Soundi 9/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KARJALAINEN.” 9/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 9 / 2 1 8 So un dI 11 So un dI 11 DISCO ENSEMBLEN MATKA PÄÄTTYY YHDEKSÄÄN TAVASTIAN-KEIKKAAN VALOMERKKI VALOMERKKI D IS C O E N S E M B L E AMARANTHE SPONTAANI VAIHDE SILMÄSSÄ EICCA TOPPINEN SELLOMESTARIN PITKÄ HAASTATTELU VUORET VIIDEN TÄHDEN PELINAVAUS ELÄKELÄISET 25-VUOTIAAT VANHUKSET Kansi_9_2018_e.indd 1 11.10.2018 15.28 _1SD_ulkokannet_9_2018.indd 1 11.10.2018 15.28. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Opeth 10-18_BACKCOVER.indd 1 08.10.18 11:14 takakansi 9_18.indd 84 10.10.2018 16.35 J. KARJALAINEN: ”IHMISILLÄ ON ELÄMÄSSÄÄN PALJON TÄRKEÄMPIÄKIN ASIOITA KUIN J
2 1 8 C D + D V D | C D + B L U R AY | L P J U L K A I S T A A N 9 . dvd & blu-ray Mandy blu-ray & dvd The Big Lebowski 4K UHD + Blu-ray UHD, Steelbook, Blu-ray, 3D & DVD Filmihullu tulostus.indd 83 10.10.2018 16.38 WWW.SONYMUSIC.FI • 25 YEARS IN THE EYE OF THE STORM • • KOKOPITKÄ DOKUMENTTI & LIVEALBUMI • J U L K A I S T A A N 1 6 . 2 1 8 3 C D + B L U R AY | 6 L P + B L U R AY 50 TH ANNIVERSARY DELUXE EDITION C D | 2 L P | 6 C D L I M I T E D D E L U X E E D I T I O N JULKAISTAAN 2.11.2018 Sony Music tulostus aukeama.indd 2 10.10.2018 16.39 _2SD_sisäkannet_9_2018.indd 1 11.10.2018 15.31. 1 1 . 1 1 . A Moment in the Reeds dvd Morden i Sandhamn kausi 6. dvd Sicario 2: Soldado 4K UHD + blu-ray The Crown kausi 2
2 1 8 C D + D V D | C D + B L U R AY | L P J U L K A I S T A A N 9 . 1 1 . WWW.SONYMUSIC.FI • 25 YEARS IN THE EYE OF THE STORM • • KOKOPITKÄ DOKUMENTTI & LIVEALBUMI • J U L K A I S T A A N 1 6 . 1 1 . 2 1 8 3 C D + B L U R AY | 6 L P + B L U R AY 50 TH ANNIVERSARY DELUXE EDITION C D | 2 L P | 6 C D L I M I T E D D E L U X E E D I T I O N JULKAISTAAN 2.11.2018 Sony Music tulostus aukeama.indd 3 10.10.2018 16.39
First Aid Kit.indd 4 10.10.2018 16.42
Koodia ei voida yhdistää muihin kampanjaetuihin. Koodin käyttäminen edellyttää, että tilattujen tuotteiden arvo on vähintään 50€. Tilaa ILMAINEN EMPkuvasto kotiisi ja hanki joulun halutuimmat lahjat! Kun käytät alennuskoodin JOULUSOUNDI , saat tilauksestasi 5€ alennuksen!* JOULU TULEE, HALUSIT TAI ET Tervetuloa (joulu)ostoksille osoitteeseen www.emp.. Käytettävissä vain verkkokaupassa. www.emp.fi Tuotenro: 376436 Tuotenro: 378734 Tuotenro: 382538 Tuotenro: 382566 *Koodi on voimassa 23.11.2018 asti. ! 66048_Soundi9_ad_WinterCatalog_DiscountCode.indd 2 02.10.18 12:04 EMP tulostus.indd 5 10.10.2018 16.40
Soundi 9/2018 > 8 Pääkirjoitus 9 Toinen kuvakulma 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Arttu Seppänen 14 Tarkkailuluokka: Maustetytöt 16 Elämäni soundit: Marko Saaresto (Poets Of The Fall) 18 Erään laulun anatomia: Sofa 20 Apparatus 22 Jussi Niemen naamakirja: Joan Baez 24 Soundi-haastattelu: Eicca Toppinen 30 Disco Ensemble 38 J. Karjalainen 44 Eläkeläiset 50 Vuoret 52 Minun tähteni: Killing Joke 56 Levyarviot 74 Bazook Amaranthe Skálmöld Tomb Of Finland 78 E-liike 80 Sanoin kuvin 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: M ar k u s P aa ja la 6 SOUNDI ¸ K u v a: Te ro A h o n en 24 Eicca Toppinen ”Rivipaikka orkesterissa ei kiinnostanut.” 44 Eläkeläiset ”Myö ollaan hyvisten ja valon puolella.” 38 J. Karjalainen ”En halua, että kukaan muu koskee laulujeni ytimeen.” K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Si m o U lv i P at ri c U ll ae u s 74 Amaranthe ”Freddie Mercuryn ansiosta halusin itsekin laulajaksi.” 50 Vuoret ”Emme me ole poliittinen bändi, meillä vain on poliittisia kappaleita.” sisa?lto?_2018_09_a.indd 6 12.10.2018 10.46
Steelfest tulostus.indd 7 10.10.2018 16.52
Eikä epäsuhtaa saa kuitata ajattelemalla, että tytöt vain eivät halua soittaa kitaraa yhtä paljon. Olisi kaikille hyväksi, että niin ei olisi. Tyttöjen päivä 24/7 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti K irjoitan tätä Kansainvälisen tyttöjen päivän iltana. Asiat muuttuvat hitaasti, ja ovat jo muuttuneet, mutta ne muuttuvat vain siten että vääristymät tiedostetaan ja niiden eteen tehdään aktiivisesti töitä. On oleellista ymmärtää, että tilanteen nykytola ei ole mikään luonnonlaki. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Tärkeä esimerkki hänelle olen tietenkin minä, ja siksi minun täytyy tietoisesti ja aktiivisesti toimia feminismin hyväksi ja pitää mielessä oma jo pelkän sukupuoleni takia etuoikeutettu asemani. Työssäni törmään aiheeseen jatkuvasti, sillä musiikkimaailma on yhä hyvin miesvoittoinen ympäristö. Tärkeintä on, että hänellä on ympärillään esimerkkejä, jotka valavat uskoa siihen, että hän voi olla millainen ja mitä vain. Ainakin sen voin nyt luvata, että seuraavan Soundin kannessa on nainen. Juuri tuollaista ruohonjuuritason kannustusta ja esimerkkiä tarvitaan. Minua ei tosiaankaan tarvitse huomauttaa siitä, kuinka miesvoittoinen Soundinkin esittelemä maailma on. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jarkko Jokelainen, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 44. Vincent: MassEducation Rosita Luu: SOS Superfjord: All Will Be Golden Puce Mary: The Drought pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_9_a.indd 8 12.10.2018 10.44. Hankkeen kummeina toimivat Paula Vesala, Mariska, Aki Tykki ja Mikko Von Hertzen, joilta hakijat voivat saada neuvoja. Että hänen ei tarvitsisi ajatella mahdollisuuksiaan elämässä sukupuolensa kautta. Ensisijaisesti se olisi hyväksi naisille ja tytöille, mutta ilman muuta se monipuolistaisi ja elävöittäisi koko kenttää. Annetaan heidän päättää ihan itse, että haluavatko, mutta matkalla sen päätöksen äärelle on vielä valitettavan paljon ihan asennetasosta lähteviä, syvälle juurtuneita esteitä. Se mietityttää ja vaivaa jatkuvasti. Olen juuri saanut pienen tyttöni nukahtamaan ja huomaan peilaavani häneen ajatuksia tyttöjen ja naisten asemasta maailmassa toivoen, että asiat ovat menossa oikeaan suuntaan. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Joensuun Popmuusikot ilahduttivat äskettäin perustamalla naisille ja muunsukupuolisille suunnatun apurahan, jota myönnetään soittimien hankkimiseen, kouluttautumiseen, studiovuokriin ja muihin harrastamisen kuluihin. Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi SOUNDI 9/2018 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Low: Double Negative St. Yksinkertaisesti se tekisi hyvää musiikille. Se sentään ilahduttaa, että tulevaisuuden lupauksista tuntuu naisten osuus olevan selvästi terveemmällä pohjalla kuin pitkän uran tehneiden kohdalla. Ja hyvä että vaivaa, sillä se ainakin saa minut ajattelemaan ongelmaa ja toivottavasti myös tekemään asian eteen sen mitä voin. Toivotaan – ei, vaan päätetään – että suunta jatkuu
Kuvat: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > pääkirjoitus & kolumni -taitto_2018_9_a.indd 9 11.10.2018 14.52
Kiertue käsittää 29 konserttia Amsterdamista Pariisiin. Led Zeppelin: Song Remains The Same 20. – Nauhoitettiin viisi uutta biisiä. tammikuuta. Erittäin hyvin! Decades-kiertue päättyy Helsingin Hartwall-areenan uumeniin joulukuun puolivälissä. Tulevat suunnitelmatkin ovat jo selvillä. Lynyrd Skynyrd: One More From The Road 26. Thin Lizzy: Live And Dangerous 21. Iron Maiden vei kärkisijan erittäin selvällä marginaalilla seuraaviin. Kingston Wall: Real Live Thing 30. Pink Floyd: Pulse 11. Queen: Live At The Rainbow ‘74 14. Tämä rundi on sähkökitaran kosto!, lataa Pelle Miljoona. KISS: Alive! 3. Esivalintalistan ulko puolelta etenkin AC/DC:n vanhempi live If You Want Blood You’ve Got It, Hanoi Rocksin All Those Wasted Years ja Iron Maidenin Rock In Rio keräsivät kunnioitettavat äänisaaliit. No, hyvin ovat ottaneet. Ghost: Ceremony And Devotion Pari lehteä sitten esittelimme yli 80 Soundin toimituskunnan mielestä kiinnostavinta livealbumia. TIMO ISOAHO 1. Liput 49 € HEITTÄYDY MUSIIKIN VIETÄVÄKSI TAMPERE-TALOSSA! La 3.11. klo 19.30 Sorsapuistosali GLENN HUGHES (USA) TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Deep Purplen solistina ja basistina maailman-maineeseen noussut rocklegenda saapuu ensimmäistä kertaa Classic Deep Purple Live -kiertueensa kanssa Suomeen ja tulkitsee Tampere-talossa klassikkohittejä kuten Highway Star, Stormbringer, Burn ja Smoke on the Water. klo 19 Iso sali Supersuosittu kotimaisen elektrorockin ykkösnimi tekee syksyllä vain kolme konserttisalikeikkaa, joista viimeinen on Tampere-talossa! Ke 21.11. Talvipalatsin puutarhassa -niminen pitkäsoitto ilmestyy sieltä mistä aiemmatkin, eli julkaisutahtinsa viime vuosina lähes nollaan laskeneen Fonal Recordsin kautta. Ramones: It’s Alive 8. Kiertueen tiedotteessa komeilee seuraava loppulausahdus: ”Me ollaan yhä edelleen kaikki punkkareita… mitä ikinä se nyt sitten tarkoittaakaan:” Niin, mitä. marraskuuta ja päätösjuhlallisuudet soivat Helsingin jäähallissa 19. Deep Purple: Made In Japan 5. – Mikä hienointa, pääsyliput ovat liikkuneet kovalla tahdilla jo monen kuukauden ajan, sanoo rumpali Kai Hahto. Liput 49 € Liput 32 €, opiskelijat 28 € PARIISIN KEVÄT LOS VAN VAN (CU) Tre-talo_SD_2018_09_b.indd 1 11.10.2018 12.43 uutiset_2018_9_a.indd 10 11.10.2018 14.54. Vittu, mikään ei ole niin vanhanaikaista kuin suomiräp. The Who: Live At Leeds 17. Rammstein: Paris 13. Vuosi saa arvoisensa päätöksen, sillä marraskuun alussa käynnistyvällä Euroopan-rundilla on Nightwishin tähänastisen uran komeimmat puitteet. Nirvana: MTV Unplugged 6. Lopussa meitä odottaa joka tapauksessa valaistuminen! TIMO ISOAHO Eleanoora Rosenholm palaa Aivan liian pitkään hiljaa ollut Eleanoora Rosenholm -yhtye julkaisee neljännen albuminsa alkuvuodesta 2019. Sen jälkeen yhtye lähtee taas yhdelle maailmankiertueelle. Sentenced: Buried Alive 12. Bob Marley & The Wailers: Live! 25. – Rock and rollin kuolemaa on toitotettu... 10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Pelle Miljoona Oy ja sähkökitaran kosto Lähikuukausina suomalaisilla estradeilla on taatusti sähköä, kun Pelle Miljoona, Tumppi Varonen, Ari Taskinen, Andy McCoy ja Sami Yaffa – siis se legendaarinen Pelle Miljoona Oy – muistelevat neljänkymmenen vuoden takaisia hurjia aikoja. Black Sabbath: Live Evil 15. klo 19 Iso sali Modernin salsan ja timbamusiikin Grammy-palkittu klassikko yhtye tarjoilee vastustamattomia latinorytmejä. Talking Heads: Stop Making Sense 27. Tietenkin meitä kiinnosti kuulla myös lukijoiden mielipide, joten järjestimme nettisivuillamme äänestyksen, johon osallistui reilut pari tuhatta innokasta. SOUNDIN LUKIJAT ÄÄNESTIVÄ T PARHAAT LIVELEVYT K u v a: P en tt i H o k k an en ”Vittu, mikään ei ole niin vanhanaikaista kuin suomiräp.” To 29.11. Rush: Exit... Odotettu kiertue starttaa Kouvolasta 14. Led Zeppelin: How The West Was Won 19. Tällä välin eetterin ovat vallanneet itkuvirsiä piipittävät viikon tähtöset ja isojen levy-yhtiöiden lanseeraamat tyhjänlouskuttajat. – Ehkä punk on kuin zen, ja voimme käyttää yhden tai useam man elämän sen syvimmän olemuksen ymmärtämiseen. – Kieltämättä etukäteen pikkuisen jännitti, että miten ihmiset ottavat tällaisen nostalgisemman konseptin vastaan. Nightwish lähtee uransa suurimmalle Euroopan-kiertueelle Nightwishin historiaa kartoittanut Decades-paketti ilmestyi maaliskuussa, ja maailmankiertue on vieraillut vanhan mantereen eri kolkkien lisäksi Pohjois-Amerikassa, Brasiliassa, Argentiinassa, Chilessä, Kolumbiassa ja Meksikossa. Parasta Anna soihtusi palaa -ep:ssä on se, että sieltä löytyy kaikkien viiden heebon ideoita. Bruce Springsteen & The E-Street Band: Live 1975–1985 10. AC/DC: Live 9. Alice In Chains: MTV Unplugged 22. Eppu Normaali: Elävänä Euroopassa 28. Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä nostalgiakiertue. Motörhead: No Sleep ’Til Hammersmith 7. no, viimeiset vuosikymmenet. Jimi Hendrix: Jimi Plays Monterey 29. HIM: Digital Versatile Doom 18. Stage Left 16. Metallica: Live Shit: Binge & Purge 4. The Rolling Stones: Get Yer Ya-Ya’s Out 23. Edellinen pitkäsoitto Hyväile minua pimeä tähti ilmestyi vuonna 2011. Iron Maiden: Live After Death 2. Areenoiden kapasiteetit liikkuvat viidestätoista yli kahteenkymmeneen tuhanteen. U2: Live – Under A Blood Red Sky 24. Nightwish valmistelee ensi vuoden aikana seuraavan studioalbuminsa, joka ilmestyy näillä näkymin keväällä 2020
– Saattaahan tämä olla myös jonkun isomman... To 29.11. Solistiosuuksista vastaavat Ringa Manner (Ruusut, The Hearing, Pintandwefall) sekä Paula Vesala, joka on toiminut myös teoksen dramaturgina. Taltioidaanko konsertti. – En ole vielä varma. klo 19 Iso sali Supersuosittu kotimaisen elektrorockin ykkösnimi tekee syksyllä vain kolme konserttisalikeikkaa, joista viimeinen on Tampere-talossa! Ke 21.11. Tietenkin mukana on myös nippu kovia kotimaisia Max Zengeristä Halme Prospektin ja Mopon kautta Timo Lassy & Ricky-Tick Big Bandiin. Konseptin puolesta tämän kolossaalisemmaksi ei nimittäin pääse! Aivan kuten Esko Valtaoja sanoo: ”Korvat hörölle, maailmankaikkeus: tätä todellakin kannatti odottaa 13,8 miljardia vuotta!” TIMO ISOAHO uutiset_2018_9_a.indd 11 11.10.2018 14.54. tai pienemmän alku. Kiinnostava on myös Ghost-Note-yhtye, jossa soittavat Snarky Puppysta tutut Sput Searight ja Nate Werth sekä Princenkin kanssa soittanut basisti MonoNeon. Tampere Jazz Happening (1.–4.11.) tarjoaa kymmenen konserttia ja 25 kokoonpanoa. klo 19.30 Sorsapuistosali GLENN HUGHES (USA) TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT Deep Purplen solistina ja basistina maailman-maineeseen noussut rocklegenda saapuu ensimmäistä kertaa Classic Deep Purple Live -kiertueensa kanssa Suomeen ja tulkitsee Tampere-talossa klassikkohittejä kuten Highway Star, Stormbringer, Burn ja Smoke on the Water. Porra on nimittäin säveltänyt 50-minuuttisen Aineen ja ajan messu -teoksen, joka saa kantaesityksensä Vantaan viihdeorkesterin 70-vuotisjuhlakonsertissa HelsinTampereella tapahtuu jazzia Viikko tämän lehden ilmestymisen jälkeen soi Tampereella jokasyksyiseen tapaan jazz. ”Aineen syntyä ja matkaa maailmankaikkeudessa” pohtivan tekstin taas on kirjoittanut avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja. Kannattaa siis tulla paikan päälle, hymähtää Porra. Otin yhteyttä Eskoon, ja hän lähti innolla mukaan, kertoo Porra. Kansainvälisiin tähtiin lukeutuvat muun muassa trumpetisti Josef Leimberg, myöhäiskauden John Coltranea versioiva Denys Babtiste, The Art Ensemble Of Chicago, skandijazzin superkokoonpano Rymden ja Helsinki Songs -kokonaisuutensa soittava norjalainen Trygve Seim. Lauri Porran projektit saavuttavat yhä hurjempia sfäärejä Bassotaiteilija Lauri Porran uusi aluevaltaus vaikuttaa vähintäänkin mielenkiintoiselta. Liput 49 € Liput 32 €, opiskelijat 28 € PARIISIN KEVÄT LOS VAN VAN (CU) Tre-talo_SD_2018_09_b.indd 1 11.10.2018 12.43 gin Finlandia-talossa 19. – Olen haaveillut tämänsuuntaisesta teoksesta jo pitkään. Kun Vantaan viihdeorkesteri tilasi sävellyksen juhlakonserttiinsa, tajusin tilaisuuteni koittaneen. marraskuuta. – Musiikillisesti kyseessä on messun, pienoisoopperan ja rockkonsertin välimuoto, ja tarina taas kertoo suunnattoman mielenkiintoisia asioita universumista. 37. Liput 49 € HEITTÄYDY MUSIIKIN VIETÄVÄKSI TAMPERE-TALOSSA! La 3.11. klo 19 Iso sali Modernin salsan ja timbamusiikin Grammy-palkittu klassikko yhtye tarjoilee vastustamattomia latinorytmejä
Näin vaikuttavia levyjä ei ilmesty joka vuosi. Kuten syyskuussa ilmestyneen Low’n Double Negativen. Sieltä löytyi se jokin uusi juttu ja soundi uudistui. Sen edessä on pakko pysähtyä ja todeta: en ole kuullut mitään tällaista aiemmin. Jos viime aikoina on ilmastoon ja Trumpiin liittyvien uutisten kohdalla tuntunut siltä, että maailmanloppu lähestyy, niin Double Negative kuulostaa jo kurkistavan tulevaisuuteen maailmanlopun yli ja kertovan, mikä siellä odottaa. Syntyi moderni klassikko. Uuden levyn julkaisun kynnyksellä artistit toisensa perään tapaavat toistella sitä, kuinka nyt studiossa rikottiin taas rajoja ja mentiin epämukavuusalueelle. Ennen ei ollut paremmin. Kuitenkin levy kuulostaa lopulta ihan samalta kuin edelliset. Siitä kiitokset Popedalle, mutta joukkoon tarvitaan myös Low’n kaltaisia yhtyeitä. Yhtye teki Ones And Sixesin (2015) jo Burtonin kanssa, mutta se oli vasta esimakua tulevasta. 12 SOUNDI SOUNDI PB Ku va : Sh e l l y M o sm an Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Rock on spektaakkeli, joka on rikki E pävarmoina aikoina on helppo takertua nostalgiaan. Joka vuosi tulee hyviä rocklevyjä. Lopulta jäljellä on vain korvia huumaavaa rutinaa, sortuvaa kauneutta, jonka keskellä näet viimeisen auringonlaskun (The Son, The Sun). Low’lla on hyvä historia uudistumisen suhteen. Illuusioon, että ennen oli paremmin. Kaikki ei ole hyvin. Tähän ajatukseen nojaten Double Negativen kappaleet haastavat ja pakenevat perinteisiä kappalerakenteita sekä esteettisiä normeja. ”Lopulta jäljellä on vain korvia huumaavaa rutinaa.” arttu seppänen 9_2018 -taitto_a.indd 12 11.10.2018 14.54. Siellä kitara ei sojota ylöspäin eikä kukaan ”daivaa yleisöön”. Kenties edes sen yhden askeleen tutkimattomaan luolaan, jonka jälkeen on mahdoton kääntyä takaisin. Molempien levyjen takana on tuottaja BJ Burton ja sama paikka. Drums And Gunsilla (2007) yhtye hylkäsi kitarat ja käytti kaikenlaisia soittimia, jotka eivät olisi aiemmin tullut bändille mieleenkään. Ja parhaimmillaan se riittää ja siihen tyytyy. Johonkin tuttuun ja kertaalleen koettuun. Viimeksi olin näin ällistynyt Bon Iverin levystä 22, A Million (2016), mutta Double Negative on vielä jotain aivan muuta. Low’n esirippu on koko ajan suljettu, mutta niin bändi kuin yleisö ovat esiripun takana. Rooman loistelias kauneus vaipuu ikuisen pimeyden alle (Rome (Always In The Dark)). Low’n musiikkia on kuvattu slowcoreksi. Että jos muut instituutiot kaatuvat, niin rock pysyy ainakin pystyssä. En ole vuosiin ollut yhtä innoissani uudesta rocklevystä. Rock on spektaakkeli, joka on rikki. Rock on viime vuodet kuulostanut juuri tältä. Biisi voi yhtäkkiä pirstaloitua palasiksi, ja kuulijalla on edessä monta minuuttia vain rutinaa ja suhinaa, joka saa miettimään onko näissä kaiuttimissa jotain vikaa. Spektaakkelin idea on, että sen takana ei ole mitään. Yhtyeen keulahahmo Alan Sparhawk sanoi vuonna 1995 haastattelussa, että aluksi Low halusi ärsyttää ihmisiä tarjoamalla kappaleita, joista ei syntyisi lopuksi mitään katarttista kokemusta. Vaikka epätoivon ja spektaakkelin voimin. Double Negativeen verrattuna Ones And Sixes on hyvin perinteinen Low-levy. Kaksi negatiivista väitettä, joista kumpaakaan Low ei yritä korjata edes yhden albumin keston ajaksi. Sillä viitataan yhtyeen minimalistiseen estetiikkaan ja hidastempoisiin kappaleisiin. Tämän tajuaa viimeistään silloin, kun saat jotain enemmän. Meren alle hukkuneen tehdashallin seinät joustavat kuin jumppapallot (Dancing And Blood). Mutta näiltä levyiltä kaipaisi vielä jotain enemmän, eikä oikein tiedä tarkalleen mitä. ”Ei mitään” voi olla kuitenkin yllättävän paljon, kun tämä eetos asettuu suhteessa ympäröiviin teoksiin. Rock ei ole juuri kiinnostanut minua viime vuosina. Kenenkään artistin ei ole tietenkään pakko uudistua, ja sen voi sanoa myös suoraan jos siihen ei ole oikeasti aikomustakaan. Alan Sparhawkin, Mimi Parkerin ja Steve Garringtonin uutuus on syksyn ja koko vuoden ylivertaisin albumi. Mittarit paukkuvat punaisella ja särö halkaisee kaiken. Double Negative äänitettiin Bon Iver -mies Justin Vernonin rakentamalla studiolla
+ pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min. KULUT OSTA LIPPUSI AJOISSA! Pelle Miljoona tulostus.indd 13 11.10.2018 13.29. 34,50 € SIS. + pvm. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min
On se kumma, jos ei ensi vuoden aikana sellaista ulos saada. Kaisa: – Ehkä taas loppui tyypillisiin henkilökohtaisiin ristiriitoihin. Anna: – Joo, tiedossa on nimenomaan suunnitelmia. Toinen tunnistettava, suorastaan hykerryttävä piirre on Maustetyttöjen tekstien arkirealismi ja suoranainen kurjuuden glamour, mikä esiintyy hirtehisenä lakonisuutena. Kaisa ja Anna Karjalaisen muodostama sisarusduo on kuitenkin jo lyhyessä ajassa ehtinyt hurmaamaan yleisön keikoillaan, joten levytetyl lekin tuotannolle olisi kysyntää. – Bändin kokoonpano on duo, mutta toki studiossa voi aina fuskata, Kaisa lisää. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Vaikea sanoa, selittääkö tekstit itseään, toivottavasti selittävät tarpeeksi, mutta eivät liikaa. Kaisa: – Heti kun ei hoida kaikkea itse, kaikki tuntuu olevan niin perkeleen hidasta. Maustetyttöjen kanssa on vaan ollut sen verta kiirettä, ettei tässä kovin montaa bändiä ole ehtinyt pyörittää. Loppuvuodesta olisi sitäkin luvassa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Karjalaisen siskoksilla on ollut ennen Maustetyt töjä bändejä yhdessä ja erik seen. Maustetytöt on hieman kyseenalainen nimi bändille, joka koostuu kahdesta totisen pokerinaamaisesta soittajasta. Tuumittiin, ettei vaihdeta, kertoo Kaisa, joka laulaa myös uudella Pää Kiin levyllä taustoja. Siskoksilla on soittohistoriaa takana yhdessä ja erikseen. Anna: – Yleisin kommentti meille baareissa on ”miksi murjotat?”. Rumpukone otettiin käyttöön, kun ”Kanelin rumpali lintsasi bänditreeneistä viikon putkeen”. Anna: Kaneli ei ole varsinaisesti hajonnut, siskoista kun ei avioeroa saa. – Kaikki, jotka meidät tuntee, tietää, että tällaisia me vain ollaan. Pienestä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevasta Vaalan kunnasta Helsinkiin kotiutuneet sisarukset perustivat Maustetytöt, kun Kaisa halusi tehdä musiikkia jälleen suomeksi. Isosisko Anna soittaa kitaraa ja laulaa, Kaisa rumpukoneella varustettuja koskettimia sekä bassoa ja laulaa. Yhdessä Kaisa ja Anna soittivat 22-Pistepirkon Asko Keräsen tuottaman pitkäsoitonkin tehneessä Kanelissa, jossa mukana oli vielä kolmas sisarus Maija. Nyt julkaisusuunnitelmia kuitenkin on olemassa. Muuta ei viitsitä vielä luvata kuin että vuodenvaihteeseen mennessä pitäisi tulla jo musaa ulos. Anna: – Ainoastaan yhden henkilön mielestä bändin nimi on ollut hyvä. Kiinnostusta on ollut vähän turhankin paljon, ja siksikin suunnitelmat ovat vielä vahän auki. Maustetyttöjen hurmaavuus on viimeiseen asti pelkistetyissä sovituksissa, mikä kuulostaa suorastaan johtoajatukselta. Huumoriin viittaava yhtyeen nimi ei varsinaisesti ole kerännyt kiitosta. A-PUOLI Maustetytöt Kauniisti kurjuudesta M austetytöt on vielä verrattain tuore tulokas. Lakonisuus taitaa olla meissä molemmissa aika syvälle juurtunut asenne. www.facebook.com/ maustetytot/ LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Bändin kokoonpano on duo, mutta toki studiossa voi aina fuskata.” K u v a: N au sk a tarkkis_maustetytöt.indd 14 11.10.2018 14.56. Humoris tisesta nimestä huolimatta yhtyeen ulos anti on varsin lakonista. On tosiaan hieman hämmentävää, että keikoilla jo pienimuotoista pöhinää kerännyt yhtye ei vielä ole julkaissut mitään virallista materiaalia. Maustetytöt on myös Pää Kiin lämmittelybändin paikalla marraskuisella Nosturin keikalla. Anna: – Biisejä on kyllä pitkäsoitolliselle. Anna kuitenkin tuumii, että enemmän se on olosuhteiden pakko. En osaa kirjoittaa kuin omasta näkökulmastani, Kaisa vähättelee. – Kaikki muut sanoi heti ensimmäisten keikkojen jälkeen, että ”vaihtakaa nyt jumalauta tuo nimi ja äkkiä”. Kaisa oli laulajana karun minimalistisessa Ehkä-yhtyeessä, jolta Maustetytöillekin on periytynyt muutama kappale
Lenny Kravitz tulostus.indd 15 10.10.2018 16.45
Tämä on sellainen kontaktilaji, että välillä täytyy levätäkin. – Koska tiedämme oman tekemisemme hitauden ja antaumuksellisuuden, aloimme tehdä tätä albumia heti edellisen julkaisun perään vuonna 2016, Marko kertoo. Voimakasta musaa, ja Coverdale on omaa luokkaansa laulajana. P oets Of The Fall on 15 vuodessa löytänyt ja hionut itsenäisen työtapansa ja -tahtinsa, joka on tuottanut hallittuja, sofistikoituja popalbumeja noin kahden vuoden välein. Skeittailin pitkin öitä, ja fiilikset oli tietty kirjavat. Tekstit syntyvät siitä, että lauleskelen siansaksaa melodiaan ja tunnelmaan. – Alkuaikona Poets Of The Fall joutui paljolti opettelemaan omaa työtapaansa, nyt voimme jo rikkoa rajaa ja tiettyjä pakkopaitojamme, miettiä vaikutteitamme ja tehdä omia valintojamme siitäkin, mihin genreen haluamme kuulua. Marko Saareston levollisen voimakas lauluääni kokoaa soundin yhtenäiseksi. Elämäni soundit 16 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > Marko Saaresto ERIKOISIN JA EHKÄ ODOTTAMATTOMIN ALBUMISUOSIKKINI Gotan Project Best Of – Tykkään hirveästi ranskalais-argentiinalaisesta tangomeiningistä. LEVY, JOKA TUO MIELEEN NUORUUDEN HELSINGIN KOTIKULMAT Whitesnake 1987 – Taisin kuunnella tosi paljon teininä skeittaillessa. Musiikkiin puettuna oman puolustuksen raoista pääsee yllättäviäkin asioita. Kahdeksannen pitkäsoiton Ultravioletin harras ja eheä melodisuus ankkuroituu yhtyeen leimalliseen tunnekuohuun ja lyyristen mielikuvien maalailuun. Siitä jäi hyvä fiilis. Virkistää mieltä ja pistää beban liikkumaan. ALBUMI, JONKA TEOSSA TOIVOISIN ITSE OLLEENI MUKANA Nirvana Nevermind – Joskus koko maailma tuntuu mullistuvan hetkessä. Sellainen hetki oli, kun Smells Like Teen Spirit vyöryi radiosta ensi kertaa. LEVY, JOKA TUO MIELEEN PLAYGROUND-YHTYEEN AJAT U2 Achtung Baby – Ensinnäkin Pearl Jamin Ten ja U2:n Achtung Baby, sitten Nirvana, Soundgarden ja Alice In Chains, jonka Layne Staley vaikutti musiikin ja melodiantajuuni tosi paljon. Arvostan taidemuotoa ja tekijöitä, mutta eri musiikkityylit ja ekspressiiviset laulutavat veivät mukanaan. – Lauluissa keskeistä on melodisen ulosannin ja harmonian symbioosi. Poetsin perustamisen ajankuvaan ei muuta musaa juuri mahtunutkaan. LAULAJA JA LEVY, JOKA TEKI VAIKUTUKSEN OMAN URAN ALKAESSA Skid Row Slave To The Grind – Pällistelen vieläkin ylöspäin näitä laulajia: Joe Elliot, David Coverdale, Ronnie James Dio, Klaus Meine, Joe Lynn Turner sekä Skid Row’n Sebastian Bach. Se on ollut soundtrackina meidän uudenvuoden iltamissa, joten talveenkin se sopii. – Lokakuussa alkaa kiertue, jonka loppupäätä emme edes tiedä vielä. TARTTUI MUKAAN KLASSISEN LAULAMISEN OPISKELUAIKOINA Sissel Kyrkjebø All Good Things – Klassista laulua tuli opiskeltua. Voin myös lähteä tärkeäksi koetusta aiheesta. Vauhti loppui, kun en tykännytkään laulaa tylsiä aarioita. Bachilla oli jo hämmästyttävän nuorena mykistävä kyky hallita ääntään ja fraseerata lyriikoita. Bono oli minulle suuri innoittaja lyriikoillaan. Ei voinut muuta kuin huuli pyöreänä hokea jumalautaa. Huomaa, että kappas vaan, mitä sieltä löytyykään. (Poets Of The Fall) ALBUMI, JOTA KUUNNELTIIN MAINOSMAAILMASSA PYÖRIESSÄ Lab Porn Beautiful – Niiltä ajoilta tulee mieleen, että Enigma ja Lab pyörivät kovasti soittimissa. Pinnalla ja pinnan alla poreilee myös hienovaraista kokeilua, soundikehittelyä ja kaavojen murtamista. K u v a: Ti n a Ö h m an Elämäni soundit 9_18.indd 16 11.10.2018 10.43. Elämän soundtrackiin jäi loistolaulajia: Dulce Pontes, Andrea Bocelli, Sissel Kyrkjebø... Metallicat ja Skid Row’t muistuu mieleen ja kovana alakoukkuna Prince. Siinä on fiilistä, jota sopii tunnelmoida lämpiminä kesäiltoina. Kun pelkän naa-na-naan väliin tulee koherentimpia lauseita, palaan niihin ja alan rakentaa stooria. Ainakin ensi vuoden loppuun kierrämme maailmaa niin tiuhaan kuin on asiallisesti mahdollista ja inhimillisesti järkevää. – Muusikot valitsevat oman tapansa soittaa kappaleita ja jokainen myös äänittää oman osuutensa kotonaan, mutta niinkin on tehty, että musaa on tehty studiossa yhdessä. Eka levyostokseni oli Dion The Last In Line. Meni kaverin kanssa pasmat sekaisin. Pizzaslaissit ja kokismukit vain lensivät käsistä. Samoin graafikkokaverin Bollywood-leffamusat, joita kuunneltiin silloinkin, kun tehtiin ekan levymme Signs Of Lifen kantta. Koska kierrämme paljon keikoilla, kaikkia kappaleita mietitään myös siltä pohjalta, miten ne soitetaan yleisölle. PARASTA MUSIIKKIA PELIMAAILMASTA Mike Oldfield Man On The Rocks – Tulee mieleen Skyrim-pelin soundtrack sekä Mike Oldfieldin kappale Nuclear pelissä Metal Gear Solid V: The Phantom Pain. Kaikki upeita vokalisteja
TURKU, GATORADE CENTER 15.12. 1€) 14.12. Hinnat alk. 69 € (+mahd.toim.maksut alk. HELSINKI, HARTWALL ARENA DECADES FULLSTEAM PROUDLY PRESENTS Nightwish tulostus.indd 17 11.10.2018 13.58
Mitä muuta voisikaan olla rapduo, joka on luonut musiikkia yhdessä vasta noin viisi vuotta ja julkaissut tusinan verran lauluja. – Me oltiin tykätty Noahin teke misistä ja tavattu hänet muutaman kerran, ja ne tapaamiset oli olleet tosi antoisia, Sonja kertoo. – Itsellekin on ollut tosi kiva kun ei tarvitse tehdä tuotantoa tyhjiössä. Sotamaalauksii on uuden luvun avaus. Noah vastasi, että hei mä olin juuri ajatellut, että pitäisikö ottaa yhteyttä. Kun se on löytynyt, biisiä on kirkasta lähteä viemään eteenpäin, Sonja sanoo. Biiseihin on alusta asti integroitu mukaan paljon Sofan omaa DNA:ta ihan tuotantoa myöten. Eppu Kososen kanssa työskennellyt duo löysi tuottajan ja sielunkump panin Noah Kinistä, ja nyt kolmik ko on hyvässä vauhdissa tekemäs sä ensi vuoden keväälle alustavasti hahmoteltua debyyttialbumia. – Taiteilijuus tai taide on elävä ja liikkuva asia, ja jos jämähtää aja tukseen, että nyt mä olen valmis ja loistava, niin ei synny mitään kovin kiinnostavaa, pohtii Fanni. Kesken oleminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tekemisiinsä voisi olla tyytyväinen. Haluttiin, että hän saa tuoda kappaleeseen oman näkökulman ja kirjoittaa versensä itse. – Tästä pitää välittyä se, että jos ollaan kriittisiä jotain asiaa kohtaan niin musan pitää myös kuulostaa sil tä. Siksikin, ettei me oltu saatu itse kuulla sellaista musiikkia tässä skenessä ja tällä kielellä. Että miksi se ei voisi olla myös sellainen viesti, että pysy kaukana ja anna mulle mun oma tila. Tai etteikö voisi olla hyvä. – Meille on tärkeää, että me pääs tään kommunikoinnin kautta biisin ytimeen ja samaan zoneen. Intuitio oli avainsana Ringankin kohdalla, kertoo Sonja: – Biisi alkoi vain huutaa Ringan ääntä. Ringa Manner): Sotamaalauksii Kirjoittajat: Fanni Noroila, Sonja Kuittinen, Noah Kin, Ringa Manner Tuottaja: Noah Kin Julkaistu singlenä 7.9.2018 K u v a: Ii ri s H ei k k a erään laulun anatomia_18_09_a.indd 18 11.10.2018 14.57. Noah painottaa, että kyse on koko prosessin läpäisevästä yhteistyöstä. Mutta sitten mennään seuraavaan vaihee seen ja peilataan maailmaa taas eri tavalla, Sonja lisää. Fanni jatkaa: – Me laitettiin viesti, että hei Noah, mitä jos tehtäisiin jotain yhdessä. Aiemmissa kappaleissaan hyvinkin suorasanaisesti femi nismiä ja yhteiskuntarakentei den vinoutumia esiin tuonut Sofa on Sotamaalauksiin kohdalla laajentanut sano maansa pykälää yleisem mäksi. Erään laulun anatomia Sarjassa puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu Teksti: Mikko Meriläinen S ofa on kesken. – Aikaisemmin meille on ollut relevanttia saada käsi tellä sellaisia aiheita, mitkä koskee erityisesti juuri meidän identiteettiä. – Demonit muodostuvat ympäröivästä maailmasta, instituutioista, rakenteista, ihmisistä ja normeista, jotka jollain tavalla estävät sua kuulemasta omaa ääntäsi ja näkemästä itseäsi, Fanni selventää. Kappaleessa mainitaan sekä PMMP että Vesta. Se tulee selväksi moneen otteeseen haastatte lun aikana, kun Sonja Kuitti nen ja Fanni Noroila painottavat prosessin ja etsimisen tärkeyttä. Eikä siltä, että sanoma yritetään hukuttaa johonkin hyväntuu lisuuteen ettei se vaikuttaisi uhkaavalta, Noah pohtii. Puhuessa nousi esiin teema, että miksi meik kiin ja ulkonäköön suhtaudutaan sellaisena, että se on olemassa muita varten ja kutsujuttu. Kolmikon työskentelymetodi on merkittäviltä osin keskustelua. – Totta kai se edellyttää myös sitä, että sä uskot täysillä siihen mitä olet juuri nyt tekemässä. Niin kuin me uskotaan nyt, että Sotamaalauksii on se paras biisi. Ja Vesta on hirveän merkittävä ja oma laatuinen ääni tässä ajassa, joten on täysin perusteltua että viitataan häneen jo nyt. Mutta nyt tuli olo, että mitä seuraavaksi. – PMMP on ollut meille tosi iso innoittaja siinä, kuinka voimakkaasti he ovat rikko neet normeja ja muokan neet rooleja ja ottaneet tilaa, Sonja kertoo Fannin jatkaessa: – He ovat olleet tien raivaajia meidän ja vaikka juuri Vestan kaltaiselle artistiudelle. Hän haluaa tarjota Sofan visiolle mahdollisimman hyvin viestiä tuke van alustan. ”Meijät leijonahäkkiin heitettin ja ne toivoi et jäätäis sen hampaisiin.” 18 SOUNDI ”Kappaleesta tuli kiinnostava vuoro puhelu, jossa on monta eri ääntä.” Sofa (feat. Yhden säkeistön käy tykittämäs sä kertosäkeessäkin laulava Ringa Manner (Ruusut, The Hearing, Pintandwefall). Kappale puhuttelee sukupuolesta riippumatta kaikkia, jotka kokevat ole vansa omien demoniensa ja ympäristön alistamia. Aiemmin muun muassa > A-PUOLI Noah Kin havainnollistaa, mitä metodi tarkoitti Sotamaalauksiin kohdalla: – Me jauhettiin tavalliseen tapaan session alussa, että millaisia keloja on viime aikoina ollut. Nimittäin Sotamaalauksii on voimakas, omaääninen, iskevä ja kaiken lisäksi puhutteleva. Kappaleesta tuli kiinnostava vuoropuhelu, jossa on monta eri ääntä
Eastway tulostus.indd 19 10.10.2018 16.50
Tai joidenkin taidemuotojen funktio on vain hävinnyt. Dokumentteja ja nuotinnoksia löytyy internetistä loputtomiin, ja arkistot täydentyvät koko ajan. On mistä ammentaa. Musiikkiarkistot siirtyivät MIDI-aikaan 20 SOUNDI Apparatus A-PUOLI The Internet Renaissance Band on melkoinen aarreaitta vanhasta klassisesta musiikista kiinnostuneille. Internetin varhaisina vuosina utopistiset ajatukset uudesta kansalaisdemokratiasta vuorottelivat mitä villimpien teknounelmien kanssa. Se ei ole bändi sanan perinteisessä mielessä, vaan ideana on, että nuotinnusten, sovitusten ja MIDI-tiedostojen välityksellä käyttäjien nettiin lataamat musiikillisarkeologiset kappaleet ovat kenen tahansa käytettävissä. Yksi tällainen sivusto on The Internet Renaissance Band. Musiikkivideolla tarina kuvattiin punaiseen kaapuun pukeutuneen munkin eroottisena unena. Harvemmat tulivat ajatelleeksi, että internetistä kehittyisi meidän kollektiivinen muistimme ja areena, jossa historiaa kirjoitetaan jatkuvasti uusiksi. Etenkin modernit instrumentaaliversiot renessanssiajan moniäänisistä kuoroteoksista ovat maagisia. The Internet Renaissance Bandin kaltaisten palveluiden avulla vanha musiikki saa uuden elämän. Niin klassisen musiikin säveltäjät ovat aina tehneet. Ainakin yksi asia on selvää. Tieto konepohjaisen moniraitastudion avulla voi arkistojen aarteista tehdä uusia sovituksia, ja mikä siisteintä, softasynien aikakaudella ”kaikki maailman soittimet ovat käytössä.” Lopputulokset ovat usein päätä huimaavia. Sillä oli enää hyvin vähän tekemistä alkuperäisen asian kanssa. Postmodernit popartistit hakevat teoksiinsa omaperäisyyttä rinnastamalla teoksissaan ”historiattomasti” ikivanhoja ja uusia, kotoisia ja kaukaisia vaikutteita. Internet kiihdyttää ajan kokemista ja siten myös unohtamista. Netistä löytyy lukuisia saitteja, joilla klassisen ja muun ”vanhan” musiikin harrastajat jakavat kappaleiden nuotteja ja myös MIDI-tiedostoja keskenään tekemistään musiikillisista ”löydöistä”. Ehkä olemme myös jotain halunneet unohtaa. Klassisen ja muun ”vanhan” musiikin harrastajille ja esittäjille tilanne on nyt ennennäkemättömän herkullinen. Se muuttaa väistämättä suhtautumistamme, kun peilaamme sitä nykyhetkeä vasten, mutta ehkä vieläkin kiinnostavampaa on se, miten tämä megalomaaninen retroilu voi vaikuttaa musiikin evoluutioon. Se on ainutlaatuista, eurooppalaista perinnettämme, joka on meiltä useimmilta unohtunut. Nämä palvelut avaavat mahdollisuuden päästä käsiksi musiikkiin, joka pitkään oli olemassa nuotteina vain tutkijoiden ja alan pienen piirin saatavilla. Se on hyvä esimerkki, kuinka netti ja uusi teknologia voivat pitää elossa eri aikakausien musiikkia. Netissä historiallisia dokumentteja on helppo hallita ja jakaa, mutta samalla se voi aivan ratkaisevalla tavalla vaikuttaa (ja se vaikuttaa jo) myös siihen, miten käsitämme historiamme ja miten siihen suhtaudumme. Mikään ei pakota tekemään lähteiden avulla myöskään ”autenttista” musiikkia. Pian tätä seurasi listoille noussut Gregorian, jonka vähemmän hohdokas ura johti siihen, että munkkikuoro versioi lopulta Dire Straitsia ja muuta vastaavaa perusrokkia omalla ”munkkisoundillaan”. Nyt vauhti vain kiihtyy, ja keskustelut kulttuurisesta omimisesta ovat nousseet esiin. Kappale yhdisti gregoriaanista laulua elektronimusiikkiin ja teki sen vielä suorasukaisen provosoivalla, seksuaalisella tavalla. > Poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta Teksti: Sami Nissinen R omanialais-saksalaisen Enigman jättihitti Sadeness vuodelta 1990 oli poikkeuksellinen. ”The Internet Renaissance Bandin kaltaisten palveluiden avulla vanha musiikki saa uuden elämän.” apparatus_autotune_taitto_9_18_a.indd 20 11.10.2018 14.58. Keskiaikaa ihannoivat larppaajahevarit voivat nyt käyttää kappaleissaan ”aidoiksi todistettuja” melodisia aiheita. Olen pohtinut pitkään, mitä tapahtuu, kun internetin tietokannat kohtaavat vanhimman kirjallisen musiikkiaineiston. Internetin tultua osaksi infrastruktuuria myös julkisvaroin tuetut muistiorganisaatiot – kirjastot, arkistot ja museot – siirsivät kokoelmansa nettiin. Törmäsin itse hiljattain netistä nuotteja etsiessäni mielenkiintoiseen ja itselleni uuteen ilmiöön. Vain luovuus on rajana eivätkä tekijänoikeudet ole rasitteena. Tämän ajan renessanssineroille arkistojen tarjoama mahdollisuus on kuitenkin niin houkuttava, etten ihmettelisi, jos identiteettikriisissä olevassa länsimaisessa rockja pop-musiikissa Enigman kaltaisille perinteenelvyttäjille tulisi jälleen kysyntää. Enigma tuskin tiesi aloittaneensa uuden trendin. Internet-ajan elektromuusikoille MIDI-tiedostot voivat toimia lähtökohtana luovalle rekonstruktioille ja uusille fuusioille. Kunnianhimoiset muusikot ovat toki aina halunneet erottautua muista ja esittää jotain, mitä kukaan muu ei ole kuullut
Rom Escape tulostus.indd 21 10.10.2018 16.58
Tosin, kun katselee tuoreita kuvia Joanista, hän näyttää 20 vuotta nuoremmalta. Jatkossa mennään vain hajakeikoilla. Itsekäs aikakausi Harmikseni en ole koskaan nähnyt enkä tavannut Joania livenä, mutta 1997 sain haastatella häntä puhelimessa Gone From Danger -albumin vana vedessä. Baez marssi Martin Luther Kingin rinnalla 1963 Washingtonissa ja johti We Shall Overcome -yhteislaulua päätös tilaisuudessa, jossa King piti legendaarisen ”I have a dream” -puheen. Jussi Niemen naamakirja > Veteraanitoimittaja kertoo uransa tähtihetkistä. – Muutin Kaliforniaan aika varhain ja varmaan pysynkin täällä, mutta oikeastaan tunnen oloni jotenkin kansainväliseksi. Levy äänitettiin paljolti studiolivenä kymmenessä päivässä. Se on vauhdikasta keneltä tahansa, varsinkin 77-vuotiaalta. Viime aikoina en ole juurikaan kirjoittanut lauluja. Säteilevästä hymystä, suurista tummista silmistä ja hoikasta vartalosta huokuu paitsi fyysinen terveys, myös henkinen voima. Sitten seurasi mielestäni vähän tyhjähkö kausi, mutta nyt trubaduureja taas tulee ja silmiinpistävän monet heistä ovat nuoria naisia. Hän on tukenut, ja tukee, Amnestya, Amerikan intiaaneja, monia työläis järjestöjä ja esiintyi Vietnamin sodan aikaan maan kommunistisella puolella Hanoissa juuri kun USA kohdisti kaupunkiin 11 päivää kestäneen pommitusmaratonin. Sitten mentiin puoliakustisesti, mutta modernisti folkahtavaan Gone From Dangeriin, jonka Joan sanoi kuulostavan itselleen ”jotenkin tuoreemmalta”, koska kaikki laulut olivat uusia. läytti. Teksti: Jussi Niemi A-PUOLI V iime vuonna Rock & Roll Hall Of Fameen kutsuttu Joan Baez on parhaillaan pitkällä kiertueella perkussionistipoikansa Gabriel Harrisin ja multi-instrumentalisti Dirk Powellin kanssa. Seurustelun lisäksi jo silloin tunnettu folk-kuningatar auttoi tuntematonta Dylania urallaan eteenpäin. Hän itse muistelee kuitenkin olleensa tuolloin kuolemanvakava artisti, mikä johtui myös hänen laulujensa synkistä aiheista. Haluan käyttää näitä lahjakkaita nuoria – heitä on aika paljon – koska heidän kappaleensa puhuttelee nuorempia ihmisiä, ihan niin kuin ennen vanhaan käyttämieni nuorten lauluntekijöiden (Dylan, Cohen, Phil Ochs, Malvina Raynolds) biisit puhuttelivat sen ajan nuoria. – Käytän hyväkseni korkeaa ikääni, silloin 56-vuotias Joan nauraa heK u v a: So u n d in k u v aar k is to naamakirja_Joan Baez -taitto.indd 22 11.10.2018 12.53. Joan oli presidentti Nixonin ja FBIpomo J. Varmimpina ehdokkaina pidetään Sad-Eyed Lady Of The Low Landsin lisäksi Visions Of Johannaa ja Mama, You Been On My Mindia. Hän avasi keskustelun kertomalla lentäneensä eilen kotoaan Kaliforniasta New Yorkiin ja että tämä oli vasta ensimmäinen päivän haastatteluista, vaikka aamupäivä oli jo pitkällä. Hän tuntui huumorintajuiselta ja mutkattomalta, turha muodollisuus ei häntä kiinnostanut. Miksei tänä päivänä kukaan tee yhteiskunnallisia protestilauluja. Laulajan sosiaalinen valppaus ei hyydy. Tyylit ja aiheet oli silloin erilaisia, kuten aikakin Vietnamin sotineen ja kansalaisoikeustaisteluineen. Heidän biisejään levyllä on useita. Kysyin, tunsiko Joan New Yorkissa kasvaneena itsensä yhä newyorkilaiseksi vai jo kalifornialaiseksi, paikkojen mentaliteetissahan on iso ero. Protestilaulaja ei ole väärä titteli tälle naiselle, jonka taistelu tasa-arvon puolesta ja sotaa ja väkivaltaa vastaan on aina ollut sidoksissa hänen musiikkiinsa. Nyt eletään yksilöllisyyden aikaa ja pitää puhua yksilön ongelmista. Oli paljon trubaduureja ja poliittisia kannanottoja. Sooloesiintyjänä 60-luvun alussa aloittanut Joan Baez diggaili myös r&b:tä, mutta suunta vakiintui folkiin tytön nähtyä Pete Seegerin livenä. Ajatuksena oli hyödyntää uusia nuoria lauluntekijöitä. Dylanologit kiistelevät edelleen, missä lauluissa Bob viittaa Baeziin. Kaikki biisit ovat heiltä, paitsi Lily, jonka tein parin Nashville-muusikon kanssa. He ovat pakottaneet radionkin soittamaan naislaulajia ja hyvin henkilökohtaisia lauluja, joissa käsitellään aika kiusallisiakin henkilökohtaisia asioita niin että niitä jaksaa kuunnella. Levylläni Richard Shindellin Fishing esimerkiksi kertoo maahanmuutta22 SOUNDI Joan Baez Folkin ja vastarinta liikkeen kuningatar Tällaisena muistamme Joan Baezin 60-luvulta. Turnee on kuulemma viimeinen iso sellainen. Legendaarinen ääni säväytti puhelimessakin. Viime vuonna hän julkaisi YouTubessa uuden oman kappaleen Nasty Man Donald Trumpista. Saman aikaan Baezilta ilmestyi uusi albumi Whistle Down The Wind, jolla hän tulkitsee muun muassa Tom Waitsia, Josh Ritteriä, Mary Chapin Carpenteriä ja Anohnia. Huikean äänen ja silkan seksikkyyden ohella varmasti myös se notkautti 60-luvulla Dylaninkin polvia. – Se on modernia vastakulttuurifolkia, sillä ei ole mitään menneisyyteen viittaavaa. Edgar Hooverin uhkalistalla Timothy Learin, Mustien Panttereiden ja John Lennonin kanssa. – Kyllä niitä tehdään kohtuullisen paljon, mutta kun se ei ole muodikasta nyt, monet niistä tyypeistä jäävät suurelta yleisöltä kuulematta
Olen paljon kotosalla eläinteni kanssa, mutta tv:stä näkee missä mennään. Mollimelodia on upea ja Joanin täysin maneeriton laulu iskee suoraan sydämeen. Siitä kertoo myös äärimmäisestä ylärekisteristä laulettu omatekoinen Children And All That Jazz. Muutimme usein ja olimme siskojeni kanssa aiTÄMÄN DEBYYTIN kuultuaan ei yhtään ihmettele, että Joanista tuli nopeasti folk-buumin ehdoton kuningatar. Menin rankkaan terapiaan ja tulin siitä pois aika erilaisena. Vihaan sitä, kun minut nähdään nostalgiatrippinä. Aikakausi on erittäin itsekäs. Näissä lauluissa asioista puhutaan älykkäästi, hienovaraisella tavalla. – En. – Se on mukavaa, mutta minulle on tärkeämpää, että oma musiikkini on tarpeeksi nykyaikaista kiinnostaakseen minua. Niin homma ennen vanhaan hoidettiin”. Jotenkin pelkäsin trippailua niin paljon, etten koskaan ryhtynyt siihen. Joan nauroi katketakseen: – Hyvä idea! Mutta kerron niille, että sinä yllytit. Ensin lauloin huvikseni, sitten huomasin ihmisten haluavan kuulla minua. Etkö laajentanut 60-luvulla tajuntaasi psykedeelisesti. Äiti ei saanut mitään tukea, joten se ei onnistunut. Nyt ajattelen, että ihmisen pitää olla vakavissaan jostain, muttei ottaa itseään liian vakavasti. Jackson Brownen Fountain Of Sorrow ja John Prinen Hello In There nousevat nekin 70-luvun klassiseen Kalifornia-tyyliin huippustudiomuusikoilla toteutetun albumin huippuihin, kuten myös muita vähäeleisempi vanha skottiballadi Danny Boy. ALASTON ENSIMMÄINEN LOUNAS KLASSINEN KALIFORNIA-KATTAUS Joan Baez (1960) Diamonds & Rust (1975) naamakirja_Joan Baez -taitto.indd 23 11.10.2018 12.53. Asioiden päähän pänttääminen oli minulle myrkkyä, Joan totesi naurahtaen. Betty Eldersin Crack In The Mirror käsittelee insestiä. Ystävien saaminen oli vaikeaa. JOAN BAEZ ei ole koskaan ollut tuottelias lauluntekijä, mutta tämän levyn omatekoinen nimiraita oli napakymppi, jonka moni muukin sittemmin levytti. – Ennen minut tunnettiin kuolemanvakavana artistina ja taisin ollakin sitä. – En ole ollut siinä mukana aikoihin, mutta näyttää siltä, ettei meillä mene hyvin. Mitä sinä tykkäät levystäni. Luin juuri New York Timesista hyvän jutun siitä, mitä supernopea teknologian kehitys tekee sille, mitä ennen sanottiin mieleksi. Ne ovat sekä poliittisia että henkilökohtaisia lauluja, Joan painotti. Sinähän olet puoliksi meksikolainen. Kitaranpikkauskin hurmaa. Miltä USA:n koulusysteemi sinusta nyt vaikuttaa. Häntä kiinnostaa ihmisten parantaminen, itämainen lääketiede. Tulkinnat vanhoista kansansävelmistä, kuten Silver Dagger, All My Trials, House Of The Rising Sun, East Virginia ja Donna Donna, seisauttavat veren suorasukaisella konstailemattomuudellaan. Usko tai älä, en ole koskaan polttanut pilveäkään, Grateful Deadin Mickey Hartinkin kanssa seurustellut Joan tunnusti. Kuuntelulle antaa ekstrasäväriä se fakta, että Suomessa kaikki yllä mainitut sävelmät tunnetaan täkäläisinä versioina muun muassa Dannyn ja Ankin tekeminä. Silver Dagger kääntyi J. Täytyypä ajatella asiaa, Joan naurahti yllättyneenä. Aloin saada kavereitakin sitä kautta. Nyt mennään hyvään suuntaan: nämä lauluntekijät ovat valmiita puhumaan todellisista tunteistaan ja käsittelemään kaikenlaisia vaikeita aiheita. Hänestä olisi tullut hyvä näyttelijäkin. Laulu kertoo rakkaussuhteesta Dylaniin niin todenmakuisesti kaipuuta ja ärtymystä sekoittaen, että ihokarvat nousevat pystyyn. Minusta se on aika kuunneltava, Joan kysyi vaatimattomasti. Oikeastaan aloin laulaa, koska olin ikävystynyt ja yksinäinen koulussa. Tuollaisissa vanhoissa kansanlauluissa Joanin mutkattomasti-suoraan-asiaan-tyylistä on paha kenenkään panna paremmaksi. Tajusin voivani muuttaa sen vain muuttumalla itse. Toinen Dylan-biisi Simple Twist Of Fate saa kepeämmän mutta silti maukkaan kohtelun bonuksenaan yksi säkeistö, jossa Joan matkii Bobia erittäin hyvin. Joan kertoi myöhemmin levyn äänityksestä, että ”vedin vain settini, likimain kaiken mitä osasin. Olen hyvin ylpeä hänestä. Karjalaisen ja Marjo Leinosen käsittelyssä Hopealuodiksi. Oho! No, eihän vielä ole liian myöhäistä... Sain häneltä varmaan jotain vetoa lavalle. Vasta hiljattain tajusin kaikkien, poikani mukaan lukien, luulevan niin, koska pyörin Jimin, Janisin ja Bobin kanssa samoissa kuvioissa. Hän on myös kova rumpali, opiskeli alaa Senegalissa ja nyt San Franciscossa. Jollei koira sattunut juuri kävelemään huoneen poikki, niin se oli siinä. Taas todistus vakavikkona pidetyn Baezin huumorintajusta. Luultavasti se olisi tehnyt minulle vain hyvää. Ääni on niin sielukkaasti puhdas, että – kuten Dylan totesi – järki lähtee sitä kuunnellessa. Onneksi minulle: saamme ollutella, koska halusin todella seistä poliittisten mielipiteitteni takana. Se on yhtä katastrofia. – Niinkö. En voinut mielestäni hulSOUNDI 23 ”Vihaan sitä, kun minut nähdään nostalgiatrippinä.” jien ongelmista: miten muuttovirkailija kohtelee meksikolaistulijaa inhottavasti. – Viime vuosina ihmiset eivät ole juurikaan aktiivisesti toimineet suurten kysymysten ratkaisemiseksi. Meillä on kriisi kulttuurissa, spirituaalisesti… No, vähän joka tasolla. Äiti syntyi Skotlannissa. Mitä ainoasta lapsestasi on tullut. Mielenkiintoista. la lähekkäin ja hän voi kokeilla hierontatekniikkojaan minuun. Kymmenisen vuotta sitten oivalsin, että vaikka olen poliittisesti ollut aina etulinjassa, niin musiikillisesti olen ollut jälkijunassa. Neljänä iltana halvassa newyorkilaishotellissa äänitetty jälki ei voisi olla kauempana nykyajan Auto-Tunella sliipatusta leikkaa-ja-liimaarakentelusta. – Itse kulutin aikani maailmanparantamiseen, mutta Gabriel – hän on 27 – jatkaa siitä tavallaan kosmokseen. Se on hyvä, mutta jäin kaipaamaan sitä huumorintajua, joka sinusta nytkin ja näkemissäni dokumenteissa huokuu. Vaikka laulaisin mitä, niin joillekin minä ja akustinen kitara on aina se kova juttu. na ”korttelin uudet tytöt”. Äidillä oli upea ääni, lauloimme kirkossa. Hänestä olisi voinut tulla laulaja, mutta silloin naisen oli vaikea luoda omaa uraa. Ei mikään nostalgiatrippi Miten suhtaudut siihen 60-lukuhenkisyyteen, jota taas ilmenee musiikissa ja vähän muussakin. Inhosin koulua. – Isän puolelta
Keikkoja on soitettu jo lähes 70:ssä maassa, joten tänään pelikenttänä palvelee koko planeetta. Apocalyptica on julkaissut kahdeksan studioalbumia, joiden ohella yhtyettä on kuultu muun muassa Waltarin, Sepulturan, Bullet For My Valentinen ja Amon Amarthin levyillä. Elokuvamusiikin pariin mies heittäytyi jo 2000-luvun alkupuolikkaalla, ja Jussi-palkinnon hän pokkasi Musta jää -leffan soundtrackin myötä 2008. 1975) aloitti sellolla perinteisesti, mutta oivalsi instrumenttia kymmenisen vuotta pideltyään, että siitä voisi saada irti jotain täysin odottamatonta. kimainingeissa iskeneen kriisin jälkeen Toppinen oli vähällä vetäytyä esiintyvästä kokoonpanosta säveltäjäksi ja konseptualistiksi. ”Vaikka on vaikeaa, niin vedetään! Vaikka sattuu, niin vedetään!” haast_eicca toppinen_a.indd 24 11.10.2018 13.26. Heureka-hetki tuli Shostakovitshin brutaalin Leningrad-sinfonian ja Metallican Master Of Puppets -albumin äärellä. Paikka maailman metalliskenen ytimessä on lunastettu ja välillä oikeuksia on puolustettu käräjillä asti. Orkesterin maailmanlaajuinen levymyynti hipoo viiden miljoonan rajapyykkiä, ja kiertueiden mittakaava kasvaa jatkuvasti. Innovatiivinen ja sisukas mies kehitti täysin uudenlaisen ilmaisutavan ja kasvatti siitä elannon sekä itselleen että Apocalyptican muille muusikoille ja henkilökunnalle. Vaihtelua tuo rockbändi Cherry & The Vipers, jota Toppinen on pyörittänyt vaimonsa, näyttelijä Kirsi Ylijoen kanssa vuodesta 2009. Veri veti kuitenkin lavoille ja vuodesta 2003 yhtyeen ovat hänen ohellaan muodostaneet sellistit Perttu Kivilaakso, Antero Manninen ja Paavo Lötjönen sekä rumpali Mikko Sirén. Kokoonpano on elänyt aikain saatossa, ja vuosituhannen taitteen jälTahtoihmisen määre sopii Eicca Toppiseen. Sellometallin ohella Toppinen tekee projekteja ja tilaustöitä niin massiivisille Wagner-festivaaleille ja konserttisekä oopperataloille kuin pienempiinkin tilaisuuksiinkin. Alkoi hurja matka, jonka varrella alun perin pelkkien sellojen ympärille 1993 kasattu Apocalyptica sai seurakseen rummut. Bändin omille äänitteille on saatu Nina Hagenin, Ville Valon, Lauri Ylösen, Gavin Rossdalen, Max Cavaleran ja Corey Taylorin kaltaisia nimekkäitä solistivieraita. Teksti: Petri Silas Kuvitus: Ville Pirinen 24 SOUNDI > Soundi-haastattelu E ino Toppinen (s. Erityisen merkittävä kollaboraatio oli vuoden 2007 Worlds Collide -albumille toteutettu saksankielinen tulkinta David Bowien Heroesista, jonka laulajana kuultiin Rammsteinin Till Lindemannia
SOUNDI 25 haast_eicca toppinen_a.indd 25 11.10.2018 13.08
– Parhaat frendini naapurustossa olivat mimmejä, ja aloin käydä heidän kanssaan talleilla. Olitko koulussa musiikkiluokalla. Niin väkevää ja rankkaa. Muistan yhden András Schiffin puisevan Bach-illan. Itse olin silloin neljän. – Klassista kuunneltiin kotona aina, faija varsinkin. Sello oli kiva ja palkitsevakin instrumentti, mutta näin jälkikäteen katsoen meillä kyllä soitatettiin aika paskaa musaa. Siellä oli kiva hengailla, ratsastaminen tuntui hienolta ja minulla oli omat hoitohevoset. – Toki. Konsertteja kävimme kuuntelemassa aika ahkerasti. Ja musiikkiopiston matineoista kertyi esiintymiskokemusta. Ostin ihan sattuman sanelemana levyn, jolla oli Shostakovitshin Sinfonia nro 7 eli Leningrad. 26 SOUNDI Eicca Toppisen lapsuutta ja nuo ruutta määrittivät pitkälti klassi sen musiikin opinnot. Yhdeksän vanhana sain rummut, joita kuitenkin paukutin lähinnä itsekseni, koska emme oikein saaneet bändiä kasaan kitaraa soittaneen frendini kanssa. Julisteita oli seinillä ja sitä rataa. Olin soittanut siinä vaiheessa selloa vasta vuoden, koska olen vähän myöhäisherännäinen. Pidimme oman sählyvuoron nuorisotilalla parikymppisiksi asti. Klasari ei vielä siinä vaiheessa kuunneltuna niin kolissut, mutta tykkäsin soittaa sitä. Kuvio jatkui ihan 19-vuotiaaksi saakka. Kuvio jatkui ihan 19-vuotiaaksi saakka.” Millaisia ovat ensimmäiset musiikkiin liittyvät muistikuvasi. – Tavallaan, vaikka en koskaan ollut niin über-motivoitunut harjoittelija. Opistollakin olin hinkannut lähinnä niitä perus-Vivaldeja ja muita innottomia itkuvirsiä. Meillä oli siellä myös hyvä pianotrio ja jousikvartetti, joissa sain soittaa paljon vanhempien oppilaiden kanssa. Klas”Ratsastaminen tuntui hienolta ja minulla oli omat hoitohevoset. Se motivoi, etenkin kun opettajamme Seppo Rautasuo järkkäili välillä kaikenlaista rahakeikkaakin. Kaikki yhtyeen levyt seisovat vieläkin hyllyssä. Soiko kotona muukin kuin klassinen. – Olen aina digannut pallopeleistä. Vedän pannuilla edelleen Cherry & The Vipersissä ja haluan ajatella, että asenne on sama kuin silloin. Toisaalta oli kivaa musisoida hänen ja systerien kanssa. Itse innostuin Duran Duranista, jota fanitin skidinä kovaa. Vielä silloinkin, kun musa alkoi viedä tuntien ja eri orkestereissa soittamisen tähden neljänä tai viitenä päivänä viikossa aikaa iltakymmeneen asti, varasin itselleni kahdesta kolmeen tallipäivää. Koska tykkäsin etenkin opiston kamariorkesterista, otin itseäni niskasta. En edes halunnut tietää ”oikeista” tekniikoista. Muitakin harrastuksia oli ja myös luontoon nuori herra aika ajoin ehti. Radiosta kaseteille äänitetyt ABBAn hitit ja vastaavat kävivät niin ikään tutuiksi. Sitten tulivat Billy Idol ja Jimi Hendrix. Mutsilla oli The Beatlesin levyjä, faijallakin jotain Suomen Talvisotaa. Mikä sai innostumaan ratsastuksesta. Hyvä, etten nukahtanut! Oliko sellossa instrumenttina ja esineenä jotain sellaista, että jaksoit jatkaa treenaamista. – Isosiskon siivellä tulivat jo ennen klasarijuttuja tutuiksi niin Wham! kuin Michael Jacksonkin. Asuimme Martinlaaksossa, perheessä oli viisi lasta ja kaikki soittivat jotain. Kuljin pikkusysterin mukana hänen viulutreeneissään, innostuin itsekin ja pääsin kolmannella yrittämällä Vantaan musiikkiopistoon. > Soundi-haastattelu Horowitzistä tulkitsemassa Mozartia, jota minä inhosin. Varhaisimpia musaan liittyviä muistoja ovat kaiketi ne hetket, kun isä opettaa vajaat neljä vuotta vanhemmalle isosiskolleni pianon alkeita. Korista, tennistä nelinpelinä, lätkää, futista... Musaopiston maksuja olisi turha pulittaa ja kyytejä tunneille järjestää, jos en ryhdistäytyisi. Vastapainona oli melko epätyypillinen ajanviete. Se löi kuin leka. Hän oli soittanut lapsena Joensuussa pianoa, mutta päätynyt teknisen korkeakoulun kautta toisen tyyppiselle uralle. Das wohltemperierte Klavier tai joku vastaava maratoni. Vastaavasti ja ihan samoihin aikoihin lasahti päin pläsiä Metallican Master Of Puppets ja eritoten instrumentaalibiisi Orion. – Olin juuri mennyt ekalle luokalle, kun muutimme Hakunilaan. Selloa treenasin aika määrätietoisesti, mutta rumpujen kanssa touhuamista määritti vapaus. Jonkun stipendinkin sain, muistaakseni kymmenen vanhana. Faija diggasi esimerkiksi Vladimir sinen kolahti ikään kuin omana juttuna vasta 13-vuotiaana. Faijan kanssa hakattiin paljon pingistä, ja musaluokan kaverien kanssa meillä oli kolmannesta ysiluokkaan hyvä porukka myös näihin harrastuksiin. – Koska kotona soivat pääasiassa Bach ja Beethoven, en ollut aiemmin tajunnut, että klasari voi olla myös sellaista. Olin ehkä viidentoista, kun aloimme esiintyä muun muassa Kalastajatorpalla. Miten suhtauduit muuhun urheiluun. K u v at : E ic ca To p p in en haast_eicca toppinen_a.indd 26 11.10.2018 13.08. Mitä muuta musiikkia kuuntelit. Siihen porukoilla oli ovela lääke. Itsekin kolasin isän kanssa kotona vähän myöhemmin läpi Beethovenin sonaatteja ja muuta, ihan omaksi iloksi. He sanoivat yhdessä vaiheessa, että jos homma ei kiinnosta, se pitää lopettaa
Itsellä syttyi silloin joku lamppu pään päällä. HIM soitti Type O Negative -setin, Me Metallicaa, Incredible Brain Cells veti Rage Against The Machinen biisejä ja joku doom-bändi vielä Danzigin kamaa. ”Lars Ulrich halusi minut häihinsä soittamaan. Isoin yllätys tuli siinä, miten raskasta sellaisten biisien raapiminen on. Tein avioparille oman biisin, soitin pari Bachin sarjaa ja vetelin muunkin seremoniamusiikin.” uskaltaneet ekan levyn aikaankaan myydä yli 20 minuutin settejä, koska olimme jo sen jälkeen kaikki aivan puhki. Intistäkin minulla on totta kai vapautus eli olen tällainen yhteiskunnan hylkiö. Jone Nikula oli raahannut Hynnisen Karin paikalle, ja hän oli sen verran vakuuttuK u v at : So u n d in ar k is to K u v at : So u n d in ar k is to haast_eicca toppinen_a.indd 27 11.10.2018 13.08. – Ei varsinaisesti, mutta sujui kyllä. Abivuoden tammikuussa tajusin, etten pysty kirjoittamaan samaan aikaan muiden kanssa. Ihan satunnaisesti. Lukiossa vaihdoin ekan vuoden jälkeen iltapuolelle, ja kun läsnäolopakko poistui, homma alkoi luisua. Teit jotain, mitä kukaan ei ollut aiemmin kokeillut. Diagnoosia ei ole, mutta luulen kärsiväni jonkinasteisesta keskittymishäiriöstä. – Joo, tai nimi Total Cello Ensemble tuli vasta myöhemmin. Asuimme niin lähellä Stadia, etten olisi saanut opiskeluaikana kunnollisia asumistukia. Sitouduin Sibelius-akatemian pääsykokeisiin täysillä. – Ylivoimaisesti isoin homma oli plokata rummut ja miettiä, miten toteuttaa ne sellolla. – Vasta parikymppisenä. – Näin se meni. Ja loppu on niin sanotusti histo riaa. Viikon leirillä oli illanvietto, johon kaikki saivat keksiä ohjelmaa. Englanti sujuu tietenkin hyvin ja ruotsi kohtalaisesti. Minä tein arrit ja vetelimme ihan akustisesti muutaman biisin. Tästä kokoonpanosta Toppisen mukana on koko matkan ajan pysytellyt vain Paavo Lötjönen (oik.). Levysopimus solmittiin käy tännössä samana iltana. Tapahtuman nimi oli Suolirassi. Mikä oli haastavinta sovituksessa. Pärjäsin koulussa oikeastaan muistini ansiosta. Jos Purple Hazen saa toimimaan pelkillä selloilla, miksei myös For Whom The Bell Tollsia voisi kokeilla. Se oli tärkeää aikaa Suomen underground-metalliskenelle. Itsekin aloin hengailla enemmän Teatrolla, koska se tuntui yhtäkkiä ateljeebaareja kotoisammalta viitekehykseltä. Päätin, että jos en pääse sisään, rankaisen itseäni kirjoittamalla ylioppilaaksi. Silloin jäi myös rumpujen soitto monien vuosien ajaksi. Ennen Apocalypticaa olit muka na Total Cello Ensemblessä, joka tul kitsi Kronos Quartetin tapaan muun muassa Jimi Hendrixiä. Ahkera kiertue-elämä on koulinut Apocalyptican soittamaan huomattavasti alkuaikojaan pidempiä keikkoja. Vielä debyyttialbumin aikaan Apocalyptica keskittyi Metallican coveroimiseen. – Reissatessa oppii kyllä. Koska muutit kotoa. HanSOUNDI 27 nu Kiiski joka tapauksessa veti kunnianhimoista kuuden sellon kokoonpanoa, jolle oli sovitettu esimerkiksi Purple Haze ja Säkkijärven polkka. En tullut toimeen tietynlaisten opettajien kanssa, ja osoitin sen usein aika lapsellisestikin. Siellä kokeilimme mikitystä ensi kerran. Ja pääsin! Eikä ole kaduttanut, etten käynyt lukiota loppuun. Tässä vielä nuorina noviiseina Saksassa 1998. Kronos ja Fläskkvartetten olivat ehkä toimineet esikuvina. Talvella soitimme Maxin ja Paavon kanssa triona Sibiksen oppilaskunnan pikkujouluissa taas Metallicaa ja muun muassa Sepulturan Inquisition Symphonyn. Klassisen soittotekniikka ei sellaisenaan toimi tällaisessa ilmaisussa, ja on vuosien evoluution tulosta, että vetelemme tänään pitkiä rundeja ja joka ilta kahden tunnin settejä. Hain vanhan Yamahan settini tosin kymmenisen vuotta sitten itselleni, kun vanhemmat luopuivat lapsuudenkodistani. Selloyhtyesoitosta oli toki tietty käsitys sen kuuden hengen porukan kautta. Kerran lipsahti yläkoulussa keskiarvo alle kasin. Ja kun joku tuli puhumaan, että matskusta pitäisi tehdä levy, meitä lähinnä nauratti. – Yllättävän hyvin. Saksa ja espanjakin alkeistasolla. Kiinnostiko koulunkäynti. Vivo-orkesterin leirillä 1993 Lapualla ryhdyimme sanoista tekoihin Paavon, Maxin (Lilja) ja Riku-Pekka Nummisen kanssa. Emme Tästä kaikki alkoi. Sitten Tony Taleva järjesti Teatrolla joulun välipäivinä cover-illan, johon pyysi meidätkin. – Sitä ennen esiinnyimme parikolme kertaa vuodessa jossain opiskelijabileissä. Jos aihe ei kiinnostanut, en jaksanut satsata kokeisiin lukemiseen. Kuinka hyvin lopputulos vastasi sitä, mitä olit en nalta päässäsi kuullut. Tai jotain Anthraxin tai Sepulturan biisiä... Apocalyptican ensimmäinen varsinainen keikka oli joulukuus sa 1995. Sittemmin olet tainnut sattunees ta syystä oppia ainakin kieliä. Minulla oli vaikeita auktoriteettiongelmia
Heille tuntui olevan tärkeää, että olemme paikalla. K u v a: V il le Ju u ri k k al a haast_eicca toppinen_a.indd 28 11.10.2018 13.08. Aivan oikea ratkaisu. Nastoja muistoja. Olin ollut siihen asti vannoutunut poikamies, mutta muutimme yhteen melkein heti. – Bändillä oli siellä Hartsulla kaksi konserttia, ja Lars (Ulrich, rummut) tuli ekalle jo sen verran etukäteen Ruotsista, että ehti nähdä meidänkin settimme. Sillä samaan aikaan myös Apocalyptican suunnalla alkoi tapahtua. Niin ikään kehityimme pienessä ajassa todella paljon sen tyylin soittajina. Kirsi nut, että otti ehkä viikkoa myöhemmin yhteyttä Zen Garden -yhtiönsä nimissä. Kirk (Hammett, kitara) on kova Bach-fani, ja pyysi minua soittamaan jotain preludia hallin käytävällä. Lähivuosina soitimme usein yhdessä... Tasavuosien kunniaksi yhtye päivitti esikoislevyn kansikuvan nykyisellä kokoonpanolla. Pieni tilaisuus Yellowstonen kansallispuistossa, ehkä 50 vierasta. – Kyllä, ja myös hänen kanssaan puhuin paljon näistä ulkomaiden haaveista. 1996 oli sinulle merkittävä vuosi. Tiedustelutiedon mukaan olet esiintynyt myös yhdessä Ulrichin privaatimmassa tilaisuudessa. Jotain sietämätöntä Anton Weberniä. 28 SOUNDI > Soundi-haastattelu Tapasit samoihin aikoihin vaimosi Kirsi Ylijoen. Tein avioparille oman biisin, soitin pari Bachin sarjaa ja vetelin muunkin seremoniamusiikin. Ja Symphony & Metallica -konserttiinhan (1999) he lennättivät meidät yleisöön kesken rundin. Jammailimme yhdessä, minä soitin rumpuja ja hän bassoa. Dynamofestareilla Hollannissa, Ruisrockissa, siellä täällä. Rivipaikka orkesterissa ei kiinnostanut, opettajan hommista puhumattakaan. Soitin ekan syksyn C-duuriasteikkoa ja Haydnin C-duurisellokonserton ekaa osaa. En ole niin melunnut asiasta, mutta jokunen vuosi sitten Lars halusi minut häihinsä soittamaan. Meillä on kaksi poikaa ja 21-vuotishääpäivä tulossa. Mikä vaikutti eniten siihen, ettei Apocalyptica jäänyt muutaman keikan ja yhden levyn mittaiseksi projektiksi. Niiden oivallusten äärellä toinen levy oli ikään kuin pakko tehdä. Halusin ihan itsekkäästi osoittaa, miltä Apocalyptica todella voi kuulostaa. Budjetti oli ehkä 40 000 markkaa – siis markkaa – ja tänään lättyä on kaupattu kaksi miljoonaa! Kuka päätti, että keskitytte avauksella Metallican tuotantoon. Vaan sitä, että jos joku homma näyttää toimivan, sitä kohti mennään ja sitä tehdään täysillä. Kihloihin menimme kuuden viikon jälkeen ja naimisiin 11 kuukauden kuluttua tapaamisesta. Metallica otti teidät alusta asti vastaan avosylin. Seuraavana päivänä koko porukka kävi tsekkaamassa vetomme. He vetivät vaikka mitä hienoja teoksia ja minä ihan perusteita. Eka levymme ilmestyi toukokuussa ja marraskuun puolivälissä, kun lämmittelimme Metallicaa Hartwallilla, aloin seurustella Kirsin kanssa. Slayerin Angel Of Death ja Metallican Batterykin on jo tehty. Onnistuimme puhumaan Akatemian studion käyttöömme puoli-ilmaiseksi eli ihmettelen, jos Plays Metallica By Four Cellos ei ole myyntilukuihin suhteutettuna maailman halvin levy. – Se oli Hynden idea. Vaikka on vaikeaa, niin vedetään! Vaikka sattuu, niin vedetään! Tähtäsitkö silloin vielä ammattiin klasaripuolelle. Olin tuurannut siinä vaiheessa jo aika paljon Radion Sinfoniaorkesterissa ja Avanti!ssa eli parhaissa kotimaisissa porukoissa, mutta joutunut soittamaan paljon kamaa, jota pidin tyhjänpäiväisenä. Yhden Apojen Friscon keikan jälkeen sain kutsun Larsin luo jatkoille. Halusin lähteä Sibiksen jälkeen Moskovaan tai New Yorkiin opiskelemaan ja tähdätä solistiksi, kamarimuusikoksi tai hyvän kamariorkesterin jäseneksi. Se ei ole näinä aikoina mikään pikkujuttu. Aika hullua. Hän kyykytti minua huolella. Jokusten mikeillä ja efekteillä tehtyjen kokeilujen myötä tajusimme, miten alkeellinen levyn soundi on. – Totta kai tuntui hyvältä vetää Sibeliusta, jos Paavo Berglund tai Jukka-Pekka Saraste oli johtamassa, mutta vastapainona tuli tosi tylsiä iltoja. K u v a: C hr is t i an R i p ke n s ”Jos Purple Hazen saa toimimaan pelkillä selloilla, miksei myös For Whom The Bell Tollsia voisi kokeilla?” Yli vuoden kestänyt Apocalyptican debyyttialbumin 20-vuotisjuhlakiertue päättyi tänä syksynä. – Kyllä. – Opimme debyytin jälkeen tehtyjen keikkojen kautta paljon siitä, miltä sellot voivat kuulostaa. Ajattelin, että pyrkisin Paulon sellokilpailun ja ulkomaiden jatko-opiskelujakson kautta komealle, kansainväliselle uralle. Muut hölmöt lähtivät nukkumaan. Muut luokassa olivat vanhempia ja taitavampia. Lopulta siitä tulikin se minun kamarimusiikkiyhtyeeni. Baltiasta pikana Friscoon ja äkkiä takaisin Savoy-teatterille vetämään oma keikka. Enkä tarkoita nyt mustavalkoisuutta. Toisaalta, haahuilu tai lilluttelu ei ole koskaan ollut minun juttuni – yhtään missään. Minussa oli kehityspotentiaalia, koska Hannu Kiiski oli pari vuotta aiemmin laittanut tekniikkani täysin remonttiin. Sittemmin röyhkeyttä on karttunut ja samoin tekniset valmiudet ovat kehittyneet, eikä tänään ole oikeastaan mitään rajoitteita sen suhteen, mitä voimme ottaa ohjelmistoon. Meillä oli ohjelmistossa myös Sepulturan, Faith No Moren ja muidenkin tuotantoa, mutta hän piti selkeämpänä levyttää pelkästään Metallicaa. – Pitää paikkansa. – Ainakin omasta mielestäni. – Silloin tein tärkeitä, koko loppuelämää koskevia päätöksiä. Oliko sinulla realistiset mahdollisuudet kohota huipulle. Heikompi kaveri ei olisi sitä jaksanut, mutta Hannu kai näki, että minulla pää kestää ja sisuunnun treenaamaan
He saattoivat jatkaa viroissaan orkestereissa tai opettajina ja kierrättää Apocalyptican palkkionsa minun firmani kautta. Oli paikalla yleisöä tai ei. Olin silloin ainoa, joka panosti yhtyeeseen sataprosenttisesti, mutta viitisen vuotta myöhemmin perustimme bändille yhteisen yrityksen. Soitimme albumin tiimoilta lähemmäs 80 keikkaa, ja aloimme hahmottaa, mitä tästä voi tulla. Yllätyin, kun numero oli yhä voimassa ja äijä suostui puhelimessa melkein heti mukaan. Toinen poikani syntyi 2002, aika pian muutettuamme uuteen kotiin. Vesa Kontiainen MIKA SUNDQVIST Suomirockin sekatyömies Kontiainen tuo kirjassaan parrasvaloihin yhden Suomen menestyneimmistä musiikkituottajista. Viimeksi kuluneiden 13 vuoden aikana Apocalyptica on kiertänyt maailman monta kertaa ympäri ja julkaissut levyt Worlds Collide (2007), 7th Symphony (2010) sekä Shadowmaker (2015). Tapasimme alun perin 1998, kun soitimme jollain festareilla samaan aikaan. Eli innovatiivinen, kreisi kokeilija ja fantastinen, arvokas herrasmies. – Meillä alkoi Kirsin kanssa rakennusprojekti syyskuussa, ja pyysin Pertun sekä Paavon metsätyötalkoisiin tontillemme. Menin katsomaan miehen rumpuklinikkaa, hän muisti Apocalyptican vetäneen Slayerin biisejä ja totesi, että meidän pitäisi tehdä jotain kimpassa. Palataan vuoteen 1998. oli mukana, skimbailimme ja vietimme siellä muun seurueen mukana nelisen päivää. – Minua himottaisi tehdä instrumentaalilevy. 21. – Ihan alkuun rockpuolen palkkioissa oli kyllä nielemistä. Se hetki koitti 2003, kun kaivoin esiin ruttuisen paperilapun, jolle Lombardo oli monta vuotta aiemmin raapustanut kontaktinsa. Levy-yhtiö vaihtui, lavensimme cover-repertuaaria ja minä sävelsin omia biisejä. Halusin omistaa biisini ja tehdä alikustannusdiilit tapauskohtaisesti. Olimme tottuneet klasaripuolella siihen, että vähintään tuhat markkaa jää käteen keikasta kuin keikasta. Silloin syntyi ensimmäinen poikasi ja Apocalyptican toinen levy Inquisition Symphony. Hänen lisäkseen levyllä soittaa myös Sami Kuoppamäki, jonka tavoittamista ei tarvinnut jännittää yhtä paljoa. Otolla oli karismaa ja hyviä, luovia ehdotuksia. Moni porukasta dokasi silloin paljon, ja vallitsi ankea fiilis. Siitä olen pitänyt koko Apocalyptican ajan kiinni. Sen rundisyklin päätteeksi olin vähällä erota bändistä ja samassa rytäkässä Max jouduttiin pistämään pihalle. Tällaisen suojatyökulttuurin kasvateille oli kova isku, kun kotiuduimme ekalta reilun viikon Euroopan-rundilta 1997, ja kourassa oli joku 60 markkaa per keikka per äijä! Vaikka väkeä oli ollut salissa parhaimmillaan jopa 350 henkeä. Ehditte kokeilla vakituista laulajaakin, kun Franky Perez oli bändissä vuodesta 2014 aivan viime hetkiin asti. syyskuuta 2018, Ravintola Bar Cón, Helsinki Syksyn särmikkäimmät uutuudet Matti Laine TAPPAJAN VAISTO Uutuusdekkarissa kovaksikeitetty rikollispomo Elias Vitikka syöksyy yhä syvemmälle Helsingin alamaailman syövereihin. Ajattelin, että homma ei ole meille niin kiinnostavaa, jos teemme toisenkin levyn pelkän lainamatskun varaan. Todella ikimuistoinen sessio. – Perustin kustannusoikeuksien tähden oman firman loppuvuodesta 1999. Hän saattoi pyytää johonkin osaan ”tähtipölyä” ja ilmaisi itseään muutenkin värikkäästi. Onneksi ekalla levylläkin mukana ollut Antero lensi tosi lyhyellä varoitusajalla Saksaan ja pelasti rundin loppuosion. Suomalainen.com Ovi lukem attom iin maa ilmo ihin haast_eicca toppinen_a.indd 29 11.10.2018 13.08. Tunnustelimme, onko meillä keskinäistä luottamusta ja halua jatkaa. 27 95 29 95 24 95 -11% (27,95) Tarjous voimassa 29.10.–11.11. Vuoden 2000 Cultilla olikin sitten pääosin sinun sävelmiäsi ja ensimmäiset laulajat. – Cult osoittautui yhtyeen ensimmäiseksi kovaksi koetukseksi. Reflectionsin tähtivieras oli Slayerin rumpali Dave Lombardo. Roger Daltrey MY GENERATION The Whon energisenä laulajana tunnetun Daltreyn kauan odotettu elämäkerta on samalla kuvaus yhdestä maailman suurimmista bändeistä. Missä vaiheessa perustit oman yhtiön. Olin suunnitellut jo jonkin aikaa, että tekisin yhtyeelle edelleen musaa, mutta jäisin syrjään keikkailusta. Jokainen levy on aina reaktio edelliseen, ja sitä kautta täysin erilainen kuin muut. No, sitä sun tätä on ehtinyt tulla vastaan. Mitä on edessä seuraavaksi. Taloon rakennettiin myös studio, jossa tehtiin suurelta osin sekä Reflections (2003) että sen seuraaja Apocalyptica (2005). Käräjillekin minut on haastettu kerran Suomessa ja kerran Ranskassa, mutta kaikesta on toistaiseksi selvitty. Miten selvisitte bändin kriisin jälkeen jaloillenne 2001. Häneltä meni kiertueella käsi poikki ja meidän oli pakko tehdä rajuja ratkaisuja. Teimme talon pohjia, puhuimme asioista ja hahmottelimme tulevaisuutta. Wagner Reloaded Leipzigissa 2013 ja Pertun kanssa Kansallisoopperaan toissa vuonna tehty Indigo saivat minut innostumaan vähän erilaisesta ilmaisusta. Ja samalla koko bändin, sillä kuin taikaiskusta soittokin tuntui taas saatanan hienolta. Se oli alkuun kätevää muillekin. – Heinisen Juha äänitti ja tuottajina toimivat Hiili Hiilesmaa sekä Henrik Otto Donner. – Hän lähti messiin aika legendaarisen jutun myötä. Vastaus molempiin oli kyllä, ja tässä sitä ollaan melkein 20 vuotta myöhemmin
Disco Ensemble on tarina suuresta suomalaisesta rockseikkailusta. Teksti: Mikko Merilinna Disco Ensemble lopettaa yli 20 vuotta kestäneen uransa historialliseen yhdeksään Tavastian-keikkaan. Viimeisten hitaiden aika 30 SOUNDI K u v a: M ar k u s P aa ja la disco ensemble -taitto_c.indd 30 11.10.2018 13.11. Heidän kertomuksensa on oodi sitkeydelle ja lahjakkuudelle, hyvälle ja kovemmallekin onnelle, paremmille ja huonommille ratkaisuille, ystävyydelle
– Ekasta Provinssistamme en oikein muista mitään, mutta paremmin muistan tokan keikkamme kesällä 2005, kitaristi Jussi Ylikoski kertoo. Disco Ensemblen alkuaikoina hardcore oli kuitenkin niin elämäntyyli kuin musiikigenrekin. – Suurin syy siihen oli Tonteknik-studio ja siellä tehty Refusedin Shape Of Punk To Come. Koivisto liittyi mukaan vuonna 1999, muutama vuosi bändin perustamisen jälkeen: – Porin Annis-kulttuuritalo, nuorisotalokeikat ja skeittaus – niiden kautta tutustuttiin. Hymyjä ei kymmenen asteen lämpötila hyydytä: Disco Ensemble näyttää olevan ajankohtaisempi kuin koskaan ja koskettavan yleisöä ikäluokasta toiseen. – Sitten tehtiinkin täyspäiväisesti bändihommaa, ja se oli tosi juhlavaa aikaa. – Porin kundien lisäksi porukassamme oli kavereita Raumalta ja Ulvilasta. Bändi tunnettiin kin aina raudan lujana liveaktina. Siitä muodostui läpimurto ja lopulta kultalevy Suomessa. – First Aid Kitin jälkeen tuli se hetki, että oli päätettävä, käykö koulussa vai jättääkö sen toistaiseksi kun ei vain ehdi tunneille, Koivisto sanoo. Hardcorea ja skeittausta Disco Ensemble oli 2000-luvun alkuvuosina muotoutunut progressiivisesta hardcoresta melodisempaan ja kevyempään suuntaan, suuremman yleisön näkökulmasta helpommin lähestyttäväksi yhtyeeksi, jolla oli myös hittikappaleita – juuri sellaisia kuin We Might Fall Apart. Innostuttiin siitä koko kulttuurista, jonka sitten Porin mittakaavassa ja ympyröissä omaksuimme, Ylikoski kertoo. "first aid kitin jälkeen tuli se hetki, että oli päätettävä, käykö koulussa vai jättääkö sen toistaiseksi kun ei vain ehdi tunneille." SOUNDI 31 Kuva: Mikko Merilainen Kuva: Jussi Ylikoski disco ensemble -taitto_c.indd 31 11.10.2018 13.11. Silloin oli ekan kerran sellainen fiilis, että nyt homma toimii. Provinssi on valikoitunut yhdeksi tämän artikkelin haastattelupaikoista, sillä muun muassa täältä voidaan katsoa alkaneen Disco Ensemblen nousun suomalaisen rockin huipulle. Disco Ensemble lähti vuonna 2003 nauhoittamaan Fullsteamin julkaisemaa Viper Ethics -esikoislevyään Ruotsiin, Uumajaan. – First Aid Kit -levymme oli tullut ulos ja soitimme sunnuntaina yhdeltä syntetisaattori-intron aikana tämän jutun kirjoittajalle: – Kuuntele tarkasti, sillä tästä kappaleesta kuulemme vielä. Skeitattiin ja kuunneltiin Ruotsija New York -hc:ta. Yksi sen ensimmäisistä julkisista esityksistä oli Helsingin Oranssi-klubilla syksyllä 2004, jolloin yhtyeen tuore manageri, Fullsteam-yhtiön perustaja Rauha Kyyrö kuiskasi tunnistettavan -On any given day we might fall apart! Kesällä 2017 Disco Ensemble hyppyytti täpö täyttä teltal lista Ilosaari rockin yleisöä. On perjantai-ilta ja Provinssi-festivaalilla on kylmä. Se oli niin älytön levy ja sitä tuli ihasteltua joka kulmasta: miten tämä on tehty, missä tämä on tehty ja päivällä YleX-teltassa. Disco Ensemblen solisti Miikka Koivisto huutaa, ja kaksikymmentuhatpäinen yleisö vastaa: – Just like the house of cards! Tunnelma on yhteisöllinen ja lämmin, vaikka kesäkuinen Seinäjoki ei auringonpaisteessa kylvekään. Olimme aika varmoja, että ei sinne siihen aikaan ketään tule. First Aid Kit, yhtyeen toinen albumi, ilmestyi alkuvuonna 2005. — Ensimmäisillä keikoilla soitimme myös Breach-, Refusedja Snapcasebändien covereita, rumpali Mikko Hakila muistelee. Kun keikka alkoi, teltta oli yhtäkkiä ihan täynnä jengiä
– Siinä oli paljon Itä-Eurooppaa, ja Baltian kautta mentiin. – Deep Turtlen There’s A Vomitsprinkler In My Liverriver -levyä kuuntelin tosi paljon ja se vaikutti paljon siihen mindsetiin, miten halusin tehdä ekat omat biisit. Viper Ethicsin julkaisun jälkeen Disco Ensemble teki kevättalvella 2004 ensimmäisen Euroopan kiertueensa No Shame -yhtyeen kanssa. Minäkin vedin sitten samalla nupilla kitaroita purkkiin. Suuria kiertueita Disco Ensemble tekee viimeiset keikkansa syksyllä 2018. Luulin, että kuolen siihen paikkaan, Hakila toteaa. Vuonna 2006 Disco Ensemble päätyi kiertämään muun muassa Britanniaa Danko Jonesin ja Gogol Bordellon kanssa. TreUnion-piireistä löytyi basisti Lasse Lindfors, joka soitti tuolloin helsinkiläisessä Oxygenol-yhtyeessä. K u v a: So u n d in k u v aar k is to K u v a: Ti m o Is o ah o disco ensemble -taitto_c.indd 32 11.10.2018 13.11. TreUnion yhdistää 2000-luvun vaihteessa Disco Ensemble kuului tamperelaislähtöiseen TreUnion-bändikollektiiviin. Minun puoleltani oli ollut kovaa bändidiggailua, kun Ghosttown tuli. – Emme tietoisesti päättäneet, että tehdäänpä nyt näin, vaan halusimme kokeilla melodisia laulupätkiä, Ylikoski toteaa. Yhdeksään Tavastian-keikkaan päättyvään Last Nights Out -kiertueeseen sisältyy runsaan viikon osuus Keski-Euroopassa, missä yhtye on ollut hyvin suosittu. – Mua kysyttiin tuuraamaan jollekin Tavastian lämppäyskeikalle. Lopulta vanha basisti Jamppa teki vielä sen keikan, Lindfors muistelee. Lehdistötiedotteessa luki kesällä 2002: ”Jos Disco Ensemble olisi amerikkalainen yhtye, se olisi jo kiertänyt maailman monta kertaa Glassjaw’n ja muiden kanssa.” Ghosttown Effectillä esitelty kappalemateriaali oli aiempaa kevyempää, ja Koivisto alkoi kehittää laulumelodioita hardcore-huudon sijaan. 2010 ja 2013 Disco Ensemble täytti 1000 hengen Postbahnhof-salin, samoina vuosina esiinnyttiin Rock Am Ring -festivaaEnnen pitkää Fullsteam-yhteistyötä DisCo.:sta Disco Ensembleksi muovautunut yhtye toimi TreUnionkollektiivissa. Dassum tuotti myös ensimmäisen virallisen ep:n, Memory Three Secin, joka ilmestyi vuonna 2000. – Porissa oli avoin ilmapiiri ja kaikennäköiset kokeilijat pääsivät keikoille. Rankin alavire alkoi kyllästyttää, Hakila sanoo. Se oli huikea keissi, Hakila heittää. Meillä oli mappi, jossa oli karttoja, printattuja reittiohjeita ja ihan käsittämättömiä 1000 kilometrin ajoja keskellä talvea. Porin prinssit 1990-luvulla Porissa vaikutti Deep Turtlen ja Circlen kaltaisia alternative-musiikin pioneereja. – Mulla oli yhdellä siirtymällä niin kylmä, että menin huoltoaseman vessaan ja lämmittelin käsipuhaltimen alla. Heti maailmalle Fullsteam oli alusta asti suuntautunut kansainvälisesti. Ilman heitä emme olisi lähteneet siinä vaiheessa sieltä mihinkään, Hakila sanoo. Se koostui paristakymmenestä nu metalista, hardcoresta ja punkista ammentaneesta yhtyeestä, jotka järjestivät toisilleen keikkoja ja rakensivat Suomeen uutta vaihtoehtorockin alakulttuuria. Kyyrö oli buukannut Puolan keikat itse, ja hänen saksalainen promoottorikontaktinsa Saksan ja Sveitsin. Molemmat ovat olleet Disco Ensemblen uralla tärkeissä rooleissa. Halusin rikkoa perinteistä kaavaa ja hakea myös melodisesti nurinkurista dogmaa, Ylikoski lisää. Tässä nuoret punkkarit vuoden 2001 paikkeilla. Sitten oli Italiaa, ihan mitä sattuu. Disco Ensemblen toinen ep Ghosttown Effect julkaistiin TreCordsmerkin alla. – Mutta totta kai oli hienoa päästä lopulta mukaan bändiin. – Joku NOFX on ihan über-melodista kamaa, ja myös Bad Religion. – Oli se sellainen ainutkertainen kokemus, jota ei voi toistaa mitenkään, Koivisto sanoo. TreUnion kokeili siipiään myös levyjulkaisijana. Oli helvetin kylmä tammikuu Euroopassa, Koivisto muistelee. Skeittipunkista ne melodiat kumpusivat. – Vaikutteet alkoivat myös muuttua musiikissa, jota kuuntelimme. 32 SOUNDI SOUNDI 33 miten tämä on mahdollista, Ylikoski muistelee ja naurahtaa: – Studiolla oli Sovtek-merkkinen kitaravahvistin, jota Refused oli käyttänyt äänityksissään. Circle otti meidät joskus 1997 mukaan Tavastialle ja Turkuun. – Tämä oli ennen GPS-aikakautta. Deep Turtlen laulaja–kitaristi Pentti Dassum äänitti ja miksasi Disco Ensemblen, tuolloin vielä DisCompanyn, ensidemon loppuvuodesta 1996
Pohjois-Amerikkaan lähdettiin vuonna 2008 legendaariselle Warped-kiertueelle. Meidän lavallamme oli 20 minuutin setit 10 minuutin vaihdoilla. – Philadelphiassa mentiin kopioliikkeeseen ja printattiin omia A3-julisteita. Hyvin raadollista kisaamista siitä, kuka nyt sitten saa jengiä keikalle. 32 SOUNDI SOUNDI 33 leilla Saksassa. Luulin, että kuolen siihen paikkaan." Tunnelmat kaikkensa antamisen jälkeen. – Muutamia keikkoja vedettiin niin, että jengi ei varmasti tiennyt, keitä olimme, Hakila lisää. Yhtye teki syksyllä 2006 Eastpak Antidote -kiertueen Danko Jonesin ja Gogol Bordellon kanssa, lämmitteli Linkin Park -yhtyettä vuonna 2008 ja kiersi saksalaisen Die Toten Hosen -punkbändin kanssa stadioneilla vuonna 2013. Alla ideoidaan Island Of Disco Ensemble -pitkä soittoa treeniksellä vuonna 2009. Warped-kiertueilla pienempien lavojen soittojärjestykset arvotaan jokaisena päivänä uudelleen. – Oli aika shokki, millaista meininki oli siellä, kun vertaa vaikka suomalaisiin festareihin. Lavoja oli kymmenen, ja bändit mainostivat omia keikkojaan julisteilla festarialueen sisällä, Ylikoski kertoo. Bändin näkövinkkelistä oli se aika läppähommaa, Ylikoski sanoo. K u v a: La ss e Li n d fo rs K u v at : La ss e Li n d fo rs K u v a: La ss e Li n d fo rs disco ensemble -taitto_c.indd 33 11.10.2018 13.11. Keikan jälkeiset hetket tallennettu Porista 2008 ja Saksasta 2010. "Mulla oli yhdellä siirtymällä niin kylmä, että menin huoltoaseman ves saan ja lämmittelin käsipuhaltimen al la. – Mietittiin sitten, että kai meidänkin pitää näin toimia, Koivisto muistelee. Lisäksi ostettiin spray-maalia ja lakanoita, suihkutettiin logomme niihin ja lakanat lavan sivuille roikkumaan, Ylikoski sanoo. – Leijonanosa yleisöstä meni katsomaan isojen lavojen bändejä
Erikoisista sattumuksista huolimatta Warpedista on jäänyt hyviä muistoja. – Bussikuskimme kutsui meidät kiertueen jälkeen kotiinsa Cincinnatiin. – Itse asiassa niitä on kaksi samanlaista. – Ehkä on jäänyt mietityttämään se, että jätettiin Brittien kohdalla asiat tietoisesti kesken. Tässä levy-yhtiön toimistolla hypistellään tuolloin tuoretta Magic Recoveries -levyä. Minulle löytyi sopiva rooli. – Mun mielestä merkittävimpiä suomalaisia rockbändejä, itselleni varmaankin 2000-luvun merkittävin. Mikä erityisesti sai sinut kiinnostumaan bändistä ja ryhtymään heidän managerikseen. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Gogol Bordellon ja The Hivesin kaltaisia artisteja. Läpimurtoalbumi First Aid Kit (2005) avitti Disco Ensemblen aina Soundin kansikuvapojiksi asti. Bändin jäsenet ovat enemmän tai vähemmän eläneet bändillä yli 10 vuotta. Ei ole tapahtunut isoja floppeja, pudotuksia tai katastrofeja, päinvastoin. Energia, yhteensoitto ja ylipäätään keikkojen ulosanti. – Sinne piti aamuysiltä kävellä katsomaan, soitetaanko tänään aamupäivällä vai iltakuudelta, Hakila kertoo ja jatkaa: – Kun miksaajamme auttoi talon äijiä jonkun ongelman kanssa, alkoi käydä parempi arpaonni. Muistan, että kiikutin jossain vaiheessa niitä huoltoon ja musakaupoissa vain pudisteltiin päitä, että mitä nämä oikein ovat. – Aloitin itse näiden hommien parissa vuosituhannen vaihteessa, ja varmaankin kaksi asiaa vakuuttivat Disco Ensemblessä: livebändinä se oli ylivoimainen verrattuna muihin sen ajan ja skenen bändeihin. Isot eurodiilit Disco Ensemble solmi vuonna 2006 kansainvälisen kustannussopimuksen Chrysalis-yhtiön kanssa sekä levytyssopimuksen Saksan Universal Music -yhtiön kanssa. Tehtiin muutama rundi siellä ja kaikki oli hyvällä mallilla, mutta päätettiin, että ei haluta kuluttaa enempää rahaa sinne ja keskityttiin niihin alueisiin, joilla on valmiiksi tarpeeksi kysyntää. Toinen suli taannoin Hampurin keikalla. Myös tulevat yhdeksän päivää Tavastialla ensimmäisenä bändinä koskaan ilmentävät tätä. Yhtye lisättiin agentti Tobbe Lorentzin keikkamyyntirosteriin, jossa oli myös The Soundsin, Flogging Mollyn, K u v a: Te ro A h o n en K u v a: La ss e Li n d fo rs disco ensemble -taitto_c.indd 34 11.10.2018 13.11. – Se varmastikin on osasyy siihen, miksi levystä tuli niin suosittu. Saatiin joku viisi minuuttia lisäaikaakin joskus. Minkälaisena näet Disco Ensemblen roolin ja merkityksen kotimaisen rockmusiikin kartalla. – Bändi ja yhtiö kasvoivat rinta rinnan ja tukivat toistensa kasvua. Entä pahimmat pettymykset. Siellä pistettin usein pystyyn rumpubattleja, grilli oli kuumana ja joku paistoi hampurilaisia. Sittemmin Bogrenista on tullut eräs raskaan musiikin tunnetuimpia tuottajia, jonka ansioluettelossa on muun muassa Soilworkin, Kreatorin, Sepulturan ja Opethin julkaisuja. Hän oli sellainen Harley-Davidson -partaäijä, joka asui äitinsä kanssa lähiössä. Pohjademonauhat, joissa oli vähän heittoa, piti myös gridittää ja kaikki oli superpedanttia, Hakila muistelee. En tosin vedä niillä enää keikkoja. Mitä on ollut Disco Ensemblen merkitys Fullsteamille. Täsmällinen läpimurtolevy Disco Ensemble nauhoitti kolme ensimmäistä albumiaan ulkomailla. – Hän halusi gridittää eli leikata kohdilleen kaikki rummut, mutta sitä ennen ne piti soittaa täysin gridiin. First Aid Kit tehtiin Örebrossa, Ruotsissa, Jens Bogrenin kanssa. Kaikki epämääräisyys on poistettu. Ekojen rundien perusteella Briteissä olisi voinut olla isommatkin markkinat, jos olisi satsattu enemmän. Samassa studiossa oli tehty 1980-luvulla Elton FULLSTEAMIN PERUSTAJA ja hallituksen puheenjohtaja Rauha Kyyrö kiinnitti Disco Ensemblen vuonna 2003 levy-yhtiölleen ja toimi henkilökohtaisesti yhtyeen managerina vuoteen 2015 asti. – Listaaminen on hankalaa, mutta loistavaa on se, että mun ja bändin suhteessa on kasvettu yhdessä ja bändi on loppuun asti pystynyt pitämään toimintansa järkevänä ja menestyksekkäänä. Se on niin selkeä. – Löysin sen Porin Majakka-kirppikseltä, Koivisto kertoo. Kiva kiertävä sirkushan se oli, Ylikoski hymyilee. Toisekseen meillä synkkasi hyvin ja sovin heidän bändidynamiikkaansa mukaan. Vaikutus musiikkibisnekseen, toisiin muusikoihin ja bändeihin sekä musiikkia kuunteleviin ihmisiin on huomattava. Disco Ensemble ja Fullsteam kasvoivat kaäsi kaädessäa Disco Ensemblen tarinaa ei voi kertoa ilman läheisintä yhteistyökumppania Fullsteamia ja Rauha Kyyröä. Yksittäisiä juttuja ovat First Aid Kitin julkaisu, kansainvälinen läpimurto sekä Warriors-levyn Second Soul -kappale, josta tuli aikoinaan bändin siihen asti isoin hitti esimerkiksi Saksassa. – Olimme siellä viisi viikkoa. Oma sosiaalinen verkostoni koostuu myös pitkälti Disco Ensembleen liitännäisistä henkilöistä. Kerro loistavimmat onnistumiset managementin ja Fullsteamin näkökulmasta Disco Ensemblen uralta. Grillattiin ja juotiin moonshinea, Koivisto nauraa. – Tällainen täsmällinen järjestelmä loi sen levyn soundin ja se varmaan on levyn tunnelman iso osa, Koivisto miettii. Yleensä kun soitetaan nupit kaakossa, on seassa mufflaa eikä oikein tiedä, mistä mikäkin asia alkaa ja mihin seuraava päättyy, Ylikoski sanoo ja jatkaa: – Silloin tuli mukaan uutena soundielementtinä Miikan pieni ruskea Yamaha-syna. Bogrenin työmenetelmät yllättivät. – Bussi oli hieno, helle koko ajan ja bäkkärillä kivat puitteet. Naureskeltiin sitä soundia, mutta se oli juuri se juttu, jota silloin tarvittiin. First Aid Kit julkaistiin uudelleen Saksassa, ja bändi äänitti sopimuksen mukaisen kolmannen albuminsa Magic Recoveriesin Tanskan maaseudulla tuottaja Pelle Gunnerfeldtin kanssa. Nyt, kun bändi soitti vikoja festareita, jokaisilla festareilla saivat yhden isoimmista yleisöistä. Se oli täydellinen symbioosi, jossa henkilökunta ja bändi olivat yhtä perhettä
Minun mielestäni uusista versioista ei tullut parempia. Se nauhoitettiin Suomessa tuottaja Lasse Kurjen kanssa. Taukoja ja sooloja Disco Ensemble julkaisi viisi pitkäsoittoa yhdeksän vuoden sisään. Neljännestä albumista oli optio, jota Saksan Universal Music ei käyttänyt. Erikoistoimintaa Berliinissä Universal oli ensitöikseen lähettänyt Disco Ensemblen studioon nauhoittamaan uudelleen First Aid Kitin kappaleita uusintajulkaisua varten. – Studio oli nähnyt kasarilla kultaajan, kun levyjen teosta maksettiin hirveitä summia. First Aid Kitin ympärille kasattiin 10-vuotisjuhlakiertue, ja tuolloin syntyi idea paluulevystä. – Olihan se hienoa, että oikeasti iso diili sattui meidän kohdalle ja päästiin kanssakäymään tätä rokkilaiffia sitä kautta, Ylikoski muistelee ja jatkaa: – He sanoivat, että nyt tehdään ja myydään mahdollisimman komea juttu. Se oli ollut aina haastava tyyVasemmalla eeppisiä maisemia Sveitsistä vuodelta 2011. Homma jotenkin kuoli sanattomalla sopimuksella. Kolme vuotta aiemmin Warped kiertueella oli paljon raadollisempi tunnelma. Tai ehkä puhuttiin, että otetaan vähän breikkiä, Hakila kertoo. Niinpä The Island Of Disco Ensemble -levy (2010) ilmestyi jälleen Fullsteamin kautta. – He aidosti pitivät meistä ja olivat innoissaan, mutta ehkä yhteistyömme oli kuin olisi työntänyt pyöreää palikkaa neliöön, Koivisto summaa. Siinä on hyvin valikoivasti biisejä, joita olisi saanut mitenkään soimaan radioon kantamaan isomman hitin osaa, Ylikoski miettii. – Siinä oli epämääräinen viba, Ylikoski sanoo. Kun joku George Michael on tullut tekemään levyä, hänellä oli varmaan joku 50 hengen posse mukana. Samaan aikaan Koivisto alkoi ideoida soololevyä, joka muotoutui Hisser-projektiksi. – Mulla oli sellainen etsikkovaihe, että haluaisiko sitä koettaa jotain muuta. Emmekä mitenkään tietoisesti olleet jääräpäisiä, vaan sellaisia vain olimme ja sillä sipuli. "Meidän la vallamme oli 20 minuutin setit 10 mi nuutin vaihdoilla. Kansainvälistä menestysalbumia siitä ei tullut. Mietin, että mikään näistä ei auta yhtään. Muusikot viettivät paljon aikaa Berliinissä uuden levy-yhtiönsä kanssa. Kuudes albumi Afterlife julkaistiin keväällä 2017. Mutta ratkaisut, joilla he yrittivät saada sen tapahtumaan, olivat erikoisia. – Jos Miikalla oli mielenkiintoa tehdä soololevy, ei tuntunut perustellulta alkaa samaan aikaan tehdä Disco Ensembleä. – Oli se tosi hienoakin aikaa, mutta oli siinä monesti tilanteita, joissa ollaan Universalin jättitoimistolla vähän jotenkin pihalla, Koivisto miettii. Ylikosken Big Pharma -soololevy ilmestyi keväällä 2016. Disco Ensemblen levytystauko venyi lopulta viiden vuoden mittaiseksi. Mietin, mitä kaikkea elämä voi tarjota. Lopputuloksena jokainen asia, johon laitettiin rahaa, tyssäsi tasan siihen, Hakila sanoo. Bändin näkövinkke listä oli se aika läppähommaa." disco ensemble -taitto_c.indd 35 11.10.2018 13.11. Kaikille löytyi siellä tilaa, Ylikoski nauraa ja Koivisto jatkaa: – Kun tuollaista levyntekoa peilaa nykypäivään, oli se absurdia. – Oli vähän rotsi tyhjä, kun Miikka puhui Hisseristä, Ylikoski sanoo. Pikkubändit kilpailivat soittoajoista ja yleisöstä tosissaan. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Johnia ja George Michaelia, ja puitteet olivat tosi upeat, Koivisto kertoo. Mutta hieno reissu! Magic Recoveries ilmestyi keväällä 2008 ja nousi Suomessa listaykköseksi. – Puhuttiin, miten levy pitää käytännössä tehdä: jotenkin järkevällä aikataululla ilman hirveää vääntökääntöä, Ylikoski kertoo ja jatkaa: – Vuosi olisi pitänyt taas antaa biisien katselemiseen ja soittelemiseen treenikämpällä. – Oltiin tehty samaa luuppia niin kauan, Koivisto miettii. Jukka Immosen tuottaman Warriors-levyn (2012) jälkeen tähän toisteiseen kaavaan oltiin väsytty. – Universal olisi varmasti toivonut, että levy olisi ollut radioiden näkövinkkelistä Saksassa tosi mukiinmenevä, mutta ei se ollut. Paluu arkeen Disco Ensemble jatkoi keikkailua levytystauon aikana. Pidin sitä itse paradoksina. – Ehkä se on monen asian summa, alkaen habituksestamme, miksi siitä ei levy-yhtiön näkökulmasta tullut toivottua, Ylikoski analysoi ja summaa: – Me emme vain jotenkin taipuneet siihen sapluunaan. – Bogrenin tuottama levy oli konemaisen eksakti, ja kai sitten Universalilla haluttiin se sama asia mutta enemmällä powerilla ja eläväisyydellä. – Kun rundit oli vedetty, ei mentykään treenikselle, vaan mentiin kaikki himaan. Mutta kun ei tehty levyä, itseäni alkoi kiinnostaa myös hyvin pian oman musan tekeminen. – He yrittivät markkinoida meitä kuin mitä tahansa muuta yhtyettään. Meissä ei ollut sen tyyppistä stara-ainesta, klassista rock-tähteä kaikessa toiminnassa ja käytöksessä, jota olisi levy-yhtiön näkökulmasta pitänyt olla. Jokaisen levyn jälkeen lähdettiin kiertueille ja festivaaleille, sitten taas treenikämpälle uutta materiaalia harjoittelemaan. Olisin tarvinnut biisien tekoon synergiapariksi sitä tekstija lauluosastoa. Ensimmäiset singlet julkaistiin 2014 ja levy ilmestyi 2015
Lopuksi sovitettiin ja soitettiin kimpassa, Ylikoski kertoo. – Mulla on mielenkiinto elektronisemmassa musiikissa: se on helppo tapa ottaa etäisyyttä rokkibändiin liittyviin pinttyneisiin maneereihin, Lindfors miettii. Loppu on uuden alku Yhtyeen jäsenet eivät jää lopettamisen myötä lepäämään. – Juuri nyt ei kauheasti kiinnosta musan tekeminen, mutta soittaminen on aina hauskaa, jos joku kertoo, mitä pitää soittaa, Hakila sanoo. Tilanne vain oli se, että jos Miikkaa ei enää kiinnostanut, niin eihän se tietenkään voi toimia. – Osittain Afterlifen tekeminen liittyy siihen, että teen nyt omaa tuotantohommaa. – Tein raakileita kotona. – Uuden levyn teko on aina vähän vaikeampaa ja vaikeampaa. Lindfors ja Hakila miettivät musiikin soittamisen jatkamista. K u v a: M ar k u s P aa ja la disco ensemble -taitto_c.indd 36 11.10.2018 13.11. – Kirjoita sinne, että kun juttu julkaistaan, Jalasjärveä ei enää ole. Tätä samaa se olisi ollut." Disco Ensemblen loppu koitti yhä vähenevän motivaation äärellä. Ylikoski on aloittanut vuonna 2018 Artistilabra-hankkeen, jossa hän valmentaa artisteja. Itselläni oli tunne, että olisin hyvinkin voinut alkaa lämmitellä uutta materiaalia ja uusia riffejä, Ylikoski kertoo ja jatkaa: – Miikka yllättäen sanoi, että hän oli ajatellut haluavansa lopettaa. – Ehkä se oli pidemmän ajan asia, mutta viimeisimmän levyn jälkeen alkoi konkreettisesti sellaisia ajatuksia tulla, Koivisto sanoo. Ne demot, jotka innostivat muita, menivät eteenpäin. Mehän soitetaan helvetin hyvin, paremmin kuin vuonna 2006, Hakila sanoo. Tänä jälkimmäisenä haastattelupäivänä Disco Ensemble on lähdössä Jalasjärven Aukustirockiin eräälle viimeisistä festarikeikoistaan. Jossain vaiheessa tulee vastaan raja, jossa maksettava hinta on kovempi kuin se, mitä sillä saa, Ylikoski sanoo ja jatkaa: – Ei tässä bändille ollut näköpiirissä sellaista, että sitten breikataan kun tehdään seuraava levy. Ylikoskella on Artistilabra, Koivistolla uusi Ruusut-yhtye. Lisäksi mukana on muutama Warriors-levyn sessioista ylijäänyt kappale. – On otettu fiilis siitä, kuinka hyviä nämä viimeisen kiertueen keikat ovat olleet. Jussi Ylikoski (toinen oik.) olisi vielä voinut tehdä bändin kanssa uuden levyn, mutta myöntää että sitä kohtaan annettu aika ja vaiva ei enää olisi maksanut itseään takaisin. – Tänään tuhoutuu Jalasjärvi, Koivisto lopettaa. "Ei tässä bändille ollut näköpiirissä sellaista, että sitten breikataan kun tehdään seuraava levy. Mutta pointti on, että itse nautin Afterlifen tekemisestä, ja siihen peilaten olisin voinut ihan hyvin alkaa tehdä uutta. Vaikka käytin tosi paljon aikaa, oli inspiroivaa kirjoittaa musiikkia kotona, toki Big Pharmankin tein pitkälti yksin omalla tietsikalla. Afterlife-levy pantiin lopulta alulle Ylikosken kotistudiossa. Jengi fiilistelee ja hehkuttaa, Ylikoski sanoo. – Soitin Miikalle vuosi sitten vappuna ja pohdiskelin, aiotaanko tehdä vielä levy. Upeana testamenttina uralleen yhtye esiintyy marras-joulukuussa yhdeksänä iltana peräkkäin Helsingin Tavastiaklubilla. – Sehän tässä on hienoa, että ei tarvitse lopettaa sen takia, että olisi vähän huono. Lopetuspäätös syntyy Afterlife jää Disco Ensemblen viimeiseksi levyksi. Tätä samaa se olisi ollut. – Itse albumi kasattiin osissa: rummut nauhoitettiin studiossa, kitarat ja bassot kotona, laulut treenikämpällä. Lindforsilla oli ollut samankaltaisia mietteitä: – Aina levyä tehdessä tuntuu, että ei juma, tuleekohan tästä nyt mitään. Tavallaan se tunne kuuluu asiaan, mutta levy levyltä vuori, joka oli kiivettävä, oli kasvanut isommaksi. Täytyy sijoittaa henkistä pääomaa, aikaa, hikeä ja verta, näin lainausmerkeissä. Lisäksi hän tarjoaa tuotantoja laulunkirjoitusapua muusikoille ja yhtyeille. Tuntuu, että on oppinut musiikista niin paljon, että pystyy auttamaan muitakin. Ymmärsin, että eivät oikein muutkaan. Ajatus lopettamisesta kypsyi usealla taholla levyn julkaisun jälkeen. 36 SOUNDI SOUNDI PB li hyvän biisimateriaalin aikaansaamiseen, enkä itse ollut siinä kohtaa erityisen valmis sellaiseen työtapaan. Miikka kävi laulamassa niihin, jotka häntä inspiroivat
AMARANTHE LIVE 15.2.19 Oulun Energia-Areena | 16.2.19 Helsingin Jäähalli, Black Box spinefarmrecords.com amaranthe.se Universal tulostus.indd 37 10.10.2018 16.47
Väkisin esillä oleminen ei hänen kohdallaan kuulu niihin. Karjalaisen uusi levy pitää sisällään jälleen kiehtovia tarinoita, joista mies on aina ollut tunnettu. 38 SOUNDI SOUNDI 39 Laulujen pyhät ytimet J. Hän itse sanoo jokaisen artistin tekevän asioita, joissa on parhaimmillaan. Teksti: Ville Hartikainen Kuvat: Tero Ahonen 38 SOUNDI J. Karjalainen -taitto_b.indd 38 11.10.2018 13.13
Se on hyvin olennaista, ja siksi en halua, että kukaan muu koskee laulujeni ytimeen. Siksi julmia liikkeitä tai tyrannimaista käytöstä ei tarvita. Hirveän vähän meidän täytyy millään tavalla sanallistaa, mitä ollaan tekemässä. Monta asiaa selvisi. Karjalainen on paitsi omaa ääntään valistuneen itsevaltiaan tavoin toteuttava artisti, kolmen uusimman albumin myötä myös yhtye, joka saapui Soundin haastatteluun kokonaisuudessaan: rumpali-tuottaja Janne Haavisto, kitaristi Mikko Lankinen, basisti Tom Nyman ja kosketinsoittaja Pekka Gröhn. Eikä hän keikoilla tehnyt muuta kuin pyöritti levyjä ja heilutteli käsiään. Karismaa riitti ja biisit olivat hyviä. Karjalainen: – Mitä sä haet takaa. huom.) tykkään ihan mielettömästi. Mutta yhtä lailla haluan, että jokainen tässä bändissä tekee oman osuutensa juuri niin kuin itse haluaa, ja niin kuin kullekin tuntuu kaikkein luontevimmalta. Gröhn: – Me voidaan mennä tuonne ulos odottamaan tämän kysymyksen ajaksi. studioalbumi. Niin se vain menee. Nykyinen kokoonpanosi on soittanut yhdessä vuodesta 2013. Pekka Gröhn: – No, siihen ei ole tarvetta. Myös omia kappaleideoitanne. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin hyvältä. Miten on nyt. Ei pidä. ”Tyrannimaista käytöstä ei tarvita.” SOUNDI 39 J. Jukka tekee niin hyviä biisejä. Pitäisikö meidän alkaa haukkua muita artisteja. Kaikella on aikansa. Siitä, että lavalle mennään pelkän läppärin kanssa. Bändinvaihdokset ovat johtuneet monestakin eri syystä. Silloin olet varman päällä.” J. Karjalainen: – Eipä juuri. Minkälainen bändiliideri Jukka on. Saamme toteuttaa itseämme muusikkoina ihan täysillä. On valinnut bändiinsä tyypit, joiden tietää sopivan omaan roolinsa. Janne Haavisto: – Me ollaan tehty tätä juttua jo niin kauan yhdessä, että se ääni on periaatteessa koko yhtyeen yhteinen. Karjalaisen uran 23. Kerro, mitä mieltä olet. Totta kai kuuntelen muidenkin mielipiteitä, mutta mulle artistina on tärkeää tuoda oma ääneni esiin. Musta on kiva katsoa, kun ammattilaiset valmistavat musiikkia. T ulittekin haastatteluun koko bändillä. Se on ehkä vähän poikkeuksellistakin nykyisin. Ja ainakin mulla on huonoja kokemuksia sellaisista bändeistä, jotka yrittävät olla täysin demokraattisia. Esimerkiksi se, että television musiikkiviihdeohjelmista ei Karjalaiselta kannata kysellä. Karjalainen: – Tuo biisihomma on kuitenkin mun juttu. Esimerkiksi sanoitusten kohdalla. 38 SOUNDI SOUNDI 39 ”Tekijälle tärkeintä on ai noastaan tietää, mistä itse pitää. Olennaista on tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuvat oikeilta ja innostavilta. Jokaisella on lupa tehdä niin kuin haluaa. Siinä uudet ja vanhat asiat yhdistyvät todella hienolla tavalla. Sä kuljetat mua on J. Mitä ajattelet esimerkiksi EDM:stä. Haavisto: – Kuten Jukka sanoi, hän tietää mitä haluaa, mutta antaa muidenkin tehdä asiat omalla tavallaan. Toimiihan se. Joskus juttu on tuntunut kasvavan liian suureksi, joskus jokin kokoonpano on tuntunut hiipuvan ja välillä on vain halunnut kokeilla jotain muuta. Olen joskus koittanut tehdä muiden kanssa kappaleita, mutta ei se tahdo oikein onnistua. Karjalainen: – En tiedä, saa nähdä. Tom Nyman: – Jukka on kyllä hirveän suvaitsevainen ja vapaamielinen. Tai se, että soitammekin ihan oikeasti. Jukka Karjalainen: – No, olen tehnyt niin monta haastattelua yksin, että ajattelin, että olisi kiva tehdä porukalla, kun olemme kuitenkin niin selkeä bändi. Kuinka paljon muilla bändin jäsenillä on sananvaltaa musiikkiisi. Esimerkiksi Aviciin Start Me Upista (Wake Me Up, toim. Reitti samaan suuntaan löytyy luonnostaan. Menee riitaisaksi. Itse olen myös huomannut saman syklin. Karjalainen -taitto_b.indd 39 11.10.2018 13.13. Karjalainen: – No, se on erilaista ammattimaisuutta. Hän on tavallaan casting director. Aiemmin olet vaihtanut yhtyettäsi kuuden–seitsemän vuoden välein
Ajatuksena oli tehdä vähän oudompia ja dramaattisempia juttuja, jotka toimisivat vastapainona Sinulle, Sofia -levylle (2015), joka oli selvästi maanläheisempi. Että sikäli oli helppoa lähteä työstämään. Kappaleen nimi tuli Rosetta-luotaimesta. Sain muun muassa Twin Peaksin uudesta tuotantokaudesta aika paljon moodeja tähän juttuun. Karjalainen: – Levyn ensimmäinen kappale Sä kuljetat mua alkaa seuraavasti: ”Jossain minun aivoissa, on huoneesi sinulla. En mä tiedä, enkä tiedä tarvitseeko sitä sen tarkemmin tietääkään. Mistä ne sanat sitten tulivat. ”Ajattelin punertavaa huonetta, jonka ikkunat olisivat silmän muotoiset.” 40 SOUNDI J. Esimerkiksi levyn kakkosbiisi Gunpowder Cha Cha on oma ehdotukseni seuraavaksi James Bond -tunnariksi. Uuden albumin kannessa on kuva Kalifornian yliopiston hiukkaskiihdyttimen kontrollihuoneesta vuodelta 1960. Karjalainen: – No, sitten voisi vaihtaa musankin. Karjalainen: – Olen ajatellut aina, ettei mulla ole ollut koskaan mitään varsinaista sanomaa. Musiikkisi ei ole ollut koskaan kovin kantaaottavaa. Karjalaisella on ollut taipumusta vaihtaa bändinsä jäsenet tasaisin väliajoin. Mutta elokuvallisuus liittyy kyllä muuten tosi oleellisesti levyn tekemiseen. Ohjaaja Danny Boyle jätti projektin elokuussa. ”Haluaisin tulla muistetuksi ennen kaikkea siitä, että olen tehnyt hyviä biisejä.” J. Mutta eihän sellaista kuvaa tietysti mistään löytynyt. Nykyinen kokoonpano on nyt lähestymässä tuota kuuden-seitsemän vuoden pahaenteistä rajapyykkiä. Päättelin, että jonkinlainen kontrollihuonehan sen on oltava. Miksi. Idea on hieman sama kuin Pixarin Inside Out -elo kuvassa. Rosettan teksti lähti liikkeelle siitä, kun löysin vanhasta muistivihkostani lauseen: ”Ai jumalauta, katso mua Rosetta, onks se jätkä lyöny sua taas?” Se tuntui heti aika voimakkaalta kohtauksen alulta. Lueskelin biisiä tehdessäni Bond-biisien sanoituksia ja totesin, että nämähän ovat todella karmeita. Karjalainen: – Sitä mä en ole nähnyt. Tekeillä oleva 25. Ei mulla muuten ollut mitään agendaa ottaa kantaa tällaiseen asiaan. Kuvassa Jiin ympärillä Pekka Gröhn, Janne Haavisto, Mikko Lankinen ja Tom Nyman. Albumin kolmas kappale Rosetta on kuitenkin selkeä kuvaus parisuhdeväkivallasta. James Bond -elokuva on vastatuulessa. Jossain minun aivoissa, sä kuljetat mua.” Albumin kantta suunnitellessani aloin miettiä, että minkälainen se aivohuone voisi olla. Aluksi ajattelin punertavaa huonetta, jonka ikkunat olisivat silmän muotoiset. Mä en tykkää piirretyistä. Karjalainen -taitto_b.indd 40 11.10.2018 13.13. Sanottavaa kylläkin. Sitä oltiin laukaisemassa samaan aikaan, kun tein tätä biisiä
Tekijälle tärkeintä on ainoastaan tietää, mistä itse pitää. Aloin pujottaa selkänikamia, niitä joissa on reikä keskellä, siihen naruun. Karjalainen: – No, kyllä mä tykkään kaikenlaisesta vanhasta roinasta ja kaikki mun idolini ovat vanhuksia. Karjalainen: – No, aika pitkään puhuimme soul-levyn tekemisestä. Stindebindekin (albumilta Sinulle, Sofia) on jo sitä vanhaa hyvää. Aikamoinen nimi kyllä baarille. Mutta nostalgialla on siinä mielessä huono kaiku, että se antaa ymmärtää, että kaikki vanha olisi parasta. Ajattelin, että vau, tästä saisi tosi mystisen biisin. Samalla muistin, että Pyterlahdella sijaitsi aikanaan graniittilouhimo. Molemmat kappaleet kertovat hyväksikäytetystä naisesta, jota rohkaistaan tekemään irtiotto elämästään. Eihän niitä koskaan tultu hakemaan ja lopulta ne sitten räjähti. En mä sellainen ole ollenkaan. Tietty tyylikkyys jutusta puuttui. Vieraita muistoja -kappaleen päähenkilö on kokenut juuri tällaisen muistinsiirron. Esimerkiksi muistiinpanot olen kirjoittanut jo pitkään iPadille. Vieraita muistoja – Sanoitus lähti liikkeelle uutisesta, jossa tiedemiehet sanoivat kehittäneensä fysikaalis-kemiallisen menetelmän, jolla toisen ihmisen muistot voidaan siirtää jonkun toisen päähän. Kyllä multa Remington Portable -kirjoituskonekin löytyisi, mutta kyllä iPad on kovempi juttu. Mutta ehkä se juuri kuuluu Stindebinden tyyliin: ”Me ei lupia pyydellä!” Musiikkisi on hyvin nostalgista ja romanttista. Ja olisi tämä baarinpitäjä voinut edes kohteliaisuuden vuoksi lähettää pari olutlippua. Mitä muita ajatuksia teillä oli mielessänne, kun lähditte työstämään albumia. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, minkälainen albumista loppujen lopuksi tulee. Ainoa elossa oleva ihminen hänen lisäkseen on tällainen hassahtanut nainen, joka keräilee hirveässä tokkurassa luita rannalta. Tai edes ilmoittaa, että hän on suunnittelemassa tällaista. Kappaleitteni ensisijainen kohderyhmä olen aina minä itse. Ajattelin, että olisi makeata tehdä näiden kaikkien vuosien jälkeen kappale valmiiksi. Helsingin Kallioon avattiin elokuussa Stindebinde-niminen baari. Haluaisin kuulla, miten hänen tarinansa jatkui. En keksinyt siihen silloin hyvää sanoitusta, joten otin biisin muutamaa vuotta myöhemmin uudelleen käsittelyyn, muutin soinnutusta ja laulumelodiaa, ja siitä syntyi kappale nimeltä Villejä lupiineja. Tutkijat olivat innoissaan siitä, että meistä kaikista voisi tulla menetelmän avulla neroja. Sellainen tosi hieno ja kaunis kasvisto, jonka tekijäksi on merkitty: Sirkka Lautamies, kesäkuu 1925, Pyterlahti. Terve, Sirkka Lautamies – Vuonna 1990 tein kappaleen nimeltä Venäläinen romanssi. Karjalainen: – Aijaa, sitä kappaletta mä en tunne kovin hyvin. Luiden vieressä oli sellainen kauhtunut nailonlangan pätkä. Eli ei se siis siihen liity, mutta mikäs siinä. Karjalainen -taitto_b.indd 41 11.10.2018 13.13. Nämähän ovat aina makuasioita. Voi olla, mutta musta se olisi aika kammottava ajatus. Karjalainen: – Sitä on hemmetin vaikea sanoa, miksi joku pitää venäläisistä suolakurkuista ja toinen maustekurkuista. Yhtenä vuonna kaksi isoa hyljettä makasi raatoina pohjoisrannan kivillä ammuttuina. Sitä ei voi välttämättä järjellä mitenkään selittää. (Euroopan avaruusjärjestön vuonna 2004 laukaistu Rosetta-luotain laskeutui Tšurjumov-Gerasimenkon komeetan pinnalle perjantaina 30.9.2016, toim.huom.) Oletin, että nimi olisi viittaus The Policen Roxanneen. Seuraavana vuonna löysin hylkeiden auringonvaalentamia luita rannalta. Mikä niissä vetoaa. Ajattelin, että aika kivan näköisiä nämä luut. Kun se oikea idea sitten tulee, niin silloin vain tiedät, että tässä se on. Sieltä ovat esimerkiksi peräisin Iisakin kirkon pylväät sekä kirkon edessä oleva graniittimonoliitti, joka on maailman suurin yhtenäinen graniittipaasi. Nyt odottaisinkin, että Vironlahden suunnalta tulisi yhteydenotto, että Sirkka Lautamies oli meidän isoisoäiti tai jotain muuta. Teen sellaista musaa, mitä itse haluaisin kuunnella. Siitä tuli tavallaan seppele, ja siitä sain ajatuksen luuleistä. Kun selailin sitä kasvistoa siellä Keltaisen talon hämärässä, niin ajattelin, että enhän mä ole koskaan missään Pietarissa käynyt, mutta tämän koulutytön, Sirkka Lautamiehen kasvit tekivät muhun ison vaikutuksen, vaikka mahdollisesti hän onkin ne pitkin hampain kesälomallaan kerännyt. Aika hauskan kuuloinen sana, jota en ollut ainakaan itse koskaan aiemmin kuullut. Silloin olet varman päällä. Albumin tekemiseen ei ole olemassa mitään valmista työpiirrosta. ”Joku pitää venäläisistä suolakurkuista ja toinen maustekurkuista.” Etsintä kuulutus: Sirkka Lautamies KOLME TARINAA SÄ KULJETAT MUA -LEVYN LAULUISTA SOUNDI 41 J. Muistin, että mulla on Keltaisen talon vintillä vanha herbaario, jonka olen ostanut joskus kirpputorilta. Oletko itse nostalginen. Toissa kesänä kaivelin vanhoja laatikoitani ja löysin Venäläisen romanssin alkuperäisen demon. Lopputulos on heti selkeän näköistä. Gröhn: – Aika nopeasti niistä uusistakin kappaleista tulee vanhoja. Luulei – Meillä on saaristossa mökki. Karjalainen: – Joo. Soitin viranomaisille, että tulkaa hakemaan nämä pois, että kohta nämä alkaa paisua ja räjähtävät. Se on aina sellaista tunnustelua, mikä tuntuu hyvältä. Vaikka ihmiset pyytävätkin raivostuttavuuteen saakka: ”Karjalainen, soita vaan sitä vanhaa”. Ja yksi iso syy, miksi me näitä levyjä ylipäänsä tehdään, on että meillä olisi jotain uutta soitettavaa. Siitä mulle taas tuli sellainen aika apokalyptinen visio majakanvartijasta, joka katsoo tornistaan tuhoutuvaa maailmaa: meri on muuttunut velliksi ja taivas on täynnä rikinkatkua
Soundi on musiikkilehti, Vain elämää on musiikkiohjelma ja sinä olet muusikko. Omasta mielestäni mä olen aina epämukavuusalueella, kun pitää säveltää ja sanoittaa uusi kappale. Karjalainen: – Tuskin se turhaa on. Esimerkiksi Ismo Alanko aloitti uransa uuden aallon artistina, siirtyi taiderockiin ja on tehnyt sen jälkeen musiikkia etnosta teknoon. Miksi lähtisin jonnekin epämukavuusalueelle. Tämä on sentään Soundi. Aika herkästi voi käydä niinkin, että susta tulee se tyyppi, joka on ainoastaan tuttu teeveestä. Mutta eihän sun pakko vastata ole. Karjalainen: – On. Ja aivan varmasti se on paljon mielenkiintoisempaakin niin. Toisaalta haluaisin tulla muistetuksi ennen kaikkea siitä, että olen tehnyt hyviä biisejä. Ootteko tekin menossa samanlaiseksi viihteeksi kuin kaikki muutkin lehdet. Enkä mä edes ole omasta mielestäni mitenkään tavallista mielenkiintoisempi tyyppi. J. Vai pitäisikö mun muuttua joksikin aivan toiseksi. Se on parasta.” Sanoit Radio Suomipopin haastattelussa muutama vuosi sitten, ettet ole hybridiartisti: teet ainoastaan biisejä, levyjä ja keikkoja ja keskityt olennaiseen. Karjalaisessa on hänen mielestään mielenkiintoista. Siksi kysyin. Se nähdään. (Hiljaisuus.) Sanoit äsken, että haluaisit tulla muistetuksi ennen kaikkea lauluistasi. Karjalainen. Olen tehnyt musiikkia aina vain sen vuoksi, että mä tykkään siitä. Mikko Lankinen: – Kyllä mun mielestä meilläkin on ollut aina hieman erilainen lähestymiskulma jokaisella levyllä. Karjalainen: – Toi kuulostaa musta vähän ihmeelliseltä. Aiotko juhlistaa tapahtumaa. Musta se on jotenkin halpahintaista, ja sellaista tulee helposti fiilis, että alkaisiko tämä olemaan niin kuin tässä. Se ei ole koskaan helppoa. Karjalainen: – Mä kieltäydyn vastaamasta kaikkiin Vain elämää -kysymyksiin. Mutta toistaiseksi on ollut vähän sellainen fiilis, että miksi mennä vaan yhteen paikkaan soittamaan. Varmaan tehdään vaan lisää hyvää musaa. 42 SOUNDI SOUNDI PB Musiikkisi on pysynyt pääpiirteiltään samanlaisena koko urasi ajan. Mietin hänen elämäänsä tosi usein ja rakennan mielessäni hänestä tarinoita. Jo ensimmäisen levyn yhteydessä naistenlehdistä kysyttiin, että esittelisinkö vaatekaappini. Kysyin ennen haastattelua musiikkiasi kuuntelevalta kaveriltani, mikä J. Karjalainen: – Todennäköisesti en. Joka kerta saa selittää samaa hemmetin hommaa! Mitä mielenkiintoa siinäkin on. Olet ollut aina hyvin tarkka yksityisyydestäsi. Hartwall-areena. Näetkö esimerkiksi somesisältöjen tekemisen turhana. Mutta pitää tehdä sellaisia asioita, joissa tuntee olevansa omalla alueellaan. Karjalainen: – Kyllä mä aika hyvin olen tullut sen kanssa toimeen. Sitäkin muutetaan viiden vuoden välein, mutta ei sitä kukaan koskaan huomaa. Mutta tietysti näitä haastatteluja pitää jonkin verran tehdä, että ihmiset ylipäätään tietävät, että Karjalaiselta on ilmestynyt uusi levy. Mutta ihminenhän on sellainen, että se pyrkii rakentamaan vähäisestäkin informaatiosta itselleen mielikuvan. Mikä on suhteesi julkisuuteen. Kuvavalinnan tarina aukeaa nimikappaleen tekstissä. Mutta eihän niistä voi silti sanoa, minkälainen mä oikeasti olen. Karjalainen -taitto_b.indd 42 11.10.2018 13.13. Musta on justiinsa oikein, että ollaan kiinnostuttu pelkistä biiseistä. Karjalainen: – Paljon mahdollista. Kahden vuoden päästä tulee kuluneeksi 40 vuotta ensimmäisen levysi julkaisusta. Monille artisteille kokeilut ovat tärkeitä. Entä isompi konsertti. Olen mä isoissa paikoissa ennenkin soittanut. Karjalainen: – No, eivät varmaan tiedä. Musta Alangollakin on ollut aina voimakas oma ääni. Kaveri vastasi, että ei mikään. Aina olen vastannut, että en mä halua, eikä kukaan ole siitä koskaan pahastunut. Tykkään ihan tavallisesta ja yksitoikkoisesta elämästä. Kaikki luulevat, että se on ollut sata vuotta samanlainen. Karjalainen: – Se on enemmän sovituskysymys. ”Tavallinen ja yksitoikkoinen elämä. En ole esimerkiksi koskaan ajatellut, että haluaisin matkustaa jonnekin vieraiseen kaupunkiin tekemään biisejä ja hakemaan virikkeitä. Karjalainen: – En usko. Mitä ajattelet Vain elämääja Tähdet, tähdet -ohjelmista. Ei se sen kummempaa ole. Luuletko, että suhtautumisesi olisi erilainen, jos et olisi niin menestynyt musiikintekijänä. Haastatko itseäsi mielelläsi säveltäjänä. Se on parasta. En ole ollut koskaan juhla-asioiden ystävä. Ihmisillä on elämässään paljon tärkeämpiäkin asioita kuin J. Mutta se on vähän sama juttu kuin Coca-colan logon kohdalla. Mun mielestäni kovinta uudistumista on se, että pystyy tekemään uusia kappaleita. Karjalainen: – No, ei niin. Niin se vain on, että se mitä ei näytetä, on monesti paljon mielenkiintoisempaa, kuin se mikä on esillä. Se kuuluu kaikesta hänen tekemisestään. Menetkö mielelläsi epämukavuusalueelle. Tietävätkö ihmiset ylipäätään, kuka on J. En pidä sellaisesta esillä olosta yhtään. Tässä sama ”aivohuone” Jiin takana. Mun mielestä ei. Luulen, että kyse on henkilökohtaisesta tuntemuksesta. 1980-luvulla oli sellainen mantra, että ”uudistu tai tuhoudu”. Hän on selvästi mun miehiä. Esimerkiksi mun omasta sankaristani Robert Johnsonista on jäljellä vain kaksi valokuvaa. Kokeillut vähän kaikkea. Kyse on pitkälti valinnoista. Olen tosi kyllästynyt niihin. Olen huomannut, että ei ole mun juttu lähteä vaikka tv-ohjelmiin mukaan. Karjalainen. Kyllä mäkin kadehdin sellaisia tyyppejä, jotka näyttävät tyylikkäiltä, puhuvat hyvin ja ovat viihdyttäviä televisiossa. Silti hän on mulle elävä ja kova tyyppi. Varmaan mun laulujen kautta saa jotain irti mun maailmankuvasta. Onko kysytty. Karjalainen: – No, mutta toi kuulostaa hyvältä. Sä kuljetat mua -albumin tunnelmallisen sininen kansikuva on Kalifornian yliopiston hiukkaskiihdyttimen kontrollihuoneesta vuodelta 1960
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Meteli tulostus.indd 43 10.10.2018 16.56
Teksti: Mikael Mattila Äijät nää vain 44 SOUNDI K u v a: Ti m o Is o ah o Ei uskoisi, että Eläkeläiset jatkaa viriiliä humppaamista vielä neljännesvuosisata perustamistaan myöhemmin. eläkeläiset-taitto.indd 44 11.10.2018 13.18. Näin vauhdikkaaksi meno äityi kuluvana vuonna Tampereen Tullikamarin Klubilla
Takavuosina bändi taasen haki vuosi kaudet apurahoja ulkomaankiertueisiin tuloksetta. Tässä haastattelussa yhtyeen perustajajäsenet Onni ja Martti Waris kertovat muun muassa höpsismistä, rasismin vastustamisesta ja siitä, kuinka he alkavat itse muuttua laulujensa aiheiksi. – Pitää muistaa, että me olemme kui tenkin aina pitäneet tämän touhun har rastuspohjalla, Martti Waris selventää pitkää uraa. Tai kun bändi lähtee keikalle Kuopion kau punginorkesterin kanssa, uhkaavat orkesterimuusi kot mennä lakkoon protestina humppaajien reippaille otteille. Tästä ei tietenkään ollut ko reografiassa sovittu. Ainakaan tä nä päivänä, kun ihmiset tenuttelevatkin yhä vähemmän. – Ja kun meidän keikkoihin liittyy se ryyppääminen niin perkeleen olennai sena asiana, niin eihän sitä kestä. Kun vain tarpeeksi saamme verkostoitumisöljyä koneistoon. Kun apurahains tituutiot lopulta oivalsivat Eläkeläisten vientipotentiaalin, kieltäytyi bändi vii meiseen asti vastaanottamasta kiertue tukia – kunnes heille toimitettiin esitäy tetty lomake nenän eteen. Settilis toja bändillä ei ole koskaan ollut. Bän dillä on ollut taipumusta lukuisiin sivu projekteihin, ja rockklassikoita suo menkielisinä humppaversioina esittä vän yhtyeen piti olla vain yksi sellainen. Siitäkin on hyvä pitää paussia! Kenties juuri tauot ovat pitäneet Elä keläisten keikkatoiminnan freesinä. Ja esittävät julkisen anteeksipyynnön. Sitten se nousee yhä isommille la voille, soittaa Wackenhevifestivaalilla, päätyy euroviisukarsintoihin ja – yhte Äijät nää vain 25 vuotta humpannut Eläkeläiset on kasvanut kansalliseksi instituutioksi, joka kokosi viimeisimmän studiolevynsä vierailijakaartiin toista sataa eturivin suomalaismuusikkoa. Ja rahaa lo pulta tuli. Asetelma on kuin klas sisen narrin. Viinaa kuluu tolkuton määrä, autot hajoilevat ja jä senten mielenterveys on kovilla. Enkä nyt tarkoita, että Eläkeläisten railakas olemus edustaisi aukottomasti jotakin ”suomalaisuutta”. – Jos myö ollaan lavalla pelti kiinni ja tehdään jotain musiikinomaista metak kaa, niin se on ihan ok. Kiitokseksi musiikkivienti tahoille se lähetteli Saksanrundeiltaan törkeitä postikortteja. Kun bändi hokee luke mattomissa haastat teluissa, että ”kei koilla voi tapahtua mitä vain”, on si tä kerrankin help po uskoa. Mutta jos olem me lavalla ihan timanttinen, raivokkaan hyvin yhteen soittava yhtye, niin sekin on ihan ok! – Tässä touhussa yllättää hyvin usein itsensäkin, Martti Waris tokaisee. E läkeläisten kehityskulku on ollut kuin millä tahansa vuositolkulla kiertäneellä rockbändillä: ensin se könyää Saksassa kylmänkosteita squat teja ja nukkuu yöt autossa. S anotaan tämä nyt vielä: Eläkeläiset on se musii killinen vientituote, jon ka me suomalaiset ansait semme. SOUNDI 45 "Tässä touhussa yllättää hyvin usein itsensäkin." eläkeläiset-taitto.indd 45 11.10.2018 13.33. Esimerkki: euroviisukarsinnoissa Elä keläiset hioo liveesitystään kiltisti har joitus toisensa jälkeen, mutta kun kamerat käynnistyvät, alkaa perinteinen sekoilu. Pikemminkin se karne valisoi kaikenlaisen poseeraamisen ja tärkeilyn ja heittää lekkeriksi tilanteissa, joissa ei näennäisesti saisi. Lassi Kinnunen nousee haita reineen pöydälle ja Onni Waris hakkaa ur kuaan vasaralla. No, näinhän ei tietenkään tapahtu nut, ja eräänä keikkailtana vuonna 1993 alkanut vitsi riistäytyi täysin käsistä. L yhyt kertaus yhtyeen syntyhisto riasta: lähes kaikki Eläkeläisten jäsenet ovat tuttuja 1980luvun puolivälissä perustetun, joensuulaisen punkbändin Kumikamelin riveistä. – Aina, kun homma on meinannut käydä liian ammattimaiseksi ja keikkoja on tullut liikaa, on pidetty taukoa, Onni Waris jatkaa. Eläkeläisistä tuli koko kansan suosikki ja Kumikameli jäi kulttibändiksi. – Onhan tämä ollut aika absurdia, yh tyeen taiteellinen johtaja Onni Waris nauraa Tampereen Telakkabaarin nurk kapöydässä. Humppa yhtye roikkuu jonkinlaisina yhtenäis kulttuurin rippeinä kansallisen alavat san harmaantuvassa karvoituksessa, ja se saapuu näennäisesti hillittyjen verkostoitumiskokkareiden keskelle umpijurrisena osoittamaan, millai sia ”me” oikeasti olemme. Sen keikat ovat edelleen ihanan kahjoja, ar vaamattomia ja ilmaisulli sesti räjähdysherkkiä. Onni Wariksen mielestä Eläkeläis ten eduksi on koitu nut se, ettei heidän kei koillaan ole suurempaa tulosvastuuta. Ei sitä kestä itse, ei perheet, ei kukaan
Niissä muun muassa humpataan. Vaikeimman kautta tämäkin piti tehdä! Lopulta kaikki kilahdukset pääsivät levylle – paitsi yksi. Pyysimme häntä mukaan myös Nummirockin keikalle, mutta hän ei päässyt. Olkoonkin, että vain kilisyttämään triangelia. Eläkeläisten eläkeläiskuvaus on tänä päivänä jo jopa nostalginen, koska siinä esiintyvä mielikuva eläkeläisistä on suunnilleen yhtä vanha kuin bändi itse. RäpEläkeläisiin elimellisesti liittyvä vittuilu ja sekoilu annetaan jäsenten mukaan helpommin anteeksi, kun se tehdään hymyssä suin. "Miksausvaiheessa ruvettiin pähkäilemään, että mitä helvettiä myö näille kaikille kilahduksille tehdään!" K u v a: Ti m o Is o ah o K u v a: Ti m o Is o ah o eläkeläiset-taitto.indd 46 11.10.2018 13.18. Vaikka osataan sitä näemmä yrmympikin ilveily. Kappaleiden aiheina seikkailevat senio rit ovat jumiutunet jonkinlaiseen lama-ajan limboon, jossa tarjouskahvin hörppimisen ja sota-ajan muisteloiden lomassa elämän merkitys ja sisältö koostuvat hysteerisestä tanssaamisesta ja bingossa ravaamisesta. – Ensin se meni ihan loogisesti, että Nightwishin biisillä on Kain ja Tuomas Holopaisen kilahdukset, ja Sunrise Avenuen biisillä Samu Haberin. – Miksausvaiheessa ruvettiin sitten pähkäilemään, että mitä helvettiä myö näille kaikille kilahduksille tehdään! Se oli ihan järjetön kaaos, Onni mutisee. Ruvettiin sitten arpomaan, että kumman tekstiä käytetään, Onni vastaa. – Tässä vaiheessa kappaleiden nimet alkavat olla jo ongelma, kun se ”humppa” pitää kuitenkin aina jossain muodossa tunkea niihin, Martti Waris hekottaa. Sitten kysyimme häntä soittamaan levylle, mutta aikataulut pettivät. Teksteistä enimmäkseen vastaava Onni Waris analysoi hengentuotoksiaan näin: – Tekstejä kirjoittaessa tulee sellainen Arto Paasilinna -olo: jalostetaan sitä yhtä ja samaa pienellä finessillä. Eläkeläisistä on kasvanut legenda ja käsite, joka ulottuu kulttibändin tuolle puolen. On vain ja ainoastaan ihanaa, että samalla levylle on saatu mukaan esimerkiksi Antti Tuisku, Paula Vesala, Wimme Saari, Kalle ”Loiriplukari” Taivainen ja Läjä Äijälä. 46 SOUNDI SOUNDI 47 nä viimeisimmistä tempauksistaan – toteuttaa Humpfonia!-nimisen minikiertueen Kuopion kaupunginorkesterin ja Jari ”Yari” Knuutisen kanssa. – Tajuttiin vasta jälkikäteen, että hän oli ainut, joka unohtui laittaa levylle! Hävetti niin perkeleesti! Ei myö vasiten! Pannaan kömmähdys harrastelijuuden piikkiin. Mutta sitten piti ruveta soveltamaan vaikka jonkun biisin teeman mukaan, että kuka kilauttaa missäkin. – Biisien peruspaketti on jämähtänyt sinne 1950–60-lukujen kieppeille. Menovesi naukkaistaan povitaskusta, ja onni on kainaloon kaapattu mummo. – Esitämme tässä julkisen anteeksipyynnön (Eppu Normaalin basistille) Ruusukallion Samille, Martti pahoittelee. Että aiheita voi aina vähän muutella, mutta kertosäkeessä pitää sitten aina laulaa että ”humpatkaa” tai ”humpataan”. Se jos mikä on saavutus! – Meidän kaikki toimintammehan perustuu höpsismiin, kuuluu Onni Wariksen yksiselitteinen summaus. Sillä on kyllä omat eriskummalliset harrastajansa (kuten he, jotka saapuvat keikoille lätsiin ja tweed-takkeihin pukeutuneina vetämään loputonta letkajenkkaa), mutta bändin todellinen kulttuurillinen merkitys paljastuu, kun sen viimeisimmälle studioalbumille Humppa Of Finland päätyy vierailemaan kolminumeroinen määrä kotimaisen rockin ja popin tekijöitä. Nykypäivän suurten ikäluokkien eläkeläiset lomailevat rantatonteillaan pitkälle syksyyn ja pakenevat talveksi etelän maihin vailla huolta perintörahojen jaosta. H umpan sanoituspuolta harva viitsii ottaa erityisen vakavissaan. Sanottiin sitten Kaille, että soita vaikka triangelia! Idea lähti nopeasti lapasesta: humppakuomat oivalsivat lähteä kaivelemaan puhelintensa osoitekirjoja ja kutsumaan muitakin soittajakollegoitaan lähettämään triangeliterveisiä levylle. Humppa Of Finlandin myötä Eläkeläiset tuli kuin vahingossa luoneeksi kotimaisen popin Suomi 100 -monumentin. – Ja joskus on käynyt niinkin, että mie oon tehnyt jonkun tekstin ja juhlinut, että tulipa tehtyä hyvä teksti – ja sitten tajunnut, että myöhän ollaan levytetty tämä biisi jo! En kyllä nyt muista, että mikä biisi se oli… Luetaanpa Eläkeläisten surrealistista maailmaa kuitenkin hetki tosissaan. – Ja tässähän hiljattain kävi niin, että sie (Onni) ja Tapio (Santaharju, rumpali) kirjoititte molemmat samaan biisiin tekstin! – Joo, se oli In The Army Now. Se oli sitä aikaa, kun maaseudullakin oli vielä elämää ja kyläkauppoja, Onni Waris myöntää. Sitten hän selittää, miten menetelmää soveltaen Humppa Of Finland sai vierailijakaartinsa. Että jos ennen oli kallista, niin nyt on vielä kalliimpaa! Mutta kyllä ne paheksumisen aiheet muuttuvat ajan mukaan. – Tekstien ensisijainen pohjavire on tietenkin vanhojen ja menneiden aikojen ylistäminen: ennen kaikki oli paremmin. – Nightwishin Kai Hahto oli tuuraamassa yhdellä Saksan keikalla. Siis silloin, kun ei jenkata. – Sitten saimme tutuilta yhteydenottoja, joissa kyseltiin, miksei heitä ole pyydetty mukaan, Martti Waris nauraa
Luonnollisesti kannanotto poiki myös kaunopuheisen internet-keskustelukulttuurin mukaisia kommentteja siitä, miten humppakuomistakin oli tullut nyt suvakkeja. K u v a: Jo o se B er gl u n d K u v a: Ja ak ko K il p iä in en K u v a: Jo h n P al m en eläkeläiset-taitto.indd 47 11.10.2018 13.18. – Ja sitten oma arki alkaa olla semmoista, että sitä yllättää itsensä kaupan kassalta rupattelemasta kassahenkilön kanssa. Miksi kannanotto tuntui tärkeältä. "Vaikka me ollaan hankalia ja mulkkuja ehkä toisillemme, niin kyllä myö omasta mielestämme ollaan silti hyvisten puolella." Vuoden 1994 Tallinnan-retki toteutettiin vielä Maailman Vanhin Sirkus -nimen alla. Vuonna 2002 tallennetussa otoksessa ensinmainittua kallistaa sittemmin yhtyeen riveistä vetäytynyt rumpali Kristian Voutilainen. He muistelevat omituista tilannetta muutaman vuoden takaa Helsingin Virgin Oilista: – Sinne oli eturiviin tullut joku kolmen skinin partio, joiden ainut tarkoitus sillä keikalla oli yllyttää jengiä tappeluun, Martti kertoo. Ottaen huomioon, miten poppareiden kaikki edes etäisesti yhteiskunnallinen kommentaari on varattu tiettyjen artistien yksinoikeudeksi, ja miten Eläkeläisten fanikuntaan kuulunee kaikenkarvaista humpan ystävää, tuntui pieni ele yllättävän raikkaalta ja ryhdikkäältä. Piti tuulettaa koko tila pippurikaasun takia! Lopulta saatiin keikka vedettyä kuitenkin loppuun asti. – Me eletään itse tätä samaa elämää: meillä on ukkoja, joilla on pysyviä lääkityksiä ja omat vanhemmat ovat kokeneet jo kaikenlaista veritulppaa, Onni luettelee. – Kyllä sen voi tehdä selväksi, Martti säestää. pi on tietenkin yksi moderni asia, jota biiseissä erityisesti paheksutaan! Eniten huumoria Warikset repivät siitä, että he ovat itse alkaneet muistuttaa laulujensa aiheita. Kaksi Eläkeläisten laulukirjaa: lasinen ja nahkakantinen. – Kumikamelin tekstien liikkeellepaneva voima on kiukku, mutta Eläkeläisten tapauksessa ei voi lähteä paasaamaan! Tästä huolimatta Eläkeläisetkään ei ole malttanut pysyä täysin kannanottojen ulkopuolella. – Vaikka me ollaan hankalia ja mulkkuja ehkä toisillemme, niin kyllä myö omasta mielestämme ollaan silti hyvisten ja valon puolella, Onni jatkaa. – Ei tuollaista paskaa tarvitse kenenkään sietää, Onni vastaa. Pari vuotta sitten se painatti pakolaiskriisin yhteydessä satsin rintanappeja, joissa luki ”humppa against racism”. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Vuoden 2000 luokkakuvassa takarivissä oikealla poseerasi vielä ”äänenpaineen tarkkailija” Ilmari Koivuluhta. – Keikka pistettiin poikki, ja vartijat ja poliisi tulivat paikalle. Sehän on ihan klassista vanhojen ihmisten touhua: vaikka olisi sata ihmistä S-Marketissa jonossa, niin aina joku papparainen tai mammarainen jää höpöttämään jotain myyjälle, vaikka jokainen solu siinä vaivaantuneessa myyjässä huutaa, että ”mee ny ukko vittuun siitä”! Sitten kun sitä tekeekin itse, niin kyllä se hävettää, mutta tuntuu samalla siistiltä! P ohjimmiltaan Eläkeläisten tekstit ovat kuitenkin olleet ”silkkaa puutaheinää”, sanoo Onni Waris
”Äijät nää ei lähde täältä mihinkään, äijät nää vain humppaa jyskyttää”, kuten kahdenkymmenen vuoden takaisessa, Humppamedia-nimisessä Kentkäännöksessä ennustettiin. Bändiä ei hirvittänyt se, että sen käytös olisi ollut tilaisuudessa jotenkin alaarvoista. – Onneksi, puuskahtaa Onni Waris. Onni Waris arvelee syyn olevan tilannetajussa, joka lienee hyvän komiikan ydin muutenkin. – Jos myö oltaisiin menty sinne Osloon, niin nuo kaikki olisi kaivettu lehdistössä esiin. "Ehkä se riitely on sitä ammattilaistouhua. Jos kirjoittaa tekstarin ”sie oot täys kyrpä” ja laittaa loppuun hymiön, niin se antaa helvetisti anteeksi! Jos asiat tekee hymyssä suin ja ilman aggressiivisia elkeitä, niin kyllä kaikki tajuavat, mistä siinä on kyse. Onni ja Martti Waris eivät ole miettineet tulevaisuutta. Muistuu mieleen eräskin klassikko anekdootti takavuosilta: ennen jotakin varhaista Saksan-keikkaa bändille oli teroitettu, että välispiikeissä saa lasketella ties mitä soopaa, mutta natseista ja homoudesta ei tulisi vitsailla. Onneksi me olemme amatöörejä, Martti Waris naurahtaa. – Mie ajattelen sen niin, ettei viestintä ole koskaan pelkkää sanojen peräkkäin laittamista. T untuu, ettei humppadynamoa kykene yhteensattumista huolimatta hillitsemään edes yhtye itse. Nehän on molemmat aivan kauheeta tavaraa, hän jatkaa. – Kun meistähän on se Suuri suomalainen juopottelukirja, josta tulee aina niitä päivitettyjä painoksia, ja sitten se Sekoilun ytimessä -dvd. Lopulta Suomen edustajaksi Oslon viisuihin äänestettiin kuitenkin Kuunkuiskaajat. Onneksi me olemme amatöörejä." Varttuneemmat eläkkeensaajat vuosimallia 2018: vasemmalta lukien Petteri Halonen, Lassi Kinnunen, Onni Waris, Tapio Santaharju ja Martti Waris, K u v a: P ek k a Jo k in en eläkeläiset-taitto.indd 48 11.10.2018 13.18. Se on pitänyt omia hautajaisiaankin useasti vuosien varrella, mutta silti jyske vain jatkuu. – Olemme ajatelleet, että tehdään tätä niin kauan kuin tämä on hauskaa, Onni pohtii. Tietenkin bändi aloitti keikan tervehdyksellä ”hello, you homo Hitlers!” Tästä huolimatta kukaan ei ole koskaan tuntunut varsinaisesti suuttuneen Eläkeläisten tempauksista. – Se me ollaan sovittu, että tällä kokoonpanolla mennään, tai sitten ei mennä ollenkaan, Martti linjaa. Tähän myö ollaan Eläkeläisten kanssa pyritty. Bändi oli selviytynyt karsintojen finaaliin, ja sitä pidettiin kisan ennakkosuosikkina. – Ehkä se riitely on sitä ammattilaistouhua. Se kuran määrä olisi ollut niin kohtuuton, että se olisi varmasti hajottanut bändin ja meidän siviilielämämme: vanhemmat ja perheet olisivat hävenneet! – Selvittiin kuitenkin kuivin jaloin! Ihan hauska kokemus se karsinta oli, Martti kiirehtii muistuttamaan. Silloin se menisi väkinäiseksi puurtamiseksi ja känniseksi riitelyksi! Ja en minä halua keikkavälejä riidellä. Hän viittaa nykyiseen viisikkoon, jossa soittavat Waristen lisäksi Petteri Halonen, Lassi Kinnunen ja Tapio Santaharju. K annanotoista huolimatta humppajengi on aina tavannut sukeltaa huonon maun syvään päähän. – Niin, ettei erikseen tarvitse vetää viinaa, jotta siitä tulisi hauskaa. Mitä nyt joskus ovat vanhemmat tulleet valittamaan, kun perhefestareiden päävalalla remuaa lauma ukkoja ympäripässään. Mutta joskus se on sellaista ollut, ja siitä on todisteitakin. Kerran Eläkeläisten sikailu on tosin meinannut käydä bändille kalliiksi: vuoden 2010 euroviisukarsinnoissa. 48 SOUNDI SOUNDI PB – Kyllä myö tehdään aika selväksi, että tuollaiset ihmiset eivät ole meidän keikoille tervetulleita, Onni jatkaa. Sillä on – kuin narreilla yleensäkin – tietynlainen diplomaattinen immuniteetti soheltaa miten sattuu. Viimeksi mainittu liittyi neljä vuotta sitten takaisin bändiin, kun pitkäaikainen rumpali Kristian Voutilainen päätti keskittyä muihin bändeihin
Stuntman tulostus.indd 49 10.10.2018 16.54
– Muistan, kun viisi vuotta sitten aloimme soittaa Ei ole alkuperäistä -biisiä ja mietimme ääneen, että kunpa saisimme sen purkitettua ennen kuin kupsahdamme! Sillanpää naurahtaa. Vaan nyt pitkään hiottu Portti-debyytti on valmis kohtaamaan ulkona odottavan maailman. On osuvaa, että ajatuksenvaihtomme sijoittuu Telakalle, sillä juuri samaisessa paikassa Vuoret soitti ensimmäisen julkisen keikkansa vuosia aiemmin. – Monet esikoiskirjailijat ja -ohjaajat ovat yli nelikymppisiä, ja se on täysin normaalia. Lukuisissa aiemmissa kokoonpanoissa kannuksensa hankkineet soittajat (pöydän ääressä istuvien lisäksi laulaja Teemu Aalto, kitaristi Sami Nissinen ja rumpali Konsta Pokkinen) ovat perheellisiä ja ylittäneet kolmenkympin rajapyykin, mikä sotii vahvasti rock-mytologiaan liitettyä nuoruuden palvomista vastaan. Pöydän toisella puolella istuva basisti Olli Sillanpää kuuntelee analyysejä tarkkaavaisesti ja ajoittain moderaattorin tavoin ohjailee keskustelua takaisin uomiinsa. Mutta jos meidän ikäisten jätkien yhtye tekee debyyttilevynsä, on se yhtäkkiä jollain T amperelaisen Kulttuuritalo Telakan nurkkapöydässä kipinöi. Yhtyeen syntyhetkillä, vajaa kuusi vuotta sitten, oli vaikea aavistaa, että polku johtaisi tähän pisteeseen. Määrätietoisesti omaa polkuaan raivaava yhtye haastaa kuulijan hylkäämään ennakko-oletuksensa ja kurkistamaan, mitä pinnan alta löytyy. – Teimmehän me Porttia melkein kolme vuotta. Puhe on rönsyilevää, mutta olkoon – on nimittäin selvää, että kuultavana on yhtye, jolla on painavaa sanottavaa niin musiikista kuin maailmastakin. K u v a: P as i Ti it o la Merkittävää taidetta vuoret-taitto_b.indd 50 12.10.2018 10.38. Ikäkysymykseen takertuminen silminnähden turhauttaa Aaltoa. 50 SOUNDI SOUNDI 51 Teksti: Lassi Linnola vähän epätodelliselta, että se on kohta ihmisten kuultavissa, Aalto summaa bändin tuntemuksia. Viidellä säveltäjällä siunatun yhtyeen aikatauluja ei suinkaan sanele luovuus, vaan hektiset elämäntilanteet. – Mutta sehän kertoo vain siitä, että todella pidimme kappaleesta. Paikallisen Vuoret-yhtyeen kitaristisanoittaja Ville Aalto tarjoilee esseistisen pitkällisiä vastauksia esitettyihin kysymyksiin, ja keskustelu kimpoilee kapitalismista teosofiaan ja aktiivimallista ikonografiaan, juurtuen kuitenkin tukevasti musiikkiin. Toki mukana oli myös puhdasta realismia: ei meillä ollut hajuakaan, koska tämä levy valmistuisi. Me elimme niin kauan sen musiikin kanssa – tuntuu jopa Kun Vuoret tarttuu rattiin, ei karttaa maanpäällisestä tarvita
Se on rajoittava ennakko-oletus. Helvetti sentään, kitararock on kuitenkin merkittävä taiteenlaji siinä missä romaanit ja elokuvatkin! Miksi sen tekijöitä pitäisi siis vähätellä iän perusteella. Vaikkei sitä tuodakaan musiikissa eksplisiittisesti esille, yhtyeen kotikaupunki Tampere toimii pitkälti Vuorten luovuuden kehyksenä. Olemme täysin epämielenkiintoisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä mahdollisimman mielenkiintoista musiikkia. Shoegazen ja post punkin spektristä ammentava albumi on onnistunut taltioimaan öisen kaupungin kiihkon ja autiuden tunnin mittaiseksi tuplavinyyliksi. Mutta yritys on ollut äärimmäisen kova! Portti on levy, jolla olemme koittaneet täysin irtautua kaikista suomenkielisen kitararockin perinteistä. Tavallaanhan se on poliittinen päätös, vaikkakin hieman huomaamaton sellainen, Aalto tarkentaa. 50 SOUNDI SOUNDI 51 tavalla hassua. Sillanpää huomauttaa. En ikinä voisi kirjoittaa mitään, mikä ruokkisi sukupuolistereotypioita. Eikä tässä oikein olisi mitään haluttu tehdä toisin. ”Olemme täysin epämielenkiintoisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä mahdollisimman mielenkiintoista musiikkia.” vuoret-taitto_b.indd 51 12.10.2018 10.38. Aalto etsii hetken sanoja, kunnes nostaa katseensa pöydästä ja kiteyttää Portin yhteen lauseeseen: – Tämä on meidän paras yrityksemme tehdä tässä ajassa resonoivaa, suomenkielistä rockmusiikkia. Vaikka yhtye kantaakin mieluusti Tamperetta mukanaan, ei se suinkaan aina ole kantamuksista kevein. – Tuskin voimme, eikä siinä ole mitään vikaa. – Itselleni on kuitenkin erityisen tärkeää se, etten kirjoita kappaleisiin minkäänlaisia sukupuolityypittelyjä. – Olen aina pitänyt paikallisuuden ideasta. Toivottavasti tilanne vielä joskus muuttuu, koska monet bändit tekevät todella kovia juttuja iästä riippumatta. – Omakohtainen rima asetettiin niin korkealle kuin vain mahdollista. Halusimme tehdä levyn tärkeistä asioista, ilman kompromisseja tai nostalgiaa. Aalto tuhahtaa. Siitä tulee suuremman tilan jakavaa musiikkia, jollaista tehdään nykyään aivan liian vähän, Aalto avaa tekstien syntyä. Ja juuri sellainen Portti on. Ummehtuneiden rockperinteiden lisäksi ylenpalttinen nostalgisuus joutuu yhtyeen tulilinjalle. Paremminkin sen voisi todeta tuovan musiikkiin monipuolisempia sävyjä, Sillanpää hahmottelee. Pystymme seisomaan jokaisen ratkaisun takana, Sillanpää linjaa. Syntyy tietynlainen yhteisöllisyyden kokemus, kun musiikki liittyykin yhteisesti jaettuun ympäristöön ja kaupunkiin. Poliittisen agendan sijasta Vuorten lyyristä horisonttia sävyttävät tietyt teemat, jotka kuljettavat kuulijaa kohti yhtyeen sisintä. Valtavirtamusiikin omaelämäkerrallisuuteen kyllästynyt Aalto painottaakin, ettei Vuorissa suinkaan ole kysymys heistä itsestään. Mutta nykyaikana siitä on tehty suorastaan fetissi! On muka niin mahtavaa palata vanhoihin aikoihin, vaikka todellisuudessa sieltä ei tuoda mukanaan lainkaan sisältöä. Vaikkei Vuoria ole manserockiksi miellettykään, on yhtye ottanut ennaltaehkäisevää hajurakoa tähän maantieteellisesti sidottuun, jokseenkin kyseenalaiseen kulttuuriperintöön. Eikä ikä suinkaan vie energiaa pois. Osa näistä mielipiteistä on löytänyt tiensä myös Portille. Aalto kuitenkin torppaa ajatuksen Vuorista poliittisena bändinä. Koska kolme vuotta sitten ei Portista ollut vielä hajuakaan, on aika uudelleenarvioida julistuksen vedenpitävyys. Edelleenkin ruokitaan ajatusta, että manserock olisi tärkeintä, mitä tämä kaupunki on koskaan tuottanut. Kiihkeimmän kasari-revivalin keskellä Vuoret itsepintaisesti korostaa nykyhetken merkityksellisyyttä, minkä kuulee sekä levyllä että Telakan nurkkapöydän äärellä. – Emme me ole poliittinen bändi, meillä vain on poliittisia kappaleita. Se on pelkkää pintaa, Aalto messuaa. Omalta osaltaan Vuoret saattaa hyvinkin onnistua rockin ikähaarukan päivittämisessä, sillä Portti on inspiroitunut ja nälkäinen kokonaisuus – juuri kuten debyyttilevyn pitääkin olla. Täyttääkö debyytti kunnianhimoisen tavoitteen vaatimukset, vai saako lopullista lunastusta vielä odotella. Monilla on käsitys, jonka mukaan nuoruuden jo ohittaneet eivät enää voisi tehdä rockmusiikkia. – Se kuva, mikä monilla on Tampereesta, on täysin kiinnittynyt menneisyyteen. – Mutta voimmeko mekään kuitenkaan sanoa olevamme täysin vapaita esimerkiksi 90-luvun musiikillisesta nostalgiasta. Yksi näistä teemoista on paikallisuuden ja yhteisöllisyyden merkitys. Ei nostalgia itsessään ole paha asia – sehän on todella luonnollinen ja inhimillinen ilmiö. Haluan, että biisimme tarjoavat samaistumisen mahdollisuuksia kenelle tahansa. Henkisesti Vuoret on kuitenkin keskivertodebytoijaa varttuneempi yhtye, minkä huomaa etenkin kappaleiden sanoituksista. – Olisihan se todella ylimielistä todeta omasta levystään, että tässä on vuosituhannen kovin teos. Tuplavinyylin mittaisen Portti-levyn on tekijöidensä mukaan tarkoitus irtautua suomenkielisen kitararockin perinteistä. Kaupungin kylkeen iskettiin 1970-luvulla manserockin myötä harvinaisen sitkeä leima, joka ei tänäkään päivänä osoita kulumisen merkkejä. Jo kaksituntiseksi venyneen haastattelun loppusuoralla en malta olla tarttumatta Vuorten kolmen vuoden takaiseen julistukseen: yhtye oli listannut tavoitteekseen tehdä tämän vuosituhannen tärkeimmän suomalaisen kitararocklevyn. – Tärkeää emme ole me, vaan musiikki, jota luomme. Ja silti niin moni suomalainenkin artisti yrittää keksiä itsensä uudelleen siirtymällä tekemään 80-lukulaista syntikkapoppia. Portilla ei ole levynä mitään tiettyä agendaa. Haluaisin ajatella, että biisien syntypaikan pystyy kuulemaan musiikista. Voi olla, etteivät muut siitä niin piittaa, mutta parhaamme teimme! Aalto naurahtaa. Vuoret-yhtyeen debyyttialbumia on kypsytelty pitkään. – Kaikki on niin ylettömän nostalgista nykyään! Ei maailma rakennu menneisyyteen palaamalla. Jos vastapainoksi muistelen omaa lapsuuttani 80-luvulla, mieleeni tulee lähinnä ahdistavia asioita: Olof Palmen murha, Tšernobyl ja Kekkosen kuolema, Aalto listaa virnistäen. Menneistä kaivellaan tiettyjä musiikillisia ja esteettisiä symboleita, jotka koetaan miellyttäviksi. Ja samanaikaisesti Tampereella on kauhean viriili vastaja alakulttuurinen elämä, joka jää varsinkin monilta ulkopaikkakuntalaisilta täysin huomaamatta! Täällä on kokonainen taiteellinen, henkinen ja kulttuurinen maanalainen kaupunki, Aalto painottaa. Ultramariinissakin tekstittäjänä toimineella Aallolla on vahvoja ja selkeästi jäsenneltyjä mielipiteitä niin politiikasta kuin ympäristökysymyksistäkin. Rahaakappaleessa pohditaan velkataakan käsitteellistä järjettömyyttä, kun taas Kaivokset-singlessä astutaan mineraaleista huumaantuneen ympäristörikollisen saappaisiin. Kun yhteisöllisyyttä korostetaan, joutuu yksilöllisyys väistymään. Siihen on siivilöitynyt niitä asioita, joista olemme yhtyeenä samaa mieltä. – Bändissä soittamiseen liittyy niin vahvoja kulttuurisia oletuksia
1980 Ensimmäinen albumi Killing Joke julkaistaan loka kuun 5. päivä. K u v a: D o ra lb a P ic er n o minun tähteni_killing joke_a.indd 52 11.10.2018 13.24. Teksti: Sami Nissinen 52 SOUNDI 1982 Basisti Youth jättää yhtyeen kolmannen albumin Revelationsin julkaisun kynnyk sellä. Minun tähteni > Artikkelisarjassa kirjoittajat kertovat omista suosikeistaan. Paul Raven – joka myöhemmin tunnetaan myös Prongin ja Misfitsin basistina – ottaa ton tin haltuunsa. Kitaristi Walker ja myöhemmin myös rumpali Ferguson seuraavat Colema nia. 1982 Jaz Coleman ennus taa maailmanlopun tulevan ja päättää muuttaa Islantiin. 1978 Killing Joke perustetaan Notting Hillissä, Lontoossa
Tai se riippuu siitä, miten rehellisyys määTEOLLISEN YHTEISKUNNAN SOUNDTRACK ritellään. Minä tarvitsin Killing Jokea. Hetken aikaa kukaan ei tiennyt, minne Coleman oli kadonnut. Jotain hyvin kiehtovaa, ja toisaalta tuttua, Sielun Veljistä muistuttavaa 1985 Bändi saavuttaa ensimmäistä kertaa mainstream-menestystä singlellään Love Like Blood. Tiesin että tämä tarina minun pitää vielä joskus tutkia. Ne eivät ole rehellisiä!” Rehellisyys ei ole kuulunut ehkä Colemaninkaan suurimpiin hyveisiin. 1988 Killing Joken etsiessä uutta basistia ex-The Smiths Andy Rourke palkataan toimeen, mutta erotetaan jo kolmen päivän jälkeen. Se liittyi etenkin brittipopin sukupuolettomuuteen ja anti-machoasenteeseen, joka Oulun pohjoisilla leveyksillä merkitsi selkeää erottautumista nahkaliivejä ja poninhäntää suosivista hevareista. Killing Joken keulahahmo on yksi rockin kiehtovimpia persoonia. Oli mahdollista löytää uusia bändejä ja kerralla koko diskografia. minun tähteni_killing joke_a.indd 53 11.10.2018 13.24. Musiikkifani ja toimittaja minussa janosivat koko ajan uutta musaa ja sai minut jäljittämään yhteyksiä bändien välillä. Kaikki heidät biisinsä haisevat. 1987 Coleman ja Walker aloittavat ”studioprojektin”, jonka tuloksena syntyy parjattu (mutta mainettaan parempi) levy Outside The Gate (1988). Olin jo käynyt läpi teini-iän heavy-kauden metallicoineen ja ironmaideneineen, ja makuni oli sittemmin ankkuroitunut 1990-luvun suureen kertomukseen: grungeen, brittipoppiin ja power popiin. Colemanin messussa on kuitenkin aina olemassa ironinen ja sysimusta ulottuvuus – Killing Joke. Meni aikaa. Tähän aikaan pop oli omalla tavallaan jopa kapinallista. Hän on kiihottamisesta elävä saarnaaja ja kuvienraastaja, joka on omien sanojensa mukaan vihitty Uudessa-Seelannissa papiksi. Soundit olivat liian kasarit. Killing Joke oli vuonna 1994 julkaissut Pandemoniumalbuminsa ja löytänyt vihdoin oikean raiteen sekoiltuaan sitä ennen vuosia miehistönvaihdosten ja yliviritetyn syntikkapopin kanssa. 2007 Yhtyeen monivuotinen ”kakkosbasisti” Paul Raven kuolee sydänongelmiin 20. Basisti Raven vaatii nimeään poistettavaksi levyn kansiteksteistä. 2002 Coleman ja Walker levyttävät uutta materiaalia Dave Grohlin kanssa. Ainoa syy lähteä mukaan oli se, että olisimme voineet joka ilta ajaa heidät pois lavalta, ja varastaa heidän kaikki faninsa. Killing Joke ei kuitenkaan kolahtanut minuun vielä 14-vuotiaana. Kaikki langat tuntuivat johdattavan väistämättä kohti Killing Jokea. Hänen maanisuutensa ja monipuolisuutensa erottavat hänet kaikista muista kollegoistaan. 1992 Alkuperäinen basisti Youth palaa ensimmäisen kerran takaisin Killing Jokeen. Kymmenisen vuotta sitten Spotify muutti myös minun musiikinkuunteluni. lokakuuta. Yhtyeen soundi oli häiritsevä ja kuulosti tulevan täysin vieraasta ajasta ja paikasta. Omalla kohdallani kaikki alkoi Music Televisionin 120 Minutes -ohjelmasta, niin kuin moni muukin merkittävä teini-iän fanitukseni. Killing Joke hulluutta siinä selkeästi oli, mutta minä en ollut valmis. ”Jos yhtyeen nimi, imago ja soundi jättävät jotain kysymisen varaa, olemme epäonnistuneet”, Colemanilla oli yhtyeen alkuaikoina tapana mainita haastattelussa. Saatuaan tietää kiertueen huonosta ennakkomyynnistä Coleman oli postannut muutamaa päivää aikaisemmin sosiaaliseen mediaan: ”Minulla on ilo ilmoittaa näiden keikkojen peruuntumisesta. Yhtyeen toinen nimetön levy saa hyvän vastaanoton. He ilmoittivat laulajansa poistuneen palveluksesta, kadonneen, juuri ennen kiertuetta, jolla Killing Joken oli määrä esiintyä Cultin ja Missionin kanssa. Sanalla sanoen Colemanilla ei ole mitään häpyä. Youth myös tuottaa kehutut Pandemoniumja Democracy-albumit. SOUNDI 53 ”J az Coleman is now AWOL”, Killing Joken jäsenet kirjoittivat Yhdysvaltojen armeijan käyttämää slangia lainaten avoimeen kirjeeseen kesällä 2012. Suoraan sanottuna ajatus yhteisistä keikoista Cultin ja Missionin kanssa ei koskaan tuntunut hyvältä idealta. Jaz Coleman, mies jolle jumalat puhuvat
Viskiretki Suomalaisen viskin jäljillä Kansainvälisesti palkittuja viskejä Suomesta. Yhtyeen soundia ehkä selkeimmin määrittävä muusikko on Geordie Walker, kitaristi joka ei koskaan soita sooloja. Kerrostalon kokoiset soundit ovat aina rytmikkäitä ja tunnelmaltaan uhkaavia. Youthin myötä Killing Jokella oli oma visionäärinen tuottaja ja omaperäisesti dubia soitossaan suosiva bassotaiteilija. Kyllä. Killing Joke: Hosannas From The Basements Of Hell (2006) Leipzigissa sekä Kairon konservatoriossa, jossa hän suoritti laajan oppimäärän arabialaisessa musiikissa. Killing Joke: Killing Joke (1980) HOSANNAS FROM THE BASEMENT OF HELL jäi Paul Ravenin viimeiseksi levytykseksi Killing Joken kanssa. Rumpali Ferguson on kuvannut biisintekoa sanomalla, että ”Walkerin riffeissä voi kuulla kokonaisen orkesterin, jopa rumpubeatin”. Se oli selkeä viesti: tässä on bändi, joka vastustaa kaikenlaista kontrollia ja käskyvaltaa. Hänen isänsä oli englantilainen ja äiti intialais-englantilainen, molemmat olivat opettajia. Levyllä Coleman huutaa sydämensä kyllyydestä ja hänen laulusoundinsa kuulostaa jo erehdyttävästi Lemmy Kilmisteriltä. Vuonna 2003 ilmestynyt yhtyeen nimeä kantanut albumi oli sille uusi tuleminen vaihto ehtoisen rockin tähtikentälliseen. Yhtyeessä on neljä muusikkoa, jotka kliseisesti sanottuna ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Jeremy Coleman syntyi vuonna 1960 lounaisenglantilaisessa Cheltenhamin kaupungissa. Minun tähteni > 54 SOUNDI K illing Joken mieleeni syöpyneet janusmaiset kasvot olivat Jaz Colemanin, jonka maaninen irvistely ja neandertaalinen koikkelehtiminen lavalla ja musiikkivideoissa muistuttivat neuroleptien aiheuttamia dyskineettisia pakkoliikkeita. 1970-luvun viimeisinä vuosina Coleman kertoo opiskelleensa musiikkia DDR:ssä YHTYEEN DEBYYTTI LEVYN kannessa nuoret mielenosoittajat yrittävät paeta kaasupilveä, jota britannialaiset poliisit suihkuttavat mielenosoittajien päälle Pohjois-Irlannin levottomuuksien aikana. Kaupoista ja netistä. Isoveli Pierce oli syntynyt kaksi vuotta aiemmin. HFTBOH on yhtyeen musiikillisesti raskain levy, jonka tribaalinen kuolemarock tavoittaa toismaailmaisia tasoja nopeissa tempoissa jauhavien riffien ja mantramaisten melodioiden myötä. Ravenin joutsenlaulu ei olisi voinut olla majesteettisempi. Yhtyeen filosofian mukaan musiikin K u v a: So u n d in ar k is to K u v a: To m B ar n es Junnu Vainio Sellaista elämä on Juha ”Watt” Vainio kaikuu karaokekapakoissa päivittäin. Yhtyeen musiikkia kuvattiin sen alkuaikoina usein termillä ”heavy dance music”, ja musiikki onkin omituinen mutaatio funkia, punkia, heavy metalia ja tribaalisia tanssirytmejä. Killing Joke niittasi jo ensimmäisellä levyllä riffinsä ja komppinsa sellaiseen asetelmaan, ettei yhtyeen viesti jäänyt kenellekään epäselväksi. Ja ei Fergusonkaan ole käskenyt kannujaan koskaan sillä ilmeisimmällä tavalla. Yhtyeen alkuaikojen tyyliä kuvattiin usein punk funkiksi, eikä se ollut valovuosien päässä esimerkiksi John Lydonin Sex Pistolin jälkeen perustamasta P.I.L.:sta. Rakastetun sanoittajamestarin elämä ja teot kerrotaan ensimmäistä kertaa perusteellisesti ja salailematta. Biisit Requiem, Primitive ja Complications kertovat jo nimillään, minkälaisia teemoja yhtye lauluissaan käsittelee: tekopyhyyttä, kuolemaa, saasteita, ihmisluontoa. Colemanin ja Fergusonin omaperäinen ja ankara visio yhtyeestä, joka määrittäisi ”ydinajan ihastuttavan kauneuden tyylin, soundin ja muodon suhteen” ajoi heidät perustamaan oman bändin. Ravenin kuoltua Coleman osallistui hindujen Pradakshinarituaa liin Ravenin tuhkat mukanaan. Vuosikymmenet vaihtuvat, mutta Killing Joke on onnistunut säi lyttämään ajan kohtaisuutensa useilla eri aikakau silla. Nuorena Coleman opiskeli pianon ja viulun soittoa ja kuului kirkkokuoroon. Alkuperäinen basisti Youth, joka erosi yhtyeestä vuonna 1982, ja on liittynyt siihen useita kertoja takaisin ja soittaa siinä tälläkin hetkellä, oli 1990-luvun vaihteen molemmin puolin kysytyimpiä brittiläisiä levytuottajia ja remiksaajia, jonka yhteistyökumppaneita ja asiakkaita ovat olleet muun muassa The Verve, Primal Scream, The Jesus And Mary Chain sekä U2. Nämä ovat kauniit ja hurjat, ikimuistoiset jäähyväiset. Omien sanojensa mukaan Coleman on opiskellut myös pankkialaa Sveitsissä. Jos mahdollista, vielä astetta maanisemmalta. Nyt puhutaan myös julkaisemisesta ja rahasta. Yhtyeen provosoiva ja väkivaltainen musiikki oli tanssittavaa, omalla ääriraskaalla tavallaan. Bändikirja Kasaaminen, treenit, keikat, studio, julkaiseminen, raha Kaikki mitä muusikon tulee tietää! Tärkeimmät neuvot ja ohjeet bändiä perustavalle tai sellaisessa soittavalle. Toivekirja viskiharrastajalle! Helpotuksen historia Hykerryttävä kirja vatsan toiminnasta, maailman luonnollisimmasta asiasta, johon tämän kirjan lukemisen jälkeen suhtautuu väkisinkin aivan toisin. Etenkin yhtyeen alkuaikoina hän hyljeksi dogmaattisesti kaikkia symbaaleja ja ”tavanomaisia rock-komppeja”. Killing Joke ei ole kuitenkaan vain Colemanin ansiota. Vanhat pojat viiksekkäät ja albatrossit puhuttelevat aina uusia sukupolvia. Dekkaristi ja hyvän juoman ystävä Christian Rönnbacka kuulusteli tekijät ja tutki tislaamot. Walkerin riitasointuja jauhavat riffit iskevät suoraan takaraivoon ja vetoavat primitiivisyyteen meissä. Colemanilla on asiaa, ja hän ei epäröi huutaa sitä julki. Killing Joken kokoonpano muodostui klassisella tavalla: Coleman ja Ferguson laittoivat ilmoituksen Melody Makeriin, jonka tavoittamana paikalle ilmoittautuivat arkkitehtiopiskelija ja kitaristi Geordie Walker sekä happopäinen basisti aurinkolipassaan, Martin ”Youth” Glover. Coleman ja rumpali Paul Ferguson tutustuivat toisiinsa afrorockia ja reggaeta soittaneessa Mat Stagger -bändissa. Syksyn kirjajytkyt Pe te r Au lén , Ju kk a Jy lli Pe tri Pi et ilä in en , Ju ha M et so M id as D ek ke rs Ch ris tia n Rö nn ba ck a minun tähteni_killing joke_a.indd 54 11.10.2018 13.24. Kiinnostavaa tietoa maamme ykkösrivin bändien ongelmista ja onnistumisista. Killing Joke syntyi punkin eetoksesta ja new waven ennakkoluulottomuudesta, mikä suosi kaikkea epäluonnollista ja shokeeraavaa. Kuva otettiin muutama päivä ennen niin sanottua Veristä sunnuntaita. Yhtyeen yksinkertainen ja nihilistinen viesti ei jäänyt keneltäkään huomaamatta
Syksyn kirjajytkyt Pe te r Au lén , Ju kk a Jy lli Pe tri Pi et ilä in en , Ju ha M et so M id as D ek ke rs Ch ris tia n Rö nn ba ck a minun tähteni_killing joke_a.indd 55 11.10.2018 13.24. Y htyeen visuaalisuus tuki sen ideo logiaa alusta asti hyödyntämällä shokeeraavia ja suggestoivia kuva-aiheita. Mene ja tiedä. Viskiretki Suomalaisen viskin jäljillä Kansainvälisesti palkittuja viskejä Suomesta. Yhtye on läntännyt sittemmin levynkanteen Paavin ja natsi-aiheisia valokuvia, ja on näiden perusteella väärinymmärretty ja leimattu äärioikeistolaiseksi ja luoja tietää miksi. Vuonna 1994 Coleman paljasti kuitenkin toisen puolensa: ”Olen tutkinut omaa kristinuskoani. Bändikirja Kasaaminen, treenit, keikat, studio, julkaiseminen, raha Kaikki mitä muusikon tulee tietää! Tärkeimmät neuvot ja ohjeet bändiä perustavalle tai sellaisessa soittavalle. Coleman ja Walker päätyivät perustamaan islantilaisten muusikoiden kanssa projektibändi Nicelandin, ennen kuin pääbändi palasi raiteilleen. Rakastetun sanoittajamestarin elämä ja teot kerrotaan ensimmäistä kertaa perusteellisesti ja salailematta. Vuonna 1982 Coleman päätti muuttaa ”maailmanloppua pakoon” Islantiin. Vanhat pojat viiksekkäät ja albatrossit puhuttelevat aina uusia sukupolvia. Voi vain olla ettei Colemanille riitä yksi uskonto tai poliittinen suuntaus. www.soundi.fi/jutut/soittolistat soundi.fi 12 tappavinta Killing Joke -biisiä KUUNTELE SOITTOLISTA Junnu Vainio Sellaista elämä on Juha ”Watt” Vainio kaikuu karaokekapakoissa päivittäin. Saksalainen kapellimestari Klaus Tennstedt kuvaili Colemania vaatimattomasti ”uudeksi Mahleriksi”. Lunastaakseen suureellisen lupauksena Coleman on kuin onkin säveltänyt 1990-luvun lopulta alkaen huomattavan määrän orkesterimusiikkia, muun muassa kaksi sinfoniaa sekä oopperan, ja työskennellyt maailman huippuorkestereiden kanssa Lontoossa, Prahassa ja Pietarissa. Rumpali Fergusonin mukaan Killing Joke on ”jännitemusiikkia” (tension music). Nyt puhutaan myös julkaisemisesta ja rahasta. Ranskan kulttuuriministeriö puolestaan palkitsi Colemanin vuonna 2010 taiteen kunniamerkillä hänen panoksestaan nykymusiikin hyväksi. Kyse on siitä, että esimerkiksi toisto voi olla mielenkiintoisempaa kuin ylenpalttinen kikkailu, tai että kappaleen kertosäe on yksinkertaisesti biisinnimen toistamista. Siinä on symbolien, suggestion ja rituaalien voima. Kyllä. Yhtyeen ensimmäisen singlen Wardancen kannessa steppaili musikaalikoomikko Fred Astaire sotatantereella. Ja jos Killing Joken musiikki on sielunsa kadottaneen teollisen yhteiskunnan soundtrack, on luontevaa ja tarkoituksenmukaista että se kuvaa kohdettaan mahdollisimman tarkasti: olemalla monotoninen ja neuroottinen. Kiinnostavaa tietoa maamme ykkösrivin bändien ongelmista ja onnistumisista. Moraalipaniikki on turhaa mutta ymmärrettävää. Killing Joke onnistui jo ensimmäisellä levyllään löytämään jotain ainutlaatuisen omintakeista. Jaz Colemanin ja muun Killing Joken yhteenlaskettu musiikillinen sivistys on siis varsin laaja, mutta Kiling Joke ei ole silti koskaan ollut musiikillista urheilua tai soittotaidolla brassailua. Colemanin rienaus esittää pikemminkin nietzscheläiseen tapaan epätoivoisen kysymyksen: onko jumala kuollut. Toivekirja viskiharrastajalle! Helpotuksen historia Hykerryttävä kirja vatsan toiminnasta, maailman luonnollisimmasta asiasta, johon tämän kirjan lukemisen jälkeen suhtautuu väkisinkin aivan toisin. Samalla hän ilmoitti ryhtyvänsä klassisen musiikin säveltäjäksi. Piru meidät periköön! Ehkäpä aggressiivisuuden taustalla on Colemanin nuorena kohtaama rasismi. Dekkaristi ja hyvän juoman ystävä Christian Rönnbacka kuulusteli tekijät ja tutki tislaamot. Hän on synteesien mies, alkemisti ja paimen, jolle jumalat puhuvat. sosiaalinen funktio on aina ollut sille tärkeämpi kuin mielihyvä. Kaupoista ja netistä. Uskon myötätuntoon ja lempeyteen perustuvaan yhteiskuntaan”
V anhaa rautaa -kokoelmansa (2004) saatetekstissä J. Vuonna 2005 alkanut Lännen-Jukka-trilogia oli luovaa samoilua historian myyteissä, Et ole yksin (2013) hahmotteli 1970-luvun Suomea Karjalaisen sivupersoonan kautta, ja Sinulle, Sofia (2015) oli täynnä laulajan omaa elämäkertaa. Tämä kertoo tietenkin ammattitaidosta. Esityksen hartaus kertoo hänen tietävän vastauksen. Aikatasot ovat samalla osa laajempaa sielunmaisemaa ja alitajunnan vietäväksi heittäytymistä. Sä kuljetat mua on edeltäjiään tummempi levy; unenomainen, mietteliäs, raadollinenkin. Kappaleet rakentuvat toisaalle hamuavista kuvaelmista, soitanta niiden valaistuksista ja tulkinta mielikuvien todeksi elämisestä. Karjalainen kirjoitti keihäänkärjestä, jonka hän oli löytänyt perunamaastaan Perniössä. Sä kuljetat mua on vaivattomuuden taidetta, jossa äänet ja sanat palvelevat jotakin suurempaa. Vaikka miellevirta kanavoidaan niin cha cha -mukaelmaksi, Finnhits-diskoksi, dub-sävyiksi kuin laveaksi americanaksikin, on ilmaisun monitahoisuus lähes huomaamatonta. Löytäjälleen aarre oli kuitenkin antanut mahdollisuuden kuvitella kokonaan toinen maailma – ja kirjoittaa kuvitelmansa lauluksi. Havainnot laajenevat pohdinnaksi siitä, mikä on pysyvää ja mitä jälkiä ihminen itsestään jättää. Laulut jättävät viimeistellyimmilläänkin tilaa assosiaatioille ja luovat tunnusomaisesta pinnastaan huolimatta omanlaisensa ilmapiirin. Levyarvostelut 9_2018.indd 56 12.10.2018 13.14. Tuoreella levyllä aikatasot hahmottuvat vertauskuvallisemmin, mutta yhtä lailla selväpiirteisesti. Karjalainen ja hänen luottoyhtyeensä käsittelevät lauluja niin luontevasti, että musiikin rikkauden oivaltaa vasta siitä herkistyneestä olosta, jonka levy jättää. HANNU LINKOLA HHHH Sä kuljetat mua J. Kaikkiaan Sä kuljetat mua on tiivismittainen yhdistelmä rutiiniosaamista ja kuuntelu kuuntelulta avartuvaa kerrontaa. Menneisyys on läsnä niin traditionsa sisäistäneen muusikon ilmaisunrikkautena kuin elämää nähneen ihmisen haikeana pohjavireenäkin. Osa keihäänkärjistä jää terävämpien varjoon, mutta yleistunnelman kannalta vähäisimmätkin taokset ovat olennaisia. Siinä Karjalainen sukeltaa vanhan kasvion kautta pyterlahtelaiselle niitylle kesään 1925. Karjalainen osoittaa kuitenkin myös tietävänsä, milloin tyyni pinta pitää rikkoa. Karjalainen Warner ”Menneisyys on läsnä niin traditionsa sisäistäneen muusikon ilmaisunrikkautena kuin elämää nähneen ihmisen haikeana pohjavireenäkin.” 56 SOUNDI K u v a: Te ro A h o n en Levyarviot > ...hieman vielä yksinäisempi ja piirun verran lohduttomampi... Saatteen lopussa hän myönsi, että kärki saattoi yhtä lailla olla vanha haravakoneen piikki. Siksi kalleuksia kannattaa etsiä sieltäkin, mikä näyttää aluksi tavalliselta perunamaalta. Kun Rosettan parisuhdeväkivaltakuvaus murtaa levyä luonnehtivan hienotunteisuuden, tunkeutuu sanoma luihin ja ytimiin. Laulun vaietessa viestikapula siirtyy eteenpäin; tässä on jälleen yksi Karjalaisen jälki tuleville aarteenetsijöille. Suhde aikaan ja sen kulumiseen on määrittänyt Karjalaisen koko 2000-lukua. Orientaatio kiteytyy Karjalaisen kysyessä Vierailla muistoilla, voiko toisen ihmisen muistoja rakastaa – tai omia muistoja, jos ne tuntuvat vierailta. Sä kuljetat mua -uutukaisen keihäänkärki on Terve, Sirkka Lautamies. Niityn vierestä laulaja löytää lakkautetun graniittilouhoksen, jonka kiviä hän seuraa Pietarin kanavapenkereille ja palatseihin. Esimerkiksi Tule kesäyö ja Tummansininen seuralainen -kaunokkien sisällöksi riittää upottava kokonaisestetiikka, ja monet muutkin kappaleet perustuvat vaikutelmien tungettelemattomaan ohjailuun
Albumin teemojen suhteen Antti Hyyrysen kerrotaan upottaneen itsensä poikkeuksellisen henkilökohtaisiin vesiin, mutta kuulijalle kokemus on universaalimpi. Puolivälin leikkaavassa kolmeosaisessa Metsästäjässä kiteytyy koko levyn poikkeuksellisuus, sillä äänen lisäksi Taival maistuu, tuntuu ja näyttää. HENRI EEROLA HHHH K u v a: P as i Ti it o la K u v a: Jo u n i K al li o Levyarvostelut 9_2018.indd 57 12.10.2018 7.13. Ideat tarjoillaan lakonisen eleettömästi, vaikka pinnan alla kihisee. Luonnolta. Sukupolvitoteemiksi kivetettynä kitara on toki kadonneen ajan symboli, matkalla kohti lupsakkaasti lerpahtaneita eläkepäiviä. Vuoret Portti Soit se silti Vuoret-yhtyeen esikoisalbumia kuunnellessa keskustelu sähkökitaran kuolemasta tuntuu ihan dadalta. Hieman vielä yksinäisempi ja piirun verran lohduttomampi. Niiden ilmiselvimmiltäkin vaikuttavien aiheiden parissa tulee olo, että nämäkin ovat itse asiassa synonyymejä jollekin täysin muulle. Ville Aallon teksteissä on poikkeuksellista lumovoimaa ja oveluutta, joka ei ole olemukseltaan ilmeisintä. Kaikkialla on tilaa. Syytä kokonaisuuden luotaantyöntävyydelle ei onneksi ehdi liiemmin analysoimaan, kun kappaleiden tarinat ja ydinmelodiat äkkiyllättäen ovatkin jo ihon alla. Tuntuu typeryydeltä uhrata aikaa detaljitason rikospaikkatutkimukseen, koska jännitteensä komeasti säilyttävä Portti kertoo tärkeämpää tarinaa. Tämä suomalaisen kitarapopin tuleva klassikko valaa uskoa ja kannustaa kurkottamaan musiikilla niin kauas kuin mieli kantaa. Aalto rakentaa näennäisen vähäeleisesti maailman, jossa parasta on avaruuden tuntu. Tällä kertaa jäljelle jäävä tyhjiö on tosin yksilöllisempi. On onneksi toinen tie. Matka ei kuitenkaan jää tähän, vaan ensikosketuksella jopa hylkimisreaktioita aiheuttaneet sävellykset ovat lopulta jo liian lähellä. Taival saattaa hyvinkin olla Stam1nan uran merkittävin albumi sitten Viimeisen Atlantiksen (2010). Jos tuolloinen päätöskappale poltti takaraivoon maailmanlopun lohduttomuuden, ei tämänkertainen lopetus Kajo jää tunnelmaltaan juuri kevyemmäksi. Sanojen ja lauseiden ympärillä, ajatusten välillä. Luonnolta, sateen kastelemalta syysmetsältä. Kertooko tämä kitaran sirisevä säröpilvi shoegazing-vaikutteista tai tuo toistuva hypnoosiriffi krautrock-levyistä hyllyssä. Aivan kuin lentelisi unessa ja samalla täysin selväjärkisenä tutun elämänpiirin yllä, ihastelisi arjen kauneutta ja outoa riipaisevuutta. Elokuution (2016) teknologiateema on taantunut lauluiksi metsästä, mutta näennäisen yksioikoisuuden äärellä mieli vetää poikkeuksellisen mutkalle. Tunnelma esimerkiksi Merivälimatkaa kuunnellessa on paikoin jopa kuristava. SOUNDI 57 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin ...hieman vielä yksinäisempi ja piirun verran lohduttomampi... Lyriikan kompuroimaton ja vaivattoman oloinen virtaavuus peilautuu myös sävellyksiin ja yhtyeen soittoon. Selväsanaiset ja pelkistetyn toteaviksi riisutut fraasit laskeutuvat aloilleen kauniisti, mitä nerokkaan vähäeleinen laulutulkinta korostaa. Vaikutteet ja tyylilliset kimmokkeet on sulautettu niin saumattomaksi kokonaisuudeksi, että niiden alkuperän miettiminen on aivan turhanpäiväistä. Portti-kokonaisuuden huumaavassa ja loputtoman kiehtovalta tuntuvassa maailmassa piehtaroidessa oivaltaa sen, että oivallus ja luovuus – kitaroilla tai ilman – elää luontevimmin inhimillisessä mittakaavassa, keskisuuren kaupungin kokoisena. Henkilökohtaisesta ja pakahduttavasta emootiovirrasta leikataan laajoihin yhteiskunnallisiin ilmakuviin pettävän helposti, ilman nytkähtelyitä. Amerikkalaistuottajan kanssa rakennettu Nocebo (2012) suoristi mutkia musiikillisesti ja sanoituksellisesti, ja vertasinkin sitä vieteriukkoon, joka laitettiin naputtamaan ylinopeutta vailla toimen perustelevaa funktiota. Ensikosketuksella hurmaannuin aluksi sävykkäästä orkestraatiosta ja kolmiulotteisena väreilevän äänimaiseman rikkaudesta. Vuoret-yhtyeen musiikissa on monta asiaa, joihin rakastua. Ei koko kosmoksen halkaisevaa neroutta kannata kököttää odottamassa, Tampereen puitteet riittävät mainiosti. Kitaroihin nojaava musiikki elää, jos se on merkityksellistä ja kiinnostavaa. Nocebon jälkeen en muista ensimmäisten kuuntelukertojen aikana syöneeni kynsiäni yhtä hermostuneesti kuin mitä Taival aiheutti. Ensi alkuun se ei nimittäin ole helppo, eikä innosta palaamaan luokseen. Täällä on helppo hengittää ja antaa oman tajunnan pulputtaa, vaikka sanat ja musiikki vyöryvät päälle lujaa. PEKKA LAINE HHHHH Stam1na Taival Sakara On vain yksi Stam1na, ja vaikka se vaikuttaa lähestyneen jokaisen seitsemän pitkäsoittonsa synnytystä erilaisesta näkökulmasta alati suuntaansa kalibroiden, mahtuu sen polulle ainoastaan yksi notkahdus. Äänistä on suora yhteys musiikin synnyttämiin mielikuviin, jotka pörisevät päässä poikkeuksellisen runsaina heti levyn avaavasta tyrmäävän komeasta Kartta-laulusta alkaen
Silti se viimeinen chilin-ripaus jää vielä tujauttamatta, vaikka näineenkin maittaa kyllä mainiosti. Riffiä vyöryy päälle taukoamatta, mikä ei sekään hämmästytä. Nimibiisi Koira lähtee piikille ja Mr. Ei kovin moni bändi saisi näin simppeleitä riffejä ja rakenteita toimimaan ollenkaan näin vakuuttavasti. Vire on matala ja soundi ryhmyinen, ja laulukin varsin rouheata rähinää. Pää Kiin toinen pitkäsoitto on useimpien sanoitusten osalta niin synkkää lunastusta, että tekee mieli kysyä Teemu Bergmanilta, onko kaikki hyvin. KOSKINEN HHH K u v a: C h ar Tu p p er K u v a: M ar k u s P aa ja la Levyarvostelut 9_2018.indd 58 12.10.2018 13.19. KIMMO K. Sen sijaan Teemun lopun aikojen Joey Ramonea lähentelevä laulusuoritus Tie kotiin -kappaleella hyytää veren silkassa jylhyydessään. Nyt mä haluun haistaa hieman liimaa kaahaa lähempänä Hurriganesia kuin nimellisesti itsestään selvää Ramonesia, ja hyvä niin. Sontaahan mies ei varsinaisesti ole tehnytkään, mutta muutamien viime vuosien aikana ukkelin näpeistä on kirvonnut liki ensiluokkaista materiaalia. Hyvänä kakkosena tulee omien hautajaisten tunnelmat pikkurikumaiseen rock’n’rolliin kytkevä Yksi musta minuutti. Yksittäisten punkkarien ahdingolle naureskelun sijaan on kuitenkin iso tilaus koko yhteiskunnan läpäisevälle ahdistavan ilmapiirin ja asenteen positiiviselle muutokselle, johon herättämisessä tällä albumilla on tehtävänsä. Sama meno toki alkoi jo edellisellä Soulfly-levyllä Archangel (2015), mutta tällä kertaa iskuissa on kenties vieläkin enemmän painoa. Pää Kii Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan Stupido Kuuden vuoden vitutus on ohi – albumijulkaisun osalta. Eikä tietenkään ole. Masennus rypevät hyvin syvällä. Ja onneksi niissä on. Asennetta Cavaleran tuotoksilta ei ole ikinä puuttunut, mutta osaltaan tykin Ritualin tehoon vaikuttaa tyrnä tuotanto. Kouvoloidien kansallislaulu Sweet Home Kouvola ja Kytänsoittajat/Vaarallista-splitille piilotettu loppumatkan kuvaus Rautamies ruostuu ovat vanhoista biiseistä kovimmat. Neljä albumin biiseistä on julkaistu aiemmin seiskatuumaisilla singleillä. Tokihan Cavalera vetelee edelleen rennosti tunteella ja sen huomaa hetkittäin myös biiseistä, jotka kohdakkoin etenevät vähän omalla painollaan. Yhdistävänä linkkinä Pää Kiin vanhan ja uuden kokoonpanon (sekä Kytänsoittajien) tekemien versioiden välillä toimii Bergmanin lisäksi basisti Vekku Vartiainen. Ilmaisu ja fiilis ovatkin isossa osassa levyn plussia lueteltaessa, ja niillä Soulfly kuittaa useammankin paperilla vallan keskivertoisen kipaleen selkeästi positiivisen puolelle. Muutaman vuoden takainen superbändi Killer Be Killed ja viimevuotinen Cavalera Conspiracyn albumi olivat loistavia, ja aika lailla erinomainen on myös jo yli 20-vuotisen uran takoneen Soulflyn yhdestoista albumi. Lapinpolthajat-splitillä julkaistu Aina jonon viimeinen lienee sekin tuttu vain paatuneimmille vinyylirunkkareille. Tällaisesta häviäjästä kertova Sä veit mun levyt kirpparille on uuden albumin ehdottomasti sekä surullisin että tarttuvin ja svengaavin kappale. Maailma on kehittynyt niin paskaan suuntaan, että kuuden vuoden takainen pessimismi vaikuttaa jo katteettomalta optimismilta. JARI MÄKELÄ HHHHH Soulfly Ritual Nuclear Blast Max Cavalera tuntuu elävän urallaan vahvan luomisen ja onnistumisen aikaa. Jo kotvasen Soulflyn rumpalina toiminut isäpappa Cavaleran oma poika Zyon tuntuu erittäin vahvasti olevan mies paikallaan, kuten muutkin sepät, kitaristi Marc Rizzo ja bändin riveissä debytoiva basisti Mike Leon. Ritualista löytyy selkeitä yhtymäkohtia Sepulturan nu-metalpainotteiseen Rootsiin, tällä kertaa biiseissä on selkeästi enemmän substanssia. Siinä missä Killer Be Killed oli nykymetallilla höystettyä monimuotoisena tempoilevaa ilmaisua ja Cavalera Conspiracy todella kipakkaa thrash-myllytystä hc-maustein, Ritualilla Cavalera yhtyeineen lataa etnomaustettua groove-thrashiaan miltei kuolometallisella otteella. Hyvin ei mene Aapo Rapin levyn kanteen piirtämällä spurgullakaan. 58 SOUNDI Levyarviot > ...parhaimmillaan ainutlaatuista alan monien yrittäjien joukossa... Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan pursuaa materiaalia, joka kaivetaan esille, kun edesmenneestä artistista rakennetaan postuumia legendaa. Tänä vuonna tuskin julkaistaan ajan hengen paremmin tiivistävää tai minulle tärkeämpää rokkilevyä. Soitannollis-tuotannollis-asenteellisilla hyveillä ei silti tehdä hyvää levyä, ellei biiseissä ole ytyä
Basisti Niclas Etelävuoren jälki kuuluu erityisesti kansanmusiikkimaisissa riffeissä, jollaisia Linden käsistä ei olisi voinut kuvitellakaan irtoavan vielä HIMin ollessa voimissaan. Ladyboy menee sanoituksellisesti ja Pyramidin huipulla sovituksellisesti lähimmäksi pastissia. Melodiat Elise Rydin puhtaine lauluineen toki viittaavat edelleen sinne popin suuntaan, mutta kokonaisuuden kannalta yhtyeen vaikutteet kattavat tänä päivänä paljon laajemmalle skaalalle, jolloin pelkän popin mainitseminen olisi sama asia kuin kommentoisi pelkkiä bändin kertosäkeitä. Sydänsurun, laastarisuhteiden ja seksileikkien taustalla soivat Jurekin, tuon suomalaisen popmusiikin Remontti-Reiskan, ruuvaamat biitit. Kun pyörää ei ole lähdetty keksimään uudelleen, huomio kiinnittyy laulunkirjoitukseen ja tuotantoon. Soittokumppaneiksi on kelpuutettu vain sitä parasta A-ryhmää: Wynton Marsalis, Bill Frisell, Steve Gadd, Jack DeJohnette. Levyn yleissointi on jopa vanhanaikaisen puolella, mutta huonolla tavalla. MARKO SÄYNEKOSKI HHHH Jenni Vartiainen Monologi Warner Aihepiirin ikiaikaisuudesta huolimatta – tai kenties siitä johtuen – on erolevyn tekeminen taitolaji. Uuden levyn biisejä kuunnellessa muutamankin kohdalla eksyy miettimään, että toisenlaisella ulospanolla esittäjänä voisi olla joku amerikkalainen r&b-tähtönen, mutta toisinpäin homma ei sitten toimisikaan. Yllättävää kyllä, keskinkertaisemmat esitykset on asemoitu alkuun, ja suunnilleen neljännestä kappaleesta eteenpäin homma niin sanotusti toimii. Levyn helmiksi nousevat albumin iltapuolelta löytyvät Noble Swine sekä Blunt. Kappaleet tarttuvat kärpäspaperin lailla ja assosiointi luo yhtymäkohtia vaikkapa sellaisiin nimiin kuin Chris Rea, Chairlift, Kaukanapoissa, Moppi Toiviainen ja PMMP. Tähtikokoonpanon debyyttialbumia kuunnellessaan kuitenkin tuntuu kaipaavan mukaansa vielä viidettä osasta – niin tärkeä osa koskettimilla on None For Onen äänimaailmassa. Vaikka laulut tulevat eri aikakausilta, on albumin yleisilme yhtenäinen. None For One tuntuu löytävän oman äänensä kunnolla vasta albumin loppupuolella. Ehkä toiselle albumille päästäessä pöytä on viimein puhdas. Ehkä maamme ykköstuottajan seuraava haaste onkin oman presenssinsä häivyttäminen. Toisaalta pinnistämisessä on puolensa, sillä se selvästi kohottaa levyn tunnetasoa. Rosita on melkoisen kova luu! JARI MÄKELÄ HHHH Atreyu In Our Wake Spinefarm Kalifornialaiskvintetin mikstuura metalcorea, punkpoljentoa ja stadionrockia on parhaimmillaan vastustamaton – ja yleisesti ottaen vähän vanhentunut. Hiljattain Paul Simon päätti loppuunmyydyn jäähyväiskiertueensa. Maapallolla asuvan elämän massatuhon ympärille rakennettu konseptilevy alkaa yksinkertaisella pianointrolla, joka muuntuu täysin orgaanisesti järkälemäiseen kitarariffiin ja siitä laulaja Loic Rossettin kohtalokkaaseen murinaan. LASSI LINNOLA HH Rosita Luu SOS Helmi Merita Bergin ja Antti Hermajan Hullu Ruusu -yhtyeen debyyttialbumi oli yksi viime vuoden kiinnostavimpia tuttavuuksia. Ilokseni huomaan hänen valinneen muutamia kaikkien aikojen suurimpia, henkilökohtaisia suosikkejani – sellaisia kuten avioliiton myrskyistä kertova Darling Lorraine sekä taiteen ja ulkopuolisuuden tuntoja tutkaileva Rene & Georgette Magritte With Their Dog After War. Flat Earth haluaa selvästi osoittaa, ettei se ole vain yhden tempun poni: None For One liikkuu ketterästi tunnelmasta toiseen pääpainon ollessa tummissa vesissä, mikä jäsenten taustoja vasten tarkasteltuna tuskin yllättää. Aluksi ei tunnu toimivan, mutta yhtäkkiä huomaa painavansa repeatia. Levyä kuunnellessa tuntuu kuin Paul kysyisi: ”Menikö tämäkin kaunis laulu ohi silloin ensimmäisellä kerralla?”. Vaikka Monologi onkin tuotannollisesti tyylipuhdas, ei se yllä Vartiaisen aiemman tuotannon rinnalle. Mukana ei ole yhtään hittiä, eikä ainuttakaan Simonin & Garfunkelin tunnetuksi tekemää biisiä. SOUNDI 59 Paul Simon In The Blue Light Legacy 77 vuoden kunnioitettavan ikäpyykin lokakuussa ohittanut Paul Simon ei ole menettänyt musiikillista luomiskykyään. Niissä myös tapahtuu paljon kaikenlaista pientä, minkä tähden ne vaativat ensialkuun työtä avautuakseen. Vuonna 2011 ilmestynyt albumi So Beautiful Or So What on miehen uran parhaita albumeja, ja hienoja lauluja tarjosi myös Stranger To Stranger (2016). Prinsessaja Mä olen yhtä nuori -kappaleiden tekstejä voisi veikata Kauko Röyhkän tekemiksi. Rossettin lisäksi levyn päähenkilö on kuitenkin kitaristi-pääbiisintekijä Robin Staps, jonka visio vyöryy kuulijan ylitse niin, että ei voi muuta kuin jäädä henkeä haukkomaan. Atreyulta toivoisi vielä enemmän seuraavalle levylle, sillä yhtyeen sisältö on parhaimmillaan ainutlaatuista alan monien yrittäjien joukossa. Siinä missä sen duettolaulut kuulostivat Leevi & Leavingsin biisejä versioivalta Noitalinna Huraa! -yhtyeeltä, on SOS kaksikolta aikamoinen kiky-loikka hiotumpaan ja popmaisempaan suuntaan. Ehdottomasti yhden vuoden hienoimmista. Siinä Paul tarjoaa uusina sovituksina vanhoja laulujaan. Kappalemateriaali on onneksi parempaa ja parhaimmillaan ylevää: Nothing Will Ever Change jyrää vastustamattomasti eteenpäin metallisella poljennollaan ja Blind Deaf & Dumb viehättää häpeilemättömällä ja hyväntuulisella pomppuhevillään. Sen tiimoilla hän julkaisi In The Blue Lightin, mahdollisesti viimeisen albuminsa. Välillä tuntuu siltä kuin Amarantheen olisi iskenyt jonkinlainen näyttämisen halu, vaikka nyt sen kuuluisi alkaa ottaa jo vähän rennommin ja antaa oman osaamisen tehdä tehtävänsä. Monologi on uudistuneen Jenni Vartiaisen puolituntinen tutkielma parisuhteen hiljattaisesta hapertumisesta. Ja kuten soittajien nimistä voi päätellä, musiikki svengaa kepeällä jazz-otteella. Vuodet eivät ole Paul Simonin ääntä runnelleet, vaan yhä se leijuu vaivattomasti kaiken keskipisteenä. Levyarvostelut 9_2018.indd 59 11.10.2018 19.16. Levyn päättävä Permian: The Great Dying jättää jälkeensä tyhjän ja samalla täysin tyydyttyneen tunteen, sillä tässä on koettu jotain täydellisen monumentaalista. Kopioinnista ei persoonallisessa synteesissä kuitenkaan ole kyse, ja jälkimmäinen on albumin parhaita biisejä. Amaranthen biisit ovat isoja ja jykeviä. Amaranthesta puhuttaessa on viitattu usein popmetalliin, mutta uutuudella bändi kiristää särönuppia ja laulujen örinätasoja niin, että se kuulostaa kohtuullisen ankaralta, ja silloin jopa räppiosat hukkuvat sulavaksi osaksi biisien metallimassaa. MIKKO MERILINNA HHH The Ocean Phanerozoic I: Palaeozoic Metal Blade Saksalainen progemetallin ja post-rockin hybridikollektiivi The Ocean on tehnyt yhden vuoden 2018 massiivisimmista levyistä. Monologi on Vartiaisen pyrkimys riisua hänen harteilleen aseteltua eteerisen ja etäisen seireenin viittaa. Kitarat ovat muhjuisia, alakerta ohkainen ja soitto hieman vajavaista. Rosita Luu -alias istuu naispuolisten sooloartistien dominoimaan aikakauteen. TIMO KANERVA HHHH Flat Earth None For One Suur Etikett Flat Earth on saanut paljon huomiota jäsentensä aiempien meriittien vuoksi, joita tuskin tarvitsee listata. Se, että tämä tehdään musiikillisten keinojen kautta, on jo itsessään arvostettavaa (katson sinua, Abreu). Devonian: Nascent -biisissä ääneen pääsee myös Katatonian Jonas Renkse, jonka pehmeä äänenväri tekee melankolisesta tunnelmapalasta suorastaan runollisen kauniin. Terrified on vanhahtava mutta erinomaisesti esitetty puoliballadi, yksi viime aikojen komeimpia sävelmiä. Atreyun seitsemäs on turvallinen eikä kovin inspiroitunut, mutta levy kasvaa kuuntelemalla. Tuottajana Jurek on äärimmäisen taidokas, mutta ajoittain turhan dominoiva. Tulevan tuplakokonaisuuden ensimmäinen osa Phanerozoic I on huikea järkäle päälle jyrääviä kitaravalleja, uhkaavaa rumpalointia ja tuomiopäivän murinaa, jotka hetkittäin antavat tilaa ilmaville koskettimille ja Rossettin vähintään yhtä vaikuttaville puhtaille laulusävelille. MIRKO SIIKALUOMA HHH Amaranthe Helix Spinefarm Ruotsalainen Amaranthe on osoittanut, että suunnilleen musiikkityylin kuin musiikkityylin pystyy puristamaan metalliksi, kun ottaa huomioon tietyt raja-arvot. Berg on kehittynyt laulajana ja tulkitsijana huimasti. Pieteetillä toteutettu italo-henkinen discorock on kuin räätälöity iskelmäradioiden ja aikuisten popkanavien soittolistoille. Parhaimmillaan se tuntuu raikkaalta uudelta alulta, välillä häiritsevän paljon pöytälaatikkojen kaivelulta. Lopetuskappale Kill My Godilla ei voi olla huomaamatta kuinka laulaja Anttoni ”Anthony” Pikkaraisen ääni muistuttaa Mika ”Kaasu” Karppisen kanssa 1990-luvulla Kyyriassa vaikuttanutta Ville Tuomea. Monologi saattaa olla erittäinkin merkittävä levy artistille itselleen, mutta kuulijalle välittyy lähinnä vahva välityön vaikutelma. Gösta Sundqvistin perintö elää edelleen etenkin Bergin yhdessä Hermajan kanssa laatimissa ovelissa, minä-muotoon puetuissa tarinoissa. SALLA HARJULA HHHHH ...parhaimmillaan ainutlaatuista alan monien yrittäjien joukossa... Aiempaa suuremman sanoitusvastuun ottanut Vartiainen ei millään kykene välittämään kaikkea rakkauden särkymiseen liittyvää monimuotoisuutta, ja lopulta jämähdetään erotilastoista puhumisen tasolle. Avaus asettaa koko teoksen raamit tukevasti paikoilleen
Vaikka Kurt Vilen musiikki ei täytä termin kaikkia kriteereitä, jotain pakottamattoman kiireetöntä siinä on: kolme pitkän levyn biiseistä hipoo kymmenen minuutin rajaa, eivätkä muutkaan paria poikkeusta lukuun ottamatta tynkiä ole. SALLA HARJULA HHH Fucked Up Dose Your Dreams Merge Kanadalainen popahtavan hc-punkin mestaribändi Fucked Up muistetaan ennen muuta massiivisesta David Comes To Life -rock-oopperasta vuodelta 2011. Asia kärjistyy lyhyemmissä paloissa ja myös Charlie Rich -cover Rollin’ With The Flow on siitä oiva esimerkki. Kuulijan vastuulle jää, kuinka suuren osuuden siitä hän pystyy ottamaan kerralla sulateltavaksi. Välillä hengaillaan Damo Suzukin ja Ravi Shankarin kanssa. Tai siitä, miten vuosituhannen vaihteen levymyynnit eivät enää tänään takaakaan kritiikitöntä ihailua. Tämän albumin haitaksi koituu kuitenkin useiden yhtyeiden harjoittama tapa, jossa levyn vaikuttavimmat, näyttävimmät ja yksinkertaisesti parhaimmat kappaleet sijoitetaan levyn alkupuoliskolle. Kahdeksannelta albumilta löytyy kaikki vuosien saatossa Kätilö-klassiAtlas Primitive Inverse Vaikka deathcoren kaupallistamista vauhdittanut Bring Me The Horizon yrittää sinnikkäästi karistaa viimeisetkin viitteet uransa alkupuoleen, tuli se neljän ensimmäisen albuminsa myötä avanneeksi varsinaisen Pandoran lippaan. Vaikka musiikki noudatteleekin lajityypille tyypillisiä maneereja, huokuu pohjoismainen routa muualtakin kuin sanoitusten teemoista. Erityismaininta menee erityisen tyylitajuisille ohjelmoinneille sekä laulajakaksikon vuoropuhelulle. Progressiivinen rock kohtaa edelleen jazzin sävyt sekä psykedeelisen brittipopin. Dose Your Dreams kääntää bändin kelkan jälleen Davidin tarpomalle uralle. Nyt osuu, ja Atlaksen debyytti Primitive on itse asiassa niin asian ytimessä, että suosittelen sitä estoitKurt Vile Bottle It In Matador Joskus 1970-luvun hämärissä lanseerattiin käsite laid back kuvastamaan lähinnä USA:n länsirannikon laulaja-lauluntekijöiden rentoa musisointia. 60 SOUNDI Levyarvostelut 9_2018.indd 60 12.10.2018 7.13. Jammaileva, synaujelluksinen progepop ja levyn loppupuolen hypnoottinen mandala-laulu siivittävät matkantekoa. Vaikka Fucked Up on tällä kertaa niin hanakka haastamaan, Dose Your Dreamsilta löytyy vastapainoksi ilmiömäistä tarttuvuutta. Kolisevat jazz-perkussiot ja vintage-efektit maustavat maltillisesti. Kamikaze on levy, jossa Eminem vetää huikealla flow’lla ja freestylaa vakuuttavammin kuin kukaan. Cut And Paste -kappale johdattaa kepein, melodisin kitaroinnein kohti jykenevää soundia, jota syvennetään maukkain puhallinosuuksin. HENRI EEROLA HHH Turmion Kätilöt Universal Satan Osasto A Industrial metalin ja teknomusiikin vaikuttava yhdistäjä Turmion Kätilöt jatkaa uraansa melodisen ja särmikkään mahtipontisella albumillaan. Valitettavasti edes herkulliset dissaukset joka suuntaan eivät lopulta tunnu oikein missään — niitä löytyy, koska niitä pitää räppilevyllä olla ja niistä saa kätevästi klikkiotsikoita. Kummallista kyllä, melodiansa taitavaa deathcore-bändiä on näiltä lakeuksilta saanut odottaa tähän päivään asti. Brittibändin innovoimaa tyylilajia apinoivista orkestereista ei tule loppua sitten millään. Sopii erinomaisesti tiettyihin mielentiloihin, ja vaikka pimeisiin syysiltoihin. VIRPI SUOMI HHHH Eminem Kamikaze Aftermath Maailma ei rakastanut hip hopin valkoisen virtuoosin Revival-paluulevyä viime vuodelta. ANTTI MARTTINEN HHHH Levyarviot > ...soitannon yllätyksellinen vaihtelu takaa sen, ettei trippiä halua keskeyttää... Tämän vuoksi loppuosa jää helposti alkuosan varjoon, lähes unohduksiin. I Don’t Wanna Live In This World Anymore -hoilotuksesta on hyvin hankala päästä rauhaan ja riippuvuutta aiheuttaa myös saksofonivetoinen avausraita None Of Your Business Man. Kamikaze tarjoaa taidoiltaan yhtä mestarillisessa kunnossa olevan Eminemin kuin Marshall Mathers LP:n (2000) aikoihin… mutta mestarilla ei ole enää mitään sanottavaa. Näin paperilla, mutta totuus on kaukana siitä. Genrensä rajoja nuorena räjäytellyt räppäri ei näytä tajuavan lainkaan, miten ironista on se, kun keski-ikään päästyään sama, nyt superrikas hip hop -ikoni, nurisee nuorten räppärien uudenlaisesta tyylistä. Vesikauhuisten raivonpurkausten ja utuisten delay-efektien keskinäinen vuoropuhelu on joka toisen uuden vaihtoehtometalliyhtyeen ohjenuora. Massiivisen äänimaailman ja keveän soitannon yllätyksellinen vaihtelu takaa sen, ettei trippiä halua keskeyttää. Imelää tai ei, mutta ilman ilmaa puhdistavia puhtaita ääniä nämäkin yhdeksän raitaa saattaisivat kuristua omaan maniaansa. Päähenkilö seikkailee musiikillisessa runsaudensarvessa tyylilajien ja tunnelmien vaihdellessa kiihkeästä huutopunkista silkkaan discoon ja sävykkäästä indierockista kokeellisempaan kakofoniaan. Yhtyeen edellisen albumin Glass Boys (2014) teemana oli vanheneminen, ja asiaa käsiteltiin varsin maltillisissa puitteissa. Taidokkaan ja pitkän uran myötä tuoman, ainutlaatuisen kosketuksen aistii ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien. Vaikka levyn ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia viekin helposti kuuntelijan kaiken huomion, on Universal Satan kuitenkin albumi, jonka jokainen täysverinen metallifani haluaa hyllyynsä – edustaahan se kuitenkin tuota ihastuttavan vastenmielistä Turmion Kätilöiden modernin teknon ja vanhan kunnon metallin linjaa. Tätä tuplalevyä ei tulla muistamaan huikean yhtenäisestä tarinankaaresta, vaan Dose Your Dreamsin tarkoitus on valloittaa megalomaanisen moniulotteisella materiaalilla. Pitkästä aikaa mielenkiintoisin näkökulma puhki kaluttuun genreen kuuluu, kappas kummaa, Suomesta. Ja jossain lauluntekijän sisällä asuu myös helposti lähestyttävämpien radiohittien tehtailija. EERO KETTUNEN HHHH ta kaikille, joille jo Bring Me The Horizonin Sempiternal oli askel väärään suuntaan. Eminem kertoo maailmalle miten iso tähti onkaan ja miten paljon enemmän levyjä hän on nuoruudessaan myynyt kuin kukaan nykyskenen ”muminaräppäreistä”. Ja sekös miestä vituttaa. Valtavan määrän medialle ja kollegoille osoitettuja herjoja sisältävä Kamikaze nousi otsikoihin Eminemin ”vihaisena” levynä. Mutta sanoma on lattana. Riffien päälle soitetaan monenlaisia jänniä juttuja ja laulu on melkeinpä hypnoottista ja siinä on vahva henkilökohtaisuuden tuntu, aivan kuin Vile laulaisi juuri kuulijalle. Eminem julmistui kriittisestä vastaanotosta niin, että sylkäisi ulos kokopitkän mittaisen vastauksen vain puoli vuotta edellisen jälkeen. Aikaisemmilla kolmella levyllä pohjustettu To Be Continued -sarja jatkuu myös, enemmän tai vähemmän odotetusti aikaisempiin liittymättömänä. koiksi muodostuneet elementit, niin melodisesti tyylikkäät yli viiden minuutin soitot kuin yksi astetta paremmalla rallienglannilla vedetty biisi. Kun lisäksi useimmat biisit pohjautuvat toistuvaan perusriffiin, jonka päälle Vile heittää puhelauluaan, voisi kuvitella, että kyseessä on umpitylsä levy. Instrumentaalisuuden painotus antaa tilaa kuulijalle, kun taas harmoniset laulustemmat toimivat tärkeinä elementteinä levyn kokonaisuudelle. Mieleen pilkahtelee monia nimiä, kuten Jethro Tull, Caravan tai Spiritualized. Kuljetaan, eksytään ja päästään lopulta kullanhohtoisen valoilmiön luo. ISLA MÄKINEN HHH Superfjord All Will Be Golden Svart Kakkoslevyllään helsinkiläinen Superfjord todistaa olevansa jotakin paljon suurempaa kuin mitä ensitapaaminen lupasi
Levyarvostelut 9_2018.indd 61 12.10.2018 13.13. SOUNDI 61 ...soitannon yllätyksellinen vaihtelu takaa sen, ettei trippiä halua keskeyttää..
Osansa saa sosiaalisen median ihannointi (Kill Yourself Live), joukkoampumiset (Please Mr. Tuplabassaribiittien puhuri puhaltaa lihan irti luista ja solisti Saukkonen ärjyy asiansa kuulijan naamalle lempeästi kuin kesken talviuniensa herännyt karhu. KIMMO K. Ja onpa mukana laulamassa yksi maahanmuuttaja, nainen, jonka nimeä ei voinut paljastaa. Brutaalin bardismin sijasta levyä leimaavat selkeäpiirteinen soitanta, vivahteikkaasti käsitellyt kitarat sekä tarkkalinjaiset sävellykset. Roots on nimittäin levyllinen suurenmoista, maagista suomalaista elektrodubia, joka kestää vertailun lajityypin maailmantähtien tuotantoon ihan heittämällä. Ja mistäkös se on sitten se kelpo käpy-dub tehty. Juurekkaat instrumentaalit vyöryvät pysähtymättömänä ääninauhana kuulaan syyspäivän valossa ja pohjoiset tehosteet kutsuvat transsendenttiseen musiikkikokemukseen havumetsän siimekseen. Wolfheart Constellation Of The Black Light Napalm Superahkeran Tuomas Saukkosen Wolfheart julkaisee jo neljännen albuminsa viiden vuoden sisään. Nostalgisia tunnelmia on muutenkin ilmassa, sillä muusikon vanha taistelutoveri, basisti Gene Simmons lyöttäytyi mukaan rustaamaan kahta sävellystä ja soittamaan niistä toisella. Luonnon julmuus ja mykistävä kauneus ovat siis ennallaan Wolfheartin toisinaan Dissectionia, toisinaan Sentencedia muistuttavassa talvimaisemassa, joskin sillä erotuksella että Constellation Of The Black Light alkaa yli kymmenminuuttisella Everlasting Fallilla, jolla Saukkonen marssii suoraan Moonsorrow’n tupaan ja ilmoittaa saapumisestaan nostamalla lumiset lapikkaat pirtin pöydälle. Palvelukseen on astunut pitkään hiljaiseloa viettänyt Tom Waits, jonka Bella Ciao (Goodbye Beautiful) asettuu ihmisyyden puolelle suvaitsemattomuutta vastaan. Uudenlainen ilmaisu saa yhtyeen kuulostamaan aiempaa läheisemmältä, mutta se myös paljastaa heikkoudet armotta. Latteimmillaan Voiko tähän kuolla kuulostaa olennaisimman sisällön hukanneelta Limonadi Elohopean jäljittelyltä. Tätä taustaa vasten nelikon kulku kohti perinteisempää bändisoundia on helppo ymmärtää. Ihmisyyden suojaamattomiin kohtiin tähdätty huumori taipuu liian usein arkiseksi pikkunokkeluudeksi, ja yhtyeen oma ääni välittyy musiikista entistä heikommin. Uhkeaan tapaan liikehtivä Quantum Flux kieputtaa sähköiset sinkoilut kosmisiin ulottuvuuksiin. Totisesti me elämme kovia aikoja! TIMO KANERVA HHHH Lightman Roots Helmi Kertakaikkisen jännittävästi sopivat suomalaiselle sielulle nuo kaikki eksoottisten maiden musiikkityylit aina tangosta dubiin, eikä tarvitse edes värikästä koktailia hanskaansa näistä musiikkityyleistä täysin rinnoin nauttiakseen. Samalla Panssarijuna ajautuu kuitenkin pelottavan lähelle pistettä, jossa provokatiivisuus on vain sisällöttömyyden väkinäistä peittelyä. Jussi Karmalan laulannassakin on entistä sovittelevampi sävy, aivan kuin hän tahtoisi pikemminkin vedota kuin rienata. Huumori on bändin ilmaisussa ja Mark Armin sanoissa mukana edelleen, mutta nyt Arm sylkee viiltävää ja sysimustaa havainnointia nykyajan kajahtaneisuudesta. Marc Ribot on aikamme monipuolisimpia muusikoita, kitaristi-säveltäjä, joka on seikkaillut musiikin kaikilla alueilla free jazzista rockiin ja kuubalaiseen musiikkiin. MAPE OLLILA HHHH Panssarijuna Voiko tähän kuolla Joteskii groteskii Panssarijunan antimuusikkous on ollut aina niin performatiivista, ettei yhtyeen kokonaischarmi ole tahtonut tarttua nauhalle millään. Mies ei koskaan ole ollut varsinainen virtuoosi laulajana tai kepittäjänä, mutta hard rockin kutkuttavan simppeli rollaavuus virtaa veressä vahvoin painotuksin. Kelvosti svengaava raita osoittaa, että Ace Frehleyn sisällä asuu yhä pilkesilmäinen pikkupoika. Bändin death-, blackja doom metalia naittava, rankka mutta melodinen ”winter metal” on jo käsite. HANNU LINKOLA HHH Marc Ribot Goodbye Beautiful – Songs Of Resistance 1942-2018 AntiDonald Trump on jo presidenttikautensa tässä vaiheessa saanut aikaan paljon pahaa, ja lisää levottomuutta, kaunaa ja vihaa taitaa olla vielä runsain mitoin tulossa, mutta täysin negatiivinen ei saldo sentään ole: ilman Donald Trumpia ei Marc Ribot olisi luonut tätä hienoa Goodbye Beautiful Songs Of Resistance 1942-2018 -albumia. Hieno yksityiskohta sekin tällä ylitsevuotavan verkkoinformaation aikakaudella. Gunman) ja kirkollinen tekopyhyys (21st Century Pharisees). Hän kun pelkäsi Trumpin kannattajien kostoa. Juhlavuotensa kunniaksi yhtye tuntuu kääntäneen ikääntymiseensä uuden lehden. KOSKINEN HHH Levyarviot > 62 SOUNDI ... Monet yhtyeen musiikilliset kompromissit ovat itse asiassa olleet liikkumavaran päättäväistä laajentamista. Voiko tähän kuolla vie Panssarijunan kuitenkin jo odottamattoman kauas ydinolemuksestaan. On hienoa, ettei Saukkonen jättäydy muotokielensä vangiksi. Valomiehen taustat jäävät pääosin hämärän peittoon, mutta kaikesta päätellen hän on dub-artistin lisäksi legendan statuksen omaava rullalautailija, josta löytyy matrixista tietoa tuskin kahden rivin vertaa. Musiikillisesti Mudhoney on yhä viriili, ja painokas soitto rullaa irtonaisesti. Kissin riveissä The Spacemanina tunnettu Frehley nimesi tuoreen albumin klassisen hahmonsa mukaan. Spacemanista muodostuu Ace Frehleyn näköinen kokonaisuus. Ace Frehley Spaceman SPV Kun kitaristi Ace Frehley jätti Kiss-yhtyeen lopullisen tuntuisesti vuonna 2002, hän alkoi kunnolla keskittyä soolouraansa. Tarttuvista melodi(k)oista, jumittavista bassolinjoista ja rakenteita tukevista rumpukompeista. Harvoin sanoituksia tulee näin tarkkaan edes kuunneltua, mutta kun lyriikan myrkyllisyyden havaitsee, siitä on hankala päästää irti. Pitkään kypsytelty Anomaly-albumi (2009) sytytti jälleen taiteilijan intohimon studiotyöskentelyyn. Samalla linjalla jatkaa Meshell Ndegeoshell The Militant Ecologist -biisillä. Kohkaus on ehkä laantunut keskitempoisemmaksi reuhtomiseksi, mutta kuuluu se Stoogesin vaikutus vahvana vähemmässäkin vouhkaamisessa. Ensimmäisen kautensa se oli hassu, toisen jakson vakavamielinen ja nyt vaikuttaa olevan meneillään inhorealistisen kyynisyyden kausi. Levyn teemat pyörivät lähinnä katurokkaamisen maisemissa, minkä vastapainoksi kurotellaan pariin otteeseen avaruuteen. Levyn ristiriitaisuus käy epäilemättä yksiin yhtyeen tavoitteiden kanssa. Turhanpäiväinen kikkailu loistaa poissaolollaan, ja hyvä niin. Se rämisee ja kolisee vallattomasti, on hauska ja intensiivinen, rento ja tiukka. LINDA SÖDERHOLM HHHHH Mudhoney Digital Garbage Sub Pop Seattlen grunge-skenen garageimmin remeltävä edustaja on 30 vuotta perustamisensa jälkeenkin vahvasti oma itsensä. Steve Earle tuo puolestaan mukanaan amerikkalaisen folkin pitkän demokraattisen perinteen. Arm käsittelee liudan maailman epäkohtia kärttyisen virnuilevaan tyyliinsä. Digital Garbage on hyvä levy, joka ajatuttaa, naurattaa ja saa jalankin vippaamaan. Tuplakitarat vuoroin kaikuvat neitseellisen puhtaina kuin huuto mustansinisen pakkasyön tähtitaivaalle, vuoroin purevat brutaalisti luihin kuin kuulijapoloisen peräsintä hamuava susilauma. Kun hän nousee taiteensa voimin Yhdysvaltain historian huonointa presidenttiä vastaan, ottaa hän koko arsenaalinsa käyttöön. JUHA SEITZ HHH Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 9_2018.indd 62 11.10.2018 19.16. Se pohjautuu vanhaan italialaiseen, fasismin vastaiseen lauluun Fischia Il Vento. totisesti me elämme kovia aikoja... Lightmanin edellisestä albumista on päässyt vierähtämään jo melkein 10 vuotta – lieneekö yhtye viimeistellyt Rootsia koko tämän periodin, niin on hienon kokonaisuuden tuottanut. Talvimetallin resepti toimii yhä sellaisenaankin, mutta tämänkertainen aloituseepos ja The Saw’n jopa Trio Niskalaukausta muistuttava melodia kielivät kevyestä uudistumisesta. Koskettimet maalaavat kuulijan mieleen jäisiä järvenselkiä ja basson pulssi on kuin villieläimen veren kohinaa
totisesti me elämme kovia aikoja... ... Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi Levyarvostelut 9_2018.indd 63 11.10.2018 19.16
Muuten paketissa ei ole valittamista: soundit ovat kohdallaan, valoshow on hieno, bändi soittaa taitavasti ja hyvin yhteen pienistä teknisistä ongelmista huolimatta, amfiteatteri on miljöönä kaunis ja yleisössä on rauhallisen innostunut tunnelma. Tällaisena teos on myös varsin ehdoton. Lisukkeeksi löytyy Chicin levyllä tarpeeton Lady Gagan cover vanhasta kappaleesta I Want Your Love ja totaalisen turha Teddy Rileyn swingbeat (!) -remiksaus. Jotta markkinoilla riittäisi ostettavaa, Blind Guardian julkaisi uudelleen miksattuina ja masteroituina neljä ensimmäistä albumiaan. Lopulta Levyarviot > 64 SOUNDI ...hyvää albumissa on kansikuva... Aika on pysähtynyt -albumi sisältää ennen julkaisematonta materiaalia, lukuun ottamatta Sotilaspoika-kirjan inspiroimaa, ensilevyltä tuttua kappaletta Ollin oppivuodet. Kaikki tämä sisältö ja ideologia runnotaan odotetusti mitä harhapoluiksi perattujen soitinnosten seasta löytyy liuta toinen toistaan linjakkaampia taideteoksia, joiden kautta avautuu sielukas, herkkätuntoinen ja leikkisäkin pop-levy. Aviary on yhtä loogista jatkoa Holterin varhaistuotannolle kuin edeltäjänsäkin; se on saman musiikillisen vision toinen ääripää. VESA SILTANEN HHH Nashville Pussy Pleased To Eat You Ear Ensyklopedian sanan ”sleazy” määritelmä mehustuu jälleen turskimmaksi, kun Nashville Pussy höystää uusimman levyynsä raskaan ruokailemisen pornografista hekumaa muistuttavalla kuvastolla. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Kappaleista parhaiten pyörivät One Mile Town sekä Girl It’s Gonna Get Better Or Just Worse, mutta jos kliseistä ei välitä, on yhtye onnistunut lähes jokaisella raidalla tavoittamaan koukun, jolla kuulija saadaan nykäistyä mukaan: ehkä puhdassoundisuus ja hittivetoisuus eivät sitten ole muodissa, koska yhtye kertoi keväällä Soundin haastattelussa olevansa vailla niin julkaisijaa kuin laajempaa kuulijakuntaakin. Opethin keikoissahan ei paljon katsomista ole, joten jälkimmäinen ei juurikaan tuo lisäarvoa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Siksi tuntuukin ristiriitaiselta, että albumin musiikki on kuuntelukokemuksena hyväntuulisuudessaan ja mukaansatempaavuudessaan kaikkea muuta. Tappokitarariffit tekevät parhaansa pärjätäkseen bassorumpujen tykityksissä. Brittipunkin ja ramorullauksen vaikutteet kuuluvat soitossa ja pellemiljoona-fraseeraus Ahti ”Zapa” Pelttarin purevassa äänenkäytössä. JUHA SEITZ Queen ja ensisinglen Anna sydämesi liveversio vuodelta 2001. Suositellaan progerock-Opethin uudemman tuotannon ystäville. Silti ilman ulkomusiikillista visualisointia ja paheellista kiihotusta bändin etevästi ja raskaasti möyryävät rockriffit sekä Blaine Cartwrightin jämerästi ja karheasti kurlaavat laulutulkinnat mirrien, viskin, heroiinin ja muiden ylenpalttisten nautintojen vetovoimasta pyrkisivät jopa puuduttamaan kapea-alaiselle radallaan. Battalions Of Fear (1988), Follow The Blind (1989), Tales From The Twilight World (1990) ja Somewhere Far Beyond (1992) kuullaan tuplakoilla sekä alkuperäisissä että uusissa kuoseissa. Ohjaajaksi olisi voitu valita vähän maltillisempi taho, sillä leikkaukset ovat livevideoille tyypilliseen tapaan liian nopeita, mikä ei ihan istu Opethin tyyliin. Levy ei ole kuitenkaan kaoottinen. Yhtyeen voimaja vauhtimetallissa pilkottaa kunnianhimoisen sinfonisia sävyjä, mikä takaa poppoolle uskollisen fanikunnan vankkumattoman palvonnan. Niljakkaita teemoja uhkuva kappalelista on painettu ”all you can eat” -rasvakuppilan ruokalistaksi, jossa muusikotkin saavat sijansa pääannosten listalla ja muu informaatio spesiaalien luettelossa, lyriikat reseptipalstalla. Musiikillisesti albumi on genrelleen rehellisesti omistautuvaa, vauhdilla ja voimalla etenevää punk rockia, jonka perinteisiin tuovat vaihtelua muutamiin raitoihin upotetut folk-vaikutteet. Sisäänpäin kääntyneessä yleistunnelmassa asuvat niin äärimmäinen raukeus kuin massiivisena virittäytyvä paniikkihäiriökin. Levy-yhtiön nousevien artistien valikoimasta fiittaamaan valikoituneet Cosha, Hailee Steinfeld ja kimeä-ääninen Nao suoriutuvat rooleistaan pätevästi. Cd-bonuksiin kuuluu kaksi Pelle-coveria, God Save The Daggerplay Subterranean Reality Omakustanne Kotimainen punk rock -yhtye Daggerplay kuvailee laulujensa lyriikoiden käsittelevän elämän varjopuolia, kuten yksinäisyyttä sekä päihdeja mielenterveysongelmia. Materiaalin vitaalinen perusluonne pysyi entisellään, mutta soinnit on muokattu piirun verran tuhdimmiksi kuin originaaleilla julkaisuilla. Levy tiivisti sen kehityskulun, jonka huipentumana Have You In My Wilderness (2015) oli esitellyt Holterin kiteytyneimmillään ja helppotajuisimmillaan. Jazz-funkkonkari Philippe Saisse tuo nimikappaleellaan State Of Time (It’s About Time) levylle sen kipeästi kaipaamaa tyyliä ja arvokkuutta. Sorceress-levyn (2016) kiertueella Coloradon Morrisonissa viime vuonna taltioitu live julkaistaan niin pelkkänä audiona kuin myös videona. Mutta ei kuulaasta ilmaisusta kunnialla suoriutuvaa yhtyettä voi toisaalta tästä ominaisuudesta oikein sättiäkään – neljäs tähti olisi irronnut monipuolisuuden lisäämisellä ja viimeisenä kuultavan Sinister Bluesin kaltaisilla yllättäjillä. HANNU LINKOLA HHHH Nile Rodgers & Chic It’s About Time Virgin EMI Chicin hengissä selviytynyt jäsen Nile Rodgers on pedannut legendaarisen bändin comebackia siitä lähtien kun Daft Punkin Get Luckysta tuli vuoden 2013 isoin hitti. Levyt julkaistiin vuonna 2007 varustettuina bonusraidoilla, jotka puuttuvat tuoreista painoksista. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. ASKO ALANEN HHH Opeth Garden Of The Titans – Live At Red Rocks Amphitheatre Nuclear Blast Jos 2010 ilmestynyt In Live Concert At The Royal Albert Hall pisti Opethin siihenastisen uran nätisti pakettiin, on Garden Of The Titans sen hetken jälkeisen, ”progemman” ja kevyemmän ajan välitilinpäätös. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Vaikka Aviary testaa sietokykyä, se tekee kaiken hellällä otteella ja etsimään rohkaisten. ASKO ALANEN HHH Blind Guardian Battalions Of Fear HHH Follow The Blind HHH Tales From The Twilight World HHHH Somewhere Far Beyond HHH Nuclear Blast Saksalainen Blind Guardian on sitkeästi toteuttanut ambitioitaan yli kolme vuosikymmentä. Hyvää albumissa on kansikuva, joka on atomiaikaan päivitetty versio debyytin (1977) kannesta. Kiintiöballadi Queen on Emeli Sandén ja Elton Johnin (!) duetoima plagiaatti Diana Rossin ja Marvin Gayen (alunperin The Stylisticsin) hitistä You Are Everything. Vaikka yhtyeen aggressiiviseen olemukseen sulautui vuosien varrella vaihtelua, hektisyys osin syö oivaltavia elementtejä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 RETRO Levyarvostelut 9_2018.indd 64 12.10.2018 7.13. Se on sääli, sillä lisukkeet olisivat taatusti lisänneet kiinnostusta kiekkoja kohtaan. Se vain pitää osata seuloa esille kaikkeen sitä ympäröivään keskittymällä. Odotuksiin nähden It’s About Time on täysfloppi. Nashville Pussy on tiukka ja mehukaskin. Samalla se vapautti esittäjänsä kääntymään uusiin suuntiin; osin alkuun, osin jonnekin toistaiseksi kartoittamattomaan. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Jos sitä edes tämän jälkeen julkaistaan. JARI MÄKELÄ HH Kadotetut Aika on pysähtynyt Stupido Vasta vuonna 1984 ensialbuminsa julkaissut Kadotetut todistaa vuosien 1979-1982 varhaisbiiseillään olleensa ytimekkäästi aivan ensiaallon kuohuissa. VILJA VAINIO HHH Julia Holter Aviary Domino Julia Holterin viimevuotinen studiolive In The Same Room oli pikemminkin tilinpäätös kuin välityö. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Överien vaaraa helpottavat blues-slaidatut Low Down Dirty Pig ja Nazarethin Woke Up This Morning. Rodgersilla on ollut vuosien ajan käytössään massiivinen tuotantokoneisto, mutta tässä sillisalaatissa on vain kahdeksan uutta kappaletta. Sanoitusten yhteiskunnallinen kantaaottavuus tosin ei tuhlautunut rääväpäiseen anarkiaan eikä toisaalta jäkittynyt puoluepolitikointiin, vaikka yhtye jonkinlaista punikkimainetta nauttikin. Levyn puolivälissä yllättää suoraviivainen Parliaments-coveri Testify, ja Steve Earlen Cocaine Cannot Kill Me varmistaa lopuksi selustan. RETRO DVD Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Liikkuva kuva ei välttämättömyys. Soitinarsenaaliaan ja tyylikirjoaan pian vahvasti kehittäneen yhtyeen punk-repertuaari täydentää kiintoisasti suomipunkin kollaasia, mutta löytölevytysten viaton kaavamaisuus ja kestäviksi erottuvien kapinahittien puute eivät petaa Kadotetuille paikkaa aivan etulinjan terävimmässä kärjessä. Rumpali Martin Axenrotin työskentelyä on ilo seurata ja kiipparisti Joakim Svalbergin ote on mukavan intensiivinen, mutta muuten meno on seisoskelua, vähän tukan heilutusta, lähes virheetöntä suorittamista ja nokkamies Mikael Åkerfeldtin hetulan heittoa. Toivottavasti Chicin tuleva toinen ”jäähyväisalbumi” Executive Realness petraa huomattavasti. ronskeimman hard rockin muottiin, tarkasti artikuloidun Go Home And Die -aggression voimalla. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Äänikuvan näennäisestä satunnaisuudesta huolimatta Holter pitää lankoja tarkasti käsissään. Puolitoistatuntinen järkäle koostuu kaleidoskooppimaisesti laajenevista tunnelmista sekä atonaalisuutta lähentelevistä hälyäänistä, jotka runtelevat itsepäisesti Holterin tunnusomaisia melodiakaaria
Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. SOUNDI 65 ...hyvää albumissa on kansikuva... 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 Levyarvostelut 9_2018.indd 65 11.10.2018 19.16. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh
On hyvä fiilis, ettei tarvitse yksin itkeskellä, että onpas elämä kamalaa. – Reginassa olimme bändi, enkä ikinä halunnut olla mikään keulakuva, mutta sooloartistina olen systemaattisesti lähtenyt rakentamaan omakuvaa. Omalla nimellään maestro alkoi julkaista ehkä kaikista häiritsevimmänkuuloisia ideoitaan. Kuulostaa vähän naistenlehtien tekstiltä, mutta minusta on tullut itselleni armollisempi. – Isolta helpotukselta, olen ihan fiilareissa. Äijälän musiikissa ei ole ambientiin usein liitettävää seesteisyyttä, muttei myöskään noisen pahimmanlaatuista provokatiivisuutta. Levy eli ja syntyi siinä rinnalla, kun kävin omassa elämässä läpi tiettyjä isoja juttuja. Parasta Kiki Paussa on kuitenkin se, kuinka kutsuvaa ja ulospäin suuntautunutta heidän musiikkinsa on myös silloin kun kraut-vaihde jumittaa päälle tai sisäavaruus vie mennessään. Välillä levyn tekeminen oli pään seinään lyömistä, mutta keväällä se niin sanotusti teki itsensä loppuun. Se johtunee siitä, että yhtyeen lähtökohtana toiminut indierock on muutoksesta huolimatta aina läsnä vähintään taustaajatuksena. Tai oikeastaan vieressä mutkittelevaa latua. – Minulle kaikki levyt ovat ikään kuin viimeisiä, eli vedän pöydän tyhjäksi ja siirryn johonkin uuteen. Kun on tykännyt kovaa ja korkealla, pudotus ja pettymys tuntuvat iholla ja ihon alla. Entä tämän jälkeen, minkälaisia musiikillisia kokeiluita ja variaatioita voisit tehdä seuraavaksi. Olet sanonut, että maailma ei näyttäydy sinulle aivan samoin kuin ennen tätä levyä. Tällä levyllä kaikki tekijät ovat eri kuin aiemmin. KAROLIINA KANTOLA HHH Iisa, uusi levy purkissa, miltä nyt tuntuu. Mutta kertoja ei kuitenkaan pelkästään ryve rakkaushuolissaan vaan osaa myös arvostaa henkilöhistoriaansa. Oli vapaa olo, sillä sain rauhassa kokeilla juttuja uusien tekijöiden kanssa. Albumi rakentuu hienosti. Kerrot myös matkustaneesi kohti entistä avoimempaa ilmaisua. Koneelliskokeellisia ambitioitaankin hän on päässyt toteuttamaan kylliksi erinäisten projektien parissa. Matkaan lähdetään – ja tämä viisiraitainen levy on nimenomaan matka – melankolisella ja vielä suhteellisen normaalilla (lauletulla, melodisella, kompaktilla) tyylillä, mutta upotaan minuutti minuutilta syvemmälle... Kelttifolkia, jazz-hajuja, ripaus itämaisuuttakin ja myös jotain albumin nimenkin henkimää suomalaista muinaismetsää. Tämäkään arvio ei tee poikkeusta mutta siirtyy pian siihen oleelliseen: soolourallaan Iisa on todella näyttänyt taitonsa, ja kolmannella levyllään Päivii, öitä hän kuuluu kypsyneen entisestään. – Levy on raadollinen läpileikkaus tunteideni kirjosta. Mukaan tuli mietiskelevää tunnelmointia, kiehtovaa jumitusta ja happoista huuruilua. Mutta yritän malttaa vähän aikaa. Vaikea tätä levyä on silti suositella muille kuin ääriilmiöistä kiinnostuneille musiikinkuluttajille. Näissä lauluissa Iisan suloinen ääni saa ansaitusti enemmän tilaa eikä jää syntikkatai muiden elektronisten äänten taakse, kuten usein hänen (tai juurikin Reginan) tuotannossa. 66 SOUNDI Levyarviot > ...musiikissa ei ole ambientiin usein liitettävää seesteisyyttä... Ensimmäinen, Kaunein syy, on levyn kaunein. Siksi se on ollut minulle yhtäältä tuki ja turva mutta toisaalta haastava kokonaisuus. Mukana oli sellaista talenttia, että se tuntui etuoikeutetulta. Levy laimenee loppua kohden, ja esimerkiksi viimeinen Kun olit nuori on melodialtaan ja rallatukseltaan valitettavan yhdentekevä ja yksitoikkoinen. EERO KETTUNEN HHH Iisa Päivii, öitä Capitol Kun Iisasta puhutaan ja kirjoitetaan, hänen uransa alku Regina-bändissä tuntuu olevan edelleen vakioviittaus. Se selviää heti, sillä albumi alkaa sen parhaimmistolla. Pines oli upea levy, ja Hiisi jatkaa onneksi samaa latua. Nyt on sairaan kivaa päästä keikkailemaan bändin kanssa, nähdä ihmisiä, olla aivottomassa tilassa ja heittää hurttia huumoria. jonnekin. Ja samalla roppakaupalla persoonallisuutta. Hiisin mystiikkaa ja melodioita on nimittäin vaikea paikantaa tarkasti. Edellisestä levystäsi on kolme vuotta, miten vuodet ovat muuttaneet musiikkiasi. Keskellä ei mitään on jatkuvassa vaarassa lipsahtaa epämusiikin puolelle, mutta ei Äijälä aliarvioi mahdollista yleisöään tuottamalla perusteetonta roskamelua. Kaikennähneellä karpaasilla riittää silti vielä uteliaisuutta tutkia äänimaisemia ja niiden rajoja. Veli-Matti O Äijälä Keskellä ei mitään Karkia Mistika Kitararocklähtöisen metelin anatomia on 60-vuotiaalle Äijälälle läpeensä tuttu. Siitä kertoo sekin, että albumin pisin teos, yli viisitoistaminuuttinen Kuilu kantaa kestonsa parhaiten tunkemalla teolliset hälyäänet hiljaiseen tippukiviluolaan lopputuloksena tutkielma päänsisäisestä infernosta. Iisan yhdeksänraitainen kiekko ei ole läpikotaisin kultaa. Siitä on lähtenyt jonkinlaista ehdottomuutta, ja siihen on avautunut uusia näkökulmia sen sijaan, että katsoisin asioita vain omasta poterostani. KAROLIINA KANTOLA Kiki Pau Hiisi Beyond Beyond Is Beyond Kiki Pau loi nahkansa täydellisesti edellislevyllään Pines (2013), joka vei helsinkiläispopparit Let’s Rock -debyytin (2008) tarttuvasta indierockista – hurmaavasta mutta kuitenkin melko geneerisestä – täysin erilaisiin maisemiin. Täytyy nopeasti siirtyä takaisin albumin alkuun. Miten se näyttäytyy nyt. Tämä suloinen ääni kertoo ihmissuhteiden nousuista ja laskuista. MIKKO MERILÄINEN HHHH K u v a: Sa m Sh in gl er Levyarvostelut 9_2018.indd 66 12.10.2018 13.13. Kakkoskappale Jos se sattuu ei ole huono kakkonen, ja kolmas, Iltaisin, jää sekin soittimeen. Nimi Päivii, öitä viittaa ajanjaksoon, joka on nyt kansissa. – Vähemmän mustavalkoisena. Tämä oli (henkisesti) niin totaalinen prosessi, että seuraava on jotakin aivan muuta, varmaankin jonkinlainen konseptilevy, joka ei sisällä niin paljon henkilökohtaisia tunteitani
Rock memories 2019 Ritchie Blackmore 's ROCKFEST Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä liput nyt myynnissä! www.ritchieblackmore.com HYVINKÄÄN PIENLENTOKENTTÄ 6 KESÄKUUTA 2019 Rockfest tulostus.indd 67 12.10.2018 9.44
Ainakin I’m A Dream -albumin tuotanto saisi olla monta piirua härskimpää. Tekstit ovat arkisella tavalla pohdiskelevia, ja Seinabon laulu loistaa tavalla, joka muistuttaa souljazzin klassisista ihanteista à la Nina Simone. PEKKA LAINE HHH Joe Strummer Joe Strummer 001 Ignition 50-vuotiaana kuolleen Joe Strummerin ura ennen ja jälkeen The Clashin on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Pohjoismaisessa kontekstissa lähes musertavan kova moderni soul-laulaja näyttäytyy kalpeammassa valossa, jos rinnalle asetetaan raskaan sarjaan amerikkalaiset r&b-artistit. Siksi, että Seinabon musiikki on jokaisella solullaan kiinnittynyt laajempaan mustan kulttuurin kehikkoon. Ruotsalais-gambialainen laulaja-lauluntekijä Seinabo Sey kiikkuu juuri pirullisesti kahden maailman välisellä rajalla. Vaikka suorapuheiset laulut ovat epäilemättä omakohtaisia puheenvuoroja juuriltaan afrikkalaisen naisen kokemuksista osana ruotsalaista kulttuuria, ne linkittyvät musiikillisesti isompaan ja kansankotia vimmaisempaan pelikenttään. Kokoelman toisen levyn täyttävät Strummerin arkistosta löydetty tusina aiemmin julkaisematonta raitaa, joiden tyylit vaihtelevat The Cool Impossiblen pianojazzista Paul Simononin syväbassoiseen Czechoslovak Song/Where Is Englandiin. Väliin mahtuu muun muassa Johnny Cashin kanssa duetoitu Redemption Song, lisää The Mescalerosia ja lukuisia soundtrack-biisejä, joista meille läheisimpiä ovat Aki Kaurismäen I Hired A Contract Killerissä kuullut Afro Cuban Be Bop ja Burning Lights. Toivottavasti uusi levydiili avaa bändille myös kansainvälisiä ovia. Soitto toimii melodioiden ehdoilla. Seinabo Seyn musiikki soi globaalissa katsannossa sielukkaana ja omalla tavallaan myös ajattomana nykyajan popsoulina. Ehkä artistin aikuismainen täyspäisyys on juuri paradoksaalisesti hänen ongelmansa ajassa, jolloin enemmän tai vähemmän niksahtaneet määräävät tahdin. Taito tulee erittäin selväksi, vaikka Arion ei sooloilla elvistelekään. Tukkoisen täysi soundimaailma on makuasia: biiseissä tapahtuu niin paljon, että vastaanottaja voi hukkua infoähkyyn. Kitaristi Iivo Kaipaisen johtaman espoolaisbändin näkemys sinfonisesta power metalista on raikas ja moderni. Toinen The Clash -veteraani Mick Jones vahvistaa 12-tahtista bluesia Crying On 23rd ja Pearl Harbourin laulamaa 2 Bulletsia, jonka B.J. Siksi uskon, että Arion pystyy vieläkin parempaan! MAPE OLLILA HHHH RETRO K u v a: N ea A h ti ai n en Levyarvostelut 9_2018.indd 68 11.10.2018 19.16. PERTTI OJALA HHHH Warrel Dane Shadow Work Century Media Tähän albumiin kiteytyvän tunnemyrskyn käsittelyyn eivät levyarvion merkkimäärät riitä mitenkään. Tilannetta korjaa Strummerin monipuolista ja vaikutteidensa perusteella myös monikulttuurista taiteilijuutta valaiseva kokoelma. Onneksi palstatilaa ei tarvitse kuluttaa negaatioon, sillä kesken äänitysten traagisesti menehtyneen Warrel Danen viimeiseksi jäänyt epistola ei kalpene artistin vaikuttavan uran muiden merkkipaalujen rinnalla. Paljon biiseistä kertoo, että vaikka The Last Sacrifice on kuin Kamelotin ja nuoren Sonata Arctican yhdessä tekemä, se ei ole likikään levyn paras biisi. Life Is Not Beautiful osoittautuukin parhailta hetkiltään koko nelivuotisen odotuksen arvoiseksi. Aiemmin julkaistu osuus käynnistyy The Clashiä edeltäneen The 101ersin Chuck Berrystä Dr. Perusmuotoinen Joe Strummer 001 jakautuu kahdelle kronologisesti etenevälle cd:lle. Levyarviot > ...albumin tuotanto saisi olla monta piirua härskimpää... Feelgoodin sähäkkyydellä ammentavalla Letsagetabitarockinilla ja päättyy Joe Strummer & The Mescalerosin postuumisti ilmestyneen Streetcore-albumin (2003) Silver And Goldiin. Life Is Not Beautiful on suurelta osin niin hyvä, että pitäisi oikeastaan lähteä torille huutamaan että kuunnelkaa nyt hyvät ihmiset, mitä tässä maassa tehdään. Musiikki on dramaattista, sovituksiltaan muhkeaa ja soitannollisesti huimaavaa. Onpa levyllä radiohittikin: Amaranthe-Elizen feattaama At The Break Of Dawn. Tiukasti keskittyvä kuulija puolestaan löytää uusia detaljeja monenkin kuuntelun jälkeen. Seinabo Sey I’m A Dream Universal Jos artistin sanotaan olevan maailmanluokkaa, kyseessä on monissa tapauksissa kohteliaan kunnioittava kiertoilmaus sille, ettei aivan olla terävimmän huipun edellyttämällä tasolla. Toisaalta tämäkin on toisaalta ihan kauheaa, koska nyt julkaistavat kuusi alkuperäissävellystä jättävät ikuisesti speArion Life Is Not Beautiful Ranka Vuoden 2013 UMK-kisassa breikannut ja ensialbumillaan meloheavydiggarit lumonnut Arion on tehnyt toista levyään kuin Iisakin kirkkoa. Sen tittelin jakavat teemaltaan tärkeä Unforgivable ja ihanasti ruhjova Punish You. Miksi pitäisi vertailla, voi kysyä. Harmikseni levyn balladit kuitenkin myös turhauttavat, sillä en saa niihin mitään tunneyhteyttä. Joe Strummer 001:n kakkoslevyn ehjin kokonaisuus on Sara Driverin When Pigs Fly -elokuvaan tehdyt mutta julkaisematta jääneet kolme kappaletta, joilla rytmiryhmänä on etenkin The Pentanglesta ja Rockpilesta tutut Danny Thompson ja Terry Williams. Colen pedal steel itkettää täysiveriseksi kantriksi
Soppaan sekoitetaan reilulla kädellä Meshuggahia ja ripaus Toolia, mutta hienot sävelkulut ja melodiat pysyvät kantavana voimana antaen kiinnekohdan sinne tänne äkkiväärinä, muttei päättömästi ja päämäärättömästi sinkoileville sävellyksille. ”No living, no good times, no life, no daylight” ja ”My heart is so heavy, my peace has gone”. Road-haaveilu Iso mut ei jauha tokaisuaan kertsissä, vaan perustelee asiansa vasta lopussa. Kuten neljä vuotta sitten julkaistulla Sanctuary-comebackilla, sen miehen yhtyeistä tunnetuimman haamu leijailee nytkin taustalla. . Kitaristi-laulaja-biisintekijä Andy Cairnsin johtama ja nykykokoonpanossa lähes koko kuluvan vuosisadan toiminut bändi on 15. Siitä levy kasvaa ja monimutkaistuu 12-minuuttisen Veilin ja tunnelmallisen kauniin Hostin kautta kiekon päättävään A Cell Dividesiin. Cairnsin biisien tekstillinen vihaisuus on jälleen kerran täydessä sopusoinnussa bändin rock-metal-punk -fuusion kanssa. Andy Cairnsin, Michael McKeeganin ja Neil Cooperin terapiaan kuuluu, että henkisistä pölyistä kuulijansa puhdistava Cleave päättyy loppukevennyksen sijasta No Sunshinen tarjoamaan loppumasennukseen. Tätä jää kaipaamaan jopa lisää! Tosiaan, eipä modernia progemetallia juuri tämän paremmin voisi tehdä. Avainteemaksi nostettu Sysmäläinen sekatyömies ja samassa sielunmaisemassa tarpova Suopelto pureutuvat niin suoraan juurille, että sanojen tunteikas luenta jähmettää melodiat turhankin totisiksi, vaikka kitaristit Rossi ja Saario käyvätkin sävykästä sointudialogia laulajan kanssa. Cleaven raidat tulvivat Andy Cairnsin tykittämiä tapporiffejä ja touhukkaan mustekalan lailla rönsyilevän rytmikaksikon syvälle junttaamia beatejä. pohjustaa tulevaa 30-vuotisjuhlaansa takuuvarmoin eväin. Mystisesti unenomaista tunnelmaa voimistaa myös Kelly Prattin kanssa sovitetut puhaltimet ja Kyleen Kingin kanssa säädetyt valeitämaiset viulut. Laulujen aiheena on murhe tavalla tai toisella (isän varhainen kuolema, kodin tuhoisa tulipalo) eikä jälkeä voi järin valoisaksi sanoa, hilpeästä puhumattakaan. Kirjoittamista opiskellut Gibson osaa panna sanoja peräkkäin oivaltavasti, ajoittain mestarillisesti, kuten eron alkua tilittävän nimikappaleen rivissä ”I meant to sing the truth / but the truth didn’t rhyme”. VESA SILTANEN HHHH Laura Gibson Goners City Slang Laura Gibsonin musiikki on 39-vuotiaan oregonilaislaulaja/lauluntekijän viidennellä albumilla niin intiimisti tunnustuksellista, että kuulija on vähällä nojautua ämyreitä kohti, jollei käytä kuulokkeita. Ei tämä silti mitään huonossa fiiliksessä rypemistä ole, vaan terapeuttista työskentelyä kohti valoa. The Good Doctor puristaa neljään minuuttiin funkia, koneja popelementtejä, outoja rytmejä ja riitasointuja sekä jazzahtavan c-osan. HENRI EEROLA HHHH Haken Vector InsideOut Haken on noussut lyhyessä ajassa modernin progressiivisen metallin kärkinimiin. Soittorosvon elämänviisauksia kertaa kitaran maukkaasti myötäilevä ”nalkutus”. Levyarvostelut 9_2018.indd 69 12.10.2018 7.25. Biisit eivät tunnu yhtään niin pitkiltä kuin ne oikeasti ovat, mikä on aina hyvä merkki, ja levyn kokonaismittakin pidetään mukavasti aisoissa. albumillaan kovassa iskussa. ASKO ALANEN HHH Therapy. Sukujuhlissa fiilistelevä slovari Kuin muukalainen houkuttelee rootsit hienoimmin esiin. Myös lainabiisirintamalla mies lähti tyylilleen uskollisena, eikä alkuperäisesittäjän alkuperäisvisiosta ole muuta samaa jäljellä kuin sanat. Vaikka Callown lähes balladisen kaunis laulumelodia yllättääkin, niin Cleaven yleiskuva tiivistyy Dumbdownin vastustamattomasti keikkuvaan jyräykseen. Pohjimmiltaan siis hyvinkin positiivista toimintaa. Harmittavassa lyhykäisyydessäänkin, tai ehkäpä juuri sen aiheuttamassa tiivistämisen tunnussa Shadow Work on Warrel Danen syvimmän olemuksen hienosti summaava kokoelma kappaleita, joista jokainen kuulostaa eri aikakaudelta artistin uraa. Muualla taustan hoitavat elegantin minimalistisesti kitaristi Dave Depper (Death Cab For Cutie), perkussionisti Dan Hunt (Neko Case) ja kontrabasisti Nate Query (Decemberists). Stuttgartilaisten valokeila ei juuri kotimaataan kauemmaksi laajentunut, ja piakkoin The Other Siden jälkeen orkesteri valahti tyhjäkäynnille. JUSSI NIEMI HHHH Marko Haavisto ja Poutahaukat Sysmäläinen KHY Suomen Musiikki Haavisto ja Poutahaukat harjoittavat yhdeksännellä albumillaan hallittua epävakautta viemällä tuttua suomi-iskelmän, rautalangan ja rock’n’rollin symbioosia kevyesti progressiivisemman rockin mutta samalla jämäkämmän kansanmusiikin suuntiin. Eikä suotta. PERTTI OJALA HHHH Farmer Boys Born Again Arising Empire Jo on bändiä nimellä paiskattu, huomasin itsekin neljätoista vuotta sitten ihmetteleväni, mutta tulin nopeasti huomanneeksi käsillä olevan julkaisuvuotensa koskettavin metallialbumi. Harvinainen ja hieno piirre. Jos brittien parin vuoden takainen Affinity oli kallellaan 1980-luvun progeen ja Dream Theateriin, Vectorilla harpataan lähemmäs nykyaikaa aggressiivisemmalla otteella. Energiataso pysyy korkeana Wreck It Like Beckettin kiihkeän raivokkaana jurnuttavasta avauksesta hamaan loppuun saakka. kuloimaan, millainen monumentti normaalipituisesta levystä olisi syntynyt, jos sille olisi suotu mahdollisuus. Haken vaatii keskittymiskykyä, mutta myös antaa paljon syventyneelle kuulijalle. Vector kiteytyy hyvin jo ensimmäiseen varsinaiseen biisiin. Uutta lunta on koko albumin sulavin laid back -hytkytys. Viehkoimmillaan Sysmäläinen on kuitenkin kolmen ensimmäisen laulun heleämmin helmeilevissä ja lennokkaammin kulkevissa soitannoissa. Cleave Marshall Pohjoisirlantilainen Therapy. Edellisen soololevyn sisarus kohtalaisen aggressiivinen Shadow Work ei ole, mutta miehen dramaattinen ääni ei kuitenkaan huku äänivallin alle, kuten harmittavan usein Nevermoren aikana. Poikkeuksellisen selkeä lausuminen yhdistyneenä persoonallisen pohdiskelevaan lauluääneen tekee sen, että lyriikoita on vaikea olla kuuntelematta. Parin biisin kokeilevat riffit ja rytmiikka ottavat mielenkiintoisia vapauksia Haaviston kantatyylistä, mutta rentous ja levollisuus palautuvat lopuksi rock’n’roll-tikkauksessa Hurry, Please Hurry sekä herkässä kantriballadissa Keskiyön cowboy. Tällä kertaa Gibson vaihtaa Thomasilla herkästi soolona pikkaillun kitaransa useissa kappaleissa pianoon tai Wurlitzeriin. Osaltaan tästä voi kiittää levyn tuottanutta Chris Sheldonia, joka oli työstämässä jo yhtyeen läpimurtoalbumia Troublegum (1994)
Kajaani on omakohtaiselta kalskahtava kertomus, jonka yksityiskohtainen tarinankerronta on kuin Kalle Päätalon romaaneista. Se joka ei tämän äänen äärellä herkisty, on sisältä rikki. Sisäistynyt näkemys paikkaa esteettistä kapeutta erinomaisesti. B-puolen Space Whisper kuulostaa nimeään myöten tähyävän armottomiin sci-fi-maisemiin. Jämäkän äänimaailman tukeman, hieman industrialiin kallistuvan riffittelyn ja persoonallisesti värähtelevän laulun yhteispeli pitää otteessaan, puhumattakaan herkistelevästä Isle Of The Deadista, jonka lauluraitaa kuuntelisi sellaisenaankin tippa linssissä. Tarina maailman kammottavimman bändinimen takana johtaa saksalaisten alku-uran hassutteluun, mutta kolmospitkä The World Is Oursilta (2000) käynnistynyt, ja nyt vihdoin henkiin herätetty tunnekuohuinen kevytmetalli on sitä tavaraa jossa ensitahdeista lähtien käsikarvamittari sykähtää punaiselle. Joku vaativampi olisi saattanut haluta kuulla sen taustalla myös biisinkaltaisen viritelmän, mutta käyhän se pelkällä akustisella komppaaminenkin. Ep-mitassa on tuttu myös Nuoret Sankarit, jonka jäsenet taitavat yhtyeen nimestä huolimatta tosin olla jo ohittaneet teinivuodet. Lassie palaa autoon -ep on siis kivaa ja mutkatonta remellystä sitä kaipaaville. Maailman pienimmällä vuorella päättää levyn pelkistettynä yöllisenä tilityksenä vain aavemaisesti naukuvan steelin ja Jukka Nousiaisen alt. Tällä hetkellä käsillä on yhdeksäs kasetti-ep. Kaveritkin kuopataan on tehokas muistutus kuolevaisuudesta kaiken rälläämisen keskellä. Sinänsä Born Again kulkee samoja polkuja kuin edeltäjänsä, mutta draaman kaari osuu vieläkin lähemmäs elokuvamaisia sfäärejä. Vanhan liiton punk rock kiihottaa yhteislaulumylvintään ja pariminuuttiset rallit tarttuvat armotta takaraivoon. Materiaalia tämä ponnistus on vaatinut sen verran, että kaikki ei voi olla aivan timangia ja yhä odotan, että bändi ylittäisi Keitän mun nuudelit himas -kappaleen korkealle asettaman tason. Summer Salt rakentaa suurella hartaudella ikuisen kesän onnelaa, jossa 1960-luvun harmoninen pop höystyy huolellisesti asetellulla indie-naivismilla sekä makeilevan tarttuvaksi viritetyllä vetovoimalla. Orkesterin ympärillä vellova kohu imee auttamatta osan musiikin mausta ja paljastaa aurinkoisen ilmaisun alta jokseenkin ohuen perustan. Albumin mahdollisen tuoton Summer Salt ohjaa hyväntekeväisyyteen. Niissä on aistittavissa jo jonkinlaista taipumusta juurimusiikkia kohtaan, vaikka artistin ohjenuorana lieneekin enemmän tee-se-itse-asenne. Kiivas julkaisutahti puolestaan saa monet kappaleet kuulostamaan samankaltaisilta. Spigun musiikin charmi on silti oma eikä se pelkkää kapakkaa ja rappiota välitä. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. B illy Boysista on tällä palstalla kirjoitettu aiemminkin, mutta koska juuri pyöreitä vuosia täyttänyt maestro Läjä Äijälä on viime aikoina askarrellut enemmän nimenomaan elektronisemman musiikin parissa, on hyvä noteerata seiskatuumaistrilogian päättävä osa. Huolet ja Murheet -yhtyeen kunnianhimoinen kasettisaaga alkaa ymmärtääkseni lähestyä loppuaan. HENRI EEROLA HHHHH Spigu IV Helmi Kuulostaakseen niin alisuoriutujalta Ville Linna alias Spigu on melkoinen työn sankari. Kovalla tempolla sotkeva melodinen punk on tyylivalintana aina ajankohtainen ja plussan puolelle on laskettava myös teksteistä välittyvä henkilökohtaisuus. Onkin todettava, että leijonanosa kokonaisuuden valovoimaisuudesta on laskettava laulaja Matthias Sayerin kunniaksi. Nashvillessä oltaisiin varmaan aika hämmentyneitä Spigun hauraasti kuiskivan laulun edessä, on se niin totaalinen vastakohta perinteisen miehekkäälle kantrifraseeraukselle. Raadollista taustatarinaa vasten Happy Camper kuulostaa irvokkaankin harmittomalta. ”Sitä samaa kuin aina ennenkin, mutta paremmin tehtynä”, vähättelee bändi itse, mutta totuuden siemen lausahduksessa toki on. Tämä nelonen on jo toinen albumi tänä vuonna, Kiehuvan järven maa ilmestyi tammikuussa. Kun kitaristi MJ Tirabassi vielä hylkäsi bändin, jäi jäljel70 SOUNDI Levyarviot > ...tietty rapa ja rähinä ja rock-asenne on kadonnut, ja sitä minä vain kaipaan... Nousiainen ja Townes Van Zandt Spigun innoittajia tuntuvat ensisijaisesti olevankin. Mainevaurioista on kuitenkin hankalampi selvitä. Ikään kuin Billy Boys olisi jonkinlainen henkinen synteesi hypnoottisesta bluesista ja yhtä lailla toisteisista konebiiteistä. Kääntöpuolella Nissinen tekee kunniaa kajaanilaiselle Valium Kiharat -punkyhtyeelle kahdella coverillaan. Jukka Nissisen viime vuonna ilmestynyt täyspitkä lp oli ihan metka tapaus, jossa tekstit tahtoivat viedä kaiken huomion. Levyarvostelut 9_2018.indd 70 11.10.2018 19.17. Tekstit eivät teemoiltaan suoranaisesti uudista genren historiaa, mutta mukavan persoonallisia tulokulmia lyriikoihin on eittämättä saatu ujutettua. Hieno bändi Spigulla onkin. Tämänkertainen tapaus on Rollerderby Girl -single, joka poikkeaa muista tämänhetkisistä koneprojekteistaan sikäli, että biiseissä on selkeä rytmi. Ihan totaaliseksi uunoiluksi ei homma onneksi lipsahda. On vaikea sanoa, mitä sen varaan voi jatkossa rakentaa. Korkkivika-yhtyeen nimi viittaa päihteidensekaiseen elämäntapaan ja kyllä konkkaronkka olikin reippaassa muusissa heidät keikalla nähdessäni. HANNU LINKOLA HHH bluesia ylimmistä koskettimista löytävän pianon säestyksellä. ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. le lopulta vain Matt Terryn ja Eugene Chungin muodostama duo sekä levy, jonka kaksikko julkaisee omakustanteena. Lyhyessä ajassa yhtye erotti Baierin, sai potkut levy-yhtiöstään ja perui syksyisen kiertueensa. Maksalle kyytiä -veisun jabadabaduu-hoilotus viittaa toiseen kännipunkpartioon eli Sörsselssönsiin, mikä kätevä vertailukohta onkin. Sama ilmiö tapahtuu tällä Kainuu-teemaisella ep:llä. The Beach Boysin ja My Morning Jacketin välimaastossa seikkaileva yhtye altistaa itsensä jatkuvasti kliseille, mutta osuu ratkaisuissaan monesti oikeaan. JUSSI NIEMI HHHH Summer Salt Happy Camper Omakustanne Tämän syksyn piti olla juhlaa austinilaiselle Summer Saltille: sopimus Epitaph Recordsin kanssa, debyyttilevy, julkaisukiertue... Jonkin sortin kantrista kuitenkin on kyse ja sen suola tulee paljolti juuri epäortodoksisen laulun ja suht perinteisen bändin yllättävästä yhdistelmästä. Onko tämä pulma lähtöisin bändistä vai kuulijasta, onkin sitten toinen kysymys. Kannen taide on luonnollisesti artistin itsensä käsialaa. Pilvilinna romahti äkisti, kun yhtyeen basisti Phil Baier käräytettiin seksuaalisesta ahdistelusta. Joka tapauksessa turkulaisporukan tekemisiä on syytä väijyä jatkossakin. Ihan asiaakin on rivien väleihin piilotettu. Lievästi todeten uniikki soundi ja sitä strategisesti sävyttävä persoonallinen vibra ei ole tästä maailmasta. Antti Vuorenmaan steel-kitara erityisesti toimii oivana vastavoimana kitaraa ja Wurlitzeria pelaavan isännän rappioromanttiselle vokalisoinnille, Kim Rantalan urut ja klavinetti hiihtelevät jo hiukan vähemmän kantrina. Tietty vaikeasti määriteltävä filosofisuus avartaa paketin henkistä raamia, nitistää uhkaavan pateettisuuden ja lohduttaa kuulijaa. Se sama on tässä tapauksessa enemmän leppoisasti kuin aggressiivisesti kulkevaa punk rockia, jossa kuuluu niin perinteinen ramopunk-jollotus, oi!-henkinen simppeliys kuin katupunkin karskiuskin. Siihen nähden Vituttaa jo nyt -seiskatuumainen yllättää skarppiudellaan
Shining Animal Spinefarm Blackjazz-genren ylhäisen omakätisesti keksinyt ja viime levyllään täydeksi timantiksi kristallisoitunut norjalainen Shining on aina kulkenut omia polkujaan. Kuitenkin jotain tuntuu nyt puuttuvan. Albumikokonaisuus on kuin suurenmoisen valloittava iltamatilaisuus, jossa yleisön viihtyvyys on maksimoitu silkalla musiikillisella nautinnolla ja kepeillä tanssirytmeillä. Sinänsä tämän ei pitäisi yllättää ketään, sillä Shining ei ole koskaan suostunut istumaan mihinkään muottiin, ei edes omaansa. Maisan edelleen perin tunnistettava soundi liikkuu Rubyllä paljon aiempaa popimpaan suuntaan, joka vetoaa taatusti suuriin massoihin ja takaa hänelle entistä laajemman kuulijakunnan – vaikkei levymyynnissä (yli 25 miljoonaa) tosiaan ennenkään ole valittamista ollut. Ääniarsenaalissa on kaihoisaa kitaraa, tummaa syntetisaattoripulssia, hataraa pianotapailua ja kosmista arpeggiota. Vakavista teemoista huolimatta kappaleet ovat helposti lähestyttäviä ja aikuistunut laulajatar kuuluu löytäneen sisäisen rauhan. LINDA SÖDERHOLM HHHH ...tietty rapa ja rähinä ja rock-asenne on kadonnut, ja sitä minä vain kaipaan... Nyt bändi on jättänyt taakseen kaiken yllämainitun. Vain harvoin kahta, saati kolmea elementtiä yhtä aikaa. SALLA HARJULA HHH Asleep At The Wheel New Routes Bismeaux Asleep At The Wheelin armoitetut tyyliniekat antavat täyteläiseksi jalostetun svengin viedä ja riepottaa niin kuin ennenkin. Kitarariffit muuttuvat sitä mukaa kun alkavat käydä tutuiksi ja rytmejä ja tempoja varioidaan tiuhaan. Jonkinlaisia referenssejä saattaisivat olla vähäeleisimmät kosmische-levyt tai 90-luvun alun dungeon synth -kasettipuuhailu, jossa yksinäiset, Tolkienista innostuneet Casio-soturit loivat instrumentalistisia tunnelmia. Uusissa silkinsiloisissa soundeissa ja helpoissa biisirakenteissa ei sinänsä ole mitään vikaa… mutta tietty rapa ja rähinä ja rockasenne on kadonnut, ja sitä minä vain kaipaan. K u v a: Ta ru H o h to n en Levyarvostelut 9_2018.indd 71 11.10.2018 19.17. Ainoa missä Hate Eternal häviää muille Rutanin tuottamille bändeille on laulusuoritus. Jopa Munkebyn tavaramerkki eli saksofoni on pudotettu pois. Ja kun tämä bändi laittaa pop-vaihteen päälle, se ei todellakaan pidättele kaasua. Yksi heistä on rubiinin lailla säteilevä, keski-ikäistynyt Macy Gray. Riffit ovat luovia ja teknisesti taitavat soolot tukevat biisejä. Väliäkö sillä, että rokkarit (Lowe, Setzer, Springsteen) ovat omineet ”maailman cooleimman kipaleen” Seven Nights To Rock reuhakkaammin, tai Johnny Cashin yrmeämpi ääni korostaa murhekyynelien Big Riveriä toisin kuin hennompi ja hilpeämpi Shore. Miehen oma bändi on kuitenkin tähän mennessä jäänyt isompien nimien varjoon. NUUTTI HEISKALA HHHH Macy Gray Ruby Mack Avenue Joitakin ihmisiä aika todella kohtelee kuin punaviiniä, ja he vain paranevat vanhetessaan. Tunnelma vaihtelee kauniisti surullisesta uhkaavaan, vieraillen välillä hauskuudessa. 20-vuotisen uran tehnyt sielukas Macy laulaa runollista jazz-vaikutteista r&b:tä. Soitollisesti ja sävellyksellisesti Upon Desolate Sands on erinomainen. Osittain syynä on musiikin haastavuus. SOUNDI 71 Vilunki 3000 The Life Of Elsa Liimanainen Kasino Kolmetonnisen Vilunki tunnetaan paitsi (minkä tahansa) vuoden graafikkona, musiikintekijänä muun muassa bändeistä Barefoot Brothers, Larry & The Lefthanded, Op:l Bastards, Uusi Fantasia ja Tähtiportti. Ray Bensonin hyväntuulisen ja lämpimän isännöinnin rinnalla helskyttelee nyt uusi viulisti-laulajatar Katie Shore, joka on myös tehnyt yhden laulusta Bensonin kanssa ja kaksi yksinkin. Elämän kuohuista selvinnyt voimakas rouva on positiivisempi sekä pirteämpi kuin vuosiin ja sama lataus kuuluu myös hänen musiikissaan. Levyn molemmat puoliskot alkavat dramaattisella lauseella ”I need that dvd”. Esimerkiksi Rutanin tuottamien Cannibal Corpse -levyjen pelkistettyyn ja selkeään soundiin verrattuna sävellyksellisesti monitahoinen Upon Desolate Sands on kaoottisempi ja vaikeammin lähestyttävä. Bänditornado tempaa uusilla reiteillään pyöritykseensä ja tekee omakseen verrattoman satsin vanhaa ja uudempaa, tuttuja ja tuntemattomampia poimintoja jatsia, kantria, buugia, rockabillyä ja klubiballadeja. Vokalistina Rutan ei ole esimerkiksi Belphegorin Helmuthin tasoa. Bändin parikymmenvuotinen matka avantgarde-jazzhörhöilystä hillittömän tarttuvaan black’n’rolliin on sisältänyt yhtä paljon äärimetallin aineksia kuin Elvistä tai Ornette Colemania. I need that dvd! VILLE PIRINEN HHHH Roosevelt Young Romance Greco-Roman Saksalaisen syntikkapopparin viisi vuotta sitten julkaiseman debyytti-ep Elliotin nimikkokappale sai Pitchforkilta ilmestyessään huomionosoituksen ”best new track”. Elsa Liimanaiselta löytyy kauniita teemamelodioita ja svengaavaa sykettä, mutta aina kun meno alkaa lähestyä ”normaalia biisimusaa”, Vilunki 3000 jarruttelee, pykii tai liuottaa toiminnan kaksi askelta kohti abstraktiota. Sen jälkeen minimalistinen äänimaailma lipuu kaiuttimista kuin hiljaiset aallot rantaan lähes tyyneltä mereltä. Spotify-aikakaudella siis aika epäkaupallista musiikkia. Kukin joutuu sydämessään miettimään, onko suunta oikea. ASKO ALANEN HHHH Hate Eternal Upon Desolate Sands Season Of Mist Hate Eternalin kitaristi ja vokalisti Erik Rutan on viime vuosina kunnostautunut ykköslinjan death metal -tuottajana muun muassa Belphegorin ja Cannibal Corpsen levyjen parissa. Artistin musiikki on yhä kivan kuplivaa ja tanssittavaa, mutta haaveileva tunnelma ei yksinään riitä vakuuttamaan kuulijaa. Monien nimien alla suhistelleen tekijän soololevy ei siis sinänsä yllätä ilmestymisellään, mutta yllättää sisällöllään. Multilahjakkaan laulaja-saksofonisti-über-muusikko Jørgen Munkebyn johtama poppoo sukeltaa tuoreella levyllään ysärihenkisten pop-koukkujen maailmaan. Vaikka Hate Eternal rakentaa biisinsä virtuoosimaisen taitavasti ja tyylikkäästi, vaatii levy useamman kuuntelukerran ennen kuin siitä alkaa saada minkäänlaista otetta. Levy sopii huonosti taustamusiikiksi, ja erittäin hyvin intensiiviseen kuunteluun. Gray ikonisella raspaavalla äänellään on jo saavuttanut paikkansa populaarimusiikin kaanonissa, mutta kymmenennellä kokopitkällään hän esittelee jälleen pari uutta napakymppiä, nopeatempoisen New Orleans -jazzista sekä tanssimusiikista vaikutteita imeneen kritiikkirallin White Man ja soul-torviin vahvasti nojaavan mahtipontisen Cold Worldin. Biisit ovat syntisen tanssittavia. Shoren viuluballadi Am I Blue on levyn sydämellisin ja haikein lemmenblues. Yhtyeen henkevimpiä hetkiä ovat syvästi omistautuneet tribuutit sielunveljille Dublin Blues (Guy Clark) sekä Willie (Nelson) Got There First. Sävellykset ovat monimutkaisista rakenteistaan huolimatta tasapainoisia ja luontevia
Kappaleista erityisesti Shame ja Baby Outlaw kutkuttavat, mutta toisaalta myös albumin loppupuolella tapahtuva musiikkilajin asteittainen vaihtuminen innostaa. Varsinkin vibrafoni auttaa pitämään kappaleen ryhdikkäänä jatkuvilla arpeggioillaan. Rummut paukkuvat suureellisina ja kielisoittimet muodostavat enemmän vallia kuin takertuvat yksityiskohtiin. Viha on tosin eri asia kuin vihaisuus, sillä jälkimmäinen voi olla myös sangen puhdistavaa. Viha on nähty tuhoavana voimana, ei rakentavana. On levyllä myös aivottoman kliseistä paintby-numbers-jammailua – mutta hei, sehän on vain rock and rollia. VILJA VAINIO HH Elle King Shake The Spirit Sony Yhdysvaltalainen Elle King nousi suuren yleisön tietoisuuteen kolme vuotta sitten esikoisalbuminsa kaksi Grammyehdokkuuttakin saaneella Ex’s & Oh’s -hittisinglellään ja sama tunteellisen persoonallinen ilmaisutapa on läsnä myös hänen toisella studioalbumillaan. Flight on se kappale, jolla kaikki Alder Egon tärkeimmät aspektit ovat parhaiten tasapainossa: vapaa improvisaatio ja säälimättömät sävellykselliset raamit. Kosto elää! jyrää raivokkaana ja tarkkana, ja Anni Lötjösen karjunta on albumilla juuri niin karismaattista kuin on uskaltanut toivoa. Oispa kaljaa ja kekseliäs sanakikkailu Huhtasaareen edustavat albumin kepeämpää laitaa. Siksi onkin todella harmittavaa, että ääntä on miksattu selvästi rajummilla efekteillä kuin debyyttialbumilla. Tästä johtuen kappaleet alkavat toistaa itseään, kuulostaa toisiltaan ja lopulta myös muilta. ANTTI GRANLUND HHHH joilla. Laulajattaren äänessä kun on jo luonnostaan niin paljon väriä ja asennetta, ettei sitä tarkoituksella tarvitsisi pyyhkiä tunnistamattomaksi. Ehkä yksittäisinä kappaleina tämä toimisikin, mutta tällaisena putkena näennäisesti kevytkin musiikki muuttuu raskaaksi kuunneltavaksi. Tamperelaisen metallipunkbändi Huoran käsittelyssä vihaisuus on voimakasta, hyökkäävää ja aktiivista, ja silloin tällöin hauskaakin. Huoran keikalla käyneille ei tulle yllätyksenä, että soittopuoli on bändillä hallussa erittäin hyvin. From The Fires -minialbumi (2017) olikin kieltämättä paikoin lähes koomista Zeppelin-kloonia, eikä kuivilla seistä vieläkään. Isolla tai pienellä. Eikä se edes johdu vibrafonista. 72 SOUNDI Alder Ego II We Jazz Kun mietin tätä levyä kokonaisuutena, ensimmäinen mielleyhtymä yllättää: Modern Jazz Quartet. Kappaleiden peruskaava kun on aika lailla sama alusta loppuun: keksitään muutama usein toistettava lause, lyödään laulun päälle kova kaikuefekti ja taustalle vielä mukavan kumpuileva synasoundi. MIKKO MERILÄINEN HHH K u v a: P ek k a N u rm i Levyarvostelut 9_2018.indd 72 11.10.2018 19.17. Alder Egon kappaleissa vuorottelevat kollektiivinen improvisaatio ja Leppäsen säveltämät, pohdiskelevan polveilevat, lähes myhistelevät melodiat. Palms käynnistyy eräällä viime vuosien komeimmista anthemeista: toisinaan haastavassa mutta nyt höyhenenkevyenä kelluvassa 6/8-valssitahtilajissa etenevä Only Us sisältää trendikkäästi jopa synthwave-viboja, mutta modernista tuotannosta huolimatta (tai sen ansiosta) kappale kantaa korkealle ja melodia nostaa ihokarvoja. Toisaalta yhtye ei vedä pelkkää Immigrant Songia vaan painelee kohti juuria ja ammentaa myös vanhasta bluesista ja folkista. Palmsin tuotanto on kaiutettua, kivitalon kokoista ja kollaasimaista. Yhtyeen esikuvana kun on ollut vähän turhankin ilmiselvästi Led Zeppelin. Esimerkiksi kakkosraita Under The Sunin syntikat tuovat mieleen vähän liiankin elävästi MGMT:n Oracular Spectacularin. 2010-luvun Thrice on kuin stadioneille tehty. Levyarviot > ...näennäisesti kevytkin musiikki muuttuu raskaaksi kuunneltavaksi... MIKKO MERILINNA HHHH Greta Van Fleet Anthem Of The Peaceful Army Republic Vähän päälle parikymppisten Kiszkan veljeskolmikon muodostama ja ei-sukua-olevalla rumpalilla vahvistettu Greta Van Fleet on joutunut taistelemaan epäreilun suurta mammuttia vastaan. Rumpali Joonas Leppäsen projekti on äärettömän paljon vapaampi kuin MJQ, mutta sen ilmaisussa on silti jotain formalistista jotain samaa kuin perinteisessä esseistiikassa mutta ilman MJQ:n klassisia kontrapunkteja tai rennon takakireää täydellisyyshakuisuutta. ARTTU TOLONEN HHH The Amity Affliction Misery Roadrunner Australialainen The Amity Affliction on löysentänyt metalcoreruuvejaan ja sisällyttää nyt soundiinsa niin pop Albumin ansioksi voi lukea sen, että se saa siirrettyä ajatukset muualle ja liikkumaan äänimaailmojen mukana lähes huomaamatta, mutta musiikillisesti Young Romance ei juuri sykähdytä. The Clashin klassikossa Clampdown vihaisuus oli voimaa, Rage Against The Machinen Freedomissa lahja ja vuonna 1976 ensi-iltansa saaneen Network-elokuvan kuuluisassa kohtauksessa tunne, jonka avulla saattoi viimein nousta päin helvettiä kulkevaa maailmaa vastaan ja julistaa ihmisarvoaan. Kateus, pahansuopuus, vastenmielisyys ja raivo – eivät välttämättä tavoittelemisen arvoisia tunteita. Greta Van Fleet on muutamaan kertaan klassisen rockkirjoittamisen ytimessä, etenkin rauhallisemmissa ja akustisemmissa kappaleissa. Pinnan lisäksi on löytynyt sävellyksellistä syvyyttä ja aitoa näkemystä kiinnostavien melodioiden kirjoittamiseen. Jos kuvittelet miltä spiritual jazz kuulostaisi, jos se ei pyrkisi ekstaasiin, transsendenssiin tai edes valaistumiseen, olet aika lähellä. Mutta vaikka rajun miksauksen vuoksi äänestä katoaa välillä henki, on albumilla onneksi runsaasti tutun tummasävyistä ja melankolista äänenkäyttöä. Yhtyeen soundi vie freen rajoille, ajallisesti 60-luvun jälkimmäisen puoliskon post-bop -ilmaisuun. VILJA VAINIO HHHH Thrice Palms Epitaph 2018 on kalifornialaiselle Thricelle tasalukujen vuosi: perustamisestaan 20 vuotta ja kymmenes albumi nyt linHuora Kosto elää! Stupido Kristillisessä kasvatuksessa viha on perinteisesti luettu yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistä. Bändin kakkosalbumin avaava Maailmanloppu-biisi iskee peliin vastustamattomat ensisäkeet: ”Mä oon matkalla maailmansotaan / tää ei oo harjoitus ollenkaan”, joita ei tee mieli kieltää ainakaan silloin, kun biisi vielä soi. Mutta vaikka musiikki ei ole ehkä kaikkein originaaleinta, on se ehdotonta hyvän mielen musiikkia. Bändi soittaa aika hillitysti, mutta onneksi myös hyvin jännitteisesti. Esikoisalbumin country-vaikutteet on korvattu soulja jazz-tyylisillä komponenteilla, mutta kuten edeltäjällään, myös tällä albumilla huomion vie Kingin vaivattomasti ilmaan huokuva, henkeäsalpaavan kaunis lauluääni. Monia muitakin napakymppejä on levylle sisällytetty. Hitaasti rouhiva The Dark on sanalla sanoen iso ja videolohkaisu The Grey viehättää ysäriviboillaan ja post-hardcore-muistumillaan. Palms on hyvää tekevä ja genrerajoja välttelevä rock-albumi, jonka kaltaisia ei joka päivä tule vastaan. Eli levy vangitsee huomion. Ei voi kuin todeta, että tämän laulajattaren sielusta saa varmasti ravistettua tulevaisuudessa irti vieläkin enemmän. Sen aiheuttaa etenkin Joshin hämmentävästi Plantilta kuulostava, korkealta ja kovaa tinkaavasti voihkiva laulu, mutta myös rytmiryhmän tutun runsas ja painokkaasti rullaava groove sekä kitaristin ryöpsähtelevä soitto. Hommaa vetää plussalle se, että yhtyeeltä löytyy oikeasti aika hyviä hard rock -kappaleita ja myös pyrkimystä omaan tyyliin. Syntikat ja pianot nostavat tuotannon kompleksisemmalle tasolle. Yhdistävänä tekijänä leijuu Dustin Kensruen upea, korkeuksiin nouseva ja yleviin melodioihin taipuva ääni, jollaisista suuret rock-yhtyeet on tehty
iridescenceltä on vaikea löytää hittimateriaalia ja siksi tuntuukin jopa hämmentävältä, ettei kollektiivi nostanut tälle albumilleen kesän ja syksyn mittaan julkaisemiaan 1999 Wildfire-, 1998 Trumanja 1997 Diana -sinkkuja. Muun muassa Jurekin ja MGI:n tuottama levy on muodollisesti pätevä ja trendikkäästi tuotettu, mutta sisällöltään ontto. Biisivalinnat risteilevät tasapainoisesti Alcatrazzin omassa tuotannossa, Rainbow-hiteissä sekä Bonnetin soolotöissä. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. JUHA SEITZ HHHH Throat Bareback Svart Throat teki vaikutuksen peräänantamattoman intensiivisellä noise rockillaan lämpätessään Unsanea Kuudennella Linjalla vuonna 2012. Lopputulema on huomattavasti edellistä, mainiota This Could Be Heartbreak -levyä (2016) keveämpi ja aika paljon muovisempi. Be The Cowboy on Mitskin varmaotteisin ja monipuolisin sekä myös tasapainoisin levy. Taiteessa määrä ei koskaan korvaa laatua, ja uutuudellaan kollektiivi ei onnistu vakuuttamaan edukseen. Niitä kaikkia yhdistää melodisen hard rockin riemu, joka näytti vetävimmät puolensa Tokion iltamissa. Jostain kumman syystä Jannan laulettavaksi syydetään aina kömpelöä, toisessa persoonapronominissa puhuttelevaa tekstiä. Iron Butterflyn ja Alice Cooperin bändin riveissä kannuksensa hankkinut rumpali Jan Uvena pitää rytmit tiukasti muodoissaan. LASSI LINNOLA HH punkkuin elektro-vibojakin – selkeästi radioystävällisyyteen ja yleisöpohjan nuorentamiseen tähtääviä ratkaisuja. iridescence tuntuu enemmän biisimassalta kuin kokonaisuudelta – juoksumatolta, joka päättyy vietyään loppuun 48 minuutin ohjelmansa. Meluisimmillaankin Barebackilla tuntuu jääneen käsijarru päälle. ediside@luukku.com https://sites.google.com/site/eijauhi Pikkuilmot 11_10.indd 93 9.11.2010 9.18 Patentoidut DAVAplektrat Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit Laadukkaat japanilaiset FGN-kitarat ja -bassot www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. 03-222 1300 Levyarvostelut 9_2018.indd 73 11.10.2018 19.17. Kun tähän yhdistetään Jannan hieman säälivän oloinen lauluääni sekä maininnat haavoihin puhaltamisesta, ei mielikuvilta kouluterveydenhoitajan puhuteltavana olemisesta voi välttyä. Vaiva kannatti, sillä kyseessä on yksi energisimmistä yhtyeen keikka-albumeista. Noisen ja alternative metalin välillä vuorottelevissa biiseissä ei ole riittävää sävellyksellistä koherenssia, eivätkä laulusuoritus tai sanoitukset ole kovin kummoisia. Rohkeat irtiotot ja suunnanmuutokset tekevät itse musiikintekijöille usein hyvää ja synnyttävät toisinaan syvällisempiä levyjä, mutta The Amity Afflictionin hyvinvoinnista ei tämän albumin perusteella voi olla aivan varma. Biisinkirjoittajana Mitski taitaa iskevien ja kauniiden laulujen veistämisen, mutta toisaalta hänen melodiakielensä on persoonallista ja omituistakin. Myös soitto on millintarkkaa silloin kun tarkkuutta vaaditaan ja meluisan vapaata silloin kuin luodaan kaaosta. On syytä olettaa, että yhtyeellä olisi niiden varalle toinen suunnitelma – toinen albumi vuodelle 2018 kenties. Parhaimmillaankin Throat kuulostaa vain köyhän miehen The Jesus Lizardilta. 0500-789692 ja 03-6171018 Tähtiportinkatu 18 13130 Hämeenlinna WWW.TLAUDIO.FI stereot-highend-kotiteatterit-tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Levyn neljästä vierailijasta Pyhimys ja Tuure Kilpeläinen onneksi tuovat ilahduttavia sävyjä muuten värittömään kokonaisuuteen. MIRKO SIIKALUOMA HH Janna Spektri Universal Jannan suomenkielisen debyytin (2014) seuraajan piti ilmestyä jo kauan sitten, mutta elämä tuli väliin. Parhaimpia paloja muuten hyvin tasapaksussa ja hetkittäin jopa tylsässä kokonaisuudessa ovat loppulevylle sijoittuvat San Marcos ja Tonya, jotka edustavat tuotannon herkempää laitaa. Avausraita Ivy (Doomsday) herättää syviäkin tunteita isolla kertosäkeellään ja huudetulla c-osallaan, ja nimikappale kurkottelee stadioneille suureellisuudellaan sekä häikäilemättömällä dubstep-metallillaan. Kolikon kääntöpuolen takaa kurkistelee Vaikee mut oikee -hirvityksessä vieraileva Nikke Ankara, jonka ääntä ei soisi edes hänen omilla levyillään kuultavan. Efektejä ja melua käytetään hienosti jännitteen lisäämiseen, ja levy kuulostaa säröstä ja kirskuvista soundeistaan huolimatta aina tyylikkäältä ja isolta. Vaikuttavan painostavaa tunnelmaa Throat osaa luoda levyformaatissakin, mutta ilman livetilanteen energiaa bändin puutteet käyvät liian selväksi. Rainbow’ssa maailmanmaineeseen nousseen laulajan Graham Bonnetin luotsaama ryhmä uurasti 1980-luvulla kolme terhakkaa studioalbumia, mutta suurin suksee karttoi bändiä. SOUNDI 73 Brockhampton iridescence Question Everything 15-henkinen Brockhampton-kollektiivi julkaisi pelkästään viime vuonna kolme kokopitkää. Laulumelodioiltaan se on aiempaakin yltäkylläisempää – tuntuu kuin Mitski haluaisi huomioida jokaisen tekstirivinsä juuri sen ansaitsemalla melodialla. Toiseen levyynsä ehtineen bändin soundiin on sittemmin tullut noisen lisäksi posthardcoren, stonerin ja jopa industrialin elementtejä. Nimenomaan soundi on Andrew Schneiderin (Converge, Unsane) miksaaman Barebackin parasta antia. Tältä varmaan kuulostaisi, jos Blink-182 tai – huokaus – Maroon 5 yrittäisi soittaa heviä. Graham Bonnetin miehekäs ääni luovii ylväästi biisien kudoksissa, eikä kitaristi Yngwie Malmsteen säästele riffi-ilotuksissa. Teksteissä Be The Cowboy peilailee ihmissuhteiden sekä identiteetin kompleksisuutta tarjoillen jatkuvalla syötöllä tarttuvia rivejä, kuten ”Toss your dirty shoes in my washing machine heart.” Omituisin ja vastustamattomin on Nobody-single, joka yhdistää kyynistyneen yksinäisyyden pirteänä pumppaavaan discorockiin. Popja kone-elementtien ja murjovien kitaroiden jopa hullunrohkea naittaminen aikaansaa toisinaan vilpittömiä hyvänolon tunteita, toisaalta esimerkiksi Feels Like I’m Dying -kappaleen nimi lienee suunnattu myös elektro-koukkujen alla riutuvalle kuuntelijalle. NUUTTI HEISKALA HH Mitski Be The Cowboy Dead Oceans Newyorkilainen Mitski Miyawaki on kiinnostavalla tavalla maailmojen välissä. Toivoa on hyvä pitää yllä. Hän yhdistää kulmikkaan ja jopa grungehtavan altsurockin, lakonisen painokkaan laulun ja usein synteettiseksi efektoidun soundin aivan omalla tavallaan. Koukuttomat kappaleet eivät millään riitä pitämään Jannan ontuvaa karismaa pystyssä, ja bangeri-potentiaalilla ladatut Mustis ja Vahinko kiertämään hukkuvat keskinkertaisuuden valtamereen. Levyn biisimateriaali ei sinällään ole huonoa, mutta se ei edusta Brockhamptonia parhaimmillaan. Toissavuotisella Puberty 2 -albumilla hän irtautui introvertistä indiestä kohti avoimempaa ilmaisua, toki paljon vanhasta säilyttäen. Tokiossa tammikuussa 1984 äänitetyiltä kahdelta keikalta koottu kokoonpanon konserttialbumi on aiemmin ollut saatavilla vain vahvasti editoituna, joten tallenteen uusioversio tuli tarpeeseen. MUSIC SHOP Pitkäkatu 28, 65100 VAASA • 06-3170 159 www.unisound.fi Käy myös web-kaupassamme www.vertikaali.com Hyvän fiiliksen musakauppa bassot/vahvistimet kaiuttimet/mikserit mikrofonit www.tammerpianojasoitin.fi kitarat Myy kitara! Löydä rumpali! Osta levy! Liity bändiin! Pikkuilmot osoitteessa www.soundi.fi Jokaisen kitaristin nuottihyllyyn kuuluu teos SKAALOJA SÄHKÖKITARALLE ERILAISIN SORMITUKSIN Suoraan tekijältä ilman postikuluja (24€). Ei Misery silti kelvoton tuote ole. MIKKO MERILÄINEN HHHH RETRO www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT SK1 Uutuus! SK2 Uutuus! Pienet ilmot Pienet ilmot Ilmoitusmyynti VEIKKO VIRTANEN, 09-5627 7110, veikko.virtanen@soundi.fi Puh. MIKKO MERILINNA HH Alcatrazz Live In Japan 1984 (Complete Edition) Ear Alcatrazz lienee jäänyt monille melko tuntemattomaksi yhtyeeksi. Myrskyisä avioero käänteineen on siivilöitynyt jo ennen julkaisuaan kultaa myyneelle Spektrille, joka nimensä mukaisesti pyrkii läpivalaisemaan elämän sävykirjoa. Arkistoista löydetyistä alkuperäisistä nauhoituksista nikkaroitu tuplalevy puskee kaiuttimiin ensimmäistä kertaa Alcatrazzin Japanissa koetun settilistan kokonaisuudessaan
Jollakin tasolla kaikki alkoi kuitenkin jo 1990-luvulla, kun kitaristi Olof Mörck ja laulaja Elize Ryd innostuivat tahoillaan populaarimusiikista. – Basic Element oli suuri suosikkini, mutta tykkäsin kovasti myös Nirvanan ja Holen kaltaisista rockbändeistä. Kaupungissa järjestettiin metallikeikkoja melkein joka viikonloppu ja skene oli todella elävä, muistelee Mörck. Teksti: Timo Isoaho T arkasteleepa asiaa pohjoismaisesta tai vähän laajemmastakin vinkkelistä, göteborgilainen Amaranthe on eräs viime vuosien väkevimmistä menestystarinoista raskaan rockin maailmassa. Yhtyeen nimeä kantanut ensialbumi ilmestyi keväällä 2011. Silloisen asuntoni vieressä oli iso rakennustyömaa, enkä pystynyt aamuisin nukkumaan metelin vuoksi, joten muutin hotelliin pariksi kuukaudeksi. 74 SOUNDI K u v a: Ju ss i H ev an d er Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. No, asioiden oikea laita selvisi pian, ja samalla hetkellä aloin ymmärtää, että myös Göteborgista voi tulla maailmanluokan rockbändi. – Kun olin teini-ikäinen, täkäläinen melodinen death metal alkoi lyödä toden teolla läpi. Sitten eräänä päivänä huomasin paikallisessa levykaupassa heidän keikkajulisteensa ja olin kovasti innoissani, että suosikkiyhtyeeni tulee esiintymään omille kulmille... Abba oli tietenkin myös valtavan iso vaikuttaja. – Olin tuolloin mukana isossa musikaalissa, joten työskentelin lähinnä iltaisin. Metalliryhmien lisäksi Mörck innostui ”ysärillä” myös 2 Unlimitedin and E-Typen kaltaisista eurodance-akteista – ja samalla tavalla kävi myös tulevalle Amaranthe-solisti Elize Rydille. In Flames, Dark Tranquillity sekä At The Gates olivat jo päässeet vauhtiin ja Evergreyn kaltaiset bändit tekivät kovasti tuloaan. Lisäksi rakastin Queenin Freddie Mercuryn tulkintaa ja pitkälti hänen ansiostaan halusin itsekin laulajaksi. Juuri näiden viikkojen aikana valmistelimme A M A R A N T H E Bazook 9_18.indd 74 12.10.2018 7.45. Mörckin ja Rydin tiet kohtasivat vuosia myöhemmin, ja samalla Avalanche-nimellä vuonna 2008 perustettu orkesteri vaihtoi nimensä Amarantheksi. – En itse asiassa aluksi edes tiennyt sitä, että In Flames on göteborgilainen bändi
Päätimme kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja valmistella Helixin materiaalin alkuvuoden aikana, sanoo Ryd ja jatkaa: – Pidimme viime joulun aikoihin parin viikon tauon, mutta palasimme sorvin ääreen heti vuoden vaihduttua. Perustukset ovat tukevalla pohjalla ja rakennus kohoaa rivakasti kohti taivaita... Meillä oli esimerkiksi Hungerin ja The Nexusin kaltaisia biisejä, joiden riffityksistä ja rytmiikasta oli tullut jonkinlaisia Amaranthen tavaramerkkejä, sanoo Mörck ja jatkaa: – Kun Massive Addictiven vuoro koitti, päätimme tietoisesti kirjoittaa hieman erilaisia kappaleita ja etsiä uusia kulmia, esimerkiksi kitaroiden vireitä muuttamalla. – Fanien palaute oli mielenkiintoista. – Kun valmistelimme debyyttiä, kukaan ei odottanut meiltä mitään. Monenlaisia tyylilajeja surutta sekoittanut Amaranthe kohosi Suomen albumilistalla parinkymmenen myydyimmän joukkoon ja yhtye sai mainion vastaanoton myös Suomen-keikoilla. ” suuren osan Amaranthen materiaalista, kertoo Ryd. Kun sitten kuuntelin pitkäsoiton raakamiksauksen ensimmäisen kerran, tunsin suunnatonta ylpeyttä koko yhtyeen puolesta: kasasimme albumin alusta loppuun vain muutamassa kuukaudessa, ja silti Helix saattaa hyvinkin olla paras levymme. Kitaristi kuitenkin myöntää ison kiven pudonneen sydämeltä valmiin albumin äärellä. – Halusimme taas kerran lisätä keitokseen uusia mausteita. Rydin lisäksi ryhmässä vaikuttavat puhdasääninen Nils Molin ja möreästi tulkitseva Henrik Englund Wilhelmsson. Amaranthen kolmas pitkäsoitto Massive Addictive ilmestyi syksyllä 2014 – vain puolitoista vuotta edeltäjäänsä myöhemmin. SOUNDI 75 ”Amaranthea on vuosien aikana syytetty esimerkiksi muovisuudesta ja ylikaupallisuudesta, ja kaikilla on toki oikeus mielipiteeseensä. – Amaranthen biisit koostuvat hyvin, hyvin, hyvin monista elementeistä. – Amaranthea on vuosien aikana syytetty esimerkiksi muovisuudesta ja ylikaupallisuudesta, ja kaikilla on toki oikeus mielipiteeseensä. Amaranthen äänimaailmahan ei ole koskaan ollut kovin köyhä, joten aihetta piti puntaroida kerran jos toisenkin, kertoo Ryd. – Päätimme jättää luuppien käyttämisen vähemmälle ja hyödyntää yhä enemmän ”omia luuppeja sekä soundeja”. – Lopulta tiukka aikataulu osoittautui positiiviseksi asiaksi, sillä deadline potki meitä tehokkaasti eteenpäin. Jos määränpää olisi häämöttänyt vaikkapa vuoden päässä, emme olisi välttämättä saaneet aikaiseksi mitään järkevää, mutta nyt sulkakynät sauhusivat kovalla onnistumisprosentilla. Konserttien tunnelma on ollut huikea alusta asti, sanoo Ryd. – Omissa korvissani Helix kuulostaa elinvoimaiselta ja tuoreelta juuri sen vuoksi, ettemme ehtineet miettimään ja analysoimaan materiaalia kuukausitolkulla. Samat tyypit, joiden mielestä ensimmäinen ja toinen levy olivat liian samankaltaisia, ilmoittivat Amaranthen muuttuneen liikaa Massive Addictiven myötä, nauraa Ryd. Ainoa huono puoli tällaisessa kokoonpanossa on se, etteivät läheskään kaikki hyvät laulumelodiat mahdu mukaan, Mörck ja Ryd nauravat yhteen ääneen. Neljäs pitkäsoitto Maximalism (2016) taas kertoi jo otsikollaan, mistä suunnasta nyt tuulee. – Monet muusikot suhtautuvat debyyttialbumiinsa enemmän tai vähemmän ylenkatsoen. – Mietimme aikataulua pitkään, sillä mittava Maximalism-maailmankiertue imi meistä mehut turhankin tehokkaasti. Meillä oli ensimmäisen kerran paineita, mutta työnsimme ne tylysti syrjään ja lähdimme katsomaan, millaisia kappaleita meistä irtoaa, muistelee Ryd. Onneksi olin itse kirjoittanut, nauhoittanut ja julkaissut jo useita pitkäsoittoja ennen Amaranthea esimerkiksi Dragonlandin kanssa, ja kokemuspankkini levyjen tekemisestä oli varsin hyvä. – Olemme rakentaneet Amaranthen uraa noin kymmenen vuoden ajan. Soitamme ensi vuoden helmikuussa Helsingin jäähallissa ja Oulun Energia-areenalla, ja nämä visuaalisesti näyttävät konsertit ovat malliesimerkkejä siitä, mihin pyrimme jatkossa koko Euroopan tasolla, sanoo Ryd. Entä mikä on Amaranthen kollektiivinen unelma tällä hetkellä. Halusimme nimittäin palavasti näyttää niin faneille kuin vihaajillekin ne todelliset närhen munat... Amaranthe onnistui silti yli odotusten, enkä tekisi tänä päivänäkään juuri mitään toisin sen suhteen, sanoo Mörck. – Debyytti vei meidät pitkäksi ajaksi tien päälle, mutta samaan aikaan haaveilimme jo toisen albumin valmistelemisesta. Myös Mörck vakuuttaa ripeän työtahdin vaikuttaneen Helixin valmistelutyöhön pelkästään positiivisella tavalla. Luotan siihen, että tulevien vuosien aikana meistä tulee eräs maailman suosituimmista raskaista bändeistä, kitaristi päättää. – Tosiaan, tahti oli melkoisen kova! Kuten jo kerroin, kaksi ensimmäistä levyä olivat varsin samantyyppisiä. Tein hyvin paljon kokeiluja kehittäessäni esimerkiksi kosketinsoundeja, jotka eivät ole sidoksissa mihinkään tiettyyn aikakauteen. K u v a: P at ri c U ll ae u s Bazook 9_18.indd 75 12.10.2018 7.45. – Enemmän on taas enemmän! Nopeasta työtahdista huolimatta onnistuimme laajentamaan Amaranthen äänimaailmaa taas muutaman piirun verran, hymyilee Ryd. – Entistä komeampien keikkakokemuksien tarjoaminen. – Tämä on tietenkin kliseistä suurin, mutta Suomi on aina ollut meille kuin toinen kotimaa. The Nexuksen tekeminen olikin aivan uudenlainen kokemus, sillä odotukset liitelivät korkealla diggarikunnan keskuudessa ja levy-yhtiön toimistossa. Samalla valitsemamme aikataulu alkoi hirvittää toden teolla, sillä käsissä oli vain yksi vaihtoehto: meidän täytyi kirjoittaa vähintään kaksi täysosumabiisiä joka viikko ennen studiosessioiden käynnistymistä. Mutta usko tai älä, niin me tekisimme täsmälleen samanlaista musiikkia, vaikka emme nettoaisi tästä hommasta penniäkään. Helix on Amaranthen historian spontaanein albumi, siitä ei ole kahta sanaa. Maximalismista on nyt vierähtänyt kaksi vuotta ja käsillä on Amaranthen viides studioalbumi Helix. – Saattaa toki olla, että joku korkeampi voima kuljetti meidät läpi kahden kuukauden mittaisen intensiivisen kirjoitusprosessin, kitaristi nauraa. Massive Addictive oli aikanaan hyvin tärkeä albumi, sillä se todisti meille itsellemme, ettei Amaranthe ole mikään yhden tai kahden tempun bändi. Maximalism ei enää kuulostanut muutaman erilaisen metallityylin ja ysäridancen yhdistelmältä vaan siellä oli monia muitakin tasoja, kuvailee Mörck. Eräs Amaranthen erikoisuuksista on aina ollut kolmen erilaisen solistin tarjoilema laulutulva. Innostunutta palautetta saanut Amaranthe sai seuraa The Nexus -kakkoslevystä keväällä 2013. Ideana oli nostaa koko juttu uudelle tasolle ja The Nexuksesta tulikin eräänlainen ensilevyn turboahdettu versio, hymyilee Mörck. – Kolmelle erilaiselle solistille kirjoittaminen on äärimmäisen mielenkiintoista
– Vuonna 2013 soitetut keikat sinfoniaorkesterin kanssa olivat hienoja kokemuksia, ja päätimme ottaa homman uusiksi kuluvan vuoden elokuussa, aloittaa kitaristi Þráinn Árni Baldvinsson. Ehkäpä viime vaikuttavimmasta marssista on silti vastannut Reykjavikissa vuonna 2009 perustettu Skálmöld. Kuten kaikki muutkin Skálmöldalbumit, Sorgir syntyi ripeällä tahdilla. – Meillä ei ole tapana hieroa kappaleita liian kauan. Loppuvuodesta yhtye kiertää Eurooppaa kovassa nousussa olevan skotlantilaisen Alestormin kanssa, mutta rundi ei valitettavasti yllä Pohjolan perukoille asti. No, onhan niitä toki, ja nostettakoon nimistä esiin vaikkapa Misþyrming, Sinmara, The Vintage Caravan ja Zhrine. Tuorein teos Sorgir jatkaa Skálmöldin kovatasoisten levytysten sarjaa, ja folk/viikinkimetallibändiksi lasketulla yhtyeellä alkaa olla maailmanlaajuinen fanikanta. Palataanpa aikaisemmin mainittuun termiin ”folk/viikinkimetalli”. Hyväksymme biiseihimme vain sellaiset ideat, joiden takana kaikki kykenevät seisomaan, eikä kenenkään tarvitse loukkaantua, mikäli oma aihio ei päädy levylle asti. – No, tekstimme toki pohjaavat esimerkiksi vanhoihin islantilaisiin taruihin, mutta musiikkimme perustuu perinteiseen heavy metaliin. Jos idea kuulostaa hyvältä, niin antaa palaa vain! Spontaani työskentelytapa on osoittautunut varsin toimivaksi yhtälöksi meidän kohdallamme, Ragnarsson sanoo. Viime vuonna rundasimme Omnium Gatherumin ja Stam1nan kanssa, ja voi pojat, että meillä olikin sitten kivaa. Tästä on olemassa aukottomia todisteita kuluvalta syksyltä. Tiesimme toki, että Stam1na on Suomessa valtavan suosittu, mutta kyllähän loppuunmyydyn jäähallin meininki pääsi silti yllättämään. Eikö se ole hieman rajoittava määritelmä Skálmöldille. Lopulta soitimme neljä loppuunmyytyä keikkaa Reykjavikin komeassa musiikkitalossa, ja paikalle saapui faneja kaikkiaan 37 eri maasta. Mutta sen verran voisin lisätä, ettei Skálmöld myöskään kuulosta Amon Amarthilta! ”Jos joku pitää meitä viikinkimetallina, niin eihän se meitä loukkaa millään tavalla.” Bazook 9_18.indd 76 12.10.2018 7.45. SKÁLMÖLD 76 SOUNDI Bazook! > Teksti: Timo Isoaho K u v a: G u p b i H an n es o n J os black metal -vaikutteisesta underground-yhtyeestä huomattavasti kepeämpään musiikilliseen suuntaan urallaan matkannutta Sólstafiria ei lasketa, niin kuinka monta islantilaista raskasta bändiä satut tietämään. Lukuisten suomalaisyhtyeiden kanssa viime vuosina ympäri Eurooppaa rundannut bändi on julkaissut pian kymmenen vuoden mittaisella urallaan viisi studioalbumia sekä paikallisen sinfoniaorkesterin kanssa nauhoitetun Skálmöld Og Sinfóniuhljómsveit Íslands -livealbumin. Aivan mieletöntä! Sorgir vie Skálmöldin taas kerran maailmalle. Biiseistämme kuulee varmasti esimerkiksi sen, miten kovia Iron Maiden -diggareita me olemme, naurahtaa Ragnarsson. Stam1nan herrasmiehet kutsuivat meidät soittamaan myös Helsingin jäähalliin Raja-levyn 10-vuotisjuhlallisuuksiin, ja sehän oli mahtava iltama. – Teemme kaikkemme, jotta Sorgir-kiertue saapuisi josssakin vaiheessa myös Suomeen, basisti Snæbjörn Ragnarsson sanoo. – Jos joku pitää meitä viikinkimetallina, niin eihän se meitä loukkaa millään tavalla. – Skálmöldin riveistä löytyy useampiakin biisinkirjoittajia, mutta onneksi kenenkään ego ei ole vuosien aikana osoittautunut liian isoksi. – No, ensimmäisen konsertti täyttyi nopeasti ja sama juttu tapahtui toisen esiintymisen suhteen. ISLANTILAISEN HEAVY METALIN UUDET KASVOT – Tämä seuraava ei sitten ole paskapuhetta: me rakastamme Suomea ja monia sieltä tulevia yhtyeitä
Siinä oli ollut hiljaisempia musiikillisia vuosia ja olin saanut studio-opinnot päätökseen, ja pystyin käynnistämään uuden yhtyeen niin sanotusti “makuuhuoneen nurkassa”, kertoo Hast. – Päällimmäinen tavoite oli kasata mahdollisimman yhtenäinen paketti. Kun orkesterin nimi piti myöhemmin lyödä lukkoon, mietimme, ettemme me tarvitse mitään darkness-frost-evilforest-örkö-mörkö -otsikkoa... tomb of finland”. Nyt on koittanut vähintään muutamaa piirua väkevämmän Frozen Beneath -kakkosen aika. Toki ymmärsimme, että nimestä voi syntyä kaikenlaisia mielikuvia ja väärinymmärryksiä, mutta mitä sitten. – Elettiin vuotta 2009, kun tuli sellainen polte, että nyt täytyy paukauttaa jotain synkempää kehiin. Otetaan se käsittelyyn aivan pian, mutta palataan ensin muutaman vuoden taakse. Ensilevyn arvosteluissa vilahteli muun muassa Sentencedin nimi. Vaihdeltiin sähköposteja ja jossain vaiheessa Antti alkoi signeerata mailinsa tyylillä ”t. Toki tarkoituksena olisi valmistella myös entistä kovempia levyjä ja seuraavan pitkäsoiton demosessiot käynnistyvätkin jo loppuvuodesta! PERKELEELLISTÄ VIIMAA K u v a: Ja ss e H as t 09009090 TOMB FINLAND OF TOMB FINLAND OF SOUNDI 77 Bazook 9_18.indd 77 12.10.2018 7.49. Satsasimme myös tuotantopuoleen ja siellä puolella loistavaa duunia teki Hiili Hiilesmaa. Sen tunnelma on kokonaisuutena ehein, vaikka seuraavan levyn (The Dying Daylights, 2003) laulumelodiat ja stemmat ovatkin vielä mietitymmät. – Downhearted (2002) lienee oma suosikkini Charonin albumeista. Eräs näistä on suomalaisyhtye Tomb Of Finland, jonka ensialbumi Below The Green ilmestyi vuonna 2015. – Huhhuh, niihin aikoihin tuli kyllä soitettua paljon, Hast hymähtää. Mitkä olivat Frozen Beneathin lähtökohdat. Karihtalan Antti soitti Cold Breath -albumin rummut ja minä tein käytännössä loput. Muitakin vivahteita on havaittavissa, esimerkiksi norjalaisen black metalin suunnalta ja suomalaisen iskelmän maailmasta. Näin jälkikäteen täytyy todeta, että olisihan levyn voinut tehdä – ja etenkin nauhoittaa – vähän painokkaammalla vakavuudella, sanoo Hast. Mutta se menneistä. T asokkaita death metal -bändejä ei tunnu nousevan raskaasta alamaailmasta ihan entisten vuosien malliin, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. – Tulemme samoilta leveysasteilta ja ne perkeleelliset viimat ja tuiskut on purreet meidänkin naamoja, ja sitä kautta löytyy varmasti samankaltaisia elementtejä. Omassa varastossa oli materiaalia, jota ei voinut käyttää Charonin kanssa ja kappaleet löysivät sitten tällaisen toisen väylän maailmalle. Kaiken lisäksi myös visuaalinen puoli onnistui mainiosti. Ensimmäisen kerran hän oli levytyspuuhissa jo viime vuosituhannen lopulla Wolfheartin (ei sukua tänä päivänä toimivalle Tuomas Saukkosen kipparoimalle Wolfheartille) ja Charonin riveissä. – Teemme tulevaisuudessa mahdollisimman paljon keikkoja niin kotimaassa kuin muuallakin. Oivasti nimetyn Tomb Of Finlandin kitaristi Jasse Hast ei nimittäin ole ensimmäistä kertaa kyyditsemässä sitä kuuluisaa pappia. Miltä Tomb Of Finlandin jatko näyttää. Hioimme sovituksia parilla demotuskierroksella, mutta päädyimme jättämään sinne jonkun verran raaempaakin materiaalia. – Wolfheart oli vähän sellainen kesken jääneiden ideoiden purkuoperaatio. Entäpä Charon, joka julkaisi muutaman tyylikkään goottivaikutteisen metallialbumin vuosituhannen vaihteen tienoilla. Sellaisia on miljoona, ”Tomppia” on vain yksi. – Uusia ralleja tuli demoteltua vuoden verran ja kysyin sitten Karihtalalta, josko häntä kiinnostaisi soittaa biisien kannut
Teksti: Esa Kuloniemi M arkku Pietinen oli ollut jo pitkään sitä mieltä, että isoista ja painavista kaiutinkomuuteista on päästävä eroon. Kömpelöiden ensiyritysten jälkeen ja noin 40 prototyyppiä myöhemmin Pietisen visioima, 4–4,5 kiloa painava putkikaiutinkaappi oli totta. Teleskoopppiversio vie muutaman tunnin lisää. Soundi on selkeämpi, vahvempi ja ympärisäteilevämpi kuin muilla. M arkku Pietinen E-liike 9_18.indd 78 11.10.2018 13.47. Lahjattomuuteni vain ylittää hänen pedagogiset kykynsä. En olisi pystynyt rakentamaan perinteiseen tapaan liki sataa vanerilaatikkoa reilussa vuodessa, eikä siinä olisi ollut mitään järkeäkään, hehkuttaa Pietinen ja paljastaa, että nimi Toob on lyhenne sanonnasta ”thinking out of the box”, joka tarkoittaa yllättävää, kaavamaisuudesta poikkeavaa luovaa ajattelua. – Ero on silmiinpistävä ja korvin kuultava. Koko ikänsä soittaneen Markun kiinnostus suuntautui sittemmin jazziin, millä saralla esikuvia on vaikka kuinka paljon. Elinikäinen prosessi Markku Pietinen ei lähtenyt hommaan pystymetsästä. Pietilä poimi sen kainaloonsa seurauksista piittaamatta – ja nythän rikos on jo vanhentunut. Lähijumala on Petri Krzywacki, joka on yrittänyt minua opettaakin. Hän rakensi ensimmäiset kaiutinkaappinsa jo vuonna 1966. Valtaosin ne ovat 12-tuumaisia, mutta kokoonpainuvissa teleskooppimalleissa on toistaiseksi kymppituumaiset. Mutta vaikka vahvistimet ja kaiutinelementit köykäistyvät, on vanerilaatikoita mahdollista laihduttaa vain rajallisesti. Monet pitävät Toobia designtuotteena. Mielipide vahvistui vuonna 2003, kun miehen ison reisilihaksen jänteet katkesivat ja kuuden kuukauden roudaustauko kypsytti etsimään kevyempää kalustoa. Tämä näkyy hinnoissa, mutta älkää luulko, että olen ottanut vielä senttiäkään firman kassasta omaan taskuuni, naureskelee Markku ja vakavoituu kun tiedustelen millä tavoin Toob eroaa muista nykykauttimista. – Keveys ja roudattavuus ovat omaa luokkaansa ja soundi kelpaa kitaran ja basson ammattilaisille. Näin alkoi suomalaisen Toob-kaiutinkaappimerkin tarina. Kun kaikki on käsillä, kitaraversio syntyy parissa tunnissa ja bassoversio kolmessa tai neljässä. Mahdollisuus soittaa jazzja bassomalleja myös pystyasennossa on ollut monille todellinen herätys. Vahvistinja kaiutinpuolella jumalani ei ole kukaan, koska kaikki pienvalmistajat katsovat taaksepäin, 1950ja 60 -lukujen maailmaan. Markun kädentaidot ovat suvun perintöä ja harjaantuneet pitkäaikaisessa lennokkiharrastuksessa. Tuotantovolyymi on vielä sen verran rauhallinen, ettei tilaaminen suoraan valmistajilta onnistu tai maksa vaivaa. Tuo maagisen kaunis lieriö oli käsittämättömän kevyt. Samankaltaista tehdään samoilla mitoilla ympäri maailman, mutta Markun mukaan Uponor IQ on polypropeeni-raaka-aineeltaan, profiililtaan ja viimeistelyltään ylivoimaista. Kiinnitysvanteille teetettiin omat muotit, jotka oli sitä ennen optimoitu 3D-tulostein. Yleensä jostain on aina puute, kuten nyt alkusyksystä 12-tuumaisista Celestionin bassoelementeistä. Sananen rakenteesta Toob-kaiutinkaapin runko on siis Uponorin kaksikuorista 315 mm rumpuputkea. Niillä soitettiin vuosikymmenen loppupuolella rokkia Surprise-nimisessä bändissä (soolokitaristina Kalle Lae, josta tuli myöhemmin yksi 1970-luvun suomalaisista skeba-ikoneista). – Jim Hall, Wes Montgomery, Joe Pass ja niin edelleen. Yhtenä päivänä kaupungilla dallatessaan Markku törmäsi rakennustyömaalla lojuvaan viemäriputken pätkään. Putken katkaisun määrämittaan hän hoitaa tarkoitukseen kehitetyllä veitsilaitteella. Ja olihan setä Matti Pietinenkin ansiokas viulunrakentaja. – Pyrin siihen, että kaikkia komponentteja kaikkiin versioihin on jatkuvasti käsillä muutaman yksikön verran. Ja kiitos yksinkertaisen rakenteen, se syntyy kohtuullisen helposti. Neodyymejä tietysti kaikki. – Puuosat syntyvät alihankkijoilla, osin meidän työkaluillamme, mutta pintakäsittelystä vastaamme itse, kertoo Markku ja lisää että hardware (ritilät, kahvat, jakit ja niin edelleen) tulee tunnetuilta valmistajilta, pääosin Uraltonen kautta. 78 SOUNDI SUOMALAISTA KÄSITYÖTÄ ESITTELYSSÄ SOITINRAKENTAJAT | OSA 32 Boksista putkiajatteluun E-Liike > Tällä palstalla matkataan musiikin juurille. Toobeissa käytettävät kaiutinelementit ovat kitaraversioissa Jenseneitä ja bassoversioissa Celestioneja. Muitakin merkkejä on kuulemma kokeiltu, ja Markku kertoo, että Toobien rakenne mahdollistaa elementin vaihdon muutamassa minuutissa
Markulla piisaa ideoita, mutta kädet ovat täynnä nykyversioiden kanssa. Fender on nyt julkaissut bändin kitaristi Ed O’Brienin nimikkokitaran, joka on Meksikossa duunattu steroidi-Stratocaster. -humFender EOB Sustainer Stratocaster ”Porukka on konservatiivista, mutta toisaalta kauppiaiden mukaan kaikesta uudesta kysytään ensin paino, sitten hinta.” E-liike 9_18.indd 79 12.10.2018 13.11. O len vieroksunut Radioheadin älykkömusaa, mutta salaa ihaillut yhtyeen räikeitä skittasoundeja. Vaikka Fender Stratocaster on maailman tunnetuin ja tavallaan kulunein sähkökitara, niin on mukavaa, että siitäkin vielä kehitellään uusia malleja. Karjalaisen yhtyeestä ja Wentus Blues Bandista tuttuja nimiä kuin Pekka Gröhn, Robban Hagnäs ja Daniel Hjärppe. Vahvistimet onkin suunniteltu nimenomaan ammattija aktiivikeikkailijalle. Sähköpuolella takamikkinä on tyrnä Jeff Beck Jr. Ja mainitsinko jo keveyden... Radiopään vinkuskitta Tähän saakka itselleen merkityksellisimpiin saavutuksiin Markku lukee yhteistyön Peter Lerchen kanssa, kun syksyllä 2017 teleskooppiversio hahmottui ideasta tuotteeksi ja soi Hampurissa Vesku Loirin ja Peterin Suomi 100 -konsertissa sekä sittemmin kaikilla Veskun joulukiertueen keikoilla. Yhdysvalloissa jazzkitaristi Greg Ruggiero ja basisti Dave Baron ovat Toobmiehiä. EOB-Stratossa on ihanan paksu vaahterasta duunattu penis... – Pienempi tai suurempi putkikoko esimerkiksi 8ja 15-tuumaisille ämyreille edellyttäisi tuhansien eurojen työkaluinvestointeja. Sustainerilla on onneksi oma volumesäätö. Hintaluokka on siedettävä, noin 1150 euron luokkaa. Oma hinnoittelumme on pyritty pitämään niin kohtuullisena, että meidän tuotteita kannattaa ostaa tai tehdä lisenssillä ennemmin kuin kopioida. On vielä arvoitus, jääkö Toob niche-tuotteeksi vai aloittaako se uuden trendin. Ei mikään lelu Tähän mennessä sarjanumeroituja Toobeja on syntynyt liki sata, joita on päätynyt seitsemään eri maahan. Etumikrofoni on kitaran clou: Fernandes Sustainer -vongutin, joka saa tarvittaessa kaikki kielet soimaan itsekseen, mutta toimii myös normaalina mikkinä. Siksi puhun mieluusti me-muodossa vaikka toistaiseksi vastaan yksin jokaisen Toobin kasaamisesta ja laadusta, summaa Markku Pietinen. Sustainerissa on kolme eri moodia: perusääni, oktaavi tai niiden yhdistelmä. Mediaarviot ovat olleet ylistäviä, ja lisää samaa pitäisi olla tulossa Gitarre & Bass -lehdessä. Peterin ohella nimekkäistä suomalaisista Toob-soittajista mainittakoon Petteri Arvola, Juho Kosonen sekä basisti Ilkka Hanski. Matka on ollut pitkä, ja kun viimein tuli aika julkaista omaa musiikkia, oli valinta itsestäänselvästi instrua”, kirjoittaa levyn kansitekstissä Kepa, jonka rakkaus surf-musiikkiin, rikkaisiin kuubalais-meksikolaisiin rytmeihin ja bluesin sävyihin kuuluu näissä 12 maukkaassa ja lainelautailevassa groovepalassa. Keskiössä kuitenkin tällä albumilla, joka kantaa nimeä Spicy Tales & Spacey Tones on Kepa Härkösen moniulotteinen kitarointi. bucker. Nyt Kepa on toteuttanut pitkäaikaisen unelmansa – oman sooloalbumin. Sustainerin änkeäminen tavanomaiseen tehdasvalmisteiseen kitaraan on mainio oivallus, mutta on pakko myöntää, että sen taidokas käyttäminen, erityisesti ei-toivottujen kielten vaimennus, on tavattoman hankalaa. – Porukka on konservatiivista, mutta toisaalta kauppiaiden mukaan kaikesta uudesta kysytään ensin paino, sitten hinta. Sustainer ja etevä slidesoittaja saavat aikaan murhaavaa jälkeä. Kun toinen toistaan parempia mikrovahvistimia tulee markkinoille jatkuvana virtana, emme ole toistaiseksi lähdössä sille linjalle. Mie taas tykkään. eih, vaan pesismailakaula, joka saattaa olla liiankin muhkea nakkisormille. SOUNDI 79 www.toob.fi K u v a: A n ss i Ju n tto KEPA HÄRKÖNEN: Spicy Tales & Spacey Tones (Rama-Sound) Mikrovahvistimen kiinnittäminen tarranauhalla helpottaa olennaisesti lavalogistiikkaa, sillä Toobista tulee pelitilanteessa combo. Ilman poikieni Tuomaksen (kitaristi, media-ammattilainen) ja Mikon (rumpali, musiikin ammattilainen) aktiivista panosta Toob olisi jäänyt haaveeksi. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija Mausteisia tarinoita & tilavia sävyjä Taustajoukoissa hyörii J. – Esimerkiksi Mannheimin Guitar Summitissa Toobien ympärillä pörräsi koko ajan nimekästä porukkaa: Phil X, Uli Jon Roth, Joe Berger ja bloggari Henning Pauly. – Pelkästään elokuussa lähti kuusi Toobia newyorkilaisille jazzmuusikoille, jotka joutuvat kulkemaan keikalta toiselle julkisilla. Roudattavuus on heille keskeinen ominaisuus, mutta ei kukaan ole valmis tinkimään soundista, toteaa Markku ja lisää että vastaanotto on ollut muutenkin erittäin myönteistä. N ykyisin Oulussa vaikuttava kitaristi Kepa Härkönen tunnetaan Suomen juurimusiikkipiireissä tyylitajuisena, monipuolisena ja asialleen omistautuneena muusikkona. Vongutin toimii parhaiten punotuilla kielillä ja ohuita kieliä saa hieman houkutella soimaan. ”Aloitin musiikkiurani soittamalla instrumentaalimusiikkia. Meiltä on myös tiedusteltu aktiiviversioita, ja alustavia kokeita on tehtykin
Sen päätyttyä jää tyhjä olo, mutta se on varmasti tarkoituskin. Kaikki tietävät, että tehtävä lopulta onnistui, mutta se ei vähennä elokuvan tehoa. Sacha Baron Cohenin havitteleman Freddie Mercuryn roolin vei lopulta Mr. Rami Malek eläytyy upeasti Mercuryn rooliin, jonka tarina ennen kaikkea onkin kyseessä. U – July 22 on piinallisen taitavasti tehty elokuva. Kirja kertoo kyllä pieteetillä tapahtumista mutta yllättävän vähän itse kohteestaan, Läjä Äijälästä. Edellisen kerran vuonna 1976 pääparia esittivät Kris Kristofferson ja Barbra Streisand. Norjalaiselokuva U – July 22 on saanut teattereissa laajemman levityksen. Gosling tekee Armstrongista henkilökuvan miehenä, joka ei välitä julkisuudesta ja käsittelee asioita insinöörin logiikalla. Nyt tähtinä ovat Bradley Cooper ja Lady Gaga. Paul Greengrassin amerikkalaistuotanto 22 July on ilmestynyt Netflixissä. Robot -televisiosarjasta tuttu Rami Malek. Voisi kuvitella useammankin soundtrackilta löytyvän kappaleen päätyvän Oscar-ehdokkaaksi. Keskushahmo on Andrea Berntzenin esittämä Kaja, jonka silmin tapahtumat esitetään. Siitä voi seurata kammottavia tapahtumia, ja asialle on tehtävä jotain. Kikkailemattomasti etenevä elokuva käy läpi Queenin tarinan yhtyeen alkuvaiheista sykähdyttävästi toteutettuun Live Aid -konserttiin. Ajankuva on rakennettu huolella, ja paikoin elokuva tuntuu suorastaan dokumentaarisen realistiselta. HHHH ENSIMMÄISENÄ KUUSSA Nuoresta jazzrumpalista kertovan Whiplashin ja Oscar-palkitun La La Land -musikaalin jälkeen ohjaaja Damien Chazelle kurkottelee nyt täysin eri ulottuvuuksiin. Vaikka kyseessä on moneen kertaan kaluttu aihe, uusi versio vetää ensi hetkiltä puoleensa. Hän tutustuu baarissa Allyyn, joka laulaa kuin enkeli. Vaikka tapahtumia kuvataan realistisesti, henkilöhahmot ovat kuvitteellisia. Kirjan loppupuoli on koskettava siitäkin syystä, että vihdoin Läjä pääsee maistamaan tähteyttä, kun vuosikymmeniä vain epämääräisinä yrityksenä olleet valtamerten takaiset kiertueet onnistuvat ,ja niin brasilialaiset, japanilaiset kuin jenkitkin pääsevät näkemään idolinsa. HHHH U – JULY 22 Tänä syksynä on ilmestynyt kaksi Norjan terrori-iskuista kertovaa elokuvaa. Mutta totta kai kirjasta saa paljon irtikin, niin ainutlaatuisen tarinan ympärille se on koottu ja niin erikoisia tapahtumia ja persoonia siihen liittyy. En tiedä totuutta, mutta kirjasta jää tunne, että kirjailija ei ole kovin sisällä kohteessaan ja on koonnut hätäiseltä vaikuttavan kirjan toimeksiantona. Ohjaaja Erik Poppe kuvaa Utøyan joukkosurmaa reaaliajassa. Elokuvan viesti on selvä: äärioikeiston väkivaltainen nousu on tosiasia. Tuotannon vaikeudet eivät näy lopputuloksessa, joka on sujuva ja uskottava kokonaisuus. Pääosan kerronnasta hoitavat hänen bändikaverinsa ja puolisonsa, joiden kautta toki päähahmonkin vaatimaton ja omalaatuinen erakkoluonne piirtyy. La La Landissa pääosaa esittänyt Ryan Gosling esittää astronautti Neil Armstrongia elokuvassa, joka kertoo vuoden 1969 kuulennosta. HHHH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT V eli-Matti ”Läjä” Äijälä on niitä hahmoja, joista tuskin tullaan toista kirjaa kirjoittamaan, joten sitäkin enemmän harmittaa, että Kulttibändien kuningas on osittain hukattu mahdollisuus. Rocktähden kääntöpuolelta paljastuu hyvin yksi näinen hahmo, ja Malek on saanut rooliin kaikki tarvittavat sävyt. Gaga esittää Allya luontevasti yhtä lailla kotona asuvana isän tyttönä kuin palkittuna menestysartistina. Sen tarkoitus on valottaa tuota mystistä torniolaista hardcorepunkin legendaa, jonka Terveet Kädet -yhtyeen äärimusiikista ovat vaikuttuneet ihmiset konkreettisesti ympäri maailman aina 1980-luvun alusta saakka. Suuri osa elokuvasta näyttää yhdeltä otokselta ilman leikkauksia. Samalla hän käy valtavaa sisäistä kamppailua. Kun kuvaan astuu Lady Gaga, elokuva saa lisää tasoja. BOHEMIAN RHAPSODY Queen-yhtyeestä kertova elokuva oli mutkikas projekti, jossa pääosan esittäjää oli vaikea löytää. Kuvaavaa on, että kirjan paljastavin jakso on lopusta löytyvät muutamat sivut, joilla Läjä kertoo eläinrakkaudestaan. A Star Is Born on jo neljäs filmatisointi samasta aiheesta. Alkaen ihan jo siitä, että Läjä on itse äänessä verrattain vähän ja lyhyin kommentein. 80 SOUNDI SOUNDI 81 80 SOUNDI 80 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Ensimmäisenä Kuussa perustuu Armstrongin muistelmakirjaan, ja kilpajuoksu avaruuteen esitetään hänen näkökulmastaan. Bradley Cooper osoittaa olevansa lahjakkuus paitsi näyttelijänä ja laulajana myös ohjaajana. Muusikkoelämäkerta on vaikea lajityyppi, mutta Bohemian Rhapsody onnistuu. Siitä syntyy paitsi menestystarina myös rakkaussuhde. HHHH A STAR IS BORN Jackson Maine on suosittu kantrirokkari, joka esiintyy suurilla stadioneilla. MIKKO MERILÄINEN KATARIINA VUORI: LÄJÄ ÄIJÄLÄ – KULTTIBÄNDIEN KUNINGAS LIKE Kulttihahmo pysyy etäisenä Nuori Veli-Matti esittelee esittelee kotitalon portailla Hendrix-kokoelmaansa. Perhettä varjostaa jo yksi tragedia, eikä kuulennolta välttämättä palata takaisin. Pääparin kemia toimii loistavasti. Ohjaaja Bryan Singer sai potkut kuvausten loppuvaiheessa, ja työn saattoi päätökseen Dexter Fletcher. Laulut istuvat kokonaisuuteen hienosti. sanoin kuvin_9_2018 -taitto_a.indd 80 11.10.2018 14.59. Sanomaa korostetaan vielä lopputeksteissä, jos se ei muuten mene perille. Ja toki kirja sitä paljon tekeekin kertoessaan Läjän elämän ja bänditoiminnan eri vaiheista, mutta kovin pintapuolinen, sekava ja ennen kaikkea etäinen tunne siitä jää
Valikoima on rajautunut enimmäkseen sellaisiin taiteilijoihin, joiden tuotantoa on suomennettu, mutta toisaalta nyt kirjassa esiintyvät taiteilijat ovat suomalaisesta näkökulmasta tuttuja. ROVANIEMI LAPPI-AREENA 3.12. Keskustelut on jaettu suuntaa antaviin aihepiireihin, joten lukunautintoa voi kätevästi annostella mielensä mukaan. Vaikka puurtaminen ei aina maistu nektarilta, yleisön edessä koettu hekuma tuo touhuun nautintoa. Keskusteluista tuli niin suosittuja, että vuonna 2009 julkaistiin Kysypalstan materiaalia perkaava kirja Encyclopedia Idiotica. PORI KARHUHALLI 25.11. Kirja havainnollistaa kiistattomasti, kuinka mielettömän moninainen, kunnianhimoinen ja historialtaan rikas taidemuoto sarjakuva on. 80 SOUNDI SOUNDI 81 S arjakuvaperinteen hyvin tunteva kulttuuritoimittaja Harri Römpötti on haastatellut 30 vuoden ajan suuren määrän merkittäviä kansainvälisiä sarjakuvataiteilijoita, ja nyt yli 60 hänen tekemää haastattelua on koottu kirjaksi. VAASA BOTNIAHALLI 24.11. + pvm. YRJÄNÄ JA JANNE HALMKRONA, TUUKKA HÄMÄLÄINEN (TOIM.): AD NAUSEAM – CMX:N VERKKOSIVUJEN KADONNEET AARTEET LIKE Fanien kanssa nokittelun jalosta taiteesta LIPUT ALK. SEINÄJOKI SEINÄJOKI-AREENA 13.12. HÄMEENLINNA RITARI-AREENA 28.11. LAHTI LAHTI HALLI 17.11. TURKU LOGOMO 23.11. CMX:n A.W. OULU ENERGIA AREENA 2.12. JOENSUU JOENSUU AREENA 1.12. TURKU LOGOMO 7.12. JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI 15.12. TORNIO CLUB TEATRIA 14.12. 0600 10 800 1,98€ / min. MIKKO MERILÄINEN HARRI RÖMPÖTTI: KAIKEN MAAILMAN SARJAKUVAT SUURI KURPITSA Mestarien puheenvuoro Mestarillisen Luupäät (Bone) -sarjan luonut Jeff Smith on yksi kirjaan haastatelluista. Kiitettävän havainnoivat analyysit kertovat kaunistelemattomasti rockyhtyeen arjesta tien päällä. + pvm. Tuukka Hämäläisen toimittama muhkea Ad Nauseam -opus kerää samoihin kansiin ajanjakson osuvimmat herjanheitot sekä yhtyeen kiertuepäiväkirjat vuosilta 1996–2010. KUOPIO KUOPIO-HALLI 16.12. Bändin jäsenet eivät jää toiseksi sanan säilän heiluttelussa – piikittelyihin vastataan kipinöivällä sarkasmilla ja huumorilla. Artikkeleiden yhteydessä on tiivistelmä taiteilijasta, näyteruutuja hänen töistään sekä Ville Pirisen piirtämä muotokuva. KOUVOLA JÄÄHALLI 8.12. CMX -yhtyeen verkkosivuilla käytiin kahden vuosikymmenen ajan nokkelaa sananvaihtoa bändin ja fanien kesken. 39,90 € (SIS. Lukupaketin viimeiset 250 sivua kuluvat värikkäiden kiertuepäiväkirjojen parissa. 0600 10 800 1,98€ / min. Puitteet ovat siis kunnossa, mutta myös sisältö toimii, vaikka haastatteluissa on suuria eroja ja monen taiteilijan kohdalla artikkelit ovat vain pintaraapaisuja. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET SOLISTIT JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM 16.11. PALVELUMAKSUN) 0600 10 800 1,98€ / min. KOKKOLA JÄÄHALLI 18.12. + pvm. RISTEILY HELSINKI-TALLINNA-HELSINKI SILJA EUROPA GLENN HUGHES (EX DEEP PURPLE) DEE SNIDER (EX TWISTED SISTER) JOE LYNN TURNER (EX RAINBOW, EX DEEP PURPLE, EX YNGWIE MALMSTEEN) ANTONY PARVIAINEN (PSYCHEWORK) ANTTI RAILIO ELIZE RYD (AMARANTHE) JP LEPPÄLUOTO (EX CHARON, DARK SARAH) KIMMO BLOM MARCO HIETALA (NIGHTWISH, TAROT) PASI RANTANEN (THUNDERSTONE) TARJA TURUNEN (TARJA, EX NIGHTWISH) TUPLE SALMELA (TAROT) TONY KAKKO (SONATA ARCTICA) VILLE TUOMI (LENINGRAD COWBOYS, KYYRIA, EX SUBURBAN TRIBE) Tervetuloa joulu! Raskasta joulua tulostus kulmamerkit.indd 83 10.10.2018 16.11 sanoin kuvin_9_2018 -taitto_a.indd 81 11.10.2018 14.59. KAJAANI KAJAANIHALLI 30.11. LAPPEENRANTA JÄÄHALLI 18.11. KLO 19 TAMPERE TAMPERE-TALO 12.12. SALO SALOHALLI 20.-21.12. JUHA SEITZ A.W. YLIVIESKA JÄÄHALLI 4.12. Asiantuntemuksensa ansiosta Römpötti on saanut luotua haastateltaviinsa usein hyvän kontaktin, jolloin he myös puhuvat kiinnostavia. + pvm. Yrjänän ja Janne Halmkronan sekä kysyjien nokittelu toistuu herkullisimmillaan Negatiivinen asenne -osiossa, joka perehtyy vihaposteihin. Väistämättä monta suurmestaria puuttuukin. HELSINKI HARTWALL ARENA 9.12. MIKKELI SAIMAA STADIUM 22.11. Kun verkkosivut hakkeroitiin 2015, kuuden vuoden rupattelut katosivat. 0600 10 800 1,98€ / min. Ennen kaikkea kirja saa kaivamaan hyllystä kaikki ne hienot sarja kuvat jälleen kerran esiin. + pvm. KLO 15 TAMPERE TAMPERE-TALO LOPPUUNMYYTY 9.12. SAVONLINNA JÄÄHALLI 21.11. RAUMA KIVIKYLÄN AREENA 5.12. + pvm. TAMPERE TAMPERE-TALO 29.11. Hahmogalleria on jo nyt erittäin laaja, ja mukana on yllättävänkin kattavasti tärkeitä tekijöitä sarjakuvataiteen kaikilta laidoilta: Peter Bagge, Robert Crumb, Enki Bilal, Alison Bechdel, Gilbert Shelton, Will Eisner, Ralf König, Neil Gaiman, Jeff Smith, Marjane Satrapi, Don Rosa, Art Spiegelman... 0600 10 800 1,98€ / min. 0600 10 800 1,98€ / min
Vilpitöntä ja ihailtavan monikerroksista musiikkia. (Kynnet, Hopeajärvi, Teksti-TV 666, Love Sport) Viime Soundissa kieli oli piilotettu sivulle 27. Anneli Kannon alkuperäisteksti odotteleekin nyt lukupinon kärkipäässä. Alkupään livet ovat oiva muistutus siitä, että juuristaan voi olla yllättävän vaikea pitää kiinni, kun säkä käy. Ja mikä ilahduttavinta, pienellekin summalle tuntee saavansa mitä arvokkaimman vastineen. Slipknotin raaka uho vaihtui uskomattoman menestyksen myötä laiskaan yliyrittämiseen ja noloon pyrotekniikan käristämään tekorajuun kuvastoon. Oli taas tärkeää olla elossa. Loppujen lopuksi sadon hyödyntämisen ja käsittelyn edelle taitaa sittenkin kiilata sen kerääminen: kosteaa viileyttä hengittävä metsä, puiden välistä siiloutuva valo, keltaiset lehdet syvänvihreällä sammalella, tiaisparvien vaimeat piiskutukset, marrastuvan maan tuoksu, odottamatta löytyvä torvisieniapaja… Melankolisen vaimeuden ja raikkaan ulkoilman yhdistelmä on parhaassa tapauksessa niin rauhoittava ja virkistävä, etteivät edes hirvikärpäset latista tunnelmaa. Tuntikaupalla käyttistä eläinvideokonserteille, joita tehtailemme yhdessä Ringa Mannerin kanssa nimellä MannerXTanner. Kuluvana vuonna yksi tapauksista on ollut Linkopii, joka jo ensimmäisen keikkansa ensitahdeilla löi täysillä päin. Lisää lopuksi suolaa, valkosipulinkynsiä, laakerinlehti ja sinapinsiemeniä. Pitäkää huoli kivijalkakaupoista! Rest in peace, Teen Wolf Records. Onnittelut! HANNU LINKOLA Kielen löytäneiden kesken arvotaan 2 lippua vapaavalintaiselle Glenn Hughes performs classic Deep Purple -keikalle Helsingin The Circukseen 28.11. Youtuben syövereihin on ihanaa tehdä tutkimusmatkoja. tai Tampere-taloon 29.11. viimeinen sana -taitto_18_9_a.indd 82 11.10.2018 15.09. Paul Simon -elämäkerran voitti Antti Laakso Lahdesta ja Steve Lukather -omaelämäkerran voitti Pauli Meriläinen Valtimolta. TEEMU TANNER Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Parhaat bändit ovat niitä, joita tutkiessa mieleen puskee vanha kunnon ”pitäisiköhän tämä oma taiteellinen ura jo kuopata” -fiilis. P.S. Jyrki Nissisen sisäinen planeetta on käsittämätön paikka. TEATTERITAIDE on henkireikäni, joten olin tyytyväinen, kun pääsin katsomaan Lauri Maijalan sovituksen Veriruusut-teoksesta Helsingin KOM-teatterissa. Peitä sienet liemellä ja laita maustumaan jääkaappiin muutamaksi päiväksi. Liput lahjoittaa RH Entertainment. Suvussani kulkevan ohjeen mukaan sienet tulisi puhdistaa kynttilänvalossa riittävän suurpiirteisyyden takaamiseksi, mutta minulle valaistusta olennaisempaa on äänimaisema. Tapanani on kiittää syksyn saaliista ostamalla sienikauden päätteeksi ikimetsää Luonnonperintösäätiön kautta. Tai ehkä tätäkin parempaa on sienisaaliin perkuu punaviiniltä maistuvassa syyspimeydessä. Hänen laaja popkulttuuritietämyksensä ilmenee absurdeina havaintoina, joita seuratessa suusta pääsee useaan kertaan: ”No se on vittu just noin!” Uuden Konkurssi taivaassa… se erilainen rakkaustarina -albumin hahmoissa on salattua syvyyttä, ja oman bändin (Seksihullut) ujuttaminen osaksi tarinaa on sen tason neroutta, että alta pois. Viime vuosina olen kohdistanut lahjoitukseni Tervon Käpyrantaan tai Mäntyharjun Kyöpelinvuorelle, mutta kohdelistasta löytyy lukuisia muitakin huumaavan hienoja metsäalueita ja mielikuvitusta innoittavia paikannimiä. Keitä sen jälkeen liemi, jossa on kaksi osaa vettä, yksi osa väkiviinaetikkaa ja yksi osa sokeria. Tänä syksynä se on saanut tungettelemattoman kilpailijan Kevin Morbyn Harlem Riverista (2013), jonka upea nimiraita on kummitellut alitajunnassani Flow-keikasta lähtien. Tämä on parasta juuri nyt. Ostin kesällä keraamisen LED-valosilmillä varustetun pöllön. Klassikkotason vaihtoehto on tietysti myös Yle Puheen jääkiekkokierros. Vimmainen ja puhutteleva tulkinta meni ihon alle, ja vollotin läpi kolmituntisen. Nyt Auli (kuvassa) valaisee tähystyspaikaltaan pimeneviä syysiltoja tarmokkaasti, tulevaisuuteen tuijottaen. Pilko mukaan kaksi porkkanaa, tuoretta inkivääriä ja punasipuli. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Youtube on myös eläinvideoiden mekka. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Lokakuisen illan lailla ympärille kietoutuva The Xx:n debyytti (2009) on ollut sienenputsausja ryöppäys seuranani ilmestymisestään asti. RYÖPPÄÄ litra sikurirouskuja ja suppilovahveroita, valuta sienet kuiviksi ja laita ne lasipurkkiin. Nauti lisukkeena tai sellaisenaan. Olen havahtunut katsomasta suorana toistettua pesäpallokorttien huutokauppatilaisuutta Philadelphiasta, etsinyt kuumeisesti (ja edelleen turhaan) Tabun Hömppäfestivaalit-sketsiä ja vetistellyt Gaelynn Lean livevideoille
1 1 . A Moment in the Reeds dvd Morden i Sandhamn kausi 6. 2 1 8 3 C D + B L U R AY | 6 L P + B L U R AY 50 TH ANNIVERSARY DELUXE EDITION C D | 2 L P | 6 C D L I M I T E D D E L U X E E D I T I O N JULKAISTAAN 2.11.2018 Sony Music tulostus aukeama.indd 2 10.10.2018 16.39 _2SD_sisäkannet_9_2018.indd 1 11.10.2018 15.31. 1 1 . dvd Sicario 2: Soldado 4K UHD + blu-ray The Crown kausi 2. dvd & blu-ray Mandy blu-ray & dvd The Big Lebowski 4K UHD + Blu-ray UHD, Steelbook, Blu-ray, 3D & DVD Filmihullu tulostus.indd 83 10.10.2018 16.38 WWW.SONYMUSIC.FI • 25 YEARS IN THE EYE OF THE STORM • • KOKOPITKÄ DOKUMENTTI & LIVEALBUMI • J U L K A I S T A A N 1 6 . 2 1 8 C D + D V D | C D + B L U R AY | L P J U L K A I S T A A N 9
KARJALAINEN.” 9/ 20 18 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 9 / 2 1 8 So un dI 11 So un dI 11 DISCO ENSEMBLEN MATKA PÄÄTTYY YHDEKSÄÄN TAVASTIAN-KEIKKAAN VALOMERKKI VALOMERKKI D IS C O E N S E M B L E AMARANTHE SPONTAANI VAIHDE SILMÄSSÄ EICCA TOPPINEN SELLOMESTARIN PITKÄ HAASTATTELU VUORET VIIDEN TÄHDEN PELINAVAUS ELÄKELÄISET 25-VUOTIAAT VANHUKSET Kansi_9_2018_e.indd 1 11.10.2018 15.28 _1SD_ulkokannet_9_2018.indd 1 11.10.2018 15.28. KARJALAINEN: ”IHMISILLÄ ON ELÄMÄSSÄÄN PALJON TÄRKEÄMPIÄKIN ASIOITA KUIN J. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Soundi FIN Opeth 10-18_BACKCOVER.indd 1 08.10.18 11:14 takakansi 9_18.indd 84 10.10.2018 16.35 J