NUMERO! GEIGER COUNTER Chevrolet Camaro SS ERILAINEN EDUSTUSAUTO Chevrolet Impala ’71 NUORUUDEN LÄHTEILLÄ BMW M535i ’87 JOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT Ford F-150 SVT Raptor SHM Extreme KUUSIPYTTYINEN Toyota Celica RA23 ’77. • Vauhtia radalla: Street Slide, Historic Race • Nykyteknologiaa: LED harrasteautossa MONIPUOLISIMMAN KOTIMAISEN HARRASTEAUTOLEHDEN 80. TUE KOTIMAISTA! TILAA SPINNERI! • Saksassa: BMW Museum, Deutsches Museum..
Vaikka vastaavia tilauksia olisi kolme-neljäkin kappaletta, puhuttaisiin vain 10-15 euron säästöstä per kuukausi. 14 TUE KOTIMAISTA! TILAA SPINNERI! • Saksassa: BMW Museum, Deutsches Museum... Enemmänkin teidän – harrasteautoilijoiden – tulisi olla huolestuneita siitä mitä tapahtuu, jos alan lehtiä kupsahtaa tilaajakadon johdosta. Ja tämähän tietysti tarkoittaa sitä, että lehtitilausten hinnat nousevat... Mikäli hallitusohjelma hyväksytään tämän asian osalta, mätkäistään sanomaja aikakauslehtitilauksiin yhdeksän prosentin arvonlisävero. Bilteman öljynsuodatinavaimen. Lehtitilaukset ovat monilla karsintalistan kärkipäässä. Enemmänkin lienee kyse periaatteista. Nykyinen, varsin monipuolinen tarjonta kutistuu merkittävästi. Tiukan talouden aikana monet karsivat menoja – jotkut jopa ehkä aiheettakin. Politiikka on alue, jota en yleensä seuraa. Jari Sjöman OMASTA PÄÄSTÄ... 2-3 tuntia pysäköintiaikaa Forumin parkkihallissa. Tilausmaksu tilittyy kokonaisuudessaan kustantajalle, kun taas irtonumerosta saatua rahasummaa on jakamassa monta tahoa. Kesäkuussa päättyneiden hallitusneuvotteluiden myötä syntynyt hallitusohjelma pitää sisällään kuitenkin yhden sellaisen asian, mikä myös minun on pakko huomioida; sanomaja aikakauslehtitilausten arvonlisäveron. Ennen päätöksentekoa kannattaa kuitenkin miettiä, paljonko esimerkiksi Spinnerin vuositilauksen irtisanominen tuo kuukausittaista säästöä: reilut kolme euroa. Vuositilaus on yksityishenkilön paras muoto tukea lehden toimintaa. NUMERO! GEIGER COUNTER Chevrolet Camaro SS ERILAINEN EDUSTUSAUTO Chevrolet Impala ’71 NUORUUDEN LÄHTEILLÄ BMW M535i JOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT Ford F-150 SVT Raptor SHM Extreme KUUSIPYTTYINEN Toyota Celica RA23 ’77 27 22 4 Spinneri 4/2011. Lehtitilaukset ovat olleet tähän päivään asti vapaita arvonlisäverosta. Kestääkö suomalaisen (autoharrastajan) persaus tätä. Niin... Vuositilaus on useimmissa tapauksissa myös edullisin ja vaivattomin tapa ostaa lehti. sekin on VAIN pari euroa kuukaudelle, mikä ei johda ketään henkilökohtaiseen konkurssiin. Mitä sillä rahalla saa. • Vauhtia radalla: Street Slide, Historic Race • Nykyteknologiaa: LED harrasteautossa MONIPUOLISIMMAN KOTIMAISEN HARRASTEA UTOLEHDEN 80. Pari pulloa Gulf ilmastointijärjestelmän puhdistetta US-Partsin poistomyynnistä. Kilpailutilanne heikkenee, mikä näkyy pahimmillaan tilausja irtonumerohintojen nousuna sekä sisällön laadun laskuna. Pari tuoppia ”ohrapirtelöä” baaritiskiltä... Pari lasten lippua harrasteautonäyttelyyn. Kannattaisiko sittenkin pitää se lehtitilaus (tai ne lehtitilaukset) voimassa. Erityisesti pienkustanteiden kohdalla tällä on merkittävä ero. Toisaalta esimerkiksi Helsingin Sanomien vuositilauksessa (269 euroa) vero tuntuu jo selvästi enemmän, kun hinta nousee liki 25 eurolla. Jos vuositilaushinta on 40 euron luokkaa, kuten Spinneri Magazinella, nousee hinta arvonlisäveron vaikutuksesta muutamalla eurolla, minkä ei pitäisi kenenkään taloutta kaataa. Oikein luit – vain jokusen euron verran, ei yhtään enempää. Maksimissaankin vajaat 10 litraa 95E10 bensiiniä
Asiaa ... Alan uutisia ja uutuustuotteita 22 Nuoruuden lähteillä BMW M535i ’87 27 Jos metsään haluat mennä nyt Ford F-150 SVT Raptor SHM 32 Erilainen edustusauto Chevrolet Impala Blower ’71 36 Pepen Pörinät 37 Spinneri Pörssi Lukijoiden ostoja myynti-ilmoituksia 40 NNC Street Slide 2011 41 GFF ratapäivä 2011 42 Historic Race 2011 Osakilpailut I & II ja III & IV 44 WTF Rod Run 2011 45 JHRD ry 30 vuotta! 46 10th FinToys kesämeeting 47 Kerhoesittely Toyota Club of Finland ry 48 Projekti: Japanin nelonen Osa 3: Kohti uusia haasteita 52 LED harrasteautossa 2000-luvun valaisintekniikkaa 56 Autolla Roomassa SPINNERI SAKSASSA: 57 Autos in Deutscland 58 BMW Museum 61 Deutsches Museum 64 Muutamia muita ideoita Saksan matkaajille 66 Krisse & Keksa Saksanmatkailua 67 Seuraavassa numerossa Maistiaiset seuraavasta numerostamme 32 Artikkelimme Chevrolet Impala on toiminut uutena edustusautona Vaasassa. Huhuja ... TÄSSÄ NUMEROSSA 5 Tässä numerossa 6 Kuusipyttyinen Toyota Celica RA23 ’77 13 Tapahtumat Tulevat kotimaiset tapahtumat 14 Geiger Counter Chevrolet Camaro SS 20 Uutisia ... Nyt pelin henki on aivan toisenlainen... 58 52 5 Spinneri 4/2011
Mistä palasista Matti on Celicansa kasannut, sen kerromme sinulle seuraavassa. Kyllä, miehellä ... Vaikka äkkiseltään katsottuna tuo kyseinen auto ja nyt esiteltävä mallikaimansa näyttävät samasta muotista leivotuilta, ovat ne itse asiassa melko monessa asiassa aivan eri autoja. Celica koki ensimmäisen suuremman faceliftin vuonna 1975. Tämän vuoden Tuning Car Show’sta kotiin lähti TOP10-palkinto. tai siis pojalla oli mittarissa vasta seitsemän vuotta. Auto oli sukujuuriltaan TA22 mallinen. 145-hevosvoimainen, Yamahan suunnittelemalla DOHC-kannella tehostettu 18RG moottori lisättiin valikoimaan vuonna 1973. Faceliftatun Celican keulan ilme muuttui hieman, samoin kuin kojelauta koki pienen päivityksen. palkinnon, ulkoasu-luokan 2. Mummo antoi Matille peltoautoksi Toyota Timangi 1000:en. Ehkä kaikista huomaamattomin, mutta omalla tavallaan merkittävin muutos oli kuitenkin akselivälin muutos; aiempi 2400 millimetrin akseliväli kasvoi 2500 millimetriin. Tyylipuhdas, nykyaikaisella tekniikalla varustettu muodokas Celica on jotain sellaista, mistä monet meistä pitävät – ikäluokasta riippumatta. palkinnon ja People’s Choicen. Konehuoneen puolella muutokset jäivät US-malliin tarjolle tulleeseen 2,2-litraiseen 20R-moottoriin (RA29). Hypätään näin alkuun jälleen kerran aikakoneeseen ja matkustetaan tällä kerralla vuoteen 1984. Suomeen RA23/TA28-mallia ei kuitenkaan virallisen maahantuojan kautta tuotu ensimmäistäkään kappaletta. Samana vuonna esiteltiin Japanin markkinoille uusi korimalli, Liftback (RA25/ TA27), joka muistuttaa monelta osin 70-luvun alun Ford Mustang Fastbackia. AIKAA ENNEN CELICAA Kemiläisen Matti Vahtolan Celica RA23 on herättänyt monien huomion. Oulun Hifi & Tuning Show’ssa 2010 auto nappasi tekniikka-luokan 1. PaEdellisessä numerossamme esittelimme vuosimallin 1971 Toyota Celican. Moottorina näissä malleissa käytettiin nelisylinterisiä bensiinimoottoreita, joko 1,4ja 1,6-litraisina (TA20/22) tai 1,9ja 2,0-litraisina (RA20/21). Kasvojenkohotuksen saanut malli ristittiin Coupen osalta TA/ RA23:ksi, moottorista riippuen, ja Liftbackin osalta TA28/RA28:ksi. Sillä tuli sitten serkkupojan ja kavereiden kanssa möyrittyä pitkin isovanhempien peltoja ja harjoiteltua autolla ajamista. Teksti ja kuvat Jari Sjöman, projektikuvat Krstian Tuokkola Toyota esitteli TA22ja RA20-mallit vuonna 1970. Spinneri 4/2011 6. Tuolloin 7-vuotias Matti sai ensimmäisen autonsa
7 Spinneri 4/2011
Timangikin vaihtui Lada 1200 L:ään, jonka Matti osti puoliksi kaverinsa kanssa Kemijoen jäälle tehdyllä jääradalla ajamista varten. Huomaa nukattu tulppakansi ja öljytikunkahva! ri vuotta myöhemmin pihaan ilmestyi Matin ensimmäinen mopo, Helkama S. Holset HX40 ahtimen imupesä on kiillotettu käsityönä, pakopesä (ja downpipe) puolestaan pinnoitettu Tech Line -keraamipinnoitteella. Myöhemmin Helkama sai väistyä ajanmukaisemman ja viritysystävällisemmän Suzukin tieltä, joka puolestaan antoi tilaa kevytmoottoripyörälle – vauhti kun viehätti Mattia jo tuolloin. Koriltaan auto oli Matin sanoin melko laho; matkustamon jalkatilasta paistoi maantie useammasta ”Konehuoneessa lepäsi vakiokuntoinen, 1968-kuutioinen 18R moottori...” Spinneri 4/2011 8. Matin toimesta moottoriin vaihdettiin avarrettu kansi, nokka-akseli, peltisarja sekä Dell’Orto -sivuimukaasuttimet. Työmatkalla vastaan tullut harmaa Toyota Celica kuitenkin herätti mielessä ajatuksia... Myös neliportainen vakiovaihteisto korvattiin viisipykäläisellä. Konehuoneessa lepäsi vakiokuntoinen, 1968-kuutioinen 18R-moottori, jonka perästä löytyi viisiportainen W50-manuaalivaihteisto. Etuvetoisuus ei kuitenkaan ollut se mitä Matti halusi, joten Datsun myytiin ja tilalle hankittiin vuoden 1985 Ford Sierra Laser 1.6 L. Konehuoneen viimeistely on viety erittäin korkealle tasolle, vaikka hieman ahdasta onkin. Auto oli tuotu jo Suomen puolelle, mutta sitä ei oltu vielä rekisteröity Suomeen. KAKSI LISÄPYTTYÄ Harrasteautoilun pariin Matti palasi pienen mutkan kautta, aloitettuaan rakentamaan Corolla KE20:sta sprint-kilpuria. Vuonna 1995, ajokortin saatuaan, Matti hankki ensimmäiseksi “oikeaksi” autoksi itselleen Datsun 100A:aan. Merkkivalintaan saattoi vaikuttaa se, että Matti työskenteli tuolloin paikallisen Toyota-jälleenmyyjän huollossa ajoneuvoasentajana. Sierra vaihtui arkisempaan ajoon paremmin soveltuvaan uudehkoon Toyota Corollaan, se taas aivan uuteen Toyota Avensikseen. Auton edellinen omistaja, Matin hyvä ystävä, oli vaihtanut alkuperäisen 998-kuutioisen moottorin tilalle uudemmasta Cherrystä lähtöisin olleen 1397-kuutioisen moottorin. Alustaa parannettiin nelilinkein tuetulla Volvon perällä. Kuten monella muullakin harrastajalla, muuttuvat elämäntilanteet vaikuttivat myös Matin harrastustoimintaan. Sata-amperisella tuli kokeiltua kiihdyttelyäkin; parhaat ajat olivat 15 sekunnin luokkaa. Tähänkin autoon oli edellisen omistajan toimesta vaihdettu moottori, nyt vauhdista vastasi 2,0-litrainen OHC. Päivänä eräänä ajatukset saivat uutta pontta, kun blocket.se -sivustolle tupsahti kesällä 2007 myyntiin Celica RA23 ‘77. Celicaa piti tottakai lähteä katsomaan. Yli-Torniolaisen omakotitalon pihalta löytyi täysin alkuperäiskuntoinen Celica. Kesken jäänyt projekti löytyy vieläkin Matilta. Näitä kolmea menopeliä voidaan pitää jo ensimmäisinä nykäyksinä harrasteautomaailmaan, vaikka todellisen askeleen ottamiseen olikin vielä pitkä matka. Autoon asennettiin tietysti turvakaaret
Urakkaa helpottaakseen Matti osti toisen Celican peltiosien luovuttajaksi. Tämän jälkeen auto tuotiin suoraan tallille – varsinainen projekti voitiin aloittaa. Celica purettiin nippeleiksi. Ulkoinen, HKS-tyylinen hukkaportti on varsin järeän oloinen ja kokoinen. Ensimmäiseksi auto käytiin näyttämässä katsastuskonttorilla. Peltihommia pelkäävän olisi kannattanut jättää Celica myyjälle, mutta Matti päätti ottaa haasteen vastaan. 450x300x76 millinen intercooler on ihka-aito kiinavalmiste. Pahimmat ruostevauriot korjattuaan ja ajovaloumpiot vaihdettuaan Matti vei Celican uudelleen konttorille ja sai auton rekisteröityä. Moottoriöljyn lämpötilan pitää kurissa erillinen, Toyota Suprasta lähtöisin oleva öljynlauhdutin. Uustuotantona peltiosia 70-luvun Celicoihin on tarjolla tänä päivänä varsin vähän, eikä RA23:sen kohdalla tilanne oli lainkaan parempi. kohdasta, helmat samoin kuin pyöräkaaret olivat pehmenneet, varapyöräkoteloonkin ruoste oli pesiytynyt terhakkaasti eikä tuulilasin ympäristökään, etulokasuojien ja konepellin tavoin ollut selviytynyt korroosiolta... Selvää visiota siitä, millaisen hän autosta haluaisi, ei Matilla ollut, Spinneri 4/2011 9. Celica oli toisaalta sikäli kiitollinen lähtökohta, ettei sitä ollut kukaan mennyt vielä räpeltämään. Tullausasioiden ohessa haettiin ikään kuin “vikalista”, jonka perusteella oli helpompi korjata katsastusta ajatellen pakolliset kohdat. Sen ja Nissan S14:sen syylarin välissä on sähköflekti
vaan projekti toteutettiin enemmänkin reaaliaikaisten ideoiden pohjalta. Joskus aiemmin ajatuksena pyörinyt 1JZ-GTE -moottori heräsi uudelleen eloon – mahtaisiko 2492-kuutioinen suora kutonen mahtua Celican keulalle. Keulapalan mukana tuli toki auton alkuperäinen moottorinohjaus, mutta sen hyödyntäminen ei tuntunut hyvältä idealta. VAIN YKSI AHDIN Ensimmäinen haaste oli tietysti saada kutonen sopimaan Celican keulalle. Toisaalta uusi moottori ei nielisi euroja kunnostukseen lainkaan, sillä kilometrejä sille oli ehtinyt kertyä vain reilut satatuhatta. Moottorin suorituskykyä oli tarkoitus parantaa, joten tässä yhteydessä alkuperäiset suuttimet vaihdettiin eBayn kautta hankittuihin Siemens 650 cc/min suuttimiin. Tämän johdosta vähän ajettuja moottoreita on tarjolla kohtuulliseen hintaan. Kutos-kuume oli sen verran kova, että kiusausta ei voinut vastustaa – Matti osti pätkäistyn auton, vaikka tiesi hankinnan tuovan lisäkustannuksia. Koska Celica oli alunperin kaasutinmoottorilla varustettu, piti polttoainelinjoja päivittää. Tällä muutoksella oli selkeä positiivinen vaikutus auton ohjaustuntumaan. Kun Matti sai vielä vinkin vastaavan moottorin sovittamisesta Celica RA23:seen, päätti hän laittaa sopivan tekniikan etsintään. Etupalkki vaihdettiin Carina TA14:sen palkkiin, koneenkorvakkeet suunniteltiin ja toteutettiin omatoimisesti. Lisätilaa saatiin siirtämällä akku takakonttiin. RA23 antaa vanhempaa mallikaimaansa paremman lähtökohdan, kiitos pidemmän keulaosan ja siten hieman tilavamman konehuoneen. Tovin hakemisen jälkeen tarjolle tulikin vuosimallin 1995 Toyota Chaserin keulapala, mikä sisälsi kaiken olennaisen, aina vaihteistoa myöten. Samassa yhteydessä alkuperäinen kierresimpukkaohjaus korvattiin Corolla KE70:n hammastangolla. Matin kaverilla sattui olemaan sopivasti kaupan Haltech E6X moottoriohjaus, joten asiaa ei tarvinnut pitkään miettiä, Haltechin tarjotessa vakioboxia selvästi paremmat lähtökohdat säädettävyyden osalta. Käytännössä Matti rakensi kokonaan uuden polttoainejärjestelmän; alkuperäisen tankin yhteyteen integroitiin kaksilitrainen välisäiliö ja polttoaineensyötös10 Spinneri 4/2011. Moottorin osalta ensimmäisenä vaihtoehtona mielessä pyöri ahdettu 18R-G, mikä ajatus kuitenkin kuivui, sillä ahtokäyttöön sopivia osia oli tarjolla vähänlaisesti. Alkuperäisestä moottorinohjauksesta ei loppujen lopuksi hyödynnetty oikeastaan mitään, johtosarjankin Matti toteutti itse hyödyntäen Haltechin mukana tullutta johtosarjaa. Seuraava mietintämyssyä kaipaava työvaihe oli moottorinohjaus. Jo valmistunut Corolla GT:n taka-akselikaan kun ei enää tulevassa kokoonpanossa tulisi riittämään. Toyota on käyttänyt tätä kaksoisahdettua moottoria muun muassa Supra MkIII:ssa, Soarerissa sekä Crownissa
”Joskus ajatuksena pyörinyt 1JZ-GTE moottori heräsi uudelleen eloon...” tä vastaamaan asennettiin kaksi Walbron 255 polttoainepumppua. Pisteeksi iin päälle öljyjen liiallista lämpenemistä hillitsemään asennettiin Toyota Supran öljynlauhdutin. Jäähdytyksestä vastaamaan valjastettiin Nissan 200 SX:ään suunniteltu alumiininen syylari. Moottoria päivitettiin vielä menneenä talvena. Etuistuimet, Recaro Speedit, on verhoiltu uudelleen. Ahtoputken, pakosarjan ja pakoputkiston (3”) Matti teki itse, ainoastaan pakosarjan laippa leikkautettiin ammattilaisella. Ahtimen pakopesä, pakosarja ja downpipe käsiteltiin keraamisella TechLine-pinnoitteella. Holsetille löytyi konehuoneesta huomattavasti luontevampi sijoituspaikka. 11 Spinneri 4/2011. Matti ehti rakentaa alkuperäisille CT12A turboahtimille uuden pakosarjan ennen kuin tallikaveri tarjosi hänelle ostettavaksi Holset HX40 turboa. Samassa yhteydessä myös takaistuin verhoiltiin samalla kankaalla. Näiden välistä taas löytyy SPALin valmistama kookas (14”) sähkötoiminen flekti. Sen eteen asennettiin järeähkön kokoinen välijäähdytin. Dumpvalven Matti tilasi “mittojen mukaan” Pate Racingilta. Kojelaudan yläosa on nukattu ja alkuperäiset jalopuukoristeet on vaihdettu tyyliin sopivampaan hiilikuitujäljitelmään. Ajatus tupla-ahtimien korvaamisesta yhdellä hieman kookkaammalla ahtimella tuntui monelta kantilta katsottuna hyvältä, joten kaupat syntyivät. Netistä löytyi ahtimen kaveriksi sopivan hintainen, 60-millinen HKS-replica hukkaportti sekä eiminkään-merkkinen intercooler. Polttoainelinjat toteutettiin 0,5 tuuman teräspunosletkusta. Matti katsoi niiden kuitenkin sopivan kevyeen harraste-Celicaan, ahdettu kutoskone kun tarjoaa joka tapauksessa tukevan alaväännön. Alkuperäiset nokka-akselit korvattiin BrianCrowersin 272-asteisilla kepeillä, jotka on suunniteltu enemmänkin racekuin katukäyttöön. Alkuperäinen mittaristo on korvattu Malloryn kierroslukumittarilla ja Vaporin (mp-)monitoiminäytöllä
Taka-akselin rummut saivat väistyä Nissan 200SX:n levyjen ja Toyota Avensiksen satuloiden tieltä. Lisää tällaisia, kiitos... Samalla etunavat vaihtuivat Toyota Crownin (RS50) viisipulttisiin. Välityssuhde on tiheähkö 4,30:1. Kardaanin Matti teetti mittatilauksena. Idea tulevasta väristäkin oli ehtinyt muhia Matin mielessä jo hetken aikaa. Ruostevauriot saatiin korjattua ja uusia tai hyväkuntoisia osia kerättyä vaurioituneiden korvaamiseksi. Eteen asennettiin Corolla TE51:sen kallistuksenvakain, taakse puolestaan säädettävä panhard-tanko. Ovipahvien verhoilut olivat hyväkuntoiset, joten niitä ei tarvinnut vaihtaa, huolellinen puhdistus riitti. Etuakselin levyt korvattiin Wilwoodin 300 millisillä, jäähdytetyillä levyillä. Jarrupääsylinteri on Supra MkIII:sta, tehostin sen sijaan Celican alkuperäinen. Työsylinteri on Quarter Masterin valmistama. Samoja komponentteja käytetään tiettävästi myös Nascar-autoissa! Myös vauhtipyörä vaihdettiin hitech -malliseen, minkä myötä painonsäästöä kertyi peräti 12 kiloa. Muutamien pisteosien hankinnan kohdalla oli yksinkertaisesti vain pakko nostaa kädet pystyyn, ja ryhtyä ehostamaan jo olemassa olevia osia. Tulevaisuudessa etujouset vaihtunevat hieman miedompiin. Alkuperäisen kierroslukumittarin paikalle Matti asensi Malloryn kierroslukumittarin. Tovin taivuttelu kaupan syntymiseen kuitenkin tarvittiin. Tällä on merkittävä vaikutus moottorin herkkyyteen. Musiikki tulee pakoputkesta! Kaiken kaikkiaan Matin Celica on hillittyyn ulkokuoreen kätkeytyvä eksoottinen kokonaisuus, jonka toteutus on tehty järkibudjetilla. Hän oli bongannut paikallisen Mazda-jälleenmyyjän esittelyauton, jonka pintaa koristi Spiritual Green -väri. Samalla kankaalla verhoiltiin myös alkuperäinen takaistuin. Etupään joustintuet korvattiin coilovereilla, mikä mahdollistaa sekä jousituksen jäykkyyden että korkeuden säätämisen. Maalaustyö teetettiin alan ammattilaisella. Sanomattakin on selvää, että Celican suorituskyky oli aivan uudella tasolla. Huomiota herättävän sävyinen vihreä väri herätti myös Matin huomion. HENGELLINEN VIHREÄ Tekniikkatöiden sivussa etenivät myös korityöt. Ajovalot vaihdettiin uusiin, samoin parkkija suuntavalojen lasit. Huomioitavaa on, ettei Matin Celicassa ole lainkaan äänentoistolaitteita. Nyt tehoviisari pysähtyy 610 hevosvoiman ja vääntöviisari 757 newtonmetrin kohdalle! VOIMAT SIIRTOON Moottorin voimavarat kasvoivat sen verran rajusti, ettei Matti enää luottanut Suprasta adoptoidun, vakiokuntoisen R154-vaihteiston kytkimeen. Itse taka-akseli koostuu Hiacen ja Hiluxin komponenteista. Muun muassa uudet puskurit Matti onnistui ostamaan Suomesta, alan harrastajalta. Nopeusmittarin paikalle puolestaan asennettiin moottoripyörän Vapor-monitoiminäyttö, joka kertoo ajonopeuden, kierrosluvun, ulkolämpötilan ja paljon muuta. Ennen nokka-akseleiden vaihtoa maksimitehoksi mitattiin 491 hevosvoimaa ja -väännöksi 598 newtonmetriä. Pitoa on parantamassa tasauspyörästön lukko. Toteutuksessa hyödynnettiin Supran etuja Hiacen takajokea. Olisi siis ollut vähintäänkin tyhmää jättää päivittämättä auton alusta – jarrut mukaan lukien – moottorin suorituskykyä vastaavalle tasolle. Esimerkiksi takavalot ovat auton alkuperäiset, vaikka vielä toiseenkaan kertaan katsomalla ei uskoisi. Kojelauta, keskikonsoli sekä hattuhylly nukattiin ja kojelaudassa alunperin olleet jalopuukoristeet korvattiin tyyliin paremmin sopivilla hiilikuitusomisteilla. Tilalle asennettiin Tilton Engineerin kaikkein kookkain, 7,25-tuumainen, kolmilevykytkin. Taakse puolestaan asennettiin Mazda 323:sen madallusjouset. Etujousien osalta Matti kertoo valinnan osuneen liian jäykkään vaihtoehtoon, mikä johtui lähinnä siitä, että lähtötilanteessa ei ollut oikein minkäänlaista vertailukohtaa. ”Huomiota herättävän sävyinen vihreä herätti myös Matin huomion...” SPIN N E R I M A G A Z I N E 12 Spinneri 4/2011. Iskunvaimentimiksi Matti valitsi eteen Bilsteinit ja taakse TRD:t – molemmat ovat säädettävissä mieltymyksen ja ajotilanteen mukaan. EBC:n GreenStuff paloja puristelemaan valittiin Outlawin nelimäntäiset satulat. Osat löytyivät Toyota-jälleenmyyjän kautta. Alkuperäiset jarrut joutivat romukoppaan. Ulkoasun viimeistelevät American Racingin Torq Thrust II 7x17tuumaiset vanteet, joiden päälle on kietaistu 205/45-17 Falkenit. Ohjaamossa alkuperäiset istuimet korvattiin käytettynä ostetuilla Recaro Speed -istuimilla, joiden verhoilu uusittiin
Palvelun tuottaa ePaper Finland Oy. Ratkaisu on digilehti! Varastostamme loppuneita numeroita on nyt mahdollista ostaa sähköisinä versioina eli ns. lehden sisällysluetteloon! Artikkeleihin on lisätty aktiviisia toimintoja, mm. 045 120 7721 24.-25.9.2011 Petrol Circus Helsinki, Messukeskus www.petrolcircus.fi 24.-25.9.2011 X-treme Car Show Helsinki, Messukeskus www.x-treme.fi ••• 8.10.2011 October Swap Meet Tampere, Teivon ravirata www.fhra-tre.net ••• 24.-27.11.2011 Helsinki Motor Show Helsinki, Messukeskus www.helsinkimotorshow.fi 25.-27.11.2011 VM Motorsport Show Helsinki, Messukeskus www.motorsportshow.fi KERHOT & TAPAHTUMAJÄRJESTÄJÄT HUOMIO!!! Ilmoittamalla toimitukselle tapahtumastanne hyvissä ajoin varmistatte näkyvyyden Spinnerin maksuttomalla tapahtumapalstalla. Tapahtumakalenteri on toteutettu yhteistyössä overdrive.fi -sivuston kanssa. DIGILEHTENÄ! 5,13 Spinneri 4/2011. Tiedot kalenteriin voi ilmoittaa joko s-postilla (tapahtumat@spinneri.fi), kirjeitse (Spinneri Magazine, PL 2, 00411 HELSINKI), faksilla (09-8330 6616) tai www.overdrive.fi -sivuston välityksellä. 5,/ numero 365 päivän lukuoikeus Hinta voimassa toistaiseksi, oikeus muutoksiin pidätetään. digilehtinä. pick-nick.com 12.-14.8.2011 Ford-Freak Weekend Ylöjärvi, Haverin lomakylä www.ford-freak.org 13.8.2011 Linnacruising Hämeenlinna, Satulinna www.linnacruising.com 13.8.2011 WHRA Summer Meet Sundom www.whra.net 13.8.2011 BugNic #19 Maarianhamina www.vwklubben.forumup.se 19.-21.8.2011 6th Rautaa Rajalle Inari, Saariselkä www.tunturihotelli.fi/rautaarajalle 20.8.2011 Eura-Huittinen maisematiecruising Eura, S-Market p-alue 20.8.2011 Turku Kustom Show Turku, urheilupuisto www.turkukustomshow.fi 20.8.2011 Loviisa Burnout Loviisa, Neste Ankkurituuli 27.8.2011 Loimington Jamboree Loimaa 27.8.2011 Rautalankaa ja jenkkiautoja Kangasala, Mobilia www.mobilia.fi 27.-28.8.2011 3rd Savo Car, Bike & Tattoo Show Kuopio, Hotelli Puijonsarvi http://savocarbiketattooshow.fi ••• 3.9.2011 Burnout Party Kiikalan lentokeskus www.riversidecruisers.fi 4.9.2011 CCoF ratapäivä Ahveniston moottorirata www.cadillacclub.fi 9.-11.9.2011 C/K Pickup Miitti Tammela http://fsd.foorumit.fi 24.9.2011 Japsistara rompepäivät Vantaa, Koivukylä www.japsistarat.fi/havis.html 24.9.2011 OSHA ry:n ajokauden päättäjäiscruising Oulu, Prisma Limingantulli p. Lehti ei vastaa tietojen paikkaansapitävyydestä. Ulkoasultaan ja sisällöltään ne vastaavat täysin painettuja versiota! Eikä hinta päätä huimaa... Ilmoittaminen näppärästi s-postitse osoitteeseen toimitus@spinneri.fi SPINNERI MAGAZINE Onko jokin etsimäsi Spinneri Magazine loppuunmyyty. 6.-7.8.2011 EuroFord Nordic Maarianhamina www.aff.aland.fi/eurofordnordic.htm 7.8.2011 Harrasteajoneuvo Pick-Nick Forssa, Pilvenmäen ravirata www. Palvelun käyttöehdot luetta vissa osoitteessa www.lehtiluukku.. Ennen ostopäätöstä pääset tutustumaan mm. nettilinkit! Sivuja voi myös suurentaa
Teksti ja kuvat Sami Harju Olen joskus kuullut sanottavan, että bemaristit ovat ajonautiskelijoita. BMW 5 -sarjan vuosina 1981-1987 tehdyt autot tunnetaan merkinnällä E28. Pappa-vaihtoehtona oli 518, jossa oli 1,8-litrainen ja 90-hevosvoimainen kaasutinmoottori, kun taas menevien miesten makuun olivat toista ääripäätä edustavat M-mallit, kirkkaimpana tähtenä 285-hevosvoimainen M5! M535i ei ole sekään ihan perus-Baijeri. Näitä vauhtimalleja on tehty 9 483 kappaletta vuosina 198587. Useimmille nuo lukemat riittävät hyvin, mutta ei Petrille; vaparivoimaa oli saatava lisää. Heinosen Petri nautiskelee ajamisen lisäksi pyrkimällä tekemään autostaan virheettömän – siinä hyvin onnistuen!. VANHA SUOLA JANOTTAA Kannuksessa asustava, päälle kolmekymppinen Petri Heinonen omistaa juttumme BMW:n. Mallimerkinnän mukaisesti moottorina on 3,5-litrainen M30B34, joka on Bemarin tapaan suora kutonen, tarjoillen vakiokuntoisena 218 hp ja 310 Nm. M535i:tä tuotiin myös Suomeen, mutta suurin osa on käytettynä maahan tuotuja, kuten myös tämä yksilö
Auto oli ostaessa hyvässä kunnossa. Sisusta oli täysin ehjä, kuin myös vakiokuntoinen tekniikkakin. Edellinen omistaja oli ostanut auton, korjannut moottorin, ja maalauttanut alkuperäisellä värillä, jonka lakan sekaan oli laitettu mausteeksi kultahilettä. Perimätiedon mukaan Bemu oli jossain vaiheessa maannut vuosia jonkun autoliikkeen takapihalla projektikuntoisena, moottorivaurion seurauksena. Tämä auto olikin hyvillä tehdasvarusteilla, joista M535i:n perusvarusteiden lisäksi mainittakoon mm. Auto oli tuotu käytettynä Saksasta. Autoa on tehty sellaisella antaumuksella, jota on ilo seurata! Bemarifoorumeilla on auton vaiheista monivaiheista kertomusta luettavaksi. Ovien alareunoissa oli kuitenkin alkavaa kuppaa. Vuonna 2007 auto vaihtoi omistajaa ja sai uuden kodin Kannuksesta. harvinainen sähkötoiminen ”tilt-and-slide” lasikattoluukku, ilmastointi, ajotietokone, sähkölasit ja paljon muuta kivaa.. Alettiin metsästää hyväkuntoista, aitoa M535i:tä. Petri työskentelee nosturien parissa Kokkolassa. KERTAALLEEN RAKENNETTU Varkaudesta löytyi vuoden vanhan myynti-ilmoituksen perusteella se unelmien täyttymys. Nuorempana Petrillä on ollut E28 M535i perusvarusteilla, josta kymmenisen vuotta sitten tuli luovuttua, ja kuten monelle meistä käy, alkoi vanha suola janottaa..
Ensin meinattiin päivittää moottorinohjaus toisenlaiseen, säädettävään. Etuja sivuvilkut on myös vaihdettu valkoisiin. Myöskään takavalot eivät ole alkuperäiset. Alkuperäisten arvojen ollessa 218 hp/305 Nm, todettiin viritys onnistuneeksi. Melkoisen maukas paketti siis jo ostohetkellä, mutta jokin siinä ei toiminut Petrin mielestä. Siitä innostuneena Petri hankki E28 M5:n kallistuksenvakaajat eteen ja taakse. Kokkolan Kust Carista hankittiin uudet merkkiosat; konepelti, takaluukku ja etulokasuojat. Kuskin penkin verhoilut oli uusittu jossain vaiheessa, muuten sisusta on alkuperäisessä, uskomattoman ehjässä kunnossa edelleen. Sitten saatiinkin vihiä, että alkuperäistä voidaan myös säätää, joten pitäydyttiin vakioruiskussa, koska haluttiin tietynlaista vanhaa henkeä. Edessä on nyt 26 mm, ja takana 19 mm paksuinen vakaaja. Iskareina toimivat Konin jäykkyyssäädettävät edessä ja Bilsteinit takana. Suuttimiksi vaihdeltiin M3 E36:n vakiot. Muutoksen jälkeen isoimmat kallistukset loppuivat. Rumat aluvanteet korvattiin BBS RC -vanteilla, joilla kokoa edessä 8x17” ja takana 9x17”; ulkonäkö korjaantui heti, onneksi hyvään suuntaan! Webistä löytyi käytetty kansi, joka lähti Kosuselle laitettavaksi; hattu portattiin, tehtiin venttiilityö, Dr. Haapajärveltä Väy”Lopputuloksena 241 hevosvoimaa ja 333 newtonmetriä. Schrick 284 -nokka laitettiin kiinni. Peltisarja vaihdettiin alkuperäisten valusarjojen tilalle. Etuja takapäähän edellinen omistaja on asentanut poikittaistuet. Konehuoneeseen tilattiin uudet äänieristeet, tiivisteitä osteltiin takaluukkuun ja oviin. Alustaakin oli päivitetty H&R -madallusjousin. 16 Spinneri 4/2011. PIENIÄ PARANNUKSIA Jarrut oli vaihdettu alkuperäistä isompiin jo edellisten omistajien toimesta. Yksi keskikokoinen pakettiauto oli täynnä E28-korin osia, kun kuormaa talliin haettiin. Siinä vaiheessa kun kone oli tehty ylös, kävi Petri Kemorassa ajamassa autolla, ja totesi vakio kallistuksenvakaajat melko löysiksi, auto rupesi mutkissa ”kyntämään”. Viritys todettiin onnistukseeksi... TARKKAAKIN TARKEMPAA KORITYÖTÄ Kori otettiin työn alle seuraavaksi, 2011 alkuvuodesta. KUN VAKIO EI RIITÄ Ensimmäinen ulkonäkövirhe päätettiin korjata heti. Alkuperäinen Motronic-ruisku säädettiin Kannuksessa Motorsetin penkissä; lopputuloksena 241 hevosvoimaa ja 333 newtonmetriä
HARVINAISET VANTEET Auton ollessa maalarilla, sattui BTCF-foorumilta silmään myynti-ilmoitus harvinaisista E28:n 17-tuumaisista Hartge-vanteista. Vanteet olivat leveydeltään 8,5” ja 9,5”, ne purettiin osiksi ja kunnostettiin. Petri olisi ostanut uudet ovetkin, mutta niitä ei mistään enää saanut. LOPPUKIRI Oman jännitysmomenttinsa loi se, että auto oli buukattu Helsingin American Car Show’hun keväälle 2011. Pari sataa tuntia meni maalarilla aikaa tehdä auto kuntoon! Värin useista sävyvaihtoehdoista valittiin vaalein mahdollinen, koska autosta ei haluttu missään valossa mustaa. Laatuvaatimuksista johtuen maalari siirsi ennakoitua valmistumisajankohtaa pariinkin otteeseen, koska auto ei vielä ollut maalarin itsensä mielestä virheetön. Lopulta keskiviikon ja torstain välisenä yönä kello yhdeltä oltiin auton kanssa kotitallissa maalarilta juuri tulleena. Moni harrastaja olisi valinnut oikopolun ja mennyt jostain kohdin siitä mistä aita on matalin. rysen Harrin maalaamo otti vastaan haastavan korityön. Helmoista aikaisemmin paikatut pienet ruostevauriot korjattiin kunnolla ja siistimmin. Torstaina iltapäivällä Helsingissä pestiin, puunattiin ja vahattiin auto näyttelykuntoon. Hartgeihin tilattiin uudet ulkokehät, jotka erehdyksenä tulivat puoli tuumaa edellisiä leveämpänä. BMW kiihtyy ja kuski viihtyy... Kaikki pultit uusittiin kiillotetuiksi rosteripulteiksi, vannekeskiöt maalattiin alkuperäisellä sävyllä. Näin ollen vanteet ovat nykyään aiottua leveämmät, ollen edessä 9” ja takana 10”. Auto fiksattiin ja lähdettiin ajamaan Helsinkiä kohti. ja Petri halusi auton nimenomaan maalattavaksi alkuperäisellä sävyllä. Käytännössä vähemmällä pääsi, kun maalasi koko auton, eikä etsinyt samaa sävyä... Renkaiksi kääräistiin 215/45 ja 245/40 Marangonit. Spinneri 4/2011 17. Laatuvaatimukset vanhan BMW:n korityön suhteen olivat kovaa luokkaa, esimerkiksi kaikki ovet purettiin atomeiksi, kaikki saumat avattin, hiekkapuhallettiin ja uudelleenmaalattiin. SanomatAutoa on madallettu sopivasti, ei siis liikaa. Samanlaisia vanteita oli jo aiemmin haaveiltu tilattavaksi ulkomailta. Vaikka edellinen omistaja oli maalannut auton yli asti joitain vuosia sitten, ja maalipinta oli hyvä, maalattiin se nyt osin vaihdettujen uusien osien määrän vuoksi, myös siksi, että aikaisemman maalauksen yhteydessä alkuperäisen Diamantschwartzmetallicin lakkauksen sekaan oli laitetttu kultahilettä. Aamulla kello oli kuusi, kun alettin ihmetellä, mahtuvatko Hartgevanteet autoon alle! Onneksi ne mahtuivat. Koko auto ylimaalattiin uudelleen. Hartge-vanteet on purettu osiksi ja kasattu uudellen leveämmillä kehillä: leveyttä edessä 9” ja takana 10”. Osittainen maalaus olisi ollut miltei mahdotonta tehdä siten, ettei sävyeroja olisi jäänyt
Auto toimii nyt todella hyvin, eikä minkäänlaisia ongelmia ole matkan varrella esiintynyt. Tehoa löytyy 241 hevosvoimaa. Näyttelyssä esiintyminen toi mukanaan useita ostotarjouksia, joista kaikista on kieltäydytty tähän mennessä. Lupaan, että jos joku tuo eteeni siistimmän, ja samalla enemmän voimaa omaavan E28:n, se esitellään lehdessämme! SPIN N E R I M A G A Z I N E Keskeltä puskuria ulos tuleva pakoputkisto antaa ilmoille sopivan miehevät murinat... Upottaa nyt pieni omaisuus vanhan perhesportin kunnostamiseen, varsinkin kun museoikäänkin on vielä kuusi pitkää vuotta aikaa. Siistikuntoinen alkuperäissisusta on hienoa katseltavaa. takin lienee selvää, että taisi uni jäädä vähälle viime päivinä ennen näyttelyä. Kytkimenä on Sachs-racekytkin. Kaiken varalle autossa on kuitenkin kaskovakuutus, jos kaasujalkaa alkaa joskus kutittaa. Vaikka tästä M535i:stä olisi minkälaisia kuvia tahansa, ne eivät koskaan tee oikeutta omien silmien kautta luodulle mielikuvalle. Onhan se niinkin, että kun tarpeeksi ostaa uusia osia, ei ongelmia synny! Radallakin Baijerilaisella on käyty, mutta enää ei taida uskaltaa, sen verran Kemorassa tuli säikähdettyä kerran... SUUNNITELMIA Suunnitteilla on tehdä kellariremontti vielä joskus, vaikka sekin on tehty jo aiemmin. ULTRAKLIINI Tämä BMW on käsittämättömän hienosti tehty laite, ja omistajansa ylpeydenaihe, vaikkei tätä hulluutta kai kavereistakaan kaikki ymmärrä. BTCF-näyttelyosastokin piti vielä saada valmiiksi ennen H-hetkeä. 3,5-litraista konetta on terästetty mm. 18 Spinneri 4/2011. Auto keräsi paljon huomiota kliinillä olemuksellaan. Tulee oikein sellainen tunne, ettei näin tarkasti rakennettu ja pidetty auto kaiketi edes likaannu ajossa... Tarkoitus on siis kasvattaa tilavuutta noin 3,7 litraan ja nostaa puristussuhdetta, eli suomeksi sanottuna lisätä hauskuuskerrointa entisestään. Schrickin nokalla ja virikannella
Osa palautteen antajista pitää jopa todennäköisenä, että ensi vuonna EM-kilpailua ei Suomessa nähdä. Kinnas on helppokäyttöisyyden lisäksi hyvin pitkäikäinen. FHRA ry:kin julkaisi omilla nettisivuillaan asiasta tiedotteen 28. Kierroksen keskinopeus nousi 181,86 km/h. Niitä on saatavilla useista autotarvikkeita myyvistä liikkeistä. NUMERO! GEIGER COUNTER Chevrolet Camaro SS ERILAINEN EDUSTUSAUTO Chevrolet Impala ’71 NUORUUDEN LÄHTEILLÄ BMW M535i JOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT Ford F-150 SVT Raptor SHM Extreme KUUSIPYTTYINEN Toyota Celica RA23 ’77 80. Kaiken kaikkiaan FHRA:n sisällä on kuohunut alkuvuoden aikana enemmänkin. Laadukas kangas ei kulu, eikä sitä tarvitse hoitaa muuten kuin pesemällä ajoittain. Koskaan aikaisemmin Suomessa ei ole ollut saatavilla näin kattavaa alan kuvastoa, kertoo katalogin julkaissut Vannetukku.fi omassa tiedotteessaan. Määrä on sikäli merkittävä, että suomalaisista, omakustanteisista harrasteautolehdistä siihen ovat yltäneet aiemmin vain Mobilisti ja V8-Magazine, jälkimmäinen ennen siirtymistään nykyiselle kustantajalle. lokakuuta 2011. UUTISIA ... Yksilöllisyys, tyylitietoisuus ja sporttinen design ovat Riegerin tavaramerkkejä, jotka ovat tehneet saksalaisesta yrityksestä maailmankuulun. Sillä ikään kuin harjataan puhdistettavaa pintaa yhdensuuntaisin vedoin vastakarvaan, Korrekin tuotepäällikkö Mika Särkelä kertoo. ankka... Vastausta emme kuitenkaan koskaan saaneet, vaikka sitä erikseen pyysimme erityisesti siinä tapauksessa, että uutinen on ns. kesäkuuta. Motiivina irtisanomiselle olisi kirjotuksen mukaan ollut huonosti mennyt kevään American Car Show; näyttelyn kävijämäärä laski selvästi edellisistä vuosista. SPINNERI MAGAZINE Kädessäsi on lehtemme historian 80. Lisätietoja www.vannetukku.fi FYYRALLE ANNETTU PALAUTETTA FHRA:n järjestämä drag racingin EM-osakilpailu heinäkuun alussa on herättänyt runsaasti keskustelua eri nettifoorumeilla. HÖPINÄÄ ... numero. huonoa tiedottamista. Vuodesta 1974 FHRA:n toiminnassa mukana ollut, marraskuussa 61 vuotta täyttävä Martti ”Luppe” Luoso on toiminut viime vuosina projektipäällikkönä. HÖPINÄÄ ... Nyt lemmikkieläinten karvoista sekä nukasta, pölystä ja hiuksista pääsee helposti eroon Korrek karvanja nukanpoistokintaalla. Alastaron moottoriradan alueella lauantaiiltana riehunut ukkoskuuro vaurioitti kiihdytysradan ajanottolaitteistoa, minkä johdosta kilpailu pääsi jatkumaan sunnuntaina vasta kello 14:45 – liki viisi tuntia aikataulusta myöhässä. UUTISIA ... KUULUMISIA ... UUTUUKSIA ... Lähes 500-sivuinen värikäs lukupaketti sisältää tämän hetken trendikkäimmät ja laadukkaimmat korisarjat useimpiin saksalaisiin autoihin. Yritys aloitti helmikuussa Rieger Tuning -korisarjojen maahantuonnin, minkä myötä Suomesta tuli Rieger-maa lukuisten muiden maiden joukkoon. KUULUMISIA ... TUE KOTIMAISTA! TILAA SPINNERI! • Saksassa: BMW Museum, Deutsches Museum... RIEGER TUNING JÄTTIKATALOGI Legendaarinen Rieger Tuning -jättikatalogi on nyt saatavilla ensimmäistä kertaa Suomessa. 20 Spinneri 4/2011. Katalogi on tarkoitettu erityisesti saksalaisten autojen viimeistelystä kiinnostuneille harrastajille. UUTUUKSIA ... HUHUJA ... Luotettava taho kuitenkin vahvisti tiedon oikeaksi. Jo ennen tuota, vuonna 2013, juhlitaan lehden 15-vuotista taivalta. ASIAA ... Uutinen on sen verran iso, että toimituksemme lähetti FHRA:lle tiedustelun asiasta. HUHUJA ... KYYTIÄ KARVOILLE JA NUKALLE Karvoja ja nukkaa ei tahdo saada auton penkeistä imurilla kunnolla pois, mutta vaatteisiin ne tarttuvat sitäkin helpommin. Paikan päällä olleet – niin katsojat kuin kilpailijatkin – ovat kritisoineet mm. Higginsin suorituksen kovuutta korostaa se, että hän ajoi ennätyksen ilman ainoatakaan harjoituskierrosta. KAKSI NUORTA KUOLI AUTON ULOSAJOSSA ESPOOSSA MARTTI ”LUPPE” LUOSO IRTISANOTTU Kesäkuun puolivälin jälkeen ilmestyi Overdrive.fi -foorumille nimimerkin FuryIII ’71 kirjoittama viesti, jonka mukaan Martti Luoso olisi irtisanottu Finnish Hot Rod Association ry:n palveluksesta. • Vauhtia radalla: Street Slide, Historic Race • Nykyteknologiaa: LED harrasteautossa MONIPUOLISIMMAN KOTIMAISEN HARRASTEAUTOLEHDEN 80. Karvanpoistokinnas on erittäin helppo ja näppärä käyttää. Higgins kiersi radan vakioviritteisellä Subaru STI:llä aikaan 19 minuuttia ja 56,7 sekuntia. Karvanja nukanpoistokinnas maksaa noin 6-7 euroa. Numeron 6/2014 myötä saavutetaan 100 julkaistun irtonumeron raja. Epätasaisuuksia ja hyppyjä käsittävän asfalttiradan edellinen ennätys oli 21 vuoden takaa, kun britti Tony Pond saavutti Rover 827 Vitessellä yli kaksi minuuttia hitaamman ajan noin 160 km keskituntinopeudella. Sen voi huoletta pestä pesukoneessa 40-asteisessa vedessä, kunhan ei käytä valkaisuainetta sisältävää pesuainetta tai huuhteluainetta. Tiedotteen mukaan Martti Luoson työsuhde päättyy 29. ASIAA ... Toimituksemme toivoo, että ongelmat saataisiin hallintaan ja yhdistyksen toiminta voisi jatkua entistä parempana. Lisätietoja www.korrek.fi MAN-SAAREN VALTIAS Brittiläinen rallikuljettaja Mark Higgins murskasi Subaru STI Racingillä Man-saaren legendaarisella 60,83 km mittaisella maantieradalla 21 vuotta vanhan autojen kierrosaikaennätyksen yli kahdella minuutilla
Se on persoonallinen ja näyttävä design-rengas, jonka muotoilussa ja kuvioinnissa kauneus ja tyyli ovat kiinteä osa uusimman rengasteknologian avulla kehitettyä turvallisuutta, kestävyyttä ja korkean luokan suorituskykyä. Harjoitusten sekä aika-ajon nopein oli CRSC Finland eli Cosworth RS Club of Finlandin joukkue. vRS Club of Finland 9. HUHUJA ... Spinneri Magazine 8. X-TREME CAR SHOW RETROILEE! X-treme Car Show kokoaa yli 20 eri teemaa edustavat erikoisautot esille Helsingin Messukeskukseen 24.-25. ASIAA ... Vuonna 1920 tai aiemmin käyttöönotettuja liikennekäytössä olevia ajoneuvoja oli vuodenvaihteessa rekisterissä 46, joista henkilöautoja 30, moottoripyöriä 10, traktoreita 4 sekä pakettija kuorma-autoja molempia yksi. Vuoden 2010 lopussa museoajoneuvoja oli rekisteröity 32 147 ja niiden keski-ikä oli 45,1 vuotta. syyskuuta. Konkurssin johdosta Spinneri Magazine joutuu etsimään uuden yhteistyökumppanin Spinneri 200 Endurance -kilpailuita ajatellen. Lisätietoja www.vannetukku.fi 21 Spinneri 4/2011. Aivan kilpailun loppumetreillä, kierroksella 177, tiimimme joutui kuitenkin toteamaan takana hiillostaneen PuKaMoKe joukkueen nopeammaksi. Itse kilpailussa näytti alkuun siltä, että CRSC Finland sanelee tahdin. Sille tehdään parhaillaan viisi vuotta kestävää uudelleenrestaurointia. Varikolle Jari joutui ajamaan kierroksella 33; edellisessä kilpailussa hän ajoi putkeen liki 90 kierrosta! Seuraava muutos kärkikahinoissa tapahtui kierroksella 129, kun 4V Team ohitti CRSC Finlandin, Spinneri Magazinen pitäessä tiukasti kiinni kolmannesta sijastaan. Audi Club of Finland 2. Liikennekäytössä niitä oli 31 887. Lisätietoja www.x-treme.fi UUTISIA ... Uusi sopimus on määräaikainen vuoden 2014 loppuun asti, minkä jälkeen se jatkuu toistaiseksi voimassaolevana. Le’Marera Team 11. PuKaMoKe 7. Olka-alueen vahvat ja leveät kuviopalat lisäävät sivuttaispitoa ja vakautta kaarreajossa. X-treme Car Show:hun bussi osallistuu valtavana entisöintiprojektina, joka valmistuu muutaman vuoden kuluttua. Mukaan oli ilmoittautunut 12 joukkuetta. Futurliner on harvinainen demobussi, jota General Motors käytti 1930-1950 -luvuilla omien automalliensa esittelykiertueilla. HUHUJA ... TRIPLAVOITTAJA TURUSSA Ruotsin Norrtäljessä kesäkuun alussa järjestetyssä Custom Bike Show:ssa kolmoisvoittoon nousseen suomalaisen Lasse Tirkkosen Harley Davidson chopper on nähtävillä Turussa 20. Mirri Team Spinneri 200 Endurance -kilpailuita pyritään järjestämään jatkossakin, 1-2 kertaa vuodessa. Keskiosan yhtenäinen kuviopala vakauttaa ajoa korkeissa nopeuksissa ja lyhentää renkaan vasteaikaa. Ostaja vetäytyi kalkkiviivoilla, eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa toiminta, kertoo Robert Lappalainen. Näyttelyn Retro ja Vintage -teema-alueiden helmi on ensi kertaa Suomessa nähtävä Futurliner-bussiprojekti. 4V Team 5. kesäkuuta 2011. Tiedotamme tulevista kilpailuista verkkosivuillamme, osoitteessa www.spinneri.fi/spinneri200/ Kuva: Tero Pänttönen Kuva: Tero Pänttönen Kuva: Classic Motor ROADSTONE N9000: URHEILULLISEN KAUNIS DESING-RENGAS Yksi vuoden tärkeimmistä rengasuutuuksista Suomessa on Vannetukku.fi:n maahantuoma Roadstone N9000. toukokuuta Kart’in Clubin radalla Helsingissä. Kierroksella 16 oman joukkueemme ajovuorossa ollut Jari Sjöman onnistui ohittamaan 4V Teamin kuljettajan. Tapahtuma on drive-in -muotoinen näyttely kustomoiduille autoille sekä moottorija polkupyörille. Tässä lopulliset tulokset: 1. Cons Team 10. Vuodesta 1927 lähtien rekisterikilpiä valmistanut Helsingin vankila jatkaa Erich Utsch AG:n alihankkijana. Romurekka.fi 12. Vuodesta 1999 lähtien toiminut yritys on asetettu konkurssitilaan 16. Vanhin liikennekäytössä oleva henkilöauto on ajoneuvoliikennerekisterin mukaan otettu käyttöön vuonna 1900. Renkaassa on neljä leveää pitkittäisuraa, jotka poistavat vettä tehokkaasti ja vähentävät vesiliirron riskiä suurillakin nopeuksilla. Lehtemme oma tiimi nousi aika-ajon perusteella kolmanteen lähtöruutuun. Etsin pitkään ostajaa ja rahoittajia. ASIAA ... Toiseksi kiivainta tahtia rataa kiersi edellisen kilpailun voittanut 4V Team. UUTUUKSIA ... Veturiessoilijat ry 3. Kaikista rekisterissä olevista ajoneuvoista museoajoneuvojen osuus oli 0,6 prosenttia. Yrityksen perustaja ja omistaja on autourheilupiireistä tuttu mies, Robert Lappalainen. KILVISTÄ UUSI SOPIMUS Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi ja saksalainen Erich Utsch AG ovat allekirjoittaneet uuden sopimuksen rekisterikilpien valmistamisesta ja toimittamisesta yrityksen voitettua tarjouskilpailun. Pääkaupunkiseudulla toimii enää kaksi sisäkarting-rataa, VM Karting Center Vantaan Myllykylässä ja Formula Center Helsingin Myllypurossa. HÖPINÄÄ ... Lisätietoja www.turkukustomshow.fi SPINNERI 200 ENDURANCE II TULOKSET Kautta aikojen toinen Spinneri 200 Endurance -kilpailu ajettiin 28. KONKURSSI Spinneri 200 Endurance -karting kilpailuiden näyttämönä toimineen Kart’in Clubin taustalla oleva Redaktio Oy on ajautunut konkurssiin. Kart’in Clubin konkurssi (katso viereinen uutinen) kuitenkin tarkoittaa sitä, että jatkossa kisat ajetaan jollain toisella radalla. Team Auli 4. CRSC Finland 6. UUTISIA ... Erich Utsch AG on toimittanut rekisterikilvet suomalaisiin ajoneuvoihin vuodesta 2006 lähtien. MUSEOAJONEUVOJA REKISTERISSÄ YLI 32 000 Museoajoneuvojen määrä on viime vuosina kasvanut vuosittain noin 6 prosenttia, selviää Liikenteen turvallisuusvirasto TraFin tilastoista. KUULUMISIA ... Futuristinen Futurliner-bussi oli valmiiksi varusteltu ”show room”, joka kiersi Amerikkaa yhdessä autotehtaiden tuoreimpien malliuutuuksien kanssa. Suomeen Ruotsista saapuva Futurliner on järjestyksessään kahdeksas valmistuneista. Z-urat poistavat tehokkaasti vettä ja parantavat pitoa märällä asfaltilla. KUULUMISIA ... elokuuta järjestettävässä Turku Kustom Show:ssa. HÖPINÄÄ ... Busseja rakennettiin aikoinaan tiettävästi 12 kappaletta, joista valtaosa on kadonnut. UUTUUKSIA ... Heidän kannassaan roikkui 4V Team ja kolmatta paikkaa itsellään piti Spinneri Magazine. Jari ajoi kuitenkin voimakkaan vatsataudin ja kuumeen heikentämänä; miehestä loppuivatkin mehut jo 30 kierroksen kohdalla ja 4V Team nousi takaisin toiselle sijalle
Uuden pakoputkiston myötä auton käyntiääni kuulostaa taivaalliselta. Kaikki paikalla olijat tuijottavat Geiger Carsin Camaro SS:ää. Teksti ja kuvat Nick Hall, käännös Hanna Kalmari ja Jari Sjöman Mutta me emme ole nyt Detroitissa, emme edes Amerikan Yhdysvalloissa, vaan Münchenin kaupungissa Etelä-Saksassa. Ja sitä maailma tuntuu himoitsevan juuri nyt. 22 Spinneri 4/2011. Corvette taas edustaa todellista hard corea mekaanisesti ahdettuine moottoreineen ja manuaalivaihteistoneen. Vain muutamia vuosia sitten tätä herkkua ei ollut saatavissa, ei ainakaan suoraan Euroopasta, mutta nyt kaikki on toisin. Euroopassa on ollut tapana suhtautua amerikkalaisiin autoihin hyvin varauksellisesti, jopa halveksuen niitä – jokaista mallia. Artikkelimme Camaro toimitetaan Edelbrockin E-Force Supercharger remmiahtimella terästetyllä LS3 moottorilla, josta tehoa irtoaa 560 hevosvoimaa. Nyt nuoremmat asiakkaat ovat kuitenkin ruvenneet hamuamaan uusimman sukupolven ponycareja – jopa enemmän kuin mitä autoja on pystytty Eurooppaan tuomaan. Uuden Mustangin ja Camaron myötä terve järki on voittanut monien kohdalla myös tällä puolen Atlantia. 6,2-litrainen V8 puraisee vihdoinkin yhtä kovaa Limenvihreä mekaanisella ahtimella ja korisarjalla varustettu Camaro SS, kyljessään pahaa enteilevät numerot 1 ja 3, keräisi katseita Detroitin alakaupungissa. Karl Geigerin putiikki kääri aiemmin voittonsa pääasiallisesti myymällä Hummereita jalkapalloilijoille. SUPERCHARGED Boss Mustang, Charger ja Camaro ovat oikeasti hyviä, tämän päivän automalleja. Corvette on kuitenkin uurtanut uraa saaden monet katsomaan näitä ison veden takana valmistettuja autoja uudelleen. Geiger ei ainoastaan tuo jenkkimuskeleita Saksaan ja muualle Eurooppaan, vaan se myös virittää niitä
Sitä odotellessamme vietämme tylsän aamupäivän napsien muutamia peruskuvia autosta. Saamme esimakua Camaro SS:stä jokaisissa liikennevaloissa, kun 22-tuumaisille vanteille asennetut Pirelli P Zero Corsa renkaat yrittävät epätoivoisesti hillitä 660 newtonmetrin vääntöä. Eaton Gen VI TVS 2300 ahtimen roottorit ovat samat kuin Corvette ZR1:ssä, mutta Edelbrock on päätynyt käyttämään pidempiä 12-tuumaisia runnereita maksimoidakseen moottorin alaväännön. Münchenin esikaupunkialue ei tietenkään ole paras alue näiden teorioiden testaamiseen, mutta me seuraamme luottavaisin mielin Geigerin opasta määränpäähän – hän ei vaikuta lainkaan huolestuneelta. Teknisesti ajateltuna niitä ei olekaan, mutta jo pienikin kaasunpainallus saa italialaiset renkaat pyörimään eikä luistonestokaan mahda tilanteelle paljoa esittelypäivän olosuhteissa. Mutta kun lopulta pääsen ratin taakse, kytken vaihteen päälle ja annan kaasupolkimelle kunnolla kenkää, voin kertoa, että auto on todellakin, ihan oikeasti nopea. Tämä saa Geigerin ilmoittaman ajan, 3,7 sekuntia nollasta 60 mailiin tunnissa kuulostamaan ihan uskottavalta. Muita mainitsemisen arvoisia asioita ovat alumiini”Renkaat yrittävät epätoivoisesti hillitä 660 newtonmetrin vääntöä... 23 Spinneri 4/2011. Ennen kuin pääsemme kokeilemaan, meidän täytyy odottaa lumen auraamista pois tieltä. Olosuhteet ovat kaikkea muuta kuin ihanteelliset. Määrä on enemmän kuin Mercedeksessä … ja paljon enemmän kuin BMW:ssä. kuin haukkuu! Jos Edelbrockin ilmoittamat luvut ovat lähelläkään todellisia, on tämä kone todellinen haastaja, jonka voisi helposti sekoittaa samaan maailmaan BMW M5:n ja MB E63 AMG:n kanssa. JOPA 290 KM/H Mekaaninen ahdin toimii lineaarisesti, joten moottorin vääntökäyrässä ei pitäisi olla minkäänlaisia piikkejä
24 Spinneri 4/2011
Antavat ne kuitenkin Camaro SS:lle ripauksen uhkaavaa ilmettä esteettisessä mielessä. Vaikka muut eivät paljon huippunopeuksista puhu autojen välisistä eroista johtuen, Geiger arvioi huippunopeudeksi 290 km/h – nopeudenrajoitin poiskytkettynä. TÄYSIN ERILAINEN Mutkissa, hieman tiukemmissakin, kevyet vanteet ja jäykäksi säädetty jousitus eivät täysin paranna Camaron taipumusta aliohjautua. Autoon on haettu uusia muotoja Geigerin korinosilla, joita voi tilata ja asentaa myös jälkikäteen. Moottorin tarjoaman voiman voi tuntea lähestulkoon kehon jokaisella solulla. Mielestäni olisikin oikeudenmukaisempaa verrata sitä esimerkiksi BMW M3:seen tai MB C63 AMG:hen, jotka Camaro päihittää niin tehossa kuin huippu”Moottorin tarjoaman voiman voi tuntea lähestulkoon kehon jokaisella solulla... Ongelmaan on toki olemassa ratkaisu, hieman raskaampi oikean jalan ojennus, mutta auto on silti kömpelömpi kuin eurooppalaiset kilpailijansa. Kokonaisuus on hienoa katseltavaa. Tämä on julma nopeus, mihin pääsyä on edesauttanut Camaron alhainen, 0,37 ilmanvastuskerroin. set hihnankiristimet, bar & plate -tyyppiset välijäähdyttimet, alumiiniset polttoainetukit, 546 cc/ min suuttimet, vapaavirtaussuodattimet ja alumiininen moottorikotelo, joka saa värinsä Geigerin pajalla. Tietenkään Camaro ei ole sisältä yhtä loistelias kuin M5 ja E63 AMG, itse asiassa se on täysin toista lajia. Vinkiksi heille, jotka ovat kiinnostuneet teese-itse -projektista: Edelbrockin verkkosivuilta löytyy runsaasti käyttökokemuksia yksityishenkilöiltä, jotka ovat tehneet asennuksen itse. Jos kuitenkin osaat ja uskallat, voit siis ohjata autoa myös kaasulla, mikä onkin paljon hauskempaa. 25 Spinneri 4/2011. Etuja takaspoilerit, helmalevikkeet ja diffuusori eivät tosin kasvata huippunopeutta todellisessa elämässä kovinkaan paljoa, sillä Camaro ei ole mikään rata-auto, ja yleisessä liikenteessä liian vauhdikkaasti ajaminen käy nopeasti ajokortin päälle
Camaro pysäytetään tehokkaasti ja turvallisesti Brembon jarruilla. Mitäänhän ei tässä maailmassa ilmaiseksi saa. Teho 560 hp, vääntö 660 Nm. nopeudessakin. Eurooppalaiset eivät enää naura amerikkalaisille autoille. Sen vaikuttava, terävä keula työntyy kohti horisonttia, ja leveät hartiat jatkuvat koko auton pituudelta aina pullistuviin pyöräkoteloihin ja lihavaan takamukseen saakka. Tässä autossa ei ole mitään hienovaraista, varsinkaan sen ulkoasussa: Limenvihreässä maalissa ja sporttisessa olemuksessa. Kuitenkin vain harva on valmis maksamaan hitusen enemmän erottuakseen Euroopan valtaväylillä vaeltavasta ruskeasta, hopeisesta ja metallinhohtoisesta lammaslaumasta. Yksi asia on kuitenkin varma. Omapaino 1750 kg. AITO HAASTAJA Valitettavasti Eurooppaan tuonti näkyy Camaron hinnassa. Kun hintaan lisätään vielä 15 000 dollaria muutostöistä, saadaan paperille pelottava loppusumma. Ei ehkä kuitenkaan limenvihreänä… ”Camaro on kuin lihaksi muuttunut, veistoksellinen pala metallia... SPIN N E R I M A G A Z I N E GEIGER CARS CAMARO SS MOOTTORI 6,2-litrainen, mekaanisesti ahdettu V8. Näin vertailtuna Camaro SS:n pitäisi olla valtava hittituote Euroopassa. VAIHTEISTO: 6-portainen manuaalivaihteisto MITAT: Pituus 483,6, leveys 191,8, korkeus 137,7 cm. Perus-SS maksaa noin 50 000 euroa, eli kyyneleet silmiin nostattavat 70 000 dollaria. Camaro on kuin lihaksi muuttunut, veistoksellinen pala metallia. LS3-vinkkelistä on Edelbrockin/Eatonin mekaanisen ahtimen avulla survottu ulos 560 hevosvoimaa. Vaikka narisenkin joka kerta autoon istuessani nostalgiseen verhoiluun yhdistetystä keinonahasta ja kovamuovista, epäkäytännöllisestä syvästä ratista ja upotetuista mittareista, kannattaa kuitenkin muistaa, että Camaro on molempia edullisempi. Edelbrockin pienellä avustuksella Camaro SS on aito haastaja urheiluautojen luokassa. Amerikassa Camaro kuitenkin sijoittuu hinnaltaan samaan hintaluokkaan kuin BMW M3 Euroopassa. KIIHTYVYYS 0-100 KM/H: 3,7 sekuntia HUIPPUNOPEUS: 300 km/h HINTA: 50.000,00 EUR (Saksassa) 26 Spinneri 4/2011 26 Spinneri 4/2011
5,4-litraisen kasin päällä lepää (höpö höpö, tositoimissa se on) Kenne Bellin ruuviahdin. SVT Raptorin vakioalustakin on itsessään erittäin toimiva. Vastaavia käytetään jenkeissä baja-ralleissa. Tammikuussa 2010 suoritetuissa testeissä oli mukana WRC kuljettaja Harri Rovanperä. SUOMI-POIKA HARRI TESTAA Auto on valmistettu jo vajaat pari vuotta sitten. Hurja-Harri keskittyi erityisesti alustan toimivuuden testaukseen Kalifornian aavikolla. Ja sinne nelivetoisella lava-autolla pääsee koko perhe ja harrastetavaratkin mahtuvat hyvin mukaan. Alueita on 4H, 4L ja nelikko taka-akselin täyslukolla. General Tires on suunnitellut 17 tuuman renkaat juuri tätä autoa varten. Vääntöä tästä myllystä irtoaa aika tarkalleen 1000Nm ja se on poijjaat paljon se. Renkaat ovat toki katulaillisia, niistä löytyy DOT-hyväksyntä. Vaikka auto on periaatteessa kilpakäyttöön suunniteltu, se on hyväksytty ja rekisteröity Suomessa liikenteeseen. Sean Hyland Motorsport on lainannut Raptorin moottorin Shelby GT500 Mustangista. HIEKALLA!!!! SHM on muokannut myös vaihteistoa. Niitä myydään vuosittain todella paljon. Gummit ovat jotain ihan muuta kuin paikalliselta Euromasterilta ostetut läskit. Ne ovat itse asiassa prototyypit, jotka on tarkoitettu edellä mainitun Kore Performancen kisatiimiin käyttöön. Sekä softalla että mekaanisesti vahvistamalla. Kuormaautona. Tuon määrän newtoneita kokenut ymmärtää, miksi auton penkeissä on selkänojat. Vakiovaihteisto ei kestäisi näin raakaa vääntöä. Ja tarvittaessa kanadalainen Sean Hyland Motorsport lisää siihen hieman paukkuja niin pellin alle kuin alustaankin. Saman vuoden keväällä auto saapui Suomeen. Pitäähän sitä viikonlopuksi päästä kaupungin hektisestä menosta erämaahan rauhoittumaan. Maittakoon tässä vaiheessa, että auto kiihtyy nollasta sataan 4,5 sekunnissa. Sitä on itse asiassa yhtä paljon tyhjäkäynnillä kuin vakiossa on suurimmillaan. Alumiinisissa kansissa rapsuttaa 32 venttiiliä. Ja sen verran autossa tällä hetkellä on, koska olemme suljetulla alueella testaamassa. Siis niissä, missä ajetaan hiekalla hassun näköisillä maastureilla. 27 Spinneri 4/2011. Kun monet tuskailevat henkilöautojen hyväksyntöjen Teksti ja kuvat Mikko Heimo Pick-upit ovat Ameriikan maalla suosittuja. Se ei tässä tapauksessa ole kuitenkaan riittävä, vaan sinnekin on asentajan sormi koskenut. Tehoa tästä paketista on katukäyttöön ruuvattu 540 villivarsaa, mutta kiitos ohjelmoitavan tietokoneen ja helposti muutettavan ahtimen välityssuhteen, kilpailukäyttöön saadaan noin 750 lämminveristä. Jakovaihteisto on sähköisesti ohjattu, valinta takaja nelivedon välillä tehdään kojetaulun kytkimestä. Perusperhe matkaa perus-Dodge Ramilla, erikoisuutta haluava tilaa Fordilta F150 Raptorin. Eteen on vaihdettu kalifornialaisen Kore Performancen billet-alumiiniset ylätukivarret ja Fox Racingin hydrauliset bumb stopperit. Suomalaista osaamista siis hyödynnetään rapakonkin takana. Joustovaraa alustassa on reilusti yli 30 senttiä
Koska kyseessä on kuitenkin esittelyauto, en uskalla polkea sitä omien kykyjeni äärirajoille. Stereot ovat 500-wattiset ja audiojärjestelmä on varustettu Microsoft Sync -paketilla, mikä mahdollistaa mm. ”Raptor on auto todellisille äijille ja se on kotonaan hiekalla... Ja jos vaihdekeppi on D:llä, vihellys kuuluu myös takarenkaista. EI SUTENÖÖREILLE!!! Takavedollakin auto on varsin mukava ajettava. WOOOOOO OOOOOOOOOOWWWWWWW WWWWWW!!!! Koskaan aiemmin en soralla ole näin hurjasti ajanut. Pintakaasulla tarkoitan kaasun painamista varovasti isolla varpaalla. MP3-soittimen liittämisen auton järjestelmään. Tämä auto on tehty käskettäväksi. Tätäkin ajan omaan tyyliini paljain varpain. Raptor on nimensä veroinen, petolintu. Ohjaus on kevyt, mutta ei tunnoton. Raptor on auto todellisille äijille, ja se on kotonaan hiekalla, maastossa tai metsässä. Ja kaikkea ohjataan ratin painikkeilla. Spinnauksia tietenkin tulee, mutta hyvin se pyörii paikallaankin. Fordin kabiinista vain näkee paremmin ja repsikka istuu vähän kauempana. Olemme suljetulla sorakuopalla ja auton kokeiltavaksemme tarjonnut Sean Hyland Motorsportin maahantuonnista ja hyväksynnöistä vastaava Ilmo Saarela on vapauttanut koko tehoreservin käyttööni. Kuka nyt mäissä hidastaa haluaisi kun tällaisen auton hankkii… SITTEN TOSITOIMIIN… Raptor on yllättävän hiljainen. Pitkälti yli 100 000 euron lasku auton tärväämisestä ei houkuttele itseä eikä varmasti ilahduttaisi päätoimittajaa. Ihan pakko jo vähän kokeilla kaasua. 4,5 sekuntia nollasta sataan ei ole liioittelua. Vähänkään reilumpi painallus saa moottorin viheltämään vinkeästi. Onneksi siitä selviää kaasulla. Ford suorastaan ampaisee matkaan paikaltaan. Vauhti nousee todella nopeasti lähemmäs sataa. 28 Spinneri 4/2011. Tosin kuraisilla saappailla en hyttiin nousisi. Ei siis tarvitse porailla ylimääräisille katkaisijoille erikseen reikiä. Jokainen kuoppa kyllä tuntuu, mutta auto ei irtoa maan pinnasta. Todellinen hauskuus alkaa kun käännän nelivedon päälle. Oranssiin autoon on tehtaalta ruksattu optiona nahkasisustus oransseilla somisteilla. Moottori ei enää kuulosta hiljaiselta vaan ärjyy vihaisesti. Voisin hyvin kuvitella ajavani henkilöautolla. Vaihde suorastaan pamahtaa pienemmälle ja perä irtoaa, koska tehoa on paljon. Renkaat toimivat niin kuin Ilmo on aiemmin kertonut. Se on nimittäin auton hinta. Ilmastointi, sähkölasit ja -penkit ovat normikamaa amerikkalaisessa autossa. Pito on tautinen. Päivän ajelun on tarkoitus olla jotain muuta kuin köröttelyä kaupungin neljän ruuhkassa bensaa säästäen. Sisältä Ford on kuin mikä tahansa paremman luokan nykyauto. Jos Cadillac Escalade tai jopa HUMMER H2 on tehty kaupunkimaasturiksi sutenööreille, niin tämä on jotain ihan muuta. Lisää kaasua. Kojetaulusta löytyy myös valmis paneeli ulkoisille lisävarusteille, esimerkiksi lisävaloille tai muille härpäkkeille. Mittaristo on sporttinen ja sisältää tämän päivän tyyliin ajotietokoneen monitoiminäytön. Tyhjäkäynnillä ja pintakaasulla. kanssa, kuorma-autojen kohdalla kilvitys on hieman helpompaa. Ajan ensin varovaisen totuttelulenkin alueen ympäri. Asfaltilla pito ei ole hyvä, mutta hiekalla tassut toimivat katuslicksien tapaan. Tästä mallista on poistettu käytöstä erillinen OFF ROAD -toiminto sekä alamäkihidastin. Valojen tulee olla E-hyväksyttyjä, hytin takana pitää olla ohjaamon suoja, lavalta löydyttävä kuormalenkit ja valitettavasti nopeus on rajoitettu. Kaikki rekisteröinnin muutostyöt on tehnyt laukaalainen, Ilmo Saarelan luotsaama IS Automotive Oy -niminen yritys. Nelivedolla auto aliohjaa tuntuvasti. Eikä jousitus todellakaan pohjaa missään vaiheessa
29 Spinneri 4/2011
Auto pitää harmikseni antaa takaisin omistajansa käsiin. Eikä tarvitse pelätä jäävänsä kiinni kinoksiin… FAKTAT: Ford F-150 SVT Raptor SHM Xtreme Edition • Iskutilavuus 5408 cm3 • Teho 402 kW (539 hv) • Vääntö n.1000 Nm • Omamassa 2935 kg • Kokonaismassa 3538 kg • Kiihtyvyys 0-100 km/h 4,5 sek. • Huippunopeus 225 km/h Ohjaamo on kuin mistä tahansa nykyautosta. Myös välijäähdytin on nestejäähdytetty. Voima puhuu. Kaksi mustaa vanaa asfaltissa muistuttaa, että kadullakin tehoja on käytössä riittävästi. Konehuoneessa Kenne Bellin ruuviahdin ja massiivinen vapaavirtaussuodatin. Sorakuopan risteyksestä lähtiessä en malta olla kiihdyttämättä. Fordissa on ajateltu mahdollisia ulkoisia lisälaitteita, kuten lisävaloja ja vinssiä. Aika menee yllättävän nopeasti. Varustelistalta ruksattu oranssi tehostepaketti tuo väriä kabiiniin. Konsolista löytyvät valmiit käyttökytkimet. Rauhallista ajoa tästä eteenpäin. Ahtimen ”vihellys” kuuluu selkeästi imuäänissä. Uuden Mustangin tapaan tämänkin auton tai vakion F-150 SVT Raptorin voi hankkia omakseen valikoitujen Ford-jälleenmyyjien kautta. Ilmo palauttaa tehot katukäyttöön ja ajelemme takaisin kaupunkiin. Kanadassa päämajaa ja Jyväskylästä käsin IS Automotive Oy:n avustuksella operoiva Sean Hyland Motorsport tuo uudet Mustangit ja siis myös Raptorin maahan. Tehoa vakiomallissa 411 hevosta ja hinnat alkaavat noin 74 000 eurosta. Mustang on usein kesäauto, mutta tällä voi huoletta ajella talvellakin. Silti aiemmin omistamani Toyota Land Cruiser tuntuu leikkiautolta… Vertailun vuoksi vakiossa 2011 Ford F-150 SVT Raptor -mallissa on 6,2-litrainen vapaastihengittävä 16-venttiilinen alumiinikasi. SPIN N E R I M A G A Z I N E 30 Spinneri 4/2011. Nopeudenrajoitin puuttuu peliin 88 kilometrin tuntinopeuden kohdalla
Helsingin Messukeskus TULOSSA: TÄHTIVIERAITA USA:STA Sabina Kelley & John D’Ágostino Photographer: Shannon Brooke. Pääsyliput: Aikuiset la 20 e /su 15 e, lapset 7–15 v. TERVETULOA AJOKAUDEN HUIPENNUKSEEN! Käytössä Messukeskuksen uusi halli! Yhteensä 20 teema-aluetta! Mm. Xtreme Brush Lifestyle LowriderSuper Sport Car Motorsport Trucks & Van Head Sponsors: Cooperation: Media partners: YRITYSJA AJONEUVOILMOITTAUTUMINEN KÄYNNISSÄ Ilmoittautumiset ja lisätiedot KK Production 046 8782 479 info@x-treme.fi www.x-treme.fi Syyskuussa! Varaa paikkasi HETI! Paikat vahvistetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Samanaikaisesti samalla lipulla moottoripyöränäyttely Petrol Circus www.petrolcircus.fi Avoinna: la klo 10–18, su klo 10–17. Pohjoismaiden komeimmat harrasteautot! JOHN D’AGOSTINO KUSTOM D’ELEGANCE Award UUTTA: Pin-up Girl CONTEST Päälavalla livebändejä ja ohjelmaa!! Alan yrityksiä MESSUTARJOUKSIA! Ajokauden päättävät MEGABILEET! Kansainvälinen erikoisautojen ja rakennettujen moottoripyörien näyttely 24.-25.9. (toimitusmaksu alk 2.5 e). 9e, eläkeläiset, opiskelijat, varusmiehet 12 e, Liput ovelta tai ennakkoon Lippupalvelusta
Malliston perusversion moottorina puksutti 250 cid kutonen 145 hevosvoimallaan, jonka lisäksi V8moottoreita oli tarjolla 350 cid ja 400 cid Turbo-Fire -pikkulohkot, sekä 402 cid ja 454 cid Turbo-Jet isolohkot, tehokkaimman moottorin tarjotessa 390 heppaa. Köyhemmässä Bel Air -mallissa takavaloja oli yhtä paria vähemmän. Impala on yksi suosituimmista full-size Chevyistä kautta aikain. Vanhemmat Impalat ovat helposti tunnistettavissa takavaloista, vuosimallista riippumatta takavaloja kun oli käytössä kolme paria. Mikä muu se harrasteauto voisikaan sitten olla. YHTEINEN HARRASTUS Auton omistaa Antero Kauppila, kavereiden kertoman mukaan ”pommimies Kurikasta”. Isokorinen viidennen sukupolven Chevy Impala on edustava auto. Tarinamme auto on viettänyt koko elinkaarensa Pohjanmaalla, siellä missä lakeutta on silmänkantamattomiin, ja jota helavyö perinteisesti symboloi. Tarinamme suomiautoon on valittu suurin mahdollinen, 454-kuutiotuumainen vinkkelikasi. Teksti ja kuvat Sami Harju 32 Spinneri 4/2011. Varsinkin kun sellainen sattuu olemaan jo alunperin isolohkolla varustettua mallia, ja musta väriltään. Talossa siis suositaan Detroitin tuotteita; sekä isännän että emännän arkiautoina on Chevyt. Autojen lisäksi harrastus yltää myös vanhoihin traktoreihin, ja onpa talossa hevosvoimien lisäksi oikeita hevosiakin. Jenkkiautoilu on ollut aina kuvioissa mukana enemmän tai vähemmän, ollen koko perheen yhteinen harrastus
Ahtamista puolusteli sekin tosiasia, että haluttiin lisää voimaa, nöyrästi tottelevaa sellaista, ja norsumaista vääntöä. Jo kertaalleen arpeutuneet Impalakuumeen aiheuttamat haavat revittiin auki, ja vielä varoiksi suolattiin, kertaheitolla tällä lyhyehköllä ilmoituksella auton mahdollisesta myynnissä olosta. Eihän blowerin asentaminen veekasin päälle mikään hetken mielihalu ollut, on niitä isolohkoja ennenkin viritelty... Jos entuudestaan kireää vaparia olisi vielä viritetty, olisi käytettävyys kärsiPOWER REPLACES FIBREP ARTS 33 Spinneri 4/2011. Impalaa ei edes kaupattu kenellekään muulle, ennenkuin Anterolta oli kysytty, eikä siis tarvinnutkaan. Edustuskäytön jälkeen auto on pysynyt tiukasti Pohjanmaalla. Antero oli jo ehtinyt ostaa museoCadillacin, joka tosin on aivan eri tyylinen kun juttumme Impala... Viitisen vuotta Antero kärkkyi autoa enemmän ja vähemmän ostomielellä. Asia jo unohtuikin miltei täysin, kunnes silloinen omistaja ilmoitti, että auto saattaisi vaihtaa omistajaa jos kiinnostusta vielä löytyy. NÖYRÄÄ VOIMAA Ostohetkellä auto oli vapaastihengittävä 454 cid, jonka turvin varttimaili vedettiin 14,2 sekunnissa pitkälti yli kaksi tonnia painavalla Autolla (isolla Aalla!). Jo valmiiksi ripeästä kulkupuolesta sen kummemmin piittaamatta, päätettiin tehdä se, mikä alunperin oli haaveissa; koko auton ostoprosessin synnyttänyt asia oli kiinnostus ahtaa iso kasi mekaanisesti. Samassa firmassa on ollut kaksi samanlaista autoa. SUOLAA HAAVOIHIN Isolohko-Impala on ollut uutena Vaasassa edustusautona. Cadillac on ja pysyy yhä talossa, se siirtyi jo aikaisessa vaiheessa amerikankärpäsen puremalle tyttärelle, jolla ei vielä ole edes ikää henkilöauton ajokorttiin
Takomännät, joilla saatiin aikaan 8,4:1 puristussuhde, sekä ahtokäyttöä varten speksattu rullanokka hankittiin ja asennettiin paikalleen. Impala on helppo tunnistaa kolmesta takavaloparista. Vesipumpuksi vaihdettiin sähköinen versio. Koko ajan alitajunnassa kuitenkin kaiveli ajatus, että millainen peto tämä olisikaan, jos olis kunnon ahdin.. Koneessa oli jo valmiiksi vakiota paremmat H-profiili veivit. nyt, ja sitä kautta ajelut olisivat jääneet vähäisiksi. 34 Spinneri 4/2011. Vääntöä ja voimaa tuli toivotulla tavalla lisää, ahtimen tuotto jäi kuitenkin aika pieneksi. TH400 -laatikkoon laitettiin Shift Kit, turbiinin pysyessä vakiona. Kone kasattiin ARP:n studeilla. Sisustaa on paranneltu lisämittareilla, Grantin ratilla, B&M Quicksilver shifterillä sekä itäauton Recaroilla. ROOTS-AHTAMISTA Kun ruvettin suunnittelemaan remmiahtimen asennusta, oli toki selvää, että 11,0:1 puristussuhteelle piti tehdä jotain. Ahtimeksi laitettiin FK 6-71 roots -ahdin, jonka päälle nostetiin Edelbrock 600 CFM -kaasareita kaksin kappalein. Loppukesä ajeltiin tällä set-upilla tyytyväisenä. Toki samalla hoitui perusremontti, jossa alakerta laakeroitiin race-laakereilla. Nyt sellaista ei tapahtunut. Koneeseen valikoitiin ahdinkäyttöön paremmin sopivia osia. Paikallaan olleet hyvin tehdyt ovaalikannet todettiin tässä vaiheessa riittäviksi, samoin isot Hookerin peltisarjat. Koko paletti siis meni uusiksi. Lootaa käskemään laitettiin B&M Quicksilver räikkäshifteri. LISÄÄ TOUHUA Syksyn kääntyessä talveksi, tekniikka nostettiin pois paikaltaan. Jossain vaiheessa kaasarit vaihdettiin Road Demon 725 CFM -ahdinkaasareihin, joiden toisiokurkkuja ohjaa ahtopaine. Tässä yhteydessä sanottin hei hei HEI-jakajalle, ja tilalle laitettiin MSD:n kiinteä virranjakaja ja saman merkin 6AL boksi
• GM 454 cid lohko, porattu 461-kuutiotuumaiseksi • H-profiili veivit • takomukit • virinokka • race-laakerit • teräskampura • Procomp-alukannet • Weiand 8-71 roots -ahdin • Weiand imusarja • 2x Road Demon 725 cfm ahdinkaasarit • Hooker peltisarjat • MSD 6AL sytytys • vahvistettu TH400 -vaihteisto • custom made turbiini 35 Spinneri 4/2011. Samalla puuhastelulla käytiin jarrut läpi. Taka-akselina toimii edellen hienosti auton alkuperäinen, lukollinen akseli. Tärkeimpänä asiana oli vaihteiston ja turbiinin päivittäminen vahvemmiksi. Sattuneesta syystä veden lämpömittarina toimii Tamrockin poravaunussa käytetty mittari (liittyen leipätyöhön). Takapää halusi aiemmin myös osallistua auton ohjaamiseen hyvin mieluusti; kun lisättin kaasua, veti auto toiselle sivulle, ja kun kaasua vähennettiin, se nyökkäsi taas vastapuolelle. Alusta olikin jo aikaisemmin madallettu lähemmäs maaperää. Kaikenhan rikki saa, jos yrittää tarpeeksi. Moottorin mahtava vääntö asettaa myös vaihteistolle kovat vaatimukset. Siinä samalla amerikkalaisia auton osia konetilasta pois nostellessa, avattiin moottori tarkistusta varten. Kipinäpuolelle on jo hankittuna ja asennusta odottamassa PTM-kipinäboksi, jossa on ennakonsäätö ahtopaineen mukaan. Alakerta todettiin ehjäksi. Sohvapenkki oli ”kuin mättähällä istuus”, tilalle vaihdeltiin itäauton (Opel) Recarot. SPIN N E R I M A G A Z I N E Voimala. Täältä päästä piti vakuuttaa, että omalla vastuulla mennään, ennenkuin suostuivat moisen turbiinin tekemään. FAKTAA... Turbiini teetettiin Amerikan maalla, moottorista annettiin kaikki mahdolliset tiedot turbiinin tekoa varten. Auto on kuitenkin omaan käyttöön rakennettu, ja sillä olisi tarkoitus nauttia ajamisesta – ehjänä. Mittareista pystyy seuraamaan muun muassa seokset, ahtopaineen, bensanpaineen, kierrokset ja öljynpaineen. Amerikkalainen valmistaja nikotteli hetken saatuaan moottorin speksit; on haasteellista tehdä matalalla stallspeedillä oleva, toimiva ja kestävä turbiini noin vääntävälle moottorille. Blower ja pari Road Demon -kaasutinta työntyvät esiin miehekkäästi konepellistä. Ilmanputsareiden päälle on olemassa myös komea kolmireikäinen ”bird-catcher”, mutta sen kanssa moottori ei saa tarpeeksi ilmaa, joten on todettu paremmaksi ajella ilman. Niinhän sitä tietyissä piireissä sanotaan, että kaikki Detroitin itäpuolella tehdyt ovat itäautoja... 454 cid isolohko on kasvanut 461-kuutiotuumaiseksi ja saanut tuekseen Weiandin hengityskoneen mallia 8-71. Pakoputket päättyvät härskisti auton alle, ja ujelluksen saattelema General Motorsin bigblockin ääni on mahtavaa kuunneltavaa! KONTTORIPUOLI Ohjaamoa on varusteltu kaikella mitä ahdettu amerikanrauta tarvitsee. Laatikko prepattiin täysin läpi kestämään jäätävä vääntö, ja matala stallinen turbiini. AJETTAVUUTTA ETSIMÄSSÄ Alusta oli edellisenä kesänä rauhaton, joten kesälle 2011 taka-akseli puslattiin uusiksi uretaanipuslilla, ja meno rauhoittui halutulla tavalla. Varmaan siellä pelkäsivät, että joku vaatii neljän miljoonan korvauksia, jos turbiini räjähtää kesken ajon... Alkuperäinen liioitellun suuri ”laivanruori” on vaihdettu Grantin pienempään ”tyyräpyörään”. Alukannet virtaavat 411 CFM! Ahdin vaihdettiin isompaan, uuteen Weiand 8-71:een. Tässä yhteydessä autoon laitettiin turvatankki. Alla oli jo ostohetkellä tyyliin sopivat 15-tuumaiset Cragarin kromivanteet, edessä kumit ovat 255 ja takana 295 leveät. Kasausvaiheessa kannet vaihtuivat isoventtiilisiin, alumiinisiin Procompin tuotteisiin
Ensin on varmistettava oikea pyörä. Ihmisen tuntoaisti on hyvä erottamaan pienetkin lämpötilaerot, tätä kannattaa autoharrastajan käyttää hyväksi! • Sitten naputusta konehuoneesta. Kuivaimessa oleva kuivausaine kyllästyy ilmankosteudesta muutamassa tunnissa, jolloin kosteus jää järjestelmään ja seuraavaksi vaihdetaan kompura. iso vika, joka vaati korjaantuakseen monta pulloa kaljaa, löytyi ilman moottorin purkamista 10 minuutin vianhaulla. Jos ilmastointi ei toimi, kuten minulla, ensimmäinen juttu on tarkastaa vuodot. Jos naputus kuuluisi tuplavauhdilla verrattuna välkkeeseen, metsästys alkaisi alakerrasta, todennäköisesti männäntapista. • Sitten alipainemittari kiinni. • Jos järjestelmä on pitkään paineettomana tai vaihdetaan isoja komponentteja, kannattaa kuivain myös vaihtaa – sen saa yleensä muutamalla kympillä, mutta se tuo käyttövarmuutta lisää. Laturin ja muiden apulaitteiden ongelmat on helppo paikallistaa, jolloin huoli poistuu perusmoottorin ongelmista. Näin löytää yleensä ainakin viallisen etupyörän laakerin melko helposti. • Jos järjestelmään on jossain vaiheessa lisätty merkkiväri, homma on helppoa. Suunnilleen samanaikaiset, eli todennäköisesti vika löytyy yläkerrasta. • Ilmastoinnin täyttö on rahanarvoista hommaa sekin, ja syy siihen miksi mahdollisesti vuotavaa järjestelmää ei kannata täyttää – empiirinen vianhaku komponentti kerrallaan vaihtamalla tulee kalliiksi. Ilmastointiliike voi suorittaa myös vianhaun ylipaineella, ja antaa korjausarvion, jonka perusteella voi metsästää komponentteja itsekin. Spinneri Magazine/pepen Pörinät, PL 2, 00411 HELSINKI e-mail pepenporinat@spinneri.fi • Kruisailun lomassa joutuu välillä nöyrtymään tosiasioiden edessä ja toteamaan, että käyttöpeli on paras korjata kun kesäauto on ajossa. 36 Spinneri 4/2011. • Rauhalliset kaarrokset yleensä muuttavat äänen taajuutta tai sen voimakkuutta. Kunnossa olleessaan alipaine imusarjassa on vakio, muuttuen vain kuormituksen mukaan. • Ilmastoinnin täyttö kannattaa jättää alan liikkeen tehtäväksi. Vuotokohta löytyy vihertävänä. Pari inhottavaa ääntä vaatii rassaajan huomioita. • Ilmastoinnin ”kausihuolto” on myöskin rahastusta. Keulasta kuuluu jurnuttava ääni ajaessa. • Joskus pyöränlaakerivian paljastaa kyseisen pyörännavan korkeampi lämpötila. Käyttöautossa ”aineet olivat vähissä”, kuten myyjä asian ilmoitti. UV-lamppu on hyvä apuväline. Älkää menkö tähän lankaan. Voi käsi. Eli kannen kimppuun. Sillä on helppo kuin tohtori ikään etsiä ikävän sivuäänen aiheuttaja tai ainakin etsiä mistä ääni mahdollisesti tulee. • Eräs hyvä apuväline on moottoristetoskooppi, joita saa tarvikeliikkeistä. Takapenkillä istuva kaveri voi auttaa, samoin verhoilujen maltillinen purkaminen. Pyöränlaakerivikoja pystyy paikallistamaan melko helposti. Vuotokohta on korjattava, ja samalla vaivalla kannattaa yleensä iäkkääseen autoon vaihtaa letkuliitosten orenkaat. Suhtaudun itse kriittisesti yleiskorjaamoiden ilmastointiosaamiseen ainakin vanhojen autojen suhteen, joissa opittua tietoa joudutaan usein soveltamaan. Kunnossa oleva järjestelmä on paineenalainen ja suljettu, eikä tarvitse huoltoa. • Vianetsintään siis. • Ilmastointi on kova sana. Tämän tarinan opetus on kuitenkin se, että ns. • Takapää onnistuu yleensä samalla menetelmällä, joskin ääni kulkeutuu helposti pitkiäkin matkoja auton rakenteissa ja viallisen laakerin paikallistaminen voi olla vaikeaa. Viallisen laakerin joutuessa ulkokaarteen puolelle ääni yleensä kovenee. Koska autoni kilometrit ovat jo mittavia, aloin epäillä äänen kuuluvan pyöränlaakerista. Ilmastointi on suljettu järjestelmä, joka ei kunnossa ollessaan vuoda eikä sinne tarvitse lisätä kylmämainetta. Ajoituslamppu kiinni ja vertaamaan naputusta ja välkettä. Eli kannattaa hommata pari pikku mittaria ja opetella niiden käyttö. • Johtopäätös: Koska alipaine heittelee noinkin paljon, tarkoittaa se, että koneen kaasunvaihdossa on ongelmia. Tässä veitikassa neula heiluu kuin hullun kello tyhjäkäynnillä. Kierroksilla tasoittuu, mutta kun tyhjäkäynnin tiputtaa alas, neula heiluu oikein selvästi. • No, ostaisin vehkeen jossa takuu on voimassa jos en haluaisi rassata. Niissä on sitten käytettävä ilmastointiin tarkoitettuja renkaita, ei tavallisia mustia. Jos toimisi. Venttiilinkopan aukaisu paljastaakin katkenneen venttiilinjousen
Ajettu n. Ilmoittaminen 4-värikuvineen on yksityishenkilölle ilmaista. Hp. 7 900 EUR. Myydään vain yhdessä. Valitse ”Jätä ilmoitus” -toiminto 3. Jätä ilmoituksesi ohjeiden mukaisesti 4. Tarjoa!! GM F-body 3gen 350 TPI orig. Muista kertoa myymäsi kohteen oleellisimmat tiedot; turha jaarittelu ei kuitenkaan uppoa ostajaan! 5. Hp. 5. Saksalainen tehdastuote. p. k-a/c-kortti. Halutessasi liitä mukaan MAKSUTON 4-väri kuva. 85 EUR/kpl + rahti tai yhteensä 150 EUR + rahti. Muiden kuin myytävien autojen kuvia julkaisemme mahdollisuuksien mukaan. Täys EU/Suomi auto. p. Ford Focus 1.8 ’98’04 jouset. Ei metriäkään talviajoa Suomessa. Yritysten tai muuten ammattimaista toimintaa harjoittavien yhteisöjen tai henkilöiden ilmoitusten julkaisemisesta on sovittava aina erikseen. 050 524 4772 (Vantaa) Toyota Pick-Up KP36 ”Timangi” ’76 Auto vielä projektivaiheessa. Hp. ILMOITUKSEN JÄTTÄMINEN POSTITSE: 1. 94 tkm. 24 800 EUR. Japsimalli eli peilikuva eurooppalaisesta. Halutessasi liitä mukaan MAKSUTON 4-väri kuva; ohjeet tähänkin löytyvät nettisivuiltamme. eMail ap160@hotmail.com (Konnevesi) Toyota MR2 Targa (RHD) ’94 Rev-3 versio 2.0 l 3S-GTE:llä. 18 000 EUR. 8 800 EUR. Hyvässä kunnossa (”ajettu” 88 tkm). Tällä hetkellä ei katsastettu, mutta myydään katsastettuna. Tarjoa!! 2 kpl katalysaattoreita F-body 3gen Dual Exhaust -putkistosta, ajettu vain 22 tml! Olleet ’89 Trans Amissa (V8 350), käyvät myös Camaroon! Hp. Tekniikkana 130 tkm ajettu 4K + K50 (Irrallaan). 044 360 3289 (Nurmijärvi) MYYDÄÄN Jenkit NÄIN ILMOITAT SPINNERI PÖRSSISSÄ... 1000 x 700 pikseliä. Palstalla voi myydä ja ostaa kaikkea harrasteeseen liittyvää tai sitä sivuavaa tavaraa. Toyota Corolla KE70 (’80-’81) mittaristo. Huom. Hp. Liian paljon muutoksia & fiksailua tässä listattavaksi – soita ja kysy lisää! Hp. Pelkän teksti-ilmoituksen voit lähettää myös • Faxilla (09) 8330 6616 • S-postilla toimitus@spinneri.fi Spinneri Pörssi on tarkoitettu vain yksityishenkilöille. 040 733 2250 (Helsinki) Thomason TN1 alumiinivanteet 16-tuumaiset, 5x100 jako. Spinneri ei vastaa millään tavoin myytävien tavaroiden laadusta, oikeellisuudesta tai alkuperästä. Alla ATP:n 8” leveät 5 Razze Monoblock vanteet, edessä 205/40-17 ja takana 215/40-17 renkaat. p. 7. Käytä mieluiten tulostinta tai tekstaa selkeästi 3. Japsit Varaosat ja tarvkkeet TIESITHÄN, ETTÄ VOIT JÄTTÄÄ KUVALLISEN ILMOITUKSEN NETTISIVUJEMME KAUTTA. Hp. Helppoa kuin heinän teko... p. Primus nestekeskuslämmitys lattialämmityksellä ja lämmitetyillä vesisäiliöillä, ympärivuotiseen käyttöön. Toyota Corolla GT (AE-86) mittaristo. 5:lle, j.kats, 33x12.5x16 renk. VW Golf II / Jetta jarrutehostin ja pääsylinteri. Ajettu vain 125 tkm. Spinneri varaa oikeuden muuttaa tai lyhentää ilmoitusta sekä jättää ilmoituksen kokonaan julkaisematta. p. p. Hp. 25 EUR + pk. rek. Ajettu n. 040 518 6230 (Turku), eMail esko2002@hotmail.com Talli tyhjäksi! Chevrolet Corvette ’80 SB350 (L82) alumiini-imusarja (14014432). 205/55 ja 225/60 kesäkiekoilla. Surffaa osoitteeseen www.spinneri.fi/verkkolehti/porssi 2. Kuvan suositeltava koko on n. 55 EUR + pk. Hp. Lähetä postikortti tai kirje osoitteella SPINNERI MAGAZINE/PÖRSSI PL 2, 00411 HELSINKI 2. Seisonta-aikoina käytetty kunnolla lämpimäksi 3-4 vk:n välein. Mukaan myös kynätolpat levyjarruilla, isompi taka-akseli murikkoineen, jarruineen, vetareineen + lehtijouset. Kuvan suositeltava koko on 10x15 cm. Älä unohda myöskään hintaja yhteystietoja! 6. 3ja 5-oviseen sopivat. 25 EUR + pk. pakosarjat. 040 851 2160 (Varkaus), eMail ilmamus@luukku.com Hot Koti for sale! Asuntoauto Eura-Mobil 600LSS Dodge RAM D350 alustalla, Cummins 5,9 TD ‘92 rek. Ford F 250 XLT ‘93 7.3 DSL 4x4, mahd. 10 tkm eli lähes uutta vastaavat. 50 EUR/sarja + pk. ILMOITUKSEN JÄTTÄMINEN SÄHKÖISESTI: 1. Osiltaan lähes täydellinen, sekä ylimääräisiä osia aika kasa mukaan. Huom! Kuvia ei palauteta. Kerro ostatko vai myytkö 4. Alkuperäiset. Jääneet pyörimään talliin aikanaan vaihdetun alustasarjan myötä. TÄYSIN VELOITUKSETTA! www.spinneri.fi FinToys.net Muut 37 Spinneri 4/2011. 040 851 2160 (Varkaus), eMail ilmamus@luukku.com Nissan 350Z ‘04 Musta / musta nahka + varusteet. Juuri katsastettu ja todella siisti, mutta asuntokorissa kosteuskorjattavaa ja keulan maali hilseilee
Tax-free (vero 300-400 eur). ????????????????????????????. Valkoinen ja koriltaan hyvä. ???????????????????????????????. ?????????????????????. ???????????????. p. ??????????????. 6 500 EUR. p. 2 790 EUR / tarjous. 1 800 EUR. Hp. Sisusta on mustaa keinonahkaa, uusi kattoverhoilu ja ovipaneelit. Nettiauto ID 4030510. ?????????????????????????. Katsastettu, luvat ok. ??????????????????????????????????. W55 vaihteisto, Hilux lukkoperä. Nettiauto ID 4109972. Purettuna maalausta varten, kaikki osat merkattu ja tallessa. Hp. ??????????????????????. Auto on rekisteröity ja katsastettu 10.5.2011, jonka jälkeen on ajettu n. Hp. 3 600 EUR. p. 040 821 8365 (Kemijärvi), eMail hemika@netti.fi Toyota Starlet KP60 ’79 Lähes orkkiskunnossa oleva Starlet vailla hyvää kotia. 045 111 8883 (Hyvinkää) 38 Spinneri 4/2011. 040 770 9182 (Inari) Toyota Corolla GT AE86 ’84 Erittäin siistikorinen rullaava projekti. ????????????????. 18R-G Twincam tekniikka, Yamaha-kansi yms. Hp. Nettiauto ID: 4107838. Hitsattavaakin autosta löytyy, mutta yleisilmeiltään ihan siisti. www.southwesttrade.fi Toyota Corona Mark 2 HT TIC ’69 Ajettu 1/4 maili 12,43 sek/196 km/h (vakiorenkailla sutimalla). ????????????????????????. ????????????????????????. Jäänyt seisomaan ajosta jo muutama vuosi sitten. Mukaan saa myös laatikollisen ylimääräisiä osia ja alkuperäiset peltivanteet pillerikapseleilla. 5-lovinen laatikko ja sokerina pohjalla TRD:n lukko 5.125 välityksellä. ????????????????. Tässä mallissa aukeavat takalasit. ?????????????????. p. ????????????????????????????????????. ???????. Hp. ?????????????????????????????. 7 000 EUR/tarjous. ??????????????????????. Koneena on 1,6 2T moottori joka käynyt joskus jumissa, mutta toimii pieniä ongelmia lukuunottamatta. Kone 4A-GZE (palasina, ei remmiä), vaihteisto W57. Porattu ja piristetty 1300+ ccm tasalakimännillä oleva 4K, proppukansi, 2x 40mm DRLA, Martelius peltisarja + 2” putkisto. Maalattu vuonna 1989 ja on samassa maalissa ja loistavassa kunnossa vieläkin. ?????????????????. ?????. 0400 602 438 (Kuhmo), eMail ompi78@gmail.com Toyota MR2 ’86 Ajanpuutteen takia... Mukaan saa toisen moottorin, johon on uudet tiivisteet, laakerit ja männänrenkaat ja osat hiekka/ lasikuulapuhallettu. Bosch 500+ hv bensapumppu ja säädin, Holset HX40 ahdin (Proturbon tekemä, välijäähdytin, Dell’Orto DHLA45 turbo kaasarit. 040 528 3448 (Nurmijärvi), eMail jukkalan@nic.fi Toyota Starlet KP6X Evolution ’80 Leimattu 05/11. Asiallinen projekti ymmärtävälle. 160 km ja laitettu seisontaan. Ajettu vain 156 tkm. Nettiauto ID: 4094843 p. 050 354 5903 (Suomenniemi), eMail jere.veltheim@gmail.com Toyota Carina TA12 ’74 Kori täysin läpikäyty ja hitsattu, maalattu kauttaaltaan alkukesästä Toyotan Super White 040 sävyllä. Katulaillinen ja katuajettava. ?????????????????????????????????. ?????????????????????????????. p. ??????????
kokemuksella! Arto Seppänen Ota yhteyttä sähköpostilla: usa-cars@usa-cars.fi Kun haluat autosi nopeasti ja luotettavasti, Usa Cars&Trucks Oy, Tuusula Autojentuontiliike Rapakontie, 49480 SUMMA Puh. yli 30v . 05-355 7289, 0400 755 098 Fax. 05-355 7285 Email myynti@tradeparts.info Avoinna arkisin 8.30-17.00 FORD – CHRYSLER CHEVROLET– GM *OSAT JA PALVELUT EDULLISESTI* *LUOTETTAVAT TOIMITUKSET* *HUIPPUMERKIT* *ASIAKASLÄHTÖINEN PALVELU* *LOISTAVA SIJAINTI* TERVETULOA TYYTYVÄISTEN ASIAKKAIDEMME JOUKKOON WWW.TUUMACID.COM Tehdaskylänkatu 7H 11710 RIIHIMÄKI p. 040-5606 254 WWW.TUUMACID.COM INFO@TUUMACID.COM -moottorit 39 Spinneri 4/2011
Aamulla herätessä tuli ensitöikseen katsottua säätiedot Hyvinkäälle: Eipä hääppöiseltä näytä. Pari kuljettajaa väsyi sateen loppumisen odotteluun ja pakkasi kamppeensa ajamatta yhtään vetoa. Paras loppunopeus oli päälle 260 km/h, vaikka rata ei ollut missään vaiheessa kuiva. Ei-niin-kesäinen sääkään ei pelottanut kaikkia katsojia pois vaan paikalla oli innokkaita reilusti. 40 Spinneri 4/2011. Stripillä oli tällä kertaa ilostuttavan paljon myös pakuja truck-kalustoa. Tarkempia tuloksia voi käydä katselemassa järjestäjän nettisivuilta osoitteesta www.nncgarage.com. Kosteasta radasta huolimatta mentiin kovaa. Suht alkumetreillä kävi jo selväksi, että pudotuskaavioita ei ajeta, vaan kisa ratkotaan aikojen perusteella aloituksen myöhästymisen takia. Päivän nopeimmasta vedosta vastasi Janne Uskali Hayabusallaan. Kävipä henkilökunta keräämässä kertaalleen Audin vetoakselin tumpinkin pois radalta. Teksti ja kuvat Juha Hietanen SPIN N E R I M A G A Z I N E Meinasi paikanpäällä tulla hetkeksi mieleen, että eikös tässä viime vuonnakin kökötetty sateensuojassa syömässä makkaraa ja odotellessa radan kuivamista. Virolaisella Audi-tiimillä ei ollut paras mahdollinen päivä, vaan joka vedolla oli jotain teknisiä murheita. Ilman varapäivää oltiin taas tänäkin vuonna liikenteessä Street Sliden järjestelyissä. Tätä kirjoitettaessa tämän vuoden tuloksia ei vielä valitettavasti ollut saatavilla. Auto tuntui stumppaavan joka lähdössä, mutta silti loppunopeudet olivat päälle 200 km/h. Jotkut ne uskaltaa. Runsaamman sadekuuron yllättäessä päätin jatkaa matkaa muihin askareihin, kuten näkyi moni muukin sateen lannistamana tekevän. Pariin kertaan jouduttiin taukoa pitämään sateen takia, mutta onneksi tauot jäivät aika lyhyiksi. Optimistina lähdin kumminkin liikkeelle hyvissä ajoin. Useampi lavaauto ja Chevy Van oli kellottamassa varttimailia, vieläpä hyvällä menestyksellä. Aika painui matalaan ysiin. Sinnikkään kolmen tunnin odottelun, harjakoneen ihastelun ja radankuivatusvetojen jälkeen rata oli tarpeeksi kuiva ja kisa saatiin viimein käyntiin. Useana vuonna sateet ovat kiertäneet Hyvinkään lentokentän melko mukavasti
Toimii! Pahemmilta henkilöja kalustovahingoilta vältyttiin tälläkin kerralla, eikä pelastushenkilökuntaa tarvinnut häiritä. Taas oli se aika vuodesta, että Gruppo Fiat Finlandian ratapäiviä ajeltiin Hämeenlinnan Ahvenistolla. Näkyvin ratkaisu meluongelman ratkaisemiseksi taisi olla harmaassa Bravassa, jossa oli normaalin pakoputkiston perään tuupattu iso ylimääräinen äänenvaimennin auton taakse poikittain. Vaikka kyseessä olikin koulujenloppumisviikonloppu, oli paikalla mukavan paljon harrastajia joko ajamassa tai vaan katselemassa. Porsche, Ford ja Lada, suurimman osan ollessa tietysti Fiateja, Alfoja ja Lancioita. Tietoa kerhosta tai sen tapahtumista löydät kerhon verkkosivuilta osoitteesta www.fiatforum.fi 41 Spinneri 4/2011. Itsellä ainakin oli päivä merkittynä kalenteriin jo pitkän aikaa, vaikka mukaan pakkasinkin vain valokuvaustarvikkeet... Enemmänkin porukkaa radalle olisi mahtunut eli ensi vuonna kaikki liikkeelle hopi hopi. Edellisvuosista oppineena oli pakoääniä koitettu saada alas radallepääsyn varmistamiseksi. Radalla vierailleita merkkejä olivat mm. Hienoa nähdä projekti-palstalla seurattuja autoja liikenteessä ja tositoimissa, joskus jopa vuosien projektiseurailun jälkeen. Osa autoista ei kyllä ollut italialaista syntyperää, mutta kyllähän radalle mahtuu muitakin ja sopu sijaa antaa. Teksti ja kuvat Juha Hietanen KESÄN 2011 TAP AHTUMIA SPIN N E R I M A G A Z I N E Tai no, mikäs sen parempi tapa viettää kaunista ja aurinkoista alkukesän päivää olisi, kuin autoharrasteiden parissa. Ajovuorot puolestaan oli taas tuttuun tapaan jaettu kahteen ryhmään eli hitaaseen ja nopeaan ryhmään. Autoja kirjautui radalle yhteensä 36 ja aika-ajoissa jopa 24 autoa kirjasi ajosuorituksen. Iso osa radalla liikkuneista autoista oli itselleni Fiatfoorumin kautta tuttuja autoja. Eri vuosikymmenetkin oli aika mukavasti edustettuna kalustossa. Avoimen ilmapiirin johdosta radalle voivat mennä samaan aikaan niin rakennetut kuin vakiotkin autot. Ahvenistollahan on aika tiukat säädökset eli meluraja on 95 dB mitattuna käyntinopeudella 4500 rpm + tietysti kaikki muut turvallisen ajon määräykset
Lopullinen niitti matkan tekoon oli ilmeisesti Camaroon iskenyt vaihdelaatikkovika. Yhdeksästä matkaan lähteneestä maaliin pääsi jopa kahdeksan. RS C:n ensimmäisen lähdön tuloksissa oli siis vain kaksi kilpailijaa. Vähiin ne käy ennen kuin loppuu. Varsinkin ensimmäinen kisa sisälsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. VETELIN UINTIKILPAILUT Kemorassa Vetelissä ajettiin kauden kolmas ja neljäs osakilpailu. Kalustoa oli saapunut paikalle hiukan enemmän kuin kauden avaukseen, mutta muutamat luokat kärsivät edelleen osanottajapulasta. Toivon mukaan suurin osa kalustosta on vielä työn alla ja valmistunevat myöhempiin kisoihin. Lauantaina ajoivat ensimmäisen kilpailulähtönsä myös Historic Formulat, Formula 4 sekä Subaru Sport, Locost ja SS1300 -luokat. PIIRAISEN JÄNNITYSNÄYTELMÄ Roadsport A ja V8 -luokkien molemmat lähdöt ajettiin sunnuntaina. Taaempana käytiin toki pienimuotoista taistelua sijoituksista ainakin kisan alkuvaiheessa. Kolmantena oli hetken aikaa lähdössä hienon nousun tehnyt vanha ratakettu Juha Liukkonen, mutta hän joutui valitettavasti keskeyttämään spinnattuaan ensin pääsuoran päässä. Piiraisen ja Lahden kamppailu kisan voitosta oli kovaa ja kuljettajat piiskasivat autonsa lähes uskomattomiin kierrosaikoihin. Roadsport B:n lähtö oli Opel-koneisella Mk1 Escortilla ajavan Mikko Nummiston näytöstä, eikä muilla ollut oikeastaan edes mahdollisuuksia. Lahdelle RS A:n ja Piiraiselle RS V8:n voitto. Kaikkiaan kahdestatoista matkaan lähteneestä maalin pääsi seitsemän kilpailijaa, joista yksi Roadsport C:n osanottaja vielä hylättiin. Palmbergin vauhdin salaisuutena lienee BMW:hen täksi kaudeksi asennettu Schnitzerin 16-venttiilinen moottori. Lahdelle siis RS A:n voitto. Tälle kaudelle mukaan olivat tulleet myös ikäkausien E-G1 alle 1000-kuutioisten autojen luokka E-G1/E sekä Pohjanmaan kisoihin Formula 4 -autot. Toki tässä kuten monessa muussakin luokassa kaikista kovin kärki valitettavasti puuttui. Lisääntyneistä luokista huolimatta kilpailijoita oli ilmaantunut Botniaringille vähemmän kuin aiempina vuosina. Piirainen ampui startissa voimamoottorinsa turvin suoraan letkan kärkeen ja sai kantaansa Lahden Porschen. Päivän päättänyt toinen startti ei ollut jännitykseltään aamuisen kisan veroinen. HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA Historic Ikäkausien G ja H -lähdöt olivat Clas Palmbergin sekä Onni Vilkkaan entisen kilpurin näytöstä eikä muilla ollut oikeastaan edes mahdollisuuksia. Seuraavat kaksi kilpailulähtöä ajettiin heinäkuun toisena viikonloppuna Vetelissä KeMoRan moottoriradalla. Ukkonen olikin ainut kilpailija luokassaan. Paalulla oli Jyrki Lahti Porscheineen, toisessa ruudussa Juha Rajavuori turbo-Ladallaan sekä kolmannessa ruudussa RS V8:n nopeimpana ensimmäistä kisaansa ajava Janne Piirainen Corvettella. Kisan loppua kohti mentäessä Yokohaman ”katusliksit” alkoivat ylikuumeta painavan Corvetten alla, ja ulosajo oli tosiasia. Kyllä ehti, ja Anja Heerille ansaittu kolmas sija luokassaan. Roadsport C:n voittoon ajoi Sunbeam Impillä ajava Ari Alanen, joka tuli kokonaistilanteessa Nummiston jälkeen toiseksi. Varsinkaan, kun myös Escortilla (tosin Mk2) ajava Kari Nisula keskeytti heti alkuunsa. Lauantaipäivä valkeni aurinkoisena ja harjoitusja aika-ajot ajettiin kauniissa säässä, mutta ensimmäisten kilpailulähtöjen alkaessa alkoi sataa. VÄHIIN KÄY… Jo vakiintuneen tavan mukaan lauantaina ajettiin aika-ajot sekä illan päätteeksi Minit, Roadsport B ja C, Formulat sekä Van Diemen SR Sport, SS 1300 ja Locost -luokat ajoivat ensimmäisen kilpailulähtönsä. TULOKSET LÖYDÄT OSOITTEEST A WWW.HISTORIC RACE.FI 42 Spinneri 4/2011. Varikolta kuuluneiden huhujen mukaan osa Roadsportin kärkimiehistä pitäisi mahdollisesti välivuoden ja palaisivat mukaan uusin voimin ensi kaudella. Pitkään johdossa ajanut Nummisto teki näyttäviä piruetteja Kemoran pitkän suoran päätteeksi ja putosi muutaman sijan, mutta onnistui raivoamaan itsensä lopulta kolmanneksi. Nummisto meni menojaan ja Alanen oli yhtä vakuuttavasti oman luokkansa toinen. Teksti ja kuvat Pasi Kataja Historic Race Finland ry:n Gulf Historic Race Cup pyörähti käyntiin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Etelä-Pohjanmaalla Jurvan Botniaringillä, jossa ajettiin ensimmäiset kaksi cupin kahdeksasta kilpailusta. Taaempana omaa kisaansa ajoivat Rajavuori, Jukka Martikainen 635 CSi Bemarillaan, viime vuoden RS V8 mestari Pekka Saarinen Corvettella sekä tällä kaudella myös RS A:ssa kilpaileva Ari Alanen Sunbeam Imp Turbollaan. Piirainen jäi Lahdelle heti alussa eikä enää yrittänytkään saada häntä kiinni. Päivän toisen lähdön suurinta jännitystä aiheutti, ehtiikö Anja Heer Alfa Romeo Giuliallaan saavuttamaan hitaasti etenevän Mika Rahkolan Cortina GT:n ennen ruutulippua. Sunnuntain kisa ei juuri muuksi muuttunut. Vaiherikkaan lähdön voittoon ajoi RS C:n Ari Alanen Sunbeam Impillä ja toiseksi ja oman luokkansa voittajaksi tuli Ronnie Westman autonaan Opel Kadett D. Mini tonnit pääsivät ajamaan pienessä tihkusateessa, mutta Roadsport B ja C -luokkien lähdön aikana taivaat aukenivat ja paikallinen monsuunisade kasteli radan, jolloin ajo muistutti lähinnä kuviokelluntaa. Piirainen ulkoili vielä toistamiseenkin, mutta oli silti lähdön lopputuloksissa neljäs ja oman luokkansa toinen Risto Takalan jälkeen. Piirainen sai kuitenkin lunastettua itselleen päivän toiseen lähtöön paalupaikan. Ikäkausien E ja F -molemmissa lähdöissä kovinta vauhtia piti Harri Ukkonen ja Plymouth Barracuda
SPIN N E R I M A G A Z I N E 43 Spinneri 4/2011. HISTORICIT Sunnuntaina Historic-autot kisasivat molemmat kilpailulähtönsä. fi. Sivuilla oleva tuloslinkki vie mylaps.comin sivuille. Jurvan voittaja Ukkonen Barracudalla joutui keskeyttämään ensimmäisessä startissa, mutta korjasi potin toisessa. Juha Luikkonen joutui Camaroineen keskeyttämään. Ylivoimaiseen voittoon ajoi Clas Palmberg ja toisena maaliin tuli Sami Salo Escortillaan. Ahvenistolla Historic Grand Racen merkeissä. Ei Sitikka mitenkään huono rata-autona ollutkaan, sillä Dahlbackan paras kierrosaika jäi esimerkiksi vain sekunnin päähän Juho Hemmingin Barracudan parhaasta ajasta. Alakuva: Esko Ukuran ajokkina oli Triumph TR7. Taustalla Pekka Saarisen Corvette, jonka katolla on ensimmäisestä kisasta saatu 2. RS V8 -luokkaan oli tullut myös lisää mielenkiintoista kalustoa. Vähäväkisen RS A:n voitot menivät jälleen Jyrki Lahdelle ja RS V8:n voitot Janne Piiraiselle. Seuraavan kerran kilpaa ajetaan 20.-21.8. Nämä autot olisivat erittäin mielenkiintoisia katsella ja kuunnella. Yläkuva: Kivikosken Chevellestä löytyy kovia suoranopeuksia. sijan pokaali. Pisimmän korren vei Markus Vuori ennen Ronnie Westmania ja Petri Peltoniemeä. Esko Ukura talutti viivalle V8-moottorisen Triumph TR7:n ja Kivikosken Eero voimaa uhkuvan Chevellen. Kyllähän sitä katsottavaa piisasi, kun viivalla oli yli 20 toinen toistaan hienompaa ja mielenkiintoisempaa autoa, kuten oli RS B ja C -lähdöissä. Johtopaikan peri Nisulan Kari ja toisesta sijasta taisteltiin kolmen auton kesken. Tomi Naaramo siirtyi tälle kaudelle takaisin Roadsport V8-luokkaan. Lisäksi Historic Racen sivuilta löytyy tietoa eri luokista ja ikäkausista sekä esittelyjä kilpailijoiden kalustosta. Tässä autonsa vesiliirto-ominaisuuksia esittää Janne Ilomäki. Vanhoja Special Saloon autoja oli ilmaantunut paikalle neljä, joista yksi jäi kytkinongelmien takia varikolle. Taakse jäivät niin Porsche kuin Camarokin. Triumphin vauhti ei oikein vielä riittänyt kärkikahinoihin, mutta Kivikoski näytti kaapin paikan monelle urheilullisenakin pidetylle autolle. MIELENKIINTOISET ROADSPORTIT Autoharrastajan silmin katsottuna Historic Racen ehdottomasti parasta antia ovat Roadsportit ja niin oli tälläkin kertaa. Varsinkin sunnuntaina ajetussa toisessa lähdössä oli todella tiukkaa vääntöä johtuen osaltaan edellisenä päivänä ajetusta sadekisan aiheuttamasta erikoisesta lähtöjärjestyksestä. Loput kolme hyytyivät sateen saattelemina radalle. Missähän ovat ne kaikki entiset Special Saloon alle 1300-kuutioiset rata-autot, kuten murtolukuFiatit, Sinisorsat ja välikoppa-Escortit, joita joskus aikoinaan paljon näkyi eri kisoissa. HRC I & II HRC I & II HRC I & II HRC III & IV HRC III & IV HRC III & IV HRC I & II KESÄN 2011 TAP AHTUMIA HISTORIC RACE FINLAND Tarkemmat tulokset kisoista löytyvät järjestäjän kotisivuilta osoitteesta www.historicrace. Nummisto Escorteineen ajoi alussa muita karkuun, mutta muutama kierros ennen ruutulippua Nummiston meno hyytyi ja hän kurvasi varikolle. Ikäkauden F ensimmäisen lähdön voittoon ajoi Neue Klasse BMW:llä kisaava Iiro Mäkinen. Ikäkausien Gja H-lähdöt olivat lähes toisinto Jurvan kisasta. Sunnuntaina ajetussa ensimmäisessä lähdössä Piiraisella oli hyvää vääntöä Liukkosen Camaron kanssa, mutta Liukkonen joutui jälleen keskeyttämään vain pari kierrosta ennen loppua eikä hän päässyt enää mukaan toiseen lähtöön. Janne Piiraisen pääkallo-Corvette kulkee kovaa LS3-moottorin voimin. Lauantaina (9. heinäkuuta) satoi vettä oikein kunnolla. Jari Winqvist saalisti komealla Coupé Kadetillaan Roadsport C:n toisessa lähdössä hopeaa. Niin, toiseen kisaan lähtöpaikat määräytyivät ensimmäisen kisan kierrosaikojen mukaan. Mukana oli myös ulkomaalaisvahvistus Ruotsista, kun Kaj Dahlbacka osallistui kisaan meillä harvemmin rata-autona nähdyllä Citroën DS21:llä
Paikallisten lisäksi autokuntia saapui ainakin Turusta, Lemiltä ja Tampereelta. Parin tunnin kahvittelun ja renkaiden potkimisten jälkeen väki rupesi vähitellen siirtymään kotia kohti. Letka suunnattiin aina paranevassa säässä pitkin vaihtelevia maalaisteitä Palojoen ja Klaukkalan kautta Espoon Luukin ulkoilualueelle. Suoritetaan vielä vähän mainontaa keskustelupalstoilla, facebookissa ja puhelimella. Ilmeisesti välit yläkerran säidenhaltijaan on vielä jollain lailla kunnossa, sillä varttia ennen H-hetkeä aurinko alkoi pilkistää tummien pilvien seasta ja sateinen asfaltti rupesi kuivumaan silmissä. Koska tässä tapauksessa kyseessä ei ole suurella rahalla järjestettävä tapahtuma, ei taloudellista katastrofia ole tiedossa, vaikka väkeä ei tulisikaan. Porukkaakin saapui paikalle kohtuullisesti; noin 20 autokuntaa. SPIN N E R I M A G A Z I N E 44 Spinneri 4/2011. WTF Rod Runin rakenne on aika yksinkertainen, ja sen takia tapahtuma on helppo ja edullinen järjestää. Teksti ja kuvat Ari Berghäll Itse olin jälleen mukana järjestämässä ties monettako kertaa ajettua WTF Rod Runia. Sitten vaan odotellaan, että porukkaa tulisi mukavasti paikalle. Oletko koskaan ollut mukana järjestämässä tapahtumaa, jossa keli vaikuttaa oleellisesti tapahtuman onnistumiseen. Luukissa autot järjestettiin riveihin ja aikaiseksi saatiin pienimuotoinen ulkoilmanäyttely. Lemiläisiä jouduttiin hieman odottelemaan ja kellon lyödessä 11:15 lähdettiin liikkeelle. Lähtöpaikkana on perinteisesti sama huoltoasema Hyrylässä. Kuinka ollakaan, vettä satoi aamusta alkaen, eikä fiilis ollut kovin hyvä ajellessani tapahtumapaikalle. Sitten sovitaan kollegan kanssa sopiva lauantaipäivä, tsekataan reitti, tehdään reittikartta ja flyeri. Sillä aikaa kun Roddarit siirtyivät kahvittelemaan ja jutustelemaan, saattoivat paikalla olevat ulkoilijat tutustua autoihin. Syksyllä jatketaan ajokauden päättäjäisten merkeissä Harvest Runilla. Huono keli aiheuttaa järjestäjille ylimääräistä stressin aihetta varsinkin jos pääsylipputuloilla pitäisi kattaa tapahtuman kulut
People’s choicessa eniten ääniä sai Vesa Kuivalaisen Cadillac ’60. BAILA-BAILA Ulkoilmatapahtuman jälkeen autot lähtivät cruising-lenkille Joensuun maisemiin. Iltabileet järjestettiin samaisessa Ilosaaressa sijaitsevassa Kerubi-ravintolassa, jossa tanhujalkoja tahdittivat bluesrock-rytmeillään Root Remedy ja Tap Jelly Blues Band. Juhlinta alkoi avoimella drive in -näyttelyllä Ilosaaressa, jonne myös yleisöllä oli vapaa pääsy. Jussi Vesa Vantaan seudulta. Jenkkiautot kiinnostivat myös ”tavallisia ihmisiä”, ja JHRD:ssä lasketaankin kello 12-17 välisen ajan yleisösaaliiksi reilut toista tuhatta henkeä. JA NE PALKITUT Kuten näyttelyssä kuunaan, palkittiin myös Ilosaaren tapahtumassa parhaita. Järjestäjän valinta osui pitkämatkalaiseen, Chevy Impala Convertible ’66, om. Autoja ilmaantui paikalle rapiat 50, mitä järjestäjät pitävät hyvänä määränä. Vetäjäksi sattuneet koiranleuat tosin tekivät pikaisen sik-sak-eksytyksen, jolloin letka hajosi mukavasti kaupungilla. – Harrastajien kesäviikonloput tuppaavat olemaan täynnä tapahtumia ja nytkin oli Himoksen miittiä sun vaikka mitä samana viikonloppuna, JHRD:n sihteeri Tony ”Bennett” Pakarinen sanoo. KESÄN 2011 TAP AHTUMIA Teksti Arttu Laakkonen, kuvat Jani Pesonen SPIN N E R I M A G A Z I N E 45 Spinneri 4/2011. – Hieno lahja. Street-luokan voitto heltisi vuosien työn tuloksena vihdoin valmistuneelle Oldsmobile Cutlass ’69:lle. kesäkuuta. – Meillä oli vähän tarkoitus, että puhaltaisimme yhdistyksen tilin tyhjäksi tässä tapahtumassa, mutta nää pirulaiset ostivat makkaroita ja kahvia siihen malliin, että jäi vielä pikkujouluihinkin törpöteltävää, klubilta kerrotaan. Hot Rod Drivers Joensuu eli kavereiden kesken JHRD ry vietti kolmekymppisiään Joensuun Ilosaaressa 18. Classic-luokan voiton nappasi lieksalaisen Jarkko Kilpeläisen Cadillac 1959. Nyt pitäisi muistaa vielä hakea se sieltä Kerubin narikasta pois, tuumailee JHRD:n istuva presidentti Arttu Laakkonen. Rod & Kustomin ykköstilan jakoivat järjestävän seuran herrasmiehet Mika Karvinen (Plymouth ’34) ja Hessu Tietäväinen (Ford ’32). Soitannan lomassa joensuulainen Riverside Rebels -kerho lahjoitti JHRD:n ”vanhuksille” tuunatun rollaattorin: kyytiläisten vilvoikkeeksi kelkkaan oli asennettu sähköflekti. – Oli hienon näköistä, kun risteyksissä tuli jenkkiautoja joka suunnalta, ihan kuin vanhaan hyvän aikaan, miehet virnuilivat
PARHAAT TOYOTAT Sunnuntaina kokoonnuttiin lounaskahvila Rinnekulman tiloihin nauttimaan lounasta sekä jakamaan Parhaat Toyotat -äänestyksen palkinnot. Toiseksi sijoittui Mika Jorosen Celica GT Liftback ’77 ja kolmanneksi Kari Taattolan Carina ST Hardtop ’74. Toyota Meeting käynnistyi perjantai-iltana järjestetyllä Saimaan saaristoa ja kanavaa esittelevällä laivaristeilyllä. Tällä rastilla kilpailijan piti löytää parillekymmenelle pultille oikea mutteri kaveriksi mahdollisimman lyhyessä ajassa. Itselleni mieleen jäivät jo mainittujen ohella Riku Hämäläisen entisöity Hiace vuodelta 1975 sekä Erkki Kursun Celica Supra vuosimallia 1984. Viimeksi mainitussa monet reputtivat, kun varoituskolmiota ei löytynyt autosta lainkaan! Kuudes, sorminäppäryyttä ja päättelykykyä vaatinut rasti suoritettiin lähtöpaikkaan palattua. Hopeasijan nappasi Ilkka Mäkäräinen ja pronssin Jari Rinta-aho. Toyota Club of Finland ry järjesti suositun kesätapahtumansa tänä vuonna jo kymmenettä kertaa. Myös eri tyylisuuntia oli mukana kiitettävästi. Kaikkein eniten ääniä keräsi Marko Rinta-ahon Corolla KE25 Turbo ’73. Rastiajon voitti Pekka Sintonen. Allekirjoittanut sijoittui tällä rastilla hienosti toiseksi. Paikalla olleet autot antoivat hyvän otannan kerholaisten kalustosta. Illalla ohjelmassa oli rastiajon palkintojenjako sekä kuumista löylyistä ja viilentävästä Saimaan uimavedestä nauttimista. Lauantaina puolen päivän aikaan kokoonnuttiin paikallisen Toyota jälleenmyyjän pysäköintialueelle, mistä startattiin suositulle rastiajolle. Lappeenrannassa nähtiin monenlaisia Toyotoja. Tämän vuotinen tapahtuma oli järjestyksessään kymmenes. Jatkoa ajatellen suurin huolenaihe on uuden majoituspaikan löytäminen jopa 200 tapahtumavieraalle, tähän asti käytetty Huhtiniemen leirintäalue näet sulkee porttinsa lopullisesti vielä tämän vuoden aikana. Mukana oli monen kokoista tuumasekä millikierteistä vaihtoehtoa. Edustettuna oli eri Toyota-malleja niin 1970-, 1980-, 1990kuin 2000-luvultakin. Noin 30 km pitkä reitti piti sisällään viisi erilaisia tehtäviä sisältänyttä rastia; oli Toyota-aiheista tietokilpailua, pienimuotoista tarkkuusajoa, hieman erikoisempaa tikanheittoa, osien tunnistusta ja varoituskolmion kasaamista. Kaiken kaikkiaan 41 autoa sai ääniä. Jälkimmäisen tekniikka oli arkiajoa ajatellen monessa mielessä varsin kiukkuinen. KESÄN 2011 TAP AHTUMIA Teksti ja kuvat Jari Sjöman Yhden maamme suurimman harrasteautokerhon jo perinteeksi muodostunut vuosittainen kesätapahtuma järjestettiin edellisvuosien tapaan Lappeenrannassa. RASTIAJO KEKKOS4RUNNER SEVENTIES COROLLA COMPRESSOR COROLLA KE25 ’73 CELICA GT LIFTBACK RASTIAJO RASTIAJO RASTIAJO SPIN N E R I M A G A Z I N E 46 Spinneri 4/2011. Menestykseni muilla rasteilla ei sitten ylitäkään uutiskynnystä... Jokainen oli saanut osallistua lauantaina äänestykseen, missä valitsi kolme itseään eniten miellyttänyttä, tapahtumaan osallistunutta autoa
Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Toyotaja Lexus-merkkisten ajoneuvojen harrastajien yhdyssiteenä, vaalia merkkien historiaa sekä kerätä, säilyttää ja jakaa niihin liittyvää kirjallisuutta ja muuta tietoutta. nettiosoitteesta. Sittemmin jäsenmäärä on vakiintunut noin 1500 jäsenen paikkeille, eli olemme nousseet yhdeksi Suomen suurimmista merkkikerhoista. Perustamiskokous pidettiin Turussa vuoden 2001 lopulla ja toiminta käynnistyi virallisesti kesäkuussa 2002. Tuhannen jäsenen määrä ylitettiin vuoden 2004 aikana. Teksti ja kuvat Finnshark Toyota Club of Finland – tuttavallisemmin FinToys – on kaikkien suomalaisten Toyotaja Lexus-harrastajien oma kerho, harrastat sitten virittämistä, entisöintiä, tuunausta tai olet muuten vain Toyotan omistaja tai Toyota-henkinen. Alusta alkaen Toyota Club of Finland on etsinyt kerhon toimintaa tukevia yhteistyökumppaneita. Tervetuloa iloiseen joukkoomme! Yhteystiedot: Toyota Club of Finland ry c/o Leena Uski Runkotie 25 54120 PULP Internet: www.fintoys.net Ota yhteyttä -lomake: Kerhon verkkosivujen päävalikosta Teksti ja kuvat Toyo ta Club o f Finland 47 Spinneri 4/2011. Kerho liitettiin yhdistysrekisteriin huhtikuussa 2003. Jäsenistöä löytyykin laidasta laitaan, ei pelkästään harrastuksen tyylisuunnan, vaan myös iän, sukupuolen ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Dynoja ratapäivät sekä valtakunnalliset kokoontumiset painottuvat kesäkauteen. Vuonna 2001 syntyi ajatus laajentaa toiminta valtakunnalliseksi merkkikerhoksi, tällainen kun vielä Suomesta puuttui. Kerho osallistuu säännöllisesti omalla osastollaan Suomen suurimmille harrasteautoalan messuille, kuten American/Tuning Car Show, Hifi & Tuning Car Show ja Classic Motorshow. monipuolisen kirjaston, josta löytyy tietoa artikkeleiden, esitteiden, räjäytyskuvien, sähkökaavioiden ja rekisteröintitilastojen ym. fintoys.net. Kumppaniemme muu tarjonta kattaa mm. Oleellinen osa sivuja on myös laaja, vain jäsenille kokonaan avoin keskustelufoorumi. Liittyminen onnistuu osoitteessa www. Kerho sai alkusysäyksensä vuonna 2000 internetiin perustetusta Toyota-harrastajien välisestä postituslistasta. Sivut tarjoavat jäsenille mm. Kerhon jäsenmaksu on 20 euroa per kalenterivuosi. Foorumi koostuu useasta eri aihealueesta, kuten esim. viritys, alusta, entisöinti, projektit ja sähköt sekä tietysti kerhon myynti-/ostotori. muodossa. Malleista riippumattomalle merkkikerholle tuntuikin olevan tarvetta, koska jäsenmäärä lähti nopeaan nousuun. Myös tapahtumille ja yleiselle höpinälle on omat osionsa. Alueellisia pienimuotoisempia tapahtumia ja kokoontumisia järjestetään aktiivisen jäsenistön toimesta ympäri vuoden. Tärkeä osa kerhon toiminnassa on nettisivuilla. Lisätiedot sekä paljon muuta Toyotaan ja Lexukseen liittyvää asiaa löytyy em. Niitä onkin onnistuttu hankkimaan kiitettävästi, mukaanlukien maahantuojan jälleenmyyjäliikkeitä, joista jäsenistö saa alennuksia alkuperäisvaraosista. KERHOTAPAHTUMAT Kerhon tapahtumat ovat jäsenille maksuttomia. viritysosat, tuontiautot ja lähes kaiken näiden välistä
Rata-ajot olivat siis ohi sen päivän osalta. Teksti ja kuvat Marko Uotinen Vuonna 2009 valmistunut koneen perushuolto kaikkine vastoinkäymisineen oli pitkä ja melko uuvuttava rupeama. Ilma oli keskipäivällä todella lämmin, mutta sopivalla rytmittämisellä lämmöt pysyivät hyväksyttävällä tasolla. Meninkin saman tien ajovuoron päätteeksi itse jututtamaan tätä miestä. Ajelun lomassa olin joutunut lisäämään moottoriöljyä yhteensä puolikkaan pöntön verran. Jotain piti kokeilla, ja päätin nykiä moottorin huohotinletkut irti kokonaan. Suunnittelin keskittyväni öljyn kulutukseen seuraavan talven aikana. Onneksi sentään talven lumia näkyy vielä maassa. Elokuun loppu oli jo käsillä, mutta lämmin keli ei vain ottanut hellittääkseen. KESÄN 2010 VIIMEINEN RATAVISIITTI Olin ajanut kesän aikana noin 5000 km maantieajoa ja tehnyt muutaman reissun Ahvenistolle. Loppukesästä kaksi takimmaista tulppaa kostuivat huolella ja karstaa näytti kertyneen mäntien päälle aika paljon. Se sai aikaan harmaan tuprahduksen pakoputkesta. Tämä temppu ei varsinaisesti parantanut tilannetta mitenkään. Kuuma kesä paljasti myös puutteita moottorin jäähdytyksessä. Viimeinen MX-5 -kerhon virallinen ratapäivä järjestettiin Alastaron moottoriradalla ja kokoonnuimme sinne melko suurella joukolla. Viime vuoden syyskuussa käynnistetty projekti on edelleen vahvasti kesken. Vaikka ajokausi jäi pari kuukautta normaalia lyhyemmäksi, ehti kilometrejä kertyä aivan riittävästi. Kone kuulemma kuulosti siltä kuin se hieman nakuttaisi. Näissä riemukkaissa tunnelmissa kului kesän 2009 rippeet ja monen monta syyspäivää melko nopeasti. En itse ollut sitä kiivaan ajon lomassa kuullut, mutta en epäillyt hetkeäkään miehen puheita. Puskurin alaosassa oleva aukko ei ole koolla pilattu ja tämän kidan kautta pitäisi kaiken jäähdytysilman ohjautua jäähdyttäjälle. Kaikesta huolimatta jatkoin auton käyttöä. Maantiellä tai kaupungissa ei ollut ongelmia, mutta moottoriradalla viiden kovan kierroksen jälkeen oli pakko alkaa jäähdytellä, etteivät lämmöt nousisi liikaa. Nyt ei öljyä tulisi sylintereihin ainakaan imuilman mukana. Miten tässä nyt taas näin kävi. Kulutusta ei huomannut tasaisessa maantieajossa, mutta vähänkään aktiivisemmalla ajotyylillä öljyä alkoi palaa. Erään ratapäivän päätteeksi pakoputkesta oli tullut öljyä jo niin paljon, että takapuskuri oli aivan läikikäs. Sillä hetkellä kaikki voitava oli tehty ja asia jäi niille sijoilleen. Yhden vedon aikana eräs katsomossa istunut mies oli keskustellut yhden kerholaisen kanssa,ja hän oli ollut sitä mieltä, että koneeni saundi ei ollut ihan kohdallaan. KUUMA KESÄ 2010 Vuosi 2010 oli todella lämmin ja aurinkoinen heti toukokuusta lähtien. Omin käsin rakennetulla autolla ajelu on kuitenkin niin suuri palkkio, että siitä nautiskellessa isompikin vastamäki unohtuu. Kelit suosivat harrasteautoilua, ja kilometrejä kertyi kohisten. Kampikammion ilmanvaihtoa ei tietenkään saisi tukkia, joten laitoin kanteen jääneisiin reikiin pienet filtterit ja tulppasin imusarjaan sekä imuputken alkupäähän avoimeksi jääneet reiät. Radan kiertäminen sujui oikein mukavissa merkeissä. Toivo oli mennä monta kertaa, ja koko projektikin tuli kirottua pariin otteeseen. MX-5:n keulahan on hyvin umpinainen. Kesän mittaan varmistui, että kone söi edelleen öljyä. Vauhdit eivät kasva hirvittävän suuriksi ja pienemmälläkin teholla pääsee luisuttelemaan kaarteissa. Vielä ennen moottoriradan talvilevolle siirtymistä tuli käytyä Ahvenistolla ja kokeiltua miten vesikelillä luisu oikenee. Alle +20 asteen ulkoilmassa moottori jäähtyi normaalisti, mutta hellekeleillä lämmöt alkoivat nousta. 48 Spinneri 4/2011. Ilman virtaamista hieman haittaavan ”kärpäsverkon” poistaminen auttoi tilapäisesti jonkin verran, mutta ei ollut mikään pysyvä ratkaisu. Juttutuokion jälkeen kävin koeajamassa autoa varikon Eletään kuluvan vuoden kevättä ja tilanne on seuraava: auto on tallissa, ja se on kaikkea muuta kuin ajokuntoinen. Toden totta, imusarjan kautta ei öljyä varmasti enää tullut, mutta samalla mitalla kyllä jostain muualta. Märällä radalla ajaminen se vasta hauskaa hommaa onkin. Moottorijarrutus korkeilla kierroksilla tuntui olevan pahinta myrkkyä
Mäntien kuluneisuuden saisin lopullisesti selville vasta niiden irrottamisen jälkeen, mutta ei niistä ainakaan paloja puuttunut ja ylimmät männänrenkaat olivat aivan normaalin näköiset. Kuuma ja karstainen moottori kovan kuorman alla voisi saada aikaan seoksen vääränlaisen palamisen. Seuraavaksi oli alakerran purkamisen vuoro. Ikään kuin rikkinäisellä moottorilla nilkuttamisessa ei olisi ollut riittävästi jännitettävää, kuluivat vielä vasemman etupyörän jarrupalat loppuun heti kotimatkan alkumetreillä. Palotilat olivat juuri niin karstaiset, tai ehkä vielä vähän enemmän, kuin mitä tulppien rei’istä kurkkimalla saattoi niiden kuvitella olevan. Ennen koneen avaamista mittasin sylintereiden puristuspaineet. Haju tuki hyvin näkyä. Koneesta ulos lasketun öljyn seasta ei löytynyt irtokappaleita tai rikkinäisten siSpinneri 4/2011 49. Kaiken tämän lisäksi olin kesällä sormeillut sytytystä, mikä sekin olisi voinut vaikuttaa asiaan. Moottoriöljyä aivan väärissä paikoissa. Auto seisoi tallissa noin viikon verran, jonka jälkeen uteliaisuus vei voiton. Männän laet olivat siistit ja kylkien koneistusjäljet olivat hyvin näkyvissä. VAURIOIDEN SELVITTELYÄ Sen verran oli väsymystä ilmoilla, että en kotiin päästyäni heti ensimmäiseksi ryhtynyt koneen purkutoimiin. Kannen irrottaminen paljasti palotilat, männät ja sylinterit. Yllättävän vähällä jarruttelulla sitä pärjää, kun oikein ennakoiden ja huolellisesti ajaa. MIKSI KONE KILKATTAA. Männänrenkaat olivat kaikissa männissä oikein siistissä kunnossa, kuten pitäisikin olla. Yksi vaihtoehto voisi olla, että sylintereihin kertynyt ylenmääräinen karsta oli pienentänyt palotiloja ja nostanut puristussuhdetta juuri sen hiuksen hienon rajan yli, joka riittäisi aiheuttamaan nakutusta. Sylinteriin päässyt ylimääräinen öljy ei myöskään muuta seoksen palamista mitenkään edullisempaan suuntaan. ympäri ja aloin itsekin kuulla kevyttä kilkatusta. Koneistamon mittaukset vahvistivat havainnot ja totesin mäntien olevan aivan kunnossa. Öljypumppu osoittautui pesun jälkeen käyttökelpoiseksi. Pidin kuitenkin hyvänä asiana sitä, että mittauksessa sylintereiden välillä ei käytännössä ollut mitään eroa. Mitään silmämääräisiä jälkiä nakutuksesta ei niissä näkynyt. Varaosakoneen öljypohja oli karmaiseva näky: vettä ja likaista öljyä. Mäntä esipesun jäljiltä. Kotiin ajellessani ehdin pohdiskella erilaisia mahdollisia nakutuksen syitä. Autoharrastuksen tulevaisuuden näkymiä, rikkoutumisen syytä ja vaurioiden mahdollista laajuutta tuli pohdiskeltua kaikessa rauhassa. Öljyn seassa on selvästikin ollut likaa, josta osa on päätynyt kiertokankien laakeripintoihin. Mitään vertailukohtaa, johon mittaustuloksia olisin voinut verrata, ei ollut, koska en ollut mitannut ehjän moottorin paineita. Männät olivat pesun jälkeen melko lailla alkuperäisessä kuosissaan. Karstasta huolimatta männät olivat silmämääräisesti tarkastellen aivan ehjän näköiset
Tämä oli myös kuulunut käyntiäänessä. Säätölevyt olivatkin sitten sen verran erikoisen kokoisia, että valmiiksi oikean paksuisia ei ollut siihen hätään tarjolla. Kesän mittaan autotallin lattialle oli alkanut tulla öljyläikkiä entistä enemmän. Mutterit olivat siis edelleen tiukalla ja kanget olivat omilla paikoillaan. Ne olivat mitä sattuu vähän venttiilistä riippuen. Öljypumppu sentään oli timmissä kunnossa. Kun kerran pelkkä venttiiliohjureiden kumien vaihto ei edellisellä kerralla auttanut, lähetin kannen jälleen pajalle. Niinpä nykyisiä levyjä piti alkaa hioa ohuemmiksi magneettipöydällä. Tällä kertaa jokaisen kiertokangen mutterit olivat jämäkästi momentissa. ALAKERTA KUNTOON Kansi oli nyt kunnossa, mutta koneen alakerran ongelmat olivat vielä ratkaisematta. ACL:ltä löytyi 0.025 mm alikokoisia laakereita, mutta väljyyttä oli niin paljon, että helpotus ei olisi tullut sitä kautta. Paksummalla levyllä välys pienenee ja ohuemmalla levyllä välystä tulee lisää. Työ oli periaatteessa melko helppo, mutta kyllä siihen aikaa sai kulumaan. Mitään varmaa vastausta en tässä vaiheessa keksinyt. Ohjureiden vaihdon jälkeen mittasin välykset uudelleen. Jatkoin osien mittailua, jos vaikka saisin vielä jotakin oleellista selville. Kumpikaan vaihtoehto ei tuntunut hyvältä. Tässä paininratkaisussa välysten säätö tapahtuu paininkupin ja venttiilivarren välissä olevalla pienellä säätölevyllä. Yhteistä kaikille oli kuitenkin se, että välystä oli selkeästi liikaa. Lisäksi huolimattomasti liimattu öljypohja oli päästänyt pieniä määriä moottoriöljyä tihkumaan vaihteistoöljyn seuraksi. Elementti oli haljennut ja kääntynyt kotelossa hieman vinoon. Yhdessäkään venttiilissä ei ollut välystä vaan kaikki kantoivat. Hydrauliset venttiilipainimet oli jo aiemmin vaihdettu mekaanisiin tai kiinteävälyksisiin. Jaaha, olisiko laakereihin tullut sallittua huomattavasti enemmän välystä. KATALYSAATTORI JA MUUTAKIN RIKKI Myös muuta normaaliosien kulumista oli havaittavissa. Kampiakselia mitatessani huomasin, että kaulat eivät enää olleet toleranssien rajoissa. Päätinkin kokeilla vaihtoehtoa C ja ostin purkuautosta irrotetun sopuhintaisen lohkon kaikkien sisusVenttiilivälysten säätö meni hieman askartelun puolelle, mutta lopulta nekin olivat kohdallaan. Vaihtoehtona B aloin selvittää tehdas-uuden kampuran hankkimista. Tämä ei tietenkään onnistunut, koska mistään nettikaupasta tai edes Mazdalta ei löytynyt ensimmäistäkään 90-luvun alkupään moottoriin käyvää kampuraa. SAVUNTORJUNTAA JA HIENOSÄÄTÖÄ Kun kerran alakerta oli jo tiivistetty, oli aika tehdä kaikki voitava öljyn tulon estämiseksi yläkerran kautta. Jotakin sontaa oli myös ollut öljyn seassa sen verran, että kauloihin oli tullut jälkiä. Ainakin laakereihin ilmestyneiden kiillottuneiden kohtien perusteella saattoi päätellä, että jotain kontaktia oli kampuran kaulojen ja laakereiden välillä ollut. Samalla piti olla varovainen, ettei levyistä vahingossa tullut liian ohuita. Seuraava pykälä olisi ollut 0.25 mm:n alikoko, mikä olisi edellyttänyt kampuran kaulojen ohentamista tai kiertokankien alasilmien suurentamista. Seuraavaksi tutkiskelin laakereiden kuntoa, jos vaikka niiden ulkonäöstä voisi päätellä jotain. Öljynkerääjäsäiliö vähentäisi huohotinletkujen kautta tulevaa öljyä, joka päätyisi lopulta imusarjaan ja sylintereihin. Kytkinlevylle asti sitä ei ollut mennyt, mutta pitkin auton pohjaa kylläkin. Eli siis voitelun kanssa oli ollut ongelmia. Moottori ei tietenkään ollut enää mikään uusi, olihan sillä ajettu nyt noin 160 tuhatta kilometriä, joista viimeiset 20 tuhatta eivät ole olleet aivan kaikkein armollisimpia. Vaihdelaatikon etummainen stefa olikin vuotanut öljyä kytkinkoteloon. Lopulta välykset olivat kohdallaan ja venttiileiden nosto ja aukiolo palasivat alkuperäisiin arvoihinsa. Laakereiden välykset olivat liian suuret ja kampura oli kulunut alimittaiseksi. 50 Spinneri 4/2011. Tällä kertaa kumien seuraksi tulisi myös uudet ohjurit. Valmistajan suosittelema alaraja oli selkeästi alitettu sekä runkolaakereiden että kiertokankien kaulojen osalta. Mittasin venttiilivälykset ennen kannen lähettämistä pajalle. Olisivatko kovassa käytössä koko kesän olleet öljyt, kuuma keli ja yritteliäs rata-ajo voinut olla kohtalokas yhdistelmä. Välimittauksia piti tehdä pari kertaa odotettua enemmän, jotta ensin kaikkiin venttiileihin saatiin mitattava välys. Ja katalysaattorikin pääsi uusittavien osien listalle. Muttereiden tiukkuutta testatessani huomasin, että kiertokanget pääsivät jotenkin normaalia enemmän liikkumaan sivusuunnassa, kun niitä vielä kampurassa kiinni ollessaan kierteli ja käänteli. Jokaista 16:ta levyä piti hioa joko enemmän tai vähemmän. Tiesin odottaa välysten pienentyneen, mutta tulos oli hieman yllättävä. suskalujen paloja, eikä öljypohjastakaan löytynyt mitään sinne kuulumatonta. Kampura kaikkine laakereineen oli perus pulttaa kiinni -homma
Lika oli varmasti peräisin edellisen remontin jäljiltä huonosti pestystä lohkosta. Mutta miksi voitelu oli pettänyt. Kaivoin talvella vanhat laakerit vielä kertaalleen esiin ja tutkiskelin niitä netistä löytämäni Mahlen vaurio-oppaan kanssa (Mahle Schadensbroschüre). Ajoituksen tarkastuksen yhteydessä oli jo lupa haaveilla tulevasta ajokaudesta. Nyt sitten olin yhden romulohkon verran paremmin varustautunut tulevaisuuden konerikkoihin. Oliko öljypumppu haukannut tyhjää kovissa jarrutuksissa. Likainen öljy oli kampuran kunnon perusteella ollut pysyvä olotila jo pidemmän aikaan. Aidosti positiivinen seikka tässä ostoksessa oli lohkon mukana tullut uudenmallinen öljypumppu ja etupään hihnapyörät. Touhu näytti juuri niin hauskalta kuin muistinkin sen olevan, kunnes satuin seuraamaan öljynpainemittarin neulan liikkeitä. Voisiko tässä olla vihdoin se vaivalla etsitty syy konerikkoon. Pidetään projektit vireillä! AJATUKSIA POHDITTAVAKSI ENNEN TYÖHÖN RYHTYMISTÄ: • Huolellisuudesta ei ole mitään haittaa, mutta huolimattomuus kostautuu lähes aina • Koneen sisään ei kannata jättää pienintäkään määrää minkäänlaista likaa, koska se kuitenkin lopulta päätyy väärään paikkaan • Vanhat osat kannattaa mitata tai tarkastaa niiden kunto muulla tavalla ennen kiinni laittoa. Tämän jälkeen koneen kasaaminen pääsi vihdoin alkuun. Ennen lopullista asentamista kampura lähti vauhtipyörän, kytkinasetelman ja hihnapyörien kanssa pajalla tasapainotettavaksi. Purkukoneen öljypumppu läpäisi tarkastuksen ja huolellinen pesu teki siitä melkein kuin uuden. Kone oli sisältä oikein kunnolla törkyinen. Huomasin, että kovassa jarrutuksessa öljynpaine notkahtaa noin neljästä barista kahteen bariin. Näissä tunnelmissa on hyvä toivottaa Spinnerin lukijoille vaiherikasta harrasteautokesää 2011. Kun öljypumppu haukkaa vähänkin ilmaa, häiriintyy voitelu ja vaurioita alkaa syntyä. Tämän havainnon seurauksena projektilistalle ilmestyi öljypohjan loiskelevyn rakentaminen. Ajattelin, että jos koneella olisi ajettu maltillisesti ja öljyjä olisi vaihdettu normaalisti, voisi kampura olla normaaleissa mitoissaan. Kampuran etuja takapään stefojen tiivistepintoihin oli kulunut oikein kunnon urat ja kaikki kaulat olivat alikokoisia. Standardikokoiset ACL:n laakerit ja uusi kampura oli toimiva yhdistelmä, ja öljyvälykset sattuivat vihdoin ohjearvoihin. Näin ei ollut kuitenkaan tapahtunut. Vaikka vanhoja ei enää saanut käyttämättömänä mistään, oli uudempia kampuroita edelleen saatavilla. Öljypohjaan ei tehtaan jäljiltä ole asennettu loiskelevyä, joka tehokkaasti estäisi öljyn pakenemisen öljypohjan etuosaan. 51 Spinneri 4/2011. Eräänä talvisena iltana päädyin silmäilemään edellisenä kesänä moottoriradalla kuvattuja incar-videoita. Tällä erää asia jää vielä arvoitukseksi ja toivottavasti ratkeaa projektin valmistumisen ja ensi kesänä kertyvien ajokilometrien myötä. RIKKOUTUMISEN SYY SELVILLE. Mittaaminen helpottaa myös osien kulumisen seuraamista • Korvattavien osien kohdalla on hyvä ainakin hetken pohtia kannattaako vanha kunnostaa vai onko parempi korvata osa uudella • Vanhan koneen parantaminen yhdeltä osin voi kuormittaa sitä muilta osin aiempaa enemmän • Kun kone kerran on levällään, kannattaa samalla kertaa vaihtaa/huoltaa kaikki kuluneet osat ja tiivisteet • Kun päättää jättää jonkin osan korjaamatta tai vaihtamatta, joko ajan tai rahansäästön takia, kannattaa miettiä vielä kerran, että onko rahan tai ajan säästö uuden koneremontin arvoinen MOOTTORIN NYKYKUOSI: • Huollettu vanha kansi, uudet venttiiliohjurit ja ohjurikumit • Uudet venttiilijouset ja -painimet, välykset ja ajoitus säädetty • Uusi vesipumppu • Kevyempi vauhtipyörä ja uusi kytkin • Uudet männät ja koneistettu lohko • Uusi kampiakseli, tasapainotettu vauhtipyörän ja etupään hihnapyörien kanssa • ACL:n laakerit, välykset tarkastettu • Tarkastettu vanha öljypumppu • Omatuotanto loiskelevy öljypohjaan • Erillinen öljynkerääjäsäiliö • Lisämittarit veden ja öljynlämmöille SPIN N E R I M A G A Z I N E Kun pahvimalli saatiin paikoilleen, oli vuorossa alumiinisen loiskelevyn muotoilu. Aiemmin olin järkeillyt asian niin, että kovassa käytössä olleet öljyt olivat pettäneet, kun konetta kuormitettiin kovassa rata-ajossa. Nyt olikin mahdollista palata takaisin vaihtoehtoon B. Laakerit olivat kuvaston mukaan sen näköiset, että voitelu on ollut puutteellista ja öljyn seassa on ollut likaa. Epähuomiossa vaihtamatta jätetty viallinen tai kulunut osa ei aiheuta muuta kuin ankaran päänsäryn. kalujen kera
Teksti Petri Seppälä, kuvat Petri Seppälä ja Hella 52 Spinneri 4/2011
johtuvia poikkeuksia. Listassa on virallisen nimityksen perässä suluissa kansanomaisempi nimitys. LED on valoa tuottava puolijohdediodi, jossa ei ole hehkulankaa eikä siinä synny loisteputkien tapaan sähköpurkausta. Hehkulankapolttimot korvaavissa LEDpolttimoissa on tyypillisesti samanlainen kanta kuin alkuperäisissä. LED vaatii aina etuvastuksen, joka näissä polttimoissa on sisäänrakennettu. Tosin LED ei tämän ominaisuuden vuoksi myöskään sulata valaisimeen kertynyttä lunta – perävaunukäytössä ehkä häiritsevääkin. Näissä valaisimissa olevaa hehkulankapolttimoa ei saa korvata LEDpolttimolla tai millään muullakaan valaisimeen hyväksymättömällä valonlähteellä. Kaasupurkausvalot ja LED:it ovat tulleet jäädäkseen, ja nyt luodaan katsaus jälkimmäisiin autoharrastajan ja jälkiasennusten näkökulmasta. Valaisimissa on ulkopinnassa, yleensä lasissa, tästä kertova Etai DOT-merkki. Toimintaperiaatteestaan johtuen LED eroaa melkoisesti hehkulampusta. Kun LED asennetaan valaisimeen, vaikkaLED-valot ovat alkaneet yleistyä ajoneuvojen takavalaisimissa. Niin alkuperäiskuin tarvikevalaisimina. ta LED on varsin kiehtova, tuohan se esteettisten etujen lisäksi myös käytännön etuja – hukkalämpöä tulee vähemmän jolla voi olla merkitystä monessa sovelluksessa, koko on pienempi ja syttymisviiveen kautta LEDin käyttöä voisi perustella jopa turvallisuudella. Tällaisen saa asentaa siis jokaiseen autoon. Käytännössä joillekin LEDeille luvataan 10 vuoden yhtäjaksoinen kestoikä eli enemmän kuin monen auton ikä • LED kestää tärinää huomattavasti hehkulamppuja paremmin, mikä on johtanut niiden suureen suosioon perävaunuissa • syttymisviive on pieni, mistä on suuresti hyötyä jarruja vilkkuvaloissa • erivärisiä LEDejä käyttämällä on helppo toteuttaa erivärisiä valaistuksia ilman suodattimia tai värikupuja jotka heikentävät valotehoja • LED ei lämmitä valaisinta, jolloin valaisimen käyttöikä on pidempi. Mutta nyt varoituksen sanaa. Suurimmat ongelmat johtuvat oikeastaan LEDin perusominaisuudesta. Henkilöautossahan pitää nykyisin olla • kaukoja lähivalaisimet (= pitkät ja puolikkaat) • suuntavalaisimet ja hätävilkkukytkentä (= vilkut) • jarruvalaisimet (= jarruvalot) • takarekisterikilven valaisin (= rekkarivalo) • etuja takavalaisimet (= seisontavalot eli parkit) • punaiset heijastimet takana • sivuheijastimet ja sivuvalaisimet, jos auton pituus on yli 6 metriä • takasumuvalaisin tai -valaisimet (= takasumari) • peruutusvalaisin tai -valaisimet Lisäksi autossa saa olla • lisäkaukovalaisimet (=lisäpitkät) • etusumuvalaisimet (=etusumarit, sumuvalot, sumarit) • huomiovalaisimet • keskijarruvalaisin • etuheijastimet • pysäköintivalaisimet, jos auton pituus on enintään 6 metriä ja leveys enintään 2 metriä • sivuheijastimet ja sivuvalaisimet, jos auton pituus on enintään 6 metriä • äärivalaisimet • hakuvalo ennen 1967 ja ojavalo ennen 1971 käyttöönotetuissa autoissa. LEDISTYSTÄ. LEDien etuna vastaavan valotehon antavaan hehkulamppuun voidaan pitää seuraavia; • virrankulutus on pienempi. 10 mm matkalta, on LED varsin pistemäinen valolähde. Periaatteessa autoon, johon ei vaadita Etai DOT-hyväksyttyjä valaisimia, saa polttimoksi vaihtaa LED-polttimon, kunhan valaistusvaatimukset täyttyvät. Lista on tämän hetken tilanne, eikä siinä ole huomioitu vuosimalleista, mitoista tms. Näin suuri muutos tapahtui viimeksi 1970-luvulla, jolloin halogeenipolttimot, H4 etunenässä, saapuivat ajovaloihin. Tosin kuten LED-käsivalaisinten omistajat tietävät, tehokas LED tuottaa lämpöä varsin reippaasti ja valoteho heikkenee lämmön noustessa. PELISÄÄNNÖT SELVIKSI Harrasteautoilijan näkökulmasValaisintekniikka on 2000-luvulla kehittynyt huimaa vauhtia. Koska LED on varsin helppo tunnistaa, seurauksena on myös maantiellä helposti sakko. Kerrataan kuitenkin ensiksi termit, jotta on selvää, mistä puhutaan. Varaosaliikkeistä on saatavissa LED-polttimoita, jotka käyvät suoraan entisten hehkulankapolttimojen tilalle ja hinnat ovat kohtuullisia. Katsastajan käsikirjasta, joka löytyy Googlen avustuksella. Fysikaalinen ilmiö on p-n-puolijohderajapinnassa tapahtuva elektroluminanssi, eli yksinkertaistettuna kytkettynä oikein päin tasajännitelähteeseen LED säteilee tietyn väristä valoa, rakenteestaan riippuen. Spinneri 4/2011 53. Sähköä siis säästyy ja laturi pääsee vähemmällä • hukkalämpöä syntyy vähemmän. Esimerkiksi keskijarruvalaisin tuli pakolliseksi automallista riippuen vuonna 1998 tai 2000. Autossa käytettävät ulkopuoliset valaisimet, tärkeimpinä ajo-, seisonta-, vilkku-, jarruja äärivalot, ovat pääsääntöisesti tieliikennekäyttöön hyväksyttyjä joko yhteiseurooppalaisten E-sääntöjen tai amerikkalaisten DOT:n hyväksynnän perusteella. Huomiovalo eli nykyisemmin päiväajovalo, tässä Hellan versiona. Päiväajovalojen hinnat tulevat koko ajan alaspäin. Ei ole yleensä ajoneuvokäytössä ongelma • polttimosta ja koko valaisimesta voidaan tehdä pienikokoisempi, sillä heijastimia ei useimmiten tarvita ja LED vie itsessään – varsinkin syvyyssuunnassa – vähän tilaa • kestoikä on pitkä – jopa kymmeniä tuhansia tunteja. Näin ne voi vaihtaa suoraan alkuperäisten tilalle. Siinä missä hehkulankapolttimossa valonlähteenä toimiva hehkulanka säteilee valoa joka suuntaan n. Sana LED tulee sanasta Light Emitting Diode, suoraan käännettynä valoa hohtava diodi. Hyväksyntä on voimassa vain alkuperäisellä valonlähteellä, ja LED:iin vaihtamalla saat autoosi laittomat valot. Käytännössä tämä tarkoittaa ennen 1.1.1968 käyttöön otettuja ajoneuvoja – tarkemmin esim. OIKOTIE ONNEEN – VAI ONKO
Jarruja takavalaisimiin tarkoitetuissa polttimoissa voi olla jopa 20 LEDiä. pa takavaloon, jonka heijastinta ei ole suunniteltu pistemäiselle valonlähteelle vaan hehkulampulle, lopputuloksena LED kiiluu terävänä pistenä valaisimen sisällä. Markkinoilla on myös ajovalojen halogeenipolttimot korvaamaan tarkoitettuja LED-polttimoja, jotka käyvät siis suoraan ajovalojen tilalle. Aivan totta, mutta tarkkaan ottaen lähivaloissa, joita edellinen kappale koskee, LEDejä käytetään aivan muutamassa uudessa autossa (ensimmäisenä Audi A8:n lisävarusteena 3 600 euron hintaan vuonna 2008). Tässä käytössä laadukkaalle LEDvalaisimelle voi povata yhtä pitkää ikää kuin peräkärrylle. Asennuksesta vielä: huomiovalaisimien tulee syttyä automaattisesti käynnistyksen yhteydessä, eivätkä ne saa palaa samanaikaisesti sumuvalojen tai lähivalojen kanssa. Ne tunnetaan myös tästä johdetulla DRL-lyhenteellä varsinkin netissä. Samantehoisilla ledeillä saadaan aikaan tasainen valaistus (vasemmalla) tai suppeampi valokeila (keskellä). Tosin lumi ei sula pois kuten hehkulankavalaisimessa. Parkkeina käytettäessä asennuskorkeus on 35-150 cm Ledien sijoittelu polttimossa on ratkaisevaa valaisimen toiminnan kannalta. Tässä tulee olla tarkkana; päiväajovalot eivät siis korvaa parkkeja ilman A-merkintää. Tämän puutteen korjaamiseksi valmistajilla on polttimoita, joissa LEDejä on useampi kuin yksi. Yleensä näitä LED-polttimoilla toteutettuja huomiovaloja nimitetään päiväajovaloiksi niiden englanninkielisen nimen ”daytime running lights” takia. Näitä ostaessa on syytä olla tarkkana, ettei erehdyksissä osta vilkun sijasta äärivaloa. Paketissa lukee ”side markers”, eli ainakin englanniksi asia on kunnossa ja E-hyväksyntä löytyy myös äärivaloksi – ei vilkuksi. Yhdistelmävalaisimen hyväksyntämerkinnässä on RL-merkinnän lisäksi etuvalon A-merkintä. Ei vaan äärivalo. Vilkku. PÄIVÄAJOVALOT Nyt joku ähkäisee edellisen kappaleen perusteella, että käytetäänhän LEDejä aivan yleisesti ajovaloissa muutenkin. Tällaista ”joulukuusta” ostaessaan kannattaa huomata, että se on fyysisiltä mitoiltaan usein alkuperäistä polttimoa suurempi eikä välttämättä mahdu heittämällä valaisimeen. Uusilla LED-valaisimilla voi olla myös kaksoishyväksyntä, jolloin valo himmeämmin palaessaan toimii parkkina (virallisimmin etuvalona) ja kirkkaammin palaessaan huomiovalona. Suosittelemme unohtamaan nämä, sillä ajovalot muuttuvat suorastaan vaarallisiksi! Valoteho ei yksinkertaisesti riitä ajovalokäyttöön. Näin valaisu saadaan tulemaan laajemmalta alalta. 54 Spinneri 4/2011. Huomiovalot tulee asentaa vähintään 25 cm ja enintään 150 cm korkeudelle maasta ja yli 60 cm päähän toisistaan. Tällöin taas auton alkuperäiset etuparkit pitää kytkeä pois. Varsinaiset, E-hyväksytyt LED-valaisimet, kuten päiväajovalot (oikealla) ovat valoteholtaan ja kuvioltaan omaa luokkaansa. Hintaluokka 25 euroa. Siis saavat palaa, tämä ei ole pakollista, mutta Suomen olosuhteissa ehdottoman suotavaa. Valaisimessa on heijastin. Huomiovalojen tulee myös olla E-hyväksyttyjä ja niiden tunnus hyväksyntämerkinnässä on RL, joka tulee olla merkittynä valaisimeen. Huomiovalaisimien yhteydessä saavat palaa takavalot, rekisterikilven valo ja etuvalot (parkit). Hintaluokka 25 euroa. E-merkinnät kunnossa. Tyypillinen LED-sovellus, perävaunun etuäärivalot. Kyseessä ei siis ole mikään uusi valaisintyyppi vaan uusi kutsumanimi jo 1970-luvun lopusta sallituille huomiovaloille. Mikäli halutaan paras toimivuus hehkulangalle suunnitellussa umpiossa, LEDejä tulee olla monta ja ne pitää suunnata myös sivusuuntaan. Paketissa mainitaan vielä vanha kotimainen Talmu, mutta taitaa olla oikeasti Hella asian takana. Sen sijaan ne ovat yleisiä alkuperäisinä ja jälkiasennettavina HUOMIOvaloina
Halpa vaihtoehto ei ole tämäkään, mutta jos vakio ei riitä… LOPUKSI Koska E-hyväksyntä puuttuu kaikista hehkulankapolttimon korvikkeista, jokainen tekee omat ratkaisunsa laillisuuden ja näyttävyyden suhteen. Autoharrastaja löytänee LEDin myös työvaloistaan, taskulampuistaan ja monesta muusta paikasta. Ajovalotkin voivat olla päällä ilman akun jatkuvaa lataamista ja umpion kuumenemista – tosin ympäristökään ei häikäisty… Perävaunussa LED on tätä päivää. Sanomattakin on selvää, että lähivaloiksi tämän hintaluokan LED-polttimoiden valoteho ei riitä eikä myöskään E-hyväksyntää ole. Huomiovalaisimet tulevat muuten pakollisiksi uusissa autoissa 2011. Varauksella kuitenkin, sillä umpion näyttävyys ei välttämättä ole toivottu. Kuten hintaesimerkitkin antavat ymmärtää, E-hyväksynnän myötä hinta pompsahtaa, samoin myös laatu. ja enimmäisetäisyys auton ulkoreunasta 40 cm. Hinta toisin nousee satoihin euroihin, mutta toisaalta koko valaisin himmentyneine pintoineen korvautuu uudella. Näyttelyissä LEDtekniikalla on helppo toteuttaa show-valaistus vanhempiinkin valaisimiin. LED on tullut jäädäkseen, mutta kenenkään ei kannata uhrata omaa ja muiden turvallisuutta esimerkiksi laittomien jarruvalojen kanssa, jotka ovat peräkolarissa kätevä tapa tiputtaa vakuutuskorvaus soviteltuun summaan. Esimerkiksi sivuvilkun tapauksessa LEDpolttimon asentaminen on paitsi laitonta, muuttaa se valaisimen näkyvyyttä taakse ja eteen olennaisesti. Sama pätee etuja takavalaisimiinkin, joita ainakin rakentelijoiden suosimien merkkien kohdalla on kohtuullisen hyvin saatavilla. KIITOKSET: • AutoPro Oy, Kouvola tuoteavusta. Kestoikä tarvikeliikkeen LED-polttimoilla on varmasti suurempi kuin hehkulangalla; kuinka paljon, lienee valmistuserästä kiinni. 12 LEDillä varustettu uuden tekniikan airut tuottaa 24 lux valaistuksen 86 mA virralla. Hintaluokka 15 euroa. Mutta muut hehkulankapolttimon murheet, kuten polttimonkannan hapettuminen, jäävät. Niiden rakentelu onkin sitten toinen juttu, ja hyvin antoisaa puuhaa sekin. Päiväajovaloista päästäänkin LED-valaisinten kaikkein viisaimpaan (?) käyttöön. Tällöin saa yksilölliset ja näyttävät valot laillisesti. Laittomuudelle on siis oikea peruste. Lähija kaukovaloissa käytetty H1-polttimo on saanut myös haastajansa LED-tekniikan myötä. Ajoneuvon ulkopuolisiin valaisimiin ei kannata LED-polttimoja juuri hankkia edellä mainituista syistä. Tuotteisiin oli asiaankuuluvasti merkitty niiden sopivuus tai sopimattomuus tieliikennekäyttöön ja myyjät myös tiesivät polttimoiden käytön rajoitukset • Markus Anttila, tekninen avustus LED-polttimot poikkeavat hehkulangallisista kantaisistään paitsi valoteholtaan, myös muodoltaan ja ulkonäöltään – viimeksi mainitulla on merkitystä rakentajalle, joka ajattelee myös valaisimen ulkonäköä. Eräs huomioon otettava asia LED-polttimoiden käytössä on niiden erilainen värilämpötila, eli niiden tuottama valo yleensä poikkeaa väriltään hehkulamppujen vastaavista. SPIN N E R I M A G A Z I N E 55 Spinneri 4/2011. Sen sijaan sijoittamalla pikkusen enemmän rahaa ja ostamalla tunnetun valmistajan LED-sivuvilkun, saa käytännössä huoltovapaan valaisimen, jonka voi olettaa kestävän sen mitä autokin. Perinteinen tekniikka ottaa selkävoiton 75 luxilla, tosin 4,25 A avittamana. Mikäli tähän vaihtoehtoon päätyy, kannattaa perehtyä TraFin verkkosivulta (www.trafi.fi) löytyviin valomääräyksiin välttääkseen seikkailut katsastusasemalla. Mikään ei myöskään estä ostamasta valaisinmoduuleja esimerkiksi Hellalta ja rakentamasta kokonaan uusia valaisimia. Tosin tämä etu kapenee koko ajan ja etu on saavutettu virrankulutuksen ja hukkalämmön avulla. NÄIN FIKSUINTA... Sen sijaan kannattaa hankkia kokonaisia LED-valaisimia ja korvata niillä alkuperäiset. Perinteinen hehkulamppu pärjää vielä hyvin tarvikeledeillä kuvassa näkyvästä syystä; valovoimasta
SPIN N E R I M A G A Z I N E SPINNERI ITALIASSA 56 Spinneri 4/2011. Ensinnäkin kolhuja näkee ainakin joka toisessa autossa ja parkkeeraamiset tehdään puskuri puskuriin -periaatteella, joten pienet ja näppärät autot ovat suosiossa, aina julkisista pikkulinja-autoista lähtien. Satunnainen matkailija käväisi reissussa, siellä minne kaikki tiet johtavat, joten sieltä luulisi löytävän myös niitä teitä käyttäviä kulkuneuvoja. sporttisempia merkkejä vilahtelee esiin milloin mistäkin kadun kulmasta. Muutenkin on todettava, ettei liikenne mitenkään valtaisan sekavalta tuntunut, joten luultavimmin siellä pärjäisi hitaampi pohjoisen poika mukana. Se onkin varsin huomattavaa, että tilaa on todella vähän, ja tuostahan on seurauksena monia asioita. Näinpä seuraavalla kerralla siellä vieraillessa myös sen liikenne on omakohtaisesti kokeiltava, muutenkin kuin apostolin kyydillä tai riksan kyydissä istuen. Toinen suosikki ovat kaksipyöräiset, joita liikkuu satoja vilkkaassa liikenteessä. Millaista autoilu on ja löytyykö antiikin kaupungista jopa harrasteautoilua. Eipä siis ihme, että Miniä, pikku-Fiatteja sekä Smartteja on aivan joka kadulla parkissa. PIENUUS ON VALTTIA Rooman kadut on luotu aikaan, jolloin ei pakokaasuja kaduilla leijaillut, joten niiden resurssit lähinnä leveyksien puolesta ovat melkoisen kapoisat. Status pitää näkyä tässä kaupungissa, joten Ferraria, Lamborghinia, Porschea, Lotusta ym. No se siitä kehumisesta, sillä eihän tämä mikään lomaopas ole, eli asiaan. Teksti ja kuvat Kettil Rautio Kysehän on Roomasta, joka talvisaikaankin tarjoaa järkyttävän paljon upeaa nähtävää ja katuja tulee tallattua kilometrikaupalla. Näin ollen erikoisia autoja näkee poikkeuksellisen paljon ja toki niitä isommalla hintalapulla varustettuja urheiluautoja vilahtelee siellä täällä. Mielestäni kyllä. Pienet henkilöautot on helppo saada parkkiin kivasti vaikkapa poikittain kadun varteen, joten poistuminen on helpompaa ruuhkan sekaan. Kuten Roomasta sanotaan, se on koettava, jotta sen ymmärtää. Ja ennen kaikkea tuntuu siltä, että tuossa kaupungissa persoonallisuus on lähes pakollista
Vuodesta 1949 alkaen Baijeri on ollut osa Saksan liittotasavaltaa. Näin ollen museon tarjonnasta on lehtiartikkelissa mahdotonta esitellä muuta kuin pieni pintaraapaisu – kaiken näkee vain menemällä itse paikan päälle. Eikä tällöin ole vierailtu vielä lainkaan pyörillä liikkuvien ajoneuvojen esittelyyn erikoistuneessa yksikössä, Verkehrszentrumissa. Bayerische Motoren Werke eli Baijerilaiset Moottoritehtaat. Baijerin alueella toimii kaksi merkittävää automerkkiä. Toisesta maailmansodasta kera herr Adolf Hitler. Nürburgringin moottoriradasta, minkä kaikille avoimella Nordschleifella muutamat meistäkin ovat käyneet autojaan ja taitojaan kokeilemassa. Tämä museo on erikoistunut tekniikkaan. Se oli kolmanneksi suurin saksankielinen valtio Itävallan ja Preussin jälkeen. Monista harrastajapiireissäkin suosituista automerkeistä, kuten Audi, BMW, Ford, Opel, Porsche ja Volkswagen. Näistä kolmesta matkakohteesta kerromme lähemmin tässä artikkelissa. Esimerkiksi www.cometogermany.com -sivusto tarjoaa paljon tietoa. Mikäli haluaa kokea jotain sellaista maisemallista kulttuuria mitä Suomesta ei voi löytää, kannattaa käväistä esimerkiksi Garmisch-Partenkirchenissa. Museon seinien sisältä löytyy lähes kaikkea mahdollista tekniikkaan liittyvää … mm. Mitä muuta Saksa sitten voisi meille tarjota. Baijerin alueelta löytyy myös lukuisia virityspajoja, joista tunnetuin lienee BMW-merkkiin erikoistunut Alpina. Saksanhan me kaikki tunnemme. Museossa vierailleet sanovatkin, että yksi kokonainen päiväkään ei riitä kunnolla kaiken näkemiseen. autoja, lentokoneita, laivoja, junia, tietokoneita, kameroita, puhelimia, painokoneita ja kodintekniikkaa. Keväinen tutustumismatka vei meidät aurinkoiseen Müncheniin. Etelä-Saksassa sijaitsevan Baijerin vapaavaltion pääkaupunki on München. Oluen ja makkaran lisäksi kaupungista löytyy kosolti erilaisia tutustumiskohteita, kuten esim. Jo mainitun toisen maailmansodan jälkeen Baijeri kuului muutaman vuoden ajan jopa Yhdysvaltojen miehitysvyöhykkeeseen. Tämä Baijerin eteläosasta, läheltä Itävallan rajaa löytyvä vajaan 30 000 asukkaan kaupunki on ainakin mäkihyppyä seuraaville tullut tutuksi, jos ei muuten, niin television välityksellä. Ideoita Saksan matkailuun kannattaa hakea lisäksi internetin avulla, sillä maa on laaja, tarjoten monenlaisia elämyksiä. Keväinen lämmin sää myös helli matkaseuruettamme. BMW pitää päämajaansa Münchenissä. Deutsches Museum (tekniikkaa), lelumuseo, kirkkoja, Dachaun keskitysleiri, yms. Tiedätkö muuten mistä kirjaimet BMW tulevat. Esillä on tunnettuja ja hieman tuntemattomampia malleja vuosien varrelta, moottoripyörät ja lentokoneenmoottorit mukaan lukien. Siitä voisi kirjoittaa varmas ti vaikka kokonaisen kirjan, joten rajataan alueellista otantaa rajusti, ja keskitytään tällä kerralla vain Baijerin alueeseen. Teksti Jari Sjöman ja Kalevi Lohko, kuvat Jari Sjöman SPINNERI SAKSASSA SAKSAAN! AUTOILIJAA KIINNOSTAVIA KOHTEITA MOOTTORIRATOJA: EUROSPEEDWAY, Lausitz HOCKENHEIMRING, Hockenheim MOTORSPORT ARENA, Oschersleben NORISRING, Nürberg NÜRBURGRING, Adenau SACHSENRING, Oberlungwitz MERKKIMUSEOITA: AUDI MUSEUM, Ingolstadt BMW MUSEUM, München MERCEDES-BENZ MUSEUM, Stuttgart OPEL MUSEUM, Rüsselsheim PORSCHE MUSEUM, Stuttgart VOLKSWAGEN MUSEUM, Wolfburg TAPAHTUMIA: AUTOMECHANIKA, Frankfurt BREMEN CLASSIC MOTORSHOW, Bremen ESSEN MOTOR SHOW, Essen INTERNATIONAL MOTOR SHOW, Frankfurt RETRO CLASSICS, Stuttgart TECHNO CLASSICA ESSEN, Essen TUNING WORLD BODENSEE, Friedrichshafen SPIN N E R I M A G A Z I N E Spinneri 4/2011 57. Museota laajennettiin vuonna 2004 ja se tarjoaakin nykyisellään kattavat tilat BMW:n koko historian esittelyyn. Olutkulttuuristaan ja siihen liittyvistä tapahtumista, erityisesti Oktoberfestistä. BMW:n oma museo, BMW Museum, sijaitsee sekin Münchenissä, vuoden 1972 olympialaisten vetonaulaksi rakennetun olympiapuiston välittömässä läheisyydessä. Audin pääkonttori puolestaan sijaitsee Ingolstadtissa, vajaan 100 km päässä Münchenistä. Münchenistä löytyy myös maailman suurin museo, Deutsches Museum. Talviurheilu on liittynyt kaupungin historiaan jo pitkään. Alun perin Baijeri oli itsenäinen valtio, aina Saksan keisarikunnan perustamiseen eli vuoteen 1870 asti. Kannattaa myöskin lukea numerossa 5/2008 julkaisemamme Saksaan hyvin läheisesti liittyvät artikkelit. Ja tietysti nopeusvapaista autobahnoistaan, joilla tosin tämän päivän liikennemäärät rajoittavat käytännössä ajonopeuksia
Oikeastaan on hieman hämmentävää kuinka pieni esim. Osa niistä on alkuperäisiä ja osa replikoita, jotka on uudelleenrakennettu vanhojen piirustuksien mukaisesti. Seuraavaksi siirryimme kisateknologian historialliselle osalle. Varsinkin moottoripyöristä on onnistuttu keräämään varsin onnistunut kokonaisuus museoon. moottoriteknologia. Tämän omin silmin nähneenä on valokuvalla tosi vaikea kuvata sitä tunnelmaa, joka luodaan liikkeellä ja valaistuksella. Itse stadion toimi pitkään Bayern Münchenin peliareenana kunnes uusi maailmanmestaruuskisoja varten rakennettu stadion syrjäytti sen. Jälleen ei voinut kuin hämmästellä, miten etevästi erilaisia malleja on yhdistelty toisiinsa. HISTORIAA Kierroksemme alkoi varsin huimalla visuaalisella paukulla nimeltään Kinetic Sculpture. 80-luvun F1-turbokone on; 1,5-litrainen veekasi, jonka turbo-osa on lähes yhtä suuri kuin itse moottori. Jo vanhassa maljassa ajatuksena oli liike, jota korostetaan nykyisessä museossa ns. Kyllä, siellä Virenin Lasse kaatui vuonna 1972 kymppitonnilla ja palestiinalaiset hyökkäsivät israelilaisten urheilijoiden kimppuun. BMW:n synty ja juuret ovat lentokonetekniikassa, mm. Lisäksi museo on jaettu neljään eri teemaan ja peruslähtökohtana on, ei niinkään aikajana, vaan jatkuva liike eri tuotantovuosilta. Yllättäen pieni ryhmämme oli hyvin kiinnostunut kuuntelemaan koneiden soundeja. Lisäksi museon suunnittelussa on panostettu audiovisuaalisuuteen ja sen todella huomaa joka paikassa. Ehkä joku lukijoistamme on ehtinyt vierailla museossa 80/90-luvun taitteessa. Varsinaisesti autot sekä moottoripyörät tulivat vasta 20-luvulla mukaan, jolloin BMW osti pienen saksalaisen autotehtaan. Tekniikkaja kilpailuosastolla on autojen lisäksi esillä kattava määrä kilpamoottoreita. Florian Moserin mukaan ratkaisu ei ole kaikkein halvimmasta päästä. Kyseessä on tila, jossa ohjatut metalliset pallot imitoivat muotoilun syntyä. BMW:n alue on kasvanut voimakkaasti 90-luvulta lähtien. VISUAALISUUTTA Tämän jälkeen siirryimme tarkastelemaan autojen tuotantomalleja eri vuosikymmenillä. 58 Spinneri 4/2011. BMW on luonut museoon mahdollisuuden kuunnella korvakuullokkeilla koneiden käyntiääniä. Oma haaste oli liittää uusi laajennusosa saumattomasti vanhaan maljan muotoiseen rakenteeseen. Esillä on melkoinen joukko historiallisia kilvanajovälineitä. Tällä tavalla kadonneet alkuperäiset autot ja moottoripyörät on herätetty uudelleen henkiin. tiemallilla. Esittelyjen jälkeen oppaamme aloitti kierroksen kertomalla miten itse museon ilmapiiri on suunniteltu. Silloin itse museorakennus oli maljan muotoinen ja näyttelyssä olevat ajoneuvot olivat nostettuna maljan seinille. Nähtävää ja koettavaa museossa on paljon! ”Pieni ryhmämme oli hyvin kiinnostunut kuuntelemaan koneiden soundeja... Lisäksi on käytetty poikkeuksellisia asetteluja eri kerrosten välissä: mallitorni, jossa on autot aseteltu päällekkäin. Ylemmältä käytävältä eri mallit näkyvät päältäTeksti Kalevi Lohko, kuvat Jari Sjöman ja BMW Museum SPINNERI SAKSASSA Toimituksemme vieraili ensimmäistä kertaa Münchenissä sijaitsevassa BMW-museossa, jota laajennettiin vuonna 2004. Itse museo sijaitsee Münchenin Olympia-puiston läheisyydessä. BMW Suomi oli etukäteen järjestänyt meille lehdistökierroksen ja aikataulun mukaisesti meitä oli aulassa vastassa oppaamme Florian Moser. Hauska yksityiskohta on se, että BMW:n 1920/30-luvun nopeusennätykset eivät suinkaan ole ajettu missään suola-aavikolla, vaan Münchenin ja Nürnbergin välisellä autobahnalla. Siitä jatkoimme BMW:n historian alkutaipaleen näyttelyosaan. Muun muassa pääkonttoria vastapäätä on varsin edustava markkinointikeskus, BMW Welt, jossa esillä on koko 2011 BMW tuotanto. Tämä kuitenkin riittänee lyhyesti tästä historiasta
Studiossa pääsee tutustumaan muotoilun saloihin. 59 Spinneri 4/2011. KATSO VIDEO: www.spinneri.fi/verkkolehti/videot 30-luvun kilpuri BMW 328 rekonstruoituna versiona. BMW Art Car projekti sai alkunsa jo vuonna 1975. Luxus-luokan mallit ovat esillä omassa tilassaan. Z8:n muotoihin on haettu vaikutteita 507-mallista. BMW Kinetic Sculpture – Kineettinen Kuvanveisto. Albrecht Graf von Goertz muotoili BMW 507-mallin. 120-hevosvoimainen 2002 ti esiteltiin vuonna 1968
Frankfurtin autonäyttelyssä 1961 esiteltiin ns. 1959 esiteltyä pientä, ilmajäähdytteisellä moottorilla varustettua BMW 700-mallia voitaneen pitää jonkinlaisena pelastajana. BMW 323 ’75 ... BMW Formula 2 moottori (M10) vuodelta 1966. Hänen maalaamansa autot esiintyivät tuolloin Le Mansin 24 tunnin kilpailussa. 60 Spinneri 4/2011. Taiteilijoina ovat olleet mm. järjestelmät ovat tänä päivänä jo arkisia kapistuksia autoissa. Edelläkävijän osa ei aina ole helppo. Kuuden tuotantovuoden aikana mallia myytiin 188 211 kappaletta, mikä oli BMW:n uusi ennätys sitten vuoden 1945. Selvää juonta ei ollut, ja hyvä ettei koko yritys mennyt nurin. Samaa ideaa on myös käytetty moottoripyörä-seinässä. Ilman sijoittajien uskoa autojen valmistus olisi voinut päättyä jo 50-luvun lopussa. päin ja alhaalta autojen alustat. Kyseessä ei ole perinteinen auto-museo vaan visuaalinen elämys. Frank Stella, Andy Warhol, ja Jenny Hollzer. 633 ’76 ... New Class, jonka myötä BMW:n nousukausi jatkui. Menestys ei tosin silloin ollut kovin hyvä, mutta sinällään ko. Monen (nuoren) miehen märkä päiväuni: BMW M3. Tämän taidesuunnan toteutuksen aloitti yhdessä BMW:n kanssa Alexander Calder vuonna 1975. TAIDETTA Varsinaisesti museon vanhaan malja-osaan on kerätty nimekkäiden taiteilijoiden maalaamia autoja. Vuoteen 1963 mennessä yritys oli noussut takaisin jaloilleen. 745 ’77. Oppaamme kertoi paljon yksityiskohtia malleista, muun muassa siitä, että BMW oli jo 70-luvulla kokeillut tutkajärjestelmiä tuotantomalleissa. Vaikka se olikin VW Kuplaa kalliimpi, herätti sen italialais-tyylinen muotoilu ostajat. BMW:n ensimmäinen moottoripyörä, R32 (1923). 520 ’72 ... Sinällään mallistojen kanssa ideat olivat BMW:llä 50-luvulla pahasti hakusessa. M1 – ensimmäinen ja ainoa keskimoottorinen BMW. Kaiken kaikkiaan käynti museossa oli mielenkiintoinen. Valmistuksen loputtua tätä korityyppiä tehtiin tuotannossa seuraavan kerran vasta 80-luvulla. SPIN N E R I M A G A Z I N E BMW MUSEUM Am Olympiapark 2 80809 MÜNICH www.bmw-museum.com ”BMW valmisti 50-luvulla yhtä kauneinta 2-paikkaista roadsteria... Tosin BMW valmisti jo 50-luvulla yhtä kauneimmista 2-paikkaisista roadster-malleista (BMW 507)
Astuttuamme sisään museon pääovesta suuntaamme sovitusti infotiskille ja esittelemme itsemme – englanniksi. Rakennus on valoisa ja selkeäkulkuinen, joskin pinta-alaltaan vain murto-osa päärakennuksesta. Muista mielenkiintoisista kohteista mainittakoon Saksassa NASA:n käyttöön rakennetut koulutusalustat, jotka mukailevat osia avaruussukkuloista. Museon päärakennuksen tarjonta keskittyy muuhun kuin autoiluun, vaikkakin mukana on myös autoja. Törmäyskokeet eivät ole aivan uusi juttu. Ainakin vanhemmat lukijamme muistavat ns. Esillä ollut yksilö oli mallia 353W vuodelta 1986. Päärakennuksessa liikkuminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja voimia. Ja samalla myös varsin sokkeloinen. Kerroksia on useita ja eri kohteiden tavoittaminen voi vaatia sokkeloisen reitin läpipääsyä. Nähtävää silti riittää ainakin pariksi-kolmeksi tunniksi. Opasteet ovat vain välttävät, eivätkä palvele erityisesti turisteja parhaalla mahdollisella tavalla. Vierailuajankohtanamme museon erikoisteemana pyöri 50-luvun tekniikka. Näistä Verkehrszentrum sijaitsee päärakennuksen tavoin Münchenissä, joskin noin 25 minuutin (juna) matkan päässä pääpaikalta. Coca-Cola kameran. Siellä käytyään tämä väite on helppo hyväksyä. Foto & Film -osastolta löytyykin runsaasti erilaisia kameroita eri vuosikymmeniltä. Kun USA:ssa oli vuonna 1938 liki 30 miljoonaa autoa, saavutti Saksa vastaavan rajan vasta 1980-luvun lopulla. Lentävistä härveleistä museovieras pääsee tutustumaan myös Boeing 707-123B lentokoneen ohjaamoon, Junkers JU-52 lentokoneeseen sekä esimerkiksi Messerschmitt BF 109 -hävittäjään, samoin kuin lennonjohdon laitteisiin eri aikakausilta. Niin, myös moottoripyöräilijät löytävät useita mielenkiintoisia kohteita tästä näyttelystä... Suoraa vastausta en osaa sinulle kertoa, mutta itse ymmärsin niiden kuvaavan tietyllä tavalla USA:n ja Saksan autoilun mittakaavan valtavaa eroa menneinä vuosikymmeninä. Näyttelyhallista 2 löytyy myös muutama amerikkalainen auto. SPIN N E R I M A G A Z I N E 61 Spinneri 4/2011. Heräsikö mielessäsi kysymys, mitä jenkkiautot tekevät saksalaisessa näyttelyssä. Kyseessä on Agfa Iso-Rapid IF, jonka sai (Suomessa) omakseen vuonna 1965 16 markalla ja 20 cocis-pullon korkilla! Myös videolaitteet ovat mukana; siksi hämmästynkin, ettei esillä ole saksalaisen Philipsin kehittämää Video2000järjestelmän nauhuria. Valokuvaus on asia, josta lähes kaikki autoharrastajat ovat kiinnostuneita. Saksalaisesta autonäyttelystä ei tietenkään voi puuttua autoilun omanlaisensa ikoni, Wartburg eli kotoisammin Warre. Esillä on vuosimallin 1956 Mercedes-Benz 220S, jota on käytetty keulatörmäyskokeessa – vuonna 1959! Jostain syystä pressun alle piilotettuna ovat muutamat lukijoitamme kiinnostavat automallit, kuten Ford Capri 2600 RS ’73 ja Datsun 260Z Coupe ’75. Vespoja, pesukoneita, jukeboxeja, radioita ja monia muita kyseisen aikakauden teknisiä laitteita. Esillä oli mm. VERKEHRZENTRUM Ajoneuvoihin keskittyneessä Verkehrzentrumissa kaikki on toisin. Yllätys on suuri, kun tiskin takana istuva rouva vastaa meille suomeksi! Hän on Kirsti Laamanen, ja ollut museon palveluksessa jo 18 vuotta. Päämuseon lisäksi nähtävää löytyy pyörillä liikkuvien kulkuvälineiden esittelyyn erikoistuneesta Verkehrszentrumista, lentäviä kulkineita esittelevästä Flugwerft Schleissheimistä sekä menneiden vuosikymmenien huipputeknologiaan pureutuvasta Bonnista. Teksti ja kuvat Jari Sjöman Nykyisellään museo on jopa niin laaja, ettei se mahdu yksien seinien sisään – vaikka päärakennus onkin hyvin suuri. SPINNERI SAKSASSA DEUTSCHES MUSEUM Museumsinsel 1 80538 MÜNICH VERKEHRSZENTRUM Theresienhöhe 14a 80339 MÜNICH FLUGWERFT SCHLEIßHEIM Effnerstraße 18 85764 OBERSCHLEIßHEIM www.deutsches-museum.de Sanotaan, että Deutsches Museum on maailman suurin museo
m/s Silja Europa valmistui vuonna 1993 Meyer Werftin telakalla Papenburgissa, Saksassa. Esillä oli monia teknisiä laitteita kyseiseltä aikakaudelta. Vasemmanpuoleisen, vuodelta 1954 peräisin olevan pyykinpesukoneen vesi lämmitetään puilla! 1 3 2 4 DEUTSCHES MUSEUM 62 Spinneri 4/2011. Toinen esillä ollut jukeboxi, Tonomat Telematic 200, oli mitä ilmeisimmin sekin täysin toimintakuntoinen. 2. Messerschmitt BF 109 oli Saksan ilmavoimien Luftwaffen tärkein hävittäjälentokone toisen maailmansodan ensimmäisinä vuosina. 1. 3. 4. Sisäänsä se nielaisee 100 EP-levyä eli sinkkua. Vierailuajankohtanamme teemana oli 50-luvun tekniikka. Tietotekniikka-osasto oli vierailuajankohtana remontissa, joten esillä oli vain muutamia laitteita, kuten tämä Commodore PET, (koti)tietokone vuodelta 1978. SHW on alumiinikorinen ja etuvetoinen auto vuodelta 1905. Opel Olympia vuodelta 1930 läpinäkyvine korinosineen tarjoaa mahdollisuuden tutustua 30-luvun koritekniikkaan. Esillä oli laivan pienoismalli. Teemahallin musiikkitarjonnasta vastasi Tonomat Panoramic 200 jukeboxi vuodelta 1959 (kuvassa vasemmalla). Agfa Iso-Rapid IF, ”Coca Cola -kamera”, maksoi vuonna 1965 16 markkaa ja 20 Coca Cola -pullon korkkia
SPIN N E R I M A G A Z I N E 5. 7. 11. Juna on liikennöinyt Hampurin ja Münchenin välillä. Auto valmistui 600 työntekijän voimin 16 päivässä. Cadillac Series 62 Sedan ’59. Törmäystestattu MB 220S ’56. Opel 4 PS (Laubfrosch) ’24. 5 9 7 11 6 10 8 VERKEHRSZENTRUM 63 Spinneri 4/2011. Huippunopeus 80 km/h, bensiiniä kului 30 l/100 km. Volkswagen Golf GTI ’77 – ehdoton legenda jo tänään. 9. Auton voimanlähteenä toimi 4-sylinterinen, 4,5-litrainen moottori, jonka huipputehoksi ilmoitetaan 30 hevosvoimaa. 10. Bavarian S 3/6 höyryveturi vuosimallia 1912. 6. German Protos – urheiluauto vuodelta 1907. 8. Kuvan polkuautot, Eureka ja Ferbedo, ovat vuosilta 1930 ja 1948
Kyseessä on pieni, 1008 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva hyvin kirkasvetinen järvi Saksan korkeimman vuoren, Zugspitzen juurella. Alueella sijaitsevat krematoriot kaasukammioineen ovat niin ikään yleisölle avoimia. 10 min) ja nähtävää on huomattavasti enemmän. Matka-aika jää murto-osaan (n. Alhaalla ilman lämpötila olikin 20 astetta korkeampi eli +26°C. Ylätasanteelta löytyy myöskin tietoa ympäröivistä vuorista. jalkaväkidivisioonien joukot valtasivat leirin 29. Yhdysvaltain armeijan 42. huhtikuuta 1945 ja vapauttivat vangit. KIIKARIT MUKAAN! Eibseestä pääsee Zugspitzen huipulle ympäri vuoden, joko hammasratasjunalla tai gondolihissillä. Vaikka alueen palvelut onkin suunnattu laskettelukansalle, kannattaa paikan päällä vierailla myös kesällä. Leirillä oli vangittuna yli 200 000 vankia, joista noin 25 000 teloitettiin. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi juna, Bavarian Zugspitze Railway. Garmischin läpi taas kulkee tie numero 23, jota pitkin pääsee paikkaan nimeltä Eibsee. Yhden vuorokauden hinta Golf-kokoluokan autolta on vain reilut 50 euroa, eikä noin 200 km edestakainen matka aiheuta kummoisia polttoainekulujakaan. 64 Spinneri 4/2011. Perille pääsee suoraan Münchenistä junallakin, mutta suosittelemme auton vuokraamista. tai teki itsemurhan. Halvaksi ei siis voi kehua, mutta elämys liki 3000 metrin korkeudella nautitusta kaakaosta tai vaikka oluesta on silti kokemisen arvoinen. Selkeällä säällä hyvällä kaukoputkella kerrotaan näkevän jopa Italian Apenniineille asti. Vaihtoehtoinen taksimatka maksaa noin 10 euroa. Keskitysleirin toiminnasta kerrotaan myös englanniksi, jos toki saksaa taitava pystyy ammentamaan tietoa huomattavasti enemmän. Halutessaan matkan hammasratasjunalla voi oloittaa jo Garmisch-Partenkirchenistä. Zugspitze taas kuuluu Wettersteinin vuoristoon ja on osa Alppeja, kohoten peräti 2962 metrin korkeuteen. Enemmän kuin puolet matkasta, noin 4,5 kilometriä, taivalletaan vuoren pohjoisen puoleisen osan sisään louhitussa tunnelissa, missä nähtävää ei käytännössä ole vastapäätä istuvaa matkalaista enempää. Kyseessä on laatuaan ensimmäinen natsiSaksan aikainen keskitysleiri, joka otettiin käyttöön maaliskuussa 1933. Alun perin Garmisch ja Partenkirchen olivat kaksi erillistä kylää Alppien juurella, mutta vuoden 1936 talviolympialaisten kynnyksellä Adolf Hitler suostutteli kylien pormestarit yhdistämään kylät. Jopa New Yorkin Central Parkia isommasta Englischer Gartenista löytyy myös laajoja olutterasseja litran vetoisine oluttuoppeineen. Tarjolla on myös opastettuja kierroksia. Zugspitzen huipulla oli hyvin havaittavissa Alppien vaikutus alueen ilmastoon. ja 45. Matka suosittuna laskettelupaikkana tunnetulle Schneefernen jäätikölle, 2600 metrin korkeuteen, kestää hammasratasjunalla noin 45 minuuttia. Halutessaan paluumatkan voi tehdä junalla. Suurin osa vankiparakeista on sittemmin purettu, tänä päivänä yleisön nähtävillä on kaksi. Hintaeroa ei kummankaan hyväksi käytännössä ole, edestakainen matka rokottaa kukkaroa noin 50 euron verran henkilöä kohden. Aurinko lämmitti kuitenkin niin voimakkaasti, että takki päällä maailman korkeimmalla sijaitsevalla biergartenilla, olutterassilla, kaakaota hörppiessä tuli jopa kuuma. Tässä varmasti yksi selitys Baijerin alueen aurinkoiseen ja vähätuuliseen ilmastoon. Toiseen suuntaan katsoessa taivas peittyi pilvistä, kun taas vastakkaiselta suunnalta ei löytynyt pilvenhattaraakaan. Jari Puikkosen, Matti Nykäsen, Janne Ahosen ja muiden suomalaisten mäkikohtien myötä tutuksi tulleet hyppyrimäet sijaitsevat Partenkirchenin puolella. Mikäli omat kiikarit sattuivat unohtumaan kotiin, pääsee Zugspitzen huipulta katselemaan Alppeja ja muuta ympäristöä yleisökäyttöön tarkoitetuilla kaukoputkilla – toki pientä korvausta vastaan. Matkalla Münchenistä Garmisch-Partenkircheniin pääsee ajamaan rajoittamattoman nopeuden moottoritietä, autobahnaa E533. Suosittelemmekin ehdottomasti gondolihissin käyttöä, jos se vain on mahdollista. Sieltä viimeinen, muutamia minuutteja vievä osuus vuoren huipulle matkataan gondolihissillä. MUUTA NÄHTÄVÄÄ Mikäli aikaa ja intoa riittää, kannattaa Münchenissä tutustua ainakin Englischer Garteniin (English Garden), joka on yksi maailman suurimmista kaupingin sisällä sijaitsevista puistoaluista. Teksti Jari Sjöman, kuvat Jari Sjöman ja Hanna Kalmari SPIN N E R I M A G A Z I N E SPINNERI SAKSASSA Kuten artikkelin alussa, sivun 57 ingressissä, mainittiin, on Garmisch-Partenkirchen ainakin talviurheilulajeja seuraaville tuttu paikka – jos ei muuten, niin nimenä. Siitä huolimatta vielä tänäkin päivänä voidaan puhua kahdesta erillisestä taajamasta. Päärakennuksessa sijaitsee keskitysleiriä esittelevä, monipuolinen, joskin osittain hyvin dramaattinen näyttely. Meille sattui hieman huono tuuri, sillä vieraillessamme Zugspitzellä oli Saksan puoleinen gondolihissirata vuosihuollossa. S-bahnalla pääsee helposti ja nopeasti Dachaun asemalle, mistä matkaa voi jatkaa bussilla numero 726. Jyrkimmillään 7,9 kilometrin mittaisen junaradan kallistus on jopa 26 prosenttia. Heidän lisäksi lähes 10 000 vankia kuoli nälkään ja sairauksiin ... Kokemisen arvoinen paikka on myös Dachaun keskitysleiri, joka sijaitsee noin 20 km päässä Münchenin keskustasta. Toukokuun alussa oli ilman lämpötila vuoren huipulla +6 astetta
Arbeit macht frei – Työ vapauttaa – lukee Dachaun keskitysleirin pääportilla vielä tänä päivänäkin. Münchenissä kohdalle osui harvinainen näky, MB W123korinen taksi. Vuoren sisällä, tunnelissa kulkevalla junalla matka-aika on noin 45 minuuttia, vuoren ulkopuolisella gondolihissillä noin 10 minuuttia. Näkymät Zugspitzelta ovat näyttävät. Kuvassa keskellä näkyy Alppien Itävallan puoleisella osalla sijaitsevan Wildspitzevuoren (3768 m) huippu. Kuva: freizeistars.de Kuva: grainau.de Kuva: freizeistars.de Zugspitze-vuoren huipulle pääsee joko hammasratasjunalla (vasen kuva) tai gondolihissillä (oikea kuva). Tottakai tolpalla odottamassa asiakkaita! Spinneri 4/2011 65