SUKELTAJAN maailma 2-2015 6,40 Suolapulssi näkyy jo Itämeren syvänteissä Sukellusharrastus apuna: 8-vuotias Sisu-poika pelasti kaverinsa jäistä Harva aloittaa sukeltamisen vasta yli 50-vuotiaana Sukelluskursseilla opitaan ensiapua Salaperäiset merenneidot – tarua vai totta. Ilpo Salmi tapasi Jacques Cousteaun Monte Carlossa Aloittelevan sukeltajan varustepaketti
695,Tarjous 610,. WWW.CERTINA.COM DS ACTION Automatic DIVER´S WATCH 200m ISO 6425 Sapphire crystal Stainless steel Swiss Made SH
Sukelluksen puolella siinä joudutaan myös puhumaan turvallisuudesta. Tämä edellyttää erityisosaamista, johon tulee saada erityisohjaamista, kuten muissakin harrasteissa. 32 Bob Groft – vapaasukeltajien esikuva Vapaasukeltaja Bob Groftia ei syyttä kutsuta amerikkalaisen vapaasukelluksen isäksi. 22 Sukelluskellolla kohti pohjaa Sukelluskelloa käytettiin jo 1700-luvun alussa. Voidakseen toimia oikein täytyy tietää ja osata. Siinä onkin sen monipuolisuuden ydin. Näiden tärkeiden asioiden omaksumiseksi harrastukseen tulevat ohjataan sukelluskursseille. Siinä on pako arjesta. Jo pelkästään sukeltaminen sosiaalisena tapahtumana, sukeltaminen ryhmässä, eroaa tavanomaisesta arjesta. 4 Sisältö 2/2015 Sukellus, mainio vapaa-ajanharrastus Vapaa-aika on lisääntynyt. Sukelluksen harrastaminen ei ole välttämättä jatkuvaa meressä tai järvessä oleskelemista, siihen liittyviä toimintoja voi harjoitella ja harrastaa vaikkapa uimahallissa. Tästä on hyviä esimerkkejä. Jouko Moisala 6 Sukelluskonkari Ilpo Salmi Sukeltajaliittoa perustamassa ollut Ilpo Salmi muistaa, kuinka ammattisukeltajat katsoivat karsaasti sukellusharrastajia 1950-luvulla. Mikä vastaava ei sitä edellyttäisi. Miksi kannattaisi ryhtyä sukeltamaan, virkistyä ja rentoutua sillä tavoin. Jos osaa sukeltaa, ei avannossa sukeltaminen ole itsessään selvyys. Vedenalainen valokuvaus on tästä mainio esimerkki. 16 Meri kutsui myös sukeltamaan Turun Meri kutsuu -messutapahtuma keskittyi tänä vuonna aiheeseen ”Meri kutsuu harrastamaan”. 18 Tehokkuus ja turvallisuus optimoitu Sukellus-Kotka Oy on Suomen suurimpia vedenalaiseen rakentamiseen keskittyneitä yrityksiä. Poikien takana vastaranta, jossa he käväisivät. Ensin pitää kuitenkin arkikunto olla kohdillaan. Kellon sisällä pystyttiin laskeutumaan uponneen aluksen luo. Voidaan puhua oikeista menettelytavoista. Tiina Viitanen-Marchegiano aloitti sukellusharrastuksen yli 50-vuotiaana. 26 Espoon suurin sukellusseura Nousu ry on Espoon suurin sukellusseura 250 jäsenellään. Oma oppiminen, ymmärtäminen ja kunto asettavat rajat. 25 Drager-kypärä työvälinemuseossa Kirkkonummella sijaitsevassa Siikaranta säätiön museossa on esillä myös sukellusvälineitä. 14. Mutta virkistyksekseen voi sukeltaa kaiken ikää. Myös syvyyksien kasvaminen asettaa sukeltajan perehtymään asioihin perusteellisemmin. Siihen tarvitaan opetusta. Mitä sillä on tarjota jotain muuta, jota muilla ei ole. Ikä tosin on rajoittava tekijä sukelluksessakin. Välineitä kehitetään, sukeltaminen ei muutu. Sukellus joutuu tekemään tilaa itselleen kaikkien muiden vapaa-aikaharrastusten joukossa. Sukellusharrastus on – toisin kuin yleensä ajatellaan – kaikkien tavoitettavissa siinä kuin mikä muu tahansa. 12 Dominic (vas.) ja Sisu tapahtuman kohteena olleella lammella, joka nyt on jo jäätön. Suolapulssista voi olla korvaamatonta hyötyä Itämeren ekosysteemille. On monia harrasteita, joissa sukeltamisen mukaan ottaminen laajentaa sananmukaisesti kenttää. Mitään tilastoja ei tästä kuitenkaan ole. Harrastuksena ja vapaa-ajan virkistysmuotona sukellus ei poikkea muista. Niiden kehittely jatkuu entistä monipuolisemmiksi. Sukeltamisen voi liittää moneen muuhun pinnan päälliseen, ehkä jo olemassa olevaan harrastukseen. Jo valmistautumisessa muut asiat jäävät taka-alalle. Sukeltajien tietokoneista on tullut hieno apuväline. En usko, että yksikään virkistyssukeltaja on sukelluksen aikana miettinyt tekemättömiä töitä tai maksamattomia laskuja. 12 Harva aloittaa sukeltamisen vanhempana Harvempi aloittaa sukeltamisharrastuksen yli 50-vuotiaana. Seuralla on tarjota toimintaa ja elämyksiä pikkunorpista sukeltajakonkareihin. Sukellus harrastuksena edellyttää melkoista varustehankintaa. 10 Suolapulssi saapui Itämerelle Viime vuonna Tanskan salmista saapunut suolapulssi näkyy Itämeren syvänteissä. Sukellusharrastusta voi myös laajentaa ja syventää. Sukellusta voi harrastaa koko perhe. Groft oli ensimmäinen vapaasukeltaja maailmassa, joka osasi ”pakata ilmaa”. Mitä kiinnostavampi on edessä oleva sukellus, sitä tehokkaammin muut asiat jäävät syrjään. Sukellusharrastus tarjoaa pakoa arjesta. 14 Sisu auttoi kaverinsa jäistä Sukellusta harrastava Sisu, 8, pelasti parhaan kaverinsa jäistä Merimaskussa. 29 Ohitusleikkaus ei estä sukellusharrastusta Sydämen ohitusleikkaus ei yleensä estä sukelluksia jatkossa. On alaja yläikäraja. Jos sauvakävelyn aloittaminen edellyttää opetusta, edellyttää sitä sukeltaminenkin
Maaliskuun alussa toiminta laajeni, kun Sukelluskoulu Aalto avasi ovensa. 70 76 Aloittelijan opas sivut 35–50 74 Kypäräkamerat yleistyvät Entisestään parantuneet pokkarit ovat nousseet suosioon vedenalaiskuvauksessa. 64 Inarissa tehdään sota-ajan löytöjä Inarin Urheilusukeltajien kotivesiltä on vuosien varrella löytynyt sodanaikaisia hylkyjä. Tänä päivänä se on monen sukeltajan taivas. Ellei Tiina ole vedessä, hänet tapaa sukellustarvikeosastolla. Havis Amanda kuuluu Helsingin katukuvaan. Sen piti olla tavallinen hiihtolomareissu, mutta sukeltaminen vei mukanaan. 80 Sukeltamaan Bahamalle! Moni suomalainenkin on käynyt sukeltamassa Bahaman kuuman auringon alla.. 48 Erikoiskurssit kannattavat aina Peruskurssin jälkeen sukeltamista voi jatkaa itsenäisesti omassa porukassa. 36 Pinnan alle kunnon välineillä Kun sukellusharrastus koukuttaa, lisääntyy myös varusteiden määrä. Jatkokouluttautuminen kuitenkin kannattaa. 66 Verkkokaupasta sukelluskeskukseksi Varuste.net on kasvanut nettikaupasta isoksi myymäläksi. 60 Hiihtolomareissu vaihtui Karibian koralleihin Erkki Hietala päätyi poikansa kanssa sukeltajaksi vahingossa. määräaikainen 42,00 € kesto 38,00 € Varustenetin tarvikepuolesta vastaa myös Sukelluskoulu Aaltoa vetävä Tiina Puhakainen. Edellytyksenä on hyvä osaaminen ja laitetuntemus. 39 Sukeltajan varusteet Sukelluksen harrastajaksi aikovalle tulee jossain vaiheessa tarve hankkia omaa sukellusvälineistöä. 5 SUKELTAJAN maailma 2-2015 6,40 Suolapulssi näkyy jo Itämeren syvänteissä Sukellusharrastus apuna: 8-vuotias Sisu-poika pelasti kaverinsa jäistä Harva aloittaa sukeltamisen vasta yli 50-vuotiaana Sukelluskursseilla opitaan ensiapua Salaperäiset merenneidot – tarua vai totta. 09-413 97 333 03150 Huhmari puh. Pelkillä räpylöillä ja naamarilla ei pinnan alle polskita. 66 Sonyn uudet videokamerat toimivat jopa 4K-tasolla eli ovat neljä kertaa tarkempia kuin perus Full HD-video. 76 Merenneidot ja postimerkit Metenneitoja tavataan sekä pinnan alla että postimerkeissä. sum.toimitus@karprint.fi Kari Ylönen, myyntipäällikkö, 09413 97 397 Aikakauslehdet@karprint.fi sum.ilmoitukset@karprint.fi Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. Hyvä pokkari on edelleen suosittu, mutta kypäräkamerat tekevät tuloaan. Tarjontaa on jo monilla paikkakunnilla. 45 Letkut, tiivisteet ja o-renkaat heikoimmat Hengityslaitteen voi periaatteessa huoltaa kuka tahansa. Victor Jansson on Tove Janssonin isä. Koko maailmassa heitä on miljoonia. 70 Video valtaa alaa vedenalaiskuvauksessa Sukeltajalle on tarjolla monta vedenalaista uutuutta. Se huomataan, mutta harvemmin huomataan, että aivan Amandan tuntumassa on toinen merenneito, Den Lilla Havsfrun, joka on Victor Janssonin veistos. Ilpo Salmi tapasi Jacques Cousteaun Monte Carlossa Aloittelevan sukeltajan varustepaketti 35 Nyt sukeltamaan! Suomessa on jo pitkälti yli 20 000 sukelluksen harrastajaa. 52 Yksi Suomen sukelletuimmista hylyistä Park Victory upposi Utön edustalle vuonna 1947. 56 Nyrkkipajoja ja isoja sukelluskeskuksia Suomessa on kymmeniä sukelluskeskuksia, jotka järjestävät kursseja ja myyvät sukellusvarusteita. Sukeltajat löytävät vähän väliä myös ammuksia
Salmi pääsi vierailemaan ja illallistamaan J.Y. Salmi muistelee liiton alkuaikoja ja sukeltamista silloin, kun laitteita rakennettiin vielä itse ja Itämeren hylkyaitta alkoi vasta aueta. Ammattisukeltajat suhtautuivat nuivasti innokkaisiin harrastajiin Amatöörejä ei haluttu samoille sukellusvesille Sukeltajaliitto ry perustettiin vuonna 1956. Salmi, 88. – Laivaston sukeltajakoulutukseen oli hurjat pääsyvaatimukset. Salmen mukaan ammattisukeltajat suhtautuivat innokkaisiin, työpaikalleen tunkeviin amatöörisukeltajiin varsin vihamielisesti. Sukeltajien tuli muun muassa olla parimetrisiä korstoja. Liiton alkuaikoina ammattisukeltajilla oli kiivaat sisäiset kiistansa perinteisten kaskimiesten ja kevytlaitteisten työsammakoiden kesken. Cousteaun luona Monte Carlossa vuonna 1968. laivaston sukeltajakursseille, kertoo sukeltajakonkari Ilpo V. Sukeltajakonkari Ilpo V. Liiton nimeksi tuli Urheilusukeltajain liitto; ei niinkään siksi, että olisimme olleet urheilijoita, vaan koska sana ”urheilu” teki pe. – Molemmat tahot olivat alkuun sitä mieltä, ettei amatöörejä tarvittu samoille vesille. 6 Suomalaisten sukellusseurojen kattojärjestön Sukeltajaliiton perustivat laivaston ja palokuntien sukeltajat, jotka halusivat sukeltaa ilman työpaineita, sekä uteliaat harrastajat, joita vedenalainen maailma kiehtoi. Joitakin kavereita otettiin laivastokursseille siviilisukeltamisen vuoksi, mutta muutoin amatöörisukeltajilla kesti muutaman vuoden päästä mukaan Historiallinen hetki: Ilpo V. Salmi poseeraa kuvassa keskellä komentaja Cousteaun vieressä
Merikortissa oli ensimmäistä kertaa kuva pinnalla olevasta hylystä. – En ole ensimmäisiä sukelluksen Mayflower-isiä, jotka rakensivat laitteensa itse, vaan tulin mukaan toisessa aallossa, jolloin reguja ja pulloja saattoi ostaa jo valmiina. Laitetelineen rakensin kuitenkin itse metalliverstaalla. Ilpo V. Salmi ei itse kuulunut porukkaan vielä ensimmäisen ykkösketjun aikaan, jolloin miehet, kuten Ralf Tötterström, Per-Olov Jansson, Yrjö Halonen, Raoul Johnsson, Paul Lassila, Kalevi Hujanen tai Auvo Taskinen aloittivat urheilusukelluksen Suomessa. Sukeltajat harjoittelivat Helsingissä Yrjönkadun hallissa ilman laitteita ja myös laitteiden kanssa, itsenäisesti ja kursseilla. Suomessa. 7 . Ruotsalainen rahtialus M/S Coolaroo haaksirikkoutui Suomenlinnan edustalle syksyllä 1961. Usein joutui tekemään tuntikausia töitä yhtä sukellusminuuttia kohden, Salmi kertoo. Hylkyä ei saatu irrotettua, ja Coolaroon puolikkaista ehti muodostua maamerkki Helsingin sisääntuloväylän kupeeseen. Ensimmäisen märkäpukuni liimasin itse vaimoni avustuksella. – Ensimmäisten vuosien aikana toiminnassa ei tehty suurta eroa liiton ja sen ainoan jäsenseuran välillä. Salmi oli pienestä pojasta asti viettänyt aikaa Suomenlahden rannalla, uinut paljon ja lukenut tietysti Hans Hassin kirjat ja katsonut elokuvat. säeron ammattiliittoonsa linnoittautuneisiin vedenalaisiin työläisiin ja mahdollisti siten meidän harrastajien mukana olemisen, Salmi kertoo. – En ole ensimmäisiä sukelluksen May?ower-isiä, jotka rakensivat laitteensa itse, vaan tulin mukaan toisessa aallossa, jolloin reguja ja pulloja saattoi ostaa jo valmiina.. Seuran ja liiton aktiiviset toimihenkilöt ja asiat olivat samoja ja kokouksetkin pidettiin yhdessä. – Ensimmäiset sukellukset olivat sellaisia, että hengissä selviäminen oli hiuskarvan varassa. Ensimmäisenä Pohjoismaissa perustettu liitto oli sikäli erikoinen, että Urheilusukeltajat ry oli pitkään liiton ainoa, rekisteröity jäsenseura. Kuva: Raoul Johnsson. Myöhemmin vaikutuksen teki J.Y. Kemisti, diblomi-insinööri Ora Patoharju teki räpylöitä, maskeja ja kehitti syvyysmittarin, käsivarteen kiinnitettävän umpinaisen putken, jossa oli metriasteikko. Mukaan toisessa aallossa Ilpo V. Liitto antoikin seuralle mandaatin hoitaa sukelluksen edunvalvontaa ja aatteellista työta. Hihnat sain matkustajakoneen hylätyistä turvavöistä. Hylkyjen jäljillä Hylkysukellus oli suomalaisille sukeltajille ja myös Salmelle jo alkuajoista lähtien erityisen kiinnostuksen kohteena. Cousteaun elokuvan Hiljainen Maailma , jonka ensi-ilta Helsingissä oli syyskuussa 1957. Työkomennus Ruotsinsalmelle sytytti todellisen sukelluskipinän. Keväällä, kun vedet aukesivat sukellusporukka suuntasi merelle. Vähitellen parempia varusteita alettiin kuitenkin saamaan. Salmi aloitti sukeltamisen 1950-luvun lopussa
8 Salmi porukoineen nosti 1970-luvulla Ahvenanmaalta venäläisen skaleerin instant-ankkurin. – Voi sanoa, että sukeltaminen vei lopullisesti mennessään, kun pääsin Yleisradiolla työskennellessäni sukeltamaan Ruotsinsalmessa St Nikolain hylyllä vuosina 1959-1960. Salmi sukelsi pitkin Itämerta myös muun muassa Ahvenanmaalla, josta mies löysi 1700-luvun taalereita. Urheilusukeltajain liiton jäsenkortti on kulkenut mukana lukuisilla sukellusseikkailuilla. – Kun Suomessa ollaan, meille sukeltajille selvisi vähitellen, että Itämeri oli olosuhteidensa ansioista oikea puulaivahylkyjen aarreaitta. Hylkyjä paikannettiin gliderin avulla. Paikalliset kalastajat paljastivat toisinaan pitkällistenkin jutteluiden jälkeen hylkypaikkoja. Kotkan edusta hylkyineen oli keskeinen sukelluskohde. Saksan lehdistö tosin kirjoitti virheelli– Ensimmäiset sukellukset olivat sellaisia, että hengissä selviäminen oli hiuskarvan varassa.. Se oli rankkaa, mutta mielenkiintoista puuhaa, aivan toista kuin nykyään, jolloin viistokaikuluotain on tehnyt meren läpinäkyväksi ja suorastaan räjäyttänyt hylkypankin. Löytö noteerattiin myös ruotsalaisen ja saksalaisen lehdistön toimesta
Salmen mukaan Sukeltajaliiton keskeisimpiä tehtäviä nykypäivänä tulisi olla luonnon monimuotoisuuden vaaliminen. – Alkuun arkeologiasta vastaavat viranomaistahot vierastivat sukeltajia, mutta sittemmin sukeltajien ja arkeologien yhteistyö virisi, tarvitsivathan arkeologit sukeltajien osaamista avukseen. Tuula Kolehmainen Kuvat: Ilpo V. – Emme voi saada nuoruuttamme takaisin, yhtä mahdotonta on palauttaa nuoruutemme Itämeri ennalleen. Salmi hankki tukialuksekseen Nauticat 33 ”Haukan”. Salmen arkisto sesti, että Salmi olisi nostanut meren pohjasta kultaa. tutkimiseen kun ei viikon mittaisen peruskurssin jälkeen ollut eväitä, Salmi sanoo. Salmen suhtautuminen hylynryöstöihin on hyvin jyrkkä. Salmi kuvassa Yleisradion ensimmäisen paineenkestävän kamerakotelon kanssa – suussa sen aikainen haitariletkulaite. Kuva vuodelta 1975. 9 Ilpo V. – Amatööriegyptologina katson, että hylky on aikakapseli, joka kuuluu ihmiskunnalle, ei aarteenetsijöille. Salmi kertoo, kuinka hänen nuoruudessaan Itämeren näkyvyys oli yleisesti 6-8 metriä, mutta vuosikymmenten kuluessa näkyvyys on kutistunut 4-6 metriin tai vähempäänkin. – Meidän suomalaisten sukeltajien tärkeimpänä tehtävänä on Itämeren pelastaminen. Itämeren hyvin säilyneiden hylkyjen vuoksi myös Urheilusukeltajain liitto panosti voimakkaasti meriarkeologiaan. Hylkyjen. – Kun liiton nimestä pudotettiin vuonna 2004 sana urheilu pois, korostui liiton rooli monipuolisessa vedenalaistoiminnassa. Voimme kuitenkin määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti toimien jättää lapsenlapsenlapsillemme Itämeren, jonka rannoilla ja aalloilla voi toteuttaa unelmiaan, sukeltaa läpi rannan rakkolevämättäiden kohti sinistä syvyyttä, kuten mekin olemme aikanamme tehneet, Salmi toteaa. J. Ilpo V. Sukeltajilla on tähän hyvät edellytykset, sillä tunnemme meren niin pinnan päältä kuin alta. Cousteau tutki merta ”Denise”asumiskellon avulla. Itämeren hyväksi Jo alkuaikoina Urheilusukeltajain liiton toimintaan tulivat mukaan vedenalaisvalokuvaus, sukelluslääketiede ja jatkuvasti keskeisempään asemaan noussut vedenalaisbiologia. Y
Näin iso suolapulssi vaikuttaa paljon Itämeren ekosysteemiin, ja siksi sitä ollaan seurattu tarkoin. Pohjan lähellä olevan veden suolapitoisuus lähenteli Bornholmin altaassa paikoin 25 promillea, kun se vielä vuosi takaperin oli 15 promillea tai vähemmän. Suolapulssin odotetaan saapuvat Gotlannin syvänteelle piakkoin. Luultavasti suolapulssi on vieläkin suurempi. Eteläisessä Itämeressä suolapulssin vaikutukset alkavat jo näkyä. – Tammi-helmikuun vaihteessa suolapulssi oli menossa Stolpen kanavassa. Ilmiötä kutsutaan suolapulssiksi. Viime vuoden lopulla Itämereen virtasi poikkeuksellisen paljon suolaista merivettä. Se on sellainen meren pohjassa oleva ränni, joka yhdistää Arkonan ja Bornholmin altaan Gotlannin syvänteeseen. Luultavasti suolavettä on alkanut Suolapulssin toivotaan parantavan Itämeren hapettoman pohjan tilannetta ja ehkäisevän rehevöitymistä.. Bornholmin ja Arkonan altailla pohjanläheisen veden happitilanne oli viime vuoden aikana alkanut heiketä, mutta suolapulssin ansiosta pohjavesi mitattiin erittäin hyvälaatuiseksi. Osa pulssista jää altaaseen ja osa jatkaa etenemistä kohti pohjoista. Iso suolapulssi Vuodenvaihteessa arveltiin, että pulssin aikana ainakin 170 kuutiokilometriä vettä on virrannut Tanskan salmien läpi Itämereen. kutuksia on seurattu alkuvuodesta mittauksin ja tutkimusalusten avulla. Suolapulssista voi olla korvaamatonta hyötyä Itämeren ekosysteemille, mutta on siitä haittojakin. Suomen ympäristökeskus SYKEn tutkimusalus Aranda on tehnyt Itämerelle seurantamatkan, jossa pulssin vaikutuksia on tutkittu. Suolapulssin etenemistä ja vai10 Odotettu suolapulssi saapui Itämerelle Viime vuonna Tanskan salmista saapunut suolapulssi näkyy selväsi eteläisen Itämeren syvänteissä. Pohjanmereltä saapunut suolapulssi oli Saksan Itämeri-tutkimuslaitoksen mukaan kolmanneksi suurin mitattu suolapulssi kautta aikojen. – Pulssin koko saattaa olla jopa 300 kuutiokilometriä, arvioi Arandan matkanjohtaja Juha Flinkman
Kun suolapulssi menee Itämeren pääaltaan hapettomaan pohjaan, se voi samalla työntää hapetonta pohjavettä kohti pohjoisempana olevaa Suomenlahtea. 11 Odotettu suolapulssi jo virrata Gotlannin syvänteeseen, ihan tarkkaa tietoa ei tällä hetkellä ole, Flinkman sanoo. Suolapulssin toivotaan parantavan Itämeren hapettoman pohjan tilannetta ja ehkäisevän rehevöitymistä. Sekoittuessaan pintakerrokseen se tulee aiheuttamaan rihmalevien määrän kasvua ja suurentamaan sinileväkukintojen riskiä. Itämeren pääaltaan hapeton alue on noin 90 000 neliökilometrin kokoinen eli se vastaa noin 20 prosenttia koko Itämerestä. Vielä tulevana kesänä suolapulssin vaikutukset eivät ehtineet näkyä Suomenlahdella lisääntyneenä levänä, mutta vuonna 2016 voi olla jo merkkejä näkyvissä. Pauli Jokinen Itämereen virrannut suolapulssi on kaikkien aikojen kolmanneksi suurin.. Pulssien syntyminen vaatii tietynlaisia sääolosuhteita ja niitä on havaittu suunnilleen kymmenen vuoden välein. – Itämeressä veden virtaus menee siten, että vesi virtaa itäistä reunaa Suomenlahteen, jossa se virtaa Viron rannikkoa pitkin kohti itää, pyörähtää Suomenlahden itäpäässä ja virtaa Suomen rannikkoa pitkin kohti länttä, Flinkman selittää. Suolapulssien mittaukset on aloitettu vuonna 1880. Hyödyt ja haitat Pulsseja pidetään tärkeänä Itämerelle. Hapetonta, ravinteikasta pääaltaan syvää vettä virtaa Suomenlahdelle aika ajoin myös ilman suolapulssin vaikutusta, kuten keväällä ja kesällä 2014. Suomenlahden suulla ei ole samanlaista veden virtauksen estävää kynnystä kuin Pohjanlahdella. Hapettomasta pohjasta vapautuva fosfori voi pahentaa leväkesiä Suomenlahdella. Mutta pulssilla voi olla myös negatiivisia vaikutuksia. Kaikkein suurin mitattu suolapulssi Itämerellä on vuodelta 1951
Tarkkoja arvioita seniorisukeltajien määrästä – jos rajana on 50 vuotta – on vaikea esittää, sillä edes Sukeltajaliitto ei ole tutkinut, kuinka moni jäsenkunnan seniori Vanhemman elimistö sopeutuu hitaammin paineeseen ja rasitukseen Harva aloittaa sukeltamisen vasta yli viisikymppisenä Seniorisukellus tuskin saavuttaa samanlaista suosiota kuin seniorigolf. Lääkärintarkastus Kun aloittaa sukellusta hieman myöhemmällä iällä, kannattaa Timo Vikman on itsekin vetänyt sukelluksen peruskursseja, joille on osallistunut noin 50-vuotiaita tai yli 50-vuotiaita.. Syntymäaikojen kautta suuntaa-antavia arvioita toki saisi. Valtaosa seniorisukeltajista on peruskurssinsa nuorena miehenä tai naisena käynyt. aktiivisesti sukeltaa. Vikman aloitti laitesukellusuransa vuonna 1970. Silti sukellusharrastuksen voi aloittaa yli 50-vuotiaana. Edes termejä seniorisukeltaminen tai sukeltajaseniorit ei juuri käytetä. Vuosittain sukelluksia on kertynyt keskimäärin 20-80 päivänä. Harrastuksen aloitus teini-ikäisenä on enemmän 2000-luvun ilmiö. Tiina ViitanenMarchegiano aloitti sukellusharrastuksen yli 50-vuotiaana. – Seniori-iässä aloittaneita sukellusharrastajia on vähän, mutta olen itsekin vetänyt sukelluksen peruskursseja, joille on osallistunut noin 50-vuotiaita tai yli 50-vuotiaita, kertoo Tampereen Urheilusukeltajien kouluttaja Timo Vikman, itsekin senioriikäinen kouluttaja ja Sukellus kirjan tekijä. Eri urheilulajeissa senioriraja vaihtelee, mutta yleensä käytössä on 50 tai 55 vuotta. Laitesukelluksessa virallista rajaa ei ole – kyseessähän ei ole kilpalaji. 12 Yhä useampi yli 50-vuotias sukeltaa, kun 1980ja 1990-luvuilla harrastuksen aloittaneet pikku hiljaa ikääntyvät
Palautuminen Keskimäärin yli 50-vuotiaan elimistö sopeutuu hitaammin paineeseen ja kehon rasitukseen kuin nuorilla aikuisilla tai keskiikäisillä. Sukelluksesta on perheessä kehittymässä yhteinen harrastus. Palautuminen on hitaampaa myös heikomman yleiskunnon kautta. 68-vuotias Timo Vikman juoksee tai kävelee joka päivä 15-22 kilometriä. Timo Vikmanin mukaan seniorit ja myöhäiskeski-ikäiset kannattaisi huomioida paremmin, kun markkinoi kursseja. – Typpi poistuu rasvakudoksesta hitaammin. – Olen vertaillut kurssien teoriaa ja käytäntöä, ja uskon oman kotimaisen kurssini olleen paras vaihtoehto ikäiselleni miehelle. Diabetes ei este Astma tai diabetes voi rajoittaa sukellusharrastusta, mutta ne eivät suinkaan yleensä kokonaan estä sitä. Yli 50-vuotaiden psykologinen valmius aloittaa sukellusharrastus on Vikmanin mukaan yleensä hyvä, ja seniori on ehkä nuoria varovaisempi. Kovakuntoinen seniori syttyi yhteiseen harrastukseen Juha Hautala sai kipinän laitesukellukseen 50-vuotislahjakortin kautta. – Poikani kävi sukelluskurssin Espanjassa kesällä 2013, tyttäreni vasta muutama viikko sitten Thaimaassa. Timo Vikmanin mielestä sukelluksen peruskursseja voisi järjestää erikseen senioreille. Vikmanin mielestä terveysselvityksen lisäksi harkita varsinaista lääkärintarkastusta, jos pieniä vaivoja tai taudin oireita on ollut. Toisaalta esimerkiksi typpinarkoosi tai sukeltajantauti sekä yleiset riskit – painevammat keuhkoissa, korvissa, sinuksissa, hampaissa – eivät ole diabeetikoilla yleisempiä kuin terveillä. Jopa vapaasukellus on senioreille optio. Suomessa seniori-iässä sukelluksen aloittaneille ei ole omia sukelluksen peruskurssejaan. Olen käynyt varttuneempien oppilaitteni kanssa vapaasukellusintroissa. Laitesukelluksen lisäksi seniorit voivat käydä snorklauskursseja, jolloin voi käydä vaikkapa lastenlasten kanssa samaan aikaan. – Sukeltajan psyykkinen ja emotionaalinen kapasiteetti, mukaan lukien paineensietokyky, on tärkeä sukellusturvallisuuden kannalta. – Harrastan juoksua, hiihtoa ja maastopyöräilyä, joten sain yhden uuden aktiviteetin. Myös ylipainoisen yleiskunto on usein heikompi, huomauttaa Timo Vikman. – Tällaisia ovat esimerkiksi sydämen rytmihäiriöitä, diabetes, huomattava ylipaino ja astma. Tuntimääriäkin oli omassa kurssissani tuplat ulkomailla suoritettuihin verrattuna. Tämäkin tosin on suhteellista. – Jos kuitenkin epäröi terveyttään, on suositeltavaa, että sukeltamisen erityispiirteisiin perehtynyt lääkäri tekee ensin lääkärintarkastuksen, jossa selvitetään sukeltamiseen liittyvät terveydelliset riskitekijät. Kurssin Juha Hautala kävi vuosina 2013-2014. – Oli kuitenkin hyvä ratkaisu käydä peruskurssi Suomessa. Diabetekseen liittyy myös lisäsairauksia, joten varovaisuus on senkin vuoksi tarpeen. Hietalala aikoo ensi kesänä sukeltaa Tampereen lähijärvissä ja myöhemmin ulkomailla. – Oleellisinta hieman yli 50-vuotiaana käydyssä kurssissa kuitenkin on, että nyt voin sukeltaa sopivan tilaisuuden tullen aikuisten lasteni kanssa. Yksityiskohtana lisääntynyt paine voi kuitenkin nopeuttaa pistetyn insuliinin imeytymistä seurauksena voi olla hypoglykemia, joka lisää verkkokalvon verenvuodon riskiä. – Sain lahjakortin Tampereen Urheilusukeltajien P1kurssille, jota veti Timo Vikman, kertoo Juha. Seniorikursseja. – Täysin terveelle, hyväkuntoiselle viisikymppiselle sukeltaminen on suhteellisen turvallinen harrastus, sanoo Timo Vikman. Läpäistystä sukelluslääkärintarkastuksesta annetaan tutkitulle englanninkielinen dokumentti, joka on pätevä useimmissa ulkomaisissa sukelluskeskuksissakin. Klaus Susiluoto. – Lasten ja nuorten toimintahan on sitä vastoin hyvin järjestetty useissa seuroissa. Harrastussukeltajan lääkärintarkastuksesta ei Suomessa ole lainsäädäntöä. Yhteistä sukellusmatkaa lasten kanssa ei ole varattu vielä. 13 Juha Hautala sai 50-vuotislahjaksi lahjakortin Tampereen Urheilusukeltajien P1-kurssille. Ainakin voisi kartoittaa, onko sellasille kysyntää. Ohjaajat selvästi halusivat opettaa. Juha Hautala työskentelee kansainvälisessä yrityksessä ja osaa hyvin englantia, joten yhtä hyvin hän olisi voinut käydä kurssin ulkomailla. – Diabetesta sairastava tarvitsee joitain lisätoimia varmistaakseen sukelluskuntoisuutensa. Diabetekseen usein liittyvä huomattava ylipaino on riskitekijä jo siksi, että rasvakudos vaikuttaa typen sitoutumiseen ja vapautumiseen
Jäälle, pari askelta ja liuku. Pienten poikien reviiri laajenee nopeasti. Petollinen kevätjää Voimme vain kuvitella poikien tuloa lammelle. Pojat kertovat poikenneensa ennenkin matkan varrella olleella lammella. Matkalla on paljon mielenkiintoista. 14 Merimaskulaiset 8-vuotiaat Sisu Haataja ja Dominick Nolan, parhaat kaverukset, olivat matkalla koulusta kotiin. Mennään toiselle rannalle! Käännytään ja palataan takaisin! Sisu kertoo menneensä edellä, kun hän kuuli jään rusahduksen.. Lampi, melkein pieni järvi, on kuitenkin melko kauSukelluskursseilla oli harjoiteltu pelastamista Sisu auttoi kaverinsä jäistä Sisu, nimi miestä myöten! Sukeltamista harrastava Sisu pelasti parhaan kaverinsa jäistä Merimaskussa. Pahimmillaan jää olisi pettänyt molempien poikien alta. kana itse tiestä. – Lampi oli jäässä kuten aikaisemminkin, kertoivat pojat. Kolmasluokkalaisten kotimatka ei välttämättä tarkoita suoraa kulkua koulusta kotiin
– Tuli mieleen, että menikö nyt kaverit ja perhe, hukunko, kuiskaa Dominick hiljaa. Sisu auttoi kaverinsä jäistä – Käännyin ja Dominick oli kainaloitaan myöten avannossa ja huusi apua. – Ajattelin vain, että Dominick on saatava ylös avannosta ja pelastettava. – Unissaankin on Sisu sitä ajatellut, sanoo Samuli. Lammesta ei ole tarkkaa tietoa ollutkaan. Kylmä vesi tuntui heti. Ensin sukellukset tehdään naamari päässä ja sitten vielä ilman naamaria. Jokainen tekee itse. Pelästyin todella! Sisu kertoo vakavana. Ei siitä saanut otetta. – Yritin itse ylös, mutta jäästä ei saanut otetta ja sitä meni lisää rikki. Dominickin pelastamista siellä lammellakin ajattelin. Sieltä se noudetaan pintaan ja kuljetetaan rantaan. – Ei tullut mieleen, että jää voisi pettää molempien alta, sanoo Sisu. Dominick auttoi potkimalla. Sisu toimii! Sisu kertoo pelästyneensä kovin. Sisulle on jäiden kestävyydestä ja heikkoudesta puhuttu. Pelästyin todella! kiinni. Poikien takana vastaranta, jossa he käväisivät. Jalat eivät ylettäneet pohjaan. Harjoitusnukke viedään altaan pohjaan. Dominick meni jäästä läpi hetkessä. 15 Dominic (vas.) ja Sisu tapahtuman kohteena olleella lammella, joka nyt on jo jäätön. Tilanne oli vakava. – Tiesin, että on annettava Dominickille jotain, josta hän saa – Käännyin ja Dominick oli kainaloitaan myöten avannossa ja huusi apua. – Sukelletaan ja harjoitellaan. Sisu on sukeltaja Sisu on Aboa Aquanautsin aktiivinen jäsen. Oppi menee perille Sisun isä Samuli Haataja kertoo varoittaneensa heikoista jäistä. Sisu ja Dominick myöntävät nyt oppineensa, mutta on itse tapahtuma vielä ajatuksissa. Jäällä oli aurauskeppi, mutta se oli liukas. Menin niin lähelle, että Dominick sai kädestäni kiinni ja vedin häntä ylös avannosta. – Etusijalla on kotiinkin näkyvä Taattisten järvi. – Ollaan harjoiteltu myös hukkuvan pelastamista. Vetäessäni pelkäsin, että Dominick pääsee kädestäni irti. – Tiesin, että on annettava Dominickille jotain, josta hän saa kiinni.. Jouko Moisala Kuvat Jouko Moisala, Samuli Haataja Ryhmä on lähdössä snorkkeliretkelle Kökarissa viime kesän Aboa Aquanautsin kesäleirillä – Sisu istuu hattupäisen miehen vasemmalla puolella. Hengityslaitettakin olen päässyt kokeilemaan, Sisu kertoo. Isä-Samulin kanssa Sisu osallistuu sunnuntaisin Abagin harjoituksiin
Sukelluskypärästä sai itselleen hyviä selfie-kuvia.. – Ei minusta ole sukeltamaan! Ja tätä pääkommenttia seuraa useimmiten luettelo syistä: se on vaarallista, se vaatii hyvää fysiikkaa, täytyy olla terve, liian vanha, liian nuori, vesi ei ole minun paikkani, en pane päätä veden alle, Suomen vedet ovat sameat ja kylmät ja niin edelleen. Asiasta kiinnostunut jää helposti keskustelemaan ja on kiinnostunut todellisuudesta. 16 Suomessa ei ole todellakaan runsaasti tapahtumia, joissa voisi tuoda suurelle yleisölle tietoa sukellusharrastuksesta. Helsingin venenäyttely on yksi kevään tapahtumista, jonka annissa ei sukeltaminen ylitä uutiskynnystä. Kun tässä tilaisuudessa tarjotaan intro-sukelluksen mahdollisuutta, on uusi Meri kutsui myös sukeltamaan Turun Meri kutsuu -messutapahtuma keskittyi tänä vuonna aiheeseen ”Meri kutsuu harrastamaan”. Sen kuuli kun päivysti messuosastolla. Esittele sukeltamista Sukeltaminen koetaan yhä edelleen jotenkin erikoisena harrastuksena. – Uteliaisuutta esiintyy, sanovat messuilla seisseet. Turussa olivat perinteiset maaliskuiset Meri kutsuu -messut, joissa sukeltaminen oli paikalla Sukeltajan Maailma -lehden muodossa
Jouko Moisala. Osasto on syntynyt turkulaisten seurojen, Sukeltajan Maailma -lehden ja Turun Messukeskuksen yhteistyönä. 17 sukelluksen harrastaja jo melkein valmis. Suuren yleisön vapaa-ajasta kilpailevat monet eri tahot. Yleisölle tuntui olevan erikoista, että kyseisellä sukellusvälineellä olisi todella tehty sukellustöitä. – Sukellusharrastuksen esillä pitäminen tavalla tai toisella on aina kannattavaa. Ei helppo! Kannattaa kokeilla! tic Clubin ja Aboa Aquanautsin sekä NMKY:n sukellusjaoston toimimaan samalla osastolla. Kannattiko tulla messuille. Sukeltajan Maailma Sukeltajan Maailma kokosi Saaristomeren Sukeltajat, NauMessuosastolla Turun Messukeskuksessa sukeltaminen oli hyvin ja monipuolisesti esillä. Suomen Sukellushistoriallinen Yhdistys oli paikalla sukelluskelloineen. Kävellään, kierretään ja kerätään kassiin kaikki, minkä ilmaiseksi saa. Kaikilla messuilla on yleisön suhteen todennäköisesti yksi yhteinen piirre. Lisäksi osaston viereisellä lavalla toteutettiin messuohjelman mukaisesti useiden tietoiskujen sarja sukeltamiseen liittyvistä yksityiskohdista. Mikä kiinnostaa. Ajat vaihtelivat parista minuutista viiteen minuuttiin. Tosin mikä tahansa suuhun pantava pysäyttää ainakin hetkeksi. Osa tulee paikalle vain kulkemaan ja katsomaan ei siis välttämättä minkään erityisen vuoksi. Sukeltajilla oli mahdollisuus kokeilla sukelluslaitteen kokoamista sokkona sukelluskuntoon. Esillä pitämistä eivät tee muut, vain sukeltajat itse ja siihen pitäisi panostaa, totesivat Sukeltajan Maailman osastolla päivystäneet. Jokaisella oli oma erityisalueensa: – Saaristomeren Sukeltajat, sukelluskalastus – Nautic Club, yhdistystoimintaa tukialuksella – Aboa Aquanauts, perhesukellustoiminta – NMKY, edistynyt sukeltaminen, tekniikkasukellus Osaston varsinaisina vetonauloina olivat ammattisukeltajan nykypäivän varustus, sukelluskypärän kokeilu selfie-kuvien kanssa sekä Suomen Sukellushistoriallisen yhdistyksen sukelluskello Mårten. Kun osastolla on tarpeeksi yleisestä poikkeava kohde, pysähtyy kulkija. – Messuvierasta ei ole helppoa saada pysähtymään, sanovat messuammattilaiset
Hän kiinnitti hydraulivääntimellä vanhojen hirsisten laituripalkkien läpi pitkiä pultteja. Insinööri Petri Varma nousee sukellustyövuorostaan tiimikaverinsa Tomi Kurvin hoivaan. Tehokkuus ja turvallisuus optimoitu Insinööritoimisto Sukellus-Kotka on maan suurimpia teollisuutta palvelevia vedenalaisrakennusfirmoja. Se tarjoaa vuoden mittaan töitä 14:lle sukeltajalle, ja lisää töitä on tulossa. 1940-luvun lopulla rakennetun laiturin hirsirakenteista osa on kulunut ja laituriarkkujen sisällä ollut täytesora on valunut osin ulos nykylaivojen potkurivirtausten ankarien pyörteiden rasituksesta. Laiturin kansi on painunut notkolle. Mitä vaaditaan, jos haluaa Mustamaan perheyrityksen leipiin?. 18 Mitä sukeltajan pitää osata Sukellus-Kotkassa, joka on maan suurimpia vedenalaiseen rakentamiseen keskittyneitä yrityksiä. Laituri vahvistetaan 0–7,5 metrin syvyydeltä pultituksella, raudoituksella ja betonivalulla, jota menee aina 30 metrin matkalle kymmeniä kuutioita
– Sukeltaminenhan on vain tapa mennä vedenalaiselle työmaalle. Tunnustelemalla pitää pystyä rakentamaan raudoituksia ja muottirakennelmia, joko polvillaan pohjassa tai kelluen välivedessä, käyttäen raskaita koneita. 19 Meille pyrkii jatkuvasti sukeltajia töihin, kertoo toimitusjohtaja Lasse Mustamaa. Eroosion kuluttama paalu suoja. – Tarjoamme näytön paikkoja, joiden aikana yleensä selviää, toimivatko henkilökemiat, Lasse Mustamaa kertoo. – Tarvitaan myös hahmotuskykyä sameissa, pimeissä ympäristöissä virtaavassa vedessä. – Kun isojen rakenteiden anturoita on ankkuroitava pohjan kalliopintaan, tarvitaan jopa 80–140 millin porareikiä, Lasse kuvaa. Sukeltajan tärkein ominaisuus on osata kaikkea vähän mutta ei mitään liikaa. – Paljon tehdään myös erilaisten paalujen manttelointeja isojen laitureiden tai siltojen alla. Rakennustyömme on lähes samaa kuin maan pinnalla. Sukellustyönjohtaja Tomi Kurvi, Lauri Mustamaa ja toimitusjohtaja Lasse Mustamaa sukellusyksikön ovella. Alan työt ovat lisääntyneet, koska monet sotien jälkeen rakennetut ja uudemmatkin laitokset ja laitteet ovat tulleet peruskorjausja modernisointi-ikään. Painottomassa tilassa työskenneltäessä pitää osata myös painottaa sukelluspukunsa kuhunkin tilanteeseen sopivasti. Vedenalaisissa töissä kyseessä on myös jokaisen tiimin jäsenen henki. Myös laajennuksia tehdään. On sekä pakettiautoihin asennettuja sukellusyksiköitä että työlautalla toimivia yksiköitä ja vaunuja, koska paljon on suuria vedenalaisia porausja valutöitä, joista ei selvitä käsipelillä. Esimerkiksi uusi pakettiautoon rakennettu sukellusyksikkö maksaa kaikkine varusteineen noin 200 000 euroa, ja erilaisia autoja on useita. – Toimimme laajassa yritysverkostossa, jossa esimerkiksi teräsosien päävalmistaja on Kotkan Konepaja Oy, toimitusjohtaja kertoo. Tällä haavaa nuorin työntekijä on sukellustoimen johtajan Kari Mustamaan 24-vuotias poika Lauri. Lautoilta porataan jopa 140 millin reikiä Investointikustannukset ovat olleet merkittävät kasvavassa yhtiössä, koska henkilökohtaisia varusteita sekä varalaitteita kaikenlaisiin töihin pitää olla riittävästi. Kalusto kuljetetaan omilla kuorma-autoilla, tarvittaessa vuokrataan rekka. Takaosan ruudulta seurataan koko ajan sukeltajan työtä vanhan satamalaiturin korjaustyömaalla. – Porukka itse lopulta valitsee meillä tiimiinsä uudet jäsenet, ei yksin työnantaja. Töihin liittyy esimerkiksi paljon vedenalaisia louhintoja, joita varten meillä on kaksi ylipanostajaa ja isot poravaunut. Sukellus-Kotka operoi vesivoimalaitosrakentamisia ympäri Suomea. Uuteen työtoveriin täytyy voida luottaa täysin, kun tehdään tiiviisti yhdessä vaativia töitä. Sukellusyksikön ohjaamon ja teknisen peräosan välissä on varuste-, taukoja pukutila, jossa Petri Varma kuoriutuu sukelluspuvustaan
Emme edes halua lähteä sellaisiin projekteihin, mitä ”vain tehdään”, jollaisessa jo etukäteen tiedämme, ettemme voi antaa enemmän kuin meiltä on odotettu. Laatu tarkoittaa sitä, että asiakkaan täytyy olla positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Nauhoitukset myös tarkastuksia varten Yritys nauhoittaa kaikki työt. – Kaikille osapuolille pitää olla ihan selvää, mitä, missä, milloin ja miten tehdään, Lasse Mustamaa painottaa. – Ja tässä tulee mukaan jokaisen meidän työntekijän osuus. Menestys perustuu lisäksi kolmeen asiaan: differointiin, segmentointiin ja asiakasrajapintoihin. Emme voi ottaa riskiä olla vuokraamojen varassa, toimitusjohtaja kuvaa. taan – meressä haponkestävällä – teräsmanttelilla, joka täytetään betonilla. – Suoraan sanoen kopioimme Norjasta varomääräykset, jollaiset edelleen ovat Suomessa vain suositustasolla ammattisukelluksessa, Lasse kertoo. Tarpeen mukaan teemme toki myös laivaja muitakin töitä. – Se teknologia ja työtavat, mitä kulloinkin käytetään, on kaikkien osapuolten tiedossa, eikä sitä vaihdeta ilmoittamatta kesken työtä. Vain yksi työskentelee veden alla, yksi johtaa työtä ja avustaa, yksi on varasukeltaja. Myös videonauhoituksista leikattuja still-kuvia käytämme raportoinnissa. – Nauhoitukset ovat ensiarvoisia kaikissa tarkastuksissa. Tehokkuutta ja toimitusvarmuutta Kun Lasse tuli mukaan, yritys keskitti toimintansa kokonaisiin vedenalaisen rakentamisen projekteihin ja teollisuusasiakkaisiin. – Investointi laitteisiin ja varalaitteisiin kannattaa siksi, että oma kalusto helpottaa laskemista; tietää, että työt sujuvat suunnitellusti. Ne rakennetaan itse ja niitä uusitaan koko ajan. – Karin ansiosta olemme kalustossa muutaman askelen muita alan yrityksiä edellä. Betonit ovat kehittyneet suuresti, ja tarpeen tullen voidaan työskennellä betonilla, joka ei sekoitu veteen Kalustokehityksestä Eurooppaan – Sukellustoimen johtajamme Kari on sukelluskaluston parhaita kehittäjiä Suomessa, Lasse kertoo. – Asiakasrajapinnassa haluamme saumatonta, hyvin läheistä yhteistyötä ja molemminpuolista luottamusta. 20 Raudoitusja muotitustyö meneillään sulkuseinämässä, osin veden alla, osin sen yläpuolella. Autoissa on ilmaja varailmajärjestelmät, turvalaitteet, hitsauslaitteet, puhelinja videoyhteys sukeltajaan, kolmet puhelimet... Kalusto on parasta, mitä rahalla saa. Turvallisuus aina kaiken edellä Sukellus-Kotka loi 2000-luvun alussa oman turvajärjestelmänsä, koska Suomessa ei sellaista ollut. Kokonaissäästö asiakkaalle on huomattava, ajassa sekä rahassa. ja taukoja pukuhuone. – Menestyksemme perustuu projektiemme laatuun ja toimitusvarmuuteen. Asennamme ja valamme siinä patoluukkujen johteet veden alla niin, ettei työtä varten tarvita erillistä niin, ettei työtä varten tarvita erillistä työpatoa. Sukellus-Kotka tekee projekteihinsa hyvin kattaviksi suunnitellut riskinkartoitus-, työja turvallisuussuunnitelmat, jotka täytetään kunkin projektin paikallisten olosuhteiden mukaan. Tämä kuvaa hyvin sitä, miksi yhteistyö vakioasiakkaidemme kanssa pitää olla jatkuvaa ja saumatonta. Kaikki tämä helpottaa myös omaa toimintaamme – Kopioimme Norjasta varomääräykset, jollaiset edelleen ovat Suomessa vain suositustasolla ammattisukelluksessa.. Jokainen firma on yhtä hyvä kuin työntekijänsä. Kalustoja palvelukehittelyssä on syntynyt innovaatio, jolla Sukellus-Kotka mielii nyt laajentaa Eurooppaan: oma patoluukkukonsepti. Yhtiön sukellusyksiköt ovat täysin identtisiä juuri turvallisuuden ja tehokkuuden vuoksi. – Segmentointi tarkoittaa sitä, että keskitymme teollisuuteen. – Differointi tarkoittaa sitä, että erotumme laadulla, järjestelmäteknisellä osaamisella ja raportoinnilla. – Projekti alkaa yleensä siitä, kun tarkastamme kohteessa vedenalaiset rakenteet, sitten teemme niille laite-, padotus-, teräsrakennusja korjaussuunnitelmat ja edelleen kustannusarviot. – Turvajärjestelmämme perustuu siihen, että työssä on aina mukana kolmen miehen ryhmä, josta kaikki vuorollaan sukeltavat 2–3 tunnin jakson. Meillä on loistava porukka. – Olemme kehittäneet voimalaitosten patoluukkukonseptin, jollaisia olemme tehneet runsaasti Suomessa ja pyrimme nyt myymään myös ulkomaille. Meillä on vakioasiakkaina veden äärellä sijaitsevia teollisuusyrityksiä, tehtaita, vesija atomivoimalaitosyhtiöitä ja satamayhtiöitä, joille teemme todella paljon töitä. Kaikki osapuolet allekirjoittavat ne. Asiakkaan pitää kokea saavansa enemmän ja mieluusti nopeammin kuin hän on sopimukselta odottanut
Poravaunu väänsi lähes 30 metriä pitkän vinon reiän lähes 20 metrin syvyyteen ja sukeltajat asensivat korjatun kaapelin. Virolahden Klamilasta kotoisin olevat veljekset saivat sukeltajakoulutuksen merivoimissa. – Kari ja minä pyöräilemme paljon. 21 Samat miehet tekevät töitä sekä vedessä että sen päällä usein vaikeissa asennoissa. Useimmat työntekijät harrastavat vapaa-ajallaan aktiivisesti kamppailulajeja tai vaikkapa enduroa. Korkeat laatustandardit, tiimityö, jatkuva koulutus sekä innovatiivinen ja ystävällinen henkilöstö ovat luoneet Sukellus-Kotkasta alan johtavan osaajan Suomessa. Työhön liittyy myös paljon pelkkiä tarkastuksia. Osalla on lisäksi kansainvälinen koulutus ammattisukellukseen ulkomailta. Ennakoimme tulevaa kirjaamalla tarkat karttapaikat ja ajaen linjoja muun muassa viistokaikuluotaimella. Wärtsilän kansainvälisten projektien teknisessä johdossa maailmaa kiertänyt Lasse Mustamaa tuli mukaan puolikkaalla vuonna 2002, jolloin nimi muutettiin Insinööritoimisto Sukellus-Kotka Oy:ksi. Vuonna 2003 liikevaihto oli noin 200 000 euroa, nyt 2–2,5 miljoonaa euroa. Yritys toimi 1990-luvulla Helsingin Hietalahdessa, sitten entisissä Wärtsilän telakan tiloissa Kotkassa. tulevaisuudessa, kun menemme samalle työmaalle tekemään jotakin muuta. Jokaisella sukeltajalla on jokin erityisominaisuus, niin työssä kuin harrastuksissa. – Henkilöstöllemme tehdään määräajoin terveystarkastukset, ja heillä ovat erikoislääkäripalvelut käytössään. Insinööritoimisto Sukellus-Kotka Oy Ammattisukellukseen ja vedenalaisten rakenteiden tarkastukseen, korjaukseen, suunnitteluun ja toteuttamiseen erikoistunut veljesten yritys, jonka toimitusjohtajana on DI Lasse Mustamaa (56) ja sukellustoimen johtajana nuorempi veli Kari Mustamaa. Jos mies sairastuu, meille on tärkeintä, että hän on takaisin rivissä mahdollisimman pian. Tässä siirrettiin vedenrajassa kulunut merikaapeli suojaan maan alle niin, ettei merivesi pääse sitä jatkossa vaurioittamaan. Terveydenhuollon ja vakuutusten pitää olla siinä suhteessa kohdillaan, toimitusjohtaja painottaa. Koko toimintansa ajan kehittänyt aktiivisesti vedenalaista rakennustyötä, työssä tarvittavaa kalustoa, työtapoja sekä turvallisuutta. Terveyttä valvotaan hyvin tarkasti Sukeltajien terveyttä valvotaan erityisen tarkasti. Tulin juuri Espanjan vuoristosta viikon talvilomalta, jonka käytin tällä kerralla pyöräilyyn, Lasse kertoo. Moni myös soittaa jotakin instrumenttia. – Joitakin kohteita tarkastetaan viiden vuoden välein, joitakin putkistoja vuosittain. Neljä vuotta sitten yritys osti lämpimän hallin Haminan Neuvottomasta, jonne on sittemmin rakennettu iso viileä halli laajan kaluston kunnostusta ja rakentamista varten. Terttu Iiskola Kuvat: Insinööritoimisto SukellusKotka Oy ja Terttu Iiskola. Kari Mustamaa osti vuonna 1978 perustetun Sukellus-Kotka Oy:n vuonna 1991 ja alkoi kehittää sen toimintaa. Henkilöstö on kasvanut kolmesta 12:een, joiden lisäksi kesäisin tarvitaan kaksi kiireapulaista
Moni asia mullistui. Luonnontieteiden kehitys puhalsi vanhoihin tapoihin uusia tuulia. Aiemmin elämää ja arkea oli perusteltu esimerkiksi uskonnon tai totuttujen ajatusmallien mukaan. 22 Mårten Triewald sai erikoisluvan kehittelytyöhön Mårten Triewald oli peräänantamattoman miehen maineessa. Triewald oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 1700-luvun aikana ihmisten maailmankuva mullistui luonnontieteiden läpimurron seurauksena. Mårten Triewald (1691–1747) sai vuonna 1729 yksinoikeuden kolmen yhtiökumppaninsa kanssa koko Ruotsin alueella tapahtuneeseen meripelastustoimintaan. Kellon sisällä pystyttiin laskeutumaan uponneen aluksen luo. Sukelluskellolla kohti pohjaa Sukelluskelloa käytettiin jo 1700-luvun alussa. Hän oli myös oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Hän esitteli Englannissa saamien oppien perusteella erilaisia ideoita ja keksintöjä, joita ihmeteltiin Ruotsin hovia myöten.
Säiliöt olivat nahkaletkulla varustettuja tynnyreitä, joissa painoina raskas lyijypunnus mahdollisti tynnyrin vajoamisen veteen.. Tunti veden alla Kellon sisäpintaa saattoi joissain malleissa kiertää ohut kuparinen putki, jonka avulla sukeltaja pystyi hengittämään kellon ilmaa, niin että se kiersi kellossa. Kun sukelluskomppaniaksi nimitetty pelastustoiminta sai alussa kymmenen vuoden toimintaluvan, ansaitsi Triewald samaan aikaan erikoisluvan 20 vuodeksi sukelluskellon kehittelytyötä varten. Kello laskettiin alas sukelluslaivasta käsin ja sukeltaja jäi hengittelemään veteen painuessa kellon sisäiseen ilmataskuun. Mårten Triewald esitteli ohjeissaan sukelluskellon sisällä olevaa kupariputkea, joka kierrätti ilmaa kellon sisällä ja teki näin hengitysilmasta ”laadukkaampaa”. Todennäköisesti vielä 1730-luvulla Ruotsissa ei ollut yhtään sukelluskelloa, mutta se ei estänyt laatimasta laajoja kirjoituksia kellon puolesta. Ehkäpä myös valtionjohdon kateellisuus naapurivaltioiden mahdollisesti laadukkaampia sukellusvälineitä kohtaa lisäsi halua myöntää suuria lupailevalle Triewaldille oikeus ruotsalaisen kellon kehittelyyn. Myös veneestä käsin voitiin oma-aloitteisesti antaa sukeltajalle merkkejä eli nyöri toimi molemmin puolisessa kommunikoinnissa. Kuvassa on niin sanottu kaksoislaiva, joiden avulla nostettiin painavia hylkyjä ja aluksia. Ensitöikseen Triewald ryhtyi laatimaan sukelluskellon käyttöohjeita. Triewaldin mukaan ilmasäiliöiden avulla sukeltaja pystyi olemaan veden alla jopa tunnin. Apunaan sukeltajalla oli kellon sisällä kompassi ja nyöri, jonka toisessa päässä oli miehistöä veden pinnalla. Tänään ajatus happea kuluttuvasta elävästä liekistä pienessä ilmatilassa kuulostaa kohtalokkaalta. Oletettavaa on, että Triewald sai yksinoikeuden vetoamalla sukelluskellon erinomaisuuteen. Alas aluksen luo Triewaldin laatimassa ohjekirjassa sukelluskellon käyttöä kuvailtiin seuraavasti: kellon sisällä pystyttiin laskeutumaan uponneen aluksen luo tarkastelemaan hylkyä. Tarvittaessa sukeltajille laskettiin lisähappea ilmasäiliössä. 23 . Sen sijaan nämä ehkä edesauttoivat kellojen hankintaa. Sukeltaja ohjeisti liikkumistaan vetämällä nyöristä eri tavoin. Tämän katsottiin edistävän hengitysilman laatua. Joskus veden alla oltiin melko pitkiä aikoja, kun kellosta käsin tehtiin nostoon liittyviä esivalmisteluja tai irrotettiin hylyn osia irti. Tähän kuului myös kypärä, jossa oli lasinen etuosa. 1700-luvulla luonnontiede kehittyi ja tiedostettiin yksityiskohtaisemmin esimerkiksi hengittämisestä ja hapen kulusta. Esimerkiksi vetämällä yhden kerran ylhäällä osattiin laskea kelloa alemmas, kunnes sukeltaja vetäisi uudemman kerran merkiksi siitä, että laskeutumisen sai lopettaa. Lasti ylös pohjasta Sukelluksen ensisijainen päämäärä oli tilannearvion jälkeen auttaa veden varaan joutuneen lastin nostossa. Tämän jälkeen oli mahdollista arvioida mitä hylyn ja lastin suhteen oli järkevintä tehdä. Jos hylky kuitenkin oli kovin syvällä, säätila huono, merenpohja kivikkoinen tai nosto muuten mahdotonta, tarvittiin lisävälineitä hylyn avaamiseen Sukelluskello oli tällainen keksintö. Myöhemmin tiedetään Ruotsin puolella olleen niin isoja sukelluskelloja, että sisälle mahtui useampi henkilö. Triewaldin mukaan kellossa saattoi olla myös pieni lyhty tuomaan valoa erityisesti mutaisessa tai syvässä vedessä. Hän ehti tosin menehtyä ennen kuin tuo henkilökohtainen etuoikeus vanhentui. Triewaldin mukaan kompassin avulla sukeltaja pystyi paikantamaan ilmansuunnat ja tämän myötä ilmoittamaan pinnalla olevalle sukellusaluksen päällikölle mihin ilmansuuntaan tahtoi kelloa liikutettavan. Sukeltajalla saattoi olla päällään nahkainen haarniska eli wattuharnesk, joka oli alkeellinen sukelluspuku lyijypunnuksineen
Köysien päässä olevat ankkurit muodostivat ympyrän hylyn päälle. Nyörin sai tämän jälkeen helposti korvattua ketjusahalla. 24 1700-luvun ketjusaha, jolla Mårten Triewaldin mukaan pystyttiin sahaamaan poikki laivan kansipalkkeja pinnalta käsin jopa yli 30 metrin syvyydessä. Kun rakko oli saatu tarpeeksi pitkälle, se päästettiin vapaaksi vetämällä narusta, joka aukaisi kotelon kannen. Tällä sahattiin poikki kannen kansipalkit sen jälkeen kun muu kansi oli irrotettu. Mutta aikalaisille tarina on kuulostanut niin upealta, että siihen on mieluusti haluttu uskoa. Rakko nousi pintaa hylyn toisella puolella vetäen narun mukanaan. He jatkoivat pitkälti vanhojen isältä pojalle periytyvien taitojen ylläpitoa, kuten uimaja sukellustaitoa. Alukset yhdistettiin parruilla, joista roikkui ankkuriköysiä alas veteen. Esimerkiksi hylyn painon arviointi pinnalta käsin oli haastavaa ja lisäksi oli huomioitava lasti luonne etenkin, jos se oli painavaa materiaalia kuten rautaa. Paljon pienempiä työvälineitä Pelkkä sukelluskello merenpohjassa ei riittänyt. Laivan kannen rikkomiseen oli olemassa sahan lisäksi järeämpi laite, eräänlainen paalumurskain, jolla yritettiin rikkoa kantta pystyasennossa paaluttamalla ja tukilaitteen sisällä olevalla teräväkärkisellä rautatangolla. Näin päästiin käsiksi lastiin, joka hyvällä onnella saatiin nostettua. Näin saatiin ensin ujutettua ohut naru kulkemaan kannen alitse ja tämän avulla sahaketju, jolla pystyttiin sahaamaan jopa 10–12 sylin syvyydessä. Ankkureiden koukkuihin oli kiinnitetty paksu ympyrän mallinen rautaköysi, jonka päälle hylky asetettiin ja nostettiin ylös. Saha saatiin ujutettua palkkien alitse L-kirjaimen muotoisella putkella, jonka päässä oli kotelo sisällään ilmalla täytetty sonnin rakko. Meripelastusta palavalla innolla Mårten Triewald omistautui meripelastukselle palavalla innolla. Vasemmalla paalumurskain, jolla rikottiin laivojen kansirakenteita. Katja Tikka On melko epäuskottavaa, että isoja laivoja olisi nostettu 1700-luvun Pohjolassa.. Tähän kehotettiin ryhtymään silloin, kun hylky oli jäänyt vedenalaiselle karikolle tai kallion kielekkeelle. Tämä onnistui kahden pelastusaluksen avulla siten, että alukset olivat uponneen hylyn päällä vierekkäin. Vedenalaisten hylkyjen kannet tuli ennen pelastustöitä avata, lastin nostamiseen ja hylyn nostoyrityksiin tarvittiin myös työkaluja. Yleisimpiä olivat pumput, sahat, haavit ja puuvartiset tangot. Näissäkin oli aluksi lähinnä yksinkertaisia työkaluja ja sukelluskellot jäivät Triewaldin ohjekirjan sivuille painomusteeksi. Kokonaisen hylyn nosto Peräänantamattomalla Triewaldilla oli neuvo myös kokonaisen hylyn nostoon. Usein käytetty vaihtoehto oli kiinnittää hylkyyn köysiä, ankkureita ja nostolaitteita, jotta koko hylky lasteineen pystyttäisiin nostamaan ylös. Sukeltajat tarvitsivat sukelluskellon lisäksi paljon pienempää työvälineistöä. Nostoa pohjustamaan jouduttiin tekemään monenlaisia esivalmisteluja. Kuitenkaan varsinaista sukellustyötä tekevät lukutaidottomat rannikon miehet tuskin tiesivät teknillisistä keksinnöistä pitkään aikaan yhtään mitään. Noston jälkeen tarvittiin työvoimaa hylyssä olevan veden pois pumppaamiseen. Tällä tavoin suoritettavaan kauppa-aluksen nostoon tarvittiin Triewaldin mukaan noin 50 miehen joukko. merenpohjassa. On melko epäuskottavaa, että isoja laivoja olisi todella nostettu 1700-luvun Pohjolassa. Kesti yli pari vuosikymmentä, ennen kuin paikallisille sukeltajille saatiin omia välinevarastoja. Sahoja käytettiin hylkyjen kannen tai esimerkiksi takiloiden poikki sahaamiseen myyntiä varten. Tällainen sahaketju taas saatiin kansipalkkien alle omanlaisella laitteellaan: palkkien alle ujutettiin ensin L-kirjaimen muotoisella ontolla tangolla ilmalla täytetty sonnin rakko, joka oli kannellisessa kotelossa tangon päässä. Triewald esitteli opaskirjasensa lisäosassa hienoutena monimutkaista sahaa, joka muodostui viiden sahan toisiinsa yhdistetyn sahaketjun. Kun putken pää oli saatu laivan palkin alitse toiselle puolelle, voitiin rakko vapauttaa ja se nousi pinnalle mukanaan siihen sidottu nyöri
Myös ammattisukeltajan varusteita Työvälinemuseossa on esillä kypärä ja painokengät, jotka kuuluvat ammattimaisen raskaan ammattisukeltajan varustukseen vielä nykyisin, toki modernisoituina. Dragerissa ilmaletku on kiinnitetty kypärän sivulle. Vuonna 1976 ”Rakennusalan työvälinemuseo” avattiin. Työvälinemuseossa on myös sukeltajan puku. Kokonaisuudesta hahmottuu, millaista rakennustyö oli aikaisemmin ja miten työmenetelmät ovat aikojen saatossa muuttuneet. Erikoisempi esine on tervalepästä veistetty kypäräsukeltajan pienoismalli. 25 Rakennusliittoa lähellä oleva Siikaranta-säätiö on tehnyt arvokasta työtä säilöessään rakennusperintöä Työvälinemuseon kautta. Ilmapumpun valmistusmaa on Saksa. – Pääosa museon esineistä on saatu lahjoituksina eri alojen rakentajilta. Vedenalaisrakentamisen työvälineesineistö kertoo samalla tarinaa tärkeästä osa-alueesta, ammattisukeltajien rankasta työstä. Painoa kengillä on 12 kiloa per kenkä. Idea työvälinemuseosta syntyi Rakennustyöläisten liitossa 1970-luvun alussa, kun ihmisiä alkoivat kiinnostaa vanhat rakentamisperinteet. Työvälinemuseossa on esillä kattava kokoelma rakennusalan eri ammattikuntien perinnettä. Museossa on esillä myös sukeltajan ilmapumppu, joka on ollut käytössä Oulussa voimalaitostyömaalla ja Tammisaaressa siltatyömaalla. Kypärän sisällä on syvyysmittari sekä kaiutin ja mikrofoni. Työvälinemuseon kypärä on saksalainen Drager, ja ilmeisesti ainoa kappale Suomessa. Työvälinemuseon kypärä on saksalainen Drager, ja ilmeisesti ainoa kappale Suomessa. Alusta alkaen museo on sijainnut Kirkkonummen Siikarannassa. Yleensä painokengät tuotiin Englannista, mutta sotien jälkeen niitä oli vaikea saada. Laitos valmistui vuonna 1950. – Oli tarpeen säilöä jo kovaa vauhtia muuttumassa olevaa perinnettä myös tulevien sukupolvien nähtäväksi, kertoo Rakennusliiton järjestötyöntekijä Sissi Kähkönen. Painokengät ovat valurautaiset ja ne on valmistettu Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Museota on hallinnoinut Siikaranta-säätiö. Klaus Susiluoto Työvälinemuseo on avoinna sopimuksen mukaan, sisäänpääsy on ilmainen. Näyttely on uusiutunut vuosien varrella moneen otteeseen uusien esineiden ja näyttelytilojen laajentamisen myötä. Työvälinemuseo kunnianosoitus myös vedenalaisrakentajille Esillä myös Drager-kypärä Työvälinemuseon painokengät ovat olleet käytössä Mankalan voimalaitostyömaalla 1940-luvun lopussa. Dragerissa ilmaletku on kiinnitetty kypärän sivulle. Mankala valmistui vuonna 1950. Painokengät ovat olleet käytössä Mankalan voimalaitostyömaalla. Talvisin kenkiä riiputettiin koukusta vedessä sukellusten välillä, jotta ne eivät jäätyisi. Museo esittelee työvälineitä ja niiden kehitystä 1800ja 1900-luvulla. Nykyisin museossa on kaksi eri näyttelyä, joissa tarkastellaan rakennusperinnettä eri näkökulmista, kertoo Sissi Kähkönen. Hotelli Siikarannan vastaanotosta voi sopia etukäteen museovierailusta.. Kypärän kanssa on ollut mahdollista käyttää myös seoskaasua. Mankalan voimala on Kaurakoskessa Kymijoen pääuomassa Iitin kunnassa. – Työvälinemuseo kertoo työvälineiden ja rakentamisen menneisyydestä. Lisäksi kypärässä on ilmanpoistoventtiili, ilmanpaineluukku sekä neljä pyöreää lasi-ikkunaa, joista edessä oleva on aukaistavissa
– Alkuaan kerhon tarkoituksena oli edistää sukellusharrastusta ja lisätä kiinnostusta vedenalaista toimintaa kohtaan Nokia-yhtymän henkilöstön parissa, seuran nykyinen puheenjohtaja, aikaisemmin varapuheenjohtajan ja koulutusvastaavan pestiä hoitanut Sami Järvinen kertoo. Nousu ry suuntaa merelle nopealla Noste-veneellään. 26 Nousu tarjoaa toimintaa kaikentasoisille sukeltajille Espoon suurin sukellusseura Nousu ry on Espoon suurin sukellusseura 250 jäsenellään. Erityisesti nuorisotoimintamme on vilkasta, nuoria sukeltajia on seurassa mukana useampi kymmenen, Järvinen sanoo. – Yleensä keväällä, maalis-toukokuussa järjestetään Alkukeväästä seura järjestää rospuuttoleirin Kaatialassa.. Perustamista edelsi toimeenpaneva kokous, jossa päätettiin perustaa “Koko Nokia-yhtymän kattava urheilusukelluskerho”. Kokoukseen osallistui 13 henkilöä, joista valtaosa olikin nokialaisia. Seuralla on tarjota toimintaa ja elämyksiä pikkunorpista sukeltajakonkareihin. Kursseja tarjotaan kysynnän mukaan Nousu ry järjestää eritasoisia sukelluskursseja pitkin vuotta. Sukeltajia on joka lähtöön, junioreista konkareihin. – Jäseniä on seurassamme tällä hetkellä 250. Seuralla on viikoittainen hallivuoro Tapiolan uimahallissa. Vuosien myötä Nousu ry on kehittynyt kaikkien sukeltajien seuraksi ja kasvanut etenkin viimeisten vuosien aikana voimakkaasti. Kokouksessa sovittiin sukelluskerhon säännöt ja valittiin loppuvuoden 1990 hallitus, jonka puheenjohtajaksi valittiin Veikko Laakso. Nousu ry eli Nokia-Yhtymän Urheilusukeltajat perustettiin 25.9.1990
Seuralaiset suuntaavat vuosittain myös ulkomaille.. 27 . Veneeseen mahtuu 5-6 tekniikkasukeltajaa tai 6-8 tupla/sinkkupullosukeltajaa. Sukellusporukalla tehdään reissuja myös maailmalle. Esimerkiksi Coolaroo ja Gustav Adolfin hylky ovat hyviä kohteita vielä vähemmän kokeneille sukeltajille Maanantaisin sukeltajat P2luokituksesta ylöspäin lähtevät reissuun. – Veneemme sijaitsee Suomenojan satamassa. Syksymmällä pidetään P2 jatkokurssi ja P3 syventävä jatkokurssi. Egyptin safarista on muodostunut jokavuotinen perinne. Valtaosa sukeltajista viihtyy kotimaassa, mutta välillä on kiva kokea kirkkaampia vesiä. – Torstaisin P1-luokan sukeltajat lähtevät tutkimaan mielenkiintoisia paikkoja lähivesillä. Tarpeen mukaan järjestetään myös esimerkiksi rebreatherintroja. Maanantailähdöillä yleensä sukelletaan 30 metriin tai syvemmälle, esimerkkinä vaikkapa Klaus OlSeuran nopealla Noste-veneellä hurautetaan hetkessä lähiseudun sukelluskohteille. laitesukelluksen peruskurssi. – Norppaja kuuttitoimintaan kuuluu kaikentasoisia snorkkelisukelluskursseja sekä uppopalloa ja uppokiekkoa, Järvinen kertoo. Seuralla on vakiona kaksi lähtöä viikossa. – Pyrimme edistämään turvallista sukeltamista kouluttamalla jäseniämme ja tarjoamaan elämyksiä ja tukea niin aloittelijoille kuin kokeneillekin harrastajille. Tarjolla on myös erityiskursseja nitrox-, rescue-, night diver-, jääsukellusja kuivapukukursseista lähikouluttajakursseihin saakka. Sukelluksesta kiinnostuneille Nousu ry mahdollistaa mielellään tilaisuuden kokeilla laitesukellusta. Snorklaajia mukaan mahtuu kahdeksan. Nopealla veneellä sukelluskohteisiin Nousu ry:llä on oma nopea ja merikelpoinen sukellusalus ”Noste”, jolla seuralaiset matkaavat ripeästi kaukaisemmillekin Suomenlahden sukelluskohteille. Vuonna 2008 Nousu ry sai vuoden Norppaseura-palkinnon tunnustuksena aktiivisesta ja innovatiivisesta junioritoiminnasta. – Kohteet valitaan aina kulloinkin merelle lähtevän porukan kokemuksen mukaan. Sieltä käsin teemme P1-P3-reissuja Suomenlahden lähikohteille, itään, länteen tai avomeren suuntaan
– Paketteja vuokrataan päiväksi, viikonlopuksi ja viikoksi maksua vastaan. Nousun porukalla olemme olleet myös muun muassa Maltalla, Malediiveillä, Micronesiassa ja Raja Ampatissa. Kalusto sijaitsee Espoossa ”Nousukeskuksella”. Syksyllä lähdemme Norjaan loistavista bioja hylkykohteistaan tunnettuun Gulenin sukelluskeskukseen. Kuva Narvikin reissulta. – Paineilman lisäksi meiltä on saatavilla kaikki tekniikkasukelluksessa käytettävät kaasut, tämä onkin houkuttanut seuran toimintaan mukaan myös tekniikkasukellusporukkaa, Järvinen sanoo. Seura suuntaa jälleen tulevana syksynä Norjaan, Gulenin sukelluskeskukseen. Lähiseutujen ohella seuralaiset saattavat käydä ihailemassa myös Päijänteen, Saimaan ja Vuohijärven huimia seinämiä. Tarjolla kalustoa ja kaasua Veneen ja retkikaluston lisäksi Nousu ry:llä on laitepaketteja, joita seuran jäsenet voivat vuokrata. – Egyptin safari, jonne lähdemme nyt jälleen huhtikuussa, on muodostunut jokavuotiseksi perinteeksi. Aktiivinen toiminta pitää porukan liikkeellä, Järvinen sanoo. Kesä huipentuu viikon mittaiseen leiriin Hangossa ja syksyllä vietetään viikonloppuleiriä vaihtuvissa paikoissa. Valtaosa sukelluksista tapahtuu kotimaassa, mutta välillä on hyvä suunnata kirkkaampiin vesiin. 28 Sukellusseura Nousu ry:llä on oma vakiovuoro Tapiolan uimahallissa. Kotimaan vesien ohella Nousun porukka suuntaa vuosittain myös ulkomaille. Toissa vuonna olimme Utössä, tänä syksynä syksyleiri järjestetään Espoon saaristossa. – Alkukeväästä Kaatialassa järjestetään rospuuttoleiri ja juhannuksena suuntaamme pidennetylle viikonloppuleirille Porkkalan merellisiin maisemiin. dendorfin hylky tai Sundsborg, Järvinen kertoo. Tuula Kolehmainen Kuvat: Nousu ry Kahvipannu Morgonlandetin hylyllä, joka sijaitsee Bengtskärin majakan lounaispuolella.. Mikäli innokasta porukkaa riittää, merelle voidaan lähteä myös vakiolähtöjen lisäksi. Nousu ry:n porukka Linjataulu hylyllä Porkkalassa. Laitepakettien lisäksi Nousulla on ajan tasalla pidetty ilmaja kaasutäyttökalusto. Leirit ja matkat kiinnostavat Viikoittaisten lähtöjen ohella Nousu ry järjestää pitkin vuotta kaikille avoimia leirejä
29 Maltillinen toipuminen edesauttaa pinnan alle pääsyä Sydämen ohitusleikkaus ei estä sukellusharrastusta Sydämen ohitusleikkaus ei yleensä estä sukelluksia jatkossa. ?. Ensin pitää kuitenkin saada arkikunto kohdilleen. Punaiset verisuonet ovat sepelvaltimoita. Sydänkirurgi Anne Lahdella kädessään sydän
Olo ei ollut ihan hyvä. 30 Sukelluksen harrastaja, jota kutsumme Sukeltajaksi, joutui talvella sydämen ohitusleikkaukseen. Tukoksia on kolme. Meni viikko pienin oirein, mutta seuraavana maanantaiiltana oireet alkoivat uudelleen varsin selkeinä ja voimakkaina. Tunnekin poistui tai ainakin lieveni yhdestä tulehduskipulääkkeestä tai ainakin Sukeltaja niin kuvitteli. Jos rasituskokeessa tulee positiivinen tulos, jatketaan uintikunnon lisäämistä ja otetaan mukaan vapaasukellukset altaassa.. Reipas hoitaja kipaisi paikalle; suu auki ja pari suihketta nitroa. Varjoainekuvauksen jälkeen vastaava kirurgi oli kuitenkin kertonut, ettei homma onnistukaan pallolaajennuksella. Oliko Sukeltaja valmis. Suurin piirtein! Yleensä reippaasti toimivaa ja liikkuvaa Sukeltajaa on ollut hieman vaikeaa saada oppimaan uusia ”temppuja”, kuten rauhallista kävelyä, kaikkeen ei tarvitse itse tarttua kiinni, joskus on hyvä olla vain levossa puuhaamatta mitään. Vuodenvaihteessa Sukeltaja oli havainnut outoja tuntemuksia. Eipä hänellä paljon vaihtoehtoja ollut eikä niitä annettu. Asia selvisi jo yliopistosairaalan päivystyksessä Sukeltajan odotellessa vuoroaan lääkärille. Leikkaus, teho-osastoa, sydänosastoa, viikko sairaalassa ja kotiin toipumaan. Sydänhän se siellä temputteli! Seurasi verikokeita, sydänfilmiä ja keuhkokuvaa, ja lopulta Sukeltaja löysi aamuyöllä lepopaikan sydänosastolla. Viikko osastolla Seuraava viikko meni osastolla. Siellä otettiin sydänfilmi ja tarkastettiin entsyymit, mutta ei ilmennyt mitään hälyttävää. Käväisenpä päivystyksessä. Selvittäköön, mitä tämä on, Sukeltaja oli miettinyt. Sukeltaja kuitenkin ajatteli ensisijaisesti keuhkojaan ja hengitystä. Ja kas, oireet lievenivät ja katosivat. TYKS:n sydänkirurgiaan erikoistuneet lääkärit Anne Lahti ja Vesa Vilkki kertovat jutun Sukeltajalle tehdystä ohitusleikkauksesta. Iso leikkaus vaatii pitkän toipumisajan. – Jaaha, sanoo selvästi kokenut hoitaja. Kaikki hyvin. Tarvitaan leikkaus. Outo tunne rinnassani on kuin paino povellani, olisi Sukeltaja voinut kuvata tunnetta. Sydämen varjoainekuvaukseen valmistauduttaessa Sukeltajalle kerrottiin, että kuvauksen yhteydessä voidaan tehdä pallolaajennus ja koko juttu on siinä. Eräänä tammikuun lopun maanantaina tunne yllätti varsin voimakkaana ja jatkui niin pitkään, että Sukeltaja päätti varata nopean ajan lääkäriasemalta. Tieto, että vastaavia leikkauksia tehdään viikoittain useita, rauhoitti kummasti
Vuosia kestäneen ahtautumien syntymisen seurauksena sydän jopa kehittää tukoksia ohittavia uusia reittejä veren virtaukselle. Sukeltamiseen on siis vielä mahdollisuus. Tarkastussukeltajan tutkintoon valmistava koulutus (ammattisukeltajan ammattitutkinnon osatutkinto) Aloitus 10.8.2015, Lohja. On vain otettava rauhallisesti! Uolevi Uoti AMMA TTIT AITOA www.luksia.. 044 369 6626, aikuisopisto@luksia.?. Työelämässä kevyttä työtä tekevä selviää kahden kuukauden sairauslomalla, mutta raskasta työtä tekevä tarvitsee pidemmän ajan, kolmekin kuukautta. Kun arkikunto on saavutettu, on aika ryhtyä miettimään sukelluskuntoa, joka on aivan eri asia, tarkentaa Wuorimaa. Kyse on sydämen hapenpuutteesta, joka useimmiten ilmenee rintakipuina, tarkentaa Anne Lahti. Tarkastussukeltaja toimii vedenalaisten rakenteiden huoltotöissä. Info p. – Paljon riippuu leikattavan omasta peruskunnosta. Sydänkirurgiaan erikoistuneet lääkärit Anne Lahti ja Vesa Vilkki selvittivät Sukeltajalle hänen kokemiaan tapahtumia. Vesa Vilkki kertoo, että näitä on erityisesti iäkkäillä potilailla. – Ohitusleikkauksen jälkeen Sydän, johon on tehty kaksi ohitusta. Anne Lahti täsmentää vielä, että leikkauksia tehdään seitsemän erikoislääkärin toimesta päivittäin kaksi. Sydän on saanut lisäaikaa ja jaksaa ja kestää taas, mutta rintalasta luutuu hitaasti. Seurauksena on sydämen hapenpuute, joka voi johtaa sydämen pysyvään vahingoittumiseen. Leikkauksen tarkoituksena on parantaa potilaan elämä ennalleen. Mikäli rasituskokeessa tulee positiivinen tulos, jatketaan uintikunnon lisäämistä ja otetaan mukaan vapaasukellukset altaassa. Ohitukset näkyvät kuvassa selkeinä ”letkuina” sydämen päällä. Anne Lahti nappaa sydämen mallin kaapista ja selvittää ”kädestä pitäen” Sukeltajalle tehdyt ohitukset. – Silloin on aika arvioida sen hetkinen kunto sekä mahdollisen lääkityksen vaikutukset. Mikäli vapaasukellukset sujuvat ongelmitta on aika kokeilla laitesukeltamista allasolosuhteissa. Puolustusvoimien sukelluslääketieteen keskuksen ylilääkäri Tomi Wuorimaa kuitenkin toppuuttelee Sukeltajaa. Hänelle on selvinnyt, että sairaalaan hakeutumisvaiheessa kyse ei vielä ollut varsinaisesta infarktista, jossa sepelvaltimon sisäpintaan muodostunut kovettuma repeytyy irti aiheuttaen paikallisen tukoksen. – Kun kyse on tavallisesta harrastussukeltamisesta, on kuntoutusta jatkettava. – Ohitukset tarkoittavat sananmukaisesti ohittamista, hän opastaa. Ohituksessa tukos ohitetaan kaukaa pitkähköllä suonella, joka ommellaan käsin toisesta päästään sepelvaltimoon ja toisesta päästä suoraan aorttaan. Ahtautuman muodostuminen kestää vuosia. 044 335 6367 tai www.luksia.?/aikuisopisto > Alkavat koulutukset > Sukellus. Ohitusleikkauksen jälkeen suurin osa leikatuista tulee ennalleen. Ohitusta varten tarvitaan suonta. – Vakavat oireet saattavat alkaa yhtäkkiä, mutta todellisuudessa taudin kehittyminen on jatkunut pitkään. On selviydyttävä normaaliin elämiseen kuuluvista rutiineista. Puolen vuoden aktiivisen kunnon kohottamisen jälkeen on aika ensimmäisen kerran arvioida sukelluskunto. Ohitusleikkauksen kulkua kirurgit selvittävät kuvin ja videoin. TYKS:ssa tehdään 200 ohitusleikkausta vuodessa. Koulutuksen käynyt henkilö voi jatkaa vedenalaisrakentajan koulutukseen. Näyttää siltä, että Sukeltajan matka sukelluskuntoon ei ole pitkä ja kaikki on mahdollista. on ensin kuntouduttava normaaliin arkikuntoon. Hakuaika päättyy 20.5.2015. 31 Sepelvaltimotauti Sukeltaja on jo kuntoutunut ja hän kävi tapaamassa Turun Yliopistollisen Keskussairaalan sydänosaston leikkaavia kirurgeja. Ohitusleikkaus Tuntuu helpolta, mutta todellisuudessa ohitusleikkaus on suuren riskin leikkaus. Rakennus-/metallialan koulutus tai työkokemus on eduksi, sukelluskokemusta ei edellytetä. Sydämessä on yllättävän paljon kapasiteettia. Sukeltamaan! Sukeltaja on kuunnellut Anne Lahden ja Vesa Vilkin selvitystä vakavana, mutta osin helpottuneenakin. He ovat niitä, jotka saattavat menehtyä sydäninfarktiin kuntopolun viereen. – Tukoskohtaa ei poisteta, se vain ohitetaan, täsmentävät kirurgit. Silloin voidaan päättää tehdäänkö pallolaajennus vai ohitusleikkaus. Ohitusten toinen pää on liitetty jatkuvalla ompeleella suoraan aorttaan. – Kun arkikunto on saavutettu, on aika ryhtyä miettimään sukelluskuntoa, joka on aivan eri asia. – Varjoainekuvauksessa selvitetään sepelvaltimoiden tila. – Sukellusten sujumisen jälkeen on vasta aika arvioida varsinainen sukelluskunto, varmentaa Wuorimaa. Lääketieteellinen arviointi sisältää rasituskokeen. – Tautia tavataan kuitenkin yhä nuoremmilla, eikä heille ole kehittynyt korvaavia reittejä. – Sepelvaltimotaudissa sepelvaltimot ahtautuvat. Oireet ilmenevät vasta, kun ahtautuma todella alkaa haitata sydämen toimintaa. Sitä otetaan jalasta ja rintakehän sisältä. Mikäli esimerkiksi joudutaan käyttämään verta ohentavaa lääkitystä ei sukelluslupaa heltiä. Sitä varten me olemme täällä, painottaa Vesa Vilkki. Lisätiedot: jarno.seppanen@luksia.?, p
tässä mainitsemattomien ohella tehneet syvyysennätyksiä vapaasukelluksessa. 32 Nimet Stefano Makula, Mario Imbesi, Ennio Falco, Americo Santarelli, Alberto Novelli, Teteke Williams, Francisco Ferrera, Frank Messegué, Unberto Belizzari, Jaques Mayol ja Bob Groft eivät välttämättä kerro mitään. Jatkossa aina löytyy joku, joka haluaa panna paremmaksi. Groft oli ensimmäinen vapaasukeltaja maailmassa, joka osasi ”pakata ilmaa”. Bob Groftin valttina rauhallisuus ja keuhkojen suuri tilavuus Vapaasukeltajien esikuva Bob Groft ei ollut pituudella pilattu, mutta hänen keuhkojensa tilavuudeksi mainitaan jopa kymmenen litraa. Ennätysten alku Olipa kyse mistä tahansa, aina jonkun kerrotaan tehneen pohjalukemat. Quinnesin ennätystenkirja on oiva lähde ryhtyä ”lyömään toisia laudalta”.. He kaikki ovat monien muiden, Vapaasukeltaja Bob Groftia ei syyttä kutsuta amerikkalaisen vapaasukelluksen isäksi. Nettihaulla heille kuitenkin löytyy yksi ja sama “nimittäjä”
No mistäpä muualta kulttuuri olisi lähtenyt maailmalle! Kyse on kuitenkin kreikkalaisuuden ja italialaisuuden tuottamasta yhteistuloksesta. Ennätyksiä tehdessään Groft korvasi tämän turvallisuutta korostavan mahdollisuuden avustavilla sukeltajilla. Tästä alkoi hänen pitkä uransa sukeltamisen parissa. 33 . Grof sukelsi pää edellä käyttäen painoa. Groft kertoo luottaneensa sekä tiedemiehiin että lääkäreihin, mutta toteaa hieman sarkastisesti, ettei kaikki kuitenkaan aina Bob Groftin tapa sukeltaa pää edellä, painoa käyttäen ja voimalla poikkesi Jacques Mayolin tavasta, joka perustui enemmänkin kokonaisvaltaiseen kehon hallintaan. Arkistotietojen mukaan hän sai palkkioksi hieman rahaa ja luvan käyttää kalastuksessa räjähteitä. Vuonna 1934 syntynyt Groft oli 17-vuotias Korean sodan aikaan. Vapaasukelluksen historiassa löytyy runsaasti mainintoja ”ennätyksistä” ja ansaituista rahasummista ennätysten lyömisestä. Monet niistä olivat vaarallisia ensikertaisuutensa vuoksi. Vanhemmat saivat estettyä hänen vapaaehtoisuutensa sotaan, mutta jo vuonna 1951 Bob oli reserviläispalveluksessa Marylandissa ja sukellusveneessä. Puhuttaessa ennätyksistä on ehkä paikallaan korostaa, että ennätys vaatii aina virallisen todentamisen. Robert Groft Robert ”Bob” Groft ilmestyi vapaasukelluskuvioihin 1960-luvulla. Tätä syvyyttä lääketieteen edustajat ovat pitäneet rajana, jonka ylittämisen jälkeen ihminen ”murskautuu” valtavasta paineesta. Vuonna 1913 italialainen sota-alus Regina Margarita ankkuroitui Karpatoksen saaren edustalla Picadian lahdella. Tiedossa on kuitenkin ollut, että ihminen on ylittänyt maagisen 50 metrin rajan jo kauan sitten. Niiltä useimmilta kuitenkin puuttuu virallinen todentaminen ja hyväksyntä. Rauhallisuutta lisäsi tietoisuus ja mahdollisuus nousta sukelluksista asteittain eri syvyyksissä olleiden väistötilojen ansiosta. Hän ei käyttänyt räpylöitä, varusteena oli vain naamari.. Monet tutkimukset Kouluttajavaiheensa aikana Bob Groft osallistui myös moniin sukelluksellisiin tutkimuksiin. Samalla Grof palasi takaisin kotimaisemiin, Grotoniin, Connecticutissa. Koulutuskeskuksen eräs olennaisimmista harjoitteista, sukellusveneestä poistuminen, tehtiin 148 jalkaa eli 45 metriä korkeassa tornissa. Aina onni ei ole suotuisa merenkulkijalle. The Tank Sukellusvenepalvelus merellä kesti 12 vuotta. Ennen sukellusvenevaihettaan ennen Bob Groft kertoo nuoruusvuosien olleen seikkailua, jännitystä ja haasteita, jotka hänen mukaansa valmensivat häntä hyvin tuleviin vuosiin. Vapaasukelluksen nykyajan pohjalukemien katsotaan löytyvän Kreikasta. Tilanteen otti hallintaan Simin saarelta kotoisin oleva pesusienten sukeltaja Haggi Statti, joka muutaman päivän etsintöjen jälkeen paikansi ankkurin. Tätä vaihetta Groft itse kuvaa vain yhdellä sanalla: The Tank. Se, miten tarkoin myöhemmät ennätysten yrittäjät ovat Haggi Statin sukelluksista tienneet, ei ole tiedossa. Groftin työtoverit kertovat hänen sukeltaneen sujuvasti altaan pohjaan ja viettäneen siellä aikaa minuutteja rauhallisesti liikkuen. Tämän jälkeen Groft siirtyi maalle ja sukellusvenemiehistöjen koulutuskeskukseen. Alus hukkasi ankkurinsa yli 70 metrin syvyyteen
Vaikuttaa siltä, että Grof teki ensimmäisen sukelluksensa 212 jalkaan eli 65 metriin ennen marraskuuta 1967. Ne oli siis ratkaistava. Ilman pakkaaja Bob Groftia voidaan kutsua amerikkalaisen vapaasukelluksen isäksi. Tässä vaiheessa ennätyksen tekeminen oli jo tullut kansainväliseksi kilpailuksi, jossa oli mukana Jacques Mayol. Samanaikaisesti muun muassa Jacques Mayol ja monet muut eurooppalaiset vapaasukeltajat tavoittelivat silloin niin maagisia 50, 60 ja 70 metrin syvyyksiä. Groft ja Mayol Bob Groft oli tehnyt useita syviä sukelluksia. Groft itse toteaa useimmiten ”tarttuneensa hännästä”. Tästä Mayol mainitsee sen tapahtuneen epämääräisissä olosuhteissa, johon Groft vastaa ”sitruunien olevan joskus happamia”. Tänään Robert Groft viettää eläkepäiviään. Bob Groftin vuosi 1967 kului Floridassa Fort Lauredalen edustalla, jossa hän oli suunnittelemassa syvyyssukellusennätystä. Grof on myös maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ensimmäinen vapaasukeltaja, joka osasi ”pakata ilmaa”. Syvyyssukellukset tuottivat ongelmia, eikä Groftia enää 1970-luvulla nähty syvyyssukelluskilpailuissa. Marraskuussa 1967 Jacques Mayol oli kuitenkin itse ollut Groftin työtoverit kertovat hänen sukeltaneen sujuvasti altaan pohjaan ja viettäneen siellä aikaa minuutteja rauhallisesti liikkuen. Tässä on hyvä todeta Bob Groftin suhtautuminen haasteisiin: ”Jos kohtaa tiikerin, on kaksi vaihtoehtoa, lähteä kävelemään tai tarttua sitä hännästä”. esiin sukellusvenemiehen ja sukelluskouluttajan perusteellisuus turvalliseen lopputulokseen tähtäävässä toiminnassa. Grof sukelsi pää edellä käyttäen painoa. Riittävä syvyys löytyi vasta viiden mailin päässä rannalta, siis avomereltä, jossa jo pelkkä tukialusten ankkurointi, laskeutumisköydet, virtaukset ja jopa hait tuottivat ongelmia. Mayol perustelee lausuntoaan sillä, ettei tästä 212 jalan sukelluksesta tehty virallista ilmoitusta mihinkään viralliseen tahoon. Herroilla Grof ja Mayol on kirjallisten lähteiden perusteella hieman eri käsitys tapahtumien kulusta. Jouko Moisala. Kisaa käytiin siis Ranskan ja USA:n välillä. paikalla toteamassa Bob Groftin ohittaneen sukelluksellaan 212 jalkaa, siis 65 metriä. Hän ei käyttänyt räpylöitä, varusteena oli vain naamari. Suunnittelussa tulee selkeästi Grotonin eli Bob Groftin kotikaupungin sukellusvenetukikohdan sukellusharjoitustorni. Bob Groft ei ollut pituudella pilattu, 170 senttiä vartta oli riittävä, mutta hänen keuhkojen tilavuudeksi mainitaan jopa kymmenen litraa. 34 voi olla 100-prosenttisen varmaa ja taattua. Mainittakoon, että kaikki tutkimukset tehtiin US Navyn tarpeisiin ja vapaaehtoisesti. Groft itse kuitenkin kertoo tiedostaneensa tutkimusten riskit, mutta katsoneensa riskien ottamisen palvelevan jatkossa muiden tarpeita
Alati kehittyvät välineet antavat yhä enemmän mahdollisuuksia harrastuksen kehittämiseen. Sen jälkeen sukellusharrastus on lisääntynyt tasaisesti. ALOITTELIJAN OPAS. Mistä sukelluksen kaltainen harrastus alkoi. Vedenalaiseen toimintaan kiinnitettiin huomiota ei ainoastaan sukellusvenein, vaan myös ihmisten, sukeltajien toimintana. Siitä ei ole kauaa. Myös sukellukselliset olosuhteet antavat harrastukselle syvyyttä. Sukeltaminen on harrastajillekin ainoastaan taito päästä pinnanalaiseen maailmaan. Sukelluksen harrastajia lasketaan olevan lähempänä 20 000 kuin 30 000. Matalassa on hienoa sukeltaa, mutta syvissä sukelluksissa on oma viehätyksensä ja jännittävyytensä. Sukelluksesta tuli uusi ja hieno veteen liittyvä harrastus. Välinepuolella voi harrastusta laajentaa tavallisesta paineilmasukelluksesta eri seoskaasuihin ja rebreathereihin ja tekniikkasukeltamiseen. Osa sukellusmatkailijoista saa oppinsa jo kotimaassaan, mutta myös matkailijan kohdemaassa saa opin kaikkialla. Ihminen on sukeltanut jo muinaisuudessa, mutta milloin sukeltamisesta on tullut harrastus. Virkistyssukellus maailmalla Tänään sukellus on hyvin suosittu vapaa-ajanharrastus. Laajimmin sukellusharrastus levisi Suomessa 1960-luvun lopun ja 1980-luvun alun aikana. Erityisesti lämpimien vesien alueilla virkistyssukellus ja matkailu elävät hyvässä symbioosissa. Milloin ihmiset ovat alkaneet sukeltaa vain huvikseen, ilman hyödyn, ravinnon tai rikkauksien tavoittelua. Tänään sukellusta harrastetaan kaikkialla Suomessa. Sukeltamaan voi oppia lähes kaikkialla. Harrastuksen laajenemisen myötä myös sukeltamisen harrastusalueet ovat laajentuneet. On varaa valita yösukelluksesta ja jääsukelluksesta virtaaviin vesiin. Sinne päästyään voi valita lukuisista mahdollisuuksista oman mieltymyksensä mukaisen siivun sukellusharrastuksesta. Pelkästään PADI-koulutusjärjestelmä kortittaa vuosittain lähes miljoonan uutta virkistyssukeltajaa. Alkuvuosista tähän päivään Sukelluksen harrastaminen on alkanut laajemmassa määrin vasta Toisen maailmansodan jälkeen. Kun sanotaan sukellusharrastuksen alkaneen viime vuosisadalla, annetaan hieman liioiteltu kuva harrastuksen alku lienee 1930-luvun lopun ja 1940-luvun alun paikkeilla. Kun todetaan, että ensimmäiset sukellusharrastuksen räpyläpotkut otettiin Suomessa 1950-luvun alussa, ei suinkaan oltu missään jälkijunassa. Keitä ovat olleet pioneerit. On tarvittu omavarainen, kevyt laite. Se on jo lähempänä totuutta. Mahdollisuudet ovat valokuvauksesta ja videoinnista meribiologiaan, arkeologiaan. Sukeltaminen näytteli omaa vähäistä, mutta tärkeää osaa jo sodan alkaessa ja sen kestäessä. Näin tapahtui muuallakin. Sukeltaminen ammatillisessa mielessä on vanhaa, mutta ammattisukeltajien käyttämät laitteet eivät ole soveltuneet sukeltamisen harrastamiseen. Tieto uuden elementin valtaamisesta myös siviilitoiminnassa, harrastaen, levisi kirjallisuuden myötä. Maailmanlaajuisesti sukelluksen harrastajia on miljoonia. Miten tieto sukellusmahdollisuuksista on levinnyt. Niiden kehittyminen ajoittuu vasta 1900-luvun alkupuolelle ja laajemmin vasta 1940-luvulle. 35 Nyt sukeltamaan! Suomessa on jo yli 20 000 sukellusharrastajaa. Tuskin Jules Verne, William Beebe, Jacques Cousteau tai Hans Hass edes suurimmissa unelmissaan osasivat kuvitella, että 2000-luvulla sukelluksen harrastajia ja virkistyssukeltajia olisi maailmassa miljoonittain
Lämpimissä Kun sukellusharrastus koukuttaa, lisääntyy myös varusteiden määrä. Mikäli sukeltaminen alkaa kiinnostaa enemmän ja snorklaaja haluaa todella päästä pintaa syvemmälle ja viihtyä siellä pitempään aletaankin jo puhua sukelluskurssista ja tarvittavien välineiden määrä lisääntyy. Suomen vesissä snorklaava tarvitsee edellä mainittujen perusvälineiden lisäksi myös sukelluspuvun, joka tuo mukanaan painojen tarpeen. Räpylät, puvut ja alusvaatteet Räpylät sukeltaja tarvitsee jouduttaakseen liikkumistaan. Pelkillä räpylöillä ja naamarilla ei pinnan alla polskita. Pinnan alle vain kunnon välineillä Sukeltajan hyppy mereen, mutta ei tuntemattomaan!. 36 Jos jo sukeltavalta kysäisee, onko sukellus välineharrastus, hän vastaa siihen todennäköisesti myöntävästi. Vaikka lämpimissä merissä uimari viihtyy vedessä pitkään, tarvitsee snorklaajakin jo räpylät, snorkkelin ja naamarin. Mikäli aiotaan sukeltaa paljain jaloin, umpikantaräpylä sopii. Märkäpuvun kanssa käytettävä sukeltajan kenkä (sukka) ja kuivapuvun jalkaosa edellyttävät avokantaräpylää. Näin se on, sanoo paljon matkaillut. T-paita ei ole sukellusväline, mutta sekin on hyvä olla, ettei aurinko polta selkää ja olkapäitä
Paketissa, jossa on Sukeltajien liikuttaminen merellä vaatii merilogistiikkaa. Nykyiset harrastussukeltajien hengityslaiteet määritellään termein: SCUBA, OC, Demand Valve. Periaate: vie mennessä, tuo tullessa. Annostimia on nykypäivän hengityslaitteessa kaksi: varsinainen annostin ja vara-annostin. Märkäpuvun valmistusmateriaali on hyvä lämmöneriste. Sukellettaessa pukuun pääsee vettä, jonka sukeltaja itse ”lämmittää”.. Kuivapuvun alle tarvitaan alimmaiseksi tekninen alusasu ja sen päälle varsinainen lämpöasu. Sukeltaja saa ilmaa sekä tasapainotusliiviinsä että kuivapukuunsa paineenalentimeen liitettyjen kahden erillisen matalapaineisen letkun kautta. Yksi tai kaksi hengityskaasupulloa Hengityskaasupulloja sukeltajalla voi olla yksi tai kaksi, jopa useampia. Pullossa, jossa on sisätilavuus 10 litraa ja paine 200 bar on hengityskaasua 2000 litraa. Kyse on sukeltajan mukaansa saamasta hengityskaasumäärästä. Hengityslaitteen paineenalentimeen on liitettynä pullopainemittari, joka kertoo sukeltajalle käytettävissä olevan hengityskaasun määrän baareina. Märkäpuvun valmistusmateriaali on hyvä lämmöneriste. Puvun valmistusmateriaali puristuu myös kokoon veden paineesta. Sukeltajalle tulee kylmä. Hyvin yleisesti näkee sukellettavan sinkkupullolla 10 litraa, 300 bar tai tuplapulloilla 2 x 10 litraa 200 bar. Ei ihme, jos sukeltaja palelee! Kuivapuku pitää sukeltajan kuivana, mutta sen valmistusmateriaali ei ole lämmöneriste, vaan sukeltaja tarvitsee puvun alle asianmukaisen alusvaatetuksen. OC (Open Circuit, avoin kierto) on laite, jota käytettäessä sukeltaja vetää hengityskaasua keuhkoihinsa ja puhaltaa sen uloshengityksessä suoraan pois ympäröivään veteen. Teknisen alusasun tehtävänä on poistaa hiki sukeltajan iholta. Kumiveneellä kuljetukset kohteille tehdään nopeasti ja joustavasti. Laite huomioi automaattisesti veden syvyyden ja antaa sukeltajan hengitettäväksi hengityskaasua, jonka paine vastaa ulkoista vesisyvyyttä. Sukellettaessa pukuun pääsee vettä, jonka sukeltaja itse ”lämmittää”. SCUBA (Selfcontained Underwater Breathing Apparatus) on itsestään säätyvä vedenalainen hengityslaite. Vara-annostin on tarkoitettu tilanteisiin, joissa sukellusparista on hengityskaasu loppu. Pullojen täyttöpaine voi olla 200, 232 tai 300 bar. Meillä Suomessa noin 20 metrissä on veden lämpö + 4 astetta. Yhdistelmiä voidaan tehdä kaikista. Varaannostin erottuu laitteistossa pidemmästä ja väriltään keltaisesta letkusta. Jossain vaiheessa sukellusta tulee tilanne, jossa sukeltajan oma lämmöntuotto ei enää riitä vaihtuvan veden lämmittämiseen. Samalla puvun materiaali on puristunut noin puoleen paksuudestaan (7 mm = 3,5 mm). Pullokokoja on monia alkaen neljästä litrasta aina 20-litraisiin saakka. 37 vesissä sukellettaessa yleensä tarvitaan sukeltajan kenkä, joten avokantaräpylä on silloinkin tarpeen. Tarkempi tarkastelu kertoo, että se on liitetty paineenantimeen kohtaan, jossa ovat kirjaimet HP, High Pressure, korkeapaine. Alusvaatetuksen tarvitsee kuivapukusukeltaja. Ehkä yleisemmin sukelletaan sinkkupullolla. Vesi vaihtuu sukeltajan liikkeiden myötä. Hengityslaitteet ja -kaasupullot Hengityslaite rakentuu paineenalentimesta, annostimista ja matalapaineisista liitäntäletkuista sekä pullopainemittarista. Demand Valve -laite antaa sukeltajalle hengityskaasua vain hänen sitä halutessa, siis sisäänhengittäessään
Tasapainotusliivi ei ole nostoväline. Välinarua, rannenarua käyttäen sukelluspari pysyy huonossakin näkyvyydessä yhdessä. Veistä voi pitää mukanaan aina, mutta valaisimen käytön ratkaisee kulloinenkin sukellustilanne. Painojen käytön perusteet ovat minimipainot ja painojen helppo irrotettavuus tarvittaessa. Narukelaa, reeliä, sukeltaja käyttää lähtiessään paikasta A kohti ”jotakin”. Tasapainotusliivi ja painot Tasapainotusliivi on nykypäivän itsestään selvä sukellusvaruste. Sukellukselle on yleensä määritelty kesto ja syvyys – tarvitaan siis kello ja syvyysmittari. Sukeltajan palatessa sukelluksista hän pysähtyy etappeihin, viimeistään kolmeen metriin kolmeksi minuutiksi. Sukeltamaan lähdössä. Vaikka näkyvyys olisi hyväkin, on sukeltajan vaikea palata tulosuuntaansa ja lähtöpaikkaansa ilman kompassin antamaa tukea. Sukelluksen aikana sen välityksellä voidaan vaihtaa viestejä. Tässä liivissä on irralliset painotaskut painoille. Kompassin tarve sukellettaessa on tarpeellisempi kuin maalla kuljettaessa. Veitsi ja valaisin ovat sukeltajalle tarpeellisia välineitä. Oppaan selostusta kuunnellaan tarkkana.. 38 kaksi 12 litran pulloa 200 bar on hengityskaasua jo 4800 litraa. Varsinaista merkinantoköyttä tarvitaan sukellettaessa avannossa. Painoja sukeltajalla voi olla erillisessä painovyössä tai tasapainotusliivissä, joka on painointegroitu. Jouko Moisala Hengityslaite rakentuu paineenalentimesta, annostimista ja matalapaineisista liitäntäletkuista sekä pullopainemittarista. Tämän päivän sukeltajalla on sukeltajan tietokone, joka korvaa edellä mainitut ja antaa lisäksi sukeltajalle runsaasti muuta tietoa sukelluksesta. Merkinantopoijulla sukeltaja/ sukeltajat antavat tiedon pinnalla oleville sijainnistaan. Taskuille taas on liivissä omat erilliset taskut kiinnityksineen. Merkinantopoiju on tämän päivän sukelluksissa tärkeä väline. Narut ja köydet ovat sukeltajan turvallisuusvälineitä. Laitesukeltajan varustus Perusvälineet: räpylät, naamari, snorkkeli Sukelluspuku: märkäpuku, kuivapuku, käsineet, alusvaatetus Hengityslaite: annostin, vara-annostin, liitäntäletkut kuivapukuun ja tasapainotusliiviin Pullopainemittari, hengityskaasupullo tai -pullot, tasapainotusliivi, painot Mittarit: sukeltajan tietokone, kompassi, kello, syvyysmittari Veitsi, valaisin Kirjoituslevy, reeli (narukela), merkinantopoiju, välinaru, merkinantoköysi, kassi Tietokone ja muuta tarpeellista Mittareita tarvitaan sukelluksen seurantaan. Kirjoituslevyyn voidaan kirjata muistiin sukellussuunnitelma. Käytännössä sukeltajan ollessa rannalla hänellä on aina ilmaa liivissään. Märkäpukumateriaali kelluu, samoin kuivapuvun alusvaatetus kelluttaa. Reelillä palataan aina takaisin lähtöpaikkaan. Samoin hänen tullessaan sukelluksista pintaan hän aina täyttää liivinsä kelluakseen sen varassa pinnalla. Nimensä mukaisesti sitä käytetään tasapainottamiseen sukelluksen aikana. Painoja sukeltaja tarvitsee kumotakseen itsensä ja varustuksensa aiheuttaman kelluvuuden
Siellä on myös Räpylät, märkäpuku, regulaattori, tietokone... Vuokratessa voi hintaa verrata hankintahintaan ja pohdiskella, missä vaiheessa omien välineiden hankinta on jo vuokraamista edullisempaa. Ruotsissa on kuitenkin joitakin vuosia sitten sukeltajilta itseltään tiedusteltu, minkä välineen he itse hankkisivat ensimmäiseksi. Toivottavasti se ohjaa sekä lukijaa että sukellusharrastusta itselleen pohtivaa etsimään tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa. 39 Sukelluksen harrastajaksi aikovalle tulee jossain vaiheessa tarve hankkia omaa sukellusvälineistöä. Varsinaista tutkimusta välineiden hankinnoista ja niiden järjestyksestä ei liene. Hinnat ovat ohjeellisia; nykypäivän kuluttaja osaa tehdä hintavertailuja.. Kun tutustuu tarjontaan, pääsee tekemään vertailuja sekä hintojen että niiden kautta myös laadun vertailuun. Ohessa on aloittelevalle sukeltajalle kuvallinen kooste sukeltajan tarvitsemasta varustuksesta. Kuvagalleriassa on kuvattuna sukeltajan tarvitsemat välineet. Kuvasto on ohjeellinen. Vaikka vuokraamalla selviää sekä kotimaassa että ulkomailla, on kuitenkin hyvä tietää välineistä perusasiat ja myös hinnat. Vierailu asiantuntijaliikkeessä lisää tietoa runsaasti. Laajempi vierailu ”maailmanvarastoissa” kertoo asiasta kiinnostuneelle, mikä on eri sukellusvälineiden tarjonta. Tulos kertoi sukeltajan tietokoneen olevan vastaajien mielestä ”se ensimmäinen”. Lisäksi saa asiantuntevan opastuksen sukelluskursseja myöten. Sukeltajan varusteet mahdollisuus päästä sekä hiplaamaan että kokeilemaan
Kaikilla valmistajilla on vähintään yksi naamarimalli, johon linssit voi vaihtaa käyttäjän näön edellyttämillä vahvuuksilla. Snorkkeli on yksinkertaisimmillaan pelkkä suukappaleella varustettu putki. Avokantaräpylä (oik.) on hybridimalli. Märkäpuvun hankintahinnat vaihtelevat runsaasta 200 eurosta yli 300 euroon. Umpikantaräpylää (vas.) voidaan käyttää paljaassakin jalassa. Parhaimman tuloksen saisi, mikäli olisi mahdollisuus käytännössä kokeilla eri valmistajien pukuja ja tehdä omakohtaisia vertailuja. Kuivapukuja löytyy markkinoilta kaikkien tarpeisiin. Lämpimyys syntyy oikeasta alusvaatetuksesta. Veden lämpö on ratkaiseva tekijä valittaessa märkäpukua valmistusmateriaalin paksuuden mukaan. Toimii kuin umpikantaräpylä, mutta on avokantainen. Räpylät Räpylöitä valitessa on tiedettävä niiden käyttö; paljain jaloin, märkäpuku, kuivapuku. Märkäpuku Märkäpukuja valmistetaan monia malleja, moniin käyttötarkoituksiin. Valmistusmateriaaleja on lukuisia. Mitä paksumpi sen parempi lämmöneriste ja sen paremmat mahdollisuudet sukeltaa kylmemmissäkin vesissä. Sen tarkoitus on pitää sukeltaja kuivana. Kuivapuku ei ole lämmöneriste. Märkäpuvun valmistusmateriaali, soluneopreeni on lämmöneriste. Kuvan snorkkelissa on kaksi venttiiliä, jotka helpottavat snorkkelin käyttöä. Kuvassa kaksi naamaria, jotka molemmat ovat kaksilasisia. Snorkkeleiden hinnat ovat tasosta riippuen 10–70 euroa. Yleensä sukeltaja käyttää snoklatessakin joko sukeltajan sukkaa tai sukeltajan kenkää, joka on kovapohjainen. Kuivapukujen hinnat vaihtelevat hieman alle 1000 eurosta jopa lähelle 2000 euroa. Kaksiosaisessa märkäpuvussa housuosa on haalarimallinen, mutta hihaton. Kumiräpylän saa 60 eurolla, mutta kehittyneemmät mallit voivat maksaa 150 euroa. 1 2 3 4 1 2 4. Suukappaleosassa on tyhjennysventtiili, jonka kautta putkeen sukelluksen aikana mennyt vesi poistuu ilman ulospuhallusta. Kuivapuku Kuivapuku on eräs sukeltajan kalleimmista yksittäisistä hankinnoista. Takki tuo mukaan hihat ja hupun. Naamareiden hinnat vaihtelevat 30–100 euroa. Avokantaräpylä on tällöin tarpeen. Märkäpuvun kanssa käytetään useimmiten juuri kovapohjakenkää ja siksi sukeltaja tarvitsee avokantaräpylän (kumiräpylä keskellä). Kuvassa alempi naamari edustaa tätä mallia. Putken yläpäässä on roiskevesiventtiili, jonka suuntaa voi muuttaa. Malleja ja rakenteellisia ratkaisuja samoin. Sukellettaessa Suomen olosuhteissa tutkimuksiin perustuvat suositukset edellyttävät kaksiosaista 7 mm neopreenista valmistettua pukua (kuvassa). 40 Naamari ja snorkkeli Nykypäivän naamari on pienitilavuuksinen, kevyt ja miellyttävä kasvoilla. Kuivapukujen jalkineosat edellyttävät avokantaräpylää
alhaalla). Kylmissä olosuhteissa sukellettaessa suositellaan vielä kolmatta vaatekertaa, vaikkapa kevyttä fleeceä. Kuivapuvulla voidaan sukeltaa märkäkäsinein, mutta monet kuivapuvun valinneet sukeltajat haluavat sukeltaa myös kuivin ja lämpimin käsin. Käsineiden käyttäminenkin riippuu veden lämpimyydestä. Perusyksikkönä hengitysventtiilissä on: paineenalennin (vas. Teknisen alusasun päälle sukeltaja pukee varsinaisen lämpöasun. Hintatietoarvioita: – hengitysventtiili 350 eurosta ylöspäin aina 900 euroon – vara-annostin 200–300 euroa – pullopainemittari 100 euroa (letkuineen) 5 6 7 7 6 3 5 Hengitysventtiili on eräs olennaisimmista ja tärkeimmistä hankinnoista.. Suomessa sukellettaessa tarvitaan sekä jalkine että käsineet (vas. Paineenalentimessa on liitäntämahdollisuus kaikkiin edellä mainittuihin. Lisävarusteita Märkäpuvulla sukellettaessa käytetään esisijaisesti joko sukellussukkaa (oik. Kuvassa olevat kuivakäsineet ja keltaiset sisäsormikkaat 40 euroa. Veden lämpötila ja rantaan tuleminen ovat ratkaisevia tekijöitä. Sukeltajan tarvitsema lämpöasu on suunniteltu ja tarkoitettu sukelluskäyttöön, siis osin ulkokäyttöön, märkään, kosteaan ja paineeseen. Kuivan käsineen liittämiseen kuivapukuun on kehitetty useita eri menetelmiä. Lämpöasujen hinnat vaihtelevat 200 euron molemmin puolin. Hengitysventtiili (regulaattori) Sukeltajan hankinnoista hengitysventtiili on eräs olennaisimmista ja tärkeimmistä. alhaalla) ja pullopainemittari (letku oik. Täydelliseen hengitysventtiiliin tarvitaan lisäksi: vara-annostin, keltainen, keltainen letku (vas. ylhäällä). Teknisen alusasun saa edullisimmillaan jopa 10 eurolla, mutta laadukkaista saa helposti maksaa 100 euroa. ylhäällä) ja annostin (vas. Lopputulos on kaikkine letkuineen melkoinen ”mustekala”. Neopreenikäsineet, märkäkäsineet, saa 30 eurolla. Sen tehtävänä on poistaa hiki sukeltajan iholta. alhaalla) tai sukeltajan kenkää (vas. Kuvassa oleva mansettirengasjärjestelmä kuivan käsineen kiinnittämiseksi pukuun 50 euroa. Kuivakäsineen alla käytetään käsineitä, jotka tiedetään pitävän kädet lämpiminä (kesk. 41 Alusvaatetus Kuivapukua käyttävä sukeltaja turvautuu kerrospukeutumiseen. keskellä). keskellä). ylhäällä). Kuivapukusukeltaja saa puvun mukana matalapaineisen liitäntäletkun pukuun (oik. Sen mukana tulee: matalapaineinen liitäntäletku (oik. Sukeltaja tarvitsee tasapainotusliivin. Kaikki, jotka estävät veden pääsyn pukuun ja käsineeseen ovat toimivia. Kuivapuvun alle sukeltaja tarvitsee alimmaiseksi teknisen alusasun. Sen hankintaan kannattaa paneutua. ylhäällä). alhaalla)
Kaikista on mahdollisuus tehdä vaikkapa kahden pullon paketteja. #00 bar pullo edellyttää DIN – liitäntää. Tasapainotusliiveissä on vetoketjullisia taskuja sekä D-renkaita sukeltajan tarvitsemien lisävarusteiden kiinnittämiseksi. Täyttöja käyttöpaineet ovat 200 bar 232 bar tai 300 bar. Kilon pinnoitettu paino maksaa melkein 30 euroa. Tasapainotusliivien hinnat alkavat 300 eurosta. Takkiliivi (kuvassa) on yleisin käytössä oleva malli. Pullot myydään joko kokonaisuutena, jolloin hintaan sisältyvät sekä venttiili että pohjan suojat tai pelkkänä pullona. Sukeltajan tarvitsemat painot pannaan erillisiin taskuihin, jotka sijoitetaan liivin painotaskuihin (harmaat käsikahvat). Tärkeimpiä toimintoja, täyttöä ja tyhjennystä hallitaan ”haitariletkun” (oik.) päässä Painot ja painovyö Sukeltaja tarvitsee painoja. Hengityskaasupullo kiinnitetään liiviin, joka siis toimii samalla pullon kantotelineenä. Painot maksavat kohtalaisesti. 42 Hengityskaasupullot Hengityskaasupullot ovat korkeapaineisia terästai alumiinipulloja. olevin venttiilein. Mittarit Sukeltaessaan sukeltaja seuraa ajan lisäksi sukelluskaasun kulutusta, syvyyttä sekä suuntaa. Mikäli sukeltaja ei ole mieltynyt painointegroituun tasapainotusliiviin, voi hän käyttää painovyötä. Mittarit voi sukeltaja hankkia erillisinä ja analogisina. Kuvan liivi on painointegroitu. 8 9 10 11 11 10 8 9. Pulloventtiili ja hengitysventtiilin paineenalennin kulkevat ”käsi kädessä”. Tarvitaan kolme mittaria: pullopainemittari (alin), syvyysmittari (keskellä) ja kompassi (ylin). Tasapainotusliivi Tasapainotusliivi (BCD, bayonance, compensation device) on tänään jokaisen sukeltajan normaali ja tavanomainen, sukeltamista helpottava väline. Pulloja on useita eri kokoja; 4-, 6-, 7-, 8-, 10-, 12-, 15ja 18-litraisia. Sanka riittää 200 bar pulloon. Hinta on sama pinnoittamattomalla kahden kilon painolla. Painot ovat edelleenkin lyijyä, mutta useimmiten päällystettyjä. Painovyön solkineen saa noin 20 eurolla. Paineenalennin voidaan liittää pulloventtiiliin joko DIN – liitännällä, joka on 5/8 tuuman sisäkierre tai sangalla (yoke). Soljet, kiinnitykset ja niiden käyttö on tuttua repuista ja rinkoista. Pullopainemittari seuraa pullopakettia, mutta syvyysmittarin ja kompassin sukeltaja kiinnittää käsivarteen tai varustukseen (D-rengas.) Mittarit voi myös kiinnittää erilliseen konsoliin. Painovyön solki on pikasolki, jonka avaamiseen tarvitaan vain ja ainoastaan yhtä kättä. Hinnaltaan teräspullo on alumiinipulloa edullisempi. Pullopainemittari maksaa hieman yli 100 euroa, syvyysmittari 90 euroa ja kompassi 70 euroa. Painovyö on kestävää, venymätöntä keinokuitua. Pullojen hinnat alkavat hieman yli 300 eurosta. Niinpä sukeltaja tarvitsee yhden kilon, kahden kilon, kolmen kilon ja neljänkin kilon painoja tehdäkseen itselleen edessä olevan sukelluksen edellyttämän painovyön. Sukeltajan tarvitsema painomäärä on riippuvainen käytetystä puvusta ja sukellussyvyydestäkin. Takkiliivit ovat rakenteellisesti toistensa kaltaisia riippumatta valmistajasta
Edullisin tietokone, jolla jo selviää maksaa hieman yli 200 euroa. Hyvän pienen veitsen saa 30 eurolla. Tietokoneet Sukeltajatkin elävät tietokoneajassa. Pieni ja siro veitsi sopii käteen hyvin ja on helposti sijoitettavissa varustukseen paikkaan, josta sen helpoimmin saa tarvittaessa käteensä ja takaisin tuppeensa. Sukeltajan veitsi Sukeltajan veitsi on parhaimmillaan ruostumatonta terästä. Myös oikealla alhaalla on sukeltajan tietokone, ilma-aikatietokone, joka langattomasti mittaa lähettimen (musta) välityksellä pullopaineen ilmoittaen määrävälein, kuinka kauan hengityskaasua vielä riittää tässä syvyydessä, tällä kulutuksella. 12 13 13 12. Veitsen ei tarvitse olla mahdollisimman iso ja pelottava. Vasemmalla ylhäällä on sukeltajan tietokone, josta sukeltaja saa kaiken sukeltamisessaan tarvitsemansa tiedon sekä sukelluksen aikana että sen jälkeen. Ilma-aikatietokoneet maksavat jo 600–800 euroa. Kuvan konsolissa on keskellä tietokone, joka toimii sekä ajastimena että syvyysmittarina. Iso, hyvä ja monipuolinen veitsi maksaa yli 100 euroa. 43
Paristokäyttöisen valaisimen saa jo 30 eurolla. Akkukäyttöiset, ladattavat ja tehokkaat valaisimet ovat arvokkaita. 44 Valaisin Monet sukeltajat käyttävät valaisinta jokaisella sukelluksellaan. Niitä saa sekä akkukäyttöisinä että pattereilla.. Led-valaisimet ovat nykyaikaa. Pientä lisätavaraa Kuvassa on hyödyllistä ja tarpeellista lisävarustetta: reeli (narukela, vas. Varsinaisesti valaisinta tarvitaan sukellettaessa pimeässä, joka Suomen olosuhteissa voi tarkoittaa pimeää vuorokauden aikaa tai riittävän syvää sukellusta. Niitä on kuvassa erillisellä akulla varustetusta pattereilla toimiviin. ylhäällä), 80 euroa merkinantopoiju (oik. alhaalla) 30 euroa kirjoituslevy (alh. Hyvän saa jo 600 eurolla, mutta kalleimmista joutuu maksamaan yli 1000 euroa. Valikoimaa löytyy. keskellä) 30 euroa huomiopoijut (keskellä) alle 40 euroa Kassi Kuljettaakseen mukanaan hyvin ja huolellisesti pakattuna koko sukellusvarustuksensa tarvitsee sukeltaja kassin tai kasseja. Sukeltaja ei ole ainoa, joka tarvitsee ison kassin. Edellä olevasta selvinnee, että sukeltajalla on varusteissaan välineitä, jotka tarvitsevat isossa kassissa oman pienemmän laukkunsa, jossa arkakin väline on turvassa. Sukeltajan varusteet kuitenkin edellyttävät kassia tai laukkua, joka on tarkoitettu sukeltajan varustukselle. Koonnut: Jouko Moisala 14 15 16 16 15 14 Led-valaisimet ovat tätä päivää. Monipuolinen, pyörillä varustettu ja vedettävä tarvikelaukku maksaa jo yli 250 euroa. Yksinkertainen, mutta riittävän iso kassi maksaa alle 100 euroa
Paineenalennin purettuna osiinsa ja puhdistuksen jälkeen. 45 . Koko joukko o-renkaita, jotka ovat niin sanottuja kuluvia ja vaihdettavia osia.. Vaikka regulaattori olisi seissyt nurkassa vuoden, on sen paineet ja toimintakunto tarkistettava. Vuosittainen tarkistus on silti suositeltava. Tarjolla on myös välineiden huoltokursseja. Osa sukeltajista huollattaa regulaattorinsa säännöllisesti, mutta osalta huollot tuntuvat jäävän väliin. Edellytyksenä on hyvä osaaminen ja laitetuntemus. Letkut, tiivisteet ja o-renkaat kaikkein heikoimmat lenkit Jos sukelluskerrat jäävät muutamaan kymmeneen vuodessa, ei huoltoa aivan välttämättä tarvita. Käyttämättömyys ei syy laitteiden huollon laiminlyönnille Hengityslaitteen voi periaatteessa huoltaa kuka tahansa. – Käyttämättömyys ei ole syy laitteiden huollon laiminlyönnille. Valmistajien suositukset tulisi kuitenkin huomioida, me emme voi huoltovälejä määritellä, sanoo Joona Härkin Sea Safetystä
– Regulaattorin rungossa on harvoin mitään vikaa. Regulaattoreiden heikoin lenkki ovat tiivisteet ja o-renkaat, jotka hapertuvat ja murenevat. – Ultraäänilaitteen voi hankkia myös yksittäinen sukeltaja. Jos huoltoon sisältyy letkujen vaihtoja, voi hinta nousta pariin sataan euroon. Valtuutetut huollot käyttävät hyvin yleisesti ultraäänilaitetta puhdistamaan hapettumia ja suoloja. Tosin hapertumisessa on valmistajasta riippuen aika isojakin eroja. Niiden vaihtaminen huollossa maksaa ylimääräistä. Joillakin laitteilla on elinikäinen takuu, mutta ehtona on säännölliset huollot valtuutetulla tekijällä. Huoltosarjojen kattavuus vaihtelee Regulaattoreita voi puhdistaa erilaisilla kemikaaleilla. – Jopa 1980-luvun regulaattoreiden letkut saattavat olla moitteettomassa kunnossa, mutta toisaalta halpismerkkien letkut voivat hapertua hyvinkin nopeasti. Erityisen herkkiä ovat korkeapaineletkujen liitoskohdat. Tosin joidenkin regulaattorivalmistajien letkut ovat laadultaan erittäin hyviä. Myös letkut saattavat hapertua. Paineenalentimen avaaminen tehdään jokaisessa huollossa. Esimerkiksi meillä on käytössä noin 20 000 euron savusukellukseen tarkoitettu testeri, jota tosin voi soveltaa myös vesisukellukseen. Osalla valmistajista huoltosarja on täydellinen, osalta huoltosarjasta puuttuu elintärkeitä osia. Joskus huoltoon tulee laitteita, joiden letkuja sukeltajat ovat itse paikkailleet. Kuluvia ja vaihdettavia osia o-renkaat.. Vuosihuollossa regulaattorista vaihdetaan viitisenkymmentä osaa tai tiivistettä. – Eri valmistajille huoltosarjan kattavuus vaihtelee. Härkin muistuttaa, että annostimen ja regulaattorin huolto vaatii erikoistyökaluja. Tiivisteiden ja o-renkaiden ohella suukappale on yleensä vaihdettava huollossa. – Niitä myydään pääosin vain valtuutetuille huoltoliikkeille. Paikkaus ei tee letkua uudenveroiseksi. Annostin osina ja puhdistettuna. Valtuutettu huolto purkaa regulaattorin niin alkutekijöihinsä kuin se on vain mahdollista. Kulunutta tai hapertunutta letkua Härkin ei suosittele paiRegulaattoreiden valmistajat suosittelevat laitehuoltoa 1–2 kertaa vuodessa tai joka sadan käyttökerran välein valmistajasta riippuen. Sama koskee ainakin parempia testereitä. Laitteen hinta on muutamia satoja euroja. – Me vaihdamme aina uuden letkun. 46 kattavaksi. – Ykkösvaiheen suodattimeen saattaa kasvaa jopa hometta ja liitokset voivat niin jumissa, ettei niitä saa auki kuin erikoiskonstein. Joskus osia on jopa pitänyt rikkoa, jotta liitoksia on saatu avatuksi. Perushuolto maksaa 100–120 euroa
– Jos avaat annostimen, latele palikat pöydälle purkujärjestyksessä ja ota kuva. – Huoltamalla omat välineensä ja varusteensa harrastaja oppii tuntemaan niitä ja niiden toimintaa. Harrastaja voi avata annostimen, mutta oikeat työkalut ja huoltokurssi ovat välttämättömiä. Hengitysventtiilin osat puhdistetaan ultraäänipesurilla ja muurahaishapossa. Vastuu omasta turvallisuudesta on sukeltajan omissa käsissä, sanoo Jouni Piispanen inkoolaisesta Sea & Subsea Oy:stä. Piispanen kehottaa pitämään tiettyjä varaosia. DIN-liittimen o-renkaita kannattaa aina kuljettaa mukana. Itse huollan vain, kun havaitsen vikoja. – Ellei harrastaja ole saanut opastusta, voi hän aina tarkistaa toisiopaineen. Suukappaleen voi jokainen vaihtaa itse. Piispasen mukaan laitteiden huollossa on kaksi koulukuntaa. Letkut toki voi itse vaihtaa ilman koulutusta, kunhan huolehtii puhtaudesta ja letkujen o-renkaiden voitelusta. Vahvasti suolaisessa vedessä käytettäviä laitteita pitää huoltaa selkeästi useammin. – Itse en esimerkiksi ole huoltotoimintaa aloittanut, koska se ei taloudellisesti kannata. Juhani Karvonen Sisäänhengityskalvo. Piispasen mukaan kakkosvaiheen kannen ja kalvon voi avata kuka tahansa esimerkiksi puhdistusta ja visuaalista tarkastusta varten. – Jos avaat annostimen, latele palikat pöydälle purkujärjestyksessä ja ota kuva.. Piispanen muistuttaa, että alan liikkeissä laitehuolto on lähinnä tukitoimintaa. Mikään asetus tai muukaan pykälä ei edellytä, että harrastajan tulee huollattaa laitteensa valtuutetuilla huolloilla, vaikka sellainen suositeltavaa onkin. Piispanen on järjestänyt sukeltajille välineiden huoltokursseja. Yleensä laitteet toimivat huollotta monta vuotta. Puhdas, siisti ja ehyt. Myös hengityslaitteiden huolto onnistuu kotikonstein. – Valmistajan huoltosarja on lyömätön paketti. Hanki muutama oikea erikoistyökalu on tarpeen, jotteivät komponentit mene rikki, vinkkaa Piispanen. 47 Huoltokurssi opettaa tuntemaan välineet Jokainen sukeltaja voi huoltaa laitteensa itse, kun perehtyy niihin ja viitsii nähdä vaivaa oppiaakseen huollon. Samoin o-renkaan voi vaihtaa DIN-liitoksesta. Jokaisella sukeltajalla tulisi olla aina mukanaan varaosasarja, jolla selviää pienemmistä ongelmista sukellusretken aikana. – Toinen suosittelee vuosihuoltoa. Tottakai alan huoltoliikeillä on vastuu siitä, että laitteet tulevat oikein ja kunnollisesti huolletuiksi. Niin ikään paineenalentimen voi Piispasen mukaan huoltaa itse, kun harrastaja tietää mitä tekee. Perusteellinen huolto edellyttää aikaa ja resursseja, mikä taas maksaa harrastajalle. Tuntemus on erityisen tärkeää kenttäoloissa
Kurssi koostuu kahdesta osasta, joita ovat Emergency First Response Hätäensiapu ja Emergency First Response Ensiavun jatkotoimenpiteet. Jatkokurssit Peruskurssin jälkeen voi kehittää tietojaan ja taitojaan Advanced Open Water Diverjatkokurssilla. 48 . Ne voidaan opettaa yhtenä kokonaisuutena tai kahtena erillisenä kurssina. – Rescue Diver -kurssin myötä voi kehittyä entistä paremmaksi sukeltajaksi ja sukelluspariksi. Riippumatta siitä onko vasta valmistunut peruskurssilta tai onko takana kenties jo satoja sukelluksia, PADI Adventure in Diving -ohjelman myötä oppii lisää ja saa ikimuistoisia sukelluskokemuksia. – Monille kiinnostaville erikoiskursseille, kuten vedenalaisen valokuvauksen kurssille, hylkysukelluskurssille tai yösukelluskurssille voi osallistua heti peruskurssin jälkeen. PADI Rescue Diver on suorituspohjainen kurssi sisältäen viisi teoriajaksoa, kymmenen allasharjoitusta ja neljä avovesiharjoitusta. Ensiapukurssi antaa myös valmiudet lähteä PADI Rescue Diver -kurssille. Kurssi on käyty kolmessakin päivässä niin, että yksi täysi päivä on opiskeltu teoriaa, yksi päivä on harjoiteltu altaissa ja tämän jälkeen on suoritettu kurssin avovesiosuudet. Rescue Diverin suorittaminen on edellytyksenä PADI Divemaster -kurssille. Valinnat tehdään yleensä ensimmäisenä kurssipäivänä, Lappi kertoo. Myöskään esimerkiksi syväsukelluskurssi, jolla saa valmiudet maksimissaan 40 metrin syvyyteen, ei edellytä AOWD-kurssia. Sukellusharrastus starttaa PADI Open Water Diver –peruskurssilta, joita Sukelluskeskukset järjestävät eri puolilla Suomea jatkuvasti, vuoden ympäri. Suoritettu kokeilu voidaan lukea hyväksi, kun myöhemmin osallistuu sidemountkurssille, Lappi kertoo. Sidemount kiinnostaa Tekniikkasukelluksen makuun pääsee jo peruskurssin jälkeen sidemount-tutustumissukelluksella. Luentoja tai tenttiä jatkokurssilla ei ole. – Ensiapukurssilla opitaan antamaan elvytystä, ensiapua sekä käyttämään automaattista ulkoista defibrillaattoria (AED) ja antamaan lisähappea potilaalle, Lappi sanoo. Viime aikoina kiinnostusta herättäneellä sidemount-sukelluskurssilla käydään läpi erilaisia varustekonfiguraatioita, kaasunhallintaa, varusteiden säätöä ja turvallisuusnäkökohtia liittyen sidemount-sukeltamiseen. Kun tietoisuus sukeltamisen riskeistä kasvaa, voidaan vaaratilanteet tunnistaa ja ennaltaehkäistä. Kurssi antaa hyvät eväät taas seuraaville, mielenkiintoisille kursseille. Esimerkiksi vasta peruskurssin suorittanut saattaa haluta hioa nosteen hallintaa, joku on kiinnostunut erityisesti hylkysukeltamisesta, toisen mielenkiinto kohdistuu vedenalaiseen valokuvaukseen tai vaikkapa etsintään ja nostoon. Kurssilla tehdään viisi sukellusta, joista kaksi, syväsukellus ja vedenalainen suunnistus ovat pakollisia. – Kurssi on mahdollista suorittaa tiiviistikin, osallistujista riippuen. Harrastusta voi jatkaa peruskurssipohjaltakin, mutta valtaosa sukeltajista haluaa kartuttaa taitojaan jatkokursseilla, Jyväskylän Sukelluskeskuksen kouluttaja, PADI Master Instructor Olli Lappi sanoo. Kuivapukusukellus on ollut suosittua, pohjoisessa kun ollaan. – PADI:n Adventure in Diving -ohjelmassa on jokaiselle sukeltajalle jotakin. Rescue Diver Emergency First Response -ensiapukurssi on suositeltavaa kaikille, olipa sitten sukeltaja tai ei, sillä kurssi antaa valmiudet antaa elvytystä ja ensiapua hätätilanteissa. Sukelluksen jatkokurssilla teoriat opiskellaan itsenäisesti ja käydään läpi ennen sukelluksia. – Tutustumissukelluksella saa tuntumaa sidemount-varusteisiin ja -tapoihin. Tekniikkasukelluksen makuun pääsee jo peruskurssin jälkeen sidemount-tutustumissukelluksella.. – AOWD on sukelluksen jatkokurssi OWD-kortin omaaville. PADI Rescue Diver on sukelluksen jatkokurssi, jolla laajennetaan Advanced Open Water -kurssin tietoja ja taitoja. Sen sijaan jääsukelluskurssille tulee jatkokurssin olla suoritettuna. Kolme viimeistä sukellusta saa valita laajasta valikoimasta itse omien kiinnostuksen Sukelluskeskuksen erikoiskursseista jokainen löytää omansa Oppia ja uusia elämyksiä Peruskurssin jälkeen sukeltamista voi jatkaa itsenäisesti omassa porukassa. – Peruskurssin suorittamisen jälkeen saa luokituksen sukeltaa sukellustoverin kanssa maksimissaan 18 metrin syvyyteen. Jatkokouluttautuminen kannattaa silti aina. kohteiden ja tarpeiden mukaan. Kurssilla opitaan myös toimimaan mahdollisessa sukellusonnettomuustilanteessa, Lappi kertoo. AOWD-jatkokurssin suoritettuaan saa luokituksen sukeltaa sukellustoverin kanssa maksimissaan 30 metrin syvyyteen
Emergency First Response -ensiapukurssi on suositeltava koulutus kaikille, olipa sitten sukeltaja tai ei. Kurssi antaa valmiudet antaa elvytystä ja ensiapua hätätilanteissa. 49
Sukelluskeskukset tarjoavat sukelluskoulutusta eri puolilla Suomea. – Kurssilla käydään läpi tekniikkasukelluksen perusteita, mutta kurssi ei vielä anna varsinaisen tekniikkasukelluskurssin valmiuksia. Tekniikkasukelluskurssit ovat suoritusperusteisia ja sisältävät paljon teoriaa. Tekniikkasukelluksenkin makuun pääsee jo peruskurssin jälkeen sidemounttutustumissukelluksella. Tekniikkasukellus Tekniikkasukelluksen peruskurssille haluavalle on täytynyt karttua kokemusta jo AOWD:n sekä vähintään 50 kirjatun sukelluksen verran, joista vähintään kymmenen sukellusta on tehty Nitroxilla, 12 sukellusta syvemmälle kuin 18 metriin ja kuusi sukellusta on tehty syvemmälle kuin 30 metriin. Kurssi on tarkoitettu jo koulutetuille tekniikkasukeltajille, jotka on luokitettu käyttämään ilmaa, nitroxia ja happea yli 50 metrin decompressiosukelluksilla. – PADI Tec Trimix -kurssi vie tekniikkasukelluksen äärirajoille, avaten oven koskemattomiin sukelluspaikkoihin missä vain harva sukeltaja on koskaan käynyt, Lappi sanoo. Esimerkiksi PADI Tec 50 -tekniikkasukelluskurssille tarvitaan AOWD:n ja Rescue Diver -kurssin ohella PADI Tec 45, jatkokurssi sekä ainakin 100 kirjattua sukellusta, joista vähintään 20 sukellusta on tehty nitroxilla, 25 sukellusta syvemmälle kuin 18 metriä ja 20 sukellusta on tehty syvemmälle kuin 30 metriä, Lappi selventää. Tuula Kolehmainen Kuvat: Olli Lappi, Jyväskylän Sukelluskeskus Monille kiinnostaville erikoiskursseille voi osallistua heti peruskurssin jälkeen. Vedenalaisen valokuvauksen kurssille, hylkysukelluskurssille tai yösukelluskurssille voi osallistua heti peruskurssin jälkeen.. Sukelluskeskuksilta löytyy tekniikkasukelluskursseja aina PADI Tec Trimix -kurssiin saakka. 50 Kurssiin sisältyy yksi allassukellus ja kolme avovesisukellusta, joilla harjoitellaan konfiguraatioon liittyviä erikoistoimenpiteitä ja nosteenhallintaa. Tec Sidemount -sukelluskurssille ei kuitenkaan vaadita pohjalle tekniikkasukelluskokemusta tai sidemount-sukelluskokemusta, Lappi sanoo. AOWD-kurssin ja 30 kirjatun sukelluksen jälkeen voi lähteä mukaan Tec Sidemount -kurssille, jossa opetellaan teknisen SMsukeltamisen vaatimia taitoja. – Tekniikkasukelluksen jatkokurssilla ja varsinaisella tekniikkasukelluskurssilla vaatimuksia on jo enemmän
Luontaiset hoidot, luonnon vitamiinit. 6 nroa vuodessa 37€ Hevonen lyyhistyi maaliviivalla 1/15 6,20 Ravivalmentaja menetti rakkaan hevosen ja hyvän työkaverin Ravuri Stora Lasse teurasuhasta oikealla hoidolla uran huipulle Hevosyrittäjän Rami Sivula innostui ratsastamisesta 40-vuotiaana Putoamisen aiheuttama Hevosmaailma Hevonen on on isäntänsä parhain kumppani ratsailla, raviradalla metsässä. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet. 6 nroa vuodessa 38€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 1/2015 6,70 Leivo juureen! Kylvä maatiaisia! Vaihda aurinkovoimaan! VANHEMMAT: Laatua lasten lautasille! Suomen lähiruokaja luomukaupat Venla Niemen ekovalinnat Ekoelo Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti ja aidosti. Uutuuslehti esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi luoda uutta elämäntapaa. Yhteisöllinen asuminen pitää Vanhuusiän masennus on hälytysmerkki Elintavoilla suuri merkitys silmäsairauksien ehkäisyssä ja etenemisessä Lääkäri Iris Pasternack: Liialla hoitamisella terveistä sairaita Senioriterveys Lehden keskeisiä aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laajaa alue: suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. www.asejaera-lehti.. Lehdestä löytää tietoa kasvaa ihmisenä kohti tasapainoa. Lämpöä ja läheisyyttä! www.kissafani.. www.talomestari-lehti.. 6 nroa vuodessa 38€ sauna3,90 Meidän 1/2013 Kiukaasta lämpöä koko talon lämmitykseen Hermannin saunalla uusi isäntä Saimaan saunaseura kutsuu kaikki saunomaan Muuramen saunakylällä edessä muutto Jämsään Sähkökiukaisiin väriä ja muunneltavuutta peili 1/2015 7,10 Sielun Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti 12 kysymystä rakkaudesta ja Rakkaudesta Rentoutusterapeutti Nina Pajanti-Raudus muistuttaa: Pysäytä Tänä vuonna sinulla on vain yksi ongelma Meedio Irene Nadén: ELÄIMET OPETTAVAT MEILLE LUOPUMISTA Elämän tienristeyksessä ei ole viittoja Sielunpeili Lehti tarjoaa työkaluja sisäisen kasvun tueksi, se avaa polun sisäiseen maailmaasi. www.senioriterveys.. Kaikkea koirasta, 100 sivua/nro www.meidankoira.. 10 nroa vuodessa 68€ Voit tilata lehdet: Internetissä, sähköpostilla tilaukset@karprint. www.sielunpeili-lehti.. www.sukeltajanmaailma.. www.antiikkijataide.. Yli 100 sivua/nro. 8 nroa vuodessa 56€ PIENTALOASUJAN PIENTALOASUJAN HYÖTYLEHTI NRO 2/2015 IRTONUMERO 6,60 ¤ 4,90 ERIKOISHINTA Ryhmärakentaminen mahdollistaa omakotitalon yhä useammalle PUU pitää pintansa suomalaistalon pinnassa Ekologisessa purkutyössä materiaalit kiertoon Pätevät ammattilaiset rakennusprojektin a ja o Hyvin hoidettu kuivakäymälä haisee vesivessaa vähemmän Talomestari Lehti on vakiinnuttanut asemansa pientalorakentajien, talossaan asuvien ja sitä korjaavien keskuudessa. 6 nroa vuodessa 35€ Nro 3/2015 6,50 ja isännöinti Kiinteistö Ministeri Jan Vapaavuori: Kuntien yhteistyön puute jarruttaa kehitystä Kiinteistöliiton puheenjohtaja Matti Inha: Metropolialueella valtava Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä: Kasvukäytävät ratkaisevia Etelä-Suomen kilpailukyvylle Kiinteistö ja Isännöinti Kiinteistöalan monipuolinen ammattilehti vuodesta 1975. 8 nroa vuodessa 49€ 2 – 2015 7,20 Luke suunnittelee susista tapporahaa Venäjän malliin Supikoirat kuriin Lapissa kolmen maan voimin Simo Partasen nuorten MM-kulta jo taskussa – seuraava koitos Ranskassa Minihaulikko Heizer PS1 mahtuu taskuun Vähennä rekyylin haittavaikutukset 5,90 Ase&Erä Ase&Erä metsästää aktiivisten lukijoittensa mukana eri puolilla maata, testaa teknisiä välineitä sekä esittelee aseuutuudet ja patruunat. 6 nroa vuodessa 40€ HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 2/2015 6,40 Meille tulee pentu! Hoito Ravinto Tarvikkeet Kissaagilityssä riittää vauhtia! Kalle pelasti isäntänsä tulipalosta Cornish rexit Onni ja Bonus todellisia mammanpoikia Maatiaiskissojen asialla: Geenit saatava talteen TARJOUSHINTA 5,90 Kissafani Kuinka rakas se kissa onkaan kotieläimenä! Kissafani on monelle kissan korvike. Näyttänyt tietä alalle tuleville ja meneville vuodesta 1983. www.bodytreeni.. 6 nroa vuodessa 38€ ERIKOISLEHTI kuntosalit painonhallinta kehonhuolto terveys kauneus harjoittelulla varma hiki vartissa HIITRULLAUS Yksilöllisellä fustralla lihaksisto tasapainoon Painonnosto ei ole vain äijälaji PARIJOOGA – haastavaa ja hauskaa Aktiivisuusranneke Kuntopiirissä karistetaan kilot ja murheet Massan kasvattamiseen ei ole oikopolkuja Extrahinta 5,90 Bodytreeni Kuntosalikävijöiden ja kehonrakentajien peruslehti enemmänkin tietopaketti. 6 nroa vuodessa 34€ Antiikki ja taide ravinto terapiat lääketiede hyvä mieli 2/2015 7,10 Riitta Väisänen suhtautuu iän tuomiin muutoksiin huumorilla B12 -vitamiinin puute uhkaa ikäihmisten terveyttä Onko ravinnossamme liikaa kalkkia. 4 nroa vuodessa 19€. Sisustamisen extranumerot kahdesti vuodessa. tai puhelimitse 09-2569 108 ja taide TAITEEN PYHIINVAELTAJAT Gallen-Kallelan museon juhlanäyttelyssä Holmin talossa Porvoossa Schillmarkin muotokuvia Kultaketju kulkee suvussa seitsemännessä polvessa NYT 5,50 Antiikki koko laajaalaisuudessaan on lehden sisällössä keskiössä. Maamme suurimman kansallisomaisuuden avoin ja riippumaton tiedonvälittäjä. 8 nroa vuodessa 58€ 1-2015 6,40 SUKELTAJAN maailma 1700-luvun sukellusja pelastuskomppania Suunnon uutuus: Sukellustietokone värinäytöllä Syntymäpäivän kunniaksi juhlanumero KIRPPUTORILÖYTÖ! Valokuvakansio täynnä vanhoja sukelluskuvia 20 vuotta 120 numeroa 10.000 sivua Sukeltajan Maailma Sukeltajan Maailma on harrastajan tietolähde, tekniikan salat avaava, extreme kokemuksista kertova monipuolinen alan lehti. www.kiinteistojaisannointi.. www.meidansauna.. Lehdessä esitellään erilaisia saunoja ympäri maata ja maailmaa. Treenillä uutta LANTIONPOHJALIHAKSET vaikuttavat koko kehon terveyteen Toivo Sukari: Liikemies joogaa ja juoksee Klöntittömän kaurapuuron keittäjä pääsee vaimoksi! AVOKADOA voi tarjota jo puolivuotiaalle Lastenruokahyllyn sijaan vihannesosastolle Luontaisterveys Luonto on parhain parantaja! Sen tietää Suomen kansa vuosisataisella kokemuksella. Tilaa lahjaksi tai omaksi iloksesi korkeatasoinen aikakauslehti! KOIRA Meidän 2/2015 6,30 3,90 ERIKOISHINTA Lastenlääkäri: Oma koira allergiselle lapselle! Virosta pelastetut Neera ja Esteri saivat uudet kodit Suomesta Sankarikoira Ara Pentu tulee taloon * Sopeutuminen * Käytöstavat * Tarvikkeet M ON IKÄ YTTÖINEN BORD ERC OL LI E Meidän Koira Mitä enemmän opit tuntemaan ihmistä, sitä enemmän opit rakastamaan koiraa. www.hevosmaailma.. www.luontaisterveys-lehti.. www.ekoelo.. 7 nroa vuodessa 43€ Meidän Sauna Lehti keskittyy nimensä mukaisesti meille suomalaisille tärkeään saunaan. 8 nroa vuodessa 55€ Seniori TERVEYS 2/2015 6,50 5,90 EXTRAHINTA Opettajan työ tuo sisältöä eläkepäiviin Hiihto koukuttaa! Ristiriitaista tietoa: Kolesteroli kuriin lääkkeillä vai elintapojen muutoksilla
Kaikki alukset rakennettiin periaatteessa Yhdysvaltojen hallituksen omistukseen ja US Navyn tarpeita silmällä pitäen. Niiden jatkuvaksi matkavauhdiksi ilmoiteltiin 15 solmua. Aluksista Victory-luokan alukset olivat hieman nopeampia. Hänen toimestaan koko USA Park Victoryn uhrit siunattiin mereen kesällä 1948.. Koko toiminnan takana oli yhdysvaltalainen teollisuusmies Henry J. Nykyaikaisin menetelmin se on hyvin saavutettavissa. Joka tapauksessa USA:ssa käynnistettiin laaja ja pitkäkestoinen laivanrakennusohjelma, jonka tuloksena rakennettiin lähes 6000 alusta vuoteen 1952 mennessä. Park Victory upposi Utön edustalle vuonna 1947 Saaristomeren sukelletuin hylky Yhdysvaltalainen rahtilaiva S/S Park Victory lienee eräs Saaristomeren eniten sukelletuista hylyistä. Liekö siellä jo silloin aavisteltu uuden sodan syttymistä. Kohteena Park Victory on edelleenkin kokonainen rahtilaiva, jota vuosikymmenet ovat kuitenkin kohdelleet rajusti. Tätä ohjelmaa täydennettiin kahdella hätäohjelmalla, joiden puitteissa sodan aikana ja vielä sen jälkeenkin rakennettiin 2700 Liberty-luokan alusta sekä 534 Victory-luokan alusta. 52 Yhdysvalloissa herättiin 1930vuosikymmenen puolessa välissä huomaamaan, ettei maalla ole mahdollisuuksia kriisiajan laajamittaisiin merikuljetuksiin valtamerillä. Kaiser. Aluksilla oli myös aseistus. Molemmat alustyypit oli tarkoitettu valtameriliikenteeseen, mutta tarvittaessa ensisijaisesti huolehtimaan US Navyn tarpeista. Henry J. Kaiser Satoja laivoja ei rakenneta vähäisin suunnitelmin
Alusten rakenne yksinkertaistettiin. Useimmat Victory-luokan alukset saivat Park Victoryn hylky lepää Utön edustalla. Erityistä rakennustavoissa oli niittaamisesta luopuminen ja siirtyminen hitsaamiseen. Heille saatiin kuivat vaatteet armeijan varastoista. Mikäli haluaa tutustua Parkin rakenteisiin vieläkin tarkemmin, on hyvä tietää, että Yhdysvalloissa seilaa vielä S/S Lane Victory.. Park Victory Park Victory on nimetty Park Universityn mukaan. Alusten rakennustahti oli kova. Haverissa pelastetut Park Victoryn miehet vietiin Utön saarelle. Vuoden 1943 lopulla USA:ssa oli 80 telakkaa, joille kaikkialla maassa olevat metallialan yritykset valmistivat rakennettavan aluksen osia. Tietysti kova tahti ja osin ammattitaidoton työvoima ja liukuhihna vaikuttivat alusten rakenteisiin – Liberty-luokan alukset tunnettiin siitä, että ne oli helppo ajaa poikki. Maa oli jo sodassa ja valtaosa miehistä mukana toisella puolella maailmaa. Telakoilla laivat rakentuivat noin 30 000 eri osasta, jotka rahdattiin rautateitse rannikoilla oleville telakoille. 53 . Esimerkiksi Victory-luokan aluksissa kaikki toiminnot keskitettiin keskilaivaan; konehuone, komentosilta sekä kakki miehistötilat. Nopeimmillaan Libertyluokan alus valmistui reilussa neljässä vuorokaudessa. Pelkästään telakoille tarvittiin töihin noin 700 000 ihmistä. haastettiin rakentamaan laivoja. Miehet eivät riittäneet ja käynnistyi kampanja: We can do it! Henry J. Kaaviokuva Park Victoryn rakenteesta. Kaiserin suunnitelma sisälsi standardialusten rakentamisen liukuhihnamalliin
Matkan jatkaminen Helsinkiin olisi tarkoittanut lukuisien miinoitteisiin purettujen väylien kulkemista pimeässä. Turun satama oli suljettu jouluaaton vuoksi. Naisten työpanos telakoilla oli merkittävä, koska valtaosa miehistä oli sotimassa. Park Victoryn kahden viikon matka Suomeen päättyi jouluaattoiltapäivällä ankkuriin Utön edustalle. Miinoitteista oli varmaankin ongelmia, mutta suojatut väylät oli merkittyinä. Pahimmillaan on mainittu 12 boforin myrskystä. Park Victory vaihtoi luotsin esityksestä ankkuripaikkaa ja toinenkin ankkuri laskettiin. Tavoite kuljetuksille oli sama kuin kuljetettavilla joukoilla: perille mahdollisimman hyväkuntoisina. nimensä joko jonkin collegen tai yliopiston mukaan, mutta aluksien nimissä on mukana myös United Victory -aluksia, joiden nimet on annettu sodassa liittoutuneiden puolella taistelleiden maiden mukaan. Aluksen valmistuminen kesti 67 päivää. Kohti Suomea Joulukuussa 1947 sota oli ohi, joten Atlantin ylitys tehtiin rauhassa. Miesten sijasta alus kuljetti elävää karjaa Euroopan tarpeisiin. Park Victoryn köli laskettiin Richmondin telakalla 11.3.1945, vesille alus laskettiin 21.4.1945 ja se oli varusteltuna käyttöön 16.5.1945. Päivä kääntyi pimeäksi nopeasti, ja jatkossa kaunis sää paheni ja ilma yltyi lumimyrskyksi; juuri sellaiseksi, jolloin havereita tapahtuu. 54 Suomalaiset heräsivät karuun joulunjälkeiseen todellisuuteen vuonna 1947: Kymmenen miestä sai surmansa Park Victoryn kohtalokkaassa haaksirikossa. Päällikkönään merikapteeni Allen Louis Zepp ja 48 hengen miehistö alus lähti 11.12.1947 ylittämään Atlanttia.. Jouluaatto Aluksella varauduttiin jouluaattoon kuten tietysti myös Utössä. Karjaa muun muassa nostettiin alukseen häkeissä, ei liinoilla. Ainoina ongelmina olivat ajomiinat, joita kuitenkin tarkkailtiin huolellisesti. Park Victory valmistui joukkojen kuljetusalukseksi, jossa työssä se toimikin vuoden ajan USA:n ja Euroopan välillä. Alus sai Utöstä luotsin Nestor Lindströmin, mutta matkaa ei päätetty jatkaa. Todennäköisesti kummaltakin puolelta katseltiin toisiaan uteliaana. Vuoden 1946 alussa Park Victorystä tehtiin karjankuljetusalus. Eipä ollut Park Victoryn miehistö näin kaukana maailman ääressä aikaisemmin ollutkaan, mutta utöläisille ei ankkuriin jäänyt alus varmaankaan herättänyt kovinkaan erikoisia ajatuksia. Kaikki amerikkalaiset haastettiin rakentamaan laivoja 1940-luvulla. Mukana olivat erityiset karjanhoitajat. Sattumaako, mutta Park Victoryn 9.12.1947 ottaman lastin määränpää oli Suomi ja Vuoksenniska Oy, mutta ei määräsatamaa. Vuoden 1946 loppuun mennessä alus kuitenkin tarpeen mukaan muutettiin kuivarahtialukseksi ja se lähti Virginiaan Hampton Roadssiin lastaamaan kivihiiltä
Jo silloin varoitettiin sisätiloihin sukeltamisesta. Ponttonijupakka Potkurin nostosta seurasi mielenkiintoinen tapahtumien sarja. Öljyn pumppauksen yhteydessä 20 vuotta sitten Ympäristökeskus ja Merivoimien sukeltajat varoittivat sukeltajia hylyn huonosta kunnosta ja jopa vaarallisuudesta. Jotakin oli pahasti pielessä! Sunnuntaina, joulukuun 28. Toinen löytyi myöhemmin Jurmon rannasta, mutta toinen jäi kadoksiin ja vakuutusyhtiön korvattavaksi. Todellisuudessa osa polttoaineesta pääsi mereen jo aluksen uppoamisvaiheessa sen osin katkettua. 55 Kohtalokas haveri Merimies on merimies. Kahden ammattisukeltajan yhtiö ryhtyikin 1960-luvun puolessa välissä nostamaan hylystä helposti irrotettavaa materiaalia. Potkuri pois! Hylky herätti mielenkiintoa. Osa öljystä jäi aluksen rakenteisiin ja tosiaan poistui sisätiloista sukeltajien liikkumisten seurauksena. Päämielenkiinto keskittyi aluksen massiiviseen potkuriin, jonka sukeltajat vaiherikkaiden viikkojen jälkeen onnistuivat nostamaankin. Tämän jälkeen uhreille on järjestetty muistotilaisuus kymmenen vuoden välein. Ankkureista huolimatta alus ei pysynyt keula tuulessa, vaan heilui aallokossa sivuttain. Alus oli sukeltajien saavutettavissa ja kaikesta metallista oli puutetta. Hiilen likaisuuden vuoksi sitä ei voitu Naantalissa käyttää ja se päätyi lopulta Jokioisiin ”Kappeeraiteisen” veturin polttoaineeksi. Polttoainetta oli aluksessa kaksoispohjassa mukana niin runsaasti, että edestakainen matka USA:sta Eurooppaan oli mahdollinen ilman tankkausta. Uhrien siunaustilaisuus Park Victoryn uhrit siunattiin mereen kesällä 1948. Hylystä nouseva öljy aiheutti ongelmia alusta alkaen. Luotsi Lindström tunsi tilanteen hallituksi, mutta ei kuitenkaan saanut nukutuksi. Tältä näytti sukeltaja palatessaan sukelluksista öljynpoistooperaatiossa 1990-luvulla. Rangaistustaan hän ei kuitenkaan täydellisesti suorittanut, eikä menettänyt päällikönkirjansa. USA:sta muistettiin haverissa toimineita utöläisiä monin tavoin. Saattaa olla, että löytyy sukelluksen harrastaja, joka ei Parkissa ole sukeltanut, mutta hänelläkin on ainakin palava halu kerran siellä sukeltaa. Kaksi päivää myöhemmin sama lehti kertoi etusivullaan, että meriselitysoikeudenkäynnissä sekä aluksen päällikön että luotsin todettiin toimineen oikean merimiestavan mukaisesti. Ankkureista huolimatta alus ei pysynyt keula tuulessa, vaan heilui aallokossa sivuttain. Kun 1990-luvulla hylystä poistettiin Ympäristökeskuksen ja Merivoimien yhteistyönä öljyä, jouduttiin vielä poistamaan melkoinen määrä kivihiiltä pois tyhjennystöiden tieltä. Jotakin oli pahasti pielessä! Hylky puhdistettiin öljystä 1990-luvun kuluessa useissa eri työrupeamisissa, mutta öljyyn saattaa sukeltaja vieläkin hylyssä törmätä. Öljystä ongelmia Parkki oli ”öljytimmi”. Maa tarvitsi kippareita. Jo kesällä 1948 pelastusyhtiö Neptun oli paikalla nostamassa hiiltä. Sukeltajat kertovat tänään aaltoilevista kansilevyistä ja sukeltajan liikkeistä heiluvista laipioista. Puolen yön aikaan tultuaan komentosillalle hän havaitsi tilanteen vaikeaksi. Nyt vain sukelletaan Park Victoryn hylky lienee eräs Suomen sukelletuimmista hylyistä. Tässä vaiheessa Park Victory oli jo harrastajasukeltajien kohde. Osan saaduista elintarvikkeista utöläiset myivät ja saaduilla varoilla hankittiin kymmenhaarainen kynttelikkö, joka sijoitettiin kyläyhdistyksen kappeliin, jota usein kuulee nimitettävän Park Victoryn kappeliksi. Amerikkalainen Victory –laiva tuhoutui, 10 miestä sai surmansa. Päällikkö Louis Zepp sai siis Suomessa puhtaat paperit, mutta USA:ssa hänet tuomittiin kymmenestä kuolemantuottamuksesta vankeuteen. Varoittaa aina voi, mutta on eri asia, että onko sillä tulosta! Jouko Moisala. Kappelissa kynttelikkö muistuttaa sekä Park Victorystä että monista muista havereista Utön vesillä. Potkurin nostossa sukeltajat käyttivät kahta suurta ponttonia, jotka molemmat myrskyssä katosivat. Niillä keinoin lastia saatiin puretuksi vain osin. Urhea pelastussuoritus: 38 laivamiestä ja luotsi turvaan pilkkopimeältä mereltä lumimyrskyn raivotessa. Sitä ei voinut jättää meren pohjaan. päivänä Turussa ilmestynyt Uusi Aura otsikoi etusivullaan: Järkyttävä haaksirikko Utön edustalla jouluyönä. Pari vuosikymmentä on kulunut, eikä varmaankaan ole tapahtunut paranemista. Kivihiilen nosto Polttoaineena kivihiili oli sodan jälkeen arvokasta tavaraa. Sukelluksen harrastajiakin syytettiin. Teoriassa katsotaan kuitenkin, että hylky on öljystä puhdas. Osa kasattiin hylyn viereen, osa vietiin Naantaliin Imatran Voimalle poltettavaksi. Mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen hämeenlinnalaisen Ahveniston Vesipetojen ja turkulaisen Neptun Clubin sukeltajat löysivät kadonneen ponttonin ja nostivat sen
56 Matkoja, koulutusta ja varustemyyntiä Pieniä nyrkkipajoja ja suuria sukelluskeskuksia Suomessa on kymmeniä sukelluskeskuksia, jotka järjestävät kursseja ja myyvät sukellusvarusteita. Tarjontaa on jo monilla paikkakunnilla. Sukellusharrastuksen kasvun myötä sukelluskeskuksia alkaa olla niin isoissa kuin pienissäkin kaupungeissa. Verkkokaupan yleistymisen myötä sukellusvarusteiden tarjonta on erittäin hyvää pienilläkin yrityksillä. Lähes kaikilla on verkkokauppa. Sukelluskeskukset pitävät kursseja aloittelijoista ammattilaisiin. Pienimmät ovat yhden hengen nyrkkipajoja ja isoimmat työllistävät useita henkilöitä. Pienten yritysten retkillä tutustutaan lähivesien aarteisiin ja suuremmat sukelluskeskukset vievät sukeltajia toiselle puolella maapalloa. Esitelemme kahdeksan erikokoista sukelluskeskusta eri puolilta maata.. Myös sukellusmatkojen ja -retkien järjestäminen kuuluu lähes kaikkien sukelluskeskusten ohjelmaan. Monilla sukelluskeskuksilla on oma sukellustarvikemyymälä
EW Dive Sukelluskeskus EW Dive on lahtelaisten sukeltajien Mekka. Joskus Oulun Sukelluskeskus kerää oman porukan, joka lähtee ulkomaille sukeltelemaan. Lisäksi meillä on neljä aktiivista kouluttajaa, kertoo Tomi Väisänen. Oulun Sukelluskeskus järjestää kesäisin sukellusretkiä lähialueelle. EW Dive järjestää sukellusmatkoja yhdessä Scuba Travel Scandinavian kanssa. Oulun Sukelluskeskus Oulussa on mahdollisuus käydä PADIsukelluskursseja aloittelijoista ammattikursseihin. EW Dive on vedenalaiskameroita, salamalaitteita ja vastaavien Ikelitetuotteitten virallinen maahantuoja. Ensi kesäksi ollaan suunniteltu hylyn etsintä -tapahtumaa. Yritys hoitaa myös vauvauintikuvauksia. Oulun Sukelluskeskuksella on laajan valikoiman myymälä ja se mitä sieltä ei löydy, löytyy Sukelluskeskus. EW Divellä on Vuorikadun myymälän lisäksi verkkokauppa. EW Dive & A-Diving Koulutus: Varusteita: Verkkokauppa: Välinehuolto: Kaasuntäyttö: Sukellusmatkoja: Oulun Sukelluskeskuksen varuste-esittelyä. Yritys pyrkii tekemään vuosittain muutaman matkan, jotka suuntautuvat Egyptiin, ja sen lisäksi yhden pidemmän kaukomatkan. Yrityksen löivät viime vuonna hynttyyt yhteen. Oulussa on mahdollisuus käydä PADI-sukelluskursseja aloittelijoista ammattikursseihin. – Myymälässämme työskentelee yksi henkilö täysipäiväisesti ja kolme tuntityöläistä. Oulun Sukelluskeskus Koulutus: Varusteita: Verkkokauppa: Välinehuolto: Kaasuntäyttö: Sukellusmatkoja: Seminaari Oulun Sukelluskeskuksessa. EW Diven yhteydessä toimii myös sukelluskoulu A-Diving. Aloittelijatason kursseja alkaa kerran kuussa. Sukelluskoulu tarjoaa kursseja aloittelijoista kouluttajiin. 57 . Aloittelijatason kursseja alkaa kerran kuussa.. – Yhteistyössä lähialueiden sukellusseurojen kanssa järjestetään myös yön yli kestäviä reissuja. Sukellusmatkoja muun muassa Egyptiin ja Filippiineille järjestää samaan ketjuun kuuluva Tampereen Sukelluskeskus. fi:n verkkokaupasta
Myymälää täydentää verkkokauppa. Helsingin Sukelluskeskus Koulutus: Varusteita: Verkkokauppa: Välinehuolto: Kaasuntäyttö: Sukellusmatkoja: Muuta:. 58 Helsingin Sukelluskeskus Helsingin Sukelluskeskus on täyden palvelun sukelluskeskus Helsingin Lauttasaaressa. Avovesisukelluksia voi suorittaa vaikka ulkomaan sukellusmatkoilla. Sukelluspukuvalikoimat ovat näyttäviä etenkin suuremmissa liikkeissä. Myös ensiapukurssia on tarjolla. Helsingin Sukelluskeskuksella on laajan valikoiman myymälä. Teoriaopinnot ja allasharjoitukset tapahtuu Helsingissä. Kurssitarjontaa on aloittelijatasoisesta PADI-kurssista ammattilaisskursseihin asti. Helsingin Sukelluskeskus järjestää ahkerasti kursseja. Monilla sukelluskeskuksilla on verkkokaupan lisäksi myymälä. Sukelluskeskuksessa on myymälä, josta löytyy kaikki vaativaankin sukellusharrastukseen tarvittavat välineet
Yritys järjestää PADI-kursseja sekä DAN-ensiapukoulutusta. Rouhiainen. – Jokin aika sitten vuokrattiin Imatran kylpylästä iso laiva, ja tehtiin sillä retki Saimaalle. Sea Safety järjestää sukellusmatkoja ulkomaille. Säännöllistä sukellusretkitoimintaa Vuoksi Dive ei järjestä, mutta silloin tällöin tehdään joitain retkiä. – Turkka pitää kursseja nonstoppina. Rouhiainen Koulutus: Varusteita: Verkkokauppa: Kaasuntäyttö: Sea Safety Helsinkiläinen Sea Safety on täyden palvelun PADI 5’ IDC -luokan keskus. S/Y Betonita -alus vie kesäaikaan viikottain sukeltajia tutustumaan saaristomeren ihmeisiin. Sukelluskursseja järjestää Vuoksi Diven kanssa yhteistyössä T. Peruskursseja ja jatkokursseja on kuukausittain. Yritys tuo maahan muun muassa Scubaprovarusteita ja BARE-kuivapukuja. Myös ensiapukursseja on tarjolla. Tampereen Sukelluskeskus on tunnettu maamme suurimpana sukellusmatkojen järjestäjänä. Myymälän valikoimassa on todennäköisesti kaikki tarvittava snorklauksesta tekniikkasukellukseen. 59 Vuoksi Dive Suomen itäisimpiä sukeltajia palvelevia yrityksiä on Imatralla toimiva Vuoksi Dive. Sea Safety Koulutus: PADI Varusteita: Verkkokauppa: Välinehuolto: Kaasuntäyttö: Sukellusmatkoja: Muuta: Tampereen Sukelluskeskus Tampereen Sukelluskeskus kuuluu samaan ketjuun kuin Helsingin Sukelluskeskus. Fun Dive Koulutus: Varusteita: Verkkokauppa: Välinehuolto: Kaasuntäyttö: Sukellusmatkoja: Lähteinä on käytetty haastattelujen lisäksi sukellusliikkeiden kotisivuja sekä sukellus.info-sivua.. Varsinaista varustemyymälää Vuoksi Divella ei ole, mutta verkkokauppa löytyy. Sieltä järjestetään käytännössä keskitetysti myös Helsingin, Oulun, Jyväskylän, Kuopion ja Porin Sukelluskeskusten sukellusmatkat. Fund Dive järjestää sukellusmatkoja Turun saaristoon. Erikoisuutena on sukellusmatkat itärajan taakse. Koulutuksia järjestetään ympäri vuoden. Hän pitää kursseja vaikka yhdelle hengelle kerrallaan, ja aikataulut menee aina sen mukaan miten kellekin sopii, kertoo Marko Luukkonen Vuoski Divestä. Sukelluskeskuksella on verkkokauppa, mutta varsinaista myymälää firmalla ei ole. Yritys järjestää sukellusretkiä lähisaaristoon. Tampereen Sukelluskeskus Koulutus: Varusteita: Verkkokauppa: Välinehuolto: Kaasuntäyttö: Sukellusmatkoja: Uudenkaupungin Sukelluskeskus Uudenkaupungin sukelluskeskus järjestää CMAS-koulutusta ja NAUI-tekniikkasukelluskursseja. Laatokan syvyyksissä pääsee tutkimaan 1800-luvulla uponnutta siipiratasalusta ja Pietarin edustalta löytyy sukeltajien elämysrata. Taisi olla 14 henkeä mukana, Luukkonen kertoo. Uudenkaupungin Sukelluskeskus Koulutus: Varusteita: Välinehuolto: Kaasuntäyttö: Sukellusmatkoja: Muuta: Fun Dive Turun keskustassa sukeltajia palvelee Fun Dive -sukelluskeskus. Sukelluskohteina ovat myös Pohjoinen Ahvenanmaa ja Selkämeren kansallispuisto. Vuoksi Dive ja T. Myymälästä löytyy tarvikkeet kaikentasoisille sukeltajille. Tampereen Sukelluskeskus on Pohjoismaiden ainoa PADI Career Development Center. PADI-kursseja on tarjolla niin aloittelijoille kuin ammattilaisillekin
Hän ei ollut koskaan aikaisemmin sukeltanut, ja myös Hietalan 12-vuotias poika innostui ajatuksesta. Kanariansaarten sijaan valittiin matkakohteeksi vaihteeksi uusi maailma. Hietala huomasi netistä, että hotellissa järjestetään sukelluskursseja. Hietalan entinen työkaveri toimii sukellusopettajana Hanko Divingissa ja hän piti isälle ja pojalle PADI Open Water Diver -kurssin teoriaopinnot Suomessa.. – Sen ei pitänyt olla sukellusmatka ollenkaan. Sen piti olla tavallinen hiihtolomareissu, mutta sukeltaminen vei mukanaan. Runsas vuosi sitten Erkki Hietala ryhtyi suunnittelemaan perheineen hiihtolomareissua. Takana yli 30 sukellusta Hiihtolomareissu vaihtui Karibian koralleihin Erkki Hietala päätyi poikansa kanssa sukeltajaksi vahingossa. Haluttiin vaan lähteä katsomaan uutta mannerta, Hietala kertoo. Paikaksi valikoitui Playa Del Carmen, joka sijaitsee Meksikossa Jukatanin niemimaalla. 60
Karibialla voi törmätä vaikka kilpikonnaan!. 61 Erkki Hietala ja hänen poikansa saivat ensikosketuksen sukeltamiseen Karibialla. Karibian vesissä on hyvä näkyvyys
Erkki Hietala suoritti poikansa kanssa viime vuodenvaihteessa siellä PADI Advanced Open Water Diver -kurssin. Harjoitussukellukset tehtiin hotellin altaassa. Suomalaiset pärjäsivät kouluttajan kanssa hyvin englannilla. Mereen on upotettu 30 metrin syvyyteen vanha hylky, mutta sinne Hietala ja muut eivät sillä kertaa päässeet, sillä se olisi vaatinut PADI Advanced Open Water Diver -koulutuksen. Kaloja ja kilpikonnia Scuba Cariben vene tuli hakemaan sukeltajat hotellin edustalta. Veneellä ajettiin noin 15 minuutin päähän harjoitusalueelle. – Siinä säästyy aikaa. Vaikka englantia osaakin, manuaaleissa on paljon erikoissanastoa ja termejä, joita on hieman hankala ymmärtää. Näkyvyys on jotain 25 metrin luokkaa. – Sukellukset ja harjoitukset buukattiin ihan meidän aikataulujen mukaan. Aamupäivisin harjoiteltiin altaalla ja iltapäiväisin porukka lähti merelle sukeltamaan. Mutta jos on myrsky, ja hiekka sekoittuu veteen, niin näkyvyys tippuu noin viiteen metriin. Allasharjoitukset tehtiin hotellin uima-altaassa. – Ensin yritin tulkata kouluttajan sanomisia pojalleni, mutta kyllä nämä nykynuoret näyttävät osaavan kieltä oikein hyvin, Hietala hymähtää. Alkeet hotellin altaassa Meksikossa Hietala otti hotellissa yhteytettä Scuba Caribe -sukelluskeskuseen, joka teki hotellin asiakkaitten kanssa yhteistyötä. Ja on se helpompaa lukea niitä manuaaleja omalla kielellä. – Siellä on hieno koralliriutta. Siellä näkee tosi paljon kaloja ja voi siellä nähdä kilpikonniakin. – Pari iltaa ennen matkaa käytiin tekemässä teoriat pois alta, Hietala muistelee. Lomalla voi tehdä sitten muutakin kun istua teorialuennoilla. Siellä Hietala pääsi poikansa kanssa ensimmäistä kertaa sukeltamaan mereen. – Kun peruskurssit oli käyty jo vuotta aikaisemmin, niin tällä kertaa pystyi keskittymään itse. Meitä kahta varten oli yksi kouluttaja, joten koulutus oli hyvin interaktiivista, Hietala kertoo. Noin kymmeneen metriin pääsimme sukeltamaan. Hän ilmoitti itsensä ja poikansa kurssille. Sukelluskärpänen puraisi Matka oli niin onnistunut, että Hietalan perhe lähti vuoden päästä samaan paikkaan uudestaan sukeltamaan. 62 Dominikaaninen tasavalta on eurooppalaisten suosiossa oleva sukelluskohde. Hietala suosittelee teoriaosuuden suorittamista Suomessa. – Allasharjoituksetkin olisi voinut tehdä Suomessa valmiiksi, niin olisi päässyt suoraan mereen sukeltamaan
Club Medin matkoille voi ostaa vaikka all inclusive -palvelun, johon sisältyy majoituksen ja ruuan lisäksi kaikenlaista urheilua kuten tennistä, jumppatunteja ja kuntosalia. Varaderon suosiota lisää Kuuban pääkaupungin Havannan läheisyys. Mutta kyllä Karibiallekin halutessaan sukeltamaan pääsee. Rannikolla on runsaasti pinnanalaisia laavamuodostelmia. – Karibia on hieman kuin amerikkalaisten takapiha, mutta Dominikaaniseen tasavaltaan he eivät oikein ole vielä löytäneet. Paras sesonki on joulukuusta maaliskuulle. Mutta sukeltaminen ei kuulu siihen, se maksaa aina extraa, kertoo Pamplemoussen toimitusjohtaja Henni Lieto. Ollaan Suomessakin sukellettu paljon. Lisäksi vaihtoehtoina on matkat Bahamaan, Cancuniin Meksikoon ja Dominikaaniseen tasavaltaan. Siellä on paljon vähemmän amerikkalaisia kuin muualla Karibialla. Hyviä sukellusvesiä Apollomatkat järjestää valmismatkoja Kuubaan ja Dominikaaniseen tasavaltaan, joka on tunnettu hyvistä sukellusvesistä. – Karibian matkat ovat todella suosittuja, Dominikaanisen tasavallan matkat kasvattavat suosiota joka talvi, kertoo Apollomatkojen maajohtaja Eva Torra. Porkkalanniemessä ollaan sukelleltu ja Hangossa ollaan käyty katsomassa hylkyjä, Hietala kertoo. HomeAway-palvelu välittää asuntoja Karibian sukelluskohteista. Suurin osa sukeltajista tulee Torran mukaan Euroopasta. 63 Sukellusmatkalle eurot taskussa Ranskaan matkoja tekevän Pamplemousse-toimiston kanssa yhteistyötä tekee suuri ranskalaisfirma Club Med, jonka tarjonnassa on sukellusmatkoja Antilleihin kuuluviin pieniin saariin Guadaloupeen ja Martiniqueen. Finnmatkojen reissulla pääsee muun muassa Meksikoon, jossa pääsee sukeltamaan maailman suurimpiin kuuluvilla koralliriutoilla. Kaunis ja kaukainen Karibia sukeltamiseen. Kaikki on yhtä yksinkertaista kuin pysyisi Euroopassa, Lieto kertoo. Kurssin jälkeen teimme sukelluksia vielä lisää ja jännittävin sukellus oli haikohde. Matkatoimisto Aventura ei järjestä matkoja Karibialle, mutta Ecuadorin länsirannikolla sijaitsevalle Galapagos-saariryhmään kuuluville Darwinja Wolf-saarille on lähtöjä. Ja luonnollisesti matkalla näkee kuuluisia galapagoskilpikonnia. Matkoja ei ole kovin usein, sillä seuraava pakettilähtö on vuonna 2016. Vaikka matkat eivät olekaan varsinaisia sukellusmatkoja, niin kohteissa voi hyvin käydä sukeltamassa. – Monet ovat suunnitelleet reissua tarkoin ja järjestäneet kaiken jo valmiiksi. – Matkajärjestäjä auttaa löytämään paikalliset sukelluskeskukset. Yleensä sukeltajilla on omia varusteita mukana matkalla, mutta myös ensikertalaiset pääsevät helposti alkuun. Matkalla vietetään kahdeksan päivää Pingüino Explorer Yacht -laivalla, joka vie matkustajat lähisaarten ympäristöön valashaiden keskelle. Viime vuoden elokuussa Hietalat hankkivat omat laitteet. Sukelluskohteet ovat kaikentasoisille sukeltajille ammattilaisista aloittelijoihin. – Tästä on tullut meille nyt pääharrastus. Tarjolla on loma-asuntoja muun muassa Neitsytsaarilla, Puerto Ricossa, Jamaikalla, Grenadassa ja Caymansaarille. Karibialla ja Amerikan itärannikolla on hyviä sukelluskohteita, mutta sinne järjestetään hyvin vähän sukellusmatkoja Suomesta. Taitaa olla ainakin 30 sukellusta jo takana. Aurinkomatkat järjestää matkoja Kuuban Varaderoon, jossa on 20 kilometriä pitkä ranta ja kirkas merivesi. – Karibia on hieman kuin amerikkalaisten takapiha, mutta Dominikaaniseen tasavaltaan he eivät oikein ole vielä löytäneet. Kilroy Travelin kautta voi lähteä sukellusmatkalle Costa Ricaan, jossa pääsee lämpimien vesien ja sademetsämaiseman lisäksi sukeltamaan vulkaanisessa ympäristössä. Sosúanlahden pitkä ja kapea ranta on sukeltajien ja snorklaajien suosiossa. Se on lomailijan kannalta näppärää, että sukelluskoulutukset voi varata paikan päällä, Lieto sanoo. Mutta jos ei ole etukäteen järjestänyt esimerkiksi sukelluskoulutusta, niin meillä on siellä yhteistyökumppanit, jotka tiedämme olevan hyviä ja joilla on hyvä varusteet, Torra kertoo. Guadaloupella ja Martiniquella on hyvien sukellusvesien lisäksi myös muita etuja. Matkalla tutustutaan myös Santa Cruzissa sijaitsevaan Charles Darwin -tutkimuslaitokseen ja Quiton kaupunkiin. Monissa on lähettyvillä hyviä sukelluskeskuksia. Sukelluskeskukset suosivat enemmän Aasiaa ja Lähi-itää. Yhteensä asuntoja on tarjolla yli kolmessakymmenessä Karibian kohteessa. Lähes kaikki matkajärjestäjät tekevät matkapaketteja Amerikan mantereelle tai Karibian saaristoon. – Me välitämme Club Medin matkoja Karibialle. – Ne kuuluvat Ranskan antilleihin, niin sinne matkustaa eurooppalaisena ilman viisumia ja siellä käy maksuvälineenä eurot. Pauli Jokinen. Dominikaanisen tasavallan matkat suuntautuvat Puerto Plataan, jossa on pitkiä hiekkarantoja. AOWD-kurssin puitteissa hienoja uusia sukelluskohteita on enemmän
– Hylsyjä ja kranaatteja löytyy sieltä täältä, vähän väliä. Näitä ovat muun muassa kirkasvetinen, syvimmillään 30 metriin ulottuva Myössäjärvi, jossa on hyvä harjoitella. Hylkyjä, hylsyjä ja kranaatteja pinnan alla Inarissa tehdään sota-ajan löytöjä viä sukelluskohteita. Seuran jäsenistössä on kokeneita konkareita ja myös teini-ikäisiä sukeltajia. – Ukonjärvellä sijaitsevan voimalaitoksen alajuoksulla on rinteitä ja kanjoneita, jotka tarjoavat sukeltajille mielenkiintoista nähtävää. Sota-ai. Sota-aikaisia löytöjä Jääskeläinen kertoo löytävänsä sukelluksilla paljon sota-ajan ammuksia, joita on heitetty aikanaan alueen järviin. Seuran kotiseudulta löytyy hyInarin Urheilusukeltajien kotivesiltä on vuosien varrella löytynyt sodanaikaisia hylkyjä. 64 Inarin Urheilusukeltajat on vuonna 1987 perustettu sukellusseura, jonka jäsenmäärä on kasvanut vuosien mittaan alun viidestätoista harrastajasta noin neljäänkymmeneen. Junioritoiminnan kehittäminen onkin parhaillaan työn alla. Suurempi Ukonjärvi on myös seuran sukelluskohteena. Kirkasvetisellä Inarinjärvelläkin tehdään tietysti sukelluksia, Inarin Urheilusukeltajien puheenjohtaja Reijo Jääskeläinen sanoo. Inarin urheilusukeltajat menossa Kongsfjordissa sijaitsevalle Martha-hylylle. Sukeltajat löytävät vähän väliä myös ammuksia
Tuula Kolehmainen Kuvat: Reijo Jääskeläinen Hylkyjä, hylsyjä ja kranaatteja pinnan alla Inarissa tehdään sota-ajan löytöjä Mukana etsinnöissä Jääskeläisen mukaan Inarin alueelta ei löydy merkittäviä uponneita aluksia. – Jo huhtikuussa pääsemme ensimmäisille sukelluksille. – Mies löysi pinnan alta lentokoneen suunnistajan harpin. Vaikka kotivesillä on hyvä näkyvyys, Inarin Urheilusukeltajista tehdään reissuja myös Norjaan. kaisista löydöistä ilmoitetaan aina Puolustusvoimille, jotka käyvät sitten raivaamassa ne pois. Se nostettiin järvestä vuonna 2003 yhdessä Lapin sotahistoriallisen seuran kanssa. – Pinnan alla on sen sijaan tullut vastaan muun muassa moottorikelkka, joka upposi 1980-luvulla. Koneen etuosa nostettiin vuonna 1963, ja sen moottori on edelleen nähtävissä Inarin lomakylän pihalla. Tilanne oli hyvin liikuttava, Jääskeläinen kertoo. – Hylky kuljetettiin ihmisten ihmeteltäväksi ivalolaisen huonekaluliikkeen pihaan, josta se siirrettiin nykyiselle paikalleen Sovintovaaran näköalapaikalle. – Vuonna 1944 saksalainen kuljetuslentokone Junkers JU 52 putosi venäläisten ampumana Muddusjärveen ja katkesi syöksyssä. Inarin Urheilusukeltajat on mukana myös Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa ja yhteistoimintaa tehdään muun muassa. – Pian kävi ilmi, että esinelöytöjen sijaan kyseessä olivat hukkuneiden sotilaiden jäänteet. – Wernerin saapuessa museoon miestä kehotettiin sulkemaan silmänsä, ja harppi asetettiin hänen käteensä. Kun Werner Horst saapui vierailulle ilmavoimien museoon Tikkakoskelle, harppi toimitettiin museon silloiselle johtajalle Hannu Valtoselle. Kun Werner avasi silmänsä, hän tunnisti harpin omakseen. Inarin Urheilusukeltajat on päässyt ammusten ohella osallisiksi myös suurempiin sota-ajan löytöihin. Pari vuosikymmentä sitten Kai Romakkaniemi Inarin Urheilusukeltajista sukelsi putoamispaikalle. Inarinjärvessä on ihan kirkkaat vedet, mutta matkaamme myös Jäämerelle, jossa on mielenkiintoisia hylkyjä, kuningasrapuja ja kissakaloja, Jääskeläinen sanoo. Hylky löytyi vuonna 1958, kun se tarttui kalastajan uistimeen. Saksalainen syöksyja vaakapommituskone Junkers JU 88 ammuttiin sodan aikana alas. Ne nostettiin ylös viranomaisten johdolla ja siirrettiin Rovaniemelle, Norvajärven hautuumaalle, jossa on oma alueensa saksalaisille, Jääskeläinen muistelee. Hylkyjen perässä inarilaiset sukeltajat suuntaavat Norjan puolelle. Kuvassa ollaan Kongsfjordissa. Kun harppia tutkittiin tarkemmin, kävi ilmi, että se oli kuulunut Werner Horstille, joka oli yksi kolmesta onnettomuudessa hengissä säilyneestä sotilaasta. Inarilaiset urheilusukeltajat paikallistivat vuosia myöhemmin koneen peräosan. Koko toimintansa ajan seura on osallistunut paitsi uponneen kaluston myös hukkuneiden etsintöihin virkaaputehtävissä. 65 Seuran harjoituspaikkana on kirkasvetinen Myössäjärvi. Werner lahjoitti Lapin sotavuosistaan kirjoittamansa kirjan sekä omistuskirjoituksellaan varustetun kuvansa harpin löytäjälle. paikallisen Järvipelastusyhdistyksen kanssa. Sotilaita veden alla Eräältä Inarin seudun järveltä sukeltajat löysivät menneinä vuosina saksalaisten sotilaiden kypärät, reput ja saappaat. Nykyään sukeltajia pyydetään hätiin jo silloin, kun veneitä uppoaa tai aluksia ajaa kiville. Ammuslöytöihin ei ole syytä omin neuvoin kajota. Itse kone oli hajonnut pudotessaan atomeiksi, mutta miehet olivat pelastautuneet laskuvarjoilla. Alueen veden ovat matalia, ja Inarinjärvelläkin on kuljettu höyrypursien sijaan pienemmillä veneillä
Nykyisin Varuste.netillä on hulppeat myymälätilat Helsingin Konalassa, ja yrityksessä työskentelee jo kolmisenkymmentä eri ulkoilulajeista innostunutta henkilöä. 66 Varuste.net on kasvanut nettikaupasta isoksi myymäläksi. Maaliskuun alussa toiminta laajeni, kun Sukelluskoulu Aalto avasi ovensa. Olemme esimerkiksi Ursukin yksi suurimpia jälleenmyyjiä Suomessa, kertoo sukellustarvikepuolen vastaava,. – Sukellusvarusteiden valikoimamme on todella laaja ja monipuolinen. Sukellusvarusteet ovat kuuluneet Varuste.netin repertuaariin alusta asti. Verkkokaupasta täyden palvelun sukelluskeskukseksi Uutena Sukelluskoulu Aalto Varuste.netin tarina alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun viisi ulkoilulajeja harrastavaa ystävystä perustivat pienen erikoisurheiluvälineitä myyvän verkkokaupan ja pian sen jälkeen myymälän. Toiminta on vuosien saatossa kasvanut voimakkaasti
Saman katon alta löytyvät varusteet niin sukeltamiseen kuin erilaisiin ulkoilulajeihin. – Oma sukelluskokemuksemme on vankka, meiltä saakin eri kohteissa tarvittavien varusteiden ohella vinkkejä, oli kyse sitten sukeltamisesta Norjassa, Verkkokaupan tuotteet ovat fyysisesti nähtävillä ja tutkittavina Konalassa – kuvassa Tiina Puhakainen (vas.) ja Nina Pennanen. 67 . – Jos jotakin erikoisempaa tuotetta ei ole hyllyssä, tilaamme asiakkaan haluamat tuotteet mielellään myymälään. Porukasta löytyy asiantuntemusta myös niin sukelluskuvauksesta, trooppisista vesistä kuin pimeiden ja kylmien vesienkin sukeltamisesta. Henkilökunta tuntee sukeltamisen salat Varusteiden lisäksi Varuste.net sanoo panostavansa ammattitaitoiseen henkilökuntaan. – Sukelluskoulu perustettiin yleisön pyynnöstä. Verkkokaupan tuotteet ovat fyysisesti nähtävillä ja tutkittavina Konalassa. Sukelluskoulu Aalto avasi ovensa Maaliskuun alusta Varuste. Varuste.netillä on Helsingin Konalassa suuri liiketila. Malediiveillä tai vaikkapa siitä, minkälainen oli näkyvyys Porkkalassa viime viikolla, Varuste.netin markkinointivastaava, sukelluskouluttaja, erityisesti Suomen vesistä ja meren pinnanalaisesta eliöstöstä kiinnostunutNina Pennanen kertoo. – Käytämme itse myymiämme varusteita sukeltaessamme, joten jonkin tuotteen epäkelpoisuus paljastuu meidän ja asiakkaidemme testikäytössä hyvinkin nopeasti, eikä sellaisia tuotteita täällä katsella, vain paras kelpaa. Neljän kokeneen kouluttajan voimin päätimme toteuttaa idean, ja maaliskuun toinen päivä sukelluskoulu starttasikin ensimmäisellä kurssillaan, Tiina kertoo.. Jo jonkin aikaa olimme pohtineet yhdistää sukellusvarustemyyntiin koulutusta ja toimintaa. Varuste.netin valttina on Tiinan mukaan se, että sukellustarvikkeiden ohella saman katon alta löytyvät niin kerrastot, villasukat kuin termospullotkin. netin alaisuuteen avasi ovensa Konalassa tukikohtaansa pitävä Sukelluskoulu Aalto. Verkkokaupasta täyden palvelun sukelluskeskukseksi Uutena Sukelluskoulu Aalto sukelluskouluttaja, hylkysukeltamisesta ja luolasukeltamisesta Meksikossa kiinnostunut Tiina Puhakainen. – Jos jotakin erikoisempaa tuotetta ei ole hyllyssä, tilaamme asiakkaan haluamat tuotteet mielellään myymälään
Markkinointia hoitava, sukelluskouluttaja Nina Pennanen kertoo viihtyvänsä erityisesti kotimaan vesissä.. Ellei Tiina ole vedessä, hänet tapaa sukellustarvikeosastolla. Varuste.netistä löytyy sukellusvarusteet kaikkeen sukeltamiseen. 68 Varustenetin tarvikepuolesta vastaa myös Sukelluskoulu Aaltoa vetävä Tiina Puhakainen
sukelluskouluaalto.. Meillä kouluttavat ja ohjaavat sukellusammattilaiset tekevät työtään sydämestään ja rakkaudesta sukeltamiseen, Tiina muistuttaa. Sukelluskursseja joka lähtöön Sukelluskoulu Aalto tarjoaa PADI-koulutusjärjestelmän mukaista sukellusopetusta aina sukelluskokeiluista Divemaster-kursseihin saakka ja kaikkea siltä väliltä. avovesiosuudet voi suorittaa halutessaan ulkomailla, mutta erityisesti sukelletaan kotimaan vesillä. Sukelluskoulun myötä luentotilat, huoltotilat sekä kompressoritilat saatiin nekin Konalan myymälän yhteyteen. – Kesällä järjestämme ohjattuja päiväja viikonloppuretkiä Hangon upeisiin, vedenalaisiin maisemiin. Mikäli porukkaa on tulossa kursseille runsaasti, voidaan kurssi järjestää jopa joka toinen viikko, sillä haluamme pitää sukellusryhmien koon pienenä. Voidaan sanoa, että mikä tahansa kurssi altitudekurssia lukuun ottamatta onnistuu, Tiina sanoo. Ulkomaiden kohteiden osalta tarjoamme kokemukseen pohjautuvia neuvoja ja vinkkejä. – Kannattaa silti muistaa, että luonnon karu kauneus, jonka voi nähdä esimerkiksi Kuusamossa, näyttäytyy pinnan alla kotimaan vesissä. Sukelluskoulua pyörittävät Tiinan ja Ninan ohella kirkkaista koralleista ja Meksikon Cenoteista nauttiva, sukelluskuvaukseen ja laitteistojen huoltoihin perehtynyt Leif Åström sekä erityisesti hylkysukellusta rakastava, ensiapukursseja, kertauskursseja ja sukelluskokeiluja vetävä Ilkka Niinivaara. Ilmatäytöt ja nitrox-täytöt hoituvat nyt kätevästi myymälässä. Tulevalla kaudella Sukelluskoulu Aallolla on tarjolla muun muassa sukelluskokeiluja, kertauskursseja, ainakin neljä peruskurssia, kuivapukuja nitrox-kursseja sekä PADI Rescue Diverkurssi. Sukelluskoulu Aallon myötä Varuste.netin Konalan myymälään saatiin myös huoltotilat sekä kompressoritilat. – Kaikki sukelluskouluttajamme ja oppaamme ovat kokeneita PADI-kouluttajia ja lajin aktiivisia harrastajia. Bauerin lisäksi tankkeja täyttävät valtuutetut IANTDja DSAT Gas Blenderit, Nina sanoo. – Tarjontaa voidaan myös muokata sukeltajien toiveiden mukaisesti. Sukelluskoulun toimintaan kuuluu sukellusreissujen järjestäminen lähiseutujen kiinnostaville sukelluskohteille. – Täyttötiloissamme on käytössä uudenkarhea Bauer Mini Verticus 120-5,5-3. – Peruskursseja järjestetään miltei vuoden ympäri, noin kerran kuussa. – Kannattaa muistaa, että luonnon karu kauneus, jonka voi nähdä esimerkiksi Kuusamossa, näyttäytyy pinnan alla kotimaan vesissä. Vain parin tunnin automatkan päässä Helsingistä löytyy jo kaikenlaista hienoa, Nina painottaa. Tuula Kolehmainen Lisätietoja: www.varuste.net www. Kurssien. 69 Sukelluskoulu Aalto tarjoaa PADI-koulutusjärjestelmän mukaista sukellusopetusta aina sukelluskokeiluista Divemaster-kursseihin saakka. Sukelluskoulu Aallolla on hallivuorot Espoon Kilossa sijaitsevissa tiloissa. Toistaiseksi pysyttelemme Suomessa, mutta kenties jossain vaiheessa alamme järjestää sukellusreissuja myös maailmalle, Tiina pohtii
Painossa voi olla jopa puolet eroa, Tanabe toteaa. Hinnat ovat tulleet alas näin ollen aika reilusti. Uudet Tough-sarjan pokkarit on tarkoitettu vedenalaiseen kuvaukseen. . Peilittömät järjestelmäkamerat ovat fyysisesti kevyitä ja pienikokoisia. E-M5 Mark II:n valttina on myös erittäin tehokas kuvanvakain ja ammattitason videokuvausominaisuudet, jotka mahdollistavat monipuolisemman sukelluskuvauskokemuksen. Peilittömän järjestelmäkameran oleellisin ero perinteiseen järjestelmäkameraan verrattuna on peilietsimen puuttuminen ja sen korvaaminen EVF-etisimellä tai takanäytöllä. Olympuksella on valikoimissaan kaksi TOUGH-sarjan vesitiivistä pokkaria, joiden kuvaussyvyydet ovat 15 metriä. – Syynä on täysin vertailukelpoinen kuvanlaatu, peilittömän rakenteen edistyksellisempi tekniikka ja pienempi ja kevyempi koko. – Peilijärjestelmällä varustettuun järjestelmäkameraan kotelo pelkästään maksaa helposti pari tuhatta euroa. – Järjestelmäkameroiden videoominaisuudet ovat lisänneet suosiota, tästä esimerkkinä on uusi Olympus OM-D E-M5 Mark II, joka perustuu pitkälle kuvaajien toiveisiin saada kevyt ja monipuolinen järjestelmäkamera ammattimaisilla video-ominaisuuksilla. Kameroilla voi kuvata myös Full HD -videoita. Vesitiiveydeltään mallit ovat identtisiä, mutta uusissa malleissa on järjestelmäkameroista tuttuja ominaisuuksia kuten korkeampi prosessoriteho, sanoo Tanabe. – Peilikameroissa on erillinen tarkennussensori, mikä tekee käytöstä hankalaa etenkin takanäytön kautta kuvatessa veden alla. Lisäksi Olympuksella on tarjota sukelluskoteloita, jotka mahdollistavat kuvauksen 40 metrin syvyyteen asti. Tough-kompaktikamerat ovat lisäksi iskunkestäviä ja pakkasenkestäviä ja ne kestävät myös puristusta jopa 100 kiloa. – Uudet Tough-sarjan kamerat ovat erityisesti nopeudeltaan ja kuvanlaadultaan huomattavasti parempia kuin entiset vastaavat Tough-mallit. Hyvä pokkari on edelleen suosittu, mutta kypäräkamerat tekevät tuloaan. TOUGH-sarjan TG-3 ja TG-860 -pokkarit ovat vesitiiviitä 15 metriin saakka. Peilittömän kameran ja kotelon saa hintaan alkaen reilu tuhat euroa. Sukeltajalle on tarjolla monta vedenalaista uutuutta. Video valtaamassa alaa vedenalaiskuvauksessa 70. Peilittömässä järjestelmässä tarkennus tapahtuu kontrastimittauksen avulla suoraan kennolta, jolloin takanäytöltä kuvattaessa viiveitä ei ole. Peilittömällä järjestelmällä on saatu luotua mahdollisimman pienikokoinen järjestelmäkameran ominaisuuksia oleva kamera, koska suurikokoisen peilijärjestelmän ja erillisen tarkennussensorin poistaminen mahdollistavat pienemmän koon. E-M5 Mark II -kameralle on saatavilla sukelluskotelo, jolla voidaan kuvata 40 metrin syvyydessä. Peilittömien järjestelmäkameroiden myynti kasvaa tällä hetkellä, kun taas peilietsinjärjestelmien myynti laskee nopeasti. Lisäksi optiikan valovoimaan on panostettu TG-3-mallissa, ja sen f2.0valovoimainen laajakulmaobjektiivi soveltuu erittäin hyvin haastaviin olosuhteisiin. PENja OM-D -kameroissa kuvanlaatu on Tanaben mukaan on huippua ja tarkennusnopeus on nopeampi. Myös jatkuva tarkennus on mahdollista. – Uutta vedenalaiseen kuvaukseen tänä vuonna tarjoaa OM-D E-M5 Mark II -kamera, jossa ei ole peilietsintä, minkä ansiosta kameran kokoa on saatu pienemmäksi ja LCDtarkennusta huomattavasti perinteistä järjestelmäkameraa nopeammaksi. Kotelot tukevat myös useita objektiivilisäkkeitä, kuten makroa ja laajakulmaa. Valikoimissa on sekä suoraan veden alle soveltuvia vesitiiviitä kompaktikameroita, niiden koteloita kun järjestelmäkameroitakin. Vasta-alkajalle uusia mahdollisuuksia Järjestelmäkameroihin on hankittava aina kotelo. PENja OM-D-järjestelmän kameroihin on saatavilla useita erilaisia koteloita ja jopa objektiiviportteja. Peilitön järjestelmä sopii veden alle Peilitön eli PENtai OM-D-sarjan järjestelmäkamera on ehdoton vedenalaiseen kuvaukseen. Laadukas sukelluskuvaus käy kohtuuhintaiseksi myös aloittelijalle Tough-sarjassa panostetaan optiikkaan Olympuksella on laaja valikoima vedenalaiseen kuvakseen soveltuvia kameroita sekä koteloita. Still-kuvien lisäksi harrastajat haluavat laadukasta liikkuvaa kuvaa, sanoo markkinointipäällikkö Henrik Tanabe
Parhaimmillaan otetut kuvat voi jakaa eteenpäin saman tien.. 71 Vedenalainen kuvaus on entistä suositumpaa
Kameroiden hintataso on vakiintunut, ja lisäarvolliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi vesitiiviys ja valovoimainen optiikka on tullut jäädäkseen. Laajakulmakuvauksen harrastajille on saatavana myös laajakulmalisäke, joka kiinnitetään objektiiviportin eteen, sanoo Tanabe. – Uutuudet tekevät koko sukelluskuvausjärjestelmästä kohtuuhintaisen myös vasta-alkajille. Kameran ostajat ajattelevat nykyään enemmän mitä sillä saa kuin miten edullinen se mahdollisesti olisi. Sen laadukas polykarbonaattirakenne ja tekniikka tiivistävät kameran täydellisesti kosteudelta ja suojaavat herkkää laitetta iskuilta ja kolauksilta myös maissa. Uusia ominaisuuksia on tarjolla yhä enemmän. Nikon-käyttäjä voi jakaa kuvansa heti Nikon Coolpix AW130 16 megapikselin kamera on vesitiivis aina 30 metriin saakka, mikä vastaa Advanced Open Water -sertifikaattia. Kamera on iskunkestävä kahdesta metristä pudotettuna, pölytiivis ja kestää kylmyyttä –10 asteeseeen asti. 72 Nikon Coolpix AW130 16 megapikselin on vesitiivis aina 30 metriin saakka, mikä vastaa Advanced Open Water -sertifikaattia. – Käyttäjä voi myös jakaa kuvat liikkeellä ollessaan saman tien: NFCtuen ja sisäänrakennetun Wi-Fi-toiminnon ansiosta riittää, kun käyttäjä koskettaa kameralla älylaitetta. Tarjonta on monipuolistunut jo pelkästään sen takia, että tekninen kehitys pitää alaa virkeänä. Peilittömien järjestelmäkameroiden myynti kasvaa tällä hetkellä, kun taas peilietsinjärjestelmien myynti laskee nopeasti.. Lisävarusteita ei tarvitse hankkia ja hajotin sopii yhteen muiden varusteiden kanssa. GPS, GLONASS ja QZSS-paikannus pitävät huolen tapahtumapaikkojen muistamisesta. Kompassi kertoo ilmansuunnat, sekä tallennetun kuvan kuvaussuunnan, sanoo Jyrki Tuppurainen Nikon Nordic Suomen toimistosta
Pokkareita on Sonylla vedenalaiskuvaukseen yksi malli. Pölytiivis kamera on myös iskunkestävä 1,5 metristä pudotettuna ja kestää kylmyyttä –10 asteeseen saakka asti. Sony suuntaa Action-Cam-malleihin Sony Europe Suomen sivuliikkeen Hannu-Pekka Lähdeahon mukaan vedenalaiskuvauksessa yksi suuntaus on action-kameroihin. Peilittömät järjestelmäkamerat ovat fyysisesti kevyitä ja pienikokoisia. – ActionCam-malleja on neljä, jotka kaikki ovat vesitiiviitä viiteen metriin saakka paketissa mukana tulevalla kotelolla. Tehokas tärinänvaimennus vähentää liike-epäterävyyttä myös Full HD -elokuvissa ja varmistaa niiden vakauden. – Se on erittäin kestävä ja helppokäyttöinen 13 megapikselin kamera. GoPro:lta uusi HERO4-sarja GoPro:n HERO4-sarjan kameroissa on kaksi kertaa tehokkaampi prosessori ja kaksi kertaa nopeammat freiminopeudet. 73 Peilitön eli PENtai OM-D-sarjan järjestelmäkamera on ehdoton vedenalaiseen kuvaukseen. Kameralla voi ottaa myös still-kuvia 8,8 megapikselin tarkkuudella. Tuppurainen suosittelee vedenalaiskuvaukseen valovoimaista NIKKOR-objektiivia, jonka viisikertainen optinen zoom on laajennettavissa kymmenkertaiseksi Dynamic Fine Zoom-toiminnoksi. Sillä voi sukeltaa aina kymmenen metrin syvyyteen saakka. Uudet Toughsarjan pokkarit on tarkoitettu vedenalaiseen kuvaukseen. Myös kuvanlaatua kehutaan entistä paremmaksi. Kamerassa on 4K30-resoluutio ja 1080120-freminopeus. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhden ruudun resoluutio on 4K-videossa kahdeksan megapikseliä. Vedenalaisen kasvojen rajauksen avulla kamera tunnistaa kasvot silloinkin, kun kuvaaja itse ei ole vedessä. Lähdeahon mukaan järjestelmäkameramarkkinoilla mennään kohti peilittömiä minijärjestelmäkameroita. Nikon Coolpix S33:aa Tuppurainen kuvaa kameraksi, joka pysyy vauhdissa mukana matkoilla – myös veden alla. TOUGH-sarjan TG-3 ja TG-860 -pokkarit ovat vesitiiviitä 15 metriin saakka. Sonyn uudet Actioncam-mallit ovat tyyppimerkiltään HDR-AS200V ja FDR-X1000V. FDR-alkuiset kamerat ovat aina 4K-malleja. Niillä voi sekä videokuvata että ottaa still-kuvaa. – FDR-X1000V tallentaa videot jopa 4K-tasolla eli neljä kertaa tarkempia kuin perus Full HD-video. – Ne ovat kevyitä, pieniä ja helppokäyttöisiä, näin ollen soveltuvat loistavasti myös vedenalaiseen kuvaukseen. – Kamera on vesitiivis 40 metriin saakka ja kuvat ovat 12 megapikseliä, sanoo Harri von Fieandt Future Retail Oy:stä. Full HD -perhe-elokuvien kuvaamisen voi aloittaa yhdellä painikkeella. Kolminkertaisella optisella zoomilla varustetulla objektiivilla (Dynamic Fine Zoom laajentaa zoomausalueen 6-kertaiseksi) päästään lähelle toimintaa. Juhani Karvonen. Lisävarusteena voi hankkia myös kotelon, joka on 60 metriin asti vesitiivis
74 Pokkari ja still-kuva edelleen vedenalaiskuvauksen perusta Kypäräkamerat yleistyvät Entisestään parantuneet pokkarit ovat nousseet suosioon vedenalaiskuvauksessa.
GoPro on vaihtanut profiilia ja kamera soveltuu vedenalaiskuvaamiseen suoraan mukana tulevan kotelon ansiosta. – Jos portti ja linssi eivät sovellu yhteen, syntyy kuvaan vääristymää. Olympuksella on puolestaan iskun, veden ja pölynkestäviä malleja, joista Gerkman nostaa Tough TG 3:n. Kuvanlaatu on kuitenkin kummassakin erinomainen. – Niillä saa videon lisäksi otettua myös kelpo still-kuvaa. Juhani Karvonen Sonyn uudet videokamerat toimivat jopa 4K-tasolla eli ovat neljä kertaa tarkempia kuin perus Full HD-video.. Peilittömässä on täydet järjestelmäkameran ominaisuudet manuaalisäätöineen. – Sitä voi nimittää joka paikan pokkariksi, joka sopii kaikkiin olosuhteisiin niin veden alla kuin maan päälläkin. Kypärakamera saattaa pyöristää still-kuvaa liikaa, mutta on kuitenkin tietyissä tilanteissa efektiivinen lisäarvo. Olympuksella on peilitön OM-D E-M1. Canonin hinta on noin 700 euroa, jonka päälle tulee noin 400 euron kotelo. – Harrastajan kannalta peilittömät ja peililliset järjestelmäkamerat ovat tasoltaan ja tekniikaltaan melko samaa luokkaa. Jakamisen helppous on yksi tekijä, minkä ansiosta malli on suosittu. Peilittömän hyvän kameran saa noin 3000 eurolla koteloineen, kun peilillisessä kamerassa jo pelkkä laadukas kotelo maksaa tuon verran. Kuvan nopea jakaminen on tämän päivän tärkeä ominaisuus kamerassa, sanoo Gerkman. Kamera soveltuu vedenalaiskuvaukseen erittäin hyvin ammattitasoisen kuvanlaatunsa ansiosta. Sukelluskotelo on linssikohtainen, mutta domeporteilla saadaan eri linssejä samaan koteloon. TG 3:a voi nimittää joka paikan pokkariksi, joka sopii kaikkiin olosuhteisiin niin veden alla kuin maan päälläkin. Sonyn kameraan on hankittava sukelluskotelo erikseen. Se on todellinen tehopakkaus, pienikokoinen mutta isotehoinen pokkari. Missään tapauksessa omia viritelmiä ei kannata alkaa tekemään, niillä saa aikaan vain vahinkoa. Myös linssejä on tarjolla laajat valikoimat. Canon on tuonut markkinoille suurikennoisen G7X Powershotpokkarin koteloineen. Isoja vedoksi ei kypäräkamerakuvista voi tehdä, mutta se harvoin on tarkoituskaan, sanoo Gerkman. Kuvan voi lähettää kenttäolosuhteista eteenpäin. Peruskamera on mitoiltaan 130x60x40 milliä. Sonyn ja GoPron-kypäräkamerat ovat kasvattaneet suosiotaan, mutta ne ovat paljolti vielä pokkareiden ja still-kuvien tukena, sanoo Joni Gerkman Rajala Camerasta. – Olympuksen GoPro on valovoimaisempi ja pyöristys jää vähäisemmäksi kuin Sonyn AS100:ssa. Se on vedenpitävä ilman koteloa 15 metriin saakka, kestää 100 kiloa puristusvoimaa ja kymmenen asteen pakkasen. TG 3 on vedenpitävä ilman koteloa 15 metriin saakka, kestää 100 kiloa puristusvoimaa ja kymmenen asteen pakkasen. – Tämän Canonin mallin voi liittää langattoman WIFIverkon kautta kännykään tai mihin tahansa älyteknologiaan. Gerkman muistuttaa, että portit on räätälöity tietyille linsseille. Olympuksella on lisävarusteluetteloita, joista näkee mikä portti ja linssi sopivat keskenään. Olympuksen peilitön OM-D E-M1 soveltuu vedenalaiskuvaukseen erittän hyvin ammattitasoisen kuvanlaatunsa ansiosta. Itse suosittelen harrastajalle ainakin alkuun peilitöntä, koska se on kevyempi, pienempi ja helpompi käsitellä. – Kenno on yksituumainen. 75 Kuvaus painottuu stillkuviin. Harrastaja voi lähettää kuvan esimerkiksi sukellustreeneistä tai ammattisukeltaja voi lähettää kuvan vaikkapa löytämästään hylystä. Kamerassa 1,8-2,8 valovoimainen optiikka sekä 24-100 millin polttoväli. Hyvää still-kuvaa Nykyisiä kypäräkameroita Gerkman pitää erittäin hyvinä. Valovoimaisuutensa ansiosta se sopii Suomen sameisiin vesiin. Peilitön tai peilillinen Peilittömät tai peililliset järjestelmäkamerat sopivat vaativalle harrastajalle tai ammattilaiselle. Ne soveltuvat kaikkeen vesiliikunnan kuvaamiseen ja ovat oiva lisä kuvantamiseen lomamatkoilla
Jotakin kuitenkin jää aina arvailujen ja uskomusten varaan. Se huomataan, mutta harvemmin huomataan, että aivan Amandan tuntumassa on toinen merenneito, Den Lilla Havsfrun, joka on Victor Janssonin veistos. Postimerkit. Havis Amanda kuuluu Helsingin katukuvaan. Victor Jansson on Tove Janssonin isä. 76 Merenneidot maailman merillä Tänään pinnanalaisesta elämästä löytyy riittävästi tietoa
Eräs vanhimmista Suomessa tavatuista merenneitoa esittävistä kuvista on Lohjan kirkon alttarilla olevassa seinämaalauksessa. Merenkulkijaa oli varoitettava merenneidosta, joka saattoi helposti saada merenkulkija valtaansa. Tultuaan selvästi häirityksi neito solahtaa nopeasti takaisin mereen. satunnaisten tietojen varassa on eletty, kunnes William Beebe 1920-luvun lopulla teki ensimmäisen syvyyssukelluksensa syvyyspallolla aina lähes kilometrin syvyyteen saakka. Kaikesta tiedosta ja hienoista etsintämenetelmistä huolimatta Loch Nessin hirviö elää edelleen Merenneitoja näkee myös kirkoissa, kuten esimerkiksi Lohjan kirkossa (vas.) ja Nousiaisten kirkossa.. Tiedoista huolimatta tarut syvyyksissä piileskelevistä hirviöistä ja valtavista mustekaloista kymmenmetrisine lonkeroineen elävät kuitenkin edelleen. Loch Ness vetää edelleen uteliaita puoleensa. Edelleen elävät myös tarinat merenneidoista joskin tuntuu, että purjelaivakauden loputtua konealusten miehistöt eivät ole ehtineet merenneitoja nähdä. Kukaan ei ainakaan tunnusta. Tosin eräs englantilainen rahtialus poimi vuonna 1986 merestä olennon, joka paljastui englantia puhuvaksi merenneidoksi. Silloin saatiin ensimmäisen kerran tarkkoja tietoja siitä, miten monipuolista elämä on pinnan alla. Kirkkokansa merellä merenneitojen häiritseminä. Tämä tapahtui niin sanotun Bermudan kolmion alueella. Kauan on ihminen ehtinyt maapallollaan elää tietämättä tarkalleen, mitä merissä ja järvissä oikeastaan on. Uskomuksien ja Merenneito 1550-luvun merikortissa kampoineen ja peileineen. Siinä se on paheellisuuden vertauskuvana. Vaarallinen paikka elämän merellä! . 77 Merenneidot ovat jotain sellaista, joista sukeltajien kerrotaan unelmoivan, mutta joita kukaan ei ole koskaan nähnyt. Viimeisin merenneitohavainto on Israelista, video, jossa merenneito nousee merestä pienelle kallioluodolle. Hän kertoi asuvansa meressä löytöpaikkansa alla olevassa kaupungissa
Näissä on tavallisesti tapahtumana joko merimiehen tai kalastajan joutuminen merenneidon valtaan, jolloin he joutuvat elämään vedessä. Vuosi 1979 oli Lasten vuosi. Tunnusmerkkeinä ovat peili ja kampa, jolla merenneito kampaa pitkää tukkaansa. Todennäköisesti jokaisesta meritai satamakaupungista löytyy Postimerkit. Eräs vanhimmista Suomessa Merenneito voi olla kaunis, viehättävä ja kiltti, mutta myös ruma ja ilkeä. Puolan postilaitoksen julkaisu Pienestä Merenneidosta (Syrinka). Sierra Leonen pienoisarkki – Pieni Merenneito pelastaa prinssin. Uskonnollisessa mielessä merenneito edustaa paheellista naista ja varoittaa hänestä. 78 Korean postilaitoksen julkaisu tanskalaisten Pienestä Merenneidosta. Satuja ja tarinoita Merenneitoihin liittyviä tarinoita ja satuja on kaikissa kulttuureissa. Merenneidon kuvat löytyvät myös sekä Korppoon että Nousiaisten kirkoista. Historian merenneidot Kertomukset merenkulkijoiden tapaamista meren elävistä, joilla oli naisen yläruumis, mutta jalkojen tilalla kalan pyrstö ovat hyvin vanhoja. Merenneito on kuvattuna myös kuvapatsaissa useissa kaupungeissa sekä Pohjoismaissa että Euroopan kaupungeissa. tavatuista merenneitoa esittävistä kuvista on Lohjan kirkon alttarilla olevassa seinämaalauksessa. Keski-Afrikan tasavalta julkaisi vuoden merkkinä Pienen Merenneidon. Merenneito voi olla kaunis, viehättävä ja kiltti, mutta myös ruma ja ilkeä. He olivat vartaloltaan lintuja ja heillä oli naisen pää ja kasvot. Kalanpyrstöiset naiset ovat Odysseuksen aikoja myöhäisempiä merien erikoisuuksia. Siinä se on paheellisuuden vertauskuvana. Odysseuksen seikkailuista tutut seireenit eivät kuitenkaan olleet merenneitoja. Jerseyn saaren muistomerkki Pienestä Merenneidosta. Sadussa tilanne voi myös olla päinvastainen ja merenneito joutuukin kalastajan tai merimiehen vangiksi ja siten elämään maalla. Luxembourgin postilaitoksen näkemys Pienestä Merenneidosta. Merenneitoja on kuvattuina vanhoissa merikartoissa muiden meren hirviöiden mukana
Vanhin Syrinkan julkaisu on vuodelta 1916. Helsingin Etelärannassa, Kauppatorin kupeessa oleva Havis Amanda on merenneito. Syrinkaa on käytetty logona kertomassa monista tapahtumista. Andersenin (1805-1875) satu vuodelta 1837. 79 Puolan postilaitoksen julkaisu Syrinkasta vuodelta 1916. Tyylitelty kuva Syrinkasta postimerkillä vuodelta 1964. Näin suurella postimerkillä Tanska muisti vuonna 1935 Andersenin ensimmäisen kirjallisen tuotoksen ilmestymistä 100 vuotta aikaisemmin. Merenneidoista on myös olemassa lukuisa joukko taiteilijoiden tekemiä maalauksia. Merenneito voi olla joko yksitai kaksipyrstöinen. Ensipäiväkuoressa on vuosiluku 1905. Mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. Toisen kerran Havis Amanda esiintyy postimerkissämme vuonna 1985 postimerkkinäyttelyn, Nordia 1985 muistomerkissä. Edelleen tänä päivänä lukemisen arvoinen monikerroksinen aikuisten satu.. Veistos on vuodelta 1913 ja Edvard Eriksenin tekemä. Pienestä Merenneidosta on syntynyt vuosien varrella useita kulttuuritapahtumia. Eri lähteistä saatujen tietojen mukaan patsaan valmistuminen olisi ollut vuonna 1906, mutta myös vuosi 1908 mainitaan. Viimeisen katseen hän luo merelle, juuri noustuaan merestä. Puola Todennäköisesti maailman laajin merenneidoista tehtyjen postimerkkijulkaisujen määrä löytyy Puolasta. Suomi Lähin merenneitoa esittävä postimerkki löytyy omasta maastamme. Kuten Puolassa myös Tanskassa on ”valtakunnan logosta” useita postimerkkijulkaisuja. Postimerkki on käyttömerkkisarjaan kuuluva merkki, jonka julkaisupäivä on 4.6.1976. Tanska Matkamme merellä jatkuu ja seuraavan merenneidon, joka on myös postimerkillä, löydämme Tanskasta, Kööpenhaminasta. Satu kertoo merenneidosta, joka pelastaa uponneesta laivasta prinssin, johon rakastuu ja haluaa tulla ihmiseksi. merenneito jossakin muodossa. Jouko Moisala Pieni Merenneito on kaikkien matkailijoiden tutustumiskohde Kööpenhaminassa. Merenneidot esittäytyvät postimerkeissä Lähdettäessä etsimään postimerkeissä olevia merenneitoja ei tarvitse mennä merta edemmäs. Sen jälkeen sama, ”taisteleva” merenneito on aiheena lukuisissa julkaisuissa. Suihkulähde on Ville Vallgrenin (1855-1940) tekemä kokonaisuus. Merenneidolla on edelleen naisen yläruumis, mutta jalkojen asemesta kalanpyrstö. Myyttisellä merenneidolla on vahva historiallinen tausta. Selkeä postimerkkikuva Syrinkasta. Postilaitokset eri puolilla maailmaa ovat muistaneet juuri Pientä Merenneitoa julkaisuissaan, mutta muitakin löytyy.. Se on niin vahva, että merenneidoista näkee aivan uusia versioita. Pieni Merenneito, Den Lille Havsfrun, on Tanskan symboli ja eräs tunnetuimmista matkailukohteista sekä tanskalaisille itselleen että vieraille. Tanskalaisten Pieni merenneito on H.C. Satu ei kuitenkaan pääty onnellisesti, sillä ihmiseksi muuttuminen on liian tuskallista, vaikka Pieni Merenneito uhraa rakkautensa vuoksi oman äänensä. Veistos kertoo Itämeren tyttärestä, joka päätti nousta maalle. Mitä julkaisuajankohta kertoo. Merenneito, Syrena, Syrinka – on Varsovan symboli
Sukeltamaan Bahamalle! 80 Floridan ja Kuuban välistä lyötyvät Bahamasaaret tarjoavat sukeltajalle eksotiikkaa ja historiaa. Puna-korallia Bahamalla riitti!
Juhani Väkiparta toimi yli kymmenen vuoden ajan Sukeltajan Maailma -lehden avustavana toimittajana. Pohjasta löytyi komea kampasimpukka. Se laaja maailmankuva, jonka hän oli hankkinut nuoresta iästään huolimatta tuli esille hänen kirjoittamistyössään. Siellä kävivät vuonna 1999 Jokke Ryökäs ja Heikki Moisio. Näkyvyys oli hyvä, noin 20 metriä. Dipl.ins. Reittimme oli Helsinki New York – Miami – Nassau, joka on myös Bahamasaarten pääkaupunki ja sijaitsee Anrosinsaarella. Eero Ahola Juhani Väkiparta on poissa. Kalakanta ei ollut järin suuri, eikä isompia simpukoita näkynyt paljoakaan. Hän matkusti työnsä vuoksi ympäri maailmaa ja tutustui mitä erilaisimpiin elämän olosuhteisiin erityisesti valtamerillä. Juhanille tulivat tutuiksi niin Atlantin kuin Tyynen valtamerenkin alueet, parhaat sukelluskohteet Juhani löysi kaukoidästä ja Australian pohjoispuolisiltä vesiltä. Paradise Beachja Arawak Beachnimisillä rannoilla kohtasimme murenan, rauskuja, muutamia hummereita ja joitakin pienempiä kaloja. Kustannustalon toimittajat oppivat tuntemaan Juhanin idearikkaana, ystävällisenä ja osaavana ihmisenä. Tänään niitä ei enää ole luettavissa. Bahamasaarista tuli vuonna 1717 Iso-Britannian siirtokunta. Juhani Väkiparta toimi laajaalaisesti kansainvälisten yritysten markkinointitehtävissä. Kohde oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Kiitos Juhani yhteistyöstä ja ystävyydestäsi. Hänellä oli taito ja halu ilmaista kokemuksiaan kirjallisesti. Hän kuvasi elävästi sukeltamista ja sen mukanaan tuomia monasti jännittäviäkin kokemuksia maailman suurilla merillä. Bahamas Ocean Diving vei meidät sueltamaan m/s Flipper -nimiselle hylylle, joka oli vähän alle 30 metrin syyvyydessä. Päivän retki sekä kahdet sukellukset maksoivat noin 100 taalaa. Uskon sen johtuvan siitä, että jenkit saavat ampua kaloja sekä poimia ylös simpukat ja korallit. Vain rikkaat muistot ovat jäljellä. Bahamasaaret Bahamasaaret sijaitsevat Floridan ja Kuuban välissä Atlannin valtamerellä. Näistä hienoista Juhanin kokemuksista ovat Sukeltajan Maailman lukijat saaneet nauttia pitkään. Saman havaitsin sukeltaessani Karibianmerellä Neitsytsaarilla. 81 Moni suomalainen sukellusharrastaja on käynyt Bahamalla. Hän teki sen minkä lupasi. Saarella sijaitsee useita sukellusyrittäjiä, jotka vievät sukeltajia riutoille sekä pienemmille saarille, joita on merialueella noin 300. Juhani Väkiparta kirjoitteli paitsi Sukeltajan Maailma -lehteen myös muihin kustantajan aikakauslehtiin. Kannatti käydä, eksoottinen ja historiallinen paikka! Heikki Moisio Pieni kalaparvi, joka antoi sukeltajalle tietä. Juhani Väkiparta, syntynyt 1973, kuoli tammikuussa pitkäaikaiseen sairauteen kotonaan Helsingissä. Lähdimme Bahamalle sukeltamaan vuonna 1999. Bahamasaaret olivat merirosvojen pesäpaikkana 1700-luvulla, muun muassa kuuluisa merirosvo Mustaparta piti saaria piilopaikkanaan. Bahaman kalakanta oli yllättävän pieni. Orjuus lopetettiin saarilla vuonna 1834, ja Bahama sai itsenäisyyden vuonna 1973. Kävimme sukeltamassa Blue Lagoon -saarella, joka sijaitsee Nassaun kaupungista etelään
82
Tarvitsetko sukeltaessasi terävää näköä. Valmistamme sukellusmaskiisi silmälasien mukaiset voimakkuudet. (09) 6855 0800 LUOTETTAVA, LAADUKAS, KOTIMAINEN. Kauppakeskus Ruoholahti Itämerenkatu 21, 00180 Helsinki puh. Onko mittarien ja maiseman katselu vaikeaa. Myös uimalasit voimakkuuksilla!