Soundi 9/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Soundi takakansi 9_21.indd 76 Soundi takakansi 9_21.indd 76 6.10.2021 14.59 6.10.2021 14.59 S O U N D I 9 / 2 2 1 9/ 20 21 9,90 € (sis.alv) ” M U S I I K K I O N VA I N Y K S I O S A B Ä N D I N U N I V E R S U M I A” So un dI 11 So un dI 11 B E A S T I N B L A C K MINISTRY • MOON SHOT SARPARANTA • DEAFHEAVEN ESA KOTILAINEN • KIELO KÄRKKÄINEN LINDA FREDRIKSSON • OMNIUM GATHERUM 30 VUOTTA JASON NEWSTED MUISTELEE METALLICAN THE BLACK ALBUM THE BLACK ALBUM THE BLACK ALBUM METALLICAN 30 VUOTTA JASON NEWSTED MUISTELEE Kansi_9_2021_d.indd 1 Kansi_9_2021_d.indd 1 7.10.2021 14.22 7.10.2021 14.22 _1SD_ulkokannet_9_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_9_2021.indd 1 8.10.2021 9.08 8.10.2021 9.08
t u r n i n g t o c r i m e . c o m C D / L P / L P color D E E P P U R P L E Turning To Crime 2021-11-26 Playground Deep Purple tulostus.indd 2 Playground Deep Purple tulostus.indd 2 7.10.2021 6.55 7.10.2021 6.55 _2SD_sisa?kannet_9_2021.indd 1 _2SD_sisa?kannet_9_2021.indd 1 8.10.2021 9.13 8.10.2021 9.13. Fat Lizzard tulostus.indd 75 Fat Lizzard tulostus.indd 75 7.10.2021 7.04 7.10.2021 7.04 w w w
0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Hifi.fi, Joensuu | Musacorner, Tampere | DLX Music, Helsinki | Musiikkikauppa.com, Rovaniemi | Musikantti, Jyväskylä | Soitin-Laine, Turku | Soundtools, Helsinki | St.Pauls Sound, Nummela | Viiking Musiikki, Kuopio JBL PRX ONE laittaa pilarikaiutinkategorian uusiksi! Ylivoimainen akustinen suorituskyky • 2000W selkeää soundia • Potkiva ja luonnollinen basso 35Hz:iin • Älyttömästi fjongaa (130db SPL) • Tasainen toisto eturivistä salin perälle Monipuolisimmat mahdollisuudet • Aidot Lexiconefektit • DBX -kierronpoisto/Compressor/Gate • Master Limiter • Ducking -toiminto vaimentaa musiikkia puheen ajaksi • Lisäkaiutinliitäntä linjaviiveellä 34 metriin saakka • Kaikki parametrit ohjattavissa värinäytöllä tai tabletilla • 3 eri käyttötasoa aloittelijasta ammattilaiseen Kokeile paikallisella kauppiaallasi! 7-kanavainen mikseri • 4 kpl XLR-comboliitintä (kahdessa kanavaa +48V Phantom) • 2 kpl Hi-Z sisääntuloa kitaralle ja bassolle • 3,5mm miniplugitulo kännykälle/läppärille • Bluetooth 5.0 • Kanavien säädöt: Gain, Bass, Mid, Treble, Reverb, Delay, Chorus Käytännöllistä ylivoimaa • 100 tunnin JBL -kestotesti tehtaalla • Tyylikäs ja kompakti olemus • Yläpää ripustettavissa seinälle (kiinnike lisävaruste) • Vain 25,7kg Firmatilaisuudet, häät, bändikeikat, DJ, urheilujuonto, luentotilaisuudet.... Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. Studiotec tulostus.indd 3 Studiotec tulostus.indd 3 7.10.2021 6.56 7.10.2021 6.56. JBL PRX ONE kulkee kaikkialle
WeJazz tulostus.indd 4 WeJazz tulostus.indd 4 7.10.2021 6.55 7.10.2021 6.55
WeJazz tulostus.indd 5 WeJazz tulostus.indd 5 7.10.2021 6.55 7.10.2021 6.55
Soundi 9/2021 > 8 Pääkirjoitus 10 Tapahtuu näinä päivinä 12 Tarkkailuluokka: Idän Voima 14 Elämäni soundit: Vilma Alina 16 Arttu Seppänen 17 Martti Luther ja muovipussi: Ville Leinonen 18 Soundi-haastattelu: Esa Kotilainen 24 Beast In Black 32 Moon Shot 38 Linda Fredriksson 40 Deafheaven 42 Metallica 45 Sarparanta 48 Levyarviot 58 Kielo Kärkkäinen 64 Bazook Cradle Of Filth Omnium Gatherum Havukruunu Ministry 68 Tractatus Musica 69 Jazz kiinnostaa 71 Sanoin kuvin 74 Viimeinen sana & Etsi Genen kieli K u v a: Ti m o Is o ah o 6 SOUNDI 45 Sarparanta K u v a: Ii ri s H ei k k a / K u v it u s: Sa n n a H el li k k i Tu ru n en 38 Linda Fredriksson 58 Kielo Kärkkäinen K u v a: La u ra H ap p o K u v a: Te ro Te rä n en 42 Metallica K u v a: R o ss H al fi n K u v a: Ii ro K u o sm an en 32 Moon Shot sisa?lto?_2021_9_a.indd 6 sisa?lto?_2021_9_a.indd 6 7.10.2021 18.01 7.10.2021 18.01
Jesus Superstar tulostus.indd 7 Jesus Superstar tulostus.indd 7 7.10.2021 7.00 7.10.2021 7.00
Neil Young: Carnegie Hall 1970 SOUNDI 9/2021 TEHTIIN NÄIDEN SULOSÄVELTEN TAHTIIN: Linda Fredriksson: Juniper Sarparanta: Takaisin merkitykseen Idän Voima: Lännen Venus Kielo Kärkkäinen: Laulajan muotokuva Mikko Meriläinen Päätoimittaja twitter.com/MikkoMerilainen mikko.merilainen@popmedia.fi Ylivoimainen vuosi open.spotify.com/user/soundilehti pa?a?kirjoitus-taitto_2021_9_a.indd 8 pa?a?kirjoitus-taitto_2021_9_a.indd 8 8.10.2021 14.11 8.10.2021 14.11. E n väitä vastaan, vuosi 1991 taisi tosiaankin olla erityinen. Eipä löytynyt. Grungen läpilyönnin lisäksi elettiin jännittäviä aikoja myös metallin, rapin ja elektronisen musiikin parissa. Nevermindin kuuntelin lopulta juhlan kunniaksi pari kertaa Spotifyn kautta. Ne löytyvät hyllystäni. Onneksi tulin järkiini. Pääkirjoitus A-PUOLI > 8 SOUNDI facebook.com/soundilehti twitter.com/soundilehti www.soundi.fi instagram.com/soundilehti Päätoimittaja Mikko Meriläinen Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Kirjoittajat Asko Alanen, Henri Eerola, Antti Granlund, Salla Harjula, Ville Hartikainen, Nuutti Heiskala, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Timo Kanerva, Karoliina Kantola, Eero Kettunen, Jukka Kittilä, Joni Kling, Kimmo K. Rahattomassa nuoruudessa kunkin levyn osti yksi per kaveripiiri, ja muut kopioivat levyn kasetille tai vähän myöhemmin cd-r:lle. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Eikä hyllystäni löydy vuoden 1991 sadosta myöskään Ten, Blood Sugar Sex Magik, Badmotorfinger, Mama Said, Use Your Illusion tai se musta albumi. Paljon muitakin kuin The Black Album, jonka tekemistä Jason Newsted muistelee sivulla 43. Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Marja Lappalainen, Hannu Linkola, Lassi Linnola, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Mikael Mattila, Mikko Merilinna, Kaisla Mustakartano, Jari Mäkelä, Isla Mäkinen, Jussi Niemi, Sami Nissinen, Matti Nives, Tomi Nordlund, Aki Nuopponen, Pertti Ojala, Mape Ollila, Niko Peltonen, Ville Pirinen, Vilho Pirttijärvi, Hemmo Päivärinne, Juha Seitz, Arttu Seppänen, Mirko Siikaluoma, Vesa Siltanen, Ville Sorvali, Virpi Suomi, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Jarkko Vehniäinen, Ari Väntänen Toimituksen yhteystiedot Soundi, PL 312, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi soundi@popmedia.fi Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Painopaikka M?kusala ISSN 0785-0891 47. Sehän kuulosti – tietenkin – niin hyvältä, että hetken harkitsin 200 euron hintaisen juhlapainoksen tilaamista. Itse täytin tuona vuonna 13, olin äskettäin löytänyt rockin taian ja janosin uutta kuunneltavaa. Kun Nirvanan Nevermindin 30-vuotispäivä nyt syyskuussa koitti, päätin kuunnella sen ja menin levyhyllylleni. Joka viikko kirjastosta kannettiin iso pino cd-levyjä, joista parhaat kopioitiin. Soundi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Jälkeenpäin tarkastellen tuolle vuodelle osui hämmentävä suma merkittäväksi osoittautunutta musiikkia. Vuoden 1991 parhaat levyt ovat muuten My Bloody Valentinen Loveless, Massive Attackin Blue Lines, Primal Screamin Screamadelica, Teenage Fanclubin Bandwagonesque, Matthew Sweetin Girlfriend, Leatherfacen Mush, A Tribe Called Questin The Low End Theory ja etenkin Talk Talkin Laughing Stock. Niitä sitten kuunneltiin niin paljon, ettei ole sen koommin tullut mieleenkään että minun tarvitsisi niitä hyllyyni hankkia. Se ei johdu siitä, ettenkö pitäisi noista levyistä – asia on oikeas taan päin vastoin
F I /W H I T E L I ES A L LT H I N GS L I V E . 4 . F I 2 7 . 2 2 2 Ku l t t u u r i ta l o W H I T E L I E S A L L T H I N G S L I V E F I N L A N D P R E S E N T S White Lies tulostus.indd 9 White Lies tulostus.indd 9 7.10.2021 7.01 7.10.2021 7.01. A S I T R Y N O T T O F A L L A P A R T L I P U T N Y T M Y Y N N I SSÄ L I P P U
10 SOUNDI Tapahtuu näinä päivinä A-PUOLI > Musiikkimaailman ajankohtaisia kuulumisia Lähiöbotoxin kakkoslevy luvassa alkuvuodesta Rikkinäinen Suomi -debyytillä (2020) vakuuttavan ensiaskeleen ottaneen Lähiöbotoxin toinen studioalbumi on valmistunut. – Musiikillinen kokonaisuus on rakennettu perinteiseen vinskatyyliin. – Meillä ei ollut mitään selkeää musiikillista tai sanoituksellista taUuden vuosituhannen alussa klassisen Punainen tiili -albumin Avain-nimellä julkaisseen Asan diskografia on karttunut menneen parinkymmenen vuoden aikana hengästyttävällä tahdilla. Milloin Siemeniä-levyn ensimmäiset versot alkoivat itää. Moneen musiikilliseen suuntaan kurkottavalta listalta löytyy muun muassa eri tuottajien kanssa tehtyjä soololevyjä ja Jätkäjätkät-yhtyeen kanssa tehtyä materiaalia. – Albumia on tehty niin kauan, että olen menettänyt ajantajuni sen suhteen. Lisäyksiäkin on luvassa. A-puoli on pimeyttä ja epätoivoa, kun taas kakkospuoli dallaa kadun aurinkoista puolta. Seula on siis tiukka. Levy ilmestyy tammi–helmikuussa. Kun DJ Polarsoul kertoi meille Amon Düül II:n tarinan, palaset loksahtivat kohdalleen, sanoo Asa. – Asa & Band -nimi tuli keikkamyyjältä, mutta yhtyeen sisällä oli pitkään keskustelua uudesta nimestä. Tavallaan se myös duunattiin kaksi kertaa. – Jo Rikkinäistä Suomea tehdessä Jaakko (Luomanen, kitara) alkoi fiilistellä Putneyn työnjälkeä. Siis kaikesta siitä, mistä tässä iässä kirjoitetaan! K u v a: Ju k k a Sc h es se r uutiset_2021_9_a.indd 10 uutiset_2021_9_a.indd 10 8.10.2021 11.21 8.10.2021 11.21. – Onhan se mahtavaa päästä rundaamaan, kun debyytin jälkeen ei juurikaan päästy tien päälle. – Yhtyeemme viuluakin soittava mastermind Holzu Holopainen on säveltänyt suuren osan stygeistä. – Kirjoitin epätoivosta, mielenterveysongelmista, riittämättömyydestä, skideistä ja maalle muuttamisen himosta. Sen lisäksi hän on äänittänyt ja miksannut koko homman. – Kun heitettiin ilmaan mahdollisia levyn nimiä, Itä-Metal tuntui heti täsmäosumalta. Tuskin maltamme odottaa, huudahtaa Peurala. Slipknotin piti alun perin esiintyä Turussa kuluvan vuoden elokuussa. lokakuuta ilmestyvä uusi studioalbumi Siemeniä on saman ryhmän tekosia, mutta nyt joukko tottelee nimeä Asa Bäänd II. Ekana intoilin jengille, että tehdään kieroutunutta rautalankaa ja rockabillyä trap-rummuilla, mutta lopputulos on vähän muuta, hymähtää Asa. Hanadin (Hassan, laulu) heitto St. Millainen savotta biisien kirjoitus tällä kerralla oli. K u v a: Ti m o Is o ah o Slipknot tuo festivaalinsa Suomeen Slipknotin kehittämä ja tähdittämä, vuodesta 2012 alkaen ympäri maailmaa järjestetty Knotfest saapuu Suomen Turkuun 12.– 13.8.2022. Konserttiin ostetut liput käyvät sellaisenaan Knotfestin lauantaille tai ne on mahdollista päivittää kahden päivän lipuiksi maksamalla hintaero. Katsottiin vaan, mitä syntyy. 22. Lisäksi Hanad ja toinen solisti Luyeye Konssi ovat hyviä ilmapuntareita: jos idea ei heti resonoi, jotain on tehtävä toisin, kuvailee Peurala. Lähiöbotox tekee mittavan Suomen-kiertueen levyn ilmestymisen jälkeen. Itä-Metalin miksaajana on toiminut amerikkalainen Will Putney. Tavallaan koko bändi toimii tuottajana ja mielipiteet ilmaistaan melko lailla suoraan, sanoo Ojala. Miehen ammattitaitoa ovat aikaisemmin hyödyntäneet muun muassa A Day To Remember, Pig Destroyer, Gojira ja Body Count. Joskus pari vuotta sitten aloitettiin... Asalta uusi albumi ja päivitystä bändin nimeen voitetta. Bänger oli hiton kova myös, lisää rumpali Lauri Ojala. Pian selvisi, että mies on tehnyt runsaasti kovia juttuja. Moderni hyökkäävyys on hyvä kiteytys soundista, jota lähdettiin hakemaan – ja sitä myös saatiin. Biisien työnimiä ovat puolestaan OK verse + Murha – No Anders, Saatana saapuu Myllypuroon, Leeway, Obligaatio ja Sotametalli, kertoo basisti Samuli Peurala. Bändin tapoihin kuuluu, että tehdään paljon osia yhteen biisiin ja sitten niitä aletaan karsia. Asa & Band -kokoonpanon Soundissakin kehuttu debyyttilevy Uni näkee unta meistä taas ilmestyi vuonna 2019. – Laskin tehneeni nelisenkymmentä biisiaihiota, ja niistä ehkä pari päätyi sellaisenaan levylle. Jos musiikillinen anti tarjoaa pimeyttä ja valoa, mitä on luvassa tekstien osalta. Festarin kattaus komea: Slipknotin lisäski lavalle nousevat Nightwish, Stam1na, Bring Me The Horizon, Arch Enemy ja Blind Channel. – Albumin otsikko on Itä-Metal
Miten muuten kuvailisit Eye Of Melianin materiaalia. Eye Of Melian -ryhmän alkusanat lausui hollantilaisbändi Delainin säveltäjä Martijn Westerholt vuonna 2018. Ensi keväänä Liken kautta ilmestyvän Jouko Lehtolan Rock-Finlandia – Valokuvia 1985–2010 -kirjan haastattelut on tehnyt Kalle Ahola, ja kirjan toimittajana on Soundinkin sivuilta tuttu toimittaja Ville Hartikainen. Ensimmäinen albumi Eye Of Melian – Legends Of Light taas julkaistaan ensi keväänä. Eye Of Melianin ensisingle Vita Nova ilmestyy 5. Tämä on soundtrack-musaa, jossa kuitenkin löytyy myös lauletulle musiikille ominaisia piirteitä, kuten tarttuvia melodioita ja kertosäkeitä. Kuvapainotteisessa kirjassa Lehtola-muistojaan kertovat muun muassa Ville Valo, Remu Aaltonen, Neumann, Kauko Röyhkä, Mira Luoti, Andy McCoy, Anssi Kela, Jonna Tervomaa, Lordi ja Samuli Putro. M u st o n en uutiset_2021_9_a.indd 11 uutiset_2021_9_a.indd 11 8.10.2021 11.21 8.10.2021 11.21. Samalla hän kysyi minua mukaan laulajaksi ja biisejä eteenpäin vieväksi voimaksi, alustaa Kurkela. Mikko on toiminut myös miksaajanamme ja valokuvaajanamme! Elokuvamusiikki tulikin jo mainituksi. Robin oli aikaisemmin kirjoittanut tekstejä pöytälaatikkoon, mutta nyt hänen sanoituksensa tulevat julki, sanoo Kurkela. – Se soljuu jossakin Enyan ja Hans Zimmerin välimaastossa. Ideat osuivat elokuvamusiikkia ja fantasiaa rakastavaan sieluuni. Aika näyttää mitä tapahtuu esimerkiksi keikkojen suhteen! Eye Of Melian yhdistää elokuvallista musiikkia ja fantasiaa K u v a: M ik ko P. – Martijn kertoi tuolloin aloittavansa uuden projektin Delainin rinnalle. En ole kuullut tällaista musiikkia koskaan ennen, toteaa Kurkela. Muuta infoa ei levystä lehden painoon mennessä ollutkaan saatavilla, mutta sen on huhuttu ilmestyvän jo marraskuun puolivälissä. Onko luvassa myös esiintymisiä. Tolkienin hahmoihin ja maailmoihin. – Sain instrumentaalipätkiä kuultavaksi, ja olin saman tien myyty. Albumi on nimeltään 30 ja levyn ensimmäinen single Easy On Me on juuri julkaistu. Sain Martijnilta aihioita, joihin sitten lisäsin melodioita ja muita ideoita, ja hiljalleen laulut alkoivat löytää muotoaan. Mukana ovat myös sanoittaja Robin La Joy Westerholt ja maineikas orkestroija/tuottaja Mikko P. – Sanoitukset ovat atmosfäärisiä ja fantasian rajapinnoilla liikkuvia, pohjaten osittain J.R.R. marraskuuta. – Robin on Martijnin puoliso ja hän on ollut mukana alusta lähtien. – Sitten aloitimme työskentelyn. SOUNDI 11 Kuva: Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen Toinen kuvakulma > Valokuvaajalegenda Jouko Lehtolasta (1963-2010) on tekeillä hänen rockvalokuviaan esittelevä kirja, johon on haastateltu laajaa joukkoa Lehtolan kanssa työskennelleitä artisteja. Kalle Ahola tekee kirjan Jouko Lehtolasta Adele julkaisee vihdoin uuden levyn Soolourasta ja Altamullan Roadsekä Auri-yhtyeistä tuttu laulaja Johanna Kurkela on mukana uudessa kokoonpanossa. Olen toki myös ollut Delain-fani jo Lucidity-debyytistä (2006) asti, joten mahdollisuus yhteistyöhän Martijnin kanssa tuntui suorastaan unenomaiselta. – Menemme sydän edellä, ja palaset tulevat loksahtelemaan luontevasti paikoilleen. Kauan odotettua jatkoa Adelen 19, 21 ja 25 -albumeille on vihdoin luvassa. Tekstit ovat silti varsin helposti lähestyttäviä, ja niistä voi nauttia ilman ”fantasialaseja”. – Mikko taas on tehnyt orkestraatioita Delainin levyille, joten yhteistyön jatkaminen oli vähintäänkin luonnollista. Mustonen
– Just ne siellä kuuluu. – Samat musiikilliset innoittajat oli jo Kantatietä perustettaessa, Pink Floydin kaltaiset psykedeelisemmät bändit. Meillähän ei ole ollut ensimmäisen puolentoista vuoden aikana minkäänlaisia keikkamahdollisuuksiakaan, ja nyt ensimmäinen keikka soitettiin Pakkahuoneella. – Rappioromanttinen. Keikkakysynnän herääminen aiheutti sen, että ympärille oli koottava livebändi. Ja sitten kun ensimmäisen kerran päästiin keikalle, oli jo kertynyt sen verran diskografiaa ettei mahtunut edes kaikki biisit settiin. Vähän käänteinen järjestys siihen nähden miten bändeillä yleensä menee. Ja vaikutteet tulee nimenomaan rapakon takaa, en ole itse koskaan hirveästi diggaillut vanhempaa suomalaista musiikkia. Idän Voima on siis reippaasti irrallaan tämän ajan valtavirtasoundista, mikä on Niemisen mukaan ihan tarkoituksellista. – Mun sukuni on idästä eli Karjalasta kotoisin, joten ajattelin sisällyttää bändin nimeen tällaisen viittauksen omiin taustoihini, Nieminen kertoo. – Yhtäkkiä on lyöty odottamaton uusi vaihde silmään. Hän on lisäksi tehnyt elektronisempaa musiikkia The Villain -nimellä. Mikä adjektiivi kuvaisi Idän Voimaa parhaiten. Aika isolta lavalta lähdettiin liikkeelle, toteaa Idän Voima -nimen takaa paljastuva Ville Nieminen. 60-luvun puolivälistä eteenpäin rautalankaa ja garagea, mistä juontaa ne psykedeelisemmät elementit. Ainakaan täysin. Se, että Idän Voimasta muodostui käytännössä Niemisen sooloprojekti, ei johtunut korona-ajan eristysoloista. – Onhan tässä ollut tosi paljon aikaa keskittyä musiikin luomiseen esittämisen sijaan. Viimeisen kuuden vuoden aikana on tullut sukellettua syvemmälle 60-luvun loppuun ja 70-luvun alkuun, ja sieltä on löytynyt bändejä ja biisejä, jotka ovat tehneet tosi ison vaikutuksen. Hän vastaa kaikesta musiikista, ja soittovastuukin on täysin hänen lukuun ottamatta rumpali Jori Tolvasta. MIKKO MERILÄINEN ”Kun itse tekee, niin saa oman visionsa toteutettua kaikkein puhtaimmin.” facebook.com/idanvoima MUISTA MYÖS JOKA TOINEN VIIKKO JULKAISTAVAT DEMOARVIOT : www.soundi.fi/demoefekti KUUNTELE TARKKAILULUOKKA SOITTOLISTAA: open.spotify.com/user/soundilehti K u v a: Je n n i H äm äl äi n en tarkkis_Ida?n voima.indd 12 tarkkis_Ida?n voima.indd 12 7.10.2021 16.53 7.10.2021 16.53. Ville Niemisen ei tarvitse hakea vastausta kauaa. 27-vuotias Nieminen on kotoisin Hämeenlinnasta, mutta asunut kahdeksan vuotta Tampereella. Hän nyökkäilee hyväksyvästi, kun kerron kuulevani Idän Voiman soundissa niin 1960-luvun lopun yhdysvaltalaista soundia kuin rautalankaakin. Mukana on tuttuja soittokavereita Kantatie-yhtyeestä, jonka riveissä Nieminen veivaa samantyylistä tavaraa mutta englanniksi. Hän on jo vuosia ajatellut, että tekee mistä itse tykkää, ja mahdollinen muiden ihmisten diggailu tulee bonuksena. Ja itse kun tekee, niin saa oman visionsa toteutettua kaikkein puhtaimmin eikä tarvitse tehdä kompromisseja. – Idän Voima on laitettu pystyyn aikana, jolloin ei livekuvioita juurikaan ole ollut. A-PUOLI Idän Voima Sooloprojektista isoille lavoille T ampereen suunnalta on kantautunut uusia psykedeelisen rockin sävyjä. 12 SOUNDI 12 SOUNDI 12 SOUNDI > Tarkkailuluokka Palstalla nostetaan esiin toimituksen uusia suosikkeja. Lännen Venus -albumilla ja vuosi aiemmin ilmestyneellä Alkusoittoep:llä Idän Voima on käytännössä Niemisen sooloprojekti. – Kyllä se on mulle myös luontainen tapa tehdä musiikkia. Idän Voima julkaisi Lännen Venus -debyyttialbuminsa kesällä, ja viime aikoina yhtyettä on voinut vihdon nähdä lavoillakin Death Hawksin lämppärinä. Mutta tämä projekti lähti siitä, että mulla oli paljon tekstejä, jotka eivät sopineet Kantatielle, joten syntyi suomenkielinen itseilmaisun muoto. Silloin kun biisit tulee, ne pitää vaan saada pihalle niin nopeasti kuin mahdollista. Idän Voima -nimi viittaa hänen oman kotiseutunsa sijaan aikaisempiin sukupolviin
BRS tulostus.indd 13 BRS tulostus.indd 13 7.10.2021 7.02 7.10.2021 7.02
. Alkuun tykkäsin räiskiä moneen suuntaan, mutta vähitellen alkoi tuntua selkeältä, mitkä biisit julkaisen omalla nimelläni. Biisien tarinallisuus kiehtoi. Kuuntelen häntä melkein opiskelumielessä. Varsinkin 1/1-raita aiheuttaa joka kerta kylmät väreet. TEINIVUOSIEN SUOSIKKILEVY Massive Attack Mezzanine . Kappaleet inspiroivat ja kiehtovat vuodesta toiseen. Haluan julkaista vain sellaisia kappaleita, jotka syntyvät oikeasta inspiraatiosta ja vahvasta tunteesta. Koulun pihalla kiisteltiin siitä, mitä tapahtui Puistossa-kappaleen lopussa. Tuotimme Ilkka Wirtasen kanssa True Crimen kokonaisuutena. Pelkään aika paljon lentämistä. Runsaiden vaikutteiden kirjosta hän on kirkastanut yhtenäisempiä linjoja. K u v a: So fi a M än tt är i LEVY, JOKA MUISTUTTAA POP & JAZZ KONSERVATORION OPISKELUAJOISTA Kendrick Lamar Good Kid, M.A.A.d City . Ela?ma?ni soundit 9_21.indd 14 Ela?ma?ni soundit 9_21.indd 14 6.10.2021 16.45 6.10.2021 16.45. Kyllä niinkin pari aika hyvää biisiä syntyi. Pandemia-ajan kuunnelluin levy, jonka levollisuus tuntui tosi lohdulliselta ja turvalliselta, ja Folklore-biisit ovat taattua laatua. Vilma Alina ERIKOISIN TAI ODOTTAMATTOMIN ALBUMISUOSIKKINI Brian Eno Ambient 1 – Music For Airports . Laulunteko on ikuista oppimista ja uuden löytämistä. Tuntuu aina tosi nostalgiselta mutta myös vähän vaikealta kuunnella. Lapsuuden jälkeen ensimmäinen poplevy, mistä todella innostuin. . . Nyt keikkoja osaa juhlia ja arvostaa uudella tavalla ja tunnelma on ollut ihan erityisen korkealla! Aloin kaikessa hiljaisuudessa muotoilla uusiakin biisejä, mutta en ole vielä esitellyt niitä kenellekään. Parin synapop-levyn jälkeen tuntui tosi inspiroivalta äänittää levylle rumpuja, pianoa, selloa, viulua, bassoa, kitaraa ja saksofonia, Vilma Alina ihastelee. Jokaisella levyllä oon ollut entistä varmempi lauluntekijänä sekä ihmisenä siitä, kuka oikein oon. Teimme biiseistä nopeita akkari-lauludemoja. On tosi hauskaa ja kiehtovaa metsästää täydellistä pop-kertsiä, ja yhdistää aito tunne tarttuviin melodioihin. . Tein myös yksin enemmän biisejä valmiiksi asti. Teksteihin löytää uusia tulkintoja aina eri elämänvaiheissa. Olin 7-vuotias, kun Nummela tuli, ja se oli varmaan ensimmäinen levyni. . Anssi Kela Nummela . ALBUMI, JOKA ON KESTÄNYT PARHAITEN KUUNTELUA KAUTTA VUOSIEN Kate Bush Hounds Of Love . Lapsuudesta asti suurin musiikillinen sankarini. Löysin yhtyeen 15-vuotiaana ekoilla festareillani 2009 Ankkarockissa. Tulkitsin, että Pete ja Laura ajoivat ulos tieltä ja kuolivat. Musaa saa sentään aina kirjoittaa, ja vapautuneen kalenterin takia vuodet on olleet tuotteliaita. Nauliinnuin paikalleni kuuntelemaan, kun TV On The Radio soitti. Tunnelma vangitsee ja musiikki yhdistyy uuden odotukseen, alkavaan seikkailuun mutta myös taustalla leijuvaan pelkoon. ARTISTI JA ALBUMI, JOSTA INNOSTUIN LIVEKEIKALLA TV On The Radio Dear Science . Jos jään jumiin oman biisini kanssa mietin usein ”what would Taylor do?”. LEVY, JOTA DIGGAILIN LAULAJAN JA MUUSIKON URAA ALOITTAESSA Robyn Body Talk . Otin tavaksi laittaa tämä albumi lennolla luureihin. Pop-kirjoittajana Taylor Swift on mestarillinen. True Crimen biisinteossa synakoskettimet vaihtuivat kitaraan, mikä johti muutenkin orgaanisempaan soitinnukseen levytyssessioissa. Mietittiin kokonaissoundia ja tuotantoja vasta, kun kaikki biisit olivat kasassa. Pandemian alussa studiot oli kiinni, ja kokeilimme sessioita myös Zoomissa. Oikeastaan voisin sanoa, että tämä levy sai mut rakastumaan koko popgenreen uudestaan vuosien jälkeen ja levy tulee varmasti jäämään ikuisiin suosikkeihini! LEVY, JOKA JÄÄ KORONAAJAN KOKEMUSTEN MUISTOKSI Taylor Swift Folklore . Sain 19-vuotiaana levydiilin ja jo silloin oli selvää, että en levytä muiden kappaleita, vaan opin kirjoittamaan itse. Kummasti se aina rauhoittaa. Kaverit oli eri mieltä. Lamarin maailma ja tarinallisuus todella imaisi sisäänsä ja pysäytti. Olin saanut mun ekan iPodin, ja tää levy oli hyvä laittaa soimaan ihan liian kovaa luureista ja vetäytyä omiin oloihin. Jos ei ole omaa tunnesidettä, annan biisin mielelläni jollekin muulle. Kaikki trip hop -vaikutteet musassani on ammennettu tästä ja muista Massive Attackin levyistä. VARHAISIN ALBUMI, JOKA SAI INNOSTUKSEN MUSIIKKIIN HERÄÄMÄÄN 14 SOUNDI Elämäni soundit Teksti: Asko Alanen A-PUOLI > K olmannen albuminsa True Crime juuri julkaissut Vilma Alina on kahdeksan vuoden ajan määrätietoisesti kehittänyt taitojaan laulajana, lauluntekijänä ja muusikkona erityisesti omien avomielisten laulutekstien ja iskevien popmelodioiden yhdistämiseksi toisiinsa. Oli kymmeniä biisi-idiksiä, jotka ei vaan löytäneet muotoaan. Yhtye oli tehokuuntelussa pari vuotta ja yhdistyy tiiviisti niihin vuosiin elämässäni. Voisin valita melkein minkä vain Kate Bushin levyn, mutta tätä on varmaan eniten tullut kuunneltua. Tämä oli vielä aikaa, kun kuuntelin fyysisiä cd-levyjä ja muistan että saatoin kuunnella levyn alusta loppuun neljä kertaa putkeen, koska en vain saanut siitä tarpeekseni. Äänitysvaiheeseen pääsi ehkä 20 biisiä, ja 13 sai paikkansa kokonaisuudessa. Iski just sopivasti siihen teiniangstin aikaan
SUNBORN LIVE YLPEÄNÄ ESITTÄÄ: MAGENTA SKYCODE IIIII -ALBUM 15TH ANNIVERSARY SHOW PE 17.12.2021, KULTTUURITALO, HELSINKI OVET KLO 19.00, SHOWTIME KLO 20.00 LIPUT: 35€ (LIPPU.FI) Sunborn tulostus.indd 15 Sunborn tulostus.indd 15 7.10.2021 13.29 7.10.2021 13.29
You Only Live Twice on nimestään huoli matta kuolematto muuden musiikkia. Sen melodia saa uskomaan kolmeksi minuu tiksi, että kaikki käy lopulta hyvin ja on ole massa vihreys, joka ei koskaan lopu. Jos uusi Bond aiheuttaa ilmestyessään yhä tänä päivänä valtavan kuhinan, millainen pöhinä on mahtanut olla 80luvun puolivälissä. Kappaleella on kuoleman katse ja kyky kuole mattomuuteen, jolle kaikki kuuntelijat ovat alis teisia. Käyn tasaisin väliajoin kaikki sävelmät läpi, ja ajattelen niille paremmuusjärjestystä. Samalta aikakaudelta Aha:n The Living Daylights ei jää kauas Duran Duranin tunnarista. Sam Smithin Writing’s On The Wall on kylmää Idolsmusiik kia. Monet pitivät tuolloin 57vuotiasta Roger Moo rea liian vanhana Bondiksi. Duran Duran sopi tehtävään paremmin kuin yksikään rockbändi, sillä tosimaailman asioista laulaessaankin yhtyeen musiikki on aina ollut täyttä fantasiaa. Halutessaan sen voi tulkita miten päin vain, mutta itse kuulen sen hedonismin, fanta sian, ja yksinolon valitsemisen ylistyksenä: ”I don’t need love, for what good will love do me. 16 SOUNDI SOUNDI PB A-PUOLI Arttu Seppänen > Populaarikulttuuriessee Bond-sävelmän täytyy kuulostaa kuolemattomalta T ulen aina olemaan vähän kateellinen kaikille niille ihmisille, jotka ovat menneet olka toppauksissaan elokuva teatteriin vuonna 1985. Tyypillisessä Bondsävelmässä puhaltimet ampuvat taivaalle sarjatulta, tai tunkevat pään veden alle, niin kuin Thunderballissa. Jos ajattelee Bondelokuvien filosofiaa, Shirley Basseyn laulama Diamonds Are Forever on täysin ylittämätön tunnusbiisi. John Barryn orkesteri sovitukset liittyvät aikansa parhaaseen näkemykseen rock musiikista. Kappale kuulostaa liikaa elämältä. Eikä vähiten ”Sigmund Freud, analyze this!” sanoituksen takia. Useamman Bondtee man laulajana Bassey on se ikonisin. A View To A Kill on yksi Bondsarjan parhaista tunnusbiiseistä. A View To A Kill tietää pystyvänsä menemään sinne, minne kuuntelija ei voi seurata. ”Käyn tasaisin väli ajoin kaikki sävelmät läpi, ja ajattelen niille paremmuus järjestystä.” arttu seppa?nen 9_2021 -taitto_b.indd 16 arttu seppa?nen 9_2021 -taitto_b.indd 16 7.10.2021 16.54 7.10.2021 16.54. Kun lapsena kuulin ensimmäistä kertaa Shirley Basseyn laulaman Goldfingerin, en suunnilleen voinut uskoa, että näin hyvää musiikkia on olemassa. Billie Eilishin No Time to Diessa on myös klassisen Bondsävelmän elementtejä, kuten nimi ja sordiinon läpi soiva trumpetti, mutta riskinotto puuttuu. Kaikista näyttelijöistä Moore toi salaiseen agenttiin eniten hassuttelua. Chris Cornellin You Know My Name ja Alicia Keysin ja Jack Whiten Another Way To Die ovat ihan kelpo biisejä sekä toimivia ajankuvia siitä, mitä rockissa tapahtui näiden elokuvien ilmestymisen aikaan. / Diamonds never lie to me / For when love’s gone, they’ll lustre on.” Timantit ovat ikuisia eivätkä kuole koskaan. Suorastaan herkistyn, kun ajattelen, että A View To A Kill on ollut sen ajan parasta tarjolla olevaa viihdettä: ”Dance into the fire! A fatal kiss is all we need.” Niin pöhköä, niin kaunista. Eiffeltornissa kuvattu musiikkivideo on vailla järkeä. Live And Let Diessa on oikeastaan kolme eri biisiä. A View To A Kill ei nauti elokuvana suurta arvostusta Bond kaanonissa. Mahtipontista ja ehkä vähän liikaa, mutta juuri oikeaa Bondille. Tosin Madonnan Die Another Day on huomattavasti parempi biisi kuin itse elokuva. Nämä sävelmät ovat myös Bondin olemassaoloa varten. Olisipa sellainen maailma oikeasti olemassa, jonka Rio tai Duran Duran albumit esittävät. Täynnä lauantaiillan huumaa, he ovat kuul leet heti elokuvan aluksi popcornit sylissään Duran Duranin Bondsävelmän A View To A Kill. Ensimmäiset Daniel Craigin Bondit sävytettiin rockilla. Uusimmat sävelmät ovat olleet hyvin vaka va mielisiä, kuten elokuvatkin. Mitä musiikkiin tulee, A View To A Kill on biisinä täsmällinen näkemys myös itse elo kuvasta: pirskahteleva, pompöösi. Balladi, tyypillinen Bondtakaaajo, sekä karibialainen reggae. Kuolema mai nitaan monien Bondelokuvien nimissä. Tom Jonesin laulama jylhä tunnusbiisi on var haisten Bondtunnarien taidonnäyte, jossa John Barry sovittaa kappaleeseen mukaan myös itse Bondteemaa. Muut voivat kuolla ympäriltä, mutta Bond on kuolematon. Se tavoittaa osuvasti Bond elokuvien fantasian ja eskapismin. Entäs Sheena Eastonin eeppinen For Your Eyes Only. Bondelokuvat ovat tuottaneet hyvän sarjan elokuvahistorian tunnetuimpia ja kunnian himoisimpia tunnussävelmiä. Tina Turnerin Goldeneyen jälkeen alkoi alamäki. Paul ja Linda McCartney tekivät paljon oikein säveltäes sään tunnarin Live And Let Die. Tuohon aikaan Macca oli kiin nostunut rockoopperoista, mikä näkyi esimerkiksi Band On The Run kappaleessa. Simon Le Bon laulaa kohtalokkaista suudel mista, salamurhista ja tulessa tanssimisesta
Kimaltavien unelmien vaikutteet ovat musiikillisesti enemmänkin muualta kuin iskelmästä: lattaria, chansonia, musikaalimusaa, post punkia... Sitä oikeaa hyvää menoa, Olaa ja Rautavaaraa. Sitä tehtiin syntetisaattoreilla ja liukuhihnalta. Piirteethän kulkevat luontevasti käsikkäin. Siinähän oli käsityöläisyyden ja hurlumhein tuntu ja levyillä kunnon muusikot soittamassa itse. On pakko tarkistaa: ei, vuonna 1974 levytetty käännösiskelmä ei ole voittamaton eläimellisten halujen ilmentymä suomalaisessa kevyessä musiikissa, vaikka lajissaan hyvin pätevä teos onkin. Näin iskelmä on luotu uusiksi, vähän niin kuin Tolkien rakensi eurooppalaisen myyttikirjaston pohjalta KeskiMaan. Leinonen vaikuttaa synnynnäiseltä avantgardistilta ja myös tyypilliseltä fantastikolta, omien maailmojensa asukilta. Ja siitä se menee vain pahemmaksi. Sen sijaan ”uusi iskelmä”, eli kaikki se Finnhitsien nimellä kulkeva ja sen jälkeen tullut, oli edelleen epäilyttävää. Jo toisessa säkeessä mies alkaa hehkuttaa: ”Untuvavuoteella otan sun nuoren viattomuutes / Nuolen sun tuonelan tienviittoja”, kuin olisi Nick Cave kirjoittamassa Harlekiini-kirjaa. Ja siihen oli riittävä retrospektiivinen etäisyys, ettei kenenkään tarvinnut tuntea pelaavansa sen kanssa samalla pelikentällä. Tuolloinen Leinonen ei pelännyt eikä hävennyt mitään ja yritti tarjota Suomen hämmentyneelle kansalle iskelmäprinssin, joka todella menisi loppuun asti niin vuoteessa kuin levylläkin. M enneinä vuosikymmeninä iskelmä oli suomalaiselle rockille hyvä vihollinen, joka kilpaili rajallisesta radioajasta ja tanssilavojen yleisöstä, yleensä voitokkaasti. Leinoselle iskelmä ei tunnu missään vaiheessa olleen hauska muoto”Eritetahraisissa sametti lakanoissa kieriskelevä balladi äityy sekoilevaksi seksille perustuvan pakkomiellesuhteen kuvaukseksi.” martti luther 9_2021 -taitto_a.indd 17 martti luther 9_2021 -taitto_a.indd 17 7.10.2021 16.54 7.10.2021 16.54. Suomifilmiä, jonka kiinnostavimmassa kohtauksessa ehkä zoomataan lopulta sinitaivaalla ajelehtiviin pilviin, mutta ratkaisevasti myöhemmin kuin Toivo Särkän ohjaustöissä: vasta, kun kuulijalle on tullut kiusallisen selväksi, mitä hänelle jätetään kertomatta. Niinpä meillä oli yhtäkkiä, vuosituhannen vaihteessa, esimerkiksi sellainen yhtye kuin Arto Muna & Millennium, jonka Finnhits-läppää yritettiin hetkellisesti väittää kiinnostavaksi. Rohkeimmillaan Leinosen iskelmäfantasia oli Valumo-yhtyeen alkuaikoina ja kulminoitui bändin kakkoslevyyn Kimaltavia unelmia. Mutta koska Suomessa ei ole romanttisen hehkutusmusiikin perinnettä, joka ei liittyisi iskelmään, on selvää että Leinonen flirttaili iskelmällä. Silloin kaikesta populaarista rihkamajätteestä saattoi muovailla pelimerkkejä, joilla rakentaa hetkellinen identiteetti itselleen, enemmän tai yleensä vähemmän tosissaan. PB SOUNDI SOUNDI 17 Martti Luther ja muovipussi > A-PUOLI Suomalaisia poplauluja kulttuurihistorian valossa Teksti: Niko Peltonen AVANTGARDISTIN HARLEKIINI-KIRJA Ville Leinonen & Valumo: Lemmenlaiva (2001) kieli, vaan metafyysinen idea, jota hän on mielessään ja äänitteillään jalostanut sellaiseksi kuin sen kuuluisi olla. Eritetahraisissa samettilakanoissa kieriskelevä balladi äityy sekoilevaksi seksille perustuvan pakkomiellesuhteen kuvaukseksi, jonka kliimaksissa Leinonen karjuu jotain siitä, miten aina hänen paetessaan himojensa kohteen luota soi taustalla Katri Helenan Kun kohdattiin. Se oli silloin, kun rockissa oli kapinallisen nuorisomusiikin aura eivätkä vanhemmatkaan sitä aina hyväksyneet, saati itse kuunnelleet. 90-luvun suuri mullistus suomalaisessa popkulttuurissa oli aitouden käsitteen mureneminen, minkä kulttuurihistorioitsija näkee heijastavan maailman muuttumista postmoderniksi kaleidoskoopiksi ylipäätään. Kuusiminuuttinen Lemmenlaiva on levyn pähkähullu magnum opus, jolla artistin mopo karkaa totaalisesti käsistä heti aluksi. Vuosituhannen vaihteen popmediassa tämä vitsiorkesteri koetettiin sovittaa kilpailuasetelmaan toisen tulokkaan, sisäsuomalaisesta undergroundista Poko Rekordsille ponnistaneen Ville Leinosen kanssa. listaa voisi jatkaa. Sellainen lähestymistapahan on suora vastakohta suomirockin ihannoiman auteur-lauluntekijän pyrinnöille. Mutta Ville Leinosen fantasiamaailmassa se voi sitä olla. Mutta 80-luvulta lähtien ”kaikki” alkoivat arvostaa ”vanhaa iskelmää”. Asetelma oli kuitenkin toivottoman epätasainen ja suli nopeasti, kun ymmärrettiin, että osapuolista toinen sysättäisiin pian syrjään jäsenten seuraavien huvitusten tieltä, kun taas toinen oli Valumoyhtyeen esikoisalbumilla (2000) vasta aloittanut matkan kohti Narniaansa
18 SOUNDI Teksti: Jussi Niemi Kuvitus: Ville Pirinen > Soundi-haastattelu haast_Esa Kotilainen_b.indd 18 haast_Esa Kotilainen_b.indd 18 7.10.2021 16.56 7.10.2021 16.56
Haltuun otettujen tyylien skaala kasvoi hurjaksi. Soolokiertue planetaarioissa on hautumassa, mutta nyt akuutti on Tellus In Space -trio rumpali Anssi Nykäsen ja bassovirtuoosi Lauri Porran kanssa. Levyjä ja projekteja syntyy jatkuvasti. 1946 Kuusankoskella syntynyt ja siellä yhä asuva itseoppinut kosketinvelho ja äänitietäjä oli ensin armeijan jäljiltä lentokoneja asemekaanikko, mutta ryhtyi ammattimuusikoksi jo 1967. Välissä on Wigwamia, Tasavallan Presidenttiä, Kareliaa, Irina Milania, Ossi Runteen Euroviisuorkesteria, ympäri maailmaa esitettyjä NilsAslak Valkeapään kokeellisia joikuja, Edward Vesalan, Paroni Paakkunaisen, Eero Koivistoisen ja Heikki Sarmannon jazzia, Jukka Tolosta, ”Luonto on sävellyksissäni aina lähellä.” ESA KOTILAINEN: Hectoria, Pave Maijasta, Sarcofaguksen metallia, Otto Donneria, Markku Johanssonin studio-orkesteria, Jukka Kuoppamäkeä ja Crazy Worldin progea, Ajatuslapsen kaltaisista uraa uurtavista projekteista puhumattakaan. Bändin äskettäinen keikka Tampereen G Livelabissa hiljensi yleisön täysin parituntiselle kaksiosaiselle SOUNDI 19 haast_Esa Kotilainen_b.indd 19 haast_Esa Kotilainen_b.indd 19 7.10.2021 16.56 7.10.2021 16.56. ”Hakeudun aina uudenlaisiin soundeihin”, tiivistää taiteensa ydinajatuksen kosketinsoittaja Esa Kotilainen. Soundtrackejakin tv-sarjoihin ja elokuviin ja efektejä oopperaan on tehty, eikä tämä lista ole kattava. Kotonakin öisin työskentelevä Esa soittaa mieluusti poikkeuksellisissa paikoissa: yöllä vuoren päällä, puussa, planetaariossa, vaikka missä. Poikkeuksellisen omaleimainen ja monipuolinen pioneeri on laajan soolouransa lisäksi ehtinyt soittaa niin Irwinin ja Kirkan bändeissä kuin Tasavallan Presidentissä ja Wigwamissakin. Omasta ravintolabändistä, Irwinistä, Dannysta ja Kirkasta se yltää NEUMin abstraktiin elektroniikkaan. Kun haitarilla aloittanut nuori muusikko laajensi arsenaaliaan urkuihin ja Suomessa ensimmäisenä syntikoihin, niin työtilaisuuksia sekä lavoilla että studiossa alkoi sataa. K okemusta ei voi kiistää ja Esa Kotilaisella sitä on. Ajoitus oli oikea. Eikä helposti nauruun purskahtava, säveltrippailustaan huolimatta hyvin maanläheinen ja energinen, nykyään harmaantuneelta Jerry Garcialta näyttävä mies ole pappaantunut tippaakaan
– Tavallaan olen moderni naivisti, koska yhtäällä olen modernisti: stockhausenit ja xenakikset menee hyvin läpi. Siinä oli niitä nuoruuden aspekteja, kun tein sen 1976. Mulla on kaksikin mellotronia, mutta kumpikaan ei ole nyt käyttökunnossa. Kerrotko laitteistasi. Mutta, kuten hän jo ennen äänitystä ehti todeta, musiikissa sisältö ratkaisee. Se tapahtuu juuri nyt! Nostalgia puuttuu tyystin, vaikka hyödynnät useiden vuosikymmenien oppeja. Nostalgiassahan tavallaan luovutaan luovuudesta, kun hehkutetaan vain mennyttä. Liittyessään Tasavallan Presidentin riveihin vuonna 1974 Esa Kotilaisella oli jo monen vuoden ura takanaan ammattimuusikkona. Siinä on tosi hienot soundit! – Sitten on saksalainen Memotron, joka soittaa mellotron-sampleja. Siis täysin manuaalinen vehje! Tulen käyttämään sitä tulevaisuudessa enemmänkin. Hain sen Saksasta 1972 tai -73. Memotronilla voi soittaa ligetimäisiä juttuja, esimerkiksi kaareutuvia klustereita. – Joo, hankala sitä on kategorisoida. Sillä soitin sähköpianot ja kirkkourut. – Juuri noin. Nyt niitä käsitellään niin, että se on tätä päivää. ”Musa oli vaan asia, joka jatkuvasti häiritsi ’kunnon ammatin’ valintaa.” K u v a: R is to V u o ri m ie s K u v a: R is to V u o ri m ie s haast_Esa Kotilainen_b.indd 20 haast_Esa Kotilainen_b.indd 20 7.10.2021 16.56 7.10.2021 16.56. – Oikeastaan nimi Tellus In Space paljastaa tyylin eli space-osastossa mennään, mutta sinne voi laittaa kaikenlaista: kauniita ja rankkoja teemoja. Porralla on kaikki nuotit ja se osaa myös lukea niitä, päinvastoin kuin moni bluesbasisti. Siis vaikka puhutaan elektronisesta soittimesta, se on täysin elävää musiikkia, kun muovaat ääntä käsipelillä. Ne on kuitenkin pantu ihan uuteen pakettiin ja tuotu nykyhetkeen. Siihen vaihdoin vakiolämpötilaoskillaattorit, ne pysyy vireessä. Siinä on 99 muistipaikkaa, sen verran sinne voi tehdä omia soundeja. Naivismilla tarkoittanet sitä, minkä aistin vahvasti musiikissasi ja mikä on erityisen pikanttia ikääsi vasten. Voin rehellisesti sanoa tekeväni sävellyksiä just tässä hetkessä, vaikka esimerkiksi Unisalissa on joitain Ajatuslapsen teemoja. Tavallaan Unisali on Ajatuslapsi 2. Arvostan kovasti, ettet yhtään ujostele aitoa kauneutta. Lavalla oli melkoinen kioski. Seuraavana päivänä pidimme Director musices -arvonimen presidentti Tarja Haloselta saaneen maestron kanssa pow-wow’ta hotellin konferenssihuoneen pöydän päässä pitkällä kaavalla. Kokosävel-klusterit ja hillityn kauniit teemat lyö mulla kättä ja väliin mahtuu kaikenlaista kohinaa sun muuta. Kiperistä tilanteista oli jo kokemuksia. Mehän soitetaan yhdessä Crazy Worldissa eli tiedän tarkalleen molempien kapasiteetin. Huimalla dynamiikalla avaruuskellunta vaihtui kuin kaleidoskoopissa ärhäkäksi rokkaukseksi ja intialaiseksi bluesiksi. Musiikki oli ennen muuta kosmista, ehkä myös progea, josta kaikki turhat koukerot ja briljeerailut oli riisuttu ja jäljellä oli vain perimmäiset kysymykset. Olen vasiten valinnut nämä tyypit, koska tiedän, että niiltä löytyy poweria joka suuntaan. Nykyään sitä joskus vältellään, kun pelätään niin kovasti imelyyttä ja sentimentaalisuutta. Toisaalta iskelmäkin menee läpi. Olet utelias ja haltioidut, mikä tekee musiikista äärimmäisen tuoretta. Polyfoninen Memorymoog on 80-luvun alusta, tavallaan kuusi Minimoogia nipussa. Se oli kuolleena 7 vuotta, mutta sitten siihen löytyi ehjä pääkortti. Sitten on ARP 2600, vuodelta -74. Se on kohinaja efektikäytössä, kun siinä on vielä vanhat oskillaattorit, jotka huojuu koko ajan. Sillä voi portaattomasti mennä huilusta jousiin ja tehdä virekaareutumia. GEM Promega 3 on Italiasta, 2000-luvun alusta. Esa kuvaili mehevimpiä seikkailujaan värikkäästi elehtien ja äänitehostein niin, että nauroimme vedet silmissä. Jokainen vastaa omasta tontistaan ja skarppina pitää olla, koska mun kama on läpi sävellettyä, vaikka onhan siellä merkittyjä välejä improvisaatiolle ja silloin annan vapaat kädet. Suoraan tonaaliseen asiaan, teemoja ja improvisointia varten, on se uudempi, vuodelta -78. 20 SOUNDI > Soundi-haastattelu kosmiselle matkalle. Kaikki lähtee sävellyksistä ja syntikoille tekemistäni orkestraatioista, takana on kuitenkin aika laaja näkemys. Nostalgia on se helppo reitti. – Lähdetään vanhemmasta päästä: kaksi Minimoogia, joista vanhempi voi olla Suomen ensimmäinen, ainakin keikoilla käytetty. Siellä se moder nismi on. Eilinen keikka laajensi tajuntaa
Tulensyntyloitsu esitettiin kuorolla Hiidenvuoren laella yöllä. Katsoin Kansakoulun laulukirjan lopusta, missä selitettiin kokonuot ti, puolinuotti, neljäsosa, kahdeksas osa, 16. Olet ollut etulinjassa Suomessa syntikoiden kanssa. Sen päälle tuli bändi lavalla. Se on hienovireistä puuhaa. Ajattelen aina eteenpäin. Musa oli vaan asia, joka jatkuvasti häiritsi ”kun non ammatin” valintaa. – Tellus In Spacessa oli eilen sel lainen erikoisuus, että olen ennak koon tehnyt siihen quadrofonisen taustan neljällä joystickillä, siis neli kanavasysteemillä, johon olen sijoit tanut äänet tilassa ja niiden liikkeet. Onko siitä ollut etua musiikissa koneiden kanssa, että teit tuollaisia tarkkoja teknisiä hommia. Sain pari haitarituntia, että opin soittamaan jonkin valssin, ja isä sanoi, että ”nythän sää osaat soittaa”. Unisa lin alkuun tuli uuden levyn Himala jaa, kun ketään ei vielä ollut lavalla. Tuulet humisee, vesi solisee ja sitä rataa. Joku palo mulla soittamiseen oli, koska muistan jo varhain soittaneeni kou lussa jonkin ihmebiisin huulihar pulla, mutta jouduin soittamaan sen uudelleen, kun kukaan ei tajunnut siitä mitään. Kuusi vuotta van hemmalle veljelleni ostettiin haitari, kun olin yhdeksän. – Mulle tarjottiin taannoin Tange rine Dreamin vasta huollettua Moo gia, 25 000 euroa. Millainen lapsuudenkotisi oli musiikillisessa mielessä. Pelkkiä perkussioita: nahkakalvoisia rumpuja ja kivillä hangattiin kalliota, kaikenlaista… kivikautinen sekvens seri, eli vedettiin avaimella liuskeki viä: trrrrrrrr… – Seinäjoella 80luvulla oli Maahi sen manauksessa nuotio ja jengi al koi spontaanisti juosta hiilillä pal jain jaloin! Silloin ajattelin, että nyt on Kotilainen oikeassa paikassa! Et tä syvällä mennään! Mulla on kova veto jos ei nyt muinaisuskoon niin muinaiseen luontoon, ikimetsiin ja vastaaviin. Kirka lauloi sen samasta sävellajista kuin Gillan.” haast_Esa Kotilainen_b.indd 21 haast_Esa Kotilainen_b.indd 21 7.10.2021 16.56 7.10.2021 16.56. Katselin vieres tä, kun se opetteli nuotteja ja menin pian sen ohi. – Tonto’s Expanding Head Band, Tangerine Dream, Klaus Schulze, Kraftwerk ylhäisessä yksinäisyydes sään, Keith Emerson, Terry Riley, Philip Glass… Niitä riittää. Harva uskaltaa tehdä niitä. Isä lauloi Kaikukuorossa ja vii konloppuisin naapurin kanssa kun ottivat näkäräisiä. UGRrumpuryhmä esitti siellä myös Muinaisperkussiivisen kvartettoni. ”Kirkan kanssa vedettiin sen hittien lisäksi kaikenlaista, Black Sabbathia ja Deep Purplen Child In Timea. – Äiti lauloi jatkuvasti, ja puhtaas ti, vaikkei se missään ikinä esiinty nyt. Kun levy on tehty, kuun telen sen yleensä kerran, että toimii ko kaikki teknisesti. – Ehkä näin jälkikäteen ajatellen, mutta en mä sitä tiedostanut. Ja tietysti klassisesta elektronimusasta Darm stadtin koulukunta (Kotilainen an taa mainion suullisen näytteen van han koulun abstraktiudesta). Hänen Minimooginsa on todennäköisesti ensimmäinen keikkakäytössä ollut laite Suomessa. Moni ajat telee Moogia pianon jatkeena, että soitetaan vaan valmiita ”jänniä” ää niä, mutta mulla Minimoog on kah den käden soitin, kun käytän ranne vibraattoa ja sinne tulee moduloi tuja juttuja. Nyt mulla on B3:ssa sellaiset soundit, että korvat lähtee päästä… Olen aina pelannut äänen kanssa ja etsinyt sävyjä. Mig 21:sten ohjukset, raketit, tykit ja heittoistuimet kuului mulle. Se soi muutama vuosi sit ten quadrofonisesti Kirkkopuistossa Tampere Biennalessa. osa… ja jatkoin siitä. Nytkin keikoille pystetään melkoinen kioski. Oliko sulla siinä osastossa jotain mentoreja. Mä en lähde markkina miesten matkaan, vaan mietin aina kuinka käyttökelpoinen työkalu jo ku vehje on mulle. Kyse on yhdistelmästä äänitaidetta ja bändiä stagella. Siksi mulla on 10 haitariakin, että kaikki soundit löytyy. Se vaatii quadro fonisen äänentoiston, mikä on tie tysti haasteellista: sitä ei voi esittää millä tahansa klubilla. Muuten opettelin kaiken it se. Kävin teknillistä vuoden. Olet aina tuntenut vetoa erikoisiin esiintymispaikkoihin, milloin puussa, milloin maassa… – Kyllä. SOUNDI 21 – Siinä se temppu just on! Että otetaan vaikka pölynimurin pistok keesta 50 hertsiä ja aletaan muok kaamaan siitä musiikkia. Se vaan ei häipynyt mihinkään. Sitten siirryn seuraavaan. Mulla oli jo klavinetissa säröt ja wahwahpedaali ja sain sen äänen kiertämään. Siksi hankin aikanaan jousikoneet ja Hammond B3:n, että saa kunnon jyrinää. Tällaista tää on ollut! Olit hipiksi aika rankoissa ammateissa alkajaisiksi: ensin koneviilaaja, sitten apulentokonemekaanikko ja lopuksi asemekaanikko! – Joo, olin kapiainen Rissalassa. Olen aina hakenut uusia sounde ja. Eilen kuultiin myös osa Sähkö lintupuistoa, jonka soitan pelkästään syntikoilla. Ihan ok miljoonan vehkeestä, mutta kun siinä on vaan yksi ääni. – Kyllä ne mentorit löytyi sieltä SaksaEnglantiJenkitakselin levyil tä. Nyt kokonais soundi alkaa olla hanskassa. Hakeudun aina uu denlaisiin soundeihin, esimerkiksi aikanaan Walter Carlosin levyihin, kun se soitti Bachia valtavilla van han ajan syntetisaattoreilla. Py syykö kasassa. Kuusankos kella kaikki meni tehtaaseen tai sai raalaan töihin, ei ollut mitään tajua Ku v a: He ikk i Jo kin ie m i Kotilainen on panostanut musiikissaan tekniikkaan. Nytkin seuraava levy on jo työn alla: siihen on jo soitettu basso ja rummut, siis tällä kokoonpanolla. Ja vaatii tää musa yleisöltäkin muutakin kuin kal jaa. Sitä kautta pääsin luistamaan armeijas ta rinta rottingilla. Ne linnunäänetkin olen äänittänyt itse metsässä aamu yöllä. Vuodesta 1967 alkaen olen pelkästään soittanut ammatikseni. Dynamiikka ja jännitteet menee äärestä toiseen. – Mä en koskaan kuuntele levy jen tai teosten yksityiskohtia, vaan ennen kaikkea kokonaisuutta. Mähän luisuin tälle alalle. Vuoden olin siellä. Sitten olisi pitänyt mennä kantakouluun ja tehdä viiden vuo den sopimus, mutta pyrin Kuopion teknilliseen kouluun ja pääsin. Luonto on mun sävellyk sissä aina lähellä. Nykyään en kuunte le levyjä juuri ollenkaan, koska mul la soi aina omassa päässä. Mitkä nimet sua eniten urasi alku puolella innoitti. Sen pitää täyttää mun kriteerit vielä 10–20 vuoden päästäkin
> Soundi-haastattelu ammatti muusikkoudesta eikä vanhemmat osanneet yhtään ohjata. – Sitten tanssibändini lähti säestämään Tamara Lundia sen kesäkiertueelle. Juoman tähdet nousi yhdestä kolmeen, kun Maijasen Pave tuli bändin liideriksi. Kävin ammattikoulun teknisen linjan, vaikka mun olisi pitänyt mennä oppikouluun. Siellä tapahtui hyviä juttuja ja oli paljon levykauppoja. Sen jälkeen säestin Kisua ja sitten Kirkaa. Se vetäytyi aina omiin oloihinsa. Silloin tajusin, että täähän on nastaa ja tällä pärjää! Saa soittaa ja näkee uusia paikkoja ja ihmisiä. Joku painiseura aina tiKymmenen vuotta sitten Kotilainen osallistui Ilkka Niemeläisen Energo-projektiin, joka yhdisti soittoa, laulua ja videolavasteita. huom). Olin jo pari vuotta kiertänyt Kilpisjärveltä Hankoon omalla Esa Kotilainen Triollani soittamassa sen ajan tanssimusaa. Kuinka ollakaan, kiertueen loppupuolella siltä tuli veret kurkusta lavalla, kun se vaan paineella paahtoi ne korkeat kohdat… Rumpali Kurt Matssonilla oli aina diapamit tomin päällä. Silloin mä aina keskeytin treenin. Millainen tapaus oli Karelia, jon ka kaikissa kokoonpanoissa soitit. Kierrettiin Savoa, Kainuuta ja Lappia. Hesassa pääsin — yllätys, yllätys! — tosi nopeasti kärkikehiin. Päivisin hotelleissa treenasin jotain ihan muuta. Sanoin sille, että nyt on niin monta keikkaa, että pudotetaan se A-mollista G-molliin, niin äänesi kestää. Siellä oli diplomi-insinöörejä ja teknikoita ja piirsin heti ekana kesänä niitä samoja juttuja. Mukana oli Irwinkin, se oli just päässyt kuokkimasta Seutulasta (siihen aikaan joutui rattijuoppoudesta pakkotöihin lentokenttää tekemään, toim. Hectorin kiertueella kaikki oli heti kuvaamassa, että ”Kotilainen dokaa”, kun otin korkillisen Jallua muiden seuraksi ennen keikkaa piiskapullosta. Kirka oli vaan, että ”Ei, kyllä se menee”. Vasta ammattimuusikkona, etenkin kun muutin Helsinkiin 1969. Joku sieltä vastasi, että ”Jos sulla on kanttia noin itseäsi tarjota, niin tule tänne, niin katsotaan millainen mies sä olet.” Seuraavalla viikolla olinkin jo Dannyn bussissa matkalla keikalle, jolla oli soiton lisäksi kaikenlaista show-meininkiä. Mutta työläiskodista ei sinne niin vaan menty. – Kerran sitten soitin D-tuotantoon ja tarjosin itseäni urkuriksi. Ajatus oli, että ”herrat on paskoja, me ollaan kunnon ihmisiä” (naurua)… Ostelitko jo silloin suuntaa anta via levyjä. Mitä se jak so opetti. Kun siivooja tuli, se oli, että ”mitä sä nyt tuommoista, soita Iltatuulen viesti”. Ihan valtava kehitys alkoi siitä, kun 70-luvun alussa ostin Minimoogin. – Rajua meininkiä! Ekassa oli Eetu Vesala, Ilja Saastamoinen ja Paro ni Paakkunainen. Siitä mun ammattilaisura lähti. Mutta ei sen kanssa aikaa vietetty, paitsi lavalla. – Teknisen koulun kesälomalla olin Hankkijalla piirtäjänä. Kerran ne loppui. Am mattimuusikoksi ryhtyminen oli silloisessa suomalaisessa todelli suudessa, sun juurilla, valtava riski ja loikka; taloudellisesti, henkises ti, monella tasolla. – No, se sanoi, että ennen tää biisi meni E:stä, mutta haluan vittuilla muusikoille, joten se menee nyt F:stä. – En. Valtava määrä musiikkia on läpi kahlattu. Silloin maailmassa tapahtui val tavasti, etenkin musiikissa. – Joo, kyllä usein on oltu tanakoissa höyryissä (naurua), mutta itse en vetänyt mitään, edes pilveä. Osa jäi takaraivoonkin. 1969–71 ehdit säestellä sekä Dan nya, Kisua että Kirkaa. Edelleen kosketinvelho lähtee keikoille kotoaan Kuusankoskelta käsin. Kirkan kanssa vedettiin sen hittien lisäksi kaikenlaista, Black Sabbathia ja Deep Purplen Child In Timea. Oli sellaista snobbailua: kuski roudasi sitä valkoisella Mersulla, jossa oli tv takaikkunalla ja vastaavaa. Silloin tuli tää, että ”mitähän toikin on?” Hommasin Gongit ja muut. Tokassa Eetu, Paroni, Janne Ödner ja Make Lievonen. Mä sanoin, että mulle on ihan sama, mistä sävellajista vedetään. Kurt lakkasi heti soittamasta, kesken keikan. Joskus otan hyvän konjakin ja toisinaan vähän viiniä ruuan kanssa. Kirka lauloi sen samasta sävellajista kuin Gillan. ”Irwin sanoi, että ennen tää biisi meni E:stä, mutta haluan vittuilla muusikoille, joten se menee nyt F:stä.” 22 SOUNDI K u v a: V il le H y v ö n en K u v a: Ja ri Lo is a haast_Esa Kotilainen_b.indd 22 haast_Esa Kotilainen_b.indd 22 7.10.2021 16.56 7.10.2021 16.56. Millainen tyyppi Irwin oli. Kirka meni sitten rumpuihin lopuksi aikaa. Millä perusteel la teit sen päätöksen. Sillä oli rytmihäiriöitä sydämessä. Näin sen arjen ja todennäköisen tulevaisuuden. Käsittääkseni et itse ole kau heasti koskaan vetänyt mitään, vaikka kaikenlaista varmaan käy tettiin ympärilläsi koko ajan. – Rutiinia ja irroittautumista kapakkakuvioista. Mun ei vaan tarvitse. Enää en niitä vinyylejä kuuntele, mutta kaikki on tallessa
Se ehdotti mukaan Ilkka Niemeläistä, joka tulikin ja soitti sähkökitaraa VCS 3:n läpi niin, ettei se kuulostanut yhtään kitaralta. Mutta hieno bändi Pressa oli. Se oli suvereeni muusikko, mutta järkyttävän epävarma taidoistaan. syyskuuta 2021 Scandic Hämeenpuisto, Tampere ”Kun levy on tehty, kuuntelen sen yleensä kerran, että toimiiko kaikki teknisesti. – Joillain keikoilla soitettiin Pöyryn kanssa jopa yhdessä. Yhdellä toisella keikalla sitä ei näkynyt ja alettiin soittaa ilman Pöyryä. Keikkojen jälkeen Jim tosin häipyi Amerikkaan sanomatta mitään kenellekään, vaikka oli suunniteltu levyn tekoa. – Gutsin ja Pohjolan lähdettyä, ennen Nuclear Nightclubia, Måsse (Groundstroem) pyysi mua mukaan. 4. Siihen tuli Kontion Matti kanteleeseen ja Erik Siika saari bassoon. Ja jos karttanäkymää vielä tarkentaa, niin Nastola on bluestaajamana ylitse muiden. Elävän Elviksen ehti nähdä vain harva suomalainen. Huh huh! Samana vuonna aloitit myös täysin elektronisessa NEUMissa. Kanadan Vancouverissa meidät äänestettiin vuoden bändiksi, mutta Kaustisilla meidän koettiin pilkkaavan Teppo Repoa tai jotain, kun Paronilla oli pienet pillit sieraimissa ja isompi tuohitorvi jalkojen välissä ja meno oli niin rajua... Se oli rankkaa, kun painiseuralaiset alkoivat free-kohdissa lähestyä meitä tosi uhkaavasti. ELVIS YLI 100 SUOMALAISTA ELVIS-TARINAA &MINÄ SUOMALAISTEN TARINOITA KUNINKAASTA ATTE VARSTA ISBN: 978 9 52381 025 9 Kl 78.8911 Kansi: Atte Varsta www.aviador.. Olin Englannin-kiertueellakin, vastaanotto oli tosi hyvä. Sitten puhuttiin Romanowskin Oton kanssa, että olisi kiva soittaa yhdessä. SUOMIBLUESIN HISTORIAA JA SIVURAITEITA ”POJAT SOITTELI – MIEHET KERTOVAT” RISTO PESONEN . Sittemmin hänestä tuli legenda, joka tunnettiin koko maailmassa pelkän etunimen perusteella ja jonka sädekehä vain kasvoi tähden kuoleman jälkeen. Lahtelaisten blueskonkarien Risto Pesosen ja Hara Järvisen kirja Nastolan bluespojat – suomibluesin historiaa ja sivuraiteita pohtii sivuillaan muun muassa tätä. Yhtäkkiä se ilmestyi lavalla ilman soitinta ja alkoi huutaa mikkiin: Apua! Hirsikiikkuunhan se lopulta meni. No, muijia alkoi tulla sisään joraamaan, ja diskopallo pyöri, kun me alettiin vetää 45-minuuttista Pummia. Teos osoittaa, että rautalankabeat on koko historiansa ajan voinut hyvin, ja on elinvoimaista musiikkia edelleenkin. Roudattiin kamoja sisään, niin yks sanoi, että ”Vittu, kun te soitatte aina niin lujaa!” Vastasin, että ”Ettehän te ole vielä kuulleet meitä”. Myöhemmin hän kiinnostui Elviksen ansiosta brändin rakentamisesta ja matkusti Elviksen jalanjäljissä ympäri Yhdysvaltoja. Kirja on kirjoitettu syvällä pieteetillä ja suurella sydämellä. Meillä oli jenkkikiertueitakin. Sitten siirryn seuraavaan.” ATTE VARSTA ELVIS & MINÄ – suomalaisten tarinoita Kuninkaasta Onko ketään, joka olisi vaikuttanut musiikillaan ja elämällään yhtä moniin kuin Elvis Aaron Presley. Sit joku huusi: Hinttari! Ja alettiin heti vetää Peltoniemen Hintriikan suru marssia. Ambient-sirinää, heinäsirkkoja, linnunlaulua, ei melodioita… Se päättyi helvetilliseen jysähdykseen. – Joo. Menin Vironkadun studiolle elektronimusiikkikurssille, missä käytiin eri vehkeitä läpi. Wigwamissa olit kahteenkin otteeseen, 1975–77 ja 2001–06. 1974 liityit Tasavallan Presidenttiin. www.aviador.fi Aviador mainos Soundi.indd 14 Aviador mainos Soundi.indd 14 1.10.2021 8.55 1.10.2021 8.55 haast_Esa Kotilainen_b.indd 23 haast_Esa Kotilainen_b.indd 23 7.10.2021 16.56 7.10.2021 16.56. Kerran studiossa se veti hienon soolon ja lyyhistyi sitten lattialle itkemään sikiöasennossa. Pöyryn sooloissa on sen sisäisen ristiriidan takia aina ihan omanlaisensa jännite. Sitäkin useampi olisi halunnut kohdata hänet. Se oli tosi kova bändi, meillä oli hirveä meininki! Tehtiin loitsuja lavalla ja kaikenlaista, aika spontaanisti! Paronilta irtosi free vaivattomasti. Äänensä saavat kuuluviin myös ne lukuisat maan hiljaiset, jotka sukupolvi sukupolvelta ovat kuunnelleet ja katselleet legendan esityksiä, ehkä laulaneet mukanakin. ”Kyllä teikäläiset tiedetään”, se murahti. Meidän oli pakko häipyä takakautta… Etulinjassa oltiin! Levyjä NEUMilta ei koskaan tullut, mutta musaa on paljon tallessa. – 2000-luvun jakso oli seesteisempi, kun ikä oli vähän tasoittanut tyyppejä. Mikä teki tästä seudusta ja paikkakunnasta otollisen kasvualustan rapakontakaisten mustien orjien musiikilliselle luomukselle. – Virtasen Häkä kysyi multa jollain keikalla, olisiko mulla vapaata ens lauantaina. 1969) on ollut Elvis-fani seitsenvuotiaasta. Samalla se on tarina siitä, kuinka kulttuurinen sysäys syntyy ja välittyy perintönä eteenpäin. Kirjassa suomalaiset Dannysta Pate Mustajärveen, Frederikistä Palefaceen, Mikko Alatalosta Antti Rinteeseen, yli 100 muuta henkilöä yhteiskunnan eri osa-alueilta kertovat omat Elvis-tarinansa. Mutta hienoa musaa bändi on tehnyt ja on kiva olla mukana tässä uusimmassa versiossa, jossa tavallaan yhdistyy Wigwamin koko historia. Sitten kun tehtiin Paronin kanssa Kantele tarta Kansallisoopperaan, se sai idean koota Karelia III. Olin jonkinlainen ulkojäsen. Ajatuksena oli modernisoida bändiä. Itse Kuningas oli tuolloin jo kuollut. Kun Elvis nousi 1950-luvun lopulla maailmanmaineeseen, monille sen ajan nuorille hän oli musiikillinen esikuva. ”Koska te lopetatte, että päästään tanssimaan?” jengi huuteli. Siellä on aina suurten persoonien henkilökemiat kitkanneet keskenään. Kirja on samalla paljon enemmän kuin ”kahdentoista tahdin legendojen” historiikki. – Joo, ja nyt myös Gutsin (Gustavson) ja Rekun (Rechardt) liidaamassa Wigwam Experiencessä, jossa ei ole Jimiä (Pembroke). (Saksofonisti Pekka) Pöyry on joutunut hoitoon, tulisit sen tilalle. Juuri ennen keikkaa Tolonen kirjoitti mulle nuotit ja niillä mentiin. RISTO PESONEN & HARA JÄRVINEN NASTOLAN BLUESPOJAT – suomibluesin historiaa ja sivuraiteita Blues rantautui Suomeen 1960-luvulla, ja lähes alusta lähtien Päijät-Häme oli sen ehdottomia keskuksia. Mä tulin kyllä toimeen kaikkien kanssa. – Muistan yhden keikan jossain kellaridiskossa, jossa äijiä istui kaljalla. Mentiin aika lailla Weather Report -osastoon. Onko ketään, joka olisi vaikuttanut musiikillaan ja elämällään yhtä moniin kuin Elvis Aaron Presley. Komeasti kuvitettu kirja käväisee punaisen lankansa säilyttäen blueshenkisesti myös sivuraiteilla tutkimassa, millaisia vetureita oli musiikin lisäksi rakentumassa muuhunkin kulttuuriin. Atte Varsta (s. ELV IS &M INÄ SU OM ALA ISTE N TAR INO ITA KU NIN KAA STA ATTE VARSTA NA ST OL AN BL UE SP OJ AT blues rantautui ryminällä Suomeen 1960-luvulla, ja lähes alusta lähtien Päijät-Häme oli sen ehdottomia keskuksia. Äänensä saavat kuuluviin myös maan hiljaiset, jotka sukupolvi sukupolvelta ovat kuunnelleet ja katselleet legendan esityksiä, ehkä laulaneet mukanakin. Kirja on siis myös elävää kulttuurihistoriaa, silti pitäen fokuksen koko ajan bluesmusiikissa. Blues näyttäytyy aikakautensa ja sen henkeä kirjassa edustavien päijäthämäläisten nuorten elämäntapakuvauksena, josta ei huumoria ja boheemeja piirteitä puutu. Jumalauta, se oli yhtä aaltoliikettä! – Bändi loppui kun Eetulla alkoi free-puoli kunnolla vetää. Samalla seudulla vaikutti joukko silloisia ja tulevia pilapiirtäjiä Erkki Tantusta ja Kari Suomalaisesta nykyiseen seuraajaansa Pertti Jarlaan, jonka tunnistettava tyyli näkyy kirjan kansipiirroksessa muuatta kuuluisaa bluesalbumikantta vapaasti mukaillen. Mulla oli kurttu ja syntikat. Myös elokuvaohjaaja Raimo O Niemi on yksi kirjan esittelemistä, mehukkaasti tarinoivista Nastolan bluespojista. Harva musiikinlaji on kuitenkaan yhtä ajaton – ja yhtä suomalainen – kuin Emma-iskelmän vaikutuksesta syntynyt, ja sittemmin monin tavoin jalostunut rautalankabeat. Atte Varstan esikoiskirjassa Elvis & minä – suomalaisten tarinoita Kuninkaasta tunnetut suomalaiset Dannysta Pate Mustajärveen, Markku Veijalaisesta Frederikiin, Erja Lyytisestä Aira Samuliniin ja monet muut yhteiskunnan eri osa-alueilta kertovat omat Elvis-muistonsa. lasi meidät kansanmusiikkibändinä jonnekin Pohjanmaalle, mutta lavalla me lähdettiin kernaasti freemaisemiin. KIRJASATOA TENHO IMMONEN HUILUA YHDELLÄ JALALLA – Jethro Tullin tie Jyväskyläläinen Tenho Immonen luotaa kirjassaan Jethro Tullin vaiheet tuntemattomuudesta maailmanmaineeseen. Lahtelaisten blueskonkareiden risto pesosen ja hara järvisen kirja nastolan bluespojat – suomibluesin historiaa ja sivuraiteita pohtii sivuillaan muun muassa tätä ja kertoo elävästi jytäbluesbändi Charliesin, bluespioneeriyhtye Fire Bluesin ja mustaan bluesiin perusteellisesti paneutuneen Chicago Overcoatin kultaaikojen tarinoita. Painipojat alkoivat heti vetäytyä taaksepäin. NEUM on edelleen olemassa samalla miehistöllä. Tuolloin jo kauan yhtyettä ihaillut fani sai nimikirjoituksen levyyn, joka on säilynyt aarteena kokeneen musiikkikirjailijan kammiossa näihin päiviin asti. HARA JÄRVINEN SUOMIBLUESIN HISTORIAA JA SIVURAITEITA ISBN 9789527347959 www.aviador.fi JANNE ÖRNBERG, KATI JÄRVI JA JORI VENEMIES EMMAN PERILLISET – suomalaisen rautalankabeatin vuosikymmenet Rautalankamusiikki edustaa monelle vain yli puolen vuosisadan takaista nostalgiaa. Otolla oli ARP 2600, mulla Minimoog ja jousikone. Tämän hän tekee syvän henkilökohtaisella otteella: yhtaikaa fanina ja kriittisenä elämäkerturina, jonka yhteinen taival yhtyeen kanssa vahvistui satunnaisesta kohtaamisesta lavan ulkopuolella Äänekosken Keitelejazzissa. Teos tekee kunniaa paitsi edellä mainituille pioneeriyhtyeille, myös niiden perintöä jatkaneille artisteille ja kokoonpanoille. Levyn jälkeen mua pyydettiin virallisesti bändiin, mutta kieltäydyin kun mulla oli niin monta rautaa tulessa ja Wigut on niin jännitteinen bändi. Vähän ajan päästä luiskahdettiin taas freehen ja painijat alkoivat taas lähestyä pahaenteisesti lavaa
Pitkään hiottu uusi studioalbumi Dark Connection on valmis, mutta toteutuuko yhtyeen toive jopa vuosien mittaisesta kiertueesta. 24 SOUNDI VIIMEISEN PÄÄLLE JA VAIVAA SÄÄSTÄMÄTTÄ Beast In Black -taitto_c.indd 24 Beast In Black -taitto_c.indd 24 7.10.2021 16.57 7.10.2021 16.57. Juuri nyt Beast In Blackia jännittää. Teksti: Timo Isoaho Vuonna 2017 debyyttialbuminsa julkaissut Beast In Black on todistanut, että englanniksi laulava suomalainen heavy metal -yhtye voi nousta areenoiden parrasvaloihin vain parissa vuodessa
”The end of the world is coming”, laulaa tulipatsaiden keskellä seisova Yannis Papadopoulos, mutta juuri nyt kukaan ei usko häntä. Fanit eivät selvästikään halua jäädä petoa pahemmaksi, ja varsinkin eturivien diehard-diggarit hyppäävät mukaan jokaisen biisin tarjoamalle vuoristoradalle. Beast In Black – laulaja Yannis Papadopoulos, kitaristipari Anton Kabanen ja Kasperi Heikkinen, basisti Máté Molnár ja rumpali Atte Palokangas – on täydellisesti elementissään. Beast In Blackin varhaisaikojen suurin hitti Blind And Frozen räjäyttää potin niin tyrmäävästi, ettei sen jälkeen voi olla luvassa mitään muuta kuin maailmanloppu. SmugglerRokin tapahtuma-alueen täyttäneestä yleisöstä puolestaan huokuu kollektiivisesti se, että pitkä odotus on viimein päättymässä, ja elävä musiikki on tekemässä todellista paluuta pitkäksi venyneen hiljaisen jakson jälkeen. Ei maailmanloppu nimittäin ihan näin hyvältä voi tuntua. SOUNDI 25 Kulissit kuntoon. K u v a: Ja rm o K at il a / To n i K il p in en VIIMEISEN PÄÄLLE JA VAIVAA SÄÄSTÄMÄTTÄ Beast In Black -taitto_c.indd 25 Beast In Black -taitto_c.indd 25 7.10.2021 16.57 7.10.2021 16.57. Mustaan nahkaan ja muuhun asiaankuuluvaan rekvisiittaan verhoutuneet muusikot väläyttelevät leveitä hymyjä, eikä viime aikojen raukeampi esiintymistahti tunnu kerryttäneen ruostetta yhtyeen rattaisiin. Beast In Black haluaa tehdä hommat isosti ja panostaa viimeisen päälle hiotun musiikkinsa lisäksi esimerkiksi videoiden tuotantoon. P olttavat liekit nousevat kohti Liedon tummaa elokuista taivasta ja PA-tornit sylkevät sisuksistaan häpeilemättömän tarttuvaa kasarihenkistä heavy metalia
26 SOUNDI ”Vuonna 2012 jouduin hakeutumaan sairaalaan vakavaksi äityneiden sydänongelmien vuoksi. Myös Kabasta naurattaa. Siis sitä, että bändi onnistui vain parissa vuodessa nostamaan vetovoimansa tasolle, jolla myydään Helsingin jäähalliin lähes viisi tuhatta pääsylippua. Silloin elettiin joulukuuta 2019. Se, että konsertin tiimellyksessä muusikoille ojennettiin myös kultalevyt vuonna 2017 ilmestyneestä Berserker-debyytistä, alle– En tiedä saako näin edes sanoa, mutta loppujen lopuksi konserttien peruuntumiset kääntyivät jopa eräänlaiseksi voitoksi, sillä pystyimme keskittämään kaiken energian uuden levyn tekemiseen. Beast In Black -kipparin vieressä seisova laulaja lisää soppaan oman mielipiteensä. AIKATAULU AIKAISTUI Papadopoulos ei liioittele – ainakaan Helsingin-keikan suhteen. Oikea tunne löytyy viimeistään parin kappaleen jälkeen. Sen jälkeen soittaminen tuntuu taas yhtä hienolta ja palkitsevalta kuin aina ennenkin, Anton Kabanen kuvailee. Uuden albumin aika olisi tullut 2022 tai ehkä vasta 2023. Jäähallin konsertti – Beast In Black Friday – oli parinkymmenen biisin mittainen spektaakkeli, eikä sen aikana säästelty näyttävissä pyroissa tai suureellisissa lavarakennelmissa. – Jos koronan aiheuttamaa hiljaisempaa ajanjaksoa ei olisi ollut, emme olisi nyt julkaisemassa Dark Connectionia. Korona-ajan tekeminen on ollut eri artistien kohdalla hyvinkin erilaista. 26 SOUNDI PALUU LAVOILLE Konsertin jälkeen estradin taka-alueelta löytyy hikisiä ja hyväntuulisia muusikoita. Onneksi keikka sujui kaiken alkuhämmennyksen kaikottua varsin hyvin! – Mieleen nousee myös erään ystäväni tuore kommentti. Vaivat johtuivat liian kovasta työnteosta eikä sydänlihas meinannut kestää.” Beast In Blackin esiintymiskyky on niin hyvin selkärangassa, että koronan aiheuttamat pitkät keikkatauot eivät ole liiemmin vaikuttaneet bändin livevarmuuteen. Bändi oli nimittäin lyönyt jo hyvissä ajoin lukkoon suunnitelman, jonka mukaan se valmistelee uutta studioalbumia vuoden 2020 aikana. Puhuimme pandemiatilanteesta, ja hän totesi suorasukaiseen tyyliinsä, että ”Ikävä kyllä teidän bändinne on menettänyt pari mahtavaa vuotta tämän sekoilun takia.” No, tottahan se on. – From Hell With Love -kakkoslevymme pitkä kiertue huipentui Helsingin vanhan jäähallin lavalle. – Soitimme ensimmäisenä koronakesänä kolme keikkaa, ja erityisesti ensimmäinen (Rock In The City, Pori) oli haastava, Yannis muistelee. Ennen esiintymistä toki jännitti aika tavalla, mutta veto osui pieniä kommelluksia lukuun ottamatta napakymppiin, Molnár muistelee ja jatkaa irvistäen: – Kolmen kuukauden päästä hurmoksesta ei ollut enää tietoakaan, kun korona iski ja sulki yhdessä hetkessä kaiken! Vaikka myös joitakin Beast In Blackille sovittuja keikkoja karahti kiville, yhtyeellä oli silti reippaasti onnea pandemian suhteen. – Otimme tietoisen riskin, kun päätimme järjestää niin ison konsertin kaiken pikkujouluruuhkan keskellä, mutta onneksi mitkään uhkakuvat eivät toteutuneet. – Tuon kesän festarivedot varmistuivat nopealla aikatau lulla ja aikamoisen yllättäen, emmekä ehtineet treenata kertaakaan ennen esiintymisiä. Ja sitä energiaa todellakin tarvittiin, Kabanen nauraa. – Se on ihan uskomatonta! Me onnistuimme samassa ajassa valmistelemaan yhden ja senkin suhteen teki tiukkaa, Papadopoulos huudahtaa. Beast In Blackin ”edellisen elämän huipennus” osui perjantaihin ja kolmanteentoista, mutta epäonnen päivä ei näkynyt tai kuulunut yhtyeen otteissa. – Kun nousee lavalle kuukausien tauon jälkeen, pari biisiä menee hyvinkin tunnustellen, mutta yllättävän pian se punaisen langan pää löytyy. Ei mene aikaakaan, kun Máté Molnár alkaa jo päivitellä tilanteen erikoislaatuisuutta. Jotenkin sitä vaan muistaa, miten tämä juttu hoidetaan, miltä yleisö näyttää ja niin edelleen. Olikin sitten aika mielenkiintoista kivuta estradille kylmiltään varsin pitkän tauon jälkeen... Kun Porinkeikka alkoi, vilkuilimme toisiamme ja mietimme kollektiivisesti, että mitähän tästä oikein tulee. Olemme varmasti kovassa lyönnissä jatkossakin, mutta mennyttä aikaa ei silti saa koskaan takaisin. Tämä Liedon-keikka oli vasta kuudes esiintyminen sen jälkeen... Jäähallin-keikalla Beast In Blackin erikoisvieraana soitti Lordi, joka julkaisee loppuvuoden aikana seitsemän uutta studiolevyä. K u v at : Ti m o Is o ah o Beast In Black -taitto_c.indd 26 Beast In Black -taitto_c.indd 26 7.10.2021 16.57 7.10.2021 16.57. Siis melkein kahteen vuoteen! Millaiselta tämä harvakseltaan keikkaileminen on ylipäänsä tuntunut. Lordia eli Putaansuun Tomia yhdistää ainakin se, että me raviivasi osuvasti Beast In Blackin hienoa saavutusta. Olimme melkoisessa iskussa ennen korona-aikaa ja yhtyeen nousukiito huipentui todella hienoon keikkaan Helsingissä. – Minua ja Mr
Napataanko elokuvasta kohtauksia pois ilman tekijöiden lupaa. – Kun mietimme coverin tekemistä, ehdokkaan äärellä täytyy syntyä vahva fiilis, että tämä tulee kuulostamaan hienolta Beast In Blackin tekemänä. Työn alla olevan Hard core-videon aikataulu on tiukka, sillä sen on määrä valmistua lokakuun loppuun mennessä – ja juhlistaa omalta osaltaan tuolloin ilmestyvää Dark Connectionia. – Miten ihmeessä joku voi kokea oikeudekseen sanella artistille, että sävellyksen pitää olla sen ja tuon mittainen. Mutta eipä mennyt ohjaaja Katri Koppasen johtaman työryhmän kova aherrus hukkaan, sillä näyttävä scifi-henkinen video ehti kerätä melkein 1,4 miljoonaa YouTubekatselukertaa pelkästään syyskuun aikana. Videokuvauksia varten paikalle saapuneen yhtyeen jäseniä ei ole kuitenkaan tunnistaa, sillä muusikot ovat sonnustautuneet siisteihin pukuihin – samoihin, joissa he komeilevat tämän lehden kansikuvassa. Kuten arvata saattaa, meillä on vähän toisenlainen mielipide. Lyhennetäänkö kirjoja täysin mielivaltaisesti. Jos tällaista ”heureka”-oivallusta ei tule, ideaan ei kannata tuhlata sen enempää aikaa, sanoo Anton Kabanen. – Meiltä on myös kysytty, liittyykö Black Lives Matter -liikehdintä jollakin tavalla tähän lainabiisivalintaan. ”Jos koronan aiheuttamaa hiljaisempaa ajanjaksoa ei olisi ollut, emme olisi nyt julkaisemassa Dark Connectionia.” K u v a: Ja rm o K at il a / To n i K il p in en Beast In Black -taitto_c.indd 27 Beast In Black -taitto_c.indd 27 7.10.2021 16.57 7.10.2021 16.57. – They Don’t Care About Usin valmisteleminen oli hyvin mielenkiintoista. Kun kerran ollaan keskellä musiikkivideon kuvauksia, keskustelu aiheen ympärillä ei näytä tyrehtyvän ihan helpolla. Kun video valmistuu, se julkaistaan internetissä ja teos jatkaa siellä elämäänsä hamaan loppuun asti. Niin, ainakin siinä mielessä aikataulu on tiukka, että uudelta albumilta aikaisemmin lohkaistun Moonlight Ren dezvous -videon valmisteleminen kesti kaikkiaan puolitoista vuotta. – Videoissa on sekin hyvä puoli, että niiden suhteen kaikki valta on bändin omissa käsissä. They Don’t Care About Us on musiikillisesti täysin ajaton kappale ja sen rasismiin, ihmisoikeuksiin ja muihin vastaaviin aiheisiin pureutuva teksti on todella hieno. Radioasemat taas... Miten siitä mielettömästä massasta voi erottua. – Tällaista hommaa tällä kerralla, hymyilee Papadopoulos. 56), ei suostu poistumaan verkko kal voilta. Musiikkivideo on edelleen loistava promootioväline, mutta se pitää tehdä viimeisen päälle ja vaivaa säästämättä – niin kuin toki kaikki muutkin yhtyeeseen liittyvät asiat, sanoo Kabanen. – Vihakommenteista tulee mieleen: jos Moonlight Rendezvous on varsin tutun kuuloista Beast In Blackia, levyn kakkossingle One Night In Tokyo on hieman toista maata. Niiden joukosta löytyy kaksi lainanumeroa: Manowarin Battle Hymn ja Michael Jacksonin They Don’t Care About Us. No, ei tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun me kiusaamme metallipuristeja, Papadopoulos nauraa. Biisi on nimittäin silkkaa discoa, toki metallisilla mausteilla. En juuri liioittele sanoessani, että noin 98 prosenttia Moonlight Ren dezvousin saamasta palautteesta on ollut erittäin kiittävää. – Niin, kaikki toki tietävät, että Jacksonia syytetään hirveistä asiois ta, mutta me keskityimme kappaleeseen ja jätimme itse artistin tavallaan sivummalle. – Nykyään kuulee aika usein väitettävän, ettei videoihin kannata panostaa kovinkaan paljon. Jokainen vääntää kuitenkin omalla tyylillään ja meidän kohdalla tekeminen on vähän hitaampaa. Kappaleessa – niin originaalissa kuin meidän versiossa – riittää todellakin tutkittavaa! Miten paljon mietitte sitä, onko Michael Jacksonin versioiminen tänä päivänä korrektia. Alkuperäisen version ”pinnan alta” löytyy loputon määrä pieniä yksityiskohtia, ja päätimme ottaa suuren osan mukaan myös meidän versioon. – Tänä päivänä musiikkia julkaistaan valtavasti. Hah hah! VALTA OMISSA KÄSISSÄ Hypätäänpä sitten puolitoista kuukautta eteenpäin, syyskuun loppupuolelle. – Kun sovitamme jonkun muun biisiä Beast In Blackille, pyrimme tietenkin säilyttämään originaaliversion ytimen ja sen tärkeimmät elementit. Yhtä monta kertaa olen kieltäytynyt, sanoo Kabanen ja jatkaa: B east In Blackin uusi albumi Dark Connection sisältää kolmetoista kappaletta. Kappaleet ovat taideteoksia. Valokuvista puheen ollen: viime aikoina ei ole tullut vastaan montakaan rockyhtyettä, jonka promokuvat porautuisivat mieleen yhtä tehokkaasti kuin Beast In Blackilla. Battle Hymn on hyvä esimerkki: pidimme huolta Manowarin alkuperäisen kappaleen hengestä, mutta toimme silti mukaan myös omia mausteita. Leikataanko valokuvataiteilijan työstä puolet pois jos se ei mahdu näyttelyseinälle, Máté ihmettelee. Erityisesti otos, joka esittelee yhtyeen jäsenet ”kyborgitorsoina” (kts. Pienempien nyanssien kanssa voi sitten leikitellä vähän enemmänkin. Mutta vain vähän... Beast In Blackin neljän keikan mittainen kesäkiertue on jäänyt taakse jo hyvän aikaa sitten, ja yhtyeen kollektiivinen katse on suunnattu kohti Dark Con nectionin promootiota. Ei liity. Minulta on kysytty lukemattomia kertoja, voisinko tehdä siitä ja tuosta sinkkubiisistä vähän lyhyemmän radioversion. Juuri nyt Beast In Blackin miehistö on kokoontunut itäisessä Helsingissä sijaitsevan ison studiokompleksin uumeniin. Itse asiassa meidän tarkoituksena oli tehdä humoristinen videotraileri, jossa olisimme käyneet läpi videon saamaa tylyä palautetta, mutta idea piti lopulta haudata, sillä ”mitä paskaa tämä on” -kommentteja ei tullut juuri lainkaan, basisti hymähtää. Kun me päätimme tehdä Jackson-coverin, Black Lives Matteria ei ollut vielä olemassakaan! JOTAIN LAINATTUA SOUNDI 27 – Jossakin vaiheessa pinna meinasi palaa ihan totaalisesti ja lähetinkin sitten muutamille tahoille pitkän mailin, jossa selvitin yksityiskohtaisesti, miksi kuukausien – joskus jopa vuosien – aikana valmisteltuja biisejä ei aleta yhtäkkiä pilkkomaan. Moonlight Rendezvous on juuri sellainen, niin meidän kuin ilahduttavan monen muunkin mielestä. levyarvio, s. Yksi hyvä keino on valmistella komea video. kastamme yli kaiken musan parissa touhuamista
Ja hän on myös Beast In Blackin kuudes jäsen. Mielikuva ei ole dra maattisesti muuttunut, sillä pidän kau pungista edelleen valtavasti... Yhtä monta kertaa olen kieltäytynyt.” K u v a: Ja rm o K at il a / To n i K il p in en Beast In Black -taitto_c.indd 28 Beast In Black -taitto_c.indd 28 7.10.2021 16.57 7.10.2021 16.57. Uudella levyllä on aiempaa enemmän syntikoita, ja tämän vuoksi päätimme pestata kosketinsoittajan. – Niin, täytyy sanoa, etteivät ne ”eurooppalaiset juomatavat” ole aivan tuulesta temmattuja... Jotkut täkä läiset asiat ovat edelleen liian “suoma laisia” minulle, mutta samalla huo maan myös sen, että monet kotimaan asiat tuntuvat tänä päivänä aivan liian “kreikkalaisilta”. Thessalonikissa asuminen teki asioiden hoitamisesta välillä todella hankalaa, ja Suomen sekä Kreikan välillä ramppaaminen alkoi puuduttaa pahemman kerran. – Mieleen nousee monenlaisia asioita, mutta nostan esiin alkoholin, sillä siihen törmää heavy metalin maailmassa tuon tuostakin. Antonista myös huokui sel lainen ”tämä kaveri ei vain pu hu lämpimikseen, hän myös tekee asioita” fiilis. Aikataulu ei tosin ole vielä selvillä. TARTTUVAA HULLUUTTA Sukelletaanpa seuraavaksi hieman syvemmälle Dark Connectionin kiehtovaan maailmaan. Levyn valmisteluoperaatio oli taas kerran kovan työn takana – ehkä jopa kovemman kuin koskaan ennen. Tapasin Anton Kabasen ensimmäisen kerran vuonna 2015, ja huomasin heti, että hän on täysin omistautunut musii kille ja Beast In Blackille. Beast In Blackin laulaja on nimit täin asunut Helsingissä jo pitkään. Olen kyllä oppinut sietämään kylmyyttä ja sa teita, mutta joskus huomaan, että sur kea sää vaikuttaa mielialaan yllättä vänkin paljon. Facebookissa tuli sen sijaan vastaan monia kommentteja, joissa meidän sanottiin näyttävän joltakin Star Trek -hahmolta, hymähtää Anton. Jos karrikoi daan, suomalainen kiihtyy nollasta sataan puolessa tunnissa, ja ilta saat taa olla sitä myöten ohi. – Ehdottomasti. – Kun teemme uutta albumia, ehdottomana päämääränä on saada aikaiseksi edellistä parempi kokonaisuus. – Hänen nimensä on Cynthia, ja hän on myös Dark Connectionin kannessa, sanoo Máté. 28 SOUNDI SOUNDI 29 – Mainitsemasi potretti on suora tribuutti Terminator: Sarah Connorin aika kirjat -televisiosarjalle. Tajusin hyvin nopeasti, että haluan olla samassa yhtyeessä Antonin kanssa. – Usko tai älä, mutta rakastuin Helsinkiin jo ensimmäisen Suomen reissu ni aikana. Kreikassa ei myöskään juuri törmää Suomessa kovin tuttuihin ”mitähän ihmettä eilen tuli tehtyä, en muista mitään” kom mentteihin! ”RAKASTUIN HELSINKIIN JO ENSIMMÄISEN SUOMEN-REISSUNI AIKANA!” ”Minulta on kysytty lukemattomia kertoja, voisinko tehdä siitä ja tuosta sinkkubiisistä vähän lyhyemmän radioversion. Niin, vaikka keli onkin kreikkalaisen mie lestä välillä aivan karmea. Emme kuitenkaan ihan mitä tahansa... Nähdäänkö Cynthia myös lavalla kosketinsoittimien ääressä. Olet nyt asunut Helsingissä kohta parin vuoden ajan. – Tätä aihetta täytynee avata hieman lisää. Cynthia on erittäin kehittyneellä tekoälyllä varustettu gynoidi ja hänen robottisielunsa on omistettu heavy metalille. Itse en tosin juo enää lainkaan. Huomion kiinnittää myös otos, jossa scifi-maailmaan sijoitetut bändin jäsenet tuijottavat promokuvan keskellä olevaa putkea, jonka sisällä on punatukkainen olento. Millainen oli ensi vaikutelmasi ja miten se on muuttu nut. Mutta paistaahan täällä välillä aurinkokin! Hah hah! – Olen huomannut, että oma men taliteetti on nykyään jossain Kreikan ja Suomen välimaastossa. – Lienee sanomattakin selvä, että muutin Suomeen bändin takia. Mikä on se kaikista suurin ero suo malaisten ja kreikkalaisten välillä. Minähän käytän nössä asuin lentokoneessa vuosina 2018–19! – Täytyy myös sanoa, etten koke nut, että voisin saavuttaa kaiken halua mani Kreikassa. Kreikassa nautiskellaan viiniä tai jotakin muu ta paljon hitaammin, ja illanvietot kestävät aina tuntikausia. Tavoite Y annis Papadopoulos on kreikkalai nen, mutta hän suomalaistuu kovalla vauhdilla. Olin varma, että jengi tajuaa tämän yhteyden saman tien, mutta niin ei sitten käynytkään
0600 308 222 (ei palvelumaksua) LIPUT 40/38/35 € Lue lisää: TTT-TEATTERI.FI KANTAESITYS 19.10.2021 EINO SALMELAISEN NÄYTTÄMÖLLÄ MARKO JÄRVIKALLAS VIKA ON TODELLISUUDESSA!!! ÄLÄ PÄÄTÄS SÄÄDÄ – Mihin uskot. Kun nuoruuden unelmat, ihanteet ja arvot menettää merkityksensä. Mikä on sun tekosyy. PUH. TTT Punk tulostus.indd 29 TTT Punk tulostus.indd 29 7.10.2021 7.02 7.10.2021 7.02. Mihin voit vaikuttaa
Hän taas tietää to della tarkasti, mihin minä kykenen... – Sanoituksista tulee mieleen sekin, että lauluosuuksien tekeminen oli tällä kerralla oma lukunsa. – Olen yrittänyt hakata mieleeni, ettei levyjä pidä tehdä terveyden kustannuk sella, mutta välillä se tahtoo unohtua. Auttaisiko yhtään jos joku yhtyeen ulkopuolinen taho ottaisi harteilleen esimerkiksi levyjen miksaamisen. Jos laskisin yhteen kaikki tallessa olevat ideat – riffit, melo diat, puolittaiset sekä kokonaiset biisit ja niin edelleen – niitä olisi ainakin pa ri tuhatta. K u v a: Ja rm o K at il a / To n i K il p in en Beast In Black -taitto_c.indd 30 Beast In Black -taitto_c.indd 30 7.10.2021 16.57 7.10.2021 16.57. Hän on loputon ideasampo, mutta kap paleiden valmiiksi saattaminen on pal jon hitaampaa. – Jos Anton haluaisi, hän voisi nytkin poistua paikalta tekemään musaa. No, sehän on Blade Runner. Se tuntuu häm mentävältä senkin vuoksi, että minä tiedän lähes poikkeuksetta, mitä Anton milloinkin haluaa. Sessiot kestivät kaikkiaan kolme kuukautta, ja Yannik sesta kuoriutui studiossa lähes saman lainen mielipuoli kuin minustakin, nau raa kitaristi. ”Jos joku muu miksaisi Beast In Blackin biisejä, minun pitäisi silti olla koko ajan vieressä kertomassa, mitä seuraavaksi pitää tehdä.” Beast In Blackin biisintekijä Anton Kabasen (toinen vas.) itseluottamus antaa myöten tehdä räväkämpiäkin kokeiluja. Jo seu raava vaihe – sanoitusten kirjoittami nen – on paljon raastavampaa. Uskallusta löytyy pistää vaikka discoksi jos siltä tuntuu. – En ole koskaan kokenut tarvetta pii lottaa esikuvia ja inspiraation lähteitä. Toisen al bumin tulkitseminen taisi viedä kuu kauden. Se ”taiteellinen puoli” ei yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan järjen ääntä, kita risti nyökkää. Että tuota kohtaa voisi vielä vähän hioa... Tarkoitan sitä, että minun oli aivan liian helppoa palata materiaalin äärelle uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Mutta otitko opiksesi. Vieressä istuva laulaja hymyilee ja nyökkäilee. Ja nyt kolme... 30 SOUNDI on kova, ja se muuttuu koko ajan ko vemmaksi. – Musiikin kirjoittaminen on poik keuksetta kivaa, mutta se on vain yksi osa tämän bändin universumia. Sanoitusten osalta Dark Connection palauttaa Beast In Blackin kyberpunkin maailmaan. Minulle Ridley Scottin ohjaama Blade Runner on kyberpunkin huipen tuma, joten minkä niminen biisi voisi paremmin avata näihin tunnelmiin up poutuvan albumin. – Antonin hulluus on tarttuvaa. Ja silti aikaa vain kului ja kului! SILKKAA PAINAJAISTA Omassa studiossa ilman aikarajoituk sia työskentelevä Anton Kabanen huo kaisee, kun hänelle esittää kysymyksen Dark Connectionin miksaamisesta ja muusta viimeistelystä. – En voi itselleni mitään: olen musii kin suhteen loputtoman nälkäinen ja kunnianhimoinen. Bändi ei toki ole koskaan varsinaisesti poistunut neonvaloa hoh tavien tummien metropolien synkästä ja arvoituksellisesta maailmasta, mut ta Dark Connection on joka tapauksessa albumi, jonka kyberpunkvaikutteita ei tarvitse etsiä suurennuslasilla. – Kun työskentelin edellisen yhtyeeni Battle Beastin nimikkoalbumin kimpus sa vuonna 2012, jouduin hakeutumaan sairaalaan vakavaksi äityneiden sydän ongelmien vuoksi. Totaalinen burnout vaanii nurkan takana joka kerralla, sanoo Ka banen. Kun musiikintekijän sisällä vellovat de monit ottavat kunnolla vallan, en vält tämättä muista syödä tai nukkua. Kun hän palaisi takaisin vaikka vartin päästä, tuliaisina olisi helvetin hieno biisiaihio. – Erityisesti miksaaminen oli silkkaa painajaista tällä kerralla. Mikä onkaan Dark Connectionin ensim mäinen biisi. Vaivat johtuivat lii an kovasta työnteosta eikä sydänlihas meinannut kestää. Edessä on aina vähintään hetkellisiä umpiku jia, kun syvälle kiveen hakatut melo diat ja kauan puntaroidut tekstit eivät osu yksiin. Huolestuin silloin aika tavalla. Aikaa oli toki yllin kyllin, mutta lopulta sitä oli liikaa kin. Kun teimme debyyttilevyn lauluosuuksia, hommaan meni pari viikkoa. Niin ja tuota ja tuota, Kabanen puiste lee päätään
Toisin sa noen: jokainen Beast In Blackin biisi on minulle itselleni täydellinen. Luin Bruce Dickinso nin haastattelun, ja hän sanoi Iron Mai denin yksinkertaisesti kyllästyneen odotteluun. Istua valmiin albumin päällä ja odottaa maailman avautumista. Ehkä nou semme jonakin päivänä isojen euroop palaisten ja amerikkalaisten areenoiden lavalle. No, Dark Connection on nyt ul kona, ja voimme käydä vaikka seuraa van levyn kimppuun, jos pahin mahdol linen skenaario – ei kiertueita – toteutuu. Ennem min tai myöhemmin! – Omin päin tekemisessä on se hyvä puoli, että silloin oppii koko ajan jotakin. Kuka tietää. Jos luomisvoima katoaa, Beast In Black lo pettaa. Tulevan ennustaminen on tunnetusti hankalaa, mutta millaisia asioita Beast In Blackin omassa horisontissa siintää. En voi kuvitellakaan säveltäväni musiikkia ilman palavaa intohimoa! Beast In Black -taitto_c.indd 31 Beast In Black -taitto_c.indd 31 7.10.2021 16.58 7.10.2021 16.58. Saatan työstöprosessin aikana kuunnella yhden ja saman kappaleen kymmeniä tuhansia kertoja, ja olenkin melkoisen varma, et tä ”ulkopuolinen ammattilainen” tulisi tällaisen rallin aikana hulluksi... Kun vihoviimeinen viimeistely – masteroin tikierroksiakin on aina yllin kyllin – on takana, suuntaan katseen kohti seuraa vaa albumia. – Ei tule kysymykseenkään, että kuuntelisin yhtäkään levyä, jota olen joskus ollut tekemässä, huokaisee Ka banen. Ymmärsin Dark Connectionin valmiste lemisen aikana monia uusia juttuja, ja nämä oivallukset tulevat helpottamaan seuraavan levyn tekemistä merkittä västi. Ehkä korona tilanne kääntyy taas huonommaksi, ja pandemia on päällä vielä seuraavat viisi vuotta. – Minulle täydellisyys on sitä, että pystyn seisomaan selkä suorana jokai sen nuotin ja sanan takana. Onko lopullisena tavoitteena kirjoit taa joka suhteessa täydellinen biisi. Ehkä emme, hymähtää Anton. – Olisiko meidän kannattanut odottaa ja julkaista Dark Connection myöhem min. Aika on täynnä epävarmuustekijöitä, mutta yhtye toivoo silti pääsevänsä tien päälle kahden tai jopa kolmen vuoden ajaksi. – Henkilökohtaisesti toivon sitä, että into uuden tekemiseen ei lopu koskaan, sillä se on avain kaikkeen muuhun. Ki taristi miettii hetken ja korjaa asentoaan ennen vastausta. Olisihan se varmasti kivaa, että ”täydel lisistä levyistä” voisi itsekin nauttia. Kun valmis telen materiaalia, työskentelen sen ää rellä niin kauan, ettei mieleen tule enää yhtään parannusehdotusta. Olisi hienoa kasvattaa yhtyettä askel askeleelta, ja tehdä näitä hommia mo nen vuosikymmenen ajan. Sama juttu tapahtui meidän kohdalla, ja päätimme sitten laittaa le vyn pihalle, sanoo Máté. Niin, siihen on syynsä, että kovimmat ammattilaiset ovat paiskineet duunia vuosikymmeniä, Papadopoulos huo mauttaa. Hinta on musiikin ystävälle kova. – Kuinka pitkään Rick Rubin tai vaikka Max Martin ovat tehneet näitä hommia. – Emme tavoittele nopeita lottovoitto ja. – Maailmassa on roppakaupalla kiven kovia ammattilaisia, mutta se ei auta meitä mitenkään. – Mikä olisi ollut toinen vaihtoehto. Jos joku muu miksai si Beast In Blackin biisejä, minun pitäi si silti olla koko ajan vieressä kertomas sa, mitä seuraavaksi pitää tehdä. En itse asiassa malta nyt kään odottaa, että pääsen kirjoittamaan seuraavaa levyä! Ennen sitä Beast In Black kiertää kaikki mahdolliset maat ja mannut. – Minun kohdalla homma menee niin, että kun valmisteilla oleva levy eräänä päivänä valmistuu, en enää siinä vai heessa mieti sitä tai sen tekemistä
Disco Ensemble perustettiin Ulvilassa, Lapko Harjavallassa. Mikko päivitteli, että miten se ei tullut hänelle lainkaan mieleen, vaikka se oli ihan selkeä juttu, Ylikoski kertoo. Blacksmith, kuten hänet metallimaailmassa tunnettiin, liittyi Children Of Bodomia edeltäneeseen Inearthediin vuonna 1996. Henkka T. – Vuonna 1997 tai 1998, kun Disco Ensemblen nimi oli vielä DisCo., me oltiin Lapkon kanssa samalla keikalla Harjavallan Hiittenharjulla. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Teksti: Ari Väntänen Kun uuden bändin kaikki jäsenet ovat ennestään tunnettuja, syntyy kiinnostusta ja paineita. Kansainväliseksi menestysbändiksi kasvanut Children Of Bodom lopetti toimintansa kymmenennen albuminsa Hexedin (2019) jälkeen. Seuraavana keväänä me startattiin Moon Shot, ja Ville soitti Henkalle. Lapko soitti toistaiseksi viimeiset keikkansa vuonna 2016, Disco Ensemble teki jäähyväiskiertueen pari vuotta myöhemmin. Me ei varmaan juteltu silloin mitään, mutta hahmot tulivat tutuiksi, Ylikoski muistelee. Kumpikin bändi lopetti toimintansa kuudennen albuminsa jälkeen. Ei, vaikka mieli tekisi – soittavathan Moon Shotissa sentään Children Of Bodomin basisti, Lapkon laulaja ja Disco Ensemblen kitaristi ja rumpali. – Tapasin Jussin ja Mikon Club Moossa, vai olikohan se Jungle Jane, Malja muistelee. Noiden aikojen jälkeen Lapkolle ja Disco Ensemblelle on kertynyt paljon yhteisiä kilometrejä. Ensialbumi Confession osoittaa, että Moon Shot on perustettu biisien ja soiton, ei naamojen ja suurten lupausten varaan. Kitaristi sanoo, että siitä ei ollut pitkä matka yhteisen bändin perustamiseen. Selkein yhteys löytyy Lapkon ja Disco Ensemblen väliltä. Henri Seppälän muusikon ura lähti etenemään silloin, kun Malja ja Ylikoski perustivat ensimmäiset tunnetut bändinsä. – Soitin Villelle vuonna 2018, ja me puhuttiin tämän bändin perustamisesta. Lapkon lopun aikoihin Malja vieraili Ylikosken Big Pharma -sooloprojektin levyllä. Kuten puheenparrestakin voi päätellä, kitaristi Jussi Ylikoskella, rumpali Mikko Hakilalla ja laulaja Ville Maljalla on muutakin yhteistä. UUSIA KICKSEJÄ TT ässä jutussa ei käytetä kertaakaan sitä ohueksi kulunutta s-sanaa. – Ehdotin Mikolle, että kysytään Maljaa laulajaksi. Sanottakoon mieluummin vaikka niin, että jätkillä on mittavat ansioluettelot. Moon Shotin nimekäs henkilögalleria on osittain looginen, osittain yllättävä. Sovittiin, että jatketaan juttua sitten, kun Disco Ensemblen jäähyväiskeikat on soitettu. Malja muistaa tavanneensa Seppälän ensimmäisen kerran 2000-luvun ”Harmillisen usein bändejä perustetaan puheiden eikä musiikin varaan.” Moonshot-taitto_c.indd 32 Moonshot-taitto_c.indd 32 7.10.2021 17.02 7.10.2021 17.02. – Silloin oli sellainen vuosi, että mun ei todellakaan olisi vielä pitänyt missään yökerhoissa olla. Vuonna 1996 perustettuina vaihtoehtorockbändeinä ne kuuluivat samaan 2000-luvun rockin koulukuntaan ja sukupolveen. Malja jatkaa, että ensimmäisen kerran he juttelivat porilaisessa yökerhossa joskus hyvin kauan sitten. Heidän juurensa ovat samassa maakunnassa, nimittäin Satakunnassa
K u v a: Ii ro _K u o sm an en Moonshot-taitto_c.indd 33 Moonshot-taitto_c.indd 33 7.10.2021 17.02 7.10.2021 17.02. 32 SOUNDI SOUNDI 33 Mikko Hakilalla, Jussi Ylikoskella, Ville Mal jalla ja Henkka Seppä lällä on ollut jännät paikat, sillä odotukset Moon Shotille ovat van hojen bändien jäljiltä kovat. Myös itselle ase tetut tavoiteet pitäisi täyttää
Tällä kertaa kukaan ei ollut studion jälkeen hapoilla. Sellainen tapa tehdä oli uusi ja hemmetin siisti kokemus. Annoin numeroni, ja Ville soitti ja kertoi homman nimen. Siinä kohdassa hosuminen olisi ollut katastrofi. Jos Confessionin esituottaminen oli perusteellista, sitä oli myös postproduktio-osuus. Mun olisi ollut vaikea liittyä Bodomin jälkeen mihinkään metallibändiin, mutta tämä olikin eri juttu. Moon Shotille liittyminen eristyspiristäjiin olisi ollut virhe. On eri asia, julkaiseeko vakiintunut artisti välityön karanteeniolojen iloksi vai heittääkö uusi bändi ratkaisevan debyyttialbuminsa maailmalle olosuhteissa, joissa se todennäköisesti unohtuisi nopeasti. – Se, että kaikki ei vielä äänitysten jälkeen ollut kiveen hakattua, oli myös uutta meille kaikille. Lapkon levyillä hän lauloi usein todella korkealta, mutta Moon Shotin biiseissä hänen äänialansa on laajempi varsinkin alarekisterissä. – Kuuntelin jätkien uusia demoja ja huomasin saavani niistä juuri niitä kaipaamiani kicksejä. Onneksi me maltettiin olla kiirehtimättä, Ylikoski sanoo. – Se johtuu siitä, että me käytiin biisien vireet ja sävellajit tosi huolellisesti läpi siitä kulmasta, että mikä toimii laulun kannalta parhaiten, Malja kertoo. – Mehän tullaan aika konservatiivisesta studiotyöskentelytaustasta. Confession olisi ennättänyt kauppoihin jo kesällä 2020, mutta bändi ja etenkin sen taustavoimat halusivat katsoa, miten kauan pandemian synnyttämät poikkeusolot lopulta kestäisivät. Olin aina ajatellut, että kun Bodom lopettaa, mäkin lopetan, koska en kuitenkaan saisi vastaavia kicksejä mistään muusta. Tuotteliaana säveltäjänä Ylikoski oli demottanut ”file-kassillisen” uutta materiaalia, johon Malja ryhtyi työstämään lauluosuuksia. Se oli vaikuttunut siitä, että me oltiin nähty niin paljon vaivaa. Kun vaimokin oli, että ”joo joo, nyt meet siihen bändiin”, niin sanoin, että selvä. – Joo, Bodomin saavutukset ovat niin omassa luokassaan, Ylikoski täydentää. Vaikka miehet olivat etäisesti tuttuja, menestyneen metallibasistin pyytäminen uuteen rockbändiin ei ollut mikään selviö. Mutta sitten Bodomin teknikko kysyi, saako Maljan Ville soittaa mulle. – Se oli hyvä järjestys tehdä asioita, Ylikoski lisää. – Me äänitettiin eri paikoissa ja monessa osassa, ja ekan studiosession jälkeen tehtiin vielä ihan uusia biisejäkin. – Mutta toisaalta mulla oli sellainen käsitys, että sen bändin sisällä vallitsi tosi maanläheinen mikroilmasto, vaikka puitteet olivat suuret. – Siihen vaikuttivat paljon meidän luottotyypit, kuten Fullsteam Agencyn Toni Ritonen ja manageri Urs Middelhauve, Seppälä kertoo. Kitaristi jatkaa, että Moon Shot rakensi ensimmäistä albumiaan kauan ainakin verrattuna siihen, miten heillä on aiemmin ollut tapana työskennellä. Sellaisesta, jossa harjoitellaan treeniksellä kymmenen biisiä ja sitten käydään nauhoittamassa ne neljässä viikossa. Olen aina ollut utelias tutustumaan uusiin alueisiin, Se oli mulle uudenlaista musaa. Kaikki keskittyivät omaan kaistaansa. Sitten me tavattiin Jussin kanssa ekan kerran. ”Jengi on istunut sisällä keväästä 2020 lähtien, ja voi olla, että ensi talven jälkeen bändin soittama elävä musa on just sitä, mikä kiinnostaa nuorempiakin.” alussa ”Helsingin sumuisessa yössä” ja myöhemmin Kuopiossa, kun basisti ilmaantui sinne katsomaan Lapkon keikkaa. Confession tehtiin ihan eri tavalla, palasissa, kaikessa rauhassa. – Me tehtiin Julius Maurasen kanssa pitkä jälkituotantosessio, jonka aikana biisit ottivat vielä pitkiä harppauksia eteenpäin, Ylikoski sanoo. – Kun Bodom teki hajoamispäätöksensä, mietin ihan vilpittömästi, että en soita enää mitään. – Henkka totesi silloin, että ei tää ainakaan biiseistä jää kiinni, Ylikoski sanoo ja hymyilee. – Kukaan ei tietenkään voinut tietää, miten kauan keikkailu tulee olemaan mahdotonta. Laulaja huoMoonshot-taitto_c.indd 34 Moonshot-taitto_c.indd 34 7.10.2021 17.02 7.10.2021 17.02. – Silloinhan syntyi sellainenkin koulukunta, joka halusi piristää koteihinsa sulkeutuneita ihmisiä julkaisemalla uusia levyjä, Malja huomauttaa. Malja lisää, että uusi työskentelytyyli ei ollut pelkästään hyvää vaihtelua vaan myös hyödyllistä. Istuttiin niiden taloyhtiön pihakeinussa juttelemassa. Moon Shotin laulusessioissa ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin laulamista, jolloin pystyin oikeasti keskittymään. Biisit kuin bensaa Moon Shot lähti liikkeelle nimenomaan biiseistä. Seppälä naurahtaa, että kaiken tuon jälkeen levy tuli valmiiksi yhtäkkiä ja yllättäen. Siinä vaiheessa olin jo aivan lopussa ja ulkona todellisuudesta. – Harmillisen usein bändejä perustetaan puheiden eikä musiikin varaan. Seppälä kertoo, ettei hänellä ollut aikomustakaan jatkaa soittamista. Seppälä jatkaa, että heidän kaltaisistaan tyypeistä prosessi tuntui erikoiselta. Me palloteltiin eri versioita biiseistä. – Kyllä siinä piti miettiä, että voiko Henkkaa edes kysyä tähän ja että voisiko se lähteä mukaan tällaiseen. – Hatunnosto heille, että saivat pidettyä meidät aisoissa. Hommassa oli paljon kivoja elementtejä. Biisit olivat niin hyviä, että päätin hypätä päistikkaa mukaan. – Lapkon levytyssessiot olivat kestäneet jo monta viikkoa, kun lopulta koitti aika alkaa laulaa. Maljan ehdotus uuden bändin perustamisesta oli Seppälästä ”kiva ja imarteleva”. mauttaa, että erikoisesta lähtöasetelmasta huolimatta Moon Shotia puski eteenpäin pelkästään musiikin voima. – Ei se kuitenkaan kaukana ollut, ettei sitä pantu ulos liian aikaisin. Maljan kaista vaikuttaa paljon entistä leveämmältä. Sama juttu muiden soitinten äänityksissä. – David Bottrill (Moon Shotin levyn tuottaja, Lapkonkin kanssa aikoinaan työskennellyt kanadalainen) ihmetteli studiossa, että miten lauluja soitto jutut osuvatkin näin harvinaisen hyvin yhteen
Paljon kokeneet kehäketut odottavat jo malttamattomina, että keikkoja pystyisi soittamaan isommallakin kädellä. Albumia tehtiin hitaasti siis siksi, että edes bändi itse olisi varmasti tyy tyväinen jälkeen. Ensimmäinen single, uhmakkaasti ni metty Big Bang julkistettiin vuoden 2020 lopulla, kun albumi oli ollut val miina jo puoli vuotta. Siis sen, että yhdessä tekemi nen on kivaa ja että tästä saa onnistu misen elämyksiä. Perspektiivi on muuttu nut. – Ensimmäisen vuoden aikana ei ol lut vielä mitään, mistä vetää bändin asi oita eteenpäin, basisti sanoo. Saa olla tyytyväinen, että vastaanotto on ollut näin hyvä. Ylikoski miettii, että Moon Shotissa olo on erilainen kuin edellisten bän dien alkuvaiheissa. Aina ei voi olet taa, että joka asiassa on kyse juuri mi nusta. Olen nostanut tekoprosessin ansaitsemaansa arvoon. Me tiedetään, että jos rokkimusalla meinaa pärjätä, on oltava valmis tekemään paljon duunia. Joku videonäyttöjen määrä ei enää välttämättä ole mikään itseisarvo. Biisin nimi tun tuu sikäli hauskalta, että viimeksi ku luneen puolentoista vuoden aikana sen enempää Moon Shot kuin mikään muu kaan (paitsi pandemia) ei ole jyrähtänyt käyntiin alkuräjähdyksen voimalla. – Melkein vuosi tosiaan meni niin, että bändistä tiedettiin vain nimi ja se, että siinä soittaa ”kuuluisia” jätkiä, Seppälä naurahtaa. – Me ollaan samalla viivalla. Moon Shotilla on takana vasta muutama live-esiintyminen. Vaikka siitä, että treeneissä tapahtuu jotain palkit sevaa. – Tää on joukkuelaji, jossa bändiä työntävät eteenpäin monet eri tahot. Sellaisia, että on ihan sama, mi tä bändi tekee, koskaan se ei riitä. – Hitaaseen tahtiin oli syynsä, Yli koski tunnustaa. Ja mitä managerei hin ja agentuureihin sun muihin tulee, Tämä on se ympäristö, jossa Ville Malja ja Jussi Ylikoski ovat tottuneet olemaan kuin kotonaan. Nykyään ymmärtää paremmin tiimin merkityk sen näissä hommissa. Moonshot-taitto_c.indd 35 Moonshot-taitto_c.indd 35 7.10.2021 17.02 7.10.2021 17.02. – Nyt arvostaa vähän eri asioita. – Tällaisiin bändeihin kohdistuu usein aivan älyttömiä odo tuksia. Kuluvan vuoden aikana Moon Shot on ripotellut julki yksittäisiä biisejä. Kun alkaa soittaa erilaista musiikkia eri ihmisten kanssa eri tekniikalla, siinä on tekemistä. Seppälä sanoo, että paineita on ollut muutenkin kuin vastaanoton suhteen. Olen oppinut hekumoimaan matkasta. Bändissä on duunia Se, mikä Moon Shotissa on uutta, on kasvanut vanhasta. Kun eteen tulee tilanteita, ne eivät ole osalle bän distä arkisia ja osalle ihmeellisiä flip pailun aiheita. – Jos saa kicksit vain silloin, kun joku video saa miljoona katselukertaa, menettää aika paljon koko prosessista. – Tätä ennen olen soittanut käytän nössä pelkästään Bodomin jätkien kanssa. Matkan hekuma Aika kuluu hitaasti, kun on annettu suuria lupauksia. – Toki se helpottaa, että kaikilla bän dissä on kilsoja alla, Ylikoski sanoo. Sormi soundi sopii hyvin tähän musaan, mutta uuden tekniikan opettelussa on ollut kova homma. Seppälä antaa ymmärtää, että tästä on hyvä jatkaa. Hakilan soittotyy li ja Ylikosken tavaramerkkimäiset rif fit ovat Disco Ensemblen faneille tuttu ja elementtejä siinä missä Maljan ääni Lapkodiggareille. – Kun bändiin kokoontuu monta tunnet tua hahmoa, homma voi olla feikkiä kin. Jos se olisi, bändi ei tulisi olemaan kovin pitkäikäinen. Moon Shotissa soitan bassoa plektran sijasta sormilla, mikä tekee siitä melkeinpä uuden instrumentin. – Nyt, kun ulkona on sinkkuja ja videoita, tilanne on paljon parempi. – Ja jos asiat toimivat, me tiedetään, että se ei ole pelkästään meidän omista taikavoimista kiinni, Malja lisää. Moon Shotin ole massaolo paljastettiin maailmalle tam mikuussa 2020. Vaikka Moon Shotilla on puolellaan kokemuksen tuomia etuja, taakse jää neet mailit eivät lyhennä edessä olevaa matkaa. – Joku sanoi, että luojan kiitos tää on hyvää musaa, koska nyt on koossa sel lainen kokoonpano, että musiikki olisi voinut jäädä toiseksi, Malja nauraa. Ensimmäiset sävelet kuultiin vasta yksitoista kuukautta myöhemmin. – Voi hyvin kysyä, että mitä se me nestys edes on, Malja sanoo. Yhdessä ne kuiten kin ovat jotakin tuoreempaa ja omalei maisempaa kuin osiensa summa. Se taas edellyttää, että ihmisissä on tietynlais ta energiaa
Kolmen maailmalla kiertäneen bändin jäsenet osaavat varmasti jo sanoa, mikä kannattaa ja mikä ei. Mutta vaikka toinen jalka lepää kokemuksen varassa, toinen on tyhjän päällä. Voi jopa olla, että areenaluokan bändeillä suuret kiertueet on sovittu niin, että setissä on oltava tietyt hitit. Ei ole varmuutta siitä, tuleeko jengi katsomaan. Management on antanut ymmärtää, että passi ja työluvat tulevat olemaan tarpeen. Soitan eri tekniikalla ja eri puolella lavaa kuin olen soittanut viimeisen 25 vuoden ajan. Keikoilla on tietenkin ollut myös Disco Ensemblen ja Lapkon diggaajia, onhan noista bändeistä vähemmän matkaa Moon Shotiin kuin Children Of Bodomin brutaalista ja teknisestä metallista. – Mä haluaisin istua parin kolmen vuoden päästä tässä samassa pöydässä ja todeta Moon Shotin toinen albumi kädessä, että tulihan niitä keikkoja soitettua ekan albumin jälkeen, Malja sanoo. Seppälä tahtookin lähettää terveiset Moon Shotin keikkojen eturivistä bongaamilleen Children Of Bodom -faneille. Eikä minkäänlainen sosiaalisuus ole edes välttämätöntä: teknologia tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden tuottaa julkaisukelpoista soundia ilman kalliita mikrofoneja, muita ihmisiä, kelluvia studiotiloja ja vuosien harjoittelua. Rundata ympäri maailmaa. – Se oli positiivista energiaa, ei pelkoa. – Mutta nyt tilanne on toinen. – Loppuaikoina en enää jännittänyt Bodomin keikkoja, Seppälä sanoo. – Ne kolme keikkaa olivat meille tosi tärkeitä. 36 SOUNDI SOUNDI PB meillä on yhden levyn tehneeksi bändiksi tosi hyvä set up. Moon Shotin jäsenet ovat nousseet lukemattomille lavoille, ja se on jättänyt heihin jälkensä. – Jos sellaisesta alettaisiin edes puhua, niin spekulointi tulisi olemaan aikamoista, Malja muotoilee. Siitä on tullut hienoa turvallisuuden tunnetta, kun muuten kaikki on vielä niin uutta. Muun muassa The Guardian ja Helsingin Sanomat ovat julkaisseet artikkeleita siitä, miten uudet rockbändit tuntuvat kadonneen. – No, esimerkiksi tietynlaiset Puolankeikat tammikuussa ovat juttuja, joita ei enää haluaisi tehdä. – Mutta se kolmen keikan koeponnistus tuntui hyvältä ja ihmeen luontevalta. Kitaristi on samaa mieltä. Jännitys on kaveri, josta kannattaa ottaa kaikki irti. ”Olen oppinut hekumoimaan matkasta. – Viimeisen kymmenen vuoden ajan on ollut pinnalla sellaiset musatyylit, että bändejä ei ole hirveästi näkynyt, Ylikoski sanoo. Ylikoski sanoo vierastaneensa aina koko konseptia. Ihmiset ovat sosiaalisia eri tavalla kuin ennen. Toisaalta pandemiavuoden aikana sähkökitaroiden myyntikäyrään on ilmestynyt piikki. Mulle ajatus vanhan kierrättämisestä on tosi haastava. Monelle instrumentille sovitettua musiikkia voi tehdä osaamatta varsinaisesti soittaa mitään. Se on vähän kuin myöntäisi, ettei uusi juttu ylitä vanhoja. – Virheistään oppineena voi tietenkin karsia kaikkein typerimmät jutut pois, Seppälä sanoo. – Multakaan jännittäminen ei koskaan lähtenyt pois, mutta siinä on mukana tosi paljon intoa, Ylikoski sanoo. Suuri kiitos heille. – Mä olen aina ollut kova jännittäjä, mutta se ei ole mulle kauhua vaan voimavara, joka purkautuu keikalla, laulaja jatkaa. Koronan vuoksi oli ihan hilkulla, ettei niitäkään olisi päässyt vetämään. Keikoilla Moon Shotilla on tukenaan Block Of Flatsin kitaristi Jesse Kataja, jonka vastuulla on soittaa tarvittavia lisäsoittimia. Maailma on erilainen paikka kuin silloin, kun Lapko, Disco Ensemble ja Children Of Bodom hallitsivat. Helpottava puoli keikkailussa on se, että ainakin periaatteessa Moon Shot houkuttelee saman katon alle kolmen eri bändin faneja. Vallitsevat olosuhteet eivät siis varsinaisesti ruoki ajatusta kvartetin perustamisesta. Päätellen siitä, miten kolmikon silmät suurenevat tämän kysymyksen äärellä, Moon Shot ei ole edes harkinnut moista. – Jengi on istunut sisällä keväästä 2020 lähtien, ja voi olla, että ensi talven jälkeen bändin soittama elävä musa on just sitä, mikä kiinnostaa nuorempiakin. Me saatiin kuvattua hyvää videomatskua, ja nyt jengi lopultakin näkee, mistä tässä on kyse. – Se vaatii heiltä avointa suhtautumista, mikä on jo itsessään ihan helvetin arvokasta. – Kyllä mä toisaalta ymmärrän, miksi Audioslave soitti aikoinaan myös Soundgardenin monsteribiisejä. Eihän kitaran välttämättä tarvitse palata suureen suosioon, mutta ei sekään mahdotonta ole. Kun Henkka sanoi Saksassa, että häntä jännittää, kehotin nauttimaan siitä tunteesta. Siksi ekalla keikalla Saksassa vähän jännitti. – Muuten olisi kivaa päästä vetämään kunnolla keikkoja ihan niin kuin ennenkin. Niitä on, mutta ne ovat keski-ikäisten hommaa. Enää ideoita ei tarvitse vaihtaa autotallissa soitinten ja laitteiden keskellä, kun voi kommunikoida netissä. Vaikka siitä, että treeneissä tapahtuu jotain palkitsevaa.” Moonshot-taitto_c.indd 36 Moonshot-taitto_c.indd 36 7.10.2021 17.02 7.10.2021 17.02. New York Timesin haastattelemien kitarakauppiaiden mukaan kyse ei ole edes siitä, että varakkaat vanhat herrat olisivat aikansa kuluksi ostelleet lisää soittimia. Olin saanut itsevarmuutta, oli tullut rutiinia, ja tiesin, että yleisö diggaa bändiä. – Sekin pitäisi ottaa huomioon, miltä se tuntuisi vanhojen bändien muista tyypeistä. Yllättävä lähestyminen Viersenin kaupungista johti lavaneitsyyden menetykseen Saksassa, ja Suomeen palattuaan bändi esiintyi Oulun Qstockissa ja Porin Porisperessä. – Mä mietin jo ensi kesää ja ajattelen, että ilmassa on selkeästi rock-havinaa, Malja luottaa. Jännitys on ystävä Moon Shot soitti ensimmäiset keikkansa heinäkuussa. On siistiä, että tässä iässä keikat voivat vielä tuntua tältä. Ei ole vielä itsevarmuutta tehdä tätä. Siihen vaihtoehtoon tarttuu moni, ja siihen on syynsä. – Ai vähän. – Yksi syy siihen, että bändejä on vähemmän kuin ennen, on se, että tässä on ihan hirveä homma, Malja jatkaa. Valmiiseen pöytään Moon Shot ei silti pääse. – Kun neljä äijää hitsaa uuden bändin valmiiksi, siinä on ihan helvetisti duunia verrattuna siihen, että perustaa sooloprojektin, jossa tekee itse itselleen Logicilla taustoja. Kaupan kerrotaan käyneen vilkkaana myös millenniaalien ja naisten kanssa, ja soitonopetussaiteilla on ollut vilkkaasti liikennettä. Pelkkä ajatuskin saa laulajan kasvot kirkastumaan. – Oikeasti hyvät rockbändit ovat yhä harvemmassa. Mitä muuta Moon Shot ei aio keikoilla enää tehdä. – Jossain vaiheessa havahduin huomaamaan, ettei sitä tuttua pahaa oloa enää tule ennen keikkaa. – On ollut kiva nähdä yleisössä tuttuja naamoja. – Se on shamanistista vastapainoa kaikelle järjen käytölle ja suunnittelulle, jota bändissä myös tarvitaan. Meidänkin bändissä soittaa nelikymppisiä, joten tuskinpa fanikuntakaan tulee olemaan teinejä. Moon Shotin livekone kävi kaikilla neljällä pytyllä. Moni tunnettujen kasvojen uusi kokoonpano varaisi biisilistasta tilaa vanhojen bändien klassikoille. Se oli ihan äärimmäistä, Malja puuskahtaa. Samoin kahdenkymmenen tunnin ajot keikalta toiselle niin, että joudutaan vielä juoksemaan autosta suoraan lavalle, Ylikoski sanoo. Rutiinit eivät tunnu tällaiselta. – Kyllä vanha Bodom-fani joutuu varmaan hiukan jumppaamaan, että saa kiinni Moon Shotin meiningistä, Malja arvelee. Toisin kuin Lapkossa, Malja ei enää soita keikoilla kitaraa vaan keskittyy laulamiseen. – Oli helvetin siistiä, Ylikoski kiteyttää. – Ja se on täysin mahdollista
facebook.com/InfernoMagazine instagram.com/inferno_magazine twitter.com/infernomagazine Inferno tulostus.indd 37 Inferno tulostus.indd 37 8.10.2021 11.34 8.10.2021 11.34. ELÄMÄ ON RASKASTA inferno.
Yhteistyön sanelee henkilökemioiden kohtaaminen. ”Mulle tuli iso välähdys siitä, että musa-alalla on vieläkin aika lääväistä meininkiä.” K u v a: Ii ri s H ei k k a Linda Fredriksson -taitto_b.indd 38 Linda Fredriksson -taitto_b.indd 38 8.10.2021 12.24 8.10.2021 12.24. 38 SOUNDI SOUNDI 39 38 SOUNDI SOUNDI 39 Teksti: Mikko Meriläinen Jotain sieltä ja väliltä Muun muassa Mopon, Ricky-Tick Big Bandin ja Superpositionin riveistä tuttu saksofonisti Linda Fredriksson on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa omasta sooloalbumistaan. Linda Fredrikssonin soitto on isossa roolissa erityisesti Mopossa, mutta hän on saksofoneineen ahkera vierailija myös muiden julkaisuilla. Juniperia tehdessä tärkeintä oli löytää juuri oikea tunnelma kuhunkin kappaleeseen, ja keinot sen löytämiseen olivat monet
Albumin ensimmäisenä singlenä julkaistiin kappale, joka oli totellut alusta asti nimeä Neon Light. Minna uskalsi katsoa sitä perintei sen jazzkonvention ulkopuolelta. – Minna kuunteli demot ennen kuin mentiin studioon ja sitten stu dion jälkeen, ja siinä vaiheessa Min nan osuus muuttui tosi merkittäväk si. Koiviston kanssa käymiensä kes kustelujen pohjalta Fredriksson alkoi luottaa siihen, että demoista välittyy jotain nimenomaan hänen omaa maailmaansa ja siitä kannattaa pitää kiinni. – Se aihe on tuntunut viime aikoi na tosi rajulta. Mullakin on lähipiirissä ihmisiä, joi hin se vaikuttaa konkreettisesti. Esimerkiksi Lempilaulunikappaleessa kuultava hyräily oli alun perin suunniteltu saksofonimelodiaksi. Omien bändiensä lisäksi Linda Fredrikssonia on ehditty kuulla mo nissa yhteyksissä – jazzin ulkopuo lellakin esimerkiksi Pykärin, Stina kon ja Kalevauva.fin kappaleilla. – Ajattelin, että kannattaa olla mu kana ja nauraa niille jutuille. – Välillä se tarkoitti sitä, että tie tyllä tavalla epävireessä olevassa vanhassa mökkipianossa olikin just se oikea tunnelma. Hän kuoli tou kokuun lopussa, juuri silloin kun viimeistelin levyä. Ja kun ajattelee, että mä olen ollut itse se urpo, joka heittää niitä käsittämättömiä juttuja, mutta minäkin olen tullut sieltä ulos ja ta junnut, että jos käytän tällaisia sano ja ja heitän tällaisia juttuja niin mä vahvistan vallalla olevaa tosi ahdis tavaa kuviota, niin yhtä hyvin se sa ma oivallus voi tulla muillekin. – Esimerkiksi juurikin se Lempilauluni – vaati hirveän ison henkisen työn, että pystyin astumaan sen as keleen yli, että levylle nyt vaan tulee mun mumisemana biisin eka teema versus se, että soittaisin sen sakso fonistina. Tai on sitä niinkin tehty, mutta tekemi sen ydin on ollut aivan muualla. Linda Fredriksson -taitto_b.indd 39 Linda Fredriksson -taitto_b.indd 39 7.10.2021 17.03 7.10.2021 17.03. Sosiaali ja terveysministeriön asettama työryh mä on valmistellut translain uudis tusta kuluvan vuoden aikana. 38 SOUNDI SOUNDI 39 38 SOUNDI SOUNDI 39 M itä tehdä, jos haluaisi ottaa kantaa taiteellaan mutta il maisun kanavaksi on valikoi tunut instrumentaalimusiikki. Se on rakenteellista väkivaltaa. – Kappaleen nimeäminen on tär keä osa prosessia, se on kuitenkin harva kohta missä voi sanoa jotain. – Onneksi on tosi paljon ihania tyyppejä. Tul tiin tosi hyvin toimeen ja mulle tuli intuitio, että tässä on tyyppi, joka tajuaa. – Tosi tärkeä asia oli, että miten mä saisin toteutettua biisien tarkim man ja oikean tunnelman. – Siinä kappaleessa mun alkupe räinen demo oli niin huono äänen laadultaan, ettei sitä voinut edes käyttää. Kuin ka kertoa tärkeänä pitämistään asi oista ilman sanoja. Ja itse asiassa mun suusta kuultiin varmas ti niitä pahimipia juttuja. ”Vanha reikäinen kitara” ei ole mikä tahansa soittopeli, vaan sama Landola, jolla yläasteikäinen teini Linda opetteli ensimmäisiä sointu jaan ja jota hän edelleen käyttää säveltämiseen. Näin ihan mielettömän pal jon vaivaa, että sain sen saman tun nelman takaisin. Hän nostaa esiin kaksi itselleen erityisen merkittävää nimeä: singlei näkin julkaistut Neon Light (And The Sky Was Trans) sekä Nana – Tepalle. Mä yritin sen jäl keen äänittää sitä oikeasti studios sa kitaralla ja kokeiltiin vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta niissä ei ollut sitä oikeanlaista fiilistä. Mun levy sai sitten olla jotain sieltä ja väliltä. Halusin, että siinä olisi sellainen fiilis, että joku istuske lee laiturilla ja laulelee sitä itsekseen. Jälkituotannossa – jonka rooli kas voi levyn teossa merkittäväksi – kor vaamattomaksi avuksi nousi tuottaja Minna Koivisto. Tai vanha reikäi nen kitara versus joku huippuyksilö. Yhdessä kielessä oli vieläpä sellainen irtonai nen metallihörpylä, joka pärisi just täydellisesti. On ollut iso prosessi tunnis taa se kuvio ja oi valtaa, että tämähän voi mennä mo nella muullakin tavalla. Inspiraation lähteinä olleet artistit kuvastavat hyvin Juniperiin syväl le pesiytynyttä genrekarsinoiden unohtamista ja seikkailunhalua. Fredriksson kertoo alusta asti ajatelleensa, että kyseisessä kappa leessa ollaan kuolemaan liittyvien tunnelmien äärellä. Siis se, että Suomes sa translaki on edelleen niin hirveä. Fredriksson tunnistaa itsekin ol leensa mukana ”musiikkialaan si säänkirjoitetussa vanhassa sössös sä” koska ajatteli, että se on irroitta maton osa bänditoimintaa ja musan tekoa. Optimaalinen työskentely ympäristö on viihtyisä, inspiroiva ja turvallinen. Linda Fredrikssonilla on tähän ai nakin yksi konkreettinen vastaus: kappaleiden nimet. J uniper on jazzlevyksi epätyy pillinen, sillä sitä ei ole tehty studiossa huippumuusikoiden kesken livenä purkkiin soittaen. Levyn pohjana on Fredrikssonin kitaralla ja pianolla tekemät sävel lykset, joiden pohjalta lähdettiin et simään oikeimmalta tuntuvaa toteu tustapaa. Hänen ensim mäisellä sooloalbumillaan Juniperilla onkin kiinnostavia kappaleiden nimiä, kuten ytimekkään suloinen Lempilauluni tai pitkästi maalaileva Transit In The Softest Forest, Walking, Sad, No More Sad, Leaving. Levylle päätyi siis studiosessioi den ohella Fredrikssonin kotidemo jen materiaalia ja luonnokseksi tarkoitettuja ideoita. – Ajattelen, että on hyvän tuot tajan piirre, ettei hän yritä puskea omaa asiaansa vaan koettaa poimia artistin oman äänen ja korostaa sitä. Nanan outro oli se, mitä tein viime metreillä, ja sa malla meidän mummin kunto alkoi nopeas ti romahtaa. Lopulta päätettiin, että tähän nyt tulee tämä mun soittama römppäkitara koska tässä on se tarkin tunnelma. Välillä se vaati perinteisiä studiosessioita, välillä jotain tyystin muuta ja välillä niiden luovaa yhdis telyä jälkituotannossa. Yhtenä il tana taivas helotti menemään ihan translipun väreissä. – Se on äänitetty läppärin built in mikillä demottaen, että tässä olisi tämmöinen juttu. – Tein Pinetreebiisin demoa sillä kitaralla kotona, ja siinä sattui ole maan just oikea soundi. S tudiosessioissa olivat mukana Olavi Louhivuori (rummut), Mi kael Saastamoinen (kontrabas so) ja Tuomo Prättälä (koskettimet). – Nana – Tepalle on omistettu meidän mummille. – Mä tiedettiin jotenkin toisemme, ja sitten mä vaan lähetin viestiä että mennään kahville juttelemaan. Se loksahti. Kesti aika kauan tunnis taa, että mähän en tykkää näistä sek sistisistä ja homofobisista läpistä. Se oli juhlallista ja koskettavaakin, Fredriksson avaa. Loppu metreillä nimi sai lisäyksen And The Sky Was Trans. – Jossain vaiheessa mulle tuli iso välähdys siitä, että musaalalla on vieläkin hetkittäin aika lääväistä meininkiä. Ja että mu santekokulttuuria voi aktiivisesti it se luoda. Kunkin biisin oman tunnelman. – Levyä tehdessäni mä huomasin kuuntelevani ja ajattelevani artisteja vapaan ilmaisun ja improvisaation puolelta, sellaisia kuten Alice Coltra ne, Pharoah Sanders tai Iro Haarla. Suomi esimerkiksi on ainoa Poh joismaa, joka vaatii sukupuoltaan korjaavalta sterilisaatiota. Ja hän on ollut tosi, tosi tärkeä tyyppi mulle. – Nimen loppu istahti kohdalleen kesällä meidän mökillä. Hän sanoo tekevänsä päätökset yhteistöistä henkilökemioiden poh jalta. Sitten ta jusin, että sen työnimi on koko ajan ollut Nana, joka on ilmeisesti espan jaksi isoäiti. He soittavat myös Fredrikssonin livebändissä, joka debytoi marras kuun alussa Tampere Jazz Happe ningissa. Jotkut, kuten Lempilauluni, ovat semmoisia, joissa on ollut alusta as ti sama nimi, kun taas osa etsi nime ään tosi pitkään, Fredriksson kertoo. – Yhtäkkiä tuli olo, että tämähän kertoo meidän mummista. Ja samaan aikaan kuuntelin Sufjan Stevensiä, Fever Rayta, Billie Eilishiä ja muuta sellaista, mikä on tosi kau kana mistään jazzista
Albumi kääntää Deafheavenin sävyt päälaelleen: shoegaze on ottanut nisVALOISAMPAA SYNKISTELYÄ Deafheaven-taitto.indd 40 Deafheaven-taitto.indd 40 7.10.2021 17.04 7.10.2021 17.04. Deafheaven leimattiin hipsterien black metaliksi, johon bändi vastasi enemmän naureskellen kuin ottamalla asiasta itseensä. 40 SOUNDI SOUNDI 41 Teksti: Mirko Siikaluoma Virkistävän ennakko luulottomasti metalliin suhtautuva Deafheaven on aina osannut herättää tunteita puolesta ja vastaan. Mutta mikään käänteistä ja ristiriitaisuuksista bändin uralla ei valmistanut Deafheaven-faneja siihen, mitä elokuussa 2021 päivänvalon nähnyt Infinite Granite -albumi toi tullessaan. S uuren yleisön tietoisuuteen sanfransiscolainen black metalia, shoegazea ja post-rockia yhdistelevä Deafheaven nousi vuonna 2013 julkaistulla Sunbather-kakkosalbumillaan, joka löysi ystäviä sekä metalliettä indieyleisön keskuudesta. Bändin elokuussa julkaistua viidettä levyä Infinite Granitea ei voi millään mittapuulla pitää metallialbumina, sillä eteerisen uutukaisen soundissa on enemmän yhtäläisyyksiä 1990-luvun shoegazeen. Kuten arvata saattaa, kaikki eivät pystyneet sulattamaan sitä, että yhtäkkiä black metalin puhutuin yhtye oli huolitellusti pukeutuva kokoonpano, jonka läpimurtoalbumin pinkki kansi muistutti enemmän Voguen typografiaa kuin norjalaista pimeyttä
Näin rohkeassa tyylinvaihdoksessa bändillä on riski menettää vanhat kuuntelijansa, eikä uusien fanien löytämisestä voi olla lainkaan varma. – Minun vaikutteeni kuuluvat jo New Bermudalla (2015). Olin aikoinaan pakkomielteinen M83:sta, ja Air, jossa Justin on myös soittanut, on yksi suosikeistani lapsuudestani saakka. Alexi Laihon kuolema muistuttaa Mehraa siitä, kuinka raskasta korona-aika on ollut etenkin addiktioista kärsineille tai kärsiville. Tapasimme heidät backstagella Norjassa ja he olivat todella kivoja. ”Suurin osa black metal -bändeistä on täynnä todella mukavia tyyppejä, jopa Mayhem.” K u v a: R o b in La an an en Deafheaven-taitto.indd 41 Deafheaven-taitto.indd 41 8.10.2021 12.36 8.10.2021 12.36. – He ovat kuin krautrockia metalliin sekoitettuna. Shiv Mehran mukaan bändi ei halua jättää metallia täysin taakseen. – Hän oli paikalla, kun kirjoitimme kappaleita, kertomassa mitä voisimme tehdä päästäksemme ideoistamme siihen lopputulokseen, mitä haimme. Mehran pian kymmenen vuoden mittaiselle taipaleelleen on mahtunut paljon käänteitä, ja kitaristin mukaan bändi on muuttunut jatkuvasti. – Meillä on paljon mahtavia kavereita skenessä ja rakastamme soittaa heidän kanssaan. Voimme aina tulevaisuudessa kirjoittaa metallisempaa materiaalia, niin kuin hetkittäin teimme Infinitellä, kitaristi pohtii. 40 SOUNDI SOUNDI 41 kaotteen metallista, joka oli nyt vain pienessä osassa parilla kappaleella. – Rakastan heitä, he ovat mahtavia, Mehra innostuu. Metalliskene on pääsääntöisesti valkoisten miesten dominoima kenttä ja ruskealle ihmiselle siinä mukana oleminen on toisinaan vähän haastavampaa. Black metal ei ole aina juhlaa Mehra puhuu mielellään black metalin musiikillisesta jylhyydestä kitaramelodioissa ja tunnelmassa, mutta kertoo vuosien varrella tulleensa aiempaa tietoisemmaksi black metalin taustalla olevista epäkorrekteista arvoista ja poliittisista mielipiteistä. Tarkoituksenamme oli kokeilla uusia tapoja kirjoittaa. Toisinaan Mehra on jäänyt keikan jälkeen backstagelle sen sijaan, että olisi tavannut faneja, koska keikkapaikalla tai sen ulkopuolella on näkynyt natseja. Selvää on kuitenkin se, ettei Deafheaven välitä ihmisten mielipiteistä tai leimoista, vaan seuraa jatkossakin sydämensä ääntä. Ja se ääni on synkkä myös Kalifornian auringon alla. Kotona jumissa oleminen ja omien addiktioidensa kohtaaminen on vaikeaa muusikolle, kitaristi harmittelee. – Kun liityin bändiin, saimme maistaa ensimmäistä kertaa parrasvaloissa oloa. Meldal-Johnsen ja Mehra uppoutuivat erityisesti syntetisaattorien saloihin. – Suurin osa black metal -bändeistä on täynnä todella mukavia tyyppejä, jopa Mayhem. – Rasismia esiintyy musiikkikentän sisällä joko suorasti tai epäsuorasti. Uusi albumi syntyi tyylivalinnoista erikseen keskustelematta. Mehra tunnustautuu myös muiden suomalaisbändien faniksi ja mainitsee nimeltä Children Of Bodomin ja Sonata Arctican. Cancel-kulttuuri voi olla ajoittain äärimmäistä, mutta tällaisissa tapauksissa se voi auttaa avaamaan ihmisten silmiä. – Sonata Arctica oli yksi suosikkibändeistäni nuoruudessa. Rasismiin ja black metal -ympyröiden liittyen mainitsen Suomessa loppukesän ja alkusyksyn aikana keskusteluun nousseen Steelfestin, josta useat bändit ovat peruneet keikkansa kansallissosialismiin assosioituvien yhtyeiden vuoksi. Uuden basistimme Chris Johnsonin myötä meillä on täysin uusi dynamiikka: vaikutteita tulee joka suunnalta, mutta olemme selvästi yhä enemmän yksikkö. – Mikään ei ole mustavalkoista, jatkamme metallifestivaaleilla soittamista, mutta nyt meillä on mahdollisuus soittaa myös monilla eri festivaaleilla. Tupla tai kuitti Deafheaven ei ole ainoa black metalia ja shoegazea yhdistelevä bändi, joka on päättänyt kokeilla irtiottoa metalligenrestä. Siinä missä muutama vuosi sitten bändin jäsenet esiintyivät haastattelussa bailaten ja jointtia poltellen, vuoden 2021 Mehra on päihteetön ja puhuu hyvin rauhallisen pohdiskelevasti. Tuottaja toi pöytään paljon uutta, kitaristi myöntää. Hänen laaja ymmärryksensä instrumenttien sävyistä ja äänittämisestä oli suurin etu. Tilanteeseen valitettavan tottuneelta kuulostava Mehra ei usko rasismin loppuvan, muttei anna sen säikäyttää itseään. Deafheavenin ohella Mehra tekee psykedeelistä pop-musiikkia nimellä Heaven’s Club (hieman Mild High Clubin henkeen). Mutta kehitystä tapahtuu, Mehra toteaa diplomaattiseen sävyyn. Levyllä tuottajana toimineella Justin Meldal-Johnsenilla on merkittävä rooli siinä, miltä uuden aikakauden Deafheaven kuulostaa. – Minusta olemme aina soittaneet hieman valoisampaa metallia, sillä kauniit elementit ovat aina olleet musiikkiamme. – Minä, Kerry ja George olemme olleet päihteettömiä jo nelisen vuotta. Mehra ja rumpali Tracy ovat tunteneet jo lapsuusvuosistaan asti ja vuosien varrella soittaneet useissa metallibändeissä yhdessä. Suomi mainittu Deafheavenin perustivat laulaja George Clarke ja kitaristi Kerry McCoy vuonna 2010, Mehra liittyi vuonna 2012 bändiin yhdessä rumpali Daniel Tracyn kanssa. – Justin sopi helposti tälle levylle, sillä hän oli tuottanut M83:a ja Airia. Emme keskustelleet ja päättäneet, että tästä levystä tulee valoisampi, Mehra kertoo syistä, miksi Infinite Granitesta tuli sellainen kuin se on. Kun katsoo Vice-sivuston tekemää Deafheavenin haastattelua vuodelta 2014, kontrasti tähän päivään on selvä. Genre on selvästi rakas, mutta black metal -skene ei ole Mehralle aina hengeltään lämmin. Jos kitaristi-kosketinsoittaja Shiv Mehraa on uskominen, kyseessä ei ole tietoinen askel pimeästä valoon. – Kun black metal syntyi, ihmiset eivät saaneet asioista selvää internetin avulla, eivätkä ihmiset olleet välttämättä niin tietoisia ongelmista. Olimme ennen todella innoissamme sekaisin olemisesta ja nykyään fokuksemme on enemmän musiikissa. Infinite Graniten loikka eteerisemmän ulosannin puolelle muistuttaa paljon blackgaze-mikrogenren pioneeriyhtye Alcestin Shelter-levyä (2014), jolla bändi hylkäsi hetkellisesti metallin lähes kokonaan ja käänsi kurssinsa pian takaisin aiempaan soundiinsa. – Pystyn samaistumaan siihen, koska meidän ystävämme Power Tripin laulaja Riley (Gale) menehtyi vasta. Vain aika näyttää, osoittautuuko Deafheavenin genreuhkapeli menestykseksi. Erityisesti huomattavaa on muutos laulaja George Clarken ulosannissa: tuttuja huutoja ei ole kuultavissa kuin parilla kappaleella, blastbeateja ei edes senkään vertaa. – Enemmänkin mietimme, pitäisikö meidän jatkaa blastbeatien ja raskaiden riffien soittamista vai tehdä jotain eteerisempää ja olla luottamatta pelkän raskauden voimaan. – Kaikkien pitäisi voida soittaa musiikkia ja ihonvärillä ei ole merkitystä siihen, Mehra summaa. Deafheavenin tyylin päivittäminen kevyempään suuntaan saattaa kuulostaa radikaalilta, mutta yhtye ei itse halua kokonaan jättää metallia ja vanhoja kuulijoitaan taakseen. Kokemus on opettanut, että black metalin kuuluisaksi tehneet hurjat tarinat ja julkisuuskuva eivät aina vastaa todellisuutta. Suomen metallibändeissä on hullun hyviä kitaristeja ja rakastan sitä, kuinka popahtavaa suomalainen metalli on, Mehra fiilistelee. Kun psykedelia on kerran mainittu, on pakko kysyä: onko psykedeelistä black metalia soittava suomalainen Oranssi Pazuzu tuttu. Olen tyytyväinen, että se muutos tapahtui, koska meno alkoi olla aika synkkää, kitaristi tunnustaa. Olin aikoinaan hullun kova power metal -fani ja Sonatassa erityisesti iski heidän lahjakkuutensa soittajina. M83:n taustapiru opastamassa Sokkona levyä kuunteleva tuskin edes aavistaisi, että kyseessä on sama Deafheaven kuin vielä vuoden 2018 Ordinary Corrupt Human Lovella
Miltä se tuntui. Syynä ei ollut soiton luokattomuus vaan esimerkiksi se, että jo purkitettuihin biiseihin tehtiin muutoksia. – Hieno Sad But True oli raskaudessaan toista maata, ja soitinkin omat osuuteni kuusikielisellä bassolla. Kun sitten työstimme kappaletta studiossa, Lars halusi yhtyeen groovaavan AC/DC:n Back In Blackin hengessä, ja se teki biisistä paljon kiinnostavamman. – Eräs syy oli ainakin se, että levyn nauhoittaminen oli hemmetin hidasta, ja työstimme pelkästään rumpuosuuksia kuukausien ajan. KORNIN YKSINKERTAISTA Metallican edellistä ...And Justice For All -albumia promotoinut The Damaged Justice -maailmankiertue päättyi lokakuussa 1989. – En osaa vieläkään sanoa, kumpi levyn epävirallisista nimistä on ”enemmän oikein”, hymähtää Newsted. Itsekin nauhoitin jokaisen biisin bassoraidat kymmeniä kertoja. James puntaroi asiaa mahdolliselta kantilta, ja sitten hän nosti peukun ylös... Jälkikäteen on helppo ajatella, että musta kansi oli jonkinlainen vastaveto ympärillä olleelle värikkäälle hulabaloolle. Metallican riveissä bassoa vuosina 1986–2001 soittaneen Jason Newstedin pitäisi ilmestyä Zoom-palaveriin tällä kellonlyömällä, mutta mitään ei tapahdu. Kun kuulin kappaleen hempeän demon ensimmäisen kerran, kysyin Jamesilta, onko hän aivan varma tästä jutusta. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta, kun artistin kanssa jo viikkoja sitten sovittu videohaastattelu menee mönkään syystä tai toisesta. Olen varma, että Sad But True on eräs rockmusiikin historian ”ilmarummutetuimmista” biiseistä! – Hätkähdyttävin uusi kappale oli silti Nothing Else Matters. No, tänä päivänä Nothing Else Matters on Metallican tunnetuin biisi, ja sen ansiosta yhtye nousi valtavirtamusiikkia soittaneiden radioiden listoille. Samaan aikaan biisi oli niin yksinkertainen, että tuntui melkein... Sen jälkeen bändin suosio nousi aivan uudelle tasolle. elokuuta 1991. James Hetfield ja Lars Ulrich kirjoittivat tuttuun tapaan suuren osan materiaalista, ja uudet yksinkertaisemmat biisit olivat varsin erilaisia verrattuna progressiiviseen ...And Justice For Alliin. kornilta. Metallican vanhemmilta levyiltä löytyi Fade To Blackin kaltaisia henkilökohtaisia biisejä, mutta Nothing Else Matters meni uudelle tasolle... Soundi otti syntymäpäivän kunniaksi yhteyttä levyllä bassoa soittavaan Jason Newstediin. Kuukausi siellä, viikko kotona, kolme kuukautta tuolla, kaksi viikkoa kotona, neljä kuukautta täällä ja niin edelleen. Että voiko Metallican kaltainen yhtye tehdä puhdasta rakkauslaulua. ”TUNSIMME OLEVAMME KUOLEMATTOMIA” Metallican mustakantinen nimikkolevy on myynyt maailmanlaajuisesti yli kaksikymmentäviisi miljoonaa kopiota, ja sen ansiosta raskas musiikki nousi Yhdysvalloissa valtavirtaan. Kun teoksen valmisteleminen alkoi, sana Metallican läsnäolosta alkoi levitä kulovalkean tavoin, ja me jouduimme lopulta tekemään duunia aikamoisen vilinän keskellä. – Näihin aikoihin Metallicassa ei juuri pidetty vapaata, naurahtaa Newsted. Alkuperäisessä lipussa on myös teksti Don’t Tread On Me, ja The Black Albumilla on toki samanniminen biisi, muistuttaa basisti. Miksi päädyitte yksinkertaiseen, lähes täysin mustaan kanteen ja siihen, ettei albumilla ole varsinaista nimeä. Kun nauhoitukset sitten venyivät, emme ehtineet miettiä esimerkiksi kantta kovin syvällisesti, ja yksinkertainen musta kansi tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Stadion tasolle. Lopulta paketin erääseen kulmaan tuli myös Gadsdenin lipusta tuttu käärme. Ehdittekö pitää minkäänlaista lomaa ennen The Black Albumin valmistelutyön alkua. – Sekin vaikutti levyn ulkoasuun, että työskentelimme keskellä Hollywoodia... Hänen soittonsa on simppeliä, mutta samalla se on äärimmäisen tehokasta. – Aikataulut olivat hurjia. ”Ei kai vaan taas” -ajatus hiipii hiljalleen mieleen. Seuraavassa henkäyk sessä muusikko kertoo kirjoittaneensa runsaasti uutta materiaalia pandemia-aikana. Katsotaan nyt, missä muodossa kappaleet tulevat pihalle – jos ne edes tulevat, sanoo Newsted. THE BLACK ALBUM JUHLII TASAVUOSIA Metallica-taitto_b.indd 42 Metallica-taitto_b.indd 42 7.10.2021 17.05 7.10.2021 17.05. 42 SOUNDI SOUNDI 43 Teksti: Timo Isoaho hkaavasti eteenpäin tikittävä aikarauta näyttää Suomen ajan olevan 01:30. Kun mietin biisiä jälkikäteen, täytyy antaa isot aplodit Larsille. – Kun kuulin Enter Sandmanin demon, pääriffi jäi saman tien soimaan päähän. Osa biiseistä soi varsin raskaasti, mutta mukana on myös kevyttä materiaalia. Toisin sanoen: kun The Damaged Justice päättyi, taisimme haukata hetken henkeä, mutta sitten katse kääntyi kohti seuraavaa albumia. Palataan näiden laulujen äärelle joskus tulevaisuudessa, mutta suunnataan nyt katse kohti Metallican Metallicaa tai The Black Albumia. – Olen säveltänyt monenlaista musiikkia, pääosin kitaralla. Tänä syksynä uudelleen julkaistun albumin alkuperäinen versio ilmestyi 12. Yhtäkkiä ruutu herää henkiin, ja hyväntuulinen Newsted aloittaa tarinatuokion pahoittelemalla muutaman minuutin myöhästymistä
Edellisen maailmankiertueen päätyttyä yhtye linnoittautui studioon Bob Rockin kanssa työstämään yhtyeen nimeä kantavaa albumia. Itsekin nauhoitin jokaisen biisin bassoraidat kymmeniä kertoja.” ”TUNSIMME OLEVAMME KUOLEMATTOMIA” Näihin aikoihin Metallicassa ei juuri vapaata pidetty. 42 SOUNDI SOUNDI 43 ”Työstimme pelkästään rumpuosuuksia kuukausien ajan. K u v at : R o ss H al fi n Metallica-taitto_b.indd 43 Metallica-taitto_b.indd 43 8.10.2021 12.25 8.10.2021 12.25
Kolmen cd:n painos sopii ”vastaalkajille”, mutta tosifanille sillä on liveosuutta lukuun ottamatta lopulta melko vähän annettavaa. Kun työ sitten saapui viimein päätökseen, tuottaja ja bändi olivat yhden asian suhteen samanmielisiä: me emme enää koskaan työskentele yhdessä. Mehän tunsimme olevamme vähintään kuolemattomia, kun nousimme lavalle puolen tunnin kuluttua, nauraa basisti. – Kun menimme studioon, tuottaja sanoi: ”Sinun tärkeä tehtäväsi on valaa tämän rakennuksen tukevat perusteet... Nyt bassoraidoille oli sovittu jo etukäteen isompi rooli. Erikoislaatuinen kokoelma on tyylillisesti aivan levällään, ja tavallaan hyvä niin. Sitä vastoin livetaltiointeja vuosilta 1991–1992 sisältävä toinen bonuslevy on tämän painoksen suola. Vincent pahaenteisen modernisti funkaavalla Sad But Truella ja Rodrigo Y Gabriela hervottomalla The Struggle Within flamencotykittelyllään. Mainitsit aikaisemmin hulabaloon... Koko halli alkoi taputtaa rytmikkäästi ja huutaa hei heitä. Erään kertomuksen mukaan yhtye ja kanadalaistuottaja Bob Rock hermostuivat toisiinsa oikein kunnolla nauhoitusten aikana. – En lainkaan. – James ja Lars olivat levyn osatuottajia, ja he olivat erittäin tiiviisti tekemisissä Bobin kanssa. ...And Justice For All on eräs rockhistorian tunnetuimmista levyistä, jolla basso ei kuulu lainkaan. Tästä yhtyeen megasuo sioon nostaneesta levystä on varmasti sanottu jo kaikki sanottavissa oleva ja se on analysoitu puhki, joten keskittäkäämme huo miomme juhlapainoksen ekstroihin. – Oman muistikuvani mukaan yhteistyö sujui silti varsin hyvin – erityisesti sen jälkeen, kun ymmärsimme tuottajan työskentelytavat ja aloimme luottaa hänen näkemykseensä. VESA SILTANEN ??. – Ainakin sitä, että sain tavata niin monia ihmisiä joka puolella maapalloa. Nothing Else Mattersista on tarjolla 12 versiota, joten eipä yllätä, että kitaranäppäily alkaa syljettää. Eri esittäjiä The Metallica Blacklist Blackened Jason Newsted sai The Black Albumilla hyvitystä instrumenttinsa sivuuttamisesta ...And Justice For All -levyllä. Mitä muistat The Black Albumin ilmestymisen jälkeisestä ajasta. ”Levy on myynyt platinaa Australiassa”, ”Tuplaplatina meni juuri rikki Kanadassa” ja niin edelleen. Monet esittäjät Weezeristä Ghostiin vetä vät biisit aivan yksi yhteen tai sen verran miedosti omalla tat silla, että luentojen tarpeellisuus jää kyseenalaiseksi. – Muistan kehittäneeni My Friend Of Miseryn päämelodian Kalifornian-taloni olohuoneessa. Olitko itse huolissasi ennen sessioita, että Bob Rock jatkaa edellisen levyn linjalla. Saimme tällaisia uutisia usein juuri ennen keikkaa, ja se oli psykologisesti varsin tehokasta... (Molemmat osapuolet olivat väärässä, sillä Rock tuotti Metallicaa vielä monen albumin verran). Ennen kuin aloitimme The Black Albumin nauhoittamisen, Bob Rock oli juuri tehnyt Mötley Crüen Dr. Kokonaisuu tena levyn anti jää harmillisen tyngäksi. No joo, olihan se bändin oma lentokonekin ihan kiva juttu! Metallican vuonna 2015 alkaneessa uusinta julkaisujen sarjassa ollaan edetty The Black Albumin äärelle. En valehtele, kun sanon kaikkien ihokarvojeni nousseen pystyyn... 44 SOUNDI SOUNDI PB 44 SOUNDI My Friend Of Misery on sinun, Hetfieldin ja Ulrichin kirjoittama biisi. – Hahmottelin jatkuvasti omia juttuja, ja annoin niitä sitten muiden kuultavaksi. Metallica Metallica – Remastered Expanded Edition Blackened Ei tätä jättitribuuttia ole tarkoitettukaan kuunneltavaksi putkeen, ja harva seuloo edes sen kaikkia biisejä. Iso halli oli loppuunmyyty, ja Enter Sandman alkoi yhtäkkiä soida lujalla äänenvoimakkuudella. Feelgoodin, ja sen levyn bassosoundi on todella voimakas ja erotteleva, sanoo Newsted. Miten se syntyi. Kun jostakin biisistä oli takana vaikkapa kuusikymmentä ottoa, tunnelma saattoi toki olla kiristymään päin, hymähtää Newsted. Kun teet homman hyvin, basso tulee kuulumaan levyllä todella selvästi.” Niin myös tapahtui. Bob otti ohjat käsiinsä ja me lähdimme seuraamaan häntä – tunnetuin seurauksin. – Kävin äskettäin eräässä urheilutapahtumassa. Usein muuten asiallinen ilmavampi luenta on pilattu tuomalla väkisin mukaan alkuperäisen ras kassoutuisuutta. Hiphopversiot ja akustiset hyminät jäävät mitäänsanomatto miksi tai jopa kehnoiksi. Useimmat ideat soundasivat Motörheadin äpärälapsilta, mutta toisinaan kirjoitin seesteisempää materiaalia, kertoo Newsted. Ajattelin ensin, että aihiosta voisi muovautua Orionin kaltainen instrumentaali, mutta James päätti kirjoittaa siihen myös sanat. Läpikuuntelukoke muksena 53 versiointia Metallican mustan albumin 12 raidasta on tuskastuttava ja aiheuttaa yökkäysrefleksin jo isoimpien bii sien introissa. Sekin oli hienoa, sillä James on eräs rockhistorian parhaista sanoittajista. Entä mitä nousee ensimmäisenä mieleen tänä päivänä, kun käännät katseen kohti The Black Albumia. Parhaiten suori tutuvat St. Pelimerkit kannattaakin sijoittaa hulppeaan deluxeversioon, jossa on ekstroja 14 cd:n, kuuden dvd:n ja kuuden vinyylin verran. Vaikka albumin kappaleet ovat melodisesti vahvoja, ne eivät tunnu taipuvan kivuttomasti eri tyyleihin. Onnistumisiakin on mukana kourallinen. Puistelin päätäni ja ajattelin: ”Jumalauta, minä soitan tässä biisissä! Minun bassoni tärisyttää näiden tuhansien ihmisten rintalastaa!” Viimeistään silloin tajusin, että The Black Album, erityisesti Enter Sandman ja Nothing Else Matters, ovat tulleet osaksi laajempaa länsimaista kulttuurihistoriaa. Punkisti ryskävät esitykset ja Kamasi Washingtonin täysin ufoksi vedetty jazz ovat myös mielenkiintoisia, mutta nekin jäävät vain ihan mainioiksi. Tulkintaa ja omia näkemyksiä saisi olla enemmänkin – nyt tulee jo tunne, onko Metallican ohjeistus ollut liiankin tiukka. Osaa kappaleista ei kyllä jaksa tarpoa edes yhtä kertaa loppuun saakka. Arvioitavaksi saadun kolmen cd:n laajennetun version ensimmäinen bonuslevy sisältää riffinauhoja, demoja, tree nikämppäjamitteluja, raakamiksauksia sekä vaihtoehtoisia studioottoja. PSYKOLOGISESTI TEHOKASTA The Black Albumin studiosessioista on lohkaistu tarina jos toinenkin. KOSKINEN ?. Se oli valtavan hienoa ja avartavaa... Tuohon aikaan Metallica oli livenä murhaavan kovassa iskussa ja se kuuluu myös kokoelmalle valikoiduista paloista, eritoten vuoden 1991 Moskovan Monsters Of Rock sekä Kalifornian Day On The Green konserteista napatuista siivuista, jotka huokuvat uhoa, hikeä ja kiimaa. K u v a: R o ss H al fi n Metallica-taitto_b.indd 44 Metallica-taitto_b.indd 44 7.10.2021 17.05 7.10.2021 17.05. Kyllähän nuo ihan mielellään kertaalleen kuuntelee, mutta se riittää. – Se oli pähkähullua menoa! Lähdimme saman tien kiertueelle, ja eräs henkilökuntamme edustaja alkoi kertoa päivittäin, mitä isossa maailmassa tapahtuu. KIMMO K. Osa on oikeasti mielenkiintoisia kurkistuksia kappaleiden syntyprosessiin (kuten The Unforgivenin sinne päin soitettu treeniveto, jolla James Hetfield nauraa Kirk Hammettin “kitarasoololle” tai demot, joilla James lallattelee lauluosuudet), osa vähemmän kiinnostavia kuten kaikki rough mix versiot, joilla ei lopulta ole paljoa lisäarvoa. Vielä yksi kysymys: kuin muistelet Metallican hulluja vuosia, kaipaatko jotakin
Ei enää vihainen nuori mies, vaan turhautunut keski-ikäinen. Mobiililaitteisiin kiinni kasvanut aikamme ihminen sulkee heimoon kuulumattomat ulkopuolelle. Soundin lukijat tuntevat hänet parhaiten No Shame -yhtyeestä. Vaikkei siinä ollutkaan mitään dramaattista riitaa, se loppui kuitenkin yllättäen. Mutta taajama ei suinkaan ole kuollut, sillä Sarparannan taide näkyy ja kuuluu. PB SOUNDI SOUNDI 45 Teksti: Antti Luukkanen P erniössä perheineen asuva Sampsa Sarparanta tulee vastaan Salon rautatieasemalle ja sanoo auton ratissa ympärilleen katsoen, ettei tänne ole ikävä. Sarparanta kertoo sanansa tarkasti valikoiden, että yhden bändin jäsenen ilmoittaessa ettei kyennyt enää jatkaAIKA ENTINEN EI KOSKAAN PALAA ”Tuntuu kuin mä hukkuisin/Kaikkien näiden laitteiden piipityksiin.” No Shame -punkbändin laulajana ja kuvataiteilijana tunnetun Sampsa Sarparannan sooloalbumin ensirivit kertovat pelin hengen. Vanhat rakennukset kertovat omaa tarinaansa ylpeästä menneisyydestä, jolloin vielä junat pysähtyivät asemalla. Sampsa Sarparannan pitkään työn alla ollut Takaisin merkitykseen -levy luotaa suomalaisen miehen sielunmaisemaa ulkopuolelle jättäytymisen ja kyynistymisen puristuksessa. Oltiin valmistautumassa jo seuraavaan levyyn. Alue on katsojasta riippuen sympaattisesti ränsistynyt tai jätetty vain heitteille. Työkseen 48-vuotias kahden teini-ikäisen lapsen isä on kuvataiteilija. Takaisin merkitykseen -albumilla soi kaiken turhautumisen alla silti toivo. Olin aika lamaantunut. Asuttuaan välillä Turussa ja sitten Helsingissä Sarparanta palasi kuitenkin tuttuihin maisemiin, sillä myös parikymmentä kilometriä Salosta sijaitseva Perniö oli hänelle lapsuudesta tuttua aluetta. Huomattavan työllistäjän lähtö oli henkisesti iso isku. K u v a: Te ro Te rä n en Sampsa Sarparanta -taitto_b.indd 45 Sampsa Sarparanta -taitto_b.indd 45 7.10.2021 17.06 7.10.2021 17.06. – Kun No Shame hajosi, en puoleen vuoteen tehnyt oikein mitään. Hän virnistää asuvansa ”Perniön Beverly Hillsissä”, mutta työhuone sijaitsee Perniön asemalla. Paikkakunnalta kotoisin oleva muusikko-taiteilija on nähnyt seudun nousun ja tuhon, ja kertoo kuinka vasta juuri ennen koronaa kaupunki tuntui päässeen yli Nokian matkapuhelintuotannon lopettamisesta
Häviääkö se yhteis kunnallinen merkitys ja vaarallisuus, jos me 35vuotiaat täällä keskenään soi tamme toisillemme. – Onhan se ihan selvää, että siitä tulee No Shame mieleen, kun laulaja ja biisintekijä on sama. 70luvulla tehtiin parhaat rokkibiisit, sanoo ihminen joka on ollut 70luvulla nuori. Pahimmassa tapauksessa nelikymp pisille punkkareille käy samoin kuin punkin ensimmäiselle sukupolvelle: poteroissaan muistellaan sitä vanhaa hyvää aikaa, jonka jälkeen ei olla teh ty mitään oikein eikä mitään hyvää ole muka tullut. No Shame jaksoi taivaltaa pitkän taipaleen tehden nousujohteisen uran. – Se oli selvää, että en mä musiikinte koa voi lopettaa. Se ei tar koita sitä, että ne on absoluttisesti koko maailman mittakaavassa tai jol lain tieteellisellä todistuksella kaik kein parhaat. – Kun (punklafka Combat Rock In dustrysta kertova) Tee se itse elämä dokumentti tuli, leffateatteri oli ihan täynnä meitä 2000luvun tyyppejä. Vastapainoksi oli sitä, että kun tultiin keikkapaikalle niin jengi osoitteli toisil leen, että toi on se, joka on ollut näissä kuvioissa 20 vuotta. Tavallaan on siistiä, kun mukana on ne samat tyy pit, nekään ei ole luovuttaneet. Takaisin merkitykseen on kiinnostava levy monestakin syystä. Yhtye ei kestäisi enää yhtään kokoonpanomuu tosta. Kaikki oli ihan fiiliksissä, mutta samalla oli tunne, että tää aikakausi on mennyt eikä enää koskaan takaisin tule. Tajusi että sillä on merkitystä, että oltiin soitettu 20 vuotta. Sovitusratkaisut ulot tuvat aina pianoballadiin saakka. Kun hajoaminen tapahtui yllättäen, syntyy mielikuva että Sarparannan elä mäntyö olisi jäänyt kesken, jos musiik kiura olisi päättynyt No Shamen lopet tamiseen. Jos ei, niin sitten lo petetaan. Se on vaarallista. Mutta jonkinlainen haikeus siinä on, että pyris telläänkö me tässä. – Olen todella iloinen, kun näen tyt täreni tykkäävän Billie Eilishisista. Kun Jussi (Kenttämaa, rummut) tuli bändiin, niin sanoin jo silloin, että tää on viimei nen vaihdos. Mun soolokeikat onkin sellaisia. Oli tosi siisti fiilis soittaa niitä viimeisiä kiertueita. – Sitä vastaan me ei voida taistella, että ne biisit jotka soi silloin, kun ol tiin 16 ja elämä räjähtää on aina mei dän elämän kovimpia biisejä. – Kun No Shamen aikaan ajattelin soo lolevyn tekoa, niin meinasin että se olis sellainen mitä nyt oletetaankin punkka reiden tekevän eli folkakkarilevy. Se oli levy, joka avasi meille väylän Saksassa. Mentiin Looseen, Wasted ja Manifesto Jukebox soitti. Indielevyksi mä haluaisin si tä sanoa, mutta en tiedä onko se sitäkään. Levyn aikaan me treenattiin päivittäin tunti kaupalla. Tämä siitäkin huolimatta, että Sarparannan laulu ja tekstitystyylin tunnis taa välittömästi. Se oli se meidän aika, meidän hetki historiassa. Se on mun mielestä tän hetken punkkia. Että sielläkin olisi 5060vuotiaat keskenään. Mun suosikki radiokanavani on Radio Suomi ja kuun telen sieltä ne erikoisohjelmat. Niin, ärsyttävintä on ajatus, että kaikki merkittävä musiikki on siellä nuoruudessa. Samaan hengenvetoon hän kehuu erikseen Sarparantabändin muita jäse niä, kitaristi Janne Tanskasta, rumpali Saska Ketosta ja basisti Olli Noroviitaa. – Mulle punkissa on aina ollut kyse aatteesta. Mutta sitten mua alkoi ärsyttää se itsestäänselvyys. 46 SOUNDI SOUNDI 47 maan bändin tarina oli ohi. Sarparanta korostaa, ettei punk identiteettinä ole hävinnyt hänestä mihinkään. Mutta aikuisena ihmisenä pitäis olla sen ver ran tietoinen ihmisen psykologiasta, että se on se syy, miksi ne nuoruuden biisit on susta tärkeimmät. Mulle tuli tosi ylpeä olo, että mä ja mun bändi on ol lut osa tota. Ei mikään itsestäänselvyys millekään 20 vuotta kasassa olleelle yhtyeelle. Se on kova testi siitä, kuinka relevanttia tavaraa voi syn tyä keskiikäistyvän miehen mielenliik keistä, mutta myös osoitus siitä, kuinka luonnollisesti punkin viitekehyksessä koko ikänsä musiikkia tehnyt artisti siir tyy elämässään eteenpäin. Muuten kin ilmassa on irtioton makua menneisyyteen. Aaargh! Mitä sä ha luat. Levy on iso rockalbumi, jonka tekijä ei häpeä heittäytyä avoimesti ärtyneeksi tai rakastuneeksi. – Ja just tämä, että ”Ruisrockia ei saa enää kutsua Ruisrockiksi, kun ei siellä ole rockia”. Se ajatus kuuluu tuollakin levyllä. Se oli vaan naamioi tu globalisaatio ja kapita lismikritiikkiin – mikä on tietenkin yh tä lailla totta – mutta se vimma tuli omasta elämästä. – Olin tosi masen tunut kolmenkym pin kriisin takia ja muutenkin paskana omassa elämässä, ja se kuuluu levyllä. Tunnistin kaikki ne tilanteet, Wasted ja Endstand soi. Kun musiikki ei kiinnity tärkeisiin muistoihin, vaan on pelkkää perhearjen äänitapettia, niin se ei herä tä enää vahvoja tunteita. Se on niin säälittävän tympeä ja yksinkertaistettu asia. Se on jossain minussa. 16vuotiaana on kuitenkin eri ihminen kuin 48vuotiaana. Mun mielestä tää on se meidän White Light, heiluttaa Sarparanta White Of Hope cd:tä kädessään viitaten Social Distor tionin 90luvun punkin kulminaatio pisteeseen White Light, White Heat, White Trash (1996). Sellainen älyllinen lais kuus mua ärsyttää. Aina oli paljon jengiä ja kaikki lauloi muka na. White Of Hope Turning Black (2007) ja Ironing Day (2010) menivät kohti sitä meidän potentiaalia. Mun alkuperäinen visio oli vielä enemmän kosketinsoitinvetoi nen, vielä vähemmän punk, Sarparan ta sanoo ja myöntää, että soundi muo toutui tällaiseksi jo senkin takia, ettei kokoonpanoon löytynyt kosketinsoit tajaa. – Punkpiireissä oli aina tietty jengi, joka vihasi meitä ja se oli ihan fine. Hän sanookin, että lamaan nuksen jälkeen oli selvää, että musii kinteko jatkuu tavalla tai toisella. Kun No Shamea ei enää ollut, niin taju sin että vaikka ne soolokeikat on ihan mahtavia, niin bändin kanssa se on ihan eri juttu. Mutta nuoretkaan ei sais mennä sinne. Mutta lauantaisin tässä maalaillessa kuunte len Entisten nuorten sävellahjaa, ja sitä ajattelua en voi sietää. – Nostalgia tulee aina iän myötä asi aan. E ikä Sarparannan Takaisin merki tyk seen albumi tosiaan ole folk akka rilla rämpyttelyä. ”Kun ottaa sähkökitaran ja sieltä tulee se klassinen trademark-soundi, niin siitä ihmispolo saa vaan ihanaa lääkettä.” Sampsa Sarparanta -taitto_b.indd 46 Sampsa Sarparanta -taitto_b.indd 46 7.10.2021 17.06 7.10.2021 17.06. Todella laadukasta kamaa. – Inhoan bändejä, joissa on korkein taan yksi alkuperäisjäsen jäljellä. Ennen oli kaikki paremmin. Kuunnel tiin se uus levy ja itellä meni kylmik set, kun nuori nainen tilittää tän het ken asioita. Tällä kokoonpanolla men nään päätyyn asti. Se olisi ollut tosi masen tavaa. Mut ta aidan matalinta kohtaa hän ei etsi nyt. Oli hienoa, että me tehtiin se, mutta nyt meidän täytyy tehdä jotain toisella tavalla. Eikä me mentäis sinne kui tenkaan, kun me ollaan niin mukavuu denhaluisia. – Ennen koronaa mulla tuli surulli nenkin olo, että jos punkkeikalla ei ole yhtään nuorta, niin keikoista tulee sellai nen laskevan auringon fiilis. Kieli on vaihtunut No Shamen englannin ja suomen välillä pallottelun jälkeen koko naan jälkimmäiseksi. Vähän sama kuin mä suhtautuisin siihen, kun Pelle Mil joona tulee paikalle. Mutta mä olin ollut 20 vuotta No Sha men Sampsa, se oli mun identiteetti. – Meille ei tullut koskaan sitä vaihet ta, että keikoilla olisi toivottu vain ekan levyn biisejä. On se kuinka lapsellista tahan sa, mutta kun ottaa sähkökitaran ja siel tä tulee se klassinen trademarksoun di, niin siitä ihmispolo saa vaan ihanaa lääkettä. – En sanoisi tätä punklevyk si
Myös orwellmainen uuskieli saa kiihtymään (”Evästeet! Mitä sekin muka tarkoittaa. Artisti-identiteettisi ei voi olla enää nuori vihainen mies, muttei tyytyväinen keski-ikäinenkään kovin kiinnostavalta kuulosta. Se on vaikea yhtälö. Saa olla minuutin intro, jos meistä siltä tuntuu. – Jo bändikavereiden kanssa viestittelystä tulee helposti kärttyinen kuva. Ne on vakoilurobotteja!”). Monilta katoaa halu osallistua mihinkään mielipidettä vaativaan keskusteluun, kun ääripäiden provosointi ja tahallaan väärin ymmärtäminen käynnistyy kuin napista painamalla. En mä sitä tarkoita. – Se on kantava tuska mun jokapäiväisessä elämässä. Joku mun kaveri sanoikin, että on hienoa, että rocklevyllä on keskiikäisellekin samaistuttavia sanoituksia. U lkopuolelle jättäytymistä helpottaa, että Sarparanta tuntee suorastaan polttavaa vihaa sosiaalista mediaa ja internetin ansaintamekanismeja vastaan. Se on statement myös sitä vastaan. Konkreettisin havainto löytyy monen ihmisen suhtautumisesta sosiaaliseen mediaan ja siellä käytävään somekeskusteluun (”Ei se ole keskustelua, ne on vain sanoja ruudulla.”). Että mä olen muiden yläpuolella. Ei meillä ole kiire mihinkään. Ei siis ole sattumaa, että albumilta löytyy myös Ajan henki -niminen laulu. Saman asian saa hoidettua helpommin soittamalla, kun ymmärrät toisen asian jo äänenpainosta. Menee hirveästi energiaa ja aikaa, kun mietit sanavalintojasi, ettei ymmärretä väärin. Tällä levyllä vähän jaot telin, että a-puolella on enemmän sitä yhteiskunnallista alavirettä, b-puoli on henkilökohtaista tunnelmakuvaa mun maailmasta. K u v a: Te ro Te rä n en Sampsa Sarparanta -taitto_b.indd 47 Sampsa Sarparanta -taitto_b.indd 47 7.10.2021 17.06 7.10.2021 17.06. – Mä olen sen ratkaissut sillä, että mä en enää välitä. Koko ilmiöllä on vieläkin kauaskantoisemmat vaikutukset. 46 SOUNDI SOUNDI 47 Pahimmaksi sudenkuopaksi Sarparanta sanoo havainneensa ulkopuolelle jättäytymisen. O n siis varsin selvää, mistä Sarparanta haluaa levyllään tuoda mielipiteensä julki. – Tuntuu kuin olisin yksin maailmassa, jossa kaikki muut vetää heroiinia, mutta minä en. – Kai se on se melankolian ja toivon risteytys. Ei se ole niin. Ollaan vaarallisilla vesillä, koska en halua antaa mielikuvaa, että tässä nyt keski-ikäinen valkoinen heteromies valittaa omaa huonoa osaansa. Mutta millaisia tunteita hän haluaa kuulijoilleen ensimmäisellä sooloalbumilla viestittää. Se on kuluttavaa ja hidasta. Tulee valtava ulkopuolisuuden tunne, että olen yksin joka paikassa, kun mä en ole tuolla, Sarparanta osoittaa välissämme haastattelua tallentavaa älypuhelinta. Kun maailmanmeno ahdistaa tarpeeksi, on kotisohvalla helppo katsella jalkapalloa ja juoda lonkeroa. Mutta silloin kun tätä levyä ryhdyttiin viisi vuotta sitten tekemään, niin itsellekin sähkökitara kuulosti tosi tunkkaiselta. Sekin kuulostaa pahalta. – Nyt kitararock kuulostaa taas raikkaalta ja sitä on jopa mainstreamissa. – Meillä olikin levyä tehdessä kapinaa se, ettei tehty kahden ja puolen minuutin biisiä, vaan viiden ja puolen minuutin. Ei sellainen mitä radiosta tulee, jossa nelikymppiset naiset laulaa 16-vuo tiaan sanoilla. Sampsa Sarparanta kantaa vastuun sukunimensä mukaan nimetyn bändinsä tekemisistä, mutta oman leimansa debyyttilevylle ovat antaneet myös sillä soittavat muusikot Olli Noroviita, Janne Tanskanen ja Saska Ketonen. En mä koskaan halunnut No Shamenkaan aikana, että ne tekstit olisi ihan toivottomia. Rakkauslaulu on mun käsitys hömppälaulusta, mutta sellainen jonka voin pokkana esittää. Mutta tuntuu, että keinot on viety mun käsistä. Sen takia esimerkiksi The War On Drugs on niin ihana, kun se on raikkaan kuuloinen ja onnistuneesti moderni kitarabändi. Yhtä lailla häntä ahdistaa netin passivoiva vaikutus, keskustelukulttuurin rapautuminen, virtuaalisessa maailmassa elävien nuorten kasvava kyvyttömyys jokapäiväisestä elämästä selviämiseen ja siitä seuraavat itsetunto-ongelmat. Kappale saa edetä hitaasti, vaikka kuinka Spotifyssa pitää päästä 15 sekunnissa kertsiin
Blacksmith” Seppälästä, jolla oli nyt aikaa uudelle bändille Children Of Bodomin soitettua viimeisen keikkansa joulukuussa 2019. Onkin suuri ilo kertoa jo näin heti kättelyssä, että odotukset täytetään ja ylitetään kirkkaasti. Bodom-fanien ei tosin kannata innostua liikaa, sillä metallimättöä ei Moon Shotin musiikista löydy, mutta sitä vastoin Lapkon ja Disco ”Kun päälle yhdistetään vielä häpeilemättömän tarttuvia ja popahtavia melodioita, on koko areenallinen kuulijoita saatu koukkuun.” Ensemblen ystävät ovat bändin äärellä enemmän kuin kotonaan. Takuuvarmaa festarikamaa, jolle luulisi löytyvän kuulijakuntaa myös kotimaan rajojen ulkopuolella. Mikäli kaikkia paukkuja ei ladattu heti esikoispitkäsoittoon vaan ruutia ja puhtia riittää vielä tulevaisuudessakin, on yhtyeellä todellakin kaikki edellytykset nousta korkeuksiin. VESA SILTANEN ???. 48 SOUNDI K u v a: Ii ro K u o sm an en Levyarviot > Toimittanut: Antti Luukkanen K un bändi, jonka jäsenistön historiasta löytyy sellaiset kokoonpanot kuin Lapko, Disco Ensemble ja Children Of Bodom, julkaisee esikoislevynsä, ovat ennakko-odotukset luonnollisesti varsin korkealla. Into ja soittamisen riemu välittyvät. Moon Shotin musiikkia kuvaavat parhaiten sanat iso, voimakas ja melodinen. Orkesteri on fiksusti malttanut kypsytellä ja hioa debyyttiään rauhassa (toki koronakin on tuonut lisää aikaa), mikä näkyy koherenttina ja vahvana kokonaisuutena. Moon Shot sai alkunsa, kun vuonna 2018 uransa näyttävästi yhdeksän loppuunmyydyn Tavastian-keikan putkeen paketoineen Disco Ensemblen kitaristi Jussi Ylikoski ja rumpali Mikko Hakila päättivät pistää pystyyn uuden rockbändin. Muutamia kappaleita demotettuaan kaksikko alkoi pohtia musiikkiin sopivaa laulajaa päätyen Lapkon Ville Maljaan, joka saatiinkin varsin helposti suostuteltua mukaan syksyllä 2018. Kvartetti pelaa ja soi todella hyvin ja luontevasti yhteen. Puuttuva palanen eli basisti saatiin Henri ”Henkka T. Samalla musiikista löytyy myös tarttumapintaa ja se on helposti lähestyttävää. Kun päälle yhdistetään vielä häpeilemättömän tarttuvia ja popahtavia melodioita, on koko areenallinen kuulijoita saatu koukkuun. Miksei jopa sinne kuuhun asti. Merriam-Webster-sanakirja määritelee termin ”moon shot” seuraavasti: ”äärimmäisen kunnianhimoinen projekti tai tehtävä, jonka tarkoitus on saavuttaa monumentaalinen tavoite”. Orkesterin nimi kertoo siis jo kaiken oleellisen sen tulevaisuudensuunnitelmista, asenteesta ja musiikistakin. Kaikessa tekemisessä näkyy ja kuuluu luonnollisesti myös jäsenistön aiempi kokemus. Moon Shot Confession Moon Shot Music / OMN Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 48 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 48 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. Moon Shotin tapauksessa näin ei kuitenkaan ole vaan sen kappaleissa on oikeasti särmää ja autenttista suuruutta. Monesti bändit, jotka erikseen mainostavat tekevänsä isoa areenarockia, osoittautuvat lopulta joko varsin kädenlämpöisiksi tai irvistyttävän juustoisiksi. Nelikon ote on varmaotteisen jykevää ja sen korkeaoktaaninen rockmusiikki vyöryy päälle valtavana, hardcoresta kumpuavaa energiaa kipinöivänä massana, joka täyttää isommankin areenan
Vaikka levy on äänitetty pitkän ajan saatossa ja hyvin erilaisissa tilanteissa studioista mökkeihin ja koteihin sekä eri laitteilla ihan puhelimeen saakka, se kuulostaa yhtenäiseltä, hengen tai ehkä suuren tarinan värittämältä ja ohjaamalta, levyn päättävän Clean suureksi kasvavasta spiritual jazz -henkisestä vyörytyksestä Lempilauluni-kappaleen pieneen honottavaan kitaraan ja hyräilyyn. Tulevat ne mistä tahansa, niin päällimmäinen tunne on, että meille puhutaan. Sydämeen ???. Kappaleen lopussa mukaan liittyy Yeboyahin ystävistä koostuva ”huudikuoro” ja gospelhenkiseksi äityvä ja itkettävän kaunis lopuke päättää reissun kohottuneissa tunnelmissa. Yeboyah Perhosefekti Sony Yeboyahin debyyttilevy Perhosefekti alkaa ja loppuu yhteisöllisissä merkeissä. Melodiat ovat Juniperin voimakkaana lyövä sydän. Levyhyllyyn ?. Levy loppuu niin ikään kovassa nosteessa olevan artistitulokas Rosa Costen kanssa esitettyyn kappaleeseen Musta tyttö magiaa. Jos aiheiden puolesta liikutaan laajalla skaalalla, on myös musiikillinen spektri värikäs. Näkisin albumilla olevan sellaisen pohjavireen, että levy lähtee pyrkimyksestä kuulua osaksi jotakin, oli se sitten yhteisö, hetki historiassa tahi jotakin muuta. Itse ainakin koen, että tuo ratkaisu viestii ajatusta siitä, kuinka yhteisö on se, joka luo yksilön ja vie hänet kohti tavoitteitaan. käsitellyksi tulevat muun muassa ilmastonmuutos, seksi, herkkyys ja introverttiys. VILHO PIRTTIJÄRVI ???. Rinkiräpin ja kuorovyörytyksen välissä tapahtuu 40 minuutin aikana paljon. Perhosefektissä on paljon hyvää, mutta parasta on se, kuinka Yeboyah korostaa yhteisön roolia. Introraita vie freestyle-rinkiin, jonka keskeltä Yeboyah johdattaa kuulijan hänen maailmaansa. Lopussa tuo tavoite on saavutettu. Tuolla reissulla artisti vuorottelee yksityisten ja yleisten teemojen välillä, kuitenkin henkilökohtaista kokemustaan painottaen. Kaikkea löytyy uhkaavista biiteistä härskeihin synafunkbassoihin. Soittimeen ??. Kappaleen aikana käydään jossain mielessä läpi monia tiloja, joihin levy palaa myöhemmin: rauhaa, myrskyä, kohti jotain tulevaa tai kaukaista kurottamista, kaipausta. Levyn kokonaissoundissa on kuitenkin jotain vähän vinksallaan. Harvoin kuulee näin rikkaan valikoiman tekstuureja yhdistettynä niin ylenpalttiseen ja rikkaaseen melodiseen maailmaan. Rehellisesti sanottuna musiikillinen sanastoni ei riitä sen vian määrittelyyn, mutta jonkinlainen ponnettomuus minua häiritsee. Linda Fredrikssonin ensimmäinen soololevy on koskettava, helppoja genremääritelmiä pakeneva teos ja sellaisena yksi parhaita suomalaisia jazz-levyjä vuosiin. Hänen ensimmäinen soololevynsä on jotain aivan muuta: kompleksinen ja välitiloissa viihtyvä, mutta askeleissaan varma mestariteos. Levyn avaava Neon Light (And The Sky Was Trans) on kuin portti johonkin uuteen: meditatiivinen, jotenkin ikiaikaiselta tuntuva melodia alkaa hiljaa ja yksin, mutta yhdistyy pian synteettiseen äänimaisemaan ja lopulta kasvaa kohti hienoa, kaoottista crescendoa. Merkille pantavaa on se, että Yeboyah kykenee käsittelemään aiheitaan kautta levyn tuoreesti. K u v a: Ii ri s H ei k k a K u v a: Ii d a V al m e Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 49 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 49 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. Roskiin Linda Fredriksson Juniper We Jazz Saksofonisti Linda Fredriksson tunnetaan ehkä parhaiten punkahtavaa jazzia soittavasta Moposta. SOUNDI 49 ????. Fredrikssonin melodiat tuntuvat usein tanssivan jossain folkin, jazz-standardien ja erilaisten kansanmusiikkien välimaastossa. Missään vaiheessa ei tunnu siltä, että olisin kuullut nämä ajatukset eri paketissa jo jollakin toisella julkaisulla. Fredrikssonin saksofonin soundi saa levyllä usein huomattavan paljon omaa tilaa ja siinä kuuluu ihmisen hengitys, kuin Jon Hassellin tai Arve Henriksenin trumpetissa. ARTTU TOLONEN ????. Jokaista kappaletta voi hyräillä – eikä vain tyhjänä korvamatona tai renkutuksena, vaan omakohtaisesti ja näin kenties tavoittaa jotain itselle runollista elämässä. Divariin . Välillä mietin, onko levyllä vähän liikaakin kaikkea. Kokonaisuus pysyy kuitenkin kasassa ja missään vaiheessa ei tunnu siltä, että tippuisi kyydistä. Tämä ei ole sooloilla briljeeraava levy vaan nimenomaan lyyrisiä melodioita viljelevä. Voi toki olla, että kuulen omiani tai omat laitteeni ovat aivan paskat! Tulkitsen nyt levyä rohkeasti
Videokuvaa on muokattu siten, että se näyttää 16-milliselle filmille kuvatulta. Harmonia’s Dream on ehkä lähimpänä saksalaismotoriikkaa, ja folk-touhusta hetkeksi muihin maisemiin vie Victimin sekvenssipulssi. Muilla I Don’t Live Here Anymore -albumin kappaleilla lauletaan muun muassa isistä ja pikkukaupungeista. The War On Drugs I Don’t Live Here Anymore Warner Sänkipartainen Adam Granduciel patsastelee tuulisella rannalla kulahtaneessa kirppistuulitakissa. Hushed & Grim on tyylikäs ja vahvasti melodiapainotteinen albumi. Voimakas melodisuus nostaa biisit miltei kauttaaltaan loistavalle tasolle. Albumin nimibiisillä Granduciel muistelee ”vanhoja päiviä”, ”kun kävimme katsomassa Bob Dylania”. MIKAEL MATTILA ??. Onko areenaja Grammy-sarjaan vuoden 2017 A Deeper Understanding -albumillaan noussut bändi pelannut genren loppuun. KOSKINEN ???. Hushed & Grim on Mastodonin massiivisin teos ja samalla uusi looginen vaihe yhtyeen uralla. Molemmat toimivat, sillä sävel ja ilmaisu ovat kunnossa. Tilalla ovat americana ja folk – myös aiheissa. Old Skin -kappale yhdistää molemmat, ja nousee puolivälissä The Riveriltä kuulostavaan E Street Band -pauhuun. Naurattaa. Kopla saa soittimistaan ja kolmesta laulajastaan kiitettävän paljon irti. Suuret linjat ovat pysyneet melko samoina. Yli 10-minuuttisia yöajon taustaraitoja levyllä ei myöskään ole. Voiko mikään muuttua tämän enempää amalgaamiksi viimeisen vuosikymmenen sisällä seulaksi kuluneesta ”dad rockin” konseptista. Kuitenkin edeltäjän maaninen studiotyöstö tuntuu korvautuneen ripauksella pelimannihenkeä. Melodiat ovat melankolisia ja sanoituksissakin käsitellään omakohtaisia tuntemuksia. 15 biisin kokonaisuus on hämmästyttävän linjakas, vaikka otteet vaihtelevat aika vahvasti laidasta toiseen. Yhtyeen ydinmehu, voimallinen jazz-sludge-paahto on nytkin läsnä, mutta ronskein ärjyntä, kahjoin remuaminen ja yltiöpäisin progeilu ovat jo tippuneet ilmaisupaletista. Hiottu lopputulos on hienoa kuultavaa soundien ja sovitustenkin suhteen. Kaoottisuuttaan Mastodon ei ole menettänyt, siitä pitää huolen viimeistään Brann Dailorin sliipattunakin hektinen rumputykittely. Levyn tunnelmat vievät myös Tom Pettyyn (Wasted) ja 1980-luvun Bob Dylaniin (Occasional Rain) edellislevyiltä tunnistetun krautrock-nakutuksen sijaan. Bryan Adams -syntikat välkehtivät liepeillä. Hushed & Grim on yleistunnelmaltaan yllättävän vakavamielinen ja tummasävyinen. Mastodon Hushed & Grim Warner Kymmenen vuoden takaisella The Hunterilla Mastodonista alkoi kuoriutua musiikillisesti helpommin sisäistettävä, melodiapainotteisuudessaan jopa hittihakuinen bändi. Avausraita Living Proof voisi olla kantrimpaa Wilcoa. Saahan sellaisiakin tehdä. Silti I Don’t Live Here Anymorelta jää puuttumaan kahden edeltäjänsä majesteettisuus. 50 SOUNDI Levyarviot > ...kuin ennen vanhaan mutta paremmin... Dynamiikkaa ja sävyjä riittää todella runsaasti. Hushed & Grim lienee parasta Mastodonia sitten Leviathanin (2004) – toki melko erilaista mutta silti vaivatta samaksi bändiksi tunnistettavaa. Miehistön lähivuosina puuhaamien projektien kautta auennut näköala tuntuu kuuluvan Mastodonin ”aikuistumisena”. Teardrinker tuntuu jopa tunnustukselliselta anteeksipyynnöltä, Had It All on melkeinpä juustoinen slovari. Tämä on ihanaa soundia ainakin meille, jotka alun perinkin War On Drugsiin ihastuimme. Liki puolitoistatuntisessa kattauksesta on kosolti pureksittavaa, mutta ape on kauttaaltaan hyvälaatuista. Välinpitämättömän sotkuiset kutrit lepattavat tuulessa. Kuulemma Granducielin pienen pojan nimi on Bruce. KIMMO K. Vaikka nimikappale on ilman muuta mestarillisen vapahtava stadionvirsi, voisi se kaivata kiertoradalleen, jos nyt ei Red Eyesin kerran-elämässä-osumaa, niin edes Holding Onin kaltaisen koukun. Yhtye menee mainstream-päätyä kohti paikoitellen hanakasti, mutta ei silti kosiskele yleisöä niin selkeästi kuin muutamalla aiemmalla levyllään. Tuttua Mastodon-mäiskettä ja intensiivistä myllerrystä piisaa myös yllin kyllin. Tämä on pakoton ja helppo, mutta lopulta vain mukava levy. Soundi on aiempaa runsaampi: tässä soittaa ihan kokonainen bändi. K u v a: C la y M cB ri d e K u v a: Sh aw n B ra ck b il l Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 50 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 50 8.10.2021 12.31 8.10.2021 12.31. Vaikka ärinälaulut, hc-myllytys ja sekopäinen progeilu ovatkin nyt hyvin vähissä, säröpedaali on edelleen yleiskäyttöinen vakiotyökalu
Kun turboruuvi on tapissa, yhtye hukkaa hieman identiteettiään – on Bullet For My Valentine skeneuskottava tai ei, bändin vahvuus on aina ollut laulunkirjoittaminen. Portisheadin tapaan jylisevä Tie vie vihjailee avoimesti J. Karjalaisen Tähtilampun alla -kappaleen syvällistä sanomaa tihkuvaan sisältöön. Todella harva osaa naittaa leikkisän älykköyden, pakahduttavan haikeuden ja poikamaisen huolettomuuden näin saumattomaksi kokonaisuudeksi. Tämän osoittaa jo toisena kuultava Yö on musta, joka on kuin hedelmöityskelpoisesta munasolusta syntynyt The Knifen ja Noitalinna Huraan lapsi. Albumin aloitusraita Foliohattukauppias kyseenalaistaa ihmisten kapeakatseisuuden ja salaliittoteoriat ajankohtaisesti, joskin itsestään selvillä ilmauksilla. Kitarat rouhivat alavireisempinä, tempot huitelevat toisinaan thrashja death metal -lukemissa ja solisti Matt Tuck ilmaisee itseään yhä useammin huutaen. Luomet kuin tähdet jytäilee nostalgisin sävelkuluin, jatkaen sanailua amorin tiellä. Kerroksia ja kulmia riittää. Romanttinen rakkaus on toki laulunaiheena yleinen, mutta sen merkitys tulee esiin miellyttävällä tavalla säkeissä, jotka eivät lupaile kuuta taivaalta. kuin ennen vanhaan mutta paremmin. Bändin kotistudiossa äänitetyn levyn soundi on entistä välittömämpi ja muutama biisi on totuttua vapaamuotoisempi, mutta isossa kuvassa mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. Tero-Petri Suovanen teki 10 vuotta kiinnostavaa suomenkielistä kamaa jo Limonadi Elohopeassa eikä ole sittemminkään jäänyt laakereillaan lepäämään. Kanye esiintyy albumilla hetkittäin vilpittömän rehellisenä ja haavoittuvana, ja seuraavalla raidalla sylkee nuoremmat kollegansa suohon. Striimausaikana mikään ei onneksi estä poimimasta rusinoita pullasta ja nauttimaan Dondasta omilla ehdoillaan. Se onkin soveliaampi tälle toiselle uudella nimellä tehdylle levylle. Kolmen soololevyn jälkeen nimi vaihtui tähän yhtyemuotoon. Siellä vaan on niin paljon kaikkea muutakin: indierockia, discosoulia, suomirockia, syntikkapoppia, rautalankaa ja päätösraidassa totaalisen yllättävä täsmäannos Ultra Brata. MIRKO SIIKALUOMA ??. Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää Sony Haloo Helsinki! on tullut takaisin kaupunkiin, tervetuloa. Tyylitajuinen soitanto viehättää kautta linjan, Minna-Kaisa Kallisen olentomaisen lauluäänen saumoittuessa soljuvan musiikin uomiin. Donda on omistettu Westin edesmenneelle äidille, mutta tosiasiassa levy keskittyy enemmän räppärin omiin vaikeuksiin sekä uskontoon. Heti sen perään Reiviluola jatkaa bändin tuttua ja toimivaa rokkilinjaa. Kanye West Donda Universal Kanye Westin nousun riviräppäristä moderniksi ikoniksi voi katsoa alkaneen 808s & Heartbreakistä (2008), jonka tuolloin kummasteltu autotunekuorrutus oli osaltaan synnyttämässä muutamia vuosia myöhemmin Soundcloud-räpin trendiä. Onnistuuko ystävyys eksän kanssa. Ja silti Colourgrade on kaunis ja intiimi äänite. Keväällä julkaistu hitti Piilota mun kyyneleet kuvailee eron jälkeisiä tunnelmia haloohelsinkimäisen koskettavasti mutta ilman liian siirappisia metaforia. En ole yhtään kasarifriikki, mutta Mikke Heleniuksen syntikoiden edessä ei voi kuin antautua. Ei siis ole ihme, että tuoreen levyn aiheina ovat uudet alut, läheisyyden kaikkivoipaisuus ja omistautumisen syvimmät muodot. Mittakaavojen keskeltä löytyy myös vuorovaikutus: pienet tuokiokuvat kasvavat samastuttavan fyysisiksi ja epävarmuuksin mitattua onnea on helppo myötäelää. SOUNDI 51 Bullet For My Valentine Bullet For My Valentine Spinefarm Walesläisen metallimonsterin seitsemäs albumi on nimetty yhtyeen mukaan, mikä lienee jonkinlainen ohjelmanjulistus. Yksi ympyrä sulkeutuu, kun Westin kymmenes albumi Donda ottaa 808sin perilliset osaksi Westin diskografiaa, kuten tapahtuu esimerkiksi Off The Gridillä, jolla kuullaan Playboi Cartia. Ilman starttaava utuinen, viehkosti rätisevä Kotimatka vie suoraan muistojen syliin. Vaikka ensimmäinen sinkku, proge rockia ja 2020-luvulle päivitettyä U2:ta yhdistelevä Unknown Male 01, antoi ymmärtää bändin uudistavan soundiaan, on muu levy liiankin tuttua ja turvallista Biffy Clyroa. Bändiläiset ovatkin kertoneet, että he ovat halunneet laajentaa musiikkimaailmaansa – ja ovat siinä onnistuneet. Voi kun pääsisi pian keikalle! Lisäksi levyllä muun muassa kritisoidaan kulutusta big band -svengillä (Lady Domina) ja toivotaan maailmanrauhaa irkkumusiikilla (Kerran kuussa). Yllättävämpää on levyn pelokas tunnelma. Staattinen säikähdys kaikuu myös The xx:n ja FKA Twigsin välimaastoa katkonaisesti samoavissa sovituksissa. Tero-Petri ja Korvaamattomat Olet aina mukana Plastic Passion Tällä nimellä saisi varmaan keikkoja kansan syvien rivien tanssipaikoissa. Matskun tasosta kertoo paljon, että se kestää vaivattomasti runsastakin kuuntelua ja joka kerralla levyn helmi tuntuu olevan eri biisi. Jälki erottuu komeasti kilpailijoista: tyyli on ihan oma. Ja se onkin tärkeintä, sillä vasta tunteet tekevät meistä ihmisiä. Myös tiivis tunnelma pysyy mukana alusta loppuun saakka. Levyn sisältö on rikas etenkin emotionaalisessa mielessä. The Myth Of Happily Ever Afterin työstäminen kesti lopulta melkein vuoden ja siinä ajassa levy on saanut omanlaisensa, vähän edeltäjäänsä rosoisemman ilmeen. Lopun hokema ”Varjot löytää mun luo” korostaa sanoman uniikkia ja arkistakin olemusta. Raidat kuten Ok Ok, Jail ja Jesus Lord ovat parasta Kanyea aikoihin, mutta joukkoon mahtuu myös paljon sitä itseään. Tyhjyyteen sinkoavissa sanoissa on havahtumisen viattomuutta, jolle pelkistetty musiikki luo rajattomat puitteet. Dondan vierailijalista on herättänyt paljon keskustelua muun muassa Marilyn Mansonin (Jail pt 2) ottamisella mukaan ja osan ristiriitaisuudesta voi pistää Westin messiaskompleksin piikkiin. VIRPI SUOMI ???. Hulda Huima Ilma Helmi Levyt Hulda Huiman rokkiryhmä kääntää nokkansa kohti elektronisempia äänimaalailuja. Jos The Myth Of Happily Ever Afterin lähes edeltäjänsä kanssa identtinen kansitaide vaikuttaa viime kerralla hylätyltä luonnokselta, koostuu levy sisällöltäänkin A Celebration Of Endingsiä (2020) varten sävelletyistä biiseistä, jotka syystä tai toisesta jäivät hyllylle. Bullet For My Valentine on nyt entistäkin enemmän kaksijakoinen: toisaalta raskaampi, nopeampi ja rankempi, toisaalta suureellisempi, stadioneille kasvanut. Kaikki materiaali on kitaroista vastaavan, aidosti keski-ikäisen vinkkelistä tarkkailevan Suovasen, mutta bändi pukee hänen omia latuja hiihtävät melodiansa ja lyriikkansa loistavasti istuviin vaatteisiin. HANNU LINKOLA ???. Sillä eihän kukaan ole koskaan täysin valmis. ”Hääkutsu oli ehkä liikaa”, vastaa laulun minäkertoja. 27 kappaleen mittainen Donda on maraton, jota ei millään pysty käymään läpi yhdeltä istumalta. Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 51 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 51 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. NUUTTI HEISKALA ?. Elli Haloo, Jere Marttila, Leo Hakanen ja Jukka Soldan ovat pitäneet parin vuoden bänditauon, jonka aikana jäsenillä on ollut omia projekteja. Levy on kaiken kaikkiaan varsin tuhti mielleyhtymien verkosto. Teemoistaan huolimatta Colourgrade on säiliömäinen ja paikaton albumi, jolla Tirzah on pikemminkin loukussa tunteidensa sisällä kuin seesteisesti sinut elämänsä puitteiden kanssa. Vaikutelma ei rajoitu ainoastaan irtohuomioin eteneviin teksteihin. Biffy Clyro The Myth Of Happily Ever After Warner Alternative rock -bändinä 90-luvun puolivälissä aloittanut skotlantilainen Biffy Clyro on vuosien saatossa lipunut yhä sliipatumpaan suuntaan ja nykyään vertauskohdat löytyvät Foo Fightersin ja Nickelbackin kaltaisesta isojen kertosäkeiden särökitararockista. Ihan pelkästä b-materiaalin kierrätyksestä ei silti ole kyse. Ja toki aikuisiksi kasvaneet muusikot yhtäällä nauttivat rakkaudesta ja toisaalla kaipaavat sitä. Hieno levy ja orkesteri! JUSSI NIEMI ???. Puolet albumista muistuttaa itse asiassa klassisen The Poison -esikoisalbuminsa (2005) materiaalia: puoliballadi My Reverie, metalcore-hymni Can’t Escape The Waves, futiskuoroilla suurennettu, hilpeästi nimetty Bastards ja eeppinen Rainbow Veins toimivat upeasti . Tirzah Colourgrade Domino Tirzah Mastin on tehnyt viime vuosina monta tärkeää päätöstä. Vaikka Tirzah kuulostaa yksinäiseltä jopa duetoidessaan Coby Seyn kanssa viehkeällä Hive Mindilla, paljastuu hänen mietteliäs läsnäolonsa äärimmäisen kerronnalliseksi. MIKKO MERILINNA ??. Devotion-debyyttinsä (2018) jälkeen hän on ryhtynyt täysipäiväiseksi muusikoksi, synnyttänyt kaksi lasta ja asettunut taloksi Lontoon vehreälle esikaupunkialueelle. Jonkin sortin konflikti siitä tosin seuraisi, koska ihan eri kerrostumissa tässä mennään, vaikka keitoksessa on myös hyppysellinen iskelmää. KAROLIINA KANTOLA ???. Ilmeisesti kyseessä on uusien asetelmien haku ryhmältä, joka on enemmän tai vähemmän koko uransa ajan kipuillut kevytmetallileiman kanssa – ei riittävän rankkaa metallipäille, liian rankkaa junnuille. Kappaleensa ovat keskimääräistä muistettavampia ja melodiat tarttuvampia. Yhteenpaluu Älä pelkää elämää on yhtä voimakas ja voimaannuttava kuin kuusi edellistäkin albumia, mutta mukana on aiempaa enemmän eri tyylilajeilla leikkimistä sekä sanoissa että sävelissä
Odotukseni Other Yousta olivat siis katossa, mutta paljon alemmas tultiin, vaikka olen paneutunut levyyn monta kertaa siinä toivossa, että se kasvaisi. Luvassa on melodista, sopivan kimuranttia ja yllättävän helposti omaksuttavaa rytinää. -kysymys on osoitettu artistille itselleen. Lähes pelottava intro X viipyilee ja antaa odottaa purkausta, jonka bändi lunastaa heti kättelyssä albuminsa nimiraidalla. Levyarviot > 52 SOUNDI ...se on myös levyllinen ahdistunutta vertaistukea ja tarvitsevaa lohdutusta... on vasta 22-vuotias newyorkilaismuusikko, joka on debyytillään kuin Liisa Ihmemaassa. Ei Trivium ole nytkään itseään aivan helpolla päästänyt, sillä levyltä löytyy viljalti pieniä huippuhetkiin kohoavia yksityiskohtia, mutta kokonaisuuden kannalta sävellystyön loppurutistus jää monin paikoin antamatta ja kokonaisuus vaikuttaa siksi perin ailahtelevalta. Silloin Screen Violencen tarjoamat mahdollisuudet ovat rajattomat. Trivium In The Court Of The Dragon Roadrunner Trivium kuuluu niiden bändien joukkoon, jotka eivät ole päästäneet itseään metalcoren saralla ihan helpolla. R&B:tä, hiphop-elementtejä, funkia, indie-musiikkia, poppia, jazzia ja kutusoulia luontevasti miksaileva artistilupaus on itse kirjoittanut, tuottanut ja äänittänyt ensiteoksensa. Spencer. Star-Crossedin ehdoton ansio on eron aiheuttaman elämänmurroksen ristivalottaminen eri näkökulmista. 4AD Itseoppinut tuottaja Spencer. Parissa kohdin, kuten Sugar Kiss -instrumentaalilla Mary Latimoren harppu kantaa kortensa kaikuisasti lilluvan verkon kudontaan. Tämän tuotoksen perusteella yhtyeeltä voidaan kuitenkin tulevaisuudessa odottaa suuria asioita ja lukemattomia perässähiihtäjiä. Uskoakseni Are U Down. Kolmikon uutukainen on nimittäin täynnä itsensä parantavia haavoja. Mainio hittitäky Simple Times vie kertojan regressoitumaan yksinkertaisempiin teinivuosiin ja niinpä musiikkikin nytkyy Britney Spearsin varhaishittien tapaan. MIRKO SIIKALUOMA ???. LINDA SÖDERHOLM ??. Parin vuoden takainen The Unseen Inbetween oli kovaa kamaa. Glow On ei esittele mitään ennenkuulumatonta punkin kartalla, vaan se tuntuu raikkaalta tuulahdukselta. Vuodesta 2007 alkaen albumeja on kertynyt runsaasti ja kaikki kuulemani näytteet ovat kolisseet: coolisti kliseetöntä folkrockia tai folkia. Ja abstrahoitava maailma, jottei murskautuisi osuessaan sen pintaan. Vastakohdat yhdistäväksi tunnesillaksi asettuu Lauren Mayberryn haavoittunut mutta arvonsa tunteva ääni. Soundiensa puolesta Turnstile on lainannut paljon 1990-luvun post-hardcore-bändeiltä ja eetoksensa osalta Glow Onin vertaamista Refusediin ei voi välttää. Nyt on Triviumin vuoro tuijotella tovi selkiä ja vetää henkeä. Kuilun toiselle puolelle jää aiempaa tummareunaisemman euforian täydellistämä musiikki, toiselle ulkoisten paineiden alle musertuva kokija. Pandemian aikana syntyneellä levyllä mennään vauhdilla raukeista poppimelodioista maanisiin indie-rocktunnelmiin ja laiskoista hiphop-biiteistä toiveikkaisiin soul-sfääreihin. Etten johtaisi teitä harhaan, todettakoon, ettei tässä sentään paskasta musiikista puhuta. Pinkkikantinen Glow On tuntuu hyväntuulisuudessaan kuin glitterpommilta valitettavan tosikkomaiseen hardcore-kenttään. Albumin ytimeen ulottuva halkeama on kuin nykyajan metafora. HANNU LINKOLA ???. Samalla hän osaa säilyttää etäisyyden osoittaen, että viime kädessä jokainen merkitys on kiinni kuulijasta itsestään. Teksteistä kuultaa itseironia ja terve kyynisyys, mutta yleisvaikutelma on kuitenkin lopulta positiivisen lohdullinen. Laulajalla on harvinainen taito sytyttää sielu palamaan sielläkin, mistä käyttöarvoa jahtaava tuotanto on puristanut kaiken muun pois. Ei ole helppoa sinkulla New Yorkissa. Gunn ei missään vaiheessa lähde irrottelemaan kitaralla, vaan tyytyy loputtomasti maalailemaan pastellisävyin. Sen on hajotettava ihminen, jotta voisi kasvaa elämää suuremmaksi. Nuorukaisen seikkailuja Isossa omenassa projisoivalla erolevyllä puidaan ennen kaikkea rakkaushuolia ja ex-tyttöystävää. Steve Gunn Other You Matador Muun muassa John Faheyn, Robbie Bashon, Sandy Bullin ja La Monte Youngin suuriksi innoittajikseen mainitseva kitaristi ei voi olla mikään turha mies eikä Steve Gunn olekaan. Luulen Chvrchesin ajattelevan näin. Mutta se on myös levyllinen ahdistunutta vertaistukea ja tarvitsevaa lohdutusta, näyttämisen halua ja nähdyksi tulemisen kauhua. Vaikka bändi tekee vakuuttavaa työtä ja soittajilla piisaa hommaa nuottiarsenaalin toimittamisessa, on uusi albumi peräti kevyttä kuunneltavaa. Kaikkiin mielentiloihin levy ei sovi. MARKO SÄYNEKOSKI ??. Chvrches Screen Violence EMI Pop-musiikin on valehdeltava ollakseen totta. Pisteet kotiin myös siitä, että hardcore-perinteiden mukaisesti Turnstile liputtaa positiivisen asenteen nimeen etenkin T.L.C. Kacey Musgraves Star-Crossed Interscope ”Let me set up the scene / Two lovers ripped right at the seams / They woke up from the perfect dream / and then the darkness came.” Nimibiisin alkurivit kertovat, mistä Kacey Musgravesin nelosalbumissa on kyse: erolevyhän se. JUSSI NIEMI ??. Levyn edetessä tulee mieleen Triviumin jo kohtuullisen pitkälle ehtinyt ura, joka muistuttaa pitkän matkan juoksun kärkikahinoita: vetovastuusta huolehditaan vuorotellen ja odotellaan, miten lenkki etenee. In The Court Of The Dragon alkaa lupaavasti. Kokonaisuus jättää kuitenkin kummallisen valjun olon. (Turnstile Love Connection) -biisillä, mille on takuulla tilausta aikana, jolloin kuka tahansa voi kompastua kyynisyyteen. Unimainen laulutyyli vain vahvistaa staattista tunnelmaa. Välillä todellisuus on kuitenkin pakko hukuttaa siitä johdettuun harhaan. Nuoren miehen musiikillinen lahjakkuus on ilmiselvää, mutta sekava kokonaisuus muistuttaa enemmänkin mixtapea, jollaisena se toki myös toimii mainiosti. 52 SOUNDI Turnstile Glow On Roadrunner Turnstilen neljäs kokopitkä ei yritä miellyttää punkpuristeja: Glow Onin runko on rakennettu hardcoren ympärille, mutta reilun puolituntisen aikana baltimorelaiset maustavat tykittelyään kaikella salsarytmeistä (Don’t Play) tribaalirumpuihin (Blackout) ja aina heliseviin macdemarcomaisiin kitaroihin (New Heart Design) saakka. Trivium on ollut urallaan vetovastuussa, mutta välillä kilpakumppanit ovat päässeet rinnalle ja joskus ohikin. Kantritähtien crossoverista tunnetuin esimerkki on Taylor Swift, mutta Musgravesin musiikilliset pelimerkit K u v a: Ji m m y Fo n ta in e Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 52 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 52 8.10.2021 12.28 8.10.2021 12.28. Suru ja uhma vaihtelevat samankin biisin sisällä. Nykykantrin piiristä laajemmille metsästysmaille suunnannut artisti ei kuitenkaan ryve genren perinteisessä itsesäälissä. Are U Down. Ja meininki on sellaista, ettei hymyilemistä voi estää. Purevimmillaan ollaan Protectionissa, jonka riffittely viittaa krautrockiin päin. Se on kokoelma kasaridiskosta ja 2000-luvun indiepopista poimittuja atrappeja, jotka nostavat tunteet ilmoille ja luikertelevat niiden sisällöiksi. Vaikea uskoa, että Gunn olisi varsinaisesti tavoitellut taustamusiikkia, vaikka juuri sellaisena Other You toimii loistavasti. Niin vaan ei tunnu käyvän. Bändi on usein haastanut itsensä suorituksiin, jotka ovat nostaneet yhtyeen ansaitusti tyylisuuntansa merkittävimpien airuiden joukkoon. Valittu ”modernimpi” linja vain ilmenee narkoottisen tasaisesti liplattavana, huminoilla ja droneilla ilmapuhallettuna sointina, joka ei kunnolla hypnotisoi eikä varsinkaan tunnu intensiiviseltä
TAMPERE . ANTIBAKTE ERISET PINNOITTE ET TURVAVÄL IT JA TEHOSTET TU SIIVOUS TURVALLISU US ETUSIJALLA Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 53 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 53 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. ...se on myös levyllinen ahdistunutta vertaistukea ja tarvitsevaa lohdutusta... Selvitätkö tiesi ulos. ROOMESCAPE.FI HELSINKI . TULE LÖYTÄMÄÄN AVAIMESI PAKOON. Pulmia ja arvoituksia täynnä olevat huoneemme odottavat neuvokasta ryhmäänne ratkaisemaan niiden haasteet. ROVANIEMI ROOM ESCAPE on tosielämän pakopeli, jossa ajan ja paikan taju katoaa ja pelin ?ow vie mennessään
Johanna ja Mikko Iivanainen virkistävät soitinnuksia myös Rhodes-sähköpianon ja pedal steelin hienostuneilla soinneilla. Dark Connection hyökkää 10 sekunnissa kiinni kuulijan kurkkutorveen ja hakkaa tämän päätä seinään seuraavat 50 minuuttia. Hän ikään kuin todistaa ”nykyajalle”, että tästä musiikissa on rockin kontekstissa pohjimmiltaan kyse: vereslihaa, hikeä, kommunikaatiota, dynamiikkaa ja tärkeimpänä: melodioita, melodioita, melodioita. Tyylipuhtaasta suorituksesta on tullut ikävystyttävä näytös, jonka muut toivoisivat jo päättyvän. Mutta muille musiikinkuluttajille tämä levy ei merkitse yhtään mitään. Levyarviot > 54 SOUNDI Beast In Black Dark Connection Nuclear Blast Anton Kabasella on jemmassa piirikaavio, jolla kasariheviriffeistä, migreenistä kärsivän sarvikuonon hienovaraisuudella jyskyttävistä bassopulsseista sekä scifisyntikoista hitsataan kokoon adrenaliinia polttoaineenaan käyttävä retrofuturistinen robottipeto, joka jättää jälkeensä murtuneita niskanikamia ja leveitä virnistyksiä. Oopperan kummitus käynnistyy kuin prototyyppinen Status Quo -raita ja Mä tapan vilauttaa kovasti Summertime Bluesin kuuloista riffiä. Sävelmien ja tulkintojen vakaampi samankaltaisuus kuitenkin haurastuttaa muuten taidokkaasti hallittua elämystä, vaikka vallan valjuksi Broken Riverin flow ei musiikillisilta oivalluksiltaan silti ehdy. ovat sekä monipuolisemmat että epämääräisemmät kuin ”Teukalla” viime levyillään. Sellaisen ilmaisun Sampsa Sarparanta osaa kadehdittavan hyvin. Mutta itsensä ylittämistä se vaatii – tai ainakin sen yrittämistä. Tulee mieleen samassa pubivisassa vuodesta toiseen pyörivä parta, joka kahdesti viikossa raapustaa oikeat vastaukset lappuun. 15 biisiin mahtuu nippu helmiä, mutta kokonaisuus on vähän levällään. Hän ja ympäröivä maailma eivät aina sovi yhteen, mutta ”se on ajan henki”. Joni Ekman & Koira Iso kolmonen Fuck Records Joni Ekman & Koiran Iso kolmonen on jo nimellään jatkoa bändin kakkosalbumille Uskon musiikkiin (2019). Kysymys onkin, onko tämä hyvä vai huono asia. Manowarja Michael Jackson -bonuscoverit paljastavat Kabasen vaikutteet. Vannoutuneille faneille albumi on varmasti mukavaa ajanvietettä. Toistuvasti vastaan tuleva reipas kitarailoittelu saa Päässä heittää -biisillä suorastaan bluesahtavaa ilmettä. MAPE OLLILA ????. Iso kolmonen on virkistävän ronskein ja lennokkain ottein kaahaavaa umpirockia. PERTTI OJALA ??. Dream Theater A View From The Top Of The World InsideOut Mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi, totesi Dream Theater ja teki taas levyn, jonka palikat ovat kovin tutut. ASKO ALANEN ??. MIKKO MERILÄINEN ???. K u v a: Ja rm o K at il a / To n i K il p in en facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 54 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 54 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. Iso kolmonen -albumin biisit eivät ole erityisen vahvoja, mutta järisyttävä päätösraita Rakastin, menetin, unohdin tekee tässä suhteessa poikkeuksen. Iivanaisella on oma persoonallisen intiimi lähestymistapansa, ja laulut soivat siihen sopivassa luomuhengessä musisoivan trion säestyksellä. Johanna Iivanainen Broken River Iivana Johanna Iivanaisen neljännen sooloalbumin heleät folklaulut ovat kahden suomenkielisen levyn jälkeen taas englanniksi sanoitetut. Kabanen on sukupolvensa lahjakkaimpia biisiseppiä. ...muille musiikinkuluttajille tämä levy ei merkitse yhtään mitään... Jatko on luontevaa sikälikin, että Ekman ja ystävänsä eivät uskossaan todellakaan horju. Etenkin 20-minuuttinen nimikkokappale tarjoilee juuri sitä musiikillista matonvetämistä, mitä yhtyeeltä on opittu odottamaan. Improvisoidun oloinen tulkinta Violeta Parran tunteellisesta latinoikivihreästä Gracias a la vida on yllättävä ja yllättävän toimiva lopetus. NIKO PELTONEN ??. Erityisesti Juho Kivivuoren pystybasso luo hedelmällistä kumeaa pohjaa ja kontrastia Iivanaisen kuulaalle ja kirkkaalle äänialalle. Kappaleet ovat edelleen massiivisia, juoksutukset teknisiä ja kansikuvat Hugh Symen taiteilemia. Käsillä on eittämättä yksi vuoden suurista rockbiiseistä. Albumin viehkosti ylläpidetty atmosfääri kantaa kauniisti kappaleesta toiseen. Relevanttina pysyminen ei vaadi muutosta. Yhtä hyvin kuin Mike Ness tai Henrik Berggren. Dream Theaterin aikoinaan itselleen raivaama ura on ihailtava, mutta vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Tummemmin lauletun, levollisen aloitusfilosofian Overall I’m Fine lisäksi hartaan auvoinen kaksikko On Cloud Nine ja See You Happy ja lähes rockiksi tahditettu Promise To Keep tuovat erilaista eloa. Tehosekoittimen veroisesti standardinen Helppoa rahaa tunnustaa rock & roll -unelman olevan useimmiten pelkkä illuusio ja biisin lopusta voi erottaa hauskan siteerauksen The Beatlesin Day Tripperin kitarakoukusta. Lessin tapaan nakuttaen alkava kappale on uljaaseen kliimaksiin kasvava ja kaikin puolin vaikuttava laulu rakkauden loppumisesta. Sarparannan kokemus muusikkona kuuluu levyn valloittavan itsevarmassa rockissa. Nyt useinkin rakkauttaan synthwaveen julistanut Kabanen on löytänyt täydellisen heviriffien ja syntikkapulputusten tasapainon. LASSI LINNOLA ?. Rumpali pieksää pannujaan kuin ne olisivat hänelle velkaa, ja punastelematon hevidiskoamalgaami ihanan pöhköine scifi-tarinoineen ja kahden kitarasankarin lennokkaine sooloineen räiskyy elektromagneettisia melodioita. Ympäripyöreästi nimetty A View From The Top Of The World on yhtyeen viidestoista albumi, mutta mihinkään ei tunnuta pääsevän. No Shamen keulilta ja kuvataiteilijana tunnettu Sampsa Sarparanta antaa kokemuksensa ja ikänsä kuulua kaikessa. Takaisin merkitykseen on niin tekstiensä kuin musiikkinsa puolesta vahva mutta asiasta numeroa tekemätön keskisormennäyttö nykyaikaa kohtaa. Star-Crossed hamuilee niin kasarin kuin ysärin suuntaan, enimmäkseen toki jonkinlaisen aikuispopin raameissa pysytellen. Bluesoundsin C.C. Altamullan Road -yhteistyö Johanna Kurkelan kanssa lienee osaltaan johdatellut runokynän sujuttelua, joskaan Broken River ei toki tarjoile kuultavaksi vain duon puolikasta. Syntikat ovat aina olleet iso osa Beast In Blackin sointia. Urasta tuli kolo, jossa yhtye nyt pyörii päämäärättömästi. Albumin keskiössä on nykyajan äärellä sekä turhautunut että hukassa oleva keski-ikäinen mies, joka purkaa tuntojaan enemmän toteavasti kuin vihaisena tai lannistuneena. Kun stoorit kruunataan jengikööreillä ja Yannis Papadopoulosin hämmentävän eriäänisillä sivupersoonilla, kaikki kornius-, juustoja mahtavuusmittarini ylikuormittuvat ja Dark Connectionin kuuntelusta tulee yhtä juhlaa. Sarparanta Takaisin merkitykseen Fullsteam "Tämä voisi olla paratiisi, niin paljon muutakin kuin tämä kylmä maa, jossa idiootit tyhjää huutaa", haaveilee Sarparanta. Jossain, lähinnä laulumelodioissa, kuuluu aina se kantrikin. Tämä on aikuista musiikkia sanan parhaassa mahdollisessa merkityksessä. Ensimmäiseksi todelliseksi bändilevyksi julistamallaan albumilla Joni Ekman & Koira jytäävät enemmän tai vähemmän tutusti. Samaa mietin aina kun selaan somea
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 55 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 55 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. ...muille musiikinkuluttajille tämä levy ei merkitse yhtään mitään..
Pääasiallisesti instrumentaalisena toteutetulla albumilla on 12 raitaa, joista kaikki ovat yli viisiminuuttisia. Päätös Everything Is A Dream saa mielen ankkuroitumaan ja suuntaamaan toiveikkain mielin kohti uusia outoja kokemuksia. Swan Song sotkee hektiseen lattaripoppiinsa konerumpuja ja efektejä, kun taas Blind Love ja Time edustavat klassisen keinuvaa Roy Orbison -koulukunnan tunnelmointia. Levyllä perinteinen ja moderni paiskaavat kättä maukkaasti. Samalla toki ihailin miehen taitoja. Äänimaisemien, ja täten myös tunnelmien arvaamattomuus onkin syväsukelluksen parasta antia. VIRPI SUOMI ??. Minua huvitti miehen stratosfäärien korkeuksissa huidellut ego ja rokkaavan lavakarisman korostamiseksi framille tuodut rintakarvat. 56 SOUNDI Läjä Äijälä & Albert Witchfinder Centuries Of Youth Svart Centuries Of Youth on kahden noitaukkelin, Läjä Äijälän ja Albert Witchfinderin punoma minimalistinen projekti, jonka äärellä ei ole magian keinoja säästelty. D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 56 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 56 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. Buckingham jaksaa hymyilyttää myös levymuodossa, mutta pelkästään positiivisessa mielessä. Pohdin musiikin syvintä olemusta, ja jopa sitä, voiko tätä kaikkea kutsua musiikiksi. Native Soul Teenage Dreams Awesome Tapes From Africa Amapiano on deep ja tech housea, perinteisiä perkussioita, folkia, afroa, kwaitoa, jazzia ja lounge-musiikkia sekoittelevaa township-soundia, josta on tullut yksi Etelä-Afrikan suosituimmista musiikkigenreistä niin valtavirrassa kuin undergroundissakin. Kahdeksanteen albumiinsa yltänyt yhtye on hitaasti kiiruhtaen vakiinnuttanut asemansa suomalaisen rockin valioluokassa puhtaasti lauluillaan. kuulija koukutetaan rytmiin monotonisella biitillä, jonka päälle aletaan pikkuhiljaa lisäillä erilaisia elementtejä, kekseliäitä kikkoja ja kirkkaita melodioita. Ulkoisesti värittömästä tavallisuudestaan kun ei ole juurikaan ollut imagollista vetoapua. Kolmas Nicke Andersson -siipan kanssa työstetty Luciferalbumi IV kuulostaa varsin pirteältä ja elinvoimaiselta. Heidän raskassoutuiset, paikoin ilahduttavan hitaat riffinsä hellivät korvia. Herran tekstit voi ympätä oman elämän kokemusseittiin, jota hallitsevat pelot ja epävarmuus. F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A rockin mausteilla toimii kenties paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Isoa rumpusoundia myöten liki stadionmittoihin työstetty Tehdään jotain kaunista on linjakkaan levyn vakuuttava alkusoitto, jota seuraava tanakasti tanssittava Maalissa todistaa osaavasti käytettyjen koneiden toimivuutta Happoradionkin ilmaisussa. Tästä miehestä voi olla monta mieltä, mutta 71-vuotiaaksi ehtinyt rocktähti osoittaa seitsemännellä soololevyllään olevansa edelleen kova luu. Nyt en ole lainkaan varma, sillä hermoja riipivät ja herkkää mieltä vainoavat äänivallit käyvät lähes sietämättömiksi, Witchfinderin eksentrisen laulun muuttuessa samaan aikaan alati teatraalisemmaksi. Äärimmäisen hyytäväsaundiset Hassle ja Walk viiltävät viimeisiäkin veriä ranteista. mutta nyt myös kitaristit Linus Björklund ja Martin Nordin ovat osallistuneet biisien kirjoittamiseen. Vanha kukko tekee selväksi sen, että virtaa ja freesiä luomisvoimaa voi ihmisessä piisata vielä eläkeiässäkin. Komponentit kasaantuvat pikkuhiljaa painostavien bassolinjojen päälle ja muodostavat näin tarinan kaaren; kuvia ja tunnelmia, jotka syventävät entisestään kuuntelukokemusta. Yleensä albumien pimeimmät hetket ovat mielestäni parhaita. Pidempienkin yöunien jälkeen levy tekisi olon harhaiseksi, eikä migreenikohtauskaan ole kaukana. Artistin nimeä kantava pop rock -teos on kompakti reilun puolen tunnin rutistus, jolla ei juuri turhia nuotteja tai iskuja kuulla. Massiivista korvapiinaa on heti tyrkyllä, kun All Made-Up etenee pinnan alla kolisten ja suristen. ja minähän rakastan niitä . Tyylilajia edustavan nuoren tuottajaduon Kgothatso Tshabalalan ja Zakhele Mhlangan (DJ Zakes) hypnoottinen debyytti on nuorekas ja kokeellinen, muttei missään nimessä epäkypsä. N U C L E A R B L A S T. TOMI NORDLUND ???. Hauskasti mutta makaaberisti Rollareihin viittaava Wild Hearses, Mausoleum ja Cold As A Tombstone ovat tämänhetkiset suosikkini tältä viehättävältä poplevyltä. Majakalla Happoradio soi mestarituottaja Jukka Immosen avittamana ymmärrettävästi aikuisempana kuin koskaan. Viimeisten hetkien lyödessä sydän kuitenkin yllättäen vapautetaan. Levyarviot > ...voiko tätä kaikkea kutsua musiikiksi... Näistä nuorukaisista varmasti vielä kuullaan. Lucifer IV Century Media Perinteinen kielisoitinmusiikki ei ole ihan vielä kuollut pystyyn, vaikka Luciferin vokalisti Johanna Platow jo riippuukin ristillä bändin tuoreen levyn kannessa. Anderssonin aiemmista bändeistä tutut biisirakenteet ja popmelodiankuljettelut ovat edelleen läsnä . LINDA SÖDERHOLM ???. Buckinghamin kappaleet ovat raikkaan melodisia ja sopivan avarakatseisesti tuotettuja, minkä lisäksi hän kitaroi ja laulaa lähestulkoon yhtä komeasti kuin 1970ja 1980-lukujen Fleetwood Mac -päivinään. Platow saarnaa lempeästi mutta intohimoisesti käsillä olevan apokalypsin äärellä ajankohtaisista ja tärkeistä asioista, kuten kuolemasta, ruumisautoista ja hautausmaista. Pretorialaiskaksikon teiniunelmat kristallisoituvat amapianolle tyypillisistä bassolinjoista kyhätyissä rummuissa, syntikkakilinöissä ja dramaattisissa koukuissa. Lindsey Buckingham Lindsey Buckingham Rhino Muistan hekotelleeni kitaristi-laulaja Lindsey Buckinghamille Fleetwood Macin keikalla Tukholman Globenissa vuonna 2009. Anderssonin rumpusoundeihin on saatu Björklundin studiolla uutta potkua. JARI MÄKELÄ ???. Happoradio Majakka Warner Helsingin Kalliossa syntynyt Happoradio on ehtinyt rockbändille kunnioitettavaan 20 vuoden ikään. Blue Öyster Cultin synkeän riffittelyn ja Christine McVien liidaaman viileän Fleetwood Macin classic rockin synteesi modernimman raskaan K u v a: La u re n D u ko ff Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W . I Don’t Mind puolestaan on pesunkestävä pophitti. 110 bpm hujakoilla pyörivät kappaleet noudattavat toistuvaa kaavaa
N U C L E A R B L A S T. D E WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTRECORDS Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 57 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 57 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A F E A T U R I N G D O M I N I Q U E X A V I E R S P U T W A R R E N H A M J O H N P I E R C E S T E V E M A G G I O R A ...voiko tätä kaikkea kutsua musiikiksi... Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: W W W
En epäillyt ihmisten olemassaoloa pandemian aikana sen enempää kuin omaakaan olemassaoloani, hahaa! . Levyllä myös leikkisyys on osa tyylikeinojesi valikoimaa (Tätä runoa et halua kuulla -sanaleikki, Taikurin tytär -kappale itsessään). . Albumin teemaksi muodostuu laulaminen sekä ihmisten välinen vuorovaikutus. Musiikkisi Laulajan muotokuva -albumilla on poikkeuksellisen luonnollista, kuin alkutilassa olevaa, jossa ei ole mitään ylimääräistä, vain tarvittava tunne ja rajattu mutta riittävä määrä keinoja tunteiden välittämiseen. Ajattelen, että jos on liian vakavaa, on vaikea nähdä mitään. Onneksi nyt saa taas tanssia ja laulaa, ja näyttää hyvältä, että päästään toteuttamaan hieno levynjulkaisukiertue suunnitellusti. . Diippiä kamaa ei myöskään ole aina helppo ottaa vastaan. Määre, joka tässä tapauksessa on pelkästään positiivinen. . Itse olet vieläpä maininnut, että tämä albumi on kirjoitettu laulamiselle. Toi vastuuasia onkin kiinnostava, on mustakin jylhää sanoa kirjoittavansa laulamiselle, mutta jokin vapauttava havainto itselle on ollut se, että koska mun elämä on vain yksi elämä kaikkien muiden joukossa, voin hyvin käyttää sen isoihinkin asioihin, kuten laulamiseen. Sitähän se onkin. Kärkkäisen kolmas soolokiekko Laulajan muotokuva limittää taidokkaasti folkia, jazzia ja laulelmaa. TEKSTI: ANTTI LUUKKANEN K u v a: La u ra H ap p o Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 58 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 58 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. Olen pohtinut sitä varmasti enemmän kuin tajuankaan, ja sieltä se tirisee läpi lauluihin. . Lempeiden analyysien luonnetta keventävät afrokuubalaiset ja brasilialaiset rytmit. Siinä kuulijat on yhtä tärkeitä kuin esittäjä, tekevät oman osansa kun avaavat itsensä sille mitä esiintyjä lähettää. Edesottamukset omilla albumeilla sekä Belize-yhtyeen levyillä ovat osoittaneet, että taiteilija käsittelee aistikkuuden eri tasoja vetoavalla tavalla. Kielo Kärkkäinen Laulajan muotokuva Texicalli Tampereella asuva trubaduuri Kielo Kärkkäinen on lyhyessä ajassa kivunnut kotimaisten artistien kärkikastiin. Siksi se on suorastaan helppoa kuunneltavaa. Kappaleiden rakenteista tulee ajoittain mieleen Joni Mitchellin tapa yhdistellä sointuja, kun taas heleät elementit viittaavat Joan Baezin suuntaan. Huumorissa on se hyvä puoli, että se voi pelastaa turhalta tosikkoudelta ja auttaa suhtautumaan vähän lempeämmin itseen. Etenkin kitaristi Matti Salo, sellisti Juho Kanervo sekä viulisti Anri Tuohimäki koskettavat syvältä. Juuri näin koen sen itsekin, mutta en olisi osannut sitä sanallistaa noin hyvin. Onkin kiinnostavaa tasapainoilla huumorin ja itsen vakavasti ottamisen välillä, koska ajattelen, että nämä kaksi voi elää rinnakkain ilman ristiriitaa. Koen että sama esteettömyys, helppous, pätee laulujen esittämisen hetkeen. . Vastuu kuulostaa isolta! . Ainakin uudelta levyltä tulee fiilis, että olet hyvin tietoinen asiasta. Vaikutteiden ohessa Kielo Kärkkäisellä on oma äänensä, joka soi suomalaiskansallista haikeutta. On esiintyjän työtä poistaa niitä esteitä musan ja kuulijan välistä, virittää tunnelmaa, avata tietä kuulijalle. Pidätkö ylipäätään tätä mielikuvaa epäreiluna vai näetkö siihen jotakin selitystä. Aivan reiluna! Voiko olla niin, että kun joku tekijä vakavoituu musiikkinsa tai muun sanomansa äärelle, se voi näyttäytyä tosikkomaisena jos se ei avaudu kuulijalle. Tuntuuko sinusta, että musiikki syntyy vasta nähdessäsi kuulijat vai luotitko koko koronahiljaisuuden ajan, että he ovat ”siellä jossakin”. Et tunnu haluavan vahvistaa, että laulelmalla ja folkilla on tosikkomainen leima. Kielo Kärkkäisen tulkinnat hiipivät iholle, mutta myös muut muusikot pääsevät hyvin esille. Kun joku ilmaisee itseään, se parhaassa tapauksessa vaikuttaa kaikkiin läsnäolijoihin. Mm, olen tosi onnellinen että se välittyy. Kuinka analyyttisesti pohdit henkilökohtaisesti tai lauluissasi musiikin merkitystä ihmiselle. Vakavoituminen ja syvällisyys vaatii tekijöiltä pokkaa. 58 SOUNDI Levyarviot > ...vähäeleinen, empaattinen, älykäs, vilpitön, syvä... Se antaa koko elämälle merkityksellisyyden tunteen. Kuinka paljon olet kaivannut vuorovaikutusta musiikkisi kautta. Folkissa ei nykyään ole niin paljoa yhteiskunnallista julistamista, mutta monesti viipyillään muiden syvällisten asioiden äärellä eikä ole ihme, että se näyttäytyy vakavana puuhasteluna. Esiintyjällä kuitenkin on esitystilanteesta suurempi vastuu. Tässä duunissa pääsee näkemään kollegoiden, yleisön ja itsensä kautta koko ajan niitä vaikutuksia, varmaan tärkeimpänä sen että vaikutusta on. JUHA SEITZ ???. Laulujen elämässä yleisön kohtaaminen aloittaa uuden vaiheen, on mahtavaa päästä sen äärelle kunnolla pitkästä aikaa
Albumin kauttaaltaan kovassa seurassa yhdeksi huipuksi nousee Mid-Century Modern. Soundillisesti lofi-versio Madonnan ja Cyndi Lauperin 80-luvun dancepopista on sukua Ariel Pinkin chillwavetulkinnoille pop-musiikin kultakausista. Levyn planetaarisia teemoja käsitellään silti vähän alleviivaten. Samoin Jyrki Linnankiven Nahkarotsi; mies on astunut uskaliaasti ulos Jyrki 69 -hahmostaan ja vaihtanut kieltä ja tyylilajia. Juhlavuoden arvoisen levynsä Happoradio päättää herkkään Emman lauluun, jota edeltäneen kehtolaulun bändi teki Leeville Kauniin kääntöpiirillä (2017). Paikoin mieleen pulSelkeimmin Happoradion varttuminen kuuluu Aki Tykin lyriikoissa. Billy Bragg The Million Things That Never Happened Cooking Vinyl ”Poliittinen lauluntekijä” -nimike voi herättää mielikuvan pateettisesta paasaajasta, mutta Billy Braggista moinen on kaukana. Green Lung Black Harvest Svart Green Lung on vuonna 2017 Lontoossa alkunsa saanut yhtye, joka sekoittelee Black Sabbathin viitoittamaa klassista heavyja doom metalia, stoneria, occult rockia, psykedeliaa sekä Queenin Brian Mayltä opittuja harmonioita. Nyt lauluilla flirttaillaan vähän siihenkin suuntaan, kiitos säveltäjä Jussi Rasinkankaan, joka on pukenut kymmenen Salmelta jäänyttä sanoitusta sävelmiksi. MAPE OLLILA ??. Bloodred Hourglass Your Highness Out Of Line Bloodred Hourglass on suomalaisen metallin nousevia nimiä, jos nyt 15-vuotiaasta ja jo viidettä albumiaan julkaisevasta bändistä voi enää niin sanoa. Lapsuusja nuoruusmuistot nousevat pintaan ja ilmastohuolet ja maailmantilanne askarruttavat perheellistymisen myötä aiempaakin enemmän. Roton suunnittelemien kansien ansiosta levyn fyysinen vinyyliversiokin vaikuttaa kiehtovalta esineeltä. tai kirjoittaja liian kyyninen. Nerokas taiteilijanimi viittaa Todd Rundgreniin ja tuo polystyreenimuovin lisäksi mieleen Ty Rexin (Ty Segallin T. Your Highness on ammattitaitoisen bändin raudanlujaa laatutyötä, mutta silti murskaavia edeltäjiään köykäisempi. Freemanin Kulkurin kengät istuu hyvin hänen ohjelmistoonsa, samoin Ahneus on hyve sopii oivasti Palefacen tulkittavaksi, vaikka ei hiphopia olekaan. Huima eli Minna-Kaisa Kallinen on tosin tälläkin kertaa mukana, nyt kvartetin basistina ja biisintekoon osallistuvana toisena laulajana. Osan biiseistä voisi sujuvasti kuulla iskelmäradiossa, mm. Kotona asuvalle rakkaalle, joka pitää majakan lailla laulajan oikeassa kurssissa. The Million Thingsilla työväenluokkainen eetos on entisensä, mutta monessa laulussa Bragg perkaa omaakin tajuntaansa aseistariisuvalla rehellisyydellä. Soundissa on tilaa ja ilmaa. 63-vuotias britti on aina tehnyt musiikkia, jossa on särmää, mutta myös humaania herkkyyttä, eikä hän ole kaihtanut romanttisiakaan lauluja. PERTTI OJALA ???. Sanin Rakastuin basistiin ja Pekka Tiilikaisen Onnentähti menisivät täydestä. Levyn varsinainen yllätys on AP Sarjannon laulama Orleansin neitsyt: kansanlaulunomaisen esityksen sanoitus menee pitkälle historiaan, josta nähdään yhteyksiä nykyhetkeen. Pidän erityisesti True Colours -kappaleen ”räjähdyksistä” ja siitä, että Roto on tehnyt musansa englanniksi, mikä helpottaa keskittymistä lauluun yhtenä instrumenttina muiden joukossa. Jääkö se ikuiseksi lupaukseksi. PERTTI OJALA ??. Levyn päättävän nimikappaleen toiveikas auringonnousumelodia on melko naiivi . Tuntuu, että sävellykset aukeaisivat paremmin livenä. Kaverin karkea karjunta on maailmanluokkaa, mutta puhtaassa laulussa riittää vielä savottaa. Jazzlevyjen helmasynti. Sekalaista seurakuntaa siis, mutta yleisilme kääntyy positiivisen puolelle. Siinä missä Freedom Doesn’t Come For Free viuluineen tiivistää mikä Amerikassa on vialla ja samalla yhdistää Woody Guthrien hillbillymeininkiin, Ten Mysterious Photos That Can’t Be Explained voisi aksenttia myöten olla Billyä innoittaneen Small Facesin riemukkaasta laulukirjasta. Lyhyistä välikappaleista parhaiten toimii rumpali Aniida Vesalan kolistelema ...And The Mountains Thundered. JUSSI NIEMI ????. Kahdella edellisellä levyllään (Heal, 2017 ja Godsend, 2019) tämä melodisen death metalin karsinaan osuva kuivasti rääytty taiturointi uhkui ja puhkui genren faneilta suorastaan tukan päästä, mutta 2020-luvulle tultaessa mikkeliläisten puhuri alkaa osoittaa laantumisen merkkejä. Tämä ja Pass It On voisivat olla southern soul -balladeja. Eri esittäjiä Vexin lauluja Emsalö Vexi Salmi oli yksi kansallissanoittajistamme, mutta hän ei paljon rockin saralla operoinut. Standing Rock -sävellyksen hieno iskelmämelodia sulaa korniin inkkarirummutteluun, The Arctic Is Burning -kappaleessa Haarlan soitto taasen sotkeutuu kummalliseen avantgardesohjoon kuin norppa kalaverkkoon. Ty Roxy ?. Villin kitaratrippailun värittämä Harmaata massaa ja pitkän instrumentaalijakson ja trumpetistivieras Raimo Sinnemäen vapaata irrottelua sisältävä Nokka ovat Yötä kokeellisimmillaan. JARI MÄKELÄ ???. Mustat Kalsarit Yö Hiljaiset Levyt Monitaiteilija Hulda Huiman bändinäkin tunnettu Mustat Kalsarit tulee toistamiseen omalla albumillaan. Meiningissä on paljon samaa kuin The Swordissa. Paason biiseissä ei arkailla pistää Kollaa Kestään melodisen vauhdikasta punkja pop-naivismia samalle viivalle Neil Youngin ja Low’n sukuisen rutinan kanssa. (Music) toteuttaa alusta loppuun artistin taiteellista visiota. Myös The Buck Doesn’t Stop Here No More analysoi terävästi USA:n sekasortoa. SOUNDI 59 ...vähäeleinen, empaattinen, älykäs, vilpitön, syvä... Haarlan flyygeli on kuulas kuin viileä syysaamu. Tyyni itseripitys alkaa heti avausraidalla Should Have Seen It Coming j– mikä pätee yhtä lailla jokaiseen meistä. Yöllä Mustat Kalsarit riemastuttaa punk-pohjaisella kitarapopillaan. (Music) Fonal Muun muassa Kissaja Tamara Luonto -bändeissä vaikuttavan Tytti Roton soolodebyytti ?. Rex -projekti), Roxy Musicin ja La Roux’n. Onneksi konseptia ei vyörytetä pateettisesti päälle, vaikka Haarlan kvintetti nimensä mukaisesti soikin. Iro Haarla Electric Ensemble What We Will Leave Behind Svart Jazzpianisti-harpisti Iro Haarlan What Will We Leave Behind on elegia yhtäältä luonnon äärimmäisyydelle, toisaalta sen katoavaisuudelle ilmastokatastrofin edessä. nyt ei puhuta varsinaisesta tribuuttilevystä, pikemminkin näytteistä sanoittajamestarin laajasta tuotannosta. Se herättääkin kysymyksiä kuten voiko melokuolossa tehdä enää mitään pysäyttävää. Lauluilla ei ole tuttuuden taakkaa harteillaan . Rillutellen rallatellen on sinänsä toimiva perushumputtelusanoitus, mutta Jere Ijäksen ilmaisukykyinen samettiääni tuntuu menevän siinä vähän hukkaan. MIKAEL MATTILA ??. Levy tarjoilee myös vahvoja The Knife-, Molokoja OMD tapaa Laura Braniganin -viboja (Shoreline). Siinä yleinen on yksityistä ja päinvastoin pakahduttavalla myötätunnolla, jonka säveliksi kiteyttää maailman haikein steel-kitaralinja ja herkullisesti Dylanille hattua nostava urkujen kohina. Tasaisen säröisellä Elää vaan -biisillä Paason pinnistelevä laulu haluaa vakuuttaa, että vaikka elämä potkii ja vitutuksesta on tullut jokapäiväistä, niin luovuttaakaan ei kannata. Levylle nimen antanut Jos et olis siinä on kuitenkin ylistyslaulu kaikkein tärkeimmälle. ECM-henkinen rockjazz tuo mieleen kitaristi Steve Tibbetsin pseudomaailmanmusiikilliset kasarilevyt tai Raoul Björkenheimin Krakatauyhtyeen. Laulajana lähinnä yritteliääksi luonnehdittava kitaristi Juuso Paaso toteuttaa omaa visiotaan. Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 59 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 59 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. ANTTI MARTTINEN ??. Karhean sydämellisen levynsä päätteeksi Mustat Kalsarit vakavoituu efektikkäällä ja Otto Eskelisen huilun kruunaamalla tulkinnalla auto-onnettomuudessa vain 28-vuotiaana kuolleen pietarilaisen laulajalauluntekijän Viktor Tsoin kappaleesta Puu. Jos Roton ensimmäinen yhtye Plastic Tones oli päivitetty versio Blondien vanavedessä pinnalle pyrkineestä new wave -bändistä, on Ty Roxy 20-lukulainen tulkinta Bobby Orlandon nimettömäksi jääneen aikalaisen tuottamasta post disco -sooloartistista. Dynaamisesti vaihtelevammat ja rohkeammat biisit tietysti samalla leventävät bändin ilmaisuskaalaa. Woodland Rites -debyytti (2019) herätti jo kiinnostusta laajalti ja jatkoa seuraa nyt kotimaisen Svartin kautta. Onneksi Hot Dogs, Hot Dogs! -kappale kolisee ja höyryää Sami Sippolan fonin johdattamana, ja 7-minuuttisessa Led By The Windissä on luontodokumentaarista jylhyyttä. Tempojen tippuessa ja vimmaisen viiman tauotessa leudoiksi tuulenvireiksi suvantopitoisemmat kappaleet, niin melodisesti komeita kuin ovatkin, paljastavat Jarkko Koukosen laululliset puutteet. Kevyesti yksi vuoden levyistä: vähäeleinen, empaattinen, älykäs, vilpitön, syvä. Levyn parhaat raidat ovat discobiisit Just A Man ja Science Fiction sekä päätösballadi Clown Face. Nyt yhtyeen pitää valita, pelatako jatkossa vain vahvuuksillaan vai paljastaako tällä tavalla harvoja heikkouksiaan. Levy paljastaa hauskasti Braggin juuret. Onko BRHG lunastanut jo koko potentiaalinsa
The Felice Brothersin tapauksessa laatu on kuitenkin pysynyt hämmentävän korkealla. Kun ympärille kerääntyi asiasta innostuneita soittajia, kokonaisen albumin hitsaaminen kasaan muodostui projektiksi. Dead Reckoning on siis bändin ensimmäinen täyspitkä studiolevy, ja nyt yhtyeestä pystyy muodostamaan selkeämmän käsityksen. Brittilän ylpeys on toiminut alati siellä black metalin taiteellisemmalla puolella ja erityisesti tuoreemmilla levyillään selkeästi alleviivannut kauhuromantiikan jalosieluisuutta. Remu & Skuugi Darlings Rocking All Life Long Ainoa Remu Aaltonen ehti jo ilmoittaa lopettavansa musiikin tekemisen, mutta vanha suola alkoi janottaa toimittaja ja muusikko Petri Laukan Hurriganes-aiheisessa väitöstilaisuudessa. Remu ja musiikkivaikuttaja Atte Blom tekevät Rocking All Life Longilla yhteistyötä vuosikymmenien tauon jälkeen. Tavallaan Cradle Of Filth liukuu taas kauemmas black metalin ytimestä, mutta eipä se ole haitannut ennenkään. Lisäksi näin syntyy illuusio siitä, että äänimaisema kuulostaa entistä laajemmalta ja runsaammalta. Mutta mitäpä sitä ihmettelemään, onhan Dani Filth teatteriperheen vesa. VESA SILTANEN ??. Vaikka juurevan multainen groove päätyy ajoittain epätasaiseksi, meininki on mutkatonta. Siinä Häkkinen tuli koputtamaan ovelle ja huomauttamaan, että häntä ei sovi unohtaa. Yhtyeen asenteen voi helposti aistia albumilta, joka on kokonaisuutena tiukka paketti groovea metallia. Levyarviot > 60 SOUNDI Oceanhoarse Dead Reckoning Noble Demon Oceanhoarse on edennyt urallaan hieman tavallisuudesta poikkeavassa järjestyksessä. Jere Ijäs ja Monacon Työväen Palloilijat Liikkeellä ennen aamua Texicalli Olen onnistunut välttymään Jere Ijäksen musiikin kuuntelulta tähän asti, vaikka hänhän debytoi Jere & The ...liigapaikka saattaa jäädä haaveeksi, parista komeasta maalista huolimatta... K u v a: Ja m es Sh ar ro ck perustaa sävellyksensä pitkälti riffivetoiseen metalliin, joka ei ole lainkaan helppo lajityyppi. Oceanhoarse on taitava ja työmoraaliltaan tinkimätön bändi. Yhtyeen ylevä tavoite kun lepää edelleen jonkin suuremman kokemuksen kuin tukanheiluttamisen äärellä. Surisevat kitarat jyräävät ja jytäävät urkujen pauhatessa kuin viimeistä päivää. Huonoja eivät tietysti ole muutkaan. Eipä siis ihme, että MTP:n folkrock soi niin luontevana kuin kenenkään ei tarvitsisi juuri ajatellakaan tekemisiään. pahtaa myös Ghost tai steroideilla pumpattu Uriah Heep. Liikkeellä ennen aamua saa vahvan startin: Niin hiljaa kuin osataan on melkoinen helmi lauluksi, sekä realistinen että romanttinen pysäytyskuva bileiden jälkeisestä varhaisaamusta ja orastavasta ihmissuhteesta. Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 60 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 60 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. Existence Is Futile ei poikkea oleellisesti Cradle Of Filthin pienoisin askelin kehittyneestä linjasta. Ei tämä jengi varmastikaan ole virhearvioihin sortumassa. Oceanhoarse osaa kuitenkin muutamia elintärkeitä niksejä, joilla bändi rakentaa erottuvuutta muihin kaltaisiinsa. Jos äänite jää ryhmän joutsenlauluksi, olennainen on onneksi sanottu. NIKO PELTONEN ??. From Dreams To Dust on jo yhtyeen yhdeksäs studiopitkäsoitto vuoden 2007 jälkeen – ja kun tähän päälle lasketaan sekalaiset kollaboraatiot, livealbumit ja omakustanteet, niin puhutaan jo merkittävästä määrästä musiikkia. Oceanhoarse on osoittanut kekseliäisyytensä muillakin rintamilla, kun yhtye on pyrkinyt työllistämään aktiivisesti itsensä keikkailulla eikä vain jäänyt odottamaan promoottoreiden yhteydenottoja. defaultina. Leppoisan, orgaanisen aikuismusan ystäviin tämän soundin luulisi kolahtavan ns. Tärkeää on, että yhtye säilyttää tuttuutensa, mutta vielä tärkeämpää, että bändi pystyy haastamaan itsensä ja löytämään uutta lisäarvoa musiikkiinsa. Heilunnan ydin on rock and rollissa, joskin sinisten sävelien vaikutus hohkaa levyllä vitaalina. Maanläheinen työläisperinne, jossa eri kulttuuriperimät sulautuvat joksikin uudeksi, näyttäytyy The Felice Brothersin musiikissa laajasti. Se on myös levyn paras kappale, mutta kyllä esimerkiksi hersyvä luonnekuva Pikkukylän Jetro ja päätöskappale Ikuinen tammi-helmimaalis ovat eittämättä kuuntelemisen arvoisia. Tässä kuplassa minä viihdyn enemmän kuin mieluusti. The Felice Brothersin tapauksessa tästä ei ole pelkoa, sillä kaikesta tekemisestä aistii, että sen musiikki tulee suoraan sydämestä. JUHA SEITZ ??. Remun murisemat lauluosuudet korostavat rouheutta, mikä on omiaan viemään meiningin ruohonjuuritasolle. The Felice Brothers From Dreams To Dust Yep Roc Uransa New Yorkin metroasemilla soittamalla aloittanut The Felice Brothers on pysynyt kautta linjan tuotteliaana. Maailmassa on liian paljon musiikkia, jolla ei ole todellista merkitystä. Biiseillä saisi olla myös enemmän omaa karaktääriä, jotta ne erottuisivat selkeämmin toisistaan. Koskettavin hetki koetaan Cisse Häkkiselle omistetulla You’ve Been Knockin’ -tyylittelyllä, joka pohjaa Remun kokemaan uneen. Jotenkin jäädään silti tasolle, jossa ykkösen nousukarsintoihin päästään ilman muuta, mutta liigapaikka saattaa jäädä haaveeksi, parista komeasta maalista huolimatta. Oceanhoarse Universe -yhtyeineen jo kaukana nollariluvulla. Ensinnäkin yhtye kuohkeuttaa kappaleitaan melodioilla, jotka laajentavat nokkelasti yhtyeen ilmaisua. Entäs biisit sitten. Lisäksi sovitukset on mietitty harkiten ja löydetty nyansseja, jotka mukavasti herättelevät pitkin albumia. Cradle Of Filth Existence Is Futile Nuclear Blast Joko Cradle Of Filth kevenee levy levyltä tai sitten korva tottuu. Bändi on keikkaillut ahkerasti ja julkaisi debyyttilevynään liven, jollainen yleensä ilmestyy, kun takana on ainakin muutama studiojulkaisu. JARI JOKIRINNE ???. Kun tähän lisätään ensiluokkaista laulunkirjoittamista (Be At Rest, Silverfish) ja ajassamme harvinaista kiireettömyyttä, on käsissä ensiluokkainen pitkäsoitto. Soundimaailma on orgaaninen, mutta hyvin täyteenahdettu ja dynamiikassa tuntuu olevan vain kaksi pykälää: on ja off. Skuugi Darlings -yhtye loihtii julkaisulle rehdin sykkeen. Edes ympärillä pyörivän maailman hetkittäinen mahdottomuus ei näytä vaikuttavan siihen. MARKO SÄYNEKOSKI ??. From Dreams To Dust on kauttaaltaan oivaltava ja täysipainoinen teos, jonka juuret ovat vahvasti siinä Amerikan maaperässä, jota helposti ylenkatsomme. Sellaiseen bändiin on helppo uskoa ja sille suo mielellään hedelmällisen tulevaisuuden. Nyt laulaja-lauluntekijä johtaa uutta, hupaisasti nimettyä trioa, kavereinaan aika tutut nimet Anssi Nykänen ja Tom Nyman. Kritiikistä huolimatta kokonaisuus on reilusti plussan puolella ja pullat hyvin uunissa kun ottaa huomioon, että kyse on vasta bändin toisesta pitkäsoitosta. Seikka on sikäli merkittävä, että pienellä yksityiskohdalla yhtye pystyy selkeyttämään koko soundiaan. Dani Filth kohortteineen kietoo sävellyksensä jälleen tunnelmallisesti väkevään harsoon, ja sen pyyhkiytyminen kasvojen yli tuntuu edelleen palkitsevalta. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy Existence Is Futilen kitarasoundiin, joka on niin kireä, että takahampaisiin sattuu. MARKO SÄYNEKOSKI ???. Black Harvestissa on paljon hyvää, mutta parhaimmillaan todella komeista riffeistä (joita vilisee erityisesti kappaleissa Doomsayer, Old Gods ja You Bear The Mark) ja melodisuudestaan huolimatta kuuntelukokemus käy pitemmän päälle raskaaksi tukkoon ahdetun soundimaailman vuoksi
VILHO PIRTTIJÄRVI ?. Demonauhan muiden raitojen kanssa se todistaa Nowadaysin sapluunan olleen alusta asti pitävä: rouheat perusasetukset luovat asianmukaisen kaikupohjan niin kaupunkiromantiikalle kuin nuoruuden levottomuudellekin. Dino Mansik Et koskaan oo yksin Drink Tonight Merkitsin aikoinaan Dino Mansikin ensimmäisen biisijulkaisun Tämä tunne mistä tiedän onko totta Spotify-suosikkeihini. Sen jälkeen seuraavat kappaleet maistuvat loputtomalta epilogilta. Koosteen tauspuolelle on elvytetty 41 vuoden takaisten harjoitusten satoa. Kuitenkin esimerkiksi kappaleella Euforiaa teksti ja tuotanto osuvat yksiin hienosti. Rutiinitasonsa levy ylittää kuitenkin vain paikoin. Harvinaisen monilahjakkuuden, laulaja-lauluntekijän, tuottajan ja multi-instrumentalistin neljäs studioalbumi on Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 61 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 61 7.10.2021 15.18 7.10.2021 15.18. Näin maailma siis suodattui vuoden 1980 Kouvolaan. Tekstien persoonattomuus tekee kokonaisuudelle paljon hallaa. Walesissa kahden session aikana albumin ydinryhmän kanssa äänitetyltä albumilta on ylen vaikea löytää mitään vikaa. Yksi kipale on vuoden 1975 studiotallenteiden jälkijulkaisulta Spectrum Tapes. Dino Mansikin yhteydessä on mainittu islantilainen Sigur Rós. Mylly pyörii terhakkaasti. Tuhnuisilla tallenteilla Nowadays versioi The Jamin ja Londonin kaltaisia esikuvia mutkat sopivasti oikoen. CDr-julkaisuunsa. Piittaamattomuuden ja suuruudenhulluuden muodostama kehys on vahva, mutta konsepti kasvaa heikosti korkoa. SOUNDI 61 ...liigapaikka saattaa jäädä haaveeksi, parista komeasta maalista huolimatta... Fanien valikoimalla One Of A Kind -älppärillä oli niistä 14 edustettuna yhdellä suosikkiraidalla. Jordan Rakei What We Call Life Ninja Tune Jordan Rakein soundi on helppo tunnistaa kilometrien päähän. Puolivälissä levyä ymmärsin äänen puskevan luureistani täysillä, kun vähemmälläkin pärjäisi. Vaikka kimmoisasti ruhjovia djent-riffejä, metalcorea, hälyisää post-metalia ja LaPlanten kaunista puhdasta laulua ja kuivankäheää rääkymistä sekoittelevan äänenkäytön yhdistelmä on kiistatta omaperäinen ja oitis tunnistettava sooninen soppa, Spiritboxin electronicasta, altsurockista, nu-metalista ja jopa drum’n’bassista ammentavat biisit eivät sytytä kuin ajoittain. Suomen ensimmäiseksi powerpop-yhtyeeksi itseään mainostanut revohka jäi ehkä yhdeksi uuden aallon anekdooteista, mutta aineksia olisi ollut enempäänkin. HANNU LINKOLA ?. Ja tällä tavoin se muovautui uusien maailmojen pohjiksi. Sulavia melodioita ja näppäriä sanoituksia kuljettaa alati mitä hienoin ja lämpimin svengi. Kun yhtye pysyy hetken joissain selkeissä puitteissa, jälki on suorastaan kaunista. Vaikka ainesosat eivät ole aina tuoreita, on jälki päällisin puolin kuranttia. Vuonna 1980 ilmestynyt Tytöt piirtää sydämiä seiniin oli muotopuhdas purkaus, josta esitellään nyt alkuperäinen versio. Tunteikas taiteilija avautuu intiimillä albumilla, joka perustuu posiitivisen psykologian oppeihin ja miehen terapiaistuntokokemuksiin, jotka ovat avanneet hänelle täysin uusia uria niin henkilökohtaisessa kuin ammatillisessakin elämässä. Virallisesti Nowadays julkaisi vain yhden singlen. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut rohkea veto katkaista tarinan kaari Reginan ja Paperi T:n kombinaatiolta hauskasti kuulostavaan Voiko ikinä enää olla paremmin kuin nyt -biisiin. Yksiöissä ja älypuhelinten näytöillä tapahtuva arkidraama tuntuu eripariselta levyn musiikkiin nähden, kun albumin sointi tuo mieleen esimerkiksi U2:n turboahdetun Batman Forever -raidan Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me. LINDA SÖDERHOLM ??. Vaikka kokonaisuutena Maita ja mantuja ei ole onnistunut, on sillä myös ilahduttavia hetkiä. The Favourites Collection Hiljaiset Levyt Siitä lähtien, kun ostin Mickey Juppin Legendyhtyeen Red Boot Albumin kasettina divarista Helsingin Kruununhaasta yli 45 vuotta sitten, olen hämmästellyt hänen suvereenia laulunrakentajan taitoaan. Silti yhtye jatkaa valitsemallaan tiellä. Second-longarille kappaleita on jyvitetty kymmeneltä ceedeeltä mukaan lukien se viimeisin Sweet Potatoes (2020). Happi läpäisee sen huonosti. Olivatpa äänet kuinka sotkuisia hyvänsä, ne vievät tärkeiden asioiden äärelle. Mickey Jupp Second Of A Kind . Konkarit kierrättävät jälleen krautrockia, avantgardistista elektroa ja dance-punkia veisaten viis siitä, löytyykö lopputuloksen keskeltä omaa ääntä. Soinnukkaan laulun, boogiepianon, kitaroiden ja taustalaulujen painotukset nasahtavat kaikki yksissä tuumin lyömäsoitinten verrattomaan vetotahtiin. Vanha pubrokkari elää levollisempien tahtien elämää, mutta etenkin I Love The Boogie sekä lihallinen lemmenkutsu (Let’s) Dirty The Sheets kertovat veijarin edelleen inspiroituvan ajattomista rock’n’roll-aiheista. Ohitse soljuvat kappaleet ovat monitasoisia musikaalisia tutkielmia miehen elämästä sekä viimeaikaisista henkisistä oivalluksista, mutta silti kokonaisuutta vaivaa aavistuksenomainen mielikuvituksen puute, minkä johdosta se tahtoo väkisinkin hukkua äänivirtaan. ASKO ALANEN ????. Vähensin äänenvoimakkuutta, helpotti. elektronista ja akustista yhdistelevää hipsteripoppia, joka nojaa pitkälti Rakein herkkään tulkintaan ja omintakeiseen falsettiin. HANNU LINKOLA ??. Monien kappaleiden uumeniin jää onttoa kuminaa, ja paketointi on ennemmin näppärää kuin oivaltavaa. Duon romantillisen höpöttelyn taustalla soiva musiikki on astetta konventionaalisempaa Mewja Magenta Skycode -osastoa. Fine Dining kuulostaa pahanilkiseltä Kraftwerk-parodialta, Miracles vinouttaa The Human Leaguen delirium-kuvajaiseksi ja nimikkokappale upottaa Primal Screamin sankkaan ironiaan. Lyhyen uran niputtava kokoelma ei tunnu kuitenkaan rääppimiseltä. Juppin kymmenen viime vuoden Favourites-kotinauhoitukset ovat etenemässä jo 16. Levylle on pyritty luomaan elokuvamaisia tunnelmia. MAPE OLLILA ??. Jos eksyn saa minulta miljoona sydänemojia tuodessaan mieleeni erään ikisuosikkini, matkailuohjelma Matkapassin tunnussävelmän. Puhtaasti lauletut djentit Secret Garden ja nimikkokappale sekä oudolla tavalla kaunis We Live In A Strange World miellyttävät kovasti, mutta loput Eternal Bluesta on makuuni liian kimpoilevaa tavaraa. Lisäksi muutamat happamat liuokset ovat pilata koko mikstuuran: esimerkiksi rentoutusnauhaa lounge-puhaltimiin naittava On The Other Side… on suorastaan myrkyllinen tekele. Vierasmaalaisen korvissa suomi saattaakin kuulostaa haltiakieleltä. Progressiivista, innovatiivista ja modernia, juu, mutta myös liian poukkoilevaa eikä kovinkaan muistettavaa. Vaikka levy on temaattisesti yhtenäinen, ovat tekstit tyylillisesti levällään, eikä käsitystä siitä, kuka on tarinan päähenkilö muodostu. JARI MÄKELÄ ??. Miten kotimainen poplevy kuulostaa tukahduttavalta ahdistuspaukulta. Hieman uuvuttavaksi osoittautuvan albumin sisällä asustaa kestoltaan lyhyempi neljän tähden levy. Maita ja mantuja on dramaattista konepoppia, ikään kuin Jeff Buckley kohtaisi Sannin. Jossakin vaiheessa maski on kuitenkin pakko ottaa pois. Hetken huviksi Fantasy Island sopii. Clinic Fantasy Island Domino Kun maailma puki hengityssuojat kasvoilleen, menetti kirurginmaskeissa viihtyvä Clinic viimeisenkin persoonallisen piirteensä. Välillä Malka onnistuu, useimmiten ei. Tuhdit matalat taajuudet loivat levylle synkän alavireen. Taitavasti oleellisimpiin elementteihin pelkistetyt uudet ja vanhemmat, ennen julkaisemattomat laulut ovat täsmälleen yhtä hienosti toimivia ja svengissään tarkkoja kuin Legendklassikot. Ylitsepursuilevaksi äänimaljaksi muistelemani livekeikan piti tammikuussa 2019 enteillä albumin julkaisua, mutta indiejulkaisuksi poikkeuksellisen kunnianhimoisen paketin viilaamiseen kului vielä kaksi ja puoli vuotta. Koskisen ja Johanna Koskimon esikoisalbumi antoi kuitenkin odottaa itseään niin kauan, että ehdin jo miltei unohtaa duon olemassaolon. Kuvittele Evanescenceja Arch Enemy -solistit laulamassa yhdessä äänitapettia, jota soittavat Meshuggah, Animals As Leaders, Gojira ja Limp Bizkit. Malka Maita ja mantuja Universal Malkan ensialbumi hämmensi ensi kuuntelulla. Fantasy Islandin esillepano on murea, veltolla tavallaan provosoivakin, eikä referenssejä kohdella silkkihansikkain. Aiemmin julkaisemattomista biiseistä Mindfuck (EHEYDY) erottuu positiivisesti joukosta. Bändin visio lienee selkeä, mutta biisien tyyli hajoilee liikaa. Yournalist-yhtyeestä tutun Mikko M. Uudessa-Seelannissa syntynyt, Australiassa varttunut ja nykyisin Lontoossa asuva, myös salanimellä Dan Kye tanssimusiikkia tekevä artisti kuulostaa uusimmallaan varsin haavoittuvaiselta. Spiritbox Eternal Blue Rise Spiritbox on iwrestledabearoncesta 2015 lähteneiden aviopari Courtney LaPlanten (laulu) ja kitaristi Mike Stringerin keulittama bändi, joka on saanut ulkomaiset musamediat syväkyykkyyn jo ennen esikoisalbuminsa julkaisua. Vaikka laatikon pohja paljastuu musiikin vielä soidessa, tuntuu esitysten dokumentaarisuus ohittamattomalta. Nowadays Tytöt piirtää sydämiä seiniin Hiljaiset Levyt Loose Prickin pistokkaana syntyneen Nowadaysin tuotanto käsitti ainoastaan neljä omaa kappaletta sekä liudan treenikämpällä nauhoitettuja covereita
Onhan kyseessä vuodesta 1984 kasassa olleen veteraanibändin levy, jonka soundeista on vastannut Dan Swanö (Edge Of Sanity, Bloodbath). Nimensä mukaisesti Resurgencen on tarkoitus palauttaa bändi vanhaan loistoonsa. 62 SOUNDI RETRO The Sisters Of Mercy BBC Sessions 1982?1984 Warner Vuonna 1980 Leedsissä perustettu goottirockbändi The Sisters Of Mercy julkaisi kolme virallista studioalbumia, joista vain First And Last And Alwaysilla (1985) kuullaan alkuperäiskitaristia Gary Marxia. Angels & Airwaves ei varmastikaan vielä ole tehnyt hienoimpia biisejään. VILHO PIRTTIJÄRVI ??. Onko tämä solistin tyylillinen tavaramerkki vai ärsyttävä heikkous, jää tulkinnan varaan. Resurgencen soundi onkin From Beyondista tunnistettavissa, mutta ensimmäisenä huomio kiinnittyy kuitenkin levyn äärimmäisen matalaan äänenvoimakkuuteen. Kuitenkaan en saa kiinni siitä, mikä on se tunnetila, jonka Dust Mountain haluaa kuulijoilleen välittämään. Regwanin laulumelodiat ovat tutunkuuloisia mutta sydämellisten värinöiden ansiosta kaukana kaavoihin kangistumisesta. Henna Hietamäen etäinen tyyli laulaa luo aavemaista tunnelmaa. Vuosina 1982, 1983 ja 1984 äänitetyillä BBC-sessioilla Marxin post punk -kitarointi pääsee taas oikeuksiinsa. gen biisinkirjoittajana. Joy Regwan Painting My Own Colours Stupido Joy Regwan vaihtoi viimevuotisen debyyttialbumin jälkeen suomen kielestä englantiin ja täytyy tunnustaa, että laulu soljuu melkeinpä vielä luontevammin ja sielukkaammin sähköisen klubifolkin keskiössä. DeLongen laulumelodiatkin viittaavat siihen, että menneestä ei ole pystytty täysin päästämään irti. Tuottajaparin Samson & Danitello soundit ja sovitukset ovat hyvin hienovireisesti kytketyt laulelmien ja laulajan aaltopituuksille. Leverage Above The Beyond Frontiers Tuomas Heikkinen tuntee voittokaavat niin jenkkifutismaajoukkueemme päävalmentajana kuin melodisen vanhan koulun hevibändinsä LeveraDust Mountain Hymns For Wilderness Svart Sisaruspari Henna Hietamäki, tuttu yhtyeestä Henna Emilia, ja Oranssin Pazuzun basisti Toni Hietamäki muodostavat Dust Mountain -yhtyeen ytimen. Kimmo Blom nyt ei osaisi laulaa huonosti tai epämiellyttävästi vaikka yrittäisi. Vuonna 2005 Jyväskylässä kasatun yhtyeen viides albumi Above The Beyond on rakennettu ajattomien peruskivien varaan. Painting My Own Colours hiippailee aluksi kuulokuviin hillityn verkkaisesti hymistellen ja Baby Bloom -kukinnoilla houkutellen. Esimerkkinä levyn avausraita, kuin varkain hauras folksävelmään jännitteistä kehitellään intensiivinen psykedeliamyrsky. NUUTTI HEISKALA ?. Läpikotaisesta laadukkuudestaan huolimatta useinkin Rainbow’n ja Dion tonteilla vierailevat biisit eivät kuitenkaan saa pasmojani sekaisin. Yhtyeen ilmaisussa 1990-lukulainen alternative on miellyttävästi läsnä mutta tarttuvuus ei ole tapissa. Angels & Airwaves on nyt suureellisempi kuin koskaan, ja asiaankuuluvan mielipuolisesti albumin julkistus suoritettiin kesällä avaruuteen lähetetyn videolaitteen avulla – tarkista täysin överi YouTube-klippi aiheesta! Korkeuksiin tähtää myös yhtyeen syntikkavetoinen alternative rock, jossa on hienovaraisen tuotannon ansiosta tilaa upeasoundisille sähkökitaroille. Nostatus huipentuu loppulaulun The End marssitahteihin ja fanfaareihin. Esoteerisesti virittynyttä progefolkia esittävän kokoonpanon ensijulkaisu on mietitty kokonaisuus. Sen rinnalle kohoaa tyylikäs tumma blues-sovellus Light I’m All Yours. Ehkä tälläkin ratkaisulla ollaan haluttu palata bändin juurille, mutta ei se kuitenkaan ihan nykyaikaa ole. Esimerkiksi Alicen kulmikkaat kitarat ovat kuin Public Image Limitedin Metal Boxilta. Elämänkuvaus terävöityy johtopäätelmiin yhteisen aidon rakkauden etsinnän ristiriidoista (Thank You) sekä hartaaseen analyysiin Life Sucks -tunnetiloista. Aiemmin First And Last And Alwaysia edeltäneillä singleillä ja ep:illä kuultujen biisien versioista muodostuva levy sisältää kaksi coveria; lähes alkuperäisversiota painostavamman The Stoogesin 1969:n ja kieroksi goottiversioksi väännetyn Dolly Partonin Jolenen. Marxin ja keulamies Andrew Eldritchin lisäksi kuullaan tavalliseen tapaan Doktor Avalanchea, joka oli bändin lempinimi rumpukoneelleen. En itse ole sitä paikkaa lukuisista kuunteluista huolimatta löytänyt, mutta tuo määränpää hohtanee ajatushorisontissa kirkkaana niille, joiden sydän ja mieli ovat auki tämänkaltaiselle ilmaisulle. MAPE OLLILA ??. Angels & Airwaves on oman kuuloisensa kokoonpano, joka ei vielä laulunkirjoituksessaan ole yltänyt aivan DeLongen Blink 182 -yhtyeen muistettavuuteen. Tasaisesti taputteleva rumputahti säestää pohdiskelujen lähes puhelaulun oloista luentaa, mutta sävelet elävät koko ajan mukana. Sovitukset ovat joydivisionmaisesti tyylikkään pelkistetyt ja rumpukoneen tasaisen virheettömät rytmit lisäävät hypnoottista tunnelmaa. Kitarariffit kuljettavat ralleja harhailematta sivupoluille ja syntikat maalaavat kitarakudelmien alle kaunista äänitapettia. Leveragen ydinyleisö saa tälläkin levyllä juuri mitä tahtookin: silkkaa timanttia. Vaikka levy koostuu kahdesta legendaarisen John Peelin kanssa ja yhdestä David ”Kid” Jensenin kanssa äänitetystä sessiosta, muodostavat sen biisit toimivan levykokonaisuuden ja sen täydellisesti miksatut soundit ovat myös täysin yhtenäiset. MIKKO MERILINNA ??. On kunnioitettava suoritus luoda yhtenäinen kokonaisuus, jossa mikään uusi osa ei yllätä, vaan tuntuu loogiselta jatkeelta edelliselle idealle. Laulaja Kam Leen ja basisti Mike Bordersin konsepti oli silputa bändin historia vuodesta 1992 eteenpäin ja jatkaa siitä mihin From Beyondilla (1991) ja Inhuman Condition -ep:llä (1992) jäätiin. Mihin kaikki aika on mennyt. Toki se on kuin äärimmäisen maukkaat riistalihapullat ja höyrytetty luksusmuusi, mutta yllätyksetöntä joka tapauksessa. ASKO ALANEN ???. Nyt päästään jo melko lähelle klassikkoasemia esimerkiksi Spellboundja Restless Souls -kappaleissa. Heikkisen ja Mikko Salovaaran kitaraduon sooloissa on sopivasti sankaruutta, mutta sitäkin enemmän tarkoituksenmukaisuutta. NUUTTI HEISKALA ???. En osaa sanoa, mihin yhtye pyrkii kuulijaansa johdattamaan. Painting sävyttyy jännemmin siveltimenvedoin, joita nousee avoimemmin esiin koko laulukimaran loppupuolella. Samalla omien tunnevärien sävykäs maalailu pitää koneelliset perkussiot inhimillisen lämpöisinä. Melodiat puraisevat kuulijaa hellästi korvasta ja ne on myös koukutettu niin, että jäävät mieleen. Yhtye välittää muotopuhdasta lajityyppinsä henkeä musiikillaan. K u v a: So u n d in k u v aar k is to Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 62 Levyarvostelut 9_21 Soundi.indd 62 8.10.2021 8.23 8.10.2021 8.23. Massacre Resurgence Nuclear Blast Floridalainen death metal -veteraani Massacre on palannut. Angels & Airwaves kuulostaa yhtä aikaa modernilta ja jotenkin vanhahtavalta. Ihmeempiä yllätyksiä levy ei tarjoa, mutta death-faneille ihan mukiinmenevä julkaisu. Vaikka masterointi jättääkin Levyarviot > ...onko tämä solistin tyylillinen tavaramerkki vai ärsyttävä heikkous... Angels & Airwaves Lifeforms Rise Tom DeLongen ”sivuprojekti” on yhtäkkiä yltänyt viidenteen albuminsa. amatöörimaisen ensivaikutelman, on hiljainen äänenvoimakkuus todennäköisesti tietoinen ratkaisu. Se johtuu siitä, että Leveragen musa on tuttua ja turvallista kuin lihapullat ja muusi. Upealta kuulostavalla levyllä kirkkaat akustiset soinnit ja painostava sähköisyys on saatettu linjakkaasti yhteen. Soittoniekoilla on taitoa enemmän kuin tarvitsisi. Sen sijaan kappalemateriaali päivittää bändin vanhaa soundia modernimpaa ja raskaampaa ilmaisua kohti ihan toimivasti, muistuttaen paikoin esimerkiksi tuoreempaa Six Feet Underia. Dust Mountainin ilmaisu on ärsyttävyyteen asti johdonmukaista ja hiottua. Resurgence soi hiljaisemmin kuin monet 80-luvun cd-levyt. Ylevä pianoballadi Southern Bird nousee levyn kohokohdaksi taitavalla teknoorkestroinnilla
Asia pitää korjata. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. IL M O IT U S T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A T E R V E I S I Ä G R A M E X I S T A Taiteilijan työttömyysturvassa on monia ongelmia. Ne leikkaavat työttömyyskorvausta, vaikka eivät kerrytä sitä. Yksi niistä Taiteilijan työttömyysturvassa on monia ongelmia. Yksi niistä olisi korjattavissa nopeasti. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Siksi niitä tulee muusikollekin usein vuosia sen jälkeen kun levy on äänitetty studiossa. Moni muusikko joutui koronan takia työttömäksi. Tilaa Soundi! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-soundi Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Niitä voi tulla siis myös työttömyysaikana, kun muut tulot ovat romahtaneet. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 98,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 108,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa 1.6.2021 alkaen. Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.soundi.fi Tilaajapalvelu puh. Hallitukselta odotetaan nyt tekoja. Hallitus voi tehdä sen itse, ilman eduskuntaa. Syynä on se, että jopa menneiden vuosien tekijänoikeuskorvaukset leikkaavat työttömyyskorvausta ihan kuin työttömänä ansaittu palkka. Jos ansaitsee yli 500 euroa kuussa, työttömyyskorvaus leikkautuu asteittain. Tekijänoikeusjärjestöt eivät ole taiteilijan työnantajia, vaan ne välittävät hänelle muiden maksamia lisensointi-korvauksia saamansa valtuutuksen nojalla. Siksi ne leikkaavat, mutta eivät kerrytä työttömyysturvaa. Tämä pelisääntö käy järkeen. Valitettavasti tekijänoikeuskorvauksia kohdellaan toisin. LAURI KAIRA MUUSIKON TYÖTTÖMYYSTURVAA PARANNETTAVA Soundi Gramex tulostus.indd 63 Soundi Gramex tulostus.indd 63 8.10.2021 11.25 8.10.2021 11.25. Työtulot leikkaavat korvausta, mutta mm. Koska ongelma on asetuksessa, asian korjaaminen käy nopeasti. vuokra-, osinkotai myyntitulot eivät. Tämä nosti esiin monia puutteita taiteilijan työttömyysturvassa. On täysin väärin, että niitä silloin kohdellaan kuten työttömänä ansaittua palkkaa! Eduskunnan kaksi valiokuntaa on kiinnittänyt ongelmaan vakavaa huomiota. olisi korjattavissa nopeasti. Työttömyysturva-asetuksessa on tässä kohden selvä ristiriita. Eduskunnan tahtoa pitää noudattaa. Hallitukselta odotetaan nyt tekoja. Tekijänoikeuskorvaukset eivät ole palkkatuloa, vaan korvausta taiteilijan henkisen omaisuuden käytöstä. pääomatuloa. Pääsääntö on se , että ne tulot leikkaavat korvausta, jotka myös kerryttävät sitä. Tällä palstalla Äänitemusiikin tekijänoikeusjärjestö Gramex kertoo toimintansa ja alan kannalta ajankohtaisista asioista. Yksi niistä on tämä: vaikka taiteilija olisi työttömyyskassan jäsen, hän ei välttämättä saa lainkaan työttömyyskorvausta. Työtön voi nykyisin ansaita jonkin verran palkkatuloja työttömänä. Hallitukselta odotetaan nyt tekoja. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.soundi.fi. Yhdessä kohdassa tekijänoikeuskorvauksia kohdellaan kuten ansiotuloa ja toisessa niin kuin Kirjoittaja on Gramexpresslehden päätoimittaja. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero
Rakastin sitä hiljaisuutta ja outoa tunnelmaa! Entä liittyykö levyn otsikko – vapaasti suomennettuna vaikkapa ”olemassaolo on turhaa” – suoraan tähän pandemia-aikaan. Olen keikkaillut aktiivisesti 90-luvun alkupuolelta, ja siitä on tullut täysin erottamaton osa minua. Kreator on eräs kaikkien aikojen parhaista thrash metal -bändeistä, joten tämä vierailu oli minulle suuri kunnia. Se olisi sopinut mainiosti 30-vuotisjuhlajulkaisuksi, sillä albumi kuulostaa kokoelmalta, joka niputtaa yhteen bändin pitkän uran parhaita puolia. Entäpä jos siis käyttäisimme oman lyhyen aikamme tällä pallolla niin, että viimeisellä hetkellä mielen valtaisikin ”vau, elin täysillä koko ajan, elämä ei mennyt todellakaan hukkaan” -ajatus. Kun sitten mietin näitä asioita yhdistävää nimeä, keksin otsikon Existence Is Futile, sanoo Filth. . . . Kun se yhtäkkiä repäistiin pois, se tuntui hirveältä, sanoo laulaja Dani Filth. Takavuosilta löytyy Cruelty And The Beastin (1998) kaltaisia merkkiteoksia, mutta kyllähän Existence Is Futile nousee erittäin korkealle, kun mietin Cradlen parhaita julkaisuja, laulaja sanoo. Cradle Of Filthin tuore studiolevy kantaa otsikkoa Existence Is Futile. Kyllä. Cradle Of Filth kiertää lähiviikkojen aikana USA:ssa, mutta kun palaan Englantiin, minun ja Edin olisi määrä tavata kasvotusten. Käytimme albumin valmistelemiseen ja erityisesti viimeistelyyn huomattavasti enemmän aikaa kuin takavuosina. Oli nimittäin hyvinkin aavemaista körötellä muutaman kymmenen kilometrin päässä kodistani sijaitsevalle Grindstone-studiolle täydellisen autioita katuja ja kyläteitä pitkin. Johtuen pandemiasta, levyn tekeminen oli aivan erilaista kuin aikaisemmin. Bloodstock-viikonloppu oli muutenkin aivan uskomaton. Albumin tekstit käsittelevät esimerkiksi eksistentialismia, elämän merkityksettömyyttä, monenlaisia pelkotiloja, erilaisia moraalikäsityksiä ja niin edelleen. . . Siitä tuleekin mieleen... En kykene sanoin kuvailemaan, miten hienolta tuntui esiintyä pitkän tauon jälkeen. Kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen varsinainen keikka sitten marraskuun 2019. Yhtyeen kokoonpanosta nimittäin löytyy pari Tšekin kansalaista, mutta onneksi saimme rumpali Martin ”Marthus” Škaroupkan ja kitaristi Marek ”Ashok” Šmerdan osuudet taltioitua ennen rajojen sulkeutumista. Täytyy myös huomauttaa, että levyn nimi saattaa kuulostaa hyvinkin pessimistiseltä ja jopa nihilistiseltä, mutta otsikkoon liittyy myös positiivinen puoli. . DANI FILTH ja viisi tärkeää levytystä takavuosilta: SLAYER: Reign In Blood OZZY OSBOURNE: Diary Of A Madman IRON MAIDEN: Piece Of Mind MERCYFUL FATE: Don’t Break The Oath BATHORY: Bathory DANI FILTH ja viisi tärkeää levytystä takavuosilta: SLAYER: Reign In Blood OZZY OSBOURNE: Diary Of A Madman IRON MAIDEN: Piece Of Mind MERCYFUL FATE: Don’t Break The Oath BATHORY: Bathory K u v a: Ja m es Sh ar ro ck Raskaamman puoleista asiaa. Ainakin minä pyrin siihen, että omien päivieni päättyessä voisin hymyillä leveästi! Otetaanpa vielä yksi juttu. Hänestä voi ikävä kyllä tuntua, että elämä meni hukkaan ja kaikki oli turhaa. Kun Ed oli teini-ikäinen, hän oli kova metallifani, ja me aiommekin nyt katsoa, saisimmeko jotakin hienoa aikaan yhteistuumin! A A V E M A I S I A T U N N E L M I A . Hah hah! . Itse ajattelen kuitenkin niin, että bändi aloitti toden teolla vasta vuonna 1994, kun julkaisimme The Principle Of Evil Made Flesh -debyyttilevyn. Kaiken huipuksi festari päättyi Judas Priestin keikkaan, ja minulla oli suunnilleen tippa linssissä, kun seurasin Rob Halfordin ja kumppaneiden mahtavaa toimitusta. Pääsin tekemään vierailun Kreatorin keikalle ja vedimme yhdessä Betrayer-kappaleen. Wikipediassa saattaa lukea, että Cradle Of Filthin perustukset valettiin 1991, ja toki tästä tiedosta löytyy myös totuuden siemen. Ei. . . . . Voin kertoa, että tuottaja Scott Atkinsin kasvot alkoivat tulla aika tutuiksi, kun näimme toisiamme melkein päivittäin kuukausien ajan. Ajatelkaamme vaikkapa kuolinvuoteella makaavaa ihmistä... Se oli hetki, kun bändi alkoi toimia ammattimaisesti, eikä touhu ollut enää pelkkää puuhastelua. Judas Priest juhlisti Bloodstockissa viidenkymmenen vuoden mittaista taivalta heavy metalin maailmassa. . Cradle Of Filthin mittarissa on puolestaan kolme vuosikymmentä. Meillä oli myös tuuria... Toivon mukaan korona-aika kuuluu uudella levyllä tietynlaisena ”aavemaisuutena”. Bazook! > Teksti: Timo Isoaho 64 SOUNDI Bazook 9_21.indd 64 Bazook 9_21.indd 64 6.10.2021 17.06 6.10.2021 17.06. Miltä se tuntuu. Pitääkö todella paikkansa, että suunnittelet yhteistyötä Ed Sheeranin kanssa. . E nglantilainen extreme metal -suuruus Cradle Of Filth nousi brittifestari Bloodstockin päälavalle elokuun puolivälissä
Välillä tarpominen on ollut tuskallisen hidasta, mutta nousu ei ole kuitenkaan koskaan hiipunut. ensimmäistä kertaa seitsemääntoista vuoteen, sanoo laulaja Jukka Pelkonen. . Eiköhän näitä teemoja ole käsitelty skandinaavisessa metallissa jo ihan tarpeeksi, sanoo Vanhala. . Energisestä ja hyväntuulisesta lopputuloksesta se ei kuulu, mutta bändi oli mennä multiin... . Entäpä sitten tulevat ajat. Onneksi tulevien kiertueiden suhteen näyttää jo melkoisen hyvältä, päättää Pelkonen. OG:n musiikki on tietoisesti ja tarkoituksellisesti lipunut koko ajan kauemmas ”perusmelodeathista”, eikä meidän enää tarvitse olla itsetarkoituksellisesti rankkoja, progressiivisia tai tekotaiteellisia. . Ensimmäiset raakaversiot taisivat löytää uomansa jo loppuvuodesta 2019, ja biisien työstäminen jatkui läpi koko seuraavan vuoden. Saattaa toki olla, että liioittelen hieman, sillä kyllähän Omnium Gatherum on edelleen täysin tunnistettavissa. Omnium Gatherum on bändi, joka ei ole saavuttanut menestystä yhdessä yössä. Nämä myllerrykset nostivat orkesterin horisonttiin aikamoisen mustia pilviä ja herkkien taiteilijasielujen tunnelma oli hetken ajan varsin alavireinen. Tien päälle on totta kai kova ikävä, sillä Omnium Gatherum on omimmillaan lavalla. ”Energisestä ja hyväntuulisesta lopputuloksesta se ei kuulu, mutta bändi oli mennä multiin... Yhtyeen kitaristi Markus Vanhala huokaisee syvään, kun hän palauttaa mieleen tapahtumia parin menneen vuoden varrelta. Onneksi vitutus on tunnetusti kaikista vahvin voimavara, ja onnistuimmekin kääntämään vaikeudet voitoksi. . SOUNDI 65 K u v a: Te rh i Y li m äi n en K otkasta, tuolta Suomen Miamista, tuleva Omnium Gatherum juhlii näinä aikoina kahdenkymmenenviiden vuoden mittaista taivalta, ja yhtye juhlistaa merkkipaalua uransa parhaimpiin kuuluvalla Origin-albumilla. tarkemmin sanottuna adult oriented death metal . Osa muusikoista liukeni kuvioista yllättäen, sillä ainakaan minun tietääkseni meillä ei ollut mitään riitoja. Oikein hyvä niin, sillä toisinkin olisi voinut pahimmassa tapauksessa käydä. Koronatilanne ja muut sattumukset nimittäin aiheuttivat sen, että The Burning Cold -albumin (2018) toteuttaneesta kuuden miehen vahvuisesta kokoonpanosta ENEMMÄN BAYWATCHIA, VÄHEMMÄN POHJOISTA AHDISTUSTA on jäljellä enää kolme tyyppiä. . Sanotaan siis vaikka niin, että ruotsalaisguru Jens Bogrenin miksaama Origin sisältää tarttuvia popbiisejä, väännettynä death metal -pakosarjan kautta. Nyt mukana onkin täysin häpeilemättömästi AOR:aa, Amerikkaa, Baywatchia, Miami Vicea, Survivoria sekä Corvetteja, ja samaan aikaan pohjoisen pimeys, pahuus, kylmyys, ankeus ja ahdistus ovat jääneet vähemmälle. Teemme tätä hommaa edelleen täydellä sydämellä ja tavoitteena on parantaa levy levyltä. Kun säveltäminen alkoi, päätin näyttää sekä nykyiselle, Omnium Gatherumin historian parhaalle kokoonpanolle että orkesterista lähteneille hahmoille, että tämä ryhmä on hyvin kaukana henkitoreissaan mätänevästä raadosta! Koska pandemiatilanne oli pysäyttänyt myös Omnium Gatherumin kiertuekoneiston, yhtye pystyi käyttämään uuden levyn valmistelemiseen reilusti aikaisempaa enemmän aikaa. Lopulliset kappaleet olivat valmiina talvella 2021, ja sitten vetäydyimmekin jo Sonic Pump -studion uumeniin . soi koukuttavammin ja tarttuvammin kuin kenties koskaan aikaisemmin. Aika moni muu bändi on ehtinyt flopata ja kaatua menneen neljännesvuosisadan aikana, sanoo Vanhala. Pitkään hiotulla levyllä yhtyeen melodinen death metal . No, ainakin muutaman tunnin ajan! . Me saatamme olla keski-ikäisiä, mutta nälkä ei ole kaikonnut minnekään. . Esituotantovaihe oli tällä kerralla todella pitkä. No, ainakin muutaman tunnin ajan!” OMNIUM GATHERUM OMNIUM GATHERUM Bazook 9_21.indd 65 Bazook 9_21.indd 65 6.10.2021 17.06 6.10.2021 17.06. Jatketaan siis samaan malliin.
Materiaali on sovitettu uudelleen ja biiseihin on tehty muitakin parannuksia. . Kenties luvassa on aikaisempaa enemmän miekkailua. Havukruunu Havukruunu M ikä on suomalaisen metallin tarkimmin varjeltu salaisuus. Hieman yli puolituntinen teos on tätä luettaessa kuultavissa digitaalisesti, kun taas cd ja kasetti ilmestyvät lokakuun lopulla. se on pieni kylä Riihimäen Hausjärvellä . . Miten reilusti olet muokannut vanhoja tekstejä. En tietenkään kirjoittanut sanoituksia uusiksi, mutta pitihän niitä vähän korjata. Nyt tuntuu siltä, että jonakin päivänä ilmestyvä neljäs levy ottaa uuden suunnan. Olen lisäksi lukenut ahkerasti Robert E. Vuolimme edelliset albumit enemmän tai vähemmän samasta puusta, ja Uinuos syömmein sota oli sen tyylin huipentuma, sanoo Stefan. . Entä sitten sanoitukset. Kuten sanoin, Mustan merkin enteen alla on tällä hetkellä uusin sävellyksemme, ja siitä voi tehdä jonkinasteisia päätelmiä jatkosta. Jos nykyään tulee ammennettua omasta sisäisestä maailmasta, viidentoista vuoden takaiset tarinat innoittuivat esimerkiksi unimaailman visioista. Niin ja hieno järvi, joka löytyy ep:n kannesta minun henkiolentoni ohella! Pystytkö vielä tässä vaiheessa sanomaan mitään Havukruunun seuraavasta täysimittaisesta studioalbumista. Juuri nyt tarjolla on puolisen tuntia uutta Havukruunua, sillä yhtye on julkaissut pimenevien syysiltojen mystiikan ja myrskytuulien ujelluksen täyttämän Kuu Erkylän yllä -ep:n. Kappale on odottanut julkaisua kaikessa rauhassa, sillä se ei sopinut aikaisemmille albumeille. Eeppisestä ääripaahdosta ja perinteisemmästä heavy metalista jylhän seoksen jalostaneen Havukruunun tähänastisen uran kruununjalokivi on kesällä 2020 ilmestynyt Uinuos syömmein sota. Myös hardcorea ja crust punkia on tullut kuunneltua paljon viime aikoina, eikä se voi olla heijastumatta tuleviin biiseihin. Ovatko uudelle ep:lle taltioidut vanhat biisit uskollisia alkuperäisille versioille. Pitkäsoitto on aina seikkailu johonkin ennen kokemattomaan paikkaan, sanoo laulaja-kitaristi Stefan. Hah hah! MUSTAN MERKIN ALLA MUSTAN MERKIN ALLA Bazook! Teksti: Timo Isoaho > K u v a: Ti m o Is o ah o Bazook 9_21.indd 66 Bazook 9_21.indd 66 6.10.2021 17.06 6.10.2021 17.06. . Enkä toki oikein osannutkaan, sillä tein musiikkia pääosin yksin. . Muita ihmisiä ei juuri näkynyt, mutta metsiä oli sitäkin enemmän. Tai no, tarkennetaan heti hieman: Kuu Erkylän yllä sisältää uutta ja vanhaa Havukruunua. Kun me teemme uuden studioalbumin, siellä ei juuri kierrätetä vanhoja ideoita. . Kolmen muinaisen kappaleen (Yön torni, Routapanssari ja Talvikuu) varhaiset versiot on alun perin kirjoitettu joskus 2000?2006. Vanhoissa teksteissä kuuluu vahvasti myös syntymäpaikkani Erkylän . Albumi nousi vaivatta ilmestymisvuotensa parhaiden metallilevyjen joukkoon – eikä tässä puhuta Suomesta vaan koko maailmasta. Olin silloin rauhaton teini-ikäinen, enkä saanut työstettyä biisejä loppuun asti. Alkuperäisten tekstien tekijää, sitä levotonta teinipoikaa, ei enää ole, sanoo Stefan. Milloin olet kirjoittanut ep:n uudemmat kappaleet. Alkuperäinen visio on edelleen löydettävissä, mutta oma tietotaito on nykyään aivan toisella tasolla, ja nämä 2021-versiot ovat luonnollisesti paljon parempia, nyökkää Stefan. Me teimme jotakin muuta, sillä Kuu Erkylän yllä sisältää viisi biisiä: kolme todella vanhaa ja kaksi uudempaa. . Ep on sillä tavalla eri juttu, että se antaa luvan tehdä jotakin muuta. Eräänlainen ”Bathory-tribuutti” Mustan merkin enteen alla taas on aivan uusi biisi. Kuu Erkylän yllä syntyi vuonna 2013. vaikutus. . Howardin Conan The Conqueror -kirjoja, ja saapa nyt nähdä, miten tämä vaikuttaa säveltämiseen. Jos vastaat Havukruunu, et ole lainkaan hakoteillä. . . Itse asiassa päinvastoin! Jos yhtyeen vanhoissa jutuissa, etenkin kitarasooloissa, on joskus heiluteltu hieman sankarillisempaakin miekkaa, tulevissa kappaleissa kalisee tylsä lapio
Kun Soundi soittaa Jourgensenille syyskuussa 2021, muusikko on herännyt hieman huonommalla jalalla. Edellinen levy AmeriKKKant (2018) oli vastareaktio siihen käsittämättömyyteen, että Trumpista tuli maailman vaikutusvaltaisin mies. Moral Hygiene on minun mielestäni vähintään yhtä hyvä kuin Psalm 69. Moral Hygiene ei todellakaan ole mikään 40-vuotislevy, mutta tällä kerralla halusin napata mukaan vaikutteita vähän kaikesta, mitä Ministry on tehnyt menneiden vuosikymmenien aikana. Perinteiset tervehdykset sujuvat vielä ilman kitkaa, mutta toimittajan yritys puhua vanhoista ajoista saa varsin viileän vastaanoton. Miksi haluat palata menneeseen. Pidän rehellisistä kommenteista, sanoo Jourgensen. Bushin taannoisen moukaroinnin. En pysty olemaan vaiti tämän kaiken kaaoksen keskellä! Yhdestä aiheesta olet silti yllättävän hiljaa, ottaen huomioon esimerkiksi George W. . Katsohan ympärillesi. Ja niinhän siinä sitten tietenkin kävi, että Trump hinasi presidentti-instituution hulluuden aivan uudelle tasolle, muun muassa kiukuttelemalla lapsellisesti Twitterissä, huokaa Jourgensen. Kun Ministry esiintyi Ruisrockissa Dark Side Of The Spoon -levyn maailmankiertueella kesällä 1999, ”Uncle Al” oli mitä parhaimmalla tuulella. . . Rundaamme ensi vuonna myös Euroopassa. Oletko asian suhteen pahoillasi. Olen kuitenkin päättänyt, etten halua omalta osaltani promotoida Trumpin paskapuheita esimerkiksi Black Lives Matter -liikkeestä, ilmastonmuutoksesta, rasismista ja pandemiasta tekemällä hänestä biisejä. . Ja sitten seuraavaksi alat varmaan kyselemään Psalm 69 -levystä, koska se täyttää ensi vuonna kolmekymmentä! Voisimme toki puhua Psalm 69:sta muutaman hetken verran. . . . Eikö vanhoista ajoista ole jo puhuttu aivan tarpeeksi. No, vaikkapa siksi, että yhtyeesi täyttää tänä vuonna neljäkymmentä, eikä Ministryn merkitystä industrial metalin kehittäjänä voi aliarvioida. Tohtori sanoi, että meidän täytyy vakavasti harkita käsivartesi amputointia. Valitettavasti kiertueen faktat ovat vielä sen verran levällään, etten uskalla kertoa aiheesta tämän enempää! M I N I S T R Y M I N I S T R Y K u v a: D er ic k Sm it h VASTAREAKTIOITA KÄSITTÄMÄTTÖMYYKSIIN Bazook 9_21.indd 67 Bazook 9_21.indd 67 6.10.2021 17.07 6.10.2021 17.07. Nimittäin Donald Trumpista. Oletko mahtanut kuulla uuden Ministryn levyn. En juurikaan. Tietenkin kaipaan fanien edessä esiintymistä, mutta olen tehnyt elämäni aikana niin paljon keikkoja, että jaksan kyllä odottaa ensi kevääseen, sanoo Jourgensen. Kiitos, mutta... . Maailmasta tulee koko ajan järjettömämpi paikka, vaikka Suomessa ei välttämättä tunnukaan siltä. Vastasin hänelle, ettei minusta taida tulla Def Leppardin uutta rumpalia, joten amputointi ei käy päinsä, naureskeli Ministrypomo tuolloin. . . Täytyy sanoa, että olin hyvinkin positiivisesti yllättynyt tuoreen albumin äärellä, sillä Ministry on julkaissut vuosituhannen vaihteen jälkeen myös varsin kehnoja levyjä. Pandemiasta puheen ollen: Ministryn mittava USA:n-kiertue, jonka piti tapahtua kuluvan syksyn aikana, on siirtynyt ensi kevääseen. . Kun olin aikoinaan pahimmassa heroiinikoukussa, menin lääkäriin. Sanoitukset ovat taattua tulisieluista Ministrya. Totta kai sivuan näitä aiheita esimerkiksi Alert Level-, Disinformationja Broken System -kappaleissa, mutta Moral Hygiene ei silti todellakaan ole mikään Trump-teemalevy. Hurjat tarinat polveilivat sinne, tänne ja tuonne, eikä yksikään aihe tuntunut olevan miehelle tabu. Onhan kyseessä loistava levy, eikä aika tunnu purevan siihen lainkaan. Mukana on raakaa industrial-paahtoa, kokeellisia soundeja, iskeviä heviriffejä, keskisormea heiluttavaa punkrockia ja vaikka mitä. A merikkalaisen industrial metal -legenda Ministryn perustaja Al Jourgensen tunnetaan tulisieluisena taiteilijana, jonka ”haastattelufiilis” riippuu hyvinkin paljon päivän tunnelmasta. Kiitos taas. Olen toki tutustunut Moral Hygieneen. Olen samaa mieltä: joskus Ministry on onnistunut paremmin, ja toisinaan taas huonommin
Sen problematiikka juontui siitä, että rockmusiikki koettiin yleisesti sellaiseksi kulttuurin muodoksi, jonka kautta tavoitellaan aitoja, autent tisia kokemuksia. Ilmiölle oli lainattu nimi englannin kielestä, retro, joka etuliitteenä esiintyi alunperin latinan kielessä ja jonka merkitys voi tarkoittaa ”taaksepäin” tai ”menneinä aikoina”. Mainonnassa retrolla viitattiin joko nostalgisesti ”kadonneeseen hyvään aikaan” tai vaihtoehtoisesti ”ei-moderneihin”, alkukantaisiin elämäntapoihin, jolloin siihen liitettiin ironisempia merkityksiä. Yksi asia on kuitenkin varmaa: rockyleisöä tullaan vielä pitkään rahastamaan lukuisilla klassikkoalbumien uusintaja juhlapainoksilla. Tänä päivänä retro puhetapa elää jossain määrin yhä, mutta samalla pohditaan koko rockmusiikin elinehtoja. Kun rockin eroavaisuutta muuhun musiikkiin pohditaan, käsitetään rock helposti monoliittina, jolloin sen erilaiset vivahteet ja alatyylit unohtuvat. Soundeilla luodut viittaukset on maallikonkin helppo tunnistaa tiettyyn aikaan kuuluviksi. Viittaamisen suoruudessa tosin nähtiin aste-eroja. Populaarimusiikin tutkija Allan F. 68 SOUNDI SOUNDI PB 1980-luvun puolivälistä alkaen populaarimusiikki on yhä näkyvämmin kierrättänyt omaa historiaansa. Moore esittää teoksessaan Rock: The Primary Text, että viimeistään HYVÄ JA PAHA RETRO Tractatus Musica > Musiikkitieteellistä faktaa rockista Teksti: Sami Nissinen ”Rock käsitetään helposti monoliittina, jolloin sen erilaiset vivahteet ja alatyylit unohtuvat.” Tractatus 9_2021 -taitto_b.indd 68 Tractatus 9_2021 -taitto_b.indd 68 7.10.2021 17.07 7.10.2021 17.07. Rockin kuolemaa povatessa on olennaista erottaa se, puhummeko musiikin estetiikasta vai rockista jonkinlaisena ideologisena tai vastakulttuurisena projektina. Artistihaastatteluissa retroon suhtauduttiin usein ymmärtäväisemmin ja korostettiin sitä, että kaikki musiikki viittaa loppupeleissä väistämättä johonkin toiseen, olemassa olevaan musiikkiin. Retron suosiota ja sosiaalista tarvetta tulkittiin millenniumina usein niin, että rockmusiikin historian katsottiin tulleen kypsään vaiheeseen ja samalla itsetietoiseksi omasta historiastaan. Tätä on selitetty monista yleisimmistä kulttuurisista virtauksista käsin, useimmiten modernin ja postmodernin näkökulmasta. Vaikka autenttisuus voidaan käsittää varsin laajasti ja luonteeltaan muuttuvaksi käsitteeksi, liitettiin se rock-mediassa 1990-luvun lopulla kuitenkin edelleen vanhoja rock-myyttejä mukaillen tekijän itseilmaisun ”taiteelliseen ainutlaatuisuuteen”, jonka retron kulttuurinen itserefleksiivisyys asetti ongelmalliseen valoon. Tällaisia ovat vaikkapa moniraitatekniikka, lähimikitys, kitaran phaserja chorus-efektit ja gateja reverb-efekteillä luotu, 1980-luvun levyille tyypillinen rumpusoundi. Retro-ilmiön ja puhetavan yleisyys kertoi mielestäni siitä, että ”millennium-kulttuurissa” menneisyyden tarkastelulle oli sosiaalista tarvetta. Näin ollen jokaiselta vuosikymmeneltä voidaan havaita musiikillisia piirteitä, jotka edustivat aikoinaan ”musiikillista uutuutta”. Postmoderni meemi-ironia oli vasta yleistymässä. Aiemmin, miettiessäni sopivaa aihetta musiikintutkimuksen opinnäytetyölle, olin kiinnittänyt huomiota siihen, että hyvin monenlaisia kulttuurituotteita – musiikkia, vaatteita, sisustustarvikkeita ja jopa ruokia – mainostetaan niiden vanhanaikaisuuden viehätysvoimalla. Toista ääripäätä musiikissa edustavat kertaus tyylit, kuten rockabilly, jotka itsessään perustuivat jonkin vanhemman aikakauden, tässä tapauk sessa 1950-luvun, ihailulle ja henkiinherättämiselle. 2000-luvun vaihteessa retro oli myös suosikkipuheenaihe musiikkilehdissä. Rockmusiikin historia on laajemmassa perspektiivissä varsin lyhyt, ja aina 1990-luvulle asti näytti siltä, kuin musiikki kehittyisi koko ajan eteenpäin – ei välttämättä paremmaksi mutta ainakin erilaiseksi. Tälloin korostuvat erilaisten tyylikausien ja lajityyppien saamat historialli set merkitykset. Levyarvosteluissa retro näyttäytyi usein ongelmallisena seikkana. Moderni ja postmoderni on ilmennyt eri aikoina taiteellisissa ”ismeissä”, jotka reagoivat kulttuurin oloihin. Toisinaan viittaukset voidaan koodata teoksiin niin, että niiden huomaaminen ja ”ymmärtämäinen” vaatii suurta harrastuneisuutta. Modernistisia vir tauk sia on leimannut uuden etsiminen ja kokeelliset avantgardistiset pyrkimykset, kun postmodernismeille on nähty ominaisina (itse)refleksiivisyys, intertekstuaalisuus, ironia ja pastissi. Rockmusiikissa viittaaminen menneeseen tapahtuu usein erilaisten arkkityyppisten piirteiden kautta. V iisitoista vuotta sitten tein gradua populaarimusiikista ja retrosta. Menneisyys vaikutti olevan kuin ”tyhjä taulu”, johon voitiin projisoida nykyisyydestä käsin melkein mitä tahansa asioita, joita ei tuntunut nykykulttuurista löytyvän
Mainittakoon, ettei kumpikaan artisteista noussut reissullaan lavalle muualla Suo messa, esimerkiksi Helsingissä. PB SOUNDI SOUNDI 69 JAZZ KIINNOSTAA -RADIO-OHJELMA RADIO HELSINGISSÄ SUNNUNTAISIN KLO 12–14. Nyt sitä taas vihdoin saa, jazzia ja kaikkea muutakin ihanaa lähietäisyy deltä nautittuna. T yöskentelin Suomen Jazzliiton tuottaja–tiedottajana vuo sina 2008–10. Homman juju on etabloituneessa kiertuerakenteessa ja toki myös Jazzliiton tuotantotuessa, jolla paikallinen järjestäjä saa normaalia riskittömämmän mahdolli suuden toteuttaa keikkoja siten, että muusikot ynnä äänihenki lökunta saavat ansaitsemansa palkkion. Muusikot puhuvat innokkaasti esimerkiksi Joensuun Jazz kerho76:n vieraanvaraisuudesta ja ylipäätään siitä, että kiertu eilla artistit pääsevät kehittymään soittaessaan joka ilta, ja pie nillä keikkapaikoilla yleisö saa tulla lähelle musiikkia. Muistan itse hyvin Riitta Paakki Trion vuoden 2008 kier tueen, jolla sain uutena Jazzliiton työntekijänä mainion näkö kulman bändin reissaamiseen matkustaessani heidän muka naan Jazzliiton pakulla. Olennainen osa ja käytännön vastuu paikallisten konserttien toteuttamisessa on yhdistyksillä, joiden toiminta perustuu in nokkaaseen vapaaehtoistyövoimaan. Jazzliitto valitsi bändit hake musten perusteella ja sitten maakuntien järjestäjät buukkasivat keikat ja humps vain, laatubändi laukaistiin Suomea kiertävälle radalle noin 8 keikan ajaksi. Opin tuolla matkalla todella paljon sii tä, mitä suomalainen jazzskene tarkoittaa Helsingin ja suurim pien maakuntafestareiden ulkopuolella. Vapaat Äänet yhteis tuotantokiertueella parhaillaan olevan Ainonyhtyeen Insta gram tänään (28.9.2021): ”Kiertuepäiväkirja ekalta viikolta: Lieksassa torstaina oli upea sali ja mahtava viulistituuraaja Anna Maria Huohvanainen. Siis hetkinen! Bill Frisell Porissa. Sen si jaan Ainon seuranaan ranskalainen Three Days Of Forest Ääne koskella kiinnostaa. Mitä paikallisjärjestäjiin tulee, aivan oma lukunsa on porilai nen Validi Karkia, joka juhli lokakuun alusta kymmenvuotista taivaltaan kutsumalla esiintymään itsensä kitaristi Bill Frisel lin trioineen. Eräs toimenkuvani keskeisistä sisällöistä oli toimia yhdessä paikallisten jazzyhdistysten kanssa Jazz liiton kiertueiden toteuttamiseksi. Bändeille joka ilta soittaminen tarjoaa harvinaisen mahdol lisuuden kehittää musiikillista ilmaisuaan ja reflektoida sa Jazz kiinnostaa > Tutkimusretkiä jazzin maailmaan Teksti: Matti Nives MAAKUNNISSA SOI TAAS Henry Threadgill: Poof Pi Recordings Nala Sinephro: Space 1.8 Warp Jamire Williams: But Only After You Have Suffered International Anthem KOLME KIINNOSTAVAA UUTUUTTA SYKSYYN: ”Nyt sitä taas vihdoin saa, jazzia ja kaikkea muutakin ihanaa lähietäisyydeltä nautittuna.” Jazz kiinnostaa 9_2021 -taitto_b.indd 69 Jazz kiinnostaa 9_2021 -taitto_b.indd 69 7.10.2021 17.30 7.10.2021 17.30. Levytkin menevät kaupaksi – eihän monilla pienimmistä paikkakunnista kenties ole olleenkaan omaa levykauppaansa. Näkemisiin!” Vieläkö tekee mieli virtuaalikeikoille. Kuviossa on jotain ”van han hyvän ajan” svengiä: joku hoitaa lippukassan, joku roudaa rumpalin apuna kampetta lavalle, todennäköisesti kahvitkin on jo keitetty ja jossain lämpiää keikan jälkeen sauna. Ja edellisellä tuotantokaudella syksyllä 2019 Carla Bley. Uuttako. Ei minunkaan. Perjantaina Savonlinnassa katsas tettiin tärkein nähtävyys ja nautittiin Kulttuurikellarin kotoisas ta tunnelmasta ja hyvästä akustiikasta – paikallislehdessä myös pirteä puffi! Lauantaina Joensuun Taidemuseo Ahjo ja sovelle tut lavaratkaisut! Matka jatkuu maanantaina Turkuun ja tiistais ta perjantaihin on vielä luvassa Helsinki, Tampere, Kuopio ja Äänekoski. Luonnollisesti Validissa keik kailee myös iso joukko kotimaisia muusikoita. Myös Validi Karkian takaa löytyy aktiivinen musahahmo, jonka on yksinkertaisesti tuotava diggailemiaan artisteja kauas kirkkaiden valokeilojen tuolle puolen, vaikka läpi tummanhar maan kiven. Ei, mutta yksinkertaisesti vain todella harvoin koettua herkkua nykyisin ja ainakin Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Olen seurannut erityisen ilahtuneena bändien kiertuepäivi tyksiä nyt pandemian jälkimainingeissa. Itsekin vanhana jyväskyläläisenä keikkajärjes täjänä iloitsen nähdessäni, että maakunnissa soi taas. malla tekemistään. Jyrki Laiho kertoikin juhlahaastatteluissaan har kinneensa lopettamista ”tuhansia kertoja”. Siten villiä jazzia saadaan soimaan livenä vaikkapa Kuusankoskelle, eli paikkoihin jossa konserttitoimintaa olisi muuten vähemmän. Järjestelmä on yhä voimissaan ja omien tuotantokiertuei densa ohella Jazzliitto toteuttaa yhteistuotantokiertueita, joita toteuttavat esimerkiksi palkitun suomalaistuneen ranskalais tuottaja Charles Gilin Vapaat Äänet. Porilaisten ja mei dän muidenkin onneksi hänen missionsa jatkuu väkevänä. Puolentoista vuoden keikkatauko sai monen musafanin muistelemaan ikimuistoisia keikkakokemuksiaan ja haikaile maan taas ihmisten seuraan, elävän musiikin pariin
facebook.com/episodilehti instagram.com/episodi_lehti twitter.com/episodilehti Episodi tulostus.indd 70 Episodi tulostus.indd 70 7.10.2021 7.05 7.10.2021 7.05. KAIKKI ELOKUVISTA episodi.
Kolmen keskeisen yhtyeen, Charliesin, Fire Bluesin ja Chicago Overcoatin ympärille keskittynees sä jykevässä opuksessa viimeksi mainitun, suureen suosioon nous seen bändin basisti Risto Pesonen rakentaa Blues News kirjoittajan, lahtelaisen rytmimusiikkidiggarin Hara Järvisen kanssa kunnioitet tavan laajan saagan. Lukuisat bändien bluespojat ja heidän kanssaan teke misissä olleet muut konkarit muis televat vaikutteitaan, treenejään, ja elämyksiään omilla ja nimekkäiden bluesvierailijoiden keikoilla. Soulin kuningattaren Aretha Franklinin ta rinan kertova Respect on kaikin puo lin pätevästi tehty elokuva. Muusikoiden esivaiheet, vankimmat kaudet se kä niiden jälkeen hajautuneet toi met soljuvat tekstissä kuin itses tään esiin. The Royal Tenen baums, Moonrise Kingdom ja The Grand Budapest Hotel ovat nousseet moderneiksi klassikoiksi. Jokai nen erilainen kehitystarina käydään niin inspiroituneesti läpi, että bän dejä tuntematonkin saa kokonais kuvasta paljon tietoa, triviaa ja hu pia. No Time To Die nousee kui tenkin sarjassa valiojoukkoon. Samaa rie mukasta kekseliäisyyttä on myös uu dessa elokuvassa The French Dis patch. Vuoden 2016 Hymyilevä mies palkittiin Cannesissa Un certain regard palkinnolla. Venäjällä opiskeleva suomalainen nainen tutustuu pitkällä junamatkalla huonosti käyttäytyvään venäläismie heen. Uusi ohjaustyö Hytti nro 6 pisti vielä paremmaksi ja voitti Canne sin Grand Prix’n. Laaja näyttelijäkaarti on täynnä An dersonin vanhoja tuttuja, kuten Bill Murray, Owen Wilson, Edward Nor ton ja Willem Dafoe sekä muuta Hol lywoodin ykköskaartia. Kirjan tapaan Kuosmanen on syn nyttänyt kohtaamisesta kiehtovan tari nan. Nastola asettuu aikajanalla pit kään historialliseen jatkumoon 1860luvun suuren nälänhädän ja taas viime sotien kärsimyksistä 1970luvun musiikilliseen läpimur toon sekä nykyajan surumielisiin rapistumisen päiviin. ??. ???. Käsikirjoi tuskin noudattaa tuttuja latuja. Siinä nähdään yllättäviä käänteitä sekä todella jännittävä viimeinen puoli tuntinen. Ennen kaikkea näyttelijäkaksikko Seidi Haarla ja Juri Borisov pelaa hienosti yhteen. ASKO ALANEN RISTO PESONEN, HARA JÄRVINEN: NASTOLAN BLUESPOJAT AVIADOR CHARLIES K u v a: So u n d in ar k is to sanoin kuvin_9_2021 -taitto_c.indd 71 sanoin kuvin_9_2021 -taitto_c.indd 71 7.10.2021 17.55 7.10.2021 17.55. Juonikuvio on tyypillistä Bondia: on kaukaisella saarella majaansa pitävä superroisto (Rami Malek), eksootti sia maisemia ja kekseliäitä vekot timia. Samalla ne ovat myös haus koja ja viihdyttäviä. Vuonna 2018 kuollut Franklin ehti valita Jennifer Hudsonin esit tämään itseään, ja Hudson kiittää tekemällä huipputason roolisuori tuksen, joka on elokuvan paras ta antia. Elokuva lähtee rauhallisesti liikkeelle, mutta tunnel ma on intensiivinen alusta lähtien. ???. 007 NO TIME TO DIE Daniel Craig jättää James Bondin roolin elokuvassa 007 No Time To Die, jonka ensiiltaa korona pitkitti puolisentoista vuotta. Väkivaltainen puoliso ja mutkikkaat levyyhtiökuviot kuulu vat kuvaan mukaan. Bondille tyypillisestä sovinis mista on selvästi haluttu päästä eroon, ja naisille on kirjoi tettu monitasoisempia rooleja. RESPECT Muusikoista kertovia elämäkerta elokuvia tuotetaan nykyään Holly woodissa tasaiseen tahtiin. Lopputulos on kaikin puolin onnistunut Bondseik kailu. Hytti nro 6 perustuu Rosa Liksomin Finlandiapalkittuun romaaniin, mutta oikeastaan vain alkuasetelma on sama. Visuaa linen ilme näyttää hämmästyt tävän autenttiselta, mikä näkyy eten kin jaksoissa, joissa junasta poiketaan pienille pysähdyksille. The French Dispatch on ylistys pe rinteiselle printtijournalismille. Ylistetyn True Detective sarjan ensimmäisestä kaudesta tunnettu Cary Joji Fukunaga on ohjannut elo kuvasarjan pisimmän osan, mutta sitä ei pidä säikähtää. TEKSTI: JUSSI HUHTALA ELOKUVAT Päijät-Hämeen blueskehdon kasvatit J os Lahti rokuineen ja rikolli sineen aikoinaan tunnettiin Suomen Chicagona, siihen nykyään kuuluva Nastola sai sa man nimikkeen 1960luvun kasva vana teollisuustaajamana, jonne kertyneen työväen elämänmuo toon istui Chicagon sodanjälkei nen, sähköinen ja rankka, musta blues. Asenteitakin on päivitetty 2020luvulle. Se si joittuu ranskalaiseen pikkukaupun kiin, jossa toimii amerikkalaisen sa nomalehden haarakonttori. Kohtaus toisen sa jälkeen pursuaa kekseliäitä yksi tyiskohtia ja elokuvallista tykitystä. Eloku vassa on kolme erillistä tarinaa, jotka liittyvät The French Dispatch lehden jäähyväisnumeroon. Val takunnallisen huomion avautuessa niin yhtyeet kuin kirjoittajatkin saavat pidettyä jalkansa tanakasti maan kamaralla. Ohjaaja Liesl Tommy pitää kaiken sujuvasti ka sassa, mutta kokonaisuus ei säväy tä. Eloku van puvustus, lavastus ja kuvaus on toteutettu upeasti, mutta kaikki näyttää liian sliipatulta. Hytti nro 6 on päällisin puolin yk sinkertainen elokuva, mutta sen kaik ki osaalueet on toteutettu upeasti. Lisäeliksiiriksi käyvät tietysti kirjan albumilistauksessa osoitetut levyjulkaisut. Ta rina alkaa lapsuudesta, ja aikuiseksi kasvettuaan Arethasta tulee suosik kiartisti, mutta ura lähtee takkuillen käyntiin. THE FRENCH DISPATCH Wes Anderson on tehnyt yli 20 vuotta elokuvia, joissa on harvinaisen oma peräinen visuaalinen ilme ja kerron tatyyli. Kehitys kirja taan laajalti myös leveyssuunnassa, kattavamman musa, paikkakunta ja henkilöhistorian parhaalla trivial la ja hauskoilla huomautuksilla. ???. SOUNDI 71 Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja HYTTI NRO 6 Juho Kuosmasesta on kasvamassa Aki Kaurismäen manttelinperijä ja kansain välisesti merkittävin suomalainen oh jaaja
Onneksi sentään isossa koossa ja hyvin visuaalisesti tekstaten. MIKKO MERILÄINEN LIV STRÖMQUIST: PUNAISIN RUUSU PUHKEAA KUKKAAN SAMMAKKO Miksi DiCaprio ei rakastu. Tällä kertaa aihetta pyöritellään Leonardo DiCaprion (oletetun) rakkauselämän kautta. Karismaa ja luonteenlujuutta on siis ollut tehdä uskottava nousu vielä varttuneemmallakin iällä ilman että se näyttäytyy epätoivoiselta pyristelyltä pitää kiinni nuoruudestaan. Strömquistille tyypilliseen tapaan käsittelytapa on sekoitus patriarkaattia kritisoivien tieteellisten tutkimusten tai filosofisten tekstien mutkat oikovaa referointia sekä hurttia huumoria, jonka avulla teoriat väännetään rautalangasta ja tuodaan lähelle lukijaa. Paljon suomalaisen populaarikulttuurin murroksesta kertoo sekin, kuinka Eini itse oli jo löytänyt ensihittinsä Yes sir, alkaa polttaa -alkuperäisversion ennen suomalaista levyteollisuutta. ROCKIN KUOLEMA P O D C A S T K u v a: E ri k U d d st rö m sanoin kuvin_9_2021 -taitto_c.indd 72 sanoin kuvin_9_2021 -taitto_c.indd 72 8.10.2021 9.36 8.10.2021 9.36. Tärkeitä teemoja, jotka valitettavasti ovat vinoutuneet niiden yleistyttyä naistenlehtien tyhjien voimaantumislööppien puffaamiseksi. Sanoin kuvin > Populaarikulttuuripoimintoja K ertoo maailman muuttumisesta, että nykyään artistimuistelusten keskeinen narratiivi on vaikeuksien voittaminen, epäilijöille näyttäminen sekä häpeän ja vähättelyn kukistaminen. Etenkin kirjan ensimmäinen puolisko on taattua Strömquist-laatua, ja jokainen sivu saa nauramaan, hämmästelemään ja nyökkäilemään. Kokemusta ei ainakaan kevennä se, että ennestäänkin tekstipainotteista ilmaisua suosineella Strömquistilla saattaa nyt olla aukeamasta tekstiä jopa lähes sata prosenttia. Kirja on lähes loppuun asti ryhtinsä säilyttävä tasapainoinen kertomus Einin elämäntaipaleesta. 1980-luvulle tultaessa diskotytöstä olikin tahtomattaan muotoutunut vanhahtavaa bulkki-iskelmää laulava riviartisti. Pellolainen teinityttö ei ollut vielä mahdottomasti ehtinyt maailmaa nähdä, kun hän jo oli Toivo Kärjen armottomassa koulutuksessa. Monille laulajan nykykuulijoille hänen lähtöpisteensä artistiuralle on varmasti mahdoton hahmottaa. ANTTI LUUKKANEN ANNA-LIISA HÄMÄLÄINEN: DISKOKUNINGATAR EINI DOCENDO Pellosta diskovaltiattareksi R uotsalaisen nykysarjakuvan kärkitekijöihin lukeutuvalta Liv Strömquistilta on suomennettu nyt viisi kirjaa. Rockin kuolema -podcastissa päätoimittajat Mikko Meriläinen (Soundi), Jukka Hätinen (Rumba) ja Matti Riekki (Inferno) keskustelevat musiikkimaailman ajankohtaisista aiheista, iänikuisista totuuksista ja alaa tuulettavista ilmiöistä. Aiemmissa teoksissaan avoimia suhteita ja poly amoriaa käsitellyt Strömquist paneutuu uusimmassaan yllättävänkin perinteiseen aiheeseen: rakkauteen. Toisella puoliskolla paras terä katoaa ja aiheen käsittely venyy pitkäveteisemmäksi. Diskokuningatar Eini on sikäli ilahduttava tilinpäätös, että solisti uskaltaa itse osoittaa myös yli 40-vuotisen uransa väärät päätökset. Eini Pajumäen elämäkerrassa perspektiivi on niin syvä, että tämä lähtökohta hyväksyttäköön. Vasta aivan loppumetreillä mukaan lipuu meikkivinkkejä ja muuta tyhjän päiväistä jorinaa. Ne ovat tarjonneet poikkeuksellisen paljon ajattelemisen aihetta, sillä Strömquistin sukupuoli-, parisuhdeja yhteiskuntakäsityksiä hykerryttävän suorasanaisesti ja tarkoituksellisenkin provosoivasti kyseenalaistava taide pakottaa miettimään ja usein myös tarkastamaan omaa suhtautumista käsiteltyihin aiheisiin. Hän esittää väittämän, että rakastumisen tunne on muuttunut meidän aikanamme yhä harvinaisemmaksi ja pohtii lukuisia, historiasta juontuvia syitä siihen. Mukaan kaivetaan absurdeja kertomuksia kauempaa historiasta. Vaikkei musiikkikuviot ilmeisesti olekaan kirjoittaja Anna-Liisa Hämäläisen ominta alaa, on sekin puoli otettu melko hyvin haltuun
Suomalaisen metalliviennin alkuvaiheet sijoittuvat käytännössä vuosituhannen vaihteen tietämille, jolloin meikäläiset alkoivat toden teolla rynnistää kansainvälisille markkinoille. Forss tekee saman ratkaisun eikä ala kritiikittä pönkittää leipätyönä tahkottuja laulutekstejä saati leffakäsikirjoituksia, joita ei usein viety kunnialla loppuun. Repen tekemiset eivät asetu tarkastelussa tasalaatuiseksi massaksi, vaan eri syistä hyvinkin inhimillisesti ailahtelevaksi ja mielenkiintoisesti esitellyksi jatkumoksi monine sivupolkuineen. ASKO ALANEN TIMO KALEVI FORSS: HELISMAA LIKE Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n , ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Aikalaiskriitikoiden taidepuritanismin ja ailahtelevan yleisönsuosion pohdinta täydentyvät lopuksi lyyrikko Heikki Salon sekä toimittaja Pekka Laineen popkulttuurisesti oivalletummilla arvioilla. Kokonaiskuvassa kulkevat rinnastukset Repen esikuviin, kollegoihin sekä myöhempiin viihdyttäjiin laulajista ja koomikoista uuden polven musiikintekijöihin ja -tutkijoihin. Niistä hienoin tietoisku ovat maamme epäkohtiin puuttuneet, kirpeät poliittiset kisällilaulut. Helismaa-kirja kompensoi ajoittaisia, tylyjäkin moitteitaan auliimmilla ylistyksillä, jopa liioitellusti klassikon statuksia tuputtaen. Mukana on ajan tasalle saatettu listaus Helismaasta laulujen, elokuvan, revyyn, näytelmien, radioja tv-ohjelmien ja kirjojen tekstinikkarina. Samuli Pimeydestä valoon JOHANNES LAHTELA Samuli Edelmannin koskettava ja avoin tarina vie kuoleman porteilta takaisin elämään. Asiasta riittää kirjoitettavaa, mutta tiivistämiseen olisi ollut tarvetta, sillä tällaisenaan kokonaisuus rönsyilee liiaksi ja asioiden jäsentelyssä on suuria puutteita. Lisäksi teoksen otsikosta huolimatta opukselta olisi voinut odottaa hieman syvällisempää analysointia, sillä paikka paikoin mies lopettaa pohdiskelunsa siihen, mistä sen olisi pitänyt alkaa. Bändien haastattelut ovat mukavaa luettavaa, kuten aina, vaikka osin asiat ovat tuttuja suomalaisten – ja myös ulkomaisten – musiikkilehtien sivuilta. Repeä matkimaton doom-rautalanka soi somemmin kuin Veskun tai Tapani Kansan tärkeilevät mielistelyt. Kevyttä jutustelua on helppo lukea, jos kohta Karjalainen pyrkii haastatteluiden lomassa nostamaan kissan häntää vähän liiankin innokkaasti ja valitettavasti haastateltaviensa kustannuksella. 80-luvulla suomalaista heviä oli tarjolla perin vähän. Jos Toni-Matti Karjalainen on halunnut välttää liian akateemisen leiman lyömistä teokseensa, siinä hän onnistuu hyvin. Suomalaisen metallin vientisaavutuksia ja bändien suosiota Karjalainen mittaa sillä, montako kertaa suomalaisten metallibändien nimiä vilahtelee Metal Hammerin sivuilla. Karjalainen mainitsee Tarotin Zachary Hietalan 80-luvulla antaman lausunnon kotimaisen hevin arvostuksen puutteesta, mutta ei jää miettimään asiaa sen enempää, vaikka aihe olisi kokonaisuuden kannalta erittäin mielenkiintoinen. Lähipiirin, fanien ja yhteistyökumppaneiden kertomuksista piirtyy kuva rakastetusta kansantaiteilijasta ja taidokkaasta muusikosta. Tositarinoita taiteilijaelämästä ”Koskaan ennen Samuli Edelmann ei ole puhunut asioista näin suoraan.” – HS Irwin Goodman Kansan taiteilija KIMMO MIETTINEN Lämminhenkinen tarinakokoelma tarkastelee Irwin Goodmania ulkopuolisten silmin. Teoksessa käydään varsin kattavasti läpi metalliviennin vaiheet 90-luvulta lähtien. Toivo Kärki korjautti Repellä iskelmäsanoitusten horjahduksia, mutta kässäreissä paljon vastuuta siirtyi ohjaajille ja näyttelijöille, usein heikoin tuloksin. MARKO SÄYNEKOSKI TONI-MATTI KARJALAINEN: POHJOISEN LAULUT – SUOMALAISEN HEVIMETALLIN MATKA MAAILMALLE DOCENDO Helismatisoidun kulttuurin tenho T ehdessäni taannoin Filmihullujuttua Reino Helismaan elokuvatöistä oli oitis myönnettävä itselleen, kuinka jyrkästi Repen kunnianhimo ja ilmaisutaito olivat ristiriidassa hempulampien pikatekstien kanssa. Sitä paitsi toimitustyö on hutiloitua tai jäänyt kokonaan tekemättä. Millainen on mies, joka on tuttu julkisuuden valokeilasta, menestyksekkäistä elokuvarooleistaan ja lukuisista hittibiiseistään. Toki myös juttujen sisältöä avataan hieman, mutta edes jonkinlainen diskurssianalyysi olisi ollut tarpeen, jotta aiheen käsittely olisi saanut syvyyttä. sanoin kuvin_9_2021 -taitto_c.indd 73 sanoin kuvin_9_2021 -taitto_c.indd 73 7.10.2021 17.55 7.10.2021 17.55. Lisäisin listaan Kaarle Viikatteen, joka on levyttänyt huolella Repecovereita ja tyylimukaillun nimikkobiisin sekä nimennyt helismaattisesti Viikate-albumit Surut pois ja kukka rintaan ja Rillumarei. Metallia maailmalle T oni-Matti Karjalainen on tehnyt akateemista tutkimusta suomalaisen metallin viennistä maailmalle, ja Pohjoisen laulut -teoksen tehtävänä on ilmeisesti valottaa asiaa kansantajuisemmista lähtökohdista
Sennheiser Momentum True Wireless -kuulokkeet voitti Jussi Tontti Helsingistä. NÄINÄ surkeina aikoina olen voimallisesti havahtunut oleelliseen hyvään juttuun: perheeseen ja sen piirissä sykkivään rakkauteen. Miehen velmu Battles-yhtye on taas kuuntelussa ja eritoten tuorein Juice B Crypts -albumi (2019) on tuottanut iloa korvakäytäviin. Tämä ei ole maksettu mainos, mut please sponsor me! HBO:n Succession on yksi mun all-time favourite -tv-sarja. SYY, miksi jaksan vielä käydä säännöllisesti Instagramissa ja mahdollisesti koko alustan viihdyttävin tili tällä hetkellä on @catatonicyouths. Tämän hetken ravintolasuosikki on kesällä Kallion Helsinginkadulle avattu Fat Ramen. Omiin puuhiinkin on ollut pakko päästä. Onnittelut! HENRI PIISPANEN Pasa Kielen löytäneiden kesken arvotaan Metallican The Black Album Expanded Edition (3 cd), joka sisältää albumin lisäksi levyllisen harvinaisempaa materiaalia ja levyllisen liveraitoja. Toinen sarjasuositus on Net flixin Sex Education, jonka kolmannen tuotantokauden bingetin heti kun tilaisuus tuli. Sillä tehdään ”stemit” eli irrotetaan biiseistä instrumentit erilleen. Jo muinoin Helmetissä mies tahkosi iskevät rytmit, ja odottelenkin innolla 30 vuoden takaisista keikoista koostettua livelevyä. Syksy-playlistilla on oltava klassikot Joni Mitchellin Blue ja Jeff Buckleyn Grace, ehdoton syksylevy Sufjan Stevensin Carrie & Lowell ja riipivän ihana Minä ja Ville Ahosen Mia. Se kertoo äärimmäisen rikkaasta valkoisesta perheestä, paikoitellen aika todella karmeista ihmisistä, jotka taistelevat isänsä omistaman mediajättifirman manttelin perinnästä. Suurimman ilon tietysti saisi aikaan se, että tästä vitsauksesta päästäisiin jo eroon. Näitä olen väkertänyt Reaper-ohjelmalla. Monien kokeilujen jälkeen taidan olla päätynyt klassisen punaleima 2002 -sarjan kannattajaksi. Instrumenttiraidoista hienoimpia ovat edelleen John Stanierin rumpuraidat. Jos voisin, söisin koko ajan niiden Miso Tofua (vegan friendly). Ilmatäytteisen laudan kanssa voi helposti lähteä aina uusille vesille seikkailemaan ja lähiseuduillakin riittää kiemurtelevia pikkujokia ja isoja järviä koluttavaksi. Treenipohjien matskua saa kätevästi splitter.ai:n avulla. Punaviinit dekantoitumaan ja levyt soimaan! Etsi Genen kieli! > Viime lehdessä kieli oli piilotettu sivulle 44. Tämän lehden sivuille on kätketty Genen kieli. Itsestään selvää toki, mutta korona-aikana ennätyksellisen tiivis yhteiselo on luonut turvaa ja lisännyt läheisyyttä. Sinun tehtäväsi on etsiä se. Tämä on Netflixin parasta antia ja suosittelen tätä aika lailla kaikille. Tähän avuksi ovat korealaismalliset ffp2maskit. Treenikämpän symbaaliosastolla on puhallellut tuuli, kun olen siirtynyt pitkään käyttämistäni Zildjianeista Bonzon ja Alex Van Halenin innoittamana Paiste-mieheksi. En voi suositella kyseistä tiliä ihan kaikille, mutta suosittelen kaikille niille, jotka saa niin sanotusta ”cringestä” eli myötähäpeästä jotain masokistista hyvää oloa. KOSKINEN viimeinen sana taitto_2021_9_a.indd 74 viimeinen sana taitto_2021_9_a.indd 74 7.10.2021 18.02 7.10.2021 18.02. Koronamaskit ovat repineet korvat irti ja kuivattaneet naaman korpuksi jo moneen kertaan. Mutta ehkä sitten joskus. KIMMO K. Mainiota DAW:ia voi toki käyttää vaikka ikuisesti maksamatta 60 dollarin lisenssiä, mutta olen päättänyt ”aika pitkän” arviointijakson jälkeen pulittaa rahat. Kolmas tuotantokausi tulee lokakuussa, joten kertaus on aloitettu. Tuorein hankinta, 22 tuuman ride on verraton peli! Soittoprojekteista on soolonakin ollut riemua niin originaalikuin cover-kipaleiden merkeissä. On muuten todella hyvää ja verrattain huokeaa. Kerro oikea sivunumero nettisivuillamme osoitteessa: www.soundi.fi/kilpailut/etsi-genen-kieli 74 SOUNDI Viimeinen sana > Tällä palstalla Soundin toimittaja ja vierailija kirjoittavat siitä, mistä juuri nyt pitävät. Syksy on mulle melankolian ja vinyylien aikaa, ja huomaan aina silloin asettavani vinyylilautaselle surullisempaa musiikkia muihin vuodenaikoihin verrattuna. Sarja on upeasti käsikirjoitettu ja siksi niin kovin samaistuttava tarina nuorten seksuaalikasvatuksesta ja oman seksuaalisuutensa kanssa painimisesta. Omatuntokin puhdistuu, ja se on aina tärkeä asia. Niiden kanssa opettajakin jaksaa paremmin puhua työpäivän ajan. Maailmaan mahtuu paljon huonoa musiikkia (etenkin metalcorea) ja tämä on hyvä lääke niihin hetkiin, kun epäilee kykyjään biisintekijänä. Niin sanottu ”Instagramin rock’n’ roll Hall of Shame” on matka syvälle internetiin, jonne on valikoitu toinen toistaan hirveämpiä biisejä, live-esityksiä ja muita musiikkikarmeuksia. Harrastajakausi on jo loppumassa, mutta lautailun vapautta odotan ensi kesältä paljon. Fyysisen elon tuorein ihastus on sup-lautailu. AI on mystinen
Fat Lizzard tulostus.indd 75 Fat Lizzard tulostus.indd 75 7.10.2021 7.04 7.10.2021 7.04 w w w . c o m C D / L P / L P color D E E P P U R P L E Turning To Crime 2021-11-26 Playground Deep Purple tulostus.indd 2 Playground Deep Purple tulostus.indd 2 7.10.2021 6.55 7.10.2021 6.55 _2SD_sisa?kannet_9_2021.indd 1 _2SD_sisa?kannet_9_2021.indd 1 8.10.2021 9.13 8.10.2021 9.13. t u r n i n g t o c r i m e
Soundi takakansi 9_21.indd 76 Soundi takakansi 9_21.indd 76 6.10.2021 14.59 6.10.2021 14.59 S O U N D I 9 / 2 2 1 9/ 20 21 9,90 € (sis.alv) ” M U S I I K K I O N VA I N Y K S I O S A B Ä N D I N U N I V E R S U M I A” So un dI 11 So un dI 11 B E A S T I N B L A C K MINISTRY • MOON SHOT SARPARANTA • DEAFHEAVEN ESA KOTILAINEN • KIELO KÄRKKÄINEN LINDA FREDRIKSSON • OMNIUM GATHERUM 30 VUOTTA JASON NEWSTED MUISTELEE METALLICAN THE BLACK ALBUM THE BLACK ALBUM THE BLACK ALBUM METALLICAN 30 VUOTTA JASON NEWSTED MUISTELEE Kansi_9_2021_d.indd 1 Kansi_9_2021_d.indd 1 7.10.2021 14.22 7.10.2021 14.22 _1SD_ulkokannet_9_2021.indd 1 _1SD_ulkokannet_9_2021.indd 1 8.10.2021 9.08 8.10.2021 9.08