SUKELTAJAN maailma 3-2014 6,40 Olisiko koulutusta lisättävä: Sukelluskortituksessa vaativampi läpipääsy Tutkimus selvitti Epäonnistunut suunnistus johti kuolemaan jään alla Vääksyssä Miksei sukellusonnettomuuksia torjuta eikä niistä edes keskustella julkisesti! Uusi Suomen ennätys: Sukelluskouluttaja: Rebreather-laitteiden tekniikka ei yleensä petä Viisi sukeltajaa menehtyi kolmen kuukauden aikana Pitäisikö viranomaisten kieltää luolasukellus?
695,Tarjous 610,WWW.CERTINA.COM. DS ACTION Automatic DIVER´S WATCH 200m ISO 6425 Sapphire crystal Stainless steel Swiss Made SH
NYT ERÄ SI-COMBOJA HUIPPUEDULLISESTI! JA MEILTÄ MYÖS HUMMINBIRD ION-SARJAN LAITTEET
Jos näin toimittaisi muillakin aloilla, voisi aivan hyvin lopettaa kaikki työ, jota tehdään monilla aloilla onnettomuuksien vähentämiseksi. Eräs täystyrmäys on, ettei se kannata, koska vaikutus on niin lyhytaikainen. Sukeltajaliitossa on erityinen toimikunta, jonka alaan tämä sisältyy. Siispä kampanjaa on jatkettava ja pyrittävä muuttamaan sukelluskulttuuria niin, että turvallinen sukeltaminen on jatkuvasti päällimmäisenä. Tulisiko toimeenpanna sukellusturvallisuuden tehokampanja. Artikkelissa todettiin, että Sukeltajaliitto tarvitsisi tietoja onnettomuuksista, jotta olisi mahdollista pohtia mikä meni vikaan ja kertoa sukeltajille, miten olisi pitänyt toimia oikein ja välttää syntynyt vakava onnettomuus. Tapahtuneet sukellusonnettomuudet eivät ole avanneet avointa keskustelua, kuten kävi Jämijärven lentoturman kohdalla. Vuoden kuluttua kampanjan sanoma on jo unohdettu. 34 Ei tilastoja kaikista sukellusonnettomuuksista Ainoastaan kuolemaan johtaneet sukellusonnettomuudet tilastoidaan Pohjoismaissa. Lähtökohta tulee olla, että onnettomuuksien tapahtuminen pyritään estämään toteamatta, että emme voi mitään, koska niitä kuitenkin tapahtuu. Erityisesti harrastajat ovat saaneet runsaasti tietoa, mutta julkisesti ja monipuolisesti eri medioiden kautta. Nyt on onnettomuuksia tapahtunut. Suljetun kierron laitteet toimintavarmoja Tekninen vika ei ole ollut sukellusonnettomuuksissa pääsyy sukeltajan menehtymiseen. 10 Sairauskohtaus syynä sukeltajan kuolemaan. Kaivataan. Niihin kaikkiin voi varautua ennakolta. 13 Epäonnistunut suunnistus aiheutti sukeltajan menehtymisen Epäonnistunut suunnistus jään alla aiheutti sukeltajan kuoleman Vääksyssä maaliskuun alussa. 6 Sukeltajan tunnettava omat rajansa Psykologi ja sukeltaja Katja Valli muistuttaa, että jokaisen sukeltajan on tunnettava riskit ja omat rajansa. Laskuvarjohyppääjillä on myös ollut raskas kevät. Tapahtuneesta onnettomuudesta on yleisö saanut todella runsaasti tietoa aivan alusta alkaen. Kaivataanko tietoa. 38 Narut ja köydet tuovat turvaa Narut ja köydet ovat tärkeä osa sukeltajan turvallisuutta. 16 21 22 25 27 Turvallista sukelluskesää! Jouko Moisala s.31 Jyväskylässä asuva 69-vuotias Kalle Lehtivuori on toiminut palomestarina ja pelastussukeltajana. Norjan onnettomuuksien jälkeen Suomen Kuvalehdessä oli sukeltajan artikkeli omista kokemuksistaan. Niihin johtaneet tapahtumat eivät kuitenkaan ole johtaneet tulokseen, jossa sukeltajat olisivat saaneet arvokkaita tietoja, miten kyseiset sukellustilanteet olisi tullut järjestää ja hoitaa siten, että onnettomuuksilta olisi vältytty. 36 Pienempiä murheita pinnan alla Pienikin ongelma sukelluksessa voi johtaa pahaan lopputulokseen. 40 Vasarahaijahdissa Japanissa Simodassa Japanissa voi sukeltaa vasarahaiden kanssa. Kaatialan louhoksella sattuneen sukellusonnettomuuden syynä on todennäköisesti sairauskohtaus. Vakavia sukellusonnettomuuksia on tapahtunut aivan liikaa. Ei ole mahdollista selittää tapahtuneita kertomalla, että joka tapauksessa tilastollisesti aina kuitenkin sattuu tietty määrä kuolemaan johtaneita sukellusonnettomuuksia. 47 Sukeltava meribiologi haaveammatissaan Heidi Arponen on yksi Metsähallituksen viidestä aluemeribiologista. Norjan poliisin oma tutkinta valmistumassa Luolasukeltaminen tulee jatkumaan Pohjois-Norjan helmikuisesta sukellusonnettomuudesta huolimatta. 31 Palomestari ja pelastusukeltaja 69-vuotias jyväskyläläinen palomestari ja pelastussukeltaja Kalle Lehtivuori sukeltaa edelleen. Vastaukset olisivat niitä, joiden kautta voidaan vaikuttaa siihen, että vastaisuudessa kyseisten onnettomuuksien välttäminen olisi edes teoriassa mahdollista. Mielipiteitä on monia. On selvää, että onnettomuuksia tapahtuu, mutta ei liene turhaa, että työmaan seinällä lukee, että olemme työskennelleet nyt viisi kuukautta ilman työtapaturmia. Vakavat ongelmat, vakavammat seuraukset Pinnan alla voi tapahtua isoja ongelmia. Monissa maissa on toisin. 4. 44 Miksi onnettomuuksista vaietaan. Puoli vuosisataa sitten annetut sukeltajan turvallisuusohjeet pitävät edelleen paikkansa. s.66 Tässä Mareksen sukelluskonsolissa mittarit ylhäältä alas: kompassi, syvyys ja ilmanpaine. Ohjeiden avulla turvallisempia sukelluksia. Kaikkien sukellusonnettomuuksien jäljiltä on lukuisa joukko avoimia kysymyksiä, jotka ovat vailla selkeitä vastauksia. Paniikissa on leikki kaukana Kun sukeltaja joutuu paniikkiin pinnan alla, seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Sukeltajat ovat saaneet vain lyhyet selostukset tapahtuneista, mutta eivät tietoa. Nyt on jo syytä ryhtyä toteuttamaan sukellusturvallisuuden tehokampanjaa! Sisältö 3/2014 Kulunut kevät on ollut sukeltajille varsin ikävä
66 Konsolimittareista löytyy yhdistelmiä Ranteessa olevaa sukellustietokonetta voidaan täydentää konsolimittareilla. 56 Jyväskylästä matkataan eniten Punaisellemerelle Jyväskylän Sukelluskeskuksen matkakohteista Punainenmeri on tämän hetken suosituin kohde. Kirjapaino: Kustantajan kirjapaino Karprint Oy Huhmari Sähköposti: Toimitusaineisto: Aikakauslehdet@karprint.fi Ilmoitusaineisto: sum.ilmoitukset@karprint.fi Internet: www.karprint.fi Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. Tilaukset: Tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: määräaikainen kesto ISSN 1238-2574 42,00 € 38,00 €. 76 Calypso toimii Kirkkonummella Sukellusseura Calypso on kasvanut Porkkalan meripelastusyhdistyksen ”sammakkomiesjaoksesta” yli 200 jäsenen sukellusseuraksi. 67 Sukelluskellot toimivat tietokoneiden apuna Sukelluskellot toimivat sukelluksen varmistamisessa sukellustietokoneiden rinnalla. s.47 Meribiologi Heidi Arponen tarvitsee sukellustaitoja myös työssä. Kuva: Mikomoto Hammers Päätoimittaja: Jouko Moisala Ilmoitusmyynti: Myyntijohtaja p. Moni sukellusvene koki kohtalonsa. SUKELTAJAN maailma 3-2014 6,40 Olisiko koulutusta lisättävä: Sukelluskortituksessa vaativampi läpipääsy Tutkimus selvitti Epäonnistunut suunnistus johti kuolemaan jään alla Vääksyssä Miksei sukellusonnettomuuksia torjuta eikä niistä edes keskustella julkisesti! Sukelluskouluttaja: Rebreather-laitteiden tekniikka ei yleensä petä Uusi Suomen ennätys: Viisi sukeltajaa menehtyi kolmen kuukauden aikana Pitäisikö viranomaisten kieltää luolasukellus. 72 Jyväskylän Sammakoiden riveissä sukeltaa nuorta väkeä Jyväskyläläinen sukellusseura Sammakot panostaa erityisesti juniorisukeltajiin. Ammattisukeltajille oma historiikki Ammattisukeltajien 100-vuotishistoriikin kirjoittaminen alkaa. 09-413 97 384, teemu.hilkamo@karprint.fi 58 62 64 s.80 50 Kotimaan hylyt ja louhokset kiinnostavat Kesällä on turha lähteä merta edemmäs sukeltamaan. Suomen vesissä riittää nähtävää ja koettavaa. Vanha sukellushistoria kiinnosti Kööpenhaminassa Tanskassa. 68 Kuivapukukurssille pääsi jo huhtikuussa Kuivapukukurssit alkoivat aikaisen kevään takia jo huhtikuussa. 79 Pinnan alta ja päältä 80 Sukelluskello Mårten innosti Tanskassa Sukelluksen historiasta kiinnostuneet olivat koolla Kööpenhaminassa toukokuun alussa. 5 Toimitusneuvosto: Heikki Moisio, Eero Ahola, Esa Raivio, Osku Puukila. Sukellustietokone tuo mukavuutta ja turvallisuutta Kokeneemmilla ja etenkin tekniikkasukeltajilla sukellustietokone on ollut vakiovarusteena jo pidemmän aikaa. Ilmestyy 6 numeroa vuonna 2014 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 09-413 97 333 s.40 Kustantaja: Karprint Oy Toimitus: Karprint Oy 03150 Huhmari puh. 09-413 97 331, fax 09-413 97 405 sum.toimitus@karprint.fi Vasarahain tunnistaa erikoisen näköisen muotoisesta päästä – silmät ovat vasaran päässä. Saksalaiset sukellusveneet Suomenlahdella ja Itämerellä Suomenlahti suljettiin tuhansilla miinoilla jatkosodan alkaessa
Pahin tilanne syntyy sukeltajan mennessä paniikkiin ja joutuessa toimintakyvyttömäksi. Psykologi ja sukeltaja Katja Valli: Sukeltajan tunnettava riskit ja omat rajansa Sukeltajan täytyy hallita pelkonsa. Turvallisen sukeltamisen edellytyksenä on riittävä kouluttautuminen ja toistuva harjoittelu sekä kokemuksien kerryttäminen. 6
Tähän mahtuu kaikennäköisiä ihmisiä laidasta laitaan. Virkistyssukellus ei ole mikään vaarallinen ekstreme-laji. Kuva on Ranskasta LOTIn alueelta luolasta nimeltä Émergence de Meyraguet – Pasi Paakkarinen etualalla, Katja Valli valomiehenä. Kuva: Sami Paakkarinen 7. Tekniikkasukeltamisessa mennään usein syvemmälle ja käyte- tään seoskaasuja. Vaikea on unohtaa ensimmäistä kohtaamista paholaisrauskun tai vasarahain kanssa tai sellaista hylkyä, jossa harva on käynyt, psykologisukeltaja Katja Valli sanoo sukelluksen lumoista. Vaatii jonkun verran opiskelua kouluttautua tekniikkasukellukseen. Onko sukeltaminen vaarallista vai turvallista, kenelle se sopii, mitkä ovat sukeltamisen riskit ja miten niihin pitää suhtautua. Lisäksi voidaan mennä sisään hylkyihin tai luoliin voidaan sukeltaa suljetun kierron laitteilla pitkiä sukelluksia. Se on nykyisin kaikkien saatavilla, ja lähes kaikki pystyvät kouluttautumaan siihen. – Silloin ihmisen pitää olla kiinnostunut siitä, missä menevät hänen omat rajansa. Pitää pystyä ymmärtämään ihmisen fysiologiaa, miten kaasut käyttäytyvät ih- – Vesi elementtinä on huumaava, kun siellä liikkuu lähes painottomana. Valli tekee eron virkistyssukeltamisen ja vaativamman tekniikkasukeltamisen välillä. V iimeaikaiset sukellusonnettomuudet ovat herättäneet kriittistäkin keskustelua sukeltamisen turvallisuudesta. Psykologi ja tutkijatohtori Kat- ja Valli Turun yliopistosta on oikea henkilö ottamaan kantaa näihin kysymyksiin koulutuksensa puolesta. Lisäksi hän harrastaa tekniikka- ja luolasaukellusta. Se on suhteellisen turvallista, mutta siinäkin on asioita, joihin koulutuksessa pyritään varautumaan. – Suurin osa sukeltajista on virkistyssukeltajia, joilla on luokitus sukeltaa enintään 30–40 met- riin. Siellä näkee sellaista, mitä eisukeltavat ihmiset näkevät vain television luontodokumenteissa
Joillekin typ- pinarkoosi on hyvinkin miellyttävä kokemus, ja tuo tunteen elämän hienoimmasta sukelluksesta. jistakin löytyy vain pari tutkimusta, joihin on osallistunut vain juuri harrastuksen aloittaneita. Vaativia sukelluksia tekevien ihmisten pitää ymmärtää, missä menevät omat rajat suhteessa riskeihin. – Jos mietin syvempää sukellusta tai pitkää luolasukellusta, kyllä minulla käy mielessä, että olenko sellaisessa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, että pystyn sen sukelluksen tekemään vai onko se fyysisesti liian rasittava. Typpinarkoosi hidastaa Sukellettaessa sukeltajalle syntyy typpinarkoosia. Tekniikkasukellus saattaa vaatia erilaisia luonteenpiirteitä kuin virkistyssukellus. Osittain tästä syystä virkistyssukelluksen syvyysraja on asetettu 40 metriin. – Virkistyssukeltajalle 40 metriä on jo syvä sukellus, ja itse kullekin tulee typpinarkoosia, joillekin enemmän, joillekin vähemmän. Typpinarkoosin oireet ovat eri ihmisillä erilaisia. Virkistyssukelta8 tutkimattomalle hylylle tai kartoittamattomaan luolaan. Ranskan luolasukelluksella Pasi Paakkarainen edellä ja Katja Valli lähempänä kameraa. Kuva: Sami Paakkarinen miskehossa eri syvyyksissä ja miksi asiat tapahtuvat eri tavalla paineen alla kuin pinnalla, Valli luettelee. – Sukeltamisessa ja varsinkin tekniikkasukeltamisessa korostuu halu löytää jotain uutta, mennä jonnekin missä vain harva on käynyt tai sukeltaa ensimmäisenä Harjoittelua ja harkintaa Tekniikkasukeltajille tyypillisiä luonteenpiirteitä ei ole Katja Vallin mukaan tutkittu. – Asiat, jotka ovat todella helppoja pinnalla tai kymmenessä metrissä, muuttuvat niin, että niiden tekemiseen menee enemmän aikaa. Toisille typpinarkoosi voi aiheuttaa hyvinkin ahdistuneen tai pelokkaan olon ja tunteen siitä, että kaikki menee huonosti. Paineilmalla sukellettaessa oireet ilmaantuvat usein jo reilun 30 metrin syvyydessä, ja muut vallitsevat olosuhteet, kuten kylmyys ja huono näkyvyys saattavat voimistaa oireita. Virkistyssukeltajat eivät sukella tekniikkasukeltajien tapaan seoskaasulla, joilla voidaan vähentää typpinarkoosin esiintymistä. Ihmisestä tulee hidas eikä hän ehkä aina muista, mitä tai missä järjestyksessä asioita pitäisi tehdä, Valli kertoo. – Vähän niin kuin kaikissa muissakin riskialttiissa lajeissa parhaiten pärjäävät ihmiset, joilla on riskinhallintakykyä. Tiedonkäsittely hidastuu sekä tarkkaavaisuus ja huomiokyky vaikeutuvat. Riskien ymmärtämisen ohella. Miellyttävyyden tunteeseen saattaa liittyä se, että unohtaakin katsoa mittareita ja pitää huolta siitä, että sukelluskaveri on vieressä. He ymmärtävät riskit ja kouluttautuvat niin, että pystyvät toimimaan, jos vaaratilanteita tulee eteen. Typpinarkoosi muistuttaa humalatilaa. Jos on jo valmiiksi epävarma pärjäämisestään, muun muassa sukellus tuntuu liian rasittavalta tai olosuhteet liian pelottavilta, niin silloin kannattaa se sukellus jättää väliin. – Kun ihminen alkaa pelätä, tarkkaavaisuus keskittyy pelon aiheuttajaan ja keho valmistautuu taistele tai pakene -tilanteeseen
– Pinnan alla ei pidä ruveta tekemään lisäsuunnitelmia, vaikka halua olisin mennä syvemmälle tai jatkaa pidemmälle, vaan mennään minne sukellus on suunniteltu ja takaisin. Varsinaisia välittömästi henkeä uhkaavia vaaratilanteita Vallille ei ole sattunut, mutta toki pieniä vastoinkäymisiä on tullut vastaan, kuten että regulaattori on vuotanut vettä läpi. Esimerkiksi kun nopeaa tai harkittua toimintaa vaativan tilanteen syntymiseen yhdistetään typpinarkoosin sekä pelon aiheuttama ajattelun ja toimintakyvyn kapeutuminen ja pahimmassa tapauksessa paniikki, selviytymismahdollisuudet vähenevät. Paniikki syntyy siten, että jokin tekijä, olipa se todellinen tai kuviteltu, laukaisee äärimmäistä hätää käsittelevät aivotoiminnot. Katja Valli sukeltaa suljetun kierron laitteella. Paniikki on se, mikä tappaa. – Harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu sekä kokemuksen kerryttäminen. – Pelkoon liittyvät fyysiset reaktiot voivat vaikeuttaa vaaratilanteessa toimimista. Paniikki tappaa Pelon tunne ei saa kuitenkaan yltyä paniikiksi. Jouni Suolanen Sukeltamaan hyvällä ennakkosuunnitelmalla Valli korostaa harkitsevaisuutta ja harjoittelun sekä kokemuksen merkitystä. Paikan päällä tarkastan, että kaikki välineet, kuten lamput ja regulaattori toimivat, oma sukelluslaite toimii, ja missä sukelluskaverin varajärjestelmät ovat sekä ovatko olosuhteet sellaiset kuin odotettiin. Toistuvan harjoittelun avulla oikeat toimintamallit pyritään saamaan automatisoitumaan niin pitkälle, että monimutkaisessakin ongelmatilanteessa oikea tapa toimia aktivoituu kuin itsestään. Ei sieltäkään nopeasti pääse mihinkään, kun pitää uida se kilometri sieltä myöskin pois. uttajaan ja keho valmistautuu taistele tai pakene –tilanteeseen. – Evoluutio ja luonnonvalinta on varustanut meidät loistavalla selviytymiskeinolla eli pelon tunteella. Hän on enimmäkseen kiinnostunut luola- ja hylkysukelluksesta sekä erilaisista merieläimistä. Pelko kertoo ihmiselle, että hän on tekemässä jotain tai joutunut sellaiseen tilanteeseen, jossa jotain voi mennä pieleen. Sitten on vielä sukelluskaveri, jolta saa apua, Valli vakuuttaa. Ongelmien kertautuminen voi ylittää sukeltajan kapasiteetin ratkaista kaikki nämä ongelmat kerralla. Kaveriporukassa voidaan kehuskella vaativilla sukelluksilla, mutta vastaaviin ei kannata lähteä mukaan vain kavereille näyttääkseen. Jouni Suolanen. raudut riskeihin. Usein hän pyrkii tilanteesta pois keinolla millä hyvänsä, mikä sukeltaessa saattaa olla huonoin mahdollinen tapa toimia. Stressihormonia erittyy, sydän alkaa sykkiä nopeammin, hengitys kiihtyy, ja verenkierto ohjautuu lihaksiin. Syvyys ei ole Vallille itseisarvo sukelluksessa vaan pikemminkin se mitä syvyyksistä voi löytää. – Jos hiilidioksidin pitoisuus nousee korkeaksi, ilmenee sekavuutta, paniikin tunnetta, kouristuksia ja lopulta tajuttomuus ja kuolema. – Kun ihminen alkaa pelätä, tarkkaavaisuus keskittyy pelon aihe- kintakykynsä eikä pysty toimimaan järkevästi. Paniikissa ihminen menettää har- Varsinaisen sukellussuunnitelman lisäksi on hyvä olla tarkka varasuunnitelma ja mahdollisesti sillekin vielä oma varasuunnitelma. Lieväkin hiilidioksidin kertyminen vuorostaan kiihdyttää hengitystä ja nostaa sykettä sekä entisestään kapeuttaa aivojen toimintaa, jolloin järkikään ei pelaa samalla tavalla. Rauhallinen hengitys on siis monestakin syystä erityisen tärkeää sukeltaessa, Valli korostaa. Hän on myös nähnyt sukelluksillaan todellisia sukelluskavereiden vaaratilanteita, joista on kuitenkin selvitty sukellusporukan avulla. Pelkoa saa tuntea – ja on hyväkin tuntea – mutta sitä pitäisi myös pystyä hallitsemaan. Tämä voi synnyttää sukellettaessa - varsinkin suljetun kierron laitteilla sukellettaessa – hiilidioksidin kertymisen elimistöön, kun hiilidioksidi ei huuhtoudu kunnolla pois uloshengityksen mukana. – Teen hyvän suunnitelman etukäteen, mihin olen menossa, minkälaisiin olosuhteisiin, mitä kaasuja tarvitaan, ja kenen kanssa sukellan. Tekniikkasukelluksessa käytetään kahdennettuja varusteita eli laitteiden suhteen jokaisella sukeltajalla on aina oma varavälineistö mukana. Pelko on varokeino Sukeltajalla on hyvä olla kyky omien tunteiden hallintaan, kyky sietää stressiä ja painetta sekä sen verran itseluottamista, että uskaltaa sanoa ei kavereiden huonoille ideoille. Luolaan voi mennä vaikka kilometrin kiven sisään niin, että veden syvyys on vain 10 metriä. Hengityksen kiihtyessa siitä tulee helposti nopeata ja pinnallista. Pelon äärimmäisin muoto on paniikki. – Toki viihdyn myös valoisissa, lämpimissä vesissä. Tekniikkasukelluskouluttajat, sukelluskouluttajat ja paljon sukeltavat painottavat, että paniikki on pahinta mitä pinnan alla voi tapahtua, koska silloin ihminen ei kykene toimimaan järkevästi. – Kaikissa ekstreme-lajeissa pärjäävät ihmiset, jotka ymmärtävät mitä ovat tekemässä ja osaavat mahdollisimman hyvin etukäteen varautua, jos jokin menee pieleen. – Useimmiten sukellan hyvin tuttujen ihmiset kanssa, mikä luo turvallisuuden tunnetta. – Yritän sukeltaa suunnitelman mukaan, mutta jos tulee vastoinkäymisiä, mietin jatkanko sukellusta. Tämä on yksi tapa vähentää riskejä. – Usein onnettomuudet ovat monen eri asian summa. Voi myös käydä niin, että kun yksi asia menee pieleen, alkaa toinenkin asia mennä pieleen, ja vielä kolmas. Jos jokin asia arveluttaa ennen sukellusta, se kertoo, että tähän asiaan pitää kiinnittää huomiota. Minä olen keskeyttänyt sukelluksia todettua- Tutut sukeltajat luovat turvallisuutta Miten itse valmistaudut ja va- 9 ni, että olosuhteet ovat liian vaativat tai jos laitteen kanssa on ollut epävarmuustekijöitä. Kun olet sukeltanut paljon samojen ihmiset kanssa, ja käynyt samoja kursseja, tiedät miten he toimivat, ja miten he ajattelevat. Kaasun pitää riittää varmasti pinnalle asti, vaikka joutuisi tekemään pitemmän dekompression, Valli korostaa. Jos ihminen pelkää jotain, hän joko pyrkii välttämään pelon kohdetta tai sitten tekee kaikkensa varustautuakseen tilanteeseen mahdollisimman hyvin selvitäkseen siitä. Yritän käydä vähintään kerran vuodessa ulkomailla katselemassa sellaista merielämää tai sellaisia luolia, mitä Suomesta ei löydy. – Kaikki muut olosuhteet syvyyden lisäksi pitää huomioida. Tehdään sellaisia sukelluksia, joissa pikku hiljaa venytetään omia rajoja eikä esimerkiksi käydä 50 metrissä ja mennään heti seuraavaksi 100 metriin
– Alunperin syyksi arveltiin paniikkikohtausta, mutta viimeaikaiset tiedot, muun muassa sukeltajan aikaisemmasta henkilöhistori- Kaatialassa oppilas meni vastaamattomaksi tunnelin sisällä, hyvin lähellä avoveden rajaa noin 30 metrin syvyydessä. – Sukeltajan saama sairauskohtaus on tämänhetkisten olettamusten mukaan luonteeltaan sellainen, ettei se paljastu ruumiinavauksessakaan. Poliisille ja muille asiaan kuuluville asta paljastuneet viitteet, antavat aiheen olettaa sairauskohtausta, sanoo kouluttaja ja Sukeltajaliiton varapuheenjohtaja Jani Santala. – Paniikki on aina mahdollinen, jos sukeltaja ylittää omat rajansa. Jani Santalan mukaan Kaatialan kurssilla toimittiin kaikkien ohjeiden ja sääntöjen mukaan. 10 tahoille on annettu paikalla olijoiden lausunnot tapahtuneesta. Santala on sukeltanut vuodesta 2003 ja eri kursseja on käytynä reilu 30 yhdeksän eri järjestön alaisuudessa. Vaikka kouluttaja sai annostajan välittömästi takaisin oppilaalle sekä tuotua hänet niin sanotulla tajuttoman uhrin nousuproseduurilla pintaan, ei oppilas vastannut enää kontaktiin. Pinnalla oppilasta yritettiin elvyttää koko ajan ennen ambulanssin tuloa. Ennen pitkää oppilas tiputti annostajan suustaan. Olosuhteilla tai tekniikalla ei näyttäisi olevan merkittä Sairauskohtaus to syy sukeltajan kuo Kaatialan louhoksella sattuneen sukellusonnettomuuden syynä on todennäköisesti sairauskohtaus. S ukellusoppilas menehtyi maaliskuun lopulla Kuortaneella Kaatialassa ollessaan suorittamassa kaivossukeltamisen kurssia. Toinen kurssin oppilas seurasi vierestä kouluttajan yrittäessä saada kontaktia oppilaaseen. Joissakin tapauksissa sairauskohtaus on voitu todentaa ruumiinavauksissa, jos kyse on ollut esimerkiksi sydänperäisestä sairaudesta. Hän on CMAS-, NAUI-, PADI-, DSAT-, TDI- kouluttaja sekä CMAS- ja NAUI-kouluttajien kouluttaja. Käynnissä oli kurssin neljäs sukellus. Kyse on sairauskohtauksesta, joka selviäisi ilmeisesti vain aivosähkökäyrien avulla. Santala muistuttaa, ettei paniikkikohtaustakaan voi sulkea osasyynä täysin pois. Paniikki voi iskeä sukeltajaan riippumatta hänen sukellus-. Suomessa sattuu vuosittain keskimäärin yksi kuolemaan johtanut, sairauskohtauksesta johtunut sukellusturma
– Kun hiilidioksidin osuus sukeltajan elimistössä kasvaa ja happi loppuu, sukeltaja menehtyy. Tosin sairauskohtauksen todentaminen voi olla hyvin vaikeaa. Englannissa tällainen tilastointi toimii oikein hyvin. Vain kouluttajilta liitto edellyttää lääkärintodistuksen. Nykykäytännössä lääkärintodistus ei ole sukeltajalle pakollinen. Siihen johtaneita syitä on usein vaikea selvittää. Tällä hetkellä mikään viranomaistaho ei tilastoi sitä, millainen osuus sairauskohtauksilla on sukellusonnettomuuksissa. Onnettomuudet sattuivat vuosina 1993 ja 2010. Kun omaisilla on suuri suru, eivät he ole ymmärrettävästi halukkaita levittämään uhrin terveystietoja. Luolissa on isot aukot, eikä luoliin sisälle voi hyvän näkyväisyyden ansiosta vahingossa mennä. ävää osuutta Kaatialan sukellusturmassa odennäköinen olemaan kokemuksestaan. Molemmissa tapauksissa kuoli yksi sukeltaja. Kaatialan louhoksessa on aiemmin tapahtunut kaksi kuolemaan johtanutta sukellusonnettomuutta. Paniikin taustalla on useita syitä, muun muassa kylmyys ja stressi voivat olla osasyinä paniikin syntymiselle. Ennen maaliskuista onnettomuutta Kaatialassa oli sattunut kaksi sukeltajan kuolemaan johtanutta turmaa. – Näkyvyys on Kaatialassa erittäin hyvä etenkin valoisaan vuorokaudenaikaan ja sellainen se oli myös kurssituksen aikana. Kaatiala on yksi Suomen suosituimpia sukelluskohteita. Suomi on pieni maa ja sukeltajien määrä sen verran vähäinen, että tietojen perusteella saattaisi olla mahdollista tunnistaa uhri. Tuolloin yksittäiset tiedot jäisivät suurempaan massaan. Meillä on ollut keskusteluja Norjan ja Ruotsin liittojen kanssa, jotta voisimme saattaa näitä tietoja samoihin tilastoihin. Liitolle tiedot olisivat tarpeen edes nimettöminä. Louhinnan jäljet ovat yhä näkyvissä luolien seinissä. 11 Sairauskohtaukset jäävät tilastoimatta Jani Santalan mukaan Suomessa sattuu vuosittain keskimäärin yksi kuolemaan johtanut sukellusturma, jonka taustalla on sukeltajan sairauskohtaus. Suomessa onnettomuuksista on saatu tietoja julkisuuteen aika vähän. Käytöstä poistettu louhos on paikoin jopa 40 metriä syvä ja hyvin suosittu sukelluskohde suojaisan sijaintinsa vuoksi. Lisäksi sukeltajia kiinnostavat kohteen vedenalaiset, mutkittelevat luolastot. – Kaikki sukeltajaan liittyvä terveystieto on omaisten varassa. Kaatialan olosuhteita Santala pitää varsin otollisina kaivossukellukselle. – Harrastuksen aloittaminen vaatii vain terveysselvityslomak-. Tämän takia tietojen saanti nimettömänä olisi tärkeää, jolloin liittokin voisi tietoja hyödyntää. Louhoksella on runsaan 20 metrin syvyyteen viritetty sukelluskello
Koulutukseen ei voi pakottaa Jani Santala painottaa, että kurssitus on turvallisen luolasukelluksen ehdoton edellytys. keen, johon harrastaja vastaa rasti ruutuun -systeemillä kyllä tai ei. Suomessa tapahtuu keskimäärin 2.4 laitesukelluskuolemaa vuosittain noin 40 000 harrastajaa kohden. Sukeltajan terveydentila on täysin hän oman arvionsa ja rehellisyytensä varassa. Onnettomuuksien tiedot kerätään poliisin toimesta ja toimitetaan omaisille. Vaikka louhos on hylätty, sen uumenissa on jälkiä sen toiminnasta. Osa harrastajista sukelsi takavuosina luoliin ilman koulutusta vähäisellä kokemuksella ja omat kyvyt yliarvioiden, mikä on aiheuttanut läheltä piti -tilanteita ja jopa kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. – Tie kouluttajaksi on pitkä, koska kouluttajakurssille pääsyn edellytyksenä on useiden satojen kertojen kokemus luolasukelluk- Kaatiala on entinen avolouhos, josta louhittiin vuosina 1942–1968 maasälpää ja kvartsia. – Kun hiilidioksidin osuus sukeltajan elimistössä kasvaa ja happi loppuu, sukeltaja menehtyy. Suomessa luolasukelluskoulutusta on annettu vasta noin kymmenisen vuotta. Kaatialan kaivoksesta voi löytää jopa lentokoneen. Siihen johtaneita syitä on usein vaikea selvittää. Toistaiseksi näyttää siltä, ettei Kaatialassa olisi voitu tehdä mitään toisin kuin on tehty. Suomessa luolasukelluskoulutuksen hitaus on ollut kiinni pätevöityneestä kouluttajakunnasta. – Jos esimerkiksi Kaatialan tapauksessa saamme poliisin tai omaisten kautta uutta tietoa, on 12 sesta. Kouluttautuminen vie aikaa ja vaatii varojakin. Kurssitus olisi kuitenkin erittäin suotava, jos sukeltaja aikoo luolissa sukeltaa. Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan nimitetty onnettomuustutkintatyöryhmä pyrkii keräämään ja analysoimaan tietoja Suomessa ja suomalaisille tapahtuneista sukellusonnettomuuksista. Tietoja kerätään valistustyöhön sekä koulutuksen kehittämiseen. Juhani Karvonen. Kouluttajaksi saakka etenemiseen eivät kaikilla ymmärrettävästi rahkeet riitä. Sukeltajaliitto tilastoi näitä tietoja saamiensa vapaaehtoisraporttien pohjalta. Maailmalla koulutusta on annettu jo huomattavasti pitempään. Koska kyse on vapaaehtoisesta harrastuksesta, ei sukeltajaa voi pakottaa esimerkiksi luolasukelluskurssille. – Sitä ennen sukeltajat kävivät luolasukelluskursseja ulkomailla. Santalan mukaan omaiset eivät ole kertaakaan sukellusonnettomuuksien jälkeen antaneet liitolle tietoja sukeltajan taustoista. Valitettavasti kaikki sukeltajat eivät ole olleet täysin rehellisiä. tietenkin mahdollista muuttaa asioita. Yhteistyötä liitto tekee muiden pohjoismaisten sukellusjärjestöjen kanssa
Vedensyvyyden tiedettiin olevan kanavalla 4–5 metriä. Hänellä ei ollut käytössään kompassia, eikä turvaköyttä oltu käytetty. Kuva otettu sillan suuntaan, johon sukellusta oli tarkoitus jatkaa. Lisäksi he olivat selvittäneet, kuinka kova virtaus paikalla on. Suunnitelmana oli ollut sukeltaa korkeintaan Valtatie 24 ylittävän sillan tasalle, suunta kohti Päijännettä. Sukelluspaikkana oli ollut Vääksyn kanavan Vesijärven puoleinen suuaukko, uimarannan puoli. Sukeltajat olivat kuitenkin eksyneet ja ajautuneet jään alle. Tarkoituksena oli keräillä kanavaan sinkoutuneita frisbee-kiekkoja. Suunnistus sovittiin suoritettavaksi siten, että kanavan jyrkkä penkka jää sukeltajien oikealle puolelle.. Sukeltaja oli luottanut näköhavaintoihin ja sukeltanut väärään suuntaan eli jään alle. Kanavan suuaukolta Vesijärven suuntaan oli välittömästi alkanut yhtenäinen jääpeite. maaliskuuta. Uhri oli nastolalainen vuonna 1973 syntynyt mies, joka oli harrastanut sukellusta muutaman vuoden ajan. Sukeltamaan lähti kaksi miestä, yksi mies jäi rannalle pintamieheksi. Uhrilla ei ollut kompassia, eikä turvaköyttä oltu käytetty. S ukeltaja menehtyi jään alle Asikkalassa Vääksyn kanavan suulla Vesijärven puoleisessa päädyssä 2. Hämeen poliisilaitoksen tutkinnan perusteella voidaan onnettomuuden syynä pitää suunnistuksen epäonnistumista. Virtaus oli ollut kevyt13 tä, eikä sillä ollut poliisin mukaan vaikutusta seuraukseen. Laitteiden jäätyminen ja hätääntyminen osasyinä Epäonnistunut suunnistus johti kuolemaan jään alle Epäonnistunut suunnistus jään alla johti sukeltajan menehtymiseen Vääksyssä maaliskuun alussa. Sukeltajat olivat tarkistaneet ennen sukellusta, kuinka pitkälle sulaa vettä on. Sukellusajaksi sovittiin maksimissaan 30 minuuttia
Tämän jälkeen sukelluskaveri oli lähtenyt etsimään ulospääsyä jään alta. Rauhoitteluista huolimatta oli hätääntyminen johtanut paniikinomaisiin reaktioihin tuhoisin seurauksin sukelluskaverin urhoollisista avunantamisista huolimatta, Havusela kertoo. Tarkastuksessa havaittiin, että annostin ja wing-liivin täyttöletku saatiin testeissä jäätymään poikkeuksellisella tavalla. Alkoholilla tai muilla huumaavilla aineilla ei ollut osuutta tapahtumiin. Molemmat sukeltajat ajautuivat jään alle Sukellus oli alkanut normaalisti. Laitteiden jäätyminen ja puhaltaminen ovat osaltaan lisänneet uhrin hätääntymistä. Sitten hän oli näyttänyt merkein vievänsä löytämänsä kiekon rantaan, kertoo rikoskomisario, tutkinnanjohtaja Lila Havusela Hämeen poliisilaitoksen Lahden pääpoliisi- asemalta. Edelleen turvaköyden käyttäminen näin lähellä jään reunaa sukellettaessa olisi ollut erityisen tarpeellista ja tärkeää, rikoskomisario Havusela korostaa. Uhri oli saatu maan pinnalle, mutta elvytykset eivät tuottaneet tulosta. Paikalle saatiin pelastuslaitoksen henkilöstöä. spooliin eli narukieppiin. Hän oli sukeltanut hetken väärään suuntaan. Tämän havaittuaan hän oli vaihtanut suuntaa, ja päässyt kanavan suulle sulaan veteen hälyttämään apua. Vielä lähtiessä oli katsottu sukelluskaverin kompassia, mutta edelleen suunnistus oli tarkoitus hoitaa näköhavainnoilla oikeanpuoleiseen penkkaan. Uhrilla itsellään ei ollut sukelluksessa kompassia. – Muutaman minuutin sukelluksen jälkeen oli uhri löytänyt yhden kiekon, ottanut sen käteensä, jonka jälkeen sukellus oli kestänyt noin viisi minuuttia. Näiltä pintapelastajilta oli sukelluskaveri saanut pelastusköyden, jonka kanssa hän oli uudelleen sukeltanut jään alle hakemaan elotonta kaveriaan. Molemmat sukeltajat olivat nousseet pintaan, jolloin he olivat havainneet, että olivat ajautuneet jään alle. – Uhri oli hätääntynyt voimakkaasti ja alkanut käsitellä tasapainotusliivin täyttöletkua. Uhrin käyttämät sukelluslaitteet on tutkittu poliisin, pelastuslaitoksen ja Merivoimien yhteistyöllä. Tästä seikasta. Sukelluskaveri palasi hakemaan uhrin Uhrin mentyä elottomaksi oli sukelluskaveri kiinnittänyt hänet merkinantopoijussa olevaan 14 Laitteet jäätyivät ja alkoivat puhaltaa – Jään alla hätääntyneen uhrin varusteet käyttäytyivät poikkeuksellisella tavalla, eli jäätyivät ja alkoivat puhaltaa
– Tutkinnassa esiin tulleet tapahtumat ja uhrin voimakas hätääntyminen ovat johtaneet sellaiseen paniikkireaktioon, että sukeltajan järkevä toiminta ja sukelluskoulutuksissa annettujen ohjeiden noudattaminen eivät olleet enää mahdollisia. Minkään edellä mainituista seikoista ei kuitenkaan Havuselan mukaan itsessään olisi pitänyt aiheuttaa onnettomuutta. Kun rannalta viedään muutaman asteen lämpötilassa oleva sukelluslaite miinusasteiseen veteen, paineenalennin kerää hyvin nopeasti ympärilleen jääkuoren. – Voimakas purkaus (free flow) tarkoittaa voimakasta paineen alenemista pulloissa. – Avantoon tai jään alle yleensä mennään aina merkinantoköydellä. – Laitteiden jäätyminen ja puhaltaminen ovat osaltaan lisänneet uhrin hätääntymistä. Epäonnistunut suunnistus onnettomuuden syynä – Tutkinnassa saatujen selvitysten perusteella onnettomuuden syntynä voidaan pitää suunnistuksen epäonnistumista, jolloin näköhavaintoihin luottaen sukellettiin väärään suuntaan eli jään alle, Lila Havusela toteaa. Molempia peittää hyvin nopeasti jääkuori, ja hengityskaasun tulo voi loppua kokonaan. – Ensinnäkin on muistettava, että hengittäminen on edelleen mahdollista. Se ilmenee useimmiten voimakkaana purkamisena (free flow), Moisala toteaa. Pulloissa voimakas paineen aleneminen Free flow -tilanne voi myös loppua ilman tulon loppumiseen. – Mikäli pullossa ja paineenalentimessa on kosteutta, hengityslaite jäätyy hyvin nopeasti. Miksi free flow on ongelmallinen. Tämä näkyy pinnallakin lämpötilan laskuna sekä pulloventtiilissä että paineenalentimessa. Sukellettaessa avannossa free flow -tilanteet ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Kaksi jään alle ajautumalla tapahtunutta kuolemaan johtanutta sukellusonnettomuutta Suomessa antaa aihetta pohtia myös sukeltajan käyttämän hengityslaitteen mahdollista jäätymistä ja sen seurauksia. Pelkkä ilmoitus merkinannolla avustajalle antaa paluusuunnan ja varmistaa paluumatkan. Jouni Suolanen. on oltu yhteydessä TUKESiin. Avoimesta merestä erityisvaatimukset Kun meri on avoin, mutta veden lämpötila miinusasteinen, kuten kuluneena talvena, se asettaa hengityslaitteelle erityiset vaatimukset. Useimmiten avannolla ollaan tietoisia tapahtumasta lähes samanaikaisesti kun sukeltajakin sen kohtaa. 15 käytettävissä montaakaan minuuttia, Moisala toteaa. – Hengityslaitteen jäätyminen johtuu sekä laitteen omista ominaisuuksista että sen käytöstä, Moisala toteaa. Mikäli virtaukset paineenalentimessa kasvavat esimerkiksi sukeltajan hengästymisen vuoksi, jäätymisherkkyys kasvaa selvästi. Kahden sukeltajan hengittäessä samanaikaisesti saman paineenalentimen kautta virtaukset kasvavat ja jäätymisherkkyys lisääntyy. Jouni Suolanen Kuvat: Hämeen poliisilaitos – Avantoon tai jään alle yleensä mennään aina merkinantoköydellä. – Jatkon määrittelee harjoittelu, kokemus ja toisen järjestelmän hengityskaasun riittävyys molempien sukeltajien paluumatkaa varten. Jään alla hätääntyneen uhrin varusteet käyttäytyivät poikkeuksellisella tavalla, eli jäätyivät ja alkoivat puhaltaa. Nykyiset hengityslaitteet ovat kuitenkin lähes kaikki jäätymissuojattuja, joten ne eivät jäädy kovinkaan herkästi. Normaalikäyttö tarkoittaa rauhallista sukeltamista. – Normaalikäytössä, kuivina ja kuivaa hengitysilmaa käytettäessä hengityslaitteen jäätymistä ilmenee harvoin. Kylmässä sukellettaessa myös vara-annostimen käyttöön liittyy ongelma. Jään alta avoveteen tai avantoon ei siis ole taessa olisi ollut erityisen tarpeellista ja tärkeää, Havusela korostaa tutkimusraportissa. Toiseksi on huomautettava, että pulloista purkautuu tässä tilanteessa ilmaa noin 400 litraa minuutissa. Tutkinnassa ei ole selvinnyt mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella tapausta voitaisiin pitää muuna kuin onnettomuutena ja tapaturmana. Jäätymisen yhteydessä voi myös hengityskaasun tulo loppua. Asiaan on perehtynyt sukelluksen opettaja ja Sukeltajan Maailma -lehden päätoimittaja Jouko Moisala. Vaarana hengityslaitteen jäätyminen Sukeltajat olivat lähteneet veteen kuvan vasemmanpuoleiselta rannalta, ja tarkoitus oli jatkaa sukellusta sillalle päin. Saattaa syntyä free flow -tilanne Uhrin mentyä elottomaksi oli sukelluskaveri kiinnittänyt hänet merkinantopoijussa olevaan spooliin eli narukieppiin. Molemmat ovat ongelmallisia tilanteita. Edelleen turvaköyden käyttäminen näin lähellä jään reunaa sukellet- Sukelluslaitteen jäätyminen aiheuttaa niin sanotun free flow –tilanteen, joka on ratkaistavissa siirtymällä käyttämään sukellusparin hengityslaitteen vara-annostinta
Onnettomuuksien takana sukeltajan väärinarvioinnit tai virheet Suljetun kierron laitteiden tekniikka ei yleensä petä 16
Tekninen vika ei ole ollut sukellusonnettomuuksissa pääsyy sukeltajan menehtymiseen. Laitteiden elektroniikan pettäminen pinnan alla voi olla Piispasen mukaan ongelma, mutta mykäksi menneelläkin laitteella pääsee usein turvallisesti palaamaan 17. Useissa rebreather-onnettomuuksissa sukeltaja ei ole tulkinnut välttämättä oikein laitteiden antamia hälytyksiä tai kyennyt reagoimaan niihin. Kolmen viimeisen vuoden aikana Suomessa on sattunut neljä kuolemaan johtanutta turmaa suljetun kierron laitteilla. Toki tekniikan toimintahäiriöt voivat olla osasyy, mutta koulutuksessa sukeltajalle opetetaan mahdolliset vaaratilanteet ja niistä selviytyminen. Mikäli sukeltaja ei reagoi näin selviin varoituksiin, voi tietysti miettiä, mihin hän sitten enää kykenee reagoimaan, sanoo sukelluskouluttaja Jouni Piispanen inkoolaisesta Sea & Subsea Oy:stä. – Olen tutkinut suurimman osan laitteista, eikä niissä juuri yleensä ole teknisiä vikoja. Norjan Plurdalenin onnettomuudessa laitteet ovat edelleen luolassa, mutta mikään ei ainakaan tällä hetkellä viittaa suoraan laitevikoihin. Suljetun kierron rebreather-laitteet ovat teknisesti hyvin varmoja. Noin sadan metrin hylkysukellus edellyttää sukeltajalta runsaasti varusteita. Piispanen on tutkinut viranomaisille kuolemaan johtaneiden sukellusturmien rebreather-laitteita. P eriaatteessa laitteisiin voitaisiin teknisesti lisätä valvontaa, mutta valvonnasta ei ole hyötyä, ellei sukeltaja reagoi hälytyksiin. Maailmalla oli vuoden 2010 tilaston mukaan sattunut ainakin 181 suljetun kierron turmaa, mutta laitteiden tekniikka ei ole ollut pääsyy sukeltajan kuolemaan. Edistyneimmissä laitteissa on jo nyt esimerkiksi sukeltajan silmien korkeudelle maskin eteen asennettu laitteen toiminnasta kertova näyttö, ja joissain laitteissa värinähälytin kriittisimpiä hälytyksiä varten. Piispanen tarjoaa seoskaasusukeltamisen perusteellista osaamista IANTD:n tekniikkasukelluskoulutuksen alusta aina Full Trimix Diver -kurssiin asti sekä lisäksi perusteellisen IANTD Gas Blender -opetuksen
Kokeneelle sukeltajalle tyypillistä ovat yleensä melko yksinkertaiset virheet, kokematon puolestaan joutuu herkemmin ongelman eteen, jossa hän tekee vääriä 18. Kokenut sukeltaja havaitsee alkavan hyperkapnian herkemmin, Jouni Piispanen selvittää. pintaan kun sukeltaja tietää, miten tulisi toimia. Se tuo turvaa sukeltajalle, mutta samalla sen käyttö edellyttää sukeltajalta muun muassa ajoittaista oikein suoritettua kalibrointia. Kaksi menehtyneistä oli hyvin kokeneita ja kaksi melko kokemattomia rebreathersukeltamisessa. Osa sukeltajista oli tulkinnut hälytykset osin väärin. – Toki Suomen neljän onnettomuuden otos on tilastollisesti liian pieni mihinkään varmoihin johtopäätöksiin. – Tekniikka lisää aina myös sukeltajan omaa vastuuta laitteidensa huollosta ja ylläpidosta. Kun hän sen huomaa, ei hän välttämättä enää kykene toimimaan korjatakseen oman tilanteensa. Sukeltaja ei usein itse tuota huomaa tätä ennen kuin on liian myöhäistä. Kaikissa onnettomuuksissa hapen puute eli hypoksia on näytellyt todennäköisesti merkittävää roolia, joskin kaikkien tapausten osalta täyttä varmuutta ei ole. He saattoivat reagoida osin kuten 10-15 vuoden kokemuksen avoimen kierron laitteistoista omaava sukeltaja tekee. – Kokeneiden uhrien laitteet olivat näillä näkymin toimineet, mutta sukeltajat eivät kaikissa tapauksissa olleet kyenneet reagoimaan, osin olosuhteista johtuen laitteiden antamiin hälytyksiin. Hiilidioksidianturi pelastaa tilanteita - Periaatteessa sukeltajalle ei pitäisi tapahtua vedessä mitään odottamatonta, koska kaikki tilanteet on käyty koulutuksessa läpi, sanoo sukelluskouluttaja Juhani Piispanen. Sukeltaja menehtyy hapen puutteeseen Piispasen mukaan suljetun kierron laitteilla tapahtuneet onnettomuudet voidaan jakaa kahteen ryhmään. Se on toistaiseksi vain yhden valmistajan laitteessa vakiona, mutta jo vähitellen saatavissa muihinkin laitetyyppeihin. Tekniset sovellutukset ovat parantaneet suljetun kierron laitteiden ominaisuuksia etenkin sukelluksen aikana ja samalla helpottaneet itse sukeltamista. Myös laitteiden käyttökoulutusta on tuolloin lisättävä ja koulutettavien on myös ymmärrettävä, mitä uusi tekniikka laitteissa merkitsee. Hiilidioksidianturi on yksi viime vuosien suurimmista edistysaskeleista suljetun kierron laitteissa. – Anturi on jo pelastanut monta tilannetta maailmalla. Mittari hälyttää, kun hiilidioksidin määrä alkaa nousta hengityskierrossa liian korkeaksi. Hiilidioksidianturi on yksi viime vuosien suurimmista edistysaskeleista suljetun kierron laitteissa
– Valmistajien filosofiat ovat hyvin erilaisia. Suljetun kierron laitteet maksavat ominaisuuksista riippuen noin 7000-9000 euroa. Temp Stick tarkkailee kalkissa tapahtuvaa kemiallista reaktiota. Yleensä käytetytkin laitteet ovat hyväkuntoisia, osa jopa hyvin vähän käytettyjä.. tusproseduurista muistiin niin sanottuun mustaan laatikkoon. Kehittyneimmissä laitteissa on kaksi tietokonetta ja esimerkiksi elektroniset pullonpaineanturit, jotka antavat hälytyksen kaasun hupenemisen osalta riittävän ajoissa, sanoo Piispanen. välttämättömin, osassa kaikki mahdollinen tekniikka. ratkaisuketjuja. Jos sukeltaja kuitenkin menee veteen, jäävät tiedot puutteellisesta tarkas19 CO2-anturi ja skrubberi ilman kalkkia. – Teknologia ei kuitenkaan koetun perusteella estä kaikkia onnettomuuksia ja onkin järkevää analysoida, millaista määrää informaatiota sukeltaja kykenee käsittelemään uskottavasti sukelluksen aikana. Yksinkertaiset laitteet sälyttävät Piispasen mukaan enemmän vastuusta sukeltajalle. Piispanen sanoo, että periaattessa sukeltajalle ei pitäisi tapahtua vedessä mitään odottamatonta, koska kaikki tilanteet on koulutuksessa käyty läpi. Hyvin yleisesti kokenut sukeltaja on unohtanut avata happipullonsa venttiilin tai venttiili on sulkeutunut ja laitteisto on tästä jopa ilmoittanut, mutta henkinen kuormitus ja alkava hypoksia ovat heikentäneet kykyä reagoida ongelmatilanteisiin. Edistynneimmissä malleissa on muun muassa sukellusta edeltävä tarkastuslista rannetietokoneessa. Käytettyjä laitteita on markkinoilla melko runsaasti ja niiden hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Laitteissa isot erot, hinnat samaa tasoa Suljetun kierron laitteissa on suuria eroja. – Onnettomuudet ovat useimmiten seurausta tekniikan ja ihmisen vuorovaikutuksesta, eivät osaamattomista tai uhkarohkeista käyttäjistä. – Hinta voi olla jopa alle pari tuhatta euroa. Hänen tehtäväkseen jää esimerkiksi tarkistuslistan tekeminen ja listan noudattaminen. Osassa laitteista on vain Skrubberin värimuutoksiin ei voi täysin luottaa. Ainoastaan hiilidioksidianturi tuo lisää hintaan parin tuhannen euron verran. – Laite ei päästä sukeltajaa veteen ilman, ettei tämä käy listaa lävitse asianmukaisesti. Muutaman sukeltajan dekoja bailout-säiliöt eri syvyyksille
– Kaikkien kaasujen narkoottinen potentiaali kasvaa syvyyden kasvaessa. CNS% voidaan laskea myös sukellussuunnitteluohjelman avulla. Hapen prosentuaalinen osuus eli niin sanottu CNS% tulee laskea ennen sukellusta tai sen jälkeen valmiiden dekompressio- ja CNStaulukoiden tai NOAA-happialtistustaulukon avulla. – Kaasut alkuaineina eivät muutu käytännöllisesti katsoen miksikään. Sataprosenttinen happi sopii kuudesta metristä ylöspäin. Oleellista on toimia tämän suhteen konservatiivisesti. Hapen ja typen keskinäisen suhteen muutos ei olennaisesti vaikuta tiheyteen. – Karkeana lähtökohtana voidaan sanoa, että happi- ja typpiseokset sopivat 30 metrin syvyyteen asti, ja heliumpohjaiset seokset tätä syvemmälle. Sukelluksen aikana ja toistuvien sukellusten välillä seoskaasusukellukseen suunniteltu rannetietokone arvioi ja kertoo myös tämän asian sekä varoittaa tarvittaessa maksimirajan lähestyessä. Juhani Karvonen. Heliumin narkoosin kasvu alkaa olla nähtävissä ehkä vasta yli 100 metrin syvyydessä, Piispanen sanoo. Olosuhteet ja tulevan sukelluksen fyysinen sekä henkinen rasittavuus vaikuttavat kaasuvalintoihin syvyyden lisäksi. Sisältä ruosteinen terässäiliö tai sisältä hapettuva alumiinisäiliö ei ole sovelias paikka kaasun säilyttämiselle lyhyenkään aikaa. – Sukeltajan alttius happimyrkytykselle eli hyperoksialle vaihtelee hyvin lyhyenkin ajan sisällä. – Mikäli kaasu ei oleellisesti sisällä orgaanisia aineita, kuten muun muassa bakteereja, homeitiöitä, sieniä tai pieneliöitä, kaasu säilyy vuosia. Näin tapahtuu myös hapen osalta, mikä saattaa olla Suljetun kierron laitteilla sukellettaessa tärkeää muistaa: – Hanki koulutus tarvitsemallesi syvyydelle ja käyttämällesi laitetyypille – Tee huolella Predive check – Tee vähintään viiden minuutin prebreathe-testi – Varmista, että parisi tekee samat asiat – Avaa O2-pulloventtiilisi – Suorita paritarkastus – erityisesti pyydä pariasi tarkistamaan että kumpikin pulloventtiilisi on auki – Varmista bailout-säiliöidesi sisältö ja kaasun määrä – Koehengitä bailout-laitteesi pinnalla ja sukelluksen alussa aina myös pinnan alla – Tarkkaile hengityskierron pO2:ta jatkuvasti – tiedä mitä hengität – Ellet ole täysin varma siitä mitä hengität, siirry bailoutlaitteellesi ja pysy siinä kunnes tiedät, mitä kaasuja hengityskierrossasi on – Kerää kokemusta kaikenlaisista sukelluksista laitteellasi – ymmärrä, että vanhat, hyvin omaksutut avoimen kierron laitteiden refleksisi – osin sopimattomat – tulevat heijasteina takaisin vielä pitkään vaihdettuasi laitetyyppiä 20 jopa merkittävämpi kuin typen vaikutus. – Sukeltajan alttius happimyrkytykselle eli hyperoksialle vaihtelee hyvin lyhyenkin ajan sisällä. Happi-typpiseokset sopivat 30 metriin saakka Sukeltajan muistilista Sukeltajan tulee käyttää konservatiivisesti valittuja kaasuja siten, että sopiva optimi hengitysvastuksen, narkoosin ja happimyrkytysriskin välillä löytyy. – Onnettomuudet ovat useimmiten seurausta tekniikan ja ihmisen vuorovaikutuksesta, eivät osaamattomista tai uhkarohkeista käyttäjistä, Jouni Piispanen muistuttaa. Happi ei juuri ”pala” ehjässä pullossa, eikä helium imeydy pullon seinämän lävitse. Kaikkien kaasuseosten tiheys ja siten siis hengitysvastus kasvaa. Sukeltajan tulee olla jatkuvasti tietoinen kehossa vallitsevan happikertymän määrästä sukelluksen aikana, sekä toistuvien sukellusten välillä. Heliumin käytöllä voidaan pienentää tiheyttä. Hapen myrkyllinen potentiaali kasvaa syvyyden funktiona. Tämän potentiaalin kontrollointi on oleellinen osa seoskaasusukeltamista. Jos kaasu on hyvin suodatettua, eikä säiliössä ole kosteutta, kategorista maksimikäyttöaikaa ei ole. Osa rebreatherlaitteista sisältää tietokoneen, joka laskee ja tallentaa CNS%:n sekä varoittaa tarvittaessa. Jos taas säiliössä on kosteutta, joka luo hyvät kasvuedellytykset edellä mainituille veijareille, minkä tahansa kaasun säilyvyys huononee, Jouni Piispanen tähdentää
Syy tehtävän keskeyttämiseen ei ollut poliisin mukaan tahdon tai resurssien puute. Norjan poliisi kertoo tutkimusten olevan heidän osaltaan loppusuoralla. Samalla CCR-laitteet ovat kuitenkin ovat riskialttiimpia. Tällä hetkellä luolastoihin saa sukeltaa. Komponenteissa riski oli 25-kertainen ja kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa 5–10-kertainen. Rebreather – rebriitteri tai rebe – on hyvä työkalu pohjaaikojen pidentämiseen. Se on pituudeltaan yli kaksi kilometriä. Fockin oheisesta artikkelista kuitenkin ilmenee CCR-sukelluksen riskialttius. – Odotamme vielä lopullista ruumiinavausraporttia. Fockin artikkeli Diving and Hyperbaric Medicine -lehdessä selvitti rebreather-laitteiden riskejä ja kuolemantapauksia vuosina 1998–2010 maailmanlaajuisesti. – Yksin työskentely vaarantaisi sukeltajia liikaa, perusteli Norjan poliisi. Helgelandin poliisipiirin päällikön Ståle Sommersethin mukaan operaatio havaittiin liian vaaralliseksi sukeltajille. Plurdalenin sukeltajilla oli bailout-ratkaisuja ja paljon kokemusta, joten heidän ottamiaan riskejä lienee asiantuntijoiden arvioitava. Klaus Susiluoto Rebreatherit riskialttiita. Fock tutki tiedot 181 onnettomuudesta. http://www.dhmjournal.com/ files/Fock-Rebreather_deaths.pdf. – Pidemmälle etenemistä ja laskeutumista jopa sadan metrin syvyyteen suositellaan vain todella kokeneille sukeltajille ja hyvin suunnitellusti, muistuttaa norjalainen luolasukellusyhdistys NGDF Norsk Grottedykkerforbund (NGDF). Toisten tietojen mukaan pääluolasto olisi 2,6 kilometriä pitkä. NGDF kuitenkin haluaa painottaa, että heidän omana asenteenaan on aina ollut halu työskennellä Norjan viranomaisten kanssa. H elmikuussa tapahtuneessa sukellusonnettomuudessa viiden suomalaisen tarkoituksena oli sukeltaa Pohjois-Norjassa sijaitsevassa Plurdalenissa luolastosta toiseen. Päätös tehdään toukokuussa, kertoo Horsberg. kieltoa ja kävivät noutamassa kahden kuolleen ruumiit paikkaan, josta ne saatiin ylös. Toukokuun alussa Norjan poliisin viestintävastaava Mette Horsberg kertoi, että Norjan poliisin oma tutkinta onnettomuudesta on lähes valmis. Fockin tutkimuksen mukaan rebreather-sukeltajat ottivat myös liian suuria riskejä. Poliisi ei ole vielä päättänyt mahdollisista syytteistä. – Päätöksen kannalta oli oleellista ottaa huomioon ihmishenkien ja terveyden kunnioittaminen, sanoi Sommerseth. Plurdalenin onnettomuuteen joutuneilla sukeltajilla oli tällaisia laitteita. Kaksi sukeltajista menehtyi luolastoon. – Menehtyneiden omaisille tämä oli siunaus, joka toivottavasti tulee helpottamaan heidän suruaan. Valmistavien sukellusten perusteella arvioitiin, etteivät sukeltajat pysty työskentelemään syvyyksissä pareittain. Suomalaisten nostoprojekti oli yksityinen hanke, johon emme osallistuneet, korostetaan NGDF:n sivuilla. Luolasukelluksessa käytetään usein rebreather- eli suljetun kierron laitteita, joista käytetään englanninkielistä lyhennettä CCR, Closed Circle Rebreather. NGDF myös kertoo, että suomalaisten ruumiiden hakusukellus pidettiin siltäkin salassa. 21 teknistä vikaa – vaikka suljetun kierron periaatteet keksittiin yli sata vuotta sitten, urheilusukeltajien parissa ne yleistyivät vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Suomalaiset luolasukeltajat kuitenkin sukelsivat alueella, jonne ei silloin olisi saanut mennä. Vuonna 2010 maailmassa oli arviolta vain 14 000 rebesukeltajaa, kun avoimen kierron sukeltajia on miljoonia. – Kunnioitimme heidän päätöstään jättää menehtyneet luolaan. Varalla oli sekä ylimääräiset rebreatherit että avoimen kierron hengityskaasusäiliöt. Samalla on nyt mahdollista saada selville onnettomuuden syy, kun perusteellinen ruumiinavaus ja varusteiden täysi tutkiminen on nyt mahdollinen. Hän arvioi yhdeksi syyksi laitteiden väärää käyttöä tai Ei ensimmäinen onnettomuus Plurdalenin onnettomuus ei ollut ensimmäinen kyseisessä luolastossa. Poliisi kuitenkin haluaa muistuttaa, että ahtaita paikkoja ja teräviä kiviä on paljon, vaikka eräät osat ovat helppokulukuisiakin. Australialaisen Andrew D. Suomalaisten nosto-operaation mahdollisesta rangaistuksesta ei ole tietoa. Kuten tunnettua, sittemmin suomalaissukeltajat kuitenkin hiljaisesti uhmasivat viranomaisten to 90 metristä kesti kolme viikkoa. Yrityksistä huolimatta suomalaisukeltajien ruumiita ei saatu nostettua ylös yli 100 metrin syvyydestä. Luolasukeltaminen jatkuu Pohjois-Norjassa Norjan poliisin oma tutkinta lähes valmis Luolasukeltaminen tulee jatkumaan Pohjois-Norjan paikoin ahtaissa luolastoissa helmikuisesta sukellusonnettomuudesta huolimatta. Luolastossa voi sukeltaa 450 metrin mittaisen matkan isoon ilmataskuun, jonka jälkeenkin luola vielä jatkuu. Emme tiedä, milloin se valmistuu. Apuna oli saksalaisia ja skotlantilaisia sukelluksen ammattilaisia. Vuonna 2006 luolastossa kuoli norjalainen sukeltaja, jonka nos- – Samalla on mahdollisuus saada selville onnettomuuden syy, kun perusteellinen ruumiinavaus ja varusteiden täysi tutkiminen on nyt mahdollista
22. Ne pitävät edelleen täysin paikkansa. Suomessa annettiin sukellusturvaisuusohjeita jo puoli vuosisataa sitten. Sukeltajaliitto muistuttaa: tee aina sellaisia sukelluksia, joihin olet saanut koulutuksen! Ohjeiden avulla kohti turvallisempia sukelluksia
Mistä syntyy hyvä sukelluskulttuuri. Kurssiajat ovat lyhentyneet. Mainittakoon erikseen, että yhdenkin ryhmän jäsenen poikkeava toiminta ei aseta vaaraan häntä itseään, vaan kaikkien muiden ja pahimmassa tapauksessa koko ryhmän turvallisuuden. Niin DAN-ohjeisto kuten kaikki muutkin turvaohjeet noudattavat tavanomaista kaavaa. 23 DANin antamat turvallisuusohjeet Viranomaisten turvallisuusohjeet Sukellusharrastus on kansainvälistä toimintaa. Tärkein turvallisen sukeltamisen viranomaisohje löytyy puolustusvoimien varomääräyskokoelmasta koskien merivoimien varomääräyksiä sukellus- ja pintauintitoiminnassa. Tämä on hyvin usein totta. Eihän koskaan tiedä vaikka sattuisi kohdalle!” Näissä 50 vuoden takaisissa turvallisen sukeltamisen ohjeissa on aikanaan ollut tavoitteena hyvän sukelluskulttuurin luominen, vaikka ei asiaa silloin tällä termillä ilmoitettukaan. Niiden tavoitteena on sukellusonnettomuuksien estäminen huomioiden kuitenkin, että onnettomuus voi kaikesta huolimatta tapahtua. ”Tarvitset vakuutuksen, mutta noudattamalla näitä turvaohjeita sukellat turvallisesti”. 2000-luvun sukelluksen harrastajan tavoite on laajentaa sukelluskokemuksiaan koko maailmaan. Välineistöä on kehitetty entistä toimintavarmemmiksi ja helppokäyttöisemmiksi. DAN myös antaa ohjeissaan sukeltajalle luvan olla sukeltamatta, mikäli hänestä itsestään tuntuu, ettei tänään ole hyvä päivä sukeltaa tai tämä sukellus ei ole sopiva. Sukeltajan tarkastaessa laitteidensa toimintaa hänen tulisi myös tarkastaa oma kuntonsa sekä sopivuutensa sukeltamiseen. DAN on julkaissut omat turvallisuusohjeistuksensa, jonka voi tavallaan katsoa toimivaksi kaikkialla maailmassa. Miksi. Ensinnäkin on todettava, että sukeltajien turvaohjeet ovat syntyneet kokemuksista, joiden taustalla ovat usein läheltä piti -tilanteet, joiden estämiseen jatkossa on paneuduttu. Suomalainen sukelluskulttuuri on alkanut kehittyä heti harrastuksen vakiinnuttua 1950-luvun puolesta välistä. Erityisesti niiden, mutta myös monien muidenkin sukeltajan tarvitsemien välineiden mukana seuraa valmistajan antamat käyttöohjeet. Tekstissään hän mainitsee, että tällöin Suomessa tiedettiin tapahtuneen kymmenkunta kuolemaan johtanutta sukellusonnettomuutta. Niin vähäinen, ettei sen vuoksi kannata nähdä vaivaa. Lomamatkoilta tulee entistä enemmän koulutuksen saaneita sukelluksen harrastajia. Salmen käsittelemänä tärkeässä asemassa. Salmen mukaan kyetä toveripaineesta ja pätemisen tarpeesta huolimatta päättämään, onko hän ”rohkea” vai ”turvallinen” sukeltaja. Hyvä sukelluskulttuuri, hyvä tapa sukeltaa, on myös turvallinen tapa harrastaa sukeltamista. Sukeltajien määrät ovat lisääntyneet. Merivoimien varomääräykset ovat yksityiskohtaiset, mutta ne antavat selkeät toimintaohjeet. Erityisesti DAN on huolissaan yli 40-vuotiaista, mutta ei erottele sukupuolta. Sukeltajan tulee Ilpo V. Toistaiseksi pysyväksi määrätty sukeltamisen varomääräys sisältää useita varteenotettavia ohjeita turvalliseen sukeltamiseen. DANohjeistosta kannattaa kuitenkin poimia ohjeet, joissa puututaan sukeltajan henkilökohtaiseen kun- Harrastussukeltamiseen ei ole olemassa viranomaisten antamia turvallisuusohjeita, jos ohjeistuksissa pitäydytään vain turvallisessa sukellustapahtumassa. Tuskin maailmassa lienee paikkaa, jossa suomalainen ei olisi käynyt sukeltamassa, paitsi oma maa ja sen lukuisat mielenkiintoiset sukelluskohteet. Veikkaukseen uskotaan, ei onnettomuuteen Mielenkiintoinen on Ilpo V. EU on tuonut mukanaan direktiivejä ja normeja, jotka omalta osaltaan vaikuttavat sukeltamisen turvallisuuteen. Käyttöohjeessa on kuitenkin yleensä koko joukko varoituksia, jotka laitetta käytettäessä tulisi ottaa huomioon. Salmi viittasi jo 50 vuotta sitten. S ukeltaminen mielletään välinelajiksi. Sukelluskoulutusta on helppoa saada kaikkialla maassamme. vuotta, mutta sen ohjeet ovat edelleen täysin voimassa: Sukellusturvallisuuden peruskivet Sukellussuunnitelma Laitteiden tarkastus Parisukellus Katastrofisuunnitelma Sukellusturvallisuus 2000-luvulla Viidessä vuosikymmenessä on sukeltamisen alalla tapahtunut paljon. Jatkossa on hyvä tiedostaa, että annettujen ohjeiden noudattaminen luo yksilötasolla toiminnallisen rutiinin. Osa sukeltajan välinekassiin pakattavista, maallikosta monimutkaisiltakin näyttävistä laitteista kuuluu luokkaan henkilökohtaiset suojaimet. Sukeltajien turvaohjeet ovat syntyneet kokemuksista, joiden taustalla ovat usein läheltä piti -tilanteet. Sama henkilö kuitenkin täyttää veikkauskupongin, mutta vaikka tietää, että 12 (nykyään 13) oikein saamisen mahdollisuus on todella vähäistä, veikkaa silti. Lieneekö takana jokin vakava sukellusonnettomuus tai niin sanottu läheltä piti -tilanne. Kirjan julkaisemisesta on yli 50 Hyvä sukelluskulttuuri, hyvä tapa sukeltaa, on myös turvallinen tapa harrastaa sukeltamista. Jos joku on edelleen epätietoinen, mikä käyttöohje on, niin kyseessä on yleensä paperi, joka on pakattuna välineen kanssa samaan pakettiin. Se on se, joka viedään pakkauksen mukana roskikseen. Hän mainitsee myös, ettei Suomen Urheilusukeltajain Liiton (nykyinen Sukeltajaliitto) alaisten kerhojen jäsenille ole tapahtunut yhtään täyteen katastrofiin johtanutta onnettomuutta. Totta onkin, että sukeltamisen kokonaisvaltaiseen harrastamiseen tarvitaan koko joukko erilaisia välineitä. Totuus on, että vuosittainen lääkärintarkastus takaa sukeltajan kunnon tarkastuksen hetkellä - ei sukellushetkellä. toon, sekä fyysiseen että psyykkiseen. Salmen pohdinta sukeltamisen onnettomuusmahdollisuuksista. Sukellusturvallisuus on tässä oppikirjassa Ilpo V. Tältä osin DAN ei viittaa sosiaaliseen paineeseen, johon Ilpo V. ”Sukellusonnettomuuden tapahtuminen on vain ehkä vain yksi mahdollisuus tuhannesta. DAN:n tekemien tutkimusten perusteella on tiedossa, että yli 40-vuotiaiden vakavien sukellusonnettomuuksien taustalla ovat sukeltajan usein jopa tiedossa olevat sydänongelmat. Ensimmäinen sukelluksen oppikirja, Ora Patoharjun toimittama Urheilusukelluksen aakkoset ilmestyi 1960-luvun alussa. Kiinnostuneelle tutkijalle voisi olla mielenkiintoinen aihe selvittää, milloin ensimmäisen kerran on saatettu kirjalliseen muotoon hyväksi ja turvalliseksi koettu ja ymmärretty sukellustapa. On siis vain yksi ainoa hyvä sukelluskulttuuri ja hyvä sukellustapa. DAN, Diver`s Alert Nerwork toimii kansainvälisesti sukeltamisen alalla. Parhaimmillaan koulutuksen saa viikonlopussa. Hyvä sukelluskulttuuri tarkoittaa turvallista sukeltamista. Samassa ryhmässä sukeltavien yksittäisten sukeltajien samansuuntainen toiminta luo tilanteen, jossa kaikkien toiminta on ennalta tiedostettavissa ja lopputuloksena on koko ryhmän turvallinen sukeltaminen. Perusteena voisi olla vaikkapa DAN:n välittämät sukeltajien vakuutukset. Ohje on ohje, määräystä on noudatettava. Kaikkia niitä ei voi tässä käsitellä, mutta otettakoon kolme, jotka. 2000-luvun sukelluksen harrastajan tavoite on laajentaa sukelluskokemuksiaan koko maailmaan
Sukellettaessa on käytettävä merkinanto-, poiju-, tai väliköyttä tai puhelinkaapelia. Jokaiseen sukellukseen on määrättävä vähintään kolme henkilöä, joista vähintään kahden on oltava sukeltajia ja yhden avustaja. Sukeltajista yhden on toimittava sukelluksen johtajana ja yhden varosukeltajana. Varusteiden soveltuvuus sukeltajan luokitusta vastaaviin olosuhteisiin on varmistettava. Käytä vain sellaisia varusteita, jotka lisäävät sukelluksesi turvallisuutta! 6. kohdassa todetaan, että sukeltajan tulee käyttää varusteita, jotka lisäävät sukeltamisen turvallisuutta. Turvaohjeen mukaan sukeltajan varustekokonaisuuden tulee olla yhteensopivat, yksittäiset varusteet eivät saa haitata toisten varusteiden toimivuutta, vähentää kokonaisuuden tarkoituksenmukaisuutta eikä aiheuttaa vaaratilanteita ja varusteiden tulee olla käyttäjälleen sopivan kokoisia. Sukeltajaliiton turvaohjeiden 9. Tällöin sukelluksen aikana on sukelluspaikalla pinnalla oltava sukellusta valvova varosukeltaja”. Toimi saamasi koulutuksen mukaisesti! 3. Sukella aina sukellusparin tai suuremman sukeltaja ryhmän jäsenenä! 9. 2000-luvulla ei pitäisi enää olla epäselvää, mitä sukeltajan varustukseen tulee kuulua. Jos edellä mainittujen köysien käyttö tehtävän laadun vuoksi ei ole mahdollista, on sukellus tehtävä pari- tai ryhmäsukelluksena. Mikäli olosuhteet poikkeavat niistä, missä olet aikaisemmin sukeltanut, perehdy niihin pätevän asiantuntijan tai kouluttajan johdolla! 4. Sukeltajaliiton turvallisuusohjeet Sukeltajaliitto on laatinut turvaohjeet sukelluksen harrastajalle. Se, minkälaiset turvaohjeet loput saavat, ei ole tiedossa. voivat olla turvallisuuden kannalta huomioitavia kaikissa sukelluksissa, siis myös sukellusharrastuksessa. Tämä ohjeisto tavoittaa ensisijaisesti Sukeltajaliiton jäsenyhdistykset ja niiden jäsenet. Käytä vain sellaisia varusteita, joiden käyttöön olet saanut koulutuksen ja joiden käyttöä olet harjoitellut riittävästi turvallisissa olosuhteissa! 5. Huolehdi, että varusteesi ovat huolletut ja toimintakunnossa! 7. Yleiset määräykset, soveltamisala ja perusteet, kohdat 9, 11 ja 12. 24. Pidä taitojasi yllä jatkuvalla koulutuksella ja lisäharjoituksella! 8. Tee aina sellaisia sukelluksia, joihin olet saanut koulutuksen! 2. Jos katsotaan, että Suomessa on ehkä runsaat 20 000 sukelluksen harrastajaa, tavoittaa tämä turvaohje heistä Sukeltajaliiton jäsenyhdistysten jäseninä noin 12 000. Jouko Moisala Varusteiden soveltuvuus sukeltajan luokitusta vastaaviin olosuhteisiin on varmistettava. Sukeltajaliiton turvaohjeen johdanto-osassa on lyhyt kymmenen kohdan luettelo eli sukellusturvallisuus pähkinänkuoressa: 1. Varaudu etukäteen myös mahdollisiin ongelmiin! Turvallisuutta lisäävät välineet Sukeltajaliiton turvaohjeiden kohdassa 9 todetaan, että sukeltajan tulee käyttää varusteita, jotka lisäävät sukeltamisen turvallisuutta. Viimeisin ohjeisto on vuodelta 2009. Avustajana voi toimia sukelluksen johtajan sukelluspaikalla tehtävään kouluttama henkilö. Suunnittele jokainen sukellus etukäteen! 10. Mikäli kyseessä on turvallisuuden korostaminen, on luettelo lyhyt ja ytimekäs: tasapainotusliivi (myös kuivapukusukeltajalla), vara-annostin, kompassi, ajastin, syvyysmittari. Edellä mainittuja köysiä saa käyttää ainoastaan merkinantoon ja yhteydenpitoon
Naamarin huurtuminen on harmittava ja inhottava ilmiö, ja se vaikuttaa myös turvallisuuteen. Vähäisetkin vaikeudet lisäävät hengitystiheyttä. Sukelluksen aikana huurtumiseen on yksi ainoa neuvo. Sukeltajan uloshengitys tulee nenän kautta naamariin. S ukelluksen aikana voi ilmaantua ongelmia. Pahimmillaan ne voivat johtaa vakavaan lopputulokseen. Muu unohtuu ja jää taka-alalle. Yleensä niistä selvitään hyvän koulutuksen tuloksena. Lämmin ja kostea uloshengitysilma tiivistyy naamarin kylmään lasiin. Ota naamariin varovasti vettä, huuhtele lasi ja tyhjennä naamari. Vähäisempiä murheita Jatkuessaan selvittämättöminä tai ratkaisemattomina syntyneillä ongelmilla voi olla vaikutusta turvallisuuteen. Mikä tahansa nestemäinen pesuaine käy, mutta saatavana on myös ”Sea Drops” -tippoja. Tippa kuivaan naamarin lasiin sisäpuolelle. Sukeltajan ajatus ja toiminnot alkavat pyöriä yhden ja saman asian ympärillä. Levitetään sormella lasiin ja huuhdellaan yhdellä kun-. Hengästymistä on vaikeaa tasata. Ei enää sukelleta turvallisesti. Niiden vaikutukset turvallisuuteen saattavat olla hetkellisiä tai väliaikaisia. Sukellussuunnitelma ja sukelluksen tarkoitus hämärtyvät. Huurtumiseen voidaan parhaiten vaikuttaa ennen sukeltamista käyttämällä huurtumisen estävää ainetta. Toiminta. Sukeltajan näkökenttä ei ainoastaan kapene vaan sumenee. Hy- Jos naamari huurtuu, se vaikuttaa myös turvallisuuteen. Vaikutusmalli sukellusongelman ratkaisussa on sama kuin yleensäkin. Ongelmia pinnan alla Sukeltaja voi joutua tekemisiin monenlaisten ongelmien kanssa. 25 vässäkin näkyväisyydessä se vaikuttaa sukeltajan toimintaan. Tilanne ei ole hallinnassa. Naamarin huurtuminen Syy huurtumiseen. Sukeltaja oppii hengittämään pelkästään suun kautta. Pienikin ongelma voi johtaa pahaan lopputulokseen
Siihen kuuluu myös totuttautuminen olemaan ilman annostinta ja suun avaaminen. Jouni Moisala. Sillä on merkitystä sukeltajan turvallisuuteen. seurausta ongelmista nenä-nielualueella. Meilläkin on vakavia sukellusonnettomuuksia, joissa suunnan menettäminen tai oikean suunnan tietäminen on estänyt sukeltajien etsiytymisen ulos luolasta tai jään alta. Toiminta. Sitä käytetään kuten muitakin huurtumisen estoaineita. Suomen vesissä ja näkyväisyyksissä suuntaa on vaikea määrittää ja erityisesti sitä on hankala pitää. Laskeutumisen aikana paineentasaukset eivät onnistu tai ne vaativat erillisiä ponnisteluja. Kallon ontelot reagoivat kuten tärykalvotkin paineentasausten ongelmiin selkeillä kivuilla, joista sukeltaja tietää myös oikeat toimintatavat. Seuraukset. 26 Tietoisuus veden kylmyydestä syvyyden kasvaessa on turvallisuutta. Etukäteinen tieto odotettavissa olevasta huonostakin näkyvyydestä antaa pohjan varautumisesta tulevaan. Kasvot naamarin sisällä ovat normaalin ihon tavoin lämpimät. Meidän vesissämme sukellettaessa ja syvyyden lähestyessä 20 metriä kylmyys alkaa tuntua. On myös muistettava kylmän veden vaikutus kasvojen kolmoishermojärjestelmään. Seurauksena voi olla jopa hengen salpautuminen ja sydämen toiminnan häiriöt. Korvaongelmat ja kallon sisäiset ontelot Vesi uutena elementtinä vaikuttaa sukeltajan suuntavaistoon. On lukuisia onnettomuustilanteita, jotka ovat alkaneet naamarin täyttymisestä eikä tilannetta ole osattu hoitaa. Ilmansuunnat määritellään pinnalla ennen sukellusta. Sillä on turvallisuuden tunteeseen vaikuttava merkitys. Seurauksena on kiertohuimaus ja oksentaminen. Naamarin täyttyminen kylmässä vedessä saattaa kuitenkin olla yllätys. Mitä seuraa. Vettä suuhun Suomessa on tapahtunut sukellusonnettomuus, jossa alkulähtökohtana oli veden joutuminen suuhun. Syyt ongelmiin. Kuivapukusukeltaja on siitä tietoinen ainoastaan suun ympärystän antamana tuntemuksena. Märkäpukusukeltaja kokee sen vähin erin. Näkyvyyden menettäminen sukelluksen aikana on seuraus muiden sukeltajien tai sukeltajan itsensä aiheuttamasta pohjan pöllyttämisestä. Paineentasausvaikeudet eivät aina jää ainoastaan laskeutumiseen, vaikka niiden selvittäminen useimmiten siihen loppuukin. Mikäli sukeltaja ei ensimmäisten kipujen ilmaantumisesta korvissa tai kallon onteloissa osaa tai ymmärrä vetää oikeita johtopäätöksiä ja toimia niiden mukaan myös oikein, on seurauksena vakavampia ongelmia. Naamarin täyttyminen tai jopa naamarin irtoaminen ei ole turvallisuusjuttu, mutta jos sitä ei hallitse siitä tulee sellainen. Sukeltajalla on nuhaa ja yskää. Tästä voi seurata kylmän veden pääsy keskikor- Vesi uutena elementtinä vaikuttaa sukeltajan suuntavaistoon. Yhtäkkinen naamarin täyttyminen tai kasvoilta riistäytyminen voi olla todella vaikeasti hallittava tilanne sukelluksen aikana. Naamarin tyhjentämiseen sisältyy myös oppiminen hengittämään sukelluksissa ilman naamaria tai naamari vettä täynnä. Kylmä vesi keskikorvassa ärsyttää tasapainoelintä. Paineentasausten vaikeudet sekä korvissa että kallon onteloissa ovat aina Suunnan menettäminen Tietoisuus veden kylmyydestä syvyyden kasvaessa on turvallisuutta. Voisi kysyä, että miksi veden joutuminen suuhun on sukeltajalle outo juttu. Pohjan pöllyttämisen voi ehkäistä harjoittelemalla tavanomaisen ristipotkun sijasta rintauinninomaista räpylöiden käyttöä. Kurkkukin saattaa olla karhea kertoen lievästä tulehduksesta. Oma sylki on myös hyvä huurtumisen estäjä. Suunnistaminen sukeltaen ei ole helppoa, mutta pelkkä pääilmansuuntien tietäminen on useimmilla sukelluksilla tarpeellista. vaan. Sukeltajan perustaitoihin kuuluu monimuotoinen oleskeleminen vedessä ja veden alla. Näkyväisyyden menettäminen Suomessa sukeltavalle näkyväisyys on hyvin tärkeä tieto. Tilanteiden harjoittelu ja kadonneen tai suusta pudonneen annostimen hallinta lisäävät tottuneisuutta ja turvallisuutta. Kylmyyden haitat Kotimaassa sukeltajat pääsevät hyvin harvoin nauttimaan lämpimässä vedessä sukeltamisesta. Silloin ei enää ole mahdollisuutta keskeyttää sukeltamista, kuten vielä laskeutumisvaiheessa olisi ollut. Kylmyys ei tule yllätyksenä, vaan siihen voi varautua. Usein tieto suunnasta pois rannasta ja vastasuunta takaisin ovat riittäviä. Mikäli laskeutumisen aikana esiintyy kohtuuttomia ongelmia paineentasausten onnistumiseen normaalisti, se voi merkitä vaikeuksia myös noususukelluksen aikana. Se ei enää olekaan pieni ongelma sukeltamisen aikana. Liikkeestä tulee rauhallista eikä pohjaa sekoiteta yhtä voimakkaasti kuin ristipotkulla. Korvan ongelmat voivat johtaa tärykalvon rikkoutumiseen. Naamarin täyttyminen Naamarin tyhjentäminen on sukeltajan perustaitoja, jonka ei pitäisi häiritä varsinaista sukeltamista. non huuhtaisulla juuri ennen naamarin pukemista
P ienet ongelmat hoidetaan sukelluksen aikana, ja sukellusta yleensä voidaan sujuvasti jatkaa. Ennen liiviä painotus pohdittiin sukeltamisen. Niihin kaikkiin täytyy varautua ennakolta. 27 Virheellinen painotus Tasapainotusliivin käyttö on tuonut mukanaan ajattelemattoman painotuksen käytön. Harjoittelu on ensiarvoisen tärkeää. Sen sijaan suuria ongelmia seuraa usein sukeltamisen keskeyttäminen. Vakavat ongelmat – vakavammat seuraukset Pinnan alla voi tapahtua myös isoja ongelmia
Painovyö irtoaa Painovöiden kiinnityssoljet ovat mekaanisia välineitä. Painovyön menettämisen seurauksena sukeltaja lähtee hallitsemattomaan nousuun, jonka aikana vaikeudet voivat päättyä keuhko-ongelmiin tai sukeltajantautiin. Kuivapuku tulee kuten tasapainotusliivi hallita myös toimintoja ohjaavien venttiilien vikatilanteissa. Oman liivinsä reagoinnin tilanteeseen voi todeta täyttämällä liiviään täysillä. Liiallisten painojen vuoksi sukeltaja ei kykene hallitsemaan laskeutumistaan, joka kiihtyy syvyyden kasvaessa. Hyvään tasapainottamiseen liittyy sekä oikea painotus että liivin käytön osaaminen. Turvallinen lähtökohta on, että sukelluksen päättyessä hengityskaasua on jäljellä vielä kolmannes. Tyhjennysvaihtoehtoja on yleensä useita liivin tyypistä ja mallista riippuen. Teoriassa sukeltajalta ei hengityskaasun pitäisi sukelluksen aikana loppua. Tässä asennossa sukeltaja itse tai parinsa avustamana saa painovyön takaisin paikoilleen. Huolellinen ja turvallisuutensa huomioinut sukeltaja sukeltaa minimipainoin välttäen tarpeettomien painojen käyttämistä. Tilanteen hallitsee, kun muistaa, että oksentamista seuraa voimakas sisäänhengitys. Niiden tulee sukelluksen aikana olla kiin-. Kaikki nämä tilanteet hallitsemattomina johtavat nopeasti vakaviinkin onnettomuustilanteisiin. Olennainen osa sukelluksen suunnittelua on sukelluksen kesto ja ilman riittävyys. Ensimmäiset sisäänhengitykset on tehtävä varoen. Painointegroiduissa tasapainotusliiveissä on useita erilaisia mekanismeja painotaskujen varmaan kiinnitykseen. Yritetään irti peruuttamalla tulosuuntaan ilman erityisiä liikkeitä. Erityisesti täyttö- ja tyhjennysventtiilit on huollettava ennen sukellusta. Tutkimuksissa painojen määrä todettiin 15 kiloksi, jonka märkäpuku kannattaa pinnalla. Irronnutta tai valahtanutta painovyötä ei voi pukea tai sen asentoa parantaa pystyasennossa. Kaikkien mahdollisuuksien kanssa kannattaa harjoitella. Osaamisesta voi paremminkin käyttää sanaa oivaltaminen. Toinen painotukseen liittyvä ja turvallisuuteen vaikuttava ongelma on painovyön joko kokonaan irtoaminen ja putoaminen tai sen valahtaminen pois vyötäisiltä. Kuivapuvun käytön oppimiseen sisältyy myös harjoite, jossa ilma päästetään reilusti jalkoihin ja sukeltaja osaa tilanteen hoitaa ilman hallitsematonta nousua. Sitähän se ei ole, mutta tällä viitataan tilanteisiin, joissa sukeltaja kykenee tuomaan itsensä pinnalle ja myös kelluttamaan itsensä pinnalle. Vakavien sukellusonnettomuuksien tilastoissa onnettomuuden todetaan usein alkaneen ilman loppumisesta. Liivin hallinnan oppii ainoastaan harjoittelemalla, mutta todelliset sukellukset eivät enää ole harjoittelun paikka, silloin on jo osattava. Pohjoismaista on tieto vakavasta onnettomuudesta, jossa märkäpukusukeltaja vajosi hallitsemattomasti lähes 30 metriin. Näistä on maailmalta runsaasti tietoja. Hallitsemattoman nousun hallitsee käyttämällä myös tyhjennystä täysillä. Kuivapuvun ongelmat Kuivapuvun käytössä on sukellusturvallisuuden kannalta katsottuna samat ongelmat kuin tasapainotusliiviä käyttävällä märkäpukusukeltajalla. Harjoiteltaessa painovyön hallintaa eri tilanteissa uimahallissa sukeltaja oppii, että ongelmien hallinta edellyttää oikeaa asentoa. Tilanne voi johtaa vakavaan onnettomuuteen. Siinä tarvitaan malttia ja sukellusparin ymmärtävää ja osaavaa auttamista. Toisaalta vyönauhankin voi pujottaa solkeen virheellisesti. Tätäkin on turvallisuuden takaamiseksi harjoiteltava sukelluksissa. Sukeltajan takertuminen voi johtua myös siitä, että hänen varusteensa roikkuvat ja laahaavat pohjaa. Turvallisuutta on, että sukeltaja tuntee annostimen toiminnan ja on sitä eri tilanteissa myös harjoitellut sekä altaassa että avovedessä. Tämä on turvallisen sukeltamisen käytännön perustaa. Annostin on siis heti oksentamisen jälkeen saatava vedestä tyhjennettynä takaisin suuhun. Ilman loppuessakin kelluttava ilma saadaan liiviin puhaltaen. Sukelluksen aikana sukeltaja seuraa säännöllisesti ilmansa kulutusta säiliöpainemittarilla. Syvyyden kasvaessa pukumateriaali puristuu kokoon ja sen kelluttavuus vähenee. Liivi täyttyy kontrolloimattomasti. Tapa kastella liivi ennen sen kiinnittämistä pulloon on todennäköisesti tarpeetonta. Ne, samoin kuin vyönauhakin kuluvat. Kuivapuvun lisääntynyt käyttö on myös tuonut mukanaan liiallisten painojen käytön. Ilman loppuessa sukeltajan pari on tärkeässä asemassa, sillä hänen tehtäväkseen jää sukellusparin tuominen pintaan turvallisesti. Painemittarin näyttämän ollessa 50 bar sukellus pitää viimeistään päättää. Käytetään liikaa painoja, eikä hallita tasapainottamista. Huolimatta huolellisuudesta nämäkin taskut saattavat irrota. Sukeltajan on maattava pohjassa vatsallaan. Liiviä ei kastella pakkasella, vaan sukellus alkaa kuten hengitysventtiililläkin laitteisto kuivana. Tilannetta seuraa itsestään selvyytenä pintaan nousu ja sukelluksen päättäminen. Oikea painotus on tärkeää. Harjoitellaan mentaalisesti, ajatellen tilannetta ja siitä selviytymistä. Kiinni takertuminen Hylkysukeltamisissa on kiinnitarttumisen riski. Kyseessä ovat vara-annostin tai säiliöpainemittari. Tilanne on yhtäkkinen, mutta siihen voi varautua harjoittelemalla. Tasapainotusliivistä käytetään myös nimitystä turvaliivi. Vyötäröltä valahtaneen painovyön uudelleen sijoittaminen paikalleen ei ole harjoiteltunakaan helppoa. Painoja pantaessa paikoilleen on varmistauduttava, että tasku on oikein kiinnitetty. Tyhjentämisessä on käytettävä pakkosyöttöä. Nykyiset liivien kiinnityspannat ovat keinokuitua, joka ei veny eikä kutistu. Jos ilma loppuu Olennainen osa sukelluksen suunnittelua on sukelluksen kesto ja ilman riittävyys. Huolellinen ja turvallisuutensa huomioinut sukeltaa minimipainoin välttäen tarpeettomien painojen käyttämistä. Annostin otetaan suusta purkamattomana ja oksennetaan veteen. Tasapainotusta ei hallita Tasapainotusliivin kokonaisvaltainen hallinta on sukelluksen oppimisessa vaikein, mutta tärkein osa-alue. Veteen laskeutumisen jälkeen sukeltaja toteaa käyttämiensä painojen määrän. Tasapainotusliivin toimintaongelmat Liivin täyttö voi juuttua sukelluksen aikana. Annostimen läpi oksentaminen ei ole suositeltavaa. Kuivapuvun rikkoutumisella ei tarkoiteta vähäistä vuotoa, vaan tilannetta, jossa puku täyttyy vedellä. Rikkoutuminen voi olla puvun repeytymistä tai vetoketjun pettämistä. Nykypäivän sukeltajan tasapainotusliivit ovat painointegroituja. Pahoinvointi, oksentaminen Veden alla oksentamista ei voi harjoitella käytännössä. Molempia tilanteita voidaan harjoitella avaamalla vetoketju sukelluksissa. nautinnon vuoksi hyvinkin huolellisesti sukellussyvyyden mukaan. Yksinkertaisena ohjeena takertumis- tai kiinnijuuttumistilanteessa on rauhallinen peruuttaminen. Painot ovat painotaskuissa, jotka taas sijoitetaan liivin painotaskuihin. Talvella ja pakkasella sukellettaessa liivi on kuivattava huolellisesti. Uloshengityskalvon aukko ei ole suuri ja oksennusta jää annostimeen, ja se estää hengittämisen tai ainakin vaikeuttaa sitä. Sen har28 joittelu on mielikuvaharjoittelua. Pinnan alle painuminen jo ennen kuin liivi on tyhjä on viesti liiallisesta painotuksesta. Ne eivät toimi asianmukaisesti
29. Kaikkein kapeimmista raoista on turha yrittää läpi – kiinnijuuttumisen riski on aina olemassa. Järki kannattaa pitää tallella veden alla
Ilma ei kuitenkaan riitä kovin pitkään. Lisäksi annostimesta tuleva ilma on kylmää ja sekin saattaa hämätä. Purkavasta annostimesta tulee minuutissa säiliöstä ilmaa ulos jopa yli 500 litraa. Puhallustilanteessa häiritsevän purkamisen lopet- Hengityskaasu loppuu laitteen jäätyessä Laite saattaa jäätyessä lopettaa hengityskaasun jakamisen sukeltajalle. Oikein tehty huolto on eräs tapa vähentää jäätymisriskiä. Kosteutta paineenalentimeen voi myös päästä omasta paineilmasäiliöstä, johon sitä on kertynyt paineilmakompressorista, jonka vedenerottimet eivät ole kunnossa tai niistä ei kertynyttä vettä päästetä säännöllisesti pois. Sukeltajan tuleekin aina varmistaa, ettei hänen sukellusalueellaan ole verkkoja. Jäätyminen estää sen normaalin toiminnan ja antaa välipaineen nousta. Tämä on seurausta auttajan paineenalentimeen kohdistuneesta kahden sukeltajan hengityksen rasituksesta. Sukeltaja voi sotkeutua myös kalastajan verkkoon. Näissä olosuhteissa hengitysventtiilin jäätyminen on varteenotettava ja huomioitava yksityiskohta turvallisessa sukeltamisessa. Suurin syy on usein käyttäjässä itsessään. Jos pari tai rauhallinen irrottautuminen ei auta, tarvitaan sukeltajan veitsi, joko oma tai parin. Virtaukset paineenalentimessa kasvavat, aleneva paine sitoo lämpöä, alennin jäähtyy ja kosteus jäätyy sen sisällä. Siitä saa ilmaa eivätkä keuhkot räjähdä. Purkamistilanteen ratkaisussa on useita mahdollisuuksia. Lämpimänäkin kesäpäivänä +4-asteinen vesi löytyy 18 metrin syvyydessä. Jäätymissuoja vähentää olennaisesti hengityslaitteen jäätymisen mahdollisuutta, mutta ei poista sitä kokonaan. Ilman loppuminen hoituu parin avulla ja toisaalta purkavalla annostimella voidaan turvallisesti sukeltaa. Hengitysventtiilin jäätyminen Suomessa sukellamme sekä kylmissä että hyvin kylmissä vesissä. Kylmässä säiliössä oleva kosteus kondensoituu selkeäksi vedek30 tamiseksi on parin ensin suljettava säiliöventtiili ja se poistaa oman vara-annostimen käytön. Myötävirtauslaitteessa toisen vaiheen venttiili avautuu ja ilma purkautuu hallitsemattomasti annostimesta. Säiliöventtiilissä on yleensä nousuputki, joka estää säiliössä olevan selkeän veden pääsyn venttiilin kautta paineenalentimeen. Seurauksena sisäänhengitysvaiheen jälkeen toisen vaiheen venttiili ei sulkeudukaan ja ilmaa virtaa jälleen hallitsemattomasti annostimesta. Useimmiten kuulee näissä ”free flow” -tilanteissa rynnättävän heti pintaan. Syvemmälle mentäessä veden lämpötila nousee, mutta ei ”lämpene”. Näistä kylmässä sukeltamisen ongelmista ilman loppuminen on jatkotoiminnaltaan selkeä. Annostimen purkaminen Tämä puhaltaminen (free flow) saattaa olla seurausta paineenalentimen jäätymisestä. Syynä on yleensä paineenalentimen jäätyminen. Turvaudutaan automaattisesti parin vara-annostimeen. si. Verkko painaa aivan liian paljon, jotta sen kanssa voisi sukeltaa pintaa. Laite saattaa jäätyessä lopettaa hengityskaasun jakamisen sukeltajalle. Parin avustamana jäätymistilanteissa sukeltajat päättävät sukelluksen ja rauhallisesti siirtyvät matalampaan veteen ja pintautuvat. Tähän on useimmiten syynä joko kosteuden tai suoranaisesti veden pääseminen paineenalentimeen huolimattoman käytön seurauksena. Jännittyneisyys ja sitä seurannut hengitysrytmin kasvu vaikuttavat olennaisesti hengitysventtiilin jäätymiseen kylmässä vedessä. Annostimen purkamistilanteesta selviäminen vaatii siis sukellusparia ja hänen vara-annostintaan. Vaikka teoriassa pyritäänkin vuoroittaiseen hengitykseen, sen toteuttaminen todellisessa tilanteessa ei välttämättä onnistu harjoituksellakaan.. Sukeltajien tulee myös olla varautuneita tilanteeseen, jossa auttajankin laite jäätyy. Sukeltajan on oltava tarkkana, ettei sukella alueella, jossa on kalastajien verkkoja. Tämä ei ole välttämätöntä. nitettyinä tasapainotusliiviin. Ensin voidaan yrittää oman vara-annostimen käyttöä, mutta purkaminen pääannostimesta jatkuu, joten hengityskaasua ei riitä pitkään ja toisekseen purkaminen saattaa jäädyttää paineenalentimen totaalisesti ja vara-annostinkin jää toimettomaksi. Virtaukset kasvavat ja auttajan laitteen jäätymisherkkyys on koetuksella. Verkosta on päästävä irti sukelluksissa. Jäätyminen voi tapahtua myös annostimessa itsessään. Avannossa vesi on pinnalta lähes lähellä nollaa, mutta lähes aina kuitenkin plussalla
Hän oli lainannut kesätyöpaikastaan Jyväskylän palolaitokselta savusukeltajan varusteet ja märkäpuvun paidan. Hän on ollut usein kasvokkain kuoleman kanssa, hörpännyt konjakkia Kekkosen hukkaamasta taskumatista ja poiminut myrskyssä korallia Mallorcan syvänteistä. Kaikenlaiset koneet ja vempeleet kiehtovat Kalle Lehtivuorta. Lehtivuori ei suunnittele sukeltamisen lopettamista, mutta tiedostaa harveneviin sukelluskertoihin liittyvät riskit. Ei ihme, että pelastussukellustoiminta ei lähtenyt käyntiin: säikähtäneestä kurssijoukosta ainoastaan Lehtivuori halusi jatkaa sukeltamista. Kokemattomat sukeltajat eivät harjoitelleet avovedessä ollenkaan, vaan porukka käskettiin suoraan jään alle polskimaan. – Pelastussukeltaminen ei ole hupia, se syö miestä Palomestari pinnan alla Palomestari, pelastussukeltaja Kalle Lehtivuoren elämäntyössä riittää muisteltavaa. Eläkkeelle jäädessään hän hankki sorvin. Huvikseen hän ei kuitenkaan enää sukelluspukua päälleen vedä, ja esimerkiksi lomat vaimon kanssa sujuvat mieluummin rannan puolella. Eikä se ole sammunut vieläkään: 69-vuotias eläkeläinen sukeltaa edelleen. 31 Pintapelastuksen uranuurtaja Vuonna 1969 Jyväskylän palokunta järjesti viikon mittaisen sukelluskurssin. Vähitellen pelastussukeltajien joukko kasvoi ja 1970-luvulla Jy-. Mutta kun hän kurkisti tutun laiturin viereen uudella ta- valla, kipinä syttyi. Kalle Lehtivuoren lisäksi kurssille osallistui 15 miestä. Lehtivuori lienee Suomen vanhin yhä sukeltava palomestari: muutamia saman ikäluokan sukeltavia palomiehiä eläkeläinen kertoo kyllä tuntevansa. – Kesämökin venepoijut pitää tarkistaa ja kunnostaa joka vuosi, konkari naurahtaa. Sen avulla on tullut entisöityä muun muassa satavuotias sukeltajan ilmapumppu, joka on esillä Jyväskylän Seppälän paloasemalla. Turvallisuus on aina ollut hänelle ensiarvoisen tärkeää: niin pelastussukeltajana, sukelluskouluttajana kuin alan harrastajanakin. K alle Lehtivuori painoi sukellusmaskin pinnan alle ensimmäisen kerran 19-vuotiaana. On myös pitkälti palomestari Lehtivuoren ansiota, että Suomen palokunnissa on nykyään vireää ja vakiintunutta pintapelastustoimintaa. Leppäveden mökkirannassa vesi oli sameaa ja viileää, ja Lehtivuorta jännitti. Varusteet olivat surkeat ja niitä oli vähän: sama kuivapuku sullottiin joka ukon päälle, olipa varrella mittaa 155 tai 180 senttiä
”Pienemmilläkin riskeillä voi nauttia sukeltamisesta”, konkari muistuttaa. – Pelastussukeltaja pääsee har- – Pelastussukeltaja pääsee harvoin todella pelastamaan ketään. Siihen saakka ajateltiin, että palokunnan toimialue päättyy vesirajaan. Kekkosen taskumatti Kalle Lehtivuoren uraan mahtuu paljon kokemuksia, niin surullisia kuin iloisiakin. Pintapelastustoiminta onkin kehittynyt Lehtivuoren uran aikana merkittävästi. Sukelluksen aikana puhkesi myrsky ja reissu oli jäädä Lehtivuoren viimeiseksi. Kalle Lehtivuori on tehnyt tärkeää työtä palokuntien vesipelastustoiminnan kehittämisen eteen. Virallisen aseman palokunnan toiminnassa pelastussukellus sai vasta vuonna 1984. väskylässä oli jo aktiivinen vapaaehtoisen pelastuspalvelun, VAPEPAN, sukeltajajoukko. Mutta vainajien rannalle saaminen on todella tärkeää monesta syystä. Lehtivuori on entisöinyt myös vanhan käsikäyttöisen palopumpun, joka on esillä Jyväskylän pääpelastuslaitoksella Ristonmaalla. Ja kuinka synkältä järvi näytti kun hän etsi jään alta menehtynyttä työkaveriaan. Hän on hakenut vedestä yli 20 vainajaa, ja muistot henkisesti raskaista työkeikoista ovat edelleen vahvoja. Hän on luennoinut vuosikymmenien ajan pintasukellustoiminnan merkityksestä ja toiminut muun muassa Suomen Palopäällystöliiton vesisukellustoimikunnan puheenjohtajana kymmenen vuotta. Ei sellaisia muistoja voi pyyhkiä pois. Eläkkeelle jäänyt palomestari Kalle Lehtivuori on aina panostanut sukeltamisen turvallisuuteen. Nuorena hän otti kerran riskin ja sukelsi Mallorcalla huonoilla välineillä 48 metrin syvyyteen. 32. Nykyään Suomen kaikissa palokunnissa on pintapelastustoimintaa! Siihen olen todella tyytyväinen, Lehtivuori toteaa. – Palomiehiltä alettiin vaatia uimataitoa vasta 1980-luvulla. Palopäällystöliitto on palkinnut lehtivuoren elämäntyöstään pintapelastustoiminnan hyväksi. Lehtivuori kertoo liikuttuneena, miltä tuntui kantaa koskeen hukkunutta pikkupoikaa surevan äidin syliin
Harrastuksen ylläpitämiseen liittyy kuitenkin huvenneen innostuksen lisäksi muitakin ongelmia: samanikäistä sukellusseuraa on hieman hankala löytää, eivätkä retket ja leirit nuorempien kanssa innosta: – Kuka minun parikseni uskaltaisi, kun laitteistoni on vanhempaa kuin nykyiset sukeltajat, Lehtivuori naurahtaa. -sukellus- – Kuka minun parikseni uskaltaisi, kun laitteistoni on vanhempaa kuin nykyiset sukeltajat! 33 seuraa ja opastanut lukuisia junioreita ja aloittelijoita turvallisen sukeltamisen saloihin. Löytöhetkellä hopeinen puteli oli täynnä konjakkia, mutta toki Lehtivuori palautti sen presidentinlinnaan tyhjänä. Sukellus keskeytetään välittömästi jos ongelmia ilmenee. Sukeltaminen vaatii malttia eikä esimerkiksi dekompressioista saa laistaa, Lehtivuori opastaa. – Pelastussukeltamisen vaaranpaikat liittyvät pelastuspaikalle pääsemiseen. Mutta vainajien rannalle saaminen on todella tärkeää monesta syystä: omaisten ja elämän jatkumisen takia, unohtamatta taloudellisiakin seikkoja, Lehtivuori toteaa. Veteen päästessä on tavallaan turvassa, mutta usein aivan naatti siinä vaiheessa kun työt vasta alkavat, Lehtivuori kertoo. Lehtivuori ei sano lopettavansa sukeltamista. Siksi turvallisuudesta ei pidä koskaan tinkiä. Hän on puuhakas mies, jolla täytyy aina olla jotain tekemistä. Kalle Lehtivuori kertoo, ettei ole urallaan joutunut koskaan varsinaisiin vaaranpaikkoihin. Hän on ollut mukana perustamassa jyväskyläläistä Sammakot ry. Näin on säästytty jopa läheltä piti -tilanteilta. Sukellus tulisi aina suunnitella paperille ja uskoa omiin laskelmiinsa. Turvallisuudesta ei tingitä – Sukellus tulisi aina suunnitella paperille ja uskoa omiin laskelmiinsa. Lehtivuori kertoo elävästi, kuinka hän sukelluskaverin kanssa poimi Siikakoskesta presidentti Kekkosen sinne hukkaaman taskumatin. Ja koko ajan valmiina käytettäväksi. Hän onkin hieman huolissaan urheilusukeltajien nykyisestä suuntauksesta: – Tietokoneet ovat hyvä apu sukeltajille, mutta kone on aina kone, se voi hajota. Pelastussukeltaminen ei ole hupia, se syö miestä. Kiireinen eläkeläinen Kalle Lehtivuori voi katsoa tyytyväisenä elämäänsä taaksepäin. Lehtivuori tykkää nikkaroida kaikenlaista, ja harrastuksekseen hän on muun muassa entisöinyt Jyväskylän Seppälän paloasemalla esillä olevan sata vuotta vanhan sukeltajan ilmapumpun. Hän on tehnyt paljon hyvää niin pelastussukeltamisen ammattilaisena kuin alan kehittäjänäkin. Suurimpia haasteita ovat aiheuttaneet henkiset paineet: eräälläkin sukeltajalla hajosivat korvat, kun hän kesken pelastuskeikan panikoi ja kiirehti pintaan. Veteen ei hypätä suin päin, vaan kohde tutkitaan ja kartoitetaan tarkkaan. Presidentti lähetti kaksi pulloa Napoleon-konjakkia ja kirjeen, jossa luki ”kun teille tuntuu maistuvan, niin tässä kaksi pulloa lisää!” Lehtivuori naureskelee. Palomestari painottaa, että työsukellukset suunnitellaan aina huolella. Eräs niistä on päätynyt Tähyilyjä Päijänteelle -kokoelmateokseenkin. Lehtivuori ei ole ehtinyt pitkästyä eläkepäivillään. Onneksi vastapainona on kepeitäkin kokemuksia. Lehtivuori on ajanut myös harrastussukeltamisen asiaa. Täytyy juosta varusteet niskassa metsän halki tai pukeutua kiireessä lyhyen ajomatkan aikana. Kalle Lehtivuori on tehnyt elämäntyönsä Jyväskylän pelastuslaitoksella. – Kekkosen sihteeri sai osoitteeni selville ja muutaman viikon päästä postissa odotti paketti. Lehtivuoren sukelluskalusto on vuodelta 1974, edelleen hyvä ja toimintakykyinen. Hän on tyytyväinen Suomen pintapelastustoiminnan nykyiseen vakiintuneeseen tilaan: paljon on tapahtunut sitten 1960-luvun! voin todella pelastamaan ketään. Kaisa-Liisa Ikonen. Lehtivuori on aina suhtautunut myös huvisukelluksiin samalla tarkkuudella: turhia riskejä ei koskaan ole syytä ottaa
34. Englantilainen BSAC (British Sub-Aqua Club) julkaisee vuosittain kokoamansa onnettomuustilaston. Britanniassa julkaistaan vuosittain kaikki ilmoitetut onnettomuudet. Pohjoismaista ei löydy tilastoa kaikista sukellusonnettomuuksista Ainoastaan kuolemaan johtaneet sukellusonnettomuudet tilastoidaan Pohjoismaissa
Kun tähän yhdistetään tilaston tieto sukeltajan nousunaikaisista ongelmista, ei ole vaikeaa vetää johtopäätöstä koulutuksen painopisteestä - ei ainoastaan Englannissa, vaan kaikkialla. Vuosittain Pohjoismaissa tapahtuu viidestä seitsemään vakavaa sukellusonnettomuutta. Niiden ilmoittaminen ei ole harkinnanvaraista, vaan ne tulevat joka tapauksessa tietoon viranomaisten kautta. Tapauksia on 91. On tärkeää, että alusta alkaen uudet sukeltajat oppivat hyvän sukelluskulttuurin ja hyvän sukellustavan, Lumikuru korostaa. Me sukellamme hyvin turvallisesti. – Tähän määrään suhteutettuna Suomessa tapahtuvat vakavat sukellusonnettomuudet ovat tilastollisesti hyvin vähäisiä. Tosin jokainen onnettomuus on turha, Lumikuru toteaa. Eräs turhimmista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista oli sukellus, jolle sukeltaja lähti pulloventtiili suljettuna. Se on aika monta sukellusta. Suurin ryhmä näissä lienee ulkomailla sukelluskoulutuksensa saaneet. Näis- mäisenä ovat ongelmat tasapainotuksessa, painotuksessa, merkinantopoijun käytössä sekä annostimen purkamisessa (free flow). On selvitetty, mikä on mennyt vikaan, mutta turvallisuusohjeistusten muuttamiseen tai turvallisuuden erityiseen tehostamiseen ei valiokunta ole katsonut syntyneen tarvetta. Suomalaiset sukeltajat liikkuvat myös maailmalla. Sukeltajaliiton turvallisuusvaliokunnan puheenjohtajana Martti Lumikurulla on käsitys, että seurojen sukellustapahtumien yhteydessä turvaohjeita noudatetaan hyvin ja niiden noudattamisen tarpeellisuus ymmärretään. Niistä on mahdollisuus vetää tietyn tason johtopäätöksiä ja suunnata turvallisuuskoulutusta tarpeelliseen suuntaan. Lumikuru pohtii, että milloin voi sanoa harrastavansa sukeltamista. lee heitä olevan ehkä kymmenisen tuhatta. Osa seuroista on ottanut ohjeen vakavasti ja asiakirjan laatinut. Kymmenen vuoden keskiarvo on 15 sukeltajan hengen vaatinutta onnettomuutta. E nglantilainen BSAC (British Sub-Aqua Club) julkaisee vuosittain kokoamansa onnettomuustilaston. Niillä on vankka tieto- ja kokemuspohja, hän tarkentaa. Vakavat, kuolemaan johtaneet onnettomuudet tosin on tiedossa. Suurin yksittäinen sukellusonnettomuusryhmä englantilaistilastossa on sukeltajantauti. Pohjoismaissa ei ole suoraan löydettävissä vastaavaa tilastoa. Valiokunnan puheenjohtaja, hämeenlinnalainen Martti Lumikuru toteaa Sukeltajaliiton jäsenseurojen yhteiseksi jäsenmääräksi noin 12 000 sukelluksen harrastajaa. Tärkeät turvaohjeet Turvallisuusasiakirja koskee yhdistyksen toimintaa yleensä, mutta erityisesti sukeltamisen turvallisuutta silmällä pitäen Sukeltajaliitto on myös julkaissut erityiset turvaohjeet, jotka ovat vuodelta 2009. BSAC:n tilastosta on kuitenkin mahdollisuus joihinkin johtopäätöksiin. Matkaileville sukeltajille, jotka saattavat sukeltaa vain vuoden välein tapahtuu todennäköisesti useammin onnettomuuksia kuin jatkuvasti sukeltamista harrastaville. Tilastossa on lähes sata sukeltajantautia. – Viranomaisten taholta edellytetään, että jokaisella yhteisöllä, kuten sukellusseuralla, tulee olla turvallisuusasiakirja toimintansa turvallisuuden täsmentämiseksi. Seuroihin kuulumattomien määrää ei Lumikuru suoraan osaa sanoa, mutta arve- Vuosittain Pohjoismaissa tapahtuu viidestä seitsemään vakavaa sukellusonnettomuutta. Jouko Moisala. – Turvaohjeistusten perusta on kaikkialla sama. Sukeltajaliiton tilaisuuksissa sukellusturvallisuuden korostaminen on Lumikurun mukaan edelleen tärkeässä asemassa. Sukellusturvallisuus Sukeltajaliitto ry on Suomen noin 200 sukellusseuran kattojärjestö, joka sukelluksen harrastajien edunvalvojana huolehtii myös turvallisuuteen liittyvistä asioista. Onnettomuudet on analysoitu. Määrällisesti onnettomuudet ovat vähentyneet, mutta vakavat onnettomuudet ovat pysytelleet lähes samalla tasolla. sä luvuissa ovat mukana myös muualla kuin kotimaassa menehtyneet sukeltajat. Sukellusmatkailijakin sukeltaa matkansa aikana kaksikymmentäkin kertaa. Suomessa vastaavia onnettomuuksia on vuosittain 10–15. Lumikurun mukaan on kuitenkin todennäköistä, että kaikilla seuroilla ei ole turvallisuusasiakirjaa tai sen laatiminen on vielä kesken. Yksittäisissä tilanteissa ja yksittäisissä sukelluskeskuksissa ja aluksilla saattaa olla erityisiä toimintatapoja ja niihin perehdytetään erikseen, mutta suomalaisen on hyvä tietää, ettei hän ole tässäkään suhteessa maailmalla ummikkona. Sukeltajaliitossa turvallisuusasioista vastaa turvallisuus- ja koulutusvaliokunta. – Erään tilaston mukaan jenkeissä harrastajan on todettu sukeltavan 20-30 kertaa vuodessa. – Kouluttajien koulutuksessa korostetaan erityisesti kouluttajan omaa esimerkkiä. Nousunaikaisissa ongelmissa päällim35 Sukeltajaliitto on seurojaan tästä tiedottanut. Se mikä sukellusturvallisuuteen pätee täällä, pätee muuallakin. Mikäli siis jokainen sukelluksen harrastuksekseen kertova sukeltaisi vuodessa vaikka 20 kertaa, syntyy siitä 400 000 sukellusta. Onnettomuuksien syyt Sukellusonnettomuudet eivät ole tapahtumaketjultaan yksinkertaisia eivätkä siten yksiselitteisiä. Edellä mainitut syyt olivat myös merkittävässä asemassa vakavissa sukellusonnettomuuksissa. Näistä 14 oli johtanut sukeltajan kuolemaan. – Sukeltajaliiton on kuitenkin vaikeaa laadintaa valvoa, ainoastaan ohjeistaa. Keskimäärin siis joka päivä tehdään suomalaisten sukeltajien toimesta reilusti yli 1000 sukellusta. Kevään onnettomuudet Kuluneen kevään onnettomuuksia ei Martti Lumikuru pidä erityisen poikkeavina. – Ei niitä ole tehty kenenkään kiusaksi eikä hatusta vetäen. Vuoden 2013 tilastossa, joka käsittää vain Brittein saarten alueella tapahtuneet ja ilmoitetut onnettomuudet on tiedot 263 tapahtumasta
Onko jotenkin tuttua – ainakin kaverin kertomuksista. Paniikissa tai jo sen lähellä olevassa tilanteessa sukeltajan havaintokenttä rajautuu sekä psyykkisesti että fyysisesti. Sukeltaja toimii hetken mielijohteesta, ja tilanteessa unohdetaan oikea toiminta. Sukeltaja toimii hetken mielijohteesta. 36. Keskitytään vain omiin toimintoihin, lähipiiri katoaa, toisia ei ole olemassa. Toimintaa ohjaakin tietoisen sijasta tiedostamaton, jonka tavoitteena on hengen säilyttäminen ja sukelluksissa siis pintaan pääseminen keinolla millä hyvänsä ja nopeasti. Välineet eivät tunnu ”istuvan”, painovyö ei ole paikallaan, painotusta tuntuu olevan liikaa, tasapainotus tuottaa vaikeuksia, laskeutumisnopeus kasvaa, paineentasaukset alkavat laahata jäljessä, pimeys lisääntyy, pohjaa ei näy, pintaa ei näy, paria ei näy. Paniikki on seurausta liiallisesta stressistä, josta huolimatta on sukellettu. Tilanteesta voi selviytyä etukäteen harjoitellulla toimintamallilla, joka parhaimmillaan lähteen automaattisesti ”selkäytimestä”. Paniikissa tilanne riistäytyy käsistä. Jouko Moisala Kun paniikki iskee pinnan alla, on leikki kaukana. Tilanteessa unohdetaan oikea toiminta. Selviäminen vaatii todella hyvää etukäteisharjoittelua ja oman itsensä tuntemista. Laskeutumisessa ei ole referenssihavaintoa, vaan laskeutuminen tapahtuu vapaassa vedessä. Alkutilanne pinnalla voi olla jopa lähellä normaalia. Pinnalla ei ole huomattu sukeltajan oireita ja ymmärretty niiden vakavuutta ja vaikutusta sukelluksen turvalliseen suorittamiseen. Viimeisimmän stressiä, jännittyneisyyttä lisäävän tapahtuman laadulla tai määrällä ei enää ole merkitystä. Kun paniikki P aniikin merkitys sukellusturvallisuuteen on merkittävä. Jossain vaiheessa mennään yli ja kuten tänään sanotaan: kuppi kaatuu. Paniikkitilanteessa kokenutkin sukeltaja saattaa reagoida uuteen, outoon ja yllättävään voimakkaammin kuin omassa elementissään maalla. Sukelluksen aikana alkaa kuitenkin kertyä stressiä lisääviä tekijöitä. Liiallinen stressi voi syntyä myös sukelluksen aikana
3. Laitteen toimintahäiriö tai sellaiseksi kuviteltu. Kuvittele erilaisia ongelmatilanteita ja niistä selviytymistä. 10. Perehdy omiin laitteisiisi ja pidä ne kunnossa. Kannattaa tehdä myös rentoututusharjoituksia! Paria voidaan myös vaihtaa tai ottaa mukaan kolmas sukeltaja, mutta sukeltajaa itseään ei saa loukata. Yhteyden kadottaminen pariin tai muihin sukeltajiin. Paniikkia aiheuttavat 1. Ilman loppuminen tai hengitysvastuksen kasvaminen. 2. Tehkää sukellussuunnitelma yhdessä, ja valmistautuessanne mietiskelkää sukelluksen kulku. 5. Pimeys ja/tai valaisimen sammuminen yhtäkkiä. Tilanne, jossa pohja tai kohde ei näy ja pinta on jo kadonnut. Keskustele parisi kanssa. 3. Liiallisen jännitynneisyyden voi torjua yhdessä. 4. Muistakaa käyttää rannenarua ja kerratkaa merkinannot! 37. 6. 9. Välineiden sopimattomuus. i iskee Auta paniikkiin joutunutta! Etsi katsekontakti Näytä toiminnallasi, että olet rauhallinen Ota fyysinen ote parisi varustuksesta Pysy lähellä Neuvo hengityksestä esimerkilläsi Kysy OK ja näytä nousun merkkiä Torju paniikki ennakolta 1. 2. Naamarin irtoaminen tai täyttyminen. 8. Paniikki on seurausta liiallisesta stressistä, josta huolimatta on sukellettu. Pinnan alle meno ja laskeutuminen vapaassa vedessä. Pitkä pintaan nousu väliveden kautta. Sukellusparin stressi Tunnista parissasi liiallinen stressi: Parisi on tavallista hiljaisempi ja vetäytyy syrjään Viivyttelee selvästi Tekee virheitä, joita ennen ei ole tehnyt On tavallista vitsailevampi ja vähättelee sukellusta On ärtyisä, jota normaalisti ei ole Rauhoita sukellusparia! Jos sukellusparisi on jännittynyt, hän tarvitsee tukea. Virheellinen painotus ja tasapainottamisen vaikeudet. Älä ryhdy kokeilemaan uusia välineitä vaativissa olosuhteissa. Suhtaudu realistisesti omaan sukelluskokemukseesi. Näkyvyyden menettäminen. 7. 4. Rohkaise ja kannusta häntä! Kertaa sukelluksen kulku rauhallisesti! Korosta myös sukelluksen positiivisia yksityiskohtia. Yhtäkkiset tapahtumat tai aistimukset
Monimutkaisempia tilanteita ovat sukellukset luoliin tai hylkyjen sisään. Turvallisuuden takaamiseksi tarvitaan ohjausnaruja ohjaamaan sukeltaja sisään ja ulos. Parhaimmillaan näkyväisyyttä voi olla kymmeniäkin metrejä, mutta useimmiten hyväksi näkyvyydeksi kirjataan jo muutaman metrin näkyväisyys. M yös omat sukellusolosuhteemme poikkeavat toisistaan maan eri osissa. Sukeltajaliiton turvaohjeissa on maininta, jonka mukaan alle kymmenen metrin vaakanäkyvyydessä tulee käyttää pariköyttä, mikäli siitä ei aiheudu erityistä vaaraa. Narut ja köydet tuovat turvaa pinnan alle Suomessa sukellusolosuhteet poikkeavat selkeästi monista tunnetuista virkistyssukelluskohteista. Suomen pimeissä vesissä yhdessä pysyminen tuottaa helposti vaikeuksia. Sukeltajalla on tällöin vyötäisillään merkinantoköysi ja köyden toisessa päässä avustaja, merkinantaja. Sukeltajalle ei anneta mahdollisuutta eksyä. Selkein tällainen tilanne on sukeltaminen avannosta jään alle. Narut ja köydet ovat tärkeitä turvallisuustekijöitä. Yhdessä pysyminen saattaakin tuottaa vaikeuksia. Jatkuva naru- tai köysiyhteys edellytetään samojen ohjeiden mukaan tilanteissa, joissa suora pintaan nousu ei ole mahdollista. Jatkuvalla yhteydellä tarkoitetaan joko merkinantoköyttä, nousuköyttä, ohjausnarua tai yhdistelmiä, joissa yhteys muodostuu ohjausnarusta, nousuköydestä ja kelasta tai niiden yhdistelmästä. Olennaisin ero on näkyvyydessä. Merkinantoköysi Merkinantoköyden merkitystä sukellettaessa kuvaa hyvin sen 38. Narut ja köydet nousevatkin tärkeään rooliin
Pituus antaa heidän mukaansa sopivasti liikkumatilaa molemmille. Sukeltajan henki oli sananmukaisesti sen varassa. Siitä lähtien he ovat sukeltaneet parinarua käyttäen. Molemmilla on sukellustaustaa vuosikymmeniä. vanha nimitys, henkiliina. Vaikka pari on huonossa näkyvyydessä kaukana ja näkymättömissä, tietää hänen olevan siellä. Merkinantoköyden pituuden määrää sen käyttötarve. – Kun sen käytön oppi, sen mukana olo on luonnollista ja helppoa. Totta on kuitenkin, että saamme aika usein hieman kummastelevia katseita, he naurahtavat. Mitä huolehtiminen on, se riippuu parien tuntemuksesta ja tavoista sukeltaa. Parinaru lisää turvallisuuden tunnetta. Sen välityksellä myös kommunikoitiin ja näin turvattiin sekä sukeltajan turvallisuus että tiedon kulku avustajan ja sukeltajan kesken tiettyyn rajaan saakka. Tätä kutsutaan turvallisuudeksi. Tiina Rantanen ja Kari Kivilahti lähdössä m/s Tavin keulakannelta sumuisena päivänä sukeltamaan Park Victoryn hylkyyn. Mitä huonompi on näkyväisyys, sitä tarpeellisempaa on käyttää yhdessä pysymiseksi rannenarua, väliköyttä. Ulkomaiden sukelluksilla he eivät käytä parinaruja, koska näkyvyys on hyvä. Merkinantoköysi on pitkä ja sitä voidaan säilyttää vyyhdettynä, mutta käytössä saattaa myös olla astia, josta köysi juoksee ja johon se koilataan takaisin. Karilla on välinaru vyyhdettynä kädessä.. Hyvissäkin olosuhteissa yhdysköyden käyttäminen lisää turvallisuuden tunnetta sukeltajien tietäessä, että pari on varmasti koko ajan mukana. Näin se pysyy sotkeutumattomana. Tiina ja Kari sukeltavat yhdessä ja Suomen olosuhteissa yhä edelleen aina parinarua käyttäen. Avantosukellukset ovat yleisimpiä tilanteita, joissa pintaan nousu ei ole suoraan mahdollista. Toinen haluaa katsella kaloja ja toinen kurkkia jokaiseen koloon. Pääasia on, ettei esimerkiksi avantosukelluksella sukeltaja pääse ”karkuun”. Parinarun käyttö on sukellusturvallisuuden kannalta tarpeellista. Sukelluksen peruskurssilla Calypsossa molemmat ovat tehneet muiden tavoin kurssin opetukseen kuuluvana oman parinarun. Minkälainen on hyvä ja turvallinen rannenaru. Mikä on parinarun käytön peruste. ”Ei tulisi mieleen edes lähteä sukellukselle ilman narua” Tiina Rantanen ja Kari Kivilahti ovat molemmat Kirkkonummella toimivan sukellusseura Calypson kasvatteja. – Ei tulisi mieleen edes lähteä sukellukselle ilman narua. Harrastussukelluksessa on kuitenkin tilanteita, joissa sukeltaminen ilman merkinantoköyttä ei ole mahdollista. Avannosta sukellettaessa ei kuitenkaan sukelleta määrättömiä matkoja. Pari huolehtii toveristaan koko sukelluksen ajan. Tässä on eräs tärkein turvallisuuden perusta. Se ei todellakaan ole mikä tahansa mukaan kaapattu köyden pätkä, vaan huolella ja ajatuksella tehty henkilökohtainen ja jokaisen sukeltajan kassiin kuuluva varuste. Silmukat ja kiinnitykset voidaan tehdä erilaisin haoin. Jouko Moisala Kuvat: Kari Kivilahti, Jean Finnberg Monimutkaisempia tilanteita ovat sukellukset luoliin tai hylkyjen sisään. Olennaisinta on, että sukellettaessa parit pysyvät yhdessä. Tiinan ja Karin välinaru on kuusi metriä pitkä, siis tavallista pitempi. Harrastus- ja virkistyssukelluksessa merkinantoköyttä käytetään harvoin. Rannenarun avulla voidaan kommunikoida samoin merkinannoin kuin varsinaisella merkinantoköydelläkin. Merkinantoköytenä voivat nykypäivänä olla erilaiset kelat, joilta köysi sujuvasti juoksee ja johon se taas kelataan takaisin. – Jo peruskoulutusvaiheessa sen käyttö perusteltiin turvallisuu- Rannenaru, väliköysi Sukeltaminen tapahtuu ensisijaisesti pareittain. 39 della, Tiina ja Kari toteavat. Yhteisiä sukelluksia on kertynyt yli 200
Kuva: Mikomoto Hammers Historiassa tunnetaan 33 vasarahain hyökkäystä Vasarahaijahdissa J 40
Toki Mikomoto Hammersien sukellusopas oli neuvonnut ottamaan tabut, mutta kokemuksesta tiedän, että Dramamine (dimenhydrinate 50 mg) vetää uniseksi ja Buscopanin (Hyoschine Hybrobromide 10 mg) ja Valoidin (Siklisien Hcl 50 mg) sekoitus olisi overkill 15 minuutin venematkalle. Shinkansen luotijunia, Blade Runner -kaupunkitodellisuuksia neonvalomainoksineen, pilvenpiirtäjineen ja väentungoksineen. Mie Ikeno on ainoa viinitilan perustanut nainen Japanissa, ja hän on myös ahkera sukelluksen harrastaja. Mutta Japanista löytyy paljon muutakin, kuten vuoristokyliä, kuumia lähteitä, viinitiloja, viskitehtaita - ja vasarahaita. Markan painoklubissa olevan viikingin ei olisi kätevää näissä puolta pienemmillä ihmisille suunnitelluissa tiloissa lähteä hakemaan lääkkeitä veneen kuivemmista sisätiloista. Rulettipyörä pamahti nollalle eli tyhmä valinta. Päätin siis luottaa siihen, että mikäli tulisi aivan kauhea olo, voisin vetää Kwellsejä (Hyoscine Hybrobromide 0.3 mg), joita henkilökohtaisesta apteekistani myös löytyy. Vene oli nimittäin täynnä porukkaa ja rynkytys oli aika mellevää. Joten päätin, että nyt vaan selvitään veteen asti. Siksipä minulla meni 15 vuotta ensi visiitistä Japaniin, ennen kuin Mie Ikeno kertoi minulle tästä salaisuudesta. Japanilaiset ystävänikään eivät tienneet, että Japanissa voi sukeltaa vasarahaiden kanssa. Kuva: Mikomoto Hammers Simodassa Japanissa voi sukeltaa vasarahaiden kanssa. Nämä tulevat Japanista mieleen. Japanissa 41 SUKELLUSKOHDE: Mikomoto Island SYVYYS: 20–30 metriä NÄKYVYYS: 20–30 metriä VIRTAUS: Aika voimakas, joskus hyvin voimakas. Tästä se alkaa – matkalla kohti vasarahaiden maailmaa. Australialaiset Kwellsit ovat nimittäin pureskeltavia ja vaikuttavat todella nopeasti. N ousevan auringon maa. Parhaimmillaan niitä voi nähdä useita satoja, mutta jo yhdenkin vasarapäisen hain kohtaaminen on ihmeellinen kokemus. Eipä sitten aikaakaan, kun olin jo Naritan kansainvälisen lentokentän kupeessa Hertzin vuokraamossa starttaamassa kohti Shimodaa! Luokitus: Kokeneiden sukeltajien kohde Omaa tyhmyyttäni en ottanut merisairaustabuja ennen veneeseen nousua
Nopeasti veneeseen ja Kwellsi murusiksi ja kielen alle. Näemme välittömästi yhden valkoevähain seuraavaan meitä. Löytyykö vasarahaita. Kuva: Juhani Parta 42 vaan veteen lähtee sukellus aivan toisella tavalla liikkeelle. Eilen neljännellä sukelluksella, joka siis minulta jäi kokematta, oli porukka nähnyt 300 vasarahaita. Fiilis sukelluskerholla on letkeä, ja kun hyppäämme jälleen pauhaa- Mikomo Hammersien tiimi: oikealta laivan kapteeni Ryo, toisen päivän oppaani Akio, kerhon toimitusjohtaja Makoto, ensimmäisen päivän oppaani Yuki ja sukellusopas Komei. Tänne asti ei kannata kuitenkaan tulla päiväksi sukeltamaan, aina ei onni suosi rohkeaa. parhaimmista sushi-illallisista eläissäni ja käynyt tutustumassa Shimodan kiehtovaan historiaan Shimoda Kaikoku -museossa. Mikomoto Islandin sukelluksen suolana ovat vasarahait. Olen myös vahingosta viisastuneena ottanut naamaan yhden tabletin Dramaminea. Niitä täällä näkee parhaimmillaan monen kymmenen vasarahain parvissa. Olen syönyt illalla yhden Vasarahain tunnistaa erikoisen näköisen muotoisesta päästä – silmät ovat vasaran päässä. Niinpä koko elämä ja universumi hymyilee. Kun olin väsynyt edellisestä pitkästä ajomatkasta, lyhyistä yöunista ja merenkäynnistä, ei hajoamisen määrä voisikaan olla suurempi: virran mukana useamman kilometrin uimisen jälkeen mittarien sojottaessa 50 baariin ei horisontissa ollut vilahtanut edes peräevää mistään haikalan näköisestä. Ilma alkaa kuitenkin ehtyä huolestuttavasti, eikä vasarahaita ole vieläkään näkynyt. Majesteetillisesti meren sinestä lipuu vasarahain silhuetti. Vedessä sitten hajaannuimme eri ryhmiin, joten ruuhkaa ei veden alla pääse muodostumaan. Pian tämän ensimmäisen visiitin jälkeen Japani solmi kauppasuhteet Yhdysvaltojen sekä monen muun kanssa. Toinen kerta toden sanoo Minkälaisen eron voikaan yksi päivä tehdä. Kuva: Mikomoto Hammers Eristäytynyt Japani Japani oli täysin sulkeutunut maa vuosina 1633-1853. Minulle riittää kuitenkin tämä yksikin, varsinkin kun se ui epätavallisen lähelle. Virtaukset ovat varsin voimakkaita, joten siirryimme veteen kuin laumana pingviineitä, 40 hengen porukka toinen toisensa perään vain parissa kymmenessä sekunnissa. Muutama veikeä pallokalakin tulee tervehtimään liihoitellessamme pienen korallipuutarhan ylitse. Minä ja pari muuta sukeltajaa syöksymme vasarahaita kohden, ja hetken hai tuimasti lähteekin uimaan meitä kohti sen sijaan, että perääntyisi varovaisesti. Viiden minuutin horisonttiin tuijottelun ja veneessä olevien viehättävien japanailaisten neitojen ihailu sai ajatukset pois merisairaudesta. Näky oli hämmästyttävä – suurin laivoista oli yli kolme kertaa suurempi kuin mikään Japanin tuon aikaisista laivoista. Hai kuitenkin kääntyy ympäri ja ottaa muutaman metrin takapakkia, ja sitä mukaa kun uimme metrin lähemmäksi, ui hai metrin taaksepäin.. Mutta sitten seuraa veret seisauttava näky. Jo viiden metrin varopysäyksessä merenkäynti huojuttaa niin paljon, että aloin voimaan pahoin. Pinnalla on jo laatan lähtö lähellä. Sydän hyppää kurkkuun, että sainkin hieman enemmän vasarahaituntumaa kun halusin hammasmerkkeineen. Se onkin yksi syy, miksi maa on kuin toiselta planeelta, niin mahtava ja erilainen kokemus! Tämä jakso historiassa päättyi Shimodassa, kun vuonna 1853 näille rannoille saapui neljä Yhdysvaltain mustaa sota-alusta päällikkönään kommodori Matthew Perry
Minimivaatimus vasarahaisukellukselle osallistumiseen on kurssien läpikäymisen lisäksi vähintään 30 sukellusta, koska virtaukset ja veneestä poistuminen ja takaisin nouseminen ovat tavallista haastavampia. Mie Ikenon viineihin voi tutustua Risonare Yatsugatakessa ja www.mieikeno.com:ssa. Juhlaruokaa vasarahaille ovat keihäsrauskut. Viinitiloille Yatsugatakeen on helpoin suunnistaa ottamalla yhteyttä Risonare Yatsugatakeen (www.risonare.com/en/index.html), Suntoryn viskitehtaaseen (www.suntory.com/factory/hakushu). Vasarahaiden on tiedetty myös harjoittavan kannibalismia ja syövän jopa omia jälkeläisiään. 43. Mikoto Hammersiin yhteystiedot löytyvät sukelluskerhon websivuilta www.mikomoto.com Kaksi sukellusta maksaa varusteineen kaikkineen noin 35 000 yeniä eli noin 270 euroa. Vasarahaiden parittelu on erikoista. Yksi vasarahai laji, Bonnethead Shark, pystyy lisääntymään myös aseksuaalisesti eli naaras ei tarvitse urosta lisääntyäkseen. Vasarahait kasvavat jopa kuusimetrisiksi ja 580 kiloa painaviksi. Vasarahainäkymä on helposti monen tuhannen taalan paikka – sellainen, joka hetkessä pesi tämän reissun harmauden vitivalkoiseksi voitoksi. Uroshai puree naarashaita äkäisesti niin pitkään, että naarashai antaa periksi ja parittelee. Mikomoto Hammers voi noutaa Shimodasta sukelluskerholle, joten taksiin ei tarvitse turvautua. Vasarahai on niin erikoisen näköinen kaveri, tuo vasaramainen pää, sulavat liikkeet, että se on aivan eri eläin kuin muut koskaan näkemäni valkohait, ruskeahait, valkoevähait ja monet muut. Näin pääset Shimodaan S himodaan pääsee kätevimmin junalla Naritan kansainväliseltä lentokentältä. Reittivaihtoehtoja on useita ja junaa on vaihdettava matkan varrella muutamia kertoja, tarkemmat ohjeet saa juna-asemalta Naritassa. Se käy hyvin Azabu Courtista (www.azabucourt.com) käsin. Vasarahait uivat useimmiten parveissa päivisin ja metsästävät öisin yksin. Marraskuusta huhtikuuhun ei Shimodassa sukelleta ollenkaan – merenkäynti on tuolloin niin voimakasta, että kalastusveneetkään eivät useimmiten uskalla lähteä haastamaan aaltoja. Vasarahaita on useaa eri lajia. Ihmisille vasarahait eivät ole kovin vaarallisia. Sukelluskausi on toukokuusta lokakuuhun. Kuva: Juhani Parta Mikomoto Islandin sukelluksen suolana ovat vasarahait. Vasarahaita näkee noin joka toisella sukelluksella, eniten niitä näkee syyslokakuussa. Erikoisen evoluution tuloksena vasarahai näkee lähes kaikkialle samaan aikaan, niin ylös sekä alas. Mikäli majoitus on täynnä tai haluaa majoituksen omalla vessalla, kohtuuhintainen Hotel Uraga toimii hyvin (+81 558 236600, www.hotel-uraga.yad.jp). Yhtään ihmistä ei ole kuollut vasarahain hampaissa. Shimoda on tunnettu myös sushista ja sashimistaan, jota tehdään paikalliskaloista, joita ei helposti saa muualla Japanissa. Pian kuulen ankkamaisen töötin äänen – sukellusopas kutsuu meidät jäähylle. Vasarahait syövät kaloja, mustekaloja, rapuja ja muita haita. Niitä täällä näkee parhaimmillaan monen kymmenen yksilön parvissa. Tämä on ainutlaatuista haiden parissa. Kuva: Juhani Parta Japanilainen marmoroitu häränfilee nostaa pihvinautinnon aivan uudelle tasolle. Mikomoto Hammers järjestää myös majoitusta. Kuten kaikki hait, myös vasarahai tunnistaa muiden kalojen sähkökentät (electroreceptory) ja käyttää tätä hyödyksi metsästäessään. Lajista riippuen vasarahai synnyttää 12-40 poikasta. Tokion sykkeeseen ei kannata jäädä tutustumatta. Juhani Parta Vasaran muotoinen pää Vasarahain nimi tulee erikoisesta vasaran muotoisesta päästä, jossa silmät killittävät vasaran päissä. Historiassa tunnetaan vain 33 hyökkäystä ihmisiä kohtaan
44. Luolasukelluksesta sanottua Se on kuin huumetta, siitä tulee riippuvaiseksi Vähän kokemusta omaavien ei tulisi sukeltaa 25 metriä syvemmälle normaaleilla vakiolaitteilla
Lisäksi jokainen kuulija sai konkreettisesti tuntea, kuinka asiantuntevasti ilmailuharrastusta ylläpidetään ja valvotaan, mutta silti voi tapahtua suuronnettomuuksia. On ymmärrettävää,että jokainen sukeltaja ottaa henkilökohtaisen riskin lähtiessään sukeltamaan. Onnettomuustutkintakeskuksen edustaja, lennonopettaja, Ilmailuliiton puheenjohtaja ja ammattimaisena laskuvarjohyppääjänä toimiva keskustelivat ja pyrkivät löytämään syitä onnettomuudessa kahdeksan ihmisen menehtymiseen. Yleisesti kerrotaan harrastajien määrän olevan 20 000. Uskomatonta!” O hessa kaksi niistä monista mielenilmaisuista, joita kirjoiteltiin talvella, helmikuun alussa Norjan Plurdalenin luolasukellusonnettomuuden johdosta internetissä. Se, joka ei ole kokeillut tai muuten kiinnostunut extreme-lajeista, ei voi tietää mitä sitä harrastavat sieltä hakevat. pelkkään onneen, ja hänellä ei ehkä ole riittävän kehittynyttä itsesuojeluvaistoa. Silti nuoret, parhaassa iässä olevat ihmiset hinkuvat noihin paikkoihin kuolemaan. Ja niiden minimoimiseksi tulee tehdä työtä enemmän, kuin mitä on tehty tähän saakka. Valtiovallalta odotetaan uusia tiukennuksia Yhteiskunta valvoo meitä kansalaisia tänä päivänä miltei kaikkialla, niin miksi se sallii nuorten miesten uhkarohkeita harrastuksia paikoissa, joista on seurauksena Kolme kuukautta – viisi kuollut Suomessa Tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on tullut tietoon viiden suomalaisen menehtyminen sukelluksessa. Se käsittää pääasiassa tekniikan hallintaa, mutta harrastajan henkinen kestävyys jää testausta vaille saatikka, että heitä koulutettaisiin riittävästi vastaanottamaan ne vaikeudet, joita veden alla syvyyksissä tulee vastaan. Norjassa menehtyi kaksi, Vääksyssä jään alle yksi, Kuortaneen kaivoksessa kuoli yksi oppilas paniikkikohtauksen seurauksena ja yksi suomalainen menehtyi Indonesiassa. Sukellusalkeita opetetaan lyhyillä, muutaman tunnin pituisilla kursseilla. Näin ei saisi tapahtua sen vuoksi, että harrastajat haluavat saada henkistä tyydytystä uhkarohkealla harrastuksella. Se on kuin huumetta, siitä tulee riippuvaiseksi.” ”Hirvittävää tuhlausta. elämän menetys, isättömiksi jääneiden lasten kasvava määrä ja lisäksi monet taloudelliset lisärasitteet. Vaikka käytännön osaaminen, tekniikan hallinta ja vahva fyysinen kunto puoltavat riskin ottamista ja siinä onnistumista, niin vahinkoja tapahtuu, kuten tilastot kertovat. Vastikään pieni lentokone meni epäkuntoon Satakunnassa Jämijärven lentokentällä neljän kilometrin korkeudessa. riski voidaan hallita paremmin kuin sukelluksessa. Lento-onnettomuuden jälkeen asiantuntijat pohtivat perusteellisesti televisiossa onnettomuuden syitä. Vähän kokemusta omaavan ei tulisi sukeltaa syvemmälle kuin 25 metriin normaalein vakiolaittein - sekin on jo liikaa nuorille sukeltajille, jotka ovat vastikään opetelleet sukelluksen alkeita viiden metrin uima-altaassa.. Sukeltamisessa viiden suomalaisen menehtyminen tänä vuonna ensimmäisen vuosineljänneksen On ymmärrettävää,että sukeltamisharrastukseen suhtaudutaan yhä kielteisemmin yleisön keskuudessa. On yllättävää, että harrastaja voi sukeltaa 13o metrin syvyyteen. Viiden suomalaissukeltajan ryhmässä kaksi menehtyi ja muut kolme pelastuivat ja joutuivat sairaalahoitoon sukeltajantaudin iskettyä vaikeissa olosuhteissa 13o metrin syvyydessä. Samaten tuo ylisuurille vuorille kiipeily. Koneesta oli juuri hyppäämässä kahdeksan laskuvarjohyppyjä harrastavaa, joista kaksi ja ohjaaja pääsivät etuovesta ulos ja kuusi tulivat koneen mukana maahan ja menettivät henkensä. Sen vuoksi meillä valtiovallan, joka uhraa suuren määrän kansalaisten verovaroja urheiluharrastuksiin, tulisi perusteellisemmin valvoa tämän vaarallisen harrastuksen koulutusta. Keskustelu oli sangen rakentavaa, syväluotaavaa ja asiantuntevaa. Julkisuudessa Sukeltajaliitto kertoo, että Suomessa on 40 000 sukellusharrastajaa - määrä on liiton tilastoissa suuri. Luolat pitäisi sulkea lopullisesti. Miksi vaietaan ja miksi tapoja ei paranneta. Tuollainen juuttuminen on aivan mahdollista vaikka lapsella lumimajaa rakentaessa. Hän luottaa itseensä, ei Lentoharrastus avointa ja kritisoivaa Tämä lentoharrastus lienee jossain määrin sukeltamiseen verrattavaa, 45 aikana ei ole antanut aihetta niiden henkilöiden ja niiden tahojen tulla julkisuuteen, joille vastuu suuren yleisön mielestä näistä onnettomuuksista kuuluu. ” Luolasukellukset vaativat kokemusta ja myös melkoista uskallusta. Virallinen tilasto vähättelee Nämä liiton tilastot eivät tunnu alan harrastajien ja suuren yleisön mielestä suinkaan vähäisen vaatimattomilta saatikka, että tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana menehtyneiden suomalaisten määrä on jo viisi. Pakkanen, tuuli, hapen puute ja tippuminen pimeässä. Hän on itsensä herra, mutta miksi hän ottaa riskin. Hän ei tunne riittävästi riskin suuruutta. Liitto kertoo myös kuolemantapausten nousevan meillä keskimäärin 2,4 henkilöön vuodessa. Niitä on liikaa. Harrastusta opettavat pitävät tätä syvyyttä miltei viisinkertaisena. Vastuu on koulutusta vastaavilla tahoilla
Edellä oleva on lainaus tamperelaisen psykologi Timo Vikamanin kirjasta Sukellus. – Tutkittaessa sukellusonnettomuuksia on todettu, että keskeisin niiden aiheuttaja on sukeltajan stressi ja sen seurauksena syntynyt paniikki. Lähes 500-sivuisesta oppikirjasta on otettu lähes kymmenen painosta, yhteensä noin 40 000 kappaletta. Sille tulee saada stoppi. Paniikkiin joutunut sukeltaja ei enää kykene käyttämään oppimiaan taitoja pelastautumiseen. stressillä on kielteinen merkitys. Timo Vikmanin kirjassaan antamat ohjeet tulisi jokaisen alan harrastajan lukea perusteellisesti ja omaksua ne. Mikäli stressitekijät, levottomuus ja pelkoa herättävät olosuhteet ovat riittävän voimakkaita, tilanne saattaa johtaa sukeltajan paniikkiin. Stressi syntyy epävarmuudesta Vikman kirjoittaa, kuinka sukeltajalla stressitila saattaa syntyä, kun hän on epävarma koulutuksensa ja kykyjensä riittämättömyydestä tulevan sukelluksen vaativuudelle, joita ovat esimerkiksi syvyys, pimeys, virta ja kiinnitakertumisen vaara. Se edellyttää psykologisen teorian hallintaa ja sen oppimiseksi ei riitä yksi eikä kaksi tuntia - vaan vähintään puoli lukukautta ja sen jälkeen opin perillemeno tulee mitata. Vikman korostaa, että sukeltajan kouluttamisella on keskeinen merkitys paniikin ehkäisyssä. Stressi voi Vikmanin mukaan olla myös tavoiteltu tila stressistä selviämisen jälkeen miellyttävän tunteen ja sen aiheuttaman kihelmöivän jännityksen vuoksi. Onnettomuuksia on tapahtunut liikaa, määrä on kasvussa. Onnettomuuksia jälkeenpäin arvioitaessa löydetään usein vaihtoehtoja, joita käyttöön ottamalla uhri olisi saattanut pelastua. Korkean riskiharrastuksen, kuten muun muassa sukelluksen saamaa suosiota on selitetty juuri tällä kutkuttavalla tunteella, jonka ”flirttailu kuoleman” kanssa saa aikaan. Sen sijaan meri on vapaa - siellä voi sukeltaa kuka hyvänsä. Vikman sanoo kirjassaan, että jokapäiväisessä kielenkäytössä Sukeltajan kouluttamisella on keskeinen merkitys paniikin ehkäisyssä. Sukeltamisen hallinta edellyttää merkittävästi nykyistä runsaampaa koulutusta. – Paniikissa fysiologiset muutokset ovat samankaltaisia kuin stressissäkin, mutta ne ovat astetta voimakkaampia, Vikman toteaa. Tämä johtuu voimakkaan tunteen, pelon, aiheuttamasta havaintokyvyn kaventumisesta. Sukeltaja saattaa kasaantuvien stessitekijöiden, esimerkiksi lampun sammuessa tai köyden kadotessa joutua paniikkiin. He juuri tarvitsevat keskimääräistä enemmän koulutusta. Onnettomuuksien taustatekijöinä on juuri vähäinen tieto - ei tiedon puute, vaan sen vähäinen omaksuminen ja liiaksi itseensä luottaminen. Erityisesti tarvitaan henkistä kasvua ja sitä ei tehdä jään reunalla eikä sukellusaltaalla. Koulutusta lisättävä ja ohjeita tiukennettava Stessi ja siitä seuraava paniikki on sukeltajan ongelma On ymmärrettävää,että sukeltamisharrastukseen suhtaudutaan yhä kielteisemmin yleisön keskuudessa. Kouluttajan tulee erottaa helposti stressaantuvat Timo Vikman antaa kirjassaan sukellusharrastajille seikkaperäisiä ohjeita stressin tunnistamiseksi. Yhä enemmän viranomaisilta vaaditaan toimenpiteitä sukelluskaivoksiin ja -luoliin sukeltamisen kieltämiseksi. Heidän tulisi kyetä näkemään ja erottamaan joukosta stressaantuvat henkilöt. – Se on sukellettaessa hyvin vaarallista, kirjoittaa Vikman. Vikman korostaakin, että erityisesti sukelluskouluttajien, mutta myös muiden sukeltajien tulisi oppia tunnistamaan levottomuuden merkit sukeltajassa, jotta hän ei joutuisi vedessä liian suuren stressin alaiseksi. Stressin merkit sukeltajassa on nähtävissä jo ennen sukellusta. Tällaisessa tilanteessa sukeltaja menettää kykynsä harkita erilaisia pelastautumisvaihtoja eikä kykene käyttämään oppimiaan taitoja selvitäkseen vaaratilanteesta. Kirjassa asetetaan myös sukelluskouluttajille vastuuta. Aputoimittaja 46. Tämä taidolla ja osaamisella tehty kirja on sukelluskoulutusta saavien oppilaiden käsikirja. Epävarmuutta Vikmanin mukaan aiheuttaa pelko mahdollisesta laiteviasta tai odottamattomat ympäristön muutosten aiheuttamat vaikeudet. Ja se on saavutettavissa koulutuksen avulla, henkisen kasvun kautta
Hänen vastuualueenaan on Saaristomeren ja Selkämeren kansallispuistojen merenalainen luonto. Sukeltava meribiologi toiveammatissaan Valtion vesialueet nyt työn alla Opaslaatat ohjaavat sukeltajan kulkua Stora Hästön luontopolulla. Ohjelma kerää tietoa vedenalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymisestä Suomen merialueilla. H eidi Arponen kuuluu meritiimiin, jonka tehtävä on selvittää, mitä kasveja ja eläimiä valtion vesialueil- la esiintyy. Kuva: Pekka Lehtonen 47. Kyltissä on tietoa Itämeren pohjassa makaavasta hylystä. Puinen hylky on säilynyt hyvin, koska Itämeressä ei elä laivamatoa, Teredo navalista. Kartoittamisen lisäksi Heidi Arposen työnkuvaan kuuluu muun muassa merialuesuunnittelua, yhteistyötä muiden merensuojeluun liittyvien sidosryhmien kanssa, tiedottamista ja kokoustamista. Vuonna 2004 aloitetut kartoitukset ovat osa VELMUa, eli vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmaa. Päätavoite on edistää Itämeren suojelua ja tukea luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kuva: Metsähallitus Heidi Arponen on yksi Metsähallituksen viidestä aluemeribiologista
– Olen noin puolet vuodesta kentällä. Kovilta kalliopohjilta raaputetaan näyte niin sanotuilla Kautsky-näytteenottimilla. Veden sameus hidastaa lajien tunnistusta ja esiintymien pinta-alojen arviointia pohjalla. – Sukellustausta vaikutti uravalintaani. Ennalta valituista pisteistä kuvatut noin minuutin mittaiset pätkät tulkitaan ja muutetaan numeerikseksi tiedoksi, joista voidaan laatia erilaisia lajien ja elinympäristöjen esiintymistä ja levinneisyyttä kuvaavia karttoja. Heidi Arponen on työskennellyt nykyisessä tehtävässään vuodesta 2007. Loppuosa vuodesta menee toimistohommissa kesällä kerätyn aineiston analysoimisessa ja näytteiden tunnistamisessa, Arponen toteaa. – Työ vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Veneessä odottaa sukellusavustaja, joka ottaa näytteet vastaan. Idea otettiin hyvin vastaan ja vedenalaista luontopolkua laajennettiin palvelemaan sekä laitesukeltajia että pinnalla uivia snorklaajia. Kesällä metsähallitus palkkaa määräaikaisia työntekijöitä, joilta toivotaan sukelluskokemusta. Tänä kesänä metsähallitus haki erityisesti tutkimussukeltajia, sillä suunnitelmissa on tehdä paljon sukelluslinjoja ja näytteidenottoa. Kuva: Essi Keskinen 48. Heidi Arponen sanoo olevansa haaveammatissaan. Tutkimusvälineisiin kuuluu muun muassa kirjoituslevy, näyteputkiloita, suuret pinsetit ja pieni sukelluksella mukana kulkeva videokamera. Luontopolkujen jokakeväiset ja -syksyiset huoltotyöt ovat meritiimin vastuulla. Tiimi kuvaa pinnanalaista maailmaa videokameralla myös veneestä käsin. Näytteitä pinnan alta Kesätyöhön sukeltajaksi Meritiimi kartoittaa pinnanalaista kasvistoa ja pohjaan kiinnittyneitä eläimiä sukeltaen. Näytteet kuljetetaan laboratorioon tutkittavaksi. Rakkaus vedenalaiseen luontoon ei ole sammunut. Meribiologiaan liittyvät jatko-opinnot ovat työn vuoksi tauolla. Meribiologien lisäksi tiimissä on muita sukeltajia. Sukellus suuntautuu ulapalta kohti rantaa. – Päädyimme kokeilemaan maan päältä tutun luontopolun siirtämistä veden alle ja infolaattojen yhdistämistä toisiinsa opasnaruilla. Sukelluksilla kerätään pohjanäytteitä pehmeiltä pohjilta putkinäytteenottimilla. Pinnan alla saattaa vierähtää useita tunteja päivässä. Vaikka sukellukset eivät ole syviä, ne kestävät kauan. Suomen kylmissä vesissä työskentely ja useat päivittäiset sukellukset edellyttävät kuivapuvun käyttöä. Arponen on valmistunut yliopistosta biologiksi ja suorittanut tutkimussukeltajan ammattitutkinnon. Näytteitä kerätään 100 metrin pituisilta sukelluslinjoilta. Heidi Arponen tutkii pohjasta poimittuja näytteitä sukelluksen jälkeen. Pinnan alla olevat asiat kiinnostivat jo lapsena. Metsähallituksella on viisi meritiimiä ympäri Suomen rannikkoa. Idea syntyi meribiologien pohdinnoista, kuinka veden alaisen luonnon voisi tehdä tutuksi ihmisille. Kuva: Ilona Reiniharju Vedenkestävään vieraskirjaan voi kirjoittaa kokemuksistaan ja antaa palauteta. Nykyinen Stora Hästön vedenalainen luontopolku on Arposen tiimin aikaansaannos
Kylteissä on tietoa rikkaasta vedenalaisesta luonnosta. Dalskärissä puolestaan voi tutustua vedenalaiseen taiteeseen. Sekametsien ja lehtojen lisäksi Teijossa on suoalueita ja meren rantaa, kertoo metsähallituksen erikoissuunnittelija Laura Lehtonen. Kalakotoon voi tutustua pinnalla snorklaamalla tai laitesukeltamalla. Valmiit veistokset ovat yleisön nähtävillä Saaristomeren aukion päivänä 1. Saaren rantaveteen on vuonna 2011 upotettu Armi Nurmisen vedenalainen taideteos, Kalakoto. Pikkupyöriäinen on 150 metrin mittainen polku, johon voi tutustua pinnalla uiden. Onkalomainen taideteos on valmistettu houkuttelemaan suojiinsa pikkukaloja, äyriäisiä ja simpukoita. Betonista ja teräksestä valmistettu veistos on 2,5 metriä korkea. Maarit Aura. – Teijon luonto on monipuolista ja rikasta. – Vedenalainen luontopolku on tarkoitettu sukeltajille, veneilijöille, luontokoulujen oppilaille, saariston luontomatkailuyrittäjille ja kaikille muille vedenalaisesta luonnosta kiinnostuneille. Kuva: Essi Keskinen Stora Hästön vedenalaista luontopolkua voi tutkia snorklaten tai sukeltaen. Saaristomeren luonto on monimuotoista ja rikasta. Stora Hästön saaren rantavedessä sijaitsee metsähallituksen ensimmäinen vedenalainen luontopolku. Laajat ulapat, puuttomat ulkoluodot ja rehevät lehdot tarjoavat elinympäristön monipuoliselle eläin- ja kasvilajistolle. Kalakoto sijaitsee hiekkapohjalla noin 3,5 metrin syvyydessä ja se on merkitty pintapoijulla. Lounais-Suomen alueella sijaitsee neljä kansallispuistoa: Selkämeren, Saaristomeren, Kurjenrahkan ja Puurijärvi-Isosuon kansallispuistot. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiolaiset ideoivat ja toteuttavat kuusi kappaletta puolitoista metriä korkeita veistoksia. Kuluvan kevään aikana veistokset työstetään valmiiksi Turussa Forum Marinumin tiloissa. Reitti on merkitty betonilaattoihin kiinnitetyillä opastauluilla. Suomen ensimmäinen vedenalainen luontopolku sijaitsee Stora Hästön rannassa. Vedenalaista luontopolkua voi verrata kuivan maan luontopolkuun. Harmaahylje on 300 metriä pitkä ja se on tarkoitettu laitesukeltajille. Veistos on jo sulautunut osaksi vedenalaista maisemaa, Lehtonen selittää. – Nykytaidehankkeen tarkoitus on kiinnittää huomiota Itämeren hyvinvointiin sekä vedenalaiseen eliöstöön. Vuosi sitten keväällä aloitettiin veistospolun suunnittelu ja syksyn aikana valmistuivat pienoismallit. Saaristomerellä pesii 132 lintulajia. Sukellusvarusteita ei vuokrata, joten sukeltajalla tulee olla mukana omat varusteet, Lehtonen informoi. Kuva: Essi Keskinen Stora Hästön luontopolkua voi kulkea sukeltaen Saaristomeren kansallispuistot tarjoavat herkullisia retkikohteita erityisesti sukeltajille. Vedenalainen luontopolku on jaettu kahteen reittiin, lyhyempään Pikkupyöriäiseen ja vaativampaan Harmaahylkeeseen. Rantaniityt, hakamaat, kedot ja nummet - perinnemaisemat laiduntavine karjoineen saavat mielen nostalgiseksi. Stora Hästö, joka on Stora Hästön luontopolulla voi sukeltaa lyhyemmän Pikkupyöriäisen tai pidemmän Harmaahylkeen reittiä pitkin. Kuva: Heidi Arponen yksi Saaristomeren kansallispuiston kahdestatoista luontopolusta, on epäilemättä antoisa matkakohde sukeltajalle. Hyvällä tuurilla saattaa kohdata itämerennorpan tai harmaahylkeen. Sukeltaja lukee kylttiä, joka sisältää tietoa korvameduusan elinympyrästä. Stora Hästön vedenalainen luontopolku Metsähallituksen asiakaspalvelupisteistä Sinisimpukan ja Teijon Luontokeskuksissa voi hakea vinkkejä retkelle. Syvyys on valittu siten, ettei jää riko taideteosta. Teijon retkeilyalueen muuttamista kansallispuistoksi valmistellaan ministeriössä. kesäkuuta Forum Marinumin pihalla, josta ne siirretään Dalskäriin. Metsähallituksen luontopolut ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Kalakodon rinnalle on valmistumassa kokonainen vedenalainen veistospolku. Nykytaidetta esillä pinnan alla Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva Dalskär-saari kiinnostaa 49 taiteen ystäviä ja luonnonsuojelijoita
Myös kirkkaat vedet houkuttelevat pysymään lähiseuduilla. Suomen vesissä riittää nähtävää ja koettavaa. Kotimaassa sukelletaankin kesäaikaan ahkerasti. 50. S ukellusseurat ja -keskukset suuntaavat ulkomaisten vesien ohessa kotimaan mielenkiintoisiin sukelluskohteisiin. Kotimaan hylyt ja louhokset kiinnostavat Kesällä on turha lähteä merta edemmäs sukeltamaan. Monet kaivokset ja hylyt tarjoavat sukeltajille unohtumattomia elämyksiä. Kaatiala kiinnostaa niin aloittelevia kuin kokeneitakin sukeltajia
Jokaiselle riittää Ahvenanmaalla nähtävää.. Sukellusreissujen järjestäminen on toki jossain määrin työlästä Ahvenanmaan reissut on tarkoitettu Hämeenlinnan sukeltajat ry:n jäsenille. Sukellusreissuja Kaatialaan jatketaan kuitenkin syksyyn saakka, Juola sanoo. Sukellustoimintaa harjoitetaan louhoksen avovesialueen matalassa ja syvässä päässä päivänvaloaikana. Jos valoa riittää, voi sukeltamaan päästä jo lähtöpäivänä perjantaina. – Vaikka Ahvenanmaalla sukeltaminen vaatii työtä, on sukelta51 minen hylyille kaiken vaivan väärtti, Ovaskainen sanoo. Helsinkiläinen sukelluskeskus Black Belt Divers tekee kerran kuussa huhtikuusta marraskuulle viikonlopun kestäviä sukellusreissuja Kuortaneelle, Kaatialan kaivoksille. Reissun aikana jokaisesta sukelluksesta pitää ilmoittaa ennen ja jälkeen Ahvenanmaan merivartiostolle. Tarjolla on runsas määrä kiinnostavia hylkyjä kuten parkkilaiva Plus, Nederland ja Kas- kelot. Ilmatäytöt hoituvat paikan päällä. Hyväkuntoiset hylyt houkuttavat Ahvenanmaalle Hämeenlinnan Sukeltajat ry:lle Ahvenanmaan vedet ovat olleet jo vuosia kesän reissukohteena. Pienempi louhos on käytössä uimalana ja suurempi, pyöreä, yli 30 metriä syvä ja halkaisijaltaan yli 200 metrin louhos on sukeltajien suosiossa. – Sukellusreissu on avoin kaikille sukellusluokille. Ahvenanmaan hylyt ovat säilyneet loistavassa kunnossa, koska niille sukeltaminen on luvanvaraista toimintaa. Luoliin ja onkaloihin meno on kielletty ilman asianmukaista koulutusta, varustusta ja sukellussuunnitelmaa. – Kaatiala on kotimaisena sukelluskohteena niin suosittu, että kesäkausi alkaa olla jo melko täynnä innokkaita sukeltajia. Reissuihin sisältyy ruoat ja varusteet on mahdollista vuokrata Black Berlt Diversilta. Sukeltajat ovat tuoneet kaivokseen muun muassa sukelluskellon, joka sijaitsee noin 21 metrin syvyydessä, sekä autoja ja lentokoneen. Reissuilla sisältyy ruoat ja varusteetkin voi vuokrata Black Belt Diversilta Black Belt Divers suuntaa Kaatialan kaivoksille Black Belt Divers suunnistaa avovesikaudella kerran kuussa viikonloppureissulle Kaatialan avolouhoksille. Lauantaina sukelluksia on mahdollista tehdä 3-4 ja sunnuntaina 2-3. Black Belt Diversin reissuille pääsevät mukaan kaikki halukkaat, oli oma kotiseura mikä tahansa. Kaatialassa nähtävää ja koettavaa riittää vuosiksi aloittelevasta sukeltajasta kokeneempiin luolasukeltajiin, Black Belt Diversin vastuuhenkilö Tero Juola sanoo. Mikäli mielii su- keltamaan Ahvenanmaan vesiin, tulee maakuntahallitukselta saada siihen lupa, vuoden lopussa reissun sukelluksista tehdään puolestaan tarkka raportointi. – Mielestäni Kaatialan avolouhos on kokonsa, mallinsa ja monipuolisuutensa vuoksi Etelä-Suomen parhaita sukelluspaikkoja. Kesäkuun alussa tehtävä viikon reissu, jolla sukelletaan Ahvenanmaan edustan hyvin säilyneisiin hylkyihin, on monelle vuoden kohokohta. Alueella on kaksi veden täyttämää louhosta. – Erityisesti hylkyjen hyvä kunto ja loistava näkyvyys tekevät Ahvenanmaasta erinomaisen reissukohteen, sanoo seuran puheenjohtaja Timo Ovaskainen
– Haukkakalliolla pohja peittyy suurten kivien alle, joiden seasta voit bongata erilaisia kaloja ja veneilijöiden jättämiä jälkiä, kuten ankkureita pitkine köysineen. Erittäin suosittu sukelluskohde, keskiviikkoretkiä. P2-sukeltajat tekevät Valkiajärvellä yösukelluksia 30 metriin merkityllä radalla, Kemppainen kertoo. Paikka on sukelluskohteena miellyttävä, sillä se sijaitsee Lomakylän yhteydessä, Kemppainen sanoo. Savonlinnan Urheilusukeltajilla riittää vettä ympärillään ja mielenkiintoisia kohteita lyhyen matkan päässä. Savonlinnasta lyhyt matka kohteisiin Savonlinnan Urheilusukeltajat ry:n ei tarvitse lähteä kauaksi kotiseudultaan hienojen sukelluskohteiden perässä. – Olavinlinnan vedet voivat kovan virtauksen vuoksi olla liian haastavia P1-kurssilaisille, mutta kokeneemmat sukeltajat voivat jossa myös aloittelevammat sukeltajat viihtyvät, on Kiteellä sijaitseva Valkiajärvi. Sukelluspaikat Olavinlinnan ympäristössä sijaitsevat laivareiteillä, minkä vuoksi alusten kulku tulee selvittää huolellisesti ja ajoittaa sukellukset ilta-aikaan. – Valkiajärvellä on äärimmäisen kirkas vesi ja paljon nähtävää nollasta 50 metriin. – P1 sukeltajat suorittavat 17 metriin ulottuvalla Tuunaansalmella usein avovesiosuuden. Haukkakallio on kaikentasoisille sukeltajille soveltuva, Haukiveden puolella sijaitseva portaittainen kivinen rinne, jonne Savonlinnan urheilusukeltajat tekevät nähdä linnan liepeillä esimerkiksi kanuunan kuulia, seuran puheenjohtaja Ilkka Kemppainen kertoo. Kivenheiton päästä löytyy kiinnostavaa pinnanalaista nähtävää. 52. Sukellusseura sukeltaa myös Kerimäellä sijaitsevassa Tuunaansalmessa. Olavinlinnan vedet sopivat kokeneille sukeltajille, sillä virta on Kyrönsalmessa kova. – Haukkakalliolla pohja peittyy suurten kivien alle, joiden seasta voit bongata erilaisia kaloja ja veneilijöiden jättämiä jälkiä. Kohde on tunnettu kesyistä kaloistaan, jotka eivät pelkää sukeltajia
Reissut järjestetään joka toinen viikonloppu syksyyn asti. Kuva: Aki Hummasti. Hangon hohto sukelluskohteena piilee myös upeissa hylkykohteissa. Sukelluskeskus tekee kesällä joka toinen viikko sukellusreissun Hankoon. Hangon retkille tulee sukeltajilta löytyä omat perusvarusteet, maski, snorkkeli, avokantaräpylät, tossut, tossut tai hanskat, lamppu sekä parilla poiju. – Jos kotimaan meriolosuhteet eivät houkuttele sukeltamaan, tarjoaa kirkasvetinen ja jyrkkärantainen erämaajärvi upeita sukelluselämyksiä rannasta käsin. Hylkykohteet valitaan kyydissä olevien sukeltajien luokitusten sekä kelien mukaan. Hangon ohella Sukelluskeskus käy kesäisin sukeltamassa Lopella sijaitsevalla Iso-Melkutin järvellä. Suomisukellus on nousussa sillä myös kotimaan vesissä riittää näkyvyyttä ja nähtävää. Ennakkoluulot kotimaan vesien pimeydestä ja kalseudesta ovat karisseet Hangon biosukelluksilla. Sukellukset vaihtelevat kuudesta 40 metriin joten myös peruskurssin käyneet pääsevät mukaan omasta sukellusseurasta riippumatta. Kuva: Aki Hummasti. Muut varusteet saa vuokrata Sukelluskeskukselta. Ensimmäisinä kesinä reissuja toteutettiin noin neljänä viikonloppuna, mutta kotimaan sukelluksen suosion kasvaessa reissuja tehdään Hankoon jo kymmenenä viikonloppuna, Tiina Puhakainen Sukelluskeskuksesta kertoo. – Viimeisen kahdeksan vuoden ajan Sukelluskeskuksen viikonloppureissut ovat kesäkuun alusta alkaen suunnanneet Hankoon. Riihimäen Urheilusukeltajien ylläpitämä kohde on suosittu ja pidetty kohde, jossa moni suorittaa myös peruskurssin avovesiosuudet. – Kesällä kannattaa varmistaa varusteiden saatavuus hyvissä ajoin ennen sukellusretkeä, Puhakainen muistuttaa. Ennakkoluulot kotimaan vesien pimeydestä ja kalseudesta ovat karisseet Hangon biosukelluksilla, joilla pääsee tutustumaan Suomenlahden kiehtovaan eliöstöön, kaloihin ja äyriäisiin. – Hangon vesillä on hyvä näkyvyys ja pinnan alla paljon nähtävää. Sukelluskeskus lähtee Hangon vesiin Helsinkiläisen Sukelluskeskuksen sukellusreissukohteina kotimaassa ovat Hangon bioseinämät sekä hylyt. Kesäretkillä tutustutaan muun muassa kuuluisaan Keulakuvaan, Garpeniin, vaalealla hiekkapohjalla lepäävään, valokuvaukselliseen Pirtu-Veeraan, Meijerfeldtiin sekä helppoon ja turvalliseen Kaapeliin. 53
Kuva: Vesa Niemi. Merivoimien aluevalvontavastuussa olevat joukko-osastot käsittelevät ja ratkaisevat luvat suoja-alueille luvanvaraisiin toimintoihin. Puolustusvoimat sanelee tarkasti, mitä suoja-alueilla saa tehdä ja mitä ei. Kun virtauksen ottaa huomioon, voi sen mukana mukavasti uida. Maksimisyvyys on 15 metriä, joten Vennukanniemi sopii hyvin myös aloitteleville sukeltajille. Puolustusvoimien mukaan luvanvaraisia toimia suoja-alueilla ovat muun muassa laitesukeltaminen, kalastus tietyn tyyppisillä välineillä, muiden kuin huviveneiden ankkurointi karttaan merkittyjen ankkurointipaikkojen ulkopuolella sekä liikkuminen puolustusvoimien alueiden läheisyydessä silloin, kun maihinnousu merkityille alueille on lain nojalla kielletty. Kohteessa on pari vesikoiden upottamaa venettä ja runsaasti kalaa. Lähde: Puolustusvoimat Puolustusvoimien suojaalueella ei saa harjoittaa laitesukellusta ilman lupaa. Se on anottava pääsääntöisesti lupia käsittelevältä merivoimien joukko-osastoilta vähintään kuusi vuorokautta ennen haluttua toimintaa. – Seuran matkassa myös vierai- lijat ovat päässeet tutustumaan niemen kirkkaisiin, virtaaviin vesiin, Järvinen sanoo. kelluksia ja avovesikoulutuksia. 54. Tuula Kolehmainen Sukeltaja tarvitsee luvan suoja-alueilla S uoja-alueet ovat valtakunnan turvallisuuden ja aluevalvonnan järjestämisen kannalta tärkeitä ja rajoiltaan tarkkaan määriteltyjä Suomen aluevesien osia. Paikassa on virtusta niin, että vesi on hyvin kirkasta, Vesikoiden Tommi Järvinen kertoo. Suomen 19 suoja-aluetta sijaitsevat Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Vesikot sukeltavat Vennukanniemessä Kouvolassa toimivan sukellusseura Vesikot ry:n suosikkisukelluskohteena ja koulutuspaikkana on Jaalassa sijaitsena Vennukanniemi. Luvanvaraisiin toimintoihin, kuten laitesukellukseen suoja-alueille voidaan myöntää lupa enintään kalenterivuodeksi kerrallaan. – Vennukanniemeen tehdään koko kesäkauden ajan torstaisu- Sukellusseura Vesikot suuntaa kesäkaudella Vennukanniemeen, jonka virtaavassa vedessä on loistava näkyvyys. – Vennukanniemi on niemi, jonka kärjessä kaksi järveä yhtyvät. Vennukanniemeen pääsee sukeltamaan ainoastaan vesikkojen kautta. Koska alueella on ollut aikoinaan tukin uittoa, löytyy pohjasta myös uppotukkeja ihmeteltäväksi
Kaikkea koirasta, 100 sivua/nro OI K HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT painonhallinta Nro 4/2014 6,50 Pitkät ruokintavälit altistavat mahahaavalle Tuoreruoasta terveyttä ja elämäniloa KARITA TYKKÄ: Kuntosalikävijöiden ja kehonrakentajien peruslehti - enemmänkin tietopaketti. maailma 2-2014 6,40 Luolasukelluskouluttaja: Luolat parhaimmillaan lumoavia, pahimmillaan hengenvaarallisia Ammattisukeltaja Pertti Koivuaholla ollut jo yli 600 työmaata Havaijilla sukelletaan jättirauskujen seassa www.sukeltajanmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ Karibian vesiltä löytää oikeita merirosvohylkyjä Kotimaa ja Norja sukeltajien kesälomien ykkössuosikit Kolmen kilometrin Voit tilata lehdet: Internetissä, sähköpostilla tilaukset@karprint.fi tai puhelimitse 09-2569 108. PIENTALOASUJAN HYÖT YLEHTI NRO 3/2014 IRTONUMERO 6,60 ¤ sauna Meidän JULKISIVUREMONTTI KANNATTAA ULOTTAA LISÄERISTEISIIN Ulko-oven kestävyyden ratkaisevat sen materiaalit Huvimaja www.talomestari-lehti.fi 10 nroa vuodessa 59€ Tallinnan yleisissä saunoissa ravinto terapiat lääketiede hyvä mieli 100 luonnonsivua voimaa Lemmenleikkejä tiedossa! Muista magnesium 3/2014 7,10 Kesämaruna lupaava syöpälääke Suolahengitys ja magneettihoidot toivat avun Menieren taudin huimauskohtauksiin NÄYTÄ KIELESI, www.luontaisterveys-lehti.fi 8 nroa vuodessa 56€ Lehti tarjoaa työkaluja sisäisen kasvun tueksi, se avaa polun sisäiseen maailmaasi. www.meidankoira.fi 6 nroa vuodessa 37€ Suomalainen kouluttaa Sukeltajan Maailma SUKELTAJAN Sukeltajan Maailma on harrastajan tietolähde, tekniikan salat avaava, extreme kokemuksista kertova monipuolinen alan lehti. www.ekoelo.fi 6 nroa vuodessa 40€ Ekoelo Luonnonmukaisesti 3,90 Aidosti Suomessa rakennettu 50 vuotta väärin Kotoillen Ekoherkut kevään juhliin Biodynaamiset viinit Luomukarkkeja ja ekomehua SAVI& RUOKO Varttamalla uusia makuja Istuta maatiaisomenapuu ekomökin seiniin ja kattoon www.asejaera-lehti.fi 8 nroa vuodessa 58€ Hevosmaailma Hevonen on on isäntänsä parhain kumppani ratsailla, raviradalla metsässä. - huippusaalista tuli hienoissa olosuhteissa 2 – 2014 7,20 Kilpa-ampuja asesepäksi: Omia aseita 50 vuoden ajan Hirvijahtiin Kaksi uutta asemerkkiä Italian messuilla: voi lähteä lyijyttömillä luodeilla Iron Arms -haulikko ja Kekki Rifles -kivääri Hyvä olo ja riistaruuat Supikoirat UUDISTUNUT LEHTI! 2/14 6,20 Meppiehdokkaat ilmasto- Pennut pääosassa! 2/2014 6,40 Kissa ja vauva sopivat saman katon alle Scotch Prince on ollut eläkkeellä jo 26 vuotta Suomenhevosen astutusluvut 1990-luvun laman tasolla Ratsutalli Killerin raviradan kupeessa Ocicat Liisi määrää kaapin paikan Varmalta kuolemalta pelastunut KUURA kehrää: Minun on hyvä olla Joskus keinoruokinta ainoa vaihtoehto pennulle Syöttöletkulla syöttämisen Jalkajumppaa voi tehdä kotona t t t Perimä Ravinto Ympäristö Omapäinen Exotic TERVEYS VAIKUTTAVAT KOLESTEROLIIN 2/2014 6,50 Harvinaiseen KEUHKOSAIRAUTEEN ei auttanut kuin keuhkojen siirtoleikkaus Neljä sukupolvea sulassa sovussa SAMAN KATON ALLA Suunhuoltokortti hammasterveyteen n ikkoje ttu Poliit sijänä tu pe selän 83-VUOTIAS NÄYTTELIJÄ 94-vuotias TIEDENAINEN ajoi omalla autollaan muuttoauton perässä Talomestari Lehti on vakiinnuttanut asemansa pientaloraken- KESÄ TEKEE tajien, talossaan asuvien TULOAAN ja sitä korjaavien keskuu- Tuuletuksen toimivuutta dessa. EN www.senioriterveys.fi 6 nroa vuodessa 39€ Puhtaasti Talotohtori Panu Kaila: Senioriterveys Lehden keskeisiä aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laajaa alue: suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. terveys kauneus t
é Upeita kuvia TAPE VALKONEN: – Ensin on oltava motivaatio, palava halu menestyä Johanna Loirin KOHUTRIKOISTA VENYTTELE KUIN KISSA Torju rasitusvammat venyttelyn avulla Rullaus rentouttaa lihaskalvot www.bodytreeni.fi 8 nroa vuodessa 55€ Kiinteistö ja Isännöinti Kiinteistö Kiinteistöalan monipuo- ja isännöinti linen ammattilehti vuoMaalämmön leviämistä jarruttaa usein desta 1975. Näyttänyt tietä alalle tuleville ja meneville vuodesta 1983. Sisustamisen extra- ei pidä unohtaa numerot kahdesti vuodessa. Tilaa lahjaksi tai omaksi iloksesi korkeatasoinen aikakauslehti! 6,90 Keräilijän vitriinit täynnä Arabiaa: Valamisprosessissa \OL PXNLD UHLOXW PXQDNXSSLD ODVWHQ NDQQXD KALEVA KORU kulkee parinkymmenen käsiparin kautta 1800-luvun kartanon virkatalo asuinkuntoon parissa kuukaudessa Trendijalkine! HUOPIKKAIDEN YDOPLVWXVWDLWR 9HQ¦M¦OW¦ 6XRPHHQ OXYXQ ORSXOOD 7HRNVLD XONRPDLVLVVD NRNRHOPLVVD 3HNLQJL¦ P\¸WHQ www.antiikkijataide.fi 6 nroa vuodessa 34€ Ekoelo Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti ja aidosti. Maamme tietämättömyys suurimman kansallisomaisuuden avoin ja riippuUusi kylpyhuone vanhan sisälle maton tiedonvälittäjä. Ekologisesti Nyt! Extrahinta Ase&Erä metsästää aktiivisten lukijoittensa mukana eri puolilla maata, testaa teknisiä välineitä sekä esittelee aseuutuudet ja patruunat. (QWLV¸LQWL . $UMHQ KLVWRULD 2/2014 8,10 € Bodytreeni I SUO UIN SIT ja taide NYT Imatralta Alaskaan KS Antiikki koko laajaalaisuudessaan on lehden sisällössä keskiössä. Matinkylän Huollon kunnossapito-ohjelma Uudessa remonttiratkaisussa: remonttiryhmän esitykseen Suomessa www.kiinteistojaisannointi.fi 10 nroa vuodessa 68€ Luontaisterveys Sielunpeili Seniori Suomenhevosen harvinaisten värien säilytys Anita Viitasen elämäntehtävä www.hevosmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ Luonto on parhain parantaja! Sen tietää Suomen kansa vuosisataisella kokemuksella. Uutuuslehti esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi luoda uutta elämäntapaa. Ase&Erä RA NE Antiikki ja taide SUOMEN KOLM AN Meidän 2/2014 6,30 KOIRA NYTKOULUTUSKENTÄLLE! t Pennuille alkeita Koira mukaan lomalle junalla, laivalla ja lentäen t Nuorille harjoituksia t Kotikoirille käytöstapoja KODINVAIHTAJA TYTTI KESÄLLÄ NÄYTTELYYN opetettiin fiksuksi koiraksi Koira ja esittäjä valmennukseen PENTUKUUME ISKI: Mikä rotu meille. .HU¦LO\ . Lehdestä löytää tietoa kasvaa ihmisenä kohti tasapainoa. ERIKOISLEHTI kuntosalit S A K S A N PA I M www.kissafani.fi 6 nroa vuodessa 38€ 2/2014 6,70 Matkaillaan ekosti! Kissafani Kuinka rakas se kissa onkaan kotieläimenä! Kissafani on monelle kissan korvike. Luontaiset hoidot, luonnon vitamiinit. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet. kehonhuolto I RIKKO A! MIES LASINS SILMÄ HUIPPUSUORITUKSIIN PIISKAAVA Pellava sydämen ja suoliston ystävä Sielunpeili Henkisen KRISTILLINEN MEDITAATIO muutti elämän Soidaan yhdessä Alkuääni vapauttaa taivaallisen sinfonian Karjalaismummon kasvattama Rakel tekee epäsovinnaisia asioita ja näkee enneunia www.sielunpeili-lehti.fi 8 nroa vuodessa 55€ Värit hyvinvoinnin erikoislehti Anteeksianto on sormien läpi katsomista 3/2014 7,10 Halaus parantaa Luonto avaa tunteita Meidän Koira Mitä enemmän opit tuntemaan ihmistä, sitä enemmän opit rakastamaan koiraa. Yli 100 sivua/nro. Lämpöä ja läheisyyttä! . .¦GHQWDLGRW
56. Punainenmeri on Jyväskylän Sukelluskeskuksen ykköskohde. Sukelluskeskus järjestää lomia hyvin erilaisiin kohteisiin ja eritasoisille sukeltajille. Jyväskylästä matkataan eniten Punaisellemerelle Valmiiksi järjestetty sukellusmatka on vaivaton tapa viettää aktiivista sukelluslomaa
Jyväskylän Sukelluskeskuksen yrittäjä Olli Lappi suuntaa toukokuussa Punaisellemerelle tutkimaan hylkyjä. Keskuksella on myös ammattimaisia yhteistyökumppaneita ympäri maailmaa aina Norjasta Malediiveille saakka. tää aikaa haluamallaan tavalla sukellusten välissä – voi nauttia kansielämästä, rentoutua hytissä tai vaikka uiskennella, Lappi kertoo. – Aamulla hörpätään kahvit, sukelletaan ja noustaan kunnon aamiaiselle. K uudessa kaupungissa toimiva Sukelluskeskus järjestää matkoja maailman eri sukelluskohteisiin lähes joka viikko. Olli Lappi kertoo, että matkalaiset tuovat yleensä mukanaan omat sukelluspukunsa, mutta tarvikkeita voi myös vuokrata ennakkoon Sukelluskeskukselta. 57 Tyynimeri ja Intian valtameri hittejä Tämän hetken hittikohteita sukeltajille ovat Papua ja Filippiinit. Olli Lappi kertoo, että sukellusmatkalle voi lähteä niin yksin kuin vaikka perheen tai ystävien kanssa. Sukelluskeskuksen matkakohteista Punainenmeri on tämän hetken suosituin kohde. Jyväskylän Sukelluskeskus-yrittäjä Olli Lappi kertoo, että kohdevalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin: matkalla voi päästä tutkimaan niin suuria hylkyjä kuin korallien pienelämääkin. Suezissa on myös vaativampia ja vielä tutkimattomiakin kiehtovia hylkyjä. Olli Lappi kertoo, että kaukokohteissa sukeltaminen on kiinnostavaa: korallit ovat värikkäitä ja merielämä vilkasta. Kaukokohteiden sukelluslomat kestävät yleensä pari viikkoa ja niiden hinta riippuu monesta tekijästä kuten lentojärjestelyistä ja kohteessa odottavasta laivasta sekä matkoista, joita laivalla tullaan tekemään. Jokaisella matkalla käytännön järjestelyistä vastaa kokenut opas. Monipuolinen Punainenmeri kestosuosikki Punaisessameressä riittää hämmästeltävää monenlaisille sukeltajille: kirkkaassa ja lämpimässä vedessä voi ihastella koralleja ja pikkukaloja tai jopa merilehmiä ja delfiinejä. – Papualla voidaan lähes taata valashain näkeminen! Lappi kertoo. Esimerkiksi syyskuussa järjestettävä valashaimatka Indonesiaan ja Länsi-Papuaan maksaa osallistujille arviolta 5400 euroa henkeä kohden. – Esimerkiksi avovesikurssi on kätevää suorittaa matkalla, kun hoitaa teoriakokeet ja halliharjoittelun etukäteen Suomessa, vinkkaa Lappi. Jokainen saa viet- Olli Lappi kertoo, että Sukelluskeskuksen Papuan-matkalla voi lähes varmasti nähdä valashain. Syksyllä on myös luvassa valashairetki Papualle. Lappi kuitenkin muistuttaa, että sukellusmatkat ovat ennen kaikkea lomareissuja, joilla on tarkoitus nauttia ympäröivästä merielämästä. Osa Sukelluskeskuksen matkoista sopii myös ei-sukeltaville, mikäli mielii viettää aikaa vaikkapa jahdin kannella aurinkoa palvoen. Sitten huilitaan, sukelletaan ja taas syödään, ja vielä ennen illallista päästään piipahtamaan vedessä. – Lähellä olevista kohteista Punainenmeri on sukelluksellisesti paras ja kiinnostavin, Lappi kuittaa. Päiväohjelma on melko selkeä, ja sukelluksia siihen mahtuu yleensä kolme tai neljä. Viikon matka Egyptiin Suezin kanavalle maksaa Sukelluskeskuksen kautta noin 1300–1500 euroa. – Aamulla hörpätään kahvit, sukelletaan ja noustaan kunnon aamiaiselle. Hintaan kuuluu lentojen lisäksi majoitus ja ruokailut veneessä, kuljetukset, opastukset, vakuutukset, viisumit, säiliöt ja painot. Suurin osa Sukelluskeskuksen matkoista järjestetään liveaboard-tyylillä, eli matkustajat elävät koko tai lähes koko matkan ajan laivalla. Egypti on lähellä ja sinne on helppo matkustaa. Sukelluskeskuksen uutuuskohde Malediivit on Lapilta vielä näkemättä. Matkan aikana voi suorittaa myös sukelluskursseja. Sukellusmatkoille osallistuu yleensä noin 20–30 henkilöä, ja jokaiselle matkustajalle on oma tai kaverin kanssa yhteinen hytti. Kaisa-Liisa Ikonen
Sukellusseura Calypso sukeltaa suoja-alueilla Koulutus ja seurakulttuuri luovat turvallisuutta Kirkkonummelainen sukellusseura Calypso on kasvanut Porkkalan meripelastusyhdistyksen ”sammakkomiesjaoksesta” yli 200 jäsenen sukellusseuraksi. K irkkonummella toimiva sukellusseura Calypso ry on perustettu maaliskuussa 1972 silloisten merivoimien sukelluskouluttajien toimesta. Uusia sukeltajia koulutetaan yhteistyössä Porkkalan lukion kanssa. Peruskurssin avovesiosuudet suoritetaan Porkkalan keittokatoksen rannasta. Alkuun sukellusseura 58 toimi Porkkalan Meripelastusyhdistyksen sammakkomiesjaoksena ja jäsenmäärä alkuvuosina oli noin 40 sukeltajaa. Perustajajäseniä olivat muiden muassa Mauno Kaivo ja Jouko Laurila. Vuonna 1987 Calypso järjestäytyi itsenäiseksi urheilusukellusseuraksi, jolloin myös toiminta muotoutui nykyisen kaltaiseksi, ja jäsenmäärä tuplaantui alkuajoista.
– Viime kesänä olimme Hangossa tutkimassa Russarön saarta. Samassa yhteydessä järjestettiin norppien leiri. Tässä kilpailussa yhdistyvät uinti, hengenpelastus, pituus- ja syvyyssukellus. Kilpailutoimintaa harrastettiin seurassa jo tuolloin sekä sukelluskalastuksessa että uppopallossa. Menestystä tuli myös puolustusvoimien meri-3-ottelun pelastusuintikilpailuissa. Mukana kursseille voi lukiolaisten ohella tulla myös muita seuran jäseniä, esimerkiksi norppia, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta, mutta myös muita ulkopuolisia, sukeltamisesta kiinnostuneita. Nykyään Calypsossa on yhteensä 214 jäsentä, joista aikuisia sukeltajia on 163, rinnakkaisjäseniä 11, norppia 32 ja kuutteja 8. Yhteistyötä seura tekee Lohjan urheilusukeltajien ja Sukeltajaliiton kanssa. Moni lajista kiinnostunut onkin lähtenyt mukaan Calypson toimintaan. Seuran nuorisotoiminta koostuu 2–5-vuotiaiden kuuttien ja 6–15-vuotiaiden norppien vesiaktiviteeteista. – Calypso järjestää myös muita perus- ja jatkokursseja tarpeen mukaan aina lähikouluttajakurssiin saakka. – Alussa seura oli pienen porukan sukelluskerho, mutta muututtuaan yhdistykseksi innokasta sukellusväkeä alkoi tulla mukaan seuran toimintaan, Calypson puheenjohtaja Markku Alestalo kertoo. Koska sukeltajien joukossa on edelleen puolustusvoimien jäsenistöä, on leirien järjestäminen mahdollista puolustusvoimille kuuluvalla alueella. Myös nitroksi-kursseja järjestetään, Alestalo kertoo. – Meribiologian kurssilla lukiolaiset pääsevät laitesukelluksen peruskurssille. Calypson joukkue harjoittelee suunnitelmallisesti ja sen asenne on hyvin ammattimainen. Aikaisempina vuosina leirejä on järjestetty muun muassa Porkkalassa ja Tammisaaressa. – Nuorisotoiminnan johtoajatuksena on totuttaa lapset turvallisesti veteen ja opettaa heille uinnin ja snorkkelisukelluksen taitoja hauskalla ja kannustavalla tavalla, Alestalo sanoo. Calypso on myös menestynyt kilpaurheiluseura, päälajina sukelluskalastus. Koulutustoiminnassa nuoret keskiössä Calypso on järjestänyt vuodesta 2005 alkaen vuosittain kaksi laitesukelluksen CMAS P-1 ja NAUI Scuba Diver -koulutusstandardien mukaista peruskurssia yhteistyössä Porkkalan lukion kanssa. Sukellusseura Calypso suuntaa merelle nopealla Valiant PT 850 rib -veneellään. 59. Noin kymmenisen prosenttia lukiolaisista jää seuraan ja jatkaa sukellusharrastustaan ja hakeutuu laitesukelluksen jatkokurssille. Seuran sukeltajien jälkikasvu on mukana kesän leireillä. Varsinaista nuorisotoimintaa ei tuolloin vielä järjestetty. Norpat on jaettu kahteen ryhmään iän perusteella ja vanhempia, norppasukeltaja-kortin suorittavia on niin ikään kymmenkunta. Palkin- Calypso on toiminut yhteistyöprojekteissa Merimuseon kanssa valokuvaamalla merihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Aktiviteetteihin osallistuu vuosittain reilu 30 henkilöä, josta pienten kuuttien osuus on jopa kymmenen henkeä. Ensimmäinen oma tukialus, troolari ”Varailma” hankittiin vuosituhannen vaihteessa ja se helpotti sukellusreissujen järjestämistä
Paikallisilla päättäjillä onkin ollut väärinkäsitystä siitä, että sukeltajat voisivat harjoitella avovedessä. Päättäjien kanssa väännetään kättä Calypsolla on viikoittain käytössään kolme uimahallivuoroa. Syksyn avovesiosuuden kurssilaisia. Paikallisten päättäjien kanssa on kuitenkin jo vuosia väännetty kättä siitä, mihin sukellusseura tarvitsee allasvuoroja. – Viime kesänä Helsingin sukelluskalastuskilpailussa Calypson vene oli päätuomariveneenä. Kyllä aloittelevan sukeltajan paikka on uimahallilla eikä avovedessä, Alestalo sanoo. Usein, kun on jokin laitesukellustapahtuma ja vene lähtee liikkeelle, myös meidän sukelluskalastajat lähtevät sinne mukaan, Alestalo kertoo. 60 – Koska haluamme luoda puitteet turvalliselle uima- ja sukellusopetukselle, olemme vaikeasta väärinymmärryksestä huolimatta pitäneet kiinni jokaviikkoisesta hallivuorostamme toivoen ratkaisua tilanteeseen. Näin ollen sukellusseuralta peritään allasvuoroista täysi hinta, lähemmäs 5000 euroa vuodessa, kun taas uimaseura saa harjoitella ilmaiseksi. – Tarkoituksena on luoda perusta uinti- ja sukellusharrastukseen turvallisissa allasolosuhteissa ennen avovesikautta. Calypso onkin pohtinut ratkaisua kiperään tilanteeseen. noksi tästä seura on viime vuosina voittanut useita SM- ja PM- kilpailuita ja saavuttanut niissä myös lukuisia hopea- ja pronssisijoja. – Peruskurssilaisia saati sitten uimaan opettelevia kuutteja ei kuitenkaan noin vaan laiteta aaltojen armoille. Lähiseudun hylyt kiinnostavat Peruskurssien avovesiosuudet Calypso tekee Porkkalan keittokatoksen rannasta.. – Tiedon puute näkyy siinä, että sukellusseuraa ei edelleenkään katsota uimaseuraksi, vaikka Sukeltajaliitto kuuluu uimaseuran kanssa samaan keskusjärjestöön, Valtakunnalliseen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry VALO:n. – Tekniikkasukellusporukka tekee merelle aivan omat reissunsa, jonne ei vasta-alkajia oteta mukaan. Kaksi vuoroa on Upinniemen uimahallissa ja kerran viikossa on vuoro Kirkkonummen uimahallissa, jossa myös kuutti- ja norppaohjaus järjestetään. Ajatuksena on käydä esittäytymässä ja kertomassa sukeltamisesta päättäjille
Calypsossa tekniikkasukellusporukka tekee merelle kuitenkin aivan omat reissunsa, jonne ei vasta-alkajia oteta mukaan. – Venekohteina ovat muun muassa linjatauluhylky, uunihylky, Edmund, Rigel, Sundsborg sekä Klaus Oldendorff. Sotamuseosta on haettu lupa sukeltaa muun muassa Ladogalle, Alestalo kertoo. Lisäksi pidämme huolta siitä, että oppilaille jaettava laitteisto on ajanmukaista, huollettua ja 61 että ne sopivat käyttäjälleen, Alestalo kertoo. Calypson nopea Valiant PT 850 rib -vene suuntaa viikko- ja viikonloppusukelluksilleen Porkkalan venesatamasta kohteenaan usein lähialueiden hylyt. Tuula Kolehmainen Kuvat: Stig Gustavsson, Markku Alestalo. – Calypso on toiminut yhteistyöprojekteissa Merimuseon kanssa, valokuvaamalla merihistoriallisesti arvokkaita kohteita, Alestalo sanoo. Muutoin parille kolmelle viikoittaiselle reissulle voi kuka tahansa halukas tulla mukaan, jos vaan koulutustausta antaa myöden, Markku Alestalo sanoo. Näin voidaan välttyä luomasta riskialttiita tilanteita. Useimmat seuran suosimista kohteista sijaitsevat Suomenlahden meripuolustusalueella ja vaativat siksi suoja-alueluvan. – Sukeltajilla tuntuu olevan kova kiire päästä nykyään syvemmälle ja hankalampiin kohteisiin. Moni peruskurssin käyneistä jatkaa sukeltamista P2-kurssille Calypson riveissä. Siellä seuran sukelluskohteita ovat muun muassa keulakuvahylky, Flying Dutch ja Eira. Turvallisuus on kaiken ydin Calypso panostaa turvallisuuteen perusteellisen koulutuksen kautta. – Avovesikoulutuksessa painotetaan pintaorganisaation merkitystä, sekä myös hälytys- ja ensiapuvalmiutta. Sukelluskulttuuri on takavuosista Alestalon mukaan muuttunut siten, ettei sukelluksille haluta enää kuluttaa koko viikonloppua. Seuran kokeneemmat sukeltajat käyvät muun muassa Kiskon ja Ojamon louhoksilla. – Seura kouluttaa suuren määrän uusia laitesukeltajia vuodessa ja siksi olemme pyrkineet luomaan siihen mahdollisimman turvalliset puitteet ja organisaation sekä allas- että avovesikoulutuksessa. Sijaintinsa vuoksi seuralla on kohtalaisen lyhyt matka Hangon vesille. Koulutuksen ohella tärkeä turvallisuuteen vaikuttava tekijä on seurakulttuuri. – Aikaisemmin seuran hitaalla troolarilla lähdettiin puksuttamaan seikkailuhengessä merelle. – Sukeltajille tuntuu olevan kova kiire päästä nykyään syvemmälle ja hankalampiin kohteisiin. Laitesukellukseen pääsee Calypson johdolla tutustumaan Porkkalan lukion meribiologian kurssilla. Tärkeä tekijä sukellusonnettomuuksien ennaltaehkäisyssä on se, että eri tasoiset sukeltajat tekevät vain sellaisia sukelluksia, joihin he ovat saaneet koulutuksen. Nyt sukeltaminen on suorituksenomaista ja kohteisiin halutaan nopeasti
Ensimmäisen viikon kuluessa oli Suomenlahti suljettu Itämereltä yli 5200 miinalla ja 2000 raivausesteellä. Saksalaiset toimivat Porkkalan länsipuoleisella merialueella välttäen lukuisia kareja sekä saaristoa. Saariksi naamioituneina laivat makasivat hiljaa Turun saariston sokkeloissa odottaen sovittua Dortmund-radioviestiä. U-142 (Paul Hugo Kettner) toimi palveluksessa, ja U-144:n (Gert von Mittelstädt) 62. Saksalaiset sukellusveneet Suomenlahdella ja Itämerellä 1941–1945 Sotatoimet aloitettiin merellä Suomenlahti suljettiin tuhansilla miinoilla jatkosodan alkaessa. Saksalaisten sukellusveneiden emälaivat Krefeld ja Siebrg sijoitettiin Turun saarisristoon tukialuksiksi. Saksalaiset sukellusveneet tulivat 16.-20. A Saksalainen sukellusvene pintakulussa. Oli sovittu, että Suomen sukellusveneiden toimintaalueeksi tuli Suomenlahden Porkkalan kapeikosta itään olevat merialueet. dolf Hitler suunnitteli idän sotaretkeä, jonka peitenimeksi tuli Barbarossa. kesäkuuta. Ne olivat Tanneberg, Hansestadt Danzig, Brummer, Copra, Kaiser ja Köningin Luise. Saksalaiset ja suomalaiset sukellusveneet aloittivat miinojen laskun jo 21.6.1941, eli päivää ennen jatkosodan alkamista. Miinoilla varustetut kuusi saksalaista miinalaivaa tulivat Suomen saaristoon 14.6.1941. U-140 (Hans-Jyrgen Hellrigel) toimi koulutusaluksena. Moni sukellusvene koki kohtalonsa. Se pantiin täytäntöön 22.6.1941. Ne saapuivat Suomeen Turun saaristoon kesäkuun puolessa välissä. Marinekommando Nordin käyttöön annettiin vuonna 1941 kesäkuussa vain viisi pienempää, II D-tyyppistä sukellusvenettä
Syynä sekä riesana olivat venäläisten sukellusveneiden jatkuvat hyökkäykset laivasaattueita vastaan Suomenlahdella ja Itämerellä. Heinäkuussa saapuivat Tallinaan, Helsinkiin ja Kotkaan: – U-250, jonka upotti venäläinen MO-103 Koiviston salmeen 30.7.1944. Matkaa oli noin 30 meripeninkulmaa, verkko oli noin 60-90 metriä korkea muotoillen pohjaa. Saksalaiset sukellusveneet eivät saaneet saaliikseen odotettuja upotuksia vuonna 1941, vaan suurimpana saalistajana olivat merimiinat. Kapteeni Werner Schmidt ja viisi muuta pelastuivat. Sukellusveneitä oli kerrallaan ulkona enintään neljä. Venäläinen sukellusvenelaivasto oli saarrettu Leningradiin, sillä vuonna 1943 ja pitkälti vuoteen 1944 ei yksikään venäläinen sukellusvene läpäissyt Porkkalan sulkua. Verkot olivat paikoillaan 15.5. Sotamuseo.. Näiden muunnettujen rahtilaivojen ruumiin oli koottu kilometrikaupalla teräsköysiverkkoja ja sadoittain verkonkohopoijuja. Heikki Moisio Lähteet: Sukellusvenesotaa Itämerellä, P.O.Ekman. – U-676 ajoi miinaan Osmus- Ensimmäisen viikon kuluessa oli Suomenlahti suljettu Itämereltä yli 5200 miinalla ja 2000 raivausesteellä. – U-745 ajoi Osmussaaren ulkopuolella miinaan 4.2.1945, 48 miehistön jäsentä menehtyi, mutta kapteeni Wilhelm von Trotha löytyi merestä Ahvenanmaalta Föglön edustalta noin viikon päästä. U-sukellusvene, II D tyypin sukellusvene Hampurin satamassa. Silmäkoko oli 4x4 metriä. – U-479, jonka venäläinen, nykyinen virolainen Lembit-sukellusvene puski upoksiin 12.12.1944 Utön ulkopuolella. venäläinen sukellusvene SC-307 (Petrov) torpedoi 10.8.1941 Soelansalmessa. Kapteeniluutnantti Otto Stoeffler menehtyi miehistöineen. Verkonlasku aloitettiin 28.3. Merisudet palaavat Keskikesällä vuonna 1944 ilmaantui saksalaisia sukellusveneitä yllättäen Suomenlahdelle, Kriegsmarinen nimittämään ”Kylpyammeeseen” (Badewanneen). 1939 – 1945, kapt. Tuplaverkon itä- ja länsipuoli oli myös miinoitettu. 63 saaren ulkopuolella 19.2.1945. Esikuntaa johti komentaja (fregattenkapitan) Albrecht Brandi, joka oli eräs Kriegsmarinen huippuässistä. Heinäkuussa saapuivat vielä U -242, U-348, U-370, U-717 ja U-1001. Kaksi muuta olivat U-145 (Rudolf Franzius) ja U-149 (Horst Höltring). Sukellushälytys, Kalervo Kijanen. ltn. Saksalaisten verkonlaskulaivasto Netzsperrverband ost käsitti kolme verkonlaskijaa. Porkkalan sulku Suomalaiset ja saksalaiset olivat päättäneet laskea sukellusveneverkon Naissaaren ja Porkkalan välille. Sukellusvenesota Suomenlahdella, v. – U-475, jonka upotti venäläinen MO-107 Viipurin edustalla 28.7.1944. Loppuvuonna 1944 U-veneille ei löytynyt saaliiksi kuin joitain MO-veneitä, merisudet jäivät vaille suurta saalista, joita ne olivat tulleet metsästämään. Sukellusveneverkko laskettiin Naissaaren ja Porkkalan Kallbådan majakan välille kaksinkertaisena. Yliluutnantti Eduart Aust miehistöineen menehtyivät. Kotiin kutsuttuina hävityltä Atlannin sotanäyttämöltä Itämeren satamiin oli saapunut toimettomina noin 70 sukellusvenettä. Suomalaisten kanssa oli sovittu merialueesta Huovari-Narvi-Seiskari ja Narvanlahti, jonka itäpuolella saksalaisilla oli toiminta-alueensa. U-Boot Fuhrungsstab Kotkaan oli perustettu 28.6.1944 erityinen U-Boot Fuhrungsstab johtamaan sukellusveneoperaatioita. Verkonlaskuosasto hinaajineen saapui maaliskuussa vuonna 1943 Tallinnaan. Suuramiraali Karl Dönitz ja Seekriegsleitung huomasivat, että uhanalaiselta Suomenlahdelta löytyisi rajallinen toiminta-alue. Sotakorkeakoulu. Kapteeni Sons miehistöineen hukkuivat. Eino Siivonen. 1943. Sukellus- Useita U-veneitä Kielin satamassa. Aselepo Venäjä–Suomi astui voimaan 4.9.1944, saksalaisten oli lähdettävä maastamme 14.15.9.1944 mennessä. Hänet oli palkittu Wehrmachtin korkeimmalla kunniamerkillä, Rautaristin ritariristillä tammenlehvin ja miekoin. Myös Suomen saariston mataluus ja karikkoisuus olivat myös osasyynä tuloksiin. – U-679:n upotti venäläinen MO-124 Pakrin edustalla 9.1.1945 syvyyspommilla. Kesäkuussa saapuivat Tallinaan: U-481, U-748 ja U-1193. Tiheät rivit kohoja kannattelivat jättiläismäistä verkkoa. Kapteeniluutnantti Werner Sass ja miehistö menehtyivät. Työtä suosi kaunis sää, eivätkä venäläiset huomanneet tapahtumaa. 1943, operaation nimenä oli Walroos ja siihen osallistui noin sata alusta. veneet olivat koeteltua VIII Ctyyppiä, näin niille tarjoutui tilaisuus kunnostautua punaista laivastoa vastaan Itämerellä
Kokeneemmilla ja varsinkin tekniikkasukeltajilla se on ollut vakiovarusteena jo pidemmän aikaa. 64. Sukellustietokone tuo mukavuutta ja turvallisuutta Suuri osa sukeltajista käyttää jo sukellustietokonetta. Sukellustietokone tuo sukeltajan elämään mukavuutta ja turvallisuutta, mutta tarkkana tulee silti olla jokaisella sukelluksella
– Jokaisen sukelluksen jälkeen sukellustietokone on hyvä huuhdella makealla vedellä ja antaa kuivaa. Kokeneemmilla ja varsinkin tekniikkasukeltajilla sukellustietokone on jo pidemmän aikaa ollut vakiovarustus, koska vaativien sukellusten suunnitteleminen ja tekeminen on haastavaa ilman sukellustietokonetta, toteaa Global Brand Manager, Diving Anna de Torres Suunto Oy:stä. 65. – Sukellustietokoneen hankinta lähtee aina tarpeesta ja toisaalta hinta vaikuttaa myös. Suunto Vyper Air Black on kehittynyt sukellustietokone, jossa on valinnaisena langaton ilmaintegrointi. Esimerkkinä koulutusjärjestöt ovat perinteisesti edelleen opettaneet sukeltamista taulukoilla, mutta PADI on siirtynyt nyt jo peruskursseillaan opettamaan sukellusta tietokoneen avustuksella. Kompassi helpottaa veden alla navigointia. Tyylikkäästi muotoiltu Suunto DX Titanium on maailman ensimmäinen CCR-käyttöön soveltuva kellokokoinen sukellustietokone. Sukellustietokoneet tekevät sukeltamisesta turvallisempaa ja mahdollistavat paremman keskittymisen itse sukeltamiseen. Anna de Torres pitää sukellustietokonetta hyvänä hankintana. – Edistyneemmillä sukeltajilla tarve voi olla asettaa koneeseen useampi kaasu, trimix-ominaisuudet tai rebreather-sukeltaminen. Tärkeää on myös tietää se, tarvitseeko sukeltaja sukellustietokoneeseen integroitua kompassia tai pullonpainetietoa. Yhä useampi sukeltaja myös snorklaa/vapaasukeltaa tänä päivänä, jolloin vapaasukellusominaisuudet voivat nousta tärkeäksi ostopäätökseksi. Se on valmistettu Suomessa. – Ne parantavat turvallisuutta ja vapauttavat sukeltajan eri tavalla nauttimaan itse asiasta, veden alaisesta maailmasta nauttimisesta. Pullonpainetieto on tärkeää, että tietää paljonko kaasua on vielä käytettävissä sukelluksen aikana tai sen avulla voi sukelluksen jälkeen analysoida kaasunkulutustaan. Suunto Zoop Yellow on edullinen ja helppokäyttöinen sukellustietokone vapaa-ajan sukeltajille. Siitä on hyvä siis pitää huolta asianmukaisesti. On myös tiedettävä, onko tarvetta pitää lokikirjaa sukelluksista elektronisesti, jolloin USB-kaapeli ja PC-applikaatio voi tulla tarpeeseen. Suunto D6i Whitessa löytyy viisi sukellustilaa, myös vapaasukellus. Huuhteluun makeaa vettä Sukellustietokoneen luettavuus on tärkeää, koska sukellusolosuhteet voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Ulkonäöltään sukellustietokone voi muistuttaa sukeltajankelloa tai muovikuorista mittaria ja se kiinnitetään ranteeseen tai on letkulla kiinni sukelluspullossa. Kaasuseoksen vaihto jopa kolmen eri seoksen välillä. Helpotusta elämään Sukellustietokoneet sopivat kaikille sukeltajille ja kaikenlaisiin sukelluksiin. S ukellustietokone on pienoistietokoneen sisältävä mittauslaite. – Sukellustietokoneet ovat yleistyneet koko ajan ja suuri osa sukeltajista niitä jo käyttääkin. Muutaman vuoden välein niissä joutuu vaihtamaan pariston ja samalla laite on hyvä laittaa käymään valmistajan valtuuttamissa huoltopisteissä, de Torres muistuttaa. Ne tekevät sukeltamisesta turvallisempaa ja helpottavat sukeltajan elämää mahdollistaen paremman keskittymisen itse sukeltamiseen. Se on sukellustaulukon, kellon, syvyysmittarin, hengityskaasun pullopainemittarin ja lämpömittarin yhdistelmä. Jouni Suolanen Kuvat: Suunto Oy ja Matton Suunto SK-7 -sukelluskompassi NH on maailman suosituin sukelluskompassi. Sukellustietokoneiden hintahaarukka on noin 200 ja reilun 1000 euron välillä. Sukellustietokone kestää hyvin viisi tai yli kymmenenkin vuotta. Sukellustietokoneen ostaja joutuu tyypillisesti miettimään kuinka tärkeitä ovat näytön koko ja luettavuus, de Torres luettelee. – Ominaisuuksista yksi asia on kaikille sukeltajille varmasti myös tärkeä eli käytön helppous ja tässä on myös eroja sukellustietokoneiden välillä. On kuitenkin hyvä muistaa, että niin kuin muihinkin elektromekaanisiin laitteisiin, myös sukellustietokone voi vaurioitua. – Ja usein rannekokoista sukellustietokonetta pidetään myös normaalina kellona, jolloin hyvä muotoilu on erittäin tärkeää. Suunto D4i Novo Bluessa on neljä sukellustilaa, kevyt rakenne, ja valinnainen langaton integrointi. Siinä on 3D-kompassi ja valinnainen langaton ilmaintegrointi. Tyypillisesti kaikki sukellustietokoneet sisältävät jo tänä päivänä nitroxominaisuudet syvyystiedon ja sukellusajan lisäksi
Kuva Helsingin Sukelluskeskuksesta. Kompassin tai ilmanpainemittarin sen sijaan saa varaosana, eikä tarvitse ostaa kokonaan uutta laitetta. lisimman riisutun, ja jättävät konsolit pois, ja luottavat pelkästään ranteessa olevaan tietokoneeseen ja ilmanpainelähettimeen, kertoo toiminnanjohtaja Tiina Puhakainen Helsingin Sukelluskeskuksesta. Ilmanpainelähettimet yleistyvät kovaa vauhtia, esimerkiksi Suunnon D-sarjaan on mahdollista saada se lisävarusteena. – Minulla on vanhin mittari 8-10 vuotta ja hyvin toimii, Puhakainen sanoo. Viime kädessä turvana on sukelluspari, jos oma tietokone menee rikki. Jotkut haluavat tehdä regulaattorista mahdol- Erilaisia vaihtoehtoja Konsolimittarissa voi olla päällekkäin syvyysmittari, kompassi ja ilmanpainemittari. ukeltajalla tulee olla joko konsolimittari tai sukellustietokone tai molemmat turvallisen sukelluksen varmistamiseksi. 66 kone, sen hinta on noin 400 euroa. – Eniten myydään yhdistelmää, missä on ilmanpainemittari ja syvyysmittari, esimerkiksi Mareksen Mission2 -malli maksaa 150 euroa, Puhakainen kertoo. Tässä Mareksen sukelluskonsolissa mittarit vasemmalta oikealle: kompassi, syvyys ja ilmanpaine. Jouni Suolanen. Konsolimittareista löytyy yhdistelmiä tarpeen mukaan S Ranteessa olevaa sukellustietokonetta voidaan täydentää konsolimittareilla, jotka kertovat muun muassa ilmanpaineesta, sukellussyvyydestä ja näyttävät kompassisuuntaa. Siihen on mahdollista saada myös sukellustietokone. Jos esimerkiksi syvyysmittarin anturi hajoaa, sitä ei pysty korjaamaan vaan se pitää uusia. Konsoli kannattaa sukelluksen jälkeen huuhtoa makealla vedellä. Jos aikoo hankkia sukellustietokoneen, jossa on kaikki mahdollinen tarvittava sukellustieto, ei välttämättä kannata hankkia konsolia. Konsolin ikä käytön mukaan Konsolin kestoikä on käyttäjästä kiinni. Jos esimerkiksi sukellustietokoneen patteri herjaa, se pitää vaihtaa. – Nykyään sukeltajat hankkivat yleensä ensimmäisenä varusteena sukellustietokoneen. Kaikki sukeltajat varmistavat laitteiden toimivuuden ennen sukellukselle lähtöä. Jos konsoliin on lisätty sukellustieto- – Eniten myydään yhdistelmää, missä on ilmanpainemittari ja syvyysmittari. Laitteiden hinnat vaihtelevat edullisimmillaan Mareksen 90 euron ilmanpainemittarista saman firman 200 euron kompassi-ilmanpaine-syvyysmittariin. Kuvassa Mareksen konsoleita, yläosassa sukellustietokoneita. – Eli erilaisia yhdistelmiä ja vaihtoehtoja konsolehin löytyy, mitä kukin haluaa. – Vielä kymmenen vuotta sitten laitesukelluskurssilla ei opetettu sukellustietokoneen käyttöä, mutta nykyään opetamme peruskurssista lähtien sukellustietokoneella. Konsolissa on liikkuvia osia, joiden käyttöikä on useita vuosia. Minimivarustus mittarikonsoleissa on tankkipaineesta kertova mittari tai vaihtoehtoisesti regulaattorin paineenalentimeen liitettävä ilmanpainelähetin, joka kertoo kaasun määrästä tankissa suoraan tietokoneen näytölle. Helsingin Sukelluskeskuksella on tarjolla useita konsolimerkkejä, kuten Mares, Agir, Halcyon, Oceanic, ja niissä lukuisia eri malleja. Sukellustietokone toimii pattereilla tai ladattavalla akulla
Standardi säätelee Rakennekellot voidaan jakaa kahteen ryhmään koneiston perusteella – paristolla käyviin kvartsikelloihin ja mekaanisiin kelloihin, jotka ottavat käyttöenergiansa ranteen liikkeestä. Sukelluskellot toimivat tietokoneiden rinnalla Sukelluskellot toimivat sukellustietokoneiden rinnalla. Sukelluskellojen vaatimukset ja ominaisuudet säädellään ISO 6425 -standardilla. 67 – Sitten on sukelluskelloja, jotka eivät välttämättä täytä ISOstandardin kriteerejä.Tällaisia ovat muun muassa Longines Heritage Diver ja Breitling Superocean Heritage. Se on 200 metriin asti vesitiivis. Pääsääntöisesti sukelluskelloissa nuppeja tai painimia ei voi käyttää veden alla. Joidenkin kvartsikellojen rakenne sallii painimien käytön. Ylärivissä Omega Seamaster Planet Ocean GMT, Breitling Superocean Chronograph. Bezelin aikakehältä voidaan nopeasti katsoa sukellusaika. Sukelluskellot ovat kehittyneet isoin harppauksin noista ajoista. Certina DS Action edustaa edullisinta päätä 675 euron hinnallaan. Alarivissä Longines Heritage Diver ja Breitling Superocean Chronograph. – Meidän edustamiemme sveitsiläisten merkkien sukelluskellot ovat hintaluokassa alle 700 eurosta lähes 10 000 euroon. Ne pohjautuvat vanhoihin sukelluskellomalleihin, ja ovat vesitiiviitä 200–300 metriin, mutta niitä ei ole tarkoitettu varsinaisiksi laitesukeltajien kelloiksi, Saavalainen kertoo. Sukelluskellot ovat suosittuja kellohankintoja. Sukelluskelloa käytetään nykyään sukelluksessa varmistavana ”back upina” sukellustietokoneen rinnalla. Laitesukeltamiseen Osa kelloista on tehty nimenomaan laitesukellukseen. Tosin esimerkiksi Breitlingin Superocean Chronograph M2000 -sukelluskello on 2000 metrin syvyyteen asti tiivis kvartsikello. Sukelluskellosta katsotaan lähinnä sukellus- ja kellonaikaa. Niissä on esimerkiksi käytetty aikakehällä 18 k kultaa. Ensimmäinen suurempien sarjojen valmistaja oli Omega 36 Marine -sukelluskellollaan. S ukelluskelloja on tehty 1920–30-luvuilta lähtien. Kvartsikoneistoa käytetään edullisemmissa kelloissa. Kellon rakenne on hieman robustimpi, jolloin se pysyy paremmin mukana vauhdikkaammassakin elämässä, perustelee kelloseppä Tuukka Saavalainen. Sukelluskelloja on kumpaakin luokkaa. Kehä ei pyöri toiseen suuntaa, jolloin se ei voi näyttää vahingossa todellista lyhyempää sukellusaikaa, Saavalainen kertoo. Westerbackin edustamat sukelluskellot ovat kaikki mekaanisia kelloja, koska arvokkaammissa kelloissa käytetään pääsääntöisesti juuri mekaanista koneistoa. Arvokelloissa 10 000 euroa on vielä järkevä hinta. Esimerkiksi Breitling Superocean on 2000 metriin vesitiivis, sen kuori ja lasi ovat tavallista paksumpia. Arvokelloissa maksetaan aina paljon jostain muustakin kuin pelkästään ajan näyttämisestä, Saavalainen perustelee. Vettä ei tarvitse varoa vapaa-ajalla, uimassa, veneilemässä tai kalastamassa. Takakannen kierrepohja on varma ja tiivis.Yleisin takakansityyppi on kiinni napsautettava painokuori, jota käytetään pääsääntöisesti muissa kuin sukelluskelloissa. Westerbackin perinteikäs kelloja kultasepänliike Helsingin keskustassa myy sukelluskelloja myös sukeltajille. – Siinä on kaikki sukeltajan kellolta vaadittavat ominaisuudet. Aika näkyy veden alla Kalleimmat markkinoilla olevien Breitling-sukelluskellojen hinnat kohoavat noin 7 000 euroon. Sukelluskellojen minuuttiosoittimissa on loistemassa, jotta ne näkyvät pimeässä. Niitä ovat muun muassa vesitiiviys vähintään 100 metriin, vain yhteen suuntaan pyörivä aikakehä, kellotaulun näkyvyys 25 sentin päähän täydellisessä pimeydessä, sekuntiviisarin valaisu osoittamaan kellon käymistä, käyntitarkkuus mag- Westerbackin sukellukseen sopivien arvokellojen valikoimaa. neettikentässä, iskunkestävyys, kemikaalinkestävyys sekä kvartsikelloissa patterien tehon heikkenemisen osoitin, eli niin sanottu ”end of life” –toiminto. Jouni Suolanen. Sitä voidaan perustella myös ominaisuuksilla eikä pelkästään brändiarvolla. – Niissä on paljon etuja, kuten ulkonäkö, imago ja muut hyvät ominaisuudet. Keskirivissä Tissot Seastar, Certina DS Action Diver, Breitling Superocean 44 ja Omega Seamaster Planet Ocean. Tämän mallin erikoisuutena ovat kronografin magneetilla toimivat painimet, jotka mahdollistavat ajanoton myös veden alla. Sukelluskellosta katsotaan lähinnä sukellusaikaa ja kellonaikaa
Tänä vuonna kuivapukukurssille jo huhtikuussa Peruskurssin avovesisosuuden voi suorittaa Suomessa tai ulkomailla, mutta kuivapukukurssi kannattaa käydä kotimaassa. 68. Lähes tyyni aurinkoinen sää suosi kuivapukukurssilaisia huhtikuun lopulla Porkkalassa. Kursseja on tänä vuonna pidetty jo huhtikuusta lähtien
Tiina Puhakainen ja Nina Pennanen saivat vetää kurssin aurinkoisella ja lähes tyynellä säällä. – Veneilijät eivät kesäaikaan juuri eksy paikalle. Moni tosin ei luovu kuivapuvusta ennen kuin veden lämpötila on 18-20 astetta. Matias Markkanen ja Sami Nybom tarkistavat toistensa varusteet. Kaikesta huolimatta sukelluspaikka poijutetaan ja liputetaan kunnolla. Etuna on myös rauhallisuus. Lähes tyyni, aurinkoinen sää suosi kuivapukukurssilaisia huhtikuun lopulla Porkkalassa. Hangossa sen sijaan on muun muassa useita mielenkiintoisia hylkyjä ja biosukelluskohteina hienoja kallioseinämiä. Kesäkuukausina käytetään pääosin märkäpukuja. H elsingin Sukelluskeskuksella HSK:lla on ensimmäiset avovesikurssit kuivapuvuilla yleensä toukokuussa. Sukelluskouluttaja Tiina Puhakainen seuraa taustalla. Tiinan mielestä Vetokannas sopii aloittaville sukeltajille avovesiharjoitteeksi kohteen helppouden takia. Räpylät voi kiinnittää rantavedessä. Kohteet ovat yleensä poijutettuja. Hiekkarannalta pääsee veteen vaivattomasti. Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun Helsingin Sukelluskeskus ohjasi jo huhtikuun puolella kuivapukukurssin avovesiä. Liveboardilla asutaan laivassa koko reissun ajan, jolloin sukeltamaan pääsee jokseenkin aina kun Lähes tyyni aurinkoinen sää suosi kuivapukukurssilaisia huhtikuun lopulla Porkkalassa. – Pidemmälle edistyneelle Porkkalassa ei kuitenkaan juurikaan ole nähtävää. – Rantasukelluksena sukelluksen syvyyttä pystyy hallitsemaan helpommin käyttäen pohjaa visuaalisena referenssinä. huhtikuuta, tarkentaa sukelluskouluttaja Tiina Puhakainen. – PADI Dry Suit Speciality -kuivapukusukeltamisen erikoiskurssi järjestettiin Porkkalan Vetokannaksella rantasukelluksena lauantaina 26. Porkkalan Vetokannas puolestaan ei ole kovin herkkä tuulille. Kuivapukukurssilla avovesiä sukelsi viisi oppilasta kahden kouluttajan voimin. Noin 10-15 metrin syvyydet riittävät monipuoliseen harjoitteluun, jossa muun muassa nosteen merkitys on tärkeällä sijalla. Myös näkyvyys on Hangossa yleensä huomattavasti parempi kirkkaiden vesien ansiosta. Kotimaan avovesistä kokemusta Venesukelluksia Helsingin Sukelluskeskus ja sen yhteistyökumppanit tarjoavat monipuolisesti, jolloin kohteet ovat usein ulkomerellä. 69
Huolto pidentää varusteiden ikää oman parin kanssa haluaa. – Tehtiin sukellus miten vain, matkoillamme pyrimme aina sukeltamaan turvallisesti esimerkiksi välttäen kovia virtasukelluspaikkoja. Liveaboard on suosittu varsinkin Kaakkois-Aasian ja Egyptin kohteissa. – Jo peruskurssin harjoitteissa käsittelemme varusteiden oikeaoppista käyttöä, jotta ne säilyvät kunnossa pitkään.. Etuna on myös rauhallisuus. – Kuivapukukurssi ja erilaiset rescue-kurssit ovat entistä suositumpia. PADI Dry Suit -kuivapukukurssia järjestetään HSK:lla tällä hetkellä ainakin pari kertaa kuukaudessa, Rescue Diver-kurssia noin viiden viikon välein. Kurssilaiset kokoontumassa kuivapukuharjoitteisiin. Tosin virtasukelluksetkin voivat olla ulkomailla mukavia, kun voi keskittyä maisemien katseluun virran viedessä mukanaan, kertoo Tiina Puhakainen. Porkkalan Vetokannas ei ole kovin herkkä tuulille. Tiina Puhakainen kertoo, että kevään ja alkukesän kurssit ovat melko täynnä. Lämpimät käsineet ovat tärkeä osa kuivapukukokonaisuutta. 70 Kurssilaiset ymmärtävät varusteiden laadun hyvin, mutta suin päin rekvisiittaa ei hankita. Tämän vuoksi kotimaan sukelluksilta voi hankkia loistavaa kokemusta, minkä ansiosta ulkomailla pärjää yleensä helposti kohteessa kuin kohteessa. – Kuitenkin kotimaassa tehty avovesikokonaisuus palvelee varmasti sukeltajaa aivan yhtä hyvin, ellei paremminkin. Tällöin he voivat myös testata esimerkiksi erilaisia tasapainotusliivejä ja muita varusteita ja tehdä sen jälkeen ostopäätöksen. Omia varusteita hankkivat ovat Puhakaisen mukaan ehdottomasti laatutietoisia, ja he ostavat hyvät, käyttöä kestävät varusteet. Allaskapasiteetti ei aina riitä Varusteiden tarkistusta. – Yleensä aloittelevat sukeltajat vuokraavat ensin varusteita. Sukellusharrastuksen aloittajista jo valtaosa suorittaa kurssien avovesiosuuden Suomen ulkopuolella. Suomen olosuhteet ovat keskimäärin yleensä hieman haastavampia ja varusteet raskaampia. – Harmittavasti uimahallien allasvuorot osin rajoittavat lisäkurssien järjestämistä – kullekin vuorolle ei mahdu kuin noin 20 sukeltajaa kerrallaan, sanoo Puhakainen. Aloittelevat sukeltajat myös ymmärtävät varustehuollon merkityksen
Klaus Susiluoto Matias Markkanen oli yksi huhtikuisista kuivapukukurssille osallistuneista. Hyvää sukelluskeskuksen kursseilla onkin rauhallisuuden korostaminen. Nosteenhallinta on aivan olennainen osa sukeltamista. Kuivapukukurssiin kuuluu myös osana puvun oikea käyttö ja perushuoltotoimenpiteiden tekeminen. – Olemme myös tarjonneet laitepakettien ostajille PADI Equipment Speciality -kurssia, jolloin he voivat harjoitella kouluttajan opastamina pitämään hyvää huolta uusista varusteistaan. Itse en lähtisi enää edes alle +20-asteiseen veteen märkäpuvulla, sanoo Puhakainen. – Takana minulla on nyt PADI Open Water Diver- ja kuivapukukurssit, molemmat Helsingin Sukelluskeskuksen järjestäminä. Kylmien vesien kuivapukukurssi oli siis erittäin tervetullut. Kahden ilmatilan haastavuus Myös Sami Nybom oli kuivapukukurssiin tyytyväinen. Kurssi ei ollut liian nopeatahtinen, harjoitteluun jäi aikaa. – Tiedän yhden asiakkaamme vuokranneen paksua märkäpukua vielä marraskuussakin avovesisukelluksille. 71. – Tarkista itse ja pyydä pariasi tarkistamaan, että vetoketju ja ilmantäyttöletku ovat kunnolla kiinni. – Esimerkiksi veteen meno oli helppoa. – Ei kuitenkaan voi sanoa selkeää lämpötilaa, milloin kannattaa siirtyä kuivapukuun. Kuivapukukurssilla avovesiä sukelsi viisi oppilasta kahden kouluttajan voimin. – Jos ja kun nosteenhallinta on aloittelevalle muutenkin haastavaa niin kahden ilmatilan yhteiskäyttö tuo kyllä lisäkerrointa mukavasti, mutta tekemällähän sitä vain oppii. Porkkalan Vetokannas oli Nybomin mielestä hyvä paikka koulutukseen. Asiaan vaikuttavat esimerkiksi lämpökaasut kuten argon ja alusasut, Puhakainen selventää. Erityisen hyvää kurssissa oli nosteenhallinnan korostaminen, mikä vaatii harjoittelua. Varsinainen teoriaopetushan oli jo aiemmin. – Sijainti on lähellä pääkaupunkia. Toistaiseksi siis olin ollut vain lämpimämpien vesien lomasukeltaja. Huhtikuinen kurssi kuten kaikki aiemmatkin opetuskerrat saivat Markkaselta kehuja. Porkkalan Vetokannas oli Matias Markkasen mielestä kuivapukukurssin järjestämiseen hyvä vaihtoehto, ”ainakin näin aloittelijan näkökulmasta”. Sukeltajien kylmänkestävyys vaihtelee Kuivapukua käytetään yleensä kylmissä ja viileissä olosuhteissa. Argonia voidaan käyttää eristävänä kaasuna, mikäli tehdään pidempiä sukelluksia. Klaus Susiluoto Toisena kouluttajana toiminut Nina Pennanen on harrastanut sukellusta kahdeksan vuotta. – Sukelluskeskuksen kurssi oli oikein hyvä ja kouluttajien tilaama sää erinomainen. Niiden avulla saa ihoa vasten toimivan materiaalin, ne Osaavat Divemasterit pitävät lämpimänä pidempään. Helppo ranta lähteä liikkeelle oli plussaa. – Helsingin Sukelluskeskuksen Divemasterit ovat asiantuntevia, rauhallisia ja todella ammattitaitoisia. – Aloitin sukeltamisen noin puolitoista vuotta sitten, jolloin suoritin Kanarialla Dive Academyssa OWD:n altaan ja avovedet, ja netissä ennen lomaa tein teoriaosuuden. Toiset kestävät kylmää paremmin. Nyt maissa pidettiin lähinnä normaali pre-dive -briiffi sisältäen tietysti mitä ja miten tultaisiin harjoittelemaan. Erittäin tärkeää kuivapuvussa on nosteen hallinta. – Alusasun ja puvun merkitys on suuri. Infra sikäli kuin sellaisesta voi puhua, oli kuitenkin riittävä – parkkipaikka lähellä merta, wc ja niin edelleen. Kaiken lisäksi he vielä ovat erittäin mukavia. Kuivapuvun materiaali ei juurikaan vaikuta lämmöneristävyyteen, vaikkakin joskus kuulee mainittavan että neopreeni-puku olisi lämpimämpi
Riveissämme on myös toisen seuran jäseniä ja retkillemmekin osallistuu joskus väkeä kaupungin muista seuroista, kertoo Sammakot ry:n puheenjohtaja Jouni Hirvonen. Aluksi seurassa sukelsi lähinnä pelastussukelluksesta kiinnostuneita palomiehiä. Jyvässeudun sukellusseurat. Jyväskylän Sammakoissa sukeltaa nuorta väkeä Jyväskyläläinen sukellusseura Sammakot panostaa erityisesti juniorisukeltajiin. 72 – Jaamme allasvuorot Delfiinien kanssa ja pelaamme yhdessä muun muassa uppopalloa. Ennen veteen menemistä Sammakot ry:n kursseilla laitteet tarkistetaan aina kahteen kertaan: ensin itse ja sitten parin toimesta. Ryhmien kesken tuntuu vallitsevan varsin hyvä henki, eikä turhaa kilpailuasetelmaa ole muodostunut. Markku Kauppila (vas.) on ollut mukana Sammakoissa yli 30 vuotta. Myös hänen poikansa Olli Kauppila harrastaa sukeltamista. J yväskylässä toimii ainakin kolme aktiivista sukellusseuraa: Jyväskylän Sukeltajat ry., urheilusukellusseura Jyväskylän Delfiinit ja sukellusseura Sammakot ry
Lisäksi seuran jäsenet sukeltavat viikoittain avovedessä muun muassa Päijänteellä. Seuroista vanhin, Sammakot ry, on ottanut haltuun etenkin Keski-Suomen juniorisukeltajien toiminnan turvaamisen. Monipuolista kurssitoimintaa Vuonna 1968 perustetussa sukellusseura Sammakoissa on yhteensä noin 230 jäsentä. – Teoriaopetuksen sekä allas- ja avovesiharjoitusten lisäksi kurssilaiset saavat vuoden jäsenyyden. Sam- makot järjestää myös leirejä, matkoja ja kursseja. Kokeneet konkarit opastavat aloittelijoita. 73 hinta on 430 euroa, ja rahalle luvataan runsaasti vastinetta. ovat kaikki profiloituneet hieman eri tavoin. Sammakot ry:llä on allasvuoroja uimahallissa neljänä päivänä viikossa. Jyväskylän Sukeltajien toiminta on suunnattu lähinnä aikuisille sekä tekniikkasukellusharrastajille ja Delfiineissä panostetaan myös tekniikka- ja vapaasukellukseen. Kurssin Sukeltamisen peruskurssin ensimmäiset allastreenit sujuvat mallikkaasti. Keväällä on meneillään laitesukelluksen peruskurssi, johon osallistuu niin aikuisia kuin nuorempaa väkeä. Aktiivisia junioreita eli alle 18-vuotiaita harrastajia joukkoon mahtuu noin 70. Vuosikymmeniä sukeltanut Matti Peränen (vas.) neuvoo harrastusta aloittelevaa Leeviä. Sammakoiden nuorimmat jäsenet ovat vain 2-vuotiaita uimakoululaisia, ja laitesukelluskortin voi seurassa suorittaa jo 12-vuotiaana. Aikuisista laitesukeltajista noin 50 henkilöä osallistuu tiiviisti seuran toimintaan, muutama kymmenen käy treeneissä tai leireillä silloin tällöin. Loput ovat joko hiljaisia kannatusjäseniä tai niin sanottuja lomasukeltajia, jotka osallistuvat vain Sammakoiden järjestämille matkoille
Kokeneet sukeltajat käyvät turvallisuusohjeita yksityiskohtaisesti läpi jokaisen kurssilaisen kanssa. Alkeiskurssin lisäksi Sammakot järjestää muun muassa preppauskursseja, sukellusturvallisuuskursseja, sukeltamisen jatkokursseja, jääsukelluskursseja ja eritasoisia ensiapukoulutuksia. Yhdistyksen jäsenillä on oikeus lainata kaikkea kalustoa sukelluslaitteista moottoriveneisiin. Sukelluslaitteista peritään pientä vuokraa, joka käytetään huoltomaksuihin. – Meillä sukelluskortin hankkimiseen kuluu koko kevät, lomakohteessa sen saa parissa päivässä. Kaksi matkaa vuodessa Sammakot ry:n järjestämät matkat ja leirit ovat suosittuja. Jyväskylän Aalto Alvari -uimahallin syvään altaaseen mahtuu Sammakoiden treenivuorolla myös sukellusseura Jyväskylän Delfiinien vapaasukeltajia. Eksoottisten kohteiden lisäksi lähi-Päijänne on Sammakoille rakas vesistö. – Kokeneemmat sukeltajat tuntevat paikasta joka kiven. Jouni Hirvonen kertoo, että Kärkistensalmessa on paikallisille sukeltajille tuttu ja mieluisa sukelluspaikka, jossa muun muassa pidetään kurssien avovesiosuudet. Viime vuonna Sammakot polski Sisiliassa, edellisenä vuonna Kroatiassa. Kärkistensalmessa pääsee yhdessä kohdassa sukeltamaan yli 30 metrin syvyyteen ja toisessa kohdassa on pitkä matalan veden kaistale. Turvallisuus lähtökohtana Monipuolisen seuratoiminnan pohjana ovat tarkat turvallisuussäännöt. Jouni Hirvonen kertoo, että yhdistys tekee yleensä kaksi pidempää matkaa vuodessa: heinäkuussa vietetään yleensä viikko Norjassa ja syyslomalla suunnataan joko etelään tai kiinnostavaan kotimaan kohteeseen. Lisäksi jäsenet saavat täyttää kaasupullot ilmaiseksi ja isommalle seurueelle voidaan lainata matkakompressori, listaa puheenjohtaja Hirvonen. Sukeltajaliittoon ja Sammakot ry:een. Siellä on myös runsas kalasto: syysiltoina tuntuvat hauet ja pikkukalat kerääntyvän samaan kohtaan nukkumaan, vaikuttaa siltä, että uisi kalakeitossa, Hirvonen naurahtaa. Jouni Hirvonen kertoo, että varsinkaan junnujen kanssa ei turvallisuudesta tingitä: laitteet tarkistetaan aina kahteen kertaan ja sukellus keskeytetään välittömästi jos laitteissa ilmenee ongel74. Matkoilla on usein mukana myös seuralaisten perheenjäseniä. Salmi on turvallinen ja kiinnostava
– Meillä sukelluskortin hankkiminen kestää pari kuukautta kaikkine teoria-, allas- ja avovesitunteineen, lomakohteessa sen saa parissa päivässä. Vesi tasaa liikkumiseen liittyviä eroja, ja kouluttajat ovatkin valmiita panostamaan myös erityisryhmienja oppilaiden kouluttamiseen. Kaisa-Liisa Ikonen 75. Hätiköiminen ei kannata. – Painotamme aina kursseilla, että sukeltajan pitää uskaltaa sanoa parille ”ei” jos vähänkään tuntuu siltä, että pelottaa. Sammakot ry:llä on myös sukeltamiseen liittymätöntä oheistoimintaa. Puheenjohtaja kertoo, kuinka hienoa on seurata, miten pienet snorklaajat kehittyvät taitaviksi sukeltajiksi ja myöhemmin jopa sukelluskouluttajiksi. Panikoiva ihminen ei veden alla vaaranna vain itseään vaan myös kaverin hengen. Sammakoiden perustoimintaan ei ole luvassa kummempia muutoksia, mutta puheenjohtaja toivoo, että harrastus tavoittaisi yhä erilaisempia ihmisiä. Sammakoiden puheenjohtaja on huolissaan lomakohteiden kaupallisista pikasukelluskursseista. mia. Sammakot ry:n puheenjohtaja Jouni Hirvonen pitää tiukkoja sukeltamisen turvallisuusohjeita elintärkeinä. Sukelluspariksi nuorille määrätään aina kokeneempi sukeltaja. Vaikka turvallisuus on kaiken lähtökohta, Hirvonen painottaa, että sukeltaminen ei ole vaarallinen laji – vakavasti se pitää kuitenkin ottaa. Hirvosen mukaan kokenut ja turvallinen sukelluspari antaa aloittelijalle mahdollisuuden rentoutua. Oma toimitila hankinnassa Sammakot ry:n toiminta on vireää ja tulevaisuus näyttää melko valoisalta. Sammakot panostaa jatkossakin nuoriin. Talvisin yhdistyksen jäsenet ovat talkootyönä tiputtaneet lumia rakennusten katoilta ja tienanneet näin yhdistykselle sievoisen summan rahaa. Hirvonen toivoo, että jäsenkanta pysyisi jatkossa vakaana – hän ei näe syytä haalia yhdistyksen riveihin suurta määrää yhden kurssin suorittajia. Mitä siinä ajassa oikeasti ehditään oppia ja sisäistää. Konkarin seurassa on myös helpompaa välttää turhaa riskinottoa. – Turvallisesti ja oikein tehtynä sukellusharrastus sopii kaikille, Hirvonen summaa. Tuloja ei aiota jättää muhimaan kirstun pohjalle, vaan seura on ostamassa varastokäyttöön omaa toimitilaa
Suurlakko antoi kuvan mahdollisuuksista, ja asioista keskusteltiin työpaikoilla. Ammattiliittona Suomen Sukeltajain Liiton perustaminen noudattaa tänään 100 vuotta sitten tapahtuneita asioita tarkasteltaessa perinteistä järjestystä. Historiallisesti Suomen Sukeltajain Liiton toiminta seuraa itsestään selvyytenä hyvinkin tarkoin koko ammattiyhdistysliikkeen historiaa. Tiettävästi jo 1880-luvulla Oulun mutauslaitoksella oli palveluksessaan sukeltaja. Kokouksen päätöksen ja esityksen tuloksena Senaatti vahvisti Suomen Sukeltajain Liiton perustamisen 24.8.1906. Hieno ja yksityiskohtainen käsityön tulos. Sukeltaja Arvo Lahtisen puuveistoskokoelma on esillä vitriinissä Rakennusliiton Siikarannan koulutuskeskuksen työkalumuseossa. S ukeltajien käyttö vedenalaisissa rakennustöissä lienee alkanut Suomessa 1800-luvulla. Työväki oli jo pitkään ollut tyytymätön tilaansa. Yhteisten etujen ajamista vuodesta 1906 lähtien Satavuotias tarvitsee oman historiikin Ammattisukeltajien historia aiotaan koota kirjaksi. Elettiin vielä Venäjän alaisuudessa ja vastaukset viranomaisten taholta olivat tylyjä ja tukivat työnantajien asenteita. Kyseessä oli Hangon laiturityömaa, ja perustavassa kokouksessa olikin paikalla ainoastaan siellä työskenteleviä sukeltajia. Tieto tuolloin kulki nykyistä hitaammin, mutta sukeltamiseen käytettävät laitteet kulkeutuivat kuitenkin kaukaiseen Suomeenkin. Historiikilla halutaan tuoda ammattisukeltajille tietoa omista juuristaan. Laitteet todettiin luotettaviksi ja vedenalainen rakennustyö yleistyi. Sitä lukiessa tulee mieleen, että sukeltajien pienen ammatillisen järjestäytymisen, siihen johtaneiden syiden ja asetettujen tavoitteiden osalta katsellaan koko 76. Sukeltajien ammattiliittoa perustettaessa kyse oli ainoastaan yhden työmaan puitteissa syntyneestä toiminnasta
Markku Heinonen on lisännyt tähän vielä, että sukeltaja osaa vedessä kaikkea muuta, mutta ei tapiseerausta. Eräs viimeisimmistä edunvalvontaan liittyvistä asioista oli sukeltajien eläkeikä. vedessä, stressiä sietävä, rauhallinen, työstään kiinnostunut, positiivisesti työntekoon suhtautuva. Puheessaan sukeltajille vuoden 1991 kesäpäivillä silloinen puheenjohtaja Markku Heinonen mainitsi ministerin sanoneen, että sukeltajien tulisi vaihtaa ammattia, jos terveys ei kestä eläkeikään saakka. Sukeltaja tekee Tahkon mukaan tekee vedessä kaikkea, mitä osaa maallakin, mutta ei tupakanpolttoa. Tänään slogan on: Terveenä eläkkeelle. Tänään Rakennusliiton osaston 108 puheenjohtaja Matti Tahko kertoo osaston jäsenmääräksi noin 30, joista vain murto-osa on ammatissa toimivia, verokirjallisia sukeltajia. Samana vuonna Liiton vuosikokous teki esityksen paineilmakaapin hankkimiseksi sukeltajien halvaantumistapausten hoitamiseksi. Pyrittiin estämään ammattisukeltajien eläkeiän nostaminen 65 vuoteen saakka. Liiton kokouksissa on myös käsitelty sukeltajien koulutusta, ja vuonna 1939 saatiin valmiiksi ensimmäinen sukeltajien työtä käsittelevä ohjeisto. Yhteiskuvassa mukana olleet ”vanhat miehet”. – Aika kuluu ja osaston jäsenmäärä hiipuu. Aletaan olla viimeisellä rajalla. Maassa oli tuolloin runsaasti vesirakentamista, voimaloita, siltoja ja satamia. ammattiyhdistysliikkeen historiaa pienoiskuvana. Osaston 108 puheenjohtaja Matti Tahko on aikanaan kuvannut ammattisukeltajaa näin: ammattisukeltaja on oma-aloitteinen, kekseliäs, monen ammatin taitaja maalla ja Suomen Sukeltajain Liiton 100-vuotispäivää vietettiin Nokialla. 77. Runsaimmillaan osaston jäsenmäärä oli sotien aikana ja 1950-luvun alussa. Järjestöllisesti Suomen Sukeltajain Liiton suurin muutos tapahtui vuonna 1969 sen liityttyä Rakennusliittoon, Rakennusliiton osastoksi no.108. Vedessä kaikkea mitä osaa maallakin Sukeltaen tehty työ on mielenkiintoista ja monipuolista. Runsaasti jäseniä sotien jälkeen Suomen Sukeltajain Liiton viime vuosisadan alkupuoliskon historia ei ollut vain pelkkää taistelua toimeentulosta. Ohjekirjan rungon muodosti osuus, jossa käsiteltiin sukeltajien sairauksia. Jäseniä merkinantajat mukaan lukien oli yli 200
Suomen Sukeltajain Liittoa kuvataan sen puolivuosisataista (1956) taivalta kuvanneessa historiikissa hyvin osuvasti. Vanhat ja virkeät ammattikunnan edustajat ovat jo nyt osoittaneet mielenkiintoa historiansa kirjoittamiseen. Jäsenistö on myös herätettävä, Färm lisää todeten jäsenkirjeen olevan nyt paikallaan. Työn alkaessa Anne Pentti toivoo laajaa yhteydenottoa. Rakennusliiton toimitsija Ju- ha Färm vastaa osaston 108 asioista ja myös siis ammattisukeltamisesta. – Se ei saa olla kirja, joka luetaan kerran ja sitten unohdetaan kirjahyllyyn! Jouko Moisala. Valtaosa ammatikseen sukeltavista toimii 78 työntekijänä omistamassaan yhtiössä. Anne Pentillä kertoo kirjoittaneensa useita vastaavia historiikkeja. Matti Tahko toivoo, että syntyvästä historiikista tulee teos, jota luetaan mielenkiinnolla. Miten tähän päivään on tultu. Pinnalla tilanne on toinen. Matti Tahkon mukaan on viimeistään nyt aika laatia Suomen Sukeltajain Liiton historiikki alkaen 1900-luvun alusta päätyen tähän päivään. Aletaan olla viimeisellä rajalla, Tahko painottaa. toukokuuta edellä mainittujen lisäksi ammattisukeltajien historian kirjoittamista pohtimassa myös Anne Pentti. On tärkeää, että tämän päivän ammattisukeltaja tuntee juurensa. EU:n tulo on vapauttanut työntekijöiden liikkumisen ja kilpailuttaminen koskee myös sukeltaen tehtäviä töitä. Sen mukaan Liitto muodostaa tavallaan kuin perheen, joka jatkuvasti yhdessä eläen on muodostanut kiinteän kokonaisuuden. – Se ei saa olla kirja, joka luetaan kerran ja sitten unohdetaan kirjahyllyyn! Yhdessä sovitun aikataulun mukaan teos valmistuu vuoden 2015 aikana ja on valmiina vuoden 2016 alussa. Vasemmalta Matti Tahko, Anne Pentti, Juha Färm ja Markku Heinonen. On kulunut yli 100 vuotta. Keskustelu Suomen Sukeltajain Liiton, Rakennusliiton os. Hän kertoo, että Rakennusliitolla on myös sukeltamisesta aineistoa, jota on vuosikymmenten aikana kertynyt ja tallennettu. Hän on lupautunut ottamaan Suomen Sukeltajain Liiton ja Rakennusliiton osasto 108 historian laatimisen tehtäväkseen. Ammatin juuret on tunnettava! Sukelluksellisesti ammattisukeltajan työ ei ole muuttunut. – Ammattisukeltajien työstä on myös tallentunut tarkkoja tietoja moniin julkaisuihin, kertoo Markku Heinonen ja esittelee omaa arkistoaan, josta esille tulleista dokumenteista mielenkiintoisimpia ovat vanhat jäsenluettelot ja työehtosopimukset. Miten ammatti on kehittynyt. Historian sisältöä Matti Tahko katsoo käsiteltäväksi ammattiyhdistyksen ja edunvalvonnan näkökulmasta, ammattisukeltamisen historiana sekä ammattisukeltajien itsensä kertomina tarinoina, joita elävöittävät valokuvat. Liiton historian laatiminen alkaa Rakennusliiton tiloissa oli 9. Vedenalaisiin rakennustöihin tarvitaan nykyään ammattikirja, siis tutkinto. Pysyäkseen mukana tässä kilpailussa ammattisukeltajalta vaaditaan kansainvälisesti hyväksyttävää koulutusta ja ammattiosaamista, eli muutakin kuin sukellustaitoa. – Tähän työhön tuntuu löytyvän aineistoa melko helposti, Anne mainitsee. Ammattiyhdistys täyttää tällöin jo 110 vuotta. 108 historiikista on saanut myönteisen lopputuloksen. – Aika kuluu ja osaston jäsenmäärä hiipuu. – Siinä on hyvä alku. Ammattisukeltajien historia Suomessa Matti Tahkon mukaan historiikin kirjoittamisesta on puhuttu osaston piirissä jo aikaisemmin
Yleisimmät hätämerkit: - radiopuhelimella annettu viesti ''MAYDAY'' - punainen laskuvarjoraketti - SOS (. Luvanmukaisista upotuspaikoista seitsemän olisi sijainnut kalastusosuuskunnan alueella. Huomautuksessaan oikeusasiamies katsoi, että muinaismuistolain perusteella hylystä ei olisi saanut nostaa mitään, eikä varsinkaan myydä nostettuja esineitä. . Seuraavat puhelinnumerot ovat sukeltajillekin tärkeitä: Meripelastuskeskus, Turku 0204 1001 Meripelastus-lohkokeskus, Helsinki 0204 1002 Meripelastus-lohkokeskus, Vaasa 0204 1003 Yleinen meripelastuksen hätänumero 0204 1000 Sisävesien avuntarvepyynnöt 112 Meripuolustusalueet Suomenlahti ja Saaristomeri 02 99 800 TYKS:n painekammio +358 (0) 2 313 1950 Medioxygen Oy 09-454 0544 Terveystalo Tampere, painekammio +358 (0) 50 46 56 302 Vihkiminen meressä Kate Watkinsson sekä hänen nykyinen miehensä Andy vihittiin sukelluksissa Malediiveilla. Sukeltajat ovat nostaneet ruumiita hylystä, mutta työ on vaativaa ja vaarallista. Tarina ei kerro, oliko mukana vain myönteiset taulut, ”I do”. Pinnan alta ja päältä Hätä- tai vaaratilanteessa ilmoita: - nimesi (aluksesi nimi) ja yhteysmahdollisuudet - tapahtumapaikka mahdollisimman tarkasti - mitä on tapahtunut - onko loukkaantuneita tai ihmishenkiä vaarassa - mitä apua tarvitaan - ÄLÄ KATKAISE YHTEYTTÄ ennen kuin saat luvan Uudenkaupungin sukelluspuisto vastatuulessa Vaasan hallinto-oikeus on hyväksynyt valitukset, jotka liittyvät Uudenkaupungin edustalle suunniteltuun sukelluspuistoon. Milloinkahan saamme lukea Suomesta vastaavan tapahtuman. Mahdollisesti sukeltajien hengityskaasut tulevat myös kellosta. . Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan tapahtumaa ja erityisesti papin lausumaa: ”Voit suudella morsianta”. Kyseessä lienee avoin kello, joka mahdollistaa sukeltajien viemisen lähelle hylkyä ja suorittamaan sukellukset sieltä. - - - . Nousussa tarvittavat dekomperessiot voidaan tehdä kellossa tai kellon tukialuksen painekammioissa. Valittajien mukaan lupa rikkoo yksityistä omistusoikeutta ja aiheuttaa vaaraa kalastukselle. – Harkitsemme uuden luvan hakemista eri vesialueelle, jotta voisimme tarjota turvallisen sukelluskohteen eri tasoisille sukellusharrastajille, sanoo Sauli Lalla Uudenkaupungin Sukelluskeskuksesta. Kellon tuominen paikalle kertoo myös, että sukeltajat ovat ammattilaisia, joiden takana on jokin pelastuksiin erikoistunut yritys. - tarkista aluksesi varustus ja merikelpoisuus - selvitä vallitseva säätila ja -ennuste - varmista polttoaineen riittävyys, varaa reservi - jätä reittisuunnitelmasi ja veneesi tuntomerkit omaisillesi tai tuttavalle - jos suunnitelmasi muuttuvat, älä unohda ilmoittaa muutoksesta - tarkista viestivälineiden toiminta, luotettava VHF-puhelin parantaa turvallisuuttasi Ahvenanmaan maakuntahallitukselle huomautus Tärkeitä puhelinnumeroita Oikeusasiamies on huomauttanut Ahvenanmaan maakuntahallitusta taannoin löytyneen vanhan hylyn samppanjan nostamisesta ja myymisestä. Kadoksissa on vielä yli 150 matkustajaa. .) valo- tai äänimerkkinä - punainen käsisoihtu - sivulle ojennettujen käsivarsien verkkainen ja jatkuva nostaminen ja laskeminen - keskeytymätön äänimerkki esimerkiksi sumutorvella Tunne vastuusi, käytä hätämerkkejä vain hätätilanteessa tai kun tarvitset apua! Turvallisuutesi vuoksi, ennen merimatkalle lähtöä: Korean onnettomuus Eteläkorealainen alus upposi surullisin seurauksin. Suurin osa kadoksissa olevista on aluksen sisätiloissa. Kysymyksiin he vastasivat valmiiden taulujen kanssa. Oikeuden mukaan usean laivanrungon upottamista ei voida pitää vesilain tarkoittamana vähäisenä rakennelmana. Putsaaren kalastusosuuskunta on aiemmin myöntänyt luvan kahden aluksen upottamiseen vesialueelleen, ja aluehallintoviraston viime kesänä antama päätös kahdeksan aluksen luvasta tulikin osuuskunnalle järkytyksenä. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Uudenkaupungin Sukelluskeskukselle luvan upottaa alusten runkoja Putsaaren kylän edustalle kahdeksaan eri paikkaan. 79. Hallinto-oikeus asettui valittajien kannalle. Alusten runkojen on tarkoitus muodostaa meren pohjaan keinotekoisia hylkyjä ja riuttoja, joita sukellusharrastajat voivat käyttää harjoitteluun. . Sukeltajien avuksi ollaan tuomassa sukelluskelloa
Avoimista kypäristä puukypärä oli mielenkiintoisin. Tanskalaisilla on tähän tarkoitukseen aivan liian hienot mahdollisuudet. European Historical Diving Event 2014 Kiinnostaako sukeltamisen historia vain varttuneita. Suomen pientä Sukellushistoriallisista Yhdistystä edusti viisi jäsentä. Tapahtuma pidettiin vapun jälkeisenä viikonloppuna Kööpenhaminassa. Entinen tarkoittaa, että ainoana merivoimien toimintana koko alueella on Merivoimien sukeltajakoulu tukialuksineen sekä opetustiloineen. Ihan totta! Ollaan suuren kaupungin keskustassa ja pinnalta näkee viiden metrin syvyyteen. Useimmat kokeilijat olivat aikaisemmin nähneet vain kuvia. Sukeltaminen kiinnostaa Sukelluksen historiasta ja sukelluksesta kiinnostuneita kokoontui Kööpenhaminaan lähes 60. S Sukelluksen historiasta kiinnostuneet olivat koolla Kööpenhaminassa. Nyt oli itse mahdollisuus sukeltamiseen. Ainakin Tukholma jää toiseksi Helsingistä puhumattakaan. – Sukeltajakoulu jäi ja sinne meillä on hyvät suhteen. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa peruste, vaan paikan sijainti kaupungin keskustan tuntumassa sekä veden kirkkaus olivat myös tärkeitä tapahtuman sukelluksien onnistumisen kannalta, hän lisäsi. Alue on täynnä merivoimien historiaa. Tapahtuman toiminnallisessa vastuussa oli Tanskan Sukellushistoriallisen lehden toimittaja Sven Erik Jörgensen, joka kertoi paikan valinnan helpottuneen Merivoimien lähdettyä alueelta. Tämän vuoden tapahtuman järjestäjämaana toimi Tanska. 80 ukellushistoriallisia yhdistyksiä on useimmissa Euroopan maissa. Suo-. Suomen Sukellushistoriallinen Yhdistys liittyi mukaan ”rinkiin” kaksi vuotta sitten. Osallistujia oli tietysti Tanskasta, mutta myös Englannista, Hollannista, Puolasta, Norjasta, Ruotsista. Historiallisen tapahtuman pitopaikka, johon kaikki toiminta oli keskitetty, sijaitsi aivan Kööpenhaminan keskikaupungin tuntumassa, entisellä Tanskan merivoimien tukikohtaalueella. Pohjoismaiset yhdistykset Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa ovat vuosittain ja vuorotellen järjestäneet sukellushistoriallisen tapahtuman, joka on tarkoitettu kaikille sukelluksen historiasta kiinnostuneille
Odoteltiin nosturiautoa ja sukellusta sukelluskellolla. Kiitokset hienosta ja monipuolisesta tapahtumasta olivat paikallaan. Yllä: Tanskalaiset Pia Borneland ja Kim Schroeder valmistautuvat sukeltamaan sukelluskellolla. Laite on 1800-luvun loppupuolen innovaatioita. – Oli vaikeuksia päättää, kuinka paljon vanhoja sukelluskamoja voidaan ottaa mukaan. – Yhtä tärkeää laitteiden toiminnan ymmärtämiseksi kuin itse sukeltaminen on olla mukana niitä puettaessa sukeltajalle ja riisuttaessa sukelluksen jälkeen pois. Hän sukelsi kellolla äitinsä kanssa, joka itse on Tanskan Merivoimien sukeltaja. – Auto oli sovittu paikalle vasta kello 12. Nosturiauton saavuttua paikalle alkoi sukellusrumba Mårten-sukelluskellolla. Voisiko tämän tuotteistaa. Alla vasemmalla: Suomen osallistujat toivat mukanaan Suomesta myydyt kaksi pumppua. Tunnissa 20 sukellusta ja 40 euroa sukellus toisi tuntipalkaksi 800 euroa. Nuorin sukeltaja oli 2,5-vuotias poika. Nuorista, sukellushistoriasta kiinnostu-. Sillä voisi saada uuden maalipinnan, enemmän kuparia muistuttavan!” Englannin edustaja Peter Dick ei sukeltanut Mårtenilla, mutta hän jäi pitkäksi ajaksi pohtimaan sukeltajan työtä nostettaessa 1660-luvulla tykkien tuliputkia Wasa-laivasta 30 metrin syvyydestä. Sukellusten alettua lauantaina aamulla oli havaittavissa lievää aristelua, joka myöhemmin paljastuikin odotteluksi. Oli tarkoituksena, että ensin olisi ehditty sukeltaa muilla laitteilla, kertoi Sven Erik. Moni paljon nähnyt totesi ensimmäisen kerran näkevänsä tällaisen laitteen. Alla: Harri Jylhä kokeili Sneadia eikä antanut kovinkaan korkeita pisteitä. Puheissa kannettiin kuitenkin huolta tulevaisuudesta. Nelisylinterinen pumppu on harvinaisuus. Sukelluskello Mårten Suomalaisten kannalta katsottuna tilanne oli varsin hieno. – Sen on täytynyt olla todella kovaa ja erityisen vaarallista työtä, hän totesi. Kahden tunnin aikana kellolla sukelsi 50 henkeä. Useimmat paikalle saapuneet olivat kuitenkin jo tuttuja raskaitten sukelluslaitteiden kanssa, mutta sukelluskello oli kokematta. Vastaavaa vientiä oli myös hollantilaisen David Deckertin tuoma Friechrich Flohr:n kypärälaite, jonka erikoisuus on kypärän sisäinen suukapula sekä manuaalinen hengitysilman säätö. Erityisesti näistä sukelluksista historiallisilla, toimivilla sukelluslaitteilla toimimisesta on mainittava tanskalaisen Finn Linnemanin huomio. Vientiä riitti. Mårten-sukelluskello ei ollut ainoa kiinnostava. Vasemmalla: Isomman pumpun sisäkuva. Lopulta päädyttiin jakaa välineet kolmeen ryhmään: kypärälaitteet ja pumput, avoimet kypärät sekä sukelluskello. Ohjelmasta Sven Erik Jörgensen mainitsi runsauden pulan. 81 Yhteinen ilta Hieno päivä päättyi yhteiseen illallistapahtumaan. – Olisi pitänyt aloittaa kellolla, totesi Sven Erik myöhemmin. Harvemmin Mårtenia sukelletaan maisemassa, jossa taustalla on Kööpenhaminan uusi hieno oopperatalo. Mårten ei osaa puhua, ehkä se ei mietiskele, mutta tulkitaan: ”Eipä tullut turhaan istuttua sidottuna umpinaiseen autoon pitkäksi matkaksi Köpikseen ja takaisin. men pientä Sukellushistoriallisista Yhdistystä edusti viisi jäsentä
Huolen ilmaisivat kaikki mukana olleiden maiden edustajat. Tapahtuman perjantai-iltana kierrettiin joukolla Kööpenhaminan nähtävyyksiä, joihin tietysti sisältyi myös käynti Pienellä Merenneidolla. Museot vetävät kiinnostuneita ja tietoisuus sukeltamisen historiasta säilyy. Hjalten kokemuksesta ei saatu selkoa. Tässä on haastetta kaikille sukellushistoriallisille yhdistyksille kaikkialla maailmassa. Partainen haastattelija ujostutti. Ruotsin jälkeen on Suomen vuoro. Jouko Moisala VA-kuvat Antti Vikman, muut kuvat Jouko Moisala Suomen Sukellushistoriallisen yhdistyksen nuorisojäsenistä Pekka Jalava hoiteli avointen kypärien osastoa. Seuraava Diving Historical Event 2015 on Ruotsissa. Flohr-kypärä sivukuvana. Jos nuoria ei saada mukaan toimintaan, mitä tapahtuu alalle. 82. Yhtäkkiä merestä ilmestyi sukeltaja happilaitteineen ja mukanaan verkkokassillinen juotavaa. Sukellushistoriallisen tapahtuman banderollin keräsi talteen Ruotsin edustaja Lars Gustafsson. Yleisölle suunnatut tapahtumat herättävät kiinnostusta ja saattavat tuoda mukaan uusia ja erityisesti nuoria. Eräs merkittävä tapa on sukeltaa käyttäen oikeita laitteita, joita on etsittävä, kunnostettava ja entisöitävä. Maailman nuorin kellosukeltaja Hjalte äitinsä Micheller Frandsenin kanssa. Niillä mailla, kuten Englannilla, Ruotsilla ja Tanskallakin, joilla on todellista sukellushistoriallista toimintaa, ei ole varsinaista ongelmaa. Sukeltaja laskeutuu mereen. Puukypärä ja Miller-Dunn olivat suosiossa, mutta kokemukset ruismarjapuuron värisellä kypärällä eivät olleet miellyttäviä. Tarvitaan muitakin tapoja tiedon lisäämiseksi ja menneiden aikojen sukeltamisen ymmärtämiseksi. Kävelyreitti päättyi tänne ja ihme kumma. Kaikkien osallistujien mukaan tämä ei riitä. neista on pulaa
Tilauksen voi irtisanoa kuukautta ennen voimassaolevan tilauskauden päättymistä. SUKELTAJAN Tietopaketti kaikille maailma sukelluksen harrastajille! Noin 20 000 suomalaista harrastaa tätä nykyä sukeltamista. 42€) Kestotilauksena hintaan 19€ / vuosi (norm 38€) maksun Tilaaja: Karprint Oy Lähiosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puh.nro: Allekirjoitus (Huoltajan allekirjoitus, mikali tilaaja on alle 18-vuotias) Tietojani ei saa käyttää suoramarkkinoinnissa * Tilaus jatkuu automaattisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Sukeltajan tautia ei tarvitse kokea, kun toimii ohjeiden mukaan. Sukellusvälineiden esittely on lehden olennainen asiasisältö. Etenkin nuorison keskuudessa sukeltamisen – eksoottisen välinelajin – suosio lisääntyy vuosi vuodelta. Asiantunteva Sukeltajan Maailma kertoo perusteellisesti sekä kotimaisista että ulkomaisista sukelluskohteista. Välineiden hallinta on erityisesti aloitteleville harrastajille vaikeaa, tässä Sukeltajan Maailma on harrastajan tukena. SUKELTAJAN maailma Luolasukelluskouluttaja: Luolat parhaimmillaan lumoavia, pahimmillaan hengenvaarallisia Karibian vesiltä löytää oikeita merirosvohylkyjä Ammattisukeltaja Pertti Koivuaholla ollut jo yli 600 työmaata Havaijilla sukelletaan jättirauskujen seassa Tee tilaus heti: Sähköpostilla: Internetissä: Puhelimitse: Postitse: 2-2014 6,40 tilaukset@karprint.fi www.sukeltajanmailma.fi 09-2569 108/24h Oheisella tilauskupongilla Internetissä tai sähköpostilla tilatessasi muista mainita kampanjakoodi SM2014X Kotimaa ja Norja sukeltajien kesälomien ykkössuosikit Nyt puoleen hintaan! Kolmen kilometrin luolaston läpisukellus ei ollut mahdollista 19€ Ahtaus, syvyys ja kaasun loppuminen koituivat kahden sukeltajan kohtaloksi /vuosi T IL AU S KU PONKI Karprint Oy Tilaan Sukeltajan Maailma -lehden maksaa posti- Määräaikaisena hintaan 21€ / 6 nroa (norm. Tunnus 5003505 00003 VASTAUSLÄHETYS. Suomalaiset sukeltajat hankkivat entistä runsaammin kokemuksia myös ulkomailta, kirkkaista ja lämpimistä merivesistä. Turvallisuus on tärkeä Sukeltajan Maailma -lehden aihealue. Ja välineuutuudet ovat mukana jokaisessa numerossa! Sukeltamisen turvallisuus on käyttäytymisnormien hallintaa, osaamista ja säntillisyyttä
Taskun pohja on verkkomateriaalia, joten vesi ei keräänny taskun pohjalle. Uudenlainen haarasauman rakenne, joka kestää erityisen hyvin hankausta ja mekaanista kulutusta. Uusi leikkaus hihoissa mahdollistaa paremman liikkuvuuden ääriasennoissa. Vahvikkeet takapuolessa ja polvissa kestävästä Cordura®-materiaalista. Suuret laskostaskut, joiden sisällä lenkit. Mansetin kiinnityskohdassa on kangaspäällyste, joka tekee hihansuusta tyylikkään. Siksi olemme kehittäneet yhteistyössä asiakkaidemme kanssa uuden, parannetun version klassisesta Heavy Light-kuivapuvusta. Uusi YKK Aquaseal PU-ketju on kevyt ja miellyttävä käytössä. Suuri heijastava logopainatus selässä. Ursuk Oy ylpeänä esittää: Heavy Light 2.0 - sukeltajien toiveiden täyttymys. Asiakkaiden kuuntelu ja tuotekehitys yhdessä käyttäjien kanssa ovat olleet meille tärkeitä aivan yrityksemme alusta alkaen. BAS2 - Itella Posti Oy Itella Green Ursuit Heavy Light 2.0 Ursuk Oy viettää 50-vuotisjuhlaa tänä vuonna. Laadukkaat Si Techin tyhjennys- ja täyttöventtiilit. Uudenmalliset pehmeät ja kestävät neopreenikengät.