Spinneri Magazine 4/2005 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Mikä voitti? 30-luvun Ford..? Ei, vaan Volvo Duett !! Candy Bitch! Taifuuni! ...tarvikeperuutustutka Spinneri kokeili: runsaasti tapahtumia: · Big Wheels, Power Big Meet, Street Slide... · West Coast Street Cup, Cadillac meet.... SUOMEN MONIPUOLISIN HARRASTEAUTOLEHTI VAHATESTI! Spinneri testas i 20 autovahaa ..
? ? ? 5,05 eur 5,75 eur 6,20 eur 5,40 eur 6,00 eur 5,00 eur (tarjoushinta)
itti? Candy Bitch! Taifuuni! · Big Wheels, Pow ahtumia: · West Coast Stre er Big Meet, Street Slide... et Cup, Cadillac meet... runsaasti tap ...ta rvik eper uut ust utk a Spinneri kokeili: Swap Autovahat testissä! Spinneri Liikkuvan Poliisin matkassa Spinnerit Pyörimään Harrastajan Autosähköt osa 4 Kerhopalsta NNC Street Slide 2005 West Coast Street Cup I ja II Do-dads Offbeat Weekend Spinneri testaa: tarvike-peruutustutka Seuraavassa numerossa 37 42 48 52 54 57 58 60 62 64 67 Pääsin viikoksi 21 Spinneri Magazineen TETtiin eli tutustumaan työelämään. Sen jälkeen odottaa maalaaminen ja osien kasaus. Mutta pitäähän harrasteautokin vahata myös syksyllä, kun rakas ajokki laitetaan talviunille..! Ja toisaalta saimme tällä julkaisuajankohdalla mukaan muutaman uutuustuotteen, joita ei vielä missään muussa kotimaisessa lehdessä ole testattu! Artikkelin löydätte tämän numeron sivuilta 42-47. Kyseisen viikon ajan pääsin päätoimittajan kanssa erilaisiin tapahtumiin ja sain seurata hänen työtään lehden parissa. Itselläni kuitenkin on Volvo Amazon, joka on tarkoitus saada rekisteröintikuntoon ennen ajokortin saamista. Edellisessä numerossa vihjaisimme, että tämä numero tulisi sisältämään harrasteautoilijan näkökannalta tehdyn autovahavertailun. Eräässä viimevuotisessa Spinnerin pääkirjoituksessa puhuttiin harrastuksen ukkoutumisesta ja nuorten harrastajien tukemisesta. Jari Sjöman Spinneri Magazine 4/2005 5. Autoissa minua kiinnostaa (niin kuin monia muitakin) tekniikka sekä ulkonäkö. Joel Ketola VAHATESTISTÄ... Minun suhteeni Spinneri Magazine, tai ainakin lehden päätoimittaja, teki niin kuin pääkirjoituksessa kannustettiin tekemään. Ei, älkää pelästykö, kyllä juttu on mukana, mutta se vain paisui sen verran laajaksi, että mukaan aiotut muiden autonhoitotuotteiden esittelyt joudutaan siirtämään tulevaisuuteen. SUOMEN MONIP UOLIS IN HARRASTEAU TOL VAHATES TI! Spinneri test EHTI Omasta päästä. Uutta verta harrastajiin... Ei, vaan Volvo Duett !! 30- luv un For d.. Viikkoon sisältyi totta kai myös hieman tylsempiä hetkiä, jolloin sai istua tyhjän panttina, kun kiire lehden parissa kasvoi. Auton äänieristeet sekä massat ovat pääpirteittäin poistettu, joten kohta voi käydä alustan ja ruostekohtien kimppuun. Tuleva siksi, koska en tiedä minkälainen on oikea autoharrastaja. Onko se autonsa (ja ehkä muidenkin) läpikotaisin tunteva vai riittääkö jonkinasteinen tuntemus, mutta kova kiinnostus. Olen vähän alle 16-vuotias (tuleva) autoharrastaja. ? asi 20 auto vaha Mikä vo a ... Joidenkin lukijoiden eräällä nettifoorumilla esittämien mielipiteiden mukaan testin julkaisuajankohta oli valittu väärin. Kuitenkin, kuten jokainen varmasti uskoo, kyseinen viikko toimituksessa oli miellyttävämpi nuorelle autofanaatikolle, kuin koulussa pulpetin takana. Olin myös erilaisten autojen kyydissä, joiden näkemisestäkin olen vain voinut uneksia, puhumattakaan kyytiin pääsemisestä. Otti nuoren autoista kiinnostuneen oppilaan tutustumaan lehden maailmaan, joka muuten on niin kaukainen ja erikoinen
Mistä mahtaa olla kysymys. Amazonin osia oli jäänyt nurkkiin pyörimään. Puolinainen auto, jossa osa sähköistä, lava ja sisusta puuttui, raahattiin Tiituspohjan tallille. Tällä kerralla esittelyssämme on kuitenkin Pick-Up, jonka kohdalla paatuneempikin rasvanäppi joutuu hieraisemaan silmiään pariin otteeseen. Alkajaisiksi auto pestiin ja purkutyöt voitiin aloittaa. Soitto kaverille, ja autoa hakemaan. Ajatus 30-40-luvun autosta kuitenkin kiinnosti valtavasti, joten jotakin oli keksittävä. Ajettuani talven vakio-Amazonilla ajattelin, että tulevana kesänä kyllä ajellaan jollain muulla. Projekteja oli kuitenkin työn alla parasta aikaa, joten ajatus uudesta sellaisesta hylättiin. Purkaessani etulokasuojia, huomasin niiden olevan lasikuitua. Kuitulokarit lensivät kaaressa nurkkaan; jotain peltistä ja pa- Spinneri Magazine 4/2005. Annetaanpa puheenvuoro auton rakentajalle itselleen... Teksti Esa Hytönen, kuvat Jari Sjöman, projektikuvat Esan albumi T 6 arina sai alkunsa, kun työkaveri taannoin vihjaisi eräästä autosta joka oli ollut rakentelun kohteena aiemminkin. Autoja on tullut rakennettua aiemminkin, joten mm. Vuosimallin 1967 Volvo Duett oli jossain vaiheessa jo "katkaistu" ja visiot lava-autosta olivat valmiina. Takaraivossa kuitenkin kummitteli tuo pick-up, josta vaivihkaa oli tehty luonnoksia paperille jo useita. Kun tarpeeksi kauan vanhojen autojen kanssa pelaa, niin eri merkit ja mallit alkaa tunnistamaan kuin itsestään
Lavan rungon päälle tehtiin alumiinikehikko, johon laudat kiinnitettiin. Auto toimii kuin kello. Kinnuselle osista. No jotain sentään tehtiin; lohko maalattiin, venttiilikoppa ja joitain osia sinkattiin. Suurin aihe lienee kiittää vaimoani Ullaa ja pikku-Minttua, jotka ovat jaksaneet katsoa kun väsynyt, kiukkuinen ja pölyinen äijänretale raahaa luunsa kotiin yleensä vasta myöhään yöllä... Verhoukset ovat Esan omaa käsialaa. Koskaan aiemmin nahan parissa kikkailematta Esa lähti soitelleen sotaan ja loihti Duettiin värikkään sisustan. Spinneri Magazine 4/2005 10. hahtavan leiman ja tuoksukin on sen mukainen. Vaikka viimeisteltävää on vielä paljon, niin siitä selvitään vain ajan kanssa! Kyselijöitäkin on ollut runsaasti, myös niitä joiden mielestä se olisi saanut jäädä rakentamatta, mutta sanonpa vaan sen että alkuperäinen on alkuperäinen, mutta kustom ei kuole koskaan!! Koko homma kesti vajaat seitsemän kuukautta ja lopussa kiitos seisoo. Pohja näet tervattiin ja pinta sai pellavaöljy käsittelyn. Tulevaisuudessa myös lattiamatot on tarkoitus vaihtaa punaiseksi. Lava on ollut monessa asiassa tarpeen. Myös automaattilaatikko on haussa. Ja kaikille muille projektissa tavalla tai toisella mukana olleille. Rinta rottingille pojat... Tätä nykyä autolla ajetaan päivittäin. Tulevaisuudessa on nokalle saatava pari pyttyä lisää, jotta ainakin äänipuoli saadaan siedettävälle tasolle... Risto Hytöselle erityiskiitokset pitkistä päivistä ja teknisestä puolesta. Punaista keinonahkaa meni yllättävän paljon, kun ajattelee hytin kokoa; jopa 5,5 metriä. Lavan pohjalla oleva kyltti kertoo kokonaispainoksi 12700 kiloa! Kyltti on peräisin vanhasta Volvon kuorma-autosta. mAHTITEKNIIKKA Myös Duettin sisustan sain vihdoin neulottua kasaan. Volvon oma B18 mahtimoottori jyllää niin että heikompia hirvittää! Tähän pannuun, kuten ei myöskään laatikkoon, ole tehty muuta kuin kytkinremppa. Moottori puolella ei koeta yllätystä
Teksti ja kuvat Juho Könkkölä Tietoja TAPAHTUMAT-sivulle voi lähettää osoitteella Spinneri Magazine/Tapahtumat, PL 2, 00411 HELSINKI ... eMail tapahtumat@spinnerilehti.fi Koonnut Heikki Skyttä ja Jari Sjöman Spinneri Magazine ei vastaa tietojen paikkaansapitävyydestä. 12 Spinneri Magazine 4/2005
päivänä 1991. Vuoden aikana tuotantolinjalta näitä erikoisuuksia rullasi yhteensä 2995 kappaletta, joista vain 113 kappaletta myytiin Jenkkilän rajojen ulkopuolelle. Vaihteistokin oli Buickista tuttu TH200-4R automaatti, jota oli tosin modifioitu mm. Moottorina pro- totyypissä käytettiin Buick Grand National -mallista tuttua 231 kuutiotuumaista turboahdettua V6-moottoria. Suuri yleisö pääsi kummastelemaan Syclonea Las Vegasissa marraskuussa pidetyssä SEMA Show:ssa. TCI:n valmistaman teräksisen vetolevyn ja Kenne-Bellin 11" 2600 rpm lock-up-turbiinin avulla. Vaan väärässä olin; maamme rajojen sisälle jopa Corvette ZR-1:siä liikennevalokiihdyttelyissä nöyryyttäviä Pyörremyrskyjä on etsiytynyt peräti kaksi kappaletta! G MC Syclonen, ja sen sisarmallin Typhoonin, tarina alkaa vuodesta 1989, jolloin valmistui ensimmäinen (Syclone) prototyyppi tästä erikoisuudesta. Vanteet lainattiin Buick Grand Nationalista. Erikoiseksi tämän pikku-pick-upin teki sen tekniikka, joka tosin poikkesi prototyypistä selkeästi; konehuoneessa lepäsi GM:n 4.3-litrainen Vortec V6-moottori, 16 Spinneri Magazine 4/2005. Alla pyörivät 225/60-15 (edessä) ja 255/60-15 renkaat. Teksti ja kuvat Jari Sjöman GMC Typhoon Taifuuni on Suomessa suoranainen harvinaisuus. Itseasiassa allekirjoittanutkin eli siinä uskossa, ettei näitä täällä Pohjolassa ole ensimmäistäkään. Protolla käytiin myös kiihdyttelemässä varttimailia, saaden aikakorttiin 12,57 sekunnin aika 109 mph loppunopeudella katurenkain! TuoTANTomALLIKSI Ensimmäinen tuotanto-Syclone valmistui tammikuun 4. Taka-akseliksi oli valittu järeä 12-pulttinen Richmondin 3.73:1 välityksellä. Vielä tässä vaiheessa GM ei ollut tehnyt tuotantopäätöstä mallista
Vieläkin vakuuttavampi oli vääntölukema, 360 jalkapaunaa siis 488 newtonmetriä! Voima siirtyi tiehen Corvettesta peräisin olleen neliportaisen TH700-R4 (4L60) automaatin ja nelivedon kautta. Syclonen tarina onkin likipitäen siinä. Vuonna 1992 tätä mallia valmistui virallisten tietojen mukaan enää kolme kappaletta. GMC TYPHOON 4.3 TURBO V6 285 hevosvoiman verran raakaa voimaa. Vaikka auto onkin Typhoon, lukee moottorin päällä "Syclone"... Sieltä se moottorin "sydän" Mitsubishin valmistama turbo kurkistelee. josta oli kutiteltu elektronisen polttoaineensyötön, turboahtimen ja välijäähdyttimen avulla esille peräti 280 hevosvoimaa. Nollasta kuuteenkymmeneen mailiin päästiin jopa alle viiden sekunnin myös sateella (!) eikä varttimailikaan vienyt aikaa kuin reilut 13 sekuntia. Sinänsä autossa ei ollut mitään järkeä, kysehän oli kuitenkin jonkinlaisesta tavarankuljetusautosta, mutta oli sillä arvatenkin kiva nöyryyttää Mustangeja, Camaroita ja jopa Corvetteja liikennevaloista kiihdyteltäessä... Sen korvasi ahtamattomalla 195-hevos- Spinneri Magazine 4/2005 17. Ahtopainemittarilla varustetun mittariston malliin luovutti Pontiac Sunbird Turbo. Sporttisuutta oli korostettu niin ulkoasussa erilaisten levikkeiden ja spoilereiden avulla, kuin myös sisustassa
Vuoden 1993 aikana valmistui 2200 yksilöä, joista vain 2199 myyntiin; yksi vietiin suoraan museoon! Värivalikoimaa oli ennen mallin siirtämistä haudan lepoon jälleen laajennettu edellisvuodesta. Typhooninkaan tarina ei paljoa Syclonen vastaavaa pidempi ole, sillä seuraava vuosi siirsi myös tämän mallin historiaan. Kiihtyvyydeksi 0-100 km/h ilmoitti eräs brasilialainen autoliike 5.6 sekuntia. Huippuvääntö, 360 ft-lb, saavutetaan 3600 kierroksella; moottorien huippuväännöksi ilmoitetaan joissain yhteyksissä myös 350 ft-lb eli 451 newtonmetriä. Alan lehdissä autoille mitattiin yleisesti 5.5 sekunnin (Syclone) - 6.0 sekunnin (Typhoon) aikoja 0-60 mph, joten tehtaan/jälleenmyyjien arvot ovat siten jonkin verran optimistia. Kumpi (350 vai 360 ft-lb) on sitten oikea luku, sitä emme saaneet valitettavasti selville. Jokatapauksessa vaikuttavia lukuja molemmat! Hämmennystä aiheutti myös (toisio)välityssuhde; yhtäällä puhuttiin 3:42:1 suhteesta, toisaalla 3.73:1 suhteesta. Typhoonissa käytetään vastaavasti 15.0 psi ahtopaineita. Sonoma GT:n tuotantomäärä vuonna 1992 oli 806 autoa, kun taas Typhooneja rullasi tuotantolinjalta 2497 kappaletta, joista 96 kappaletta vientiin. Värivalikoima laajeni Syclonen yhdestä vaihtoehdosta, mustasta, selvästi. Kiihdytysaikoja toisiinsa verrattaessa täytyy muistaa, että 60 mph ei ole 100 km/h, vaan 96 km/h. Varustetasoa paransi vakiona tarjottu nahkasisustus sekä optiolistalta ruksattavissa ollut cd-soitin. voimaisella moottorilla ja takavedolla varustettu Sonoma GT sekä uusi GMC Jimmyyn eli tutummin Chevy S-10 Blazeriin pohjautunut takapenkillä varustettu Typhoon, joka ei siis ollut pick-up. Niin lohko, kampiakseli, nokka-akseli kuin kannetkin ovat peräisin tästä moottorista. Autoja valmistettiin 10 kpl. Koska Typhoonin omapaino on rakenteellisistä syistä noin 90 kg korkeampi kuin Syclonen, ei Taifuuni pääse aivan samoihin suoritusarvoihin. Näiden tehdasmallien lisäksi Syclonesta ja Typhoonista tehtiin, arvatenkin sen erikoisuudesta johtuen, useita erikoisversioita, joista ehkä tunnetuin on Marlboro-Syclone. Kokoonpanoon kuuluu myös Garrettin valmistama water-to-air välijäähdytin. Moottorista on tarinoiden mukaan mitattu jopa yli 300 hevosvoiman teho- sekä yli 400 jalkapaunan, siis liki 550 newtonmetrin, vääntöarvoja! Moottori myös kestää 18 psi... Ahtimeksi GM on valinnut Mitsubishin TD06-17G turbon, joka on säädetty tuottamaan 14,7 psi eli noin 1 barin ahtopaine. Ulkoisesti auto tietysti poikkesi edeltäjästään, kun 2-paikkainen avolava oli muuttunut 5-paikkaiseksi kaupunkimaasturiksi. jopa 19 psi (1.3 bar) ahtopaineita sellaisenaan, joskin sen käytös muuttuu tiettävästi hyvin "äksyileväksi". Siten tuosta 5.6 sekunnin ajasta voitaneen ottaa kymmenys, ehkä kaksikin pois verrattaessa aikaa aiemmin mainittuun Sycloneen aikaan. 8x16-tuumaisten alumiinivanteiden päälle oli asennettu 245/50-16 renkaat yhdistelmä, joka numeroina oli tuttu muun muassa 80-90-lukujen taitteen tehokkaimmista Camaroista ja Trans Ameista. Tehdas taas puhui 4,5 sekunnista 0-60 mph. Tuolloin kun ei vielä ollut mitään muuttuvasiipisiä turboja tai muita nykypäivän hilavitkuttimia... Marlboro-Syclone lienee tunnetuin modifikaatio tästä muutenkin erikoisesta pick-upista. No, hitaaksi kumpaakaan ei voi silti sanoa, sillä edes Corvette ZR-1 ei tahtonut pärjätä kiihtyvyydessä! SyTy-mallit kun eivät jää viivalle sutimaan... 18 Spinneri Magazine 4/2005. Näistä ensin mainittu on kuitenkin se oikea. Männät, kannentiivisteet, imu- ja pakosarjat, polttoaineensyöttö, turboahdin, pakoputkisto ja monet muut osat ovat sen sijaan vain SyTy-malleja varten suunniteltuja. Tuotantokunnossa moottori murisee voimaa jo mainitun 280 (Syclone)/285 (Typhoon) hevosvoiman verran 4400 kierroksella. Ja toki Syclonestakin. Sen erotti toki jo pelkän maalausteeman, mutta myös targa-katon, Recaron istuimien ja 5-pistevöiden avulla tehdasmalleista. AHdETTuA VoImAA Syclonen ja Typhoonin moottori perustuu ahtamattomaan, LB4 koodilla tunnettuun V6-moottoriin. Ruiskun Throttle Body on lainattu 350 kuutiotuumaisesta TPI-moottorista, tarkemmin Corvetten L98 vinkkelistä
Mitat: pituus 4326 mm, leveys 1732 mm, korkeus 1524 mm. 90-luvun alkupuokaasuiskunvaimentajat. Polttoainesäiliö 20 US gal (75 l), Faktaa... Auto on myyty uutena useiden kaimojensa kera Espanjaan, mahdollisesti juuri siitä syystä, että kotimaassa kauppa ei korkean hinnan takia käynyt. Radio-kasettisoitin (cd-soitin optiona), 4 kaiutinta. PIKAINEN PuHALLuS Syclone ja Typhoon -malleja valmistettiin siis vain kolmen vuoden ajan. Positiivisessa mielessä. Omapaino 1750 kg, painojakauma (etu/taka) 56.8/43.2%. Toimittajan uteliaisuus kuitenkin voitti ja päätin lähteä "purkaautomaattivaihteisto. Voimansiirto: GM TH700-R4 (4L60) Spinneri Magazine 4/2005 19. Mittaristosta löytyy myös ahtopainemittari. ENÉrGICo Kuvien Typhoonin tarina on muutamilta kohdilta hieman hämärän peitossa. Nahkaverhous on Typhoonin yksi monista vakiovarusteista. GMC Typhoon 1992 Moottori: GM 262 cid/4.3L Vortec V6, Mitsubishi TD06-17G turboahdin, Garrett välijäähdytin. Jarrut: edessä 11.9" tuuletetut levyt, takana 11.2" rummut. Hän osti aikanaan Typhoonin eräänlaiseksi leikkikaluksi, mutta päätti kuitenkin aikansa sillä "leikittyään" laittaa auton myyntiin. Istuimet eivät ole kovin mukavat, eivätkä varsinkaan sporttiset, vaikka siltä saattavat näyttääkin. Tehoistaan ja suorituskyvystään huolimatta Typhoon ei ole mikään bensajuoppo. Poraus 4.00", iskunpituus 3.48". Bilstein Vauhdin Maailma esitteli Syclonen ja Typhoonin numerossaan 1/92. maan" auton VIN-koodia syvällisemmin. Ihan tuntematon menopeli ei Karillekaan ollut, sillä hänen tutullaan oli myös Typhoon se ainoa ennestään Suomessa ollut yksilö! Typhoonin ollessa hieman harvinaisempi automalli, ei sen VIN-koodinkaan purkaminen ollut ihan helppoa. Jatkuva neliveto (35% eteen, 65% taakse), Borg Warner jakovaihteisto/keskitasauspyörästö (viskolukolla), takatasauspyörästössä levylukko. Siten tämän Typhoonin tuleva omistaja auto kun on myynnissä saa olla erittäin ylpeä erikoisesta Taifuunistaan! Vanteet ja renkaat: Western 8"x16" alumiinivanteet, 245/50-16 renkaat. Teho 285 hp/4400 rpm, vääntö 360 ft-lb/3600 rpm. Varusteet (vakiona): ohjaustehostin, sähköikkunat, keskuslukitus, ilmastointi, vakionopeudensäädin, takaikkunan lämmitys ja -pyyhin. Puristussuhde 8.35:1. Niinpä Typhoon saapui kauas kylmään Pohjolaan tämän vuoden tammikuussa. Alusta: edessä kolmiotukivarret ja vääntösauvajousitus, kallistuksenvakain. Koodi kertoo selkeästi, että kyseessä on GMC Typhoon vuosimallia 1992, vaikka Kari onkin myynyt autoa vuotta vanhempana ilmeisestikin ihan vain epähuomiossa. Kari sai kuulla asiasta ja soitti äkkiä Espanjaan, että "älä nyt hemmetissä sitä siellä myy vaan laivaa se tänne Suomeen!". Oman sanansa tuotannon lopettamispäätökseen toi varmasti myös se, että GM oli esittelemässä vuonna 1994 uuden korimallin pikku-pick-upeistaan. ABS-järjestelmä. Helsinkiläisen Kari Tiihosen ystävä pyörittää omaa ravintolaa tässä senioritoistaan tutussa maassa. Ai niin, tuo väliotsikko on espanjaa ja tarkoittaa suomeksi tehokasta... Varsinkin, kun vuonna 1991 ei Typhooneja valmistettu paitsi pienen pieni erä GMC Jimmyyn sellaisenaan pohjautuneena! Tämä superharvinaisuus ei siis kuitenkaan tällä kertaa ole kyseessä, vaan kuvien auto on "aito" GMC Typhoon, joka eroaa tiettävästi teknisesti Jimmy Typhoonista. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. Mutta sitkeä yrittäminen tuotti tulosta. Miten auto sitten kulkeutui Suomeen. Itseasiassa jopa varsin taloudellinen! Ohjaamo on varsin persoonaton. Toisiovälitys 3.42:1. Niin Syclone kuin Typhoonkin ovat siis maailman laajuisesti harvinaisia malleja. Epsanjassa, turhapuromaisittain lausuttuna, sillä on ollut ilmeisesti kaksi omistajaa. takaistuimen. Niin Syclonen kuin Typhooninkin lento jäi lyhyeksi lähinnä hinnan takia. lella amerikkalaiset olivat asennoituneet siihen, että pick-up (Syclone) on tavarankuljettamiseen tarkoitettu auto, eivätkä siten olleet valmiita maksamaan edes radikaalista erikoisversiosta 25.000 dollaria vielä vähemmän 30.000 dollaria (Typhoon) vaikka lisähinta toikin mukanaan mm. Shifterin tehdas "lainasi" Corvettesta
laskiessa upea ja Jonnen kuvatessa autoja tuli tilan omistajakin ihmettelemään ei varmaan ihan joka päivä löydy Cadillaceja viinipellolta. Suunniteltiin jo tulevia retkiä ja auton vuokrausta. Olut oli kylmää ja ruokaa oli riittävästi, sitä jopa jäikin, kun ei aina tiennyt mikä siinä lautasella vastaan tuijotteli. maksoivat vaivaiset 100 euroa! Eikä varsinkaan juomapuolessa säästelty. Yleensäkin hintataso ruokakaupoissa oli selkeästi edullisempi kuin Suomessa, ravintoloissa taas aikalailla Suomen tasoa. Aamulla oli nimittäin edessä aikainen herätys ja vuokra-auton haku Andorran matkaa varten. 26.6 Jukka oli soittanut Suomeen Cadillac Clubin edustajalle ja pyytänyt lähettämään meille Ranskan "kämpille" Clubin lehtiä, paidan ja jotain pientä sälää, jotka veisimme muistoksi Caddy-papalle. Vilvoittavat jätskiannokset kuitenkin kruunasivat kaiken. Sovimme, että veisimme illalla paketin papalle ja kävisimme samalla taas vaihteeksi ulkona syömässä. Kämpille ajoimme pilkkopimeässä ja edelleen tukahduttavan kuumassa ilmassa, joten perillä pulahdus altaaseen ennen nukkumaan menoa toi vähän viilennystä ja helpotti unen saantia. Valitsimme vatsat kurnien suurimman ja siisteimmän terassin. No löytyihän se oikeakin tie aikanaan ja saimme toimitettua tuliaiset papalle, joka oli todella otettu viemisistämme. Porukkaa oli autojen ympärillä aivan uskomaton määrä, mutta mikä hämmästyttävintä, mihinkään ei oltu koskettu, ihailtu vain. Pakko oli todeta, että eksytty on ja huolella. Yllättäen jo muutaman päivän päästä aamulla posti oli tuonut Suomesta paketin. Pysähdyimme ja katsoimme karttaa oikein porukalla. Kukapa sitä nyt pellolla, siis tarkemmin viinipellolla, asuisi. Kun lähtö oli käsillä, Jukka päätti reippaana poikana, että he ajavat edellä ja toimivat kartan lukijoina; hän oli kuulemma löytänyt hyvän pikkutien joka oikaisee reilusti - eivätkä kenelläkään soineet hälytyskellot. Niinhän siinä kävi, että aikamme ajettuamme tiet kävivät kovin kapeiksi eikä asutustakaan juuri näkynyt. Andorraan ei kannata lähteä Cadillaceilla, sillä reitti on todella vuoristoinen ja epäilys tekniikan kestävyydestä paikallisissa lämpötiloissa vuoristo-olosuhteissa sai mielenkiintomme kohdistumaan pikkubussin vuokraamiseen; lisäbonuksena voisi vielä olla ilmastointi. Paikallinen Ferrari-näyttely, josta meinasi muodostua meidän paikalle saavuttuamme Cadillac-näyttely! neet meidänkään autot niiden rinnalla ja olimmekin varastaa koko shown, kun yleisö tungeksi Cadillaceja ihmettelemään. Tapsa tarkastelee aikansa kuluksi vaihteistoöljyä, kun ei muutakaan tekemistä keksi. Kolari! Onneksi Jukan Cadillacista hajosi vain pieni pätkä kylkilistaa. Illan pörräsimme rantabulevardilla kävellen ja kun tuli aika lähteä kotiin olikin edessä uusi ongelma; miten saada autot ihmisjoukon keskeltä pois, sillä Cadillacit toimivat parkissa ollessaan kuin kärpäspaperi. Näin siis löysimme vihdoin alkuasukkaiden suosimat illanviettopaikat. Rohkeutemme palkittiin ja kylän korkeimmalta kohdalta löytyi kirkon juurelta iso valaistu aukio, jota reunusti houkuttelevien ravintoloiden rivistö. Pääsimme vihdoin ruokaa tilaamaan, tosin ruokalistasta mitään ymmärtämättöminä meni tilaaminen hieman arvauksen puolelle. Edullista oli kaupassa käynti paikallisissa marketeissa; ainekset kymmenen hengen juhannuksen viettoon Jatkuu seuraavassa numerossa Spinneri Magazine 4/2005 23. Totuuden nimessä on sanottava, että upeita olivat Ferrarit, mutta eivät kyllä kalven- 24.6 Huomenna on Juhannus! Kauppareissusta tuli väkisinkin hyvin nestepainotteinen keskikesän juhlasta johtuen. Lisäksi kypsyysaste oli enemmänkin raaka kuin kypsä. Paikka oli kyllä auringon 25.6 Juhannus-aamiainen maistui porukalle vaihtelevasti, mutta reippain mielin pakkauduimme taas läkähdyttävää ilmaa uhmaten autoihin ja suuntasimme kohti Ferrari-tapahtumaa ja -näyttelyä, josta olimme lukeneet kadunvarsijulisteista. Pojat päättivät lähteä Beziersiin tutkimaan vuokrauksen mahdollisuutta ja hintatasoa, sillä aikomuksenamme oli tehdä reissut vielä Andorraan ja Barcelonaan. Bussin kylkeen sen sijaan tuli ammottava reikä! Välimerellinen tapa viettää juhannus-yötä! Ja ainakin suomalaisten Cadillac-miesten mieleinen... tuli jo uskon puute, että mahtuuko Cadillaceilla noin kapeille kujille, mutta rohkea rokan syö ja niin vaan mentiin peilit seiniä raapien eteenpäin
· Josmukanaonkannujaletkua, kannuun kaadetaan bensiiniä ja yhdistetään se letkulla kaasuttimeen. Sitten vain pullo ylösalaisin kaasuttimeen ja menoksi! Reiän koosta riippuu miten paljon kakkua kone saa joten reikää voi tarvittaessa isontaa. · Purukumilla voi paikata melkein minkä vain reiän. Kun kannu pidetään kaasutinta ylempänä lappo pitää huolen bensiininsyötöstä ja näin ohitetaan näppärästi viallinen bensiinipumppu tai muu harmi. · Ajokauden ollessa kiivaimmillaan tulee mieleen jos jonkinlaisia tilanteita, joissa matka pitäisi saada jatkumaan tavalla tai toisella. Myös köysi käy. Myös piki toimii tässä hyvin. Niinpä ajattelin kerätä vähän kokemuksia yhteen ja löytyihän niitä! Tämänkertaisesta Pörinöistä tulikin todellinen harrasteautoilijan survival-kit... · Olennaistahanonpitäämukana ilmastointiteippiä, rautalankaa, tiivistemateriaalia ja liimaa ja paljon muuta mukavaa, joista MacGyver rakentaisi vaikka uuden moottorin. Olennaista on, että purkka on hyvin pureskeltu eikä siinä ole jäljellä liukenevia ainesosia; muuten se ei pysy kiinni. Ennen vanhaan kun herrasmiehillä oli saapasrasvaa mukanaan, tämäkin oli helpompaa... Posliini- ja lasiputkisulakkeen tilalle näppärä kaveri pyörittää "tötterön" tupakkiaskin sisällä Paksulla kumilla voi paikata isonkin reiän, kun siitä leikkaa reiän kokoisen palasen ja työntää siitä pultin lävitse. Saippua nimittäin liukenee kyllä veteen, muttei bensiiniin. Tosin kovinkaan suuria paineita se ei kestä... Sanomatta on selvää, että tällaisen operaation jälkeen ajellaan varovasti... Ei kun kohti syksyä! · Legendaarista on myös naisväen (tai näinä aikoina miksei miesväenkin) sukkahousujen käyttäminen tuulettajanhihnan korvikkeena. · Poikkinainen tai haljennut putki kannattaa sahata poikki ja korvata letkunpätkällä ja klemmareilla. Pulloon kaadetaan bensiiniä ja korkkiin porataan pieni reikä. · Rasvataaspitäävettähyvin.Sillä voi yrittää paikata vesivuotoja, · Josonvähänmyöhässäjajarrunesteet ovat jo pihalla, voidaan jarrunesteen sijasta käyttää oikeastaan mitä vain nestettä, paitsi öljypohjaisia jotka turvottavat kaikki jarrujen kumiosat. Vesi ja nesteet saadaan pysymään sisällä ja matka jatkumaan. Haljennut virranjakajan kansi saadaan sillä jälleen kuntoon. · Eiköhän näillä eväillä matka taasen jatku. Ulkopuolelta kierretään pulttiin mutteri ja kiristetään estäen pyöriminen esim. Kumi laajenee ja täyttää reiän. · Saippua, mikä nykyisin kiitos nestemäisten tuotteiden ei kuulu reissumiesten varustukseen kovinkaan usein, toimii hyvänä tiivisteaineena polttoaineen kanssa. Jarruputken voi katkaista ja lytistää kasaan jotta talvella sprii ovat käyttökelpoisia, joskin järjestelmä on tämän jälkeen huuhdeltava huolellisesti! · Sähköjohtoa ja pihtejä kannattaa pitää mukana jotta mahdollisen sähkövian aiheuttanut virtapiiri saadaan kätevästi ohitettua. Kokemuksesta sanoisin, että konsti kyllä toimii mutta ohjaustehostimeen nailoinit eivät oikein jaksa välittää tarpeeksi voimaa... olevasta alumiinifoliosta. Spinneri Magazine 4/2005 29. pihdeillä. · Peltiruuvilla ja nahka- tai kumilapulla voi paikata esimerkiksi polttoainesäiliön vuodon. jos takakontissa nyt sitten joku talipallo sattuu roikkumaan... · Kynsilakka on hyvä eriste ja sopii hyvin sähkölaitteiden viankorjauksiin. Myös sulakkeen voi korvata johdonpätkällä tosin auton palamisen kustannuksella... · Jos meno hyytyy bensiinijärjestelmän häiriöön, ulos autosta ja tyhjää viinapulloa etsimään mars! Pullon pitää olla lasinen ja metallikorkilla, muuten se tuppaa sulamaan..
Tapahtuman yhteydessä järjestettiin myös pienoismalli(auto)näyttely ja lasten suosima pahviautoverstas. Tapahtuman erityisteemana oli tällä kertaa Ford Thunderbirdit, koska mallille tulee tänä vuonna täyteen pyöreät 50 vuotta. Paikallinen väestö oli hyvin mukana hengessä ja ennakkoon ilmoitetun cruisingreitin varrelle oli kokoontunut useamman sadan hengen yleisö seuraamaan liikkuvaa autonäyttelyä, kuten paikallislehti asiaa luonnehti. Kokoontumisajon jälkeen alueelta starttasi jenkkirekkojen vetämä cruising, johon otti osaa noin 240 autokuntaa. Tämä koko perheen kokoontumisajona mainostettu tapahtuma sujui tänäkin vuonna rauhallisesti ja paikalla oli perinteiseen tapaan runsaasti lapsiperheitä, kun puolestaan jälleen kerran sikalintat loistivat poissaolollaan. Epävakaista sääennusteista huolimatta päätapahtumat eli lauantain kokoontumisajo ja cruising saatiin vietyä läpi aurinkoisissa merkeissä. Ford Thunderbird oli ehdottomasti viikonlopun yleisin jenkkiautomalli Pieksämäellä. T änä vuonna tapahtuma keräsi pieneen 12 000 asukkaan savolaiskaupunkiin noin 400 harrasteajoneuvoa ja reilut 3000 henkeä yleisöä. Parhaiten edustettuna oli 1958-1960 tuotannossa ollut toinen sukupolvi. Ukkoslintuja kokoontuikin paikalle kiitettävästi, kolmisenkymmentä yksilöä. Sunnuntai ei ollut sään suhteen yhtä suosiollinen ja kiihdyttelyt loppuivat jo kolmen maissa alkaneeseen kaatosateeseen. 30 Spinneri Magazine 4/2005. Varsinainen Big Wheels päättyi lauantai-illan bileisiin Wanhoilla Weturitalleilla, mutta sunnuntaina osa osanottajista suunnisti vielä Virtasalmen Motoparkiin, jossa oli Radalle.comin järjestämä kiihdytystapahtuma. Pieksämäellä järjestettiin heinäkuun puolivälissä 15.-17.7. jo neljäs Big Wheels -harrasteautoviikonloppu. Platuartin osastolla oli mahdollista teettää autoon straippauksia
Teksti Heikki Skyttä, kuvat Jari Sjöman ja Juha Björkengren Lintuparvesta saattoi bongata myös Koskivirran tyylikkäästi kustomoidun Ukkoslinnun. Timo Hämäläisen 1932 Ford palkittiin yleisön suosikkina. Sunnuntaina käytiin kiihdyttelemässä Motoparkissa. Myös rekat ottivat mittaa toisistaan. FMA oli paikalla omalla osastollaan, vaikka merkkikerhoja harvemmin näkee maakuntien tapahtumissa. Lieneekö yläkuvan auton omistaja Overdrive.fi-miittiin saapunut nimimerkki Buickustom, hyvin todennäköistä... Spinneri Magazine 4/2005 31
autokirjat ja -oppaat Jälleenmyynti: kirjakaupat, EuroHamsteri, Halpa-Halli, HongKong, Hovimäen Talousrauta, J.Kärkkäinen, Maximakasiini, Minimani, Motonet, Prisma (osa), Robinhood, Säästökuoppa, Tarjoustalo (osa), Tokmanni, Veljekset Keskinen, VapaaValinta Turku Tilaukset netistä www.alfamer.fi Tuhansia auto- ja tekniikkakirjoja! Lähetyskulut 0 euroa maksaessasi luottokortilla tai e-maksuna. 32 Spinneri Magazine 4/2005
Spinneri Magazine 4/2005 41
Auton vahaaminen tulisi tehdä vähintään kaksi kertaa vuodessa, tosin monia harrasteautoja vahataan huomattavasti useammin vaikka ajokausi olisikin vain vajaa puolivuotta ja sekin autoa hellemmin käsittelevä kesäpuolisko. Näihin jää usein hiekkaa ja pölyä, jotka ajanmittaan saattavat aiheuttaa korroosio-ongelmia. Tämä testi on pyritty kohdistamaan nimenomaan harrasteautoilijalle, joten arvostelun painoarvotaulukkoa kannattaa hiukan tutkia tarkemmin ja muutella painoarvoja käyttöauton vahaa valittaessa. Autoa pestessä voi myös ruiskutella suurimmat hiekat pois pyöränkaarista, jolloin sinnekään ei pääse pesiytymään kuraa ja tulevaisuudessa voi olla hiukan vähemmän ruostepaikkojen korjauksia tiedossa. Pesun jälkeen auto kannattaa Spinneri Magazine 4/2005. Lisäarvona tulee tietysti ylimääräinen kiilto sekä varsinkin tummemmissa värisävyissä lisääntynyt "syvyys" väriin. TÄrKEÄ PESu Vahaus aloitetaan aina auton pesemisellä; vaha levitetään vain ja ainoastaan puhtaaseen pintaan. Samoin jo vahatun auton kanssa kannattaa käyttää samanmerkkistä autoshampoota, koska pesuaineessa voi olla ainesosia jotka parantavat kyseisen vahan kestävyyttä ja mahdollisesti jopa kiiltoa. Jotkut tekevät sitä tosin useammin kuin toiset, jotkut saattavat vieläpä maksaa kolmannelle osapuolelle vahaustyön tekemisestä... Todennäköisesti uusi ja vanha vaha eivät reagoi keskenään, mutta kahden eri kemiallisen rakenteen sotkeminen ei kuitenkaan anna välttämättä parasta lopputulosta. Muutoin irtolika saattaa jäädä pyörimään vahan sekaan ja naarmuttaa maalipintaa tai jäädä kovettuneen vahan sekaan, jolloin lopputulos ei ole niin hyvä kuin olisi haluttu. Teksti ja kuvat Riku Loisa Auton vahaaminen on jokaisen auton omistajan kohtalo. Jokaiselta vahavalmistajalta löytyy oma kliineri, joka ei kuitenkaan ole koskaan vaha eli sen päälle tulee vielä laittaa lopullinen vahakerros! Pesun yhteydessä kannattaa aina pestä myös ovien ja luukkujen välit. Autovaha suojaa auton maalipintaa auringon haitallisilta maalipintaa haalistavilta UV-säteiltä, luo samalla myös suojan kulutusta vastaan ja parhaimmillaan sillä saa peitettyä pieniä naarmujakin. Monilla vahavalmistajilla on tähän tarpeeseen sopivat pesuaineet, mutta perinteinen Fairykin toimii kohtalaisesti. Joka tapauksessa auton vahaaminen on tärkeää ja sen laiminlyöminen näkyy ajanmittaan auton ulkoasussa. 42 H arrasteautoilijalle autovaha on kuitenkin ehkä hiukan erilainen valinta kuin, uskaltaisiko sanoa, "riviautoilijalle". Jos auton maalipinta on todella pinttynyt, se kannattaa käsitellä pesun jälkeen jollakin puhdistavalla aineella. Jos, ja useimmiten kun, auto on jo aiemmin vahattu, on vahamerkkiä vaihdettaessa suositeltavaa pestä auto jollain vanhan vahan poistavalla pesuaineella. Parasta tietysti olisi käyttää tulevan vahan valmistajan kanssa samanmerkkistä pesuainetta, pesuaine kun voi sisältää joitain ainesosia jotka parantavat uuden vahan tarttumista, tai pesuaine voi valmistella pintaa kyseiselle vahalle sopivammaksi
Kiilto mitattiin myös tämän vesitestin jälkeen. Tästä se lähtee. Vesikäsittely antoi myös hyvää osviittaa siitä kuinka liukas maalipinta on. Tässä vaiheessa kannattaa kuitenkin mainita, että kiiltävyysmittaus ei ole absoluuttinen tulkinta, joten lisäpisteitä on annettu tai vähennetty sen mukaan miten silmä vahan näki. Autoglymillä vahataan ensin "punaisella", jonka jälkeen päälle laitetaan vielä "kultainen", joka parantaa kiiltoa ja kestävyyttä. Joskus puhutaan siitä, että vahan kiilto on parhaimmillaan vasta ensimmäisen pesun jälkeen. Nyt myyntiin on ilmestynyt myös erilaisia entistä helpompia ja nopeampia vahoja. Auto pestiin ensin astianpesuaineella vanhan vahan poistamiseksi. Vaha olikin helppo työstää myös perinteiseen Jokaisella vahalla vahattiin noin kämmenen kokoinen alue kiiltävyys- ja kestävyystestejä varten. Kiiltoa löytyy! Jokaisen vahan työstettävyys testattiin myös vahaamalla vähintään 1/2 autoa yhdellä vahalla. Spinneri Magazine 4/2005 43. Todella helppoa ja nopeata. Tämän jälkeen konepeltiin määriteltiin tietty paikka jokaista tutkittavaa vahaa varten. Me pesimme auton astianpesuaineella lähinnä sen takia, että mikään vahavalmistaja ei saisi etulyöntiasemaa heidän aineensa käyttämisestä. Esimerkiksi Korrekin vahaliinan vaha vähensi kiiltävyyttä kiiltomittarin mukaan, mutta silmä erotti kuitenkin (lievän) värin syvenemisen. Sen voi jättää kuivumaan kuten normaalin vahan tai kiillottaa märkänä. Autoa ei missään tapauksessa kannata jättää aurinkoon kuivumaan, sillä maalipinnalle jääneet pisarat saattavat toimia suurennuslasin linssin tavoin ja polttaa maalipintaan pysyviä jälkiä! Kostea maalipinta myös kerää paljon enemmän pölyä ja likaa, joten kuivattu auto säilyy pidempään puhtaana tämä kannattaa muistaa varsinkin mustien ja tummien autojen kanssa... KIILTÄVYYSTESTI Harrasteautoilijalle vahan kiiltävyys on yksi suurimmista ostoperusteista, tällä kertaa emme luottaneet pelkkään silmään vaan testasimme vahojen kiiltävyyttä kiiltomittarilla, joka mittaa pinnasta heijastuvan valon määrää. Lisäksi vahauksen voi suorittaa myös auringonpaisteessa... Tätä arvioimme kastelemalla auton suihkepullolla vahojen kuivuttua ja kuivaamalla maalipinnan keinosäämiskällä tämän jälkeen. Nyt tällaisia vahoja oli mukana vain yksi, Turtle Waxin Precision Car Wax, jota löytyy tosin myös nestemäisenä. Lopputulos vain ei ole kehuttava, kiiltävyyden kuin kestävyydenkään osalta. Zainolla laitetaan ensin vaha johon voi halutessaan lisätä vielä erillistä aktivaattoria, joka nopeuttaa vahan kuivumista. Astianpesuaine ei ole hyväksi maalipinnalle pidemmän päälle, sillä siinä on niin voimakkaita ainesosasia, jotka saattavat tunkeutua maalin huokosiin ja jopa irrottaa maalia alhaaltapäin! Tämän takia astianpesuaine ei ole hyvä autonpesuaine! Kiiltomittauksessa parhaille tuloksille pääsivät harrastajien paljon suosima Autoglymin Super Resin Polish eli "punainen" ja Extra Gloss Protection eli "kulta" yhdistelmänä, Korrekin Uuden auton vaha sekä Suomeen äskettäin saapunut Zaino vahajärjestelmä. Zainon vahan päälle laitetaan vielä omasta suihkepullostaan erillinen kiillon ja kestävyyden parantaja (Gloss Enhancer). Testattaville vahoille merkittiin paikat auton konepeltiin. ErILAISIA VAHojA Ennen vanhaan melkein kaikki autovahat olivat kovia, pastatyylisiä, purkeista levitettäviä ja todella kovatöisiä aineita. Korrekilla kiilto saadaan helpoiten esiin, koska siinä käytetään vain yhtä ainetta. Nykyisin laadukkaat keinotuotteet ovat jo yhtä hyviä, elleivät jopa parempia kuin aidot säämiskät. Jokaisen vaha-alueen kiiltävyys mitattiin ennen vahaa ja toisen kerran kun vaha oli levitetty ja kiillotettu ohjeiden mukaisesti. Korrekilta testissä oli Vahaliina; auton kuivauksen jälkeen paketista otetaan yksittäispakattu vahaliina jolla auto kiillotetaan. Näin saatiin kiiltoarvot alkuperäisen ja vahatun pinnan välille, joista nähtiin suoraan mikä vaha paransi kiiltävyyttä eniten. Pasta-tyyppisen Turtlen levittäminen oli "vanhanaikaisuudesta" huolimatta todella helppoa, mutta vahan kuivuttua sen kiillottaminen kävi todella työstä. Autovaha levitetään aina puhtaaseen, vastapestyyn maalipintaan. kuivata, joko aidolla säämiskällä tai sitten keinosäämiskällä. Korrekilta oli testissä myös Helppovaha, joka voidaan levittää joko kuivalle tai märälle pinnalle. Vesipisaroiden koossa oli eroja johtuen pinnan liukkaudesta suhteutettuna veden pintajännitykseen. Nämä kaikki saivat täyden kympin kiiltävyydestä. Suurin osa nykyisistä vahoista on niin sanottuja nestemäisiä vahoja, eli niiden levittäminen on helppoa ja samalla myös kiillotusvaihe on muuttunut helpommaksi työstettäväksi
Näiden nanokokoisten hiukkasten pitäisi tunkeutua maalipinnan pienimpiinkin huokosiin ja suojata näin maalipintaa tavallista vahaa tehokkaammin. Tämäkin vaha on erittäin helppokäyttöinen, mutta ei yltänyt muissa ominaisuuksissa kärkikastiin. Sillä saadaan irti kaikki pinttyneet liat ja itikoiden jäänteet. Auringonpaisteessa voidaan vahata myös Carlaken Sunshine autovahalla ja Zainon vahalla. Vahat joutuivat siis oikeasti kestämään erilaisia, Suomen kesälle tyypillisiä säävaihteluita. Tarvittaessa maalipinta käsitellään ensin Clay Barilla, joka on eräänlainen vahatanko. Sonaxin vahat ovat uusia, niin sanottuja nanovahoja, joissa vahahiukkaset ovat paljon pienempiä, kuin perinteisissä vahoissa. Vaha voidaan levittää märkään, vastapestyyn pintaan ja kiillotetaan suoraan kiiltäväksi. Kestävyys on pisteytetty sen mukaan kuinka paljon vaha on himmentynyt alkuperäisestä kiillostaan. Varsinkin helteillä vahatessa hikipisaroita nimittäin lensi... Tämän jälkeen perusversiossa levitetään normaali vaha metallinhohtopinnoille ja tavalliselle maalille on kummallekin omat vahansa. Kestävyydessä ainoana täyden kympin sai perinteinen Autoglymin "punainen & kulta" -yhdistelmä. Myös ArmorAllin vaha on todella helppo työstettävä, mutta arvosanan pudotti yhdeksikköön se, että jos pesty maalipinta ehtii kuivahtaa ennen 44 Spinneri Magazine 4/2005. Kestävyystestissä tuli selvästi esille se, että mitä suurempi työ vahauksessa, sen kestävämpi vaha on näin hiukan karrikoiden. Tämä vahajärjestelmä on USA:ssa harrastajien suosima järjestelmä; lopputulos on näyttelytasoinen, mutta vahaus on suuritöinen. Tätä tunkeutumista emme tässä testissä pystyneet millään mit- taamaan, mutta vahojen antama lopputulos oli hyvää luokkaa, vaikkakaan aivan kirkkaimpaan kärkeen Sonaxin tuotteet eivät yltäneetkään. mIKÄ IHmEEN ZAINo? Zaino itsessään ansaitsee hiukan lisäselvitystä. Turtlen vesivahalla pääsee kuitenkin selvästi parempaan lopputulokseen kuin Korrekin vahaliinalla. Tällöin saa paremmin selville sen mikä vaha on helppo työstää ja mikä vaatii enemmän hikipisaroita,. Turtle Waxilta testissä oli Wax it Wet "vesivaha", joka levitetään suihkupullosta suoraan pestylle ja märälle maalipinnalle ja kuivataan normaaliin tapaan. Odotetusti helpoimmin käytettäviksi osoittautuivat Korrekin Vahaliina ja Turlen Wax it Wet. Tämän vahan kuivumista voidaan nopeuttaa erillisellä ZFX-aktivaattorilla, jonka avulla vahakerroksia voidaan lisätä kolme vuorokauden sisällä. Vahojen työstäminen itsessään on helppoa ja vaivatonta, mutta vahaukseen kuuluu monta vaihetta. Testissä laitoimme pintaan vain yhden kerroksen vahaa, mutta silti lopputulos oli kiiltävyyden osalta kympin ja kestävyyskin yhdeksikön arvoinen, joten muutamalla vahakerroksella ja Gloss Enhancerin käytöllä saa varmasti kestävän ja kiiltävän pinnan. KESToTESTI Vahojen kestävyyttä mitattiin ajelemalla eri vahoilla vahatulla autolla reilu viikko vaihtelevissa olosuhteissa; välillä satoi vettä ja välillä ajeltiin hiekkateitä. Tosin tässäkin tapauksessa poikkeus vahvistaa säännön; ArmorAllin helppokäyttöinen vaha tuntui kestävän hyvin kulutusta... Tämän jälkeen auto pestiin pelkällä vedellä ja sienellä, jotta yhdenkään valmistajan autoshampoo ei pääsisi vaikuttamaan oman tai muiden vahojen kiiltävyyteen. Myöskään tässä mittauksessa ei luotettu täysin kiiltomittarin antamaan tulokseen, vaan silmämääräisesti vertailtiin mikä vaha näyttää kiil- tävimmältä vahatuissa alueissa. Vahan päälle lisätään vielä suihkepullosta lopullisen kiillon antava Gloss Enhancer. USA: ssa innokkaimmat harrastajat lisäilevät Zainon vahaa melkein päivittäin, jolloin lopputulos on varmasti kuin rasvatyyni vedenpinta, mutta aine itsessään on suhteellisen kallista ja lopullisen kiillon saaminen vaatii monta kerrosta vahaa ja paljon aikaa. Hieman samansuuntaisella idealla on tehty myös ArmorAllin Car Wax Gel. Lähelle samaa tulosta pääsivät Zaino, Turtle Wax Original, Korrek Kestovaha, Autoglymin uusi Ultra Deep Shine ja ArmoAllin Car Wax Gel. TYÖSTETTÄVYYS Vahojen työstettävyyttä tutkittiin vahaamalla jokaisella vahalla isompia alueita, joko kokonainen auto tai puoli autoa. Suositeltava vahausjuoma, vaikka se ei Tekniikan Maailman testissä kummoisesti menestynytkään... vahatyyliin, mutta lopputulos jäi hiukan huonommaksi kuin perinteisemmillä vahoilla
Tosin silloin myös työmäärä kasvaa saman verran. Normaaleista vahoista helppokäyttöisimpiä olivat uuden auton vahat ja muut vain vähän hiovia ainesosasia sisältävät vahat, Zaino, Sonax X-treme 1, Korrek Helppovaha, Carlake Sunshine ja Carlake Nestemäinen kovavaha. Kestävyyttä voi parantaa vahaamalla monta kerrosta päällekkäin, samalla myös kiilto lisääntyy. Tummat muovipe ilit saattavat kuitenkin päästä uuteen loistoon vahan avulla! Vahan kiillotukseen voi käyt tää puhdasta puuvillakangasta; käytetty puuvillainen t-paita on taas hyvä, mut ta todella hyvin toimii myös mikrokuituliina. Jos vahaa lipsahtaa huokoisil le muovipinnoille, jää niihin helposti vaal ea kalvo, jonka poistaminen on vaikeaa. Pastamaisen vahan purkissa on mukana hyvä levityssieni ja vaha on todella helppo levittää. Vastapainoksi vaha jämähtää kuivuessaan pintaan kiinni todella kovaa, joten kiillottaminen on työlästä. Työstettävyys on hyvin lähellä punaista Glymiä ja tuoksun perusteellakin tunnistaa vahan valmistajan. Kan nattaa kuitenkin testata ensin pienelle alueelle ja levittää vaha kevyesti, varsinkin jos vaha sisältää hiovia ainesosia. Autofixareiden vahakäsittelyt ovatkin sitten jo asia erikseen, niistä saa oikeastikin hyvää ja kestävää jälkeä, mutta ne myös keventävät kukkaroa enemmän kuin itse vahaaminen, joten ainakin välillä kannattaa pintaan itsekin vahaa levittää. Muista kuitenkin vaihtaa kuution sivua tai kangaspa lan reunaa aina jos se alkaa näyttää likaiselta , muuten voi saada aikaan ylimääräisiä naar muja... Jos vahaa levittää liikaa on sen kiillottaminen kuitenkin todella kovatöistä. Käsinvahaus on suuritöinen operaatio, mutta se antaa maalipinnalle paljon paremman suojan kuin konepesujen vahakäsittelyt. Hieman helpommalla työstettävyydella tämä vaha olisi noussut testin kakkoseksi. ARVOSANA: 8,90 ARVOSANA: 8,45 ARVOSANA: 8,45 ARVOSANA: 8,35 Spinneri Magazine 4/2005 45. Ehkä tämä kovuus myös parantaa vahan kestävyyttä. Autoa käsin pestessä ja vahatessa tulee myös huomioitua maalipintaa sellaisella tarkkuudella jota ei normaalisti tee, joten alkavat korroosio-ongelmat ja kiveniskemät löytyvät jo aikaisessa vaiheessa jolloin ne on helppo korjata. Hintatiedot suuntaa antavia! Zainolla harrastamista... Uuden Glymin ominaisuudet tuntuvat vanhempien Glymin tuotteiden käyttäjille tutuilta. Näistä pastamainen vaha pärjäsi nestemäistä sisartaan paremmin. Zainon tuotteet tuntuvat laadukkailta ja tuoksuvat hedelmäisiltä. Tätä vahaa kannattaa kokeilla varsinkin tummissa autoissa. Turtlen Premium tason autovaha oli testissä sekä vanhanaikaisena pastana, että nestemäisenä. Tähä n tarkoitukseen on tehty erilaisia muovin kirka steita. Liia n paks un vaha kerr okse n levit täm inen vain vaikeuttaa vahan kiillottam ista ja hidastaa kuivumista. Monet sikäläiset harrastajat vannovat Zainon olevan maailman paras autovaha. Autoglymin vahat olivat tullessaan markkinoille täysin ylivoimaisia, mutta nyt alkavat jo muutkin päästä hiljalleen samoihin tuloksiin. Tällä kertaa Zaino jäi hienoisesti toiseksi, lähinnä hieman Autoglymiä huonomman kestävyytensä ja kalleutensa takia. Vahan levitykseen voi käyt tää tähän tarkoitukseen tehtyjä vahanlevityst yynyjä, mutta hyvin käy myös autonpesusie nestä leikatut pienet kuutiot! Näillä vahan levittäminen on jopa hieman helpompaa kuin perinteisellä vanhalla t-paidalla. Nämä mikrokuituliinat voi pestä normaalis ti, joten niiden käyttöikä on pitkä. Tuoksuun on selvästi kiinnitetty erityistä huomiota. Autoglymin uusi "musta" vaha pääsi nyt osoittamaan kyntensä. Aivan yhtä hyvään tulokseen se ei tällä kertaa päässyt kuin "isoveljensä", mutta toisaalta mustalla vahatessa kiilto ja kestävyys löytyvät yhdestä purkista. Yleinen virhe vahan levitykse ssä on se, että vaha a levi tetä än liian palj on. Käytettävä vaha on laitettu sekoituspurkkiin ja seokseen lisätään muutama tippa aktivaattoria nopeuttamaan vahan lopullista kuivumista. ZAINO Hinta: 24,45 (vaha) + 37,03 (katalyytti) + 18,73 eur (viimeistelyspray) Maahantuoja: Raicon Systems Oy Aina uudella vahalla työskent elyä aloitettaessa kannattaa lukea tarkk aan mitä purkin kyljessä lukee. vahausta, on vahatun alueen näkeminen vaikeaa, varsinkin vaaleassa maalipinnassa. Ensin vahataan normaalisti punaisella vahalla ja juuri kiillotettuun pintaan laitetaan kultainen vaha. Yleensä sielt ä löytyy hyvää tietoa siitä miten ja missä vahaus voidaan suorittaa, esimerkkinä vaha t, jotka voidaan levittää auringossa tai suor aan märälle pinnalle. Pastamainen vaha on myös todella riittoisaa, yksi purkki kestänee vuosia normaalissa käytössä. Ainakin Autoglymillä on saatavilla tällainen liina, mutta lähes jokaiselta marketin siivo ushyllyltä löytyy myös vastaava pölyliina . Mitä kauemmin kultainen vaha pinnassa on, sitä syvempi kiilto ja parempi kesto saadaan. Zaino on USA:n harrasteautopiireissä hyvin suosittu vahamerkki. Vah aa kann atta a test ata myö s sile ille muo vipi nno ille! Esim erki ksi nyky auto jen muoviset valaisimien "lasit" kestävät yleensä normaalin autovahan. Näillä saa huokoisetkin muoviosat taas kiiltämään ja harmaantuneet muovi-/ kum iosat saavat Vinkkejä vahaukseen! AUTOGLYM SUPER RESIN POLISH + EXTRA GLOSS PROTECTION Hinta: 13,50 + 18,50 eur (2x325ml) Maahantuoja: Autokem Oy AUTOGLYM ULTRA DEEP SHINE Hinta: 25 eur (500ml) Maahantuoja: Autokem Oy TURTLE WAX PRECISION CAR WAX, pasta Hinta: 13 eur (368g) Maahantuoja: S&N Oy Autoglymin perinteinen punaisen ja kultaisen yhdistelmä lähti tähän testiin uudempien tuotteiden hengittäessä niskaan, mutta silti tämä tuttu yhdistelmä pystyi vielä voittoon. Pastamainen vaha on kestävyydeltään ja riittoisuudeltaan hiukan nestemäistä parempi
AUTOGLYM SUPER RESIN POLISH Hinta: 13,50 eur (325ml) Maahantuoja: Autokem Oy KORREK KESTOVAHA TFX Hinta: 10,90 eur (350ml) Valmistaja: Berner Oy Automotive TURTLE WAX ORIGINAL AUTOVAHA Hinta: 8,95 eur (500ml) Maahantuoja: S&N Oy ARMOR ALL CAR WAX GEL Hinta: 16,90 eur (590ml) Maahantuoja: Örum Oy Autoglymin punainen vaha yksinään käytettynä hävisi niukasti uudelle mustalle Glymille. Kolmosvahan kiilto on parempi kuin muissa Sonaxin vahoissa. Vaha tarttuu hiukan turhan tiukasti kiinni kuivuessaan, samaan tapaan muutaman muunkin Turtlen vahan kanssa. Turtlen Original käy kuitenkin hienosti käyttöauton vahaksi, koska kestävyys on hyvä ja hinta halpa, lisäksi vahan riittoisuuskin on vielä hyvä. Nestemäistä vahaa myös kuluu jonkin verran enemmän kuin pastamaista vahaa. Kultainen vaha sopii sellaisenaan uudelle maalipinnalle, joka ei tarvitse hiovien ainesosien kiillotusta. Kiilto ja työstettävyys eivät riitä kärkipäähän. ARVOSANA: 8,05 Turtlen Precision Wax nestemäisenä hävisi pastamaiselle sisarelleen neljä kymmenystä loppupisteissä. Vaha on kuitenkin helppo työstää, joten tämä vaha sopii parhaiten uuteen tai juuri maalattuun autoon jota vahataan usein. Kiiltoarvo on kuitenkin kummallakin vahalla yhtä hyvä. Uuden auton vaha antaa todella hyvän kiillon, mutta vaha ei peitä yhtään naarmuja ja sen kestävyys on todella heikko. Lisäksi vaha on helppo työstää ja se tuoksuu mukavasti appelsiinille. Vaha on hiukan nestemäisempää kuin muut Korrekin vahat. ARVOSANA: 7,80 46 Spinneri Magazine 4/2005. Silikoneilla onkin vahaan saatu ilmeisen hyvä kiilto, mutta kestävyys ja työstettävyys eivät ylle aivan samalle tasolle. ARVOSANA: 8,10 SONAX X-TREME 3 CLEANER + WAX Hinta: 12,80 eur (250ml) Maahantuoja: Kaha Oy TURTLE WAX PRECISION CAR WAX, nestemäinen Hinta: 7,95 eur (500ml) Maahantuoja: S&N Oy TURTLE WAX EXTREME POLISHING WAX Hinta: 10,95 eur (500ml) Maahantuoja: S&N Oy KORREK UUDEN AUTON VAHA PROTEC Hinta: 11,90 eur (350ml) Valmistaja: Berner Oy Automotive Sonaxin erittäin hienojakoisia vahahiukkasia sisältävistä Nanovahoista parhaaseen tulokseen ylsi eniten hiova vaha, Cleaner + Wax. Helpon työstettävyyden lisäksi vahan kesto on kiitettävä ja vaha on riittoisaa, joten tämäkin vaha sopii hyvin käyttöautojen vahaukseen. Negatiivisin kommentti tulee kiillotuksesta, joka on kohtuullisen suuritöinen. Tämä ominaisuus korostuu huonon kiillon takia. Kaikenkaikkiaan Kestovaha onnistui hyvin jokaisella osa-alueella, ollen hyvä kautta linjan. Sieni turpoaa uskomattoman paljon kasteltaessa, joten ensimmäisen vahauskerran jälkeen sieni ei enää mahdu pohjakuppiin... Varsinkin vaaleissa väreissä saattaa kuitenkin olla hankalaa huomata mikä alue on vahattu ja mikä ei. ARVOSANA: 7,95 TurtleWaxin melkein neonvihreästä pullosta löytyvä vaha, sisältää nykyisin jo vähentyneitä silikonipohjaisia aineita. ARVOSANA: 8,15 Armor All voidaan levittää joko suoraan pestylle ja märälle pinnalle tai sitten kuivalle pinnalla. Autoglymin punainen vaha on kevyesti hiova, samoin kuin mustakin. Häviö oli todella niukka vaikka väliin mahtuukin yksi Turtlen vaha. Tämän purkin sisältö riittänee myöskin hyvin moneen vahaukseen, eli tuote on riittoisaa. ARVOSANA: 7,85 Korrekin Uuden auton vaha on nimensä mukaisesti tarkoitettu lähes naarmuttomien autojen vahaamiseen. Sen suurimmat vahvuudet ovat halpa hinta ja hyvä kestävyys. Punainen Glymi hävisi mustalle sisarelleen vain kestävyydessä. ARVOSANA: 8,15 Korrek Kestovahan kiilto ei aivan riittänyt parhaimpien joukkoon, mutta kestävyys on kiitettävällä tasolla. ARVOSANA: 8,15 Turtle Wax Original kilpikonnavaha on jonkinlainen vahaklassikko. Sonaxin isoissa puolen litran pulloissa on pohjassa erillinen hyvä vahanlevityssieni. Nestemäinen vaha on huomattavasti pastamaista vahaa helpompi kiillottaa, mutta samalla menetetään hiukan kestävyydestä. Vaha tarttuu kuivuessaan maalipintaan kiinni kohtuullisen lujasti, vaikkakaan ei läheskään niin lujasti kuin Turtel Precision Waxin pastamaisessa vahassa. Turtlellakin on tapana tarttua pintaan hiukan tiukemmin kuin muutamilla muilla helposti kiillottuvilla vahoilla. Vaha kiillottuu itsekseen eli jälkikiillotusta ei tarvita, jolloin vahaustyö on helppoa ja nopeaa. Punainen Glymi on edelleen hyvä perusvaha
Idea on todella hyvä, mutta ikävä kyllä hyvää löytyikin idean lisäksi vain työstettävyydestä ja riittävyydestä. SONAX X-TREME 2 POLISH + WAX Hinta: 12,80 eur (250ml) Maahantuoja: Örum Oy TURTLE WAX WAX IT WET Hinta: 9,95 eur (500ml) Maahantuoja: S&N Oy SONAX X-TREME 1 LIQUID WAX Hinta: 12,80 eur (250ml) Maahantuoja: Kaha Oy CARLAKE NESTEMÄINEN KOVAVAHA Hinta: 8,90 eur (250ml) Maahantuoja: M. ARVOSANA: 5,95 Korrekin Helppovahan lisäksi Vahaliinassa on hieno idea. ARVOSANA: 7,10 Korrekin Carnauba-vahaa sisältävä Luonnonvaha ei yltänyt hyvään tulokseen millään osa-alueella. Toisaalta vaha on helpompi työstää kuin hiovia ainesosia sisältävät vahat. Toisenlaisella painotusasteikolla tämä vaha olisi ollut huomattavasti ylempänä loppupisteissä. eur (4 kpl) Valmistaja: Berner Oy Automotive Carlaken Sunshine autovaha antoi paremman kiillon kuin kovavaha, mutta kestävyys oli vieläkin heikompi. Vahaa ruiskutetaan suihkepullolla juuri pestyyn märkään maalipintaan, jonka jälkeen auto kuivataan normaalisti. Aine jopa tuoksuukin samalle, eli lähinnä tärpätille... Uusilla ja täysin naarmuttomilla maalipinnoilla tämä vaha saattaa antaa paremman lopputuloksen kuin tässä testissämme. Kiilto ja kestävyys jääivät heikoiksi. ARVOSANA: 7,40 CARLAKE SUNSHINE Hinta: 7,95 eur (250ml) Maahantuoja: M. Vahan hyväpuoli on mahdollisuus levittää vahaa auringonpaisteessa. Sonaxin X-treme vahat on suunniteltu erityisesti uusille "naarmuuntumattomille" kovamaalipinnoille, mutta soveltuvat hyvin myös tavallisilla pinnoille. Vahan kiilto ei ole mainittavan hyvä, mutta kestävyys sen sijaan on hyvä. Kiiltoeron lisäksi juurikaan muita eroja kolmosversion vahaan ei havaittu. ARVOSANA: 7,75 Turtlen Wax it Wet on todella helppotöinen vaha. Vaha on todella helppotöinen levittää ja kiillottaa, mutta kiilto ja kestävyys jäävät heikoiksi. Lisäksi yhdellä paketilla vahaa vain neljä autoa, mikä on vähän. ARVOSANA: 7,70 Carlaken nestemäinen kovavaha muistuttaa huomattavan paljon Autoglymin kultaista vahaa. Tämä X-treme 1 vaha on suunnattu lähinnä uusille ja naarmuttomille maalipinnoille. Kiilto on ala-arvoista, samoin kestävyys. Vaha tarraa kuivuttuaan todella kovasti maalipintaan kiinni ja vahaa kuluu yllättävän paljon. Myös riittävyys on parempi kuin toisissa Sonaxin vahoissa, johtuen ilmeisesti juuri hiovien aineiden puuttumisesta. Tämä vaha tuo kuitenkin uusia mahdollisuuksia vahaukseen. Carlaken vahat ovat parhaimmillaan käyttöautossa, jossa ei etsitä äärimmäistä kiiltoa vaan lähinnä työn helppoutta ja nopeutta. ARVOSANA: 5,90 Spinneri Magazine 4/2005 47. ARVOSANA: 7,75 Sonaxin kolmas ja samalla vähiten hiova vaha oli sisarussarjan heikoin. Kiilto on lähes yhtä hyvä kuin kakkosvahassa, mutta kestävyys jää huonommaksi kuin kahdessa muussa Sonaxin vahassa. Kiilto on huono, kestävyys vielä huonompi. Vahaliina on kuitenkin parempi kuin ei vahaa ollenkaan, mutta missään nimessä se ei korvaa kunnollista käsinvahausta. Järvi Oy Sonaxin X-treme 2 vaha sisältää kolmosvahaa vähemmän hiovia ainesosia. Vahan voi levittää joko märälle pinnalle tai kuivalle pinnalle, sen voi kiillottaa saman tien tai antaa kuivua normaalin vahan tyyliin... Vaha on myöskin riittoisaa ja työstäminen on mukavan helppoa. Näin helpolla vahalla voi auton vahata vaikka jokaisen pesun yhteydessä. Kuivaus ja suihkuttelu suoritetaan kuitenkin pieni alue kerrallaan, ilmeisesti vahan kuivumisen välttämiseksi. Vaha ei tuoksu yhtä hyvälle kuin kolmosvaha ja sen kiilto jää hiukan kolmosvahaa heikommaksi. Paketissa on neljä yksittäispakattua liinaa, joilla auto vahataan pesun ja kuivauksen jälkeen. ARVOSANA: 7,25 Korrekin helppovaha on mielenkiintoinen uutuus. Vahaliinan ainoaksi hyväksi ominaisuudeksi jääkin helppo työstettävyys. Järvi Oy KORREK HELPPOVAHA Hinta: 11,90 eur (350ml) Valmistaja: Berner Oy Automotive KORREK LUONNONVAHA Hinta: 11,95 eur (350ml) Valmistaja: Berner Oy Automotive KORREK VAHALIINA Hinta: ?. Näillä ansioilla tämä vaha jäi tässä testissä varsinaisten vahojen jumbosijalle
Kilo-Gigseri lempinimi millä malli myös tunnetaan toimi minun tämänkertaisena työkalunani. Vääntöä kuin pienessä kylässä. Niin merkki, malli kuin värikin saavat jäädä salaisuuksiksi... S itä miettiessäni mieleen tuli myös värittää artikkelisarjaa entisestään. Siispä sinne! Liikkuvan poliisin Etelä-Suomen osaston Lahden yksikkö hoitaa Päijät-Hämeen maakunnan tieliikenteen valvonnan ohella myös vesiliikenteen valvontaa. Tämä pyörä on varustettu niin keskinopeusmittarilla kuin tutkallakin eli se on erittäin tehokas työväline nopeusvalvontaa ajatellen. Mutta nyt nämä jorinat sikseen ja hommiin! Siis entistäkin tukevampi ote nojatuolin kahvoista ja... Aiemmin olen vain sivunnut muun tarinan ohessa moottoripyöräpoliisien koulutusta, mutta tällä kertaa pääsette tutustumaan siihen paremmin! Ottakaapa siis jokainen lokoisa asento nojatuolissanne tai sohvallanne, laittakaa kuvitteellinen tai miksei aitokin mpkypärä päähänne ja hypätkää Spinnerin sekä moottoripyöräpoliisien matkaan! SuomEN VANHIN TuNNETTu ASuINPAIKKA Lahti, tuo monelle hyppyrimäistään ja Salpausselän harjuista tuttu kaupunki, omaa myös Suomen vanhimman tunnetun asuinpaikan ominaisuuden. Ja ne ajo-ominaisuudet... Kyseessä kun EI ole pääkuvassa esiintyvä Suzuki GSX-R1000... Jonottamista, palaneita hermoja, päättömiä (ja laittomia) ohituksia sekä paljon paljon muuta, mikä ei normaa- liin tieliikenteeseen kuulu. Järjestyspoliisille varmasti vielä enemmän, avattiinhan Lahteen tänä kyseisenä iltana Sedu Koskisen uusi Onnela -ravintolakin. Allekirjoittanut on asettanut takapuolensa moottoripyörän satulan päälle ja hurauttanut liikenteeseen yhdessä Liikkuvan poliisin mppartion kanssa jo useamman vuoden ajan. Palataan vielä hetkeksi tuohon yksikön siviilipyörään. Eräänlainen, ehkä nurinkurinen tonnikeiju siis. On vain pakko ajella jonossa. Mihin menisinkään tänä vuonna..? vanhan hyvin palvelleen siviili-Bemun tilalle tuli alkukesästä aivan uusi menopeli. Moottoripyöriä on kolme, joista yksi on siviilipyörä, jossa ei siis ole poliisitunnisteita. Kuten varmasti moni itsekin on sen kokenut, niin Lahti-Heinola väli on perjantaisin maltillisestikin ilmaistuna perkeleellisen ruuhkainen. Nelostie, joka on liikennemäärältään maamme yksi merkittävimmistä väylistä. On oltu Helsingissä, Kuopiossa, Tampereella kuin Turussakin. Teksti ja kuvat Jari Sjöman Kuva Hanna Ainakin niille, jotka ovat olleet Spinnerin lukijoita jo hieman pidempään, on tämä suosittu artikkelisarja tuttu. Mielenkiintoisin ainakin ennakkoasetelmien valossa tutkittuna tulisi olemaan perjantaille osuva yövuoro, joka toikin tullessaan jos jonkinnäköistä menoa ja meininkiä. Sanomattakin lienee selvää, ettei tästä pyörästä haluta tuoda julkisuuteen juurikaan informaatiota. Väärissä käsissä vaarallinen laite Suomen suveen, monessakin mielessä. Kerrottakoon nyt sen verran, että ToNNIKEIju Edellisistä vuosista poiketen tänä vuonna työvuorot tämän artikkelin osalta jakautuivat kolmeen selkeästi toisistaan irrallaan olevaan vuoroon. No, mitäpä sitä turhaan tässä hehkuttamaan, paras kun luet itse! 48 Spinneri Magazine 4/2005. siviili-autojakin. Tieliikenteen valvontaa ajatellen yksiköllä on käytössään niin tunnuksellisia autoja kuin ns. Suzuki esitteli tästä hurjimmasta supersportluokan mallistaan uuden version tälle vuodelle ja täytyy sanoa, että melkoisen pelin esittelikin! Teho-painosuhde jo selvästi yli hevosvoiman per kilo. Lahden Renkomäen Ristolasta on löy- detty merkkejä asutuksesta jopa 6000-vuoden takaa. Tänä päivänä Lahti näyttelee liikenteen kannalta merkittävää osaa, kulkeehan sen läpi muun muassa ns. Tällä hetkellä, kun tietyöt ovat loppusuoralla, tilanne tällä ongelmaosuudella on kuitenkin hieman parempi, koska ohituskaistat on poistettu kokonaan käytöstä ja siten ohittaminen käytännössä mahdotonta
Sieltä ei kuitenkaan valmistuta moottoripyöräpoliisiksi. Joskus sitä toivoo, että voi kun tuo sääennuste olisi väärässä... siviili-moottoripyörä. Teoriaa on yhteensä noin 25% koko seitsemän viikon mittaisesta opiskelujaksosta. Pakkohan se on mennä katsomaan. Ei minkäänlaista suojaa ylävartalolla. Ikävä kyllä valoja ei saa pykälien mukaan teippailla, joten taideteos on pakko repiä pois... Jounin edestä lähtee mm. Teksti ja kuvat Jari Sjöman Spinneri Magazine 4/2005 49. Sanomattakin on selvää, että tässä ei kyseisestä pyörästä voi juurikaan mitään kertoa, mutta sen uskallan kuitenkin vihjaista, että karkuun sitä ei pääse! Jos toki karkuun ei kannata muutenkaan lähteä... lämmittelykurssi. Aamulla taivas on vielä liki pilvetön, mutta päivän mittaa sinne alkaa kertymään tummahkoja pilviä aivan kuten sääennusteet ovat luvanneetkin. Tämän vuotinen peruskurssi oli järjestyksessään 37. Vuoron aluksi hoidamme muutaman käytännön asian liittyen tiistai-aamuna järjestettävään "kunnia-kavalgadiin"; eräs Lahden Liikkuvan poliisin konstaapeleista on jäämässä eläkkeelle ja hänelle järjestetään tulevana aamuna eräänlainen kunnianosoitus ansiokkaasta työurasta. Kun tämä homma on saatu hoidettua, lähdemme ylikonstaapeli Jouni Tammelinin kanssa kohti Heinolaa. Se ei ole rangaistavaa, mutta ajattelematonta. Tämän lisäksi joka vuosi järjestetään kaikille jo palveluksessa oleville moottoripyöräpoliiseille kaksipäiväinen ns. Ryhmään on lähdössä tällä kertaa kolme eri ajoneuvoyksikköä. spoilerein modifioitu 500- luskokeeseen; kaikki ok ja matka pääsi hänelläkin jatkumaan. sarjan BMW sanalla sanoen rajusti kiihdyttäen. solopyörät tulivat mukaan vuonna 1958. Pari ylimääräistä mutkaa pitää tehdä, ennenkuin kaupungin virastotalo löytyy, mutta perille kuitenkin pääsen. Jokaisesta halukkaasta ei kuitenkaan tule mp-poliisia koskaan. Pykälien mukaan asia käsiteltäisiin normaalisti törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena, mutta koska tässä tapauksessa kyse oli hyvin lyhyellä matkalla tapahtuneesta ylityksestä, eikä kyseisellä tieosuudella ollut sillä hetkellä muuta liikennettä (eli tilanne ei aiheuttanut vaaraa muille tiellä liikkujille), käsitellään tämä tapaus vakavana piittamattomuutena. Vastaanottajat ohjaavat pyörän sivuun. Alkuun koko kalusto koostui sivuvaunullisista moottoripyöristä, ensimmäiset ns. Muut ryhmän jäsenet eivät halua nimiään julkaistavaksi tässä artikkelissa. Läheisestä risteyksestä lähtee meidän suuntaan kiihdyttämään enduro-piikillä siis 125 kuutioisella kevytmoottoripyörällä nuori kaveri kyydissään toinen samanmoinen. Hetkisen yksinkertaisesti vain pyörimme keskustan alueella. Seurauksena iso kasa päiväsakkoja sekä välittömästi määrättävä väliaikainen ajokielto, jonka lopullinen pituus selviää vasta myöhemmin. Ja kappas. Huh! Ajo-ominaisuudetkin vielä edellistä mallia selvästi paremmat, joten tällä pelillä ehtii. Vaan syntyy sitä silti ajoittain pientä ruhkaa vastaanottokomitean tontille. jatkuu sivulla 50 Nimittäin Poliisi-koulusta. Sitten alkaa tapahtumaan. Sivuvaunulliset elivät jonkin aikaa yhteiseloa solo-pyörien kanssa ja poistuivat käytöstä vuonna 1964. Kolme punaista ristiä kertovat tämän koulutuspyörän pahempien kaatojen määrän. Koska kiire ei ole tälläkään kerralla mihinkään, ajelen kohti Lahtea ns. Kello 19.15 Heinolasta on matkattu Kuorttin ABCaseman ruokapöydän kautta Mäntyharjulle. Moottoripyöräpoliisi toiminta käynnistyi Suomessa vuonna 1926. kesäkuuta Parin edellisvuoden tapaan tämän kertainen projekti, jos sitä nyt ihan sellaiseksi viitsii kutsua, käynnistyy siirtymätaipaleella kohdekaupunkiin eli Lahteen. Kuski kiihdyttää sen verran vauhdikkaasti, että äkkiä mittarissa onkin 66 km/h, kun nopeusrajoitus on 40 km/h... Ja ei aikaakaan, kun haaviin tarttuu ensimmäinen saalis. Hetken kuluttua radiopuhelimesta kuulen, että "tulkaa nyt ihmeessä katsomaan tätä kirkkovenettä"... Kummallakin vain t-paita päällä. Jouni pistää jälleen pyörän parkkiin tien reunaan ja vastaanottajat perustavat oman leirin parin sadan metrin päähän. Peruskurssille voi, kuten jo mainittua, hakea periaatteessa kuka tahansa poliisin virassa toimiva henkilö. Illalla tai viimeistään yöllä vettäkin pitäisi roiskahtaa niskaan. Seuraavaksi on tarkoitus suorittaa normaalia liikenteenvalvontaa Heinolan keskustassa. No, back to business. Kotiin kaverin annetaan ajaa... Käytäntö näyttelee siis merkittävässä roolissa. Suzuki kun on tuonut markkinoille uuden version GSX-R1000 "Kilo-Gigseri" vauhtihirmustaan. Jouni mittaa tutkalla autolle 110 km/h nopeuden ... Kello 14.00 Vuoro käynnistyy päivän teeman kertaamisella. Maanantai 27. Nuorehko kaveri hurauttaa sen lisäksi, että liian kovaa, niin ilman turvavyötäkin tutkaan. Pojat ovat teippailleet DT-Jammun takavaloon hienon "kirkkoveneen", kuten kuvakin KOULUSTA SE ALKAA... kertoo. Heille on ihan oma koulutuksensa, johon periaatteessa ovet ovat avoinna kaikille vähintään vanhemman konstaapelin arvon omaaville poliisimiehille ja -naisille. Näytti vain väärälle henkilölle... Jouni menee siviilipyörällään puskaan piiloon pyörässä kun on keskinopeusmittarin lisäksi tutkat. Yksi näistä on tämän reissun ehkä omalla tavallaan mielenkiintoisin menopeli, tunnukseton eli ns. Jo pitkään moottoripyöräpoliiseja on koulutettu erityisen koulutusohjelman avulla. 40 km/h nopeusrajoitusalueella! Nuorehkolle kuskille tuli ilmeisesti jonkinlainen tarve näyttää että lähtee se hänen Bemarinsakin. Tällä hetkellä Suomessa on noin 130 moottoripyöräpoliisia, keskimäärin 2,2 poliisia yhtä moottoripyörää Kui kukud siis õpid! Eli kun kaadut, niin opit! kohden. Koe ei kuitenkaan ole naiselle täysin mahdoton, sillä toimituksenkin tiedossa on pari työntökoneen läpäissyttä siviiliä! Pääsykokeen läpäisseistä valitaan 16 kurssilaista. Itse olen "seilannut" pusikon, siis Jounin, ja pysäyttäjien väliä. Pääsykoe koostuu teoriaosuudesta sekä fysiikkakokeesta, jossa poliisi-moottoripyörää pitää kyetä työntämään täydessä ajovarustetuksessa 2 x 230 metrin matka 3 minuutin aikana. Turvavyöttämiä, lieviä ylinopeuksia ja jälleen turvavyöttömiä. Entäs sitten jos ja kun tulee kaato?!. Peruskurssi koostuu niin teoriasta kuin käytännönharjoituksistakin. Mitä ihmeen kirkkovenettä?!. Alueella on siis 40 km/h nopeusrajoitus, jota suurin osa noudattaakin. Tässä syy, miksi Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole nähty yhtään naista moottoripyöräpoliisina. Tällä hetkellä olen jälleen puskassa, joka itseasiassa terminä on hieman harhaan johtava, sillä emme me missään puskassa piilossa ole, vaan aivan tien vieressä näkyvästi parkissa. 178 hevosvoimaa ja 166 kilon kuivapaino. Vaan mihinkäs minulla on kiire... Niin, kuvan Kadett pysäytettiin puhal- Kello 16.30 Sijaintina edelleen Heinolan keskusta. Aivan, ei mihinkään! Kello 13.30 aikoihin saavun Suomen Chicagonakin tunnettuun kaupunkiin. Kummatkin moottoripyörät kadun reunaan pysäköityinä. Jouni kertoo, että Heinolan lisäksi heidän alueistaan Orimattilassa podetaan samaa välinpitämättömyyttä. Suottaapi tehtä kipiää, sanoisi savolaisukko. Siellä liikennemäärä on puolenpäivän aikoihin todella minimaalinen, koko matkan aikana vastaan tulee korkeintaan parikymmentä autoa! No, parempi niin, pääsen rauhassa totuttelemaan alla olevaan ajokkiin. Mäntyharju on Jounin kertoman mukaan paikka, jossa liikenteenvalvontaa päästään käytännön syistä tekemään liian harvoin. Seuraavan 30 minuutin aikana saan huomata, että turvavyön käyttö, tai paremminkin sen käyttämättömyys, on Heinolassa melko iso ongelma. vanhaa tietä eli kantatietä 140 pitkin. Kello 16.00 Siirtymä sujuu täysin ilman merkintöjä; Lahti-Heinola tie on työmatkaliikenteen johdosta arkenakin kohtalaisen vilkkaasti liikennöity, mutta koska tietöistä johtuen edes ohituskaistoja ei ole käytössä, ajavat kaikki kiltisti jonossa. Samassa paikassa päätetään seurata muidenkin autoilijoiden nopeuksia
Kello 01.45 Edelleen paikkana tuo Uudenmaankatu ja Renkomäki, kun tutkaan hieman liian kovaa porhaltaa koko tämänvuotisen "sessiomme" ensimmäinen rakennettu jenkki! Tämähän on alkaa kohoamaan lähelle hellelukemia, joten jos on nappuloilla pelatessa kuuma, niin on sitä meilläkin ajopuvut päällä. Tämä varmasti vaikutti omalta osaltaan merkintöjen lopulliseen määrään. Perjantai 1. Muuten tarkoituksena on pysyä omalla tavallaan "piilossa" ja niinpä kaikki muut yksiköt autot mukaan lukien ovat tunnuksettomia. Ai jai jai... Viimeiset 10 kilometriä pääsen ajamaan ilman että taivaalta tulee vettä, mutta tiet ovat kuitenkin niin märät, että tunnelma ei hyvin kosteasta miksikään muutu... Valvonta lopetetaankin tällä kyseenomaisella paikalla. Kahdella vauhtia sen verran liikaa, että asiaan pitää puuttua. Jouni mietiskeleekin leikillään, että onko joku käynyt laittamassa tien varteen kyltin, jossa kerrotaan edessä olevasta nopeusvalvonnasta. Kuljettaja havaitsee edelläni ajavan poliisimoottoripyörän ja ajaakin siten erittäin hyvin rajoituksia noudattaen. Sade taukoaa ilokseni juuri ennen Lahteen saapumista. Samaan aikaan vastakkaisesta suunnasta tulee selvästi ylinopeutta ajava 300-sarjan BMW. jne., rajoituksen ollessa 100 km/h. Tällä kertaa armo käy oikeudesta, sillä kyseisen auton kuljettaja on viemässä vaimoaan sairaalaan synnyttämään. Ja hyvä että on ehditty homma saada ns. Nopeudenvalvonta kertoo saman tein, että moni ajelee täälläkin liian kovaa. Kello 20.15 Virkistävät ja varsinkin vilvoittavat jäätelöt on syöty ja matka jatkunut takaisin kohden Heinolaa. Kello 13.30 Kuitenkin aivan vuoron aluksi suuntaamme yhdessä Antin kanssa Launeen jalkapallokentälle, missä pelataan junioireiden jalkapallo-cupia. Ja likimain samaan aikaan kohdalle osuu auto, jolla vauhtia on 90 km/h eli selvästi liikaa. Matkalla ei merkintöjä tullut, jos sellaiseksi ei halua kirjata vastaan tulleen auton valojen vilkuttelua. Ja sellaisena se myös jatkuu. Minun mielestä jopa hieman liiankin hyvin. 130 km/h...131 km/h... Ja kappas! Kyseessähän ovat samat kaverit mitä aiemmin illalla Pulkkilanharjulla! Nyt varmasti syö miestä, saman illan aikana kaksi kertaa ylinopeutta tutkaan ja vielä samojen partioiden mittaamana. Kyseessä siis eräänlainen pr-käynti. Erään porukkaan kuuluvan Kawasaki ZX12 Ninjan rekisterikilpi on taivutettu sellaiseen asentoon, että hän saa siitä hieman "lisäpisteitä" sakkolappuunsa. Mihinköhän tällä kaverilla oli kiire. Se mainittakoon, että oikea tapa tässä tilanteessa olisi ollut kutsua sinne kotiin ambulanssi! Jälleen muutaman minuutti eteenpäin ja kohdalle osuu kaksi moottoripyörää 94 km/h nopeudella. Eikä montaakaan minuuttia edellisestä, kun kohdalle osuu neljän moottoripyöräilijän porukka. Kun silta lasketaan, lähtee jono pikkuhiljaa lipumaan eteenpäin. Antti saa mitattua pyöränsä tutkalla autolle nopeuden; 106 km/h nopeusrajoituksen ollessa siis jo mainittu 60 km/h. Selvästi enemmänkin olisi ollut, mutta heidät "pelasti" edessä ajava auto, jonka johdosta päristelijät joutuivat jarruttamaan juuri ennen mittauspaikkaamme. Tämän päiväisessä vuorossa siitä ei tosin niin hirveästi pääse nauttimaan, sillä vuoro alkaa vasta klo 18 ja päättyy neljän aikaan aamuyöstä! Ryhmään liittyy tänään yksi moottoripyörä lisää. Matkalla kohdalle osuu nuori naisautoilija, jonka Fiat Bravon nopeusmittarissa lienee jotain vikaa, vauhtia kun on 151 km/h 100 km/h nopeusrajoitusalueella. Liitymme Jounin kanssa jonon jatkoksi, kahden moottoripyörän taakse. 84 km/h on ensimmäinen "osuma". Tämän vuoron aikana tarkoituksen on suorittaa nopeusmittauksiin keskittyvää liikenteenvalvontaa 5-tiellä, välillä Heinola - Mäntyharju. Partio jopa uskoo häntä, sillä etupelkiltä löytyvät lapsivedetkin! He saavat jatkaa matkaansa, nopeusrajoitusten puitteissa. Nämä ovat jo sellaisia nopeuksia, jotka käyvät kortin päälle. Toivottavasti tuleva perjantai olisi kelin osalta huomattavasti kuivempi! Kello 22.15 Edellinen tapaus on käsitelty ja hetken aikaa on ehditty pitää jo puhallutusratsiaa Vääksystä Vesivehmaalle johtavan tien varressa. Kello 18.45 Tuon edellisen "repäisyn" jälkeen tilanne kyseisellä paikalla rauhoittuu selvästi. heinäkuuta Sää sen kuin paranee. Tallilta pääsen ehkä kilometrin, kun visiiriin alkaa ropisemaan uudelleen pisaroita ja vettä sataa aina Helsinkiin asti. Heillä se ehkä johtuu kuitenkin hieman eri syistä mitä meillä miehillä. Siellä, lämpimässä, pääsen pukemaan hieman lisää vaatetta päälleni ja sen jälkeen suuntaamaan kohti Helsinkiä. Ohi pitää päästä... Ja vain hetki lisää kun kohdalle osuu vieläkin kiireisempi autoilija; 141 km/h... Ja sopivasti meidän saapuessa paikalle kanavan yli menevä silta joudutaan avaamaan, jotta kanavaa pitkin matkaava hieman isompi alus pääsee jatkamaan matkaansa. Selviää, että auto on jäänyt rekisteröimättä nykyisen omistajan nimiin. Ja kiire on. Kello 16.20 Kahvittelun jälkeen koko ryhmä on siirtynyt 5-tietä pitkin Lusin suoran pohjoispuolelle, ohituskaistatielle, jossa tunnetusti ajellaan liian lujaa. Puhtaita nollia puhallellaan yhtä lukuunottamatta. Ajamme kolmen pyörän "letkassa", Jouni ensimmäinen, minä keskellä ja Antti viimeisenä, kun ohi ajaa Peugeot 206. Suunta on huolestuttava, aina vain kovempaa ja kovempaa. Venetsiakin sijaitsee tässä lähellä, heh heh. Jos jotain hyvää haluaa sanoa, niin suurin osa ylityksistä mitä tällä kohdalla mitataan ovat kohtuullisen lieviä. Kello 21.20 Pulkkilanharjulta on palattu Vääksyn keskustaan, missä vietetään Kanavajuhlia ja kansaa on siten kerääntynyt paikalle runsain määrin. Kyseisellä paikalla on 60 km/h nopeusrajoitus. Me puolestamme olemme ehtineet takaisin Lahteen. Kello 01.00 Päivä.. Olisikohan kannattanut lähteä hieman aiemmin... Vuorokin alkaa olla lopuillaan, joten suuntaamme Jounin kanssa takaisin tallille. Elämys tämäkin... Ja kovaa! Jouni lähtee perään, mutta ei kytke heti hälytyslaitteita päälle, ettei tämä tunnukseton pyörä paljastuisi. Syy: hirviä tien laidassa! Hyvä kun hieman varoitteli. Niin tälläkin kerralla. Kello 19.45 Vääksystä on tultu hieman pidemmällekin, tarkemmin sanoen Pulkkilanharjulle, jossa järvinäkymät ovat upeat! Kuva puhu- koot puolestaan... Kaikenkaikkiaan Lahden suunnalla liikenne sujuu liikennemäärät huomioiden varsin asiallisesti. Vähitellen edessämme olevien ajoneuvojen määrä vähenee, kunnes jäljellä on enää vain Honda Civic Type R ja nämä jo mainitut moottoripyörät. Pysäyttämisen tuleekin hoitamaan tunnukseton auto, jonka havaittuaan etummaisen pyörän kuljettaja päättää lähteä karkuun! Takaa-ajo päättyy kuitenkin hyvin lyhyeen, sillä järki voittaa ja kaveri vetää tien sivuun. No ainakin sen, että ylinopeutta ei kannata ajaa... Heinolan eteläpuolella, Vierumäen liitymän kohdalla, risteyksestä minun ja Antin väliin kääntyy Toyota Carina. Jotta asia tulisi nyt hoidettua kuntoon, irroitetaan autosta kilvet, jotka omistaja saa paikalliselta katsastusasemalta rekisteröinnin suoritettuaan. Hammasta purren kohti Heinolaa ja sieltä edelleen Lahden suuntaan. Lievät ylinopeudet tuntuvat olevan se suurin ongelma. Eilen tuli piipahdettua Alastaron moottoriradallakin katsomassa nitro-dragstereiden hurjaa menoa, auringon porottaessa liki pilvettömältä taivaalta. Itse ajelen seuraavaan liittymään kääntymään. Ja niinpä tätäkin autoa kuljettavalla nuorella neitokaisella on vauhtia 34 km/h liikaa eli 134 km/h. Koko ryhmä suuntaa seuraavaksi Vihantasalmen Nesteelle; vuorossa kahvitauko. 152 km/h on seuraava kirjaus. Vuoron aluksi suuntaamme Vääksyn maisemiin. Kaikki asiat ovat kuitenkin kunnossa ja kaikkien matka pääsee jatkumaan. Samaan asiaan kiinnitetään huomiota myös minun takana tulevassa siviili-autossa. Samoin myös kuudesta moottoripyörästä koostuvan porukan osalta, joista jokaiselle vain osoittanut sen, että me harrasteautoilijat osaamme noudattaa liikennesääntöjä! Eikä tämäkään kaveri mikään koheltaja ole, mutta vauhtia on kuitenkin tällä kertaa 20 km/h liikaa. Tämän kaverin osalta matka jatkuu poliisiauton kyydissä paikalliselle terveysasemalle verikokeeseen, naisystävä sen sijaan pääsee jatkamaan matkaansa kotiin. Kello 15.00 PeeÄrrät on nyt hoidettu ja matka jatkunut muiden perässä kohti Heinolaa. Muita merkintöjä ei tälle päivälle enää osunut. Rattijuopumuksiakaan ei näiden kolmen vuoron ajalle osunut kuin yksi! Tosin mainittakoon näin lopuksi, että miehitys tällä ryhmällä oli kyseisellä ajanjaksolla puolittainen vuosi- ja sairauslomien johdosta. Kyllä on monilla kiire sinne kotiin. Repussa olisi lisää lämmintä päällepantavaa, mutta jos sitä pysähtyisi päälleen pukemaan, olisi lopputulos sama kun tekisi homman suihkussa! Juu ei... Vanhempi konstaapeli Antti Niemelä lähtee liikenteeseen tunnuksin varustetulla BMW K 1200 RS:llä. Kiire on kuulemma kotiin! Ja heti perään kaksi autoa peräkkäin ajaen niinikään 151 km/h... käyntiin, kun kohdalle osuu ensimmäinen liian kiireinen; 60 km/h nopeusrajoitusalueella 90 km/h. Hiace osoittautuu vielä katsastamattomaksikin. Lahden Pekanmäessä vastaan tulee pelkillä parkeilla ajava farmari-Peugeot, jonka Jouni pysäyttää. Antti heittää ympäri pysäyttääkseen autoilijan. Ja sitten sitä vettä tulee kaatamalla! Näkyvyys visiirin takaa on olematon ja vaikka ajopuku pitääkin veden "oikealla" puolella, iskee vilu varsin nopeasti. Mittari näyttää 2.2 promillea. Kello 20.30 Mäntyharjulta on ajeltu takaisin Vihantasalmen suuntaan, Nesteen huoltoasemalle ruokkimaan "hevosia" eli moottoripyöriä. Joskus aiemminkin olen taitanut todeta, että naiset ajavat varsin usein ylinopeuksia. Kello 20.45 No eipäs nyt unta nähdä! Vihantasalmelta on tuskin ehditty viittä kilometriä ajaa Heinolaa kohden, kun taivas repeää. tai siis yö on ehtinyt vaihtua jo lauantain puolelle. heinäkuuta Toiveeni toteutui, sillä aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta. Kello 21.30 Ryhmä on hieman jakaantunut ja itse ajelen Antin sekä tunnuksettoman auton kanssa vanhaa Lahdentietä eli tietä numero 140. Rangaistusvaatimuksia eli sakkoja: Rikesakkoja: Kirjallisia huomautuksia: Puhalluskokeet: - joista rattijuopumuksia Väliaikaisia ajokieltoja: 10 Toimenpidemääräyksiä: 4 43 kpl 10 30 789 1 SPINNERI MAGAZINE KIITTÄÄ: · Liikkuva poliisi, Lahden yksikkö · Suzuki International Europe, Suomen sivuliike · Savox Communications Oy · Bike World, Helsinki 50 Spinneri Magazine 4/2005. Muuta ei voi sanoa, kuin että on menoveden hinta kohdallaan: 1.279 eur/litra (95E)! No, jos bensa on kallista, niin onneksi taivas on pysynyt toistaiseksi vuotamattomana. Olisiko Pekka Pouta ennustanut kerrankin oikealla tavalla pieleen... Niinpä Toyota päätetäänkin pysäyttää. Nyt vuorossa olisi tämän vuoden projektista viimeinen työvuoro, joka alkaa klo 13 ja päättyy yhdentoista aikaan illalla. Välimatkaa toisiimme meillä kolmella on sen verran, että viimeisenä tunnuksellisella pyörällä tuleva Antti ei enää pelkällä läsnäolollaan rauhoita kiireisiä matkalaisia. Myllyojan liittymän seutuvilla vastaan tulee uudehko Toyota Hiace, mittarissa 103 km/h, nopeusrajoituksen ollessa 80 km/h. 50 km/h nopeusalueella ehditään tälle kaverille kuitenkin mitata 104 km/h; toinen ei ehdi saada "kuin" 100 km/h..! Taajama-alueella, missä muutakin liikennettä tapahtumahetkellä oli. Olisi kannattanut pistää vaimo rattiin jo alunperinkin! Niin, kaveri väitti kivenkovaan, ettei ollut juonut koko perjantain aikana lainkaan alkoholia sisältäviä juomia... Civic-kuski painaa hieman reippaammin kaasua ja siitäpäs motskarikaverit innostuvat. Lämpötila TAPAHTUMAT 27.6., 1.7., 3.7. Niin, tämän vuotinen LP-projekti koostuu useammasta palasta, joten joudun ajelemaan Helsinki-Lahti väliä muutamaan kertaan. Tuntuu, kuin kuljettaja olisi jollain tapaa huolestunut poliisista. Loppuosa vuorosta sujuukin hyvin rauhallisissa merkeissä, mikä on tietysti pelkästään hyvä asia. mitataan 70-80 km/h. Mitäpä tästä opimme. Me ajamme ylinopeutta useammin tietoisesti, naiset varsinkin vähemmän ajaneet taas saattavat keskittyä itse ajamiseen niin voimakkaasti, että nopeusmittarin seuraaminen unohtuu ja nopeutta kertyy liikaa. Kello 01.20 Vuorossa nopeudenvalvontaa Uudenmaankadulla, Renkomäen kohdilla. Ja seuraava 146 km/h. Tyhmää, erittäin tyhmää... Sunnuntai 3. Prätkällä hirveä päin ei tietäisi hyvää..
Yhteystietoja olisin vailla.. Mannermaalta itseltään voit kysellä tuota videotakin... Morrise-Auto Ky, Tuusula (p. Entäs 2,3 V6 moottorissa. 70-80-luvun taitteen takaveto-malleissa (mm. ja K.A.R.R. RITARI ÄSSÄN AUTOSTA JUTTUA... Tuo Ritari Ässä kiinnostaa edelleenkin monia ja nyt se on ollut myös ajankohtainen niin voisitteko julkaista lehdessänne jutun suomalaisista Ritari Ässä -replicoista. 0500 265 324). P.S. Toimitus PINSTRIPING VÄLINEISTÄ... Mistä saa ostettua pinstriping välineitä. Toimitus Spinneri Magazine 4/2005 53. Nimimerkki: urho Tässäpä tietoa: · 4A-GE = 1587 cm3 DOHC 16 VALVE EFI, teho 124-130 hp, käytetty mm. Toimitus TOYOTAN MOOTTORIKOODEISTA... Moikka! Nyt on Toyotan konemerkinnät hakusessa. Nimimerkki: nasse Et kertonut minkä aikakauden moottoreista tietoa etsit, joten käytämme lähtökohtana autosi vuosimallia. 040-558 7192) sekä Alasalmi Graphix/ Jussi Alasalmi, Peräseinäjoki (p. Nimimerkki: Pekkis Meidänkin tiedon mukaan Suomessa on ainakin yksi kohtalaisen pitkälle viety K.I.T.T. Mikäli mallien (2.0 L4/2.3 V6) välillä on liikenneturvallisuuteen vaikuttavia eroja (kuten jarrut, jousitus), tulee ne muuttaa vastaamaan tehokkaampaa mallia. Mikäli vain auton omistaja on yhteistyöhaluinen, voimme laittaa tämänkin juttutoiveen toteutettavien listalle! Niille jotka eivät ole lukeneet numeroamme 1/2003 kerrottakoon sen sisältävän laajan artikkelin Ritari Ässästä sekä K.I.T.T. 0400 637 098) ja Pekka "Wizzzard" Mannermaa, Turku (p. Uuden moottorin tehoa voi rajoittaa, tällöin vain pitää pystyä luotettavasti osoittamaan mikä on lopullinen (todellinen) teho. 1976-79 Taunuksiin tarjotussa 2.0 OHC (L4) moottorissa teho oli 98-101 hp, vuosimallista riippuen. Mitä ovat 4A-GE, 3T-GEU, 4A-F, 1G-FE ja 2T-B koneet. Tehossa ei siis hirmuisesti eroa ole, mutta mm. Nimimerkki: joku vaan... Corolla, Carina) · 1G-FE = 1988 cm3 DOHC 16 VALVE EFI, teho 135-160 hp, käytetty pääsääntöisesti Toyotan Japanin malleissa · 2T-B = 1588 cm3 OHV 8 VALVE DUAL CARBURATOR, teho 8590 hp, käytetty mm. kiihtyvyyden kannalta oleellisempaa on vääntö (2.0: 153Nm@4000rpm, 2.3: 176Nm@3000rpm) sekä se, että V-moottori antaa aina paremman alaväännön mitä rivimoottori. Kuutiotilavuuden puolesta se olisi helposti mahdollista, mutta hevosvoimista en tiedä, sillä jos hevosvoima ero ei ole suuri ei swapista ole paljon iloa. Niin, tuon aikakauden Taunukseen tarjottiin myös tuota 2.3L V6 pattia, joten sen enempää tehon kuin iskutilavuudenkaan suhteen ei tule ongelmia muutoskatsastuksessa. · G = kertoo kyseessä olevan DOHC/Sport -kannella varustettu moottori; F = DOHC/Economy · T = kertoo kyseessä olevan turboahdettu moottori · E = kertoo kyseessä olevan elektronisella polttoaineenruiskutuksella varustettu moottori; B = kahdella kaasuttimella varustettu moottori · U = kertoo kyseessä olevan lyijyttömälle polttoaineelle sopiva ja/tai saastelaittein varustettu moottori Toivottavasti näistä tiedoista oli sinulle apua :-) MAZDA 626 TEKNISIÄ TIETOJA... Mazda 626 -90 1.6 siihen tarttis saada tekniset tiedot ja myös nelivetosesta 2.0(i) tekniset tiedot. Ja tehoahan saa kasvattaa vielä tuosta 114 hevosvoimasta 20 prosentin verran (= 136 hp). Niistä tarttis löytyä jarrujen koot, tehot ja muita tarpeelista jotta voin muuttaa Mazdani nelivetoseksi turboksi. Toimitus Toimitus TAUNUKSEEN 2.3-LITRAINEN V6-MOOTTORI... Paljonko mahtaa olla hevosia Fordin 2,0 OHC moottorissa. Corolla, Carina) Viitaten tuohon 3T-GEU koodiisi; Toyotalta löytyy 2T-GEU moottori, joka on 1588 cm3 DOHC 8 VALVE EFI, teho 110-115 hp, käytetty 70-80-luvun taitteen takaveto-malleissa Toyotan moottorikoodeja pystyy helposti "purkamaan" seuraavien ohjeiden mukaan (esimerkkinä 3T-GTEU): · 3 = kertoo "versio" numeron ja antaa viitteitä moottorin koosta · T = kertoo kyseessä olevan T-sarjan moottori; A = A-sarjan moottori jne. Paikalliselta katsastuskonttorilta kannattaa kysäistä minkä firman/firmojen tehomittaukset he hyväksyvät. Mietin tuossa, olisiko järkeä asentaa jälkimmäinen -79 2,0 Taunukseen. Ja joskus jossain Veekasissa mainostettiin opetusvideota tuohon touhuun, muistaakseni Mannermaan tekemää, saakohan enää mistään. Ellei maahantuoja (Inchcape Motors Finland Oy) halua sinua auttaa, voi projektin eteenpäin vieminen saada ylimääräisiä mutkia matkaan. GT-Corollassa (takaveto) sekä GTI-Corollassa (etuveto) · 3T-GTEU = 1770 cm3 DOHC 8 VALVE TWIN SPARK EFI TURBO, teho 160 hp, käytetty pääsääntöisesti Toyotan Japanin malleissa (Huom! Moottorin malli: 3T-GEU moottoria ei Toyotalla ole.) · 4A-FE = 1587 cm3 DOHC 16 VALVE EFI, teho 100-115 hp, käytetty useassa eri Toyotan etuveto-mallissa (mm. Numeroa on vielä saatavilla toimituksesta. -replica. Toimitus MUUTOSKATSASTUS; TEHON RAJOITTAMINEN Katsokaanko muutoskatsastuksessa alkuperäis tehot 200SX moottorista vai voiko sen rajoittaa sopivaksi. Lisätietoja vaatimuksista saat mm. Nimimerkki: aloitteleva straippari Pinstriping ei ole oikein Spinnerin ominta osa-aluetta, mutta värejä ja siveltimiä myyvät meidän tietojen mukaan mm. Kiitos etukäteen. 2.3 V6 moottorissa tehoa puolestaan oli 114 hevosvoimaa. Toimituksen antamat tiedot ovat täysin sitoumuksetta annettuja, eivätkä siten katsastusviranomaisille kelvollisia. autoista. Nimimerkki: mazda kuski Nyt joudumme toteamaan, että kiittelit hieman liian aikaisin; haet tietoja selvästikin katsastusviranomaisia varten, mutta me emme valitettavasti pysty sinua tässä asiassa auttamaan. paikallisilta katsastusasemilta. Tiettävästi niitä jo Suomessa on
Edellisten osien perusteella vakuuttelemme itsellemme, että autosähkön perusteet ovat nyt hanskassa. Eristeaineena puolan sisällä käytetään usein öljyä, joten märkä vuoto puolasta on usein lopun merkki. Uudemmissa järjestelmissä ei ole enää mekaanista katkojaa eikä välttämättä virranjakajaakaan. Muodostaa kyllin voimakas kipinä polttoaine- ilmaseoksen Teksti Petri Seppälä, kuvat Autoilijan ABC -kirja ja Petri Seppälä Osa 4: Sytytysjärjestelmät ja niiden vianhaku 54 Spinneri Magazine 3/2005. Vaikka esitelty tekniikka on 6080- luvuilta, perusjutut pätevät tämän päivän autoissakin. Kun tämä jännite katkaistaan (katkojan kärjillä), indusoituu puolan toisiokäämiin korkeajännite. Myös ennakonsäätö tapahtuu elektronisesti, mutta summa summarum: edelleen tulee riittävä korkeajännite muodostaa ja saada polttoaineseos syttymään oikeaan aikaan. PuoLA Puola, tuo kipinän lähde, toimii kuin muuntaja ensiö- ja toisiokäämeineen, itse asiassa sen virallinen nimitys onkin sytytysmuuntaja. Yksinkertaista eikö vain. Puolan ensiökäämin resistanssin (puolan plus- ja miinus- napojen väliltä mitattuna) tulee olla ehjässä puolalla alle 5 ohmia ja toisiokäämin (virranjakajalle lähtevän korkeajännitejohdon ja miinusnavan väliltä mitattuna) yli 3 kilo-ohmia. Sytytysjärjestelmässä on kaksi virtapiiriä; pienjännitteinen ensiöpiiri ja korkeajännitteinen toisiopiiri. Modernimpiin järjestelmiin palamme tulevaisuudessa. sytyttämiseen 2. Lyhyesti kuvattuna sytytysjärjestelmä toimii näin: Puolan ensiökäämissä vaikuttaa pienjännite. Toimittaa kipinä oikeaan aikaan perille sylinteriin moottorin pyörintänopeuden ja kuormituksen mukaan. Tämä korkeajännite johdetaan puolasta virranjakajaan, jossa pyörijä huolehtii sen toimittamisesta sytytysvuorossa olevan sylinterin sytytystulppaan tulpanjohtoa pitkin. On aika siirtyä miettimään kokonaisia sähköjärjestelmiä ja antaa eväät niiden vianhakuun. A lun perin tarkoitus oli puuttua tässä artikkelissa myös lataus- ja käynnistysjärjestelmiin sekä käsitellä myös nykyaikaisia ruiskutusjärjestelmiä, mutta totesin, että artikkelista olisi tullut aivan liian laaja ja monimutkainen. Toisiopiirin muodostavat puolan toisiokäämi, puolan johdin, virranjakaja, sytytysjohtimet ja sytytystulpat. Jatkamme tuttua linjaa ja kerromme tällä kertaa sytytysjärjestelmän perustekniikasta ja vianhausta. Yksinkertaistettuna sytytysjärjestelmällä on kaksi tehtävää: 1. Ensiöpiirin muodostavat akku, virtalukko, sytytysmuuntajan eli puolan ensiökäämi, katkoja (mekaaninen tai elektroninen) ja kondensaattori. Huomattava on lisäksi, HouSToN, mEILLÄ oN KIPINÄ Unohtakaamme tässä yhteydessä mopoista ja muista pienkoneista tuttu magneettosytytys ja perehtykäämme automaailmassa yleisempään induktiosytytykseen
Kipinöinti kuluttaa kärjet nopeasti eikä puolan ensiökäämin virta pääse kasvamaan läheskään niin suureksi kuin kondensaattorin kanssa. Monet kärjettömistä järjestelmistä saa asennettua jakajan sisään, joten konehuoneen ulkoasukaan ei välttämättä muutu. Tämän etuvastuksen resistanssi on muutama ohmi, ja mikäli etuvastus on poikki, auto hörähtää kyllä käymään mutta sammuu heti kun virta-avain palautuu käynnistysasennosta. Jälkiasennuksena on saatavana useita eri vaihtoehtoja kärkien korvaamiseksi, ja monet ovat tämän tien valinneetkin. Nakutus saattaa aiheuttaa moottorivaurioita. Seos saattaa myös syttyä suuren paineen vaikutuksesta itsestään. Kärkikulma kulkee käsi kädessä kärkivälin kanssa. Mikäli sytytysennakko on liian pieni (= sytytys myöhäisellä) , painehuippu saavutetaan liikaa yläkuolokohdan jälkeen ja maksimitehoja ei saavuteta. Lisäksi syntyy päästöjä. kaksikärkijakajia, mutta vasta transistorin käyttäminen kärkien tilalla poisti ongelmat. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kärkien kiinnioloaika ei enää riitä riittävän suuren energiamäärän varastoimiseen sytytyspuolaan ja kipinä jää heikoksi. kärkiviilalla) ennen mittausta, jotta kärkiin mahdollisesti syntynyt piikki voidaan poistaa. sylinteri saa kipinänsä 5-15 asetetta ennen yläkuolokohtaa. Kulma tarkoittaa astemäärää (tai prosentteja) virranjakajan yhdestä kierroksesta jolloin kärjet ovat sulkeutuneena. Nykyisin, siis mikäli elektroniikka ei hoida koko hommaa, ennakkoa säätävät yleensä alipaine- ja keskipakosäätimet virranjakajan yhteydessä. ALIPAINESÄÄdIN Alipainesäädin pitää huolen, että osakuormitusalueella (kaasuläppä vain osittain auki) ennakkoa Virranjakaja sisältä. Spinneri Magazine 3/2005 55. Tällöin puolan ensiövirta katkeaa ja puolan toisiokäämiin indusoituu suurjännite, joka sitten aikanaan päätyy tulpalle. Koska moottorin pyörintänopeus ja kuormitus eivät ole vakiot, pitää sytytysennakkoa kyetä säätämään tilanteen mukaan. Etuvastusta ei saa poistaa! Se on sovitettu puolan kanssa yhteen siten, että kaikissa tilanteissa saadaan riittävä sytytysjännite. Kondensaattorin pitää siis myös olla ehjä. Katkojan kärkiväli säädetään rakotulkilla ohjekirjan ilmoittamaan mittaansa. Näin polttoaineseoksen palamisen aikaansaama paine on suurimmillaan heti yläkuolokohdan jälkeen, eli teho on maksimissaan. Tällöin palamisen huippupaine kasvaa hyvin suureksi ja palorintamien kohtaamisesta syntyy terävä ääni eli moottori nakuttaa. Liian suurella ennakolla (=sytytys aikaisella) painehuippu saavutetaan ennen yläkuolokohtaa mikä aiheuttaa taasen tehonhukkaa. Se on yksinkertainen metallikatkaisin, joka aukeaa jakajan akselilla olevien nokkien painamana. Ford käytti aikanaan etuvastusjohdinta, joka on siis vain hivenen ohuempi johdonpätkä ennen puolaa. Perinteisen kärjellisen sytytysjärjestelmän yleiskuva. että kylmäkäynnistyksen helpottamiseksi useissa puolissa käytetään etuvastusta, joka käynnistyshetkellä ohitetaan korkeamman jännitteen muodostamiseksi. Katkojan kärkiin liittyy olennaisesti myös kosketus- eli kärkikulman käsite. K oska katkojankärjet sulkeutuvat jopa satoja kertoja sekunnissa ne kuluvat ja vaativat säätöä. Perusongelmana mekaanisella katkojalla on jännitteen lasku monisylinterisissä ja nopeasti pyörivissä moottoreissa. Huomattava on myös, että esim. Tosi vanhojen autojen harrastajat tietävät, että 1900- luvun alussa sytytysennakko säädettiin käsin ratissa olevien viiksien avulla. Kärkiväli kannattaa pyyhkäistä ohuella viilalla Kärjettömän sytytysjärjestelmän yleiskuva. (ns. Tässä tapauksessa kärjetön sytytys antaa muutaman vuoden lisäaikaa ennen jakajaremonttia, mutta joka tapauksessa jakajan laakerointi menee tuota pikaa uusiksi. Vuosien varrella kokeiltiin mm. Toisin kun kärkiväli, kärkikulman voi mitata käynnissä olevasta koneesta helposti asiaan kuuluvalla mittarilla. Kärkikulmaa kannattaa tarkkailla koneen käydessä ja eri kierroksilla; kulman vaihtelu on ensimmäinen vinkki kuluneesta virranjakajasta. Jos tällaista johdinta ei huomaa, sen poistaa helposti rakentelun tohinassa. KATKojA Katkoja sijaitsee mekaanisen katkojan tapauksessa virranjakajan sisällä. Katkojan kärkien rinnalla on kondensaattori, jonka tehtävänä on vähentää katkojassa muutoin tapahtuvaa kipinöintiä. Sytytyksen perussäätö suoritetaan virranjakajan runkoa kääntämällä siten, että 1. Tuttua hommaa mopomiehille! Kärkiväli on yleensä 0.4- 0.5 mm luokkaa
Kipinän pitäisi hypätä johdosta runkoon. Keskipakosäädin tarvitsee vähän huoltoa, mutta silloin tällöin on hyvä tarkistaa että painot liikkuvat ja rasvata se kevyesti; ei kuitenkaan niin että rasvaa joutuu jakajan muihin osiin! Olennaista on ymmärtää, että perusennakko on kaiken alku ja juuri. Oheisessa listassa kerrottu menetelmä ei ole kaikkivoipa, mutta ei toisaalta tarvitse monimutkaisia työkaluja. Mikäli tulpat ovat kunnossa, on syytä siirtyä tutkimaan moottoria tarkemmin (esim. 3. Katso myös oheinen kuva. Yleensä sytytysjärjestelmästä johtuva nykiminen tai muu käyntihäiriö on voimakkaimmillaan tyhjäkäynnillä tai välittömästi liikkeelle lähdettäessä, jolloin seos on rikas ja sytytysenergian tarve on suuri. Biltema). Se on helppo todeta irrottamalla säätimen letku koneen käydessä tyhjäkäyntiä. Niiden tulee olla puhtaat ehjät; kevyen hapettuman voi puhdistaa hienolla hiekkapaperilla, mutta syöpynyt kansi on vaihdettava uuteen. Ajoitus pitää aina tarkistaa ajoituslampulla moottorin käydessä, sillä moottorin pyöriessä liikkuvien osien massan hitaudet ja välykset muuttavat ennakkoa! Tässä oletetaan, että auto on ollut jonkinlaisissa säädöissä ennen vian ilmenemistä eikä esim. Transistoroidun sytytysjärjestelmän ollessa kyseessä tällainen läpilyönti saattaa huonolla tuurilla vahingoittaa sytytyksen ohjainyksikköä jolloin kukkaro ei tykkää. KESKIPAKoSÄÄdIN Keskipakosäätimen tehtävänä on aikaistaa sytytystä moottorin käyntinopeuden kasvaessa. Mikäli vastusmittaus kondensaattorin johdon ja rungon välillä näyttää oikosulkua tai ääretöntä, kannattaa kondensaattori uusia. 2. Puolan rikkimeno saattaa johtua myös siitä, että edellinen omistaja on ohittanut etuvastuksen, mitä puola ei pidemmän päälle kestä! Korjaa siis todellinen vian aiheuttaja myös! 7. Parempi tapa onkin kytkeä ajoituslamppu vuorollaan jokaiseen tulpanjohtoon ja tarkkailla lampun palamista; puuttuvat välähdykset ovat merkki sytytyskatkoksista. Sytytysjärjestelmän vianhaku voidaan tehdä monella tavalla. Tarkista perusennakko ajoituslampulla. 4. Rakenteilla olevaan moottoriin ennakon saa "tontille" kääntämällä ajoitusmerkit kohdalleen ja kääntämällä virranjakajan 1. 5. Jos ei, tarkista alipainesäädin kuten aiemmin mainittiin. Mikäli ennakko ei muutu ja imaistaessa tai puhaltaessa ei tunnu vastusta vaan ilma horisee säätimen läpi, on syytä epäillä kalvon olevan puhki ja matkan varaosaliikkeeseen alkamassa. miseen kenties enemmän kuin mikään yksittäinen toimenpide. Yleensä perusennakkoa säädettäessä sen letku tulee irrottaa ja tulpata jotta alipainesäädin on poissa pelistä eikä haittaa ennakonsäätöä. 6. Yleensä perusennakko säädetään kohdalleen ajoituslamppua käyttäen merkkikohtaisia ja lampun ohjeita noudattaen. 8. Puolan voi tarkastaa myös pitämällä puolan ja virranjakajan välistä suurjännitejohdinta moottorin rungon lähellä, kytkemällä sytytysvirta ja avaamalla katkojan kärkiä eristetyllä ruuvitaltalla. Sytyttääkö jokainen sylinteri. Virranjakajan räjäytyskuva: Lucas 25D4. Staattisen ennakon säätö. on niin paljon, että vain pienen täytöksen saavat sylinterit kykenevät polttamaan kaiken tarjotun polttoaineen mahdollisimman tehokkaasti. Tarkasta pyörijän kunto; sen täytyy olla ehjä ja elektrodien puhtaat. Mikäli säädin toimii, ennakko muuttuu minkä voi todeta ajoituslampulla tai käyntiäänestä. Ajoituslamppu sekä yleismittari kärkikulmamittauksella helpottavat hommaa. Jos virranjakajan kansi on tämän näköinen (huomaa elektrodit) ei ole ihme jos käyntihäiriöitä esiintyy, vallankin... ...jos sitä vertaa tähän uuteen kanteen. 56 Spinneri Magazine 4/2005. Vanhat tulpat kannattaa ilman muuta vaihtaa uusiin. Mikäli näiden osien kuntoa epäilee mikä kostean kelin nykimiseen on usein syynä- kannattaa osat vaihtaa suosiolla uusiin. Vieno napse sekä pimeällä näkyvä kipinöinti johdoista moottorin runkoon on merkki viallisista tulpanjohdoista. Tarkasta kärkikulma mittarilla. HUOM! Tätä EI SAA tehdä kuin mekaanisilla kärjillä varustetussa sytytysjärjestelmässä, elektroninen järjestelmä saattaa rikkoutua! Lisäksi se, että kipinä tulee perille johto irti ei todista, että se tulisi perille myös sytytystulpan kärkiväliin paineenalaiseen sylinteriin. Alipainesäätimen toimimattomuus näkyy käyntihäiriöinä ja koneen laiskuutena. Tarkasta kondensaattori. Sen kohdalleen säätäminen vaikuttaa moottorin käyttäyty- SYTYTYSjÄrjESTELmÄN VIANHAKu Lähes kaikki "varmat kaasutinviat" korjaantuvat sytytysjärjestelmän huolellisella tarkastamisella. 1. Mainittakoon, että alipainesäädin voi myös myöhäistää kipinää ja viriveikkoja varten on olemassa säädettäviä alipainesäätimiä, joiden avulla ennakon käyttäytymisen voi sovittaa moottorin ominaisuuksien mukaan. venttiilivuoto). Alipainesäätimessä on yleensä kalvo, jonka toiselle puolelle vaikuttaa alipaine ja joka liikkuessaan liikuttaa virranjakajan kärkilevyä (johon katkojan kärjet ovat kiinnitettyinä). ennakkoa ryhdytä penkomaan nollatilanteesta. Säätimen painojen liikettä vastustavat jouset, joiden jäykkyyttä muuttamalla on mahdollista vaikuttaa ennakon kasvuun. sylinterin kohdalle siten, että katkojan kärjet juuri sulkeutuvat (nk. Keskipakosäädin sijaitsee yleensä virranjakajan sisällä ja muodostuu kahdesta painosta, jotka virranjakajan (ja siis moottorin) pyörintänopeuden kasvaessa pyrkivät keskipakovoiman ansiosta loittonemaan jakajan akselista. Kannen ja pyörijän elektrodit kuluvat ja hapettuvat hiljalleen, ja ne kannattaa puhdistaa muutaman kerran hienolla hiekkapaperilla. Ostettaessa uusi projekti, suosittelen sytytysjärjestelmän kuluvien osien (tulpat, johdot, kansi, pyörijä, kärjet) uusimista lähes samoin tein. Tarkkaile näkyykö kannessa halkeamia; niihin tiivistynyt kosteus aiheuttaa ongelmia erityisesti kostealla kelillä. Tarkista virranjakajan kannen ja sen elektrodien kunto. Staatinen ajoitus). Näillä eväillä pitäisi jo aika monen vian löytyä. Tarkkaile vaikuttaako alipainesäätimen letkun irrotus ennakkoon ja käyntiin tyhjäkäynnillä ja heti sen yläpuolella. Loitontuessaan ne kääntävät virranjakajan kärkilevyä ja ajoitus muuttuu. Jos kulma on mitä sattuu, avaa virranjakaja ja viilaa ja säädä katkojan kärjet. Todettava on, että suurjännitteinen sytytysjärjestelmä on erittäin herkkä pienille eristevioille ja epäpuhtauksille. Puola rikkoontuu todella harvoin. Tarkasta puolan vastusarvot kuten edellä mainittiin. Mikäli kipinä tulee johtoa pitkin hyvin perille, sytytystulpat kannattaa irrottaa ja tarkastaa niiden kunto, kärkiväli ja oikea lämpöarvo. Pääsääntöisesti kuluvat osat ovat niin halpoja, että niiden uusiminen jo mielenrauhan vuoksi on kannattavaa. Ensi kerralla tutustutaan latausjärjestelmien saloihin. VIrrANjAKAjAN KANSI, PYÖrIjÄ jA TuLPANjoHdoT Näiden osien tehtävänä on saattaa suurjännite perille sytytystulpalle. Tarkista keskielektrodin, "hiilen", kunto ja varmista sen liikkuminen kevyesti painamalla. Alipainesäädin ottaa alipaineensa imusarjasta tai kaasuttimen rungosta. Vaihda uuteen mikäli kunto epäilyttää; nopeasti pyörivän pyörijän patenttikorjaus johtaa uuteen ongelmaan... Irrota tulpan johto tulpasta ja pidä sitä lähellä moottorin runkoa koneen käydessä. Jos auto "hörähtää" mutta sammuu kun ote virta-avaimesta irrotetaan, tarkasta etuvastuksen kunto edellä mainitulla tavalla. Tämä säästää monelta pikku ongelmalta tulevaisuudessa.. Kärkikulmamittari kuuluu moneen autokäyttöön tarkoitettuun yleismittariin (esim. Tulpanjohtimien vastus kasvaa niiden johdinmateriaalin hapettuessa ja niiden eristyskyky heikkenee jolloin kipinä saattaakin lyödä maihin kostealla kelillä. Pohjalevyn kiertyessä suhteessa jakajan runkoon ajoitus muuttuu. Tapauksesta riippuen alipainesäädin on mukana tyhjäkäynnillä tai sitten ei. Tällainen auto saattaa käydä kierrosten kasvaessa täysin normaalisti. Imaisu letkusta antaa vahvistuksen
Teippien "risteyskohta" on anturin oikea paikka. Muita tarvittavia työkaluja ovat ruuvimeisseli, mittanauha, yleismittari tai ns. Samaten hintahaitari on laaja. Autokohtaisesti puskurin irroittamista varten saatetaan tarvita mm. hylsyjä ja/tai kiintoavaimia. Olisi, peruutustutkalla, joka muuten sopii vallan mainiosti myös useimpiin harrasteautoihin... P eruutustutkia on markkinoilla tänä päivänä useita erilaisia. Keskimmäinen teippi on vain osoittamassa auton keskilinjaa. Seuraavaksi mitataan horisontaaliset eli korkeussuuntaiset paikat ja merkitään ne vaakasuuntaisin teipein. Cobra ParkMaster -peruutustutkan suositushinta jää alle 300 euron. Myyntipakkaus pitää sisällään neljä puskuriin kiinnitettävää anturia, keskusyksikön, summerin sekä johtosarjat. Voi toki yrittää etsiä itsekin kaikki kiinnikkeet, mikä tuskin mahdotonta on sekään, mutta aikaa useimmiten säästyy kun tietää jo etukäteen mistä etsiä. mITTAmIES PAIKALLE Kun kaiken tarvittavan pitäisi olla olemassa, voidaan aloittaa radi- Teksti ja kuvat Riku Loisa Ensin mitataan antureiden vertikaaliset eli leveyssuuntaiset paikat, jotka merkitään pystysyyntaisin teipein. rekisterikilven kehykseen, on tarjolla, mutta me päätimme pitäytyä perinteisen, puskuriin asennettavan peruutustutkan kimpussa. KÄÄrmE PIIPITTÄmÄÄN Valintamme kohdistui tunnettuun, autotehtaidenkin suosimaan merkkiin, Cobraan. Perusmallit ovat jopa yllättävänkin edullisia, varsinkin kun vertaa niitä vaurioituneen takapuskurin korjaamisesta syntyneisiin kuluihin. OLISIKO Teksti ja kuvat Jari Sjöman, piirros Ensio Aalto, asennusohjeen kuva Delta Elettronica SpA PERUUTUSTUTKA PELASTANUT..? Moni on varmasti kironnut, kun vaikkapa tallin uumenissa tai kaupan parkkipaikalla on tuupannut autonsa takapuskurilla väärään paikkaan tuhoisin seurauksin. Helpoimmin homma lähtee etenemään, kun selvittää jo etukäteen miten takapuskuri on kiinnitetty autoon. ParkMasterin antureiden kohdalla oikea koko reikäsahalle on 20 mm. Jo tässä vaiheessa kuitenkin mainittakoon, että vieläkin edullisempia jälkiasen- nusmalleja, joita ruuvaillaan mm. Rohkeasti siis asentamaan. Helppoa! 64 Spinneri Magazine 4/2005. Mukana on myöskin selkeät kuvitetut ohjeet sekä niiden eräänlainen lyhyt suomennos. sähkökynä, viila ja eristysnauhaa. rautakaupat. Olisiko tämäkin tilanne ollut estettävissä. Spinneri päätti kokeilla onko tuollaisesta edullisesta perustutkasta mitään hyötyä. Korjaamokäsikirjastakin tämä tieto saattaa löytyä, mutta paikallinen merkkihuolto/korikorjaamo varmastikin auttaa kun kohteliaasti menee tietoa pyytämään. Antureita varten puskuriin pitää tehdä neljä juuri sopivan kokoista reikää. Siis periaatteessa kaiken tarvittavan. Helpoiten ja siisteimmin homma sujuu varsinkin muovipuskurin kohdalla porakoneeseen kiinnitettävällä reikäsahalla, jollaisia myyvät mm
Visuaalisestikin kannattaa varmistaa se, että anturit on symmetrisesti auton linjoissa. Toki asennussarja pitää sisällään tarkoitusta varten tehdyt tarrat, mutta tässä vaiheessa kun ei vielä tiedetä korkeussuuntaista paikkaa, on tämä teippiviritelmä ehkä näppärämpi vaihtoehto. Reikäsahalla reikä syntyy siististi ja helposti, ainakin muovipuskuriin. ParkMasterin anturit on merkitty oikean asennussuunnan löytämiseksi; anturin ulkopinnassa on pieni, pyöreä kolo, jonka tulee asennettaessa jäädä kello 12 kohdalle. Pakkauksen asennusohjeet on kuvitettu selkeästi. Maalaushomma kannattaa tietysti tehdä jo hyvissä ajoin ennenkuin aloittaa varsinaisen asennuksen, jotta maali ehtii kuivua kunnolla. SÄHKÖÄ PELIIN Seuraavaksi vuorossa on johtosarjan asennus. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei veistä samalla palaa puskurista. Keskusyksikkö asennetetaan tie- Sääli on sairautta tässä hommassa. Ja siten myös auton keskilinjassa. Kyseinen luku jaetaan neljällä. Numero yksi on kaikkein vasemmanpuoleisin anturi ja vastaavasti numero neljä kaikkein oikeanpuoleisin anturi. Kun on löytänyt oikeat leveyssuuntaiset asennuspaikat, voi ne merkitä esim. Sahaus/ porauskulmaan kannattaa hieman kiinnittää huomiota. Johtosarja kytketään antureihin liittimin, joita ei voi ilman väkivaltaa kytkeä väärin. Sisemmät anturit asennetaan siten, että niiden keskinäinen etäisyys on jo edellä kerrotun mukaisesti ¼arvo auton kokonaisleveydestä ja että ne ovat keskenään samalla etäisyydellä auton keskilinjasta. Asennustapoja on muitakin kuin tämä kuvan esittämä ja meidänkin käyttämä. Näin saadaan arvo, joka kertoo antureiden keskinäisen etäisyyden. kaalimmat toimet. Kiintopisteenä meidän tapauksessa voitiin käyttää takaluukun lukon vastakappaletta, lukko kun on keskellä luukkua. Jokaiselle anturille tulee oma johtimensa, jotka kaikki on merkitty numeroin. Reikien poraaminen onnistuu parhaiten puskurin ollessa paikoillaan. mattoveitsellä. Reiän ympärille jääneet "roiskeet" (muovipuskurissa) voi poistaa helposti esim. Korkeussuuntaisesti asennusohjeet antavat arvoksi 45-55 cm maasta mitattuna. Apuna voi käyttää jälleen matikkapäätä; vähentää tuosta ohjeiden antamasta arvosta (esim. Huomiota kannattaa kuitenkin kiinnittää siihenkin, että mikäli anturit asennetaan liian alas, saattaa peruutustutka antaa virheellistä tietoa ultraäänen heijastuessa tien pinnasta takaisin antureihin! Kun oikea paikka on jälleen löytynyt, merkitään sekin teipillä, vetämällä teippi nyt vaakasuuntaisesti; näin syntyneet teippien "risteyskohdat" kertovat antureiden oikeat asennuspaikat. Seuraavaksi etsitään joko mittaamalla tai kiintopisteitä apuna käyttäen auton keskilinja. teippiä apuna käyttäen, kuten me teimme. Lopuksi vielä reikien yläreunaan, kello 12 kohdalla, tehdään viilaa apuna käyttäen pieni lovi, johon anturissa oleva nystyrä ohjautuu. Uloimmat anturit taas asennetaan ¼-arvon (auton kokonaisleveydestä) päähän näistä sisemmistä antureista. Johtimet on numeroitu ja ne tuleekin kytkeä ohjeiden mukaiseen järjestykseen. Spinneri Magazine 4/2005 65. Tällä on varmistettu se, ettei anturi pääse pyörimään paikoillaan. Varsinkin jos autossa on alustasarja tai sitä on muutoin madallettu, on tämä arvo liian suuri! Tällöin parasta on käyttää tervettä järkeä ja asentaa anturit visuaalisesti katsottuna "oikealle" korkeudelle; meidän esimerkkitapauksessamme tämä korkeus oli 42 mm maasta mitattuna. Kun kaikkien antureiden paikat on saatu merkittyä, kannattaa vielä mittanauhalla tarkistaa, että kaikki anturit ovat samalla etäisyydellä toisistaan. Ikävä kun huomaa vasta reiät puskuriin porattuaan, että jossain tuli tehtyä mittavirhe... Ensin mitataan auton leveys (tai luntataan se rekisteriotteesta/ohjekirjasta). sen keskiarvosta 50 mm) alustasarjan madallusmitta, niin saa ainakin jonkinlaisen lähtökohdan. Kuvitetut ohjeet kertovat selkeästi antureiden oikeat paikat; hieman matematiikkapäätäkin hommassa joutuu käyttämään, mutta jokainen siitä varmastikin suoriutuu. Niistäkin kerrotaan asennusohjeissa. Viimeistellyn ulkoasun saamiseksi anturit kannattaa maalata tai maalauttaa, varsinkin jos puskuri on väriltään muu kuin musta tai tummansininen; anturit kun ovat mustia
41 Vaikka seuraavan numeron ilmestyessä onkin jo syksy, mahtuu mukaan iso kasa kauden tapahtumia. ILMOITTAJAT : YRITYS 8. Kaikkea voi sattua, varsinkin, kun asialla on ensikertalainen. vuosikerta 44. 41 S & N Osakeyhtiö............. 40 Toivotut Osat Oy............... 32 Kaha Oy Ab.................... Ford Thunderbird 1967, johon Seppo "Rembrand" Määttänen teki erittäin näyttävät maalaukset lehtikultauksineen! Moni saattoi jo luulla, että auto on siirtynyt Ukkoslintujen taivaaseen, vaan mitä vielä; Spinneri esittelee sen entistä ehompana! Hinaus Lindroos Oy........... 41 Old West Store................ 40 Liesigrilli...................... 51 GT-Motor Oy................... 32 TILAUSEHTO: Kestotilaus on lehtitilaus, joka uusiutuu tilauskauden päättyessä automaattisesti ilman erillistä ilmoitusta, kunnes tilaaja joko muuttaa tilauksen määräaikaiseksi tai lakkauttaa sen. 41 Muistattekos tämän erikoisuuden. numero Alfamer Oy..................... 41 Turbohuolto S. Tilauksen voi lakkauttaa ennen tilauskauden loppua joko kirjeitse, faxilla tai sähköpostilla (edellyttäen että asiakas on tunnistettavissa s-postiosoitteesta). 41 Martelius Exhaust............ Raak Racing................ 32 Autokem Oy.................... 68 Oitracon Oy.................... 32 SK-Autosound................. Me ainakin onnistuimme tekemään virheitä lähes jokaisessa vaiheessa, mutta silti lopputulos on paremman näköinen kuin lähtökohta. Mobile Avenue Finland Oy.. 12 kk 36,50 EUR muut EU-maat kestotilaus 12 kk 44,50 EUR määräaik. 12 kk 47,50 EUR muu Eurooppa kestotilaus 12 kk 47,50 EUR määräaik. Tilauksen hinta on kauden alussa voimassa oleva hinta. Peruutus on tehtävä kuitenkin vähintään kaksi (2) viikkoa ennen uuden tilausjakson alkamista. 40 K. 12 kk 50,50 EUR Muu maailma kestotilaus 12 kk 49,50 EUR määräaik. Ja paljon paljon muuta, menoa ja meininkiä! Spinnerissä... SporttiAuto..................... 51 Kauno Koskinen Oy........... Mikäli asiakas ei ole maksanut uutta, alkanutta tilauskautta, laskutamme asiakkaalta tilauskauden aikana hänen vastaanottamat lehdet irtonumerohintaan sekä myöhästyneen peruutuksen aiheuttamat kulut (5 EUR vuonna 2005). Soini Car Parts................ Burn Out Party on yksi loppukesän mielenkiintoisimmista kadunmiehen kiihdytystapahtumista; West Coast Street Cup kerää niinikään kiihdyttelijöitä vielä kahden osakilpailun verran; Pick Nick on kesän kokoontumisajojen ehdoton ykkönen jo monen vuoden ajalta. Riikonen..... 12 kk 52,50 EUR ISSN 1455-9188 Spinneri Magazine ilmestyy 6 kertaa vuonna 2005 © Kaikki oikeudet pidätetään All rights reserved SIVU American Service............. 41 SPINNERI 5/2005 ilmestyy viikolla 41 Spinneri Magazine 4/2005 67. 32 Kustantaja Transformaatio Oy Toimitus Spinneri Magazine Puhelin (09) 8330 6613 Fax (09) 8330 6616 Postiosoite PL 2, 00411 Helsinki Käyntiosoite Kehruutie 1, 00410 Helsinki eMail toimitus@spinneri.fi Internet www.spinneri.fi Päätoimittaja Jari Sjöman Puhelin (09) 8330 6614 eMail jari.sjoman@spinneri.fi Vakituiset avustajat Jaakko Jaskari, Kimmo Kotro, Arttu Laakkonen, Kai Laine Riku Loisa, Pekka Myyry, Otso Pennala, Kettil Rautio, Frank Rules, Petri Seppälä, Heikki Skyttä Ulkoasu Jari Sjöman Ilmoitusmarkkinointi Puhelin (09) 8330 6615 eMail ilmoitukset@spinneri.fi Painopaikka Uusimaa Oy, Porvoo Tilaajapalvelu Lehtitilaukset Puhelin (015) 483 100 Fax (015) 348 850 eMail tilaukset@spinneri.fi Tuotetilaukset Puhelin (09) 8330 6611 Fax (09) 8330 6616 eMail tuotteet@spinneri.fi Tilaushinnat 2005 kotimaa kestotilaus 12 kk 33,50 EUR määräaik. Peruutus astuu voimaan tilauskauden päättyessä. 41 Tässä jutussa ei neuvota miten auto maalataan itse, vaan kerrotaan vain yhden autonmaalausprojektin tapahtumat