun hiljaisuudesta vyöryy pehmeänä vellova urkujen maininki, tietää tarkalleen, millä hetkellä ja millä unenomaisella soundilla kitaraintro helähtää soimaan. Nimikappaletta voisi verrata aiemman yhteistyökumppanin Bryan Ferryn sensuelleihin tanssihitteihin, joskin rockpintaa ei ole kromattu ihan yhtä siloisen kiiltäväksi. Crosbyn ja Nashin lauluäänten hieno harmonia ei nostata askeettista A Boat Lies Waiting -runoelmaa haluttuihin korkeuksiin. Faces Of Stone avautuu erittäin hienosti ja ilmavasti kulkevalla folk-kompilla, joka syväytyy aavemaisen varjoisaan ja kauniiseen orkesterilavennukseen kuin Scott Walkerin tummat, melodiset balladit. Walkerilaisen tummat sävyt korostuvat myös Gabriel-pojan pianon johdattamassa In Any Tongue -kappaleessa. David Gilmour Rattle That Lock Columbia ”Avarien kaikusoolojen sijasta Gilmour suosii laulujen sisällä viiltävämpiä, bluesviihteellisempiä soinnunvenytyksiä.” Levyarviot 9_15.indd 56 7.9.2015 14.23. Pink Floydissa herkimmilleen virittynyt, kuulas ja eteerinen kitarasoinnutus avaa ja sulkee David Gilmourin Rattle That Lock -albumin. Mukana on samoja keskeisiä äänikuvaan vaikuttajia, kuten urkuvelho Phil Manzanera ja mestarillinen orkesterisovittaja Zbigniew Preisner, sekä yksittäisten kappaleiden vierailijat, taustalaulajat David Crosby ja Graham Nash, kornettiin erikoistunut Robert Wyatt sekä retropianisti Jools Holland. Siinä ja monessa muussakin kappaleessa on nautittavan näppäriä ja makeita detaljeja erisoundisin kitaroin. Kaikella esiin tuodulla tuntuu olevan luonteva sijansa Gilmourin artistiprofiilissa, ja Rattle That Lock pyörii tällä jyvityksellä hyvin suopeissa merkeissä niin huipulle nousut kuin alavampien maiden koukkauksetkin. Beauty-instrumentaali jää kuin odottamaan hiljaa näpeltävän kitaroinnin lentoon lähtöä
Esimerkiksi Death Or Glory vie niinkin pitkälle kuin vuoteen 1981, aika ajoin kitarat soivat kuin Somewhere In Timella (1986) mutta yleistunnelmaa dominoi tietynlainen synkkämielisyys, ja monesti tuleekin vahva mielleyhtymä pimeän puolen epistolaan The X Factor (1995). All For Nothingin loppu saa hymyilemään. Sen jo tiedän, ettei kunnianhimosta, omaehtoisuudesta saati persoonallisuudesta ole tingitty tippaakaan. Sen kyllä huomaa, että yli 20 vuotta soittanut bändi jaksaa yhä kuulostaa kiinnostuneelta. Ehkä se on sooloissakin läpi puskeva kyky tuottaa tarttuvia koukkuja. Sooloilun tiukat raamit tekevät sitten levyn ainoasta revittelypätkästä paljon nautittavamman kuin jos samaa olisi joutunut kuulemaan joka biisissä. Ne kuulostavat aika siistiltä karjuttuna. Horns ilmentää ehkä parhaiten tätä puolta bändistä. Vähän kuin rekilaulu, jossa lauletaan puukottamisesta. Jo pelkästään kaksituhattaluvun julkaisujen paremmuusjärjestys tuntuisi omallakin kohdalla vaihtelevan alituiseen. Eritoten The Red And The Black olisi istunut mutkatta edellä mainitulle pitkäsoitolle. Tärkein huomio koko yhtyeen katalogia silmällä pitäen on, että se kestää aikaa. Children Of Bodom I Worship Chaos Nuclear Blast Children of Bodom on yksi niistä bändeistä, joilla on täysin oma soundi. Mietin jokaisen uuden levyn kohdalla miksi Laihon solistinen soitto toimii kaltaiselleni tilutus-allergikolle enkä saa koskaan muotoiltua tyhjentävää vastausta. (2005) ovat sen verran kova kahden iskusarja, että siihen tulee yhä verrattua kaikkea – varsinkin jälkimmäiseen, joka on punkahtavassa ilmavuudessaan bändin tuotannon huippukohta. Tämä on monella tapaa vahvuus, mutta se tekee bändin uusista levyistä kirjoittamisen aika haastavaksi. Totta on myös, ettei muutamaan kuuntelukertaan perustuva arvio ole Rautaneidon tapauksessa koskaan tehnyt kohteelleen oikeutta. Varsinkin alku herkistää. Alexi Laiho tekee hienoja rallatusmelodioita, jotka toimivat upeasti bändin myllytyksen päällä. Vain huomatakseen ettei näille kunnianhimoisuuden, omaehtoisuuden ja eritoten persoonallisuuden poluille ole lähiaikoina juuri jonoa syntynyt. Siinä missä jokainen Maidenin aikalaiskollegoista lähinnä pyristelee haudan ja loputtoman hautajaiskiertueen kierteessä, ei Steve Harrista joukkoineen ole koskaan päässyt alisuorittamisesta syyttämään. Ja vaikka tällä levyllä ei ole uskallettu jättää yhtä paljon tilaa, ovat bändin vahvuudet hienosti esillä. Ajoittain ne ovat sen verran kovia, että toimisivat myös wanhan ajan soittoääninä. HENRI EEROLA HHH K uv a: Jarmo K atila K uv a: John McMur trie Levyarviot 9_15.indd 57 7.9.2015 9.49. Bodomin kohdalla itselle Hate Crew Deathroll (2003) ja Are You Dead Yet. Maanläheisemmän soundin yhdeksänkymmentäluku pois lukien, albumien niskaan on turha yrittää ripustaa ajankuvan viittaa, mikä kenties onkin yksin avainsyy sille, että uudet sukupolvet tuntuvat löytävän yhtyeen materiaalin pariin hämmentävissä määrin aina vaan. Eli eivät varsinaisesti edes ole tilutusta sanan klassisessa masturbatorisessa merkityksessä. 57 ...vähän kuin rekilaulu, jossa lauletaan puukottamisesta... Tässä kontekstissa sitä voi sanoa kauniiksi. ARTTU TOLONEN HHHH Iron Maiden The Book Of Souls Warner Jos Iron Maidenin suuntaan vuodesta toiseen kritiikkiä suoltava kansanosa vaivautuisi pureskelemaan kantaansa hitusenkin maltillisemmin, ymmärtäisi se vilkaista Eddie-ryökäleen olan yli. Ja kiinnostavalta. Sen tunnistaa ensimmäisestä iskusta. Sitä seuraava Prayer For The Afflicted edustaa sitten toista äärilaitaa, eli bodomilaista versiota balladista. The Book Of Souls kuulostaa, sävellyksien pituuksista huolimatta, merkilliseltä kollaasilta yhtyeen tyyliä uudistaneiden albumeiden tunnusmerkkejä. Vaikka The Book Of Souls vaikuttaa jo tässä kohtaa yhtyettä pikkupojasta seuranneelle koko uran summaavalta kliimaksilta, on toki liian aikaista ottaa kantaa mihin kohtaa se arvoasteikossa loppujen lopuksi tipahtaa. Tai sitten se, että ne ovat yleensä järjellisen pituisia ja kuulostavat kelatuilta. Valtaosan kerroista nostalgiasyistä, tiedän, mutta bändin eritoten ehtooaikanaan harrastama, juuri sitä likapyykkiä kerännyt progeilu on taannut löytämisen riemun vielä vuosienkin päästä. Tätä levyä kuunnellessa tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että Laiho kirjoittaa välillä melkein kansanmusiikilta kuulostavia sävelmiä
Mukana on toki pieniä kliseitä, tai perustuntomerkkejä, kuinka vaan, mutta ei häiritsevästi. Eläväisenä live-esiintyjänä tunnettu mies ei ole levytyksilläänkään luutunut paikoilleen, vaan etsii alati uusia ilmaisukeinoja musiikkiaan värittämällä ja tekemällä uskaliaitakin kokeiluja. Tämä pätee myös uutuuteen: vaikka Alangon laulun toki tunnistaa missä yhteydessä tahansa, tuo yhteys voi olla hyvinkin omintakeinen. 58 59 Motörhead Bad Magic UDR Ikonisten bändien levytysten innokkaassa seurannassa on aika ajoin se vaara, että vanhojen vuosikertojen aikaansaaman addiktion ylläpitämiseksi pitää välillä tyytyä särpimään pilsnerin vahvuista rappakaljaa, kun tuoreimman purkkiin pannun mäskin kantavierre, humalat ja maltaat eivät saavutakaan totuttua vahvuutta. Bad Magic on erinomaisen painokas, vauhdikas ja tasaisen vankka lataus Lemmyn ominaisinta tavaramerkki-jytää, jonka käreän karheasta vokalisoinnista löytää taattua melodista koukkua, iskulausetta ja bassonjyminän repäisevään vauhtiin yllyttämää Phil ”Wizzö” Campbellin kitaran ulvotusta. Ismo Kullervo Alanko kuulostaa nimeään myöten henkilökohtaiselta levyltä. ANTTI MARTTINEN HHHH K uv a: R ober t John K uv a: Harri Hinkk a Levyarviot 9_15.indd 58 7.9.2015 9.49. Niistä huolimatta levy on varsin onnistunut, ja osaltaan yksi kunniamaininta Alangon pitkään levytysten sarjaan. Yhtyeen kokoonpano on pitkälti sama kuin edelliselläkin levyllä. Eräänlaisena teemana levyllä on kauneuden etsiminen, joka kiteytyy yksilötasolla monenlaisiin ratkaisuihin, Mikrokosmoksen jumala-kumppani -vertauksesta rakkaudeksi joka on kieli, jolla vaietaan. Kaikki kolme ovat vahvasti esillä omilla tonteillaan ja yhdessä enemmän kuin osiensa summa, kun pienoishurrikaanin voima vapautuu mukaansa tempaavaan kiitoon. Liikkeelle lasketaan myrskyäviä luonnonvoimia, taisteluun marssivia sotavoimia, paholaismaisia yliluonnollisia voimia sekä tietysti sähkövoimalla pelaavien soittimien ääntä ja vimmaa. Tematiikka jauhaa tuttujen lyyris-mekaanisten telaketjujen varassa. Motörheadin kanssa tätä vaaraa ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen, sillä Cameron Webbin tuottamat kuusi albumia ovat ehtaa tavaraa, joiden parissa ei tarvitse taivastella snaggle-hampaiden tylsymistä tai rock and roll -räyhäkkyyden laantumista. Ismo Alanko Ismo Kullervo Alanko Fullsteam Suomen musiikkikuviot olisivat paljon köyhempiä ilman kauan mukana ollutta Ismo Alankoa. Puhallinosastoa vahvistamaan on otettu Joakim Berghäll, ja kun mukana on yhä Juho Viljanen vetopasuunoineen, puhaltimet nousevat välillä keskeiseen osaan. Jos Motörhead-tisleen annostus livelavoilla jää Lemmyn kunnosta riippuen taskumatilliseen, tai jää peräti saamatta, Bad Magic on tanakka kolmen vartin leka, joka kolahtaa takuuvarmasti suoraan otsikkoon. Tekstittäjänä Alanko tavoittaa kuulijansa ja onnistuu koskettamaan tämän sisintä, mikä on yksi hänen kestosuosionsa syistä. Brian May käy tempaisemassa The Devil -kappaleen tiukan soolon. Soittajakolmikko on tiivistänyt yhteistyötään ja on linnoittautunut tekemään ja tallentamaan uudet kappaleet yhdessä suoremmalla livemetodilla kuin aiemmin. Alangon käyttämät kielikuvat ovat parhaimmillaan yksinkertaisia mutta teräviä: Liikemies on ”pieni mies, rahan ruhjoma”, kun kesä kääntyy syksyksi, seuraa ”kaunis suru”, Haudankaivaja ”kaivaa haudan, jossa lepää epäilys”, ja niin edelleen. Kiivain Motörmomentum raukeaa vain yhdessä jäntevässä voimaslovarissa Till The End sekä Lemmyn tyynesti haltuun ottamassa Rolling Stones -lainassa Sympathy For The Devil. Myös kitaristivelho Jussi Jaakonahoa on käytetty tehokkaasti, ja sama pätee kaikkiin soittimiin: tuottaja Artturi Taira on loihtinut levystä kiehtovan ja toimivan kokonaisuuden. ASKO ALANEN HHHH Levyarviot > ...terävintä bysanttilaista dadaa tästä levystä jää kuitenkin uupumaan... Liikemies on suorastaan hyytävä kertomus bisnesmiehestä, joka toimii omalla tavallaan ja vaikuttaa toiminnallaan monien, myös läheistensä, elämään. Alkuperäinen tribaalirummutus on virtaviivaistettu Mikkey Deen tyyliin hiukan suorasukaisemmaksi pannujen taonnaksi
Siinä missä The Sickness -debyytin (2000) tempuksi jäi lanseerata säksäk-säksätys, toivat seuraavat albumit mukanaan vuosikymmenen laulumelodioita. Innovaation sijaan bändi on keskittynyt hiomaan ilmaisuaan. Toivotaan, että Condon ei uuvuttaisi itseään uudelleen vaan kulkisi samalla rauhallisella tempolla kuin yhtyeen musiikki. NUUTTI HEISKALA HHHH Pyhimys Pettymys Johanna Soolouransa lopettamisella edellisen Paranoidkokopitkänsä (2011) aikaan uhannut Pyhimys on täällä taas. HEMMO PÄIVÄRINNE HHH Slayer Repentless Nuclear Blast Slayerin 2000-luvun albumit ovat olleet erinomaisia, mutta myös hyvin toistensa kaltaisia. Istanbulilaipehmeästi fuzzpöriseviä Gibson SG ja 330 –kitaroita sekä kaupan päälle etevä jazzrumpali Axel Sjöberg. Aloitusraita Gibraltar johdattaa takaisin bändin pariin. Sisällöltään se on turha tekele, jonka pariin tuskin tulee palattua. Notkahdusta ei tule. Enemmän Repentlessissä on kuitenkin tuttua kuin uutta. Niinpä sen osumatarkkuus on nojannut pitkälti vokalistinsa David Draimanin aivoitusten varassa. Levyn riffitkään eivät ole kaikkein tyypillisintä Slayeria. Musiikki on edelleen hyvää stonervaikutteista psykobluesia. ARI VÄNTÄNEN HH Graveyard Innocence And Decadence Nuclear Blast Ruotsalaishipit! Aina vauhti päällä! Graveyard-hauturiyhtyeen jo neljäs levy edustaa samaa konseptuaalista jatkumoa edellisten kanssa. Lapsuuteensa Richards palaa hitaana valssina tulkitsemansa Goodnight Irenen myötä. Hannemanin kuolema on ollut suuri menetys niin Slayerille kuin metallifaneille yleensäkin, mutta Exodusin Gary Holt on oiva paikkaaja. Jos perse tärisee, niin onhan sillä merkitystä menoon ja meininkiin. Lover’s Plea kunnioittaa Staxin kulta-ajan vanhaa soulia ja Illusionin duettokumppanina laulaa uutena vierailijana Norah Jones. Aika täydellistähän se alkoikin Christ Illusionilla (2006) ja World Painted Bloodilla (2009) jo olla. Hurjista juomingeista selvinnyt Alice Cooper ja rocktähteydestä unelmoiva Johnny Depp ovat tehneet myyttiselle ryyppyremmille tribuuttialbumin, jolla klassikkorockin kerma Joe Walshista Marilyn Mansoniin ja Paul McCartneysta Slashiin esittää edesmenneiden tähtien ikivihreitä. Kappaleita, joiden tahtiin liotetaan varpaita laiturin nokassa (Holtiton) ja tartutaan kädestä hopeahääpäivänä (Keltaista). Levyn äänimaailma on totuttua raaempi, joka ei mielestäni ole täysin onnistunut ratkaisu. Myös tuotanto miellyttää, sillä bändille tutusta millintarkasta tikkaamisesta huolimatta Immortalizedia ei ole soitettu tukkoon vaan korville soi orgaanisin Disturbed sitten The Sicknessin. Näiden jytäsinfonioiden kosmiset astraalimaailmat kokosävelasteikoista muodostettujen klustereiden marssirytmisessä galaksien välisessä jylinässään tekevät parhaimmillaan eetvarttia, eikä sävellysten kvasitautologinen reduktanssi ole epäbalanssissa. 1960-luvun jälkeen syntyneiden suomalaisartistien joukosta ei löydy turhan montaa tekstittäjää, jotka hallitsevat arjen ironian yhtä vaivattomasti kuin Koskinen. Paikoin lainataan Psalm 69:n aikaista Ministrya ja bändille tyypillinen suoraviivaisuus korvataan teknisillä rytmeillä. Albumissa liikutaan kaupungista toiseen. Tuloksena Repentless on erilaisin Slayer-levy sitten Diabolus In Musican (1998). Hollywood Vampires on toteutukseltaan loistavasti toimiva ja riemukas hardrocklevy. Puhumattakaan ukulelesta, jonka Condonin kerrotaan tuoneen ensin vitsillä lavarekvisiitaksi mutta ihastuneen sen ääneen. Kun biisit eivät yllä soiton tasolle, niin lopputulos on vähemmän kuin osiensa summa. Ennätyksellistä on kokonaisuuden eheys. 58 59 seen kaupunginosaan viittaava Fener on jälleen aurinkoinen. On mukava saada torvisoittokunta takaisin. Siinä ei ole Beirutin perinteen hyviä puolia muttei virkistäviä uusia tuuliakaan. Levyn nimikkobiisi No No No on leppoisa rallattelu. Voi herran jumala! Jotain terävintä bysanttilaista dadaa tästä levystä jää kuitenkin uupumaan. Crosseyed Heart on luotettava levy sikälikin, että läsnä ovat kaikki tekijänsä rakastaman juurimusiikin lajityypit. Sister Flo -yhtyeensä jälkeen ilmaisuaan alati kansanomaistanut Koskinen on nimennyt tuoreimpansa osuvasti – ainakin sisältöperusteisesti arvioituna kyseessä todellakin on Henkilökohtainen ennätys. Ne eivät myöskään koskaan loukkaa tarkoituksella. Samae Koskinen Henkilökohtainen ennätys Universal ”Sinä olet juomamiehen kaunein ajatus.” Näin alkaa Samae Koskisen viides sooloalbumi. Bonusraidat mukaan lukien kuusitoista kappaletta on paljon, mutta kokonaisuus kestää kuuntelua siinä missä Ten Thousand Fists (2005), jota edelleen pidän absurdeimman sävellysmäärän sisältävänä klassikkona. Onneksi kokonaisuuden heikoin, eli tässä yhteydessä ennalta-arvattavin lenkki jää ensi minuuteilla jalkoihin, ja nimibiisiä seuraa kirjavan kiharainen joukko oivaltavaa ja jopa kokeilevaa metallia. Valitettavasti slovarit laskevat intensiteettiä, koska niitä on liikaa. Ilon taustalla on tosin surua. EERO TARMO HHHH Disturbed Immortalized Warner Uuden vuosituhannen menestyneimpiin metalliyhtyeisiin luettava Disturbed on aikojen alusta liikkunut kohtalaisen mielikuvituksettomilla vesillä. PERTTI OJALA HHH Beirut No No No 4AD Beirut is back. At Once puolestaan saa kädet ennemminkin pyyhkimään liikutuksen kyyneleitä. Talk Is Cheapiä (1988) ja Main Offenderia (1992) seuraava Crosseyed Heart alleviivaa Richardsin uskoa siihen, että asiat eivät parane vaihtamalla. Yes Yes Yes. Akustisena bluesina soivalle nimiraidalle tekevät seuraa niin stonesmaisen prototyyppiset rock’n’rollit kuin Robbed Blindin country & western ja Gregory Isaacsilta lainatun Love Overduen reggae. Vetävä uusi biisi My Dead Drunk Friends vihjaa, että erinomaisesti laulava Cooper ja tuottajaguru Bob Ezrin olisivat voineet työstää vampyyrikerhon tarinoista kiehtovan, näytelmällisen teema-albumin. Kädet alkavat väkisinkin lyödä yhteen musiikin tahdissa. KAROLIINA KANTOLA HHHH Hollywood Vampires Hollywood Vampires Universal Hollywood Vampires oli 1970-luvun alussa LA:ssa kupitellut starakerho, jossa dokasivat muun muassa Harry Nilsson, Keith Moon ja John Lennon. Albumin sykähdyttävimmäksi elementiksi erottuvatkin Keith Richardsin elämän uurteuttamat laulutulkinnat. Kitaristi Jeff Hannemanin kuoleman myötä Slayer on nyt ollut pakotettu uusiutumaan. Tietokoneeni musaohjelma teki minulle oharin soittaessaan bändin edellisen Lights Out –lätyn (2012) heti tämän uusimman perään enkä havainnut yhtään mitään. Bändi on erinomainen kooste laulaja Joakim Nilssonin melodista rähinää, ...terävintä bysanttilaista dadaa tästä levystä jää kuitenkin uupumaan... Nopsat jytänderit saavat hanurin ketkumaan. Albumin tuotot (onko sellaisia enää?) menevät päihdeongelmaisten muusikoiden auttamiseen. Sittemmin uusi rakkaus on palauttanut voimat musisointiin. Piano soi kappaleissa kauniisti. Miehen lyriikat eivät koskaan haltioidu itsestään liikaa, eivät koskaan kadota fokustaan. Vaikka ansaittua sapattia kesti nelisen vuotta, kummia ei lupaile kuudennenkaan albumin ensimetrit. Samoin viulu ja trumpetti. Perth on jotenkin tylsä. Neljän vuoden tauon jälkeen Zach Condonin vetämä kokoonpano ilostuttaa kuuntelijoitaan uudella albumilla. Crosseyed Heartin ongelma on tuttu lukuisten muidenkin bändimuusikoiden levyiltä. Tai tulee sellainen tunne, että kylmä tuuli puhaltaa alakerrassa. Se sisältää samankaltaista maanista energiaa kuin Slipknotin ensimmäiset levyt ja on bändin kaoottisinta musiikkia aikoihin. Tulee yhdeksän kappaleen verran ehtaa Toivelaulukirja-materiaalia syntymättömille sukupolville. Biisinteon ja studiotyöskentelyn oikeana kätenä on jälleen rumpali Steve Jordan ja muutkin soittajat ovat vanhoja tuttuja. Vaan eihän sitä tiedä, vaikka joku jossakin tarvitsisi heviversion My Generationista, Break On Throughista tai Whole Lotta Lovesta. Karvaimmin pettynevät Ruger Levyarviot 9_15.indd 59 7.9.2015 9.49. Jo avauskappale Sinä niputtaa onnen einekset niin kokoavasti, että edessä olevan mahalaskun todennäköisyys hirvittää. Turkista Condon kertookin löytäneensä kauniin puoliskonsa. Melodiatajuisuuteen yhdistyneinä soolo-Samaen sanoitukset onnistuvat laadukkaan taiteen perustehtävässä – niillä on kyky muuttaa meitä ihmisinä. Paul Bostaphin takovat rummut ja Tom Arayan välittömästi tunnistettava lauluääni takaavat, että Slayer kuulostaa edelleen Slayerilta. Kun laulajaltaan kävivät tämän jälkeen ideat vähiin, ei jälki juuri vakuuttanut. Condon on kertonut kärsineensä pahasta uupumuksesta ja raskaasta erosta. HENRI EEROLA HHHH Keith Richards Crosseyed Heart Virgin Keith Richardsin kolmatta sooloalbumia ei voi kuunnella ajattelematta The Rolling Stonesia ja Richardsin asemaa elävänä legendana. Sen sijaan käteen jää pikkukiva coverlevy, jolla ei ole uutta lisättävää vanhaan rock’n’rolllegendaan
Myös samassa kirkkaana kuplivassa pohjavedessä kahlaava Yona-yhteistyö Aina ku Aira vakuuttaa. ANTTI ERVASTI HHHH Jussi Lehtisalo Maisteri Ektro Jussi Lehtisalo on vastannut jatkuvasta luomisvimmasta kysyttäessä noudattavansa ”kolmen tähden filosofiaa”. Esimerkiksi Dregenin kitaroinnissa on uudenlaista herkkyyttä ja sävyjä. Vaan eipä sitä paljon tarvitsekaan uusiutua, jos homma toimii vanhalla reseptillä näin hyvin. Järkähtämätön matkaopas vie perille kädestä taluttaen. Mikä tekee Wolfen kimurantin diskografian viimeisimmästä hedelmästä niin kirpeän on sen ennakkoluulottomuus yhdistää vastakkaisia elementtejä. Verbaalisesti pystyvän sanataiteilijan manifestoivien katsantojen todellinen elävöittäminen vaatisi kuitenkin vieläkin laveampaa linssiä. Lehtisalo laulaa miltei falsetissa satunnaisia toisiinsa liittymättömiä sanoituksia jääkiekosta ja papiljoteista, joita hänen takapiruna häilyvä alter egonsa kommentoi perään. Eletty mikä eletty, meni miten meni, deal with it. Tämä pätee myös luokitteluun luottavaan lähestymistapaan: Abyssin vellovassa ahdistuksen aallokossa on yhtä lailla dronea ja poppia. Miehen sluibailevan valveutunut flow on entisensä, mutta ”tää on lääkärin määräämää mun lasis, mul on musta koira, sen nimi on masis” -tyyppiset ajoituksellisesti kömpelöt kompositiot kummastuttavat hetkittäin. Se vasta vaatiikin taitoa kyetä säveltämään tällaisia kappaleita, jotka tuntuvat samaan aikaan miljoonaan kertaan kuulluilta ja silti hirvittävän tuoreilta. Onneksi olkoon valmistuneelle maisterille. Jo keväällä julkaistu itseironinen aloituskappale Yli järvien pitää puoli vuotta julkaisunsa jälkeen edelleen paikkaansa parhaana tänä vuonna julkaistuna kotimaisena kappaleena. Ironinen ote sanoituksissa jatkuu läpi levyn, ja instrumentaatio on Lehtisalon omintakeista, hypnoottista space rockia, jossa kuuluu viime vuosien Circle-levyiltäkin tutuksi tullut mieltymys 80-luvun syntikkasoundeihin. Kappaleet huutavat päästä kuulumaan hikiseen keikkasoittoon. Levyn erittäin tunnelmallisen biitin (OP Beats) kantamana käynnistävä Ei unta ennen Maltsuu on raita, jolla kaupunginosaromantiikka kietoutuu kertojan uudistumassa olevaan elämäntilanteeseen ansiokkaasti. Hän ei siis pyrikään tekemään viiden tähden levyjä, vaan tavoitteena on vaatimattomat ja keskinkertaiset kolme tähteä. Muuten tapahtuu elähtäminen. KANGASALA-TALO, KANGASALA 18.9. Tuo synkkäilmeinen nainen on kuin PJ Harvey helvetistä tai pimeiden voimien noituma Björk. Kitarat saattavat kirskahdella ilkeästi, mutta samaan aikaan Wolfe laulaa kuin viattomin folk-enkeli. Sosiaalipoliittisten epäkohtien osoittelun sijaan Pyhin luupin alla on yksilön kasvu. Antaisin levylle mielelläni Lehtisalon tavoittelemat kolme tähteä, mutta tämä on vain yksinkertaisesti sitä paljon parempi. TELAKKA, TAMPERE 31.10. Sen hypnoottinen vangitsevuus on kuitenkin vastustamatonta. Johannan tuotantopäällikkönä aikuisten töitä nykyään paiskivan Mikko Kuoppalan tuorein Pyhimys-albumi haluaa pysäyttää. BAR LOOSE, HELSINKI 27.11. Tyypillisimpiä BB-biisejä eivät ole pystybassolla svengaileva päätösnumero Walls tai melkein AOR-balladiksi äityvä Bloody Tears. ARTTU SEPPÄNEN HHHH Chelsea Wolfe Abyss Sargent House Parempaa nimeä en tälle levylle voisi kuvitellakaan. Backyard Babies on alusta lähtien osannut energisen, tarttuvan ja räyhäkän rockin soittamisen. Hirveästi mikään ei ole muuttunut, vaikka bändi piti tällä vuosikymmenellä reippaan mittaisen tauon. Tässä on levy, jonka ei tarvitse olla yhtään mitään enempää. Askel toivottavaan suuntaan Pettymys on ehdottomasti. Liekö sattumaa, mutta Maisteri koostuu sopivasti myös kolmesta pitkästä kappaleesta. Kaunista ja rumaa, hiljaista ja lujaa. HOMETOWN, SALO 5.11. EERO TARMO HHH LUMOAVA UUSI ALBUMI 11.9.2015 CD / VINYYLI / DIGI KEIKAT: 12.9. HUURRE, TAMPERE KEIKKAMYYNTI: ANTTI HIETALA / GAEA BOOKING • ANTTI.HIETALA@GAEA.FI WWW.LAURAMOISIO.FI WWW.FACEBOOK.COM/LAURAMOISIOMUSIIKKI WWW.RATASMUSIC.FI Levyarviot 9_15.indd 60 7.9.2015 9.49. Journalismin ehdoilla irvailee medialle, ja Tuntematon puolestaan suomalaisille kliseille. 60 61 Backyard Babies Four By Four Gain Backyard Babies tuntuu tekevän samaa levyä vuodesta toiseen. KORJAAMO, HELSINKI 23.10. Ja valehtelin alussa: kyllä levyltä tarkalla kuuntelulla löytyy uuttakin. Chelsea Wolfe tuuppaa kuulijansa äkkijyrkkään kuiluun, loputtomaan kurimukseen ja pohjimmaiseen hornan tuuttiin. Syvälle selkäytimeen asti jylisevä basso, Wolfen maaninen mouruaminen ja odottamatta päälle vyöryvät kitarapurkaukset ovat pelottavampaa kuin kaikista tuhminkaan black metal. Hurmeinen äänimassa vaatii kohtuullisen määrän luonteenlujuutta. Ei siis ole pelkkää artistin mediapeliä myöntää vaikutteita kaivetun mahdollisimman äärimmäisiltä laidoilta. Paikoittainen bluesahtavuus sovituksissa ei myöskään ole aivan peruskauraa. Koko levy käy fyysisestä kokemuksesta, joka ei jätä sieluakaan kylmäksi. ANTTI LUUKKANEN HHHH Levyarviot > Hauerin yhteiskuntapaatokseen mieltyneet
Lisäksi soolokitaristi Kuula Utriaisella lienee yksi Suomen tunnistettavimmista melodiakorvista sekä kosolti tyylitajua teknisyyttään tukemassa. LAPPEENRANTA Totem 30.10. SEINÄJOKI Bar 15 16.10. Turboruuvia on tiukennettu entisestään, mutta samalla solisti Rainer Nygårdin ulosantiin on tullut enemmän harmaan – tai tietenkin mustan – sävyjä, jopa hardcore-vivahteita. Diablon riffityöskentelyn on aina erottanut muista sovittamisen selkeys. GIGS: 25.09. Etenkin eteerisemmät palat kuten Hexes väläyttelivät aitoa tunnelmaa, sitä kompleksia kauneutta, johon proge hienoimmillaan yltää. KUOPIO Henry’s Pub More shows to be announced soon! BOOKING: toni@fullsteam.. Tesserakti tarkoittaa geometriassa täydellisen kuution neliulotteista ilmiasua. Petyin. Soundit ja soittosuoritukset on hiottu viimeiseen nuottiin. Polaris tuntui ontolta. MIKKO MERILINNA HHHH TesseracT Polaris Kscope On progea ja sitten on djentiä. SALLA HARJULA HHH K uv a: Harri Hinkk a RRRRROCK ’N’ ”DRIVEN” THE NEW ALBUM 25.9. Virkistävintä äänimaailmassa on basisti Amos Williams. En silti rakastunut. Kitaroissa on muistettavia rytmisiä koukkuja, ja niiden tuotanto on levystä toiseen jämäkkää ja yksinkertaista, mikä on modernin metallin usein meluisan monimutkaisessa viitekehyksessä piristävää. OULU 45 Special 10.10. LAHTI Torvi 23.10. Pidin taukoa. Lähdin löytöretkelle tämän djent-pioneerin maailmaan avoimin korvin. Jokin jännä oli nyt naksahtanut paikoilleen. Siinä mielessä yhtye onnistuu: viisikko ei tasan yritä valloittaa iiseillä koukuilla. Palasin asiaan. Laajalla kaarella kaikki on niin kuin ennenkin, mutta nyanssit ovat kehittyneet viljalti. Nappivalinta nimeksi, mietin. KOUVOLA Bar Downtown 31.10. JOENSUU Kerubi 03.10. Bändi pitää tuottajaansa epävirallisena jäsenenään ja se kuuluu. Levyn ydin avautui vasta huolellisella kuuntelulla. RRRRRROLL OUT 2015 www.barbeqbarbies.com www.facebook.com/barbeqbarbies www.sofmusic.. Ensin en löytänyt sieltä mitään. Teknistä tunnelmointia täydellisin soundein, ilman sisältöä tai sielua. Itse en haluaisi halkoa näin ohuita hiuksia – ketä ahtaat genrerajat hyödyttävät. 60 61 Diablo Silvër Horizon Sakara Diablo palaa seitsemän vuoden levytystauolta vironneena vaan ei uudelleen syntyneenä. Levyarviot 9_15.indd 61 7.9.2015 9.49. Polaris antaa enemmän älyllistä mielihyvää kuin tunnetason nautintoa. TAMPERE Klubi 26.09. Yksittäisiä kappaleita on turha nostaa esiin, sillä kokonaisuus on vahva, johdonmukainen ja dramaattinen. Vielä kun yhtye karistaisi äijämäisen väsyneen imagonsa, sillä se ei näin vivahteikkaaseen ja jopa herkkiä sävyjä sisältävään ilmaisuun istu. Paras proge antaa molemmat. Tai niin moni sanoo. JÄRVENPÄÄ Blackpool 17.10. Kuudennella albumillaan Diablo on kenties suureellisempi ja polveilevampi kuin aikaisemmin. Miehen merkitys on ilmiselvä jopa maallikolle, joka normaalisti pitää basisteja tarpeellisina vain vitsien maalitauluina. JYVÄSKYLÄ Lutakko 09.10
EERO KETTUNEN HHHH Iiro Rantala My Working Class Hero ACT Kansainvälisestikin arvostettu jazz-pianisti Iiro Rantala uskaltaa ottaa riskejä. Bändi taitaa ambientin teon ja vielä varsin raikkaalla tavalla. Esitykset kuten Norwegian Wood, Woman, Imagine ja In My Life kuulostavat uusissa kuoseissaan moniulotteisilta, koska tempoja, sävellajeja ja sointuja on vaihdeltu ennakkoluulottomasti. Paras synteesi on pienen pubiorkesterin akustiseen soundiin ja viuluvetoon sovitettu provoralli Lowly Deserter, joka kulkee verrattoman hyvällä draivilla keskittyneempien ja varautuneempien henkilökohtaisten viisujen välissä. Se tuo ansaittuja hengähdystaukoja varsin painostavalle levylle. Taiteellisesti ja musiikillisesti jäädään (tahallisesti?) jopa melko vaatimattomalle ja viimeistelemättömälle tasolle. Saavuin ajoissa ja salissa soitti minulle entuudestaan tuntematon Dark Buddha Rising. Nosturilla oli psykedeeliseen musiikkiin keskittyvät iltamat, jonne menin katsomaan jotain tai useampaa Jussi Lehtisalon projektia. MIKKO MERILINNA HHH Glen Hansard Didn’t He Ramble AntiGlen Hansard oli Commitments-elokuvabändissä, levytti The Frames-yhtyeen kanssa kahdeksan ja Swell Seasonin kanssa kolme albumia. Peter Savillen kansitaidetta tulee tuhrimaan liikuttunut onnenkyynel jos toinenkin. New Yorkissa, Dublinissa, Chicagossa ja Ranskassa äänitetyt kappaleet ovat persoonallisia laulelmia, joista versoo tarpeen tullen teatraalisempaakin voimaa. Omien sanojensa mukaan Rantala tutustui Lennonin sävellyksiin kauan ennen uppoutumistaan jazzin syövereihin. Mainitaan vaikka Iggy Popin muristen puhelaulama, elokuvamainen Stray Dog ja kuin Scott Walkerin läsnäoloa henkivä Nothing But A Fool. Atmosfäärit vaihtelevat aggressiivisesta runttauksesta jopa Brightblack Morning Lightin mieleen tuoviin himmailuihin. Toisinaan välinpitämätön ja etäännyttävä flow’nsa sekä tajunnanvirtaiset riiminsä jättävät jopa hieman puolivillaisen fiiliksen. PiL Official John Lydon jaksaa. Pääosa ja parhaan laulun Falling Slowly nappaama Oscar vuoden 2007 elokuvasta Once teki hänet tunnetuksi trubaduurina ja lauluntekijänä, mikä rooli on hyvin framilla toisen soololevyn maanläheisemmillä irlantilaisittain soitetuilla kappaleilla. Tutti Fruttin eurodiskossa on sydämet sulattava kertosäe. Inversum on kahdesta pitkästä ja polveilevasta teoksesta koostuva kokonaisuus, jonka on tehnyt vahvuuksistaan hyvin tietoinen orkesteri. Avausbiisi Double Trouble, jossa jälkimmäinen tuntuu aiheuttavan kitkaa kotona, on yksi levyn mykistävimpiä hetkiä. Iiro Rantalan kosketus pianoon tuntuu raikkaalta. Levyn loppuun säästetty, koneellisesti ja krautisti pulputtava Shoom on levyn parasta antia ja sisältää suurimman bollocks-tiheyLevyarviot 9_15.indd 62 7.9.2015 9.59. Nyt bändi kiertää jo Eurooppaa ja viidennen levyn julkaisee legendaarisen Neurosis-yhtyeen pyörittämä levy-yhtiö. Henri on sittemmin siirtynyt ainakin näennäisesti letkeämpiin sfääreihin, ja nimetön soololevynsä on jollain tavalla hivenen aurinkoinen tuotos. Paria kappaletta säestävät puhaltimet muistuttavat pikemminkin pelastusarmeijan tuuttausta. Eteisessä oli myytävänä bändin omakustannedebyytti vain vinyylinä totta kai. Virtuoosimaisuus ja tyylikkyys limittyvät albumilla vaivattomalla tavalla. ESO ja EXO pitävät kuuntelijan huomion pituudestaan huolimatta. Karismaattinen meijerituotteitakin mainostanut räyhähenki ei osoita mitään merkkejä aloilleen asettumisesta tai rockin vanhemman valtiomiehen manttelin niskoilleen ottamisesta. Tämä musiikki todellakin rassaa aika ajoin hermoja. Vaikka levyllä ei kuulla kuin Rantalan pianoa, jännite säilyy levyn loppuun saakka. Didn’t He Ramble lainaa nimensä 1900-luvun taitteesta, New Orleansin hautajaisten jazz-hymnistä, mutta laulumateriaali ei hakeudu lähellekään samaa kulttuuria. Aiheet vaihtelevat Amerikasta hajonneeseen vessanpönttöön. JUHA SEITZ HHHH Dark Buddha Rising Inversum Neurot Psykedeelistä doomia soittava Dark Buddha Rising oli aikoinaan todella mukava yllätys. Julma H on laiskanleppoisine ja lofi-henkisine taustoineen jälleen eräänlainen uusi ja kiinnostava antiteesi hedonistiselle, ylipirteälle ja synteettiselle nyky-Suomi-rapille, mutta vallankumousta tavoitteleva albumi se ei ole. Järkeväksi kokonaisuudeksi mahdollisesti asettuessaan se saattaa olla yksi vuoden parhaita levyjä ja bändin omalla mittapuulla komeinta kuultavaa sitten Technique-albumin (1989). Ihanasti funkia ja housea yhdistelevällä People On The High Line -biisillä pääasiassa kiltisti Peter Hookia kunnioittava uusi basisti Tom Chapman nostaa profiiliaan. Iiro Rantala tulostaa kappaleista itsensä näköisiä tulkintoja, kuitenkin perustaen työskentelynsä alkuperäisten hengentuotteiden olemuksiin. hellimäksi torch-tulkiksi. Vuonna 2015. Mutta kyllä puhdas raivokin lähtee kiitettävällä paineella. Tom Rowlandsin tuottama Singularity lähtee The Cure -kaiuista katarttiseen elektroniseen säksätykseen ja Plastic jatkaa ison iskun tarjoilua. Maineikkaan saksalaisen ACT-levymerkin julkaisema My Working Class Hero kasvoi albumikokonaisuudeksi, joka tuo varsin hienostuneesti esille The Beatles -ikonin legendaariset melodiat sekä niihin sorvatut epätavalliset pianosovitukset. 2000-luvun New Orderin kitaralevyt tuntuvat tässä vaiheessa melkein ala-arvoiselta materiaalilta. Minusta on kunnioitettavaa, että mies onnistuu yhä olemaan ärsyttävä. Lopuksi Bernard Sumner ottaa kaverikseen Brandon Flowersin ja urakan huokaistaan olevan ohi. Folk-pohjainen soitanta on stilisoitu hienovaraisesti yleisviihteellisemmäksi, mutta tietty intimiteetti ja eläytyneisyys säilyy välittömänä. Kohkaaminen ei PiLiltä suju yhtä hyvin kuin The Fallilta virkeimmillään yhä lähtee, mutta tunnelmallisemmat, dubiin nojaavat kappaleet ovat todella hienoja, ja Big Blue Sky niistä paras. Vihaista tämä ei ainakaan enää ole, ehkä ennemminkin turtunutta, vaikka Henrin yhteiskunnallinen kaukonäkö ei näyttäisi olevankaan sumentunut ja tarinat ovat edelleen rankkoja. Ja mitäs vielä on luvassa. Tällä kertaa taituri tarttui John Lennonin teoksiin, jotka ovat vaikuttaneet hänen taiteelliseen näkemykseensä. ASKO ALANEN HHH Public Image Ltd What The World Needs Now... Olin kuin puulla päähän lyöty. Homman nimi: bändi repii taustalla vaihtelevan teräviä riffejä ja Lydon huutaa päälle. Avausraita Restless on odotuksenmukainen ja kiva pop-hitti, mutta sitten seuraa jotain aivan muuta. Hansardin laulutapa liikkuu katukailottajan karheammasta narinasta studioakustiikan ...tämä musiikki rassaa aika ajoin hermoja... 62 63 Levyarviot > New Order Music Complete Mute Hookyttoman New Orderin paluuseen kohdistuneisiin odotuksiin nähden Music Complete on iso asia käsiteltäväksi. Tuossa iässä. Dark Buddha Rising on omassa genressä maailmanluokan bändi ja toivottavasti yhteistyö Neurotin kanssa tuo sille ansaittua huomiota. Lopputulos on vangitsevan aistikas. En muista tarkalleen mitä tai edes kuinka montaa. ARTTU TOLONEN HHHH Julma H Julma H Fullsteam Julma Henri & Syrjäytyneet -kollektiivin Al-Qaida Finland on pelottavimpia ja viime vuosien tärkeimpiä kotimaisia rap-levytyksiä, jonka päihdeja sosiaalihelveteistä kertoneet teokset totisesti resonoivat valtavirran Suomihiphopiin tukahtuneissa. Grimeja horrorcore-biitit viimeistelivät albumin ahdistuneen tematiikan
Sen jälkeen yhtyeen keulahahmot Pete Doherty ja Carl Barât viettivät kymmenen vuotta musiikillisesti yhdentekevissä merkeissä. ARTTU TOLONEN HHH Drifter Flow Edition Drifterin Flow on erinomaista suomalais-belgialaista jazzia. Levyarviot 9_15.indd 63 7.9.2015 9.49. Drifter on pianisti Alexi Tuomarilan uusin projekti. Flow on pääosin instrumentaalijazzia, joskin omintakeisen levystä tekee se, että pariin biisiin on sujautettu mukaan myös Kummertin lyyristä tulkintaa. Erinäisten levy-yhtiökommellusten jälkeen maineikkaalle brittiläiselle Edition Recordsille päätynyt nelikko kuuluu viimein löytäneen kotipesänsä. Molemmat tuovat raikasta 1960-luvun popin tuulahdusta. Pääseeköhän Burt Bacharach koskaan kuulemaan, kun Lydon huutaa ”What the world needs now/is another fuck off”. ANTTI ERVASTI HHHH Pelkkä Väliviiva Palaa ajassa taaksepäin Joteskii Groteskii Kuten artistin nimestä voi jo päätellä, Pelkällä Väliviivalla on ihanan nyrjähtänyt tapa nähdä maailma ympärillään ja kuvata sitä musiikillaan. Minkäänlaisen leiman asettaminen näin rehellisen lannistuneen musiikin päälle tuntuisi kuitenkin groteskilta aikana, jolloin mikä tahansa imago on hintalapun päässä. Pelkän Väliviivan primitiivisessä musiikissa voi kuulla niin juurimusiikin perinnettä kuin 90-luvun amerikkalaista vaihtoehtorockia, kuten varhaista Modest Mousea. Honk Machine paukuttaa ilmoille 11 napakkaa, loistavaa kappaletta reilussa puolessa tunnissa vähän niin kuin Kiss 1970-luvulla. Hurmaavia pianomelodioita, hypnoottisia saksofonikuvioita ja mukaansatempaavia rumpuriffejä. ROKKIKIRJOJEN ROCKY JA RAMBO Markus Laakso AMORPHIS Kalevalasta kajahtaa! Kauan odotettu Amorphiksen bändihistoriikki kertoo kattavasti yhtyeen vaiheikkaan tarinan. Lisäksi kvartettia liidaa nyt Tuomarilan rinnalla belgialainen saksofonisti Nicolas Kummert. Kuten Sur-rurin, myös Pelkän Väliviivan suurin ansio on sen kuuntelua kestävät sanoitukset, jotka toimivat myös itsenäisinä teksteinä. LINDA SÖDERHOLM HHHH Imperial State Electric Honk Machine Psychout Neljännelle albumille Imperial State Electricin nokkamies Nicke Andersson on palannut Hellacoptersin tunnelmiin. Yhtiö tekee muuten kaiken kaikkiaan erittäin vahvaa työtä Suomi-jazzin hyväksi. Tai no, ainahan Nicken bändit kuulostavat häneltä itseltään olipa kyse minkä nimisestä yhdistelmästä tahansa. The Libertines on bändinä karikatyyrimäinen: siinä on pohjattoman lahjakas veriveljespari, jonka toinen osapuoli kärsii monista ongelmista. Kokonaisuus olisi hieman puuduttava, elleivät piristystä toisi basisti Dolf De Borstin kirjoittama kappale Maybe You’re Right ja kitaristi Tobias Eggen Just Let Me Know. 62 63 ...tämä musiikki rassaa aika ajoin hermoja... Kiitos heidän, tulemme varmasti kuulemaan myös lahjakasta Tuomarilaa vielä paljon lisää. ARTTU SEPPÄNEN HHHH The Libertines Anthems For Doomed Youth Universal Viime vuosikymmenen alussa tulikuuma bänditulokas nimeltä The Libertines painoi itsetuhonappulaa ja lonksui väistämättömään loppuunsa synnyttäen noin kaksi albumillista helposti rakastettavaa herkänkiihkeää rockia. ISE ei todellakaan luo mitään uusia uria aukovaa taidetta mutta tekee vanhoista aineksista nautittavaa keittoa. www .lik e.fi John Lydon RAIVOA JA VOIMAA! John Lydon eli Johnny Rotten on yksi populaarikulttuurin ikonisimmista hahmoista: Sex Pistolsin nokkamies on ravistellut musiikkimaailmaa 1970-luvulta saakka. Äänessä ovat niin bändin nykyiset kuin entiset jäsenet sekä järeä määrä taustavaikuttajia ja asiantuntijoita. Tosin nyt Kiss-vaikutteet eivät ole yhtä pinnassa kuin parilla edellisellä levyllä. Honk Machine voisi olla 1970-luvun alun Rollariklassikko, eli turvallisilla vesillä liikutaan edelleen. Tai oikeastaan vain nimi on uusi, aiemmin lähes identtinen kokoonpano kulki nimellä Alexi Tuomarila Quartet. Flow on nimensä mukaisesti luonnollisesti virtaavaa, aaltoilevaa, kaunista ja valloittavaa kvartettijatsia. Paras osoitus Pelkän Väliviivan vähäeleisen instrumentaation voimasta on levyn päätöskappale Jääpuikkolinnassa vain sähkökitaralla säestetty riipivä kuusiminuuttinen balladi, joka suorastaan kylmää, mutta on laitettava heti uudestaan soimaan. Silloin tietää olevansa hyvän musiikin äärellä, kun sitä ei voi (tai tarvitse) lokeroida. Anderssonilla on taito tehdä kappaleita, jotka rokkaavat luontevalla ja erittäin sujuvalla tavalla. Itse asiassa hetkeen, jolloin yhtye oli parhaimmillaan, vuonna 2002 ilmestyneen By The Grace Of God –albumin musiikillisiin maisemiin. Toimii – mutkattoman nerokasta ja leppoisaa euro-jazzia loppuvuoden pimeneviin syysiltoihin. Tämä ei ole millään muotoa PiLin paras levy, mutta aika paljon kovempi kuin olisin odottanut. Onneksi ne ovat myös printattuna levynkansiin. Sur-rurin laulajanakin tunnetun Ville Vuorenmaan sooloprojektin toinen levy jatkaa ensimmäisen levyn viitoittamalla vähäeleisellä tiellään jälleen ansiokkaasti. Lähin suomalainen verrokki on turkulainen Pöllöt. den rock-musiikin historiassa
1960-luvun tyttöyhtyeiden ihana uhopop sekoittuu surf-musiikin likiääliömäiseen aurinkoisuuteen ja garagerockin surina purukumihittien tarttuvuuteen. PEKKA LAINE H Ducktails St. Heiltä laulaja Dominic McGuinnesin kiltti vonkaus tuskin menee läpi. Jane Fondat edustavat suomalaisen rockin hienoa mutaatioperinnettä: oikein tekeminen ei tarkoita muodollista pätevyyttä. Jos Doherty pysyy nyt kuivilla, näin helposti hurmanneen uudelleensyntymän jälkeen bändiltä on lupa odottaa vielä paljon hienoja tekoja. Tosin sellaisia nuoria ei taida olla olemassa. Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. Vuoden nostattavimmalla kitarapoprocklevyllä ei esimerkiksi soiteta kitaraa. Mitä laulu tarkoittaa. Bändit kuulostavat toisiltaan ja kaikille kansitaiteen piirtää Baronessin John Baizley. Ei siis ihme, että Kylesa on Exhausting Firella halunnut erottua joukosta. Erinomaisen Salad Daysin jälkeen Another One näyttäytyy jämäbiiseistä koostettuna välityönä. SAMI NISSINEN HHH Mac DeMarcon musiikkia kuvaillaan usein slacker rockiksi, ei miestä voi varsinaisesti laiskimukseksi moittia. Catherinea toissavuotisen Flower Lane -mestariteoksen tasolle. Päätä itse, mitä se on. DeMarcon kohdalla kutsua voi pitää täysin vilpittömänä. Tutunoloisia melodioita ja muistin kelloja soittelevia soundeja lyödään tiskiin sellaisella energialla ja tyylitajulla, ettei menneiden muisteleminen käy mielessäkään. Oma arvaus: näillä kivan oloisilla kavereilla ei olisi mitään mahdollisuuksia. Kotinauhoitusprojektista oikeaksi yhtyeeksi kasvanut Ducktails soi Laughing Woman –biisillä miltei beatlesiaanisissa sfääreissä. Jos se sisältää Kylesan tähän mennessä parhaan biisin, löytyy siltä myös bändin huonoin veto. Retrohenkistä Kylesan metalli edelleen on, mutta stonerilta tai sludgelta se ei enää kuulosta. Nyt siihen saattaisi olla mahdollisuus. Nimihirviöllä on otteissaan omaperäisyyttä. Uutukaisellakin on hetkensä kuten I’ve Been Waiting For Her ja levyn päättävä instrumentaali My House By The Water, jonka lopussa DeMarco kertoo osoitteensa ja pyytää kahville. Bluesahtavista riffeistä, hypnoottisuutta merkkaavista nollan kalorin jynkytyksistä ja pikkusievistä popmelodioista keitetty indie rock -soppa on kovin aneeminen. No tietysti samaa kuin doo-lang-doo-lang eli ei mitään. Nuorisolla on muuta kuunneltavaa ja ajateltavaa. Mac DeMarco Another One Captured Tracks Haluaisitko käydä Mac DeMarcon luona kahvilla. Bohicas on rockyhtye niille nuorille, joiden ei syystä tai toisesta anneta kuunnella oikeata indie rockia. Levyn aloittava Crusher on niin veltto ja mielikuvitukseton, että jos en olisi ollut kirjoittamassa arvostelua, olisi kuuntelu päättynyt siihen. Siinä on tarttuvuutta, omaperäisyyttä ja raskaita kitaroita juuri oikeassa suhteessa. Newjerseylaisen Real Estate -yhtyeen pidättyväisenä mutta sävykkäänä kitaristina tunnettu Matthew Mondanine osaa tehdä omillaankin hienoja, klassisia kitarapop-kappaleita varhaisen R.E.M.:in ja The Smithsin hengessä. Vaikka HYESTJFAV pyörii naivismin ja tee-se-itse-estetiikan kentässä, se uskaltaa ajatella suuria. Mies kuulostaa Josh Hommen ja Samu Haberin vahinkolapselta, jolta puuttuu kumpaisenkin vanhemman vahvuudet. Kakun hän kuorruttaa sulokkailla kitara-arpeggioilla ja usvaisilla syntikoilla, eikä kitaristin pedaalilaudasta taida löytyä ainoatakaan säröpedaalia. Samalla se tarkoittaa kaikkea ja varsinkin sitä olennaisinta. Viime vuosina kansainvälisenä trendinä popsanoituksissa on ollut arkisten asioiden ylistäminen, kuten syöminen, joku tietty tupakkamerkki tai vaikkapa auto. Taivaallinen Heaven’s Room on lajityyppinsä klassikko. Laulajana ja bändinjohtajana Mondanine on sen sijaan ilmeetön. keksii esikoisalbumillaan pyörän uudelleen ihastuttavalla tavalla. Kouvolan ihmekolmikko tekee raikasta ja älykästä musiikkia ammentamalla keskeisen osan vaikutteistaan rockin pre-älylliseltä aikakaudelta eli ei sieltä, missä kunnianhimon, taiteen ja popmusiikin virallista kolmikantaa vaalitaan ahdistuksen sävyin ja kyynisen nokkeloinnin keinoin. Lost And Confused kuitenkin osoittaa suunnan olevan oikea. Kuten Pistepirkkojen varhaisissa autotalliväännöissä tai Larry And The Lefthandedin nyrjähtäneissä pikkuklassikoissa, Fondat osuvat ytimeen olemalla sopivan vinksahtaneita. EERO KETTUNEN HHHH Kylesa Exhausting Fire Season Of Mist Kylesan Lost And Confused on yksi vuoden parhaista biiseistä. Ducktailsin musiikki on tehty tällaisia hetkiä varten. Catherine Domino On tilanteita, jolloin musiikilta kaipaa älyllisyyden ja poleemisuuden sijaan silkkaa hyväilyä ja lohdutusta. Täytemateriaaliakin epätasaiselle levylle mahtuu, eikä edes edellisiä levytyksiä hifimpi ja täyteläisempi tuotanto onnistu nostamaan St. Jäljelle jää siis ikääntyvä popparisto, joka muistelee heikkoina hetkinään The Strokesin esikoista ja miettii, oliko The Libertines oikeasti mistään kotoisin. Se stoner-skene josta Kylesa ponnistaa on erittäin homogeeninen. ARTTU SEPPÄNEN HH Levyarviot 9_15.indd 64 7.9.2015 9.49. 64 65 The Bohicas The Making Of Domino Kuinkahan The Bohicas -yhtyeen kävisi, jos se aikakoneella lempattaisiin 2000-luvun alkuun aikaan, jolloin monikkomuotoisilla nimillä otsikoidut kitarayhtyeet viimeksi hallitsivat melko suurta kukkulaa popmusiikissa. Valitettavasti kokonaisuutena bändin seitsemäs albumi Exhausting Fire on erittäin epätasainen. Säröinen sähköurku, kiihkeä beat ja sähköbasson möyry riittää täydelliseen roskarockteinipopsinfoniaan. NUUTTI HEISKALA HHH Levyarviot > ...Mies kuulostaa Josh Hommen ja Samu Haberin vahinkolapselta... Onneksi kuitenkin jatkoin, sillä Lost And Confusedin lisäksi esimerkiksi Night Drive on erinomainen. Uusi mini-lp Another One on ulkona noin vuosi edellisestä kokopitkästä levystä Salad Days, ja pian Another Onen jälkeen julkaistiin verkossa vielä Some Other Ones mini-lp. PEKKA LAINE HHHHH Another One keskittyy aiemmista levyistä poiketen pelkästään naiiveihin rakkauslauluihin, eikä biisimateriaali yllä aiempien levyjen tasolle. Edellistä lausetta ei onneksi tarvinnut kirjoittaa imperfektimuotoon, sillä takaisin tultuaan yhtye on ihastuttavasti ennallaan. Debyyttinsä kesäanthemissa Do The Shämäläin kiteytyy yhtyeen höpsö nerokkuus. Ehkä seuraavalla levyllä palaset loksahtavat kohdalleen. Anthems For Doomed Youth ei kuulosta lainkaan väkisin väännetyltä tai välinpitämättömältä The Libertinesin nimeä kohtaan. Pääsääntöisesti Phillip Copen vetämät biisit toimivat paremmin kuin Laura Pleasantsin laulamat. Parhaimmillaan The Libertinesin musiikki on kuin rähinäviinasta vedetty känni, jonka aikana hirvittävä itseluottamus muuttuu hyväjätkä-fiilistelyn ja syntyjen syvien tutkiskelun kautta itkunsekaiseksi katumukseksi. Teenage Sweetheart VILD Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS. Vaikka 25-vuotiaan Toistensa luovuutta ruokkien kaksikko pääsee hurmokselliseen tilaan, jolloin rytmiryhmän tehtäväksi jää pitää paketti kasassa. Toisille sekin voi olla osa estetiikkaa, toisille taas kynnyskysymys. DeMarcon arkinen, laiska musiikki on tätä omimmillaan ja parasta kuunneltuna sen halvimman keskioluen kera. The Making Of -albumi on miellyttämisen halusta ja näennäisrokkaamisesta syntyvä turhanpäiväisyys. Teenage Sweetheartin kompakteissa kappaleissa näennäisviaton hurmahenki ja rosoinen teiniromantiikka kanavoituu oivallukseksi ja riemuksi. Epäonnistuneiden biisien liian suuri määrä todistaa bändin uuden identiteetin olevan vielä hakusessa
Vibrafonit, syntikat, saksofonit, klarinetit ja tinapillit kutovat atmosfäärisyyttä, johon on helppo lähteä mukaan leijailemaan. Teoksesta tulee mieleen 2000-luvun alussa vaikuttanut Dubbing Mixers, jonka nyrjähtänyt musiikki perustui kasettiloopeista luotuihin jumittaviin broken beat -henkisiin kappaleisiin. Hitaimmat jyystöt ovat kuitenkin albumin parhainta antia. Ikuinen valo on vakuuttava näyttö nuorelta lauluntekijä-laulajalta ja pitkä edistysaskel hiukan hapuilevasta ja hauraasta debyyttilevystä. Eheä kokonaisuus ei kuitenkaan ole sillisalaattia, vaan kaipaisi jopa lisää vaihtelua ja dynamiikkaa. Victor Griffinin surisevat kitarakuviot saisivat jopa riffimestari Iommin peukuttamaan hyväksyvästi. Ei kenenkään kuu ammentaa 1960-luvun underground-liikkeen Pentagram Curious Volume Peaceville On ihme, että 60-vuotiaan Bobby Lieblingin johtama, 70-luvulla aloittanut doom metal –pioneeri julkaisee uuden levyn vuonna 2015. Sampleissa voi kuulla esimerkiksi 80-luvun synapoppia ja tvmainoksia. Ei kenenkään kuu on kuin kasetilta soitettu dokumentti yhteiskunnan populaarikulttuurin kohinasta, ja välillä Dxxxa esittää taustalla kommentääriä kuin kohinaa ylhäältä päin ohjaileva hahmo. Vaikka sävellysten rakenteet ovat päällisin puolin tarkasteltuina kohtuullisen simppeleitä, sovitusten kompleksiset elementit vievät tunnelmat kimurantteihin maisemiin. Sitten tällaiset oikeaa ja aitoa musiikkia oikeasti artikuloivat lauramoisiot jäävät marginaaliin. Tasapaksu Curious Volume paranee kuitenkin loppua kohden ja helmet The Devil’s Playground sekä Because I Made It on jätetty sokeriksi pohjalle. Punaisen Kuningattaren Periaatteen toinen studioalbumi Kaksi suuntaa kerää aineksensa perinteisestä suomiprogesta, vaihtoehtorockista sekä 1960-lukulaisen huuruisesta poppsykedeliasta. JUHA SEITZ HHHH Dxxxa D Ei kenenkään kuu Helmi Dxxxa D kuuluu suomalaisen vaihtoehtomusiikin eksentrisimpiin hahmoihin. 64 65 Punaisen Kuningattaren Periaate Kaksi suuntaa Svart Oulussa ja Tampereella vaikuttava kokeellisen rockin lipunkantaja Punaisen Kuningattaren Periaate noukki nimensä Lewis Carrollin vuonna 1871 julkaistusta lasten fantasiaromaanista Liisan seikkailut peilimaailmassa. Ironinen Ilon lapsi on ainoa hieman kepeämpi juttu. Toivottavasti tämä toinen albumi nostaa Moision hänen ansaitsemalleen tasolle. Laulaja Mokka Laitisen savuinen ääni kuljettaa sakeita kertomuksia persoonallisin vivahtein. Ainoastaan c-kasettina julkaistu Ei kenenkään kuu ei ole myöskään poikkeus. Uuden julkaisun tullessa ei voi ikinä tietää ennen kuuntelua, mitä teos pitää sisällään. Moision kappaleet ovat tyyliltään melko normaalia melodista poppia, mutta hän osaa panna sävelet järjestykseen omaperäisellä tavalla. Teos etenee yhtenä kompromissittomana äänikuvana, joka mitä ilmeisimmin on pääasiassa koostettu kasettiloopeista. Tiivistä tunnelmaa tukevat pääosin aika minimalistiset, akustisvoittoiset sovitukset. Lukuisia miehistönvaihtoja läpikäynyt Pentagram soi kuitenkin tiukasti ja huumeriippuvuuden sekä muiden ongelmien kanssa painineen Lieblingin ääni on tikissä, pysyen omalla mukavuusalueellaan ilman suuria irtiottoja. Saati että laulaja on ylipäänsä vielä hengissä. Laura Moisio Ikuinen valo Ratas On se kumma miten täällä pärjäävät niin hyvin kaiken maailman sannit, joiden teennäisestä musiikista ei edes erota, lauletaanko siinä suomeksi vai jollakin muulla kielellä. Sen avaruudellinen liito viittaa vahvasti Hawkwindin maanisen happoilun suuntaan, mikä istuu mallikkaasti bändin pirtaan. Tasaisesta kokonaisuudesta nostaa päätään yli seitsemänminuuttinen nimikkoeepos. Curious Volume on yllättävänkin rivakka levy doomin kummisediltä. Teoksessa käsitellään unenomaisia ja epätodellisia tapahtumia, mikä pätee myös yhtyeen musiikkiin. Eikä levyn kokonaissoundi kalpene yhdenkään tämän päivän stoner rock -bändin rinnalla. HHH VESA SILTANEN ...Mies kuulostaa Josh Hommen ja Samu Haberin vahinkolapselta... Kieltämättä Moision ihmissuhdetarinat ovat melko synkkiä ja surumielisiä. ANTTI ERVASTI HHHH Levyarviot 9_15.indd 65 7.9.2015 9.49. Uusin tuotos on yhdeltä istumalta kuunneltava 70 minuuttia kestävä performanssi. Tässä mielessä levy häviää edeltäjälleen Last Ritesille (2011). Materiaali kattaa neljä vuosikymmentä; vanhimmat rallit on tehty 70-luvulla. Kahdeksanhenkinen kokoonpano käyttää laajasti instrumenttiarsenaaliaan. Miellyttävää vaikutelmaa lisäävät laulutulkinnat, jotka tulevat iholle ja välittävät tunteita ilman tympeitä maneereja. Valheet vuoriksi kasaantuu tuo reippaampana raitana tarvittavaa vaihtelua
ANTTI LUUKKANEN Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Tunnen itseni ornitologiksi, kun Lokit-yhtyeen neljän biisin seitsentuumaisesta tulee mieleen toinen lo-fi-tulokas Pöllöt. Ei suositella perheen herkimmille. Ne, joiden mielestä se pilasi White Albumin, tuskin kannattaa vaivautua tämän pariin. ARTTU SEPPÄNEN HHH Stratovarius Eternal Ear Stratovarius on saanut nauttia uudesta taiteellisesti nousujohteisesta kehityksestä vuodesta 2009 lähtien. Levyarviot > ...suositellaan nauttimaan omalla vastuulla ja avoimin mielin... Kauniiksi lopuksi matkaamme vielä äärimmäisyyksien viimeiselle saarekkeelle. Chick Churchill ja Ric Lee keikkailevat yhä vanhalla nimellä, vaikka uusin albuminsa tekeekin tärkeän tunnustuksen The Name Remains The Same. Kiusallisesti jää kaivelemaan, ettei kyseessä vain olisi yksittäinen projekti. Ten Years Afterillä, Undeadillä Maanvaivan nimi viittaa aikamiespoikien treenikämpälle jämähtäneeseen punkbändiin eikä kaksitoistatuumaisen kansi ja yhtyeen logo anarkiamerkkeineen muuta käsitystä positiivisempaan suuntaan. Unohtaa ei sovi Terveet Kädet -koulukunnan pelkistettyä päämäärähakuisuutta, joka pitää huolen, ettei turhaan jäädä keskitempoon laahaamaan tai sotkeuduta epäolennaisuuksiin. RETRO Läpimurtonsa ajoittumisesta ja osin muun muassa Fleetwood Macin kanssa yhteisistä taustavoimista huolimatta nuori Ten Years After ei ollut puhdasoppinen bluesbändi. Ten Years Afterilla ja Undeadillä Ten Years After soitti keikoiltaan tuttua materiaalia, mutta Stonedhengen kappaleita ei oltu valmiiksi sisäänajettu. Vähänkö vänkää! Keveimmillään bändi muistuttaa Deep Turtlea tai Sydän Sydäntä eikä orkesteri ole niin vaativa kuin mitä ensipuraisulla maistuu. Kaksi biisiä eivät kerro yhtyeen kokonaisajatuksesta paljoakaan. Viimeistään tällä näytöllä bändi puolustaa olemassaolonsa. Matkailun edistämiskeskukselle tästä saisi toki oivan paketin suomalaisesta hulluudesta. Bändin hoocee on unohtunut geneeriseksi runttaukseksi, jonka arvoa vitsailu ei ole suoranaisesti edistänyt. Hajamielisesti ja huolettomasti rämisevät kitarat osoittavat tosin yhtä lailla vaikkapa Dinosaur Jr:n ja Sebadohin suuntaan. Aika lujaa touhua on myös The Carnivalin tuore seiska. Mutta kun levyn soittajatietoja vilkaisee, niin johan tulee kiire saada levy neulan alle! Tuuli on Jouko Hohkon eleettömästi mutta rosoisesti tulkitsema hituri, jonka jännite riittäisi täyttämään pienen omakotitalon sähköntarpeen. Toivon lujasti, että olen väärässä. niin, Tomas Ek -coverin. Bob Malmströmin hardcoreen on nivottu provosoivia bättre folk -tekstejä, mikä on tahtonut viedä huomion itse musiikilta niin kuin vahvasti konseptoiduissa bändeissä usein on tapana. Stonedhenge sisältää progeisia aineksia olematta progressiivista rockia sanan yleisesti hyväksytyssä merkityksessä. Toisaalta yhtye tuntuu pystyvän tavoittamaan tutun tunnetason ilman sen suurempaa alleviivaustakin, kuten vaikkapa Lost Without A Trace mainiosti osoittaa. Bändi vaikuttaa liikkeissään tavallista vikkelämmältä, mutta sulavat linjat ovat edelleen kohdillaan. Tällä tyylitajulla ja näillä solisteilla Maanvaiva saa minun puolesta säveltää vaikka ammattikoulun sähköopin kirjoja. Sietämätöntä musiikillista näsäviisastelua toisille, hulvatonta iloittelua vieruskaverille. Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Nimetöntä debyyttiä tosin kutsutaan jälleen virheellisesti 1st Albumiksi. Repissut Ponein -ep rempoilee kymmenen rallia vartissa. Korsu-kappaletta kuunnellessa suorastaan naurattaa kuinka Lokit ovat yhtaikaa nuhjuisia ja yleviä. A-puolella kaksi omaa raitaa, b-puolella eteerisen hämy instrumentaali sekä Woude-cover Uskot säkin taikaan. Kehitys on edennyt pienin, mutta tasaisen vakain askelin kunnioittaen vuosien aikana hioutunutta Stratovarius-tyyliä. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Levyarviot 9_15.indd 66 7.9.2015 14.16. Hengen juhlaa on nimenä moniselitteinen bändille, jonka hardcorepunkissa on paitsi blackmetallista sirkkelöintiä, mutta myös muinaismystillistä kulmaa. Eternalin resepti on tuttu, mutta ei suinkaan paikoilleen jämähtänyt. Efekteineen ja bändin jäsenten sooloilemilla välisoitoilla kevennetty levy toi bluesilla ja jazzilla maustettuun rockiin ripauksen kokeellisuutta. Bunglesta innoituksensa nielaissut trio vetelee kiivaasti grindit, jazzit, punkit ja proget saman filtterin läpi. Levyn tunnelataus vain kasvaa loppua kohden, mikä on merkittävä seikka näinä biisiorientoituneina aikoina varsinkin, kun yhtye yltää varsin korkeisiin sfääreihin, Eternal on hieno osoitus siitä, että vaikka bändin juuret pysyvät vakaasti paikoillaan tutussa maaperässä, pienellä hienosäädöllä on mahdollista saavuttaa yllättävänkin mittava annos tuoreutta tuovaa raikkautta. About Timella (1989) tiensä päättäneen alkuperäisen kokoonpanon kolme ensimmäistä albumia Ten Years After (1967), Undead (1968) ja Stonedhenge (1969) on nyt uusintajulkaistu tupliksi laajennettuina. Alvin Leen salamavauhtinen kitarointi, Leo Lyonsin ja Ric Leen rytmiryhmä ja urkuri Chick Churchill ammensivat isolla kädellä myös vanhasta jazzista. Stratovarius on usein ollut varsin mahtipontinen yhtye, mutta uutuus ei aivan aukene samanlaisiin laajamittaisiin sfääreihin kuin jotkut bändin aiemmat albumit. Eli tässä tapauksessa Somerolle, josta ponnistaneiden omapäisten muusikoiden pitkään ketjuun liittyy nyt luovasti nimetty Isoisä Kohtu Kohtu. Neljän kappaleen Kejsarsnitt-ep niputtaa kiitettävän erilaisilla, mutta yhteen sopivilla biiseillä Napalm Deathin metallinsekaista grindia, melodisempaa kaahausta, uuden koulukunnan riffittelyä á la Raised Fist ja... elektronisen musiikin kokeiluista, mikä manifestoitui valtavirtaan Beatlesin Revolution 9:n muodossa. Tom Stenmanin satakielen lailla livertäen esittämä Kalpeanaama on perinteisempään popformaattiin istuva pako kaikesta ikävästä. Kyllä kelpaa! Sitten genrekartan toiseen laitaan. Mutta nytpä toimii. 66 67 Ten Years After Ten Years After HH Undead HHH Stonedhenge HHHH Deram Brittirockia 60-luvun lopulla rikastuttaneen bluesbuumin aikoihin levytysuransa aloittanut Ten Years After muistetaan yhä parhaiten vuonna 1969 pidetyn Woodstock-festivaalin I’m Going Home -hurjastelustaan. Räiskyvästi sinne tänne poukkoilevat melodiat, ujosti korkeallekin tapaileva laulu ja melkeinpä raakilemaiset biisit kuuluvat kaikki bändin viehätykseen. Suositellaan nauttimaan omalla vastuulla ja avoimin mielin. Muiden muassa Mr
ASKO ALANEN HHHH Julia Holter Have You In My Wilderness Domino Julia Holter on kahdella edellisellä levyllään (Ekstasis, 2012 ja Loud City Song, 2013) herättänyt entistä suurempaa kansainvälistä mielenkiintoa niin kriitikoiden kuin kuuntelevan yleisön keskuudessa. Bändi kumartaa Motörheadille sekä speed metalin ja NWOBHM:n tuntemattomammille suuruuksille mukavasti kantavalla materiaalilla. Neljä Ruusua Pe 30.10. Ytimessä on vielä paljon jatsivuosien salakavalaa svengikkyyttä, joka nousee rytmikkäämmissä paloissa selvemmin esiin, eikä tanssikompin koneellistamiselle ole tarvetta. 66 67 perinteisiä aineksia, mutta outo sivumaku siinä on. Have You In My Wilderness ei jätä epäilyksiä siitä, etteikö Holter nousisi tämän levyn myötä entistä suurempaan valokeilaan. Asia on Speedtrapin tiedossa ja kakkoslevystä on hioutunut ytimekäs kahdeksan biisin kokonaisuus. Suomalaisen laululyriikan normaali painokkuus, jopa töksähtävyys, ei tunnu vaivaavan Salokosken omia sanoituksia eikä paria lainattuakaan. Holterissa on potentiaalia seuraavaksi isoksi omaleimaiseksi ”indietähdeksi”. Viimeksi mainitut käyvät mittavuudessaan aavistuksen verran tylsiksi. Tarttuvahko Black Hole, Weirdo Shrine -single, potkiva Hey Papi -instrumentaali sekä I Wanna Be Alone With Youn jännitteinen Dick Dale -flamenco herättelevät kuulijaa, mutta muuten Weirdo Shrinen tunnelma on kauttaaltaan hauras, kaunis ja tokkurainen. Miljoonasade Pe 25.09. Jean S. Death Magicin ja edellisen Get Colorin välillä on ehtinyt kulua kuusi vuotta ja Health on siinä ajassa muuttunut kaoottisesta, mutta tanssittavasta noise rock –bändistä noisevaikutteiseksi synth pop –bändiksi. Vanhan liiton musiikille on aina kysyntää ja sitä tarjotessaan Speedtrap osaa asiansa. Kantrisävyisissä hitureissa hän ei yllä aivan samalle tasolle. Jari Sillanpää Tarkista esiintyjät: tulisuudelma.fi Osta liput ennakkoon tulisuudelma.fi facebook.com/tulisuudelma ÄÄNITUOTANTO Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto | MEDIA-ASSISTENTTI ÄÄNITYS MIKSAUS EDITOINTI Kaikille avoin haku 22.9. Egotrippi Pe 09.10. B-luokan leffoista nyysittyjä sampleja ja efektejä käytetään hyvällä huonolla maulla. PERTTI OJALA Emma Salokoski Kiellettyjä asioita Warner Viileiden jazz-combojen, Quintessencen nu-soulin ja nimikko-ensemblensa tyylisekoitusten jälkeen Emma Salokoski on pelkistänyt hienon lauluäänensä ja viimeisimmät laulunsa avoimesti modernin iskelmäpopin konsteilla. 013 244 3910 www.opintopolku.fi www.pkky.fi/erillishaku Levyarviot 9_15.indd 67 7.9.2015 9.49. Albumin aatelia puolestaan ovat supervauhdikas pääOriginal Sokos Hotel Vantaa, Tulisuudelma Hertaksentie 2, Tikkurila Vantaa www.sokoshotels.fi Pe 18.09. Kovinkaan kummoinen ennustaja ei tarvitse olla veikatakseen, että Holter kiireesti buukataan ensi vuoden elokuulle niin Flow’hun, Way Out Westiin kuin Øyaan. Ranger siisti soundiaan tämänvuotiselle Where Evil Dwells -levylleen, mutta Speedtrapilla on edelleen vauhtiräät poskella. Hipsteripisteiden pikkuhiljaa vähetessä pelkkä hyvä meininki ja tyylipuhdas kuvakieli eivät riitä. Se sopii balladeihin mutta latistaa keskitempoiset laulut, joita levyllä riittää. Sen voi ymmärtää myös pikimustana, humoristisena ajankuvana. Sansan kanssa kynäilty Valoa yllä on mainio valinta aloitukseksi ja Tuomo Prättälän sielukkaat slovarisävellykset kruunaavat levyn loppupuolen. Lauri Tähkä La 14.11. Healthin setti oli yksi parhaista livekeikoista joita olen ikinä nähnyt. Keskeinen viehätys säilyy, koska hän ei vieläkään pyri briljeeraamaan liikaa äänitekniikallaan, vaan antaa melodioiden viedä ääntään sulavasti ja ainakin näennäisen vaivattomasti. Have You In My Wilderness on selkeästi aiempia levyjä kevyempi ja helpommin lähestyttävä. Holter ammentaa sofistikoituneeseen ja baleaariseen musiikkiinsa aineksia ansiokkaas...suositellaan nauttimaan omalla vastuulla ja avoimin mielin... Monista kuvioista tutut muusikot – muun muassa Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi, Viisikko, Ruotomieli roiskivat likaisesti vailla yliyritystä mutta hirvittävällä intensiteetillä. Moni on jo ehtinyt verrata Death Magicia Depeche Modeen, ja levyllä onkin kuultavissa tösraita Savage The Prey ja rockaavampi Running Rampant. Pe 16.10. Poets Of The Fall Pe 02.10. Ostin välittömästi bändin koko tuotannon ja jäin odottamaan innolla seuraavaa levyä. Lisätietoja: www.pkky.fi/amoo | p. Sävellykset ovat jälleen kauniita ja kekseliäitä. Psykobillylle löyhkäävissä Uniforgasmissa ja Heart Attackissa myös teatterimiehenä tunnetun Sahan tulkinta vakuuttaa. Jollain tapaa Weirdo Shrinen ongelma kiteytyy siinä, että se on äänitetty asuntovaunussa. Musiikillinen sörsseli hyödyntää ja Stonedhengellä soi sen sijaan aito ja oikea, energiaa ja luovuutta pursuava Ten Years After. Jonne Aaron Pe 23.10. Mutta ei siinä mitään. Moisiin yhdentekeviin muotoseikkoihin keskittymisen sijaan bändin ja tuottaja Ty Segallin olisi kannattanut hioa hypnoottisia laulumelodioita mieleenjäävemmiksi ja työstää sovitukset sellaisiksi, ettei liian moni biisi kuulostaisi varovaiselta, laimeasti lauleskellulta ja näpläten läpisoitellulta. Eniten pihalla kuulostaisi olevan solisti Saha, joka sammaltaen tarinoi turmeluksesta, väkivallasta, perversioista, kuolemasta ja kännisekoiluista. ARI VÄNTÄNEN HH Speedtrap Straight Shooter Svart Speedtrapin mielestä nykymetalli on täyttä paskaa. Epäilemättä käsissä on yksi syksyn hienoimpia levyjä, joka myös tulee olemaan kärkisijoilla vuoden poplevyistä keskusteltaessa. ARTTU SEPPÄNEN HHHH La Luz Weirdo Shrine Hardly Art Seattlelaisyhtye La Luzin toinen albumi yhdistelee kaikuisia twang-kitaroita, huokailevia doo-wop-stemmoja ja Charles Burnsin Black Hole -sarjakuvaromaanin tummaa tunnelmaa kevytkätiseksi surf rockiksi, jonka ääniaalloilla läikehtii kiehtova musta valo. Sitä onkin saanut odottaa. Puolet Straight Shooterin kappaleista miellyttää nopean toiminnan periaatteella. Too Drunk To Fuck Off on erinomaista pahoinvointimusiikkia SAMI NISSINEN HHHH Health Death Magic Loma Vista Kuulin Healthia ensimmäistä kertaa vuonna 2010 kun bändi oli Crystal Castlesin lämppärinä Lontoossa. Sävelmät rakentuvat kokonaisempina ja jutustelua myötää hyvin sävytarkka ja kiinnostava musisoinnin kirjo. – 1.10. Nimikappaleen elämänjanoisen kiihkeää enkä mä saisi rakastua -kertosäettä lukuun ottamatta Kiellettyjä asioita ei hae äkkitarttuvia hittikoukkuja, vaan viettelee kuulijan mieluummin vilpittömän tunteellisella kerronnalla. Roope Salminen & Koirat Pe 06.11. Tämä ei ole puristin moite vaan päinvastoin: levy on luonteva jatko edellisille albumeille, eikä materiaali kuulosta missään määrin laskelmoidulta. Asian auttamiseksi yhtye pyhittää oman musiikkinsa yli kolmenkymmenen vuoden takaisten juttujen tributoinnille. ti niin 80-lukulaisesta Cocteau Twins -henkisestä dream popista kuin jazzista ja klassisesta musiikista. Mukana on myös pari autoiluhenkisempää biisiä ja merirosvometalliksi puskevaa stygeä. Elastinen Pe 13.11. EERO KETTUNEN HHH Tommi Saha & Vapaat kuviot Too Drunk To Fuck Off Psychedelica Nyt on kyllä hauskin levynnimi miesmuistiin! Se kuvastaa myös osuvasti oululaisyhtyeen räkäistä ja mielenvikaista autotallirockia. Yhtyeen seuraavalla albumillakaan tuskin suuria muutoksia kuullaan
03-222 1300 SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Jo aikaa sitten riveistä loikanneet keskeiset Neal Morse ja Nick D’Virgilo on sittemmin kyetty korvaamaan, joten missiota on voitu jatkaa hyvin tuloksin. Dre on julkaissut aiemmin vain kaksi omaa albumia. Bulletit eivät ole maailman parhaimpia soittajia, mikä kuuluu erityisesti nopeampien osien tympeissä rumpusovituksissa ja liimaisissa kitarasooloissa. Ilman jämäköitynyttä tuotantoa ja hienovaraisia modernin metallin sävyjä Bullet For My Valentinen viides levy saattaisi olla suoraan edellä mainittujen yhtyeiden 1980-luvun repertuaarista. Melankolinen ja haudanvakava tunnelma kaipaisi kyytipojakseen murjovampia kitaroita, pörisevämpiä bassoja ja tanakampaa rumpulouhintaa. Siinä missä Get Colorilla oli muutama tarttuva biisi ja paljon villiä energiaa, olisi Death Magicin jokainen kappale oikeudenmukaisemmassa maailmassa potentiaalinen hitti. ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Aivan loppuun asti Eyes Wide, Tongue Tiedin lento ei kanna, mutta kyllä tästä taas useamman sinkun irrottaa. Laulusovituksiin onkin panostettu lähes yesmäisellä pieteetillä ja sitä hiukan jopa jäljitellen. Death Magicilla Health on kuitenkin mennyt sekä sanoitusten että sävellysten puolesta helpommin lähestyttävään suuntaan. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot Pikkuilmot 9_15.indd 82 4.9.2015 10.17 Levyarviot 9_15.indd 68 7.9.2015 9.49. Matt Tuck ja kaverit ovat vääntäneet uusimmalla studiotuotteellaan Metallicaja Megadeth-nuppeja aika paljon aiempaa kaakompaan. Dre Compton: A Soundtrack Aftermath Compton-ääniraita ei ole vain N.W.A.-elokuvan soundtrack, vaan myös läpileikkaus Dr. JARI JOKIRINNE HHH Ilmoitusmyynti p. Uuden levyn ilmiselvin täky on avausbiisi Me And The Devil, joka tiivistää hienosti yhtyeen nykylinjan. Feel The Miseryn biisimateriaali on laajoja kaaria maalailevaa, kiintoisaa ja välillä unettavan toisteista. Tyylinsä sekin. Ja koko kakku kuorrutetaan helvetillisellä määrällä kirosanoja. LINDA SÖDERHOLM HHH The Fratellis Eyes Wide, Tongue Tied Cooking Vinyl Sen jälkeen kun hallitseva NHL-mestari Chigaco Blackhawks otti muutama vuosi sitten The Fratellisin Chelsea Dagger -biisin maalilaulukseen, ei yhtyeen ole juurikaan tarvinnut murehtia toimeentulostaan. Esimerkiksi You Want A Battle. Kun palikat ovat järjestyksessä, on kuulijan helppo omaksua huikeaa fiktiota kuten The Oblivion Particle, joka on isoa mutta ei liioitellun mahtipontista musiikkia. Yhtyeelle tunnusomainen sähköviulu soi kenties surumielisempänä kuin aiemmin, yhteensoitto on demomaisen hapuilevaa kuin 1990-luvulla, Aaron Stainthorpen laulu sekoittaa paatoksellista melodiaa ja alkukantaista korinaa ja riffeissä on selittämätöntä, karismaattista imua. Välillä homma kääntyy Neil Turbin -ajan Anthraxiksi – köpöiseksi ja tahattoman koomiseksi speed metal -läpsyttelyksi. The Fratellis on aina osannut kirjoittaa iskeviä kappaleita. Välillä Healthin aiempaa meteliä tulee ikävä, mutta kuten bändi itse asian ilmaisee ”We’re never going backwards, we’re never growing young.” NUUTTI HEISKALA HHHHH Bullet For My Valentine Venom Sony Venom on identiteettikriisissä painivan bändin epäluonteva albumi. Laadultaan kyseiset kappaleet ovat Venominkin parhainta antia. Ihan kiva tuotanto ei vastaa sisällön minimipainovaatimuksia. OLE NERDRUM HHH Levyarviot > ...kappaleesta onkin muodostunut osa urheilutapahtumien musiikkibulkkia... Dren omalla levymerkillä Aftermathilla julkaistu tuottajalevy on kokoelma modernia hiphopia. Violatorin soundeja, mutta sävellyksellisiä yhtymäkohtia ei löydy. Compton on huhujen mukaan kolmas ja viimeinen. Vaikka The Oblivion Particle kulkee tuttuja Spock’s Beard -latuja, välittyy siitä silti rehti innostus. On selvä, että ilman useamman vuoden taukoa ei The Fratellis olisi ainakaan nykyisessä muodossaan olemassa. The Fratellisin uran voi jakaa karkeasti kahteen jaksoon. Alkuvuodet bändi ratsasti menestysdebyytti Costello Musicin (2006) aiheuttaman hypen harjalla, mutta kakkoslevy Here We Stand (2008) floppasi jo melko pahoin. Yhtye on muokannut itsestään ajattoman ilmiön risteyttämällä vaikutteita klassisesta progesta, hardrockista ja peruspopista. Vierailijakaartista huolimatta Compton-soundtrackin todellisia dimangeja ovat Dren omat styget. Se alkaa eeppisellä introlla, jossa tiputellaan ei-niin-imartelevia Compton-faktoja – rikollisuustilastoja ja sen sellaista. Dren 30-vuotisesta urasta. Hyvin jäsennellyt Bennet Built A Time Machine ja To Be Free Again hipovat alkuaikojen Spock’s Beard -nerokkuutta, ja laatu on muutenkin tasaista kautta levyn. Odotukset tämän suhteen olivat kovat, mutta valitettavasti tämä ei pysty niitä lunastamaan. 68 PB My Dying Bride Feel The Misery Peaceville Brittiläinen doom-tunnelmoija on yli 20-vuotisen historiansa aikana julkaissut vaihtelevan laatuisia albumeja. Löytyy tuttua Dre-rosteria: Kendrick Lamar, Snoop Dogg, Eminem ja paljon muita. Uutukaisensa sijoittuu selkeästi yhtyeen pirteimpään kolmannekseen, tosin pirteys on bändin ankeasta ulosannista kaukana. MIKKO MERILINNA HH Dr. Harmi, että hittihakuisuudessaankin keskimääräistä kiinnostavampi soundinsa on laajalti hyljätty ankean retro-thrashin tieltä. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Erityisen huomioitavaa on Ted Leonardin hardrockiin ja poppiin vaivattomasti istuva ääni. Dr. MIKKO MERILINNA HHH Spock’s Beard The Oblivion Particle Inside Out Spock’s Beardin omaperäisyys perustuu huipputaitavaan soittoon, lauluun ja selkeisiin sovituksiin. Healthin musiikki rakentuu melodioiden sijaan monitahoisen äänimaailmansa varaan. Parhaimmillaan ja melodisimmillaan bändi on, kun se suorittaa keskitempoista tai jopa hidasta, nu metal -vaikutteista materiaaliaan – juuri sitä, millä yhtye ansaitusti tietoisuuteen nousi. Bändin tavaramerkkisoundissa on jotain hyvin viatonta ja miellyttävää. Nyt, kun yhtyeeltä ei varsinaisesti odoteta paljoakaan, paistaa sen otteista ennen muuta rentous ja vilpittömyys. Läpimurtoa tässä tekee Dren uusin löytö: valkoinen Justus-nimeä käyttävä teksasilainen räppäri. Sitten jatketaan tiukoissa trap-tunnelmissa. Tämän jälkeen yhtye piti kolmen vuoden tuumaustauon ja Eyes Wide, Tongue Tied on paluun jälkeen toinen pitkäsoitto. (Here’s A War) on lajityypissään tyylipuhdas eepos, vuoden parhaita raskaan rockin esityksiä tähän asti. Kappaleesta onkin muodostunut osa urheilutapahtumien musiikkibulkkia, aivan samaan tapaan kuin The White Stripesin Seven Nation Armysta. 045 110 5522 • ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT www.soundi.fi www.soundi.fi www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Av. Lieneekö tämä 2010-luvun gangsta-räppiä. My Dying Bride ei ole koskaan ollut doom-ilmaisussaan kaikkein raskaimpia, mikä on yhtyeen kokonaisviehätykselle pienimuotoinen taakka. Bändi ei nytkään sorru ylenpalttiseen kikkailuun, vaikka rahkeita riittäisi huimiinkin irtiottoihin. Kuten viimeisenä kuultava Talking To My Diary -biisi, joka pelastaa paljon, vaikkeivät senkään sample-koukut ja jazz-torvet ihmeisiin pysty. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin
Kyse on hienovaraisesta maun ja intressien pelistä, jossa jokainen voi kokea voittaneensa. Mitä ovat ne levyt, joita uskoo haluavansa kuunnella aina. Siksi levyharrastuksen keskeinen tekijä ei ole järjestys, vaan määrä ja sitä kautta kokoelman fokuksen terävöittämi Oton vinyylit > Tällä palstalla puhutaan vinyyleistä – uusista, vanhoista ja erikoisista. Siksi keskustelu levyjen järjestä misestä on pikemminkin spekulaa tiota kuin arkea. Ehkä moni pystyy määrittelemään, että jokin joukko levyjä liittyy johonkin tiettyyn levyjen ostokeikkaan. Levyjen kauppaaminen kuuluu joka tapauksessa levyjen keräämiseen. Kuinkahan moni levynkeräilijä pystyy samaan. Ulkopuolisen silmin koko levydiilaamisen ko reografia saattaa vaikuttaa kuumeiselta hulluu delta, mutta se on koko puuhastelun ytimessä. Sen ylläpitäminen on myös todella hankalaa, jos levyjen määrä kasvaa, mutta hyllytila pysyy samana. Kaikkea ei voi, eikä kannata, omistaa. Harva jaksaa aak kostaa levyjään ja harvaa aakkosjär jestys palvelee. Hornbylle kyse on tietysti kirjallisesta välineestä, joka kuljettaa tarinaa aivan erilaisella kiinnostavuudella kuin kuvaus Fle mingistä aakkostamassa plattojaan. Kysymykset siitä mitä haluaa kerätä, mistä on kiinnos tunut, mitä arvostaa ja mihin haluaa panostaa ovat sietä mättömiä, jos on luonteeltaan utelias ja musiikkia monipuo lisesti rakastava ihminen, mutta ne tulevat ennemmin tai myöhemmin vastaan. Fleming ker too järjestävänsä levyhyllynsä omaelämäkerrallisesti kro nologian mukaan eli hankintajärjestyksessä – jokainen levy merkitsee silloin jotain tiettyä merkittävää vaihetta hänen elämässään, käytännössä tyttöystävää, tai tapahtumaa ihmissuhteessa, tai sellaisen puut teessa. Tämä sivuaa lukuisia muitakin keskeisiä kysymyksiä: Ovatko levyt sijoituksia. ”Harva jaksaa aakkostaa levyjään ja harvaa aakkosjärjestys palvelee.” otto talvio 9_2015 -taitto_b.indd 69 7.9.2015 14.16. Useimmat vuosikymmeniä levy jen kanssa puuhastelleet tietävät, että levyjen kanssa toimiminen ei käytännössä juuri koskaan tavoita si tä perustasoa, jossa levyjä voitaisiin sujuvasti järjestellä kaikenkattavan järjestelmän osaksi, vaan useimmi ten on kyse yrityksestä hallita levy massoja niin, etteivät talouden muut asukkaat menetä hermojaan. Levyjenhan kinnan kokoluokka ja frekvenssi ovat varmasti useimmille jo ohittaneet sellaisen henkilökohtaisen tason, jos ta Hornby kirjoittaa. Milloin artefakti muuttuu sisältöä tärkeämmäksi. Levynkeräilijän suuri kysymys ei olekaan le vyjen järjestys, vaan niiden määrä ja se mitä levyhyllyssänsä säilöö ja mitä ei. Teksti: Otto Talvio Ei se järjestys, vaan määrä ja henkilökohtainen suhde nen. PB 69 Uskollinen äänentoisto –kirjassaan (High Fidelity, 1995) Nick Hornby kuvailee levykaupanomistaja Rob Fle mingin äänellä levyhyllyn järjestämistä. Ne ovat hy vä muistutus siitä, ettei levyjen keräily ole filateliaa. Paitsi tietysti, jos haluaa perustaa levykaupan. Siinä on korkeimmallakin tasolla, ja ehkä nimen omaan siellä, kyse vaihdantata loudesta, jossa rahan sijaan omistajaa vaihtavat samalle tasolle arvoltaan jossain määritellyt aar teet. Itse huomaan kaipaa vani eniten niitä levyjä, joista osaan Rob Fle mingin lailla sanoa jo tain henkilökohtaista – mihin aikakauteen levyn musiikki elä mässäni nivoutuu ja miltä elämä sil loin tuntui
Ja niin vain kävi, että hiljalleen Matiaksen visiot hahmottuivat myös minulle, nauraa Kotipelto. Kirjoitin sanoitukset Liimataisen Janin kanssa ja homma otti kaikkiaan viitisen päivää. Kuuntelematta jättäminen olisi virhe, sillä Stratovariuksen noususuhdanne jatkuu. Muuten: kyselevätkö toimittajat sinulta edelleen Tolkista. Tuore albumi Eternal nimittäin vaikuttaa, ainakin vajaan kymmenen kuuntelukerran perusteel70 Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Lost Sagan teksti muuten liittyy Islantiin ja viikinkeihin se on siis tältäkin osin aivan uudenlainen Stratovarius-biisi. Elysium (2011) sekä Nemesis (2013) syntyivät jo vähän helpommin ja samalla kappalemateriaalin tasokin nousi entisestään. Vaihtelevuutta ja tarttuvuutta riittää, uusia tuulia unohtamatta. – Niin pitkän linjan fanit kuin vaikkapa journalistitkin innostuivat Nemesiksestä aika tavalla. Tein selkeitä muistiinpanoja tyyliin ”1:10 1:35: ehkä lauluosuus, 1:35 1:50: ehkä kertosäe” ja niin edelleen. Napataanpa vielä lopuksi kiinni albumin otsikosta. Toki löytyy diggareita, joiden mielestä Stratovariusta ei ole ilman Tolkkia, mutta minulla on heille yksinkertainen vastaus: mikäli bändin meininki ei kiinnosta niin unohtakaa koko juttu. Se, että Eternal koostuu seitsemästä kirjaimesta, ei liene sattumaa. Monen mieleen hiipi ikävä epäilys, kun pääasiallinen säveltäjä Timo Tolkki poistui Stratovariuksen kokoonpanosta keväällä 2008. Matias on kova kitaristi, taitava biisintekijä ja kaiken lisäksi osaava miksaaja/tuottaja. Muutamat uudet biisit olisivat kuin kotonaan Stratovaruksen 90-luvun levytyksillä, mutta löytyyhän Eternalilta myös paljon odottamattomia vetoja. Mutta sitä en todellakaan tajunnut pitkään aikaan, että kyseessä on jo seitsemäs Stratovarius-pitkäsoitto! STRATOVARIUS STRATOVARIUS DOOMIA JA PALJON MUUTA Bazook 9_15.indd 70 7.9.2015 8.18. – Hyvin harvoin. Kyllähän meillä kävi kieltämättä tuuri, kun löysimme tuollaisen kaverin aivan puskista. Yritin ensiksi ottaa aihiota haltuun kokonaisuudessaan, mutta aikani pähkäiltyäni pilkoin sävellyksen pieniksi palasiksi. Ehkä yksi viidestätoista haastattelijasta ottaa aiheen esille. Ei ole pakko kuunnella. Stratovariuksen kappaleitahan tekevät sinun ja Kupiaisen lisäksi myös basisti Lauri Porra sekä kosketinsoittaja Jens Johansson. – Toisaalta, kun nyt muistelen Polariksen aikaa niin olihan se myös eräänlaista selviytymistaistelua Tolkin lähdön jälkimainingeissa. Levyn päätösraita Lost Saga on ehdottomasti ”jotakin muuta”. Löytyyhän hänen nimensä myös Elysiumin ja Nemesiksen krediiteistä. – Kirjoitin Janin kanssa Eternalille muutamia juttuja, muun muassa Shine In The Dark -singlen. Painava vastaus saapui jo seuraavana vuonna ilmestyneen Polarisalbumin muodossa kyllä vain, Tolkin paikan ottanut kitaristi Matias Kupiainen piti päänsä kylmänä ja onnistui vaativassa paikassa. Shine In The Dark on sen verran tarttuva biisi, että ilmoitin orkesterin muille herroille, että tässä se on, emme voi ohittaa tätä kappaletta. Sen vuoksi on ilahduttavaa, että Eternal on kerännyt vieläkin ylistävämpiä lausuntoja, hymyilee Kotipelto. – Kun sain kappaleen demon Matiakselta, en tajunnut koko hommasta aluksi yhtään mitään. Kysymys kuului: löytyisikö suomalaiselta powermetal-suuruudelta annettavaa Tolkin lähdön jälkeenkin. Lisäksi albumin soundimaailma on toki moderni, mutta tällä kerralla se on myös bändivetoisempi, sillä jätimme isot orkestraatiot vähemmälle. – Kun teimme päätöksen Eternalin käyttämisestä, huomasin toki siinä olevan seitsemän kirjainta, taas kerran. Kotipellon kanssa runsaasti duokeikkoja viime vuosina soittanut ex-Sonata-kitaristi Liimatainen on tuttu mies Stratovarius-ympyröissä. Meidän yhteispelimme toimii hienosti. – Kykenemme demokraattiseen päätöksentekoon, mutta minun sanani kieltämättä painoi singlevalinnassa aika tavalla, naurahtaa Kotipelto. Hän on myös perfektionisti, eli työn jälki on aina ensiluokkaista, aloittaa laulaja Timo Kotipelto. – Tosiaan, Eternal on seitsemäs Strato-levy, jonka nimessä on seitsemän kirjainta, Kotipelto puistelee päätään. – Uusi pitkäsoitto tarjoaa kattavan matkan bändin menneisyyteen ja nykyisyyteen. Teksti: Timo Isoaho K uv a: Jarmo K atila SEITSEMÄN KERTAA SEITSEMÄN ”Kun sain biisin demon, en tajunnut hommasta yhtään mitään!” la, Matias-aikakauden terävimmältä teokselta. Oliko ykkössinglen valitseminen muuten vaikeaa
Unkarista Yhdysvaltoihin aikoinaan muuttaneella muusikolla on musta vyö jujutsussa ja hän ajaa myös kilpaa monsteriautoilla. – Onnistuneen oman keikan lisäksi mieleen porautui hetki, kun Cult Of Luna kuvasi Nosturin vieressä akustisen version Passing Through -biisistä. Tuosta hetkestä on kulunut jo yli kahdeksan vuotta! – Inherit The Eden on melko perinteistä, toki hyvin toteutettua doommetalia. – Soitimme jäähallissa Judas Priestin avausyhtyeenä kesäkuussa. Tuntui hämmentävältä ajatella, että palaamme samalle estradille vain muutaman kuukauden kuluttua, mutta pääesiintyjänä, kertoo kitaristi Zoltán Báthory. Levyltä löytyy myös muutamia rohkeita ratkaisuja, jotka osoittautuivat erittäin toimiviksi. – Elin nuoruuteni kommunistisessa maassa enkä saanut koskaan tehdä mitään kivaa – esimerkiksi soittaa rockia tai hyppiä laskuvarjolla. Toinen marraskuuta lasvegasilaisviisikko tekee Suomessakin ison loikan, kun tuoretta Got Your Six -albumia promotoiva bändi konsertoi Helsingin jäähallissa Papa Roachin ja Devil You Know’n kanssa. Hanging Gardenin esiintymisistä Toivonen muistelee erityisen hyvällä Cult Of Lunan kanssa maaliskuussa 2013 toteutunutta Nosturin-konserttia. – Blackout Whiteout toki survotaan tuttuun doom-kategoriaan, mutta se alkaa olla melkoisen harhaanjohtavaa. Yritän nyt ottaa kiinni länsimaisia veljiäni kaikin mahdollisin tavoin! MATKALLA MAAILMAN YKKÖSEKSI ”Yhtäkkiä levytysstressi vain purkautui.” Osallistu 5FDPkilpailuun sivulla 17! Osallistu 5FDPkilpailuun sivulla 17! o DOOMIA JA PALJON MUUTA Bazook 9_15.indd 71 7.9.2015 8.30. Sitten demo joutuu muiden käsiteltäväksi ja biisi herää lopullisesti henkiin. Kannattaa käydä katsomassa YouTubesta! Syyskuun lopulla ilmestyy Hanging Gardenin neljäs albumi Blackout Whiteout. YouTube kertoo maailmalle asioita vähän liikaakin, naurahtaa Báthory. – Memphisin-keikan lukuisat tekniset ongelmat turhauttivat meitä ja yhtäkkiä se menneiden kuukausien levytysstressi vain purkautui. Varsinkin Báthorylla on toki elämässään muutakin tekemistä. Miten näin vahvatunnelmaiset laulut syntyvät. Muu bändi, lukuun ottamatta Moodya, seurasi Spenceriä ja loppukeikka jäi soittamatta. – Jos tällainen typerä välikohtaus olisi tapahtunut takavuosina niin asiasta ei olisi syntynyt minkäänlaista kohua. Herranen aika, miten aika rientääkään. – Aihio voi olla mitä tahansa: riffisikermä tai lähes valmis kappale. Sovimme erimielisyydet heti tynkäkeikan päätyttyä, emmekä aio enää muistella sitä iltamaa. Albumin tuottaneella kitaristi Jussi Hämäläisellä sekä hyviä ideoita antaneella Mat “Kvohst” McNerneylla on myös näppinsä vahvasti pelissä, laulaja sanoo. – Kokoonpanomuutosten jälkeen ilmestynyt At Every Door (2013) merkitsi uutta alkua. Mielessä on nimittäin elävästi hetki, kun Spinefarm Recordsin edustaja törkkäsi kouraan melankolisissa maisemissa vaeltaneen Hanging Gardenin Inherit The Eden -debyytin. Memphisin-keikka päättyi kaaokseen, kun rumpali Jeremy Spencer marssi lavalta laulaja Ivan Moodyn kommentoitua ilkeään sävyyn hänen viime vuonna ilmestynyttä kirjaansa. Siellä he istuivat lumisateessa hämärtyvässä illassa... – Toisaalta, tavoitteenamme on nousta maailman suurimmaksi raskaan rockin yhtyeeksi, joten suunta näyttää aivan oikealta! Joitakin kuukausia sitten Five Finger Death Punchin tilanne vaikutti paljon haastavammalta. TEOTWAWKI-kakkosella (2009) soundi uudistui, jakaen samalla fanien mielipiteet, keväällä 2010 yhtyeeseen liittynyt laulaja Toni Toivonen sanoo. Mukana on sitä paitsi parikin biisiä, joiden laittaminen yhtään mihinkään metallilokeroon vaatii jo taitoa! 71 TONI TOIVONEN ja viisi vaikutusvaltaisinta albumia: ULVER: Shadows Of The Sun • TENHI: Maaäet • DIO: Holy Diver NICK CAVE: Murder Ballads • STEVE VON TILL: A Grave Is A Grim Horse K uv a: K alle Pyh tinen Amerikkalaisyhtye Five Finger Death Punchin nousukiito on ollut melkoista
Nauhoitimme Straight Shooterin lauluosuuksia, mutta kertosäe aiheutti hieman ongelmia. Siinä vaiheessa, kun tarkkaamon puolella oli todellisia vaikeuksia pysyä tuolilla, aloimme lähestyä oikeita taajuuksia, Sara-aho kuvailee. Hieman rauhallisemmin viime aikoina toiminut Speedtrap on nyt aktivoitumassa toden teolla. – Jätkät hikoilivat soittotilassa ja minä kuuntelin tarkkaamossa. Aloitetaapa otsikosta. Tutuiksi ovat tulleet keikat niin punksquateissa, kesämökin portailla kuin hampurilaisella jokilaivallakin onneksi kukaan niistä hulluista daivaajista ei joutunut veden varaan! Mutta niin, tuore pitkäsoitto Straight Shooter. Heitimme Saksassa eräänkin minirundin ja muun muassa Leipzigissä porukka surffasi niin ankarin ottein, että pelkäsin jonkun lentävän keikkapaikan kaminaan, nauraa Sara-aho. Palataan aluksi kuitenkin vuoteen 2013, jolloin ilmestyi mainion vastaanoton saanut Speedtrap-debyytti Powerdose. – Lauluäänityksissä osat vaihtuivat ja Ville (Valavuo, kitara) otti tuottajan roolin. – Materiaali on nyt vaihtelevampaa, sillä uudelta albumilta löytyy muutakin kuin yksi rokkibiisi ja seitsemän nopeaa tykitystä. Purkitimme parista biisistä lähemmäs kaksikymmentä ottoa hieman eri sovituksin, kerta kerralta itseämme ankarammin piiskaten. Nimi syntyi niin kuin muutkin asiat Speedtrapin maailmassa: hyvin spontaanisti. 72 Bazook! > Teksti: Timo Isoaho K uv a: Samu Salo v aar a Vanhakantaisen heavy metalin ja rosoisen speed-kohkauksen ilosanomaa julistava Speedtrap perustettiin aikoinaan parhaasta mahdollisesta syystä: täytyy jonkun soittaa hyvääkin musiikkia, kun nykyinen tarjonta on mitä on. Olimme itse innoissamme, mutta peruskyynisinä odotimme maksimissaan muutaman friikin innostuvan ja bändin toiminnan jatkuvan matalalla profiililla. Tuntuihan se hienolta, kun jengi olikin innoissaan, laulaja Jori Sara-aho aloittaa. Raippa heiluikin sitten niin kauan, että jokainen falsetti osui kohdalleen. Straight Shooter tarjoaa esimerkiksi laukkaa, humppaa, jenkki-hc -paahtoa, isoa Amerikan miekkahevijyräystä ja myös tähän tyyliin kuuluvaa bluespohjaista rockkitarointia, laulaja huomauttaa. – Kyseenalaisempi muisto on Berliinin-keikka, jonka vedimme kaasulämmittimen loisteessa tippukiviluolaa muistuttaneessa kellarissa. Seuraava tarkennus lieneekin kohtalaisen turha, mutta mainittakoon väärinkäsitysten välttämiseksi, etteivät Avenged Sevenfold, Trivium ja Bullet For My Valentine viihdy näiden veijareiden soittimissa. No, sillä sekunnilla tiesimme, että biisin nimi, levyn nimi ja ensimmäinen single ovat hallussa, kertoo Sara-aho. En olisi ihmetellyt, mikäli katto olisi romahtanut. Tulinkin sitten tauolle parhaan Bon Scott -imitaationi jälkeen, kun Jaakko (Hietakangas, kitara) huomautti Straight Shooterin olevan mahtava otsikko. – Powerdosen kappaleita on tahkottu livenä sen verran paljon, että studioversiot tuntuvat tänä päivänä hieman löysiltä ja tekisin toki muutaman muutoksen levyn soundeihinkin, mutta mitäpä näistä... ENEMMÄN RÄKÄISTÄ ROCKSOUNDIA, VÄHEMMÄN HEVIMÖSSÖÄ JORI SARA-AHO ja viisi parasta 2000-luvulla julkaistua raskasta levyä (lue perustelut Soundin nettisivulta): DEFEATED SANITY: Chapters Of Repugnance BOLT THROWER: Those Once Loyal RINGWORM: Birth Is Pain NILE: In Their Darkened Shrines BRODEQUIN: Festival Of Death 90 Bazook 9_15.indd 72 7.9.2015 8.19. – Soundillisesti jälki on raikkaampaa, sillä vaihdoimme Marshallin nupit Orangen vastaaviin ja tuloksena on enemmän räkäistä rocksoundia ja vähemmän hevimössöä. – Ai niin, bonuksena synnytämme vielä Bad Company -mielleyhtymiäkin! Miten vertaisit Powerdosea ja Straight Shooteria toisiinsa. Hengästyttävä Straight Shooter kuulostaa ”live in studio” -albumilta. – Moni Powerdosen julkaisun jälkeen tapahtunut keikka jäi mieleen. Niin, menneet ovat menneitä, mutta onneksi hyvät asiat eivät unohdu. – Nauhoitimme levyn neljässä ja puolessa päivässä, siis järkyttävällä raivoaikataululla. No, Powerdose nousi Suomen albumilistalle, biisit soivat radiossa ja pääsimme myös keikkailemaan aivan uusiin paikkoihin. Pinna oli välillä saatanan kireällä, mutta mitäpä sitä ei tekisi parhaan lopputuloksen eteen. Tosin mehän emme ole koskaan kaihtaneet erikoisempiakaan soittomestoja... No, se ei ole mikään ihme, sillä Straight Shooter on ”live in studio” -albumi. Vimmainen kakkosalbumi Straight Shooter on juuri ilmestynyt ja keikkakalenteri näyttää kiireiseltä niin Suomen kuin ulkomaidenkin suhteen
Tarja Turunen tulostus.indd 73 3.9.2015 11.37
Teksti: Vesa Siltanen –Eikös A.R.G.:lläkin ollut 24 vuotta levyjen välissä, että eihän tämä meidän tauko vielä pitkä ole!, mies läppärin ruudulla nauraa. Nauhoitukset ajoitettiin juhannuksen tienoille, kesällä heitettyjen keikkojen yhteyteen. 74 suntoja etänä. Pirautimme Skypellä Kiinaan. K uv a: Harri Hinkk a diablo-taitto.indd 74 4.9.2015 15.01. Edellisestä pitkäsoitosta on vierähtänyt jo seitsemän vuotta. – Vaikka nuo etähommat ovat hieman haasteellisia täällä, kun isoveli valvoo! Esimerkiksi tiedostojen lähettämisessä täytyy hieman kikkailla, tunnetut tiedonsiirtopalvelut kun eivät täällä toimi. syyskuuta. Läppärimies on laulajakitaristi Rainer Nygård, joka antaa lauRAAVAAT MIEHET UNIVERSUMIN LAIDALLA Diablo-fanien pitkä odotus palkitaan, kun metallijyrä julkaisee Silvër Horizon –albuminsa 18. Tekstejä sekä alkuja loppusoittoja Rainer on hionut Kiinasta käsin. Elämäntilanne kun on vienyt koko perheen Kiinaan. Täällä sitä pelaillaan pojan kanssa sulkapalloa ja tutustutaan kulttuuriin. – Tuli niin hyvä tarjous, että siihen oli tartuttava. Levyn aikatauluun välimatkalla ei Rainerin mukaan ollut vaikutusta. Vieressäni istuva Diablo-rumpali Heikki Malmberg naurahtaa läppärimiehen heitolle
Aikani sitä googleteltuani havahduin, että tässähän se tarina on! Aniaran lohduttomalla, 16 vuoden ajanjakson kattavalla tarinalla ja levyllä ei alkua ja loppua lukuun ottamatta juuri yhtymäkohtia ole. Jos levyllä kuullaan aiempaa enemmän Rainerin riffejä, myös rytmiosastolla on tapahtunut muutoksia. Koko ajan pata kuitenkin muhi taustalla, mutta siihen ei päästy kiinni sen vaatimalla intensiteetillä. – Lähtöasetelma oli mahtava ja itsellä oli pirun hyvä fiilis ennen keikkaa. Kun rummut oli purkissa ja tiedostot lähetetty, Markosta ei hetkeen kuulunut mitään. Siinä alettiin sitten jo varhaisessa vaiheessa katsella valmiista riffirungoista, mitkä passaa fiiliksen mukaan peräkkäin. Tästä kun päästään tolpilleen, niin seuraavaan levyyn ei toivottavasti mene ihan yhtä kauan, Rainer lupailee. Jännittääkö syksyn kiertue. Mistä tauko sitten johtui. Sen kaiken kun summaa, niin siitä se pituus johtuu. – Vähän pelkäsin, että palautetta voi tulla, kun en ollut etukäteen varoittanut mitään. Miten Marko suhtautui tähän haltuunottoon. Esimerkiksi ”Vielä jaksaa opetella ja näyttää, että tehkääpä perässä!” 75 rummut ovat todella luomut ja dynaamiset, hän valaisee. Molemmilla kitaristeilla on perhettä ja talonrakennushommissa oli epäonnea, kaikkea sellaista pientä. Rainer on samaa mieltä. Näin varovaisesti ollaan ainakin puhuttu. diablo-taitto.indd 75 4.9.2015 15.01. Se vähän ahdisti, koska meillä on Markon kanssa täysin erilainen rytminen sanavarasto. Kuulosti todellakin hyvin luomulta ja hengittävältä, Rainer komppaa. – Elämäntilanteissa oli kaikkea muuta, joka vei osin motivaatiota, osin aikaa. Levy on valmistunut ikään kuin järjestyksessä. Poikkeuksellisen paljon ehkä omia riffejä pääsi tällä kertaa Markon (Utriainen, kitara) seulasta läpi ja niitä hän sitten jalosti. Meillä oli toki aikomus vetää ainakin kahdet treenit ennen keikkaa, mutta hommat meni reisille. – Itse en ole vielä valmista masteria kuullut, mutta tosiaan alkuvaiheen miksaukset pääsivät hieman yllättämään minutkin rouheudellaan. Parin viime levyn kohdalla on suoraan sanottuna tuntunut, että olen toiminut lähinnä rumpukoneena. Levyn kokoamisprosessi ja sävellystyö poikkesi tällä kertaa hieman aiemmista työtavoista. Syksyllä 2016 voisi muutaman erikoiskeikan heittää. – Onhan tuo materiaali myös ehkä vaikeinta, mitä meillä on ikinä ollut. Että onko tuolla maakunnissa vielä yhtä hulvatonta, Rainer pohtii. Vaikkei olekaan enää mikään nuori, niin silti on pilkettä silmäkulmassa. Syksyn kiertueella ei teemalevyä kuulla alusta loppuun, kuten ehkä kuvitella voisi. Idea scifitarinan pukemisesta levymuotoon on ollut Rainerin mielessä jonkun aikaa, mutta sopivaa tarinaa josta ammentaa materiaalia kokonaiseen levyyn oli vaikea löytää. – Ehkä vähän kutkuttaa. Nimikappaleen rumpudemostakin heitin kertosäkeet romukoppaan ja rakensin ne uusiksi itse. Muutamilla pienillä korjausliikkeillä ne muotoutuivat sitten levykokonaisuudeksi, Rainer avaa työskentelytapoja. Nummirockissa taas vaivasivat tekniset ongelmat. Siinäkin on tekemistä saada sitä rutiinia, Heikki tuumaa. – Ensimmäinen loppuun asti sävelletty ja sovitettu kappale on levyn ensimmäinen biisi, jostain seitsemän vuoden takaa. Diablo rikkoi kesällä keikkahiljaisuuden Nummirockissa ja loppuunmyydyllä Vastavirta-klubilla. Sen vuoksi minun tarvitsee nähdä erityistä vaivaa opetellakseen hänen rumpujuttunsa minulle luontevaksi, Heikki avaa. Soitto soi ja laulu raikaa, mutta kun ne pitäisi vielä yhdistää! Siinä se veri punnitaan, onko intohimoa harjoitella jutun vaatimalla tavalla. Vastauksena oli iso peukku, Heikki naurahtaa. – Kun sitten todettiin, että venyy, niin ei sitten pidetty kiirettäkään. Lopputuloksena onkin tosiaan aiempaa groovaavampaa Diabloa. Vielä jaksaa opetella ja näyttää, että tehkääpä perässä! Pitkästä levytyshistoriasta huolimatta Diablo on uudella Silvër Horizon -levyllään opetellut uusia työskentelytapoja. Aniara osui kuvioon sattumalta. Silvër Horizon on konseptilevy, joka pohjautuu löyhästi Aniara-tieteiskertomukseen. – Syksyllä ja keväällä soitetaan puolisenkymmentä uutta rallia ja sekaan vanhoja. – Vastavirralla vähän huomasi, ettei olla soitettu kimpassa viiteen vuoteen. Sieltä löytyi merkintä Aniarasta, enkä edes muista tilannetta missä se on kirjattu. – Tällä levyllä nappasin annetuista demoista vain tärkeimmät asiat ja rakensin itse niiden pohjalta omat jutut, joiden soittaminen tuntuu huomattavasti luontevammalta. – Itse säveltäminen, sovittaminen ja sanoittaminen ei lopulta poikennut hirveästi aiemmista levyistä. – Ei tuo kitaristilaulajan tonttikaan ole kaikkein kiitollisin. Samalla tavalla ihmistä ahdistaa, oli sitten Shanghaissa tai tuolla jossain universumin toisella laidalla! Vaikka sanoitukset liikkuvatkin tieteismaailmassa, soundeihin asti se ei ole juurikaan vaikuttanut, pikemminkin päinvastoin, toteaa Heikki Malmberg. – Kyllä sitä aluksi tosin mietti, voiko raavaat miehet nyt tällaisesta muka metallilevyä tehdä. – Tässä tauon aikana olen säveltänyt musiikkia työkseni, joten itsevarmuus omaan tekemiseen on kasvanut ja siksi uskalsin nyt ottaa oman tonttini haltuun. – Se oli tietoinen tontin haltuunotto. Aniara antoi lähinnä raamit, joiden sisälle lyriikat on voinut rakentaa hyvinkin vapaasti. Annettiin tulla valmista kun tulee. Läpisoitto on kuitenkin harkinnassa, kertoo Rainer. Sitten jumalauta ensimmäisen biisin aikana tajuat, ettet kuule klikkiä tai taustanauhoja ja koko lavakuuntelu on yhtä pierua! Harmi sinänsä, muutenhan se olisi mennyt soittamieni keikkojen top kymppiin, harmittelee Heikki. – Kävin läpi puhelimeen matkan varrella tallentamiani muistiinpanoja, riiminpätkiä ja muita ideoita. Osa kappaleista vedettiinkin ensimmäistä kertaa kimpassa sitten lavalla, Heikki toteaa. – Jos kuulija teeman puolesta ehkä odottaa sliipatumpaa, industrialimpaa meininkiä, niin itse asiassa soundit ovat menneet paljon orgaanisempaan suuntaan, mikä on aika hauskaa. – Maapallolta lähdetään ja matkalla sattuu kaikkea hullua. Lähestyin varovasti sähköpostilla, että toimiiko. Mutta siihen kontekstiin pystyy tuomaan ihmisten kokemia ja näkemiä jokapäiväisiä asioita
Teksti: Teppo Vapaus Tällä kertaa Stalker tapasi uunituoreen HIM-rumpali Jukka ”Kosmo” Krögerin ja Kauko Röyhkän, joka työstää levyä yhdessä Anna Inginmaan ja Hypnomen-yhtyeen kanssa. 76 77 Stalker > Tällä palstalla Stalker kohtaa artisteja lähietäisyydeltä. Välillä Valo kiekuu epävireisesti, örähtelee epämääräisesti epäsopivissa kohdissa ja hetkittäin laulaa kuin enkeli. Mitä ikinä hän tekeekin, hän naulitsee yleisön, sillä hän on Ville, ja on kirjoittanut esiintymisensä selkärangaksi täyden setillisen universaalisti resonoiJukka Krögerin tie HIM:in rumpu jakkaralle vei FM2000:n ja Herra Ylppö & Ihmisten kautta. Wicked Gamen kesken yhtye yltyy pitkään jamitteluun. K uv a: T eppo V apaus stalker_taitto2015_9_a.indd 76 4.9.2015 15.02. Kauko myöntää, ettei pidä Soundin nettisivuille kirjoittamiaan tarinoita kirjallisesti ansiokkaina. Fiilistelyn päästyä kunnolla käyntiin Ville pistää ilottelun poikki ja viittoo bändin takaisin ruotuun ja kohti seuraavaa kertsiä. Kosmo saa hetkeksi päästää irti HIM-kompista ja Linde soittaa vapautuneesti mitä mieleen juolahtaa. Pieksämäeltä maailmantähdeksi HIM Turun Klubilla maanantaina 17.8. Kröger kertoo miten päätyi Kosmoksi Kaasun paikalle. Hetken ajan yhtye soittaa niin hyvin, ettei hittejä kuulemaan tullut yleisö sitä oikeastaan edes tajua
No, vittu, mikä ettei. Ylppö viestitti Villelle. Siinä taisi Valoisa viesti Mika ”Kaasu” Karppisen siirryttyä 16 vuoden pestin jälkeen syrjään HIMin kannujen takaa on vastuun vakaasta biitistä ja kovasta lyönnistä ottanut Jukka ”Kosmo” Kröger, joka tunnetaan parhaiten Herra Ylppö & Ihmiset -kokoonpanosta. Jätkät oli mielissään. Sillä on selkeä visio kaikesta. Villen visio on valmiiksi pureskellumpi, Ylpön kanssa oli enemmän vapauksia.” – JUKKA KRÖGER via lauluja. Se oli jännä luonnollinen kohtaaminen, ihan kuin olisi aikaisemminkin soiteltu. Ranskalainen Ylppö ja saksalainen Ville Kosmo ei ollut henkilökohtaisesti tavannut HIMin soittajia saapuessaan Helsingin Nosturille ensimmäisiin treeneihin. – Tämä on vähän sama kuin vertaisi entistä ja nykyistä tyttöystävää keskenään. Koetaan kollektiivisen hurmoksen hetki. Treffattiin, juteltiin ja sovittiin, että treenaan 10 biisiä. Pyörittelin sitä mielessäni, ja sitten tuli se viesti. Sekä Ylppö että Ihmiset-basisti Janne Joutsenniemi tarttuivat tuumasta toimeen. Olin ottanut biisit haltuun ja mitäs siinä sitten, laskin neljään ja aloin soittaa. Mulla oli vähän yli kuukausi aikaa. Ylpön setissä oli rajujakin, nopeita punk-rytistyksiä. Siinä mielessä Kosmo kokee laskeutumisen pehmeäksi ja meiningin saman henkiseksi edelliseen bändiinsä verraten. HIMin maailmanlaajuinen suosio on asia, josta yhtyeellä ei ole enää aikoihin ollut tarvetta pitää meteliä Suomessa. Seuraavalla viikolla taisi tulla viesti, että tervetuloa bändiin. Silti hän on vielä hämillään siitä, että esimerkiksi samat kiinalaiset ja norjalaiset naamat näkyvät keikoilla riippumatta siitä, millä mantereella esiinnytään. Kosmon vahvuudet rumpalina tulevat parhaiten esille The Kiss Of Dawnin kaltaisten kappaleiden raskaammissa ja hitaammissa riffeissä, jotka luovat aidosti vahvan tunnelman. Ensin hän oli basisti, koska ”Metallican Cliff Burton oli maailman kovin jätkä”. Treenien päätteeksi käytiin syömässä ja istuskelemassa, tutustuttiin ja palaveerattiin. Ensiesiintyminen oli Oulun Qstockin yllätyskeikalla, sen jälkeen käytiin maailmalla. Olin mä funtsinut, että entäs sitten jos se ottaakin yhteyttä. Villen visio on valmiiksi pureskellumpi, Ylpön kanssa oli enemmän vapauksia. HIMin kokoonpano on täsmälleen sama kuin Ihmisten: kitara, basso, kiipparit, rummut ja pystysolisti. Mutta tämä on ensituntuma. Lähes pelkästään hittisingleistä koostuva setti on silkkaa nostalgiaa 30–40-vuotiaista koostuvalle yleisölle, joka rakastaa näitä biisejä hyvästä syystä. Ehkä Ylppö on enemmän ranskalainen ja Ville on enemmän saksalainen. 76 77 ”Ylppö on enemmän ranskalainen ja Ville on enemmän saksalainen. – No, olihan se ihan… Se tuli tekstiviestinä. Omistautuminen kannuttelulle syveni myöhemmin, kun parikymppisen miehenalun tie vei Savonlinnaan opiskelemaan musiikkia. Pakko vielä kysäistä, mikä oli Kosmon ensireaktio, kun Villeltä kävi kutsu soittamaan. Herra Ylpön ja Ihmisten jäätyä telakalle Kosmo kuuli, että Kaasu on jättänyt HIMin. Erojakin toki löytyy. – Ville oli sanonut, että ei osaa sanoa vielä oikein mitään, koska Kaasu vasta lähti. Katsoin, että aha, ei saatana. Nehän soittivat yhdessä SubUrban Tribessä, Kosmo muistuttaa. Eiköhän ne sieltä ota. Se aiheuttaa laahaavan fiiliksen. Your Sweet 666 tekee poikkeuksen. Kosmo on ehtinyt soittaa HIMissä nyt 13 keikkaa. Syksyllä 1999 Kosmon päästyä armeijasta oli perustettu FM2000, kymmenisen vuotta myöhemmin Sakaran talliin kiinnitetty sekometalliyhtye, josta Kosmo sittemmin kaapattiin Maj Karma -liiderin sooloprojektiin. Me soitettiin kaksi kertaa setti läpi. Muilta osin HIM on Turun Klubilla takuuvarmasti tinkimätön oma itsensä, oikeasti rock’n’roll mutta vähän tylsä, ja antaa hillitysti diggailevalle yleisölle sen mitä se haluaa: setillisen Suomen pophistorian parhaita biisejä. Ymmärtääkseni Janne oli jo aiemmin laittanut kiipparisti Burtonille viestiä. Mietin, että ei, kyllä niillä on varmaan kaveripiirissä siellä Helsingissä tai Amerikassa joku tyyppi. Se ei tiennyt asiasta. Hyvä svengi. – Siitä Ylppö nappasi sen, että ai, onko Kaasu lähtenyt pois. Piti ostaa wahja säröpedaalit ja opetella soittamaan Metallican Anesthesia (Pulling Teeth). Meni viikko, ja se laittoi mulle viestiä, että kiinnostaisiko. Debyyttilevyn helmi taitaa vaan olla niin kova biisi, että se saa Villenkin yhä infernaalisiin liekkeihin. Yhtyeen saavutusten mittavuutta on hankala ymmärtää härmästä käsin. K uv a: Timo Isoaho stalker_taitto2015_9_a.indd 77 4.9.2015 15.02. – Siinä oli Romaniaa, Unkaria, Slovakiaa, Puolaa, Saksaa, Venäjäa, Latviaa… Kosmoa hymyilyttää, kun hän toteaa tienneensä, että HIM on kyllä aika iso bändi. Verratessaan Ylppöä ja Villeä toisiinsa bändiliidereinä Kosmoa naurattaa. HIMin konseptissa ei tarvitse vetää itseään samalla tavalla äärirajoille. Ei siinä ollut mitään probleemaa. Toki vaikea sanoa, kun ei ole tehty vielä yhtään uutta biisiä. Mutta tosi rennosti meni. Ville osaa soittaa kaikkia soittimia ja on vanha rumpali. Nopeammissa rokkipaloissa bändi tuntuu välillä olevan turhan tarkka tempojen kanssa ja antavan adrenaliinille liian vähän vaikutusvaltaa. Hän laittoi huvikseen viestin Ihmisten yhteiseen WhatsApp-ryhmään, että mitenkäs siihen bändiin pääsisi rumpaliksi. Pieksämäen mies aloitti soittohommat seiskaluokkalaisena. Rumpujen soiton Kröger aloitti seuraavana kesänä. – Sitähän mä mietin, että minkälaisia jamppoja siellä on, maailmantähtiä sun muuta
Tästä syntyy yhteistyön kiinnostava jännite. Sanoin, että teillä on hyvä bändi, mutta miksei kukaan laula. Stalker suosittaa. Kauko Röyhkän ja Anna Inginmaan yhteislevyllä on luvassa 60-lukua ja ranskalaista tunnelmaa. Nyt monipuolisen laulajan ja heräilevän laulunkirjoittajan ura etenee toivotulla tavalla: tuleva albumi sisältää myös Annan kirjoittaman Paha poika -kappaleen. Pidätkö Soundi.fi:n tarinoitasi kirjallisesti ansiokkaina. Nykyisin kirjailijat ja monet muutkin pelkäävät miten käy kaunokirjallisuudelle, kun kirjat eivät myy entiseen tapaan ja koko kirjakauppasysteemi on romahtamassa. Tyyliltään levyn kappaleet tulee olemaan vaihtelevia: elokuvallisesta film noir -hengestä psykedeeliseen progerokkiin. Ehkä tarkoitin jotain sellaista, että kannattaa olla sen verran paha, että saa arvostusta. YouTubesta löytyy muuten hauska video kesältä 2013, jossa Anna tulkitsee Kaukon Lauralle-klassikkoa Helsingin Kallion kadulla kuppilan edessä. Ehdotin yhteistyötä. Stalker toivottaa onnea matkaan ansaitulle kansainväliselle tripille! Kolmen kimppa Lopetettuaan ajatustensa jakamisen suursuosion saavuttaneella Facebook-sivullaan Kauko Röyhkä on kirjoitellut kyseenalaista huomiota herättäneitä tarinoita Soundin nettisivuille. Inginmaa on kiinnostava taiteilija ja persoona. 78 PB teppo.vapaus@gmail.com OTA YHTEYTTÄ STALKERIIN: lukea, että sain Ylpöltä yhteystietosi, olisi rumpalin kokoinen aukko bändissä. Yhteen tekstiin kului noin tunti. Hän kehittää luontevan melodian helposti ja ymmärtää sanoituksen merkityksen, Kauko kertoo. Annan keikan jälkeen Kauko oli pohtinut tämän imagoa ja tokaissut jotain tyyliin: ”Sinulla on puoli vuotta aikaa päättää, oletko hyvä vai paha tyttö.” Mitäköhän Kauko mahtoi tarkoittaa. Serge Gainsbourg ja Jane Birkin ovat vaikuttaneet jonkin verran, mutta myös uudemmat jutut kuten Massive Attack. En halunnut kirjoittaa musiikista. – Keskityn musiikin tekemiseen. – Panoja niissä kuvataan varsin vähän, enemmänkin erilaisia tilanteita, mitä matkan varrella on tapahtunut. Stalker kehottaa lukijoita seuraamaan Röyhkä/Inginmaa/Hypnomenin etenemistä vaikkapa artistien Facebook-sivujen kautta. Kuulin Hypnomenin keikan Tallinnan musiikkijuhlilla. Biisinä se on kesäinen tuokiokuva, jonka pienistä säröistä välähtää läpi tummanpuhuva mystinen todellisuus. Se oli sillain, että no huh huh! Olihan se vähän absurdi tilanne, leppoisa rumpali nauraa. Viihteellisempi, mutta tyylikkäällä tavalla. Mutta miten Kauko, Anna ja Hypnomen löysivät toisensa. Menin pienessä hönössä puhumaan Pekka Laineelle ja Sami Niemiselle. Annaa hyvän ja pahan dynamiikan pohtiminen ei niinkään innosta, kun pirautan hänelle ja kysäisen. – Hietsu on hyvä maistiainen. – Vaikutteita on otettu esimerkiksi 60ja 70-luvun Ranskasta. En halunnut tehdä tavanomaista soololevyä, vaan pyysin Annan mukaan. Rosoinen Kauko ja aistikas Anna Stalker muistaa taannoisista keskusteluista Annan kanssa epämääräisen tarinan. Ajattelin, että siitä voisi syntyä jotain mielenkiintoista. Vaihtoehtona on tehdä päinvastoin. Mulle tämä on hyvin erilainen levy kuin mikään aikaisemmista, joilla olen ollut mukana. – Jos kirjoittaisin jotain kirjallisesti ansiokasta, en tarjoaisi sitä Soundiin. Häntä ei ainakaan kiinnosta säteillä julkisuuden valokeilassa eikä hän halua antaa medialle itseään, ainoastaan harkitut sanansa. Tämä Hypnomenjuttu ehti tulla väliin. Muistetaan vaan, että joka kerta kun valvotaan vitun myöhään, kun syödään paskaa ja kun dokataan, tilataan itsellemme masennusta. Mun pehmeä ja aistikas soundi, Kaukon rosoinen, omintakeinen soundi yhdistettynä Hypnomenin svengaavaan soittoon luovat oman maailman, Anna kuvailee. Hän on toisessa hetkessä lapsen kaltainen, seuraavassa peloton villinainen ja jo kohta tarkasti sanojaan harkitseva, kuin hieman pelokas aikuinen. Soittohommista vastaa Hypnomen. Roolileikit eivät kiinnosta, hän nauraa. Siitä vaan artistin ja biisin nimeä hakukenttään ja sitä kautta tutkimaan muitakin Annan esiintymisiä. Olin Oulussa ja tyttöystävä oli just siinä. Valovoimaisen Anna Inginmaan Stalker esitteli jo Soundissa 11/2013. Hän on monellakin tapaa täydellinen vastakohta Kaukon rehvakkuudelle, estottomuudelle ja karskiudelle. Naislaulajilla on tässä maassa se ongelma, että kaikista pyritään tekemään iskelmätähtiä. Anna kertoo arvostaneensa Kaukoa taiteilijana jo pitkään. Jos joku haluaa tehdä jotain muuta kuin kivaa pikku iskelmää, pitää vähän tapella. – Riku Mattila tutustutti minut ja Annan. K uv a: Juha Me tso stalker_taitto2015_9_a.indd 78 7.9.2015 14.17. Huomasin heti alussa, että Annan kanssa voi tehdä biisejä. Röyhkä/Inginmaa/Hypnomenin debyyttisingle ja -video Hietsu julkaistiin loppukesästä. Lisäksi toivotan onnea ja periksiantamatonta asennetta alkavaan pimeään ja kylmään aikaan. Kahden laulajan käyttämisessä on järkeä. Kauko työstää parhaillaan albumia yhdessä Anna Inginmaan ja Hypnomenin kanssa. Onko ollut tietoinen valinta kirjoittaa lähinnä pikkutuhmia panotarinoita. Liian kilttiä viedään helposti kuin pässiä narussa. Tein yhdessä hänen kanssaan muutaman, mutta levynteko viivästyi. – En muista, olin varmaan kännissä. Entäs itse musiikki. Kirjailijoiden pitää miettiä uusia kanavia. ”Minusta on mukavaa mennä valmiiseen bändiin, joka on soittanut pitkään yhdessä.” – KAUKO RÖYHKÄ ”Mun pehmeä ja aistikas soundi, Kaukon rosoinen, omintakeinen soundi yhdistettynä Hypnomenin svengaavaan soittoon luovat oman maailman.” – ANNA INGINMAA – Mun piti tehdä biisejä Annan tulevalle levylle. Mitä on lupa odottaa näillä näkymin alkuvuodesta 2016 julkaistavalta albumilta. Hän kertoo kirjoittaneensa jutut kesäkuun lomamatkallaan Kreikassa. Minusta on mukavaa mennä valmiiseen bändiin, joka on soittanut pitkään yhdessä. Kauko komppaa: – Tuleva levy on soulahtava, vähän 60-lukulainen, johtuen bändin soundista ja duettobiiseistä. Olen laulanut vaimoni Olgan kanssa Uhrijuhlassa, mikä on myös ollut kiinnostavaa. Oli kivaa herätä aikaisin aamulla, keittää kahvit ja kirjoittaa juttu tai pari. Mikä on tylsempää kuin pitää jotain ”vanha pieru muistelee nuoruutensa suosikkeja” -tyyppistä palstaa
lostinmusic.fi Musiikki & media.indd 79 3.9.2015 11.36
On ihan tietoinen valinta, että haluamme tehdä sellaista musiikkia kuin teemme. Tilhet, pajut ja muut -yhtyeen heleästi laulava Anna-Sofia Tuominen ja kitaristi-biisintekijä Juho Hoikka ovat äimistyneitä, mutta tyytyväisiä orkesterinsa saamasta vastaanotosta. Eli sitä miten aika etenee ja lapsuus ja nuoruus jäävät taakse. Koetteko että albumilla on joitain avainbiisejä, jotka kiteyttävät tekemisenne parhaiten, sen mitä haluatte kuulijoille kertoa ja miten. Jotain merkittävää on tapahtumassa, kun yhtye saa mediat supisemaan vuoden debytantista ja radiokanavat soittavat kuuntelijasegmenteistä riippumatta. 80 >Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Vielä nuori -biisissä vastataan, että pitää päästää irti menneistä asioista. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/tilhetpajutjamuut Tilhet, pajut ja muut Jos asiaa on, se on laulettava ”Laulaminen on minulle yksi tärkeimmistä asioista elämässä.” K uv a: V enla Helenius tarkkis-taitto_2015_9_a.indd 80 7.9.2015 12.30. Juho: – Tuntuu että nykyaika kaikessa tehokkuuden ihannoinnissaan ja ankeassa kyynisyydessään on sysännyt monia tekemisen ja olemisen tapoja marginaaliin. – Se että musiikkimme on pehmeää ja avointa, ei tee meistä sinisilmäisiä. Tulevalta albumilta poimitut singlet Puuhevonen ja Vielä nuori ovat valloittavan lyyrisiä tuokiokuvia jo eletystä elämästä eivätkä tekijät kiistä niiden nostalgia-arvoja. – Olen koittanut viedä laulutekstiemme muotokieltä juuri kirjalliseen suuntaan. Itse albumikin on tulossa vasta lokakuussa. – Oikeastaan kaikkien levymme biisien aiheet ja teemat ovat peräisin omasta elämästämme ja luulen, että se on musiikillemme oleelliinen piirre. Tästä on otettava selvää. Aiheissa täytyy laajentaa muuhunkin kuin kahden ihmisen jakamaan rakkauskokemukseen. Ja se pitää sanoa niin kuin tunne vaatii. Teksti tarvitsee tuekseen sävellyksen ja tulkinnan, Juho analysoi. Musiikkinne laulelmallisuus kuulostaa vilpittömältä ja tunteikkaalta, ja se on muodoltaan selkeää. Biiseissä ollaan kiinni elämän ja arjen tosiasioissa, mutta kaikkea katsellaan pohtivammasta näkökulmasta. Anna-Sofia: – On hienoa, jos biisimme ohjaavat mielikuvia 70-luvulle! Ja ihanaa että vilpittömyys tulee läpi musiikissamme, sillä sitä se onkin. Nykypäivän valtavirtamusiikissa näkyy paljon kovia arvoja, opportunismia, menestymisen ihailua, maailmanloppu-teemoja ja muita synkeyksiä. Toinen tärkeä juttu on muistaa, että laulu on dramaturginen kokonaisuus. Anna-Sofia: – Totta kai levy on aina kokonaisuus. Tämä heijastuu myös musiikkimaailmaan ja musiikin tekemiseen. Puuhevosessa esitetty suora kysymys ”osaisiko joku sanoa nyt, miksi se aika oli niin lyhyt?” kuvastaa aika hyvin koko levyn aihepiiriä. Tästä syystä mielikuvat laukkaavat näitä pohtiessa enemmänkin 70-luvulle, jolloin kirkassilmäisyys oli vielä hyve. Miksi on aina niin kiire tulla vanhemmaksi. Rotaariossa on ollut jo useampikin sinkku. Minulle tekstit ovat hyvin tärkeitä musiikin rinnalla ja haluan välittää tekstin sanoman. Luonnonläheisesti nimetylle yhtyeelle tunnusomaista on Anna-Sofian kirkkaasti ja lujaa sointuva laulu aivan kuten sanoitusten kirjallinen, poptekstien tylsimmistä konventioista vapaa tyyli. Välillä jopa riipaisevan rehellistä, mutta ei mitään synkistelyä kuitenkaan. Se ei varsinaisesti poikkea puhumisesta siinä mielessä, että jos asiaa on, se on sanottava. – Laulaminen on minulle yksi tärkeimmistä asioista elämässä. He molemmat huokaavat, että onneksi tuleva täyspitkä taltioitiin jo keväällä 2014, joten paineita ei ehtinyt kasaantua. – Laulajana minulle on tärkeää että tekstit ja melodiat sopivat suuhuni, Anna-Sofia painottaa
Pop eilen – toissapäivänä Novassa sunnuntaisin 10–11.30 Heikki ”Hector” Harma Nova tulostus.indd 81 3.9.2015 14.17
Kesän marjat ovat huikeaa kamaa. Kätevää, sanoi entinen sahatyöläinen. Toimeentulosta on silloin kysymys. Treenit ovat muuttuneet keikoiksi ja levynjulkaisua juhlivaksi kiertueeksi. Se on nimittäin raittius! Ilman sitä minulla ei olisi voimia, tahtoa, näkemystä tai uskoa tarttua työkaluun ja alkaa lapioida. Yhteistyö on mukavaa, sanokaa minun sanoneen! Liian isoja alkoi pää tuottaa! Kellokin on jo kohta puoli kaksi yöllä. > TOMMI LÄNTINEN ”KUN ON KYLLÄSTYNYT Lontooseen, on kyllästynyt elämään; sillä Lontoossa on kaikkea, mitä elämä voi tarjota.” Noin lausui Samuel Johnson 1700-luvulla. Tänä kesänä ovat erityisesti soineet Mose Allisonin The Complete Recordings 1957–1962, Zoot Simsin 12 Classic Albums 1956–1962, Yuseef Lateefin Six Classic Albums ja Chet Bakerin The Complete 1953–62 Vocal Studio Recor dings. Kuudessa äänieristetyssä huoneessa oli kussakin yksi taulu, johon äänitaiteilija oli loihtinut oman teoksensa. Onhan tämä myös raskasta, mutta onneksi olen saanut osakseni uuden elämäntavan. Heti ensimmäiseen huoneeseen oli sijoitettu suomalainen maalaus, Akseli GallenKallelan Keitele. TÄTÄ KIRJOITTAESSANI mieleni on vallannut väsynyt mutta rauhaisa kiitollisuus. Aivan törkeän hyvää ja aika terveellistäkin. Ei onneksi usein, sillä kehoni kaipaa ja huutaa vitamiineja. Isoja ajatuksiakin nousee mieleen. Anthony Quinnin Curtain Call on upouusi rikoskirja, mutta ihailtavan elävästi siinä kuvataan 1930-luvun teatterija taidemaailmaa. Samalla vaivalla hyvin, kun on kerran vehkeetkin hankittu! Voi sitten jälkeenpäin katsoa peiliin katsettaan kääntämättä. Vilvoitusta suurkaupungin kuumuuteen tarjosi Britannian parhaaksi keikkapaikaksi äänestetty Union Chapel -kirkko, jossa Rosanne Cash tulkitsi hienoja laulujaan sydämellä ja taidolla, sekä National Gallery, jonka Sound scapes-näyttely esitteli kuusi visiota kuvan ja äänen yhteensovittamisesta. Mitä jos se on toipumisusko tai yhteistyö. Tämän kesän matka osui hellepäiviksi samaan aikaan, kun kotimaassa vihmoi vettä. Lähetä arvauksesi sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@soundi.fi. Soundi 40 vuotta sitten Hei, kuka puhui. Toista sataa kertaa olen Lontoossa käynyt, ja useasti sinne vielä tulen palaamaan. Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Minä haluaisin meidän löytävän nuo, kukin itsestään ja toisia kannustaen ja tukien. Mitä oikeasti tapahtui suomalaisissa vuosina 1918–1939 kansan kahtia repineen sisällissodan ja talvisodan välillä. Laita viestisi otsikoksi ”Kuka puhui” ja liitä mukaan yhteystietosi. Sen taustaksi oli Chris Watson äänittänyt tuttuja keskisuomalaisen luonnon ääniä. Brandonin A Scream In Soho, Charles Kingstonin Murder In Piccadilly ja Mavis Doriel Hayn Murder Underground. Niistä vaan tulee niin hyvä olo. Iän ja kokemuksen myötä olen alkanut entisestään arvostaa mahdollisuutta tehdä tätä niin rakasta työtä. En nyt viitsi ruveta hurskastelemaan vaan myönnän joskus mättölällinkin olevan paikallaan. Laitoin yöpalaksi marjoja, banaaniviipaleita ja pähkinöitä, jotka kuorrutin ihanalla Alpron kookos-soija-jugurtilla. Levypalkinnon voitti Miika Grönroos Turusta. Tätä missiota siivittää kuitenkin kutsumus ammattiin ja halu tehdä hommat hyvin. Pää tyynyyn ja hetki luureissa vaikka Foreigneria! Pellen sanoin, hyvää yötä maailma! 82 ”Tässä yhtyeessä ei ole ketään johtajaa ja siitä syystä se tulee pysymään sinä mikä se on.” (Soundi 8/1975) Arvaa tai tiedä – kuka oli äänessä . Menneistä ajoista kertovien romaanien taustamusiikiksi valikoituu vanha jazz. Ja ainakin minun kohdallani tuo virke pitää yhä paikkansa. Saan soittaa ja hoilottaa loistavien musikanttien kanssa. Olisiko tuosta ajasta meille nykyihmisille opittavaa. Rikki riepoteltu kansa löysi yhteisen juonen ja vihollisen uhatessa ei ollut epäilystäkään nousta yhtenä rintamana sitä vastaan. Ojaa kaivetaan maantien keskiviivan viereen kun kerran jossain on naulattu muutama satalappu seinään. Hienoin kokemus oli kuitenkin Wiltonin diptyykki, joka oli innoittanut Nico Muhlyn rakentamaan huiman hypnoottisen sävelmaailman. Sillä lapiohommiahan nämä ovat. Ja nämä ajat ovatkin jazzin ystävän kulta-aikaa – kympillä tai parilla saa komeita bokseja, joille on tallennettu albumeja, joista niiden ilmestymisaikaan suomalainen harrastaja saattoi vain haaveilla. a) Peter Bardens (Camel) b) John Cale c) Dave Greenslade (Greenslade) Edellisen lehden siteeraus kuului Maddy Priorille (Steeleye Span). Tyylikkäissä kansissa tarjotaan Martin Edwardsin kokoama novellikokoelma Capital Crimes, John G. British Library on alkanut julkaista uusina painoksina englantilaisen rikoskirjallisuuden rakastettuja klassikkoja. Yhdessä vaikeudet ovat voitettavissa. Lontoo on valikoitunut myös useiden kesäkirjojeni ympäristöksi. Onko jotain, mitä emme huomaa – jokin pieni ja niin yksinkertainen, että se on vaikeasti havaittavissa tai helposti ylenkatsottavissa. TIMO KANERVA viimeinen sana -taitto_15_9_a.indd 82 7.9.2015 12.40. Arvomme vastaajien kesken levypalkintoja
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN COB 09-15.indd 1 02.09.2015 12:19:14 COB tulostus.indd 83 3.9.2015 11.24
WWW .DA VIDGILMOUR.COM UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA CD / DVD / BLU-RA Y / 1LP takakansi 9_15.indd 84 3.9.2015 12.01