SUKELTAJAN maailma Sukellusekspertti Timo Vikman: 4-2014 6,40 Monet flirttailevat kuoleman kanssa Seoskaasujen edut ja haitat Kylkipullojen plussat: keveys kaasumäärä turvallisuus Nuorten taitouinnin MM-kisat Taitoa ja tekniikkaa pinnan alla ja päällä Uusi ennätys alkuvuonna – Seitsemän kuoli sukellusonnettomuuksissa Tove Janssonin Prolle-veli sukelsi aarteita merestä ja kultaa Lemmenjoelta LAULAJA MIKKO KUUSTONEN: Lavalla sooloillaan, pinnan alla ei Kesä 2014: sukelluskalastuskisoja monia kesäleirejä
050-5598333 www.ewdive.com 49€ (64€). – PALVELUA MYÖS VERKOSSA – Ikeliten Gamma sukellusvalo kuvaamiseen 69€ (80€) Ikeliten uutuus! VA-kotelo Sony RX 100 III 410€ Ikeliten Vega sukellusvalo kuvaamiseen 429€ (490€) TEC 3000 -kanisterivalo 3000 lumenin valovoimainen sukellusvalo 489€ (649€) Power Plana kumiräpylät jousilla 125€ (200€) Tekniikkamaski LISÄÄ TIETOA TUOTTEISTA EW DIVE Vuorikatu 5, Lahti P
GFOOPPQUJJLLB à r MJOTTJLMJOJLLB à. Valmistamme sukellusmaskiisi silmälasien mukaiset voimakkuudet. Onko mittarien ja maiseman katselu vaikeaa. (09) 6855 0800 LUOTETTAVA, LAADUKAS, KOTIMAINEN. Tarvitsetko sukeltaessasi terävää näköä. Myös u voimak imalasit kuuksil la! Kauppakeskus Ruoholahti Itämerenkatu 21, 00180 Helsinki puh
on myös syvällä 16 Sinilevää Sukeltaja törmää paksuun si- 10 Tamperelainen sukellusexpertti nilevämassaan myös pinnan alla. Emme koskaan! Aamulla kotoa lähtiessämme varmistamme, että kotiavain on taskussa. Sukellukset ovat vaatineet lisää uusia uhreja Sisältö 4/2014 Vuodesta on kulunut kolme neljännestä. Ongelmien ilmaantuessa emme ole valmiita niiden ratkaisuun. Irlannissa tapahtui viisi sukeltajan kuolemantapausta kuukaudessa. 6 Prolle Janssonin pitkä sukellushistoria Prolle Jansson on sukeltanut aarteita merestä ja kultaa Lapista Lemmenjoelta. Toisin on käynyt. Hänen painotuksenaan tuntuu olevan, että Irlannin vesille tulevien sukeltajien tulisi olla hyvin harjoitelleita ja hyvässä kunnossa. Sukeltamaankaan mennessämme emme ajattele tapahtuneita onnettomuuksia. uutta 17 Kaksi sukellusonnettomuutta Seitsemän suomalaissukeltajaa on menehtynyt vuoden alkupuoliskolla. Olen usein ottanut vertailukohteeksi liikenteen. Mikäli irlantilainen virkamies tarkoitti, että sukeltajien tulisi olla hyvän fyysisen kunnon ja sukelluskunnon lisäksi varautuneita mahdollisten sukelluksen aikana syntyneiden ongelmien ratkaisuun, asettaa hän ehkä tietämättään sukeltajat aikamoisen pohdinnan eteen. Me sukeltajat lähdemme harrastamaan sukeltamista. Sukellusgurun maineessa oleva Timo Vikman tietää, että jotkut sukeltajat flirttailevat kuoleman kanssa. Toisaalta pitäisi vastustaa kaikkea, mikä voisi rajoittaa vapaata sukelluksen harrastamista. Tapahtumiin otti kantaa mereen liittyvien toimintojen turvallisuudesta vastaava viranomainen. 14 Sukeltajan haastava Itämeri Heikko näkyvyys ja huonot säät ovat sukeltajan riesana itämerellä. Sen me kaikki tiedämme. Emme ajattele niitä liikenteessä tapahtuvia päivittäisiä onnettomuuksia. - Itämeressä on siedettävä huonoa näkyvyyttä ja epäsuotuisia sääolosuhteita stressaantumatta ja panikoitumatta, sanoo Robert Tunturi.. Toisaalta voisi ajatella, että kyseinen virkamies voisi olla tarpeellinen. Meren pohjasta löytyy lisäksi maitomaista ”huitua”. Vaikea valinta! Sukeltaminen on hieno ja monipuolinen harrastus. Hän edellytti sukeltajilta parempaa fyysistä kuntoa ja sukelluskuntoa. hylky löytyi 22 U-28:n toukokuussa Badewanne-sukellusryhmä löysi saksalaisen U-26 -sukellusveneen hylyn läntiseltä Suomenlahdelta. Emme ajattele kohtaavamme ongelmia sukelluksemme aikana. Kuinka usein me lähtiessämme liikenteeseen esimerkiksi kävellen, pyörällä ja autolla mietimme, mitä odottamatonta voi tapahtua, varautua siihen etukäteen ja toimia sen mukaisesti. Jouko Moisala s.6 Prolle Jansson sukelsi nuorena miehenä saksalaisvalmisteisella, kahdella haitariletkulla varustetulla Dräger-sukelluslaitteella. Kesän sukellukset vaativat vielä kaksi uhria. Keväällä toivoin, että sukellusonnettomuudet olisivat jääneet neljään menehtyneeseen. Siitä huolimatta valmistautuessamme sukellukseen meidän tulee käyttää hieman aikaa ja pohtia, että olemmeko valmiita kohtaamaan kaikki edessä olevan sukelluksen haasteet - myös mahdolliset ongelmat. Me voimme kylläkin miettiä, mitä ei-toivottua sukelluksen aikana voi tapahtua, ja varautua etukäteen tiettyjen ongelmien ratkaisuun. Sukellettaessa me toimimme kolmiulotteisessa maailmassa, jossa sukeltaja liikkuu painottomana nauttien kaiken ympäröivästä hiljaisuudesta. Meillä ei tiettävästi ole viranomaista, jonka toimialaan kuuluisi kantaa muun vesiturvallisuuden ohella vastuuta myös sukeltamisen turvallisuudesta. Kummassakin voidaan kuitenkin tapahtunutta selittää paniikilla. Hienoa! Todellisuudessa vesi on meille kuitenkin elementti, jossa olemista ja liikkumista emme hallitse, vaikka se siltä saattaakin tuntua. Normaali sukellustapahtuma tuntuu hienolta ja hallitulta. Kaksi onnettomuuksista tapahtui kesällä. Ajattelemme tulevamme takaisin kotiin. Voidaan todeta, että varsinaisen ongelman ei tarvitse olla kovinkaan vaikea, mutta sukelluksissa ja täysin varautumattomina syntyneen ongelman ratkaisu ja siitä selviäminen ovat tuottaneet vakavia sukellusonnettomuuksia. Kuustonen sooloilee 18 Mikko vain lavalla Laulaja Mikko Kuustonen jättää sooloilun esiintymislavoille, sukeltamiseen se ei kuulu. 25 s.14 4 Sukelluksen Päivänä uitiin Aurajoki-uinti oli ensimmäistä kertaa mukana Sukelluksen Päivän ohjelmassa. Pelkästään tämän vuoden sukellusonnettomuudet kertovat meille, miten erilaisia ongelmia saattaa syntyä. Molemmat tapaukset ovat omalla tavallaan selittämättömiä
Päätoimittaja: Jouko Moisala 76 Luolasukellusta kylkipulloin Ralf Strandell kertoo, millaista oli sukeltaa kylkipullojen kera luolasukelluksen leirillä Ruotsissa. 09-413 97 331, fax 09-413 97 405 sum.toimitus@karprint.fi 72 Nea tähtää MM-kilpailuihin Taitouinnin suoritukset tehdään noin kolmen metrin syvyydessä. Urheilusukeltajien kesätoimintaa Pääkaupunkiseudulla toimiva Urheilusukeltajat ry on järjestänyt leirejä yli 50 vuoden ajan. 26 30 32 36 38 42 Vedenalaisessa puistossa kuusi veistosta Kesän alussa avattu vedenalainen veistospuisto on sukeltajien ja snorklaajien käytössä. Hylkypuistopäätöksestä valitettu Putsaaren kalastuskunta hakee aluehallintovirastolta muutosta hylkypuistoasiassa. Kova hinta rajoittaa edelleen käyttöä. Puisto on suunnitteilla Uudenkaupungin edustalle. Pinnan alle se ei kuitenkaan haitannut. 4-2014 6,40 Sukellusekspertti Timo Vikman: Kerrospukeutumisen valtit Kerrospukeutuminen pitää lämpimänä ja ihon kuivana. Laivaa huolletaan ja korjataan vesirajan alapuolella. 5 Tärkeä alus- ja välivaatetus Ergonomia ja kestävät materiaalit nousevat arvoonsa kuivapukusukeltamisessa. Kapteeniluutnantti Pekkalalle Vapaudenristi Merivoimien konkarille, kapteeniluutnantti Petri Pekkalalle myönnettiin vapaudenristi. Monet flirttailevat kuoleman kanssa Seoskaasujen edut ja haitat Kylkipullojen plussat: keveys kaasumäärä turvallisuus Nuorten taitouinnin MM-kisat Taitoa ja tekniikkaa pinnan alla ja päällä Uusi ennätys alkuvuonna – Seitsemän kuoli sukellusonnettomuuksissa Tove Janssonin Prolle-veli sukelsi aarteita merestä ja kultaa Lemmenjoelta LAULAJA MIKKO KUUSTONEN: Lavalla sooloillaan, pinnan alla ei Kesä 2014: sukelluskalastuskisoja monia kesäleirejä Ilmestyy 6 numeroa vuonna 2014 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 09-413 97 333 Kustantaja: Karprint Oy 70 Toimitus: Karprint Oy 03150 Huhmari puh. 80 Aputoimittaja Tilaushinnat: määräaikainen kesto 82 Martti Tähtinen in memoriam ISSN 1238-2574 Tilaukset: Tilaukset@karprint.fi 42,00 € 38,00 €. Mitkä ovat niiden edut ja haitat. Kirjapaino: Kustantajan kirjapaino Karprint Oy Huhmari Sähköposti: Toimitusaineisto: Aikakauslehdet@karprint.fi Ilmoitusaineisto: sum.ilmoitukset@karprint.fi Internet: www.karprint.fi Viistokaikuluotaimen hyödyt Viistokaikuluotaimella voi etsiä hylkyjä ja tarkistaa esimerkiksi kaapeleita ja vesijohtoputkia. Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. Kuivapuvut lisäävät suosiota Yhä useampi sukeltaa Suomessa kuivapuvulla. 09-413 97 384, teemu.hilkamo@karprint.fi Toimitusneuvosto: Heikki Moisio, Eero Ahola, Esa Raivio, Osku Puukila. SUKELTAJAN 60 64 68 s.18 Sukelluksillaan Kuustonen on nähnyt upeita koralliriuttoja, haita ja paholaisrauskuja. 56 Ruoka ja sukellukset ykkösinä Hyvä ruoka, sukellukset ja kaverit nousivat arvoonsa Aboa Aquanautsin kesäleirillä. Taitouinnin nuorten MM-kisat Helsingissä Taitouinnin nuoret huiput kilpailivat Helsingin MMkisoissa. Sukelluskalastajat kilpasilla Sukelluskalastuksen SM-mitalit jaettiin alkukesällä. 44 46 49 Rauman edustan hylyt esillä Kylmäpihlajasta löytyvä näyttely kertoo Rauman edustan hylyistä. 58 Suppailua ja sukeltamista Kesäkuun alun kylmä sää ei suosinut Kesis-leiriläisiä. Nea Hannula tähtää vuoden 2016 EM-kisoihin. s.38 Teemu Kerola auttaa Marjo Kekkiä vetoketjun kanssa. Kesän aikana pidettiin muitakin lajin kilpailuja. Veden lämpötila oli kesäkuu sa keskimäärin +28 astetta. 73 Kylkipullosukellus eli Side Mount Diving Yhä useampi sukeltaa kylkipulloilla, jotka roikkuvat sukeltajan kyljillä. Ammattisukeltaja valmiina Ammattisukeltaja on tuttu näky telakoilla. maailma Sukellusta Sipadanilla Sipadanin saari Malesiassa on tunnettu merenelävistään. 52 Monenlaiset seoskaasut Nyt selvitetään, mitä jokaiselle sukeltajalle tärkeät seoskaasut oikein ovat. Ilmoitusmyynti: Myyntijohtaja p. Kilpailijoita oli 34 maasta
Prolle ”Toven veli” Jansson teki ensimmäiset sukelluskokeilunsa kumiletkulla – Sukelsin hylkyjä Suomenlahdella ja kultaa Ivalonjoella Prolle Jansson aloitti pinnanalaisen maailman tutkimisen 1940-luvulla. Varusteet olivat alkeellisia ja Suomenlahti täynnä tutkimattomia hylkyjä. Meren pohjasta toivottiin nousevan arvokkaita esineitä. 6. Aarrejahti hiipui vuonna 1963 säädetyn muinaismuistolain myötä
Mil-. 1950-luvun lopulla Prollen piti hakea sukeltaen kuuden metrin syvyyteen Helsingissä Mustikkamaan edustalle uponnut perämoottori. Tyhjentyessään pullo keveni ja antoi nostetta pintaa kohti. Kävi kuitenkin niin, että köysi kiertyi hengityssuotimen ympärille ja kääntäessäni päätäni maski irtosi ja täyttyi vedellä. Prolle sai hankittua Agalta pienen paineilmapullon sekä maskin, joka oli tarkoitettu alkuaan palokunnan savusukeltamiseen. Päätin hylätä ajatuksen letkusukeltamisesta, Prolle kertoo. – Annoin soutajalle ohjeet, joiden mukaan yksi nykäisy apunarusta tarkoitti, että tarvitsin lisää köyttä, kahdella nykäisyllä köyden sai vetää ylös ja useampi nykäisy tarkoitti hätätilannetta. Haitarimallissa poistoletku tosin keräsi harmittavasti vettä, minkä vuoksi vedessä piti muistaa kallistua ja valuttaa välillä vettä letkusta pois. hengittäminen onnistu. Sukellusvarusteissa toivomisen varaa Sotien jälkeen kaupoissa oli tarjolla lähinnä ammattilaisten sukelluslaitteita. Ensimmäiset vedenalaiskuvat otin jo 1950-luvulla, vaikkakin jouduin heti toteamaan, ettei Suomen oloissa saanut samanlaista kuvaa, mitä olin saksalaismiehen filmissä nähnyt. Kun hädissäni nyin narua, kaveri pinnalla muisti ohjeet väärin ja alkoi antaa lisää köyttä. Kaikki halusivat etsiä hylkyjä Prolle Jansson esittelee itse rakentamaansa sukellustorpedoa. Alle metrin syvyydessä veden paine rintakehään on kova, eikä H elsingissä asuva Prolle Jansson, 90, on sukeltanut jo 1940-luvun lopulta lähtien. – Agan laite sai jäädä, kun pystyin hankkimaan saksalaisen, kahdella haitariletkulla varustetun Dräger-sukelluslaitteen. Urheilusukeltajien ohella hän oli porvoolaisen Murena ry:n jäsen. – Muuan saksalainen sukeltaja, jonka tapasin 1940-luvun lopulla, oli suuri esikuvani ja innoittajani sukeltamiseen. Onneksi en ollut syvemmällä ja pääsin räpylöillä pintaan hetkessä, Prolle muistelee ja kertoo, kuinka noihin aikoihin turvaliivit olivat puhallettavaa mallia. Kärkeen asennettiin yhdeksän litran paineilmapullo, joka antoi peliaikaa veden alle yli tunniksi. Valokuvauksesta kiinnostunut Prolle oli kuvannut sotaa koko neljän vuoden ajan, minkä hän vietti rintamalla. Laite oli kaikkea muuta kuin käytännöllinen, sillä suodinrasia oli iso ja kömpelö, minkä vuoksi Prolle joutui veden alla vaikeuksiinkin. Vähitellen letkut vaihtuivat ohuempiin ja käytännöllisempiin, ja liiveihin sai ilmaa paineilmapullosta, Prolle kertoo. – Suomenlahti oli tuolloin vielä kartoittamatonta aarreaittaa. Nuorella valokuvaajalla ei ollut mahdollisuutta kalliisiin varusteisiin. Vähitellen Prollen valokuvausura sai nostetta ja palkinnot valokuvauskilpailuissa toivat työtä, rahaa ja siten parempia sukellusvarusteita. Velipojan kanssa oli sotien jälkeen perustettu ilmakuvia ottanut firma. Hänellä oli kaunis purjelaiva, kaunis, nuori vaimo ja hän kuvasi myös ensimmäisen suurelle yleisölle tarkoitetun sukellusfilmin, Prolle muistelee. Jos mieli pinnan alle, piti käyttää kekseliäisyyttään. – Hankin kuvausta varten saksalaisen kameran, jota ei tarvinnut virittää. Jokainen tietää, ettei kumiletkulla syvälle pötkitä. Maskissa oli kiinni hengitysventtiili. – Ensimmäiset sukelluskokeiluni tein kumiletkulla. Sain selville, että kyseiseen kameraan oli saatavissa vedenalaiskotelo Saksasta tilaamalla. Jokainen tietää, ettei kumiletkulla syvälle pötkitä. 7 Prolle muistaa hyvin, kun Sukeltajaliitto ry sekä helsinkiläinen Urheilusukeltajat ry perustettiin vuonna 1956. – Ensimmäiset sukelluskokeiluni tein kumiletkulla. Vaikka sukeltaminen loppui Prollelta jo 1980-luvun lopulla, elävät tarinat alkuaikojen sukellusseikkailuista kirkkaina mielessä
– Rakensin itse vanerista nelikulmaisen putken, myöhemmin Sukelluskaverukset Helsingin Uimastadionin avajaisissa toukokuussa 1958. Laitteessa oli vaakasuora putki, jonka alaspäin kääntyvä pää painettiin pohjaan. Prolle Jansson istuu kuvassa keskimmäisenä. – Vedenalainen suunnistus sopi minulle hyvin, harrastettiinhan suunnistusta kuivalla maalla jo koulupoikana. Alkeellisista varusteista huolimatta Prolle löysi hylkyjä Porvoon edustalta, Pellingin saaristosta. Vuonna 1963 säädetyssä muinaismuistolaissa määriteltiin, että yli sata vuotta vanhat hylyt ja satamapaikat olivat rauhoitettuja ja valtion omaisuutta. Kumpare pohjassa saattoi olla hylky, tai yhtälailla se saattoi olla kivi. Kunnollisia apuvälineitä ei tosin ollut, vaan hylkyjä haettiin lähinnä syvyyttä mittaamalla. Yleensä vene meni aina liian lujaa, Prolle muistelee. tei kaikki halusivat etsiä hylkyjä. 8. Hylkyjen lisäksi kaikki halusivat tuolloin löytää meren uumenista arvokkaita esineitä. – Paikalliset kalastajat osasivat usein antaa vinkkiä hylkypaikoista hylkyihin takertuneiden verkkojen vuoksi. Viranomaisten säädökset laimensivat aarteenetsintäintoa huomattavasti. Sora imettiin putkea pitkin kullankaivajan ränniin. Kultaa imuroitiin Ivalonjoesta Prolle kertoo yhdeksi sukellusuransa merkittävimmistä hetkistä sen, kun hän hankki käsiinsä amerikkalaisen Diver-lehden numeron. Pohjoisella rintamalla minut komennettiin opettamaan suunnistusta saksalaisille. Lehdessä oli juttua uudenlaisesta kullankaivuulaitteesta, jolla olisi mahdollista etsiä kultaa veden alta. Mielenkiintoa riitti kuitenkin suunnistussukeltamiseen, jossa Prolle mitteli vaihtuvine joukkuei- Prolle Jansson sukelsi nuorena miehenä saksalaisvalmisteisella, kahdella haitariletkulla varustetulla Drägersukelluslaitteella. Uponneita esineitä etsittiin myös gliderin perässä roikkuen. Suunnistustaidoista oli hyötyä veden alla paitsi suunnistussukelluskilpailuissa, myös erilaisissa etsinnöissä. neen liki 30 vuoden ajan voittaen mitaleita myös Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa
Vuonna 1960 laitteet olivat valmiina ja teoriat opiskeltu. – Nuorena miehenä sukelsin itse rakentamallani siivekkäällä sukellus9 – Kerran pääsin silti pulahtamaan Afrikan vesiin, kun matkustin tervehtimään kaukomailla työskennellyttä poikaani. Kymmenen vuotta myöhemmin jopa 40 porukkaa kaivoi joen pohjaa kultalöytöjen toivossa. Kävin jopa geologian tutkimuskeskuksessa selvittämässä, oliko joen pohjaa aikaisemmin kaivettu, ja missä päin Lappia parhaat kultapaikat sijaitsisivat. Kuva on otettu vuonna 1978. Prolle kertoo, kuinka hän hank- – Aluksi emme löytäneet mitään. Uponneita esineitä etsittiin merestä muun muassa gliderin avulla. – Kulta jaettiin siten, että hienokulta mitattiin punnitsemalla tasan. Ensiksi löysimme kultaa kymmenen grammaa, seuraavana päivänä 20 gramma, 30 grammaa ja parhaana päivänä saimme saaliiksi jopa 100 grammaa kultaa, Prolle kertoo. – Aluksi emme löytäneet mi- Kultamailla olivat mukana Prollen veli, oma poika, muuan nuorukainen, joka oli etsinyt timantteja Afrikasta, sekä lontoolaiset isä ja poika. Itse rakennettu sukellustorpedo Laitteiden keksiminen on aina kiehtonut Prollea. vein peltisepälle tarkat piirustukset pyöreäputkisesta laitteistosta. Kuva vuodelta 1970. Monistin kullankaivuulaiteen piirustukset ja sain palkinnoksi Lapin Kullankaivajain Liiton kunniajäsenyyden, Prolle kertoo. Tämä saattoi johtua siitä, että etsimme kultaa noin 6-8 metrin syvyydestä, vaikka kulta sijaitsikin lopulta hyvin matalassa vedessä. Koska syvälle ei tarvinnutkaan kullan perässä sukeltaa, pärjättiin kultajoella lopulta pelkällä snorkkelilla. Imurointimenetelmämme ja välineistömme myös kehittyivät jatkuvasti. Tuula Kolehmainen Kuvat: Prolle Jansson, Tuula Kolehmainen. Prolle joutui vasten tahtoaan jättämään sukeltamisen 1980-luvun lopussa, kun tasapainoaisti alkoi tehdä temppujaan. Tämä saattoi johtua siitä, että etsimme kultaa noin 6-8 metrin syvyydestä, vaikka kulta sijaitsikin lopulta hyvin matalassa vedessä. Prolle rakensi itse kullankaivuulaitteen, jonka avulla etsittiin saalista Ivalonjoesta. Valmistin koko perheelle myös kolmen millin neopreenista sukelluspuvut, vaikka lähinnä poikani innostui sukeltamisesta. Kuljimme järjestelmällisesti ylävirtaan ja sitten alkoi tärpätä. tään. Kultaporukalla oli alkuun käytössään matalapainekompressori, josta kulki letku suoraan maskiin. Vedessä kaikki oli hyvin, mutta maalle noustua askel ei ollutkaan enää vakaa. Minut ohjattiin Ivalonjoelle, Prolle kertoo. Prolle Janssonille kertyi suunnistussukelluksesta useampikin mitali. Hänen kanssaan meistä tulikin parhaan ystävät ja erityiset sukelluskaverit. Vähitellen menetelmä tuli tunnetuksi Ruotsissa saakka. Ensin sai ottaa välineistöä kustantanut veli, sitten minä, sitten muut. Prolle tunnetaan myös taiteilija Tove Janssonin veljenä. Isommat saaliit laitettiin pöydälle, josta valittiin järjestyksessä. Myös vaimot tulivat Lappiin mukaan, vaikka eivät kultaa sukeltaneetkaan. torpedolla, joka auttoi kaarteissa ja syvyyden hallinnassa. – Kun menimme Ivalonjoelle, siellä ei ollut ensimmäistäkään kultavaltausta. Prollen Lasse-veli kustansi veneen ja pumpun ja sukellusporukka suuntasi toiveikkaana Lapin kultamaille. ki lisätuloja kirjoittamalla jännittävistä kullankaivuureissuistaan lehtiin. Muistan kuinka paikalliset pikkulapset tulivat sankoin joukoin ihmettelemään sitä, että kahdeksankymppinen seniori sukeltaa, Prolle naurahtaa ja ryhtyy esittelemään lyijypainoilla virittämäänsä rollaattoria
– Kaikkein mieluiten koulutan nuoria tulevaisuuden sukeltajia. Turvallisuus on koulutuksessa niistä perusasioista, joita kurssilaisille opetetaan, sanoo Timo Vikman. Sukellusekspertti viimeisen päälle Maapallon pinta-alasta enin osa on kokonaan veden peitossa. 10. Tätä mieltä on tamperelainen sukellusekspertti Timo Vikman. Opettelemalla sukeltamaan ihminen voi laajentaa huomattavasti näkemystään planeetastamme
Kun paniikki iskee, hengitys rupeaa kiihtymään, eikä ihminen pysty tekemään enää järkeviä ratkaisuja, Timo Vikman kertoo. Tälle ei yksinkertaisesti voi mitään. Tampereen ainoa sukellusseura oli kuitenkin 1970-luvun alussa suljettu yhteisö, johon Vikman kelpuutettiin epämääräisesti vain tarkkailujäseneksi. – Minulle oli tärkeää, että Tampereen Urheilusukeltajat on kaikille avoin seura, Vikman painottaa. Seitsemän suomalaista on kuollut sukellusonnettomuuksissa tänä vuonna. – Monet ihmiset flirttailevat kuoleman kanssa ja moni tyytyy sukeltamaan matalissa vesissä. Nyt olen eläkkeellä eli päätoiminen sukeltaja, Vikman toteaa. – Kun paniikki iskee, hengitys rupeaa kiihtymään, eikä ihminen pysty tekemään enää järkeviä ratkaisuja, toteaa Timo Vikman. Tämän jälkeen hän työskenteli 40 vuoden ajan Tampereen kaupungin sijaishuoltopäällikkönä. Mietin, miten onnellinen joku voikaan olla saadessaan sukeltaa noin maailman merillä, Vikman kertoo. Erityisen vaikutuksen häneen teki Cousteaun 1950-luvulla Kultaisella palmulla palkittu dokumentti Hiljainen maailma. Ihmiset ovat erilaisia – myös sukeltajat. – Näin dokumentin jo nuorena. Tämä maineikas, yli nelikymppinen sukellusseura toimii tänä päivänä erittäin aktiivisesti 520 jäsenen voimin. S ukeltaja, alan kouluttaja Timo Vikman pitää suurena esikuvanaan kuuluisaa, ranskalaista tutkimusmatkailijaa Jacques-Yves Cousteauta (1910-1997). Se kiukutti miestä, ja niinpä hän perusti huhtikuussa 1972 Tampereen Urheilusukeltajat ry:n. Eräänä vuonna menehtyi muistaakseni peräti yksitoista suomalaista sukeltajaa. Psykologin taustasta paljon apua Hänen mukaansa suomalainen sukelluskulttuuri ei ole kuitenkaan muuttunut vaarallisemmaksi, eikä uhkarohkeus ole lisääntynyt sukeltajien keskuudessa. Tilanne on sama vaikkapa vuorikiipeilyssä. Näin se menee. – Myönteisyys on opetuksessa 11. – En moittisi lajia. Toiminta on monipuolista, ja muun muassa laitesukellusta seura on järjestänyt jo vuodesta 1973 lähtien. Seitsemän suomalaista on kuollut sukellusonnettomuuksissa tänä vuonna. Aina on heitä, jotka menevät lähelle vaararajoja. – Joinakin vuosina sukeltajia menehtyy enemmän, joinakin vähemmän. ja rakkaan harrastuksen kehittyessä vapaasukelluksesta laitesukellukseen hän halusi liittyä sukellusseuraan. He kuolivat nähdäkseni luolastossa paniikkiin. Timo Vikman opiskeli psykologiaa pääaineenaan Tampereen yliopistossa 1968-1975. Vuosien myötä Vikman kiinnostui sukeltamisesta yhä enemmän, ”Monet flirttailevat kuoleman kanssa” Tänäkin vuonna useita suomalaisia on kuollut sukellusonnettomuuksissa kotimaassa ja ulkomailla. – Kaikki lomat ja vapaa-ajat sujuivat sitten sukeltamisen merkeissä maassa ja maailmalla. Psykologin taustasta on ollut hänelle paljon apua varsinkin sukeltajien koulutuksessa. – Molemmat menehtyneet olivat huippukoulutettuja kavereita. Eniten julkisuutta on saanut Pohjois-Norjassa viime helmikuussa sattunut onnettomuus, jossa menehtyi kaksi suomalaista sukeltajaa Pluragrottan vedenalaisessa luolastossa 110 metrin syvyydessä
Hinaaja upposi Visuvedellä 1960. Timo Vikmanin Sukellus on alan perusteos ja klassikko, johon lajin ammattilaiset harrastajat palaavat vuodesta toiseen. Timo Vikman t TZOUZJ )FJOPMBTTB WVPOOB t BTVV 5BNQFSFFMMB t TVLFMUBKB
FMÊLLFFMMÊ PMFWB QTZLPMPHJ t LPVMVUUBKB
QJUÊÊ TVLFMMVLTFO peruskursseja, kouluttanut myös sukelluksen opettajia t FOTJLPTLFUVT TVLFMUBNJTFFO pingispallosnorkkelimaskilla kymmenvuotiaana kesämökillä Pirkanmaalla Längelmäveden rannalla 1956 t IBOLLJ FOTJNNÊJTFO TVLFMMVTMBJUUFFOTB 1970, laite maksoi 834 markkaa t TVLFMUBOVU MVWVMUB MÊIUJFO 4VPNFO lisäksi ympäri maailmaa, kuten lounaisessa Marokossa Agadirissa, Karibialla ja Malediiveilla t MÊIJBJLPKFO TVVOOJUFMNJTTB NVVO NVBTTB lähteä sukeltamaan ja kuvamaamaan suuria kaloja Portugalin Azoreille Atlantin valtamerelle Timo Vikman esittelee Tampereella Mustalahden satamassa Visuvesi-laivaa. 12. Syksyllä 1978 laiva nostettiin ylös, ja operaatioon osallistui myös Vikman Tampereen Urheilusukeltajista
Suomen alueilla meressä on alhainen suolapitoisuus. Näsijärvessä on muutamia mielenkiintoisia pyyhylkyjä, Timo Vikman juttelee Tampereella Mustalahden satamassa. Niitä on vaikka kuinka paljon merenpohjassa ympäri Suomenlahtea. Teoksen historia-osuudessa Vikman kirjoittaa: ”Suomen sukellushistoria on ollut aina 1950-luvulle asti työsukelluksen historiaa. Vikmanin Sukellus-teosta on myyty toistaiseksi reilut 50 000 kappaletta ja kirjasta otetaan piakkoin yhdeksäs, päivitetty painos. – Suhtautuminen hylkyihin on muuttunut Suomessa täysin. En ole koskaan ajatellut, että tekisin vapaa-ajallani jotakin muuta. (Kuva: Kari Kumpulampi) 13. Vikman on sukeltanut esimerkiksi innoittajansa Jaques-Yves Cousteaun jäljissä Sudanissa Punaisellamerellä kevättalvella 2004. Niitä on Saaristomerellä ja Perämerellä. Se on minulle jotenkin itsestään selvää. Hylyt säilyvät hyvin täälläpäin. Ne säästetään tutkijoille. – Sukelluskaverikaan ei ymmärtänyt käsimerkkejäni, mutta pääsin tulemaan silti ylös vapaalla nousulla. Klassikosta tulossa uusi painos Tarkalleen ottaen Timo Vikman on tehnyt kyllä vapaa-ajallaan muutakin kuin sukeltanut. Kari Kumpulampi Tiukkoja paikkoja Kaivannon kanavalla Timo Vikman on joutunut sukeltajan urallaan muutamiin vaaratilanteisiin. Timo Vikman on sukeltanut 1970-luvulta lähtien monissa vesissä ja merissä. Se on minulle jotenkin itsestään selvää. Vasta tuolloin aloittivat ensimmäiset urheilusukeltajat toimintansa.” Vikmanin kirjasta käy ilmi, että ensimmäisenä urheilusukeltajana Suomessa pidetään Erkki Koivusaloa, joka jo vuonna 1952 sukelsi Ruotsinsalmen hylyissä. Niistä vakavin sattui vuonna 1971 Kangasalla Kaivannon kanavassa. tärkeää, ehkä kaikkein tärkeintä. Sukeltajien moraalissakin on tapahtunut muutoksia parempaan ajan myötä. – Ajauduin pahasti jään alle ja selvisin sieltä pois silkalla tuurilla. – Sudanissa sukelsimme Cousteaun jäljissä erääseen hylkyyn, jossa on yli 300 000 lentopommia. Hänelle on sattunut sittemmin Kaivannon kanavassa toinenkin vaaratilanne. Niihin ei kajota. Turvallisuus on niitä ykkösasioita, joita oppilaille opetetaan. Sen seurauksena venttiili rullautui kiinni ja pelkäsin ilman loppuvan. – Se tarkoittaa, että meiltä puuttuu kokonaan Teredo navalis, laivamato, joka syö hylyistä kaikki puuosat. Tämä seikkaperäinen kirja sel- vittää, millaisia välineitä sukeltaja tarvitsee, millaiset fysiikan lajit häntä koskevat ja millaisia taitoja ja ominaisuuksia hänellä täytyy olla, jotta sukeltaminen olisi turvallista ja mukavaa. Cousteaun jäljissä Sudanissa – En osaa yhtään sanoa, miksi sukellan. Tällä lennolla on synkkä historiakin. En pilaile, enkä kerro vitsejä. Silloin ajattelin, nyt riitti! Sukellushommat loppuvat kyllä tähän paikkaan! Vikman muistelee. Vikmanin muistikuvien mukaan lentoemännät eivät Sudanin koneessa matkustajille pahemmin hymyilleet, mutta viikon pituinen safari laivassa Punaisellamerellä oli kuitenkin kaikin tavoin onnistunut. Mikä saa miehen hakeutumaan merten syvyyksiin vuodesta toiseen. – Parempaan suuntaan on menty. En koskaan sano kurssilaisille mitään kielteistä. Googlen avulla selvitin, että kerran kone on tullut reitillä alas ja kaikki matkustajat kuolivat. – Lennolle lähdettiin Kairosta, joka on kauhea paikka. Vikmanin mielestä turvallisuuskulttuuri on Suomessa sukeltajien parissa korkealla tasolla. Minulla oli kaveri mukana, joka on saanut koulutuksen pomminpurkamiseen. – Erään kerran olin kanavassa 13 metrin syvyydessä kuopassa mateita metsästämässä, kun sattui ja tapahtui yhtäkkiä jotakin outoa.Törmäisin tukkiin. Vikman koki eksoottisen Sudanin reissun aluksi paikoin jopa shokeeraavana. Viime vuonna Vikman sukelsi lähes sata kertaa Suomessa ja ulkomailla. Hän on muun muassa kirjoittanut alan klassikkoteoksen Sukellus. Oppilaat ovat tänä päivänä asiakkaita, ja palautekeskusteluja käydään. Yritän olla vakuuttava ja turvallinen. – En osaa yhtään sanoa, miksi sukellan. – Näsijärvi ja Pyhäjärvi ovat aika tummavetisiä, mutta kirkkaita nykyään
Suomen Valtioneuvosto teki keväällä 2002 periaatepäätöksen Itämeren suojeluohjelmasta. Sukelluskalatus on haastavaa ja raskasta, mutta hauskaa! On siedettävä heikkoa näkyvyyttä ja huonoja säitä Haastava Itämeri Uskotaan, että haasteellisen Itämeren saaristoalueilta on löytymättä vielä jopa 10 000 hylkyä. Ohjelman tavoitteena on ollut palauttaa Itämeren ekologinen tasapai- no. Suomi on ollut mukana talkoissa ja tehnyt yhteistyötä naapurimaidensa kanssa tämän tavoitteen täyttämisessä. On siedettävä huonoa näkyvyyttä ja epäsuotuisia sääolosuhteita stres-. Paljon on jo tehty, mutta paljon on yhä tekemättä taistelussa saasteita ja hapettomuutta vastaan. Sukeltaminen näissä olosuhteissa vaatii osaamisen ja rohkeuden lisäksi vahvaa henkistä kestävyyttä ja tasapainoa. Yksi esimerkki on Pietarin fosforipäästöjen merkittävä väheneminen, kun uusi teknologia ja muut puhdistamot ovat saatu käyttöön. Velkua 2012. Kylmä vesi ja huono näkyvyys ovat Suomen vesille tyypillisiä. Itämeren keskisyvyys on ainoastaan 54 metriä, mitä tekee siitä herkän ravinnekuormitukselle. I tämeren tilanne on puhututtanut sen ranta-alueella sijaitsevia maita jo pitkään. 14 Etelän lomakohteiden kirkasvetisiin olosuhteisiin verrattuna sukeltaminen kotimaan vesissä voi olla haastavaa
Uskotaan, että Itämeren saaristoalueilta on löytämättä vielä jopa 10 000 hylkyä. Seura järjesti kesäleirin kesällä 2013 Utössä. Syksyisin ja talvisin vedet ovat tyypillisesti kirkkaat, mutta toisaalta pimeys ja kylmyys ovat silloin riesana. Jääsukellusta Taivassalossa viime vuonna 13 asteen pakkasessa. 15 Minä sekä 7- ja 9-vuotiaat poikani kuulumme Aboa Aquanauts -sukelluseuraan. Juuri yllätyksellisyys ja uusien hylkyjen löytämisen mahdollisuus tekevät Itämerestä ainutlaatuisen Aurinkoisena päivänä tehty sukellus matalahkossa vedessä saattaa tarjota saaliikseen vaikka saunan kiukaan tai uponneen soutuveneen. 3. Löydöt yllättävät aina sukeltajan. Tällaiset olosuhteet ovat varsin tyypillisiä juuri Itämerelle, eikä sukeltaminen siellä siis ei sovi kaikille. Itämeressä näkee kaloja, mutta harvoin pääsee niiden lähelle. 3. Robert Tunturi 37-vuotias Robert Tunturi on harrastanut sukellusta 15 vuotta. Pieneltäkin alueelta voi löytää satoja pulloja. Paikalliset sukelluskeskukset ja -seurat järjestävät retkiä moniin tunnettuihin hylkyihin. Mahdollisista haasteista huolimatta Itämerellä voidaan kohdata paljon ainutkertaisia kokemuksia, joita muualla ei ole tarjolla. Hylkysukelluksen yhteydessä on muistettava, että useaan suojattuun hylkyyn tutustumiseen tarvitaan museoviraston tai muu lupa. 2. saantumatta ja panikoitumatta. Löytämättä vielä 10 000 hylkyä. 1. 1. Tunturi opiskelee Dive Master –tutkintoa.. - Itämeressä on siedettävä huonoa näkyvyyttä ja epäsuotuisia sääolosuhteita stressaantumatta ja panikoitumatta, sanoo Robert Tunturi. Aurinkoisena päivänä tehty sukellus matalahkossa vedessä saattaa tarjota saaliikseen vaikka saunan kiukaan tai uponneen soutuveneen. Vuodenaikojen vaihtelu Pohjolassa tarjoaa mahdollisuuden harrastaa myös jääsukellusta. Yksi tunnetuimista on höyrylaiva Park Victory, joka upposi kivihiililastissa Utön edustalla vuonna 1947. 2. Siinä riittää ihmeteltävää kokeneellekin sunnuntaisukeltajalle. Sukellusseura on Aboa Aquanauts ja sukellusluokka Master Scuba Diver. ja jännittävän sukelluskohteen. Auton renkaita, pulloja ja muuta tavaraa löytyy paljon useammin kuin aarteita. Tällöin meillä oli ikimuistoinen mahdollisuus sukeltaa Park Victoryn hylkyyn
Rannoille kerääntynyt sinilevä aiheuttaa myös hajuhaittoja. Kysymys kuuluukin: Kuka juo sinileväistä merivettä litrakaupalla. Maitomaista ”huitua” Sukeltajat ovat havainneet pohjan tuntumassa muutakin ongelmaa. Siksi sukeltajilta tulleet tiedot sinilevän esiintymisistä ovat pysäyttävämpiä. Ladogalla sukeltaneet sukeltajat kertoivat, että sinilevä oli muutaman metrin paksuistat. Meren pohjasta on tavattu myös vähähappisessa vedessä viihtyvää maitomaista ”huitua”. Jouko Moisala Kuvat on otettu Utössä heinäkuun puolessa välissä. Sen jälkeen vesi kirkastui, mutta sinilevä esti valoa tulemasta pinnalta. Pahimmillaan lautat eivät aiheuttaneet ainoastaan esteettisiä haittoja, vaan rannoille kerääntynyt levä tuotti myös hajuhaittoja. Vaikka sinileväongelman havaitsee pinnalla, sukeltajat joutuvat kokemaan sen myös syvemmällä. Tietoja samasta ilmiöstä on tullut sukeltajilta matalammassa- kin kuin Ladogan 50 metrissä. Sukeltaja törmää sinilevään myös syvemmällä Paksut sinilevämassat ovat tulleet sukeltajille tutuiksi tänäkin kesänä. M eren tila on puhuttanut muitakin kuin sukeltajia, mutta sukeltajat ovat kokeneet levän esiintymisen syvemmältä. Vettä tulee kuitenkin juoda runsaasti. 16. Sinilevälauttoja alkoi esiintyä merellä lähes välittömästi vesien alkaessa lämmitä helteisen kesän puhjetessa kukoistamaan. Sinilevä on elokuun alussa valtaosiltaan kadonnut, ja vedet alkavat viiletä ja kirkastua. Asiantuntijat arvelevat, että kyseessä on bakteeri, joka viihtyy vähähappisessa vedessä. Pohjassa, hylyllä, oli yllätykseksi hylyn korkeudelta valkoista, maitomaista ”huitua”. Myrkytystietokeskuksen sekä Tvärminnen tutkimusaseman asiantuntijan Marko Reinikaisen mukaan kaikki sinilevä ei ole myrkyllistä. Kasvot tulisikin huuhdella puhtaalla vedellä snorklauksen jälkeen. Sukeltamista sinilevä ei estä, mutta snorkkelisukeltaja, joka ui kasvot vedessä voi saada iho-ongelmia. On tietysti selvää, että sukeltaja, joka on sukeltanut sinilevälautan läpi mennen tullen, huuhtelee varusteensa puhtaiksi. Sinileväisen veden juominen voi aiheuttaa vatsassa myrkytysoireita
Auttajan nousu tapahtui hätänousuna liian nopeasti ja hänet jouduttiin kuljettamaan saamaan painekammiohoitoa. Ennen kuin ehti alukselle sukeltaja kuitenkin uupui ja painui pinnan alle. Toinen miehistä lähti viemään poijun kiinnitysköyttä hyl- Parainen 12.7. Merkinantopoijua on käytetty. Poliisin mukaan kaksi sukeltajaa oli menossa sukeltamaan hylkyyn. Molempien tapahtumien osalta poliisitutkinta on edelleen kesken. Käsimerkein viesti, että kaikki OK! Kaksi uutta onnettomuutta Suomessa on tapahtunut kuluneena vuonna useita kuolemaan johtaneita sukellusonnettomuuksia. Tietojen mukaan sukeltajat olivat kokeneita sukeltajia ja heillä oli asianmukaiset varusteet. Jouko Moisala Sukeltajille ei syytteitä Kuolleet toverinsa Pohjois-Norjassa sijaitsevasta luolasta noutaneet suomalaissukeltajat eivät saa syytteitä. Viimeisin kuolemaan johtanut sukellusonnettomuus tapahtui Juktenskobbenin hylyllä 8. Toinen kuluneen kesän vakavista sukellusonnettomuuksista tapahtui 12. Poliisin edustajan mukaan sukeltajat ovat syyllistyneet rikokseen, mutta olosuhteet huomioon ottaen heitä ei aiota rangaista. Toinen sukeltajista oli takertunut poijun kiinnitysköysiin, mutta apuun mennyt sukeltaja ei saanut sukeltajaa irti köysistä, vaan joutui hengityskaasun loppuessa palaamaan pintaan. P orkkalassa on tapahtunut viime vuosina useita sukellusonnettomuuksia. heinäkuuta. Viimeisimmät ovat kuluvalta kesältä. Sukelluspari oli noususukelluksella ja valmistautui pysähtymään turvaetappiin. Kaksi suomalaista sukeltajaa kuoli helmikuussa Plurdalenissa, kun he yrittivät sukeltaa vedenalaista luolareittiä pitkin tunturin ali. Paikalle hälytetyt Rajavartioston ja Pelastuslaitoksen sukeltajat saivat uhrin nostettua. ilmoitti tukialukselle kaiken olevan OK ja jatkoi uiden pinnalla alukselle. Pinnalla sukeltaja kyyn, noin 30 metrin syvyyteen. Kyse ei ole vesien vaarallisuudesta, vaan runsaasta sukeltamisesta, johon houkuttavat hylyt ja hyvät näkyvyydet. Ryhmä sukeltajia oli sukeltamassa hylkykohteella Vänön ulkopuolella avomerellä. He päättivät kiinnittää hylkyyn ensin poijun, jotta kesän aikana muiden hylylle tulevien ei tarvitsisi ankkuroida ja siten ehkä vahingoittaa hylkyä. Kaksikko kuului viisihenkiseen ryhmään, jonka kolme muuta jäsentä selvisivät hengissä. 17. Jostain syystä toinen sukeltaja ei pysähtynyt, vaan jatkoi pintaan ilman pysähdystä. Menehtynyt oli kokenut sukeltaja. Sukeltajan löytymiseen ei kulunut paljoa aikaa, mutta elvytystoimet eivät enää tuottaneet tulosta. Jonkin ajan kuluttua toinen ymmärsi, ettei kaikki ollut alhaalla hyvin ja lähti tarkistamaan tilannetta. kesäkuuta
Elinaikanani sukeltamisen tekniikka ja turvallisuus ovat kuitenkin kehittyneet, ja harrastus on nykyään jokaisen kiinnostuneen ulottuvilla, Kuustonen pohtii. – Harrastus tempaisi heti mukaansa. – Kuulun siihen sukupolveen, joka seurasi Jacques Cousteaun ohjelmat nenä kiinni televisioruudussa. – Sukeltaminen oli suuri unelmani, joka ei kuitenkaan tuntunut aluksi mahdolliselta toteuttaa. Vuosien varrella myös arjen työkiireet ja perhe-elämä veivät Kuustosen ajan. Thaimaan sukellusreissujen ohella olen matkannut sukeltamaan Indonesiaan, Välimerelle 18. M uusikko Mikko Kuustonen, 54, haaveili vedenalaisesta maailmasta jo nuoresta pojasta lähtien. Kirkkaat vedet runsaine eliöistöineen ja vedenalainen valokuvaus kiinnostavat Kuustosta erityisesti. Vasta kymmenisen vuotta sitten hän suoritti perheineen sukelluskurssin Thaimaassa. Vedenalainen maailma avautui hänelle kuitenkin vasta kymmenisen vuotta sitten. Siitä lähtien Kuustonen on sukeltanut ahkerasti eri puolilla maailmaa. – Kirkkaat vedet ja niiden eliöstö kiehtovat minua visuaalisuudessaan. Kirkkaat vedet kiehtovat Mikko Kuustonen on sukellusharrastuksen alusta alkaen käynyt säännöllisesti sukeltamassa, etupäässä ulkomailla. Suurin osa maailmastamme on vettä, mutta merten salaperäinen maailma tunnetaan edelleen niukalti. Mikko Kuustoselle sukeltaminen on terapeuttinen kokemus Lavalla sooloillaan - pinnan alla ei Laulaja, lauluntekijä Mikko Kuustonen haaveili sukeltamisesta lapsuudesta lähtien. Kotimaassa kävin myös kuivapukukurssin. Ensin suoritin OWD-peruskurssin, jota seurasi AOWDkurssi ja muutama erikoiskoulutus
Kuustonen harrastaa sukeltamista etupäässä ulkomailla. 19. – Valokuvauskurssi ei alkanut loistokkaasti, sillä ensimmäisellä sukelluksella onnistuin huonon kiinnityksen vuoksi kadottamaan kamerani. Kirkkaat vedet ja niiden runsas elämä kiehtovat muusikkoa
Mitä Laulaja, lauluntekijä Mikko Kuustonen haaveili sukeltamisesta lapsuudesta lähtien. ja Yhdysvaltoihin sekä ollut mukana muutamalla sukellussafarilla Punaisellamerellä. – Punaisenmeren elämää kuhisevat hylyt ja sukeltaminen Key Westin edustalle upotettuun Vanderberg sota-alukseen ovat olleet unohtumattomia elämyksiä. Unelmat toteutuivat kymmenisen vuotta sitten, kun Kuustonen lähti mukaan sukelluskurssille. Sain toki varakameran lainaan, mutta jokusen kerran sukelluskaverit vinoilivat sattuneesta haaverista, Kuustonen muistelee huvittuneena.. – Valokuvauskurssi ei alkanut loistokkaasti, sillä ensimmäisellä sukelluksella onnistuin huonon kiinnityksen vuoksi kadottamaan kamerani. Kuustonen kertoo sukelluksillaan nähneensä upeita koralliriuttoja, kokeneensa Aasiassa jännittäviä haisukelluksia, loputtomia seinämiä Curacaolla ja Bonairella, kohdanneensa Similanilla paholaisrauskuja ja Indonesiassa omituisen 500-kiloisen merilehmänkin. – Olen löytänyt sukeltamisesta yhtymäkohtia esimerkiksi meditaatioon tai joogaan. Sukeltaminen vaatii rauhallisuutta ja keskittynyttä läsnäoloa, hitautta hyvällä tavalla. Paitsi sukeltaminen, myös vedenalainen valokuvaus on kiinnostanut Kuustosta, joka onkin suorittanut Ralf Åströmin kuvauskurssin Bunakenilla. Sukelluksillaan Kuustonen on nähnyt upeita koralliriuttoja, haita ja paholaisrauskuja. 20 enemmän sukelluksia kertyy, sitä pienemmät asiat kiehtovat, Manadon lahden satamasukelluksilla käynyt Kuustonen naurahtaa. Minulle tosin on käynyt kuten useimmille sukeltajille
– Unelmien sukellusmatkakohde, vaikkakin vilpoisempi sellai- Mikko Kuustonen on jo ennen sukellusharrastustaan matkustanut runsaasti. Vedenalainen valtakunta avasi silti aivan uudenlaisen ulottuvuuden ja kuvakulman maailmaan. Veden alla kaikki on toisin, siellä ei yksilösuorituksilla edetä. Sukelluskeskuksen safareille, joille olen myös osallistunut, voi helposti lähteä yksinkin. Olen kiertänyt paikoissa, joissa olen nähnyt toki paljon kauneutta, mutta myös murhetta ja kärsimystä, Kuustonen kertoo. Toisinaan olemmekin koonneet ystäväporukan, jonka kanssa olemme suunnanneet maailman vesille. Kuustosen haaveissa on myös tehdä jonain päivänä oma sukellusdokumentti. Kuustonen haaveilee sukellusmatkasta Islantiin. Haaveissa on myös sukellusdokumentin tekeminen. Kuustosen haaveissa on katkaista kaamos tulevanakin talvena ja lähteä etelän vesille pulikoimaan. – Olen tehnyt vuosien varrella paljon televisiotyötä ja dokumentteja. Hänen mielestään meren äärettömässä maailmassa selviää toki hengissä kurinalaisesti ohjeiden mukaan toimimalla, mutta samalla meri herättää kunnioitusta ja ymmärryksen siitä, ettei riskejä voi ottaa. – Taiteilijapiireissä on yllättävän paljon intohimoisia sukelluksen harrastajia. Siellä voi sukeltaa mannerlaattojen väliin, ja näkyvyyttä on toistasataa metriä. Tuula Kolehmainen Kuvat: Marita Intke, Marthin Uada Vedenalainen valokuvaus kiinnostaa muusikkoa. Dokumentissa kerrottaisiin pinnanalaisesta maailmasta, mutta siinä käsiteltäisiin myös sukellusmatkailua. Veden alta mies löysi levollisen hiljaisuuden, jonka äärellä oleminen muuttuu. Kuustonen onkin saanut sukeltamisesta inspiraatiota musiikkinsa. Haluaisinkin jossain vaiheessa yhdistää työn ja sukellusharrastuksen. – Muusikkona saatan koheltaa lavalla, ja artistin tietysti kuuluukin sooloilla. Tähän sukeltaminen antaa loistavan mahdollisuuden, laulujen tekstejä vedenalaisesta maailmasta ammentanut Kuustonen kertoo. – Luovuus nousee ristiriidoista ja kontrasteista, Musiikki vaatii syntyäkseen pysähtymistä ja hiljaisuutta. Kerran, pari vuodessa on päästävä sukellusreissuun. Nykypäivänähän etenkin nuoret osaavat hienolla tavalla yhdistää reppureissaamisen ja sukeltamisen, Kuustonen visioi. nen, olisi Islannissa, Thingvellirin kansallispuistossa sijaitseva Silfra. – Työni muusikkona ja kehitysyhteistyön parissa on vienyt minut Afrikkaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. – Olen löytänyt sukeltamisesta yhtymäkohtia esimerkiksi meditaatioon tai joogaan. 21. Veden alla vallitsee hiljaisuus Sukellusmatkalle joka vuosi Vuosittain Kuustonen pyrkii tekemään vähintään yhden, mielellään pari sukellusmatkaa. Sukeltaminen vaatii rauhallisuutta ja keskittynyttä läsnäoloa, hitautta hyvällä tavalla
Uusin löytö tapahtui toukokuussa tänä vuonna. Badewanne on voittoa tavoittelematon parinkymmenen hengen löyhä organisaatio, ei sukellusseura. Badewanne sukeltaa tiiminä, Yli 99 vuotta sitten saksalainen sukellusvene U-26 hävisi jäljettömiin. Uppoamispaikasta oli vain arvailuja, kunnes suomalainen sukellusryhmä Badewanne löysi toukokuussa hylyn ”läntiseltä Suomenlahdelta”. Sukellusveneen suurin voitto Palladan upotus Suomenlahdella Löytämisen riemu: U-26 S attumaa U-26:n löytö ei ollut. 22 usein viranomaisten kanssa, löytääkseen lisää Suomenlahteen ja Saaristomereen uponneita hylkyjä. Facebook-sivuillaan Badewanne-tiimi iloitsi U-26 löydöstä: ”Olemme ratkaisseet satavuotisen mysteerin! Paikallistimme ja tunnistimme ensimmäisen maail-. Badewanneorganisaation ovat muodostaneet kokeneet hylky- ja tutkimussukeltajat
Mielenkiintoista esimerkiksi on, että U-26 nähtiin ennen katoamistaan viimeksi Vormsin saaren ja Hiidenmaan edustalla, mutta sen kerrotaan löytyneen ”läntisellä Suomenlahdelta”. Badewannen tiimin mukaan U-26 on erittäin hyvässä kunnossa, ”todennäköisesti parhaiten säilynyt saksalainen ensimmäisen maailmansodan sukellusveneen hylky”. Hylyn oli löytänyt Viron Merenkulkuhallinto vuonna 2013 noin 95 metrin syvyydestä. Suurin osa rungosta on kuitenkin näkyvissä. U-26 lähti viimeiselle partiomatkalleen Liepajasta, joka nykyisin kuuluu Latviaan. Hylyistä on esimerkiksi viety esineitä. Badewanne tiedotti U-26 löytymisestä. Teorian mukaan tämä tapahtui 12.joulukuuta 1944. (ks) Immi Wallin arvioi aluksen olevan uskomattoman hyvässä kunnossa. Syvyyden suomaa turvaa oli valtameriin verrattuna todella rajallisesti käytettävissä. U 479 oli ilmeisesti saanut miinaosuman sukellusveneen keskiosaan. Badewanne-sukellusorganisaatio onkin saanut siitä nimensä. Badewannen jäsenillä on toisiaan täydentäviä taitoja kuten VA-video- ja still-kuvaustaitoja, 3 D-mallintamista, meribiologiaa ja ympäristöosaamista. Viron vedet olivat nekin petollisia Suomenlahden lisäksi varsinkin Hiidenmaan edustalla. Avoinna on vielä kysymyksiä. Viileässä ja vähäsuolaisessa vedessä hylyt ovat säilyneet erinomaisessa kunnossa välittämään jälkipolville tietoa menneiden aikojen laivanrakennuksesta, elämästä ja meritaisteluista. U-26:n suurin upotus oli panssariristeilijä Palladan tuhoaminen 11. 23. lokakuuta 1914. Pian tämän jälkeen suomalaiset ja saksalaiset olivatkin aseveljien sijaan vihollisia. Myös sukellukseen osallistunut Toisen maailmansodan aikaan Suomenlahdesta käytettiin saksankielistä nimitystä Badewanne eli kylpyamme. Katoamisaikaan U-26 oli partioinut jo kolme viikkoa. Badewanne ei aina ole tarjonnut tarkkoja tietoja kaikista löytämistään hylyistä, sillä hylkyihin kajoamisia on yhä tapahtunut. U-479 partioi myös Helsingistä Badewanne osallistui myös tutkivaan sukellukseen saksalaisen sukellusvene U-479:n hylylle Suomenlahden Viron puoleisilla vesillä. Molemmissa maailmansodissa Suomenlahti olikin valtamerille koulutetuille sukellusvenemiehille pirullinen paikka tiheästi miinoitettuna ja matalana vesistönä. U-26 oli uponnut perä edellä pohjamutiin. Aluksesta on vähän tietoa, vaikka se partioi nimenomaan Helsingistä vielä elokuussa 1944. Paikallistimme myös Palladan 14 vuotta sitten. Badewannen yksi vetäjä Juha ”Roope” Flinkman totesi: – Pinnan alla aika on pysähtynyt ja kaikki on juuri niin kuin se on laivan upotessa ollut. Ellei sitten alus ole viimeisillä voimillaan jatkanut matkaa Utöstä Viron vesille. U 479 valmistui vuonna 1943 Kielissä. Badewanne on tutkinut kymmeniä Itämereen uponneita aluksia. Jos Viron vesiltä löytynyt sukellusvene on tosiaan U-479, asiassa on siis tiettyjä ristiriitaisuuksia. Badewannen Jouni Polkko kertoi Helsingin Sanomille, että hylky sijaitsee laivaliikennereitillä: – Hylylle on mahdollista sukeltaa ainoastaan erityisjärjestelyin ja yhteistyössä viranomaisten kanssa, hän sanoo. Yleensä kuukausi oli maksimi Itämerellä. lokakuuta 1914. Joidenkin tietojen mukaan virolainen, silloin Neuvostoliiton palveluksessa ollut Lembit puski sattumalta U 479:n upoksiin Utön edustalla. U-26 katosi yllättäen elokuun lopussa 1915 jälkeä jättämättä.” Ei hylkysukelluskohteeksi. Alus kuitenkin aloitti partiomatkansa Liepajasta, joten miksi se olisi lähtenyt vähäisin muona- ja polttoainevaroin Suomenlahdelle, jossa sillä ei ollut tukikohtaa. Badewanne: hylkykajoamiset ongelma mansodan aikaisen saksalaisen sukellusveneen U-26:n, joka upotti risteilijä Palladan 14. Sukellusvene oli uponnut jälkiä jättämättä marraskuussa 1944
Klaus Susiluoto Kuvat: Heikki Moisio Lähteitä: Per-Olof Ekman, Sukellusvenesota Itämerellä, Merikustannus 1986. Ennen katoamista viimeinen havainto U 26:sta tehtiin, kun brittiläinen sukellusvene HMS E9 havaitsi aluksen seuraavana päivänä 31. Varsinaisen painerungon ympärillä oli ulkokuori, joka on yhä lähes ehjä. Hylyllä on nykyisin suuri museaalinen arvo. Suurin voitto oli risteilijäalus Palladan upotus Suomenlahdella. Rautaristi oli sodan ensimmäinen Saksan Itämeren-laivastolle myönnetty kunnianosoitus. Toinen tuhottu sota-alus oli miinalaiva Jenisei. Onkin todennäköistä, että hylylle ei juuri pääse sukeltamaan. Aluksen pituus oli 137 metriä ja leveys 17,5 metriä. Alun perin HMS E 18 hylky löydettiin ROV:n - Remotely Operated Vehicle – avulla eli vedenalaisella robotilla. Se ennätti vuo- Hylyssä lähes ehjä ulkokuori den aikana upottaa viisi venäläistä laivaa Itämerellä. Ryhmä vietti hylyllä puoli tuntia kuvaten sen ulkokuorta. – Tunnistimme hylyn lähes heti. kesäkuuta 1915. Hylky on HMS E18-sukellusvene, joka upposi kesäkuussa 1916. Taistelulaiva Pallada on suurimpia Suomen lähivesille uponneita hylkyjä. Hylyllä kävi kaksi virolaista ja kaksi suomalaista sukeltajaa. Kirjassaan Sukellusvenesotaa Itämerellä Per-Olof Ekman kertoo U-26:n lähteneen viimeiseksi jääneelle partiomatkalle Latvian Liepajasta 11. Ruotsalaisyritys löysi hylyn jo lokakuussa 2009. Pallada laskettiin vesille 10. Tiedettiin vain sen kadonneen elokuussa 1915. Sukellusvene vei mukanaan koko Ennen uppoamista U-26 oli ehtinyt muodostua Saksan laivaston ylpeydeksi ensimmäisen maailmansodan alussa. Ilman virallisia lupia toiminut yritys kuitenkin salasi sijainnin. Viron poliisi- ja rajavartiolaitos sekä Viron museovirasto järjestivät tunnistussukelluksen hylylle lokakuussa 2013. kesäkuuta vuonna 1915. 24. Uboat.net, wikipedia, vikipeedia (vironkielinen), Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat Brittisukellusvene Hiidenmaan vesillä Viron viranomaiset ovat paikantaneet myös ensimmäisen maailmansodan aikaisen brittisukellusveneen hylyn Hiidenmaan edustalta. Saksan keisari Wilhelm II myönsi U-26 aluksen kapteenille Egewolf von Berckheimille ja laivan miehistölle toisen luokan rautaristin Palladan upottamisesta. von Berckheimia kutsuttiin jopa nimellä ”Itämeren susi”. Viimeinen partiomatka Liepajasta Pallada oli U-26:n suurin upotus U-26 haaksirikon taustoja ei tarkasti tunneta. Lähes sata vuotta kadoksissa ollut U-26 sukellusvene rakennettiin kaksoisrunkoiseksi. Sukellusveneen 33-henkinen miehistö vajosi aluksen mukana. 30-henkisen miehistön. Komentotornin ulkokuorikin on ehjä. päivä 1914 saksalaisalus Hilfsminenleger Deutschlandin jättämiin miinoihin. Se upotettiin Keibun lahdella Pohjois-Virossa 4. Viimeisen upotuksen se teki tuhoamalla kuljetusalus Zemljan 30. Ilmeisesti U-26 tuhoutui osuttuaan venäläiseen miinoitteeseen. Hylky on 90 metrin syvyydessä. elokuuta. Aikoinaan säilyneitä sukellusveneitä ei museoitu, vaan kaikki sodasta selvinneet saksalaiset Uluokan veneet romutettiin sodan jälkeen. Badewannen tiimi sukelsi S/S Houtdijkille laivan identiteetin varmistaen. Immi Wallin oli mukana tunnistussukelluksella. Sukellusveneen uppoamissyyksi on oletettu miinaa, sillä saksalaiset olivat laskeneet alueelle miinakentän. Hollantilaislaivat upposivat Hangon edustalle, eikä niitä pystytty paikallistamaan. Kauppalaivat kärsijöinä ”Suuren sodan” eli ensimmäisen maailmansodan ensimmäisiä kärsijöitä Suomenlahdella olivat hollantilaiset höyrylaivat S/S Houtdijk and S/S Alice H, jotka upposivat elokuun 18. Kokemus oli aika järisyttävä, sillä Itämeren pohjassa ei ole toista E-luokan sukellusvenettä, Wallin kertoi Helsingin Sanomissa. marraskuuta 1906 Pietarissa ja otettiin palveluskäyttöön 1911. Se upotettiin Keibun lahdella Pohjois-Virossa 4. Toinen U-26:n tuhoama sotaalus Suomenlahdella oli miinalaiva Jenisei. Pallada oli venäläinen Bajanluokan panssariristeilijä. Pari viikkoa myöhemmin se oli ehtinyt Naissaaren vesille, jossa se upotti 25. elokuuta 1915. elokuuta kuljetusalus Petshoran. elokuuta Hiidenmaan vesillä Kõpun majakasta lounaaseen. Luokan kaksi muuta alusta olivat Bajan ja Admiral Makarov. Kuoren ja painerungon välissä ovat sukellustankit ja polttoainetankit
Turkulainen yleisö oli kisasta kiinnostunut. – Yksi asia ei kuitenkaan tunnu menevän jakeluun. – Vuonna 2016 isännöimme Turussa European Historical Diving –tapahtumaa. Siihen on varautuminen ja sen ohjelman suunnittelu aloitettava jo nyt, toteaa Moisala. Kun Sukelluksen Päivää suunniteltiin, päätettiin Aurajoki-uinti herättää henkiin ja liittää se ohjelmaan. Savista se on, mutta ei likaista! Sukelluksen Päivää vietetään myös ensi kesänä. Uintiin osallistui viisi joukkuetta. Uolevi Uoti Kuva: Jean Finnberg. Tänä vuonna tämä ”uusi” oli henkiin herätetty Aurajoki-uinti. Kaikki saimme hienon sään, ja yleisöä riitti kaikkiin tapahtumiin, jotka hyvin aikataulutettuina tukivat toinen toisiaan. Voi olla, että osallistumismaksu 120 euroa oli liikaa, pohtii Moisala. Saimmekin kunnian aloittaa ja siis avata koko tapahtuman juuri Aurajoki-uinnilla, sanoo Moisala. Joukkueet valmiina kilpailuun, jonka lähtö Turun Aurajoessa tapahtui niin sanotuilta Venetsialaisilta portailta. Tänä vuonna suurempana kokonaisuutena oli Merikeskus Forum Marinumin ympäristössä järjestetty SaaristoMeri 2014 -tapahtuma, jossa meidän Sukellusen Päivämme oli vain osana. T ämän vuoden Sukelluksen Päivää vietettiin Turussa hieman pienimuotoisemmin, mutta todellisuudessa osana hieman suurempaa kokonaisuutta, kertoo Suomen Sukellushistoriallisen Yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Moisala. Sukelluksen Päivänä uitiin Aurajoessa viidellä joukkueella Sukelluksen Päivä sai mukaan uuden ohjelmanumeron: Aurajoki-uintiin lähti 25 uimaria viidessä eri joukkueessa. Sukelluksen Päivän osalta ohjelma noudatteli vanhaa kaavaa. – Tarkoituksena on esitellä ensisijaisesti vanhaa, jo historialliseksi luonnehdittavaa sukeltamista, toteaa Moisala. – Tiedottaminen oli mielestäni riittävää ja itse odotin hieman enemmän joukkueita. – Tapahtumahan on sijoittunut aina Jokisataman avajaisviikkoon. Kisasta päätettiin kuitenkin tehdä viestikisa viiden hengen joukkuein. – Viisi joukkuetta on 25 kilpailijaa. Ursuk Oy:n joukkue vei voiton. Aurajoen vesi ei ole uintia ajatellen likaista. – Aurajoki-uinti uitiin räpyläuintina ja yksilösuorituksena aikoinaan 25 luun, sanoo Moisala Kisa meni Moisalan mukaan hyvin. Se on paljon! Ensi vuonna ollaan valmiita ottamaan vastaan suurempi määrä joukkueita. Tuomiokirkkosillasta Kristiinankadun päähän. Joukkueet alhaalta ylös: Forum Marinum, Ursuk Oy, Aboa Aquanauts, Seniorisukeltajat ja NMKY:n sukellusjaosto (vahvistettu ulkopuolisilla). Matkaa kertyi silloin yli 600 metriä. – Tosin kertyneet varat lahjoitettiin lyhentämättöminä Pidä Saaristo Siistinä ry:lle ja Saaristomeren Suojelurahastolle, tämä oli siis sukeltajien osuus Itämeren suoje- Mukaan myös uutta Aina on kuitenkin pyrittävä saamaan mukaan jotakin uutta
Mukaan on otettu varmakätinen ja tottunut nosturin käsittelijä. Veis- Työ on saatu päätökseen On kesäkuun alku. Työn tilaajana ja yhteistyökumppanina on ollut Metsähallitus, joka hallitsee Dalskäriä ja on halunnut alueelle vedenalaista nähtävää sukeltajille ja snorklaajille. Kuusi veistosta odottamassa vierailijoita Vedenalainen puisto avattu sukeltajille ja snorklaajille Kesän alussa avattu vedenalainen veistospuisto on sukeltajien ja snorklaajien käytössä. opettajat Christiane ja Nina. Guldgronan selällä sijaitseva saari on veneilijöiden suosima luonnon satamapoukama. Reitin kiertämiseen menee puolisen tuntia. Mennyt talvi on ollut työntäyteinen – Lukion opiskelijan ja opettajan lukuvuosi on muutenkin täynnä työtä, opiskelua ja kokeita. 26 Haikea hetki. Hekin ovat olleet oppilaiden kanssa sielujaan myöten toteuttamassa nyt päätöksensä saavaa veistospuistoprojektia. Kouluvuosi on jo päättynyt, mutta joukko TSYK:n opiskelijoita ja opettajia on ollut liikkeellä ja työntouhussa jo varhain aamulla. Saara-Maria ja muut mukana olleet tytöt kukittivat veistokset ennen veteen laskua.. Mitä on tapahtumassa. Veistospuisto on Turun Suomalaisen Yhteiskoulun opiskelijoiden ja opettajien talvisen yhteistyön tulos. Ilma on hieno, ja Pontuksen kippari on varma, että veistosten upottaminen onnistuu, vaikka paikka on isolle alukselle hieman ahdas. K uuden veistoksen muodostama kokonaisuus, veistospuisto, lepäilee meressä Dalskärin eteläisen rannan edustalla lähellä Kalakoto-patsasta. – Talven aikana valmistetut veistokset siirretään ensin Forum Marinumin tiloista Håkans-varustamon työlautta Pontukseen, kuljetetaan Dalskäriin ja upotetaan veistospuistoksi ehdottamillemme paikoille, jotka Metsähallituksen sukeltajat Kevin O´Brien ja Heidi Arponen ovat valmiiksi poijuttaneet, kertovat Hartela Oy toimitti sekä tarvittavan erikoisbetonin että ”myllyn”, jolla pieniä määriä betonia voitiin valmistaa. Ensimmäinen satsi kiinnosti niin opettajia kuin oppilaitakin
Simpukka ja Merikotka ovat viimeistelyä vaille kunnossa. – Vaikein vaihe on varmaankin ollut runkojen päällystäminen betonilla, toteaa merikotkaveistoksen totuttaja. – Tosin ei runkojenkaan teko hitsauksineen ja muine ongelmineen ole ollut helppoa. Sinkityksen jälkeen alkoi koko projektin vaativin osuus, betonointi. Mutta hauskaa tämä on ollut! Pienoismallista veistoksiksi – Pienoismallista valmiiseen runkoon meni aikaa syksy ja kevät pitkälle, kertoo kuvaamataidon opettaja. – Vaikein vaihe on varmaankin ollut runkojen päällystäminen betonilla. tosten valmistaminen on toisaalta lisännyt työtä, mutta on toisaalta ollut hauskaa ja miellyttävää yhdessäoloa, kertovat niin opiskelijat kuin opettajat. Ohjaajana toimineella taiteilija Miika Tässä alkaa jo olla kevät pitkällä, mutta valmistakin on tullut. 27. Matka veistoksen pienoismallista ensin oikeankokoiseen runkoon ja siitä lopulliseen veistokseen on vienyt koko talven. Ennen runkojen betonointia, varsinaisen veistoksen tekoa, rungot oli kuumasinkittävä
Merivesi oli kirkasta ja veistokset näkyivät pinnalle saakka. Ne olivat onnistuneesti kestäneet jo yhdet siirrot ja kuljetukset. Veistokset koottiin Suomen Joutsenen viereen, jossa ohikulkijat saivat ensimmäisen kerran nähdä veistokset sekä tiedon, mistä on kysymys. Karttusella on kuitenkin vankka kokemus tästä työstä. Mitenkähän tämä menee. Nosturin käyttäjä oli näyttänyt taitonsa jo lastausvaiheessa. 28. Jännitys hieman tiheni saavuttaessa upotuspaikalle. Veistokset olivat laajemman yleisön nähtävinä yhden päivän Forum Marinumin nurmella. Lisäksi opettaja Nina Brander on aiemmin tehnyt veistoksia samalla tekniikalla. – Betonointi vaati myös erityiset tilat, joita ei koulumme enää pystynyt tarjoamaan. Veistokset olivat valmiina kesäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin Saaristomeriaukion vuosipäivä ja Sukelluksen Päivä kokosivat Veistoksia lastataan Pontukseen. Onneksi Merikeskus Forum Marinum tuli mukaan ja saimme asialliset tilat Merikeskuksen suulista, jossa voimme valmistaa betonin ulkona, mutta tehdä varsinaisen betonoinnin sisätiloissa aivan vieressä. Tämä ajatus pyöri kaikkien mielissä. Merikeskus Forum Marinumiin melkoisen yleisöjoukon. – Käytetty betoni ei ollut mitä tahansa kuraa, vaan erikoisbetonia, jonka sekoittamiseen saimme apua koneiden ja neuvojen kera Hartela Oy:ltä. Kun kippari ajoi Pontuksen upotuspaikan tuntumaan ja sanoi siinä sen pitävänsä ja siirtävänsä ohjeiden mukaan, tiedettiin, että tämähän tulee onnistumaan! Niinhän se meni - vajaan kah- Tutustumisretki Dalskäriin ja veistosten sijoituspaikoille ei sään puolesta ollut paras mahdollinen, mutta kartta sijoituspaikoista syntyi kuitenkin. Lisäksi Hartela toimitti meille myös veistosten tarvitsemat betonialustat. Jännittävin ja surullisin hetki Matka Dalskäriin sujui kauniissa ja lähes tuulettomassa säässä
Pieni tarkastusmatka kuukauden päästä Kuukauden kuluttua avautui mahdollisuus pistäytyä Dalskärissä. den tunnin jälkeen kaikki voivat hengähtää ja todeta työ tehdyksi. Merenneidon kasvot runsaan kuukauden meressä olon jälkeen. Merikotkan viimeinen lento. Merivesi oli kirkasta ja veistokset näkyivät pinnalle saakka. Rannalla veistospuiston tekijöiden vierailijoiden käyttöön jättämät naamarit ja snorkkelit olivat tallella ja vieraskirjassa oli jo muutama merkintä. Nina Brander viimeistelee opastaulun ja sijoittaa sen viereen lainattavat naamarin ja snorkkelin. Jouko Moisala 29. Rohkeimmille ei kesäkuun alun merivesi ollut liian viileää. Sinne jäi talven työ! Nähdäänköhän. Reitin kiertämiseen meni aikaa puolisen tuntia. Ja sitten se repesi! Mukana oli sukellusvarusteita, pukuja, räpylöitä ja naamareita. Kaikki hieno ja hyvä ei kuitenkaan kestä kauan, ja paluumatkalle oli lähdettävä. Sekä opettajat että opiskelijat kiersivät veistospuiston. Pinnalta eivät veistokset enää erottuneet hyvin, mutta sukeltaen veistopuisto oli hieno kokemus. Metsähallituksen sukeltajat Kevin ja Heidi olivat asentaneet ohjausköydet veistokselta toiselle. Yhteiskuvaa ei saatu, sillä vesi oli itäisten tuulien ansiosta melkoisen sekaisin ja näkyvyys siksi kuvausta ajatellen heikkoa. Varsinaiselta veistopuistolta vei lisäksi oma ohjausköysi Kalakodolle, joten kaikki oli koettavissa. Ruusu oli vielä käsissä. Meri oli pitkän itätuulen ansiosta samea. Merenneito raskaimpana laskettiin veteen viimeisenä
Todellisuudessa hylkyjä löytyy, mutta ne ovat ulkona merellä ja syvällä. Kalastuskunnan kanssa oli saatava aikaan sopimus. Ajatus lähtee Sauli Lallan mukaan tarpeesta. – Tuntui hienolta, kun anomus palautui virastosta hyväksyttynä. Tuntui, että nyt alkaa tapahtua. Vesialuetta Putsaaren tuntumassa isännöivät Putsaaren kalastuskunta sekä Uudenkaupungin kaupunki. Erityisesti sisämaan sukelluksen harrastajille tulee mahdolliseksi. – Viime vuosina sukellukselliset olosuhteet ovat parantuneet, mutta kohteet, sukeltajia kiinnostavat hylyt puuttuvat, sanoo Lalla. Paikka löytyi helposti, mutta sitten alkoivat työt. Viistokaikukuva, kuva hylystä ja miesten kertomat tarinat synnyttävät hienon tarinan pinnanalaisesta maailmasta. Toteutus onkin sitten toinen juttu. Ajatus hylkypuistosta syntyy Lallan mukaan helposti. Kohdealue on aivan 30 Natura-alueen tuntumassa. Sukellusyrittäjä Sauli Lalla sanoo jaksavansa odottaa Kalastuskunta hakee hylkypuistopäätökseen muutosta Putsaaren kalastuskunta hakee aluehallintovirastolta muutosta hylkypuistoasiassa. U usikaupunkilainen sukeltaja ja sukellusyrittäjä Sauli Lalla on perustamassa Uudenkaupungin edustalle Putsaaren ympäristöön sukelluspuistoa. Syntyi yli 20 sivua käsittävä anomus Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Hylkyjen ja sukeltamisen vaikutukset luontoon, linnustoon ja kalakantaan oli selvitettävä. Hän on jo usean vuoden ajan kuljettanut sukeltajia Uudenkaupungin edustalle. Sukellusyrittäjä Sauli Lalla on varautunut odottamaan useita vuosia. Kuvassa Sauli Lalla (vas.), Ismo Hämäläinen ja Kari Saramo
– Mitään ei tehdä ilman hyväksyntää ja tarpeellista yhteistyötä eri osapuolien kesken. Jo tässä vaihessa aikaa on kulunut vuosia. Matkustajat pystyvät seuraamaan, mitä viistokaiku näyttää pohjasta. – Pöytäkirja kokouksesta on selvä, Lalla sanoo. Hylkysukelluksen koulutuskohteena nämä olisivat aivan verrattomia. Kokous päätti hänen anomuksestaan hyväksyä kahden hylyn upottamisen. Aluehallintovirasto on antanut luvan yhdeksälle. Sauli Lalla ei ymmärrä, että asiassa olisi jotain moitittavaa. – Pidetyssä kokouksessa kalastuskunta antoi yksimielisellä päätöksellä (yksi eriävä mielipide) luvan kahden hylyn sijoittamiseen, mutta paikkoja ei kokouksessa määitelty. – Asia viivästyy. Kalastuskunnan yleinen kokous päätti myös, että asiaa tarkastellaan uudelleen kymmenen vuoden kulut- aluehallintovirastolta lupaa kahdeksalle, jonka virasto myönsi. Hylkyjäkään ei vielä ole Lallan mukaan kuin ”hieman tiedossa”. Lopullisessa vaiheessa puistoon tulisi yhdeksän hylkyä, joista kahdeksan sijaitsisi Putsaaren kalastuskunnan vesialueella ja yksi kaupungin vesillä. Hylkykohteita oli yhteensä yhdeksän, joista yksi sijaitsi kaupungin vesialueella. En voi toteuttaa tua ja että kalastuskunta on valmis keskustelemaan sukelluspuiston laajentamissuunnitelmasta. päästä merelle ja sukeltamaan hylkyyn. Sauli Lalla on asentanut ”matkustamon” kattoon näytön. Aluehallintovirasto on antanut luvan yhdeksälle tietoisena, että varsinaisia lupia on kalastuskunnalta tässä vaiheessa vain kahdelle. Perustelut muutoksesta ovat monisivuiset. – Luvan saamisesta ehdittiin jo hieman tuulettaa, mutta tietoon tuli hyvin nopeasti valituksen tekeminen, sanoo Lalla ja pyörittelee päätään. – Aluehallintoviraston luvat ja kalastuskunnan hyväksymät upotusluvat ovat kaksi eri asiaa. Kokouksen päätöksen mukaan Uudenkaupungin sukelluskeskus esitti Etelä-Suomen aluehallintovirastolle anomuksen selvityksineen hylkypuiston perustamisesta. – Kun niitä löytyy, kuluu aikaa niiden kunnostamiseen ja hyväksymiseen mereen laskettavaksi. Toisaalta kalastuskunnan päätöksessä kahdesta hylystä todettiin myös, että asiaa tullaan tarkastelemaan laajennuksen osalta uudelleen. puiston perustamista kalastuskunnan vesialueelle, selvittää Sauli Lalla. Tässä ei mielestäni ole mitään ristiriitaa. Muutoksen haun Sammalisto perustelee näin: – Sauli Lalla anoi lupaa kahden hylyn upottamiselle, johon kalastuskunta suostui, mutta Lalla anoi – Kalastuskunta on hyväksynyt kaksi hylkyä. – Ammatikseen ei vesien huonosta tilasta johtuen kukaan toistaiseksi kalasta, hän kertoo vesien käytöstä. – Kalastuskunta on hyväksynyt kaksi hylkyä. Alustavat hylkyjen paikat oli yhdessä katsastettu kalastuskunnan hallituksen jäsenten kanssa yhdessä. ”Asia viivästyy” Muutoksenhausta huolimatta Sauli Lalla ei heitä ”regulaattoria mereen”. Käytännössä noudatetaan yksiselitteisesti kalastuskunnan päätöstä. Siksi Etelä-Suomen aluevirastolle esitettiin jo valmiiksi anomus upotusluvasta muidenkin kuin kahden hylyn osalta. Putsaari on iso saari ja aina on kohde, joka on tuulelta suojassa, Lalla listaa. Mistä asia kiikastaa. Matkustajat ja kippari näkevät samaa kuvaa. 31. Kalastuskunta, joka yleisessä kokouksessaan teki yksimielisen päätöksen kahden hylyn upottamisesta, on tehnyt valituksen asiasta. Tätä ei Putsaaren kalastuskunta voi hyväksyä, vaan on haettava muutosta ja sen jälkeen ryhtyä asiaa uudelleen käsittelemään. Kalastuskunta on jättänyt muutoksenhakuvaatimuksen Vaasan hallinto-oikeudelle. Muutoksenhaku Vaasasta kestää varmaan vielä lisää vuosia. – Kaksi hylkyä on siis vasta alku ja lopullinen toteutus tulee toteutumaan todella pitkällä aikajänteellä. kahta enempää tässä vaiheessa. Matkaa alueelle on vain puolisen tuntia, näkyväisyys on 5-10 metriä, hylkyjen syvyydet ovat 15-25 metriä, siis kaikkien saavutettavissa. Kalastuskunta valitti Kalastuskunta näkee asian toisin ja on siksi lähtenyt valitustielle. Uudenkaupungin Sukelluskeskus Oy esitti Putsaaren kalastuskunnan yleiselle kokoukselle hylky- Viistokaiku antaa hyvää kuvaa pohjasta. Kalastuskunnan puheenjohtaja Kari Sammalisto kertoo, että kalastuskunnassa on 70 jäsentä ja vesialuetta 4600 hehtaaria. Luvan anojana Sauli Lalla selvittää, ettei anomisvaiheessa edes voitu tietää, hyväksyykö aluehallintovirasto yhtään hylkyä upotettavaksi. Jouko Moisala Miksi yhdeksän
Tätä ennen kesän sukelluskalastuksen on avannut Hanko-cup. 32 – Oma seurani järjesti silloin ensimmäisen Högland-cup -kisan. K esä on sukelluskalastuksen parasta aikaa. Nykypäivän kilpailijoilla kaiut ja GPS-paikantimet Kesän aikana useita sukelluskalastuskisoja Sukelluskalastuksen SM-mitalit jaettiin alkukesästä. Siika on haluttu saalis. Saaristomeri-Open -kisan voittajat. Högland-cupista on tarkoitus. – Kuluneen kesän ensimmäinen sukelluskalastuskilpailu oli heti kesäkuun alussa 7. kesäkuuta, kertoo Jan-Erik ”Janne” Paimander sukelluskalastusseura Team Kampelasta. Kesän aikana on pidetty muitakin lajin kilpailuja. Kultaa Team Kampela (Matti Pyykkö, Niklas Saari, Antti Olin), hopeaa Rauman Laitesukeltajat ry (Mika Karhu, Jesper Levonen) ja pronssia Calypso ry (Kim Jaatinen, Joni Kettunen, Riku Leimola). Dödören, jonka vesillä kisa on järjestetty, on nykyisin luonnonsuojelualuetta ja siellä kalastus ei ole mahdollista, perustelee Janne
– Tarkoitus on jatkaa perinnettä, jossa kauden avaava kilpailu on ulkosaaristossa. Tällainen kilpailu vaatii voimaa ja kestävyyttä. tulla Hanko-cupin seuraaja. – Alkukesän sää ei ollut kovinkaan houkutteleva sukelluskalastuskisalle. Pintavesi oli alle kymmenen astetta. – Kisa oli vähäkalainen. Kisaviikol- Itse olin kisassa seitsemäs kahdella ahvenella, naurahtaa Janne. Osallis-. Toiseksi tuli Rauman Lähtö on sukelluskalastuksen näyttävinä osuutta. Saaliiksi voidaan saada kampelaa, siikaa, ahventa, lahnaa ja säynävää. Kotkan kilpailu Kotka Divers järjesti heinäkuun alussa sukelluskalastuskilpailun. Kuva kertoo sekä sään että rantakivien liukkauden. Kilpailijoista 14 sai saalista. itse tai hänellä voi olla kuljettaja. – Helsingissä järjestettiin kesäkuussa ensimmäinen sukelluskalastuksen suomalainen venekisa. – Viisituntisen kisan voitti Kirkkonummen Calypson Kim Jaatinen siika-, ahven- ja lahnasaaliillaan. 33 Sukelluskerhon Jukka Lavonen neljällä ahvenella ja yhdellä siialla. la olosuhteet kuitenkin paranivat. Purjeveneistäkin katkesi silloin mastoja. Helsingin venekisa Vuosi sitten Helsingissä pidetty EM-sukelluskalastuskilpailu oli ollut venekisa. Aallokko oli melkoinen ja saalis jo siksikin tiukassa. Venettä voi kuljettaa sukeltaja - Aallokko oli melkoinen ja saalis jo siksikin tiukassa. Kisa ei ollut Jannen mukaan kovin kalaisa. Kisaan osallistui 29 kilpailijaa, joista kaukaisimmat olivat tulleet Vaasasta. – Se oli se viikonloppu, jolloin tuuli oli kova ja satoi koko ajan kaatamalla. Jos Höglandissa oli hyvät olosuhteet, Helsingin venekisassa sää oli raju, sanoo Janne, joka itse osallistui kilpailuun, mutta jäi tällä Kilpailijat valmistelemassa lähtöä Högland-cupissa. Kisan voitti Rauman Laitesukeltajia edustava Mika Karhu, joka sai saaliikseen yhden ahvenen ja kolme siikaa. Kimin siika oli ainoa lajissaan. kerralla ilman saalista. Lisäksi kilpailijat toivat saaliinaan ahvenia, säynäviä, yhden hauen sekä muutaman kampelan. Tuulet olivat pitkään pohjoisella puolella. Tässä kilpailussa osallistuja sai käyttää venettä liikkuakseen etukäteen scoutatusta kohteesta toiseen nopeasti, selventää Janne kilpailun luonnetta. Viiden tunnin aikana sama kilpailija ehtii siikaväijyyn ulkokareille sekä sisäisemmille apajille etsimään lahnaa ja ahvenia. Siellä on alkukesästä hyvä näkyvyys. Tuuli kääntyi etelään ja kisapäiväksi vesikin lämpeni 14 asteeseen. Alkukesästä myös saalis osin arvattavissa. Högland on Paraisilla, Paraisten Portin edustalla ja Gullkronan selän pohjoisella laidalla. Nämä ja vene yhdessä laajentavat kalastajien kilpailualuetta huomattavasti. Samassa veneessä voi myös olla useita kilpailijoita – Nykypäivää on, että kilpailijat saavat käyttää kaikuja ja GPS-paikanninta kilpailun aikana. Kolmas oli Rauman Sukelluskerhon Juha Siitonen kahdella kampelalla, kahdella ahvenella ja yhdellä särjellä. Tällainen kilpailu vaatii voimaa ja kestävyyttä
– Voitto heltisi oikeastaan niillä siioilla. Mikan saalis oli yksi särki, yksi hauki ja kolme säynävää, Janne kertoo. Rauman edustan avomeri on hyvä ja hieno paikka harjoitella juuri siian saalistamista. Saaliiksi tuli lahnaa, säynävää, ahvenia, särkiä ja sorvaa. Karhu on kilpaillut neljä vuotta. – Sukelluskalastus koukutti, ja myös kilpaileminen koukuttaa. tujia oli kohtuullisesti, 20, mutta vain kahdeksan sai saalista. Högland – Cupin osallistujat. Siika on lempikalani, vaikka vaikea. Kilpailu sijoittui Rauman lähivesille Reilan-Rihtniemen vesialueelle. Sukelluskalastus koukuttaa Mika Karhu voitti Helsingissä sukelluskalastuksen SM-mitalin venekisassa. Kilpailun voitti kotivesillään Mika Karhu. Saalis oli Jannen mukaan kohtuullinen, mutta yllätyksetön. Kolmas kisassa oli Rauman Mika Karhu. elokuuta. Helsingin voitto varmisti sijoitukseni Suomen ranking -listalla toiselle sijalle. Kisa oli kaksipäiväinen. Rauman Sukelluskerho järjesti Rauma Openin 2. Ensimmäisen päivän jälkeen Matti Pyykkö Team Kampelasta johti kilpailua 17510 pisteellä. Toiseksi kalastaneella oli kasassa 7200 pistettä. Kaikki kolme ovat Kirkkonummen Calypsosta, kertoo Janne Paimander. Jos aikoo tähdätä kansainvälisiin kilpailuihin, on kilpailtava kotimaassakin runsaasti. Toiseksi saalisti Antti Julin Team Kampelasta. Jouko Moisala Kuvat: Janne Paimander, VesaMatti Väärä, Jouko Moisala Mika Karhu oli voitokkaana SM-kisoissa. – Kisa oli ollut vähäkalainen, mutta säynäviä tuli runsaasti. Kisan voitti Kim Jaatinen, toisena Riku Leimola ja kolmantena Joni Karttunen. Kilpailun voitti Matti Pyykkö 28 250 pisteellä. SM-kisa Houtskarissa Rauma Open Saaristomeren Sukeltajat järjesti sukelluskalastuksen SM-kilpailut heinäkuun lopussa. SM-kärkikolmikko Kim Jaatinen (vas.), Niklas Saari ja Joni Kettunen. 34
– Hauki, säynävä ja lahna ovat nollan arvoisia. Kampelasta saa 1000 pistettä, samoin ahvenesta. Muuten voi ihmetellä, että joku voittaa kolmella siialla ja yhdellä ahvenella, mutta neljällä turskalla ei yllä palkinnoille. Niillä tuli kisassa vasta neljänneksi, toteaa Janne ja lisää vielä, että kolmanneksi tullut Juha Siitonen sai kaksi kampelaa, kaksi ahventa, mutta lisäksi vielä yhden 140-grammaisen särjen. Kaikkea ei kalasteta Tanskaan elokuun lopussa Kilpailuissa ei välttämättä saa saalistaa kaikkia kaloja. Saaristomeri-Openin alle 24-vuotiaiden junioreiden SMmitalistit: kultaa Tero Vaara (Keski-Uudenmaan sukeltajat ry), hopeaa Jesper Levonen (Rauman Laitesukeltajat) ja pronssia Samuli Raitmaa (Saaristomeren Sukeltajat ry). Tämä pieni särki toi 1500 pistettä pussiin. 35. Turskan pisteet eivät kerro, että se on syvällä ja vaikea saalistaa. Kolmesta eri kalalajista saa 1500 pistettä, neljästä lajista 2500 pistettä, viidestä lajista 3500 pistettä ja niin edelleen. – Kim Jaatinen sai Helsingin kisassa neljä turskaa. Siiasta saa 2500 pistettä, turskasta vain 600. Pisteytys perustuu vaikeuteen Pysyäkseen kärryillä on tunnettava ainakin hieman sukelluskalastuksen saaliin pisteytystä. Lisäksi kilpailuissa voidaan asettaa lajikohtaiset kiintiöt. Lisäksi kaikista saa vielä painopisteet, Janne Paimander selventää. Ne olivat ensimmäiset suomalaisen sukelluskalastajan kilpailussa saamat turskat. – Pisteytys perustuu selkeästi saalistamisen vaikeuteen. Lisäksi tulevat lajipisteet. – Iso kansainvälinen kilpailu vaatii kilpailijalta hyvää sukelluskuntoa ja hyvää fysiikkaa. Niistä saa vain painopisteet. Sukelluskalastus vaatii fyysistä voimaa ja kestävyyttä. Lajin kannalta se on tärkeää. Silakka saaliina tuntuu vähäiseltä, mutta kolmantena lajina se tuottaa omat 600 pistettä + painopisteet sekä lajipisteinä 1500 lisäpistettä, Janne selventää. Sukelluskalastuskilpailussa voi myös taktikoida. SM-kisaan osallistui 31 kilpailijaa, jotka ovat odottamassa tuloksia. Ainoa, joka tavallaan ei nyt kuulu joukkoon on turska, toteaa Janne. Tähän kannattaa aina pyrkiä. – Voi olla, että kalaveden haltijan luvan perustana on, että esimerkiksi haukien määrä rajoitetaan. Sukelluskalastuksesta pyritään tietoisesti antamaan hyvä kuva. Suomalaisten sukelluskalastajien kymmenhenkinen joukkue valmistautuu Tanskassa pidettävään Iso-Beltin kilpailuun elokuun lopulla. – Monta lajia, vaikka pieniä, mutta alarajan ylittäviä tuottaa helposti hyvän sijoituksen. Syynä voi olla vaikkapa uhanalaisuus. Terveyderstä on huolehdittava, flunssat ovat pahasta, listaa Janne Paimander. – Taimen antaa hyvät pisteet, mutta kilpailussa sen saalistaminen voidaan kilpailun järjestäjien toimesta kieltää
Sukeltajan työ vaatii hyvää kuntoa Pekkalan mukaan työ Merivoimissa on äärimmäisen mielenkiintoista. Kapteeniluutnantti Petri Pekkalalle myönnettiin Vapaudenristi Merivoimien konkari tekee sata sukellusta vuodessa Työ vie Petri Pekkalan pinnan alle keskimäärin sata kertaa vuodessa. – Kävin varusmiespalveluksen Oulussa. Pekkala kannustaa nuoria lähtemään rohkeasti Merivoimien. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli 4. – Esimieheni totesivat tuolloin, että sinusta tehdään operaattori Merimiinat etsitään ja tuhotaan Nykyisin Petri Pekkala työskentelee Merisotakoulun vedenalaisen sodankäynnin sektorissa osastoupseerina. – Pohjoismaista maanpuolustusyhteistyötä tiivistetään ja kehitetään jatkuvasti. Siitä urani alkoi. Siitä lähtien Merivoimat on kouluttanut ja kasvattanut Pekkalaa tarpeisiinsa. – Vaikka päätehtäväni on toimia miinantorjuntaupseerina ja sukeltaminen tulee kakkostehtävänäni, kertyy sukelluksia vuositasolla satakunta. Vuonna 2018 hän siirtyy reserviin. Pekkala on mukana myös kansainvälisissä tehtävissä. Palveluksen loppupuolella ajatus puolustusvoimista työpaikkana heräsi, olivathan työnsaantimahdollisuudet pohjoisessa rajalliset. 1986, Pekkala kertoo. – Kausitarkastukset, joihin kuuluvat lääkinnällinen osio sekä sukellusosio, tulee läpäistä vuosittain. miinalaivueessa elektronisten etsintälaitteiden käyttäjänä. Kävin vuosina 1989-1991 sukeltajakurssit hankkien suojasukeltajan ja raivaajasukeltajan pätevyydet. T urun Pansiossa työskentelevä kapteeniluutnantti Petri Pekkala, 47, on pohjoisen mies; kotoisin hän on Ranualta. Ehdin olla varusmiespalveluksen jälkeen aino- Pluto Rov -laitteeseen. Erityisesti vedenalaisessa koetoiminnassa sukeltajilla on merkittävä rooli. – Toimenkuvani käsittää muun muassa vedenalaisten elektronisten laitteiden kehitystyötä. Pekkala vastaa myös puolustusvoimien sukeltajalaitteiden testaamisesta ja kehittämisestä yhteistyössä Merivoimien esikunnan, materiaalilaitoksen sekä sukeltajakoulun kanssa. astaan pari kuukautta siviilissä, kun jo astuin Merivoimien palvelukseen 19-vuotiaana nuorukaisena, 1.7. Kahta samanlaista päivää ei ole. Laitteistoilla etsitään, tunnistetaan ja tuhotaan merimiinoja, Pekkala selittää. Sukeltajalta vaaditaan kuitenkin erittäin kovaa fyysistä kuntoa. Toimin teknisenä asiantuntijana NORDEFCO WG DIVER -työryhmässä, jonka tarkoi- Petri Pekkala oli astunut Merivoimien palvelukseen vuonna 1986. Kesäkuussa Pekkala sai Vapaudenristin tunnustukseksi ansiokkaasta työstään. Vuonna 1991 suoritin kouluttajakurssin ja minut siirrettiin silloiselle Merivoimien koeosastolle miinantorjunnan kehityshankkeeseen. Itse haluan sukeltaa palvelusuran loppuun saakka. 36 tuksena on jakaa tietoja ja tutkimustuloksia osallistujamaiden kesken sekä saavuttaa kustannussäästöjä tulevaisuuden laitehankinnoissa
Merellä vietetään tutkimus- ja kehittämistyössä 20 viikkoa vuodessa, maanantaista per37 jantaihin. Sukeltajakurssilla saa kaiken vaadittavan koulutuksen. Petri Pekkala oli 4. On varmasti ollut raskasta pyörittää arkea, kun mies seilaa ja sukeltaa merellä. Tunnustus yllätti positiivisesti – Sukeltajakoulutus on puolustusvoimien koulutusaloista vaativin. Pekkala kertoo tehneensä työnsä aina niin hyvin kuin osaa, mutta arvelee, että osaltaan tunnustukseen on vaikuttanut hänen roolinsa kansainvälisissä tehtävissä. Hänen mukaansa tunnustus tuo entistä enemmän motivaatiota työhön. – Ilman kotijoukkojen tukea työstäni Merivoimissa ei olisi tullut mitään. kesäkuuta saamastaan Vapaudenrististä avoimen yllättynyt ja kiitollinen. Mikään supermies ei tarvitse olla, mutta asenne tulee olla kohdallaan. Vuonna 2018 Pekkala siirtyy reserviin, mutta aikoo ehdottomasti jatkaa sukeltamista harrastepuolella niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. – Haluan silti korostaa, etten tee työtäni suinkaan yksin. Tuula Kolehmainen. Pääsykokeet, jotka eivät ole helpot, tulee läpäistä, ennen kuin voi päästä koulutukseen. – Sukeltajakoulutus on puolustusvoimien koulutusaloista vaativin. – Työ puolustusvoimissa tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja pääsyn kiinnostaviin kansainvälisiin tehtäviin, vastaavaa ei siviilipuolelta löydy. Toimiva organisaatio ja hyvä työtiimi Merivoimien tutkimuslaitoksessa ja tämän vuoden alusta Merisotakoulun tutkimuskeskuksessa ovat avainasemassa. sukeltajakoulutukseen. Haastavien kokeiden tarkoitus on nimenomaan se, että koulutukseen tulevat ovat samalla lähtöviivalla. – Ilmeisesti esimieheni ovat esittäneet tunnustusta annettavaksi. Erityiskiitoksen Pekkala haluaa osoittaa perheelleen. Toisille sukeltaminen jalostuu ammatiksi saakka. Pääesikunta on sitten ottanut miehestä selvää, ainoana opistoupseerina Vapaudenristin saanut Pekkala pohtii. Saamani Vapaudenristi onkin merkittävältä osalta vaimoni tuen ansiota, Pekkala toteaa. – Vaikka päätehtäväni on toimia miinantorjuntaupseerina ja sukeltaminen tulee kakkostehtävänäni, kertyy sukelluksia vuositasolla satakunta, kertoo kenraaliluutnantti Petri Pekkala. Vaimoni on vuosien kuluessa hoitanut kodin ja lapset
Ensimmäisen kesäleirinsä seura järjesti vuonna 1957. Urheilusukeltajat järjestää säännöllisesti sukelluksia pääkaupunkiseudun merialueilla. Junnuja on kuitenkin ilahduttavas- ti yli 100 ohjatussa toiminnassa, kertoo Urheilusukeltajien tiedotusvastaava Teemu Kerola. Kesäleiri järjestetään joka vuosi. U rheilusukeltajat ry perustettiin 1956, ja ensimmäinen sukellusleiri järjestettiin jo vuonna 1957. Hiittisten Rosala on ollut viime vuosina yksi kesäleirisuosikki. – Tänä kesänä leiri oli Somma38 röstrandissa Tammisaaren lähellä. Sommaröstrandin leirillä kävi runsaan viikon aikana noin 50 sukeltajaa. Urheilusukeltajat ry järjestänyt leirejä yli 50 vuotta Kesäleirien konkariseura Urheilusukeltajat ry on Suomen vanhin ja pääkaupunkiseudun suurin sukellusseura. Kaikki eivät toki olleet samoina päivinä. Jäseniä seurassa on noin 500. Sukelluksia kertyi lei-. Viimeisenä päivänä sukeltajia esimerkiksi oli alle kymmenen. – Aktiivisia sukellusharrastajia on luonnollisesti pienempi määrä
Kultakaleeri ja Keulakuvahylky Sukelluskohteet ovat sekä leirillä että kotivesillä enimmäkseen hylkyjä. Porvoon Emäsalon edustan Kultakaleeri on vain 1.5 tunnin venematkan päässä, listaa Teemu Kerola. Suosittuja kohteita Helsingin edustalla ovat muun muassa Ob- sidian, Alca, Tiilihylky, Aleksanteri II ja Folkkari. Hylky on 19-21 metrin syvyydessä, joten ainakin hyvissä olosuhteissa se sopii myös aloittelijalle. Näkyvillä on muun muassa yli 70 tykkiä ja valtavia ankkureita. – Hangon vesien Keulakuvahylky on myös suosittu. – Sommaröstrandin leiri oli onnistunut, mutta ehkä hieman hintava vierasvenesataman tiloissa. Turvanaru on tarpeen, kun näkyvyys on vain muutaman metrin. – Gustav Adolf eli GA on erittäin suosittu hylky, joka aikoinaan oli hieno sotalaiva. Hylky sijaitsee Helsingin kaupungin vesialueella, noin 3.5 merimailia Harmajan majakasta etelä-lounaaseen. rin yhdeksän päivän aikana kaikkiaan noin 150. Räpylä Puotilan venekerholla lähtötunnelmissa. Retket alkavat Itä-Helsingistä Vuosaaren sillan kupeesta Puotilan venekerhon laiturilta. Hylky muodostaa samalla vedenalaisen puiston opastauluineen. Sukellusmäärät dokumentoidaan Urheilusukeltajilla on oma sukellustukialus, vuonna 1995 hankittu Räpylä VIII, jonka kapasiteetti on 39 16 sukeltajaa. Telttamajoitus ja oma vene olivat majoitusvaihtoehdot, kertoo Kerola. Seuran järeää kompressoria ei yksin tai kaksin kanneta. – Suositut Schiller ja Metskär sijaitsevat Saaristomerellä ja niihin sukelletaan, kun kesäleiri on hylkyjen läheisyydessä. Kun mukaan lasketaan esimerkiksi omilta veneiltä tehdyt sukellukset,. Vuoden 2013 sukelluskauden aikana toukokuusta lokakuuhun Räpylällä sukellettiin 32 kohteella, joista leirillä 11 ja Räpylän muilla reissuilla 21. Moni reissu kohdistui kahdelle kohteelle yhden päivän aikana. Yleensä reissuilla on 5-16 henkilöä. – Viime vuonna Räpylältä tehtiin kaikkiaan 627 sukellusta
Lauri Päivölä ja Otso valmistautumassa sukellukseen. Urheilusukeltajien koulutusjärjestelmä on CMAS/NAUI. – Olkaamme iloisia, että meillä on myös vaihtoehtoja kovan rahan kilpalajeille. Jos tämän perusteella luulet tietäväsi mitä sukeltaminen on harrastuksena, olet kuitenkin vasta alkutaipaleella. – Tänä vuonna olen tehnyt jo kymmenen sukellusta, joista kaikki Sami Liukas sukelsi märkäpuvulla. Sitä paitsi sukellusseura mahdollistaa monipuolisemman harrastuksen. Kesäisin on mahdollisuus harrastaa seuran kalustolla ja kesänviettopaikalla Helsingin saaristossa, puolen tunnin venematkan päässä Itäkeskuksesta. Lajiin vihkiytyneet ohjaajat ja valmentajat tekevät arvokasta työtään rakkaudesta lajiin. – Tiistait on varattu pääsääntöisesti P1-tason sukeltajille ja torstait P2- ja P3-sukeltajille, mutta jaottelut toki ovat joustavat, toteaa Teemu Kerola. Villingissä seuralla on Helsingin kaupungilta vuokrattu hieman rapistumaan päässyt mutta viehättävä huvila, jonka edustalla voi Edullinen harrastus Urheilusukeltajien jäsen Roy Nurmi on tuonut seuran sivuilla esille sukellusharrastuksen suhteellisen edullisuuden moneen muuhun lajiin verrattuna. Norppa on seuran nopea yhteys- ja apuvene Villinkiin tai kaukaisemmallekin sukelluskohteelle. Matkanopeus on lähes 30 solmua. Harrastajat nauttivat tekemisestä, kun ei tarvitse tehdä hampaat irvessä, arvioi Nurmi. tehdä pienimuotoista sukellusharjoitusta. Nuorena hankittu liikunnallinen elämäntapa kantaa pitkään ja parantaa elämänlaatua vielä aikuisenakin. Syvyyttä on vain kymmenen metriä ja merenpohja tasainen Heinäkuun alussa sää suosi Räpylän sukellusmatkaa. mukanaan tuoma ilo, terveydellisiä hyötyjä unohtamatta. Yrityksillä ei ole tarjota yhtä aktiivista ja kaikki jäsenet huomioonottavaa harrastustoimintaa kurssin jälkeen. Roy Nurmen mielestä sukellusseuran koulutuksessa on etuna, että kurssin jälkeen tie ohjattuun sukeltamiseen on avoin. Lähtöjä on kesäisin tiistai- ja torstai-iltaisin sekä viikonloppuina päiväsaikaan. Sami kävi peruskurssinsa (PADI OWD) Thaimaassa. Kotimaankin vedet kiinnostavat. – Vaikea tuuli- ja aaltotilanne voi peruuttaa sukellusretken, mutta kovin yleistä tämä ei ole. – Kun ei ole sponsoreita, ei niitä ole pakko miellyttää. – Kun ei ole sponsoreita, ei niitä ole pakko miellyttää. Laitesukelluksen pariin hän lähti heti kun mahdollista eli 12-vuotiaana. – Jos olet käynyt sukelluskurssin etelässä, olet todennäköisesti kokenut hienoja hetkiä kirkkaissa vesissä. Yritykset eivät yleensä tarjoa esimerkiksi nuorisotoimintaa. Pelkän sukeltamisen lisäksi Urheilusukeltajat ja moni muu seura järjestää paljon erilaisia yhdessäolotilaisuuksia koko perheelle. Roy Nurmen mielestä sukelluskurssi etelän lämmössä on vasta alkua harrastuksessa. Nuorin oli pian 14-vuotias Otso. Sukeltajia oli mukana seitsemän. Hän kertoo aloittaneensa snorklauksella 10-vuotiaana. Urheilusukeltajien jäsentiedotteessa hän tiivistää lasten ja nuorten harrastetoiminnan kustannuksia: – Miltä kuulostaa sukellusseuran norppatoiminta. Aurinkoinen retki kesti kolmisen tuntia, mutta sukelluksen lisäksi ehdittiin vielä viedä kompressori Villingin tukikohtaan. 40. Otso sukelsi Maresin 7/5 mm märkäpuvulla. Otso haluaa P 2-luokituksen Heinäkuun alussa sukellus suuntautui Villingin eteläpuolella Trutholmenin lähistön Harri I-hylylle, joka sopii kaiken tasoisille laitesukeltajille. Räpylä on sukelluskaudella ahkerassa käytössä. – Sukellusretken toteutumiseen vaaditaan yleensä kipparin lisäksi vähintään neljä muuta sukeltajaa. luku oli viime vuonna noin 750. Kustannukset ovat parisataa vuodessa sisältäen läpi talvikauden ohjatut harjoitukset. Päivän päätteeksi tärkeintä on liikunta ja sen – Kun ei ole sponsoreita, ei niitä ole pakko miellyttää
– Lähtökohtana on, että etelässä suoritettu kurssi kyllä kattaa kaikki perusasiat ja siellä suoritettu kansainvälinen sukeltajakortti kelpaa toki Suomessakin. Nuoren miehen mieli palaa jo vaativampiin P 2-sukelluksiin. Käytännön kautta sukeltajia tutustutetaan kotoisiin olosuhteisiin ja kuivapuvulla sukeltamiseen. Harri I-hylky sijaitsee Trutholmenin saaren edustalla valkoisen merkin kohdalla kymmenen metrin syvyydessä. – Yli 20-vuotinen harrastus ei aina ole ollut kovin aktiivista, mutta kuitenkin suhteellisen säännöllistä. Marjo Kekin perheeseen kuuluu tyttö ja poika, joista kumpikaan ei harrasta sukellusta. Porukkaa on yleensä sopiva määrä. – Seurassa sukeltaminen on suhteellisen vaivatonta. Haluamme kuitenkin tehdä uuden harrastuksen jatkamisesta Suomessa mahdollisimman antoisaa ja mukavaa, kertoo Teemu Kerola. – Pojalla lumilautailu ja trampoliini vievät ajan. Isän kanssa olin Maltallakin. Äiti kuljettaa usein harjoituksiin. 41. yhtä lukuun ottamatta Maltalla, kertoi Otso. Otso kippaa veteen. Kesäaikaan on säännölliset lähdöt. Kurssin tarkoituksena on tutustuttaa vain etelän lämpimissä vesissä sukeltaneelle uusi ”seuralainen” Suomessa sukeltamiseen. Nuoren sukellusharrastuksen kipinä on usein äidiltä tai isältä saatu, mutta Otson vanhemmista kumpikaan ei sukella. – He kyllä kannustavat harrastukseen. Perinteinen selkä edellä veteen. Teemu Kerola auttaa Marjo Kekkiä vetoketjun kanssa. Hän kuitenkaan ei ollut pettynyt kuultuaan Teemu Kerolalta, että vaativamman luokan sukelluskortin saisi vasta 15-vuotiaana. Kahden lapsen äiti Marjo Kek- ki puolestaan kertoi käyneensä ensimmäiset kurssinsa vuonna 1993. Klaus Susiluoto Sukella Suomessa -konsepti Urheilusukeltajat ry on tänä vuonna käynnistänyt uudenlaisen koulutuksen, Sukella Suomessa -kurssin
42. Amm Sukellusvarustus kunnossa, mutta bändäri vaatii vielä tarkistusta
Tähän pitää saada korjaus. 43. Olisi tarkoitus selvittää, millainen on ammattisukeltajan päivä. – Telakka sai jatkaa työtä. – Liikevaihto pari miljoonaa. Puhelimen ja valon kokeilu ja veteen. Se asettuu Kalliomäen mukaan pohjalla uraan, joka on laivan sisäänoton jäljiltä täynnä hiekkaa. Työmaita on satamissa Haminasta Kemiin. Bandmask, bändäri, riippuu valmiina, mutta tarvitsee hieman avustajaa. Toimitusjohtaja Mauri Kalliomäki kysäisi, että lähtisinkö Teijoon pikku hommaa seuraamaan. Työ on tehty alle puolessa tunnissa ja sukeltaja palaa takaisin. Ei siis muuta kuin rohkeasti tangentti alas ja retorinen kaikki hyvin -kysymys. Perillä telakassa on jo Hans Langhin m/s Hjördis odottamassa portin sulkemista ja veden pumppaamista pois telakka-altaasta, jolloin se asettuu tukevasti aluksen rakennepiirustusten mukaan asetetuille pukeille. D iving Group päivystää 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa, kertoo Mauri Kalliomäki ajaessamme Turusta kohti Teijoa. Diving Group Paluumatkalla on aikaa keskustella Diving Groupista yleensä. Hengitysäänet kuuluvat puhelimesta säännöllisinä, ja vastuuavustaja miettii, kuinka usein on sukeltajaan oltava yhteydessä. Tavallinen rutiinijuttu Mitä perillä odottaa. – Alle 10 metrin sukellukset tehdään ilmalla, kertoo Maukka. Turvallisuus tärkeintä Sukeltajilla juttu kääntyy helposti tapahtuneisiin onnettomuuksiin. Telakalla on paikalleen nosturilla asennettava sulkuportti. Sulku- portti ei sulje veden tuloa telakkaaltaaseen täysin, vaan ura on ensin puhdistettava hiekasta. Pihalla kaksi autokuntaa teki jo lähtöä päivän töihin Turun satamaan. Laivojen kanssa tässä askartelee 10-20 miestä ympärivuoden. Omalla laitteella saadaan näille sukelluksille riittävästi hengityskaasua mukaan. – Kun kutsu kuuluu, on lähdettävä. – Ammattipuolen vakavat onnettomuudet ovat harvinaisia. Muistista löytyy vuosien takainen sukellustyömaahan tutustuminen, jossa avustaja kysyi säännöllisesti sukeltajalta kaiken olevan OK, vaikka säännölliset hengitysäänet kuuluivatkin. – Lyhyellä työllä sukeltaja sai tyytyväisiksi sekä laivan varustamon että telakan, sanoo Kalliomäki. Sukeltajan lyhyt käynti pinnan alla säästää niin laivavarustamon kuin telakan rahoja. Vieressä Kalliomäen ”salainen ase” naamarin huurtumista vastaan. Montaa minuuttia ei mene, kun sukeltaja on varusteissaan, saa liivin varakaasupulloineen selkäänsä. Kalliomäki virittää hengityskaasujärjestelmän kuntoon ja antaa mukana tulleelle vastuutehtävän huolehtia puhelimesta ja valosta. Ei tarvinnut miesten kauan seisoskella tumput suorina. – Kesällä ei sukeltaja yleensä käy tarkastamassa pukkeja ennen aluksen laskemista, mutta talvella on sukellettava tarkastamaan, ettei pukkien päälle jää jäätä, kertoo Kalliomäki. Rutiinijuttu, joka Teijon telakalla on edessä aina, kun laiva otetaan sisään telakkaan. Jouko Moisala Laitteisto sukelluskuntoon ja avustajalle ohjeet puhelimesta ja valosta. Myydään vain työtä. Telakan miehet hoitavat letkuston. Vastuuhenkilön puhelin. – Meillä kaksi henkeä katsotaan riittäväksi, mutta muualla edellytetään sukellustyömaalle kolmen henkilön miehitystä. Sukeltaja etenee rauhallisesti altaan poikki. – Pieni firma ja pienet työt, naurahtaa Kalliomäki. Ylös, varusteet pois ja takaisin Turkuun. Siitä meillä turvallisuus lähtee! Sukeltajalla on takanaan aina kaksi 2 X 12 litran 300 bar pakettia ja kompressori. Työsukellusten turvallisuus riippuu Kalliomäen mukaan myös henkilöstön määrästä. – Ei ole muita miehiä lähtemään, ja joskus on itsekin lähdettävä, naurahti Kalliomäki. Sukeltamaan ja pois Telakalla on jo odoteltu. attisukeltaja valmiina Ammattisukeltaja on tuttu näky telakoilla. Liikkuvaa työtä, jossa täytyy ajella paljon. Käännös ja letkua otetaan sisään ja kieputetaan takaisin säilytysastiaansa, toinen lenkki toisin päin ja toinen päinvastoin. – Ei mikään ihmeellinen homma. Meillä ei ole niin vähäistä sukellusta, ettei sukeltaja ota letkua, valoa ja puhelinta. Laivojen makuuttaminen satamissa tulee varustamoille kalliiksi. Diving Groupin tukikohta on Turussa Raunistulan nurkalla, ja olin mennyt sinne tutkimaan tilannetta. Korjataan ja huolletaan kaikkea, mitä laivassa on vesirajan alapuolella. – Syvemmät sukellukset tehdään nitroxilla. Letkua soljuu hitaasti mereen. Hengityskaasun tulee kaikissa tilanteissa riittää. Vastauksena sukeltajan murahdus, jonka ymmärtää tarkoittavan OK ja lisänä kommentti, että ura on täynnä hiekkaa. Työsopimuksia on ulkomaita myöten. Kaksi avustajaakin on valmiina ja selvästi tietoisina, mitä tulee tehdä
44. Näistä on koottuna vitriiniin selkeä kooste. Kylmäpihlajasta löytyvä näyttely kertoo Rauman edustan hylyistä. Vastaavat yksityiskohtaiset taulut on näyttelyssä muistakin hylyistä. Höyrylaivana Drottissa oli myös oikeat astiastot edellisen varustamon jäljiltä. Pasi Rytkönen esittelee Arvidista olevaa kolmen kuvan sarjaa, Arvid työssään sekä viistokaikukuvat hylystä. Rauman edustan hylyt esillä Raumanmeren alueella sijaitsee yli 30 ensimmäisen maailmansodan aikaista hylkyä. Esitetaulu höyrylaiva Drottista
tua paljolta, sanoo Rytkönen, mutta selventää, että tuolloin vuosittain kävi Raumalla satoja laivoja, ehkä lähes tuhat. Takilan osia Vanadiksesta. Vaikeuttaakseen Venäjän sotatoimia saksalaiset alkoivat partioida merillä estääkseen sodankäynnissä tarvittavien raaka-aineiden viemisen Venäjälle. Ennen upotusta alusten miehistö komennettiin pelastusveneisiin. – Hylkyjen määrä saattaa tun- mään. Meillä, Raumanmeren hylky Teamilla on aikaa vierähtänyt arkistoissa niin Ruotsissa kuin Saksassakin. Rytkösen mukaan lasten leikkiä verrattuna 1990-luvun alun etsintöihin. veneen päällikkö määräsi aluksen upotettavaksi. Suurin heitto on ollut lähes 30 mailia, Rytkönen selventää. – Alussa, 15 vuotta sitten, aloitettiin matalista, rantojen lähellä olevista hylyistä. Mika Karhu (vas.) ja Pasi Rytkönen. Saksalaiset sukellusveneet pysäyttivät aluksen merellä. Raumanmeren hylyt – Saksalaiset sukellusveneet ryhtyivät hyvin nopeasti partioimaan Rauman edustalla, kertoo Pasi Rytkönen, joka on 1990-luvun alusta alkaen perehtynyt kotikaupunkinsa edustan meren salaisuuksiin. Riskejä kannattaa kuitenkin aina ottaa. Elokuun 2. Ei ole mitään järkeä lähteä avomerelle ilman melko tarkkaa tietoa kohteesta ja alueesta, jolla etsintää ryhdytään teke- Koko homma on muuttunut etsijöiden mielestä vuosien kuluessa. – Partiointi ei ollut varsinaista sukellusvenesotaa, vaan kyseessä oli varsin herrasmiesmäinen sotatoimi, tietävät sukellusveneiden lokikirjoista laivojen upotuksista tietoja etsineet Pasi Rytkönen ja Mika Karhu, jotka molemmat ovat olleet aktiivisia Raumanmeren hylkyjen etsinnässä. Nykyään touhutaan jo sadan metrin syvyyksissä. Drott ajoi miinaan, muut saksalainen sukellusvene upotti. Hylkynäyttely on esillä jälleen ensi kesänä. Vitriineihin on koottu kustakin hylystä nostettua esineistöä. – Eiköhän me vielä jatketa, naurahtavat miehet. Eräs hienoimmista esineistä on kuunari Urposta löydetty kiikari, joka on Christian Nissenin valmistama. – Meille ne ovat olleet tärkeitä, mutta niihin liittyy myös sekä mielenkiintoisia tarinoita että esineitä, jotka saattavat kiinnostaa ja ovat kiinnostaneetkin yleisöä. Sitkeää etsintää – Koko tämä Raumanmeren homma on perustunut hyvään pohjatyöhön. Nykyään viistokaiulla ja nykyaikaisin navigointilaittein vedetään merenselkää 400 metrin kaistana melkein huvikseen ja tulos on hyvin tarkka. Suomi kuului 100 vuotta sitten vielä suuriruhtinaskuntana Venäjään, joten sota vaikutti myös Suomeen. Tarvittavaa materiaalia alettiin kuljettaa meritse Ruotsista Suomeen, jossa Rauma oli tärkein satama. Sitten löydöt ja etsinnät veivät entistä ulommas avomerelle ja entistä syvemmälle. Maailman palo, jota kutsutaan ensimmäiseksi maailmansodaksi, alkoi 100 vuotta sitten. Ongelmallisinta on ollut, etteivät sukellusveneiden päälliköiden lokikirjoihinsa ja päiväkirjoihinsa merkitsemät paikkatiedot aina pidä paikkaansa. Jouko Moisala Urpo, Kyyros, Vanadis ja Drott Kylmäpihlajan majakalla on kuluneen kesän aikana ollut avoinna näyttely Raumanmeren Hylkyteamin työn tuloksista. Tämän päivän etsinnät ovat Alussa käytettiin paperikaikua, josta näki merenpohjaa viiden metrin siivuna. – Kaikenlaista on löytynyt. Hylkyjä Pohjanmerelle syntyi sodan aikana lähes 50, joista yli 30 sijaitsee Raumanmerellä. Osa esineistä on takilan osia, mutta Drottin vitriinissä on hylystä löytynyttä hyvin säilynyttä astiastoa. 45. Merikukko on toiminut Raumanmeren sukellusteamin tukialuksena usean vuoden ajan. päivänä syttyneeksi todettu sota vaikutti myös Suomessa. Rauman edustan majakkasaaressa, Kylmäpihlajassa, Raumanmeren hylyt –näyttely kertoo Rauman edustan hylyistä. Arkistotutkimukset ja etsinnät merellä ovat kestäneet pitkälti toistakymmentä vuotta. Näistä neljästä näyttely kertoo alusten historian lisäksi niiden viimeiset vaiheet ja hetket, Pasi Rytkönen ja Mika Karhu selvittävät. Sukellusvälineetkään eivät antaneet mahdollisuutta syviin sukelluksiin. Alussa käytettiin paperikaikua, josta näki merenpohjaa viiden metrin siivuna. S innikäs etsintä ja sukeltaminen ovat tuottaneet hienon tuloksen Raumalla, mutta kokonaisuus ei siltikään ole täydellinen. Lastikirjat tutkittiin, ja mikäli aluksen lastina oli sotakieltotavaraa, sukellus- Muun lastin yhteydessä on Kyyroksen lastiluettelossa merkinnät myös konjakista ja likööristä. Näyttely Kylmäpihlajassa päättyy elokuun lopussa. Ne ovat pieniä purjealuksia, joiden merkitys ei ole tutkinnallisesti kovinkaan suuri, mutta niiden puuttuessa ei ”kokoelma” ole täydellinen. Yksityiskohtaisin seinätauluin näyttely kertoo moottorikuunari Urposta, höyrylaiva Kyyroksesta, kuunari Vanadiksesta sekä höyrylaiva Drottista. Mentiin yli 30 metriin. Tänään hylyistä puuttunee enää ehkä kolme. Saksa julisti sodan Venäjälle
Sukeltajan Maailma tutustui kahteen sukeltajaan, joille side mount –sukeltaminen on normaali sukellustapa. Kylkipullot altapäin nähtyinä. 46. Kiinnitykset näkyvissä. Kylkipullosukeltajat - Side Mount Diving Keveyttä ja turvallisuutta - Osa 1/2 - Viime aikoina sukelluspaikoilla on alkanut näkyä yhä enemmän kylkipullosukeltajia (side mount diver), joilla hengityskaasupullot roikkuvat kyljillä
1960-luvulla Britanniassa kantaa hengityskaasupulloja vyöllään molemmilla kyljillä. Koska pulloja ei jaksa koko ajan irrotella ja työntää edessään, eivät kylkipullot liene paras ratkaisu esimerkiksi hylkyjen ahtaisiin käytäviin. Kylkipullosukelluksen Mikko kertoo lisäävän turvallisuutta. Veteen voi avustaja antaa pullot yksi kerrallaan. Kokeilu johti kurssille. Mikko Kiiskinen on sukeltanut reilun vuoden. Myöhemmin keksittiin vetää lisäksi kuminauhat hartioilta kainalon alitse olkaremmiin, ja pullon ripustaminen tuli helpommaksi. Ralf kertoo kylkipullosukeltamisen saaaneen alkunsa luolatutkimuksesta, missä on tarpeen päästä joskus ahtaidenkin paikkojen läpi. Mallin Mikko kertoo saaneensa sukelluskavereilta. – Ensin oli kokeilu, joka tuntui hienolta. Kylkipullojärjestelmän voi miesten mukaan lisäksi kantaa sukelluspaikalle osissa ja koota paketti vasta vedessä. Jotenkin kuitenkin kaksi kylkipulloa tuntuu myös kevyemmältä kuin tuplat selkäpullot. Parhaimman turvan sukeltamiseen antaa kylkipullojen erillinen. Jalat edellä pudottautuessa on käsin hallittava molemmat pullot, joten naamarista ei samalla voi huolehtia. Sukeltamisesta tulee vapautuneempaa, listaa Ralf kylkipullojen etuja. – Sukelluksiin mennään aina tuplapulloin, joten hengityskaasua on tietysti enemmän kuin sinkkupullossa. Tämän jälkeen on kehitetty lukuisia valjaita ratkaisemaan erilaisia haasteita. Veteen pudotautuminen edellyttää kylkipulloilla huolellisuutta. Ralf ehti tehdä ensimmäiset 50 sukellustaan selkäpullolla ennen siirtymistään kylkipulloihin. 47 Kun kylkipulloihin lisätään vielä pari dekopulloa, näyttää kokonaisuus melkoiselta kuormalta, joka ei kutenkaan vedessä paina. Sen jälkeen olen jättänyt selkäpullot melkein koskematta. – Selkäpullojen kanssa oli mahdotonta ryömiä ahtaissa luolissa satoja metrejä maan sisään ja sukeltaa kapeisiin halkeamiin. – Kaksi 7/232 kylkipulloa on kevyempi kantaa veteen, ne sisältävät enemmän kaasua ja ne on helposti käsiteltävine venttiileineen selkeästi turvallisempi ja hauskempi ratkaisu, Ralf ja Mikko toteavat. Tästä hyötyvät etenkin selkä- ja polvivaivaiset, koska selkää jäykistävää levyä ei usein ole. Yhtä yhtenäistä ratkaisua ei ole olemassa. Mikko vaihtoi selkäpullot kylkipulloihin 50-60 sukelluksen jälkeen. Pullot ovat tasapainossa, ja avautuu mahdollisuus notkistaa selkää ja tehdä töitä ja akrobatiaa vedessä. Samoin voidaan menetellä palattaessa sukellukselta tukialukselle tai rantaan. tenkin harkita pullojen pitämistä kompaktissa nipussa selässä. Kylkipullot vai selkäpullot. Niinpä luolantutkijat alkoivat Rantaan asteltaessa pullot tuntuvat roikkuvan alhaalla, mutta vedessä tilanne korjautuu. – Kohteen salliessa kannattaa vene- tai trimix-sukelluksilla kui- alf Strandell on sukeltanut reilun neljän vuoden ajan. – Kylkipullot voi kantaa veteen yksitellen erillään painovaljaista. Sukelluksia kertyy Ralfin mukaan vuosittain noin 50. Yhdestä kiinteästä kokonaisuudesta muodostuva sukelluslaite on joskus helpompi ja näppärämpi. – Kannattaa myös huomata, että kylkipullot tekevät sukeltajasta litteämmän, mutta hieman leveämmän. R Selkäpullojen kanssa oli mahdotonta ryömiä ahtaissa luolissa satoja metrejä maan sisään ja sukeltaa kapeisiin halkeamiin. – Kumiveneen ponttoonilla pudottautuessa on huolehdittava, että sivupullot ovat todella ponttoonin ulkopuolella. Kyseessä on kuitenkin vain opittavissa oleva huomiointi. Sittemmin kylkipullosukeltaminen on levinnyt avovesisukeltajien keskuuteen. – Viikottain on päästävä sukeltamaan, toteaa Ralf
Veteen meno sujuu helposti. Rauhallisesti pariin metriin. Sukeltaja seuraa hengityskaasunsa kulutusta säännöllisen tarkkaan. Mittarit, pullojen ventiilit ja annostimet ovat kaikki hyvin käsillä. Molemmissa järjestelmissä on etunsa ja haittansa. Ralf ja Mikko ovat paikalla side mount -varusteineen. Nyt päästään kokeilemaan Ralfin laitteistoa. Tämä tuntuu tosi hienolta! Vaihdan annostinta. Vaihto Mikon laitteistoon tuo hienoisen muutoksen. Olo on kevyt. Pullot sivulla eivät tunnu. Vähäiset haitat ja vaikeudet ovat sivuseikka. Pulloventiilit ovat käsillä. Niissä on seiskan sivupullot, jotka tuntuvat sopivan pituisilta. Kylkipulloja ei todellakaan tunne Aurinkoinen aamu Turun maauimalassa Samppalinnan mäellä enteilee helteistä päivää. – Noudatettaessa vaikkapa rytmiä, jossa pulloista hengitetään vuorotellen 30 bar tuntuu annostimen vaihto aluksi oudolta. Hie- Ralf Strandell valmistautuu sukeltamaan kylkipulloin Aurajokeen. Rauhallinen ja tasapainoinen vaipuminen neljään metriin. Selkäpulloihin verrattuna kylkipullot edellyttävät tarkkaa säätöä. Nousu pintaan ja laskeutuminen sujuvat kevyesti. – Meille kylkipullojen edut ovat merkinneet enemmän. – Painotus on tutkittava tarkoin, samoin oikea sukellusasento. Seuraan säiliöpainemittareita. Tästä hyötyvät etenkin selkä- ja polvivaivaiset, koska selkää jäykistävää levyä ei usein ole. Räpylät saan altaan reunalla jalkaan helpommin, sillä selkäpullo ei estä kumartumista. Ei hassumpi ajatus! Jouko Moisala Seuraavassa numerossa kerrotaan muun muassa kylkipullojen eri varustetyypeistä, kellukkeen hallinnasta, annostimista ja pullojen hallinnasta.. Kylkipulloja ei todellakaan tunne. Pulloja ei tunnu missään. Aloittelijalle saattaa tasainen annostimen vaihto alkuun olla tietynlainen ongelma. Tämä seurauksia: itselläni on 300 bar tuplakutoset. Ei häiritsevästi, mutta kuitenkin. Mikolla on kymmenen litran kylkipullot, jotka ovat pitkät verrattuna Ralfin seiskoihin. Tuloksena on lisääntyvä turvallisuus. Sukeltaessa pullon perä on pidemmällä ja koskettaa jo polveen. Liikkuminen tuntuu miellyttävältä. Pari potkua ja olen syvän päällä. Parissa metrissä kevyt tasapainotus, sukellusasento tuntuu hyvältä. Kaiken oppii käsittelemällä. Ralfilla laite koostuu Farr–vyöstä ja UTD-wing -kellukkeesta. Ralfin painotus, kuusi kiloa, tuntuu sopivalta. Koko järjestelmän toiminta ja käyttö on tutkittava ja harjoiteltava huolellisesti. Sukelluksissa kylkipulloja tuskin huomaa. – Kylkipullot voi kantaa veteen yksitellen erillään painovaljaista. Entä jos ne hajottaisi, hankkisi sopivan kellukkeen ja muuttaisi koko selkäpullopaketin kylkipulloiksi. Muuten sukeltaminen tuntuu yhtä helpolta ja miellyttävältä. 48 no tunne. Vedessä olo tuntuu oudolta, mitään ei tunnu selässä. Rytmiin oppii ja tottuu. – Esimerkiksi “free flow” ei enää tuota ongelmaa, edes ajateltuna. toimintajärjestelmä. Mikolla on Dive Riten Extreme
Lummelundan alueen luolakartasto. Helvetin tuolle puolen ja takaisin Luolasukellusta kylkipulloin Vaikka kylkipullot saavat kehuja keveydestään, ahtaassa luolastossa eteneminen tekee niidenkin kanssa tiukkaa. 49
Jokainen askel on tunnusteltava. Sytytän toisenkin lampun – sen, johon olen rakentanut diffuuserin muovipussista ja kumilenkistä. Rakastan vettä. Nostan pullot kyljille ja kiinnitän annostimet leuan alle – kummankin puolelleen. Vielä kypärä päähän ja olen valmis. Valokeila vaihtuu mukavaan tasaiseen valaistukseen, jonka turvin näen jopa jalkani edetessäni luolan uumeniin. Mietin hetken miten toimia. Painan molemmat kämmeneni kiveä vasten, nostan polven seinälle ja kiilaan itseni halkeamaan. Vedän polvisuojat päälle. Kahlaan veteen. Kaatuisin. kuttaen kiipeän hitaasti ylöspäin ja lopulta saan jalan kiven päälle ja pääsen eteenpäin. Matkalla luolaan on vielä pysähdyttävä kuvattavaksi ja juteltava kiinnostuneille turisteille. Olen halkeamassa – tuskin kyynärän levyisessä. R aah. Maanalainen järvi kimmeltää 50 mustana kypärälampun kajossa ja kalkkikiven mielikuvitukselliset muodot piirtyvät vettä vasten. Alkuun kahlaamme kaulan syvyydeltä vedessä, joka kätkee erikokoisia kiviä. Katson alas eteeni ja yritän varoa, ettei terävä särmä riko pukuani. Hiki valuu, turistit pällistelevät, kuivapuku lojuu nurmikolla. 25 kilon taakka tuntuu, jos matka taittuu kontaten ja kyyryssä kävellen. Leirillä Ruotsissa Puen kuivapuvun. Jaloillani tunnen seinät ja katon. Jospa heilautan pullon taakse ja nostan polven sen vierestä. Kuivapuvun selkämys hankautuu terävänkarheaa kalkkikiveä vasten. Se tekee minusta painottoman. Matalissa koh-. Kostea seitsemänasteinen ilma tuntuu virkistävältä. Kallio ei anna tilaa. Maanalainen järvi Hetken kuluttua astumme luolan viileyteen. Olen juuri pukenut villasukat ja toppahaalarin. Keskikesän aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Klang! Ei onnistu. Se tuntuu viileältä. Sukeltaa piti. Kiipeänkö. Sen päädyssä on kivi, jolle minun pitäisi astua kiivetäkseni ylös, mutta kylkipullo estää jalan noston kammeten minua sivulle. Edessä oleva seinä on aivan yhtä karhea. Tavoitteenamme on sukeltaa Lummelundan luolan Sifon 1, 2, 3, 4, F ja H, jonka jälkeen kahden hengen kärkitiimi sukeltaisi edelleen I:n ja J:n kiinnittääkseen kiipeilypultin Johans luftfickaniin ja kartoittaakseen Sifon J:tä. Olen valmistautumassa luolasukellukseen Sveriges speleologförbundetin leirillä. Riisunko pullon. Yhtä kättä tai jalkaa kerrallaan lii- Vasen käteni seuraa opasnarua, oikea tunnustelee tietä. Miten minä tänne päädyin
Samalla yritän varoa annostimiani ja letkuja. Se on minulle kovin rakas. Saatuani hieman neuvoja sipsutan halkeamaan varpaisillani. Ja ennen kaikkea - selvisimme haasteista yhdessä. 25 kilon taakka tuntuu, jos matka taittuu kyyryssä kävellen ja kontaten. Hetken kuluttua olen jumissa. Miksi niiden on pakko olla niin paksuja. Nauran spontaanisti liukuessani läpi harmaan saven. Tämä ei ole lempiliikkeitäni. En näe mitään, mutta tunnen kallion selkääni vasten. Vedän itseäni eteenpäin. Näimme upeita paikkoja, joissa on käynyt harvempi ihminen kuin avaruudessa. Kattokin on jossakin lähellä. Jään odottamaan muita. Joskus kuplat kuitenkin katoavat jonnekin kauas. Jatkuva räpylöiden pukeminen ja riisuminen ja viskominen eteenpäin kontatessa sai minut kuitenkin jättämään räpylät tällä kertaa narikkaan. Notkistan polviani ja etenen matalampana, kyykyssä. Kiven luja tahto Hetken konttaamisen ja kiipeämisen jälkeen ujuttaudun alas kapeaan halkeamaan, joka on muodoltaan kuin ylösalaisin käännetty T. Hetken kuluttua olen jumissa. Kuten kaikki luolailijat tietävät, kivi on pehmeää kunnes sitä uhmaa. Saimme tehtyä havaintoja ja valmisteltua seuraavaa sukellusta. Vyöllä olevat painot ovat kiilanneet minun kiinni. Painot raahaavat kiveä pitkin, mutta nyt niille on tilaa. Sovittelen itseni kylkipullo edellä rakoon. Edessä aukeaa Fat Bastard Detector, 30 senttimetriä leveä pystyhalkeama, johon minun pitäisi itseni varusteineni tunkea. Löytämisen ilo ja tuntemattoman viehätys ajavat eteenpäin läpi pimeyden. Olo on levollinen. Ralf Strandell. En näe edes käsiäni. Täällä oli silti hienoa käydä. Olen selvinnyt ensimmäisestä koettelemuksesta ja olo on helpottunut. Tiedän mahtuvani kevyellä uloshengityksellä 22 senttiin, sillä se kokeiltiin jo ulkona, mutta kuivapuku vie osansa ja vyöllä olevat painot varsinkin. Kiinni halkeamassa dissa vedän itseäni käsillä eteenpäin ja kivien yli, sillä en halua nousta vedestä. Viime kerralla käytin räpylöitä. Kapeaan halkeamaan Liki kolmen metrin syvyydessä tunneli päättyy yllättäen seinään. Kurotan... Vesi lakkaa olemasta tyhjiö ja alan ymmärtää minkälaisessa paikassa liikun. Paikan nimi on Helvetti, mutta juuri nyt se tuntuu taivaalta. Lepo jää kuitenkin hetkelliseksi, sillä saavumme Helvetet-nimiselle alueelle. kypärään. Halkeaman perällä pystyn kiipeämään ylös. Kuulen kuplien osumisen siihen ja se kolahtelee aina välillä 51 haan itseni takaisin ulos. Kymmenien metrien pituinen tunneli, jonka pohjalla on vettä jopa rinnan korkeudelle, on virkistävä helpotus raskaan luolaryöminnän jälkeen. Sovittelen itseni kylkipullo edellä rakoon. Paluumatkalla odottavat ryöminnät, ahtaat halkeamat ja kaikki tulomatkan vaivat. Vain kiviseinä ja opasnaru ohjaavat minut oikeaan suuntaan. Jaloillani tunnen pohjalla pari askelmaa. Jonkin ajan kuluttua saavumme upeaan tunneliin. Minne. Vedän itseäni ylös halkeamassa, ja pian edessä tuntuu vaakatunneli, joka vaihtuu avokanaaliksi ja pian ensimmäinen vesilukko on ohitettu. Tulomatkasta poiketen ne eivät enää ole valinnaisia. Seinien läheisyys antaa valheellisen turvallisuuden tunteen. Parin sadan metrin päässä katto laskee ja tunneli päättyy. Jaloillani tunnen seinät ja katon. Tunnen kuinka vara-annostimeni raapii seinää edessäni. Naamarin eteen nousee keltainen läpitunkematon verho. Seinä ja opasnaru Testaan annostimet, hengitän syvään ulos ja vajoan veteen. Tartun silti vara-annostimeeni, sillä en halua tärvellä sitä. Ryöminnän päätteeksi käännyn vasemmalle kyljelleni kivasti pullon päälle makaamaan, painan kämmenet seinämiä vasten ja kampean itseni pystyyn. Paksu opasnaru katoaa kutsuvasti kellertävään veteen. Seuraavaksi edessä aukeaa kontattava tunneli, jonka syvä, pehmeä, ihana muta hellii kivien rankaisemia polvia. Toistan sen sata kertaa. Lopulta rimpuilen itseni ulos ja yritän uudelleen. Fossiilit ja luolamuodot olivat mykistäviä. Olisi pitänyt käydä salilla. Uiminen on kivaa. Vielä jos sentin korkeammalla saisi kuljettua... Ei kuitenkaan ole ahdasta, pystyn liikkumaan. Kiroan päätöstäni laittaa lyijyt selkäpuolelle ja raa- Vasen käteni seuraa opasnarua, oikea tunnustelee tietä. Katossa on hienoja muodostelmia, stalaktiitteja, valkeita ja keltaisia verhoja, sekä 400 miljoonaa vuotta vanhoja fossiileja. Luolan sokkeloissa oli mystiikkaa. Pääsen eteenpäin, mutta halkeaman lopussa en pääse ylös, sillä painot ottavat kiinni. Se onkin kivaa kaikkien kamojen kanssa... Tuntia myöhemmin, monen vesilukon jälkeen, saavumme Canal Grandelle. Vedessä räpylöiden puute vapauttaa minut aistimaan luolan muotoja kaikilla neljällä raajalla, ja hieman yllättäen ahtaan tilan hahmottaminen paranee oleellisesti. Liikunnasta tuli hyvä olo ja saavutuksen tunne elähdytti mieltä. Liu’un pehmeästi kivien yli. Haluan säilyttää painottomuuteni. Naru nousee oikealle ylös. Yritän siis mukautua kiven tahtoon. Siirryn veden alla pystyasentoon ja ujuttaudun oikea kylki edellä kapeaan pystyhalkeamaan. Painan pääni alas, nousen varpaiden ja käsivarsien varaan ja työnnän itseäni varpaillani parikymmentä senttiä eteenpäin ja lasken itseni alas. En mahdu seisomaan, joten käyn makuulle irtokivien päälle. Potkaisen varovasti vauhtia katosta
Mitkä ovat niiden edut ja haitat. Kaksi seoskaasusukeltajaa Um El Faraoudin hylyllä. 52. Nitrixit, Trimixit, Best mixit... Lisäksi molemmilla on mukana yksi pohjakaasupullo sekä yksi dekopullo. Monenlaiset seoskaasut Nyt selvitetään, mitä jokaiselle sukeltajalle tärkeät seoskaasut oikein ovat. Selkäpulloina sukeltajilla 2 x 12 litran pullot
Nitrox Ensimmäinen seoskaasu, johon sukeltaja törmää useimmiten, on nitrox. Jatkossa tässä jutussa käytämme sukeltajien vakiintunutta termistöä, eli nitroksilla tarkoitetaan aina happirikastettua nitroksia ja paineilmasta puhutaan paineilmana. Nitroxin edut Virkistyssukeltajan suoranousuaika on sidoksissa käytettävissä olevaan hengityskaasun määrään sekä inerttikaasujen eli reaktioky- 53 vyttömien kaasujen (kuten typpi) kertymiseen kudoksiin sukelluksen aikana. Paineilma itsessään on siis nitroxia, jossa on 21 prosenttia happea. Nitroks lisää suoranousuaikaa vähentämällä typen määrää hengityskaasussa. Jos hengitettävää kaasua on tarpeeksi, suoranousuaika on sukellusta rajoittava tekijä. Seoskaasuilla sukellusympäristössä tarkoitetaan siis kaasuseoksia, joihin lisätään tai vähennetään jonkun kaasun prosenttiosuutta mekaanisesti. Taulukoiden ja sukellustietokoneohjelmien perustana olevat nousunopeudet on suunniteltu. Paineilma itsessään on myös kaasujen sekoitus, jossa on 21 prosenttia happea, 78 prosenttia typpeä sekä prosentin verran muita ilmakehässä esiintyviä kaasuja, mutta pulloja täyttäessämme emme lisää siihen muita kaasuja. Pakkaamme vain ympärillämme olevaa ilmaa säiliöön. Nitrox muodostuu englanninkielen sanoista nitrogen (typpi N2) + oxygen (happi O2). Paineilmaa on nykyään helposti saatavilla eri sukellusseuroista sekä kaupallisilta palveluntarjoajilta. Kauas ovat jääneet ne ajat, jolloin sukeltajat hakivat pääsääntöisesti paineilmansa joko AGA:lta tai paloasemilta. L ähes jokainen sukeltaja on tehnyt ensimmäisen sukelluksensa paineilmalla. Suorittamalla 32 %:n nitroksilla esimerkiksi 25 minuutin pituinen sukellus 30 metriin vähenee typpikuorma merkittävästi verrattuna 20 minuutin paineilmalla suoritettavaan sukellukseen. Kehittyvä sukeltaja huomaa nopeasti, että paineilma ei välttämättä olekaan se paras sukelluskaasu, jolloin kuvaan astuvat seoskaasut. Sukeltaja voi vähentää sukeltajantaudin riskiä merkittävästi tekemällä sukelluksen, jossa pohjalla vietetään paineilmataulukon mukainen pohja-aika, hengittäen nitroksia, joka vähentää typpikertymää kudoksissa. Useimmiten sukellusympäristössä puhuttaessa nitroksista, tuttavallisemmin ”nitikasta”, tarkoitetaan happirikastettua nitroksia, eli seokseen on lisätty hapen prosenttiosuutta, jotta hengityseoksessa olevan typen määrää vähenee. Esimerkiksi sukellus 30 metriin paineilmalla antaa 20 minuutin pohja-ajan, kun 32 % nitroksilla voidaan 30 metrissä olla 30 minuuttia
Lisäksi sukeltaja vie mukanaan viittä pohjakaasupulloa sekä kaksi dekopulloa. Dekokaasut 50 % nitrox. Kyseessä on trimixillä toteutettu pitkäkestoinen 70 metrin sukellus. Selkäpulloina on 2 x 18 litran pullot. paineilmasukelluksien pohjalta. Sukeltajilla 2 x 12 litran pullot 21/35 trimixiä. Jos sukeltaja käyttää nitroxin tuoman lisäajan pohja-aikaan kokonaisuudessaan, vastaa sukellus dekompressiotautiriskiltään suunnilleen vastaavaa lyhyempää sukellusta paineilmalla. Jokainen Nitrox-kurssin käynyt sukeltaja tietää, että hengitettävä kaasu on aina analysoitava hap- Englantilaisen Bristol Beaufighter -koneen hylky Maltalla 40 metrissä. Nitroxin ongelmat Nitrox ei kuitenkaan poista dekompressiotaudin riskiä. Kun ”dekompressiokaasuna” käytetään koko sukelluksen ajan hengitettyä nitroksia, lisätään turvamarginaalia jonkin verran. Nitroksilla on aina käyttösyvyys, jota syvemmällä seosta ei pidä hengittää. Seoskaasusukeltajalla on mukanaan melkoinen määrä pulloja. 54
Myös nosteenhallinta pitää olla rautaisella tasolla käytettäessä puhdasta happea, muutaman metrin huomaamaton sujahdus alaspäin voi nostaa hapen osapaineen äkillisesti niin korkeaksi, että keskushermoston akuutti happimyrkytys on merkittävä riski. Tekniikkasukeltajien suurin yksittäinen kuolemantapauksia aiheuttava asia on väärän kaasun hengittäminen väärässä syvyydessä, joten kursseilla opetettavat käytännöt siitä, miten kaasu sukelluksen aikana varmistetaan hengityskelpoiseksi on opittava. Hypoksiset trimixit vaativat tietyn syvyyden, jossa hapen osapaine nousee tarpeeksi korkeaksi ylläpitämään tajuntaa. Dekompressiokaasuja käytetään nopeuttamaan dekompressiota ja ne ovat välttämättömiä, kun sukeltaja siirtyy suoranoususukellusten ulkopuolelle aiheuttaen itselleen pakollisen dekompression, ennen kuin hän voi pintautua ilman merkittävää sukeltajantautiin sairastumisen riskiä. Sukeltajalle happi määrittelee hengityskaasun käyttösyvyyden. Happi on tärkein kaasu ihmiselle. Molemmat kaasut vaativat happiyhteensopivat ja happipuhtaat säiliöt regulaattorit. Vaikka puhdas happi ja 50 % seos mullistivat dekompression 1990-luvulla, se ei tapahtunut täysin ilman ongelmia. Happea ihminen metaboloi ja käytetystä hapesta keho tuottaa hiilidioksidia. Kokemuksen kautta sukeltajat ovat todenneet, että virkistyssukelluksessa 30 metriä on sopiva maksimisyvyys, kun käytetään happi- ja typpipohjaisia seoksia. Helium on inertti, eli ihmiskehossa reaktiokyvytön kaasu, joka on seitsemän kertaa kevyempi kaasu kuin typpi. 55. Siksi kehitettiin kolmen kaasun seos eli trimix. Kokokehon happimyrkytyksestä tuli ongelma, jota alettiin seuraamaan riä matalammilla sukelluksilla. Trimix on kevyt kaasu hengittää, jolloin se tehokkaasti eliminoi hiilidioksin kertymistä elimistöön. Parhaiten syvyyteen sopivalla kaasulla koulutus tapahtuu useimmiten käyttäen trimix-yhteensopivia tietokoneita ja mukana pidettäviä kirjoituslevylle kirjattuja tapauskohtaisia dekompressiosuunnitelmia ja niiden varasuunnitelmia. Dekompressiokaasut Sukeltajan seoskaasuissa viimeisinä ovat eri dekompressiokaasut. Heliumpohjaiset sukelluskaasut käytännössä eliminoivat typpinarkoosin ja ovat paineilmasukeltamiseen verrattuna miellyttävä tapa sukeltaa syvälle. Hiilidioksidi aiheuttaa pahaa, kierremäistä narkoosia, jossa näkökenttä kapenee ja eri paniikkiolotilat voivat saada sukeltajasta vallan. vissä kaikissa eri syvyyksissä. Nitroxin suurin ongelma on se, että se ei vähennä typpinarkoosia. Sakari Koskinen Kuvat: Fabrizio Tosoni Trimix Syvällä tarvitaan hengityskaasu, joka on kevyttä hengittää ja on typpeä vähemmän narkoottinen. Hiilidioksidi Typpeäkin katalampi narkoosin aiheuttaja syvyyksissä on kehomme tuottama hiilidioksidi. Hiilidioksidi eli CO2 on 20 kertaa narkoottisempi kaasu kuin typpi ja se on usein laukaisevana tekijänä syvällä tapahtuvissa onnettomuuksissa, joissa sukelluskaasuna on joko paineilma tai laiha 25-29 % nitroksi. Normoksiset trimixit ovat hengitettä- laskennallisella CNS-kellolla, joka arvioi hyvin karkeasti happialtistuksen määrää. Niitä käytetään useimmiten happi- ja typpipohjaisia 21 metrissä ja sitä matalammalla. Syvemmällä käytetään eri trimixejä. Todellisuudessa seoskaasusukeltaminen on vasta alkanut. Muita kaasuja Näiden kaasujen lisäksi sukeltajat käyttävät eksoottisempia kaasuseoksia, kuten hydroxia (vedyn ja hapen seosta) ja helioxia (heliumin ja hapen seosta) tai argoxia (argonin ja hapen seosta dekompressiossa). Tällä varmistetaan, että käytössä olevan säiliön hapen prosenttiosuus on sukellukselle sopiva. Standardikaasut vai Best mixit Riippuu koulutusjärjestöstä, opetetaanko sukeltamaan standardikaasuilla vai syvyyteen parhaiten sopivalla kaasulla, eli niin sanotulla Best mix -käytännöllä tai näiden tapojen sekoituksella. Puhdas 100 % happi ja 50 % happi-typpiseos ovat yleisimmät sukeltajan käyttämät dekompressiokaasut. Hapesta ja typestä koostuvat sukelluskaasut ovat suhteellisen raskaita hengittää. Nousuköysi näkyy kuvassa vasemmalla, mutta osaava ja kokenut sukeltaja haluaa tehdä dekot vapaasti, ilman nousuköyden tukea. Hengityskaasuna on 21 metrissä käyttöön otettu 50 % nitrox. Nykyään trimix on yleisin käytetty sukelluskaasu 40-100 metrin syvyyksissä sen erinomaisten ominaisuuksien vuoksi. Sukeltaja voi myös syvyydessä vahingossa ottaa käyttöön kaasun, joka on siellä tappava. Trimixit jaetaan yleensä kahteen eri ryhmään: normoksisiin kaasuihin, eli seoksiin, joissa on yli 18 % happea sekä hypoksisiin, joissa on alle 18 % happea. Standardikaasuja käytettäessä usein suositaan tai jopa vaaditaan tiimi- eli ryhmäsukeltamista. Helium ei myöskään aiheuta narkoosia sataa met- Sukeltajat dekossa kuudessa metrissä. Trimixiä on helppoa ja yksinkertaista valmistaa. Jokainen nitroxia tekevä järjestelmä voidaan helposti päivittää myös valmistamaan trimixiä. Keuhkot eivät jaksa tuulettaa kaikkea hiilidioksidia, vaan sitä alkaa kertyä elimistöön. Trimix on kaasuseos, jossa on on happea, typpeä sekä heliumia. Standardikaasuilla taas opetetaan ymmärtämään, miten eri sukellussyvvyys ja siellä vietetty aika vaikuttavat dekompressiotarpeeseen, jolloin käyttäen samoja vakiokaasuja sukeltaja kykenee suorittamaan sukelluksen tälle syvyysalueelle tietäen jo etukäteen tarkasti syvyyden ja ajan yhtälön aiheuttaman vaikutuksen dekompressioon. Kuten kävi nitroxille ja trimixillekkin, ajan myötä sukeltajat myös virkistyspuolella saanevat näitä kaasuja käyttöönsä. Molempien dekompressiokaasujen täyttö vaatii koulutusta sekä huolellisuutta, koska happi on erittäin reaktioherkkä kaasu. Syvyyden kasvaessa hengitysvastuksesta tulee merkittävä ongelma. pianalysaattorilla ennen sukellusta. Usein nämä erikoiset kaasut ovat kaupallisessa käytössä saturaatiosukelluksissa tai isojen valtioiden laivastoissa ja niiden käytön taulukot ovat tarkkaan varjeltuja salaisuuksia
Aboa Aquanautsin kesäleiri Nautic Clubilla, Urheilusukeltajat Ry.n tukialuksella on ollut par- haassa vauhdissaan. Tavin miehistö on tuonut aluksen suojaisaan poukamaan, jossa on hyvät mahdollisuudet sekä snorklailuun että lai56 tesukeltamiseen. Muutaman minuutin kumivenematkan päässä on meren puolella 15 metrin syvyydessä ”hiililaivan” hylky, joka tarjoaa hienon kohteen nuorille ja vanhemmillekin laitesukeltajille. On uinnin, levon ja ruoan aika. Lidia Lehtonen (oik) mietteliäänä. Kaikille kaveri! – Tämän kesän leiri on järjestyksessä kahdeksas. Päivä on ollut helteinen. Ei ihme, jos on hieman mietteliäs. Näistä on turkulaisen Aboa Aquanautsin kesäinen sukellusleiri tehty. Päivän sukellukset alkavat olla ohi. Tukialus Tavi on aamupäivän aikana siirtynyt Kökarin vierasvenesatamasta Kökarin eteläpuoleiselle merialueelle. Tämäkin leiri, kuten monet tätä ennen on Petri Ekqvistin käsialaa, kertoo yhdis-. Edessä ensimmäinen sukellus kumiveneestä, meressä ja hylyssä. Paljon ajateltavaa yhdellä kerralla. Toinen leiripäivä alkaa olla myöhäisessä iltapäivässä. M erta, aurinkoa, hellettä, snorklausta, laitesukellusta, kulttuuria, suunnistusta ja tietysti saunaa, uimista, aamupalaa, iltapalaa, päiväpalaa ja välipalaa. Ruokaa ja sukelluksia Hyvä ruoka, sukellukset ja kaverit nousivat arvoonsa Aboa Aquanautsin kesäleirillä
– Santeri tekee hyvää ruokaa! kaikki kehuvat. – Silloin löytyi sopiva seura Aboa Aquanautsista. Siksi tänä vuonna on päätesatamana Kökar, jossa on hyvät majoitusmahdollisuudet Marko Kiviniemi ja tytär Minttu ovat palanneet tukialukselle sukelluksensa jälkeen. – Meitä on nyt mukana 41 henkeä ja lisäksi tietysti Tavin oma miehistö. Lähietäisyydellä on myös hyvät sukellusmahdollisuudet kaikille, myös pienimmille. Nina myös toimii tausta-apuna. Seuraavaksi tärkeintä on ruoka. Tämä leiri on Santeri Väätäisen neljäs, jossa hän leireilyn ja laitesukellusten lisäksi valmistaa ruuan. En ollut ihan varma pystynkö pysymään kolmessa metrissä kolme minuuttia, mutta sekin meni ihan hyvin. – Hylky ja 15 metriä jännitti Nyt sukelletaan! Lidia Lehtonen, 15, aloitti sukellusharrastuksensa isänsä Matin ehdotuksesta jo kahdeksan vuotta sitten. – Se on oikeastaan tämä Tavi, joka on sukeltajien tukialus ja tämä tarjoaa meille kaiken sen mitä tarvitsemme. Koko snorklaava ryhmä lähdössä kohteelle. – Se ei ole kiva! Jouko Moisala. – Hiljaistenkin tulee päästä mukaan, eikä kukaan saa jäädä ulkopuolelle, Ekqvist pohtii. 57 ensin. Vanhemmista Santerin apuna on ollut Abaq:n sihteeri Nina Kallio, jonka kanssa on kaupassa käynnit tehty. Siitä lähtien olen mukana ollut ja nyt olen jo laitesukeltaja, kertoo Lidia. Lidia kertoo sukeltaneensa aikaisemmin Impivaaran hyppyaltaassa sekä Hilloisten louhoksessa. – Nämä leirin sukellukset ovat uutta ja ennen kokematonta. Tuli paljon uutta oppia ja kokemusta yhdellä sukelluksella. maissa, lähellä Tavin kiinnittymispaikkaa. – Kun niin snorklaajia kuin laitesukeltajia on kymmenkunta, täytyy tietysti huomioida kaikkien sukeltamiset. – Märkäpuvussa 15 metrissä oli hieman kylmä, mutta paluumatkalla viidessä metrissä oli ihan lämmintä. Meillä on mukana myös laitesukeltajia, joten on tärkeää, että saamme helposti tarvitsemamme hengityskaasun, Ekqvist ja Huhtinen kertovat. Leirillä on ollut seitsemänä vuotena sama ”runko”. Tilan puute on Ekqvistin mukaan ainoa ongelma. Ensimmäistä kertaa lähdin sukeltamaan kumiveneestä ja sukelluksen jälkeen palattiin kumiveneeseen. Emme mahdu kaikki yöpymään Tavissa, vaan osan on yövyttävä maissa. Myös vanhemmat tekevät ruoanvalmistuksessa oman osuutensa lastensa kanssa. Nousu olikin vaikeinta. Tämä oli ensimmäinen kerta meressä. tyksen puheenjohtaja Petri Huhtinen. Märkäpuvussa 15 metrissä oli hieman kylmä, mutta paluumatkalla viidessä metrissä oli ihan lämmintä. Lidiä kertoo nähneensä leirillä myös sinilevämeren. Sukellusleirin tarkoituksena on tietysti sukeltaa, mutta tärkeää on myös, että kaikille löytyy kaveri. Hyvää ruokaa! Sukellus on tärkeintä
Tänä vuonna tämä monipuolinen leirikokonaisuus kokosi viikoksi kesäkuussa Sauvon Ahtelaan yli 800 osallistujaa. Kesis-liikuntaleirillä sai valita 12-16 lajista Suppailua ja sukeltamista Kesäkuun alun kylmä sää ei suosinut Kesisleiriläisiä. Valinnaisia lajeja oli niin runsaasti, että 58. K Kun kymmenkunta poikaa saapuu valikoimaan itselleen räpylöitä, naamaria ja snorkkelia, syntyy melkoinen kuhina. Pinnan alla se ei kuitenkaan haitannut. esis-leiri on VarsinaisSuomen Liiku ry:n kesäinen liikuntaleiri. Lajipaketteja jokaista ikäryhmää varten oli kaksi, joissa valinnan varaa oli 12-16 eri lajia
Ryhmästä kaikki kokeilivat. Ohjaajien mieliin jäi hyvin erään tytön tokaisu epäröivälle toverilleen. Vasemmalta Eveliina (R), Nora (A), Elisa (R), Sini (R), Elina (A), Silja (A), Karoliina (A) ja Jonna (A). helpompi todennäköisesti olisi laatia lista lajeista, joita ei ollut valittavana. Harva kieltäytyi. Lopun päivää vain satoi ja satoi kaatamalla. Jouko Moisala Sukeltamisen käsite on laaja. Siihen on aina sisällytettävä tietyt faktat, mutta osallistujien innokkuus määrittelee luennon pituuden. Tytöt olivat Riihikoskelta ja Aurasta. ryhmälle. Sukellus sisältyi 12-14-vuotiaiden toiseen lajipakettiin nimellä ”water world”, johon sisältyi sukelluksen lisäksi vesihiihto ja uinti. Ja niin tietysti kokeiltiin. Tutustu sukeltamiseen! Viikko 24 aivan kesän alussa ei välttämättä ole sukeltamisen tutustumisen kannalta paras aika. Ryhmän innokkaimmat myös toimivat katalysaattoreina muulle Tyttöryhmä on kuunnellut luennon ja on valmiina sukeltamaan. Olosuhteet huomioiden leiriläiset saivat hienon kokemuksen. Silti innokkaita sukelluskokeilijoita riitti. Ensimmäisen hyvän päivän jälkeen toisena päivänä paksut ukkospilvet täyttivät taivaan. Kokeillaan kaikkea, mistä on maksettu!” Sukeltamiseen tutustuttaminen alkaa tietysti aina ”luennosta”. Ukkosmyrskyn yllättäessä oli siirryttävä sisätiloihin ja soveltavaan ohjelmaan. Menneen kesän alkukin oli melko kylmä, eikä merivesi ole kesän alussa vielä ehtinyt lämmetä. 59. ”Hei, meidän vanhemmat on maksaneet tästä leiristä. Kokeilua olisi jatkettu pidempäänkin, mutta kesäkuun alun sää yllätti. Sade ei sukeltamista olisi haitannut, mutta melkein päällä ollut ukonilma pakotti lopettamaan kaiken ulkona tapahtuvan toiminnan. Tarjonnassa leiri oli ajan tasalla, sillä SUP–lautailukin oli mukana lajivalikoimassa. Yhden huudahtama Hei, tämä on tosi hauskaa -tokaisu saa muutkin innostumaan ja epävarminkin haluaa kokeilla. Pekka Jalava (oik) ja Antti Vikman avustivat sukellusvarusteiden pukemisessa ja riisumisessa sekä sukeltajien ohjaamisessa veteen ja vedestä
Matakingkaksoissaari ja saaria yhdistävä hiekkakaistale. 60 Mabulin ja Kapalain kohteilla on mahdollista kohdata erilaisempia vedeneläviä, kuten frogfishejä, ghost pipefishejä, skorpionikaloja, erilaisia shrimpsejä, nudibrancheja ynnä muuta makroelämää. Seinämäsukellusta, riuttoja, muckdivingia ja pienempiä hylkyjä Sukellusta Sipadanilla Sipadanin saari Malesiassa on tunnettu merenelävistään. Sempornan ympäristö on hyvä sukellusmatkakohde, sillä alueelta löytyy hyvin erityyppisiä sukelluskohteita: seinämäsukellusta, riuttoja, muckdivingia ja myös pienempiä hylkyjä. Sukellukset kestivät turvapysähdys mukaan lukien 45-50 minuuttia. Lähes kaikilla Sipadanin sukelluksilla näkyi useita riuttahaita ja kilpikonnia. Sipadanin saaren kohteilla voi nauttia melko hyvästä näkyvyydestä ja isommista merenelävistä, kuten kilpikonnista, haista, napoleonkaloista sekä isoista barrakuda- ja jackfishparvista. Vietin alueella lähes pari viikkoa kesäkuun puolenvälin tienoilla, ja sinä aikana useampi sukeltajaporukka oli nähnyt Sipadanilla myös valashain. Myös vasarahaita nähdään kuulemma silloin tällöin. Veden lämpötila oli kesäkuussa keskimäärin +28 astetta. Enimmillään haita näkyi yhden sukelluksen aikana yli kymmenen ja kilpikonnia lähes yhtä monta. Omalla kohdallani näin hyvää tuuria ei ollut. Borneo Diversin. Monet hait olivat varsin pieniä, mutta kilpikonnien joukossa oli joitain todella isoja yksilöitä. Alueella tavataan myös sinirengastursasta. Kolmen sukellusfirman mukana Sukelsin kolmen eri sukellusfirman mukana: ensin Borneo Diversin kanssa Mabulin saarelta käsin, sitten Sipadan Scuban kanssa Sempornasta ja lopuksi Seaventuresin ryhmässä tukikohtana Mabulin saaren edustalla sijaitseva ”öljynporauslautta”, Seaventuresin rig. Tällöin matka Sipadanin sukelluskohteille lyhenee puoleen ja Mabulin ja Kapalain kohteet ovat aivan vieressä. Sipadanille on mahdollista tehdä sukelluksia Sempornasta käsin, mutta etenkin jos suunnittelee sukeltavansa useampana kuin vain muutamana päivänä, on kätevämpi majoittua Mabulin saarelle tai Kapalaihin. S ipadanin saari sijaitsee Malesiassa Sabahin alueella, noin tunnin venematkan päässä lähimmästä mantereella olevasta kaupungista, Sempornasta. Myös bumphead-papukaijakaloja näkyy isoina ryhminä
Pehmeää korallia Hanging Garden -kohteen seinämällä. Hieno kohde valokuvaajalle! 61
Useissa matkaoppaissa suositellaan sen vuoksi myös omatoimimatkaajia varaamaan sukelluspakettinsa Sipadanille etukäteen, mikäli haluaa varmistaa pääsynsä Sipadanille. Saari koostuu kahdesta osasta, joita yhdistää muutaman sadan metrin mittainen kapea hiekkakaistale. Varustevuokran osuus summasta (viideltä päivältä) on 90 euroa. The Jetty, Mataking Island Mataking-saaren ympäristö on todella kaunis sukelluskohde. 4D3N Seaventuresin rigillä maksoi 730 euroa. Varustevuokran osuus summasta (kolmelta päivältä) on 70 euroa. Hintaan ei sisälly aamupalat eikä illalliset. Pääsaarella näytti olevan yksi sukellusresortti ja pieni armeijan tukikohta. Sukelluspakettien hintoja Sukeltaminen Sipadanilla on jonkin verran kalliimpaa, kuin monessa muussa Aasian kohteessa. 62. Kohteella sukellettaessa aloitetaan sukellus yleensä riutalta, laskeudutaan seinämälle ja vähitellen seinämä muuttuu slope-sukellukseksi. 7D6N (seitsemän päivää, 6 yötä) Borneo Diversin Mabulin saaren resortissa maksoi kaikkiaan 1325 euroa. Sukelsimme yhden päivän Sipadanilla ja kahtena päivänä Mabulin ja Kapalain saarten ympärillä. Sukelsimme kolmena päivänä Sipadanilla ja kahtena Mabulin ja Kapalain saarten ympärillä. Hanging Garden, Sipadan Seinämällä kasvaa paljon viuhkamaista mustaa korallia. Monesti sukellusyrittäjillä on tarjolla esimerkiksi 4D3N -paketti, jossa taataan yksi sukelluspäivä Sipadanilla ja 1-2 päivää Mabulin ja Kapalain kohteilla (Sempornasta sukellettaessa myös Sibuanin ja Mataking -saarten ympäristössä). Pienempi saarista vaikutti täysin rakentamattomalta, autiolta saarelta. Parhaat sukelluskohteet Barracuda Point, Sipadan Lähes joka sukelluksella tavattiin iso parvi barrakudia ja jackfishejä, bumphead-papukaijakaloja, haita ja kilpikonnia. Sukelsimme yhtenä päivänä Sipadanilla ja toisena Matakingsaaren kohteilla. Auringonlasku Mabulin saarella. Seinämäsukellus, kuten lähes kaikki Sipadanin sukelluskohteet. Sukellusoperaattoreilla on päivää kohti tietty määrä Sipadanin lupia, esimerkiksi Seaventuresilla 11 lupaa/päivä. Sukelluspäivänämme vesi oli läpikuultavaa, kirkkaan turkoosin väristä ja näkyvyys hyvä. Paikallisten asukkaiden asuttamaa rantaa Mabulin saarella. Mandarin Valley, Kapalai Hiekkapohjaa, tekoriuttaa ja loivaa rinnettä. Sipadanin kohteilla sukeltaessa pitää lisäksi maksaa kansallispuistomaksu, joka on noin 10 euroa päivältä (40 RM). Taitavan sukellusoppaan johdolla todella mielenkiintoinen sukelluspaikka. Huikea kokemus sukeltaa ’jackfishtornadossa’. Borneo Divers ja Seaventures hinnoittelevat pakettinsa niin, että hintaan sisältyy käytännössä kaikki muu, paitsi mahdollinen varustevuokra ja resortissa nautitut virvoitus- tai alkoholijuomat. 4D3N Sipadan Scuban mukana maksoi 335 euroa. Borneo Diversin sukellusoppaat Sorian ja Maadil. Kohteiden omilla House Reefeillä olisi saanut tehdä ilman lisämaksua rajoittamattoman määrän sukelluksia oman sukellusparin tai -ryhmän kanssa
Iltapäivällä oli mahdollisuus lähteä lisämaksusta uudestaan Sipadanille tekemään kaksi sukellusta, tai sukeltaa rigin alla omatoimisesti oman sukellusparin tai -ryhmän kanssa. Yleensä tehtiin aina yksi sukellus Barracuda Pointilla, joka on Sipadanin kohteista kuuluisin. Kapalain ja Mabulin saarten ympärillä näkyvyys oli yleensä 5-10 metriä. Samanlaista tunnetta ja visuaalista elämystä, kuin mitä kokee esimerkiksi jackfisparven ympäröimänä, ei voi kokea muuten kuin sukeltaessa. Rigin alusta on mielenkiintoinen sukelluskohde. Borneo Diversin neljässä sukelluksessa oli se hyvä puoli, että kolmannen sukelluksen jälkeen Sipadanin saari - tai se osa saarta, jossa sukeltajilla oli lupa liikkua oli kokonaan meidän käytössämme. Aamiainen syötiin ensimmäisen sukelluksen jälkeen saarella ja puolenpäivän jälkeen olimme jo takaisin rigillä syömässä lounasta. Seaventures aloitti Sipadanin retket paria tuntia aikaisemmin, kuin muut ryhmät. 3 mm märkäpuvulla pärjäsi siis hyvin, joskin välillä oli kylmiä virtauksia. Yön aikana saattoi olla sadekuuroja. Öisen sateen jälkeen vedessä saattoi olla paljon pientä planktonia, jolloin näkyvyys pinnan tuntumassa oli vain muutamia metrejä. Miten matkustaa. Päivisin ilman lämpötila nousi noin 32 asteeseen. Sukellusten välissä pidettiin aina tauko Sipadanin saarella. Olimme siis aamun ensimmäiset sukeltajat kohteilla. Malesian sisällä lennot ovat halpoja, esimerkiksi tunnin lento Kota Kinabalusta Tawauhin maksoi 42 euroa ja lento Tawausta Sandakaniin vain 20 euroa. Lisätietoa: www.borneodivers.info www.sipadanscuba.com www.seaventuresdive.com 63. Lento esimerkiksi Kota Kinabalusta tai Kuala Lumpurista Tawauhin, josta on noin tunnin ajomatka Sempornaan. Etukäteen varattuihin sukelluspaketteihin kuuluu yleensä nouto sekä paluukuljetus Tawaun lentokentälle ilman lisämaksua. Takaisin Mabulin saarella olimme Sipadanin retkiltä kello 17 tietämissä. Parina ensimmäisenä päivänä Borneo Diversin matkassa merimatka Sipadanille oli töyssyinen ja märkä, mutta yleensä aallot olivat maltillisia. Viiden metrin syvyydessä näkyvyys alkoi parantua. Hän on sukeltanut vuodesta 2007 lähtien muun muassa Aasiassa Filippiineillä, Thaimaassa, Indonesiassa, Vietnamissa ja Malesiassa. Muut sukellusryhmät kun olivat jo ehtineet poistua saarelta. Meren äärellä se ei kuitenkaan tuntunut liian kuumalta. Lähtö rigiltä oli vähän aamukuuden jälkeen. Ensimmäisenä parina aamuna mietin jopa, että kyllä me sukeltajat aika hullua porukkaa olemme, kun tällaista vapaaehtoisesti lomillamme teemme. Kapalain ja Mabulin kohteilla tehtiin päivässä kolme sukellusta. Veden lämpötila oli keskimäärin +28 astetta. Samoin neljännen sukelluksen saimme tehdä aina omassa rauhassamme, ilman muita sukeltajaryhmiä. Tero Piipponen Tero Piipponen on helsinkiläinen luokanopettaja. Borneo on oiva kohde myös lintuharrastajalle. reissuilla Sipadanilla sukellettiin neljä sukellusta, Sipadan Scuban ja Seaventuresin matkoilla kolme. Piipposen lokikirjassa on tällä hetkellä kirjattuna 174 sukellusta. Säät suosivat koko matkan ajan muutenkin, sillä yleensä oli aurinkoista tai vähintään puolipilvistä. kalle alun perin oli lähtenyt. Päivän aikana - huikeilla sukelluskohteilla, Sipadanin saarella vietetyillä tauoilla ja paluumatkalla, lähes tyynellä ja aurinkoisella sinisten vuorten reunustamalla Celebesinmerellä - oli helppo jälleen muistaa, minkä vuoksi mat- Veden lämpötila noin 28 astetta Näkyvyys kesäkuun puolenvälin tietämillä ei ollut erityisen hyvä, vain 10-15 metriä. Seaventuresin rig
Sotilasssukeltaja hengittävässä Ursuit Kevlar kuivapuvussa. Selässä suljetun kierron rebreather-laitteisto. Hinta on kuitenkin rajoittava tekijä, sillä hyvästä kuivapuvusta pitää pulittaa useimmiten yli tuhat euroa. Kova hinta rajoittaa edelleen käyttöä Suomessa sukelletaan yhä enemmän kuivapuvulla Yhä useampi sukeltaa kotimaassa lähes yksinomaan kuivapuvulla. 64. Myös puolustusvoimat on Ursukin asiakas
Materiaalin tiivis nylonkude vähentää veden ulkoista vastusta. Softdura vielä kevyempi Heavy light Cordura FZ on valmistettu nimensä mukaisesti erittäin kulutuskestävästä cordura-trilaminaatista. Luotamme corduraan ja trilaminaattiin yhdessä innovatiivisen saumaustekniikkamme kanssa, sanoo Ursuk Oy:n myyntipäällikkö Lassi Lindstedt. Si Techin venttiileillä ilmamäärän säätely on helppoa. Myös puvun ulkoasua on nykyaikaistettu. K uivapukujen yleisimmät materiaalit ovat trilaminaatti-nylon tai muut vastaavat aineet, esimerkiksi cordura tai neopreeni. Puvusta on noin 30 prosenttia kevyempi versio Heavy Light Softdura BZ. – Viime mainittua käytetään meillä kaulamanseteissa ja sukelluspuvun kumipinnoitetuissa kengissä. Toimivat venttiilit ovat osa hyvää kuivapukua. 65 pehmike jakaa tasaisemmin pukuun tulevaa kylmää ilmaa. Yksityiskohtana täyttöventtiilin takana neopreenikuminen Veden vastuksen pienentäminen Materiaalin kulutuskestävyys perustuu osin kankaan keveyteen - kangas ”väistyy” terävien pintojen tieltä minimoiden hankauksen aiheuttaman kulumisen. Vetoketjuosaaminen tulee Japanista Lämpökaulus ja irrallinen neopreenihuppu tekevät puvusta miellyttävän käyttää. Heavy Light 2.0 maksaa noin 1340 euroa, Heavy Light Rescue 2.0 noin 1450 euroa ja Heavy Light Softdura BZ noin 1620 euroa. Automaattinen matalaprofiilinen suodattimella varustettu tyhjennysventtiili poistaa käytännössä venttiilin huoltotarpeen ja helpottaa muiden varusteiden pukemista. Tämä mahdollistaa paremman käsien liikkuvuuden. – Yhdessä teleskooppirakenteen kanssa se jakaa ilman tasaisemmin puvun eri osien välille, huomauttaa Lassi Lindstedt. Keveydestä huolimatta materiaali sopii hyvin kylmempiinkin vesiin, sillä sen eristyskyky hyvää luokaa. Heavy Light 2.0:n materiaalina on tuttu trilaminaatti, joka on kevyt ja kestävä kovassakin käytössä, kertoo Lindstedt. – Hupun kasvotiiviste mahdollistaa niin koko- kuin puolinaamarin käytön. Tilauksesta Heavy Light 2.0:aa saa myös kiinteällä hupulla. Japanilainen maailman suurin. Heavy Light 2.0 on uusi entistä ergonomisempi versio klassisesta Heavy Light -kuivapuvusta. Heavy Light edusti ja edustaa hänen mukaansa kuivapukusuunnittelun uutta käänteentekevää ajattelumallia, jossa 80 prosenttia kaikesta fyysisestä aktiviteetista tapahtuu pinnan päällä . – Hihojen ja kainalon leikkausta on muutettu. Heavy Light 2.0 on uusi, entistä ergonomisempi versio klassisesta Heavy Light -kuivapuvusta. Haarasauman uudenlainen rakenne ehkäisee sauman kulumista ja kestää entistä paremmin mekaanista hankausta. Kuivapukujen yleisimmät materiaalit ovat trilaminaattinylon, cordura tai neopreeni
– YKK:n Aquaseal PU-ketju tekee keveydellään puvusta miellyttävän käytössä. Polvi- ja takamusvahvikkeet ovat Corduraa. Heavy Light Rescue 2.0 on kehitetty nimensä mukaan pelastussukellusja pintapelastustehtäviin. Vientiä on globaalisti Kiinaa ja Etelä-Koreaa myöten. – Jos sukeltaessa on esimerkiksi paljon polvillaan, voi polviin kiinnittää kevlar-paikkoja. Molemmissa reisissä on suuret laskostaskut. Pehmeät ja notkeat, osittain lateksikumilla päällystetyt 4 mm neopreenijalkineet vähentävät lisäeristyksen tarvetta. Tuotetta saa myös mittatilauksena, mutta ei se yleensä ole tarpeen, sillä vakiokokoja ja erilaisia malleja on 24 erilaista. Venttiilit ja kaula - ja rannemansetit toki ovat kuten tavallisessa kuivapuvussa. Norjaan ja Ruotsiin myymme paljon. Käytössä vetoketju on huomaamaton. Esimerkiksi taskujen paikkaa ja mansettien materiaaleja voi muuttaa. Helsinkiläinen Seasafetyn valikoimissa on Baren kuivapukuja, joihin on valittavissa suuri määrä erilaisia muokkausvaihtoehtoja. Ursukin saumoilla on elinikäinen takuu. Ursuk teki keväällä sopimuksen merivartiolaitoksen kanssa kuivapuvuista pelastuskäyttöön. Materiaali on neopreeniä. Uusi TIZIP Masterseal vetoketju parantaa notkeutta, sanoo Joona Härkin. Näkyvän värinsä ja runsaan heijastinvarustuksen ansiosta puku on turvallinen valinta myös urheilusukeltajalle. Bare luottaa kevlar-vahvikkeisiin L aadukas kuivapuku maksaa keskimäärin tuhannen euron molemmin puolin, joskus jopa yli 1500 euroa. XCS 2:ssa on kevlar-vahvikkeet. Nova Scotia Semi Dry 6.5 mm maksaa 465 euroa.. – HDC Expedition on tullut myyntiin noin vuosi sitten. Helsinkiläinen sukellusliike Sea Safety myy Baren pukuja. Heavy Light 2.0-pukua saa myös rescue-versiona. Yksi uusi edustus on Bare HDC Expeditionkuivapuku, jonka materiaali on corduraa. 66 – XCS 2 on kevyt ja liikkuva kuivapuku. vetoketjuvalmistaja YKK Group toimittaa uusiin 2.0-pukuihin vetoketjut. Baren XCZ2-puku maksaa Sea Safetyssa noin 1050 euroa. Bare on monissa maissa tunnettu merkki, jota valmistetaan Maltalla. Etuvetoketjun ansiosta puvun voi pukea itse päälle. Kyseessä on 2mm paksuinen hyperkompressoitu neopreeni. YKK Aquaseal PU-ketju on kevyt ja mukautuu käyttäjän liikkeisiin. – Kiinassa tulvien pelastusviranomaiset halusivat nimenomaan kuivapukuja. Itse puvussa on normaali vuoden takuu. Vuonna 2013 valmistimme 11 000 kuivapukua pelastus-, ammattisukellus- ja sukelluskäyttöön. Meillä sitä on ollut tarjota loppukeväästä lähtien, kertoo myyntiedustaja Joona Härkin. Esimerkiksi Kanadan rannikkovartiosto käyttää Baren pukuja. Semidry ei Suomessa suosittu Pukuihin saa myös vahvikkeita. – Toimitettavat asut valmistetaan mittapukuina, jolloin jokainen merivartija saa henkilökohtaisen kuivapuvun varusteineen. – Barelta on Sea Safetyssä myös trilaminaattipuku (hinta noin 1050 euroa) ja neopreeninen XCS 2 (noin 1100 euroa). Scubapron ”Everdry” (hinta noin 800 euroa) muistuttaa märkäpukua. Listahinta on noin 1650 euroa. Venäjä oli kohtuullinen markkina, mutta on nyttemmin hiljentynyt. Kuivaketjun suoja estää liivin hankautumisen ja pitää kuivaketjun puhtaana hiekasta ja liasta. – Teemme tarvittaessa muitakin kuivapukuja mittatilaustyönä. Kantapäässä oleva uloke pitää räpylän turvallisesti paikoillaan. Tarjolla on myös semidry-pukuja. Periaatteessa kaikki voidaan räätälöidä mittatilauksena, jos asiakas niin haluaa. Bare HDC Expedition/ cordura 1650 euroa Vientiä Kiinaan ja Etelä-Koreaan Noin puolet Ursukin tuotannosta on kuivasukelluspukuja urheilusukeltajille ja puolet esimerkiksi pelastus- ja ammattikäyttöön. – Tarkasti ottaen vahvike ei ole puhdasta kevlaria, mutta erittäin kestävää materiaalia kuitenkin. Klaus Susiluoto Bare-kuivapuvussa taskujen paikkaa voi vaihdella
Kun itsellänikin on märkäpuku, tiedän, milloin Mintulle tulee kylmä. Minttu-tytär, 13, sukeltaa jo laitteella. Kuivapukujen vetoketjuissa T-chip on suosittu. Marko Kivimäki perheineen harrastaa sukeltamista. – Bare on ensimmäinen ja edelleen ainoa valmistaja, joka tarjoaa elinikäisen takuun, vaikka et olisi puvun alkuperäinen omistaja. Oikein käytettynä ja huollettuna puku säilyy hyvin. Vetoketju voi olla muovi- tai metallihampainen, kertoo Härkin. Pese puku, vahaa vetoketju Kuivapuvun oikea säilyttäminen ja huoltaminen on tärkeää. – Ensinnäkin märkäpuku vie vähemmän tilaa, Marko perustelee. 67. – Suomen olosuhteisiin semidry-pukuja ei juuri myydä, mutta ne voivat sopia esimerkiksi Välimerelle, jossa kesävedet ovat todella lämpimiä mutta talvikausilla vesi on sielläkin usein vain 10-15 asteista. – Lisäksi me sukellamme toistaiseksi vielä niin matalia sukelluksia, että märkäpuvulla pärjää ihan hyvin. – Syvillä sukelluksilla, jolloin vastassa on aina kylmää vettä, käytän kuivapukua. Mintulla on märkäpuku, mutta Markolla itsellään on sekä märkäpuku että kuivapuku. – Märkäpuku on tässä suhteessa huomattavasti helpompi ratkaisu! Semidrypukuja ei ole myyty kovin paljon. Sukeltaessaan yhdessä Mintun kanssa käyttää Markokin märkäpukua. Kuivapukusukeltaja ei voi kuvitellakaan sukeltavansa märkäpuvulla. Kuivapuku vai märkäpuku. Märkäpukusukeltaja kysyy, mihin kuivapukua tarvitaan. Perhe on saapunut matkailuautollaan Kökariin osallistuakseen Aboa Aquanautsin sukellusleirille. Marko kertoo käyttävänsä märkäpukua matalassa ja vesien lämmittyä. Perheen sukeltava äiti Pia Sillsten kertoo vielä, että kuivapukuvarusteet vievät sekä tilaa että lisäävät painoa liikuttaessa matkailuautolla. Huuhtele kuivapuku ja venttiilit makealla vedellä sekä vahaa ketju käytön jälkeen T-Zip ketju, neuvoo Härkin. Mansettien tiiviys on tärkeää. Huolto kannattaa jättää erikoisliikkeen tehtäväksi: – Sea Safety tekee esimerkiksi mansettien vaihtoa ja paikkausta, vetoketjujen vaihtoja ja hanskojen liimausta. – Sukellamme toistaiseksi vielä niin matalia sukelluksia, että märkäpuvulla pärjää ihan hyvin kuvassa Mella ja Marko Kivimäki
Lähinnä allasharjoitteissa käytän märkäpukua. – Kovin paljon en ole viime ai- 68 koina sukeltanut, mutta itse sukellan lähes aina kuivapuvussa. Teemu Kerola suosii kuivapukua kesälläkin. Oikeanlainen alus- ja välivaatetus vaikuttavat sukelluselämykseen. – Liian tönkköjä alusratkaisuja ei pitäisi tehdä, vaikka kylmän veden haasteet toki on muistettava, neuvoo Sukellusliike Seasafetyn myyntiedustaja Joona Härkin. Härkin suosittaa huomioimaan useita asioita välipuvuista. – Monissa välipuvuissa esimerkiksi on taskuja, joita voi käyttää käsien lämmittämiseen sukellusten välillä, kun kuivapuku on riisuttu. Taskujen sisäpuoli voi olla. Ergonomia ja kestävyys kuivapuvun vaatimuksia Tärkeät välivaatteet Sukelluspuvun ergonomia ja kestävät materiaalit ovat kuivapukusukeltamisessa kilpailtuja asioita. K uivapukua hankkiessa tulisi miettiä alus- ja välipukujen merkitystä
Moni pärjää pelkän seitsemän millin märkäpuvun kanssa hyvin melko kylmässäkin vedessä. – Märän märkäpuvun kanssa, joka ”liimautuu” ihoon, riisuminen ja pukeminen ovat joskus hankalia toimia. Ne soveltuvat heikosti Suomen oloihin, arvioi Kerola. Kuivapukuja käytetään paljon myös Pohjanmerellä ja jopa Välimerellä ei-kesäaikaan, jolloin vesi on usein 10-15-asteista hiemankin syvemmällä. Ilman torsoa Vaikka kuivapuku on yhä suositumpi, voi märkäpukua hyvin käyttää. Suomen olosuhteissa sen on hyvä olla kaksiosainen, jolloin se koostuu pitkästä puvusta sekä päälle tulevasta lyhyestä osasta. – Esitaivutetut ratkaisut polvissa ja kyynärpäissä varmistavat luonnollisemman liikkumisen pinnalla ja veden alla. Kainaloissa on neopreenistä tehdyt joustopalat, mikä helpottaa käsien liikuttamista. Kuivapukukurssin voi aloittaa altaassa. Liikkuvuus tärkeää Järeämpää välipukua edustaa Sub Gear Subtech, 490gr/m2-versiona hinta on noin 200 euroa. – Liian tönkköjä alusratkaisuja ei pitäisi tehdä, vaikka kylmän veden haasteet toki on muistettava. Subtechin irrotettava fleecevuorattu korkea kaulus suojaa nis- fleecea tai muuta lämpöä säilövää materiaalia. Tärkeää on pysyä lämpimänä myös sukeltamisten välissä. – Märkäpukuni on Mareksen 5+3mm. Hanko Aware -tapahtumaan osallistunut Kari Kainulainen 69 tutussa porukassa sukeltamaan. kaa viimalta. Pitkäpuku on paksuudeltaan yleensä 7 mm ja lyhyt hupulla varustettu lisäosa 5 mm, mutta myös 5/3 on yleinen. Kari Kainulaisen mukaan neopreeni ei ole painava materiaali, mutta märkäpuku on hankala pukea ja riisua varsinkin märkänä. Itse Kerola sukeltaa märkäpuvussa lähinnä vain Kyproksella, jonne hän lähes joka vuosi lähtee Neopreeni hyvä materiaali Moni edistyneempi sukeltaja käyttää Suomessa kesälläkin kuivapukua, sillä vähänkin syvemmällä vesi on viileää. Molemmat pukuni ostin käytettyinä. – Semidry-puvut ovat käytännössä märkäpukuja, eivätkä ne pidä lämpöä tarpeeksi. käyttää sekä märkä- että kuivapukua. Kari kertoi kuivapukunsa olevan Northern Diver CNX 25 neopreenista valmistettu. Puvun mukana toimitettavat irralliset neopreeniset lämpöhuppu ja -käsineet antavat lisäsuojaa kylmyydeltä. Sisällä on tuulihuppu. Ei vain lämpötila Myös Urheilusukeltajien Teemu Kerola arvioi, että kyse on myös käyttömukavuudesta, ei vain lämpötiloista. Kuivapukuna neopreeni on minulle hyvä materiaali, se on joustava eikä purista tai ahdista. – Hyvä välipuku on Climasphere (hinta 115 euroa), johon voi vielä liittää torso-osan, jolloin se on tietysti lämpimämpi. Klaus Susiluoto. – Kovin paljon en lämpimissä vesissä sukella. Myös Kerolan sukellusseura Urheilusukeltajat järjestää kuivapukukursseja. – Subgear Subtech 490:ssä kankaan verkkomainen ratkaisu helpottaa ilman tyhjentämistä puvusta. Kaikki eivät torsoajattelusta perusta, eivätkä käytä sitä lainkaan. – Kuivapukua hankkiessa kannattaa miettiä myös käsineiden, jalkineiden ja päähineiden/huppujen hintaa ja laatua. Samalla se estää sen, ettei aluspuku tuki tyhjennysventtiiliä, sanoo Joona Härkin
– Säädettävät ja kiristettävät hihan- ja lahkeensuut sekä takin helma estävät tuulen pääsyn vaatteen sisään. Kerrospukeuminen pitää lämpimänä ja ihon kuivana Kylmä hiipii maissakin Kuivapukusukeltajille kerrospukeutuminen on tuttua, mutta ennen sukelluksia, niiden välillä tai jälkeen saattavat pukeutumisopit unohtua. Työterveyslaitoksen tutkimusinsinööri Kirsi Jussilan mukaan materiaalivaihtoehtoja kannattaa kaikissa tapauksissa miettiä tarkkaan. Tasaiset saumat estävät hiertymiä vaelluksilla tai muissa vastaavissa lajeissa. Iho pysyy kuivana, kun alusasu – usein tekniseksi kutsuttu – siirtää kosteuden välikerroksiin. Tekninen alusasu voi olla esimerkiksi polyesteriä tai polypropeenia. Villa on yleistynyt uudelleen. Perusperiaatteet kuitenkin ovat samat: kerrospukeutumisessa alin kerros siirtää kosteutta iholta. Tekniset alusvaatteet ovat joustavia ja ihonmyötäisiä mutta eivät liian tiukkoja. U sein alus- ja välipuvuissa voi käyttää samoja asuja sekä sukeltaessa että vuoroaan odotellessa vaikkapa aluksen kannella. 70. Väliasut lämmittävät ja uloin kuoriasu suojaa tuulelta, vedeltä ja lumelta. Kylmällä ja viimalla pitää toisaalta olla kunnon päällysvaatteetkin. Tekninen viittaa useimmiten tekokuituun. Tekstiilin ja ihon välille ei jää kosteutta kerääviä ilmaonkaloita. Fleece pitää hyvin lämpöä, mutta sen ekologisuudesta on monia mielipiteitä. – Hyvään kerrospukeutumiseen päästään sekä tekokuiduilla että luonnonmateriaaleilla. Ei huuhteluainetta Tekninen tai muu alusvaate on kerrospukeutumisen lähtökohta. Kesällä välivaatteita kuivapuvun kanssa puetaan vasta sukeltamaan mennessä. – Loppusyksyllä ja talvella on tärkeää, että hiki ei pääse jäähdyttämään ihoa vaan siirtyy ulospäin ulompiin vaatekerroksiin
Fleece mikromuovia Fleecekankaat voivat olla ympäristölle haitallisia. Esimerkiksi lahkeiden ja hihojen suut tulisi muistaa suojata kunnolla. Silkki alusvaatteena on myös hyvä mutta hintavampi vaihtoehto. Vetoketjun suojalista Päällysvaatteet ovat ennen kaikkea suoja kylmää, kosteutta ja tuulta vastaan. Kerroksissa tulee olla ilmavuutta, sillä ilmahan on varsinainen lämmöneristäjä. Alushuppu antaa lisäsuojaa ja suojaa otsan, korvat, leuan, kaulan, niskan ja osittain poskien alueen. Huuhteluaine voi tukkia kankaan rakennetta ja siten heikentää materiaalin vesihöyryn läpäisevyyttä, eli hengittävyyttä. – Kerroksia voi olla jopa kolme ympäristön lämpötilasta ja fyysisestä raskaudesta riippuen, sillä tavoin saadaan enemmän lämmöneristävyyttä. – Fleece on polyesteristä valmistettu voimakkaasti nukattu tekokuitu. Fleece tuli markkinoille Yhdysvalloissa 1980-luvun lopussa. Aina kun fleecepusero pestään, siitä irtoaa liki kaksituhatta 0,002–0,2 millimetrin muovihiukkasta. Gore-Tex -kangas pitää hyvin tuulta ja sadetta, mutta se hengittää paremmin kuin perinteiset sadetakit. 71. Klaus Susiluoto Ilmavuutta fleecella Kirsi Jussilan mukaan hyvin kylmällä säällä välivaatekerroksen sijaan voisi puhua kerroksista. Puhdas vaate on lämpimämpi ja siirtää kosteutta paremmin kuin likainen. Fleece-asusteet ovat pehmeitä, kevyitä, hyvin lämpimiä ja nopeasti kuivuvia. Ilmava materiaali kuten fleece on hyvä vaihtoehto. Jalat ja sormet tulee suojata kunnolla. Jalkineen paksu ja kuvioitu ulkopohja estää lämmön johtumista maahan ja parantaa jalkineen pitävyyttä liukkaalla pinnalla. – Villa on koettu karheaksi, mutta kun kuidun halkaisija on alle 23 mikrometriä, ei kutinaa yleensä tunnu. Huuhteluaineita ei tarvita teknisiä vaatteita pestäessä. – Alussormikkaat ja niiden päällä kintaat on hyvä vaihtoehto. – Myös säädettävä huppu ja kaulus suojaavat. Nukkien väliin jää liikkumatonta eristävää ilmaa, sanoo Jussila. Villa ei kerää hajuja samalla lailla kuin tekokuidut. Villalla on Kirsi Jussilan mukaan hyvät kosteusominaisuudet: – Usein pelkkä tuuletus riittää, eikä villavaatetta tarvitse pestä yhtä usein. Puhtaus kannattaa muistaa. Nämä mikromuovit ovat tutkimusten mukaan mahdollinen uhka maailman merille. – Säädettävät ja kiristettävät hihan- ja lahkeensuut sekä takin Vedenpitävyydestään huolimatta Gore-Tex -kangas hengittää. – Päähine voi olla pipo, tekoturkis- tai turkishattu. Muita sopivia välikerrosmateriaaleja ovat flanelli, villaneulos ja tekoturkis sekä tikkikangas. Hyvät materiaalit Suositeltavia alusvaatemateriaaleja kylmää vastaan ovat: t WJMMB 80 t TJMLLJ 4& t QPMZFTUFSJ
1&4 t QPMZQSPQFFOJ
11 t LBLTJLFSSPTOFVMFFU
KPJEFO sisäpuoli on kosteutta siirtävää materiaalia ja ulkopuoli villaa. helma estävät tuulen pääsyn vaatteen sisään, sanoo Kirsi Jussila. – Tärkeä yksityiskohta on vaatteen vetoketjun suojalista, joka estää tuulen pääsyn vetoketjun läpi. Alussukka siirtää kosteuden seuraavaan kerrokseen ja paksumpi välisukka eristää hyvin lämpöä. – Valitse villa tai villasekoitesukat. Ankarissa olosuhteissa puuvillasukat eivät suojaa tarpeeksi kylmältä. Parhaimman suojan kovalta tuulelta ja pakkaselta antaa turkisreunainen huppu, joka kuitenkin saattaa rajata näkökenttää. Tuuletusaukkojen avulla voi poistaa ylimääräistä lämpöä ja kosteutta. Tuulta ja sadetta pitävä takki Luhdan mallistosta
Virallinen olympialaji taitouinnista tuli vuonna 1984. – Lopulta taitouinti voitti, hymyilee Nea. manlaajuistesti FINA:n alainen. 72. Vantaan uimareiden kautta Nea siirtyi espoolaiseen Cetukseen. Vedessä toteutettuna kilpailijat ovat myös sukelluksissa. Vartalon hallintaa on kuitenkin jatkuvasti harjoiteltava. – Suoritukset pää veden alla tuntuvat luonnollisilta. Taitouimarit käyttävät Nean mukaan suorituksissa nenäklipsiä, ettei mene vettä nenään. – Suomessa taitoiuntia harrastetaan uimaseuroissa Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kuopiossa, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa, listaa Nea. Nea kertoo viihtyvänsä vedessä hyvin. Pohjaan ei nimittäin saa koskea. A amuiset harjoitukset Helsingin aurinkoisella uimastadionilla ovat päättyneet, ja ehdimme keskustella taitouimari Nea Hannulan kanssa taitouinnista. Onko taitouinti myös sukeltamista. Nuorten EM- ja MM-tasolla ei ole tullut sijoituksia. Helsingissä pidetyissä nuorten MM-kilpailuissa Nea osallistui avajaisnäytöksessä. Nea Hannulan taidonnäyte. Olympia- ja maailmanmestaruuslajina taitouinti on ainoastaan naisten laji, mutta kansallisissa kilpailuissa myös miehet voivat osallistua. – Telinevoimistelu antaa hyvän pohjan kehon koordinaation hallintaan, joka taitouinnissa on tärkeää. Taitouintia harrastetaan kuitenkin uimaseuroissa, sillä laji on Suomessa Uimaliiton ja maail- kin on matalaa. – Se tuntuu syvältä, mutta joukkuesuorituksissa, joissa on heittoja ja nostoja kolme metriä- Myös telinevoimistelua 20-vuotias Nea kertoo harrastaneensa taitouintia jo toistakymmentä vuotta. Mestaruuksia Nealla on SM-tasolla, viimeisin vuodelta 2013. Jatkuvalla harjoittelulla Nea tähtää Iiris Luseniuksen johdolla vuoden 2016 EM-kilpailuihin. Musiikin tahdissa Taitouinnissa ohjelma toteutetaan musiikin tahdissa. Ei tästä mitään voi tulla, jos ei koordinaatio toimi eikä vedessä olo tunnu luonnolliselta. Sukellusharrastukseen verrattuna taitouinti on vanhaa. Vaikka osa kehosta on suorituksessa pinnan alla, pitäisi kehon kuitenkin olla mahdollisimman paljon pinnan päällä, Nea ohjeistaa. Alku uimataidolle ja harrastuksellekin on Englannista. Jouko Moisala Pohjaan ei saa koskea. Onko taitouinti sukeltamista. Nean kertoo harrastaneensa pitkään myös telinevoimistelua. Sen juuret ovat viime vuosisadan alussa. Se on yksi diskauksen syy. Kilpailuissa kahdesta minuutista 4,15 minuuttiin kestävissä suorituksissa ollaan sukelluksissa arviolta puolet koko suoritusajasta. Kilpailuun osallistutaan soolona, duona, joukkueena tai combona. – Taitouinnissa toiminta tapahtuu melko matalassa. Kansainvälinen uintiliitto, FINA, hyväksyi lajin neljänneksi vesiurheilulajiksi vuonna 1968. Nea on osallistunut taitouintikilpailuihin Euroopassa, USA:ssa ja Afrikassa. Tästä syystä monilla taitouinnin harrastajilla ja kilpailijoilla on juuri telinevoimistelutaustaa enemmän kuin uintitaustaa. Nea tähtää vuoden 2016 EM-kilpailuihin. Vanhemmat ikäpolvet saattavat muistaa, että uimakoulujen päätöksissä oli 1950-luvun alussa kuviokelluntaesityksiä. Se on yksi diskauksen syy. Taitouinnin suoritukset tehdään noin kolmen metrin syvyydessä. Vuoden 1948 olympialaisista vuoden 1968 olympialaisiin laji oli näytöslajina, siis myös vuoden 1952 olympialaisissa Helsingissä. Suoritukset tehdään yleisimmin noin kolmen metrin syvyisissä altaissa. Taitouinti, synchronized swimming, on uinnin, tanssin ja voimistelun yhdistelmä. Combo on joukkuekilpailu, jossa ohjelma muodostuu joko soolo-, duotai joukkueosioista
Lähes puolet suoritusajasta ollaan veden alla pää alaspäin. Kilpailijoita oli saapunut 34 maasta. Ylei-. Taitouintikilpailuissa kilpaillaan kuudessa eri osa-alueessa. Team-suoritus alkaa yhteisestä ryhmittymisestä. Näitä ovat yksinuinti solo, pariuinti duo, joukkueuinti team, yhdistetty vapaaohjelma combo sekä kuviot figures. Taitouintiin sisältyy myös highlight-ohjelma, joka sisältää erityisen akrobaattisia suorituksia, mutta ne eivät sisälly nuorten 73 maailmanmestaruuskilpailuihin. T aitouinnin nuorten eli alle 18-vuotiaiden MMkilpailut käytiin Helsingissä heinä-elokuun vaihteessa. Taitoa ja tekniikkaa Sukelluksen harrastaja lähti seuraamaan taitouintikilpailua. Kaukaisimmat kilpailijat saapuivat Etelä-Amerikasta ja Indonesiasta. Taitouinnin nuorten MM-kilpailuja on järjestetty vuodesta 1989 alkaen. Kaikki maanosat olivat edustettuina. Taitouinnin nuorten MM-kilpailut Helsingissä Taitoa ja tekniikkaa Maailman taitouinnin nuoret huiput kilpailivat Helsingissä. Tuomarointi on jo alkanut
Pitkän ja hartaan harjoittelun tulos. Laji on fyysisesti vaativa. Suoritukset ovat todella visuaalisia, vaikka suorittajat ovatkin suurimman osan ajasta osittain pinnan jotka ihastuksen huudoin ilmaisevat pinnalla näkemänsä tuloksen. Lisäksi taitouinti on teknisesti erittäin vaativa laji. Kilpailutilanteessa arvostellaan liikkeiden puhtautta, vaikeustasoa, koreografiaa, liikkeiden yhdenmukaisuutta sekä liikkeiden ja musiikin yhteensopivuutta. Kilpailua seuraavan sukeltajan on helppo ymmärtää ja havainnoidakin näitä arvostelun kohteita. alla. Mitä taitouimari näkee pinnan alla. Sukeltaja tietää, ettei vedestä voi saada otetta ja ihmettelee taitouimareiden kykyjä vaativiin suorituksiin, jotka päättyvät näyttäviin nousuihin pinnan yläpuolellekin. Arvostelun kokonaisuus syntyy kuitenkin monen tuomarin seuraamisen yhteistuloksena. Sukeltajan näkökulma Sukeltajan näkökulma taitouintiin on ensinnäkin arvostava. Nopea kääntyminen pintaan, henkeä ja suoritus jatkuu katkeamatta. Suomalaisten kilpailijoiden jalkasarjan osuuden musiikki käsitti rumpusoolon, joka kesti yli 20 sekuntia. Sukeltaja pohtii enemmän kilpailijoiden veden alla tehtävien suoritusten hallintaa kuin sitä, mitä pinnalla näkyy. 74. Pitkän ja hartaan harjoittelun tulos. Vedenlaisen pyramidin teko sujuu niin nopeasti, ettei kuvaaja tahdo pysyä perässä. Ihmeellinen kehon hallinta ja koordinaatio! Hengenpidätysaika ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan 30 sekuntia. Sukeltaja, joka tietää vedenalaisen toiminnan vaikeudet arvostaa taitouinnin tätä puolta todennäköisesti enemmän kuin ne, Sama suoritus nähtynä pinnan alta sekä tilanne pinnalla. aika! Ei todellakaan, mutta samanaikaisesti kilpailija tekee liikesarjaa, jonka seurauksena syke huitelee taivaissa. Kaikki ovat suoritukseen tyytyväisiä. Hengen pidätys Taitouinnissa lähes puolet suoritusajasta ollaan veden alla ja pää alaspäin. Tämä on se osuus taitouin- Suomen kilpailijat Linnea Pitkänen (vas.) ja Rosa Keskitalo sekä valmentaja Saara Annunen. simmät alkutiedot oli hallinnassa, ja viikkoa ennen kilpailuja oli käyty seuraamassa Nea Hannulan harjoituksia. Sukeltaja tietää, mikä on näkyväisyys veden alla ilman naamaria. Rumpusoolon ja jalkasarjan jälkeen tytöt nousivat pintaan hymyillen ja suoritus jatkui keskeytymättä. Kilpailusuoritus on jo takana. Tämä kaikki tapahtuu muutamassa sekunnissa. MM-kilpailut kestivät alkukilpailuineen neljä päivää. Ei siis mikään ihmeellinen Nopea kääntyminen pintaan, henkeä – ja suoritus jatkuu katkeamatta. Mitä näkyy pinnan alla
– Näissä kilpailuissa on kova taso. – Ahkeraa harjoittelua, ja kahden vuoden päästä voisin olla vielä mukana nuorten MM-kilpailuissa, Linnea toteaa. Nuorten MM-kilpailuun Linnea ja Rosa lähtivät järkevin odotuksin. Linnea Pitkäsellä on vielä vuosien mahdollisuudet jatkaa nuorten tasolla. Tämä suoritus edellyttää tarkkaa huomiointia muiden sijainnista veden alla. – Mikään ei ole helppoa. Meillä ei ole mahdollisuuksia loppukilpailuun. Rosa Keskitalolle nämä kilpailut olivat viimeiset. Heitä on valmentanut Saara Annunen. nissa, joka teknisenä suorituksena eniten kiinnostaa sukeltajaa. Duossa on koko ajan oltava tietoinen parista, jotta tiivis yhteinen suoritus on mahdollista, opastavat Linnea ja Kilpasuoritus duo-osiossa. 75. Harjoitellaan ohjelmaa ja eri kuvioita. Jouko Moisala Lippulinna Mäkelän uintikeskuksen lavalla. – MM-kilpailuihin pääseminen on tarkoittanut 20-30 tunnin harjoittelua viikoittain, kertovat tytöt. – Altaassa harjoittelu tehdään musiikin tahdissa. – Lukion viimeinen vuosi on vaativa. Kokeilkaa! Suomen edustus Suomea edustivat kilpailun duoosuudessa oululaiset Linnea Pitkänen, 15, ja Rosa Keskitalo, 18. Täältä sukeltaja sai vastauksen kysymyksiinsä. Tämähän on se puoli taitouintikilpailua, jota ei tuomaroida. – Siihen tottuu, mutta nenäklipsi on tarpeellinen. Kuntoharjoittelu on myös tärkeää. Vaikuttavaa! Suoritus, joka perustuu parin avustavaan nostoon pinnan alta. Miten kaikki ne pinnan päällä näkyvät visuaalisesti hienot suoritukset syntyvät. Mäkelänrinteen uintikeskuksessa on suhteellisen hyvä näkyvyys hyppyaltaaseen kahden ikkunan kautta. Suoritukseen tarvittava pyramidi rakentuu kilpailijoista, jossa muut nostavat kilpailijan, jonka hartioille nousee veden alla toinen kilpailija. Mikä on vaikeaa. Junioreiden valmentajana voin jatkaa. Taitouimarit käyttävät molempia jalkojaan koko jalan matkalta ottamaan otetta vedestä. Rosa kysyjää taitouinnin saloihin. Silmät on pidettävä avoimina. Helppoa! Helppoa ei kuitenkaan voi olla Team-kilpailussa tehtävä nosto, jossa pinnalla nähdään kilpailijan heitto, joka vielä päättyy vaikkapa volttiin. Vartalonhallinta on vaikeaa ja suorituksista heitot. Heitoissa täytyy osata ottaa ”tukea” vedestä. Mukana liput 34 maasta. Tanssi ja trampoliiniharjoittelu tukevat allasharjoittelua. Asennon havainnointiin oppii. Käsiä käytetään aktiivisesti hallitsemaan liikuntaa. ”Vääriin päin” oleminen ei ole tyttöjen mielestä enää vaikeaa
Suurin este laitteiden hankkimiselle lienee mielikuva niiden korkeasta hinnasta ja se, ettei tiedetä minkälainen laite olisi juuri omaan käyttöön parhaiten sopiva. Vuonna 1893 uponneen veneen hylky ja merimiina. Viistokaikuluotaimen hankinta ja hyöty Viistokaikuluotaimella voi etsiä hylkyjä ja tarkistaa esimerkiksi kaapeleita. Muun muassa kaapelit ja vesijohtoputket voidaan pitkälti tarkastaa ilman sukellusta ja samalla myös nopeammin. Näiden hinnat eivät ole vuosien saatossa halventuneet, vaan pikemminkin hieman nousseet. Kokemuksesta voin sanoa, että näillä viistokaikuominaisuuden sisältävillä yhdistelmälaitteilla saatava hyöty on moninkertainen sijoitukseen nähden. Myös viistokaikuluotaimen tuottaman kuvan hahmottaminen, ”lukutaito”, voi tuntua vaikealta. Ammattipuolella ei kuitenkaan vielä ole riittävästi ymmärretty sitä, kuinka suuri hyöty laitteesta saadaan esimerkiksi erilaisten sukellustöiden yhteydessä, pienempien kohteiden tarkastuksessa ja etsinnässä. Koska tiedän viistokaikuluotaimen valintaan, anturien asennukseen ja käyttöön liittyvät ongelmat, olen valmis jakamaan pitkän kokemukseni niille, joita vedenalainen maailma kiinnostaa. M onia sukeltajia niin ammatti- kuin harrastajapuolellakin kiinnostaa oman viistokaikuluotaimen hankinta ja sillä saavutettava vedenalaisen maailman kuvausmahdollisuus. Parhaisiin Kuvassa näkyy ruoppauslautan ”jalkojen” jättämät urat kun lauttaa siirrettiin. Vaikka itse vedin rajan 20 metriin, kyllä hylkyjä on etsitty ja kuvattu monitoimilaitteella jopa yli 60 metrin syvyydeltäkin. Mikäli laitevalintaan ei saa ammattilaisen apua, onkin täysin mahdollista hankkia käyttötarkoitukseensa huonosti sopivan tai jopa täysin sopimattoman luotaimen. Mikä parasta niiden hankinta ei enää vaadi suurta sijoitusta, sillä halvimmillaan jo noin 1000 eurolla pääsee asentamaan veneeseen laitteen, jossa on viistokaikuluotaimen lisäksi esimerkiksi karttaplotteri. Tänä päivänä on saatavilla meikäläisiin mataliin vesiin hyvin soveltuvia viistokaikuluotausominaisuudella varustettuja yhdistelmälaitteita, jotka ovat riittävän laadukkaita niin harrastus- kuin ammattikäyttöönkin. on saatavissa jopa reaaliaikaisesti toimivia lisäominaisuuksia. Yhteystiedot saa toimituksesta. 76 riittävän hyvältä ratkaisulta, valinnan varaa löytyy myös ammattitason viistokaikuluotaimista. Onhan yleisesti tiedossa, että nykyään muun muassa hylyt löydetään nimenomaan viistokaikuluotaimilla. Viistokaikuluotauksella nimittäin säästytään monelta ”turhalta” sukellukselta. ”Väärällä tavalla” viistokaikuluotausta tehdessä menee aika hukkaan ja toivottua tulosta ei saavuteta. Lopputuloksena on, että on tullut hankittua ”turha laite, jolla ei tee mitään”. Karkeasti ottaen voisi todeta, että jos kuvataan pohjaa alle 20 metrin syvyisillä vesialueilla, on harrastajalle ja useimmiten myös ammattilaisellekin paras valinta kiinteästi veneeseen asennettu monitoimilaite. Kari Saramo Kuvat: MeriNorpat Ay. Koska toimintaperiaate kaikissa viistokaikuluotaimissa on sama, ovat myös laitevalinnan ongelmat samat. Pelkkä hyvän luotaimen valinta ei kuitenkaan vielä yksin riitä, vaan sitä pitäisi myös osata käyttää oikein. Joihinkin laitteisiin on myös saatavissa hyviä ja jopa ammattitason laitteissa käytettäviä erittäin monipuolisia kuvamateriaalin jälkikäsittelyohjelmia. Olen itse kuvannut eri tyyppisillä eri valmistajien laitteilla ja käytän edelleenkin niin ammattitason laitteita kuin veneeseen ”kiinteästi” asennettuja laitteitakin. Viistokaikuluotaimia on moneen lähtöön niin hinnaltaan, laadultaan kuin ominaisuuksiltaankin. Tämä on hyvä hankinta silloinkin, vaikka hankittaisiin myös vedettävä viistokaikuluotain. Ammattitason viistokaikuluotain Mikäli niin sanottu kiinteästi asennettu viistokaikuluotain ei tunnu Jo tonnilla kiinni laitteeseen Vesijohtoputkia ja niissä betonipainot. Ne ovat pääsääntöisesti veneen perässä vedettäviä tai itsenäisesti kulkevia ”torpedoja”
77
050 5598333 info@ewdive.com ARWELL-TEKNIIKKA OY, Kiurunkuja 5, PL 58, 21201 RAISIO Puhelin 0207 199900 sales@arwell.fi www.arwell.fi www.divepoint.fi KUMISTA VARMUUTTA KAIKENLAISEEN SUKELTAMISEEN Hiekkakatu 17 28130 Pori Puh. 0400 563 866 www.facebook.com/sukelluskauppa 78 SUKELLUSPUKU LOITOKARI OY Koneenkatu 5, 05830 Hyvinkää puh. 019 454 597 kuiva@sukelluspukuloitokari.fi www.sukelluspukuloitokari.fi. LIIKEHAKEMISTO URSUK OY Teijonkatu 3 FI 20750 TURKU www.ursuit.com info@ursuit.com EW Dive maahantuo IKELITEN kamerakoteloita sekä sukellusvalaisimia ja -varusteita Lisätietoja tuotteista: www.ewdive.com Puh
040-550 1064. Veistos kuvaa meren valtiasta. Se on osa Meksikoa. Cabo, Cabo San Lucas, sijaitsee Kalifornian niemimaan eteläisimmässä kärjessä. Ajatuksella ei liene patenttia. Kaksikymmenvuotisen toimintansa kunniaksi he ovat tilanneet taiteilija Simon Morisilta 13 jalkaa eli yli neljä metriä korkean Guardian of the Reef -nimisen pronssiveistoksen. Mielenkiinto heräsi jälleen, kun netistä löytyi video, jossa kuvattua vihkitapahtumaa kehuttiin parhaimmaksi koskaan nähdyksi. Määräaikaistarkastus 2014. Rikotaanko vapaasukelluksessa Kahdeksan pronssikanuunaa Englannissa kahta sukeltajaa syytetään hylyistä nostamiensa esineiden rajoja ja ennätyksiä. Veistoksia muuallakin Mikäli edessä on matka Cayman-saarille ja Grand Caymanille, kannattaa etsiytyä sukeltamaan Jay ja Nancy Easterbrookin pitämään Divetech-sukelluskeskukseen. Keväällä uponneen korealaisaluksen pelastustöissä on menehtynyt jo kaksi pelastustyötä tehnyttä sukeltajaa. Vanhimmat hylyt olivat yli 200-vuotiaita. Lisäksi sota ei niin selkeästi koskenut Suomea, kuin parikymmentä myöhemmin otettu revanssi. Oikeastaan kyseessä on snorklaajan kokokasvonaamari, johon on yhdistetty snorkkeli. Merissä riittää vettä ja syvyyttä. Aikaa sukellukseen kului kaksi minuuttia ja 29 sekuntia. Nyt esillä olevassa tapauksessa sukeltajat olivat nostaneet ulkomerellä sijainneista hylyistä esineitä, mutta jättäneet ilmoituksen tekemättä. Toteutus olisi näin ollen vapaa. Se on upotettuna 65 jalan eli noin 20 metrin syvyyteen Grand Caymanin Lighthouse Pointin edustalle. 79. Siitä julkaistun kuvan mukaan suun ja nenän ympärillä on tavanomaisen kokokasvonaamarin rakenne, joka pienentää kuollutta tilaa. Chuuk Lagoon, joka vuoteen 1990 saakka tunnettiin nimellä Truk Lagoon, oli toisessa maailmansodassa japanilaisten Tyynenmeren laivaston päätukikohta. Vihkiminen näin hienosti edellyttää hyvien olosuhteiden lisäksi kaikilta osallistuneilta - ei ainoastaan hääparilta ja papilta - hyvää sukellustaitoa, siis hyvää tasapainottamista ja rauhallista liikkumista sukelluksissa. Aina jotain menee ohi! UNESCO oli julistanut sukeltamiseen liittyen kesäkuun 28. Aluksen sokkeloisista sisätiloista pyritään nostamaan sinne jääneet nuoret uhrit. Mikäli ei ehdi Caymanille, voi käväistä Saaristomerellä ja pulahtaa sukelluksiin Dalskärin edustalla katsomassa siellä olevia veistoksia. päivän ensimmäisen maailmansodan muistopäiväksi nimellä Dive for Peace Day. Hylyt ovat pääosin matalammalla kuin 20 metriä, joten ne ovat kaikkien ulottuvissa. Cabossa pidetyistä sukellushäistä löytyy video News of Diving- sivustolta. Myös Costa Concordian pelastustöissä Italiassa on tiettävästi menehtynyt useita sukeltajia, mutta niistä ei ole tiedotettu julkisesti. Nostettujen esineiden joukossa oli muun muassa kahdeksan pronssikanuunaa, joiden arvo on 12 000 puntaa kappale. Sodan jälkeen paikka unohdettiin, mutta 1969 Jacques Cousteau tutki alueen. Snorkkeli mahdollistaa ainoastaan hengittämisen suun kautta. P. Mielenkiintoinen ajatus, jota voisi kokeilla Suomessakin. No limits -luokassa sukelletaan jo 700 jalan eli yli 200 metrin syvyyksiin. Snorklaaja sukeltaa edelleen käyttäen snorkkelia ja naamaria. Suomessa päivää ei todennäköisesti muistettu. Eräs viimeisimmistä vapaasukellusennätyksistä on turkkilaisen Denya Can -nimisen sukeltajan nimissä. Easybreath mask on naamarin ja snorkkelin yhdistelmä, jota käyttäen on mahdollista myös hengittää nenän kautta. 2 alumiinisäiliötä 12 l/200 bar. Dive for Peace Dayn jälkimmäistä tarkoitusta voitaneen noudattaa muutenkin. Sukeltajien tehtävä on vaativa ja vaarallinen. Muistopäivän tarkoituksena oli myös muistuttaa ensimmäisen maailmansodan jälkensä jättämästä vedenalaisen kulttuuriperinnön kunnioittamisesta. Pitäisi vain löytää sopiva paikka sekä kohteet, jotka olisivat riittävän houkuttelevia ja mielenkiintoisia, jotta paikalle kannattaisi tulla kauempaakin. Toisen maailmansodan jäljiltä suurin laivojen hautausmaa löytyy Micronesiasta. Vapaasukelluksen ennätyksiä rikotaan jatkuvasti. Vedenalainen leikkikenttä Myydään Alabamassa Yhdysvalloissa suunnitellaan vedenalaista leikkikenttää aloitteleville sukeltajille. Häät veden alla Vaaralliset pelastustyöt Sukeltaen tapahtuneista häistä on tälläkin palstalla kerrottu useasti. Englannin määräysten mukaan nostetuista esineistä on tehtävä ilmoitus viranomaisille 28 päivän kuluessa nostosta. Hän sukelsi constat weight no fins -luokassa 90,2 metrin syvyyteen. Ehkä kyseinen sota on ajallisesti jo kaukana. Ilmoituksen jälkeen laillisilla omistajilla on vuosi aikaa vaatia löydetyt esineet itselleen. Filmi tuloksista nähtiin maailmalla 1971. Ranskalainen vesiurheiluun keskittynyt liike on tuonut markkinoille uuden järjestelmän. Uutta välinerintamalla Perinteiseen snorklaamiseen ei ole kehitetty uusia välineitä vuosikymmeniin. Mielenkiintoista seurata, miten perusvälineiden uutta direktiiviä valmisteleva toimikunta suhtautuu tähän uuteen välineeseen. Vuonna 1944 amerikkalaiset joukot hyökkäsivät Hailstone-operaatiossa Truk Lagooniin tuhoten 12 sota-alusta, 32 kauppalaivaa sekä 275 lentokonetta. Pinnan alta ja päältä Dive for Peace Day Laivojen hautausmaa Kaikessa ei voi olla mukana. Sen jälkeen Chuuk Lagoon on ollut hylkysukeltajien ykköskohde maailman sukelluskohteiden joukossa. Mikäli omistajia ei ilmaannu, esineet kuuluvat valtiolle, joka maksaa löytäjille korvauksen. Milloin on odotettavissa sukellus, joka yltää 1000 jalan, noin 300 metrin syvyyteen. Tarkoituksena on luoda kiinnostava sukellusalue, joka on riittävän matala vähemmän kokeneille sukeltajille. Hinta á 200 euroa. pimittämisestä viranomaisilta
Enää ei käydä sotia, joista säilyneet ja siellä kuntoutuneet ovat saaneet jälkeen päin vuosikymmenten ajan glooriaa osakseen siitä rohkeudesta, mitä he osoittivat sotatantereella. Usein sukeltamiseen liittyy erilaisten tavaroiden ja laivahylkyjen etsimistä. Hylkyjen etsiminen lieneekin yksi sukellusharrastusta eniten motivoiva. Tämän vuoden aikana on suomalaisia sukellusharrastajia menehtynyt enemmän kuin milloinkaan rauhanajan harrastuksessa. Miehet poseerasivat lehden etukannessa ja heidän seikkailunsa kuvattiin yksityiskohtaisesti. Meidän tulee Suomessa lähitulevaisuudessa kyetä pääsemään niitä eroon. Tätä ohjetta rikotaan, kukaan ei juuri ole valvomassa ohjeen noudattamista. Seepia-perhe (Sebia officinalis) kuuluu mustekaloihin. Se oli maannut meren pohjassa 3o-vuotisesta sodasta 162o-luvulta alkaen, kunnes se nostettiin yli 5o vuotta sitten. Veden alla näkeminen on miltei olematonta, hyvissä olosuhteissa saattaa nähdä ympäristöään kymmenen metriä. Innostus sukeltamiseen ja sukelluskuvaukseen lähti lomareissulta Thaimaassa. Se edellyttää harrastajien suurempaa henkistä kasvua, ja se edellyttää alan organisaatioilta suurempaa vastuuta ja suurempaa panostusta turvallisuuden lisäämiseksi. Riippumatta siitä, että otanko riskin elämästä ja kuolemasta ja jääkö jälkeeni perhe pienine lapsineen. Tämäkin ominaisuus tulisi kyetä persoonakohtaisesti mittamaan alan harrastajilta. Viidestä sukeltajasta kaksi kuoli ja kolme joutui hapensaannin vähyyden vuoksi happilaitteisiin sairaalaan sukeltajataudin takia. Haapala on ottanut paljon kuvia Kaukoidän vesiltä. Sitä on todella tarpeen lisätä. Kurssien jälkeen Haapala osti VA-kameran, Panasonic DMW3:n. Onko meillä puute sankareista. Ja onhan se sitä, joskin se ei ole mitenkään verrattavissa vuoristokiipeilyyn ja purjelentämiseen, joissa harrastajan motiivina on päästä ylös ihailemaan maisemia ja katsomaan ympäristöämme lintumaailman perspektiivistä. Suomalaiset sukelsivat harrastusvälineillä yli sadan metrin syvyyteen luolastoon, jota he eivät riittävästi tunteneet. Enemmän vastuuta ja henkistä kasvua Norjan luolasukellusonnettomuudesta tuskin voi syyttää laitteiston vajaakuntoisuutta. Tänään turvallisuusmääräykset lähes kaikessa niin töissä kuin harrastuksissa ovat tiukentuneet siinä määrin, että riskinotto ei ole mahdollista, ei ole mahdollista juurikaan asettaa omaa henkeään alttiiksi. Syynä olivat ahtaat luolakäytävät, joihin kiinnijäämisen riski oli liian suuri. Moni nuori saattoi saada innostuksen kipinän: minäkin haluan kansallissankariksi kokemaan jotain sellaista, joka on kiellettyä, mutta josta voi päästä suurmie- Luolaston riskit olivat tiedossa Sukellusharrastus on vapaata. H yvinkääläinen Juuso Haapala, 38, kävi 2000-luvun alussa Padin sukelluskurssit. Heikki Moisio Kuvat: Juuso Haapala Sukellusharrastajista kansallissankareita S ukeltamista halutaan harrastuksena verrata usein vuoristokiipeilyyn ja purjelentämiseen. Me emme voisi sallia, että sukellusonnettomuuksia tapahtuu. Voidaankin kysyä, miksi harrastus on muuttunut siinä määrin uhkarohkeudeksi, että kuolemaan johtaneita onnettomuuksia on moninkertainen määrä aiempiin vuosiin verrattuna. Onko meillä puute sankareista. – Saaren vedenalainen ympäristö oli todella rikasta ja monipuolista, sekä näkyvyys kirkkaan veden takia hyvä, Haapala kertoo. Turvamääräykset ovat tiukat ja niitä tulee noudattaa. Kuvassa on bastardikilpikonna, joka kasvaa 70-senttiseksi ja 40-kiloiseksi. Kuhinaa Thaimaan veden alla Similans Islandin vedenalainen maailma tallentui Juuso Haapalan ottamiin valokuviin. Kymmenlonkeroiset seepiat ovat lyhytikäisiä, ne elävät vain 1,5-2,5 vuotta. Sitä pidetään yhtenä extreme-urheilumuotona. Kaiken kehityksen perustana on koulutus ja sen seurauksena henkinen kasvu. Ohjeita on olemassa, muun muassa harrastajan ei tulisi sukeltaa kolmeakymmentä metriä syvemmäl80 hen maineeseen. Niitä meren pohjissa onkin vuosisatojen ajalta siellä täällä - paikoin runsaastikin, sillä esineiden säilyminen usein vielä suolaisessa vedessä kestää pitkään. Oheiset kuvat ovat Thaimaasta Similans Island -nimiseltä saarelta. Miehistä tehtiin suuria sankareita Suomen suurimmassa lehdessä, laajimmassa milloinkaan kirjoitetussa lehtiartikkelissa Plurdalenissa hengissä säilyneistä tehtiin kansallissankareita. Merikilpikonniin (Cheloniide) kuuluu kuusi eri lajia. Aputoimittaja. He kuitenkin tiesivät, kuinka ennalta arvaamattomiin olosuhteisiin siellä saatetaan joutua. Norjan Plurdalenin luolastossa viimetalvinen suomalaissukeltajien seikkailu oli Norjassa annettujen ohjeiden vastainen. Mitä sukeltaja näkee ja kokee. Lupaa luolastosukeltamiseen heillä ei ollut. Moni sukeltaja on helposti taipuvainen paniikkitilaan, kun taas joku toinen säilyttää hermonsa jopa loppuun saakka. Merikilpikonnat ovat eläneet maapallolla jo 150 miljoonaa vuotta. Harvinaista eivät ole usean vuosisadan vanhat hylyt, kuten muun muassa Tukholman edustalla Wasa-laiva. le
tuksi koko Saaristomerellä. He odottavat lomaa innolla, kun taas itselle aika tuppaa käymään lomakohteessa vähintäänkin pitkäksi. Tänä kesänä oli Tähtisen Masan vuoro. Tähtiseltä riitti myös kiinnostusta uusien kohteiden etsimiseen sukeltamalla tai kaikuajona vetämällä kamerakelkkaa pitkin pohjaa. Maineikkain hänen kehittämänsä tuote oli Vaasan leipomoiden hapanleipä Ruispala. Emmi Leino. Heinäkuun alussa Hangon edustalla kuusikymppinen pariskunta tuli katselemaan, kun tehtiin lähtöä veneeseen. Kun laji on ollut mediassa monien onnettomuuksien takia, sukellusharrastus näyttää kiinnostavan ihan eri tavalla. Ammatissaan Tähtinen tunnettiin tunnollisena ja ahkerana mes- Rauhallisempaan suuntaan Vuodet kuluivat ja sukellusretket jäivät. Itse tehty suuri kaksimastoinen purjealus muokkasi veneilyä rauhallisempaan suuntaan. Mitä pitäisi tehdä, jotta Thaimaassa olisi ensi kerralla erilainen loma. Itse kuulun siihen (vähäiseen?) joukkoon. Olisihan se kivaa, jos sukeltaminen muutenkin saisi näin laajasti kiinnostusta, eikö vain. Sillä tehtiin satoja sukellusretkiä eri kohteisiin. Joskus on kysytty, että näkeekö siellä jotain tai pelottaako pimeys. Tuntumaa on myös kotimaisista vesistä etenkin tältä kesältä. Jokaisella paikkakunnalla, jossa sukeltamista aloitettiin harrastaa syystä tai toisesta oli henkilöitä, jotka ennakkoluulottomasti ja osin uteliaisuudesta ryhtyivät tähän uuteen ja hieman erikoiseenkin harrastukseen. Lähetä postia: sum.toimitus@karprint.fi Nyt sukeltaminen kiinnostaa Kuluneen vuoden sukellusonnettomuudet ovat herättäneet myös kanssaihmisten mielenkiinnon. Siitä viikko eteenpäin, niin ventovieras mies arvosteli harrastusta kovin sanoin, kun pakkasin sukelluskamoja autoon. Harrastus alkoi jo nuorukaisena kanootin rakentamisesta ja jatkui Marlin Club -kerhon puuveneiden korjaamisella. Moni retki alkoi perjantai-iltaisin oman sukellusryhmän jäsenten tai muualta Suomesta tulleiden harrastajien kanssa. Olen kova uimaan, mutta en pysty painamaan kasvojani veden alle. Vanhat sukeltajat keväällä 2014 Turun Meri Kutsuu -messuilla. Sitä on kommentoitu vaaralliseksi niin perhepiirissä kuin muidenkin ihmisten seurassa. Minulle riittäisi ensin vaikka snorklaus, en edes kaipaa laitesukellusta 30 metriin. Rouva sanoi miehelleen, että tuonne lähtevät tapattamaan itseään. Hän oli syntynyt Vehmaalla 29.10.1937. Olen harjoitellut sitä jopa pesuvadissa ja ammeessa, mutta laihoin tuloksin. Hän myös veneili ja rakensi veneitä. Koskaan ennen muut kuin toiset sukeltajat eivät ole juurikaan osoittaneet kiinnostusta, mitä teen pinnan alla. Olen sukeltanut reilut neljä vuotta pääosin ulkomailla. Retkien ansiosta syntyi Saaristomerta kuvaileva kirjasarja, jonka päätähtinä olivat tukialus Eila ja siltä tehdyt sukellukset. Olen jo kahdesti 82 notkunut rannoilla ja pulikoinut vedessä, kun nämä vetävät piiskaveneellä kohti sukelluskohteita Thaimaassa. Olen aina pelännyt kaikkea, mitä on/voi olla pinnan alla. Tulevan tammikuun alussa on luvassa taas samaa ajanvietettä sekä heille että minulle. tarina, joka toimi eri työnantajille ja kehitti alaa eläkkeelle jäämiseensä asti. kesäkuuta. Silloin nuoret ja reippaat sukeltajat ovat sittemmin vanhentuneet ja harmaantuneet. Aika alkaa heistä myös yksi kerrallaan jättää. Suurin urakka oli teräsvene Eilan rakentaminen ja varustaminen sukellustukialukseksi, joka tuli tu- Leipurimestari Tähtinen Leipurimestari, mestarisukeltaja Martti ”Masa” Tähtinen menehtyi 22. Aika jättää sukelluspioneerimme S ukellusharrastus levittäytyi kaikkialle maahamme 1950- ja 1960-luvuilla. Kenties sukelletuin kohde oli Marlin Clubin löytämä ja Sotamuseon kanssa tutkima miinanlaskija Ladoga. Hollannin matkan jälkeen Saaristomerellä nähtiin purjealus Mila, joka nyt jäi ilman kipparia. Lukemattomat ovat ne ystävät ja tuttavat, jotka jäivät kaipaamaan ystävällistä ja aina avuliasta Masaa. Seija, Helsinki Vesifobia haittaa lomilla Joku kirjoitti taannoin tällä palstalla vesikammosta. Oikealta Martti Tähtinen, Eka Metsävuori, Pekka Laitinen ja Pekka Tamminen. Tunnetuimmaksi hän tuli harrastesukeltajana. Tähtisen kädet kaipasivat työtä, ja kuvaan tuli ”hollantilainen”, jonka hän rakensi uusiksi. Eka Metsävuori Martti Tähtisen monivuotinen ystävä ja sukellusretkikaveri Lukijalta Ota kantaa! Purnaa! Kehittele ideoita! Me julkaisemme lukijoiden mielipiteitä tällä palstalla. Näistä sukellusharrastuksemme alkuajoista on kulunut jo yli 50 vuotta. Onko jollain tehokasta konstia, jolla saisi tämän typerältäkin vaikuttavan fobian selätettyä. Poikaystäväni ja pari ystäväämme sukeltavat
219€ Seac sub Arrow 55 Kumilinko harppuuna, saatavana myös vaihdettava atrain kärki 8€. 80€ Liikkeessämme myös muita tarjous tuotteita! Kysy lisää! Huollot, varaosat, korjaukset ja paineilmaa 200/232/300 bar DivePoint Oy Hiekkakatu 17 28130 Pori 0400 563 866 www.divepoint.fi www.facebook.com/sukelluskauppa. DivePoint Oy Palveleva sukellusliikkeesi porissa Varaston tyhjennys! Nyt lähtee huippu halvalla! Seac sub P2K Painotaskullinen semi wings liivi Seac sub Pro 2000 259€ Painotaskullinen semi wings liivi 229€ Faber pullot 10/300 15/232 Sisältää venttiilin ja pohjasuojan. 259€ 259€ Kuivapuku Dive rite 905 exp Yksi kpl sopivuus pituus 170cm ja rinnan ympärys 91cm. 219€ Kuivapuvun aluspukuja Hajakokoja ja -malleja. Seac sub Pro flex 500 7mm pitkähihainen haalari ja 5mm hupullinen päälliosa. Taatusti lämmin vaihtoehto. 49€ 649€ Seac sub Queen Naisten mallin liivi 189€ Seac sub S dry flex 500 219 € Fire dry puolikuiva selkävetoketjullinen 7mm kokohaalari
Myynti valtuutetuilta jälleenmyyjiltä.. BAS2 - Itella Posti Oy Itella Green Suunto D6i All Black Suunto Vyper Air Black Suunto Cobra3 Black ALL BLACK - ALL ACTION _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ THE BLACK EDITIONS Suunto D6i All Black, Vyper Air Black and Cobra3 Black editions pack all the features and functionality you expect from these advanced Suunto dive computers into a clean, classic black design. When you’re serious about diving, what could look more professional. For more information, visit www.suunto.com