1-2015 6,40 SUKELTAJAN maailma 1700-luvun sukellusja pelastuskomppania Suunnon uutuus: Sukellustietokone värinäytöllä Syntymäpäivän kunniaksi juhlanumero KIRPPUTORILÖYTÖ! Valokuvakansio täynnä vanhoja sukelluskuvia 20 vuotta 120 numeroa 10.000 sivua
WWW.CERTINA.COM DS ACTION Automatic DIVER´S WATCH 200m ISO 6425 Sapphire crystal Stainless steel Swiss Made SH. 695,Tarjous 610,
16 Paluu mereltä sukeltamasta herättää keskustelun jo rannassa. 4 8 Sukeltajan Maailma 20 vuoden aikana 12 Valokuvauksessa haasteena niukka valo 16 Vanha kuva-albumi löytyi kirpputorilta 18 Itä-Suomessa riittää kirkkaita vesiä 24 Suunto tuo markkinoille värinäytön 28 Anteri Parma keskittyy Itämeren suojeluun 32 Sukellusmuseo Italiassa 34 Shark and Yolanda Reef yksi parhaista 38 Pakolaislaiva upposi, tuhansia kuoli 40 Mary Rose kuninkaan laiva 43 Käynti Gosportin sukellusmuseossa 46 Hengityskaasujen turvallisuus 48 Kap Verde: kirkasta vettä ja maisemia 52 Pitkä aika päätoimittajana 54 Hylkyjen eliöstöä 57 Miehet ruotuun kattiruoskalla 58 Uppopalloon uusi sarjajärjestelmä 60 Vuorokausi vapaasukellusta 62 Aloittelijan sukelluspaketti 66 Sukellusja pelastuskomppania perustettiin 69 Sukellus ammattina 1700-luvun Suomessa 72 Beata Marian lasti pelastettiin 75 Palkinto Suomen Sukellushistorialliselle yhdistykselle 76 Kunnon huolto sukellusvälineille 80 Luolasukelluskurssilla Ranskassa ja Floridassa 86 Vedenalainen veljeskunta 88 Scuba ja OC-sukeltaja ovat tätä päivää 93 Sukeltaja-Kilta vaalii perinteitä 94 Sukelluksen Päivä ja Aurajokiuinti 96 Pinnan alta ja päältä 98 Laivaston Sukeltajakilta 30 vuotta 09-413 97 333 myyntipäällikkö, 09413 97 384 Ilmoitusaineisto: Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramääräaikainen 42,00 € kesto 38,00 € Sisältö 1/2015 SUKELTAJAN maailma Valokuvaus on usein muistojen keräämistä esimerkiksi sukelluskaverista. 24. 48 Tekniset sukeltajat kaipaavat näytölle enemmän dataa tai ainakin erilaista dataa kuin tavalliset harrastajat
Johdossa on miltei lehden koko olemassaolon ajan toiminut elämäntyönsä opettajana tehnyt ja nyt sukeltamisharrastuksesta kiinnostuneita kursittava Jouko Moisala Raisiosta. Rikkaan maapallomme pinnasta vesi peittää kaksi kolmannesta. Ilman apuvälineitä ihminen ei voi oleskella veden alla yhtä, kahta minuuttia pidempään. Hänen johtamanaan toimii lehden perustama, myös kansainvälistä huomiota osakseen saanut Sukellushistoriallinen yhdistys. Tämä laite on tarjonnut mahdollisuuden tutkia ja tutustua meren pohjaan. Sukeltamisella on rikas menneisyys – sen historia on sangen monipuolinen verrattuna muihin urheilullisiin harrastuksiin. Se tekee arvokasta työtä rikkaan harrastuksen tallentamiseksi toimimalla samalla alan veteraanien yhdyssiteenä. Tosin ilman laitteita on sukellettu useiden kymmenien metrienkin syvyyteen. Sukeltajan Maailma -lehdellä on nuoruus mennyt, se elää rikasta aikuisuuttaan. Sukeltajan Maailma -lehti on pyrkinyt välittämään tietoa alaa harrastajille, ammattilaisille ja alasta kiinnostuneille. Osa on järjestäytynyt altakunnallisen Urheiluliiton alaiseen Sukeltajaliittoon. Sukeltaminen on hieno harrastus – siihen ryhtyvät vain elämästä laajasti kiinnostuneet, jossain määrin seikkailunhaluiset, jännitystä harrastukseltaan odottavat niin naiset kuin miehet. Pienet, suppeat harrastelehdet elävät aikansa. Niistä, joita tämä lehti on kaksi vuosikymmentä teidän, arvoisten harrastajien ja myös monien ammattilaisten avulla kertonut. Sukeltaminen on urheiluharrastus, mutta se on myös kaikkea muuta, erityisesti sen menneisyys. Niiden tekninen kehittäminen on ollut jatkuvaa, ja meren kymmenen kilometrin syvyydessä oleva pohja saavutettiin noin viisi vuosikymmentä sitten, vaikka sukeltamista on sinänsä harjoitettu vuosisatoja. Sukellustaitoa ovat ensisijassa tarvinneet veden ääressä ja veden päällä eläneet ja liikkuneet ihmiset. Moni sen lukija on toivottanut lehdelle pitkää ikää. Sukeltamiseen kohdistuva mielenkiinto lisääntyy jatkuvasti. Hän kouluttaa ja kirjoittaa. Vesi on eksoottinen elementti, jonka suuret massat ovat aina kiinnostaneet ihmistä. Pintakuoren erilaisuus on tehnyt sukeltamisesta välttämättömyyden, jolla on tänään mitä moninaisempia ominaisuuksia. Maan rikkaudet sijaitsevat kuoren alla riippumatta siitä, onko pintakerros maata vai vettä. Lehden toimitustyö toteutuu yhdessä tekemällä, osaajista muodostetun toimitusneuvoston merkittävällä panoksella. Harrastus kansainvälistyy. Tämä pyrkii kouluttamaan uusia alan harrastajia ja jakamaan tietoa jäsenkunnalleen. Parhaat kiitokset myös kaikille tilaajille ja lukijoille. Kiitokset kaikille Lehden kustantajayhtiö haluaa kiittää kaikkia toimitusneuvostossa toimineita henkilöitä –joukko on ollut runsas, mutta ennen kaikkea on syytä esittää vilpittömät kiitokset pitkäaikaisen päätoimittajan Jouko Moisalan lisäksi seuraaville – moni saattaa jäädä mainitsematta arkistotietojen puutteiden vuoksi: Heikki Moisio, Antti ja Mikko Heikkilä, Irmeli Wallin, Jarmo Räisänen, Kirsi Astren, Roope Flinkman, Jari Hyvärinen, Juhani Väkiparta, Jean Finnberg, Osku Puukila, Jouko Askola ja Timo Vikman. Aktiivisia sukellusharrastajia on Suomessa kymmeniä tuhansia, ehkä 20 000. Ihmisellä on ollut aina merkittävä tiedonjano vedenalaiseen elämään. Niin myös kustantaja – onhan paperille painettu lehti tämänpäivän Suomessa edelleen vahva väline sähköisen viestinnän rinnalla. Sukelluskello oli vuosisatoja tärkein apuväline Laitesukellus on jatkuvasti kehittynyt, mutta vauhti on ollut viimeisten viiden vuosikymmenen aikana vauhdikasta verrattuna menneisyyteen. Eero Ahola. Sukeltamiseen oikeutettavia kurssisuorituksia opiskellaan Suomessa tänään enemmän kuin koskaan ja monet suomalaisista suorittavat sukelluskurssin ulkomailla. Sukellusharrastuksen historiaan liittyy keskeisenä sukelluskello, väline, jota useana vuonna on esitelty Aurajoessa kesän alussa järjestelyssä Sukelluksen päivässä. Tarvitaan suuria painetta kestäviä, pallonmuotoon rakennettuja laitteita. 5 Aikuiseksi kasvanut lehti on edelleen vahva tiedonvälittäjä Kiitos teille hyvät sukelluksen harrastajat. Teillä oli tarve ja halua parantaa ja lisätä sukeltamisen, tämän vaativan ja eksoottisen harrastuksen ja myös ammattilaistoiminnan tiedonvälitystä. Lehti on tiedonvälittäjä, mutta myös yhdysside Sukeltaminen on myös paljon muuta kuin harrastustoimintaa – vaativinta on merenpohjan tutkiminen jopa kymmenen kilometrin syvyydessä. Ilman teitä aktiivisia harrastajia ei Sukeltajan Maailma -lehteä olisi kaksi vuosikymmentä sitten perustettu. Tänään kaksi vuosikymmentä täyttävä lehti ei ole syntynyt ilman tarvetta eikä ilman osaajien, alan harrastajien osallistumista lehden tekemiseen. Sen avulla ammattilaiset ovat voineet tehdä työtä syvyyksissä, missä tarkoituksessa milloinkin
Ammattisukellus oli tietynlaisessa murrosvaiheessa 20 vuotta sitten. Onko se hyvä vai huono suuntaus. Ammatillinen pätevyys, siihen johtava koulutus ja ammattitutkinnon suorittaminen olivat ongelmallisia sekä sukeltajille itselleen että työnantajille ja koulutusta järjestäville tahoille. Sen sijaan tietoa, oppia ja koulutusta on tarjolla riittävästi. 20 vuotta sitten Suomenkin sukellusmarkkinoille tekivät tuloaan nitrox ja rebreatherit. Toisaalta ei artikkelissa kerrottu sanaakaan tietokoneista tai matkapuhelimista tai mistään muusta vastaavasta, joista tämän päivän kansalaiset nauttivat ja joita käyttävät hyväkseen. Nämä maailmalla jo yleistyneet uutuudet otettiin vastaan varauksin. Tässä voidaan todeta, että Suunnon kotimaisuudesta johtuen suomalaiset sukeltajat ovat olleet etulyöntiasemassa, mitä tulee sukeltajan tietokoneisiin. 20 vuotta sitten sukeltaminen ei suinkaan ollut enää lapsenkengissä Suomessa. Näiltä osin 20 vuotta on muuttanut paljon. Rebreatherit ja seoskaasut ovat mahdollistaneet sellaiset sukellukset, joihin tavanomaisilla kaasuilla ja laitteilla ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta. Kuitenkin, kuten tiedämme, kaikki uusi on aina tullut Suomeen pienellä viiveillä – se tulee, mutta hitaasti. Suurilla alan messuilla esitellään uutuuksia, jotka internetin kautta ovat välittömästi myös kuluttajien tiedossa ja nopeasti nettikaupasta hankittavissa. Olihan harrastussukellusta ollut kaikkialla maassa jo 30 vuotta. Tulevaisuuden ennustaja kertoi katujen yläpuolella leijuvista autoista ja muista tekniikan ihmeistä, joista mikään ei ole toteutunut. Tuloksina ovat olleet muun muassa merkittävät hylkylöydöt merialueiltamme. Tuotekehittely sukeltamisen alalla on jatkuvaa. Esteenä voi ainoastaan olla raha. Tänään kaikki on kaikkien ulottuvilla. 20 vuotta sitten tässäkin lehdessä oli pitkällä ja asiapitoisella artikkelilla todistettava sukeltajan tietokoneen luotettavuutta ja toiminnan tarkkuutta ja täsmällisyyttä. Tähän tietokonemaailmaan kaikki sukeltajat ammattisukeltajista harrastajiin ovat sukeltaneet todella syvälle. Se on pohdinnan arvoinen. Enää ei välttämättä tarvitse odottaa, että jokin maahantuoja ottaa uuden välineen tai laitteen valikoimaansa. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä. 6 20 vuotta sukeltamista Pääkirjoitus Aikoinaan 1950-luvulla eräässä suomalaisessa aikakauslehdessä oli artikkeli, jossa kerrottiin, minkälaista Suomessa olisi 30 vuoden kuluttua. Tänään sukeltajan tietokone on sukeltajan ensimmäisiä henkilökohtaisia hankintoja. Sukelluskello Mårten on tullut tutuksi Turussa alkukesästä järjestetyssä Sukelluksen päivässä.
Rebreathereita tullaan kehittämään entistä helppokäyttöisemmiksi jokaisen sukeltajan laitteiksi, mutta niiden hinta tulee olemaan edelleen korkea, joten ne eivät tule korvaamaan tavallista paineilmalaitetta. Nykypäivän sukeltaja – sukeltaapa hän sitten ammatissa, ammattiin liittyvänä tai vain huvikseen – sukeltaa nykyaikaisin välinein turvallisesti. Annettu kuva on todellisuuteen verrattuna hieman liian kaunis. Mitä sukeltamisen alalla tapahtuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Suomalainen ammattisukeltajien koulutus on kansainvälisellä tasolla ja mahdollistaa suomalaisen ammattisukeltajien työn koko EU-alueella. Edelleen tavallisen kaduntai merenkulJouko Moisala kijankin mielestä sukellus on vaarallista. Todennäköistä on, että tavallinen sukeltaja sukeltaa edelleen konventionaalisin menetelmin. Kaupallisesti olisi olennaista lisätä kulutusta sukelluksenkin osalta, mutta kuka ottaa vastuun massojen asiallisesta ja turvalliseen sukeltamiseen tähtäävästä koulutuksesta. Ongelmat eivät yleensä ole seurausta laitteiden tai välineiden pettämisestä. Kaikki sukeltajat eivät kunnioita hylkyjen koskemattomuutta. Yleismaailmallisesti sukellus on tänään laaja harrastus, josta yleensä annetaan julkisuuteen hieno kuva lämpimine ja kirkkaine vesineen. Viimevuotisten Norjassa tapahtuneiden sukellusonnettomuuksien jälkeen ei julkisuudessa ole riittävän selkeästi kerrottu, että kyseessä oli todellisuudessa laajan sukellusharrastuksen pieni erikoiskoulutettu ryhmä. 7 20 vuotta sukeltamista Tänään sukeltaen tehty ammattityö on löytänyt omat uomansa. Tuloksena on ollut rikosilmoituksia ja oikeudenkäyntejä. Harrastajien määrä kasvaa, mutta maltillisesti. Tulevaisuuden ennustaminen menee siis helposti pieleen. Sukeltamisesta ei tule harrastusta, jota kuka tahansa ja missä tahansa voi virkistyksekseen harrastaa. Jouko Moisala Sukellusharrastajien määrä kasvaa, mutta maltillisesti.. Varmasti emme tiedä mitään. Jotain mullistavaa on odotettu 50 vuotta. Onko se hyvä vai huono asia. Sukellusonnettomuus on aina monen yksityiskohdan synnyttämä lopputulos, jossa sukeltaja itse on tärkeimmässä asemassa. Syvät ja pitkät sukellukset sisältävät myös vaaratekijöitä, joihin sukeltajat eivät välttämättä aina suhtaudu niiden edellyttämällä vakavuudella. Filmeissä ja kuvissa nuoret ja kauniit ihmiset sukeltavat kiehtovissa ympäristöissä hienoin välinein ja laittein. Vaikea sanoa, mutta sukeltamisesta ei kuitenkaan edes vuosikymmenten kuluessa tule massojen harrastusta. Mahdollisuudet sukeltaa turvallisesti syvemmälle ja pidempään ovat tuoneet mukanaan myös kielteisiä ilmiöitä
8 Sukeltajan Maailma -lehden alkuvuosien kansia. Ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1995.
Nyt kerrotaan lyhyesti muutamalla sivulla, millaisin sisällöin Suomalaiset sukeltajat kävivät 1990-luvulla yhä enenevässä määrin sukeltamassa lämpimissä vesissä. Vanhojen lehtien pariin tahtoo kuitenkin ihan väkisin juuttua kiinni, ja löytyyhän niistä mielenkiintoista tietoa tämänkin päivän lukijalle. Numerossa 1/95 on artikkeli: Naisen matka sukeltajan maailmaan . Vuonna 1996 lehti kertoi sukeltamisesta muun muassa Karibialla s/y Kulkurilla, Punaisellamerellä ja koralliriutoilla, Galapagos-saarilla, Sudanin vesillä, Ranskan Rivieralla, Madagasgarilla, Meksikossa, Thaimaassa Phuketissa, Välimerellä Marmariksessa ja Maltalla sekä Dahabissa ja Hurgadassa. lehden tekemistä aloitettiin 20 vuotta sitten. Kirsi Astren kertoo siinä kokemuksistaan: ”Ennen kaikkea Ympäri maailmaa Sukeltajan Maailman lukijat kävivät jo lehden alkuvuosina maailmalla sukellusmatkoilla. Vuoden 1999 viimeisessä numerossa lukijaa puolestaan vietiin ympäri maailmaa: sukellettiin Ruotsissa Lysekiilissä, Norjassa, Brittiläisessä Kolumbiassa, Malediiveillä, Gibraltarilla, Punaisellamerellä ja Virossa.. 9 Kaksi vuosikymmentä sitten pohdittiin rikastettua ilmaa ja rebreatheria, sukellettiin jo maailman vesillä ja aloiteltiin luolasukelluksia. Tiden lider! Sukeltajan Maailman viiden ensimmäisen vuoden sisällöissä 29 numeroa ja noin 300 sivua on runsaasti artikkeleita, joiden julkaiseminen nyt, 20 vuoden kuluttua olisi aivan luonnollista ja jotka antaisivat usealle lukijalle aivan uutta tietoa ja uusia kokemuksia. Naisen matka sukeltajan maailmaan Vuosi 1995 oli ensimmäinen Sukeltajan Maailman ilmestymisvuosi. Vanhoja Sukeltajan Maailma -lehtiä selatessa on pakko ihmetellä ajan kulumista. Jo silloin lehdessä oli koko joukko artikkeleita, jotka voisi todella hyvin julkaista uudelleen. Mikäli tarkoituksena on todellakin etsiä niistä jokin tietty artikkeli, on parasta sopia itsensä kanssa, ettei aikaa saa kuluttaa muihin artikkeleihin. Monet artikkelit ja erityisesti kansikuvat ovat niin tuttuja, että on ihmetellen todettava niiden julkaisusta todellakin kuluneen jo kaksikymmentä vuotta. Sukeltajan Maailma 20 vuoden aikana Lehti pureutui uusimpaan tekniikkaan jo alkuvuosina Vanhojen lehtien selaaminen on mielenkiintoista ajanvietettä
Sukeltamisen lisäksi oli opeteltava polttoleikkaus ja räjäyttäminenkin. Sukeltava poromies Olli Pyykkönen Sukeltajan Maailman sisällöstä on löytynyt alkuvuosista alkaen kaikkea sukeltamista myös sukellusta puolustusvoimissa ja erityisesti merivoimissa, rajavartiolaitoksessa ja sukeltajakoulussa, pelastussukellusta ja varsinaista ammattisukeltamista. Pimeää ja raskasta työtä tämä on. Puuta nousi muutama tuhat kiintokuutiota. Sari Moilanen ja Jukka Turpeinen olivat osallistuneet ja oikea tasapainotus on oikea turvallisuustekijä. Ossi Pyykkösen haastattelun aikaan projekti oli juuri käynnistynyt. Olemme tosissamme ja puhdasta jälkeä syntyy. Sukeltaminen on Pyykköselle edelleen ajankohtainen asia. Rikastettua ilmaa ja rebreatherit Vuoden 1996 lehdissä pohdiskellaan kahta harrastussukeltamiseen liittyvää uutta trendiä: rikastettua ilmaa ja rebreatheria. Yhtä tärkeä syy kehittää tasapainotusta on merenalaisen luonnon suojeleminen. Tulevaisuus näyttää tuleeko samassa suhteessa myös sen käyttäjiä.” Luolasukeltamista Australiassa Numerossa 4/99 numerossa oli lehden historian ensimmäinen luolasukellusartikkeli. Kyseessä oli kaksivuotinen projekti. Khao Lakissa oltiin porukan kanssa ensimmäisessä ryhmässä tsunamin jälkeen. Se on hyvää luettavaa vielä tämänkin päivän sukeltajalle. kiertoon perustuvien laitteiden perusongelmia, kuten hengityskierron infektioherkkyyttä, ole vielä tyydyttävästi ratkaistu. Artikkelissa käsitellään Oulujoen uittoyhdistyksen ja Kainuun ympäristökeskuksen käynnistämää Silmä-hanketta, jonka tavoitteena on puhdistaa uitoissa uponneita tukkeja. Liassa ja mudassa rypemistä.” Tavoitimme Ossi Pyykkösen työmaaltaan 22.1.2015. Kokemuksensa sukellusharrastuksen alkuvuosilta hän on kirjoittanut Kolme sukeltajaa Saaristomerellä -nimiseksi kirjaksi, joka on jo klassikko. Numerossa 1/96 Juha Flinkman ja Pekka Räty selvittävät kattavasti rebreatherin toiminnan. Yhä useampi aloittaa sukellusharrastuksensa jo nuorena.. Paljon on jouduttu raivaamaan vedenalaisia esteitä. – Aikaa projektiin kului lopulta kymmenen vuotta. Ossi muisti haastattelun hyvin ja Sukeltajan Maailman tilaajana ja lukijana ilahtui kyselystä. ”Opetteluahan tämä homma meillä on. Kun näillä laitteilla on vielä hintaa modernin hyvälaatuisen henkilöauton verran, voidaan todeta, etteivät ne vielä ole kaikkien ulottuvilla. Tänä vuonna Suomessa on kaksi organisaatiota, jotka tarjoavat rikastetun ilman kursseja.” ”Toistaiseksi rikastettu ilma on aikaan saanut valtavan määrän artikkeleita lehtiin, sen käyttöön soveltuvia varusteita, kursseja ja paljon puhetta. Ammattisukelluksesta on numerossa 5/96 artikkeli mielenkiintoisesta sukeltamisesta: Poromies Ossi Pyykkönen sukeltaa uppopuita Suomussalmen Haukiperässä. Useimmat sukeltajat ymmärtävätkin kuinka tärkeää on pysytellä irti pohjakasvillisuudesta ja että hiekkaja mutapohja on lukemattomien merenelävien koti.” Vuoden viimeisessä numerossa 5/95 on toinen juttu sukeltavasta naisesta, Tellervo Rouhiaisesta. Jos sukeltaja ei pysty pitämään hallittua syvyyttä ja etenemään kontrolloidun hitaasti, kasvaa riski dekompressioongelmiin ja paniikkiin. – Harrastukseksi on käyty ”etelässä”. Lopuksi he toteavat: ”Laitteet ovat edelleen erittäin monimutkaisia, niiden käyttö ja erityisesti huolto vaatii perusteellisen ja kalliin koulutuksen eikä monia suljettuun Sukeltajien käyttämä tekniikka menee harppauksin eteenpäin. Mutta lähitulevaisuudessa hengityskaasun kierrättämiseen perustuvat laitteet tulevat varmasti yleistymään erityisesti syvien sukellusten alueella. Romua, paksua rautalankaa, vaijereita ja kettinkiä kertyi kymmeniä tonneja. Sukellusmukavuus ja –turvallisuus ovat eri luokkaa, kun selässä on vain pienen rinkan kokoinen laite esimerkiksi kuuden eri kaasua sisältävän avokiertolaitteen sijasta.” Irmeli Wallin selvittää numerossa 2/96 rikastetun ilman saloja: ”Rikastetun ilman käyttö tulee varmasti laajenemaan tulevaisuudessa suljetunja puolisuljetunkierronlaitteiden tullessa yleisesti virkistyssukeltajien käyttöön. 10 Vuoden 1996 lehdissä pohdiskellaan kahta harrastussukeltamiseen liittyvää uutta trendiä: rikastettua ilmaa ja rebreatheria. Kunhan kokemusta karttuu tarpeeksi, monet toiminnot sujuvat rutiinilla ja työ nopeutuu
Käytä yhtenäistä opasnarua avoveteen saakka! 3. Miehistö komennettiin pelastusveneisiin ja alus upotettiin. Vuosina 1995 ja 1996 Heikki Moisio kirjoitti muun muassa seuraavista hylyistä: Nelimastokuunari Yxpila, hinattava ruoppaaja Krapi 2, s/s Skiftet Ahvenanmaalla, hinaaja Föhn, matkustaja-alus Josif Stalin, parkkilaiva Finland, m/s Marienborg, tykistölautta MFP-498, miinalaiva Riilahti, s/s Wasa, moottorikuunari Tarmo ja kolmimastokuunari Martta. Kesällä 1999 Rauno Koivusaaren sukellusryhmä löysi kauan etsityn Vrouw Marian hylyn. Vuoden 1998 tunnetuin ja eniten mielenkiintoa herättänyt hylky oli 3.11.1916 saksalaisen sukellusveneen Rauman edustalle upottama kaljaasi Jönköping. Lastina oli viinejä, samppanjaa ja tynnyreittäin konjakkitislettä. Ja, kumminkin kaipaat heti takasin suureen siniseen. Hylkyjä Suomen vesissä on tiettävästi aivan kasapäin. Kehosi sopeutuu ympäristöön ja pian olet puoleksi vesieläin. Rikastetun ilman käyttöä pohdittiin lehden alkuvuosina moneen kertaan. Suunnon sukelluskellot näyttivät takavuosina tältä. Opi meressä eläviltä – seuraa niiden sulavaa liikkumista! Meressä ei ole kiire. Kuuntele merta! Tunne meri kehollasi kokonaisvaltaisesti! Palaat pintaan, näet auringon ja maistat hapen raikkauden. Tuskin hänen ajatuksissaan käväisi, että eräänä päivänä aluksen lastikin olisi poistettu ja jäljellä olisi vielä pitkät keskustelut lastin omistuksesta, myymisestä ja palkkioista”. Jatkossa seuraa australialaisen luolasukellusorganisaation C.D.A.A.:n (Cave Divers Association of Australia) viisi kultaista ohjetta, joita noudattamalla eliminoidaan yli 90 prosenttia kohtalokkaista virheistä: 1. läpäisseet Australiassa luolasukelluskurssin. Jossain vaiheessa aluksen lasti arvioitiin jopa 100 miljoonan markan arvoiseksi. Jönköpingin hylkylöytö ja sen lastin pelastamisesta seurannut pohjamutapölly ei ollut vielä laskeutunut, kun uusi hylky nousee uutisiin. ”Tuskin pälkähti kipparin päähän, että reippaan 80 vuoden kuluttua alus käväisisi lyhyen ajan pinnan tuntumassa ja jopa pinnalla. ”Vapaasukellus pinnan alle ja olet yhtä meren kanssa. Ei 40 metriä syvempiä ilmasukelluksia! Olli Loukolan vapaasukellus Sukeltajan Maailmassa on käsitelty kaikkia sukellustapoja, mutta vasta viidentenä ilmestymisvuotena, vuonna 1999, artikkeleista löytyy Olli Loukolan vapaasukellus. Liiku rentona ja rauhallisesti kuin hidastetussa filmissä. Kuvittele liitäväsi halki suuren sinisen kuin delfiini: rauhallisesti kontrolloiden hengitystäsi ja mieltäsi. Hanki koulutus! 2. Heidän artikkelissaan on otsikointi: Yksikään luola ei ole kuolemisen arvoinen . Jätä aina kaksi kolmasosaa ilmasta paluuta varten! 4. Saksalainen sukellusvene väijyi Raumanmerellä aluksia, jotka kuljettivat sotakieltotavaraa Ruotsista Venäjälle. Vesi on elämä itse.” Jouko Moisala Kuvat artikkeleista. Ei teknisiä raskaita varusteita – vain vapauden illuusio lentämisestä vedessä. Nauti kolmiulotteisesta, sinisestä avaruudesta! Olet painoton ja stressitön. Jönköping pysäytettiin merellä ja sukellusveneen päällikkö määritteli sen lastin kieltotavaraksi. Jönköping oli tuolloin, ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa, kuljettamassa lastia Ruotsista Raumalle. Kanna aina mukanasi vähintään kolme valonlähdettä! 5. 11 Jönköping ja Vrouw Maria Hylyt ovat kiinnostaneet lukijoita koko lehden historian ajan
Vedenalaisen valokuvauksen ammattilaisten joukko on ylipäätään hyvin pieni koko maailmankin mittakaavassa. Hienotkaan välineet eivät tuo laatua, jos kuvaajalta puuttuu tietoa yleisistä periaatteista. – Valokuvaus on nimenomaan valon kuvaamista, toisin sanoen kuvaajan on hallittava valo, sanoo Finnberg.. – Vedenalainen kuvaus on vaativampaa kuin maanpäällinen kuvaus. Jos se on maalla paikoin haastavaa, sitä se on erityisesti veden alla. 12 Valokuvaus on valon kuvaamista. Ammattimaisuus tarkoittanee sitä, että elättää itsensä tällä kuvauksella, joten en voi sanoa olevani ammattilainen. Valokuvaus on usein muistojen keräämistä esimerkiksi sukelluskaverista. Vedenalainen kuvaus vaatii kärsivällisyyttä ja keskittymistä Haasteena niukka valo ja huono näkyvyys Turkulaisella Jean Finnbergillä on pitkä kokemus vedenalaisesta kuvaamisesta. Jotta veden alta saisi kelvollisia kuvia, on ensiksi tunnettava valokuvauksen yleiset perusteet eli tiedettävä, miten kameraa käytetään maalla. – E n lu ke u d u ammattikuvaajien joukkoon
Jos ajamisen tekniikka ja hallinta 1. – Kun mennään riittävän syvälle veden alla, valon niukkuus asettaa rajansa oltiinpa missä päin maailmaa hyvänsä. Orjasalamoiden käyttö vaatii yhteispeliä. Vaikka alussa sutta syntyy todennäköisesti runsaasti, kehottaa Finnberg jatkamaan harrastusta – Lannistua ei kuitenkaan kannata. 3. Siperialaisessa luolassa sukeltaja on väläyttänyt salamansa samaan aikaan muiden kanssa, jotka ovat orjasalamoillaan valaisseet luolan seinät. Pokkarillakin voi harrastaja saada ainakin itselleen kelvollisia kuvia. Kun sukeltaja kuvaa, hän todella kuvaa, eikä vain sukella, minkä takia kuvaussukellus kannattaa suunnitella hyvin. Ensimmäinen asia on hallita sukeltaminen, siis painotus ja tasapainottaminen. 2. Pokkarilla noin 15 sentin päästä ja kahden metrin syvyydessä luonnonvalossa otettu kuva ahvenesta on terävä. Tosin kyseessä oli harvinaisten kalojen kuvaus poikkeuksellisen hankalissa olosuhteissa, mutta esimerkki vain osoittaa vedenalaisen valokuvauksen haasteet, hymähtää Finnberg. Sukeltamisen oltava ”automaattista” Veden alla valokuvauksen tekee yleensä haastavaksi niukka valo ja huono näkyväisyys. 2. – Joskus kahden viikon aikana otetuista noin 4000 kuvasta neljä on päätynyt myöhemmin julkaisuun. Kuvaaminen vaatii aina keskittymistä. Kun olosuhteet ovat hyvät, saa pokkarillakin kymmenessä metrissä kelpo kuvan. 13 Haasteena niukka valo ja huono näkyvyys 1. Sukeltamisen pitää sujua automaattisesti samalla tavoin kuin autolla ajon. Jokaisella kuvalla on muistoarvo ottajalleen. 3.. Jollei oteta lukuun suoranaisia onnenkantamoisia, ovat kuvat joskus vaatineet taitavaltakin kuvaajalta suorastaan järkyttävän määrän työtä
Finnberg suosittelee makrokuvausta edellyttäen, että sukeltajalla on käytössään siihen soveltuvat kunnon välineet. Finnbergin mukaan syvyys ei ole valon kannalta yleensä se suurin ongelma. 14 Järjestelmäkamera Ikeliten peruskotelolla painaa kuvausvalmiudessa seitsemän kiloa, kun Olympuksen peilitön PT-EP06L koteloineen painaa vain 1,5 kiloa. – Monesti veden alla otetut maisemakuvat ovat sinisiä tai harmaita usvanoloisia hahmoja. Perinteisen järjestelmäkameran ja peilittömän kameran kokoero on huomattava. Sutta syntyy verraten paljon, sillä erilaiset ötökät tuppaavat aina liikkumaan. – Altaan pohjaan voi pudottaa esineitä ja harjoitella niiden kuvaamista. Varsinkaan suora salama ei noissa oloissa toimi alkuunkaan. – Makrokuvaus on oma maailmansa ja vaatii harjoittelua pienen syvyysterävyyden takia. Samea vesi on haitta numero yksi Kuvaamiselle pahin ongelma on samea vesi. Kameroiden automaattiset tarkennusmekanismit toimivat jopa yllättävänkin hyvin myös Suomen vesissä. – Sen sijaan automaattinen valotus voi heittää. Esimerkiksi monet kotelot on valmistettu etelän lämpimiin vesiin ja näppäimet ja muut nappulat saattavat olla tarkoitettu paljain käsin painettaviksi. Koko valokuvauksen ideanhan on kuvata kohteesta takaisin heijastuvaa valoa. Jollei sitä ole, ei kuvasta voi paljon harmaata hahmoa kummempaa odottaakaan.. Joskus on sameuden voittamiseksi yritetty erilaisia viritelmiä, mutta niistä ei mainittavaa apua juuri ole ollut. Käytännössä onnistuneiden otosten saaminen ruokinnaltakaan ei ole helppoa. – Sukelluskuvia otettaessa on olennaisen tärkeää hallita noste. Jostakin pitää saada mieluusti tasaista valoa. Tällä tavoin pääsee helpommalla kuin vedessä kokeillen opettelemalla. Vedenalaisen kuvauksen etuna maanpäälliseen kuvaukseen verrattuna on, että kameran liikkeet ovat rauhalliset ja kuvauksessa voi käyttää pitkiä suljinaikoja. Yksi keino kuvata kaloja läheltä on ruokkia niitä. Toisaalta nämä edut eivät tee kuvaamisesta välttämättä vakaata tai tarkkaa. Salamilla ja muilla valaistuslaitteilla hyvä kuvaaja napsii otoksia syvyydestä riippumatta. vaatii kaiken huomion, ei kannata keskittyä navigaattorin kanssa puuhailuun. Hansikkaat – jotka ainakin Suomen vesissä ovat lähes välttämättömyydet – voivat hankaloittaa käsittelyä. Olympuksen E-5 on kooltaan selvästi suurempi kuin Olympuksen peilitön E-PM1. Niin sanottuja maisemakuvia on veden alla lähes toivotonta yrittää ilman perusteellisia valmisteluja ja ammattimaisia välineitä. Syynä on se, ettei valoa ole tarpeeksi. Kuvaaminen vaatii keskittymistä Toinen asia on, että on hallittava teknisesti kuvauksessa käytettävä välineistö ensin pinnalla ja sitten vedessä. – Vedessä laitteiden käytön opettelu on vähintään hankalaa. Finnberg kehottaa ennen kuvausmatkaa testaamaan uuden kameran käytön vaikkapa uimahallissa. Objektiivin valovoimaisuudella on Suomen oloissa korostuneempi rooli kuin etelässä. Epämääräinen hahmo kielii valon puutteesta Finnberg kehottaa käyttämään mahdollisimman valovoimaista ja laajakulmaista optiikkaa normaalioloissa, tosin makrokuvaus asettaa optiikalle toisenlaiset vaatimukset. Varsinkin pokkareissa säädöt ovat useimmiten automaattisia. Sameudessa salama tai ylipäätään valolaite heijastaa jokaisesta myös silmille näkymättömästä partikkelista valoa takaisin. – Järjestelmäkameroissa sukeltaja voi valita joko automaattiset tai manuaaliset säädöt. Paikoillaan pysyminen vaatii taitoa veden alla
– Toinen ongelma on kondensaatiovesi, jota saattaa muodostua kotelon ja kameran lämpötilavaihtelujen seurauksena. Aurinko kuumentaa kameran nopeasti, mikä ei tee herkälle elektroniikalle hyvää. Suodatin ei anna riittävästi valoa Kehittyneimmillä digikameroilla voidaan kuvata niin sanottuja raakakuvia (RAW), joihin kameran omat kuvasäädöt eivät olennaisesti vaikuta. Tuolloin kameran oma salama on peitettävä. Yksi vaihtoehto on käyttää irrallista optisella johdolla kameraan kytkettyä salamaa. Mikään suodatin ei kuitenkaan tuo väriä lisää, jollei valoa ole tarpeeksi. Filmikameroiden aikaan jokainen huono otos maksoi. – Ongelmana on monesti se, että kuvan keskiosa on kirkas, mutta laidat jäävät pimeiksi. Liian läheltä otettuna kohde palaa puhki ja liian kaukana se jää hämäräksi. Makrokuvaukseen sopii hyvin 60-millinen kiinteäpolttovälinen linssi. Kuvankäsittelyohjelmalla raakakuvaa voi sitten muokata huomattavasti enemmän kuin jpgmuotoon tallennettuja. Joskus maisemakuvaus onnistuu Suomenkin oloissa. 15 Sukeltaja voi kameralla kerätä hänelle hyödyllistä tietoa veden alla esimerkiksi kuvaamalla tietokoneen lukemat tärkeällä hetkellä. Kosteus vaurioittaa elektroniikkaa. – Markkinoilla on muun muassa erilaisia suodattimia, joilla ainakin periaatteessa voidaan korjata sävyjä ja värejä. Finnbergin mukaan sääolosuhteilla on oma merkityksensä vedenalaiseen kuvaukseen. Suodattimen käyttö vain eräänlainen keinotekoinen korjaus. – Auringonpaiste ja valon tulokulma vaikuttaa pinnan lähellä kuvatessa myös väreihin. Tärkeä muistisääntö auringon suhteen on, ettei kameraa tai muita kuvausvälineitä saa jättää koskaan suoraan auringonpaisteeseen esimerkiksi laivan kannelle. – Toisaalta nykyisillä digitaalisilla kameroilla kannattaa aina yrittää, koska sitä kautta oppii. Salaman käyttö vaatii harjoittelua aivan samaan tapaan kuin maallakin. Veden lämpötilalla ei sen sijaan ole suoranaista vaikutusta itse kuvaukseen. Veden alla salaman kulmaksi tulisi saada noin 45 astetta, jolloin valo olisi tasaisimmillaan. – Pokkareissa on yleensä kiinteä, suoraan eteenpäin valaiseva salama. Juhani Karvonen Kuvat: Jean Finnberg – Valokuvauksen idea on kuvata kohteesta takaisin heijastuvaa valoa. Hilloisten louhoksella veden alla on kirkasta, vaikka sukeltajien päällä on jääkansi. Pilvisellä säällä valoa on tietysti veden allakin vähemmän kuin auringonpaisteella. Jollei sitä ole, ei kuvasta voi odottaa paljon harmaata hahmoa kummempaa.. Suora salama aiheuttaa veden alla samoja ongelmia kuin maallakin, muun muassa punasilmäisyyttä
Vaan on se ollut aika hommaa vuonna 1961! Valokuvakansio alkaa – kuten hyvä sukelluskirjakin – sukellustaulukoilla. Tässä taulukossa on Ora Patoharjun terveiset sukeltajille.. Raikka kulki Kotkaan Naantalista linja-autolla kaikkine varusteineen. Hyvännäköinen tutkimustyömaa. 16 Vanha valokuvakansio kertoo 205 korkeutta Likitalolla. Lähtisitkö itse tänään. Tulivatko silloin markkinoille King Size -tupakat
Löytöjen julkistamista. Sukellusharrastus ei ollut silloin enää aivan lapsenkengissä. Hylky löydettiin väylätöiden yhteydessä vuonna 1948. Hanko 20.8.1961 Parin kuukauden kuluttua sama sukeltajaryhmä tavataan sukeltamassa Hangossa. Väylätyön tiellä ollutta hylkyä yritettiin tuloksitta jopa hinata pois. Kuvissa mukana oleva Raikka Likitalo kertoo sukellusmatkoista Turusta Kotkaan linja-autolla. Mukaan on tullut uusiakin sukeltajia, jota ei Kotkassa vielä näkynyt. Kansio todellakin sisälsi kuvia sukellustapahtumista 1960-luvun alusta. Kansiollinen mustavalkoisia valokuvia, joukossa muuta värillinen, joissa sukeltamisen parissa toimivat tutut ihmiset, tutuissa paikoissa. Valokuvakansiossa sukellusretket jatkuvat vielä saman vuonna syksymmällä Lokalahdelle ja Korppooseen. Sukeltamaan on päästävä vaikeuksista huolimatta! Kuvista saa selkeän kuvan tuon ajan harrastussukeltamisen alkuvuosien sukellusvarusteista. Kuvien henkilöitä ei tarvitse tunnistaa, mutta kenen tämä kansio on. Tässä siis ollaan oikeastaan liikkeellä etsintäkuulutuksen kanssa. Hangossa sukeltajien mielenkiinnon kohteena olivat ammusten hylsyt, joita nostettiin melkoisia määriä. Vaikka kompressori ei ollut harvinaisuus vuonna 1961, ei niitä kuitenkaan ollut kaikilla. Lopulta kuitenkin ylärakenteita purettiin ja tykkejä nostettiin lavetteineen 1950-luvun alussa. Venäläinen soutufregatti Nikolaihan upposi vuonna 1790 Ruotsinsalmen taisteluiden jälkeen vuotoihin, joita ei onnistuttu korjaamaan. Millä kulkuneuvoilla ja minkälaisilla teillä silloin sukeltajat välineistönsä sukelluskohteilleen kuljettivat. Eki Seitilä ja rahat. Kotkaan sukeltajat palasivat vielä kesällä 1962. Lisää ilmaa rahdattiin 50 litran varastopulloin. Ammattisukeltajien ohella Nikolain hylyssä työskenteli myös harrastussukeltajiksi luokiteltavia sukeltajia, joten näitä vuosia pidetäänkin harrastussukeltamisen alkuna Suomessa. Kotka 1.7.1961 Tutut sukeltajat Kotkassa sukeltamassa Nikolain hylyssä. Sukeltajat olivat leiriytyneinä Varissaareen. Molemmilla retkillä etsittiin paikkakuntalaisten tiedossa olevia hylkykohteita. Merelle he pääsivät heille varatulla proomulla. Jouko Moisala. ”Löysin yhden otoksen, jossa sua mä suutelen, muistaisinpa kuka otti sen?” Löytäjää siis kiinnostaa enemmän kuvan ottaja kuin suudelmasta syntyneet muistikuvatuntemukset. 55 vuotta sitten Kun näitä retkiä verrataan tämä päivän sukellusretkiin, on todella siirryttävä ajassa 55 vuoden taakse. Kenen kansio tämä on. Kuvista on tunnistettavissa runsaasti tuon ajan sukeltajia, nuoria miehiä melko uuden harrastuksen parissa sukeltamassa todella mielenkiintoista kohdetta. Ongelma on sama kuin laulun löytäjällä: Muistaisinpa, kuka otti sen. Selatessaan kansiota omistaja löytää vanhoja kuvia nuoruutensa ajoilta. Selkeä kuva myös ajan varusteista. Kuka on ottanut kuvat ja koonnut ne kansioksi selventävin tekstein. 17 Laulussa kerrotaan vanhan valokuvakansion löytymisestä. Merikeskus Forum Marinumin amanuenssi Jarmo Saarinen löysi vanhan valokuvakansion ei omaansa ja kadonnutta, vaan kirpparilta. Kansion päällä oli kuva harppuunamiehestä ja tuotekortissa merkintä ”sukelluskansio”
Rakenteet ovat 3-8 metrissä. Jyrkät rannat ja muut luonnonmuodostelmat antavat elämyksiä Kirkkaus valttia Itä-Suomen vesistöissä 18 Pihlajaveden saarien jyrkät rannat jatkuvat usein pitkälle veden allekin.. Laitoksen rakenteet ovat osin vielä jäljellä, esimerkiksi turbiiniaukot, joista osa tosin jo hiekan peitossa. – Linnakosken voimalaitos on ainutlaatuinen hylkykohde. Koko osuuden sukeltaminen vie pari tuntia. Vuoksessa sukellettava noin neljän kilometrin mittainen osuus on nykyisten voimalaitosten välissä, jossa sijaitsee myös Linnakosken uponnut voimalaitos. Luonnonmuodostelmia on runsaasti. Imatralaisten sukellusharrastajien ykköskohde on Vuoksi, joka tarjoaa valtakunnankin mittakaavassa pari poikkeuksellisen mielenkiintoista kohdetta. Lisäksi alavirrassa on hiidenkirnuja, jotka ovat syntyneet kivien hangattua kallioon ”kuopan”, kertoo Imatran Urheilusukeltajien Jussi Honka . – Virrassa on vanha voimalaitos, joka jäi veden alle 1900-luvun alkupuolella, kun nykyiset Tainionkosken ja Imatrankosken voimalaitokset rakennettiin. Hyvällä tuurilla voi bongata myös norpan. Saimaalla ja sen lähivesistöissä riittää sukelluskohteita. Rakenteiden alle emme sortumisvaaran takia suosittele sukellettavaksi, mutta muutoin rajoituksia ei sukelluksille ole
Hyvä kohteita Olavinlinnan liepeillä Mielenkiintoinen kohde on myös Savonlinnan keskustassa sijaitseva Olavinlinna ympäristöineen. Ilman valoa virrassa näkee päiväsaikaan. Virtauksesta riippuen virta voi olla vaativakin sukelluskohde. Muina aikoina virtaus on välillä aika kovaa ja sen huomaa voimakkaimpana rautatiesillan alla, jossa Vuoksi on kapeimmallaan. 19 Jyrkät rannat ja muut luonnonmuodostelmat antavat elämyksiä Kirkkaus valttia Itä-Suomen vesistöissä Hiidenkirnut Imatrankoskella Imatrankosken jälkeen alajuoksulla on runsaasti erikokoisia hiidenkirnuja, syvyyttä 30 metriä sekä hienoja saviseiniä. Virtauksia on sen verran lähes joka kohdassa, ettei vesi pääse pahasti samentumaan. Toinen samantapainen muodostelma on Haukkakallio Haukivedellä. Ennen siltaa oli lossi, josta käsin tavaraa lienee heitetty veteen, naurahtaa puheenjohtaja Simo Kaarre Puumalan Vesisukeltajista. – Hylkykohteet ovat suurelta osin vanhoja proomuja ja purjeveneitä. Tuunaansalmessa pitäsi olla pari proomua, sanoo puheenjohtaja Ilkka Kemppainen. Muita Etelä-Karjalan kohteita ovat Vehkataipaleen pumppaamo, jossa uomaa pitkin voi lasketella alas. Talvella vesi on melko kirkasta ja näkyväisyys noin kymmenen metriä. Pohjakiviä pitkin sukeltaja voi päästä virrassa varsin vauhdikkaastikin. Telkkälän kaivokseen Taipalsaarella on pääsy vain Saimaan Norppien luvalla. Savonlinnaa ympäröivissä vesissä on sekä luonnonmuodostelmia että pienehköjä hylkykohteita. – Virran varteen pääsee autolla, mikä tekee sukelluksen aika helpoksi. Haukiveden Matarilla kannattaa käydä Savonlinnan Urheilusukeltajien kohteet sijaitsevat noin tunnin ajomatkan päässä Savonlinnasta. – Kyrönsalmen virrassa ainoa este sukelluksille on vilkas laivaliikenne, minkä takia sukellukset Parhaat Mikkelin seudun sukelluskohteet ovat Yövedellä, jonne Mikkelin Urheilusukeltajat tekee kesäisin viikonloppumatkoja tukialus Tornatorilla. – Virrassa on ankkureita ja vanhoja rekisterikilpiä. – Seinämä on jyrkkä, osin jopa miinusseinä, joka ulottuu 48 metrin syvyyteen. Matari on sisävesikohteeksi melkoinen harvinaisuus, koska siinä voi tehdä syväsukelluksen suoraan aluksesta.. Puumalanvirta voi viedä kovaakin Puumalanvirta pysyy sulana lähes koko vuoden. Hyvä sukelluskohde on myös kantatie 62:n varressa Pistohiekan levähdysalueen kohdalla. Haukivesi on tosin aika tumma, joten näkyvyys on aika heikko, Matari on sisävesikohteeksi melkoinen harvinaisuus, koska siinä voi tehdä syväsukelluksen suoraan aluksesta. Suuret siirtolohkareet rinteessä ja pöllyämätön pohja ovat elämyksiä sisävesissä. Saimaalle imatralaissukeltajat suuntaavat vuosittain useita kertoja. Levähdysalueelta voi hiekkakangasta myötäillen uida läheiseen saareen, jossa on syvyyttä kolmisenkymmentä metriä ja rannat ovat miltei pystysuoraa kallioseinää. Luonnonkohteita leimaavat rantojen jyrkkyys ja varsin suuret syvyydet. Matari soveltuu myös P1-tason sukeltajalle näkymiensä ansiosta. Vuoksi on helposti saavutettava, ja virtaukset ovat esimerkiksi voimalaitoksella niin heikkoja, että P1-tasonkin sukeltaja niissä selviää. – Linnasaaren edustalla Puruvedellä pitäisi olla ola kaksi hylkyä, mutta toista emme ole löytäneet. Luonnonmuodostelmista hieno on Matarin kallioseinämä Haukivedellä noin kymmenen kilometriä Savonlinnasta pohjoiseen. Saviseinät ovat päässeet Pekka Tuurin Vedenalainen Suomi -teoksen kuvitukseksi. – Yleensä sunnuntaipäivinä on erityisen vähän virtausta johtuen pienestä juoksutuksesta. Virrassa on myös yksi lotjan raato. Virrassa keskisyvyys on kuutisen metriä, mutta syvimmillään virta on kymmenkunta metriä
Oma erikoisuuParikkalan sukeltajat operoivat tukialus Mirjalta. Järvisieni on lisääntynyt Puruvedellä.. Sekä Olavinlinnan yläja alapuolisessa virrassa on hyviä kohteita. Punkaharjulla on myös kaksi vierekkäin makaavaa proomua ja kansiluukkujen kautta proomuista voi sukeltaa läpi. Yksi mielenkiintoisimmista löydöistä on avattu kassakakaappi. Sukelluskalastuskohteita ovat muun muassa Retretin vierasvenesatama Punkaharjulla. Linnan edustalla on myös pieni Myhkyrän luoto, jonka toista sivua voi lasketella myötävirtaan ja toista sivua nousta ylös akanvirrassa. Rautatiesilta on suosittu kohde erityisesti pohjalla olevan romunsa takia. 20 saattavat joskus olla kiellettyjä. – Pohjassa on muun muassa vanhoja tykinkuulia. Virtaus on varsin vuolas, mikä vuoksi kohde edellyttää jonkinasteista kokemusta
Lisäksi vesi on humuspitoista, minkä takia tensa on proomun päällä oleva kaivinkone. Yövedellä meillä on Parikkalan Likolampi on kirkasvetinen lampi, jossa on myös uimaranta. – Parhaat Mikkelin seudun sukelluskohteet ovat Yövedellä, jonne teemme kesäisin viikonloppumatkoja tukialus Tornatorillamme. Syvimmillään järvi on yli 60 metriä. Järvisienen määrä on myös lisääntynyt huomattavan paljon kivien päälle. Syvyyttä on tyypillisesti noin 30-50 metriä. 6-7 vakiokohdetta, jotka olemme valinneet kohteen pohjan ja luonnonmuodostelmien mukaan, sanoo Mikkelin Urheilusukeltajien puheenjohtaja Reijo Vuohelainen. On kalaparvien täyttämiä luotoja, jyrkkä seinämäisiä kalliosaaria, laguuneja ja paljon muuta nähtävää kaiken tasoisille sukeltajille. Yöveden kohteita yhdistävät jyrkät ja kiviset rannat tai kallioseinämät. Mikkelin Urheilusukeltajat päätti pari vuotta sitten tehdä oman hylkykohteen. Puruvedellä näkyvyys huonontunut Parikkalan Sukeltajat suosii sukellustoiminnassaan Puruvettä, jossa on perinteisesti ollut hyvä näkyvyys veden alla. Yksi helppo pääsyinen uponnut lotja löytyy Puruvedellä Vehkasalon pohjoispäästä Haukilahden suulta. Yövedellä hylyt ovat vähissä, koska vesistö ei ole isojen laivareittien varrella. Syvät, sukellukseen soveltuvat vedet ovat noin 2,5 tunnin venematkan päässä Mikkelistä. Joillakin saarilla on maihinousukieltoja kalasääksien pesinnän takia, ja osa osa saarista on rauhoitettuja. – Saim me la hjoituksena 30-metrisen, vanhan, puoliksi uponneen proomun, pumppasimme siitä veden ja puhdistimme romut pois, rakensimme hieman kantta ja väliseiniä ja upotimme sen uuudestaan Yövedelle Vekaransalon saaren läheisyyteen. – Etelä-Konnevedessä on myös lentokoneen hylky. Puruvedellä Hummonselällä sijaitseva Linnasaari on aikoinaan ollut paikka, jonne tukkinippuja on tuotu suojaan. Mikkeliläiset ”rakensivat” hylyn Mikkelin lähistössä Saimaan vedet ovat matalia ja kapeita. Kone on palasina, mutta pohjassa on muun muassa siipi, sanoo puheenjohtaja Kari Kuula . Suomalaiset testasivat sotasaaliiksi saatua venäläiskonetta, joka putosi jyrkässä kulmassa veteen. Kesäleirejä Parikkalan Sukeltajat on pitänyt kauan Kesälahden Ruokkeen lomakylän läheisyydessä sijaitsevassa Levonsaaressa. Syvyyttä rannoilla on 2050 metriä. – Humusta tuntuu jostakin kertyvän veteen. Rannat ovat paikoin jyrkkiä kalliorantoja, joissa on vedenalaisia negatiivisia kulmia. Juhani Karvonen Parikkalan sukeltajat lähtevät ensisukelluksilleen jo huhtikuussa. Näkyvyys on tosin puheenjohtaja Pekka Soikkelin mukaan viime vuosina huonontunut vähän kerrassaan. Kansallispuistossa saa sukeltaa normaalisti. 21 Puruvedellä kuin hieman tummempivetisellä Pihlajavedelläkin. – Rautatiesilta on suosittu kohde erityisesti pohjalla olevan romunsa takia. Sukeltaja voi kiertää sataman laguunin ja ihalla melkoista määrää tukkeja. Suonenjoelta Etelä-Konnevedelle Suonenjoen Urheilussukeltajien pääkohde on Etelä-Konnevesi, joka on osin kansallispuistoa. Yksi mielenkiintoisimmista löydöistä on avattu kassakaappi.. Luonnonkohteita riittää Punkaharjun ympäristössä niin näkyvyys on metristä puoleentoista ja syvyyttä 5-10 metriä
www.turunmessukeskus. Laiturit ja rantarakentaminen. Kalankäsittelynäytöksiä: kalan käsittely pyyntihetkestä paistinpannulle. • sukellusnäytöksiä • harrastuksena harppuunakalastus • harrastuksena uppopallo • sukelluskohteena saaristomeren hylyt • kuuttisukeltajat Toteuttamassa: Sukeltajan Maailma -lehti, Aboa Aquanauts ry, Saaristomeren Sukeltajat ry, NMKY:n sukellusjaosto, Pargas Tumlare r.f. Yhteistyössä mukana: Viranomaiset turvanamme: mm. Ruodon lyhytelokuvat, mm. Meri kutsuu harrastamaan Sukelluksen teema-alueella mm. DamNation ja Syvä Itä. Turun Messukeskuksessa Tärkeimmät venemerkit saman katon alla. Koeaja sähköavusteisia llareita 120 m pitkällä testiradalla. ja lapset alle 15-v) • lapset (7-15 -v.) 5 € • eläkeläiset 12 € • opiskel?at 10 € • paikoitus 6 € AVOINNA: pe 10–19 • la 10–18 • su 10–17 MeriKutsuu_SukeltajanMaailma_436x295mm.indd 1 12.2.2015 13.57. turun tulli ja huumekoiranäytökset, poliisi, merivartiosto sekä saaristomeren meripelastusseurat. LIPUT: 15 € • perhelippu 32 € (2 aik
Meri kutsuu harrastamaan Sukelluksen teema-alueella mm. Turun Messukeskuksessa Tärkeimmät venemerkit saman katon alla. • sukellusnäytöksiä • harrastuksena harppuunakalastus • harrastuksena uppopallo • sukelluskohteena saaristomeren hylyt • kuuttisukeltajat Toteuttamassa: Sukeltajan Maailma -lehti, Aboa Aquanauts ry, Saaristomeren Sukeltajat ry, NMKY:n sukellusjaosto, Pargas Tumlare r.f. www.turunmessukeskus. Koeaja sähköavusteisia llareita 120 m pitkällä testiradalla. Yhteistyössä mukana: Viranomaiset turvanamme: mm. Laiturit ja rantarakentaminen. LIPUT: 15 € • perhelippu 32 € (2 aik. DamNation ja Syvä Itä. Ruodon lyhytelokuvat, mm. turun tulli ja huumekoiranäytökset, poliisi, merivartiosto sekä saaristomeren meripelastusseurat. Kalankäsittelynäytöksiä: kalan käsittely pyyntihetkestä paistinpannulle. ja lapset alle 15-v) • lapset (7-15 -v.) 5 € • eläkeläiset 12 € • opiskel?at 10 € • paikoitus 6 € AVOINNA: pe 10–19 • la 10–18 • su 10–17 MeriKutsuu_SukeltajanMaailma_436x295mm.indd 1 12.2.2015 13.57
24 Kevään uutuus on Suunto EON Steel Suunto tuo markkinoille kaivatun värinäytön Suunnon tietokoneilla sukelletaan kaikkialla maailman vesissä. Kevään uutuus on Suunto EON Steel.
25 Suunto on sukellustietokoneiden maailmanlaajuinen markkinajohtaja. Käyttäjän on helppo lukea sitä eri kulmissa hyvin haasteellisissakin olosuhteissa, kertoo Suunnon business line manager Jyri Vehmaskoski. Näyttötavaksi voi valita omien mieltymysten mukaan joko graafisen näytön tai sitten perinteisen klassisen näytön. EON Steel on Suunnon ensimmäinen sukellustietokone, jonka ohjelmiston käyttäjä voi itse päivittää. Sukellustietokone yhdistää uuden tekniikan kirkkaaseen värinäyttöön ja mukautettaviin ominaisuuksiin. Näytön pinnoitteella saadaan aikaan voimakas värikontrasti, joka parantaa luettavuutta kaiken syvyisissä vesissä. – Värinäyttö on suurimpia toiveita, joita sukeltajilta on tullut ympäri maailmaa. Tämä EON Steel on meidän ensimmäinen sukellustietokone, jossa on värinäyttö. – Värinäyttö on suurimpia toiveita, joita sukeltajilta ympäri maailmaa on tullut. Suunnon sukellustietokoneiden uusinta aikakautta edustaa kuluvana keväänä markkinoille saapuva Suunto EON Steel. Suunto EON Steelin BrightSee -laajakulmavärinäytössä on käytetty sellaista teknologiaa, joka minimoi heijastukset ja maksimoi katselukulman. – Sukeltajilla on erilaisia mieltymyksiä ja tarpeita, mitä he näytölle haluavat. Siinä on kestävä kotelo, ruostumattomasta teräksestä valmistettu kehys ja käyttäjän päivitettävissä oleva ohjelmisto. Tekniset sukeltajat haluavat näytölle kenties enemmän dataa tai ainakin erilaista dataa kuin tavalliset harrastussukeltajat. Nyt näytöstä voi kustomoida juuri sellaisen kuin haluaa ja se on iso uudistus, Vehmaskoski kertoo. Näytön sisällön pystyy määrittelemään itse. Suunto EON Steel Valikoituja ominaisuuksia:
Suunnitelman voi siirtää sukellustietokoneeseen. Tietokoneeseen kytkettävän USB-johdon avulla laitetta saa myös ladattua, eikä erillistä laturia tarvita. 26 Lähes 30 vuotta sukellustietokoneita Tuomas Vohlonen Tekniset sukeltajat kaipaavat näytölle enemmän dataa tai ainakin erilaista dataa kuin tavalliset harrastajat. Valikoita kehutaan yksinkertaisiksi ja painikkeet ovat suuret. lupaa, että täyteen ladattu akku kestää noin 20-40 tuntia, joka riittää pidemmällekin sukellusreissulle. Laitetta on testailtu niin Suomessa kuin ulkomaillakin. – Testaamme laitteita veden alla viikottain. Suunto käyttää myös ulkopuolisia testaajia, jotka testaavat laitetta kun se alkaa olla valmis. – Meillä on oma sukellustiimi, joka testaa laitteita Ojamon kaivoksessa Lohjalla.. Suunto EOn Steel Sukellustietokoneet sopivat päivittäiseen käyttöön. Valinnanvaraa on värejä myöden. Kolmen vuoden työ Suunto kehittää sukellustietokoneita koko ajan. Yksinkertaiset valikot Vaikka näyttöä voi säätää paljonkin, niin EON Steel on Vehmaskosken mukaan saanut kiitettävää palautetta helppokäyttöisyydestä. Mutta sen lisäksi testejä tehdään ympäri maailmaa. Sukelluksen voi suunnitella helposti DM5ohjelmistolla, joka toimii niin Windowilla kuin Macilläkin. – Myös tuotteen alkuvaiheessa käytämme ulkopuolisia testaajia, jotta osataan kehitystyössä lähteä oikeaan suuntaan, Vehmaskoski kertoo. – Palautteessa on kerrottu, että laitetta oppii käyttämään helposti myös ilman manuaalia. Jyri Vehmaskosken mukaan EON Steelin kanssa tuotekehitystä on tehty kolmisen vuotta ennen kuin se kuluvana keväänä saapuu markkinoille. Testejä tehdään laboratorioissa ja sukeltamalla. Meillä on oma sukellustiimi, joka testaa laitteita Ojamon kaivoksessa Lohjalla
D-sarjan tietokoneita on Suunnolla kolmea eri mallia, kun D9TX:n valmistaminen lopetettiin hiljattain. – Sukeltajilla on erilaisia mieltymyksiä ja tarpeita, mitä he näytölle haluavat, sanoo Suunnon business line manager Jyri Vehmaskoski. – Ne sopivat ihan päivittäiseen käyttöön. D-sarjan sukellustietokoneet aktiivikäyttöön Suunnon D-sarjan sukellustietokoneet ovat kellokokoisia, joten niitä voi käyttää myös arkiasusteiden kanssa sukellusharrastuksen ulkopuolella. DX-malli on hinnaltaan kallein, ja se on tarkoitettu kaikkein vaativimmille sukeltajille. Sopii hyvin suljetun kierron laitteilla sukeltaville teknisille sukeltajille, Vehmaskoski kertoo. Niissä on vähemmän ominaisuuksia, mutta ne sopivat Vehmaskosken mukaan erinomaisesti normaaleille aktiivisukeltajille. D6Ija D4I-mallit ovat huomattavasti edullisempia kuin DX. Suurikokoiset sukellustietokoneet Suunnon suurinäyttöiset sukellustietokoneet sopivat niin aloitteleville sukeltajille kuin aktiivisille harrastajillekin. – DX:n ominaisuudet riittävät kaikkein vaativimpaan käyttöön. Vertailussa kolme D-sarjan sukellustietokonetta, keskeisiä ominaisuuksia ja eroja: 27 Oheisessa vertailussa kolme suurinäyttöistä sukellustietokonetta, keskeisiä ominaisuuksia ja eroja:. Isommat tietokoneet ei välttämättä käy puvuntakin kanssa, Jyri Vehmaskoski sanoo
Toisinaan rahastajat kyselivät, mitä ihmeen säiliötä kuljetamme! Into oli kova, vaikka harrastaminen oli monin tavoin hankalampaa kuin nykyisin. Kouluttajana toimi Harri Jalopeus.. Silti innostus ja mahtava porukka saivat sukellusinnon aina vaan kasvamaan. Muistan, kuinka raahasimme pulloja raitiovaunussa Yrjönkadun halliin. Kesätöihinkin pääsin kolmeksi kesäksi Nepto-Subiin. – Menin itsekin ihmettelemään Ralf Tötterströmin liikkeeseen. Vasta kymmenvuotias Antero katseli merenpohjaa snorkkelimaskin läpi Kotkan Kaunissaaren rannalla. – Harri oli todella pätevä kouluttaja, innostunut visionääri, jonka ansiosta sain lopullisen kipinän sukellusharrastukseen. Monta kesää tutkin rantaviivaa snorkkelin avulla, Parma muistelee. Elettiin vuotta 1967, kun Parma yhdessä kymmenen muun nuorukaisen kanssa opetteli sukeltamaan. Paineilmapulloja raitiovaunulla Sukeltaminen täytti pian Parman elämän. Sukellusretkiä tehtiin joka viikonloppu, kesät sukellettiin, talvet sukellettiin ja kaikki mahdolliset hallivuorot käytettiin tarkoin. – Äitini oli ostanut minulle sinisen snorkkelimaskin, jolla sain ensikosketuksen vedenalaiseen maailmaan. Harrastuksen edetessä ParmasPolarsafetyn perustajan Antero Parman taival pienestä Itämeren pohjaa ihastelevasta pojasta kansainvälisen konsernin johtajaksi on ollut kiehtova ja vaiherikas. Rantavedessä saattoi kurkistaa veden alle, räpylöillä sai vauhtia tutkimusretkelle. Kerran eräs Parman ystävistä kertoi liikkeestä nimeltä NeptoSub, jossa hän oli käynyt tutkimassa ihan oikeita sukelluslaitteita. Tuolloin ei sukelluslaitteisiin ollut tietystikään varaa, mutta liikkeen myötä sain kipinän lähteä Urheilusukeltajat ry:n laitesukelluskoulutukseen Yrjönkadun uimahalliin. Vapaa-ajan ongelmia ei liiemmin ollut. Salmi. – Harrastus vei niin sanotusti koko käden mennessään. Kun halusimme sukeltamaan, meidän piti vuokrata taksivene tai lainata jostain kulkupeli. – Meillä ei ollut veneitä tai autoja. 28 Antero Parma kasvoi vedenalaisen maailman suuryrittäjäksi Sukeltaminen ja merten suojelu bisnestä tärkeämpää Nykyään Antero Parma keskittyy yrityksensä operatiivisen johdon sijaan sukeltamiseen ja kehittää säätiötä Itämeren tutkimukseen ja suojeluun, jotta jälkipolvetkin voisivat kokea lähivesien inspiroivan maailman. Sukeltamisen fysiikkaa ja teoriaa opetti meille aloittelijoille tuolloin Ilpo V
29 Antero Parma halusi kehittää kuivapuvun, joka olisi nopea pukea, ja soveltuisi niin vapaaajan sukeltamiseen kuin pelastuslaitoksenkin käyttöön. Syntyi yrityksen läpimurtotuote, Polarsuit.
Myös maailmalle vietiin vastaavia sukellusveneitä. – Pohdin, että uusia tuotteita pitäisi tuoda Suomeen. Polarsukellus syntyi 1976 Vuosien mittaan Parma huomasi, ettei ollut tarpeeksi tyytyväinen tarjolla oleviin sukelluspukuihin ja varusteisiin. Toiminta on kiivaimmista vuosista supistunut merkittävästi. Yritys alkoi valmistaa painekammioita ja sukellusjärjestelmiä venäläisiin jäänsärkijäaluksiin. – Kyllä minulla on edelleen kaikki varusteet ja käyn sukeltamassa Suomessa ja ulkomailla pari kertaa vuodessa. Mies ei ole enää hetkeen toiminut yrityksen päivittäisissä, operatiivisissa tehtävissä, vaan on asettunut hallituksen puheenjohtajan rooliin. Valmistimme sodan jälkeen ensimmäisen pienoissukellusveneen, Kuutin, jonka osti Vaikka Antero Parma ei enää toimi Polarsafetyn päivittäisissä, operatiivisissa tehtävissä, on intohimo yrittämiseen ja sukeltamiseen yhä tallella.. Nyt on aika ottaa kevyemmin ja keskittyä bisneksen sijaan muihin asioihin, Antero pohtii. – Valmistimme näitä sukellusveneitä yhdessä laivateollisuuden kanssa. Antero Parma alkoi kehittää yhdessä Juha Lehtosen kanssa myös turisteille suunnattua sukellusvenettä. On tärkeää jo iänkin puolesta hellittää, ettei paahda liian kovaa viimeiseen asti. Tässä yhteydessä Polarsukellus vaihtoi nimensä Polarsafetyksi, Antero kertoo. – Muistan, kuinka meille naurettiin, ja pukumallimme toimivuutta epäiltiin. – Ennen Polarsuitia valtaosa kuivapuvuista oli rullattavia. Vaikka sukelluspuolella kasvu oli maltillista, kehitti Polarsukellus sukelluslaiteita ja välineitä jatkuvasti. Entä itse sukeltaminen, vieläkö vedenalainen maailma houkuttelee. Halusimme kuitenkin kehittää puvun, joka olisi nopea pukea, ja soveltuisi niin vapaa-ajan sukeltamiseen kuin kun hankimme floridalaisen sukellusvälineitä valmistavan Dive Rite-yhtiön. – Yhdistystoiminta toi minulle itsevarmuutta ja uskoa jatkaa työtä sukeltamisen parissa. Tähän tarkoitukseen on kehitteillä Merja Parma-säätiö. Sukelluspuoli otti harppauksen, ta tuli Urheilusukeltajat ry:n pääkouluttaja, Urheilusukeltajat ry:n koulutusvaliokunnan puheenjohtaja sekä Urheilusukeltajain liiton koulutusvaliokunnan jäsen. Kuivapukuun kehitettiin myös sisäänsyöttöja ulospuhallusventtiilit. Siksi haluan tehdä työtä sen eteen, että Itämeri voisi säilyä, tulevillekin sukupolville. Säätio Itämeren puolesta Tällä hetkellä Parma panostaa aikansa ja energiansa Itämeren hoitamiseen ja tutkimiseen perustettavaan säätiöön. Polarsukelluksen menestystuotteeksi kehittyi Polarsuit-säätötilavuuskuivapuku. – Täytän tänä vuonna 65 vuotta. Polarsuit kuitenkin löi itsensä läpi ja osoittautui erittäin toimivaksi ja suosituksi ratkaisuksi. – Raskas teollisuus on jäänyt, ja olemme palanneet juurillemme. Yhteistyössä Loitokarin ja Nokian kanssa Parma kehitti pukumallin, jossa oli vetoketju olkapäissä. Vanhoja sukelluskavereita ja myös edellisten sukupolvien konkareita Parma tapaa kuukausittain. Silloisen Kuopion korkeakoulun ylija alipainekammio, jossa voitiin saavuttaa viiden kilometrin korkeutta sekä 60 metrin syvyyttä vastaavat paineet, oli niin ikään Parman yrityksen käsialaa. Painekammioita ja sukellusveneitä Polarsukellus laajensi sukellustoimintaansa AVS-yhtiöiden myötä. – Olen Sukeltaja-killan aktiivijäsen. Totta kai sukeltaminen on vähäisempää kun aikoinaan, mutta lopettaa en missään tapauksessa aio. Kokoonnumme jokaisen kuukauden ensimmäisenä tiistaina muistelemaan takavuosien hienoja sukelluskokemuksia. 1990-luvulla sukellustarvikepuoli eteni verkkaisesti. Kun liikevaihto takavuosina oli 100 miljoonaa ja työntekijöitä oli jopa 500, on liikevaihto nykyisellään enää 20 miljoonaa ja henkilökuntaa on noin kuutisenkymmentä, Parma kertoo. Mies kierteli alan messuilla ja totesi, kuinka paljon erilaisia uusia tuotteita maailmalla olikaan. Paluu takaisin omille juurille Polarsafety on viime vuosina luopunut suurimmasta osasta liiketoiminta-alueitaan ja keskittynyt alkuperäiseen toimintaansa eli sukeltamiseen ja sukellusvarusteisiin. Sen sijaan teollisuuspuoli kasvoi huimaa vauhtia. Olen itse saanut valtavan paljon sukeltamisesta ja merestä. 30 ympäristöministeriö. Ensimmäistä, suurta, jopa 56 henkilön sukellusvenettä ei pystytty valmistamaan Suomessa, joten se tehtiin AVS:n toimesta Belgiassa. Vuonna 1976 perustin Polarsukellus Oy:n, joka paitsi toi maahan sukellusvarusteita teki myös tarkastussukelluksia ja pienen mittakaavan korjaustöitä. – Polarsafety ja urheilusukellus jatkavat vahvoina, mutta minulle on nyt tärkeintä tukea osaltani luonnon ja meren suojelua, merentutkimusta, meriarkeologiaa ja meribiologiaa. – Loimme Parmasoft-materiaalista valmistetun pelastuspuvun. – AVS Group, joka keskittyi pneumatiikkaan, paineilmaan, hydrauliikkaan, kaasunkäsittelyyn, teollisuusautomaatioon, prosessiventtiileihin ja edelleen koneiden valmistukseen, kasvoi niin suureksi, että konsernissa oli parhaimmillaan miltei kymmenen yhtiötä. Tuula Kolehmainen pelastuslaitoksenkin käyttöön. – Venäjälle toimitettujen järjestelmien myötä katse suuntautui sukellusveneisiin, joita aloimme kehittää
31 Polarsafetyn perustaja Antero Parma sai kipinän sukeltamiseen jo pikkupoikana.
Paljon nähtävää ja koettavaa Sukellusmuseo Italiassa Seuraavalla Italian-matkalla kannattaa tutustua Ravennassa sijaitsevaan sukellusmuseoon. Ammattisukeltaminen on olennainen osa sukeltamisen historiaa. On mielenkiintoista tehdä vertailuja vaikkapa välineiden ja sukellustapojen kehittymistä aikoina, jolloin ei ollut mahdollisuutta olla nettiyhteydessä toiseen keksijään ja saada häneltä kokemuksia ja tietoja. Ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että kun on nähnyt yhden sukelluksellisen näyttelyn tai esille asetetun museokokoelman, on nähnyt kaikki. Sukeltamisen historiassa löytyvät eri maista samat sukellukselliset perusasiat, mutta toteutustavat itse sukeltamisessa vaihtelevat. HDS Italia avasi ensimmäisen museonsa vuonna 1998. Jos ja kun tulee käyntiä Ravennassa, osoite on Museo Nazionale delle Attivita Subacquee ( MAS) Piazza Marinai d´Italia 16, 48122 Marina di Ravenna, Italy. Viime marraskuussa uusittu museo avattiin uudelleen yleisölle uudessa paikassa Sukeltaminen on melko kapea sektori laajassa ihmisen veteen liittyvässä historiassa. Nähtävää riittää! Sukelluksellista aineistoa on tallennettuna museoissa eri puolilla maailmaa. Tässä onkin sukelluksen historian kiehtovuus. Jouko Moisala. 32 Siirrettävä painekammio seurassaan eräs Neufeldt Kuhnke-ADS. Eri maissa on tällä alalla omat merkittävimmät toimijansa, joiden jäljet sukeltamisen historiassa ovat aivan omansa vaihdellen maasta toiseen
4. Helppoa tutustua ja helppoa kuvata. 5. Ammattisukeltajan työmaa mielenkiintoisine yksityiskohtineen, joita pitäisi päästä kuvaamaan lähempää. 3. 1. HDS Italian museon peruskirjastoa on kehuttu hyväksi. Vahinko, ettei niillä voi kokeilla! 3. 5.. Siirrettävät painekammiot kuuluvat sukellusmuseoiden peruskalustoon. 2. 4. Kentälle voisi houkuttimeksi tuoda ulkoilmaa kestävää aineistoa. 2. MAS-museo ulkopuolelta. 33 1. Viihtyisän valoisaa
Ras Muhammadin luonnonpuistosta on hyvä tietää pari seikkaa: sukellusmaksuun lisätään luonnonpuistomaksu, joka onneksi ei ole kuin muutama euro (5,5 euroa). Mukaan on siis syytä varata lukemista, aurinkovoide sekä matkapahoinvointilääkkeet, jos on taipumusta merisairauteen. Veneestä ja sukellusyhtiöstä riippuen 45-60 minuutin päässä on Tiran, jossa ovat huippusukelluskohteet Gordon, Thomas, Woodhouse ja Jackson. Se on sukelluskohde, joka on rankattu maailman 4. Kuva: Louise Townsend and Emperor Divers.. Sieltä löytyy maailman parhaimpiin kuuluva sukelluskohde Shark and Yolanda Reef. Lisäksi matka Ras Muhammadiin on pitkähkö, 1-1,5 tuntia kohteesta, laivasta ja sukelluskerhosta riippuen. Egyptissä sijaitsevan Sharm El Sheikin kuuluisin sukellusalue on Ras Muhammadin luonnonpuisto. Yleisimmin Punainenmeri on näillä kulmilla hyvin tyyni, joten suurempaa syytä huoleen ei ole. Ras Muhammad on tämän pallonpuoliskon johtavia sukellusalueita. Juhani Parta Vedenalaiset kuvat: Juhani Parta, Louise Townsend ja Emperor Divers 34 Shark and Yolanda Reef rankattu maailman 4. Sharm El Sheikhin sukellusfiilikset ovat huipputasoa. Sukelluskerhot Sharm El Sheikissä tyypillisesti vaativatkin yhden check diven Localissa tai Tiranissa, ennen kuin seikkalija viedään Ras Muhammadin astetta haastavimpiin maastoihin. parhaaksi Ras Muhammad – yksi johtavista sukellusalueista Ras Muhammadin luonnonpuistosta löytyy Shark and Yolanda Reef. parhaaksi sukellukseksi. Sharm El Sheikistä löytyy myös muita hyviä sukelluskohteita – vaivattominta on sukeltaa lähistöllä Localin kohteissa
35 Kuva: Emperor Divers.
Alakannella on kanttiini ja laivan takaosassa märkäosasto, jossa ovat varusteemme. Tuhansia pieniä kaloja, punaisia ja kullanvärisiä Anthiaksia, merten syvyyksistä nousevia jylhiä korallimättäitä. Kuva: Louise Townsend and Emperor Divers. Heti alussa on hieno pieni luola, jonka läpi uimme. Hylky on lähes täysin kappaleina, mitään sisään uitavaa kohtaa ei siis enää ole. Huomaan myös, että olen valppaampi mahdollisille vaaratilanteille. Punaisenmeren fiilis Toisen päivän Al Ghozlanin sukellus on juuri sitä mitä Punaisenmeren tuleekin olla: isoja napsijoita (snappers) horisontissa, kuten Jackfish Alleyssä, monivärisiä koralleja, kuten Tiranissa ja Localissa, useita leijonakaloja (lion fish), joiden kauniista myrkkyteristä on syytä ottaa etäisyyttä. Se on jo jotain, mitä en ole huomannut missään muualla maailmassa. Liz käskyttää meidät laittamaan tavarat sukkelaan valmiiksi, jotta kohteeseen saapuessamme olemme valmiit sukeltamaan. Sukellusalue: Ras Muhammadin luonnonpuisto Sukelluskohteet: Jackfish Alley ja Al Ghozlan Syvyys: 15-27 metriä Veden lämpötila: 28 C Näkyvyys: 50-60 metriä Virtaus: Ei virtausta Emperor Diversin oppaamme Liz Driscoll hoitaa hommat jämptisti. Iso huvijahti, jossa toisessa kerroksessa on kiva istua sohvilla ja kuunnella audiokirjaa korvalaput korvilla maisemien lipuessa ohitse. Jännintä onkin ihmetellä rahtia: käyn tutkimassa parikymmentä vessanpyttyä. Jackfish Alley ja Al Ghozlan Näkyvyys Shark and Yolanda Reefin hylyllä on usein huippuluokkaa. Hätkähdyttävästi vesi on niin kirkasta, että edessäni olevan, hieman alapuolellani olevan sukeltajan kuplissa näen lukuisia omia peilikuviani. Shark and Yolanda Reef Sukellusalue: Ras Muhammadin luonnonpuisto Sukelluskohteet: Shark and Yolanda Reef Syvyys: 15-25 metriä Veden lämpötila: 28 C Näkyvyys: 60 metriä Virtaus: Ei virtausta Täällä sitä ollaan, viimein! Vuorossa on päivän bravuuri, Shark and Yolanda Reef. Mahtava sukellusnäkyvyys, 50-60 metriä, sukeltajien kuplat nousevat etäisyydessä kuin kristallikruunut. Niitä en ehdi kuitenkaan vielä juuri ihailemaan, koska kulman takaa esiin pärähtää isoimpia napoleonkaloja, mitä olen ikänä nähnyt. Viimeiseksi, Shark and Yolanda Reefin keskellä on hylky, jolla oli ruumassa erikoisrahtia: kymmeniä vessanpönttöjä ja ammeita sekä BMW-auto! Sukellus lähteekin mahtavasti liikkeelle, drop-offilla seurassamme viihtyvät valtavat napsijat (snapperit). Pian saavumme kulmaukseen, jossa seinämä aukeaa suureksi amfiteatteriksi. Ilmankulutuksenikin on alhaisempi. Elän sukellustani, mieli liitää, olo on kevyt ja rauhallinen. Niinpä virtaukset tuovat tänne paljon ravinteita ja ekosysteemi voi hyvin: koralleja ja pieniä kaloja, joiden perässä isoja kaloja. On poissa suorittaminen, yritys saada se paras mahdollinen kulma ja kihistä kiukusta kun se mahtava kala juuri silloin, kun painaa kameran liipaisimesta singahtaa pois paikaltaan. Jackfish Alleyn sukellus alkaa makeasti. Olo on kuin vanhaan hyvään aikaan, ennen kaiken maailman teknisiä vimpaimia. On sitä kaikenlaisia hylkyjä nähty, mutta kyllä tämä vetää vertansa erikoisuudessan. Meren sinisyys ja hienot eri väriset korallit ovat tämän Jackfish Alleyn kuuluisuus. Eikä aikakaan, kun saavumme luolasta ulos, kaiken kaikkiaan varmaankin vain minuutti – kyseessä on enemmänkin swim through kuin vaarallinen luolaseikkailu siis. Saavumme hylylle. 36. Shark and Yolanda Reefin hylky on pohjassa kappaleina. Valoa siivilöityy pienistä rei’stä luolaan ja aurinko kimmeltää ja merivesi väreilee kauniisti luolan pohjassa hiekassa. Kuva: Louise Townsend and Emperor Divers. Kohde on mielenkiintoinen monesta syystä: heti sukelluksen alussa on luvassa mahtava drop-off, joka jatkuu satojen metrien syvyyteen – älä pudota punafiltteriäsi tai kameraasi tällä drop-offilla! Toisekseen kohteessa näkee paljon suurta merenelävää, koska Shark and Yolanda Reef on lähestulkoon juuri siinä kohtaa Siinain niemimaata jossa ovat Suezin lahti ja Aqaban lahti. Kaikenlaisia elikoita on ottanut pyttynsä asumukseksi; yhdestä löytyy meriruohoa, toisesta sininen koralli. Vene on priimassa kunnossa. Lähdemme matkaan Naama Bayn laiturista, jossa ei kauan nokka tuhise, kun koko porukka kamoineen on veneessä ja kokka on suunattu kohti Ras Muhammadin luonnonpuistoa. Hyvää keskittymistä En käytä kameraani loppusukelluksilla, ja huomaan keskittyväni sukellukseen aivan eri tavalla. Etäisyydessä näkyy muita ryhmiä sukeltajia ja jäänteitä hylystä. Sukelluksen kruunaa yksi suurimpia liipaisinkaloja (titan triggerfish), joita olen koskaan nähnyt. Kolmannessa uiskentelee pikkusinttejä, neljännessä hengailee meritähti. Jackfishejä kun ei nimestä huolimatta yleensä täällä näe. Seinämä on kaunis laskeutuessa lähes 90 asteen suorakulmassa kohti syvyyksiä
Vanhassa kaupungissa on huomattavasti edullisempaa kuin Naama Bayn loistohotellirannalla. Hilton ei petä tälläkaan kertaa: Huoneesta avautuu kaunis näkymä uima-altaalle, oma terassi ja hyvin varusteltu hotellihuone minibaareineen, kylpyammeineen, kaapelitelevisioineen ja pehmeine sänkyineen ja sohvineen. Charterlento vie suoraan Suomesta Sharm El Sheikhin lentokentälle, joka on Egyptin toiseksi suurin kenttä Cairon jälkeen. Kuva: Louise Townsend and Emperor Divers. Ras Muhammadin luonnonpuistomaksu on 5,5 euroa. Ravintolat ja baarit Syöminen Sharm El Sheikissä on varsin kohtuuhintaista, illallinen maksaa paikasta riippuen 5-20 euroa. Sukelluskerhot Sukeltamisen hinta-laatusuhde on kokemuksieni mukaan maailman paras. Helppo matkakohde Sharm El Sheikiä helpompaa matkakohdetta voi tuskin löytää. Hilton Sharm Dreams ja Naama Bay ovat jotain muuta – modernia luksusta ja vibranttia yöelämää. Kuva: Louise Townsend and Emperor Divers. Hotelli Hilton Sharm Dreams -hotellin lobbyyn saapuessa havaitsee saapuneensa toiseen maailmaan. Leijonakaloja on kiva katsoa mutta myrkyllistä koskea. Ja eikun menoksi! Kuva: Louise Townsend and Emperor Divers. hotelclub.net, expedia.com) hurja määrä. On ollut ilo työskennellä ja jatkaa työskentelyä Suomen johtavan sukelluslehden kanssa. Kartoitettua on tullut sukelluskohteita etenkin Tyynellä valtamerellä ja Kaakkois-Aasiassa, mutta myös Välimerellä, Karibialla, Etelä-Afrikassa ja Japanissa. Hiltonilla on Sharm El Sheikhissä neljä hotellia ja harvoin pääse nauttimaan 4-5 tähden hotellista noin 50 euron hintaan. Toivon Sukeltajan Maailmalle ja sen lukijoille menestystä jatkossa! Juhani Parta 37. Olen kirjoittanut niin korallikohteista, haisukelluksista kuin hylkysukelluksista. Kaksi sukellusta lounaineen maksaa noin 60 euroa, varusteet 25 euroa/päivä. Kuvat: Emperor Divers. Shark and Yolanda Reefin hylkyä on mielenkiintoista tutkia – pohjassa on Kymmeniä vessanpönttöjä ja ammeita sekä BMW-auto. Vanhassa kaupungissa useilla ravintoloilla ei ole alkoholioikeuksia ja niihin saa tuoda omat viinit ja oluet. Suurilta suomalaisilta matkanjärjestäjiltä voi ostaa pakettimatkan, johon voi sisällyttää jopa alkoholijuomat ja välipalat (All Inclusive). Alkoholikaupasta saa ”omalle terassille” puolen litran lekan olutta 1-2 eurolla, hyvän paikallisen viinipullon kahdeksalla eurolla kaupasta riippuen. Sharm El Sheikin vanha kaupunki on tunnelmallinen ja charmikas. Omatoimimatkaajat löytävät lennot netistä helposti ja hotelleja löytyy nettisivustoilta (esim. Turistibaarien juomien hinnat ovat kovat, huippupaikoissa Suomen tasoa. Itse olen kirjoittanut Sukeltajan Maailmaan kohta vuosikymmenen ajan. Kilpikonnia, napoleonkaloja ja muita isoja mereneläviä saattaa bongata Shark and Yoland Reefillä. Kaikista lähes 50 sukelluskohteesta maailmassa kohde menee ehdottomasti kärkipäähän, mutta hintatasoltaan edullisimpia. Kiitos Sukeltajan Maailman lukijoille! On hienoa, että julkaisu on voinut palvella sukeltajia jo 20 vuotta
Laivaan mahtui 1463 matkustajaa ja siinä oli 400 hengen miehistö. 38 Adolf Hitlerin kastama pakolaislaiva upposi vuonna 1945. Alus oli pituudeltaan 208,50 metriä. Merivoimien naispuolista henkilökuntaa oli mukana 400. Mukana oli noin 200 haavoittunutta sotilasta, 176 miehistön jäsentä sekä 918 sukellusvenekoulutusdivisioonan kuulunutta henkilöä johtajanaan komentajakapteeni Wilhelm Zahn, joka selvisi hengissä upotukseta. Niitä rahtija matkustajalaivoja, jotka olivat vielä toimintakuntoisia, saatiin mukaan pakolaiskuljetuksiin. Tuhannet nääntyivät matkalla tai paleltuivat kuoliaaksi. Itämeren suurin laivakatastrofi 70 vuotta sitten Toisen maailmans o d a n lopu l la saksalaisia joutui pakenemaan ItäPreussin alueilta noin 12,5 miljoonaa pitkin rannikkoa voitokkaan punaarmeijan tieltä. Pakolaislaiva upposi, tuhansia ihmisiä kuoli. Pakkasta oli 18 astetta. Se vei mennessään jopa 8000-9000 ihmistä. Yksi pakolaisia kuljettanut alus, m/s Wilhelm Gustloff, oli rakennettu alunperin loistoristeilijäksi. Kapeenina toimi Friedrich Petersen ja määränpäänä olivat Kiel ja Flensburg. Satamat olivat Gdynia (Gotenhafen) sekä Gdansk (Danzig), joista pakolaisia lastattiin muutamia päiviä ennen laivojen lähtöä. Adolf Hitler kastoi laivan vuonna 1937. Sukellusveneen saalistusretki Tehtyämme rauhan venäläisten kanssa vuoden 1944 lopulla sitouduimme myös raivaamaan m/s Wilhelm Gustloff oli Saksan työrintaman Kraft durch Freuden loistoalus: 25484 brt, pituus 208,50m, leveys 25m, syväys 6,8m ja nopeus 16 solmua. Se oli sen aikaisista laivoista suurin. tammikuuta 1945 kello 12.30. Evakointi alkoi, ja laiva irtaantui hinaajien avustamana Gotenhafenista 30. Laivoihin siirrettiin haavoittuneita ja pakolaisia noin 4400, suurin osa lapsia ja naisia
Torpedoista ensimmäinen osui lähelle keulaa, toinen keskilaivaan ja kolmas konehuoneen kohdalle. Torpedot laukaistiin noin 400-600 metrin etäisyydeltä ja kolmen metrin syvyyteen säädettynä. Laivan koneet pysähtyivät ja se kallistui paapuuriin keulan alkaessa samalla upota. Yksi pakolaisia kuljettanut alus, m/s Wilhelm Gustloff, oli rakennettu alunperin loistoristeilijäksi. Venäläisten propagandakortti Wilhelm Gustloffin torpedoinnista. Lumikuuro haittasi näkyvyyttä, mutta kohta erottui kahden aluksen silhuetit. kuolleiden oikeaa lukumäärää. Tämän luokan sukellusveneitä oli Itämerellä toisen maailmansodan syttyessä vuonna 1941 toimintavalmiina 13 kappaletta. Kaikki S-sukellusveneet paitsi S-13 tuhoutuivat taisteluissa sitä kansakuntaa vastaan, jonka insinöörit olivat näitä sukellusveneitä suunnitelleet. Kahden tunnin takaa-ajo Sukellusvene seurasi laivoja noin kahden tunnin ajan. Sukellusvene oli saanut komennuksen lähteä merelle 1.1.1945, mutta enemmän naisista ja viinasta kiinnostunut Marinesko ilmestyi veneelleen vasta seuraavana päivänä. Steuben-aluksella hukkui noin 3800 henkeä ja pelastui noin 659. Se oli Eneral von Steuben -niminen matkustajaalus, joka toimi sairaalalaivana. Kortti on painettu 1970-luvulla. saksalaisten kanssa lasketut miinakentät sekä luotsaamaan heidän aluksensa ja sukellusveneensä ulos Porkkalasta, Hangosta ja Utöstä. S-13 suuntasi keulansa avomerelle neljän tunnin odotuksen jäkeen korjaamaan saamiaan vaurioita ja lataamaan torpedoputkensa. Odotettiin uusia määräyksiä, ja S-13 lähetettiin Hankoon, josta oli parempi lähteä merelle, Lähtökäsky tuli 11.1.1945. Koska kirjautumispaperit alukselle loppuivat, ei koskaan saada laivan mukana Wilhelm Gustlof -aluksen ja S-sukellusveneen reitit tammikuussa 1945. Veneen ensimmäinen upseeri Jefremenko havaitsi valoja noin kello 19 aikaan rannikkoa vasten ja kutsui Marineskon kannelle. Pakolaislaiva upposi, tuhansia ihmisiä kuoli. Kortti lähetetty laivalta 1938 Wieniin. Poliittinen upseeri Zankostjan epäili vakoojien juottaneen komentajan vahvaan humalaan, ja hän uhkasi pistää krapulaisen sukellusvenepäällikön kenttäoikeuteen. Marinesko käski veneensä pintahyökkäykseen kello 21.08 ja laukaista kaikki neljä keulatorpedoa. Komentajakapteeni Aleksandr Ivanovits Marinesko oli sukellusvene S-13:n päällikkö. Käsketystä kyttäyspaikasta Kuurinmaan rannikolla risteillyt Marinesko ei löytänyt torpedoitavaa, joten hän päätti siirtyä Danzigin lahdelle aamulla 30.1.1945. Sukellusvenesotaa Itämerellä, Per-Olof Ekman. Sukellusveneiden lempinimi oli venäjällä nemka eli saksatar. Se oli sen aikaisista laivoista suurin. Gustloffia saattamassa olleet kaksi torpedovenettä lähtivät hyökkäämään syvyyspommein sukellusveneen kimppuun siinä onnistumatta. Heikki Moisio Lähteet: Neuvostoliiton Itämeren laivasto sodassa 1941-1945. Wilhelm Gustloffilla hukkui jopa noin 8000-9000 henkeä, eli moninkertainen määrä ihmisiä, mitä alus matkustajalaivana oli kuljettanut. 39 Itämeren suurin laivakatastrofi 70 vuotta sitten S-sukellusveneet Venäläinen sukellusveneluokka S (Serednjaja = keskikokoinen) oli 1930-luvun Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyön tulos. Lisäksi vesikuuntelu havaitsi kahden nopeakulkuisen aluksen äänet. Kortissa näkyy harvinainen kyseisen laivan oma leima. Jostain syystä vain kolme torpedoa lähti ja yksi jäi putkeen. Marinesko pysyi vielä Danzigin lahdella, jossa se upotti vielä toisenkin laivan 10.2.1945 Stolpematalikon lähellä
40 Saarivaltiona Englanti on puolustuksessaan panostanut kautta aikain laivastonsa vahvuuteen. Useimmiten hänet muistetaan kuudesta avioliitostaan Mary Rose – kuninkaan laiva Henrik III:n sota-alus Mary Rose on saanut ympärilleen kokonaisen museon. Kovimmat taistelut on kuitenkin käyty Englannin rannikoiden edustalla vihollisen yrittäessä maihinnousua. Vihollisena ovat olleet valtiot Euroopan mantereelta, Ranska etummaisena. Se oli ensimmäinen Mary Rose, jota jälkeenpäin on seurannut useita samannimisiä aluksia Englannin laivastossa, mutta nimellä HMS ( His/Her Majesty´s Ship). Henrik VIII:n käskystä rakennettiin vuonna 1510 kaksi uutta sota-alusta, joista toinen sai nimekseen Mary Rose. Englannin sotalaivat ovat olleet näkyvillä kaikilla maailman merillä. Onneksi on aina ihmisiä, joita kiinnostaa ryhtyä etsimään satoja vuosia sitten kadonneita aluksia, Kuningas Henrik VIII ja kopio tykistä, jonka löydön perusteella ensimmäisen kerran hylky kyettiin tunnistamaan.. Monet ovat jääneet unohduksiin ikuisiksi ajoiksi. unohtaen muut saavutukset Tudorsuvun hallitsijana. Monet sota-alukset ovat uponneet taisteluissa. Piirroskuva Mary Rose –aluksesta kertoo aluksen komeudesta vain vähän. Englannin kuninkaana Henrik VIII (1491-1547) on tunnettu monestakin syystä
Edelleen on arveltu, että aluksessa oli kaiken kaikkiaan liian suuri lasti tykkejä sekä miehistöä. Ranskalaiset tietysti kertovat silminnäkijän suulla, että ranskalaisen aluksen ampuma tykinkuula lävisti kohtalokkain seurauksin aluksen rungon vesirajan alapuolelta. John Deanen löytö unohtui, kunnes Alexander McKee tutToisen silminnäkijän mukaan alus oli juuri ampunut täyslaidallisen, kun se yritti nopeaa kääntymistä, kallistui yhtäkkisen tuulenpuuskan auttamana ja upposi. John Deane löysi hylyn vuonna 1936. Kyse on samasta John Deanesta, jonka ansioksi on luettava sukelluskypärän avoimen ja suljetun keksiminen ja kehittäminen. Uppoaminen Uuden aluksen rakentaminen kesti noin vuoden, ja vuonna 1511 Mary Rose laskettiin vesille. Näkymä Porstmouthin Spinaakkeri-tornista vanhalle telakka-alueelle. Syitä uppoamiseen on useita. 41 niiden hylkyjä. Toisen silminnäkijän mukaan alus oli juuri ampunut täyslaidallisen, kun se yritti nopeaa kääntymistä, kallistui yhtäkkisen tuulenpuuskan auttamana ja upposi. Etualalla HMS Warrior, maailman ensimmäinen rautarakenteinen höyrykoneavusteinen sota-alus. Vasta kolmas etsintä ja löytö tuottivat tuloksen, jonka valmistumista odotetaan. Meitä lähinnä on Tukholmassa sijaitseva Vasa-laiva, 1600-luvun alussa uponnut ruotsalainen sotaalus. John on muutenkin veljensä Charlesin kanssa eräs merkittävimmistä nykyaikaiseen sukeltamiseen johdattaneista henkilöistä. Laivastot ottivat yhteen Solent:n salmessa, merialueella, joka erottaa Wight-saaren mantereesta. Alusta yritettiin etsiä melko pian uppoamisen jälkeen, mutta tuloksetta. Sen vieressä on Mary Rose -museon tumma hahmo. Alus oli kuitenkin lastattu lisätykein ja lisämiehistöllä Lontoossa, josta se oli jo purjehtinut ongelmitta Portsmouthin vesille ja Solent:n salmeen. 1540-luvun puolessa välissä ranskalaiset olivat jälleen pyrkimässä Englannin mantereelle. Taistelussa Mary Rose upposi. Laaja alue täynnä pelkkää mielenkiintoa!. Englannissa, Portsmouthissa, on tulossa toinen vastaava, Mary Rose, joka on ollut työn alla jo useita vuosikymmeniä. Taustalla erottuu Nelsonin Victoria keltaisin tunnuksin. Syynä nopeaan uppoamiseen pidetään myös, että ampumiseen valmistautuvan toisen puolen tykkiportit olivat avoimina. Onnistuneisiin tuloksiin voi tänään tutustua eri puolilla maailmaa. Salmesta on kymmenisen mailia sekä Portsmouthiin että Southamptoniin. Alus palveli kuninkaan laivastossa muutaman vuosikymmenen. Parit löytämiset Mary Rose on löydetty ja unohdettu pari kertaa
Tavanomaista sota-aluksen löydöstöä. Mary Rosen kokoisessa sota-aluksessa on sekä purjehtivaa miehistöä että merisotilaita yhteensä useita satoja. Kunhan hylyn konservointityöt saatetaan loppuun, on museo mielenkiintoinen vierailukohde. Jäänteet tarkoittavat, ettei hylkyä enää voitu nostaa kokonaisena, kuten Vasa-laivaa. 4. 3. 2. Kahden vuoden kuluttua kaikki on siis valmista, mutta jo nyt matka Portsmouthiin ja vanhalle telakka-alueelle kannattaa. 1. 5. Tykkien latauksessa käytettyä välineistöä. 7. ja 3: Mary Rosen aseistuksessa on ollut monenlaista tykkiä, joista museossa on jo nyt nähtävillä päätykkikalustoa. Toinen uuneista on museossa, toinen – sen kopio – sijaitsee ulkona museon tuntumassa. Hylylle on rakennettu oma hieno ja nykyaikainen museo Portsmouthin vanhalle telakka-alueelle, jossa sen seurana ja välittömässä läheisyydessä ovat sekä Warrior-alus että Victory. Jouko Moisala. Kuivattaminen jatkuu edelleen. 5 ja 7: Mary Rose -museo on jo rakennuksena mielenkiintoinen. Nosto ja konservointi Löydön varmistumisen jälkeen seurasi yli kymmenen vuoden pelastustyö. 42 Hylyllä oma museo Mary Rosen löytö, nosto ja konservointi ovat olleet Englannissa valtavan huomion kohteena. Tämän jälkeen hylkyä on kuivatettu. 6. Varsinainen näyttely on rakennettu hylyn ympärille. Lopulta vuonna 1982 Alexander McKeen johtama työ päättyi Mary Rosen jäänteiden nostoon. 4 ja 6. Melkoinen merellinen historiallinen perintö pienellä alueella! Mary Rose -museo on rakennettu siten, että vierailijat voivat nähdä hylyn sekä seurata siinä tehtäviä töitä. 2. Todellisuudessa löytämistä edelsi vuosien tutkimusja sukellustyö Solentin salmessa. Kunhan kuivatus saadaan päätökseen, pääsee yleisö tutustumaan alukseen lähemmin. Se kyllästettiin ensin polyglygoolietyleenillä veden syrjäyttämiseksi rakenteista. Vaikka alus on kuljettanut miehet sotimaan ilman marssia, on täysinäisellä vatsalla sotiminen tehokkaampaa kuin nälkiintyneenä. Aluksissa on ollut omat keittiönsä. Samalla alueella ovat myös Navyja Nelson-museot. Vuonna 2017, siis 34 vuotta hylyn nostosta, on kuivatustyö päättynyt. kimustyönsä tuloksena uudelleen löysi hylyn vuonna 1968. Noston jälkeen hylylle tehtiin kuten Vasa-laivalle. Lopullinen tunnistaminen varmistui vasta vuonna 1971. 1
43 Sukeltamisella on Englannissa vuosisatojen historia. Gosportin sukellusmuseo kattaa kaiken sukeltamisen Museon pitkää käytävää hallitsee Newtsuitsukelluspuku. Se edustaa Gosportin sukellusmuseossa aivan lähihistorian, jos ei eilisen sukeltamista.. Tämä näkyy myös Gosportissa sijaitsevassa museossa
Näissä tiloissa sukeltajat ovat kuitenkin voineet viettää jopa vuorokausien dekot. HDS:n sukellusmuseo on saanut paikan linnoitusjärjestelmän Gosportin puoleisessa patterissa no.2. 3. Erityisesti kannattaa huomioida sukeltaja, jolla on märkäpuku, mutta lämminvesipuku. Tultaessa mereltä Portsmouthiin kapeasta sisääntulosta satamaalueelle Gosport jää sisääntulossa barboardiin, kun varsinainen. Järjestelmää perusteltiin mahdollisuudella, että ranskalaiset voisivat nousta maihin muualla ja uhata siten Portsmouthin maan puolelta. Englantilaiset totesivat 1850-luvulla Ranskan olevan varsinainen uhka saarivaltiolle. 2. ce. Museoita on moneksi. Hienoja museoita rakennetaan hienojen kokoelmien säilyttämiseksi ja esille tuomiseksi. Ihmeellistä, että vieressä oleva siirrettävä kammio paineilmapulloineen saa olla rauhassa. Siitä käytetään myös nimitystä Palmerstone´s Follies, sillä osa linnoituksen raskaasta aseistuksesta oli suunnattu meren sijasta maalle, suoraan Portsmouthiin. Gosportin sukellusmuseon ulkopuolinen osuus näyttelystä on kattava ja mielenkiintoinen. 4. Museon tilat muodostuvat tämän raskaan patterin maanalaisista tiloista, joissa on säilytetty ruutia ja ammuksia ja joissa olivat myös muut patterin vaatimat tilat. Monien museoiden kokoelmat sijaitsevat rakennuksissa, jotka itse ovat todellisia museoita. Painekammio, jossa John Bevan itse on tehnyt 450 metrin sukelluksen. 3. 2. Vierailija, joka aikaisemmin ei ole edes nähnyt kuvaakaan Neufeldt-Kuhnke -ADS –puvusta voi helposti asettua sukeltajan asemaan ja 100 metrin syvyyteen. Vanhat painekammiot ovat sisätiloiltaan todella askeettiset. Gosportissa sijaitseva Englannin HDS (Historical Diving Society) sukellusmuseo sijaitsee rakennuksessa, joka itsessään on museo, osa brittiläistä puolustushistoriaa. 4. 44 1. Linnoitusjärjestelmä nimettiin silloisen pääministerin lordi Palmerstonin mukaan nimellä Palmerstone`s For1. Eteläisen rannikon tärkein satama, Portsmouth, linnoitettiin raskaasti. Sukelluksen historiaa, mutta kuitenkin niin läheltä
Jos ei vielä kiinnosta, niin käynnin jälkeen kiinnostaa varmasti! Jouko Moisala 1. Jo näistä sukeltamista tunteva saa runsaasti tietoa ja kokemuksia. 2.. 1. On selvää, että näin laajoilla hankkeilla on muutama aktiivinen henkilö, joilla on laaja tuki sekä yksityisiltä henkilöiltä että yleisöltä ja yhteiskunnalta. Kun HDS England perustettiin yli 20 vuotta sitten, koossa oli jo niin runsaasti aineistoa, että museo olisi perustaa jo silloin. Ulkomuseo Sukeltamiseen liittyy runsaasti aineistoa, jota ei välttämättä ole helppoa sijoittaa sisätiloihin. 2. 45 Historiallisesti arvokasta ja tärkeää sukellukseen liittyvää aineistoa on kertynyt runsaasti. Historiallisesti arvokasta ja tärkeää sukellukseen liittyvää aineistoa on luonnollisesti kertynyt runsaasti. Sukellusmuseon paikkana Gosport on hieno. Todellisuudessa juuri Gosport on maailmanlaajuisen sukellusalan teollisuuden syntypaikka. Samoin kuten Puolassa Varsovan sukellusmuseon esineistöstä suurimman osan on kerännyt niiden omistaja Karina Kowalski, John Bevan on kerännyt ja omistaa Gosportin sukellusmuseon esineistön valtaosan. Näyttely kattaa kaiken sukeltamisen, myös harrastuksen. Sukelluskypärän kehittäjä John Deane asui Gosportissa vuosina 1935-1854, jolloin hän sukeltaessaan löysi HMS Mary Rosen hylyn, josta lehdessä lisää toisaalla. Portsmouth sijaitsee styyrboardin puolella. Jokaiselle aiheelle löytyy yhteisen tilan ympäriltä oma rajattu tilansa. Tykkipatteri 2:n maanalaisiin tiloihin on koottu kattava kokoelma sukeltamisen historiaa. Muodollinen avaaminen tapahtui 18.6.2011 arvovieraiden läsnäollessa, joista mainittakoon Gosportin pormestari ja Vice Admiral Sir Richard Ibbotson. Avajaiset 2011 HDS sai patterin avaimen elokuussa 2010. Sukellusmuseo Sukellusmuseotakaan ei perusteta hetkessä. Englannin merivoimien raivaajasukeltajien käyttämä suljetunkierron seoskaasujärjestelmä, jota käytettiin yleisesti vielä 2000-luvulla. Lähellä on sukellusvenemuseo, mutta vaikuttavia perusteita sijoittaa museo juuri tänne on muitakin. Gosportissa sukelluskypärän keksijät Deanen veljekset myivät ensimmäisen valmistamansa kypärän. Kuvassa ammattisukeltajan kanssa oleva John Bevan on Englannin Sukellushistoriallisen yhdistyksen kantavia voimia. Vierailu kannattaa kaikille, joita sukeltaminen kiinnostaa. Gosportin Sukellusmuseon tärkein henkilö on John Bevan. Sukeltamisella on Englannissa takanaan vuosisatojen Hieno kattaus Rakennus on kuin etukäteen suunniteltu juuri tällaisen aiheen käsittelyyn. Sukelluksen historiaa harrastavien vapaaehtoistyön tuloksena tilat oli siivottu ja kunnostettu maaliskuussa 2011. Museon kokoelma on suurelta osin hänen kättensä työtä. Lähes täydellinen kokoelma suljetunkierron happilaitteita viimeiseltä sadalta vuodelta. Varsinainen näyttely oli valmiina huhtikuun lopussa 2011 ja avajaisia vietettiin 30.4.2011. historia. Näytteille on saatu asetetuksi hieno kattaus sukeltamista ”antiikista nykyaikaan”. Hyvää paikkaa etsittiin lähes 20 vuotta. Kun tietää John Bevanin taustat, ei ole ihmeellistä, että nämä sukelluksellisesti hienot ja tietoa antavat kohteet ovat juuri Gosportissa. Näin nopeaa on kehitys tällä alalla. Gosportin sukellusmuseon tunnistaa jo ulkopuolelta runsaasta erikoisesta aineistosta
Ensimmäiseksi mieleen tulee Hengityskaasujen turvallisuus Hengityskaasut ovat elintarvikkeita, joita koskevat tarkat ohjeet. Koneen tarvitsemista voiteluaineista voi täytössä päästä täyttökaasuun hiilivetyjä. Niiden turvallisuuden valvominen kuuluu sukeltajalle ja kompressorin käyttäjälle. On tärkeää, ettei paineisessa hengityskaasussa ole edes pieniä pitoisuuksia sukeltajan terveydelle haitallisia aineita. On todettu, että myös ylikuumenneesta kompressorista voi päästä täyttöilmaan haitallisia aineita. 46 Sukellettaessa hengityskaasujen puhtauden merkitys kasvaa. Mistä näitä haitallisia aineita voi tulla. pullojen täyttämisessä käytettävä kompressori. Polttomoottorikäyttöistä käytettäessä on huolehdittava, ettei pakokaasua pääse täyttöilmaan. Täytettäessä hengityskaasupulloja
Suodattimien säännöllinen vaihtaminen on olennaisin osa puhtaan hengityskaasun tuottamisessa. Tuottaakseen sukeltajalle puhdasta hengityskaasua on kompressori huollettava säännöllisesti. siten, ettei mahdollisesti ympäristössä olevia haitallisia aineita voi päästä täyttöilmaan. Tukesin uusien ohjeistusten mukaan kaupallisen hengityskaasun tuottajan on pidettävä asiakkaan nähtävänä kompressorin tuottaman kaasun testitulos. Sukeltajien käytämien tilojen tulee kauttaaltaan olla puhtaat, siistit ja hyvässä järjestyksessä. Kuka valvoo. Myös kaasussa olevien myrkyllisten kaasumaisten aineiden paineet kasvavat. Öljyn selvittää päästämällä kaasua pullosta puhtaalle kankaalle. Jouko Moisala on huolehdittava muidenkin haitallisten aineiden kuin pakokaasun eliminoimisesta. Hengityskaasujen turvallisuuden valvojina ovat sukeltaja itse ja kompressorin käyttäjä. 47 Hengityskaasujen turvallisuus Väsymystä ja päänsärkyä Näin hengityskaasuun kuulumattomat aineet vaikuttavat: kuolema sekavuus toiminnan heikkeneminen Kiiskikin tarvitsee puhtaan veden – ja sukeltaja puhtaan hengityskaasun, on se sitten tavallista paineilmaa, nitroxia tai seoskaasua. Asianmukainen ja asianmukaisesti hoidettu täyttöjärjestelmä on puhtaan hengityskaasun tuoton ydin. Kompressori ja sen asianmukainen käyttö on eräs tärkeimmistä hengityskaasun puhtauden takaajista. Kompressorin rooli On selvää, että hengityskaasu ei saa haista eikä maistua miltään. Pelkästään satunnainen tupakansavu täyttöilmassa voi olla sukellettaessa haitallista. Hyvätkään suodattimet eivät poista kaikkia pienhiukkasia. On mahdollista, ettei sukeltajan hengityskaasu pinnalla hengitettäessä tunnu ”huonolta”. Täytettäessä meritai maastoolosuhteissa on sen paikka valittava. Niiden vaikutukset moninkertaistuvat. Syvissä sukelluksissa pienetkin epäpuhtaudet tuottavat nopeasti ongelmia. Hengityskaasun laatua voidaan seurata säännöllisin testauksin. Seoskaasuja ja rebreatheria käytettäessä hengityskaasujen laadun tärkeys korostuu. Kompressorit voidaan myös tämän päivän tekniikalla varustaa laittein, jotka jatkuvasti seuraavat täyttökaasun laatua. Sukellettaessa hengityskaasun paine kasvaa syvyyden myötä. Hajun ja maun tunnistaa helposti
48 – Kun tulee ensimmäistä kertaa Atlantin puolelle, kokee suuren meren.
Perhematkalla sukelluksia tulee neljä, viisi kertaa. 49 Kirkasta vettä ja komeita maisemia Moni sukelluksen harrastaja sukeltaa pelkästään lomamatkoilla eri puolilla maailmaa. Jos lähtee yksin liveaboardille, siellä sukeltaa ainakin 20 kertaa. – Sukellan lomamatkoilla, mutta tuntuman säilyttämiseksi harjoittelen säännöllisesti kotimaassa. Merta vastaan ei kannata taistella, vaan antaa sen hoitaa kuljetus. Monia kohteita Jani perheineen on vieraillut monissa kohteissa. – Me kaikki näemme eri paikkoja. Janin mukaan sukeltaminen on sukeltamista, mutta paikoilla on suuria eroja. Kaikki ovat tyytyväisiä! sijoittaa isän sukellukset, toteaa Jani naurahtaen. Atlantissa meri saattaa pinnalta näyttää melko kesyltä, mutta vähinenkin merenkäynti kuljettaa sukeltajaa vielä melko syvällä. Minä vain saan tehdä vertailuja sekä maissa olon että sukellusten kesken. Jani Vanhanen, 35, kuuluu tavallaan tähän ryhmään, mutta järkevällä poikkeuksella. – Olen käynyt kolme kertaa Thaimaassa, ja lisäksi Punaisellamerellä, Rohdoksella, Kanarialla ja viimeksi Kap Verdellä, hän luettelee. Jani on saanut sukeltajankorttinsa vuonna 2010, mutta on ehtinyt pyörähtää eri puolilla maailmaa sukeltamassa. Parhaiten onnistuu, jos sukelluskeskus on lähellä hotellia eivätkä sukelluskohteet ole kaukana. – Tuleehan siinä eroja. Aikaa jää myös perheelle.. – Varma tieto on kuitenkin, että lapset tarvitsevat aina päikkärit, joten siihen väliin on mahdollisuus Lapset ovat saaneet päikkärinsä ja isä sukelluksensa. Siihen oppii, vakuuttaa Jani. – Kun tulee ensimmäisen kerran Atlantin puolelle, kokee suuren meren. Perhematkallakin vain toisen sukeltaminen onnistuu, mutta sovittelua siinä tarvitaan. – Tämä järjestely tietysti edellyttää, että sukellukselle lähteminen yleensäkin on mahdollista melkein milloin tahansa. Kaikki matkat ovat olleet perhematkoja. – Hienointa olisi tietysti aina sukeltaa samassa paikassa, mutta Viimeisin matka suuntautui Kap Verdeen Atlantilla sijaitseva Kap Verde sopii hyvin perhelomalla olevalle sukeltajalle. Ensikertalaisella on oppimista liikkumisessa
Jani tietää, että uudessa paikassa ensimmäinen sukellus ei koskaan ole 100-prosenttinen. Täyden palvelun sukelluskeskus sijaitsee hotellin ja meren tuntumassa. – Se on hieno paikka! Sukellukset oli helppo järjestää. Hotellista oli sukelluskeskukseen ja rannalle neljän minuutin kävelymatka. Näin ei ole. Meri on erilainen. Perhereissulla tämä onnistuu. liivin että hengityslaitteen. Kap Verde Janin perheen viimeisin matka suuntautui Atlantin valtamerellä sijaitsevalle Kap Verdelle. Meri on aina erilainen, tavat hoitaa sukellukset vaihtelevat ja näkyväisyys on kiinni muista olosuhteista. Se taas ei onnistuisi, että iskä lähtee sukeltamaan aamulla ja palaa ilMurena on aina mureena!. – Tulee uudet varusteet, joissa on aina säätämistä. 50 Kun lentokoneesta nähty kuva täsmentyy, matkailija tietänee tulleensa paratiisiin! Tosin tässä onkin sitten kaikki – illaksi ei lähdetä ”kaupungille” bailaamaan. On päiviä, jolloin näkyvyys voi olla vain alle viisi metriä aamulla, mutta iltapäivällä se onkin jo yli kymmenen metriä. Omien laitteiden toiminnan tietää ja tuntee. Voisi kuvitella, että Thaimaassa on aina hienoa sukeltaa. Näkyväisyydet vaihtelevat tuulien mukaan ja paikkojenkin mukaan. – Olen kyllä ajatellut, että mukaan voisi myös ottaa sekä oman – Atlantissa meri saattaa pinnalta näyttää melko kesyltä, mutta vähinenkin merenkäynti kuljettaa sukeltajaa vielä melko syvällä. Koko sukellukseen kului aikaa vain muutama tunti, ei koko päivää. silloin jäävät kokemukset vähäisiksi. Similanilla vesi on turkoosia, mutta PhiPhi-saarilla se onkin vihreää. Janilla on yleensä reissuissa mukanaan omat perusvälineet, märkäpuku ja tietokone
– Kuitenkin 55 minuutin sukelluksen jälkeen nousuköydellä oli pakko todeta, että nyt on jo vilu! Jouko Moisala Kuvat: Jani Vanhanen Pienelle 4-5 hengen ryhmälle selvitettiin rannalla kartalta tuleva sukellusmatka.. – Kap Verden meriluonto on kuitenkin melko karua. Paluu päinvastaisessa järjestyksessä päättyi läheiseen rantabaariin. 51 Paluu mereltä sukeltamasta herättää keskustelun jo rannassa. Eikä tästä riemusta tarvinnut maksaa kuin 45 euroa, josta välineiden vuokra oli 15 euroa. Pienelle 4-5 hengen ryhmälle selvitettiin rannalla kartalta tuleva sukellusmatka. Sama hiekka, jota on maallakin, jatkuU pohjassa. – Perehdytys sukellukseen oli perusteellinen. – Höysteenä on vain kiviä. Matkalla on yksi välilasku Las Palmasissa, jossa tankataan ja otetaan uudet ruuat mukaan. Syvyyttä ei löydy paljon. Ei tavaroiden roudaamista. Lento Suomesta Kap Verdelle kestää kymmenen tuntia. lalla äiskän hoitaessa lapsia koko päivän. Se sijaitsee Atlantin valtamerellä noin 450 kilometrin päässä Länsi-Afrikan rannikolta. Sukellussuunnitelma oli selkeä ja se toteutui. Vesi oli 26 astetta lämmintä ja kirkasta ja maisemia riitti. Sukellukset tehtiin noin 15 metriin. Se on Makaronesiaan kuuluva tasavalta. Sukellettiin vain T-paidassa, ja mietin sukelluksen aikana, että voisipa aina sukeltaa näin! Sitä tunnetta ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Hyvät palvelut Jani kehuu Kap Verden palveluita hyviksi. Kymmenen tunnin lento Kap Verden tasavalta eli Kap Verde on Afrikan saarivaltio. – Oli hieno ja rento lomameininki. – Kaikki tavarat painovöitä lukuun ottamatta olivat valmiina ulkona ankkurissa olevassa paatissa. Parit jaettiin jo rannalla ja sukellusajat kerrottiin etukäteen. – Porukat laitettiin pienempään veneeseen, ja se työnnettiin rannasta aaltojen läpi mereen ja toiselle paatille, jolla siirryttiin kohteelle. Kap Verdellä sukellukset onnistuivat hyvin ja ne oli Janin mukaan hyvin organisoitu
Vuosi 1995 toi uutta. 40 vuotta sisältää sekä runsaasti kokemuksia että runsaasti oppimista. Näin itsekin kuvittelin, kunnes ymmärsin, että toimituksessa istui koko joukko toimittajia, jotka tekivät montaa lehteä. Tämä ei tarkoita vain omaa sukeltamista harrastaen, vaan jatkuvaa työtä kaikkinaisen sukeltamisen parissa. Matkailuhan niitä olisi vielä enemmän lisännyt ja monipuolistanut, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Joku voisi kysyä: ”Kerro setä, minkälaista se oli silloin!” Lehden toimitus oli jo silloin Huhmarissa Vihdissä. Matkaan on sisältynyt monenlaista alkaen harrastussukeltajien koulutuksesta vesistörakentajien sukelluksen opettamiseen. Tukholmalainen Owe Johansson (vas.) sukelsi nuorena Ruotsin merivoimien sukeltajana Vasa-laivan alle tunneleita nostovaijereita varten. Alkoi uusi ja erilainen jakso sukeltamisen parissa. Mieliin on jäänyt lounas yhdessä Karl Philipin kanssa. No olihan siinä tietysti mukana muutama muukin varamies, iso ruokalahan se oli. Andrey on hieno esimerkki sukelluslehden toimittajasta, joka kiertelee ympäri maailmaa sukeltamassa ja tekemässä juttuja. Oli toimitussihteeri, jolla oli monta lehteä vahdittavanaan ei siis ollut joukkoa toimittajia, jotka olisivat painiskelleet vain Sukeltajan Maailman parissa. Matkan varrella olen tavannut monia henkilöitä, joihin en olisi muuten koskaan tutustunut. Tästä ei enää ollut pitkä matka tämän päivän tilanteeseen, jossa kaikki kulkee sähköpostitse nopeasti ja varmasti. Alkuvuosina koko aineisto, tekstit ja kuvat, toimitettiin toimitussihteerille postitse. Alkuvuodet olivat tänään katsottuna erikoiset, eikä nykypäivän nuori niitä ymmärtäisikään. Vuonna 1971 suoritetusta sukelluskurssista lähtien olen ollut tiiviisti mukana sukeltamisessa. Fiksu nuorimies, joka kiltisti söi tillilihansa siinä kuin muutkin. Kun kysäisin, että pelottiko koskaan mennä kolmeen kymppiin ja sitten vielä ahtaaseen käytävään laivan alle, hän vastasi: Ruotsin Merivoimien kouluttama raskassukeltaja ei pelkää mitään!. Andrey taasen rakastui niin syvästi puukypäräämme, että hänen oli pakko päästä sillä sukeltamaan. Postia häneltä voi tulla milloin Kamtshatkanilta, milloin Etelä Amerikasta. Kutsu tuntui houkuttelevalta, eikä siitä olisi voinut kieltäytyäkään. Perusteilla oli uusi sukelluslehti, ja minua pyydettiin mukaan sen tekemiseen. Jossain välissä jo tuntui, että kuuden viikon jatkuvan opettamisen jälkeen sukeltaminen tuli ulos korvistaPitkä aika päätoimittajana kin, eikä oma sukeltaminen enää maittanut. Ensin kirjoittelin joitakin artikkeleita joka lehteen, mutta jossain vaiheessa artikkeleiden määrä kasvoi. Eräs mielenkiintoisista omista matkoistani on ollut matka Ruotsiin, Karlskronaan. Andrey Bizuykiniin tutustuin Lysekilissä Sukellushistoriallisessa tapahtumassa. Kotimaan matkoista eräs Oulun-matka tuotti runsaasti tietoa ja kokemuksia. Tämä on vaikuttanut omalta osaltaan myös merkittävästi itse lehden tekemiseenkin. Joillekin sana toimitus tuo mieleen ryhmän ihmisiä, jotka kiertelevät maailmalla palatakseen toimitukseen tekemään juttunsa. 52 Omaa sukeltamista on kestänyt riittävästi. Tutustuin ammattisuEräs mielenkiintoisimmista haastatteluista. Siellä meillä oli tilaisuus tutustua Ruotsin merivoimien koulutuskeskukseen
Viimeisellä käynnillä Jönköping nostettiin pintaan ja tyhjennettiin. Tämä lehtikasa sisältää yli 8000 sivua. Mårten menossa veteen Hilloisissa. Kun tilanne oli parhaimmillaan, loppui filmi! Onneksi Seuran toimittajalla oli filmiä lainattavaksi ja sain nostovaiheen kuvatuksi. Pakkasta oli yli 10 astetta. Kaikista lehdessä käsitellyistä aiheista saisi kustakin oman parisatasivuisen kirjan. Valehdella ei voi! Kyllä on! Erityisesti on ottanut päähän nykyinen tapa antaa netissä negatiivista palautetta nimettömänä. Lehteä on julkaistu 119 numeroa. Yöllä oli satanut lunta. Eikö 120. Kustantaja on kuitenkin näissä tilanteissa valanut rohkeutta ja uskoa ja niin on jatkettu. Jouko Moisala Suomen Sukellushistoriallisen yhdistyksen oma kello. 53 keltajan arkeen. Uskon, ettei voita. Homma alkoi lumenluonnilla hinaajasta ja työlautalta. Printtilehdestä ei koskaan lopu virta. Silloin on kokenut riittämättömyyden tunteita ja on ollut valmis heittämään pyyhkeen kehään ajatuksella, että tehkää itse parempi! Sukeltaminen on kuitenkin niin kapea sektori koko harrastusten ja ammattienkin kokonaisuudesta, ettei siitä yksinkertaisesti jatkuvasti voi vääntää uutta ja uutta. Voittaako nettilehti printtilehden. Välillä on tehty vedenalaista kuvaa ihan oikein tosissaan.. Viinakaljaasi Jönköping oli eräs mielenkiintoisin jutun teon kohde. Mikä on tulevaisuus. Ei, sillä ensimmäisenä vuotena ilmestyi ainoastaan viisi numeroa. ”Toimittaja” oli pukeutunut kesäisesti pikkukenkiin ja kevyisiin vaatteisiin. Siellä tuli käydyksi kolmasti. Se oli helppo vieressä todistaa. Onko näiden vuosien aikana työ tympinyt, ottanut päähän. Vetäessään kolmannet villasukat jalkaansa, hän totesi: ”Kun jalat ovat lämpimät, koko kroppa on lämmin”. Olennaisinta on, että printtilehden voi viedä paikkoihin, missä nettilehti ei toimi. Meri oli avoin ja kylmä viima puhalsi. Oli siinä kestämistä! Sukeltaja Raution tehtävänä oli eroosiolaatan tarkastus Oulun satamassa. Nyt on 20 vuotta kulunut
54 Hylkyjen eliöstöä – ökömölleröitä ja dekopohdintaa Vaikka paatuneimmat ruosteräpylät eivät helposti myönnäkään olevansa millään lailla kiinnostuneita mistään hylkyjen pinnalla mahdollisesti elävästä, ovat jopa sorkkarautaja messinkimiehet esittäneet minulle kahdenkeskisissä keskusteluissa kysymyksiä työmaillaan eli hylyissä havaitsemistaan eliöistä. Nostetaan nyt sitten turska pöydälle ja katsotaan mitä siellä oikein on.
Itse asiassa sinisimpukoita on Itämeressä yhtä paljon kuin kaloja, kolmisen miljoonaa tonnia. Eliöstö ylhäältä alas Lähdemme liikkeelle poijuköydeltä, joka on saanut olla paikallaan koko kesän. 55 Olemme valinneet kohteeksi mahdollisimman tyypillisen sukeltajien mielenkiinnon kohteena olevan hylyn. Oikeassa reunassa on särmäneula, joka on merihevosten sukulainen.. Polyyppien toinen elämänvaihe, meduusa, ui valtamerissä vapaasti, mutta Itämeren lajiella koko meduusavaihe eletään emoMerenkulkuhytin valoventtiilistä kurkistaa vielä aluksen viimeinen vahtiupseeri, suuri turska. Molemmat viihtyvät rakkolevävyöhykkeellä. Täällä esiintyy erittäin tiheässä sinisimpukkaa, joka muuten on Itämeren runsaslukuisin pohjaeläin. Itämeren viimeinen, kenties. Tarkasteltaessa reelingin sinisimpukoita 22 metrin syvyydessä havaitsemme lampun valossa oudon, vaalean rusahtavan levämäisen, noin 5 cm korkean kasvuston peittävän reelingin kauttaaltaan. Simpukkahan ei ole kasvi, vaan eläin, joten se ei valoa tarvitse. Hylky tarjoaa myös mitä mainioimman kasvualustan sessiileille eli paikallaan istuville eläimille, kuten merirokolle, jota esiintyy niin ikään kaikkialla hylyssä, joskin runsaimmin täällä mastossa, ja samasta syystä kuin sinisimpukka; ohi virtaa jatkuvasti vettä, josta tämä poikkeuksellisesti alustaan kiinnittynyt äyriäinen siimajaloillaan seuloo ravintoa. Alus on ruosterekisterin mukaan nimeltään s/s Adolf Arisch, alkuperämaa Saksa. Tämänkin paikalleen kiinnittyneen runkokunnan yksilöt suodattavat vedestä ravintoa pyyntilonkeroiden avulla. Kyseessä ei kuitenkaan ole levä, vaan eläinkuntaan kuuluva runkopolyyppi, korallisen sukulainen. Toiset yksilöt hoitavat lisääntymisen. Maston päässä on hyvä, tukeva kiinnittymisalusta, ja ohi virtaa koko ajan vettä, josta sinisimpukka suodattaa ravintonsa. Punalevien pigmentit pystyvät käyttämään hyväkseen sitä vähäistä valoa, mikä tänne alas tulee, ja poikkeuksellisen suuri kasvusyvyys selittyy paikallisesti poikkeuksellisen kirkkailla vesillä sekä, jälleen kerran, hyvällä kasvualustalla. Sinisimpukkaa esiintyy koko hylyssä, joskaan ei missään niin runsaana kuin täällä mastossa. Niiden tulevaisuus ei kuitenkaan ole kovin hyvä, sillä viimeistään talvimyrskyt vievät köyden mennessään. Pohjois-Itämeressä laji on runsain 5-15 metrin syvyydessä, mutta syvemmällä lajin esiintymistä rajoittaa käytännössä kai lähinnä hyvien kiinnittymisalustojen puute. Se on fiktiivinen, ja sijaitsee tarkemmin määrittelemättömässä paikassa lounaisella merialueellamme Saaristomeren eteläreunalla 34 metrin syvyydessä. Paksuissa vaijerivanteissa esiintyy vielä 19 metrin syvyydellä piikkisen oloisina pieninä ( halkaisijaltaan 5 cm) tupsuina Furcellaaria-punalevää. Nykyisellä eliöstöllä on ollut hyvin aikaa kolonisoida tämä uusi keinotekoinen riutta, ja hylyn huonosta kunnosta johtuen sen muoto muuttuu koko ajan. Siihen on jo kasvanut tämänvuotisia rakkolevien sekovarsia. Alun perin Pohjanmeren liikenteeseen rakennettu 100-metrinen höyryramppi upposi 1940-luvun kärhämöissä huiman virhearvioinnin seurauksena. Kuvan leskellä oleva kala on seitsenruototokko ja sen alapuolella teisti. Onneksi sorkkarautakorroosio ei ole kovin pahasti tätä hylkyä kohdellut, vaikkakin sukeltajien uloshengityskuplat ovat ruostumista nopeuttaneet. Köydeltä siirrymme 14 metrin syvyydessä maston päähän
Katsoessani kuplavanaa alaspäin näen sen nousevan pitkin laivan kylkeä: jälkeemme jäänyt sukeltaja on tietysti pohjassa keulan vieressä tutkimassa ankkuria. Itse se ainakin toivoo, että parin talven takainen Pohjanmereltä tullut suolavesipulssi uusiutuisi, ja turskakanta alkaisi elpymään. Dekopohdiskelua Itämeren vesi on murtovettä, eli se ei ole makeaa vettä, mutta ei myöskään suolaista siinä mielessä kuin valtamerien vesi. Jaaha, dekot on lusittu, aika raahautua pintaan. Olisi hauska tietää. Korkeampaan tai matalampaan suolaisuuteen sopeutuneiden lajien runsaudet vaihtelevat sitten näiden vaihteluiden puitteissa. Aivan läheltä sinisimpukoiden ja merirokkojen ja polyyppien peittämää hylyn ruostuvaa teräspintaa tarkasteltaessa voi havaita vapaasti uivia n. Pohjalla sen sijaan möngertää mistään piittaamatta kilkki, joka räpyläpotkun aiheuttaman virran pohjasta tempaisemana esittelee omituista ylösalaisin uintiaan. Teksti ja piirrokset: Juha Flinkman Juha Flinkman on kirjoittanut oheisen tekstin Sukeltajan Maailman numeroon 3/95. Monet äyriäiset ilmeisesti piiloutuvat päivän ajaksi kalojen saalistukselta kovalla alustalla kasvavan eliöstön joukoon. Mutta kun suuri häviää, pieniä onkin paljon. Kaikilla paikalleen kiinnittyneillä eläimillä on oltava joku vapaasti uiva elämänkiertovaihe, muutenhan ei lji leviäisi. Itämeressä viihtyy muun muassa jopa 30-senttiseksi kasvava kivinilkka (kuvassa ylhäällä). 56 rungon suojassa. Hienon näköisiä hopeisina kimmeltävät silakat kuitenkin ovat kuplavanoja kierrellessään. Mutta kun suuri häviää, pieniä onkin paljon. Yhtenä merkittävänä seurauksena suolaisuuden lisääntymisestä on Juhan vuonna 1995 kaipaamien turskien lisääntyminen. Itämeri on evolutiivisesti nuori, ja sen eliöstö, joka on alkuperältään sekä valtamereistä että makean veden lajistoa, elää täällä sietokykynsä äärirajoilla. Tämän lisäksi Itämeren erottaa Pohjanmerestä vain 8 metrin syvyinen salmi, jonka vuoksi suolaisempaa valtameren vettä tulee tänne vain useiden vuosien välein olosuhteiden ollessa sopivat. Vasta toukkavaihe lähtee uimaan vapaana kiinnittyen aikanaan sopivaan alustaan alkaen muodostaa uutta runkokuntaa. 1995), mutta kun täällä ensi kertaa sukelsin -83, oli niitä joka paikassa. Kilkki on pohjien kaikkiruokainen hygieenikko, jonka jäljiltä raadot katoavat nopeasti. Nykyisin Flinkman toimii Suomen Ympäristökeskuksessa. Lisäksi eliöt tietysti vaikuttavat toisiinsa. Silakoita sentään piisaa. Tämän artikkelin uudelleen julkaisusta sovittaessa hän valmisteli juuri lähtöä tutkimaan pari vuotta sitten Tanskan salmista tulleen suolavesipulssin liikkeitä Itämerelle. Samoilla maisemilla on myös kivinilkka, joita varsinkin talvisin ja keväisin esiintyy hylyissä usein. Lisäksi eliöt tietysti vaikuttavat toisiinsa. Itämeren viimeinen, kenties. Miksi ihmeessä. Tarkemmin katsoessa ne ovatkin silakoita, jotka pieninä parvina kiertävät ylös nousevia kuplavanoja. Palaisivat 70ja 80 –lukujen taitteen onnelliset vuodet, kun oli kavereita… Ajatuksen katkaisee silmäkulmassa vilahtava hopeinen nuoli. Kun huomaan silakoiden tekevän kuplavanan ympärillä uidessaan silloin tällöin saalistusliikkeitä, alan epäillä, josko kuplat irrottavat kyljen eliöstön joukossa piilottelevia planktereita ja silakat napsivat sitten näitä vapaasta vedestä. Tarkemmin tarkasteltaessa niitä huomaa olevan muutaman sentin välein, valtavasti. Nähtiinhän se nytkin, yksi ainoa turska (v. Tämän johdosta suolaisuus vaihtelee useiden vuosien pituisissa jaksoissa. Näitä me havaitsemme tarkasteltaessa hylyn suurta potkuria ja sen yllä kaartuvaa perävannasta. Kivinilkka on sikäli outo kala, että se synnyttää eläviä poikasia. Suuri syö pienen. Suuri syö pienen. Se on eläviä poikasia synnyttävä pohjakala, joka osaa taitavasti naamioitua.. Näin on myös sinisimpukalla ja merirokolla. 2 cm pitkiä äyriäisiä. Nämä ovat Mysidejä, halkoisjalkaisia. Merenkulkuhytin valoventtiilistä kurkistaa vielä aluksen viimeinen vahtiupseeri, suuri turska. Flinkman oli silloin lehden toimitusneuvostossa. Palaillessamme takaisin nousuköydelle tapaamme komentosillan ulkosiiven reelingillä teistin, ankeriasmaisen pikkukalan, jonka selkäevän reunassa on rivi tummia täpliä
Tosin se on tuonut vanhan paheen esille näyttävämmin, eli vanhojen hylkyjen ryöstelyn. Taistelulaivojen miehistöissä saattoi olla satoja, mutta rahtilaivoissa huomattavasti vähemmän. Jos kehitys menee eteenpäin samaa tahtia, niin minkähänlaisilla laitteilla sukelletaan 20 vuoden kuluttua. Ainoat, jotka saivat vapautusta merivahdista olivat timperi ja seiSuccess-niminen englantilainen laiva tulossa Bostoniin 18.7.1912. Kauppalaivoilla käytettiin harvemmin rangaistuskeinona yhdeksänhäntäistä kattiruoskaa, The Cat a nine tails . Heikki Moisio Kattiruoska töissä! Vanha lehtileike kertoo tästä rankaisukeinosta. Kiitos lehden lukijoille! Heikki Moisio. Esimerkiksi sukelluslaitteet ja niissä käytettävät kaasut sekä sukelluspukujen materiaalit ovat kehittyneet valtavasti. Viimeisenä kiitän niistä runsaista sukellusaiheisista artikkeleista, joita olemme saaneet ulkomailta. Niistä oli rangaistuksena palvelua, siivousta ja puhdistustöitä vuorotta. Loput olivat niin sanottua laivaan kuuluvaa työmiehistöä, kuten matruuseja, puolimatruuseja, jungmanneja sekä kajuuttapoikia. 57 Merimiehiä rangaistiin raskailla työvuoroilla, kattiruoskalla ja uittamalla kölin alla. Isoissa laivoissa oli 1700-luvulla suuri miehitys. Olemme kertoneet lehdessämme myös tämän alan kehityksestä sekä uusien hylkyjen löytymisistä. Liekö syynä osaksi kokemattomuus tai ei hallittu omia laitteita. Laivoilla sattui myös laiminlyöntejä. Hylkyjen etsimiseen tarkoitetut laitteet ovat nykyään huippuluokkaa. Ammattisukeltajien koulutus ja alalle tullut uusi tekniikka parantavat myös työsukelluksia tekeviä ammattilaisia. Miehet ruotuun kattiruoskalla limaakari; he saivat viettää yönsä vapaana. Miehistö oli nimityksiltään kirjava: oli kapteeni, laivuri, perämies, aliperämies, konstaapeli, pursimies, kirvesmies ja kokki. Moni asia on muuttunut alkuvuosista. Niin sanotuissa vankikuljetuksissa ruoskiminen oli ilmeisesti tavanomaisempaa. Oli myös esimerkiksi ankkurikettinkien rasvausta kaapelikatissa sekä ylimääräisijä vahtivuoroja. Huhuja on kuultu myös merimiesten kölin ali vetämisestä köydellä. Alkuajan lehden työporukka oli seuraava: Kirsi Astreen, Jarmo Räisänen, Antti Heikkilä, Mikko Heikkilä, Heikki Moisio, Jouko Moisala ja Jari Hyvärinen. Miehitys pieneni 1800-luvulla alustyypin muuttuessa fregatista parkiksi. Vuonna 2014 sattui sukeltajille luvattoman paljon hukkumisonnettomuuksia. Mukana alusta lähtien Olen ollut alusta saakka tekemässä Sukeltajan Maailma -lehteä. Toinen ala, minkä tekniikka on mennyt eteenpäin on valokuvaus kiitos digitekniikan! Näistä aiheista olemme saaneet lukea Sukeltajan Maailmasta – uusista välineistä sekä niiden testauksista. Kattiruoska oli nahkaa, jossa oli yhdeksän pitkää niin sanottua häntää, joissa oli solmut päissä
Kuva: Marcus Bjuren. Uppopallon leviämistä sarjatasolla vaikeuttavat sekä harrastajien vähyys että hajanaisuus. 58 Uppopallon sarjajärjestelmä uusiutui tälle kaudelle Suomi-sarjan peleistä jäi pelaamatta neljännes Kahdentoista uppopalloilua harrastavan joukkueen kesken tasoerot ovat suuret. Vaikka lajia voi harrastaa melko pienelläkin ryhmällä, vaaditaan SM-sarjaan osallistuvalta joukkueelta laajaa pelaajarinkiä.
Olemme hävinneet muille kuin riihimäkeläisille vain siinä tapauksessa, että meillä on ollut erittäin huono päivä ja vastustajalle on onnistunut kaikki. – Turnauksissa pelimäärät vähenivät ja nyt pelit kestävät täyden ajan. Aikaisemmassa järjestelmässä peliaika oli monesti lyhennettävä vain varttiin, jotta kaikki ottelut ehdittiin viemään läpi. Jokaiseen harjoitukseen pitäisi saada kasaan ainakin kaksitoista pelaajaa, jotta harjoittelu olisi lajinomaista. Luovuttamisten takia meidän oli pakko ottaa käyttöön sääntö sakosta. 59 Uppopallon sarjajärjestelmä koki uusiutumisen tälle kaudelle. – Yksinkertaista alkusarjaa lukuunottamatta itsestäänselviä pelejä on vähemmän, mikä motivoi myös meitä. Toisaalta sukellustausta ei tuo uppopalloilijalle merkittäviä etuja. Jos vielä tulee peruutuksia, niistä langetetaan kyseiselle seuralle sarjamaksun 600 euron suuruinen sakko. Jatkossa kaikkien joukkueiden on syytä osallistua jäljellä oleviin turnauksiin. Joukkueesta tulee vielä kova tekijä, kunhan vain ryhmä pysyy kasassa ja jaksaa treenata, sanoo Sukeltajaliiton uppopallovaliokunnan puheenjohtaja Hannu Ahonen. Vaikka osa on muuttanut muille paikkakunnille, he haluavat yhä edustaa vanhaa seuraansa. Mestaruuksista ovat viime vuosina kamppailleet lähinnä kaksi joukkuetta, Hämeenlinnan Sukeltajat ja Riihimäen Urheilusukeltajat. Sen jälkeen uppopallomestaruudet on voitettu Hämeenlinnan Sukeltajien nimellä. Ennakolta hyvin heikkoa vastustajaa vastaan pelaaminen ei motivoi ketään. – Olemme viime vuosina pelanneet Riihimäen Urheilusukeltjaien kanssa tiukkoja otteluita. Uppopallon miesten sarjaan tuli mukaan tälle kaudelle uusi seura, pääkaupunkiseudulta oleva Urheilusukeltajat, jossa on monta lajin nuorten maajoukkuemiestä. – Erityisesti Kolumbian 2015 MM-kisoja ajatellen on tärkeää saada täyden peliajan otteluita, koska lyhennetyllä peliajalla pelin luonne muuttuu. Luovutukset kiusana Suomi-sarjan peleistä jäi luovutusten vuoksi pelaamatta 25 prosenttia. – Jos esimerkiksi turnauksiin osallistuvan joukkueen pelaajista parikin joutuu jäämään pois, voi joukkueella olla vaikea ottaa osaa koko turnaukseen. Suomi-sarjassakin tuli väistämättä otteluita, joissa vartin peliajallakin syntyi tuollaisia 10-0 tuloksia. Myös pelaajien hajanaisuus vaikuttaa monesti siihen, ettei joukkue voi harjoitella niin hyvin kuin SMsarjassa menestyminen edellyttäisi. Ahonen on harrastanut uppopalloa yli 30 vuotta, mutta laitesukelluskurssin hän kävi vasta vuonna 2009. Kuva: Marcus Bjuren.. Olemme muutenkin jakaneet vastuita, jottei asioiden hoito kaatuisi liian pienen joukon niskaan. Uppopallon leviämistä sarjatasolla vaikeuttavat Suomessa sekä harrastajien vähyys että hajanaisuus. – Itse sanoisin melkein päinvastoin. Olemme onnistuneet sitouttamaan pelaajat joukkueeseen. Sarjajärjestelmän uudistuksella pyrittiin myös luomaan sarjoista tasaisemmat. Se on erityisen tärkeää niille pelaajille, jotka pääsevät edustamaan Suomea kansainvälisiin otteluihin. Kauimmaisen pelaaja käy Hämeenlinnassa Kotkasta saakka. Viime vuonna mestaruuden vei jälleen Hämeenlinna. Hämeenlinnassa uppopalloilu on jossain määrin ammattimaisempaa kuin useimmilla muilla paikkakunnilla. – Tämä on hyvin turhauttavaa ja väärin paikalla olevia joukkueita kohtaan. Sarjajaon ansiosta joukkueet voivat pelata nyt otteluita, joiden peliaika on sääntöjen mukainen 2 x 15 minuuttia. Ahveniston Vesipedot vei mestaruuksia, kunnes seura yhdistyi Hämeenlinnan Urheilusukeltajien kanssa. Vähän pelaajia Uppopalloilun suurin ongelma on pelaajien vähyys. Hämeenlinna voitti viime vuonna 16:nnen mestaruutensa 17 vuoden aikana. – Koko joukkueen saaminen yhteiseen harjoitukseen arki-iltana on käytännössä miltei mahdottomuus. Myös sarjajakoa kuuden joukkueen SM-sarjaksi ja kuuden joukkueen ykkösdivisioonaksi Salonen pitää hyvänä ratkaisuna. Aikanaan laitesukelluskursseilla uimataito ja fyysinen harjoittelu oli nykyistä suuremmassa roolissa, minkä ansiosta laitesukelluskurssitus palveli paremmin myös uppopalloilua. – Uppopalloilijalle uimataito on tärkein ominaisuus. Vain kerran, vuonna 2010, mestaruus meni hämeenlinnalaisten pahimmalle kilpailijalle Riihimäen Urheilusukeltajille. Kiitosta sarjajaolle Hämeenlinnan Sukeltajien uppopallon kapteeni Antti Salonen pitää sarjauudistusta hyvänä. Ahosen omassa joukkueessa Pietarsaaren Urheilusukeltajissa on kuusi pelaajaa Pietarsaaresta, neljä Kokkolasta, kaksi Seinäjoeltä, kaksi Jyväskylästä ja kaksi Vaasasta. – Viimeisimmän SM-osaturnauksen voiton vei vaihteeksi Tampere, mikä oli lajin kannalta erittäin hyvä. Sarjan häntäpään joukkueilla ei ole edes mahdollisuutta yllätysvoittoon kärkipään joukkueista. – Menestyksen syyt ovat ainakin joukkuehengessä, joka meillä on erittäin tiivis ja hyvä. Juhani Karvonen – Uppopalloilija on tottunut veden alla erilaisiin ”rutistuksiin”, eikä hän joudu noissa tilanteissa paniikkiin. Kun joukkueet on jaettu kahteen sarjaan, ottelutkin tasoittuvat. Niissä pelataan aina täysi aika. Pelaajia on pääkaupunkiseudulta, Tampereelta ja Valkeakoskelta. – Meillä on aina selkeästi joku henkilö, joka on vastannut valmennuksesta joko valmentajana tai pelaajavalmentajana. Uppopalloilija on tottunut veden alla erilaisiin ”rutistuksiin”, eikä hän joudu noissa tilanteissa paniikkiin, mikä on etu laitesukelluksessa. Tasoero kolmanteen joukkueeseen on ollut selvä. Salonen pitää hyvänä, että lajiin on nousemassa uusi vahva joukkue Tampereelta. Peliin pitäisi joukkueeseen saada kasaan vähintään kuusi pelaajaa. Minusta uppopallo sopisi nykyisellään entistä useamman laitesukeltajan fyysistä kuntoa ylläpitäväksi lajiksi. Sopii sukeltajille Hannu Ahonen arvioi, että suurimmalla osalla uppopallon harrastajista on kokemusta laitesukelluksesta. Kaikkiaan 12 joukkuetta pelasi yksinkertaisen Suomi-sarjan, jonka sijoitusten perusteella kuusi parasta siirtyi pelaamaan SM-sarjaa ja loput ykkösdivisioonaa. Kun sarjassa on kolme vahvaa joukkuetta, syntyy tasaisia pelejäkin enemmän, mikä on kaikkien etu. – Kahdentoista uppopalloilua harrastavan joukkueen kesken tasoerot ovat suuret
60 ZOAH24htapahtumassa sukelletaan putkeen 24 tuntia. sekä sukeltajan hiilidioksidinsietokyvyn kannalta että myös henkisen kantin puolesta. Kunto koetuksella Paimiossa oli mukana 27 sukeltajaa, mikä oli aikaisempiin vuosiin nähden suhteellisen vähän. Alla oli vielä valvomista sekä aikaisempia useampia sukellusvuoroja. ZOAH24h on leikkimielinen tempaus, joka kokoaa Suomen innokkaimmat vapaasukeltajat samaan altaaseen kerryttämään sukelluskilometrejä, aiheuttamaan hämmennystä muissa altaan käyttäjissä sekä pitämään hauskaa yhdessä. Paimiossa oli mukana 27 sukeltajaa. kerran. Vähäisehköstä osallistujamäärästä huolimatta yhteistuloksessa päästiin kuitenkin 82 650 metriin, eli jokainen sukeltaja sukelsi keskimäärin yli kolme kilometriä. Kilpailu järjestettiin jo 10. Kunnioitettavimpaan henkilökohtaiseen tulokseen pääsi Kaja Kallemets 8 500 metrillään, joka oli myös ZOAH24h:n kaikkien aikojen naisten ennätys! Maininnan arvoista on vielä se, että Kaja teki kaikki vedot stereoräpylöillä, kun yleensä pituussukelluksessa käytetään lajiin paremmin soveltuvaa monoräpylää. Tuo kävikin jo varsin hyvästä treenistä Mikko Anttosen tyylinäyte. Palkinnoksi hämmästyttävästä suorituksestaan hän sai Onni Ahon maalaaman vapaasukellusaiheisen taulun. Töitä tehdään tunnin vuoroissa pääsääntöisesti neljä henkilöä kerrallaan, ja tavoitteena on saada vuorokauden aikana kasaan yli 100 sukelluskilometriä. Allekirjoittanutkin sai kasaan 7 500 metriä, vaikka jo toisella sukellusvuorolla hengitysrefleksin iskeytyessä ensimmäistä kertaa päälle tuli sellainen olo, että tekisi. Idea on siinä, että koko 24 tunnin ajan veden alla on yksi vapaasukeltaja. Tapahtuma pidettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2004, ja nyt järjestetty oli jo kymmenes. Vuonna 2011 tavoite rikottiinkin ensimmäistä kertaa 34 sukeltajan voimin tuloksella 102733 metriä, joka tarkoitti keskimäärin noin 4,3 kilometrin tuntivauhtia. Tämä näkyi allasvuorojen määrässä per henkilö, sekä altaassa olevien sukeltajien määrässä per vuoro: vähimmillään aamuyön vuoroissa työskenteli vain kaksi sukeltajaa, joka siis tarkoitti maksimissaan minuutin mittaista palautusta 50 metrin sukelluksesta. Jokainen sukeltaja sukelsi keskimäärin yli kolme kilometriä Vuorokausi vapaasukellusta Vapaasukellusseura Sunken Logs järjesti marraskuussa jo perinteeksi muodostuneen ZOAH24h–tapahtuman Paimion Uimahalli Solinassa. Matkaa kerrytetään viidenkymmenen metrin sukelluksilla kerrallaan viestityyppisesti, eli edellisen sukeltajan saapuessa altaan päätyyn seuraava sukeltaja jatkaa välittömästi
kuvailla: lihakset olivat kipeänä jalkateriä myöten ja kasvoja koristivat uimalasien sekä nenäklipsien aiheuttamat hiertymät. Sillä hetkellä ei ollut mitään hienompaa kuin seurata tummien varjojen etenemistä lähes peilityynessä altaassa, tasaisen varmasti, hallitun rauhallisesti. 61 mieli jättää koko leikki sikseen. Esimerkiksi allekirjoittanut oli tapahtumassa ensikertalainen ja lajissa muutenkin vielä keltanokka: oli erityisen hienoa tutustua muihin harrastajiin, sekä saada myös muutamia kullanarvoisia vinkkejä kokeneemmilta, vahvaa kisamenestystäkin saavuttaneilta vapaasukeltajilta. Olo oli äärimmäisen väsynyt, tyyni ja itsensä ylittänyt. Ja aivan ääneti. Juho Akola Sunken Logs taan. Nähtiinpäs esimerkiksi muutama erikoisempi sukellusasu ja todistettiin erilaisia tyylejä, kuinka sukeltajat pitivät mielensä virkeinä, ettei uni tulisi kesken suorituksen. Aktiivisia vapaasukeltajia ei ole Suomessa kovinkaan paljoa, ja siten suurin osa tunsikin toisensa jo ennestään. Jo pelkästään heidän sukelluksiaan seuraamalla pystyi oppimaan sukellustekniikasta ja -rentoudesta yhtä sun toista. Mainittakoon myös tämänhetkinen ZOAH24h miesten ennätys, joka kuuluu Jaakko Keskitalolle vuodelta 2013: ällistyttävät 10 150 metriä! Ei vain puristamista Sukellusvuorojen välissä olevilla tauoilla tankattiin nestettä ja syötiin nopeasti imeytyvää hiilihydraattipitoista ravintoa valmistautuen näin seuraavaan, vääjäämättömään sukellusvuoroon. Sunken Logs -tiimi yhteispotretissa: vasemmalta Ari Laine, Onni Aho, Juho Akola, Veera López-Lehto, Mikko Pöntinen, Noora Norokytö, Kaja Kallemets ja Timo Pöntinen. Eikä edes se, että vaimo on puristanut hammastahnatuubin keskeltä lyttyyn. Uudet tulokkaat Tästä huolimatta myös uudet tulokkaat otettiin oikein hyvin vasAamuyön vuoroissa työskenteli vain kaksi sukeltajaa, joka tarkoitti maksimissaan minuutin mittaista palautusta 50 metrin sukelluksesta. Jälkitunnelmat Loppufiiliksiä etenkin tapahtuman jälkeisenä päivänä ei voi sanoin. Viihdyttävimmät hetket koettiin aamuyön pikkutunteina toisten kohelluksille nauraen. Moni kuitenkin käytti aikansa nokosia mieluummin sekä vanhojen tuttujen kanssa rupatteluun että uusien tuttavuuksien luomiseen, ja tietenkin sukellusvuorossa olevien sukeltajien tsemppaamiseen. Ensi vuonna tapahtuma on koettava aivan ehdottomasti uudestaan! Haluan vielä erityisesti kiittää Ville Auttia tapahtuman onnistuneesta ja hyvin hoidetusta järjestelystä, sekä tietystikin kaikkia paikalle saapuneita sukeltajia! Lisäksi haluan kannustaa ja suorastaan yllyttää uusia sukeltajia osallistumaan ensi vuoden ZOAH24h:een! Uudelle harrastajalle tapahtuma on erinomainen mahdollisuus kerryttää sukellusrutiinia ja nauttia mahtavasta yhteishengestä lajin harrastajien kesken. Sukellusporukan taitoja kokemustaso siis vaihteli aloittelijoista harrastelijoihin ja lajin kovimpiin suomalaisnimiin. Se, että ulkona sataa vettä, ei enää häiritse minua. Ja tätä yöllistä tunnelmaa lisäsi pimeä, kynttilöiden valaisema allas ja taustalla soiva musiikki. Huhupuheiden mukaan eräs Sunken Logsin perustajista, Robert Knapp, olisi ensi vuonna tulossa paikalle kertomaan mistä ZOAH-huuto on oikein saanut alkunsa. Pienessä yliväsymyksen tilassa sitä osaa nauraa aivan hölmöillekin jutuille. Tässä onkin tapahtuman toinen puoli ja varsinainen suola – muiden sukeltajien tapaaminen. Eikä minulle edes naurettu, vaikka ensimmäistä kertaa allaspukua kokeillessani onnistuin pukemaan sen ylleni väärin päin. Ei tämän jälkeen. Kuva: Ville Autti. Joku saattoi ottaa pienet tirsatkin kuntosalin lattialla
Maskit Sukellusnaamareita eli maskeja on paljon erilaisia, joista aloittelija voi valita mieleisensä. Maskeja on yksija kaksilinssisiä. Snorkkelit Snorkkeleita löytyy joko tyhjennysventiilillä tai ilman. Esimerkiksi maskien silikonireunukset nostavat hintaa. Maskien lähtöhinnat ovat noin 30 eurosta ylöspäin aina lähes 100 euron maskeihin. – Omat varusteet on kuitenkin aina omat varusteet. 62 Ensin riittävät maski, snorkkeli ja räpylät Aloittelijan sukelluspaketti Sukellusharrastamisen aloittaminen vie helposti mennessään. Tietää tarkkaan miten ne toimivat ja milloin ne on huollettu, Karttunen toteaa. – Aloittelijatason kurssilla hypätään teoriaopintojen jälkeen altaaseen ja silloin pitää hankkia perusvälineet, joihin kuuluu snorkkeli, maski ja räpylät. Tietää tarkkaan miten ne toimivat ja milloin ne on huollettu.. – Hyvä lisäominaisuus Mares X-Vision -maskiin on, että siihen saa vahvuuslinssejä. Karttunen suosittelee Mares X-Vision -maskia, joka on hyvä ja suosittu perusmaski. Oikealla tekniikalla myös ilman tyhjennys– Omat varusteet on kuitenkin aina omat varusteet. Osa varusteista on pakko hankkia, osan voi vuokrata – ja monia varusteita ei tarvita ollenkaan. Helsingin Sukelluskeskuksen kursseilla välineet pitää olla omana, niitä ei esimerkiksi voi vuokrata. Tarvitaan märkätai kuivapukua, regulaattoria, sukellustietokonetta ja valaisimia. Helsingin Sukelluskeskuksen Lassi Karttunen neuvoo, miten pääsee hyvin alkuun. Kun alkeitten jälkeen innostuu ja pääsee laitesukelluksen kanssa vauhtiin, niin hankintojen määrä kasvaa. Tyhjennysventiilin avulla saa tyhjennettyä snorkkelin helpommin. Aloittaessa laitesukellusta käydään Open Water Kurssi, johon sisältyy teoriaa, allasharjoitteet ja avovesisukellukset. Jos lähtee etelän kohteisiin sukeltamaan, niin varusteita saa myös paljon vuokrattua. Lassi Karttusen nyrkkisääntö on, että maski, joka näyttää ja tuntuu hyvältä on hyvä maski. – Allasja avovesiosuuksille oppilaan tarvitsee hankkia itselleen perusvälineet eli maskin, snorkkelin ja räpylät, Karttunen kertoo
– Perinteisissä malleissa joutuu puhaltamaan koko putken tyhjäksi, Karttunen sanoo. Räpylöiden hinnat liikkuvat noin 35 euron ja 150 euron välillä.. Karttusen henkilökohtainen suosikki on tyhjennysventiilitön Mares Samurai -snorkkeli. – Jos haluaa aaltosuojallisen snorkkelin niin mallista riippuen hinta on hieman korkeampi, toteaa Karttunen. Niiden hinnat alkavat 25 eurosta. Se on hieman mieltymyskysymys, Karttunen sanoo. Snorkkeleista ja maskeista löytyy runsaasti värivaihtoehtoja, joten niitä saa ostettua samanvärisinä maskin kanssa. Räpylät Räpylöiden valinnassa kannattaa miettiä, missä aikoo tulevaisuudessa eniten sukeltaa. Suomessa on kesälläkin kylmät vedet, jolloin kannattaa valita avokantaräpylät, joiden kanssa voi käyttää neopreenitossuja. Jos aikoo enimmäkseen sukellella Suomessa, niin oikea valinta on avokantaräpylät. – Tietysti lämpimissä vesissä voi sukeltaa avokantaräpylöilläkin, mutta ne painavat normaalisti pikkuisen enemmän. venttiiliä oleva snorkkeli tyhjenee helposti. Lomasukeltajille Karttunen suosittelee umpikantaräpylöitä. Joissakin snorkkelimalleissa on aaltosuoja, joka hieman estää veden pääsyä snorkkeliin. 63 Tanja Kanttikoski testaa maskia Lassi Karttusen opastuksella Helsingin Sukelluskeskuksessa. – Sen saa taitettua ja se mahtuu helposti taskuun. Avokantaräpylät sopivat myös kuivapuvun kanssa käytettäviksi. Snorkkelien hinnat ovat noin 20-30 euroa
– Sukellustietokoneita voi myös vuokrata, mutta mielestäni sellainen kannattaa hankkia omaksi jos vähänkin enemmän aikoo sukeltaa, jotta tietokone on tuttu ja sitä osaa varmasti käyttää,, Karttunen sanoo. Zoop on helppokäyttöinen ja siitä riittää iloa monen vuoden ajaksi. 64 Hintaan vaikuttaa muun muassa räpylän valmistuksessa käytetty materiaali. Hinta-laatusuhteeltaan ne ovat erinomaiset. Halvimmat saa omaksi alle 200 eurolla, kalleimmista saa pulittaa toista tonnia. Märkäpuku sopii lämpimiin vesiin. – Mares Wave on tosi hyvä perusräpylä. Kun lähtee sukeltelemaan kaukomaiden 30-asteisiin vesiin, kannattaa hankkia ohut märkäpuku.. Ne mittaavat sukellusaikaa, syvyyttä sekä suoranoususukellusaikaa ja paljon muuta oleellista informaatiota. Räpylöiden keski-iäksi Karttunen arvioi aktiivikäytössä noin viisi vuotta. Niitä saa sekä umpikantaisena että avokantaisena, Karttunen neuvoo. Sillä pääsee tosi pitkälle, ei tarvitse heti lähteä räpylöitä uusimaan. Se on edullisemmasta päästä, hinta on vajaat 200 euroa. Toimintojen kirjosta johtuen myös sukellustietokoneiden hintahaarukka on laaja. Karttunen suosittelee ensimmäiseksi sukellustietokoneeksi Suunnon Zoopia. Suunnon Zoop on hyvä sukellustietokone aloittelijalla. Sukellustietokone Sukellustietokoneet kertovat olennaisia tietoja sukeltajalle veden alla. Se on kohtuullisen kevyt ja sillä on hyvä potkia
Isompi kaveri kuluttaa enemmän, ja silloin kannattaa hankkia hieman isompi pullo. – Euroopassa suurin osa vesistä on aika kylmiä, niin kuivapuku kannattaa hommata. Isompi kaveri kuluttaa enemmän, ja silloin kannattaa hankkia hieman isompi pullo. Lassi Karttunen esittelee Tanja Kanttikoskelle räpylöitä. Kuivapuku käy hyvin myös lämpimiin vesiin, itse sukellan kuivapuvulla esimerkiksi Punaisellamerellä, Karttunen kertoo. Pauli Jokinen. 65 Sukellusmaskeissa ja snorkkeleissa riittää valinnan varaa. – Pulloja löytyy kolmelitraisesta aina 18-litraiseen. Esimerkiksi Thaimaassa pärjää hyvin kolme milliä paksulla märkäpuvulla. Kuivapukujen hinnan pyörivät tuhannen euron molemmilla puolilla. Lämpötilaa voi sitten säädellä aluskerrastoilla. Jos haluaa ostaa sukellussäiliön omaksi, niin esimerkiksi 10 litran säiliö maksaa runsaat 250 euroa. – Tällaisella setillä on ihan hyvä lähteä liikkeelle, Karttunen sanoo. – Pullon koko on kiinni sukeltajan tarpeesta. Viisimillinen toimii hieman viileämmissä vesissä. Puvut Suomen viileissä vesissä kun sukeltelee, niin kuivapuku on ehdoton valinta. Pieni hintelä tyttö ei kuluta ilmaa niin paljon, joten hän pärjää pienemmälläkin, Karttunen neuvoo. Lassi Karttunen esittelee Aqua Lungin Pro LT -tasapainoistusliivejä, ja samaan pakettiin kuuluvat regulaattori, kaksi annostajaa ja painemittari. Pullon koko on kiinni sukeltajan tarpeesta. Hankinnat ovat kiinni omasta budjetista, sillä hinnat vaihtelevat noin 200 eurosta yli 700 euron regulaattoreihin. Paketin hinta on noin 750 euroa. Helsingin Sukelluskeskuksen verkkosivuilla suositellaan ensimmäiseksi kuivapuvuksi Ursuitin Easy Dive -pukua, jonka hinta on 850 euroa. Miinuksena Zoopissa on Karttusen mukaan se, ettei näytössä ole taustavaloa, vaan itsevalaisevaa näyttöä pitää valaista erikseen valaisimella. – Siitä näkee maksimisyvyydet, sukellusajat ja kaikki tarvittavat, mitä alussa tarvitsee, Karttunen sanoo. Tasapainoitusliiveissä hinnan lähtevät noin 300 eurosta. Kun lähtee sukeltelemaan kaukomaiden 30-asteisiin vesiin, kannattaa hankkia ohut märkäpuku. Setillä alkuun Regulaattorien kirjo on myös suuri
Moni tietää sukelluskellot, mutta mitä ihmettä suurten ja kömpelöiden sukelluskellojen sisällä tehtiin ja mitä varten. Kartta: Kansalliskirjasto (KK). Tälle alueelle haaksirikkoutui suurin osa Pietariin menneistä laivoista. 66 Millaista sukellustoiminta oli 1600ja 1700-luvuilla. Sukellusja pelastuskomppania perustettiin 1729 Pinnan alle 1600ja 1700-luvuilla Hankoniemen kartta
Täällä oli ollut vallalla barbaariseksi luonnehdittu rantaoikeus ainakin 1100-luvulta. Etelä-Ruotsin pehmeät ja matalat hiekkarannikot olivat kauppa-alusten turvallisia loukkoja. Valtion komppania syrjäytti tämän vanhan oikeuden. Tästä lähtien ei laivojen kapteeneilta kyselty lupaa pelastamiseen. Ilmatynnyri oli tarkoitus varustaa lyijypunnuksella, joka painaisi ilmasäiliön tarpeeksi syvälle. On selvää, ettei sitä katsottu hyvällä. Tällaista lisävarustetta ei liene ollut Suomessa koskaan käytössä. sesti hän paneutui englantilaisen sukeltajan James Buschelin ja hänen seuraajansa John Davisin, sekä Hollannissa oppia saaneen skoonelaisen sukelluskomissaari Johan Beenin toimiin. Venäjä nousi rivakasti vahvojen hallitsijoidensa johdolla ja päihitti Ruotsin suuressa pohjan sodassa. Hän palkkasi laivureita tuomaan ulkomailta tavaraa, jota myi eteenpäin ruotsalaisille pienkauppiaille. Nujerrettu Ruotsi oli rauhan tultua 1721 kuin tyhjä taulu, jonka piti organisoida taloudellinen ja poliittinen järjestelmänsä uusiksi. Komppania sai palkkiokseen yhden osan lastista sekä kruunu ja komppanialle työskentelevät omat osuutensa. Pinnan alle 1600ja 1700-luvuilla Arvostettu tiedemies Tähän mahdollisuuteen iski silmänsä myös tukholmalainen vuonna 1691 syntynyt Mårten Triewald. Liiketoimissaan epäonnistunut nuori mies muutti Lontooseen vuonna 1716. Triewald anoi ja sai vuonna 1729 kymmenen vuoden yksinoikeuden pelastaa kaikki Ruotsin rannikolla haaksirikkoutuneet alukset. Oli taloudellisesti hyödyllistä, että meripelastus oli keskitetyn organisaation alla. ErityiTriewald otti omiin nimiinsä kehitelmän, jossa veden alla olevaan sukelluskelloon laskettiin nahkaisella tynnyrillä happea sukeltajan hengiteltäväksi. Ei aikaakaan, kun hän sai vakuutettua kuninkaan ja valtiopäivät koko Ruotsin valtakunnan kattavasta yhtenäisestä Sukellusja pelastuskomppaniasta. Triewaldin tietämys Ruotsin tuolloisissa oloissa Triewaldin tietämys oli ennenkuulumatonta. Tämä tarkoitti sitä, että nyt yksityisellä henkilöllä oli oikeus pelastaa kaikki hänen hallitsemalleen alueelle ajautuneet haaksirikkoiset alukset. Triewaldin oli kiinnostunut lähes kaikista ajan teknisistä keksinnöistä ja tieteellisistä ilmiöistä. Kumppaneikseen komppanian johtoon. Valtion komppania syrjäytti tämän vanhan oikeuden. Saksalaistaustaisen sepän poika oli ryhtynyt aikuistuttuaan kauppiaaksi. Esikuvan lailla hän julkaisi oppikirjallisuutta usealta alalta kuten sukelluksesta, maanviljelyksestä ja fysiikasta. Lupa komppanian perustamiseen saatiin suoraan Ruotsin kuninkaalta. Englannissa saavuttamat ansiot matkassaan hän palasi Ruotsiin vuonna 1726 ja saavutti pian sivistyneen ja arvostetun tiedemiehen aseman. Englanti oli Ranskan ohella tuohon aikaan monella tapaa eurooppalainen edelläkävijä. Oikeus perustui ikivanhaan germaaniseen strandrechtiin, jonka mukaan rannan omistajalla oli oikeus kaikkeen rannalle ajautuneeseen. Omistaja sai pitää tavaran ja ottaa haaksirikkoiset jopa orjiksi. Venäjälle oli jouduttu luovuttamaan tärkeitä maa-alueita ja kaiken kukkuraksi Pietari Suuri oli nokkelana hallitsijana perustanut uuden pääkaupungin vuonna 1703. Pietarin keisarilliseen hoviin ja kaupungin vaurastuvalle porvaristolle ryhdyttiin rahtaamaan kallisarvoisia lasteja aina Amsterdamia myöten. Etelä-Ruotsissa oli perustettu jo 1663 ensimmäinen paikallinen Sukellusja pelastuskomppania. 67 Itämerellä on ollut sukellustoimintaa iät ja ajat. Ruotsin keskittäessä voimiaan sodan käyntiin eteni Englannissa 1600-luvulla alkanut luonnontieteen vallankumous. Triewald sai tarkastajan pestin Englannin Newcastlessa sijainneilla Ridgeleyn kivihiilikaivoksilla tutustuen paikallisiin työoloihin sekä käytössä olleisiin teknisiin laitteisiin. Oikeuden piiriin lukeutui niin haaksirikkoiset merenkulkijat kuin hylkytavara. Pahaksi onnekseen Triewald oli sijoittanut vaatimattoman omaisuutensa yhteen alukseen, joka haaksirikkoutui vieden mukanaan koko omaisuuden. Liian lähelle rantaan eksyneet alukset harvoin rikkoutuivat, vaan ne tarvitsivat lähinnä komppanian miesten vetoapua takaisin syvemmille vesille. Itämeren poliittinen tilanne mullistui 1700-luvun alussa. Ruotsin viranomaisetkin ovat yrittäneet hallita sitä jo satoja vuosia ennen Sukelluskomppanian perustamista. Ruotsi oli 1600-luvun lopulla hallinnoinut suvereenisti sen lähes kaikkia tärkeitä rantoja, mutta kukoistuksen aika oli pian ohitse. Omistaja sai pitää tavaran ja ottaa haaksirikkoiset jopa orjiksi. Kristillinen maailmankuva kyseenalaistettiin ensimmäistä kertaa ja tekniikan uudet valistusaikaa enteilevät keksinnöt vankistivat ihmisten omia mahdollisuuksia kehittää ympärillä olevaa maailmaa. Pietarin kaupunki nousi Suomenlahden pohjukkaan ripeästi luoden samalla uuden ja vilkkaan laivaliikenneväylän
Muutamilla helsinkiläisillä porvareilla tiedetään olleen tämän kirjan eri painoksia. Lisäosassa kerrotaan käytännön pelastustöistä ja apuvälineistä. 68 Mårten Triewaldin julkaisema sukellusaiheinen ohjekirja sisälsi käytännönohjeita sukeltajille. Pohjoiseen piiriin kuuluivat Ruotsin pohjoiset rannikot pois lukien Pohjanlahti Porin pohjoispuolella ja rajautuen idässä Venäjän rajaan. Arkkumallisesta puulaatikosta oli tultu kupariseen kellon malliseen laitteeseen, joka lyijypunnuksin veteen laskettuna mahdollisti käytännössä mitä vain. Komppania oli Triewaldille teknisten laitteiden kehittämisen ja testaamisen lisäksi myös taloudellinen hanke. Kuin viinilasi Triewald esimerkiksi kertoo sukelluskellon historiasta: arkkumallisesta puulaatikosta oli tultu kupariseen kellon malliseen laitteeseen, joka lyijypunnuksin veteen laskettuna mahdollisti käytännössä mitä vain. Hapen loppumisen mittariksi Triewald esittää tulen. Varoituksena mainitaan vain, ettei sukeltajan kannata tässä tapauksessa tulla kellosta ulos. Nimittäin pelastusyksinoikeuden myötä sai hän myös henkilökohtaisen yksinoikeuden sukelluskellon kehittelyyn. Kirjan nimi voidaan suomentaa esimerkiksi Veden alla elämisen taito . Tällainen enteili hapen nopeaa loppumista myös sukelluskellossa. Sen sisältö voidaan jakaa erilaisiin osa-alueisiin: historiaosuus, käytännön ohjeistus ja perehdytys, komppanian toiminnan esittely perusteluineen sekä erillinen meripelastusasetuskokoelman kodifiointi eli säädösten koonnos. Hän esitteli kirjassa tekstein ja kuvin meripelastuksen sekä sukelluksen käytännön ohjeita, jotka hän usein nimesi omiksi keksinnöikseen. Triewald suhtautuikin lähes intohimoisesti tähän moderniin tieteenalaan. Hän esimerkiksi varoittaa hapen loppumisesta, mutta ei millään tapaa liian syvälle laskeutumisesta. Pohjanlahti ei Triewaldia kiinnostanut, sillä siellä ei ollut arvolastista laivaliikennettä. Kirja oli pitkälti vain teoreettinen vajavaisen luonnontiedon takia. Hän on toiminut tutkimusavustajana sukelluskomppanioita käsittelevässä tutkimusryhmässä ja tehnyt aiheesta myös gradunsa. Triewald kuvailee myös seikkaperäisesti kuinka merenpohjassa makaavan hylyn pelastustöissä edetään uusinta tekniikkaa hyödyntämällä. Triewald havainnollistaa kellon toimintaa viinilasilla. Tämän päivän sukeltaja suhtautuu niihin ehkä Sukelluskellon isä Mårten Triewaldista tuli koko Sukelluskomppanian henkinen isä. Triewald julkaisikin vuonna 1734 sukeltamisen avuksi tarkoitettu ohjekirjan Konsten at lefwa under Watn . Merihistorian professori Christian Ahlström on tutkimuksissaan todennut Triewaldin oman osuuden kellojen kehittämisessä liioitelluksi erityisesti lisäkanistereiden osalta. Osa kirjan teorioista on tieteellisesti epäuskottavia, kuten vaikkapa sukeltajan laskeutuminen merenpohjaan jopa 100 sylen eli vajaan kahden sadan metrin syvyyteen. Hän kuvailee kokemuksiaan englantilaisissa kivihiilikaivoksissa, joissa tarpeeksi syvällä ei enää pysty sytyttämään liekkiä. Sitä ei voida pitää suoralta kädeltä raporttina pelastustoiminnan työskentelyoloista, mutta silti se kertoo paljon 1700-luvun ihmisten suhtautumisesta. Ohjekirjan sivut täyttyvät käytännön esimerkeistä ja varoituksista. huvittuneesti, mutta ne ovat mainio ajankuva 1700-luvun ihmisten ajatusmaailmasta. Kirjasen pääosassa loistaa Triewaldin lempilapsi, eräs 1700-luvun alun meripelastuksen ihmeistä: sukelluskello. Triewald käytti oppaan kirjoittamisessa Englannista saamiaan tietojaan ja kokemuksiaan. Triewald värväsi porvari Erasmus Clefven, amiraali Theodor Anckarstiernan ja amiraliteetin luutnantin Anders Rautelinin. Tällä hetkellä Tikka on jatko-opiskelijana oikeustieteellisessä tiedekunnassa oikeushistorian oppiaineessa. Kun lasi upotetaan ylösalaisin veteen, jää sen sisäpuolelle ilmatila, jossa esimerkiksi rypistetty paperin pala pysyy kuivana – aivan kuten sukelluskellossa! Triewald perehdyttää lukijan sukelluskellon käyttöön esittämällä analogioita verenkierrosta ja hengityksestä. Triewaldin ohjekirjanen on asetettava oman aikansa kehyksiin arvioitaessa sen tieteellistä arvoa. Katja Tikka FM Katja Tikka on valmistunut Helsingin yliopistosta pääaineenaan Suomen ja pohjoismaiden historia. To. Kirjan liitteenä on muun muassa piirros hänen keksinnöstään, jossa ohjeistetaan ilmakanistereiden käyttöä lisähapen saamiseksi sukelluksen aikana. siasiassa Triewald kopioi ulkomaisten kirjojen tietoja omiin nimiinsä. Komppanian toiminta-alue jaettiin maantieteellisesti kahteen alayksikköön. Vaikka opaskirjan ensimmäinen painos ei sisältäne Triewaldin omia keksintöjä, kehitti hän silti kevyemmän ja käytännöllisemmän sukelluskellon. Eteläinen piiri alkoi Ruotsin etelärannikon läntiseltä rajalta päättyen Karlshamniin, josta alkoi Pohjoinen piiri. Epäselväksi ei kuitenkaan jää se, miten tekniikan taidot ja sukellus olivat lähellä hänen sydäntään. Hän myös varoittaa lukijaansa onnettomuuksista ja korostaa tiedon ymmärrystä sekä asioiden oivaltamista
Uskomatonta, mutta totta! Sukellus oli todella ammatti 1700-luvun Suomessa, vaikkakin se oli harvinainen ja usein osa-aikainen pesti. Turussa komissaarina eli alueen johtajana toimi skotlantilaissyntyinen Robert Fithie.. 69 Sukellus ammattina 1700-luvun Suomessa Suomessa oli ammattisukeltajia jo 1700-luvulla. Osa sukeltajista työskenteli myös kalastajina. Maaseudulla taas vaikuttivat sukellusvoudit sekä sukeltajia, jotka olivat usein myös kalastajia ja rannikon monitaitoista rahvasta. Turun saariston kartta. Rannikkoseutujen kaupungeissa työskenteli sukelluskomissaareja, sukellusmiehiä tai sukelluspäällysmiehiä. Silloisen sukeltajan työnkuvakaan ei aivan täsmännyt tämän päivän oloihin
Kymmenen vuoden kuluttua hänet värvättiin Turkuun, jossa Fithie aloitti menestyksekkään laivanvarustustoiminnan. Kun työskentely oli lisäksi maaherrojen valvomaa kruunun alaista toimintaa, olivat työolot ainakin suurimmalta osalta turvatut. Oli luontevaa, että Fithie valittiin paikallisen sukellustoiminnan johtoon. Heillä jokaisella oli oma vastuualueensa: no 1 Jacob Westling Turku, 2 Isac Larsson Hiittinen, 3 Anders Isacsson Ruotsalainen, 4 Anders Mattsson Bolax, 5 Isac Larsson Vänö, 6 Anders Andersson Gullkrona, 7 Anders Andersson Berghamn, 8 Daniel Bengtson Lökholm, 9 Thomas Isacson Trunsö, 10 Eric Simonsson Jurmo, 11 Hindrich Johansson Utö, 12 Daniel Isacson Aspö, 13 Bertil Erichson Brunskär, 14 Lars Öhman Korppoonvirta, 15 Bertil Mattsson Houtsala, 16 Thomas Blasius Korppoo ja no 17 Matts Mattsson Björkö. Fithie siis tunsi ennestään tämän sukeltajien työtehtävän. Kun Sukellus ja -pelastuskomppania oli perustettu Suomeen 1729, alkoi samalla koko alan organisointi ja vakiintuminen pikkuhiljaa. Turussa komissaarina eli alueen johtajana toimi skotlantilaissyntyinen Robert Fithie. Katja Tikka 70. Ahvenanmaa muodosti kolmannen pelastuspiirin. Vuonna 1766 Turussa valmistui silloisen Suomen suurin valtameri alus Kronprins. Ennen Komppanian perustaTurun alueella toimi 1760-luvulla 17 sukellusvirkamiestä. Pelastustapaukset ajoittuivat usein syksylle, jolloin pimeys ja epävakaat sääolot saattoivat aiheuttaa yllätyksiä ja haaksirikkoja sattui. Summa oli tuohon aikaan huomattava, se oli esimerkiksi kaupunginvälskärin kokonainen vuosipalkka. Usein uppoavaa laivaa pystyttiin pitämään pinnalla sen aikaa, että miehistö pelastui ja ainakin osa lastista saatiin kuivalle maalle. Turun saaristo ja etelärannikko oli jaettu heidän kesken vastuualueisiin. Kun haaksirikko jossain Turun lähistöllä sattui, oli komissaarilla organisointivastuu kyseisen alueen rantavoudin avustuksella. mista saariston ja rannikon ihmiset olivat haalineet vapaasti itselleen rantaan ajautunutta tavaraa. Saatettiinpa pintasukeltamalla noutaa haaksirikkoutuneista laivoista käyttökelpoisia esineitäkin. Tähän osattiin jonkin verran varautua, mutta silti pelastamiset olivat isoja operaatioita, joihin usein tarvittiin kymmeniä ihmisiä lyhyellä varoitusajalla. Komppanian palkkalistoille pääseminen oli sukeltajille pääasiassa hyödyllistä, sillä organisaatio maksoi tehdystä työstä lain määräämää ja pelastetun tavaran arvoon sidotun palkkion. Hän oli skotlantilaisten vanhempien poika, joka oli aloittanut Tukholmassa 17-vuotiaana laivapuusepän oppipoikana. Omat vastuualueet Fithien alaisena toimi vuonna 1760 kaikkiaan 17 rantavoutia ja virkamiestä. Tuolloin sukeltajia tarvittiin meripelastustehtävien lisäksi myös veden alla tehtäviin laivojen kunnostustöihin. Vuonna 1727 Fithie sai mahdollisuuden lähteä laivanrakennusoppiin muun muassa Englantiin, Ranskaan, Portugaliin ja jopa Intiaan saakka. Tämä kaikki muuttui uhkasakon voimalla, sillä komppanian työtä häiritsevälle tai sitä estävälle saatettiin langettaa 100 hopeatalerin rangaistus. Haaksirikon laajuuden mukaisesti paikalle värvättiin muiltakin alueilta sukeltajia ja miehiä veneineen. Kolme pelastuspiiriä Vuonna 1760 Suomen eteläinen rannikko oli jaettu kahteen alueeseen: Turusta käsin johdettiin Turun pelastuspiiriä ja Helsingistä loppua etelärannikkoa, jonka alue oli Hankoniemen läheiseltä Köpmanin luodolta Venäjän rajaan asti
Vaatimattomat mutta hyvin toimivat pelastusvälineet Millaisilla välineillä pelastustöitä tehtiin. Kapteenilla ei ollut valtaa pelastettuun lastiin, vaan se oli huutokauppaan asti panttina sukelluspalkkiosta. Sukeltajien välineistöstä on säilynyt inventaariolistoja. Tavarat pelastettiin Kun sukeltajat työskentelivät Sukellusja pelastuskomppanian leivissä, painottui meripelastus pelkästään tavaran pelastamiseen. Esimerkiksi Hangon edustalta pelastetut lastit myytiin useimmiten Helsingissä. Laki määräsi, että kapteenin tuli antaa selvitys tapahtumista ja eritellä aluksessa ollut lasti. 2. Kelloja ei kuitenkaan koskaan ehditty toimittaa Vrouw Marian luo ennen sen painumista meren syliin. Triewaldin esittelemä työkalu, jonka avulla voitiin ainakin teoriassa hamuta merenpohjasta lautoja ja muuta puumateriaalia. 3. Triewaldin kirjassa esitelteltyjä sukeltajan työkaluja. Ulkomaalaisilla Aluksilla on lisäksi usein vakuutus, joka korvasi menetetyn tavaran. On varsin todennäköistä, ettei Suomessa 1700-luvulla ollut missään vaiheessa pysyvästi sukelluskelloa. 3.. Todellisuudessa käytössä olleet välineet eivät olleet kovinkaan monipuolisia ja itse sukeltajat eivät päässeet edes selailemaan koko kirjasta. Tämä järjestely oli käytössä vielä 1800-luvun alussa. Huutokaupan tuotosta osa jaettiin komissaarin, kruunun ja muun työvoiman kesken. Silloin Luotsilaitos oli jo ottanut pelastustöitä omiin nimiinsä ja Komppaniat lopettivat tämän kaltaisen toimintansa 1830-luvun aikana. Jopa toimintaa liittyvät säädökset mainitsivat vain tavaran, eivätkä ihmishenkiä. Sen sijaan Tukholmassa oli Pohjoisen komppanian komein välineistö: jalavapuinen sukelluskello rautaisilla vanteilla ja lyijypunnuksilla, toinen sukelluskello lyhyempiä sukelluksia varten ja nahkainen sukelluspuku kuparikypärällä. Vrouw Marian uppoamisvuonna 1771 pyydettiin Tukholmasta lähetettävän sukelluskelloja, joita Suomessa ei ollut tuolloin lainkaan. Pelastustöiden päätyttyä miehistö ei voinut vain kiittää kauniisti ja viedä tavaroita mukanaan. Turussakaan ei ollut sukelluskelloa, vaikka heillä tosin oli kaksi pumppua Loviisan yhden sijaan. Todellisuudessa Loviisan tilanne ei poikennut muusta Suomesta, joten varustusta ei saatu lisää. Pelastustyöt saattoivat kestää päiviä ja pelastettua tavaraa säilöttiin lähialueella huutokauppaamista varten. Ote Sukelluskomppanian helsinkiläisen komissaarin laatimasta välineluettelosta 1760-luvulta. Välineistö oli usein vaatimatonta, mutta ajan oloihin nähden kuitenkin toimivaa. Loviisan alueen maaherra anoi useasti 1760-luvun aikana Tukholmasta lisää välineitä. Loviisalaiset olivatkin siinä uskossa, että heillä oli erityisen kehnot välineet. Pyyntölistalla oli: tappipihdit isolla ja hyvänlaatuisella köysistöllä, naarat jykevillä köysillä, vahva ankkuri köydellä, kaksoisvene siltalaitteella sekä sukelluskello mukanaan letkullinen ilmasäiliö. 71 1. Loviisan alueen sukellusvälineet Esimerkiksi Loviisan alueella, Svartholman tullipaikalla säilytettiin vuonna 1760 seuraavanlaisia sukellusvälineitä: ankkurin nostoon väkipyörällä 1. 2. Silti komppanian perustajan Mårten Triewaldin maalaamat visiot tekniikan hyödyntämisestä olivat vain sukeltajan päiväunta. Jos laivaa ei saatu nostettua, yritettiin sukeltaa ylös edes laivan kiinteää arvomateriaalia: takilat sahattiin juuresta poikki ja rautanaulat irrotettiin mahdollisuuksien mukaan. Perusteluksi pyynnölle todettiin, ettei ilman sukelluskelloa tulevissa merionnettomuus tilanteissa pystyttäisi toimimaan riittävän hyvin. Huutokaupat pidettiin usein lähikaupungissa. Helsingistäkin löytyivät vain Loviisan tasoiset välineet. Luettelo lähetettiin Tukholmaan pohjoisen alueen johtajalle tiedoksi paikallisista oloista. Komissaarit oli velvoitettu lähettämään neljännesvuosittain Tukholmassa sijainneeseen Komppanian päämajaan raportit alueensa välineistä ja pelastustapahtumista. Huhut olivat kertoneet, että esimerkiksi Turussa olisi paljon näyttävämpi varustus
72 Asiakirja jossa Beata Maria –aluksen lastia on eritelty. Ylinnä on nähtävissä 301 talerin summa, joka maksettiin Maria Lundbergille pataljoonan arkkujen vuorauksen kunnostamisesta: ”efter räkning till Madame Maria Lundberg arbetslön för 7 par Bataillons kistors beklädning och fordring”.
Tiettyjä asioita kuitenkin osattiin hoitaa tarmolla. Vuonna 1760 Ruotsi kävi niin sanottua Pommerin sotaa Preussia vastaan, jossa se puolusti 1600-luvun suurvaltakauden viimeisiä rippeitään Pohjois-Saksassa. Snau-tyyppisen Beata Marian hylkytavaroista laadittu tavaraluettelo on katsaus aluksen lastiin, mutta se havainnollistaa myös monista ammattilaisista sekä ihmismäärästä, joita tavaroiden huoltoon tarvittiin. Näistä kaikki eivät olleet satumaisia aarteita täynnä olevia keisarillisia lasteja, vaan jopa valtakunnan omia arkisia rahtialuksia. Lajittelu ja kunnostus Tämän jälkeen alkoi vimmattu tavaroiden lajittelu, kunnostus ja arvottaminen huutokauppaa varten. ralsundiin laivuri Johan Riedellsin kipparoimana, kun sen matka päättyi Waxholmin edustan karikkoihin. Koska Sukelluskomppanialla oli sataprosenttinen oikeus ja velvollisuus yrittää pelastaa kaikki Ruotsin vesillä haaksirikkoutuneet alukset, ei tältä välttyneet kruunun omat aluksetkaan. Kyse oli kruunun tavarasta ja sukellusyhtiölle ei jäänyt tavaroista myyntivoittoa, joten oli tärkeää listata pienikin kuluerä. Ne ovat esipolvien tervehdyksiä jopa satojen vuosien takaa. Huusgavel oli viittä vuotta aiemmin toiminut Helsingissä sukelluskomissaarina, mutta oli nyt ylennetty Tukholman konttorin virkamieheksi. Beata Marian asiakirjat ovatkin paikoitellen yksityiskohtainen kertomus sukellusvirkamiesten työskentelystä, työn kestosta ja henkilöhahmoista. Huusgavel laskutti myös tavaran. Ripeästi toiminut komppania sai pelastettua laivasta runsaasti armeijan tavaraa. Sen kätköistä löytyy monta yksityiskohtaista pelastustarinaa. Sukelluskomppanian kamreeriksi kohonnut Elias Huusgavel raportoi tapahtumista joulukuussa 1760. Pian laivan sisus täyttyi vedellä vahingoittaen kuormaa. 73 Beata Maria koki kohtalonsa Ruotsin vesillä vuonna 1760. Pelastustyöt jatkuivat joulukuulle ja ne suoritettiin osissa suotuisten sääolosuhteiden rytmittämänä. Erilaiset työvaiheet eriteltiin yksityiskohtaisesti ja jokainen työvaihe myös arvioitiin rahallisesti. Beata Marian lastina oli sotilaskomppanioille kuuluvia tarvikkeita. Sukellusja pelastuskomppanioilta säilynyt toimintaan liittyvä arkistomateriaali sijaitsee Tukholman valtionarkistossa. Aluksen tavaroiden pelastamisesta tuli iso operaatio. Vaikka moni laiva jäi meren pohjaan tämän päivän sukeltajien riemuksi, usea on kuitenkin pelastettu. Waxholm sijaitsee Tukholman pohjoispuolella, osana haastavaa ja rikkonaista saaristoa. Hän oli myös todistajana laivassa olleen yksityisen omaisuuden kartoittamisessa, joka piti erotella kruunun omaisuudesta. Ruotsin osalta sodan johto toimi tehottomasti ja täten itse sota sujui kehnosti. Alus ei ehtinyt edetä avomerelle, kun se jo painui osittain pinnan alle. Tällainen on kruunulle kuuluneen Beata Maria -aluksen pelastaminen. Beata Marian kohtalo Marraskuussa vuonna 1760 Beata Maria oli matkalla Tukholmasta StBeata Marian lasti pelastettiin Tällaisesta luotsituvasta käsin myös Sukelluskomppaniat toimivat. Suomenlahti on kuuluisa sen pohjassa lepäävistä vanhoista hylyistä
Tavaroiden inventointi Alkuvuonna 1761 ryhdyttiin inventoimaan pelastettuja tavaraeriä, jotka oli kunnostettu huutokauppamyyntiä varten. Mittava operaatio Elokuun 12. Toukokuussa oli kunnostettu ja arvioitu yksi arvokkaimmista lasteista: 966 kappaletta miekkoja Huutokaupattavina oli 140 sinistä takkia, 188 keltaista liiviä ja 68 paitaa, jotka myytiin kuivattuina ja siistittyinä toukokuussa vuonna 1761.. Paleen saattoi allekirjoittaa koko raportin ja todistaa laskelmat oikeiksi. Summa nousi yhdessä huutokaupatusta tavarasta saadun voiton jälkeen 19 809,1½ hopeataaleriin. Tämän kaltaiset pelastuskertomuksen avaavat silmiä lisää hahmottamaan millaisia aarteita rantojemme läheisyydessä saattaa levätä. Tällaiset sotatarvikkeita kuljettaneet vaatimattoman oloiset rahtilaivat eivät välttämättä olleet yhtään arvottomampia kuin Pietariin matkanneet kauppalaivat. Suutariammattikunnan oltermanni Alexander taas sai palkkion 583 kenkäparin ja 48 tohveliparin huoltamisesta, kauppias Sven Warlundille maksettiin korvaus pistooleiden korjaamisesta ja samoin madame Maria Lundbergille pataljoonan seitsemän päällysarkun kunnostamisesta. Esimerkiksi rykmentin arkkujen siirto kunnostamispaikalle maksoi ajurin palkkion verran. 74 kuljetuskuluista Waxholmista takaisin Tukholmaan. Hylystä oli nimittäin nostettu myös erä vahingoittuneita rykmentin univormuja, jotka huutokaupattiin niissä olevien tahrojen vuoksi. Tästä summasta kollegio oli tilittänyt komppanialle pelastustoimen kuluihin etukäteismaksuna 12 000. Itämeren alueella sanotaan olevan edelleen tuhansia löytämättömiä hylkyjä. päivänä 1761 Pohjoisen pelastuskomppanian suuroperaatio oli saatu päätökseen ja Pohjoisen komppanian johtaja E. Kunnostettavan irtaimiston lisäksi eriteltiin tavaroihin liittyvät kuljetuskustannukset sekä miestyövoiman käyttö. Koska palkkiot perustuivat urakkatöihin, jäi kollegiolle silti voittoa näiden monien kulujen jälkeen. Samoin arkkujen avaamiseen tarvitut neljä miestä saivat oman palkkionsa. Näistä saatiin tuottoa reilu 7000 hopearahaa. Tavaroiden arvottamisen suorittivat erilaiset ammattilaiset kuten käsityöläiset. A. Heti tammikuussa 1761 maksettiin instrumenttien valmistaja Christopher Ketcherille palkkio rykmentinvälskärin välineistön kunnostamisesta sekä välskäri Råmströmille samojen instrumenttien hinta-arviosta. Koko operaatioon tarvittiin kymmeniä miehiä erilaisiin työtehtäviin. Rykmentin talousvarustusmestari ja 494 sapelia, jotka oli siistitty herra luutnantti Ribbingin ja varusmestari Tallbergin toimesta yhteensä 4492 hopearahan arvosta. Katja Tikka Lars Walmstedtille taas maksettiin huhtikuussa pieni korvaus sotilaspukuihin kuuluneiden 1200 huivin kuivattamisesta ja huoltamisesta sekä varustusmestari Henric Thuniukselle 1289 paidan kuivattamisesta. Aivan vaatimattomasta projektista ei taloudellisesti mitattuna ollut kysymys, vaan nosto-operaation kokonaisbudjetti oli lähes 20 tuhatta hopearahaa. Huutokaupattavina oli 140 sinistä takkia, 188 keltaista liiviä ja 68 paitaa, jotka myytiin kuivattuina ja siistittyinä toukokuussa vuonna 1761
Vuoden 2014 palkinnon sai Suomen Sukellushistoriallinen yhdistys. – Yhteistyö tulee jatkumaan, totesivat sekä toimitusjohtaja Jaakko Tikka että SSHY:n puheenjohtaja Jouko Moisala. Tilaisuudessa oli yleisön lisäksi Frorum Marinumin toimitusjohtaja Jaakko Tikka (oik) sekä SSHY:n puheenjohtaja Jouko Moisala. Kansanedustaja Ilkka Kanerva on kiinnostunut sukeltamisen historiasta ja kiireiltään ehti tilaisuuteen. Vuoden 2014 palkinnon myöntämisperusteena on SSHY:n Suomessa tekemä työ sukellushistorian tunnetuksi tekemisestä yleisölle. Uolevi Uoti Palkinto julkistettiin Merikeskus Forum Marinumissa tammikuussa. 75 Maailmanlaajuisen, sukellushistoriaan keskittyneen yhteisön vanhin järjestö, vuonna 1990 perustettu Historical Diving Society England (HDS UK) jakaa vuosittain huomionosoituksen sukellushistoriallisesta työstä sen kanssa yhteistyössä toimiville tahoille, yhteisöille ja yksityishenkilöille. Tätä on museotyö tänään. – On erittäin hienoa, että yhteistyökumppanimme sai tällaisen huomionosoituksen.. Suomen Sukellushistoriallinen yhdistys on saanut kansainvälisen palkinnon Suomessa tehdystä työstä. HDS Englantia voidaan pitää eri puolilla maailmaa, eri maissa toimivien sukellushistoriallisten yhteisöjen katto-organisaationa. Taustalla ovat SSHY:n vuodesta 2010 Suomessa Merikeskus Forum Marinumin kanssa yhteistyössä järjestetyt Sukelluksen Päivät. Itse palkinto on vaatimattoman näköinen. – On erittäin hienoa, että yhteistyökumppanimme sai tällaisen huomionosoituksen, Tikka lisäsi. Palkintoa on jaettu vuodesta 1998 lähtien. Tunnustusta Suomen Sukellushistorialliselle yhdistykselle Palkinto tehdystä työstä Palkinto tammikuussa Palkinto julkistettiin Turussa Forum Marinumissa tammikuun alussa. Tämä kiertävä palkinto on aikaisemmin käynyt muun muassa Italiassa, Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Hollannissa. SSHY:n saama palkinto on yleisön nähtävillä Forum Marinumin Kruununmakasiinin sisääntuloaulassa. Kun vuoden 2012 tapahtuma oli kansainvälinen, pääsivät muiden maiden vastaavien yhdistysten jäsenet tutustumaan suomalaiseen tapaan tehdä sukelluksen historiaa tunnetuksi. – Sukelluksen historiaa tullaan esittelemään tulevinakin Sukelluksen Päivinä käyttäen vanhoja välineitä sukeltamiseen, ei vain esittelemällä niitä. Myöntämisperusteet vaihtelevat. Kypärä on kuitenkin ”oikea” ja oikeassa suhteessa. Julkistamisen yhteydessä Forum Mariniumin toimitusjohtaja Jaakko Tikka totesi, että on hyvä saada tehdystä työstä huomionosoitus näin asiantuntevalta taholta kuin englantilaiselta kattojärjestöltä
Kerhon kokouksessa oli päätetty järjestää jäsenistölle sukellusturvallisuuteen suoraan vaikuttavista tekijöistä viikonlopun tapahtuma. Laitosmies J. Moilaselle oli uskottu sukellusvälineiden huolto. Molemmat olivat jäseninä samassa sukelluskerhossa, jossa Hannele vastasi sukellusretkien muonituspuolesta ja J. Moilaselle oli uskottu välinepuolen asiat. Kuka lie ollut, mutta oman kertomansa mukaan Moilanen työskenteli jossakin sairaalassa laitosmiehenä. 76 Laitosmies J. Moilanen jo mietiskeli, miten asian hoitaisi. Asiaan siis! Tarkka ja huolellinen ”Kerron kavereille sukellusvälineiden huollosta kolmella tasolla: käyttöönottohuolto sukelluskauden alkaessa, ylläpitohuolto sukelluskaudella, varastointihuolto kauden päättyessä.. Moilanen. Ajatuksissaan hän tuli johtopäätökseen, että on yksinkertaisinta ja hänelle helpointa kertoa, miten hän itse hoiti ja huolsi sukellusvälineensä. Palatessaan kokouksesta J. Moilasemme vastuulla oli huolehtia välineitä ja varusteista. Moilanen opasti lukijoita vuonna 1995 Sukellusvälineet pesuun ja kuntoon Sukeltajan Maailmassa esiintyi vuonna 1995 muutaman kerran laitosmies J. Samassa sairaalassa oli työssä myös laitosmiehemme tyttöystävä Hannele. Moilanen osoittautui tarkaksi ja huolelliseksi
Tarkasta narut! J. Niin omansa kuin Hannelen märkäpuvut, sukat ja käsineet hän on jo pessyt pesukoneessa hienopesuohjelmalla. 2. 4. Tärkeää on, että kaikille 1. 2. Yllätyksiltä sukelluspaikalla välttyy, kun ne tarkastaa säännöllisesti kaikki yhdellä kerralla. Perusvälineet Moilanen pesee käsin, kuivaa ja tarkastaa kaikki soljet ja kiinnitykset huolellisesti. Tasapainotusliivin kaikki tyhjennysja täyttömahdollisuudet tarkastetaan. sukellusvälineille on tilaa ja oma paikkansa.” J. Tarkasta kierteet ja suojatulpan puhtaus. Moilasemme on märkäpukusukeltaja, joka on kuitenkin jo unelmoinut kuivapuvusta. Sukeltaja, joka huolehtii välineistään esimerkillisellä tavalla. Monet avautuvat narusta vetäen. Talveksi hän ripustaa ne kuivuneina vaatepuulle ja suojaa muovisukalla, jonka on napannut sairaalan pesulasta. Din-liitännässä tarkistetaan O-renkaan kunto ja vaihdetaan tai varataan uusi. Painoille on oma laatikko ja vyöt hän ripustaa seinälle. Sukeltaja, joka huolehtii välineistään esimerkillisellä tavalla. Tämä hihamansetti veteli viimeisiään ja vähäinen venyttäminen sai jo aikaan kunnon reiän. 3. Hänellä on sukellusvälineille oma varasto, joka ”on pieni, mutta hyvä järjestys ja tarkoin harkittu tilankäyttö saavat sinne mahtumaan uskomattoman määrän tavaraa. Kuivapuvun mansettien kunto kannattaa tarkastaa huolella. pesuun ja kuntoon Tämän varastoinnin voisi jättää syksyyn. Vaikutus saattaisi olla tehokkaampi.” J. Varusteissa on runsaasti erilaisia ja erikokoisia solkia. Moilanen tuntuu olevan tarkka ja huolellinen. Tarkista letkusto paineenalentimen päästä paineistettuna. 6.. 5. Painot hän huuhtelee ja pesee vyöt. 3. 1. Oma paikka siis niillekin! Ennen ripustamista hän tarkastaa ja kokeilee solkien toimivuuden ja varmuuden. 4. 6. Pedanttisen tarkassa laitosmiehessämme pilkahtaa hienoinen inhimillisyys painovöiden kohdalla. Poista letkunsuojat ja tarkasta letkut myös niiden alta! 5. 77 Kun kaikki varusteet on huollettu huolella, se vaikuttaa sekä sukelluksen mukavuuteen että turvallisuuteen. Hän empii hetken, mutta päättää sitten kuitenkin purkaa vyöt. Moilanen tuntuu olevan tarkka ja huolellinen. Taivuttelu paljastaa mahdolliset vuodot tai jo syntymässä olevat heikot kohdat
Säännöllinen tarkastus varmistaa toiminnan. Veitsissä hän totesi teroittamisen tarpeen, mutta päätti: ”Jätän sen käyttöönottohuoltoon. Parempi silloin”. 3.. 2. Konsolin hän irrotti paineenalentimesta ja kiersi alkuperäisen sulkutulpan paikalleen (Ei viittaa pedanttisuuteen. Niin räpylän kuin naamarinkin kiinnityslenkit kannattaa tutkia kevyesti venyttäen. Näin paljastuvat alkavat heikkoudet. Hetken miettimisen jälkeen J. Moilanen lopulta päätti purkaa laitepaketit, irrotti pohjansuojat, pesi ja kuivasi kaikki. Moilanen teki mielenkiintoisen havainnon, josta oli tyytyväinen. ”Annostimen säännöllinen sisäinen huuhtelu on tärkeää. ”Osalla kavereita ei ole vielä edes varaannostinta eikä tasapainotusliiviäkään (vuosi 1995). ”Pitäisi lisäksi vähän pohdiskella taulukoita. Todennäköisesti Moilasella oli kolmen mittarin konsoli: pullopainemittari, syvyysmittari ja kompassi. 3. Moilasta olisi pitänyt hieman opastaa. Hän nimittäin irrotti muutkin letkut, letkunsuojat ja tarkasti letkujen kunnon, mutta päätti sitten jättää kevääseen hengitysventtiilin huoltoonviennin. Puheenjohtaja voisi soittaa tutulle kouluttajalle. Jokaisellahan se on tallessa!). Pulloihin jätti ohjeen mukaan varastointipaineeksi noin 60 bar. Vaikka laitteita oli käytetty ahkerasti, annostimet näyttivät sisältä vielä kuin uusilta”. Pesua tehdessään Moilanen pohti: Pitäisi varmaankin huuhdella liivi sisäpuolelta useammin. Mittarit pestiin, kuivattiin ja jätettiin erilleen omaan paikkaansa. 78 Veitset Moilanen pesi ja öljysi kevyesti. Pikkulaiska sukeltaja Vuonna 1995 Moilanen ei ollut vielä tietokonemies. Tässä kohdassa J. La itepa ket t ien kohd a l la Moilasemme jälleen empi. Todennäköisesti hänellä oli kolmen mittarin konsoli: pullopainemittari, syvyysmittari ja kompassi. Käyttöönottohuollon yhteydessä kavereiden on helppo nähdä, miten vähäisin toimin silloin selviää, kun varastointihuolto on tehty huolellisesti.” Moilanen tuntee kaverinsa ja heidän varusteensa. Aurinkotarkassa ja pedanttisessa laitosmiehessämme on kuitenkin pienen pieni annos tavallista, pikkulaiskaa sukeltajaa. Tasapainotusliivin päätoiminnat ovat sen haitariletkun päässä. Kuivapukua huollettaessa on hyvä tarkastaa, että venttiilit ovat tiukasti puvussa kiinni. Vieraan viesti 1. Viimeisimmäksi työksi Moilanen jätti tasapainotusliivien huoltotyöt. 2. Varsinkin, kun sukelletaan niin paljon meressä”. ( Lieneekö ensimmäinen huuhteluvesi näyttänyt ja ehkä tuoksahtanutkin hieman oudolta?) Viisas Moilanen Moilasemme on viisas ja hieman ketunoloinen mies. Esityksessä on pääpainon oltava noin niin kuin vaivihkaa tarpeellisessa varustuksessa.” Ikään kuin sivujuonteena Moilasen ajatuksen kääntyvät itse koulutustilaisuuteen. Hän pohtii: ”Pitäisi oikeastaan tehdä lista tehtävistä huoltotoimista. Hän kylläkin avasi annostimet, tarkasti kalvot ja kuivasi laitteen. Annostimia tarkastellessaan J. Välttääkseen keväiset huoltoruuhkat ja ollakseen varma, että kaikki on kunnossa kauden alkaessa, Moilasemme olisi kannattanut viedä molemmat hengitysventtiilit huoltoon jo nyt. Liiveistä hän tarkasti venttiilien toiminnot ja päätti lopuksi vielä tehdä huolellisen sisäpuolisen pesun. 1
Syljen käyttäminen naamarin huurtumisen estämiseksi on hyvä keino. Mikäli pulloventtiilissä on ”sielu”, on syytä tarkastaa sen molemmat O-renkaat. ”En ole itsekään koskaan avannut pulloani. menee paremmin perille. Säiliön venttiili saattaa joskus saada iskuja, kuten kuvasta näkyy. Kannattaa harkita vaihtoa ja huolellisempaa käyttöä. 79 Malli sukelluspullosta, joka jo kaipaisi uutta maalia pintaansa. J. Iskun voimasta saattaa myös venttiilin kara olla vääntynyt. Moilanen laittoi sekä omat että tyttöystävänsä Hannelen sukellusvarusteet varastointiin valmiiksi uuden kevään ja kesän sukelluksiin. Kyseessä on tuolloin yleinen pulloventtiili, jossa oli mekaaninen pullopaineeseen perustuva järjestelmä, joka jätti pulloon 50 bar paineen. Se on helppoa. Näkevät kaikki pullonsa sisältä. Varailma saatiin käyttöön vetämällä venttiilissä oleva vipu yläasennosta alaasentoon, jolloin pullossa oleva noin 50 bar saatiin käyttöön.. Samalla hän varautui opastamaan koko sukellusseuransa jäsenistön toimimaan tavalla, jonka tavoitteena on turvallinen sukeltaminen. Teenpä huomenna töissä pulloon laskettavan valonlähteen. Jokainen voisi tuoda pullonsa mukanaan. O-renkaita pitää kyllä varata.” Näin laitosmies J. Naamari kannattaa kuitenkin huoltaa ja pestä säännöllisesti. Varataan maalit ja tehdään samalla paikkamaalaukset.” Tässä Moilanen varmaan hetkeksi pysähtyy ja kokee AHAAilmiön. Kun hengitysventtiilin tai snorkkelin suukappale alkaa näyttää tältä, se kannattaa jo vaihtaa ja entinen panna museoon. Toivottavasti ei tallata omien kouluttajien varpaille”! Vielä yksi yksityiskohta pälkähti laitosmies J. Kaikilla on varmaan lieriökierre. Tehdään pintapuolinen tarkastus. Moilasen tekstiä ja ajatuksia tulkitsi Jouko Moisala Moilasen varailma Moilasen tekstissä on maininta varailmasta. Nyt se voitaisiin tehdä. Samalla, kun se tehdään, voidaan tarkastaa myös varailman toiminta. Moilasen mieleen: ”Pulloista ei ole niin paljon puhuttu
80 Luolasukelluskurssilla Ranskassa ja Floridassa
Kuva: Mattias Vendlegård. Suomessa ei ole luolia sanan varsinaisessa merkityksessä. Aatteena sukeltaminen tarkoittaa jatkuvaa kehittymistä. Cave II:n aikana käydään myös läpi eri dekompressiomalleja sekä opetellaan dekompressiosukeltamaan pohja-ajan, käytössä olevan kaasun sekä keskisyvyyden avulla niin sanottua ratiodekompressio-laskentaan käyttäen. Kyseessä on etukäteen dekompressiomallista itse haettuja vakioita, joiden avulla sukeltaja voi sukelluksen aikana määritellä dekompression tarpeen keskisyvyyden ja ajan suhteella. Keskisyvyydet vaihtelivat 20-28 metrin välillä. Luolasukellus Onko luolasukellus kehittymistä. Mahdollisuuksia ei ole rajattomasti, mutta melkein kaikkea, mitä voi harrastaa kuivalla maalla voi harrastaa myös sukeltaen. Ne on vain sovellettava oikein. 81 Luolasukelluskurssilla Ranskassa ja Floridassa Sakari Koskinen on käynyt luolasukelluskurssit Ranskassa ja Yhdysvalloissa. etsiä haasteita ja saada sitä kautta lisää kokemusta ja taitoa, kehittyä ei tarkoita harkitsematonta riskien ottamista. Opetellaan siis sukeltamaan ilman sukellustietokonetta, joka laskisi dekompression tarvetta sukeltajalle. Nyt luolat ovat alkaneet kiehtomaan enemmän ja reissuja on vokseen tai luolaan on mahdollista Sakarin mielestä monet hylyt Kaikkiaan 14 sukellusta Kuuden kurssipäivän aikana Floridassa kertyi sukelluksia 14, lyhin sukellus oli noin 90-minuuttinen ja pisin 140-minuuttinen. ole ajatellut ensisijaisesti luolasukeltamista. Perusteet tarvitaan molemmissa ja sen avulla vyydessä. Käytettävät säiliöt olivat eurooppalaiselle sukeltajalle entuudestaan tuntemattomat: hyvin erikoiset 16.5-litraiset terästuplat, sekä tutut S80alumiinisäiliöt stage-pulloina. Sakari Koskinen on sukelluksen harrastaja: Suomi, Turku Sakarille sukellusharrastus on malaiset aktiivisukeltajat saavat käy ulkomailla sukellusreissuilNäistä sadoista sukelluksista moni on myös niitä haastavia sukellukSukellustakin voi harrastaa momutta siinä ei välttämättä kehity. on tietyssä mielessä samaa kuin luolissa sukeltaminen. Keyhole, avaimenreikä, on lyhyt ahtauma, josta pudottaudutaan 28 metrin tasolle. Tällä tavalla syntyy hyvin tarkka kuva siitä, miten aika, syvyys ja käytetyt sukelluskaasut vaikuttavat dekompression tarpeeseen vapauttaen sukeltajan ymmärtämään paremmin eri sukellusvaihdein vaikutusta dekompression tarpeeseen. Maksimietäisyydet uloskäynnistä vaihtelivat 400 ja 600 metrin välillä. Meillä on kaivoksia ja louhoksia, ei luonnon luolia. Sukellukset High Springsissä Floridassa tehtiin joko nitrox 32:lla, tai trimix-seoksella, jossa on 30 % happea, 30 % heliumia ja 40 % typpeä käyttäen puhdasta happea dekompressiokaasuna. Sukellustaito on vain runko, josta voi kasvaa monenlaisia oksia harrastajansa halujen mukaan. Kurssilla sukellettiin kuudessa erityyppisessä luolastossa, kolme High Springissä sekä kolme luolaa pohjoisessa Mariannassa. Ranskalainen Cave I johti Floridaan Cave II -kurssille
Sukellukset tehdään kolmanneksin, luettelee Sakari ja selventää viimeistä:. hylky on kauttaaltaan ahdas, usein katosta roikkuvien sähköjohtojen selkeä voikin olla vaikea ja tukkoiluolia, jotka ovat erittäin vaativia, mutta yleistäen hylkyjen sisällä luolasukelluksista, kääntyy haaste Cave I via kohteita. Kuva: Mattias Vendlegård Nollanäkyvyydessä sukeltamista harjoitellaan usean tunnin ajan navigoiden sormituntumalla opasnarua pitkin. Niitä ovat esimerkiksi omaksumiseen tarvitaankin runsuunnittelemaan luolasukelluksen, T-risteyksen. 82 Kolmen tiimi valmiina sukeltamaan Ginnie Springissä
Säilöitä ei tarvitse edes nostaa autosta pois täytön ajaksi. Vastaavasti jotkut luolat ovat alusta alkaen sifoneita, eli virta imee sukeltajaa luolan sisään. Se on käytänkaan hyvin erilainen verrattuna kovinkaan montaa uutta taitoa, Luolastojen virtaukset yllättäviä Sakari kehuu Floridan luolastojen näkyväisyyttä erinomaiseksi, se on 25-30 metrin luokkaa. Tekniikassa oli vielä hiomista. tekniikat, mutta rajoittaa sukeltaja mahdollistaen omatoimisen sukellusten suunnittelun ja toteuttamisen turvallisissa rajoissa. Sifonikin tuli luolastossa tutuksi. Joskus katossa virta oli käytännössä olematon, kun taas luolan pohjalla ei pystynyt edes käsin pysymään paikoillaan. 83 sään mentäessä, joka ei etäisyytenä luolassa usein ole kovinkaan kummoinen, mutta antaa huomattavasti enemmän aikaa virhetilanteiden hallintaa, kuin aidot kolmannekset, Sakari selvittää. – Tavattiin myös erikoinen, mutta hyvin vaarallinen virran muoto eli sifoni. – Jos pysähtyi syystä tai toisesta odottamaan, esimerkiksi kelaa sisälle vievä sukeltaja jäi sitomaan opasnarua kiveen, piti tarrautua luolan seinämään kiinni kädellä. Otteen livetessä seurauksena olisi ollut flipperikuulamainen poukkoilu ulos luolasta. niistä selviytymiseen. Joistakin paikoista oli vedettävä itsensä vastavirtaan läpi sormet verillä, kertoo Sakari ja näyttää kuvan sormistaan toisen sukelluspäivän jälkeen. – Luolaa myös opeteltiin lukemaan siten, että ymmärsi missä virta on kovimillaan ja missä luolan muodot heikentävät virtaa. Näissä tapauksissa joutuu Sakarin mukaan käyttämään paljon aikaa ja vaivaa löytääkseen kaasusuunnitelman, joka on turvallinen, koska luolasta ulos virtaa vasten sukeltaessa kuluu huomattavasti enemmän kaasua kuin sisään mennessä. – Virtaukset ovat yllättäviä. – Kyseessä on tekniikan puute, joka kurssin myötä korjaantui, kun virtaan tottui enemmän ja pystyi lukemaan luolaa paremmin. kouluttaja demonstroi erinäköisiä vuotoja laitteistoissa vedenalaiselaidon tuntuisen tilannekuvan siitä, vyydessä sukeltamista harjoitelSamoin harjoitellaan esimerkiksi jen hajoamista ja kaasun jakamista niin valoilla kuin ilman. Kyseessä oli tilanne, jossa virtaus luolan sisällä äkillisesti muuttuu ja sukeltaja imeytyykin virran voimasta syvemmälle luolaan. Virtaukset luolan suuaukoilla olivat tammikuun sateiden takia hyvin voimakkaita. – Virtaukset helpottuivat huomattavasti noin 50-100 metrin päässä kun oli menty luolasta sisään. Sifoni, jota käytiin tutkimassa, oli noin 250 metriä luolan sisällä. Sormet kahden päivän sukeltamisen jälkeen. Pahin virta oli usein vain kapeassa sisäänkäynnissä. Myös veto siirtyi sormista kämmeneen. laja kaivossukellukset antoivat jatkaa. valmis suorittamaan luolasukellustaa nautinnollisen kehitysvaiheen Cave II kursseja ei kannata käydä vain kurssin vuoksi, vaan kehittyäkseen sukeltajana. ti mahdollisuudet kaikenlaisiin luolasukelluksiin. Extreme Exposuren täyttöpaikka, johon pääsee kätevästi ajamaan isollakin maastoautolla. Säännöt luolassa sukeltamiseen ovat selkeästi esillä Ginniessä.. Eteenpäin pääsi vain tasaisesti potkimalla flutteria, eli saksipotkun variaatiota vetäen molemilla käsillä itseään sisään
Talvitakki kotoa oli aamuisin tarpeen.. 84 Lips eli huulet on kovaa virtaava ahtauma Paholaisen luolastossa. Kuva: Mattias Vendlegård Santa Fe -joki höyryää aikaisin aamulla Devils Earin kohdalta, vesi on +19C, mutta aamun lämpötila on asteen pakkasella
Casey McKinlay keskisyvyydessä, jonka he tekivät Tämä Turner-Wakulla -luolaston Pienissä, kahden, kolmen sukeltajan ryhmissä tehty koulutus oli Sakarin mukaan todella tehokasta. uida yhden alueen tunnetuimman luolan Paholaisen (Devil’s) kahden sukellus vaakaan. Oppitunti Extreme Exposuren tiloissa. Tässä kohtaa etäisyyttä luolan uloskäyntiin on olleista savimuodostelmista, jotka näyttivät maissimuroilta. Jos eri liin tulee harmaita sävyjä. Entä puuttuuko jokin lehti. tevyyden antava koulutus on lähtöisin, kertoo Sakari. holaiseen mennen sisään Paholaisen korvasta kelaa vetäen, jonka jälkeen aukeaa kaunis kirkkohallimainen korkea tunneli, jota sanosyvemmälle luolaan vetäen itseään taistellen virtaa vasten. Aiheena erityyppiset luolastot ympäri maailman ja miten käyttää tätä tietoa hyväksi sukellusta suunnitellessa. tunnetuimmista luolasukelluskouluttajista, Jarrod Jablonski. Jouko Moisala, Sakari Koskinen Kuvat: Mattias Vendlegård, Fabrizio Tosoni. dostelma joka näyttää siltä, että jättiläinen on siinä istunut. 85 Sukeltajan Maailma on ilmestynyt 20 vuotta. dellä varmuudella sanoa kukaan. Puiserinäköiseen alueeseen ja tunneliin. ja edelleen osittain tutkimatta. Jos sinulta puuttuu lehtiä ja haluat täydentää omaa SuMarkistoasi, ota yhteyttä! Puuttuuko SuMnumeroita. Devil´s Cave monimuotoisena ja kiehtovana luolana. Myös tarinat ja omakohtaiset kertomukset useiden entuudestaan koskemattomien luolien kartoittamisesta olivat harvinaista herkkua. Vastaukset olivat fyysisesti kuin teknisesti. Sukeltajat ovat valitettavasti ajan myötä tuhonneet nämä muodostelmat koskemalla niihin joko tahallaan tai huonon teknisen sukellustaidon takia. Oletko lukijana kerännyt lehden numeroita, vai onko sinulle vain kerääntynyt niitä. että luola oli kokonaan kartoitettu, kunnes löytyi toinen yhtä suuri alue kuin silloinen tunnettu luola. täin taitava, joka kykeni muokkaasukellustekniikkojen taustoista ja kehitysvaiheista, miten ja miksi näin. sekä tehnyt merkittävän määrän maailman. Yhteydenotot: jouko.moisala@ dnainternet.net luolassa, monimutkaisten virhetiriä luolan sisällä sekä keskustelua kouluttajan kanssa eri valinnoista jatkossa kannattaa lähestyä. Suomessa, jotka olivat sukeltaneet kymmenen aikana tai olivat kouluttautuneet siellä. Kaksi kompressoria, laaja valikoima välineitä, pari työntekijää ja rämelauttoja vuokrattavana. nimellä maissimurot. Syyvyttä vyyteen alueeseen, joka tunnetaan Cave Adventures, Mariannan täyden palvelun sukellusliike sijaitsee suoraan Mill Pondin varrella omistajansa kodin alakerrassa. Itselläni on tallessa vuodesta 1999 alkaen enemmän kuin vain arkistokappale. Voi valita, lähteekö kohti luuhuonetta tai kohti vuoristorataa, mutatunnelia tai kohti aluetta, jota Jokainen alue oli Sakarin mukaan omanlaisensa, ja jo niille annetut nimet kutkuttivat näkemään aina vain enemmän. viitisen vuotta asuntoautossa, joka lomassa käytiin useamman kerran luolasukelluksella tutkimassa muita alueen luolia. Miksi Florida
Vedenalainen Veljeskunta, merivoimien sukeltamisen historia’’, on Matin ja Antin käsialaa. Nyt oltiin koolla Turussa.. Puolustusvoimien sukeltajat kokoontuivat yhteen Vedenalainen veljeskunta Vedenalainen Veljeskunta kokoontuu joka vuosi tammikuun viimeisenä lauantaina. 86 Mia Pietikäinen opasti vedenalaisia veljiä JJ-CCR -suljetunkierron laitteeseen – kuvassa Mia väliajalla Matti Anttilan (vas.) ja Antti Ellosen kanssa
Seminaaripäivän päättää perinteinen juhlaillallinen, jonka kestolle on annettu takaraja. Vuodesta 2010 alkaen tammikuiseen tapahtumaan ovat olleet tervetulleita kaikki puolustusvoimien sukeltajat, jotka ovat saaneet koulutuksensa merivoimien sukeltajakurssilta, viimeisinä vuosina merivoimien sukeltajakoulusta. Osallistujia oli jälleen kaikista puolustushaaroista, maa-, ilmaja merivoimista. Itseasiassa Vedenalainen Veljeskunta on jo peruskoulun toisella luokalla. Puhetta aamunkoittoon Lauantaina 24. Jokavuotinen tapahtuma Perinne syntyy ja sitä jatketaan, jos niin katsotaan tarpeelliseksi. Pitkään mukana olivat vain merivoiminen sukeltajakurssin kouluttajat, jotka kommodori Aarnion ja luutnantti Hautaviidan kutsumina alkoivat kokoontua yhteen tarinoimaan tammikuun viimeisenä lauantaina. Seminaariohjelmassa osallistujat saivat jälleen tuhdin tietopaketin puolustusvoimien sukeltajatilanteesta, sukeltajasta kylmissä olosuhteissa sekä kokeiltavana olevasta rebreatherista. tammikuuta Turkuun Heikkilän sotilasalueelle kokoontui runsas joukko sukeltajia. Yhdessä on mukava muistella ja jutustella. 87 Samoin ajattelevat ja tuntevat, samoissa ammateissa olevat ja samoja asioita kokeneet hakeutuvat toistensa seuraan. Ikäjakauma oli melko suuri. Syntymästä on kulunut jo vuosia. Osallistujilla oli mahdollisuus käsin kosketella kylmissä sukeltamisissa käytettyjä varusteita. Mukana oli nuoria, hiljan koulutettuja, sekä vanhempia, vielä virassa olevia sekä eläköityneitä vanhoja sammakoita. Missä vaiheessa keskusteltiin. Vedenalainen Veljeskunta syntyi näistä lähtökohdista. Alkuaan epävirallisesta keskustelutapahtumasta on vuosien varrella kehittynyt virallisluonteinen ja ohjelmaltaan arvokas ja kiinnostava seminaaritapahtuma, jonka ajankohta on vakiintunut tammikuun viimeiseksi lauantaiksi. Seminaarin eräänä aiheena oli kylmäsukeltaminen. Vedenalaisen Veljeskunnan perinteen laittoi alulle kommodori Markus Aarnio. Veljeskunta alkaa kokoontua Turkuun merivoimien esikunnan Jarkka-saliin. Ei välttämättä jatkuvasti ja pitkäaikaisesti, mutta silloin tällöin. Keskustelu ja muistelot alkavat jo illallisen aikana ja takarajan täyttymisen jälkeen ne jatkuvat ”aamunkoittoon”! Vedenalaiseen Veljeskuntaan voidaan katsoa kuuluvaksi hieman yli 300 sukeltajaa. Näin myös Vedenalaisessa Veljeskunnassa. Jouko Moisala
88 Välineitä ja sukeltamista moneksi ja moneen lähtöön SCUBA ja OC-sukeltaja ovat jo tätä päivää
Muut vaihtoehdot laajenivat maailmalla, mutta Suomessa niistä näkyi vasta hienoisia alkuja. Sukeltajat olivat harrastussukeltajia, virkistyssukeltajia, jotka yksinkertaisesti käyttivät sukeltaessaan tavallista paineilmaa sukeltaen tavallisella paineilmalaitteella. Jos ihminen laskeutuu veteen pinnalta tuleva letku suussaan hengittämistä varten, huomaa hän jo runsaan puolen metrin syvyydessä, ettei hengittäminen enää olekaan mahdollista. Terminologia on seurannut kehitystä ja muutoksia. Ainahan on niitä, jotka seuraavat kehitystä ja innostuvat uusista sukellustavoista. OC-sukeltajilla on mukanaan selkäpullojen lisäksi koko joukko stage-pulloja.. Totta! Pinnalta tulee yhden bar paineista ilmaa, mutta veden paine, joka tässä syvyydessä kohdistuu keuhkoihin on suurempi, joten sisäänhengitys on mahdotonta. Tänään tehdään sukelluksia, jotka aiemmin olivat mahdollisia vain muutamalle harvalle. Kuten toisaalla lehdessä on todettu, vuonna 1995 kerrottiin lukijoille kuitenkin jo sekä nitroxista että rebreatherista. Rebreather-sukeltaja selviää avannossa yhdellä selkeällä paketilla pitkästä sukelluksesta. SCUBA-laite huolehtii, että sukeltaja saa keuhkoihinsa hengityskaasua, jonka paine vastaa ulkoista vesisyvyyttä ja näin hengittäminen on mahdollista. Avantosukellus. Sukelluslaitteistot ovat kehittyneet. Hengityskaasut ovat tarpeiden mukaan monipuolistuneet. Mikäli joku ajattelee, että kyseessä olisi ollut virkistyssukeltajien tarpeista lähtenyt kehitys, lienee paikallaan muistuttaa, että lähes kaiken kehityksen taustalla ovat usein sotilaiden tarpeet! SCUBA EU-terminologiassa SCUBA on lyhenne määritteestä: SelfContained Underwater Breathing Apparatus, itsestään säätyvä hengityslaite. 89 Vuonna 1995, jolloin Sukeltajan Maailma perustettiin, oli vielä helppoa. Parissa vuosikymmenessä on tapahtunut monia muutoksia
Typpi Typpi on ihmiselle inertti kaasu, joka ei osallistu elintoimintoihin. Jos paine alenee liian nopeasti, typpi ei pääse liukenemaan verenkierron kautta pois, vaan muodostaa kuplia kaikkialle, missä sitä on sitoutuneena. Me elämme täällä maan pinnalla yhden bar paineessa. (Happi alkaa olla myrkyllistä kuuden metrin jälkeen, paineilma 60 metrin jälkeen). Paineena tästä yhden bar paineesta happi vastaa 0,2 bar ja typpi 0,8 bar. Typpihumala voidaan eliminoida käyttämällä jotain muuta inerttiä kaasua. Nousun aikana paineiden alentuessa typpi alkaa liueta takaisin. Sitä ei liukene määrättömästi, vaan tietyssä vaiheessa kudokset ovat niin kyllästyneet typestä, että lisää ei enää liukene. Hengityskaasun paineen noustessa sukeltajaan liukenee lisää typpeä, jota normaalissa paineessa on liuenneena noin yksi litra. Tekniikalla ymmärretään laitteita, joita käyttäen hengityskaasu tehdään sukeltajalle sopivaksi sukellussyvyyden mukaan. Paineisena typpi on narkoottinen. Edellä on mainittu hengityskaasun paine, mutta kyseeseen tulee myös hengityskaasun koostumus. Tämän päivän rebreather huolehtii automaattisesti, että sukeltaja saa hengityskaasua, jonka hapen osapaine pysyy turvallisena, mutta maksimisyvyys tässäkin on, riippuen laitteessa käytettävistä kaasuista. 90 Kuinka syvälle voi sukeltaa. Vanhan sanonnan mukaan syvyyden kasvaessa jokainen kymmenmetrinen vastaa yhtä kunnollista martiinipaukkua. Sukeltaja alkaa kärsiä typpihumalasta 20 metriä syvemmällä. 40 metriä syvemmällä sukeltajalle alkaa kertyä etappipysähdyksiä, joiden suorittaminen on suositeltavaa vasta koulutuksen jälkeen, jolloin sukeltaja ymmärtää dekompressioteoriaa ja osaa suorittaa etapit turvallisesti. Syvyyden kasvaessa typenkin osapaine nousee. Tavallisen paineilmasukeltajan ollessa 40 metrissä hänellä on todennäköisesti jo typpihumala, jolla on vaikutusta sukellusturvallisuuteen. Tämän mahdollistaa sukeltajan käyttämät eri hengityskaasuseokset, joissa on eri hapen ja heliumin seokset eri syvyyksille tai sitten sukeltaja käyttää pintakaasua, jonka hapen pitoisuus säädetään pinnalla. Kokonaispaineen noustessa myös osakaasujen paineet nousevat, mutta prosentuaalinen osuus ei muutu. Mikäli halutaan sukeltaa syvemmälle, on huolehdittava, ettei hapen osapaine nouse vaarallisen korkeaksi. Helium on myös nopea kaasu. Tavallisen paineilmasukeltajan ollessa 40 metrissä hänellä on todennäköisesti jo typpihumala, jolla on vaikutusta sukellusturvallisuuteen. Typpi on lisäksi vaikuttava kaasu sukeltajantaudin synnyssä. Tapahtuman seurauksena syntyy sukeltajantauti. Puhutaan vieläkin yhdestä ilmakehästä. Happi Usein kysytään, kuinka syvälle voi sukeltaa. Narkoosi on yksi peruste 40 metrin syvyysrajalle, kuin myös dekompressiokatto. Helium on näistä yleisin. Hengityskaasuna on ilma, jossa on 21 % happea ja 78 % typpeä. Hengityskaasupullon sisällyksen tarkastaminen sukelluspaikalla ennen sukellusta ei ole tarpeetonta paineilmaa käytettäessäkään, mutta seoskaasut edellyttävät erityistä huolellisuutta. Typpi on inertti kaasu, joka ei osallistu elintoimintoihin. Sukellussyvyydestä ja pituudesta riippuen typpeä liukenee lisää sukeltajaan. Syvyyttä rajaa vain tekniikka. Se liukenee nopeasti kudoksiin, mutta liukenee pois myös nopeammin kuin typpi. Helium on siis inerttikaasuna typpeä käyttökelpoisempi.
91 Ammattisukeltaja käyttää ensisijaisesti OC-laitetta, mutta hänen käyttämänsä pintakaasujärjestelmä mahdollistaa eri kaskuseosten käytön. Tämä käsittää avoimen veden, jossa pintaan nousu on mahdollista suoraan, ilman kattoa sukeltajan päällä. Uloshengityskaasussa on happea vielä noin 16 %, joka rebreathereli suljetunkierronlaitteessa otetaankin tavallaan talteen ja siihen lisätään vain haluttu määrä happea. Pinnalla olijat voivat seurata sukeltajan kulkua näistä hengityskuplista. OC-laitteessa sukeltaja vetää hengityskaasua keuhkoihinsa ja puhaltaa sen saman tien uloshengityksessään pois ympäröivään veteen. Yksinkertaistettuna laite toimii siten, että uloshengityskaasu johdetaan kulkemaan kalkkisuodattimen kautta. Hiilidioksidi sitoutuu kalkkiin, ”puhdistettuun” kaasuun lisätään haluttu määrä happea ja näin hiilidioksidipuhdas ja hapella rikastettu kaasu ohjataan takaisin kiertoon hengitettäväksi. OC-sukeltaja OC, sukeltaja Open Circuit, avoin kierto – sukeltaa usein käyttäen hengityskaasunaan paineilmaa, mutta nykyisen käsityksen mukaan hengityskaasuna voi olla myös nitrox tai heliumseokset. Mahdollisuus käsisäätöihin on kuitenkin mahdollista.. OC-sukeltajana virkistyssukeltajan sukellukset on rajattu 40 metriin. Puuttumatta laitteisiin yleensä, todetaan, että useat nykyiset suljetunkierronlaitteet ovat täysin tietokoneohjattuja. Katto voi muodostua esimerkiksi luolasta, hylystä tai paineentasauskatosta pidemmillä sukelluksilla. Nitrox on hapella rikastettua ilmaa. OC, avoinkierto sisältyy EUterminologiaan, jolla määritellään sukeltajan käyttämä hengityslaite. Happi rajoittaa sukellussyvyyttä, joten nitroxilla voidaan suorittaa matalampia, mutta pidempiä sukelluksia kuin ilmalla. Rebreather-sukeltaja Kuten edellä on todettu, OC-laite on varsinainen hengityskaasun tuhlaaja; kerran keuhkoihin ja ulos! Uloshengityksessä on kuitenkin vielä happea ja sitähän ihminen tarvitsee, mutta ei suinkaan koko 21 %, joka on meidän hengittämämme ilman happipitoisuus prosentteina
Ottaisinko nitroxia. 92 Näillä eväillä sukeltamaan Tavallinen virkistyssukeltaja selviää OC-laitteella ja paineilmalla. Maailmanennätys on tällä hetkellä 332 metriä. Nitrox-seoksia saa sekä sukellustarvikeliikkeistä että sukellusseuroista. Tämän päivän rebreather huolehtii automaattisesti, että sukeltaja saa hengityskaasua, jonka hapen osapaine pysyy turvallisena. Voisi helposti kuvitella, että tekniikkasukeltajaksi tullaan hankkimalla tarpeelliset laitteet ja edellytetyt hengityskaasut. Syvemmillä sukelluksilla hengityskaasun on hyvä sisältää heliumia. OC-laitteita nuorison käytössä.. Tekniikkasukeltaja tekee sukelluksia katon alla, mutta hänkin vasta erityiskoulutuksen jälkeen. Ensimmäinen määrite on syvyys. Sukellettaessa seoksella, jossa hapen prosentuaalinenosuus nostetaan 32 %, tulee suurimmaksi sukellussyvyydeksi 34 metriä. Nitrox tarkoittaa rikastettua ilmaa. Tekniikkasukellus Tekniikkasukelluksella on useita määritteitä, jotka kuitenkin ovat melko yhteneväisiä. Ennen kuin on mahdollista sukeltaa vaikkapa sataan metriin, on sukeltaja suorittanut hyväksytysti monia vaativia kursseja. Näin helppoa se ei ole. Sopii hyvin. Tekniikkasukeltajaksi tuleminen edellyttää erityiskoulutusta jokaisella virkistyssukelluksesta poikkeavalla alueella. Tekniikkasukeltaja käyttää siis hengityskaasunaan seoskaasuja; helioxia, seoksia hapesta ja heliumista tai trimixiä seosta hapesta heliumista, hapesta ja typestä. Lisäämällä happea vähennetään typen osuutta, jolloin typen vaikutuksia voidaan vähentää, ei poistaa kokonaan. Sukelluksen pohja-aikoja voidaan pidentää ja nousuaikaa lyhentää, mutta hapen lisääminen lisää sen osapainetta seoksessa. Virkistyssukeltajan laittein ja koulutuksin ei sukelleta paikkoihin, joista suoraan nousu pintaan ei ole mahdollista. Tekniikkasukelluksella ylitetään tavanomaisen virkistyssukeltajan 40 metrin maksimisyvyys. Pimeys ja valaisimien tarve alkaa viimeistään 30 metrissä ja silloinkin veden tulee olla todella kirkasta. Tekniikkasukeltaja tekee etappinousuja paineen tasaamiseksi eli sukeltajantaudin välttämiseksi, pysähtyen ennalta määritellyiksi ajoiksi ennalta määrätyissä syvyyksissä. Tämä määrää sukellussyvyyden hyvinkin tarkkaan. Pintaan tullaan 10m/min nousunopeudella (hitaudella) pysähtyen turvaetappiin kolmessa metrissä kolmeksi minuutiksi. Tekniikkasukeltajien syvien sukellusten nousut saattavat näin kestää jopa tunteja. Suomen olosuhteissa 40 metriä on paljon. Tavanomainen virkistyssukeltaja sukeltaa suoranousuin. Kirkkaissa ja lämpimissä vesissä 40 metriä on sopiva maksimisyvyys. Kaikissa seoksissa huomioidaan huolellisesti hapen osapaine suhteessa sukellussyvyyteen.Tekniikkasukeltajan sukellussyvyys määräytyy koulutuksen ja kokemuksen mukaan
Sukeltaja-Killassa on 35 jäsentä. Sukeltaja-Kilta on perustettu jo vuonna 1964. Heidän toiveensa on, että uudet sukeltajapolvet voisivat vielä eräänä päivänä nähdä merien puhdistuvan. Hylkyjen suojelun ohella Killassa käydyissä keskusteluissa on esillä myös merien suojelu. Saarnio sanoo, että SukeltajaKillassa jäseninä ovat ”Vanhat Herrat”. Mari-paidassa oikeassa rivissä Killan oltermanni Antti Saarnio. – Tänään Killan kiinnostuksen kohteena ja tärkeimpänä tavoitteena on hylkyjen suojelu, painottaa Saarnio. Salmi ja Auvo Taivalvuo. Sukeltaja-Kilta ei ole sukeltava yhteisö, mutta se toimii yhteisönä, joka palkitsee valveutuneita sukeltajia. Romusukeltajat ovat Killan vihollisia Sukeltaja-Kilta vaalii vanhoja perinteitä Kuva Sukeltaja-killan kuukausittaisesta lounastapaamisesta. Perustusasiakirjasta löytyy mielenkiintoisia nimiä: Raoul Johansson, Ora Patoharju, Henrik Rosenius, Rolf Lindström, Ilpo V. Lisäksi tehdään tervehenkisiä exkursioita paikkoihin, jotka kiinnostavat Killan jäsenistöä. Kilta kokoontuu jokaisen kuukauden ensimmäisenä tiistaina kello 13. Kilta pyrkii luomaan perinnettä ja pitämään yllä vanhoja tapoja. Tällä hetkellä oltermannina toimii Antti Saarnio. Sukeltaja-Killan tehtävä on vaalia sukeltamisen jaloa perinnettä, mutta Saarnion mukaan romusukeltajat ovat Killan vihollisia. Kokoontumispaikka on ravintola Messenius Messeeniuksenkadulla Helsingissä. – Mottomme on ”Näkösyvyys takaisin!”. Kirja on Saarnion mukaan kiinnostanut, ja nyt on menossa jo toinen painos. Toiminta vakiintunut Vuosien varrella Sukeltaja-Killan toiminta on vakiintunut. Kirjassa kerrotaan, mitä Kotkan edustalla olevalle hylylle tapahtui sen löytämisen jälkeen ja pohditaan, että mitä sille olisi pitänyt tapahtua. Kaikkien kiltojen tapaan myös Sukeltaja-Killalla on oltermanni. Hän kertoo Killan perustamisen yhteydessä sovituista säännöistä ja tavoitteista: – Sana Kilta tulee jo keskiajalta ja tarkoittaa yhtenäisyyttä, keskinäistä auttamista ja seurustelua. Jouko Moisala. 93 Sukeltaja-Kilta pitää yllä vanhoja tapoja. Kirja kiinnostaa Sukeltaja-Kilta on myös julkaissut kirjan Fregatti Nikolain myöhemmät vaiheet . Tämän taustalla on tosiasia, että jäsenistössämme on runsaasti henkilöitä, jotka vielä hyvin muistavat vuosikymmenten takaiset kirkkaat meret. Se haluaa erityisesti vaalia sukeltamisen jaloa perinnettä. Saarnio täsmentää vielä Sukeltaja-Killan tavoitteita ja toimintaa: – Kilta on paikka, missä mielenkiintoisista asioista ja käsitteistä keskustellaan ystävyyden merkeissä. Killassa on myös aktiivijaos, joka seuraa aikaa ja raportoi Kiltaa asioista, jotka kuuluvat Sukeltaja-Killan tarkoitusperien piiriin
94 Aurajokiuinti kuuluu Sukelluksen Päivään myös tänä vuonna. Suomen Sukellushistoriallinen Yhdistys järjestää myös tänä vuonna Sukelluksen Päivän Turussa yhteistyössä Merikeskus Forum Marinumin kanssa. – Tähän on tullut muutoksia aivan hiljan, ja on hyvä, että näinkin saadaan tietoa perille. Ensin se kuitenkin käväisee maaliskuussa Turun Messukeskuksessa Meri Kutsuu -näyttelyn sukellusosastolla. – Kun logistiikka ja avustusverkosto toimivat, ei tämä vaikeaa tai hankalaa ole. Touko-kesäkuun vaihteessa on ollut aikaisemmin Jokisataman avajaisviikko kymmenpäiväisenä tapahtumana. Ilmoittautumismaksuilla tuetaan meren ja saariston suojelua. Viisi joukkuetta valmistautuu Aurajokiuinnin lähtöön, mutta ensin otetaan ryhmäkuva. Tämän tuominen tänne on niin vaivaton urakka, että jos se välillä joudutaan viemään pois jonkun tapahtuman tieltä, niin tuodaan vielä takaisin. Yhdistyksen sukelluskello Mårtenille oltiin parhaillaan katsastamassa paikkaa Hansakortteliin, jossa se tulee kertomaan sekä yhdistyksestä että tulevasta Sukelluksen Päivästä. Sukelluksen Päivää vietetään totuttuun tapaan touko-kesäkuun vaihteessa, kuten aikaisemminkin. Suomen Sukellushistoriallisen Yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Moisala tavoitettiin tammikuun lopulla Turussa Hansakorttelissa. Nyt se kuitenkin halutaan supistaa pitkäksi viikonlopuksi, ja se sopii myös meille, toteaa Moisala.. Mårten pidetään täällä niin kauan kuin mahdollista. – Kun kerran on mahdollista saada tälläkin tavoin viedyksi tietoa sukeltamisen historiasta, niin näin tehdään, sanoo Moisala. Sukelluksen Päivä ja Aurajokiuinti Kesän alussa Turkuun Vuosi on vasta aluillaan, mutta ennen kuin huomataankaan, ollaan jo kesässä
– Siis sukeltaen laitteella vastaava matka, täsmentää Moisala. Viime vuonna joukkueita oli viisi. Kun sukeltajat aikaisemmin laskettiin Aurajokeen, yleisö kertoi näkevänsä vain ruskeita kuplia. – Sukelluksen Päivän loppu on vielä hieman avoin, mutta lauantaisen iltapäivän lopuksi ollaan suunnittelemassa yleisölle avointa luentoa sukellusnäytösten jälkeen, kertoo Moisala. Tällä kalustolla ollaan valmiita esittämään eri sukellusmuotoja yleisölle. 95 Nämä ovat hienoja hetkiä, kun vanha kypäräpääsukeltaja taustanaan Suomen Joutsen lasketaan akvaarioon. – Ohjelma tulee kuitenkin noudattamaan jo hyväksi todettua kaavaa. Aurajokiuinnilla kilpailujoukkueet osallistuvat myös merien suojeluun. Sukeltaja lasketaan nostokorissa akvaarioon. – Tämän vuoden 100 euron suuruiselle ilmoittautumismaksuille tullaan tekemään samoin. – Viimevuotisten kokemuksien perusteella voidaan selkeästi kehottaa kilpailujoukkueita uimaan märkäpuvussa, opastaa Moisala. Yleisö näkee sukeltajan omassa elementissään vedessä. Viime vuonna kertyneet ilmoittautumismaksut lahjoitettiin puoliksi Pidä Saaristo Sukeltaja lasketaan nostokorissa akvaarioon. Matka uidaan viiden hengen joukkuein. Ilmoittautumisaika on huhtikuun loppuun. Akvaario-nostokoriyhdistelmä on yleisöystävällinen, kunhan on ensin testattu oikea vesimäärä. Turvasukeltajaa tarvitaan ainoastaan laskettaessa Mårten veteen. Siistinä ry:lle ja Saaristomeren Suojelurahastolle. Moisala pohtii. Uolevi Uoti. – Oikeastaan ajatus on lähtenyt yleisöstä itsestään. Kaipa siihen vaaditaan enemmän kuin viisi vuotta. Järjestely helpottaa Moisalan mukaan organisaatiotakin. – Vain viisi, mutta olihan 25 sukelluspukuisen osallistujan marssi Forum Marinumista kilpailupaikalla näyttävä kulkue! Kilpailusta on tiedotettu koko maahan sukellusseuroille. Se uidaan räpyläpotkuin, mutta ilman käsivetoja käyttäen uimalautaa. – Meillä on ollut käytössä jo parina vuotena nostokori-akvaarioyhdistelmä. Suunnitelmat kisan toteuttamiseksi ovat työn alla. Tämä Mårten kuitenkin lasketaan vielä sukeltajineen Aurajokeen. Kesän alussa Turkuun Aurajokiuinti – Ehkä Sukelluksen Päivä ei vielä ole perinteinen. Aurajokiuinti on viestikilpailu. Itse opin sen viime vuonna. Mårten jokeen Moisala kertoo, että Sukelluksen Päivää jatketaan uinnin jälkeen matalalla profiililla tavanomaisin sukellusnäytöksin. Kokemuksesta tiedetään, että liika vesi loiskahtaa komeasti akvaariosta ja kastelee eturiviläiset. Toistamiseen uidaan päivän aluksi Aurajokiuinti, joka herätettiin uudelleen henkiin viime vuonna. Ajatuksenahan on, että joukkue hankkii itselleen sponsorin, jonka tunnuksin kilpailijat voivat esiintyä sekä maalla että myös joessa. – Kuivapuvusta on vain haittaa kilpailussa. Aurajokiuinti, räpyläuinti Aurajoessa, uidaan niin kutsutuilta Venetsialaisilta portailta Suomen Joutsenen takaa Forum Marinumin eteen. Uutena kilpailumuotona kokeillaan tänä vuonna saman matkan kisaa sukeltaen. Yleisö näkee sukeltajan omassa elementissään vedessä
Anu Nousiainen kirjoitti sukeltajien tarinan ja datadeski teki siitä verkkoon selkäpiitä karmivan toteutuksen. Nähdäänköhän seuraava Sukeltajakoulun johtajanvaihdos Upinniemen uima-altaassa. Yhdistelmästä syntyi maailmanluokan interaktiivista tarinankerrontaa. Kolmas menehtynyt oli norjalainen nuori nainen, joka nousi sukelluksistaan suoraan yllä olevan aluksen potkuriin. Valintaraadin mukaan ”Syvällä” on erinomaista tekstiä, sukeltajien kuvamateriaalia ja digitaalisen viestinnän mahdollisuuksia yhdistävä ainutlaatuinen kokonaisuus Norjassa menehtyneiden suomalaisten hyytävästä sukelluksesta. Palkinnon saajat valitaan MTV3kanavalla keskiviikkona 11. Sukeltaminen tarkoitti juhlallista komentajanvaihtotilaisuutta uima-altaassa. Toinen löytyi pinnalta tajuttomana, toinen pohjasta Tiger Cave -luolan suulta. Edellinen ennätys on vuodelta 1992: 19 vuorokautta 12 minuuttia. . Veden alla 10 viikkoa Kaksi biologia vietti sukelluksissa kymmenen viikkoa. Syytä ei tarkoin tiedetä, mutta ongelma alkoi toisen sukeltajan ilmoittaessa toverilleen ongelmasta rebreatherissaan. Kaksi venäläistä kokenutta ja sertifioitua sukeltajaa menehtyi suunnittelemallaan luolasukelluksella. Jostain syystä molemmat menehtyivät. .) valotai äänimerkkinä – punainen käsisoihtu – sivulle ojennettujen käsivarsien verkkainen ja jatkuva nostaminen ja laskeminen – keskeytymätön äänimerkki esimerkiksi sumutorvella Tunne vastuusi, käytä hätämerkkejä vain hätätilanteessa tai kun tarvitset apua! Turvallisuutesi vuoksi, ennen merimatkalle lähtöä: – tarkista aluksesi varustus ja merikelpoisuus – selvitä vallitseva säätila ja -ennuste – varmista polttoaineen riittävyys, varaa reservi – jätä reittisuunnitelmasi ja veneesi tuntomerkit omaisillesi tai tuttavalle – jos suunnitelmasi muuttuvat, älä unohda ilmoittaa muutoksesta – tarkista viestivälineiden toiminta, luotettava VHF-puhelin parantaa turvallisuuttasi Tärkeitä puhelinnumeroita Seuraavat puhelinnumerot ovat sukeltajillekin tärkeitä: Meripelastuskeskus, Turku 0204 1001 Meripelastus-lohkokeskus, Helsinki 0204 1002 Meripelastus-lohkokeskus, Vaasa 0204 1003 Yleinen meripelastuksen hätänumero 0204 1000 Sisävesien avuntarvepyynnöt 112 Meripuolustusalueet Suomenlahti ja Saaristomeri 02 99 800 TYKS:n painekammio +358 (0) 2 313 1950 Medioxygen Oy 09-454 0544 Terveystalo Tampere, painekammio +358 (0) 50 46 56 302 Komentajan vaihto sukeltaen Havaijilla tukikohtansa pitävä yhdysvaltalainen sukeltajien erikoisjoukko vaihtoi komentajaansa sukelluksissa. Sukeltajan Maailma tulee mieluusti paikalle! Varo suunnittelematonta nousua Joulun aika Thaimaassa ei turistien osalta sujunut ongelmitta. Oikeastaan he pitivät suoraa luentoa veden alta meribiologiasta Floridassa. Paikalla olivat sekä uusi että vanha komentaja sekä lipunkantaja ja yksi aliupseeri. . Ehdotuksia Suuren Journalistipalkinnon saajiksi tuli neljään palkintoluokkaan yhteensä 331. Hän on 70-vuotias, ja todistaa näin, ettei ikä suinkaan ole este uuden harrastuksen aloittamiselle. . Ikä ei ole rasite Englannissa on sertifioitu maan vanhin sukeltaja. 96 Hätätai vaaratilanteessa ilmoita: – nimesi (aluksesi nimi) ja yhteysmahdollisuudet – tapahtumapaikka mahdollisimman tarkasti – mitä on tapahtunut – onko loukkaantuneita tai ihmishenkiä vaarassa – mitä apua tarvitaan – ÄLÄ KATKAISE YHTEYTTÄ ennen kuin saat luvan Yleisimmät hätämerkit: – radiopuhelimella annettu viesti ''MAYDAY'' – punainen laskuvarjoraketti – SOS (. Anu Nousiainen ja työryhmä Jarmo Lundgren, Uolevi Holmberg, Boris Stefanov ja Esa Mäkinen tekivät Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen jutun ”Syvällä sukellus norjalaiseen luolaan”. Pinnan alta ja päältä Syvällä-artikkeli kilpailee journalistipalkinnosta Norjan Plurdalenin luolaston sukellusonnettomuudesta kertova juttu on valittu kilpailemaan Vuoden 2014 Suuren Journalistipalkinnon Vuoden journalistinen teko -sarjaan. maaliskuuta.. Mainittakoon, että sukellukset lipunkantajaa lukuun ottamatta tehtiin pintakaasuin. . Key Westin edustalla on maailman ainoana veden alaisena hotellina itseään mainostava Jule´s Undersea Lodge
Kun huusin niin lujaa kuin jaksoin, että jätä tuo homma tekemättä jäi sukeltaja pintaan kellumaan. Oletetusta paikasta Raimo Tiilikainen kertoo tänään, että se tehtiin pinnalle nousseitten öljyläikkien perusteella. He palkitsivat merivoimien sukeltajat kertoen, etteivät nämä hallitse hommia ja kaiken lisäksi vievät vielä ammattisukeltajien leivän, toteaa Tiilikainen. Kaksi löytyi keväällä jäiden sulettua, toinen idempänä, toinen lännempänä uppoamispaikasta. Hylky pintaan Hylky löydettiin ja tutkittiin, mutta korkeammalta taholta tuli määräys, ettei puolustusvoimien kalustoa ja miehiä saa käyttää jatkossa hylyn nostotyössä. Kilpailuista tuotettiin I’m OK -niminen dokumenttikirja, joka on kätevästi luettavana sähköisesti osoitteessa elinaandjohanna.com. Joukkueessa olivat tänä vuonna mukana Mikko Pöntinen, Mikko Anttonen ja Antero Joki. Etsintöjä jatkettiin myöhemmin sukelluskurssin sukeltajien voimin, mutta vain viikonloppuisin. Useampana viikonloppuna käytiin. Gurli oli huvialukseksi muutettu troolari. Matkalla alus sai vuodon ja se upposi todennäköisesti hyvin nopeasti. Etsittävä alue oli laaja ja paikka vain oletettu. – Viikolla tehtiin normaalit palvelustehtävät. Sukellusryhmä vietti pohjalla vain viisi minuuttia, jonka jälkeen nousu kesti 71 minuuttia. Meri oli lähes jäätön, mutta ohutta parin vuorokauden jäätä oli kuitenkin paikoin. – Hylky saatiin pintaa, mutta sitten alkoi tapahtua, muistelee Tiilikainen. Nostopaikalla ollut Tiilikainen sai tietää, että sukeltaja aiottiin viedä Helsinkiin Tilkkaan jatkohoitoon. Alus oli jääsuojattu vesirajan osalta pellityksellä. päivänä 50 vuotta sitten uutisissa kerrottiin huvialus Gurlin uppoamisesta. Molemmat olivat venäläisiä tuotteita. Nokkaluukun avaaminen olisi tietänyt sukeltajan varmaa hukkumista, painottaa Tiilikainen. Meidän kahden sukelluksin ei tulosta syntynyt. Myös nostopaikalla tapahtui. Gurli oli matkalla länteen lähellä Mäkiluotoa Suomenlahdella. Guinnessin vastaus ei ole vielä tiedossa, mutta CMAS on sukelluksen huomioinut. – Jälkeenpäin veljeksiä haastateltiin tapahtumasta. Silloinen sukeltajakurssin johtaja luutnantti Raimo Tiilikainen sekä Helsingin laivastoaseman sukeltaja luutnantti Jukka Heinonen vietiin oletetulle uppoamispaikalle yhteysalus Purhalla. Ryhmän tarkoituksena oli testata turvallisuusohjeita ja erityisvälineitä kylmissä olosuhteissa. Lähellä Upinniemeä Haveri tapahtui lähellä Mäkiluotoa, lähellä Obbnäsiä (Upinniemi), joten paikalle kutsuttiin sukeltajia Merivoimien sukelluskurssilta. 97 Kohtalokas haveri 50 vuotta sitten Tammikuun 21. Tavoitteena oli 100 metriä, mutta yllättäen pohja tuli vastaan jo 97 metrissä. Testausolosuhteet olivat hyvät, sillä pohjassa, 97 metrissä, veden lämpötila oli -3 astetta C. Toinen sukeltajista sai sukeltajantaudin, jota koetettiin ensin hoitaa vedessä, mutta ilman tulosta. – Meri oli kylläkin auki, mutta vesi oli lähellä jäätymispistettä ja vettä paikalla 32 metriä. Kyseessä oli lähes sadan metrin syvyinen sukellus, joka tehtiin Antarktiksessa aktiivisen tulivuoren kraatteriin. Kirja kuvaa kilpailun ohella myös joukkueen jäsenien suhdetta vapaasukellukseen. Mikä aiheutti haverin. Aluksessa oli viiden hengen miehistö, joista vain yksi pelastautui aluksen jollalla. Syvälle on päästävä! Venäläiset sukeltajat pyrkivät Guinnessin ennätysten kirjaan. Ensimmäisen hoitokerran aivan loppuvaiheessa oireet ilmaantuivat ja hoito oli aloitettava uudelleen 50 metristä. Suomen vapaasukellusjoukkueelle MM-pronssia Suomen vapaasukelluksen maajoukkue on voittanut pronssia MM-kilpailuissa Sardiniassa. Kun veteen molskautti, kaikki oli välittömästi jäässä. Tiilikainen muistelee, että varsinaisen nostotyön teki hinaajavarustamo Håkans, joka käytti sukeltajinaan kahta ammattisukeltajaveljestä. Valmentajana toimi Johanna Nordblad. – On todennäköistä, että alukseen kertyi niin runsaasti merivesiroiskeista runkoon ja kannelle syntynyttä jäätä, että se painui liian syvälle. Uutisissa se mainittiin huvipurreksi ja tietojen mukaan se olikin erittäin hienosti sisustettu. Silloin Tiilikainen ilmoitti välittömästi, että potilas on vietävä Upinniemeen, jossa on ylipainekammio ja hoitotoimet osaava henkilökunta. Toinen sukeltaja jäi lopettelemaan työtä ja vei lisää liinoja hylyn ympärille. Alus joutui kulkemaan myös tässä terävässä, syntyvässä teräsjäässä. Testatut välineet olivat uusi hengityslaite sekä uusi sukeltajan tietokone. – Tultuaan pintaan avustaja sai hänestä otteen, mutta vain puvusta ja ryhtyi saman tien avaamaan kypärän nokkaluukkua. Parhaimmillaan oli pakkasta 30 astetta. Hengitysilmaakin tuli vasta kun oli hetken aikaa sulatellut laitteita pinnan alla ”lämpimässä vedessä”, Tiilikainen kertoo. – Tilanne ei ollut helppo, sanoo Tiilikainen. – Potilas oli painekammiossa 50 tuntia, kertoo Tiilikainen ja huomauttaa, että silloinen Upinniemen kammio oli yksiosainen, vain lääkeluukulla varustettu. Pinnan alta ja päältä. Kävin katsomassa hylkyä myöhemmin ja aluksen rungossa oli pellityksen yläpuolella jään repimiä aukkoja, Tiilikainen toteaa. Kaksi jäi kokonaan kadoksiin. Tauti oli niin vakava, että hoito jouduttiin tekemään kahdesti
Laivaston sukeltajakillan lipun vihkimistilaisuus Uppinniemessä. – Erityisryhmänä sotilassukeltajat ovat aina tunteneet voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä tietynlaista ammattiylpeyttä.. Tällöin päätettiin itsenäisen yhdistyksen perustaminen. Samalla päätettiin myös liittymisestä Maanpuolustuskiltojen Liittoon sekä Siniseen reserviin. – Sukellusjaostona Kilta toimi vuoteen 1994. Toimintansa Laivaston Sukeltajakilta ry aloitti 19.11.1994. Lipun vihkii sotilaspastori Henri Kivijärvi. Lipun vihkimispuheessa Suomenlahden meripuolustusalueen komentaja, kommodori Markus Aarnio korosti yhteisen lipun merkitystä joukkojen ja tässä tapauksessa yhdistyksen jäsenten yhteen kokoavana tunnuksena. Kilta olisi tästä syystä pitänyt perustaa jo paljon aikaisemmin. Laivaston Sukeltajakilta täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Laivaston Kilta toimii meripuolustuksellisten yhteisöjen kattojärjestönä. Laivaston Sukeltajakilta täyttää 30 vuotta Merivoimien kouluttamien sukeltajien yhteenliittymänä Kilta perustettiin ensin laivaston kiltojen yhteyteen sukellusjaostona. – Erityisryhmänä sotilassukeltajat ovat aina tunteneet voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä tietynlaista ammattiylpeyttä suorittamastaan vaativasta erikoiskoulutuksesta. – Oikeastaan on erikoista, että yhteisen järjestön perustaminen tuli ajankohtaiseksi vasta silloin, pohtii Askola. Lippua pitää avoimena kommodori Markus Aarnio, taustalla Petri Härmä (vas.) ja Jouko Askola. Jouko Moisala Sotilassukeltamisella on Suomessa pitkät perinteet. Lipun vihki käyttöönsä sotilaspastori Henri Kivijärvi. Toimittuaan 25 vuotta Laivaston Sukeltajakilta katsoi tarpeelliseksi oman tunnuksen, oman lipun hankkimisen. Askola muistaa tarkalleen jaoston perustavan kokouksen, joka pidettiin 10.10.1985. Koulutettu kantahenkilökunta käsittää kaikki puolustushaarat, ei ainoastaan merivoimia. Killassa on jäseniä 225. 98 Näiden 60 vuoden aikana merivoimat on kouluttanut melkoisen määrän sotilaallisiin sukellustehtäviin perehtyneitä, niin varusmiehiä että kantahenkilökuntaa. Jouko Askola oli perustamassa 1980-luvun alussa Laivaston Killan sukellusjaostoa. Sotilassukeltajien koulutus alkoi vuonna 1954
Etenkin nuorison keskuudessa sukeltamisen – eksoottisen välinelajin – suosio lisääntyy vuosi vuodelta. Sukellusvälineiden esittely on lehden olennainen asiasisältö. Sukeltajan Maailma on sukeltajan erikoislehti sukelluksen harrastajille. luokan postimerkki Tilaan Sukeltajan Maailma -lehden ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Paperilehti kestotilaus Paperilehti määräaikaistilaus 12 kk Digilehti kestotilaus Digilehti määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ ___/___ 20___ Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin SU KEL TA JA N ma ailm a Rebreather vaatii tarkkoja testauksia Vakka-Suomen Urheilusukeltajilla vuosittain oma turvallisuuspäivä Talven sukellusmatkat Egypti kestosuosikki, uutena Mikronesia Kova hammaskipu voi iskeä yllättäen nousuvaiheessa Huoltamattomat laitteet jäätyvät Panssaripuvulla pääsee jo 300 metrin syvyyteen 6-2014 6,40 SUKELTAJAN maailma Internetissä: www.sukeltajanmaailma.. Välineiden hallinta on erityisesti aloitteleville harrastajille vaikeaa, tässä Sukeltajan Maailma on harrastajan tukena. Asiantunteva Sukeltajan Maailma kertoo perusteellisesti sekä kotimaisista että ulkomaisista sukelluskohteista. Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Turvallisuus on tärkeä Sukeltajan Maailma -lehden aihealue. Sukeltajan tautia ei tarvitse kokea, kun toimii ohjeiden mukaan. Sukeltajien kiehtovat extreme-kokemukset saavat nekin lehdessä runsaasti palstatilaa. 82 Paperilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 38€ Paperilehti määräaikaistilaus 42€ Digilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 30,40€ Digilehti määräaikaistilaus 33,60€ Tilaushinnat Käytä palvelukorttia, kun PALVELUKORTTI Karprint Oy 1-2015 6,40 SUKELTAJAN maailma 1700-luvun sukellusja pelastuskomppania Suunnon uutuus: Sukellustietokone värinäytöllä Syntymäpäivän kunniaksi juhlanumero KIRPPUTORILÖYTÖ! Valokuvakansio täynnä vanhoja sukelluskuvia 20 vuotta 120 numeroa 10.000 sivua 1. Ja välineuutuudet ovat mukana jokaisessa numerossa! Sukeltamisen turvallisuus on käyttäytymisnormien hallintaa, osaamista ja säntillisyyttä. Puhelimitse: 09-2569 108 Oheisella palvelukortilla kestotilaus 38 € /vuosi tai määräaikainen 42 € /6 nroa Tilaa Sukeltajan Maailma Noin 20.000 suomalaista harrastaa tätä nykyä sukeltamista. Se on korkeatasoinen sukelluslehti ulkomaisten esikuvien mukaan.. Suomalaiset sukeltajat hankkivat entistä runsaammin kokemuksia myös ulkomailta, kirkkaista ja lämpimistä merivesistä