Soundi 9/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 9 FIN BIB-BluesPills 10-17_BACKCOVER.indd 1 02.10.17 10:23 takakansi 9_17.indd 84 4.10.2017 15.10 9/ 20 17 9,50 € (sis.alv) S O U N D I 9 / 2 1 7 So un dI 11 So un dI 11 V O N H E R T Z E N B R O T H E R S "MAAILMALLE ON HELPPO LÄHTEÄ – JOS ON HYVÄ!" SANTA SANTA CRUZ CRUZ LYHYESTÄ NIMESTÄ VIRSI KAUNIS LYHYESTÄ NIMESTÄ VIRSI KAUNIS LYHYESTÄ NIMESTÄ VIRSI KAUNIS LYHYESTÄ NIMESTÄ VIRSI KAUNIS M M PITKÄ 60-VUOTIS HAASTATTELU PITKÄ 60-VUOTIS HAASTATTELU PITKÄ 60-VUOTIS HAASTATTELU YARI YARI ANTON KABASEN PALUU BEAST BEAST IN BLACK IN BLACK POHJAKOSKETUKSEN KAUTTA UUTEEN LOISTOON VON VON HERTZEN HERTZEN BROTHERS BROTHERS kansi_9_2017_m.indd 1 5.10.2017 17.27 _1SD_ulkokannet_9_2017.indd 1 6.10.2017 10.34
09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 5.10.2017 8.01 DEBYYTTIALBUMI LEO NYT ULKONA MUKANA SINGLET KAIKKI MITÄ RAKASTIN, SANO MITÄ SANOT JA MUN PITI OLLA SUN LATAA, STRIIMAA TAI OSTA OMAKSESI facebook.com/leovirallinen instagram.com/leostillman Sony aukeaman tulostus.indd 2 4.10.2017 14.59 _2SD_sisäkannet_9_2017.indd 1 6.10.2017 11.00. George Romero Between Night and Daw blu-ray + dvd Jacques – elämä merellä dvd & blu-ray It Comes at Night dvd, & blu-ray Bunuel Collection blu-ray Jäähyväiset presidentille dvd Muumi tv-sarja dvd DVD & Blu-ray Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh
DEBYYTTIALBUMI LEO NYT ULKONA MUKANA SINGLET KAIKKI MITÄ RAKASTIN, SANO MITÄ SANOT JA MUN PITI OLLA SUN LATAA, STRIIMAA TAI OSTA OMAKSESI facebook.com/leovirallinen instagram.com/leostillman Sony aukeaman tulostus.indd 3 4.10.2017 14.59
06. 12 . 11. 07. 09. 03. 11. 11. 11. 11. TO PE MA T I KE TO SU O L A V I U U S I V I R R A N V E R E T S E I S A U T T A V A L I V E A L B U M I 2 L P / C D / D I G I 17.11.17 Olavi Uusivirta tulostus.indd 4 6.10.2017 10.25. 11. 11. 08. Olavi elää! KO N S E R T T I S A L I K I E R T U E IL CHANTE COMME S’IL N’Y AVAIT PAS DE DEMAIN SELLOSALI, ESPOO KUOPION MUSIIKKIKESKUS, KUOPIO SIBELIUSTALO, LAHTI TAMPERE-TALO, ISO SALI, TAMPERE OULUN KAUPUNGINTEATTERI, OULU LOGOMO, TURKU SAVOY-TEATTERI, HELSINKI 02
Sonicvision tulostus.indd 17 4.10.2017 15.19
42 Santa Cruz ”Välillä pitää muistaa olla realisti.” K u v a: Ju k k a Su ih ko n en K u v a: So u n d in ar k is to 26 Yari ”Opin soittamaan Hammondin B3uruilla, jotka meillä oli kotona.” sisältö_2017_9_a.indd 6 5.10.2017 17.58. Soundi 9/2017 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Uutiset 12 Arttu Seppänen 14 Tarkkailuluokka: Hullu Ruusu 16 Elämäni soundit: Tilhet, pajut ja muut 18 Erään laulun anatomia: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus 20 Apparatus 22 E-liike 24 Jussi Niemen naamakirja: Bootsy Collins 26 Soundi-haastattelu: Yari 34 Von Hertzen Brothers 42 Santa Cruz 48 Wolf Alice 52 M 54 Antero Lindgren 56 Trivium 58 Levyarviot 76 Bazook Beast In Black Bloodred Hourglass Hallatar 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: Te ro A h o n en K u v a: V ii v i H u u sk a K u v a: E li o t Le e H az el K u v a: La u ra A ll ar d Fl ei sc h l 6 SOUNDI 48 Wolf Alice ”Menestys on paljolti onnesta kiinni.” 78 Bloodred Hourglass ”Jonkinlaista paranemis prosessia tässä on ollut yhden jos toisenkin kohdalla.” 58 Levyarviot Ariel Pinkin Dedicated To Bobby Jameson ja puolen sataa muuta levyuutuutta arvioituna
MUSIC THEORIES RECORDINGS Von Hertzen tulostus.indd 7 4.10.2017 15.20
Tämä, kuten kymmenen muutakin herkullista detaljia selviää Song Exploder -podcastin jaksosta, jossa Lorde purkaa tuoreen biisinsä atomeiksi. Vierailulle makrotasolle 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti SOUNDI 9/2017 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Tom Petty: Southern Accents Phoebe Bridgers: Stranger In The Alps Hullu Ruusu: Hullu ruusu Myrkur: Mareridt ”C an you hear it. Ja pyörähtiväthän siellä myös Hetfield ja Ulrich purkamassa Moth Into Flamea. Turha siis piilotella, että mikä toimi innoittajana tässä lehdessä debytoivalle Erään laulun anatomia -sarjalle. Toinen tämän lehden uutuus on Arttu Seppäsen essee, joka korvaa Soundissa lähes 12 vuotta ilmestyneet Arttu Tolosen kolumnit. Iso kiitos Artulle kaikista niistä juuri sopivasti yläpilvessä liidelleistä ajatuksenherättäjistä, ja tiukkaa otetta sarvista Artulle! Suljetaan tämän tekstin ympyrä vielä muutamalla musiikkiin liittyvällä podcast-suosituksella: WTF With Marc Maron, And The Writer Is…, All Songs Considered, KEXP Song Of The Day sekä erittäin syvälle merkittävien albumien sisään sukeltava Dissect (ykkös kaudella Kendrick Lamarin To Pimp A Butterfly, nyt käsittelyssä Kanye Westin My Beautiful Dark Twisted Fantasy). Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Printissä ei valitettavasti päästä esittelemään audioraitoja kerros kerrokselta, mutta muuten sarja tarjoaa mahdollisuuden sukeltaa joka kuukausi tavallista syvemmälle yhden ajankohtaisen kappaleen sisään. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Aika vähän on tullut vastaan, ja nekin vähät joko vaisuja tai alkuunsa hyytyneitä. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Marianas Rest: Horror Vacui pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_9_a.indd 8 6.10.2017 10.45. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Otto Talvio, Eero Tarmo, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 43. Musiikkijournalismi liikkuu useimmiten keskitasolla: puhutaan suhteellisen laajalla haarukalla aristin kuulumisista, studiosession sujumisesta, albumin yleisestä tunnelmasta ja teemasta. Mutta missä ovat kiinnostavat kotimaiset musiikkipodcastit. Eikä siinä mitään, usein se on ihan luonteva ja tarkoitustaan palveleva tapa, mutta asiat muuttuvat lähes poikkeuksetta kiinnostavammiksi, kun tuosta otetaan askel suuntaan tai toiseen – joko puhumaan isommista teemoista artistin elämässä ja maailman menossa, tai sitten vaihtoehtoisesti siirrytään mahdollisimman yksityiskohtaiselle makrotasolle, kuten vaikkapa Song Exploder -podcastissa. Itsekö se pitää sekin tehdä. It’s a fucking tiger’s roar!” Ja totta tosiaan, siellähän se tiikeri karjahtaa keskellä Lorden Sober-kappaletta. Erittäin suositeltavaa kuunneltavaa! Lorden lisäksi tämän vuoden herkkuja ovat olleet ainakin St Vincent, Slowdive ja Michael Kiwanuka. Hän kertoilee anekdootteja äänityssessioista ihastuttavan paksulla uudenseelanninenglannillaan, ja havainnollistaa kappaleensa yksityiskohtia raita ja ääni kerrallaan, aina varhaisesta demosta lähtien
Kuvat: Jarkko Vehniäinen Toinen kuvakulma > pääkirjoitus & kolumni -taitto_2017_9_a.indd 9 6.10.2017 10.44
Ainutkertainen Pink Floyd -spektaakkeli 9. – Sieltä löytyy sekä edellisil tä levyiltä tuttua soundia, mutta myös vähän yllättävämpiä kään teitä, kertoo kitaristi Tuomo Man nonen. Bändi tekee sen jäl keen kuuden viikon julkkarikier tueen ympäri Suomen, päättää Mannonen. Mu kana on albumikappale sekä yksi levyn ulkopuolinen biisi. Ismo Alanko saa kolmipäiväisen festivaalin Tampere-talossa on kehitelty hieno konsepti: ensi keväänä kuullaan Ismo Alangon musiikkia kolmena peräkkäisenä iltana. Mokoman yhteistyökumppanit ja aikataulut selvillä Keikkatauolle vetäytynyt Mokoma ahkeroi lähikuukaudet niin sävellysja kirjoitustöiden kuin uuden materiaalin harjoittelunkin parissa. Festivaalin humussa nousevat esiin esimerkiksi groteski punktaiteilija GG Allin ja shokeeraava hevibändi The Mentors. Odotukset ovat siis kor kealla kolmannen albumin, otsi koltaan tietenkin III, suhteen. Pitkä soitto ilmestyy sitten tammikuun puolivälissä. Maan äiti on liki parikymmentä vuotta van ha biisi, mutta saa ensiesityksen sä vasta nyt. Jo yhtyeen debyyt tilevy vakuutti, mutta keväällä 2016 ilmestynyt kakkoskiekko nostatti vieläkin suurempia vä ristyksiä. Luvassa on muutakin juhlakaluun liittyvää ohjelmaa. – Miksaamisen taas hoitaa Jens Bogren, joka vastasi myös Elävien kirjoihin -studioalbumin (2015) miksauksesta. – Vetäydymme Sound Supreme -studion uumeniin ensi vuoden alkajaisiksi. Odotus päättyy tammikuussa. Äänityksiä valvoo meille hyvin tuttu ammattimies eli Janne Saksa, kertoo kitaristi Tuomo Saikkonen. – Ensimmäinen singlelohkaisu ilmestyy jossakin vaiheessa ensi keväänä. marraskuuta. Apina vetäytyy tauolle Rap metal -orkesteri Apina paiskaa ainakin toistaiseksi viimeisen keikkansa Oulun 45 Specialissa 3. Sen jälkeen yhtye vetäytyy ”määrittelemättömän pituiselle tauolle”, eikä nelikko tunne itsekään mahdollista tulevaisuuttaan. Entä jatkuuko orkesterin jäsenten musisointi muissa yhteyksissä. Päätös tehtiin jo reilusti aikaisemmin, mutta tuotiin uutinen julki vasta kun saatiin viimeinen keikka sovittua, kertoo laulaja Henri Pesonen. Siellä on vain vähän päällek käisäänityksiä ja ainoastaan yksi lauluraita per laulaja. Tiedotteessa käytetyn spektaakkeli-termin puolesta puhuvat myös viihdykkeeksi luvatut ”hologrammit, drone-kopterit, erikoisefektit, laserit ja ilma-akrobatia”. kesäkuuta. – Julkaisemme seiskatuumai sen singlen joulukuun alussa. Soundi kumartaa: aivan mainio teema! Taatusti mielenkiintoisia elokuvia katsotaan Joensuussa aikavälillä 15.-19. Toivottavasti saman konseptin alla otetaan jatkossa käsittelyyn muitakin artisteja! K u v a: K ai Sa ar in en K u v a: A rtt u Ko k ko n en uutiset_2017_9_a.indd 10 5.10.2017 17.35. marraskuuta. Iltaman aikana Helsingin jäähallin estradille nousee kokonainen sinfoniaorkesteri sekä Dream Theater -solisti James LaBrie ja Michael Monroe. Kerrohan hieman myös aika tauluista. – Vetäydytään breikille positiivisen haikeissa tunnelmissa. Uutiset A-PUOLI > Toimittanut: Timo Isoaho Lasten Hautausmaa julkaisupuuhissa sydäntalvella Tumman ja melodisen rockin maailmassa seikkaileva Lasten Hautausmaa on säväyttänyt uran sa alusti asti. – Albumille tulee myös yksi lai nanumero, jonka laulaa duettona kappaleen päätekijä Markus Tu kia (Barefoot Brothers) yhdessä Kristiina Vaaran kanssa. Kosketin osastolta löytyy meille uusia ins trumentteja: Hammondia, Arp Odyssey syntetisaattoria, Rolan din vanhaa sähköpianoa ja Yama ha SS30 jousikonetta. Pitkäsoiton julkaisupäiväksi on sovittu 1. – Teemaohjelmistosta löytyy hulluuden tavoittelijoita, taiteilijoita ja hämmentäjiä, jotka ovat ottaneet missiokseen normaaliuden määreiden rikkomisen. Näkökulma on pikemminkin ylistävä kuin osoitteleva, sillä haluamme tuoda positiivista irrottelua ja erikoislaatuista rohkeutta synkkien uutisten varjostamaan maailmaan, sanoo Rokumentin tuottaja Katri Kilpiä. joulukuuta järjestettävä The Symphonic Pink Floyd Show -konsertti juhlistaa klassikkoyhtyeen The Piper At The Gates Of Dawn -debyytin 50-vuotisjuhlaa sekä Animals-kiekon nelikymppisiä. – Uskoisin, että kaikki tulevat jatkamaan musiikin parissa tavalla tai toisella. Talossa Ismo Alanko -festivaalilla maestro esiintyy sinfoniaorkesterin kanssa, soolona sekä bändin kanssa. Omalta kohdaltani tiedän sen verran, että julkaisen uutta musaa, kunhan sen oikea aika koittaa. Rokumentti friikahtaa aivan täysin Rakas ystävämme jo monen vuoden takaa, Rokumentti Rock Film Festival, keskittyy tänä syksynä friikkiyteen. – Sanoitukset liikkuvat Stephen Kingin Langolieereissä, Tove Janssonin sotaajan seikkailuissa, Varsovan piirityksessä, kraatteri järvissä, öisissä junamatkoissa ja muissa Lasten Hautausmaalle tyypillisissä aiheissa. – Biisit ovat poprockiskelmä sielunveljetballadi osastoa ja soundimaailma on ilmavan hau ras. Kaikkiaan tapahtuman aikana esitetään yli neljäkymmentä elokuvaa vuoden parhaimmista musiikkileffoista palkintoja keränneisiin festarijyriin
”Kolmikko on viihtynyt viime aikoina yhdessä, ja musisointi on ollut vahvassa roolissa. Keikkojen erikoisvieraina toimii kaksi mainiota ryhmää eli Sleep Of Monsters ja Red Moon Architect. Ensi vuoden alkupuolella taas on luvassa Powerless-trion (Hietala, JP Leppäluoto ja Ari Koivunen) Suomen-kiertue. Harmaassa, tuulisessa ja sateisessa ilmassa kuulokkeista kuunneltuna levy jättää jälkeensä lähes epätodellisen tunnelman.” Pian nämä kaihon ja toivon sävelet soivat myös elävänä, sillä Swallow The Sun soittaa kuusi Hope-teemakeikkaa marras-joulukuun vaihteessa. Mitähän muita sieltä löytyi. Teoksen on kirjoittanut Timo Kangasluoma. Kävipä Swallow The Sunille äskettäin myös niin hienosti, että yhtyeen debyytti The Morning Never Came valittiin amerikkalaisen Loudwiren toimesta maailman parhaiden doom-levyjen joukkoon. Ei sentään yhteen putkeen vaan kolmessa eri osassa. Muun muassa Black Sabbath, Candlemass ja Type O Negative – sekä suomalaiskollegat Thergothon, Skepticism ja Reverend Bizarre. Levy sai haltioituneen vastaanoton, ja esimerkiksi Soundin Ville Sorvali tuumi täysien pisteiden arviossaan seuraavasti: ”Jos The Morning Never Came (2003) ja Ghosts Of Loss (2005) saivat aikuisen miehen itkemään, Hope on se viimeinen niitti joka satuttaa, lyö maahan ja musertaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. K u v a: Ju ss i R at il ai n en K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: A rtt u Ko k ko n en uutiset_2017_9_a.indd 11 5.10.2017 17.35. Nyt laulajat ovat päättäneet tuoda konseptin myös kuulijoiden eteen”, kertoo tiedote. Ruostetta ei Hietalan niveliin ehdi kertyä lähiaikoinakaan, sillä Raskasta joulua -kiertue pitää muusikon tien päällä marraskuun puolivälistä joulun aluspäiviin. Mutta olihan se valitettavasti”, kirjassa muistellaan. Sävelet soivat suomalaisille sopivasti Tallinnan Sakusuurhallissa toukokuun puolivälin tietämillä. Hyvä! Marco Hietala on ruostumaton Tarotin ja Nightwishin riveissä maailmanmaineeseen nousseen Marco Hietalan tähänastista uraa luotaava Ruostumaton-opus on nyt saatavilla. Nightwish puolestaan aktivoituu ensi maaliskuussa, ja toukokuussa yhtye heittää tulevan Decades-maailmankiertueensa ensimmäiset Euroopan-keikat. Swallow The Sun juhlii toivon merkeissä Jyväskyläläinen doom/deathryhmä Swallow The Sun julkaisi kymmenen vuotta sitten Hopekolmosalbuminsa. Ensi vuoden alkupuolella Swallow The Sun lähtee Karibianristeilylle ja soittaa 70 000 Tons Of Metal -laivalla Songs From The North I, II & III -triplansa kokonaisuudessaan. Hietala ei ole käyttänyt alkoholia enää vuosiin, mutta aikoinaan keitto maistui hyvältä, ja eräskin taka vuosien soittoiltama alkoi seuraavasti: ”Ravintolan henkilökunta oli haavi auki, ettei tuo porukka voi mitenkään olla illan bändi
Itselleni Myrkytyksen oireet ei ole koskaan ollut niin ajankohtainen kuin nyt. Tavalla tai toisella runkkaamme itsemme tyytyväisiksi taas hetken ajaksi. Reilu kuukausi myöhemmin Juice Leskinen kuolee. Kappale ei ollut ainoa kerta, kun Juice käsitteli ydinvoimaa ja -aseita sanoituksissaan. Tänä syksynä Myrkytyksen oireet on alkanut soida päässä seuratessa uutisia Pohjois-Koreasta ja siitä, kuinka Suomi on jättäytymässä ydinaseet kieltävän sopimuksen ulkopuolelle. Haluaisin kuulla, mitä Jussi tästä kaikesta kirjoittaisi nyt. Nyt tilanne on monella tapaa toinen. Se yhdisti ydintuhon ja rakkauden koskettavalla tavalla, joka synnytti yhden suomalaisen populaarimusiikin hienoimmista kappaleista. Juice Leskinen kirjoitti Marilynista alkaen paljon rakkaudesta ja kiimasta, mutta sitä kiinnostavampaa on, miten paljon Juice kirjoitti ydinteknologian vaaroista. 12 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee T änä syksynä yksi kysymys on tullut toistuvasti mieleeni: Mitä iso J tekisi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että rockin kriisi on ulottunut paitsi instrumentaatioon, myös lyriikkaan. ”Kirjallisuudessa ja musiikissa viime vuosina valloillaan olleelle minätrendille kaipaisi jo vaihtelua.” arttu seppänen 9_2017 -taitto_b.indd 12 5.10.2017 17.36. Ydinenergiasta mainittakoon esimerkiksi Fukushiman onnettomuus vuonna 2011, Saksan päätös luopua ydinvoimasta, surkuhupaisa Olkiluoto 3 – mutta kuinka monta ydinvoimaa käsittelevää kappaletta muistat viime vuosilta. Maailma hautaansa nilkuttaa, kun pojat leikkivät laatikolla ja surkuhupaisa todellisuus tekee itsestään parodiaa. Kirjallisuudessa ja musiikissa viime vuosina valloillaan olleelle minä-trendille kaipaisi jo myös vaihtelua. Pohjois-Korea uhittelee ydinkokeilla yhä kiihtyvään tahtiin, ja Valkoisessa talossa istuu napin päällä kenties arvaamattomin presidentti koko Yhdysvaltain historian aikana. Hiroshimasta huolimatta vielä 80-luvulla ydinvoima ja -aseet oli kovin tuntematonta aluetta, joka herätti epäluuloa ja synnytti hienoa poplyriikkaa. Onnettomuuden jälkeen hän esitti livenä Pilvee, pilvee -kappaleesta versiota, jossa laulettiin ”Tšernopilvee, pilvee”. Joku ampuu ohjuksen taivaalle, toinen jonnekin muualle. Hän ei ehtinyt nähdä monissa kappaleissa maalaamaansa dystopiaa, joka on nyt lokakuussa 2017 kenties lähempänä kuin koskaan. Toisaalla oli Juicen rujonkaunis ja selväsanainen ydinvoimakriittisyys – Juankosken äijä vieläpä yhdisti 80-luvun hupsuuden ja kritiikin Kojolle ja Jim Pembrokelle kirjoitetussa kappaleessa Hörppää ydinvoimaa. 9. ”Kuule istuta vielä se omenapuu / vaikka tuli jo tukkaasi nuolee / Vaikka huomenna saaste jo laskeutuu / Vaikka huomenna aurinko kuolee / Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa / Kun maailma hautaansa nilkuttaa.” Myrkytyksen oireet ilmestyi vuonna 1981. Barack Obaman kaudella ydinasearsenaalia alettiin taas modernisoida, ja nykyinen presidentti Donald Trump on jatkanut Obaman hallinnon ohjelmaa sekä väläytellyt mahdollisuutta käyttää ydinaseita taistelussa ISIS-terroristiryhmää vastaan. Nykytila on toki helppo ymmärtää: kun artistit ja levy-yhtiön sedät tuijottavat tällä hetkellä ensisijaisesti Spotifyn striimatuimpia kappaleita, tie noiden listojen kärkeen on huomattavasti helpompi samaistuttavan lyyrisen minän kuin kantaaottavuuden kautta. Vuonna 1980 hän sanoitti kajaanilaisen ELF-yhtyeen singlen Ydinenergiaa. Suosittelen tutustumaan, koko levy on nimittäin ihan helvetin outo. Hautaamme maaperäämme ihania radioaktiivisia löytöjä tuleville sukupolville, ja taiteilijoita ei tunnu kiinnostavan. Vuonna 1982 Juice teki kappaleen Atomisuoja. Yhteiskuntakriittisyys ei ole tietenkään itseisarvo, ja kenties tällaisina aikoina on helpompi käpertyä itseensä. Sekä ydinaseet että popmusiikki ovat miesten kädenvääntöä. Kun Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui vuonna 1986, Juicen jo vuosia sitten maalaama dystopia kävi toteen. Ronald Reagan oli juuri valittu Yhdysvaltain presidentiksi, ja hän puhui avoimesti ydinaseiden puolesta sekä kasvatti jenkkien ydinasearsenaalia. Suomalaisessa rockmusiikissa esiintyy hyvin vähän kantaaottavuutta, vaikka aiheita yhteiskunnalliseen kritiikkiin on todennäköisesti enemmän kuin koskaan aiemmin. lokakuuta, 2006: Pohjois-Korea tekee tiettävästi ensimmäisen ydinkokeensa. Karkeasti ottaen suomalaisessa popmusiikissa oli kaksi tapaa reagoida Kylmään sotaan: yhtäällä oli hupsu ja näennäisesti huoleton Maailma hautaansa nilkuttaa 80-luvun suomidisco, jonne aikakauden uuttera sanoittaja Raul Reiman ujutti toisinaan mukaan myös yhteiskuntakritiikkiä. Molempia hallitaan miesten kiihkon ja kiiman ajamina
5. T D T C & O I L Y E M P I R E P R E S E N T SAKU SUURHALL, Tallinna Perjantai 18. Keikkapaketit: tallinksilja.. 2018 Ensimmäinen Euroopan keikka vuoden 2018 maailmankiertueella. /nightwish Liput: Ticketmaster ja Piletilevi TDCD Nightwish tulostus.indd 13 4.10.2017 15.17
Ilman tuollaista ammattimaista remmiä Ruusu kuulostaisi paskalta. Omaperäisyys on tullut luonnostaan eikä mitään etukäteen valikoituja kikkoja tai dogmeja harrasteta. Käy ilmi, että Antti ja Merita ovat keske nään hyvin erilaisia musiikintekijöitä. – Meillä on ihan upeat soittajat. Antilla sovittaminen, loppusilaus, moni-instrumentaalisuus ja ihana luonto. Itse kulkeuduin musiikkiin runojen kautta. Eihän ne rakenteet rakettitiedettä ole. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN facebook.com/hulluruusu ”Konstailemattomuus ja teksti edellä kulkeminen on kummallekin tärkeää.” Antti Hermaja on kokenut muusikko, mutta Merita Bergille Hullu Ruusu on uusi aluevaltaus. Tietty konstailemattomuus ja teksti edellä kulkeminen on kummallekin tärkeää. Antti on järkevämpi, sellainen kallio joka haluaa tukea ja jonka kanssa kimpassa mietitään melodioita ja etsitään soinnut. Käytännön syistä (Ville asuu Helsingissä, Antti ja mä taas Turussa, jossa on myös treenis) lopulta musta ja Antista kehkeytyi ne varsinaiset biisinikkarit kesällä 2016. – Useimmat biisit aiheiltaan on lähteneet mun elämästä, nähdystä ja koetusta tai sitten jotenkin sellaisesta mikä mua kiinnostaa, mutta mistä on myös vahva tunne. Monesti bändit retostelevat, että musiikkinsa on uniikkia. Täytyy siis kysyä laulajabiisintekijä Merita Bergiltä, mistä yhtyeestä on oikein kysymys. Mutta Ville on ikuisesti yksi Ruusuista ja soittaa debyyttilevyllä kitaraa ja banjoa. – Edelleenkin ujostuttaa laulaa, koska en pidä itseäni varsinaisesti laulajana. tarkkis_Hullu ruusu.indd 14 5.10.2017 17.37. A-PUOLI M usiikki kuulostaa yhtä aikaa leikkisältä ja itsevarmalta, jotenkin nyrjähtäneellä tavalla arkiselta. Popmusiikkia tarkempaa määritelmää on vaikea keksiä, vaikka orgaanisesti soivat laulut on puettu jazzahtaviin, folk-henkisiin tai iskelmällisiin sovituksiin. – Antti Hermaja on vaikuttanut monissa kokoonpanoissa jo ennen Ruusua ja on ammattimiehiä musiikin saralla. Hullun Ruusu karttaa oikeasti ahtaita lokeroita. Ollaan pikkuisen naiiveja, mutta lauletaan todellisista tunteista tosissaan. Teksti, laulumelodiat ja se Ruusun yleinen maailma ovat mun vahvuukHullu Ruusu Insinööri ja taiteilija 14 SOUNDI sia. Yhtyeen mediatiedotteessa mainitaan, että säveltäjäduo on halunnut yhdistää omat kykynsä ja osaamisalueensa Hulluun Ruusuun. Useimmiten se jää pelkäksi lupaukseksi. Homma sujuu kuin ammattilaisilla, mutta niin vaistonvaraisesti, että luonnonlapsimaisuudessa on pakko olla tervettä amatööriyttäkin. Mä taas olen vähän äkkipikainen, kyhäilen sävelet, melodiat ja sanat nopeasti nauhurille. Viime vuonna perustettu Hullu Ruusu ja sen samanniminen debyyttialbumi on kiehtova sekoitus kaikenlaisia vastakohtia ja epäloogisuuksia. Myös muille jäsenille on tarjolla roolia. – Antti on upea sovittaja ja kehittyy sanoittajana jatkuvasti, sillä on jopa insinöörin elkeitä, sellainen kantava tapa lähteä rakentaa tekstiä tai auttaa mua lauserakenteissa. Matti (kitara), Daniel (rummut) ja Otso (basso) on ihan parhaita. Hullun Ruusun bändikuvissa ovat toistaiseksi esiintyneet vain biisintekijäkaksikko, mutta kyseessä ei silti ole kahden kerroksen kokoonpano, jossa muut soittajat ovat säveltäjien alapuolella. Ihan kuin musiikkia aikuisille lastenlaulujen keinoin. Olen enemmän tarinankertoja. > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Siitä käy kiittäminen Ville Linnaa eli Spigua, joka kannusti laulamaan kuultuaan mun runoja. – En näe, että meillä olisi kovinkaan persoonallinen tapa tehdä, mutta molemmilla on luontaista korvaa popmusiikille. He soittavat sen mitä tuodaan treeneihin ja lisäävät siihen oman twistinsä. Sellainen omakohtaisuuden jakaminen joka onnistuu tavoittamaan universaalin tason
Inferno tulostus.indd 15 4.10.2017 15.19
Kristiina Halkola Täytyy uskaltaa – Teatteri on aina kulkenut musiikin rinnalla. Vanhat swingit ja Ellan ääni ovat täynnä leikkimielisyyttä ja armollisuutta. Hovatta antaa sävellyksien ja tekstien tulla kirkkaina lävitseen. Kuitenkin muutokset osaa hyväksyä ja on vapauttava ajatus katsoa myös tulevaisuuteen. Palaan siihen aina, kun into laulamiseen ja musiikkiin lopahtaa, ja asiat ahdistavat. Sanojen monitulkintaisuudessa on oma rikkautensa. MIELILEVY, JOHON TUTUSTUIN JUHO HOIKAN VAIKUTUKSESTA Vuokko Hovatta Lempieläimiä – Olen ollut täysin altis Juhon musaintohimojen vaikutuksille. Testaamme ne kahdestaan ja sanoituksista keskustelemme myös. Se aika jäi kauniiksi muistoksi elämässämme, minkä kuulee levyltämme. Nyt kun kuulijoidenkin korvat ovat avautuneet, uusi Kunnes aika mennyt on -levy on saanut lämpimän vastaanoton, eikä se kanna minkäänlaista ”vaikean kakkosalbumin” taakkaa. ALBUMI, JOLLA LAULULYRIIKAT VIEHÄTTÄVÄT JA KOSKETTAVAT Jarkko Martikainen Rakkaus – Hienoja tekstejä tavallisesta elämästä, joka on samalla niin mitätöntä ja kuitenkin niin suurta! Melodia ja lyriikat tukevat toisiaan tai ne osoittavat ristiriitaisuutensa suoraan. Ella muistuttaa, miten paljon iloa laulu voi tuottaa. (Tilhet, pajut ja muut) ARTISTI, JOKA ON PUHUTELLUT MINUA ERITYISESTI LAULAJANA Adele 25 – Oikeastaan kaksi aiempaakin levyä. Blue on niin intiimi, etten voi kuunnella sitä julkisilla paikoilla, ainoastaan yksin kotona kynttilöiden palaessa. Rakastan Florencea laulajana, Grace Slickin ja 70-luvun meiningin päivityksenä. Hienoa on myös, että tietyt biisit on soitettu ja tallennettu kokonaan yhdessä. Soundimaailma on ihanan omalaatuinen ja lyriikoistakin löytyy kryptisyyttä. Nykyään rehellisyyttä ja suoruutta pelätään, vaikka mainstream-soittolistat teksteineen ovat tavallaan yhtä poliittisia ilmiöitä. Musiikki soi huikean isona, hetkittäin riisutumpana. Hyvää lohtua, anteeksiantoa, iloa, vittuilua ja huumoria! Valssi tanssitaidottomille ja Myrsky tulevat säilymään elämässäni. Tällainen vanhanaikaisuus sopii meille parhaiten. Uuden levyn läpi kulkee teemana aika ja sen kuluminen, hetken mielikuvista asioiden pidempään kehitykseen. SMG-albumista tuli ”se meidän levy”. Tämä avoimuus välittyy jopa äänitteiltä. Aulikki Oksasen sanoituksetkin toimivat aina. Noin 14-vuotiaana tajusin, että laulut voivat lähteä muustakin kuin itsestäni ja olla suunnaltaan suoria tai poliittisiakin. – Olemme tehneet jo paljon keikkoja ja soittaneet niillä enemmänkin toisen levyn kappaleita, joten biisit olivat jo valmiiksi valikoituneet ja toimivat. – Ensilevyllä on seurustelumme ajalta hiukan iloisempia ja yleismaailmallisempia aiheita, mutta eromme ja ylipäänsä eletyn elämän takia toinen levymme on luonteeltaan intiimimpi ja henkilökohtaisempi. Hänen persoonansa kuuluu laulussa ja se tuo kuulijan todella lähelle. Ei tämä silti synkistelylevy ole, välillä vaan on tunne, että olispa joki, jota pitkin voisi luistella pois. LEVY, JOKA TUO MIELEEN TURUN JA TILHET, PAJUT JA MUUT -YHTYEEN PERUSTAMISEN Scandinavian Music Group Hölmö rakkaus, ylpeä sydän – Tapasin Juhon Turussa kesällä 2010 ja aloimme heti tehdä yhdessä musiikkia. Ella Fitzgeraldissa on jotakin samaa. Adele on huippu live-esiintyjä, ilman “mystisyyden” verhoa, sellaisena kuin arkielämässäkin. SELVÄ KÄÄNNEKOHTA KUUNTELUTOTTUMUKSISSANI Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Anna-Sofia Tuominen T ilhet, pajut ja muut -yhtyeen viime vuoden alussa julkaistu esikoisalbumi avasi hyvin yhtyeen musiikillisen linjan, jossa Juho Hoikan säveltämät ja sanoittamat laulut muokkautuvat Anna-Sofia Tuomisen kauniin, tunnekylläisen ja tarpeen tullen topakan lauluäänen sekä yhtyeen muiden muusikoiden kanssa säädettyjen huolellisten sovitusten mukaisiksi. Elämäni soundit 9_17.indd 16 5.10.2017 7.55. – Koska kuitenkin olemme Bändi isolla beellä, biisit viedään pian muusikoille sovitettavaksi yhdessä. Juho tekee lauluihin perusversiot, joista minä valikoin, mitä suostun laulamaan ja missä sävellajisSURUMIELELLÄ KUUNNELTAVA LEVY Joni Mitchell Blue – Ei toki surumielisin levytys, mutta surumielellä huomaan kuuntelevani aina tätä. Pakko laulaa mukana. Paljon kauniita kuvia ja luontoaiheita, jotka iskivät kaupunkilaisnuoriin – tilhen pesäkin mainitaan. sa. LEVY, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAIKKI VUODET Ella Fitzgerald Best Of Ella Fitzgerald – First Lady Of Song – Ensilevyni heti lastenlaulujen jälkeen. – Jo ensimmäisen levyn julkkareissa soitettiin näitä uudempia biisejä, Anna-Sofia naurahtaa. ALBUMI, JONKA TEOSSA OLISIN HALUNNUT ITSE OLLA MUKANA Florence And The Machine Lungs – Alkuvoimaa! Tanssittava poppilevy, jolla rummut ja komppi ovat syke ja sydän. Emme oikeastaan etsimällä etsi soundeja, vaan muokkaamme sellaisen tavan, millä ja miten kappale meillä toimii. Lempieläimillä on huikeita, ajattomia biisejä, kuten Tuure Kilpeläisen Juhlat sekä Kerkko Koskisen ja Boris Pasternakin Tuuli
1 1 . 2 1 . 1 0. 1 6 . 1 0. 1 2 . 1 2 . 07. 03. 1 . 28. 27. 1 1 . 1 2 . 1 1 . 1 2 . 1 2 . 1 0. 02. U U S I A L B U M I N Y T U L K O N A L E V Y N J U L K A I S U K I E R T U E PE LA PE LA PE LA PE LA PE LA TI TO LA 20. 04. Tampere, Viihdemaailma Ilona Seinäjoki, Viihdemaailma Ilona Jyväskylä, London Kuopio, Viihdemaailma Ilona Pori, Bar Kino Joensuu, Viihdemaailma Ilona Oulu, Viihdemaailma Ilona Levi, Hullu Poro Areena Vaasa, Teatro Turku, Hamburger Börs Nightclub Helsinki, Virgin Oil Helsinki, M/S Viking Mariella Turku, M/S Viking Grace Egotrippi Warner tulostus.indd 5 4.10.2017 15.21. 1 0. 05. 1 . 1 1 . 1 1
Toki oman lisämausteensa c-osaan tuovat myös siihen soitetut synat. Sitten vain fileet Postin ruohonleikkurin niskassa Finnvoxille Karmilan miksattaviksi ja Jussilan masteroitaviksi. Keikkabussissa marinoituneet keihäät olivat keränneet kosteutta siinä missä niiden soittajatkin. Jos eriarvoistava kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, alkavat autot palaa täälläkin. Bassollaan, joka taas kerran oli köytetty liian korkealle, Huttunen taustoittaa. Vireongelmat olivat massiivisia, mutta niistä selvittiin voittajina. Jälkeenpäin mietin tapahtunutta paljonkin. – Koko komeuden kruunasivat Sepon ja Nipan taustalaulut, Nipan koskettimet ja erillinen huutokuoro. – Tarkoituksellisesti lähdinkin hakemaan uhkaavaa ja painostavaa tunnelmaa, joka kantaisi läpi koko kappaleen, kertoo kappaleen säveltänyt toinen kitaristi Jari Jari Huttunen. Rautiainen teki kaikki albumin tekstit valmiina olevaan musiikkiin. Valmista tuli. Kertsissä kajahtava ”Hyvä Suomi!” -huudahdus on savolaista ilkikurista kommentointia puhtaimmillaan. Koillismaan kuninkaan sovituksellinen kikka oli myös vääntää muutama sointu alkuriffistä bläkkismuotoon, mikä olikin sitten se kuuluisa viimeinen naula arkkuun. Laulusuoritusten äänityksiin omasta mielestään hyvin valmistautunut Rautiainen uskoi hänkin selviävänsä urakastaan helpolla. > A-PUOLI Raskas laulu leipäjonosta ”Nyt armonpaloilla elätän perheeni / Joku toinen tahtoi elää leveästi.” Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Toisen luokan kansalainen (4:09) Sävellys: Jari Huttunen Sanoitus: Timo Rautiainen Sovitus: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus Julkaistu: 3.11.2017 albumilla Lauluja Suomesta lanteesta. Säveltäjä kiittelee, kuinka lopullisen kappaleen ahdistuneisuus virittyy äärimmilleen Timo Rautiaisen tekstin maalaileman ankean Suomikuvan myötä. Hommasta selvittiin, kiitos lehmänhermoisen äänittäjämme Tuomaksen (Kokko), joka tinkimättömällä ammattitaidollaan sai piiskattua solistin parhaimpaan suoritukseensa. Kitaroita tallennettiin aina tarpeen tullen muun äänittämisen lomassa studiosession loppuK u v a: To m m i A n tt o n en erään laulun anatomia_17_9.indd 18 5.10.2017 17.37. C-osa oli alun perin hyvin suora juntta, mutta sovitusvaiheessa Jarkko kehitti siihen erilaisen kitararytmin, mikä elävöittikin lopputulosta. – Kosolti haastetta tarjosi joka suhteessa märkä kesä. – Olin Jarkon ja Jussi Lammen kanssa ostamassa laatikollista Jaloviinaa Hesarin Alkosta samaan aikaan, kun ihmiset kerääntyivät jonottamaan Hurstin jakelupisteen ovien avautumista. – Timo koki taas kerran, ettei hänen pitkää ja vaiherikasta uraansa kitaristina arvosteta riittävästi, vinoilee Huttunen lempeästi. Rautiainen huomauttaa, että hänen laulujen jälkeen äänitetyt kitaraosuutensa herättivät tuttuun tapaan hilpeyttä yhtyeen ”osaavassa siivessä”. Mikä on mennyt pieleen. Sen jälkeen olivat vuorossa Jarin ja Jarkon komppikitararaidat. – Idea käsitellä Helsinginkadun leipäjonoa syntyi eräänä aurinkoisena iltapäivänä jokunen vuosi sitten, kertoo Rautiainen. – Sävellajina on alusta loppuun H, ja koko ajan pyöritään aika samanhenkisten riffien ympärillä. Säkeistöt kertovat siellä jonossa seisovan päähenkilön mietteistä ja vallitsevasta elämäntimetreille saakka. – Melko nopeasti tämä teksti muotoutui. Huttunen ei kokenut kappaleen äärellä mainittavampaa luomisen tuskaa. Säveltäjän tapaan myös lyyrikon hommat sujuivat tällä kertaa varsin kivuttomasti. Sitä, miten huonosti osalla meistä menee vauraassa isänmaassamme. Jyväskyläläisessä Electric Fox -studiossa tallennetun kappaleen äänityssessiot alkoivat albumin kaikkien biisien tapaan sillä, että rumpali Seppo Pohjolainen soitti rummut klikkiraidalla varustetun demon päälle. Ensiksi syntyi intromainen alkuriffi, jonka jälkeen sävellyksen muut osat putoilivat paikoilleen vaivatta. Kertosäe on polveileva verrattuna muuhun kappaleeseen. Juuri yövuorostaan vapautunut Nipa (Nils Ursin) hoiti bassoraitansa tapansa mukaisesti alta aikayksikön. 18 SOUNDI SOUNDI PB Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Eero Tarmo ”Kertsissä kajahtava ”Hyvä Suomi!” -huudahdus on savolaista ilkikurista kommentointia puhtaimmillaan.” T imo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen Lauluja Suomesta -paluulevyn raita numero kaksi syntyi kitaristi Jarkko Petosalmen havainnosta, että albumi kaipasi vielä yhtä raskasta biisiä. Kertosäkeessä visioidaan yhteiskuntamme synkkää tulevaisuutta laajemminkin. – Mutta takki olikin jälleen unohtunut hieman auki – laulaminen oli yhtä hankalaa ja vastenmielistä kuin aina ennenkin. Tykkään laulaa, mutta en studiossa
Ruosniemen panimo Viikate.indd 19 4.10.2017 15.22
Fonografija gramofonilevyille laulamiselta edellytettiin suurta voimakkuutta ja kantavuutta. Menetelmä sopi parhaiten kovaäänisille oopperalaulajille. Ensimmäiset levytykset hän julkaisi vuonna 1889. Taitavat muusikot keksivät omalaatuisia tapoja erottautua soittimien massasta. Fonografin vaatimaton äänenlaatu oli gramofonia parempi mutta äänenpaine hiljaisempi. Äänilevyteollisuus oli syntynyt. Onko epäkäytännöllisessä vinyylissä sittenkin kaikkein paras äänenlaatu. Fonografiäänitteet pystyivät taltioimaan ääntä nelisen minuuttia kerrallaan. Ole vaihtoehtoinen ja hanki itsellesi fonografi! Äänentallennuksen historia on verrattain lyhyt, jos se suhteutetaan siihen, kuinka kauan musiikkia on ollut olemassa. Äänentallennus oli ensimmäistä kertaa mahdollista ihmiskunnan historiassa. ”Maailman vanhin säilynyt fonografiäänite on Ka nadan kuvernöörin puhe vuodelta 1888.” K u v a: U n it ed St at es Li b ra ry o f C o n gr es s apparatus_autotune_taitto_9_17_a.indd 20 5.10.2017 17.51. Suomen ensimmäinen kansainvälinen oopperatähti Aino Ackte oli myös ensimmäisiä suomalaisia levylaulajia. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen S aatko kiksejä c-kasettien kelaamisesta. Lieriön vastakappaleeseen kiinnitetty neula kaiversi tinapaperille äänenvärähdyksiä vastaavan uran. Ihmeellinen äänitorvi 20 SOUNDI Apparatus A-PUOLI Thomas Edison poseeraa toisen fonografinsa kanssa Washingtonissa huhtikuussa 1878. Fonografi-lieriöille vakiintui oma käyttäjäkuntansa – kansanomaiset esittäjät – kun taas gramofonilevylle levyttivät taiteilijoina pidetyt artistit. Edison kehitti pian koneeseensa vahasylinterit, joille ääni-informaatio tinapaperin sijasta kaiverrettiin. Rahvaan täytyi maksaa huvista 50 penniä. Edisonilla oli mielessä yleviä käyttötarkoituksia koneelleen. Kiistaton klassikko! Suomessa fonografi oli ensimmäistä kertaa näytteillä Helsingin yliopistotalolla vuonna 1890, jossa laitetta saattoi ihailla salonkipaikalta markan hintaan. Puheluiden äänittämäisen ja opetustoiminnan lisäksi laitteella oli mahdollista tallettaa kuolevan henkilön viimeiset sanat! Kuolemattomuus, ah! Olisihan se pitänyt arvata. Fonografi ja gramofoni asettivat rajoituksia ja reunaehtoja äänitettävälle puheelle ja musiikille. Suomessa ikuistettiin 1890-luvulla vahalieriölle muiden muassa laulut Herää Suomi ja Aamulla varhain. Gramofoni syrjäytti fonografin nopeasti valmisäänitemarkkinoilla, mutta fonografin käyttö toimistoissa eräänlaisena sanelukoneena jatkui pitkälle 1950-luvulle, ja vasta magnetofoni korvasi sen lopullisesti. Sitä ennen kaikki musiikki oli ollut ”olemassa” vain esitystilanteessa – muutosta on mahdotonta kuvitella nykyisyydestä käsin. Kun kaikki oli valmista ensimmäiselle kokeilulle, laittoi nero koneen käyntiin ja puhui suppiloon sanat ”Mary had a little lamb”. Keksinnölleen Edison antoi nimeksi fonografi, mutta aikanaan ällistyttävää laitetta kutsuttiin myös ”puhuvaksi koneeksi”. Kymmenen vuotta fonografin patentoinnin jälkeen Emile Berliner patentoi gramofonin. Maailman vanhin säilynyt fonografi-äänite taasen on Kanadan kuvernöörin puhe vuodelta 1888 Toronton teollisuusnäyttelyn avajaisissa. Vai onko fiilis ja kuuntelurituaali tärkein. Tallennuksessa käytetty torvi oli toistavaa torvea huomattavasti suurempi, jotta orkesteriäänitysten tekeminen oli mahdollista. Edisonin rakentamassa apparaatissa oli huomiota herättävän iso suppilo sekä pienempi teräslieriö, johon oli kiinnitetty tinapaperia. Oli vuosi 1877, kun yleisnero Thomas Alva Edison vihdoin keksi, miten ääntä voidaan tallentaa. Gramofonin ideana oli alusta asti tuottaa levyjä teollisesti massatuotantona. Edison suunnitteli kojeensa siis alun perin puheen äänittämiseen, mutta hyvin pian sen huomattiin käyvän myös musiikin taltioimiseen. Koska äänitteiden teko oli alkuun akustista, eikä mikrofoneja tunnettu, piti esittäjän suunnata äänensä suoraan kaivertavan laitteen torveen. Fonografin toimintaperiaate on sama kuin siitä edelleen kehitetyllä gramofonilla, mutta fonografilla voitiin tehdä lisäksi myös omia äänitteitä
Muunlaista iloittelua tarjoavat mentalisti Pete Poskiparta ja koomikko Ulla Tapaninen. Laulajataituri on nähty samassa roolissa aiemminkin Queen-musikaaleissa The Show Must Go On ja Champions. Tätä esitystä on mahdoton selittää – se pitää kokea itse! Mentalisti Pete Poskiparta nähdään Teatterisalin lavalla 18.11., 24.11., 1.12. Legendaarinen Queen konsertoi marraskuussa Helsingin Hartwall-areenalla. 020 1234 800 HotelliPresidentti_QueenTheMiracle_225x297mm.indd 1 6.10.2017 9.40 Hotelli Presidentti tulostus.indd 21 6.10.2017 10.27. Lippujen ennakkomyynnin hoitaa Lippu.fi. Älä jää talven pimeyden keskellä neljän seinän sisään – lähde Pressaan nauramaan! Pitkän linjan koomikko Ulla Tapaninen esittää Teatterisalissa Lava-ammuntaa V -show’n, jossa koomikko pohtii, onko ihmiskunta tuomittu toistamaan samoja virheitä yhä uudelleen. Yhtye konsertoi Teatterisalissa 23.11. (loppuunmyyty), 25.11., 2.12. Teatterisali Helsingin keskustassa! Queenin klassikoista voi marraskuussa nauttia teatteritunnelmissa ILMOITUS Show & Dinner -varaukset ryhmille p. Kaikkiaan Blom on esiintynyt Freddienä yli 200 kertaa. Kaikki näytökset alkavat kello 19. ja 30.11. Ulla Tapanisen show’sta pääsee nauttimaan 3.11. S OKOS HOTEL PRESIDENTIN Teatterisalissa on loppuvuodesta tarjolla niin kuninkaallista brittirockia kuin stand up -komiikkaakin. Presidentin Teatterisalissa järjestetään loppuvuonna muitakin tasokkaita musiikkija viihdetapahtumia. Varaa paikkasi ajoissa! Suuresta show’sta pääsee nauttimaan Pressassa 10.11., 17.11. Nauruhermot joutuvat koetukselle, kun Putous-sarjassa sekä Napapiirin sankarit– ja Risto Räppääjä -elokuvissakin esiintynyt veteraaninäyttelijä iskee tarinaa. Esityksen takana on suomalaisen rockin monitaituri Kimmo Blom, joka ottaa myös vastuulleen Freddie Mercuryn vaativien lauluosuuksien tulkitsemisen. Blom on luonut kansainväliset mitat täyttävän show’n, jossa Queenin mahtipontista musiikkia tulkitaan suurella sydämellä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Blom astuu Freddie Mercuryn saappaisiin. Pete Poskiparran interaktiivinen teatteri sisältää niin ajatustenlukua kuin muitakin mielen ihmeitä, ja esitystä kuorrutetaan hersyvällä huumorilla. ja 15.12. ja 9.12. Sokos Hotel Presidentti tarjoaa samoihin aikoihin mahdollisuuden nauttia yhtyeen ikonisista kappaleista suurta areenaa intiimimmässä ympäristössä, kun Presidentin Teatterisalissa esitetään marrasja joulukuussa The Miracle – A Night with Queen -musikaalia. Tekeekö elämänkokemus ihmisestä kypsän – vai kenties jopa ylikypsän. Mentalisti näyttää, miten hämmästyttäviin asioihin aivomme todella pystyvät, ja kuinka niitä voidaan huijata. The Miracle – A Night with Queen sisältää Queenin rakastetuimpia hittejä aina 1970-luvun alkuhämäristä 1990-luvun kynnykselle. Huipputaitava lauluyhtye Club for Five nähdään lavalla kahdesti pikkujoulushow’n merkeissä, ja kuten bändin joululevyjä kuunnelleet tietävät, kokoonpano hallitsee niin hauskat, liikuttavat kuin hartaatkin joululaulut. ja 8.12
Teemun omaan käyttöön täydellisin vahvistin on Fenderin Deluxe Reverb vuodelta -64. Hyviä kaiuttimia on tällä hetkellä paljon: Eminence, Tone Tubby, WGS, Jensen, Celestion. Volume-pedaali efektilenkillä, jossa säädettävä mix ja gain. Mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä vähemmän olen riippuvainen vahvistimen roolista isossa kuvassa. Ja kone on toiminut sen jälkeen taas ilman ongelmia! – Tuota peliä en tietenkään saa kaikkialle mukaan ja silloin toivon raiderissa ehjää 15-30W putkivahvistinta. Omatekoisista käytössäni ovat olleet eniten Fenderin Vibro Champin koteloon tehty blackface-Princeton sekä omat versiot Supron Model 24ja Voxin AC-15 -peleistä. – Kivointa on tehdä omaan käyttöön erilaisia versioita klassikoista ja korjailla vanhoja pelejä, joita on kertynyt nurkkiin aika paljon. Nykyvahvistimiin verrattuna vanhat pelit ovat helpompia huoltaa, kun niissä ei ole käytetty piirilevyjä ja suunnittelussa on otettu huomioon huoltoystävällisyys. Vaikka Teemu ei valmistakaan laitteita myyntiin, päätimme ottaa hänet käsityöläisyyttä esittelevän sarjamme lokakuun potilaaksi. – Olen tehnyt pari tarkkaa kopiota Fendereistä ja versioita, joissa olen yhdistellyt eri mallien puolia. Teksti: Esa Kuloniemi ”Kivointa on tehdä omaan käyttöön erilaisia versioita klassikoista ja korjailla vanhoja pelejä.” SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 22 Vahvistinten suhteen omavarainen T eemu Viinikainen tunnetaan ensisijaisesti maamme johtavana jazzkitaristina. Vaadittaisiin paljon laajempi osaaminen sähkötekniikasta ja myös luvat, jos haluaisi tehdä tätä ammatikseen. Fenderit ovat itselle tutuimpia, koska soitan niillä lähes koko ajan ja omistan niitä useita. Teemu kokee vahvistinpuolen hankalimmin korjattavaksi vaivaksi oskillaatiot ja toisinaan myös maadoituksiin liittyvät hurinat. Akustisen kitaran vahvistamiseen AER Acousticube III on ollut käytössä vuodesta 2007 eteenpäin ja vieläkään en koe tarvetta, että pitäisi löytää parempi. – Muistaakseni en onnistunut siinä. Periaatteessa en tarvitse keikalla mitään muuta kuin sen ja kitaran. VOX AC-15:een pohjautuva 15W putkikombo. Tinasin kiinni, tein vedonpoiston ja sitten liimasin paperikuoren takaisin. 22 SOUNDI A-PUOLI E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. E-liike 9_17 uusi.indd 22 6.10.2017 8.50. Kävin kaikki mahdolliset kohdat läpi ja jäljellä oli enää päätemuuntaja. Itse musiikki, kitara ja soittaja ovat ne jutut, jotka merkkaa enemmän. Yleensä käytän hiilimassavastuksia, joiden pienet suhinat eivät haittaa matalan gainin peleissä. Vahvistimen ei tarvitse olla kauhean monipuolinen, kunhan perussoundi on mahdollisimman hyvä ja tuossa Deluxessa se toteutuu. Siellä on hengenvaaralliset jännitteet, vaikka laite ei olisi kytkettynä seinäänkään! Blackface Princetoniin pohjautuva putkikombo. Soittaahan mies lähes pelkästään itse rakentamillaan tai modaamillaan vahvistimilla. Kitaroiden isot huollot, kuten nauhojen vaihdon ja satulan teon, olen suosiolla jättänyt ammattilaisille. Ammattilainen en missään nimessä ole. Mutta ahkeran omatoimisen opiskelun ja kokeneemmilta saamieni vinkkien avulla pääsin vähitellen aiheesta jyvälle. Tien päällä noista taidoista on paljon hyötyä, kun soittimet usein elävät olosuhteiden takia aika paljonkin. – Tämä voi olla hyvin palkitsevaa. Säästyy aikaa ja hermot. Se on sarallaan ultimaatti peli! Teemu arvelee säästäneensä omatoimisuudellaan paljon, mutta muistuttaa uhranneensa myös aikaa asioiden opetteluun. – Deluxeni alkoi eräällä keikalla vinkua todella lujaa, ja loppukeikka vedettiin suoraan PA:han ja yllätyksekseni se kuulosti oikein hyvältä! Kotiin päästyäni avasin koneen ja kaikki näytti ehjältä. Uusista osista tykkään Jupiterin ja Sozon konkista, Classictonen muuntajista ja F+T:n ja Spraguen suotokonkista. Aukaisin sen paperikääreet varovasti kirurgin veitsellä ja alta paljastui irronnut piuha, joka meni toiselle pääteputkelle. Mutta jos tekninen puoli ei kiinnosta, suosittelen viemään laitteet ammattilaisten huollettavaksi, varsinkin mitä vahvistimiin ja vaativampiin kitararemontteihin tulee. On myös hyvä muistuttaa, että jos et tiedä mitä teet niin älä avaa vahvistinta itse. – Siinä on upea puhdas sointi, riittävästi tehoa, hieno kaiku ja tremolo. Ajattelenkin, että kaiutin, kotelo, päätemuuntaja ja putket ovat isoin osa hyvän vahvarin soundia, jos itse design on kohdillaan. Monipuolisuutta ja lisävärejä saan halutessani käyttämilläni pedaaleilla. – Joissain rakentamissani myllyissä olen käyttänyt vanhoja alkuperäisiä päätemuuntajia sekä vanhoja konkkia, jotka sijaitsevat kitaran signaalitiellä. – Teen myös kaikki kitaroideni huoltoon liittyvät perusjutut itse, kuten kaularaudan ja tallan säädöt sekä sähköosien korjaukset. Niitä tulee metsästettyä eBaysta ja koenkin, että niissä on usein jotain spesiaalia, mikäli hakusessa on vanhan vahvistimen sointi. Olen oppinut ennen kaikkea tekemällä ja kokeilemalla. Vähemmän tunnettua on miehen viehtymys vahvistinnysväilyyn. Ensimmäisen kerran Teemu lähestyi näissä merkeissä putkivahvistinta 2000-luvun alussa yrittäessään vaimentaa sen pohjahurinaa. Parhaillaan yritän rakentaa vahvistimen, jossa olisi Vibroluxin ja Super Reverbin parhaat asiat Deluxe Reverbin kotelossa
Osta heti! ADLIBRIS.COM K u v a: V ill e P aa sim aa maan vahvistimesta hiukan enempi alakertaa, kun tilaa on enempi. Musiikilliset ajatuksemme kohtasivat hienosti. – Mikael soittaa paljon bassoja Moogilla ja välillä minä soitan niitä oktaaverin avulla. Hyvin luomusti soittava trio kykenee ilmaisemaan itseään kaikilla tasoilla primitiivisyydestä fuusioon. Tämä kuvastaa myös omaa soittajapersoonaani aika hyvin. Jazzmuusikkona törmään paljon keskusteluun, jossa väännetään kättä perinteen ja uuden välillä. – Myös kokoonpanon instrumentaatio on vaikuttanut lopputulokseen paljon. Vahvistinten suhteen omavarainen Kauneuden eri muodot musiikin kielenä K uka on Robert Dickson. Itseäni viehättää tyylinne törkeyden ja maalailevuuden vaihtelevuus. – Ehkä oman bändin pyörittäminen pitkään niin, että se toimii musiikillisesti ja taloudellisesti. Ja luotan, että oma ääneni sellaisenaan sopii ihan hyvin eri tilanteisiin. Olen päässyt kokemaan tätä Jukka Perkon bändien yhteydessä ja sitä samaa yritän tavoitella tälläkin ryhmällä. Heti ekalla tunnilla huomasimme, että yhdessä soittaminen oli poikkeuksellisen helppoa. Trilogiaa kuitenkin ilmiselvästi pukkaa. Jazz-laatikossa olet ollut läsnä lähes kaikessa mitä Suomessa on viimeisten 15 E-liike 9_17 uusi.indd 23 6.10.2017 8.50. Joskus emme käytä kumpaakaan ja yritämme saada musiikin toimimaan ilman selkeää bassotonttia. Hän on todella yllättävä, kekseliäs ja omaperäinen rumpali, joka soitollaan tuo kappaleisiini särmää. – Se on yhdistelmä kaikkia minulle vuosien saatossa kertyneitä vaikutteita, Teemu Viinikainen kertoo. – Yhdistävä tekijä lienee kauneus sen eri muodoissaan. Vai joku muu. Luonnehdi kanssamuusikoitasi tällä levyllä – mitkä seikat ovat johtaneet työskentelyyn heidän kanssaan. – Kosketinsoittaja Mikael Myrskogiin tutustuin, kun toimin yhden lukukauden hänen opettajanaan Sibelius-Akatemiassa. Itse en jaksa tuohon kauheasti osallistua, koska olen molempien puolella! Olisi mielestäni tyhmää olla pitämättä aistimia auki sille mitä tapahtuu juuri nyt, ja yhtä lailla kapeakatseista on olla reagoimatta siihen, mitä kaikkea historia voi opettaa. SOUNDI 23 vuoden aikana tehty. Kyllä siellä basso kuitenkin möyryää. – Kyllä se projektien musiikki hoitaa sen minun puolesta. – Pyrin olemaan hereillä sen suhteen, mitä maailmassa ja musiikissa tapahtuu juuri nyt. Basso on korvattu muilla konstein ja se on vaikuttanut paljon esimerkiksi komppeihin, joita pohdin jo sävellysvaiheessa. Chisu, Jouni Hynynen, Olavi Uusivirta ja Maija Vilkkumaa kirjoittavat biisinsä ja kertovat elämästään sekä työstään. Markkinatalous vaatii, että seuraavana vuonna pitäisi olla jo uusi projekti! Sekin olisi hienoa, jos pystyisi tavoittamaan ihmisiä yli genrerajojen. – Rumpali Joonas Riipan olen tuntenut jo pitkään ja olemme soittaneet todella paljon yhdessä varsinkin opiskeluaikoina. w. Jutut missä saan olla mukana ovat harvoin sellaisia, että siellä pitäisi matkia jonkun toisen soittajan juttuja hyvin tarkasti. Olisi erittäin siistiä päästä soittamaan esimerkiksi rockfestivaalin isolle lavalle ja aiheuttaa positiivinen yllätys kuulijoille! Kuinka pystyt vaihtamaan kelan projektikohtaisesti. Soittajana hän on rohkea, energinen solisti ja hoitaa komppitehtävät todella hienolla rytmisellä intensiteetillä. yrjänä 23,40 Miten lauluni syntyvät. Olet monessa mukana. Joonas käyttää selkeästi tuhdimpaa bassarisaundia kuin perinteisessä jazzissa, ja itsekin pystyn laitta”Sata kertaa kiinnostavampaa kuin perushaastattelukaura.” a. Mutta siellä se on. Sen eteen näen jopa hiukan vaivaa, etten jämähtäisi ”ennen oli paremmin kuin nyt” -ajatusmaailmaan. Kuinka olette ratkaisseet asian. Teemu Viinikainen levytti jo vuonna 2005 albumin Tales Of Robert Dickson, ja nyt hahmo on tehnyt paluun The Return Of Robert Dickson -albumilla. Jammasimme tuntikausia ahtaassa rumpukopissa ja opimme tuntemaan toistemme soittotavat perinpohjin. Onko olemassa vielä jotain tavoittelemisen arvoista. Koska hän on selkeästi nuorempaa sukupolvea, se tuo mukanaan myös jotain uutta tähän kokonaisuuteen. Yksi erikoisuus triossanne on varsinaisen basistin puute. Onko kyseessä kanadalainen runoilija vai australialainen tutkimusmatkailija. – Sävellysvaiheessa vaikutteina toimivat erityisesti Jimi Hendrixin Band Of Gypsies -kokoonpanon käsittämätön kiihko, Weather Reportin stadionit täyttävä saundipaletti ja John Mayerin kauniit popbiisit. Mistä kuvasto on ammennettu. Kuinka määrittelet itse triosi tyylin tällä albumilla. Joskus se voi olla puhdasta, suorastaan naiivia kauneutta ja joskus se voi piileskellä rumankin ulkokuoren alla, jolloin sitä joutuu etsimällä etsimään. Usein bändit ovat lyhyitä projekteja. Myyttisen hahmon tarkkaa identiteettiä Teemu ei suostunut paljastamaan vieläkään ja herääkin epäilys, että kyseessä on miehen alter ego. Lue kuinka mm. En itse ala määrittelemään, mitä genreä musiikkimme on, se jääköön muiden tehtäväksi
Sex Machinessa, Super Badissa ja Talkin’ Loud & Sayin’ Nothin’issa) oli mulle tiukka isähahmo, mutta George oli paremminkin isoveli. Molemmat tuli mulle kuin tilauksesta, kertoi isättömänä Ohion Cincinnatissa kasvanut Bootsy. Ärsyttävintä oli olla tekemisissä Bootsyn henkilökohtaisen managerin Henryn kanssa. Isä ja isoveli Keskustelu käynnistyi Bootsyn basismista. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. James (Brown, jonka taustalla alkuperäisen JB’sin osana Bootsy bassottelee mm. Haastattelu oli sovittu tapahtuvaksi ennen keikkaa, mutta se ei onnistunut. Kaikki nuoret tarvitsee isätai isovelihahmon, jota kunnioittaa ja joka rohkaisee. – Meitä kohtaan ne kundit on varsinaisia enkeleitä. . Asun kruunasi pääliinan päällä lepäävä musta koppalakki. Hän puhuikin juuri sillä erinomaisen lempeästi soinnikkaalla äänellä, johon rakastuin heti ensi kuulemalta yhtä paljon kuin trippaavasti kuplivaan, paukkuvaan ja venyvään bassotteluun. Mitä muuta. Jätkät kertoivat jo mainitsemastani deadheadien p-funk-innostuksesta ja siitä, miten hip hop pelasti sämpläyksellä funkin 80-luvun laihoina vuosina. Luontainen karisma oli vahva. 24 SOUNDI Bootsy Collins Tajuntaa laajentavie n alataajuuk sien emeritusp roffa Monen instrumentin taitaja Bootsy Collins ehti soittaa George Clintonin ja James Brownin bändeissä ennen kuin löysi todellisen minänsä, jota ryhtyi soolourallaan toteuttamaan. Keikka ei ollut ihan sellainen elämys kuin olin odottanut lähinnä siksi, että Bootsy soitti käsittämättömän kovaa. Joka sanoo, että ”toi on tosi coolia, kokeile tota!” Ilman tuollaista hahmoa nuoret tekee tyhmyyksiä – hilluu kaduilla, juopottelee ja vetää kaikenlaista kamaa. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI P -funk on eräänlainen Grateful Deadin musta vastine psykedeelisessä yhteisöllisyydessään ja alati uusiin yksiköihin ameebamaisesti jakautuvassa luovuudessaan. Biisinteko tuli kitaran ja bassonsoiton jatkeena, rummut ja muu rytmihomma on mulla ollut hallussa aina. Biisinteossa käytän yleensä kitaraa ja koskettimia. Koulussa soitin klarinettia. Minä menin hänen viereensä sohvalle. Pari kovaäänistäkin mureni siinä tykityksessä. Minulla oli ilo tavata suosikkibasistini elävänä keväällä 1995, kun hän kävi Tavastialla. . Mulla kävi mieletön säkä, kun kohdalleni sattui kaksi alan kovinta tyyppiä, jotka antoi mulle luvan kurkottaa taivaaseen ja vieläkin kauemmas, hän selitti nauraen. P-funkin kirkkaimpia timantteja on juuri pitkästä aikaa uuden albumin pyöräyttänyt Bootsy Collins (William Earl Collins, s. Kun meidät vietiin johonkin huoneeseen silloista 43 ikävuottaan nuoremman näköisen, jäntevästi hoikan ja pitkän Bootsyn luo, muut istuutuivat häntä vastapäätä. Esiinnyttyään lavalla kolmissa toinen toistaan sekopäisemmissä vetimissä, kuten valtavassa valkoisessa minkkiturkki-stetsonissa ja -viitassa, Mr. Heitä alkoi ilmaantua Parliamentin ja Funkadelicin konsertteihin Deadheads for P-Funk –plakaatteja kantaen. No, sen ymmärtää. Collins oli nyt ”siviileissä”. Vähän lakastuneet fiilikseni nousivat heti huomattuani, että melkoisesta mytologiastaan huolimatta nauravainen Tähtilapsi oli juuri niin lämmin, huumorintajuinen ja välitön hahmo kuin hänen musiikkinsa perusteella olin kuvitellut. En vaan saanut tilaisuutta käyttää niitä ennen kuin tapasin Georgen (Clinton), joka antoi mulle vapauden toteuttaa itseäni kaikella mitä mieleeni juolahti. Edellisilta Amsterdamin Paradisossa oli mennyt pitkäksi. Deadheadit tajusivat sen 90-luvulla. Rap-enkeleitä Haastattelun odottelun bonus oli siinä, että pääsin juttelemaan toistenkin pitkän linjan p-funkstereiden, rumpali Frankie ”Kash” Waddyn ja laulaja Gary ”Mudbone” Cooperin kanssa. Sinähän soitat rumpujakin. 1951) aka Bootzilla aka Tähtilapsi aka ystävällinen Aave Casper. Keikan jälkeen haastattelu lopulta toteutui, tosin ei yksityisesti, kuten minulle oli luvattu. Ne on kasvaneet p-funkin tahdissa ja todella kunnioittaa ja rakastaa meitä, Cooper sanoi räppäreistä. K u v a: So u n d in ar k is to naamakirja_Bootsy Collins.indd 24 5.10.2017 17.39. Mä vaan osaan luoda grooven. Kundi oli oikein klassinen alan kusipää, joka kaikella korosti omaa valtaansa ja sitä, että hänen suojattinsa on muuta ihmiskuntaa paljon ylempänä. Hän vaihtoi kitaran nelikieliseen siitä yksinkertaisesta syystä, että isoveli Phelps ”Catfish” Collins oli jo kitaristi ja he halusivat soittaa samassa bändissä. Väsäilen melodioita ja muuta sellaista, mutten pidä itseäni kitaristina, rumpalina tai klarinetistina. Mukana oli muistaakseni kolme muuta haastattelijaa, yksi heistä soul-veljeni Pirkka Kivenheimo. Pakenin silkkaa äänenvoimaa Tavastian peräseinälle ja sielläkin lihat tuntuivat irtoavan rintalastasta sankarini leipoessa avaruusbassoaan Hendrixtyyliin todella kosmisesti. Kitarasta juontui mieltymys efekteihin ja ihmeellisiin soundeihin
Bill on itse kin basisti ja tunsi mun jutut paremmin kuin mä itse. Tapasin kaikenlaisia nuoria tai mulle ennestään tuntemat tomia tyyppejä ja pääsin niiden kanssa studioon. Se oli just sitä mitä halusin. Olihan meitä muutamia valaistuneita, jotka halusi olla erilaisia. Kuinka Jimi olisikaan tätä rakastanut! Rakastamisesta ja rakastelemisesta puheen ollen, tämä on kuin siihen tehtyä. Se oli yksi hip pihomman hienouksia, ettei murehdit tu muiden mielipiteitä. Mo net kutsutaan, mutta harvat valitaan. Kokeilkaa sitä kotona. Nykyään ihmiset todella tutkii mun musiikkia. Jabadabaduu! KEKSELIÄS KLIIMAKSI SOUNDI 25 Bootsy’s Rubber Band: Ahh… The Name Is Bootsy, Baby! (1977) STRETCHIN’ OUT -debyytti (1976) toimi jo hyvin, mutta siitä kuulee, että Hendrixin Hessu Hopoon hapokkaassa sarjakuvahengessä yhdistävä konsepti on vielä vähän hakusessa. Tajusitteko yhtään tekevänne pio neerityötä. Se oli hienoa, mut ta olisin halunnut soittaa ihan uusien kin ihmisten kanssa. Studio alkoi vetää toipuvaa Tähtilas ta puoleensa melko pian, mutta kiertu eista hän ei halunnut edes kuulla. Ei yhtään! Me oltiin vaan pahoja poikia, joilla oli kivaa. Se innoitti mei tä, vapautti meidät löytämään itsem me. . The Player of The Year (1978) KYLLÄ PUNKISSAKIN tapahtui hienoja juttuja, mutta en häpeä yhtään tunnustaa, että tällainen tajuntaa laajentava aistillisuus puhutteli parantumatonta sensualisti-mystikkoa syvemmin. Oikeastaan olisin halunnut olla vaan soittaja enkä mikään tähti, mutta kun musta tuli tähti, yritin selviytyä siitä kuten parhaiten taisin. Me oli jo vähän kyllästytty soittaan laulajien taustalla, joten Georgen viritys oli kuin meille tehty. . Ykskaks harteillani oli tämä (huitoo vimmatusti) Iso Juttu! Valot, kamerat, kuvaus! Olin, että ”Wau, man! Mitäköhän mun oikein pitäisi tehdä?” Tarkoitan, ettei aiheesta ollut kirjalli suutta enkä oikein hahmottanut tilan netta. Tässä se on jo niin jalostunut, että jälki erottuu selkeämmin muusta p-funkista. Ja tietysti siinä sitten tuli nappailtua sitä sun tätä. Se kolisi meille lujaa. Ne jutut vaan tuli mulle ja panin ne nauhalle. Tauon aikana se viimein onnistui. Bootsy on innoittanut valtavaa soittajakatrasta. Oli pakko vetäytyä ennen kuin oli liian myöhäistä, Bootsy totesi nöyrästi ja lisäsi pelkästään lavalle nousemisen alkaneen vaatia itsensä pakottamista. Tässä on Ahh… The Namea enemmän sitä Munchies For Your Lovella ja What’s A Telephone Billillä jo huumannutta painotonta fiilistelyä, mutta jos huvittaa ravistaa lihaa rajummin niin Bootzillalla lähtee niin että lätisee. Sitten aloin vähän tsekkailla vanhoja juttujani ennen Blasters Of The Universea. Miten se hippimeininki teitä puhut teli, sehän oli aika marginaalista mus tissa kehissä. Tänä päivänäkin nestemäisesti valuvat, intergalaktisia melodioita humisten maalailevat ja porisevat bassosoundit kuulostavat viimeisen päälle moderneilta. Pfunkkuvioissa oli se huono puo li, ettei mulla ollut mahdollisuutta soi tella muiden kanssa, koska olin aina soittamassa Rubber Bandin, Parliamen tin, Funkadelicin tai jonkun muun mei dän bändin kanssa. Jaaa. Juuri täältä esimerkiksi Prince löysi sen tavaramerkikseen muodostuneen kitarakompin ja monta muutakin juttua, jotka nykyään yhdistetään häneen. Törmäsin viimein tyyppiin, joka olen minä, bassoihme kiteyttää hymyil len niin, että kultahampaat välkkyy. . Mekin haluttiin panna ranttaliksi eikä sitä voinut tehdä puku päällä. Mulla oli aina kiire keksiä jotain uutta, vielä villimpää. Bill Laswell aukaisi mulle monta ovea, tutustutti mut moniin ihmisiin ja osoitti mulle soitostani juttuja, joita en ollut itse edes huomannut. Äänikuvassa tapahtuu valtavasti hienoja pikku yksityiskohtia. Tuli se fiilis, että täältä pesee! ”Enhän mä analysoinut tekemisiäni, mä vaan tein ne.” TYYLI PUHKEAA KUKKAAN Bootsy’s Rubber Band: Bootsy. . Lopulta aloin funtsia, että ehkä mun tosiaan kannattaisi kuunnella, mitä olen oikeasti tehnyt. Tämä on edellisen suoraa jatkoa ja ylittämätöntä meininkiä, jos puhutaan soundin monikerroksisesta avaruudellisuudesta tai siitä, miten lapsenomainen leikkimieli kohtaa loputtoman ja äärimmäisen musikaalisen kekseliäisyyden. naamakirja_Bootsy Collins.indd 25 5.10.2017 17.39. Villejä väre jä, soundeja ja kuteita. Överiksihän se meni, ihan äärirajalle. Jamesin kanssa olin lähinnä sessio muusikko ja se oli musta ihan kivaa, mutta sitten kun musta Georgen kyy dissä tuli tämä… (purskahtaa nauruun) Ihmepeikko, niin mä muutuin joksikin muuksi. Puhe siirtyi aikaan, jolloin Bootsyn, Catfishin, Kashin ja Philippe Wynnen Pacemakers hajosi, ja kolme ensin mai nittua hyppäsivät Clintonin lysergiseen kelkkaan Detroitissa. Pantiin groove päälle, irroteltiin ja paskat välitettiin, mitä yleisö siitä ajatteli. Vähän huilua tässä, melodikaa tuolla, hassusti surisevia syntikoita, unenomaisia kitarakuvioita, törkeän funkya klavinettia ja niin monenlaista laulusuoritusta, että niiden laskeminen käy huvista. Tietynlaisia riffejä, grooveja ja muuta. Mitä sinulle tapahtui 1982–88, kun et tehnyt levyjä etkä keikkaillut. Mä vaan olin altis sille. Tapaan nuoria räppäreitä, jotka sanoo: ”Hei man, ootsä koskaan tsekannut, mitä sä todella oot tehnyt?” En mä ehtinyt kuunteleen levyjäni. Tyyppi, joka olin minä Vientiä riitti, kun kaikenlaiset artistit Deeelitesta Keith Richardsiin ja blue grassmiehiin halusivat soittaa ihmise nä helposti lähestyttävän ainutlaatui sen basistin kanssa. Elettiin parhaita hippiaikoja ja bändit, kuten MC5 ja Stooges friikkaili täysillä. . . Enhän mä analysoinut tekemisiäni, mä vaan tein ne
marraskuuta 1957 syntynyt Jari Knuutinen. Se-yhtyeen nokkamiehenä tunnetuksi tullut Jari Knuutinen valmistelee nyt soololevyä lähes 20 vuoden tauon jälkeen ja kertoo, mistä Nylon Beatin biisistä on tehty Suomen kaikkien aikojen paras musiikkivideo. Soundi-haastattelu ”Kulttuurisesti mulle tärkeimpiä lähteitä ovat olleet elokuvat ja sarjakuvat.” haast_yari_b.indd 26 5.10.2017 17.40. Työn alla on myös soololevy lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Sen jälkeen Yari on tehnyt sanojensa mukaan ”kaikenlaista, mutta ei mitä tahansa” – soololevyistä elokuvamusiikkiin. Polvijärven eteläisin kylä on 500 asukkaan Sotkuma, joka sijaitsee noin 16 kilometrin päässä kirkonkylältä. kiinnostaa, niin yksi vastaus on Jyväskylässä 2. Siellä on taatusti ihmisellä paljon tilaa olla ja harrastaa, sekä tehdä edullisia kiinteistökauppoja. Love Recordsille levyttänyt Se esitti ensi singleillään versioita Velvet Undergroundin biiseistä. Yari on asunut Polvijärvellä vuodesta 1991. Se julkaisi neljä kokopitkää levyä, kunnes jäi vuonna 1985 tauolle, jolta ei sittemmin palannut. Teksti: Arttu Seppänen Kuvitus: Ville Pirinen > 26 SOUNDI P olvijärvi on alle 5 000 asukkaan kunta Pohjois-Karjalassa, 42 kilometrin päässä Joensuusta. Uuden aallon merkittävimpiin suomalaisyhtyeisiin kuuluva Se aloitti toimintansa 1970-luvun puolivälin jälkeen. Yhtyeen musiikissa kuului vaikutteita niin punkista, rockista, jazzista kuin klassisestakin. Se on hyvin tyypillinen suomalainen pikkupaikkakunta isomman maakuntakeskuksen varjossa. Tunnemme hänet tosin paremmin Yarina, Se-yhtyeen johtohahmona. Jos nyt mietit miksi näiden maantieteellisten tietojen pitäisi Vuonna 1978 Yari lauloi ”Mä haluan elää”, ja marraskuussa tuota elämää on takana 60 vuotta. Lavoilla häntä näkee harvoin, mutta lokakuun lopussa kuusikymppisten kunniaksi Yari & Pitkät Jäähyväiset esiintyy vierailijoiden kera Helsingissä Savoy-teatterissa sekä Tamperetalolla. Siitä en tosin tiedä varmuudeksi mitään, sillä yrityksistä huolimatta emme saaneet Yarin kanssa sopimaan aikatauluja yhteen muutoin kuin puhelimitse
SOUNDI 27 haast_yari_b.indd 27 5.10.2017 17.40
Nuorena kirjoitin runoja ja romaanin, mutta sitten kun hoksasin biisien tekemisen, niin välineitä tuli lisää. oikealta) elämässä. Mun mielestä PohjoisKarjala on paras paikka asua Suomessa. Joskus tuottamista, tilaustekstejä, biisejä ja niin edelleen. Love Recordsin Kim Kuusi kirjoitti minulle pitkän, monisivuisen vastauksen, jossa hän kehotti minua kokoamaan bändin. Pelkässä tekstissä tarvitaan enemmän sanoja ja lauseita tunnelman kuvaamiseen. – Käytännöllinen. Mun kirjan nimi oli Vaaleanpunainen kärpäsfarmi, sellainen huono Jarkko Laine -pastissi. Parhaimmillaan Se teki 100 keikkaa vuodessa, mutta nykyään työnkuva on sekatyöläinen. Seyhtye 1980 luvun alkuvuo sina: Yari, PA Ulmanen, Eeva Koivusalo ja Ari Puolanen. Kaupungissa on liikaa houkutuksia heikolle ihmiselle: konsertteja ja elokuvia, joissa tulisi käytyä. – Se, miten tulkitsee kappaleita, on myös biisin kirjoittamista. Huomasin, että kun kappaleita esittää itse, niin niitä saa syvennettyä. K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: M ik ko H ie ta h ar ju K u v a: Y ar in ko ti al b u m i haast_yari_b.indd 28 5.10.2017 17.40. Pieni kylä ja hyvät yhteydet. En ollut koskaan aikeissa itse esittää kappaleitani, kun joskus aikoinaan lähetin demojani ”Vaikka Se oli marginaalibändi, niin meillä oli omat roudarit, bussi ja parhaimmillaan 100 keikkaa vuodessa.” 28 SOUNDI Kemin jälkeen Yari siirtyi bändi ystäviensä kanssa Jyväskylään, jossa musiikkiharrastus leimahti kunnolla käyntiin. levy-yhtiölle. Ja Sen kappaleissa sanoilla on iso rooli. – Olisinkohan ollut ehkä 13 tai 14, niin oli sellainen kustantamo kuin Kauppiaitten kustannus, joka julkaisi teinien kirjoittamia teoksia, kuten Arto Mellerin ensimmäisen romaanin. Teen esimerkiksi leffa-, kuoroja orkesterimusaa, teatteria, nuotinnoksia ja sen opettamista. Täällä on mannermainen ilmasto, eli kunnon talvet ja parhaat kesät. – En mä tiedä onko tämä niin hankala paikka. Oletko romantikko. vasem malta), PA Ulmanen (keskirivi, 1. Täältä saa ison talon samalla hinnalla kuin eteisen puolikkaan Helsingistä. > Soundi-haastattelu Haloo Yari! Miksi haluat asua niin hankalassa paikassa. Hetkinen, runoja ja romaani. Jos nyt olisi vaikkapa biisin teksti, että jutellaan Artun kanssa puhelimessa, niin sen fiiliksen millä me nyt jutellaan voin kertoa musiikilla ja tulkinnalla. – Mä en ole mielestäni varsinaisesti muusikko, teen keikkoja vain harvakseltaan. Oon kaupunkilainen, mutta mun on pakko asua maalla. oikealta). Ei sitä koskaan lopulta julkaistu, ja ehkä hyvä niin. Kummassa asuu mieluiten, niin se on makuasia. – Soittimet ovat vain työvälineitä säveltämiseen, ja tulot tulevat säveltämisestä. Käyn Joensuussa kerran viikossa, kun opetan konservatoriossa nuotintamista. Täytyy tehdä töitä eli säveltää, ja se vaatii kypsyttelyä. Eli muusikon sijaan identifioidut säveltäjäksi. oikealta) ja Hannu Tervaharju (ylärivi, 3. Se on mulla kyllä tallessa ja yritin lukea sitä kerran, mutta en jaksanut kovin pitkään. Sen tekeminen toiselle artistille on hankalampaa, kun itse voi jättää niin paljon sanoja kirjoittamatta. Täällä on aina valkoinen joulu. Se tapahtui Prahassa ja oli sellainen yksityisetsiväjuttu, ei kovin kummoinen. Kemin lyseo oli merkittävä jakso nuoren Jari Knuutisen (keskirivi, 4. Luokkakaver eina vuonna 1969 olivat muun muassa Juha Ruusuvuori (keskirivi, 3
Laulusolistina oli muuan 17-vuotias Ritva Tiilikangas, josta tuli myöhemmin Ritva Oksanen. Missä yhtyeissä isäsi soitti. Työhuoneeni ikkunat on peitetty, ettei tuu sitä fiilistä, että onpas ulkona kiva ilma. Sellon soitosta innostuin kun kuulin Electric Light Orchestraa, ja pian minulla oli paikka Kemin kaupunginorkesterissa. Sitten olen tehnyt vaan leffoja. Jos melodia on tarkka, niin tekstin istuttaminen on työlästä. Mikä on musiikillinen taustasi. Synnyin Jyväskylässä ja muutimme sieltä Kemiin kun olin yhdeksän. ”En ollut koskaan aikeissa itse esittää kappaleitani, kun joskus aikoinaan lähetin demojani levy-yhtiölle.” SOUNDI 29 delta 1999, ja yksi syy miksi en ole tehnyt omaa levyä sen jälkeen on se, että yksin tekeminen on niin tylsää. Samuli Putro kauhisteli mulle tätä joskus, että miten jaksan tehdä tällä tavalla. – Opin soittamaan Hammondin B3-uruilla, jotka meillä oli kotona. Mutta sitten huomattiin, että niillä on niin paljon keikkoja ja muuta, ettei levyntekoaikaa löytynyt riittävästi. Tarkoitus olisi esittää uusia biisejä 60-vuotisjuhlakeikoilla. Sitä kautta näin esimerkiksi Andy Warholin elokuvia. Yleensä ne lähti siitä, että Sanna (Litku) sanoi jonkun lauseen, ja sitten tuli ajatus, että tuo olisi hyvä biisin nimi. – Kemillä oli iso vaikutus mun uraan. Teoksen nimi oli alun perin Lyhtypylväs, mutta kun tein tekstin Velvet Undergroundin Pale Blue Eyesiin, keksin että Mitä me tehdään. – Olen kirjoittanut sen kappaleen ennen kuin olin kertaakaan edes seurustellut, joskus 15-vuotiaana, ja sitten laajensin sitä myöhemmin. – Ajatuksena oli tehdä Litkun kanssa niin, että molemmat tekevät viisi samannimistä kappaletta. Yksi syy siihen, miksi asun täällä maalla, on mun todella hidas ja työläs tapa säveltää kappaleita. Älyttömän hauskaa! Se vähän poikkesi siitä, miten normaalisti teen, eli kävelen ja sitten alkaa päässä soida melodia, ja alan tekstittää. Juhasta tuli sitten kirjailija ja hän oli tekemässä esimerkiksi Pahkasikaa. – Alun perin oli tarkoitus tehdä yhteislevy Litku Klemetin kanssa, johon molemmilta olisi tullut viisi biisiä. Mun edellinen soolo on vuo– Isä soitti Jyväskylässä jazzia. On äänisuunnittelijat, leikkaajat ja ohjaajat, joilta tulee ideoita. Samassa bändissä soitti Susannan, Ollin ja Janne Haaviston isä Jukka Haavisto. Mun tavoitteena on, että teksti ei saa olla sellaista iskelmätekstiä, jossa mennään loppusointujen ja tavujen ehdoilla, vaan lähempänä puhekieltä. Isä oli nuorena ammattimuusikko ja lapsena kuulin pelkkää jazzia. – Ehkä se oli se fiilis, joka teki sen kappaleen todelliseksi. – Aikoinaan Pelle Miljoonan bändi tuli kysymään Ei asfaltti liiku -biisistä, että mitä helvetin sointuja siinä on. Yhdessä tekeminen inspiroi. Kaikkein tiukin oli Colorado Avenue, johon mulla oli kuusi viikkoa aikaa tehdä musaa. Leffamusaa tekee päivässä minuutin tai kaksi, jos tekee sellaista 10-12 tunnin päivää. Minulle ne eivät olleet kuitenkaan mitään kummallisia sointuja, koska jazzin harmoniat oli mulle ihan luontainen asia. Klassisen musiikin kautta opin pelaamaan kappaleiden rakenteilla, mikä varmasti vaikutti siihen, että Se kuulosti niin erilaiselta. Miten kuvailisit uusia kappaleita. Tälläkin hetkellä mulla on paljon valmiita biisejä, mutta en ole saanut niihin vielä sanoja. Hyvässä seurassa siis. Sen oli tarkoitus ilmestyä jo tämän vuoden lokakuussa. Biisi on hieno esimerkki siitä, kuinka monissa Sen kappaleissa olet hienosti osannut rakentaa aiheen ympärille fiktiivisen, mutta hyvin todentuntuisen ympäristön. Esimerkiksi Varjot-kappaleessa kertosäe tulee vain kerran biisin lopussa. Samoihin aikoihin kirjoitit ensimmäistä Sen levyä ...Ja me tehtiin rakkautta, joka on teemalevy nuoresta parista. Miten se edistyy. Lisäksi Kemissä näkyy myös Ruotsin televisio. Kemin lyseossa tehtiin yhdessä Juha Ruusuvuoren kanssa koululehtiä. Miten työskentely leffamusiikin parissa eroaa levyn tekemisestä. Oliko äitisi myös musikaalinen. Vietin paljon aikaa kirjastossa ja siihen aikaan Kemin kaupunginvaltuustossa oli vasemmistolla enemmistö, joten kulttuuria tuettiin paljon. Tätä taustaa vasten on hämmästyttävää, kuinka vaikuttava esitys on levylle johdantona toiminut Mitä me tehdään. Aloitin toukokuussa ja ekan vapaapäivän sain pidettyä juhannuksena. Luonto oli muuttunut ja kesä oli tullut. Sitten kun pidin sen ekan vapaapäivän, se oli kuin ulkomaille olisi tullut. ElokuvasäveltäjäYari (oikessa reunassa) Cannesin punaisella matolla vuonna 2006. Niiden teko muistuttaa bändin kanssa työskentelyä. Kirjastoon sai tilattua paljon teoksia ulkomailta. K u v a: P en tt i P o tk o n en haast_yari_b.indd 29 5.10.2017 17.40. Sävellän biisin ja sitten alan sanoittaa. Se kuulosti aikoinaan hyvin erilaiselta moniin muihin uuden aallon bändeihin verrattuna. Sulla on jättimäinen puupino, joka pitää selvittää tiettyyn päivään mennessä. Jossain vaiheessa kinusin itselleni akustisen kitaran, ja serkulta sain basson. Musaa pääsee tekemään vasta kun leffa on leikattu, koska musiikin pitää reagoida siihen, mitä elokuvassa tapahtuu. – Se on todella intensiivistä. Äiti ei soittanut missään, mutta hän pyöritti elokuvateatteria Kemissä, joten pääsin ilmaiseksi elokuviin. on ikään kuin hyvä alkusoitto levylle, ja siksi levyn nimeksi tuli vastaus sille biisille. Teet tällä hetkellä soololevyä, lähes 20 vuoden jälkeen
Jyväskylässä yhtyeen nimi muut tui ensin Pollarihilseeksi, sitten syntyi Se. – Kemissä oli bändien mestaruuskisat ja päätettiin laittaa vitsillä joku kokoonpano pystyyn. Se ei ole ainoa kerta, kun järkytit suomalaisyleisöä. Se oli älyttömän hieno ohjelma, vähän kuin Jools Holland Show. siitä syntyi bändin uusi nimi. Yari on viime vuosina taas innostunut laulujensa esittämisestä livenä. Soittimessa oli myös valmiita komppeja ja sen kanssa leikkiessä syntyi sävellys. Esimerkiksi luulin pitkään, että Perfect Dayn lopussa lauletaan ”you’re going to read what you just saw”, vaikka se on ”you’re going to reap just what you sow.” Niihin kappaleisiin oli helppo tehdä tekstejä, koska Reedin melodiat ovat niin luonnosmaisia. Tehtiin yksi biisi mestaruuskilpailuista ja tultiin tietysti viimeiseksi. Hunky Doryn takakannessa on Queen Bitch -biisin kohdalla kiitosteksti Velvet Undergroundille ja otin sitten selvää, että mistä on kyse. Kävin paljon Jyväskylän yliopiston kirjastossa lukemassa sarjakuvia, kuten Korkeajännityksiä. Kohua synnytti myös Mari Rantasilalle tekemäsi kappale Auringossa, jossa lauletaan masturbaatiosta. Sen jälkeen en paljoa Bowieta kuunnellutkaan, kun Velvet oli musta vielä kiinnostavampi. Mä kuuluin jopa Bowien viralliseen amerikkalaiseen faniklubiin. Sieltä tuli joka kuukausi kirje, yleensä jotain valokuvia ja julisteita. Olin jättäytynyt tahallani luokalleni monta kertaa ja välttelin ylioppilaskirjoituksia, kun en tiennyt mitä tekisin. 30 SOUNDI > Soundi-haastattelu Ja tuliko sitä kautta mukaan Velvet Underground, jota coveroitte Sen ensimmäisillä singleillä. Silloin hän oli pistänyt pystyyn Seyhtyeen tavoin Teräsmiessarjakuvasta nimensä saaneen MXYZPTLKyhtyeen. Tekstiin tuli idea Cicciolinan haastattelusta. Nimi otettiin paikalliselta sähköyhtiöltä. Se on ainoa faniklubi, johon olen koskaan kuulunut. – Pian kitaristi ja basisti pääsivät opiskelemaan Jyväskylään, ja me loput päätettiin jättää lukio kesken ja lähteä mukaan. Aikamoinen väite, mutta olen itse asiassa samaa mieltä. Kulttuurisesti mulle tärkeimpiä lähteitä ovat olleet elokuvat ja sarjakuvat. Esitin Varjot-biisin siellä ekaa kertaa ja muistaakseni tein viimeisiä lisäyksiä sanoihin vielä matkalla Helsinkiin. ”Ihmiset olivat juuri tulleet saunasta, ja tv:ssä on joku tällainen liimatukka laulamassa biisejä, joissa sanotaan kuukautiset ja vittu.” Vuonna 1989 Yari esiintyi Soundissa tämän näköisenä. – Se tuli David Bowien kautta, jota fanitin tosi paljon. Luin Teräsmiehen poikaa ja siinä oli sellainen hahmo kuin Se toisesta maailmasta, ja Ohjelma tuli lauantaina parhaaseen katseluaikaan ja ihmiset olivat juuri tulleet saunasta, ja tv:ssä on joku tällainen liimatukka laulamassa biisejä, joissa sanotaan kuukautiset ja vittu. Esimerkiksi Juhlat-biisissä on suoria lainauksia Carl Barksin Aku Ankoista. Niistä on tullut pöllittyä paljon vaikutteita. Punkin ja rockin juttu on se energia ja tietty rosoisuuden kauneus. Jyväskylässä asiat sitten loksahti paikoilleen. Positiivinen ja aurinkoisen raikas. – Pohjolan Voima ei oikein sopinut sopinut Jyväskylään, se oli Kemissä sellainen sisäpiirivitsi. K u v a: Ti ia N y h o lm K u v a: M ik a Ju n n a haast_yari_b.indd 30 5.10.2017 17.40. Marilla oli ajatus, että voisiko tehdä iloisen eroottisen biisi, ilman tunkkaista läähätysmeininkiä. – Auringossa-sävellys syntyi kun kävin Jyväskylässä ostamassa kioskilta jäätelöä ja huomasin hyllyllä sampleri Akai SK1:n, joka oli trendipeli New Yorkin hiphop-piireissä. Mutta siitä muotoutui Sen ydinporukka. Se, että ei viimeistele tai hio liikaa, ja Velvet Undergroundissa on juuri tätä. Se oli katsojille järkytys ja Ylen palautepalvelu meni tukkoon. – Kun kirjoitin Lou Reedin biisejä, niin niillä ei ollut mitään tekemistä alkuperäisten kanssa, kun en ymmärtänyt mitä niissä laulettiin. Ja pari vuotta Sen perustamisen jälkeen television Nuotit hukassa -ohjelmassa esiintyi virnistelevä ja viisasteleva nuori mies, joka kertoi biisiensä olevan instrumentaalikappaleita, joissa on sanat. Mutta palataan vielä siihen aikaan, kun ennen Se-yhtyettä teillä oli Pohjolan Voima. – Hahah, muistan sen hyvin. Sain myöhemmin ne palautteet – sivukaupalla raivoa ja jopa tappouhkauksia
Room Escape tulostus.indd 31 5.10.2017 14.49
– Mä en muista siitä muuta kuin sen kertsin, mutta se oli aika hyvä (alkaa laulaa): ”Rock, rock, rock is pop/pop, pop, pop is rock.” En kirjoittanut sitä silloin ylös, mutta kertsi jäi mieleen. Haluan säilyttää sen elämyksen. Pahaa unta on sellainen tumma yö, Banaaniconga puolestaan aurinkoinen ja valoisa päivä. Siinä kävi vielä niin, että kun laitettiin ne 200 palloa vierimään, niin yksi niistä osui mikkiin ja kuului ja, koska teen ilmeisesti sen verran ”thaiteellista” kamaa, mikä näyttää hyvältä apurahalautakuntien silmissä. Sen takia minulla ei koskaan soi radio. Ja sellaiset jutut on kivoja kuten 22-Pistepirkon levyn tuottaminen, jota tein pari vuotta sitten, mutta sitä ei tosin koskaan saatu valmiiksi. – Kaikissa on hyviä juttuja, mutta omasta mielestä parhaat biisit löytyy Lasi kirkasta vettä (1984) -levyltä. Se biisi on Michael Jacksonin Thriller-levyn inspiroima. – Ei elämässä ole kuin se hetki, jota elää. Tämä tie on ollut nastempi. Uusin hieno löytö on turkulainen Hullu Ruusu, jolta on tulossa eka levy. Esimerkiksi Jukka Nousiainen, Mara Balls, Draama-Helmi. Kuuntelin ennen haastattelua Banaanicongan kappaletta Toukokuun 1., josta jäi mieleen yksi laini: Miltä maailma näyttää. Soitannollisesti ja tekstien puolesta se ei ole niin onnistunut, mutta sävellyksellisesti siinä on parhaat biisit. – Jees! Näin on. Mikä on tosi harmi, sillä se olisi ollut Pirkkojen paras levy, ne biisit oli tosi hyviä. Vähän aikaa sitten katsoin, että mitkä oli ykköshittejä silloin kun synnyin, ja monista kappaleista ei ole mitään mielikuvaa. En sitten tehnyt pitkään aikaan biisejä. Huikeita esiintymisiä ja kaikki olivat myös loppuunmyytyjä, paitsi Turku tietysti. Ei mulla ole mitään pubeja vastaan, mutta koen että mun musa ei sovi sinne. – Nuoremman tekijän silmin näyttää varmasti erilaiselta. Pitää vaan pystyä tekemään kaikenlaista, mutta ei mitä tahansa. – Some on aika hyvä. Miltä se tuntuu. Vaikka Se oli marginaalibändi, niin meillä oli omat roudarit, bussi ja parhaimmillaan 100 keikkaa vuodessa. Kuinka paljon seuraat uutta musiikkia. – Siksi olikin kivaa esiintyä pitkästä aikaa keväällä Tuntemattoman Numeron kanssa. Mutta nykyään on vähän sama tilanne kuin 70-luvulla – sellaista musaa, mistä tykkään, ei kuule radiosta. Saadaanko vielä kuulla kuusikymppisen Yarin versio tästä nimen perusteella ilmeisestä hittibiisistä. Sitten Pekka Ruuska soitti ja kysyi, voisinko tehdä Nylon Beatin Jonnan soololevylle biisejä. Jos mulla olisi ollut joku iso hitti silloin 70ja 80-luvulla, niin sitten olisi tullut varmaan käytyä renkuttamassa sitä pubeissa. Ensimmäinen tekemäsi kappale on Rock Is Pop, jonka kirjoitit viisivuotiaana. 14 kappaletta valittiin kymmenien joukosta ja sitä ehdittiin jo äänittääkin. Tänä päivänä suurimmalla osalla bänditoiminta on vain harrastus, kun keikoista ei jää käteen samalla tavalla. Sinäkään et nykyisin juuri keikkaile. Olin ollut niin pitkään poissa. Ajattelin, että okei, tälle ei ole nyt sosiaalista tilausta. Onksunkoskaantehnytmieli tehdä musaa jollekin nykypopparille, ja jos niin kenelle. Syntyi esimerkiksi elävän musiikin yhdistykset, pienlehdet ja Vihreä liike. Tein sellaisen kappaleen kuin Ole mies, josta tuli itse asiassa todella hyvä. Piti kerätä ne kaikki 200 palloa ja aloittaa alusta. syyskuuta 2017, puhelinhaastattelu valtava pamaus. On niin paljon biisejä, joita en saa yksin keikoilla toteutettua, ja nyt se onnistui. – Oon käynyt kansalaisopistolla jumpassa ja siellä on nyt uusi vetäjä, ja se musiikki on ihan helvetistä. Siitä saisi hyvän euroviisubiisin! 23. Mä olin tosi pitkään tekemättä biisejä. Olen saanut hyödyntää urallani kaikkea mitä osaan, kuten klassista musiikkia elokuvasävellyksissä. Olen tehnyt silloin, kun on kysytty. Nykyään on toki onneksi enemmän väyliä löytää uutta musiikkia. Tuskin kuitenkaan Banaaniconga-levyn aloituskappaletta L, joka syntyi kun 200 pingispalloa pudotettiin portaikkoon. – Mun silmin näyttää ihan hyvältä. Toinen mikki on portaiden yläpäässä ja toinen alapäässä. Toki popissa syntyy myös koko ajan paljon hyviä uusia biisejä. Jotain tämän päivän poppia. Mutta Jonnan mielestä se oli liian rohkea, eikä voinut laulaa sitä. En kadehdi yhtään heitä, jotka aloittelevat nyt uraa. Se on kaikkien aikojen hienoin suomalainen musiikkivideo! Täytät pian 60. Bändi kertoi jo ennen kuin aloitimme, että kaikki levyprojektit ovat olleet heille yhtä helvettiä veljesten hankalan suhteen takia. – Mulle paras musa on sellaista, että en halua kuunnella sitä liikaa, ettei se kulu. Tänä vuonna ilmestyneelle Gugi Kokljuschkinin levylle olin tekemässä kolmea biisiä. Punaisessa hameessa kuuluu hyvin klassisen musiikin rakenne. Kun tein edellisen soololevyn silloin vuonna -99 ja pienen kiertueen, niin Helsingissä oli kolmetoista ja Joensuussa kaksi ihmistä katsomassa. Mä osuin tosi hyvään aikaan 70ja 80-luvun taitteessa, kun tämä punkjuttu oli osa sitä meidän sukupolven energiatulvaa. Näissä tulevissa juhlakonserteissakin kuullaan biisejä, joita en ole koskaan esittänyt. K u v a: Sa n tt u Sä rk äs K u v a: O ts o K äh ö n en haast_yari_b.indd 32 5.10.2017 17.40. Onko sinulla omaa suosikkia Seyhtyeen tuotannosta. Ja vähän aikaa sitten sattui muuten Nylon Beatin Viimeinen YouTubessa vastaan. Onko jotain vielä saavuttamatta, esimerkiksi yhteistyö jonkun artistin kanssa. – Koko levyn idea oli tehdä pesäeroa Pahaa unta (1980) -levyyn. Siitä olisi pitänyt poistaa sana ”vittu”, mutta sitten se koko kappaleen idea olisi mennyt. Musiikki on pyhää. – Ei niitä ole sillä tavalla tullut mieleen. – Haluaisin tehdä musikaalin vielä joskus. Pari biisiä on täytynyt ihan tsekatakin, että mitä tämä on. 32 SOUNDI No, sitä se kieltämättä on. Tämä on ollut nasta vuosi, kun oli Se ja Tuntematon Numero -keikat. Ei mulla ole mitään päivän hittejä vastaan, eihän niitä tehtäisi jos niille ei olisi tarvetta. Se on Finnvoxin portaikossa tehty. Sitten kun pallot lähtee pyörimään, niin syntyy stereoefekti. – Mistähän sekin idea tuli. Lopputulos ei ollut ihan sitä mitä halusin, siitä tuli vähän köpö. Olen saanut hyvin apuraho> Soundi-haastattelu ”Alun perin oli tarkoitus tehdä yhteislevy Litku Klemetin kanssa, johon molemmilta olisi tullut viisi biisiä. Mutta kestääkö ne aikaa. Joku hehkuttaa jotain artistia niin paljon, että kiinnostuu itsekin. Sen oli tarkoitus ilmestyä jo tämän vuoden lokakuussa.” Kesän 2016 Ilosaarirockiin Yari teki Samuli Putron kappaleista sovitukset Joensuun kaupunginorkesterille. Palaan vielä Nuotit hukassa -ohjelmaan, jossa myös sanoit, että huono musiikki on kuin huono sadetakki – se ei kestä kuin yhden sateen
Liput kuluineen alk. 39,50 €. 39,50€ Eastway tulostus.indd 33 4.10.2017 15.12. TO 30.11. La 30.9.2017 TAMPERE, Pakkahuone Klo 19.00. Ovet klo 18.00. Ke 18.10.2017 HELSINKI, The CIRCUS Ovet klo 19.00. TURKU, GONG Liput kuluineen alk. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. SPECIAL VIP-paketit kuluineen alkaen 119 € +alv24% (147,56€) Ke 29.11.2017 TAMPERE, Olympia Liput kuluineen alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Liput kuluineen alk. 010 841 4185. Liput kuluineen alkaen 54,50 €. 49,50€ KE 29.11. & HIS POWER BAND HECTOR 70v. VIP-paketit kuluineen alkaen 149€ +alv24% (184,76€) L I P U N M Y Y N T I : w w w. Liput kuluineen alk. 39,50 €. 38,50 €. Liput kuluineen alk. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.lippu.fi ja R-Kioskit VIP-myynti ja tiedustelut tapahtumiin: vip@menolippu.fi / Puh. 15V.-JUHLAKONSERTTI HELSINGISSÄ MUKANA MYÖS To 9.11.2017 HELSINKI, Finlandia-talo Su 12.11.2017 TAMPERE, Tampere-talo Ma 13.11.2017 TURKU, Logomo Klo 19.00. HELSINKI, KULTTUURITALO Liput kuluineen alk. Ovet klo 18.00. alk. HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 19.00. Ma 5.3.2018 HELSINKI, Finlandia-talo Klo 19.00. + Special Guests PAVE MAIJANEN, ERJA LYYTINEN, JUKKA GUSTAVSON, EERO RAITTINEN, INA FORSMAN TAMPEREELLA lisäksi TOKELA Pe 29.9. 44,50 €. 69,50 € / 79,50€
34 SOUNDI Teksti: Ville Hartikainen Kuvat: Tero Ahonen KESKISOR MEA HITINMETSÄSTY KSELLE 34 SOUNDI Von Hertzen -taitto_e.indd 34 5.10.2017 17.43
Alkamaisillaan on Von Hertzen Brothersin loppuvuodesta julkaistavan seitse männen albumin studionauhoitusten toinen päivä. Eihän siitä ole kuin reilu vuosi, kun VON HERTZEN BROTHERS ilmoitti jäävänsä määrittelemättömän pituiselle tauolle, eikä bändin tilanne vaikuttanut miltään kantilta katsoen lupaavalta. Vuo rossa on laulajakitaristi Mikko von Hertzenin säveltämän To The End Of The Worldin rumpupohjien äänitykset. Kaikki meni uusiksi yhtyeen kokoonpanoa ja yhteistyökumppaneita myöten, ja nyt valmiina on ladattujen akkujen voimalla syntynyt seitsemäs albumi War Is Over. Pitäjänmäen Estudion nuhjuisessa taukotilassa tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt jonnekin 1970lu vun puolelle. Jatkossa Von Hertzen Brothersin manageritoimistona toimii englantilainen 7PM Management ja bändin agent tina työskentelee Steve Zapp maailman suurimpiin rock agentuureihin lukeutuvasta International Talent Bookin gista. Myös yhtyeen kokoonpano on kokenut isoja muutok sia: rivistä ovat poistuneet sekä rumpali Mikko Kaakkuri niemi että kosketinsoittaja Juha Kuoppala. Samoin vaihtumassa on levyyhtiö. Kaakkurinie men on korvannut jo läpimurtolevy Approachilla (2006) soittanut rumpali Sami Kuoppamäki, jonka innostunei suutta on vaikea olla huomaamatta. Oven takaa äänistudion puolelta kumpuaa tymäkkää rockriffittelyä. Siellä täällä näkyy likaisia kahvi kuppeja ja puolityhjiä limupulloja. Eletään maaliskuun puoliväliä 2017. Nyt vedetään taas ihan siten miltä tuntuu.” P öydällä lojuvat kuivuneen lounaan jä mät. HITINMETSÄSTY KSELLE SOUNDI 35 Von Hertzen -taitto_e.indd 35 5.10.2017 17.43. Musiikin luominen kimpassa oli liian vetovoimaista lopetettavaksi. Moni asia muuttunut sitten yhtyeen edellisen, vuonna 2015 julkaistun New Day Rising levyn. On aika aloittaa rupattelutuokio. Von Hertzen Brothers ehti jo hetkiseksi hajotakin, mutta kerääntyi kuitenkin pian takaisin yhteen. Muutaman tunnin jälkeen studion ovi aukeaa, ja Mikko von Hertzen ja kitaristi Kie von Hertzen marssivat tauko tilaan. Mutta tauko jäikin olemattoman lyhyeksi. Keskellä huonetta nököttää kulahtanut nahkasohva. Energiaa pursuava rumpalilegenda repii paidan päältään jo muutaman oton jälkeen. SOUNDI 35 KESKISOR MEA ”Nyt on ollut kaikkien dogmien suhteen vähän sellainen hällä väliä -fiilis
Me oltiin ihan tosiaan sellaisessa pisteessä, että pitäisikö meidän lopettaa ihan pysyvästi. Kelattiin, että ruvetaan vaan duunaamaan ja unohdetaan kaikki ulkopuoliset korvat. Tämä tuleva levy on tavallaan vastaliike sille kaikelle. Ne yhdessä koetut elämykset ovat ihan yhtä tärkeitä juttuja. Se piti ihan paikkansa. Bisnesmielessä emme tietysti saavuttaneet tavoitteita, mutta bisnespuoli on kuitenkin vain yksi aspekti. Kie: – Edellisellä levyllä tehtiin ratkaisuja nimenomaan muoto edellä. Ei bändi silti vastoinkäymisiin hajonnut. Mikko: – Se on helvetin hyvä kysymys. Kie: – No joo. Vuosikymmenen yhteistyön jälkeen pelissä on niin paljon muutakin kuin pelkkä musan tekeminen. Ilman muuta se harmitti, mutta minkäs teet. Saatiinhan me tavallaan juuri sellainen tykiltä soundaava rocklevy kuin haluttiinkin. Mutta eikö se tavallaan hajonnut. Kie: – Mutta ei meille oltu toisaalta mitään luvattukaan. Mikko: – Edellisen levyn jälkeenhän me jouduttiin miettimään tosi pitkään, että onko meistä ylipäätään vielä tähän. Panostitte New Day Risingiin huomattavan paljon omaa rahaanne. – Pähkäilimme me nytkin aikamme näitä tuottajajuttuja, että kun on uudet managementit ja isot kuviot ulkomailla, niin otetaan messiin joku U2:n tuottaja tai jotain muuta yhtä isoa – vähän niin kuin one louder! Sitten aikaa kului, eikä mikään mennyt oikein eteenpäin. Kie: – Totta kai. Nyt on ollut kaikkien dogmien suhteen vähän sellainen hällä väliä -fiilis. 36 SOUNDI SOUNDI 37 Teitte edellisen albuminne huipputuottaja Garth Richardsonin johdolla Kanadassa. Ja olihan kaikki ylipäätään paljon isompaa ja raha näytteli paljon suurempaa roolia siinä kuviossa. Tilanne oli myös se, että oltiin tehty Kuoppalan ja Kaakkuriniemen kanssa duunia kymmenen vuotta kimpassa, ja bändin sisäinen kemia ei enää yksinkertaisesti tuntunut yhtä hyvältä kuin aikaisemmin. Universal ja Spinefarm eivät laittaneet lopulta tikkuakaan ristiin albumin suhteen. Suomessa levyn tekeminen on aika kotikutoista siihen verrattuna. Onko tuollaista tilannetta vaikea myöntää. Tässä alkaa monella tavoin sykli alusta, jos ajattelee että meillä menneet kokoonpanon lisäksi levy-yhtiöt ja managementit uusiksi. – Nyt ainakin itselläni on taas ihan helvetisti virtaa ja hyvä fiilis tulevaisuuden suhteen. Kyllä siitä kaikesta saattoi jotain olettaa. Mutta eiväthän ne lopulta tehneet levyn eteen yhtään mitään. Saitteko mielestänne rahoillenne vastinetta. Se on värittänyt tätä koko prosessia alusta asti. Yleensä meillä on ollut jo tässä vaiheessa managementja levy-yhtiöjengiä mukana länkyttämässä omia mielipiteitään. Mutta ei kokoonpanon vaihtuminen noihin kuvioihin pelkästään liittynyt. Tuntuuko se helpottavalta. Oli bändin luomisvoiman kannalta välttämätöntä, että saatiin tuoretta jengiä ympärille. On tosi oleellista, että bändissä homma pysyy tuoreen tuntuisena. Niin ei valitettavasti käynyt. Mutta edustaako se albumi omaa taidettamme parhaimmillaan. Bändin uran ja pitkän kaaren kannalta Kanadan-reissu oli itse asiassa helvetin tärkeä kokemus. Mikko: – Totta kai. Siinä ajassa ihmiset tulevat väistämättäkin läheisiksi ja rakkaiksi. Sehän oli ihan helvetin surullista. Se ainakin on tuntunut tosi helpottavalta, että on saanut täydellisen työrauhan. Mutta toisaalta täällä spontaaniudelle jää paljon enemmän tilaa ja täällä jää enemmän aikaa hieroa materiaalia. Mikko: – No, ainakin Spinefarmin USA:n toimistolla porukka oli vielä ennen levyn julkaisua ihan fiiliksissä. Nyt vedetään taas ihan siten miltä tuntuu. Ainakin se oli tosi mielenkiintoinen oppireissu. Nyt ei ole ollut ketään dumailemassa tai yrittämässä vääntää tekemisiämme johonkin formaattiin. Ei paljon auttanut, vaikka meillä oli maailmanluokan rocklevy takataskussa. Päätettiin sitten lähteä tekemään tätä levyä vähän soitellen sotaan -tyyppisesti. Kumpikin ovat huikeita soittajia, mutta kyse on ihan luonnollisesta jutusta: ihmiset inspiroituvat toisistaan ja toistensa tekemisistä tietyn ajan ja kun kaikki jutut on käyty yhdessä tarpeeksi monta kertaa läpi, muuttuu yhteistyö väistämättäkin paikoin arkiseksi. Olisi ollut tosi siistiä, että homma olisi ottanut selkeän askeleen eteenpäin. Siinä mielessä tunnelma on ollut paljon rennompi. Myös uusista biiseistä on levollinen ja hyvä fiilis. Olitteko pettyneitä. Musta tuntuu, että olen ainakin itse ollut paljon parempi ihminen, kun ei ole tarvinnut miellyttää kuin itseään. Mehän tosiaan laitettiin aika paljon omaa pätäkkää albumin tekemiseen ja panostettiin sen jälkeen ihan kaikki mahdollinen levyn promoamiseen. Kie: – Tavallaan. Ehkä ne tulivat sillä kertaa vähän tyyriimmiksi, mutta mitä sitten. Meillä oli ollut useamman levyn ajan hyvää tasaista nousua, mutta siinä kohtaa olisi ollut tärkeää ottaa selkeä loikka vähän isompaan liigaan. Mikko: – Paljonkin. On ”Väsymys, vitutus tai se, että kaikki kuulostaa jossain vaiheessa tosi paskalta, ovat prosessin kannalta olennaisia osia.” Von Hertzen -taitto_e.indd 36 5.10.2017 17.43. Siinä kiskaistiin soolot ja kaikenlaiset rönsyt vittuun ja pyrittiin ennen kaikkea tiivistämään omaa ilmaisuamme. Miten uuden levyn tekotapa eroaa tuosta sessiosta. Silloin haluttiin antaa sellaiselle klassiselle poplauluformaatille ihan tarkoituksella mahdollisuus ja jättää tosi pitkät ja polveilevat kappaleet kokonaan pois. Kie: – Tuo on totta, mutta itse en ainakaan osaa nähdä levyä pettymyksenä. Vai olenko väärässä. Että kyllä me osataan tämä itsekin tehdä. Mehän ehdittiin antaa sellainen tiedotekin, että jäämme määrittelemättömän pituiselle tauolle. Viime kesänä testailtiin sitten näitä uusia kappaleita ja tajuttiin, että kyllä tämä on edelleen tosi tärkeätä meille kaikille. – Ja olivathan meidän omat odotukset levyn menestyksen suhteen suoraan sanottuna huomattavan paljon korkeammalla. Sanoivat diggailevansa uudesta materiaalista ja kehuivat, että viimein teillä on sellainen tuote, jota on helppo myydä eteenpäin. Siitä voi olla montaa mieltä. Ehkä siksi oletimme, että levy-yhtiökin olisi halunnut panostaa juttuun. Garthin tuottamismetodihan on sellainen tosi jenkkityylinen: kaiken piti olla tosi viimeisteltyä, tehokasta ja tarkkaa, eikä biiseihin haluttu jättää oikeastaan mitään rosoa. Mutta taide on hurja laji ja se vaatii välillä kovia ratkaisuja
36 SOUNDI SOUNDI 37 vahvasti sellainen tunne, että tästä tulee ihan törkeän kova juttu. Kie: – Kyllä tässä alkaa olla aika finaalissa. Uuden alun suhteen ollaan toiveikkaita. Tässä on takana sellaisia viikkoja, että on herännyt aamulla yhdeksältä, aloittanut saman tien työt ja mennyt kolmelta Veljeskolmikko ei ole katkeroitunut, vaikka viime levyn bisneskuviot eivät sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Kunhan tuo ilopilleri Kuoppamäki poistuu studiosta ja veljekset pääsevät mellastamaan keskenään, niin voi olla, että tunnelma vielä muuttuu. Ainakin lounaan ääressä myhäilevä kaksikko toivoo levyn tarjoavan vaihtoehdon nykypäivän ”vakuumipaketoidulle meiningille”. 10 kappaletta ja 60 minuuttia käsittävä kokonaisuus esittelee joukon monipuolisuudessaan vavahduttavia biisijärkäleitä, kolossaalisia kertosäkeitä ja toinen toistaan eeppisempiä äänimaailmoja. Hirveän vähän on ollut sellaista otsanrypistelyä. Mitä teille muuten kuuluu. Hah hah! N epalilaisessa ravintolassa Helsingin Ruoholahdessa istuu heinäkuun alussa kaksi uupuneen näköistä miestä. Maaliskuisten sessioiden jälkeen levyn nauhoituksia jatkettiin Porvoon Magnusborgissa yhdessä äänittäjä Jukka Puurulan kanssa. Von Hertzen -taitto_e.indd 37 5.10.2017 17.43. Kie: – Tai ainakaan vielä ei ole ollut. Mutta kuulee sen myös lopputuloksesta. Töitä on tehty lähes yötä päivää neljän kuukauden ajan. Sen jälkeen kokonaisuutta työstettiin sekä suvun kesäpaikassa Bromarvin saaristomaisemissa, Kien piskuisella työhuoneella Helsingin Käpylässä että muutamassa muussa studiossa. Taitavat he ajatella näin myös itse. Jo pelkästään albumin 12-minuuttinen nimiraita tuntuu kuin keskisormenosoitukselta kaikelle formatoidulle ja tyhjänpäiväiselle listapophutulle. Mikko ja Kie von Hertzenin kasvoilla loistavat leveät hymyt: War Is Overiksi ristityn albumin nauhoitukset on saatu muutama päivä aiemmin valmiiksi
Kyllä jutun pitäisi lähteä täältä Euroopan päästä aukeamaan. Mikko: – Ja ehkä tässä on vuosien varrella oppinut sellaista perspektiiviä tähän hommaan. Toivoitte edellisen albuminne nostavan teidät ”sarjaporrasta” ylemmäs. Pitää vain keskittyä siihen, että tekee omat hommansa niin hyvin kuin pystyy. Hollanti, Ranska ja Belgia voisivat myös alkaa aukeamaan. Onhan tämä välillä tosi raskasta, mutta toisaalta on tosi palkitsevaa, että on voinut keskittyä musiikkiin ihan täysillä. Kun kuuntelee samaa kappaletta kolmannetta sadatta kertaa ja saa siitä vielä silloinkin säväreitä, niin silloin tietää biisin olevan oikeasti tosi hyvä. Kun on oikeat yhteistyökumppanit ja hyvin suunnitellut aikataulut, niin muutaman kuukauden pituisten kiertueiden tekeminen ei ole mikään ongelma. Lisäksi tämän uuden levydiilin myötä on helpompi lähteä ihan uusille territorioille. Joskus parikymppisenähän asialla ei olisi ollut mitään väliä, silloin olisi voinut olla rundilla vaikka 365 päivää vuodesta. Joutuisimme siellä ainoastaan sakan pohjimmaiseksi. Miten realistisena pidätte sitä, että ikäisenne rockyhtye voisi vielä tässä vaiheessa saavuttaa kansainvälistä menestystä. Eikä ulkomaan rundien tekeminen enää nykyään välttämättä vaadi sellaista älytöntä uhrautumista. Kie: – Tietenkin perheen luota on aina kärsimystä olla poissa, mutta toisaalta tämä on kuitenkin mun ammatti ja tähän me ollaan tähdätty. Me oltiin ihan tosiaan sellaisessa pisteessä, että pitäisikö meidän lopettaa ihan pysyvästi.” Von Hertzen -taitto_e.indd 38 6.10.2017 10.28. Mikko: – Kyllä jokin pieni osa mussa haluaa yhä uskoa sellaiseen vähän isompaankin menestykseen. Kie: – Se on kallis paikka mennä ja siellä pitäisi olla ihan koko ajan, että homman saisi toimimaan. Siihen, että tuolla jossain on olemassa jengiä, joka haluaa kuunnella juuri tällaista musiikkia ja että maailmasta puuttuu ”Edellisen levyn jälkeenhän me jouduttiin miettimään tosi pitkään, että onko meistä ylipäätään vielä tähän. Minkälaisia kaupallisia tavoitteita olette asettaneet War Is Overille. Tuolloin niitä juttuja tuli mietittyä vähän liikaakin, ja se kostautui jossain vaiheessa siten, etten voinut enää kauhean hyvin. Mutta muuta elämää tässä ei vähään aikaan tosiaan ole ollut. Oli sellainen olo, että eikö tämä lopu koskaan. En tiedä onko meillä kenelläkään sellaisia mahdollisuuksia tässä vaiheessa. Totta kai tavoitteena on saada parempia keikkoja lämppärirundeille ja sitä kautta jalansijaa maailmalla. En näe mitään syytä, miksi emme voisi sieltä täältä mennä pieniä latuja pitkin eteenpäin. aamuyöstä nukkumaan. Kie: – Kyllä mua yhdessä vaiheessa vituttikin. Miksi. Mutta ollaan tosiaan oltu nyt vähemmän bisneksen kanssa tekemisissä kuin edellisen levyn kohdalla. Perhe on ollut landella paossa. Kannatti mieluummin valita sellainen mesta, jossa arvostetaan kitaramusiikkia, hyvää soittoa ja tällaista vähän rootsimpaa juttua. Ei ole tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin puuhannut levyä. Jenkit eivät ole sen sijaan meidän prioriteettilistalla kovin korkealla, koska se on ihan loputon suo. Vituttaako se. Mutta totta kai tällaisia juttuja pitää miettiä nykyisin. En kuitenkaan ole sillä tavalla luontaisesti lahjakas kauppamies kuin esimerkiksi Samu Haber tai Cheek, jotka ovat molemmat timantinkovia bisnesukkoja. Mikko: – Siihen on montakin syytä. Että ei ainakaan siitä jää kiinni. Briteissähän meillä menee tosi hyvin, mutta esimerkiksi saksankieliset maat ovat olleet meille tätä ennen ihan kokonaan ulkona kuvioista. Kie, sinulla on kaksi alle kymmenvuotiasta lasta. Mutta noissa tilanteissa tulee testanneeksi myös biisien todellista kestävyyttä. Mutta se väsyttää. Siksi ainakin mulla on materiaalin suhteen tosi vahva fiilis. Kie: – Ei se menestys tarkoita meille mitään muuta kuin että saamme vähän parempia festarislotteja ja pääsemme uusiin paikkoihin soittamaan. On tavallaan tottunut siihen, että väsymys, vitutus tai se, että kaikki kuulostaa jossain vaiheessa tosi paskalta, ovat prosessin kannalta olennaisia osia. Mikko: – Ei me olla ihan hirveästi puhuttu tällä kertaa sellaisista. Kuinka paljon pystyt tai haluat olla poissa kotoa. Mikko: – Ei se vituta. Aloititte heinäkuun alussa yhteistyön hollantilaisen levy-yhtiön Mascot Label Groupin kanssa. Osaa jo tavallaan katsoa prosessia vähän sivusta ja suhtautua niihin erilaisiin epätoivon tunteisiin aika lungisti. Oli aika selkeä juttu, ettei meidän kannata lähteä minkään major-yhtiön kelkkaan
Jotakin tuollaista meillekin pitäisi tapahtua. Von Hertzen -taitto_e.indd 39 6.10.2017 10.28. – Kelataan nyt vaikka jotain Rival Sonsia, joka oli vielä kuusi vuotta sitten meidän kanssa Classic Rock -lehden tulokaskategoriassa. Itse ainakin uskon, että siihen meillä on juuri tällä hetkellä paremmat mahdollisuudet kuin koskaan aiemmin. Albumin polveileva ja suureellinen kappalemateriaali on kaukana nykypäivän hittipopista. Se on lapsellinen ja vähän itseriittoinenkin ajatus, mutta niin kaikki taiteilijat ajattelevat ja niin pitääkin ajatella. Mikko: – Kun seuraa suomalaista musiikkikulttuuria ja sitä älytöntä hitinmetsästysmentaliteettia, niin kyllä sille War Is Over esittelee edeltäjäänsä nähden progressiivisempaa ja haastavampaa Von Hertzen Brothersia. Steve Zappin ja oikean levy-yhtiön ansiosta he ovat onnistuneet kasvattamaan oman juttunsa ihan eri tasolle ja tienaavat samalla varmasti ihan hyvin. Että mitä vittua me enää tuolla luolissa soitetaan. Uskotteko albumin saavan radiosoittoa. Saattaa kuulostaa tosi megalomaaniselta ja narsistiselta, mutta mulla on sellainen fiilis, että sinne mekin tavallaan kuulutaan. juuri meidänlainen bändi ja että sille on tarvetta
Sitähän ei koskaan tiedä, että meneekö omat jutut yleisölle läpi. En halua itse olla osa sitä juttua. 40 SOUNDI SOUNDI PB 45-vuotiaana haluaa jo vähän keskisormea näyttää. Kaupalliset asiat vaikuttavat tietysti meihinkin, mutta kyllä se peruslähtökohta on edelleen se, että saadaan ilmaista musiikin kautta omia syvimpiä tuntojamme. Olisi mielenkiintoista tehdä Ruisrockin päälavalla sellainen testi, että otettaisiin ne läppäreitä näpräävät jätkät pois lavalta ja jätettäisiin musa vaan soimaan. Siksi mun mielestä on aika hienoa, että me operoidaan tasollisesti edelleen tosi korkealla. Justiinsa katsoin studion vessassa kymmenen vuoden takaista Idolsin kultalevyä. Räpäytysskenessä puolestaan se hassuin, kyseenalaisin ja kuumottavin juttu on se oman egon korostamisen tarve. Kie: – Mehän ollaan hemmetin onnekkaita, että ollaan saatu tehdä omaa juttuamme. Eihän se kuitenkaan niin ole. Mikko: – Muutoksen näkee siinäkin, että nykyään festareilla on ihan sama, kuka siellä soittaa vai soittaako kukaan. Ei kukaan edes muista ketä ne tyypit niillä levyillä on ja silti ne myivät aikanaan tsiljardi kappaletta. Kuulostat hieman katkeralta. Kokoonpanon hissuksiin kohoavasta keski-iästä huolimatta he kokevat, että annettavaa vielä riittää. Valot, laserit ja bailaus – niillä on ainoastaan väliä. Von Hertzen -taitto_e.indd 40 5.10.2017 17.43. Eikä meillä ole lähtökohtana tehdä maailman streamaavinta kamaa, vaan mahdollisimman hyvää musaa. Totta kai haluan, että meidänkin kappaleet soisivat radiossa… mutta se tuntuu vaan jotenkin niin pikaruokaosastolta, että kunhan saadaan massoille jotain syötävää. Siis oikeasti merkittävää taidetta. Millään muulla ei oikeastaan ole mitään väliä. Kie: – Mutta se on viihdettä ja turha sitä on verrata tähän meidän hommaan. Kie: – Musiikkimaailma on muuttunut hirveän paljon tosi lyhyessä ajassa. Ei ollut. Jengi on jo pitkään halunnut selvästi eniten sellaista bailausmeininkiä. Tuskin kukaan mitään huomaisi. Sanoisin tästä aiheesta mielelläni paljonkin, mutta jos vähäänkään kritisoi esimerkiksi Vain elämää -ilmiötä, Idolsia tai jotain muuta laulukilpailua, tulee siitä saman tien fiilis, että olisin jotenkin katkeroitunut. Menestyvän listakaman tasapäistyminen ei ole mikään mielipideasia vaan fakta. Siksi on ihan turha nillittää mistään. Tulkitsenko oikein. Sekin on tavallaan tämän ajan ilmiö ja kertoo nykyisistä aika kovista arvoista. Ei kovinkaan merkittävä, sanoisin. Mikko: – Hah, ainakin yritän olla kuulostamatta! Nyt ei pidä käsittää väärin, en ole ollenkaan huolissani omasta puolestamme. Mikko: – Varmasti, mutta jos ajattelet tämän hetken nuorta polvea, niin kuinka moni heistä tekee vielä kahdenkymmenen vuoden päästä merkittävää taidetta. Varsinkin laulukilpailuformaattien osalta sitä vaan kelaa, että eikö tämä juttu ole jo nähty. Veljekset ovat antaneet musiikille elämästään paljon. Mutta ainakin on tullut tehtyä sellaista musaa, jonka kanssa pystymme itse elämään ja voimme katsoa Mikon ja Jonnen kanssa toisiamme silmiin. Tulee miettineeksi, että kuinka merkittävä heidän panoksensa Suomen musiikkielämälle on loppujen lopuksi ollut. Jos katsot suomalaisen listamusan sanoituksia 1980ja 1990-luvuilta, niin oliko siellä yhtään sellaista ”minäminäminäminä olen vitun kingi”. Kyllähän jossain EDMja hip hop -hittipajoillakin on aina se jengi, joka tekee ihan yhtä sydänverellä näitä juttuja
PEARL ELIMINATOR KAUPPIAAT: DLX DeLuxe Music, Helsinki • F-Musiikki, Turku • Soitin Laine, Turku St. With a host of radical improvements, Eliminator: Pushing the boundaries of bass drum performance. The all new Eliminator: Redline is the next step forward. (09) 5870456 • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com SMI tulostus.indd 41 6.10.2017 8.28. Redline fuses the stunning power and ?exibility of the original Eliminator with the ?uid speed of our Demon Series pedals. Paul’s Sound, Nummela • Power Sound, Somero • Musacorner, Tampere Tammer Piano, Tampere • Top Sound, Seinäjoki • Keskusmusiikki, Lahti Musiikkimestarit, Rovaniemi • Musiikki Kullas, Oulu • Viiking Musiikki, Kuopio Musikantti, Jyväskylä • Musiikki Lukinmaa, Kajaani • Soitin Jylhä, Muurame MAAHANTUONTI JA TUKKUMYYNTI: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. CHOOSE A CAM, REDLINE YOUR PERFORMANCE Check out all new features at PEARLDRUM.COM MANY NEW FEATURES NEW NEW NiNja Bearings NEW Lightweight Receiver Cam NEW Controle Core Quadbeater NEW Customize your power and feel by changing the cam
42 SOUNDI SOUNDI 43 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Mikko Meriläinen Kuvat: Viivi Huuska Jos rock’n’roll on joissain piireissä nykyisin epämuodikasta ja vanhanaikaista, niin kitarasankari se vasta onkin. Rolling Stone -lehti nosti uransa hyvin käyntiin saaneen yhtyeen New artists you need to know -listaukseensa, joten katsotaanpa, millaisia odotuksia vasten Santa Cruz teki ärhäköiden kitarariffien sekä taidolla ja näkemyksellä soitettujen kitarasoolojen täyttämän kolmoslevynsä Bad Blood Rising. Yksi miljoonasta santa cruz -taitto_b.indd 42 5.10.2017 17.44. Santa Cruzissa niitä on kaksi: kitaristi Joonas ”Johnny” Parkkonen sekä laulaja-kitaristi Arttu ”Archie” Kuosmanen
Konkreettisesti kurnivaa nälkää hillitsee lautasellinen rapeiksi paistettuja muikkuja, jotka saavat Savonlinnan muikkuapajien ääreen syntyneen, mutta jo lapsena helsinkiläistyneen Artunkin hyväksynnän. K itarasankareista Arttu istuu edessäni tamperelaisen Telakka-ravintolan nurkkapöydässä. 42 SOUNDI SOUNDI 43 42 SOUNDI SOUNDI 43 Santa Cruz on ottanut terhakkaasta hard rock -tulokkaasta monta askelta eteenpäin. Arttu toteaa. Sähkökitarateollisuuden alamäkeä ruotiva juttu nostaa konkreettiseksi syyksi sen, ettei aikoihin ole syntynyt uusia kitarasankareita. Poikamaista energiaa tuntuu silti yhä riittävän. Niitä napostellessa on hyvä puida The Washington Postin äsken julkaisemaa artikkelia Why my guitar gently weeps – The slow, secret death of the six-string electric. santa cruz -taitto_b.indd 43 5.10.2017 17.44. Nyt on vuorossa kolmas albumi ja monen asian suhteen on viisastuttu. Onko ehdotuksia sellaiseksi. Flunssan takia syvälle pipoon ja kaulahuiviin hautautuneena, mutta silti puhkuen intoa ja nälkää nousta uuden suku polven rocktähdeksi. – Ei skideillä ole sellaisia nuoria kitaristiesikuvia, joita he haluaisivat olla. – Jos ysärillä oli Dimebag ja Slash, kasarilla Steve Vai ja Yngwie Malmsteen ja sitä ennen Claptonit ja Hendrixit, niin ketä nykyään on. – Sehän on suurin mahdollinen kunnia, parempi kuin viiden tähden arvostelu, että joku skidi alkaa soittaa skebaa mun tai Joonaksen takia. Kaikki nykyiset sankarit on räppäreitä tai dj:tä. Se mitä tarvittaisiin, olisi viriilejä nuoria bändejä, joissa olisi sellaisia hahmoja, joita nuoriso voisi tsiigata ylöspäin. – No, siis meidän bändi tietenkin, hah-hah! Arttu hörähtää erittäin kuuluvalla naurullaan, joka täyttää koko uneliaassa iltapäivätunnelmassa kelluvan Telakan vielä monta kertaa tämän keskustelun aikana
K itaristiesikuvien tapaan myös Santa Cruzin musiikki nojaa hyvin vahvasti vuosikymmenten taakse, aikaan ennen bändiläisten syntymää. Soittaa sormilla Les Paulia, sellaista tosi heviä bluesia. Osaan arvostaa, että olen syntynyt juuri tähän aikaan. Samaan aikaan myös Hanoi Rocks oli tehnyt uuden tulemisen ja oli vahvasti läsnä kaikkialla. – Steve Vai, Ynkka, Eddie Van Halen, Nuno Bettencourt, Zakk Wylde, Slash... – Kaikki perjantaija lauantai-illat meni siinä, että tsekkasi jotain tabeja netistä ja runkkas biisejä kädet verillä. Arttu luettelee. Perspektiiviä voi hakea vaikka miettimällä, että tästä päivästä Skid Row’n debyyttiin on sama matka kuin siitä The Beatlesin uran alkuvuosiin. 24–25-vuotiaat (Artun ja Joonaksen lisäksi basisti Mitja ”Middy” Toivonen ja rumpali Tapani ”Taz” Fagerström) ovat kuitenkin ehtineet jo moneen paikkaan, kirjaimellisestikin. – Joo, Instagramissa on tullut vastaan kitaravideoita, joissa sanotaan että ”biggest inspiration Santa Cruz”. Arttu ei jäänyt uuden innostuksensa kanssa yksin, vaan rockin ilosanoma levisi Etelä-Sipoon ala-asteella läpi koko luokan. Sellaiset nykyajan Youtube-runkkaajat ei iske yhtään. Arttu päätti ottaa haasteen vastaan jo lapsena. Jos sä käytät teinivuodet dokaamiseen, niin sä oot jossain Esson kassalla duunissa loppuelämäsi. Sittemmin tilaisuuksia dokaamiselle on tullut vähintäänkin riittävästi. – Muistan kun näin sähkökitaran ekan kerran seitsenvuotiaana. Mutta nyt on löytänyt oman paikkansa niin hyvin, että ei se oikeastaan enää vaivaa. Olen ajatellut sitä mun ristiretkenä, että yritän tuoda meininkiä bäkkiin. Sillä on tosi kova meininki. Nykyään se on aika helppoa. Siitä ei ole kovin kauan, kun Arttu ja bändikaverinsa olivat skidejä. Pandoran lipas aukeni klassisimman mahdollisen biisin kautta. S ähkökitara on äärimmäisen monipuolinen instrumentti, jonka pystyy ottamaan nopeastikin haltuun voimasointuja särö täysillä räimien, mutta joka myös tarjoaa loppuelämäksi nyansseja, haastetta ja opittavaa. – Sitten aloin skeitata, ja skeittivideoissa oli vanhaa punkia ja kasariheviä. Artun tärkeimmät kitaristiesikuvat löytyvät pääasiassa ajalta ennen hänen syntymäänsä. – Siis sitä koulukuntaa, jolla oli ”blues” mukana soitossa. Jos on hyvä! Arttu ei suostu ajattelemaan, että Santa Cruz olisi retrobändi, vaikka myöntääkin että debyytin (Screaming For ”On tärkeää, että sä olet samassa tunnelmassa kuin yleisö, ja keikan jälkeen jäädään jengin kanssa bailaamaan.” santa cruz -taitto_b.indd 44 5.10.2017 17.44. Enää Arttu ei varsinaisesti treenaa kitaransoittoa muuten kuin ylläpitääkseen soittotuntumaa, mutta nykyiselle taitotasolle pääseminen on vaatinut lukemattomia tunteja jääräpäistä skaalojen sahausta. – Kyllä mua nuorempana se harmitti paljonkin, mietin aina, että what if... – Muistan kun kuulin Black Sabbathin Para noidin, niin mietin vaan, että mitäs vittua tämä on! Se vaikutti todella mageelta musalta. Niitä on soitettu kotimaan pienien ja suurien rockklubien lisäksi pitkin poikin Eurooppaa sekä myös Yhdysvalloissa ja aivan äskettäin Venäjällä. – No, onhan meillä Suomessakin esimerkiksi Lost Society! Jenkeistä löytyy vaikkapa sellainen kaiffari kuin Tyler Bryant, joka lämppäsi just Gunnareita Jenkki-rundilla. Ja sitten on sellainen kuin Jared James Nichols, Zakk Wyldenkin protegee. – Tajusin, että jos silloin panostaa siihen, että susta tulee hyvä jossain, niin myöhemmin elämässä on paljon hauskempaa. Musta olisi mageeta, jos poppihiteissä olisi edelleen kitarasooloja, ja olen itse pariin sellaiset soittanutkin (Brädin Mestariteos ja Uniikin Korkki kii). Kaikki välitunnit me oltiin musaluokassa soittamassa jotain Number Of The Beastia. Sen tarkemmin en osaa selittää, Arttu muistelee, mutta huomauttaa että ensiksi hänkin oli muiden teinien tapaan räppäri ja kuunteli Eminemiä. – Mä olin skidinäkin sitä mieltä, että radiosta tulee musaa, josta puuttuu kitarasoolot. Sitä haluaa olla itse samanlainen esikuva nuorille kuin mitä mulle oli Zakk Wylde tai Eddie Van Halen. Sen pitää olla teknisesti taitavaa, mutta lähteä fiilispohjalta. Siitä tulee sellainen fiilis, että fuck yeah, nyt on saavutettu jotain! Siinä periaatteessa passaa sitä torchia, ja se tuntuu paremmalta kuin pillu tai muut jutut. Joku siinä vaan kiihotti, melkein seksuaalisesti. Eikö koskaan ole harmittanut, että olette syntyneet niin myöhään. – Muistan, kuinka kutosluokalla meidän luokan pojilla oli melkein kaikilla pitkä letti ja Maiden-paita, kun muissa kouluissa kaikilla oli lökähousut ja jotain Mic Macin paitoja. Toisaalta Suomesta olisi ollut todella paljon vaikeampi lähteä maailmalle siihen aikaan. Keikkoja kymmenen vuotta sitten perustettu yhtye on soittanut Artun hatusta vedetyn mutta epäilemättä haarukkaan osuvan arvion mukaan jopa 500. Mutta totta kai sitä välillä miettii, että voisi soittaa stadioneillakin jos olisi syntynyt aiemmin... Ihmettelen, että eikö Artunkaan idoleista tosiaan löydy ketään yhtään nuorempaa. Samaan aikaan frendit oli jossain tarhan pihalla dokaamassa ekoja kännejä. Rutkasti lisää on luvassa juuri ilmestyneen kolmoslevyn Bad Blood Rising myötä. Se iski tosi lujaa. Olen tottunut nykyajan gadgeteihin, somen helppouteen ja muihin mukavuuksiin. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Tiedätkö niin käyneen. Etenkin kun bändilläkin menee hyvin! – Ei sitä mieti, että vittu kun pitää soittaa jossain Boothillissä viidelle ihmiselle, kun ei tarvitse. Hetken miettimisen jälkeen hän sentään keksii muutaman esimerkin nuoremman polven kitaramestareista. Mä olin himassa koska päätin, että haluan oppia soittamaan
Ei, kun Hep Alien. No, jos joku tekisi Evanescence-tyylisen goottimetallibiisin, niin ehkä se ei kuitenkaan iskisi. – Ei kyllä käynyt. Bändi on kuitenkin tavoitteissaan realistinen. Siinä on paljon vaikutteita sen jälkeenkin tulleesta musasta, ja on meidän musassa aina ollut etenkin ysärivaikutteita paljon, viime levyllä vähän myöhemmästäkin raskaammasta musasta. Sellaista, mitä ei olisi pystynyt 1980-luvulla duunaamaan. – Etenkin tämä uusi levy on aika erilaista kamaa. Nousut ja laskut kuuluvat asiaan ja vielä on aikaa toteuttaa unelmiaan. 44 SOUNDI SOUNDI 45 Adrenaline, 2013) aikaan syytöksessä oli perää. Kävikö Bachin kohdalla niin. En mä olettanutkaan, että se olisi sama rockjumala kuin nuorena, ja mä diggaan sen suhtautumisesta itseensä. – Jos jollakin meistä syntyy vaikka Nine Inch Nails -tyylinen biisi, niin se voi todellakin päätyä levylle asti. Jos se on hyvä. – Ai joku Madam X vai. Santa Cruzin tavoitteet ovat suuria, kuten jonain päivänä Yhdysvaltoihin muutto. Nyt kun mä olin kuukauden Losissa hengailemassa, kävin sen himassa ja siitä tuli melkein isällinen fiilis. Ja kun se kertoo stooreja niistä ajoista, on se ihan kuin kuuntelisi mytologiaa jostain Herculeksesta ja Zeuksesta. Mutta pistäähän se vähän miettimään, kun sen seinällä jotain viisitoistakertaista platinaa Slave To The Grindista. No se Gilmoren Tytöt -tv-sarjan bändi, jonka kitaristina Bach on. ”Kaikki Suomi-bändit on menestyneet Saksassa tai Japanissa, mutta aika vitun harva Jenkeissä.” santa cruz -taitto_b.indd 45 5.10.2017 17.44. Periaatteellinen syy retroleimasta kieltäytymiseen on se, että Santa Cruz on teoriassa avoin hyvinkin erilaisille ideoille. Ei se ota itseään liian tosissaan, ja se tiedostaa, että on jo vähän has been, että sillä on vähän kaljamahaa ja glory days on takana päin. Me ollaan tällä hetkellä tosi avoimia kaikelle. Skid Row -legenda Sebastian Bachin Santa Cruz tapasi Breaking Band -tv-sarjan kuvauksissa, jonka jälkeen he pääsivät vielä lämppäriksi Bachin Amerikan-rundille. Aivan loistava! – Hah-hah, ai se, joo! Ja onhan Bach ollut myös Trailer Park Boysissa, Arttu muistuttaa. Erääseen omaan esikuvaansa yhtye on päässyt tutustumaan jo paremmin. Sebastian Bach vaikuttaa aika erikoiselta hahmolta. – Ai mikä. Usein idoleitaan ei halua tavata, ettei kuvitelmat murennu. Tiedätkö muuten, mikä on Sebastian Bachin kaikkein paras bändi
Universal Music Groupin alla toimiva Spinefarm Records vaihtui Sakara Recordsiin. Miksi uskot, että se onnistuisi teiltä. – En tietenkään. Koko ilta on yhteinen sielunmessu. Kymmenen vuotta, kolme albumia. – No siis... No, pari viikkoa sen jälkeen Spine laittoi homman sitten poikki. Uskon, että kaikki on mahdollista ja kuka tahansa pystyy tekemään mitä tahansa, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja jos on oikea pakka kortteja ja pelaa ne oikein. Jos se onnistuu, niin sitten sä olet iso sankari. Olisihan se kiva! Ja onhan Suomessa päässyt maistamaan sellaista niin sanottua rocktähtielämää, vaikka ei olekaan vitun isot tulot eikä Ferraria autotallissa. Kun puhe kääntyy hurjimpiin unelmiin, on tähtäimessä eräs hyvin konkreettinen maali. Millaisella aikavälillä uskot, että Jenkkeihin muutto olisi mahdollista. Kaikki Suomi-bändit on menestyneet Saksassa tai Japanissa, mutta aika vitun harva Jenkeissä. Ja nytkin on välillä miettinyt, että pitäisi vähentää. – Että bändi olisi niin iso Jenkeissä, että voitaisiin rundata siellä, tienattaisiin hyvin rahaa ja koko bändi asuisi Los Angelesissa. – Toisaalta meidän bändi kyllä repii kaikesta huumoria. santa cruz -taitto_b.indd 46 5.10.2017 17.44. Sieltä tuli kaikenlaisia kehitysideoita, jotka eivät todellakaan sopineet meidän imagoon. Olen ”Ei se ole mikään necessity , että pitää olla isotissin en mimmi, vitusti mania ja kymppis äkki keulaa taskussa .” Archie on tehnyt soittonsa eteen paljon töitä. homman pitää olla hauskaa! Jos mä haluaisin tehdä tätä vain rahan takia, niin pistäisin pihalle jonkun hoppilevyn ja kävisin keikoilla yksin taustanauhan kanssa. Se ei ole rock’n’rollia! Varmasti sekin aika vielä tulee, ettei enää jaksa jäädä joka keikan jälkeen yleisön kanssa juhlimaan. Matka on monella tapaa vasta alussa, mutta paljon on ehtinyt jo tapahtuakin. Artun mukaan homma natsasi heti. – Audilla, A3 löytyy! Mutta totta puhuen mä näen meidät vain rockyhtyeenä, joka yrittää tehdä mahdollisimman hyvää musaa. Uskon, mutta epäilemättä suosiokin on yksi tärkeä motivaattori. – Jotkut mun räppipiireissä pyörivät frendit on sitä mieltä, että mun pitäisi tehdä Machine Gun Kelly -tyylinen soololevy, ja mä diggaan siitä kyllä tosi paljon. Korkeista tavoitteista huolimatta Arttu painottaa, että tekemisen pohjimmaiset motiivit ovat muualla. – Mä luotan itseeni ja sitä kautta meidän bändiin niin vitun isosti. – 5–10 vuotta. Napsaisitteko te vai Spine. Millä autolla ajoit Tampereelle. Haha! tuhahtaa Arttu. Sitten tehdään vain lisää. Mä olin laittanut juhlatumussa Facebook-päivityksen, että annetaan levy-yhtiölle ja managerille kenkää. – Muutto Jenkkeihin, Arttu toteaa vailla pienintäkään epäilyä. Että miten olisi tällainen Stone Sour -meininki, että leikkaatte vähän lettiä. – Me oltiin oltu sitä mieltä jo pitkään, ettei hommat oikein toimineet Spinefarmin kanssa. Y hdysvaltoihin liittyy myös konkreettisin pettymys tähänastisella uralla. On tärkeää, että sä olet samassa tunnelmassa kuin yleisö, ja keikan jälkeen jäädään jengin kanssa bailaamaan. Ei tule toista mahdollisuutta, ellei usko reinkarnaatioon. Kun sana Santa Cruzin tilanteesta levisi, otti Sakara bändiin yhteyttä ja tarjosi diiliä. – Ainakin mulle itselleni on selvää, että tätä jatketaan vaikka levy myisi viisi kappaletta. Käytiin meidän managerin kanssa Losissa hoitamassa itse jenkkidiili. Nuorempana hänet löysi ennemmin treenaamasta kitaransoittoa kuin kaljoittelemasta kavereiden kanssa. Mutta me eletään täällä vain se vajaa sata vuotta maksimissaan, kyllä mä haluan give it a shot. Sitten se eskaloitui siihen, että se napsaistiin poikki, Arttu kertoo. Ulkomaiden suhteen heillä on langat omissa käsissä, ja diilit Japaniin ja Yhdysvaltoihin ovatkin jo plakkarissa. Los Angeles liittyy Artun tulevaisuudenhaaveisiin kiinteästi. Kovia haaveita, etenkin ottaen huomioon, kuinka valtava ja vaikea markkina-alue Yhdysvallat on, ja kuinka paljon siellä on rock’n’rollia omastakin takaa. Kaikkea tuollaista vitun fiksua. – Siinä ei ole mitään siistiä, että ajetaan Mersulla keikalle, käydään vetämässä setti läpi robottina ja ajetaan takaisin himaan. – Joo, varmasti. – Massit, mimmit ja auto... Ja että päästäisiin Billboardin listalle. – Niinpä, mutta siksi se kiehtookin. Mutta en mä tiedä... – On, ja se tsäänssi on yksi miljoonasta. 46 SOUNDI S anta Cruzilla on ensimmäisen välitilinpäätöksen paikka. Ei se ole mikään necessity, että pitää olla isotissinen mimmi, vitusti mania ja kymppisäkki keulaa taskussa. Mä olen enemmän sillä kannalla, että vedetään kuin back in the days, pari viskipaukkua alle. Aika monta jossia. Voisihan sinne periaatteessa lähteä nytkin ja ottaa riskin, mutta jos haluaa mennä vasta sitten kun se on iisimpää niin se kestää vielä hetken. Saatiinhan me ovia auki Jenkeissä isommin kuin moni olisi uskonut, mutta ei niin isosti kuin oli tavoite. Viimeisimmät myllerrykset tapahtuivat kakkoslevyn Santa Cruz (2015) jälkeen, kun uusiksi meni levy-yhtiö. Me ollaan siinä mielessä vanhan liiton bändi, että en snaijaa sitä, kun bändi menee keikalle duuniin ihan kuin ne olisivat menossa jonnekin kaupunginteatteriin. – Kakkoslevyn aikaan meillä oli tosi kovat odotukset, että biisit lähtisi soimaan radiossa, ja oltaisiin breikattu siellä niin isosti, että oltaisiin päästy tekemään headliner-rundia. Mutta tilanne oli ollut jo pitkään huono. Mutta ihan nauramatta – et varmaan kielläkään sitä. – Me tehtiin Sakaran kanssa diili Suomeen ja saatiin lisenssiluvat ulkomaille. Santa Cruz lukeutuu siihen nykyrokkareiden porukkaan, joilla on työmoraali korkealla eikä keikoille mennä sekoilemaan
Tähtäinten ollessa näin kunnianhimoisia, olisi luontevaa etsiä lisäapuja ulkopuolelta. ajatuksella leikkinyt, mutta ei ainakaan vielä ole tullut sellaista oloa. Löytyykö yhtyeestä sittenkin poliittisesti kantaaottava puoli. Minkä version aiot kertoa, kun jenkkihaastatteluissa kysytään samasta lainista. – On sitä mietitty, ja paria jätkää on kokeiltukin. Ei ole enää se sama nuoruuden into päällä ja alkaa miettiä vähän syvemmin kaikkea, sanoituksista vastaava Arttu pohjustaa. – Onneksi mulle riittää, että puran ne biiseihin synkällä hetkellä. Mä olen aina sanonut, että ainoa jäbä jota suostuisin kokeilemaan olisi Mutt Lange! Mutta sitten täytyy muistaa, että vaikka Bob Rock, joka on ollut mulle ja Joonakselle aina unelmatuottaja, duunasi Black Veil Bridesin levyn, joka on ihan paska. – On sitäkin, olet varmasti ihan oikeassa. Sä olet ollut pitkään poissa, eikä sulla ole parisuhdetta eikä sitä verkostoa, johon olet tottunut. – Mä olen sanonutkin, että tämä levy kertoo masennuksesta. Kai sellaisesta on ainakin ollut puhetta. – Kyllä mä luulen, että voisi pari räppiverseä duunata! Ja itse asiassa uuden levyn Bad Habits Die Hard -biisissä on vähän sitä estetiikkaa. – Me oltiin studiolla ja siitä biisistä puuttui toka verse. Fuck Donald Trump!” Sit saa nähdä, että pääseekö keikoille enää, hah-hah! Meidät viedään suoraan muurin taakse. Miksi siellä on sellaisia biisejä. Samalla se opetteli äänitysja tuottamistaitoa, ne ovat kehittyneet samaa tahtia bändin kanssa. Ei koko levy, mutta siellä on sellaisiakin biisejä. Eli ei sekään mikään sataprosenttinen laadun tae ole. – Mä varmaan sanon, että ”That’s what I think. – Mä olen jostain lukenut, että kun ihminen on 24–25-vuotias, sillä on käännekohta elämässään. Enimmäkseen yksityisissä fiiliksissä pyörivän albumin keskellä herättää Back From The Dead -kappaleen rivi ”Fuck Donald Trump/Give me Bernie Sanders”. – Me ollaan ajauduttu tekemään niin. Ja pitää muistaa välillä olla realisti. Mä mietin, että mitähän sanoja tähän sopisi... – Se oli lähinnä vahinko, Arttu torppaa. J uuri ilmestynyt kolmoslevy Bad Blood Rising on edellisten tapaan yhtyeen itse tekemä. Miten niistä ajatuksista noustaan. Sitä löytää itsensä tilanteesta, jossa ei ole aiemmin ollut. Onko mukana myös sitä, etteivät korkeat odotukset ja haaveet aina kohtaa todellisuuden kanssa. Voisiko rap-elementtejä tuoda Santa Cruziin. Biisit ovat kaikki omia, samoin levyn tuotanto. – No, esimerkiksi siksi, että kun ollaan rundattu pari vuotta ja bailattu ihan vitusti, ja tuut sen jälkeen Suomeen tyhjään himaan. Wonderful Wonderful Uusi albumi ulkona nyt! stream / cd / lp www.universalmusic.fi | www.fb.com/UniversalMusicFinland | Instagram: @UniversalMusicFin BECK COLORS Uusi albumi nyt saatavana! santa cruz -taitto_b.indd 47 6.10.2017 10.39. Se oli siis puoliksi vitsi, mutta toisaalta se sopii omaan ajattelumaailmaan. Se on tuntunut luontevalta. Sanders, Fuck Donald Trump... Silloin ennen kuin meillä oli diiliä, me duunattiin kaikki demot Joonaksen himassa. Bad Blood Risingin ei ole mikään hedonistista bile-elämää juhlistava levy, vaan seassa on yllättävänkin tummia tunnelmia. Ja sopii siihen biisiinkin
wolf alice -taitto_d.indd 48 5.10.2017 17.45. Lontoolainen Wolf Alice osoitti parin vuoden takaisella debyytillään, että kovaäänisillä kitaroilla pääsee yhä pitkälle: My Love Is Cool nousi Britanniassa listakakkoseksi, myi kultaa, keräsi kaikki mahdolliset palkintoehdokkuudet ja vei yhtyeen keikoille Amerikkaan. Syyskuun lopussa ilmestyneeltä kakkoslevyltä Visions Of A Life odotetaan vielä enemmän. 48 SOUNDI SOUNDI 49 Teksti: Jarkko Jokelainen Kuvat: Laura Allard Fleischl S si-Liisa OKSENTAA TUNTEENSA ULOS 48 SOUNDI Vaihtoehtorock on julistettu kuolleeksi suomalaisten radiokanavien ja levyyhtiöiden kabineteissa, mutta Britanniaan saakka tämä suuri viisaus ei ole vielä ennättänyt
Emme ole keränneet liikaa vihamiehiä matkan varrella. Rundien jälkeen palaan vanhempieni taloon ja tunnen itseni taas lapseksi. – Mitä enemmän kävin keikoilla, sitä enemmän huomasin pitäväni musiikista. Nykyisen kokoonpanon viimeistelivät vuonna 2012 mukaan liittyneet basisti Theo Ellis ja rumpali Joel Amey. Vuosituhannen alussa levylautasella pyörivät aikansa kuumimmat nimet The White Stripesista The Strokesiin ja The Libertinesiin. Silti esimakuna tarjoillut singlet pääsivät yllättämään yksi toisensa jälkeen. Vanhempien nurkissa Lontoon pikkuruisilla klubeilla soittaa viikon jokaisena iltana kymmenittäin yhtyeitä, jotka kalastelevat paikkaa kultaisella oksalla. Suurinta osaa odottaa ikuinen unohdus, mutta Wolf Alicen ura on edennyt aina vain korkeammalle. – Meillä oli mahdollisuus keikkailla todella paljon, koska vanhempamme antoivat meidän asua nurkissaan, vaikka emme olleet enää lapsia. Hän on pukeutunut siististi ja vaikuttaa pikemminkin ujolta kuin uhmakkaalta. Variaatiota singlevalinnoissa Wolf Alice ei ole luopunut kirskuvien kitaroiden, voimakkaiden rytmien ja Ellien kuulaan äänen hallitsemasta soundista uudella levyllään Visions Of A Life. Olemme energisiä keikalla, mutta emme niin övereitä, etteikö meitä voisi soittaa myös radiossa. Lisäksi olemme aika välittömiä ja helppoja tyyppejä. – Minulla ei ole kotipesää, normaalia kotia, vaan olen enemmän ajelehtija. Parempi niin kuin julkaista kaksi samanlaista kappaletta. Vuokrat ovat niin korkeita, että sinun on työskenneltävä koko ajan, minkä vuoksi et pysty kiertämään. Mikä teidät erottaa kaikista muista tulokkaista. 48 SOUNDI SOUNDI 49 aikki on isosiskon syytä. 1992) altistui siskonsa levykokoelmalle. Muistan, kun näin The Black Lipsin pikkuruisessa, ehkä sata henkeä vetävässä klubissa. Singleiksi valitut kappaleet vaan sattuivat olemaan hyvin erilaisia, mikä osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. – Ollakseni aivan rehellinen menestys on paljolti onnesta kiinni. – Minulle rock on tuttua lähinnä siitä pisteestä, kun olin itse kasvuiässä. Wolf Alicen tarina sai ensisykäyksensä lontoolaisessa makuuhuoneessa, kun yhtyeen laulaja Ellie Rowsell (s. Vahvin ehdokas levyn hitiksi on puolestaan Beautifully Unconventional. – Emme halunneet mitenkään erityisesti painottaa sitä, että bändissä on useita eri puolia. Lopulta vuonna 2010 rinnalle löytyi kosketinsoittaja Joff Odie, ja yhtyeen nimi poimittiin Angela Carterin novellista, joka on julkaistu myös suomeksi nimellä Susi-Liisa. Bändin meininki oli niin posketonta, että se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se oli todellinen etuoikeus, koska tiedän, kuinka vaikeaa Lontoossa on pyörittää bändiä. Monet vihasivat Yuk Foota mutta pitivät Don’t Delete The Kissesistä, tai toisin päin, minkä vuoksi he haluavat varmaan tsekata muutkin biisit ennen lopullista tuomiota. Tuohon aikaan Lontoossa oli paljon keikkoja myös alaikäisille, joten se oli hyvä tekosyy päästä pois kotoa juoksemaan poikien perässä. Jälkimmäinen väite on helppo uskoa, sillä lavan ulkopuolella Ellie Rowsell on kaikkea muuta kuin angstisen ja aggressiivisen vaihtoehtorokkarin arkkityyppi. Noin kymmenkesäinen Ellie oli myyty. Kuuntelin isosiskoni levyjä ja innostuin käymään keikoilla. Elämää ilman vastuuta ja velvollisuuksia! Tuota minäkin haluan tehdä! Kotoa löytyi kitara, ja Rowsell alkoi kirjoittaa omia kappaleita. Eikä siinä suinkaan kaikki: hän asuu edelleen vanhempiensa nurkissa Itä-Lontoon Homertonissa, kun bändikiireiltään ehtii kotikaupunkiin. – En tiedä rockmusiikista paljoakaan, ja en ole koskaan kuunnellut esimerkiksi Led Zeppeliniä, Rowsell paljastaa, kun tapaamme hänen managerinsa toimistolla Islingtonissa. Räväkkä Wolf Alice on taistellut itsensä terhakan musiik kinsa avulla tunne tuksi. Rowsellin vastaus on vähintään odottamaton: Eihän tähän pystyisi, ellei perhe tukisi. Vaatimaton bändi kuitenkin muistuttaa, että onnellakin on ollut osuutta menestyk seen. Me osuimme oikeaan aikaan, ja ihmiset olivat valmiita meidän kaltaisellemme bändille. ”Rock on niin miehistä ja valkoista, mikä ei aina toimi, koska ihmiset kaipaavat samaistumis kohteita.” wolf alice -taitto_d.indd 49 5.10.2017 17.45. Kieltämättä se alkaa olla vanhemmiten vähän raskasta. Ongelmana oli vain se, että kukaan hänen kavereistaan ei harrastanut soittamista. Ensimmäisenä julkaistu Yuk Foo lainasi alkukantaisen raivonsa hardcorepunkista, kun taas Don’t Delete The Kisses on eteeristä poppia
Rock on niin miehistä ja valkoista, mikä ei aina toimi, koska ihmiset kaipaavat samaistumiskohteita. – Halusimme Yuk Foon ihan ensimmäisenä ulos, koska halusimme päästä soittamaan sitä keikoilla. – Uskon. Mielipiteet esiin Ellie Rowsell on siitä harvinainen nykypäivän poptähti, että hän ei arkaile ottaa kantaa jonkun asian puolesta tai jotakin vastaan. Halusin tehdä jotain, josta välittyisi sama energia ja raivo, joten tein biisin nopeasti enkä koskaan muuttanut sitä. Etenkin sosiaalisessa mediassa saan koko ajan kuulla, että ”olepa vitun likka hiljaa ja keskity siihen musiikkiin”. Sitä ei pitäisi jättää vain hallitusta edustaville miehille, jotka puhuvat aiheista niin vaikeaselkoisesti, että kukaan ei ota siitä selvää. Tiedäthän, kun olet todella vihainen ja ajaudut väittelyyn, et harkitse sanojasi, vaan annat puhtaan raivon puhua puolestasi. Bändit tarvitsisivat enemmän naispuolisia soittajia, sillä se olisi niille vain hyväksi. Sen täytyi kuulostaa siltä kuin oksentaisin tunteeni ulos. Pakkaa pitäisi sotkea enemmän. Yuk Foo on sellainen biisi. Tarvitaan kaikki soitto kamat ja henkilökunta ennen kuin päästään edes kiertueelle. – On vaikea sanoa, onko nykyään mitään vastaavaa. Jos mielipiteeni karkottavat joitain kuulijoita, niin ihan sama minulle. Mitä useammat meistä puhuvat näistä aiheista, sitä helpompaa siitä tulee kaikille. Tuskin pystymme tekemään välittömästi näkyviä muutoksia, mutta politiikkaa ei pitäisi jättää vain poliitikoille. Asioiden pitäisi muuttua ihan perinpohjaisesti hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien. Koska he ovat väärässä. Osa bändeistä kasvoi legendoiksi ja osa ei, mutta kenties vaikuttavinta tarinassa on toiminnan yhteisöllisyys. Hän on hyvinkin suorapuheisesti kommentoinut pakolaisongelmaa, tukenut Britannian työväenpuoluetta ja kritisoinut konservatiivien johtamaa hallitusta. Kirjoitin laulun, kun luin kiertueella kirjaa Our Band Could Be Your Life, joka kertoo amerikkalaisesta hardcoresta. Ehkä vikaa on myös bändeissä. – Kirjassa oli todella vaikuttavaa se, että kaiken ei tarvitse mennä nuotilleen ja bändit lähtivät kiertueille huolettomina, koska heillä ei ollut juuri menetettävää. 50 SOUNDI SOUNDI PB Yuk Foo esittelee Wolf Alicen toistaiseksi aggressiivisimmillaan, joten ainakaan kesyyntymisestä yhtyettä ei pääse syyttämään. Mistä tuo laulu tuli. – Itse asiassa, kun nyt otit puheeksi, törmäsin viime viikonloppuna bändiin, joka on ottanut nimensä meidän kappaleesta Freazy. Tavallaan keikoilla ja pubeissa on myös nykyään oma skene, koska törmään aina samoihin kavereihin, hengailemme yhdessä ja tuemme toistemme bändejä. Ehkä sen näkee vasta jälkikäteen. Kaipaatko samanlaista henkeä ja skeneä Wolf Alicen ympärille. Mikäpä sen nastempaa! – Bändejä on nykyään todella paljon, mutta niiden on vaikeampi saada näkyvyyttä. Viime aikoina olen löytänyt ihan uuden sukupolven bändejä: he eivät ole saaneet vaikutteita The Libertinesiltä tai The Strokesilta, vaan uudemmilta bändeiltä, kuten Fat White Family tai Palma Violets. Uskotko, että rockbändit voivat vielä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Se on niin hauska ja päällekäyvä biisi soittaa. – Kyllä. Kun luin kirjaa, olisin halunnut olla noilla keikoilla. wolf alice -taitto_d.indd 50 5.10.2017 17.45. Ehkä bändin kiinnittäminen on levy-yhtiöille isompi riski kuin yksittäinen poplaulaja. Joko olet törmännyt yhtyeisiin, jotka ovat saaneet inspiraationsa Wolf Alicelta. – Sitä luulee aina saarnaavansa käännytetyille – tai ainakin minä luulin, koska ympärilläni on hyvin samanmielisiä ihmisiä – mutta ei. Muita inspiroimassa Our Band Could Be Your Lifen sivuilla seikkailevat punkista inspiraationsa saaneet bändit, jotka kiersivät mannerta usein alkeellisissa oloissa. Tunnetko itsesi kummajaiseksi miesten hallitsemassa rockmaailmassa. Äänekkäämmässä brittirockissa on tapahtumassa sukupolvenvaihdos, jossa myös Wolf Alicella on oma merkityksensä. Vaikuttamiseen kuuluu osaltaan myös se, että yhteiskunnallisia mielipiteitäkään ei salailla
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Kake tulostus.indd 51 4.10.2017 15.29
– Tavattiin Miikan kanssa pari vuotta sitten. Popmusiikissa pitää valita se suunta, mihin halutaan sen viittaavan. Missä ikään kuin ollaan. Tunnelma ja tonaliteetit on kuitenkin samansorttisia koko ajan. Esimerkiksi ensimmäisistä isoista äänityssessioista jäi vain muutama rumpuraita. M on yhtä kuin Minja Koski. M:n musiikissa toki riittääkin perattavaa. Minja: – Varmaan se sisäinen maailma, josta ne on lähteneet. – Kappaleissa on aika yhteinen sävylinja, avaa Miikka. Kappaleita oli kuitenkin muutama enemmän kuin levyllä, joten siinä mielessä oli varaa valita ne, jotka tuntuivat istuvan samaan kokonaisuuteen. Aiemmissa M:stä kirjoitetuissa jutuissa on jo tullut esiin kiinnostava yksityiskohta, että Minja aloitti omien kappaleidensa tallentamisen kolmevuotiaana. Laulut ovat tosiaan erilaisia, mutta kuulostavat yhdessä luontevilta. Meillä oli hyvin varhaisessa vaiheessa tiedossa se, mikä on levyn aloitusraita ja mikä lopetusraita. Varhaiselle improvisaatiopohjalle on syvyyttä antaneet myöhemmät musiikkiopinnot. Tehtaantytön linja luotiin kimpassa, kun kaksikko rupesi hahmottelemaan, mitä siltä halutaan. Jos palvelee, niin se kannattaa tehdä. Väliin mahtuu mikä mahtuu. Ollaan äänitelty aika paljon eri paikoissa, etenkin lauluja hyvin ex tempore. – Kyllä me sitä opeteltiin, Minja sanoo. M halutaan kuitenkin rajoittaa koskemaan vain musiikkia itsessään. Albumi kuitenkin muokkasi itse itseään matkan varrella ja tekijät yrittivät seurata, mitä laulukavalkadi ilmeeltään vaatii. Kappaleet olivat ennen työstämistä hyvin erilaisia. M-taitto.indd 52 5.10.2017 17.45. Valittiin niistä kymmenen kappaletta ja ruvettiin tekemään heti niistä kokonaisuutta, kertoo Minja pääarkkitehtien yhteistyön alkutaipaleesta. Minja: – Esimerkiksi Björkin Debut-albumilla on tosi erityyppisiä biisejä, mutta silti se on ehjä kokonaisuus. Biisejä mulle oli jo kertynyt vuosien varrella. Soundin arviosta irtosi täydet viisi tähteä. Hän on julkaissut musiikkia aiemmin myös omalla nimellään, ja julkista on hänen toinenkin aluevaltauksensa eli näytteleminen. Oma vaikutuksensa oli myös kitaristi Jussi Parviaisen ja basisti Simo Saukkolan panoksella. Silloin saa levyllisen kappaleita, jotka on samassa linjassa, mutta myös mahdollisimman värikäs valikoima erilaisia juttuja. Silti lopputulosta ei leimaa tarkoitushakuinen trendikkyys tai ilmaisun vaikeus, vaan albumin kappaleista voivat tykätä ihan kaikki, jotka popmusiikin muotokieltä ymmärtävät. Mutta mikä voisi olla se asia, joka nivoo juuri nämä kappaleet yhteen. – Oli yksinkertainen kehityskaari siitä pianokappaleesta sähköpianokappaleeseen. Mikä siihen tekstiin, melodiaan ja tunnelmaan sopii. Tämä vähentää informaation määrää, mutta kohdistaa huomion olennaiseen. Samaa pakettia pitää pystyä käyttämään jollain variaatiolla myöhemminkin. Nuorempana artistin instrumentti oli huilu, jota myös kuullaan levyllä. Tuota vaikeasti määriteltävää magiaa lähdetään nyt hakemaan haastattelupöytään istahtaneiden Minjan ja tuottaja Miikka Ahlmanin kanssa. Syyskuussa ilmestynyt Tehtaantyttö on saanut myönteisen vastaanoton, mitä ei sovi ihmetellä. Se on lähtökohtaisesti häilyvä ja ohut, mutta jokaiseen kappaleeseen on suhtauduttu sen omilla ehdoilla. Se oli karsintataloutta, Miikka analysoi tuottajan näkökulmaa. Opittiin matkan varrella, mitä ne biisit kaipaa ja vaatii. Tuotannon kestäessä valittujen menetelmien määrä pieneni. Varastoon kertyneet kappaleet muokattiin palvelemaan albumin yhtenäistä visiota. Mitä rytmiikkaa mikäkin esimerkiksi edustaa. Se on tyylikäs synteesi moderneja konesovituksia vanhaan laulunkirjoittajaperinteeseen. Mikä myös kuuluu levyltä. 52 SOUNDI SOUNDI 53 Teksti: Antti Luukkanen LAULUJA METSÄSTÄ Salaperäinen M on ehtinyt herättää huomiota tummanpuhuvalla ja jännittävällä musiikillaan. Miikka: – Siinä kuuluu juuri se, että niitä on tehty omina kappaleinaan. Siksipä on vaikea uskoa M:n kohdalla raflaaviin haastattelulausuntoihin tai muihinkaan skandaaleihin. Kiehtovimmillaan tämä kuuluu levyllä Kaarinakappaleessa, jossa konepulssi yhdistyy saumatta kansakoulun polkuharmoonin mieleen tuovaan soundiin. Mutta mitä kätkeytyy tämän mystisen kirjaimen taakse. Kaikki liittyy lopulta kuitenkin yhteen maailmaan, Minjan maailmaan. Ja tietysti se tuotanto yhdistää niitä. Palveleeko se jutun tarkoitusta, jos niitä viedään samaan suuntaan
Popmusiikissa ei saisi esittää popmusiikkia. – Keikoilla on käynyt tosi eri-ikäisiä ihmisiä, miehiä ja naisia. Ne eivät tässä kuitenkaan niinkään ole inhimillistä sisältöä, vaan ennemminkin maisemaa. Mutta se on aina itsestä yhtä yllättävää, kun joku 18-vuotias jantteri tulee kehumaan. Ongelmathan vasta tulee siinä vaiheessa, kun vahvaroolinen hahmo onkin arkinen keikkaminä. Miikka: – Kai sitä kuvittelee, että omista jutuista on eniten kiinnostuneita omanikäiset ihmiset ja ne, jotka elää siinä samantyyppisessä maailmassa. Ei niin, että synkkyys olisi tunnetila, vaan tunnelman ja olosuhteiden kuvaamista. M:n musiikki on siitä kiitollista, että se ei rajaa ketään musiikkinsa ulkopuolelle. Sitä haettiinkin pitkä tovi ennen kuin koitti aika tallentaa laulut hienoksi debyyttilevyksi. – Juuri sitä me haettiin se vuosi, sitä yhteistä tunnelmaa, Minja myöntää. Miikka: – Eihän se ole hallinnoitavissa, mihin tummat sävyt kiinnittyy. Sieltä pitäisi löytyä, mikä se juttu on for real. – Siellä on enemmän tilaa livenä, jolloin soundi ei mene tukkoon. Se on usein aika tiedostamatonta eikä kaikkea ei pysty täysin säätelemään. On miljoona tapaa tehdä asiat, mutta on tärkeää, että sieltä on läpät pois. Pitää pystyä fokusoimaan vakavissaan, mistä siinä on kyse. Vaikka se onkin kornisti sanottu, niin materiaali sen aina sanelee. – Se on edelleen tosi minimalistista. Minja ja Miikka nauravat, että pikkupaikkakunnilta kotoisin olevina (Minja Kuhmosta, Miikka Karstulasta) he ymmärtävät millainen suomalainen mielenmaisema on. Palautetta on tullut kirjavasti, Minja vahvistaa. Se on kuin lavastus. Ihmisissä on niin erilaisia rooleja, niin tavallaan se yksi rooli on se muusikkominä. Jos studioympäristössä ei tunnelmaan päästä, vetäydyttiin yleensä maaseudulle ja siellä tehtiin ikään kuin kotiolosuhteissa. Sellainen tunnelma, kun ajaa kymmeniä kilometriä metsän läpi subbariauton takapenkillä Frederikin keikalle. Silloin ollaan menty milloin mihinkin metsään. Voiko laulajaa eli siis tavallaan kertojaminää ajatella roolin, konseptin kautta. Itsestä se tuntuu välillä niin herkältä, että miettii, voiko tässä edes hengittää, Minja huokaa. Se ilmeisesti tulee vähän läpi siitä tuotannosta. – Niin, missään nimessä ei ole kysymys surkeudesta, Minja painottaa. Se ei liity kenenkään ikään. Aivan kuten Lasten Hautausmaa paljon orgaanisemmin, M esittäytyy pimeän puolen airueina. Tämä musiikki on kuitenkin lukkiutumaton mihinkään aikakausiin. Sitä kautta myös paikka ja aika millä se tulos tulee. Miikka: – Ei saisi esittää mitään. Ei olla lähdetty missään nimessä revittelemään. Vaikka luulisi yhtyeen olevan indieblogien lempilapsi (sellaiseksi se on kasvanut jo kättelyssä liian isoksi), on helppo kuvitella Tehtaantytön laulelmallisempien kappaleiden radiossa oikean kohderyhmän saavuttaessaan löytävän ystäviä myös satunnaisempien musiikinkuluttajien joukosta. Levyä kuunnellessa herää kysymys, miten bändin ympärilleen kerännyt M toteuttaa livesovitukset. Pimeää metsää, jossa ei ole katuvaloja. Onko M jokin tietty hahmo vai tämän musiikillisen hankkeen nimi. Miikka: – Tämä on mielenkiintoinen aihealue. K u v a: M ii k k a A h lm an M-taitto.indd 53 5.10.2017 17.45. – Se ei ole välttämättä soittamista, vaan enemmänkin äänten tekemistä, Miikka kertoo. 52 SOUNDI SOUNDI 53 ”Eihän se ole hallinnoitavissa, mihin tummat sävyt kiinnittyy.” Miikka: – Laulujen äänittelyssä tunnelma on tärkein. Jokainen nylpytys ja ääni on kyllä mietitty tarkkaan. M:n musiikissa tunnelma on oleellisen tärkeää. – On se tän jutun nimi, Minja sanoo. Tehtaantytön jopa visuaalinen tunnelma ei varmaankaan ole sellaisenaan siirrettävissä esiintymislavoille. Käytetään mieluummin retrospektiivisia vinjettejä eikä tehdä ”retroa”, vaan ne on siellä ikään kuin historiallisena syvyytenä. M:n musiikki on tietyllä tavalla suomalaisen synkkää, muttei mitenkään itsetietoisen jurolla tavalla. Se sanoo, miten se pitää tehdä. Kyllä mä keikoilla olen mahdollisimman paljaana se mikä mä olen enkä mene minkään roolin taakse. – Mennä syvälle, Minja täydentää. Se on jännittävää, maisemallista synkkyyttä, ei esimerkiksi inhimillistä surkeutta. Jos jollain tyypillä on mielenkiintoista sanottavaa, niin sen pitäisi vielä sanoa se niin, ettei se esitä mitään siinä välissä
K u v a: Sa n tt u Sä rk äs antero lindgren -taitto.indd 54 5.10.2017 17.46. 54 SOUNDI SOUNDI 55 Teksti: Ari Väntänen Mahdottoman ruumiillistuma Joillekin artisteille musiikki on tuote tai elinkeino. Tummasävyistä rockia jo kolme levyä tehneelle Antero Lindgrenille se on elämän salaperäinen valo, jonka ei periaatteessa pitäisi olla olemassa
Se ajatus luultavasti huvittaisi laulunteon ammattilaisia, jotka eivät mene työhuoneelleen niinkään mysteerin kuin sorvin äärelle. Toisen albuminsa ilmestyessä hän kertoi ajattelevansa, että vain sellaisilla asioilla on oikeus tapahtua, jotka tekevät sen omalla painollaan. Sama deterministinen asenne ohjaa häntä edelleen. Se syntyy, kun oikeat elementit kohtaavat sopivissa olosuhteissa. Lindgren huomauttaa, että vaikka eräänlainen resepti on olemassa, musiikkia ei voi yrittää valmistaa. Musiikkini on olemassa vain, koska se on ylittänyt kaikki esteet matkalla. – Niissä on kaikkea sellaista, jota vain minä saan todistaa. Minulle musiikki on oman pohdintani ja hämmästelyni jalostamista. Sen jälkeen takki olikin aika tyhjä. Siinä Lindgren ei halua mennä yksityiskohtiin. Elämä kuitenkin osoitti, ettei olettaminen ole hänenkään kohdallaan muuta kuin askel kohti vähempää ymmärrystä. Se on kuin päiväkirja tai muistilehtiö, jossa asiat eivät koskaan ole liian pitkälle vietyjä, liian pelottavia tai liian salaisia. Uutena julkaisuna Blood Red saattaa olla Lindgrenille enää pelkkää nonparellia kuorrutuksen päällä, mutta hyvät laulut eivät synny helposti. – Joutuu tekemään jonkin verran ajatustyötä, jotta paletti asettuu tunnistettavalle spektrille ja omat ajatukset sopivat samaistuttaviin tapahtumiin. Monitulkintaisesti puhuva muusikko avautuu sen verran lisää, että vapautumisessa on kyse oman vajavaisuutensa hyväksymisestä. – Yleisestihän oletetaan, että ihmisen täytyy kieltää itsensä, jotta olisi enemmän kuin virheidensä summa. – Tarvitaan tusina kitarasointuja, vahva univaje ja minua liikuttavia tapahtumia. Osasta niistä kokemuksista tuli kipinöitä tämän levyn tarinoille. Haavat saattavat olla näkyvissä, mutta ne tehneet terät ovat vain minun lihalleni tuttuja. Se hämmästyttää mua joka kerta, kun astun esiin artistina. – Pidän lauluja tapahtumina ketjussa, jonka tehtävä on hämmästyttää minua käänteillään. Koska en aseta musiikilleni tavoitteita, en näe sille tapahtuvia asioita epäonnistumisina. Lindgrenille onnistuneessa kappaleessa on luonnostaan jotakin niin lujaa ja merkityksellistä, että se alkaa elää omaa elämäänsä. Se kuulostaa juhlavalta tavalta sanoa, että uudet biisit ovat syntyneet omista kokemuksista ja että elämässä on tapahtunut jotakin merkittävää. Pelkäsin unohtaneeni, miten ollaan auki sanoille ja sävelille. Se oli herkkä hetki. Se, kun kohtaa elämän heikkouksistaan vahvistuneena, on todellista ihmisenä olemista. Jotakin, josta ”saa kiinni”, kuten hän itse sanoo. S e luottamus on kantanut Lindgreniä ennenkin. – Esimerkiksi edellisen levyn Line Of Fathersin kirjoitin jo vuonna 2005, mutta kadotin sen pian, kun puhelimeni hajosi. Kun siihen lisää katalyytiksi tyhjän talon ja sotkuisen huoneen, ollaan melko lähellä biisiä. Sen ei pitäisi olla olemassa tässä olennossa. Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä kertoo, ettei ollut osannut haaveilla Mother-debyytin (2012) tai edes Talking With The Deadin (2013) ilmestymisestä, Blood Redistä puhumattakaan. – Kirjoitin lauluja oikeastaan koko tuon ajan, mutta en tuntenut saavani kiinni ponnistelujeni tuotoksista. Mutta nyt ei puhutakaan heistä. Blood Redin surumieliset americana-laulut eivät ole kovin vaikeatajuisia tai itseensä käpertyneitä. K un Soundi nosti Blood Redin World Gone Mad -kappaleen netissä perjantaibiisikseen, Antero Lindgren kertoi uuden albumin edustavan hänelle vapautumista. Se kuitenkin palasi kummittelemaan. – Olin antanut itseni ymmärtää elämän tietyllä tavalla. Musiikkini on viaton kompurointeihinsa. Asiat siis sujuvat joka tapauksessa ainoalla mahdollisella tavalla. Enemmän Lindgreniä ihmetyttää se, että hän ylipäätään tekee musiikkia. Riittävä määrä kitarasointuja, univaje ja liikuttavat tapahtumat ovat Antero Lindgrenin välineet musiikin tekemiseen. Joskus tuntuu, ettei voi kirjoittaa niin pitkää laulua, että saisi kaiken sanottua. Mutta luotin siihen, että mikä on tullakseen, tulee kyllä. – Kahden ensimmäisen albumin kautta sain kokea enemmän kuin olin ikinä musiikiltani odottanut. Jos se olisi loinen, se olisi selvinnyt tässä isännässä läpi lääkkeiden, hoitojaksojen ja kaiken, minkä pitäisi poistaa se ja kaikki sen kaltaiset. Lindgrenin mielestä juuri se tekee kirjoittamisesta mielenkiintoista. – Se, että ylipäänsä operoin musiikissa, on mahdottoman ruumiillistuma. Tuli muutama sana sieltä täältä, tai joku pätkä sointuja tai melodiaa… Ja sitten se tuli kokonaan takaisin. Se on ihme, joka valaisee elämääni niin kauan kuin en odota siltä mitään. Välillä ajattelin, että tää oli varmaan tässä. Miten omasta sielunelämästä suodatetaan tarinoita, joista muutkin voivan saada jotakin irti. Sen täytyy saada olla mitä on. On kuitenkin vapauttavaa hyväksyä itsensä. Se saattaa palata takaisin vaikka puolen vuoden päästä tai seuraavana aamuna, mutta loputtomiin se ei voi pysytellä poissa. – Jos lyöt veitsen mun kurkulle, niin improvisoin kyllä levyllisen biisejä, mutta en välttämättä saa yhdestäkään kiinni. ”Tää” viittaa biisien kirjoittamiseen. Kuin olisi alkanut puhua sellaista kieltä, jota ei itse ymmärrä. Samassa jutussa Lindgren tokaisi olevansa elämälleen ”lauluja velkaa”. – En koskaan syyttäisi lastani epäonnistumisesta. Kun ei kerro kaikkea, laulut pysyvät puhuttelevina. Millaisista kokemuksista on kyse. Tuskinpa vain, sillä jo sana ”ura” saa hänet hymähtämään. Kolmannen albumin maailmaan saattaminen oli pitkä prosessi, mutta se ei sinänsä ollut odottamatonta. Siksi Talking With The Deadin ja Blood Redin välissä vilahti neljä vuotta. 54 SOUNDI SOUNDI 55 ”Musiikkini on olemassa vain, koska se on ylittänyt kaikki esteet matkalla.” B lood Red hämmästyttää Antero Lindgreniä. Kun saan jostakin kiinni, en unohda sitä, vaikka en saisi sitä ylös mihinkään. Sen hän hetken kaarreltuaan myöntääkin. Se oli pelottavaa. Olen saanut olla väärässä monessa asiassa. Onko kolmen levyn mittainen ura muuttanut Antero Lindgrenin motiiveja tehdä musiikkia. antero lindgren -taitto.indd 55 5.10.2017 17.46. Sen sijaan kuiskaisin hänelle, että se on vain elämää. Siinä todellisuus sekoittuu ajatuksiin, tunteisiin ja asioihin, joista haaveilen tai joiden kohtaamista pelkään
56 SOUNDI trivium-taitto_b.indd 56 5.10.2017 17.47. Huutotekniikka haltuun Trivium julkaisee lokakuun lopussa kahdeksannen albuminsa The Sin And The Sentence. Teksti: Laura Vähähyyppä Trivium teki faneilleen jäynän ja julkaisi uuden albuminsa lähes kokonaan ilman ennakkovaroitusta. Monet yhtyeen alkuaikojen fanit voivat huokaista helpotuksesta – levyltä löytyy jälleen muutakin kuin puhtaita lauluosuuksia
Uudella levyllä yhtye laajentaa jälleen osaamistaan myös laulullisesti. Striimasin pelaamistani, ja fanit kommentoivat ”lopeta jo lomailu ja tehkää levy” kun samaan aikaan työskentelimme jo uuden materiaalin kimpussa. SOUNDI 57 ”Pelkäsin etten voi laulaa enää lainkaan.” trivium-taitto_b.indd 57 5.10.2017 17.47. – Suomesta tulee loistavia yhtyeitä kuten Nightwish, Kalmah, Wintersun… Eikö Suomesta tule asukaslukuun nähden eniten metallibändejä. Ron Anderson oli mies, joka tuli apuun, ja ilman häntä en välttämättä enää laulaisi. – Olin karjunut vuosikausia aivan päin helvettiä. Keskustelu ajautuu nopeasti treenaamisesta miesten esikuviin. Matt ja Paolo myöntävät auliisti olevansa tavallista pahempia musiikkinörttejä. Molemmat myöntävät vanhempien valtiomiesten vahvan vaikutuksen omiin asenteisiinsa. – Näimme heidät livenä vain muutama päivä sitten. Ahkerasti kesäfestivaaleja kolunnut Trivium ehti testata nimibiisin vetoa livenä jo reilusti ennen albumin julkaisua. Jotkut rumpalit osaavat vain toisen puolen. Kun pääsimme perille, niin huomasimme kyllä, että täällähän on mahtava meininki! – Ainoa negatiivinen puoli oli, että laukkuni oli hukkunut matkalla, mutta sellaista sattuu, Matt Heafy nauraa. – Emme tietenkään ole halunneet yhtyeen kokoonpanon muuttuvan jatkuvasti. – Pidämme soittorutiiniamme yllä koko ajan, joten yhteisissä treeneissä voimme keskittyä vaikka kappaleiden lopetuksiin ja hioa niistä entistäkin parempia. Miehet pudistelevat päätään muistellessaan kokemustaan. Matt ja Paolo kuitenkin vakuuttavat, että tällä hetkellä yhtyeessä soittava Alex Bent pysyy pestissään pitkään. – Emme tienneet yhtään minne olimme menossa, ja matka kesti todella pitkään. Trivium esiintyi kesällä Nummirockissa. He kuulostivat upealta! He ovat myös mahtavia tyyppejä, taisimme kiertää heidän kanssaan vuonna 2005, Matt muistelee. – Jossain vaiheessa kitarani ja bassoni alkavat kuitenkin vilkutella minulle asuntoni nurkasta enkä enää pysty pitämään niistä näppejäni erossa. Kaikki ovat aina hinkanneet instrumenttejaan tuntitolkulla yhdessä ja erikseen, mutta vasta ongelmien jälkeen Matt alkoi toden teolla treenata myös laulamista. Sekä Matt että Paolo nimeävät Children Of Bodomin yhdeksi lempibändeistään. Musiikki ei ole niin hirvittävän raskasta, mutta lyriikat sitä vastoin… huh huh. Yhtye halusi pitää nauhoitussessiot salassa, ja laulaja Matt Heafy uskottelikin faneilleen keskittyvänsä videopeleihin. Matt Heafyn ääniongelmien takia levyllä kuultiin vain puhtaita lauluja. Neljäs rumpali kierroksessa Koko Triviumin jäsenistö paljastuu tunnollisiksi treenaajiksi. Ovatko yhtyeen tyypitkin niin synkkiä. – Sentenced! Se on ehdottomasti yksi lempibändeistämme, miehet hihkaisevat. – Vaihtavat ihmiset puolisoita ja työpaikkojakin. – Yleensä maksimissaan puolet faneista nielee uuden kappaleen pureskelematta. Ei mikään ihme, ettei ääneni kestänyt. Hänellä on kunnia olla Triviumin neljäs studiossa soittanut rumpali. – Nyt tuntui, että noin seitsemänkymmentä prosenttia yleisöstä piti uudesta kappaleesta heti. COB on toiminut vahvana innoittajana nuorille amerikkalaisille. – Metallica on edelleen uskomattomassa iskussa! Jos bändit kuten Iron Maiden ja Metallica pystyvät tuollaisiin suorituksiin edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen niin se asettaa meillekin riman todella korkealle ja puskee koko ryhmää yrittämään entistä kovemmin. – Studiossa palasin hetkeksi huutamaan väärällä tekniikalla koska se kuulostaa mielestäni paremmalta, mutta livenä kukaan ei tule huomaamaan eroa, Matt huokaisee helpotuksesta. Suomalaiset yhtyeet ovat tulleet Triviumille tutuksi muun muassa yhteisten kiertueiden kautta. Miehet väittävät tunnistavansa musiikista helposti esimerkiksi onko yhtye Suomesta tai Ruotsista vaikkeivät olisi koskaan kuulleet yhtyettä ennen. Nörtit bussissa Triviumissa soittaminen vaatii valtavaa mielenkiintoa myös muita yhtyeitä kohtaan, jos ei muuten niin pysyäkseen mukana keikkabussin keskusteluissa. Onneksi Bullet For My Valentinen Matt otti yhteyttä ja suositteli minulle laulunopettajaa. Alex on mahtava! Olemme etsineet juuri hänenlaistaan soittajaa. Tilanne olisi täysin erilainen, jos yhtyeessä olisi Matt Heafy ja kolme jatkuvasti vaihtuvaa jäsentä, mutta meidän triomme on pysynyt tiiviinä, Matt huokaisee. Kun Alex soitti antamamme biisilistan läpi täydellisesti, tirautin pienen helpotuksen kyyneleen, Matt nauraa. Sekä Matt että Paolo kehuvat kilvan hiljattain näkemäänsä Metallican keikkaa, ja erityisesti näiden konkareiden työmoraalia. – Tuoreemmat yhtyeet voivat olla hankalia, mutta 90-luku ja 2000-luvun alku on meillä todella hyvin hallussa. Esimerkiksi In Waves oli todella monen inhokki pitkään, Paolo ihmettelee. Spinal Tap juolahtaa väkisinkin mieleen, kun otamme puheeksi yhtyeen tuulisen rumpalin pestin. Näin meillä oli heti antaa esimakua tulevasta, vähän kuin elokuvasta julkaistaan ensimmäisenä traileri, basisti Paolo Gregoletto jatkaa. – Nyt meillä oli koko paletti valmiina ennen kuin hiiskuimme levystä julkisuuteen. Kappale on saanut tähän mennessä yhtyeen uran parhaan vastaanoton. – Jouduimme lopettamaan Vengeance Falls -kiertueen kesken ääneni hävittyä tyystin, ja hetken tilanne oli todella pelottava. Moni Triviumin vanhemman materiaalin ystävä pettyi Silence In The Snow’n (2015) kappaleisiin. – Siinäpä vasta erikoinen yhtye. Pelkäsin etten voi laulaa enää lainkaan. Jouduin opettelemaan kaiken uudelleen, ja nyt pitkällisen harjoittelun jälkeen ääneni kestää jälleen myös kunnon karjumista. Toisaalta olemme hyvinkin groovaavia, ja toisaalta pitää olla tekninen ja todella nopea. Onneksi aluksi Corey hoiti keikoillamme huutolaulut. – Haluan että ihmiset inspiroituvat musiikistamme samalla tavalla kuin me olemme innostuneet omista suosikeistamme. Onhan tämä etsintä ollut aika turhauttavaa, Paolo jatkaa. – Tämä ei ole rumpalille helppo yhtye. – Vasta nyt olen aloittanut yhtä tiiviin treenaamisen myös laulamisen suhteen, ja se on tehnyt todella hyvää. – Oli todella hauskaa pitää koko pro sessi salassa. – Minä tarvitsen kyllä kiertueen jälkeen hetken eron bassostani, Paolo nauraa. T rivium yllätti faninsa kesällä julkaisemalla ilman ennakkovaroitusta uuden albuminsa nimibiisin The Sin And The Sentence
Syvimmälle uppoavat painavat Toisen luokan kansalainen, Isä ei jätä ja Pitkän kaavan mukaan, jotka yksin riittäisivät comebackin tarpeellisuuden perustelemiseen. Nyt kaikkien kappaleiden sanoittajaksi on (oletettavasti soolouran rohkaisemana) merkitty Rautiainen – eikä näissä teksteissä lopulta olekaan mitään huomauttamista, pikemminkin päinvastoin. Nyt mies jolla on sanottavaa on kuitenkin syönyt sanansa, ja hyvä niin. Taitaakin olla aivan se ja sama onko sävellyskynä Timolla vai ei, jos biisit vain kuulostavat Niskalaukaukselta. Pientä mussuttamisen aihetta antavat laulumelodiat, joista melkein jokainen muistuttaa jostain aiemmin julkaistusta Niskalaukaus-biisistä. Väärät profeetat ja Kun tie päättyy taas muistuttavat kumpikin tahollaan eniten vanhasta, avaten ja sulkien tämänkin ympyrän täydellisemmin kuin voisi toivoa. Kun Trio Niskalaukaus vuonna 2006 lopetti silloisilla mittareilla lyhyen mutta järkälemäiseksi paisuneen uransa, tuskin kukaan olisi uskonut yhtyeen enää koskaan kaivavan itseään naftaliinista. Isompaa käsittämättömän tökerö Marmoritiski, joka katkaisee muuten hienon levyn kuin uusintajulkaisulle väärään kohtaan lyöty hätäinen bonusraita. Eihän mikään muukaan nykyiskelmä groovaa, ja se on sentään lähes kategorisesti paskaa. Kokonaisuutena levy kuulostaa jotenkin aiempia Niskalaukauksia julmemmalta ja raaemmalta, toki tukevasti kontekstissa pysyen. Aiemmin valtaosan Niskalaukauksen kappaleiden sanoituksista kirjoitti joku muu kuin Timo Rautiainen. VILLE SORVALI HHHH Levyarviot >> 58 SOUNDI K u v a: To m m i A n tto n en ...turvallisen etäällä liian akateemisen sointivärin sieluja syövästä perkeleestä... Ja silti teemojen ajankohtaisuudesta puhutaan. Nerokkaan tarkoitushakuisesti nimetty Suomi sata vuotta närkästytti äijähevin äärioikeistolaisen kannattajasiiven ja osoitti käytännössä kuinka kansakunta on jakaantunut – temppu, johon harvempi yksittäinen kappale pystyy. Soundi on kuitenkin koko bändissä. Kun sävyjä on vähän, niiden väliset erot näyttäytyvät tarkemmin. Vastaavasti sävellyksiin ei krediittien mukaan Rautiainen ole tällä kertaa puuttunut juurikaan, kun vielä ensimmäisten levyjen kappaleet soitettiin täysin hänen komennossaan. Sain silloin käsityksen, että Rautiainen olisi epäillyt omia kykyjään ja antanut siksi meritoituneempien tekstittäjien kotiuttaa suurimman siivun sanoittajan Teosto-korvauksista. Erityismaininnan ansaitsee kolmijakoinen Suunsoittaja, joka toimii niin täysillä ehkä juuri siksi, että se alleviivaa ettei groovaavuus ole Niskalaukauksen vahvimpia ominaisuuksia, tai oikeastaan ominaisuus ollenkaan. Niskalaukauksen konseptissa ei varsinaisesti ole mitään päivitettävää, eikä siihen ilmeisesti ole pyrittykään. Tässä analogiassa voi uuden levyn teemojen ajankohtaisuudenkin sivuuttaa ja puhua ihan vain musiikista. T ähän levyyn on yleisesti viitattu odotettuna paluuna, vaikka ei sitä kukaan ole edes odottanut. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus Lauluja Suomesta Sakara ”Niskalaukauksen konseptissa ei varsinaisesti ole mitään päivitettävää, eikä siihen ilmeisesti ole pyrittykään.” Levyarvostelut 9_2017.indd 58 4.10.2017 15.50. Sen verran kovin sanankääntein Timo Rautiainen itsekin lopettamispäätöstä ruoti. Lisäsyvyyttä on kuitenkin kaivettu joka nurkalle. Harvemmin jo kertaalleen haudatuille yhtyeille mitään lisättävää edes jää, mutta kuullun perusteella Niskalaukaus on edelleen yhtä ajaton kuin ajankohtainenkin
Päätösraita Mitä siitä jos rahat ei riitä ratifioi hommeleiden keskeisimmän ytimen jo nimellään. Yhteistyöstä, jonka hedelmät ojennetaan aina viiteryhmien sijaan juuri Sinulle. Courtney Barnett & Kurt Vile Lotta Sea Lice Matador Amerikkalaiseen indieaatelistoon kohotettu Kurt Vile ja australialainen nuorempi sielunsiskonsa Courtney Barnett eivät laula duettoja, vaikka he laulavat kahden. Luonnosmaisuus ja spontaanius ovat vahvimpana mieleen tulevat määreet tästä kohtaamisesta, josta välittyy päähenkilöiden syvä hengenheimolaisuus. Kadonnutta kauneutta -raidan lyriikoista vastaa yhdessä Knipin kanssa Tuure Kilpeläinen. Huojuva unisono on ihan hyvä, joku muu voi miettiä hienosti pölähtäviä stemmoja. Kuvitelkaa kaksi solistista folkrokkaria, jotka ovat päättäneet musisoida hetken aikaa yhdessä. Syntyykö Dylan-käninästä ja Patti Smith -yninästä vahingossa lauluharmonia ja osiensa summan ylittävä hieno välähdys. Lotta Sea Lice voisi olla parodialevy teemalla ”vaikutteiltaan uskottava lauluntekijäkaksikko tekee indiefolkrock-levyn, joka saa aikuisille rockfaneille suunnatulta medialta myötämielisen vastaanoton”. EERO TARMO HHHH SOUNDI 59 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...turvallisen etäällä liian akateemisen sointivärin sieluja syövästä perkeleestä... He ovat aika samasta puusta veistettyjä, jopa lievään koomisuuteen asti. Loksahtavatko Crazy Horsen henkisten perillisten hortoilevat kitarakuviot yhteen. Vieläkö mut voi pelastaa. Miettimällä osumatarkkuus olisi parantunut, mutta se tuskin on ollut tämän lyhytkestoisen rakkausliiton tavoite. Ehkä jossakin vaiheessa laulamme yhdessä, ehkä emme. Egotrippi on siitä epelimäinen retkue, että siitä on hyvin vaikeaa keksimälläkään keksiä mitään kovin negatiivista – ellei ongelmallisena halua nähdä negatiivisen löytämisen vaikeutta itsessään. ”Sitä samaaks tää nyt on?” On huojentavaa havaita, että yhä vuonna 2017 Egot kuulostavat ennen kaikkea omalta sensitiivis-orgaaniselta itseltään. Laulun perustunnetila lepää haavoittuneen haurauden ja ikävystyneen ylimielisyyden välillä. Sanoissa tutkitaan lakonisuuden eri asteita. Kadonnutta kauneutta voisi hyvin olla myös koko kiekon otsikko. Tämän orkesterin se jokin kumpuaa paitsi ryhmässä vaikuttavien yksilöiden musiikintekijyydellisestä harjaantuneisuudesta, myös – ja ennen muuta – vahvojen, toisiaan täydentävien ja kunnioittavien persoonien saumattomasta yhteistyöstä. Erityisesti Barnettin laulussa ja säkeissä on hupaisaa oikeaoppisuutta. Laula sinä ensin ja minä laulan sitten. On helppo kuvitella, kuinka Courtney ja Kurt fanittavat toisiaan. Soittelulta kuulostavat soitto-osuudet pitävät jännitystä yllä. Enin osa käsillä olevasta kappalemateriaalista on totutusti kitaristi-laulaja Knipin ja laulaja-kosketinmaestro Mikki Kausteen säveltämiä ja sanoittamia, mutta krediiteissä viuhuvat myös Kurjen, Pajulan, Levannon ja Haapaniemen kaltaiset nimet. Unohtakaa ajatus kahdesta hieman toisistaan poikkeavasta mutta perusolemukseltaan samankaltaisesta äänestä, jotka yhdistyvät saumattomaksi organismiksi. Egotrippi 10 Warner Vuonna 1993 sittemmin lukuisilla ikivihreillä ja mukavilla listasijoituksilla kyllästetyn taipaleensa aloittanut Egotrippi on ehtinyt uransa kymmenenteen, 10 kappaletta sisältävään pitkäsoittoonsa, jonka nimi on 10. Laiska tulkinta kiepsahtelee juuri oikein väärässä sävelessä. Tavattoman tyylitajuisina, mutta turvallisen etäällä liian akateemisen sointivärin sieluja syövästä perkeleestä. polkaisee Kympin käyntiin maailmoja syleilevin elkein, mutta imelyyden ojat kaartaen. PEKKA LAINE HHH K u v a: Te ro A h o n en Levyarvostelut 9_2017.indd 59 6.10.2017 12.52. Ripeästi purkitettu Barnett-Vile-tuotos on kuitenkin varsin viihdyttävä kokonaisuus. Omassa, arvoaan alati kasvattaneessa kehyksessään Knipi, Kauste ja kumppanit ovat jo viimeistään vuosituhannen alkumetreiltä asti onnistuneet olemaan samanaikaisesti sekä ajassa kiinni että siitä irti. Toisena Hei sinä pölläyttää haituvat vasta valetun asfaltin pinnalta tavalla, joka saa ikävöimään kesiä edeltäneitä kesiä, jolloin huolista suurimpana näyttäytyi vääjäämättömästi pitkin kämmensyrjää lainehtiva ohrapirtelö. Hänen vuoden 2015 soolodebyyttinsä nimi kertoo olennaisen: Sometimes I Sit And Think, And Sometimes I Just Sit. He kirjoittavat pinon lauluja, kutsuvat soittajat koolle ja alkavat käydä kappaleiden sisällä eräänlaista dialogia
Hallatar No Stars Upon The Bridge Svart Hallatar olisi helppoa mieltää vain taas yhdeksi nimiukkojen superprojektiksi, ovathan yhtyeessä melodisen doom metalin saralla isoisten joukkoon nousseen Swallow The Sunin ajatusja musiikkihautomo Juha Raivion lisäksi Amorphis-vokalisti Tomi Joutsen ja HIM:in maineikas ex-rumpali Gas Lipstick. Kompakti kolmen vartin kokonaisuus sisältää mitä bombastisinta turboheviä kaikilla kuviteltavissa olevilla sovitusratkaisuilla. MIKKO MERILINNA HHH K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ja rm o K at ila / To n i K ilp in en Levyarvostelut 9_2017.indd 60 4.10.2017 15.51. Berserker näyttäisikin olevan itsehoitoa menneisyyteen katsomisen ja omiin vaikutteisiin palaamisen kautta. Kabasen lahjat ovat valtaisat, mutta vielä tähän terapiasessioon hän ei ole antanut itsestään kaikkea. Miten sellaiselle annetaan arvosana. Ratkaisu sopii koukkuja, melodiatoistoja, hokemia ja kitaralikkejä vilisevälle, täyteen ahdetulle kappalemateriaalille hyvin – tämä on virheettömästi toteutettu revisio läpikotaisin tutuista aineksista, ja pintatasollaan vakuuttavampaa melodista hevilevyä ei ole vähään aikaan tullut vastaan. Pääsolisti Yannis Papadopoulos (jolla on muuten aivan uskomaton ääni ja ääniala) muistuttaa etenkin kevyemmin tulkitessaan hieman Nightwishin laulajia – mikä on ehdottoman upealta kuulostava yksityiskohta. 60 SOUNDI Levyarviot > ...sydän kurkussa tai roska silmässä on joskus ihan ok... MAPE OLLILA HHHH Beast In Black Berserker Nuclear Blast Battle Beastista dramaattisesti ja yllättävästi erotetun kitaristi-tuottaja Anton Kabasen uuden yhtyeen esikoislevy vaikuttaa ainakin sanoituksiltaan hyvinkin henkilökohtaiselta terapiapaketilta. Se on supermusikaalisen miehen suodattamatonta surua doomja jopa black metalinkin muotokielellä. Berserker on kaavamainen levy – niin hyvässä kuin pahassa. Se on sukellus surun syvimpään, jonka musiikin Raivio sävelsi yhdessä viikossa menetettyään elämänkumppaninsa Aleah Starbridgen huhtikuussa 2016. Tuttuus ei näytä olevan Beast in Blackille ongelma, niin virtuoosimaisesti ja luottavaisesti se kautta levyn esiintyy. Se on valtava kunnia ja tuntuu samalla kuin surun sieluun tirkistelyltä, mutta myös levyn olemassaolon pohjimmainen syy valkenee: Raiviota ajaa tarve saada talteen Aleahin musiikista niin paljon kuin mahdollista. Se vaikuttaa osalta surutyötä, joka alkoi jo Aleahin ja Raivion yhteisen Trees Of Etenity -yhtyeen pakahduttavalla Hour Of The Nightingale -albumilla (2016), ja joka saattaa jatkua tämän jälkeen vielä naisen postuumilla sooloalbumillakin. No Stars Upon The Bridge on kuitenkin jotain aivan muuta kuin kokeneiden metallimiesten huvikseen puuhastelua. On Judas Priestiltä lainattua, keskitempoa hieman nopeampaa power metalia, Euroviisu-henkistä voimarallattelua jopa Amaranthen tyyliin, Iron Maidenin repertuaarista tuttua laukkakomppia ja Europen synasoundeja, hieman folkmausteitakin. Beast In Blackin kohdalla on nimittäin mahdotonta välttyä esikuvien luetteloinnilta. Nimimiehetkin ovat Raivion mukana enemmän ystävyytensä kuin musiikillisten meriittiensä vuoksi. Se on enemmän tunnetta kuin musiikkia. Raivio ei kuulemma muista viikosta mitään eikä sen aikana yksinäisyyden ytimessä syntynyttä musiikkia ole myöskään jälkikäteen korjailtu tai millään muulla tavalla muutettu. Heavy metal on genrenäkin konventionaalinen, on jopa suotavaa olla poikkeamatta kovin kauas tutuilta askelmerkeiltä, mutta biisinkirjoitus lähenee nyt pastissia. Tuotanto on nykyteknologian suomana hiottua ja digitaalista, bassoisesti hieman kumisevaa ja kliiniseksi soitettua. Kun Starbridgen hauraankaunis ääni kuiskaa päätöskappaleen haamumaisen, epämääräisesti lausutun kertosäkeen kuin suoraan sieluun, kyyneleet eivät ole kaukana enää kuulijallakaan. Se on murheen, menetyksen ja yksinäisyyden soundtrack, jolle Raivio on sisimmästään jotenkin löytänyt myös valon. Tämä ei ole taiteellisilta lähtökohdiltaan kovinkaan puoltava ominaisuus, mutta suuri (ja yhtyeen tulevaisuuden seikkailut mahdollistava) yleisö on näin jo valmiiksi olemassa. Melodinen, murskaavan raskas ja vavahduttavan kaunis No Stars Upon The Bridge perustuu Starbridgen runoihin. Menetyksestä tulee konkreettinen ja albumin kuuntelu käy melkein liian intiimiksi
Levyn numerosta viisi voi päätellä, että varhaisempiakin lp-kokonaisuuksia on luvassa. Iso osa minusta rakastaa sitä, vaikka tiedän hyvin, ettei se anna nykyajalle enää paljoakaan. Musiikki läikehtii valoa ja varjoa, ja jokusessa kappaleessa Dannyn äänen vierellä sädehtii toinenkin yhtä voittamaton aurinko, ääneksi muuttunut hymy, Anneke van Giersbergen. Mutta breikataanko tällä maalimalla. Trioa kuitenkin vahvistettiin myöhemmin vielä Approach-läpimurtolevylläkin rumpaloineella Sami Kuoppamäellä. Sävellyksiä hiottiin pitkään, mikä lopputulosta kuunnellessa tuntuu oivalliselta ratkaisulta. War Is Overilla lienee suurin merkitys tekijöille itselleen, ja se tuskin avaa uusia ovia. Vaikka ydin onkin saatu esiin, ei tässä ulkopuolisen korvissa lopulta olla kovin paljoa luotu nahkaa uudelleen. Tutut rakennuspalikat on vain laitettu uuteen, mielenkiintoiseen järjestykseen. Hovituottajansa Kevin Churkon hoteissa on syntynyt ilmavasti soivia, hittihakuisia ja toisinaan lyijynraskaita industrialsiivuja, jotka eivät yllä bändin ässimpien biisien joukkoon mutta pitänevät In This Momentin laivan luotettavasti edelleen seilaamassa, kiertueilta ja palkintogaaloista toiseen. Toisia puolestaan tähdittää vähintään yhtä sielukas, vuosisataista murhetta itkevä Anna Phoeben viulu. Tämän sanoitusten mystinen runollisuus istui aikeisiin kuin nenä päähän. Sen kuulee. Solisti Maria Brink on arvaamattomuudessaan ja rosoisuudessaan täydellinen keulakuva yhtyeen alternative-ilmaisulle – ja uskomattoman kova laulaja, jonka ilmaisu yltyy äärimusikaalisesta viihdetulkinnasta suoraan kirkunaan. Harmillista, että biisimateriaali ei yllä tällä kertaa ulospanon tasolle. Ollaan siis yhtä aikaa kiinni ytimessä sekä uuden alun kynnyksellä, mikä tarkoittaa muun muassa kokoonpanon riisumista alkupisteeseen eli pelkkään veljeskolmikkoon. Aiemmin julkaisematon Hawaii on kiinnostava siksi, että Young tavoittelee sillä falsettia, josta tulee vääjäämättä mieleen samanniminen Beach Boys -levytys, joka tekijällä on ehkä ollut mielessään. Sen hiljaisuutta ja pauhuja ihastelee kuin luontoa, oman pienuutensa ja haavoittuvuutensa tajuten. Hard rockin ja glamin dekadenttisfallistisesta maailmasta kaapivien helsinkiläisten genretekninen ymmärrys ja soitannallinen pystyvyys ovat olleet tietäjien tiedossa jo tovin, mutta se biisi on antanut odottaa itseään. Valon kajoa -levy alkoi muotoutua syksyllä 2010. ANTTI GRANLUND HHHH Santa Cruz Bad Blood Rising Sakara Vuonna 2007 perustettu Santa Cruz on juuri nyt yksi eniten kansainvälistä pöhinää aiheuttavista suomalaisbändeistä. MIKKO MERILINNA HHH Järnefelt & Paatelainen Valon kajoa Svart Pienet Miehet -yhtyeen kitaristi Miikka Paatelainen päätti jo vuosia sitten tehdä levyn, joka luottaa akustisen ilmaisun hienovaraisuuteen. Musiikillinen kunnianhimo näkyy selkeiden ”koko kansan VHB” -radiohittien poissaolona, vaikka tarttumapintaakin toki löytyy: on koukkuja ja isoja kertosäkeitä, yksikään biisi ei ole liian vaikeaselkoinen ja levy kestää useita kuuntelukertoja. Vuonna 1976 äänitetty Hitchhiker on yksi sellainen, tuottajanaan maineikas David Briggs. Ja sitten on niitä, jotka eivät koskaan lähteneet mihinkään, jotka jatkoivat baareissa ja keikoilla käymistä, seurasivat, kuinka ihmiset ympärillä vaihtuivat hiljalleen uusiin. Yhtyeen viides albumi Ease My Mind on täynnä melodioita, biisejä, sydänsurua, toivoa, kaikuja ja bändisoundia. Ei liene yllätys, että yksi kiekon biiseistä on nimetty vuonna 1975 menehtyneen mestarin mukaan. Levyarvostelut 9_2017.indd 61 4.10.2017 15.51. ANTTI MARTTINEN HHHH Von Hertzen Brothers War Is Over Mascot Von Hertzenin veljekset ovat uutukaisellaan sekä etsineet musiikillista kipinäänsä että pyrkineet määrittelemään itsensä uudelleen. Moinen jos mikä on raikasta pragmaattista patsastelua palvovassa rock-ajassamme. Tekijän laajaan kaanoniin se tuo vielä lisäväriä, sillä ainoa Youngin akustinen kitara ja huuliharppu -levy toistaiseksi on ollut cover-levy A Letter Home (2014). VESA SILTANEN HHH Daniel Cavanagh Monochrome Kscope Anatheman biisintekijä-laulaja Daniel Cavanagh leväyttää sielunsa apposen auki ensimmäisellä soololevyllään. Cavanagh laulaa pianovetoiset kappaleensa sielu vereslihalla ja kuin koko maailman paino niskassaan, mutta kuitenkin synkimpäänkin murheeseen aina toivoa peilaten. Monochromen musiikki ei emoyhtyeen viime levyjen tunnelmoinneista eroa juuri kuin ilmavammilla sovituksillaan ja kevyemmällä instrumentaatiollaan, mutta juuri nämä kappaleet päätyivät soololevylle henkilökohtaisuutensa vuoksi. Nyt kiimaisinta pyrintää löytyy paketoituna poikamaisen pullistelun (Voice Of The New Generation), kevyesti poliittisen velmuilun (Back From The Dead) ja rockin klassikoille flirttailun (Pure Fucking Adrenaline) sifonkikääreisiin. Ja niitä, jotka dippaavat itsensä siihen vanhaan menoon joskus, kun työt ja muut kiireet antavat periksi. Lauluharmoniat, akustiset kitarat ja pehmeät rytmit reunustavat aistikkaalla tavalla Järnefeltin puhuttelevaa lyriikkaa. In This Momentin elokuvallisuudessa onkin jotakin sanomattoman kiehtovaa. SOUNDI 61 Neil Young Hitchhiker Reprise 1970-luvulla Neil Young eli niin voimakasta luomiskautta, että häneltä jäi hyllylle useita albumeita. Aikahan on oikea aina, kun biisit ovat riittävän hyviä. Näissä juhlissa on kolmenlaisia ihmisiä: elämässään eteenpäin siirtyneitä, eli niitä, jotka lähtevät ennen iltayhdeksää päästämään lastenvahdin kotiin. Albumin äänikudelmista voi löytää vaikutteita esimerkiksi Crosby, Stills & Nashin ja Nick Draken tuotannosta, mutta yhtä lailla mielikuvat etenevät Pekka Strengin ajattomiin maalailuihin. Se on ok, sillä kolmoskiekollaan Archiella, Johnnylla ja kumppaneilla on tarjota kelpo annos musiikillista katetta ympärillään vellovalle tohotukselle. EERO TARMO HHH Sons Of Apollo Psychotic Symphony InsideOut Progressiivisen rockin ja metallin todellisen superbändin Sons Of Apollon avainhahmoina häärivät entiset Dream Theater -muusikot Mike Portnoy ja Derek Sherinian. Ja kun sitten joku päättää kutsua vanhan jengin kasaan yhdeksi illaksi, kaikki ovat tosi innoissaan. Rankasta huumeiden käytöstä kertova nimikappale julkaistiin vasta vuonna 2010 levyllä Le Noise. Vaikka valtaosa levyn raidoista on julkaistu muodossa tai toisessa eri levyillä, kokonaisuus toimii tällaisenaan mainiosti. JUHA SEITZ HHHH Shout Out Louds Ease My Mind Sony Tiedätkö sen, kun on ystäviä ja tuttuja, aika vahvastikin vuosia sitten samaan porukkaan kuuluneita, jotka olivat silloin nuoria, mutta nyt jo vähän vanhempia. Mutta ei vakiintuneiden kuulijoidenkaan tarvitse pettyä. Taiteilijalle oli itsestäänselvää, että hän pyytää sessioihin mukaan bändikaverinsa Jäky Järnefeltin. Saa nähdä. Trendeistä riippumaton soljuva folk-henkinen pop hiipii tajuntaan kuin varkain tekemään omia pikku huoneitaan. Parhaiten pärähtävät ykkössinkku River Phoenix sekä muuan Guns N’ Roses -vislaushitin mieleen nostava Breathe. Ja sen, että sydän kurkussa tai roska silmässä on joskus ihan ok. Lisämaustetta mukaan tuo lisäksi HIM-kiipparisti Burton yhden biisin vierailullaan. Hitchhiker aloittaa Youngin jo hyvin kartoitetussa historiassa uuden Special Release -sarjan. Tosiasiassa Cruzien tärkein voimavara piilee isosti sykkivässä sydämessä: Bad Blood Rising vie takaisin vetyperoksidin ja feromonien kyllästämiin päiviin, jolloin pidäkkeettömät tunnevyöryt eivät olleet merkki heikkoudesta. Niitä, jotka kävivät yhdessä baareissa ja keikoilla, osallistuivat ja tekivät. Menetyksen ja sopeutumattomuuden tuntemukset peittoavat universaalin romantiikan, ja hyvä niin. Lopputuloksena syntynyt War Is Over onkin progesävyistään tunnetun bändin mittarillakin aiempaa progressiivisempi. MAPE OLLILA HHHH In This Moment Ritual Atlantic Losangeleslainen In This Moment on kiinnostava ja genrejä väistelevä bändi: periaatteessa se matkailee jossakin industrialin ja modernin metallin välillä, mutta onpa yhtye esittänyt metalcoreakin sekä läpikaupallisia, ladygagamaisia balladeja – katsasta esimerkiksi upea The Fighter levyltä Black Widow (2014). Yhtyeen teatraalinen karismakaan ei voisi tulla muualta kuin unelmatehtaalta. Vuonna 2001 Tukholmassa perustettu bändi on jatkanut sympaattisen indierockinsa soittamista, vaikka muodit, soundit ja biitit ovat nykyään jotain ihan muuta kuin bändin suurimmat hitin, vuonna 2003 julkaistun Please Please Pleasen aikaan. Eniten levyillä ilmestyneistä versioista poikkeavat ainoa pianokappale The Old Country Waltz ja erityisesti Powderfinger, jonka tuttu Crazy Horse -tulkinta on muuttunut vuosikymmenten varrella lähes kansanlauluksi. Sen kuuntelu on vavahduttavaa kuin kirkkaana yönä yksin tähtiin tuijottelu tai meren hyökyjen kuuntelu rantakalliolla. Monochrome on kuin hengittävä olento. Näiden lisäksi soppaa hämmentävät vielä Ron ”Bumblefoot” Thal (ex-Guns N’ Roses), Billy Sheehan ...sydän kurkussa tai roska silmässä on joskus ihan ok... Yhtyeen kuudes albumi Ritual jatkaa In This Momentin tutulla boogiepoljennolla, joka on yhtä aikaa rajua ja helposti lähestyttävää. Ruotsalainen Shout Out Louds kuuluu tähän kolmanteen porukkaan
Levy muistuttaakin hieman Liquid Tension Experimentiä kevyempänä versiona. Ehkä Konsta Hiekkanen on päättänyt säästää osaamisensa muille artisteille. Greg Kurstinin kanssa tuotettu Colors on musiikillisesti kepeä paketti, joka ilkamoi parhaimmillaan kuin huomisesta ei olisi tietoakaan. Levy leikkii myös taitavasti mittakaavoilla. Sea Changesin (2002) ja Morning Phasen jylhyyteen tai Odelayn (1996) kekseliäisyyteen rinnastuessaan Colors on heikoilla. Allen Toussaintin tuottamat, Metersin kanssa tehdyt In The Right Place (1973) ja Desitively Bonnaroo (1974) puolestaan menivät NO-funkin ytimeen. John kähisee ainutlaatuiseen tyyliinsä Desitively Bonnaroon avausraidalla. Sparksin vanhojen ystävien uskoisi pitävän tästä värikkäästä levystä ja sen luulisi tuovan veljeksille uusiakin kavereita. Beck Colors Capitol Olisi ollut ihme, jos Beck olisi vastannut kolmen vuoden takaiseen Morning Phaseen toisella yhtä syvämietteisellä levyllä. Kikkakolmosia toki jaellaan siellä täällä, mutta kaikkein övereintä soitinpornoilua sentään vältetään. Sons Of Apollo on pitkälti sitä, mitä varsinkin Portnoyn fanit ovat odottaneet siitä lähtien, kun tämän ja Dream Theaterin tiet erkanivat. Koukuttavien sävelten pohjavire on melankolinen, ja sanoituksissaan Beck ruotii ihmisten välisiä etäisyyksiä sekä minuuden tavoittamattomuutta. Odotan jännityksellä miten pitkälle ryhmän paukut riittävät, kun jo debyytillä ammutaan näin kovilla. Joka soittajalla on tunnistettava tyylinsä ja maneerinsa, mutta bändi soi hyvin yhteen ja kokonaisuus toimii yllättävän rokisti. Kokonaisuus on alusta loppuun selkeäpiirteinen, paineetonkin. Pinnallisuutta Colors kuitenkin välttelee. Eihän isänmaallisuus kiellettyä ole, mutta kun Pääkallo laulaa esimerkiksi albumin nimikappaleessa: ”Karjalassa heili / Pohjanmaalla häjy / Persu, mamu, hippi, päähän putoo käpy”, alkaa olla mahdoton sanoa, millä levelillä taiteillaan. Kuluneen kesän Ilosaari(Mr. Soton vokaalit tuovat mukaan virkistävää räkäisyyttä ja laulujen suoraviivaisuus pitää pakettia sopivan maanläheisenä silloinkin, kun soittopuoli lähtee lentoon. Silti Colors yllättää. Hän on ollut sorvaamassa hittejä muun muassa Robinille, Profeetoille, Laura Voutilaiselle ja Jari Sillanpäälle – ja ehkä siinä hötäkässä hukannut oman identiteettinsä. Kaikkia löytyy uudelta levyltä, joka on tuonut veljeksille (toki mukana on myös muita soittajia) pitkästä aikaa yllätysmenestyksen Britannian top kympissä. Kukapa olisi arvannut, että pitkää muhittelua seuraa miehen mutkattomin pop-albumi. Vaikka miehet aloittivat levyttämisen jo 1970-luvun alussa, levyn musiikki liikkuu aivan omissa sfääreissään, nykyhetkestä suuremmin välittämättä. HANNU LINKOLA HHH Sparks Hippopotamus BMG Mitä Sparks-levyltä odottaa löytävänsä. Big) ja Jeff Scott Soto (Trans-Siberian Orchestra, ex-Journey), joten soittotaidossa ainakin löytyy. Osuva motto se onkin yhä aktiiviselle 76-vuotiaalle, jonka musiikkia ei muihin sekota. Pelin avaa Sonnyn ja Cherin ylijäämästudioajalla tehty Gris-Gris (1968), jolla Mac saksofonisti Harold Battistan kanssa hahmotteli vanhan New Orleansin voodoo-musiikkia ajan psykedeelisin maustein. ANTTI GRANLUND H Nothing But Thieves Broken Machines Sony Nothing But Thieves on jäänyt harmittavan pienelle huomiolle Suomessa. Ainakin Russell Maelin korkeita falsetteja, Ron Maelin hyvin etualalla olevaa pianoa, eksentrisiä sanoituksia, mieleenjäävää mutta ei muutamalla kuuntelukerralla kuluvaa voimapoppia ja persoonallisia, vaudeville-vaikutteisia kappaleita. Hoodoo on todellakin läsnä. 62 SOUNDI Dr. Lähestymistapoja yhdistää niiden helppo omaksuttavuus. Musiikki on kuitenkin ylittämätöntä. Maaginen avaus sai huimaa jatkoa häkellyttävästi kokeellisella ja moderniutensa säilyttäneellä Babylonilla (1969). Upeaa alkuperäistä kansitaidetta vaalivan lootan ainoa vika on, ettei mukana ole mitään biografiavihkoa. Kenenkään muun musiikissa ei samalla tavalla yhdisty New Orleansin koko perinne hipsterismiin, hustlerismiin ja spirituaalisuuteen laittamattoman huumorintajun ja karisman siunaamana. Se on kummallinen levy, monessakin mielessä, ja siitä on hirveän vaikea pitää. Essexiläisten raikas ja omaleimainen ote moderniin rockiin loisti edukseen jo bändin nimikkodebyytillä (2015). Jälki ei kuitenkaan kuulosta museokamalta, vaan ajattomalta tai jopa raikkaan tuoreelta. Hyvä niin, sillä edellä mainittujen määreiden ohella levyn anti ei ole lainkaan väsähtänyttä tai rutiininomaista. John The Atco Albums Collection Rhino ”Quitters never win and winners don’t never quit”, Dr. Tukenaan sillä on kuitenkin sanomansa; ymmärrys siitä että elämänilon ei tarvitse koskaan tarkoittaa ristiriitojen kieltämistä. JUSSI NIEMI HHHHH RETRO Levyarviot > ...alkaa olla mahdoton sanoa, millä levelillä taiteillaan... Viime vuosikymmenellä Clichén, Tyrävyön ja Technicolourin riveistä tuttu Pääkallo (aka Konsta Hiekkanen) on tehnyt seitsemän vuotta tuottajan ja biisinkirjoittajan töitä erittäin hyvällä menestyksellä. Elämä Suomessa ei nimittäin kuulosta lainkaan 35-vuotiaan miehen tekemältä. Vasta levyn päättävällä 10-minuuttisella Opus Maximus -instrumentaalilla mopo karkaa ja kikkailu menee itsetarkoitukselliseksi. Illallist/virallist –tyylisiä riimejä kuunnellessa tuntuu kuin osa biiseistä olisi napattu Robinin ylijäämävarastosta, ja kun levyn iloiset poppimelodiat yhdistyvät kliseiseen Suomi-romantiikkaan heinäladossa rakasteluineen, sinitaivaineen ja elokuisine öineen, mieleen hiipii ajatus siitä, että kyseessä on kuitenkin vain pieni sisäpiirin vitsi. Edes Tom Waitsiin, jonka tyylin ydininnoittajia New Orleansissa Malcolm Rebennackina syntynyt laulaja-biisintekijä-pianisti-kitaristi on. Remedies (1970) ja The Sun, Moon & Herbs (1971) yhdistelivät hoodoota mehukkaasti Orleansin perinteiseen bluesiin, jazziin ja mustaan Mardi Gras -intiaanitraditioon Gumbon (1972) tarjotessa täydellisen kattauksen kaupungin R&B:ia. Asenteesta kertoo paljon se, että tämän boksin kahdeksan albumia ovat kaikki suurenmoisia, vaikka Mac oli niitä tehdessä hepokoukussa. Yhtäällä Colors kuulostaa siltä kuin MGMT olisi päättänyt kerrankin kirjoittaa tasalaatuista materiaalia, toisaalla mielleyhtymät ulottuvat The Policesta Weezeriin. Seventh Heavenin ja Up All Nightin kaltaisilla täkypaloilla maailmoja syleilevä euforia ja pienimuotoisuutta haikaileva onni ovat repivän lähellä toisiaan. Nimiraidalla ihmetellään hauskasti, miten virtahepo on päätynyt uimaaltaaseen, Life With The Macbeths sisältää oopperalaulaja-taustan ja vanhoja kipinöitä sisältävä Missionary Position pohtii lähetyssaarnaaja-asennon hyviä puolia riemukkaasti. ANTTI MARTTINEN HHHH Jimi Pääkallo Elämä Suomessa Ainoa Jimi Pääkallo on julkaissut ensimmäisen suomenkielisen sooloalbuminsa. Asioiden pitäisi olla kunnossa. Oman äänensä Beck alistaa vaikutteiden vietäväksi. VESA SILTANEN HHH K u v a: W ill ia m C o u p o n THE SIN AND THE SENTENCE W W W.FACEBOOK.COM/TRIVIUM W W W.TRIVIUM.ORG UUSI YLISTETT Y ALBUMI NY T KAUPOISSA JA STRIIMAUSPALVELUISSA! Levyarvostelut 9_2017.indd 62 4.10.2017 15.51
SOUNDI 63 ...alkaa olla mahdoton sanoa, millä levelillä taiteillaan... THE SIN AND THE SENTENCE W W W.FACEBOOK.COM/TRIVIUM W W W.TRIVIUM.ORG UUSI YLISTETT Y ALBUMI NY T KAUPOISSA JA STRIIMAUSPALVELUISSA! Levyarvostelut 9_2017.indd 63 4.10.2017 15.51
Toivottavasti heillä on ollut hauskaa levyä tehdessään. Krugin pianovetoiset, eeppiset ja paikoin jopa operettimaiset sävellykset ovat kitaravetoiseen suoraviivaisempaan ilmaisuun luottavan Boecknerin kappaleiden suoranainen antiteesi. Levy jäi viimeiseksi laulajan elinaikana julkaistuksi studioalbumiksi. Niiden vastapainoksi nimiraita fiilistelee kevyissä rytmibluestunnelmissa naislaulajien kera. Olisi ollut fantsua, jos olisin osannut kirjoittaa tämän arvion pelkillä palindromeilla: ”Ite halaat aluksi isii. Sonilla on hieno savuisesti käheä ääni, joka välittää aitoa tunnetta. No tietysti Simo Frangén ja Dave Lindholm sekä uskollinen apuri Jani Viitanen. Grateful Deadin Black Muddy Riveristä vakuuttavamman version tekivät Bruce Hornsby ja DeYarmond Edison Day Of The Dead -kokoelmalla. Pidän kovasti palindromeista ja yritän niitä joskus itsekin väsäillä. Tuon keikan myötä omat odotukseni kakkoslevylle kasvoivat entisestään. Esimerkiksi Johnny Jenkinsin Blind Bats And Swamp Rats tulee Allmanin versiona samasta maailmasta kuin Joe Cockerin You Can Leave Your Hat On. Jenkinsin originaali on selvästi hienompi. Nykyisestä maailmantilanteesta tuskaantunut O Me O My on todellinen killeri, samoin öisellä nuotiolla rakkauttaan tunnustava Mad About You ja vereslihainen The Middle. Tuottaja T-Bone Burnett rakensi levylle hienostuneen ja yksinkertaisen tumman soundin. Parhaiten karismaattisen tanskalaisartistin musiikki toimii, kun vuoroin vaikertava laulu, vuoroin raaka kärinä yhdistyy perinteiseen mustan metallin kihinään. Tämä, jos mikä, on suuren yhtyeen merkki. ARTTU TOLONEN HH Simo Frangén & Dave Lindholm Tana! Hitit ihanat! Turenki Millaiset vatipäät tekevät äänilevyn, jonka lyriikat ovat pelkkiä palindromeja. Nimensä väärti kiekko! JUSSI NIEMI HHHH K u v a: D ar ia E n d re se n Levyarvostelut 9_2017.indd 64 6.10.2017 12.52. Broken Machinesilla Nothing But Thieves on ottanut keitokseensa mukaan hieman enemmän koneita ja Radiohead-vaikutteita (Hell, Yeah), mutta keskiössä on edelleen kiihkeys. Nothing But Thieves on hypensä ansainnut. Southern Blood on viimeinen Allmanin valmiiksi saama levy, mutta hän kuoli ennen julkaisua. Avaran pelkistetysti itse tuotettu Blue Magic henkii tietoisuutta mustan musiikin historiasta bluesia myöten, mutta sen ilme on vahvasti 2010-lukua. Mason taipuu tarpeen mukaan niin riivattuun vibrattoon (I Was Just A Kid) kuin räpistä ammentavaan flow’hun (Live Like Animals). Tähän äänitteeseen olisi tullut aivan uusi tulokulma, jos Dave olisikin kehittänyt laulumelodiat ja laulanut kaikki biisit tunnistettavalla nasaalilla äänellään. Lisäksi biisien nimienkin olisi myös pitänyt olla palindromeja. Funeral-kappaleella vierailee toinen tummanpuhuva ja kontroversaali naisartisti Chelsea Wolfe. Levyn ongelma on siinä, että toistoa on aivan liikaa ja Simon ”laulu” ei toimi. JARI JOKIRINNE HHHH rockista ja popista, totta kai hip-hopistakin. Mareridt – Myrkurin toinen kokopitkä albumi – antaa kuvainraastolle hyvin vähän perusteita. Joka kuuntelulla parantuneella nimikkodebyytillään esittäytynyt bändi on ottanut tyylitietoisia askeleita uusiin suuntiin. Wolf Parade on ennen muuta kahden tasaveroisen voimahahmon (Spencer Krug ja Dan Boeckner) johtama yksikkö. Vuodet kuluivat ja Wolf Paraden taru näytti taputellulta, mutta viime vuonna alkoi tihkua epämääräisiä tietoja yhtyeen paluusta. Silti, kun ne kulkevat Wolf Paraden musiikillisen prässäämön läpi, sopivat ne saumattomasti yhteen. Simo lausuu nämä lyriikat ja Dave lurittelee kitaralla päälle luultavasti nopsasti keksimiään melodioita, jotka eivät ole mestariteoksia. MIRKO SIIKALUOMA HHHH Wolf Parade Cry Cry Cry Sub Pop Kanadalainen Wolf Parade julkaisi vuonna 2010 hyviä arvosteluita saaneen ja kaupallisestikin menestyneen Expo 86 -levyn. Tämä pyrkimys vie levyä hiukan liikaa 1980-lukulaisen olkatoppausbluesin suuntaan. Etenkin pohjoismaisessa, usein kansanperinteeseen ja mytologioihin perustuvissa black metal -bändeissä näillä aseilla on kalisteltu ennenkin. No, anomme. Mutta oikealla hetkellä sen primitiivinen puhuri tempaa kuulijan kohti kaoottisinta myrskynsilmää. Nothing But Thievesin ehdoton valttikortti on laulaja Conor Masonin ravistelevan ilmaisuvoimainen ääni. Jokin tästä levystä puuttuu. Silloin voitaisiin jo puhua kulttuurihistoriallisesta julkaisusta. Kuten äärimusiikissa yleensä, Mareridt ei sovi joka tilanteeseen. Napakasti säkättävä Charging Bull tuo mieleen Tuomon, Bread & Butter Amy Winehousen. Edellisen levyn riisutun äänimaiseman sijaan levyllä soivat soul-torvet ja soundista on muutenkin pyritty tekemään lihaksikkaampi. Ainoa mietityttämään jäävä asia Broken Machinesilla on sen slovaribiisien verrattain suuri määrä. ANTTI LUUKKANEN HHH ...sen primitiivinen puhuri tempaa kuulijan kohti kaoottisinta myrskynsilmää... Se oli aika puhdasverinen blues-levy. Levyllä Gregg Allman palaa juurilleen Muscle Shoalsiin ja versioi aikalaisiaan Dylanista ja Lowell Georgesta Grateful Deadiin ja Johnny Jenkinsiin. Helpointa olisi etsiä yhtäläisyyksiä tämän ajan hipsteribläkkiksestä, mikä jo itsessään on negatiivisesti latautunut käsite. Levyarviot > 64 SOUNDI Son Little Blue Magic AntiNyt eletään omaa perinnettään tuoreella tavalla tutkivien mustien laulaja-lauluntekijöiden renessanssia. Tätä seuranneen kiertueen jälkeen yhtye kuitenkin ilmoitti, että jää määrittelemättömän pituiselle tauolle. Miesten kirjoittama materiaali eroaa lähtökohdiltaan toisistaan melkoisesti. Hemmona on iisii skulata. Tunteet ovat suuria, nousut jyrkkiä ja suvannot syviä. Vaikutteita on imetty myös Gregg Allman Southern Blood Rounder Gregg Allmanin edellinen studiolevy Low Country Blues (2011) oli upea teos: linjakas, tumma, elämäniloinen kokonaisuus, josta paistoi läpi tekijänsä pohjaton kokemus. Kimberley’s Mine alkaa pelkän akustisen kitaran ja aavemaisesti toikkaroivan pianon säestämänä, mutta saa sitten seuraa hienoista synttybassolinjoista ja työlaulumaisista puuskahduksista. Cry Cry Cry on tämän vaivihkaa edenneen prosessin huipentuma – ja samalla muistutus siitä, miksi Wolf Parade on pitkän sapatinkin jälkeen yksi maailman tärkeimmistä indie rock -yhtyeistä. rockissa bändi tarjoili esimakua albumilta jo silloin julkaistun Amsterdamin sekä I’m Not Made By Designin muodossa. Cry Cry Cry iloinen ja yllättävänkin verevä paluu vuosien takaiselta suosikilta. Tyylilajit vaihtelevat humpasta bluesiin ja punkiin sekä eroottiseen kutumusaan. Ihan yhtä hyvin pianon ja kansanmusiikki-instrumenttien kuljettamia kappaleita voisi verrata Tori Amosin paljaaseen ilmaisuun. Mareridt on kuitenkin läheisempää sukua 90-luvun norjalaissoundille – sekä black metalin että The 3rd And The Mortalin kaltaisten yhtyeiden eteerisklassisen folk-ilmaisun kautta. Mavis Staplesin, The Rootsin, Hezekiahin ja RJD2:n kanssa työskennellyt philadelphialainen Aaron ”Son Little” Livingston liittyy Michael Kiwanukan ja Fantastic Negriton kaltaisten artistien kärkikaartiin tällä kakkosalbumillaan, jolla hän soittaa lähes kaiken itse. Ala heti.” HEMMO PÄIVÄRINNE HH Myrkur Mareridt Relapse Amalie Bruunin Myrkur-aliaksen nimissä tehty musiikki on tahtonut jäädä sivuosaan, kun metallipuristien on pitänyt suu vaahdossa messuta hänen uskottavuudestaan tai sen puutteesta. Simon tälle levylle värkkäämät ovat kuulemma uusia ja pääosin hyviä. Ajat ovat muuttuneet paljon sitten At Mount Zoomer-mestariteoksen (2008), mutta Wolf Parade on edelleen siellä tiukassa ytimessä, johon se tauolle vetäytyessään jäi
Ei se mitään Gotta Rockin veroisia tykkejä eikä edes My Sharona -sortin lainahittejä kuitenkaan sisällä, onpahan vain letkeää ja ammattitaitoista vanhempien rokkimiesten läpsyttelyä. Viulu, akustinen kitara, nokkahuilu, haitari ja etenkin raskain soinnuin paineltu harmooni palvelevat odottamattoman hyvin tulkintojen elinvoimaisempaa estetiikkaa. Dxxxa D on disruptiivinen ja öljyisyydessään liukas hahmo, joka ei kerro mitään itsestään suoraan vaan kiertoteitse. Bändillä on ainakin yksi jalka pimeydessä, kenties osittain samassa jossa Miles Davis vietti 1970-luvun ensimmäisen puoliskon. Okovi on niin soundeiltaan kuin temaattisestikin lähellä Stridulumia. Kumpikin vaihtoehto toimii. Oletin Zola Jesuksen ajan olleen ohi. Murheen ja kuoleman alhossa vaeltavien teemojen traagisuus vavahduttaa huikeassa kontrastissa sävelkauneuden ja hillityn tunnekuohun kanssa. Särön ja kaiun kyllästämät biisit olivat vaikuttavia, mutta yleiseen tietoisuuteen Danilova pääsi vasta siistittyään soundiaan Stridulum-ep:lle (2010), joka oli julkaisuvuotensa parhaita levyjä. Vapaa improvisaatio yhdistettynä epämääräiseen, itään kallellaan olevaan ja maailmoja syleilevään henkisyyteen on puhdasta herkkua. SOUNDI 65 löytyy. MAPE OLLILA HH Dxxxa D & Nukkehallitus MÄÄÄN Helmi Levyt Spiritual jazz on hieno laji. Okovia edeltäneet singlet Exhumed ja Soak olivat kuitenkin vahvoja ja nostivat odotuksia levyä kohtaan. Hämmentävää huomata aidosti vetoavien musiikillisten hienouksien tihkuvan esiin koulun laulukirjojen, kirkollisen virrenveisuun tai kaavamaisemman kansanmusiikin tomuisista saumoista ja raameista. Nukkehallituksesta kuitenkin paistaa läpi eurooppalaisuus samalla lailla kuin vaikka Peter Brötzmannista ja levyn viimeiselle sivulle tultaessa bändi referoi jo Mika Rättöä. Bändin perustamisesta on 30 vuotta ja edellisestä lyhyestä piipahduksestakin kymmenen. Kokeellisempi Conatus (2011) ja sen aikaiset keikat olivat myös ilmiömäisen hyviä. Kuolemaduon eläytyvän version myötä voinee myös antaa Helismaalle anteeksi sen, että Peltoniemen tilallisesta Hintrikistä tuli laulun traaginen naishahmo Hintriikka. Tarinat tulvivat nykyajan ärsykkeitä säälimättömästä hillotolpasta 47-vuotiaana eronneeseen, itsetuhoiseen copywriteriin. Jäätävintä kuoleman läsnäoloa henkivät kehtolaulut, kuten surrealistinen Pium Paum kohtalon vääjäämättömyydessään. Kappaleet eivät rokkidiggarin lepopulssia tai edes kulmakarvoja juuri nosta, intohimottomia kun ovat. Tästä on transsendenssi kaukana. Hieno punikkivirsi Sotaorvon vala sopii myös settiin täydellisesti. Voittokulkua seurasi epäonnistuneita kokeiluja. Tai nollan. J.G. Tässä comeback-versiossa ei Läntisen kyydissä ole enää ketään alkuperäistä bändin jäsentä. Kympin levy. Thirlwell -kollaboraatio Versions (2013) ja popimpi Taiga (2014) olivat molemmat vaisuja. Vaikkakin sellaisella charmikkaasti ikääntyneellä, pikemminkin ehkä jo keinutuoliin kuin klubin lavalle sopivalla tavalla. Sekin, ansaitsisiko 25 vuotta edellisen levyn jälkeen ilmestynyt The Mighty edes tulla julkaistuksi Boycottin nimissä – sillä ei Hombre Lampista, ei Boycottia – on vähän siinä ja siinä. Mikä voisi mennä vikaan. Ei mikään tai kaikki, perspektiivistä riippuen. ASKO ALANEN HHHH Boycott The Mighty Boycott Tommi Läntinen laulaa jälleen englanniksi, hänen on siis aika taas vaihteeksi brändätä itsensä Boycottiksi. ARTTU TOLONEN HHHH Zola Jesus Okovi Sacred Bones Zola Jesus alkoi Nika Roza Danilovan yhden naisen noise-projektina. Lähtökohdat eivät siis lupaa paljoa. Kyllä niistä tietenkin Läntisen iästä riippumatta aina yhtä karismaattisen kähinän lisäksi torvineen, legendaarisine virvelisoundeineen ja lunkeine grooveineen tuttuja Boycottin piirteitä Levyarvostelut 9_2017.indd 65 4.10.2017 15.51. The Mighty on kuitenkin oikein pikkunätti levy. Heleät lauluharmoniat hehkuvat sekä melodista tajua että laulutekstien ymmärrystä ohitse ja ylitse muodollisten kansantieteellisten tulkintojen. Kuolema-duo operoi tyynen varmasti valikoitujen laulujensa ehdoilla. MÄÄÄN on spiritual jazzin irvikuva – parhaalla mahdollisella tavalla. Sivuhuomiona: Dxxxa D & Nukkehallitus vuoden 2006 Uuden Musiikin Festivaaleilla on yhä yksi parhaita näkemiäni keikkoja. Soakin toistuva ”you should know I Kuolema-duo Kuolema-duo Jumi Mari Hermajan ja Elliina Peltoniemen muodostama Kuolema-duo tarjoaa kansanmusiikin surulaulut tuoreesti ja suorastaan raikkaasti nykyihmisten aivoravinnoksi. Nukkehallitus on Suomen paras free-bändi ja Dxxxa maamme omintakeisin räppäri
Dedicated To Bobby Jameson on neljäs erinomainen pitkäsoitto putkeen. Ensialbumiinsa The Days Of Wine And Roses (1982) imeytyi myös 60-lukulaisuutta ja The Velvet Undergroundille ominaista rytmistä suoruutta. Psykedeeliset jammailut tuntuvat päämäärättömiltä. Kuuntelijan sallitaan levähtää ilmavissa visioissa. Tarkkakorvainen voi löytää harmonisista sävelistä pekkapohjolamaisia aineksia, mikä osaltaan tekee ympäristöstä fennomaanisen. Mutta toisaalta, näin helpolla hän ei ole kuulijaansa päästänyt vielä koskaan. Vakaan grooven päälle Wynnin ja Jason Victorin on helppo vyöryttää loputonta kitarismiaan. Originaali rumpali Dennis Duck ja jo 80-luvulla basistiksi tullut Mark Walton pitävät biisit transsisesti raiteillaan. Joonas Riippa viimeistelee elämyksen notkealla kalvotaiteilullaan. NUUTTI HEISKALA HHHHH Ariel Pink Dedicated To Bobby Jameson Mexican Summer On hauskaa, miten Ariel ”Pink” Rosenberg on muovaantunut muutaman vuoden ja albumin aikana harvojen tuntemasta marginaalihörhöstä laajasti ihailluksi, 2010-luvun merkittävimpiin lukeutuvaksi indie rock -taiteilijaksi. Vaikka levyssä onkin paljon tuttua, on se entistä syvempi niin sävellyksellisesti kuin sanoituksellisestikin. Kaverin vierailun taustamusiikiksikaan tämä ei ilmeisesti kelpaa, koska levyn tarttumapinnattomuus on jo itsessään niin räikeää, että se vetää huomion itseensä. Levyarviot > 66 SOUNDI zin saralla. Teemu Viinikaisen tuoreessa triossa soittavat hänen itsensä ohella rumpali Joonas Riippa sekä kosketinsoittaja Mikael Myrskog, jotka jakavat luotsaajansa ambitiot dynaamisen fuusiojazkaiuttimiini soimaan. Siis suhteellisen. Erotuksena Okovilla Danilova tuntuu vähemmän vakuuttuneelta siitä, että selviämme. AntiKaliforniassa 80-luvun alussa syntynyt The Dream Syndicate oli aikansa innostavimpia kitaravetoisesta garagesta ponnistaneita yhtyeitä. The Dream Syndicaten alkuperäistä basistia paluu ei houkutellut, mutta laulusolistina Kendra Smith sentään vierailee itseään muistavalla loppukevennyksellä Kendra’s Dream. sisältää kaikki The Dream Syndicaten tavaramerkit. How Did I Find Myself Here. Mikael Myrskogin huokoiset Rhodes-sähköpianoja Moog-syntikkavirtailut luovat perustan, johon Teemu Viinikaisen ulottuvan kitaroinnin on helppo kietoutua. Kuulostaapa tämä ei-yhtään-miltään.” Kaverin salama-arvio kiteyttää levyn valitettavan hyvin. Teknologiaähkyn seurauksena syntynyt askeettinen Music For People In Trouble on jyrkkä paluu artistin eponyymin debyytin (2007) folk-henkiseen ilmaisuun. LASSI LINNOLA HHH Teemu Viinikainen III Return Of Robert Dickson Eclipse Musiikkikriitikko Stuart Nicholson totesi taannoin, että Teemu Viinikainen lukeutuu maailman 20 parhaan jazzkitaristin joukkoon. Maagisimpiin mittoihin juhlat äityvät funkyakin sykettä tarjoavalla 11-minuuttisella nimiraidalla. Palkittu taiteilija on viihtynyt uransa aikana monissa eri kokoonpanoissa ja toimii SibeliusAkatemiassa sivutoimisena opettajana. Every Country’s Sun ei herätä tunteita tai tunnelmaa oikein mihinkään suuntaan. Eikä bändi siitä ole sivuraiteille lähtenyt, kunhan vain tekee samaa mutta vaisummin. Vuoden 2014 täysosumaan, nerokkaan sekopäiseen ja hengästyttävään Pop Pomiin verrattuna levy on suhteellisen seesteinen, ehyt ja helposti sulava. SALLA HARJULA HH K u v a: E lio t Le e H az el facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T HUOM! SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA. How Did I Find Myself Here. Valitettavasti kokonaisuus lipsahtaa turhan usein pelkän akustisen äänitapetin puolelle – artistille tyypilliset genrerajojen ylitykset koukkuineen loistavat poissaolollaan. would never let you drown” peilaa Stridulumin joka biisissä toistunutta romanttista ideaa tuhoutuneesta maailmasta, jossa selviämme yhdessä. olisi sen sijaan sopinut bändin kakkoslevyksi paremmin kuin sinänsä vaikuttava Medicine Show (1984). Kannattaa ottaa haltuun myös albumin innoittaneen 1960-luvun kulttiartistin Bobby Jamesonin koskettava tarina ja musiikki. Musiikissa yhdistyy 1960-lukulainen psykedelia, nuhjuinen diy-estetiikka sekä hunajaiset popmelodiat. Siksi Sundfør päättikin jättää saapikkaansa tienvarteen ja astella paljain jaloin viidennen levynsä riisuttuun äänimaailmaan. Nuori tyyppi oikein pysähtyi kuuntelemaan instrumentaalirockia. MIKKO MERILÄINEN HHHH Susanne Sundfør Music For People In Trouble Bella Union Nerokas Ten Love Songs (2015) asetti norjalaisen laulaja-laulunkirjoittaja Susanne Sundførin hankalaan asemaan. Viidennellä studiolevyllään The Dream Syndicate ei yllättäen jatka siitä mihin Ghost Storiesilla (1988) jäi. ”Mitä tämä on. Okovi yhdistelee Stridulumin dramatiikkaa Conatuksen eleganssiin tuntumatta kuitenkaan askeleelta taaksepäin. Levyn kymmenen kappaletta sijoittuvat jonnekin kamarimusiikin ja lounge-jazzin välimaastoon, eikä Sundførin säestyksenä juuri kuulla kuin pianoa sekä hellämielisesti näppäiltyä kitaraa. Harvalla artistilla on popsäveltämisen salatiede, tuotannollinen osaaminen ja sivuraiteille karkaileva huuruilu näin optimaalisesti tasapainossa. JUHA SEITZ HHHH The Dream Syndicate How Did I Find Myself Here. Vaikka pääosin Viinikaisen rustaamat teokset ovat selkeälinjaisia, vapaalle improvisoinnille etsiytyy paikkansa. Tälläkin levyllä Ariel Pink on välittömästi tunnistettava, ainutlaatuinen itsensä. Tästä on yhtä pitkä matka Steely Daniin (I Wanna Be Youngista ei kummoistakaan harppausta) ja Syd Barrettiin (väijyy kaiken takana). Kasarisoundein vuorattu kamaripop-levy avasi ovet kansainvälisille markkinoille, mutta jätti jälkeensä suuret, jaloissa hölskyvät saappaat. Melodiat ovat varsin laimeita ja kitarapainotteinen polveilu kaipaisi edes ajoittain jotain potkua, piristettä tai jännitettä. Levyarvostelut 9_2017.indd 66 4.10.2017 15.51. Monen muun artistin katalogissa Music For People In Trouble olisi hieno suoritus, mutta Sundførin kohdalla se on hienoinen pettymys. Mogwain tuorein oli jäänyt ...tarkkakorvainen voi löytää harmonisista sävelistä pekkapohjolamaisia aineksia... Uniikkia Robert Dickson -saagaa jatkava pitkäsoitto limittää tyylikkäästi svengiä ja eteerisyyttä. Hiljaisessa pohdiskelevuudessaan Music For People In Trouble on kiistämättömän rohkea veto Sundførilta. Ja hän on tehnyt sen juurikaan muuttamatta ilmaisuaan – muu maailma on vain tottunut ja rakastunut häneen. Bändi hajosi 90-luvun alla, mutta perustajansa Steve Wynn katsoi viisi vuotta sitten ajan kypsyneen The Dream Syndicaten paluulle. Tietyllä lailla Mogwain imu on aina ollut hillityn psykedeelisessä tunnelman luomisessa toiston ja yksinkertaisten instrumentaalivyörytysten avulla. PERTTI OJALA HHHH Mogwai Every Country’s Sun Rock Action Hengailin kotona tässä joku ilta sitten, kun 24-vuotias, varsin trendikäs muotivalokuvaajaystäväni ilmaantui vierailulle
SOUNDI 67 ...tarkkakorvainen voi löytää harmonisista sävelistä pekkapohjolamaisia aineksia... Levyarvostelut 9_2017.indd 67 4.10.2017 15.51. facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T HUOM! SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA
Persoonallisen kuvakielen rikkaus on kummallakin osapuolella vahvana valttina, ja hörhöimmänkin fantasian takaa kuultaa tietty veijarimainen todellisuudentaju. 68 SOUNDI Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas Karkia Mistika Eteerisesti leijuvan bluesmantran erikoismiehet kohtaavat maanläheisemmin musajuurakkoja raivaavan tarinakertojan mitä otollisimman yhteistyön merkeissä. – Tietysti lähtökohtana oli molemminpuolinen diggailu toistemme musiikista. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Huolella toimitetun Rauli-kokonaisuuden harvinaisuudet löytyvät kahden menestyskauden eli 1970-luvun nousukiidon ja Agents-vuosien liepeiltä ja välistä. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Monien olennaisten 1950–70-luvun artistien kohdalla single oli avainformaatti yllättävän pitkään. Minkälainen työnjako levytyskumppanien biisinteossa ja kappaleiden studiosäätämisessä vallitsi. Minä toin sessioon kaksi valmista kappaletta ja sävelsin toiset kaksi varta vasten tälle albumille. Vaikka Rauli Badding Somerjoen nousu osui albumikulttuurin läpimurron aikaan, hänenkin tapauksessaan sinkkujulkaisuista piirtyy osuvampi artistinen muotokuva. Oli hyvin helppo uida Talmudin poikien juttuun mukaan. Kuka osaa hyräillä ulkomuistista Baddingin viimeisen Love-sinkun b-puolta Yksinäinen mies. Minullehan ovat blues-ilmaisu ja sliden soitto tuttuja myös Cosmo Jones Beat Machinen myötä. Talmud Beach oli alun perin tehnyt kappaleensa englanniksi, mutta päätti kuitenkin tehdä ne suomeksi. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Soitannollisesti Give More Loven superherkkua on kahdella kappaleella soiva Paul McCartneyn jäntevän meLevyarviot > ...kun sinkku osuu maaliin, se synnyttää hitin ja parhaassa tapauksessa klassikon... Ykköslevyn Love-putki ei paljon armoa anna. Albumi päättyy kuoleman vinosti varjostamaan hillittyyn kehtolauluun Uinu nyt, jossa tämä kombinaatti sulautuu kaikkein läheisimmin toisiinsa. Vaikka olen soittanut enemmänkin punk-bluesiksi kutsuttavaa kamaa, minulla on ollut pehmeämpikin puoleni esillä ja huomasin pystyväni hyvin fiittaamaan poikia ja päinvastoin. – Hyvin kivuttomasti se yhteinen sävel löytyi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kitarakuvioillaan koukuttavat We’re On The Road Again ja Laughable ja Van Dyke Parksin kanssa kirjoitettu Bob Marleya reggaehtavasti kunnioittava King Of The Kingdom välittävät silkkaa hyvää tuulta. Omaperäisten, keskenään tuttavallisten tyylilajien yhdistelmä kiteytyy uudeksi svengin ja kerronnan lajityypiksi. Selvä peli. Kimpassa me kaikki niitä sitten soviteltiin, testailtiin ja joiltakin osin muuteltiinkin. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Näin saadaan haastetta paatuneellekin fanille ja keräilijälle. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Levyarvostelut 9_2017.indd 68 5.10.2017 13.25. Meillä oli nelisen vuotta sitten sellainen minirundi, jolla soitimme jo toistemme ohjelmistoa. Kohta lähdemme ensimmäiselle yhteiskeikalle kohti Poria, eikä settilistaa ole vielä lainkaan mietitty. PEKKA LAINE HHHH Ringo Starr Give More Love Universal Give More Lovesta piti tulla Nashvillessä äänitettävä jatko-osa Ringo Starrin erinomaiselle kantrialbumille Beaucoups Of Blues (1970). Jälkimmäinen kertoo hauskasti Faaraon ilmestymisestä Talmudien vireään tajunnanvirtaan. Se oli ainoa asia, jossa oli hiukan hakemista, mikä hidasti hommia. – Kappaleiden teossa jako oli suunnilleen fifty/fifty, puolet minun ja puolet Talmudin tuotantoa. Faaraon römeä lauluääni ja rosoisemmin rokkaava ja slaidaava kyberpunk-laatikkokitara lomittuvat Talmud Beachin kuulasäänisiin liedeihin ja hartaan sinnikkäästi jauhaviin riffeihin luontevasti mutta eivät liian saumattomasti toisiinsa liimattuina. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Jos single taas menee mönkään markkinamielessä, sen sisältö voi kadota kokonaan tutkasta. Yhteisen ytimekkään musiikillisen vaiston ja soittotaidon jalostusasteen helmiä on Jeesus-kappaleen poikkeuksellisen vetävä Diddley-komppi, jossa pelkistetty iskulause ”Hey, Bo Diddley” (tai ”I want candy”) vaihtuu ilkikurisesti muotoon Oo-len Jeesus. Yhdeksällä albumin biisillä ei vielä vedetä täysimittaisia keikkoja, joten livesettien listaa pitää täydentää kummankin aiemmalla ohjelmistolla. RETRO Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Huolimatta siitä että ainoastaan rauhan ja rakkauden politiikan tukijaksi tunnustautuvan Ringon Laughablessa laulama rivi ”It would be laughable if it wasn’t sad” on avoin viittaus Trumplandin nykytilaan. Kyllä silloin jo alkoi muhia se ajatus, että eiköhän tehdä levykin yhdessä. Soitannollisesti kone kulkee vaivattomasti, maukkailla sävelkuluilla ja soundeilla rasvattuna. Mun sormuksein, Bensaa suonissa, Fiilaten ja höyläten, Ja rokki soi, Paratiisi. ASKO ALANEN HHHH Faarao Pirttikangas, olette Nubialaisten kanssa jo useasti esiintyneet Talmud Beachin kanssa yhteiskeikoilla. Kyllä sen hyvin vielä ehtii. Ei tämä julkaisu tietenkään muuta käsitystä Baddingin suurimmista saavutuksista. ASKO ALANEN Rauli Badding Somerjoki Singlet 1970-1987 Ainoa Pop-historian merkkipaalujen puntaroiminen albumien kautta johtaa usein perspektiiviharhaan. Katveiden valaisijana ja kokonaiskuvan täydentäjänä levy on mitä mainioin. Kuinka luontevasti rosoisemman tyylilajisi yhdistäminen Talmud Beachin herkistelyyn löysi uomansa. Kumpikin osapuoli ottaa tilansa tarkassa yhteisymmärryksessä ja elementtien tasapainossa. Mitäpä näistä. Kiertuekiireistä johtuen työ tehtiin kuitenkin pääosin Ringon olohuoneessa. Elementit kohtaavat stailisti niin Faaraon hellittämättömästi jyskäävässä käynnistyskipaleessa Myllypyron mäntä kuin Talmudien mystiikankaikuisessa kuvauksessa Kolme kulmaa. Siksi tämä läpileikkaus tarjoaa hyvinkin kiinnostavan sukelluksen ikonisen laulajan saavutuksiin. Steve Lukatherin, Joe Walshin, Benmont Tenchin ja Peter Framptonin kaltaisten luottosoittajien kanssa syntyi lopulta perinteisen ringomainen rocklevy. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Miten kehkeytyi ajatus yhteislevytyksestä. Kun sinkku osuu maaliin, se synnyttää hitin ja parhaassa tapauksessa klassikon. Give More Love onkin kuin paranneltu variaatio Postcards From Paradisesta (2015). Rennontarkat kitarakuviot, bluesin ja rockin riffeistä ja liideistä jalostetut kappalekohtaiset koukut muodostavat mehukkaan pohjan, jossa yhteistyö pääsee parhaaseen hehkuunsa myös lauluteemojen ja -lyriikan parissa
Tee lahjoitus tai osta nenä osoitteessa nenäpäivä.. 11 numeroa/12kk 87,90 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 87,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 104,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Laita hyvä liikkeelle. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. SOUNDI 69 ...kun sinkku osuu maaliin, se synnyttää hitin ja parhaassa tapauksessa klassikon... Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Levyarvostelut 9_2017.indd 69 5.10.2017 13.31
Jos levyn sinkut ovat miellyttäneet, kokopitkä ei petä lopullakaan materiaalilla. MIKKO MERILÄINEN HHHH Gizmodrome Gizmodrome Ear Rockin superyhtye Gizmodrome sai alkunsa, kun The Policen riveistä tuttu rumpali Stewart Copeland sekä Premiata Forneria Marconin projekteissa mukana ollut kosketinsoittaja Vittorio Cosma päättivät houkutella King Crimsonin luottokitaristin Adrian Levyarviot > ...äänitteen alati uusia ilmastoja luotaava asenne kiehtoo... Paikoilleen ei jämähdetä kertaakaan. Gizmodromen esikoispitkäsoitto on sekoitus arvaamattomasti nykiviä rock-teoksia. Mutta oikeasti, miten on edes mahdollista, että 38-vuotias Lauri Ylönen kuulostaa edelleen samalta tähtisilmäiseltä teinisydämensärkijältä kuin ennenkin. BRHG:n ehdoton etu on, että vaikka sen kyljestä saa omalaatuisuutta raapimalla raapia, lähtevät tutut melodeath-piirteet sen käsittelyssä omanlaiseensa lentoon. En ihan oikein tiedä, kelle tätä vuonna 2017 tehdään. Levy on kompaktin mittainen ja koostuu neljästä kappaleesta. Ryhmän basistiksi värvättiin Level 42 -konkari Mark King. Nyt he tulevat takaisin, näemmä vvaltavan hypen ja fanituksen ympäröimänä, ja kuulostavat täsmälleen samalta kuin silloin joskus määrittelemätön vuosimäärä sitten. Neljällä Ringon vanhojen laulujen uusinnalla täydennetyn levyn varsinainen helmi on Dave Stewartin kanssa tehty puhdasoppinen kantrinyyhkytys So Wrong For So Long, joka saa toivomaan, että Ringo todellakin ehtisi jonain päivänä uudelleen Nashvilleen. Toki kuten todettua, mikään tässä ei myöskään yllätä, mutta en haluaisikaan vaihtaa sitä tähän ihanan turvallisesti ympärille kietoutuvaan äänimassaan. Bändin kahdeksannen albumin painajaismai@DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 © 2017 Marvel 3 KPL 20€ episodi_A_oktober.indd 1 2017-09-29 12:56 Levyarvostelut 9_2017.indd 70 5.10.2017 13.25. Niin tälläkin kertaa, vaikka pahaenteisestä nimestään huolimatta albumi on yhtyeen selkein, iskevin ja positiivisin – jos nyt instrumentaalimusiikkia voi positiiviseksi luonnehtia. Kevyen haikeita, suurenmoisen tunteikkaita, eeppisen tarttuvia melodioita, muka-rankkoja kitaroita ja romanttisia syntikkaefektejä – jos ysärisävytteinen melankoliarock uppoaa, niin Dark Matters on sitä sataprosenttisesti. JUHA SEITZ HHH Dälek Endangered Philosophies Ipecac MC Dälek, elektronikko Mike Manteca ja DJ rEk ovat Last Poetsin ja Public Enemyn suoria jälkeläisiä, meno vain on päivitetty tähän aikaan. Kokonaisuus toimii erinomaisesti vailla GY!BE:ä joskus vaivaavaa ähkyä tai hahmottomuutta. Homman juoni hieman toisin sanoin: kuvittele uni, jossa sinut tönäistään korkean rakennuksen katolta. EERO TARMO HHHH Bloodred Hourglass Heal Ranka Mikkeliläisten levytysura on musiikkinsa puolesta kulkenut jokseenkin nurinkurisesti, koska debyytin (Lifebound, 2012) kohdalla oli helppo osoitella rapakon taakse Panteran luoman, ja esimerkiksi Lamb Of Godin ylläpitämän rytyytyksen suuntaan. En usko olevani ainoa, jonka mielestä tämä koko soundi on hitusen vanhentunut. Levyllä siintää lukuisia kiintopisteitä. Fakta kuitenkin on, että bändillä on lyödä pöytään jo toinen omasekä tasalaatuinen kokopitkä. Jos albumilla olisi enemmän Stark Nakedin kaltaisia fuusiokaruselleja, se voisi tuntua hieman hallitummalta. Heavenin ja Halfin muodostama avauskaksikko tempaa välittömästi mukaansa matkalle, jolla ei kartturia kaipailla. Putoat, kunnes maahan osumisen hetkellä heräät hiestä märkänä sängyssä saamaasi sätkyyn. Vaikka hienoinen tuotannollinen tasapaksuus alkaa puolivälin yli päästäessä näyttäytyä albumin iskevyyttä jonkin verran verottavana tekijänä, onnistuu All We Know Of Heaven, All We Need Of Hell olemaan eräs vuoden mieleenpainuvimpia pitkäsoittoja nimenomaan vangitsevan tunnelmansa – ja sitä täydellisesti ilmentävän otsikon – osalta. HENRI EEROLA HHHH Godspeed You! Black Emperor Luciferian Towers Constellation Näiden kanadalaisten kohdalla tietää mitä saa, ja se on ainoastaan hyvä asia. Anyone Else loiventaa hetkeksi kohti lempeää, mutta vain hämmentääkseen tulossa olevan edessä. Kaksi lyhyttä, meluisaa ja huojuvaa mutta selkeää kappaletta vuorottelevat kahden pitkän, moniosaisen ja yllättävästi kääntyilevän teoksen kanssa. Kun selkäytimestä lähtee Scapegoatin kaltaisia hilselinkoja, saavat monisyisemmätkin sävellykset siivet kuin luonnostaan. Hyväntuulisuus olisi liioittelua, mutta jotenkin aiempaa pirteämpinä, kauniimpina ja vähemmän ahdistavina nämä teokset soivat. Huumoria piikattiin rutkasti mukaan, eikä viittauksia esimerkiksi Belew’n virnistelevään soolomateriaaliin ja The Policen keinuvaan rytmiikkaan vältellä. Kappale toimikin kuin henkisenä introna edeltäjästään monellakin saralla erottautuneella kakkoslevyllä (Where The Oceans Burn, 2015). 70 SOUNDI The Rasmus Dark Matters Playground Tässäpä mysteeri! Lauri Ylönen ja kumppanit katosivat näkyviltä ja kuuluvilta joskus, no, en oikein muista milloin. Kepeästi kirmaileva kokonaisuus tuntuu osin epätasaiselta, mutta äänitteen alati uusia ilmastoja luotaava asenne kiehtoo. Itse kuitenkin olen nykyään yli tuplasti vanhempi, eikä tämäntyylinen juttu enää vetoa samalla lailla. lodinen basso. Nythän on niin, että 15 vuotta vanha itseni sulaisi pehmeäksi vahamöykyksi tämän albumin äärellä. Ja ei kai siinä mitään, jos näin on. Ilmeisesti kuitenkin The Rasmuksen fanien maku ei ole vuosien varrella muuttunut, eikä nähtävästi myöskään bändin jäsenten itsensä. PERTTI OJALA HHH PVRIS All We Know Of Heaven, All We Need Of Hell Rise The Cranberriesin ja Depeche Moden äpärälapselta soundaava, Lynn Gunnin, Alex Babinskin ja Brian MacDonaldin muodostama jenkkitrio PVRIS on sisällyttänyt kakkoskokopitkälleen kerrassaan kiehtovan kimpun vahvasti assosiatiivisia, pääosin kiihkeänä sykkivän tempon siivittämiä kudelmia. En ole liian koppava myöntääkseni sen. Luvassa on pitkiä instrumentaaleja, jotka kasvatetaan kitaroiden, rumpujen ja viulujen vimmalla hitaasti mutta takuuvarmasti ylittämättömiin korkeuksiin ja hälyisään paatokseen. BRHG ei ole pikaruokametallia, ja omien vaikuttimiensa fanien parissa sen paletti saattaa käydä liian monisyiseksi. Mielenkiintoista sinänsä, että mahdollisesti se luonnollisin BRHG seilaa jossakin näiden kahden maailman välissä, sillä esimerkiksi Architects pommittaa säkeistöissä mutta vie kertosäkeensä tuhansien järvien maisemaan. Kautta linjan keskiössä ovat Gunnin herkkyyttä henkivät, mutta miellyttävästi ankarat vokaalit. SALLA HARJULA HHH Belew’n mukaan yhteisiin sessioihin Milanossa. Maalailevassa monisyisyydessään korvaan pisti jo tuolloin muita kappaleita huomattavasti skandinaavisempi Of Regret, Fear And Forgiveness. PVRIS:in musiikki kuulostaa juuri tältä. Nyrjähtäneeseen maailmanmusiikkiin kallellaan oleva Amaka Pipa sulattelee häilyviä zappamaisuuksia, kun taas ketterä Spin This päästää irti Mark Kingin peukalobassottelun viehätysvoiman. Kuulijan sydän pamppailee, valot ja varjot tanssivat
SOUNDI 71 @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 © 2017 Marvel 3 KPL 20€ episodi_A_oktober.indd 1 2017-09-29 12:56 Levyarvostelut 9_2017.indd 71 4.10.2017 15.51
Aina tympeältä soundannut (Bowie ja Visconti joutuivat tekemään miksauksen epätyydyttävissä puitteissa) mutta kekseliäästi sovitettuja, mestarillisia kappaleita sisältävä albumi saa nyt aivan uuden, syvemmän ja värikkäämmän elämän. Etenkin kitarasoundit ovat erinomaiset. Helpoimmin levyn merkityssokkeloissa suunnistaa sydämen ääntä seuraten. HANNU LINKOLA HHHH Premiata Forneria Marconi Emotional Tattoos InsideOut Italian progesauruksessa Premiata Forneria Marconissa on nyttemmin enää yksi alkuperäisjäsen, rumpali-laulaja Franz Di Cioccio, vetojuhtana, mutta selustaa turvaa vuonna 1974 mukaan kammennut basisti Patrick Djivas. Kuullun ymmärtäminen vaatii pinnistelyä, kun räpäytys tapahtuu äänikollaasin keskellä sen tasa-arvoisena osana. Yhteiskuntakritiikki ei operoi tyhmän käänteisrasismin tasolla, vaikka USA:ssa poliisit edelleen tappavat päivittäin aseettomia ja syyttömiä mustia nuoria miehiä joutumatta koskaan vastuuseen. 72 SOUNDI Deerhoof Mountain Moves Joyful Noise Mountain Moves on 80-luvulla syntyneen kuuntelijan painajainen. Ne ovat kaikki poikkeuksellisen laadukkaita teoksia ja välittävät kuvan täysin ainutlaatuisesta, rohkeasta ja luomisvoimansa huipulla olevasta taiteilijasta. Vuoden välein ilmestyneet paketit ovat olleet huolella toimitettuja, kattavia ja vailla turhanpäiväistä tilpehööriä. Siitä lähtee yksi tähti. Sovitukset lainailevat indien, post-punkin ja AOR:n standardeja, tekstit pursuavat viittauksia kirjallisuuteen, elokuviin sekä The Smithsin sanoituksiin. ASKO ALANEN HHH Vuur In This Moment We Are Free – Cities InsideOut The Gathering -laulajana ja muun muassa Devin Townsendin luottovierailijana tunnettu, valloittava Anneke van Giersbergen on haalinut ympärilleen joukon hollantilaisia progressiivisen ja raskaan metallin taitajia ja perustanut uuden kokoonpanon, joka tottelee nimeä Vuur. Sarjan aiempien osien tapaan mukana tulee runsaasti kuvitettu, kiinnostavia aikalaisarvioita ja muisteluita sisältävä kirja. Repikää siitä. Itsetietoisen älyllisyyden alta löytyy kuitenkin myös rikas tunnemaailma. Se pitää sisällään ”Berliini-trilogian” eli Brian Enon kanssa tehdyt kokeelliset albumit Low, ”Heroes” ja Lodger, sekä luontevasti niiden perään istuvan levyn Scary Monsters (And Super Creeps). MIKKO MERILÄINEN HHHHH K u v a: So u n d in ar k is to RETRO Levyarvostelut 9_2017.indd 72 5.10.2017 13.25. Biitit kuitenkin lätkyttävät armottoman ja narkoottisen väliä ja Dälekin saarnaus on hyvinkin puhdasta räppiä. Kiinnostavinta antia on Bowien parhaimpiin levyihin lukeutuvan Lodgerin upouusi, Tony Viscontin rakkaudella tekemä uudelleenmiksaus. Intuitiivinen mutta huolellinen lähestymistapa kasvaa levyn tärkeimmäksi anniksi. Dan Bejar työstää kumppaneineen synteesiä lukuisista kulttuurijäljistä, ikään kuin synnyttääkseen nuo kaikki uudessa kontekstissa, vaikkakin vanhassa muodossaan. Levyn otsikkokin on tuontitavaraa, Sueden The Wild Onesin (1994) työversion nimi. Vaikka muutamakin anthemi kelpaisi vaikka San Remon iskelmäfestareille, on varsinkin italiaksi lauletuissa kappaleissa tiettyä soundien ja sävelkulkujen jännitteitä ja kihelmointiä tallella. Mountain Movesin demomaisen keskeneräiset biisit ovat selvästi esikuviaan huonompia ja moninkertaisesti laiskempia. Toki uusi versio myös vieroksuttaa, mutta ainakaan itse en voisi olla tyytyväisempi. Vaikka PFM on kanavoitunut monenlaisiin projekteihin jazz-rockista klasariin, nyt yhtye on työstänyt ja orkesteroinut muhkean pop-albumin, joka on vain pintamaustettu progesävytyksillä. Siitä Deerhoofista joka teki Apple O’:lla (2003), Milk Manilla (2004) ja vielä vuoden 2012 Breakup Songillakin omaperäistä, melodisesti kekseliästä ja vinoutuneesti tarttuvaa popmusiikkia ei Mountain Movesilla ole jäljellä mitään. Se julkaistaan myös italiaksi ja englanniksi. Bejarin koruton kerronta tekee kokonaisuudesta kuitenkin omanlaisensa. Vihaisia ollaan aiheesta eikä umpimähkään. albumin filosofian täydellisesti. Jos tästä jotain hyvää haluaa löytää, niin soundien ja miksauksen puolesta tämä itsetuotettu levy on Deerhoofin tähän mennessä ammattimaisimman kuuloinen. Samaan aikaan Ku Klux Klan on alkanut taas kasvaa ja maata johtaa narsistiöykkäri, jonka arvaamaton ylimielisyys uhkaa ghettojen lisäksi koko maailmanrauhaa. Ken huokuu salaperäisyyttä, jossa on jotakin vieraannuttavaa, mutta jonka huolestunut maailmankatsomus vangitsee. Se sulattaa laulut ja niiden taustat albumimitassa hahmottuvaksi tajunnanvirraksi, jossa romuluiset rytmit hukkuvat rannattomiin kitara-aavoihin ja pisteliäimmätkin laulurivit soivat seesteisinä. Tosin Dälekin riimit on miksattu ärsyttävän alas. NUUTTI HEISKALA H Destroyer Ken Dead Oceans ”I’ve been working on the new Oliver Twist.” Sky’s Greyn lakoninen hokema kiteyttää Destroyerin 12. Niin tehokkaasti sen kierrätetyillä biiseillä eletään uudestaan 90-luvun lopun ja vuosituhannen vaihteen synkimpiä hetkiä Stereolabista Molokoon. Mountain Movesin kuvaavin raita on äärimmäisen ärsyttävä Singalong Junk, jolle ei perusteettomasti ole jaksettu kirjoittaa sanoja ollenkaan, vaan vieraileva laulaja Xenia Rubinos vain lallattelee sen tylsistyneesti läpi. JUSSI NIEMI HHH David Bowie A New Career In A New Town (1977–1982) Parlophone David Bowien uraa on viime vuosina laatikoitu esimerkillisesti. Kokeilun jännitys ja musiikin utelias progressiivisuus on vuosikymmenien mittaan tasaantunut. Ken kertoo sekä musiikillaan että sanoillaan häiritsevää tarinaa, jonka elementtien yhteismitattomuus jalostuu kiehtovan epämukavaksi kuvaksi postmodernista ihmisyydestä. Vaikka nimi tarkoittaa tulta, paloa ja sen staattiset taustat poikkeavat normi-hip-hopista industrialismillaan ja My Bloody Valentinen tapaisten bändien kerroksellisuudesta muistuttavilla ambient-äänimattoillaan. Sitä, että Deerhoof on tätä levyä ja sen pastissimaisia kappaleita varten tehnyt minimimäärän työtä alleviivaa sekin, että lähes jokaisella biisillä on mukana vieraileva artisti. Yhtäläisyydet jäävät suurin piirtein tähän, sillä sekä musiikin mutkikkuus ja Di Cioccion englanninääntämys ovat ehtineet hioutua helpommin sulaviksi. Syntyykö kolmannen asteen yhteys?... Laatikosta löytyy myös ”Heroes”-ep, Re:Call 3 -harvinaisuuskokoelma sekä Stage-live, jonka huono maine johtuu väkivaltaisesti editoidusta ja torsosta ensipainoksesta – nyt mukana on myös vuosien mittaan täydennetty ja parannettu versio, joka summaa briljantisti laulavan Bowien eri puolia luontevasti. Puritaanisimman kaanonin mukaan mainittuna vuonna PFM oli jo huippuunsa yltänyt neljällä ensimmäisellä albumillaan, joista kahdella kielellä julkaistu L’isola di niente/The World Became The World on esikuva uudelle Emotional Tattoos -albumille. Popmusiikki tuntuu erittäin harvoin näin merkitykselliseltä. Endangered Philosophiesia voi kuunnella vain keskittyen, mutta silloin se palkitsee ajattelemaan herättäen. Sellaiseksi albumi on oikein maittavaa musisointia, sillä PFM ei kuitenkaan tee samoja pakkoliikkeitä kuin vanhat brittiesikuvansa tuppautuessaan Amerikan MTV-mainstreamin sekaan. Levyarviot > ...nouseeko nyrkki tuuletukseen. Samaa tarjoaa myös tämä sarjan kolmas, Bowien tärkeimpiin vuosiin keskittyvä boksi. Klaustrofobisen maanalainen tunnelma ei juuri vaihdu levyn mittaan, mitä nyt jotkut kappaleet ovat tempoltaan rauhallisempia
Tuttua ja turvallisinta Ikosta tarjoavat Nuori vapaa nainen ja Tää ei voi odottaa, joissa ei ole mitään vikaa mutta ei siis oikein mitään uuttakaan. Eikä ensivaikutelma lähemmällä kuuntelulla valitettavasti karise. Halvan kuuloisia syntikkasoundeja. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Aili Ikonen Piirrä minut Groovy Jazzin ystävät – jos ette ole jo kirjoittaneet Aili Ikosen nimeä ylös, kynä käteen ja tehkää se nyt. Yhtyeen kaksi studioalbumia sekä keikat ovat muodostuneet bluesilla ja psykedelialla marinoidun rollaamisen riemujuhlaksi. Ei aivan. Muusikko-lauluntekijä-tuottajana James Murphy eittämättä hallitsee tonttinsa, mutta ulkokohtaisuuden vaikutelmaa LCD Soundsystemin neljäs albumi ei silti pysty kokonaan torjumaan. Syntyykö kolmannen asteen yhteys?... On todella harmi, ettei Vuur onnistu säväyttämään tämän enempää, sillä lähtökohdat ovat kuitenkin erittäin hyvät ja potentiaalia parempaankin varmasti olisi. Helppoja koukkuja. Syntyykö kolmannen asteen yhteys. Aikaa onneksi liikenee myös Blues Pills -debyytin (2014) näytteisiin. This Is Happeningin (2010) oli määrä jäädä LCD Soundsysteminsä testamentiksi mutta toisin kävi. Lauluosuudet myös kuulostavat paikoin valitettavan päälleliimatuilta, kuin täysin eri biiseistä napatuilta. American Dreamillä Murphy työstää jälleen fuusiota, jossa punkahtavastikin indiehenkinen rock sekoittuu elektroniseen tanssittamiseen. VESA SILTANEN HH Enter Shikari The Spark PIAS Mieto kokoelma mitäänsanomattomia brittipopelectronica-paloja. Sykli. KAROLIINA KANTOLA HHH Blues Pills Lady In Gold – Live In Paris Nuclear Blast Blues Pills on tehnyt uraa vasta kuutisen vuotta, mutta se on nyt jo lunastanut eturivin paikan vanhan koulun hard rock -tyylin loimuttajien joukossa. Vuoden 2017 Enter Shikari on täysin tunnistamaton bändi verrattuna siihen kiihkeään, epäsovinnaiseen post-hardorepunkmetalaltsuelectronic-mutanttiin, jota se joskus nuoruusvuosinaan oli. Temppeli-kappaleen maukkaasta synakudokseta alkava hypnoosi soi todella komeasti. American Dreamin päättävällä Black Screenillä James Murphy kunnioittaa edesmennyttä ystäväänsä. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. SALLA HARJULA HH LCD Soundsystem American Dream Columbia Jossain vaiheessa David Bowien Blackstaria tuottamaan kaavailtu mutta lopulta parille raidalle lyömäsoittajaksi päätynyt James Murphy pyörtää kuuden vuoden takaiset lopettamispuheensa. Ikosen lisäksi vähintään yhtä suuren kiitoksen ansaitsee hänen viisihenkinen yhtyeensä ja tällä levyllä kuuluva jousikvartetti, jonka artisti kertoo halunneensa albumilleen jo kauan. Siellä täällä satunnainen yritys maustaa värittömiä biisejä grimella (Rabble Rouser), räppäyksellä (Live Outside) tai emocorehtavalla paisuttelulla (Take My Country Back). Piirrä minut todistaa, että Rajaton saa riveihinsä hyvän vahvistuksen. Jawohl! Risto Joensuun perustama Siinai on osoittanut sekä omilla julkaisuillaan että Moonface-yhteistöillä hallitsevansa massiivisen kuuloisen jumitusmusiikin. Lähitulevaisuudessa sooloartisti nähdään ja kuullaan estradilla myös muiden taitavien laulajien rinnalla: Ikonen liittyy lauluyhtye Rajattomaan ensi vuoden lopulla. Ikosen taideteos on monipuolisempi kokonaisuus kuin moni hänen aiempi jazzalbuminsa. Nouseeko nyrkki tuuletukseen. ”I owe you dinner, man, I owe you something”. Nyt Siinain ehyt rakennelma vie ajatukset perinnemusiikkiin. Biisejä ei saada pelastettua keskinkertaisuudelta edes nimekkäillä vierailijoilla kuten Amorphisin Esa Holopainen, Peripheryn Mark Holcomb ja Anatheman Daniel Cardoso tai yleensä niin loistavan Anneken laululla. Ikosen mukaan albumiin on koottu aiempaa henkilökohtaisempia tarinoita. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). PEKKA LAINE HHH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. Harvoin näin hyvän kuuloinen levy jättää tyytymättömyyden jälkipoltteen. Siinain transsiteemojen sykli pysyttelee tiukasti tutussa ja jo läpikotaisin kartoitetussa maastossa. Ehkä tämä siloteltu ja laimennettu versio miellyttää markkinavoimia ja suurta yleisöä, mutta pitkäaikaiset fanit levy todennäköisesti karkottaa ääreltään hyvin äkkiä. Tonite sykkii kuin New Orderin käsistä ja levyn rockeimpiin raitoihin lukeutuva Call The Police muistuttaa siitä, että Murphy oli tuottamassa Arcade Firen Reflektoria. Kiertokulku. Matkan keskivaiheilla Ananda on poikkeuksellisen jytisevä kraut-numero. PERTTI OJALA HHH Siinai Sykli Svart Kauan sitten tällaista musiikkia olisi kutsuttu futuristiseksi. Laulajattaren omasta kynästä on nimittäin syntynyt uusi albumi Piirrä minut. SOUNDI 73 DVD intohimoa, sitä löytyy debyytiltä harmillisen vähän. Musiikki. Eri kaupungeista inspiraationsa saaneista biiseistä ei saa kunnolla otetta eivätkä ne ole erityisen mieleenpainuvia. ...nouseeko nyrkki tuuletukseen. Ohjaaja Julie Rohartin koostama materiaali tuntuu intiimiltä; kuviin on ujutettu patinaa hyvällä maulla, ja musiikki soi täyteläisesti. LCD Soundsystemin suojissa työskentelevä James Murphy rakentaa musiikkiaan poimimalla jälkiä liiemmin peittelemättä vaikutteita lempiartisteiltaan. Jylhä konseptiotsikointi on myös synkassa teutonisen hengenperinnön kanssa. Setti keskittyy lähinnä viimevuotisen Lady In Gold -albumin biiseihin, jotka kuulostavat lavalla piirun verran sähköisemmiltä kuin levyllä. Kultakurkku tulkitsee aloituskappaleen kauniisti. Syli-balladissa on samanlainen tunnelma kuin joissakin vanhoissa arvokkaissa kansanlauluissa, lienevätkö syynä sitten hidas tempo sekä kaihoisat sävel ja sanat. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Singlenä julkaistu Days Go By on lopulta levyn parasta antia, mikä kertoo aika paljon. Poplaulusta käyvää Oh Babyä seuraava Other Voices vie keskelle Talking Headsin rytmiorgiaa. Kiitos korostuu David Bowien Low’lta tutulla soinnilla. Monien muidenkin kappaleiden sanoitukset kertovat tunteista luontoon liittyvien kielikuvien avulla. Sykli säilyttää yhtyeen asemat, muttei laajenna sen henkistyylillistä reviiriä suuntaan eikä toiseen. Eikä asiaa auta yhtään genrelle tyypilliset, ylituotetun puolelle lipsahtavat kuivat soundit, jotka eivät elä tai erotu muusta progemetallimassasta. Kaiken päättävä Europa avaa luukut mahtavasti särisevällä kitarapilvelle, joka taipuu naivistiseksi universaalihymnimelodiaksi. Siitä kertoo esimerkiksi Että näkisin sinut taas. Etenkin rouhea esitys High Class Woman lipuu uhkein elkein. Se on ensimmäinen mieleen pulpahtava ajatus tämän aikanaan niin ravisuttavan villin ja vapaan hertfordshireläisen nelikon tuoreimmasta tuotoksesta. Simppeleistä simppeleimpiä laulumelodioita, kiipparisävelmiä ja biittejä. 03-222 1300 Pikkuilmot 9_17.indd 82 3.10.2017 10.46 Levyarvostelut 9_2017.indd 73 5.10.2017 13.25. Elämä. Nyt Mississippin tai Karjalan sijaan myyttisenä alkukotina häämöttää Saksa ja sikäläisten 1960-70-luvun teknologiautopioiden musiikilliset variaatiot. Pariisin Le Trianonin konserttisalissa viime vuoden lokakuussa filmattu konsertti annostelee kokonaisvaltaisen kattauksen
Uusi Red Before Black on kiinnostavinta Cannibal Corpsea aikoihin. albumi käynnistyy kuuden vuoden levytystauon jälkeen vaikuttavasti Iggy Popin kertoessa mystisen huminan säestämänä Bootsyn synnystä Ohion takamailla. Omaan huumorintajuuni FM2000 ei ole oikein koskaan tahtonut osua, mutta myönnettävä on, että vuosien työ on toiminut yhtyeen eduksi ainakin musiikillisten ansioiden puolella. JUHA SEITZ HHHH Levyarvostelut 9_2017.indd 74 4.10.2017 15.51. Totta kai ryhmä saa edelleen leuat loksumaan kummallisilla valinnoillaan eikä se ole välttämättä lainkaan huono juttu. Yhtäkkiä koet vahvan disorientoitumisen tunteen. Räppäreitä on mukana Chuck D:stä ja Doug E. Nocturnal Ritesin tapauksessa termiä aliarvostettu on saanut jankuttaa kyllästymiseen asti. Se, että joskus niin rämäkkä tukkahevibändi Quiet Riot julkaisee uuden albumin, toki kiinnostaa Suomessa luultavasti enää vain bändin faneja, mutta Road Ragella heistäkin kustaan silmään kumpaakin. Osa Phoenixin annista on heittämällä raskainta Nocturnal Ritesia tähän asti. ARTTU TOLONEN HHH FM2000 Hubba Bubba Rehab Inverse FM2000:n levy-yhtiö näköjään hassuttelee, kun bändiä mainostetaan nousevaksi kulttibändiksi Pieksämäeltä, vaikka kyseessä on jo bändin seitsemäs pitkäsoitto. Ne ovat fuusiota: Karibianmeren keinutus kohtaa körtihtävät melodiat, loungemusiikin retrofuturismi kohtaa modernin arkaaisuuden. NUUTTI HEISKALA HHHH Sparzanza Announcing The End Despotz Suomalaisten pitkäaikainen suosikki, ruotsalainen hard rock -viisikko Sparzanza tekee saman levyn uudestaan nyt jo kahdeksannen kerran. Red Before Black yhdistää bändin Chris Barnesin aikaisten julkaisujen kaaosta ja brutaaliutta viime vuosien kokemukseen ja ammattitaitoon erittäin toimivasti, luoden bändin parhaan levyn sitten Gore Obsessedin (2002). Välillä alkaa tuntua siltä, että bändi ei taida itse ymmärtää lainkaan, miten isojen ja tärkeiden asioiden äärellä metallisen ilmaisun laajentajana se saattaisi olla, jos se viitsisi suhtautua asiaansa vähänkään analyyttisemmin ja pyrkiä välittämään edes vähän isompia tunnelmia. Bändi kaivaa metalliinsa suunnilleen ne mahdottomimmatkin vaikutteet, ja yhtye on tavannut esitellä huumoria, jonka osuminen tosin on ollut vähän niin ja näin. Levyarviot > ...viihteellistä blåkläder -stoner rockia... Kuulit sen vaimeana ja se tuntui tavalliselta lounge-musiikilta. Tällaista viihteellistä blåkläder-stonerrockia vierastavalle kuulijalle levyllä ei ole tarjota paljoakaan riemun aiheita, mutta harmittoman kuuloista ja ehdottoman pätevää ammattilaistyötähän se jälleen kerran hammaröläisiltä on, fanit eivät pety. Bändin musiikki ei ole koskaan istunut yhteen tai kahteenkaan kategoriaan, mutta eritoten ensiaskeleidensa power metaliin se on rakentanut pesäeroa laulaja Jonny Lindqvistin rekrytoinnista lähtien. Kovaa potkii myös p-funkster Dennis Chambersin rumpaloima Come Back Bootsy, joka tuntuu melkein isännän pyynnöltä saada tehdä lyhentämätöntä, kunnolla trippaavaa ja oikeasti vapaata p-funkia. Se johtuu äänimaisemasta. Ja siinä tuli arvion toinen klisee: elokuvallista instrumentaalimusiikkia. Tarkemmin kuunneltuna musiikki on kuitenkin kuin toisesta maailmasta. Tuottajana on toiminut Erik Rutan, kuten kaikilla yhtyeen levyillä sitten Killin (2006) lukuunottamatta A Skeletal Domainia (2014). Alkuaikojen Corpseen verrattuna yhtye soittaakin nykyään erinomaisesti, välillä melkein liiankin hallitusti. Orkesteri luistelee sukkelalla tavalla tyylilajista toiseen. Announcing The End pörisee matalalta, mutta niin kepeästi ja viihteellisesti, että albumia uskaltaa sanoa radio-orientoituneeksi ja saman vanhan kaavan toistamisessaan myös laskelmoiduksi. Raukea tempo ilman vahvaa backbeatiä, joku urun tapainen elementti hallitsee... Hotelli on menneisyyden kärpäspaperiin tarttunutta sorttia. MAPE OLLILA H Bootsy Collins World Wide Funk Mascot Maailman funkyimmän basistin 19. Formuloituneen ihan kivan kevytvatkauksen jälkeen pitkä kiekko pääsee asiaan viidellä viimeisellä biisillä. Ihmettelen suuresti, ellei jokin levyn siivuista – mitä todennäköisimmin liidisinkku Vindication – päädy popahtavasti tarttuvien kertosäkeittensä vuoksi nimeltä mainitsemattoman suuren suomalaisen rockradion tehosoittoon siinä missä lähes yhtyeen identtisiltä kaksoisveljiltä kuulostavat Mustasch ja Corrodedkin ovat päätyneet. HENRI EEROLA HHHH Quiet Riot Road Rage Frontiers Kuluttajansuojalakia on tiukennettava. Soittotaito on edelleen nousujohteista, mutta Only One Will Dien ja Heads Shoveled Offin kaltaisilla biiseillä bändin äänimaailma on taas 90-luvun julkaisuihin verrattavan meluisa, tosin sillä erotuksella, että nyt sen kaaos on kontrolloidumpaa. Ei voi mitään. Sävellyksellisesti ja soundeiltaan levy on tuttua Corpsea. 74 SOUNDI mäksi. Se on mielestäni lyhin reitti sisään Tampon musiikkiin ja Kusti Vuorisen sävellyksiin. Kappaleet ovat ongelma. Yhtye on sekametelisoppaa sekä hyvässä että pahassa. Eritoten kaksi viimeistä kappaletta, Used To Be Good ja Welcome To The End menisivät laulua lukuun ottamatta Arch Enemystä. Istut hotellisi aulassa ja odotat – jotain saapuvaksi, jotain tapahtuvaksi. Vaikka Red Before Black on edeltäjiään elinvoimaisempi, kaoottisempi ja vaarallisempi levy, ei se kuitenkaan tarjoa Cannibal Corpsen faneille liian suuria yllätyksiä. Palaan keksittyihin maailmoihin jokaisessa Tamposta kirjoittamastani arviossa. Bändi on tätä nykyä rapsakka ja monella tapaa notkea. Menkää te sillä aikaa Kusti Vuorisen maailmaan. Se ei edelleenkään pelkää yhdistää uutta ja vanhaa, ja muistaa oppikirjamaisesti ladata kovimmat paukut kertosäkeeseen kerta toisensa jälkeen. Näissä treenikämppäjameissa ei ole ainoatakaan edes puoliksi kelvollista biisiä. Hendrixin, Larry Grahamin ja Hessu Hopon mystinen yhtymäkohta hukkaa sen niin olennaisen p:n funkistaan ilmeisesti uskoen levy-yhtiön vaatimuksia ”ajan hermolla pysymisestä”. Pian kuitenkin paljastuu se mitä pelkäsinkin. JUSSI NIEMI HHH Cannibal Corpse Red Before Black Metal Blade Cannibal Corpsen viimeisen kymmenen vuoden levyt ovat olleet tasaisen laadukkaita, mutta myös melko yllätyksettömiä. MARKO SÄYNEKOSKI HH Nocturnal Rites Phoenix AFM Jos ei Ruotsin, niin ainakin kotikaupunkinsa Uumajan parhaiten varjeltu salaisuus, 27-vuotias Nocturnal Rites heräsi kuin heräsikin yli kymmenen vuotta kestäneeltä levytystauoltaan. Slide-kitaristi Justin Johnsonin fiittaama Boomerang rokkaa todella funkysti ja edesmenneelle p-funk-kosketinnero Worrellille omistettu ja hänen soittoaankin sisältävä rauhallisempi Salute To Bernie on vilpitön. Hän ei ole Road Ragen ongelma. Bändi on lähinnä keskittynyt tiukentamaan soittoaan, soundejaan ja säveltämistään. Oletko käynyt Münchenin hienossa Hotel Bauerissa. Se on myös levyn hienoin ja elokuvallisin biisi. Minä menen itseeni. Show’n ydinhahmo lähes hukkuu vierailijalaumaan. Janis Jopliniin sekä Aretha Frankliniin rinnastettu virtuoosi nostaa kyvyillään ja vitaalilla olemuksellaan housunlahkeita kotisohvallakin. MAPE OLLILA HH Tampo Yömies astuu päivänvaloon Helmi Olet vieraassa kaupungissa. Freshistä Dru Downiin ja Blvck Seedsiin, joiden seksikäs feministisaarna Pushermanilla kuuluu levyn huippuihin. Nytkin on suuri sääli, että näennäishumoristiset lyriikat kampittavat pahasti monta upeaa biisiä. Metal Healthilla ja Condition Criticalilla 1983–1985 Quiet Riot teki pari pikkuklassikkoa, mutta omia rallejaan paremmin se taidetaan kuitenkin muistaa Slade-lainoistaan ja siitä, että yhtyeen riveistä ukko kuin ukko päätyi isoihin bändeihin. Vaikka sinänsä sama kaava raskaasta riffittelystä maailmaa syveilevän kliimaksin kautta malliesimerkkikitarasooloihin toistuu ties monettako kertaa, ei yhtyettä tee mieli patistaa uudistumaan. Durbin potee lievää Touretten syndroomaa. Tulokas laulaa hyvin ja sopii bändiin juuri niin hyvin kuin rumpaliaan 38 vuotta nuorempi hemmo voi sopia. FM2000 on vuosien varrella osoittautunut melkoiseksi ääripäiden ryhBlues Pillsin laulajatar Elin Larsson puurtaa jälleen hikisen iltapuhteen, mikä ei tule yllätyksenä bändin ihailijoille. Yhtyeen 2010 alkaneessa ties monennessako inkarnaatiossa kiinnostavinta on uusi laulaja, American Idolissa 2011 neljänneksi tullut James Durbin. Nämä herrat eivät keksi pyörää uudestaan vaikka pakotettaisiin. Road Ragella hän ei kuitenkaan kiroile, mikä on harmi, sillä tähän bluesahtavan kasarihardrockin 50-minuuttiseen samoissa lähtökuopissa paikallaan polkemiseen muutama tahaton noitumisen pärskäyskin olisi tuonut edes jotain särmää. Basistikumppanien Stanley Clarken, Victor Woottenin ja Manou Gallon osuutta tuskin huomaa, mutta Buckethead tekee pahaa jälkeä kitaralla. Lumikki tuntuu jollain tapaa uudelta avaukselta, jossa on ainakin sovitukseen saatu aivan uudenlaista jännitettä ja etukenoa. Toki Lindqvist on bändin soinnin persoonallisin tekijä, mutta yhtä lailla yhtyeen musiikki on jo pitkään rouhinut perinteisiä heavy metalin kaavoja huomattavasti räväkämmin
Stuntman tulostus.indd 75 4.10.2017 15.10
Rivinsä nopeasti kasaan saaneen Beast In Blackin ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui Espoon Barona-areenalla marraskuussa 2015, kun bändi nousi estradille Nightwishin erikoisvieraana. – Sitten on vielä kreikkalaissolisti Yannis Papadopoulos, jonka YouTube-laulunäytteet totesin aikoinaan hyvinkin vakuuttaviksi. Vähän myöhemmin hän paljastui Battle Bazook 9_17.indd 76 5.10.2017 15.23. Kabanen ei jäänyt kovin pitkäksi ajaksi surkuttelemaan ”kovaa kohtaloaan” vaan raskaan musiikin säveltämisestä elävä kitaristi perusti uuden yhtyeen. 76 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. Niinpä niin, toivottavasti, hymähtää Kabanen. Rumpali Sami Hänninen taas on ollut tuttu jo Battle Beastin alkuvuosista. Bassoa kurittaa unkarilainen Máté Molnár, johon törmäsin aikoinaan Wisdom-yhtyeen ansiosta. – Aika kansainvälinen ryhmähän tässä on kasassa. Kabanen ei kuitenkaan halunnut katkaista vanhaa napanuoraa kokonaan, ja Beast In Black viittaakin nimellään myös menneisiin saavutuksiin. Kuten monet varmasti edelleen muistavat niin maailmalla kovaa jälkeä viime vuosina tehneen Battle Beastin ehdoton moottori Anton Kabanen joutui lähtemään perustamastaan yhtyeestä talvella 2015, kun kitaristin työskentelytavat eivät enää maistuneet muille ryhmän jäsenille (suomeksi sanottuna: Battle Beastin muut muusikot olisivat halunneet kirjoittaa enemmän materiaalia). Barona-areenalla Beast In Black myös esitteli kokoonpanonsa suurelle yleisölle – lukuun ottamatta toista kitaristia Kasperi Heikkistä, joka oli tuolloin U.D.O.-yhtyeen matkassa Etelä-Amerikassa. – Tuntui ihan uskomattomalta soittaa debyyttikeikka juuri Nightwishin kanssa, vieläpä niin isolla areenalla. Kasperin kanssa ystävystyin vuonna 2010, kun Battle Beast esiintyi hänen bändinsä Merging Flaren ja Blaze Bayleyn kanssa, kertoo Kabanen. Melkein vieläkin hienompaa oli kuitenkin se, että Tuomas Holopainen tuumasi illan päätteeksi, että toivottavasti päästään jonakin päivänä tekemään yhdessä myös kiertue. Teksti: Timo Isoaho ENSIN VEDETÄÄN TURPAAN JA SITTEN VASTA KYSELLÄÄN! J oskus ikävät tapahtumat kääntyvät ajan vieriessä joksikin paljon paremmaksi, ja näin on käymässä myös Battle Beastin ja Beast In Blackin saagassa
Jengi sitten ottaa vastaan miten ottaa, mutta homma ei jää kiinni ainakaan meistä, vakuuttaa Kabanen. No, pari vuotta sinne tai tänne, naurahtaa Kabanen. Mikä oli yhtyeen alkuperäinen aikataulu, jos sellaista edes oli. Ja palaute on ollut oikeastaan kautta linjan kiittävää, jopa ylistävää. – Koko tämä aika alkuvuodesta 2015 kuluvaan syksyyn asti on ollut melkoista vuoristorataa. Ei ole, Yannis vaan pystyy laulamaan uskottavasti todella monella tyylillä. Toisin sanoen Blind And Frozenin nostivat esiin ihan muut tahot: bändi, levy-yhtiö ja taisipa äitinikin ilmaista mielipiteensä, nauraa Kabanen. Kuinka vaikeaa oli ylipäänsä valita ensimmäinen singlelohkaisu. Miltä Beast In Blackin jatko – esimerkiksi ensi vuosi – näyttää tässä vaiheessa. ”Niin, eihän sinne tien päälle lähdetä anteeksi pyytelemään vaan vedetään enemmän kuin sata lasissa joka ilta. Jengi sitten ottaa vastaan miten ottaa, mutta homma ei jää kiinni ainakaan meistä.” SOUNDI 77 K u v a: Ja rm o K at ila / To n i K ilp in en Beastin tuotannon ystäväksi ja oikein mukavaksi herrasmieheksikin. – Yksi biisi ei tunnetusti koskaan anna kuvaa koko levystä, mutta kyllähän Blind And Frozen vihjailee monipuolisuudessaan, millaisesta orkesterista on kysymys. – Jos olen rehellinen niin minusta tuntuu, että Beast In Blackin laiva purjehti lopulta melko läheltä jäävuorta. Onhan tämä ollut kovan luokan helpotus, nyökkää Kabanen. Suomen-keikkoja on varmasti myös tulossa, mutta meidän kansainvälinen kokoonpanomme tarkoittaa sitä, ettei satunnaisia pistokeikkoja ole ihmeemmin luvassa, sanoo Kabanen. Itse asiassa albumi olisi tarkoitus saada hyvälle mallille jo ensi vuoden aikana! Bazook 9_17.indd 77 5.10.2017 15.23. Joskun niin päin, joskus näin. – Debyyttialbumimme ilmestyy sopivasti kiertueen alkajaisiksi ja tämä on yhtyeen ensimmäinen rundi. Toivon mukaan kesällä on mahdollisimman paljon festareita. Minun oli kuitenkin pakko kysäistä, että kukahan naislaulaja tässä biisissä mahtaa fiitata. Sitten olikin pakko ottaa aikalisä ja jatkaa hommia vähän myöhemmin, sanoo kitaristi. Päätinkin jo aikoja sitten, ettei bändiin tule kosketinsoittajaa. – Olen kieltämättä vähän pohtinut, että miksaamisen voisi antaa jatkossa jonkun muun käsiin. Sen sijaan tekstien kirjoittamiseen vierähti runsaasti aikaa ja miksaamisen kanssa vasta kestikin. Biisi starttaa saksalaistyyppisellä riffillä ja popahtavammalla säkeistöllä, ja sitten tulee modernia ”Euroviisu-jyystöä” tarjoava kertosäe. Vaihtoehtoja olisi ollut muitakin. Miten tähän ratkaisuun on päädytty. Jos vähän kärjistetään niin tunnelmat kääntyivät positiivisiksi vasta syyskuun alkupuolella, kun Beast In Blackin ensimmäinen video Blind And Frozen julkaistiin. Jos miettii vaikka Judas Priestin Painkilleriä niin levyhän alkaa sellaisella ammuksella, ettei paremmasta väliä. Homma oli sillä selvä. – Albumin sävellykset syntyivät varsin kivuttomasti. Voisi siis kuvitella, että uuden kokoonpanon miettiminen ja kasaaminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Ihan kuin olisin vapautunut jonkinlaisesta henkisestä vankilasta, kun nämä uudet maisemat aukesivat edessä ihan konkreettisesti. – Kun levy lopulta valmistui, olin tiiviin työstämisen jälkeen täysin sokea ja kuuro kaikille biiseille. – Tähän liittyy muuten vielä sellainenkin hauska kuvio, että Battle Beastin alkuvaiheessa, Show Me How To Die -ensisinglen ilmestyessä vuonna 2011, aika monet luulivat bändin laulajaa mieheksi. – Ei todellakaan. Silloin tuli kuunneltua esimerkiksi kasaripoppia, eurodancea ja Smurffeja, hymyilee kitaristi. Sitten Blind And Frozen lopulta ilmestyi. Toisin sanoen kosketinkaveri vetäisi jotakin, mutta suurin osa tulisi silti taustanauhalta. Jo silloin tuli oivallus, että hänen äänensä tätäkin laitaa täytyy joskus hyödyntää. Kerrohan hieman lisää tuosta miksausvaiheesta. Albumin tekemisessä kesti melkoisen kauan ja odotukset alkoivat nousta korkealle niin bändin kuin ulkopuolistenkin keskuudessa. Ensimmäisenä ohjelmassa on marraskuun mittainen Euroopan-kiertue W.A.S.P.:n kanssa. Ajan kuluminen on tehnyt tehtävänsä ja Beast In Blackin esiinmarssia on ehditty odotella monissa piireissä jo kuumeisesti. Olisi kuitenkin ihan kiva julkaista jatkossa musiikkia kohtalaisen ripeällä aikataululla. Ennakko-odotukset konkretisoituivat Blind And Frozen -videon äärellä, joka keräsi pelkästään syyskuun aikana satoja tuhansia katselukertoja YouTubessa. Myöhemmin on tarjolla esimerkiksi kitarabattlea ja muuta. – Kieltämättä ihan aluksi toivoin, että marraskuun alussa viimein ilmestyvä Berserker-debyytti olisi valmistunut jo loppuvuodesta 2015. – Varhaisesta lapsuudestahan ne juontavat juurensa. Ajattelen itse asiassa niin, että mitä hehkuvammat liekit menneisyydessä palavat, sitä kirkkaammin ne valaisevat tulevaisuuden tietä. Beast In Blackin ensimmäisestä keikasta on kulunut pian kaksi vuotta. Hidastava tekijä oli tietysti myös se, ettei meillä ollut mitään varsinaista deadlinea, sillä levytyssopimus Nuclear Blastin kanssa syntyi vasta Berserkerin valmistuttua. Yhtyeessä ei ole kosketinsoittajaa. – Ei muuten ole ihan sattumaa sekään, että Berserker käynnistyy aggressiivisella, yhtyeen nimeä kantavalla biisillä. Yksi tie päättyi onnettomaan umpikujaan, mutta kaikesta huolimatta matka jatkuu. – Blind And Frozenin äärellä aika moni on ihmetellyt, että onko tässä bändissä sittenkin naislaulaja. Meillä oli vähän sama mentaliteetti: vedetään ensin turpaan ja kysellään vasta sitten. Intuitioon pitää vaan luottaa. – Meidän biiseissä on monia kohtia, joissa saattaa soida kolme tai neljä erilaista syntikkajuttua päällekkäin. Jossakin vaiheessa pää oli jo sen verran pyörällä, ettei sitä oikein enää hahmottanut, että onko tämä nyt tarpeeksi hyvä vai ei. Beast In Blackin moottorit ovat viimeinkin käynnissä, ja orkesteri aikoo pitää pakoputket kuumina jatkossakin. – Yritetään tehdä ainakin yksi, toivottavasti kaksi, isoa rundia. Oli toki selvää, että sellainen biisi nostattaa hevijengin verenpainetta, mutta fiilis oli silti sellainen, että tämä on pakko laittaa levylle. – Touch In The Night oli aikoinaan vähän uskalias kokeilu. Battle Beast -uran päättyminen ei ollut Kabaselle mikään pieni asia – päinvastoin. Kabasen ja Battle Beastin yhteinen taival karahti kiville, kun henkilökemiat tulehtuivat monellakin tavalla. Toveruuden aste on ihan toisella tasolla kuin edellisessä yhtyeessä. Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä, mutta tässä ryhmässä kaikki ovat samalla aaltopituudella ja toisten välinen kunnioitus on kovalla tasolla. – Jo alustavia miksauksia tuli kuunneltua ihan neuroottisen tarkasti, enkä oikein osannut päästää kappaleista irti. Entä mistä tulevat Battle Beastin Touch In The Nightin ja Beast In Blackin Crazy, Mad, Insanen kaltaiset kasarisoundibiisit. Ja minun katseeni on todellakin tulevissa ajoissa!” Ovatko tuntemuksesi edelleen saman suuntaisia. Itse asiassa tässä kohdassa pitää palata Nightwishiin, sillä Yannis lähetti minulle joskus työstämänsä Sahara-coverin, ja sehän soundasi mainiolta. Muutamia kuukausia teiden eroamisen jälkeen kitaristi totesi seuraavasti: ”Olen päättänyt olla liikaa miettimättä menneitä, sillä asiat eivät muutu miksikään eikä voivottelu johda mihinkään. – Aikomuksena olisi myös se, ettei Beast In Blackin kakkoslevyä tarvitsisi odotella kohtuuttoman kauan. No, Touch In The Nightin lyriikkavideolla on tällä hetkellä noin 3,3 miljoonaa katselukertaa, ja kertoohan sekin jotakin. Että bändi kirjoittaa ja nauhoittaa kappaleet, jonja jälkeen joku täysin ulkopuolinen miksaaja tekee omat taikansa. Yannis ihmetteli, että miten niin, minähän siellä laulan. Niin, eihän sinne tien päälle lähdetä anteeksi pyytelemään vaan vedetään enemmän kuin sata lasissa joka ilta
Kyseessä ei ole mikään teemalevy, mutta jonkinlaista ”paranemisprosessia” tässä on ollut yhden jos toisenkin kohdalla, joten otsikko toimii senkin puolesta! Bazook 9_17.indd 78 6.10.2017 12.54. Deviant Grace -demo (2010) oli ensimmäinen tekele, jonka myötä orkesterin touhuun tuli jonkin sortin tolkkua. Taas kolahti neljä tähteä ja kommentti: ”Jos vielä aiemmin kotimaiseksi referenssiksi oli helppo heittää Profane Omen, on Where The Oceans Burnin materiaalia kuvaillakseen turvauduttava Children Of Bodom-myGrain-Insomnium -yhdistelmään. – Muistan hyvin, että tätä artikkelia jaettiin sosiaalisessa mediassa kovasti yhden jos toisenkin hahmon toimesta. Juho myös vei projektin päätyyn saakka äänittämällä, miksaamalla ja tällä kierroksella myös masteroimalla levyn. Millaisissa tunnelmissa tuore albumi Heal sitten valmistui. Takavuosien ehdottomista kohokohdista mieleen nousee Jurassic Rockin festarikeikka kesältä 2010, sanoo laulaja Jarkko Koukonen. Soundin kriitikko täräytti Lifeboundille neljä tähteä ja tuumi seuraavasti: ”Bloodred Hourglassin rakennuspalikat ovat tärkeysjärjestyksessä thrash, death, groove ja hardcore”. – Mitään suuria linjanvetoja ei tehty vaan levylle valikoituivat yksinkertaisesti kovimmat biisit. Rannalle jäi hyvää tuoretta materiaalia ja toisaalta mukaan päätyi myös vanhempaa rypistelyä. Pitkäsoitto myös viitoitti yhtyeelle uutta suuntaa, sillä kappale Of Regret, Fear & Forgiveness viittasi jo vähän niihin tunnelmiin, joita myöhemmin olikin sitten tarjolla. – Kahden ensimmäisen albumin välille jäi kolme vuotta, ja tuossa ajassa syntyi kolmisenkymmentä uutta kappaletta. Millainen tarina albumiin otsikkoon liittyy. Palataan Healin äärelle aivan kohtapuoliin, mutta katsotaan ensin olan yli muutaman tovin verran. Osuttiinko silloin oikeaan. Haluttiin tehdä tasokas kokonaisuus, jonka jokainen biisi toimii myös omillaan. Katsotaanpa taas Soundin arviota. – Nauhoitimme tällä kerralla rummut Saku Moilasen johdolla DeepNoise-studiolla, ja muut instrumentit ja laulut tehtiin tutun miehen eli Juho Räihän kanssa SoundSpiral Audio -studiolla. Aivan kuten Hallattarenkin tapauksessa, on oikein kiva päästä toteamaan, ettei Bloodred Hourglass ole sortunut armottomien paineiden alla, vaan lyö tiskiin uransa kovimman pitkäsoiton. Millaisia tuntemuksia Lifebounddebyytti herättää tänä päivänä. Remnants on itse asiassa alun perin vuodelta 2009, mutta tuolloin biisi ei pysynyt soittoteknisesti kasassa, ja pitikin vähän odotella, että homma saadaan toimimaan. Bloodred Hourglass nimittäin kokosi rivinsä jo vuonna 2005, joten ensimmäiset seitsemän vuotta menivät ensialbumia odotellessa. Treenattiin ja keikkailtiin reippaasti ja sen myötä kehittynyt soittotaito loi pohjan sille, että ilmaisu muuttui astetta teknisempään suuntaan. 78 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 78 SOUNDI TOLKUN MIEHET KOVIMPIEN BIISIEN ÄÄRELLÄ BLOODRED HOURGLASS ja vaikutusvaltaisimmat albumit: IN FLAMES: Soundtrack To Your Escape (Jarkko Koukonen) LAMB OF GOD: Ashes Of The Wake (Jarkko Hyvönen, rummut) THE HAUNTED: rEVOLVEr (Jose Moilanen, basso) STRATOVARIUS: Visions (Antti Nenonen, kitara) MOKOMA: Kurimus (Lauri Silvonen, kitara) K u v a: Ju k k a Su ih ko n en M odernia melodista death metalia tykittävä mikkeliläinen Bloodred Hourglass on ollut sen verran kovan tason tekijä jo Lifebound-debyytistään (2012) lähtien, että juuri ilmestyneeseen Heal-albumiin kohdistui varsin kovia odotuksia ainakin Soundin norsunluutornissa. Mennäänpä sitten Where The Oceans Burn -kakkoslevyn maisemiin. oikeastaan yhtään minkään suhteen. – Orkesterin oma soundi oli tuolloin vielä hieman hakusassa, mutta ensilevyksi se on silti varsin onnistunut tekele. Mikä oli aiemmin oli groove on nyt death.” – Nämäkin lausahdukset pystyttiin allekirjoittamaan. Yksi oleellisista muutoksista oli myös synasoundien tuominen mukaan kaikkien biisien taustoille. – Jostain syystä heal-sana vilahtaa sanoituksissa useampaan otteeseen, ja päätettiin tehdä siitä sitten myös albumin nimi. Yhteensä studiopäiviä kului kymmenisen kappaletta. – Silloin alkuaikoina tekemisen intoa oli huomattavasti enemmän kuin järkeä... Haluttiin silloin tuoda tekemiseen tietynlaista vakavuutta, joten grooven ja hardcoren poistuminen, tai ainakin niiden vaikutteiden vähentäminen, oli luonnollinen osa yhtälöä. Oikein kiva juttu oli toki myös se, että toimittajan kuvaus osui varsin hyvin kohdalleen
Valitsin sitten mukaan tälle levylle sopivimmat kertomukset. – En ole miettinyt asiaa tällä tavalla, sillä halusin yksinkertaisesti tuoda maailman ihmeteltäväksi Aleahin sanoituksia ja runoja musiikin muodossa. Mutta toki kysymys on siinä mielessä oikeutettu, että kyllähän Hallatar on jonkinlainen Trees Of Eternityn ”raskaampi ja tummempi” serkku, sillä Aleahin sanoitukset ja sydämen ääni näyttelevät keskeistä osaa molemmissa yhtyeissä. Julkaiseeko Hallatar lisää musiikkia. Kaikki nämä bändit ovat jonkinlaisia valon ja pimeyden risteytyksiä ja saman jykevän puun eri oksia. Musiikillisesti siitä tulee hyvin erilainen, elektro-akustinen albumi. Okei, odotukset nousivat juuri pilvien tasolle, tai oikeastaan vieläkin korkeammalle. Millaisia tuntemuksia No Stars Upon The Bridge herättää sinussa tänä päivänä. Ainakin henkilökohtaisesti toivon, että tekisimme yhdessä lisää musiikkia. SOUNDI 79 ”Saaga saa myöhemmin jatkoa myös Aleahin soololevystä, joka pohjautuu hänen akustisiin demoaihioihin.” K u v a: Ju ss i R at ila in en PUHDASTA, AITOA JA RAAKAA S wallow The Sunin Juha Raivio, Amorphisin Tomi Joutsen ja muun muassa HIMissä paukutellut Mika ”Kaasu” Karppinen yhdessä painavan asian äärellä. Olivatko Aleahin tekstit täysin valmiita, vai tehtiinkö niille jonkinlaista hienosäätöä ennen lauluosuuksien taltioimista. Tuomiopäivän kollegoiden täytyy lyödä aikamoisia panoksia pöydälle, mikäli ”vuoden parhaat doom-albumit” -listan kärjestä ei löydy No Stars Upon The Bridgea. Itse asiassa, en oikeastaan ajattele itseäni näiden biisien säveltäjäksi, sillä tavallaan toimin vain jonkinlaisena linkkinä kahden maailman välillä, kitaristi sanoo. Saaga saa myöhemmin jatkoa myös Aleahin soololevystä, joka pohjautuu hänen akustisiin demoaihioihin. Hallattaren ensialbumi No Stars Upon The Bridge on nimittäin kunnianosoitus Raivion edesmenneelle puolisolle Aleah Stanbridgelle. Millainen tarina liittyy albumin nimeen. Äärimmäisen traagisen aiheen äärellä kauneinta on se, että korkealle kohonneet odotukset täyttyvät viimeistä piirua myöten. – Aleah käytti musiikintekijänä Starbridge-sukunimeä. – Mitään ei muutettu, mutta osa varsin syväluotaavista teksteistä oli kirjoitettu niin puhtaasti naisen näkökulmasta, ettei niitä oikein voinut ajatella Tomin laulamiksi. – Kuuleehan pitkäsoitolta, että sama kaveri on myös Swallow The Sunin ja Trees Of Eternityn materiaalin takana. Tämä on minulle henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta samalla lohduttavaa. Albumin materiaali on syntynyt puhtaasta, aidosta ja raa’asta tunteesta, eikä sitä ole analysoitu tai viilattu millään tavalla. – Säveltämisen lähtökohtana oli ”tulee mitä tulee ja se on siinä, nuottiakaan ei vaihdeta jälkikäteen”. Kun hän sitten kohtalokkaasti ylitti tuon tähtisillan niin sen yläpuolella loistaneet tähdet sammuivat. Yhtä lailla myös levyn kansikuva on raaka ja henkilökohtainen, mutta mitenkään muuten näitä asioita ei voi käsitellä. – Albumin materiaali syntyi viikossa, enkä muista siitä ajasta oikeastaan mitään. Näin myös tapahtui. – Se jää lopulta nähtäväksi, mutta olemme jo alustavasti puhuneet jatkosta. Mutta Juha, onko Hallatar millään tavalla jatkoa sinun ja Aleahin Trees Of Eternity -kokoonpanolle. Raskaan musiikin faneille Hallatar on äärimmäisen hieno asia, kun taas yhtyeen syntytarina on pohjattoman surullinen. Sitten tartuin kitaraan ja täydellisestä pimeydestä syntyi levyllinen musiikkia, sanoo kitaristi. Bazook 9_17.indd 79 5.10.2017 15.23. Tomi ja Kaasu ovat lahjakkaita ja ihania ihmisiä, ja heidän kanssaan työskenteleminen on ollut suuri kunnia. – Aleahin menehdyttyä aloin kerätä yhteen hänen kirjoituksia, lyriikoita ja runoja
Asetelmasta kasvaa painajais mainen tarina, joka sisältää monen laista symboliikkaa, ja katsoja voi päättää, onko kyse raamatullisesta kertomuksesta, ympäristön tuhou tumisen vertauskuvasta, elokuvan teon allegoriasta vai kenties jostain muusta. 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. ANTTI LUUKKANEN BLACK SABBATH: THE END OF THE END FINNKINO EVENT CINEMA DVD JA BLU-RAY (ILM. Solisti on ulkoisesti huikeasti paremmassa hapessa kuin tosi-tvvuosinaan. Nokan koputtamiselle ei ole paljon sijaa, mutta ilmeiset haastatteluliirumlaarumit olisi voinut leikata biisien väliin eikä niiden päälle. Patti Cake$ erot tuu niistä hupaisilla ja omaperäi sillä henkilöhahmoillaan, joissa on myös emotionaalista syvyyttä. Arvonsa mukainen on myös maailman parhaan heavyyhtyeen viimeinen henkäys, konserttitallenteen ja löyhien haastatteluiden kollaasi The End Of The End. Sen lisäksi joukkoon on napsittu viimeisen, kotikaupunki Birminghamissa pidetyn konsertin jälkeisiä tunnelmia intiimimmeissä oloissa, jossa keräännytään vielä kerran yhteen soittelemaan. Mother! on kunnianhimoi nen ja monikerroksinen mutta myös teennäinen ja itseriittoinen ohjaus työ, jossa riittää pureskelemista pit käksi aikaa. Romanttisen komedian päähenkilö on Chicagos sa asuva pakistanilaistaustainen stand up koomikko, joka hankkii elantonsa Uberkuskina. Nanjiani on kirjoittanut elokuvan yhdessä tyttöystävänsä kanssa, ja se pohjau tuu heidän rakkaustarinaansa. Valitettavasti Kultainen kehä tuntuu myös kärsivän jonkinlai sesta pöhötaudista, sillä siinä on ai van liikaa tavaraa, ja heikoimmillaan se on pelkkää hölmöä kohellusta. HHHH KINGSMAN: KULTAINEN KEHÄ Sarjakuvafilmatisoinnin jatkoosa al kaa hillittömällä takaaajokohtauk sella, jonka taustalla soi Princen Let’s Go Crazy. Väistämättä tulee mieleen rikossarja Raidin Komisario Janssonin tokaisu: ”Elämä oli se hauska juttu, joka sattui matkalla kalmistoon”. Parhaimmillaan Kultainen kehä hak kaakin agenttiseikkailuna James Bondin ja sellaisen parodiana Austin Powersin. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, koska The Big Sick on käsikirjoittajan eloku va. Patti Cake$ on sympaattinen musiikkielokuva, jonka ilmeisiä vertailukohtia ovat Hustle & Flow ja Eminemin 8 Mile. Bill Wardin olemassaolo sentään tunnustetaan. Tuttujen brittinäyttelijöiden (Ta ron Egerton, Colin Firth) lisäksi näh dään jenkkitähtiä kuten Julianne Moore, Jeff Bridges ja Channing Ta tum, mutta kaikille ei riitä mielekäs tä tekemistä. Ozzy Osbourne tuijottaa tyhjyyteen hoidettuaan oman osuutensa, kun Geezer Butler ja Tony Iommi soittavat kahteen pekkaan Changesia. HHH MOTHER! Darren Aronofsky (Unelmien sielunmessu, The Wrestler, Black Swan) on yksi aikamme kiinnostavimpia oh jaajia, ja hänen elokuvansa on aina tapaus. Uusi ohjaus Mother! on kui tenkin ristiriitainen kokemus. Nan jianin vanhemmat haluavat järjes tää poikansa avioliiton pakistanilai seen tapaan, ja amerikkalaissyntyi nen Emily on heille kauhistus. The Big Sick muistuttaa toteu tukseltaan enemmän televisio sarjaa kuin pitkää elokuvaa. Lop putulos on hyvän mielen musiikki elokuva, jossa tie tähtiin voi jäädä pelkäksi unelmaksi. Miten maagisilta nämä laulut yhä kuulostavat! Liki seitsemänkymppisten ukkojen esittäminä! Elokuvassa näkyvä ja kuuluva settilista on ennalta-arvattava ja sitä myöten tietysti timanttinen. New Jerseyssä asuva tyttö ihai lee paikallista hiphopkuuluisuut ta ja näkee päiväunissaan itsensä räppärinä. Nyt kappaleiden harmonia katkeaa karskisti, kun puhe tulee kuulijan ja musiikin väliselle pyhälle alueelle. Ja onhan alkuperäiskolmikon hyvän meiningin korostamisessa aikamoinen särö, kun rupeaa oikein miettimään yhtyeen koko uraa. Mother! on selvästi lah jakkaan tekijän elokuva, mutta siitä ei välttämättä pidä. HHH THE BIG SICK Kumail Nanjiani esittää The Big Sick elokuvassa itseään. PATTI CAKE$ Musiikkivideoilla mainetta hankki neen Geremy Jasperin esikoispit kän nimihenkilö on ylipainoinen Patricia, jota haukutaan Dumbok si. Nanjiani ottaa kaiken irti kulttuuri en yhteentörmäyksistä, ja mukana on hupaisia viittauksia populaari kulttuuriin kuten Salaisiin kansioihin, jota Nanjiani tosielämässäkin fanittaa. Sympaattinen tarina on täyn nä kekseliästä ja hauskaa dialogia. The End Of The End julkaistaan marraskuussa myös kuvatallenteena jos jonkinlaisessa formaatissa. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT S e katse on paljon puhuva. Elton Johnin esiinty minen omana itsenään on ehkä ollut ideana hauska, mutta popveteraanin muuntautuminen toimintasankariksi ei valkokankaalla naurata. Vauhti ei jatkossakaan hil jene, sillä Kingsman: Kultainen kehä on täynnä komeasti rakennettuja ja samalla hauskoja toimintajaksoja. Farmaseuttina työskentele vä henkiystävä pitää unelmaa yllä, ja syntyy rapyhtye, johon liittyvät myös kovaääninen anarkistirokkari ja pyörätuoliin sidottu isoäiti. 17.11.) Vihonviimeinen sapatti K u v a: R o ss H al fi n sanoin kuvin_9_2017 -taitto_a.indd 80 5.10.2017 17.48. Alkoholiongelmainen äi ti on laulanut joskus rockbändissä, mutta rohkaisua häneltä ei heru, vaikka tyttäreltä irtoaa riimejä su juvasti. Jen nifer Lawrence ja Javier Bardem esittävät syrjäisessä kartanossa asu vaa pariskuntaa, joka saa seurak seen Ed Harrisin esittämän salape räisen muukalaisen ja muita outo ja vieraita. Muhkeasti soivaa viimeistä Sabbath-keikkaa elokuvateatterissa tuijottaessa kylmät väreet risteilevät ja aina välillä jäykistyy paikalleen
Ja kehunsa Girl From The North Country on totisesti ansainnut. Niissä yhden megasuositun bändin suurimmat hitit tarjotaan näyttävänä kimarana. Vaikka siinä on 20 Dylanin laulua, se ei ole musikaali. Hänen mielestään Bob Dylanista ei missään tapauksessa pitäisi tehdä jukebox-musikaalia. Se sai ensiiltansa viime heinäkuussa, enkä vuosikymmeniä lontoolaista teatteria seuranneena muista yhtään toista näytelmää, joka olisi saanut täyden viiden tähden arviot kaikilta laatulehdiltä. Conor hylkäsi ehdotuksen saman tien. TIMO KANERVA CONOR MCPHERSON: GIRL FROM THE NORTH COUNTRY (THE OLD VIC -TEATTERI, LONTOO) ERI ESITTÄJIÄ: GIRL FROM THE NORTH COUNTRY – ORIGINAL LONDON CAST RECORDING (SONY) sanoin kuvin_9_2017 -taitto_a.indd 81 5.10.2017 17.48. Mutta löytyy näistä jukeboxmusikaaleista helmiäkin. Muutamia viikkoja myöhemmin McPherson sai idean: hän ei tekisi musikaalia, vaan näytelmän, joka tapahtuisi 1930-luvun lama-aikana Minnesotassa, siis Dylanin synnyinseudulla, mutta vuosia ennen tämän syntymää. ”Näin pääsin eroon kaikesta siitä painolastista, mikä rasittaa elämäkertajuttuja.” Conor McPherson vetäytyi pitkäksi ajaksi kuuntelemaan Dylanin tuotantoa, kirjoitti sitten näytelmän Girl From The North Country ja ohjasi sen Old Vicin näyttämölle. Muutama vuosi sitten näytelmäkirjailija Conor McPhersonille kävi satumainen onni: Bob Dylanin asiainhoitaja ehdotti, että tämä rakentaisi näytelmän Dylanin laulujen pohjalta. Sony on julkaissut näytelmän laulut cd:nä, mutta kokonaisuudesta irrotettuna ne toimivat oikeastaan vain matkamuistona hienosta teatterielämyksestä. lippupalvelu Ei mikään jukebox-musikaali K aupallisen teatterin suurimmiksi menestyksiksi ovat viime vuosina nousseet niin kutsutut jukebox-musikaalit. Se on amerikkalaisen realistisen draamakirjallisuuden syvästä perinteestä – lähinnä nousee mieleen Thornton Wilder ja Arthur Miller – ammentava psykologinen näytelmä, jonka tarinaan laulut hienosti nivoutuvat ja usein nostavat sen aivan uudelle tasolle. Kassat ovat eri puolilla maailmaa kilisseet, kun teatterin lavalla vedetään kuukaudesta toiseen Abban musiikkiin perustuvaa Mamma Miaa tai Queenin sävelaarteistoa hyödyntävää We Will Rock Youta. Itse Lontoossa näkemistäni ainakin Jersey Boys (Frankie Valli & The Four Seasons), Sunny Afternoon (The Kinks) ja Beautiful (Carole King) toimivat erinomaisesti, ja niistä jokainen antoi realistisen kuvan käsittelemästään popkulttuurin aikakaudesta. On rockia, tanssia, huumoria ja draamaa
Kun ihminen ei enää tuijottanut tuleen niin tilalle tuli televisio. The X Filesin kaikkien tuotantokausien lävitse kahlaaminen on ollut ”to do”-listalla jo useamman vuoden, mutta jostain syystä yritykset ovat aiemmin tyssänneet jossain vaiheessa kolmatta tai neljättä kautta. Neumann-elämäkerran Dingo-kipparin lokikirja voitti Taru Oksanen Tampereelta. Mestari Kusti Vuorisen johtama Tampo on löytänyt toimivan kokoonpanon, joka toivottavasti on myös pysyvämpää sorttia. Harvoin on KAUTTA AIKOJEN ihminen on tuijottanut tuleen. Tuleen tuijottaessa kiire ja puristus häviää, ajatus hiljenee ja jäljelle jää vain se mikä on olennaisinta. Kiimaiset poliisit on kovin väärinymmärretty taideteos. elää -kohtaus. CMX:n Talvikuningas-konsertti Helsingin Juhlaviikoilla kutkutti myös makuhermoja juuri oikeista kohdista ja onkin ikimuistoisimpia kokemuksia sillä rintamalla vähään aikaan. Ikään kuin tuli polttaisi kaiken turhan ja joutavanpäiväisen. Tänä syksynä olen kuitenkin edennyt jo seitsemänteen kauteen saakka, joten ehkä tällä kertaa yritys menee maaliin saakka. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 41. SILLÄ VÄLIN, kun lähes kaikki tutut seurasivat Twin Peaksin uutta tulemista, olen minä puolestani seurannut silmä kovana Dana Scullyn ja Fox Mulderin edesottamuksia. Siihen kun lisätään mausteeksi vielä lämmittelijöinä toimivat Red Fang ja Russian Circles, niin eiköhän sillä saada surinakiintiö täytettyä hetkeksi aikaa. Iloa syksyn arkeen tuo sadonkorjuu. Kaipaan jatkuvasti tulen ääreen. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Jos vaikka sen jälkeen olisi sitten sen Twin Peaksin vuoro. Siikli on perunalajikkeista mainiointa ja sitä on saanut tässä syksyn mittaan nauttia. Onnittelut! Helmi-levyt VESA SILTANEN Kielen löytäneiden kesken arvotaan 25 euron lahjakortti Nightwishin, HIMin, Apulannan ja monen muun virallisia fanituotteita myyvään Backstage Rock Shopiin. Hyviä keikkakokemuksia lienee luvassa myös lähitulevaisuudessa. Turkan ohjaus on ainutlaatuista, ja näyttelijöiden työ sitä mukaa käsittämättömän rautaista. Tuo sama hypnotisoiva ja rauhoittava, perheet ja yhteisöt yhteen kokoava piste. Suositukseni sieltä on tiukkaan otteeseensa saava kotimainen poliisarja Kiimaiset poliisit. Muita ilonaiheita musiikkipuolella ovat viime aikoina olleet ihanan Tori Amosin Native Invader (jolle Soundin viime numerossa irtosikin allekirjoittaneelta täydet viisi tähteä), Mastodonin tuore Cold Dark Place -ep sekä CMX:n Talvikuninkaan komea vinyylijulkaisu. Olen erityisen innostunut tämän vuoden perunasadosta. Tähän kun lyödään päälle miehen soolouran kaikki studiojulkaisut yhteen kokoava vinyyliboksi, niin minunlaiseni fanipoika hyrisee tyytyväisyyttä. Kolmen lyömäsoittajan, basson, Vuorisen urkujen ja Safka Pekkosen haitarin muodostama mystinen svengi on vastustamatonta. Itse en omista tv:tä, mutta Yle Areenalta tulee jotain katsottua. Näin käy vain harvoin. Jos vaan on mahdollista Itä-Helsingissä päästä nuotion ääreen, laavulle tai puulämmitteiseen saunaan, on se parasta luksusta. Tämä on maailmanluokan etnoa! On suuri kunnia julkaista näin hienoa musiikkia. Marraskuussa on puolestaan luvassa reissu Tukholmaan, jossa Mastodon esiintyy Neurosis-ukko Scott Kelly vieraanaan. Kirjarintamalla on ollut itselläni kovin hiljaista pitemmän aikaa. Parasta lohtua Helsingissä asumiseen antaa oma kasvimaa. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Jouko Turkan tv-sarja on nyt viimein kaikkien katsottavissa. Tuo kiinteämaltoinen lajike on erittäin pehmeän makuinen ja maukas peruna. Asiaan tulee muutos, jahka Iron Maiden -laulajana, miekkailijana, kirjailijana, käsikirjoittajana, lentäjänä, liikemiehenä ja ties minä tunnetun Bruce Dickinsonin elämäkerta ilmestyy. viimeinen sana -taitto_17_9_a.indd 82 6.10.2017 10.48. Yhteys ja arvostus ruokaa kohtaan muodostuu syvemmäksi kun itse viljelee, hoitaa maata ja vielä kokkaa aterian sadosta. Musiikillista neroutta tarjoaa Tampon uusi levy Yömies astuu päivänvaloon. Vinyyli on kantta myöten täydellisesti onnistunut teos. Toivottavasti Ylellä tajutaan Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi laittaa Areenaan myös Turkan mestarillinen Seitsemän veljestä. ARWI LIND Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Mitä se on. On sangen riemullista käydä nostamassa siikliä maasta ja laittaa kotona potut kiehumaan. Tätä kirjoittaessa sydäntä lämmittää eritoten se, että plakkarissa on lippu Roger Watersin Us+Them -konserttiin elokuussa. Kokonaisuus on rikkinäinen ja raskas, mutta sarja sisältää timanttisia kohtauksia, kuten entisen tangokuninkaan tilitys lapsilleen, poliisin suojautuminen maailmalta katiskaan ja Pauli Porasen näyttelemä ristiinnaulitsija tullut odotettua mitään kirjaa yhtä innolla kuin tätä kyseistä opusta
George Romero Between Night and Daw blu-ray + dvd Jacques – elämä merellä dvd & blu-ray It Comes at Night dvd, & blu-ray Bunuel Collection blu-ray Jäähyväiset presidentille dvd Muumi tv-sarja dvd DVD & Blu-ray Ma-Pe 11-19, La 10-16 Puh. 09 42 89 1212 Kampinkuja 2 C 00100 Helsinki www.filmihulluleffakauppa.com Filmihullu tulostus.indd 83 5.10.2017 8.01 DEBYYTTIALBUMI LEO NYT ULKONA MUKANA SINGLET KAIKKI MITÄ RAKASTIN, SANO MITÄ SANOT JA MUN PITI OLLA SUN LATAA, STRIIMAA TAI OSTA OMAKSESI facebook.com/leovirallinen instagram.com/leostillman Sony aukeaman tulostus.indd 2 4.10.2017 14.59 _2SD_sisäkannet_9_2017.indd 1 6.10.2017 11.00
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi 9 FIN BIB-BluesPills 10-17_BACKCOVER.indd 1 02.10.17 10:23 takakansi 9_17.indd 84 4.10.2017 15.10 9/ 20 17 9,50 € (sis.alv) S O U N D I 9 / 2 1 7 So un dI 11 So un dI 11 V O N H E R T Z E N B R O T H E R S "MAAILMALLE ON HELPPO LÄHTEÄ – JOS ON HYVÄ!" SANTA SANTA CRUZ CRUZ LYHYESTÄ NIMESTÄ VIRSI KAUNIS LYHYESTÄ NIMESTÄ VIRSI KAUNIS LYHYESTÄ NIMESTÄ VIRSI KAUNIS LYHYESTÄ NIMESTÄ VIRSI KAUNIS M M PITKÄ 60-VUOTIS HAASTATTELU PITKÄ 60-VUOTIS HAASTATTELU PITKÄ 60-VUOTIS HAASTATTELU YARI YARI ANTON KABASEN PALUU BEAST BEAST IN BLACK IN BLACK POHJAKOSKETUKSEN KAUTTA UUTEEN LOISTOON VON VON HERTZEN HERTZEN BROTHERS BROTHERS kansi_9_2017_m.indd 1 5.10.2017 17.27 _1SD_ulkokannet_9_2017.indd 1 6.10.2017 10.34