SUKELTAJAN maailma Jäämeri inarilaissukeltajien lähikohde ONNETTOMUUSRISKIT suurimmat sukelluksen alussa ja lopussa Pääseekö pahasta vesikammosta eroon. 1-2014 6,40 Suomalaiset sukeltavat jo ympäri maailmaa Kalymnoksen saarella sukelletaan pesusieniä Aloittelija: tällä pääset alkuun Peruspaketti 1500-2800 eurolla
Valmistamme sukellusmaskiisi silmälasien mukaiset voimakkuudet. Tarvitsetko sukeltaessasi terävää näköä. Onko mittarien ja maiseman katselu vaikeaa. GFOOPPQUJJLLB à r MJOTTJLMJOJLLB à. (09) 6855 0800 LUOTETTAVA, LAADUKAS, KOTIMAINEN. Myös u voimak imalasit kuuksil la! Kauppakeskus Ruoholahti Itämerenkatu 21, 00180 Helsinki puh
Nyt toiveissa on päästä sukeltamaan jään alle. Erityisesti muutokset ovat kohdistuneet painettuun sanaan. Mahdollisuuksia on kaikkialla maassa. Kotimaamme vedet ovat yhtä mielenkiintoisia kuin lämpimät ja kirkkaat vedet. Viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu runsaasti muutoksia, joista useimmat voidaan mainita myös nimellä kehitys. 36 Mies meressä – tilanteita harjoitellaan joka viikko Emma Niemeier ryhtyi pelastajaksi vaihtelunhalusta. Vedenalaiseen maailmaan houkuttelivat sinne uponneet tarinat eli Saaristomeren vanhat hylyt. 64 Kaukomatkailu vie Meksikosta Indonesiaan Suomalainen sukeltaja voi tänä vuonna matkata esimerkik-. Vesikammo syntyy pahoista kokemuksista. Sukelluksen harrastaja itse on jäänyt muuttumatta puolen vuosisadan aikana. Ulkomaille lähdetään etenkin Punaisellemerelle. Kun joku tyytyy vain pakollisiin hankintoihin, toinen voi ostaa kerralla kaiken. Asiantuntijat ovat vahvasti sitä mieltä, että tulevaisuudessa kaikki hakemamme tieto ja ajanviete löytyvät tietokonemaailmasta. Selviytymisemme sukelluksen meille asettamista haasteista ei ole riippuvainen käyttämistämme välineistä ja niiden nykyaikaisuudesta. Varsinainen järjestäytynyt harrastustoiminta on kuitenkin alkanut 1950-luvun puolessa välissä. Siitä kertovat tuhannet kotimaan sukelluksen harrastajat. Sukeltajan Maailma on ilmestynyt lähes 20 vuotta. 27 Mikä vetää veteen. Sukellusharrastusta jo yli 50 vuotta Sisältö 1/2014 Viisikymmentä vuotta elämää tai toimintaa on pitkä aika. Se seuraa meitä sukelluksemme aikana taltioiden tapahtumat niin usein kuin itse haluamme. Yhä edelleen ihminen on se, joka sukeltaa puutteineen ja ongelmineen. Eteenpäin katsottuna aika on pitkä, taaksepäin vilkaistuna se ei tunnu niin pitkältä, mutta siihen mahtuu runsaasti tapahtumia. Paljon muutakin on tarjolla. Sukeltajan Maailma haluaa kertoa sukeltamisesta jokaisen ulottuvilla olevana harrastuksena, jota voi myös harrastaa Suomen vesissä. 50 4 Toimiva sukellusseura keskellä kuivaa maata Kunnon sukellusvesiä ei Seinäjoelta löydy, mutta sukeltajat matkaavat mielellään vähän pidemmällekin päästäkseen pinnan alle. Sekin on pitkä aika, jonka kuluessa on tapahtunut paljon, myös muutoksia. harrastajat Jyväskyläläiset sukeltavat mielellään jään alla. Jouko Moisala 6 Kalymnoksella sukelletaan edelleen pesusieniä Moni pesusienen sukeltaja on menettänyt työssä henkensä. Samalla on välineiden käyttö, sukeltaminen, muuttunut helpommaksi ja mukavammaksi. Kaikki riippuu saamastamme opista, niistä tiedoista ja taidoista, joita olemme harrastuksemme aloittaessamme ja sen aikana saaneet. 60 Sukeltaen vaikka maailman ympäri Egypti säilyttää suosionsa suomalaissukeltajien ykköskohteena. 14 Sukeltajan peruspaketti Makuja on monia. Kehityksen tuloksena nykypäivän sukeltajat käyttävät entistä monipuolisempia ja turvallisempia välineitä. Niin ne ovatkin, mutta ne eivät voittamattomia. Vielä pidemmäksi se tulee, jos puhutaan puolesta vuosisadasta. Me elämme tietokoneaikaa. 20 Miten päästään eroon pahasta vesikammosta. Niiden seurauksena Katariina painui pohjaan kuin kivi. Sukelluskeskus 56 Jyväskylän kokoaa keskisuomalaiset 46 Raumanmerellä löytymättä enää muutamia hylkyjä Hylky-Team on etsinyt hylkyjä jo parinkymmenen vuoden ajan. 28 Diver’s Night innosti mukaan kurssille Pekka Jalava innostui sukeltamisesta kaverinsa Antti Vikmanin kautta. Se ohjaa ja puuttuu hyvinkin pieniin arkisiin tekemisiimme. Jäämeri on inarilaisten sukeltajien lähikohde Inarin Urheilusukeltajien tuore puheenjohtaja Reijo Jääskeläinen saa Inarin kuulostamaan lähes sukeltajan paratiisilta. Todellisuudessa sukellusta harrastavia on ollut Suomessa jo yli kuusikymmentä vuotta. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet sukellusvälineissä. 38 Kemin Urheilusukeltajat juhli tasavuosia pinnan alla – Itse toiminnan ydin ei 1970-luvulta nykyhetkeen tultaessa ole muuttunut, vaikka sukellusvälineet ovatkin, sanoo seuran puheenjohtaja Jorma Vähä. Sukelluksen harrastajan ei enää tarvitse palella, ja sukelluksen sujumisen seurantaa tekee hänen puolestaan tietokone. Vaikka sukelluskoulutus olisi hankittu jossakin lomakohteessa, harrastajan tulisi uskaltaa hakeutua sukellusharrastuksen pariin myös kotimaassa. Kaikesta huolimatta tässä on jälleen vuoden 2014 ensimmäinen numero. Lehden sisällön voitaneen todeta noudattavan jo vakiintunutta perinnettä. 22 Vapaasukellus kaipaa lisää kouluttajia Vapaasukelluksessa on hallittava oma mieli. Vuoden ensimmäinen numero on hyvin pitkälle suunnattu sukelluksesta vakavasti kiinnostuneelle tai juuri sukellusharrastuksensa aloittaneelle. 55 42 Parkkialus Plussan haverista 80 vuotta Nopea alus koki kohtalonsa joulukuisena myrsky-yönä. Niitä täydentävät ja tukevat omat kokemuksemme, joiden perusteella voimme sopeutua uusiin tilanteisiin ja selviytyä niistä. 30 Sharm El Sheikh suomalaisten sukeltajien mieleen Sharm El Sheikhin hinta- laatusuhdetta kehutaan yhdeksi maailman parhaista. Se ei kuitenkaan sukella puolestamme, vaan yhä edelleen omat aivomme ohjaavat toimintojamme kaikissa tilanteissa, myös sukeltaessamme. Olosuhteet saattavat tuntua vaativilta. Sukellusharrastus maassamme on alkanut yli viisikymmentä vuotta sitten. 11 Inhimilliset virheet yleisin onnettomuuden syy Onnettomuusriskit ovat suurimmillaan sukelluksen alkuja loppuvaiheessa
09-413 97 331, fax 09-413 97 405 sum.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Jouko Moisala Ilmoitusmyynti: Ilmoituspäällikkö: Jarno Sillanpää, p. si Meksikoon, Sudaniin, Kroatiaan, Malediiveille, Filippiineille tai vaikkapa Ruotsiin. 75 76 79 Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. 70 Sukellusammatit kiinnostavat yhä enemmän Länsi- Uudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymästä Luksiasta valmistuu vedenalaisen rakentamisen ammattilaisia, tarkastussukeltajia, tutkimussukeltajia sekä sukelluskouluttaja- ja matkaoppaita. 82 Titanic Tallinnassa Näyttelyesineet kertovat maailman tunnetuimman laivan tarinaa. Kirjapaino: Kustantajan kirjapaino Karprint Oy Huhmari Sähköposti: Toimitusaineisto: Aikakauslehdet@karprint.fi Ilmoitusaineisto: sum.ilmoitukset@karprint.fi Internet: www.karprint.fi s.30 Vihreitä fantasioita riittää Sharm El Sheikhissä – kuvassa jutun kirjoittaja Juhani Parta nauttimassa vedenalaisista maisemista. 5. 413 97 376 jarno.sillanpaa@karprint.fi Toimitusneuvosto: Heikki Moisio, Eero Ahola, Esa Raivio, Osku Puukila. Kalymnoksen saarella sukelletaan pesusieniä Aloittelija: tällä pääset alkuun Peruspaketti 1500-2800 eurolla Ilmestyy 6 numeroa vuonna 2014 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 09-413 97 333 Kustantaja: Karprint Oy Toimitus: Karprint Oy 03150 Huhmari puh. Tilaukset: Tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: määräaikainen kesto 42,00 € 38,00 € ISSN 1238-2574 Pinnan alta ja päältä Kevätuutuuksia sukeltajille Kumiveneillä vaivatta sukelluskohteisiin Isompiin malleihin mahtuvat mukaan mukaan myös sukellusvarusteet. 86 88 Postimerkit s.50 Sukeltajaliitto haluaa edistää harrastusta nuorten keskuudessa Koulutus pysyy vahvana osaalueena Sukeltajaliiton toiminnassa. 74 Nostotöihin toukokuussa Ilmailuhistoriallisesti arvokas lentokoneen hylky makaa Kentin edustalla Englannin kanaalissa 16 metrin syvyydessä. SUKELTAJAN maailma Jäämeri inarilaissukeltajien lähikohde 1-2014 6,40 Suomalaiset sukeltavat jo ympäri maailmaa ONNETTOMUUSRISKIT suurimmat sukelluksen alussa ja lopussa Pääseekö pahasta vesikammosta eroon. Lakeuden Sukeltajien Petri Lepistö vie innokasta sukeltajanalkua tytärtään Anni Lepistöä joka torstai Lakeuden sukeltajien hallivuorolle harjoittelemaan. 68 Sukelluslääkärin vastaanotolla Sukeltaminen vaatii hyvää kuntoa ja terveyttä
Kalymnokselle oli Rapen mukaan helppo mennä toteutta6 maan ajatusta. Tiia hallitsee kreikan kielen, ja hän auttoi meitä kontaktien luomisessa paikallisiin sienten sukeltajiin ja järjesti sukellukset heidän kanssaan. Mikkeliläinen sukelluksen pioneeri Raimo ”Rape” Laitinen kiinnostui pesusienten sukeltamisesta käydessään ensimmäisen kerran Kalymnoksella kaksi vuotta sitten. – Ajatus tarkemmasta dokumentoinnista jäi itämään. Sukeltaminen on ollut vaarallista. Kalymnoksella vierailevan, olipa sukeltaja tai ei, on ehdottomasti vierailtava Stavros Valsamideksen perustamassa Sea World -museossa. Sukellusretkillään monet miehet ovat kuolleet tai vammautuneet. L uonnon sukeltajat ovat sukeltaneet pesusieniä vuosituhannet. Valitettavasti perustaja Stavros Valsamides on menehtynyt, mutta hänen poikansa John jatkaa isänsä työtä. Alun perin Rape oli ajatellut, että he turvautuisivat haastatte-. Pesusienet ovat tuoneet saarelle vaurautta, mutta myös surua. Kalliilla sienellä hoidetaan kasvoja, halvalla autoja Kalymnoksella sukelletaan edelleen pesusieniä Kreikan saaristossa sijaitseva Kalymnos tunnetaan pesusienistään. – Olimme edellisellä matkallamme tutustuneet Tiia Porriin, joka toimii Kalymnoksella sukelluskeskuksen kouluttajana. Kreikan saaristossa sijaitseva Kalymnos on ollut ja on edelleen pesusieniä sukeltavien saari. Moni pesusienen sukeltaja on menettänyt työssä henkensä. Toteutimme ajatuksen poikani Tuomaksen kanssa viime syksynä
Santoriinilla sukelsin 93 metriä. Sukellussyvyydet olivat siinä 40 metrin luokkaa. Karakatsanisin elämä on kaikessa karuudessaan ja tragediassaan tyypillinen kalymnoslaisen sienten sukeltajan elämäntarina. 100-kiloinen painoi enää 50-60 kiloa Ilias kertoi mielenkiintoisimmista tarinoistaan: – Samassa veneessä oli kolme sukeltajaa. Museosta löytyi tietoa ja kuvia Eläkkeellä oleva sienten sukeltaja Jannis Rinios myy pesusieniä sekä matkamuistoja Pothian satamassa. Sukeltamisen aloitin 16-17-vuotiaana ja tein työtä ammattisukeltajana, kunnes 26-vuotiaana vuonna 1986 tapahtui onnettomuus. Siellä eivät laitteet toimineet ja minut vietiin lentokoneella sairaalaan Kreetalle. Jokainen sukelsi kolme sukellusta päivässä. sukelluskaasun välisäiliö ja suodatinlaitteisto. – Kaikkea ei tässä voi kertoa, mutta tarinoissa oli kuitenkin monia mielenkiintoisia ja jännittäviä sukelluksellisia yksityiskohtia. Kalymnoksen sairaalassa ei voitu tehdä mitään ja minut vietiin helikopterilla Ateenaan. Rape Ja Tuomas tapasivat Kalymnoksella sienisukeltaja Ilias Karakatsanisin ja keskustelivat hänen kanssaan pitkään. Stavros perusti saarelle Sea World –museon, jota nyt hoitaa hänen poikansa John. – Talloin nostettuja sieniä. Sukeltaja Michalis Koumbaros valmistautuu. – Valitettavasti saavuttuamme saarelle kuulimme hänen menehtyneet sydänkohtaukseen sukelluksensa aikana pari kuukautta aikaisemmin. Olin 67 metrin syvyydessä, kun ilman tulo loppui. Nousin liian nopeasti ja tulin pintaan ihan turvonneena. Ne irtoavat helposti, melkein kosketuksesta. Onnettomuutensa jälkeen Ilias liikkuu ainoastaan pyörötuolillaan, mutta osallistuu edelleen pesusienten tuotantoon. Jaloissa Pesusienten sukeltajan sukellusvarustus. Olin kymmenen minuuttia pohjalla ja nousu kesti tunnin ja 15 mi- Sienten sukeltaja Ilias Karakatsanis ja Raimo Laitinen (oik). Museoon jäi mahtava kokoelma, mutta paljon tietoa meni Stavroksen mukana. Tässä on kyseessä tavanomainen Sieben 12-pultin kypärä ja puku. Sairaalassa olin 20 päivää. Ilias kertoi aloittaneensa työt veneessä 12-vuotiaana. 7. Tulin tajuihini ja puhuin, mutta jalkojani en pystynyt enää liikuttamaan. luissa Stavros Valsamidikseen, johon he olivat tutustuneet ensimmäisellä matkalla. Iliaan tarinat olivat Rapen mukaan pitkiä. – Rauhallisia sieniä on helppo kerätä
Hänenkin tarinansa on Iliaan tarina, sanoo Rape. Niiden irrottamiseksi tarvittiin usein työkalua. Sienten sukeltaminen Kreikassa tänään Toisella matkallaan Kalymnokselle Rape ja Tuomas pääsivät mukaan sienten sukeltamiseen. nuuttia. – Sukeltaminen on kuitenkin vähentynyt. ”Pienten tarpeiden” takia ei noustu pöydästä, vaan orjatyttö toi pesusienen jalkoväliin tai kävi vaihtamassa kastuneen kuivaan. Jannis kertoi heidän syöneen vain kerran päivässä. Rauhalliset ja villit sienet Tiia Porri on ollut Kalymnoksella vuosia ja tuntee sukeltajat. Villit sienet sen sijaan ovat kovia, melkein yhtä kiven kanssa. Villiin sieneen jää painauma. Ne irtoavat helposti, melkein kosketuksesta. Kun juomanlaskijat huomasivat juhlijoiden juoneen hieman liikaa viiniä, he lisäsivät viiniin vettä. – Sukeltajat ovat omaa luokkaansa ja ylpeitä vaarallisesta ammatistaan. Jo silloin ymmärrettiin, ettei tällaiseen tarkoitukseen käytetty muita kuin huonompilaatuisia sieniä. Kalymnoksella on vielä satakunta sukeltajaa. Sukeltaja keräyspusseineen. Suurin sieni, jonka Ilias oli sukeltanut, painoi tonnin. Saattoi olla, että mies oli matkaan lähdettäessä 100-kiloinen, mutta palasi 50-60-kiloisena. – Hän on aikanaan käynyt Floridassakin sukeltamassa sieniä. Hän kertoi meille asiantuntijana tieto sienistä. – Ilias kertoi veljensä sukeltavan Kreetalla, Mykonoksella, Naksoksessa, Paroksella ja kaikkialla, missä sieniä vielä on, Rape kertoo. Rauhallisen sienen erottaa villistä painamalla sormin. Sukeltajat ovat omaa luokkaansa ja ylpeitä vaarallisesta ammatistaan. – Lisänä oli kertomus aterioinnista sienialuksella. Pothian satamassa on matkamuistokoju, jota pitää Jannis Rinios. Koumbaroksen mukaan sienet ovat rauhallisia tai villisieniä. Michalis ja Parisis Koumbaros veivät heidät aluksellaan sienten sukellusretkelle. Iltaisin syötiin ja silloinkin vähän. 8. Pieniin tarpeisiin Kerrotaan, että antiikin pidoissa tarvittiin pesusieniä. – Tapasimme myös Michalis Tuomas Laitinen ja Tiia Porri suunnittelivat sukelluskuvausta matkalla sukelluspaikoille. – Löysin sen Astipaleassa 70 metrin syvyydestä. Tein töitä puoli tuntia, että sain sen irti. Se oli kaksi metriä korkea ja kaksi kertaa käsien leveys! Ilias ei enää sukella, mutta hänen veljensä sukeltaa vieläkin. Sukeltajalla oli syvyysmittari ja kello. Ne kasvavat meriheinissä ja pienten kivien päällä. Koumbaroksen, jonka kanssa sukelsimme. Rauhalliset sienet tavataan syvällä. – Rauhallisia sieniä on helppo kerätä. Huolimatta synteettisten sienten tulosta markkinoille ja niiden halpuudesta luonnon pesusienillä on edelleen kysyntää ja sukeltajia tarvitaan
Sien1sukeltajien alus lähdössä usean kuukauden matkalleen. Tällainen määrä sieniä saattaa tulla yhden aluksen saaliina. 2. 4. 9. Valitettavan todellinen kuva. On vaikea määritellä, mitä kypärää sukeltaja on käyttänyt. 2. Sukeltaja, joka ei enää kykene kävelemään sukeltajantautien vuoksi. 3. Avustaja pukee sukeltajaa raskaaseen sukellusvarustukseen. Aluksessa on 22 hengen miehistö, joista kaksi on pukeutuneena raskaaseen sukellusvarustukseen. 3. 4. 1. Ilias Karakatsanisin löytämästä suuresta sienestä saatiin yhtä paljon sieniä. 1
Jouko Moisala, Raimo ja Tuomas Laitinen Kuvat: Raimo ja Tuomas Laitinen Mustavalkoiset kuvat: Nautical Halvalla sienellä auto puhtaaksi – Sukellettaessa Kalymnoksella sieniä näkyy kaikkialla, kertoo Rape kokemuksistaan. Halpa sieni on nuori ja se on kasvanut matalassa. Kalymnoslaiset eivät sukeltanet sieniä vain Kalymnoksen ympäristössä, vaan kuukausien matkat ulottuivat aina Afrikan rannikoille saakka. Vesi Kalymnoksella onkin kirkasta ja näkyvyys hieno. Sienten sukeltajan aluksen tunnistaa kannella olevista sukellusvarusteista. – Halvalla sienellä voi pestä auton. Sienten sukeltajatkin sukeltavat samojen lainalaisuuksien alla kuin muutkin sukeltajat. Hengitysilma tuotetaan matalapainekompressorilla, jonka ilma ohjataan suodattimien ja varastosäiliön kautta suo- raan sukeltajalle, jolla ei ole varailmapulloa mukanaan, Rape kertoo. – Kalliin sienen saamiseksi on sukellettu syvällä, jossa sieni on kasvanut kauan. Luonnossa sitä kasvaa Afrikassa ja Aasiassa. Sienten valmistaminen myyntikuntoon vaatii runsaasti käsityötä. Parhaimmat sienialueet ovat Välimeressä Turkin rannikolla ja Kreikan saaristossa. Sukeltaja Michalis Koumbaros. Kalymnoksella on useita pieniä tehtaita, joissa nostetut sienet käsitellään myyntikuntoisiksi. Vieläkin ammatti periytyy usein isältä pojalle. Pesusienen tarina Tämän päivän seniorikansalaiset muistavat varmaan hyvin saunassa käytetyt pesusienet. Keskihintainen soveltuu kaikkeen muuhun näiden kahden välillä. USA:ssa sitä jopa kasvatettiin. 10. Näissä olosuhteissa tämä sukellustapa vaikuttaa helpolta, mutta se on kuitenkin vaarallista. Työn, joka on ollut vaarallista ja on sitä edelleen. – Jos sukeltaja tietää, miten sieni on saatu, hän osaa arvostaa ostaamansa sientä yhtenä, jossain vaiheessa ehkä katoavana, usean tuhannen vuoden ammattityön ilmentymänä. Käytössä se ei ole pitkäikäinen. – Ostajalle on tarjolla sieniä kalliista halpoihin ja siltä väliltä. Kalymnoksen nimen etymologiasta kerrotaan, että sana kalydna muodostuu kahdesta sanasta: Kalos tarkoittaa kaunista ja kirkasta ja ydna vettä. Puhuttaessa oikeasta pesusienestä tarkoitetaan meressä elävää sienieläintä, joka on väriltään ruskea, pehmeä ja huokoinen, täynnä pieniä reikiä. Raimo Laitisella on kädessään vanha ”letkuregulaattori”. Vanha sieni on tiivis ja se kestää käytössä pitkään. Vuosi 1986 tunnetaan huonona vuotena. Kalymnoksen satamissa on runsaasti pieniä aluksia. Sienen voi Rapen mukaan ostaa Kalymnoksella matkamuistoksi. Eräs kuuluisimmista sienten sukeltajien saarista on Kalymnos. Raimo Laitinen piirtää kaikista sukelluskokemuksistaan hienoja havaintoja. – Aina ei ole ollut näin hienosti. Papachatsis-sienitehdas Pothiassa. Syyksi on arveltu Tsernobylin onnettomuutta, mutta myös merivirtojen suunnan muutoksia pidetään syyllisinä. Kalliita sieniä käytetään kasvojen hoidossa. Kalymnos tarkoittaa saarta, joka ui kirkkaassa vedessä. Sukeltajat sukeltavat märkäpuvuin. Kroppa hangattiin punaiseksi karhealla vampulla. – Sukellusvarustus on muuttunut. Kalymnoksen sienet ovat kuuluja hyvästä ladustaan, joka johtuu veden laadusta. Silloin lähes kaikki sienikannat kuolivat. Raskaita kypärävarusteita ei enää käytetä. Se ei ollut pesusieni, vaan maalla kasvava kurkkukasvi
Sen sijaan ryhmäkulttuuri, jossa ei noudateta vedessä paritarkastuskontrollia tai parikontrollia, on suuri riski. Suomessa tai suomalaisille ulkomailla tapahtuu 20 viimeisten vuoden tilastojen perusteella keskimäärin 2.4 kuolemaan johtanutta laitesukellusonnettomuutta Virheitä tehdään kalustosta riippumatta vuosittain. Muutokset näkyvät ennen pitkää myös onnettomuustyypeissä, eivät välttämättä kuitenkaan määrissä. Se ei ole yksinkertaisesti mahdollista, koska kyseessä ovat ihmi- Onnettomuuksien määrää tärkeämpää on kiinnittää huomiota onnettomuuksiin johtaneisiin syihin. Suomalaisten sukellusharrastajien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta heitä arvioidaan olevan 30 000- 40 000. Ei ole kuitenkaan realistista olettaa, että vuodesta toiseen päästäisiin nollatasolle, vaikka yhteinen toive se tietysti on. Sukellustavat muuttuvat ajan saatossa erilaisten trendien ja sukelluksen teknologiakehityksen myötä. Hyvällä parikontrollilla pystytään vaikuttamaan merkittävästi onnettomuusriskeihin. 11 Rebreathereita on monen merkkisiä ja useaan tarpeeseen. Laitesukelluskuolemia on karkeasti samassa suhteessa kuin suomalaisia liikennekuolemia per ajokortti: vuositasolla 1/10 000. Tottakai se on eräs indikaatio siitä, että koulutuksen ja turvaohjeiden taso on kunnossa ja että ne on omaksuttu kentällä. Inhimilliset virheet yleisin syy sukellusonnettomuuksiin Onnettomuusriskit suurimmat sukelluksen alku- ja loppuvaiheessa set, jotka tekevät virheitä, tilasto iskee jossakin kohtaa, sanoo Matti Anttila Sukeltajaliitto ry:n laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan onnettomuustutkintatyöryhmästä. – Suljetun kierron laitteet ovat ehdottomasti hyvä asia, mutta samalla ne edellyttävät koulutuksen monipuolistamista ja turvaohjeiden päivittämistä, Anttila sanoo. Laitteiden kehittyminen voi kuitenkin johtaa siihen, että ihminen uskaltaa ottaa suurempia riskejä ja isompia vapauksia unohtaen, että ihmisen vastuulla on uu-. Laitteet eivät ole kuitenkaan syynä onnettomuuksiin, sillä koulutetun sukeltajan tulee hallita laitteiden käyttö ja asianmukaiset tarkastukset. – Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on tiedossa yksi nollan kuoleman vuosi. Inhimilliset erehdykset ovat suurin syy onnettomuuksiin. U hkarohkeus, koulutuksen puute tai laiteviat johtavat äärimmäisen harvoin onnettomuuksiin. Viimeisen vuosikymmenen ja etenkin lähivuosien aikana suljetun kierron laitteet eli rebreatherit ovat lisääntyneet merkittävästi. Muutaman viime vuoden aikana Suomessa ja suomalaisille ulkomailla on tapahtunut neljä kuolemaan johtanutta onnettomuutta rebreathereilla, kun vielä vuoteen 2010 mennessä niitä ei ollut tapahtunut Suomessa yhtään. Kuolemaan johtaneita sukellusonnettomuuksia sattuu Suomessa tai suomalaisille ulkomailla vuosittain
– Ihminen tekee virheitä kalustosta riippumatta. Onnettomuuksiin on syynä aina ihminen, joka ei kykene tulkitsemaan olosuhteita ja riskejä oikein tai muista valvontavastuutaan, toteaa Sukeltajaliitto ry:n Laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan onnettomuustutkintatyöryhmässä niin ikään toimiva Jouni Piispanen. – Onnettomuuden syiden syvällinen ymmärtäminen on parasta haavereiden ennaltaehkäisyä. Ihminen tekee aina virheitä, siksi tarvitaan toinen ihminen tarkistamaan, mitä kaveri on tehnyt. Koulutuksen taso Suomessa korkea Vuosittain useampi tuhat suomalaista suorittaa laitesukelluksen peruskurssin joko kotimaassa tai ulkomailla. Suomessa sukellusseuroissa tapahtuva koulutus vie aikaa, mutta auttaa juuri tästä syystä syventymään perusteellisesti sukelluksen maailmaan. – Koulutuksen taso Suomessa toimivilla organisaatioilla on korkea ja vastaa ympäristömme vaatimuksia. Kun laitteistot kasvavat ja monimutkaistuvat, tulee koulutusta ja harjoittelua lisätä. – Ulkomailla hankittu koulutus valmistaa sukeltamaan niissä olosuhteissa oppaan johdolla. Sukelluskulttuuri suurin syypää Seura- ja ryhmäkulttuuri ehkäisisi valtaosan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. dollisuutta, sillä todella kokeneet ja osaavat sukeltajat ovat myös joutuneet onnettomuuksiin. Piispasen mukaan ryhmissä ja seuroissa esiintyy myös paljon sellaista, että sukellusvanhin kyllä määrää sukeltamaan parina, mutta todellisuudessa osa sukelluksesta sekä pintaan nousu tapahtuu yksin, tai ehkä todellista parikontrollia ei ole. Seura- ja ryhmäkulttuuri, jossa paritarkistuksista pidetään kiinni, ehkäisisi Piispasen mukaan valtaosan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. – Ihmiset sukeltavat seuroissa ja ryhmissä. – Kaikissa neljässä rebreathe-. 12 – Syyllistäminen ei tietysti hyödytä ketään, vaan onnettomuuksista tulee voida oppia ja ymmärtää, että onnettomuus voi tapahtua kenelle tahansa. Loman aikana ennätysajassa hankittu koulutus ei useinkaan anna riittäviä eväitä omaksua rutiineja. haasteisiin esimerkiksi lämpötalouden mukanaan tuoman sukeltamisen vaikeutumiseen. Tekniikka- ja luolasukelluksen parissa hyväksytään kenties enemmän erilaisuutta. Tällä kaupallisuuden kulttuurilla on vaikutuksensa onnettomuusriskeihin, Piispanen sanoo. Huolimattomuus on harvoin varsinaisena syynä onnettomuuksiin. simpien huippulaitteidenkin kohdalla valvoa niiden toimivuutta. Vie aikaa tottua uusin laitteistoihin. – Väittäisinkin, että ryhmädynamiikka voi ratkaista lopulta koulutustakin enemmän, sillä ryhmässä ei kehdata vaatia muista poikkeavia toimintatapoja tai pian ei olla enää osa ryhmää. Omien laitteiden rutiininomainen hallinta on turvallisuuden kannalta aivan oleel- lista, myös tekniikkasukelluskouluttajana Sea & Subsea Oy:ssä toimiva Piispanen muistuttaa. Onnettomuuden syiden syvällinen ymmärtäminen on parasta haavereiden ennaltaehkäisyä. Koulutus ei kuitenkaan poissulje onnettomuuksien mah- Ulkomailla hankittu koulutus valmistaa sukeltaamaan vain sikäläisissä olosuhteissa. Paritarkistusten laiminlyönnin ja ilman paria sukeltamisen uhka on todellinen. – Ongelmia laitteistojen kanssa voi tulla silloin, jos esimerkiksi ikänsä perinteisillä laitteilla sukeltanut siirtyy rebreatheriin. Näiden ryhmittymien toimintakulttuurilla on sataprosenttinen vaikutus sukeltajaan. Ulkomaisilla vesillä suoritettu kurssi ei valmenna kotimaisten vesien Jouni Piispasen mukaan jopa koulutustakin keskeisempää on kiinnittää huomiota seurakulttuuriin. Näissä porukoissa kehdataan avoimemmin tunnustaa, jos pelottaa, Piispanen sanoo. Esimerkiksi vaikka sukeltaja olisi kurssilla omaksunut hyvin tiukan paritarkastuskontrollin ja parikontrollin vedessä, mutta porukka, jonka kanssa hän sukeltaa, ei noudata parikontrollia, koulutuksen vaikutus hiipuu
Onnettomuuksien taustalla on aina jokin looginen syy. – Jokainen onnettomuus on tottakai liikaa ja analysoitava niin hyvin kuin voi. – Sairaskohtauset voivat iskeä maalla tai merellä, niihin ei voi lopulta vaikuttaa, Piispanen toteaa. Looginen hälytys kun saattaa peittää alleen kriittisen ongelman, Piispanen selittää. Tuula Kolehmainen Kuvat: Matti Anttila, Jean Finnberg Tärkeimpiä sukellusturvallisuusmittareita ovat läheltä piti -tilanteet ja onnettomuudet, jotka ovat aiheuttaneet hoidon tarvetta. Suurin vaara piileekin niin perinteisillä sukelluslaitteilla kuin rebreathereilla sukellettaessa sukelluksen alkuvaiheessa ja vastaavasti lopussa. Tärkeämpiä sukellusturvallisuuden mittareita ovat läheltä-piti -tilanteet ja ne onnettomuudet, jotka ovat aiheuttaneet hoidon tarvetta. Toki sairaskohtauksia esiintyy, mutta ne jäävät sukellusonnettomuuksissa usein todentamatta. Onnettomuus harvoin terveyssyistä – Onnettomuuksien taustalla on aina jokin looginen syy. Niitä tapauksia on kuitenkin enemmän aina, ja niiden juurisyiden löytämisellä voidaan enemmän vaikuttaa lajimme turvallisuustason säilyttämiseen, Anttila sanoo. Mielikuvat uhkarohkeista ja tyhmistä riskinottajista eivät yleensä pidä paikkaansa. Onnettomuuksiin johtaneet syyt ovat pieniä ja hyvin konkreettisia. Läheltä-piti -tilanteisiin voi jokainen sukeltaja vaikuttaa kertomalla kokemuksiaan ja raportoimalla kuulemastaan, vaikka anonyymistikin Sukeltajaliittoon. Oleellisinta on ymmärtää syy siihen, miksi henkilö oli huolimaton. Menehtyminen tapahtui 1-4 metrin syvyydessä. Huolimattomuus on harvoin varsinainen syy onnettomuuteen. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi kylmyys, jano, nälkä, arkihuolet tai se, että esimerkiksi kamera tai näkyvyys ovat vieneet hetkeksi huomion laitteiden hälytysmerkeiltä. Kahdessa tapauksessa näistä neljästä oli sukellusta takana alle 20 minuuttia, kahdessa ainoastaan 1-10 minuuttia, Piispanen kertoo. Henkilö on kiinnittänyt huomionsa johonkin muuhun kuin sukellukseen. – Taustalla ovat hyvin usein psykologiset tekijät. Kun kelataan tapahtumaketjua taaksepäin, voidaan usein päätyä tapoihin ja tottumuksiin, jotka ovat toimineet lähtökohtana onnettomuudelle. Pienet tekijät johtavat onnettomuuteen Piispasen mukaan sukellusonnettomuudessa menehtyneet ovat usein kokeneita, koulutettuja, fiksuja sukeltajia. – Voi olla myös, ettei hälytyksiin ei ole reagoitu riittävästi johtuen esimerkiksi siitä, että ne ovat sukellustilanteessa loogisia ja odotettavissa. Näitä raportteja analysoidaan sukeltamisen turvallisuuden kehittämiseksi. 13. – Kun tarkastellaan esimerkiksi suljetunkierron kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, ei yksikään niistä sattunut poikkeuksellisen vaativissa tilanteissa, erityisen syvällä tai hankalissa luolastoissa, vaan päinvastoin. Terveydelliset tekijät johtavat Piispasen mukaan äärimmäisen harvoin onnettomuuksiin. Yhdessä tapauksessa pari oli lähellä, mutta ei kiinnittänyt huomiota menehtyneeseen sukeltajaan, koska keskittyi omaan valmistautumisprosessiinsa. Kuvaajana laitesukelluskuolemista suomalaisille v.1994-2013: Yhteensä 77 kpl kuluneen 20v aikana (vuoteen 2013 asti, keskiarvo 2.4 kpl / vuosi). Hänen mukaansa vaikeilla sukelluksilla sattuu harvoin onnettomuuksia, sillä niillä ihminen skarppaa ja tiedostaa riskit. ronnettomuustapauksessa menehtynyt sukeltaja oli käytännöllisesti katsoen yksin tapahtumahetkellä ilman parin valvontaa. Matti Anttila muistuttaa, etteivät kuolemantapaukset toimi sukeltamisen turvallisuuden mittarina ainakaan nykytasolla, kun onnettomuudet ovat verrattain satunnaisia. – Riskit ovat siellä, missä niitä ei osata pelätä ja tunnistaa, Piispanen summaa
14. Sukeltaja täydessä sukellusvarustuksessaan on varsin vakuuttavan näköinen
Samaa mieltä ovat kuitenkin kaikki, että sukeltamisen harrastaminen vaatii runsaasti välineistöä. Oma mieltymys on tietysti tärkeää, mutta on eräitä yksityiskohtia, jotka on huomioitava: EU-alueella myytävä naamari edellyttää CE-hyväksyntää. Toinen miettii sukelluksia Suomessa ja päättää hankkia perusvälineiden lisäksi puvun ja vuokraa kaiken muun tarvittaessa. Sitä ei CE-hyväksyntä takaa. Sukellustapa ja käytetty puku vaikuttavat räpylöiden valintaan: t kuivapuku edellyttää avokantaista räpylää 15 Kevyt tasapainotusliivi matkailijalle mukaan otettavaksi.. Kurssin jälkeen hän marssii sukellustarvikeliikkeeseen ja hankkii kaiken. Naamareissa riittää valinnanvaraa. S ukellusharrastuksen aloittaminen tarkoittaa yleensä ensimmäiseksi sukelluskurssin suorittamista. Kyseessä on snorkkelin tuoma lisätilavuus hengitysjärjestelmäämme. Räpylöitä on avokantaisia, umpikantaisia ja tietysti lapsille tarkoitettuja. Tällainen snorklailu hienoissa, lämpimissä vesissä on laitesukelluksen veroista. Siitä on merkintä naamarissa. Pinnan alle täydessä setissä tai kevyemmässä versiossa Sukeltajan peruspaketti Perusvälinesetillä pääsee mukaan sukellusharrastukseen. Kannattaa kokeilla, mutta vain leikisti. Ilman naamaria ei sukelluksissa näe, vaikka vesi olisi kuinka kirkasta tahansa. Uidessaan pinnalla sukeltaja voi hengittää vaikka kasvot ovat vedessä. Ensimmäinen hankkii ainoastaan naamarin, räpylät ja snorkkelin ja jatkaa harrastusta pelkin ulkomaan sukelluksin saaden muut välineet operaattoriltaan lainaksi. Makuja on kuitenkin monia. Snorkkeli Snorkkeli on hieno keksintö. kuollutta tilaa ei voi lisätä määrättömästi ja siksi snorkkelilla tulee olla tietty maksimitilavuus, joka jää alle kahden desilitran, mieluimmin noin 1,5 desilitraan. Kaikki tietävät, että sukeltajan tietokone on hyvin tarpeellinen ja he kaikki hankkivat sen aivan ensimmäiseksi. Tätä ns. Nähdäkseen selkeän kuvan veden alla silmänlinssin eteen tarvitaan ilmatila. Edellä oleva on osin vain konservatiivista ajattelua, sillä kaikkihan me tiedämme, että netistäkin saa kaikkea. Perusvälineiden osalta on käynnissä uusi tarkastelu, niiden normittamiseksi EU-alueella myytävinä välineinä. Jotakin hankitaan itse ja loppu lainataan tarvittaessa. Hengitettäessä snorkkelilla hengitetään jokaisella sisäänhengityksellä snorkkelillinen jo keuhkoissa ollutta hiilidioksidipitoista ilmaa takaisin keuhkoihin. Snorkkeli on vanhin sukellusväline, joka on normitettu. Naamari Sukeltaja tarvitsee naamarin, räpylät ja snorkkelin. Naamari kasvoille ilman niskalenkkiä, ilmaa sisään nenän kautta sisään ja naamarin tulee pysyä tällä alipaineella kasvoilla. Tämähän pelkästään kattaa naamarilta vaadittavat ominaisuudet, Naamarin tiiviys tulee testata. Laitepaketti selässään ja meressä ilman räpylöitä sukeltaja on todella avuton. Neljäs on yhdistelmä kaikista kolmesta. Sen jälkeen järjestys saattaa olla hyvinkin vaihteleva. Onneksi vesi on vielä ilmaista! t märkäpuvulla sukellettaessa tarvitaan sukka tai kovapohjakenkä, sukka voi sopia umpikantaiseen räpylään t kovapohjakenkä edellyttää useimmiten avokantaräpylän t jos aikoo sukeltaa paljain jaloin umpikantaräpyläkin käy t jalan koko on viimeisin tai ensimmäisin määräävä tekijä. Kolmas hankkii puvun lisäksi myös hengityslaitteen ja tasapainotusliivin ja päättää säästää ja vuokraa pullon sukeltamaan lähtiessään. Viides on varoissaan. Kun joku tyytyy vain pakollisiin hankintoihin, toinen voi ostaa kerralla kaiken. Jouko Moisala Kuvat: Jean Finnberg Räpylät Sukeltaja ei pärjää ilman räpylöitä
Sukeltaja voi käyttää vain sinkkupulloa, mutta pulloista voidaan myös koota useamman pullon paketteja. Vielä tänäkin päivänä ajatellaan sukeltajan sukeltavan hapella, siis puhtaalla hapella. Vara-annostimessa on keltainen letku, joten se erottuu selkeästi varsinaisen annostimen mustasta välipaineletkusta. Toinen on varsinainen annostin. Sukelletaanhan 100-prosenttisella hapella erityistapauksissa, mutta silloin sukellussyvyys on vain kuusi metriä. Räpylöiden hankkija tekee päätöksensä avokantaräpylän ja umpikantaräpylän välillä. 16. Kehitys sukeltamisen alalla on tuonut vuosien myötä hengityskaasuksi nitroxin. yht. Tämä on hapella rikastettua ilmaa, jossa hapen osuutta lisättäessä typen osuus vähenee ja erityisesti typen vaikutukset vähenevät. Tempered-lasi jää rikkoutuessaankin kehykseensä ja murenee vasta ajan kuluessa, jos lasia ei ole vaihdettu uuteen, vaan jätetty malliksi rikkoutumisesta. Tärkeät hengityskaasut Sukeltajan tavanomainen hengityskaasu on ilma, siis aivan tavallinen ilma. Sukeltajat voivat käyttää myös seoskaasuja, joissa typpi on korvattu jollakin toisella inertillä kaasulla, kuten heliumilla. 1595,- Naamari, jonka lasi on rikkoutunut. Toinen vaihe on annostin. Hengityskaasujaan varten sukeltajalle on tarjolla useita eri pullokokoja. Umpikantainen räpylä sopii paljaaseen jalkaan. Terässäiliö 10L/300bar venttilin ja pohjasuojan) venttilin ja pohjasuojan) Painemittari 120,- Painemittari 120,- Sukellustietokone 229,- Sukellustietokone 229,- Paino á 4kg x2 kpl 76,- Paino á 4kg x2 kpl 76,- yht. Sukelluskenkä tai kuivapuvun jalkaosa edellyttävät yleensä avokantaista räpylää. 2855,Sukeltajan tarvitseman hengityslaite, hengitysventtiili koostuu I-vaiheesta ja II-vaiheesta .Ensimmäinen vaihe on paineenalennin. Sanomattakin on selvää, että tällainen sukeltaminen edellyttää erityisosaamista, siis myös erityiskoulutusta. Onhan sukeltajan ilmassa happea 21 prosenttia, mutta sitähän ihminen tarvitseekin. Annostimia tarvitaan kaksi. PERUSPAKETIN HINTOJA SUKELLUSKUIVAPUKU + varusteet (ovh 24%) SUKELLUSMÄRKÄPUKU + varusteet (ovh 24%) Sukelluskuivapuku 1300,- Sukellusmärkäpuku 150,- Alusasu 89,- Kengät, vetoketjulla 45,- Snorkkeli+naamari 64,- Snorkkeli+naamari 64,- Avokantaräpylät 111,- Umpikantaräpylät 45,- Kuivakäsineet 48,- Kuivakäsineet 48,- Tasapainoitusliivi 400,- Tasapainoitusliivi 400,- Säiliöpaketti 418,- Säiliöpaketti (sis. Terässäiliö 10L/300bar 418,- (sis. Nitroxin käyttö edellyttää lisäkoulutusta, mutta sen käyttö sekä kotimaassa että erityisesti ulkomailla on lisääntynyt. Sukeltaja tarvitsee naamarin, snorkkelin ja räpylät
Vetoketjukaan ei ole vesitiivis. Silloin kuvaan astuu soluneopreenin toinen ominaisuus. Märkäpuku soveltuu sekä snorklailuun että varsinaiseen sukeltamiseen. On selvitty jo vuosikymmenet. Pinnalla seitsemän millin neopreeni on hyvä lämmöneriste. Auringon paistaessa tarvitaan ainoastaan T-paita estämään selän palamisen. Kuivapukusukeltaja sukeltaa Suomen talvessakin kuivana ja lämpimänä. Pinnan alle märkä- ja kuivapuvuilla Edellä olevalla varustuksella pärjäisi snorklaten ainakin lämpimissä vesissä. Kannattaa tutustua moniin mahdollisuuksiin ennen lopullista hankintapäätöstä. Veden paineesta se puristuu kokoon. Se lisää sukeltamisen nautittavuutta. Sukeltajan kuivapukuja on markkinoilla saatavana useita malleja eri valmistajilta. Todellisuudessa pukuun tuleva vesi vaihtuu sukeltajan liikkeiden mukana, joten lämmitettävää vettä riittää koko sukelluksen ajan. Kuivapukumateriaalit pitävät sukeltajan kuivana ja estävät tietysti myös lämmön karkaamisen, mutta lämmön johtumista ne eivät estä. Vesi pääsee pukuun lahkeista ja hihoista. Vartalonmyötäiseen pukuun ei vettä paljoa mahdu eikä vesi vähäinenkään vesi vaihdu helposti. Lämpimissäkin merissä vesi viilenee syvyyden myötä. Veden määrä ja vaihtuvuus puvussa riippuu suoraan puvun ”istuvuudesta”. Neopreeni on hyvä lämmöneriste. Väljä ja roikkuva puku on koko sukelluksen ajan täyttä vaihtuvaa vettä ja sukeltajalla on kylmä. Jossain vaiheessa viileys ja kylmyys hiipivät lähelle. Auringossa puku saattaa tuntua jopa tukahduttavan kuumalta. Edellä olevasta huolimatta märkäpuvulla tavanomaisista sukelluksista selviää myös Suomessa. Sukellettaessa sukeltajan oma lämpö lämmittää puvussa olevan veden. Märkäpuku soveltuu sekä snorklailuun että varsinaiseen sukeltamiseen. Kuivapuku ei varsinaisesti ole snorklailuvaruste, vaan tarkoitettu sukeltamiseen. Puvun valintaan on valitettavasti vain kaksi mahdollisuutta, märkäpuku tai kuivapuku. Toisin kuin luullaan, ei märkäpuvun valmistusmateriaali päästä vettä läpi, eivät puvun saumatkaan. Märkäpuku Neopreeninen märkäpuku on perinteinen sukeltajan käyttämä sukelluspuku. Parissa kympissä neopreenin paksuus on vain puolet alkuperäisestä ja lämmöneristävyys on vastaavasti heikentynyt. Kevyt kuivapuku pitää sukeltajan kuivana. Kuivapuku Kuivapukuja valmistetaan useista materiaaleista, jotka eivät pääsääntöisesti ole lämmöneristeitä. Märkäpuvun valmistusmateriaalin eli neoprenin paksuus on määräävä tekijä. Lyhyesti sanottuna sukeltajalla on lämmin niin kauan kuin oman kehon lämmöntuotto riittää. Suomen olosuhteissa märkäpuku on ensisijaisesti kesäpuku. 17. Kesälläkin parissa kympissä on +4-asteinen vesi. Varsinaiseen sukeltamiseen tarvitaan kuitenkin sukelluspuku. Kuivapukusukeltaja tarvitsee pukunsa alle kerrospukeutumista, jossa ainakin yksi kerros on lämpökerros. Vedessä lämmönhukka on tehokasta. Lämpimissäkin vesissä kuivapukua voi käyttää ja käytetään
Liiviin kuuluu erilliset taskut, joihin painot sijoitetaan. Näin hengittäminen on mahdollista sukelluksen aikana. Sukelluslaite Mikäli snorklaaminen ei riitä, tarvitaan sukelluslaite, joka mahdollistaa todelliset sukellukset pinnan alaiseen maailmaan. Hänellä on perusvälineet ja puku. Pinnan alle pääsemiseksi tarvitaan painoja. Edellä mainittiin jo painot ja painovyö. Hengityskaasunsa kulumiset lisäksi sukeltaja seuraa sekä syvyyttä että sukelluksen aikaa. Tämän päivän laite on toimintavarma ja sillä hengittäminen on helppoa ja kevyttä. Hyvänä tietona on myös veden lämpö. Tasapainotus tehdään joko lisäämällä ilmaa liiviin tai poistamalla sitä liivistä. Mukaan saatavan hengityskaasun määrä riippuu pullon Hengitysventtiili Ensimmäinen hengityskokeilu veden alla on aina hieno kokemus. Pullot voivat olla yksittäisiä sinkkuja tai kahden jopa kolmen pullon paketteja sukeltajan tarpeen mukaan. Pimeässä yöllä sukeltaminen on kiehtovaa sekä täällä että etenkin ulkomailla, joissa pimeään aikaan on aivan eri maailmansa kuin päivällä. Veden alla liikkumisen määrittämiseksi sukeltajalla on hyvä olla varusteissaan myös kompassi. Märkäpuvun soluneopreeni kelluttaa ja kuivapuvussa on kuitenkin aina alusvaatetusta ja puvun sisällä itsessään ilmaa. Pulloja on useita eri kokoja alkaen pienistä neljän litran pulloista aina 20-litraisiin saakka. Pakettiin vaikka painot ja sukelluslaite M eillä on sukeltaja valmiina sukeltamaan. Vähäisen ylipainon sukeltaja hoitaa tasapainottamalla itsensä sukellussyvyyden mukaan liivillään. Tavanomainen tasapainotusliivi. Nykypäivän hengitysventtiili on edelleen SCUBA, Selfcontained Underwater Breathing Apparatus, itsestään säätyvä vedenalainen hengityslaite. Pullojen käyttöpaine on joko 200 bar tai 300 bar. Parhaimmillaan sukeltajan tietokone mittaa pullopaineen, syvyyden, ajan kulun sekä antaa tiedot tarvittavista etapeista. Kymmenen litran ja 200 bar pullossa on tarvittavaa hengityskaasua noin 2000 litraa (10 x 200) Tasapainotusliivi Nimensä mukaan liiviä, joka liitetään pulloon, käytetään tasapainottamiseen. Sukeltaminen tapahtuu mahdollisimman vähin painoin sukellussyvyyteen nähden. Todellisuudessa tarvitaan usean välineen kooste. Snorklailu kylmässäkin vedessä on mahdollista ja lämpimässä vedessä nautittavaa. Itsestään säätyvyys tarkoittaa, että sukeltaja saa automaattisesti hengityskaasua, jonka paine vastaa sitä vesisyvyyttä, jossa hän kulloinkin on. Painotaskuissa on harmaat vetokahvat. Kaikki nämä tarkkailut voidaan tehdä perinteisin analogisin mittarein, mutta tietokone on nykypäivää. Oikea painotus ja tasapainottamisen hallinta ovat sukeltamisen haastavin opettelun ja oppimisen kohde. Pinnan alle pääsemiseksi, sukeltamiseksi, tarvitaan painoja. Liivin toimintoja hoidetaan haitariletkussa olevin venttiilein. Sukeltaja tarvitsee myös ilmaa liivinsä ja sitä varten on syöttöletku, joka sekin on kiinnitettynä paineenalentimeen. Painotaskuille on liivissä omat pikalukitustaskut. Tässä vaiheessa kuitenkin painovyön. Niiden tarve on yksilökohtainen, mutta niitä hankittaessa aina löytyy asiantuntija kertomaan oikeasta määrästä. Sukeltajalla on painot, jotta hän yleensä pääsee pinnan alle. Nykypäivän tasapainotusliivit ovat useimmiten painointegroituja. Liivi on painointegroitu. Tämäkin letku lähtee paineenalentimesta. Painot sijoitetaan erilliseen painovyöhön. Liian vähäisin painoin ei sukeltamisesta tule mitään. Valaisin Valaisin ei välttämättä kuulu ensimmäisiin sukeltajan hankkimiin varusteisiin, mutta etenkin kotimaamme vesissä sen käyttö joissakin tilanteissa on tarpeellista. Täydelliseen hengitysventtiiliin kuuluvat paineenalentimeen liitettyinä sekä varsinainen an- nostin että keltaletkuinen varaannostin. Sukeltaja seuraa siis hengityskaasunsa kulumista yhtä tarkasti kuin autonsa polttoainemittarin viisarin lähentymistä tyhjää osoittavaan kohtaan. Paineenalentimeen on liitettynä myös pullopainemittari. Sukeltajan tarvitsemaan laitepakettiin kuuluu hengityskaasupullo (-säiliö), tasapainotusliivi ja hengitysventtiili. Painot Pinnan alle pääsemiseksi sukeltaja tarvitsee vielä painot. On hyvä tietää, miksi palelee! Veden alla liikkumisen varmentamiseksi ja suuntien määrittelemiseksi sukeltajalla on hyvä olla varusteissaan myös kompassi. käyttöpaineesta ja litrakoosta. Painoja valmistetaan lyijystä, joka pitäisi olla päällystettyä. Mainittakoon sen käytöstä vain lyhyesti, ettei suunnistaminen veden alla ole helppoa. Kuivapukusukeltaja tarvitsee myös syöttöletkun, jolla pukuun saadaan ilmaa. Mittarit Edellä mainittiin jo pullopainemittari. Hengityskaasupullo tai -säiliö Sukeltaja saa mukaansa tarvitsemansa hengityskaasun korkeapaineisessa pullossa. 18
Tämän laitteen toimintaperiaate perustuu uloshengityskaasun puhdistamiseen hiilidioksidista. Oc-laitteen rinnalle on vähin erin tulemassa rebreather-laite. Kaikki naamarit eivät sovi kaikille mallin tai muotoilun vuoksi. Snorkkeleissakin on valinnan varaa runsaasti. Avoimen kierron hengityslaitteessa sukeltaja vetää hengityskaasua keuhkoihinsa ja puhaltaa sen saman tien pois ympäröivään veteen. Hienoimmissa on sekä roiskevesiventtiili putken yläpäässä että tyhjennysventtiili alaosassa. Naamareita on markkinoilla riittävästi. Hieman sukelluslaitteista Perinteisestä paineilmalaitteesta käytetään nykyään nimitystä oc-laite. Uloshengityksessä on mukana runsaasti happea, joka johdetaan takaisin kiertoon. Snorkkelin voi myös sijoittaa pakattuna vaikka tasapainotusliivin taskuun. 19 Snorkkeli on vanhin sukelluslaite, joka on normitettu.. Yksinkertaisimmillaan snorkkeli on pelkkä putki suukappaleineen. Kyseessä on laitteen toimintaominaisuus, ”open circuit, avoin kierto”. Myös väreissä löytyy vaikka silmien värin mukaan
Thaimaassa oli varaa valita sukelluskokeilupaikkoja.. Oppaan käsi ohjaa enää hieman vara-annostimen letkusta. Meri oli Katariinalle tuttua jo lapsena, ja merellä oltiin aina, kun siihen oli mahdollisuus. Aikuisiässä niistä syntyy ongelmia, jotka vaikeuttavat jokapäiväisen elämisen lisäksi myös vapaa-aikaa. Katariina Numme-Reivonen on syntynyt meren tuntumassa Pyhärannan Ihodessa nelisenkymmentä vuotta sitten. Miten päästä eroon pahasta vesikammosta. Lisää potkua Katariinan vesikammo sai Lahnajärven vesiliukumäessä. – Siitä se alkoi. V esikammo syntyy helposti, kasvaa vielä helpommin, mutta siitä poisoppiminen onkin jo vaikeaa! Pelot ja kammot syntyvät lapsuudessa helposti. Siitä alkoi todellinen 20 vesikammo. Kuumana päivänä halusin laskea vesiliukumäestä. Katariinan mukaan vesikammo oli niin paha, että suihkussa käyminen ja veden valuminen pään yli oli vaikeaa kestää. Paljon on voitettu, kun Katariina on palaamassa uima-altaan syvästä päästä kohden matalaa. – Veden pelko, vesikammo sai alkunsa jollan kaatumisesta. Thaimaassa pohjaan kuin kivi Katariinan kammo vettä kohtaan paheni entisestään Thaimaassa. Jäin sen alle, kertoo Katariina. Merelle ei huvittanut mennä, mutta ei merestä kokonaan poissakaan oltu. – Mieheni Pete on aloittanut sukellusharrastuksen jo muutama vuosi sitten. Tulin kuitenkin aikuisten mäestä, joka päättyi syvään altaaseen, jossa jalkani eivät ylettyneetkään pohjaan. Katariinaan se iski Thaimaassa seitsemän metrin syvyydessä. Joskus niistä on kuitenkin pakko päästä eroon. Teimme matkan Thaimaahan ja päätimme, että kokeilen siellä sukeltamista, joka näytti todella hienolta. Sekä minä itse että vanhempani luulivat, että laskin lasten mäestä, joka päättyi matalaan lastenaltaaseen. – Pysähdyimme sinne matkalla Helsinkiin. Katariina painui pohjaan kuin kivi Vesikammo syntyy pahoista kokemuksista
– Kun kaikki tuntui olevan kunnossa, kouluttaja meni veteen ja kehotti minua seuraamaan perässä. – Kun kaikki oli valmista, istuin altaan reunalla. Pystyykö vesikammon voittamaan. Katariina valitsi veneen. Kouluttaja lähti uimaan kanssani kohti rantaa, mutta jäi puolessa välissä pois ja lähti takaisin muiden luo. Vettä oli ehkä seitsemän metriä. Katariina kertoo miettineensä, pitäisikö nelikymppisen jo päästä peloistaan ja kammoistaan. Hän kehotti minua yrittämään uudelleen, ja niin varattiin aika uimahallikokeilulle. – Kouluttaja laittoi laitteet kuntoon ja niihin pukeuduttiin. Kokeilin hengittää ja sanoin kouluttajalle, että tuntuu siltä, ettei ilmaa tule. Kun on metrin ja 47 senttiä korkea, on kuivapu- – Vajosin saman tien suoraan pohjaan kuin kivi. Omavastuukaavake täytettiin luennon aikana. – Se lähti ihmeen helposti. Oli aika orpo olo. Pääsen siellä uudelleen kokeilemaan sukellusta lämpimässä ja kirkkaassa vedessä, Katariina iloitsee. Niin teinkin - ja vajosin saman tien suoraan pohjaan kuin kivi. Ilmaa tuli, vedessä voi hengittää, vedessä näki! Ensin oltiin ihan matalassa ja lopulta käytiin syvässä päässä oikein sukelluksin. 21. kymmenen minuutin luennon sukeltamisesta. – Valitsimme paikan, jossa minun oli mahdollista kokeilla, ja samalla reissulla Pete pääsi varsinaiselle sukellukselle, muistelee Katariina. Intro meni ihan pieleen, ja kammo vettä kohtaan kasvoi entisestään. Käytiin läpi nopeasti laite, naamari, hengitys, merkinannot, mutta en muista, että korvista olisi puhuttu mitään. Painoja laitettiin, mutta en osaa sanoa paljonko, mutta minulla oli kevyt märkäpuku. – Huhtikuussa mennään Peten kanssa Pattayalle ja siihen mennessä uimahalliharjoitukset on tehty. Se on tehty ja suurin pelko ja kammo on voitettu. Kerroin kouluttajalle vesikammostani, mutta tuntui, ettei se saanut vastakaikua. Kurssi alkoi ja kaikki meni Katariinan mukaan hyvin. – Avattuaan kiinni olleen pulloventtiilin hän sai liiviin ilmaa ja kelluin kuitenkin taas pinnalla. Katariinan mukaan hän ei ollut edes uskonut, että menisi uimahallissa altaaseen. Ilmaa tuli kevyesti ja pohja näkyi ja totesin, että on pakko edes yrittää. Tuntui todella hienolta. – Kerroin ongelmista asiakkaalleni, jonka tiesin toimivan sukellusalalla. Kouluttaja oli kuitenkin tilanteen tasalla ja toi Katariinan pintaan. Pulloventtiili on varmasti avattuna ja ilmaa tulee kevyesti. – Se oli jo mielessä altaalla, mutta lopullinen päätös vaati kuitenkin yön yli nukkumisen. Katariina hieman kyynelehtii onnellisena. – Veneessä kouluttaja piti parin- Katariina (kesk.) kokeilee ja varmistuu helposta hengittämisestä. Ennen lähtöä sai valita, meneekö rannasta vai veneestä. Jouko Moisala Kuvat: Pete Raivonen, Mikko Salo ja vettä. Kurssi odottaa loppuaan, sillä silmäongelma viivästyttää viimeisiä hallikertoja. Meni pari vuotta. Olin tehnyt sen! Introlainen on jo vedessä, mutta kuten nähdään, katse on hyvin kysyvä. kua vaikea löytää, kun XS on liian pitkä. Vettä oli ehkä seitsemän metriä. Vene lähti muiden kanssa, ja siinä oli mennyt mukana myös Katariinan kassi ja kukkaro. – Jäin rantaan yksin ilman rahaa Lopulta mukaan sukelluskurssille Intron tarkoitus oli ollut, että jos se sujuu hyvin, Katariina aloittaa sukelluskurssin. – Ainoa varsinainen ongelma oli varteni pituus. Jatkoin yksin kohti rantaa, josta tyttö lähti tulemaan vastaan. Hän kehotti rauhoittumaan
Ruokavaliolla on merkitystä, vältän itse kofeiinipitoisia juomia, Jyri Vehmaskoski sukelsi Hämeenlinnassa 124 metriä. Vapaasukellus on turvallinen laji, kun noudatetaan turvasääntöjä. – Sen sijaan potkutekniikan oppimisessa riittää haastetta edelleen. V apaasukeltajien tämän vuoden kilpakausi avattiin tammikuussa Hämeenlinnassa valtakunnallisella kisatapahtumalla, johon otti osaa toistakymmentä harrastajaa. Hietasella ei ollut aikaisempaa kokemusta sukelluksesta. Kerran viikossa treenaan voimaa, hapotusta ja tekniikkaa. Perinteisestä sammakkopotkutekniikasta tuntuu olevan vaikea päästä irti. – Ennätykseni parani 18 metrillä. Uintitekniikan omaksuminen ei ollut Hietaselle vaikeaa. Aktiivisen kouluttautumisen jälkeen Hietanen sukelsi kauden ensimmäisissa kisoissa ilman räpylöitä 99 metriä ja pysytteli veden alla staattisessa hengenpidätyksessä yli kolme minuuttia. Ui- mahallissa kävin ehkä kerran vuodessa, nyt treenaan 3-4 kertaa viikossa. Staattista hengenpidätystä en ollut ennen kisaa edes tosissani kokeillut. Yksi päivä viikossa on niin sanottu maksimipäivä, jolloin pääasia on sukeltaa yksi mahdollisimman pitkä sukellus. – Aloitin sohvan pohjalta. Hämeenlinnalainen Paula Hietanen ei kymmenen kuukautta sitten ollut edes kuullut vapaasukelluksesta. – Terveet elämäntavat ovat kaiken pohjalla, jos tässä lajissa aikoo menestyä. 22. Keuhkot tekevät työn, joten esimerkiksi tupakan maistaminenkaan ei ole eduksi. Käsien liike oli varsin helppo omaksua. Harjoituksissa keskitytään yleensä johonkin osa-alueeseen. Hengityksen pidätys turvallista - valvottuna VAPAASUKELLUS kaipaa lisää kouluttajia Kuka tahansa voi oppia pidättämään hengitystään jopa useita minuutteja muutaman viikon harjoittelulla. Hietanen lenkkeilee hapenottokykyä parantaakseen sekä tekee voimailuharjoituksia. Kun aloitin harrastuksen, pääsin viisi metriä takaraivo pinnalla, mutta kahden viikon harjoittelun jälkeen sukelsin jo 33 metriä
Puvulla liuku on keskimäärin 20 prosenttia parempi kuin ilman pukua. Anttonen uskoo, että aktiiviharrastajien määrä saattaisi tuplaantua nykyisestä noin 200 vapaasukeltajasta, jos kouluttajia olisi enemmän. Lisäksi saatamme pitää vielä toisetkin kisat, sanoo Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnan puheenjohtaja Mikko Anttonen. Hämeenlinnan Sukeltajat ja FDTF ry järjestävät yhteistyössä vapaasukelluskursseja, joista seuraava on vuorossa keväällä. Esimerkiksi Hämeenlinnassa ei ole koskaan aikaisemmin järjestetty kisoja, mutta virinneen aktiivisuuden takia halusimme tuoda kisat sinne. Mikko Pöntinen keskittyy pituussukellukseensa. Vapaasukelluksen suosiota on rajoittanut kouluttajapula. Ensimmäiset kisat pidettiin Hämeenlinnassa tammikuun puolivälissä. – Meillä on nyt 3-4 kouluttajaa, jotka järjestävät useita kursseja vuodessa. Lisää kisoja luvassa Viime vuosina Suomessa ei ole järjestetty kuin lajin SM-kisat. – Laitesukeltaja menee veden alle katselemaan maisemia, vapaasukeltaja menee tutustumaan itseensä. Koulutustoiminta on keskittynyt paljolti Etelä-Suomeen, vaikka kysyntää kurssituksille olisi ympäri maata. 23. – Koska lajin suosio on kasvussa, pyrimme järjestämään enemmän lajin kisoja. – Hävisin pituudessa kymmenen metriä suomenennätysnaiselle, joka sukelsi kilpapuvulla. sokeria ja E-koodattuja ruokia. Hietanen aikoo osallistua myös lajin SM-kisoihin. Kymmenen kuukautta sitten Paula Hietanen ei ollut edes kuullut lajista nimeltä vapaasukellus. Puvun käyttö säästää energiaa, koska potkuja ja vetoja tarvitsee tehdä liu’un ansiosta vähemmän
Sukeltaja käy kamppailua paljolti henkisellä tassolla, minkä vuoksi rentous ja keskittymiskyky ovat suorituksen onnistumiselle hyvin tärkeitä. Hän oli tutustunut vapaasukellukseen ulkomailla asuessaan. Vankan laitesukelluskokemuksen omaava Vehmaskoski pitää. Kolmantena lajina on staattinen hengenpidätys, jossa kilpailija kelluu kasvot vedessä niin pitkään kuin mahdollista. Veera López-Lehto pidättää hengitystään Laura Paukkusen valvoessa. 24 Yksi vapaasukelluksen harrastamista parantava uudistus on, että jatkossa SM-kisoissa voi osallistua vaikka vain yhteen lajiin. Veera López-Lehto pitää syvyyssukelluksesta, jota tosin Suomen oloissa haittaa sopivien vesien puute. Samana vuonna perustettiin Sukeltajaliiton alainen vapaasukellukseen keskittynyt seura Freediving Team of Finland ry (FDTF). Otin häneen yhteyttä ja aika nopeasti perustimme seuran, muistelee Vehmaskoski. Keuhkojen tilavuus auttaa, mutta tilavuutta ei voi suuresti- Helsinkiläinen Jyri Vehmaskoski oli yksi niistä lajin pioneereista, jotka toivat vapaasukelluksen Suomeen vuosituhannen vaihteessa. Altaassa kolme lajia Vapaasukellus oma lajinsa Vapaasukelluksessa kilpaillaan altaassa kolmessa eri lajissa: pituussukelluksessa räpylöillä ja ilman räpylää. – Jokainen voi oppia nopeasti sukeltamaan 25 metriä pituutta ilman mitään aikaisempaa kokemusta. – Aikaisemmin kilpailijan on pitänyt ottaa osaa kaikkiin kolmeen lajiin, joiden yhteistulos on laskettu. kaan parantaa harjoittelulla. Uudistus toivottavasti lisää kisaajien määriä. Paula Hietanen valmistautuu staattiseen hengenpidätykseen Viljami Tabellin valvonnassa. Rintauintitekniikka on opeteltava ja hengitystarvetta voi jokainen oppia hallitsemaan, kertoo Mikko Anttonen. – Mitä vähemmän sukeltaja käyttää lihasvoimaansa ja energiaansa, sitä enemmän happea säästyy. – Itse asiassa oma kiinnostukseni lajiin heräsi Sukeltajan Maailmassa olleesta Olli Loukolan artikkelista. Lisäksi erityisesti lämpimissä maissa kilpaillaan avovedessä syvyyslajeissa
Kurkunpään sulkeva refleksi on henkilökohtainen ominaisuus, joka saattaa ehkä joltakin kokonaan puuttua. Vapaasukelluksessa ei ole Pöntisen mukaan sattunut hukkumisia, kun sukelluksessa on noudatettu turvasääntöjä. – Yleensä blackout iskee heti sukeltajan pintauduttua, jolloin hapen määrä veressä on jo selvästi laskenut ja verenpaine laskee hetkellisesti. – En tiedä kenenkään kurssin käyneen vapaasukeltajan menehtyneen Suomessa. Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnan koulutusvastaava ja FDTF:n puheenjohtaja Timo Pöntisen mukaan vapaasukellus on erittäin turvallinen laji, kun turvallisuussäännöistä pidetään kiinni. – Jos tajunnanmenetys sattuu veden alla, tajuihintulo vie pidempään, tyypillisesti noin 15 sekuntia. Monet seikat voivat heikentää sukelluskuntoa, esimerkiksi kylmettyminen, väsymys ja nestevajaus. Näin saa nopeimmin, helpoimmin ja turvallisimmin aikaan nopeaa kehitystä elimistön ja mielen tottuessa uuteen tilanteeseen. Ihmisen kurkunpää sulkeutuu yleensä automaattisesti tajunnanmenetyksessä, eikä vettä sen vuoksi juuri koskaan mene vapaasukeltajilla keuhkoihin. Hapen määrä veressä laskee muutaman sekunnin vielä pintaan tulon jälkeen. Olennaista on opetella rentoutumaan myös hengitystä pidättäessään. 25. Edellytyksenä on, että blackoutin saanut sukeltaja nostetaan ylös välittömästi, yleensä alle viidessä sekunnissa. Tuolloin hän todennäköisesti hukkuu. Yli 50 metrin sukellus on aina riski kokeneellakin sukeltajalla. – Jos yksin oleva sukeltaja jää ilman apua veden alle, hänen automaattinen refleksinsä laukeaa melko nopeasti ja sukeltajan keuhkoihin joutuu vettä. Sukeltajan noustua pintaan ei sisään hengitetyn ilman happi ole välittömästi aivojen käytössä, mikä tuntuu varsinkin aloittelijoilta unohtuvan. – Muutamassa viikossa harrastaja voi oppia pidättämään hengitystään kolmekin minuuttia, vaikka aiemmin yli minuuttiin ei olisi päässyt. Vapaasukeltaja saattaa yhtenä päivänä pystyä 120 metrin sukellukseen ja jonakin toisena päivänä 70 metriä tekee todella tiukkaa. Veera López-Lehto keskittyy hiljaisuudessa staattiseen hengenpidätykseensä. – Nykivät liikkeet ja hengityskuplat ovat merkkejä ongelmista. Tällaisesta pintautumistajunnanmenestyksestä toipuminen kestää yleensä vain viitisen sekuntia, kun turvasukeltaja varmistaa, että hengitystiet pysyvät vedenpinnan yläpuolella. Pöntinen sanoo, että vapaasukelluksessa aloittelijan tulokset paranevat nopeasti. Turvasukeltajan tulee nimenomaan seurata vapaasukeltajan liikkeitä veden alla. Viljami Tabell valvoo, kun Paula Hietanen pidättää hengitystään. Lähes kaikissa suurissa kisoissa sattuu ainakin yksi blackout eli kevyt tajunnanmenetys. Hengenpidätysharjoituksia kannattaa suorittaa alussa kuivaharjoitteluna esimerkiksi istuen tai rauhallisesti kävellen. Pöntinen korostaa osaavan turvasukeltajan merkitystä. Mitä tapahtuu, kun blackout iskee. Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnan puheenjohtaja Mikko Anttosen mukaan lajin suosiota on rajoittanut kouluttajapula
Tavoitteena 200 metriä Kouvolaiselle Mikko Pöntiselle vapaasukellus kolahti, kun mies näki kuutisen vuotta sitten dokumentin, jossa joku yritti pidättää hengitystään yhdeksän minuuttia. – Oma tavoitteeni on rikkoa 200 metrin raja myös ilman räpylöitä. Taitouinti tuo pohjaa Kouvolalainen Veera LópezLehto aloitti vapaasukelluksen vuonna 2011. Olennaista vapaasukelluslajeissa on osata lukea omaa kehoaan. Oma mieli hallittava Hämeenlinnan kisoissa Mikko Pöntisen tulos oli 160 metriä ilman räpylöitä. Jokaiseen 50 metriin kuluu noin minuutti. Kilpaileminen on tavallaan harrastuksen äärimuoto. Happi palaa sitä nopeammin, mitä hätäisemmin liikun. Staattisessa hengenpidätyksessä López-Lehdon suomenennätys on 7 minuuttia 3 sekuntia. – Mielen hallinnan opettelu auttaa ylipäätään elämässä, miettii Pöntinen. Suurista keuhkoista on tietysti etua. Harjoituksissa kahdeksan minuutin rajakin on rikkoutunut. Suoritus oli kova, koska pituussukelluksesta ei ollut kulunut paria tuntia enempää. Huipputulosta en odottanutkaan näin alkuvuodesta. Staattisessa hengenpidätyksessä aika oli reilusti yli viisi minuuttia. Staattisessa hengenpidätyksessä Pöntinen on onnistunut pidättämään hengitystään 7 minuuttia 34 sekuntia. Tässä lajissa hänen ennätyksensä on 134 metriä. – Olennaista on rentoutuminen. – Lihaskunnon on oltava hyvä. López-Lehto pitää syvyyssukelluksesta, jota tosin Suomen oloissa on haittaa sopivien vesien puute. Vapaasukeltajan kamppailu on aina oman pääkopan sisäpuolella. Laitesukelluskokemusta ei minulla ole, sanoo Pöntinen. Rintauintivetoja tehdään vain kolme-neljä 25 metrin allasvälillä. Jyri Vehmaskoski oli yksi niistä lajin pioneereista, jotka toivat vapaasukelluksen Suomeen vuosituhannen vaihteessa. Maailmanennätys on peräti 11 minuuttia 34 sekuntia ja se on ranskalaisen Stephane Mifsudin nimissä. – Tiivistäen voisi sanoa, että laitesukeltaja menee veden alle maisemia katselemaan, vapaasukeltaja menee tutustumaan itseensä. Mikään mahdottomuus tuon rajan rikkominen ei ole. – Se on oikeastaan pohja kaikille muille vapaasukelluslajeille. Harjoittelu on meditatiivista. Veden alla Pöntinen oli tuon suorituksen aikana 3 minuuttia 18 sekuntia. Toisaalta omat keuhkoni eivät ole mitenkään poikkeuksellisen suuret, tosin ne ovat harjoittelun ansiosta hieman kasvaneet. Leposyke saattaa laskea sukellukseen valmistautessani 40:een ja sukelluksessa jopa 30:een. Sen jälkeen mies on treenannut erityisesti räpylöillä ja sukeltanut monoräpylällä suomenennätykseksi 254 metriä. – Suomessa syvyyssukellusta voi harrastaa lähinnä kesäisin. Vapaasukellus ei ole hätäisen harrastajan hommaa. Hämeenlinnassa López-Lehto sukelsi 109 metriä ilman räpylöitä. Varsinaiseen suoritukseensa Pöntinen kuten muutkin kilpailijat keskittyivät mahdollisimman rauhassa. – Pintautuminen meni aika tiukille, mutta pysyi hallinnassa. Maailman huipulle pääseminen edellyttäisi harjoittelua lämpimissä ulkomaan vesissä. Myös mielen hallinnan harjoittelu esimerkiksi mielikuvaharjoittelulla on tarpeen. Ilman räpylöitä pituussukelluksen suomenennätys on vuonna 2009 Pöntisen tekemä 183 metriä. Lauri Aalto valvoo, kun Ossi Peltola suorittaa staattista hengenpidätystä. –Se oli jollain tavoin tajunnan räjäyttävä hetki ja hakeuduin vapaasukelluskurssille. – Olin harrastanut taitouintia, mikä antoi hyvän pohjan vapaasukellukselle. Itse pidän tuota 254 metrin monoräpylällä sukellettua matkaa kovatasoisimpana ennätyksenäni, koska maailmanennätys on 281 metriä. Ilman räpylöitä sukeltamisen MM-tulos on kroatialaisen Goran Colakin huikea 225 metriä. Pääsin kuitenkin rentoon suoritukseen, mikä lupaa hyvää koviin kilpailuihin. Jokainen liike on vedessä harkittu ja rauhallinen. Juhani Karvonen. Pituussukelluksessa on osattava lukea se hetki, jolloin on noustava ylös. Yksi parhaita paikkoja on Päijänteen Kinisselkä, jolla on syvyyttä lähes 80 metriä. vapaa- ja laitesukellusta eri lajeina. 26 Vapaasukelluksessa olennaista on hyvä uintitekniikka
Mikä oikein vetää veteen. Tiskialtaan ääressä tein päätökseni. Talvi- tai yösukelluksen pariin en ole onnistunut innostamaan yhtä suuria joukkoja. Varsinkin itseni kaltaista, reilusti yli viisikymppistä naispuolista laitesukeltajaa pidetään melkeinpä kummajaisena. Parikymppisen poikani kanssa olen kuitenkin sukeltanut monet kerrat jääkuoren alla tai pimeässä meressä lamppujen loisteessa. Joka ikiseltä sukellukselta noustessa on kerrot- Vedenalaiseen maailmaan houkuttelivat sinne uponneet tarinat eli Saaristomeren vanhat hylyt. Olen käynyt pelastamassa veneilijätuttavieni laidan yli vahingossa pudottamia esineitä, tarkistamassa ja kuvaamassa veneiden rakenteita pohjakosketuksen jälkeen, kiinnittämässä uuden poijukettingin kymmenen metrin syvyydessä olevaan painoon ja irrottamassa vedenalaiseen kaapeliin tarttuneen ankkurin. Kuusi vuotta sitten olin auttamassa tuttavani sukellustukialuksella. Anne Pentti. M inulta kysytään usein, että miksi ihmeessä sukellan. Lomareissuista jää muitakin muistoja kuin pelkkää auringossa loikoilua. Anne Pentti kertoo, että on houkutellut lähipiiristään harrastuksen pariin yhdeksän uutta sukeltajaa. Minä sukeltaisin. Kokkasin ja tiskasin. Oma perhe täyttää sukellustukialuksen Laskujeni mukaan olen houkutellut lähipiiristäni harrastuksen pariin yhdeksän uutta sukeltajaa. Harrastuksesta on hyötyä muillekin Hyötysukeltaminen on oma mielenkiintoinen lajinsa. Tukialuksessa oli pieni hylkyaiheinen kirjasto, ja luin tarinat joka ikisestä haaksirikkoutuneesta laivasta, jonka nimen reissussa kuulin. Mies suostui sukelluskurssille sen ensimmäisen ulkomaanreissun jälkeen, jolloin pulahdin värikkäiden kalojen joukkoon ja hän joutui jäämään veneeseen odottelemaan. Sukeltajat katosivat syvyyksiin monta kertaa päivässä ja pintaan palatessaan kertoivat tutkimistaan hylyistä. Luonnonsuojelullisia toimenpiteitä on helpompaa perustella sekä itselleen että muille, kun pystyy kertomaan omista havainnoistaan. Itse en alun perin kiinnostunut pinnan alle pääsemisestä sinänsä, vaan vedenalaiseen maailmaan houkuttelivat sinne uponneet mielenkiintoiset tarinat, eli Saaristomeren vanhat hylyt. 27 Hengenpelastustehtäviin en onneksi ole joutunut, mutta uskon pärjääväni mahdollisessa vaaratilanteessa paremmin sukellustaitojen ansiosta. Sukellusharrastus auttaa myös paremmin ymmärtämään vesistöjemme tilaa ja uhkia. Vedenalainen valokuvaaminen on tuonut oman haasteellisen ja mielenkiintoisen lisänsä sukeltamiseen. Eikös se ole vaarallista. Olen viiden vuoden aikana sukeltanut Saaristomeren lisäksi pohjoisella ja eteläisellä Atlantilla, Punaisellamerellä ja Tyynellä merellä. Seuraavana kesänä joku muu saisi hoitaa huoltohommat. Poika haaveili jossain vaiheessa tienestien keräämisestä uimarantavesiä puhdistamalla. Toteutin tavoitteeni. neen ovat suorittaneet laitesukelluksen peruskurssin ja parhaimmillaan perheyhteisömme täyttää yhden pienen sukellustukialuksen. Synkimmät, mutta ehkä hyödyllisimmät sukellukseni olen tehnyt puhdistaessani Aurajoen pohjaa Turussa. Kuvien avulla kokemuksista pääsevät osallisiksi myös se osa ystäväpiiriä, joka ei sukeltamista harrasta. – Hyötysukeltaminen on oma mielenkiintoinen lajinsa. Tyttären innostuksen takasi lupaus Egyptin lämpimistä ja kirkkaista vesistä. Juttelun edetessä kysyjät kertovat usein myös omasta kiinnostuksestaan sukeltamista kohtaan, mutta luettelevat heti perään lukuisia syitä siihen, miksi eivät ole harrastusta aloittaneet. Miehen tyttäret poikaystävi- tavana uusi mielenkiintoinen tarina, oli sen aiheena sitten vanha hylky, veden ja jään muodostamat vedenalaiset taideteokset, oudot kasvit ja vesieläimet tai satunnaisen vesilläliikkujan pudottama esine
– Haluan oppia oikeat sammakkopotkut Divers Night innosti mukaan kurssille hänellä oli kaikki tarvittavat välineet pukuineen ja laitteineen, mutta pieneen Fiskariin eivät sukelluskamat mahtuneet. Olin seuraamassa sitä, ja silloin päätin, että sukelluskurssille on päästävä! – Sukelluskurssi oli mielenkiintoisempi, kuin olin kuvitellut. Viime kesänä he tekivät yhdessä pisimmän matkansa. Tiesin kuitenkin, ettei se aluksi ole helppoa kenellekään. Pekka kertoo, että ensin oli tarkoitus mennä vanhaan Uhluun, mutta se olikin vielä jäässä. Ei se ollut vain sukeltamista. – Niinpä mentiin uuteen Uhluun. – Tuntui, että voisi unohtaa hengittämisen. Ainoastaan Isokarissa Antti snorklaili. Se oli haastavaa. – Normaalit paikat olivat jäässä ja tuntui, että joudutaan odottamaan kevättä. Kuva kertoo paljon. Todella Pekka (vas.) ja Antti valmiina sukeltamaan. Pekka käväisi muutaman kerran uimahallissakin seuraamassa sukelluskurssin edistymistä. – Näytti kivalta! Pekka kertoo. – Kirkkaassa meressä sekin näytti hienolta ja ylläpiti ajatusta sukelluskurssista, muistelee Pekka. Avovesisukellukset Kurssin uimahalliharjoitusten lähestyessä loppuaan ryhdyttiin pohtimaan avovesisukelluksia. – Alkuun korvien paineentasauskin tuntui hankalalta. Tasapainottaminenkaan ei aluksi ollut helppoa. Veden paine tuntui joten kovalta, mutta ei enää. Pitkä leuto kausi kuitenkin sulatti osan louhoksista. Pekan mukaan vaikeinta oli oppia oikeat potkut. 28. Sukelluskurssille – Sukeltajien yösukellustapahtuma marraskuun alussa oli hieno. Ensimmäiset laitesukellukset eivät olleet Pekan mukaan vaikeita. Pekka innostui sukeltamisesta kaverinsa kautta. Antti oli jo silloin sukeltanut ja Pekka Jalava (oik.) ja Antti Vikman valmistautumassa Pekan ensimmäiseen avovesisukellukseen. – Vedessä oleminen on helppoa, jos on muuten tuttu veden kanssa ja uinut jatkuvasti. Turusta ajettiin ensin Isokariin ja sieltä Maarianhaminaan. Antti on tilanteessa jo kokeneena, mutta Pekan katse harhailee veden suuntaan ja ajatus liikkuu kylmyydessä ja näkyvyydessä ja koko edessä olevassa haasteessa. Antti suoritti sukelluskurssin vuosi sitten keväällä. Hengittäminekin on nyt helppoa ja tasaantunut. Mukana oli paljon fysiikkaa ja kemiaa ja biologiaakin. Aikaa kului kymmenen päivää. Pekka Ja Antti ovat viihtyneet merellä Turun ulkopuolella jo vuosien ajan. Joulukuun alun päivä on suttuinen, mutta vesi on vielä auki. Pekka Jalava tutustui sukeltamiseen kaverinsa Antti Vikmanin kautta. – Matkaa tehtiin avoimella, seitsemänmetrisellä Fiskarilla. Nyt toiveissa on päästä sukeltamaan jään alle. Hengittäminen oli aluksi ollut hieman vaikeaa. Takaisin Turkuun palattiin normaalia merireittiä Kihdin kautta. S ukeltamisen oppimisen ei tarvitse olla vaikeaa. Harjoittelemalla sen oppii, kuten monet muutkin sukeltamiseen liittyvät yksityiskohdat
Olen mukana Turun NMKY:n sukellusjaostossa ja sieltä saan ohjausta. haastavaa. Aina tulee olla järki mukana, suunniteltava sukeltaminen, eikä leikitä. Pekka valmiina puhdistussukellukselleen, joka on hyvää harjoitusta tasapainotuksineen ja rauhallisine liikkumisineen. Syynä oli oikeastaan pudonnut valaisin. – Uimahallissa riittää harjoittelua. Haluan oppia oikeat sammakkopotkut ja peruuttamisen. Pekan toiveena on päästä avantoon edes vilkaisemaan, miltä se näyttää. – Seuraavana päivänä mentiin uudelleen samaan paikkaan. 29. Sukellus meni kuitenkin kohtuullisen hyvin ja sain hyvän tuntuman avovesisukellukseen. – Ei se varmaankaan ole sen haastavampaa kuin sukeltaminen yleensä. Tuntui itsestäkin, että meni todella hienosti, Pekka kertoo. Näkyvyyttä ei ollut kuin nimeksi ja vesi oli todella kylmää, ihan jäätymisen asteella. Siellä tein ensimmäisen oikean avovesisukelluksen. Jouko Moisala Viimeiset tarkistukset ja Pekka on valmiina sukeltamaan. Se oli itselläni mukana ensimmäisellä sukelluksella ja jotenkin se pääsi putoamaan. Lähdettiin porukalla hakemaan se pois. Potkuja ja tasapainottamista on harjoiteltava. – Vedessä oleminen on helppoa, jos on muuten tuttu sen kanssa. – Samana viikonloppuna saatiin tietää, että Hilloinen onkin vielä auki. Antti neuvoo Pekkaa vesiimurin käytössä. Imurilla pojat puhdistavat vuorotellen uima-allasta. Talvisukellukset Talvikausi ei ole keskeyttänyt Pekan sukellusharrastusta
30. Sen hintalaatusuhdetta kehutaan yhdeksi maailman parhaista. Mahtavat drop-offit putoavat jykeviltä riutoilta syvälle meren syvyyteen Sharm El Sheikh Sharm El Sheikh on suomalaistenkin sukeltajien mieleen
Ja kaaoksen määrä on sen mukainen. Sukeltajia on sadoittain, on italialaisia, venäläisiä, brittejä ja meitä pohjoismaalaisia. Vanhan kaupungin ulkopuolella Sharm El Sheikh on laajentunut valtavasti. Alue on toki kasvanut – 1980-luvulla rannalla oli muutama hotelli ja kourallinen baareja. Sharm El Sheikh on turvallinen ja aikoo myös säilyä ikuisesti turvallisena. Kohti laituria! Sukeltaminen on sosiaalinen urheilumuoto Sharm El Sheikhissä. Minulle on kerrottu, että Sharm El Sheikh on täysin muuttunut, ja siksi onkin vierähtänyt yli 20 vuotta, että olen palannut. 31. Kun saavun vanhaan Iberotel Palace -hotelliin vanhoja muistoja tulvii mieliin. Talot ovat kuitenkin kaksikerroksisia, ja se Egyptin mystiikka: värikkäät valot, itämainen musiikki, hiekanväriset rakennukset ja sama kuiva illan helle ovat edelleen täällä. Porukka laitetaan melko siistiin jonoon, ja luvassa on passintarkastus ja metallinpaljastin kuin lentokentällä konsanaan. Kaaos loppuu kuitenkin, ennen kuin päästään laiturille. Olin vanhempieni kanssa 1980-luvun lopulla pojankloppina Sharm El Sheikhissä. Veneisiin ei pääse mikä tahansa jamppa heilumaan, vaan ainoastaan ne henkilöt, jotka on rekisteröity ja heidän passiensa tiedot vastaavat laivan matkustajalistaa. Kun päästään laivalaiturille, porukkaa - eri yhtiöiden sukeltajia – tulvii vastaan matkalla kymmeniin laivoihin, ja nyt puhutaan kaksikerroksista jahdeista, ei perätuuppareista. Nyt hotelleja on alueella ehkä toistakymmentä ja baareja kymmeniä. Olen kuitenkin turhaan odottanut niin pitkään: vastassa ei ole pilalle rakennettua pilvenpiirtäjähelvettiä, vaan nostalgisen charminsa säilyttänyt Old Sharm with old charm, charmikas vanha kaupunki. E gypti, tuo legendaarinen maa. Kleopatra, Tutankhamon, sfinksi ja pyramidit seikkailevat mielessä laskeutuessani Sharm El Sheikhin (SSH) lentokentälle. Ja se on sitä, koska turvallisuus otetaan tosissaan. Vanha kaupunki on kuitenkin oma todellisuutensa, muutaman kilometrin päässä uusista alueista. Viimeksi kävin täällä yli 20 vuotta sitten. Alueet, joissa poikasena kävin snorklaamassa tyhjällä hiekkarannalla ovat nyt täynnä loistohotelleja, jollainen on esimerkiksi Hilton Dreams. Cfun Diversillä riittää asiakkaita: sukeltamaan on lähdössä aamulla kolme laivalastillista sukeltajia, kaiken kaikkiaan porukkaa on noin 60 laivojen miehistöineen ja oppaineen. Missään maailmassa en ole nähnyt niin paljon sukeltajia yhdessä paikassa. Moni saattaa olla huolissaan Egyptin turvallisuudesta, mutta Sharm El Sheikhissä on turistille läpeensä turvallista, ja se näkyy laivarannassa. Vihreitä fantasioita riittää Sharm El Sheikhissä - kuvassa jutun kirjoittaja Juhani Parta nauttimassa vedenalaisista maisemista
Hyppäämmekin ihanan lämpimään Punaiseenmereen ja laskeudumme melkein heti kohti syvyyksiä. Hän käskee porukan veteen siitä säätämästä. Temple ja Ras Um Sin Sukellusalue: Local Sukelluskohteet: Temple ja Ras Um Sin Syvyys: 15-18 metriä Veden lämpötila: 28 C Näkyvyys: 50-60 metriä Virtaus: Ei virtausta Carlo Nardinocchi, Cfun Diversien master instructor, on pitänyt jo laivan yläkannella sukellusbriiffin ja nyt on luvassa kamojen pukeminen. Nimi tulee valtavista korallimättäistä, jotka ovat kuin temppelien pilareita. lannut muistot, mutta ei ole - tajuan heti pohjaa kohti vajotessani, miksi Punainenmeri on niin kuuluisa paikka sukeltaa: missään lähimain ei ole luvassa tällaisia sukellusfanfaareja. Sukelluksen kruunaa kaksi napoleonkalaa, joista suurempi on metrin pituinen. Saa olla tarkkana, mihin laittaa märkäpukua päälle kiskoessaan kameransa, ettei se ota jonkun tankista tai räpylästä osumia. Ne ovat harvinaisen sinnikkäitä, uivat ulos pesästä metrin verran! Korallimättään kupeessa, lähellä hiekkapohjaa minua tervehtii pari leijonakalaa. Pohjalla vastaan ui suurin papukaijakala, mitä olen koskaan nähnyt. Pohjassa on myös sähköankeriaita ja myrkyllisiä kivikaloja. Sen jäystäminen kuulostaa samalta kuin joku pureskeli vieressäni jääkuutioita – ääni kantautuu korviini asti selkeästi! Vuokkokalat ärhentelevät minulle. Jättimäistä elämää Mättään kolossa minua tervehtii myös jättiläissimpukka (giant clam), varmaankin läpimitaltaan 30-senttinen! Meren sinestä paikalle lipuu majesteetillisesti lepakkokala (bat fish), joka on yksi suurimmista, mitä olen koskaan nähnyt, puolen metrien pituinen lättänä. Huomaa suomalaisen luonteensa puskevan esiin, kun kansainvälisessä porukassa hakeutuu rauhallisimpaan kulmaan, jossa on vähiten melua ja mekkalaa ja yrittää saada tavaransa hissukseen niskaan ilman törmäilyjä ja tuuppimista. Olin huolissani, olisiko aika kul- papukaijakala, mitä olen koskaan nähnyt. Pilarit nousevat lähestulkoon pintaan asti 15 metrin syvyydestä ja ovat täynnä elämää – koralleja ja jos jonkinmoista pientä sinttiä, joista Punaisellemerelle tyypillisimpänä on kolmesenttinen, punainen Anthias, joita löytyy Punaisestamerestä varmastikin miljardeja. 32. Se jäystää korallia leuoillaan. Sukelluskohteen nimi on Temple – Temppeli. Mahtavat viuhkakorallit tervehtivät meitä Gordonin riutalla. Ensimmäinen kohteeni Punainenmeri oli ensimmäinen paikka, jossa sukelsin elämässäni 22 vuotta sitten. Näkyvyys on pitkälti yli 50 metriä, vesi on läpikuultavan sinistä. Sukeltaessa ei porukan määrä haittaa ollenkaan, koska riutta on niin iso, ettei muita tiimejä tule vastaan. Heti pohjalla vastaan ui suurin myös kullanvärinen Anthias, joka saman lajin naaraskala; niitä löytyy vielä enemmän kuin koiraita. Lähimmät vertoja vetävät kohteet ovat Filippiineillä, Indonesiassa ja Tyynellä merellä, ja niihin matkaaminen vie todella paljon aikaa ja vaatii myös paksun lompakon. Carlo osaa hommat ja tietää riutat kuin omat taskunsa. Ne ovat kivoja veijareita katsoessa, mutta kivuliaita koskea, joten päätänkin olla räpläämättä liikaa kameraani ja keskittyä ympäröivään paratiisiin. Joukossa on Punainenmeri nimensä mukaisesti välkkyy purppuranpunaisena auringonlaskun aikaan
Se jopa näytti vilkuttavan meille lähtiessämme pintaan. 33 Local-sukellusalueen toisella sukelluksella Ras Um Sin:ssä sama letkeys ja sukeltamisen helppous jatkuu. Niitä tuntuu riittävän. Sharm El Sheikhissä voi lomailla vaivattomasti, jos niin haluaa – tuolloin juomat ja ruoat, kuten tässä Iberotel Hotelin taidonnäytteessä, kuuluvat hintaan. Sukeltajien kuplat nousevat kristallikruunuina kohti pintaa. Pohjassa ihailen valtavaa vihreää salaattikorallia ja montaa muuta hienoa koralliesiintymää. Localin erikoisuuksiin kuuluvat myös harmaat rauskut, joilla on neonsininen täpläväritys. Ihanan lämpöistä vettä, suhteellisen matalia sukelluksia (15-18 metriä), kiireetöntä. Lajikäyttäytymiselle tyypillistä on kaivautua hiekkaan piiloon, mutta noilla rauskujen neonsinisillä täplillä piiloutuminen on lähes yhtä tehokasta kuin emujen pää pensaaseen – temppu.. Ras Um Sin:ssä on myös mukava pieni swim-through ja kaunis kanjoni kahden korallimättään välissä. Gordonin riutan sukelluksella mukaamme lyöttäytyi pitkäksi toviksi kilpikonna. Portinvartijana on leijonakala, joka säikäyttää sukellusparini pahanpäiväisesti, koska hän melkein törmää myrkkykaveriin
Virtaus lennättää meidät ohi korallipuutarhojen. Gordon ja Thomas Reef Punaisenmeren näkyvyys on huikaiseva. Tilaa riittää sukeltamiseen, joten muihin sukellusryhmiin törmää harvoin veden alla. Hakkaa kyllä Schettinonkin navigoinnin: laiva, tai mitä siitä on jäljellä, ei ole riutan kupeessa kallellaan. Kohti tuntematonta Carlo säväyttää - hän lupaa meille aika lailla ennen näkemätöntä nannaa. Jännityksen leima Mutta sukellusta on vielä paljon jäljellä. Carlon paikallistietämys rävyttää jackpotin, pääsemme pian snorklaajakeitosta kauas meren sineen. Luvassa on mahtavia drop-offeja, seinämiä, jotka putoavat näiltä jykeviltä riutoilta syvälle meren siniseen syvyyteen. Se ei selvästikään ole nähnyt ärsyttäviä mainitsemattomien maiden sukeltajia, jotka tarraavat kilpeen kiinni ja menevät repimään raajoja saadakseen parhaimman mahdollisen valokuvan. Localin sukelluskohteet ovat hienoja, ja mikä parasta ne ovat melkein kivenheiton päässä laivalaiturista. Valtavat napsijat (snappers) lipuvat meren sinessä, värikkäät Sharm El Sheikissä riittää sukeltajia, ja myös veneet ovat tasokkaita. Se on tukevasti keskellä riuttaa metrisessä vedessä jumissa. Sukellusalue: Tiran Sukelluskohteet: Gordon ja Thomas Reef Syvyys: 15-22 metriä Veden lämpötila: 28 C Näkyvyys: 50-70 metriä Virtaus: Ei virtausta Sitä saa mitä tilaa! Olen pyytänyt Carlolta, että näkisin Punaisenmeren huippukohteita, ja ennen kuin huomaankaan olen laivan kannella kohti Saudi Arabian rajaa, Tiranin saarta. En ole koskaan nähnyt kilpikonnaa, joka hengailee kanssamme 20 minuuttia lais- kasti virtauksen mukana kanssamme uiden; se tulee jopa tervehtimään pintaan kun saavumme sinne; aivan kuin se vilkuttaisi meille. Riutan takapuoli on aivan mahtava drop-off syvään meren sineen. Porukkamme on ylhäisessä yksinäisyydessä, hyvä ettei torikauhu eli agorafobia iske! Virtauksessa vieressämme uiskentelee kilpikonna. Tuo avomeren tunne, pieni vaara - mitä jos virtaukset muuttuvatkin juuri kun olemme ”väärällä” puolella - lyö kokeneeseen sukellusporukkaamme jännityksen leiman, joka on tunnettavissa astronauttimaisesti paiskautuessamme virtauksen mukana kohti tuntematonta. Pian horisontissa häämöttää Gordonin maamerkki: riutan päälle haaksirikkoutunut rahtialus. Localin erikoisuutena ovat nämä rauskut, jotka yrittävät piiloutua hiekkaan varsin heikolla menestyksellä – täplät kun hohkaavat kirkkaana. Sharm El Sheikh tarjonnee parasta hinta-laatusuhdetta sukeltamiseen maailmassa. 34. Voi vain kuvitella, millaista piiskaa tämä Francesco Schettinon, Costa Corcordian upottaneen kapteenin esikuva on saanut. Mutta joskus on syytä lähteä merta edemmäs kalaan, Tiranista löytyy neljä maailmantason koralliriuttaa: Gordon, Thomas, Woodhouse ja Jackson. Haluan pihistää ilman käyttöä, koska haluan nauttia sukelluksesta ja päästä hylylle asti, vaikka itse hylyssä ei ole mitään nähtävää, koska se on käytännössä kokonaan pinnan päällä. Kun muut laivat ovat rykelmässä yhdellä puolella riuttaa, lähellä Saudi Arabian rajaa, hän kertoo tietävänsä, että tänään riutan selkäpuolella olevat virtaukset eivät ole vaarallisia sukeltamiseen toisin kuin yleensä
Riutan maamerkkinä on tämä haaksirikkoutunut alus. Illallinen maksaa alkoholittomine juomineen 5-7 euroa/henkilö, kunhan tarkastaa laskunsa. Näemme yhden suurimmista mureenoista, mitä olen koskaan nähnyt; sen pää on kuin hevosella! Iso parvi keltaisia kaloja pyörii kahvipöydän kokoisen pöytäkorallin alla ja päällä. Vanhan kaupungin toimivin hotelli on Iberotel Palace (www.iberotel.de), loistoalueilla loma soljuu loistavasti Hiltonin (www.hilton.com) hotelleissa. hotelclub.net, expedia. Kaikista lähes 50 sukelluskohteesta maailmassa kohde menee ehdottomasti kärkipäähän, mutta hintatasoltaan se on edullisimpia! Cfun Diversien kaksi sukellusta hyvällä lounaalla maksaa vain 58 euroa. Loistoalueilla ravintolahinnat ja jopa minimarkettien pussikaljojen hinnat ovat lähes kaksinkertaiset, mutta edelleen Suomeen verrattuna edulliset. Mieli valuu edellisiin huippusukelluksiin, lapsuuden snorklauksiin Sharm El Sheikhissä sekä jostain syystä ukin kesäkuumalla juuri ostamaan tikkujäätelöön pikkupojalle, minulle. Tiranin toinen sukellus on myös nannaa. Laitevuokra on 25 euroa tai 100 euroa viideltä päivältä. Muuta: Artikkelissa käsiteltyjen kohteiden lisäksi Sharm El Sheikistä tehdään reissuja pidemmälle tunnettuun Ras Muhammadin National Park meriluonnonpuistoon (1,5 tuntia laivalla/ suunta) ja kuuluisaan Thistlegorm-hylkyyn (4 tuntia laivalla/ suunta), jossa voi nähdä meren pohjassa jopa junan! Carlo Nardinocchi, Cfun Diversien master instructor paimentamassa ryhmäänsä lauttarannassa. korallit kasvavat seinämässä, mahtavat viuhkakorallit (fan corals) levittäytyvät pari metriä korkeana ja jopa viisi metriä leveinä. Syöminen ja juominen: Syöminen vanhassa kaupungissa on erittäin edullista. Omatoimimatkaajat löytävät lennot netistä helposti ja hotelleja löytyy nettisivustoilta (esim. Charterlento vie suoraan Suomesta Sharm El Sheikhin lentokentälle, joka on Egyptin toiseksi suurin kenttä Kairon jälkeen. Olo on ihanan raukea. Mikäli näitä ohjeita päättää olla noudattamatta, kannattaa tarkastaa hotellien oikea taso tripadvisor.com:sta, tuntemattomampien brändien kanssa tähdet eivät välttämättä kuvaa pohjoismaista näkemystä hotellin luokituksesta. Juhani Parta Gordonin riutta on sukelluksen eliittiä. Alkoholikaupoissa myydään olutta ja paikallisia viinejä. Suurilta suomalaisilta matkanjärjestäjiltä voi ostaa pakettimatkan, johon voi sisällyttää jopa alkolijuomat ja välipalat (All Inclusive). com) hurja määrä. 35. Helppo kohde suomalaisille Sharm El Sheikhiä helpompaa matkakohdetta voi tuskin löytää. Sukelluskerhot: Cfun Divers, yhteystiedot: +20693663393, info@cfundivers.com Sukeltamisen hinta-laatusuhde Sharm El Sheikhissä on kokemuksieni mukaan maailman paras. Useisiin ravintoloihin saa tuoda mukana omat viinat, viinit ja oluet ilman lisämaksua, joten juomat ovat siis tax-free -hintaiset, jos on ostanut ne kentältä
Tositoimia ei ole vielä tullut eteen. 36. Emma Niemeier ryhtyi pelastajaksi vaihtelunhalusta Mies meressä - tilanteita harjoitellaan joka viikko Emma Niemeier toimii puolustusvoimissa pintapelastajana. Emma Niemeier hankki pintapelastajan koulutuksen, jotta voisi olla aluksellaan monipuolisemmin hyödyksi
Ja tietysti kurssin opetuksia pidetään mielessä sääännöllisen harjoittelun avulla, Niemeier huomauttaa. Niemeier hymähtää, ettei onneksi ole vielä joutunut testaamaan pintapelastustaitojaan tositilanteessa. Mutta mitenkään erityisen vaativa kurssi ei fyysisesti ole. 37 Pintapelastajan varustukseen kuuluvat pintapelastuspuku, räpylät, maski, snorkkeli, painovyö, puukko, turvaköysi, vesiurheilukypärä sekä valaisin. Meripelastushelikopterit ovat Suomessa Rajavartiolaitoksen alaisuudessa. – Uimataitotesti pitää tietenkin olla suoritettuna, ja Cooperin tes- – Uimataitotesti pitää olla suoritettuna, ja Cooperin testistä ja lihaskuntotestistä pitää olla hyvä arvosana. Pintapelastajia koulutetaan Suomen Pelastusalan keskusjärjestön (SPEK) laatimilla pintapelastuskursseilla. Viime keväänä Niemeier halusi toimenkuvaansa lisää monipuolisuutta suorittamalla pintapelastajakurssin. Mitä on pintapelastus. tistä ja lihaskuntotestistä pitää olla hyvä arvosana. Koulutuksesta yksi päivä on teoriaa, yksi harjoitellaan uima-altaassa ja lopulta yksi päivä tapahtuu avovedessä. Pelastusaluksia eli SAR-yksiköitä on Suomessa Rajavartiolaitoksella, ja vapaaehtoisista koostuvalla Meripelastusseuralla. – Halusin uuden tehtävän toimenkuvaani aluksella, kersantti Niemeier kertoo. Pintapelastajan tehtävään koulutetaan tehokkaalla kolmen päivän periodilla. Lapsesta saakka vedessä viihtynyt Emma Niemeier sanoo, että pintapelastamiseen ei vaadita suuri erityistaitoja. E mma Niemeier työskentelee taisteluvälineupseerina. 28-vuotiaalle aliupseerille, kersantti Emma Niemeierille aukesi viime toukokuussa mahdollisuus suorittaa Puolustusvoimien tarjoama pintapelastajan kurssi. Pintapelastuskurssin opetukset pidetään mielessä säännöllisen harjoittelun avulla, Emma Niemeier kertoo. – Jokaisen on pidettävä itse yllä uintikuntoaan ja fyysistä kuntoaan. Sisäasiainministeriön pelastusosaston pintapelastusohjeen mukaan pintapelastusoiminnan mahdollisiin riskeihin kuuluvat puutteellinen varustus, varusteiden huollon laiminlyönti, hypotermia, sukeltajantauti, kiinnijuuttuminen, riittämätön harjoittelu, riittämätön fyysinen kunto ja paineen muutoksen aiheuttamat muutokset kehossa. Sellainen olisi lähinnä se, että joku tippuisi Niemeierin omalta alukselta tai toiselta alukselta veden varaan. Hieman kuten palokunnassakin, varusteita säilytetään aluksella niihin varatussa paikassa, ja jokaisen pintapelastajan vastuulla on pitää varusteensa valmiina ja hyvässä kunnossa. Manu Haapalainen. Tuo toimenkuva on Emma Niemeierille tarkoittanut tähän mennessä muun muassa aluksen ampumatarvikkeista ja asejärjestelmistä vastaamista, ja laivatykistöammunnoissa aseen valvojana toimimisesta. Pintapelastaja taas on helikopterin tai pelastusaluksen miehistön jäsen, joka suorittaa veden varaan joutuneiden pelastustoimea. Pintapelastajia koulutetaan Suomen Pelastusalan keskusjärjestön pintapelastuskursseilla. Uimataito pitää olla kunnossa Emma Niemeier kertoo olleensa pienestä saakka paljon vedessä, joten pintapelastuskurssin fyysinen puoli ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Pintapelastuksella tarkoitetaan veden pinnalta tai välittömästi pinnan alta ilman vesisukelluslaitetta tehtävää ihmisen, eläimen tai omaisuuden pelastamista ja vahingon torjuntaa. Ennen kurssia pitää suoriutua esitaitovaatimuksista, joita ovat 200 metrin matkan uiminen alle viidessä minuutissa, pintapelastusvarusteiden pukeminen, puvun käytönjälkeisen käytön opettaminen, sekä paalusolmun tekeminen. Niemeier suoritti kurssin, ja pintapelastajan uusien pätevyysmääräysten astuttua vuoden 2014 alusta voimaan Niemeier on ollut toinen aluksensa pintapelastajista. Ylläpitävänä koulutuksena ovat aluksen kulussa ollessa mies meressä -harjoitukset. Pintapelastajana toimiminen edellyttää samaisen pelastusosaston ohjeistuksen mukaan joko hyväksytysti suoritettua pelastajatutkintoa tai palomiestutkintoa, tai vaihtoehtoisesti valtakunnallisen koulutusjärjestelmän mukaisen pintapelastukurssin suorittamista. Nyt viikkorutiiniin on tullut myös mies meressä -ti- lanteiden harjoittelua, vaikka Niemeier ei vielä olekaan joutunut pelastuksen osalta tositoimiin
Kuvassa Kemin Urheilusukeltajien puheenjohtaja Jorma Vähä. Suomu-tunturin kupeessa sijaitseva Herajärvi kuuluu kemiläisten vakiokohteisiin. Kemin Urheilusukeltajat juhli tasavuosia pinnan alla 38
– Itse toiminnan ydin ei 1970-luvulta nykyhetkeen tultaessa ole muuttunut, vaikka sukellusvälineet ovatkin. Aika pitkälti olemme nytkin pyrkineet keskittymään siihen, että seuran sisällä meillä on hauskaa. Sukeltajia tuli mukaan kolmisenkymmentä, ja kaikkineen Kemin ulkosaaristossa oli mukana noin 50 ihmistä. vintola oli tiettävästi laatuaan ensimmäinen. Teimme siinä sitten seuran sisäisiä suunnitelmia, nostatimme yhteishenkeä ja pohdimme tulevaa kesää, Jorma Vähä kertoo. Urheilusukeltajat ovat esimerkiksi tukeneet arvokkaalla työllään paikallista meripelastusseuraa. Marraskuussa juhlavuoden eräänä huipennuksena järjestettiin seuran omat syntymäpäiväjuhlat. Tutkimusapua meripelastusseuralle Syksyn tultua seuran juhlavuosi rauhoittui Jorma Vähän mukaan pienemmiksi seuran sisäisiksi tapahtumiksi. Tarjolle asetettu pieni naposteltava katosi nopeasti kalojen ravinnoksi, mutta olutta ja virvoitusjuomia Hylkypubissa tarjoiltiin koko kesän ajan - olkoonkin, että juomat oli viisasta tulla juomaan pintaan. Luulen, että jos olisimme itse järjestäneet vastaavan retken, mukaan olisi tullut vain 10-15 osallistujaa. – No, painumalla etupäässä tietenkin pinnan alle, sanoo Kemin Urheilusukeltajat ry:n puheenjohtaja Jorma Vähä. – Purin opasköydet pois, jotta pubin etsimisessä olisi haastetta sukeltajille, Vähä sanoi kesällä sanomalehti Kalevan haastattelussa. Mukaan tuli paljon enemmän väkeä Metsähallituksen eli ulkopuolisen järjestäjän myötä. – Oma merkityksensä näilläkin kuitenkin on. Näitä pohtiessa päivää sitten vierähtikin. Vähä on on myös Kemin Urheilusukeltajien perustajajäsen. Olosuhteet saaristossa olivat aivan viimeisen päälle. Aluetapaamisseminaarin pääaiheet olivat Vähän mukaan ”samoja kuin aina.” – Koulutusuudistuksissa riittää aina spekuloitavaa, koska niissä helposti oletetaan sukellusolosuhteet universaalisti samanlaisiksi täällä pohjoisessa kuin vaikkapa Karibialla. – Se on tehty monesti yhden tai kahden miehen voimin, mutta nyt meitä oli paikalla seitsemän tai kahdeksan. Ajoksen syväsataman edustalle kuuden metrin syvyyteen avattu juomara- olemme kaiuttaneet veneilyseuroille vaarallisia paikkoja. 39. Kemin Urheilusukeltajat ry vietti juhlavuottaan perinteisissä merkeissä pinnan alla. Tässäkin tapauksessa kemiläiset päättivät, että juhlan on syytä olla oman seuran näköinen: merta ja saunaa. – Hän oli koko homman alkuunpanija. Kesällä Kemin Urheilusukeltajien tempauksista herätti laajaa mediajulkisuutta ennen kaikkea humoristinen ja omaperäinen idea, Hylkypubi Salem. Median kautta on juhlavuona tullut huomiotakin. – Näistä eritoten sukellusbiologi Essi Keskinen vaikutti leirin onnistumiseen, Vähä sanoo. Edelleenkin seuran tarkoituksena on saattaa yhteen paikkakunnan entusiasteja yhteisen innostuksen kohteen äärelle. Toivottavasti sitä myöten saataisiin myös uutta porukkaa mukaan toimintaan! Tornion ulkosaaristo on ainutlaatuinen, Jorma Vähä kehuu. Myös media on huomioinut seuran juhlavuoden lukuisin artikkelein, Jorma Vähä kertoo. Kohteenahan Kemin ja Vuosittain Norjaan Kemin Urheilusukeltajien vuosittaisiin rutiineihin on kuulunut – Tämä on harrastus, jonka eteen täytyy nähdä aika lailla vaivaa. – Paikalle saatiin suorastaan uskomaton määrä harrastajia. 40 vuotta myöhemmin hän kertoo kemiläisten juhlineen seuransa tasavuosia suurelta osin Perämeren pinnan alla. Päätimme hiukan auttaa, kun Kemin edustan väylillä on käynyt jonkin verran vahinkoja, ei nyt mitään vakavampaa, mutta veneen kolhimisia. – Aiemmin päivällä meillä oli myös Sukeltajaliiton aluetapahtuma, joita he järjestävät usein juuri eri seurojen juhlatilaisuuksien yhteyteen, Vähä lisää. Olemme antaneet heille sellaista tutkimusapua, että Upea ulkomeri Viime kesänä yhdistys järjesti myös yhdessä Metsähallituksen kanssa leiritapahtuman Perämeren kansallispuiston alueella. Pubissa ei taidettu kovin vahvasti päihtyneitä kävijöitä nähdä, sillä hylkyyn sijoitetun baaritiskinkin löytäminen oli kävijöiden mukaan Itämeren sameissa vesissä haasteellista. – Vuoden alussa kun juhlavuotta mietittiin, niin katsottiin, että sukeltamallahan sitä juhlitaan! Siihen sivuun sitten ollaan saatu kasattua lisäksi erilaisia pieniä tapahtumia. Kemin Urheilusukeltajien puheenjohtaja Jorma Vähä oli paikalla, kun seuraa perustettiin vuonna 1973. Hylkypubi Salem Viimevuotisen juhlavuoden toiminta sai mukavan lähtölaukauksen jo keväällä, kun veneenlaittotalkoisiin saapui porukkaa monin verroin tavalliseen verrattuna. K un perinteikäs sukellusseura juhlii toiminnassaan tasavuosikymmeniä, miten se niitä juhlii. Kansallispuistossa tekevät kesäisin tutkimusprojektejaan Metsähallituksen meribiologit. Juhlavuonna tämä on onnistunut sikäli hyvin, että toiminta on tavoittanut ajoittain tavallista suurempia joukkoja ainakin tutustumaan kemiläisten toimintaan. Ainoa haittapuoli oli, että veneen nokan joutui taas kääntämään lopulta kohti kaupunkia
Mutta sitten merellä toki alkaa mennä tuuliseksi. 50-60 jäsenen seurassa Jorma Vähä näkee kiperimpänä tulevaisuuden haasteena jäsenistön ukkoutumisen. Jäämeren vesi on Suomen merivesiin verrattuna todella kirkasta. Toisaalta sään vaihtelevuus ja meren kylmyys asettavat tietenkin Jäämerellä omat haasteensa. myös pienen porukan sukellusmatka Norjaan. – Tämä on yksilölaji ja harrastus, jonka eteen täytyy nähdä aika lailla vaivaa. Kuvassa baarikaappi. Päätimme, että joskus pitää sitäkin kokeilla. Rannasta kymmenen metrin päässä voi olla jo 40 metrin syvyistä. Mutta huikea paikka on esimerkiksi Kirkkoniemi. Myöskin kauden jännittäviin sukelluksiin kuului sukellus kovassa, yli 13 metriä sekunnissa puhaltaneessa tuulessa. Rannasta kymmenen metrin päässä voi olla jo 40 metrin syvyistä. Kemin Urheilusukeltajat ry osallistuu vuosittain maailmanlaajuiseen diver´s night -tapahtumaan. Ulkomerellä näkyvyys on totta kai parempi. Juhannuksen tienoilla näkyvyys alkaa kuitenkin parantua, ja on parhammillaan 3-4 metriä. – Se paranee syksyä kohti kun humus ja plankton vähenevät. Silmät renkaina siinä kokemattomimmilla olikin, mutta jokainen kävi vedessä. Vähä kertoo Kemin kotimaisemissa mereen laskevien isojen jokien tekevän rannikolla vedestä hyvin sameaa, kun humus nousee pohjasta näkyvyyttä hämärtämään. Voi olla, että se hiukan vieroksuttaa nuorempia. Niin nytkin, vaikka Jorma Vähä itse ei viime kerralla mukaan ehtinytkään. Se kiehtoo, vaikka sukellukset jäävätkin kylmän takia lyhyiksi. – Hyvin erilaista ja miellyttävää se oli, tunsin olevani kuin kala vedessä. Kemin Urheilusukeltajien hylkypubin viihtyisää sisustusta. Manu Haapalainen Kuvat: Kemin Urheilusukeltajat ry – Huikea paikka on Kirkkoniemi. Hyvin mieleenpainuva kokemus, jota vertaisin tivolin hulluimpiin vehkeisiin. – Norjassa viehättää näkyvyyden loistavuus. 40. Jorma Vähä kertoo piristäneensä sukellusharrastustaan muun muassa sukeltamalla viime kesänä kokeeksi hiukan nykyaikaa riisutummissa varusteissa eli 1970-luvun sukelluskamoissa. Kuluvana vuonna Kemin Urheilusukeltajat ry aikoo jatkaa perustoiminnan parissa
Välineiden hallinta on erityisesti aloitteleville harrastajille vaikeaa, tässä Sukeltajan Maailma on harrastajan tukena. luokan postimerkki Karprint Oy maailma SUKELTAJAN 83 7BOIB 5VSVOUJF )6)."3* 5JMBBKBQBMWFMV 1VI 'BLTJ www.sukeltajanmaailma.fi tilaukset@karprint.fi Tarkka tasapainotus tärkeää merkinantopoijun käytössä. PERUSPAKETIN: maskin, snorkkelin ja räpylän saa 150-250 eurolla Viemärisukeltaja ryömii ahtaissa paikoissa Onnettomuus lähellä: Ilman tulo loppui hylyllä 26 metrissä Noin 20.000 suomalaista harrastaa tätä nykyä sukeltamista. Ja välineuutuudet ovat mukana jokaisessa numerossa! Sukeltamisen turvallisuus on käyttäytymisnormien hallintaa, osaamista ja säntillisyyttä. Sukeltajan tautia ei tarvitse kokea, kun toimii ohjeiden mukaan. SUKELTAJAN maailma 6-2013 6,00 Märkäpuku ei sovi avantoon eikä talveen LÄHES SATA pinnan alla Tampereella Sukeltajien yössä Sukeltajan Maailma on sukeltajan erikoislehti sukelluksen harrastajille. Asiantunteva Sukeltajan Maailma kertoo perusteellisesti sekä kotimaisista että ulkomaisista sukelluskohteista. Etenkin nuorison keskuudessa sukeltamisen – eksoottisen välinelajin – suosio lisääntyy vuosi vuodelta. Sukeltajien kiehtovat extreme-kokemukset saavat nekin lehdessä runsaasti palstatilaa. Se on korkeatasoinen sukelluslehti ulkomaisten esikuvien mukaan. Tilaa Sukeltajan Maailma kestotilaus 38 € /vuosi tai määräaikainen 42 € /6 nroa Internetissä: www.sukeltajanmaailma.fi Sähköpostilla: tilaukset@karprint.fi Puhelimitse: 09-2569 108 Oheisella palvelukortilla Tilaushinnat Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 38€ t VMLPNBJTJJO UJMBVLTJJO QPTUJUVTMJTÊ t 3VPUTJJO UJMBUFTTB IJOUPJIJO MJTÊUÊÊO NPNT ,FTUPUJMBVT KBULVV BVUPNBBUUJTFTUJ WBMJUVO MBTLVUVTKBLTPO NVLBJTFTUJ WPJNBTTBPMFWBBO LFTUPUJMBVTIJOUBBO 5JMBVLTFO WPJ JSUJTBOPB NJMMPJO UBIBOTB
NJFMVJUFO LVVLBVUUB FOOFO VVEFO MBTLVUVTKBLTPO BMLVB Määräaikaistilaus 12 kk OSPB 42€ PALVELUKORTTI SUKELTAJAN Tilaan Sukeltajan Maailma-lehden maailma ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Kestotilaus Määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ - ___/___ 20___ 6-2013 6,00 LÄHES SATA pinnan alla Tampereella Sukeltajien yössä Märkäpuku ei sovi avantoon eikä talveen PERUSPAKETIN: maskin, snorkkelin ja räpylän saa 150-250 eurolla Viemärisukeltaja ryömii ahtaissa paikoissa Onnettomuus lähellä: Ilman tulo loppui hylyllä 26 metrissä Tarkka tasapainotus tärkeää merkinantopoijun käytössä &OUJOFO PTPJUF UBJ MFIEFO TBBKB Sukunimi Etunimi Lähiosoite Käytä palvelukorttia, kun Postinumero Postitoimipaikka Puhelin t 5JMBBU MFIEFO t *MNPJUBU PTPJUUFFONVVUPLTFTUB t 1FSVVUBU UBJ JSUJTBOPU UJMBVLTFTJ 6VTJ PTPJUF UBJ MBIKBUJMBVLTFO NBLTBKB Sukunimi Etunimi Lähiosoite 5JMBVLTFU
QFSVVUVLTFU KB PTPJUUFFONVVUPLTFU UVMFWBU WPJNBBO WJJLPO LVMVFTTB JMNPJUVLTFO TBBQVNJTFTUB 5JMBVT WPJEBBO JSUJTBOPB LPTLB UBIBOTB ,VTUBOUBKBMMB PO LVJUFOLJO PJLFVT WFMPJU UBB UJMBBKBMUB KP TBBEVU MFIEFU ,4- O MVWVO f O LPIEBO NVLBBO QFSVVUUBNJTPJLFVEFO QVVUUVNJOFO 0TPJUUFJUB WPJEBBO LÊZUUÊÊ KB MVPWVUUBB NBSLLJOPJOUJUBSLPJUVLTJJO )5- Postinumero Postitoimipaikka Puhelin 1. Turvallisuus on tärkeä Sukeltajan Maailma -lehden aihealue. Suomalaiset sukeltajat hankkivat entistä runsaammin kokemuksia myös ulkomailta, kirkkaista ja lämpimistä merivesistä. Sukellusvälineiden esittely on lehden olennainen asiasisältö
Plussan muistomerkit Maarianhaminan kaupungissa. Mitä tapahtui tuona kohtalokkaana yönä. Nopea alus koki kohtalonsa joulukuisena myrsky-yönä Parkkialus Plussan haverista 80 vuotta Parkkialus Plus haaksirikkoutui kovassa myrskyssä Maarianhaminan lähellä. 42. Parkki Plussan pienoismalli Maarianhaminan merimuseossa kertoo linjakkaasta ja kauniista aluksesta
Plus oli hyvin linjakas alus, jolla oli erittäin hyvät purjehdusominaisuudet. Melkoista purjehtimista! Vuodesta 1908 vuoteen 1925 Plus oli norjalaisessa omistuksessa. Salpietarin kuljettaminen tarkoitti purjehdusta Chileen ja takaisin, menen tullen Cape Hornin kautta. Purjehdus kesti 87 vuorokautta ja alus saapui Kobba Klintarnin luotsiasema on nähnyt monta pahaa keliä ja monta haveria. Miksi juuri Plus. P lus oli kolmimastoinen rautaparkki. 43. Plus oli pituudeltaan 70,99 metriä ja leveydeltään 10,80 metriä. Kolmannessa, takimmaisessa mastossa oli ainoastaan kahvelipurje. Ehkä jotakin kertoo, että Hugo Lundqvist oli itse purjehtinut päällikkönä Promptia vuosina 1908-1913, teräsparkkia, jonka rakentaminen Blohm & Voss:n Nopea ja hyvä purjehdittava Vuonna 1931 aluksen päällikkönä toimi pitkien matkojen kapteeni Ruben de Cloux. Vuonna 1925 sen osti maarianhaminalainen laivanvarustaja Hugo Lundqvist. Parkkilaivana Plussan kaksi etummaista mastoa oli raakatakiloitu ja niissä oli myös haruspurjeet. Hän purjehti Plussan kuudessa päivässä Lontoosta Maarianhaminaan. Huomattakoon, että alus liikkui ainoastaan purjein. Plus rakennettiin vuonna 1885 Hampurissa Blohm & Voss:n telkalla. Valmistumisensa jälkeen Plus palveli varustamoaan salpietarin kuljetuksessa aina vuoteen 1908 saakka. Promt kuului myös Hugo Lundqvistin varustamon laivoihin. On siis oletettavissa, että Hugo Lundqvist tunsi Plussan ominaisuudet hyvänä ja nopeana purjehtijana. Lausunnossaan Plussasta hän kertoi aluksen olevan kaunis ja nopea ja telakalla aloitettiin Plussan valmistumisen jälkeen. Plus oli telakan viimeinen rautalaiva, seuraava alus parkki Prompt rakennettiin jo teräksestä samalle varustamolle. Sen tilaajana oli tunnettu saksalainen Laeisz-varustamo. Sitä ei telakoitu talveksi, vaan alus lastasi puutavararahdin Mosambikiin. Plussan viimeiset purjehdukset Kesäkautena 1932 Plus kuljetti Suomesta kaksi puutavaralastia Lontooseen. Teräsparkki Promt oli toinen viimeisistä purjealuksistaan, jonka Hugo Lundqvist myi vuonna 1936. Aluksen vetoisuudeksi mainitaan 1250 brt. Mainittakoon, että Laeisz-varustamon kaikkien alusten nimet alkoivat P-kirjaimella, josta koko varustamon laivasto sain nimen Flying P. Sen syväys oli 6,22 metriä. purjehtivan kuin klipperi, mutta sitä oli yhtä helppo käsitellä kuin jahtia
Märssypurje lasketaan, paapuurin puoleinen ankkuri lasketaan ja ruumatilat peilataan. Enää ei voitu kääntyä, ja niin päätettiin vähäisin purjein yrittää purjehtimista Maarianhaminaan, joka ei ollut enää kaukana, vain noin neljän mailin päässä. Näkyvyyttä haittasi lumituisku eikä linjavaloja voitu havaita. Purjehdus kesti pari viikkoa, ja 14. määräsatamaansa 11.4.1933. päivä. Näkyväisyydet Plussan hylyssä vaihtelevat melkoisesti. On pimeää, myrskyää ja lunta tuiskuttaa. Alus on saanut vakavan pohjakosketuksen ja on selvästi karilla. Aluksen päällikkönä toimi niin silloin kuten koko edeltävien puolentoista vuoden purjehduksenkin aikana merikapteeni Karl Emmanuel Eriksson. Haveri lähellä Maarianhaminaa Plussan kotiinpaluupurjehdus alkoi Englannista, Gravesendista Thames-joen suulta marraskuun 44 30. On todella mielenkiintoista lukea meriselityksestä miehistön toimintaa. Hän komensi ruorin heti oikealle, mutta alus törmäsi 7-8 solmun nopeudella Tvibenanin matalaan. Saattaa olla, että varustamossa katsottiin, että alus oli suorittanut loppuun palvelutehtävänsä. päivänä joulukuuta, varhain aamulla, kello yhden tienoilla Plus lähestyi Kobba Klintarnin luotisasemaa, josta oli tarkoitus pyytää luotsi. Plus oli tällöin jo lähes 50-vuotias ja rautarakenteiseksi alukseksi vanha. Siis kylmän rauhallisesti. Kova tuuli vaihteli länsilounaisen ja länsiluoteen välillä 7-8 boforin voimakkuudella, siis jopa 20 metrin sekuntinopeudella. Lontoosta Plussan tuli varustamon ohjeen mukaan palata painolastissa kotisatamaansa Maari- anhaminaan talvitelakointia varten. Ankkuri laskettiin, jotta alus ei luistaisi pois luodolta. Matka kesti 155 vuorokautta. Haverissa menehtyneiden nimet muistopaadessa. Kobba Klintarnilta ei saatu luotsia, vaikka tulta poltettiin. Mosambikista purjehdus jatkui Seychelleille, jossa se lastasi quano-lastin Lontooseen. Plussan 16 hengen miehistöstä vain neljä pelastui. Tapahtunut todettiin ja asema ymmärrettiin, pelastusveneet laiteltiin laskukuntoon ja pelastuslii-. Keli oli melko kova. Kobba Klintarn oli ohitettu, kun kapteeni Eriksson määräsi ensimmäisen perämiehen Valdemar Geelnardin mesaanimastoon tähystämään Maarianhaminan johtoloiston valoa. Miehistöä laivassa oli yhteensä 16 henkeä. Mitä tekee miehistö. Valoa ei näkynyt, mutta pimeydessä ja lumituiskussa perämies havaitsi tyrskyjä suoraan edessä. Seyselleiltä alus lähti 16.7.1933 ja Lontooseen saavuttiin 18.11.1933
Ankkuroituminen epäonnistui, sillä molempien ankkureiden kettingit pettivät. Alus onnistuttiin kaikesta huolimatta pelastamaan ja luotsaamaan onnellisesti satamaan. Vuosittain Plussan hylyssä sukelletaan tuhansia kertoja. Sukeltamatta Plussan tarinan näkee ja kokee Maarianhaminan merenkulkumuseossa. Ennen kuin luotsit ehtivät palaamaan oli Plussan haveri jo tapahtunut. Toisaalta Laeisz-varustamon aluksia on riittävästi nähtävänä eripuolilla maailmaa: Pommern on Maarianhaminassa, Peging New Yorkissa ja Passat Lubekissä. Sekin olisi tarvinnut luotsia, mutta ei sitä saanut. Kun sukeltaa Plussassa ja pääsee perästä puolikannelle, on hyvä hetkeksi pysähtyä ja muistaa, että juuri ennen aluksen kaatumista ja uppoamista kapteeni Eriksson miehistöineen seisoi juuri sillä paikalla. Meriä seilaa vielä Padua, mutta Kruzenshtern-nimisenä ja Venäjän lipun alla. Kun tietää ja osaa katsoa, Plussan muistomerkkipaaden voi erottaa Hertronklubb:n päällä. vit jaettiin kaikille. Plussan nostamisesta ja entisöinnistä puhuttiin 1980-luvulla. Plussan 16 hengen miehistöstä vain neljä pelastui. Plussan uppoamispaikka on yleensä poijutettu. Miksi luotsia ei saatu laivaan. 45. Fred:n haveripaikka on vain 1,5 mailia Hertronlubbilta Maarianhaminaan. Plus upposi Yttre Korsön ja ja Hertronlubb:n väliseen merialueeseen aivan Korsölandetin rannan tuntumaan. Kapteeni ja perämies päättivät yhdessä, että ankkurikettinki katkaistaan ja aluksen annetaan ajelehtia tuulessa Korsön rantaan, jossa miehistön olisi mahdollista päästä maihin. Jouko Moisala Kuvat: Jean Finnberg, Jouko Moisala Parkkilaiva Plus tänään Plus makaa tänään 17-36 metrin syvyydessä kallistuneena oikeal- le kyljelleen. Kobba Klintarnilla oli kolme luotsia, jotka kelin perusteella olivat sitä mieltä, ettei kukaan tällaisella ilmalla yrittäisi Maarianhaminaan. Kaikki irtain katosi kannelta mereen, myös pelastusveneet menetettiin. Se on suosittu sukelluskohde, jossa näkyvyys vaihtelee erittäin hyvästä melko surkeaan. Ehkäpä Flying P -varustamo olisi siitä saanut komean esittelykohteen. Sukelluksia lienee jo yli 20 000. Plus ei ollut ainoa. Aluksessa oli runsaasti vettä ja se kallistui voimakkaasti stypuuriin. Se on rakentajatelakkansa hieno työ, joka kunniakkaan uransa jälkeen olisi todellakin ansainnut saada olla jossakin nähtävänä. Vuodesta 1975 alkaen sukellukset Ahvenanmaalla on rekisteröity. Myrskyssä Fred ajautui Svinön rantaan, johon se upposi kantta myöten, takila kaatui rantaan ja miehistö pelastui. Luotsit lähtivät merelle ja tapasivat Linden-nimisen moottorialuksen melkoisessa hädässä. Ankkurit ja ankkurikettinkiä näkee museon tuntumassa ja länsisataman terminaalin vieressä. Tilanne karilla näytti pahalta, merenkäynti oli kovaa ja tyrskyt aluksen ympärillä tekivät pelastusveneiden laskemisen mahdottomaksi. Samaan aikaan, mutta ennen Plussaaa puuparkki Fred oli saapumassa Maarianhaminaan. Vuorolaivat käyvät Maarianhaminassa aikana, jolloin hylyllä hyvin usein näkee sukellustoimintaa. Rantaan saakka Plus ei päässyt. Minkälaiset ajatukset heillä mahtoikaan mielissään kulkea. Fred:n päällikkö Levi Dahlsten päätti jatkaa, mutta ankkuroitua ulommalle redille odottamaan luotsia. Ennen klo 24 illalla havaittiin kuitenkin merkinantoja mereltä. Hertronklubb:n päällä oleva punagraniittinen Plussan muistopaasi. Tässä vaiheessa kello oli jo yli kolmen aamuyöllä
Alkuaan Pasi oli lähtenyt etsimään yhtä hylkyä, sillä hänelle oli sanottu, ettei Raumanmeressä eikä Rauman edustalla yleensäkään ollut helppo löytää hylkyjä. Hylky-Team etsinyt hylkyjä jo parinkymmenen vuoden ajan Raumanmerellä löytymättä enää muutamia hylkyä Raumanmeren Hylky-Team on tutkinut Pohjanlahden vesiä vuodesta 1999 saakka. Raumanmeren Hylky-Team on noin kymmenen henkilön ryhmä, hyvien kavereiden piiri, ei rekisteröity yhdistys. – Saksalaiset sukellusveneet pyrkivät estämään sotamateriaalin viemisen Suomen ja Rauman kautta Venäjälle. Sukellus oli hienosti kuvattu, vaikka kamera olikin ollut sukeltajan päässä kiinni, Jouko Moisala kertoo. – Jopa kaikkien nykyään tuntema Brita Danin hylky oli jäänyt joskus löytymättä, sillä paikannus ei vielä 20 vuotta sitten ollut samalla tasolla kuin nykyään, Pasi kertoo. Mistä hylyt ovat peräisin. – Sukeltajat kiersivät videolla koko hylyn. Ensimmäinen Pasin löytämä hylky oli Vanadis-niminen raumalainen kuunari. – Istahdimme Pasin kanssa ensimmäiseksi tietokoneelle, josta Pasi näytti, miltä näyttää GoProlla kuvattuna sukellus hylkyyn noin 60 metrin syvyydessä. Ensimmäisen maailmansodan aikaiset hylyt Raumanmerellä ovat peräisin ajalta, jolloin Suomi oli osa Venäjää ja sodassa Saksan kanssa Venäjän mukana. Alukset, joissa epäiltiin olevan ja joissa yleensä olikin sotamateriaalia, vaikka vain rautamalmina, tarkastettiin ja upotettiin, Pasi kertoo. Tämä sukeltaja kuitenkin tiesi, mitä teki ja pään liikkeet olivat rauhallisia ja harkittuja. Ryhmä on toimintansa aikana etsinyt ja löytänyt Rauman alueen vesiltä useita kymmeniä kiinnostavia hylkyjä. Sukellusvideolla nähty hylky on yksi ensimmäisen maailmanso- dan hylyistä, joita Rytkösen johtama Hylky-Team on löytänyt Pohjanlahdella sekä erityisesti Raumanmeren alueella. S ukeltajan Maailman päätoimittaja Jouko Moisala teki visiitin Raumalle Raumanmeren Hylky-Teamin vetäjän Pasi Rytkösen luokse. Katsoja sai hyvän kokonaiskuvan kohteesta hylyssä roikkuvine troolin rippeineen ja murtuneine laitoineen, vaikka näkyväisyyttä ei ollut kuin muutama metri. Usein tällaiset kuvaukset ovat sekaista ja hallitsematonta liikettä sukeltajan pään liikkeiden mukaan. Sen jälkeen hylkyjä on etsitty ja löydetty Raumanmerestä kolmisenkymmentä. Matalimmillaan hylky on ollut 20 metrissä ja syvimmillään 104 metrissä. Tiimiläiset ovat löytäneet alueelta jo useita kymmeniä ensimmäisen maailmansodan aikaisia hylkyjä. Ryhmä on toiminut yhdessä jo vuodesta 1999 alkaen. Erikoista oli hylyn perässä olevien pullojen melkoinen määrä, Moisala kertoo. 46
Löydetyistä hylyistä on avoimesti kerrottu, mutta ei niiden tarkkaa sijaintia ei olla tietystikään paljastettu. Hylyn etsimiseksi joudutaan viettämään paljon aikaa esimerkiksi Ruotsin puolella, arkistoissa, tutkimassa ja etsimässä tietoa hylystä. Suuri yleisö on kiinnostunut löydöstä yleensä, ei 47. Aikaa ja rahaa kuluu, Pasi muistuttaa. – Kun hylyistä puhutaan, siirtyy keskustelu herkästi vainajiin. Pasin mukaan hylkyjen etsiminen ei ole helppoa eikä halpaa. Raumanmeren hylkyjen etsimisessä on kartoitettu merta 200 mpk2.. Hylyissä on siten edelleenkin rautamalmia ja muun muassa tinaa harkkoina. – Alusten upottamisen vuoksi ei menetetty siten ihmishenkiä. Aikaa ei ole kukaan laskenut, mutta rahaa on palanut kymmeniä tuhansia euroja. Vainajiin sukeltajaryhmäläiset eivät ole kuitenkaan törmänneet, sillä vain miinoihin ajaneissa on ollut miehistöä aluksen upotessa. Parkkilaiva August satamassa. Se tarkoittaa 20 mailia x 10 mailia kokoista aluetta. Hylkyjen etsiminen vaatii taustatyötä Kun keskustellaan hylkyjen etsimisestä ja löytymisestä, Pasi Rytkönen pääsee vauhtiin. Hylkyetsinnöissä Pasi Rytkösen paras kaveri on viistokaiku. – Ei riitä, että tiedetään jonkin hylyn olemassaolo, täytyy löytää meriselitysasiakirjat, lastiluettelot ja mahdolliset sanomalehtien uutisetkin. Upottamisessa noudatettiin Pasin mukaan ”herramiestapaa”: miehistö käskettiin pelastusveneisiin ja sitten alus upotettiin. Ainoastaan kolme alusta ajoi miinaan ja niiden havereissa menehtyi ihmisiä. – Havereissa ja haaksirikoissa on aika usein menetetty ihmishenkiä ja kuitenkin hylyissä sukelletaan aivan yleisesti. – Hylkylöytöjen kohdalla me olemme noudattaneet avointa linjaa. Niitä on kuitenkin useissa hylyissä, Titanicissakin, ja sieltä on silti nostettu ja kaupattu tuhansia esineitä. Vastaavia esimerkkejä on Suomestakin muualta kuin Raumanmerestä. Jos sukeltaminen yleensäkin kiellettäisi sillä perusteella, että haverissa on menetetty ihmishenkiä, niin vähäisiksi hylkysukellukset jäisivät. Pasin sukeltajaryhmää on toisinaan moitittu siitä, että he nostavat tavaraa hylyistä vainajien vierestä. Julistettu hautarauha on tietysti eri juttu, Pasi pohtii
Mitä etsinnässä tapahtuu merellä. Raumanmeren Hylky-Team etsii hylkyjä Merikukko-nimisellä aluksella, jonka erityisvarustukseen kuuluvat sekä viistokaiku että ROVlaite. Kaikki eivät jouda etsimään hylkyjä, eivätkä kaikki sukella sujuvasti yli 50 metriin, Pasi selittää. Vain vapaakyydin haluavat sukeltajat kokevat, että jotain salataan, Pasi sanoo. Syvät sukellukset vaativat hyvää suunnittelua sekä varmoja ja turvallisia rutiineja. – Merellä vedetään viistokaikua ja kartoitetaan pohjaa kohdetta etsien. Sukeltaja menee alas valmiiseen kohtee-. – Tuulipäiviä tulee aivan liian herkästi, sillä kaikki etsimistyö tapahtuu avomerellä. Sukellukset hylkyyn noudattavat pinnalla jo omaa rutinoitunutta tekniikkaa, jossa käytetään hyväksi aluksen ROV-laitetta. Etsijä on ajanut suoraan hylyn poikki. Syville sukelluksille tarvitaan kokeneet sukeltajat, joilla on syviin sukelluksiin tarvittavat sukelluslaitteet. Viistokaiulta tulee hyvää kuvaa ja etsijän ”riemu on rajaton”. – Kuvaaminen ja dokumentointi vaativat nekin kokemusta. – Sukeltajaa ei kannata laittaa 80 metriin etsimään hylkyä. Hylky on sitä käyttäen helppo kohdentaa. tarkasta paikasta. – Kaikki eivät voi tehdä kaikkea, ja siksi eri henkilöt ovat erikoistu- Parkkilaiva August viistokaikukuvassa. 48 neet eri tehtäviin. 60 metrissä olevaan hylkyyn, jossa roikkuu trooleja vähän kaikkialla, ei voi pistää ketä tahansa sukeltamaan, vaikka näyttämisen tahtoa olisikin. Voi olla, että hylky löytyy tai sitten ei. Tuulipäiviä tulee aivan liian herkästi, sillä kaikki etsimistyö tapahtuu avomerellä, jossa ei olla suojassa miltään tuulelta, Pasi kertoo. Hänen mukaansa hylkyjen etsiminen on yksi juttu, sukeltaminen on asia erikseen
Ei niitä ole suinkaan nostettu myytäviksi. Muinaismuistolaki koskee 100-vuotiasta hylkykohdetta, joka on muistona Suomen menneisyydestä, mutta voidaan kysyä, ovatko Raumanmeren hylyt muinaismuistoja. Asiakirjoja on useimmiten lähdettävä etsimään Ruotsin arkistoista. Kenelle hylyt oikein kuuluvat. 49. Tinaa on nostettu ja siitä on valettu pikareita, joita on jaettu myös Rauman kaupungin toimesta vieraille. Hylyn etsinnässä tarvittavia tietoja lastiluetteloita ja haverin jälkeisiä meriselityspöytäkirjoja ei löydy ”googlettamalla”. Rytkönen sukeltanut yli 20 vuotta Pasi Rytkönen, 45, on sukeltanut yli 20 vuotta, jossa ajassa sukellus on muuttunut merkittävästi. – Museon kanssa asiasta on keskusteltu. seen ja tekee siellä työnsä tai tehtävänsä, Pasi sanoo. Mies ei ole kuitenkaan vaihtanut rebreather-laitteeseen, vaan sukeltaa nitroxilla. Raumanmeren hylyistä on aikanaan ajateltu koostaa kirja, eikä ajatusta ole edelleenkään mereen upotettu. Kun hylky löydetään, herää väistämättä kysymys siitä, kuka hylyn omistaa. Eräs vaihtoehto ja tulkinta on, että esimerkiksi Raumanmeren ensimmäisen maailmansodan jäljiltä olevat hylyt katsottaisiin hylätyiksi. Ohjeena, jota on noudatettu, on ollut nostettujen esineiden dokumentointi ja tietoisuus siitä, missä ne ovat. Sotatoimissa menetetyistä aluksista osa oli vakuutettu. – Jos rautamalmia on pienen laivan lastillinen 70-80 metrissä keskellä avointa merta, ihmettelen, kiinnostaako sen nosto jotakuta. Aineistoa olisi jo nyt riittämiin, mutta vielä toistaiseksi Raumanmeressä lepää vielä muutama, edelleen löytymätön hylky. Pasi ihmettelee. Tuula Kolehmainen, Jouko Moisala Pasi Rytkönen, Jean Finnberg – Merellä vedetään viistokaikua ja kartoitetaan pohjaa kohdetta etsien. Pasin mielestä - olipa hylkyjen lopullinen omistaja kuka tahansa - olisi kohtuullista, että ne, jotka ovat tehneet työtä ja uhranneet aikaa ja rahaa hylyn löytämiseksi, saisivat työstään arvostusta. – Tämä on vaikea juttu, jota olemme selvitelleet runsaasti. Pasi tekee sukelluksia myös työnä, mutta sukeltaa maksimissaan 50 metriin ja sanoo jättävänsä syvät sukellukset niitä osaaville. Hän ymmärtäisi Raumanmeren hylkyjen määrittämisen muinaismuistoiksi, mikäli kyseessä olisivat kulttuurihistoriallisesti arvokkaat hylyt, joiden tutkiminen olisi tarpeellista ja jopa välttämätöntä sen ajan merenkulun ymmärtämiseksi ja selvittämiseksi. Pasi uskoo, ettei vakuutusyhtiöillä tuskin ole enää kiinnostusta vaikkapa lastin pelastamiseen. Paikantaminen ja etsintäkalustot ovat nykyään erinomaisia aikaisempaan verrattuna. Tinaa ei ole nostettu vainajien vierestä. – Sukeltamisen muutokset ja parannukset ovat tapahtuneet välineiden ohella merellä. – Hylky-Teamin Merikukko -aluksen varusteisiin kuuluu ROV, jolla voi sukeltaa turvallisesti syvällekin ja nähdä paljon ilman, että palelee, Pasi sanoo
Petri Lepistö on kuulunut Lakeuden Sukeltajiin lähes 30 vuotta. Nykyisin Lepistö toimii seuran varapuheenjohtajana. Lakeuden Sukeltajat juhlii nelikymppisiään Toimiva sukellusseura keskellä kuivaa maata 50
Jäseniä Lakeuden Sukeltajiin mahtuu seuran nimen mukaisesti ympäri lakeutta. Nykyään innostutaan paljon extremelajeista: käydään hyppäämässä laskuvarjolla, suoritetaan sukelluskortti ja harrastetaan lentämistä, Lepistö miettii. Nykyään hän toimii seuran varapuheenjohtajana. Seurassa on tälläkin hetkellä yli sata jäsentä, joista noin 30 on nuorisojäseniä. Iloinen sukeltaja Petri Lepistö valmistautuu sukellukselle tukialuksen takakannella Hurghadassa Turkissa. Lakeuden Sukeltajille vuosi 2014 on merkittävä vuosi. K erran viikossa muutamia aktiivisia eteläpohjalaissukeltaja kokoontuu Seinäjoen uimahalliin. Hänen mukaansa kaikki extremeintoilijat eivät kuitenkaan jää pysyvästi harrastuksen pariin, vaan kokeilevat erilaisia lajeja ja ehkä löytävät omansa niiden joukosta. – Sukellusreissuilla on pääasiassa paljon naurua. Petri Lepistö on kuulunut Lakeuden Sukeltajiin jo lähes 30 vuoden ajan. – Meillä on uudet kerhotilat ja aktiivisia jäseniä, jotka kehittyvät sukeltajina ja paljon erilaista toimintaa. Nyt juhlitaan nelikymppisiä Seinäjoki on Lakeuden Sukeltajien kotipaikka. Lisää resursseja lapsille ja nuorille Petri Lepistö on tyytyväinen seuran kokoon ja toimintaan. Ikäkriisiä ei vuonna 1974 perustetulla sukellusseuralla ole, sillä jäsenmäärä on pysynyt tasaisena lähes koko yhdistyksen historian ajan. – Tämä on loistava laji ja turvallinen harrastus myös nuorille. Kuluvana vuonna seura juhlii nelikymppisiään. Seinäjoki on seuran kotipaikka, mutta sukeltajia tulee Seinäjoen lisäksi muistakin kunnista noin viidenkymmenen kilometrin säteeltä. Petri Lepistö seuraa altaassa muiden norppien kanssa harjoit51 – Lakeuden Sukeltajien järjestämille sukelluskursseille osallistuu vuosittain noin 10-20 ihmistä, joista muutama jää seuraan. Se on haasteellista, sillä emme pysty rahalla. Pienet sukeltajanalut polskivat snorkkelit ojossa isossa altaassa, ja toisessa, hieman syvemmässä altaassa pinnalla käy pelkkiä räpylöitä. Lakeuden Sukeltajien norpat ja saman seuran uppopalloilijat ovat aktiivisessa osassa seuran hallivuoroissa. Kunnon sukellusvesiä ei Seinäjoelta löydy, mutta sukeltajat matkaavat mielellään vähän pidemmällekin päästäkseen pinnan alle. Yhdeksänvuotias Anni Lepistö on intohimoinen vesipeto ja kertoo nuoresta iästään huolimatta kokeilleensa laitteita uima-altaassa. Jos jotain saisin toivoa, niin lisää resursseja lasten ja nuorison kouluttamiseen. Turvallinen sukellusharrastus ei kuitenkaan välttämättä saa kaikkien adrenaliineja nousemaan tarpeeksi. Omena ei siis ole pudonnut kovinkaan kauas puusta. televaa tytärtään
Oman porukan kanssa käydään myös ulkomailla. Lakeuden sukeltajat ovat parantaneet louhoksen pinnan yläpuolisia osia, he ovat muun muassa rakentaneet louhoksen syvään päähän portaat, Kaatialan komea kotilouhos Seinäjoelta on noin 80 kilometrin matka merelle, ja vaikka Lakeuden Sukeltajien toiminta on pääosin merellä tapahtuvaa sukellusta, seuran jäsenet pääsevät tutki- Lakeuden sukeltajissa on myös vahva uppopallojoukkue. Meillä on osaavia sukeltajia paikalla, se luo turvallisen fiiliksen kaikille. Reissuilla Lepistö tarkoittaa merelle tai läheiselle louhokselle matkaamista. Porukka nauttii siitä, että fiilis nousee heti kun ollaan yhdessä. joiden tekomateriaaleihin kerättiin rahaa muiltakin sukellusseuroilta. – Kotilouhoksemme on Kuortaneella sijaitseva Kaatiala. Mutta ui kuitenkin ja pysyi pinnalla. Lakeuden sukeltajat ovat myös hommanneet paikalle sepeliä ja tasoittaneet tietä. palkkaamaan ketään, Lepistö pohtii. Yksi norpista näyttää kuitenkin varsin tyytyväiseltä. Mukaan täytyy päästä uudelleen ja uudelleen. Kaatialan puitteita kehutaankin netin sukellusfoorumeilla ahkerasti. Porukka suuntaa muun muassa Suomenlahdelle tai vähän pidemmällekin. Se on valtakunnallisella tasollakin suosittu sukelluskohde, Lepistö kertoo. Minä olin altaan toisella reunalla ja kehotin häntä uimaan. Ja se nauru luo tunnelman. Hurtti huumori kuuluu sukeltajien mielenlaatuun, mutta turvallisuudesta ei todellisuudessa tingitä. Viimeisin sukellusmatka suuntautui Egyptin Hurghadaan. Jäseniä Lakeuden Sukeltajiin mahtuu seuran nimen mukaisesti ympäri lakeutta. Häntä nuorempiakin norppalaisia on paikalla, joten Lakeuden Sukeltajien tulevaisuus näyttää valoisalta. Vapaaehtoisia viranomaisten apuna Lakeuden sukeltajien varapuheenjohtaja Petri Lepistö ja kerhon puheenjohtaja Ninni Sarikka lähdössä Kuortaneen Kaatialassa sukellukselle. Kaatialassa on myös luolia ja onkaloita asianmukaisen koulutuksen saaneiden sukeltajien tutkittaviksi. maan myös lähialueiden kirkasvetisiä louhoksia. 52 Lakeuden Sukeltajat järjestää Kaatialan reissujen ja hallivuorojen lisäksi sukelluskoulutuksia, -leirejä ja -matkoja, uppopalloturnauksia ja laitesukelluskilpailuja. – Kelloon mahtuu neljä ihmistä seisomaan samaan aikaan, siellä on ilmatilaa noin metrin verran. – Nuorempana Anni itki altaan reunalla ja pyysi minua hakemaan hänet pois. Sanoin, että luonto karsii, jos ei osaa uida, Lepistö veistelee. Lakeuden sukeltajat käyvät sekä Kaatialassa että muissakin vesissä säännöllisesti. Itse sukellusten lisäksi Lepistö kuvaa seuran kautta saatuja ystäviä koko homman suolaksi. Pari mummoa takanani säikähti, kun tyttö sanoi, ettei hän osaa uida. Sukellusmatkoillakin pidetään kaverista huolta. Myös ve-. Se on ollut Kaatialassa yli 20 vuotta, ja on jonkun toisen eteläpohjalaisseuran sinne laittama, Lepistö muistelee. Anni kertoo innostuneesti norppien toiminnasta, leireistä ja harjoituksista. – Sukellusreissuilla on pääasiassa paljon naurua. Lakeuden Sukeltajat on sisämaaseura, jossa vettä ei Lepistön mukaan ole mailla eikä halmeilla. Kaatialan louhos on lähes neljäkymmentä metriä syvä, ja runsaan parinkymmenen metrin syvyydessä on sukelluskello
Koulutuksia pyritään tarjoamaan aina aloittelijoista kouluttajiin saakka. VaPePan toimintaan kuuluu muun muassa kadonneiden etsintä. Myös tekniikka- ja rebreathersukelluksen taitajia löytyy Lakeuden Sukeltajista. 53. denalaiset kuvaukset ja sukelluskalastus kuuluvat seuran toimintaan. Normaalin harrastesukelluksen lisäksi Lakeuden Sukeltajien jäseniä toimii VaPePassa eli Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun verkostossa. Kaatialaan matkaava suljetun kierron laitteita käyttävä sukeltaja saa sukellukselleen varmasti seuraa Lakeuden Sukeltajista. Kyselyjen mukaan seura järjestää myös kokeilusukelluksia esimerkiksi yrityksille ja vaikkapa synttäri- tai polttariporukalle. Susanna Shearman Kuvat: Petri Lepistö, Susanna Shearman Uppopallo on erittäin hyvä harrastus sukeltajalle, sillä se kehittää keuhkoja
– Erityisesti Ukonjärvi ja Myössäjärvi ovat hyviä paikkoja sukel- nen kertoo, että seuran toiminta on juuri tällä hetkellä jäissä. – Keväällä alkaa sitten odotella avantosukelluksia. Pohjois-Norjan Varanginvuonossa aivan Venäjän rajan tuntumassa sijaitsevaan Kirkkoniemeen on monena vuonna reissattu sukeltamaan jo pääsiäisen aikaan. Hiljaista aikaa kestää Inarissa kuitenkin vain sydäntalven ylitse. T änään 27 astetta pakkasta, huomenna 23. Vaikka juuri nyt on hiljaista, ja kevääseen pitkän tuntuisesti aikaa, Inarin Urheilusukeltajien jäsenet ovat tavallisesti järjestäneet jonkin verran toimintaa jo ennen kuin kevät koittaa Pohjois-Suomeenkin. Inarin Urheilusukeltajien tuore puheenjohtaja Reijo Jääskeläinen saa Inarin kuulostamaan lähes sukeltajan paratiisilta. Pohjoisen talvi on extreme-laji. – Pohjoinen merivesi on melko kirkasta ja näkyvyys siis hyvä. Muutenkin Norjan merellinen luonto ja Jäämeren arktinen kauneus ovat tulleet tutuiksi inarilaisille. Keskiyön aurinko paistaa. Kun on katsonut haastatteluhetken sääennusteen Inarin seudulle, ei tule yllätyksenä, kun Inarin Urheilusukeltajat ry:n tuore puheenjohtaja Reijo Jääskeläi- Kesää odotellessa Noin viiden jäsenyysvuoden jälkeen tuli viime vuoden lokakuussa Reijo Jääskeläisen vuoro ottaa kantaakseen Inarin Urheilusukeltajien puheenjohtajuus. Ja syksyisin toki sukellamme niin pitkään kuin vedet ovat avoimina, taisi olla viime syksynäkin loka-marraskuuhun saakka. Jääskeläinen kertoo, että vuoden kierto on inarilaissukeltajilla usein koko lailla samankaltainen. Pienempiä ja isoja järviä. – Kyllä se niin on, että nyt talvella meillä ei juuri ole toimintaa, kun on niin kovat pakkaset, Jääskeläinen sanoo. Jäämeri on inarilaisten sukeltajien lähikohde Inarissa pääsee avantoon vielä toukokuussakin Kirkkaita, puhtaita ja roskaamattomia pohjoisia vesiä. 54. Seuratoiminnan ytimen muodostuvat sukellusreissut niin Inarin lähiseudun järviin kuin pohjoiseen Jäämerellekin. Etelässä kummasteltiin tammikuun alkuun saakka, miksei kunnollinen talvi jo tule, mutta pohjoisessa Inarissa tätä ongelmaa ei ole tänäkään talvena ollut. taa. Jäämeren eksoottinen luonto. Inarin Urheilusukeltajien uusi puheenjohtaja Reijo Jääskeläinen Pykeijän kylän lähettyvillä Pohjois-Norjassa. Inarin lähijärvissä pystyy aloittamaan avantosukeltamisen noin huhtikuussa. Kuva on otettu kello 22.23. Huhti- ja vielä toukokuussakin ovat järvet jäässä, ja kesämmällä sitten päästään aloittamaan avovedessä sukeltaminen
– Pohjoinen merivesi on melko kirkasta ja näkyvyys siis hyvä. – Nämä ovat ne parhaat kohteet. puhtaan kirkkauden olevan alueen sukelluskulttuurin merkittävin valtti. – Mutta pääosin talvi on laitteiden räpläämistä ja sen miettimistä, tarvitsisiko hankkia jotakin uutta. Se alkaa kyllä olla aika ryöstelty hylky, ei siitä ole enää paljoa jäljellä. Ahvenia Myössäjärvessä. 55. – Kesällä leirimatka Norjaan on yleensä ollut sellainen koko vuoden kohokohta. Kirkkoniemen seudulla tapaa muun muassa kuningasrapuja. Norjan luonto on vuonoineen ja Suomeen verrattuna erilaisine kalakantoineen hurjan mielenkiintoista. Lisäksi alueen moninaiset hylyt suorastaan kutsuvat sukeltajia tarkastelemaan salojaan. Toki Inarinjärvikin on, varsinkin jos jaksaa lähteä sen pohjoisosaan saakka. Kesäleiri on noin viikon mittainen riessu. Kirkkaassa ja puhtaassa vedessä voi nähdä muun muassa kissakaloja ja kampeloita, joita ei Suomen vesialueilla tapaa. Inarin Urheilusukeltajat ry t 1FSVTUFUUV t 1VIFFOKPIUBKB 3FJKP +ÊÊTLFMÊJOFO BMLBFO t "LUJJWJKÊTFOJÊ t +ÊTFONBLTVO NBLTBKJB OPJO Kirkkaassa ja puhtaassa vedessä voi nähdä muun muassa kissakaloja ja kampeloita, joita ei Suomen vesialueilla tapaa. Kirkkoniemen merellinen luonto kuuluu Inarin urheilusukeltajien suosikkikohteisiin. Pohjassa ei ole hirveästi romua, ja koskemattomia, pieniä isoja järviä on Jäämeren vaihtoehdoksi tarjolla runsaasti. Vesi on sielläkin kirkasta, joskaan siellä ei ole niin erityistä nähtävää. Miksi siis juuri Norja ja Jäämeri. – Lofooteilta Kirkkoniemeen on todella hyviä vesiä, Reijo Jääskeläinen lisää. Jäämeri on lähellä ja sinne pääsee helposti. Lisäksi alueella on aika paljon näkemisen arvoisia lentokoneiden ja laivojen hylkyjä. Inarilaiset tekevät Norjaan myös epämuodollisempia retkiä, samoin kuin Inarin lähistön Ukonjärveen ja Myössäjärveen. Vastaus on osaksi ilmeinen. Kaiken kaikkiaan Jääskeläinen sanoo juuri pohjoisten vesien Myös rauskut kuuluvat Kirkkoniemen nähtävyyksiin. Samoin sukelluskauden avajaisia toukuussa on usein vietetty Norjan-reissun merkeissä, Reijo Jääskeläinen kertoo. Mutta Kirkkoniemen lähistöltä löytyvät myös mielenkiintoiset S/S Peter Bornhoffin ja höyrylaiva Johann Faulbaumin hylyt, Reijo Jääskeäinen kertoo. Manu Haapalainen Kuvat: Inarin Urheilusukeltajat ry. o "MVFFO LVVMVJTJO IZMLZ UBJUBB olla toisen maalmansodan aikaiOFO $VSUJTT 1 IÊWJUUÊKÊMFOUPLPne eli Kitty Hawk. Puheenjohtaja Reijo Jääskeläinen kertoo, että Inarin Urheilusukeltajille talvi on kaikesta huolimatta odottelun aikaa, vaikkakin Inarissa ollaan kevään aikana pitkästä aikaa järjestämässä laitesukelluskurssia. Paratiisi Norjassa Reijo Jääskeläinen arvioi näkyvyyden Jäämeressä olevan parhaimmillaan noin kymmenen metrin syvyyteen mentäessä, se voi olla KPQB NFUSJTTÊ -ÊIFNQÊOÊ pintaa mereen virtaavat joet tuppaavat Jäämeressäkin sotkemaan veden kirkkautta
Jyväskyläläiset Emilia Kettunen ja Jan Koski ovat pitkään haaveilleet sukelluskurssista, ja maaliskuussa uusi harrastus saa pontta Sukelluskeskuksen alkeiskurssilla. – Sukeltaminen on laji, jossa kehittyy nopeasti ja voi aina oppia 56 uutta, Lappi korostaa. Jyväskylän Sukelluskeskuksessa on kylmät ilmat otettu innolla vastaan - jääsukelluskurssit ovat kysyttyjä. Ulkomaille lähdetään etenkin Punaisellemerelle. Jään alta matka jatkuu eksoottisempiin kohteisiin; toukokuussa Lappi luotsaa sukellusretkikuntansa kohti Punaistamerta ja sen kiehtovia hylkyjä.. Jyväskylän Sukelluskeskus kokoaa keskisuomalaiset harrastajat yhteen Jääsukelluskurssit ja Punainenmeri kestosuosikkeja Jyväskyläläiset sukeltavat mielellään jään alla. Jan ja Emilia haaveilevat sukeltamisesta niin Suomessa kuin ulkomailla. J yväskylän Sukelluskeskuksen kauppias ja sukelluskouluttaja Olli Lappi kertoo, että työn parasta antia on nähdä kurssilaisten innosta tuikkivat silmät kun he nousevat pintaan ensimmäisiltä sukelluksiltaan. Emilia kertoo snorklanneensa pienestä saakka ja haluaa nyt opetella oikean tekniikan. Jania kiinnostaa nähdä, mitä kaikkea vedenpinnan alla piilee. Olli Lappi (kassan takana) on Jyväskylän Sukelluskeskuksen kauppias ja keskuksen johtaja, Nico Pietarinen (oik.) on liikkeessä työharjoittelussa
Olli Lappi toteaa, että tyypillistä asiakasta Sukelluskeskuksella ei ole. Sukeltamisessa parasta Lapin mielestä onkin valokuvaaminen – ja tietysti vedenalaisten luolastojen syvä hiljaisuus ja rauha. Yhteistyötä muiden keskusten kanssa Sukelluskeskus aloitti toimintansa Jyväskylässä kymmenisen vuotta sitten. – Tämän hetken suosituin juttu on sidemount-kurssit, sukelluskouluttaja Lappi kertoo. Kursseilla painotetaan sukeltamiseen liittyviä ensiaputaitoja. Ensikertalaiset kyselevät aloittelijakurssien hintoja, konkarit tuovat laitteitaan huollettaviksi, joku tiedustelee kevään kurssimatkoista. Keskuksen toimialaan kuu- Jyväskylän Sukelluskeskus tarjoaa myös ensiapukursseja. – Punaisellemerelle on helppo matkustaa, siellä on kirkkaat vedet ja kiinnostavia hylkyjä. Puhe alkaa kuitenkin takellella ja olemus jäykistyy kun kamera kaivetaan esiin. Osallistujamäärä riippuu retkikohteesta ja laivan koosta, Lappi kertoo. Sukelluskeskuksesta voi myös vuokrata sukelluspukuja ja -välineitä. 57 luu sukellusvarusteiden myynti ja vuokraus, sukelluskurssien ja -matkojen järjestäminen sekä välinehuolto. Kursseja on tarjolla myös ammattilaisille. Lappi kuitenkin painottaa, että Sukelluskeskus ei ole naimisissa minkään seuran kanssa, vaan kaikille kursseille ja matkoille voivat osallistua myös yksityishenkilöt.. Ketjun liikkeitä on Jyväskylän lisäksi Tampereella, Helsingissä, Oulussa, Kuopiossa ja Porissa. – Matkoille tulee yleensä osallistujia useamman toimipisteen kautta. Jyväskylän Sukelluskeskus tekee yhteistyötä myös paikallisten sukellusseurojen kanssa, joita alueelta löytyy peräti kolme. – Viihdyn paljon paremmin linssin toisella puolella, Lappi nau- rahtaa ja tutkii kiinnostuneena kuvausvälineistöä. Yhdistävä tekijä on ehkä seikkailunhalu, Lappi pohtii. Harrastajasukeltajia löytyy kaikista ammattiryhmistä. – Tulin viime keväänä tänne työharjoitteluun ja sittemmin harrastus onkin vienyt kaikki rahani! Pietarinen naurahtaa. Takahuoneesta löytyy kaasusäiliövarasto ja pullojen täyttöpiste sekä tilat varusteiden huoltamista ja korjaamista varten. Osallistujamäärä vaihtelee: joskus mukana on vain yksi innokas, toisinaan toista kymmentä. – Täällä käy kaikenlaista väkeä ja kursseille riittää porukkaa lapsista eläkeläisiin. Alkeiskursseja pidetään joka kuukausi ja muita kursseja tarpeen mukaan, yleensä joka viikko on meneillään joku kurssi. Jokainen toimipiste toimii yksityisyrittäjien voimin, mutta yhteistyötä ketjun sisällä tehdään paljon. Kurssitarjontaan kuuluu niin virkistyssukellus- kuin tekniikkakoulutustakin. Liikkeessä on myös korjaus- ja huoltopalvelu. Tarjolla kaiken tasoisia kursseja Kun Olli Lappi kertoo asiakkaille Sukelluskeskuksen kurssitarjonnasta, työharjoittelija Nico Pietarinen esittelee keskuksen tiloja. Iloinen ja sanavalmis Lappi palvelee asiakkaita asiantuntevasti ja rempseästi. Keskuksen ovi käy tasaiseen tahtiin Jyväskylän Sukelluskeskuksessa ovi käy tasaiseen tahtiin. Olli Lappi esittelee defibrillaattorilaitteistoa, josta on oikein käytettynä suuri apu elvytystilanteessa. Hän tuntuu kuuntelevan asiakkaan tarpeita herkällä korvalla ja etsii jokaiselle juuri oikeanlaiset välineet. Sukelluskeskuksessa on myös luokkahuone, jossa järjestetään sukelluskurssien teoriatunnit. Kaupan puolella on myynnissä monenlaista sukellustarpeistoa aina märkäpuvuista vesitiiviisiin kamerakoteloihin. Pietarinen kertoo olevansa uusi alalla
Suosittuja kotimaan kohteita ovat vedenalaiset kaivokset ja Itämeri hylkyineen. 58. Jyväskylän Sukelluskeskuksen kauppatiloissa on tarjolla monipuolinen valikoima sukellustarvikkeita. – Sinne on helppo matkustaa, siellä on kirkkaat vedet ja kiinnostavia hylkyjä, Lappi pohtii. – Monesti kurssille ilmoittaudutaan yhdessä kaverin kanssa, mutta mukaan voi tulla myös yksin. Toinen kouluttajan suosikkikohde on Indonesia, jonka monipuolinen luonto, terveet korallit ja värikkäät kalat ihastuttavat sukeltajaa. Lappi kuitenkin nauttii sukeltamisesta myös kotimaassa. Kurssilaiset jaksavat hämmästyä Suomen vesistöjen monipuolisuudesta talvisukelluskaudella. – Eikä muuhun rahaa menekään, kun ei näillä reissuilla paljon ehdi shoppailla, Lappi naurahtaa. Lappi sanoo pitävänsä sukellusmatkoja yllättävän edullisina: viikon retki Punaisellemerelle maksaa noin 1500 euroa, ja hinta kattaa kaiken matkoista sukelluksiin, ruokailuihin ja yöpymisiin. – Ulkomaanmatkoja järjestetään mitä moninaisimpiin paikkoihin: Papua, Indonesia, Egypti... Uusia tuttavuuksia täältä löytyy aina! Sukellusmatkoja ympäri maailmaa Sukelluskeskus järjestää sukellusmatkoja niin Suomeen kuin ulkomaillekin. Sukellusharjoituksiin keskus käyttää paikallisia uimahalleja ja kylpylöitä. Lappi luettelee. – Harrastajasukeltajia löytyy kaikista ammattiryhmistä. Jyväskylän Sukelluskeskuksen talvisukelluskursseja järjestetään muun muassa Laukaan Vihtavuoressa. Toukokuussa on luvassa matka Punaisellemerelle, joka on Lapin omia suosikkikohteita. Seuraava kurssi on luvassa helmikuussa. – Jään alla sukeltaminen on mahtavaa, kun vesi on talvella kirkasta ja hyvin tasalämpöistä. Yhdistävä tekijä on ehkä seikkailunhalu. Kaisa-Liisa Ikonen Jyväskylän Sukelluskeskuksen tiloissa toimii sekä kauppa että kurssien teorialuokka
Kestotilaus 38,38,- Meidän Koira 6 nroa/v. Lehden aiheita mm: Koiran ja ihmisen kumppanuus - Millainen koira, sellainen omistaja - Hyvä pentu on iloinen pentu - Uusi perheenjäsen - Kotikoiran hoitaminen - Koiran rakenne - Koiran sairauksia - Koiran vanheneminen - Ymmärrä koiraasi - Koulutus arkitottelevaisuuteen - Eroon koiraongelmista - Perustamme koiraperheen - Koira ihmisen apuna - Harrastaminen koiran kanssa - Koiranäyttelyt. Rakkaus kissaan on monen kohdalla sammumaton, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan kissaan. Lehti esittelee myös erilaisia kissoja ja kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä. Kissafani välittää tietoa kissan hyvästä hoidosta monipuolisesti ja kattavasti. Helli, elä ja harrasta! Kalenterikissa Tiikerin kova onni vaihtui kodin lämpöön 6/2013 5,90 DET – NEUVOT – VINKIT HOITO – RAVINTO – UUTUU MIMMA valmiina talveen! KORKEASAAREN ELÄINTARHA uhanalaisten kissapetojen koti Rotuesittelyssä: * räsynukkemainen Sylissä pidetyistä pennuista kasvaa luottavaisia aikuisia RAGDOLL * suloinen ja sininen KARTUSIAANI B vitamiini tärkeää kissan turkille Suloinen satu: Pakkaskattien matkassa Testaajakissa IINES maistelee märkäruoat Kosketus antaa a änusko kissalle elämKissa nauttii varpaiden ja polkuanturoiden hieronnasta M är ka kär ts uo au k s a- Meidän EYHOUNDIT IR ÖS KO IÄ GR A MA AIL MAN FORMULA YK K KOIRA 6/2013 6,10 Extrahinta 3,90 Eroahdistuskoirat ja pennut päiväkotien vakioasiakkaita Näin koira esitetään näyttelyssä! Keltainen nauha taluttimessa: ÄLÄ LÄHESTY! Kissafani Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti. Etenkin nuorison keskuudessa sukeltamisen – eksoottisen välinelajin – suosio lisääntyy vuosi vuodelta. Kestotilaus 37,38,- Karprint Oy maksaa postimaksun Maksajan nimi: ___________________________________________________________________________________________ Lähiosoite: ______________________________________________________________________________________________ Postinro ja-paikka: _______________________________________________________________________________________ Allekirjoitus: _____________________________________________________________________________________________ Sopimus 5003505 00003 VASTAUSLÄHETYS. Kestotilaus Kissafani 6 nroa/v. Kestotilaus Sukeltajan Maailma 6 nroa/v. www.meidankoira.fi Kiinanharjakoirissa on varaa valita: ISKU KARVATON TAI NÄYTTÄVÄ PUUTERIHU sä Messukeskuksen Voittaja-näyttelyis maailmanennätys: 23 000 koiraa maailma 6-2013 6,00 Märkäpuku ei sovi avantoon eikä talveen LÄHES SATA pinnan alla Tampereella Sukeltajien yössä PERUSPAKETIN: maskin, snorkkelin ja räpylän saa 150-250 eurolla Viemärisukeltaja ryömii ahtaissa paikoissa Onnettomuus lähellä: Ilman tulo loppui hylyllä 26 metrissä Tarkka tasapainotus tärkeää merkinantopoijun käytössä 6/13 6,00 Sukeltajan Maailma Sukeltaminen on eksoottinen harrastus. Kissafani on kissan-omistajien äänenkannattaja. Noin 20.000 suomalaista harrastaa tätä nykyä sukeltamista. Ihmisen läheisimmästä ystävästä koirasta esittelemme jokaisessa numerossa rotuja, kasvatusta ja hoitoa. www.sukeltajanmaailma.fi Valjakkoajo on vaativa hevosurheilulaji Tallien korkeusvaatimukseen tuli joustoa t Hyvä loimi on hevosen urheiluvaate Hevosmaailma Thaimaan pystykorva on yksi uusista rotutulokkaista SUKELTAJAN Hevosmaailma on hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti, jossa aina on runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa kaikille hevosista kiinnostuneille. www.kissafani.fi Meidän Koira Meidän Koira on erinomainen asia- ja viihdelehti koko perheelle. www.hevosmaailma.fi t Russit valloittavat sydämet t Nokkosesta hyvinvointia hevoselle Talvivaelluksella issikan selässä voimaantuu Hevosalalla monipuolista koulutusta Leikkaa irti allaoleva tilauskuponki ja jätä se postin kuljetettavaksi tai tilaa lehden internetosoitteessa, sähköpostitse tilaukset@karprint.fi tai soita 09 - 2569 108 Leikkaa tästä Tilauskuponki (rasti ruutuun) Hevosmaailma 6 nroa/v. Kissafani on siihen pieni korvike. Hevosmaailma kertoo kuulumisia raviradoilta, ratsastuskisoista ja hevostaloudesta
Ja sinne pääsee kätevästi,. Divetravel Finlandin Eve Korkalainen ja Sukelluskeskuksen Jussi Sila vakuuttavat, että asiasta ei ole epäselvyyttä: Punainenmeri ja Egypti houkuttelevat suomalaisia sukellusmatkailijoita edelleen eniten. Minulla on vain rinkka ja lentolippu, Korkalainen valottaa. Sekä Divetravel Finland että Sukelluskeskus myyvät lähes pelkästään niin sanottuja liveaboard-paketteja, joissa hintaan sisältyvät niin hinnat, sukellusoppaat, majoitus, ruoat kuin itse sukelluksetkin - siis oikeastaan kaikki tarpeellinen sukellusvarusteita lukuunottamatta. – Kanta-asiakaskunta on hyvin iso ja tärkeä osa toimintaamme. – Ja nämä ovat siis matkoja, joissa hinta pitää sisällään kaiken paitsi varusteet. Suomalaisen matkanjärjestäjän paketti tarjoaa matkaajalle varmuuden siitä, että perillä todellakin sukelletaan niin paljon kuin vain mahdollista. Vesi on kirkasta, ja lämmintäkin on. Egyptin suosio säilyy edelleen Divetravel Finlandin Eve Korkalainen sanoo, että yhtiön pääkohde on edelleen ehdottomasti Egypti. Divetravel Finlandin Eve Korkalainen sanoo, että monesta firman asiakkaasta on muodostunut kerta toisensa jälkeen palaava kantaasiakas juuri siksi, että matka on helppo ja funktionaalinen. Egyptin-kohteet ovat olleet Sukelluskeskuksen valikoimassa jo reilun kymmenen vuoden ajan. Mutta liveaboard-paketeista löytyy erilaisia reittejä niin Punaisenmeren pohjoisempiin osaan kuin eteläänkin. – Noin puolestatoista tonnista siinä puhutaan, Sila vahvistaa. – Pitää muistaa, että kohteet ovat aivan maailman huippuluokkaa. – Mutta jos lähden sukellusreissuun, on paljon mukavampi että homma on organisoitu etukäteen. 60 järjestettyjä ja kaiken sisältäviä liveaboard-paketteja. Tällaisen laajennetun täysihoidon ajatus on selvä. – Lento kestää vähän aikaa, ja Egypti on Suomen kanssa samalla aikavyöhykkeellä. Myös Jussi Sila Sukelluskeskuksesta sanoo, että Egyptin suosio on kiinni maan läheisestä sijainnista ja lentojen helppoudesta. Tässä tullaan siihen, että mitä matkalta haetaan. – Emme myy sinne rantalomapaketteja ollenkaan. Itse kun lähden vain jonnekin reissuun, panen pelkän rinkan selkään. Silti molempien yritysten tarjonnassa on paljon muutakin mielenkiintoista Suomea vaihtelevampiin vedenalaisiin maisemiin, lämpimämpään veteen ja lämpimämpään ilmanalaan halajaville. Divetravel Finland ja Sukelluskeskus tarjoavat matkoja veden alle, kauas ja lähelle Sukeltaen vaikka maailman ympäri Egypti säilyttää suosionsa suomalaissukeltajien ykköskohteena. Sukelluskeskuksen Jussi Sila sanoo, että esimerkiksi suosikkikohde Egyptiin myydään keskuksesta vain juuri tällaisia viimeisen päälle ukeltajan Maailma jututti Matkailumessujen yhteydessä kahden suomalaisen sukellusmatkajärjestäjän edustajia. – Sinne on helppo mennä, Korkalainen perustelee. Matkojen hintahaarukka on noin 12001600 euron välillä. Ja sitten on erikseen alueen marine parkit, merelliset luonnonpuistot. Sukelluslomalle tyypillistä ovat Näin komeaa napoleonkalaan voi törmätä Punaisellamerellä. Egyptin sijainnin lisäksi Sila korostaa kohteiden erinomaisuutta. Tarjoamillamme liveaboardmatkoilla sukelluskohteet ovat ihan Indonesian ja Filippiinien tasoa. Se on se helppous, mikä ratkaisee. Paljon muutakin on tarjolla. S molempien haastateltavien mukaan mukavuuden ja loma-ajan tehokkaan hyödyksi käyttämisen tavoittelu. Kun lomalle kerran lähdetään nimenomaan sukeltamaan, ei ole järkeä haaskata viiden tai kymmenen päivän reissusta hetkeäkään paikallisten sukelluskeskusten vertailuun perillä kohteessa
61. Egypti on edelleen suomalaisten sukeltajien ehdoton ykköskohde
Korkalaisen mukaan oleellista on palveluun satsaaminen. Kuten yllä mainittua, hintaan sisältyy täysihoito ja vielä hiukan enemmänkin. Eksotiikkaa ja uutuuksia Eve Korkalainen kertoo Divetravelin lukuisiin uusiin ja tulossa oleviin kohteisiin kuuluvan esimerkiksi Sudanin ja Matkamessuilla messutarjouksena myynnissä olleen Meksikon. Jälleen kerran Punaisenmeren rannikkovaltion suhteellinen maantieteellinen läheisyys muihin eksoottisiin sukelluskohteisiin verrattuna tekee matkasta näppärän ja kätevän. Me lennämme Turkin kautta. Sudan on matkakohteena ja sukelluspuolellakin hyvinkin koskematon, neitseellinen. Ei tarvitse etsiskellä kohdetta ja kantaa painavia kamoja. – Siellä on yksi tai kaksi sukellusoperaattoria, Korkalainen sanoo. Pitää muistaa, että jos mennään tekniikkapuolelle, niin reppu voi painaa jopa 35 kiloa. Veden lämpötila ei koskaan laske alle 26 asteen. Me hoidamme kaiken siitä eteenpäin. Siellä ei sada ikinä, olisiko kymmenen vuotta sitten satanut viimeksi. Sudanista ja siitä irtautuneesta – Jos lähden sukellusreissuun, on mukava, että homma on organisoitu etukäteen. Divetravelin Egyptin-reissujen hinnat ovat 1100 eurosta ylöspäin. Se lienee keväällä 28 astetta, mutta tämä riippuu tietenkin hiukan siitä, oletko ihan pohjoisella alueella. vaikkei suoria lentoja tällä hetkellä olekaan. Laivoillamme on mukana aina kohdeopas aina laivoilla, mutta myös Suomesta lähtee aina opas ryhmän mukaan. Korkalainen mainitsee, että sukeltamisen lisäksi reissuilla ”syödään koko ajan”. Divetravel järjestää seuraavia matkojaan Egyptiin helmi-maaliskuussa. Jos olet ihan Suezin kanavan tienoilla voi olla 26 astetta, etelämmässä 28 tai jopa 29. – Myös perheitä on mukana tosi paljon. Ainoa mikä hintaan ei sisälly on olut ja virvoitusjuomat, Korkalainen kertoo. – Syödään, sukelletaan ja nukutaan. – Safariveneitä on kymmenkunta. Lentokentällä sanotaan morjens. Korkalainen kuitenkin vakuuttaa Sudanin olevan sukellusmatkakohteena turvallinen. Kroatiassa riittää elämyksiä myös pinnan päällä. Aika pitkälti se on eliöllisesti tuttua, kaunista Punaistamerta, mutta lisäksi alueella on massiivi-. – Hinta pitää sisällään sen, että asiakas hoitaa Suomessa itsensä lentokentälle. Joka tapauksessa vesi on niin lämmintä, että märkäpuvulla pärjää ihan kivasti. Nimenomaan pohjoisemmalla Sudanin valtiolla on pieni kaistale rannikkoa Punaisellamerellä. Viikko vapaata Egyptin-reissuun Viikon Egyptin-matkaan ei tarvita töistäkään kuin viikon verran vapaata. – Siis siihen, että ihmisillä olisi mukavaa siellä sukelluslomallansa. 62 Etelä-Sudanin valtiosta kuulee edelleen jatkuvasti ikäviä, sisällissotaan ja etnis-uskonnollisiin konflikteihin viittaavia uutisia. Matkustajat viedään lentokentältä laivaan, ja sitten neljä kertaa päivässä heillä on mahdollisuus sukeltaa. Siinä on kolme tehtävää, mitä matkaajiemme pitää muistaa tehdä lomaviikkonsa aikana. Azoreilla pinnan alla sulassa sovussa. – Sitten kun viikko loppuu, tuodaan porukka takaisin lentokoneeseen, ja siellä on vielä meidän opas, joka katsoo että kaikki ovat mukana ja kaikki on kunnossa. Ainakin maaliskuun reissuilla on vielä tilaa. Sila sanoo, että noin puolet Sukelluskeskuksen Egyptin-asiakkaista on vakioporukkaa. Korkalainen kertoo olosuhteiden olevan lopputalvesta ja alkukeväästä Punaisellamerellä luonnollisesti kesäiset. – Matkaan tulee viisi päivää, joina sukellat tosi paljon. – Aurinkoista on. Lennot, lentokenttäkuljetukset, majoitukset, ruoan, sukeltamiset... – Sudan tosiaan kuuluu uutuuksiimme. Siellä on paljon sellaista paikkaa, missä moni ei ole käynyt
Niitä on siellä aina nähtävillä viidestä kymmeneen yksilöä. Korkalaisen mukaan vedenalainen Kroatia on kivikkoista. – Raja Amapatin alueelta löytyy esimerkiksi paikka, jossa käy valashaita ruokailemassa. Divetravel vie matkustajia Thaimaan Phuketin kautta Burmansafarille jo helmikuun loppupuolella. – Vettä ja vedenalaista luontoa voisi verrata Thaimaahan, samanlaista Intian valtameren vettä se on. – Kroatian liveaboard-matkoilla mennään joka ilta eri satamaan yöksi. Jos vertaa Punaiseenmereen, on veden alla karumpaa. Virkistyssukeltajan rajoissakin on joitakin aivan suositeltavia. Manu Haapalainen Kuvat: Divetravel Finland KUMISTA VARMUUTTA KAIKENLAISEEN SUKELTAMISEEN Kuivapuku joka on Sinulle tehty! Jo vuodesta -73! Jotta sukeltaminen olisi nautinnollisempaa! SUKELLUSPUKU LOITOKARI OY Koneenkatu 5, 05830 Hyvinkää puh. Toimintatapamme on täälläkin sama kuin muissa kohteissamme. Se on visuaalisesti tosi nätti koko safari, siellä tosiaan näkee välimerellistä vehreää luontoa. 019 454 597 kuiva@sukelluspukuloitokari.fi www.sukelluspukuloitokari.fi. – Indonesiasta on valikoimassamme useita erilaisia paikkoja, kuten Lembehiä ja Länsi-Papuaa, Jussi Sila kertoo. – Näkyvyys on tosi hyvä. Hylkyjä siellä on paljon, syvällä ja matalammallakin. Hoidamme matkalaisten kaikki asiat lentokentältä eteenpäin, Eve Korkalainen sanoo. Ruohikkoa ja meriheinää, ei niin paljon pehmeää korallia, vaan kovaa. Burmaan vai Filippiineille. sia vasarahaiparvia, ja isoa eläintä muutenkin. 63 Divetravel Finlandilta löytyy tarjonnastaan myös Välimeren kohteita, Malta ja Kroatia. Sukelluskeskukselle Filippiinit ja firman kautta tarjolla olevat useat Indonesian kohteet muodostavat yhdessä Egyptin kanssa tarjonnan selkärangan. Egyptiä pidetään helppona lomakohteena, koska se on lähellä, eikä työstä tarvitse ottaa lomaa viikkotolkulla. Eve Korkalainen ylistää Kroatian safarin monipuolisuutta ja kauneutta. Välillä pääsee laivasta pois, ja tutkimaan niitä pikku saaria. Matkoihin menee pari päivää per suunta, mutta toisaalta perillä kohteessakin ollaan hulppeat kymmenen päivää, Sila sanoo. Vesi Välimerellä on Punaiseenmereen tottuneelle viileämpää, mutta paksulla märkäpuvulla sielläkin pärjää hyvin. Filippiinien ja Indonesian matkat ovat huomattavasti Egyptinreissuja kalliimpia, koska lennot ovat pitkät. Sudanin vedenalaista loistokkuutta. Myös Burma on sikäli neitseellinen kohde, että maa on vasta hiljattain avannut rajansa sukellusturisteille. Välimerelliset Kroatia ja Malta Atlantilta löytyvät Azorit on jo tuttu kohde suomalaisille
KAUKOMATKAILU vie Meksikosta Indonesiaan Suomalainen sukeltaja voi tänä vuonna matkata esimerkiksi Meksikoon, Sudaniin, Kroatiaan, Malediiveille, Filippiineille tai vaikkapa Ruotsiin. Kuva: Jari Hovikorpi 64. Sudanissa vedet ovat kirkkaat
Myös suurimmat matkatoimistot järjestävät sukellusmatkapaketteja eri puolille maailmaa. Sukellusmatkojen hinnatkaan eivät ole viime vuodesta nousseet, sanoo Jussi Sila Tampereen Sukelluskeskuksesta. Tampereen Sukelluskeskus testaa pilottiryhmällä jokaisen uuden kohteen ennen kuin se asetetaan myyntiin seuraavana vuonna. Suomen suurin sukellusmatkojen järjestäjä Tampereen Sukelluskeskus järjestää tänä vuonna matkoja jo tutuiksi tulleisiin kohteisiin Egyptiin Punaisellemerelle, Indonesiaan ja Filippiineille sekä loppukesästä myös Ruotsiin. Monet retkistä soveltuvat myös vasta-alkajille. Hylkyjä länsirannikolla ei juurikaan ole. Viikko riittää esimerkiksi jatkokurssille oikein hyvin. Kysyntä on säilynyt tasaisena Jussi Silan mukaan sukellusmatkailun kysyntä on pysynyt tasaisen hyvänä. – Viime vuonna Egyptin levottomuudet aiheuttivat noin 200 matkan peruuntumisen, koska lentoyhtiöt lakkasivat lentämästä maahan. Indonesian ja Papua Uuden Guinean kesken jakaman saaren rannikolla ovat tiettävästi maailman runsaimmat kalakannat ja hienoimmat koralliriutat. Osa peruskurssiin kuuluvista sukelluksista voidaan tehdä myös retkikohteessa, joten unohtumattomia elämyksiä pääsee kokemaan jo vähäiselläkin kokemuksella. Ehdottomasti suosituin kohteemme on Egypti. Sen loistavat sukelluskohteet ovat vain viiden tunnin lentomatkan päässä, eikä aikaeroa ole. – Mitään aivan uutuuskohteita ei tälle vuodelle ole. S uomessa on tällä hetkellä käytännössä kaksi sukellusmatkoihin erikoistunutta matkanjärjestäjää. Matkustamiseen menee pari vuorokautta per sivu. – Järjestämme sekä perus- että 65 jatkokursseja. Läheskään kaikkia testattuja kohteita. Sukelluskohteita meillä on maailmal- la parisenkymmentä. – Toisen maailmansodan aikaisia hylkyjä on muutama, mutta luonnonmuodostelmat ja kalasto on hienoja. Tuon maailman kolkan vaikeus ylipäätään on sen saavutettavuus. Noin kymmenen ammattitaitoisen ohjaajan johdolla matkoille voivat ottaa osaa niin vasta-alkajat kuin myös satojen sukellusten kokemuksen omaavat veteraanit. Talvikurssien oppilaat lähtevät usein suoraan altaasta etelän vesiin. Saimme järjestetyksi hieman korvaavia matkoja, mutta toivottavasti tänä vuonna ei vastaavaa tulisi missään vastaan. – Emme ota uusia kohteita listoillemme edes vuosittain. Sukelluskeskuksen järjestämään peruskurssiin kuuluu neljä sukellusta. Länsirannikolla sukeltaja voi kohdata esimerkiksi hylkeitä sekä rapuja. Ruotsin kohteena on Ruotsin länsirannikko. Länsirannikon luonto on kaikin puolin rikkaampi kuin Itämeren luonto. Vuodessa keskus järjestää kymmenkunta matkaa. – Se on verrattavissa Norjan kohteisiin. Kauko-Idän kohteet ovat pääasiassa biosukelluskohteita. Sukelluskeskuksen matkoilla on mahdollista myös saada koulutusta aina perustasosta alkaen. Tampereen Sukelluskeskuksen lisäksi toinen operaattori on turkulainen DTF. – Niiden jälkeen harrastaja voi jo lähteä retkelle jopa Kauko-Itää myöten. Silan mukaan täysin uusia sukelluskohteita maailmasta tuskin enää löytyy
Erityisehdoilla matkanjärjestäjä voi suojella itseään ja kehottaa asiakasta ottamaan omat matkavakuutukset. Matkanjärjestäjällä riittävät vakuudet Kuluttajavirasto edellyttää matkanjärjestäjältä rekisteröitymistä valmismatkaliikerekisteriin, vaatimus perustuu valmismatkaliikelakiin. Järven pohja muistuttaa reikäjuustoa. – Erityisehdot koskevat yleensä maksuja ja niiden palautuksia. Yleensä sukellusturvallisuus ei ole ongelma, mutta kohde ei välttämättä ole sen arvoinen, että sinne kannattaa matkoja järjestää. Tarjolla on koralliriutta-, hylky- ja luolasukelluksia. Tavallisesti kyseessä on palvelun ja sukelluksen tasokkuus. Kuva: Jari Hovikorpi DTF vie tänä vuonna Meksikoon Divetravel Finland DTF:n uutuuskohteena on tänä vuonna Meksikon Cancun, jonne DTF järjestää Cassiopeian aurinkokannessa ei ole valittamista. Kuluttajavirasto määrittää vakuuden suuruuden yrittäjän ilmoittamien arvioiden ja tilintarkastajan vahvistamien lukujen mukaan. Yleiset valmismatkasopimusehdot määrittävät, mikä on matkan sisältö ja siihen liittyvät maksukäytännöt. Luoliin sukellettaessa pitää olla tietysti luolasukelluskoulutus, mutta luolia voi mennä katselemaan avopuolelta myös ilman tuota koulutustakin, sanoo Ismo Kuusisto DTF:stä. Matkanjärjestäjän vastuut ovat täysin erilaiset verrattuna matkanvälittäjän vastuisiin. Vakuudet voivat olla kymmeniä-, jopa satoja tuhansia euroja. Kuluttajavirasto tarkastaa kaksi kertaa vuodessa, että vakuudet ovat kunnossa. – Jokaisella matkanjärjestäjällä pitäisi olla riittävät vakuudet. Matkanjärjestäjällä tulee olla vakuus maksukyvyttömyyden tai konkurssin varalta. Sudan ei ole massaturismin pilaama, mikä näkyy esimerkiksi riuttojen runsaammassa kalastossa. emme laita myyntiin. – Luolajärvet eli cenotit ovat kalkkipitoiseen kallioperään syntyneitä järviä. Sukelluskohteet sijaitsevat Riviera Maya alueella: Cancun, Puerto Morelos, Cozumel ja Tulum. Jos välittäjä muuttaa alkuperäistä pakettia poistamalla tai lisäämällä siihen tai siitä jotakin, muuttuu välittäjän rooli matkanjärjestäjäksi, jolloin taas vakuudet ja vastuut tulevat kuvaan mukaan. Kohdevaihtoehtoja kaiken tasoisille sukeltajille. Matkanvälittäjä myy ainoastaan sellaista pakettia, joka on jollakin matkanjärjestäjällä ole- massa. Luolasukellukset kattavat caverns (päivänvalo) ja cave (ilman päivänvaloa) sukellukset. Matkanvälittäjällä ei käytännössä ole vakuuksia, eikä myöskään vastuita matkan sisältöön liittyen, muistuttaa Sila. – Matkanjärjestäjän on varauduttava tuomaan kaikki ulkomailla olevat asiakkaansa takaisin Suomeen, mikä saattaa tarkoittaa montaa lentokonelastillista. 1-2 viikon mittaisia matkapaketteja. Tuolloin kaikki vakuudet ja vastuut ovat matkanjärjestäjällä. DTF on yhteistyössä suoma66
St. Etelä-Sudanin suhteen sukeltajat ovat varuillaan mahdollisten levottomuuksien takia, mutta esimerkiksi joulukuun matkalla Sudanissa oli niin rauhallista kuin missään vain voi olla. Tiedot matkasta ilmestyvät nettisivuillemme lähiaikoina. Paluumatkalla olemme tavanneet vierailla esimerkiksi maailman korkeimmassa rakennuksessa, Burj Khalifassa. – Niiden suosio on ollut hyvä. Sukellussyvyydet ovat 80-100 metriä. Alueella tavataan runsaasti isoja napoleonkaloja sekä mureenoita. Samadai on riutta, joka tunnetaan siellä asuvista pullonokkadelfiineistään. Levottomuudet koskevat Etelä-Sudania, jolla ei ole edes merirajaa Sudanin kanssa. – Järjestämme matkoja Visin saaren ympäristöön. Kuva: Tomi Laine tumassa on suuri Vassilios T -hylky, joka lepää kohtalaisen syvällä. Lisäbonuksena matkalla on yöpyminen mennen tullen Dubaissa. Niiden kanssa on mahdollista snorklata. Kilpikonnat ja rauskut ovat myös useammin tavattavissa täällä. – Punaisellamerellä sukellamme kohteissa, joissa normaalimatkoilla ei ole mahdollista käydä. – Toukokuu on kenties paras aika, koska tuolloin Punaisellamerellä voi tavata esimerkiksi vasarahaita jopa 30 yksilön parvissa. 0400 332555 www.finnsuit.fi 67 Avoinna TI-TO klo 12-18 Muina aikoina sopimuksen mukaan. Näkyvyyskin on 30-40 metriä. Matkaan hintaan eli noin 2000 euroon nähden ei sukeltaja voi kokea samanlaisia elämyksiä missään muualla. Vaikkei Sudanista ole Egyptiin tuhatta kilometriä pitempää matkaa, ovat Sudanin olosuhteet hyvin erilaiset. Adrianmeri tarjoaa jonkin verran hylkyjä, mutta ennen kaikkea upeita luonnonmuodostelmia, muun muassa jyrkkiä seinämiä. Useammalla riutalla on upeita riutan läpi porautuneita kanjoneita ja tunneleita. Kroatia on monelle uusi kortti Adrianmeri on varteenotettava kohde niille sukeltajille, jotka eivät halua suunnata liian kauas, mutta nähdä paljon. Olemme päässeet sukeltamaan kohteille ilman mitään jonotusta. Mantarauskuja ja valashaita on ainakin mahdollisuus tavata. Meksikossa voi sukeltaa myös meressä, joten tarjonta on monipuolinen. – Koralleita ja luonnonmuodostelmia väittäisin jopa Euroopan upeimmiksi. Haita tapaa riutoilla yleisemmin kuin Egyptissä ja joskus jopa suurissa parvissa. Entistä useampi harrastaja ottaa tuntumaa harrastukseen ulkomailla. Suomessa tekniikkasukeltajien määrä on kasvanut, minkä ansiosta näille erikoismatkoille alkaa olla kysyntää. – Niiden ansiosta uskoisin Punaisenmeren pysyvän kiinnostavana kohteena myös niille harrastajille, jotka ovat jo siellä kenties lukuisia kertoja käyneet. Tervetuloa!. – Matkapaketti on sen verran tuore, etten pysty siitä vielä detaljeja kertomaan. Olemme vieneet sukeltajia Kroatiaan pari vuotta, eikä niillä vesillä ole juurikaan tunkua. – Sukeltajan matkapakettiin kuuluu 10-20 sukellusta riippuen siitä, onko hän viikon vai kahden matkalla. Pohjassa on erityisen komeita seinämiä ja kanjoneita. Johnsin alueella on runsaasti korallipylväitä, jotka ovat täynnä pientä elämää. Visin saaren tun- Sudanin matkoilla retkeläiset ovat tavanneet vierailla esimerkiksi maailman korkeimmassa rakennuksessa, Burj Khalifassa. Vain muutaman kerran samalla kohteella on ollut yhtäaikaa toinen ryhmä, sanoo Ismo Kuusisto. Joillekin hylyille pääsemiseksi skootterin käyttö on tarpeen. Sudan ei ole massaturismin pilaama, mikä näkyy esimerkiksi riuttojen runsaammassa kalastossa. Punaisellamerellä riittää vaihtoehtoja Punaistamerta ei voi ohittaa sukellusmatkakohteena. – Keväällä suuntaamme eteläiselle Punaisellemerelle St Johnsiin, joka on tunnettu luolistaan ja tunneleistaan. Ensi toukokuussa järjestämme kaksi matkaa Sudaniin vuoden parhaimpaan vasarahai-kauden aikaan. Retkeen kuuluvat myös Samadai ja Fury Shoals. Fury Shoals on puolestaan laaja alue riuttoja, joista monet eivät yllä edes pintaan, sanoo Kuusisto. – Visin saaren tuntumassa on suuri Vassilios T -hylky, joka lepää kohtalaisen syvällä. – Sudaniin olemme tehneet matkoja jo pari vuotta. Juhani Karvonen OUTLET UUSIA EDUSTAMIAMME SUKELLUSVARUSTEITA ERIKOISHINNOIN OUTLET myynti Vattuniemenkatu 11, 00210 H:ki Puh. Aloittelijakin pääsee kirkkaan veden ansiosta näkemään hylyn, vaikkei hän siihen voi välttämättä vielä sukeltaakaan, sanoo Kuusisto. – Vasarahait ja valashait ovat aivan mahdollisia havaintoja. Nähtävää on paljon, koska safarireittejä on kymmenkunta. lais-meksikolaisen sukelluskeskuksen kanssa. DTF on suunnitellut Punaisellemerelle uusia reittivaihtoehtoja. DTF järjestää matkoilla tarvittaessa myös jatko- ja peruskursseja. DTF:n uutena kohteena on myös Malediivit, jonne Kuusisto järjestää matkan joulukuussa. Paikallisten operaattoreidenkin kanssa homma toimii, Ismo Kuusisto kehuu. Seinämillä kasvaa muun muassa mustaa korallia. DTF järjestää matkoja myös Kroatiaan, Azoreille, Maltalle, Egyptiin ja Sudaniin
Mikäli kaikki mainitut asiat ovat todella kunnossa, on epätodennäköistä, että lääkärin-. Vaikka sukeltaminen onkin usein leppoisaa, niin fyysisen kunnon täytyy olla sellainen, että pärjää, vaikka tilanne muuttuisi nopeasti. Voidaanko kuitenkin katsoa, että sukeltajaksi aikovalla tulisi olla joitakin erikoiso68 – Huono yleiskunto, huomattava ylipaino ja tietyt perussairaudet voivat tehdä sukeltamisesta vaarallista. Yhä useampi toteuttaa haaveensa päästä itse tutustumaan vedenalaiseen maailmaan. Kiinnostaako vedenalainen maailma. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi voimakkaat virtaukset, jotka voivat tulla yllättäen. Medioxygenin sukelluslääkäri Anne Räisänen-Sokolowski kertoo Sukeltajan Maailman lukijoille, mitä pitää ottaa huomioon, jos aikoo harrastaa sukeltamista. – Hyvä peruskunto ja uimataito ovat turvallisen sukeltamisen lähtökohtia. Nykyisin on yleistä, että sukellusturvallisuuden kannalta on riittävää, että sukeltaja kirjallisesti kertoo olevansa fyysisesti ja fysiologisesti sukelluskuntoinen. Lisäksi yksinkertainenkin laitepaketti painoineen on raskas ja keinuvassa veneessä olla hankala yhdistelmä huonon tasapainon ja heikkojen lihasvoimien kanssa. Vaikka kuinka houkuttaisi, sukeltaminen on kuitenkin harrastus, josta on hyvä tietää ainakin perusteita ennen ensimmäistä painumista pinnan alle, sukelluksiin. Onko oma ilmoitus riittävä. Hyvällä koulutuksella ja sopivissa olosuhteissa yhä useampi voi kuitenkin harrastaa lajia turvallisesti. Samoin kova aallokko voi tehdä veneeseen tai rantaan nousun haastavaksi. – Sukeltaminen luokitellaan edelleenkin niin sanottuihin vaarallisiin urheilulajeihin, eikä se sovi missään nimessä kaikille. Sukeltaminen ei sovi kaikille Sukeltaminen katsotaan tänään kaikille sopivaksi harrastukseksi. Tärkeät lääkärintarkastukset Lääkäriin vai oma ilmoitus terveydentilasta. Esimerkiksi huono yleiskunto ja ylipaino ovat haitaksi. S ukellusharrastus laajenee tasaisesti. – Terveysselvitys perustuu sukeltajan rehellisyyteen ja ymmärrykseen siitä, miksi sellainen täytetään. minaisuuksia. Suuressa sukellusryhmässä voi olla monen eri tason sukeltajia niin sukelluskokemuksen kuin fyysisen ja psyykkisen kunnon kannalta tarkasteltuna. Onko ominaisuuksia, joiden voi katsoa olevan poissulkevia. Joskus suunnistus ei mene oppikirjan mukaan ja pintauintimatka voi tulla yllättävän pitkäksi. Sukeltaminen vaatii hyvää kuntoa ja terveyttä Ennen sukellusharrastuksen aloittamista on syytä selvittää, onko sukeltaminen ylipäätään mahdollista. Onko asia näin
69 – Hyvä sukeltaja välittää ympäristöstään, erityisesti suojelee vesistöjämme ja hylkyjämme myös seuraaville sukeltajapolville. Mitkä katsotaan tänään sukellusesteiksi. Entä psyykelääkkeet, joita tilastojen mukaan jopa 25 prosenttia väestöstä käyttää. – Lääkärintarkastus on voimassa 1-5 vuotta riippuen tilanteesta ja sukeltajan iästä eli riskitekijöistä. Tämä on syy, miksi pakollisesta tarkastuksesta on luovuttu virkistyssukelluksessa. ”Korvien väliin” ei katsota. Minkälainen on hyvä sukelluksen harrastaja. – Toinen terveysselvitykseen liittyvä asia lienee oikeudellinen ainakin niissä kulttuureissa, joissa pyritään onnettomuustilanteessa syyllinen löytämään jostain muualta kuin itse sukeltajasta. Kerran tarkastettu, niin ainako ”fit for diving”. Jos huomioidaan sukeltamisen turvallisuus, mitä merkitsee lääkärintarkastus, joka on tehty vuosi sitten tilanteessa, jossa ollaan menossa sukeltamaan. Moniin psyykkisiin sairauksiin liittyy henkisen toimintakyvyn laskua, paniikkiherkkyyttä tai itsetuhoisuutta, jotka kaikki ovat vaarallisia yhdistettynä sukeltamiseen. Toisaalta mikäli henkilön terveydentila muuttuu jollain tavalla, vaikka viikonkin kuluttua tarkastuksesta, tulisi arvio tehdä uudestaan tuon muuttuneen tekijän suhteen. Kun itsekin tietää, että kaikki on kunnossa, voi edessä olevaa sukellusta odotella hymy huulessa. Lääkkeiden käyttö tulisi aina selvittää lääkärin kanssa, sillä monet lääkkeet eivät sovi lainkaan sukeltajalle. Terveydentilan selvityksessä huomioidaan pääsääntöisesti ainoastaan fyysinen terveys. Sitä myös arvioidaan lääkärintarkastuksessa niiltä osin kuin se on mahdollista. Lopullinen sukelluspäätös on kuitenkin tehty jo aikaisemmin.. – Psyykkinen terveys on merkittävä osa, jopa merkittävin osa sukellusterveyttä. Millainen on hyvä sukeltaja. tarkastuksessa tulee esille sellaista seikkaa, joka estäisi sukeltamisen. Jouko Moisala Valmistautuessa sukeltamaan sukeltaja kelaa mielessään monta asiaa. Hyvä sukeltaja tunnistaa myös oman henkisen mukavuusalueensa ja sukeltaa vain sellaisia sukelluksia, joihin oma kokemus ja koulutus riittävät. Mikä on terveydentilassa tärkeintä. Mikäli rasteja kuitenkin tulee ruutuihin, niin ne tulisi keskustella läpi lääkärin kanssa, jotta pienennetään onnettomuuden ja vammautumisen riskiä. Tämän kokoisen laitepaketin liikuttamiseen tarvitaan todella hyvää fyysistä kuntoa. Psyykkisen terveyden suuri merkitys Entä psyykkinen osuus. – Sukellusonnettomuuden ensiaputaidot kuuluvat sukeltajan ”kansalaisvelvollisuuksiin”, koska ammattiapu on usein kaukana ja ainoastaan toinen sukeltaja pystyy auttamaan tilanteessa, joka vaatii välitöntä toimintaa. Joka tapauksessa nämä ovat asioita, jotka pitää punnita erityisen tarkkaan sukelluslääkärin kanssa ennen sukelluksen aloittamista. – Sukeltajalla ei saa olla sellaista sairautta tai vammaa, joka estää häntä toimimasta veden alla järkevästi ja tarvittaessa hänen on kyettävä myös auttamaan pariaan. Lääkkeet toki helpottavat oireita, mutta niihin liittyy usein sivuvaikutuksia, jotka voivat olla ongelmallisia etenkin yhdistettynä typen narkoottiseen vaikutukseen. Pitäisikö näin tehdä. – Hyvä sukeltaja on kiinnostunut kehittämään itseään sukeltajana, ei pelkästään suorittamalla erilaisia kursseja toisensa perään, vaan myös riittävästi harjoittelemalla taitoja kurssien välissä
Suomen vesien hylyt säilyneet laivamadoilta Hylyt kertovat hyvin aikansa historiasta 70. Tutkimussukelluskurssin opiskelija nousee alukseen onnistuneen sukelluksen jälkeen
Meriarkeologian apulaisprofessori Helsingin yliopisto on saanut ensimmäisenä Suomessa meriarkeologian apulaisprofessuurin. S aaristomme kauneus ja pinnan alle uponneet, edelleen säilyneet hylyt ovat ainutlaatuista maailmassa. heuttamilta vaurioilta, Virtanen sanoo. – Meren pohjassa lepäävät hylyt ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä, jotka paljastavat arvokasta ja kiinnostavaa tietoa uppoamisajan yhteiskunnasta. – Näille hylyille ei saa sukeltaa lainkaan, sillä hylyt on haluttu suojella tutkimuksia varten. Itämeri on oikea hylkyjen aarreaitta. Neljä Suomenlahden hylkykohdetta on rauhoitettu kokonaan. Maailman merillä puisista hylyistä on yleensä jäljellä vain rippeet. Yli satavuotiaita, Museoviraston rauhoittamia hylkyjä ovat Vrouw Maria, St Mikael, St. Usein tutkimuksissa on mukana myös vapaaehtoisia asianharrastajia. Uskon, että yliopiston ja Luksian tutkimussukelluskoulutuksen välille voisi rakentua molempia osapuolia hyödyttävää koulutusyhteistyötä. Suomen vesillä pääsee tutustumaan hyvin säilyneisiin hylkyihin ja menneiden aikojen historian, jota laivamadot eivät ole tuhonneet. – Yksi harrastajien suosima sukelluskohde on Helsingin edustan vedenalainen hylkypuisto, jossa on nähtävissä Kron Prins Gustav Adolf -aluksesta muun muassa pohjakaaret ja tykkejä, Virtanen mainitsee. Tehtävään valittiin Marcus Hjulhammar , joka on toiminut meriarkeologina muun muassa Ruotsin museovirastossa Riksantikvarieämbetetissä. – Suomessa ei aikaisemmin ole ollut apulaisprofessuuria meriarkeologiassa, joten tilanne on aivan uusi, sanoo itsekin meriarkeologin koulutuksen saanut Virtanen. Kalle Virtasen mukaan on loistava asia, että tehtävää hoitamaan valittiin henkilö, jolla on myös runsaasti kenttäkokemusta. Laivat ja niiden hylyt antavat kuvaa aikansa korkeimmasta, teknisestä osaamisesta ja saavutuksista, kertoo Luksian sukelluksen tutkintovastaava, Suomen meriarkeologisen seuran puheenjohtaja Kalle Virtanen. Toisin on Itämeren pinnan alla. Meressä lepää myös sotamuis- Osa hylyistä on rauhoitettuja Maailman suolaisissa merissä laivamato, Teredo Navalis, tuhoaa puiset hylyt. Nikolai sekä Gråharunan hylky. – Hylyt ovat merellisen historiantutkimuksen tärkeimpiä lähdeaineistoja. Virtasen mukaan hylyt kertovat paitsi Suomen historiasta myös kansainvälisestä historiasta - onhan moni hylyistä matkannut vesillemme kauempaa. Syynä totaaliseen rauhoitukseen on muun muassa se, että esimerkiksi Vrouw Maria on edelleen täynnä lastia. Hylkytutkimuksia johtavat meriarkeologit, joilla nykyään lähes poikkeuksetta on myös tutkimussukeltajan pätevyys. Hylkyihin kajoaminen vaatii tutkimusluvan museovirastolta. Virtanen odottaa innolla mahdollista yhteistyötä Luksian ja yliopiston välillä. Hylkyä ja sen lastia halutaan suojata luvattomalta kajoamiselta ja sukeltamisen mahdollisesti ai- tomerkiksi määriteltyjä sota-aluksia, joille sukeltaminen on luvanvaraista ja vaatii luvan sotamuseolta. Suomen vesissä on monia hyvin säilyneitä hylkyjä. – Merivartiosto suorittaa hylkyjen alueella muun muassa kameravalvontaa, Virtanen sanoo. Tuula Kolehmainen Kuvat: Mikko Korhonen, Kalle Virtanen, Luksian sukellusala Meriarkeologi mittaamassa Hankoniemellä Tvärminnen edustalla lepäävää Grannbuskenin hylkyä. Hylkyjen ympärille on merikorttieihin määritelty, useiden satojen metrien suoja-alueet, joille ei voi ankkuroida eikä alueella voi laitesukeltaa. – Näissä hylyissä voi olla räjähdysvaara tai sitten ne voivat olla rauhoitettuja hautarauhan kunnioittamiseksi, Virtanen kertoo. – Hylyt ovatkin merellisen historiantutkimuksen tärkeimpiä lähdeaineistoja. – Me Luksiassa koulutamme käytännön työtä hallitsevia tutkimussukeltajia, kun taas yliopisto vastaa varsinaisesta tutkijakoulutuksesta. Sukellusharrastajat voivat sukeltaa miltei kaikille Suomen vesistöissä oleville hylyille. 71
Sukeltajia toimii monissa tehtävissä Luksiasta valmistuu vedenalaisen rakentamisen ammattilaisia, tarkastussukeltajia, tutkimussukeltajia sekä sukelluskouluttaja- ja matkaoppaita. Nykyisistä ammattisukeltajista moni onkin kouluttautunut Luksiassa. – Tämä näkyy osaltaan meidänkin koulutuksiimme kohdistuvassa kiinnostuksessa, Virtanen sanoo. Kursseille hakeudutaan myös viranomaispuolelta, joukossa on esimerkiksi merivartijoita ja palomiehiä. – Tarkastussukeltajakoulutukseen hakeutuvista osa harrastaa sukeltamista, ja lisäksi heillä on usein jokin kädentaidon ammatti. Hakijoita on viime vuosina ollut 25-30, mutta mukaan mahtuu ainoastaan 15 opiskelijaa. Osa nykyisistä silloista ei kestä myöskään raskaampaa, uuden asetuksen mukaan sallittua kuljetuskalustoa, vaan se vaatii jatkossa parannuksia teihin ja siltoihin, mikä puolestaan tietää lisää töitä ammattisukeltajille, sanoo Luksian sukelluksen tutkintovastaava Kalle Virtanen sanoo. Ammattisukelluskoulutukseen hakeutuvat pätevöityvät ensin tarkastussukeltajiksi. Puolessatoista vuodessa ammattisukeltajia koulutetaan 15. Kun otetaan huomioon kaikki sukelluksen koulutuslinjat, on Luksian sukellusalalla ollut vuosittain koulutuksessa noin 60 oppilasta. Lohjalla sijaitseva Länsi-Uudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymä Luksian aikuisopisto on käytännössä ainoa paikka Suomessa, jossa koulutetaan sukellusalan ammattilaisia. Sukellusalan ammatteihin kohdistuu kiinnostusta joka juontuu osaltaan sukellusharrastuksen yleistymisestä. Tutkimussukelluksessa (kevytsukeltajan osatutkinto) koulutus annetaan AESD:n (Advanced Eu-. Tarkastussukeltajakoulutus kestää 21 opintoviikkoa, Kalle Virtanen kertoo. Ammattisukeltajat työskentelevät vedenalaisrakentamisen parissa. On iso etu, jos kurssilaisella on rakennus- tai metallipuolen työkokemusta. Tällä hetkellä Suomessa työskentelee arviolta noin 100 ammattisukeltajaa. – Koulutus antaa myös palomiehinä työskenteleville valmiudet tulla nimitetyksi vesipelastajiksi sen jälkeen, kun he ovat suorittaneet pelastuslaitoskohtaisen testauksen ja perehdytyskoulutuksen. Aikaisempaa kokemusta ei välttämättä tarvita Aiempi sukelluskokemus ei ole välttämätön Luksian sukelluskoulutuksessa. 72 me ottamaan koulutukseen. Soveltuvuus alalle selvitetään hakijan aikaisempaan koulutukseen ja työkokemukseen perehtymällä sekä soveltuvuustesteillä, lääkärintarkastuksella, psykologisilla testeillä ja kouluttajien haastattelulla. – Ennen vedenalaisrakentajan eli ammattisukeltajan koulutukseen hakeutumista pitää suorittaa tarkastussukeltajan tutkinto, johon tähtäävä koulutus kestää Luksiassa 21 opintoviikkoa. taustoilla Luksia sukelluskoulutukseen. Ihmiset hakeutuvat Kalle Virtasen mukaan hyvin erilaisilla Ammattisukeltaja laskeutumassa työmaalle. Kaikkiaan ammattisukeltajaksi opiskelu vie siten yli kymmenen kuukautta, Virtanen kertoo. Erityisesti tämä heijastuu matkailun ohjelmapalvelujen tutkintoon valmistavaan sukelluskouluttaja- ja sukellusopaskoulutukseen. Sukellusammatit kiinnostavat yhä enemmän S ukellusalan ammattilaisiksi kouluttaudutaan LänsiUudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymä Luksiassa. Vedenalaisrakentajan koulutus kestää puolestaan 24 opintoviikkoa. Harrastussukellus on löytänyt Suomessa vahvasti paikkansa ja myös sukellusmatkailu on kasvussa. Työllisyysnäkymät ovat ammattisukeltajille siten vähintäänkin kohtuulliset. Tarkastussukeltaja (kevytsukeltajan osatutkinto) suoriutuu koulutuksensa mukaisista työsukelluksista 0-30 metriin saakka kesä- ja talviolosuhteissa. Luksia kouluttaa noin 15 ammattisukeltajaa puolentoista vuoden välein. Luksiassa on koulutettu sukellusalan ammattilaisia jo vuodesta 1995 lähtien. Vesistörakenta- miseen tarvitaan ammattisukeltajia, sillä heitä ei voi korvata koneilla. Alalla uskotaan töitä riittävän jatkossakin. Ammattisukeltajille riittää jatkossakin kysyntää. Sen sijaan opiskelijoilta vaaditaan hyvää terveyttä. – Ensimmäiselle eli tarkastussukelluskurssille tulee aina enemmän hakijoita kuin mitä pystym- Vesistörakentamiseen tarvitaan ammattisukeltajia, sillä heitä ei voi korvata koneilla. Lisäksi opiskelijat käyvät läpi allaslajien testaukset ja painekammiotestit. Kouluttautua voi myös tutkimussukeltajaksi sekä sukelluskouluttajan ja sukellusoppaan ammattiin. – Suomen huonokuntoiset tiet ja sillat ovat kipeästi korjauksen tarpeessa. Osa on ollut alalla jo pitkään, ja eläkkeelle jäävien tilalle tarvitaan myös uusia ammattilaisia. Tutkinnon suorittaneilla on valmiudet työskennellä rakenteiden kunnon seurantaan- ja tarkastussukellukseen liittyvissä tehtävissä
Tarkastussukeltaja menossa kohteelle. ropean Scientific Diver) standardien mukaisesti. Sukelluskoulutuksessa suoritetaan asianomainen kouluttajakoulutus (PADI-IDC). – Arkeologisen tutkimussukelluskurssin ohella muissakin koulutuksissa opetetaan myös muinaismuistolainsäädännön ja meriarkeologian perusteet Suomen meriarkeologisen seuran koulutuspaketin myötä, Virtanen sanoo. Joskus myös tutkimusprojekteissa mukana olleet alan aktiiviset harrastajat hankkivat itselleen tutkimussukeltajan ammatillisen pätevyyden. Koulutuksen kesto on minimissään 38 opintoviikkoa. Esimerkiksi arkeologisen tutkimussukelluskurssin opiskelijat ovat etupäässä meriarkeologian, historian tai konservoinnin opiskelijoita tai jo ammatissa toimivia tutkijoita. 11 uutta tutkimussukeltajaa valmistui lokakuussa. Tuula Kolehmainen Kuvat: Mikko Korhonen, Kalle Virtanen, Luksian sukellusala real watches for real people Oris Aquis Titan Chronograph www.oris.ch Katso jälleenmyyjät: www.kultakeskus.fi 73. Ilman yliopistokoulutusta kurssille hakeutuvasta ei tule tutkimussukelluskoulutuksessa meriarkeologia tai biologia, mutta nämä tutkimussukeltajat voivat avustaa tutkijoita työssään ja myös työllistyä kenttätyöprojek- teissa, Virtanen sanoo. Hylyt ovatkin vesialueidemme matkailuvaltteja, joissa on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. – Sukellusmatkaoppaan koulutuksessa korostuu entistä enemmän kotimaisten sukelluskohteiden merkitys. – Tutkimussukelluskoulutuksessa on kaksi koulutushaaraa, luonnontieteellinen- ja arkeolginen tutkimussukellus. Opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa koulutuksen aikana PADI Instructor Evaluation (IE) –tutkinto. Sukelluskouluttaja- ja matkaopas (matkailualan ohjelmapalveluiden tutkinto) -koulutuksen aikana saavutetaan osaaminen, jonka myötä osataan opastaa, kouluttaa, johtaa ja huolehtia oman koulutusryhmän oppimisesta turvallisiksi sukelluksen harrastajiksi. Se muodostuu moduuleista, joissa eri tieteenhaarojen edustajat kuten esimerkiksi arkeologit ja biologit saavat ohjausta vedenalaista tutkimustyötä varten. Koulutus antaa opiskelijoille valmiuksia tehdä tutkimukseen liittyviä kenttätöitä veden alla
Maali häämöttää Suomen Joutsenen valkoisten mastojen etupuolella. Heikki Moisio Dornierin keulassa näkyy vahva aseistus sekä LeLv. Sponsori saa näkyä kilpailijan varusteessa. A urajokiuinti uidaan viestikilpana kaupunkilautta Föriltä Merikeskus Forum Marinumille. Lentokoneesta tulee hyvä muistomerkki ajalle, jolloin natsi–Saksa yritti kukistaa Britannian massiivisilla ilmapommituksilla. Kaksimoottorista Dornier Do 17 -pommikonetta rakennettiin eri alaversioina noin 1500 kappaletta. Pukuna saa olla sekä märkä- että kuivapuku. Koneena lentäjä sekä 21-vuotias tähystäjä Herman Ritzel säilyivät hengissä, mutta he joutuivat sotavankeuteen. Kone osui kuitenkin siipi edellä veteen ja kellahti ylösalaisin veteen upoten. Kertyvät varat lahjoitetaan lyhentämättöminä puoleksi Itämeren suojelurahastolle ja puoleksi Pidä Saaristo Siistinä ry:lle. 74 on 120 euroa, jonka joukkue joko maksaa itse tai hankkii maksulle kummin, sponsorin. Arvokas lentokoneen hylky Dornier Do-17 on löytynyt Englannin kanaalista Nostotöihin toukokuussa Ilmailuhistoriallisesti arvokas lentokoneen hylky makaa Kentin edustalla Englannin kanaalissa 16 metrin syvyydessä. Sodasta selvisi ehjänä vain neljä konetta, ja nekin tuhottiin vuosina 1948-1949. Kilpailua koskeviin kysymyksiin vastaa Jouko Moisala +358405501064, jouko.moisala@ dnainternet.net. Räpyläuimarit kisaavat Aurajoessa 1. H arvinaisen löydöstä tekee se, että tätä pommikonetyyppiä Dornier Do17 Z2 ei ole säilynyt jälkipolville missään maailman ilmailumuseoissa. t 1JUVVT N t 4JJQJFO LÊSLJWÊMJ N t .JFIJTUÚ t 4VVSJO MFOUPPOMÊIUÚQBJOP 8800 kg t .PPUUPSJU LBLTJ #.8 O 1000 hv:n Bramomoottoria t .BLTJNJOPQFVT LN I 5000 m korkeudessa t "TFJTUVT LQM konekivääreitä, 1000 kg pommilasti Aurajokiuinti kesäkuussa Perinteinen 1970-luvun Turun Aurajokiuinti herää henkiin. Niillä operoi lentorykentti 4 jatkosodan loppuun asti. Pakkolasku Goodwin Sandsin matalikolle Dornier Do-17 oli matkalla pommittamaan Englannin kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n tukikohtaa Medwayn alueelle 26.8.1940. Koneen ympärille rakennetaan nostokehikko suojaamaan runkoa vaurioilta. Viestijoukkueessa on kuusi kilpailijaa. Ensisijaisesti kyseessä ovat sukeltajat, mutta muutkin joukkueet sallitaan. kesäkuuta. Tämä lentokone selvisi jatkosodasta ehjänä. Matkaa kertyy noin 800 metriä. Konetta ohjasi 24-vuotias vää- peli Willi Effmertin, joka joutui eroon muodostelmastaan ja sai kimppuunsa RAF:n Defiant-hävittäjiä. RAF:n asiantuntijat sekä meriarkeologit aloittavat toukokuun alkupäivinä nostotyöt Kentin rannikon edustalla. Luftwaffen lentäjä yritti tehdä pehmeän pakkolaskun mereen Goodwin Sandsin matalikolla. Koneet olivat Do-17 Z1-Z3 -tyyppisiä. Osallistumismaksu kilpailuun Kilpailurata tyynenä, aurinkoisena kesäaamuna. Kuva on otettu huhtikuussa 1942. Dornier Do 17 Z1-Z3 Suomalaisillakin samoja koneita Saksan valtakunnan marsalkka Herman Göring lahjoitti Suomen ilmavoimille 11.11.1941 kaikkiaan 15 kappaletta Dornier Do-17 -pommikoneita. Hävittäjien luodit osuivat molempiin moottoreihin ja ohjaamoon. Paikallinen sukellusseura ja meriarkeologit löysivät koneen hylyn vuonna 2008. Kilpailumuoto on räpyläuinti uimalautaa käyttäen. 46:n tunnus Mylvivä Härkä
Jo pelkästään korallien ottamisen kieltäminen ja kiellon valvonta on merkittävä paikallinen keino suojella koralleja ja koko riuttayhteisöä. Eurooppalaisittain varmankin Punaisenmeren koralliriutat ovat sukeltavien matkalaisten suosiossa. Sukeltaja, joka havaitsi sen, yritti välittömästi napata sen käteensä. Edellä olevassa on mainittu ainoastaan osa niistä faktoista, joiden perusteella voisi kuvitella koralliriuttojen olevan mitä huolellisimmin hoidettuja ja varjeltuja matkailukohteita. .) valo- tai äänimerkkinä - punainen käsisoihtu - sivulle ojennettujen käsivarsien verkkainen ja jatkuva Tänäkin vuonna miljoonat sukelluksen harrastajat eri puolilla maailmaa haaveilevat sukelluksistaan tropiikin tai subtropiikin lämpimille merille päästäkseen ihailemaan niillä sijaitsevia koralliriuttoja. Todennäköisesti merissäkin on lapsia, jotka odottavat joulupukkia, sillä Englannissa Vobster Quay -nimisellä paikkakunnalla peräti 175 sukeltavaa joulupukkia kokoontui lyömään vuoden 2011 ennätystä, joka oli 164 pukkia. Vuosien varrella on rahaa koottu Royal National Lifeboat Institut:lle jo 30 000 puntaa. Vesi on lämmintä ja valoisuutta riittää ja lämpimät värit eivät niissä syvyyksissä vielä häviä. nostaminen ja laskeminen - keskeytymätön äänimerkki esimerkiksi sumutorvella Tunne vastuusi, käytä hätämerkkejä vain hätätilanteessa tai kun tarvitset apua! Turvallisuutesi vuoksi, ennen merimatkalle lähtöä: - tarkista aluksesi varustus ja merikelpoisuus - selvitä vallitseva säätila ja -ennuste - varmista polttoaineen riittävyys, varaa reservi - jätä reittisuunnitelmasi ja veneesi tuntomerkit omaisillesi tai tuttavalle - jos suunnitelmasi muuttuvat, älä unohda ilmoittaa muutoksesta - tarkista viestivälineiden toiminta, luotettava VHF-puhelin parantaa turvallisuuttasi Tärkeitä puhelinnumeroita Seuraavat puhelinnumerot ovat sukeltajillekin tärkeitä: Meripelastuskeskus, Turku 0204 1001 Meripelastus-lohkokeskus, Helsinki 0204 1002 Meripelastus-lohkokeskus, Vaasa 0204 1003 Yleinen meripelastuksen hätänumero 0204 1000 Sisävesien avuntarvepyynnöt 112 Meripuolustusalueet Suomenlahti ja Saaristomeri 02 99 800 TYKS:n painekammio +358 (0) 2 313 1950 Medioxygen Oy 09-454 0544 Terveystalo Tampere, painekammio +358 (0 ) 50 46 56 302 Miina ei kuulu kotipihalle Sukeltajan käyttäytyminen olisi mielenkiintoisen tutkimuksen aihe. Pinnan alta ja päältä Pukki ja pukin lahjat Hätä- tai vaaratilanteessa ilmoita: Joulu on jo mennyt ja joulupukkikin vetäytynyt Joulusaarille viettämään ”ansaittua” vuosilomaansa. Niistä varmaankin Australian Suuri valliriutta on tunnetuin ja ehkä sukelletuin. . Saattaa olla, että suojellaan, mutta todellisuus on jotakin muuta. Turkkilaiseen tapaan niitä ei viedä kotipihalle näytille, vaan niistä ilmoitetaan sotilasviranomaisille, joiden tehtävänä on päättää, mitä niille tehdään. Kalojen lisäksi riutoille tullaan katsomaan kilpikonnia, haita, delfiinejä ja merikäärmeitäkin. Katkaistun korallin kasvaminen entiseen kokoonsa kestää satoja vuosia. Suurimmat koralliriutat sijaitsevat Tyynenmeren alueella. On selvää, että koralliriuttojen alueilla matkailusta saavat tuloja miljoonat ihmiset ja matkailijoiden mukana liikkuukin miljardeja. Kartassa, jossa Punaisenmeren sukelluskeskukset ja kohteet on merkitty punavalkoisella sukeltajan lipulla, on lippuja vieri vieressä koko rannikon pituudelta. - nimesi (aluksesi nimi) ja yhteysmahdollisuudet - tapahtumapaikka mahdollisimman tarkasti - mitä on tapahtunut - onko loukkaantuneita tai ihmishenkiä vaarassa - mitä apua tarvitaan - ÄLÄ KATKAISE YHTEYTTÄ ennen kuin saat luvan Yleisimmät hätämerkit: Matkamuisto koralliriutalta - radiopuhelimella annettu viesti ''MAYDAY'' - punainen laskuvarjoraketti - SOS (. Joulupukkeja on nähty eri puolilla maailmaa. Lopulta sen haki ja deaktivoi pioneerikapteeni. . Tutkimusten mukaan jopa 70 prosenttia sukeltajista on sukelluksensa aikana fyysisessä kosketuksessa koralleihin. Koralliriutoilla sukeltaja näkee sadoittain erilaisia kaloja. Miina oli jo ensimmäisestä maailmansodasta ja toimintakelvoton. Koralliriutta on tavanomaiselle sukeltavalle matkailijalle helppo kohde. Fyysinen kosketus tarkoittaa usein ”matkamuiston” ottamista. Kaukaa menneisyydestä löytyy muistelu, jossa Olavinlinnan vierustalta virrasta löytyi ”pommi”. Koralliriuttaa ja sen kaloja ja muuta kasvillisuutta ihaillakseen ei tarvitse sukeltaa kymmentä metriä syvemmälle. Näin varmaan onkin. Tämän tapahtuman tuotto oli yli 4000 puntaa. Kokoontuminen ei suinkaan ollut pelkkää hupia, sillä nämä sukeltavat pukit ovat jo seitsemän vuoden ajan kerännet varoja meripelastustoimintaan. Turkissa sukelluksen harrastaja löysi vanhan miinan ja kuljetti sen puutarhaansa muistomerkiksi. Jos tyytyy tunnistuksessaan ainoastaan perhoskalatasolla, tietää jo kymmeniä kaloja. . Suomen vesissä on vielä tänäänkin mahdollista, että sukeltaja törmää sodanaikaisiin ammuksiin, aseisiin ja miinoihin. 75. Myös Mikronesian alueella on hienoja koralliriuttakohteita. - - - . Näistä opiskellut sukeltaja pystyy tunnistamaan jopa kymmeniä
Kevätuutuuksia sukeltajille Kevät tuo sukeltajille monenlaisia uutuuksia. 76. Tarjolla on uusinta uutta maskista sukellustietokoneisiin
Cressi-liivi Mohicano-harppuuna. Fun Dive on Turun alueella toimiva sukelluskoulutukseen, retkiin, sukellusvälineiden vuokraukseen ja myyntiin erikoistunut yritys. Hihnastoon on integroitu kelluke, jolla säädellään nostetta. Dirzone julkaisi jo viime vuonna Diamond Side Mount Harnessin, jota on saatavilla kolmea kokoa: S (noste 8 kiloa), M (noste 10 kiloa) ja L (noste 13 kiloa). – Näistä kuivapukua käyttävää suomisukeltajaa kiinnostaa ehkä eniten tuo L-koko, jossa myös on hieman enemmän pelivaraa nosteen säädölle Scorfanomärkäpuku. Yksi tekniikkasukelluksen kasvava trendi on luolasukeltajia varten kehitetty Side mount -sukeltaminen. S ukeltajille on jälleen tarjolla uusia laitteita ja varusteita, kuten sukellustietokonetta, maskia, harppuunaa, valaisimia, sukelluspukuja ja irrotettavat säiliöt tekniikkasukeltajille. Se tuo maahan muun muassa Saksasta Dirzonen tekniikkasukellusvälineitä ja Tillytechin valaisimia sekä erilaista pikkusälää USA:sta. Camo-väritetty Scorfano märkäpuku on saatavana sekä 7 mm että 5 mm open cell neoprenista valmistettuna. Fun Dive Oy Nano-maski. 77. Säilöt tulee olla helposti irroitettavissa sukelluksen aikana ja säiliöt ripustetaan sukeltajan kainaloiden alle erityisen Side mount -hihnaston avulla. Pulloja pystyy myös vaikka työntämään edessään ahtaista paikoista sisään, kertoo yrittäjä Jukka Tuominen. – Lisäbonuksena se helpottaa sukeltamista, jos on vaikka selän kanssa ongelmia, kun pullot pystyy viemään erikseen veteen ja klikkaamaan ne vedessä kiinni. Normaalia hieman voimakkaammat Ø 16 mm kumijouset ja herkempi laukaisukoneisto tekevät tästä keskihintaisesta SE7VENrebreather. Harppuunoista merkittävin uutuus on Mohicano, jota valmistetaan 600, 750, 850 ja 950 mm camoväritetyillä alumiinisilla runkoputkilla. Dirzone on saksalainen tekniikkasukellukseen erikoistunut valmistaja. Cressi Cressi Subin kehutaan olevan kehityksen kärjessä erityisesti sukelluskalastustuotteiden osalta. Tekniikkasukelluksen alalla uutuuksia tulee harvakseltaan. Sukelluskalastajia hemmotellaankin tänä vuonna kolmella uutuudella
Liguid Skin tekniikassa käytetään kasvoja vasten tiivistyvässä osassa pehmeää silikonia ja runko-osassa jäykempää silikonia, mikä mahdollistaa pirteät kaksiväriset silikoni rungot. Uudella kehyksen ja rungon muotoilulla on onnistuttu lisäämään näkökenttää jopa 20 prosenttia verrattuna aikaisempaan. Hybrid Pure on malliston kevein wing-liivi, josta kaikki turha on riisuttu. harppuunasta vaativan harrastajan suosikin. Uusi Suunto D4i on saatavilla mustana, valkoisena, sinisenä ja limenvärisenä. Poseidon kuvaileekin SE7VEN rebreatherin olevan ensimmäinen rebreather, joka soveltuu niin virkistyssukellukseen kuin tekniikkasukellukseen. Tasapainotusliiveissä Mareksella on pari kiinnostavaa uutuutta. Myös maskin väritys on uudistunut. Vapaasukeltajille ja sukelluskalastajille suunnattu Nanomaski on saatavana sekä mustana että kirkkaalla silikonirungolla. Tukevat Dlenkit mahdollistavat Stage-säiliöiden kuljettamisen. Tämä 2,5 kiloa painava liivi on varustettu selkäpuolella sijaitsevalla wingtyyppisellä ilmatilalla ja integroiduilla painotaskuilla. Ursuk tuo lisäksi uutena maahan Light & Motionin sukellusvalaisimia. Light & Motion on yhdysvaltalainen vuonna 1989 perustettu yritys, joka valmistaa vedenalaisia LED-valaisimia ja videokuvauslaitteita. Pari vuotta markkinoilla on ollut Mareksen Tech Fit 500 den Cordurasta valmistettu trilaminaatti-kuivapuku, joka tulee Jukka Tuomisen mukaan olemaan kevään hittituote. com yhteisön avulla. Uuden ulkoasun lisäksi Suunto D4i:ssä on pehmeä ja hyvin istuva silikoniranneke, jonka sanotaan olevan miellyttävä käytössä. Omien sukellustietojen jakaminen ja tarkastelu onnistuu Suunto DM4 -ohjelman ja Movescount. Tietokoneen kehyksen ja rannekkeen värit ovat yhtenäiset tehden D4i:stä tyylikkään näköisen. Lisäksi uusittu e-moduli keskustelee käyttäjän kanssa Bluetoothin kautta, jolloin asetusten muuttaminen ja lokitietojen selaus on helpompaa kuin aikaisemmissa malleissa. Jouni Suolanen Kuvat: Maahantuojat Prestige-liivi. Crossi on tuonut markkinanoille maskin, joka on tilavuudeltaan maailman pienin. Puku on trilaminaattipuvuksi kohtuullisen notkea ja sen hopean värinen sisäpinta heijastaa lämpösäteilyä takaisin sukeltajaan. – Puvun hinta laski vuoden alussa ja on nyt noin 900 euroa, mikä tekee siitä yhden markkinoiden edullisimmasta kuivapuvuista. Light & Motion -valaisimia. Tekniikkasukelluksen vaatimuksia silmälläpitäen laitteessa on manuaalinen kaasunhallintamahdollisuus ja itsenäinen omavoimainen happianalysaattori. Mareksen liivi. Mares Mares on uusinut suosituimman maskinsa X-Vision Liquid Skin:in. 78 Suunto D41 -rannetietokone.. SE7VENin e-moduli on rakennettu kokonaan uudestaan kahdennetuilla kaasunsyöttö- ja analyysijärjestelmillä. Poseidon Poseidonin merkittävin uutuus vuodelle 2014 on tekniikkasukeltajille suunnattu suljetun kierron Rebreather SE7EN. Myös laitteen suukappaletta on entisestään parannettu siten, että OC ja CC asennot on varmistettu niin, että säätövipu ei itsestään pääse liikkumaan. Laite sisältää lukuisia käteviä ominaisuuksia; näitä ovat muun muassa neljä sukellustilaa, mukaan lukien vapaasukellus, Suunto RGBM –algoritmi ja mahdollisuus langattoman säiliöpainelähettimet käyttöön. Verrattuna edeltäjäänsä Poseidon Discovery Mk VI:ään sen syvyysluokitus on +100m. Ursuk Oy Suunto on julkaissut uudet värit D4i -sukellustietokoneesta. Jo 2013 julkaistiin Hybrid-sarja, joista Hybrid Pure on ollut testaajien suosikki. Muita herkkuja ovat uusittu kotelo, josta löytyvät kiinnityskiskot esimerkiksi valaisimille tai kameroille. Noste vaihtelee XS ja S koon liiveissä 10,2 kg ja M-XL koossa 16,3 kg. Laitteen syvyysasetukset tapahtuvat totuttuun tapaan älyakulla, joita löytyy viisi kappaletta. Laitesukeltajan kannalta Cressin merkittävin uutuus vuodelle 2014 on Air Travel -liivi. Cressi on tuonut markkinoille maailman pienitilavuuksisimman maskin. Tuotteen ominaisuudet säilyvät ennallaan, mutta ulkoasu ja värimaailma ovat päivitetty
PRO 750 kuvan veneessä on Sport Pack -varustepaketti, targakaari ja Yamaha F250 DETX -moottori. Isompiin malleihin mukaan mahtuu mukaan myös sukellusvarusteet. Kumiveneillä vaivatta sukelluskohteisiin Kumiveneellä pääsee sukelluskohteeseen nopeasti. Paketin suositushinta tässä kokoonpanossa on 73 600 euroa. 79
Favorit-sarjassa on neljä eri mallia. 80 LTD:n tehtaalla, jolla on yli 30 vuoden kokemus erilaisten RIBveneiden valmistuksessa ja korjaustöissä. Veneissä on kuusi pohjatyyppiä ja monia eri runkovaihtoehtoja. Ponttonimateriaalina käytetään merivoimien vaatimuksen ylittävää PU1880DTX Heavy Duty -kangasta, kertoo yrittäjä Bo Warelius Six-Cap Oy:st. Se kantaa kymmenen henkilöä. – Peruspaketissa on 11 eri sisustusversiota ja runkopituutta, mutta kaikki XS-RIB –veneet tehdään tilauksesta asiakkaan toiveiden perusteella. Pulpetit, penkit ja laatikostot ovat rungossa kiinteänä osana, ruuveja ei ole käytetty lainkaan. Perälauta on suojattu murtumista ja kulumista vastaan kaksinkertaisella ABS-pinnoitteella. Suurin osa veneen saumoista hitsataan tietokoneohjatulla hitsauksella, jolla saadaan kestävä sauma. Se on kestävä ja helppo tarvittaessa korjata itsekin. Juuri korjaustyön kautta yritys on saanut kokemusta kilpailijoiden tuotteista, jotka ovat nyt käytössä XS RIB -veneiden valmistuksessa. XS-RIB -veneet Etelä-Englannista Six-Cap Oy:n maahantuomat XSRIB –veneet valmistetaan EteläEnglannissa Barnet Marine Centre Bush Favorit –sarjassa on neljä eri mallia, joista erityisesti suurimmat soveltuvat hyvin sukelluskäyttöön. Kansi on varustettu liukuestekatteella, kertoo yrittäjä Matti Lepre Rigel Marinesta. Ilmatäytteinen kölin sanotaan tuovan hyvän ohjauksen ja suorituskyvyn. Muilta osin veneissä on tehtaan myöntämä kahden vuoden takuu. Kankaiden käyttöikä on 1020 vuotta. teltu ammatti- ja vaativaan harrastekäyttöön. Mallistossa on yli 20 eri venettä. – Tyhjennysventtiili takaa nopean ja helpon vedentyhjennyksen. Veneissä on tehtaan myöntämä viiden vuoden takuu kankaille ja rungon saumoille. Esittelemme tässä joitakin sukellukseen sopivia kumiveneitä. Sarjan mallit ovat: XS 365 (2380 euroa), XS 415 (2590 euroa), XS 470 (4220 euroa). Punaiset Heavy Duty –mallit soveltuvat myös laitesukellukseen. Vakiovarusteena on kestävä lasikuitupenkki. Veneet on varustettu kantokahvoilla. – 4,60-9,9 metrin pituiset veneet voidaan tarjota kaikilla tunnetuilla moottorimerkeillä, myös. Kaikki Heavy Duty –sarjan mallit soveltuvat hyvin sukeltamiseen. – Bush Favorit PRO on suunni- Brunswick Marine in Finland and The Baltic States Oy:n edustamat Mercury-kumiveneiden luja PVCkangas kestää UV-säteilyä, viiltoja, hankautumista ja käytön aiheuttamaa kulumista. Kumivene on muotonsa takia vakaa ja turvallinen – se ei kaadu missään olosuhteissa. Veneiden rungot ovat käsin laminoituja. – Pehmeät ilmasäiliöt ja matala laita helpottavat sukellusta, Hartonen tietää. Veneeseen saadaan Wareliuksen mukaan hyvin tilaa sukellusvarusteille esimerkiksi pulpettia siirtämällä eteen tai taakse. Vene valmistetaan kestävästä PVC-kankaasta, jonka paksuus on 1,2 mm. Kumivene on helppo varastoida, ottaa käyttöön ja kuljettaa vaikka auton takakontissa. Veneiden valmistuksessa käytetään Lepren mukaan maailmalla hyvin tunnettujen valmistajien Heytexin, Mirasolin ja Valmexin kankaita, jotka kestävät uv-säteilyä, merivettä, polttoainetta ja öljyä. Veneiden kankailla ja saumoilla on viiden vuoden takuu. L öytyy monia hyviä syitä, miksi sukellusharrastaja hankkii kumiveneen. Kahvat ponttoonin sisäpuolella takaavat pitävän otteen. – Muotoilu ja varustetaso vastaavat kansainvälisiin vaatimuksiin. Vakiovarustuksena on kaksitoiminen käsipumppu, korjaussarja ja kantokassi, kertoo myyntipäällikkö Jani Hartonen Brunswick Marine in Finland and The Baltic States Oy:stä. Valmistaja myöntää veneen saumoille viiden vuoden takuun. Kumiveneen huoltoa kehutaan vaivattomaksi. Veneiden rakenne takaa hyvät ajo-ominaisuudet kaikissa olosuhteissa. Kumiveneeseen riittää pieni, vähän kuluttava moottori. Niitä käyttävät myös ammattilaiset, kuten Latvian merivartiosto, poliisi ja palokunta. Hitsaukseen soveltumattomat saumat liimataan. Mallien ohjehinnat sisältäen alv:n ovat noin: F-370 1610 euroa, F-400 1640 euroa, F-420 1830 euroa ja F-470 1940 euroa. Peräpeili ja kasattavat lattiat on valmistettu vesivanerista. Bush-kumiveneet tulevat Latviasta Vaihtoehtona Mercury-kumivene Rigel Marine toimittaa latvialaisia Bush-kumiveneitä. Veneet toimitetaan pääsääntöisesti avaimet käteen -periaatteella, moottori ja elektroniikka tehtaalla asennettuna. Veneeseen saa asennettuina esimerkiksi telineet happipulloille. Sarjan suurin malli 470 on 4,70 m pitkä ja 2,1 metriä leveä, ja painaa 176 kiloa
Trailerit ovat rekisteröitävissä Suomeen, Warelius selventää. Esimerkiksi 6,5 metrin veneen hinta on koneineen ja trailereineen 50 000 eurosta ylöspäin. – Kaikissa Pro-sarjan veneissä on tilava säilytyslokero keulassa. Myös RIBveneille suunnitellun trailerin hankkimista suositellaan samalla, koska suurin osa trailereista ei sovellu XS-RIB:n jopa 28 asteen jyrkkiä V-pohjia varten. Veneet tehdään kovaan ja pitkäikäiseen käyttöön. PRO 550 kuvan veneessä on Sport Pack -varustepaketti, targakaari ja Yamaha F60 FETL -moottori. Jouni Suolanen Kuvat: Maahantuojat Kesko tuo maahan Zodiac Pro -sarjaa Keskon maahantuomat Zodiac Pro -sarjan veneet ovat maahantuojan mukaan moniosaajia, joiden sisustus on räätälöitävissä käyttäjän tarpeiden mukaisesti. Pienimpiin veneisiin voi valita joko Strongan Duotex- tai Hypalon-ponttonin. XS-RIB –kumiveneet sopivat vahvoina ja tilavina veneinä erinomaisesti myös sukellukseen. Pro 550 -mallista alkaen veneissä on kiinteä, runkoon integroitu polttoainesäiliö ja kanavat esimerkiksi kaukohallintalaitteiden kaapeloinneille kannen alla, tuotepäällikkö Kari Eskman Konekesko Marinesta kertoo. Pro 650 -mallista alkaen ponttoni on aina Hypalonia. Yksilöllinen, räätälöity laatu myös maksaa. Paketin suositushinta tässä kokoonpanossa on 25 230 euroa 81. Pro-sarjan veneeseen voi valita siihen sopivan valmiin kalustepaketin, poimia tarvitsemasi yksittäiset kalusteet ja asentaa ne juuri siihen kohtaan kuin haluaa tai jättää vaikka koko veneen avoimeksi. diesel-vaihtoehdoilla. Isommissa malleissa on tämän lisäksi säilytystilaa myös perässä. – Niillä on maine kestävinä veneinä, joita ei saa rikki muuten kuin karikkoon ajamalla. Zodiac Pro –veneiden hinhahaarukka ulottuu noin 8000 eurosta aina 45 000 euroon. Kaikissa Pro-sarjan veneissä ponttoni on helposti irrotettavissa huoltoa, puhdistusta tai varastointia varten
Todellisuudessa maailman merillä on Titanicin jälkeen tapahtunut havereita, jotka traagisuudessaan ovat Titanicin haaksirikkoa huomattavasti pahempia. Niin laivan hylyn kuin sen ympäristöstä löydetyt esineet kertovat matkustajien ja miehistön elämästä. Ensimmäisenä laskettiin telakalta omaan elementtiinsä Olympicin runko lokakuussa vuonna 1910. Alukset rakennettiin belfastilaisella Hardland & Wolff:n telakalla White Star Line -varustamon lukuun. Kolmen aluksen uudisrakennukset Titanic oli yksi kolmen sen ajan suurimman matkustajalaivan sar82 jasta. Titanicin ensimmäisen luokan sisääntuloaula antaa kuvan aluksen koko ensimmäisen luokan loistosta ja sehän oli aluksen rahoittajienkin tarkoitus. Maailman tunnetuin hylky lienee RMS Titanic. Se varusteltiin no-. Kirjainyhdistelmä nimen edessä tarkoittaa Royal Mail Steamer, Kuninkaallinen postihöyrylaiva. Britannica ei ollut yhtä onnekas. Olympic palveli varustamoaan 24 vuotta ja ehti ylittää Atlantin 500 kertaa. I hminen on kulkenut maailman seitsemää merta aikojen alusta alkaen. Kolmas laiva, Britannica, laskettiin vesille helmikuussa vuonna 1914. Näyttelyesineet kertovat maailman tunnetuimman laivan tarinaa Titanic Tallinnassa Maailman tunnetuin hylky Titanic esittäytyy Tallinnassa. Niistä osa on täysin tuntemattomia, osa on paikannettu ja löydetty ja osa jopa nostettu - jos ei koko hylkyä niin ainakin arvokas lasti. Olipa kulkuväline mikä tahansa, on vesillä tapahtunut onnettomuuksia, havereita. Pitkillä merimatkoilla säät ovat aina olleet vaihtelevia ja oikukkaita, ja seuraukset sen mukaisia. Tuntemattomat ja tunnetut vedet ovat vaatineet veronsa. Tuloksena havereista maailman merissä makaa tuntematon määrä hylkyjä. Tunnetuimmaksi sen tekee suuren yleisön jatkuva mielenkiinto sitä kohtaan. Titanicin rungon vesillelasku tapahtui toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1911 ja sen varustelu alkoi
Vaikka ne ovat ainakin osin vain muovia, antavat ne katsojalleen hienon kuvan Titanicin en- Nykyinen laivan suunnittelija istuu tietokoneensa vieressä ja suunnittelee alusta tietokoneohjelmalla. Filmissä päänäyttelijät seisoivat eräässä tilanteessa keulassa, rainnetangon vieressä tukka hulmuten ja meri kuohui alla. Ne muodostavat kuitenkin vain pienen osan hylyn löytymisen jälkeen nostetuista yli 5000 esineestä. peaan tahtiin. Titanicin silhuettikuva tervehtii jo kaukaa näyttelyvierasta Tallinnan Lentosataman museossa. Titanic-näyttelyn ”pääsylippuna” vierailija sai kopion Titanicin maihinnousukortista. Titanicin pienoismalli 1:100 on hieno ja kiinnostava alku koko näyttelylle. Sen ajan matkustajan mielestä se oli varmasti vielä upeampi kuin tämän päivän matkailijan, joka on tottunut messinkien ja kristallien kimalteluun enemmän kuin arvopuupaneeleiden tuomaan arvokkuuteen. 83. Pienoismallia tarkasteltaessa kannattaa huomioida yksityiskohtana vaikkapa reelinkien korkeus ihmiseen nähden. Näyttelyn kiertäminen kuljettaa kulkijan aluksen rakentamisesta sen löytymiseen. Näyttely koostuu monista itse Titanicista että sen ympäristöstä lähes neljän kilometrin syvyydestä nostetuista 150 esineestä. Titanicista onkin yleensä esitetty juuri hienoimmat puolet. Vuonna 1916 se toimi sairaalalaivana ensimmäisessä maailmansodassa ja tuhoutui ajettuaan saksalaiseen miinaan. Titanic kiinnostaa yhä edelleen Yhdysvaltalainen näyttelyitä suunnitteleva Premiere Exhibitions -toimisto on tuottanut Titanicia käsittelevän näyttelyn. Epäonnisin oli kuitenkin Titanic, joka ei ehtinyt purjehtia neitsytmatkaansa loppuun saakka. Kiertokäynti matkustajatiloissa Titanicin sisätiloja, käytäviä ja hyttejä esittävät kokonaisuudet ovat replikoita, joita on käytetty Titanicia käsitteleviä filmejä kuvattaessa. Laivojen suunnittelu 100 vuotta sitten oli puhdasta käsityötä kynin ja viivoittimin. Loisteliaisuus on se, mikä kiinnostaa. Hienoa olisi myös päästä kurkistamaan vaikkapa Titanicin keittiötiloihin tai konehuoneeseen, mutta niitäpä ei ole oikeastaan missään koskaan näytetty. simmäisen luokan loisteliaisuudesta vastakohtanaan kolmannen luokan yksinkertaisuus, joka useimmiten on jäänyt koko aluksen loisteliaisuuden varjoon. Näyttelyvieras saa ensimmäiseksi käteensä alukseen nousuun oikeuttavan maihinnousukortin, joten laivamatkalta pääsee myös pois. PohjoisEuroopassa se on ensimmäisenä esillä Tallinnassa lentosataman uusissa museotiloissa, joissa se täyttää kolmannen osan koko laajan museon tiloista. Väliin jää kaikki, mitä alukselle ja aluksessa Kuuluisa ensimmäisen luokan pääaulan portaikko on upea. Harvemmin tullaan muistaneeksi, on tapahtunut
Ensimmäisen luokan hyttikäytävä. Titanicin nostaminen on unohdettu Titanicin hylyn paikantamisen ja löytymisen jälkeen vuonna 1985 hylylle on tehty useita tutkimussukelluksia. että aluksessa oli kolme luokkaa, joista kolmannen luokan matkustajilla ei ollut pääsyä ylempien luokkien tiloihin. Ensimmäisen ja toisen luokan hytit. Esineet ovat esineitä, mutta nekin kertovat. Loisteliaisuudesta yksinkertaisuuteen. Sukelluksia on tehty muun muassa Suomessa valmistetuilla Mir-sukellusaluksilla. Kolmannen luokan matkustajat tarvitsivat nopeita tarpeita ja erityisesti matkapahoinvoinnin yllättäessä pottaa. Esineet kertovat niin matkustajaluokkien ateriointikalustojen selkeistä eroista kuin sellaisesta itsestään selvyydestä kuin puhtaus. Sukelluksilla on saatu kokonaiskuva kilometrien syvyydessä makaavasta hylystä ja todennettu erityisesti Titanicin katkeaminen. Hylyn sisään on päästy tutkimaan sukellusalusten ROV-laitteilla, joten sisätiloistakin on saatu kokonaiskuvaa. 84 Kengät merestä 100 vuoden takaa. Osa hylystä havaituista ja nostetuista esineistä on esillä näyttelyssä. Ensimmäisen luokan matkustajille tuli sekä kylmä että kuuma vesi. Titanicin haverissa menehtyi 1800 ihmistä. Nahka säilyy hyvin ja kuosi on tätä päivää.
Titanicin piti olla uppoamaton, maailman komein matkustajaalus. Pohjasta Titanicin vierestä löydetty astiasto. Verrattuna tämän päivän Oasikseen Titanicissa oli jo kaikki mitä silloin alukseen vain kuvitella voi. Oasis of the Seas on 360 metriä pitkä. päivä maaliskuuta, mutta sen sisaralukselle, Olympicille, tapahtunut haveri vaati työntekijöitä ja rautaa. Sen kannen leveys on 47 metriä. Alukseen mahtuu 2700 hyttiin kaikkiaan 6300 matkustajaa. Mukana oli myös suomalaisia siirtolaisia. Se kävi ensin Ranskassa Cherbourgissa ottamassa muutaman matkustajan ja postia. Silloisen mittapuun mukaan todella mahtavaan 45 000 tonnin matkustajahöyryyn mahtui 2500 matkustajaa. Sitä voi miettiä! Jouko Moisala Kuvat: Jean Finnberg Titanic-näyttely on esillä Tallinnan lentosataman uudessa museossa 31. Monet näyttelyvieraat pysähtyivät istuen lukemaan nimiä. Aluksen liikuttamiseen ja matkustajia palvelemaan tarvittiin 860 miehistön jäsentä. Näyttelyn viimeisimpiä kohteita on taulu, jossa on matkustusluokittain lueteltuna sekä pelastuneet että hukkuneet. Voimme ainoastaan vaatimattomasti kuvitella lämmittäjien työtä kuumissa pannuhuoneissa. RMS Titanic lähtikin ensimmäiselle matkalleen juuri määrättynä päivänä Southamptonista Englannista. Tämä on tarkistettavissa matkustajaluettelosta. Kohtalokas neitsytmatka Titanicin neitsytmatkasta piti tulla mahtava tapahtuma. Mukana ovat myös miehistön jäsenet. Tänään vastaavaan risteilyalukseen voidaan kuvitella ja toteuttaa vieläkin erikoisempia asioita. Suuri ja mahtava Titanic RMS Titanic oli 270 metriä pitkä. Eräs erikoisimmista ja parhaiten säilyneitä kokonaisuuksista on hylyn läheisyydestä löydetty astiakokonaisuus. Miksi. Neitsytmatkan uudeksi ajankohdaksi määrättiin 10.4.1912. Kaikki sen sisaralukset olivat komeita, mutta Titanic oli upein. Tosin on muistettava, että aluksella oli neitsytmatkallaan myös aivan tavallisia matkustajia, joiden ainoana tarkoituksena oli päästä Amerikkaan. Haaksirikko aina inhimillinen tragedia Titanicin haverissa menehtyi 1800 ihmistä. Löydettäessä astiat olivat kuvatussa järjestyksessä pohjassa. Uusia selvityksiä uppoamisen syistä tehdään edelleen. Titanicin suuruutta on verrattu moniin muihin ihmisten tuntemiin rakennuksiin. Sen suunnittelun pohjana olivat nopeus ja mukavuus. Ohessa yksi vertailu, jossa on huomioitu myös paikallisuutta. Titanicissa oli peräti 29 höyrypannua. Nopeammalle kulkijalle taulu kertoi selkeät tosiasiat. Sieltä alus purjehti Queenstowniin Irlantiin samoista syistä ja lähti sieltä ylittämään Atlantia torstaina 11.4. Haverista ja senjälkeisistä tapahtumista on useita tarinoita ja dokumentteja. Ensimmäisen ja toisen luokan ateriointikalustoa. Titanicin neitsytmatkan piti olla jo 20. hieman puolenpäivän jälkeen. Alus upposi varhain aamulla 15.4.1912. Eniten uhreja syntyi kolmannen luokan matkustajista ja miehistöstä. Samaisen taulun alaosassa verrattiin Titanicin 59 000 hevosvoimaa 79 Lamborghinin tuottamaan hevosvoimamäärään. Aluksen kannen leveys oli 28 metriä ja laivan korkeus kölistä venekannelle 30 metriä. 85. Tällä hetkellä maailman suurimmat matkustaja-alukset ovat Turun STX-telakalla rakennetut Oasis-luokan risteilyalukset. Oasiksen korkeus vesirajasta on 65 metriä ja suurin syväys on 9,1 metriä. maaliskuuta saakka. Miehistöä aluksessa on 2100 henkeä. Kolmella potkurilla varustetun aluksen huippunopeudeksi ilmoitettiin 24 solmua. Kolmannen luokan hyteissä ei ollut peseytymismahdollisuutta. New Yorkiin Titanicin piti kulkea seitsemässä päivässä, mutta lopun kaikki tietävät: Titanic törmäsi voimakkaasti jäävuoreen, joka repi sen kyljen pahoin auki. Astiat oli valmistettu erityistä kuumuutta kestävästä materiaalista, joten ne voitiin pitää hyvin kuumina, jolloin ruoka pysyi kuumana tarjoiluun saakka
Nostakaa Titanic Titanicin hylyn etsiminen ja paikantaminen aloitettiin vasta vuonna 1980. Kello oli tuolloin laivan aikaa yli yhden yöllä, mutta ei vielä kahta, ja törmäyksestä oli kulunut lähes puolitoista tuntia. Parkin hylyllä on merkittävä asema myös saaren historiassa, kuten Utön seudun hylyillä muutenkin. Useita epäonnistuneita yrityksiä tehtiin. Savun tulo piipuista oli myös jo loppunut, sillä aluksen kallistuessa keulalleen sen höyrypannut irtosivat alustoiltaan. Titanicissa oli tosiaan neljä savu86 Titanicin haveriyöstä on useita tarinoita. Titanicista on julkaistu lukemattomia postimerkkejä. Postimerkit Titanic postimerkeissä sa asennossaan, mutta kuvasta saa vaikutelman, että se olisi vähäisessä liikkeessä. Arkeilta löytyvät piippua, mutta neljäs, taaimmaisin, toimi ainoastaan ilmanvaihtokanavana. Pelastukoon ken voi Kohtalokas haveri Titanicin uppoamisesta löytyy tietysti runsaasti postimerkkijulkaisuja. Vähäinen merenkäynti on tosiasia, sillä Atlantin ylitykselle lähdettäessä sää oli mitä parhain. Tämän jälkeen aluksen uppoaminen nopeutui, sillä alukseen virrannut vesi pääsi osasto osastolta täyttämään sitä. Se on kappale, jota usein kuulee soitettavan hautajaisissa. Maailman tunnetuin hylky lienee kuitenkin RMS Titanic. He jäivät soittamaan ja tarinan mukaan soittivat viimeisimpänä jos ei viimeisenä kuultavana niin sanotun Titanic-hymnin, joka alkaa sanoin Sua kohti Herrani, sua kohti ain. Laiva rakennetaan Koko aluskolmikon rakentamisessa on muistettava, että kaikki tapahtui 100 vuotta sitten. Styyrpuurin puoleinen ankkuri ei ole myöskään enää laskettuna ja kuvausten mukaan juuri tämä ankkuri nostettiin viimeiseksi aluksen lähtiessä Queenstownista. Monet hylyt ovat vain paikallisesti tunnettuja ja useimmiten juuri sukeltajat tuntevat hylyt. Kirjainyhdistelmä nimen edessä tarkoittaa Royal Mail Steamer, Kuninkaallinen postihöyrylaiva. Lopulta ranskalais-amerikkalainen tutkimusryhmä tohtori Robert D. Aluksen perässä näkyy hienoista potkurin virtausta. ihmiset Titanicin takaa varustamon omistajasta s/s Carpathian kapteeniin. Niinpä esimerkiksi Jugoslaviassa julkaistua postimerkkiä tarkasteltaessa voidaan heti todeta, ettei Titanicissa sen upotessaan keula edellä ja perän noustessa merestä todellakaan ollut pystyssä kaikkia neljää savupiippua, vaan todennäköisesti ainoastaan viimeisin. Matka alkaa Eräs parhaimmista Titanicille omistettu merkki, jossa Titanic on jo omassa elementissään, on Irlannissa v.1999 julkaistu pienoisarkki. Julkaisun varsinaisissa postimerkeissä Titanic höyryää täydellä matkavauhdillaan, joka oli runsaat 20 solmua. Titanic on hylky, joka eniten yhä edelleen kiinnostaa suurta yleisöä siinä määrin, että maailman postilaitokset ovat katsoneet tarpeelliseksi julkaista Titanic-aiheisia postimerkkejä. Utön Park Victory on hylky, jonka myös saarelaiset tuntevat. Kahden jälkeen Titanicin keula oli jo niin syvällä ja asento niin pysty, että ensimmäinen savupiipuista kaatui. Tarkasteltaessa Keski-Afrikan tasavallan juuri Titanicin rakentamiseen liittyvää pienoisarkkia huomio kiinnittyy helposti merkkeihin, joissa on kuvattuina aluksen potkuriakselit ja ankkuri. Titanicin upotessa orkesterin jäsenten kerrotaan ymmärtäneen tilanteen mahdottomuuden ja oman pelastumisensa vähäiset mahdollisuudet. Aluksen loisteliaasta sisustuksesta arkin tarkastelija saa hienon läpileikkauksen. Vaikka Niger ei olekaan filatelistien suosiossa, on sen eräs Titanicia käsittelevä pienoisarkki hyvä esimerkki. Aivan oman sarjansa RMS Titanicin postimerkeistä muodostaa Madagaskarilla julkaistu kolmen pienoisarkin sarja, joissa sen historia on käsitelty lyhyesti, selkeästi ja ytimekkäästi. RMS Titanic sai siis maata rau-. Postimerkin kuvan avulla voidaan karkeahkosti arvioida uppoamisen asteen perusteella ajankohtaa. Eräs tarina kertoo Titanicin orkesterista. M aailman maiden postilaitokset ovat julkaisseet vuosien varrella kohtuullisen määrän postimerkkejä myös hylyistä. Ballardin johdolla onnistui hylyn paikantamisessa ja alustavassa kuvaamisessakin syksyllä vuonna 1985. Arkin oheiskuvassa Titanic esiintyy parhaimmassa todellises- Jugoslavian julkaisu on myös esimerkki yleisestä virheestä, joka hyvin usein esiintyy kuvituksissa. Vuonna 2012 tuli kuluneeksi 100 vuotta Titanicin uppoamisesta. Löytämistä edelsi lähes 300 neliökilometrin alueen tutkiminen käyttäen kaikuja, sonaria ja miehittämätöntä vedenalaista Argo-nimistä kauko-ohjattavaa videointi- ja tutkimusalusta
Joidenkin osalta voisi jopa ehdottaa, ettei kyseistä julkaisua olisi ainakaan tässä muodossaan saanut julkaista. Ballardin retkikunta paikansi sen ja lopulta myös kävi lähemmin tutkimassa ja kuvaamassa hylkyä. oli Alvinin ROV. Titan muistuttaa kaikilta osin yli kymmenen vuotta myöhemmin rakennettua Titanicia. Postimerkilläkin tulisi olla edes vähän totuudenmukaisuutta. Alvin ajoi riittävän lähelle kohdetta ja Jason pantiin töihin, jopa hylyn sisäosiin. Vuosien varrella Titanicista on 87 tility (joutavuus, turhuus). Lähes kaikki aluksella olleet hukkuvat haverissa. Juhlavuosi on lisännyt postimerkkijulkaisujen tulvaa. Kongon postimerkissä on kuvattuna ALVIN, vedenalainen kulkuneuvo, jolla retkikunta kävi hylyllä. Jouko Moisala Postimerkkien käsittely: Jean Finnberg. Merkki on eräs vuonna 1993 julkaistusta neljän merkin sarjasta, jossa kuvataan vedenalaisia kulkuneuvoja. Joutavaa ja turhaa. Ballardin tutkimusretkikunnalle Jason Jr. Lopuksi kerrottakoon, että jo vuonna 1898 amerikkalainen kirjailija Robert Morgan julkaisi kuvitteellisen kirjansa nimeltä Fu- Titanic 100 vuotta RMS Titanicin uppoamisesta tuli kaksi vuotta sitten kuluneeksi 100 vuotta. tutkimassa Titanicin keulaa. Postimerkit hassa nelikilometrisessä haudassaan yli seitsemän vuosikymmentä, kunnes Robert D. Alvinin merkille on hyvä pari Palaun pienoisarkki, jossa on kuvattuna Jason Jr. Tästä tapahtumasta on kahden merkin yhdessä muodostama mielenkiintoinen kokonaisuus. Joukoon mahtuu kaikenlaisia julkaisuja. julkaistu enemmän postimerkkejä kuin mistään muusta yksittäisestä tapahtumasta. Se, onko Titanicin hylyn keula noin hienossa kunnossa, on sivuseikka. Näin päästiin helposti tutkimaan hylyn sisäosiakin. Kirjassa brittiläinen matkustajalaiva, uppoamaton ”Titan” törmää neitsytmatkallaan jäävuoreen ja uppoaa Pohjois-Atlantilla
88. Sari Nuotio on toiminut Sukeltajaliiton toiminnanjohtajana kymmenen vuotta. Liiton tämän vuoden toiminnan yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada lisää nuoria mukaan toimintaan. Sukeltajaliitto haluaa edistää nuorten harrastustoimintaa Koulutus pysyy vahvana osa-alueena toiminnassa Sukeltajaliiton tavoitteena on edistää harrastamisen mahdollisuuksia ja sukellusolosuhteita Suomessa
Sukeltajaliitolla on useita tehtäviä, Sukeltajaliiton toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön valiokunnissa ja hallituksessa sekä toimiston tarjoamiin tukipalveluihin. Nuotio näkee tehostamisen tarpeita alueellisella tasolla. Järjestelmät kouluttavat turvalliseen sukeltamiseen, joten niiden asiasisällöissä ei eroja ole, sanoo Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö Mika Rautiainen . Tekniikkasukelluskoulutus tapahtuu suurimmalta osin NAUI:n koulutusohjelman mukaisesti. Myös viestintään liitto haluaa kiinnittää huomiota. Sukelluksen kilpailulajien tuominen helpommin lähestyttäväksi ja vahvemmin mukaan nuorisotoimintaan onkin yksi vuoden 2014 painopisteistä, sanoo toiminnanjohtaja Sari Nuotio. Liitolla on myös yhteisöjäseniä, jotka kouluttavat sukeltajia. – Kattavan liittokouluttajajärjestelmän ansiosta olemme voineet tarjota jäsenistölle koulutusta laajaalaisesti ja pystyneet vastaamaan myös alueellisiin tarpeisiin. 89 Koulutuspäällikkö Mika Rautiaisen mukaan laitesukelluksessa noin 20 prosenttia kurssin suorittaneista sukeltajista saa NAUI:n kortin ja noin 80 prosenttia CMAS:n kortin.. Harrastamaan entistä useammin ulkomailta Toiminnanjohtaja Sari Nuotion mukaan maailmanlaajuinen ilmiö on, että sukellus on enenevässä määrin matkailuun liittyvä harrastus. Kouluttajakoulutusta ja opetusmateriaaleja on uusittu vastaamaan paremmin tämän päivän tarpeita. Liitto jatkaa koulutusmateriaalien kehittämistyötä ja tuottaa materiaaleja suunnitellusti tulevinakin vuosina. – Viestintä pirstaloituu tänä päivänä useille eri kanaville ja Liitto pyrkii aktiiviseen suunnitelmalliseen tiedottamiseen eri kanavia hyödyntäen, Nuotio kertoo. – Tehtävänämme on jakaa seuroille, kouluttajille ja ohjaajille tietoa muun muassa erilaisista koulutuksista, tapahtumista ja uusista materiaaleista. Yhteistyökumppaneita ovat AIDA (Association Internationale pour le Développement de l’Apnée), CMAS (Confédération Mondiale Vapaaehtoistyö toiminnan pohjana N uorten määrä on kasvussa. Ansioituneita palkitaan Liiton myöntämillä huomionosoituksilla. Kaikkea ei voi eikä kannata tehdä yksin. Kaikki Sukeltajaliiton piirissä järjestetty vapaasukelluskoulutus tapahtuu AIDA:n koulutusohjelman mukaisesti. Olennaisinta on aina sukeltajan turvallisuuden maksimointi. – Sukeltajaliitto ylläpitää ansiomerkkijärjestelmää, jonka avulla seurat voivat palkita toiminnassa ansioituneita. Liiton jäsenyyden piirissä on noin 11 500 sukeltajaa. – Alueellista yhteistyötä on hyvä kehittää. Snorkkelisukeltajat kortitetaan myös pääsääntöisesti kokonaan CMAS:n snorkkelisukelluskorteilla. Erilaisten jatko- ja erikoiskurssien kysyntä on kasvussa. – Sinänsä koulutusjärjestelmällä ei ole varsinkaan aloittelijan kannalta merkitystä, koska kaikissa järjestelmissä aloittelijan tasolla on sama sisältö ja tavoitteet. Liitto toimii aktiivisena tiedonvälittäjänä. yhdessä muiden seurojen ja alan toimijoiden kanssa. – Sukeltajaliitto ylläpitää ansiomerkkijärjestelmää, jonka avulla seurat voivat palkita toiminnassa ansioituneita. Jäsenseuroja on 177, joista noin puolet järjestää säännöllisesti koulutustoimintaa. – Järjestämme säännöllisesti aluetapaamisia, joissa liiton ja seurojen edustajat pääsevät kasvotusten keskustelemaan kehittämistarpeista ja jakamaan hyviä käytäntöjä. Yhteistyö tuo myös lisää resursseja toimintaan. – Laitesukelluksessa noin 20 prosenttia kurssin suorittaneista sukeltajista saa NAUI:n kortin ja noin 80 prosenttia CMAS:n kortin. – Tarjoamme seuroille käyttöön jäsenrekisterin sekä jäsenmaksupalvelua ja muita jäsenetuja, Nuotio kertoo. Liitto huolehtii kaikista jäsenten kouluttamien sukeltajien kortituksista ja ylläpitää rekisteritietoja kortituksista. Sukellus tarjoaa monipuolisia harrastamisen mahdollisuuksia kaikenikäisille. Tässä Vuoden sukeltaja -kiertopalkinto. Koulutusta ja muuta toimintaa voidaan tehdä des Activités Subaquatiques), DAN (Divers Alert Network) ja NAUI (National Association of Diving Instructors). Liiton toimi- ja luottamushenkilöt ovat seurojen käytettävissä seuran toiminnan kehittämisessä. Tällöin pienemmällä kouluttajaresurssilla ja tekijäjoukollakin voidaan saada enemmän aikaan. Nuotion mukaan aktiiviharrastajien palkitseminen on tärkeää. Koulutusyhteistyötä neljän järjestön kanssa Sukeltajaliitto on tällä hetkellä koulutusyhteistyössä neljän eri koulutusjärjestön kanssa. mutta Nuotion mukaan toiminnan ytimessä on Liiton järjestämä ohjaaja- ja kouluttajakoulutus, erilaiset tapahtumat ja kilpailulajien toiminta. Ensiapukoulutuksesta huolehtivat seurojen omat DAN-kouluttajat
Liiton oppimateriaaleja on uudistettu. Seurojen harjoitusvuorojen hin- noittelussa ja kuntien toimintaavustuksissa on suuria alueellisia eroja ja painopiste on siirtynyt aiempaa enemmän lasten ja nuorten toimintaan. Jäsenistön olisikin hyvä jo nyt lähteä kartoittamaan uutta puheenjohtajakandidaattia tähän tärkeään tehtävään. Nuotion mukaan liiton oma talous on vakaalla pohjalla. Huolellinen taloudenpito mahdollistaa erilaisten projektien toteuttamisen. – Olemme aktiivisia eri kan- Kattavan liittokouluttajajärjestelmän ansiosta Sukeltajaliitto on voinut tarjota jäsenistölle koulutusta laaja-alaisesti ja pystynyt vastaamaan myös alueellisiin tarpeisiin. Tällaista jotkin seurat ovatkin jo järjestäneet, muun muassa Urheilusukeltajat ry Helsingissä. Tänä vuonna uppopallossa on siis Suomen vuoro toimia isäntänä. Kansainvälisyys kannattaa Kansainvälinen työ on Sukeltajaliitolle tärkeää niin koulutus- ja kilpailutoiminnan kuin edunvalvontatyönkin näkökulmasta. – Liiton puheenjohtaja Teppo Lallukka joutui kuluvan vuoden alusta jättämään työkiireistä johtuen tehtävänsä kesken kauden. Uusi puheenjohtaja tullaan valitsemaan Liiton syyskokouksessa lokakuussa ja siihen asti puheenjohtajan tehtävistä huolehtivat jaetusti Liiton varapuheenjohtajat Markku Leinonen ja Jani Santala. Juhani Karvonen Sukeltajaliitto järjestää tänä vuonna neljän lajin SM-kisat. Saatu palaute on ollut erinomaista, sanoo Rautiainen. Sukeltajaliiton jäsenseurojen olisi hyvä järjestää entistä enemmän perehdyttämistilaisuuksia ja koulutuksia sukeltamiseen Suomen olosuhteissa. – Seurat ovat aktiivisesti ottaneet vastuuta sukellusolosuhteita edistävissä hankkeissa. Edusvalvontatyötä ja aktiivisuutta tarvitaan monessa asiassa. – SM-tasolla kilpaillaan uppopallossa, vapaasukelluksessa, sukelluskalastuksessa ja sukelluskuvauksessa. Myös kuntien päätöksentekoprosessit eroavat paikkakuntakohtaisesti. Joidenkin arvioiden mukaan vuosituhannen vaihteessa yksi kolmasosa sukeltajista suoritti peruskurssinsa ulkomailla. Sukeltajaliitto on vaikuttanut harrastussukelluksen toimintaympäristön kehittymiseen yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten kumppanien kanssa osallistumalla erilaisiin olosuhde-, toimintaedellytys- ja kehittämishankkeisiin. 90. Toivoisimme Liitossa, etteivät seurojen hallivuoromaksut nousisi kohtuuttoman korkeiksi. Neljän lajin SMkisat tänä vuonna sainvälisten järjestöjen toiminnassa monella tavalla. Sukellusseurat tekevät vapaaehtoistyönä tärkeää koulutus- ja kasvatustyötä kunnassa. – Nyt tuon määrän arvioidaan olevan jopa 80 prosenttia. Lisäksi harrastajilla on mahdollisuus osallistua erilaisiin cup-kilpailutapahtumiin, kertoo Mika Rautiainen. Yksi näkyvimpiä suomalaisia sukellusvaikuttajia on Kimmo Lahtinen, joka valittiin joulukuussa kolmannelle kaudelle vapaasukellusjärjestö AIDA Internationalin puheenjohtajaksi. Suomessa olosuhteet ovat erilaiset, jonka vuoksi moni ulkomailla peruskurssin suorittanut kokee sukeltamisen aloittamisen kotimaassa vaikeaksi. Harjoitusvuorojen hinnoittelussa eri lajeja tulisi myös kohdella tasavertaisesti. Räpyläuimarit ovat käynnistäneet yhteistyön Suomen Uimaliiton kanssa ja joihinkin uintikilpailuihin on saatu myös räpyläuintistartteja. Viime kesän sukelluskalastuksen Euro-Afrikan mestaruuskilpailujen järjestelyistä Sukeltajaliitto sai paljon kiitosta. Suomalaiset vapaasukeltajat toimivat muutenkin aktiivisesti AIDA:ssa. – SM-tasolla kilpaillaan uppopallossa, vapaasukelluksessa, sukelluskalastuksessa ja sukelluskuvauksessa. – Kuntien heikko taloustilanne heijastuu myös seuratoimintaan. – Moni lajin aloittava käy peruskurssin ulkomailla. Seuroihin tullaan hakemaan lisäoppia, minkä vuoksi seurojen tulisikin osata markkinoida toimintaansa jo lajin aloittaneille, sanoo Nuotio. Sukeltajaliiton huolenaiheet liittyvät nykyiseen talouden taantumaan. Uusi puheenjohtaja haussa syksyllä Sari Nuotiolla on vuoden aluksi esittää muutamia toiveita kentälle. – Liiton taloudellinen tilanne on vakaa. Uppopallossa pelataan myös alempia sarjoja. Uusien arvokilpailujen hakeminen jatkossa Suomeen ei ole sekään pois suljettu, sanoo Sari Nuotio. Peruskurssin ulkomailla käynyt kaipaa monesti rohkaisua Suomen vesissä sukeltamiseen. Kansainvälisistä arvokisoista järjestetään uppopallon PM-kisat, jotka pelataan helmikuussa Turussa. – Eri lajien pohjoismaiden mestaruuskilpailujen järjestämisvuoro kiertää eri maissa. Siihen voi ja kannattaa tutustua Liiton kotisivuilla. – Näin saadaan madallettua kynnystä harrastuksen aloittamiseen myös kotimaassa. Sukellusseuralle uimahallivuorot ovat toiminnan perusedellytys, jotta seura voi kouluttaa sukeltajia ja järjestää nuorisotoimintaa. Kansainvälisten arvokisojen järjestäminen on aina suuri ponnistus. Kansalliset ja kansainväliset säädökset esimerkiksi ympäristön ja kulttuuriperinnön suojelun, maanpuolustuksen ja tekniikan aloilla vaikuttavat sukellusharras- tukseen. Viime vuoden aikana digitoitoimme yhteistyössä Suomen Urheilukirjaston kanssa koko Sukeltaja-lehden aineisto alkaen 1950-luvulta
www.turunmessukeskus.fi. John Nurminen Marine tarjoaa messulipun ostaneille ILMAISEN sammutintarkastuksen pe-la klo 10-14. Turun Messukeskuksessa 14.–16.3. Yksi sammutin / asiakas. Yhteistyössä mukana: Meri Kutsuu Messut täynnä merellisiä unelmia Kalastus ja eräretkeily Sukellus-teema, yhteistyössä Sukeltajan Maailma
Löydät Suunto D4i Novon ja muut sukellusuutuudet osastolta 4e31.. BAS2 - Itella Posti Oy Itella Green Kaikki vakiomalliset Ursuit -sukelluskuivapuvut helmikuun ajan -20% tarjous voimassa jälleenmyyjillä kautta maan Olemme mukana Helsingin venemessuilla 7.-16.2.2014