SUKELTAJAN maailma 3-2015 6,40 Laatokka on Karjalan meri Sukeltaja haukkasi vettä keuhkoihinsa – hengityskone pelasti hengen Välineet ja paritarkastus turvallisuuden kulmakiviä Lähde Una Una -saarelle Indonesiaan! Mitä tapahtui sukeltaja Grabbille. Kesälomalla sukelletaan Hangossa
8 nroa vuodessa 58€ SUKELTAJAN maailma 2-2015 6,40 Suolapulssi näkyy jo Itämeren syvänteissä Sukellusharrastus apuna: 8-vuotias Sisu-poika pelasti kaverinsa jäistä Harva aloittaa sukeltamisen vasta yli 50-vuotiaana Sukelluskursseilla opitaan ensiapua Salaperäiset merenneidot – tarua vai totta. 6 nroa vuodessa 38€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 3/2015 6,70 Luontomatkailusta ekoelämyksiä Auringonkukka parantaa maan Siirrä villivihanneksia juurakkoina Kevät kutsuu Herkkuja pöytään omasta maasta Aina ei tarvitse ostaa – vaatteitakin voi lainata Ekokaupat kiinnostavat kuluttajia yhä enemmän Lauluntekijä ANSSI KELA: Extrahinta 3,90 Ekoelo Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti ja aidosti. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet. www.asejaera-lehti.. tai puhelimitse 09-2569 108 ja taide NYT 6,50 Haikon kartanon antiikkiesineet löytyivät eri puolilta Eurooppaa Kustavilaisesti sisustettu Mustion Linna on yksi Suomen upeimmista Herman Antellin taidekokoelman aarteita Tikanojan näyttelyssä Graa?kko Erik Bruun työskentelee yhä 89-vuotiaana Hyrsylän Mutkan nuket ihastuttavat Talonpoikaiskalusteet kiinnostavat nuoria Antiikki koko laajaalaisuudessaan on lehden sisällössä keskiössä. Ilpo Salmi tapasi Jacques Cousteaun Monte Carlossa Sukeltajan Maailma Sukeltajan Maailma on harrastajan tietolähde, tekniikan salat avaava, extreme kokemuksista kertova monipuolinen alan lehti. www.meidansauna.. Kaikkea koirasta, 100 sivua/nro www.meidankoira.. 10 nroa vuodessa 68€ Voit tilata lehdet: Internetissä, sähköpostilla tilaukset@karprint. 6 nroa vuodessa 37€ 3/15 6,20 Erikoishinta 4,90 Kuninkuusraveissa kortit levällään Kesä täynnä hevostapahtumia Luomutar vuoden 2015 työmestari Kesä täynnä syntymisen ihmeitä Aina ei kaikki sujukaan: Tärkeintä on tietää, Ellin varsa kuoli Hevosmaailma Hevonen on on isäntänsä parhain kumppani ratsailla, raviradalla metsässä. 8 nroa vuodessa 55€ Seniori TERVEYS 4/2015 6,50 4,90 EXTRAHINTA LUONNONMATERIAALIT vuodevaatteissa pitävät kehon – Ikääntymistä ei kannata murehtia, toteaa seniorinäyttelijä Ilmari Saarelainen Aivosuunnistuksella vireämmät hoksottimet Virtsatieinfektio aiheuttaa ikäihmisillä sekavuutta Puolet yli 70-vuotiaista Senioriterveys Lehden keskeisiä aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laajaa alue: suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. www.senioriterveys.. 6 nroa vuodessa 38€ Uusi saunakeidas keskelle Helsinkiä Julkkikset rakennuttajina: Yhdistys Muuramen saunamuseota pelastamaan sauna Meidän 1/2015 Hinta 6,60 ¤ 5,90 ERIKOISHINTA SAUNAPÄIVÄ vanhustentalon viikon kohokohta Holvisauna 4/2015 7,10 Sielun Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti peili Suomalaisen taiteen syväjuurilla: Ota talteen! Kurssit ja tapahtumat * Aistikas aamu Ainolassa * Hengähdyshetki Halosenniemessä Ihmeiden Oppikurssi: Jumala on määrännyt, että tehtäväsi on olla onnellinen Ympäristötekijät, huono ravinto ja negatiiviset ajatukset rasittavat Puhdistuskuuri hoitaa kehoa ja mieltä Lemmenrohdot rikastuttavat erotiikkaa Afroditen asialla Venuksen Sielunpeili Lehti tarjoaa työkaluja sisäisen kasvun tueksi, se avaa polun sisäiseen maailmaasi. www.bodytreeni.. 6 nroa vuodessa 35€ Nro 5/2015 6,50 ja isännöinti Kiinteistö Kauppakeskuksia rakennetaan taantumassakin Puu ja jäte tuottavat yhä enemmän lämpöenergiaa Vain kymmenesosa suomalaisista kilpailuttaa sähkön Suojelukohteen saneerauksessa ei euroja lasketa Isännöitsijän on muuntauduttava moneksi Kiinteistö ja Isännöinti Kiinteistöalan monipuolinen ammattilehti vuodesta 1975. www.sielunpeili-lehti.. www.hevosmaailma.. www.antiikkijataide.. Tilaa lahjaksi tai omaksi iloksesi korkeatasoinen aikakauslehti! KOIRA Meidän 3/2015 6,30 LAP SIPERHEIDEN STA FF I Jekku haistaa putkivuodot Turkki pysyy hyvänä viikoittaisella pesulla Bostoninterrieri Orvokki opettaa Rokka ja Kippari lähtevät Tansaniaan pelastamaan norsuja Sokea mopsi pärjää oman emännän avulla Pentutreffeillä ilo ylimmillään! 4,90 ERIKOISHINTA Meidän Koira Mitä enemmän opit tuntemaan ihmistä, sitä enemmän opit rakastamaan koiraa. www.ekoelo.. Lehdestä löytää tietoa kasvaa ihmisenä kohti tasapainoa. Lehdessä esitellään erilaisia saunoja ympäri maata ja maailmaa. 8 nroa vuodessa 56€ PIENTALOASUJAN PIENTALOASUJAN HYÖTYLEHTI NRO 3/2015 IRTONUMERO 6,60 ¤ 3,90 ERIKOISHINTA kkuna Hanskat käteen ja pihalle! Hyvä suunnittelu takaa kukkaloiston keväästä syksyyn VILLIYRTIT kesän uutuus viherpeukalon pihamaalla Helppohoitoisuus tavoite puutarhassa Talomestari Lehti on vakiinnuttanut asemansa pientalorakentajien, talossaan asuvien ja sitä korjaavien keskuudessa. 6 nroa vuodessa 38€ ERIKOISLEHTI kuntosalit painonhallinta kehonhuolto terveys kauneus Ylävartalon treenissä ydinsana on tarkkuus Extrahinta 5,90 Urheilukenkä lajin mukaan Tehonlisääjillä buustia treeniin CrossFit on tehokas ja hauska kuntoilumuoto NOUSE YLÖS! Arkiliikunta vähenee huolestuttavasti Pilateksella keskivartalo vahvaksi ja kauniiksi Ultrajuoksijalla edessä pari vuorokautta maantietä Bodytreeni Kuntosalikävijöiden ja kehonrakentajien peruslehti enemmänkin tietopaketti. Sisustamisen extranumerot kahdesti vuodessa. Luontaiset hoidot, luonnon vitamiinit. www.kiinteistojaisannointi.. 6 nroa vuodessa 40€ HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 2/2015 6,40 Meille tulee pentu! Hoito Ravinto Tarvikkeet Kissaagilityssä riittää vauhtia! Kalle pelasti isäntänsä tulipalosta Cornish rexit Onni ja Bonus todellisia mammanpoikia Maatiaiskissojen asialla: Geenit saatava talteen TARJOUSHINTA 5,90 Kissafani Kuinka rakas se kissa onkaan kotieläimenä! Kissafani on monelle kissan korvike. www.talomestari-lehti.. Lämpöä ja läheisyyttä! www.kissafani.. 8 nroa vuodessa 49€ 4 – 2015 7,20 Pannoitettu supi on houkuttimena Sinisorsalla menee hyvin – muut kannat taantuneet Merimetso kestäisi jo metsästyksen Suomalaiskeksintö: Aseen kohdistus nyt yhdellä laukauksella 4,90 Ase&Erä Ase&Erä metsästää aktiivisten lukijoittensa mukana eri puolilla maata, testaa teknisiä välineitä sekä esittelee aseuutuudet ja patruunat. Näyttänyt tietä alalle tuleville ja meneville vuodesta 1983. Maamme suurimman kansallisomaisuuden avoin ja riippumaton tiedonvälittäjä. 4 nroa vuodessa 19€. 7 nroa vuodessa 43€ Meidän Sauna Lehti keskittyy nimensä mukaisesti meille suomalaisille tärkeään saunaan. www.luontaisterveys-lehti.. www.sukeltajanmaailma.. Yli 100 sivua/nro. 6 nroa vuodessa 34€ Antiikki ja taide ravinto terapiat lääketiede hyvä mieli 3/2015 7,10 MASENNUS KURIIN Nirsk narsk! Luontaishoidoista apua lasten hampaiden narskutteluun Kauneus luo hyvinvointia Luonnonkosmetiikkaan luottava Helena Lindgren: AIVOAUTUUTTAJA RAIJA KIVIMETSÄ: Stressi on aivomyrkkyä Hortoilu on parasta aivojumppaa Fibromyalgia kuriin luontaisin keinoin: Luontaisterveys Luonto on parhain parantaja! Sen tietää Suomen kansa vuosisataisella kokemuksella. Uutuuslehti esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi luoda uutta elämäntapaa
Kaikkialla syntyy hienoja kokemuksia ja sukellusmuistoja. Hilloinen on hyvä esimerkki. Tämä nähtiin myös Sukelluksen Päivänä. Seura on tehnyt vuosien saatossa monia hylkylöytöjä. Sukeltaminen harrastuksena ei vuosikymmenten aikana ole kovinkaan paljoa muuttanut muotoaan. 36 Välineet ja turvallisuus Miten merkittävä osuus sukeltajan käyttämillä välineillä on sukellusonnettomuuksissa?. Sukelluksen loppuvaiheessa toinen sukeltaja menetti sukelluksensa hallinnan ja vajosi pohjaan. Hyvä näin! Voi vain toivottaa turvallisia sukelluksia! Sukelluskausi ei vielä ollut kunnolla alussakaan, kun tapahtui ensimmäinen sukellusonnettomuus. Tämä lehden numerossa on useita artikkeleita liittyen sukeltamisen turvallisuuteen. Tilanne syntyi lounaisen Suomen ehkä tunnetuimmassa ja sukelletuimmassa paikassa, Hilloisten louhoksessa. 18 Taivaalta meren pohjalle Finnairin sukellusseura on toiminut yli 40 vuotta. Jos jotakin tapahtuu, kuka hälyttää tarvittavan avun. Laatokkaa kutsutaan Karjalan mereksi. Sillä olisi voinut olla vakava loppu, mutta joskus näissä vakavissa tilanteissa kaikki voi loksahtaa paikalleen ikään kuin jonkin ulkopuolisen ohjaamana. Kysymyksiä voidaan todella esittää, vastaukset antavat sukeltajat itse. Onko kaikilla mahdollisuus antaa tarvittava ensiapu. Osa kiertää vanhat tutut kohteet uudelleen ja löytää edelleen jotain uutta ja mielenkiintoista. Tilanne panee miettimään. Osan katseet suuntautuvat ulkomaille, erityisesti kiinnostavat pohjoisen vedet. Millä mennään auttamaan keskellä monttua hätään joutunutta. Paikka on erityisen suosittu Pohjois-Suomen sukellusseurojen keskuudessa. 16 20-vuotias Luksia Luksiassa Lohjalla on koulutettu sukellusalan ammattilaisia 20 vuotta. Osa etsii edelleen sitkeästi sukelluksellisen unelmansa täyttymystä, hylkyä, jota kukaan ei ole aikaisemmin löytänyt. Sisältö oli suunniteltu jo kuukautta ennen onnettomuutta, joten artikkelit eivät ole seurausta siitä. 32 Nyt lähdetään Laatokalle! Venäläiset sukeltajat ovat järjestäneet safarimatkoja Laatokalle jo useita vuosia. Tapahtumasta on tarkempi selvitys toisaalla lehdessä, joten tässä ei siitä sen enempää. 56 Sukeltamalla voi saada isojakin saaliita. Edellä oleva tapahtui rannan tuntumassa, rannalla oli joku, tarvittava auttaja oli lähellä, ammattiauttajat olivat nopeita. 24 Tulivuorisaari Una Una Indonesiasta löytää pienen Una Una -saaren. Jos näistä sattumista ei yksikään olisi toteutunut, meillä olisi vakava sukellusonnettomuus eikä hyvin toipumassa olevaa onnettomuuteen joutunutta. Kuinka usein kaikki menevät sukeltamaan, eikä rannalle jää ketään. Pääsee sukeltamaan neitseelliseen kohteeseen. Vaikka Suomessakin sukelletaan ympäri vuoden, eniten sukelletaan kuitenkin kesäaikaan. 10 Sukelluksen Päivä Turussa Täydessä varustuksessa oleva sukeltaja houkuttelee aina ihmisiä paikalle. 4 Sisältö 3/2015 Vara on viisautta, ei vahingon enne! Parhain sukelluskausi on alkanut. Vaikka mukaan lähti vain kolme joukkuetta, kisa oli kova. Seurauksena on kuitenkin kaikkien sukeltajien mietittävä, mitä odottamatonta voi tapahtua ja miten siihen on varauduttu. 14 Kova kisa Aurajoki-uinnissa Aurajoki-uinti antoi hyvän alkupotkun Sukelluksen Päivälle. 22 Pohjois-Suomesta Jäämerelle Jäämeri tarjoaa sukeltajalle ainutkertaisen elämyksen. Siellä ovat rakentamassa unelmaansa Emmi Hyvärinen ja Andri Yusuf. 6 Nopeiden ratkaisujen työtä Helsingin pelastuslaitoksella on koko ajan vähintään kaksi sukeltajaa valmiudessa. 30 Sukeltamassa Curacaolla 14-vuotias Antti Ruusupuu oli sukeltamassa Karibianmerellä Curacaolla, noin 70 kilometrin päässä Venezuelan rannikosta. Kaikesta huolimatta hyvää ja turvallista sukelluskesää! Jouko Moisala 6 Janne Taskinen osoittaa silminnäkijänä, mihin uhri vajosi. Kysymyksiä voidaan esittää runsaasti
Kiinnitteillä sukeltaja voi kiinnittää varustukseensa vaikkapa kameran. Una Unalla sukeltaneet kehuvat vuolaasti paikan hienoja sukelluskohteita. 46 24 75 Täpärä tilanne Hilloisissa Sukeltaja pelastui vakavasta onnettomuudesta toukokuussa Hilloisissa Taivassalossa. Kouluttajista on kuitenkin kova pula. 76 Ravintoa pinnan alta Varhaisimmat sukellukset ajoitetaan jo esihistorialliseen aikaan. 60 Mitä tapahtui Grabbille. 64 Lavallinen sukellustavaraa YIT lahjoitti lavallisen vanhaa sukellustavaraa Suomen Sukellushistorialliselle Yhdistykselle. 68 Syksyllä maailman merille Truk Lagoon Tyynellä valtamerellä, Punaisenmeren kohteet ja Tansania kuuluvat Sukelluskeskuksen ohjelmistoon. 58 Oulun Sukelluskeskus juhlii Oulun Sukelluskeskus juhlii kesällä 2-vuotissynttäreitään Jacques Cousteaun muistopäivän aikaan. 5 SUKELTAJAN maailma 3-2015 6,40 Laatokka on Karjalan meri Sukeltaja haukkasi vettä keuhkoihinsa – hengityskone pelasti hengen Välineet ja paritarkastus turvallisuuden kulmakiviä Lähde Una Una -saarelle Indonesiaan! Mitä tapahtui sukeltaja Grabbille. sum.toimitus@karprint.fi Eija Kiukkonen, 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint.fi Kari Ylönen, myyntipäällikkö, 09413 97 397 Aikakauslehdet@karprint.fi sum.ilmoitukset@karprint.fi Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. Mitä sukelluksessa olleelle Grabbille tapahtui kylmän sodan aikana. 09-413 97 333 03150 Huhmari puh. 48 Hanko hyvä kesäkohde Hangon edustalla vesi on Suomen oloissa poikkeuksellisen kirkasta. 81 Pinnan alta ja päältä. määräaikainen 42,00 € kesto 38,00 € Mira Nyman (toinen oikealta) ja Oskari Forsman (Miran takana) sukeltajaporukan kanssa. Tätä on pohdittu jo vuosikymmeniä. Toinen syy suosioon ovat hyvin säilyneet hylyt. 72 Sea Safety vie Venäjälle Sie Safety vie sukeltajat muun muassa Pietariin ja Laatokalle. 67 Hanneken hylky löydetty Hansalaiva Hanneke Wromen hylky on löydetty. 46 Lisävarusteiden kiinnitys Sukeltajalla on välineistöä, joille tulee olla oma paikkansa varusteissa. Osa niistä vaatii erillisen kiinnityksen. 56 Sukelluskalastustapahtumia Sukelluskalastuksen SM-kisat järjestetään kesällä Oulussa ja Uudessakaupungissa. 52 Sukelluskalastajan luettava luontoa Liikkumattomuus, äänettömyys ja luonnon tuntemus ovat sukelluskalastajan valtteja. 57 Vapaasukellus kasvussa Vapaasukeltajien määrä on viime vuosina noussut. xx 30 Riuttojen kalat eivät paljoa sukeltajista välittäneet. Kesälomalla sukelletaan Hangossa 42 Välttämätön paritarkastus Paritarkastuksen perimmäisenä tarkoituksena on ennaltaehkäistä sukelluksen ensimmäisinä minuutteina tapahtuvat tapaturmat. Asia varmistetaan vielä kuluvana kesänä
Pelastussukeltaja on hetkessä valmiina toimintaan. 6 Helsingin pelastuslaitoksella vesisukellustoimintaa 60 vuotta Nopeiden ratkaisujen työtä Helsingin kaupungin palolaitos aloitti ensimmäisenä pelastusviranomaisena Suomessa vesisukellusvalmiuden 60 vuotta sitten. Nykyisin pelastuslaitoksen vesisukellusvalmius on keskitetty Erottajan pelastusasemalle. Uhri – näytöksessä käytetty nukke – on saatu laiturille, jossa esihoitajat aloittavat elvytyksen.. Valmiudessa on aina vähintään kaksi pelastussukeltajaa
Pelastussukeltajaksi voi tulla myös ammattisukeltajan koulutuksen myötä. Pelastussukeltajaksi Pelastussukeltajaksi voi nykyisin tulla useampaakin koulutuspolkua. – Vuosina 1955–1956 merivoimien sukelluskoulu veti kolme kurssia, joiden myötä pelastuslaitos sai tarvittavan sukeltajavahvuuden ja vesipelastustoiminnan oli mahdollista vakiintua. Pelastussukellusnäytökseen saapui myös pelastuskomentaja Simo Wecksten, joka johtaa Helsingin pelastuslaitosta.. Ensimmäiset palolaitoksen pioneerisukeltajat, sammakkomiehet, saivat koulutuksensa Merivoimien sukeltajakurssilla. Vuotuisilla lääkärintarkastuksilla seurataankin, ettei sukeltajalla ole esimerkiksi elimellisiä sairauksia. Pelastussukeltajana toimimiseen tarvitaan tämän Nopeiden ratkaisujen työtä lisäksi pelastajan tutkinto sekä perehdytys. – Pelastajan tutkinnon suorittanut palomies-sairaankuljettaja voi hakeutua pelastuslaitoksen omille pelastussukeltajakursseille ja hankkia erikoiskoulutuksen vesisukeltamiseen onnettomuustilanteissa, Taskinen kertoo. – Vaikka yläikärajaa pelastussukeltajan työhön ei ole, harva yli 50-vuotias toimii enää pelastussukeltajan tehtävässä. Vuodesta 1957 lähtien pelastuslaitos on kouluttanut pelastussukeltajia myös itse vesisukelluksen perusja täydennyskoulutusohjelman myötä, Taskinen sanoo. Vesipelastustoiminnan 60vuotista merkkivuotta vietettiin Helsingissä toukokuun lopulla. Vesi elementtinä luo esimerkiksi näkyvyyden osalta omat lisähaasteensa. – Pelastussukeltajilta vaaditaan kovinta kuntoisuusluokkaa A. Työ on fyysisesti raskasta ja henkisesti vaativaa. Vesipelastusvalmiuden suunnittelu alkoi Helsingissä jo kuitenkin 1950-luvun alussa palokorpraali Leo Mäkisen ja palomestari Allan Harneen toimesta, kertoo Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen paloesimies, vesipelastusvastaava Janne Taskinen. 7 Helsingin kaupungin pelastuslaitos on ollut vesisukellustoiminnan kansallinen uranuurtaja ja suunnannäyttäjä toiminnan alusta alkaen. Pelastussukeltajalta edellytetään hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa, sekä suorituskykyä. Kun savusukeltajalla on mukanaan työpari, etenee pelastussukeltaja työssään yksin. Palomiesten tulee olla savusukelluskelpoisia. Janne Taskinen (vas.) ja sukeltajaveteraani Timo Koivisto pohtivat vesipelastustyön vaatimuksia. Merivoimien varusmiespalveluksen suorittanut henkilö voi hankkia pelastuskoulutuksen ja käydä sen jälkeen puolen vuoden perehdytyksen, jonka myötä hän voi alkaa toimia ykkössukeltajana pelastuslaitoksen palveluksessa. Lisäksi vuosittain tulee läpäistä ammattitaitotestit, joissa mitataan psyykkinen ja fyysinen kunto. Pelastajasta ei saa tulla pelastettavaa, Taskinen muistuttaa. Sukeltajien suorituskyky mitataan etsintätestissä, jossa uhri tulee löytää 13–15 metrin syvyydestä, 200 neliön alalta alle 15 minuutissa. – Tänä vuonna Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen vesisukellustoiminta täyttää 60 vuotta
Vähintään kaksi sukeltajaa on yhden minuutin lähtövalmiudessa. Helsingissä laituria, mistä voi joutua veteen, on kaikkialla. Sukeltaja on löytänyt uhrin vajaassa viidessä minuutissa. Tyypillisesti alkukesä ja kesä ovat vesipelastustoiminnan kannalta vilkasta aikaa. – Tilastot ovat osoittaneet, että onnettomuuksia sattuu eniten kantakaupungin rannoilla. Käytännössä resursseja on kuitenkin 5–6 sukeltajaan. Tulevaisuudessa kalustoon ja sen myötä nopeutuneeseen uhrin paikantamiseen panostetaan jatkuvasti lisää. Helsingin edustalla näkyvyys on vedessä käytännössä nolla, minkä vuoksi eteneminen tapahtuu käsituntumalla. Onnettomuuspaikalla on aina mukana turvasukeltaja. Huono uimataito tai toimintakyky johtavat haavereihin, toisinaan myös autoja päätyy mereen. Tyypillisesti alkukesä ja kesä ovat vesipelastustoiminnan kannalta vilkasta aikaa. Yhteistyön myötä on mahdollista, että voimme tulvaisuudessa hyödyntää etsintätöissä Sonar-viistokaikuluotainta. – Vesipelastustyö eroaa työsukeltamisesta merkittävästi sikäli, että muussa työsukelluksessa asiat suunnitellaan huolellisesti etukäteen. Pelastussukeltamisessa, kuten pelastustyössä yleensäkin, joutuu kokemaan ikäviä ihmiskohtaloita. Pelastussukeltaja hyppää Helsingin edustalla sijaitsevaan Vironaltaaseen, jossa näkyvyyttä ei käytännössä ole lainkaan. Sukeltajan ja avustajan välillä on radioyhteys, Janne Taskinen selittää. Narumies saa tästä tiedon radion välityksellä. Koulutus ja vahva psyyke auttavat kohtaamaan vaikeat asiat. Hänen mukaansa pelastustehtäviä on harvoin merellä, jossa tehtäviä johtaakin Rajavartiolaitos. – Muistan erään pelastustehtävän 1970-luvulta, jossa nuori poika oli ajautunut vielä jäiden Onnettomuuksia sattuu eniten kantakaupungin rannoilla. – Perustehtävä, potilaan tai uhrin hakeminen vedestä, ei ole muuttunut. Vuosittain sukellustehtäviä on 1–35, Taskinen kertoo. 8 Kalusto kehittynyt Vesipelastustoiminnan alkuvaiheessa keskityttiin peruskoulutuksen lisäksi taktiikan, etsintämenetelmien ja kaluston kehittämiseen. Tekniikat ja taktiikat ovat jalostuneet jonkin verran, mutta sen sijaan kalusto on vuosikymmenten kuluessa kehittynyt merkittävästi. Nykyään pelastussukeltajilla on mittatilauksena valmistetut varusteet. Pelastustehtävissä tämä on mahdotonta, ratkaisut tulee tehdä nopeasti, Koivisto sanoo. Pelastuslaitoksen sukeltajat osallistuvat kuitenkin kadonneiden etsintään poliisin virka-apuna. Sukeltajaura starttasi alkuaan armeijan sukeltajakurssilta. 200 neliön alaa, jonka yksi sukeltaja käy läpi, voi merellä verrata tulitikkuaskiin. Nopeita ratkaisuja Sukeltajaveteraani Timo Koivisto työskenteli pelastussukeltajana vajaa kymmenen vuoden ajan vuodesta 1969 lähtien. Kesäaika kiireistä Tällä hetkellä Helsingin pelastuslaitoksen vesipelastustoiminta on keskittynyt Erottajan pelastusasemalle, jossa pelastussukeltajia on 35. Alkaa etsintä aikaa vastaan.. Sektorija kehäetsintämenetelmät ovat pysyneet samoina tähän päivään saakka. – Teemme tiivistä yhteistyötä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen kanssa
Tuula Kolehmainen Vesipelastuksen 60-vuotispäivillä seurattiin pelastussukellusnäytöstä Viron altaalla. Siitä kuitenkin selvittiin. Apuna käytetään valjaita.. Helsingin pelastuslaitoksella on 35 pelastussukeltajaa, joista vähintään kaksi on yhden minuutin lähtövalmiudessa. Onnellisiakin selviytymistarinoita toki on. Vuosikymmenten aikana haavereita ei olekaan sukeltajille sattunut, Taskinen sanoo. Onnettomuuspaikalla Nykyään onnettomuuspaikalle lähtee suuri joukko pelastusväkeä. Pelastussukellusyksikössä on aika kahden sukeltajan vahvuus. 9 aikaan virtaan Vantaalla. Poika menehtyi, sillä ankarista etsinnöistä huolimatta viive oli liian pitkä. Etenimme ilman minkäänlaista näkyvyyttä vedessä, köysi apunamme. – Työtilanteissa turvallisuusohjeita noudatetaan tinkimättömästi esimerkiksi siten, että narumies ja turvasukeltaja ovat aina mukana. – Pelastustehtävässä mukana ovat pelastustoimenjohtaja, palomestari, ensihoitoyksikkö, lääkäri tai lääkintäesimies, sekä useimmiten myös nostolavayksikkö. Koimme läheltä piti -tilanteen, kun parini turvaköysi luiskahti polviin. Vironaltaasta joudutaan valitettavan usein hakemaan ihmisiä. Työ vaatii vahvoja hermoja, lujaa psyykettä ja ammattitaitoa keskittyä käsillä olevaan tehtävään. Uhrin nostaminen korkealle Vironaltaan reunalle vaatii voimia. Lopulta onnistuin löytämään pojan, kun etenin suuntaan, johon virta minua vei. – Se on aina hätkähdyttävä hetki, kun löytää uhrin. Ensimmäinen tunti haetaan aina ihmistä, kuitenkin noin puolen tunnin jälkeen pelastustehtävä muuttuu käytännössä etsintätehtäväksi, Koivisto pohtii
Päivän vaihtaminen ei välttämättä kuitenkaan auttaisi. On tässä pienelle miehelle ihmettelemisen aihetta.. – Viisaat tiesivät, että viikon päästä eli kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kaikki ovat jo mökeillä, eikä yleisöä silloinkaan saisi paikalle! Ohjelmaa kaikille Sukeltamista pidetään Moisalan mukaan edelleen erikoisena. – Päivä ei ole hyvä, koulujen päättymiset verottivat yleisöä. Jo pelkästään valmistautuminen kokoaa sekä uteliaita Kun sukeltaja on paikalla, ihmettelijöitä riittää Sukelluksen Päivä toi sukeltamisen tutummaksi Täydessä varustuksessa oleva sukeltaja houkuttelee aina ihmisiä paikalle. – Samaan aikaan vietettiin kuitenkin myös Jokisataman avajaisia, jossa järjestäjänä on Merikeskus Forum Marinumin ohella myös Turun kaupunki. 10 Sukelluksen Päivää vietettiin Turussa totuttuun tapaan toukokuun viimeisenä lauantaina. Sukellus kiinnosti myös Sukelluksen Päivänä Turussa. Tosin omaakin väkeä oli poissa koulujen päätösten ja lakkiaisjuhlien vuoksi, kertoo tapahtuman järjestäjänä toimivan Suomen Sukellushistoriallisen Yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Moisala. – Missä on sukeltaja paikalla, siellä on ihmisiä seuraamassa sukeltamista. Olemme riippuvaisia näiden ohella myös muista tahoista
Etukäteen vain olisi tiedetty, ettei yleisöä juurikaan olisi paikalla. – Kun puolessa välissä viikkoa ennustus antoi kaksi pisaraa, ei se meidän kattaustamme olisi haitannut. Suomen Sukellushistoriallinen Yhdistys on yleisövihjeinä valmistuttanut akvaarion, johon sukeltajat lasketaan nostokorissa. Tero Ellilä tavanomaisessa sukeltajan varustuksessa akvaariossa. – Kattauksessa on myös huomioitava yleisön vastaanottokyky ja ajan kuluminen. Voisimme vetää kuuden tunnin sukellussetin läpi, mutta tavallinen yleisö ei pysähdy mielenkiintoiseenkaan tapahtumaan kuin korkeintaan reiluksi tunniksi. – Se on selvää. Joonas Halonen ja puukypärä akvaariossa. Sukelluskokemus tämäkin! Sukellushistoriallisen yhdistyksen edustajana Jouko Moisala juonsi tapahtuman. Sukeltajan kypärä oli valmiina ”selfieiden” ottamista varten.. Sukelluksen Päivän tavoitteena onkin antaa vastauksia kysymyksiin selostettujen sukellusten avulla. Arvaamaton, mutta ennalta jotenkin ennustettavissa on sää. Eihän niitä ihan joka päivä näe! On katsoja sitten lapsi tai aikuinen, todennäköisesti kiinnostavinta on nähdä sukeltaja veden alla. Olipa kyseessä mikä tahansa sukeltaja, välineet kiinnostavat. Etualalla Harri Jylhän kunnostama pumppu ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tositoimissa. 11 että asiasta todella kiinnostuneita paikalle. Moisala kertoo, että kun järjestäjänä on vanhaa sukeltamista vaaliva yhdistys, sisältyy ohjelmaan vanhaa sukeltamista, mutta toki rinnalla on aina pidettävä myös nykypäivän sukeltamista. Eri asia ovat alasta todella kiinnostuneet, jotka jaksavat olla paikalla parikin tuntia. Sukeltamista lapset seuraavat herkeämättä, tietää Moisala. Oikeastaan aina pitäisi paikalla olla joku, jonka tehtäviin kuuluisi selittää, mitä ollaan tekemässä ja mitä se sukeltaminen on, kuinka syvälle voidaan sukeltaa ja kauanko happi riittää, naurahtaa Moisala. Aurinko lisää kummasti kiinnostusta ulkoilmatapahtumiin! Jännittäviä sukelluksia – Tilanne on jännittävä ja kiinnostava, kun paikalla olevat lapset majoittuvat eturiviin istuen maahan seuraamaan tapahtumia
Nostokonepalvelu toimitti nostoja varten kookkaan koneen. Harva sukelluksen harrastajakaan on Moisalan mukaan tällaista ”live showta” nähnyt. – Yhden päivän aikana ehtisi sukelluttamaan vain viisi, kuusi sukeltajaa. Pettyneitä tulisi aivan liikaa. Sukelluskello – Kellosukellus on aina yhtä kiinnostavaa. Välineistö olisi ja asiantunteva henkilöstö ohjaamaan ja auttamaan, mutta ei hyvää paikkaa. Uusin pumppu Raskassukellusnäytöksen tärkein ”osallistuja” tänä vuonna oli Suomen Sukellushistoriallisen Yhdistyksen uusin pumppu. Eipä tullut rajoitteet vastaan edes kellon nostossa. – Tilanne on jännittävä ja kiinnostava, kun paikalla olevat lapset majoittuvat eturiviin istuen maahan seuraamaan tapahtumia. 12 – Aikaisemmin sukeltajat laskettiin Aurajokeen. Toisena esteenä on aika. Olisi mielenkiintoista ja jännittävääkin voida joskus sukelluttaa turvallisissa olosuhteissa kellolla yleisöä. Paraisten yläasteen teknisen työn opettajana Harrilla on ollut apunaan myös oppilaita, jotka opetussuunnitelman puitteissa ovat osallistuneet työhön. – Olisi todella hienoa, jos pystyisi tarjoamaan tällaisen kokemuksen. Sukeltamista lapset seuraavat herkeämättä.. Tästä syystä ei ole nähty tarpeelliseksi julistaa mitään yleistä kokeilupäivää. Raskassukeltaja Kunnon kypäräpäisen sukeltajan näkeminen pukeutumassa ja laskeutumassa veteen on harvinainen näky. – Itsestään se ei ole tullut. Harri luottaa omaan työhönsä ja teki sukelluksensa akvaarioon kunnostamansa pumpun ilmantuoton varassa. Tällä kerralla akvaariossa sukellettiin sekä tavallisin sukelluslaittein sekä avoimella kypärällä, puukypärällä mallia Ekholm. Yleisö kertoi näkevänsä vain ruskeita kuplia. Akvaariossa sukeltaja nähdään vesielementissä; ei ihan oikeana, mutta veden alla kuitenkin, sanoo Moisala. Harri Jylhä on pumpun kanssa tehnyt satojen tuntien työn. Venäläisvalmisteinen, mutta alkuperältään ranskalainen Denay rouze-Rouquayroll -pumppu on parin talven aikana saanut ”uuden elämän”
Paluumatkalla jo pohditaan vastaavaa tapahtumaa täällä Turussa. – Ensin käydään katsomassa elokuussa ruotsalaisten järjestämää kansainvälistä sukellushistoriallista tapahtumaa. Sukelluksen Päivänä Turussa olisi ollut mahdollisuus korjata tämä puute. Tällä kerralla sukeltamaan pääsi Tero Ellillä, joka myös ensimmäisenä esitteli akvaariossa tavallista paineilma sukeltajaa, sukelluksen harrastajaa. Tarja Viitala ja Esa Mäkimaa pukevat vanhalla kokemuksella Harri Jylhän valmiiksi akvaariosukellukselle. Katse on jo vuoden päässä. Sukellusvouti Harva tietää, mikä on sukellusvouti. Katja Tikka oli valmistanut merellistä pelastustoimintaa käsittelevän luennon, joka pidettiin sukellusnäytösten jälkeen. Sukelluksen Päivänä sukelluskello Mårten kävi Aura joessa vain kerran. Silloin Suomen Sukellushistoriallinen Yhdistys isännöin vastaavaa vuoden 2016 tapahtumaa. Raskassukeltajan pukeminen on aina kiinnostavaa. – Forum Marinum jo itsessään tarjoaa hienon ympäristön. – Kypärävarustuksen pukemiseen, sukeltamiseen ja riisumiseen kuluu aikaa puolitoista tuntia. Kyse ei ole kilpailusta, mutta kyllä meidän hieman on ruotsalaisten tapahtumaa paremmaksi pantava, toteaa Moisala. Ajankäytöllisesti se olisi huomattavasti helpompaa kuin raskaiden kypärävarusteiden käyttö. Hyvin meni, sää oli hieno ja yleisöä riitti. – On todella valitettavaa, että näin mielenkiintoista ja asioita valaisevaa luentoa kuuntelemaan vaivautui vain kourallinen yleisöä, Moisala harmittelee. Meidän tehtävänä on luoda muutoin hieno tapahtuma. Tero Ellilä sukelsi ensin akvaariossa ja lopuksi vielä sukelluskello Mårtenilla. – En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten kahdessa tunnissa pystyyn pantu juttu – kuten Sukelluksen Päivä – pannaan kasaan puolessa tunnissa, ihmettelee Moisala hiljentyneellä Merikeskus Forum Marinumin kentällä. Uolevi Uoti Kuvat: Jean Finnberg. 13 Sukelluksen Päivä 2016 Suomen Sukellushistoriallisen Yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Moisala huokaisee, kun sukelluksen ovat ohi. Mutta ne vastuut! huokaisee Moisala. Sukelluskellolla sukellutetaan 50 kiinnostunutta parissa tunnissa
Matka oli pitkä ja se uitiin yksilösuorituksena. – Kisa oli kuitenkin kiinnostava, ja yleisöä kertyi paikalle ihan hyvin, muistelee Moisala. Vaikka mukaan lähti vain kolme joukkuetta, kisa oli kova. Vähitellen nämä perinteiset kilpailut ovat kuitenkin hiipuneet. Porvoossa oli Porvoonjoki-uinti, Vaasassa Waskiauinti ja Turussa Aurajoki-uinti. Se oli harmittavaa, toteaa Moisala. Aurajoki-uintia ei kuitenkaan haluttu toistaa samanlaisena kuin 1970-luvulla. Kokonaismatka oli pitkähkö, ja etenkin Joutsenen pituinen matka oli raskas. – Kilpailijat olivat tyytyväisiä ja tämä ensimmäinen kilpailu myös antoi oppia jatkoon. Kilpailua muutettiin viimevuotisesta. Tarvittiin jotakin uutta, vaikka kyseessä onkin vanhan uudelleen herättäminen. 14 Mukana kilpailemassa kolme joukkuetta Aurajoki-uinti antoi hyvän alkupotkun Sukelluksen Päivälle. – Tuloksena saatiin kilpailu, jossa joukkueet olivat koko ajan Yhteiskuva joukkueista Venetsialaisilla portailla ennen kisan alkua. – Sekä Jokisataman avajaiset että Sukelluksen Päivä tarvitsivat jonkinlaisen alkupotkun, alkupaukun, joka herättelisi ihmiset aiheeseen. Loppuvaiheessa jo kannustajatkin väsyivät. – Syy on hyvin yksinkertainen, kertoo Jouko Moisala, joka on hankkeen takana. Samalla kilpailijat katosivat aluksen taakse ja yleisö jäi ihmettelemään, minne kilpailijat katosivat. Kuva: Jean Finnberg. – Aivan loppuvaiheessa kaksi joukkuetta jäi pois. Maali oli Suomen Joutsenen keulan edessä. Silloin uitiin Aurajoessa Tuomiokirkkosillalta Kristiinankadun päähän. Edelleen kisattiin viiden hengen joukkuein, mutta nyt kilpailu toteutettiin räpyläuintina uintilaudalla ja sukkulaviestinä. Vuosi sitten Turussa viriteltiin Aurajoki-uintia henkiin. Kova kisa Aurajoki-uinnissa Aikoinaan avovedessä tehtyjä räpyläuintikilpailuja järjestettiin useilla paikkakunnilla. Aurajoki-uinti 2015 Myös tämänvuotiseen kisaan oli ilmoitettu mukaan viisi joukkuetta. Aurajoki-uinti 2014 Viime vuonna Aurajoki-uinti päätettiin toteuttaa viestiuintina, kisa käytiin viiden hengen joukkueina. Kilpailu alkoi Aurajoen alajuoksulla niin kutsutuilta Venetsialaisilta portailta
– Sekin korjataan ensi vuonna, Moisala lupaa. Kisan jälkeen tästä käytiinkin kiivasta, mutta sopuisaa keskustelua. – Totta on, että tavalliset sukeltajan umpikantaräpylät monoräpylää vastaan eivät anna mahdollisuutta tasavertaiseen kisaan. Uolevi Uoti Ursuk Oy:n joukkue täpinöissään. Viime vuodesta opittiin myös, ettei kyseessä ole kuivapukukisa. Osalla kilpailijoista ei myöskään ollut tietoa painovyön tarpeellisuudesta uitaessa märkäpuvussa. 15 yleisön ja kannustajien silmien edessä. Voitto ei tärkeintä Kolme joukkuetta lähti kisaan. Ursukin joukkueessa uinut Aleksi Rantala mainitsi matkan juuri sopivaksi. Kilpailussa ei vielä ole kiinnitetty huomiota kilpailuvälineisiin, erityisesti räpylöihin. Kuva: Jouko Moisala Tästä voisi jo kysyä, mikä moottori. Kilpailun edetessä ei tarvinnut kulkea kilpailijoiden mukana, tämä onnistui hyvin. Kuva: Jouko Moisala. Räpylät kuitenkin näkyvät. Eivät edes ne, jotka uivat paljain jaloin, naurahtaa Moisala. Forum Marinumin joukkueen Timo Palovaara puolestaan totesi matkan hieman liian pitkäksi iäkkäämmälle uimarille. – Viimeiset 20 prosenttia matkasta pani tosi kovalle, kertoi Aleksi kisan jälkeen. Kilpailumatkaa pidettiin sopivana. Tuloksena toinen sija. Kuva: Jouko Moisala Palkintojenjaon yhteydessä pyydettiin kilpailijoita esittelemään kilpailuvälineensä. Joukkueet olivat Merikeskus Forum Marinumista, Kuntecin sponsoroima joukkue sekä Ursuk Oy:n joukkue. – Tänä vuonna kaikilla kilpailijoilla oli märkäpuku, eikä yksikään kilpailijoista valittanut kylmyyttä. Katsotaan vuoden kuluttua, pitäisikö jo olla kaksi kilpailuluokkaa, toinen harrastajan räpylöin ja toinen ”ammattilaisen” uintivälinein, Moisala totesi. Odotettavissa oli kova kisa, jonka Kuntecin joukkue voitti, Ursuk oli toinen ja Forum Marinum kolmas
16 Luksiassa koulutettu ammattisukeltajia 20 vuotta Luksiassa on koulutettu sukellusalan ammattilaisia vuodesta 1995 lähtien. Miika Kronqvist, Jens Bäckman, Anssi Aapro ja Pasi Kupila. Vieraat saivat seurata normaalia vedenalaisrakentamisen kurssipäivää. Kuva: Jarno Seppänen. Lohjalla toimiva LänsiUudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymä Luksian aikuisopisto on järjestänyt ammatillista sukelluskoulutusta kaksi vuosikymmentä. Sukellusvarusteetkin ovat pääpiirteittän samanlaisia, muuTöitä riittää eniten korjausrakentamisessa Sukelluskurssilaisia yhteispotretissa: vas. Luksian sukelluksen kouluttajana toimiva Jarno Seppänen kertoo, että ammattisukeltajan perustyöt ovat aika samanlaisia nyt kuin sukelluskoulutuksen alkuvuosina. 20-vuotisjuhlapäivää vietettiin toukokuussa. – Sukeltajia on tarvittu silloin ja tarvitaan edelleen esimerkiksi satamaja siltarakentamisen infraan veden alla. Luksian 20-vuotispäivää vietettiin työn merkeissä avoimin ovin. Paikalle oli kutsuttu muun muassa vanhoja oppilaita ja yhteistyökumppaneita
Hän osaa käyttää ja huoltaa sukellusjärjestelmiä, -varusteita ja -kalustoa. Tutkimussukellus. Kuva: Jouko Moisala. Tutkinnon suorittaja osaa tehdä veden alla kone-, metalli-, maaja vesirakennusalan töitä sukelluskohteiden edellyttämää työturvallisuutta noudattaen. Koulutus kestää 21 opintoviikkoa. Korjausrakentaminen tulee olemaan tulevaisuuden trendi. Koulutus kestää 38 opintoviikkoa. Noin puolella kurssilaisista on ennestään sukellustaustaa. Lisätietoja: www.luksia.fi toksia on tullut esimerkiksi vedenalaisen valoja videokuvan digitalisoitumisen myötä. Hän tuntee sukellustyömaat ja työkohteet ja osaa käsitellä vedenalaisia työkoneja laitejärjestelmiä. Koulutus annetaan AESD:n (Advanced European Scientific Diver) standardien mukaan. Kaikilla koulutusaloilla noudatetaan kansallisia ja kansainvälisiä koulutusstandardeja. Maija Salmi Jarno Seppänen toimii Luksian sukelluksen kouluttajana – taustalla kooste 20 vuoden kursseista ja kurssilaisista. Koulutus kestää 24 opintoviikkoa. elokuuta. Raskaammat autot vaativat parannuksia teiden ja siltojen kuntoon. Vuosittain puolentoista vuoden välein uusia valmistuu keskimäärin 15. Koulutus jakautuu moduleihin, joissa eri tieteenhaarojen edustajat, esimerkiksi arkeologit ja biologit saavat ohjausta vedenalaiseen tutkimustyöhön. Sotien jälkeen rakennetut tiestöt ja sillat alkavat olla peruskorjausten tarpeessa. Tutkinnon suorittaneet voivat työskennellä rakennus-, kunnossapitoja tarkastussukellukseen sekä vedenalaisiin hätäkorjauksiin ja pelastustöihin liittyvissä tehtävissä. Toukokuussa päättyneeltä vedenalaisen rakentajan kurssilta valmistui 13 uutta ammattisukeltajaa. Seppänen sanookin, että jatkossa riittää töitä etenkin korjausrakentamisessa, vaikka alalla onkin ollut viime aikoina aika hiljaista. Suurimmillaan rekat painavat entisen 60 tonnin sijasta 76 tonnia. Jarno Seppänen kertoo, että kursseille riittää kysyntää, hakijamäärät ovat hyvät. 17 Sukeltajia moniin tehtäviin Tarkastussukellus. – Hyvin usein kurssille tuleva on rakennustai metallimies, joka haluaa hyödyntää ammatillista osaamistaan vedenalaisissa töissä. Vedenalainen rakentaja. Ammattisukeltaja suoriutuu sukellustyötehtävistä 0–50 metriin kesäja talviolosuhteissa. Kypäränä Kirby-Morgan -bandmask. Kevytsukeltaja suoriutuu koulutuksensa mukaisista työsukelluksista 0–30 metriin kesäja talviolosuhteissa. Koulutukseen hakeudutaan ympäri Suomea. Pelkoa alan töiden vähenemisestä tuskin on. Osa koulutetuista hyödyntää sukeltajan pätevyyttä osana varsinaista työtään tai päätyön ohessa. Seuraava eli tarkastussukelluskurssi alkaa 10. Kysyntää riittää Kaikkiaan Luksiasta on valmistunut parinkymmenen vuoden aikana noin 200 ammattisukeltajaa. Osan tutkinnosta muodostaa lähtötasovaatimuksena oleva kevytsukeltajan tutkinto. Pari vuotta sitten teille tulivat nykyistä isommat autot. Kuva: Jouko Moisala Mikko Luukkainen ja Antti Piirainen toteavat sukelluslaitteen toimivuuden. – Nyt on työtilanne taas viriämään päin. Kuva: Jouko Moisala Denny Salutzkj aloittamassa sukellusta kypärävarustuksenaan AH-kypärä. Töistä ei pulaa Suomessa työskentelee arviolta noin 100 ammattisukeltajaa
5,5-metrisen kumiveneen voi viedä trailerilla helposti myös Helsingin ulkopuolelle. Seura on tehnyt vuosien saatossa hienoja hylkylöytöjä. Seuralla on aikaisemmin ollut käytössä kumiveneitä ja edelleenkin seuralla on sellainen Cicilia II:n lisäksi. Sähköt uusittiin täysin, luettelee Kotiranta uudistuksia. Seura on viime syksynä ostanut historiansa ensimmäisen isomman veneen. Cicilia II on Finnairin sukeltajien uusi ylpeilyn aihe.. – Veneen hankinta on seuran toiminnassa todellinen kulmakivi. Tällä saadaan sukellusseura taas uuteen nousuun, uskoo Finnarin sukeltajien puheenjohtaja Heikki Kotiranta. Finnairin sukellusseuralla ikää yli 40 vuotta Taivaalta meren pohjalle Finnairin sukellusseura on toiminut jo yli 40 vuotta. Entinen kalastusvene Cicilia II hankittiin Vaasasta, viimeiset vuodet se oli ollut vaasalaisen perheen käytössä. 18 Finnairin perinteikkäällä sukellusseuralla on uusi ylpeilyn aihe. Muutamien hiljaisempien vuosien jälkeen uusi vene tuo toimintaan lisää potkua. Mutta mahdollisuus niiden käyttöön poistui, ja jäsenet halusivat oman veneen. Nyt sitä ollaan Helsingin Jollaksessa talkoovoimin viritelty sukelluskäyttöön sopivaksi. – Asennettiin paremmat kaiteet, sukellustaso, tikkaat, pukeutumispenkki ja lämmitin. Lisäksi käytössä on aikaisempina vuosina ollut seuran jäsenten omia veneitä
19 Päiväretkiä tehdään lähistölle Cicilia II:een mahtuu mukaan kuusi sukeltajaa kerrallaan. Veneellä tehdään sukellusreissuja kesäisin tiistaija torstai-iltaisin. Timo Mäkinen (vas.) toimii Finnairin sukeltajien sihteerinä ja Heikki Kotiranta on puheenjohtaja.. – Vene on pääasiassa päiväretkiä varten, mutta neljä henkilöä mahtuu yöpymään veneessä. Finnairin sukeltajien sihteerin Timo Mäkisen mukaan Cicilia II:lla tehdään retkiä lähinnä Helsingin, Porvoon ja Porkkalan edustalle. Saatiin vene viime syksynä niin myöhään, että vielä ei olla tehty kovin pitkiä retkiä, Kotiranta sanoo. Suosikkikohteita ovat muun muassa Coolaroon ja Aleksanteri II:n hylyt sekä linjalaiva Kronprins Gustav Adolfin hylkypuisto. Matkat suuntautuvat Helsingin edustalle tai Porvoon ja Porkkalan suuntiin
– Viime vuonna kymmenen jäsentä erosi, mutta vastaavasti saatiin kymmenen uutta jäsentä tilalle. Talkootöitä ja varainhankintaa Jäsenistä suurin osa työskenteele Finnairilla erilaisissa tehtävissä. Vuonna 2014 seura rekisteröitiin yhdistysrekisteriin, ja nyt Finnairin sukeltajat on itsenäinen yhdistys, mutta se kuuluu edelleen Finnairin harrastuskerhot ry:n alaisuuteen. Varsinaisia avoimia ovia emme ole pitäneet, mutta periaatteessa kuka tahansa voi esittää hallitukselle pyynnön liittyä seuraan, Kotiranta sanoo. Finnairin sukellusta harrastava henkilökunta käy myös ympäri maailmaa sukeltamassa omatoimisesti. Jäseniä on myös seuran ulkopuolelta. Kymmenen vuotta sukellusta harrastanut Mäkinen on simulaattoriteknikko. Finnarin sukeltajat on perustettu 1970-luvulla. – Joskus olemme käyneet kumiveneellä sukeltamassa keskellä arkipäivää, jos ollaan saatu porukkaa kasaan, Mäkinen sanoo. Finnairin lentokoneet nousevat, lentävät ja laskeutuvat vuorokauden ympäri, joten työntekijät tekevät usein vuorotyötä. 20 myös rannoilta käydään välillä sukeltelemassa ja siihen ei uutta venettä tarvita. 1990-luvulta lähtien sukeltanut Kotiranta on lentokonemekaanikko. Sihteeri Timo Mäkinen lunttaa vihostaan, onko jäsenmäärä nousussa vai laskussa. Ei pelkästään työntekijöille Finnairin sukeltajissa on 92 jäsentä. – Valikoivasti olemme pyrkineet kasvattamaan seuran jäsenmäärää. On myyntiä ja markkinointia, maapalveluita, mekaanikkoja ja – Veneen hankinta on seuran toiminnassa todellinen kulmakivi. Kuvassa Jouko Riikonen.. Eli jäseniä on täsmälleen yhtä paljon kuin vuosi sitten, Mäkinen toteaa. Kyllä työ vaikeuttaa huomattavasti harrastusta, naureskelee Kotiranta. Seuran kumivene Barbara III. – Osa jäsenistä on sellaisia, joita ei paljon toiminnassa näy mukana, Mäkinen sanoo. – Vapaita viikonloppuja on todella harvoin. – Finnair on iso lentoyhtiö ja siellä on monennäköistä työntekijää. Tällä saadaan sukellusseura taas uuteen nousuun. Talvisukellukset ovat myös olennainen oa seuran toimintaa. Silloin käydään sukeltamassa muun muassa Porkkalan tai Iso-Melkuttimen rannoilla. – Välillä ihmiset haluavat hioa taitojaan, jos on ollut taukoa sukeltamisessa. Valtaosa seuran jäsenistä on Finnair-konsernin työntekijöitä, entisiä työntekijöitä tai näiden perheenjäseniä. Mäkinen ja Kotiranta harmittelevat yhdistystoiminnan yleistä ongelmaa: aktiivinen ydinporukka on liian pieni, noin 20–30 henkeä
Finnarin sukeltajat ei ole osallistunut mihinkään kilpailutoimintaan. – Me olemme siinä mielessä perinteinen sukellusseura, että meillä ei ole uppopalloa eikä mitään muitakaan kilpailuja. suunnittelijoita. Kone varmistui JU-88:ksi. Hangon Tulliniemessä pullojen täyttöä vuonna 1975. Kuva: Heikki Moisio Jussarön hylyllä 1975 mammuttipumpun käyttöä Hopeapriki-nimisen hylyn päällä. EGGOssa Finnarin sukeltajat käyvät sukeltamassa säännöllisesti. Kursseja Aqua Worldin kanssa Finnarin sukeltajat järjestää aktiivisesti kursseja. Kyllä työ vaikeuttaa huomattavasti harrastusta. Tällöinkin Heikki Moision rooli oli merkittävä. Joten kuka tahansa pääsee kurssille ja sitä kautta voi liittyä seuraamme, Mäkinen sanoo. Löytö sai runsaasti huomiota tv:ssä ja lehdistössä. Meillä on talvileiri, syysleiri ja loskaleiri. – Järjestämme yhteisiä tapahtumia ja kursseja. Se näkyy myös seurassamme. Kone oli noussut Malmin lentokentältä ja suunnannut kohti Neuvostoliiton hallitsemaa Hankoa. Sukelluskohteena oli 1700-luvulta peräisin oleva niin sanottu kaapelihylky. Hiilija koksilastissa ollut alus upposi vuonna 1921 noin 30 metrin syvyyteen. Finnairin sukeltajat saavat tukea Finnarilta ja sen lisäksi yhdistys kattaa kulujaan muun muassa jäsenmaksuilla ja talkootöillä. Tällä tavoin kaksi pientä seuraa saa yhdistettyä voimansa, Kotiranta sanoo. Pohjasta löytyi koneen osia, jotka toimitettiin Ilmailumuseolle. Kuva: Heikki Moisio Loviisan edustalla uponneen m/s Svansjön kimpussa 1986. Yhteistyötä Merisukeltajien kanssa Finnarin sukeltajat järjestää koulutukset yhdessä Merisukeltajat ry:n kanssa. Vuonna 1996 sekellusseura löysi lentokoneen hylyn Hangon edustalta. Perustava kokous pidettiin Tampereella Särkänlinnassa. Kyseessä oli sodassa pudonnut saksalainen JU-88. 21 Seura tehnyt merkittäviä löytöjä Finnarin sukeltajilla on pitkä historia. 1990-luvulla Finnarin sukeltajat alkoivat tutkia Hangon edustalla koneen hylkyä, kuitenkin luullen sitä aluksi vanhaksi venäläiseksi sotakoneeksi. Merisukeltajat järjestävät kesäleirejä. Mutta aika tekniikkavoittoista on jäsenkuntamme, Kotiranta kertoo. Sen osat ovat edelleen nähtävillä Ilmailumuseossa. Hangossa paikalliset olivat kaiketi tienneet hylyn sijainnin, sillä koneen moottorit ja potkurit oli nostettu jo 1960-luvulla. Seura on perustettu jo vuonna 1973, jolloin sukellus ei ollut vielä ihan jokapojan harrastus. Kouluttajat ovat yleensä seuran sisältä, mutta erikoiskurssit, kuten nitrox-kurssi, järjestetään yhdessä vantaalaisen Aqua Worldin kanssa. – P1-kursseilla on ollut keskimäärin noin kymmenen osallistujaa ja niistä noin puolet on jatkanut syksyn P2-kurssille, kertoo Mäkinen. Seura löysi vuonna 1986 höyrylaiva EGGOn hylyn Tammisaaren lähistöltä. Allassukellukset tapahtuvat Helsinginkadun uimahallissa ja avoveteen pääsee esimerkiksi Porkkalassa tai sitten uuden veneen perästä. Merisukeltajat on noin 50-vuotias helsinkiläinen sukellusseura, jonka kanssa Finnarin sukeltajat on tehnyt tiivistä yhteistyötä viimeisen 10–15 vuotta. Aikaisempina vuosina seura on siivonnut uimarantoja, mutta nyt Helsingin kaupunki hoitaa sen itse. P1-kurssi järjestetään keväisin ja P2-kurssi syksyisin. Pauli Jokinen – Vapaita viikonloppuja on todella harvoin. Lentoyhtiöiden väliseen sukelluskilpailuun olemme joskus osallistuneet, mutta sitäkään kisaa ei ole järjestetty enää kolmeen vuoteen, Kotiranta toteaa. – Viime vuosina olemme keränneet roskia kadunvarsilta. – Kursseille tulee väkeä sekä Finnairin että Merisukeltajien kautta. Jo 1970-luvulla seura oli löytämässä Varmbådanin hylkyä Porkkalasta. Seuran toiminta on jatkunut näihin päiviin saakka, ja matkalla on tehty mielenkiintoisia hylkylöytäjä. Nämä leirit ovat avoimia molempien seurojen jäsenille. Ilmatorjunta pudotti koneen ja koneessa olleet neljä sotilasta menehtyivät. Finnairin sukeltajien perustajajäsen, pitkäaikainen puuhamies ja puheenjohtaja Heikki Moisio paikallisti aluksen lomareissullaan vuonna 1986. Tarpeeksi ison urakan kun ottaa, niin kyllä siitä ihan hyvin rahaakin tulee, Kotiranta sanoo. Kuva: Heikki Moisio
Merikorteista saa käsityksen pohjan profiilista. 22 Rovaniemen Urheilusukeltajiin kuuluva Vertti Aula teki ensimmäisen sukellusreissunsa Jäämerelle toukokuussa 2006. – Ajankohta ja tuuliolosuhteet vaikuttavat eniten sukelluksen onnistumiseen. Vuotta myöhemmin Jäämeren syvyyksiin tutustui Oulun Urheilusukeltajia edustava Kari Kolehmainen. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat Teno ja Varangin vuonot. Yleensä ottaen parhaat näkyvyydet ovat syyskuusta huhtikuuhun olevalla ajanjaksolla, toteaa Kolehmainen. Parhaimmat paikat Jäämerellä ovat miehen mukaan yleensä sellaisia, jotka ovat helposti veneellä tavoitettavissa. Tähän mennessä Kolehmaiselle on kertynyt Jäämeren sukelluksia noin 250. – Kohteisiin ja vuorovesitaulukoihin kannattaa tutustua huolella ennen reissua. Paikka on erityisen suosittu Pohjois-Suomen sukellusseurojen keskuudessa. – Tottakai oikeat hylytkin kiinnostavat ja niitä on laitesukeltajille yllin kyllin tarjolla. Aulan mukaan Jäämeri tarjoaa sisävesiin tottuneille sukeltajille kunnon näkyväisyyksiä, kirkasta vettä sekä elämää. Kari Kolehmainen kertoo, että virtauksista ei yleensä tarvitse välittää, mutta paikallistuntemus on ominpäin sukellettaessa tarpeen, ja vuoroveden olemassaolo pitää ymmärtää. Paikka kannattaa valita siten, että vallitsevat tuulet ovat puhdistaneet vuonot pintavedestä ja jos mahdollista, ajankohta kannattaa valita niin, että levä ja planktonkukinta ovat minimissään. Kuva: Kari Kolehmainen. Paikallisten kanssa kannatMaanpäällisiä näkymiä Tenovuonon Gávesluoktasta. Jotta Jäämeren sukelluksesta tulee mahdollisimman onnistuPohjois-Suomesta sukellusreissuja Jäämerelle Mahtava ja salaperäinen Jäämeri tarjoaa sukeltajalle ainutkertaisen elämyksen. Jäämeri ei jätä kylmäksi nut, kannattaa matkalle lähteä oikeanlainen varustus mukana. Erityisen hyviä hylkykohteita löytyy puolestaan Kirkkoniemen suunnalla
Rovaniemeläisen Vertti Aulan mielestä Jäämerelle on todella helppo suunnistaa. Kuva: Kari Kolehmainen Mieleenpainuvimpia eläinlajeja ovat muun muassa kuningasrapu, rausku ja kissakala. 23 Jäämeri ei jätä kylmäksi taa kommunikoida esimerkiksi veneenlaskupaikoista ja tietysti pitää muistaa olla kohtelias. Näkyvyydet ovat huippuluokkaa ja sodanaikaisia hylkyjä on riittämiin, Kolehmainen kehuu. Jääskeläisen mielestä Jäämerellä sukeltaminen tarjoaa mahdollisuuksia kaiken tasoisille sukeltajille. Veden lämpötila on kesäkaudellakin viileä, joten kuivapuku on tarpeellinen. Rovaniemeltäkään matkaa ei kerry kuin reilut 500 kilometriä. Etukäteen tulee myös huomioida, että vierasvenesatamat ovat maksullisia. Tavallinen hiekkapohja on tylsää, tunustaa Reijo Jääskeläinen. Kunhan pitää vain kompanssin neulan koko ajanpohjoiseen, ei eksymisen vaaraa ole. – Rajanylitykset ovat vaivattomia. Kuva: Kari Kolehmainen Tämä turska haluaa piilotella kelpin alla. Kuva: Kari Kolehmainen Tämä merivuokko tallentui sukellusreissulla Tenovuonolla. Kari Kolehmaisen mukaan Jäämeri eroaa jo lämpötilansa puolesta muista merialueista selvästi. Mieleenpainuvimpia eläinlajeja ovat muun muassa kuningasrapu, rausku ja kissakala. Veden päällä voi tavata esimerkiksi miekkavalaan, pyöriäisen ja hylkeen.. Toki kesällä kauniina päivänä märkkärilläkin pärjää ihan hyvin. – Suomesta Jäämeri eroaa toki oleellisesti jo siinä, että se on oikea meri eikä murtovesi kuten Itämeri. Nyt toukokuussa Kirkkoniemessä vesi oli tasaisen raitis kolme astetta, kertoo Vertti Aula. Reijo Jääskeläinen Inarin Urheilusukeltajista kertoo, että he saattavat tehdä Jäämerelle helposti päivänkin reissuja. Matti Kuoppala Jäämerellä voi törmätä mitä ihmeellisimpiin eläinlajeihin, kuten merisiiliin. Lapin sukeltajille Jäämeri sijaitsee lähes takapihalla. Toki kannattaa kuitenkin laatia kalustoluettelo ihan omaa matkavakuutustakin varten, ja joskus Norjan puolen tullimiehet ovat halunneet moisen nähdä, muistuttaa Aula. – Parhaat sukelluspaikat ovat hylyt ja seinämät. Veden päällä voi tavata esimerkiksi miekkavalaan, pyöriäisen ja hylkeen. Myös meren eliöstö on erilainen muihin verrattuna
Una Una. Meressä luonnontilainen, turmeltumaton ekosysteemi koralleineen ja valtavine kalaparvineen. Tulivuorisaari Emmi Hyvärinen sanoo jääneensä koukkuun sukeltamiseen. Sinne Emmi Hyvärinen ja Andri Yusuf ovat rakentaneet pienen ja luonnon ehdoilla toimivan sukelluskeskuksen. Sellainen on Una Una, pikkuruinen saari Indonesiassa. Una Una on halkaisijaltaan vain kymmenen kilometriä, ja asukkaitakin vulkaanisella viidakkosaarella on vain noin tuhat. 24 Emmi ja Andri rakentavat unelmaansa Indonesiassa Lähes koskematon viidakko päiväntasaajalla. Nyt hän pyörittää puolisonsa kanssa sukellusyritystä Una Una -saarella Pohjois-Sulawesilla Indonesiassa
25 Sanctum Una Una Eco Dive Resort aloitti toimintansa viime syksynä, heti hyvällä menestyksellä. – Tämä on vähän niin kuin olisimme Suomessa kesämökillä, sanoo yrittäjä, insinööri Emmi Hyvärinen, 27. Sanctum Una Una työllistää tällä hetkellä kymmenen paikallista työntekijää. Muutaman kerran on jo jouduttu ihmettelemään, miten kaikki halukkaat saadaan majoitettua, Emmi kertoo. – Tulevaisuus näyttää valoisalta, rakennamme muutaman majoitushuoneen lisää, ja lisäämme sukellusvarustelua. – Tieto meistä on kulkenut suusta suuhun, ja varmaankin myös nettisivujemme välityksellä. Emmi ja hänen puolisonsa lakimies Andri Yusuf, 25, eivät ole vielä ehtineet edes paljon mainostaa, mutta sukelluksen harrastajat ovat löytäneet paikan. Unan Unan vedenalaiset maisemat ovat kauniit ja korallilajien runsaus uskomatonta.. Lisäksi töissä on kolme suomalaista, Mira Nyman ja Oskari Forsman sukellusoppaina ja Julia Taivalmäki asiakaspalvelutehtävissä. Olemme olleet suorastaan yllättyneitä siitä, kuinka moni on tänne osannut. Olen myös opettanut englantia kylän koulussa ja tulevaisuudessa toivomme työllistävämme lisää paikallisia toimijoita
Saarella on kaksi kylää, joissa asukkaita on yhteensä noin tuhat. – Meidän asiakkaamme ovat yleensä reppureissaajia, jotka eivät haluakaan luksusta, vaan edullisen, mutta mukavan majoituksen ja maukkaan paikallisen ruuan, luonnonläheisyyttä sekä hyvät sukellusolosuhteet. Sähköä pari tuntia iltaisin Sanctum Una Unassa on nyt valmiina kahdeksan majoitushuonetta, ravintolarakennus, pitkä laituri ja panoramasukelluskeskus. Suihku toimii systeemillä ”kauhalla vettä päähän”. 26 Tuliperäinen Una Una Una Una on pieni tuliperäinen viidakkosaari Tominin lahdella Pohjois-Sulawesilla. – Sanctum Una Unalla voi suorittaa kaikkia PADIsukelluskursseja Open Water -peruskurssista aina Dive Master -sukeltajaksi, kertoo yrittäjä Andri Yusuf. Sanctum Una Una Eco Dive Resort aloitti toimintansa syksyllä 2014, ja tarjoaa turisteille paitsi sukellusmahdollisuudet, myös majoituksen ja täysihoidon. Saari on syrjässä massaturismilta – sinne päästäkseen on matkustettava ensin Pohjois-Sulawesilta Gorontalosta koko yön kestävällä lauttakyydillä Wakaihin, ja Wakaista on vielä kahden tunnin lauttamatka Una Unalle. Kylistä löytyy kaksi kauppaa – suomalaisittain lähinnä kioskeja – ja muutamalla perheellä on turisteille homestay-majoitusta. Juomavettä nostetaan kaivosta ja kanoja juoksentelee pihalla. Se kaikki meillä on, tämähän on kuin paratiisi! Nyt valmistumassa oleviin uusiin mökkeihin on kuitenkin tulossa muutama isompi huone,. Saaren luonto on koskematon ja kaunis. Korallilajeja on noin 800, ja sukeltajat pääsevät näkemään muun muassa haita, rauskuja, barracudoja, vesikilpikonnia ja delfiinejä. riisiä. Tuliperäisen maaperän vuoksi kasvillisuus on todella rehevää. Kaikki ruoka saadaan saarelta, paikalliset asukkaat huolehtivat turisteille tuoretta kalaa pöytään, ja lisäksi syödään oman kasvimaan kasviksia ja hedelmiä sekä Emmi on aikaisemmin työskennellyt sukelluksen parissa myös Euroopassa, mutta Aasia yleensäkin ja erityisesti Una Una viehättää häntä enemmän. Saarella kasvaa villinä luonnossa muun muassa mangoa, banaania, appelsiinia, sitruunaa ja papaijaa, ja siellä on myös runsas lintuja villieläinkanta. – Indonesiaan palaan varmasti vielä uudelleen senkin jälkeen, kun tämä sukellusoppaan työ aikanaan päättyy, sanoo Mira Nyman. Emmin kuvailema kesämökkimäisyys tarkoittaa sitä, että eletään luonnossa luonnon ehdoilla
– Täällä on sopivia kohteita sekä aloittelijoille että kokeneille. Kun asiakas nousee vedestä suu hymyssä ja kertoo tehneensä parhaan sukelluksen ikinä, ja päivittelee kalojen ja korallien määrää, se todella lämmittää. Una Unalla – Kun asiakas nousee vedestä suu hymyssä ja kertoo tehneensä parhaan sukelluksen ikinä, ja päivittelee kalojen ja korallien määrää, se todella lämmittää. Saarella ei ole autoja, eikä juuri muutakaan melua. Una Unalla on sekä vesiputouksia että kuumia lähteitä.. Sanctum Una Unalla voi suorittaa kaikkia PADI-sukelluskursseja Open Water -peruskurssista aina Divemaster-sukeltajaksi. Taikka vain kokeilla sukellusta, tai snorklata. Internet-yhteyttä ei ole, ja kännykän kuuluvuuskin vaihtelee. Sukeltamisessa kokee huikean vapauden tunteen. Mutta sillä pärjää hyvin. 27 joissa on myös oikeat suihkut ja niissä lämmintä vettä. Sähköä tarvitaan valaistukseen, jääkaappiin, pesukoneeseen ja happipullojen täyttöön. Haaveissa on jatkossa siirtyä kokonaan aurinkoenergian käyttöön. Nyt sähköä saadaan dieselpolttoaineella toimivalla aggregaatilla – pariksi tunniksi iltaisin. Sukellukseen jää koukkuun – Sukeltaminen on kuin huume, siihen jää koukkuun, kun kerran kokeilee leijua korallien päällä, Emmi nauraa. Sukellus alueella on ympärivuotista, ja sopivia sukelluskohteita on kymmeniä. – Tunne on kuin Avara luonto -dokumentissa, mutta paremmilla äänitehosteilla. – Ja työ sukeltamisen parissa on mahtavaa. Paikalliset lapset leikkivät vesiputouksilla
28 Kun ravintolapäällikkö Mira Nyman 27, ja sähköasentaja Oskari Forsman, 26, toteuttivat viime syksynä pitkään suunnittelemansa Aasian-matkan, ei kumpikaan arvannut, että matka venähtäisikin melkoisesti aiottua pidemmäksi. Myöhemmin sain töitä Gililtä, Komodolta ja Balilta. Toimimme sukellusoppaina, Oskari kertoo. – Ja sitten löysimme Andrin kanssa Una Una -saaren kaikkine mielettömine sukelluskohteineen. Saaren lähivedet kuhisevat elämää pinnan alla, joten snorklaajatkin pääsevät ihailemaan vedenalaista kauneutta, kalojen Mira ja Oskari jäivät Indonesiaan töihin Aikaisemmasta sukellusharrastuksesta tulikin Mira Nymanille ja Oskari Forsmanille Aasian-matkalla työ. – Olen laitesukelluskouluttaja, lähdin Suomesta opiskelujeni jälkeen 2012 tekemään Dive Master -harjoittelua Thaimaahan Koh Phi Phin saarelle. – Olemme jo oppineet vähän indonesiaa, ja jotkut paikalliset osaavat muutaman sanan englantia, joten niillä pärjää pitkälle, ja loput sitten elekielellä. on myös mahdollisuus tehdä retkiä tulivuorelle, viidakkoon, kalastamaan paikallisten kanssa tai alkuperäisasukkaiden vieraanvaraiseen kylään. Tekstareita voi lähettää. Vaihdamme lakanoita huoneisiin, viemme turisteille kahvia, kannamme sukeltajien varusteet veneeseen... Kohtaloksi koitui sitten Una Una. Elämänmuutos on monessa suhteessa ollut suuri, mutta ei vaikea. Emmi ja Andri ovat molemmat laitesukelluskouluttajia. Emmi sai töitä Khao Lakista, ja siellä käynnistyi nykyinen Sulawesi-seikkailu. Silloin saadaan nettiyhteys ja puhutaan Skypen kautta Suomessa olevien ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Erilaisuus viehättää Aasialainen mentaliteetti miellyttää sekä Miraa että Oskaria. Ekosysteemi saatava säilymään – Sain puhelun Togeanin saarilta, enkä edes tiennyt, missä ne sijaitsevat. – Käymme Gorontalossa, lähimmässä isommassa kaupungissa ehkä kerran kuukaudessa. – Jo ensimmäinen sukellus Una Unalla oli upea kokemus, tämä on ehdottomasti paras paikka, jossa olen koskaan sukeltanut. – Tapasimme Bunakenin saarella pari suomalaista, jotka olivat käyneet Una Unalla ja suosittelivat sitä kovasti. – Ei tästä mitään massaturistikeskusta koskaan tehdä. Meillä ei ole internet-yhteyttä eikä kännykkää kannata käyttää, puhelut vaikkapa Suomeen maksaisivat niin paljon. Lähdimme sinne tarkoituksenamme sukeltaa siellä viikko pari, mutta nyt olemmekin töissä, kertoo Oskari. – Tämä on luonnonläheistä ja vaatimatonta elämää. Mutta mieli paloi takaisin Aasiaan. Sitten palasin välillä Eurooppaan, töihin Maltalle, Emmi kertoo. Ei ollut vaikea tehdä päätöstä jäädä, Oskari sanoo. Andri on kotoisin Indonesiasta, ja Emmi päätyi sinne monen mutkan kautta. Mutta päädyin Kadidirin saarelle sukelluskouluttajaksi. – Kulttuurieroja tietysti on, pitää vain oppia toimimaan maassa maan tavalla, Oskari toteaa. Suomessa Sanctum Una Una Eco Dive Resortin yhteistyökumppanina toimii Sea Safety Scandinavia. – Suoritimme täällä Rescue Diver -kurssin, ja nyt olemme Dive Master -kurssilla. Jossain vaiheessa on tarkoitus palata Suomeen. Una Unalla selvisi, että sinne tarvitaan sukellustaitoista lisäväkeä töihin, ja niin he jäivät Emmi Hyvärisen ja Andri Yusufin avuksi Sanctum Una Una Eco Dive Resortiin. Emmi puhuu nykyisin myös sujuvaa indonesiaa, vaikka asiakkaiden kanssa toimitaankin yleensä englanniksi – joskin välillä suomeksikin. – Sukeltaminen on meille päätyö, mutta teemme kaikkea muutakin tarpeen mukaan. Haluamme omalta osaltamme säilyttää saaren alkuperäisen luonteen ja ehjän ekosysteemin.. Kierreltyään Thaimaassa, Kambodzassa, Laosissa ja Myanmarissa he päättivät ennen kotiin paluuta käydä vielä Indonesiassa. – Mutta olemme varmoja, että palaamme Indonesiaan vielä uudestaan. Sekä Mira että Oskari olivat harrastaneet sukellusta jo aiemmin, ja myös suorittaneet useita PADI-kursseja
– Olen aivan innoissani tästä paikasta, Emmi sanoo. Una Unan luonto ja koko ekosysteemi on säilynyt ihmisten pilaamiselta.. Sanctum Una Una tarjoaa matkailijoille luonnonmukaista elämää kaukana kaupunkien melusta. Hankimme myös Una Unalta kaiken mahdollisen, muun muassa huonekalut ja lampunvarjostimetkin on tehty täällä. 29 kirjoa ja korallien väriloistoa. Tekemistä toki vielä riittää, Emmillä ja Andrilla on monenlaisia suunnitelmia jatkoa varten, mutta nyt edetään pikku hiljaa. – Minua viehättää aasialainen kulttuuri ja elämäntapa. – Una Unalla ei kuitenkaan ollut yöpymismahdollisuutta, vaikka sinne tehtiinkin muualta sukellusretkiä, ja niin rupesimme miettimään tätä yritystä. Tarja Pitkänen Kuvat: Emmi Hyvärinen ja Andri Yusuf Paikalliset asukkaat huolehtivat turisteille aina tuoretta kalaa pöytään. Haluamme omalta osaltamme säilyttää saaren alkuperäisen luonteen ja ehjän ekosysteemin, joten kaikki kehitystyö tehdään luonnon ehdoilla. Majoitustilat ovat pieniä mökkejä luonnon keskellä. – Ei tästä mitään massaturistikeskusta koskaan tehdä. Una Unan ympärillä on 40 täysin uutta sukelluskohdetta, ainutlaatuiset pinnanmuodot, luolat, seinämät, matalikot ja korallilaguunit. Siivosimme rannan ja palkkasimme rakentajat, ja nyt on toiminta hyvässä vauhdissa. Kalalajeja Una Unalla myös riittää, niin pieniä kuin isompiakin. Täällä on stressitön ilmapiiri, upea luonto, mahtavat sukelluskohteet ja ystävälliset ihmiset – tänne haluan jäädä, Emmi toteaa. – Kun sitten palasimme Suomen-lomalta, ryhdyimme toteuttamaan unelmaamme
Lisäksi vedettiin mukana poijua, kuten kaikilla sukelluksilla oli tapana. – Muut sukellukset mentiin siskon kanssa ryhmän mukana, mutta kerran sukellettiin vain kahdestaan, ne tehtiin purjehdusretken yhteydessä. Kurssin kuluessa hän kertoi lähtevänsä pian matkalle, jossa olisi mahdollisuus myös sukeltaa. Mutta sitten alkoi mennä hyvin ja muistin, että purjealuksen kippari souteli kupliemme mukaan yläpuolella. – Kaloista annettiin kortti, jossa oli kalojen kuvat ja nimet. Kun lisäksi ryhmän vetäjä näytti jokaisesta kalasta vielä käsimerAruban hiekkarantaa riittää kilometritolkulla.. Rahakin on guldeni. Tietojen mukaan saaren koralliriutat ovat hienoja. Syvemmällä tuli hieman kylmä! Ennen sukellusta ryhmän vetäjä oli selostanut tulevan sukelluksen ja kertonut mitä on tulossa. – Ehkä ne olivat vähän enemmän kuluneet, mutta ne vaikuttivat huolletuilta ja varmoilta. 30 Turkulainen Andreas ”Antti” Ruusupuu, 14, suoritti sukelluksen peruskurssin syksyllä 2014. Antti lähti siskonsa ja parin hänen kaverinsa kanssa Curacaolle. – Tiesin, että matkan aikana voisi joko surffailla tai sukeltaa Kuukauden lomalla Karibianmerellä 14-vuotias Antti Ruusupuu oli sukeltamassa Karibianmerellä Curacaolla, noin 70 kilometrin päässä Venezuelan rannikosta. Curacaon saari Curacao on pieni saari eteläisellä Karibianmerellä, noin 70 kilometrin päässä Venezuelan rannikosta. Märkäpuvun lainasin sieltä, siinä oli lyhyet hihat ja lahkeet. Siellä puhutaan hollantia, mutta englannilla pärjää. Saaren pääkaupunki on Willemstad. Ei ollut tarkkaa tietoa, missä ollaan, ja lisäksi siskolla oli hieman tasapainotusvaikeuksia. Sukeltamaan maltilla Antti oli sukeltanut matkan aikana neljä kertaa. Siksi oli mentävä sukelluskurssille. Sukellukset kestivät yleensä noin 40 minuuttia ja syvimmillään oli käyty 17 metrissä. Eteläisellä rannikolla on kilometreittäin hiekkarantaa, mutta pohjoinen puoli on karua ja jyrkSukeltamassa Curacaolla kärantaista kivikkorantaa. ja valitsin sukeltamisen. Curacao kuuluu Hollannille. – Se oli aika jännittävää, jopa ensin hieman pelotti. Tavanomainen ilmaisu matkalle lähdöstä ja sukeltamisesta tuo mieleen parin viikon matkan jonnekin ”etelään”, lämpimiin vesiin. Hyvää huolenpitoa Antti kertoo sukellusvälineiden olleen samanlaisia, mihin hän oli tottunut sukelluskurssilla. – Saman matkan päässä länteen on Aruban saari, jossa tuli myös käytyä, Antti kertoo. Ei viikoksi, ei kahdeksi, vaan kuukaudeksi plus yhdeksi viikoksi. Andreas Ruusupuun matka paljastui aivan toiseksi
Eräällä sukelluksella Antti kertoo yhtäkkiä törmänneensä murenaan. Näkyvyys oli ollut hyvä. Ryhmä palaisi takaisin samaa reittiä. Se tuli ulos luolastaan. Muutoinkin ryhmien vetäjät olivat mukavia ja huolehtivat kaikesta. – Se oli ainakin yli metrin pituinen. – Jos eksyi ryhmästä, oli ohjeena jäädä rauhassa odottamaan. Se oli kuitenkin niin syvällä, että en päässyt mukaan, kertoo Antti ehkä hieman pettyneellä äänellä. Iso pää ja kita auki täynnä teräviä hampaita. – Yleensä sukellettiin rannasta, mutta kerran olin mukana avomerellä, jossa kohteena oli uponnut tankkeri. Niitä voisi tutkia vaikka kuinka kauan. Pelästyin! Se oli aika hurjan näköinen. Antti näyttää, millä käsimerkillä ryhmän vetäjän oli määrä kertoa, että kilpikonna näkyvissä! Näiltä jyrkiltä rinteiltä oli mielenkiintoista kurkistella syvyyksiin. Jouko Moisala Kuvat: Antti Ruusupuu Tältä hiekkarannalla sukellettiin. – Samalla sukelluksella piti nähdä myös kilpikonnia, mutta itse en nähnyt yhtään. – Vaakanäkyvyys oli ainakin 40 metriä. Suomalaiselle riutan elämä on erikoisen hienoa.. 31 kit, oli kiva lähteä sukeltamaan. – Koralliriutat kaloineen ja kasveineen ovat mielenkiintoisia. Odotin koko sukelluksen ajan, että ryhmän vetäjä näyttäisi käsimerkein, että jossain on kilpikonna. Kuvassa ei vielä näy syvän rajaa. Kaikista oli pidetty hyvää huolta. Monia kokemuksia – On aika jännittävää katsoa 15 metristä pohjaan, joka on syvällä kymmenien metrien päässä, kertoo Antti. Vaikka ei menty syvälle, näkyi pohja useimmiten kymmenten metrien syvyydessä, joissakin paikoissa vain pelkkää sinistä
Meidän tukialuksemme Laatokalla on varustettu kaikilla sukellusvarusteilla, muun muassa Laatokassa riittää komeita maisemia.. Nykyisin Laatokalle järjestetään viiden päivän sukellussafareja, joiden Viiden päivän sukellussafarille itärajan taakse Venäläiset sukeltajat ovat järjestäneet safarimatkoja Laatokalle jo useita vuosia. Alexander Ishchenko järjestää sukellusmatkoja Laatokalle. Laatokka – Karjalan meri aikana näillekin hylyille on aikaa. 32 Uutta aiempien retkien tarjontaan ovat hylkyjen etsintä, tunnistaminen ja kuvaaminen. Euroopan suurimpaa järveä kutsutaan myös Karjalan mereksi. Alexander kertoo tulevasta sukellussafarista näin: Matkamme alkaa aamulla keskiviikkona 1.7. Helsingissä. Tunnettuja Laatokan pohjoisen osan hylkyjäkään ei ole tutkittu riittävästi
Tästä evaSukellussafarilla käytettävä alus.. Kuljetusvälineenä on MB Sprinter, johon mahtuu kahdeksan matkustajaa matkalaukkuineen. Matka Käkisalmeen rajanylityksen aikaa lukuun ottamatta kestää noin kuusi tuntia. Satamaan saavuttuamme kuormataan tavarat laivaan ja matka kohti seikkailua alkaa! Seikkailu alkaa Ensimmäinen sukelluskohteemme sekä yöpymislaituri sijaitsee järven suurimman Kilpolansaaren Lakkialahdessa. Tiedän hyvin, että muutkin sukellusvälineet ovat painavia. 33 Laatokka – Karjalan meri 12 l terässäiliöillä, painoilla ja paineilmakompressoreilla (L&W 245 ja L&W 225), joten sukeltajalle ei ole välttämätöntä kantaa omia säiliöitä. Ryhmän kokonaismäärä on yhdeksän henkeä, joista yksi eli minä toimin matkanjohtajana, kuskina ja oppaana
Pohjasta löytyy pahoin tuhoutunut proomu, erilaisia ammuksia, hevoskärryjä ja muita sodan jälkiä. Päätavoitteena olisi tutkia kohteita ja yhdistää ne ohjausköydellä. Alus makaa edelleen hylkynä tuntemattomassa paikassa Rahmansaaren tuntumassa. Sitä kutsutaan Kultakalaksi, koska se on kokonaan titaanista valmistettu yksikkö. Täältä löytyy muutama mielenkiintoinen sukelluskohde, jotka kiinnostavat sukeltajia, vaikka näkyväisyys ei olekaan hyvä. Se on hyvä sukelluskohde aloittavalle hylkysukeltajalle, mutta vaatii sukellusvalaisimen käyttöä. Tykkivene Vapaus haaksirikkoutui marraskuussa 1939 navigointivirheen vuoksi. Se on noin 70 metriä pitkä teräsalus, jossa ei ole minkäänlaista ruoria. Lahdenpohjan poukamassa on useampia hylkykohteita.. Hienoja sukelluksia saadaan myös sukeltamalla Rahmansaaren kallioseinämiä seuraten saaren poukamiin. Tuntematon proomu. Mitään kuvia tai piirustuksia ei siitä löydy. Syyskuussa 1941 suomalaiset joukot hyökkäsivät sinne verisessä taistelussa, mistä kertoo suomalaisten pystyttämä risti 110:lle kaatuneelle venäläiselle, jotka puolustivat saarta. Illalla nautitaan lämpimästä saunasta ja hienoista pohjoisen Laatokan kalliomaisemista. Mahtava ponttooni, jota todennäköisesti käytettiinkin ponttoonina tutkimustöissä. Tässä poukamassa ovat seuraavat kohteet: Harjoitusalus Sevastopol. Tämän lisäksi poukaman ulkopuolella noin 25 metrin syvyydessä makaa niin kutsuttu Kultakala, joka on sukellusveneen osan 1:4 mittainen malli, joka on ollut neuvostoaikana tutkimuskohteena. Noin 20 metrin etäisyydestä löytyy pieni puinen soutuvene, jonka iästä ei ole tietoa. Hylky on hyvä tutkimuskohde. Mikäli keli suosii, käydään myös Verkkosaarella, jonka kauas järvelle ulottuva matalikko on johtanut moniin haaksirikkoihin. Kokeneille sukeltajille tarkoitettu kohde sijaitsee Lahdenpohjan vuonossa.Tästä 55 metriä syvyyteen upotetusta pohjaan, jonka tuntumassa 1970-luvulla sijaitsi salainen sotilasinstituutti. Meitä kuitenkin eniten kiinnostaa eräs talvisodan aikaisen sotapäiväkirjan ote. Vettä on vain 5–6 metriä. Siitä tiedetään vain, että se on noin 30 metriä pitkä teräsproomu ja lepää 12–17 metrin syvyydessä. Titaani on erittäin arvokas metalli ja aikoinaan täältä nostettiin toinen samanlainen kappale myytäväksi. Se makaa laiturin edustalValamo, vanhan Niikanan lahti. Illalla alus siirtyy Lahdenla 1–11 metrin syvyydessä. Vettä on 6–10 metriä, joten paikka on valittu ”check-dive” -sukelluksen toteuttamiseksi. Se helpottaisi sukeltajien suunnistamista merkittävästi ja mahdollistaisi tutustumisen kaikkiin kohteisiin yhden sukelluksen aikana. Tämä hylky yritetään löytää. Lahdenpohjan vuono Seuraava päivä, perjantai, vietetään Jakimvaaran lahdessa Lahdenpohjan tuntumassa. Torstaina heti aamiaisen jälkeen alus siirtyy Rahmansaarelle. Otteessa kerrotaan, että 1.2.1940 Rahmansaarelle saapui luutnantti Segersven joukkueineen etsimään s/s Vapaus -aluksen hylkyä. Lahdenpohjan vuonossa on ollut edellä mainitun tutkimuskeskuksen päämaja. 34 kuointiin 142:n ja 162:n mottiin joutuneet neuvostodivisioonat kesällä 1941. Aluksen tarkoituksesta ei ole tietoa. Lahdessa on iso laituri, jota tukikohtanaan käyttäen tutkittiin muun muassa lähiräjäytysten vaikutusta sukellusveneisiin
Merimatkamme päättyy Käkisalmessa noin kello 15. Ortodoksinen uskonto levisi järven rannikolla 1100–1400-luvuilla, jolloin lukuun ottamatta vanhan Venäjän pääkaupungin Ladoga (Staraja Ladoga) kirkkoja perustettiin luostarit Valamon ja Konevitsan saarille sekä Orusjärvelle. Lahdenpohjassa on parasta sukeltaa keväisin, ennen kun veneet lasketaan veteen, tai myöhään syksyllä. Tuhoon joutuivat niin suomalaisen kalastajan paatti kuin suurehko proomu tai kuljetusalus. Tukialus Lahdenpohjan maisemissa.. 35 Laatokan pitkä historia Laatokka on ollut kaikkien aikojen tärkeimpiä kuljetusten vesialueita. Onko se totta. Se löydettiin vasta viime vuonna ja toistaiseksi sinne on sukellettu aika harvoin, enimmäkseen seoskaasujen puuttumiseen vuoksi. Yritämme selvittää sen tutkimalla tätä 15 metrin syvyydessä lepäävää ja hyvässä kunnossa säilynyttä hylkyä. Paikka on hieman hankala, koska sen läheisyydessä sijaitsee iso puunjalostustehdas ja puuproomuista pudonneet puiden rungot peittävät pohjaa. Sukellusvenetukikohdan jäljiltä on pohjassa runsaasti sotilaiden sinne hylkäämää romua. Aluksia haaksirikkoutui ja upposi Laatokkaan varsin usein, kuten suurilla merillä. Kohde on vaativa syvyyden ja kylmän veden takia. Syynä saattoi olla kova myrsky tai tuntemattomalle karilleajo, pimeys tai jään vaikutus, sotatoimet tai tarpeettomuus. Shashlikki-ilta sekä perinteinen iltasauna päättävät tämän pitkän päivän. Valamo ja Kurkiniemi Perjantaina matkamme jatkuu Putsaarelle, jossa vietetään pintaja iltaohjelma. Laatokkaa pitkin kulkivat vanhimmat Pohjois-Euroopan sotaja kauppatiet, niin kutsuttu idäntie. Alexander Ishchenko Putsaaren risti vuodelta 1879. Kierretään pitkin saarta, jossa on säilynyt erakon luola, valtava Putsaaren risti sekä suomalaisen rannikkopatterin jälkiä. Valamon munkkien tarinan mukaan Ruotsin kuningas Magnus Eriksson joutui haaksirikon jälkeen Valamoon, missä hän kuoli ja haudattiin vuonna 1371. 1700–1900-luvuilla vesiliikenne vilkastui huomattavasti uuden Venäjän pääkaupungin Pietarin perustamisen ansiosta. Kyseessä lienee Aurora-risteilijän kuljetusvene.. Valitettavasti munkit eivät anna lupaa oleskella saarellaan pitkään, joten illalla aluksemme siirtyy mantereelle kohti Kurkiniemeä. Kohteena on vanha siipiratasalus, jonka nimi on edelleen tuntematon. Pitkin Karjalan merta liikenöivät ensimmäiset Suomen ja Venäjän höyryalukset kuljettaen pyhiinvaeltajia ja matkailijoita ja hinaten suurehkoja kivija puutavaralla lastettuja proomuja. Lahdenpohjan poukamaan oli vuoteen 1982 saakka sijoitettuna sukellusvenedivisioona. Todennäköisesti kyseessä on Englannista vuonna 1854 hankittu Dauntless, joka on Suomessa uudelleen nimitetty Sammoksi. Jokainen tällainen tapahtuma johti hylyn syntymiseen. Parin tunnin päästä pidetään lyhytaikainen ostostauko Viipurissa ja kello 22 saavutaan Helsinkiin. Hylky on noin 50 metriä pitkä teräsalus, jonka kannelta löytyy suurehko määrä erilaisia kaapeleita ja vinssejä. Saaren Nikkaman poukamaan talvisodan aikana upotettiin muun muassa Valamon luostarin kuljetuslaiva. Viimeisimpiä löytöjä ovat erilaiset proomut, veneet ja muita Valamon saaren vesikulkuhistoriaan kuuluvia kohteita. Sunnuntaina tehdään tämän matkan tärkeimmät sukellukset. Sen jälkeen jäljellä on vain kuvien ja raporttien julkaiseminen ja unohtumattomat muistot seikkailuistamme Laatokan merellä. Lauantaiaamuna ryhmämme siirtyy Valamoon. Suomen itsenäisyys ja siitä johtuneet ”selkkaukset” kuten talvija jatkosota, sekä Neuvostoliiton sodanjälkeinen erikoistutkimustoiminta jättivät omat jäljet Laatokan historiaan. Sukellusten lisäksi tutustumme erittäin kauniiseen Valamon luostariin. Eräs venäläinen tutkija kutsui sitä Valamoksi, mikä ei liene totta. Sukelluskamat autoon ja matka jatkuu kohti Suomea. Lisäksi 14 metrin syvyydessä makaa muutama vuosi sitten uponnut 100 vuotta vanha höyryalus. kaapelialuksesta ei tiedetä paljoa
Tasapainotusliivi: Tasapainotusliivistä on tilastoituja onnettomuuksia tilanteista, joissa liivin täyttöventtiili on jumittunut jatkuvalle täytölle, talvella sukellettaessa tyhjennysventtiilit jäätyneet. 36 DAN (Diver´s Alert Network) ja englantilainen BSAC (British Sub Aqua Club) tilastoivat vuosittain sukellusonnettomuuksia. Se ei ole paljon verrattuna virkistyssukeltajien ja heidän tekemiensä sukellusten kokonaismäärään. Hengitysventtiili, regulaattori: Toimintakuntoisuus ja toiminnan varmuus edellyttävät säännöllistä huoltoa ja huolellista säilyttämistä, harvoin onnettomuuden aiheuttajana, yleisin tilastoitu toimintavika on free-flow. Todellisuudessa jokainen harrastuksessa tapahtunut onnettomuus on vakava asia ja työtä on tehtävä turvallisten sukellusten eteen. Sukellusonnettomuuksissa menehtyy maailmalla vuosittain noin 200 ihmistä. Paineenalennin (keskellä) ja annostimet tulee huoltaa ja hoitaa säännöllisesti.. Vakavissa sukellusonnettomuuksissa menehtyy vuosittain noin 200 henkeä. Sukellusvälineiden osuus onnettomuuksissa Voivatko välineet uhata sukeltajan turvallisuutta. Brian Cumming, joka toimii BSAC:n onnettomuustutkinnan koordinaattorina, on vuodesta toiseen todennut, että noudattaen tavanomaisia turvallisen sukeltamisen ohjeita useat onnettomuudet olisi voitu välttää. DAN:n tiedot tulevat kaikkialta maailmasta, BSAC:n tilastot kertyvät pääasiassa UK:n alueen sukelluksista. Kun välineitä on paljon, voivatko ne yksin tai yhdessä uhata sukeltajan turvallisuutta. Mikä osuus sukeltajan käyttämillä välineillä on onnettomuuksissa. Hengityskaasupullo: Tilastoituja onnettomuuksia pullon irrotessa selkätelineestä tai tasapainotusliivistä huonon kiinnityksen vuoksi, pulloon voi kertyä kosteutta, jopa vettä, joka joutuessaan hengitysventtiiliin estää hengityskaasun saamisen, kosteudesta ja vedestä syntyy korroosio (ruostuminen teräspullossa), joka irronneena voi kulkeutua hengitysventtiiliin ja estää hengityskaasun saamisen
Myös liivin tyhjennysventtiilit ovat herkkiä jäätymään sukellettaessa talvella tai muutoin kylmissä olosuhteissa. Pullopainemittari: Pullopainemittarin virheellinen näyttö on johtanut vakavaan sukellusonnettomuuteen hengityskaasun loputtua yllättäen mittarin näyttäessä vielä selvää hengityskaasun määrää. Merkinantopoiju: Tilastoituja tapauksia tilanteista, joissa sukeltaja on sotkeutunut merkinantopoijun naruun Reeli, kela: Tilastoituja tilanteita reelin naruun sotkeutumisesta. Normaalissa sukeltamisessa ei tarvita maksimivirtausta. Talviolosuhteissa se on herkkä jäätymään. Syvyysmittari: Sukeltajat sukelsivat toisen sukeltajan syvyysmittarin varassa, mittari vikaantunut näyttäen todellista matalampaa syvyyttä, seuraus sukeltajantauti. Näistä on tilastoituja tapahtumia. Kuivapuku voi vakavasti rikkoutuessaan aiheuttaa hypotermiaa, mutta ongelmallista voi myös olla nousu pintaan veden täyttämässä puvussa. Se on pidettävä puhtaana. Kompassi: Tietoja ongelmatilanteista, joissa on luotettu kompassin näyttämään sukellusalueella, jossa on ollut runsaasti rautaa, seurauksena paha eksyminen. Räpylät: Räpylän tai räpylöiden irtoaminen voi tietyissä tilanteissa vaikeuttaa tilanteesta selviämiseen ja johtaa vakavaan onnettomuuteen, Räpylöiden irtoamisen seurauksena on tilastoituja vakavia onnettomuuksia. sen käytön osaamista oikeiden tulkintojen takaamiseksi, vikaantunut tietokone kertoo itse vikaantumisesta. Toiminta on tarkastettava. Sukellustietokone: Sukellustietokoneen käyttö edellyttää Liivin täyttöventtiilistä on huolehdittava. Useissa annostimissa on säätömahdollisuus. 37 Sukelluspuku: Mikäli paleleminen ja jopa hypotermia luetaan onnettomuudeksi, on märkäpukusukeltajalle tämä mahdollista, Suomen olosuhteissa jopa hyvin mahdollista. Painotus: Liialliset painot ovat onnettomuusriski, painoista on voitava tarvittaessa vapautua. Sen käyttö lisää free-flow -mahdollisuutta. Naamari: Naamarin täyttyminen vedellä tai tempautuminen kasvoilta voi aiheuttaa tilanteen, joka johtaa vakavampaan onnettomuuteen. Ralf Strandell Kuvat: Jean Finnberg
Tästä voi aiheutua pientä pihinää, joka veden alla voi joko loppua (harvoin) tai paheta isoksi vuodoksi. Erittäin kylmässä vedessä, ja etenkin avannon pinnalla, johtaa tämä helposti jääkiteiden muodostumiseen annostimen sisään. Opetus: Annostin alkaa vääjäämättä joskus kuplia. Hengitys voi tällöin olla kosteaa mikä voi aiheuttaa stressiä ja siten vaaraa. Huollata annostin säännöllisesti. Hammaskipu sumentaa ajattelun ja voi saada sukeltajan hädissään nousemaan kohti avantoa. Opetus: Tarkista liitäntöjen kireys ja tiiviys matalassa vedessä. Tästä voi seurata keuhkovaurion riski, sillä vihlovia hampaita kiristellessä ei uloshengitys heti tule mieleen. Talvisukelluksessa annostimen voimakas purkaminen pullon, annostimen tai alentajan puutteellisen huollon tai väärän käsittelyn seurauksena tai muuten vain kylmettää hampaat ja aiheuttaa vihlontaa. Sukeltaja saattaa tällöin yrittää korjata tilannetta sormin kiristämällä, mutta vahingossa pyörittää annostinta irti. Myös huollon puute saattaa aiheuttaa annostimen vuotamisen. Opetus: Annostin ei ole hiekkalapio. Yhdellä alentajalla sukellettaessa joutuu sukeltaja tällöin keskeyttämään sukelluksen ja turvautumaan parin apuun. Tällöin alentaja täytyy vedestä. 38 Sukellusvälineiden puutteet tai viat voivat aiheuttaa veden alla joko suoranaista vaaraa hengelle ja terveydelle, tai niin paljon hämminkiä että turvallisuus vaarantuu. Toki onnettomuus voi olla myös laitteistosta riippumaton sairaskohtaus tai hengityskaasun laatuongelma tai ympäristötekijän kuten moottoriveneen tai kalaverkon aiheuttama. Mitä kylmempää vesi on ja mitä pitempään annostimeen hengitetään, sen varmemmin siihen kehittyy jonkinasteinen vuoto. Valmistaudu ja asennoidu tilanteeseen ennalta ja ongelma pienenee. Harjoittele kaasunjakoa. Tarkista jokaisen annostimen toimivuus erikseen veden alla kokeillen! Uloshengitysilma Uloshengitysilma on kosteaa. Talvisukelluksessa Ytai Hventtiili ja kaksi alentajaa on erinomainen valinta. Opetus: Älä laskeudu pohjalle paria odottamaan, vaan laskeutukaa yhdessä ja katsekontakti säilyttäen. Kaikki seuraavat esimerkit ovat todellisia tilanteita. Vakavien onnettomuuksien ainoana aiheuttajana on harvoin avoimen kierron laitteiston laitevika. Sukeltaja voi toki edelleen hengittää esimerkiksi pakkosyötön avulla, mutta kokemattomalle sukeltajalle tilanne on hyvin pelottava ja saattaa johtaa vaarallisiin virheisiin. Pehmeään mutapohjaan katoava suukappale ei paljoa auta ja matalapaineletku aiheuttaa rivakan kaasun menetyksen. Tarkista, kupliiko annostin, alentaja, pullo tai jokin letkuliitäntä veden alla ennen sukellusta! Jos rannalla rymytään annostin sorassa, saattaa annostimen sisään ajautua pikkukivi, joka saattaa jäädä uloshengityskalvon alle jumiin. Pullon on oltava lujasti kiinni liivissä.. Hengitysventtiili Mikäli hengitysventtiilin ja letkun välinen liitos on päässyt löystymään, voi liitoskohta alkaa kuplia sukelluksen aikana. Sukeltajan veitsi tai pudotettavat painot, jotka eivät jää kiinni varusteisiin, voivat pelastaa hengen. Useimmiten vikaa seurannut stressi, sukeltajan sähläys ja virheiden karttuessa pahaneva tilanne johtavat lopulta hallitsemattomaan tilanteeseen ja onnettomuuteen. Paineenalennin Jos letkut ovat löysästi kiinni alentajassa, saattaa pullon avaaminen ja alentajan paineistus saada letkun tiivisterenkaan lentämään. Pieni vuoto aiheuttaa vaaraa lähinnä stressin kautta, isompi kaasun hupenemisen kautta. Tästä ei juuri ole vaaraa, ellei rosTasapainotusliivissä kaikki sukeltajan tarvitsemat laitteen ja välineet ovat hyvin käsillä. Tällöin on pelastamisen kannalta oleellista että välineet ovat kohteeseen soveltuvat. Jos hampaisiin sattuu, voi annostimen hetkeksi ottaa pois suusta, jos tähän on rutiinia. Kaksi pulloa vielä parempi. Kiinnitä huomio sukellusvälineisiisi! Pullon kiinnittäminen liiviin on varmistettava
Opetus: Tarkista puvun ja liivin letkujen paikallaan olo ja täytön ja tyhjennyksen toimiminen ennen laskeutumisen aloitKaikki letkut, jotka on liitetty paineenalentimeen joutuvat käytössä rasitukselle. Puvun puristus vaikeuttaa tällöin liikkumista ja tilanteen korjaamista ja stressi voi myös heikentää harkintaa. Veden alla tämä on vielä vaarallisempaa. Opetus: Jos kaulamansetti on liian kireä, pitää se leikata sopivaksi. Pullo on paineastia, eikä sitä kannata kaataa tai tiputtaa venttiili edellä maahan. Opetus: Huolehdi kompressorin vedenpoiston toimivuudesta, älä hengitä pulloa tyhjäksi (vesi voi päästä pullon sisään) ja tarkista pullon sisäosat vuosittain. Talvisukelluksessa Ytai H-venttiili ja kaksi alentajaa on erinomainen valinta. Mikäli sukeltaja ei tällöin ymmärrä pudottaa painojaan eikä saa pulloa auki, johtaa tilanne helposti hukkumiseen. Ei ole mukavaa olla kutistemuoviin käärittynä vajoamassa kohti merenpohjaa. Opettele irrottamaan ja kiinnittämään puvunletku vedessä. Jos sukeltaja ei tajua hengittää ulos, on vakavan keuhkovaurion vaara ilmeinen. Myös liivin venttiilit täytyy joskus huoltaa. Opetus: pidä kättä alentajan edessä tai katso poispäin pulloa avattaessa. Tarkista pullo vuosittain. Jos liivintäyttö jumittuu päälle, esimerkiksi jäätymisen tai napin väliin menneen kiven takia, eikä liivin letkua saa ajoissa irti, on pintautuminen rivakka. Opetus: Jos sukellat vain yhdellä kaasupullolla, pysyttele kosketusetäisyydellä parista. Kun purat laitteen, sulje aukot korkeilla. Tarkista että painot pystyy oikeasti pudottamaan. Mikäli puku ei tällöin kannattele tarpeeksi, tulee sukeltajan pudottaa painot. Pulloa tulee siis säilyttää ja käsitellä huolella turvallisuuden ylläpitämiseksi. Liian kireä kaulamansetti aiheuttaa tajunnan alenemista Näidenkin on oltava kunnossa! ja tajuttomuutta (jopa rannalla). 39 ka osu silmään. Tasapainotusliivi Jos liivi pettää, saattaa sukeltaja menettää nosteen hallinnan ja alkaa vajota. Ylipaineventtiilin pauke lisää stressiä. Tämä voi aiheuttaa huomattavaa stressiä ja harkintaja toimintakyvyn alenemista. Opettele nyppäämään letku irti. tamista. Hengityskaasupullo Jos sukeltaja tarkistaa annostimen toiminnan yhdellä tai kahdella henkäyksellä, saattaa pullo olla kiinni, ja sukeltaja hengittää vain letkussa olevaa ilmaa. Kaasun loppuminen veden alla tai stressi voivat johtaa vaaratilanteeseen. Alentajassa on suodatin, joka saattaa kylmässä jäätyä umpeen, jos kaasupullossa on vettä. Pukukaasuletku Pukukaasuletkun kiinni pysyminen on syytä tarkistaa. Opetus: Täytä liivi pinnalla siihen saakka, että ylipaineventtiili alkaa paukkua. Katso että pullossa on oikeasti kaasua (ja oikeaa kaasua). Oikein painotetun neutraalin sukeltajan ei tarvitse täyttää liiviä aloittaakseen nousun sukelluksen lopulla. Tämä voi katkaista hengityskaasun tulon äkisti ja juuri uloshengityksen jälkeen. Tämä kertoo liivin toimintakunnon. Huollata alentaja säännöllisesti. Ralf Strandell Kuvat: Jean Finnberg Sukelluspuku Mikäli kuivapuvun kaulamansetti on tukalan kireä ja vaikeuttaa oloa ja ajattelua jo pinnalla ei sen kanssa tule lähteä veteen. kaksi pulloa vielä parempi. Tyhjennä liivi sitten. Kuivapuku ei ehdi tyhjetä venttiilin kautta, joten ilmaa poistuu kaulamansetin kautta ja sukeltaja ei näe kuplapilvessä yhtään mitään. Kova puristus kaulassa saattaa vaikuttaa myös sydämen sykkeeseen. Jos painojen pudottamista ei harjoittele tarpeeksi, ei se hädässä tule mieleen ja tilanne johtaa onnettomuuteen. Samasta syystä painemittarin lasi kannattaa kääntää alaspäin. Jos pullon sisäosa on pahoin ruostunut, saattaa sieltä yllättäen irrota ruostehiutale, joka tukkii pullon nousuputken tai alentajan sisäänoton. Opetus: Pidä kaasupullon sisäosa kuivana, pidä liivin täyttöletkun pää kuivana, älä raahaa liiviä hiekassa, pidä täyttönappi irti pohjasta, huolla liivin venttiilit ja tarkista ylipaineventtiilien toimivuus. Välipaineen nousu voi aiheuttaa annostimen purkamisen ja kaasun vähenemisen. Alentaja saattaa myös alkaa vuotamaan, ellei sitä huolla säännöllisesti. Sukeltajan aloittaessa sukelluksen ja alkaessa vajota ei ilmaa tulekaan enää, eikä liivi täyty. Tarkista että parisi osaa pudottaa painosi. Tämä estää kaasun saannin ja saattaa aiheuttaa ikävän vaaratilanteen. Opetus: Älä kokoa laitepakettia lumihangessa (äläkä hiekkarannallakaan). Jos kokoat laitteiston lumihangessa ja alentajan korkeapainepuolelle menee lunta, saattaa tästä aiheutua jäätymistä. Edelleen pullo tulee tarkastuttaa määräajoin, jotta sen turvallisuus varmistuu. Opetus: Hengitä annostimesta pari kertaa ilmassa ja pari kertaa veteen upotettuna ennen laskeutumista, ja katso samalla painemittaria, ettei viisari vajoa tai heilu hengityksen tahdissa. Niiden mahdolliset vuodot on tarkastettava ennen jokaista sukellusta. Tukalan kireällä mansetilla ei saa sukeltaa.
Tavanomainen kaksilinssinen sukeltajan naamari. Kiristys tehdään vasta, kun räpylä on jalassa. Molempien räpylöiden tippuminen on epätodennäköisempää. Märkäpukumateriaali, soluneopreeni on lämmöneriste. Tässä räpylässä ei ole vapaata kiristysmahdollisuutta. Asennon Kuivapuku. Painot sijoitetaan erillisiin painotaskuihin, jotka sijoitetaan liivissä oleviin taskuihin.. Räpylät Yhden räpylän tippuminen sotkee potkutahdin ja saattaa aiheuttaa jalkakrampin. Pieni sisätilavuus, helppo tyhjentää. Tällöin syvyyden ja annostimen hallinta on haastavaa ja sukeltaja saattaa olla kipuilevan jalan takia vedessä kummallisessa asennossa. Räpylän kantalenkin katkeaminen sukelluksen aikana voi olla alkuna vakavammalle onnettomuudelle. Onneksi katkeaminen useimmiten tapahtuu maalla. 40 Naamari Sukeltajan pitää säännöllisesti turvallisissa olosuhteissa kokeilla sukeltamista ilman naamaria, jotta naamarin sijoiltaan meno tai naamarin remmin katkeaminen ei aiheuta harmistusta suurempaa haittaa. Puettaessa kantalenkki joutuu kovalle rasitukselle. Tarkista remmi. Naamarin ongelmia voi vähentää tarkistamalla remmien kunnon ja välttämällä liiallista, vuotoja aiheuttavaa, kiristämistä. Vuotava naamari voi aiheuttaa kokemattomalle sukeltajalle stressiä, mikä voi aiheuttaa syvyyden pompottelua, ja korvakipua. Tästä saattaa aiheutua stressiä ja sitä kautta vaaraa. Sukeltaja säätää sen pysyvästi oikealle tiukkuudelle. Täyttöventtiili on puvun rinnassa. Tasapainotusliivejä on myös painointegroituina. Räpylää puettaessa kantalenkkiä ”säästetään” pitämällä se löysänä. Opetus: Varanaamari voi olla mukava lisä, mutta ilmankin pääsee pintaan. Kuivapukumateriaalit eivät ole lämmöneristeitä. Pari ohjaa tarvittaessa rannalle ja pintaan. Tyhjennysventtiili on vasemman käden olkavarressa
Kompassista kannattaa tarkistaa, että pohjoiseen osoittaa pohjoisnuoli, ei etelänuoli, ja kompassia katsoessa on syytä pitää lamput ja metalliesineet etäällä kompassista. Harjoittele räpylöittä ja yhdellä räpylällä pärjäämistä altaassa. Mittarit Sukellettaessa syviä sukelluksia, on sukellustietokoneita hyvä olla kaksi kappaletta, jotta mahdollinen vikaantuminen tai pariston loppuminen ei vaaranna sukeltajaa tai haittaa sukellusta. Opetus: Tarkista paristot, pidä mukana varalamppu, tarkista lampun tiivisteet paristoja vaihtaessasi. Kompassin käytössä on hyvä huomioida sen reagointi rautaan. Jos paristot loppuvat tai lamppu vikaantuu (tiiviste vuotaa ja lamppu täyttyy vedellä tai hapettunut liitäntä menettää sähköisen kontaktin), voi tästä aiheutua vaikeuksia lukea mittareita, eksymistä parista, stressiä ja vaaraa. Sakset helpottavat suuremman narumäärän katkomista. Opetus: Sukeltajan veitsi on halpa henkivakuutus. Pidä turvamarginaalia. Mittarin täsmällinen toiminta kannattaa todeta säännöllisesti. Veden alle jumiin jääminen on aiheuttanut turhia kuolemia. 41 pitäminen vaikeutuu tällöin ja kuivapuvun hallinta ja uinti vaatii suurta taitoa. Myös pullonpainemittarin oleminen oikeilla kymmenlukemilla (ja ei jumissa) kannattaa joskus tarkistaa laittamalla pulloon kiinni toinen mittari ja vertaamalla lukemia. Valolla näkee mittarinsa, valolla näkee ympäristönsä, oma lamppu näyttää parille sijaintisi (ja parin sijainnin sinulle), lampulla voi antaa hätämerkin, huomiomerkin, ok-merkin tai näyttää suuntaa. Niistä sukeltaja kokoaa itselleen sopivan painovyön. Opetus: Tarkista räpylöiden remmit. Suunnistaminen sukelluksissa edellyttää harjoitusta. Kaikista näistä syistä on valo tarpeen. Ralf Strandell Kuvat: Jean Finnberg Valaisin Jos sukeltaa pimeässä, on lampulla neljä tarkoitusta. Kelat ja reelit kuuluvat sukeltajan turvallisuusvarusteisiin. Joissakin kohteissa pieni kaapelileikkuri ei taskussa haittaisi. Tietokone antaa sukeltajalle kaiken sen datan, jota hän sukelluksen aikana tarvitsee. Naruun sotkeutuminen aiheuttaa myös suurta stressiä, joka voi johtaa onnettomuuteen. Tarkista paristot. Sukeltajan tietokone on tämän päivän sukeltamista. Vaarana on kellua hallitsemattomasti pintaan jalat edellä. Olennaisinta on, että valokeilasi rauhallinen liike kertoo parille kaiken olevan kunnossa, kun taas nopea sekava valon heiluminen kertoo ongelmasta. Painoja on saatavana useita eri kokoja (kiloissa). Narut Jos veden alla on narua, olkoon se sitten kalastusverkkoa, siimaa, roskaa, opasnarua, poijun naru tai oma narukerä, on sukeltajalla oltava mukanaan pienikokoinen ja näppärä sukeltajan veitsi. Pullopainemittarin on normin mukainen sukeltajan varustus. Jälkikäteen sukelluksen kulku on tarkastettavissa tietokoneelta. Opetus: Mittarit näyttävät jotain sinnepäin. Niiden käyttöä on harjoiteltava.
Yksittäiset sukeltajat voivat pitää tarkastusta jopa vaivana, joka voidaan helposti sivuuttaa turhanpäiväisyytenä. Sen perimmäisenä tarkoituksena on ennaltaehkäistä sukelluksen ensimmäisinä minuutteina tapahtuvat tapaturmat. Onko kyseessä paritarkastus, vai tarkastaako joku ryhmästä kaikkien sukellusvarustuksen?. 42 Aivan liian usein kuulee tapaturman tai ongelmatilanteen selvittelyn yhteydessä tokaisun ”tehtiinkö paritarkastus?” Tällä kysyjä lataa suuren määrän vastuuta kysymykseensä sen kummemmin ensin kertomatta, että mitä paritarkastuksen pitäisi pitää sisällään. Sukelluksen kulkua suunnitellaan. Asia ei kuitenkaan ole näin. Sukellusjärjestöillä, kerhoilla ja jopa kattojärjestöillä on omat ajatuksensa paritarkastuksesta, sen laajuudesta sekä tarpeellisuudesta. Tämän artikkelin tarkoitus on jakaa paritarkastus osiin, jotta lukija helpommin pystyy jäsenVälttämätön paritarkastus Paritarkastuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Sukellusryhmä koolla
Kuka ne tuo ja koska niitä käytetään. Kyseessä ei ole kisa pohjalle, vaan oikein tehtynä laskeutuminen syvyyteen on hallittu tapahtuma, jossa parit seuraavat toisiaan, eli laskeutuvat vastakkain ja pitävät saman syvyyden koko laskeutumisen ajan. Suunnitelman ei tarvitse virkistyssukelluksella olla pikkutarkka, mutta sellainen on oltava. Paritarkastuksen laajuudesta kiistellään usein eri järjestöjen ja sukeltajien kesken. Siksi, jos mahdollista on annostimen toimivuus testattava hengittämällä annostimen ollessa vedessä. 43 tämään mikä paritarkastuksessa on se tärkein asia. Hyvä suunnitelma käsittää virkistyssukelluksella ainakin seuraavat asiat: Sukelluksen tarkoitus, eli mitä ollaan tekemässä. Entä, jos näkyvyys on huono, keskeytetäänkö sukellus vai sukelletaanko vierekkäin toista koskien. Sukellusryhmän sisäinen järjestys. Suunnitelma ”Suunnittele sukellus, sukella suunnitelmasi” on merkittävin tokaisu, minkä sukeltaja voi lausua. Moni ongelma ja jopa tapaturma olisi voitu välttää, jos laskeuduttaessa syvyyksiin oltaisiin pysytty yhdessä. Tilastot ovat valitettavan täynnä sukeltajia, jotka ovat menehtyneet ensimmäisen kolmen minuutin aikana kiinni olevaan venttiiliin. Varustetarpeet, ammutaanko poijua, tarvitaanko kelaa. Tarkastus, joka on aina suoritettava ennen veteen menoa, on ”flow-check”, eli virtauksen tarkastus. Tässä vaiheessa pitäisi valmistautumisen ja suunnitelman olla jo sovittuna. Tarkasta, että olet pakannut kaikki tarvittavat varusteet. Tärkeä osa sukeltamaan lähtemistä on siihen valmistautuminen. Säiliöt täyteen hyvissä ajoin ennen itse sukellusta, merkattuina ja analysoituina. Kuka sukeltaa edellä. Riskien arviointi ja ongelmatilanteiden ratkaisu. Jos pari katoaa, mitä tehdään. Onko virtausta, muita veneitä. Ajattelemme sukeltamista kolmena osana valmistautumisen, suunnitelman sekä itse tarkastuksen kautta. Paritarkastuksen perimmäinen tarkoitus on ennaltaehkäistä sukelluksen ensimmäisinä minuutteina tapahtumat tapaturmat. Itse suunnitelmasta suoritetaan vain hyvin lyhyt pääkohtien kertaus. Tämähän tapahtuu hyvin yksinkertaisesti laittamalla annostin suuhun ja sitten painamalla kasvot veteen. Ei ole yhtään tyhmä ajatus tai turha toteutus harjoitella sinkkupullon venttiiliin yltämistä ja venttiilin avaamista. Valmistautuminen Pienistä asioista syntyy suuret ongelmat, varsinkin kun kyseessä ovat varusteet. Osa paritarkastusta juuri ennen sukellusta. Paritarkastus Juuri ennen veteen menoa tehdään paritarkastus. Varmistetaan kaasun riittävyys arvioidussa sukellussyvyydessä. Sukellustapaturmat tapahtuvat useimmiten joko sukelluksen alussa tai lopussa, harvemmin pohjavaiheen aikana. Sukeltajat Sakari Koskinen (oik) ja Jaakko Salonen valmistautuvat sukellukselle. Käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä, on jokaisen onnistuneen sukelluksen lähtökohta. Laskeutuminen Osana paritarkistusta pidän sitä, että ryhmä tai sukelluspari laskeutuu pohjalle asti yhdessä. Tosin tärkeämpää on ymmärtää, että tämä pullon auki oleminen ja annostimen toimivuus on se, miksi me tarkastamme valmiuttamme sukeltaa. Yhteistoiminta on saumatonta.. Tässä kiistelyssä usein unohtuu se kultainen lanka, miksi paritarkastus yleensä edes tehdään. Usein vitsaillaan, että tunnin sukellusta varten pitää tehdä kolmen tunnin työt, mikä ei ole oikeastaan kaukana totuudesta. Tämä monimutkaiselta kuulostava tarkastus on kaikessa yksinkertaisuudessa se, että tarkastetaan säiliöventtiilin olevan täysin auki sekä hengitetään annostimesta varmistaen, että se antaa sukeltajalle kaasua. Kauanko aiotaan sukeltaa. Sukeltaja jolla on murheita pinnalla, ei rentoudu vedessäkään. On huomioitava, että annostin voi toimia pinnalla, mutta ei vedessä. Varusteiden kuivatus, pakkaus sekä jatkuva huoltaminen takaavat sen, että itse kohteella ongelmat pysyvät vähäisinä. Naamari on, mutta onko se oikein paikoillaan. Miten ryhmän jäsenillä on kaasua. Mennäänkö jonossa vai rivissä
Pinnalla koehengitetään molemmista annostimista. Parin peukuttaessa sukellus päättyy! Sitä päätöstä ei sovi kenenkään kyseenalaistaa. 1 3 2 4 5. Usein meillä Itämeressä on haastavat olosuhteet ja parien pysyessä yhdessä he myös löytävät hylyn, jolle ovat menossa. Ei tule ylimääräistä stressiä, kun toinen odottelee pohjalla parin ollessa vielä viidessä metrissä odottamassa korviensa tasaantumista. Seurauksena ovat yhtä hätäiset ja stressaantuneet etsinnät sukelluksissa ja pinnalla. Sukelluksen ei pidä alkaa tilanteella, jossa pari on kadonnut hätäisessä laskeutumisessa. Kuivapuvusta todetaan sekä täyttöettä tyhjennysventtiilien toiminta. Peukuttaminen, eli sukelluksen päättäminen niin vedessä tai jo pinnalla ennen sukeltamista on asia, josta ei neuvotella. 44 Kun parit katsovat toisiaan laskeuduttaessa syvyyteen he pystyvät kommunikoimaan ongelmista toisilleen. Sakari Koskinen Kuvat: Jouko Moisala Paritarkastuksen opetustilanne uimahallissa. Varsinaisissa ongelmatilanteissa he eivät olisi kyenneet toisiaan auttamaan. Jos sukellus tuntuu liian vaativalta, tai yksinkertaisesti ei huvita sukeltaa jokaisella on aina oikeus sekä oikeastaan velvollisuus ilmoittaa, ettei sukeltamisesta nyt tule mitään. Onko pullo oikein avattu. Lähtökohdan sukeltamiseen on oltava, että se on hauskaa. Sukeltajat aloittavat toistensa varusteiden tarkastuksen yleissilmäyksellä. Tällaiset tapahtumat eivät suoranaisesti ole vaarallisia, mutta kertovat siitä, että sukeltajat olivat huolimattomia sekä huonosti valmistautuneita itse sukellukseen. Paritarkistusta kannattaa siis miettiä huolella ja sen suorittamatta jättäminen on tarpeetonta riskien keräämistä muuten hyvin turvalliseen harrastukseen. Tässä vaiheessa voi jo kuuluhavainnoin todeta vuotoja. Tarkastetaan hengityskaasun määrä ja todetaan, että pulloventtiili on avoinna
– Kerrataan arvioitu sukellusaika ja sukellussyvyys. – Muistuttakaa, kuka vetää sukelluksen sekä huomioikaa kuka suorittaa eri tehtäviä, esimerkiksi kuka ampuu poijun tai kuka tuo kelan. – Tarkistetaan pullopaineet ja suoritetaan kevyt ryhmän kaasunhallinta, eli arvioidaan paljonko kaasua tarvitaan, että sukellus on turvallinen. 8 9. Tuplasukeltajalta, jolla on käytössä pitkäletku, pitkäletku irrotetaan vapaaksi ja tarkastetaan, ettei se ole sotkeutunut muuhun varustukseen. Pari tarkistaa, ettei vuotoja ole. – Varmistetaan, että käsissä on tarvittavat sukellusinstrumentit, kuten tietokoneet ja kompassit. Käytetäänkö poijua, suoritetaanko turvapysähdys, jne. – Kokeillaan, että puukko on paikoillaan sekä, että taskuissa on tarvittavat varusteet, kuten kirjoituslehtiöt, poijut ja kelat. Etupuolen tarkastuksen jälkeen tarkistettava sukeltaja kääntyy ympäri ja kallistaa itsensä taaksepäin siten, että hengitysventtiilin ykkösvaihe painuu veden pinnan alle. Kerrataan, mitä tehdään, jos pari katoaa tai näkyvyys on huono. – Avataan kuivapuvun käsivarren tyhjennysventtiili täysin auki, sekä kokeillaan kuivapuvun täytön toimivuus. Onko vara-annostin saatavilla ja letku suorana. Onko virtaa tai riski muista veneistä pintauduttua. – Sovitaan noususta sekä mahdollisesta dekompressiosta. 45 Nopea ja toimiva paritarkastus Tässä esimerkki toimivasta paritarkastuksesta juuri ennen veteen menoa: – Kerratkaa sukellussuunnitelma lyhyesti, eli minne olette menossa, mitä olette tekemässä. – Tarkastetaan, että jaloissa on räpylät. Mikä on se minimikaasu, jolla sukelluksen pohjavaihe on lopetettava ja koko ryhmän on lähdettävä kohti pintaa. Jos merenkäynti on kovaa, voidaan sama tarkastus suorittaa kolmessa metrissä sukelluksen alussa. – Viimeisenä kuplatarkastus: Naamari kasvoilla tarkistetaan sukeltajan varustus sekä etuettä takapuolelta ja varmistetaan ettei vuotoja ole. Varmistetaan liivin tyhjennysvaihtoehtojen toimivuus. Viimeiseksi todetaan, että räpylätkin ovat mukana ja kiinnitykset ovat kunnossa. Edestä tämä ei edellytä toimenpiteitä tarkastettavalta. – Tarkastakaa, että säiliöventtiilit ovat täysin auki! – Koehengitetään pääsekä varahengitysannostimet samalla tarkastaen painemittarista, että pulloventtiili on varmasti auki. – Pannaan sukellusvalot päälle ja tarkastetaan, että ne toimivat. Onpa kyseessä painovyö tai painointegroidun tasapainotusliivin painotaskut, tarkastetaan molempien kiinnitykset. 6 7 Tietokoneen ja muiden mittareiden toiminta todetaan. – Varmistetaan, että itsellä ja parilla on tarvittavat painot/painovyö. – Peukutetaan alaspäin ja aloitetaan sukellus! Tasapainotusliivin toiminnot tarkastetaan huolellisesti. – Varusteiden tarkastus päästä varpaisin: – Onko sukeltajilla maskit. – Käydään läpi itse vesielementin aiheuttamat vaarat ja ongelmat. – Tarkastetaan, että letkut ovat vapaat. – Täytetään liiviä niin kauan, että ylipaineventtiili aukeaa. Esimerkiksi sukelletaan 45 minuuttia, maksimisyvyys on 18 metriä
Sukellukselle lähdettäessä aina ei voi etukäteen tietää tarvitaanko sitä. Useimmiten tasapainotusliivissä on tai ei ole valmista mahdollisuutta juuri mittariston ja vara-annostimen kiinnityksiin. Jatkuvasti kädessä pidettäessä se haittaa muuta toimintaa estäessään käden käytön. Osa niistä vaatii erillisen kiinnityksen. Ne tulee myös saada tarvittaessa helposti käyttöön ja takaisin paikalleen. Lampuilla ja kelalla on painoa myös vedessä. Laite on helppo kiinnittää, käytettäessä helppo irrottaa ja panna takaisin paikalleen. Ranteessa riippuessaan se on tiellä. Varma kiinnitys on lujalla kiinnitteellä. Sukeltajalla on välineistöä, joille tulee olla oma paikkansa varusteissa. Sen vain saa käteensä ja kuvaaminen on mahdollista ilman, että kiinnitys haittaa tärkeää dokumentointia.. Ainoa keino on koristautua ja kiinnittää kaikki tarvittava muuhun varustukseen. Tietyissä sukellustilanteissa narukela, reeli, on hyvä apuväline. Tarvitaan helppo, yksinkertainen ja luotettava tapa kiinnittää muuhun varustukseen säiliöpainemittari ja vara-annostin. Tarvitaan kiinnitys, jolla kallisarvoinen laite pysyy luotettavasti mukana, mutta tarvittaessa joustaa. Parhaimmillaan hyvä valaisin mahtuu kämmeneen ja sen voi panna vaikkapa kuivapuvun reisitaskuun. Lamppu tulee voida kiinnittää helposti ja luotettavasti varustukseen siten, ettei se ole muutoin tiellä. Lamppua ei välttämättä tarvita koko sukelluksen ajan ja silloin sillä tulee olla hyvä sijoitus varustuksessa. Sukeltajan perusvarustuksessa ainoastaan riippumaan jäävät varusteisiin kuuluvat osat tarvitsevat erityisvälinettä. Kameraa ei tarvitse irrottaa kiinnityksestään. Se pitää kiinnittää varustukseen, taskuihin sitäkään ei voi mahduttaa. Tarkoitus on, että ne eivät sukelluksen aikana laahaa pohjaa. Se onkin lisälaite, joka käytettäessä on nostettava kasvojen eteen. Se on selkeästi tarpeellinen yöllä sukellettaessa, mutta huonoissa näkyväisyysolosuhteissa siitä saattaa olla apua. Niinpä metallinen haka on hyvä vaihtoehto. Kiinnitys ja irrottaminen tulee voida tehdä yhdellä kädellä. Maailmalla näihin on olemassa laaja kirjo kaikenlaisia strapseja ja klipsuja. Meillä valikoima on suppeampi. Tarvitaan helppo ja yksinkertainen, mutta luotettava kiinnitys. Kolme ylintä on helppoja ja luotettavia vara-annostimen kiinnitystapoja. Iso valaisin etsii paikkaansa. Itse kiinnityksen kiinnittämiseen tulee olla valmis, ja ajateltu mahdollisuus ja kiinnittämisen tulee olla helppoa. Lisävarusteet mukaan Sukeltajan lisävarusteista yleisin ja tarpeellisin etenkin Suomessa sukellettaessa on valaisin. 46 Lisävarusteet kiinni Taskuihinsa sukeltaja ei voi tarvitsemiaan välineitä tunkea, sillä niiden tulee olla helposti saatavilla. Letkujen kiinnityksiin on useita mahdollisuuksia, joista useat ovat huokeita ja mahdollistavat erilaiset kiinnityksen käyttäjänsä mielikuvituksen mukaan. Muut varusteet Sukeltajalla voi myös olla mukanaan kamera. Tässä lyhyessä katsauksessa ei puututa niihin sukeltajan varusteisiin, joissa on kiinnitys valmiina. Kuvissa on sukeltajille tärkeiden lisävarusteiden kiinnitysmahdollisuuksia
Kevyenä levyn voi kiinnittää myös muovisella klipsulla. Laitteeseen voi kiinnittää vaikkapa kompassin tai muun välineen, jota tarvitaan aina silloin tällöin. Liukuvat painot ovat aivan liian usein haittana. Hyvä haka on käsinekäteen riittävän iso ja yhdellä kädellä käytettävä. Sukeltajalle on vastaavanlainen väline, joka kiinnitetään varustukseen. Varminta sen lukeminen on, jos sen saa suoraan kasvojensa eteen. Tämän estämiseksi on saatavissa yksinkertainen kiinnite. Jouko Moisala Kuvat: Jean Finnberg Itsestään kelautuva laite, joka soveltuu kaikkiin laitteisiin.. Laskettelijalla on hissilippu taskussaan jousikelan päässä. Sukeltajan painot saattavat liikkua painovyössä. Tarvittaessa sen saa käsille ja joustava kiinnite antaa myöten kuvaamisen mahdollistaen ilman, että kameraa on irrotettava varustuksesta. Kiinnitteillä sukeltaja voi kiinnittää varustukseensa vaikkapa kameran. Hakoja on messingistä haponkestäviin. Tähän ovat eri valmistajat kehittäneet automaattisella kelauksella varustetun varustukseen kiinnitettävän helpon välineen. Yhden kesän käyttö kertoo, mikä valmistusmateriaali on paras. Hyvän yksilökohtaisen ja käyttäjän omaa tarvetta ratkaisemaan tarvitaan sukeltajan ominaisuuksista kekseliäisyyttä. Tähän kelaan voi sukeltaja myös kiinnittää muistiinpanolevynsä, jos se ei ole kiinteästi kiinni vaikkapa käsivarressa. Tällä kiinnitteellä painon voi lukita haluamalleen paikalle ja estää sen liikkumisen vyöhihnassa puettaessa ja sukelluksen aikana. 47 Erityiskiinnitteitä Sukeltajan on sukelluksensa aikana säännöllisesti seurattava kulkusuuntaansa kompassistaan. Välillä se kelautuu pois tieltä. Joidenkin valmistajien laite soveltuu ensisijaisesta saman valmistajan muihin välineisiin. Metallisia hakoja käytetään ripustamiseen. Kaikkeen kiinnitykseen on olemassa useita eri ratkaisuja. Saatavana on kaikkeen sopivia tai ainoastaan saman valmistajan muihin laitteisiin sopiva laite. Etenkin sivusta luettava, ruusulla varustettu kompassi on tarvittaessa saatava hyvin näköalueelle
Toinen syy suosioon ovat hyvin säilyneet hylyt, jotka kertovat Hangon ja koko Itämerenkin merenkulusta. 48 Hangon edustalla on kymmeniä hylkyja luontokohteita, joista iso osa on alle tunnin venematkan päässä rannasta. Hangon edustalla vesi on Suomen oloissa poikkeuksellisen kirkasta. Sukeltajien pyhiinvaelluskohde Minna Väänänen ja Robin Höckert lähdössä sukeltamaan PADI AOWD -laitesukelluksen jatkokurssia. Kuvaajana Tiina Puhakainen Hanko Divingin Atlanta-veneeltä.. Lähimpiin kohteisiin on vain lyhyt matka ja Hanko koukuttaa kirkkaalla vedellä ja hienoilla hylyillä Hanko on yksi harvoja suomalaisia sukelluskohteita, jonne saapuu myös ulkomaalaisia harrastajia
Samoin hylyt ovat hyväkuntoisia ja niiden katsominen läheltä on mielenkiintoista. – Hylyille on helppo löytää ilman opastakin ja poijutus varmistaa, etteivät hylyt vahingoitu ankkuroinnissa. – Joka tapauksessa Hangossa todennäköisyys päästä kirkkaaseen veteen on Suomessa omaa luokkaansa. Poijulta lähtevät ohjausliinat hylylle. Kun mukaan lasketaan esimerkiksi tykkilavetit tai tykinkuulat ja luonnonmuodostelmat, kohteita on parikymmentä. Sukelluskoulu järjestää sukellusmatkoja Hankoon säännöllisesti viikoittain. Hanko Diving on yhteistyössä Museoviraston kanssa poijuttanut usean vuoden ajan hylkykohteita. Suurin osa hylyistä on kulttuurihistoriallisesti merkittäviä, ja ovat jo historiansa takia mielenkiintoisia. – Kirkasvetisyys vaihtelee vuodenajan ja tuulien mukaan, mutta keväisin näkyvyys on usein 7–10 metriin. Kesää kohden näkyvyys heikkenee veden lämmetessä ja eliömaailman lisääntyessä. Saman viikonlopun aika samalla kohteella voi näkyvyys vaihdella muutamasta metristä yli kymmenen metriin. Venematkakin venyy kohtuu pitkäksi ja kohde on sen verran syvällä, ettei kaikilla harrastajilla ole niille pääsyä. – Tuulisuus on kuitenkin myllertänyt vettä ja samentanut näkyvyyden. Esimerkiksi tuulet ja virtaukset voivat saada aikaan yllättäviä ilmiöitä. Hangon edustalta löytyy jäänteitä merenkulusta hyvin monen luodon kupeelta ja harrastajat löytävät koko ajan lisää kohteita. Kauempana ulkomerellä on myös muutama hyvä kohde, muun muassa rahtialus Eira, mutta sääolosuhteet eivät useinkaan puolla järjestettyjä matkoja. Matkaan ei kulu tuntia enempää – Näkyvyys ei ole ongelma siinä mielessä, että esimerkiksi veden eliöstö on pientä, joten niitä pitää päästä tarkastelemaan joka tapauksessa läheltä. – Pyrimme ettei matkaa kohteelle olisi 45 minuuttia enempää, jolloin ehdimme viedä ryhmän Sukeltajien pyhiinvaelluskohde ristomerta voi kohdata samanlaisia vesiä. Kuva: Nina Pennanen. Näille kohteille on lyhyt matKivinilkka (Zoarces viviparus) makoilee Osborn & Elisabethin kannella. – Meillä on Hangon edustalla tusinan verran kaikille sukeltajille sopivia hylkykohteita, jonne voivat sukeltaa peruskurssin käyneet. 49 ka. Joskus levät muodostavat veteen kerroksen, jonka alla vesi on kirkasta, mutta muutoin on pimeää, sanoo sukellusopas Nina Pennanen Sukelluskoulu Aallosta. Periaatteenahan on, että katsoa saa, muttei koskea, sanoo Pennanen. Toissakesänä oli tilanne, jossa vesi oli lämmintä, mutta silti aivan hullun kirkasta. Tänä keväänä vesi on pysynyt viileänä pitkään, minkä ansiosta vesi pysyy kirkkaampana pidempään. Joissain osissa SaaMerirokkoa (Balanus improvisus) Osborn & Elisabethin laidalla. Parhaimmillaan se on vapun tienoilla, minkä jälkeen leväkukinnot alkavat heikentää näkyvyyttä. Kuva: Nina Pennanen luontokohteisiin pääsee paikoin rannalta
Kaljaasi SuoRyhmä matkaa sukelluskohteelle aurinkoisessa kelissä. Hangon edustalla Hauensuolessa makaava niin kutsuttu Kaapelihylky on uponnut vuonna 1648. Hangossa vierailevista kotimaisista sukeltajista suurin osa on käynyt kurssinsa Suomessa ja tottunut viileisiin vesiin. – Itämeri kiinnostaa ulkomaalaisia sukeltajia nimenomaan eksoottisuutensa ja kulttuurihistoriansa takia. – Heille Hanko on eräänlainen pyhiinvaelluskohde, jonne on aina hauska palata. Tuskin missään muualla maailmassa on veden alla yhtä hyvin satoja vuosia säilyneitä hylkyjä, joille on vieläpä varsin helppo päästä. Myös suomalaiset, ainoastaan ulkomailla sukeltaneet ovat alkaneet kiinnostua myös kotimaan karun kauniista vedenalaisesta luonnosta. Se on saattanut purjehtia pitkään ennen uppoamistaan puhumattakaan siitä, milloin sen rakentamiseen tarvitut puut ovat kasvaneet. Näitä sukeltajia saapuu muun muassa Saksasta ja Hollannista sekä muista Pohjoismaista, mutta esimerkiksi itselläni oli viime vuonna kaukaisin opastettava Koreasta, Pennanen kertoo. Kuvaajana Tiina Puhakainen Hanko Divingin Atlanta-veneeltä. Kasvava ryhmä meillä ovat ulkomaiset sukeltajat, joista osalle Suomi on extreme-kohde. Itämeren viileys, pimeys ja vähähappisuus ovat taanneet hylkyjen säilymisen satoja vuosia. Kylkilaudoitus on hyvin kaunis. Nuo näkymät vievät sukeltajan mielen nöyräksi, aikaikkuna saattaa olla 700–1000 vuotta. 50 kahdelle kohteelle sukelluspäivän aikana. Joillakin heistä on entuudestaan kokemusta viileistä vesistä. Vaativalle kohteille kokeneet, asianmukaisen koulutuksen saaneet ja -varusteet omaavat sukeltajat kokoavat monesti itse omat ryhmänsä. Hanko kiinnostaa Koreaa myöten Hankoon saapuu suomalaisten sukeltajien lisäsi myös enenevässä määrin ulkomaalaisia harrastajia. – Se makaa pystyssä hieman samaan tapaan kuin Aku Ankoissa hylyt makaavat. Se on saattanut purjehtia pitkään ennen uppoamistaan puhumattakaan siitä, milloin sen rakentamiseen tarvitut puut ovat kasvaneet.. Asa-Fin eli Pirtu-Veerana tunnetun aluksen historian voi arvata. Osborn & Elisabeth on hylkymaailman julkkis. – Toistasataa vuotta vanhojen puualusten rakenteet ovat kunnossa. Hylyt ovat suurelta osin alle 30 metrissä. – Hauensuolessa makaava Kaapelihylky on uponnut vuonna 1648
Vuonna 1969 uponnut rahtialus on pystyssä.. Alunperin korkeammalle jäänyt oikea kylki on irronnut pohjapalkestaan ja pudonnut päärungon viereen sisäpuoli ylöspäin. Kohteelle pääsee rannasta. Parkkilaiva 1800-luvun parkkilaivan hylyn sijaintipaikka on Hangon Tullisaaren itäpuolella Lilla Ankargrundetin luoteiskärjessä, osittain luoteiskärjen pikkulahdelman sisällä. Muun muassa Hauensuolessa ja sen ympäristössä makaa parikin yli satavuotiasta alusta, joiden tarkasta historiasta on vain vähän tietoa. Sijainti: Hanko, Lilla Ankargrundet. Raskas lasti ja sisään syöksyvä vesi tekivät touhun mahdottomaksi ja kun viulun kielenä viuhuva hinausvaijeri katkesi, päätettiin yrityksestä luopua. Lastina on ollut muun muassa viljaa. Vuonna 1969 uponnut rahtialus on pystyssä, ja sen savupiippu alkaa noin 25 metrin syvyydestä hylyn syvimpien osien rajoittuessa noin 47 metriin. Hylyn oletetaan olevan parkkilaiva Ajan, joka haaksirikkoutui 24.11.1890. – Monesti jyrkät rannat ja syvenevät karikot houkuttelevat kylkeensä muun muassa isoja ahvenia ja kuhia. Hylky on saanut kaapelihylky-kutsumanimen, koska se löytyi sattumalta kaapelia asennettaessa. Hangossa Meijerfeltin saaren pohjoispuoleisessa rannassa on seitsemän isoa tykkilavettia seitsemän metrin syvyydessä ja näistä alaspäin hiekkarinteessä 12 metrin syvyydessä kaksi tykkiputkea. Aika olikin jo otollinen, sillä melkoisen kookas haveristi vajosi pian 50 metrin syvyyteen. Kotipaikka oli Lemland Ahvenanmaalla. Hanko on vilkas kesäkaupunki, joten tiettyinä viikonloppuina, jolloin kaupungissa on veneilytapahtumia, voi vesiliikenne jonkin verran haitata sukeltamista. Hylyllä on tehty arkeologisia kaivauksia 1970-luvulla, esinelöydöt on talletettu Suomen merimuseon kokoelmiin. Hylyn keula ja perä ovat pahoin vaurioituneita, samoin sivulaudoitus pahoin hajonnut, mutta laivan rungon muoto on vielä näkyvissä. Samalla vasempaan laitaan kiinni jääneet kansipalkit ovat menettäneet toisen pään tukipisteensä ja painuneet alaspäin. Hylyn pituus on 18,40 metriä ja leveys 4,90 metriä. Rakennusmateriaali on tammea ja alus on ollut yksimastoinen. Kirkkaassa vedessä ovat nähtävissä muun muassa perälaivan ehjä kaksiosainen ahdinvinssi, keskilaivan käymäkelan vinssikapseli sekä keulan ehjä ankkuripeli. Alus oli tuomassa kalkkikivilastiaan matkalla Gotlannista Koverhariin, kun se sai pohjakosketuksen Ajaxin poijun lähellä. Alus oli tuolloin painolastissa matkalla Lappvikiin. Pelastusristeilijä Russarö nouti avunpyynnön jälkeen aluksesta sen miehistön ja muutaman matkustajan. 51 Hangon alueen hylkyjä Netistä löytyvä www.hylyt.net on listannut Hangon alueen hylkyjä. Sijainti: Hankoniemi, Ajax-Längden. Huviveneily haittaa sukeltamista vain vähän, sillä monesti suosituiksi nousseet sukelluskohteet on valikoitu siten, etteivät ne sijaitse veneilyväylien läheisyydessä. Järjen käyttö on sallittu. Paikalle tulleen tarkastusalus Saariston liinakiväärin köysi ylsi lopulta Eiralle ja se saatiin hinaukseen. Jyrkät kalliot yli 60 metriin Luonnonmudostelmista Varisniemen jyrkät kallioseinämät ulottuvat portaittain yli 30 metriin hiekkarinteen jatkuessa aina jopa yli 60 metriin saakka. Pelastusyritysten jälkeen se kuitenkin upposi Ajaxin ja Längdenin välille Hankoniemen ulkopuolelle. Juhani Karvonen Eira on kokeneiden sukeltajien suosikkikohde. Kyseessä on suurehko osiin hajonnut tasasaumaisen puulaivan hylky, jonka suurin yhtenäinen rungon osa on kooltaan noin 31 x 6 metriä. Kolavikenistä etelään on pystyasennossa iso proomu. Muut osat ovat noin 15 x 6 metriä, 19 x 5 metriä, 6 x 4 metriä ja 3 x 6 metriä. Kylkien ulkopinnan kuparointi viittaa pitkänmatkan purjehtijaan. Alus makaa kölillään noin 17 metrin syvyydessä. Hylystä on löytynyt muun muassa sinikuvioisia kaakelinpaloja, jotka hollantilainen kaakeleihin erikoistunut museo on ajoittanut 1600-luvun puoliväliin. Sijainti: Hanko, Garpen mi on myös hyvin kaunis. Laidat ovat osittain pystyssä kansipalkkien polviin asti, keulan rakenteita on vielä myös paikallaan. Aluksessa on ollut sortoköli. Se lepää vasemmalle kyljelleen romahtaneena 8–15 metrin syvyydessä Garpenin luona, Hangosta länsiluoteeseen. Eira on kokeneiden sukeltajien suosikkikohde. Hylky on jäänyt syvään savikuoppaan, jonka seinämät ympäröivät hylyn keulaosan kokonaan ja todennäköisesti peittävät irtipudonneen leveän peräpeilin. Ohessa esimerkkejä: Kaapeli Hylky on runkomuodoltaan hollantilaistyyppinen alus, joka on mahdollisesti uponnut 1647 tai 1648. Käytöstä poistettu kaapeli kulkee edelleen hylyn ylitse. Eira Höyrylaiva ostettiin Suomeen Ranskasta, jossa se myös oli tehty. Högskärin yhden luodon kupeessa on merkkejä suuresta aluksesta, muun muassa iso ankkuri. Sijainti: Hanko, Hauensuoli. Osa laivaväkeä jäi yliperämiehen johtamina yrittämään vielä laivan pelastamista. – Veneliikenteen häiriöt ovat suurimmat ehkä Maijerfeldtin edustalla, koska muum muassa Finnlinesin käyttämä väylä menee aivan kohteen vieressä. Yksikantinen Aqua Divers Club on paikallistanut Garpenin saaren länsisivulta hienoon valkoiseen saveen uponneen yksikantisen hylyn 1800-luvun lopulta
Sukelluskalastajan on osattava lukea luontoa Yksi oleellisimmista sukelluskalastukseen liittyvistä asioista on näkyvyys veden alla. Suomessakin näkyvyydet vaihtelevat ja luovat lajille omaa haasteellisuutta, sanoo sukelluskalastaja Tapio Salakari . Harjoittelun kautta hän oppii saalistamaan syvemmistä vesistä ahventa, kampelaa ja jopa turskaa. Sukellusmat. Myös laitesukeltajat ovat löytäneet sukelluskalastuksen. 52 Liikkumattomuus ja äänettömyys saalistajan valtteja Näkyvyyttä saanut sukelluskalastus toimii usein ponnahduslautana laitesukelluksen aloittamiseen. Veden sameus on harvoin suoranainen este sukelluskalastukselle. Pääosin sukelluskalastajat saalistavat matalissa vesissä, koska valtaosa kaloistakin on matalassa. Suomessa aloitteleva sukelluskalastaja tulee toimeen pintauinnilla
Sukelluskalastusta harrastetaan lähes kaikkialla merialueilla, esimerkiksi isompia kohteita ovat Vaasa, Rauma, Turku, Helsinki, Hanko, Kotka ja järvistä Lahden ympäristön vesistöt sekä Saimaa. Kokemus opettaa kalastaSuomen vesistäkin tulee vonkaleita. Kalastaa voi, jos näkyvyyttä on minimissään metri. Sukelluskalastajan vaatimuksena on perusuintitaito ja terveys.. Näkyvyys riippuu paljolti tuulista ja vuodenajoista. kat suuntautuvat monesti myös rantavesiä kauemmaksi, koska ulkosaariston vesi tarjoaa paremman näkyvyyden. Antti Olin on onnistunut saalistuksessa. Monesti vesi on kirkkainta alkukeväästä sekä keskitalvella ja oikeastaan ainoa este sukelluskalastukselle on kiintojää. Kalastajan täytyy kartoittaa missä kalaa yleensä voi olla, millaista kalaa ja miten niitä saalistetaan. Suomessa sukelluskalastajan saalistettavissa on reilu kaksikymmentä kalalajia. Kimmo Karjalainen saalistaa äänettömästi. – Esimerkiksi Airisto on kesäisin hyvin samea, jopa osin sukelluskelvoton, kun taas Hangon edustalla voi olla Suomen oloissa kirkkaitakin vesiä. Sukelluskalastajan komea ahvensaalis on päässyt punnitukseen. 53 jalle minne vesille milloinkin kannattaa suunnata. Suomen vesissä näkyvyys on keskiarvoisesti kolmisen metriä
Suomalaiset ovat tavallaan harrastajia, kun huippumaista löytyy ammattilaisia sukelluskalastajia. EMja MM-kisat ovat vuorovuosina. EMja MM-tasolla vahvimmat maat ovat Välimeren maita kuten Italia, Espanja ja Kroatia. Ruotsissa kielto on peräisin 1970-luvulta. – Välimeren maissa sukelluskalastajamestarit ovat samassa roolissa kuin Suomessa huippujääkiekkoilijat, Salakari vertaa. 54 Huippumaat panostavat lajiin Sukelluskalastusta on rajoitettu Ahvenanmaalla, ja Ruotsin ja Saksan vesillä se on kokonaan kielletty. – Niissä panostukset lajiin ovat aivan eri luokkaa kuin meillä Suomessa. – Sponsorit ovat tiukassa, mutta kova uurastus palkitaan ja toki olemassa olevat kontaktit ovat kultaakin arvokkaampia. Sukelluskalastajalla on kaksi tapaa saalistaa: etsiä tai odottaa. Sukelluskalastus sai huomiota muun muassa Helsingin Venemessuilla. Kaloja saalistetaan vapaasukelHelsingin EM-kisoissa 2013 kisoissa kokoontui lajin taitajia ja päättäjiä: sukelluskalastaja Niklas Saari (vas.), Sukeltajaliiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio, CMASin presedentti Anna Arzhanova, CMASin kansainvälinen tuomari Sergio Peres, CMASin sukelllus kalastus komission presidentti Antonio Cruz ja Rauman Meren Sukelluskerhon taiteileva sukelluskalastaja Kimmo Hohkuri. Voimme tehdä kilpailukohtaisen sopimuksen tai vaikka vuoden sopimuksen. Myös lajiin käytettävä rahamäärä huippumaissa on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Suomessa EMsekä MMkilpailuihin sukelluskalastajat maksavat matkat pääosin omasta pussistaan, tosin sukelluskalastusvaliokunta anoo liitolta tiettyä määrää kilpailutoimintaan. Me suomalaiset pääsemme kisapaikoille yleensä 1–2 viikkoa ennen kisoja. Sukelluksia voi kertyä parisataa Kalastajan täytyy osata lukea luontoa, miten tuulet painavat ja mikä on lämpötila milläkin alueella. Sukelluskalastuksessa järjestetään SM-, PM-, EMja MMkisoja. – Olemme olleet neuvottelemassa yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa, jotta Ruotsissa saataisiin laji kaikkien lajista kiinnostuneiden harrasteeksi, Salakari toteaa. Tänä vuonna EM-kilpailut järjestetään Cadizissa Espanjassa. Yhteistyökumppanin kanssa olemme sopineet 200–1000 euron tuesta, jolla saa vastavuoroisesti näkyvyyttä. Huippumaiden joukkueet saattavat tulla jopa kisapaikalle vuotta aikaisemmin vastaavaan aikaan
Sukelluskalastuksen suosio on kasvanut puskaradion sekä eri medioissa ja messuilla saadun näkyvyyden myötä.. – Laki ei sinänsä määrää saaliskalalle alarajaa, mutta kilpailuissa meillä on kaikille kaloille alamitat, esimerkiksi ahvenelle 22, lahnalle 25 ja hauelle 42 senttiä. Harppuuna on oleellisin väline, joka tekee sukeltajasta sukelluskalastajan. Taimen on poistettu sallituista kisakalojen luettelosta. Joskus järjestäjät voivat rajoittaa jonkin lajin kalastusta, jolloin esimerkiksi haukia ei saa saalistaa lainkaan, Salakari selvittää. Päivässä uintimatkaa kertyy helposti useita kilometrejä, eikä esimerkiksi seitsemän kilometrin uintimatka ole poikkeuksellista. Esimerkiksi ahvenesta saa 600 lajipistettä, kun taas lahnasta ei saa lainkaan lajipisteitä. 55 lusperiaatteella, eikä sukelluskalastaja käytä paineilmalaitteita. – Kala aistii kaiken liikkeen ja äänen, minkä vuoksi liikkumattomuus ja rauhallisuus ovat saaliin saannille elinehto. Kalalajit on pisteytetty Sukelluskalastuksessa kilpaillaan sekä yksilöinä että joukkueina. – Maksimikilomäärä on kuitenkin kaksi. – Usein harrastajilla on kolmea kokoa 50, 75 ja 90 sentin harppuunoita. Lisenssi ja vakuutus maksavat 38 euroa. Kalastuksen hoitomaksu on 22 euroa ja läänikohtainen kalalupa 29 euroa. Hyviä paikkoja ovat muun muassa kaislikot, salakarit ja muut matalikot. Välineet ovat pintapoiju, märkäpuku, sukat, hansikkaat, painot ja vyö, puukko, maski, snorkkeli, räpylät ja harppuuna. Sukelluskalastukseen liittyvä välineistö maksaa noin 500 euroa. Kokenut harrastaja pystyy sukeltamaan jopa kymmenien metrien syvyyksiin. Perusvarustukseen ensi harppuunaksi sopii mainiosti 75 sentin harppuuna. Juhani Karvonen Venemessuilla yleisö pääsi seuraamaan sukelluskalastusta, tosin allasoloissa. Kilpaileminen edellyttää liittymistä johonkin SUL/CMASjäsenseuraan ja kilpailulisenssiä. Venemessuilla näytökseen osallistuneelta sukelluskalastajalta ei puuttunut muuta kuin elävä saalis. Yksittäisiä sukelluskertoja voi päivässä kertyä jopa yli kahdensadan. Kalat on pisteytetty lajin ja painon mukaan siten, että yksi gramma on yksi piste
Kisoihin on tulossa mukaan Suomen ja Euroopan mestari Kimmo Pyykkö, joten kilpailun taso on taattu. Kilpailu kestää viisi tuntia, huonolla säällä aikarajaa saatetaan tiputtaa neljään tuntiin. – Meitä sukelluskalastajia ei Suomessa ihan hirveästi ole. Uudessakaupungissa sukelluskalastus on Sjöblomin mukaan hyvässä nosteessa. Pauli Jokinen Sukelluskalastuskisat Uusikaupunki Sukelluskalastuksen SM-kisoja järjestetään kesällä kaksin kappalein.. Venettä ei saa käyttää kuin venekisoissa, jotka sitten järjestetään Hangossa. – Yksikärkisellä harppuunalla saattoi ampua kalan läpi vaikkapa kiveen, josta se ponnahti suoraan takaisin. Aseena käytetään harppuunaa. Kalastuksessa saa käyttää apuna poijua tai lauttaa, jossa voi käydä huilaamassa ja keräämässä voimia sukeltamisen lomassa. Tänä vuonna monikärkiharppuuna on ensimmäistä kertaa sallittu. Kilpailun järjestää Vakka-Suomen Urheilusukeltajat ry. Se saattoi uida vielä puoli tuntia sen jälkeen ennen kuin heittäytyi vatsa ylöspäin, Sjöblom kertoo. Eräs kesän keskeisistä tapahtumista on sukelluskalastuksen SM-kisat. Kilpailun voittaja on se, joka saa kahden päivän aikana suurimman saaliin. Kimmo Sjöblom odottaa kilpailuun noin 40–50 sukeltajaa. SMkisaajat myös usein merkitsevät sukellustietokoneensa GPS:ään muistiin parhaat paikat, jotka etukäteen ovat löytäneet, Sjöblom tietää. Ne järjestetään kesällä kaksin kappalein: venekisat järjestetään Hangossa kesäkuun lopulla ja Uudessakaupungissa kisataan ilman venettä heinäkuussa. – Monelle kilpailuvedet ovat vieraat, ja kilpailijat käyvät tutustumassa vesiin ja pohjaan. – Määrätyistä kaloista saa lisäpisteitä. Kala ei välttämättä edes tajunnut, mikä siihen osui. Sukelluskalastus on yksi suosituimmista. 56 Sukelluskalastuksen SM-kisat Oulussa ja Uudessakaupungissa Suomen kesässä riittää sukellustapahtumia. Sukellusalueeseen saa käydä tutustumassa ennakkoon edellisellä viikolla. Esimerkiksi siika on hieman harvinaisempi laji, joten siitä saa enemmän pisteitä kuin hauesta, Sjöblom kertoo. Pisteitä tulee myös siitä, miten harvinaisia lajeja onnistuu pyydystämään. Uusikaupunki sai SM-kisat nyt ensimmäistä kertaa. Rekisteröityjä sukelluskalastajia on 145, itse olen numerolla 144. Myös päiväkohtaisia palkintoja jaetaan esimerkiksi suurimmasta kalasta. Kilpailu on kaksipäiväinen ja se jakautuu viiteen eri sarjaan: varsinaiseen SM-sarjaan, harrastelijasarjaan, juniorisarjaan, naisten sarjaan ja joukkuekisaan
57 Suomi menestyy vapaasukelluksen kansainvälisissä kisoissa Kouluttajapula jarruna Vapaasukeltajien määrä on viime vuosina noussut. Vapaasukellus on Anttosen mukaan turvallinen laji, kun turvasääntöjä noudatetaan. – Vapaasukellus ei ole missään erityisen iso laji. Rintauintitekniikka on opeteltava ja hengitystarvetta voi jokainen oppia hallitsemaan. Myös mielen hallinnan harjoittelu esimerkiksi mielikuvaharjoittelulla on tarpeen. Sukeltajaliitto on ollut viime vuoden vapaasukelluksen kansainvälisen kattojärjestön AIDA Internationalin virallinen edustaja Suomessa. Lisäksi erityisesti lämpimissä maissa kilpaillaan avovedessä syvyyslajeissa. Niissä maissa, joissa avovesiharrastaminen on rajattua, ovat allaslajit vahvemmat, mutta kaikkia lajeja harrastetaan ympäri maailmaa. Juhani Karvonen – Vapaasukelluksessa olennaista on hyvä uintitekniikka. – Mitä vähemmän sukeltaja käyttää lihasvoimaansa ja energiaansa, sitä enemmän happea säästyy. – Aikaisemmin kilpailijan piti ottaa osaa kaikkiin kolmeen lajiin, joiden yhteistulos on laskettu. Kolmantena lajina on staattinen hengenpidätys, jossa kilpailija kelluu kasvot vedessä niin pitkään kuin mahdollista. Keuhkojen tilavuus auttaa, mutta tilavuutta ei harjoittelulla voi suurestikaan parantaa. – Sukeltaja käy kamppailua paljolti henkisellä tasolla, minkä vuoksi rentous ja keskittymiskyky ovat suorituksen onnistumiselle hyvin tärkeitä.. Suomessa pitkiä altaita on uimahalleissa aika paljon, mikä helpottaa lajin harrastusta, Anttonen selventää. – Olennaista kaikessa sukeltamisessa on kumminkin sukeltaa parin kanssa, joka valvoo suoritusta ja voi puuttua siihen tarvittaessa. Oikein harrastettuna laji on turvallinen. Seuroissa voidaan harrastaa vapaasukellusta ilman varsinaista kouluttajaakin, mutta aika monet seurat koulutusta kaipaavat. Tärkeää olisi saada kouluttajia ympäri maata, nyt heitä on lähinnä Etelä-Suomessa, sanoo Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnan puheenjohtaja Mikko Anttonen. Aktiiviharrastajien määrä saattaisi tuplaantua nykyisestä noin paristasadasta vapaasukeltajasta, jos kouluttajia olisi enemmän. Myös mielen hallinnan harjoittelu esimerkiksi mielikuvaharjoittelulla on tarpeen. Harrastajamäärät ovat suurimmat Ranskassa, mutta kilpailullisesti ei ole yhtä tiettyä maata, joka hallitsisi. Kouluttajista on kova pula. Kamppailu käydään henkisellä tasolla Jokainen voi oppia nopeasti sukeltamaan 25 metriä pituutta ilman mitään aikaisempaa kokemusta. Virallinen vastuu lajin kehitystoiminnasta ja sen koordinoinnista on vapaasukellusvaliokunnalla. Mittaa otetaan kolmessa lajissa Allaslejeja on kolme, ja syvyyssukelluksen avovesilajeja niin ikään kolme. Suomessa vapaasukelluksessa suositaan pituutta, muualla maailmassa sukelletaan syvyyttä. Vapaasukelluksessa olennaista on hyvä uintitekniikka. Kuka tahansa voi oppia pidättämään hengitystään jopa useita minuutteja muutaman viikon harjoittelulla. Sukeltaja käy kamppailua paljolti henkisellä tasolla, minkä vuoksi rentous ja keskittymiskyky ovat suorituksen onnistumiselle hyvin tärkeitä. Tällä hetkellä lajin harrastajia on Suomessa 200–300. Anttosen mukaan yksi vapaasukelluksen harrastamista parantava uudistus on ollut, että SM-kisoissa voi osallistua vaikka vain yhteen lajiin. Suomessa lajissa kova taso Suomessa vapaasukelluksen taso on maailmanlaajuisestikin kova, mistä on osoituksena viime vuonna saavutettu MM-joukkue pronssi. Kesällä on tarkoitus järjestää pitkästä aikaa koluttajakurssi. – Suurin este lajin kasvulle on kouluttajapula. Kärkitason sukeltajia on ympäri maailman. – Liitossa turvallisuusohjeet on päivitetty ja tiedotamme myös aktiviisesti turvallisuusasioista. Vapaasukelluksessa kilpaillaan altaassa kolmessa eri lajissa: pituussukelluksessa räpylöillä ja ilman räpylää
Osakkaiksi Sukelluskeskukseen tulivat Tomi ja Anne Väisäsen omistaman Virtaava Oy:n lisäksi Tampereen Sukelluskeskus ja Ursuk. Syy lisääntyneeseen asiakasmäärään johtuu lähestyvästä sukelluskaudesta. – Helpointa niin sukeltajalle itselleen kuin huollon suorittavalle yrittäjälle olisi hoitaa välineet kuntoon hiljaisemman talvikauden aikana. Tampereen keskus tuli avuksi Tomi ja Anne Väisänen ovat toimineet Sukelluskeskuksen yrittäjinä nyt kaksi vuotta. Tuiran Koskitiellä sijaitsevan liiketilan Tomi Väisänen löysi sattuman kautta. Oulun Sukelluskeskus juhlii Jacques Cousteaun muistopäivänä Oulun Sukelluskeskus juhlii kesällä 2-vuotissynttäreitään legendaarisen Jacques Cousteaun muistopäivän aikaan. Onneksi Tampereen Sukelluskeskus tuli avuksi. Moni alan harrastaja on herännyt vasta nyt talvihorroksestaan ja hoksannut, että sukellusvälineet ovat jääneet tyystin huoltamatta viime kesän jälkeen. 58 Oulun Tuirassa sijaitsevan Sukelluskeskuksen ovi käy tiuhaa tahtia toukokuisena tiistaina. Sukelluskeskuksen vetäjä Tomi Väisänen ihmettelee tätä trendiä. Mies kiitte. Tämä lyhentäisi huoltoaikoja sekä helpottaisi sukeltajien kevätstressiä, kun avoveteen tekisi kuitenkin mieli hypätä mahdollisimman pian, muistuttaa Tomi Väisänen. – Meillä itsellä ei olisi ollut mahdollista tehdä tällaisen yrityksen perustamiseen vaadittavia investointeja tai tarvittavaa kokemusta sukelluskeskustoiminnasta. He innostuivat yrittäjyydestä sen jälkeen, kun Tampereen Sukelluskeskus oli etsinyt Oulusta sopivaa mahdollisuutta uuden Sukelluskeskuksen perustamiselle
Itse tarvitsee vain astua lentokoneeseen. On kaikkien etu, että taidot pysyvät hanskassa, kun ympäri vuoden sukeltaa. Kohteessa sukelletaan, syödään ja nukutaan. Matti Kuoppala muiden sukellusseurojen kanssa, pystyvät osapuolet silti tiiviiseen yhteistyöhön keskenään. Tämän lisäksi Vesimiesten kaikki teoriatunnit pidetään Sukelluskeskuksen tiloissa. – Tiloihin oli helppo rakentaa tarvittavat luokkaja myymälätilat. 59 Oulun Sukelluskeskus juhlii Jacques Cousteaun muistopäivänä leekin hyvää onneaan, sillä niin sopivat ovat tilat juuri Sukelluskeskuksen toimintaa ajatellen. – Pääajatukseni on se, että sukellusharrastus tehdään mahdollisimman helpoksi. Sukelluskeskuksen taannoin pitämä Hylynetsintä Perämerellä -teemailta sai suurta kiitosta paikallisten ja kauempaa saapuneiden sukeltajien keskuudessa. Myös talvella voi pitää omia sukellustaitojaan yllä. Yhteistyötä Oulun seurojen kanssa Tomi Väisäsen mukaan Sukelluskeskuksen avulla uimataidotonkin henkilö voidaan kouluttaa laitesukelluksen kouluttajaksi asti ajan ja käytyjen kurssien myötä. – Jos esimerkiksi sukelluspukua valitsee, on meillä sitä varten asiantunteva henkilökunta. Tomi Väisänen hankki viime talvena jääsukelluskouluttajan paperit ja piti Sukelluskeskuksen asiakkaille jäänallesukelluksen kurssin. Esimerkiksi Tomi Väisänen itse kouluttaa myös Oulun Vesimiesten peruskurssilaisia. Reissuilla on aina mukana paikallinen opas, joka tuntee kohteet. Sukeltamista pidetään usein vain kesälajina, mutta totuus on toinen. Liikkeen edessä on riittävästi parkkipaikkoja, mikä on tärkeää, kun meiltä esimerkiksi vuokraa sukellusvälineitä tai tuo huoltoon. Se palvelee kaikkia. Oulun Sukelluskeskuksen tiloista löytyy hyvä paikka kurssien ja tilaisuuksien pitämiselle.. Kevät on kiireistä sukelluslaitteiden huoltoaikaa. Jos sukeltaminen vähänkään kiinnostaa, kannattaa kääntyä Oulun Sukelluskeskuksen puoleen, sanovat paikan vetäjä Tomi Väisänen ja työntekijä Samuli Kaakinen. Maanpäällinen kiire jää taakse ja kroppa ehdollistuu vain siihen sukellusrytmiin. Varastotilaa löytyy riittävästi alakerrasta. Oulun Sukelluskeskuksessa käy asiakkaita laajalta alueelta Pohjois-Suomesta, aina Lapin Ivalosta saakka. Sukelluskurssien järjestäminen onkin Sukelluskeskuksen toiminnan kulmakivi. Oulun Sukelluskeskus auttaa omalta osaltaan onnistuneen ja ennen kaikkea turvallisen sukellusmatkan toteuttamisessa. Vaikka Sukelluskeskus kilpailee kurssilaisista kaupungin Sukelluslomalta piristystä Sukeltaminen pelkästään oman asuinpaikan vesistöissä alkaa maistua pidemmän päälle puulta. Tämän takia moni sukeltaja ottaa säännöllisin väliajoin matkalaukun käteensä ja suuntaa nokkansa ulkomaille. Monestikaan samanlaista palvelua ei saa verkkokaupasta. Homma on hyvin yksinkertaista ja helppoa. Ei tule tyhjäkäyntiä missään vaiheessa. Tapahtuman saaman suosion seurauksena perustettiin Facebookiin oma ryhmä, johon kerääntyneiden sukeltajien joukolla aiotaan lähteä ensi kesänä hylynetsintään Perämeren vesiin. – Sukelluskeskuksen matkoilla kaikki on mietitty asiakkaan puolesta. Tärkeintä on miettiä, mikä on koko sukeltajayhteisön etu. Sijainti on pääväy lien varrella, joten tänne pääsee vaivattomasti kaikilla kulkupeleillä. Me taas viemme sinne suomalaisen turvallisuustietoisuuden. Vaikka verkkokaupasta saa kätevästi myös sukellusvarusteita, ei sen tarjoama palvelu kuitenkaan täytä välttämättä kaikkia harrastajan tarvitsemia vaatimuksia. Tomi Väisänen toivoisi, että sukeltajat huollattaisivat varusteensa enemmän hiljaisempaan talviaikaan. – Jääsukellus elävöittää talviaikaa. Pahimmassa tapauksessa asiakas saattaa lopettaa koko harrastuksen
Mitä Grabbille tapahtui. Korkean tason vierailuja kuitenkin tehtiin puolin ja toisin. Tietojen mukaan ainoa ulkomaalainen, joka seurasi korkeiden vieraiden siirtymistä Moskovasta alkaneen junakuljetuksen jälkeen alukseen, oli Iso-Britannian sotilasasiamies, kapteeni Adrian Northey. Matkaan lähdettiin sunnuntaina 15.4. ja tarkoitus oli olla perillä keskiviikkona.. Neuvostoliitosta lähti korkeantason ryhmä vastavierailulle Englantiin huhtikuussa vuonna 1956. Mediaa ei ollut paikalla. Jostain syystä matkalle lähdettiin melko salaisesti Kaliningradin tukikohdasta Sverdlov-luokan risteilijä Ordzhonikidzellä, jota saattoi kaksi hävittäjää. Korkeataso tarkoitti silloisKomentaja Lionell Grabb katosi kesken sukelluksen Mitä komentaja Grabbille tapahtui kylmän sodan aikana. ta Neuvostoliiton pääministeriä, marsalkka Nikolai Bulganinia ja kommunistisen puolueen pääsihteeriä Nikita Hrutsevia. Vierailu oli Neuvostoliiton johtomiesten ensimmäinen johtavassa länsimaassa, ei ainoastaan sodan jälkeen, vaan Venäjän vallankumouksen jälkeen. Englantilainen laivasto-osasto oli tehnyt vierailun Leningradiin vuonna 1955. 60 Vuonna 1956 elettiin vielä kylmän sodan aikaa. Tätä on pohdittu jo vuosikymmeniä
Grabb teki ensimmäisen sukelluksensa heti keskiviikkoiltana. Vastaava tilanne oli englantilaisilla. kello 10.45. Mitä tapahtui. Tiedonkulku takkusi jo silloin eri viranomaisten kesken, eivätkä nämä kaksi tiedonhaluista tahoa tietäneet toistensa toiminnasta. Jotakin haluttiin vielä varmistaa liittyen erityisesti OrdzhoJohn Bevan on tutkinut Lionel Grabbin tapausta ja kirjoittanut siitä viimeisimmän kirjan. Grabbin tehtävänä oli hankkia tiedot salaiselle palvelulle, mutta todennäköisesti sekä hän itse että Royal Navyn tehtävän saaneet sukeltajat tiesivät toistensa tehtävistä. Tietoja aluksesta halusivat sekä Royal Navy että Englannin salainen palvelu. Vilkkaasti liikennöidyllä väylällä alus hidasti kulkuaan, mutta lähistöllä olleiden kalastajien mukaan matkanopeus saattoi salmien jälkeen olla jopa 28 solmua. Risteilijästä ja myös saattajina toimivista hävittäjistä saatiin kuulohavainnot alusten lähestyessä Portsmouthia niiden kulkiessa läpi kapean salmen Portsmouthin ja Gosportin välissä ja kiinnittyessä laituripaikkaansa. Tässä vaiheessa kuvaan tulee komentaja, 47-vuotias Lionel ”Buster” Grabb. Risteilijä Ordzhonikidze oli 210 metriä pitkä ja syväykseltään 6,9 metriä. 61 nikidzen potkureihin ja niiden antamiin ääniin. Hänellä oli laitteena lainattu merivoimien käyttämä happiOrdzhonikidze ei ollut mikään pieni laiva, vaan 12 800 tonnin sotalaiva. Tanskan salmista läpi mennessään kansilla oli ollut täysi miehitys ja aluksen 12 raskasta tykkiä oli nostettu valmiusasentoon. Hävittäjät kiinnittyivät risteilijän kylkeen. Hän oli jo eronnut vakinaisesta palveluksesta, mutta teki edelleen erityistehtäviä, jotka liittyivät sukeltamiseen. Aikataulu piti, ja Ordzhonikidze kiinnittyi Porsmouthissa pisimpään laituritilaan 18.4. Grabbin todennäköisimmin käyttämä sukelluslaite, Englannin merivoimien matalanveden uintiin tarkoitettu happilaite.. Lionel ”Buster” Grabbin kohtalosta ei ole saatu varmuutta. Englantilaiset olivat tietoisia, että venäläiset sukeltajat kävivät tutkimassa alusten pohjien rakenteita. Gosbortin sukellusmuseossa on Grabbille oma standi. Komentaja Grabb Englantilaisten vieraillessa aiemmin Leningradissa alukset olivat kiinnitettyinä Krondstatissa
Sukellus uusittiin varhain seuraavana aamuna samoin järjestelyin, mutta lisäpainoin. Myöhemmin tilanteesta esitettiin nootti. Tapahtumista saaduista tiedoista osa on juuri häneltä. Päästäkseen potkureille Grabbin oli sukellettava yli seitsemän metrin syvyyteen. Grabb lähti sukellukselleen noin 17.35 ja palasi takaisin jo kello 18. Tehtävä ei onnistunut. Toisen ääripään tiedon mukaan hävittäjän miehistöön kuulunut sotilas ampui hänet. Tehtävän suorittamisen piti tapahtua tunnissa. Ordzhonikidzen syväys oli 6,9 metriä. Asia selvisi myöhemmin. Kolme uloimmaisena olevan hävittäjän miehistöön kuuluvaa olivat havainneet pinnalla sukeltajan, jolla näytti olevan vaikeuk sia. Hänen katoamisestaan on esitetty useita eri tarinoita ja arveluja. Kolme uloimmaisena olevan hävittäjän miehistöön kuuluvaa olivat havainneet sukeltajan, jolla näytti olevan vaikeuksia.. Grabbin avustaja oli ollut kuuloetäisyydellä, eikä kuullut laukausta. Hän kertoi takertuneensa laiturirakenteisiin, mutta pahin ongelma oli liian vähäinen painotus. Lisämiehistönä oli Grabbin vanha sukelluskaveri. 62 laite ja pukuna oma kaksiosainen Heinken valmistama sukelluspuku, jossa oli kaulamansetti hupun sijasta. Hieman ennen kello 8 havaittiin saattajina toimivien venäläisten hävittäjien läheisyydessä toimintaa. Eräs todennäköinen selitys voi olla Grabbin käyttämässä happilaitteessa. Apuna oli pieni moottorivene. Happimyrkytys ja siitä seuranneet vaikeudet voivat olla yksi selitys tapahtuneelle. Iltatilaisuudessa Ordzhonikidzeltä oleva amiraali totesi englantilaiselle kollegalleen miestensä havainneen vaikeuksissa olleen sukeltajan ja tiedusteli, että sukeltajalla oli kaikki hyvin. Havainto ei välittömästi aiSidney Knowles oli Lionel Grabbin hyvä sukelluskaveri. Myös tämä laite olisi voinut olla Grabbin käytössä, mutta ei tämä puku – Grabb oli mieltynyt Hainken kaksiosaiseen sukelluspukuun, jossa oli kaulamansetti. heuttanut suurta hälyä. Loikkausta olisi kylmän sodan aikana käytetty propagandan tuottamiseen. Happivaraston ja hiilidioksidiabsorbentin oli laskettu kestävän vähintään puolitoista tuntia. Grabbin kohtalo Grabb katosi. Erään ääripään arvelun mukaan hän loikkasi Neuvostoliittoon
Tätä ”salaisuutta” jatkettiin ensin vuoteen 2007 ja sitten vielä vuoteen 2057 saakka. Ainoan erikoisen tiedon antoi merivirtojen asiantuntija, jonka mukaan ei ollut mahdollista, että mikään esine olisi voinut ajelehtia Portsmouthin satamasta Chichesteriin. Todennäköistä on kuitenkin, kuten John Bevan – joka on kirjoittanut viimeisimmän asiaa käsitelleen kirjan – toSvedlov-luokan risteilijä. Kalastaja oli ollut yksin, ja hänellä oli vaikeuksia: ensin löydöltä irtosi pää ja lopulta hän hukkasi koko ruumiin. Kalastaja oli havainnut verkossaan ruumiin, jolla oli yllään musta sukelluspuku. 63 Selvisikö mitään. Chichester sijaitsee viiden mailin päässä Portsmouthista itään. Tapahtumasta tulee näin kuluneeksi 100 vuotta, ja on todennäköistä, etteivät asiat enää tuolloin ketään kiinnosta. Se jäi arvelujen varaan. Oliko kyseessä komentaja Grabb. Karttakuva Portsmouthin satamasta Ordzhonikidzen vierailun aikana. Jouko Moisala Kirjan kuvat: John Bevan. teaa kirjansa lopussa: ”Tai niin he luulevat”. Sukelluslaitteesta irtosi osia, mutta nekin hän heitti takaisin mereen. Joka tapauksessa kalastaja oli kertonut havainnostaan viranomaisille vasta kuukauden kuluttua. Toinen ruumis, jolla myös oli sukelluspuku päällään, havaittiin pinnalla Chichesterin satamassa kesäkuussa vuonna 1957, siis 14 kuukautta Grabbin katoamisen jälkeen. Olivatko merestä verkkoihin takertuneet ruumiit tuohon aikaan yleisiä. Aikaa kului saman vuoden marraskuulle, siis seitsemän kuukautta. Tehtäväänsä suorittaessaan Lionel Grabb katosi. Virallinen Englanti ei asiasta ”tiennyt” mitään, mutta juttuun liittyneet asiakirjat julistettiin salaisiksi 30 vuodeksi. Bevan viittaa näin viranomaistahoon, joka ei halua totuutta julkisuuteen. Salaiset asiakirjat Salaisista tehtävistä ei puhuta. Tämä on selvää
Moisala kertoo, että vanhaa sukelluskamaa on kertynyt vuosien varrella jonkin verran. Lavallinen sukellustavaraa Suomen Sukellushistoriallisen Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia vanhaa sukellusperinnettä. Toiveena on saada pumppu toimintakuntoon vuoden 2016 Sukelluksen Päiväksi, joka on kansainvälinen tapahtuma.. – Näytteillä vanhaa sukellustavaraa on ollut kahdesti. Turun Messukeskuksen järjestämän Meri Kutsuu -tapahtuman täyttäessä tasavuosia 2000-luvun alussa sukeltajille tarjottiin omaa osastoa. Suurimman osan silloisista tavaroista omistajat halusivat takaisin. – Tämä edellyttää, että yhdistyksellä on itselläänkin omaa ja omassa hallinnassa olevaa vaalittavaa, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Moisala. YIT:lta lahjoituksena saatu pumppu odottaa vielä täydellistä huoltoa. Toinen, laajempi näyttely oli Turun Messukeskuksessa. – Silloin inventoitiin Turun ympäristö, ja osastolle saatiin kohtuullisen hieno kokoelma vanhaa sukellusvälineistöä. – Tarjous sisälsi toiveen ”vanhasta sukellusvälineistöstä”, muistelee Moisala. Pääosa oli tietysti harrastajien käyttämiä välineitä, mutta lainaksi saatiin myös ammattisukeltajan kypärävarustus pumppuineen. 64 YIT teki lahjoituksen Sukellushistorialliselle Yhdistykselle YIT lahjoitti lavallisen vanhaa sukellustavaraa Suomen Sukellushistorialliselle Yhdistykselle. Ensimmäinen kerta oli Suomen Joutsenella joskus 1970-luvulla
– Tosin autokin vielä mahtui, mutta selitys voi olla isossa tallissa, täsmentää Moisala. Punaisen kauluksen voi sentään ottaa talteen. Moisala kertoo soittaneensa ja kysyneensä hintaa – ja saman tien oli jo matkalla hakemaan pumppua. Alkuperä on Ranskassa, mutta valmistusmaa on Venäjä tai oikeammin Neuvostoliitto. SSHY:n ensimmäinen pumppu. Pumppu todettiin Venäjällä – Jotain kuitenkin jäi ja tärkeintä tietysti oli, että sukeltava kansa sai tiedon, että vanhaa sukellustavaraa kerätään. 65 Pumpusta se alkoi Pari vuotta sitten oli myytävien osastolla ollut ilmoitus vanhasta sukeltajan pumpusta. Valitettavasti sukeltajan puvut ovat kärsineet, eikä niistä enää saa toimintakuntoisia. Tuloksena alkoi oman autotallin hidas täyttyminen. Kaasunjakopaneeli on harvinainen ja siksi se tullaan kunnostamaan erityisellä huolella. Tässä kypärässä riittää puhdistamista.
Pumppu oli ensimmäisen kerran toiminnassa Sukelluksen Päivänä. Turun Veneveistämön Ruissalon venetelakka on projektipäällikkö Pekka Paasion ohjaamana kokemassa uutta tulemista. Kesällä on venehallissa oikeat vanhat kunnon tanssit perjantaisin ja sunnuntaisin. Telakka-alueella tullaan järjestämään yleisötilaisuuksia. – Meillä on silloin varmaan ”Avoimet Ovet”, lupaa Moisala. Sukeltajan kenkien nahoissa on tekemistä, mikäli ne halutaan pehmittää ja säilyttää. Lopputulos oli, että YIT lahjoittaa koko lavallisen sukellustavaraa Suomen Sukellushistorialliselle Yhdistykselle. – Kyllä siitä helposti mielenkiinto kasvaa! Seuraavalla viikolla jo käytiin katsomassa tavaroita. Uolevi Uoti Kun sukeltajan pumppua lähdetään peruskorjaamaan se sananmukaisesti hajotetaan, osat huolletaan ja uusitaan ja lopulta kootaan toimivaksi laitteeksi. – Lahjoituksessa oli myös kaksi sukeltajan pukua, mutta valitettavasti aika oli jyrännyt niiden ylitse. Pari urjalalaista miestä mainitsi kypärää katsoessaan, että heidän työmaallaan YIT:n keskusvarastolla on samanlainen ja jotakin muutakin sukellukseen liittyvää. YIT:n lahjoitus Kuluneen kevään Meri Kutsuu -näyttelyssä oli sukeltajilla oma Sukeltajan Maailma. – Lahjoituksessa oli myös kaksi sukeltajan pukua, mutta valitettavasti aika oli jyrännyt niiden ylitse. Ne olivat aivan korppuna. Sukelluskello Mårten, akvaario ja nostokori eivät sinne mahdu, mutta Mårtenille on paikka ulkona ja talvipaikka sisällä, Moisala kertoo. Osastolla oli sukelluskypärä, jonne sai päänsä sisälle. kuluneen talven aikana. Tilat venetelakalta Moisalan oma autotalli ei enää riittänyt vanhoille tavaroille. Jylhän ohjauksessa tehtiin pumpun kunnostuksen perustyö. 66 valmistetuksi, mutta alkuperältään ranskalaiseksi konstruk tioksi. Se paperi oli helppo allekirjoittaa, sanoo Moisala Yhdistys sai YIT:ltä SiebeGormanin kypärän nro 18633, Siebe-Gormanin sukeltajan pum. Kaarinalainen, Paraisilla toimiva sukeltaja ja teknisen työn opettaja Harri Jylhä tietää Moisalan mukaan sukeltajan pumpuista kaiken mahdollisen. – Ainoana ehtona oli, ettei yhdistyksen saamaa materiaalia myydä. – Suomen Sukellushistoriallinen Yhdistys on saanut sieltä oman tilan, jossa on tällä hetkellä jo kaikki yhdistyksen ”omaisuus”. Niistä voitaneen hyödyntää ainoas taan kaulusosa. – Alan ekspertti kansainvälisellä tasolla, Moisala täsmentää. Ne olivat aivan korppuna. Jylhä ja Paraisten yläasteen teknisentyön oppilaat ovat yhdessä vieneet kunnostustyön loppuun pun nro 4643, kahdet sukeltajan kengät, kahdet sukeltajan rinta/ selkäpainot sekä kaasunjakopaneelin. – Messuvieraat saivat hyviä ”selfieitä”, naurahtaa Moisala. Mukana oli turkulaisia sukellusseuroja esittelemässä omaa toimintaansa
Laiva on hajonnut pahasti haaksirikossa, sen osat ovat levinneet noin kahden merimailin alueelle. Laivan lastina oli 1200 tynnyriä puhdistamatonta hunajaa, 200 pakkausta kangasta ja 10 000 kultaguldenia. Sukellusrymä on löytänyt kolme isoa hylyn osaa eli laivan kölin, ankkurin ja maston. Piirroskuva hansa-ajan holkkilaivasta.. Hylyn osia löytyi jo vuonna 2014. Koivusaari ja Museovirasto aikovat sukeltaa hylylle tänä kesänä löydön varmistamiseksi. Heikki Moisio Hanneke Wromen löytäjä Rauno Koivusaari (keskellä) etsintäretkellään. 67 Sukeltaja Rauno Koivusaari sanoo löytäneensä keskiajalla uponneen Hanneke Wrome -laivan hylyn. Haaksirikossa hukkui Taas löytyi aarrelaiva! Hanneke Wrome upposi vuonna 1468 Suomen rannikolla Hansalaiva Hanneke Wromen hylky on löydetty. Hansalaiva Hanneke Wrome upposi Suomen rannikolla Jussarön ulkopuolella kovassa myrskyssä marraskuussa vuonna 1468. Rauno Koivusaari ja Museovirasto aikovat sukeltaa hylylle, koska halutaan saada lisätodisteita hylyn alkuperästä ja saada radiohiiliajoitus puun iästä. noin 200 ihmistä, kukaan ei pelastunut. Laiva oli sen ajan suurimpia, noin 30 metriä pitkä alus, mikä oli rakennettu limisaumatekniikalla
Syksyllä maailman merille Sukelluskeskus tarjoaa ensi syksynä ja talvena räätälöityjen reissujen ohella ryhmämatkoja moniin kohteisiin. aina ammattilaiskursseihin asti. Riittää, kun valitsee matkakohteen, Sukelluskeskus järjestää lennot, majoitukset sekä sukellukset toiveiden mukaan. Räätälöidyssä matkassa yhdistyvät omatoimisen matkustamisen vapaus ja valmismatkan turvallisuus. Truk Lagoon Truk Lagoonin alue koostuu 11 saaresta, jotka sijaitsevat keskellä laajaa Tyyntä valtamerta. Keskusten vetäjät ovat mukana matkoilla matkanjohtajina ja kouluttajina. Truk Lagoonia kuvataan hylkysukeltajan paratiisiksi.. Tampereelta koordinoidaan kaikki Sukelluskeskusten matkat, mutta niille voi osallistua eri Sukelluskeskusten kautta mistä päin Suomea tahansa. Ryhmämatkojen ohella Sukelluskeskus järjestää myös räätälöityjä sukellusmatkoja, joiden sisältö rakennetaan asiakkaan toiveiden mukaiseksi. Sukelluskeskus järjestää sukellusmatkoja ympäri vuoden. Sukellusmatkoilla voi käydä sukelluskursseja aloittelijatasoisesta PADI-laitesukelluskurssista Simply the best -safarilla yhtenä sukelluskohteena on Elphinstone Reef, jota pidetään yhtenä Egyptin parhaista sukelluspaikoista lähellä rannikkoa. Kaikki sukelluskohteet ovat korallien peittämiä hylkyjä. Jokaisella sukellusmatkalla on mukana myös käytännön järjestelyistä huolehtiva kokenut paikallisopas. Niin ikään voi suorittaa erilaisia erikoiskursseja kuten esimerkiksi rikastetun ilman nitrox-erikoiskurssin, vedenalaisen valokuvauksen kurssin tai videokuvauskurssin ja monia muita PADI-erikoiskursseja. 68 Sukelluskeskuksen matkassa sukellussafareille Truk Lagoon Tyynellä valtamerellä, Punaisenmeren kohteet ja Tansania kuuluvat Sukelluskeskuksen ohjelmistoon tulevana syksynä ja talvena
Aluksella on Siltasen mukaan mahdollista tehdä mitä hyvänsä nitrox-/happitäyttöjä ja heliumtäyttöjä unohtamatta rebeathersukeltajien toiveita. Syyskuun reissulle on vielä jokunen paikka jäljellä, kertoo Jukka Siltanen Tampereen Sukelluskeskuksesta. Matka alkaa villieläinsafarilla maailman suurimpiin lukeutuvista Selous Game Reserve -riistansuojelualueista. Vuoroveden aiheuttama virtaus saattaa kuitenkin ajoittain olla voimakas, minkä vuoksi kaikki sukellukset tulee tehdä oppaan kanssa, Siltanen sanoo. Truk Lagoonin liveaboardsukellusmatkalla käytössä on norjalainen 58-metrinen alus SS Thorfinn. Paikkaa kehutaan sukellusolosuhteiltaan loistavaksi, sillä alueella ei ole virtauksia eikä isompaa aallokkoakaan. – Truk Lagoon on maailman viiden parhaan sukelluskohteen joukossa ja ehdottomasti TOP 1 hylkykohde. Vielä tänäkin päivänä meren pohjassa on 60 alusta ja 275 lentokonetta sukellettavassa kunnossa. – Seitsemän päivän aikana voidaan sukeltaa jopa yli 30 eri hylyllä ja sukelluskohteet voidaan valita sukellustaitojen mukaisesti. Aika tekee meren pohjassa vääjäämättä tehtävänsä, minkä vuoksi tutkimusmatkalle kannattaa lähteä nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. Hylkyjen joukossa on taistelulaivoja, hävittäjiä, miinanraivaajia, rahtialuksia, monenlaisia lentokoneita, lähes kaiken tyyppisiä aluksia. Sukelluskeskuksen Deep South -safarin aikana voi kokea seinämäja virtasukelluksia sekä koralliriuttoja onkaloineen. Koko Pajen alueen edusta on yhtä hyväkuntoista koralliseinämä. Toisen maailmansodan hylkyjä kannattaa lähteä tutkimaan, kun ne vielä ovat kunnossa. Safariajelulla bongataan puolestaan villieläimiä kuten kirahveja, norsuja, virtahepoja, leijonia, antilooppeja ja muita savannin eläimiä, Jukka Siltanen kertoo. Osa kohteista on seinämäkohteita, joilla voi sukeltaa 30 metriin asti, mutta seinämän yläosassa voi pysytellä myös 18 metrissä oppaan tai muun ryhmän kanssa. Selousista matka jatkuu Sansibarille Pajeen, rauhalliseen pieneen kylään, jossa on yksi saaren itärannikon tunnetuimmista hiekkarannoista. 69 Toisen maailmansodan aikana Japanin keisarillinen laivasto käytti Trukia piilottaakseen yli 1000 alusta ja 500 lentokonetta. Talvella lähdetään Tansaniaan Ensi talvena Sukelluskeskuksen matkassa pääsee yhdistelmäsafarille Tansaniaan. Sukeltaminen tapahtuu kahdelta 9-metriseltä RIBiltä sekä kahdelta pienemmältä veneeltä, jotka vievät sukeltajat sukelluskohteille tukialuksen pysyessä ankkurissa lähistöllä. Reissulla voi kokea Sansibarin saaren luonnon maalla ja merellä.. – Pajesta tehdään myös sukellusja snorklausretki Mnemba-atollille, joka on Sansibarin kuuluisin sukelluskohde saaren koilliskulmassa. Matkan ajankohta vahvistuu kauden mittaan. Vuonna 1944 alkanut amerikkalaisten ”Operation Hailstorm” pommitti laivaston meren pohjaan. Tansanian safarilla koetaan Sansibarin saaren lumo niin maalla kuin meressä. Tuula Kolehmainen Kuvat: Sukelluskeskus Lisätietoja: www.sukelluskeskus.. Ensi talvena Sukelluskeskus tekee toisen yhdistelmäsafarin Tansaniaan. Sukelluskohteet eivät lähtökohtaisesti ole erityisen vaativia, joten Open Water -luokitus riittää. – Rufiji-joen venesafarilla nähdään lintuja, krokotiilejä ja virtahepoja. Paje on myös Itä-Afrikan kite surfing -mekka
Matkan aikana on mahdollisuus suorittaa Advanced Open Waterja erikoiskursseja. Perillä odottavat kristallinkirkkaina tunnetut sukellusja snorklausvedet. Saarten korallien peittämät seinämät tarjoavat siellä sukeltaneiden mukaan uskomattomia sukelluselämyksiä. Toinen kiehtova hylkykohde safarilla on Ha’ab Alissa, pohjoisella Punaisellamerellä sijaitseva S.S. Thistlegorm. Pohjoinen Punainenmeri ja Tiran liveaboard -sukellussafari järjestetään 21.–29.lokakuuta. – Simply the Best -safarilla on mahdollisuus kokea alueen upeimmat seinämäja virtasukellukset Brothers Islands -saarilla, joiden seinämät lukeutuvat Punaisenmeren dramaattisimpiin, Siltanen kertoo. Vuonna 1910 rakennettu, 115 metrin pituinen Rosalie Moller upposi aamuyöllä lokakuun 8. Merialue on noin 290 neliökilometriä ja tarjoaa hyvin erilaisia Punaisenmeren sukellusolosuhteita. – Hylkysafarin aikana on mahdollisuus kokea Punaisenmeren tunnetuimpia ja suurimpia hylkyjä sekä vierailla pohjoisimmilla kohteilla, joilla useimmat alueen liveaboard-alukset eivät käy, Siltanen kertoo. Syksyllä Sukelluskeskus tarjoaa valikoiman Punaisenmeren sukellussafareita. Brother Islands Punaisenmeren Simply the Best -sukellussafari järjestetään 28.10.–5.11. Deep South -alueella Marsa Alamista etelään sijaitsevat muun muassa kuuluisat riutat Fury Shoal, Elphinstone, St John ja Shaab Maksur, St Caves ja Shaab Claudia. Aluksen kannelle oli lastattu jopa kaksi höyryveturia ja liikkuvaa kalustoa, jotka oli rakennettu Glasgowssa ja tarkoitettu Egyptin rautateille. St John -alue sijoittuu suoraan etelään Ras Banasin niemimaasta lähelle Hamataa sekä Sudanin rajaa. Brother Islands käsittää kaksi vedenalaisen vuoren huippua, jotka nousevat syvyyksistä pintaan keskellä Punaistamerta noin 80 kilometrin päässä rannikosta. Deep South Sukelluskeskuksen kolmas Punaisenmeren syksyn reissu on Liveaboard Deep South-Fury Shoal-Elphinstone -sukellussafari 4.–12. Alus oli täynnä lastia, joka sisälsi kiväärejä, ammuksia, lentokoneen osia, kumisaappaita, autoja, moottoripyöriä ja tunikat kahdeksannelle armeijalle Pohjois-Afrikkaan. marraskuuta. Sinne on helppo lähteä, sillä lentoaikaa Suomesta on vain viitisen tuntia. 70 Punainenmeri on vertaansa vailla oleva sukelluslomakohde. – Simply the Best -safarin kohteena on myös Elphinstone Reef, joka on noin 300 metriä pitkä riutta ja yksi Egyptin parhaista sukelluspaikoista lähellä Egyptin rannikkoa, Siltanen vinkkaa. Yksi mielenkiintoinen hylkykohde safarilla on Gobal & Quisum saarien välissä lepäävä Rosalie Moller. Saarten ympärillä liikkuu runsaasti isoja kaloja kuten oceanic whitetipja vasarahaita. päivä vuonna 1941. Pohjoisemman Big Brother -saaren rinteillä makaa kaksi hylkyä, suuri rahtialus Numibia ja egyptiläinen yhteysalus Aida II. Alus upposi nopeasti, mutta vain kaksi menehtyi haverissa. – Deep South -safarin aikana on mahdollisuus kokea kaikkein monipuolisimmin, mitä kaikkea Punainenmeri voi tarjota: seinämäja virtasukelluksia, mahtavia koralliriuttoja onkaloineen ja rauhaisaa yösukellusta, Jukka Siltanen sanoo. Sukellusluokitusvaatimus hylkysafarille on PADI Open Water Diver/CMAS** tai vastaava. Syvyys hylyllä on 18–30 metriä. Saaren eteläisellä reunalla voimakkaat virrat ruokkivat korallimetsiä. Pienemmällä Little Brother -saarella virta kulkee idästä länteen, ja siellä on hyvä mahdollisuus nähdä erilaisia haita, barracudia, tonnikaloja ja muita suurempia kaloja vaeltamassa ohitse. Vuonna 1940 rakennettu, 127 metriä pitkä alus, jonka viimeinen matka alkoi Glasgowsta, haaksirikkoutui sekin vuonna 1941. Kaksi pommia räjähti neloslastiruuman kohdalla aiheuttaen pahaa tuhoa tyyrpuurin puoleisella reunalla. Punaisenmeren monet kohteet Punaisellamerellä voi nähdä maailman hienoimpiin kuuluvat koralliriutat.
Sukellusvälineiden esittely on lehden olennainen asiasisältö. Välineiden hallinta on erityisesti aloitteleville harrastajille vaikeaa, tässä Sukeltajan Maailma on harrastajan tukena. Asiantunteva Sukeltajan Maailma kertoo perusteellisesti sekä kotimaisista että ulkomaisista sukelluskohteista. Sukeltajan tautia ei tarvitse kokea, kun toimii ohjeiden mukaan. SUKELTAJAN maailma Tietopaketti kaikille sukelluksen harrastajille! SUKELTAJAN maailma 2-2015 6,40 Suolapulssi näkyy jo Itämeren syvänteissä Sukellusharrastus apuna: 8-vuotias Sisu-poika pelasti kaverinsa jäistä Harva aloittaa sukeltamisen vasta yli 50-vuotiaana Sukelluskursseilla opitaan ensiapua Salaperäiset merenneidot – tarua vai totta. Karprint Oy Tunnus 5003505 00003 VASTAUSLÄHETYS Karprint Oy maksaa postimaksun TILAUSKUPONKI Tee tilaus heti: Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Suomalaiset sukeltajat hankkivat entistä runsaammin kokemuksia myös ulkomailta, kirkkaista ja lämpimistä merivesistä. Internetissä: www.sukeltajanmailma.. Noin 20 000 suomalaista harrastaa tätä nykyä sukeltamista. Ilpo Salmi tapasi Jacques Cousteaun Monte Carlossa Aloittelevan sukeltajan varustepaketti. Puhelimitse: 09-2569 108/24h Postitse: Oheisella tilauskupongilla Tilaan Sukeltajan Maailma -lehden Määräaikaisena hintaan 42€ / 6 nroa Kestotilauksena hintaan 38€ / vuosi Tilaaja: Lähiosoite: Postinumero: Postitoimipaikka: Puh.nro: Allekirjoitus (Huoltajan allekirjoitus, mikali tilaaja on alle 18-vuotias) Tietojani ei saa käyttää suoramarkkinoinnissa * Tilaus jatkuu automaattisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Tilauksen voi irtisanoa kuukautta ennen voimassaolevan tilauskauden päättymistä. Ja välineuutuudet ovat mukana jokaisessa numerossa! Sukeltamisen turvallisuus on käyttäytymisnormien hallintaa, osaamista ja säntillisyyttä. Turvallisuus on tärkeä Sukeltajan Maailma -lehden aihealue. Etenkin nuorison keskuudessa sukeltamisen – eksoottisen välinelajin – suosio lisääntyy vuosi vuodelta
Pietarin sukellusmatkalla tutustutaan lähiseudun historiallisesti kiehtoviin vesiin.. 72 Malediiveille, Indonesiaan... – Laatokka on maailman 14. Pituutta sillä on 209 kilometriä ja syvyyttä aina Koe erilainen sukellusmatka Laatokalla. Laatokka on uusi, erilainen sukelluskohde, ja kuitenkin aivan naapurissa. Sukelluskeskus SeaSafety tarjoaa tulevalla kaudella mielenkiintoisen kattauksen sukellusmatkoja Laatokan Liveaboardista Malediiveille. Sea Safety vie Venäjälle Sukelluskeskus Sea Safety vie sukeltajat Liveaboard-matkalle Laatokalle 1.7.–5.7. Liveaboard-aluksena on entinen sotilasvene. suurin järvi
Reissu soveltuu kaikentasoisille sukeltajille. 225 metriin asti. Laatokan sukellusreissu kestää viisi päivää. Laatokan sukellusreissulla on käytössä 20 metriä pitkä ja neljä metriä leveä Liveaboardalus, joka on tehty alunperin sukellusta varten sotilaskäyttöön ja muutettu myöhemmin. Keskimääräinen sukellussyvyys on 12–14 metriä. Oppaana matkalla on suomenja venäjänkielen taitoinen sukelluskouluttajamme, Sergei sanoo. Liveaboard-aluksemme lähtee Käkisalmesta ja tutustumme Laatokalla oleviin historiallisiin hylkykohteisiin ja alueen upeaan luontoon. Matkan aikana tutustutaan myös Valamon luostariin. – Karjalan kannaksen syvennyksessä, Pietarin lähialueella sijaitsee yksi Pietarin sukelluskohteistamme. Sea Safety tekee sukellusreissuja Indonesiassa, Pohjois-Sulawedellä sijaitsevalle Una Unan paratiisisaarelle. – Pietarin sukellusmatkalla on mahdollisuus käydä painekammiossa ja ”sukeltaa” syvemmälle kuin olet kuvitellut meneväsi, 60–100 metriin. Normaalin laitesukeltamisen lisäksi Pietarin sukellusmatkalla on mahdollisuus kokeilla sukelluskeskuksessa lisämaksusta ”ammattisukellusta” kypäräsukellusvarusteilla joko venäläistä laatua edustavalla kolmipulttisella tai amerikkalaista tekniikkaa edustavalla ammattisukelluskypärällä. Kirkasvetisen järven pohjaan on ”rakennettu” sukeltajille elämysrata, josta löytyy haastetta niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin sukeltajalle. Näkyvyys on Laatokalla hyvä, kertoo Sergei Borovskii Sea Safetystä kertoo. – Laatokan safarille otamme kymmenen henkilöä. 73 Pietarin lähiseudulla sijaitsevan järven pohjaan on tehty sukeltajille seikkailurata, kokonainen vedenalainen huvipuisto. Pietariin Sea Safetyn matkatarjontaan kesän ja syksyn 2015 aikana kuuluvat jännittävät Pietarin sukellusmatkat. Painekammiosmukavuuksilla, kuten saunalla varustetuksi siviilialukseksi. Järven maksimisyvyys on 27 metriä. Taitoradalla voi sukeltaa torpedojen ja merimiinojen ympärillä, Sergei kertoo
– Saaren ympärillä on 40 täysin uutta sukelluskohdetta, ainutlaatuisia pinnanmuotoja, luolia, seinämiä, matalikkoja ja korallilaguuneja. Tuula Kolehmainen Kuvat: Sea Safety Lisätietoja: www.seasafety.net – Malediiveillä pääsee sukeltamaan monissa kanavissa ja virroissa ja voi nähdä mantoja, valashaita ja korallien asukkaita.. – Malediiveillä pääsee sukeltamaan monissa kanavissa ja virroissa ja voi nähdä mantoja, valashaita ja korallien asukkaita. Suihkulähderetkellä voi nauttia tuliperäisen luonnon mineraalirikkaasta vedestä joka hoitaa ihoa. – Vedenalaisen, värikkään maailman ohella Una Unan luonto on kaunista myös pinnan päällä. Pietarin reissuille lähdetään 18.6.–21.6., 23.7.–26.7. sa voidaan kokea ja testata turvallisesti, kuinka ihmismieli käyttäytyy syvyyksissä, Sergei sanoo. Una Unan vesillä on delfiinejä, kilpikonnia ja tuhansittain kaloja, koralleja ja jättisimpukoita. Saaren trooppinen ilmasto hellii sukellusmatkaajaa lämpötilan pysytellessä 25–30 asteessa. – Reissuun kuuluu myös Pietarin kiertoajelu ja tutustuminen oppaan johdolla strategisesti merkittävän Kronstadt-sotilassaaren historiallisiin nähtävyyksiin, muun muassa laivaston katedraaliin. Retkillä suunnataan tulivuoren kraaterille tai vieraillaan alkuperäisasukkaiden kylässä nauttien aasialaisesta vieraanvaraisuudesta. Malediiveille Ensi talvena otetaan irtiotto arjen harmaudesta ja suunnataan Sea Safetyn matkassa Malediiveille. 74 Laatokka on kirkasvetinen sukelluskohde, josta löytyy mielenkiintoisia hylkyjä. Sea Safetyn tukialuksena Malediiveillä on 32-metrinen MV Virgo. Vedessä lämpötila on tasaisesti 27–30 astetta ja näkyvyys normaaliolosuhteissa 15–40 metriä, Sergei kertoo. Matkamme reitiltä löytyy monia hienoja sukelluskohteita, joille on mahdollista päästä vain Liveaboardilla. ja 20.8.– 23.8. Lomailun ohella sukellusmatkalla voi suorittaa PADI -sukelluskursseja Open Waterperuskurssista aina Divemastersukeltajaksi. Una Unan lähivedet kuhisevat elämää pinnan alla. Paitsi sukeltajat, myös snorklaajat pääsevät ihailemaan vedenalaista kauneutta, kalojen kirjoa ja korallien väriloistoa. Una Unan sukellusmatka sopii kaikentasoisille sukeltajille ja koko perheelle, sillä lapsille on tarjolla omaa ohjelmaa, sillä välin, kun vanhemmat ovat sukeltamassa tai snorklaamassa. Saaren monimuotoiseen ja rikkaaseen luontoon pääsee tutustumaan viidakkoretkellä. Indonesiaan Indonesiassa, Pohjois-Sulawedellä sijaitsee Una Unan tuliperäinen saari. Terassilta voi aamulla ihailla auringon nousua ja päivän seikkailujen jälkeen riippumatto, rantabaari ja paikalliset ruuat kruunaavat loman. Sukellusmatkoja tehdään Una Unaan ympäri vuoden. Malediivit sijaitsevat Intian valtamerellä, Intian lounaispuolella. – Una Unan trooppisella saarella majoittaudutaan viihtyisissä bungaloweissa. Pietarin sukellusmatkalla sukelletaan myös Laatokalla, jonka kirkkaissa vesissä on mahdollista päästä näkemään 1800 luvulla uponnut siipiratasalus. Malediiivien sukellusreissulla tehdään 2–3 sukellusta päivässä. Matkan aikana koetaan Malediivien vedenalainen maailma koko komeudessaan. Saarella voit myös osallistua useille retkille. Reitin varrella on upeita paikkoja, joissa monikaan sukeltaja ei ole vielä päässyt käymään, Sergei sanoo. Se lepää valkoisella hiekkapohjalla ja kohde sopii myös OWD-tason sukeltajille. – Rannasta voi sukeltaa jatkuvasti ja veneeltä käsin sukelluksia voi tehdä päivittäin 3–4
Hengityskoneeseen Mies oli viety Turun Yliopistolliseen Keskussairaalaan. Pintaan ja elvytys Toinen, tytön kanssa sukeltanut kouluttaja oli siinä vaiheessa vedessä rannan tuntumassa. Miestä oli elvytetty siihen saakka kunnes Taivassalon ensivasteyksikkö oli saapunut paikalle 13 minuutissa. Sitä ennen isä oli yrittänyt ottaa kouluttajalta vara-annostimen. Hengenlähtö hyvin lähellä Toukokuinen sukellus oli koitua kohtalokkaaksi turkulaissukeltajalle Hilloisissa Taivassalossa. – Hilloisissa sukeltajan pelastuminen oli kiinni monesta tekijästä. He olivat ensin tulleet pintaan, mutta kouluttaja oli todennut, että mennään vielä kolmeksi minuutiksi kolmeen metriin. – Se on kuitenkin varmaa, että hän oli jostain syystä hätääntynyt. Paljon on riittänyt pohdintaa siitä, että mitä jos rannalla ei olisikaan ollut ketään. Isä oli tytön mukana. Hän oli koko ajan tajuttomana. Tytön isä oli tarrautunut jostain syystä kouluttajansa painoihin ja vetänyt ne irti. Monta tekijää pelastivat sukeltajan Hilloisissa Hilloisten toukokuinen onnettomuus oli viedä sukeltajan hengen. Siinä vaiheessa Moisala oli itse ollut rannalla ottamassa tyttöä vastaan. – Jostain syystä hän oli kuitenkin hylännyt sen ja pudonnut siinä vaiheessa pohjaan. Moisala kertoo heittäneensä tätä kivellä päähän, että sai tämän huomion – kaveri pulassa vedessä! Toinen kouluttajista oli edelleen siinä paikassa merkiksi, mistä oli noussut ylös. Kukaan ei jää rannalle. Nytkin hengenlähtö oli lähellä, kertoo Sukeltajan Maailman päätoimittaja, sukelluksen opettaja Jouko Moisala. Nytkin hengenlähtö oli lähellä. Hän oli ollut hengityskoneessa muutamia päiviä. Hän ei osaa itsekään kertoa tapahtuneelle syytä. – He olivat tulleet rannan tuntumaan, jossa syvyys nousee kolmeen, neljään metriin. Hätääntyminen Siinä samassa tytön isän kanssa sukeltanut kouluttaja oli noussut pintaan ja huutanut että sukeltaja hukkuu! – Huusin takaisin, että hae ylös! Siihen tuli vastaus, ettei se onnistu, koska ei ole painoja, Moisala kertoo. Isä tytön mukana Moisala ja neljä sukeltajaa olivat lähteneet Hilloisten suositulle louhokselle 19. Onnettomuuteen joutuneen kohtuullisen kokeneen sukeltajan 12-vuotias tytär oli suorittamassa Hilloisissa avovesikurssiin kuuluvaa suoritusta. – Tämä herättää Hilloisten onnettomuuden jälkeen varmasti paljon keskustelua ja pohdintaa, sanoo Jouko Moisala.. – Ellei rannalla olisi sattumalta ollut sukeltaja ja toinen pinnalla, olisi voinut käydä pahasti. Toinen sukelsi pohjaan ja toi onnettomuuden uhrin pintaan. toukokuuta. – Siinä vaiheessa kouluttaja oli tullut korkkina ilmaan, ei siinä ole mitään tehtävissä. Moisala ei pysty varmuudella sanomaan, että mitä veden alla oli tapahtunut. Mitä jos vedessä ei olisikaan ollut sukeltajaa, joka pystyi hakemaan miehen pohjasta. 75 – Ellei rannalla olisi sattumalta ollut sukeltaja ja toinen pinnalla, olisi voinut käydä pahasti. Yhdenkin puuttuminen olisi voinut johtaa toisenlaiseen lopputulokseen, sanoo Jouko Moisala. Mies oli ennättänyt olla hänen oman tietokoneensa mukaan pohjassa alle kolme minuuttia. Moisala oli jo soittanut siinä vaiheessa hätäkeskukseen. – Hän oli hörppänyt vettä keuhkoihinsa, eli voidaan laskea, että hän oli hukkunut. – Kahlasin heitä vastaan niin pitkälle kuin pystyin, ja saimme miehen rantaan. Tytär ja kouluttaja olivat lähteneet pinnassa takaisin kohti rantaa. Tytön kanssa sukeltanut kouluttaja jäi vielä veteen. Maija Salmi Kun lähdetään sukeltamaan, yleensä kaikki menevät veteen. Se oli turvaetappi, koska he olivat käyneet yli kymmenessä metrissä. Isä ja toinen kouluttaja lähtivät rantaan päin sukeltaen. Tällä hetkellä mies on toipumassa hyvää vauhtia. Miehen tämänhetkisesta voinnista Moisala sanoo, että hän on toipunut erittäin hyvin. Samaan aikaan tuli myös lääkärihelikopteri
Varhaisimmat sukellukset ajoitetaan esihistorialliseen aikaan Jo aikojen alussa ihminen etsi ravintoa veden alta. Vanhimmat kirjalliset maininnat sukeltamisesta löydetään Tyynenmeren Euroopan puoleiselta rannikolta. Kreikkalaiset sukeltajat etsivät myös purppurakotiloita. 1900-luvun alkupuolella heitä palkattiin Australiaan sukeltamaan simpukoita, joiden kuorista tehtiin nappien raaka-ainetta. Niistä saatiin ainetta, jolla kankaita värjättiin purppuran värisiksi. Varhaisimmat esi-isistämme ovat todennäköisesti hankkineet itselleen ravintoa vesistä syvemmältä, mihin käsi on ylettänyt. Kreikassa jo antiikin aikana sukeltajat etsivät simpukoita ja pesusieniä. Välimeren sukellukset ovat jatkuneet meidän päiviimme saakka. Sukellusvarusteet kehittyivät vuosituhansien aikana. Kotiloita tarvittiin valtaisia määriä. Seuraus oli, että kotiloita uhkasi loppuminen ja hinnat kohosivat korkeiksi. Ainoat apuvälineet olivat yksinkertaiset naamarit. Olettamukset varhaisimmista sukelluksista ajoitetaan esihistorialliseen aikaan. Ravintoa pinnan alta Eräs tunnetuimmista varhaisista kuvista esittää Aleksanteri Suuren rahoittamaa ”lasista arkkua” yli 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Sukeltajina he olivat luonnonsukeltajia, siis sukelsivat ilman laitteita tai välineitä. Aristoteleen johtaman työryhmän tuloksena rakennettiin väline, jossa ihminen voitiin laskea mereen seuraamaan vedenalaista elämää.. Pohjasta sukellettiin myös pesusieniä. He ovat siis joutuneet panemaan päänsä veden alle, he ovat sukeltaneet. 76 Miten menneinä aikoina sukellettiin. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat sukeltajat vaikkapa Välimeressä. Merestä on kautta aikojen etsitty sukeltaen muutakin kuin ravintoa. Kreikkalainen filosofi Aristoteles kertoi kreikkalaisten sukeltajien vieneen veteen suuria alassuin käännettyjä astioita. Niitä he käyttivät lepopaikkoinaan sukellustensa välillä. Menetelmät ovat muuttuneet ja sukelluslaitteet tulleet mukaan. Veden paine puristi astioihin vangiksi jääneen ilman syvyyttä vastaavaan paineeseen ja niissä voitiin hengittää. Sukeltajat ovat kuitenkin aina olleet maineikkaita
Isä ja tytär toimivat ensin persialaiskuninkaan Xerxeksen palveluksessa pelastussukeltajina. Leonardo da Vincilta oli olemassa useita suunnitelmia monista asioista, myös sukeltamisesta. Niiden nostamiseen tarvittiin sukeltajia. Triewald tunnetaan sukeltamisen historiassa myös kirjoituksistaan ”Konsten att lefva under vatn”.. Kelloista paneuduttiin hengitettävän ilman puhdistamiseen. Herodotos kertoo Historiateoksessaan Skylliasta ja Kyanesta. Oheinen puupiirros on 1400-luvulta. Ruotsalainen Mårten Triewald kehitti sukelluskelloja vielä 1700-luvun alkupuolella. Riita päättyi kuninkaan kaleerilla tilanteeseen, jossa Skyllias hyppäsi aluksesta mereen vetäisten puukollaan sen ankkuriköyden poikki. Veden alla oleskeleminen kiinnosti. Toiseksi syyksi mainitaan Sotaisat sukeltamiset Antiikin ajan Kreikassa sukeltajat olivat mukana myös sodankäynnissä. Niiden saamiseksi pohjaan oikeaan asentoon tarvittiin sukeltajien apua. Käytännön kokeileminen on osoittanut, ettei kyseisin välinein hengittäminen onnistu metrinkään syvyyteen. Hypyn jälkeen hän sukelsi 180 stadionin matkan, jota Herodotoskin epäili. Kellosta voitiin myös poistua. Salamin meritaistelussa kreikkalaiset voittivat persialaiset. Meritaisteluissa kaleerit upposivat. Riitaannuttuaan Sukeltamisen varhaisuudesta esitetään usein kuvia ihmisestä veden alla. Ilmaa saatiin kelloon pinnalta ja poistuva sukeltaja sai ilmaa avoimeen kypäräänsä kellosta. Vastaavasti hyökkääjän palveluksessa oli sukeltajia, joiden tehtävänä oli käydä kiinnittämässä köydet pylväiden pois vetämistä varten. Erääksi syyksi mainitaan myrsky, joka oli suosiollinen kreikkalaisille. Jokainen sukeltaja tietää, ettei kuvan esittämä liikkuminen taisteluvarustuksessa veden alla ole mahdollista. Yksi antiikin stadion kun on pituudeltaan 193 metriä ja 40 senttiä. Jokainen voi vain kuvitella, minkälaisen organisaation pinnalla kyseisen laitteen laskeminen mereen edellytti. Monet kuvista saattavat olla ainoastaan kuvitelmia, sillä ne eivät todellisuudessa ole mahdollisia toteuttaa. Sir Edmund Halleyn kehittyneet sukelluskellot ovat 1600-luvun lopulta. Vihollisen hyökkäyksien varalta satamiin johtavat väylät paalutettiin terävin pylväin. 77 pelastuspalkkiois ta he vaihtoivat kreikkalaisten puolelle. Kellot olivat suuria ja mahdollistivat usean sukeltajan viemisen pinnan alle. Niihin jäi usein arvokasta välineistöä
Historioissa kerrotaan de Lorenan tynnyristä, ja belgialainen Jean Taisnier mainitsee kreikkalaisten sukeltajien sukelluskelloesittelyn Espanjassa niin ikään 1500-luvun alussa. Tältä vuosisadalta on useita Englantilaiset John Lethbridge ja Jacob Rowe kehittivät 1700-luvun alussa molemmat omilla tahoillaan sukelluskoneen, jossa sukeltaja suljettiin vesija ilmatiiviiseen ”tynnyriin”. Koko laite laskettiin veteen. Tähän sukelluskellomalliin mahtui ainoastaan yksi sukeltaja, mutta työnsä tekemiseksi hänenkin on ollut pakko. Kun sukeltaja poistui Halleyn kellosta yökohteelle hän käytti kellosta saamaansa ilmaa. Pelastustyötä kuivana On selvää, että kelloilla sukellettaessa sukeltajat kastuivat ja heillä oli kylmä. Se todettiin toimivaksi ja sukellusajaksi saatiin yhdellä täytöllä noin 30 minuuttia. Kuvan esittämä kypärä on ruotsalainen. Kehittyneimmät kellot olivat Edmund Halleyn sukelluskello 1600-luvun lopulta Englannissa ja Mårten Triewaldin kello 1700-luvun alussa Ruotsissa. Myrskyn alkaessa sukeltajat lisäsivät persialaisten alusten sekasortoa katkomalla sukeltaen niiden ankkuriköysiä. 78 myös sukeltajien osuus. Kreikkalaisten sukeltajien tapa levätä sukelluksen aikana pinnan alla olevassa ilmavarastossa on saattanut olla lähtökohta sukelluslaitteille. Varsinaiset sukeltajan puvut puuttuivat. Veden alle laittein Vapaasukellus on ollut hyvä tapa päästä pinnan alle lyhyeksi aikaa. Vain kädet tulivat ulos ja maatessaan vatsallaan laitteessa sukeltaja myös näki veteen pienestä ikkunasta. Kyseessä ei todennäköisesti ole todellinen sukellustilanne, vaan näytös. Etenkin Halleyn kello oli edistyksellinen ja huomioitava, sillä siitä voitiin sukelluksen aikana poistua ja sinne voitiin toimittaa uutta ilmaa. Lethbridgen tynnyristä on Saksassa rakennettu replika 1980-luvun alussa. Tosin meilläkin Raahen merimuseossa oleva ”Raahen vanhaherra”, nahkainen sukelluspuku 1700-luvulta kertoo, että kastumiseen ja kylmyyteen on etsitty ratkaisuja. Sukeltajalla on sukelluspuku ja hänen oikealla puolellaan oleva avustaja pitää käsissään avointa kypärää takkeineen. Vatsallaan säiliössä makaavaa sukeltaja näki ulos ikkunasta. Avointa kypärää, johon ilma pumpattiin suoraan sukeltajalle pinnalta käytettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Sukeltajan tehtävänä oli sitoa köysiä kiinni hylyistä nostettaviin kohteisiin. Sukellukseen tarkoitetun laitteen, sukelluskellon, varsinaista kehittymisaikaa on 1600-luku. Tunnetuimmat näistä laitteista ovat englantilaisten John Leth bridgen ja kapteeni Rowen sukellustynnyrit. Haverin tapahduttua yhtiöllä piti olla tarvittava kalusto vaikkapa koko aluksen nostoon, mutta ainakin lastin pelastamiseen. Molemmista löytyy selkeät ja yksityiskohtaiset kuvaukset kirjallisuudesta. Ensimmäiset maininnat varsinaisista sukelluskelloista tai niiden alkuasteista ovat 1500-luvulta. Yksinkertaista 1600-luvun alkupuolen kellomallia edustaa Vasa-laivan tykkien nostossa käytetty Peckellin sukellusryhmän käyttämä laite. Toimintasyvyyttä rajasi etukäteinen tieto, että yli kymmenen metrin syvyyksillä sukeltajan käsivarsia verhoavat mansetit estivät verenkiertoa ja saattoivat olla jopa vaarallisia. Augustus Sieben vuonna 1837 patentoiman suljetun kypärän jälkeen on vastaavia järjestelmiä kehitetty kaikkialla maailmassa. Oheinen kuva on Kööpenhaminasta vuodelta 1907. esityksiä, mutta myös selkeitä onnistumisia vedenalaisissa sukellustöissä käyttäen apuna sukelluskelloa. Ratkaisua on myös etsitty sulkemalla ihminen vesija ilmatiiviiseen puiseen tynnyriin, josta ainoastaan sukeltajan kädet tulivat ulos. Peckellin kellomalli lienee ollut muuallakin käytetty väline, sillä vaikeilla rannikoilla oli pelastusyhtiöillä omat alueensa. Kuvassa on sukeltaja ryhmineen. Aseiden etsiminen uponneesta kaleerista onnistuu, mutta itse kaleerin noston valmistelu vaatii jo pitempää oleskelua veden alla. kellostaan poistua. Poistuminen on tarkoittanut selvää sukeltamista ilman hengitysmahdollisuutta
Paras työikä tehdään yksin, syvin sukelluksin ja venemiehen avustamana. Sieben sukelluspukukokonaisuus käsitti vahvasta kumitetusta tekstiilistä tehdyn puvun, haarniskan ja kypärän. Suljetussa järjestelmissä sukeltajalle ilma pumpattiin pinnalta. 79 Avoin kypärä Halleyn sukelluskello vapautti sukeltajan jo liikkumaan kellon ulkopuolella. Täysin vapaa liikkuminen ei vielä ollut mahdollista. Ranskalaisten Auguste Denayrouzin ja Benoit Rouquayrollin 1860-luvun puolessa välissä kehittämät sukellusvarusteet noudattivat edelleen vanhaa kaavaa suljettuine järjestelmineen, mutta uutta oli sukeltajan selässään kantama säiliö. Ama-sukeltajien työura kelpaa hyvin malliksi nykyaikaiselle ikärasistiselle ajattelulle. Tämä oli alku demand-valvehengitysventtiilille. Kun englantilainen taistelulaiva Royal George vuonna 1782 upposi Spitheadin satamassa, sen pelastustöitä ei pystytty kelloin eikä avoimin kypäröin tekemään, vaan se jäi paikoilleen haittamaan merenkulkua. Kuvan pumppu on pieni yhdelle sukeltajalle tarkoitettu. Vahvimmin historioissa elämään on jäänyt Siebe ja hänen kahdentoista pultin suljettu pukunsa. Suljettu puku Avoin kypärä toimi todennäköisesti hyvin. Sukellusja pelastustyöt olivat kuitenkin usein avoimella kellollakin toimivalle sukeltajalle liian vaativia. Yhä edelleen nämä naiset sukeltavat merestä ravintoa vapaasukeltaen, siis ilman laitteita. Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937 oli näytteillä ranskalaisen Commenheinsin sukelluslaite. Jatkossa koko kello jätettiin pois ja sukeltajan tarvitsema hengityskaasu pumpattiin suoraan sukeltajalle pinnalta. Omavarainen laite Raskaat kypärävarusteet kahlitsivat sukeltajan edelleenkin ilmaletkun varaan. Liian ilman sukeltaja päästi pois kypärästään päänsä takana olevalla venttiilillä. Nykyaika näkyy ainoastaan sukelluspuvuissa ja naamareissa. Aluksi työtä tehdä ryhmissä ja rannan tuntumassa. Toimivia omavaraisia sukelluslaitteita oli käytössä jo 1900-luvun alkupuolella muun muassa Japanissa. Sen toiminnasta on kokemuksia tämän vuosituhannen puolelta. Siellä sukeltavista naisista on käytetty nimitystä Hae Koyo. Kokemuksen karttuessa syvyydet kasvavat. Tunnetuin varhainen omavarainen laite on ranskalaisen Yves la Prieurin laite vuodelta 1931. Tosin sukeltajien työtkään eivät kovin laajaa liikkumista edellyttäneet. Iän karttuessa työtä helpotetaan. Sen sijaan 1700-luvun lopulla avoimella kypärällä sukeltavalla ei vielä ollut käytössään vesitiivistä sukelluspukua. Tämän jälkeen tarvittiin enää kehitystä, jolla saatiin valmistettua riittävän suurille paineille tarkoitettuja säiliöitä. Hengityskaasua sukeltajalle ei enää pumpattu suoraan kypärään, vaan ensin säiliöön ja sukeltaja sai sieltä tarvitsemansa hengityskaasun ainoastaan sitä halutessaan. Ama siirtyy takaisin matalampiin sukelluksiin. Sukeltajan liikkuvuus lisääntyi ja samalla koko sukellustyömaa keveni, sillä sukelluskellolla toimiminen vaati runsaasti miehiä ja oli toiminnallisesti raskas. Ama-sukeltajat Japanissa Ama-sukeltajat ovat etsineet sukeltaen merestä ravintoa tuhansien vuosien ajan. Haarniska liitettiin kahdellatoista pultilla pukuun ja varsinainen kypärä bajonettiliitännällä haarniskaan. Kypärän tiimoilta mainitaan yleensä Charles Deane ja Heinke sekä Augustus Siebe. Sillä sukellustoimintaa käytännössä esiteltiin suuressa Sieben sukelluspukukokonaisuus käsitti vahvasta kumitetusta tekstiilistä tehdyn puvun, haarniskan ja kypärän.. Hengityskaasunsa sukeltaja sai pinnalta suoraan kypäräänsä, jossa se sisäpuolisin paneelein johdatettiin ikkunoihin estäen niiden huurtumisen. Kehitystä on tapahtunut runsaasti, mutta toiminnalliset pääperiaatteet ovat säilyneet. Suurimmat pumput voivat antaa hengityskaasua jopa kolmelle sukeltajalle samanaikaisesti. Se tuli käyttöön vasta 1800-luvun alkupuolella. Vastaavia järjestelmiä on rakenneltu eri puolilla maailmaa lähes 300 erilaista. Sukeltajan Maailmassakin kuvatun puisen kypärän toimintaperiaate on sama kuin avoimessa kypärässä parisataa vuotta sitten. Oman työnsä ohessa hän ohjaa uudet nuoret Amat ammatin salaisuuksiin. Vastaavaa ravinnon etsintää on ollut myös Korean niemimaalla. Sukelluskypäröiden kehittely tehtiin Englannissa. Avoimin kypäröin sukellettiin runsaasti jo 1700-luvun lopulla. Sukelletaan kymmentä metriä matalampia sukelluksia. Näin myös hiilidioksidi poistui ja sukeltaja kykeni myös tasapainottamaan itseään sukellussyvyydessä. Sieben, Heinken ja muiden sukellusvarusteiden kehittelijöiden kypäräjärjestelmät ovat jääneet elämään. Amat aloittavat työnsä nuorina 14-15-vuotiaina tyttöinä
Euroopan Unionin alueella se luokitellaan henkilökohtaiseksi suojaimeksi. Kuva: Matton. Kaikkialla maailmassa sadattuhannet sukelluksen harrastajat pulahtavat veteen saadakseen uusia kokemuksia vedenalaisesta maailmasta. Normistossa siitä käytetään termejä: scuba, selfcontained underwater breathing apparatus (itsestään säätyvä vedenalainen hengityslaite), demand valve, hengityskaasu ei virtaa sukeltajalle koko ajan, vaan ainoastaan hengitettäessä sisään, sekä open circuit, ulos hengitettyä kaasua ei puhdisteta. Nykyaikainen ammattilaiskäyttöön tarkoitettu Aquadynen AH-3 -kypärä. Parhaiten omavaraisten sukelluslaitteiden historian varhaisuudesta on jäänyt elämään Jacques Cousteaun ja hänen työtovereidensa kehittämä omavarainen sukelluslaite aivan 1940-luvun alusta. Jouko Moisala Kuvat: Jean Finnberg Hengityskaasunsa sukeltaja sai pinnalta suoraan kypäräänsä, jossa se sisäpuolisin paneelein johdatettiin ikkunoihin estäen niiden huurtumisen. Ilma pumpattiin sukeltajan käyttöön edelleen pinnalta, mutta ensin pieneen säiliöön. Kuva: Jouko Moisala Ranskalaiset meriupseerit Auguste Denayrouz ja Benoit Rouquayroll kehittivät suljettua sukellusjärjestelmää edelleen. Nykyiset laitteet Tänään, 60 vuotta myöhemmin sekä ammatikseen, työssään että sukelluksen harrastajat sukeltavat omavaraisella sukelluslaitteella. Moderni hengitysventtiili on pitkän kehityksen tulos. 80 ihmisakvaariossa. Syynä tunnettavuuteen on tietysti se, että niiden kehittelystä ja kokeiluista Cousteau julkaisi runsaasti kirjallista aineistoa, jota on käännetty lukuisille kielille, myös suomeksi. Päästäkseen tähän uuteen, houkuttelevaan maailmaan he tarvitsevat sukelluslaitteen. Olennaisin osa koko laitteistosta on hengitysventtiili, regulattori. Edellä olevan perusteella voi päätellä, ettei kyseessä suinkaan ollut täysin uusi keksintö. Se vaatii CE-hyväksynnän. Esittelyt saivat aikaan Ranskassa sukellusharrastuksen aloittamisen. Kierrellessään veden alla ja hengitellessään regulaattorillaan harva tulee ajatelleeksi sitä kehitystä, mikä muutaman tuhannen vuoden aikana on tapahtunut. Säiliöstä sukeltaja sai sitä käyttöönsä ainoastaan hengittäessään sisään, halutessaan ilmaa
Kaikessa robotit eivät korvaa ihmistä. Aikaa on pari vuotta! Turistisukellusten turvallisuus Englantilainen 38-vuotias turistisukeltaja menehtyi Malediiveilla sukeltajantautiin. Ainakin vakuutukset on oltava kunnossa. Haverin tapahtumia on muistettu kymmenen vuoden välein. Selvityksestä ilmenee, että nopea venekuljetus tapahtumapaikalta painekammiolle järjestyi vasta kun oli oltu yhteydessä potilaan vakuutusyhtiöön. Kuten edellä on jo todettu: valtamerten rikkaudet odottavat tutkijoita. Valtamerten rikkauksien hyödyntäminen ajaa tutkijoita ja laitteiden kehittäjiä mahdollistamaan yhä syvempiä sukelluksia. Laboratorio-olosuhteissa ovat sukellukset olleet jopa 400 metrin luokkaa. Aluksen päällikkönä toimi tuolloin merikapteeni Arthur Ligertwood Murrison. Syvin saturaatiosukellus ulottui aina 326 metriin. Sukeltaja löydettiin! Tämä ei ollut ensimmäinen, mutta toivottavasti viimeinen tapaus, jossa avomerellä toteutettu sukellus päättyy tukialuksen lähtöön, vaikka yksi sukeltaja on vielä sukelluksissa. Niihin syvyyksiin ovat saturaatiosukelluksia tehneet monien maiden merivoimien sukeltajat. S/S Park Victoryn haverista tulee vuonna 2017 kuluneeksi 70 vuotta. Olisiko nyt aika myös sukeltajien osallistua omalta osaltaan haverin muistamiseen. Hätätai vaaratilanteessa ilmoita: – nimesi (aluksesi nimi) ja yhteysmahdollisuudet – tapahtumapaikka mahdollisimman tarkasti – mitä on tapahtunut – onko loukkaantuneita tai ihmishenkiä vaarassa – mitä apua tarvitaan – ÄLÄ KATKAISE YHTEYTTÄ ennen kuin saat luvan Yleisimmät hätämerkit: – radiopuhelimella annettu viesti ''MAYDAY'' – punainen laskuvarjoraketti – SOS (. Arvostelijoiden mukaan sukelluskeskuksella ei ollut selkeää toimintamallia sukellusonnettomuuden varalta. . Englannin sukeltajien järjestö suunnittelee tekevänsä 100-vuotismuistosukelluksen hylkyyn 18.3.2018. Mietitäänpä hieman tällaista sukelluskulttuuria! Tämän ei todellakaan pitäisi olla mahdollista! Saturaatiosukellukset Kiinalaiset ovat menossa syvyyksiin. Alkuperä on 1960-luvun alusta. 81 Kunniantekoja ja muistamisia Hiililastissa ollut rahtialus S/S Baygitano torpedoitiin Englannin Kanaalissa 18.3.1918 matkalla Le Havresta Cardifiin. . Olisiko mahdollisuus saada tilaisuuteen Park Victoryn silloisen miehistön jälkeläisiä tai/ja jopa edustaja Park-yliopistosta, jonka mukaan alus oli nimetty. .) valotai äänimerkkinä – punainen käsisoihtu – sivulle ojennettujen käsivarsien verkkainen ja jatkuva nostaminen ja laskeminen – keskeytymätön äänimerkki esimerkiksi sumutorvella Tunne vastuusi, käytä hätämerkkejä vain hätätilanteessa tai kun tarvitset apua! Turvallisuutesi vuoksi, ennen merimatkalle lähtöä: – tarkista aluksesi varustus ja merikelpoisuus – selvitä vallitseva säätila ja -ennuste – varmista polttoaineen riittävyys, varaa reservi – jätä reittisuunnitelmasi ja veneesi tuntomerkit omaisillesi tai tuttavalle – jos suunnitelmasi muuttuvat, älä unohda ilmoittaa muutoksesta – tarkista viestivälineiden toiminta, luotettava VHF-puhelin parantaa turvallisuuttasi Tärkeitä puhelinnumeroita Seuraavat puhelinnumerot ovat sukeltajillekin tärkeitä: Meripelastuskeskus, Turku 0204 1001 Meripelastus-lohkokeskus, Helsinki 0204 1002 Meripelastus-lohkokeskus, Vaasa 0204 1003 Yleinen meripelastuksen hätänumero 0294 1000 Sisävesien avuntarvepyynnöt 112 Meripuolustusalueet Suomenlahti ja Saaristomeri 02 99 800 TYKS:n painekammio +358 (0) 2 313 1950 Medioxygen Oy 09-454 0544 Terveystalo Tampere, painekammio +358 (0) 50 46 56 302 Pinnan alta ja päältä Submersible Alvin Submersible Alvin on tunnettu sukelluksistaan muun muassa Titanicin hylkyyn. Perusrakenne on kuitenkin hyvä, ja käytyään vuodesta 2008 alkaen perusteellisen uudistuksen se on jälleen hyväksytty käyttöön. Lisäksi painekammiolla lääkäri katsoi, ettei sukeltajaa voitu panna painekammioon huonon kunnon vuoksi, mutta sen sijaan katsoi tarpeelliseksi uuden venekuljetuksen sairaalaan aivojen ja keuhkojen kuvaamiseksi. . Alvin on rakenteena jo vanha. . 5-vuotias Tarmo on Sukeltajan Maailman fun clubin jäsen numero 1.. Onni onnettomuudessa Floridassa sukeltajien tukialus ilmoitti merivartiostolle kadonneesta sukeltajasta. S/S Baygitano on siitä lähtien maannut hylkynä Exterin rannikon edustalla reilun 20 metrin syvyydessä. Mitä kauempana ja syrjemmässä ollaan, sitä tärkeämpää tämä lienee. Alvinin ROV Jason Junior kävi hylyssä sisällä kuvaten runsaasti mielenkiintoista aineistoa. Sukellustapahtumaan BSAC etsii aluksessa palvelleiden jälkeläisiä. Ei paniikkia, mutta sukeltavan matkailijan kannattanee hieman miettiä turvallisuusasioitakin
Kissafani on siihen pieni korvike. Ihmisen läheisimmästä ystävästä koirasta esittelemme jokaisessa numerossa rotuja, kasvatusta ja hoitoa. 83 Paperilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 38€ Paperilehti määräaikaistilaus 42€ Digilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 30,40€ Digilehti määräaikaistilaus 33,60€ Tilaushinnat Käytä palvelukorttia, kun PALVELUKORTTI Karprint Oy SUKELTAJAN maailma 2-2015 6,40 Suolapulssi näkyy jo Itämeren syvänteissä Sukellusharrastus apuna: 8-vuotias Sisu-poika pelasti kaverinsa jäistä Harva aloittaa sukeltamisen vasta yli 50-vuotiaana Sukelluskursseilla opitaan ensiapua Salaperäiset merenneidot – tarua vai totta. Kissafani ilmestyy 6 kertaa vuodessa aina yhtä odotettuna lukijoidensa iloksi. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 47€ Tilaa lehti www.hevosmaailma.?, tilaukset@karprint.. Tilaushinnat: Kestotilaus 37€, määräaikainen tilaus 39€ Tilaa lehti www.meidankoira.?, tilaukset@karprint.. tai puh. tai puh. 09-2569 108 KOIRA Meidän 3/2015 6,30 LAP SIPERHEIDEN STA FF I Jekku haistaa putkivuodot Turkki pysyy hyvänä viikoittaisella pesulla Bostoninterrieri Orvokki opettaa hampaidenpesua Rokka ja Kippari lähtevät Tansaniaan pelastamaan norsuja Sokea mopsi pärjää oman emännän avulla Pentutreffeillä ilo ylimmillään! KIKE ELOMAAN nallemaiset akitat 4,90 ERIKOISHINTA Ekoelo Uutuuslehti Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 43€ Tilaa lehti www.kissafani.?, tilaukset@karprint.. tai puh. Tilaushinnat: Kestotilaus 40€, määräaikainen tilaus 45€ Tilaa lehti www.ekoelo.?, tilaukset@karprint.. 09-2569 108 Kissafani Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti. 09-2569 108 3/15 6,20 Erikoishinta 4,90 Kuninkuusraveissa kortit levällään Kesä täynnä hevostapahtumia Luomutar vuoden 2015 työmestari Kesä täynnä syntymisen ihmeitä Aina ei kaikki sujukaan: Rotuesittelyssä shire ja cladysdale: Jättiläiset soveltuvat yleishevosiksi Tärkeintä on tietää, että matolääke tehoaa Ellin varsa kuoli Pimennetty pihatto suojaa polttiaisilta Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 3/2015 6,70 Eettinen kuluttaminen vaatii paljon tietoa Luontomatkailusta ekoelämyksiä Auringonkukka parantaa maan Siirrä villivihanneksia juurakkoina Kevät kutsuu hortoilemaan Herkkuja pöytään omasta maasta Aina ei tarvitse ostaa – vaatteitakin voi lainata Ekokaupat kiinnostavat kuluttajia yhä enemmän Lauluntekijä ANSSI KELA: Kaikilla on vastuu! Extrahinta 3,90 HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 2/2015 6,40 Silkkiturkkinen Kerttuli vuoden 2014 kotikissa Meille tulee pentu! Hoito Ravinto Tarvikkeet Kissaagilityssä riittää vauhtia! Kalle pelasti isäntänsä tulipalosta Cornish rexit Onni ja Bonus todellisia mammanpoikia Maatiaiskissojen asialla: Geenit saatava talteen TARJOUSHINTA 5,90. Rakkaus kissaan on monen kohdalla sammumaton, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan kissaan. Ilpo Salmi tapasi Jacques Cousteaun Monte Carlossa Aloittelevan sukeltajan varustepaketti 1. luokan postimerkki Tilaan Sukeltajan Maailma -lehden ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Paperilehti kestotilaus Paperilehti määräaikaistilaus 12 kk Digilehti kestotilaus Digilehti määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ ___/___ 20___ Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin SU KEL TA JA N ma ailm a Helli, elä ja harrasta! Meidän Koira Meidän Koira on erinomainen asiaja viihdelehti koko perheelle. Hevosmaailma kertoo kuulumisia raviradoilta, ratsastuskisoista ja hevostaloudesta. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssija koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Lehti esittelee myös erilaisia kissoja ja kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä. 09-2569 108 Hevosmaailma Hevosmaailma on hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti, jossa aina on runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa kaikille hevosista kiinnostuneille. Lehti on laaja-alainen, täysin nelivärinen ja lähes satasivuinen aikakauslehti, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa! Meidän Koira ilmestyy kolmatta vuottaan. Hevosmaailma ilmestyy 6 kertaa vuodessa tuhtina lukupakettina. tai puh