Soundi 9/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Slayer_Blu-ray 10-19_BACKCOVER.indd 1 07.10.19 15:15 Takakansi 9_19.indd 84 9.10.2019 12.52 9/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 9 / 2 1 9 ! So un dI 11 So un dI 11 M A U S T E T Y T Ö T SUOSIO TULI PUSKISTA MICHAEL MONROE: ”ILMASTON LÄMPENEMINEN ON TODELLINEN ASIA” MIRA LUOTI ALTER BRIDGE MARISKA INSOMNIUM RINGA MANNER Kansi_9_2019_g.indd 1 10.10.2019 10.29 _1SD_ulkokannet_9_2019.indd 1 10.10.2019 10.31
TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO KLO 15 KLO 15 KLO 15 JA JA JA KLO 19 LOPPUUNMYYTY KLO 19 LOPPUUNMYYTY KLO 19 LOPPUUNMYYTY 8.12. 14.12. TAMPERE TAMPERE TAMPERE PAKKAHUONE PAKKAHUONE PAKKAHUONE KLO 19 KLO 19 KLO 19 LOPP LOPP LOPPUUNMYY UUNMYY UUNMYYTY TY TY UUNMYYTY UUNMYY UUNMYY UUNMYYTY UUNMYYTY UUNMYYTY UUNMYY UUNMYY UUNMYYTY UUNMYY 21.12. TAMPERE TAMPERE TAMPERE PAKKAHUONE KLO 24 PAKKAHUONE KLO 24 PAKKAHUONE KLO 24 MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL Raskasta Joulua tulostus.indd 83 9.10.2019 14.09 ÄÄNIWALLI Pälkäneentie 13 00510 Helsinki KAHVILA SÄVY Aleksis Kiven katu 12 00500 Helsinki KAIKU Kaikukatu 4 00530 Helsinki VALKOINEN SALI Aleksanterinkatu 16-18 00170 Helsinki HELSINKI CONTEMPORARY Bulevardi 10 00120 Helsinki G LIVELAB Yrjönkatu 3 00120 Helsinki G LIVELAB TAMPERE Puutarhakatu 1 33100 Tampere GLO HOTEL ART LOUNGE BAR Lönnrotinkatu 29 00180 Helsinki SVETA BAAR Telliskivi 62 10412 Tallinn Estonia SUVILAHTI • TIIVISTÄMÖ • MITTARIKORJAAMO Kaasutehtaankatu 1 00580 Helsinki 3TM PRESENTS "LAKE" ADHD (IS) BOWMAN TRIO ELLIOT GALVIN (UK) HILDE MARIE HOLSEN (NO) ILL CONSIDERED (UK) JAZZ KIINNOSTAA JONAH PARZEN-JOHNSON (US) JUKKA ESKOLA SOUL TRIO KATU KAIKU KOMA SAXO (SE/DE/FI) MARIA FAUST MACHINA (EE/DK/US) MDCIII (BE) MURIEL GROSSMANN (AT) ODDARRANG OK:KO RONALD LANGESTRAAT (NL) SAMI LINNA QUARTET (US/FI) (SECRET GIG 01) (SECRET GIG 02) SIMO LAIHONEN TRIBUTE TO MILFORD GRAVES TIMO LASSY & TEPPO MÄKYNEN TERKEL NØRGAARD WITH RALPH ALESSI (DK/US) VIRTA FESTIVAL WE JAZZ DJs & FRIENDS W E J A Z Z 2 1 9 wejazz.fi/2019 lippu.fi/wejazz2019 1–8 DEC HELSINKI TAMPERE TALLINN <3 Eckerö Line, Finnish Institute in Estonia, Flame Jazz, GLO Hotel Art, Helsinki Design Week, Olvi, Radio Helsinki, Rumba, RR Gems, Telepart, Unifilm Oy, Visit Helsinki, Alfred Kordelin Foundation, Arts promotion centre Finland, City of Helsinki, Emilie och Rudolf Gesellius fond, Jenny and Antti Wihuri Foundation, MES Foundation, Nordisk Kulturfond: PULS, Thurings Stiftelse We Jazz aukeama.indd 2 9.10.2019 12.57 _2SD_sisa?kannet_9_2019.indd 1 10.10.2019 10.27. 8.12. 29.11. 24.11. 8.12. OULUHALLI OULUHALLI OULUHALLI 7.12. TURKU TURKU TURKU LOGOMO LOGOMO LOGOMO ISTUMAPAIKAT ISTUMAPAIKAT ISTUMAPAIKAT 28.11. 12.12. PORI PORI PORI KARHUHALLI KARHUHALLI KARHUHALLI 23.11. 21.12. 21.12. 22.11. KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM SHOWTIME KLO 19:00 LIPUT ALK. 1.12. 20.12. 16.11. 5.12. TURKU TURKU TURKU LOGOMO LOGOMO LOGOMO SEISOMAPAIKAT SEISOMAPAIKAT SEISOMAPAIKAT 24.11. 19.12. 39,90 € (SIS. 21.11. YLIVIESKA YLIVIESKA YLIVIESKA KALAJOKILAAKSO AREENA KALAJOKILAAKSO AREENA KALAJOKILAAKSO AREENA 4.12. 23.11. HYVINKÄÄ HYVINKÄÄ HYVINKÄÄ WANHA AREENA WANHA AREENA WANHA AREENA 16.11. 21.12. SALOHALLI SALOHALLI SALOHALLI 20.12. HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA ELENIA AREENA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA 19.12. 12.12. JOENSUU AREENA JOENSUU AREENA JOENSUU AREENA 13.12. 7.12. 28.11. 20.12. KUOPIO-HALLI KUOPIO-HALLI KUOPIO-HALLI 14.12. 23.11. 21.11. 22.11. LAHTI HALLI LAHTI HALLI LAHTI HALLI 22.11. PALVELUMAKSUN) Artistikattaus on nyt julkaistu! MARKO HIETALA MARKO HIETALA MARKO HIETALA (NIGHTWISH, TAROT) (NIGHTWISH, TAROT) (NIGHTWISH, TAROT) FLOOR JANSEN FLOOR JANSEN FLOOR JANSEN (NIGHTWISH) (NIGHTWISH) (NIGHTWISH) ILJA JALKANEN ELIZE RYD ILJA JALKANEN ELIZE RYD ILJA JALKANEN ELIZE RYD (AMARANTHE) (AMARANTHE) (AMARANTHE) TARJA TURUNEN TARJA TURUNEN TARJA TURUNEN (TARJA, EX NIGHTWISH) (TARJA, EX NIGHTWISH) (TARJA, EX NIGHTWISH) JP LEPPÄLUOTO JP LEPPÄLUOTO JP LEPPÄLUOTO (EX CHARON) (EX CHARON) (EX CHARON) ANTTI RAILIO ANTONY PARVIAINEN ANTTI RAILIO ANTONY PARVIAINEN ANTTI RAILIO ANTONY PARVIAINEN (PSYCHEWORK) (PSYCHEWORK) (PSYCHEWORK) TUPLE SALMELA TUPLE SALMELA TUPLE SALMELA (TAROT) (TAROT) (TAROT) VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM 15.11. 14.12. SEINÄJOKI AREENA SEINÄJOKI AREENA SEINÄJOKI AREENA 21.12. 30.11. 17.12. LAPPEENRANTA LAPPEENRANTA LAPPEENRANTA KISAPUISTON JÄÄHALLI KISAPUISTON JÄÄHALLI KISAPUISTON JÄÄHALLI 1.12. 13.12. JYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI AREENA PAVILJONKI AREENA PAVILJONKI AREENA 5.12. TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO KLO 15 KLO 15 KLO 15 JA JA JA KLO 19 KLO 19 KLO 19 12.12. 13.12. KOTKA KOTKA KOTKA KARHUVUOREN URHEILUTALO KARHUVUOREN URHEILUTALO KARHUVUOREN URHEILUTALO 18.12. 21.12. 4.12. 3.12. 17.12. 3.12. 4.12. 7.12. 16.11. MIKKELI MIKKELI MIKKELI SAIMAA STADIUMI SAIMAA STADIUMI SAIMAA STADIUMI 3.12. 1.12. 15.11. 15.11. 28.11. 5.12. 18.12. RAUMA RAUMA RAUMA KIVIKYLÄN AREENA KIVIKYLÄN AREENA KIVIKYLÄN AREENA 29.11. 30.11. 24.11. 19.12. 18.12. KOUVOLA KOUVOLA KOUVOLA LUMON AREENA LUMON AREENA LUMON AREENA 30.11. 29.11. VAASA VAASA VAASA BOTNIAHALLI BOTNIAHALLI BOTNIAHALLI 21.11. HELSINKI HELSINKI HELSINKI HARTWALL ARENA HARTWALL ARENA HARTWALL ARENA 17.12
ÄÄNIWALLI Pälkäneentie 13 00510 Helsinki KAHVILA SÄVY Aleksis Kiven katu 12 00500 Helsinki KAIKU Kaikukatu 4 00530 Helsinki VALKOINEN SALI Aleksanterinkatu 16-18 00170 Helsinki HELSINKI CONTEMPORARY Bulevardi 10 00120 Helsinki G LIVELAB Yrjönkatu 3 00120 Helsinki G LIVELAB TAMPERE Puutarhakatu 1 33100 Tampere GLO HOTEL ART LOUNGE BAR Lönnrotinkatu 29 00180 Helsinki SVETA BAAR Telliskivi 62 10412 Tallinn Estonia SUVILAHTI • TIIVISTÄMÖ • MITTARIKORJAAMO Kaasutehtaankatu 1 00580 Helsinki 3TM PRESENTS "LAKE" ADHD (IS) BOWMAN TRIO ELLIOT GALVIN (UK) HILDE MARIE HOLSEN (NO) ILL CONSIDERED (UK) JAZZ KIINNOSTAA JONAH PARZEN-JOHNSON (US) JUKKA ESKOLA SOUL TRIO KATU KAIKU KOMA SAXO (SE/DE/FI) MARIA FAUST MACHINA (EE/DK/US) MDCIII (BE) MURIEL GROSSMANN (AT) ODDARRANG OK:KO RONALD LANGESTRAAT (NL) SAMI LINNA QUARTET (US/FI) (SECRET GIG 01) (SECRET GIG 02) SIMO LAIHONEN TRIBUTE TO MILFORD GRAVES TIMO LASSY & TEPPO MÄKYNEN TERKEL NØRGAARD WITH RALPH ALESSI (DK/US) VIRTA FESTIVAL WE JAZZ DJs & FRIENDS W E J A Z Z 2 1 9 wejazz.fi/2019 lippu.fi/wejazz2019 1–8 DEC HELSINKI TAMPERE TALLINN <3 Eckerö Line, Finnish Institute in Estonia, Flame Jazz, GLO Hotel Art, Helsinki Design Week, Olvi, Radio Helsinki, Rumba, RR Gems, Telepart, Unifilm Oy, Visit Helsinki, Alfred Kordelin Foundation, Arts promotion centre Finland, City of Helsinki, Emilie och Rudolf Gesellius fond, Jenny and Antti Wihuri Foundation, MES Foundation, Nordisk Kulturfond: PULS, Thurings Stiftelse We Jazz aukeama.indd 3 9.10.2019 12.57
HOLIDAY CLUB SAIMAA ARENA RAUHA 7.12. LOGOMO TURKU 6.12. HELSINGIN JÄÄHALLI HELSINKI 13.11. 5.12. PAKKAHUONE TAMPERE 14.11. AULANKO AREENA HÄMEENLINNA 15.11. ZEMPPI AREENA KEMPELE 16.11. SEINÄJOKI AREENA SEINÄJOKI SPECIAL GUEST: FME Amorphis tulostus.indd 4 9.10.2019 14.55
EMP tulostus.indd 5 10.10.2019 10.14
Soundi 9/2019 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Break On Through 14 Tarkkailuluokka: Iron Country Sisters 16 Arttu Seppänen 18 Martti Luther ja muovipussi 20 Elämäni soundit: Mira Luoti 22 Soundi-haastattelu: Ringa Manner 30 Maustetytöt 38 Insomnium 42 Michael Monroe 46 Mariska 50 Richard Dawson 52 Levyarviot 62 Antti Autio 69 Kiven alta: The Rockingbirds 70 Bazook Airbourne Alter Bridge Cyhra 74 E-liike 76 Sanoin kuvin 79 Palsa esittää 82 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K an n en k u v a: A k i R o u k al a 6 SOUNDI ¸ K u v a: Te ro A h o n en 70 Airbourne ”Bändin täytyy olla elämän tärkein asia.” 46 Mariska ”En osaa pelätä asioita, joista en tiedä mitään.” 22 Ringa Manner ”Olisin halunnut kuulostaa Freddie Mercurylta tai Michael Jacksonilta.” 20 Mira Luoti ”Stupido oli rakas paikka ja henkilökunta todella ihana.” 38 Insomnium ”Tapio Rautavaara ja Junnu Vainio ovat läsnä.” K u v a: N an a Si m el iu s K u v a: Tr av is Sh in n K u v a: Ju ss i R at il ai n en K u v a: Sa ra Le h to m aa sisa?lto?_2019_9_a.indd 6 11.10.2019 10.15
HYBRID www.pearlemerge.com HYBRID www.pearlemerge.com HYBRID www.pearlemerge.com • SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki • Tel. (09) 5870456 • Mobile 0400-445603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com SMI tulostus.indd 7 10.10.2019 12.10
Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Vilja Vainio, Teppo Vapaus, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 45. Tai no, raatimme oli kyllä yhtä mieltä siitä että Maustetytöt on näytöillään tunnustuksen ansainnut, mutta heidän musiikkinsa herätti joissain aika rajuja vastareaktioita. Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan SOUNDI 9/2019 TEHTIIN NÄIDEN SÄVELTEN TAHTIIN: Pharaoh Overlord: 5 Nick Cave & The Bad Seeds: Ghosteen DIIV: Deceiver Wilco: Ode To Joy Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi pa?a?kirjoitus-taitto_2019_9_a.indd 8 11.10.2019 10.44. Rivakasti sujunut ennakkomyynti (vinyylin ensimmäinen parin tuhannen painos loppui jo viikkoja ennen julkaisua) enteilee sitä, että suosio ei jää vain parin singlen ja yhden kesän varaan. Ja ennen kaikkea ne laulut, ne ihastuttavat/vihastuttavat laulut, joita kummallisen moni tuntui osaavan hoilata mukana vaikka debyyttialbumi julkaistaan vasta tänään, samana päivänä kuin tämä lehti. Pari viikkoa sitten todistin, kuinka kesän aikana tahkottujen kymmenien festarikeikkojen pohjustuksella Maustetytöt piti mukavan täyden Pakkahuoneellisen ihmisiä vaivatta hyppysissään. Helmikuun lehdestä löytyneen, Tein kai lottorivini väärin -ensisingleä käsitelleen jutun aikaan merkit olivat jo selvät. Pääkirjoitus A-PUOLI > Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Kimmo K. Mutta eiköhän se ole juuri niin, että ilman voimakkaita reaktioita – sekä puolesta että väistämättä myös vastaan – he eivät olisi vuodessa kasvaneet täysin marginaalisesta pikkubändistä niin Sidewaysin kuin Iskelmä-festarinkin lavoille. Kertyneitä odotuksia vasten on helpottavaa todeta, että Kaikki tiet vievät Peltolaan on hyvä albumi. Spice up your life 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti K uten kuukausi sitten aavistelin, ei Master Of Pulpets -tulokaspalkinnon saajan valinta sujunut tänäkään vuonna yksimielisesti. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Se myös jättää parannettavaa, mutta uskon että Maustetytöt ovat valmiita ottamaan senkin haasteen vastaan. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Eikä aseina edelleenkään ollut muuta kuin rumpukoneen puksutus, sen päälle ladotut vähät elementit kitarasta ja kiippareista sekä Karjalaisen siskosten omalaatuinen mutta täysin teeskentelemätön olemus. Asiaa ei olisi voinut ennustaa vielä vuosi sitten, kun julkaisimme Maustetytöistä pienen Tarkkailuluokka-esittelyn
Harvinaisin otoksin kuvitettu kirja AC/DC:n parhaista vuosista. Docendo 27 95 ISBN 9789522916815 Juha Torvinen, Harri Hinkka AIKA NORMAALIA TARINOITA EPPU NORMAALISTA Jokaisen Eppu-fanin huikea lahjakirja, jossa yhdistyvät hovikuvaaja Harri Hinkan taidokkaat kuvat ja Eppu-kitaristi Juha Torvisen letkeä kerronta rock-bändin arjesta ja juhlasta. Docendo 27 95 Valikoima vaihtelee myymälöittäin. E lämä on rock! Minerva tulostus.indd 9 9.10.2019 13.17. 9789523128514 Joe Nick Patoski & Bill Crawford STEVIE RAY VAUGHAN RISTITULESSA Ainutlaatuinen elämäkerta yhdestä kaikkien aikojen merkittävimmistä kitaristeista. Docendo 24 95 Jokaisen Eppu-fanin huikea lahjakirja. Minerva 27 95 9789523128606 Jeff Apter BON SCOTT JA AC/DC 1973-1980 Harvinaisin otoksin kuvitettu kirja AC/DC:n parhaista vuosista, jolloin Bon Scott oli yhtyeen riveissä. Joe Nick Patoski & Bill Crawford STEVIE RAY VAUGHAN Ristitulessa Ainutlaatuinen elämäkerta yhdestä kaikkien aikojen merkittävimmistä kitaristeista. Minerva 27 95 ISBN 9789522916884 Mape Ollila ERJA LYYTINEN – BLUESKUNINGATAR Menestyneimmän suomalaisen blueskitaristin tarina siitä, mitä naiselta vaaditaan miehisessä musiikkimaailmassa. Minerva 27 95 Mape Ollila ERJA LYYTINEN Blueskuningatar Menestyneimmän suomalaisen blueskitaristin tarina siitä, mitä naiselta vaaditaan miehisessä musiikkimaailmassa. Tarkista saatavuus Suomalainen.com. Minerva 27 95 9789523128811 Susanna Ruuhilahti TOMMI LÄNTINEN ÄÄRETÖN IKÄVÄ – URA JA ELÄMÄ Pitkän linjan rokkarin elämään on mahtunut ikimuistoisia hetkiä ja ihmisiä, mutta myös asioita, jotka ovat jälkikäteen kaduttaneet. Minerva 27 95 Petteri Ahomaa KOJO Tasasta ku Sveitsissä Kojo kertoo suorin sanoin musiikin ja päihteiden sävyttämästä elämästään, kansainvälisten tähtien kohtaamisesta, keikoista Baddingin ”lapsenvahtina” sekä Albert Järvisen kuolemasta. Docendo 24 95 Jeff Apter BON SCOTT JA AC/DC 1973-1980 27 95 Juha Torvinen, Harri Hinkka AIKA NORMAALIA Tarinoita Eppu Normaalista 24 95 Susanna Ruuhilahti TOMMI LÄNTINEN Ääretön ikävä – Ura ja elämä Pitkän linjan rokkarin elämään on mahtunut ikimuistoisia hetkiä ja ihmisiä, mutta myös asioita, jotka ovat jälkikäteen kaduttaneet. Docendo 24 95 ISBN 9789522916662 Petteri Ahomaa KOJO – TASASTA KU SVEITSISSÄ Kojo kertoo suorin sanoin musiikin ja päihteiden sävyttämästä elämästään, kansainvälisten tähtien kohtaamisesta, keikoista Baddingin ”lapsenvahtina” sekä Albert Järvisen kuolemasta
On The Rocks, Helsinki THE METEORS (UK/US), THE BLUE CATS (UK), THE COFFINSHAKERS (SWE) ym. Steelchaos, Nosturi, Helsinki INTER ARMA (USA) 9.11. – Kannattaa saapua mestoille, mikäli meidän livetouhu kiinnostaa, sillä nämä ovat Stam1nan viimeiset klubikeikat ennen vuotta 2021. On The Rocks, Helsinki TANGERINE DREAM (DEU) 30.10. 10.11. – Uskallan luvata jo nyt, että monet tulevat yllättymään iloisesti sen takia, että näinkin vanhat parrat ovat löytäneet tekemiseen täysin uuden vaihteen. Tampere-talo, 3.11. Hyvinkääsali, 23.11. Olympia, Tampere, 2.11. Jazz Happening, Tampere CELLAR DARLING (SUI) 1.11. Savoy, Helsinki JASON MORAN AND THE BANDWAGON (USA) 14.11. Tavastia, Helsinki SOILWORK (SWE), MØL (DNK) 13.11. The Circus, Helsinki AMARANTHE (SWE) 20.11. G Livelab, Helsinki DREAMCATCHER (KOR) 7.11. – Työstäminen on varsin pitkällä ja uppoudummekin studioon jo tammikuussa. Verkatehdas, Hämeenlinna, 6.11. 31.10.–3.11. On The Rocks, Helsinki POWERWOLF (DEU), GLORYHAMMER (SCO) 19.11. Madetojan sali, Oulu MICHAEL GIRA (USA), NORMAN WESTERBERG (USA) 2.11. Like-kustantamon mukaan ”Viimeinen Atlantis on kuvaus lähitulevaisuuden luhistuvasta maailmasta ja kahdesta kotiaan etsivästä pakolaisesta”. Esalla oli pöytälaatikossa nippu biisiraakileita ja pistimme kappaleet yhdessä läjään, sanoo Hinkka ja lisää, että Metal De Facton keikat ja kakkoslevykin ovat suunnitelmissa. Millä mallilla Ensiferumin kahdeksannen pitkäsoiton suunnittelu on. Klubi, Tampere MOOR MOTHER (USA), EARTHEATER (USA) 11.11. Kulttuuritalo, Helsinki, 2.11. Lemiläiskopla on juuri aloittanut jouluun asti ulottuvan Octopussy-kiertueen, joka koostuu kymmenistä esiintymisistä niin Suomessa kuin MannerEuroopassakin. On The Rocks, Helsinki. Areena, Seinäjoki THE UKULELE ORCHESTRA OF GREAT BRITAIN (GBR) 13.11. TEKSTI: TIMO ISOAHO Ensiferumin kahdeksas pitkäsoitto valmistuu Viimeistä Atlantista sekä levyllä että kirjana K u v a: To n i H är kö n en K u v a: M ik ae l K ar lb o m uutiset_2019_9_a.indd 10 11.10.2019 10.12. – Perustin yhtyeen Ensiferumin kitarateknikkona toimivan Esa Orjatsalon (ex-Dreamtale) kanssa vuonna 2017. – Kerrottakoon myös, että Ensiferum muuttuu taas viiden jäsenen vahvuiseksi, mutta tarkka kokoonpanouutinen paljastetaan vähän myöhemmin. The Circus, Helsinki DEVIN TOWNSEND (CAN) 20.11. 1.–2.11. Logomo, Turku, 21.11. – Toki valmistelemme parhaillaan myös uutta studioalbumia. ALTER BRIDGE (USA), SHINEDOWN (USA), THE RAVEN AGE (GBR) 14.11. marraskuuta. Messukeskus, Turku, 23.11. Tampere-talo, 3.11. Suisto-klubi, Hämeenlinna AMBROSE AKINMUSIRE (USA), FRED FRITH TRIO (GRB), MELUSINE (FRA), THE SKATALITES (JAM) ym. Albumi ilmestyy näillä näkymin alkukesästä 2020, ja sitten alkaa armoton maailman kiertäminen, sanoo Hinkka. helmikuuta – päivälleen kymmenen vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia ABORTED (BEL), ENTOMBED A.D. Kuudes Linja, Helsinki THE DUBLIN LEGENDS (IRL) 2.11. Venue, Turku Poimintoja lähiviikkojen ulkomaanvieraista: Niin se aika taas kerran rientää: helsinkiläinen Ensiferum, eräs suomalaisen metallin suurista nimistä, juhlii ensi vuonna neljännesvuosisadan mittaista taivalta. – Julkaisemme Viimeinen Atlantis -albumin uuden laitoksen 10. The Circus, Helsinki LAURA GIBSON (USA) 17.11. Tampere-talo NAZARETH (GBR) 21.11. – Tällä hetkellä meillä ei ole suunnitelmia menneiden muistelemisen suhteen, oikeastaan päinvastoin. Pekka (kitaristi Olkkonen) on nauhoittanut uusien biisien demoja ja levykokonaisuuttakin on jo ehditty miettiä. Lutakko, Jyväskylä, 2.11. Club Teatria, Oulu, 21.11. Tawastia Stomp, Aulanko, Hämeenlinna MARI BOINE (NOR) 1.11. (SWE), BAEST (DNK) 27.10. Jäähalli, Helsinki TURBONEGRO (NOR) 16.11. Pakkahuone, Tampere, 16.11. Voisin kuitenkin vihjaista jo nyt, että Stam1na toteuttaa ensi vuonna muutaman suuren luokan jutun, mutta näistä kuvioista tiedotetaan enemmän marraskuussa, sanoo kitaristilaulaja Hyyrynen. Hartwall-areena, Helsinki GIRLSCHOOL (GBR) 21.11. The Circus, Helsinki SODOM (DEU), MGLA (POL), DESTRUCTION (DEU) ym. Hinkka ei ole muutenkaan levännyt laakereillaan, sillä mies vaikuttaa myös klassista power metalia tykittävässä uudessa Metal De Facto -kokoon panossa, jonka ensialbumi Imperium Romanum ilmestyy 22. Rytmikorjaamo, Seinäjoki, 22.11. The Circus, Helsinki THE BELLRAYS (USA) 30.10. Nosturi, Helsinki MILLENCOLIN (SWE) 8.11. Klubi, Tampere, 6.11. Samana päivänä ilmestyy myös samanniminen esikoiskirjani, kertoo Antti Hyyrynen. Kulttuuritalo, Helsinki GABACHO MAROC (FRA) 5.11. The Circus, Helsinki MATT SIMONS (USA) 6.11. Savoy-teatteri, Helsinki BLACK STAR RIDERS (USA), DIAMOND HEAD (GBR) 5.11. – Olen lapsuudesta asti haaveillut oman romaanin julkaisemisesta, ja pian tästä unelmasta tulee totta. G Livelab, Helsinki, 15.11. Olympia, Tampere, 9.11. Aiomme nimittäin julkaista uramme kovimman studioalbumin ensi vuonna, hymyilee basisti Sami Hinkka. 8.–9.11. TEKSTI: TIMO ISOAHO Ensi vuoden helmikuussa tapahtuu Stam1na-leirissä mielenkiintoisia asioita. Uusi aikakausi on siis kulman takana ja fiilikset ovat luonnollisesti korkealla! Stam1nan loppuvuosi 2019 näyttää kiitettävän kiireiseltä. Telakka, Tampere, 31.10
Pressoistamme jos ei suurin niin ainakin kaunein, progressiivisen rockin legendasarjaan ilman muuta kuuluva Tasavallan Presidentti perustettiin 50 vuotta sitten. Ginger Baker 1939–2019 uutiset_2019_9_a.indd 11 11.10.2019 10.12. Kertoisitko Ratapihan tuoksu ei haihdu koskaan -biisin taustoista. Mitä nyt rumpujen suhteen apua tarjosi ATK-yhteyksistä tuttu Ohto Pallas, sanoo Taiminen. Tehosekoitin vatkaa jälleen Englantilainen rumpalisuuruus Ginger Baker menehtyi 6.10.2019. 1990-luvun alussa perustettu, vuosituhannen vaihteessa suursuosioon noussut ja vuonna 2004 toimintansa päättänyt lahtelaisyhtye jätti jälkeensä kuusi albumia. Jatkossa painotus tulee olemaan enemmän uuden aallon suunnalla. Esimakua on kuitenkin tarjolla jo nyt, sillä Taiminen!projektin debyyttikappale Ratapihan tuoksu ei haihdu koskaan löytyy Spotifysta. Hän oli kuollessaan 80-vuotias. – Taiminen! lähti käyntiin Rantojen mies -projektista, jota tein yhdessä Toppo Koposen (Eläkeläiset, Kumikameli, ATK) kanssa. Marraskuun lopussa on luvassa tupla-albumillinen ennen julkaisematonta livePressaa. Kuten jokusen muunkin kohdalla, niin mies lähti Kouvolasta, mutta Kouvola ei miehestä. – Teksti ja sävel pulpahtivat mieleen... Luvassa on kaksi 50-vuotisjuhlakonserttia, joissa esiintyy Pressan riveistä tuttuja muusikkoja ja erikoisvieraita. niin, Kouvolan rautatieasemalla. Tasavallan Presidentin 50-vuotisjuhlat Viikatteen kitaristina tutuksi tullut Ari Taiminen julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa ”hamassa tulevaisuudessa”. Live in Lambertland (Svart Records, kuinkas muutenkaan) sisältää vuonna 1972 nauhoitetut livetaltioinnit Helsingin Kappelista, Natsalta ja Kulttuuritalolta. – Jossain vaiheessa ilmestyvä Taiminen!-soololevy tulee kertomaan siitä tyypistä, joka minä olisin jos olisin aikoinaan jäänyt Kouvolaan. Creamin taru oli vain neljän albumin ja kahden vuoden mittainen, mutta bluesia ja psykedeliaakin rockiin sekoittaneen yhtyeen merkitys on suuri. Aikaisempaan verrattuna luvassa on kummallisempi, mutta samalla myös yhtenäisempi punk-levytys! TEKSTI: TIMO ISOAHO ki, basso, Tero Sundell, rummut ja Juha Kuoppala, koskettimet. Tavastialla ja seuraavana iltana Tampereen Klubilla. Bakerista kehittyi tulevina vuosikymmeninä erittäin monipuolinen ja kysytty rumpali, joka hallitsi rockin ohella niin jazzin kuin afrikkalaisenkin perinteen. Sen työstämisen aikana tuli idea soolohommista, aloittaa Taiminen. Ja sitähän juhlistetaan niin levyllä, livenä kuin kirjanakin. – Seuraava 3.0 on lauluja lukuun ottamatta äänitetty. Konsertit järjestetään 2.12. Pikkulinnut ovat visserrelleet, että vuodelle 2020 olisi luvassa toinenkin kova kotimainen comeback. Tehiksen rock’n’roll-show nähdään ensin Hartwall-areenalla 8.2.2020 ja sen jälkeen kymmenellä isolla kotimaisella festivaalilla, jotka ilmoitetaan myöhemmin. 10 SOUNDI SOUNDI 11 Sa p at ti v u o s i v u onna 2 00 9. – Kappale on tyyliltään klassisempaa rockia suhteessa siihen, mitä aion tehdä Taiminen!-nimen alaisuudessa. Kokeilin raakiletta myös erään kokoonpanon treeneissä, Kouvola kummittelee Ari Taimisen sooloillessa Ensi kesän comeback-vuorossa on Tehosekoitin. Entäpä ATK – milloin yhtyeen vuonna 2018 ilmestynyt debyytti saa seuraa. Mutta miten kaikki sai alkunsa. Kokoonpano on sama kuin 2000-luvun alussa eli Otto Grundström, laulu, Matti Mikkola, kitara, Hannu KilkKuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > mutta päätin lopulta hoitaa homman omin päin. Yhtyeenä soittaa Vesa Aaltonen Proge Band. Baker muistetaan ensi sijaisesti rock trio Creamista, jonka hän perusti Eric Claptonin ja Jack Brucen kanssa vuonna 1966. Samaan aikaan livelevyn kanssa ilmestyy rumpali Vesa Aaltosen elämäkerta Tasavallan Presidentistä valtakunnan rumpaliksi, jonka on kirjoittanut Georg Lindström. Lisäksi Svart uudelleenjulkaisee albumit Tasavallan Presidentti II (1971) ja Lambertland (1972) vinyylija cd-painoksina
Paketoituaan uransa avanneen, käsittämättömän laadukkaan kuuden singlen sarjan I Can Fool Any body In This Town -ep:ksi, Liily suuntasi ensimmäiselle Euroopan rundilleen. Vaikka levy-yhtiö ehkä toivoisi bändin pyrkivän tekemään Give It Awayn tai Smells Like Teen Spiritin, Liily ei laskelmoi. Vaikka Nashin laulu on täydellistä, lankeaa hänen kontolleen bändin kovin paine muodostaa identiteettinsä esiintyjänä. Liilyn vain himpun päälle parikymppiset kundit ovat kasvualustansa tähden ehtineet jo marinoitua viihdekulttuurin todellisuudessa. The Whan Innocents antaa lupauksen 18-vuotiaiden Beatlesja Dylan-fanien Glove The Well Liily Break_On_2019_9 -taitto.indd 12 9.10.2019 15.30. Liilyn rumpali Maxx Morando asettuu luontevasti Keith Moonin, Dave Grohlin ja Tré Coolin tyyppisten näyttävien ja kovalyöntisten kan nuttajien jatkumolle. Se kirjoittaa Liilyn menestystarinaan seuraavan luvun, täysin riippumattomana musiikkibisneksen vallitsevista trendeistä. Liilyn musiikin vaaran tunne syntyy pitkälle siitä, kuinka kovaa ja intohimoisesti Morando soittaa. Uransa ihkaensimmäiset biisit ovat julkaisseet vastaperustetut lontoolainen Wargasm (UK), irlantilainen The Wha ja norjalainen Fights. Nyt se kiertää Amerikkaa ja kerkesi julkaista välissä taas uuden biisinkin. Nash on videotodisteiden valossa vielä ajoittain epävarma siitä, onko hän Led Zeppelinin, Rage Against The Machinen vai Liilyn keulakuva. Los Angelesissa jokaisen äiti tai isä on tehnyt jotain jonkun helvetin tärkeän kanssa, joten teini-ikäisille muusikoille on piisannut neuvojia, jotka tietävät paremmin. Liilyn soittajat ovat sitä mieltä, että Losissa vaatii erityistä sinnikkyyttä onnistua luomaan jotain omaa, jota ei ole ohjattu ulkoa lainkaan. Nuori muusikko on onnistunut luomaan oman tyylin – intensiivisen, groovaavan ja sisäsyntyisen punkahtavan, mutta samalla virtuositeettia viestivän. De La Torren soitto on jatkuvaa hienovaraista variaatiota. Uusi Wash-sinkku on näkemyksekästä noisea – perkussionistinen kaaos ja suoraa huutoa. Soitto ei silti kuulosta keneltäkään toiselta. Tähän ihanteeseen nojaten Liily rakentaa identiteettiään – ja on jo yksi maailman parhaista uusista bändeistä. Enkelten kaupungissa marinoituneet 12 SOUNDI Teksti: Teppo Vapaus Uuden rockin kuulumiset maailmalta Break On Through > A-PUOLI Wargasm L os Angelesin punk rock -skenen diy-bileissä – takapihoilla ja varastoissa – pohjatyönsä tehnyt Liily saattaa olla maailman kiinnostavin rockbändi juuri nyt. Kitaristi Sam De La Torre taipuu luontevasti niin At The Drive-In -henkiseen kaaokseen kuin Jane’s Addictionin mieleen tuovaan tunnelmien maalailuun. Ja siitä, onko Liilyn keulakuva itsevarma rocktähti vai ehkä sittenkin sisäänpäinkääntynyt antisankari. Nelikon täydentävät basisti Charlie Anastasis ja suvereeni laulaja Dylan Nash. Fightsin Asbestos High oikoo joka mutkan ja on stydeintä garage rock -lanausta vähään aikaan. Kun Liilyn livevideoita ja haastatteluja katsoo, mieleen nousee nuoren Red Hot Chili Peppersin ja Nirvanan kaltaiset ryhmät: bändit, joiden taiteellinen lahjakkuus on kiistatonta ja joissa kaikki jäsenet ovat sekä vahvoja persoonia että ammattikuntansa kärkisoittajia
Inhaler olisi ilman perhesidettäkin jo luonteva lämppäri U2:lle. Wargasmin Post Modern Rhapsody on äkäinen moderni punk-rypistys, joka herättää mielenkiinnon, muttei vielä kerro, osaako duo säveltää laulun. lahjakkuudesta. www.soundi.fi/soittolistat Parasta juuri nyt Tämän aukeaman artisteja ja paljon muita uutuuksia löydät viikottain päivittyvältä soittolistaltamme: ”Liily on jo yksi maailman parhaista uusista bändeistä.” Chelsea Wolfe 29 95 Hippo Taatila TEFLON BIBLE Break_On_2019_9 -taitto.indd 13 9.10.2019 15.30. Grace McKaganin The Pink Slipsin uutukainen Seek You ei ole hittityrkky, vaan väkevä ja sielukas garage rock -raita. Valkovenäläistä Molchat Domaa ei voi kehua liikaa. Floridalainen, vielä täysin tuntematon tulokas Glove esittelee terävän sävelkynänsä ja pyörittää peilipalloa poikkeuksellisen pätevästi Personality Change -singlellä. Alkutalven synkkä mutta kaunis tunnussävel on Chelsea Wolfen Deranged For Rock & Roll, joka lukeutuu vuoden parhaisiin biiseihin. Raketkanon on ”Belgian oudoin bändi” tai sitten vain bändi, joka tekee alati kiinnostavan ja ärsyttävän rajapinnalla taiteilevaa kokeilevaa rockia. Elijah Hewsonin Inhaler jatkaa viileän tyylitietoisena Ice Cream Sundae -sinkulla, jossa on radiohitikäs kertsi. The Raven on muotovalio biisi. Bändi soundaa treeniksellä äänitetyltä ja saavuttaa silloin tällöin hypnoottisen jumituksen sfäärit. Lopuksi jotain kevyempää: Lontoolais-italialaisen Husky Loopsin I Can’t Even Speak English -albumi on pullollaan kummallista modernia rocktai popmusiikkia, jolle on hankala keksiä genreä. Jos uuden levyn avainraita Ricky toimii, kannattaa bändiin perehtyä paremminkin. Sitten post-punk-uutisia: Glasgowilaisen The Ninth Waven Imitation-sinkku ei kumma kyllä striimaa sen suuremmin, mutta kuulostaa modernilta klassikolta. Perinteisen heavy rockinsa isoille riffeille perustava austinilainen power trio The Well vakuuttaa sykäyksittäin Death And Consolation -levyllä. Duff McKaganin tytär ja Paul ”Bono” Hewsonin poika kulkevat omilla poluillaan uuden rockin tulevina merkkitekijöinä. Moni rockaava ja pörisevä biisi viuhuu ohi puolivillaisena, mutta nostattava ja häpeilemättömän pop I Think You’re Wonderful on suorastaan ekstaattisen hieno. Alkusyksyn loppuunmyyty keikka Helsingin Bar Loosessa lunasti korkeat odotukset. Ruotsalainen True Moon osuu lähelle napakymppiä Poison-sinkulla. Samalla aiemmin tällä palstalla esiin nostettu My Honest Face on kirinyt yli kahden miljoonan striimin Spotifyssa, ja bändiä kuuntelee puolisen miljoonaa ihmistä kuukaudessa
– Mä olen aina hirveän huolissani musiikkia nauhoittaessa, ettei ylei sölle voi lupailla liikoja. Niin kuin americana jo nimenä kertoo, ovat Iron Country Sistersin musiikin juuret syvällä Pohjois Amerikan maaperällä. A-PUOLI Iron Country Sisters Kuulijaa ei saa huijata facebook.com/ ironcountrysisters LISÄÄ TARKKAILULUOKKA ARTISTEJA JOKA VIIKKO: www.soundi.fi/tarkkailuluokka MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT: www.soundi.fi/demoefekti ”Laulu kestää vain hetken ja sitä voi muutella loputtomasti.” I ron Country Sistersistä on ehdit ty supista usean vuoden ajan ja sisarustrion albumia on ehditty jo avoimestikin odotella. – Meidän faija on kuunnellut tämäntyyppistä musaa ja niinpä mekin ollaan kuunneltu sellaista oikeastaan koko se ikä, joka ollaan asuttu kotona. Sekä Julia että Silja nos tavat esille etenkin country soulin kuningattareksikin kruunatun Yolan lämmittelyslotin Helsingin juhla viikkojen Huvilateltassa. Yhtyeen biisintekijä Julia Rauta maa kertoo, että kun levyntekoon lähdettiin, ei lopputulosta haluttu pilata hätäilemällä. Lopulta bändi perustettiin vähän kuin vahingossa. 14 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Mutta kuten sisäänrakennettuun melankoliaan vihjaava levyn nimikin viittaa, on yhtyeen ilmaisussa kuitenkin myös hyppysellinen suomalaista kaihoa. Mulle aitous ja autentti suus on tärkeää, Silja sanoo. – Levyllä on banjoa ja pedal stee lia, jotka ei kuulu meidän perus kokoonpanoon. Laulu kestää vain hetken ja sitä voi muutella loputtomasti. Kyllä niiden pitää saada samantyyppisiä fiiliksiä keikoillakin. – Vuosien mittaan kiinnostus tähän musiikkityyliin kasvoi ja mie tittiin, että pitäisi perustaa bändi, vaikka me ei oltu tehty asian eteen mitään. Levy soljuu luonnollisesti americanan, countryn ja folkin tyy likeinoin. Kun kysees sä oli ensimmäinen levy, niin siinä oli asioita, joita ei osannut ottaa huomioon. – Onhan tuo leimallisesti ame rikkalainen tyyli, mutta toisaalta kaikki amerikkalainen musiikki on nykyään universaalia, Julia pohtii. – Itse levyprosessi kesti sen parisen vuotta eli pidempään kuin mitä itse ajattelimme. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN K u v a: A n tt i K o k ko la tarkkis_Iron Country Sisters.indd 14 10.10.2019 10.58. Nimenomaan keikoilla Iron Country Sistersin pohjatyö onkin tehty. – Livessä on hienoa se, että sovitus voi olla joka kerta erilai nen. Käy ilmi, että Rautamaan sisa rukset ovat saaneet alan perus opinnot jo varhaisessa vaiheessa. – Lähtökohtana oli tehdä just sel laisia sovituksia kuin halutaan, Julia painottaa. The Blue Hidden In on todella kin hiottu kokonaisuus, jonka kor keat odotukset täyttyvät heittä mällä niin hienojen laulujen, sisa rusten (Julian lisäksi Silja ja Paula Rautamaa) sydämellisen herkkä vireisen tulkinnan ja sovitustenkin osalta. Albumin rikasta sointimaailmaa kuunnellessa herää kysymys, onko jo levyä tehdessä ollut ajatus, että lau lujen sovitukset ovat toistettavissa keikoilla. – Halusimme tehdä pohjatyön kunnolla, että biisit ja sovitukset ovat varmasti kasassa. Venue oli upea. Mä olen monta vuotta käynyt siellä kuunte lemassa hyviä rootskeikkoja, joten nyt oli todella upeaa päästä itse sin ne, Silja fiilistelee. – Se keikka oli meille ehkä tois taiseksi makein kokemus, koska me oltiin siellä meidän sekstettikokoon panolla. – Musta olisi hienoa tuoda omaa musiikki perinnettä siihen ilmaisuun. Joillekin keikoille ne on kuitenkin ehkä tulossa. Ja onhan meidän kappaleissa usein sellainen melankolia, mutta myös toiveikkuus ja valonpilkahdukset. Siinä vai heessa oli jo ihan selvää millainen se olisi, kertoo suoraan laulutunnilta kiiruhtava Silja. Yhtye on sitä kautta saanut paljon näkyvyyttä ja muutamia kor kean profiilin lämppäripestejäkin on hoidettu. Mutta ne on muutenkin sellaisia instrumentte ja, joista me pidetään ihan kauheas ti ja haluttaisiin, että ne kuuluisivat myös vakkarilivekokoonpanoon. Se tuntui meille luon tevalta valinnalta, Julia kertoo
C M Y CM MY CY CMY K soundi_jadebird_kokosivu.pdf 1 9.10.2019 13.51 Sunborn tulostu.indd 15 9.10.2019 15.19
Toolin seuraavan levyn mukana tulee todennäköisesti kevyet VR-lasit, jotka ampuvat silmiesi eteen koko eläkeläisprogemetalbändin soittamaan. Klassinen rock ja sen aikainen pop kyllä kelpasi. Se on yhä suosittua, mutta ei huomion keski pisteenä. Oli kevät 2002 ja otin mukaan pari levyä, joista toisen muistan olleen Murmurecordingsin albumi Selkä kohti maailmaa (2001). Aikanaan vaihtoehtokulttuurina alkanut rock on taas sitä, kun taas kapinallisena alkanut räppi on kesyyntynyt kelpoiseksi mihin tahansa kontekstiin. 16 SOUNDI SOUNDI PB Arttu Seppänen > A-PUOLI Populaarikulttuuriessee Räppi syrjäytti rockin, mutta ei se haittaa T arina kahdesta vuosikymmenestä. Valtavirralla on nykyisin vähemmän merkitystä, koska yhtenäiskulttuuria on vähemmän. Ei tarvitse olla kummoinen veikkailija sanoakseen, että rocklevyt eivät ole kärjessä. Tämä ei ollut rockin vuosikymmenen eikä se haittaa, koska vierivä kivi ei sammaloidu. Koska en osannut soittaa kunnolla mitään ja olin muutenkin aivan kelvoton kakara, niin alakoulussa musiikintunnilla viihdyin parhaiten silloin, kun oli levyraati. Tämä vuosikymmen on tarjonnut musiikin kuluttajalle yltäkylläisyyden eri sovellusten muodossa, joista ei voinut edes unelmoida 2000-luvun alussa, kun latasi musiikkia mp3-soittimelle. Ja suurinta osaa ihmisistä se ei kiinnosta yhtään. Nyt vajaa parikymmentä vuotta myöhemmin 2010-luku on lopuillaan, ja leimallisinta popmusiikissa tälle vuosikymmenelle on ollut räpin normalisointi. Opettaja luuli Murmurecordingsin musiikkia vitsiksi ja katkaisi kappaleen kesken saatesanoin: ”Eiköhän tämä riitä.” Mikä vääryys! Opettajan mielestä eksentrisellä, hivenen kokeellisella räpillä ei ollut musiikin kanssa oikein mitään tekemistä. Olin 7. 2000-luvun alun nu metal -sekoilusta on edetty tilanteeseen, jossa räpin ja rockin yhdistämistä ei tarvitse erikseen alleviivata, saati että siinä olisi mitään kovin erikoista. Cheekistä tuli yksi kotimaisen popmusiikkihistorian menestyneimmistä artisteista. ”Muutos on luonnollinen, ja se on tehnyt rockille nähdäkseni vain hyvää. Samalla musiikin moninaistuvat kulutusmuodot takaavat, että ihmiset elävät aivan erilaisissa todellisuuksissa, mitä musiikkiin tulee. Tosiasiassa musiikkimakuni tuskin kiinnosti ketään. Rockista tulee räppäreille koko ajan houkuttelevampi viittauskohde mitä kauemmaksi sen suursuosion vuosista kuljetaan. Muutos on luonnollinen, ja se on tehnyt rockille nähdäkseni vain hyvää. Sain tietysti vain lisää virtaa siitä, että musiikkimakuni oli liian erikoinen opettajan kaltaiselle populistille. Kansainvälisistä artisteista esimerkiksi Angel Olsen tekee loistavia rock levyjä toisensa perään. Ja rap tuskin on poikkeus. Ja samaan aikaan nostalgiannälkäisillä on mahdollista nähdä rockdinosauruksia näiden loputtomilla areenakiertueilla. Kokeellisuus ja eri genrejen yhdistäminen kiihtyy entisestään. Kaikkea on! Jos joku tässä muutoksessa on hävinnyt merkittävästi, niin sitä on hankala tällä hetkellä havaita. Jos rap tai rock ei kiinnosta, niin koskaan ei ole ollut yhtä helppoa sulkea siltä korviaan ja kuunnella jotain muuta. Musiikkimediat listaavat nyt kilpaa kuluneen vuosikymmenen parhaita ja merkittävimpiä albumeita. Rock on väistynyt valtavirrasta sivummalle. Tai jos ovat, niin oma ensireaktio on: onko tämä vitsi. Suomessa tehdään kiinnostavampaa vaihtoehtorockia kuin aikoihin. Luokkakavereilla oli mukanaan päivän hittejä ja ikisuosikkeja Bon Jovista alkaen. Ai mille. Luokkakaverini Toni ehkä osasi ilahduttaa kaikkia soittamalla Beverly Hills kyttä -tunnaria pianolla, mutta musiikkimaultani koin olevani monipuolisempi ja sivistyneempi kuin monet luokkakaverini. Kendrick Lamarin To Pimp A Butterfly (2015) oli viimeinen niitti normalisoinnissa. Suomessa tehdään kiinnostavampaa vaihtoehtorockia kuin aikoihin.” arttu seppa?nen 9_2019 -taitto_a.indd 16 9.10.2019 15.31. luokalla kun toin levyraatiin harvinaista suomi räppiä. Asetelma on kääntynyt ikään kuin päälaelleen. Tuskin kukaan myöskään tulee kantamaan kouluun cdtai vinyylilevyjä soitettavaksi musiikintunnin levyraadissa. Samalla levyllä soi kurantti pop, rock, jazz ja rap. Pyhimys on tämän hetken suosituimpia artisteja, ja JVG:tä pidetään konsensuksessa tämän hetken suosituimpana kotimaisena yhtyeenä. Levyraadissa sain mahdollisuuden osoittaa omaa erikoisuuttani tuomalla jotain, mistä kukaan ei ollut koskaan kuullut. Mikäli tällaista humpuukia alakoulussa vielä harrastetaan, niin se todennäköisesti tapahtuu Youtuben kautta. Ennustan tulevalle vuosikymmenellä sekä sulautumista että eriytymistä entistä enemmän
Live Nation tulostus.indd 17 9.10.2019 14.57
Asuimme Rova niemellä, josta meillä oli tapana tehdä joka kesä parin viikon auto lomareissu eteläisempiin sukulaisiin ja tuttaviin. Ja kun on ollaan Suo messa 1980luvulla, edes ensin mainitulle ei voi tehdä juuri muuta kuin takoa hetken päätään rattiin ja liftata huoltoase man suuntaan. Teksti: Niko Peltonen JUPPI, METSÄTIE JA KUOLEMA Tuula Amberla: Auto sammui maantielle (1985) ”Toinen jalka oli vielä tiukasti kiinni pakettipellon savessa, vaikka toinen jalka pyrkikin jo yökerhoon joraamaan.” martti luther 9_2019 -taitto_a.indd 18 9.10.2019 15.32. Kun kaksi toisistaan erillistä muistijälkeä – Amberlan ääni ja pel kääminen metsätiellä – kohtasivat, tuntuivat todellisuuden mannerlaatat siirtyvän ja paljastavan lomastaan jotakin, mitä voisi kai luonnehtia atavistiseksi elämykseksi. Olisiko ihan bensa loppunut kesken, sillä muistan isän lähteneen jalkaisin huoltoasemalle, jonka piti olla sen tään kävelymatkan päässä. Hän on menossa jonnekin, säätämässä jotakin, olemassa tarpeellinen. Mielenkiintoista kyllä, tekstissä on yksi kokonainen minämuotoinen säepari: ”Taisin olla hetken melkein unessa, kun näin kasvot rakkaat peilin huurussa.” Ehkä siinä puhuu roolinsa taakse katoamassa ollut ihmi nen, jonka metsätie ja kaiken pysähtyminen yrittää herä tellä henkiin. Soolodebyytti Lulu (1984) on se tunnetumpi, ja se meilläkin soi. Itse olin joitakin viikkoja vaille kymmenvuotias. ”Se on kuin kuolema, joka tarttuu hetkeks miehen arki paitaan/ja sanoo, että terve vaan/me joskus vielä kohda taan/ja kokoukset sujuu hyvin myös ilman sinua.” On asioita, joita rahalla ei voi saada. Silti Amberlan luottobiisintekijän Jukka Alihangan kap pale on selvästi kytköksissä ilmestymisaikaansa, joka oli niin sanotun juppimeiningin varhaista nousukautta Suo messa. 18 SOUNDI SOUNDI PB Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa K esällä 1988 murhasta tuomittu Reijo Hammar karkasi kah den vankitoverinsa kanssa Turun Kakolan vankilasta ja onnistui pakenemaan Lapin kautta Ruotsiin ennen kuin jäi kiinni. Jos auto tekee tenän, se tekee. Yleensä ajettiin nelos tietä, mutta tällä kertaa isä halusi kai vaihtelun vuoksi valita itärajaa myötäilevän reitin. Ja sitten auto sammuu maantien laitaan, keskelle korpi suoraa. Kun kuolema tulee, se tulee. Perheessämme oltiin kuunneltu paljon Amberlaa, mutta ei kuitenkaan tätä biisiä, joka on hänen kakkosalbumiltaan Pienet sanat. Kuinka ollakaan, emme joutuneet murhamiesten uh reiksi, ja huhu oli kai väärä tai ainakin epätarkka. Auto sammui maantielle biisin päähenkilö on melkein minäkertoja, mutta perspektiivi häilyy ja tilanne nähdään ylhäältä. Ei meillä ollut suurta maailmaa, jossa voisi rahojensa suojissa vetää kokaa nokkaan. Auto sammui maantielle kappaleen löy sin vasta aikuisena, ja ehkä juuri siksi sen assosioituminen lapsuuden tapaukseen olikin niin voimakas kokemus. Meikäläinen 80luku on kiehtova murrosvaihe, koska se toinen jalka oli vielä niin tiukasti kiinni pakettipellon savessa, vaikka toinen jalka pyrki kin jo yökerhoon joraamaan. Ajettiin keskellä korpisuoraa jossain Suomussalmen Hossan tietämillä, kun Lada hyytyi. Joka tapauksessa henkilö, jonka painoarvo maailmassa on huo mattavasti pienempi kuin hän itse ehkä kuvittelee. Jälkimmäiselle ei tietysti voi tehdä mitään muuallakaan. Tilanne jäi kuitenkin mieleen, ja muistan sen edelleen aina, kun kuun telen Tuula Amberlan klassikkoa Auto sammui maantielle. Kappale ei ole satiirikaan, mutta siinä otetaan aja ton perspektiivi tällaisen rattaiden päällä rimpuilevan jupin toimin taan. Odottavan aika tuntui silti pit kältä, sillä olimme täydessä met sässä tieosuudella, jolla ei ollut lain kaan muuta liikennettä, ja radiossa oli juuri huhuttu Ham marin ja hänen tovereidensa tulleen nähdyiksi näillä seu duilla. Tätä hän on kuvannut vaikkapa Kjell Westö Leijat Helsingin yllä romaa nissa ja muussakin tuotannossaan. Tai voihan kyseessä olla van hemmankin koulukunnan menne ninhajuinen pikkuliikemies. Mutta yritettävä oli, ja sitäkin enemmän, kun yrittämi nen oli tavallaan farssiksi tuomittua – huomioiden toki se, että parhai ten siinä onnistuneet niistivät ihan oikeaa rahaa ja onnistuivat teke mään paljon pahaa tälle maalle. Pakomatka oli otsikoissa, ja sen kestäessä karkurei den olinpaikkaa arvuuteltiin
ASTI TÄLLÄ KAUDELLA MUKANA Helsingin Bar Loose, Tavastia ja Ilves / Lahden Ravintola Torvi / Turun Logomo / Joensuun Kerubi / Kuopion Henry’s Pub / Tampereen Vastavirta-Klubi ja Pakkahuone & Klubi sekä Bassoristeily TUKEE LIVEMUSAA JA NOSTAA LAVOILLE TUOREITA ARTISTEJA BASSO NOSTE F W F ST IV L M100, Y65 C76, Y91 op-kevytyrittaja.. BASSO.FI/NOSTE HAKU KÄYNNISSÄ NYT 15.12. Best in test S U O M A L A I S TA K U LT T U U R I A T U K E M A S S A Basso tulostus.indd 19 10.10.2019 9.52. Hae mukaan, Basso hoitaa keikkaliksan ja saatat päästä vaikka Suomen eturivin artistin lämppäriksi
Sen jälkeen tapasin baarissa jo Turun ajoilta tutun Jaakon, jonka kanssa todettiin, että pitäis tehdä jotain yhdessä. – Jorin kanssa aloitin nopealla aikataululla. Salovaaran jälkeen pyysin tuottajaksi vielä toista Turun kontaktia, Jonas Olssonia, joka on sellainen kiinnostava indie-jäbä. Olin keikalla Tavastialla juuri, kun olin saanut lapsen ja olin hyvin herkässä mielentilassa. PARASTA MUSAA, MITÄ JORI SJÖROOS TOI TIETOONI Interpol Turn On The Bright Lights – Istuimme iltoja kämäsessä kuppilassa Turussa. Empun ja akkarien kanssa on tehty myös duokeikkoja. Otin bändin oppikouluna. Näin syksyn pimenevinä iltoina taidan ottaa kuunteluun. Iso-Roballa asuessani Stupido oli nopean juoksumatkan päässä, tosi rakas paikka ja henkilökunta todella ihana. Keikkasettiin on jo otettu ekan levyn lisäksi näitä uusiakin kappaleita. Keikan jälkeen tapasin laulajan baaritiskillä. Samalla kun salaa vietin aikaa hänen huoneessaan, tutkin hänen levyjään. Lähdin aina täyden levykassillisen kanssa maailman onnellisimpana kotiin. Kun aloin saada rahaa keikoista, juoksin sinne kyselemään uutuuksien ja musaherkkujen perään. ALBUMI, JOKA TUO MIELEEN LAULAJANURAN ALKUVAIHEET JA KISAT Ismo Alanko Jäätyneitä lauluja – Olin coverbändissä 10 vuotta ja rakastuin keikkaelämään, vaikka Tompat ja Boney M:t tursui korvista. Kävimme Interpolin keikalla Tukholmassa ja New Yorkissa, tapasimme jäbätkin yhdellä keikalla. Kävin keikoilla ja haaveilin. Minulla oli aiemmin kaikki levyt poltettuina. Veljeni oli hevari. Levyn kokoaminen käynnistyi PMMP:n hovituottajan Jori Sjöroosin alter egon Pyry Pohjanpalon kanssa, ja jatkui yhteistyössä vielä Jaakko Salovaaran ja Jonas Olssonin kanssa. Olin Ismon musiikkivideolla, mutta en musahommissa. Jorilla oli kannettava cdsoitin aina mukana ja hän antoi minulle toisen kuulokkeen ja fiilistelimme ihan täysillä. LEVY, JOKA TUO MIELEEN VARHAISVUODET TURUSSA Jonna Jonna – Olin paljon äitini kanssa kaksin. Mutta Tame Impala nousee vahvasti mieleeni. Currents kolahti. Kuuntelimme Abbaa, Kirkaa, Paulaa, kotimaisia helmiä. Siitä se lähti. Päätin rohkeasti kulkea kohti omia juttua. M ira Luotin sooloura käynnistyi kolme vuotta sitten Tunnelivisio-levyllä, jolla Arto Tuunela (Pariisin Kevät) vastasi laulunteosta ja tuotannosta. LEVY JOKA TUO MIELEEN TUNNELIVISION TEON ARTO TUUNELAN KANSSA Elämäni soundit 20 SOUNDI Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > MIRA LUOTI LEVY, JOKA ON KESTÄNYT KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN The Cure Disintegration – Levyssä on aivan mielettömän hieno tunnelma. Levylle olimme sopineet parista biisistä, mutta määrä kasvoi heti viiteen. Nyt lokakuussa lähdetään tiiviimmin keikkailemaan eikä rundille vielä näy loppua. Äiti nimesi jopa ruuat, joita en suostunut syömään, Jonnalaatikoksi ja milloin miksikin. CMX, YUP, Ismo Alanko – sitä musaa rakastin. – Erityisen tyytyväinen olen siitä, että minulla on bändinä ammattimaisten naisten all stars -kokoonpano: Emppu (Suhonen, kitara), Alina (Toivanen, rummut) ja Heini (Säisä, basso). Popstars-kisa antoi oivan tilaisuuden. NOPEIMMIN UUTENA HANKKIMANI ALBUMI Band Of Horses Everything All The Time – Stupidosta löytyi ja ihan nimen perusteella valitsin. K u v a: N an a Si m el iu s Ela?ma?ni soundit 9_19.indd 20 11.10.2019 12.37. Tame Impala Currents – Arton kanssa me ei ihan hirveästi kuunneltu musaa kimpassa. Marionin Hallelujah oli ensimmäinen, jota lauloin jo alle vuoden ikäisenä. Heillä on muitakin bändejä ja projekteja, joten treenejä on ollut välillä hankala järjestää. Vastikään digitaalisena julkaistu toinen albumi Haureuden valtatiel on pidempi ja henkilökohtaisempi projekti Miran eletystä elämästä perheenäitinä ja musiikillisen luovuuden poluilla seikkailevana laulajana. MINKÄ ALBUMIN TEOSSA TOIVOISIN OLLEENI MUKANA Ismo Alanko Kun Suomi putos puusta – Olen tehnyt töitä ihailemieni artistien kanssa, ja saanut tosi arvokkaita kokemuksia. – Pitkään siinä meni, Mira toteaa. VARHAISIN ALBUMI, JOKA HERÄTTI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN Nena Nena – Isoveljeni toi jääkiekkoreissulta tuliaisiksi ekan ikioman lp-levyni, Nenan! Kävin hänen huoneessaan luukuttamasa 99 Luftballonsia. Kerroin, että sain juuri tytön ja laulan hänelle No One’s Gonna Love You. – Elämäni soundit kokosin liikoja miettimättä. Jonna oli iso juttu, johon rakastuin hulluna. Me teimme Menolippu-coveria elokuvaan Napapiirin sankarit 3 (2017), jota en kuitenkaan halunnut albumilleni. Rakkauden ja oman identiteetin rajoja koetellaan sekä raikkaan humoristisesti että kirpeän kriittisesti. Jokaisen levyn tekoprosessi kiinnostaisi, mutta jos aikahyppy onnistuisi, valintani olisi Kun Suomi putos puusta
Tindersticks tulostus.indd 21 9.10.2019 14.53
Tuon matkan aikana Manner on oppinut viimeinkin hyväksymään oman äänensä. Mulle se ei ole se juttu. Minähän olen laulanut koko ikäni kuoroissa ja ollut musaluokilla ala-asteelta asti. Mikä on karaoke-bravuurisi. V iime vuosina on tuntunut, että joka toinen indieartisti soittaa Ringa Mannerille kun johonkin kappaleeseen tarvitaan vierailevaa naislaulajaa. – Nykyään en vihaa sitä enää. – Näin olen kuullut! Miten oma suhtautumisesi laulamiseen ja ääneesi on vuosien saatossa muuttunut. – Yleensä jengi koettaa yllyttää, että laulaisin Total Eclipse Of The Heartin, ja usein mä myös laulan sen. 22 SOUNDI 22 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu Huiman ilmaisuvoimaisella lauluäänellä siunatun Ringa Mannerin katalogi kasvaa kaikilla rintamilla. ”Teen vain jotain ja huomaan, että tämä on kivaa!” kuuluu Mannerin tekemisten punainen lanka. Mutta koetan myös suosia vähän riskivetoja, koska musta karaokessa on hauskinta se ettei ihan tiedä että mitä on tulossa. Feat. Tähän pisteeseen on johtanut nuorena koettu oivaltaminen siitä, kuinka koskettimet puhuvat ja kannustavat omaan luomiseen toisten kirjoittamien nuottien seuraamisen sijaan. Ne kaikki ovat tietenkin vain sivu askelia Ringa Mannerin lukioikäisenä Cute Pint -naamion takaa alkaneella artistitaipaleella, joka on nyt poikinut yhteensä kymmenkunta pitkäsoittoa autotallibändi Pintandwefallin, sooloprojekti The Hearingin ja viimeaikojen piristävimpiin menestystarinoihin lukeutuvan Ruusujen kanssa. Ringa Manner -tarkenne on löytynyt esimerkiksi Paperi T:n, Sofan, Pykä rin, KXP:n, Jori Sjöroosin, Husky Rescuen, Big Pharman ja City manin kappaleista. Uusimpana oivalluksena on Ruusujen kautta tullut havainto siitä, kuinka ilmaisuvoimainen ja yleisöön vetoava on suomi laulukielenä. Sinä kuitenkin osaat laulaa. On sekin ihan fine, että tyypit jotka osaa laulaa täydellisesti menee laulamaan täydellisesti karaokeen, kukin tyylillään. Se on ollut koko ajan ”Mun kyllä-liipasin on aika herkällä.” RINGA MANNER haast_Ringa Manner_b.indd 22 10.10.2019 9.22. Ruusut tekee parhaillaan toista albumia, Pintandwefall on saanut valmiiksi kuudennen levynsä ja sooloprojekti The Hearingin levytrilogia on juuri valmistunut. Kivaa pitämällä ja avarin mielin tilaisuuksiin tarttumalla on syntynyt jo mittava katalogi erityylisiä levytyksiä
”Mun kyllä-liipasin on aika herkällä.” SOUNDI 23 haast_Ringa Manner_b.indd 23 10.10.2019 9.22
Luulisi, että se väkisinkin muuttaa Pintandwefallin olemusta. Oletko lapsesta asti tajunnut että sinulla on musikaalista lahjakkuutta. Alan tunnistaa sen ja olen armolli sempi sen suhteen, että mihin se pystyy. Sitten kun biisi oli päästy loppuun, mä olin tullut pianon takaa ja sano nut että se oli kivaa! – Musta tuntuu että teen sitä täy sin samaa vieläkin. En muista että olisi mainintoja että sitä voisi tehdä itsekin. haast_Ringa Manner_b.indd 24 10.10.2019 9.22. Se oli ihan mullistava aja tus. Mutta eihän mun ääni taivu niihin, oli ehkä vähän hölmöä ahdistua sii tä. – Sitä se nimenomaan on, jep. – Aikaisemmin mä olisin halun nut, että kuulostaisin Freddie Mer curylta tai Michael Jacksonilta jo ten oikeasti sain ahdistuksia koska en kuulosta kummaltakaan näistä upeista ja persoonallisista laulajista. Sinun elämässäsi musiikki on siis ollut läsnä pienestä saakka. Se oli ol lut mulle ihan mahdoton ajatus. Sinulle laulamisessa taitaa olla kyse paljon muustakin kuin vain sanoitusten tulkitsemisesta. > Soundi-haastattelu vahvasti olemassa. Tiedän miltä kuulostan ja olen ihan fine sen kanssa. Kyllä mä jo yläasteella yritin säveltää omia bii sejä, ja koetin että miltä tuntuu soit taa pianoa ilman nuotteja. – Niinpä… mutta on ollut kiva huomata, että vaikka kaikki nyky ään osaavatkin soittaa aika montaa kin soitinta, niin silti pointti ei edel ”On ollut hauska myös huomata, että kaikilla on vähän erilainen visio siitä millainen on Ringa Mannerin ääni.” K uv a : P a si V ii ta n e n Vielä lukioaikana Ringa Manner ajatteli, että musiikista tulee hänelle lähinnä harrastus jonkin oikean päivätyön rinnalle. Se oli mulle ihan uusi ajatus, että mitä, voiko näinkin tehdä! Sen jälkeen mä rupesin ujosti ajattelemaan että ai jaa, ei olekaan pakko seurata nuot teja ja että tämä koskettimisto voi jutella mulle jotain uutta. Se on yhä tarpeellinen te rapiaprojekti missä on lupa tehdä mitä vaan. – Kun olin puolitoistavuotias, olin niiden kuoroleirillä hengaile massa. Teen vain jotain ja huomaan, että tämä on kivaa! Sel laisena musiikki on ollut mulle ihan aina läsnä. Mutta vasta kun Pintandwefallin kanssa alettiin teh dä enemmän, niin silloin aloin lau laa mun vahvalla äänellä. Oleellista on sen tajuaminen, että kuka vaan voi sekä soittaa että myös luoda musiikkia. – Jossain määrin, joo. Mietittiin silloin, että me ol laan oltu nyt 13 vuotta ja mikäs tä mä bändin funktio on kaikille. Se halusi, että me tehdään omia kappaleita. Vuosien varrella kaikki teistä ovat väkisinkin kehittyneet muusikkoina. Piirsin siihen, että mihin tulee mitkäkin riffit. Tiesin, et tä se kuulostaa vähän oudolta mut ta halusin silti laulaa sillä tavalla. Muistan että olen johonkin ruu tupaperivihkoon kirjoittanut sanoja ja sointuja niiden päälle. Tuntuu, että se työkalu on enemmän hal lussa. Soittimiin saa koskea ja ne ei mene siitä rikki. Toisin kävi. Ketä muita laulajaidoleita sinulla on. – Nykyään mä ihailen Caroline Polachekia (exChairlift). Mun mielestä molem milla noilla esimerkeilläni on se. – Veikkaisin, että nykyään asiat on vähän toisin, koska kyllähän koulussa käsittääkseni nykyään muutenkin painotetaan soveltamis ta ja tiedonhakua ennemmin kuin ulkoa oppimista. On kivaa, että se mitä äänellä voi tehdä ei rajoitu siihen kuinka mä voin laulaa. Toinen mun lauluidoli on Mo ses Sumney. Millaiset ominaisuudet lauluäänessä vetoavat sinuun. Koska musiikki on loppujen lopuksi vain ääntä ja värähtelyä. – Yläasteella mun yksi kaveri eh dotti, että meidän pitäisi perustaa bändi, tämä oli siis vuosia ennen Pintandwefallia. – Jep. Nykyään olen onneksi päässyt sen yli. Se oli lähinnä sel laista, että opetellaan teoriaa, ope tellaan soittamaan ja soitetaan yh dessä näitä jo olemassaolevia biise jä. Kuoronjohtaja oli alkanut säestää si tä pianolla, ja kuorolaiset oli ruven neet laulamaan sitä mun kanssa. En muis ta että ennen Pintandwefallia olisin esitellyt niitä kenelläkään. Ihan sama me neekö biisit oikein, se oli niin va pauttavaa. Se oli tosi tarpeel lista. – Jep. Se on instrumentti. Ko ko sinä musaluokkaaikana meille ei tähdennetty sitä, että musiikkia voi tehdä myös itse. – Somewhere I’d Be Worshipped (löytyy ensimmäiseltä PAWF:n omakustannecdr:ltä) oli mun en simmäinen biisi, ja senkin mä tein ruutupaperille. En ihaile sillä tavoin, että haluaisin kuulostaa samalta, mutta se on mulle sellai nen että wau, toi osaa käyttää ään tään. – Mun äiti on aina laulanut kuo rossa, ja se on tarkoittanut että mä olen jostain yksivuotiaasta ollut niiden kuorotreeneissä. Se on maailma jo itsessään. On se aika kokonaisvaltai nen asia. – Nykyään en enää aktiivisesti ahdistu, jos kuulen ääntäni jossain. Kun ne oli kerääntyneet 24 SOUNDI avaamaan ääntään, mä olin mennyt pystypianon taakse istumaan ja ruvennut laulamaan Rati riti rallaa. Pintandwefall on aina hahmottunut ainakin ulospäin lupana tehdä mitä vaan. Toivoisin, että se pätisi myös musaopetukseen. – Tajusin että nyt, 13 vuotta myö hemmin kun kuudes levy on ääni tetty ja tulee ensi vuoden alussa, ei bändin funktio ole muuttunut mi hinkään. Mä pystyn ajattelemaan sen sellaisena materi aalina mitä editoidaan tai käytetään samplena, ja mikä täyttää tilaa samoin kuin vaikka jotkut synat. On tärkeää hallita teoria ja tietää mistä puhuu, mutta että niitä voi myös so veltaa aika vapaasti. Tuntuu harmilliselta, jos nuorten musiikinopetuksessa ei painoteta omaa luovuutta. Ja se, että sellai sen opetellun suojan alta välähtää aito tunne. Mä tajusin että sanoin bändiä aluksi meidän terapiaprojektiksi koska tuntui niin hyvältä että pääsi vain huutamaan lavalle. Just se lupa tehdä mitä vain. Vaikka ne molemmat kikkailee aika paljon, niin siellä on niin paljon het kiä joista paljastuu jotain aitoa. – Joku herkkyys. Mä en muistanut sitä ennen kuin kun meillä oli tänä keväänä keikka Van taalla
Sekin on ollut tosi kiva huomata, että Pintandwefallin levyilläkään tekninen toteutus ei koskaan aja itse biisin yli. Pintandwefalliin liittyy vahvasti tietynlainen huumorileima, mikä kumpuaa etenkin yhtyeen keikoista. Tein puolitoista vuotta ja olin valmis lopettamaan kaikki musahommat, koska tuntui että olen tehnyt pelkkää paskaa ja tästä ei tule mitään, ja mun ei kannata tehdä musaa enää koskaan. – No joo, mä olin maailman pienemmällä tavalla siinä osallisena, kun olin yhdessä Sofa-biisissä feattaamassa. Kuudes albumi ilmes tyy ensi vuoden alussa. Pointti oli aluksi, että todistan itselleni että pystyn kaikkeen yksin. – Mutta siitä vakavuudesta… se on liittynyt tähän Hearingiin aina, sellainen että mä olen tosissani ja että mä pystyn tähän ja nimenomaan yksin. Toivottavasti siinä on näkynyt vuosien aikana myös jonkinlaista muutosta. Ja joka levyllä olen joutunut nöyrtymään siihen että en pysty, enkä edes halua vaikka pystyisinkin. Mulla on joskus ollut mimmivaltaisissa porukoissa sellainen tunne, etten ole uskaltanut olla upea, koska se on joltain muulta pois. Väistämättä tulee mieleen, että vakavasti ottamiseen liittyy sukupuoli. Niissä on yhä tietynlaista demoestetiikkaa vaikka ne onkin tehty tosi harkiten. ”Tykkään tehdä kaikkia erilaisia juttuja eri tyyppien kanssa, joten olen vain sanonut aika monta kertaa että joo, totta kai tulen.” K u v a: P as i V ii ta n en haast_Ringa Manner_b.indd 25 11.10.2019 12.40. – Joo, siis The Hearinghän on ollut ihan vitun vakavaa koko ajan. Nyt tuntuu siltä että mitähän vittua, että mikä genre on tyttöbändi! Koska se tuntuu nyt niin absurdilta, huomaa että aika paljon on menty eteenpäin. Se on tosi outo ryhmädynamiikka-asia, eikä se ole liittynyt mihinkään tiettyyn porukkaan vaan ihan yleisesti. – Ainakin mä olen onnistunut ohjelmoimaan sellaisen asenteen omaan päähäni, mutta ei se myöskään ihan tyhjästä tule mun omaan päähän. Nykyään ei tule oletuksena että ahaa, he näyttävät nuorilta tytöiltä, selitetään miten nää hommat toimii. Se oli niin vakuuttavaa! – Siinä tuntuu, että kenenkään menestys ei ole muilta pois, ja se on ihanaa. Nyt ekaa kertaa tajusin siinä Dreamgirlsissä, että miksi se aiheuttaa niin suuren tunnereaktion ja miksi oli niin hienoa olla osa sitä: tuntui, että kaikille on hetkensä ja kaikille on tilaa siinä yhPintandwefallia kuulleet tietävät, että siinä ei turhia pingoteta. Leikittelin ajatuksella, että muutan Vantaalle, otan koiran, en poistu enää koskaan asunnostani ja käperryn kuoreeni. The Hearing näyttäytyy siinäkin mielessä yhtyeen vastakohtana. Mutta ei ehkä enää siitä, että mitä tytöt voi soittaa ja millaisessa bändissä ne voi olla. – Ja myös silloin kun me vaikka saavuttiin keikkapaikoille niin voi SOUNDI 25 sitä opastuksen määrää… onneksi sekin on muuttanut muotoaan. Todistin ihan hullun kehityskaaren vuoden aikana, miten ne tyypit tuli omiksi itsekseen siinä. Silloin kun Pintandwefall aloitti, niin jossain lehdessä meidät, Barbe-Q-Barbies ja joku kolmas bändi esiteltiin niin että kuka näistä on Suomen seuraava tyttöbändi. Sellaisessa vaiheessa on tosi hyvä ottaa joku toinen mukaan, joka pelastaa levyn sellaisesta myrkkymielen alhosta. Se on jotain epätäydellisyyttä, mikä tekee siitä arvokkaan. – Tätä kolmattakin levyä mä yritin tehdä ensin yksin. leenkään ole että nyt mennään ja briljeerataan. En tosikkona mutta tosissaan. – Eikä se ole ollut edes mitenkään musiikkimaailmaan sidonnaista, vaan ihan tosi yleistä. Pointti on siinä, että me ollaan tehty kivoja biisejä, joita me halutaan esittää koska meillä on kivaa keskenään. Sinäkin olit mukana naispuolisten artistien D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.kollektiivin keikoilla. Hauskanpito ja tietynlainen epätäydellisyys ovat olleet aina yhtyeen viehätystä. Tosin räppigeimissä tyypit on joutuneet ottamaan tilaa ihan tietoisesti, mikä on tosi hyvä koska sitten kun se on kerran otettu niin sen jälkeen se otetaan normina. Sen takia se on niin vakavaa. – On näkynyt, ihan hulluna muutosta. Näin Flow-keikan viime vuonna ja sitten Sidewaysissa tänä vuonna, ja siitä oli tullut ihan hullun voimakas… siitä tuli oikeasti sellainen vaaran fiilis, että whaaat nyt nämä tulee täältä. – Tilanne on siis parantunut aivan hulluna, vaikka vieläkin on aika paljon kaikenlaisia olettamuksia. Että mut otettaisiin vakavasti ja että mä ottaisin itseni vakavasti
Millaisella aikataululla albumi on ilmestymässä. Tavoite on, että saataisiin se pois meidän käsistä Ruusujen myötä olet myös saanut elämäsi toistaiseksi suurimpia yleisöjä. – Se on tullut Ruusujen myötä. Parin vuoden aikana aika monta Ruusut-keikkaa nähneenä on ollut hienoa huomata, miten sinun itsevarmuutesi yhtyeen keulakuvana on lisääntynyt. Se oli tosi… ärsyttää vitusti käyttää tätä sanaa, mutta se oli voimaannuttavaa. – Se oli oudon rauhallista itseluottamusta. Se on sellainen aivopähkinä koko ajan. Pinteissä meillä on aina tosi kivaa lavalla, ja sehän on puoliksi sellaista stand upia, mutta siinä aivot joutui olemaan samaan aikaan miljardissa paikassa. K u v a: H et a Sa u k ko n en K u v a: H et a Sa u k ko n en K u v at : H et a Sa u k ko n en haast_Ringa Manner_b.indd 26 10.10.2019 9.23. Mukana on tiettyä hurjuutta, mutta myös sellaista musikaalisuutta. Joskus 2012–13 päätin, että nämä on mun kolmen ensimmäisen levyn nimet. Mun ei ole pakko tehdä miljardia asiaa yhtä aikaa vaan voin keskittyä laulamiseen ja siihen, että tämähän on itse asiassa aika kivaa. – Ruusuissa tulee tosi paljon asioita livenä, mutta taustanauhoilta tulee pohja, mihin mä voin luottaa ja nojata. – Ensi vuoden aikana, toivottavasti ennen kesää. Mä olen aika varma, että se johtuu siitä, että me tehdään suomeksi. Ennen ensimmäistäkään julkaistua biisiä Ruusut lähetti medialle tiedotteen, jossa hehkutettiin että nyt tulee jotain, mikä pistää suomalaisen popin uuteen uskoon. Enkä ole keksinyt vieläkään. Mun piti tehdä ihan aluksi kolme biisiä, joiden nimet olisivat Dorian, Adrian ja Demian. Toka levy avaa Ruusujen musiikillista palettia vielä enemmän. – Tajusin, että soolokeikallakin voi olla yhtä vapautunutta ja kivaa lavalla kuin muidenkin projektien kanssa. Itseluottamusta piisasi. Ja sitten liittää niihin vielä pitkät selitykset, että mitä se on tekstillä tarkoittanut. Ja se on tosi kivaa, etenkin kun me ei oltu kukaan tehty aikaisemmin suomeksi missään projektissa. Onko teillä nyt toista levyä tehdessänne yhtä optimistisen itsevarma olo kuin debyyttiä tehdessä. Mutta siitä ei tule saman kuuloinen levy. Kaikki nimet tuli jostain kirjasta (Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva, Stephen Fry: Liar ja Hermann Hesse: Demian) ja kirjojen herättämistä tunneja ajatusmöykyistä, ja sitten mä totesin, että nämä on ehkä vähän hankala saada käsiteltyä yksi per biisi. Väkisinkin vertautuu niihin hyviin. 26 SOUNDI 26 SOUNDI > Soundi-haastattelu teydessä. Ruusut on lunastanut tekijöidensä kovan itseluottamuksen. Tuntui että kaikki löysivät siitä jonkun uuden maailman. – Mutta tuntuu että nyt viimeisen viiden vuoden aikana yleinen kulttuuri on mennyt sellaiseksi, että naiset eivät niinkään kilpaile keskenään vaan kaikki tukee toisiaan. Yleisö on osoittaunut kiinnostuksensa ja kokoonpanossa on sekä hurjuutta että musikaalisuutta. Onko se muuttanut suhtautumistasi suomen kieleen. Toisaalta on ne biisitkin sellaisia, että ne hörisyttää korvia, mutta etenkin koska ne on suomeksi. Vaikka mä unohtaisin painaa jotain, niin silti sieltä tulee joku basso mukaan. Jengi reagoi siihen niin voimakkaasti. Miksi sinä et ole aiemmin tehnyt suomeksi. Ja koska olen ottanut jonkun toisen työstä parhaat palat, niin en mä kehtaa laittaa sinne mitään kämäistä itseltänikään. Mitä soitinta mä soitan, mitä ääniä sieltä tulee, soitanko mä samaa biisiä ja samaa osaa muiden kanssa ja ai niin, piti laulaakin. Joku lukko on auennut päässä, että ahaa, tämä on siis mahdollista! Vaikka ei olekaan joku Risto Ylihärsilä niin voi silti tehdä suomeksi sanoja. – Jos oltaisiin kysytty aiemmin, että tuletko feattaamaan johonkin suomenkieliseen biisiin niin olisin voinut uskaltaa. – Vähän samalla tavalla kuin silloin yläasteella tajusi, että kuka tahansa voi soittaa tai säveltää. – Lauri tekee aivan käsittämättömän paljon ja käsittämättömän hyviä sellaisia… vähän kuin yöllisiä Wikipedia-retkiä ja niiden pohjalta upeita runoja. – Varmaan, ainakin sellaisia johdonmukaisesti isoja yleisöjä. Kokonaisuus on niin iso, ja se hahmo jonka yhdistän näihin nimiin on niin monitahoinen ja eläväisen oloinen, joten mä mieluummin teen levyn joka kertoo siitä tunteesta tai henkilöstä. Millainen työnjako teillä on. – Jep, nyt päättyy aikakausi. Mutta kyllä mulle oli tosi selkeää se, että en uskalla käyttää suomen kieltä koska se on ”Me ei oltu kukaan tehty ennen Ruusuja suomeksi missään projektissa.” The Hearing on Ringan oma projekti. Jopa niin vahvasti, että hän pyrki toteuttamaan juuri ilmestyneen Demian-albumin kokonaan yksin. Ruusujen ulkojäsen on kirjailija Lauri Levola, jonka teksteihin sanoitukset pohjautuvat. Otan sieltä mielestäni parhaat kohdat, istutan ne melo diaan ja keksin itse loput. – On. Mutta se oikeasti lähti siitä, että kun me tehtiin sitä ekaa levyä niin se tuntui meistä niin hyvältä ja myös sellaiselta, mitä me ei oltu kuultu valtavirrassa eikä meille tutummissa indieympyröissä. niin lähellä ja on olemassa niin hyviä tekstittäjiä, jotka osaa käyttää suomen kieltä terävästi ja kikkailematta. Me valittiin itse itsellemme isot saappaat. – Ruusuille oli helppo löytää funktio siitä, että suomen kieli erotti sen kaikista muista meidän bändeistä. On tosi kivaa, ettei kyseessä ole kauhean tiukasti minkään genren bändi. Ringan lisäksi Ruusuissa vaikuttavat Alpo Nummelin, Samuli Kukkola ja Miikka Koivisto. Mikä on tosi kivaa! Olet kertonut, että uusi The Hearing -levy Demian on trilogian päätösosa, ja sehän tarkoittaa yleensä sitä, että jokin aikakausi on päättymässä. – Nyt tulevilla Hearing-keikoilla olen koettanut rakentaa livesettiä enemmän siihen suuntaan, että mulla tulee nykyään asioita myös taustanauhoilta. Ei me keksitty ketään, joka tekisi samanlaista. Se tarkoittaa sitä, että mä voin esimerkiksi liikkua metrin ilman että biisi katkeaa. Sen jälkeen mä saan vapaat kädet editoida niitä
WEDNESDAY 13.11.2019 HELSINKI, SAVOY-TEATTERI Tickets from 41,50€ from Lippupiste Tickets from 41,50€ from Lippupiste NEM AGENCY PROUDLY PRESENTS Ukulele tulostus.indd 27 10.10.2019 10.59
Jossain vaiheessa sain kaverilta tehtäväksi kieltäytyä enemmän. Sen mahdollistaa se, että mulla on monta eri juttua koko ajan käynnissä. Pitää olla kaikkia erikoisprojekteja. K u v a: Fe d er ic o G ab re ra haast_Ringa Manner_b.indd 28 10.10.2019 9.23. Onko se pelkästään oma valinta. Ja ihan hullun fiiliksissä siitä Sofa-biisistä (Sotamaalauksii, 2018), koska se on mun ensimmäinen räppi. Toiset halusivat kuorojuttuja ja toiset vaikka että on joku sanallinen juttu. Toki siinä on melodia mutta flow’ltaan se on kuitenkin aika räppiä. Se luo vapautta toiseen suuntaan, että uskaltaa heittäytyä johonkin sellaiseen mistä ei voi tietää varmaksi. – Ei varsinaisesti. Se tarkoitti sitä, että valmistautuessa pääsin aika syville eksistentiaalisille kierroksille, heittäydyin hetkittäin omaan kosmiseen mitättömyyteeni melko täysillä ja koitin löytää siitä jotain aitoa lohtua. Musiikissa sellaisen oman persoonan tai kehon rajat ylittävän yhteyden kokemus on tosi tuttu, ja koen että se ja sen tarve on osa meidän jokaisen psyykettä. Ja on se vaan tosi upea teos. – Jos ei ole kalenteri ihan täynnä tai jos ei ole aidosti epäilys, että onko tämä järkevää, niin mun kyllä-liipasin on aika herkällä. Yläasteella ja vähän vielä lukiossakin ajattelin, että musiikki on hyvä harrastus, ja mulla oli vakaa aikomus mennä johonkin tradenomi koulutukseen, että olisi pätevä tutkinto millä mennä töihin, ja sitten harrastaa musiikkia vapaa-ajalla. Yhdellä projektilla on aika mahdoton elättää itsensä ellei ole joku Sanni tai vastaava oikeasti iso artisti. Siksi rakastuin heti ajatukseen tieteelliseen tekstiin pohjautuvasta messumuotoisesta teoksesta. Tykkään tehdä kaikkia erilaisia juttuja eri tyyppien kanssa, joten olen vain sanonut aika monta kertaa että joo, totta kai tulen. Sinun ääntäsi on kuulunut erittäin monen artistin kappaleilla. Sovittiin, että saan pisteen joka kerta kun kieltäydyn jostain minkä haluaisin tehdä, ja oon mä niitä kerryttänyt jo jonkun 30 varmaan. Se riippuu biisistä ja kalenteritilanteesta, ehkä eniten kuitenkin biisistä. Erikoisimpia projektejasi on varmasti ollut Lauri Porran Ajan ja aineen messu, jossa esiinnyit Esko Valtaojan rinnalla laulamassa Paula Vesalan tekstejä. Mulla ei ole sellaista painetta rahasta, en ole oikein ikinä osannut stressata sitä. Olet varmasti joutunut kieltäytymäänkin. Onko mikään jäänyt kaivelemaan mieltä. Eikö ole koskaan huolettanut että tunnistettava äänesi kuluu jos se on liikaa esillä. Miten päädyit siihen. – Mun roolini oli olla ”kokija”, siinä missä Esko on ”kertoja”. Mulle itselleni kristinusko tai mikään muu uskonto ei ole koskaan tuntunut omalta, mutta mulla on silti hyvin vahva kokemus siitä, mitä pyhyys on. Jos vaikka joku Juha Tapio haluaisi sinut feattaamaan niin onko periaatteellista syytä olla lähtemättä. Ja olen mä osittain sen takia lähtenyt mukaan pariin mainosmusahommaan, mutta nekin on olleet niin kivoja. Jos on oikeasti tosi kiva biisi niin mielelläni sen teen. Miten se on sinulla onnistunut. Soundi-haastattelu > 28 SOUNDI jouluaattoon mennessä, mutta jos tuntuu että pitää haudutella niin sekin on meille ok. On ollut hauska myös huomata, että kaikilla on vähän erilainen visio siitä millainen on Ringa Mannerin ääni. – Lauri otti yhteyttä ja kertoi projektista. Se vähän harmitti, koska se oli tosi kaunis biisi, mutta just sillä viikolla mulla oli ”aikataulu-mayhemiä”, kuten mä sitä nimitän. On haastavaa saada toimeentulo musiikista. – Olen tosi fiiliksissä siitä, mitä tuli tehtyä Paperi T:n levylle (Kaikki on hyvin, 2018). – Vuonna 2015 mulla jäi koulu ja opintotuki, ja sen jälkeen olen elättänyt itseni musiikilla. – Ehkä joskus pienenä, mutta ei se ole ollut mulle todellinen vaihtoehto. Eli aika paljon! Mutta tosi paljon enemmän olen sanonut joo. – Ei mulla ole periaatteellisia juttuja että mitä voi tai ei voi tehdä. Mikä feattaus on jäänyt erityisen onnistuneena mieleen. Se varmasti muuttaa suhtautumista musiikin tekemiseen kun joutuu miettimään työtilaisuuksia myös rahan kautta. Sitten kävin Metropolian kulttuurituotantoa hetken, mutta kun musahommat alkoi vetää niin sekin koulu jäi. Olen vaan mennyt sen mukaan mitä tulee. – Mutta ajan saatossa kaikki muu onkin tippunut pois musiikin ympäriltä. En tuntenut häntä, enkä Eskoa tai Paulaa entuudestaan, mutta koko homma kuulosti jo paperilla niin upealta, että oli helppo sanoa heti kyllä. Onneksi Anssi löysi Yonan feattaamaan ja siitä tuli tosi nätti biisi (Sä et tiennyt, 2018). Ensin jäi joku Ärrä-työ, sitten koulu. Tyyli skaala on siinäkin ollut huomattavan laaja. – Toisaalta kaikki jutut mitä mä olen tehnyt ovat olleet tyylillisesti aika erilaisia. – Tavallaan, joo. 24.9.2019 Espresso House Asematunneli, Helsinki ”Rupesin ujosti ajattelemaan että ai jaa, ei olekaan pakko seurata nuotteja ja että tämä koskettimisto voi jutella mulle jotain uutta.” Ringan ääntä on kuultu paljon myös feattauksissa muiden artistien kappaleilla. – Ehkä jossain vaiheessa oli vähän sellaisia välähdyksiä siitä, että entä jos jengi kyllästyy tuohon ääneen. Sinä olet selkeästi indieartisti. – Mä jouduin kieltäytymään kun Anssi Kela pyysi, että tulisinko feattaamaan hänen biisiin. En usko, että 15-vuotias Ringa olisi uskonut, että pääsen tuollaiseen mukaan ja saan vielä teoksen keskellä improvisoida omat osuuteni yhteen biisiin! Oletko koskaan haaveillut tähteydestä. Mun päässä tää kaikki voi loppua hetkenä minä hyvänsä miljardilla eri tavalla, joten olen ajatellut että kannattaa vain ottaa nyt kiinni niistä tilanteista mitä tulee vastaan. Toiset halusivat tosi herkkää ja enkelimäistä, toiset halusivat nimenomaan sellaista suoraa voimahuutoa
Fullsteam Skid Row tulostus.indd 29 10.10.2019 9.17
– Meillä on naapuri tuossa linnuntietä ehkä kahden kilsan päässä, Anna kertoo. Ollaan Vaalassa, vajaan sadan kilometrin päässä Oulusta lounaaseen, ja paikka on Karjalaisten sisarusten Kaisan ja Annan lapsuuden kotitalo. Maisema on vähintäänkin idyllinen. Luonnon keskellä ei voi olla miettimättä, miltä lapsista on tuntunut muuttaa Oulusta perheen kesä”M 30 SOUNDI maustetyto?t-taitto_d.indd 30 11.10.2019 12.38. Teksti: Antti Luukkanen Kuvat: Aki Roukala Koko kansan Karjalaiset Hype on kiusallinen vaiva musiikkibisneksessä. Niiden kanssa tuli aika paljon keksittyä kaikenlaista. Nyt ollaan todellakin kaukana RuuhkaSuomesta. Maustetyttöinä tunnetuksi tulleet siskokset ovat juuri edellisenä iltana päättäneet hurjaksi äityneen keikkaputkensa ja nyt olisi aika viettää vähän vapaata. mökille, kun Anna on ollut 10ja Kaisa 8-vuotias. Tosin tarkoituksena olisi myös treenata juuri valmistuneen albumin Kaikki tiet vievät Peltolaan kappaleet uusina sovituksina keikkakuntoon seuraavaa rupeamaa varten. Käy ilmi, että se oli tytöille pikemminkin onnenpotku. Oltiin saaressa ja leikittiin täällä. – Siellä asui kaksi samanikäistä tyttöä. Se oli aivan parasta, että muutettiin kesämökille. Joskus sen taakse kätkeytyy kuitenkin jotain niin erikoislaatuista ja hienoa, että sekään ei pysty nitistämään innostusta. Maustetyttöjen poikkeuksellisen omaehtoiset ja vilpittömät laulut ovat hurmanneet niin hipsterit kuin tavallisen kansankin. Sitä korostaa alkusyksyn kuulas, mutta ajankohtaan nähden lämmin ilma. ene loppumatka kävellen.” Navigaattori lyö hanskat tiskiin, kun muutaman kilometrin soratietaipaleen jälkeen käännytään vielä kapeammalle väylälle. Sosiaalinen elämä ei syrjäisestä sijainnista huolimatta ollut pelkästään sisarusten (Annan ja Kaisan lisäksi myös kolmas sisko Maija) kanssa olemista. Oli unelmien täyttymys päästä tänne asumaan, Kaisa muistelee. – Me molemmat oltiin niin pieniä, ettei meillä ollut mitään kaveripiiriä sinne Ouluun ehtinyt syntyä. Oltiin rakastettu olla täällä ja inhottu sitä, kun sunnuntaina piti lähteä takaisin Ouluun
Kokoonpanolta jäi aikakirjoihin ep ja 22-Pistepirkon Asko Keräsen tuottama täyspitkä. Kaisa: – Mutta aika paljon pidettiin seuraa toisillemme. – Se englannin kielikin johtui vaan siitä, että sen taakse oli helpompi piiloutua, kun ei oikein osannut sanoa mitään. Treenejä oli paljon ja keikkoja tehtiin Oulun seudulla. Sen sijaan Kaisan ja Janne Aslak Räsäsen muodostama Ehkä on vaikuttanut Maustetyttöihin huomattavasti enemmän. Mutta jos tytöt laulaa siitä, niin se pistää paljon enemmän korvaan.” ’’ M A S T E R O F P U L P E T S Soundin vuoden tulokas 2019 maustetyto?t-taitto_d.indd 31 11.10.2019 12.38. Sen takia se ei varmaan saanut mitään huomiota. – Muistan, että jo joskus 6-vuotiaana laulaminen tuntui hirveän kivalta, Anna muistelee. Yhtyeessä vaikutti myös Maija-sisko. – Julkaistiin se itse, kun ei löytynyt julkaisijaa. Kaikki oli laulettava, vaikkei läheskään kaikkia biisejä tiedetty. Kunnianhimo oli ainakin jollain tasolla syttynyt. Kielen ohella mukaan tarttui myös kappalemateriaaSOUNDI 31 Jos pojista koostuva punkbändi laulaa kaljanjuonnista, niin ei sitä kukaan noteeraa. Muutaman vuoden päästä perheen isä osti jo bändisoittimet. Olihan siinä teksti mukana. Ehkä me oltiin siihen jo vähän kyllästyneitäkin, Kaisa arvelee. Kaisa: – Meillä oli niitä 20 suosikkia -kasetteja, joissa yhdessä oli iskelmiä, toisessa tangoja, kolmannessa suomirockia ja niin edelleen. Elinpiiri on näkynyt myös konkreettisesti. – Meillä oli karaoke-VHS-kasetteja, joita laitettiin pyörimään ja laulettiin vuorotellen. – Sitä vaan halusi perustaa bändin ja tehdä musiikkia niin kuin omat idolinsa, Kaisa kertoo bändin motiiveista. Meillä oli tiukka järjestys. Annan ja Kaisan ensimmäinen yhteinen bändi oli Kaneli, joka sai alkunsa viime vuosikymmenen loppupuolella. Kaisan edellinen Ehkäbändi levytti kappaleen hillanpoiminnasta ja duolta Maustetytöille periytyneessä, riipaisevan kauniissa Talvi Talvikin kanssa -laulussa pelataan Heitä sikaa -peliä tuvalla. Kanelin Hazy Days -albumi tuntui jäävän kuitenkin limboon eikä sitä juuri missään noteerattu. Paikallisen kansalaisopiston kautta matka vei pianotunneille ja nuorisokuoroon. ESIASTEET Kaisa kertoo, että musiikki tuli tyttöjen elämään jo varhaisessa vaiheessa. Tuolloin saadulla kiipparilla Kaisa soittaa edelleen keikoilla
Helsingin tiedostavat nuoret ai kuiset tykkää. Kaisa ja Anna ovat tulleet pyörähtämään lomaltaan levyn julkaisun lähestyessä nykyisessä asuin paikassaan. Toistuvasti esiin nostetun Leevi & The Leavingsin vaikutuksen hän kuitenkin tunnustaa. – Mutta tosi monestihan se menee niin, että media kiinnostuu jos tain muusta. jotenkin fiksummin. Mitä lähemmäs kiivaasti odotetun täyspitkän julkaisu käy, sitä varmem min Maustetytöt on pysynyt esillä. Pelle Miljoona laina Juokse villi lapsi on soinut Sryhmän mainoksessa ja si sarusten naamat tulivat tutuiksi televi siosta Mökkitie Recordsista kertovasta maustetyto?t-taitto_d.indd 32 9.10.2019 15.38. Lisäksi olisi hyvä asiaa tarkastella hieman laajemmastakin perspektii vistä. Ylipäätään on ollut huomiotaherät tävää, kuinka Maustetytöistä on alettu puhua jo varhain ilmiönä. Instrumentti anarkiaa lietsottiin Kaisan soittamalla nokka huilulla ja melodikalla. Ei lenkin huomasin keikalla, että eturi vissä joku tyttö lauloi kaikki biisit läpi, vaikka kaksi biisiä niistä on julkaistu. Samojen vanhojen versioiden soittaminen alkoi jo kyllästyttää ja ma nageri Aki Roukala oli kieltänyt uusien kappaleiden soittaminen livenä, kun vielä vanhojakaan ei oltu julkaistu. Kyllä mua ainakin nau rattaa välillä, kuinka media luo meistä karikatyyreja ja niistä puhutaan kuin ne olisi tosiasioita. Meidän keikoilla on pa rasta se, että siellä on kaikennäköistä ja ikäistä porukkaa. Maustetytöt on sikä li Ehkän jatkumoa, että Kaisa on tällä kin kertaa aktiivisempi laulunkirjoitta ja ja tekstien maailmankuvassa on pal jon samaa. Tätä on yritetty analysoida, alleviivata ja ehkä vähän naureskellakin. – Osa ihmisistä arvostaa meitä täl laisenakin, Anna arvelee. Eilen joku tuli keikan jälkeen sanomaan, että hänelle nämä biisit on tosi tärkeitä, kun on ollut rank kaa. – Kuka nyt ei haluaisi olla. Sen suosio on alun perin kasva nut pienistä piireistä, mutta kasvanut myös ennakkoluulottomien ja mitään häpeämättömien ratkaisujen myötä. Siellä oli kaikki opettajat ja sukulaiset pai kalla, niin kyllä siinä hirvittää laulaa Halpaa kaljaa ja reseptivapaita särkylääkkeitä. Yhtyeen kappaleissa päähenkilöillä harvoin menee hyvin, mutta niiden it seironia jää totuttuun suomalaiseen ta paan näkemättä. Kaisa ei myönnä, että hänellä olisi tietoisia esikuvia tekstittämisessä. ITSEIRONIAA Nyt päästiinkin siihen ytimeen, josta Maustetytöistä kertovissa jutuissa on aina puhuttu. 32 SOUNDI SOUNDI 33 lia. Hesarikin kirjoitti, että ollaan norm coressa. Kaisa ja Anna eivät vaikuta kuitenkaan erityisen väsyneiltä (”Koko kesä sujahti ohi niin nopeasti. – Se jatkumo tulee väkisinkin, kun sama ihminen kirjoittaa tekstejä, mutta ei se ole muulla tavalla suunniteltua. Enemmän mielessä siintää vanho jen kappaleiden sovittaminen uuteen kuosiin. Tai että kaikki ei olisi niin mustavalkoista. Vaikka artisti ei olekaan vastuullinen kappaleistaan kuin itselleen, niin pelot taako, että laulut merkitsevät kuulijoil leen liian paljon. Vettä vihmoo kalseassa ilmanalassa niin että luissa asti tuntuu. – Vaikka on joku joskus kommentoinut, että miksi pitää olla noin negatiivinen. TUBETÄHDET Edellisenä iltana päättynyt keikkakesä vaikutti paperilla suorastaan hurjalta, sillä Maustetytöt soitti ympäri Suomen niin isoissa kuin pienemmissäkin ta pahtumissa. Ihmisillä on selkeästi ollut halu kuun nella teiltä kaikki mahdolliset biisit. Tosi hienoahan se on, mutta ei sitä voi oikeasti ajatella. Anna: – En ole osannut ajatellut, että joku kiinnittää niihin kappaleisiin niin paljon huomiota. Lausunto oli osittain heitto, mutta on turha peitellä sitä, että Maustetytöt ha luaa olla koko kansan yhtye. Jos sitä ei olisi, niin ei se media olisi tarttunut mihinkään muuhunkaan. En muutenkaan mieti, mistä kirjoitan tai millaista sen pitäisi olla. Toivottavasti sitä myös oppii ja kehittyy kirjoittajana, että osaa il maista niitä asioita myös... Ei ne ole sillä lailla edes tositarinoita, että nämä ker too mun elämästä. Lisäksi pelkistämisen idea oli jo Eh kässä vahvasti läsnä, vaikka sovitukset pohjautuivatkin kitaraan. Pessimistisyyteen, ynsey teen, apeuteen. Varmaan yleisö kään ei aina tajua, että tämä on median luomaa. Että ei kai nyt kenellä kään noin huonosti mene. Ehkä hajosi, kun Kaisan ja Jannen seurustelusuhde päättyi ja siinä samas sa siis bändikin. Ei jaksaisi kuunnella mitään valitusta. Että ne otetaan elä män ohjenuoriksi. Se on ollut aivan ihanaa. Kaikkihan ne on se koitus fiktiota ja faktaa, omaa ja mui den elämää, kaikkea mahdollista, Kaisa kertoo. Täkäläisestä näkö vinkkelistä tekoreipas musiikkikult tuuri on paljon vieraampaa. – Eikä sekään tullut mieleen, että joku ajattelee, että biisit kertoo suo raan jonkun elämästä. Bän din on halunnut omia niin tiedostava kaupunkilaisyleisö kuin tavallinen rah vaskin. Yksi syy mediasirkukseen on ollut myös se, että yhtye on tehnyt asioita eri lailla. Kaisa: – Kyllä se aina ihmetyttää. Ei se ole ollut mikään ykköstavoite. Ei sellaista mahdollisuutta miettinyt, kun sen biisin on tehnyt. KARIKATYYRIT Jos Vaalassa paistoi aurinko, näyttää pari viikkoa myöhemmin syyskuinen Helsinki hieman toisenlaiselta. Tuosta vaan tuli 40 keikkaa soitettua”, Anna sanoo). – Sitä on tullut kuunneltua paljon. Kaisa: – Kyllä mä uskon, että se on musiikista kiinni. Kaisa: – En ole koskaan ajatellut, että se olisi mitään ranteet auki mei ninkiä. Materiaalin vähyys on aiheuttanut sen, että You tuben vanhat keikkataltioinnit ovat ke ränneet hurjan määrän katselukertoja. – Itse kun katsoo muutaman sekunnin, niin ei jumalauta, tältäkö me kuuloste taan livenä. – Kyllä sitä aina ajattelee, että haluai si mieluummin tulla esille sen musii kin kautta eikä minkään muun, Anna myöntää. Ärsyttääkö tällainen. Vaalan naapurikunta Puolangan markkinointivaltteja on vuosittain jär jestettävät Pessimistipäivät. Sen kummemmin psykoanalysoi matta keskustelu on ollut hieman tur han dramaattista tai jopa alentavaa. Että pitäisikö nyt olla pessimistinen. Yhtye on soittanut muun mu assa Flow’ssa, mutta Kaisa on sanonut olevansa paljon tyytyväisempi päästy ään soittamaan Iskelmäfestivaaleille. Ehkä se oli vaan kommentti sitä vastaan, että kun niin monet on yrittänyt lokeroida meidät aluksi sellaiseksi hipsteribän diksi. Pohjois pohjalaiseen mielenlaatuun ei ole kuu lunut joutavien höpöttäminen tai tur hannauraminen. En ollut mistään sellai sesta termistä aiemmin kuullutkaan. Vielä haastatteluhetkellä eletään siinä mielessä kummallista tilannetta, että Maustetytöiltä on julkaistu viralli sesti vasta kappaleet Tein kai lotto rivini väärin ja Se oli SOS, jotka julkaistiin digi julkaisun lisäksi nopeasti loppuun myytynä vinyylisinglenä. Ehkä muut kuuntelevat sitä vähän eri korvin. Yritän tehdä vain mahdollisimman hyvin. Kaisa: – Enemmän mua hirvitti, kun oltiin täällä Vaalassa soittamassa. Muusikot usein perustavat bändejä, eivät ilmiöi tä, ja Maustetytöistä kertovissa jutuissa fokus on tuntunut olevan pikemminkin suosiossa kuin sisällössä. – Hirvittää miten ne kestää kuun nella sitä Youtubea, Kaisa puuskahtaa. Ihan kuin bändi olisi pelkkä mediamanööveri. Jossain vaiheessa niin paljon, että ei ole ihme, jos se sieltä kuuluu
jotenkin fiksummin.” ’’ Alun perin Karjalaisen sisarukset ovat kotoisin pohjoispohjalaisesta Vaalan kunnasta, joka on muovannut heistä luontoa ja sen rauhaa arvostavia ihmisiä. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Toivottavasti sitä myös oppii ja kehittyy kirjoittajana, että osaa ilmaista niitä asioita myös... M A S T E R O F P U L P E T S Soundin vuoden tulokas 2019 maustetyto?t-taitto_d.indd 33 9.10.2019 15.38. Nyttemmin Anna ja Kaisa ovat kuitenkin asettuneet asumaan Helsinkiin
Se oli myös yksi peruste Annan ja Kaisan palkitsemisessa Soundin Master Of Pulpets -tulokaspalkinnolla. Ei sitä kiinnosta laskea senttejä silloin kun tehdään taidetta. Anna: – Ehkä Aki ymmärtää sen musiikillisen vision. Kaisa: – Pitää olla sellainen ihminen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja on samoilla linjoilla. Mutta eikö ole vaara, että teidän bändissä uskotaan olevan kyse vain tästä. Anna: – Ne oli yksi ensimmäisiä levyyhtiöitä, jotka otti yhteyttä. Siksi levyn nimi Kaikki tiet vievät Peltolaan (joka on Oulussa toimiva psykiatrinen hoitolaitos) tuntuu aika räväkältä statementilta. Kaisa: – Siinä vaiheessa, kun Aki julkaisi sen ekan sinkun, niin oltaisiin varmasti saatu hyvät ehdot neuvoteltua monelta yhtiöltä, mutta meihin iski sellainen vastareaktio Annan kanssa, että mihin me tarvitaan isoa levy-yhtiötä. Anna: – On tosi kiva pitää ne langat omissa käsissä. – Kaikennäköisiä ongelmia on aina ollut ja onkin, mutta nuo biisit on viisi vuotta jäljessä. – Musta se on hyvä titteli ja se kiteyttää sen levyn teeman. Hetkonen... Kaisa: – Välillä se tuntuu menevän vähän liikaakin taide edellä. Kaksikko päätyi kuitenkin julkaisemaan levynsä jo heidän managerinaan toimineen Roukalan Is This Art! -yhtiöllä. Kaisa: – Keväällä saatiin kutsu Nepaliin jonnekin huumevieroituslaitokseen. Anna: – On se kyllä yllättynyt. Eikä varmasti hillitse kyselyitä aiheesta jatkossakaan. Mutta sitten meidän äänittäjä Pentti Amore sanoi, että menkää katsomaan, eihän sitä ikinä tiedä. – Kai meitä pidetään enemmän mielenterveyspotilaina kuin me edes ollaan, Kaisa uskoo. Eihän siitä ole kuin vuosi kun esittelimme Kaisa ja Anna Karjalaisen duon Tarkkailuokkapalstallamme, ja silloin yhtye ei ollut vielä julkaissut ensimmäistäkään singleä. Itse en ole ajatellut tätä bändiä mielenterveystyönä. Mentiin ja silloin ne sattui tekemään just sellaista sarjaa. Sen takia se valittiin. Maustetyttöjen nousu suomalaisen musakentän puheenaiheeksi on ollut nopea. Uskaltaa pelata upporikasta ja rutiköyhää. Kiinnostus heräsi muualtakin ja lopulta tarjokkaita oli runsaasti. Että se leimaa teidät mielenterveyspotilaiksi loppuelämäksi, tai vielä pahempaa, rakentaa aiheesta tahattoman brändin. En sitten tiedä, mikä on todellisuutta, mutta itselle ainakin on jäänyt sellainen kuva, että isossa levy-yhtiössä on paljon porukkaa ja myös enemmän ihmisiä jakamassa neuvoja ja puuttumassa sun asioihin. Valinnan perusteissa painotettiin sekä yhtyeen omaehtoista musiikkia että hämmentävän nopeaa nousua marginaalista isoille lavoille ja hyvin monenlaisille festivaaleille. Anna: – Pitäiskö lähteä. 34 SOUNDI SOUNDI 35 Unelmia ja studiohommia -sarjasta, jossa Anna ja Kaisa kävivät virittämässä yhteistyötä, mikä kuitenkin kuivui nopeasti kasaan. – Sopimusneuvottelut oli käynnissä varmaan yli puoli vuotta, Kaisa paljastaa. Maustetyttöjä ennen tunnustuksen ovat saaneet Litku Klemetti, Vesta ja Jesse Markin. MIELENTERVEYSTYÖTÄ Mutta ettei se tärkein unohtuisi, niin mennään myös siihen kauan odotettuun levyyn. MAUSTETYTÖT ON MASTER OF PULPETS K u v a: M ik ko M er il äi n en maustetyto?t-taitto_d.indd 34 9.10.2019 15.38. Henkilökemioiden pitää kohdata. Muutamakin tyyppi on sanonut, että teette tärkeää mielenterveystyötä. Palkinnonsaajasta päättää Soundin toimituskunnasta koostuva raati. MAUSTETYTÖT on valittu vuoden 2019 Master Of Pulpets -tulokaspalkinnon saajaksi. Kappaleidenne tekstien masentunutta maailmaa on tulkittu jo nyt sen perusteella, että se on omakohtaista. Se on mukava tunne, että saa itse päättää. Me oltiin vähän skeptisiä, kun siellä oli tosiaan Arttu Wiskaria ja muutakin erityylistä musaa mitä me. Master Of Pulpets on vuoden lupaavimmalle tulokkaalle myönnettävä palkinto
Ei sen perusteella myydä yhtään keikkaa. Se oli tosi hyvä varmasti mullekin, mutta tiedostin itse oman roolini. Eihän ne kaikki biisit onnistu muuten kaan. Vielä levynteon aikaan siitä kaavailtiin viimeistä single julkaisua. Hailuodossa asuva ja siellä Bättre Folk -festivaalia järjestävä Roukala on tullut tunnetuksi muun muassa Mirel Wagnerin ja kirjailija Miki Liukkosen managerina. Väittäisin myös, että siinä on aika paljon kyse siitä, että jos pojista koostuva punkbändi lau laa kaljanjuonnista, niin ei sitä kukaan noteeraa. Päinvastoin.” ’’ Kaisa: – Jos saa ilmaisen reissun Ne paliin ja korvaushoitolääkkeet, niin siel tähän tulee riippuvaisena takaisin. Roukala sanoo, että juuri sinne hän haluaakin tähdätä. Jouduin puoliväkisin pakottamaan heidät kuuntelemaan ne muiden tarjoukset. Musiikin pitäisi leimallisesti kuulostaa tältä päivältä, mitä me ollaan vähän karteltu. En voi kaapata heitä, koska se olisi managerilta epäeettistä. Olen aina ollut itse altavastaajan asemassa. Paljon on puhuttu manageri Aki Roukalan merkityksestä Maustetyttöjen saamaan näkyvyyteen. Albumilla tulee pian kiinnittäneeksi huomiota siihen, että keikoilla syystäkin yksi eniten huomiota keränneistä kappa leista Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään puuttuu joukosta. – En ollut ottanut uusia asiakkaita enkä sainannut ketään tosi pitkään aikaan. Vaikka miten yrittäisi, ettei anna sen vaikuttaa, niin totta kai se var maan muuttaa sitä lähestymistapaa. En koe, että mitään artistia tuputettaisiin, vaikka jotkut voivat olla Instassa vähän päällekäyviä kun albumi on tulossa. – Sen huomaa siitä, että tämän päivän soundi on tarkkaan määritelty ja siinä tulee ongelmia radioiden suhteen. Se voi olla 10 prosenttia jostain. – Asiaa ei ainakaan auttanut se, että Hesari kirjoitti sen olevan joku tuleva klassikko. Jopa niin paljon, että siitä itsestään on tullut keskustelunaihe. – Otan tämän mielelläni haasteena. Lisäksi Roukalalla on kokemusta levy-yhtiötoiminnasta, ja on hän ansioitunut valokuvaajanakin. – Olin hommannut muutamia sopimusvaihtoehtoja majoreilta, jotka oli tosi hyviä ja olin ihan mielelläni ajamassa heitä siihen suuntaan. Kukaan ei ollut tyy tyväinen siihen, joten koitetaan sitä vielä uusiksi, mutta tälle levylle se ei ehdi. – Varmasti, mutta ei siihenkään pysty vaikuttamaan. – Jos musiikki on kiinnostavaa, niin yleisö nostaa sen itse. Ollaan aina tultu valtavirran ulkopuolelta ja tehty itse. Sitten he kuitenkin halusivat mun levy-yh tiölle. – Kun pidemmällä aikavälillä alkaa miettiä kappaleitaan, niin ei kaikki voi ol la sitä samaa biisiä. Jos jonkun asian saa tehdä persoonallisesti ja se silti breikkaa isosti, siinä ei ole mitään pahaa. Tajusin heti, että tässä on jotain jännää. maustetyto?t-taitto_d.indd 35 9.10.2019 15.38. Ei voi olla samat soin nut samassa järjestyksessä, joten ei myös kään samat aiheet samassa järjestyksessä. Nyt vaan jäi sellainen fiilis, että se oli riman alitus. Kun tämä tipahti syliin, niin se harrastamisen kynnys ylittyi heittämällä. Päinvastoin. Kynnys siihen on jo tosi korkealla enkä ole muutenkaan mikään aktiivinen toimija, joka koko ajan etsisi uusia asiakkaita. Mutta jos tytöt laulaa siitä, niin se pistää paljon enemmän korvaan. Maustetyttöjen manageri Aki Roukala luottaa yleisön kykyyn löytää suosikkinsa. – Kiinnostus on ollut yllättävän suurta. Kiinnostus Maustetyttöjä kohtaan on yllättänyt pitkän linjan tekijän. Mutta ikinä ei ole ollut tarkoitus pysyä valtavirran ulkopuolella. Kaikki tiet vievät Peltolaan julkaistaan Roukalan Is This Art! -levy-yhtiön kautta. Vaikka joku radioasema soittaisi jotain musiikkia loputtomasti, joka ei resonoi yleisöön, niin ei se silti tule menemään mihinkään. 34 SOUNDI SOUNDI 35 MAUSTETYTTÖJEN menestys on ollut poikkeuksellisen vilpittömän tekemisen hedelmä, mutta aivan yksin se ei bändiä saa esille. Tai että ainakin joku olisi tyyty väinen. Enkä mä nyt muutenkaan usko, että siitä mikään klassikko tulee. Anna: – Siitä ei tullut kenenkään mie lestä tarpeeksi hyvä. Silloin haluaa, että olisi itse tyyty väinen. Onko Maustetyttöjen menestyksen salaisuus ollut se, että yleisö on löytänyt bändin itse eikä esimerkiksi raivoisan soittolistatykityksen jälkeen. Kaisa: – En ole sitä ajatellut ollenkaan. – Se haluaako bändi, on taas toinen asia, manageri nauraa. Olet itse spiikannut keikoilla, että nyt joku biisi kertoo kerrankin muustakin kuin kaljanjuonnista. Niin ettei siitä olisi enää voinut tulla parempi. Teidän harteille on julkisuudessa ka sattu noin nuoreksi yhtyeeksi hirveät määrät odotuksia. – Kai sitä vain yrittää pääasiassa olla kiinnittämättä siihen huomiota mitä joku kirjoittaa. Ihmisten mielikuvat saa muuttua ja vaihtua ajan myötä. Ne kappaleet voi tehdä kuitenkin vain ker ran. Se ei ollut managerin alkuperäinen tarkoitus. Siitä vaan pitää tulla sellainen, että ollaan sii hen kaikki tyytyväisiä. Kaisa: – Voi se olla ihan tuuripeliäkin. Koska se mikä kuulostaa tänä päivänä hyvältä musapäälliköiden korvaan, voi kuulostaa parin vuoden päästä ihan naurettavalta. Voisi myös ajatella, että bändin osak seen saama suosio on seurausta siitä, et tä tällainen itsensä altistaminen speku laatioille on rohkea tapa tehdä musiik kia. Onko teillä jo paineita siitä, kun pitäisi olla paineita. Nyt hirvittää, mutta ehkä sitä on ollut silloin niin nuori ja naiivi, että on teh nyt punkisti eikä ole ajatellut, että ehkä noin ei kuulu sanoa julkisesti. Ajattelin että joutuu tekemään perinteisempää pohjatyötä vähän kauemmin. Enhän mäkään ajatellut, että tämä lähtisi ihan tällä volyymilla liikenteeseen. Onko aiheiden yk sipuolisuus oikeasti häirinnyt teitä itse änne. Lähtökohdiltaan Maustetytöt on selkeästi indiebändi, mutta se on jo nyt murtautunut tästä roolistaan valtavirran vietäväksi. Pakolla ei pääse mihinkään Jos jonkun asian saa tehdä persoonallisesti ja se silti breikkaa isosti, siinä ei ole mitään pahaa. Kun yhtye itse ei ole halukas toimimaan automaattisesti totuttujen kaavojen mukaan ja isot toimijat ovat tunnetusti jähmeitä muuttamaan toimintatapojaan, voisi kuvitella, että yhteentörmäyksiäkin syntyy
Siitä tuli meidän näköinen. Omat mieltymykset ja ajatukset omien tekemisten suhteen kehittyy ajan mukana. Anna on kuitenkin armollisempi. Sitä lähdettiin siis vähän hakuammuntana tekemään, että miltäs se Maustetytöt nyt sitten kuulostaa. – Visio siitä levystä on vähän haalistunut enkä osaa sanoa, tuliko siitä hyvä vai huono. Aina sitä miettii, olisiko jonkun jutun voinut tehdä paremmin, mutta ei sitä voi loputtomiin hinkata. Anna: – Ja kait se aina on vähän ekan levyn kanssa sellaista, että haetaan sitä miltä halutaan kuulostaa. Mun mielestä siitä tuli niin hyvä kuin me tässä vaiheessa pystyttiin tekemään. Kompromisseja valtavirtasuosion suhteen ei olla tehty. Jos saa ilmaisen reissun Nepaliin ja korvaushoitolääkkeet, niin sieltähän tulee riippuvaisena takaisin.” ’’ maustetyto?t-taitto_d.indd 36 9.10.2019 15.38. – Ei mulla ole oikein muita odotuksia kuin että Aki saisi rahansa takaisin, Kaisa sanoo. Ei me voida tässä kenenkään muun odotuksia ruveta täyttämään. Joka tapauksessa haastatteluhetkellä Kaisa ja Anna elävät siinä odottavassa välitilassa, kun levy on valmis mutta ei vielä ulkona. Kaisa: – Se että joku biisi soisi radiossa, ei saisi olla tekemisen lähtökohta. 36 SOUNDI SOUNDI PB Anna: – Toki sitä voi alkaa miettiä, että pitäisikö tässä nyt olla niin ja niin hyvä, mutta ei asioita voi tehdä kuitenkaan kuin omalla tavalla ja siten, että itse on tyytyväinen. – Kyllä siihen voi olla ihan tyytyväinen. Sehän siinä onkin, kun ollaan livenä niin pelkistetty kokoonpano. Kaisa: – Ei yritetä heti alussa löytää jotain valmista muottia, jossa ollaan loppuun asti, vaan kehitytään omia aikojaan. Turhapa sitä on alkaa miettiä tykkääkö ihmiset vai ei ja mitä ne odottaa. Vastaanotosta ei tiedä vielä mitään
Refused tulostus.indd 37 9.10.2019 14.10
38 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Jussi Ratilainen 38 SOUNDI Loppumattoman oloisen maailman kiertämisen jälkeen routa ajoi vihdoin Insomniumin porsaat takaisin kotiin suomalaisen murheenkryynin ytimeen. Insomnium-taitto_b.indd 38 9.10.2019 15.41. Uusi Heart Like A Grave -albumi ammentaakin raskaita tunnelmiaan Tapio Rautavaaran, Junnu Vainion ja Saima Harmajan kaltaisien kotimaisen melankolian mestarien perinnöstä
Sellaisessa nuoruuden muisteluissa ja kaihoissa, joissa todetaan elämän olleen silkkaa pettymystä, ja lipuneen huomaamatta ohi, Sevänen sanoo. MUU MAA MANSIKKA Meksiko ei todellakaan ole missään maailman turvallisimman ja luotettavimman valtion maineessa, mitä tulee kaduilla tallaamiseen tai vaikkapa keikkojen soittamiseen. – Ihme kyllä oltiin nyt Meksikossa Insomniumin kanssa ihan ensimmäistä kertaa, Sevänen myhäilee. Kun suomalaisen melankolian alkulähteille oli kerran päästy, alkoi sieltä pulputa albumille vaikutteita lajin monen alakuloisimman pelimannin ja taiteilijan kynästä. – Kaikki tällainen Meksikossa tapahtunut on jotain sellaista, mikä pistää asioita perspektiiviin. SOUNDI 39 K otimaisen melankolisen metallin ahkerimpiin kulkureihin lukeutuva Insomnium on ehkä nähnyt maita ja mantuja enemmän kuin moni muu suomalainen metalliorkesteri, mutta kartoittamatonta maastoa löytyy yhä. Atlantalaisesta hotellista keskellä Amerikan valloitusta tavoitettu laulaja-basisti Niilo Sevänen huokuukin tyytyväisyyttä: Insomnium vieraili juuri muutamia päiviä aiemmin Meksikossa. Suomessa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta meillä ei ainakaan tarvitse pelätä henkensä puolesta. – Miksaaja siinä selvitteli asiaa hetken, eikä virkailija ollut kuullutkaan mistään Suomen ja Meksikon välisistä sopimuksista maahantulon suhteen, mutta lopulta aikamoisen kuumotuksen jälkeen se alkoi sitten leimata papereita, kun me jo hetken aikaa luultiin pääsevämme seuraavaksi kotimatkalle, putkaan tai niin sanotusti saunan taakse. Teemasta muodostui aika samanlainen kuin Hesarissa muutamia vuosia sitten järjestetyssä äänestyksessä Suomen synkimmistä lauluista, jonka ”voitti” Peltoniemen Hintriikan surumarssi. – Vähäsen jänskätti etukäteen, että mitä siitä tulee, koska maasta on kuullut kaikenlaisia juttuja. – Näiden ohella Neverlast on yhdistelmä Sentencedin Nepenthea ja Rautavaaran Väliaikainen -kappaletta, ja myös Saima Harmajan (1913–1937) runojen kaikuja voi kuulla ainakin kappaleissa Pale Morning Star ja The Offering. Siinä todetaan kylmän rauhallisesti, että suoHeart Like A Gravella Insomnium palaa yhdestä kappaleesta koostuneen Winter's Gate -albumin jälkeen normaaliin albumirakenteeseen. Insomnium otti varoitukset vakavasti jo etukäteen. – Kaiken summaa parhaiten Wail Of The North, jossa on sellaista Vesa-Matti Loirin Lapin kesän sekä Petri Laaksosen ja Turkka Malinin Täällä pohjantähden alla -kappaleen kaikuja. – Meillehän tuli ensimmäinen stoppi jo rajalla. Siellä sitten haikaillaan kultaisen nuoruuden perään, kun ollaan joko itse tehty ansiokkaasti tyhmyyksiä, tai sitten elämä on vain kulkenut koko ajan sivuraiteille. – Siitä se ajatus sitten lähti muhimaan. Kyllähän se silti pieniä täpinöitä aiheutti jo ennen kuin oltiin edes astuttu jalalla koko maahan. – Vanhala (Markus, kitarat) on pyörähtänyt täällä Omnium Gatherumin kera, ja Liimatainenkin (Jani, kitarat) omien juttujensa kanssa, mutta nyt päästiin ensimmäistä kertaa hämmästelemään Väli-Amerikan ihmeellisyyksiä yhdessä. – Tuntuu että minkä tahansa suuren bändin keikka yksistään tuossa kaupungissa riittää nostamaan sen hetkellisesti kaikkien mahdollisien listojen kärkeen. – Taisimme olla juuri täällä Jenkkilässä kiertämässä viime vuonna, kun jossain Dallasissa istuskellessamme keksimme Vanhalan kanssa ajatuksen synkimpien suomalaisten laulujen teemasta, Sevänen avaa. – Keikkailuun liittyen oltiin kuultu muilta bändeiltä vähän kaikenlaista kusettajapromoottoreista, jotka on järjestävinään keikkoja, ottavat ihmisiltä lippurahat, katoavat sitten johonkin ja bändin saapuessa mestoille mitään venueta ei ole edes vuokrattu, ja mitään tapahtumaa ei ole oikeasti olemassakaan. – Pidimme huolen siitä, että meillä oli luotettavat yhteistyökumppanit ja paitadiilerit, jotta ei tarvitsisi pelätä mitään tuollaista. Jos menee katsomaan vaikkapa Spotifysta listoja lähes minkä tahansa bändin kuuntelukeskittymistä, on siellä ykkösenä lähes poikkeuksetta juurikin Mexico City. Onneksi kaikki sujui lopulta todella hyvin, ja keikat varsinkin Mexico Cityssa olivat tosi innostuneita. Siellä tehdään kaikki asiat, hyvässä ja pahassa, valtavalla intohimolla. Sevänen naurahtaa todetessaan, että Suomea oppii arvostamaan kaukomailla kiertäessään jo pienissä asioissa. SOUNDI 39 ”Suomalainen kesä on lyhyt, kaamos on lähellä ja mitä tahansa teemme, maadumme pian kaikki yhtä merkityksettöminä mullassa.” Insomnium-taitto_b.indd 39 9.10.2019 15.41. Ainakin siitä päätellen, miten pienistä asioista me suomalaiset juuri tällä hetkellä marisemme. – Tapio Rautavaara ja Junnu Vainio ovat tietenkin läsnä useammassa kappaleessa. Maahan ei pitäisi tarvita mitään erityisiä työlupia tai muita sellaisia, mutta virkailija nosti käden naaman eteen jyrkkänä, että eihän tänne nyt noin vain tulla soittelemaan mitään rokkikeikkoja ilman tällaisia ja tällaisia papereita. – Meidän levyllä kuultava And Bells They Toll on eräänlainen versiointi tästä sävellyksestä, ja vaikka nimeä olikin ihan ulkomaisia ajatellen vähän muutettava, oli tuo kappale monella tapaa koko levyn teeman alkupiste. Se tuntui yhtyeen jäseniltä vapauttavalta. Suomessa on asiat hyvin. Musiikkia kuunnellaan Meksikossa vähintään intohimoisesti. – Varsinkin nimikkobiisi Heart Like A Grave on todellinen Junnu Vainio mash-up siitä, kuinka nuoruudessa kaikki oli mahdollista, ja nyt jäljellä on vain vanhan miehen rauniot. Ehkä vähän liiankin hyvin. OMA MAA MUSTIKKA Suomalainen itseään ruoskiva ja sisäänpäin kääntynyt melankolia on ollut aina osa Insomniumia, mutta nyt uudella Heart Like A Grave -albumilla leukaa lasketaan suomalaisittain kohti rinnuksia vielä tavallistakin enemmän. Tämä herättää jo kysymyksen, tehdäänkö maassa mitään muuta kuin kuunnellaan musiikkia. – Paikalliset huomauttelivat kovasti, että tietyt kaupungit ovat sellaisia, että ette ole todellakaan menossa ulos, vaan liikutte autolla paikasta toiseen, ja muuten pysytte vain hotellilla, Sevänen kertoo. – Se kaupungin 20 miljoonan ihmisen väkiluku yhdistettynä tuohon väestöntiheyteen on jotain niin käsittämätöntä, ettei ole ihmekään, jos siellä asuessaan on pakko hakea vähän eskapismia musiikista, Sevänen naurahtaa
Insomnium on viime aikoina esitellyt härmäläistä ahdinkoa aina Meksikossa saakka. Ehkä vähän liiankin hyvin. – Me ei ajatella minkäänlaisia ulkopuolisia paineita sävellysvaiheessa, joten ei me osattu ajatella sitä, mitä ihmiset odottavat meiltä Winter’s Gaten jälkeen. Ei me aleta koskaan jazztai reggae-bändiksi, emmekä tule esittämään joululauluja millään kielellä. 40 SOUNDI 40 SOUNDI ”Suomessa on asiat hyvin. Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN BGTO 10-19.indd 1 07.10.19 15:18 Insomnium-taitto_b.indd 40 9.10.2019 15.41. – Vaikka muodikkaita kriisejä koittaisi miten väistellä, niin kyllä tässä alkaa keskiikäistyvä mies väkisinkin miettiä omia elämänsä tekoja ja sen tulevaisuutta. – The Offering -kappale viistää läheltä itseäni. Vaikka runo on Saiman, on teksti hyvin henkilökohtainen myös itselleni. Perinteitä kunnioittaen Mitä itse musiikkiin tulee, oli Insomnium nyt Heart Like A Graven kohdalla mielenkiintoisen haasteen edessä. Tässä Harmajan runoon perustuvassa kappaleessa päähenkilö on tilanteessa, jossa hänelle läheinen ihminen on todella sairas, ja tämä päähenkilö haluaisi uhrata itsensä pelastaakseen läheisensä. Sellaisen teoksen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa: joko on täysin mahdotonta kuvitellakaan, miten tuollaisen sävellyksen voi enää ylittää, tai sitten ei malta odottaa, että pääsee jälleen tekemään niin sanotusti tavallisia kappaleita. – Kyllä se tuntui ennemmin vapauttavalta päästä väkertämään perinteisiä normaalimittaisia biisejä, joiden yhteensovittamista ei tarvitse miettiä tuollaisen yhtenäisen kokonaisuuden ehdoilla, Sevänen myöntää. Oltiin veivattu sitä ympäri maailmaa sadoilla keikoilla, ja päätettiin pistää se nyt joksikin aikaa täysin telakalle, keskittyen ihan uuden musiikin luomiseen. – Ei kannata huolestua! Bonusraitojen kokeiluista huolimatta Insomnium tulee kuulostamaan Insomniumilta jatkossakin. Orkesterin edellinen albumi Winter’s Gate kun sattui olemaan yhdestä 40-minuuttisesta kappaleesta koostuva kokonaisuus. malainen kesä on lyhyt, kaamos on lähellä ja mitä tahansa teemme, maadumme pian kaikki yhtä merkityksettöminä mullassa. Ainakin siitä päätellen, miten pienistä asioista me suomalaiset juuri tällä hetkellä marisemme.” Suomalainen melankolia on ollut aina vientivaltti mitä metalliin tulee. – Olen ollut pitkään aikamoinen synthwave-fani, joten teimme levyn bonusraitoihin synthwave-version kappaleesta Karelia, jonka nimi on nyt uutena versiona osuvasti Karelia 2049! – Sen ohella sovitimme myös Pale Morning Starin akustiseen muotoon, mikä onnistui myös niin hyvin, että se sai pohtimaan mahdollisuuksia sovitella juttuja samalla tavalla tulevaisuudessakin. Sevänen nauraa pitkään kertoessaan, että vaikka Heart Like A Grave on puhdasveristä Insomniumia parhaimmillaan, löytyy albumin ääristä myös irtiottoja varsin mielenkiintoisissa muodoissa. – Jotenkin pääsimme heti lähtöruudussa yhteiseen fiilikseen, jossa kenenkään ei tarvinnut arvuutella, mihin suuntaan tämä musiikki on nyt menossa, Sevänen toteaa. Heart Like A Gravella Insomnium onnistui ammentamaan suomalaisen melankolian teemasta melodiamaailmoja, jotka yltävät jopa aiempaa syvemmälle tekijöidensä omille juurille. Albumin tiedotteessa todetaan puolivakavasti, että suomalaisten melankolian mestareiden ohella suurimmat vaikuttajat levyllä olivat keski-ikäistyvien Insomnium-ukkojen omat surkeat elämät. – Kukin toimi tahollaan tovin, ja kun niputimme näitä kappaleita, melodioita ja ideoita yhteen, huomasimme kaikki pitäneemme tavallaan kiinni Insomniumin melankolisen melodeathin ytimestä, mutta jotenkin kaikkiin kappaleisiin oli puristunut vielä sellainen sanoinkuvaamaton Pohjolan tuulahdus, jollaista musiikissamme ei ole aiemmin ollut. – Niin, kyllähän tässä itselläkin tuli juuri 40 vuotta mittariin, ja elämänkokemus alkaa tihkua läpi, Sevänen hymähtää
Ei kulunut aikaakaan, kun Liimataisesta oli tullut pysyvä osa Insomniumin kiertävää kokoonpanoa, ja tänä vuonna hänet kiinnitettiin pysyvästi bändin kolmanneksi kitaris tiksi. – Uudella levyllä Janin säveltämä Mute Is My Sorrow on hyvä esimerkki tästä täydellisyydestä, minkä ohella mies on vaikuttanut paljon myös kaikkien muiden kappaleiden sovituksiin, ja tuonut muutenkin omaa näkemystään mu kaan. – Meille tuli selväksi, ettei Jani ole ainoastaan lahjakas, vaan muutenkin täydellinen ihminen, Sevänen täräyttää. – Syksyllä 2015 tarvittiin Villelle tuuraajaa Venäjän kei koille ja sittemmin Amerikanrundille, ja pyydettiin Jani mukaan, koska tiedettiin sen olevan helvetin hyvä kitaristi ja laulaja. Siitä huolimatta In somnium kuulostaa nyt jopa entistä enemmän Insomniu milta. – Yksi syy tälle lienee se, ettemme ole koskaan lähteneet juoksemaan trendien perässä. – On ollut hemmetin hienoa huomata, että tällä bändillä on se tietty tunnistettava melodisuus, jota on aika vaikeaa pukea sanoiksi, mutta joka tuntuu syntyvän meiltä täysin luonnostaan, ja se vieläpä puhuttelee kuulijoitakin. Myöhemmin jossain Live Na tionin pippaloissa Vanhala ja Jani päätyivät saman booli maljan äärelle miettimään syntyjä syviä. Voisiko Insomnium toteuttaa Gene Simmonsin KISSfan tasian ja kiertää vaihtamalla vaikka kaikki alkuperäisjä senet. Uutta liimaa kokoonpanoon Tällä kertaa Insomniumin säveltävästä vahvuudesta löy tyi myös uutta verta. Sevänen ei ainakaan myönnä pitävänsä edes itseään täysin korvaamattomana. – Tämä sattumankauppahan alkoi jo vuonna 2014, kun Jani muutti yllättäen Kotkaan. Hämmentäväksi tilanteen tekee se, että bändi kiertää nyt Markus Vanhalan ja Jani Liimataisen kanssa, eikä kum pikaan ole ryhmän alkuperäisjäseniä. Olen kuitenkin melkoisen varma, että bändi voisi jatkaa uudella laulajalla, ja kuulostaa silti täysin omalta itseltään! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN BGTO 10-19.indd 1 07.10.19 15:18 Insomnium-taitto_b.indd 41 9.10.2019 15.41. – En tiedä mitä tapahtuisi, jos vaikkapa minä tästä kuu kahtaisin. Emme ole ajatelleet, että melodinen death metal ei ole juuri nyt ihan tätä päivää, jo ten tehdään jotain muuta, vaan olemme pitäneet kiinni sellaisesta musiikista, jonka soittamisesta itse nautimme ja jollaista itse haluamme kuulla. Kitaristi Ville Friman kuuluu yliopis totyönsä ohella edelleen bändin levyttävään miehistöön mutta pysyy sivussa kiertävästä kokoonpanosta. Noiden rundien aikana oli tarkoitus testata, mi ten hyvin mies istuu remmiin persoonana, koska tuollaisilla rundeilla ihmiset paljastavat usein todellisen luontonsa. Nyt taitojaan pääsi väläyttelemään jo vuosia Insomniu min kiertueilla Villeä tuurannut Jani Liimatainen, jonka moni saattaa tuntea vuosien takaa Sonata Arctican ja sit temmin esimerkiksi Cain’s Offeringin riveistä. Siinä tuli muun muassa ilmi, että Jani asustaa ihan Vanhalan naapurissa, Sevänen kertoo. – Niin, tätä on tullut ihmeteltyä itsekin, kun Markus ja Jani ovat omaksuneet tämän soundin ihan täydellisesti, ja vieneet sitä omalla panoksellaan jopa vielä syvemmälle sinne kaamoksen ytimeen
Kaiken maailman rockin sanomaa Vaikka Michael Monroen uuden albumin kannessa seisoo isolla hänen oma nimensä, julistaa levyllä rockin loputtoman oloista ilosanomaa maailman äärilaidasta toiseen yksi yhtenäinen bändi ja jengi: One Man Gang. Suomalaisittain voikin yhä tuntua oudolta, että Monroen kaltainen maailmanluokan rokkitähti on asustanut jo todella pitkään juuri Turussa, joka tuntuu olevan jopa suomalaisittain aliarvostettu osa maatamme. Opiskelijat tapittavat läppäreitään kahvikupit kädessään, eläkeläiset jonottavat paikan kakkuja ja kansaa on saapunut paikan päälle maittavalle lounaalle. T urkulainen Café Art on syyskuisena maanantaina täynnä väkeä. Arkisen hektinen tunnelma muuttuu lähes täysin, kun Michael Monroe kiirehtii sisään. Harmaa arki on nopeasti tiessään, kun maamme harvoihin todellisiin rokkitähtiin lukeutuva Monroe on kuin suuri väriläiskä keskellä Turkua. 42 SOUNDI Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Bobby Nieminen michael monroe -taitto_b.indd 42 9.10.2019 15.44. Michael Monroen bändissä kärsitään biisien suhteen niin kovasta runsaudenpulasta, että maestro itse joutui jättämään omatekemiään kappaleita pois, kun kaikki haluttu materiaali ei levylle mahtunut
Hektisyyttä idässä Jatkamme Monroen kanssa vielä paljon Hollywoodiakin pi demmälle länteen, tai siis suomalaisittain itään. Siellä ei ollut koskaan tylsää het keä. Monroen kotikorttelissa järjestystä pitivät nimittäin yllä ketkäpä muutkaan kuin Helvetin Enkelien jengi. – Mun soolouran debyyttikeikka oli just tuolla keskellä, ihan mun oman parvekkeen alapuolella, Hell’s Angelsien korttelibileissä. Kerran viikossa paikal le saattoi jyrätä tuplaparkkeerattujen autojen keskelle puh taanapitolaitoksen auto, jonka kovaäänisessä New Yorkin tuolloinen pormestari Ed Koch yritti pitää järjestystä yllä tavallaan, mutta kaikki tiesi kuka siellä oikeasti hallitsi. Olin tutustunut Bruceen Little Stevenin kautta, ja kun hän käveli meidän ohi, vetäi sin Brucea hihasta ja kysyin saisinko esitellä hänet ystä välleni. Se että olen päätynyt omasta valinnastani asumaan Turkuun, puhuu aika hyvin Turun puolesta, ei kö vain. Tämän silkkaa hyväntuulisuutta huokuvan lausunnon jälkeen Monroen ilme vakavoituu, kun hän muistuttaa siitä, että meillä Suomessa on hyvä nauttia siitä, mitä meillä jo on, mutta maailmaa ei pidä sulkea pois silmistään. Tällaiset yhteydet levyn kaupunkibiisien ja niiden tyy lin välillä syntyi ihan vahingossa, mikä kuvaa hyvin levyn biisien luonnollisuutta. Lähtiessäni törmäsin Hell’s Angelsin varapresidenttiin, joka sanoi halua vansa nähdä Brucen koska oli niin iso fani. Ehkä vähän grungea ja Nirva naa. Jos oot kusi pää, niin sana kiertää nopeasti, mut ta toisaalta täällä saa olla rauhassa ja keskittyä omiin juttuihinsa, eikä koko maailma ole koko ajan hengittämässä sun niskaasi. – Niin, kyllähän mä tykkään olla täällä! Sekin varmaan kertoo jotain, että oon asunut täällä kohta 20 vuotta, Mon roe kertoo kietoutuessaan ulos komeasta takistaan ja levi tellessään tavaroitaan kahvilan pöydän eri puolille. Sen sijaan me voitaisiin ennem min levittää tätä meidän hyvää yhteisiin asioihin. – Olin Ritzklubilla katsomassa Little Ste venin keikkaa, jolla Bruce Springsteen tuli duetoimaan. Sen maan energiat tarttuu suhun hetkessä, kun astelet ulos lentokoneesta, Monroe hehkuttaa. Monroe innostuu toden teolla kertoessaan suomalaisin silmin hämmentävästä hallitusta kaaoksesta, joka vallitsi hänen asuttamallaan alueella. – Tykkäsin itärannikolla siitä, miten karu todellisuus is keytyi päin naamaa. – Olihan siellä vilkasta, kun Hell’s Angels piti tiettyä jän nitettä yllä, mutta ihan yhtälailla ne oli mestan vartijoita kuin olivat uhkaaviakin, Monroe selittää osoittaessaan oman kotinsa parveketta läppäriltään kaivamassaan ku vassa. Sen vaijerin varaan ne sitten viritti tuon USA:n lipun. Bruce on niin nasta tyyppi, että jäi siihen juttele maan ainakin puoleksi tunniksi. Siellä myydään yhä fyysisiä levyjä, halutaan tulla keikoille nauttimaan musasta ja otetaan muutenkin musas SOUNDI 43 ”On mullakin niitä hetkiä, kun ei olisi yhtään fiilistä hypätä lavalle yleisön tai telkkariin kameroiden eteen.” michael monroe -taitto_b.indd 43 9.10.2019 15.44. Kortteli pistettiin kiinni, ja aamulla mun kämpille ilmaantui kaveri, joka kysyi voidaanko vetää vai jeri tästä sun palouloskäynniltä kadun toiselle puolelle. – Japanissa on aina nastaa olla! Ihan sama onko koko bän di kammottavassa jetlagissa, se kokemus on aina fantasti nen. Länsirannikko ei koskaan mua kiinnos tanut, koska siellä on niin paljon pinnallisuutta ja teennäi siä ihmisiä, mistä uuden levyn biisi Hollywood Paranoia kertoo. Haluan koota jengin talkoi siin rakentavasti ja pitää tärkeät asiat pöydällä. Keikkailun ohella mies on asunut 10 vuotta New Yorkissa vuosien 1985–1995 välillä. Silti me keskitytään valitta maan aika pienistä jutuista. – Synnyin ja kasvoin Helsingissä. – Kun kiertää maailmaa, tajuaa aina uudelleen, miten hy vin meillä Suomessa on asiat. One Man Gangin kakkosraita Last Train To Tokyo on kuin bändin tribuutti nousevan auringon maalle 80lukulaisen japanilaisen melodisen tukkahevin muodossa, ja syystä. Olen asunut Tukhol massa, melkein viisi vuotta Lontoossa, ja sitten Manhatta nilla 10 vuotta. Onhan Japani ollut aina Monroelle erityisen tärkeä paikka. Hell’s Angels pojat olivat niin mielissään, että sanoivat: ”Alright Michael, whatever you need, just stick your head out of window and give us a shout!” Yhdysvaltojen suunnalle flirttailee myös Monroen uuden One Man Gang albumin kappale Hollywood Paranoia, jo ka tosin hyppää itärannikolta länsirannikolle, missä jenkki mäiset äärilaidat korostuvat entisestään. – Soundillisesti siinä biisissä on sattumalta vähän sellais ta länsirannikon meininkiä. Tämä on sopi van rauhallisia ja positiivisia paik koja – tarpeeksi pieniä, mutta silti tar peeksi isoja, you know. Vaaran tuntua lännessä Monroe todellakin tietää mistä puhuu, kun hän ylistää Suo men sopusuhtaisuutta ja turvallisuutta. – Turussa on hyvä asua. – Kun ne prätkät oli siellä rivissä, se oli viesti siitä, että ”There’s a 24/7 watch here, man!”, eikä siellä kannattanut alkaa ryppyillä. – Me vedetään bändin kanssa hyvät vibat edellä, vaikka usein biiseissä tiedostetaankin tosiasiat, kuten biisissä Junk Planet, jossa pyrin sormella osoittamatta ja syyllistämättä kertomaan, että ilmaston lämpeneminen ja ympäristöon gelmat ovat ihan oikeita asioita. Monroe selaa kuvien joukosta otoksen, jossa hän laulaa lavalla keskellä kyseistä korttelia, samalla kun valtava Yh dysvaltojen lippu liehuu suoraan hänen yläpuolellaan. Se saattoi vaikuttaa tosi oudolta, mutta aika nopeasti siellä pyöriessään ymmärsi, että niin kauan kuin sä kunnioitit niiden järjestystä, ne kunnioitti myös sua. Monroe virnistää leveästi kertoessaan, et tä elämä New Yorkin hektisyyden keskellä vaati myös heittäytymistä. Joka aamu oli jotain hässäkkää. Ho nor among the thieves. – Jengi siellä on vuosikymmenestä toiseen jotenkin poik keuksellisen empaattisia, aitoja ja intohimoisia musiikkia kohtaan. – Se oli just tuollaista. Siinä puhun niistä tyypeistä, jotka kuvittelevat elä vänsä Hollywoodissa hienoa elämäänsä snorttaillessaan ko kaiinia ja läträtessään halpaa skumppaa
Se hullu keikkayleisö, maisemat luotijunasta, keskustan syke ja kaikki se, mikä tekee Japanista Japanin. ”Riittää kun mukana on yksi itsekäs, ahne, kateellinen, pahansuopa ja egoistinen tyyppi, ja se voi pilata kaiken.” @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT HEITTÄYDY ELÄMYKSIIN TAMPERE-TALOSSA! 6.11. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana* 7.12. Kappaleiden säveltäjien joukosta löytyy kaikki en bändin jäsenten nimet, ja vierailijoiden joukosta Captain Sensible (The Damned) kitarassa, Nasty Suicide kitarassa, Eicca Toppinen sellossa ja Tero Saarti trumpetissa. 9.12. Tää uusi EStudio on maailmanluokan paikka, ja Petri on ihan maailmanluo kan jäbä. Ilmavoimien Big Band feat. – Vaikka biisit olisivat miten hyviä, jossain vaiheessa kor va väsyy. Esimerkiksi ne kohdat, missä olen luoti junassa ja maisemat vilisevät ohitse, on kuvannut Sami Yaf fa. Ammattitaitoa Suomessa Kaikki Monroen tiet ovat kuitenkin vieneet aina lopulta Suomeen, ja niin myös One Man Gang albumin kohdalla. 30.11. Mulla ei ole tarvetta sellaiselle egoilulle, että le vyllä pitäisi olla enemmistö mun biisejä, vaan haluun yk sinkertaisesti tehdä tiukan ja monipuolisen rockälppärin. 30.11. 21.11. Yhteystiedot: lipputoimisto@tampere-talo.. – Levy oli masterointia myöten nipussa joulukuussa, mutta me oltiin tilanteessa, jossa tuolloinen soppari Uni versalin kanssa oli päättynyt parin vuoden takaisen kokoel man jälkeen, eikä meillä ei ollut hetkeen managementia. Siel lä ei ole sellaista kännissä örvellystä ja väkivaltaisuutta ku ten Englannissa tai Suomessa, vaan kikattelua ja sammal lusta! Heti tämän todettuaan Monroe avaa jälleen läppärinsä kannen ja pistää Last Train To Tokyon syyskuussa julkais tun musiikkivideon pyörimään ruudulle. The Dublin Legends – “The Dubliners” 9.11. Videossa vilkku vat maisemat ovat silkkaa Japania itseään. Michael Monroe bändeineen on tuntenut olonsa kotoisaksi ympäri maailman. Sami kuva si paljon matskua videota varten, ja musta me onnistuttiin nappaamaan se hetken huikea fiilis mukaan videoon. Samaa ei voi sanoa New Yorkista, vaikka tykkäsinkin asua siellä, ja jos duunit olisi sen mahdollistaneet, asuisin siellä varmaan vieläkin. Keulahahmo itse on asettunut kiertolaiselämänsä jälkeen Turkuun. Sen takia tästä levystä muodostui 12 biisin ja 40 minuutin stydi kokonaisuus, vaikka kyllä niitä biisejä sai hampaat irvessä karsia! – On upeeta, kun tässä bändissä on niin paljon luovia voi mia, että voidaan tehdä levyt omin voimin, kun rohkaisen kaikkia tuomaan mukaan biisejä niin paljon kuin sielu sie tää, ja Rich tekee jopa meidän levyjen kannet. , lippupiste puh. Tutustu menuun: tampere-talo.. Monroe kehuu varauksetta kotimaista osaamista ja komppaa, kun totean suomalaisten bändien lähtevän toisi naan ulkomaille tekemään levyjä jopa pelkästään siitä ilos ta, että pääsevät sanomaan äänittäneensä ulkomailla. Erin 5.12. Monroe naureskelee, ettei olisi malttanut karsia levyn mittaa, koska kaikki materiaali oli niin laadukasta. En nen täällä oli tosi turvallista olla, mutta nykyään on alka nut olla käsiaseita, väkivaltaisuuksia ja sellaista jenkkimei ninkiä. Levy äänitettiin jo puolitoista vuotta sitten EStudiolla Sipoossa, missä Monroen viime albumien luottomiksaaja Petri Majuri piti tällä kertaa huolen koko albumin äänityk sistä. Studiossa äänitettiin 18 kappaletta, joista lopulta 12 pää tyi levylle. – Päätettiin kuvata videolle niin paljon matskua kuin mahdollista, sekä itse kännykkäkameroilla että ammatti kuvaajan toimesta. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) 11.3.2020 Someone Like You – Adele Songbook (UK) 15.3.2020 Ian Anderson plays Jethro Tull (UK) *Herkuttele pikkujouluherkuilla ennen Ricky-Tick Big Bandin illan keikkaa. – Me aloitettiin äänitykset vuoden 2018 keväällä, tehtiin sillon pohjat, pidettiin vähän paussia kesällä festareiden ai kaan, ja palattiin studioon syksyllä Rich Jonesin (kitarat, laulu) ja Steve Conten (kitarat, laulu) kanssa. /sorsaklubi SYKSYLLÄ 2019 2.11. Randy Brecker (USA) Girlschool (UK) Mokoma akustisena Jaakko Laitinen ja Väärä Raha 10-vuotisjuhlakonsertti Take 6 (USA) tampere-talo.. – Välillä tuntuu siltä, että jengi lähtee merta edemmäs kalaan, ja ollaan tehty sitä itsekin, vaikkei pitäisi todella kaan aliarvioida suomalaista osaamista. – Japanissa on tietty synkätkin ääripäänsä, kuten kaikis sa maissa, mutta siellä kasvatetaan jengi niin kohteliaaksi ja kunnioittavaksi, ettei siellä tunnu miltään olla vaikka ihan yksin liikenteessä jossain metropolin sivukaduilla. Suomessahan mei dän keikat hoitaa maan paras Warner Live, ja siellä nimen omaan loistava Jake Hannula, joka on pyytteettömästi ja ahkerasti auttanut meitä kaikin tavoin jo kauan ja ansaitsee jättimäisen kiitoksen. Monroe komppaa mukana, kun kerron Japanin matkoistani, joilla ei tarvinnut pelätä edes Tokion pimeimmillä sivukujilla. /rtbb michael monroe -taitto_b.indd 44 9.10.2019 15.44. – Tämä levy on niin vahva teos, etten halunnut juosten kusta mitään, enkä pilata sitä malttamattomuudellani. – Rich teki tälle levylle niin monta hyvää biisiä, että kar sin lopulta niiden tieltä monta omaa vetoani pois, koska musta se ei ole tärkeää, kenen biisejä on mikäkin määrä mukana. – Musta tuntuu, että Suomi on nykyään kirjaimellisesti jossain lännen ja idän välissä ihan turvallisuudessakin. Nelli Matula @sorsaklubi #whotheduck #whatheduck Liput myynnissä Tampere-talon lipunmyynnissä sekä Lippupisteen myyntikanavissa (Sorsaklubin keikat myynnissä myös Tiketissä). Ha lusin antaa sille kaikki mahdollisuudet menestyä. Sen ta kia otettiin aikamme ja katsottiin ekana ulkomailta kunnon manageri kehiin, ja sitä myöten myös uusi maailmanlaajui nen levytysdiili Briteistä Silver Liningin kanssa, sekä uusi kansainvälinen ohjelmatoimisto UTA. 44 SOUNDI 44 SOUNDI ta kaikki irti, ihan kuin täällä Suomessakin vielä vuosikym men tai pari sitten. Toinen asia, mikä erottaa Japanin aiemmin mainituista Yhdysvalloista ja jopa Suomesta, on turvallisuus. – Oon liikkunut Japanissa ihan Yakuzan alueillakin, mis sä on tullut vastaan miestä jolla on katkennut pikkusormi ja kaikenlaista säätäjää, mutta yleensä japanilaiset tekee kai ken hymyssä suin ja hyväntahtoisesti jopa humalassa
Mies tunnetaan loputtomasta energiastaan, ilmaspagaateistaan keikkalavalla ja jatkuvasta positiivisuudestaan jopa sekavimman maailman ja kitkerimpien bändikuvioitten keskellä. /rtbb michael monroe -taitto_b.indd 45 9.10.2019 15.44. Mun ei ainakaan tarvitse menettää mitään asioita elämästäni osatakseni arvostaa niitä. Siinä vaiheessa on ihan sama, miten hyvä soittaja tai lahjakas muusikko olet. Joskus suoraviivainen rock toimii parhaiten, toisinaan taas on hyvä revitellä mukavuusalueittensa ulkopuolelle! Voimaa tässä hetkessä Tällainen harmonia ja voima ei ole mikään itsestäänselvyys edes Monroelle itselleen. , lippupiste puh. – Tässä jengissä kaikki ideat on tervetulleita. Joskus saadaan hullutkin jutut toimimaan, kuten pari vuotta sitten Soul Surrenderissa, jossa Samin Motörhead-tyylinen kertsi ja puolivahingossa syntynyt reggae-säkeistö lyö nätisti kättä yhteen. Erin 5.12. En osaa itse yhtään samaistua sellaiseen ajattelutapaan, jossa halutaan tieten tahtoen muille pahaa. – Riittää kun mukana on yksi itsekäs, ahne, kateellinen, pahansuopa ja egoistinen tyyppi, ja se voi pilata kaiken. Ilmavoimien Big Band feat. – Sen oon oppinut, etten halua mukaan ketään, joka pilaa bändin hyvän perusviban. Randy Brecker (USA) Girlschool (UK) Mokoma akustisena Jaakko Laitinen ja Väärä Raha 10-vuotisjuhlakonsertti Take 6 (USA) tampere-talo.. Iloitsen siitä, että oon saanut luotua itselleni onnellisen elämäntilanteen, jossa voin tehdä rakastamaani työtä ja elää rakkaimpieni kanssa hyvää ja tasapainoista elämää. The Dublin Legends – “The Dubliners” 9.11. Ei se aina itsestään tule, Monroe virnistää. Nelli Matula @sorsaklubi #whotheduck #whatheduck Liput myynnissä Tampere-talon lipunmyynnissä sekä Lippupisteen myyntikanavissa (Sorsaklubin keikat myynnissä myös Tiketissä). Tämä on meidän yhteinen ”One man gang”! Entä Monroe itse. – Pitää muistaa arvostaa sitä, mitä sulla on, kuten elämässä muutenkin, sillä tämä kaikki voi loppua milloin vain. 21.11. Onko tosiaan niin, ettei 57-vuotiaasta Suomen positiivisimmasta rokkarista lopu paristot koskaan. Sen takia oon tosi onnellinen, kun mulla on ympärilläni positiivinen jengi, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja kestää asua siellä bussissa keskenään viikkokausia. Toivon samaa kaikille muillekin. Se, että ymmärrät ainutlaatuisen asemasi ja kunnioitat fanejasi niin paljon, että kykenet lataamaan itsesi milloin vain täyteen sitä energiaa, jota tämän musan vetäminen vaatii. Mies on nähnyt vuosien varrella lukuisia bändikokoonpanoja, ja on oppinut samalla tunnistamaan myös ne myrkyllisimmät piirteet muusikoissa. Hyviä ystäviä, joilla on samankaltaiset arvot ja jotka katsoo elämää hyvän kautta. Life is too short for that, Monroe sanoo. @TAMPERETALO TAMPERE-TALO.FI/TAPAHTUMAT HEITTÄYDY ELÄMYKSIIN TAMPERE-TALOSSA! 6.11. Yhteystiedot: lipputoimisto@tampere-talo.. – Tottakai se vaatii heittäytymistä, mutta jokainen keikka on vedettävä kuin se olisi sun viimeisesi, ja kuin se olisi monelle yleisössä se ainoa keikka, jonka ne sulta näkee. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana* 7.12. – Kyllä tässä aika pitkälle on päästy tekemisen ilon kautta, mutta on mullakin niitä hetkiä, kun ei olisi yhtään fiilistä hypätä lavalle yleisön tai telkkariin kameroiden eteen, mutta se energia pitää vaan löytää jostain. – Rundaaminen on tarpeeksi raskasta jo muutenkin ilman, että joku myrkyttää sitä huonoilla viboilla. /sorsaklubi SYKSYLLÄ 2019 2.11. 30.11. Tutustu menuun: tampere-talo.. 9.12. Mä en salli sen tapahtua enää ikinä. 30.11. – Se erottaa amatöörin ammattilaisesta. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) 11.3.2020 Someone Like You – Adele Songbook (UK) 15.3.2020 Ian Anderson plays Jethro Tull (UK) *Herkuttele pikkujouluherkuilla ennen Ricky-Tick Big Bandin illan keikkaa
Sellaisenakin hänet voi ihan peZigzag-vaeltajan uusimmat seikkailut Mariska teki vaihteeksi isot biisit itselleen eikä muille. Mariskasta on tul lut jo vuosia sitten ammattimainen lauluntekijä. Seitsenvuotiaana Anna Maria Rahikainen meni Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle opiskelemaan klassista pianoa, mutta teini-iässä punk iski ja hän alkoi laulaa Oheisvasaran toisena vokalistina. Mistä näin yllättävä siirto. Hän puhuu pehmeästi ja tasaisesti, kuin jarrutellen käsitystä itsestään pelottomana heittäytyjänä. 46 SOUNDI SOUNDI 47 S uuresti rakastamani Captain Beefheart olisi voinut kirjoittaa kappaleensa Zigzag Wanderer Mariskasta. Äkkikäänteet ovat leimanneet juuri uuden sooloalbumin julkaisseen ja monet suomalaiset hitit tekstittäneen laulaja-räppäri-lauluntekijän elämää alusta asti. Hän sanoo, että koke muksen myötä bii sinteko tuntuu nyt entistäkin luonte vammalta. Teksti: Jussi Niemi Kuvat: Tero Ahonen mariska-taitto_b.indd 46 9.10.2019 15.45. – Sain tekosyyn lähteä Lontooseen poikien perässä, hän kuittaa puhelimessa hyvin epädramaattisesti, mutta lisää sentään tuon ajan olleen mahtava kokemus. Alle parikymppisenä neito lähti jo Lontooseen opiskelemaan muinaiskreikkaa ja latinaa yliopistossa. Draama ei Mariskasta välity hänen kanssaan keskustellessa, vaikka hänen elämänsä kulku useimpien mielestä tuntuu varmaan reippaasti keskivertoa dramaattisemmalta. Oma tyyli on päässyt hioitumaan mielei seksi
. . Eikö yhtään pelottanut tai ollut kyn nystä. Aloit räpätä ilmeisesti tosi nopeasti, lähes saman tien. Oliko teillä jonkin sortin roolijako vai miten yhteistyö hoidettiin. En mä osaa pelätä asioita, joista en tiedä mitään. . Itsekkyys kukoistaa ja kunniallista inhimillisyyttä ja arvokkuutta saa hakea.” mariska-taitto_b.indd 47 9.10.2019 15.45. . . Lontoossa Mariska muuten soitti kos kettimia jonkin aikaa Stratford Merce naries yhtyeessä, jossa vaikuttivat Eng lannin kovimman anarkopunk bändi Crassin vokalisti Steve Ignorant ja Buzz cocksissa 1992–2006 rumpua lyönyt Phil Barker. Siitä se lähti, hyvin luontevasti. Valtaosa hehkutti Maris kan sensuellia seksikkyyttä, mutta jou kossa oli muutama suorastaan raivokas paheksunta, vaikkei laulussa ”tuhmuu destaan” huolimatta ole mitään kipeää. Jos ei tietäisi Maris kasta mitään eikä olisi päässyt koke maan hänen vahvaa naisellista karis maansa livenä, hänet voisi näin puhe linkontaktin perusteella arvioida suo rastaan miedoksi tyypiksi. En ole aikaisemmin osallistunut niin paljoa. Niin on ja se on varmaan rikastanut keitosta kun katsellaan asioita vähän eri vinkkeleistä ja tuodaan siihen erilaisia näkemyksiä. Ei oikeastaan. No, ainakin siinä mielessä, että mul la on nyt yksi suu lisää ruokittavana. Olet melkoinen kääntyilijä. Hyvin nopeasti, jo alkuvaiheessa. . Ei tuntunut hyvältä. Se tuntui sii nä vaiheessa tärkeältä. Siinä ei si nänsä ole mitään ihmeellistä, paitsi et tä lääkärit olivat sanoneet hänelle pari kymppisenä, ettei hän voi saada lapsia. . Vaikka varmaan se kulkee jonain pohjavireenä mulla aina, koska tuun punktaustasta ja ammennan perimmäisen asenteeni sieltä. Joo, niitä on tullut aina harrastettua. Kun Mariska 2000luvun alkajaisik si lähestyi lontoolaiskaveriensa kans sa väsäämällä ja enteellisesti nimetyl lä Tee ze demollaan täkäläisiä levyyh tiöitä ja sopimus irtosi Warnerilta, hän palasi 2002 Suomeen tekemään ensim mäistä albumiaan ja oli tuota pikaa ai van ensimmäisiä täkäläisiä naispuoli sia räpäyttäjiä Toisin sanoen debyytil lään, jonka kappaleet soivat paljon ra dioissakin. . Ilmeisesti mun persoona vaan är syttää, hän arvelee tyynesti ja jatkaa: – Toisaalta mä teinkin sen provosoidakse ni ja mielestäni onnistuin. Tyyli oli jazzin ja bluesin sävyttämää is kelmöintiä, joka tuotti muun muassa sellaisen helmen kuin bluesin klassista kaksimielisyyttä loisteliaasti heijastellut Kokkaa mua. . Äkki käännöksiä on riittänyt. Mitkä fiilikset sulla on tästä uudesta levystä. Kyllä se siellä mukana kulkee. Punk on antanut mulle vapauden tehdä mitä vaan. . Varmaankin johtuen siitä, että biisinte ko tuntuu luontevammalta kun on saa nut harjoittaa tätä ammattia jo pidem pään. Kyllä, joo. . Tuntuu, että oon vä hän muuttunut kirjoittajana. Provokaatio 2010luvun alussa Mariska otti taas uu den suunnan ja operoi kolmisen vuotta Pahat Sudet yhtyeen Punahilkkana. . Muttei enää. . Sitten on tietenkin tää (Pyhimyksen menestysalbumin Tapa poika tuottanut/säveltänyt) tuotantotii mi, joka on toiminut kuin unelma: (suo malaisen rockin veteraani) Riku Matti la ja (Kuningasidean laulaja/biisinteki jä) Väinö Wallenius. Biisin suunnan selvittyä toimintaa vä hän eriytettiin: et soita sä sen tai tuon tyypin kans tuohon nyt tuollasta. 2016 Mariskan elämä muuttui taas ra dikaalisti: hänestä tuli äiti. Millainen suhde sulla nykyään on räppiin. Yllätys oli totaalinen, kun toisin kävi. Herkullisen rallin tulkinta riisui aseista leikkisällä seksikkyydel lään. Metropolin oppi Neljä vuotta Lontoossa oli varmasti merkittävä ajanjakso parikymppiselle tytölle ja sen Mariska auliisti myöntää kin. Minkälaista elämänviisautta suuri metropoli opetti. No… Siinä vaiheessa elämä ylipää tään kävi vähän ahtaaksi. Päinvastoin, sen kaltainen vapautunei suus tekisi hyvää tälle kansalle. Tosin kuunneltuani sen juuri You tubesta ja luettuani jengin kommentteja, hämmästyin. Onko äitiys jotenkin muuttanut bii sinkirjoitustasi tai suhtautumistasi mu siikkiin. Tällä levyllä otin myös sävellys puolen haltuun. (pitkähkö hiljaisuus) Ei, kyllä siinä ”Maailma on nykyään kovin riitaisa paikka. Sen jälkeen rankkailtiin biiseistä ne, joita lähdettiin kehittämään eteen päin. Ettei tarvitse kouluja ja todistuksia voidakseen tehdä jotain. Provokaatio ei enää oo mun listalla ykkösenä eikä kakkosenakaan. Sävellyspuoli haltuun Päällimmäisenä taiteilijan mielessä juu ri nyt on tietenkin uusi oma levy, jo ka paljon puhuvasti tottelee vain nimeä Mariska. Oma tyy li on päässyt hioutumaan ja koko hom ma näyttäytyy vähän eri tavalla kuin jos mut on vaikka vaan istutettu sessioihin muitten kanssa. Me pidettiin paljon yhteisiä sessi oita, joissa kaikki sai idistellä vapaasti: et mitäs jos tähän tätä ja tuohon tuota. Oliko Pahat Sudet sulle enemmän ”sinä ja taustayhtye” viritys. Vastaus tulee taas niin, että se ikään kuin demppaa hehkutuksen mahdolli suudenkin heti. Se on ehdottomasti paras ja laaduk kain levy, mitä olen toistaiseksi tehnyt. Mähän en sitä mitenkään hakenut, se vaan tu li mulle ja on sitten jatkunut oikein mu kavasti. Enimmäkseen se meni niin, että mä tein jotenkin auttavia puhelindemoja, joista sitten tehtiin Väinön kanssa lau lu/pianodemoja, ja sit ne vietiin Rikul le. Teillä on eri ikäpolvet aika hyvin edustettuina siinä tiimissä… . Semmoista hakemistahan se oli. Varmaan se on tuonut lisää tiettyä elä mänkirjoa… laajentanut sitä, mistä yli päätään pystyy rustaamaan, nainen naurahtaa. 46 SOUNDI SOUNDI 47 rustellusti nähdä. Miten tekstien tekeminen muille al koi. Kolmen albumin jälkeen se alkoi kui tenkin käydä sulle vähän ahtaaksi, vai kuinka. Ainakin sen, ettei kannata sinisil mäisesti luottaa kaikkeen… Ja Lontoos sahan mä innostuin räpistä. Var sinkin ne alkupään sessiot oli hyvinkin yhdessä tekemistä studiolla ja mulle vä hän uudenlainen tekemistyyli. Sitä hän taa tusti ei ole, tohdin väittää, vaikken voi kaan sanoa oikeasti tuntevani häntä. Vesalan Paulalta oli pyydetty tekstejä ja sit ne halus lisää nuorta naisnäkökul maa ja rekrytoi mut. Olin aika ma sentunut parikymppinen. Väinön kans oon tehnyt ennenkin jotain, mutta Riku on mulle uus tuttavuus. Tällä uudellakin albumilla vähän
– Koska ihan siinä alussa kun parilla sanalla pyörittelin jotain artisticocktaileja, niin Chisu vilahti niissä. 48 SOUNDI SOUNDI PB tehtiin paljonkin yhdessä, mutta se oli Jukka Immosen tuottama ja sillä oli vahva näkemys, jota sitten soittajat omalla soittotyylillään lähti tukemaan. Joko sulla on bändi koossa keikkoja varten. Ei. Itsekkyys kukoistaa ja kunniallista inhimillisyyttä ja arvokkuutta saa hakea, Mariska lausuu sanojaan punniten, naulan kantaan. . Tietenkin sitten kun eka sinkku (Grafeenia) pantiin ulos, niin toivottiin, että sitä alettaisin jossain soittaa, Mariska naurahtaa. . Sen työnimi oli Andy Warhol. Kun niin kävi, niin sit me vaan puhuttiin tilanne auki ja jumpattiin biisiä niin kauan, että kaikki oli tyytyväisiä lopputulemaan. . Maailma on nykyään kovin riitaisa paikka. Minä niitä varmaan eniten pohdin. Ketkä sua on tekstintekijöinä eniten innoittaneet. Katsoin netistä, mikä on maailman kestävintä ainetta ja Wikipedia kertoi: grafeeni. Oho! Miksi. Esimerkiksi Kuninkaita ja kuningattarii on mun mielestä iso steitmentti miehen ja naisen alennustilasta tällä hetkellä. En näe sitä kauhean henkilökohtaisena juttuna, vaan tarinana siitä, miten tämmöiseen tilanteeseen on päädytty. Mitä on grafeeni. Katselin jotain Warholin haastattelua ja se puhui so what-ismistään, jota ilman hän ei kuulemma olisi elämässään selvinnyt. Etkö tuntenut tarvetta käsitellä yhtään sitä, mitä maailmassa muuten tapahtuu, kun näin jännittäviä aikoja eletään. Perkaamme vielä hetken tarinoiden isoutta. Mä teen ne yksin taustanauhojen kanssa. Musiikillisesti kiinnostava, kättentaputuksineen jopa vähän tribaalinen biisi tuntuu ”mitä välii”-asenteellaan koukkaukselta parikymppisen Mariskan tajuntaan. Mariska luettelee esimerkkeinä Kun liityin sinuun ja Kuninkaita ja kunin gattarii, mutta sanoo hakeneensa joissain biiseissä nyanssierojakin, vaikka ylikäyvänä teemana onkin tietty isous. Totta kai sitä tulee kuunneltua, mikä siellä tänä päivänä soi, mutta kun saatiin homma rullaamaan ja se kuulosti meidän mielestä hyvältä, niin ei me lähdetty mitenkään toisintamaan sitä, mikä nyt on in. Siitä se syntyi, Mariska paljastaa. Kun en soita mitään, niin käytän sitten nauhoja. Ei. Näin Daven ja Dumarin keikalla, ja ne jäbät, joilla tietenkin on kilsoja ja karismaa vaikka muille jakaa, veti vaan pelkän skeban kans. Lähtikö uuden levyn biisit elämään paljonkin, siis mahdollisesti ihan eri suuntaan kuin mitä olit ajatellut. Kuinka paljon te pohditte kaupallisia näkökohtia. Ensimmäisinä tulee mieleen Samuli Putro ja Leonard Cohen. Tarinankertojalla on aina vapaus. mariska-taitto_b.indd 48 9.10.2019 15.45. Onko niistä eri versioita. . Eihän tarkoitus ole oksentaa pahaa oloa niin että kuulijallekin tulee paska fiilis. Kiva, että sanot noin, Mariska keskeyttää. Rakkaus ja parisuhdetematiikka on kovasti tapetilla. On kauheita ristiriitoja sukupuolten ja ylipäätään ihmisten välillä. Mulle oli ja on ihan selvää, että radio on se kanava, jonka kautta haluan tulla kuulluksi. Sitä paitsi henkilökohtainen voi olla yleistäkin. . Ennakkolausuntojesi perusteella odotin jotain hyvin henkilökohtaista, mutta aika yleispätevällä linjalla tekstit kuitenkin kulkee. Toki Jenninkin, mutta se Jenniviba tulee varmaan enemmän sitä kautta, että oon tehnyt hänelle sanoituksia. ”Ei tarkoitus ole oksentaa pahaa oloa niin että kuulijallekin tulee paska fiilis.” Erilaisissa ja erikokoisissa yhtyeissä laulujaan esittänyt Mariska aikoo jatkossa tehdä keikkansa yksin taustanauhojen kanssa. Miehen ja naisen alennustila Kuinka henkilökohtaisia nämä tarinat on. . Selvä. Kyllä ne on hyvinkin henkilökohtaisia, vaikkei niissä nimiä ja osoitteita tarjoilla, vaikka kyse olisi jostain tietystä henkilöstä. En koe kauhean mielekkääksi zoomata johonkin arjen yksityiskohtiin tällaisissa isoissa biiseissä. Mikä se alennustila tarkalleen on. Niitä juttuja ei nyt tälle levylle tullut. Biisit nousi siinä erityisesti esiin ja ajattelin, että toi sopis mullekin, koska mun yleisö varmaan tulee paljolti kuuntelemaan just niitä tarinoita. Näissä uusissa biiseissähän jyllää joka tapauksessa koneet aika pitkälti. . Kaupallisuudesta vielä sen verran, että kun kuuntelin uutta levyäsi, niin ensi vaikutelma oli, ettei siinä niin kauhean kaukana olla Chisun tai Jenni Vartiaisenkaan joistain jutuista… . Arvostan ja diggaan kovasti Chisun osaamista. Tekovaiheessa ei kauheesti kaupallisuutta mietitty. Hmm. Tietty mieltymykset vaihteleekin ja on muitakin, mutta noilla on musta aina tasokasta jälkeä. Siinä pitää ottaa askel taaksepäin ja etäännyttää tarina vähän yleisemmälle tasolle. Mulla on ennen ollut ajatuksena tehdä isot stoorit muille ja pitää pienet tarinat itselle, mut nyt päätin vaihtaa linjaa: tehdä isot biisit itselleni, ja soundillisesti… Jos sieltä joku Chisu-viba tulee, niin se on vaan hauskaa. Mutta kyllä ne on ihan mun omaa… Kokemus-sana jää tulematta, mutta ei tuntumatta. Mistä Mitä sit kimposi. Aika nopeasti selvisi, jos joku ei oikein istunut mun pirtaan. . Lähinnä siis ennen levytysvaihetta. . Pyrittiin vaan kaivamaan joka biisin syvin olemus esiin ja illustroimaan sitä sitten tuotannolla. . Hiiliyhdiste
Se sisältää pääsääntöisesti tallennekorvauksia ja taustamusiikkikorvauksia vuodelta 2018 sekä Gramexin ulkomailta vastaanottamia korvauksia. Lopullisen korvaustilityksen tekeminen taiteilijoille jo keruuvuonna on harvinaista Gramexin ulkomaisten sisarjärjestöjen keskuudessa. Silloin jaetaan jo tämän vuoden alkupuoliskolla kerättyjä korvauksia. Gramexilla on yli 54 000 asiakassopimusta muusikoiden ja tuottajien kanssa ja yli 31 000 korvauksia maksavaa asiakasta. Kyseessä oli Gramexin syystilitys. Se on myyty jo viiteen ulkomaiseen tekijänoikeusjärjestöön. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Viime vuonna Gramex jakoi 22 miljoonaa euroa korvauksia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Gramex pystyy tekemään tämän, koska sen yhdessä itävaltalaisen BiConcepts-yhtiön kanssa kehittämä Apollo-tilitysjärjestelmä mahdollistaa aiempaa nopeamman tilitysvauhdin. Gramex tekee töitä sen eteen, että musiikkia pystytään Suomessa tekemään huomennakin. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 94,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 94,80 7000 SAI KORVAUKSIA Tekijänoikeusjärjestö Gramex jakoi syyskuussa 2,75 miljoonaa euroa korvauksia muusikoille ja tuottajille. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. RAHAA KAKSI KERTAA NOPEAMMIN KAUPAKSI MAAILMALLA Gramexin kehittämä tilitysjärjestelmä on niin edistynyt, että sitä ostetaan nyt muihin tekijänoikeusjärjestöihin maailmalla. Palsta on ilmoitus, jossa muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toiminnastaan. Lisäksi myyntineuvottelut ovat kesken kolmen muun järjestön kanssa. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. YLI 80 000 ASIAKASTA Gramexilla on hyvät referenssit kehittää tilitysjärjestelmiä. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. TUPLANOPEUDELLA Seuraava tilitys tapahtuu joulukuussa. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tilaa Soundi! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Korvauksia sai runsas 7000 oikeudenhaltijaa. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A IL M O IT U S Gramex Soundi.indd 49 10.10.2019 13.38. Korvauksia jaetaan nykyisin jopa kaksi kertaa aiempaa nopeammin. LAURI KAIRA Kirjoittaja on Gramexin viestinnästä ja sidosryhmäsuhteista vastaava johtaja. Tällainen nopeus on poikkeuksellista
lut luontevinta survoa, mutta hänellä on asiaan poikkeuksellisen omintakeinen ja genrerajoja surutta runteleva lähestymistapa. – Vastasin hänelle, että oh my god, rakastan Circleä ja Newcastlessa on paljon Circle-faneja. Siitä tulee hauskaa lisäväriä leppoisaan jutusteluumme, koska ensin hän pysähtyy lepertelemään Mr. Dawson kyllä mahtuu siihen folk-karsinaan, johon hänet on olkiä kävi ilmi että heillä oli tusinan verran ideoita, Dawson naurahtaa ja kertoo olleensa keikan jälkeen totaalisen poikki. Paperilla Dawsonin ja Circlen musiikilliset maailmat eivät kuulosta kovin samanlaisilta, mutta hengenheimolaisuuttakin heidän väliltään löytyy. Laulujen paikkana voisi olla vaikkapa joku keskisuuri brittikaupunki. Richard Dawsonin musiikissa britti folkin vanhat perin teet yhdistyvät luon tevasti astetta mieli kuvituksellisemman indierockin kanssa. Mies paljastuu Richard Dawson -nimiseksi britiksi, eikä tuokaan nimi vielä kauhean monen päässä soita kelloja. 2020-albumin maailmassa ihmisillä tuntuu olevan samankaltaisia kokemuksia, mutta tällä kertaa tapahtumien kehyksenä on nykyaika. Käy ilmi, että yhteistyö sai alkunsa molemminpuolisen fanituksen pohjalta. – Tarkoitus on tehdä todella iso levy, hän kuvailee. ALAN OHJATA keskustelua Dawsonin oman tuotannon suuntaan, vaikka mies ehdottaakin että hänen puolestaan voidaan puhua vaikka pelkästään Circlestä. Circlen kitaristi Janne Westerlund oli kehunut Twitterissä Dawsonin musiikkia. No, jatketaan vielä hetki. Ehdottomasti kannattaisi, sillä juuri kuudennen albuminsa julkaissut singer-songwriter on tämän ajan persoonallisimpia ja kiehtovimpia tapauksia. RICHARD DAWSON on lähtenyt kävelylenkille odottamaan haastattelua, koska hänen talossaan on olematon kännykkäkenttä. Sidewaysin alla tapasimme sitten ensimmäisen kerran, ja reissusta muodostui elämäni parhaita kokemuksia. 2020-levyn värikäs henkilögalleria alkaa heti tuntua entistäkin todemmalta. Kahden vuoden takaisella, kovasti kehutulla Peasant-albumilla miehen tunnistettavasti kailottavan laulutyylin ja vielä erikoisemman melodiakielen lisäksi kulmakarvoja nostattivat levyn tekstit, joissa seikkailtiin 400–600-lukujen Britanniassa. Mittens -nimisen kissimirrin kanssa, seuraavaksi vastaan tulee ystävä Sam lapsineen ja hetken päästä Dawson kuiskaa puhelimeen, että nyt pitää olla hetki hiljaa koska kadulla hengailee joku epäilyttävän näköinen hiippari. Kuten Newcastle, jonne otammekin nyt puhelun. Circle-keikalla jyrää sama kuusijäseninen kraut/heavy-monsteri kuin niin usein ennenkin, mutta nyt mikrofonin ääressä on itsestään kaikkea antamassa aivan uusi karvanaama, joka liidaa biisit omalaatuisesti mutkittelevalla falsetillaan. Minulle heidän kanssaan lavalla oleminen tuntui siltä kuin vieressäni olisi ollut joku Iron Maiden tai vastaava, olin niin onnellinen! Sideways-keikalla kuultiin lauluja, joita Dawson ja Circle ovat yhdessä työstäneet. Vakaana aikomuksena on tehdä yhteinen albumi, tosin Dawson painottaa, ettei projektin kanssa suotta kiirehditä. 50 SOUNDI Teksti: Mikko Meriläinen Erikoinen Circle-fani Newcastlesta Täysin omanlaisiaan nuottiviivastoja seuraava Richard Dawson toi 2020-levyllään laulujensa hahmot nykyaikaan. Seuraavaksi saattaa olla vuorossa yhteisalbumi porilaisten sielunveljien kanssa. K esän 2019 Sideways-festivaalin yleisö tuijottaa lavalle kummastuneina. Brittifolkin vanhat perinteet kohtaavat kotikutoisen indierockin ja taiteellisemman häröilyn. Ennen kuin keskitymme Dawsonin uuteen levyyn, täytyy selvittää se tärkein: miten ja miksi hän päätyi samalle lavalle Circlen kanssa. Lopulta nousi esiin ehdotus, että voisimme tehdä jotain yhdessä Circlen kanssa. 2020-levyllä se kuuluu aiempaa selvemmin. Jatkoimme juttelua, vaihdoimme levyjä ja päädyin laulamaan taustoja hänen soololevylleen. – Luulin, että esittäisin heidän kanssaan ehkä pari laulua, mutta äkK u v a: Sa ll y P il k in gt o n Richard Dawson -taitto.indd 50 9.10.2019 15.45
En oikein osaa ajatella, että musiikkini olisi jotenkin outoa, Dawson pohtii ja lisää, että omasta mielestään hänen oudoin levynsä oli debyytti, ja sekin siksi että oli niin suoraviivaista singer-songwriter-tyyliä. F I S I B E L I U S K A T U 2 8 , 4 9 4 H A M I N A + 3 5 8 4 4 7 9 5 5 3 8 • T Y O S K I @ W A N H A T Y O S K I . Jopa silloin kun asiat ovat hyvin ja levollisesti, mieli kyseenalaistaa kaiken. On tärkeää pystyä laittamaan itsensä toisen kenkiin, ja laulujeni hahmot tuntuvat minulle hyvin todellisilta. I B E + M E L O + G E T T O M A S A T O 5 . Dawson selventää, että monien hahmojen mielentila on hyvin kaukana hänen omastaan, ja siksi heidän maailmaansa samaistuminen on raskasta. Ei ilmaisunsa eikä sävellystensä puolesta. V I R V E R O S T I & L O YA L S + R A I N E R F R I M A N & R A I N E R B O L L S T R Ö M L A 9 . Kaiken kaikkiaan toivon, että levy olisi todenmukainen heijastuma tämän hetken yleisestä ilmapiiristä. Levy ei kuitenkaan ole suoraan kantaaottava tai poliittinen. – Minun tavoitteeni on ollut aina tehdä musiikkia, joka mahdollisimman suoraan ilmaisisi sen mitä haluan sanoa. Minulla on kyllä paljon ystäviä, jotka juoksevat. 1 1 . K L A M Y D I A L A 2 3 . 1 1 . Dawson selventää, että juoksemisen sijaan kyseessä voi olla mikä tahansa asia, joka toimii ankkurina ja helpottaa selviytymään tässä kaoottisessa maailmassa. F I N L A N D E R S L A 1 6 . – Onhan se sellaista taistelua, vaikka asiat olisivatkin enimmäkseen hyvin. Mutta mikä maailmassa sitten on niin kaoottista. 1 2 . – Toisaalta siellä on myös Joggingin kaltaisia hieman toiveikkaampia lauluja, jotka uskoakseni tasapainottavat surua. En koe kovin hyvin pystyväni keskustelemaan politiikasta, mutta sen sijaan osaan puhua niistä arkipäiväisistä tilanteista, jotka joudumme kohtaamaan tiettyjen poliittisten tekojen takia. Ainakin minun mieleni!” W W W . W A N H A T Y O S K I . – Lopetin vain musiikkini määrittelemisen, mutta varsinaisesti tavoitteeni ei ollut koskaan olla kummallinen. 1 1 . F I P E 2 5 . – Tuo on mukava kuulla, sillä minä pidän tätä kyllä erittäin surullisena levynä. L A S S E H O I K K A & S O U V A R I T L A 2 . Luulisi että Britannian tämän hetkisissä poliittisissa tapahtumissa riittäisi kommentoitavaa. Dawsonin taiteesta ei ole liioittelua todeta, että hän ei kuulosta keneltäkään toiselta. Meissä on jotain samaa, sellainen viehätys vanhaan musiikkiin, sekä sen yhdistäminen johonkin futuristiseen. Sen sijaan pidän uimisesta. 1 1 . F I E N N A K K O L I P U T : T I K E T T I . Sen tekeminen oli hyvin tunteellista, muutamat laulut ja hetket olivat lähes liikaa. – Kuuntelen paljon erilaisten ihmisten ajatuksia, sekä lähipiiriini kuuluvien että vaikka keikalle tulevien, ja tuntuu että ihmisten ongelmat ovat aika samoja. Ja isäni on urheiluvalmentaja, joka valmentaa pitkänmatkanjuoksijoita. N E L J Ä R U U S U A P E 1 5 . 1 1 . I R I N A I S MO A L A N KO N E L J Ä R U U SUA K L A MY D I A H A D DAWAY Richard Dawson -taitto.indd 51 10.10.2019 10.36. Mutta se sai kaiken tuntumaan tärkeältä. Sellaisia perustason asioita, kuten työpaikasta kiinni pitäminen tai ystävyyssuhteissa navigoiminen… on paljon asioita, jotka aiheuttavat hermostuneisuutta. Käy ilmi, että ainakaan tuo kappale ei kerro kirjaimellisesti Dawsonista itsestään. Halusin käsitellä sellaisia asioita ilman, että tekisin varsinaisesti poliittista levyä. – Juokseminen saa kehoni sattumaan joka paikasta. Y Ö L I N T U + F L A N G E R S L A 3 . Helpoiten sen kuulee kappaleesta Black Triangle. 1 . 1 1 . S A M U L I P U T R O P E 1 . Monille ihmisille ihan jo se, että saa palkkashekin käteen. Y S Ä R I B I L E E T : H A D D A WAY ( G E R ) + R O X E T T E U L T I M A T E T R I B U T E ( S W E ) P E 2 9 . 1 . 1 1 . – En voi sietää hölkkäämistä! hän parahtaa. Albumin ensisingle Jogging (kappale ja etenkin sen video lienee suorin reitti Richard Dawson -faniksi) pyörittelee todentuntuisesti päähenkilönsä sekä itsestään että ympäristöstään nousevia epävarmuuksia, joista johtuen hän aloittaa päivittäisen juoksuharrastuksen: ”Hundreds of miles going nowhere”. ”Jopa silloin kun asiat ovat hyvin ja levollisesti, mieli kyseenalaistaa kaiken. Etenkin koska samankaltaisia kohtaloita löytyy lähistöltä. Koska 2020 sijoittuu edeltäjästään poiketen nykyaikaan, tuntuvat sen laulujen henkilöt todellisilta. – Siellä on muutamia hetkiä, joista pystyn osoittamaan, että ne ovat selvästi saaneet vaikutteita Circlen musiikista. Two Halves esittelee jalkapallo-ottelussa hapuilevan pojan ja kentän laidalla pettymystään nielevän isän. K O T I T E O L L I S U U S P E 2 2 . Ainakin minun mieleni! VAIKKA MONET 2020:n laulut ovat teemoiltaan hyvinkin traagisia ja surullisia, tuntuu levy yleisilmeeltään hilpeältä. P E K K A N I S K A N P O J A T L A 2 6 . I S M O A L A N K O P E 8 . 1 1 . – On siellä sitäkin, kaiken seassa, mutta se ei ole poliittinen vaan henkilökohtainen levy. Lisäksi Dawsonin teksteissä on tavattoman paljon tarkkanäköisiä yksityiskohtia, jotka kiinnittävät tapahtumat oikeaan maailmaan. En ole sinut poliittisen taiteen kanssa, sillä se usein haluaa sanella asioita, ja saneleminen on jotain sellaista, mitä vastaan minä olen. 1 1 . 1 1 . Se johtuu runsaan mustan huumorin ohella siitä, että tekstien vastapainoksi sekä Dawsonin äänestä että aina kitarasoundeja myöten erikoisista sovitusratkaisuista ja yllättäviin suuntiin kääntyilevistä sävellyksistä syntyy levyyn leikkisyyttä
Love & Hate -albumi oli ilmestyessään brittien listaykkönen, enkä epäile, etteikö myös uutuuslevy nappaisi samaa sijoitusta. Potin lopullisesti räjäyttävä Kiwanuka on vapautunut, uskalias, rytmikäs ja aiempaa jonkin verran nopeatempoisempi kokonaisuus, mikä on pelkästään tervetullut asia. Retrohenkisyys sopii hänelle hienosti. Tuntuisikin absurdilta vaatia häneltä nykyaikaisempaa otetta. Rauhoittuessaaankin Kiwanuka on erinomaisessa vireessä. M ichael Kiwanukan seitsemän vuoden takainen Home Again -esikoisalbumi oli yllättävä tuttavuus. I’ve Been Dazed toimii hienona Withers-pastissina. Perinteisempää soulia suosivien nykytekijöiden kapeahkosta rintamasta ei yhtä vahvalla näkemyksellä varustettua kaveria löydy. Hän sylkee suustaan sanoja, laittaa torvisektion pauhaamaan ja ottaa rinnalleen kuin suoraan 1970-luvulta varastetun soulkuoron. Silti jälki oli hämmentävän laadukasta ja kaunista. Kiwanukan tuottajina toimivat viime levyn tapaan Danger Mouse ja Inflo. Levyarviot > K u v a: O li v ia R o se Kiwanuka Michael Kiwanuka Polydor 52 SOUNDI Levyarvostelut 9_19.indd 52 10.10.2019 13.35. Se sisälsi sisäänpäinkääntyneen lämmintä soulja folktunnelmointia, joka kuulosti vähän liiankin aikuiselta Bill Withers -kierrätykseltä ollakseen vasta 24-vuotiaan lontoolaisartistin tekemää. Samaa temppua käytetään seesteisemmin svengaavassa Living In Denialissa. Ja kun näistä helmistä on ”selvitty”, kruunataan albumikomeus utuisen nerokkaalla Light-hiturilla. Itsevarmasti omaa nimeä kantavalla kolmosalbumilla introvertin oloinen Kiwanuka tuntuu saaneen itsensä kunnolla auki. Komealla soundilla soivan Kiwanukan määrittävimpinä genreinä toimivat psykedeelinen soul ja funk, mutta levy täyttyy myös maalailevista instrumentaalivälikkeistä sekä oivallisista popja folkmausteista. Kiwanuka on ammentanut musiikissaan vahvasti menneestä, ja etenkin 1960ja 1970lukuisilta soul-esikuviltaan. Sitä seuraa Hayeshenkinen, huumaava souljazz-balladi Piano Joint (This Kind of Love), joka on silkka klassikko. On nimittäin ilo huomata, että kolmas kerta sanoo sen kuuluisan toden. Singlenä julkaistu You Ain’t The Problem on hyvä esimerkki Kiwanukan uudesta uljaasta asenteesta. Kiwanukalla on vyöllään poikkeuksellisen hieno albumitrio. Albumi oli pätevä mutta vakavamielisyydessään hivenen raskas kokonaisuus. Legendojen kanavointi kantaa jo siksi, että Kiwanukan kappalemateriaali on niin laadukasta. Vaikka vaikutteet kuuluvat selvästi, Kiwanukan tapauksessa kyse ei ole halvasta jäljittelystä. Tällä kertaa artisti on kertonut laulavansa ensisijaisesti siitä, miltä tuntuu olla ihminen nykyaikana. Kakkosalbumillaan Love & Hate (2016) soullahjakkuus alkoi avartaa ilmaisuaan seikkailemalla rytmimusiikin kentällä laajemmin. Samalla artistin tekstit alkoivat sisältää yhä enemmän yhteiskunnallista kommentointia ja sosiaalisen ympäristön tarkkailua. TOMI NORDLUND HHHH ...kokemusmaailma pysyy tietoisen pienenä ja yksilötasoon kohdistuneena... Mies yksinkertaisesti tuntuu elävän ja hengittävän tällaista musiikkia. Uutukaisellaan artisti hyödyntää kaikkea sitä hyvää, mitä esimerkiksi Curtis Mayfield, Gil Scott-Heron, Marvin Gaye ja Isaac Hayes ovat musiikkimaailmalle tarjoilleet
Kaikki tiet vievät Peltolaan ei nimittäin todellakaan riko kaavaa. Tässä onkin varmaan se selvin yhteys ilmeiseen vaikuttajahahmoon, Gösta Sundqvistiin. Rumpukoneen tahdittamaa melodista iskelmärockia ja kaljasta, lääkkeistä ja ihmissuhdeongelmista kertovia tarinoita on tarjolla 35 minuuttia, eikä mitään muuta sitten olekaan. Sitä seuraa herkkien sovitusten jäntevöittämä kokonaisuus, jossa matkustetaan pois, otetaan itsesyytösten kautta etäisyyttä menneeseen, ja palataan lopulta jonkin kauan sitten valmiiksi tehdyn äärelle. Akustispainotteisena ja hartaana soiva albumi on teeskentelemätön läpileikkaus miehen tunnusomaisesta säveltajusta, jota tukee tällä kertaa hänen oma, vetoavan arvottamaton äänensä. Periaatteessahan tässä on kyse esikoislevyttäjäksi poikkeuksellisen valmiista tuotteesta. Pitää olla tarpeeksi täkyjä, mutta paketti on myös pidettävä yksinkertaisena. Ja ehkä levyn sanomaksi riittää huomio siitä, että pyrkimys rikkumattoman tunnetilan luomiseen on jo itsessään arvokasta. HANNU LINKOLA HHH K u v a: Te ro A h o n en K u v a: A k i R o u k al a Levyarvostelut 9_19.indd 53 10.10.2019 13.35. Voi tietysti olla, ettei Knipiä kannata etsiä laulujen ilmimerkityksistä. Tehdäänkö levy siksi, että sisäinen pakko vaatii sitä, vai siksi että sen tekeminen on mahdollista. Mutta lähtökohdat myös mietityttävät. Maustetyttöjen laulut ovat niin perustarttuvia, ettei niistä juuri erota edes kertosäkeitä. Vaikka levy muistuttaa koko ajan syntyneensä Suomen kultakorvaisimman pop-säveltäjän kynästä, kertoo se ihmisestä laulujen takana vain ajoittain. Knipi osoittaa kysymykset osittain toisarvoisiksi heti avausraidalla. Kalseat lauluosuudet ovat uhmakkaasti juuri sellaisia kuin ovat, mutta lyhyenkin levyn mittaan tähän estetiikkaan vähän väsyy. Onhan se aivan omanlaisensa kappale, lyyrisesti nokkela ja hirvittävä korvamato kaupan päälle. SOUNDI 53 HHHHH Sydämeen HHHH Soittimeen HHH Levyhyllyyn HH Divariin H Roskiin Maustetytöt Kaikki tiet vievät Peltolaan Is This Art! Maustetyttöjen hype on hyvä osoitus siitä, miten pitkälle yksinkertaisella, vahvalla idealla pääsee, kun sen vielä toteuttaa riittävän hyvin. Katkoviivoja on puhdas ja huolellinen, mutta samalla hetkessä elävä helmi, joka sijoittaa Egotripin Matkustajan keskelle Kentin Du & jag dödenin (2005) tummansuureellista maailmaa. Lannistunut tunnelma uhkaa monin paikoin muuttua itseparodiseksi, mutta sitten tulee taas jokin naseva säkeistö, joka jää pyörimään päähän, mitä taas laulumelodiat tekevät lähtökohtaisesti. Minäkin olin yksi niistä, jotka koukuttuivat alkuvuodesta julkaistuun Tein kai lottorivini väärin -sinkkuun välittömästi. Ehkä kuuluukin tuoteselosteeseen, että asiat tehdään usein sinne päin – nimibiisin ytimeen iskevää sosiaalipoliittista tapauskuvausta kohden on aina jotain niinkin kirskahtavaa kuin kakkosraidan tärkeään rooliin päästetty Ihan niin kuin mukamasten vaan. Muotopuhtaudessaan musiikki tuntuu kuitenkin paria numeroa itseään pienemmältä; pikemminkin ammatilliselta omakuvalta kuin joltakin todella henkilökohtaiselta. Katkoviivoja määrittää kuitenkin vasta alkupisteen. Löytyykö lauluista ristiriitaisuuden kitkaa, joka sinkauttaa musiikkiin mestariteoksen vaatiman kipinän. Kakkossingle Se oli SOS meni samoilla höyryillä, mutta odotetun debyyttialbuminsa kanssa Kaisa ja Anna Karjalainen joutuvat vastaamaan siihen tärkeään kysymykseen, että kuinka pitkälle yksitotinen konsepti kantaa. Ehkä häntä on enemmän levyn jumalaisissa melodioissa ja perfektionismiksi jalostuneessa rakkaudellisuudessa. Kokemusmaailma pysyy tietoisen pienenä ja yksilötasoon kohdistuneena, mutta samalla aavistuksen anonyyminä. Selvä linja musiikissa, teksteissä ja imagossa ja sopivasti erottuvuutta pauhinasta ympärillä – siinä se. Samalla laulu paljastaa, ettei Knipi yritä irtautua taustastaan, vaikka esittäytyy ensimmäistä kertaa sooloartistina. Oireellinen esimerkki tästä on Sotku, jonka erodraama junnaa naiivinkin ulkoa opittuna, kunnes Knipi yhtäkkiä pysäyttää kertosäkeen raastavaan toteamukseen: ”Olen rikkonut hänet”. Maustetytöt vaikuttaa sen verran meemimäiseltä, että epäilyksiä duon tulevaisuuden suhteen on pakko esittää. NIKO PELTONEN HHH Knipi Knipi Universal Kun maineikas laulunkirjoittaja kutsuu joukon ystäviään albumileirille Roomaan, tarttuu nauhalle varmasti taitavaa ja paineetonta soittoa
Hämmentävintä Ghosteenissa on hallittu määrätietoisuus ja vakuuttavuus, ikään kuin Cave olisi päässyt juuri haluamaansa lopputulokseen. Kannen kitsch-taiteellinen fantasiamaalaus vaikuttaa lähes sarkastiselta satuvisiolta Caven aivoituksista. Mayhem Daemon Century Media Black metalin pahamaineisin bändi Mayhem on palannut. Grand Declaration Of Warin (2000) täyteen tyylilliseen u-käännökseen, Ordo Ad Chaon (2007) vähintäänkin omaperäiseen äänimaailmaan tai genrerajoja rikkovaan Esoteric Warfareen verrattuna Daemon vaikuttaa ulkopuolisesti aika suoraviivaiselta black metal -levyltä, joskin erittäin hyvältä sellaiselta. Kovat tempot, kimurantit sävellykset ja äärimmäisen täyteenpakattu äänimaailma eivät päästä kuuntelijaa helpolla. Runolliset kielikuvat avautuvat tumman kohtalokkaan lauluäänen ja kirkkaan korkealta lausuttujen säkeiden vaihtelussa, jolle musiikillinen kauneus antaa siloisen ja yllätyksettömän, vähädetaljisen taustamaiseman. Daemon on selvimmin black metaliksi lokeroitavinta Mayhemia aikoihin. Mielenkiinto Nick Caven musiikkia kohtaan alkoi etääntyä hänen laantuessaan jyrkemmistä ja kouraisevammin iskevistä tunnekuohuista oman henkisen maailmansa seesteisempiin, verkkaisempiin ja hartaampiin hymistyksiin. Setti lauluja kietoutuu toisiinsa tiiviiksi musiikin kimpuksi. Ghosteenin pelkistetyt soundit ovat hyvinkin kiehtovaa äänimattoa, mutta jäyhät melodiat ja pateettiset äänenpainot vievät kappaleista parhaan särmän ja sykähdyttävimmän jännitteen sekä melodiset muuntautumistehot. Caven ei toki olettanut jatkavan grand guignol -raakuuksien parissa teatraalisten murhaballadien johdatuksella, mutta ei myöskään hidastavan rytmiikkaansa ja Bad Seeds -soitantaa näin laahaavien hymnien ja lyriikan lausunnan tasalle. Levollisen keskittynyt kerronta ei suinkaan vaikuta itsetarkoitukselliselta tunnetilan venytykseltä, mutta vilpitön ja vaistonvarainenkaan tunnetilan haku ei tee kappaleista erityisen kiinnostavia tai kuuntelukokemuksen välittömään uusimiseen yllyttäviä, saati nautinnollista musiikkia. Black metalin älykkäimpiin ja kokeilunhaluisimpiin bändeihin lukeutuvan Mayhemin uudelta levyltä ollaan totuttu odottamaan jonkinlaista ennakkoluulotonta hyppyä tuntemattomaan. 54 SOUNDI Nick Cave & The Bad Seeds Ghosteen Bad Seed Ltd. Caven solistista asemaa vahvistaa pianokoskettimien rytminen painotus, kun elektronisempi koskettelu aaltoilee sanattoman kuorolaulun rinnalla. Mayhemin old school -fanit voivat olla tyytyväisiä Daemonin peräänantamattomaan bläkkis-soundiin, mutta uudemman tuotannon ystäville levy saattaa alkuun tuntua vähän konventionaaliselta. ASKO ALANEN HH Levyarviot > ...jossakin sekoilevan teinin ja taantuneen keski-ikäisen välimaastossa... Vähäiset perkussio-osuudet ovat todella hillityt. Niin kitarakuviot, rumpujen pauke kuin nokkamies Attila Csiharin laulusuorituskin tekevät kunniaa ysäribläkkikselle. Taitavasti sävelletyltä levyltä löytyy kuitenkin jokaisella kuuntelukierroksella uusia tasoja ja lopulta intensiivinen Daemon ei olekaan ihan niin perinteistä bläkkistä kuin ulkokuori antaa ymmärtää. Siltä pohjalta albumi voi löytää aikansa, paikkansa ja vastaanottavaisen mielen samaan tapaan kuin kiireettömät ja vaitonaiset venäläiset taide-elokuvat. Kokonaisuudesta ei saa irrotettua yksittäisiä lauluja täkyiksi, vaan koko intiimi kamaritai kappelikonsertti on maltettava kuunnella kaikessa rauhassa läpi. Edellisen studiolevyn Esoteric Warfaren (2014) ja Daemonin välissä bändi vietti muutaman vuoden soittamalla debyyttialbumiaan De Mysteriis Dom Sathanasia (1994) livenä. Soitannon säyseys jättää musiikillisen dramatiikan laulajan kontolle, eikä Bad Seeds omaksu kiinteän ja itsenäisen yhtyeen roolia tarkkaan siivutetuissa soitinnuksissa. Daemon on silti De Mysterisiin tai Wolf’s Lair Abyssiin (1997) verrattuna selvästi monitahoisempaa, modernimpaa ja haastavampaa musiikkia. NUUTTI HEISKALA HHHH K u v a: E st er Se ga rr a K u v a: M at t Th o rn e Levyarvostelut 9_19.indd 54 10.10.2019 14.28. Vaikkei Mayhem Daemonilla millekään nostalgiatripille olekaan lähtenyt, on vanhojen biisien esittäminen kuitenkin selvästi jättänyt jälkensä. Koukkuja, kertosäkeitä, pidempiä introja, kokeellisia väliösia tai muita hengähdystaukoja on tällä kertaa turha toivoa. The Dying False King potkaisee levyn vihaisesti käyntiin Hellhammerin tuplabasarien tykityksellä, eikä kauttaaltaan korkeatempoinen levy juuri hellitä ennen loppuaan
Levy lähtee käyntiin lupaavasti, mutta kulku on epätasaista. Määränpäältä se ei kuitenkaan kuulosta. Koneistus palvelee kerrontaa silloinkin kun kokonaisuus lyödään sirpaleiksi, ja mielleyhtymät Björkin ja The Knifen kaltaisiin dynamoihin selkeyttävät tulkintakehystä. Tietenkään kyseessä ei ole enää parikymppinen tyttö vaan nelikymppinen perheenäiti, joka on ehtinyt kokea muitakin kuin huolettomia festarikesiä. Omaksumiskyvyn lisäksi Demian julistaa Mannerin haluttomuutta pysähtyä. Vaikka Dragonforce haluaisi olla – ja todennäköisesti on – maailman nopein power metal -yhtye, tällä albumilla parhaimmat ja eniten tunnepintaa sisältävät biisit ovat niitä hieman rauhallisempia. Taiten fokusoidussa albumissa on yksi ärsyttävä piirre. Tekstien yksityiskohdat peilautuvat musiikkiin maukkaina tuotantoratkaisuina, joita ei alleviivata. Kyseenalaista on Cyndi Lauperin puhkisoitetun Time After Timen lisääminen albumille muovisena coverina. Levyarvostelut 9_19.indd 55 10.10.2019 13.35. MIRKO SIIKALUOMA HH Konsta, Kusti & Faarao Konsta, Kusti & Faarao Helmi Aina kun muusikot onnistuvat luomaan oman rinnakkaisuniversumin, jota on mahdoton sijoittaa mihinkään kategoriaan, ollaan syvissä vesissä ja mestariluokassa. SOUNDI 55 The Hearing Demian Solina Ruusujen viimevuotinen debyytti oli jäsentensä näkemysten antaumuksellinen synteesi. Mutta lauluäänen ja kappaleiden perusteella Miran kyllä tunnistaisi ilman esittelyäkin. Jos aiemmin Dragonforce oli muodon spektaakkelia, nyt tuotteella on myös sisältöä. PEKKA LAINE HHHH ...jossakin sekoilevan teinin ja taantuneen keski-ikäisen välimaastossa... Osin puhutut, osin rakeisella soundilla luonnostellut lyhyet välikkeet vangitsevat huomion ja loppuvat töks. Katharsiksella on hetkensä ja parhaimmillaan albumi on energistä ja hauskaa modernia rockia, etenkin raskaimmissa biiseissään. Juurimusiikin haju on niin vahva, että Jamaikan pensastolaisrastat kokisivat varmasti Savolaisen Nyahbinghin tribaalinytkytyksen kodikkaana, vaikka meno muistuttaa yhtä paljon Siilinjärven iltamista kuin nyahbinghi-kokouksesta. HANNU LINKOLA HHHH Santa Cruz Katharsis M-Theory Audio Santa Cruz hajosi viime vuonna dramaattiseen tapaan ja bändin ainoaksi jäseneksi jäänyt Archie Cruz synnytti näistä tapahtumista Katharsis-levyn, joka käy läpi tekijänsä tuntoja vihasta anteeksiantoon. Näin angstin ja ahdistuksen kulta-aikana herrojen musisoinnin vapautuneesti kiireetön, muun muassa perkussioiden, mandoliinin, bansurin ja sormipianon maustama tasapainoisuus ja elämänilo tuntuvat todella raikkaalta ja toivoa antavalta. Kahden ihmisen välisen vetovoiman ja hylkimisreaktioiden kuvaajana Kanerva on velho. Räikeimmillään ollaan It Was Youssa, jonka säkeistön “You watched me walk away” -lause käy yksi yhteen Killswitch Engagen My Cursen kanssa. Juureva luomurocksointi taittuu elektronimaisemaksi vaivihkaa. Kanervan toista levyä kuunnellessa tämä slogan tulee toistuvasti mieleen ja puhtaasti positiivisessa merkityksessä. Katharsiksen ongelmaksi muodostuu tunne, että tämän on kuullut jo aiemmin. Vaikka albumi hyödyntää pop-musiikin muotoa ja hedonistista herkkyyttä, välittyy siltä jatkuva tarve löytää tutuista elementeistä uusia ulottuvuuksia. Ikääntyminen kuuluu vähän liikaakin Meikkaava messias -iskelmässä, mutta esimerkiksi Yksi syy ja DNA kuitenkin vakuuttavat, että Mira Luoti on sopivasti jossakin sekoilevan teinin ja taantuneen keski-ikäisen välimaastossa. Osa biiseistä kuulostaa valitettavan selviltä pastisseilta toisen artistin tyylistä. Pinnan alla risteilee ideoita ja keinoja roots reggaesta, afrikkalaisesta musiikista, elokuvamusiikista ja tanssilavojen/ravintoloiden viihteestä. Edellisille albumeille Malin kiteytti New York -taustansa ja -nostalgiansa, mutta nyt Queensin poika ja Arkansasin tyttö loihtivat soundiin kattavamman americana-klangin, johon mahtuvat tribuutit Tom Pettylle ja Shane McGowanille sekä Billie Joe Armstrongin kanssa jalostetulle punk-särmälle. MIKKO MERILINNA HHHH Kanerva Kuinka aika pysäytetään Texicalli ”Ihmisen kokoinen” on ankea määre, joka tarkoittaa hyvää. Vaikka The Hearing muodostaa kiistatta oman jatkumonsa, on sen entistä estottomampi sointi helppo paikallistaa samoihin ideariihiin, joista Ruusut ammentaa muotojaan. True Believerin pullistelu tuntuu Five Finger Death Punchin jämäpalalta ja Into The War Thirty Seconds To Marsin hiilikopiolta. Miksi. Vivahteet pitää itse kuulla. Vertailu artistien edellisiin elämiin ei ole välttämättä tarpeellista tai olennaista, mutta Luotin levyä kuunnellessa sitä on vaikea olla tekemättä. Vaikka ”minun” puhe ”sinulle” jatkuu laulusta toiseen, muistikuvien ja nykyhetken välille punoutuu kiehtova verkko. ASKO ALANEN HHHHH Dragonforce Extreme Power Metal Ear Brittiläinen Dragonforce on kairannut pikku hiljaa itselleen oman äänen power metalin toisinaan geneerisessä kentässä. Williamsin kanssa, joka on nyt tuottanut Sunset Kidsin miehensä kanssa. Kolmikon nimetön debyytti hurmaa heti rikkomalla ja sivuuttamalla kaikki kliseet. Levyn ensisingle Changing Of Seasons oli luettavissa pesäeron teoksi menneeseen, mutta tosiasiassa useat levyn kappaleista olisi helposti voinut kuulla Cruzin kahdella aiemmalla albumilla. Erikoisuudentavoitteluksi ilmaisu ei kuitenkaan hajoa. Joviaali radikalismi, anybody. Aikamme synteettisille spektaakkeleille ja popmelodraamoille on mukava saada vastapainoksi taiten sommiteltuja lauluja, joissa kaikki ei ole MIELETTÖMÄN järisyttävää. Viulisti Konsta Eskelinen, hanuristi/kinourkuri Kusti Vuorinen ja kitaristi Pekka ”Faarao” Pirttikangas ovat juuri sen sortin toisinsoittajia, että heidän kuuluukin tehdä yhdessä musiikkia. Tulisen nopeat Nintendo-kitarasoolot, joissa enemmän totisesti on enemmän, genressään persoonallinen rytmittely sekä solisti Marc Hudsonin epätyypillinen, punkja popsävyjä sisältävä hevilaulu tekevät lontoolaisryhmästä välittömästi tunnistettavan, mutta nyt sävellyksissään on rehellistä tarttumapintaa. Tässä kulttuurityössä hän on haalinut ympärilleen kovia musakavereita, eikä mitään trophy guesteja, vaan vankan sävellystyön tenholla seuraksi houkutettuja. Extreme Power Metalin kertosäkeet soivat enimmäkseen duurissa, tuotanto on nykyaikaista mutta ei liian turboahdettua ja melodia on aina lähtökohta, vaikka yhtye on tunnettu lähinnä virtuositeetistaan. Siltä löytyy kuitenkin tie, jota Cruzin kannattaisi lähteä seuraamaan. Muita lauluja mystisemmin säteilevä luukku lyödään kiinni kättelyssä, vaikka se olisi voinut kasvaa lopulliseksi niitiksi. Malinin oma artistikarisma kimaltelee uusilla viisteillä entistäkin kiehtovampana. Purettavaa ja kasattavaa on jäljellä vielä niin paljon, että levyn lopullinen merkitys määrittynee vasta tulevaisuudessa, osana jotakin mitä kukaan ei osaa vielä ennustaa. Sunset Kids on ensiluokkaisen maukas nimenomaan Malinin tasaisen maittavaksi varioidun biisisetin ansiosta. Sanoitusten perusteella joku on erehtynyt Eriniksi tai Isac Elliotin taustatanssijaksikin häntä luulemaan. JUSSI NIEMI HHHH Mira Luoti Haureuden valtatiel Sony Matti Iivari Risto ja Aarne, tavaa Mira Luoti nimensä ja esittelee itsensä heti toisen sooloalbuminsa alussa. Esimerkiksi hypnoottis-minimalistinen Var fri tuntuu maagiselta uudelta vaihteelta. Eleet ovat pieniä mutta merkityksellisiä. Kolmistaan toteutettu multi-instrumentalismi (Otto Eskelinen foneineen vierailee Junalla pohjoseen -kappaleessa) on viehättävällä tavalla vanhanaikaista, mutta paradoksaalisesti samalla täysin uutta ja tuoretta. KAROLIINA KANTOLA HHH Jesse Malin Sunset Kids Wicked Cool Yli viisikymppiseksi ehtinyt Malin ylittää kovatkin odotukset vahvalla kahdeksannella soololevyllä, kun glam punk -bändi D Generationin hajoamisesta on jo 20 vuotta. Toisaalta yhtä lailla niitä kuunnellessa tekee mieli hyppiä, tanssia ja tehdä jumppaliikkeitä baarin tanssilattialla tai Rantalavan yleisössä kuin ennen vanhaan. Paketin kruunaavat tehokkaat melodiakoukut, jotka taipuvat niin Love=Prisonin kohtalokkaaseen klubitunnelmaan kuin WYD:n keijumaiseen hourailuunkin. Tavallaan he keksivät suomalaisen kansanmusiikin uudelleen. Yhtyeen kahdeksas albumi perustuu yhä vähemmän pastissiin ja seisoo tukevammin omilla jaloillaan. Kanervan tiukasti rajattujen asetelmien äärellä tuntuu siltä, kuin katsoisi aikuisille tarkoitettua intiimiä ihmissuhde-elokuvaa ankaran supersankarikuurin jälkeen. Kolmen Lucinda-dueton lisäksi on kihelmöivää kuulla, kuinka Jessen oma laulutyyli ja -melodiat muuntuvat välillä vaistomaisesti Williamsin tunteikkaan fraseerauksen kaltaisiksi. Jokainen PMMP:n kanssa kasvanut löytää verrokin esimerkiksi kappaleille Tukholmaan ja Haurauden valtatie. Jo 12 vuotta sitten tehty kappale Lucinda ennakoi yhteistyötä Mrs. Luovimmillaan Demian on musiikkia, joka on saatu valmiiksi viemällä se hajoamispisteeseen asti. The Hearing -soolonsa pariin palatessaan Ringa Manner osoittaa, että kollektiivin voima on palvellut myös yksilöä. Strangers ja Heart Demolition rokkaavat kasaristi Van Halenin hengessä ja hymyilyttävät pop-henkisillä hokemillaan, ja The Last Dragonbornin syntikkamelodia tarttuu välittömästi. Tällä vuosituhannella Malin on laajentanut perspektiiviään New Yorkin katutasolta isompiin musiikin viitekehyksiin
Ryhmän kolmatta pitkäsoittoa alettiin hioa joulukuussa 2016 Floridassa kitaristi Steve Morsen studiossa, jossa hahmoteltiin suurin osa levyn biiseistä. Lähestymistavan päivittymisen voi aistia soiton pakottomasta huokoisuudesta. Jos levyn kappaleet olisivat muotokuvia, ne heräisivät kirkuen eloon. Ei tarvitseLevyarviot > ...moshaisin tämän timanttisen levyn tahdissa autuaasti vaikka kohti tuhoa... Soitanto on ajoittain vaikuttavan tiheää mutta silti melodista. Bändin virtuoosimaisuus pyrkii paikoin esille. Yleistunnelma on sulkeutuneen vakaa, mutta jokaista laulua kirjotaan hurmosmaisilla nostatuksilla ja tarkkanäköisillä aksenteilla. Levyarviot > 56 SOUNDI Kohti Tuhoa Ihmisen kasvot La Vida Es Un Mus Kotimaisella hardcorepunkilla menee hyvin. Juuri kun toivut särmikkään poljennon aiheuttamasta euforiasta, sinut paiskataan julmaan hooceevyöryyn. Sen todistaa ainakin omalta osaltaan Kohti Tuhoa -yhtye ja sen kolmas albumi Ihmisen kasvot. Melodiat ja rytmit toimivat melkein kuin K-X-P:llä parhaimmillaan. Skenejeesusta ei vastuuseen laiteta.” Ei voi kieltää etteikö laulaja Helena Hiltunen olisi tärkeä osa bändin karismaa. Äänenvärikin on rikastunut entisestään matkan varrella. Ja tutultahan Giants Of All Sizes kuulostaa: miellyttävältä yhdistelmältä The Seldom Seen Kidia (2008) ja Little Fictionsia (2017). JARI MÄKELÄ HHHH Elbow Giants Of All Sizes Polydor Elbow kertoo tehneensä erilaisen levyn, jonka muoto on löytynyt yhteissoiton ehdoilla. Kiinnostuksen kohteet esoteria, eksploitaatioviihde ja sosiaaliporno ovat samankaltaiset kuin Tähtiportilla, mutta lähestymistapa on vähemmän herraskainen. JUHA SEITZ HHHH K u v a: Lä jä Ä ij äl ä Levyarvostelut 9_19.indd 56 10.10.2019 13.35. Elbow kieltäytyy levy toisensa jälkeen alistumasta keskinkertaisuudelle. 56 SOUNDI kaan, sillä Boneshaker on samaa hienja bissenhajuista muutaman soinnun ja jämäkän backbeatin rockperinteen jatkumoa, johon pussieläinten maan parhaat orkesterit ovat planeettamme asujaimistoa varhaiselta 1970-luvulta saakka totuttaneet. Orkesteri on ollut aina niin uskollinen perustaansa kohtaan, että levykohtaisista painotuksista puhuminen tuntuu saivartelulta. Edellisen levyn tarttuva rock-groove on hellittänyt ja tilalla on monipuolinen setti aineksia punkin eri tyyleistä. Esitysten rakenteet päätyvät suhteellisen simppeleiksi, mutta sovitusten kimurantti ilme luo viehättävää vaaran tuntua. siis jos kukaan odottaisi Airbournelta omaperäisyyttä! MAPE OLLILA HHH Möyhy-Veikot Huume Jet Set Life L&M Kun tulevaisuutta ei ole, kääntyy katse menneisyyteen. Kaipuu 70-90-lukujen hyvinvointivaltion ”viattomuuteen” on läsnä duon c-kasettijulkaisuilla, joista Huume Jet Set Life on järjestyksessä kolmas. Nykyvinkkelistä yrityksiin voidaan suhtautua hyväntahtoisen nostalgisesti tai tarttua haasteeseen ja toteuttaa se Möyhy-Veikkojen tapaan konkreettisesti. HANNU LINKOLA HHH Flying Colors Third Degree Mascot Kun Flying Colors kasattiin vuonna 2012, yhteinen kemia löytyi pian. Moshaisin tämän timanttisen levyn tahdissa autuaasti vaikka kohti tuhoa. Duon räkäinen instrumentaalikitarointi ja vimmainen rumpalointi yhdistettynä etukäteen ohjelmoituihin syntikoihin sekä asiantuntemuksella ja taidolla koostettuihin ”kolmoskanava-esteettisiin” taustavideoihin on parasta teknorockia mitä koskaan olen livenä todistanut. Mulkkujen maailma ampuu julman ironisesti hegemonisen porsastelun ytimeen: “Kun ego on suuri, voi tehdä mitä tahansa. Kirmailujen ytimissä Steve Morsen kuulaat kitarajuoksuttelut, Neal Morsen sävykkäät kosketinosuudet sekä Mike Portnoyn innovatiiviset rumpukuviot anastavat ansaitusti huomion. Teknoa ja rockia on risteytetty vuosikymmenien ajan, usein surkuhupaisin tuloksin. Albumi rullaa vaivattoman tuntuisesti, ja kaikesta hehkuu soittamisen ilo. Annostelen lausunnon päälle hyppysellisen suolaa. Kuuntelukokemuksen herättämä tunne on pelottavan voimakas. Roisisti AC/DC:n Given A Dog A Bonelta tuoksahtava Backseat Boogie on tämän erän osumista puhtain ja Burnout The Nitro taas voisi soida moottoriurheilumakasiineissa ympäri maailmaa ellei lyriikoissaan kehottaisi kilpailijoita pussaamaan pakoputkeaan… Se toki vähän voisi häiritä, että Rock’n’Roll For Lifen päälle voi laulaa mukana Let There Be Rockia... Möyhy-Veikkojen täysipainoinen livekeikka on viiden tähden arvoinen, mutta Huume Jet Set Life toimii meditatiivisena ja viihdyttävänä audiokokemuksenakin. Biiseissä on paljon yllätyksellisiä käänteitä. Vaikka tasalaatuisesta valikoimasta ei löydy ilmeisiä klassikoita, riittävät esimerkiksi kompromissiton White Noise White Heat ja murtunut My Trouble todistamaan, millainen määrä ilmaisunhalua 22-vuotiaassa yhtyeessä yhä on. Toisaalta massiivisten sovitusten rinnalla vaalittu ilmavuus on alusta asti ollut Elbow’n ydinelementti. Kasetin tekninen toteutus on duon tähän asti onnistunein. Sanoituksissa ei runoilla turhia. Maailmanlopun ennustamisen ja yleisen vitutuksen lisäksi levylle on ujutettu annos feminististä paatosta. Boneshaker on kaikessa simppeliydessään siitä erikoinen jytälevy, että puolituntisesta kestosta huolimatta sen mainious aukeaa kokonaan vasta useamman kuuntelun jälkeen. Tuntuu siltä etten tarvitse enää mitään muuta. VIRPI SUOMI HHHHH Airbourne Boneshaker Spinefarm Kuka uskoo, jos kerron, että Warrnamboolin raivotautinen boogiekone Airbourne on luonut nahkansa. Loput sävellyksistä löysivät muotonsa parisen vuotta myöhemmin. Jälleen kerran pisimmät kolossit tekevät vaikutuksen – mosaiikkimainen Last Train Home sekä uhkeaksi kehittyvä Crawl lukeutuvat levyn kermaan. Minimitavoitteen täyttämiseen siltä riittää kuitenkin tällä kertaa rutiinisuoritus. Sielunhoidoksi musiikin kasvattaa Guy Garveyn laulu, joka pursuaa elämänhalua, vaikka oleminen tuntuu luopumiselta ja sivilisaatio uhkaa romahtaa niskaan. Deep Purplen, Dream Theaterin, Dixie Dregsin, Spock’s Beardin ja muiden yhtyeiden kokoonpanoissa vaikuttaneet muusikot hakivat linjansa melodisen rockin sekä progen välimaastosta vaivattomalla tavalla. Se ei kuitenkaan ole bändin tehokkain iskusarja, sillä tästä myllytyksestä puuttuvat maksankärkeen osuvat kohokoukut, joilla kuulija tippuu kerrasta kanveesiin. Nyt Airbourne vain lähenee entisestään Bon Scottin ajan AC/DC:tä. Third Degree on vahva näyttö Flying Colorsin kyvyistä. Postpunkin jumalattaren ja kiukkuisen pikkutytön yhdistelmä on vastustamaton. Voiko Möyhy-Veikkojen yhteydessä puhua kasettifuturismista. Levyn todellinen uutuusarvo määrittyykin yksittäisten kappaleiden kautta
SOUNDI 57 ...moshaisin tämän timanttisen levyn tahdissa autuaasti vaikka kohti tuhoa... Levyarvostelut 9_19.indd 57 10.10.2019 13.35
Yhtyeen edellinen albumi Won’t Be Missed (2016) saattoi olla monelle yhEdu Kettunen Kaivo aavikolla Concepta Suomen kieli taipuu konkarin käsissä edelleen mainiosti, lauluissa on käytetty paljon melko maltillista säestystä; välillä näyttämön etuosaan astuu hetkeksi jokin instrumentaalijakso, mutta perinteisen laulaja-lauluntekijän tapaan pääroolissa on Kettusen lauluääni, jota on toisinaan tuettu lisäämällä mukaan toinen ääni. Tunnelma on pitkälti melankolinen, mutta tarkkaileva eikä tuomitseva. KIMMO K. Bat For Lashes Lost Girls AWAL Kurimuksen tavoin kurnuttava kasari-revivalismi on vaatinut tuoreimman uhrinsa. Metalliriffejä ja takovia rytmejä riittää ja biisien aiheetkin ovat totuttua synkempiä. Tämä newyorkilaiskvartetti voisi periaatteessa olla samaa jatkumoa, mutta seestyneessä muodossa, laiskiaispistoksen saaneena ja vaihtoehtorock-autotalliin sijoitettuna. Spiritual Instinct jatkaa Kodaman viitoittamaa tietä. LASSI LINNOLA HH Michael Monroe One Man Gang Silver Lining Music Michael Monroe on elänyt rock’n’roll-unelmaansa täydet 40 vuotta. Se, että bändin tähän mennessä popein biisi Sapphire on myös sen uran paras todistaa Kodamalla aloitetun suunnan olleen oikea. Jos Spiritual Instinct on tähän mennessä helpoiten lähestyttävää Alcestia, on se kuitenkin myös bändin raskainta materiaalia sitten alkuaikojen black metal -levyjen. KOSKINEN HHH Alcest Spiritual Instinct Nuclear Blast Alcest otti edellisellä levyllään Kodamalla (2016) askeleen rockimpaan suuntaan. Ainoastaan Desert Man ja Mountains muistuttavat kuulijaa Khanin taidosta luoda minimalistisista palikoista hätkähdyttäviä kokonaisuuksia. Kodaman tavoin uusi levy äänitettiin analogisesti Ranskan Drudenhaus-studioilla ja tuloksena on todella ajaton ja upea soundi. Mikä pahinta, ei Lost Girls kasva edes kärsivällisen kuuntelun myötä, vaan tyhjenee tyhjenemistään kuin kimmeltävä ja surullinen vappupallo. Black Ties And Red Tape kaahaa levyn lyhimpänä rykäisynä kuin ylikierroksia hipova yhdistelmä The Damnediä ja Motörheadiä. Verkkaisaa kerrontaa ja ihmisläheisen minimalistista laulua; Edu Kettunen on kuin vanha villapaita, joka lämmittää tarvittaessa tutun oloisesti. Dandy Warholsin lo-fi-suristeluun ja 16-osien jankkaamiseen yhdistyy siellä täällä Beckin slacker-löysäilyä tai Iggy Popin jännitteisyyttä, ja isot mutta lakoniset kertosäkeet kruunaavat tahallisen puolihuolimattoman ilmaisun. Blackout Statesillä (2015) esittäytyneen bändinsä kanssa tehty One Man Gang on kaikessa kliseisyydessäänkin hyvin toimiva synteesi rock’n’rollia, punkia, glam ja hard rockia. Livornon miehet -laulua on onnistuneesti kehitelty toisia pitemmäksi niin tekstikuin instrumentaalipuolellakin ja haitari tuo siihen oman sävynsä. Hanoi Rocksissa alkaneelle ristiretkelle ei näy loppua ja One Man Gangillä Monroe on jälleen ylpeästi oma itsensä eikä vain peterpanmaisen imagonsa elinkautisvanki. Vaikka lauluissa käydään ulkomaillakin, Toivon varikon miljöö on hyvin suomalainen ja alkutalvinen, mutta varovasti toiveikas kuin monet levyn laulut. PERTTI OJALA HHH Off With Their Heads Be Good Epitaph Bändiksi, jolla on lähes yhtä paljon entisiä jäseniä kuin Black Sabbathilla, minnesotalainen punkpoppoo on tiputellut levyjä mukavan tasaiseen tahtiin. Kasettimuodossakin julkaistu Lost Girls on piinallisen selvä merkki siitä, että nostalgiavajeessa rypeminen on saavuttanut lakipisteensä. Monen muun artistin tapauksessa Lost Girls voisi olla ihan kohtuullinen tai jopa trendikäs suoritus. Pitkäaikainen laulaja-kitaristi Ryan Young tuntuu olevan sekä kannatteleva tukipilari että kirsikka kakun päällä. Niin hyvä kuin Kodama olikin, jäi se kuitenkin jossain määrin väliteokseksi bändin etsiessä uutta suuntaa. Se on varustettu laajennettavalla sisäisellä äänikirjastolla ja hiljattain kehitetyllä vasaratoimisella hybridi puuja norsunluutuntuman tarjoavalla koskettimistolla. Kaikki toimii kuin karheaksi rasvattuna, eikä Monroella ole pienintäkään tarvetta pyrkiä olemaan moderni tai muutakaan itselleen epäluonteenomaista. Uusi VIVO S9 on poikkeuksellinen yhdistelmä korkeaa teknologiaa ja käsityönä tehtyjä yksityiskohtia. Sitä tarvitsee monesti näin pitkän ja pimeän vuodenajan alkajaisiksi. Krapulaisen raukeassa hassuttelutilassa operoivaa Interpolia kaipaavalle So Removed on aivan kelpoa alternativesurrausta. Muuten keskinkertaiseen punk rockiin Youngin rosoinen ääni tuo särmikkään silauksen hardcorea. Kaikki on toki suhteellista. Last Train To Tokyolla häivähtää Hanoi Rocksin haamu, Junk Planetin riffissä voi kuulla Nick Lowen Heart Of The Cityn ja kaiken katumuksen kiistävän Wasted Yearsin vieraana kitaroi Nasty Suicide. Vilpittömän retroisen One Man Gangin päättää sen kirkkain helmi, väkevämelodinen ja luonteeltaan balladinen Low Life In High Places, jolla Eicca Toppisen sello sulautuu Rich Jonesin ja Steve Conten vahvaan kitarointiin. Levyarviot > 58 SOUNDI K u v a: A n d y Ju li a VIVO S9 on DEXIBELLin patentoimalla T2L (True to Life) -tekniikalla toteutettu digitaalinen piano, joka sisältää kolme äänimoottoria: VIVO digitaalinen piano, plus COMBO ja CLASSICO digitaaliset urut. Periaatteessa Wivesillä ei ole soinnissaan mitään omaa, mutta se kyllä kuulostaa New Yorkilta ja sen musiikkiperimältä varsin selkeästi. Se, mikä alkoi virkistävänä retroiluna, on näivettynyt ontoksi fetisismiksi – jäljellä on pelkkää neonväreillä vuorattua Stranger Things -paskaa, jossa ulkomuoto on sisältöä tärkeämpää. NUUTTI HEISKALA HHHHH ...koko uran tylsin, typerin ja turhin levy... Wivesin debyytti on ihan vetävää rämpyttelyä, mutta lakoniseen vetelöintiin kyllä alkaa pidemmän päälle kaivata astetta ryhdikkäämpää otetta. Tämä nonchalantti itseriittoisuus kuuluu asenteessa: takki auki ja leuka pystyssä vedetään vaikka heppoisemminkin eväin. Totuuden kissankultakauppias sisältää myös värikkään soitinosuuden, joka nostaa sen esiin. Lisäksi maalaileviin sävellyksiin tuotiin lisää rakennetta. Sen sävellykset ovat vielä edeltäjäänsäkin välittömämpiä ja äänimaailma vieläkin hallitumpi ja tukevampi. Tavallisesti niin ihana ja omaperäinen Natasha Khan eli Bat For Lashes on julkaissut upean diskografiansa jatkeeksi tavattoman tylsän albumin, joka nojaa vahvan kappalemateriaalin sijaan äänitekniseen kikkailuun ja elähtäneeseen neo-noir -estetiikkaan. Shoegazemaisia äänivalleja karsittiin selvästi erottuviksi instrumenteiksi ja rumpuja miksattiin etualalle. Bat For Lashesin kohdalla kyseessä on kuitenkin koko uran tylsin, typerin ja turhin levy. MAAHANTUONTI: Studiotec Oy | 0207 512 300 | info@studiotec.fi | www.studiotec.fi P L A Y B E T T E R S9 T h e C u t t i n g E d g e P i a n o # F A N A T I C S 9 M o d e l i n g Levyarvostelut 9_19.indd 58 10.10.2019 13.35. The Damnedin Captain Sensiblen kitarasoolon tähdittämä nimiraita räjäyttää albumin liikkeelle punk rockin energisyydellä. Lyhyehkö kuuden biisin levy on välittömästi tunnistettavaa Alcestia, mutta sen sekoitus bläkkisriffejä, post metalia ja kauniita laulumelodioita tuntuu täysin uudelta. Talo joen rantaan on toimiva kertomus, jossa on myös kiinnostava säestys. ANTTI MARTTINEN HHH Wives So Removed City Slang Tjaa, tässähän on kyse tyystin eri bändistä kuin siitä Wivesistä, joka julkaisi 2004 erinomaisen metelirock-levyn Erect The Youth Problemin
16 / 18€ 8 MARRASKUU IKINÄ, MERTA, CRUCIFY THE FAITH LIPUT ALK. MIKONKATU 15, 00100 HELSINKI | K18 | ETEISPALVELUMAKSU 3€ KATSO KAIKKI KEIKAT WWW.ROCKS.FI 1 MARRASKUU SKRAECKOEDLAN (SWE), CRANEIUM LIPUT ALK. ...koko uran tylsin, typerin ja turhin levy... 18,5/20€ 14 JOULUKUU MOTO BOY (SWE) LIPUT ALK. Se on varustettu laajennettavalla sisäisellä äänikirjastolla ja hiljattain kehitetyllä vasaratoimisella hybridi puuja norsunluutuntuman tarjoavalla koskettimistolla. 12 / 14€ 22 MARRASKUU TIISU PALUUKEIKKA LIPUT ALK. Uusi VIVO S9 on poikkeuksellinen yhdistelmä korkeaa teknologiaa ja käsityönä tehtyjä yksityiskohtia. 15 / 16€ 15 MARRASKUU MILJOONASADE LIPUT ALK. MAAHANTUONTI: Studiotec Oy | 0207 512 300 | info@studiotec.fi | www.studiotec.fi P L A Y B E T T E R S9 T h e C u t t i n g E d g e P i a n o # F A N A T I C S 9 M o d e l i n g Levyarvostelut 9_19.indd 59 10.10.2019 13.35. 21 / 22€ 18 MARRASKUU THE PAPER KITES (AU) LIPUT ALK. 14 / 15€ VIVO S9 on DEXIBELLin patentoimalla T2L (True to Life) -tekniikalla toteutettu digitaalinen piano, joka sisältää kolme äänimoottoria: VIVO digitaalinen piano, plus COMBO ja CLASSICO digitaaliset urut
Hän edustaa samaa kokeellisen musiikin ja popin rajapinnalla tasapainoilevaa jatkumoa kuin vaikka David Sylvian, Kate Bush tai Björk. Pate sentään kuuluu onneksi olevan vedossa. Tähän valiojoukkoon voidaan laskea nyt myös tummaa pakanametallia vyöryttävä tamperelainen Vorna, joka erottuu muista ennen kaikkea laulukielellään. Vesa Salovaara sylkee vihaista, mutta kuitenkin hyvin artikuloitua kärinää tai luikauttelee kauniisti ja puhtaasti ihan selvällä suomen kielellä, mikä tuo musiikkiin oman runollisen sävyn ja istuu siihen mainiosti. Tätä kiekkoa tulee väkisinkin verrattua Oasis-yhtyeen albumeihin, eikä se oikeastaan häviä lainkaan bändin 2000-lukuisille levytyksille. Sylvianian kanssa FKA Twigsille on myös yhteistä pelottomuus suhteessa tyhjyyteen. Suosittelen lämpimästi tutustumaan. Levyllä riittää hyviä biisejä, mutta toisaalta Gallagherin tapa tehdä klassisen keskitempoista “John Lennon -rokkia” alkaa olla jo nähty ja kuultu juttu. Tällä levyllä on kaikki tuo ja vielä kauniimpia melodioita kuin aiemmin. Mikä hienointa, jokaisella näistä on myös oma tunnistettava soundinsa ja piirteensä, vaikka ne isossa kuvassa onkin helppo niputtaa yhteen. Bändi on voittanut yleisöä puolelleen varsinkin keikoillaan, joita nähtiin kesällä Suomessakin pari kappaletta. Warner Rocksuuruus Liam Gallagherin toinen sooloalbumi käynnistyy pätevästi. Tarinat eivät tempaa mukaansa, sävellykset ovat tylsiä ja bändi kuulostaa pahviselta. TOMI NORDLUND HHH Jinjer Macro Napalm Ukrainalaisakti on nyt kulunutta fraasia käyttäen hyvässä nosteessa. ARTTU TOLONEN HHHH Pate Mustajärvi Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä Turpiini Paten yhdestoista sooloalbumi on kuin levylle käännetty TV2:n maalaiskomedia: pieniä pitäjiä (Karvia!), pieniä ihmisiä ja humalaista toikkarointia. Hengenheimolaisuus kahteen edelliseen tuntuu vahvemmalta. Myös melodramaattinen otsikko antaisi odottaa juurikin sydämeenkäypiä ja rosoisia tarinoita, jotka ovat kuin luotuja Paten “Springsteen Broadwaylla” -tyyppiselle teatterikiertueelle. Why Not. Siksi harmittaakin, että lopputulos on laimea ja alituotettu. VESA SILTANEN HH FKA Twigs Magdalene Young Turks FKA Twigs on tanssin, visuaalisuuden, kehon uudeksi kuvittelun ja musiikin yhdessä muodostama kokonaistaideteos. FKA Twigs on rohkea, tunteellinen ja eeppinen minimalisti. Yhtyeen historian tuntien kokoonpano jää nähtäväksi. On myös ilahduttavaa huomata Gallagherin laulavan paremmin kuin aikoihin. 60 SOUNDI tyeen raskaan tyylin ystävälle pettymys, mutta Be Good tekee paluun tuttuun soundiin. Näin sen kuuluu mennäkin. Why Me. Noel on näin soolourallaan tehnyt, ja tuloksena on ollut keskimäärin Liamin tekemisiä kiinnostavampaa säveltaidetta. JulkaisuLevyarviot > ...parisuhde meni rikki ja kohdusta leikattiin kuusi kasvainta... Hattua on nostettava albumille, joka samaan aikaan tuntuu sekä rypevän itsesäälissä että potkivan kuuntelijaa persuksille tykittävällä menollaan. Levyä väitetään tekijänsä henkilökohtaisimmaksi ja syvällisimmäksi. ISLA MÄKINEN HHHH Vorna Sateet palata saavat Lifeforce Suomi on todellakin otollista maaperää tunnelmalliselle, melankoliselle ja melodiselle raskaalle musiikille. Se on melkeinpä liiankin mittatilaus-Patea: otsikkona aivan tavallisen suomalaisen miehen nimi, tarinana antisankarikertomus peräkamaripojasta. Sateet palata saavat on Vornan uran tunnelmallisin ja onnistunein teos. Muutamia valonpilkahduksia (On The Top, Retrospection) lukuun ottamatta Macro on kokonaisuutena melko puuduttava ja poukkoilevuudesta huolimatta lopulta yksipuolinen. Retrosti rullaavassa kappaleessa piisaa ruutia. Siispä mikäli Be Good antaa edes jonkinlaista viittaa tielle, jota bändi lähtee kulkemaan, voimme innolla odottaa seuraavaa albumia. Ainoana poikkeuksena on Veikkoniminen biisi, jonka on tekstittänyt Paten tytär Jenni Mustajärvi. Vuosien mittaan Off With Their Headsin meno tuntuu käyvän yhä määrätietoisemmaksi. Loppupuolen kappaleista muutama nousee sentään ylitse muiden: Petteri, isä ja minä on pienoinen sukunovelli, ja levyn päättävä Veljeni Anton on hieno balladi, jossa on ripaus loirimaista herkkyyttä. Eikä muu yhtye jää yhtään sen huonommaksi. Toivotaan, että bändin tulevaisuudessa siintää edes lähes yhtä hyviä tuotoksia. Ilman Shmailyukia Jinjer kuulostaisi lajissaan huomattavasti geneerisemmältä. Avausraita Shockwavestä on syystäkin tullut herran tähän asti suurin soolohitti. Laulaja Tatiana Shmailyukin harteilla lepää paljon ja onneksi hän onkin bändin vahvin lenkki loikkien sujuvasti komean örinän sekä puhtaan laulun välillä, antaen bändille sen oman leiman. Jinjer seilaa jossain nu metalin, djentin ja metalcoren muodostaman kolmion sisällä. Myös kakkosraita One Of Us viettelee melankoliallaan, vaikka haikeat viittailut velipoika Noeliin (“You said we’d live forever”) ovat kulahtaa puhki jo ensikuuntelulla. Rohkeuden taustalta löytyy luotto omaan instrumenttiin, eli ääneen. on kerrassaan kelpo rocklevy. Why Not. Kimurantti musiikki kuulostaa kuitenkin paikoin itsetarkoitukselliselta kikkailulta, joka ei palvele biisejä. Jokainen on uniikki pisara synkän metallin valtameressä. VESA SILTANEN HHHH puolella taas alkuvuonna ilmestynyt Micro-ep saa nyt jatkoa Macrosta, bändin neljännestä studiopitkäsoitosta. 47-vuotiaan rocktähden soisi haastavan itseään enemmän musiikillisesti. Bändi on teknisesti erittäin taitava, mutta se ei pelasta, jos sävelkynän musteessa ei ole enempää potkua. Levyn raaka, aggressiivinen tyyli tuo kiinnostavan kontrastin synkille lyriikoille. Levy on tehty pienellä porukalla. Välillä mausteeksi heitetään vaikkapa reggaetai death metal -vivahteita ja kielikin voi vaihtua englannista bändin äidinkieleen lennosta, mikä on virkistävää. Bushin vaikutus musiikillisesti on ajoittain harvinaisen selkeä varsinkin levyn (melkein) nimibiisissä. Ajattelu taiteen taustalla ja se skaala millä työskennellään on sukua Sylvianille, joka on urallaan mennyt kokeiluissaan paljon pidemmälle marginaaliin kuin kaksi muuta mainittua. Parisuhde meni rikki ja kohdusta leikattiin kuusi kasvainta. Liam Gallagher Why Me. Magdalene saattaa olla erolevy – sekä parisuhteesta että arkisesta, itsestäänselvyyksiin nojaavasta suhteesta omaan kehoon. Ja se miten pienellä määrällä elementtejä voi tehdä jotain niin painavaa. Twigsin julkaisuilla hienointa on ollut juuri se määrä tilaa, jonka ääni saa ympärilleen. Matka vuoden 2013 debyyttipitkäsoitosta tähän kolmanteen levyyn ei lopulta ole ajallisesti kovin pitkä, mutta bändistä huokuu määrätietoinen ja luonnollinen kehittyminen kaikilla osa-alueilla. MIKAEL MATTILA HH K u v a: Su sa n n a R ai ta m aa LIPUT NYT MYYNNISSÄ! 17.1.2020 JÄÄHALLI Helsinki 18.1.2020 CLUB TEATRIA Oulu C E L E B R A T I N G 2 Y E A R S O F S C E N E S F R O M A M E M O R Y P R E S E N T S Levyarvostelut 9_19.indd 60 10.10.2019 13.36. Kaikki kappaleet on säveltänyt Juicen viimeisten vuosien luottomiehenäkin tunnettu Ari Kankaanpää, ja sanoitukset on loihtinut Ikurin turpiini itse, käyttäen lähdemateriaalinaan lapsuuden tarinoita. Levyn yksiulotteisuuden ja kaavamaisen rockestetiikan vaalimisen voi halutessaan nähdä myös positiivisena asiana. Toisaalta Liam on ehta rokkari ja tuskin muuksi muuttuu. Tämän ovat viime vuosina osoittaneet uransa parhaimpia julkaisuja pöytään lyöneet Swallow The Sun, Insomnium ja Hanging Garden, ihan vain muutamia mainitakseni
SOUNDI 61 LIPUT NYT MYYNNISSÄ! 17.1.2020 JÄÄHALLI Helsinki 18.1.2020 CLUB TEATRIA Oulu C E L E B R A T I N G 2 Y E A R S O F S C E N E S F R O M A M E M O R Y P R E S E N T S Levyarvostelut 9_19.indd 61 10.10.2019 13.36
Esimerkiksi levyn nimikkobiisi tuli mukaan viimeisten joukossa. Esimerkiksi Albert Camus’n Putoaminen on vaikuttanut paljon Rikkinäinen piha -kappaleen syntyyn ja John Irvingin Garpin maailman tietyt kohdat sysäsivät Pihalla tuulee taas -kappaleen syntymään. 62 SOUNDI Crashdïet Rust Diet Uuden albuminsa Rust syyskuussa julkaissut Crashdïet on tätä lukiessa ehtinyt heittää pari keikkaa myös Suomessa. Yhtyeen viimeisimmästä albumista The Savage Playgroundista (2013) olikin ehtinyt vierähtää jo tovi, mutta vaikka uusi albumi on nimetty ruosteeksi, ei ajankulu ole menoa hidastanut. Hiipuvat ja nousevat poptähdet ovat tunnollisesti notkuneet ja lallatelleet kotikutoisten syntikkavelhojen kikkailemien säpinärytmien ja näennäisten melodioiden tenhossa. Minulle oli myös alusta asti selvää, minkälaisia teemoja seuraava levy käsittelisi. Muusikoilta kysytään usein musiikillisia vaikutteita, mutta sinun tekstisi ovat sellaisia, että haluaisin kysyä kirjallisia esikuviasi. Millainen on näiden laulujen syntyhistoria. Jostakin syystä Clarice Lispectorin Tähden hetki oli teos, jota ajattelin paljon Maailman reunalla -kappaletta tehdessäni. Johonkin ensilevyjen aikaiseen Leonard Coheniin voisi viitata, mutta tarpeetonta sekin on, sillä soundi on hyvällä tavalla moderni ja nasaali kokijanääni selvemmin vereslihalla, mikä ei estä tekstejä täyttymästä runollisen hienoista kuvista. Maailman reunallaja Aavikko -kappaleissa on myös paljon Eeva-Liisa Mannerin runoista vaikuttuneita mielikuvia. Kolme ensimmäisenä mainittua on julkaistu ansaitusti singleinä. Siitä huolimatta se säilyttää uskottavuutensa lipsahtamatta korniuden puolelle. Nykyään tyypilliseen tapaan kakkoslevyäsi on pohjustettu viime vuonna julkaistusta Tehty sinulle -biisistä alkaen. NIKO PELTONEN HHHH Esikoisalbumillasi oli nimibiisin kaltaisia huippuhetkiä, mutta uutuus tuntuu tasaisemmin erinomaiselta. Singlenä albumilta julkaistiin myös Idiots, mutta se ei erotu albumin virrasta samalla tavalla kuin edellä nimetyt. Laulajanvaihdoksista huolimatta musiikin perusenergia on säilynyt samana. Ensimmäinen kappale, jolla hänen ääntään kuultiin, oli alkuvuodesta singlenä julkaistu, albumillekin päätynyt Reptile. VILJA VAINIO HHH Eri esittäjiä Cold War On The Rocks – Disco And Electronic Music From Finland 1980-1991 Svart Suomen elektronisen popmusiikin alkeita on aiemmin kokoiltu lähinnä hilpeän camp-henkisesti kootuille kompilaatioille – myös Svartin kahdella aiemmalla kepeällä teemakiekolla. K u v a: Sa n n a K ae sm ae Levyarvostelut 9_19.indd 62 10.10.2019 13.36. Itse futumusalle on hintelä antaa liiemmälti tähtiä, sillä alati tyydytään karvalakki-tehosteisiin tai kopsataan tehot suuren maailman esikuvilta. Tämä ei ole tyyppi ja kitara -rämpyttelyä, vaan erinomainen bändi kasvattaa Aution laulut hienovaraiseksi maksimalismiksi, josta ei paatosta puutu, vaan ei nyanssejakaan. – Olin Minä tuon mukanani sateet -albumin jälkeen hyvin malttamattomana tekemässä seuraavaa levyä. Sama ilmiö vaivaa albumia myös kokonaiskuvassa, sillä osa kappaleista on parhaimpiin verrattuna lähinnä täytettä. Minulla oli muutama kappale valmiina jo silloin. Sinkkujen julkaisu on tuonut tähän prosessiin eräänlaisia etappeja ja se on jopa rauhoittanut levyn tekoa. – Tein uusia kappaleita myös äänitysten aikana, mikä osoittautui oikeaksi päätökseksi. Ehkä baariromanttinen Kallio edustaisi sitä, mutta löytää sekin paikkansa tässä kokonaisuudessa vaivatta. Tämä puolestaan saa laulajat painotAntti Autio Pihalla tuulee taas Soit se silti Laulaja-lauluntekijä Antti Autio kiinnitti huomioni vuoden 2017 esikoisalbuminsa nimibiisillä Minä tuon mukanani sateet, jota parempaa tunteellista folk rockia en muistanut hetkeen kuulleeni. – Toisaalta en ole ajatellut omasta musiikistani niin, että singleillä halutaan pelkästään radiosoittoa. – Kirjallisten esikuvien nimeäminen on yhtä mahdotonta kuin musiikillistenkin. Mikä on suhteesi musiikkibisneksen nykyisiin toimintamalleihin. Albumin parhaimpia kappaleita ovat Reptilen lisäksi Rust, In The Maze sekä Into The Wild. Se ei noudata stereotypioita kakkosalbumista. Musiikillisesti tavoitteena oli tehdä keskenään hyvin erilaisia sovituksia ja tutkia kuinka monenlaisia tulokulmia yhteen levyyn mahtuu. ekokatastrofia ja sen aiheuttamia tunteita ja pelkoja jollakin tavoin. Ehkä helpointa on vastata sitä kautta, että mitä kirjallisia teoksia tunnistan vaikuttaneen tapaani kirjoittaa tekstejä vaikkapa tämän levyn osalta. Halusin käsitellä mm. Musatutkija Mikko Mattlarin kokoama Cold War On The Rocks ei kiistä kasarivuosien alisuoriutumisen taipumuksia, mutta valikoimalla ja esittelemällä näytteet asiallisesti hän näyttää tämänkin potpurrin odottamattoman mielenkiintoisena ja moni-ilmeisenä vaiheena pophistoriassamme. Isoisästäni kertova kappale Emmanuel on kulkenut mukanani vuosia, mutta se ei löytänyt tietään ensimmäiselle levylle. Singlen avulla edes jotakin pysyvää lukitaan ennen koko levyn teon julkistamista. Onkin ilahduttavaa, että kakkoslevyllä Autio on jalostanut saman ilmaisun todella toimivaksi kokonaisuudeksi, jolle ei ole liian suoria vertailukohtia. Kuuden vuoden kuluessa on yhtyeessä ehtinyt vaihtua myös laulaja. Sen lyriikoissa kiteytyy ehkä myös jotakin itse levytysprosessista: sitä ikään kuin etsii jotakin tiettyä, mutta vielä etsiessään ei ole yhtään varma, että mikä se etsittävä asia on. – Levyn kappaleiden synnyssä on ajallisesti todella pitkä jänneväli. Näin uljasta ja koskettavaa musiikkia syntyy, kun ei pelkää tiettyä naurettavuuttakaan. Singlekulttuuri on myös hyvin linjassa nykypäivän hektiseen ja nopeaan viestintään, jossa kolmen minuutin mittaisen biisin kuunteleminen voi olla jopa päivän rauhoittavin hetki. Se on yhä tarttuvaa, vimmaista ja pilke silmäkulmassa tehtyä. – Itse olen kokonaisuuksien ystävä. TEKSTI: NIKO PELTONEN Levyarviot > ...futumusalle on hintelä antaa liiemmälti tähtiä... Gabriel Keyes on yhtyeen kaikkiaan neljäs solisti. Jos kohdalle osuu kulkevampi melodia, se hätiköidään herkästi sanoituksella. Miellän kappaleitteni kommunikoivan keskenään siinä määrin, että haluan nähdä ne osana tiettyä kokonaisuutta. Vaikka se tekee albumista epätasaisen, viihtyvyys on silti taattu. Tuntuu nimittäin siltä, että kaikki luettu ja koettu vaikuttaa jollakin tapaa ajatteluun ja myös samalla kappaleiden tekoon. – Nykyinen musiikkibisneksen trendi keskittyä singlejulkaisuihin on enimmäkseen radiosoiton kalastelua
Levyarvostelut 9_19.indd 63 10.10.2019 13.36. SOUNDI 63 ...futumusalle on hintelä antaa liiemmälti tähtiä..
RETRO Levyarvostelut 9_19.indd 64 10.10.2019 13.36. Fenderiä on ennätetty Iso-Britanniassa hehkuttaa uuden sukupolven Springsteeniksi ja palkita Brit Awardsien Critic’s Choice -palkinnolla. 1 enimmäkseen todella hienoa musiikkia. Siinä missä he ennen äänittivät koko bändin improvisaation yhdellä otolla, he äänittivät nyt kaikki instrumentit kitaroista ja rummuista elektroniikkaan yksi kerrallaan erillisissä sessioissa ja antoivat sen jälkeen tuottaja Atom TM:lle vapaat kädet yhdistellä ja editoida valtavasta materiaalimäärästä tunnin mittaisen I:n neljä pitkää kappaletta. Toistuvasti kiireettömästä tunnelmasta tulee mieleen taipaleensa kesken jättäneen Mustarinta-yhtyeen upea Kadotettu aika -albumi. Yhdeksän alkuperäissävellystä sisältävä Bowman Trion toinen on peräänantamaton jatko-osa kolmikon ensimmäisen levyn menestykselle. Huolellisesti rakennettu ja kronologisesti järjestetty kokonaisuus käy läpi countryn historian ensimmäiset seitsemän vuosikymmentä. Fender kertoo lauluissaan tarinoita niin itsemurhiin päätyvistä nuorista miehistä ja omasta etuoikeutetusta asemastaan (White Privilege) kuin myös yön hämärinä tunteina syntyneistä rakkaustarinoista (Will We Talk?). Fenderillä on ihailtavaa tyylitajua kasvattaa sovituksiaan tarvittaessa niin massiivisiksi kuin riisutuiksi. Hypersonic Missiles ei kuulosta ajassaan lainkaan muodin mukaiselta. MIRKO SIIKALUOMA HHHH kumppaninsa Olli Happosen kunnianhimoinen projekti. Suhosen skaala laulajana on kapea, mikä tulee esiin vähänkin vaativimpia suorituksia tarvitsevissa kappaleissa. Ja onhan Vol. tamaan sanomaa mekaanisesti: ”Viivy vieliäisyys”, ääntää Esa (Ressu Redfordina tunnettu Mäkelä) kappaleella Kun yö on. Debyyttihän oli We Jazz -labelin alkuun sysännyt, kriitikkojen sekä kuulijoiden ylistämä livelevytys vuodelta 2016. Springsteenin, Tom Pettyn, indie rockin ja hetkittäin shoegazen perinteistä ammentava levy on raikas tuulahdus, mutta ei lainkaan sidottu päivän trendeihin. Nyt käsillä on studiossa äänitetty kompakti pakkaus, joka on kuitenkin täynnä nyansseja. Levyarviot > 64 SOUNDI Föllakzoid I Sacred Bones Neljännellä albumillaan chileläinen, äskettäin Helsingissä vieraillut Föllakzoid on kutistunut kitaristin ja rumpalin duoksi basistin loikattua laivasta. Nashvillessa taltioitu albumi on imenyt sikäläistä viipyilevää americanaa sisäänsä, mutta toisaalta levyllä on vahvasti läsnä suomalainen iskelmä ja kohtalokkuus. Tästä eteenpäin pääseminen vaatii jo paljon enemmän. Persistence ei siis suoraan sanoen ole kategorisoinnistaan huolimatta mitään taustamusiikkikamaa, vaan se vaatii tarkat korvat. Mukaan toki on mahtunut Grandpa Jonesin kaltaisia kansantaiteilijoita sekä western-mytologian soihdunkantajia Sons Of The Pioneersista Texas Playboysiin. Mutta nimen perään liitetty 1/7-merkintä kuulostaa huimalta. Mutta löytöretki oli vasta alkamassa, ja on kiva puntaroida, mitkä kikat on syyttä ja mitkä syystäkin karsiutuneet jatkosta. Televisiosarjaa ennen Suomeen saapui viiden cd:n soundtrack. Äärimmäisen konseptualistisen duon kommentit musiikistaan ovat pääosin niin tanakkaa yläpilveä, ettei siitä saa tolkkua Kuopion povaritkaan, mutta perimmäisenä tarkoituksena on joka levyllä täyttää pidempi aikajana yhä vähemmillä elementeillä ja heijastella ”ei-älyllisellä” metodilla musiikin syvintä ydintä sekä Andien muinaisia perinteitä että tulevaisuutta heijastellen. On mielenkiintoista nähdä mihin Fenderin ura vielä etenee ja kuinka moni lähtee imitoimaan hänen tyyliään. Albumin hiljainen voima on sen meditatiivinen luonne, joka tekee siitä minimalistisuudessaan ikimuistettavan. 1 Ivana Helsinki Oli tästä julkaisusta mitä mieltä tahansa, on se kokonaistaideteoksena vaikuttava paketti. Hän on tehnyt laajoja televisiosarjoja sodista (Sisällissodasta Vietnamiin) ja kotimaansa kulttuurista (baseballista jazziin). Levyarviot > ...Pariisiin voi rakastumisen sijasta mennä myös nukkumaan... Lone Deer Laredosta kirjoittaessa ei voi olla mainitsematta, että se suunnittelija Paola Suhosen ja hänen 1 on suorastaan lyömätön. Ja kun jousimiehet päästää lähelle, he myös tulevat iholle. ASKO ALANEN HHH Sam Fender Hypersonic Missiles Universal Laulaja-lauluntekijä Sam Fender nousi suosioon raketin lailla viime vuonna julkaistulla Dead Boys -kappaleellaan ja 25-vuotiaan debyyttialbumia on odotettu suurella innolla. Tämä tietysti selittää sen, että visio kantaa treenikämppää pidemmälle. Historia lyö sikäli näpeille, että Silver Worldin Juicelta lainattu Luonas kai olla saan -melodia särähtää kömpelösti korvaan. Nyt vuorossa on country. Mystinen hypnoosi on taattu ja ajantaju katoaa mukavasti! JUSSI NIEMI HHHH Lone Deer Laredo Vol. Periaatteessa hyvin pelkistetyssä äänikuvassa tapahtuu muutoksia koko ajan, monella tasolla. LINDA SÖDERHOLM HHHH Various Artists Country Music – A Film By Ken Burns Sony Legacy Ken Burns on merkittävä USA:n historiaan keskittynyt dokumentaristi. Bowman Trion intiimi soundi viipyilee, mutta vie aina eteenpäin etkä millään malttaisi odottaa, mihin kaikki vielä johtaa. Kaikell viissii! Yhtä kaikki jälki on hyvinkin persoonallisella tavalla sykkivää, ritualistisesti transsimaista space/kraut/ dronetusta kuulostaen samalla kertaa sekä elektroniselta että orgaaniselta. Valvetilanomaista menneisyyden nostalgiamaailmaa tavoitellessaan Vol. Ensimmäisen levyn tähtinä säihkyvät odotetusti syvästi uskonnollinen The Carter Family ja jodlaava reissumies Jimmie Rodgers. Parivaljakko päätti olla korvaamatta syntynyttä ”reikää” ja käänsi saman tien vanhan työtapansa päälaelleen. Se on jokaista yksityiskohtaa myöten hiottu hieno tutkielma maisemasta, jota tavoitellaan musiikin lisäksi yhtä lailla valokuvataiteen kautta. ANTTI LUUKKANEN HHH Bowman Trio Persistence We Jazz Pyhään rummut-trumpetti-basso-kolminaisuuteen luottava, instrujazzia vääntävä solidi troikka vakuutttaa jälleen originelleilla kompositioillaan sekä kuivakkaan rennolla meiningillään. Sam Fender ei istu 2010-luvun laulaja-lauluntekijöiden muottiin Ed Sheeranin ja Justin Vernonin välimaastoon. Joku saattaisi kutsua Fenderiä vanhaksi sieluksi, mutta hänen musiikkinsa puhuu selvästi oman sukupolvensa äänellä. Vaikka trion musiikkia onkin kuvailtu nojailevaksi loft jazziksi, vaatii se silti kuulijalta pitkälle kehittyneitä deep listening -taitoja. Jotta bändin tiivistetyn harvaan tulkintaan pääsee sisään, on kuulijan todella uppouduttava levyyn, joka paranee joka kuuntelukerralla. Huomio kannattaa alati pitää elektroniikan ihmeissä, joissa on kumman kiehtovaa uteliaisuutta ja omaperäisyyttä olipa asialla Sivonen, Sundqvist, Havanna, Inkinen, Lindell tai Luokkala
Lyhyet ja toinen toistaan vaivattomammin rallatettavat biisit vaikuttavat yhä helpoilta ja naiiveilta kielien samalla Ganon ehtymättömästä sanallisesta nokkeluudesta. Kiitokset ja kehut ansaitsee myös taustaryhmä, johon kuuluvat pianisti Arto Piispanen, kitaristit Tuomas Luukkonen ja Antti Hyartt, laulajat Ville Leinonen ja Maija Halme sekä suomalaisen jazzin ehkäpä aliarvostetuin saksofonisti Sami Sippola. NUUTTI HEISKALA HHHH Kielo Kärkkäinen Keitä me olemme Texicalli On virkistävää kuulla kaunista ja syvällistä musiikkia, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on juuri nyt muodikasta. Sanoitusten kielija tuokiokuviin jää mielellään viipyilemään. Melusta ei olla täysin luovuttu, mutta feedbackia ja säröä käytetään hallitusti ja melodisesti. Jos Is The Is Are (2016) oli askel popimpaan suuntaan, voi Deceiveriä jo verrata The Pains Of Being Pure At Heartin indie rockiin. Viimeisellä cd:llä on sitten ns. Country Music osoittautuu kaikin puolin kelvolliseksi, mutta yllätyksettömäksi oppaaksi kiehtovan ja kiistellynkin genren historiaan. Deceiver kuulostaa selvästi erottuvine instrumentteine ja äänekkääksi miksattuine lauluosuuksineen enemmän alternative rockilta kuin shoegazelta. Rumpalin verran miehistöään vaihdellut Violent Femmes soi Hotel Last Resortilla odottamattoman tuoreena. Kolmannella päästään 1960-luvulle Buck Owensin, Loretta Lynnin, Merle Haggardin, Bob Dylanin ja kumppanien seurassa. hattukantrin vuoro (George Trait, Dwight Yoakam), mutta Emmylou Harrisin ja Rosanne Cashin kaltaiset herkät naisartistit pehmentävät karskia meininkiä. Joku voi määritellä Kielo Kärkkäisen musiikin folkiksi, joku toinen laulelmaksi, kolmas panee merkille ajoittaisen jazzillisuuden. Uusi levy on DIIVin ensimmäinen jota bändin kitaristi Zachary Cole Smith ei tuottanut yksin ja kakkostuottaja Sonny Diperrin avulla bändin soundi onkin selkiytynyt. Kun kesällä kuulin levyn hienosti pelkistetyn nimikappaleen ensimmäisen kerran, en voinut olla ajattelematta Joni Mitchelliä. Kielon pari vuotta sitten ilmestyneellä Tule-albumilla kuultiin myös rumpuja ja bassoa, mutta nyt niitä ei huomaa kaipaavansa. Milwaukeelaistrion pitkälle uralle mahtuneiden taukojen ja keskinäisen käräjöinnin jälkeenkin yhtyeen biisit kirjoittava kitaristi-laulaja Gordon Gano ja basisti Brian Ritchie pitävät kiinni alkuperäisestä hillittömyydestä ja amatööriyden vaikutelmasta. DIIV on pelkistänyt soundinsa vain välttämättömiin elementteihin luopumatta aitoudestaan ja omaperäisyydestään. Another Chorusin itseironisesti työlääntymisellä säikäyttävistä riveistä ”Please don’t sing another chorus, that’s the thing that starts to bore us” selviydyttyä tunnelma huojentuu. Hotel Last Resortin nimiraidan americana toimii vakavana keitaana ja saa yllättäväksi kruunukseen Television-kitaristi Tom Verlainen hienovaraisen tyylikkään koristelun. Toisella levyllä astuvat esiin 1950-luvun suuret sankarit Hank Williamsista ja Johnny Cashista Patsy Clineen. Vapaamuotoiset kappalerakenteet, kaikuefektit ja laulu joista sanoja ei juuri erota eivät ole tarjonneet helppoa tarttumapintaa. PAULI KALLIO HHHH Violent Femmes Hotel Last Resort PIAS Violent Femmesin (1983) katusoittomainen folkin ja punkin fuusio palautti rockia takaisin perusasioihin. Kielon liittää mainittuihin taiteilijoihin tulkinnan keskittyneisyys ja kyky luoda tavattoman intiimi ilmapiiri. Sovitukset on merkitty koko joukkueen nimiin ja kuulostaakin siltä, että laulut ovat saaneet muotonsa vähitellen ja pakottamatta. Toinen ilmeinen vertailukohta on Joan Baez, miksei myös Violeta Parra tai Emma Salokoski. PERTTI OJALA HHHH ...Pariisiin voi rakastumisen sijasta mennä myös nukkumaan... Sävellyksellisestikin uusi levy on aiempaa tarkoituksenmukaisempi. Niistä jokainen kelpaisi singleksi. Levyarvostelut 9_19.indd 65 10.10.2019 13.36. Neljäs yhdistää outlaw-possen (Waylon Jennings, Willie Nelson) ja nousevat lauluntekijät (Guy Clark, Townes van Zandt). Sielunveljeytensä mestarinaivisti Jonathan Richmaniin Violent Femmes paljastaa Egyptian Reggaen lailla jolkuttavalla I’m Not Gonna Crylla ja Paris To Sleepillä, jonka mukaan Pariisiin voi rakastumisen sijasta mennä myös nukkumaan. Monet julkaisukiertueen konserteista soitettiin kirjastoissa, mikä onkin sangen luontevaa, koska runouden rooli on levyllä niin keskeinen. Määrätietoisuus ei ehkä ole määre jota DIIViin oltaisiin ennen liitetty, mutta juuri Deceiverin vision varmuus nostaa bändin uudelle tasolle. Jos edellinen levy sisälsi 17 biisiä, on Deceiverilla vain kymmenen. TIMO KANERVA HHHH DIIV Deceiver Captured Tracks DIIVin aiemmat levyt ovat olleet varsin hyviä, mutta ehkä myös vähän vaikeasti lähestyttäviä
Tultasyöksyvä helvetinkone kolisee käyntiin kuin Joy Divisionin varaosista koottuna, mutta osoittautuu melodisuudessaan hyvin vetovoimaiseksi lauluksi. 2:n parhaimmistoon. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN Pikkulevyjä voi tarjota arvioitavaksi osoitteella: SOUNDI, PL 312, 33101 Tampere. Loput kappaleista on lähinnä spontaania laulelua ja soittelua, josta ei saa oikein mitään otetta. Yhtye esittää verkkaisesti etenevää, progesta ja popista suuntaviivansa hakevaa maalailua, jonka levollisen tunnelman ääressä viihtyy vähän turhasta totisuudesta huolimatta. Varsinkin Alleviate voi hyvinkin olla vaikuttavin tänä vuonna kuulemani biisi. Härskit jututkin alkavat kuulostaa lähinnä vaivaannuttavilta. Ele on arvostettava. Toivottavasti hyvän mielen ralli pysyisi aktuellina myöhemminkin. Biisin vinosti mutta vilpittömästi hymyilevä elektropoljento sopii tyylivalintana hommaan erinomaisesti. Lyriikoilla on suuri merkitys. Tuntuu kuin musiikki olisi liimattu hätäisesti tarinan kylkeen. 66 SOUNDI R ock Siltasen parin vuoden takainen Urkki ja Elvis oli yksi hienoimmista korvamadoista miesmuistiin ja sama artisti hyppää nyt kannustuslaulujen pariin. Tyylillisesti kalutaan punkin useita alalajeja oi! punkista hardcorempaan menoon. Viime vuosina joko musiikkimakuni tai Leprous on kehittynyt, mutta yhtyeen uran kuudennella täyspitkällä sen ”Muse kohtaa Soenin kohtaa Sigur Rósin” -tyylinen taidokas mutta vereslihaisen tunteikas ja samalla mahtipontinen ja vähäeleinen progerock on korvilleni silkkaa kultaa. Kuuden bändin voimin tulee samalla esitellyksi vuonna 2011 lopettaneen keikkapaikan lisäksi tuonaikaista kuopiolaista punk-kulttuuria. MAPE OLLILA HHHH Robert Pehrsson’s Humbucker Out Of The Dark High Roller Classic rockilla on terminä todella tympeä kaiku, sillä siitä on tullut tekosyy olla keksimättä mitään omaa ja rämpytellä innottomasti vailla velvoitetta. Tarttuvuus käy ilmi viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa puolihuolimattomasti hyräilevänsä kappaletta myöhemminkin. Sousafonin käyttö on oivallinen ratkaisu, eivätkä puhaltimien ja jousienkaan sovitukset ole aivan niitä tyypillisimpiä. Hieman kompaktimmassa ja synkkämielisemmässä The Passagessa apeus on perustellumpaa. Ja kun on erikoisuuksien makuun päästy, niin epätavallinen on myös Red Kaukasus -yhtyeen viimeiseksi jäänyt fyysinen julkaisu, 8-tuumaiselle läpinäkyvälle vinyylille prässätty ja High Noteksi nimetty single. Itse tyylistä lienee kaikki mahdollinen jo sanottu: rempseällä kansallisella painotuksella esitettyä ramopunkkia saa yhtyeeltä takuuvarmasti. Tuumailuja > Nippu seiskoja ja muita pikkulevyjä. Julkaisuna kyseessä on vahva kuriositeetti, mutta ei mitenkään hullumpi sellainen. Tunnistamaton tapaus on syntynyt tiiviissä yhteistyössä tuottaja ja multi-instrumentalisti Roni Martinin kanssa. Runomuotoiset tekstit ovat paikoitellen naiiveja ja suorapuheisia. Kääntöpuolella juuri mainion kakkosalbuminsa julkaissut Jukka Nissinen puolestaan tsemppaa tasapuolisuuden nimissä lätkämaajoukkuetta kappaleella Pelataan sydämellä. Herkän letkeästi jammaileva singlebiisi Tuomiopäivän pasuuna lataa heti alkuun: “Hei ystävä, synnyitkö kultalusikka perseessä?” Itsetutkiskelun, rakastamisen ja hulluuden teemat kulkevat mukana läpi levyn. En tiedä, mitä mieltä monissa kokoonpanoissa kuusikielistään ojentanut Robert Pehrsson on genrestä mieltä, mutta hänen levynsä muistuttaa, että vanhan liiton rockia voi tehdä innostuneestikin. Iris Kukka Tunnistamaton tapaus Tuotantoyhtiö Kimmo Helistö Oy Näyttelijä, laulaja-lauluntekijä Iris Nylund julkaisee ensimmäisen levynsä artistinimellä Iris Kukka. Leprousin genreensä maltillisen mittaisissa biiseissä rockin, progen ja popin raja-aidat eivät merkitse mitään. Mutta itse kappaleet eivät ole ollenkaan hullumpia. Levyllä on silti hetkiä jolloin Iris erottuu tekstintekijänä edukseen. Balkanin rytmitkin sopivat kenties juuri nyt suomalaiseen syksyiseen mielentilaan. Kääntöpuolen Kylpyhuoneessa on sekin kylmänkalseaa indie poppia, joka kaikuu 80-lukulaisessa hengessä. Niin kuin tällaisilla tempauksilla yleensä, itse ajatus on kauniimpi kuin lopputulos, mutta tämän lajin historiankirjoituksesta kiinnostuneille kyseessä on huomionarvoinen julkaisu. Kappaleet on julkaistu myös digitaalisesti. Hienovaraisten soitannollisten nyanssiensa vuoksi suurin osa Pitfallsista vaatii toistuvaa kuuntelua auetakseen koko loistossaan, mutta esimerkiksi Below’n, At The Bottomin ja Foreignerin vetovoima riittää tuomaan kuulijat takaisin sen tärkeän toisenkin kuuntelukerran ajaksi. Pitkähkö kokonaisuus sisältää puolisen tusinaa kelpoa poprallia. Kuulin norjalaisyhtyettä viimeksi Bilateralin (2011) aikoihin, jolloin sen emotionaalinen taideproge vain ärsytti. Riehakkuuden paikan on siinä ottanut... Rönsyilevä kokonaisuus sisältää aineksia folkahtavasta indie rockista etnisiin tahteihin. Mä uskon Huuhkajiin on muodostunut jo pienimuotoiseksi indie-hitiksi, kun jalkapallomaajoukkueen menestys on vihdoin käynyt ajankohtaiseksi. Musiikki on taidokkaasti soitettua ja mestarillisesti sovitettua, mutta kyllä tämän sirkuksen vetonaula on sydän karrella laulava Einar Sohlberg, jonka hämmästyttävät, aaltojen lailla vellovat falsetit ja nokkelat stemmat resonoivat suoraan sieluun. A-puolen Ruisleipää & Mustikkasoppaa on tämän pienen painoksen julkaisun kappaleista se edustavampi. K-klubi oli Kuopiossa sijainnut baari, jonka merkitys asianosaisten mielestä on ollut niin huomattava, että sitä kannattaa muistella kokoelmaseiskatuumaisella. Tai sellaiseksi tulkitsen, kun a-puolen laulusuoritus vedetään plörinäksi vocoderin avustuksella. Levyarviot > ...hyvää tarkoittava suora puhe ”meille kaikille” tuntuu imbesilliltä... Pike Jaw’n laulusuoritus on tyylikin huomioon ottaen liiankin etäinen, mutta muuten monipolvinen ja taitava tulkinta pitää otteessaan. VIRPI SUOMI HH Leprous Pitfalls InsideOut Minulla ei ollut aavistustakaan, paljonko elämäni kaipasi Leprousia. Ramopunk-trio James Puhto-Renin uutta albumia ei ole osunut toistaiseksi korviin, mutta hyvänä maistiaisena siitä kelpaa hauskankokoinen viisituumainen singlejulkaisu, jolla on kaksi esimerkkiä Rok Rok Rok -albumin tarjonnasta. Yhtyeistä on itselleni aiemmin tuttu vain Hasta la Vista Social Club, joka kuuluu myös Punk Kuopio Vol. niin, suuri sydän ja oma tekeminen. Out Of The Darkin tyylillisiltä päivityksiltä on loppunut lisenssi 80-luvun Levyarvostelut 9_19.indd 66 10.10.2019 13.36. Pölykuun pelkistämisen huippuunsa vieneellä singlellä kuulijaa ärsytetään oikein toden teolla
ANTTI LUUKKANEN HHHH Levyarvostelut 9_19.indd 67 10.10.2019 13.36. Levy kulkee soolopianoteosten hyvinkin strukturoidusta, klassiseen päin nojallaan olevasta ilmaisusta koko ensemblen kanssa soitettuihin sovituksiin, jotka vievät Toivosen jazzin pariin ja välillä jopa viihteelliselle polulle. Euroviisuissa sellainen menee, mutta todellisuudessa yksiulotteinen paatos ei toimi. Kaikki tämä vailla nörttien soundeihin keskittyvää nyhväystä. Yli 25 vuotta Egypti-teemaista death metalia oli jättänyt ideapankin tyhjäksi, ja suvannosta nouseminen vaati hintansa. Jälkimmäisen rakenne rikkoo bluesin kaavoja luovasti falsettikuorolla ja Pekka Gröhnin juhlavalla pianotyöllä, vaikka meno myös rokkaa komeasti. Kitaratyöskentely on tarkempaa, kappalerakenteet harkitumpia ja ilmaisu monimuotoisempaa. Että sen huomaa vain kansista lukemalla, kertoo paljon Oddarrangin keskinäisen kemian tiiviydestä. Runopäiväkirjan sivuilta leikatuilta lauseenpätkiltä vaikuttava tajunnanvirta loksahtaa lopulta liki nerokkaaksi assosiaatioiden ketjuksi. JUSSI NIEMI HHHH Emeli Sandé Real Life Virgin Tärkeistä asioista laulaminen voi kuulostaa rasittavalta. JARI MÄKELÄ HHHH Pekka Toivonen Ensemble In The Bottom Of The Ancient Ocean Kasino Säveltäjänä Pekka Toivosen teoksia on vaikea määritellä mihinkään musiikilliseen genreen kuuluvaksi, mutta niitä leimaa ehkä eniten häpeilemätön paatos. Nyt hyvää tarkoittava suora puhe ”meille kaikille” tuntuu imbesilliltä. Takalo & Takavalot Hellä yö Joteski Groteskii Kouvolan tarkimmin varjellun salaisuuden ties kuinka mones pitkäsoitto Hellä yö avautuu vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen. Jotain häpeilemätöntä. Jos kirkot eivät ole tajunneet vielä kiinnittää tätä orkesteria, virhe kannattaisi korjata heti. For Elise avaa levyn ja nimellään tuntuisi viittaavan Ludwig van Beethovenin lahjaan jokaiselle maailman pianonsoitonopettajalle, mutta on enemmän velkaa Erik Satielle paitsi että loppua kohden soitto lähtee laukalle. LASSI LINNOLA HHHHH Oddarrang Hypermetros Edition Harvasta instrumentista saa yhtä venyvästi kaihoisaa ja tilaa ja avaruutta välittävää sointia kuin pasuunasta. Seuraavana tulee Osmo Ikosen sello. Hän nappaa kuulijan ja siinä sivussa koko maailman syleilyyn heti ensitahdeilla. Vaikka työnjälki onkin silkkaa Nileä, on moni asia muuttunut. Myös AOR:n parhaimmistoon on tutustuttu. Emeli Sandén musiikista voi toki nauttia, sillä kielisuodatin pelastaa paljon. Wentuksen omista kynäelmistä itseäni puhuttelevat eniten melodiset ja southernsoulahtavat Miranda ja Selma. Voi kuvitella, että Emeli heittää perusläppää ihmissuhteista, rakkaudesta ja seksistä. Meitä kaikkia sattuu, kun pistetään. Me kaikki olemme ihmisiä. Kokonaisvaltaisen verkkaisesti kohti sanattomasti myötätuntoista hengellisyyttä kiertyvää, elokuvallisesti luonnonläheistä levyä leimaa soiton herkkä hienostuneisuus, jossa ei ole mitään sijaa ego-suorittamiselle tai halvoille tehokeinoille. Marvin Gayen, Curtis Mayfieldin ja Carole Kingin kelpasi aikanaan kirjoittaa ja tulkita yksinkertaisia ja vilpittömiä vetoomuksia ihmisyyden puolesta. ningistä. Albumi huipentuu jylhien urkujen ja fonisti Jari Kankareen dominoimaan Tulet huomaamaan -biisiin, joka sisältää ripauksen Juice Leskinen Slamin klassikoiden legendaarisuutta. Vaan nyt, verenvaihdon ja sävellysvastuun uudelleenjakamisen jälkeen, olisi oikeastaan yhdentekevää, vaikka Nilen ura päättyisi tänään – niin mykistävä Vile Nilotic Rites on. ARTTU TOLONEN HHH The Highwomen The Highwomen Elektra Viime keväänä syntynyt nimettömästi debytoiva The Highwomen on tietoinen vastine Johnny Cashin, Waylon Jenningsin, Kris Kristoffersonin ja Willie Nelsonin muodostamalle countryn suNile Vile Nilotic Rites Nuclear Blast Näytti jo siltä, ettei instanssiksi muodostunut Nile enää jaksaisi kannatella rakentamaansa monumenttia. Tässä mennään sisältö ja sävellykset edellä. Tarjolla on herkkulaareista laajalta skaalalta kaikkea kivaa: tältä Scorpionsin hard rock kuulosti parhaimmillaan, tämän takia Kissin hitit olivat makeinta karkkia vielä 80-luvullakin, näillä kikoilla Blue Öyster Cult sai parhaisiin lauluihinsa tuonpuoleisen tunnelman ja näin uljaasti soivat Thin Lizzyn riffivetoisimmat rallit. On vielä toivoo voisi olla Pöllöjen Janne Kauppisen laulama countryrock-biisi. Jälkimmäiset ovat pääosin Louhivuoren, vain Ohlop menee Ikosen nimiin ja kolmiosainen Trichordon akustista bassoa suosivalle Lasse Lindgrenille. Post punk -avausraita Rajan takaa, Hanoi Rocksin Tragedyn riffiä herkullisesti lainaava ”disco”nimibiisi ja albumin avainkappaleeksi muodostuva Hämärä muisto istuisivat täydellisesti Pöllöjen Jukka Hervan suuhun. Yllättävät verrokit Takalolle löytyvät länsirannikon Pöllöt-yhtyeestä. Vile Nilotic Rites on erinomainen, sairas ja armoton albumi yhtyeeltä, jonka tuotantoa ei ole aikoihin voinut noilla sanoilla kuvailla. Nile tuskin toiste pystyy näin yllättämään. Bändissä on kitarakin, mutta Lasse Sakara keskittyy lähinnä rakenteisiin ja täydentävään maalailuun. Etenkin vinyylipuoliskojen loppuun sijoitetut hyvän mielen pub rock -renkutukset Ollaan hyviä ja Aurinko antavat Takavaloille ja vieraileville soittajille tilaa improvisoida onnistuen taltioimaan hitusen keikkojen meialussa, mutta voi veljet, mitä kaikkea tämä kitaristi-laulaja on sitä ennen ehtinyt löytääkään! Albumi on pullollaan referenssejä, mielleyhtymiä ja peittelemättömiä tribuutteja vailla ummehtuneen toiston makua. Pehrsson ystävineen ilmiselvästi rakastaa soittaa juuri näitä kappaleita ja hänellä on tyylitajua ja lihasta soittaa ne riittävällä sähäkkyydellä, jotta puhti välittyy kuulijalle saakka. Kuten levyn avainteoksessa. Musiikillisesti Sandé on vahvoilla kulkiessaan vanhoja polkuja ja toisintaessaan kutu-r&b:n ja gospelpohjaisen sielunhoidon reseptejä. Se ilmenee monessa muodossa, elokuvallisesta impressionistiseen ja jopa romanttiseen. Materiaalista vain kolme raitaa on Robillardia, niistä memphissoulahtavasti haikea She Made My Mind ja levyn päättävä Passionate Kiss kuuluvat sen parhaimmistoon. Antti Takalon loppusointuja systemaattisesti karttavaa, katkokävelyltä kuulostavaa lyriikkaa on aluksi vaikea lähestyä. Brittiläinen popsoul-tähti Emeli Sandé on hyvällä asialla. Huippuunsa hiottu soulviihde alkaa kummasti toimia. Kaaoksesta nousee jotain syvästi inhimillistä ja koskettavaa. My Space flirttailee smooth jazzin kanssa, mutta yhtye siirtyy viime hetkillä ilmaisuun, joka tuo mieleen spirituaalisen freen. Leonard Cohenin uhkaavasti bluesahtavan First We Take Manhattanin käsittely on hyvä idea ja toimii “memphisläistettynä” tyylikkäästi, mutta Tom Waitsin 2.19:ssa muuten omaan ääneensä luottava Juho Kinaret haksahtaa peilaamaan liikaa tekijää laulussaan. Covereissa juurevimmin sytkytellään harpun värjäämässä Lazy Lester -klassikossa I Hear You Knockin’ ja Robert Johnsonin Judgement Dayssa, joka tosin vedetään Howling Wolfin mukaan. Ystäväni, sinä et ole yksin. Albumin parhaat hetket ovat kuitenkin toisaalla. Ei lieSOUNDI 67 ne sattumaa, että Ilmari Pohjolan pasuunan kiireettömät kaaret ovat Oddarrangin laajakangassoundin keskiössä. Eli usein tulee yllätys. Pakahduttavat, välillä äyräiden yli vellovat tunteet ovat levyn läpi kulkeva punainen lanka, jota ajoittain sävyttää naivismi. Mukava näin lämpimän maanläheisesti rullaavaa ja meheviä kitara/urku/ piano-osuuksia pursuavaa soittoa on kuunnella, vaikkei kokonaisuus viimevuotisen Yuletide-joululevyn tasolle ylläkään. Jo tuosta voi päätellä, että rumpali Olavi Louhivuoren johtama viisikko erottuu kilpailijoistaan. Upeasti soiva ääni ja pehmeän funky tausta henkivät klassista arvokkuutta, jota 60-70-luvun soul oli tulvillaan. Jopa levyn eeppisimpiin kappaleisiin lukeutuva The Imperishable Stars Are Sickened on oiva esimerkki uudelleen löydetystä kurinalaisuudesta, joka palkitaan kappaleen kuluessa. Vaan kuten sanottu, sillä ei ole väliä. Viidennellä albumillaan, jonka kreikankielinen nimi tarkoittaa osuvasti mittaamatonta, genre-määrittelyjä kaihtava yhtye esittäytyy ehkä lyyrisimmillään, mikä heidän tapauksessaan viittaa piirteen äärilaitaan. Where Have All The Songbirds Gone menee jo melkein kirkkoon. JUSSI NIEMI HHH A. Aika oli sellainen ja ihmiset oikealla taajuudella vastaanottamaan humaania julistusta. PEKKA LAINE HH Wentus Blues Band With Duke Robillard Too Much Mustard! Ramasound Kokkolan posse säesti omilla sekä muun muassa Dylanin ja Waitsin levyillä kunnostautunutta Duke Robillardia jo vuosikymmeniä sitten, mutta vasta nyt toteutettiin haave yhteislevystä. Long Showerin saksofonilla soitettu päämelodia olisi kotonaan Miami Vicen sen alkuperäisen tv-sarjan ääniraidalla, mutta se on sovitettu tempoilevaan improvisoivaan taustaan. Voi antaa Free As A Bird -vertausten mennä ohi korvien. Myöskään yhtyeelle tyypillistä huumoria ei ole unohdettu, kuten käärmekuopan kevätriehasta kertova Snake Pit Mating Frenzy ja Seven Horns Of Warin Taru Sormusten Herrasta -viittaus osoittavat. Valitettavasti tärkeät ”ei se mitä sanot, vaan miten” -pohdinnat ovat jääneet tekemättä
MARKO SÄYNEKOSKI HHH Miles Davis Rubberband Rhino Noin 34 vuotta sitten trumpetisti Miles Davis (1926-1991) sulkeutui Warnerin Hollywoodin-studiolle kollegojensa kanssa aikeenaan äänittää levyllinen funk-henkistä jazzia ja soulia. Albumin parhaat hetket ovat hypnoottisesti gruuvaava Domino, joka huipentuu Teksti-TV 666 -tyyppiseen kitaramyrskyyn, The Strokesin perintöä kunnioittava Goldie sekä hupsulla vokaalisämplellä ilahduttava Pow-discorock. Bändin kahteen ensimmäiseen taiderock-albumiin verrattuna Junior on valmisteltu hyvin lyhyessä ajassa viime keväänä. JARI MÄKELÄ HHH Samanna Itsetunto Texicalli Samannan viehättävän über-arkisuuden ja laulaja Anna Pesosen suoran ja särmikkään lyriikan atmosfäärissä jännittävintä on solistia myötäävä taidokkaan hillitty musisointi. Osa kappaleista on julkaistu kokoelmakiekoilla sekä Rubberbandep:llä (2018), mutta pitkäsoittoa saatiin odotella. Maailman paras urkusoundi. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. The Highwomen on vahvasti yhden laulun albumi. VESA SILTANEN HHH Corridor Junior Sub Pop Montrealista kotoisin oleva post punk -kvartetti Corridor on kaikkien aikojen ensimmäinen ranskankielinen Sub Pop -kiinnitys. Lacuna Coil Black Anima Century Media Milanolaisbändi ilmoitti jo etukäteen, että uusi levy on metallisempi ja synkempi kuin edeltäjänsä. ta ei jatkossa tavoiteta ja omakynäinen biisimateriaali jää My Name Can’t Be Maman rempseyttä ja uudenlaista taivaskäsitystä tarjoavaa Heaven Is A Honky Tonkia lukuunottamatta turhan ohimeneväksi. Onneksi bändin sovitukset tarjoilevat tasoja, jotka levittävät kappaleiden ilmettä ja syventävät yhtyeen ilmaisua. Tasapainoinen masterointi pehmentää kelmeän kasarijamittelun sävyjä. Nauhat jäivät lopulta lepäämään arkistoon, koska tuottaja Tommy LiPuma ei kokenut, että biiseissä olisi tarpeeksi potentiaalia kauppojen hyllyille. Levyarvostelut 9_19.indd 68 10.10.2019 13.36. Bändin suunta on ollutkin kulkemassa kohti raskaampaa ilmaisua, mutta Deliriumiin (2016) verrattuna bändin ote on selvästi jäsennellympää. Vanhoista kaavoista ja esikuviensa varjosta ei tälläkään kertaa yritetä poiketa turhan suurin harppauksin, vaikka kokoonpano on muuttunut sitten viime levyn. 03-222 1300 Maahantuomme näitä ja paljon muita. Paljon keskenään ja useissa comboissa soittaneet muusikot, eritoten basistina vaihteeksi toimiva multi-instrumentalisti Inari Ruonamaa sekä luottorumpali Sebastian Krühn, luovat yhteisen soundin vaistomaisen sujuvasti. Davisin yhtye kuulostaa timmiltä, joten mestarin on helppo keskittyä orgaanisiin trumpettipuhureihin. Vaikka kaksijakoinen kokonaisuus notkahtaa ajoittain kelailemaan kuluneen oloista kutusoulia satunnaisine laulajineen, sen vimmaisimmat fuusiovirnistykset pelastavat paljon. Lacuna Coilin yhdeksän levyn mittainen ura on edennyt polveillen. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Luottotuottaja Emmanuel Ethier on taltioinut hienon dream pop -äänivallin. Pesonen hyväilee sävelmiään Rhodes-sähköpianon sulosoinnutuksin, jotka soljuvat kauniisti ja tyynnyttelevästi myös riehaantuneempien jaksojen sovittelijoina. ASKO ALANEN HHHH Levyarviot > ...kansikuvituksen kevättalviselle aurinkomatkalle kaipaa pian takaisin... Maistuuhan nakit ja muusikin välillä kaiken gourmet-hifistelyn keskellä. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Attana Zane Gilesin, Felton Crewsin sekä Cornelius Mimsin masinoimat bassorytmit sulautuvat kohtuullisen linjakkaasti syntikkojen synnyttämään sykkeeseen. JUHA SEITZ HHH Goatess Blood And Wine Svart Vintage-doomin nimeen vannova ruotsalainen Goatess on päässyt urallaan kolmannen pitkäsoittonsa äärelle. Uusi laulaja Karl Buhre myös toimittaa kiitettävällä intensiteetillä. Rubberband-albumi tuo vihdoin saataville Miles Davisin vuoden 1985 ”kadonneet” aivoitukset. Örinälauluosuuksien lisääntyminen saattaa aluksi pelästyttää, mutta kun sävellykset itsessään sisältävät tutut melodiset Lacuna Coil -aspektit, metallin ja tunnelmallisempien sävelmaalailuiden kerroksellisuus kietoutuvat jänteviksi kokonaisuuksiksi. PERTTI OJALA HH www.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Vasta Under The Surface omaa ilmiselvän koukun, mutta senkin yhtye tarjoilee joltisenkin koristeellisessa muodossa. Laulullisesti asiat hoituvat hyvin vaikkakin ilman mainittavaa karismaa, mutta muutoin The Highwomen juuttuu lähinnä standardimaiseksi nykykantriksi. Sessiot poikivat pitkäsoiton verran materiaalia. Maailman paras urkusoundi. Kansikuvituksen kevättalviselle aurinkomatkalle kaipaa pian takaisin. Piirun verran edeltäjäänsä parempi Blood And Wine on muodollisesti pätevää ja kivaa stoneria, joka ei kuitenkaan tarjoa genressään mitään uutta ja mullistavaa. The Velvet Undergroundista Televisionin ja My Bloody Valentinen kautta The Strokesiin kulkevaan indiekitaroinnin jatkumoon on lisätty hieman krautja dance-mausteita. Kertaistumalta kuunneltuna levy ei ihan pidä koko mittaa otteessaan, mutta pienempinä annoksina se viihdyttää. Lyriikoiltaan subliimi jazz-slovari avaa itsetunnon ja -rakkauden sävyjä ABCD-oppaan hengessä, kun foliohattuosaston Musta lista pitää napakampaa vetoa ja rytmitystä päällä. Nyt näyttää siltä, että muutos parempaan on tapahtunut ja bändi on löytänyt harmonian. Vaikka Brandi Carlislen, Natalie Hembyn, Maren Morrisin ja Amanda Shiresin artististatus onkin innoittajiaan vaatimattomampi, niin The Highwomen on jo ehditty leimata nykykantrin superkokoonpanoksi. Vokaalit kaikuvat kuin Montrealin Notre-Damen basilikassa ja sointuva laulukieli kuulostaa sofistikoidulta ja viileältä, vaikka tekstissä käsiteltäisiin pakastepatongin sulatusta. Joukkoon mahtuu tylsempiäkin hetkiä, mutta tämä on aivan kelpo suoritus. Toisaalta miksipä turhaan lähteä sörkkimään jotain, mikä on hyväksi ja toimivaksi havaittu. Heti ensitahdeissa Sami Sippolan saksofoni kuljettaa yhtyettä jatsinarussa, ja yltyy pitkin levyä kulloisenkin kipaleen vaihtuvasta tyylilajista riippumatta herkullisiin svengiherutuksiin tai villimpiin free-sooloihin. Bändillä on joskus harmillisen hyvä taito kätkeä biisiensä villakoiran ydin vähän turhankin syvälle, mikä uhkaa myös uuden levyn biisejä. Goatess on sisäistänyt Black Sabbathin viitoittaman doom metalin ja Kyussin aavikkorockin lyhyet oppimäärät enemmän kuin hyvin ja kaikki tutut rakennuspalikat ovat käytössä. Burnout ottaa paikkansa levyn verkkaisimpana tunnekuvauksena, mutta arkisempi päiväuni keittiön sekaisuudesta kiihdyttää päivän toimia ajatusleikeillä sotkun olemuksesta. Nimikappaleen sanomasta kumpuavaa tunnelatauswww.soundi.fi ilmoitusmyynti@popmedia.fi PiENET iLMOT www.tammerpianojasoitin.fi Pinninkatu 26–28 TAMPERE (Tammelantorin laidalla) Avoinna ma-pe 10-18 la 9-15 Puh. Rouheat ja orgaaniset soundit, jämäkkä rytmiryhmä, groovaavia riffejä, joita toistetaan ja jauhetaan pitkän kaavan mukaan keskitempossa ja joiden väliin heitetään utuisempia ja tunnelmallisempia suvantokohtia. 68 SOUNDI peryhtyeelle. Kappaleet ovat entistä virtaviivaisempia ja helpommin lähestyttäviä. KURZWEIL-sähköpianot ja -kosketinsoittimet. Lacuna Coil ei nytkään päästä silti ihan helpolla. Jimmy Webbin kirjoittama Highwayman antoi nimen kummallekin kvartetille ja Amanda Shiresin ja Brandi Carlislen uudelleen sanoittamana kappale on myös The Highwomenin sydän. Katso netistä WWW.POWER-SOUNDI.FI 02-7483932 LAAJA VALIKOIMA LAATUSOITTIMIA! Huippulaadukkaat BARE KNUCKLE -kitaramikit HAMMOND XK5. Alkuperäisen tekstin miehinen outlawhenki on Highwomenilla muuttunut surulliseksi kertomukseksi eri aikakausina yhteiskunnallisen ja kulttuurisen sorron kohteina henkensä menettäneistä rohkeista naisista. Visiot ovat mielikuviltaan ja musiikiltaan virkeitä, ja vasta vihoviimeinen Metsälaulu jää huhuilemaan melodisesti lähes tyhjän päälle. Tiukka aikataulu on terävöittänyt ja tiivistänyt Corridorin ilmaisua alkaen kappaleiden nimistä, jotka aukeavat useimmille länsimaalaisille äidinkielestä riippumatta. Välillä tuntuu siltä kuin yhtyeen kehittyessä, kunnianhimon kasvaessa ja musiikin monimuotoistuessa bändi ei ole aina pystynyt pitelemään suitsia jämäkästi
Laulut ovat ensiluokkaisia ja niissä on panostettu myös harmonioihin. Gradually Learning -singlen kannessa oli sentään stetson-mies hevosen selässä. Sony oli flopiksi jääneen levyn jakelija, ja parempaa menestystä odottaen sitä painettiin reilusti. Sekstetti sisältää tyyliuskollisesti myös kovasti käytetyn stilikan, jota sormeilee maukkaasti Patrick Arbuthnot. In Tall Buildings 11. Sitä ei tullut, mutta sana levisi piireissä ja levy päätyi alan harrastajien hyllyihin, ja eiköhän sitä vieläkin kirpputoreilta ja divareista löydy. Only One Flower 12. Restless 8. Time Drives A Truck kulkee kuin 12-pyöräinen rekka, Drifting ei kuulosta lainkaan nimen mieleen tuovalta rennolta löysäilyltä. Toki me nyt tiedämme että voi, siitä on lukemattomia esimerkkejä, mutta brittiläisen The Rockingbirdsin mainion debyyttialbumin kohtalona oli päätyä alennuskaukaloihin. Halfway To Comatose* 10. Vuonna 2009 levystä otettiin uusi painos, nyt kera bonusraitojen, jotka täyttävät toisenkin cd:n. Tässä hienossa debyytissä on kuitenkin jotakin aivan erityistä. Mukana on muun muassa ep-raitoja ja liveottoja. Riuskat biisit ovat iskeviä. ”Voivatko muut kuin amerikkalaiset esittää americanaa?” olisi voinut olla vastaava kysymys 1990-luvulla, jolloin genre nosti uudelleen päätään maan alta noustessaan. Oluttuoppiin itkemisosastoakin on mukana: Halfway To Comatosessa laulaja toteaa olevansa puolimatkassa kotiin ja jo puoliksi sekaisin. Näkyy kannessa kyllä akustinen kitarakin, mutta uuden bändin ensialbumiksi kansi ei kerro lainkaan, että musiikki on mitenkään americanaan tai country rockiin viittaavaa. Gradually Learning 2. Kannet eivät tunnetusti soi, mutta levy meni joka tapauksessa ostajilta ohi. Standing At The Doorstep Of Love 4. Tulkinta on erilainen, mutta yhtä kaikki onnistunut. SOUNDI 69 Kiven alta > Varjoon jääneitä levyaarteita takavuosilta The Rockingbirds Heavenly The Rockingbirds ”V oiko valkonaama esittää uskottavasti bluesia?” oli kysymys, joka esitettiin usein 1960–70-luvuilla. Kauniissa slovarissa etusijalle nousee pedal steelin ohella vierailevan soittajan Jon Blondellin viulu. The Rockingbirsin ura jatkuu edelleen välissä pidetyn pitkän tauon jälkeen, vaikka miehistöä on vaihtunut. Harmi, sillä yhtyeen debyyttialbumi on tyylipuhdasta ja sujuvaa musisointia americanan lähimaastosta, vaikka Atlantin toisella puolella ollaankin. Drifting* Kesto: 45 minuuttia * = aloita näistä Pidät tästä, jos pidät näistä: The Jayhawks Uncle Tupelo Ryan Adams Commander Cody And His Lost Planet Airmen Kiven alta 9_19.indd 69 11.10.2019 12.41. Restless puolestaan tuo parisuhteissa joskus vaanivan levottomuuden ja päätöksenteon aloilleen asettumisesta koskettavasti esiin. Only One Flower poikkeaa muusta ohjelmistosta siinä mielessä, että sen sovituksessa on käytetty vierailevaa Regents Brass Bandia. The Day My Life Begins 6. Time Drives A Truck* 9. Jonathan Richmanista tehty Jonathan Jonathan on menevää rockia, samaan osastoon menee Searching. Muun muassa The Jayhawksin uraauurtavat albumit ilmestyivät 1980ja 1990-lukujen taitteessa. Päälaulaja Alan Tyler vastaa biisimateriaalista. Searching 7. ANTTI MARTTINEN Julkaistu: Helmikuu 1992 File under: Alt-country/country rock Kappaleet: 1. Jonathan Jonathan* 5. Osa levystä on käyty äänittämässä pyhällä maalla Teksasin Austinissa. Cover-biisejä levyllä on vain yksi, viimeksi tällä palstalla esitellyn John Hartfordin ohjelmistosta peräisin oleva In Tall Buildings. Further Down The Line* 3. Osasyy saattoi olla levyn kannessa, joka oli kuin halpis-hippiestetiikkaa, mutta toisaalta etualalla istuva rumpali Dave Morgan on nahkahousuissaan ja tukassaan kuin punkkari
– Bändin täytyy olla elämän tärkein asia – erityisesti siinä vaiheessa, kun homma on vielä rakennusvaiheessa. Hah hah! Miltä teistä sitten tuntui, kun Runnin’ Wild alkoi lyödä läpi eri puolilla maailmaa. Jos onnistumme, ylivoimaisesti isoin haaveemme on toteutunut! ”Unohtakaa kaikki trendit ja luukuttakaa ainoastaan omaa mielimusiikkianne.” K u v a: Tr av is Sh in n KALJANJUON TIROCKIA SUORAAN SYDÄMESTÄ AIRBOUR NE Bazook 9_19.indd 70 10.10.2019 14.34. Olen tosissani! Tänä syksynä Airbourne kiertää viidennen studioalbuminsa promootion merkeissä. Albumin soundi on kirkas, voimakas, elävä, energinen ja iskevä. Unohtakaa kaikki trendit ja luukuttakaa ainoastaan omaa mielimusiikkianne, sanoo Ryan. 70 SOUNDI 70 SOUNDI Bazook! > Raskaamman puoleista asiaa. – Yhtäkkiä pääsimme kiertämään USA:han sekä Eurooppaan, ja diggareiden nyrkit kohosivat kohti kattoa joka paikassa. – Seuraavaksi aloimme haalia keikkoja kaikkialta, mutta se ei ollut kovin helppoa Australian takamailla. Kovakielisten kriitikoiden mielestä Airbourne oli pelkkä AC/DC-kopio, mutta monet muut energisen ”kaljanjuontirockin” ystävät olivat haltioissaan – näin kovaa uutta tulokasta ei oltu nähty tai kuultu aikoihin. Osuvasti nimetty Boneshaker-pitkäsoitto on ”tasan tarkkaan sitä ihteään”, mutta jos mahdollista, yhtye kuulostaa nyt aikaisempaakin elävämmältä ja energisemmältä. – Yritämme pitää mielessä sen ensilevyn jälkeisen kiitollisen fiiliksen. Teksti: Timo Isoaho E lettiin vuotta 2007, kun reilun kolmenkymmenen tuhannen asukkaan Warrnamboolissa aikoinaan perustettu Airbourne julkaisi räväkän Runnin’ Wild -debyyttilevynsä. Hemmetin kovaääninen testosteronirock ei ollut ihan kaikkien romanttisesta illallisesta haaveilleiden mieleen. Koska silloin sinun täytyy kuitata, että ”siinä tapauksessa otan lopputilin, sillä keikkaa ei koskaan peruta”. Usko tai älä, mutta minusta tuntuu edelleen käsittämättömältä, että meillä on faneja vaikkapa Suomessa – maailman toisella puolella Warrnamboolista katsottuna, sanoo Joel. – Mietimme sopivia yhteistyökumppaneita ja otimme sitten yhteyttä amerikkalaiseen Dave Cobbiin. Esiinnyimme useammankin kerran esimerkiksi erilaisissa ruokaravintoloissa, ja pahimmillaan – tai parhaimmillaan – jengi tuli syömään illallista juuri silloin, kun me aloitimme ryskäämisen. Emme tahtoneet millään uskoa, että me olimme saavuttaneet suurimman unelmamme – kansainvälisen läpimurron – jo ensimmäisellä levyllämme! Airbournen ei ole tarvinnut vilkuilla olkansa yli menneiden kahdentoista vuoden aikana. Australialaisyhtyeen esikuva ei olisi voinut juuri selvempi olla, sillä Airbournen terävät riffihyökkäykset toivat elävästi mieleen toisen down under -ryhmän – nimittäin AC/DC:n. – Nauhoitimme Boneshakerin ”livenä studiossa” -mentaliteetilla Nashvillessä, ja lopputulos on uskomattoman hyvä. Mikä on neuvonne rockyhtyeen perustamisesta haaveilevalle. – Halumme tehdä näitä hommia viimeiseen hengenvetoon asti. Totta kai olemme saaneet levyttää ja rundata yllin kyllin menneiden vuosien aikana, mutta maha ei missään nimessä saa tulla liian täyteen. – Virallisesti Airbourne perustettiin vuonna 2003, mutta bändin esiaste oli olemassa jo 1990-luvun lopulla. Otan esimerkin: jos sinulla on duunipaikka ja pomo tuumii, että ”illan saaminen vapaaksi ei onnistu, sinun täytyy perua keikka”, niin se on parasta, mitä sillä hetkellä voi tapahtua. Päädyimme pestaamaan hänet levyn tuottajaksi, eikä meidän tarvinnut katua, kertoo Joel. – Ylivoimaisesti tärkein juttu on se, että homman täytyy tulla sydämestä. – Se oli tietysti siisteintä ikinä, hymähtää rumpali Ryan O’Keeffe. Yhtye on julkaissut toinen toistaan korkeaoktaanisempia pitkäsoittoja eikä tämä loputtoman energinen bändi ole todennäköisesti pettänyt livenä koskaan. Tuomareiden kommentit olivat luokkaa ”karsein kuulemani bändi koskaan, teistä ei tule koskaan mitään”, mutta niiden surkimusten sivallukset eivät meitä lannistaneet, nauraa kitaristilaulaja Joel O’Keeffe. Viimeinen kysymys: mikä on suurin unelmanne Airbournen suhteen. Osallistuimme muun muassa paikalliseen Battle Of The Bands -skabaan, ja jäimme kahdentoista yhtyeen joukossa viimeisiksi
Kitaristi Mark Tremonti ja laulajakitaristi Myles Kennedy – Alter Bridgen ehdottomat voimahahmot – nyökkäilevät tyytyväisinä, kun kerran heille Nordenskiöldinkadun hallin toimineen aikoinaan muun muassa Iron Maidenin, Metallican, Rammsteinin ja AC/DC:n kotipesänä Suomessa. Saimme pitkäsoiton kasaan yllättävän vaivattomasti. Suomesta katsoen näitä enemmän tai vähemmän samantyylisiä pohjoisamerikkalaisia bändejä yhdistää ainakin yksi tekijä: yksikään näistä ryhmistä ei ole saavuttanut – ainakaan toistaiseksi – todella mittavaa suosiota Pohjois-Euroopassa, vaikka esimerkiksi Iso-Britanniassa osa näistä yhtyeistä nauttii areenaluokan suosiota. – Hyvä kysymys, mutta siihen ei välttämättä ole oikeaa vastausta. Tuulet ovat kuitenkin ainakin osittain kääntymässä, ja painavaksi esimerkiksi kelpaa uuden Walk The Sky -studioalbumin juuri julkaissut Alter Bridge. – Nyt lähestyimme albumia varsin eri tavalla. ”Suomen karttamisen” syitä voi etsiä myös muusikoiden aikatauluista. Kaikenlaisia syitä löytyy varmasti vaikka millä mitalla, mutta yksi juttu on varma: me bändin jäsenet olisimme mielellämme saapuneet Suomeen jo vuosikausia sitten, nyökkää kitaristi. – Yleensä olen kirjoittanut uudet kappaleet Mylesin kanssa. Creed-yhtyeen raunioille Floridassa vuonna 2004 perustettu Alter Bridge saapuu samaan syssyyn ensimmäistä kertaa Suomeen, ja konserttiareenana toimii Helsingin jäähallin Black Box. Bazook 9_19.indd 71 11.10.2019 9.00. Olemme istuneet naamat vastakkain, heittäneet toisillemme hyviksi katsottuja ideoita ja biisit ovat syntyneet pala palalta, kertoo Tremonti. – Ilman muuta, nauraa Kennedy ja jatkaa: – Toki hienointa Slashin ja Gunnareiden uudessa liitossa on se, että me fanit saamme taas nauttia heidän mahtavista keikoistaan – ja ehkäpä jonakin päivänä jopa uudesta GNR-albumistakin. Minä ja Myles päädyimme nimittäin kirjoittamaan lähes valmiita biisejä tahoillamme, jonka jälkeen toimme ideat Brianin (Marshall, basso), Scottin (Phillips, rummut) ja tuottaja Michael ”Elvis” Basketten kommentoitaviksi. Omien aikataulujesi suunnittelu on varmasti helpottunut, kun Slash on palannut Guns N’ Rosesin riveihin. Toisaalta kyseessä on lähes pelkästään positiivinen ongelma, hymähtää Kennedy. Ehkä emme ole myyneet tarpeeksi levyjä teillä päin. – Kokonaisuus kuulostaa edelleen Alter Bridgeltä, mutta tietenkin kappaleisiin päätyi myös uusia tuulia: Mark esimerkiksi laulaa yhden biisin ja hän toi myös mukaan tunnelmia, jotka soundaavat melkein jonkun John Carpenterin elokuvan soundtrackiltä! Oletteko miettineet jatkavanne tätä kehityssuuntaa: ehkäpä myös Brian ja Scott voisivat säveltää seuraavalle albumille kappaleita omin päin. vapaaaikaa. – Olen äärettömän kova Kiss-fani, joten minulla on vieläkin parempi idea! Nimittäin sellainen, että ensi kerralla julkaisemme neljä sooloalbumia Kissin esimerkin mukaan, hymyilee Tremonti. vapaa-aikaa. – No, maistellaanpa tätä ideaa vielä hetken verran ennen lopullisia päätöksiä, päättää Kennedy. – Onhan se totta, että meillä ei ole viime vuosina ollut liikaa... Walk The Sky on yhtyeen kuudes studioalbumi, ja tällä kerralla nelikko valmisteli kokonaisuuden eri tavalla kuin aikaisemmin. ”Onhan se totta, että meillä ei ole viime vuosina ollut liikaa... Toisaalta kyseessä on lähes pelkästään positiivinen ongelma.” SOUNDI 71 ALTER BRIDGE – Katsohan vain! No, jos minulta kysytään niin Alter Bridge sopii oikein mainiosti tuollaisen nimilistan jatkoksi, hihkaisee Tremonti. Ehkä aikataulumme eivät ole sopineet paikallisten promoottorien suunnitelmiin. A lter Bridge, Shinedown, Sevendust, Breaking Benjamin, Hoobastank, Chevelle, Godsmack, Seether, Staind, Hinder, Pop Evil, Theory Of A Deadman ja niin edelleen. Tämä ei kuitenkaan ollut lupaus, sillä en todellakaan tiedä, mitä he suunnittelevat! Alter Bridgen uutuuslevyä ei sen sijaan tarvitse enää odottaa. Kennedy on toisinaan ollut erittäin kiireinen toimiessaan Slashin soolobändin keulahahmona, kun taas Tremontia on työllistänyt muun muassa hänen nimeään kantava sooloprojekti, jonka puitteissa kitaristi on julkaissut neljä pitkäsoittoa vuosina 2012–2018. Mutta miksi Alter Bridge tekee Suomen-debyyttinsä vasta nyt, viisitoista vuotta ryhmän perustamisen jälkeen
Mahtava alkuriffi on Eugen käsialaa, kun taas minä kirjoitin esimerkiksi kertosäkeen, kuvailee laulaja. Kun sitten lopulta ymmärsin millaista kappaletta olin tekemässä, aloin itkeä valtoimenaan, mutta se oli pelkästään puhdistavaa itkua! K u v a: Li n d a Fl o ri n H ämmästys oli aikamoinen, kun laulaja Joacim Lundberg, artistinimeltään Jake E, ilmoitti keväällä 2017 ottavansa lähtöpassit kovaan suosioon nousseesta Amaranthe-yhtyeestä. Anthrax, on pitkälti minun ja Eugen yhteistyötä. Soitimme iltojen avausbändinä, mutta tuvat olivat paikassa kuin paikassa täynnä jo meidän settimme aikana. Eilisen teeren poika ei ole myöskään rumpali Alex Landenburg, joka on tahdittanut uransa aikana muun muassa Stratovariusta, Kamelotia, Annihilatoria ja Luca Turilli’s Rhapsodya. Debyyttikeikan jälkeen Cyhran konserttitaivaalla on onneksi kiilunut selvästi onnellisempia tähtiä. Yhtiön työntekijät ovat aitoja hevifaneja, eivätkä mitään kravattikaulaisia bisnesmiehiä, ja he tekevät hommia valtavan suurella sydämellä. Solistin ero tuli yllätyksenä erityisesti sen vuoksi, että Jake E oli Amaranthen perustaja ja eräs pääasiallisista biisinkirjoittajista. – Alkuvuodesta 2018 pääsimme mukaan Sabatonin ja Kreatorin tähdittämälle Yhdysvaltain-kiertueelle. – Ja kuinka Nosturissa kävikään. Euge Valovirran tanakkaa soittoa kuultiin jo Letters To Myselfillä, mutta vasta No Halos In Hellillä kitaramestari pääsee toden teolla irti Cyhran maailmassa. Suunnilleen kaikki mahdolliset asiat, jotka saattoivat mennä pieleen, myös menivät pieleen.” CYHRA 72 SOUNDI Bazook! Teksti: Timo Isoaho > Bazook 9_19.indd 72 11.10.2019 12.36. Isku oli aikoinaan niin musertavan raju, etten kyennyt käsittelemään asiaa lainkaan todella pitkään aikaan, kertoo Jake E. – Nuke on maailman suurin metallilafka ja he ovat jo ehtineet tehdä loistavaa työtä Cyhran uran edistämiseksi. En ole puhunut tästä aiheesta julkisesti juuri koskaan, mutta niin vain tapahtui, että veljeni teki itsemurhan kymmenisen vuotta sitten. Aivan niin kuin mekin. Fanien apeus väistyi kuitenkin nopeasti, sillä Jake E ilmoitti pian perustaneensa uuden yhtyeen. Vielä ennen ensilevy Letters To Myselfin ilmestymistä Cyhran kokoonpano kasvoi yhdellä nimekkäällä kitaristilla, kun muun muassa Shininingissä ja Suburban Tribessä vaikuttanut suomalaiskitaristi Euge Valovirta liittyi ryhmän vahvistukseksi. – Kun nyt ryhdyin kirjoittamaan uusia kappaleita, Battle From Within syntyi melkein itsestään – se tuli suoraan jostakin alitajunnan syövereistä, enkä aluksi edes tajunnut kirjoittavani veljestäni. – Soitimme Letters To Myselfin julkaisukeikan Helsingin Nosturissa lokakuussa 2017. Cyhran kakkoslevy No Halos In Hell ilmestyy marraskuun puolivälissä, ja bändin levy-yhtiönä toimii nykyään saksalaisjätti Nuclear Blast Records. Olin valtavan tyytyväinen albumiin ja suorastaan paloin halusta päästä soittamaan uusia kappaleita livenä, muistelee Jake E. Vaikkapa kappale Hit Me, jonka työnimi oli tiukan riffittelyn vuoksi CYHRA ”Ja kuinka Nosturissa kävikään. Yleisön lämmin vastaanotto tuntui aivan mahtavalta, laulaja muistelee. Suunnilleen kaikki mahdolliset asiat, jotka saattoivat mennä pieleen, myös menivät pieleen. – Battle From Within on varmasti tunteellisin kappale, jonka olen koskaan kirjoittanut. Eikä mitä tahansa ryhmää vaan ehdan ”superbändin”, jonka riveistä löytyivät ruotsalaissuuruus In Flamesissa kannuksensa hankkineet Peter Iwers (basso) ja Jesper Strömblad (kitara). Meillä oli setin aikana loputon määrä teknisiä ongelmia, enkä pystynyt nauttimaan lainkaan pitkään odotetusta esiintymisestä. – Tuttuun tapaan minä ja Jesper kirjoitimme suuren osan No Halos In Hellin raakamateriaalista, mutta myös Eugen ansiot kappaleiden taustalla ovat täysin kiistattomat. Letters To Myselfin tekstit pureutuivat muun muassa Jesper Strömbladin elämän solmukohtiin – kitaristilla on tunnetusti varsin värikäs historia alkoholin ongelmakäytön kanssa – mutta No Halos In Hellin teksti pohjautuvat vahvemmin Jake E:n elämään
74,00 € | ENNAKOT: TICKETMASTER S/K-18 | OVET 17:30 Sabaton tulostus.indd 73 9.10.2019 14.50. LA 23.11.2019 HELSINKI HARTWALL ARENA LIPUT ALK
Heikoimmillaan efekti on sekava, mutta parhaimmillaan anarkistinen, musikaalinen, kiihottava ja raivokas. Hän ei tulkitse vanhoja klassikoita, vaan pelkästään Chicago-bluesin sekä Detroitin että Memphisin soul-traditioiden hengessä kirjoittamiaan uusia omia. Pedaalin salainen ase on clock-säädin, jolla galaksit rutisevat tai räjähtävät. Vuonna 1956 syntynyt Robinson aloitti 1980-luvulla ammattimaisen uransa huuliharpistina Chicagon haastavissa bluesympyröissä. Ikinä ei tiedä mitä ulos pukkaa. Aivan kuin joku salaperäinen virtapiiri sen sisällä oskilloisi todella oudosti tuottaen Lohenpunainen lupsutin Marko Karhu soundiin Säihkyturpaa ihan maksitäböillä. Nyt myös amerikkalainen, maailman suurin soitto-opetusvideoiden julkaisija TrueFire on huomannut Marko Karhun ja julkaisee häneltä tänä syksynä kaksi videota. Markon kurssissa tarkastellaan kuitenkin otelautaa enemmän horisontaalisesta vinkkelistä tuttuja sekä ei niin tavallisia asemia yhdistelemällä. Konsepteina ovat terssit, sekstit, varioitu call and response, avoimet kielet, kromatiikka sekä tasaisten 16-osien soitto shufflen päälle. Kurssi tarjoaa pomminvarmasti toimivia konsepteja bluesiin. Kun päälle lisätään erinomaiset kyvyt blueshuuliharpistina, on tarjolla kovatasoinen paketti. Polkusimella saa lisättyä soundiinsa kivasti kuplaa. Mad Professorin valtti ovat nimenomaan Markon tekemät demot, joilla suvereeni soittaja esittelee tehokkaasti laitteiden toimintaa videomuodossa. 1960ja 70-lukulainen soulmusiikki on nykyään kokemassa jonkinasteista uudelleentulemista, ja Tad Robinson todistaa omalta osaltaan että nämä taidokkaat, ajatuksella ja hyvällä maulla kirjoitetut sekä intohimolla esitetyt soinnit ovat kuumaa valuuttaa myös vuonna 2019. Luomalla tilin TrueFiren sivulle voi videoita ostaa ja katsella millä tahansa laitteella. 1990-luvulla hän starttasi soolouran blueslaulajana, mutta on sittemmin erikoistunut nuoruutensa suosikkimusiikin soulin tulkintaan. Tätä kannattaa lähestyä tunne edellä. Joulukuussa julkaistava Markon kakkoskurssi keskittyy improvisointiin enemmän sointuja sisältävien biisien päälle. Vinyyliversiolla ei ole kuitenkaan mukana yhtä albumin kovimmista vedoista, nimittäin urkutriona esitettyä Can’t Buy Me Lovea, jonka saa vain cd:llä tai digilatauksena. Tyylillisesti Tad Robinson on aika paljon John Nemethin hengenheimolainen. Pentatoninen boksi, vertikaalinen tapa lähestyä kitaran otelautaa, on usein improvisoinnin kulmakivi erityisesti blueskitaristille, missä ei ole sinänsä mitään väärää. Kuulijan mielenkiintoa herätellään tematiikalla ja toistoilla. Monista dilsoista poiketen Mood ei ala heti lupsuttaa, vaan säilyttää botnen signaalissa kivasti. Tone hyppysissä Yksi nykypäivän johtavista bluesin sähkökitaristeista on Ronnie Earl – mies, jonka käsissä Stratocaster kertoo aina tarinaa. Niistä ensimmäinen Melodic Blues Soloing Guidebook painottuu kolmen soinnun kiertoihin antamalla vinkkejä bluesin rikastamiseen maanläheisyyttä menettämättä. Digitaalisesti synnytetyssä analogisuudessaan Mood tuntuu olevan yhtä aikaa lähellä ja niin kaukana. Earl edustaa alalla koulukuntaa, joka luottaa tonen muodostamisessa pelkkiin kitaraan T estasimme eräänä päivänä Chase Bliss Audio -valmistajan Mood-pedaalin, joka on kaksikanavainen delayn ja rakeisen looperin yhdistelmä. Tämä ilmaisuvoimainen laulaja osaa käyttää instrumenttiaan poikkeuksellisen taidokkaasti. Aavistuksen verran lainataan ja haetaan väriä muistakin tyyleistä esimerkiksi kromatiikan muodossa. Haluttaessa se myös rääkyy kuin kiukkuinen näätä. Moodin hinta on peräti noin 400 euroa, mutta vehje on niin omalaatuinen ja ihanan omituinen, että siitä riittää ihmeteltävää ja säädettävää vuosikausiksi. Konseptit esitellään erikseen ja esimerkkisoitot puretaan ja analysoidaan läpi tahti tahdilta. 74 SOUNDI E-Liike > Roots-maailman kuulumisia Teksti: Esa Kuloniemi Oppia Karhulta M arko Karhu marinoitui 90-luvun alusta saakka ammattikitaristiksi muun muassa Kirkan ja Ben Granfeltin bändeissä, mutta maailmankuuluksi hänet teki Mad Professor. TrueFirelta voi myös halutessaan tilata fyysisen dvd:n. TrueFiren systeemi, jossa nuotit ja tabulatuurit rullaavat synkassa videon kanssa toimii erinomaisesti, ja plussaa on musiikin hidastusmahdollisuus. Avuksi haastavampiin sointukiertoihin otetaan guide tones -sävelten hahmottelu. HEMMO PÄIVÄRINNE E-liikkeen virallinen laitearvioija E-liike 9_19.indd 74 9.10.2019 15.56. Chicagolainen Modern Soundsja Cash Box Kingsbändeissä vaikuttanut ässäkitaristi Joel Paterson on nimittäin plektraissut kiekon otsikolla Let It Be Guitar! Joel Paterson Plays The Beatles. Sielukas tyylittelijä Uuden albumin on julkaissut myös Tad Robinson, jota pidetään yhtenä aikamme johtavista soulbluesin tulkeista. Tämän uskomattoman viihdyttävän speden kohdalla adjektiivit loppuvat kesken, kun säätöpotikoiden ruuvaaminen lennosta aiheuttaa välillä riehakasta naurunremakkaa, pahoinvointia sekä pelkotiloja. Sillä saa kuitenkin vaikkapa No Replyn kahjolla Les Paul meets Skatalites -sovituksella tai unenomaiset This Boyn ja Michellen soitettuna lap steelilla Santo & Johnnyn tyyliin. Arvostettu efektipedaaleiden ja vahvistimien valmistaja on työllistänyt Karhua jo yli seitsemän vuoden ajan. Tuloksena on 16 riemastuttavan ja kitarateknisesti ihastuttavan raidan verran Beatlesklassikoita erilaisilla juurimusatyyleillä tulkittuina. Jeejee-musaa Rahalla ei rakkautta saa, lauloi eräs liverpoolilaislähtöinen moppitukkabändi. Toimii siis tarvittaessa hyvin myös bassolla! Pedaali kuulostaa välillä kesken soiton säädettäessä siltä, kuin joku yrittäisi soseuttaa jäistä hirvipaistia halpahallin tehosekoittimella
Jossakin vaiheessa hän katosi kuvioista, palasi muuttuneena miehenä ja legenda sai alkunsa. Vastineeksi soittotaidosta paholainen sai oppilaansa sielun. LAHTI LAHTI HALLI 7.12. Tätä naiiviudesta vapaata teosta voi hyvin lämpimästi suositella jokaiselle bluesin historiasta kiinnostuneelle. TAMPERE TAMPERE TALO 4.12. JOENSUU JOENSUU AREENA 15.12. KUOPIO KUOPIO HALLI 13.12. SALO SALOHALLI 26.10. HÄMEENLINNA ELENIA AREENA 1.11. SEINÄJOKI SEINÄJOKI AREENA 16.11. Vuonna 1911 syntynyt ja osavaltion delta-alueella pörrännyt kloppi juoksi aluksi vanhempien jo levyttäneiden konkareiden kintereillä vaivaksi asti. OULU OULUHALLI 23.11. MIKKELI SAIMAA STADIUMI 2.11. Niin, toisin kuin monet mentorinsa, Robert Johnson osasi lukea ja kirjoittaa, vieläpä hyvin. KOUVOLA LUMON AREENA 3.12. Ehkä pysäyttävintä jälkeä tekee Earlin bändin historian ensimmäinen naisjäsen, jo muutamia vuosia sitten Broadcastersiin liittynyt Diane Blue. JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI AREENA 27.10. MARKO KARHU: Melodic Blues Soloing Guidebook (TrueFire) JOEL PATERSON: Let It Be Guitar! Joel Paterson Plays The Beatles (Bloodshot Records) TAD ROBINSON: Real Street (Severn Records) RONNIE EARL AND THE BROADCASTERS: Beyond The Blue Door (Stony Plain Records) BRUCE CONFORTH & GAYLE DEAN WARDLOW: Up Jumped The Devil – The Real Life Of Robert Johnson (Chicago Review Press) Miten oli mahdollista, että surkeasta räpeltäjästä oli yhtäkkiä tullut kulmakunnan kovin kitaristi. PORI KARHUHALLI 29.11. Tämä mies ei saanut bluesiinsa ratkaisevaa soitto-oppia paholaiselta, vaan Ike Zimmerman -nimiseltä, historian unohtamalta hazelhurstilaiselta paikallismestarilta. PORI KARHUHALLI 29.11. MIKKELI SAIMAA STADIUMI 2.11. TAMPERE TAMPERE TALO 5.12. TURKU LOGOMO 31.10. JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI AREENA 27.10. TURKU LOGOMO 12.12. Levyillä soiva musiikki tuki tarinaa: soitto oli tautista ja laulu poikkeuksellisen väkevää. LAHTI LAHTI HALLI 7.12. Robert Johnsonin maine kiiri ja hän pääsi levyttämään kahteen otteeseen vuosina 1936–37. KOUVOLA LUMON AREENA 3.12. Hän oli koko aikuisikänsä intohimoinen lukija aina 27-vuotiaana tapahtuneen myrkytyksen aiheuttaneeseen kuolemaansa saakka. Ronnie Earlin ja Broadcasters -yhtyeen uutuuskiekolla Beyond The Blue Door ei keksitä pyörää uudestaan, eikä moinen ole tarpeenkaan. HÄMEENLINNA ELENIA AREENA 1.11. Mukana on solistivieraita ja instrumentalisteja, muun muassa Kim Wilson (Fabulous Thunderbirds) huuliharpussa ja laulussa sekä Roomful Of Blues -aikainen bändikaveri Greg Piccolo saksofonissa. TURKU LOGOMO 31.10. Mysteerin selitys kehrättiin tarinaperimästä, jonka mukaan Robert Johnson meni keskiyöllä tienristeykseen, kohtasi paholaisen ja soitto alkoi sujua. Bruce Conforthin ja Gayle Dean Wardlow’n uutuuskirja erottelee faktat myyteistä ja esittelee meille kenties ensimmäistä kertaa todellisen Robert Johnsonin. Mies myytin takana Missisippiläinen laulaja-kitaristi Robert Johnson on bluesin historian ylivoimaisesti myyttisin hahmo. RAUMA KIVIKYLÄN AREENA 30.11. TURKU LOGOMO 12.12. HELSINKI HARTWALL ARENA KONSERTTIKIERTUE MATTI JA TEPPO NÄE VELJEKSET VIIMEISTÄ KERTAA! Liput alkaen 39,90 € / Konsertit klo 19 Hartwall Arena klo 18:30 / Konserteissa väliaika OSTA LIPUT OSOITTEESTA: www.mattijateppo.fi 25.10. Valkoihoinen ja habitukseltaan tätimäinen Diane näyttää amerikkalaiselta päälle kuusikymppiseltä pyhäkoulun opettajalta, mutta laulaa bluesia ja soulia kuin getossa syntynyt ja siellä elämänsä viettänyt musta. TAMPERE TAMPERE TALO 4.12. LAPPEENRANTA JÄÄHALLI 15.11. SOUNDI 75 ja hyppysiin, ja soittaa suoraan vahvistimeen ilman mitään välimunuaisia (efektipedaaleja). SALO SALOHALLI 26.10. Vuosikymmenten saatossa hankittu hiljainen tietotaito, elämänkokemus ja kyky tarttua hetkeen improvisoidessa ovat tällä saralla kuumaa valuuttaa ihan sellaisenaan. TAMPERE TAMPERE TALO 5.12. OULU OULUHALLI 23.11. KUOPIO KUOPIO HALLI 13.12. LAPPEENRANTA JÄÄHALLI 15.11. Normaalien naisluritusten lomassa hän julisti pimeästä risteyksestä ja kannoillaan juoksevista helvetinkoirista. RAUMA KIVIKYLÄN AREENA 30.11. Conforth ja Wardlow ovat kaivaneet esiin uskomattoman paljon uutta tietoa legendasta, kuten hänen vanhemmistaan, lapsuudestaan, perhesuhteistaan, naisistaan ja ajoistaan Memphisissä jossa kävi koulua. SEINÄJOKI SEINÄJOKI AREENA 16.11. HELSINKI HARTWALL ARENA KONSERTTIKIERTUE E-liike 9_19.indd 75 9.10.2019 15.56. MATTI JA TEPPO NÄE VELJEKSET VIIMEISTÄ KERTAA! Liput alkaen 39,90 € / Konsertit klo 19 Hartwall Arena klo 18:30 / Konserteissa väliaika OSTA LIPUT OSOITTEESTA: www.mattijateppo.fi 25.10. JOENSUU JOENSUU AREENA 15.12
Tarina on surullinen ja rankka, mutta taustalla on myös absurdia huumoria, vaikka se ei ääneen nauratakaan. Se on lähinnä proosafiktiota. Vaikka se kertoo Batmanin arkkivihollisen syntytarinan, se ei ole varsinaisesti supersankarielokuva: keskushahmo voisi olla kuka tahansa. Juha kohtaa sattumalta Monan, joka esittelee hänelle sadomasokismin maailman. He sulautuvat toisiinsa häiritsevällä tavalla. Kun päähän potkitaan tarpeeksi, Arthur muuttuu väkivaltaiseksi hirviöksi. Joker on tarkkanäköisesti rakennettu monitasoinen sairauskertomus ja poikkeuksellisen vahva elokuvateos. HH TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT J ari Tervon ”elämäkerta” VesaMatti Loirista tuntuu lopulliselta hyvästijätöltä eräälle suomalaisen taiteen aikakaudelle: sille, jota dinosauruksina melskaavat itsekeskeiset miehet hallitsivat mennen tullen. NIKO PELTONEN JARI TERVO: LOIRI. Cohen ei kuitenkaan halunnut sitoutua, joten rakkaussuhde oli alusta asti tuhoon tuomittu. Kunnollisen elämäkerran vaatimia lähdeviitteitä tai edes selviä sitaattimerkintöjä ei ole. Arthur haaveilee kuuluisuudesta ja koomikon urasta mutta kokee pelkkiä vastoinkäymisiä. HHHH FINGERPORI Pertti Jarlan luoman Fingerpori-sarjakuvan viehätys perustuu hassuihin sanaleikkeihin, ja ne ovat lyhyitä väläyksiä. Ilmeisesti muitakin tarinaan liittyviä ihmisiä on haastateltu, mutta heidänkin sanomansa on upotettu tervospeakiin. Mies jää yksin tyttärensä kanssa ja kärsii paitsi surua myös syyllisyyttä. (OTAVA) Brontosauruksen päivä ja yö K u v a: St in a To lj an d er sanoin kuvin_9_2019 -taitto_a.indd 76 9.10.2019 15.46. Tämä on saavutus, johon edes Jörn Donner ei taannoisella Mammutillaan yltänyt. Teoksen problematiikka liittyy enemmän liikaan informaatioon, groteskien yksityiskohtien kaivelemiseen, ja toisaalta sisäistekijän johdonmukaiseen kritiikittömyyteen: mikä tahansa Loirille ilmeisesti tärkeä saa ylettömästi tilaa, oli kyse hänen elämäänsä kyllä johdonmukaisesti viitoittavasta new age -höpöhöpöstä tai lässyttävistä rakkauskirjeistä 25 vuotta nuoremmalle kumppanille. Ohjaaja Todd Phillipsin tarkoituksena on kuitenkin ollut pikemminkin pyrkiä kuvaamaan sairasta yhteiskuntaa, joka kasvattaa nimihenkilön kaltaisia yksilöitä. HHHHH MARIANNE & LEONARD: SANOJA RAKKAUDESTA Leonard Cohen tapasi norjalaisen Marianne Ihlenin Kreikkaan kuuluvalla Hydran saarella 1960-luvun alussa. Valkokankaalle siirrettynä vitsit ja sanaleikit tuntuvat väkisin tarinaan ympätyiltä tai menevät kokonaan ohi. Teos ei ole hyvästijättö sävynsä tai perspektiivinsä puolesta, sillä se ei kyseenalaista mitään, vaikka onkin näennäisen avoin viinaja naishommien suhteen. Dokumentti etenee alusta loppuun vetävästi. Teoslajia, jossa subjekti saa pahoinpidellä lukijaa moisilla kiusaannuttavuuksilla, kutsutaan muistelmiksi. Uutuuselokuva Koirat eivät käytä housuja sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla keväällä. Ihlen oli eronnut nainen, jolla oli pieni poika. Roolivalinnat ovat osuvia, ja visuaalinen maailma on toteutettu kekseliäästi. Juha alkaa käsitellä menetystään kivun kautta. Hydran saaren idyllisiin maisemiin matkusti 1960-luvulla monia taiteilijoita, muusikoita ja muita boheemeja tyyppejä. Kieli on täynnä Tervon mukanokkelia maneereja, mutta kerrontaperspektiivistä ei ota selvää. Elokuva on pelkkiä hölmöjä vitsejä toisensa perään, ja kaksimielisyyksistä huolimatta loppu tulos on aivan liian kiltti ja mitäänsanomaton tapaus. Pekka Strang esittää lääkäriä nimeltä Juha, joka elokuvan alussa menettää vaimonsa. Joaquin Phoenixin esittämä Arthur Fleck on klovnin töitä kaupoissa ja sairaaloissa tekevä mies, joka asuu äitinsä kanssa 1980-luvun alun Gothamissa. KOIRAT EIVÄT KÄYTÄ HOUSUJA J-P Valkeapää (Muukalainen, He ovat paenneet) on suomalaisohjaajien kärkinimiä, jonka työt on noteerattu ulkomaillakin. Mutta siihen se sitten jääkin. Ennen laulajaksi ryhtymistään Cohen oli ennen kaikkea kirjailija, ja hänen esikoisromaaninsa Kauniit häviäjät syntyi pitkälti saarella. Fingerporin huumori ei yksinkertaisesti toimi näyteltynä. Sitä Tervon kirja ei ole. Side heidän välillään kesti silti kuolemaan saakka. 76 SOUNDI Sanoin kuvin > Asiaa populaarikulttuurin ytimestä. Kyllä hän on, tärkeä osa mentaalihistoriaamme, ja hyvä, kriittinen elämäkerta hänestä olisi aarre. Siksi ”elämäkerta” kuuluukin tässä lainausmerkkeihin. Kumpi herroista tässä puhuu. Loiria on vaikea pitää siloiteltuna, kun se kuitenkin kuvaa yksityiskohtaisesti kohteensa koko rosoisuuden, oli kyse ihmissuhde-, mielenterveystai päihdeongelmista. Koirat eivät käytä housuja on varmakätisesti ohjattu omaperäinen elokuva, jonka sadomasokismi tekee kipeää katsomossakin. Strang on Juhana vakuuttava, eikä Monan esittäjäksi pysty edes kuvittelemaan Krista Kososen tilalle ketään muuta suomalaista näyttelijää. En tarkoita, etteikö Loiri olisi tehnyt paljon arvokasta näyttelijänä ja laulajanakin, tai ettei hän olisi kiinnostava hahmo. Niistä ei ole edes yritetty tehdä yhtäjaksoista tarinaa, vaan elokuvaversio koostuu neljästä episodista. Elokuvan on väitetty yllyttävän väkivaltaan, koska hirmutekoja tekevä Jokeri esitetään aluksi sympaattisessa valossa. HHHH JOKER Joker taitaa olla vuoden kohutuin Hollywood-elokuva. Valkeapää käyttää paitsi vahvoja kuvia myös tehokasta äänimaailmaa. Marianne Ihlenin hyvin tuntenut ohjaaja Nick Broomfeld yhdistelee taitavasti arkistomateriaalia sekä tuoreita Cohenin ja Ihlenin lähipiiriläisten haastatteluja. Se on hyvästijättö siksi, että 700 sivun mitassaan ja kohtuuttomuudessaan ja naurettavuudessaan se tyhjentää viimeisetkin pennit pajatsosta ja tekee mistään vastaavasta jatkossa mahdotonta. Marianne & Leonard: Sanoja rakkaudesta kertoo heidän rakkaustarinansa, josta Cohen kirjoitti myös laulun So Long, Marianne. Kaupunginjohtaja Homelius (Kari Väänänen), tutkijatyyppi Heimo Vesa (Santtu Karvonen), baarinpitäjä Rivo-Riitta (Jenni Kokander) ja päihdeongelmainen lähihoitaja KrapulaPäivi (Pirjo Lonka) ovat saaneet kukin oman parikymmenminuuttisen tarinansa
Silti Martin muistaa todeta boksin esipuheessa, että ”kyllähän Abbey Road kuulostaa jo valmiiksi aika mahtavalta”. Hätkähdyttävimmän kuunteluelämyksen tarjoaa I Want You (She's So Heavy) -progerock-helmen taltiointi Trident-studiolta. Tuoreen perspektiivin Abbey Road toimii. Onneksi Beatles-juhlavuodet tuppaavat tuomaan mukanaan julkaisuja, joiden myötä albumivanhuksetkin voivat muuttua korvissa tuoreiksi. Juhlapainoksessa kuullaan myös studiokikkailua sekä ottoja ja demoja levyn biiseistä ja vähän muistakin kappaleista. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -levyn uudelleenmiksauksen vuonna 2017. Olin ennakkoon skeptinen mutta suotta. Viisikymppisiään viettävästä levystä on tehty uusi miksaus, josta vastaavat Giles ”Sir Georgen poika” Martin ja Sam Okell. Neljän cd:n Abbey Road – Anni versary Edition on juuri tällainen tapaus. Meininki on aivan eläimellistä, ja etenkin Billy Preston on Hammond-uruissa aivan liekeissä. Aivan kuin vanhasta rakkaasta ystävästä löytyisi yht äkkiä uusia puolia. Samalla rahalla hyllyyn saa siis myös oivallista rock-kirjallisuutta. Sama parivaljakko hoiteli myös Sgt. Kaiken kruunaa upeilla kuvilla ryyditetty 100-sivuinen kirja, jossa käydään seikkaperäisesti läpi jokainen biisi ja puhutaan tietysti levyn ikonisesta kannesta. Heti Come Togetherissä Ringo Starrin virveli pomppaa esiin odottamattoman napakasti! Myös jouset soivat levyllä entistä makoisammin. Albumia on ehostettu hyvällä maulla, vain olennaiseen koskien. Tämä versio päihittää minun kirjoissani alkuperäisen. Siksi se eksyy nykyään aika harvoin soittimeen. Soundi on nyt entistä avarampi ja erottelevampi ja instrumentit soivat kirkkaammin. Mukana on esimerkiksi Mary Hopkinin esittämäksi päätynyt Goodbye ja yhtyeen viimeinen single The Ballad Of John & Yoko. Nyt Abbey Road kuulostaa samaan aikaan sekä tutulta että kiehtovan freesiltä. O saan The Beatlesin Abbey Road -klassikon (1969) lähestulkoon ulkoa. TOMI NORDLUND THE BEATLES: ABBEY ROAD 50TH ANNIVERSARY EDITION Tuorein korvin suojatielle sanoin kuvin_9_2019 -taitto_a.indd 77 11.10.2019 10.09
H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E TOTEUTAMME PARHAAT AV-RATKAISUT YRITYKSILLE JA JULKISIIN TILOIHIN. EUROOPAN PARAS KEF R11 on R-sarjan lippulaiva, tyylikkäästi viimeistelty lattiakaiutin, joka soi täydellisesti isossakin tilassa. akbusiness.fi Audiokauppa tulostus.indd 78 9.10.2019 15.21
Palsa esittää > Näillä sivuilla valokuvaaja Tomi Palsa ja hänen kutsumansa kuukauden kuvaajavieras esittelevät osaamistaan. Anna Puun tanssihitistä Keho puhuu oli levytetty vironkielinen versio. Olin yhdeksän päivän lomamatkalla Virossa ja yllätyksekseni samaan aikaan Liis Lemsalulle osui konsertti uuden tallinnalaisen Seif-yökerhon tiloissa. Liis Lemsalun tulkitsemana Kehakeel toimii hienosti. Konsertti oli innostava ja Kehakeel sulautui luontevasti Liisin muun materiaalin joukkoon. K u v a: To m i P al sa SOUNDI 79 Liis Lemsalu 28.09.2019 | SEIF, TALLINNA, VIRO Virolainen musiikki pääsee aika harvoin otsikoihin maassamme, mutta taannoin uutiskynnys ylittyi kiinnostavalla tavalla. Niin sitä sai taas olla ylpeä suomalaisuudestaan ulkomailla! Palsa-taitto_9_2019_a.indd 79 10.10.2019 10.40. Tiedä sitten, johtuuko se kielestä, mutta jonkinlaisen uuden, kujertavan tason tämä uusi versio tuo kappaleeseen
BLOCKFEST, TAMPERE Jaden Smith nähtiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomessa, ja Smithin keikka oli yksi parhaista tämän vuoden Blockfesteillä. On ollut myös upeaa nähdä miten aiemmin lähinnä raskaan musiikin keikoille mieltämäni moshpitit ja wall of deathit ovat rantautuneet myös rap-kulttuuriin. 80 SOUNDI SOUNDI 81 Palsa esittää Kuukauden kuvaajavieras: Joanna Tzortzis > Jaden Smith 16.8. BLOCKFEST, TAMPERE Kesän festareilla on tuntunut käsittämättömältä seurata sitä miten Cledos kietoo keikoillaan koko yleisön pikkusormensa ympärille ja saa sen vielä näyttämään helpolta. Cledos 16.8. Cledosin festarikeikoilla pitit ovat olleet jättimäisiä. K u v a: Jo an n a Tz o rt zi s K u v a: Jo an n a Tz o rt zi s Palsa-taitto_9_2019_a.indd 80 10.10.2019 10.40. Korkea energia oli todella valloittavaa
Yhdessä välissä Joannalla oli kuvaushaluja enemmän kuin kuvauskeikkoja, joten hän perusti korkeatasoisen musiikkiblogin, jonka kautta kuvausmahdollisuuksia on tullut aina vaan lisää. Innostuneisuus on näkynyt kuvien tason jatkuvana nousuna.” – TOMI PALSA LUE JOA NNA TZO RTZ ISIN KUV AAJ AES ITTE LY: soun di.fi /jut ut Dreamgirls 28.6. K u v a: Jo an n a Tz o rt zi s K u v a: Jo an n a Tz o rt zi s Palsa-taitto_9_2019_a.indd 81 10.10.2019 10.40. Yksi heistä on karismaattinen Jeremie, jonka tapasin aiemmin tänä vuonna. K u v a: Jo an n a Tz o rt zi s Sitoi 10.8. Keikkakuvien lisäksi hoituu haastattelut, videot ja kaikki mahdolliset somealustojen erikoisuudet. 80 SOUNDI SOUNDI 81 Jeremie Viime vuosina olen ollut erityisen kiinnostunut ja inspiroitunut vahvoista, uudenlaisista tulokkaista. Tämä on myös yksi omista kaikkien aikojen suosikkikuvistani. ”Joanna Tzortzis on nykyajalle ominaiseen tapaan moniosaaja. Hieno ominaisuus on myös hänen määrätietoisuutensa. | PROVINSSIN BACKSTAGE, SEINÄJOKI Dreamgirlsin spektaakkelimaiset esiintymiset 2018-2019 ovat olleet itselleni erityisen antoisia, ja on ollut koskettavaa seurata kuinka kollektiivi on avannut näyttävästi, onnistuneesti ja asenteella uudestaan dialogin siitä, mikä naisten asema tulisi olla suomalaisessa rap-kulttuurissa. Kuva otettu Jeremien kuvauksissa toukokuussa. | FLOW, HELSINKI Sitoi onnistui luomaan ympärilleen Flow’n aamupäivässä täysin oman, synkän mutta herkän kuplansa, josta kaikki siihen pääsevät tuntuivat hypnotisoituvan
Jos minun pitää valita tvsarjois sa draaman ja komedian välillä, vaaka kallistuu useimmiten kome dian puoleen. Tuo tunne on usein se katalyytti, joka inspiroi myös omaa luovaa prosessiani. Docendon lahjoittaman neljän musiikkikirjan paketin voitti Sini Varpenius Vihannista. Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 10. Captain Kirk ja Spock tulivat siis tosiaan tutuksi, ja niin tuli myös teemakap pale, jonka vedin lopulta komeasti ja korkealta joka kerta kun uusi epi sodi alkoi. Voin lämpimästi suositella tutus tumaan esimerkiksi Polyphonicin, Reverbin, Punk Rock MBA:n tai vaikkapa Voxin loistavan Earwormsarjan sisältöihin. Ja se vasta onkin ollut mieluisa sukellus! City Lights (Kauhyvän komedian käsikirjoitus vaa tii ripauksen tragediaa ja tämä on nähtävissä esimerkiksi Netflixistä löytyvässä oivallisessa Derry Girls sarjassa. Muistuttaisin kuitenkin lähdekriittisyyden tärke ydestä – pureskelkaa näkemäänne, kokemaanne ja lukemaanne, myös painettua sanaa. 82 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Toinen katkeransuloinen mesta riteos on Punch Brothersin kappale Julep. Tämä kappale on erityisen koskettava, ja kun he ovat keikoillaan sen soittaneet, kyyneliä on ollut vaikea saada lop pumaan. Katsoin viime vuonna koko alku peräisen 1960luvun Star Trek sar jan 79 episodia, ja myös kaikki kuu si alkuperäistä elokuvaa. On joitain tiettyjä sä vellyksiä, elokuvia ja tvohjelmia, jotka ovat kautta aikojen saaneet minut tunnekuohun valtaan, jopa vollotta maan, ja olen jo jonkin aikaa yrittänyt kartoittaa mikä on niiden yhteys. Mutta palatakseni katkeransuloi suuteen, eräs Star Trek episodi oli ylitse muiden: Metamorphosis. viimeinen sana -taitto_19_9_a.indd 82 11.10.2019 10.17. Viime aikoina ma kuni on palannut perinteisempään suuntaan, ja itse pavuista jauhettu, vaaleapaahtoinen kahvi on ollut konstailematon ja kotoisa valinta. Brexitin vuok si rauhanso pimus on jäl leen valitetta van epävar malla poh jalla. Voxin Earwormvideot puolestaan kä sittelevät viih dyttävästi mikro ilmiöitä, kuten vaikkapa 1960lu vun jazzalbumien kansitaidetta tai kasarikliseeksi muodostuneen virvelikaiun syntyä. Rajoja rikkovaa ja kaiken uhmaavaa rakkautta on vaikea päihittää tun teiden kuohuttajana. Rauhassa nautittuna tietenkin. Chaplinin kai no, surumielinen hymy elokuvan lopussa on unohtumaton, ja näen sen kirkkaasti silmieni edessä aina kun sitä vähänkin ajattelen. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Yhteyksiä on kenties moniakin, mutta katke ransuloisuus on mahdollisesti niis tä tärkein. Teinityttöjen elämää 1990luvun PohjoisIrlannissa kuvaavalle sar jalle oman leimansa antavat sopi van ylilyövät henkilöhah mot ja hetkittäin eng lanninkielistä teksti tystä vaativa paikalli nen murre, kun taas tarinan synkän pohja vireen luo alueella vie lä käynnissä ollut po liittinen kriisi. Bändin kaikki jäsenet, ja eri tyisesti keulahahmo, mandoliinin soittaja ja laulaja Chris Thile, ovat innoittaneet mi nua opettelemaan pa remmaksi muusikoksi, musiikintekijäksi ja esiintyjäksi. Onnittelut! Kielen löytäneiden kesken arvotaan kaksi Princen muistelmateosta The Beautiful Ones (suom. Mustaa kultaa on tullut kulutettua vuosien varrella muodossa jos toisessa, välillä keittimeen on kelvannut vain tumma paahto, toisinaan olen suosinut mutteripannussa tehdyn kahvin makua. JANITA MIRKO SIIKALUOMA Etsi Genen kieli! > Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Petri Silas). Se tunne, mis tä kumpuaa lyriikoita ja melodioita. Musiikin kannalta kiinnostavia kanavia tuntuu puske van kuin sieniä sateella lähes joka lähtöön. Kappale löytyy levyltä nimeltä Phosphorescent Blues (2015), joka on täyttä timanttia alusta lop puun. pungin valot, 1931) on Chaplinin elokuvista oma suosikkini, ja ylly tän ketä tahansa katsomaan leffan ja koittaa olla itkemättä viimeisen kohtauksen aikana. Charlie Chaplin on katkeran suloisuuden mestari! Erinäisten vollotuksieni perimmäinen syy ei olisi varmaan kristallisoitunutkaan minulle ellen olisi hiljattain pääty nyt sukeltamaan syvälle Chaplinin tuotantoon. YOUTUBE on paitsi loistava tapa tappaa aikaa, itselleni myös hyvä väylä löytää kiinnostavaa ja opetta vaista sisältöä. Prince aloitti muistelmiensa kirjoittamisen ennen äkillistä kuolemaansa vuonna 2016. Shakespearen tapaan SANA ”BITTERSWEET” , suomen nettuna ”katkeransuloinen”, on viime aikoina ollut keskeinen teema elämässäni. Olen ollut teiniiästä lähtien suuri kahvin ystävä. Keskeneräiseksi jäänyttä tarinaa täydentävät lukuisat ennennäkemättömät valokuvat. Palkinnot lahjoittaa kirjan kustantaja Johnny Kniga. Polyphonicin videoesseet ovat avanneet kiinnostavalla otteella muun muassa kitarasärön historiaa ja Klaatubändiä, jo ta 1970luvulla epäiltiin salani mellä esiintyväk si The Beatlesiksi
PALVELUMAKSUN) Artistikattaus on nyt julkaistu! MARKO HIETALA MARKO HIETALA MARKO HIETALA (NIGHTWISH, TAROT) (NIGHTWISH, TAROT) (NIGHTWISH, TAROT) FLOOR JANSEN FLOOR JANSEN FLOOR JANSEN (NIGHTWISH) (NIGHTWISH) (NIGHTWISH) ILJA JALKANEN ELIZE RYD ILJA JALKANEN ELIZE RYD ILJA JALKANEN ELIZE RYD (AMARANTHE) (AMARANTHE) (AMARANTHE) TARJA TURUNEN TARJA TURUNEN TARJA TURUNEN (TARJA, EX NIGHTWISH) (TARJA, EX NIGHTWISH) (TARJA, EX NIGHTWISH) JP LEPPÄLUOTO JP LEPPÄLUOTO JP LEPPÄLUOTO (EX CHARON) (EX CHARON) (EX CHARON) ANTTI RAILIO ANTONY PARVIAINEN ANTTI RAILIO ANTONY PARVIAINEN ANTTI RAILIO ANTONY PARVIAINEN (PSYCHEWORK) (PSYCHEWORK) (PSYCHEWORK) TUPLE SALMELA TUPLE SALMELA TUPLE SALMELA (TAROT) (TAROT) (TAROT) VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI VILLE TUOMI (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) (LENINGRAD COWBOYS, EX SUBURBAN TRIBE) TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK TOMMY KAREVIK (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) (KAMELOT) KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM KIMMO BLOM 15.11. 15.11. PORI PORI PORI KARHUHALLI KARHUHALLI KARHUHALLI 23.11. TAMPERE TAMPERE TAMPERE PAKKAHUONE PAKKAHUONE PAKKAHUONE KLO 19 KLO 19 KLO 19 LOPP LOPP LOPPUUNMYY UUNMYY UUNMYYTY TY TY UUNMYYTY UUNMYY UUNMYY UUNMYYTY UUNMYYTY UUNMYYTY UUNMYY UUNMYY UUNMYYTY UUNMYY 21.12. TAMPERE TAMPERE TAMPERE PAKKAHUONE KLO 24 PAKKAHUONE KLO 24 PAKKAHUONE KLO 24 MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL MIDNIGHT SPECIAL Raskasta Joulua tulostus.indd 83 9.10.2019 14.09 ÄÄNIWALLI Pälkäneentie 13 00510 Helsinki KAHVILA SÄVY Aleksis Kiven katu 12 00500 Helsinki KAIKU Kaikukatu 4 00530 Helsinki VALKOINEN SALI Aleksanterinkatu 16-18 00170 Helsinki HELSINKI CONTEMPORARY Bulevardi 10 00120 Helsinki G LIVELAB Yrjönkatu 3 00120 Helsinki G LIVELAB TAMPERE Puutarhakatu 1 33100 Tampere GLO HOTEL ART LOUNGE BAR Lönnrotinkatu 29 00180 Helsinki SVETA BAAR Telliskivi 62 10412 Tallinn Estonia SUVILAHTI • TIIVISTÄMÖ • MITTARIKORJAAMO Kaasutehtaankatu 1 00580 Helsinki 3TM PRESENTS "LAKE" ADHD (IS) BOWMAN TRIO ELLIOT GALVIN (UK) HILDE MARIE HOLSEN (NO) ILL CONSIDERED (UK) JAZZ KIINNOSTAA JONAH PARZEN-JOHNSON (US) JUKKA ESKOLA SOUL TRIO KATU KAIKU KOMA SAXO (SE/DE/FI) MARIA FAUST MACHINA (EE/DK/US) MDCIII (BE) MURIEL GROSSMANN (AT) ODDARRANG OK:KO RONALD LANGESTRAAT (NL) SAMI LINNA QUARTET (US/FI) (SECRET GIG 01) (SECRET GIG 02) SIMO LAIHONEN TRIBUTE TO MILFORD GRAVES TIMO LASSY & TEPPO MÄKYNEN TERKEL NØRGAARD WITH RALPH ALESSI (DK/US) VIRTA FESTIVAL WE JAZZ DJs & FRIENDS W E J A Z Z 2 1 9 wejazz.fi/2019 lippu.fi/wejazz2019 1–8 DEC HELSINKI TAMPERE TALLINN <3 Eckerö Line, Finnish Institute in Estonia, Flame Jazz, GLO Hotel Art, Helsinki Design Week, Olvi, Radio Helsinki, Rumba, RR Gems, Telepart, Unifilm Oy, Visit Helsinki, Alfred Kordelin Foundation, Arts promotion centre Finland, City of Helsinki, Emilie och Rudolf Gesellius fond, Jenny and Antti Wihuri Foundation, MES Foundation, Nordisk Kulturfond: PULS, Thurings Stiftelse We Jazz aukeama.indd 2 9.10.2019 12.57 _2SD_sisa?kannet_9_2019.indd 1 10.10.2019 10.27. 3.12. LAHTI HALLI LAHTI HALLI LAHTI HALLI 22.11. 19.12. 20.12. KUOPIO-HALLI KUOPIO-HALLI KUOPIO-HALLI 14.12. 24.11. 30.11. MIKKELI MIKKELI MIKKELI SAIMAA STADIUMI SAIMAA STADIUMI SAIMAA STADIUMI 3.12. TURKU TURKU TURKU LOGOMO LOGOMO LOGOMO ISTUMAPAIKAT ISTUMAPAIKAT ISTUMAPAIKAT 28.11. KOTKA KOTKA KOTKA KARHUVUOREN URHEILUTALO KARHUVUOREN URHEILUTALO KARHUVUOREN URHEILUTALO 18.12. 21.12. 14.12. 22.11. 7.12. 3.12. 15.11. 21.11. SALOHALLI SALOHALLI SALOHALLI 20.12. 1.12. TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO KLO 15 KLO 15 KLO 15 JA JA JA KLO 19 LOPPUUNMYYTY KLO 19 LOPPUUNMYYTY KLO 19 LOPPUUNMYYTY 8.12. 28.11. 8.12. HYVINKÄÄ HYVINKÄÄ HYVINKÄÄ WANHA AREENA WANHA AREENA WANHA AREENA 16.11. 39,90 € (SIS. 18.12. 16.11. 13.12. KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: JA OSTA LIPUT: RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM RASKASTAJOULUA.COM SHOWTIME KLO 19:00 LIPUT ALK. 23.11. 17.12. 1.12. 8.12. 4.12. HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA ELENIA AREENA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA HÄMEENLINNA ELENIA AREENA HÄMEENLINNA 19.12. 18.12. 7.12. 4.12. 22.11. OULUHALLI OULUHALLI OULUHALLI 7.12. TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO TAMPERE-TALO KLO 15 KLO 15 KLO 15 JA JA JA KLO 19 KLO 19 KLO 19 12.12. 21.12. 20.12. 13.12. 29.11. JYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ JYVÄSKYLÄ PAVILJONKI AREENA PAVILJONKI AREENA PAVILJONKI AREENA 5.12. 12.12. 14.12. 16.11. 28.11. TURKU TURKU TURKU LOGOMO LOGOMO LOGOMO SEISOMAPAIKAT SEISOMAPAIKAT SEISOMAPAIKAT 24.11. RAUMA RAUMA RAUMA KIVIKYLÄN AREENA KIVIKYLÄN AREENA KIVIKYLÄN AREENA 29.11. 30.11. 19.12. LAPPEENRANTA LAPPEENRANTA LAPPEENRANTA KISAPUISTON JÄÄHALLI KISAPUISTON JÄÄHALLI KISAPUISTON JÄÄHALLI 1.12. 23.11. JOENSUU AREENA JOENSUU AREENA JOENSUU AREENA 13.12. KOUVOLA KOUVOLA KOUVOLA LUMON AREENA LUMON AREENA LUMON AREENA 30.11. 21.12. 21.12. HELSINKI HELSINKI HELSINKI HARTWALL ARENA HARTWALL ARENA HARTWALL ARENA 17.12. 29.11. 12.12. 5.12. YLIVIESKA YLIVIESKA YLIVIESKA KALAJOKILAAKSO AREENA KALAJOKILAAKSO AREENA KALAJOKILAAKSO AREENA 4.12. 21.11. 5.12. 24.11. SEINÄJOKI AREENA SEINÄJOKI AREENA SEINÄJOKI AREENA 21.12. 17.12. VAASA VAASA VAASA BOTNIAHALLI BOTNIAHALLI BOTNIAHALLI 21.11
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE Soundi FIN Slayer_Blu-ray 10-19_BACKCOVER.indd 1 07.10.19 15:15 Takakansi 9_19.indd 84 9.10.2019 12.52 9/ 20 19 9,80 € (sis.alv) S O U N D I 9 / 2 1 9 ! So un dI 11 So un dI 11 M A U S T E T Y T Ö T SUOSIO TULI PUSKISTA MICHAEL MONROE: ”ILMASTON LÄMPENEMINEN ON TODELLINEN ASIA” MIRA LUOTI ALTER BRIDGE MARISKA INSOMNIUM RINGA MANNER Kansi_9_2019_g.indd 1 10.10.2019 10.29 _1SD_ulkokannet_9_2019.indd 1 10.10.2019 10.31