Sukeltajan Maailma 4/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUKELTAJAN maailma 4-2015 6,40 Merikäärme ja kivikala voivat viedä hengen Lahnaa, ahventa ja haukea saaliiksi kesän sukelluskalastuskisoista Norjasta iso turska Sukeltajantauti saattaa iskeä varotoimista huolimatta Syvyys kaikkein vaikeinta vapaasukelluksessa Laatokan monenlaiset sukelluskohteet
695,Tarjous 610,. WWW.CERTINA.COM DS ACTION Automatic DIVER´S WATCH 200m ISO 6425 Sapphire crystal Stainless steel Swiss Made SH
Apuun tarvitaan sukeltajia. Haita esiintyy myös viileämmillä seuduilla. Kannattajajäsenyys laajentaa hylkysukellusmahdollisuuksia. 30 24 Najadassa on mahdollisuudet kaikentasoisiin sukelluksiin alkaen lapsista ja päätyen tekniikkasukeltajien sukelluksiin. 10 Ovaskaisen perhe sukeltaa Hämeenlinnalaisen Ovaskaisen perheen yhdestätoista jäsenestä neljä sukeltaa. Ne toimivat muun muassa vartiolaivoina. 14 Kivi siirtyy ”hengen” voimalla Isonkin kiven saa siirtymään joen pohjasta, mutta ei ilman hyviä keinoja. Vuosikymmeniä on kulunut. Toisessa ryhmässä sukeltavat ne, joille kotimaan sukellukset ovat tärkeimpiä, mutta vieraissa vesissäkin piipahdetaan hakemaan uusia kokemuksia. Mikäli kulttuuriin luetaan myös sukellusvälineet, voidaan todeta, että niiltä osilta elämme lähes kokonaan harrastuksessamme muualta annettavien kulttuurin tuotteiden varassa. Onko sukelluskulttuuri muuttunut. Ne ovat vaikuttaneet erityisesti uusiin sukelluksen harrastajiin ja muokanneet näin omaa sukelluskulttuuriamme. Nuorempiakin sukeltaminen jo kiinnostaa. Sukelletaanko tänään eri tavoin kuin vaikkapa kolme vuosikymmentä sitten. Jouko Moisala 6 Kivikalan myrkky voi tappaa Etenkin tropiikin vesissä voi törmätä hengenvaarallisiin eläimiin. 4 Sisältö 4/2015 Tapa sukeltaa on sukelluskulttuuria Kulttuurikäsite on niin laaja, että sen määritteiden puitteisiin mahtuu aivan hyvin myös sukelluskulttuuri. Näillä jokaisella eri ryhmällä on eri sukelluskulttuurinsa. 24 Sukellusmatkalla Kroatiassa Kroatialaisella Murterin saarella on Anna Nokelan sukelluskeskus. Hän ei noussut enää pintaan. Ne voivat myös törmätä toisiinsa. On heitäkin, joiden sukeltaminen on sattumanvaraista. Meillä ei oikeastaan ole määritelty sukelluskulttuuri-käsitteen sisältöä. Törmäyksiä voi tapahtua ja on tapahtunutkin. Coolaroo on yksi sukellusseura Marinuksen kohteista. Oma sukelluskulttuurimme eli ja kehittyi muutaman vuosikymmenen lähes omillaan. Najadassa käy vuosittain noin tuhat sukeltajaa, joukossa myös suomalaisia. Muutoksia toivat maailmalta mukanaan eri koulutusjärjestelmät, jotka tänä päivänä määrittelevät ja ohjaavat melkoisesti sukellustapoja. 30 Sukelluskalastuksen huiput Uudessakaupungissa Kim Jaatinen nousi harppuunakalastuksen suomenmestariksi Uudessakaupungissa. 16 Italialainen muutti Suomeen Italialainen ammattisukeltaja Andrea Morandi löysi alansa töitä Suomesta. Karkeasti jaettuna on sukelluksen harrastajia, jotka ovat joko hyvin vähän tai eivät ole koskaan sukeltaneet Suomessa. Perustan nykyiselle sukelluskulttuurille ovat luoneet ne sukelluksen harrastajat, jotka yli kuusi vuosikymmentä sitten aloittivat sukellusharrastuksen. Se sisältää lyhyesti sanottuna kaiken sen, miten me sukelluksen harrastajat harrastustamme toteutamme. Olisiko jo aika ja samalla yhtenäistää tämän kulttuurin käyttämä sanasto. On sukelluksen harrastajia, jotka omissa seuroissaan harrastaessaan saavat uutta tietoa sukeltamisesta. Meille on esimerkiksi vähin erin muodostunut useita ryhmiä. Suomessa lajin parissa kilpaillaan kuusi, seitsemän kertaa vuodessa. On sukeltajia, jotka pitävät yllä sukellustaitoaan ympäri vuoden. Kaikkiaan sukelluskalastuksen SM-mitaleja havitteli 36 kilpailijaa. 22 Maailman paras vapaasukeltaja katosi Maailman paras vapaasukeltaja Natalia Molchanova oli ollut sukeltamassa Espanjassa. 34 Jaskan Muistokisa kokosi sukelluskalastajia Sukelluskalastuksella on oma, tiivis harrastajaporukkansa. Kyseessä ei todellakaan ole oma kotikutoinen kulttuuriperusta, mutta nämä pioneerit loivat perustan soveltaen muualta saamansa opit ja tavat suomalaiseen sukellusympäristöön. Oona Karhun kilpailu on takana ja on hyvä hymyillä.. Jos jätetään pois sukellusvälineiden kehittyminen, voidaan todeta, ettei kovinkaan paljon, mutta muutosta on tapahtunut. Onko sukelluskulttuuri muuttunut. Mistä tämä tapa sukeltaa, sukelluskulttuuri, on peräisin. 18 Wiimalla kohti Coolaroota Coolaroon hylky makaa Helsingin edustalla Gråskärsbådanin matalikolla. Kun taustaltaan eri sukelluskulttuurin omaavat sukeltajat joutuvat sukeltamaan yhdessä, ei aina riitä ymmärrys toista kohtaan. 22 VMV-11 pelasti 57 miestä Vartiomoottoriveneet olivat merkittävässsä asemassa jatkosodassa. On sukeltajia, joiden sukelluksellinen tietous perustuu vuosia sitten saatuihin peruskurssin tietoihin
Vapaaehtoiset sukeltajat siivoavat rantoja. Libyassa aikaa virähti kolme vuotta. Onko kaikki painot voitava pudottaa tarvittaessa. 52 Kaukaisimmat työmaat Libyassa ja Tansaniassa Ammattisukeltaja Seppo Haaja vuotta. Miten sukeltajantautia pystyy parhaiten ehkäisemään. Vapaasukellus on tunnetusti vaativa laji niin fyysisesti kuin henkisesti.. Paljonko painoja tarvitsen. 58 Haastava ja pelätty sukeltajantauti Sukeltajantauti voi iskeä, vaikka sukellus olisi tehty kaikkien oppien mukaan. Jo muutama harjoituskerta uimahallissa palauttaa taitoja. Jatkokursseilla voidaan keskittyä esimerkiksi turvallisuuteen. 70 Jatkokurssien kautta veteen Peruskurssilla oppii sukeltamaan. 5 SUKELTAJAN maailma 4-2015 6,40 Merikäärme ja kivikala voivat viedä hengen Lahnaa, ahventa ja haukea saaliiksi kesän sukelluskalastuskisoista Norjasta iso turska Sukeltajantauti saattaa iskeä varotoimista huolimatta Syvyys kaikkein vaikeinta vapaasukelluksessa Laatokan monenlaiset sukelluskohteet sum.toimitus@karprint.fi eija.kiukkonen@karprint.fi Kari Ylönen, myyntipäällikkö, Aikakauslehdet@karprint.fi sum.ilmoitukset@karprint.fi Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. Kuivapukujen valmistusmateriaalit ovat vedenpitäviä, mutta ne eivät eristä lämpöä. Jos sukeltamisessa on ollut taukoa, etenkin laiterutiinin haltuunotto on tärkeää. 44 80 Sukelluskokemukset tältä matkalta ovat hienoja löytöjä. 64 Pinnan alla Kinisselällä Asikkalassa Syvyyssukellus on vapaasukelluksen vaativin laji. Siihen keskityttiin Asikkalan leirillä heinäkuussa. Sukeltajan painotus aiheuttaa edelleen kysymyksiä. 80 Sukelluskalastus postimerkeissä Sukelluskalastuksesta ei ole runsaasti postimerkkijulkaisuja. Kovin tavallista ei ole, että postimerkissä on sukelluskalastaja. 38 Rantavesien romut ja roskat Vedenpinta kimmeltää auringossa, mutta pinnan alla tilanne on toinen. Eniten niitä löytyy maista, joissa vedet ovat lämpimiä ja kaloja on runsaasti. Miten painot tulee sijoittaa. 42 Säilyyko sukellustaito läpi elämän. 44 Liveaboard Laatokalla Kymmenen suomalaissukeltajaa lähti Laatokan liveabordsukellusmatkalle. 73 Kuivapukujen eri materiaalit Kuivapuku pitää sukeltajan kuivana ja lämpimänä. 64 76 Miksi painotus on tärkeää. 56 Kahdesti vuodessa Norjaan Oulun Vesimiehiin kuuluu ehdottomia kohokohtia ovat sukellusleirit Norjaan sekä hylkysukellukset Oulun edustalla. Osa matkalaisista oli jo aikaisemmin jo sukeltanut Laatokalla. 50 Räjähdys tappoi saksalaisia Kolme saksalaista R-luokan raivaajaa tuhoutui Helsingin Katajanokan sotasatamassa 66 saksalaista
Valkohaita ja tiikerihaita pidetään uhkaavina, mutta haiden vaarallisuus ei meribiologi Markus Dernjatinin mukaan liity niinkään johonkin lajiin, vaan ennen kaikkea siihen, onko haita joillain alueilla ruokittu. – Liveaboard-aluksista saatetaan heittää mereen ruoantähteitä, jolloin hait kiertelevät alusten ympärillä. Kuvassa kivikala Bunakenilla.. Sukeltaja kohtaa vaarallisia eläimiä varsinkin trooppisissa vesissä. Alueilla, joilla haita ruokitaan, riskit kasvavat, sillä hait ovat tottuneet ihmisiin ja oppineet saamaan heiltä ravintoa. Kivikala, jota kutsutaan myös velhokalaksi, on maailman myrkyllisin kala. 6 Pinnan alla voi kohdata hengenvaarallisia eläimiä Kivikalan myrkky tappaa muutamassa tunnissa Tropiikin vesissä voi törmätä hengenvaarallisiin eläimiin. Haita esiintyy myös viileämmillä seuduilla. Uimaan ei tällöin kannata mennä. Hyvin maastoutuvan kalan selässä on myrkkypiikkejä, joissa on vahvaa proteiinipohjaista hermomyrkkyä. Haita esiintyy kuitenkin kaikilla merialueilla, myös viileämmillä seuduilla. On harvinaista, että eläimet hyökkäisivät sukeltajien kimppuun
– Yleisesti puhutaan meduusoista, mutta todellisuudessa sukeltaja törmää useimmiten läpikuultavan pieniin yhdyskuntapolyyppeihin. Dernjatinin mukaan ampiaismeduusa, jota tavataan, Tyynessämeressä, Intian valtameressä ja etenkin Australian rannikolla on hyvin myrkyllinen ja siihen sotkeutuminen voi viedä hengen nopeastikin. Ne voivat uida lähelle ja tulla jopa tutkimaan sukellusliiviä. – Itse olen tavannut ampiaismeduusoja yösukelluksella Indonesiassa Länsi-Papualla, jossa niitä ui pintavedessä. – Merikäärme pystyy itse päättämään, pureeko se varoitukseksi vai lataako myrkkyannoksen. Merikäärme ei hyökkää, jos sen antaa olla rauhassa ja pysyy itse rauhallisena. Jos sukeltaja vahingossa laskeutuu rauskun päälle, voi seurauksena olla kivulias pistos. Rauskujen kanssa vaaratilanteita syntyy etenkin EteläAmerikan joissa, missä ihmiset kahlaavat vedessä. Valkopilkkahai Daedalusriutalla Punaisellamerellä. Kuutiomeduusojen joukossa on joitakin erittäin myrkyllisiä lajeja. Erityisen vaarallisia ovat kuutiomeduusat, jotka nekään eivät ole meduusoja vaan niiden sukulaisia. Uimari on hengenvaarassa kohdatessaan ampiaismeduusan. Vaarallinen käärme Mustavalkoinen lattapyrstökäärme tulee usein sukeltajaa tai snoklaajaa vastaan Thaimaassa tai Indonesiassa. Hermomyrkky aiheuttaa halvaantumista, ja vastamyrkky, jota etenkin vilkkaimmista sukelluspaikoista saattaa löytyä, on saatava ripeästi. Vaikka märkäpuku suojelee sukeltajaa, kannattaa nämä eläimet kiertää kaukaa. Merikäärme ei hyökkää, jos sen antaa olla rauhassa ja pysyy itse rauhallisena. Yhdyskuntapolyypit eivät kykene polttamaan kankaan, edes sukkahousujen läpi. Etikka sen sijaan inaktivoi polttiaismekanismin, Dernjatin huomauttaa. Suurimmat riskit sukeltaja saa aikaan omalla toiminnallaan. – Ihoa polttelee, se punoittaa, Laticauda colubrine eli lattapyrstökäärme lepäämässä riutan seinämällä Merguisaaristossa Burmassa. Australiassa rannoille sijoitetaan varoituskylttejä vuodenaikoina, jolloin ampiaismeduusoja esiintyy. Riskejä ei kuitenkaan kannata ottaa. Suojaisissa mangrovepoukamissa ja merenUimarit saattavat olla vaarassa, mutta sukeltajille haista ei yleensä koidu vaaraa, Dernjatin sanoo. Lattapyrstökäärmeellä on pienet hampaat, jotka Dernjatinin mukaan tuskin pystyvät märkäpukuun. Jopa 10 prosenttia myrkkyä saaneista menehtyy ilman hoitoa, Dernjatin muistuttaa. Missään tapauksessa käärmettä ei pidä ottaa kiinni tai alkaa sitä hätistelemään. Valtaosa puremista onkin niin sanottuja kuivia puremia. – Tällä paikalla valkopilkkahai on purrut snorklaajaa, koska veneistä heitetään ruuantähteitä veteen, Markus Dernjatin kertoo. – Lattapyrstökäärmeet ovat uteliaita, eivätkä pelkää sukeltajia. Jos käärme iskee myrkkypureman, on tosi kyseessä. Sen sijaan nilkat sekä maskin ja regulaattorin ympärys saatavat palaa pahastikin. – Rauskut saattavat kaivautua pohjahiekkaan. Muitakin myrkyllisiä merikäärmeitä on, mutta ne viihtyvät kaukana ulapalla. – Vaarallisten eläinten aiheuttamat vahingot johtuvat yleensä aina sukeltajista itsestään, meribiologi Markus Dernjatin muistuttaa.. Haiden ohella rauskut voivat iskeä uhattuina. Chironex fleckeri eli ampiaismeduusa Markus Dernjatinin kuvaamana mangrovelaguunissa Lembehinsalmessa. Silloin veteen ei ole uimareilla asiaa. – Jos sukeltaja lähestyy haita väärin, esimerkiksi ahdistelee eläintä kameroineen koralliriutan onkalossa, on selvää, että riski hain puolustautumiselle on olemassa, Dernjatin muistuttaa. 7 voi turvota ja joskus saattaa nousta kuumettakin. Sukeltaja häviää melko varmasti painin merikäärmeen kanssa. Tärkeää on, ettei polttavaa ihoa hankaa, sillä se pahentaa oireita. Ne eivät ole meduusoja, vaikka kuuluvatkin samaan polttiaiseläinten pääjaksoon ja ovat siten meduusojen sukua. Meduusoja pelätään Dernjatinin mukaan meduusat ovat sukeltajien kannalta hankalia eläimiä, sillä niitä voi olla vaikeaa huomata
– Liian lähelle näitä kaloja ei tule mennä. Siipisimpun myrkky sijaitsee kalan selkäevän ruodoissa. Toisinaan siipisimppuja voi olla runsaasti, jolloin varomaton sukeltaja saattaa koskea kalaa vahingossa. Kalan selässä on kuitenkin myrkkypiikkejä, joissa on vahvaa proteiinipohjaista hermomyrkkyä. Varo myrkkypiikkejä Maailman myrkyllisintä kalaa, kivikalaa tai toiselta nimeltään velhokalaa tavataan Punaiseltamereltä Thaimaan hiekkarannoille ja Australiaan asti. Sinirengastursas Lembehinsalmella Pohjois-Sulawesilla. Meduusat voivat polttaa ikävästi, mutta ovat harvoin hengenvaarallisia. Koskaan siis ei kannata istua tai astua pohjalle. Intian valtameressä ja Tyynellä merellä elää kuitenkin myrkyllinen Flower urchin -lajike, jonka pistos voi olla jopa kuolettava. 8 lahdissa meduusoja on myös tullut vastaan. – Kivikalan myrkky voi halvaannuttaa piston saaneen raajan, aiheuttaa sietämättömät kivut ja tappaa ihmisen muutamassa tunnissakin. Tulikorallit polttavat ihoa kivuliaasti. Tämän merisiilin pinnassa ei näy piikkejä, vaan rakkulamaisia muodostelmia, joiden alla piikit piilevät. Tämä kookas meduusa tuli Markus Dernjatinia vastaan Raya Yai -saaren edustalla Thaimaan Phuketissa. Sinirengastursaan purema on hengenvaarallinen, sillä myrkky lamaannuttaa tahdonalaiset lihakset. – Usein sukeltaja koskettaa tulikorallia epähuomiossa jäädessään tarkkailemaan muita mereneläviä. Verhokalan piston saanut tarvitsee välittömästi sairaalahoitoa. Merisiilit ovat riskinä etenkin rannalla liikkujille, mutta ne voivat pistää myös sukeltajaa, mikäli tämä painuu liian lähelle pohjaa. Polttavia eläimiä ovat myös muiden korallisen seassa heiluvat beigenruskeat tulikorallit. Siipisimppua on tavattu Intian valtamerellä sekä Tyynellämerellä, mutta sitä esiintyy nykyisin myös Karibian merellä, jonne se on karannut kenties akvaarioista, Dernjatin kertoo. Pistoskohtaa tulee pitää niin kuumassa vedessä kuin mahdollista. Merisiili kuvattuna Bunakenilla PohjoisSulawesilla.. Märkäpuku suojaa onneksi sukeltajaa, sillä vaaratilanne vaatii ihokosketuksen. Harmaan ja ruskean sävyinen kala naamioituu taitavasti ympäristöönsä ja muistuttaa usein tavallista kivenmurikkaa. Velhokalan myrkkyihin on olemassa vastamyrkkyä, Dernjatin kertoo. Ampiaismeduusoja on ollut kuitenkin melko helppo väistää. – Harvat merisiilit ovat myrkyllisiä, mutta niiden pistot ovat sitäkin kivuliaampia. Kivikalojen ohella myrkyllisiä kaloja ovat skorpionisimput kuten siipisimppu, jonka selkäevän piikeistä voi saada tuskallisen pistoksen, hoitamattomana pistos voi johtaa jopa kuolemaan
Vaaraa ei kuitenkaan ole, ellei koske eläimiin, Dernjatin sanoo. – Aina ennen reissua tulisi selvittää tarkoin, mitä vaarallisia eläimiä sukellusalueella esiintyy kyseisenä vuodenaikana. Moni valokuvaa mielellään sinirengastursasta. Pureman saanut tarvitsee hengityskonetta, kunnes myrkky on poistunut elimistöstä. Myrkky sijaitsee tursaan sylkirauhasissa, purressaan tursas tikkaa nokallaan. – Keilakotilot ovat erittäin myrkyllisiä eläimiä, jotka pistävät harppuunamaisella pistimellään, mikäli kotilon ottaa käteen. – Suomalaiset laitesukeltajat reissaavat nykyisin maailmalle huomattavasti enemmän kuin 25 vuotta sitten. – Itse en lähtisi sinirengastursaan kanssa leikkimään. Viikarin mukaan eläinten aiheuttamissa vahingoissa on usein mukana huonoa onnea, mutta myös tietämättömyyttä. Tietoa vaarallisista eläimistä ja niiden aiheuttamien vammojen hoidosta tarvitaan siten entistä enemmän. – Sinirengastursaan purema on hengenvaarallinen, sillä myrkky lamaannuttaa tahdonalaiset lihakset. Tulikoralleja Bunakenilla, Pohjois-Sulawesilla.. Sukellustaitojen tärkeyttä vaarallisten eläinten kohtaamisessa painottaa myös DAN ensiapukouluttaja Tuula Viikari. Tuula Kolehmainen Kuvat: Markus Dernjatin Palythoa-rupikorallit sisältävät palytoksiinia, joka on yksi voimakkaimmista tunnetuista myrkyistä. – Kun tasapainotus on kunnossa, riski koskea vahingossa eläimiin tai koralleihin, joissa piileekin esimerkiksi kivikala, vähenee. Turhan usein ensiaputaidot alkavat kuitenkin kiinnostaa vasta sitten, kun jotakin sattuu itselle tai tuttaville, Viikari pohtii. Vaara on kuitenkin teoreettinen, sillä rupikorallia tulisi hangata ihoon tai syödä, jotta vaaraa olisi. Kuva Bunakenilta Pohjois-Sulawesilta. Tulikorallit aiheuttavat enemmän vammoja kuin useimmat muut myrkylliset eläimet, sillä niihin saattaa osua epähuomiossa huonon tasapainotuksen vuoksi. Kannattaa muistaa, että tursas kykenee liikkumaan todella nopeastikin ja voi siten yllättää valokuvaukseen keskittyneen sukeltajan, Dernjatin sanoo. Pieni, vain kämmenen kokoinen sinirengastursas on yksi merten vaarallisimmista eläimistä. Vaarallisten eläinten aiheuttamat pistot ja puremat ovat miltei aina sukeltajasta itsestään johtuvia, Viikari sanoo. Ennakkovaatimuksena kursseille on hätäensiapukurssin suorittaminen ja voimassaoleva ensiapukortti. Paikallisilta sukelluskeskuksilta kannattaa kysyä tietoa alueella sukeltamiseen liittyvistä riskeistä vaaralliset eläimet huomioon ottaen, ummikkona ei missään nimessä kannata lähteä maailman merille, Viikari muistuttaa. 9 Älä koske kotilohin Vaikka meren kauneus häikäisisi värikkyydellään, kannattaa sukeltajan pitää näppinsä visusti kurissa. Sinirengastursaassa on samaa myrkkyä kuin pallokaloissa. Vastaavasti heikot sukellustaidot voivat johtaa tilanteisiin, jossa ei kykenekään perääntymään vaaratilanteesta riittävän nopeasti, jolloin seurauksena voi olla pistos tai purema. Ensiaputaidot olisi niin ikään syytä olla hallussa. Viikari vetää DAN vaarallisten merieläinten aiheuttamien vammojen ensiapukursseja, jotka opettavat sukeltajia minimoimaan vaarallisten eläinten aiheuttamia vammoja ja lieventämään vammojen aiheuttamaa kipua ja epämukavuutta. Keilakotiloista muun muassa karttakotilo on hengenvaarallinen. Turvallisuutta tasapainotuksen hallinnasta Markus Dernjatinin mukaan tasapainotuksen hallinnalla voidaan ehkäistä monia vaaratilanteita
Vuonna 2009 sukeltamisen aloittanut Timo on kouluttautunut tekniikkasukelluskouluttajaksi, laitesukelluskouluttajaksi, DAN:in ensiapukouluttajaksi ja Maija, Timo ja Tomi Ovaskainen sukeltavat kaikki aktiivisesti. Ovaskaisten sukeltajat varusteet mahtuisivat mukaan, naurahtaa Ovaskainen. – Tarvitsisimme varmaan linja-auton, jotta kaikki Vesikammokin voitettavissa sisulla ja ajan kanssa Hämeenlinnalaisen Ovaskaisen perheen yhdestätoista jäsenestä neljä sukeltaa. Määrä tuskin jää tähän. 10 Perheen isä Timo Ovaskainen ei tostaiseksi edes haaveile, että kaikki neljä lähtisivät samalle matkalle. Seuraava harrastaja lienee Mikko, joka on mukana Tomin vetämässä norpparyhmässä.
Maija ja Tomi käyttävät samaa kuivapukua, sanoo Timo. – Talviainen on kirkasvetinen lampi, jonka pohjassa on kaatuneita puunrunkoja. Vei voiton laskuvarjohypystä Timolle sukellusharrastus alkoi kuin vahingossa vuonna 2009. Käytännössä Tomi jää kotiin, kun minä ja Maija lähdemme sukeltamaan jo senkin takia että heillä on yhteinen sukelluspuku. – Lapsuudessa koira tönäisi minut veteen. – Sanna on hieman arka, enkä ole edes viitsinyt hänelle harrastusta esitellä. Timo aloitti Maijan kanssa perusteista. Päätimme, että minäkin kaikista peloistani huolimatta alkaisin harrastamaan samaa. Sukeltamisessa minua viehättää painottomuuden tunne. Olen edelleen hyvin varovainen, mutta perusteellinen valmistautuminen kannatti. Sukellus on vienyt Timon mennessään ja halusimme yhteistä aikaa. – Aika moni äiti on kummastellut, että eikös sukeltaminen ole vaarallista. Tomi on toiminut vuoden norppaohjaajana, jonka ryhmään kuuluu myös nuorempi veli, 15-vuotias Mikko . Sukellus kiinnostaa myös 9-vuotiasta Teemua. Periaatteessa sukeltajan pitää myös pystyä kantamaan omat laitteensa, mutta tietysti muut auttavat niiden kantamisessa tarpeen vaatiessa. – Maijan kokemus on alle 20 sukellusta, mikä takia hän tarvitsee vielä tiettyä tukea. Avovedessä konttasin rantoja ja monen kokeilun ja yrityksen kautta pääsin syvemmälle. – Vaikka Timo olisi miten vakuuttanut, että jokin asia toimii, on toisen sanaan vaikea uskoa ennen kuin itse alkaa oivaltaa asioita omien kokemusten kautta. – Sopivaa sukelluspukua ei ole Timo Ovaskaisen yhtenä haaveena on perustaa Hämeenlinnaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepa-ryhmä.. Timo ja Tomi ovat käyneet sukeltamassa muun muassa Kaatialassa ja Talviaisissa Kangasalan Ruutanassa sekä Melkuttimella Lopella. – Kolme sukellusta puuttuu, sen jälkeen saan kortin oikeasti käteen. Kouluttajana Ovaskainen pitää 15 vuoden ikää laitesukellukselle sopivana aloittamisikänä. Nuorin ryhmän jäsen on vasta kuusivuotias, sanoo Mikko. Jos tyttö itse joskus ehdottaa veteen menoa, toki hänet sinne vien, mutta vänkäämisellä ei saa aikaan kuin hallaa. Perheen toiseksi kokenein sukeltaja on 17-vuotias Tomi, jolla on jo P2-paperit – tosin toistaiseksi vielä isän laatikossa. Vähitellen Maija tutustui myös hengityslaitteeseen. Sen jälkeen harjoitetltiin kuivapuvun pukemista aivan kotioloissa. Sisukkuus auttoi vesikammossa Perheen äidin Maijan tie sukellusharrastukseen on ollut pitkä ja perusteellinen, mutta kaikki on ollut vaivan arvoista. Sitähän se ei ole, kun sukeltaja tekee asiat kuin on opetettu. – Aika monella koko ja fysiikka rajoittaa harrastuksen aloittamista tuohon ikään saakka. Mikolle sukellusharrastus on vielä norpparyhmän jäsenyyttä. Vähitellen uskalsin pitää päätä veden alla ja sitten sain pullot selkään. Talven Maija katseli telkkaria sukellusmaski kasvoillaan. Muut lapset ovat vielä niin pieniä, ettei heidän kohdallaan ole ajankohtaista miettiä sukellusta harrastuksena. Sen sijaan tytöistä vanhin eli Sanna ei toistaiseksi ole osoittanut kiinnostusta sukeltamiseen. Kun veli vetää ryhmää, on se tietysti vähän erilaista kuin jos vetäjänä olisi joku muu. Kaikki 15-vuotiaat eivät ole valmiita ymmärtämään vastuutaan sukelluskaveristaan, mikä on turvallisen sukeltamisen tärkein asia. Timo toimii myös Hämeenlinnan Sukeltajien puheenjohtajana. Kiinnostus voi kadota loppuelämäksi. – Isä antoi vahvan ohjeistuksen, joka ei ollut suoranainen käsky. Maija suoritti P1-kortin keväällä. – Kun pääsimme uimahallille saakka olin aluksi polvillani altaassa ja maski päässä. Laskuvarjohyppyyn minua ei saisi millään. – Olen norpparyhmän vanhin. Sellaisen olisi tietysti voinut teettää, mutta teetetty puku maksaisi noin tuhat euroa ja sopisi todennäköisesti vuoden. Tomi pystyy sukeltamaan ilman meikäläisen valvontaa. Hän on rauhallinen ja osaa rutiinit. Melkutin on samantapainen kirkas järvi, jonka pohjaan joku on tuonut puutarhatonttuja ja pohjaan on laadittu jonkinlainen rata. Maijan sukellusharrastus on herättänyt ihmetystä monissa tuttavissa. 11 Ovaskaisten sukeltajat Mikolle oikein löytynyt. Sen jälkeen pelkäsin vettä, eikä minua sinne saanut aluksi mitenkään. Itse pidän tärkenänä henkistä kypsyyttä. luolasukeltajaksi. Tomille sukellusharrastuksen aloitus oli selvä. Saan P2-paperin varmaan syksyyn mennessä. Tänä kesänä Timo ja Maija ovat olleet sukeltamassa yhdessä lähes joka viikonloppu
Kun viimeisestä murtumasta oli kulunut tarpeeksi aikaa, suoritin laskuvarjohyppykurssin. Käytännössä norpan pitää pystyä uimaan 25 metriä, jotta heitä voi ohjata yhtenäisesti. Hämeenlinnan Ahvenistonjärvi on käynyt tutuksi Timolle. Sukellus ei ole Timon mukaan kallis harrastus, vaikka yleensä niin luullaan. – Kävin Ruotsissa Borlängessä Tuna Hastbergin kylän kaivoksessa. Suljetun kierron laitteita olen katsellut, ne helpottaisivat luolasukellusta olennaisesti. Luolasukellukseen hän on käynyt kouluttautumassa Ranskassa. Vuodenvaihteessa Timo lähtee Meksikoon luolasukelluskurssille. – Jalkani olivat murtuneet liian usein, enkä päässyt hyppykurssille, joten päätin kokeilla sukellusta. Maan päälle ei tarvitse tulla kuin yötä nukkumaan. Käytännössä hallikauden alkaessa Hämeenlinnan uimahallilla käydään 3–4 kertaa viikossa, minkä päälle tulevat retket. Valmiina sukelluksiin Hilloisilla.. Siitä alkaa vedenalaiset luolat. Meri on vielä korkkaamatta Timoa lukuun ottamatta muut perheenjäsenet eivät ole sukeltaneet merellä. Hyvät hylkykohteet sijaitsevat yleensä ulkomerellä, eivätkä ole P1-tason sukeltajalle mahdollisia kohteita. Harrastus on vienyt maailmalle Sukellus on vienyt Timon ulkomaille. Tieto lisää varovaisuutta, sen olen vuosien varrella koulutuksen myötä oppinut. Juhani Karvonen Timo Ovaskaiselle sukeltaminen on ennenkaikkea vedenalaisen maailman näkemistä ja kokemista. En tosin ole ehtinyt sitä harrastaa, sukellus vie kaiken ylimääräisen ajan. – Norpparyhmässä voi olla eri-ikäisiä, mutta olennaista on uimataito. Maijalle harrastus maksaa 80 euroa vuodessa, mihin sisältyvät viisi uimahallivuoroa viikossa, ilmantäytöt ja välineet. Hyviä perhekohteita ei merellä oikein ole. Norppatoiminta on seuralle hyvin tärkeää, sitä kautta seura saa lisää jäseniä. – Tulevaisuudessa olisi tietysti hienoa, jos voisimme mennä yhdessä noille kohteille. Ohjaajiakin tarvittaisiin enemmän, mutta esimerkiksi meidän seurassamme Tomi on nyt ainoa norppaohjaaja muiden valvoessa sivusta. – Alussa kuvittelin, että sukellus olisi jonkinlainen extremeharrastus, mutta aika nopeasti selvisi, että sukeltamisessa on omat sääntönsä, joita jokaisen harrastajan kannattaa omaksua. – Sen jälkeen olen kouluttautunut luolasukellukseen niin pitkälle kuin se on avoimen kierron laitteilla mahdollista. – Seurassa sukeltaminen on edullista. 12 Vaihtoehtona oli laskuvarjohyppy. Kokeneelle sukeltajalle on tarjolla elämyksiä melko lähelläkin. Jos norpissa on uimataidottomia, pitäisi heitä olla oma ryhmänsä. Matkoilla kustannukset jakaantuvat eikä esimerkiksi joku Kaatialan viikonloppu maksa muutamaa kymppiä enempää. Maan alla on kilometrejä kuivaa käytävää ja kaikki mahdolliset oleskelutilat kuivatusja kompurahuoneineen ja teknisine tiloineen 80 metrin syvyydessä. – Kyse ei ole etäisyyksistä, Helsinkiin olisi tunnin ajomatka. Ovaskaisilla ei ole laskettu sukellusharrastuksen viemää aikaa tai kustannuksia
Pidän hitaasta etenemisestä ja vain lillumisesta. Juhani Karvonen – Kolme sukellusta puuttuu, sen jälkeen saan kortin oikeasti käteen. Maija Ovaskaisen tuntema pelko vettä kohtaan on vähitellen kadonnut sukellusharrastuksen myötä.. Omassa seurassa saatan puuttua jonkun virityksiin, mutta muutoin pidän suuni kiinni. – Normisukeltajan ei välttämättä kannata käydä kurssia, koska laitteiden huollattaminen vaatii tietyt viranomaisvaatimukset ja laitteiden huollattaminen ammattaisella ei ole kovin kallista. Timo ja Maija Ovaskainen ovat yhdessä viettäneet laatuaikaa muun muassa Hilloisilla. – Minulle sukeltaminen on uusien asioiden näkemistä ja kokemista. Timo huoltaa paljolti perheen laitteet. Jos veden alla on jotain näkemistä, voisin kuvitella sukeltavani vaikka valtaojassa. En kommentoi, koska sillä saa vain vihamiehiä. Timon tavoitteena ei ole sukeltaa mahdollisimman syvälle tai pitkälle. Liityin muutamalle keskustelupalstalle sen takia, että näen mistä ihmiset puhuvat. Minusta sukeltajan pitäisi aina miettiä sitä sukelluskaveria. – Netin takia erilaiset varusteviritykset ovat yleistyneet. Saan P2-paperin varmaan syksyyn mennessä. Sukeltamiseen valmistautuessa ja veden alla on kiireet yksinkertaisesti unohdettava. Joskus miehen tekisi mieli puuttua muidenkin virityksiin. 13 Kouluttajana tutustuttava lajiin riittävän laajasti Timo Ovaskainen pyrkii tutustumaan sukeltamiseen mahdollisimman monelta kantilta. Vaikka sukeltaja itse tuntisi virityksensä, tunteeko sukeltajapari ne ja osaako hän auttaa, jos jotakin veden alla sattuu. Itse kävin kurssin, koska kouluttajana minulta kysellään paljon myös tuosta aiheesta. Vapaasukellus ei ole meikäläisen juttu, mutta kouluttajan on hyvä tietää kaikesta ainakin vähän. Arki on hektistä aikaa, mutta sukeltamisessa unohtuvat kiireet. Laitehuoltokurssitus oli melko arvokas. – Kävin vapaasukelluskurssinkin sen takia, että osaisin vastailla ihmisten kysymyksiin, joita nykyisin tulee jatkuvasti vapaasukellukseen liittyen
Sitä ei kääntöpaikalla ollutkaan. Apuun tarvitaan sukeltajia. Erilainen kaupunki Toissa vuonna Aurajoella alkoi liikennöidä Jakke Jokilautta. Metrissä on jo pimeää, sanoivat sukeltajat. Syvyyttä kertyi ja Jakke aloitti liikennöinnin. Laivat pääsevät enää Martinsillalle saakka. Sukeltajat apuun, kivi siirtyi "hengen" voimalla. Lauttaa ja kaivuria ei saada siltojen alta. Lautta oli suosittu, ja täksi kesäksi sen reittiä päätettiin jatkaa aina Tuomiokirkkosillalle saakka. Ammattilaiseltakin joskus lipsahtaa ja uusi sakkeli on noudettava rannasta. Aurajoki on Aurajoki ja vesi sen mukaista. Kaupunkilaisilla ei yleisesti ole käsitystä jokensa syvyydestä. 14 Jakke Jokilautta pulassa Isonkin kiven saa siirtymään joen pohjasta, mutta ei ilman hyviä keinoja. Sukeltajat työhön Jakken liikennöinti edellytti kääntöpaikalle lisää syvyyttä. Uusien siltojen rakentaminen on estänyt liikennettä. Jakke ei ole iso lautta, mutta pieneen Aurajokeen se on valtaisa. Sukeltajat häärivät useita kertoja Aurajoessa siirrellen kiviä käsin ja nostosäkein pois Jakken tarvitsemalta väylältä. Harva tietää, että itse sillan alla ja lähietäisyydellä on vettä vain reilun metrin verran. Leveys riittää, mutta lisäksi tarvitaan myös syvyyttä. Aurajoki virtaa läpi Turun kaupungin. Veneliikennettä on ollut ja on edelleen. Kestääkö joen penkka raskaan kaivurin. Jokea on liikennöity saaristolaisten aluksilla aina Tuomiokirkolle saakka. Kääntyäkseen Tuomiokirkkosillan laituripaikassa Jakke vaatii koko joen leveyden. Maalta ei ylety kuin oikein pitkäarmisella kaivurilla. Ruopataanko. Kaupunkien halki virtaavat joet eivät yleensä ole kovin syviä. Poikkeuksena ovat kaupungit, joiden läpi virtaa jokia, joissa liikennöidään suurilla laivoilla. Tosin hyvin harva enää tietää, miten Tuomiokirkkosillan yläpuolisella joella liikennöidään. Sukeltajat haettiin apuun. – Olosuhteet eivät muutu. Sekä kaupunkilaiset että matkailijat yllättyivät, miten erilaiselta kaupunki näyttää joelta katsottuna. Lautalta vai maalta. Päätös oli varmaan helppo ja lupakin helppo saada, mutta toteutus vaati yllättäen työtä
Jakkekin löysi vielä yhden kiven. Säkkien varassa se oli helppoa hinata pois Jakke Jokilautan väylältä. Jouko Moisala. Sukeltajien oli porattava tartunta. Nostosäkkien kiinnitys ja täyttö on onnistunut. – Korkea paine tietää veden laskua. Hyvä tarkoitus ja hyvä lopputulos. 15 siirretyksi maamassoja veden alla. Kaksi säkkiä! Ei nouse! Kivi on kovassa tai painaa yli tonnin. Kivi oli irti pohjasta. Siksi Aurajoenkin vesi on korkealla. Kaksi puolen kuution nostosäkkiä, mutta kivi ei liikahtanutkaan. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Kivi on irti pohjasta ja se saadaan miesvoimin liikuteltua pois aluksen kulkuväylältä. Sukeltajien tarkoituksena oli ensin kiinnittää kiveen lisää nostosäkkejä ja sitten kaivaa sen ympäriltä hiekkaa ja savea pois stroolaamalla. Paikalle rahdattiin lisää nostosäkkejä ja stroolauslaitteet. Iso kivi, johon nostosäkkiä oli vaikea kiinnittää. Jakke liikennöi. Jaken liikennöinti ei kuitenkaan päässyt kiven siirtämisestä huolimatta jatkumaan suunnitellusti. Kivi oli vain metrin syvyydessä ja lähellä rantaa. Sateet ovat lisänneet vielä veden korkeutta. Neljä nostosäkkiä täyteen ja vartin stroolaus ja rannalla työtä seuraavat havaitsivat säkkien hitaasti nousevan pintaan. Matkaa jää tekemättä. Puolen kuution säkki nostaa vedessä teoriassa noin 500 kilon painoisen kiven. Se täytetään ilmalla. Sen poistaminen vaatikin jo paljon enemmän työtä. Jakke ei Tuttu väylä Vanha viisaushan kertoo, että veneilijä tuntee kaikki kivet ja parhaiten ne, jotka on veneellään löytänyt. Puoli metriä normaalista ja vesi on liian matalalla. alta mahtuu, mutta kääntöpaikalla ei ole vettä riittävästi syvyyttä ajatellen, kertoi Jakke Jokilautan kansimies. Nostosäkissä tarvitaan ”hengen” voimaa. Stroolaamalla saadaan vesisuihkulla mahdu Kirjastosillan alta. Kesä on mennyt matalapaineissa. Siltojen Jakke Jokilautta mahtuu juuri ja juuri Aurasillan alta
Olen edelleen Italian kansalainen, enkä ole aikonut Italian passiani pois antaakaan. Kuluva kausi on Andrealle neljäs Suomessa. Töitä ei ole joka päivä, eikä koskaan etukäteen voi tietää, minne joutuu lähtemään, Andrea kertoo. Kesän alussa olin kuukauden Oulussa ja Kemissä. Italialaisella riittää myös muita sukellustöitä. Hän kertoi minusta Mauri Kalliomäelle. Sukeltaja on lähdössä keulapotkuritunneliin ja nostamaan taljoilla kuuden tonnin murikkaa paikoilleen. Andrea kertoo tehneensä ammattisukeltajana Italiassa Italiasta töihin Suomeen Yksi Jakke Jokilautan tiellä olleen kiven siirtäjistä oli ammattisukeltaja Andrea Morandi. – Sukellustyöt siellä olivat samanlaisia kuin täälläkin, toteaa Andrea. Lämpimästä kylmään – Olen Italiassa saanut sertifikaatin vedenalaisessa hitsauksessa. Kestääkö?. Kylmäkin oli, ja eräänä aamuna kesäkuussa oli neljä astetta pakkasta. Tässä Andrea (vas.) on vakavan paikan edessä. Työtä riittää Andrean mukaan Suomessa riittää ammattisukeltajalle ja vedenalaiselle hitsaustaitoiselle työtä. 15 vuoden sukellusurastaan Andrea on kertomansa mukaan sukeltanut ammatikseen viisi vuotta. Kaverini Antonio Gallico oli jo täällä Suomessa ja Diving Groupin hommissa. – Työ tietysti! Italiassa ei ole helppoa saada ammattisukeltajan työtä. vedenalaista rakennustyötä, dokumentointia ja jopa elokuvia. – Diving Group etsi vedenalaisen hitsauksen taitajaa. Andrea on hitsannut potkuritunnelin kattoon taljojen tarvitsemat kiinnityskoukut. Täälläkin voi joutua töihin toiselle puolelle maata. – Tulen huhtikuulla ja lähden takaisin Italiaan joulukuussa. Se on erikoisalani, sanoo Andrea vaatimattomasti kuin puhuen perunan kuorimisesta. Mukaan mahtui monenlaisia aluksien vedenalaisissa osissa tehtyjä sukellustöitä. 16 Suomessa asuva Andrea Morandi on kotoisin Presciasta PohjoisItaliasta. Mikä tuo ammattisukeltajan Italiasta tänne kylmään Suomeen
Andrea kertoo viihtyvänsä työpaikassaan. Päivän työ meni potkurilaitteiston kiinnitystason korjaamisessa ja viimeistelemisessä hitsauskuntoon. 17 Andrea huolehti vedenalaisesta hitsauksesta keulapotkurin vaihtotyön yhteydessä Naantalissa. – Täällä on mukava olla työssä. Andrea odottelee kypärä sylissään.. Diving Group on hyvä firma. Andrea Morandi oli paikalla, kun isoa kiveä siirrettiin jokilautan reitiltä pois Turussa – kuvassa Andrea pukeutumassa sateensuojassa. Työt onnistuvat hyvässä porukassa hyvin. Toisaalta mitä huonoa siinä olisi! Jouko Moisala Andrea kertoo tehneensä ammattisukeltajana Italiassa vedenalaista rakennustyötä, dokumentointia ja jopa elokuvia. Kakki ovat keskenään hyviä kavereita. Andrea on sinkku, eikä monista muista poiketen ole tullut Suomeen naisen perässä. Vapaa-aikanakin ollaan paljon yhdessä. Sukeltajan avustajana Hannu Roos huolehtii hengityskaasujärjestelmän toimivuudesta
– Wiima on lähes tasapohjainen, mikä helpottaa ankkurissa ollessa. Kannatusjäsenet tervetulleita Mika Leppänen kertoo, että Marinus-sukellusseura on alunKohti Coolaroota! Vasemmalta Marina Andersson, Mika Leppänen ja Sanna Paukku. 18 Tukialukselta sukeltaminen hankaloituu kovalla tuulella. Harmajasta lounaaseen. Wiiman kotisatama on Helsingissä Kulosaaren ja Herttoniemen välissä Naurissalmessa, josta on helppo lähteä useaan suuntaan. Coolaroo on yksi sukellusseura Marinuksen kohteista. Tukialuksena oli maksimissaan kuuden hengen avovene Wiima. Aqua Club Marinus Ry eli lyhyemmin Marinus. Matka hylylle kesti hieman yli tunnin, minä aikana oli hyvä bongata suuria risteilylaivoja. Kipparina toiminut Mika Leppänen kertoo, että ajaessa Wiima-tyyppisellä pienehköllä alumiinisella veneellä aallonkorkeus ei mielellään saisi ylittää metriä. Kohteena oli Coolaroo-jäähdytyslaivan hylky 20 kilometriä Naurissalmesta Harmajan suuntaan, nelisen merimailia. Hylkysukellusreissun järjesti helsinkiläinen sukellusseura Sub Kannattajajäsenyys laajentaa hylkysukellusmahdollisuuksia Wiimalla kohti Coolaroota Coolaroon hylky makaa Helsingin edustalla Gråskärsbådanin matalikolla. Vauhtia Wiima-tukialukselle antaa 100-hevosvoimainen Yamaha, joka todennäköisesti pienen potkurivian vuoksi hieman hidasti sukellusreissun aikana, ei kuitenkaan kovin pahasti. Coolaroolla ei kuitenkin ollut lastia, se oli paluumatkalla Itä-Saksaan. Jäähdytysalusten ruumatiloihin on asennettu jäähdytyskoneistot, joiden turvin alukset voivat kuljettaa herkästi pilaantuvia elintarvikkeita. Neljän hengen sukellusporukka pääsi heinäkuun lopussa onneksi leppeään tuulisaumaan kohti Coolaroo-hylkyä
– Varsin moni urheilusukeltaja toimii useammassa kuin yhdessä seurassa. – Seurojen jäsenmaksut ja kannatusjäsenmaksut ovat siis kohtuullisia, mutta tässä harrastuksessa välineisiin kieltämättä uppoaa rahaa, myöntää Sanna Paukku. – Esimerkiksi moni Sukelluskerho H2O:n jäsen on ollut mukana sukellusreissuilla. Coolaroo-retki tehtiin Wiima-veneellä, joka soveltuu hyvin päiväretkiin.. Itse hankin valtaosan välineistä vuonna 2009, samoilla mennään pääosin yhä. Meillähän on ainutlaatuisia hylkyjä Suomen rannikoilla. Mika huomauttaa, että on vain luonnollista kuulua pariin kolmeen eri seuraan. Matkalla oli aikaa bongata risteilylaivoja. Mikan mukaan seuran ulkopuoliset sukeltajat ovat tervetulleita veneretkille kannatusjäseninä. Esimerkiksi Sukelluskerho H2O ei vuonna 2015 ota maksua seuraan liittyessä. Edullisuutta lisää, että moni sukellusseura ei enää ota seuran liittymismaksua. – Toisaalta välineitä ei tarvitse ostaa jatkuvasti. 19 Wiimalla kohti Coolaroota – Suomen sukellusvedet ovat ehkä aliarvostettuja. Jopa kolme tai neljä seuraa Yksi Mikan mainitsemista Sukelluskerho H2O:n jäsenistä ja Marinuksen kannatusjäsenistä on Sanna Paukku, joka myös oli mukana Coolaroo-reissulla. Myös ulkomaanmatkoja on tehty. perin perustettu hylkysukelluksesta kiinnostuneiden sukeltajien toimesta. Kuvassa Pekka Palonkorpi ja saksalainen risteilijäalus. Lisäkulu ei ole suuri, noin 50–100 euroa, sillä jäsenmaksuihin sisältyvää Sukeltajaliiton 26 euron maksua ei tarvitse maksaa kahteen kertaan. Seuran logosta voi hahmottaa hylyn. – Silloin tällöin sukellamme myös sisämaan kaivoksiin tai avolouhoksiin. – Tiedän sukeltajia, jotka ovat oman seuransa lisäksi 2–3 seuran toiminnassa kannatusjäseninä. – Suomessa on esimerkiksi eri työpaikkojen sukellusseuroja kuten Finnairin Sukeltajat, myös ABB:llä on sukeltajaseura
Keulaja peräosa ovat toisistaan noin sadan metrin päässä. Menneisyyden kirjalliset lähteet ovat niukkoja tai niitä ei ole, mutta meriarkeologit voivat kertoa paljon laivasta eri tunnusmerkkien avulla, kuten vaikkapa millainen aluksen pohjarakenne tai saumaukset ovat olleet tai minkälaisia esineistöä kuten säilytysastioita laivassa on ollut. Marinan mukaan Suomen Suomen hylyt ehkä aliarvostettuja Myös Marina Andersson pitää hylkysukelluksesta. Pelastusyhtiö irrotti siitä jäähdytyskoneiston, pääkoneet ja muita arvokkaita osia. – Itseäni kiehtoo sukelluksessa eniten hylkysukeltaminen ja laajemmin meriarkeologia. kertaa, ensimmäisen kerran jo 1990-luvun lopussa. – Itämeressä ei ole puuta syövää laivamatoa, joten puuhylyt ja rautalaivojen puuosat ovat säilyneet jopa vuosisatoja. Luotsin jätettyä laivan Harmajan jälkeen alus oli pimeässä erehtynyt kurssista, ja Coolaroo ajoi täydellä vauhdilla karille Helsingin edustalla sijaitsevalla Gråskärsbådanin matalikolla. Alus joutui täydellä vauhdilla karikon vedenalaiselle osalle. – Tosin en mielelläni sukella hylkyjen sisään. Onnettomuuden jälkeen laiva oli kiinni karissa; vasta myöhemmin osat valuivat kokonaan mereen. H2O:ssa sukeltava Marina Andersson on myös Marinuksen kannatusjäsen. Sanna kuvailee, että hylyt voi nähdä eräänlaisina aikakapseleina. – Maltalla olen ollut kolme Mika Leppänen tarkistaa sukellustietokonettaan ja muita varusteita. 20 Coolaroo katkesi karilla – ei henkilövahinkoja MS Coolaroon kotisatama oli Göteborg. Paikalle lähetetyt laivat ottivat aluksi mukaansa 22 Coolaroon miehistöön kuuluvaa ja heidän perheenjäseniään ja pian myös loput miehistöstä. Marina on harrastanut sukellusta jo vuodesta 1998. Coolaroon peräosa upposi kolmen vuoden jälkeen syysmyrskyssä vuonna 1964. Maltahan on yksi hylkysukeltajien suosikkipaikkoja. Syysmyrskyt riepottelivat hylkyä karilla ja lopulta katkaisivat sen keskilaivan komentosillan edestä. Marina on innokas hylkysukeltaja.. Sukellusmatkoja olen tehnyt myös Ranskaan, Luxemburgiin, Egyptiin, Keniaan ja Australiaan. Aasiassa olen ollut useinkin, esimerkiksi Indonesiassa ja Filippineillä. Keulaosa upposi joulukuussa samana vuonna. Laiva lähti Helsingistä tyhjänä kohti Rostockia 27. Peräosa lepäsi karilla vielä kolme vuotta. Vedensyvyys hylyllä on 11–24 metriä. lokakuuta 1961. – Huomasin sitten kiinnostuvani meriarkeologiasta, vaikka historia ja menneisyyden tutkimus ei ollut minua aiemmin kiinnostanut. Kiinnostus menneisyyteen Sukellusharrastuksen aloittaessaan Sanna ei parina ensimmäisenä vuonna löytänyt omaa sukelluksen ”alalajiaan”
Sukelluskokemusta Pekalla on puolentoista vuoden verran, mutta hän on ehtinyt jo tekniikkasukelluskurssille, joka loppuu elokuussa. Pekka Palonkorpi valmistautuu sukellukseen.. H2O:n toiminta-ajatuksena on sukellustaidon ja -tekniikan sekä uintiharrastuksen kehittäminen. Wiimalla päiväretket sujuvat hyvin, H2O:lla on kunnostettu vanha hinaaja Deko, jolla yön yli retketkin onnistuvat. Näkyvyyttä oli 5–10 metriä ja vielä 10–11 metrin syvyydessä näki valoa pinnalta. Kuuluisassa Blue Holessa en ehtinyt käydä. Viime mainittu oli libyalainen tankkeri, joka tuhoutui huoltotöissä. Alus siirrettiin Vallettan edustalle, jossa siitä tuli hylkyja riuttasukelluskohde. Malta on hylkysukeltajan paratiisi Myös Pekka Palonkorpi aloitti sukellusuransa H2O:ssa, jossa on mukana vieläkin hoitaen myös sukelluskerhon postauksia. Laivan arkkitehdit tekivät työtä käskettyä, ja kun alkuperäinen arkkitehti Henrik Hybertsson vielä ehti kuolla ennen aluksen valmistumista, olivat katastrofin ainekset koossa. H2O on Sukeltaja-liiton suurimpia seuroja, jäseniä on noin 220. Vasa-laivakin upposi Marinus ja H2O Sub Aqua Club Marinus Ry on vuonna 1981 perustettu Helsingissä toimiva sukellusseura. Sukelluspäiviä oli kahdeksan, kaksi per päivä, joten sukelluksia tuli yhteensä 16. Kuninkaan kunnianhimo oli siis osasyy onnettomuuteen. Yhteistyötä Museoviraston kanssa Hylkysukellus on Marina Anderssonin mielestä mielenkiintoista, sillä hylkyjen taustalla oli aina tarina. Sekä Marina Andersson että Sanna Paukku kuuluvat H2O:n meriarkeologiajaokseen. Jäseniä seuralla on noin 40. – Seurat oikeastaan täydentävät toisiaan ainakin tukialuksen osalta. Heinäkuussa hän tutustui hylkyihin Maltalla kahden viikon ajan. Kristus-patsas oli vaikuttava kuten myös Um El Faroud. – Sukelluskerho H2O:n meriarkeologiajaosto tekee yhteistyötä Museoviraston kanssa, ja kaikki seuran jäsenet kunnioittavat kajoamatonta meriarkeologista periaatetta, Marina muistuttaa. Seura on perustettu vuonna 1979. Tilaa on 12:lle hengelle. – Maltan hylkykohteet olivat mielenkiintoisia. Kuvan risteilyalus ei ollut lähelläkään karia. – Varmasti traagisia kohtaloita oli paljon. 21 Merellä voi nähdä optisia harhoja. Klaus Susiluoto Tukholman vesillä 1628 seilattuaan vain 1.5 kilometriä. Hylkysukelluksen ja meriarkeologian lisäksi Marinaa kiinnostaa biosukellus. – En innostunut tutkimustasolle, mutta biosukelluskurssilla opin paljon Suomenlahden eliöistä ja kasveista. – Meillähän on ainutlaatuisia hylkyjä Suomen rannikoilla. – Pääsaaren lisäksi sukelsimme Gozolla ja Cominolla. Imperial Eagle oli yksi tunnetuimpia hylkyjä. Näkyvyys toki on usein haaste, mutta esimerkiksi tämä Coolaroo-reissu oli onnistunut. Marina on H2O: jäsen ja Marinuksen kannatusjäsen. Myös Palonkorpi on hylkyharrastaja. Kuningas halusi lisää tykkejä, mitä varten laivan rakenteita piti muuttaa. sukellusvedet ovat ehkä aliarvostettuja
Jatkosodassa alukset toimivat merivoimien elintärkeänä osana, niiden uppouma vaihteli 20–40 tonnia, pituus oli 21–25 metriä ja nopeus 23–25 solmua. VMV:t olivat puurakenteisia. Alukset olivat tunnetuin merivartiolaitoksen alustyyppi taistelussa niin pirtutrokareita vastaan kuin meripelastustehtävissä. 22 Vartiomoottoriveneet jatkosodassa Vartiomoottoriveneet olivat merkittävässsä asemassa jatkosodassa. VMV-12 tuhoutui Helsingin ilmapommituksissa satamassa 6.2.1944.. Mahonkiset kyljet pidettiin maalattuina, mutta kansi oli lakattu VMV-14 (II/2 VmvLv) toukokuussa 1944 Kuorsalossa. VMV-11 on ainoa entisöity vartiomoottorivene. VMV-11 pelasti 57 miestä Vartiomoottoriveneitä (VMV, Vemma) rakennettiin vuosina 1930-1943 Suomen telakoilla, muun muassa Uudenkaupungin veneveistämössä sekä Turun veneveistämössä. Ne toimivat muun muassa vartiolaivoina. Aluksissa oli 1-2 20 mm tykkiä, syvyyspommeja 2–4, miinoja 2–4, sumutuslaitteet sekä hinattava kuuntelulaite. Se sijaitsee Kotkan Merikeskus Wellamossa
Vemma jouduttiin ajamaan rantaan, jolloin se joutui uusien pommituksien kohteeksi, miehistöstä kuusi kuoli 18.6.1944. Saksalaiset ampuivat tykkitulella upoksiin kummatkin alukset, miehistöt pelastuivat. Maailman paras vapaasukeltaja on kadonnut Maailman paras vapaasukeltaja on kadonnut Espanjan rannikolla. 774 7708 4154 set vesitiivis 500 m. Alukset liitettin vuoden 1944 lopulla takaisin rajavartiolaitokselle. Mochanovan nimissä on 41 maailmanennätystä ja 23 maailmanmestaruutta. Hän ei noussut enää pintaan. – VMV-7 Suomenlahdella, konehuoneesa räjähti ja tuli levisi nopeasti. Päällystöstä kaksi haavoittui ja miehistöstä kuusi kuoli. Pirtulaiva Omar pelasti miehistön 1.10.1933. Koituivatko merivirrat venäläisen kohtaloksi. Etsintöjä jatketaan enää ilmasta käsin. – VMV-8 Helsingin telakalla venäläisten ilmapommituksissa 26.2.1944. elokuuta, että Molchanovan pinnanalaiset etsinnät on lopetettu. Sotien päätyttyä VMV:t olivat vielä raivauskaudella merivoimien palveluksessa. – VMV-10 ja VMV-14 olivat Suursaaressa laiturissa, kun saksalaiset tekivät sinne maihinnousun 14.9. Hän pystyi pidättämään hengitystään yhdeksän minuuttia ja sukeltamaan 101 metrin syvyyteen räpylää apunaan käyttäen. Viranomaiset ilmoittivat 5. – VMV-17 tuhoutui, kun venäläiset syksypommittajat saivat pahoja osumia alukseen Koivistolla Tiuransaaren lähellä. Ilman räpylää Molchanovan ennätys oli 71 metriä. Etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Nyt epäillään, että hän joutui vahvaan vedenalaiseen virtaukseen. elokuuta Espanjan rannikolla Ibizan eteläpuolella. Veneiden kohtalot VMV-aluksia tuhoutui myös kohtuuttoman paljon: – VMV-3 tulipalossa 11.6.1931 Helsingin edustalla, ei henkilövahinkoja. VMV11 pelasti 57 miestä merestä. Vene jouduttiin ajamaan rantaan, jossa se joutui uusien pommituksien kohteeksi. Vapaasukelluksen kansainvälinen kattojärjestö AIDA on kertonut tiedotteessaan, että Molchanova oli sukeltanut ilman räpylää 30–40 metrin syvyyteen. 944. ORIS AQIUS DEPTH GAUGE CHRONOGRAPH ref.no. – VMV-12 venäläisten ilmapommituksissa Helsingin satamassa 6.2.1944. VMV-17 tuhoutui Koivistolla Tiuransaaren lähellä venäläisten lentokoneiden hyökkäyksissä 18.6.1944. Maahantuoja: Kultakeskus Oy Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna www.kultakeskus.. VMV:t laskivat jatkosodan aikoina noin 390 miinaa Suomenlahteen. 23 VMV-11 pelasti 57 miestä puunväriseksi. Heikki Moisio Lähteet: Leijonalippu merellä, Suomen laivasto sodassa Maailman parhaana vapaasukeltajana pidetty venäläinen 53-vuotias Natalia Molchanova oli ollut sukeltamassa 2. Ne toimivat ansiokkaasti eri tehtävissä vartiolaivoina muun muassa panssarilaiva Ilmarisen upotessa Utön ulkopuolella
Muista poiketen he tekivät huolellisen paritarkastuksen.. 24 Anna Nokelan sukelluskeskus Najada on Murterin saarella Sukellusmatkalla Kroatiassa Benjamin ja Timo Salminen valmiina ensimmäiselle sukellukselleen
Lomailijoita kaikki, joten aamuinen kello 8.30 saattaa tuntua aikaiselta. Anna Nokela. Najadassa käy vuosittain noin tuhat sukeltajaa. Anna oli aloittanut omat sukelluksensa 1990-luvun alussa. 25 Aurinkoinen ja lämmin aamu on jälleen herättänyt Murterin asukkaat toimintaan. Ennen tämän perustamista vuonna 2002 liikuin liike-elämän parissa kaikkialla maailmalla. Elämä oli pelkkää myyntiä ja markkinointia. Aurinko paistaa kirkkaalta, siniseltä taivaalta. – Tämä sukelluskeskus on haaveitteni toteutuma. Sukellusmatkalla Kroatiassa Liikkeellä on sekä jo edeltävinä päivinä sukeltaneita että uusia asiakkaita. – Sukeltamista ehdin itse harrastaa avomieheni Kurtin Leidln kanssa vain muutaman vuoden. Kurt oli sukeltanut aikaisemmin, nyt jo yli 40 vuotta, joten sukelluksellista kokemusta oli riittämiin Najadan perustamiseksi. Aivan uudet tulokkaat menevät Barbaran hoiviin kirjautuakseen ja selvittääkseen henkilökohtaiset sukellukselliset tietonsa ja taitonsa sekä lainaksi tarvitsemansa sukellusvälineet Najadan tiedostoihin. Anna Nokela on sukelluskeskus Najadan henki ja sielu. Uusi tai vanha asiakas, mutta Mephisto, kookas ja lauhkea saksanpaimenkoirauros, käy ensimmäisenä tervehtimässä kaikki. Uusi tulokas, mutta vanha asiakas tervehtii halauksella Annaa. Merenneito – Najada tarkoittaa sirenaa, merenneitoa, kertoo Anna Nokela. Myyntiä ja markkinointia on tämä sukelluskeskuksenkin pyörittäminen, mutta kuitenkin aivan jotain muuta kuin toimistotyö jossakin Kazakstanissa tai Moskovassa. Se ennustelee kuumaa päivää. On aika rentoutua ennen seuraavan päivän töitä. Tutut asiakkaat tervehtivät henkilökuntaa iloisesti. Molemmat olivat käyneet sukelluskurssinsa kuluvana keväänä.. Sukelluskeskus Najadassa toiminta näkyy sukeltavien asiakkaiden kerääntymisessä keskukseen. Odotettavissa on kuitenkin kiinnostava ja hieno sukellusretki, joten ei haittaa! Kroatialaisella Murterin saarella on suomalaisen Anna Nokelan sukelluskeskus. Päivän sukellukset ovat takana. Timo-isä ja Benjamin-poika olivat tulleet Kroatiaan Sipoosta
Niillä selviytyy! Najadaan tulee sukeltajia Saksasta, Itävallasta, Slovakiasta, Tsekeistä, Unkarista, Belgiasta ja Hollannista. Uudelleen heistä tulee noin 75 prosenttia. Josip, Najadan logistiikkavastaava, on toimittanut paatteihin valmiiksi sukeltajien tarvitsemat pullot tasapainotusliiveineen sekä painot. Meri on Annan mukaan parhaimmillaan syyskuussa. Check-in Henkilökunnasta Barbara hoitaa sukeltajien kirjaamisen. Molemmilla kohteilla sukel. Asiakkaat tulevat tänne sukeltamaan ja saamaan hienoja sukelluksellisia kokemuksia. Najadalla on 40 varsinaista kohdetta, 20 on varalla ja uusia etsitään. Valmistautuminen Najadassa tehdään päivittäin kaksi sukellusretkeä merelle. Najadalla on kaksi venettä, käytössä 25 täydellistä sukellussettiä. – Varsinaista massasukeltamista emme odota. Kausi alkaa maaliskuussa ja loppuu marraskuulla. Hylkykohteista Francesca di Rimini on tunnetuin. Kokeneista ei ole murhetta, mutta yksinäinen ja vähemmän kokenut vaatii yleensä Najadan oppaan. Nämä asiakkaat edellyttävät yleensä opasta mukaan sukelluksilleen, Anna selvittää. – Vaikka on lämmintä, jopa helteistä, siirroissa tulee helposti kylmä, selventää Anna pukukäytäntöä. Sukelluskortteja on paljon. Toisen sukelluksen vaatimat pullot ovat paatin säilytystiloissa poissa jaloista. – Näkyväisyys on silloin hyvä, mutta veden lämpö on vain 16 astetta harppauskerroksen jälkeen. – Tehokasta markkinointia teemme yhdessä yhdeksän sukelluskeskuksen kanssa. Molemmilla retkillä tehdään kaksi sukellusta. Markkinointi on välttämätöntä, korostaa Anna. 26 Najada tänään Najadassa vierailee vuosittain noin 1000 sukeltajaa. – Check-in-haastattelussa muodostuu uudesta asiakkaasta kuva, joka kertoo paljon tarpeellista. He eivät tule paimentamaan vähemmän kokeneita aloittelijoita. – Muut sukelluskeskukset eivät operoi näin pitkään. Najadan sukellusretkillä sukellusparit jaetaan check-inhaastattelun perusteella. Kohteita riittää – Adrianmeressä riittää sukelluskohteita, kertoo Anna matkalla ensimmäiselle kohteelle. Uusi tulokas hieman katselee ja seuraa pian muiden toimintaa: sukellusvälineistö varastosta, sukelluspuku päälle joko kokonaan tai vain puolittain. – Usein sukelluksille tullaan pareittain, mutta yksittäisiäkin sukeltajia tietysti tulee. Toisaalta syvät tekniikkasukellukset ovat aina kuivapukusukelluksia jo syvyydenkin takia. Ei ole salaisuus, että kortteja voi ”ostaa”. Tämäkin Murterin ulkopuolella ja saaressa sijaitseva vanha majakkarakennus toimii apartementoksena. – Meillä ei myöskään sukelleta ryhmissä. Najadassa vanhat asiakkaat tuntevat tavat. Alus upposi heti sodan jälkeen noin 50 metriin, joten se ei ole kaikkien tavoitettavissa. Yksinäiset ovat aina tietty ongelma. Täällä ei voi sukeltaa ilman sukelluspukua. Asiakkaan kanssa voidaan sukeltaa, mutta meillä opas ei vie mukanaan kymmenen hengen ryhmää. Se on kuivapukuaikaa. Lähtötai tulotervehdykset ovat aina yhtä lämpimiä. Alukset odottavat rannassa. – Toinen uusi kohde 28 metrissä on lähes ehjä Junkers JU 87. Lämpimissä vesissä peruskoulutuksen saaneet eivät ole 100-prosenttisesti valmiita sukeltamaan meillä. Itse sukellan maaliskuusta kesäkuulle ja syyskuusta marraskuulle. Sukeltajien saapuessa paatille he kiinnittävät hengitysventtiilin nimettyyn pulloonsa ja tarkastavat samalla pullon hengityskaasumäärän
Saaret ovat karuja, mutta karuus ei jatku pinnan alle, jossa sukeltajaa odottaa hyvän näkyvyyden lisäksi rikas ja värikäs maailma. Muut selvitetään Adrianmeri ja Murter Adrianmeri on laaja lahti Apeniinien niemimaan (Italia) ja Balkanin niemimaan (Kroatia) välissä. Murterin saarella on useita pieniä kaupunkeja; Tisno, Jezera, Bettina ja pohjoisimpana Murter. Saarella on noin 6000 asukasta, mutta sesongin aikana saarella on jopa 30 000 vierasta. Murter on saari noin 100 kilometriä Splitistä pohjoiseen. Ei ole salaisuus, että sukelluskortteja voi "ostaa".. Lupa maksaa kymmenen euroa/yhden sukeltajan sukellus. Sinisyys korostuu paatin perävanan valkoisesta vaahdosta, joka kertoo veden kirkkaudesta ja puhtaudesta. Sesongin ilkopuolella Murter on rauhallinen paikka: ei diskoja, ei yökerhoa, ei bailausta. – Meillä on yhteistyö kolmen muun keskuksen kanssa, jotta luvattomien sukeltaminen ei olisi mahdollista. Hotelleja ei saarella juurikaan ole. Merihevonen matalalla hiekkarannalla Annan kädessä. Sinisyys syvenee, tummuu ja kertoo syvästä vedestä. Adrian meri on sininen, syvän sininen. Läntiset kovat tuulet estävät merelle pääsyn. 27 . – Suurin osa asiakkaista on saksankielisiä. Rannalta lähdettäessä turkoosi, matalasta kertova meren väri alkaa vähitellen muuttua siniseksi. taminen edellyttää erikoisluvan kulttuuriministeriöltä. Vaikka Murterin edustalla on kartan mukaan saaristoa, on saaren edustalla aavaa merta. Adrianmeri kutsuu Sukeltamaan lähtö edellyttää perusteellista briefausta. Kurt pitää selvityksensä saksaksi ja englanniksi. Najadassa on mahdollisuudet kaikentasoisiin sukelluksiin alkaen lapsista ja päätyen tekniikkasukeltajien sukelluksiin. Itse Murterissa on yksi hotelli, mutta apartementoksia riittää. Koko saari on vain kymmenen kilometriä pitkä. – Sukelluskortteja on paljon
Itävaltalaiset Ulrike Koebell ja Jakub Jez eivät olleet sukeltamassa Najadassa ensimmäistä kertaa. Nämä kokemukset Vanhan sotaaluksen ankkuri sukeltajien tarkasteltavana. Di Francescan peräkansi. Matkailuvaunuretki Kroatiaan oli tuonut Timo-isän ja Benjamin-pojan myös Murterille ja sukeltamaan. Timo ja Benjamin Noin kahdeksan prosenttia Najadan asiakkaista on suomalaisia. täydentävät hyvin sukelluskokemuksiamme kotona. Kului kaksi päivää, ja aamulla Najadan portille saapui kaksi suomalaista sukeltajaa, Timo ja Benjamin Salminen Sipoosta. Ulkopuolisen silmin molempien sukellukset menivät hienosti. Heinoiksi mainitsivat molemmat myös omat kokemuksensa. Jakub oli sukeltanut jo 17 vuotta ja Ulrikankin sukelluskokemus oli kertynyt seitsemässä vuodessa. Alus upposi heti sodan jälkeen noin 50 metriin, joten se ei ole kaikkien tavoitettavissa. On useita eri mahdollisuuksia mennä Murterille. Lentokentältä on linja-autokuljetus Splitiin. Molemmat kertovat Kroatian ja Najadan olevan heille hyvä kohde. Trogirin kaupunkiin on kentältä vain muutaman kilometrin matka. Linja-autolla jatketaan Vodiceen. – Varmasti tullaan uudelleen! Jouko Moisala Hylkykohteista Francesca di Rimini on tunnetuin. Splitin lentokenttä sijaitsee Trogirissa. Mikäli haluaa jäädä vaikkapa vain tunneiksi Splitiin, voi matkatavarat jättää linja-autoaseman säilytykseen. – Ajomatkaa kertyy 700 kilometriä ja sekin on pääasiassa moottoritietä. Miten mennään. Briefausta varten jokaisesta kohteesta on kolmiulotteinen kuva, jonka perusteella asiakkaat saavat hyvän kuvan sukelluskohteena olevasta vedenalaisesta maisemasta ja sen selkeästi sukelluksen aikana erottuvista yksityiskohdista. Suomalaisia käy harvemmin, mutta TV-ohjelma Jaakko ja maailmanvalloittajat lisäsi suomalaisten asiakkaiden määrää, Anna kertoo. Matkaa on kymmenisen kilometriä ja taksi ottaa 200 kunaa, noin 28 euroa.. Vodicesta kulkee paikallisbussi Murteriin. Splitistä lähtevä bussi kulkee Trogirin kautta, joten matkaa pääsee jatkamaan käymättä Splitissä. Linja-autossa maksetaan ihmisten lisäksi myös matkatavaroista. Yksi on koettu ja jos ei hyväksi, niin ainakin kohtuulliseksi koettu: lento Splitiin. Mikäli matkassa on useampia, kannattaa miettiä taksia Vodicesta Murteriin. 28 englanniksi. Molemmat olivat käyneet sukelluskurssinsa vasta keväällä ja sukelluskokemusta oli kerääntynyt sukelluksista Iso Melkotilla ja Porvoon vesillä. Kenttäkuljetus vie matkailijan Splitin linja-autoasemalle, josta jatkobussi lähtee
Rohkeuden kannalta oli tärkeää, että sukelsimme heti muutaman kerran peräkkäin. Ollaan kaukana mantereesta. Rohkaistuin kun vakuutuin paikalla olleiden Annan Ja Leon kokemuksesta ja osaamisesta. Muistan nähneeni mustekalan, joka nukkui kolossaan eikä herännyt Leon kutituksesta huolimatta. Ehkä oli hyväkin, etten ollut hakenut etukäteen netistä mitään kauhujuttuja, vaan aloitin niin sanotulta puhtaalta pinnalta. Värimaailma näyttäytyi todella kauniina ja lumoavana. Heli kertoo kokemuksestaan näin: ”Sukelluksestani jäi mieleeni kirkas ja hyvä näkyvyys. Asiantuntijoiden keskuudessa tuli näin ensikertalaiselle varma tunne. 29 Kemiläinen Heli Vanhatalo on entuudestaan tuttu Anna Nokelan kanssa ja tietoinen sukelluskeskus Najadasta. Opettajani Leo osasi rohkaista minua, ja hänen seurassaan oli turvallista tutkia vedenalaista maailmaa. Ne on joku jostakin syystä tänne autiolle saarelle käsin rakentanut. Kerroin Annalle ja Kurtille jo seuraavana päivänä, että tuo päivä on yksi ikimuistoisimmista tähänastisessa elämässäni. vatsanpohjassa, kun alla oli vielä syvästi vettä. Haluan ehdottomasti uudelleen sukeltamaan, mutta uskon, että sukelluskurssi on sitä ennen paikallaan. Heli on saanut yhden uuden kokemuksen.. Kun ei lannistunut heti ja teki niin kuin ohjattiin, niin homma toimi. Sukeltamisesta saa varmasti tekniikan ja varmuuden hioutumisen myötä paljon enemmän irti.” Helin introsukellus Najadassa Leo Leidl opastaa Heliä sukeltamisen saloihin. Veden alla ajan taju hävisi kokonaan eikä ollut kiire minnekään. Sukeltamiseen tarvittiin aluksi hieman rohkeutta ja luottamusta. Tämä on juuri sitä painottomuuden tunnetta, jonka sukeltaja voi saada jo ensimmäiselläkin sukelluksellaan. Työmatka toi Helin Kroatiaan ja koska aikaa oli, hän päätti toteuttaa erään unelmansa ja kokeilla sukeltamista. Minulla oli jonkinlainen käsitys vedenalaisesta maailmasta, mutta oli ainutkertaista nähdä kalaparvet ja merisiilit suoraan silmien edessä. Sukellus on tehty ja opettaja ja oppilas palaavat tyytyväisinä alukselle. Sukeltamisesta jäi hyvänolon tunne, joka on helppo palauttaa mieleen vielä näin viikkojenkin kuluttua. Saatoin nähdä kauas ja tunsin perhosia Minulla oli jonkinlainen käsitys vedenalaisesta maailmasta, mutta oli ainutkertaista nähdä kalaparvet ja merisiilit suoraan silmien edessä. Vaikeinta oli oikean hengitystekniikan löytäminen. Katsojan kannattaa huomioida rannalla olevat muurit. Siinä samalla suurin pelko haihtui ja sukeltamisesta osasi nauttia kerta kerralta enemmän. Taustalla Anna Nokela
30 Tuuli ja sade laittoivat suunnitelmat uusiksi SM-kisoissa Sukelluskalastuksen huiput koolla Uudessakaupungissa Mika Karhu ja tytär Oona maalissa. Saaliit heti näytille.
Miesten laji Sukelluskalastusta pidetään miehisenä lajina. Rantaan kokoontui aurinkoisena lauantaiaamuna 36 kilpailijaa. Totta tai ei, mutta 36 kilpailijasta vain kaksi oli naisia. Tosin kymmenen rohkeaa lähti vielä kauemmas Vekaran alueelle. Jani Siivonen valvoo, Joona Auranen punnitsee ja Ilona Lindström kirjaa tulokset. Punapipoinen Matti Pyykkö antaa ohjeita. Lahna on herkkä kala. Uutta aluetta ei kukaan kilpailijoista ollut ”scoutannut”, paikalliset tunsivat nämäkin vedet entuudestaan. Saaliit heti näytille. Aurinko paistelee, vielä!. Kaikkiaan sukelluskalastuksen SM-mitaleja havitteli 36 kilpailijaa. Hänen asiantuntemuksellaan Uudenkaupungin vesialueista oli valittu kilpailualueeksi Katanpään lähivedet. Raumalaisen Levosen perheestä kilpailussa oli mukana Mika Karhu ja tytär Oona maalissa. Kilpailun järjestäjät joutuivat turvautumaan suunnitelmaan B ja kilpailualue rajattiin Kirstan alueelle. Punnitustilaisuus on vakava asia. Kun taivas veti pilveen niin lahnatkin katosivat, Sjöblom kertoo. Aurinko paistoi, ja etenkin lahnaa tuli alkuun hyvin. Lauantaina kilpailusää oli vielä kohtuullinen, mutta sunnuntaina alkoi tuulla ja sataa. Kilpailun päävastaavana toimi Vakka-Suomen Urheilusukeltajista Kimmo Sjöblom. – Lauantai menikin hyvin. Sukelluskalastuksen SM-kisat pidettiin heinäkuun loppupuolella Uudenkaupungin vesillä. Sukeltavan kalastajan kisavarusteet. Tuuli ja sade sekoittivat Haanperänkarin alueen vedet. Kilpailualueen siirrosta hyötyivät rantapuheiden mukaan paikalliset kilpailijat. 31 Kim Jaatinen nousi harppuunakalastuksen suomenmestariksi Uudessakaupungissa. Pääosa kilpailijoista lähti kuitenkin juuri näille vesille huolimatta vain noin puolen metrin näkyvyydestä
Eikö se ole helppoa, helpompaa kuin maalta kalastaminen. Mennäänkö sinne happilaittein. Myös kalat ovat oikukkaita. Sukeltava kalastaja tulee sen reviirille. Maataan paikallaan sopivassa paikassa ja odotetaan kalan tulevan harppuunan ulottuville. – Kilpailuissa saa ”scoutata”, eli kilpailualueeseen saa tutustua etukäteen. Jemmin saaliiksi kertyi tässä kisassa kolme lahnaa, jotka hän sai jo ensimmäisenä kisapäivänä. Ne vaihtavat paikkaa tuulien, auringon ja veden lämpimyyden mukaan. Kilpailut Kalakeiton tarpeiden saalistaminen on helppoa kilpailuun verrattuna, kertovat harppuunakalastajat. Palkintojenjako Kim Jaatisen nimi on pitkään ollut kisatulosten kärjessä – niin tässäkin kisassa. Kilpailualueet ovat laajoja. Yksikin kala mitataan ja punnitaan huolellisesti. – Kyllä veden alla voi kiljua! Jemmi toteaa. Yhteiskuva. Kilpailijoiden saalis punnitaan kilpailupäivän päätteeksi. Kilpailijat täynnä tarmoa ja kilpailumieltä.. Jukka-isän ja Jesper-pojan lisäksi vielä tytär Jemmi. Jouko Moisala Kilpailun seniori, raumalainen Kimmo Hohkuri, on saapunut toisen kilpailupäivän saaliin kanssa maaliin. KeskiUudenmaan Sukeltajien Tero Vaara keräsi hopeapisteet ja pronssille ylsi Calypson Joni Kettunen. – Tieto ei tässä lisää tuskaa. – Kala ei odota. Sään muuttuminen voi kuitenkin viedä kalat aivan toisaalle, kertoo Tapio Salakari. Tässä kilpailussa lahnaa tuli tynnyri puolilleen. Toinen naisosallistuja, Oona Karhu, oli isänsä Mika Karhun kanssa toisessa kisassaan. 32 Sukeltava kalastaja tulee kalan reviirille Sukelluskalastus saa tavallisen kadunkulkijan mietteliääksi. Neljän tunnin kisa on takana. Tämä vaatii taitoa ja harjoitusta. Hengenpidätysajat nousevat pariinkin minuuttiin ja syvyydet jopa 20 metriin. Tällä saalilla Jemmi voitti naisten sarjan, oli nuorten sarjassa viidentenä ja perhe oli joukkuekisassa viides. Sukeltava kalastaja väijyy. Helppoudesta tai vaikeudesta on Salakarin mukaan vaikea sanoa mitään. Jemmin yllättävin kokemus kalakisassa on parikiloisen hauen uiminen suoraan päin hänen naamariaan. Varusteina ovat märkäpuku, räpylät, naamari, harppuuna ja mukana hinattava poiju tai pieni lautta, jossa on ”eväät” ja saalis, kertoo Tapio Salakari. Kaloja voi siis etukäteen paikantaa. Harppuunakalastuksen suomenmestariksi tuli Kim, joka edustaa Sukellusseura Calypsoa Kirkkonummelta. Nopeampi se on kuin sukeltajan havainnoinnista syntynyt viesti kädelle tähdätä ja laukaista. Kilpailut kestävät viisikin tuntia. Palkintojenjakotilaisuus ja sukelluskalastuksen SMkilpailujen päätös tapahtui Uudenkaupungin Voimala Zakun tiloissa. Sukelluskalastaja ei käytä sukelluslaitteita. Se pakenee useimmiten salamana. Uintimatkat ovat kilometrien pituisia. Palkintoja arvottiin, mutta arvopalkinnot jaettiin. Saalis oli kookas lahna
Yksikin siika kannattaa mitata ja punnita. Matti Pyykkö saaliineen Kimmo Sjöblomin onniteltavana. Tähän kannattaa aina pyrkiä. Keskellä Kim Jaatinen, vas. Nopeampi se on kuin sukeltajan havainnoinnista syntynyt viesti kädelle tähdätä ja laukaista.. Lisäksi kaikista saa vielä painopisteet, kertoo sukelluskalastusta harrastavan Janne Paimander. Turskan pisteet eivät kerro, että se on syvällä ja vaikea saalistaa. Joni Kettunen ja oik. Ainoa, joka tavallaan ei nyt kuulu joukkoon on turska. – Kala ei odota. 33 Tärkeitä tarkennuksia Sukelluskalastuksessa saaliin pisteytys, arvo, vaatii hieman täsmennystä. Kampelasta saa 1000 pistettä, samoin ahvenesta. Lisäksi tulevat lajipisteet. Niillä tuli kisassa vasta neljänneksi, kun kolmanneksi tullut Juha Siitonen sai kaksi kampelaa, kaksi ahventa, mutta lisäksi vielä yhden 140-grammaisen särjen. Tero Vaara. Ne olivat ensimmäiset suomalaisen sukelluskalastajan kilpailussa saamat turskat. Siiasta saa 2500 pistettä, turskasta vain 600. – Pisteytys perustuu siis selkeästi saalistamisen vaikeuteen. Muuten voi ihmetellä, kun joku voi voittaa parilla siialla ja yhdellä ahvenella, mutta neljällä isolla lahnalla ei yllä palkinnoille. Kolmesta eri kalalajista saa 1500 pistettä, neljästä lajista 2500 pistettä, viidestä lajista 3500 pistettä ja niin edelleen. Kilpailun jälkeinen makeavesihuuhtelu kilpailukeskuksen rannassa. Tämä pieni särki toi 1500 pistettä pussiin! Yhteenvetona Janne toteaa, että taktikointiin on mahdollisuus. Niistä saa vain painopisteet. Se pakenee useimmiten salamana. Vasemmalta Tapio Salakari, Matti Pyykkö ja Kim Jaatinen (kasvot kameraan päin). Silakka saaliina tuntuu vähäiseltä, mutta kolmantena lajina se tuottaa omat 600 pistettä + painopisteet sekä lajipisteinä 1500 lisäpistettä. Meillä oli hauskaa! Sukelluskalastuksen Suomen kolme parasta. – Monta lajia, vaikka pieniä, mutta alarajan ylittäviä tuottavat helposti hyvän sijoituksen. Kim Jaatinen sai Helsingin kisassa neljä turskaa. Pysyäkseen kärryillä vai pitäisikö sanoa troolissa – on tunnettava ainakin hieman sukelluskalastuksen saaliin pisteytystä. – Hauki, säynävä ja lahna ovat nollan arvoisia. Matti Pyykkö hoiteli yhdessä seitsemänvuotiaan Senja Siivosen kanssa palkintojen arvonnan
Karhu.. Vasemmalla toiseksi tullut Joonas Lassila, voittaja Joni Onnela sekä kisan kolmas Mika J. 34 Sukelluskalastajat kokoontuivat Päijänteellä Jaskan Muistokisan voitto komealla kalansaaliilla Voittajien on helppo hymyillä
Sen jälkeen kilpailu on käyty vuorotellen Päijänteellä, Asikkalan Urajärvellä sekä Jaalan Ruhmaksella. Kymmenen ensimmäistä vuotta kilpailu pidettiin Hangossa, mutta siirrettiin sen jälkeen järjestettäväksi sisävesillä Lahden ympäristössä. Siihen aikaan kilpailuja oli vain muutamat kesässä ja ajattelimme, että näin lajin harrastajat saavat lisää harrastusmahdollisuuksia, kertoo kilpailun järjestelyistä vastannut Kyösti Tissari. Erityisesti 70-luvulla jäsenistössä oli Kisan voittajan Joni Onnelan kalansaalis. – Kilpailu on vuonna 1994 kuolleen perustajajäsenemme Pentti ”Jaska” Puhakan muistokisa. Elokuun ensimmäisenä päivänä käytiin Päijänteen kansallispuistossa Paatsalossa perinteinen Jaskan Muistokilpailu. Elokuun ensimmäisenä päivänä käyty Jaskan Muistokilpailu järjestettiin Päijänteen kansallispuistossa Paatsalossa.. – Merenrannikon harrastajat kyselivät, eikö kilpailua voitaisiin järjestää missään sisävesillä. 35 Sukelluskalastuksella on oma, tiivis harrastajaporukkansa. Vuodesta 1994 lähtien pidetyn sukelluskalastuskilpailun järjestäjänä toimii Lahden Pingviinit ry. Suomessa lajin parissa kilpaillaan kuusi, seitsemän kertaa vuodessa. 19 kilpailijaa Lahden Pingviineillä on vahva tausta sukelluskalastuksessa
Lakeudun Sukeltajia edustava Onnela sai saalikseen kaksi haukea, kaksi lahnaa sekä yhden ahvenen. Isompiakin saaliita on kilpailuissa nähty. Raskas kalastusmuoto vaatii hyvän kunnon lisäksi loistavat uintija sukellustaidot, sillä kaloilla on etenkin Suomen harmaissa vesissä etunaan suojaväri, nopeus ja hyvät aistit. – Tässä lajissa yhdistyvät sukeltaminen, metsästys ja kuntoilu, kertoo muutama vuosi sitten harrastuksen jättänyt 65-vuotias Kyösti Tissari. Viisi osallistujaa jäi tällä kertaa kokonaan ilman saalista, Kyösti Tissari kertoo. useampia, jotka menestyivät siinä niin SMkuin PM-tasollakin. Riku Leimola, Calypso ry, 2 x ahven (420 g) 6. Karhu neljällä hauella, joiden yhteispaino oli reilusti yli kolme kiloa. Sukeltajalla pitää olla myös lyijyvyö, joka auttaa pinnan alle pääsemisessä. Voiton nappasi tänä vuonna Joni Onnela. Pertti Laakso, Raumanmeren Sukelluskerto, 1 x lahna (1 070 g) 13. Kilpailuissa sukeltajien turvallisuudesta vastaa turvavene. Joni Onnela, Lakeuden Sukeltajat ry, saalis 2 x hauki (2 100 g), 2 x lahna (1 280 g), 1 x ahven (160 g) 2. Joonas Lassila, Lahden Pingviinit ry, 1 x lahna (660 g), 3 x ahven (670 g) 3. Tapio Salakari, Saaristomeren Sukeltajat ry, 2 x lahna (1 270 g), 2 x hauki (1 480 g) 5. Kuvassa punnitaan päivän saaliita. Märkäpuvun lisäksi, poiju, painovyö, harppuuna sekä räpylät.. Soili Kaivosoja Kuvat: Sakari Nieminen, Tapio Salakari Reilusti yli neljän tunnin kilpailu on fyysisestikin vaativa. Varusteiksi riittävät maski, snorkkeli, räpylät sekä harppuuna. Kolmannelle sijalle jätettiin Tampereen Urheilusukeltajien Mika J. Olli Salminen, Biosukeltajat ry, 1x hauki (620 g) – Dan Sandström, Cetus Sukelluskerho ry, – – Sami Mikkola, Lohjan Urheilusukeltajat, – – Jussi Nuutinen, Saimaan Norpat, – – Harri Tarkka, Team Kampela, – – Jarmo Koskinen, Jyväskylän Delfiinit, – Jaskan Muistokilpailun järjestävät vuosittain Lahden Pingviinit. Tämän kesän kilpailussa osanottajia oli 19 ympäri maata, Tissari kertoo. Karhu, Tampereen Urheilusukeltajat, 4 x hauki (3 340 g) 4. Mika Karhu, Rauman Laitesukeltajat, 1 x lahna (890 g), 1 x hauki (1 320 g) 10. Tero Vaara, Saimaan Norpat, 1 x ahven (350 g), 1 x lahna (900 g) 9. Kylmät ilmat olivat varmasti osasyy vähäiseen saalismäärään. 36 Jaskan Muistokilpailu 2015 1. Mikä sukelluskalastuksessa sitten kiehtoo. Ville Lahikainen, Team Kampela, 2 x lahna (1 960 g) 11. Jokaisesta alamitan ylittävästä kalasta saa pisteitä kalalajin sekä painon mukaan. Kimmo Hohkuri, Raumanmeren Sukelluskerto, 1 x lahna (1 170 g) 12. – Jaskan Muistokisassa osallistujia on ollut parhaimmillaan jopa 30, mutta normaali osanottajamäärä on noin 20 osallistujan molemmin puolin. Varusteisiin kuuluu lisäksi puukko sekä pinnassa oleva turvapoiju. Kakkoseksi kalasti Lahden Pingviinien oma mies Joonas Lassila yhdellä lahnalla ja kolmella ahvenella. Mika J. Kari Leinonen, Jyväskylän Delfiinit ry, 1 x lahna (900 g) 14. Joni Kettunen, Calypso ry, 1 x ahven (250 g), 1 x hauki (1 150 g) 8. Sukelluskalastuksessa yhdistyvät vapaasukellus, snorkkelisukellus sekä kalastus. – Tällä kertaa saaliit olivat keskitasoa verrattuna aikaisempiin kisoihin. Tulokset määräytyvät kalansaaliin mukaan. Sukelluskalustuksessa käytettävät varusteet ovat yksinkertaiset. Hyvää kuntoilua Sukelluskalastuskilpailun kesto on yleensä neljä tuntia. Saku Partanen, Kotka Divers ry, 2 x ahven (405 g) 7
Mieleenpainuvin kalastusreissu on myös Norjasta. Kalaa hän on jahdannut myös Asikkalan Urajärvellä sekä Saimaalla. Yleensä Suomessa järjestetyt kisatkin tulee käytyä läpi. Joonas Lassila oli ainoa osallistuja järjestävän seuran, Lahden Pingviinien jäsenistä tämän vuoden Jaskan Muistokisassa. Toissa vuoden PM-kisoissa Norjasta Lassilalla oli hetken aikaa jopa kiinni voitossa. – Sen seurauksena tuli lähes vuoden paussi myös kilpailuihin, mutta nyt uskaltaa taas sukeltaa. – Siika on haastavampi. Aika paljon on sieltä tullut saaduksi kymmenkiloisiakin turskia sekä ruijanpallasta. Ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen oli ykkösenä, mutta toisena päivänä tanskalaiset menivät ohi ja tipuin neljänneksi. Se ui rannoilla ja sitä joutuu kyttäämään pitkiä aikoja matalassa vedessä. Pingviinit tekevät usein matkoja Pohjois-Norjan kalaisille vesille. Taimenta tapaa merellä vasta, kun ilmat viilenevät. – Ensimmäisen kerran oli kisoissa vuonna 2010. Lahna ui kaislikossa rantoja pitkin ja on yleensä liikkeessä. Suurin osa kalastaa vain omaksi ilokseen. – Merellä on myös hyvä kalastaa riippuen kesästä, kuinka paljon on levää. Norjan isot kalat Lahden Pingviineissä on tällä hetkellä noin kymmenen henkilöä, jotka harrastavat sukelluskalastusta. – Vesi on kirkasta ja isoa kalaa tosi paljon. Soili Kaivosoja. Eri kalojen kalastamisessa on huomattavia eroja. – Rankka ja pitkä päivähän se oli, kun kilpailu kesti lähes viisi tuntia, mutta mitään ongelmia kylmästä säästä huolimatta ei ollut, Lassila kertoo. Lassila pyrkii harrastamaan sukelluskalastusta niin usein kuin mahdollista. 37 Joonas Lassila viihtyy veden alla Joonas Lassilan lahna ja kolme ahventa oikeuttivat toiseen sijaan. – Yleensä olemme kolmesta seitsemään hengen porukalla liikkeellä. Lassila kehuu Pohjois-Norjaa hyväksi kalastuspaikaksi. – Sukelluskalastus on vähän erilaista touhua kuin normaali kalastus, ikänsä kalastusta harrastanut Joonas Lassila kertoo. Ahvenet liikkuvat parvina, jolloin sukeltaja sukeltaa pohjaan ja odottaa, että parvi tulee lähelle. – Välillä, jos saalista tulee paljon, joutuu sitä laittamaan pakastimeenkin. Lajissa on Lassilan mukaan mielenkiintoista nähdä kalat pinnan alla. Kolmen ahvenen ja lahnan saalis riitti kisassa toiseen sijaan. Joonas Lassila on tällä hetkellä ainoa, joka käy myös kilpailemassa. – Olen jo pitkään odottanut, että saisin kiinni yli kilon ahvenen, Joonas Lassila kertoo. Näkyvyys määrittää missä pystyy kalastamaan. Se napsahti kohdalle viimeisen päivän viimeisellä sukelluksella. Harrastukseen tuli vuoden mittainen paussi viime kesänä, kun Lassila sai todennäköisesti flunssan jälkitautina ilmarinnan. Veden lämpötila vaikuttaa myös siihen, minkälaista saalista on milloinkin mahdollista saada. Ahvenia on vaikea löytää, ennen kuin lämpötilat nousevat. Enemmän sitä tapaa merellä. – Aika täpärästi meni voitto. – Ensimmäisellä Norjan reissulla sain 17 kilon turskan. Lempikalastettava on ahven, jota on mielekkäin kalastaa etenkin järvi-Suomessa. Järvissä siika on harvinaisempi. Näkyvyys tärkeä Päijänne on Lassilan mielestä hyvä paikka sukelluskalastukselle. – Joku sinne veden alle vain vetää aina uudestaan ja uudestaan. Hauki puolestaan lymyää kaislikossa, joten sitä pitää etsiä hiljaa ja varovasti. Joonas Lassila innostui sukelluskalastuksesta jo vuonna 2009 silloisen kämppäkaverinsa innoittamana. Se on kuitenkin tähän mennessä paras suoritukseni. Hieno tunne, muistelee Joonas Lassila, joka kertoo syövänsä itse kaiken pyytämänsä. Pienissä järvissä näkyvyys on yleensä paras
Rantavesien romut ja roskat. 38 Sukeltajat mukana siivoustalkoissa Vedenpinta kimmeltää auringossa, mutta pinnan alla tilanne on toinen. Pohjalla saattaa olla roskaa ja romua niin paljon, että näkymä muistuttaa kaatopaikkaa
Pohjassa onkin melkoinen kaatopaikka. – Pidä saaristo Siistinä ry:llä on tusinan verran rantasiivouskohteita Kotkasta Kalajoelle saakka. Roskista valtaosa, jopa 80 prosenttia on peräisin mantereelta, ainoastaan 20 prosenttia on lähtöisin merellä tapahtuvasta toiminnasta kuten huviveneilystä, kalastuksesta tai alusliikenteestä. Niitä puhdistetaan kolme kertaa vuodessa. – Suurin ongelma nykyään ovat mantereelta ja rannoilta vesistöihin karanneet roskat. 39 Rantavesien romut ja roskat Vesistöihin, jokiin, järviin ja merialueille on historian saatossa dumpattu romua ja roskaa. Pinnan alle painuneita roskia ei puhdista kukaan, lukuun ottamatta sukeltajien esimerkiksi Aware-päivinä tekemää arvokasta vapaaehtoistyötä vesien puhdistamiseksi. Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektipäällikön Hanna Haaksin mukaan nykyään tavaran heittäminen veteen on harvinaisempaa. Vapaaehtoiset sukeltajat puhdistavat Aurajokea Turussa.. Niitä puhdistetaan kolme kertaa vuodessa. Sukeltajilta saammekin paljon tietoa siitä, miltä pinnan alla näyttää, Haaksi sanoo. Pidä saaristo Siistinä ry:llä on rantasiivouskohteita Kotkasta Kalajoelle saakka. – Esimerkiksi Nauvon edustalla sijaitsevan Björkön rannoilta löytyy yllättäen ulkomaalaisperäistä roskaa, Haaksi mainitsee. Pinnan alta voi löytyä likipitäen mitä romua tahansa. Romua pohjalla Haaksin mukaan etenkin kaupunkien edustat ovat rannikolla roskaisia. Kaupungeissa jokiin päätyneet roskat kulkeutuvat mereen. Suurten kaupunkien, kuten Helsingin ja Turun vedet ovat kaikkein likaisimpia. Asenteet roskaamista kohtaan ovat kenties löystyneet. Kuvassa puhdistetaan Jussarön rantoja. Vesistöistä löytyy runsaasti roskaa ja roinaa. Roskista 70 prosenttia painuu pohjaan, 15 prosenttia jää rannoille ja loput 15 prosenttia jää lillumaan veteen. Roskat kulkevat vedessä ilman rajoja tuulten ja virtausten mukana. Pidä Saaristo Siistinä ry tekee työtä puhtaamman saaristoluonnon puolesta. Jopa 80 prosenttia merien roskista on peräisin maalta
Aurajokeen on dumpattu uskomaton määrä romua. – Nämä haamuverkot, joita meressä on tonnikaupalla, jatkavat kalastamistaan näkymättömissä. Eläimet kuristuvat niihin, ja niistä voi koitua vaaraa myös sukeltajille, Haaksi muistuttaa. Toki myös oikein sijoitettuja roskakoreja tarvitaan runsaasti. Syystä tai toisesta niitä dumpataan Aurajokeen. Tavaraa rannoilta Pidä Saaristo Siistinä ry:n JärviSuomen toiminta-alueen aluepäällikkö Eeva Taimisto kertoo, kuinka järvien rannoille ajautuu muovia, styroksia, vanhoja verkkoja ja siimoja. Muoviroskaa karkaa vesistöihin, kun esimerkiksi eväsretkellä syntyneitä roskia ei kerätä talteen. Myös viime vuosina yleistyneet isännättömät massatapahtumat jättävät jälkeensä roskia, jotka kulkeutuvat luontoon. – Auton renkaat päätyvät pohjalle usein itsekseen, kun ne irtoilevat laitureista ja aluksista, joissa niitä käytetään törmäyssuojina, Haaksi selittää. Sukeltajien tekemä vapaaehtoistyö rantojen puhdistamiseksi pinnan alta on ensiarvoisen tärkeää. Tietoisuuden lisääminen ja asenteiden tarkistaminen ovat Haaksin mukaan paikallaan. Isommat muoviroskat jauhautuvat vedessä mekaanisesti mikromuoviksi. Muovista liukenee myrkyllisiä aineita veteen, ja muovi myös imee ympä. Mikromuovi on erittäin vaarallista, sillä siitä vapautuu myrkkyjä, jotka päätyvät eliöihin. Hangossa Aware-päivänä vedestä nousi runsaasti autonrenkaita. Mereen päätyneet vaaralliset aineet, muovi mukaan lukien ovatkin EU-tasolla erityisintressissä ja tarkastelun alla, Haaksi sanoo. Muovi jauhautuu Metalliromu ei kuulu vesistöihin, mutta ei myöskään muovi. – Näkemykseni mukaan tahallista roskien dumppaamista Pinnalta joki näyttää siistiltä, mutta sukeltajia odottaa pohjalla toinen todellisuus. – Muoviroska on vesistöissä erittäin haitallista. – Turun erikoisuutena ovat polkupyörät. Niitä ei välttämättä ole viskattu mereen, vaan laiturien törmäyssuojina käytettäviä renkaita irtoilee usein itsestään. Ehkä kyseessä ovat varastetut ajopelit, jotka heitetään baariillan päätteeksi jokeen. Auton renkaita löytyy pohjasta runsaasti. Muovi voi kulkeutua siten lopulta omalle lautasellemme. Myös Helsingissä vedessä makaa polkupyöränraatoja. Kalastajilta karanneet verkot ovat merialueilla todella suuri ongelma. – Helposti ajatellaan, että joku toinen tai jokin näkymätön taho siivoaa roskat tiehensä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaisen tulee itse huolehtia, ettei roskia päädy vesistöihin. Esimerkiksi Hangossa Aware-päivänä sukeltajat nostivat vedestä läjäpäin renkaita. 40 ristömyrkkyjä itseensä
Roskista 70 prosenttia painuu pohjaan, 15 prosenttia jää rannoille ja loput 15 prosenttia jää lillumaan veteen.. Sukeltajat korjasivat vuonna 2013 Päijänteellä sijaitsevan Kalasaaren retkisataman laituria ja havaitsivat, että pohjassa oli paljon roskaa. Järvien tilanne Järvissä lojuvat roskat näyttäytyvät sukeltajille etenkin kaupunkien edustoilla ja retkisatamissa. Veteen tippunut esine tai roska jää niille sijoilleen. Tuula Kolehmainen Kuvat: Pidä Saaristo Siistinä ry, Jouko Moisala Sukeltajat nostivat Kalasaaren retkisatamasta ylös roskat ja romppeet, jotka veteen oli heitetty. Sukeltajat auttoivatkin siivoamaan romut pois pohjasta, Taimisto kiittelee. Vesistöt eivät ole kaatopaikkoja. Harmittoman pieniltä roskilta vaikuttavat tupakan tumpit eivät kuulu myöskään järveen, sillä ne ovat haitallisia kaloille ja linnuille. Korjaustyön yhteydessä sukeltajat havaitsivat, että pohjassa oli yllättävän runsaasti roskaa ja roinaa. 41 vesistöihin ei enää nykyään harrasteta, mutta roskia ajautuu veteen monin muin tavoin. Silti suuri määrä roskaa päätyy jokiin, josta ne kulkeutuvat edelleen mereen. – Jyväskylässä Kalasaaren retkisataman laituria korjattiin sukeltajien voimin. Rantavedestä tavaraa ajautuu järviin usein vahingossa. Vapaaehtoisia sukeltajia lukuun ottamatta kukaan ei puhdista merenpohjaa. Niin pientä roskaa ei olekaan, etteikö sitä pitäisi laittaa oikeaan paikkaan, Taimisto muistuttaa. Vesirajaan ei tulisikaan koskaan jättää onkisiimoja tai kalaverkkoja, sillä veteen kulkeutuessaan ne ovat vaarallisia eläimille. – Veden korkeus muuttuu järvissä paljonkin, jolloin rannalle jätetyt tavarat voivat huuhtoutua veteen. Esimerkiksi retkisatamien roskisten ollessa täynnä ihmiset saattavat jättää roskia astioiden ulkopuolelle, jolloin eläimet ja linnut levittelevät ne ympäriinsä
Paineentasauksia, hengittämistä ja nousua ei unohda, mutta laiterutiinin takaisin saaminen on tärkeää ja vie aikaa. Ensimmäiset sukelluksensa hän teki vuonna 1953 Vaasassa. – Se oli päätetty lopetus, sanoo Eka painokkaasti. Periaatteessa olisin valmis veteen, sanoo Eka. Eka myöntää, että pientä tarvetta olisi hieman vielä. Myös Veijo Räsänen kävi saman kurssin. – Kun sen on kerran oppinut, ei sitä oppia unohda. Mitä tästä sanoo sukeltamisen pioneeri Erkki ”Eka” Metsävuori. Yksi talvikausi uimahalliharjoituksia ja olisin vielä niiltä osin valmis sukeltamaan! Ekan 70-vuotispäivien vieraat Borstön laiturilla. Tästä ryhmästä syntyy sukellustarinaa monien kirjojen verran.. Lukemalla voi jotain saavuttaa, mutta laiterutiini vaatii harjoittelua. Laite ja pullo ovat kuitenkin vielä olemassa. Perustettiin sukellusseura, Jos sukeltamisessa on ollut taukoa, etenkin laiterutiinin haltuunotto on tärkeää. Myin varusteetkin pois, ettei tulisi ottaneeksi tarpeettomia riskejä. Eka miettii hetken ja toteaa sukeltamisen olevan kuin polkupyörällä ajamista. Viimeisestä sukelluksesta on yli kymmenen vuotta. – Palomies Ami Tiilikankaanniemi suoritti Turussa Antti J. Sukellusvälineitä ostettiin Ruotsin puolelta, mutta myös Helsingissä käytiin Optomecissa ja Töttiksellä, Eka muistelee. – Olisihan sekin eräs vaihtoehto ja mahdollisuus, hän toteaa. Näsin vetämän merivoimien sukelluskurssin. Sukeltamisen fysiikka ja fysiologia ovat entisellään. Jo muutama harjoituskerta uimahallissa palauttaa taitoja. Säilyykö sukellustaito. Uusi kurssiko. – Vaikka takana on 5000 sukellusta, kurssi tarjoaisi peVaasan Delfinit. – Sukeltamisessa ovat muuttuneet ainoastaan välineet, ne ovat parantuneet. 42 Perusasiat tallella, laiterutiini hakusessa Onko sukeltaminen taito, joka säilyy läpi elämän. Uudelleen sukelluskurssille menemistä Eka miettii hetken. Eka on pitkän uran sukelluksen harrastaja, sukeltamisen pioneeri. – Haluja olisi ollut, mutta muut syyt painoivat. Päätetty lopetus Eka sukelsi viimeisen kerran täyttäessään 65 vuotta. – Sukelluksellinen yhdistystoiminta Vaasassa alkoi pari vuotta myöhemmin, muistelee Eka. Mikäli muut asiat olisivat OK, lähtisitkö vielä sukeltamaan
Se jäi kesken! Lisäksi haluaisin käydä vielä Plussassa ja Hindenburgissa. Eka miettii, että jos hänellä itsellään olisi vielä mahdollisuus sukeltaa, hän lopettelisi muutaman asian, jotka jäivät kesken. Sitä kutsutaan turvalliseksi sukellukseksi, sanoo Eka. – Laiteja sukellusrutiini takaisin. Sitä, miten sukelletaan, ei mennä muistelemaan 30 metrin su– Vaikka takana on 5000 sukellusta, kurssi tarjoaisi peruspaketin tämän päivän sukeltamisesta. Samalla saisi rutiinin takaisin ja uudet laitteet ja välineet hallintaan. Samalla saisi rutiinin takaisin ja uudet laitteet ja välineet hallintaan.. Muutama harjoituskerta uimahallissa on jo hyvä. Vaatii tosin paljon opettajalta ohjata tällainen ”vanha sukeltajajäärä” uusille urille. Jo vuoden tauko sukelluksessa edellyttää Ekan mukaan harjoitusta. Vakaa katse edelleen. ruspaketin tämän päivän sukeltamisesta. Talvenkaan jälkeen ei pitäisi mennä kylmiltään sukeltamaan. – Saaristomerellä on sisäsaaristossa vanha hylky, jossa on tykit kannella. 43 kellukselle, vaan uimahalliin ja senkin jälkeen vielä aloitetaan harkiten matalilla sukelluksilla. Jouko Moisala Erkki Metsävuori. Kerran käyty, 50 metriä vettä
Vain yksi sinkkupullo ja yhdet tuplat lisäävät painoa, mutta eivät vie tilaa. Takaosan pieni tavaratila on täynnä, ja kaksi viimeistä penkkiriviä on kattoon saakka täynnä raskaita sukelluskasseja. 18 hengen bussi on lastattu sukeltajilla ja sukeltajien kamppeilla. Iloinen sukeltajaryhmä on heinäkuisena aamuna lähtenyt Helsingistä kohti Viipuria. Liveaboard Laatokalla Kymmenen hengen sukellusryhmällä ei kuitenkaan ole mukanaan pulloja. 44 Kaikki tietävät, että linjaautossa on tunnelmaa. Karjalan meren vesi on tummaa, mutta kirkasta Kymmenen suomalaissukeltajaa lähti Laatokan liveabord-sukellusmatkalle. Perätaso samoin kuin sukeltajien pukeutumiseen rakennettu katos vastaavat erittäin hyvin tarkoitustaan.. Osa matkalaisista oli aikaisemmin jo sukeltanut Laatokalla, mutta kenelläkään ei vielä ollut kokemusta venäläisestä liveaboard-retkestä. Sieltä suuntautuu matka kohti KäkisalSukeltajat palaamassa Atrina-alukseen
Viipuri on Viipuri, eikä muuksi muutu ainakaan seuraavien kymmenen vuoden aikana. Matka Helsingistä Viipuriin Vaalimaan kautta ei poikkea taTukialus on aikoinaan rakennettu Neuvostoliiton merivoimien sukeltajien käyttöön. Sivuaallokossa alus saattaa olla hieman kiikkerä, mutta matkalaisten ensimmäisellä matkalla ”isolle järvelle” kohtuullinen sivuvastainen tuuli ei juuri haitannut. Matkalla voi ihailla mahtavia jättiputkikasvustoja, joita tien varrella on hehtaareittain. Kyseessä on ensimmäinen ”liveaboard”-sukellusmatka, jossa asiakkaat, sukeltajat, kaikki ovat Suomesta. Voisikohan sukeltajien kasvoilla havaita pienen pettymyksen häivän. mea ja sieltä sukeltamaan suurelle järvelle, Laatokalle. 45 Liveaboard Laatokalla vanomaisesta. Matka kestää viisi päivää. Bussi tyhjäksi! Hyttien jako! Tavarat alukseen, sukelluskamat ulos kannelle ja muut tavarat hytteihin ja alus on valmiina Laatokalle suuntana Valamo. Lyhyt tutustuminen alukseen ja henkilökuntaan, johon kuuluvat kippari Slava, kokki Ljuba ja matruusit Petjat. Niin nytkin! Viipurista Käkisalmeen on linnuntietä alle hieman yli 80 kilometriä. Ensimmäisessä kohteessa ei ollut muuta kuin paljon hiekkaa.. Ehkä edessä alhaalla keulan hytissä majailevat ”koskenkorvan sukeltajat” saattoivat tuntea muutaman kovan töytäisyn keulan osuessa aaltoon sopivassa kulmassa. Isät näitä samoja teitä ajelivat aikanaan Opeleillaan ja Fordeillaan ja tarvitsivat kääntyviä etupyöriä. Sukeltajat siirretään takana olevan saaren tuntumasta toiseen kohteeseen. Tukialus on aikoinaan rakennettu Neuvostoliiton merivoimien sukeltajien käyttöön. Viipurista Käkisalmeen poiketaankin jo yleisemmin käytetyltä tieltä. Maantiematka on 120 kilometriä. Se kertoo paljon! Atrina-alukseen Käkisalmessa bussi kiertyy satamaan, jossa Atrina-alus odottaa. Matkailijat saavat tutustua Kannaksen maisemiin; rehevistä lehtometsistä hiekkanummien solakoihin mäntymetsiin. Jos kuljettajalla on ollut epätietoisuutta, miksi hänen bussissaan on jousituksia ja iskunvaimentimia ja muuta alustarakennetta, viimeistään nyt niin hän kuin matkustajatkin varmistuvat niiden tarpeellisuudesta. Aluksen suunnittelussa on huomioitu kuljetustarve junalla paikasta toiseen, joten pituutensa ja leveytensä puolesta alus mahtuu junavaunuun. Kippari Slava ohjaili itse jokaisen kumiveneellä tehdyn matkan. Vielä 65 kilometriä, hetken tauko ja täsmennys, puolisentoista tuntia. Eräässä vaiheessa matkalaiset tiedustelivat oppaalta matkan kestoa
Mika Judin ja Aleksanteri. Sukellukset Kipparimme Slava hoiteli kumivenekuljetukset. Mikan sukellus on päättynyt ja on aika keskustella sen sujumisesta. Syvyyttä ei ole paljoa. Tutkaillaan ensimmäiset vaikutelmat Laatokan vedestä ja pohditaan näkyväisyyttä. Valamon luostari itsessään on todella vierailun arvoinen. Kumivenessä kippari Slava ja alla 42 metriä Laatokan tummaa vettä ja hylky. Itse alueella pääsee liikkumaan joko hevosvaunuilla, linjaautolla tai taksilla. Aleksanteri, matkan johtaja, selvittää sukellussuunnitelmaa tässä Nikanan lahdessa ja valmistautuu pöytäkirjan pitoon. Lyhyemmät matkat sukeltajat hinattiin Atrinalle. Siirtymämatka selvittää, miksi isot risteilyalukset eivät tule varsinaiseen luostarin satamaan; väylä on kapea ja matala, satama-alue on ahdas. Mielenkiintoista, vaan kuinka sitten kävikään. Vedessä jo kelluvalla poijukelalla on 100 metriä köyttä. Sukellusparit muotoutuvat kuin itsestään ja parit katoavat yksi kerrallaan Laatokan tummiin aaltoihin. Käynti pelkästään pääkirkossa on kiinnostava. Ensimmäiset sukellukset tehdään tässä ja sukeltajat alkavat valmistautua. Tarkoituksena on myös rantautua Kuivasaareen, jossa sotien aikana on sijainnut puolustuksellisia tykistöasemia. Sukeltajien on tyydyttävä helppoon biosukellukseen. Aluksesta sukellusta seuraavat voivat todeta sukeltajien löytäneen kohteet ja kuplavanat kertovat heidän kiertelyistään kohteissa. Tummuuden vuoksi jo kymmenessä metrissä on lähes pimeää, mutta hyvällä valaisimella havaitseekin veden olevan kirkasta. Suuntana on Kuivasaari ja sen lähivedet. Vedessä Aleksanteri. Slava paikansi hylyn pinnalta ja pudotti painon suoraan hylkyyn. Pidemmillä kuljetuksilla sukeltajat kerättiin kumiveneeseen. Seuraavalla sukelluksella Valamon saaren tuntumassa ei varsinaista kohdetta löydy. Läheisessä laiturissa on useita isoja Laatokan risteilijöitä. 46 Tummiin aaltoihin Aamulla herätään kirkkaaseen aurinkoon. Saaren laella erottuukin selkeästi rakennelma. Paikkaa ei löydy edes meidän 24-metriselle aluksellemme, joten jäämme ankkuriin lahdelle. Hylkykohteita tässä on useita. Emme ole ainoita matkalaisia Valamon rannassa. Laatokan vesi on tummaa, mutta kirkasta. Näkyvyys on kohtuullinen. Valamon luostari Kun ollaan Laatokalla ja Valamon rannassa, kuuluu vierailla Valamon luostarin alueella. Mikan kuvauskalustolla Laatokaltakin syntyi kelvollista kuvaa.. Sukellukset jatkuvat Valamon tuntumasta alus suuntaa uudelleen aavalle Laatokalle
– Säteilyvaarasta ei kuitenkaan olisi haittaa, sanoi Aleksanteri, joten rantauduttiin ja sukellettiin lyhyet erikoiset. 47 . Slava-kipparin ilmoituksen mukaan avojärvelle ei pariin päivään ole asiaa tuulten takia, joten tässä tulisimme olemaan sunnuntaihin saakka. Valamon pääkirkon kaunis sisäänkäynti.. Kohteita tässä tukeutumispaikassa lähistöllä oli useita; ”sukellusvenekohde”, kaapelihylky, useita proomuja, Sevastopol-nimisen aluksen hylky ja mielenkiintoinen rinnesukellus. Valamon pääkirkon sinivalkoista väriä on vaikea ikuistaa. Ensimmäiset Putsaari on kierretty ja päädytty saaren korkeimmalle kohdalle, jossa keräännyttiin muistoristin juurelle. Sukellukset toteutettiin kahden päivän aikana. – Lisäksi kiersimme paikoissa, joihin tavallinen turisti ei pääse. Säteilyvaara. Siispä takaisin alukseen ja odottelemaan sukeltajien paluuta. Ensimmäisessä kohteessa matkailijoita epäilyttivät keltaiset kolmiot kaikissa lähisaarissa. Vaikka kyse oli sukellusmatkasta, Flinkin mukaan matkalla oli tärkeää myös sen kulttuuriosuus, Valamo, Suomen historia ja Laatokan merkitys Suomelle. Helsinkiläinen Juha KoisoKanttila on harrastanut sukeltamista jo pitkään. Saarelle, kuten sen viereiseenkin saareen oltiin rakentamassa mahtavia kesäasuntoja. Lahdenpohjaan Valamon lähivedet jäivät taakse ja alus suuntasi matkansa kohti Lahdenpohjaa, jonne rantauduttiin myöhään illalla, mutta valmiina seuraavien päivien sukelluksiin. Järjestäjän edustajana Kalevi Flink oli matkaan tyytyväinen. Kulttuurimatka Matkan järjesti Scandinavian Sea Safety Helsingistä. Sukelluksista mahtava rinne kokosi parhaat pisteet. Sunnuntaina suuntaa otettiin jo kohti Käkisalmea, mutta matkalla sukellettiin vielä kaksi kertaa. Jotkut pitivät rinteelle tehtyjä sukelluksia jopa koko retken parhaina sukelluksina. – Tämä on jotakin uutta, muuta kuin Punainenmeri. Useimmat odottelivat kuitenkin siipiratasaluksen hylyssä sukeltamista, joka tulisi olemaan retken viimeinen sukellus ennen paluuta takaisin Käkisalmeen. kylläkin onnistuivat, mutta maihinnousu saarelle tyssäsi paikalla olijoiden tylyyn ilmoitukseen: saari on yksityisomistuksessa ja maihinnousu on ehdottomasti kielletty. Kieli oli vieras, mutta sävy vaikutti siltä, ettei neuvotteluun ollut varaa. Uskon, että vastaavan kaltaiset sukellusmatkat Laatokalle yleistyvät. – Tämä oli oikeastaan testimatka, hän totesi matkan loppuvaiheessa
Henkilökunta oli avuliasta, ystävällistä ja sympaattista. Tällä matkalla ei tarvinnut olla edes nälän tunteessa. Pinnanpäällinen maisema jatkuu pinnan alle. Laatokka on iso vesi, Karjalan meri. Pitkään sukellusuraan mahtuvat Punainenmeri, Thaimaa, Malta, Italia, Kroatia, Dodekaneesit, Chile ja Uusi Seelanti. – Iso vesi, historian kytkökset ja sotien tapahtumat ovat tärkeitä ja siksi Laatokka piti nähdä. Matkan toteutus elää ison veden ja ilmojen mukaan. koko matka oli positiivinen yllätys. Kaikkine havaittavine kerrostumineen seinämä oli mahtava. – Laatokka todella houkutti, hän sanoo. Eihän tämä voi kilpailla Thaimaan tai Punaisenmeren kanssa, mutta se mitä tässä on, on pinnanalaisen maailman jylhyys. Ruoka oli ajallaan, se oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Majoitus aluksessa on aina sovittamista ja sosiaalista sopeutumista. Ne eivät enää kiinnosta, mutta esimerkiksi Lahdenpohjassa ollut seinämä oli kiinnostava. – Romuja olen sukelluksillani nähnyt tarpeeksi. Jotain mielenkiintoista on tulossa ylös. Siinä oli uutta. Sukeltajan ”aarteet”. Kuten mukanaolijat toteavat: alus täytti vaatimukset niissä olosuhteissa ja mahdollisuuksissa. Jouko Moisala Summa summarum! Liveaboard Laatokalle on hyvä sukellusretki. Kun tuulee, niin tuulee ja silloin on etsiydyttävä kohteille, jotka eivät ole suoraan tuulen armoilla. Kiisua sisältävä tumma kivi säteilee tummassa vedessä houkuttelevasti. 48 perusvälineet hän hankki vuonna 1952 ja ensimmäinen laitesukellus oli 1958 – ne kertovat jo riittävästi. Sotilaalliseen käyttöön tarkoitettu alus on aina tiloiltaan ahdas. Kielimuuristakin selvittiin: lusikka on loska . Niinpä oli mielenkiintoista kuulla Juhan mielipide Laatokan sukelluksista. veden ja ilmojen mukaan. Matkan toteutus elää ison Joukkue ruoalla Atrinan messissä. Tällä matkalla todettiin, että märkäpuvullakin pärjää, mutta Laatokan sukellukset edellyttävät pääsääntöisesti kuivapukua. Kun tuulee, niin tuulee ja silloin on etsiydyttävä kohteille, jotka eivät ole suoraan tuulen armoilla.. Ljuba, Alesanteri ja Juha Koiso-Kanttila seuraavat uteliaina. Kohteita oli runsaasti, mutta sukeltaminen edellytti keskimääräistä parempaa sukelluskokemusta. Ljuban keittiö oli erinomainen
Ensimmäisenä kallioilla silmiini osuu radioaktiivisesta säteilystä varoittava kyltti. 49 Toni Muutama sana Venäjän matkasta! Laatokalla maisemat eivät juuri poikenneet suomalaisesta järvimaisemasta. Saapuessamme Käkisalmelle oli jo aluksemme valmiina laiturissa odottamassa miehistöineen, ja aika nopealla aikataululla pääsimme matkaan aluksen lastauksen jälkeen. Eräänä aamuna nousen sitten tämän entisen venäläisen sotalaivan keulahytistä. Pitää tässä yhteydessä vieläkin ihmetellä, että miksi ihmeessä venäläiset eivät ole kiinnostuneita noiden lukuisten hylkyjen nostamisesta – kun käsittääkseni kuitenkin kalustoa olisi saatavilla – ottaen huomioon, että kuitenkin pohjassa makailee jopa titaanista valmistettuja aluksia. Suosittelen matkaa vähän kokeneemmille sukeltajille, jotka arvostavat uutta ja erikoista. Viimeinen kohde, joka oli siipiratasalus, oli minusta ehdottomasti hienoin hylky tuolla reissulla. Itse olin odottavalla kannalla siinä kohtaa, kun Kohteita oli myös monen tasoisia mukaillen sukeltajien omia tahtotiloja ja kykyjä. Sukeltamista ajatellen tietenkin on hyvä, että nuo kohteet saavat siellä olla. Oma maksimisyvyyteni koko matkalla oli alle 20 metriä, vaikka osa kävi paljon syvemmällä. Laiva on kiinnitetty kallioseinämän kylkeen. Hylkyyn tarttuneet kalastajien verkot toivat mieleen Pirates of the Caribbean -aavelaivan. Aivan mahtava reissu siis kaikin puolin! Laatokan viiden päivän mittainen sukellusreissu kartalla.. Sitten sukellettiin “sukellusveneen hylylle”, joka ilmenikin sukellusvenettä simuloineeksi Hei me olemme Venäjällä! Laatokan-matkaajista Toni, Lare, Harri ja Pasi kertovat kokemuksistaan. Tilat venäläisellä tukialuksella olivat pienet, mutta siistit ja riittävät. Sukelluskohteet olivat sikäli jännittäviä, koska olimme maassa, jossa voi tapahtua mitä tahansa – tai sitten ei tapahdu juuri mitään. Olemme Venäjällä! Lare Venäjän rajamuodollisuudet sukeltajan rauhallisuudella ja muutaman oluen voimin selvitettyämme koitti jännittävä ja erilainen liveaboard-seikkailu. Itse en valitettavasti ihan jokaisella päässyt käymään kuivapuvun vetoketjun katkettua. Siihen aikaan, kun on rakennettu tuollaisia mekanismeja ilman melkein mitään kunnollisia tuotantolaitteita, ei voi muuta kuin ihailla niitä kyläseppiä, jotka ovat tuollaiset saaneet aikaan. Ja se olikin tämän reissun ”suola”, jos seikkailusta ja uusista kokemuksista on kiinnostunut, niin kuin minä. Päästyämme matkaan kuitenkin pikkuhiljaa alkoi puheen sorina voimistua ja kaikkihan vaikuttivat ihan hyviltä tyypeiltä. Kohteita oli muutoin vaihtelevasti reissumme ajan. Pasi Laatokan reissu oli erilainen liveaboard, kuin aikaisemmat kokemani Egyptissä ja Thaimaassa. Tutkimme useita puuja metallialusten hylkyjä, joista ehkä mieleenpainuvin oli kymmeneen metriin uponnut puinen siipiratashöyry. Harri Matkamme alkoi Helsingin kisahallilta, jonka päätyyn oli kerääntynyt sukeltajien näköisiä tyyppejä, ja hirmuinen kasa varusteita. Tämä reissu ei ollut vain hyvä sukellusreissu, vaan ilman sukeltamistakin olisi ollut todella hauskaa. Kohteena ensimmäinen kohde oli riittävän helppo sukeltaa ensimmäiset matkan sukellukset, kuitenkin tarjoten vähän erilaisen hylkykohteen suht matalassa (pohja setisemässä metsissä). Laatokan vesi on raudan ruskeaa, näkyvyyden vaihdellessa 2–10 metrin välillä. Eräässä kohteessa sanottiin, että siellä on jonkinlainen hylky, mutta siellä olikin vain hiekkaa pohjan täydeltä. Kunnon lamppu antaa sukelluksille paljon lisäarvoa ja turvaa. Hylkysukellukset olivat mielenkiintoisia, hienoa seinämäsukellusta unohtamatta. Rajamuodollisuudethan menivät sutjakasti läpi niin Suomen kuin Venäjän puolellakin ja maisema tuntuivat olevan kohdillaan Nuijamaalta Viipuriin suunnatessamme. Ja sen teki tietenkin hieno porukka nuotion äärellä grillaillen, saunoen, uiden ja uusien ihmisten tarinoita kuunnellen. Hienoa oli myös piipahdus vanhan Valamon luostarissa ja sukellus katinkultaseinämällä, joka kimalteli upeasti lampun valossa. Kuivapuku (ota paikkausvälineet mukaan) on käytännössä välttämätön. Pinnanpäällisestä toiminnasta pitää mainita, että aika kattava paketti saatiin alueen historiasta, sotineen ja luostarin tuomine mausteineen. Seuraavaksi tulkki kertoo allamme olevasta sukelluskohteesta, joka käsittää 40-luvulla puretun labora torion osia. teräsrakennelmaksi, jonka avulla ilmeisesti tutkittiin 40-luvulla räjähdysten painevaikutuksia veden alla. Oli luvannut vähän keliä varsinaisen suunnitelman mukaiselle kohteelle, jolloin kapteeni olikin päättänyt vaihtaa oikeutetusti ja asiakkaat huomioon ottaen kohdettamme Valamon luostarisaaren poukamaan, jossa tulisimme tekemään ensimmäiset sukellukset vanhoihin puurakenteisiin proomuihin. Lämpimiin maihin lähdettäessä tietää jo ennalta mitä on tulossa, mutta Venäjästä en ollut ihan niin varma. en tuosta porukasta tuntenut kuin yhden tai kaksi henkilöä
Räjähdys tappoi saksalaisia Jatkosodan alku lähestyi. Maa vapisi, meri ryöppysi ja satama-alueelle satoi metallinpalasia, teräslevyjä, palavaa puuta, naftaa sekä ihmisruumiiden osia.. R-luokan raivaajat kuuluivat Kriegsmarine groupingin Finlandiin johtajanaan kommandori Hans Butow. Räjähdyksessä kuoli 66 saksalaista. Saksan Barbarossa-nimellä tunnettu hyökkäys itänaapuria vastaan käynnistyi 22.06.1941. Raivaajalaivue oli nimeltään Minesweeper Flotilla 11/5. Saksan ilmavoimat käyttivät Suomen lentokenttiä. 50 Katajanokka toimi sotasatamana jatkosodan aikana Kolme saksalaista R-luokan raivaajaa tuhoutui Katajanokan sotasatamassa 14.9.1941. Suomeen, muun muassa Helsinkiin, sijoittui heti jatkosodan alussa saksalaisia laivasto-osastoja esikuntineen. Kaksi saksalaista R-luokan (Räumboot) raivaajaa satamassa
Saksalaiset tapansa mukaan juhlivat onnistunutta aluksensa pelastamista. Siviiliuhrien lukumäärä on tuntematon. Sataman läheisyydessä oli myös suomalaisia aluksia: sukellusveneet Vesikko ja Iku-Turso sekä tykkiveneet Karjala ja Ruotsinsalmi, mutta niiden vahingot olivat vähäisiä. Maa vapisi, meri ryöppysi ja satama-alueelle satoi metallinpalasia, teräslevyjä, palavaa puuta, naftaa sekä ihmisruumiiden osia. Paineaalto rikkoi ikkunoita Katajanokalla, Kauppatorilla, Pohjoisrannassa ja Sörnäisten rannassa. Saksalaiset tutkivat tapausta sabotaasina tai huolimattomasti käsiteltynä syvyyspommisiirtona. Spekulointia riitti, sillä Suomen ja Viron Abwehrin majuri Kurt Block hälytettiin paikalle sekä noin 30 sen tutkijaa. Keskiyön jälkeen kello 02.16 tapahtui pelätty räjähdys, tulipatsas nousi kymmenien metrien korkeuteen. Muuten Katajanokan sotasatamaalue sekä kasarmialue olivat kiellettyä aluetta jatkosodan aikana. Aluksien kansilla oli vielä syvyyspommeja sekä torpedoja, jotka tunnetusti olivat herkkiä räjähtämään. Saksalaiset käyttivät Katajanokan sotasatamaa tukikohtanaan mereltä palattuaan, kuten myös suomalaiset sota-alukset. Paloautot sekä sotapoliisit olivat paikalla nopeasti, mutta näky oli lohduton: savun keskeltä kuului saksanja suomenkielisiä huutoja, merestä pelastettiin ihmisiä ja joka puolella oli haavoittuneita ja kuolleita. Saksalainen R-luokan raivaaja merellä. Alukset tukeutuivat laituriin, venäläiset tulittivat vahingoittunutta alusta Porvoon itäpuolella. Raivaajat olivat R-60, R-61 sekä R-62.. Heikki Moisio Lähteet: Suomen laivaston historia, Taisteluhälytys, Suomen merisota, Leijonalippu merellä, yksityiset arkistot Yllä ja vasemmalla: Katajanokan sotasataman laiturissa räjähtäneiden R-luokan raivaajien jäännökset. 51 Kuolonuhrit Räjähdyksessä kuoli 66 saksalaista, joiden hautamuistomerkki on Helsingin Hietaniemen hautausmaalla. Kolme R-luokan saksalaista raivaajaa oli tuhoutunut täydellisesti. Kuitenkaan ei pystytty todistamaan, oliko tapahtuma onnettomuus tai kommunistien sabotaasi. Lisäksi kaksi saksalaista avomerihinaajaa, Föhn ja Passat, vaurioituivat. Muuten alue oli pimennetty, näkyvissä olivat vain vartionnin valot. Tuhoisa räjähdys Myöhään illalla 13.9.1941 saapuu sotasatamaan kolme saksalaista R-raivaajaa, joista yksi oli pahasti vaurioituneena kahden muun raivaajan väliin kiinnitettynä
– Libyassa teimme 1970-luvun lopussa muun muassa satamien ja aallonmurtajien vedenalaistöitä, varsinkin Tripolin läheisessä Zawiyassa, Benghazissa ja Tobrukissa. – Silloin tällöin länsimaisia asiantuntijoita käännytettiin rajalta viisumiongelmien vuoksi. Ensimmäinen suurempi projekti liittyi Zawiyan uuteen öljysatamaan. 52 Ammattisukellusfirma Sukellus Haaja Oy:n Seppo Haajalla on 40 vuoden kokemus vedenalaistöistä Suomesta ja maailmalta. kotimaassa, Lapista pääkaupunkiseudulle. – Gaddafin maa oli jo tuolloin vaikea kohde. Kokemusta hänellä on kuitenkin niinkin kaukaa kuin Libyasta ja Tansaniasta. Tullissa oli mielivaltaa. Haaja kertoo, että viime aikoina kohteet ovat pääosin olleet Kaukaisimmat työmaat Libyassa ja Tansaniassa Ammattisukeltaja Seppo Haaja tehnyt vedenalaistöitä 40 vuotta Sukellustyöt ovat vieneet Seppo Haajaa maailmalle. Kaluston sai kyllä maahan, mutta niiden poisvienti osoittautui myöhemmin vaikeaksi. Saapumisviisumin lisäksi Libyasta tarvittiin maastapoistumisviisumi. Libyassa aikaa vierähti yli kolme vuotta. Kalusto on modernia, mutta fyysisesti kovaa työtä tämä on yhä. – Sutta tehdään yhä harvemmin. Itsekin
– Meillä on omia sukeltajia vain kaksi, mutta hyvät kontaktit muihin ammattisukeltajiin auttavat löytämään hyviä työntekijöitä, kertoo Seppo Haaja. – Aikataulut olivat tiukkoja. Paikallisia libyalaisia työnHuoltolautoilla työskentely on vaativaa. Posti sensuuriin Erikoista Libyassa oli, että Suomesta tullutta postia sensuroitiin. Isonkin projektin tuli olla usein valmis jo vuodessa. – Tansaniassa olin vuoden verran. Suomalaisten lisäksi työntekijöitä oi Intiasta, Turkista, Turkista ja Italiasta, jotka tosin olivat usein omissa oloissaan. Hiitolanjoki laskee luoteen suunnasta Laatokkaan. Suomesta tuotiin ruoppaajat Meri-Pekka ja Kuokka-Pekka. Etsinnän ja nostoprojektin toteuttivat italialaiset sukeltajat. Pitkään Libyassa Suomalainen pääurakoitsija Libyassa oli Vesi-Pekka Oy, joka oli aikanaan maaja vesirakentamisen huippuyritys. Yhtiön alaa olivat erityisesti ruoppaus ja louhinta, mutta se oli ollut mukana myös tienrakennuksessa ja maansiirtotöissä. Lentokentällä olikin aina lentokone odottamassa niitä, jotka eivät maahan päässeet tai jotka joutuivat muuten yllättäen sieltä lähtemään. Kumilevyinen painovyö ja 28 kilon painot ovat myös vakiovarusteita. Nykyisin lauttoihin vaaditaan kaiteet. Työ oli kiireellinen, joten meidät vietiin rajan yli sotilassaattueessa, passeja ja viisumeita ei kyselty, eikä niitä matkassa edes ollut. Haaja kuitenkin korostaa, että arkiongelmista ja erilaisista bisnestavoista huolimatta projektit sujuivat pääsääntöisesti hyvin. – Luonnollisesti vain osa heistä oli ammattisukeltajia. tällaisia tapauksia näin. Sukeltaja AH-kypärässään, jossa on videokamera ja integroitu taskulamppu. – Viime mainittu kärsi siirrosta, ja sen kannella olleet poravaunu, hitsausaggregaatti, konekontti ja muuta tavaraa upposi mereen. – Muistelen Vesi-Pekalla olleen Libyassa parhaimmillaan jopa lähes parisataa työntekijää, kertoo Seppo Haaja. – Eräässä Venäjän-projektissa 2000-luvun alussa menimme tekemään huoltotöitä Hiitolanjoella lähellä Suomen rajaa. Lopulta uponneet tavarat paikannettiin, ja seitsemän kuukauden päästä laitteet saatiin nostettua noin 50 metrin syvyydestä. Osa tavarasta tosin ei ollut enää käyttökelpoista suolaisen veden vuoksi. Ulkomailla tehtiin yleensä pitkää päivää, Libyassa esimerkiksi yli 12-tuntista. Kuva on otettu vuonna 2010.. – Jopa yleisaikakauslehdet, joissa oli naisia olkavarret paljaina, mutta ei mitään seksuaalisuuteen viittaavaa, voitiin takavarikoida. – Tosin se ilmoitettiin myydyksi, kun vihdoin saimme rahasalkun kiikutettua kauppiaalle. Heillä kuulemma oli vaatimuksena haihäkit. Ilman passia Seppo Haaja on tehnyt ammattisukeltajan töitä myös Virossa, Venäjällä ja Ruotsissa. Libyassa Haajalla oli vierähtänyt yli kolme vuotta. Seppo Haajalle oli vasta paikan päällä selvinnyt, että Libyassa kaikki kauppa oli käteiskauppaa. 53 tekijöitä oli vain kourallinen. Varmistusta asialle en ole saanut. Suuri kauhakuormaaja vaati jo salkullisen riihikuivaa rahaa
Yleisimmin virkistyssukeltajan käyttämät Nitrox-sekoitukset ovat EANx 32 ja EANx 36, joiden happipitoisuudet ovat 32 ja 36 prosenttia. 54 Reaaliaikainen video Sukeltamista Seppo Haaja oli harrastanut jo 1960-luvun lopulla, ja 1970-luvun alussa alkoi ammattisukeltajan ura. – Yleensä kuitenkin suunnittelun hoitaa suunnittelutoimisto. Viime mainittu sammuu, kun kontakti katkeaa. Nykyaikana asiakas ja oma porukka voivat seurata työn edistymistä reaaliajassa. – Paineilmaa toki käytetään yhä jonkin verran, varsinkin pienissä työtehtävissä ja matalissa vesissä. Vedenalaistöiden peruskauraa ovat polttoleikkaus ja hitsaus. Seoskaasulla saadaan enemmän tehokasta pohja-aikaa ja lyhyemmät välit sukelluksiin. Tai oikeastaan kyse oli testauksesta, joka tapahtui Kemijoen Isohaaran voimalaitoksella. Ammattisukelluksessa jokainen tehokas lisäminuutti on tarpeen, luonnollisesti vaarantamatta sukeltajan terveyttä, korostaa Haaja. Suurin hyöty Nitroxin käytöstä saadaan noin 20–30 metrin syvyydessä, jolloin käytettävissä oleva pohja-aika lähes kaksinkertaistuu. – 1980-luvun puolivälissä meillä oli putkenlaskuprojekti Kuopiossa, jossa vedenalaisen vesijohtoputken suunnittelija ja kaupunki riitelivät kenen syy myöhästyminen ja lisäkulut olivat. – Olimme ensimmäisiä kurssitettuja ammattisukeltajia. Erikoisratkaisuna on 7 metriä leveä ja 5,5 pitkä, mikä on varsin hyödyllinen ratkaisu. Me käytämme nitrox-kaasua. – Kaikki eivät osaa hahmottaa tilaa pimeässä tai lähes pimeässä kovin hyvin. Sittemmin opetus kehittyi. – Se on myös eräällä tavalla tunnoton ja tasainen, mikä on vain hyvä, toteaa Haaja. – Meillä on kaikissa sukelluskypärissä (AH 3 ja 5) videokamera. Myös ammattisukeltajat käyttävät näitä pitoisuuksia. Lisäksi on hand-held -kameroita. – Muistaakseni kyseessä on pohjan tarkastus kauppasataman uuden laiturin teossa Tobrukissa, kertoo Haaja. Tärkeää on, että työtä oppii tekemään ”käsikopelolla”. Meitä edeltävät sukeltajasukupolvet eivät kursseja olleet käyneet, meille niitä jo oli. Varsinkin vesivoimayhtiöt haluavat sitä, ja hyvä niin, korostaa Seppo Haaja. – Polttoleikkauksissa käytetään rautapuikkoja tai happipuikkoja. Seoskaasuja käytetään yhä enemmän. Lopulta työ saatiin nostosäkeillä valmiiksi. Työvälineissä hydrauliikka on korvannut paineilmaa. – Meillä on kolme rekkaa, joissa voi kuljettaa siirtolavapohjaisia lauttoja 3.5 x 6.5 metriä. – Silloin tällöin improvisoitiin, ja kun käytössä ei ollut valvontakeinoja kuten videokameraa, oli jälki joskus heikkolaatuista. On tilanteita, joissa hitsattavaan paikkaan ei kunnolla näe, kaari ei häviä. Joskus tosin työtä tehdään niin pimeässä, että videokuva on huonolaatuista. Kaikki työvaiheet esimerkiksi spiikkauksesta raudoitukseen ja muotituksesta muotin purkuun videokuvataan prosessin aikana. Silloin esimerkiksi pukukopit ja työkaluvarasto raVesirakennustöitä Tobrukissa vuonna 1979 tai 1980. Seppo Haajan mielestä on myös tärkeää, että työn tilaaja tietää, mitä haluaa. Lautta jään päälle Sukellus Haaja Oy tekee myös suunnittelutyötä. Muuttunut työsarka Ammattisukellus on Haajan mukaan muuttunut paljon 40 vuodessa. – Keskisyvillä sukelluksilla eli 20–30 metrissä hengityskaasussa oleva happi syrjäyttää hengitysilmasta typpeä, jolloin typpeä imeytyy elimistöön vähemmän ja hitaammin. Haaja pitää tätä hyvänä asiana, sillä paineilma rasittaa kuuloa. – Olemme kuitenkin joutuneet tekemään työlauttoja myös jään päälle. Tällaiset ammattisukeltajat tosin karsiutuvat pois.. Yllättäen nykyaikaiset lasikuitukypärät oheisvarusteineen painavat yleensä enemmän kuin messinkinen kypärä, joka on tehty ohuesta pellistä. Letkua pitää jo edesmennyt sukeltaja, kutsumanimeltään Jamppe. Vielä 1960-luvulla oppi kulki ennen kurssitusta sukeltajalta toiselle. Projektin toteuttajina yritimme sanoa sanamme, mutta ei meitä ajoissa uskottu. – Koulutus on parempaa ja varusteet kahdennettu. Tällaiset ammattisukeltajat tosin karsiutuvat pois. Laivan pohjatöitä emme tällä hetkellä tee. – Sutta ei kerta kaikkiaan voi tehdä. Hydrauliikka korvaa Nykyajan AH-kypärät ovat vapaasti hengittäviä ja niissä on integroidut valot ja videokamerat. Haaja Oy tekee töitä virtapaikoissa, jotka eivät yleensä jäädy. Lauttoja voi yhdistää kiinnitystappien avulla. – Kaikki eivät kuitenkaan osaa hahmottaa tilaa pimeässä tai lähes pimeässä kovin hyvin. – Joskus käytämme Millerin tai Morganin regulaattoripohjaisia systeemeitä. Aiemminhan messinkipytty kierrettiin kaulaan kiinni. Kaikesta jää dokumentti. Hydrauliikka toimii myös paremmin kylmissä olosuhteissa. Kuvassa Seppo Haaja tikkailla. Rautapuikkoa käytetään 400450 ampeerissa, happipuikkoja 80–200 ampeerissa
Pamilon voimalaitoksella olemme takavuosina olleet aktiivisia. kennetaan lauttojen päälle. 55 Vesivoimalat tuovat työtä Sukellus Haajan osaamisalueita ovat vedenalaiset louhinnat ja betonivauriokorjaukset sekä vedenalaiset hitsaukset. Klaus Susiluoto Kuvat: Sukellus Haaja Oy. Oulujoen voimalat ovat myös tuttuja. Työvaiheiden dokumentointi videokameralla ja tietokoneella on nykyajan ammattisukelluksessa oleellista. Myös Iijoen seitsemää Iijoen laitosta olemme huoltaneet. – Suomessa Vattenfallilla on kymmenen vesivoimalaitosta, joista suurin on Pamilon voimalaitos Joensuussa Pohjois-Karjalassa. Kuvassa ”Nitrox-tehdas”. Sukellus Haajan asiakkaita ovat pääasiassa voimalaitokset, infrarakennusalan yritykset, teollisuuslaitokset, kunnat, kaupungit ja julkiset laitokset. Seppo Haaja on tyytyväinen Suomen ammattisukeltajakenttään, vaikka toki aina joku lopettaa yllättäenkin. Kiveen porataan reikiä 10–15 sentin välein ja panostus on maltillinen. – Kaikki työntekijämme ja yhteistyökumppanimme ovat virallisia ammattiluvan haltijoita, joilla on vedenalaisrakentajan ja ammattisukeltajan, tarkastussukeltajan, panostajan tai räjäyttäjän tutkinnot. Haajan mukaan palkkatyövoimaa on niukalti, sillä ala on suhdanneluonteista. Kuva otettu Isohaaran voimalassa keskellä talvea. Aina on projektiporukka saatu kasaan. Lähes kaikki ammattisukeltajat toimivat nykyisin omaan lukuunsa. Kuvassa muun muassa hydrauliletkuja. Heistä yleensä joku tai jotkut ovat vapaana. – Mutta ei tämä ole työtä, josta kannattaa kapakoissa kerskua. – Esimerkiksi meillä on omia sukeltajia vain kaksi, mutta hyvät kontaktit muihin ammattisukeltajiin auttavat löytämään tekijöitä. – Teemme tarkastus-, valvontaja suunnittelutöitä. Kovia miehiä ollaan kuitenkin. Vattenfall on tärkeä asiakas. Haaja sanoo yrityksen noudattavan ammattisukellusalan turvaohjeita jo projektin valmisteluvaiheessa. PVO-Vesivoima Oy on pitkäaikainen partneri. Tällä tavalla saa siistiä jälkeä, eikä ympäröivä kallio tai kivet halkeile. Usein veden alla käytetään tarkkuuslouhintaa. Nitroxin avulla saadaan pidempiä pohja-aikoja varsinkin 20 ja 30 metrin syvyyksistä. Tarkkuuslouhinta on yksi alamme. Toisia tulee kuitenkin tilalle, useimmiten yrittäjinä. Kovia miehiä ovat myös palomiehet, mutta he eivät ole ammattisukeltajia vaan pelastussukeltajia. Nitrox-seoskaasu voi sisältää 32 tai 36 prosenttia happea
56 Myös vapaasukellus saanut jalansijaa Oulun Vesimiehissä Oulun Vesimiehiin kuuluu noin 200 jäsentä. Jacques Cousteaun ohjelmia tuli seurattua telkkarista silmä tarkkana. Esimerkiksi ensiaputaitojen on syytä olla sukeltajilla kunnossa. Nyt kun olen alkanut harrastaa sukeltamista, täytyy sanoa, että on se niin monipuolinen harrastus. – Varmaan se kipinä sukeltamiseen on ollut minulla jo lapsesta asti. Keväällä pääsemme sitten avovesiin. Sukeltamisessa nimittäin pääsee aika lähelle tuota fiilistä. Tätä mieltä on kymmenen vuotta sukeltamista harrastanut ja tällä hetkellä sukellusseura Oulun Vesimiehet ry:n puheenjohtajana Toimintaa riittää Oulun Vesimiehet ry:llä on noin 200 jäsentä. – Turvallisuusasiat on hyvä opetella uima-altaassa. Vuoron loppupuolella uppopalloilijat aloittavat oman pelirupeamansa. Kiinnostuksen kohteita on tässä niin monenlaisia. Vuoden ehdottomia kohokohtia ovat sukellusleirit Norjaan sekä hylkysukellukset Oulun edustalla. Talvellakin seura järjestää monenlaista toimintaa. Onneksi ei tarvitse olla astronautti kokeakseen tämänkaltaisia tunneelämyksiä. Esimerkiksi sukellusmatkoilla tai leireillä saattaa sattua liikenneonnettomuus tai joku voi nyrjäyttää nilkkansa. Näitä tapauksia sattuu varmaan paljon enemmän kuin varsinaisia sukellusonnettomuuksia, Herronen muistuttaa.. Kahdesti vuodessa Norjaan Painoton tila. – Joku viisas on joskus sanonut, että jos haluat oppia jonkin asian oikein hyvin, opeta se jollekin toiselle. Järjestämme myös talvisukelluskurssin, ja käytännössä sukeltamista pääsee kokeilemaan toimiva Jouni Herronen. Lisäksi altaalla näkee kuntouimareita sekä vapaasukeltajia. Sunnuntaisin puoli kuuden jälkeen polskahtavat Raatin uimahallin veteen muun muassa nuoret norppasukeltajat ja snorkkeliporukka. Ensiaputaidon pitäisi olla kansalaistaito. Aivan kuin leijuisi pilven hattaralla. Minulle on tärkeää myös se, että aina voi oppia jotain uutta. Herronen toimiikin tällä hetkellä Sukeltajaliiton ja Oulun Vesimiesten ensiapukouluttajana. Sukeltamisen lisäksi Herronen on pyrkinyt kehittämään myös muita taitojaan
VaPePan mukana Oulun Vesimiehet on mukana lähes aina, kun kyse on Oulussa tai sen lähialueella vedessä järjestettävästä tapahtumasta. Laitesukellusharrastuksen voi aloittaa Oulun Vesimiehissä 15 vuoden iässä. Aivan kuin leijuisi pilven hattaralla. – Kyllähän sitä aina keväisin odottaa, että pääsee avovesiin sukeltamaan. Talviaikaan, kun varsinaista sukeltamista on vähemmän, pohdimme johtokunnassa, mihin leireille kesällä Yhdessä sulassa sovussa Vesimiehet ei ole ainoa sukellukseen erikoistunut taho Oulussa. Oulun Vesimiesten avovesikauden kruunaavat sukellusleirit ulkomaille. Onneksi ei tarvitse olla astronautti kokeakseen tämänkaltaisia tunne-elämyksiä. lähdetään ja huolehdimme siitä, että seuran kalusto on kunnossa, hän jatkaa. – Veikkaan, ettei muualla ole vastaavaa, että kaupallinen ja vapaaehtoinen toimija pystyvät toimimaan näin sulassa sovussa, Väisänen sanoo. Sitten kotimaan reissuja teemme kesäaikaan Oulun edustalle, jossa on muutama hylky. Kuva: Tommi Salminen. – Norjassa käymme kaksi kertaa vuodessa leireilemässä isolla porukalla ja osa jäsenistä käy siellä myös omatoimireissuilla. – Sukelluspukuja on joko lainattu seuran jäseniltä tai vuokrattu Oulun Sukelluskeskuksesta, ettei tarvitse heti alussa olla omia kamppeita. Itse aloin sukeltaa suoraan kuivapuvulla ja sillä pärjää jäänkin alla riittävän pitkään. Voisimme samalla oppia toinen toisiltamme. Vakavampaa toimintaa on eri viranomaistahojen avustaminen esimerkiksi hukkuneiden etsinnöissä. Matti Kuoppala – Painoton tila. Vuosittain Norjaan Oulussa ja sen lähialueilla on hyviä paikkoja, joissa voi harjoitella turvallisesti sukeltamista. Noin puolitoista vuotta sitten kaupungissa jälleen toimintansa aloittanut Sukelluskeskus ja Oulun Vesimiehet ovat löytäneet toisensa. Norjan kirkkaat vedet houkuttelevat myös Oulun Vesimiesten sukeltajia hylynetsintään. Kouluttajana toimi kansainvälisestikin lajissa menestynyt Antero Joki. Kuva: Tommi Salminen Seoskaasujen tekoa Erikoiskursseista mainitsemisen arvoinen on nitrox-kurssi, joka antaa kurssin hyväksytysti suorittaneelle mahdollisuuden käyttää nitroxia sukelluksessa. Meidän seurasta on nimetty VaPePalle yhteyshenkilö, jonka kautta tehtävähälytykset tulevat. Syntyi samalla ajatus, että pitäisiköhän siihen järjestää enemmän ohjattua toimintaa. –En ole itse varsinainen vapaasukeltaja, mutta kyllä sinne kurssille piti mennä. – Teemme yhteistyötä vapaaehtoisen pelastuspalvelun kanssa. Meidän tehtävät ovat yleensä niitä ikävimpiä, Herronen toteaa. Nitrox on hapella rikastettu hengityskaasu, jossa hapen osuus on useimmiten 21–40 prosenttia, Jouni Herronen selventää. Seuralla on myös seoskaasujen tekoon tarvittavat laitteet, joita voivat käyttää kaikki tarvittavan koulutuksen hyväksytysti suorittaneet jäsenet. Oulun Vesimiehet järjesti runsas vuosi sitten historiansa ensimmäisen vapaasukelluskurssin. Meillä oma tukialus, jolla voimme ajaa sinne, sanoo Jouni Herronen. Koitamme järjestää tapahtumia, jotka ovat sukeltajille tärkeitä, sanoo Tomi Väisänen Oulun Sukelluskeskuksesta. 57 perinteisessä Operaatio JääNalle -tapahtumassa, kertoo Herronen. Esimerkkinä voi mainita Haukiputaan kalliolouhoksen sekä noin 100 kilometriä Oulujärven suuntaan sijaitsevan Vaalan, jossa riittää kirkasvetisiä järviä sukeltamista varten. – Nitroxin avulla voidaan tehdän pidempiä sukelluksia turvallisesti. Kuivapukujen hinnat nousevat lähelle tuhatta euroa, Herronen valottaa. Allasjaksolle seura tarjoaa kaikki varusteet, mutta kevään ja kesän avovesisukelluksiin vaaditaan jo oman sukelluspuvun hankinta. – Hylkysukellusillassa kuulimme uusista sukelluskohteista ja saimme tietoa, mistä niitä voisi löytää lisää. Normaali terveys ja perusuimataito ovat ainoita vaatimuksia. Suomen olosuhteisiin soveltuvat märkäpuvut maksavat muutamia satoja euroa. Suosituin maa on ehdottomasti Norja. Muissa vastaavissa tapahtumissa sukeltajat ovat saaneet tietoa muun muassa metsähallituksen edustajilta siitä, miten Perämeri voi tällä hetkellä. Jouni Herronen muistelee lämmöllä esimerkiksi keväistä hylkysukellusiltaa, joka järjestettiin Sukelluskeskuksen tiloissa. Keskustelimme paikallisen uimaseuran kanssa, jossa on lajista kiinnostuneita ihmisiä, että saisimmeko isomman porukan kerättyä. Suomalaisethan ovat menestyneet vapaasukelluksessa kohtuullisen hyvin maailmalla, vaikka olosuhteet eivät ole täällä niin suosiollisia, Herronen toteaa
Divers’ sickness (tai illness ) ei ole englantilaisen sukeltajan ongelma. Sukeltajillekaan tauti tai oireyhtymä ei tunnu aina olevan selkeä. Kyseessä on paineenalenemissairaus. Sukeltajan noustessa liian nopeasti ei kudoksiin liuennut ja sitoutunut typpi ehdi poistua, vaan jää kuplina kaikkialle, missä sitä on ollut.. Ruotsalainen sukeltaja ei kerro, että oudot oireet saattavat johtua siitä, että hänellä on dykkarens sjuk . Terminä sukeltajantauti on erikoinen. Englantilaisella on decompression sickness ja ruotsalaisen sukeltajan oireet saa aikaan tryckfallsjuk . Sen syyt ja sukeltamisen yhteydessä tehdyt omat virheet tuntuvat usein olevan hieman hakusessa. Riittävä määrä tietoa ja sukellusten suunnittelu ovat tärkeitä sukeltajantaudin ehkäisyssä. Haastava sukeltajantauti Suurelle yleisölle sukeltajantauti on jotain mystistä. 58 Iho-oireita, hengitysvaikeuksia, nivelkipuja..
Syvyys kasvaa ja voidakseen hengittää SCUBA huolehtii hengityskaasun paineen kasvusta. Nousunopeus Sukeltajan noustessa liian nopeasti ei kudoksiin liuennut ja sitoutunut typpi ehdi poistua, vaan jää kuplina kaikkialle, missä sitä on ollut. Hän ei sukelluksen jälkeen saa altistaa itseään tilanteeseen, jossa ulkoinen paine olennaisesti alenee. Lähtökohtana on sukeltajantaudin välttäminen. Nousunopeutta voidaan seurata kellolla ja syvyysmittarilla. Tämä ei aiheuta vielä mitään. Taudin estäminen Typpi on tavanomaisessa sukeltajan hengityskaasussa, ilmassa, melkoisen ongelmallinen. Lentokoneen matkustaTarkemmat tutkimukset, jotka johtivat oireiston laajempaan ymmärtämiseen, teki englantilainen John Haldane. Vaihtuvat paineet Sukeltaja paineistuu syvyyden kasvaessa. Fysiikkaan liittyvän Henryn lain mukaisesti typen sitoutuminen noudattaa tasapainotusperiaatetta. Typpi kaiken alku Normaalisti eläessämme ja hengittäessämme saamme happea ja hiilidioksidi poistuu. Typpeä, joka ilmassa on inerttikaasuna, emme tarvitse ja sitä onkin meihin liuenneena noin yksi litra yhden baarin paineessa,. Myös sukeltajien käyttämät tietokoneet sukeltavat ohjelmalla, jossa typpi on huomioitu. Tällä nopeudella sukeltaja tulee pintaan. Typpeäkin liukenee lisää ja se sitoutuu kehon nesteisiin ja rasvakudokseen. Sukeltaja lähtee sukeltamaan. Tämä itsestään säätyvä vedenalainen hengityslaite antaa automaattisesti sukeltajalle ilmaa, jonka paine vastaa sitä vesisyvyyttä, missä hän on. Tätä varten on olemassa erityiset taulukot. Sitä liukenee sukeltajaan koko sukelluksen ajan. Nousunopeus tai oikeastaan paineenalenemisen hitaus on kymmenen metriä minuutissa (10 m/min). Lentokielto Sukelluksensa ja siis myös turvaetapin jälkeen sukeltajassa on vielä poisliukenematonta typpeä. Hengittääkseen sukeltaja tarvitsee laitteen, vesikeuhkon, jonka nykyinen nimitys on SCUBA, Selfcontained Underwater Breathing Apparatus. Suunnittelussa huomioidaan erityisesti syvyys ja sukelluksen kesto sekä noususukellus. Sukeltaja tarvitsee hengittääkseen kaasua, mieluimmin tavallista ilmaa, joka on halpa ja helppo ratkaisu. Syvät ja pitkät sukellukset edellyttävät etappinousua, jossa sukeltaja nousun aikana pysähtyy määrävälein ja odottaa typen poisliukenemista. 59 Nousun eli paineenalentumisen sukeltajan tulee tehdä riittävän hitaasti. Vastaavan ajan siis merenpinnan tasolla. Tämä tehdään seuraamalla paineenalenemisen hitautta ja siis käytännössä seuraamalla nousunopeutta. Happea liukenee verenkiertoon tavanomaista enemmän, mutta ei huolta – sitä myös kuluu. Tutkimustensa perusteella hän ymmärsi yhdistää Henryn lain ja sukeltajan käyttämän hengityskaasun paineen muutokset toisiinsa ja selvitti juuri typen osuuden sukeltajantaudin syntyyn. Kaikki typpi ei poistu sukeltajan kudoksista hitaan nousun aikana, vaan teoreettisesti lasketaan, että kaikki typpi on poistunut vasta kun sukelluksesta on kulunut 12 tuntia. löytää tietokoneen käyttäjä tietokoneestaan. Tämä tarkoittaa, ettei hän saa ”lentää”. syvyydessä sukeltaa ja palata sen jälkeen suoraan pintaan Harrastus ja virkistyssukeltaminen toteutetaan pääsääntöisesti suoranousuaikojen puitteissa. Poisliukeneminen alkaa vasta nousun aikana. Sukellukset suunnitellaan huolellisesti. Nämä kuplat aiheuttavat monimutkaisen oireyhtymän, jota kutsutaan sukeltajantaudiksi. Tämä on se aika, joka sukeltaja saa korkeintaan ko. Happi liukenee keuhkojen välityksellä vereen. Riittävä oleskelu tietyssä syvyydessä kyllästää kudokset ja liukeneminen loppuu. Ne voivat vaikuttaa sukellussuunnitelmaan ja johtaa pahimmissa tapauksissa jopa hallitsemattomaan nousuun. Typen poisliukenemista on myös kontrolloitava. Toteutuksessa pyritään noudattamaan suunnitelmaa. Laite, SCUBA, seuraa nousua aivan automaattisesti, mutta nousunopeudesta tai oikeastaan paineen alenemisen hitaudesta tulee sukeltajan itsensä huolehtia. Sukeltajan taulukoissa on kullekin sukellussyvyydelle määritelty pisin mahdollinen suoranousuaika. Paritarkastuksella suljetaan pois mahdolliset puutteet varustuksessa
Ne voivat vaikuttaa sukeltajantaudin syntyyn vaikka sukeltaja sukeltaessaan olisikin tehnyt kaiken ”oikein”. Iho-oireissa iho kuumottaa, kihelmöi ja kutisee. Hermostoperäiset oireet ovat vakavia oireita. Taudin ongelmat Typen liukeneminen sukeltajaan sukelluksen aikana ja poisliukeneminen nousun aikana ovat hyvin selkeitä, helposti ymmärrettäviä ja noudatettavia yksityiskohtia sukeltamisessa. Tämän PFO-aukon kautta sikiön verenkierto toimii. Se liuottaa typpikuplia ja lieventää oireita. Ylipaino ilmenee rasvakudoksena. 60 Oireet ja hoito Sukeltajantaudin oireet ovat hyvin moninaiset. Potilas viedään painekammioon, jossa hänet uudelleen paineistetaan. Parhaana ensiapuna on puhtaan hapen hengittäminen. Ajallisesti lentokielto on voimassa 12 tuntia yksittäisestä sukelluksesta tai 24 tuntia viimeisen sukelluksen päättymisestä (DAN). Todistettavasti kaikki oli tehty aivan oikein, mutta siitä huolimatta oireita syntyi. Valtimoverenkierrossa nämä mikrokuplat liittyvät yhteen ja aiheuttavat sukeltajantaudin oireet. Kyseessä on uusintasukellus, sillä sukeltajan katsotaan olevan typestä puhdas vasta, kun edellisestä sukelluksesta on kulunut 12 tuntia. Tarkemmissa tutkimuksissa kiinnitettiin huomio sydämessä olevaan aukkoon. Kyse on siitä, missä typpikuplat ovat ja oireet ovat sen mukaiset. Ylipainoisen tulisi huomioida suoranousuajat ja nousunopeudet sekä uusintasukellukset ”raskaammalla” tavalla. Koneen saavuttaessa lakikorkeutensa, noin kymmenen kilometriä, vastaa matkustamon paine noin 2223 metriä merenpinnasta. On todettu, että dehydraatio, ”kuivuminen”, altistaa sukeltajantaudille. Yleensä katsotaan, että oireet ilmenevät noin tunnin sisällä sukeltamisen jälkeen. Lohjalla Luksian ammattisukelluskoulutuksessa on painekammiojärjestelmä. Aukko sulkeutuu syntymän jälkeen. Niveloireissa kivut tuntuvat suurten nivelten ympäristössä. Aiemmin oletettiin, että se jää osittain sulkeutumatta 3-4 prosentilla ihmisistä, mutta se ei vaikuta elintoimintoihin. mon paine alenee lentoon lähdön jälkeen vähitellen. Eräs tällainen tekijä on ylipaino. Typpikuplat liukenevat ja oireet katoavat. Muuten ne kulkeutuisivat keuhkoverenkiertoon, jossa se käsiteltäisiin pois. Naisten muodot ovat rasvakudosta ja siksi naisten katsotaan altistuvan herkemmin sukeltajantaudille. Uusien havaintojen mukaan saattaa olla, että jopa 20 prosentilla aukko on osittain avoin. Ammattisukeltaja ja harrastaja sukeltavat samojen fysiikan lakien alaisina. Varsinkin lämpimillä alueilla sukellettaessa tulee sukeltajan juoda riittävästi. Useiden peräkkäisten sukellusten toteuttaminen vaatii siis sukeltajalta huolellista suunnittelua joko taulukoita tai tietokonetta käyttäen.. Hyvin usein kuvataan tunnelinäköä, jossa sivunäkö katoaa. Hoitona on painekammiohoito. Ensiapu sukeltajantaudissa on kuin ensiapu missä tahansa tapaturmatilanteessa. Outoja tapauksia Varsinkin harrastussukeltajien sukeltajantauteja tutkittaessa havaittiin jo parikymmentä vuotta sitten outoja tapauksia. Uusintasukellus Jos sukeltaja haluaa sukeltaa vaikkapa samana päivänä useita sukelluksia, hänen on huomioitava, että edellisestä sukelluksesta on vielä poisliukenematonta typpeä. Oireita alkaa myös raajoissa, joissa ilmenee puutumista. Rasva on hyvin halukas sitomaan typpeä, mutta se luovuttaa sitä huonosti pois. Upinniemessä on merivoimien kiinteä painekammiojärjestelmä. Muuten ensiapu hoidetaan normaalisti. Tietynlainen ongelma syntyy kuitenkin siitä, että tähän liittyvät myös altistavat tekijät. Myös keuhkoissa, suolistossa ja sydämen toiminnassa voi ilmetä oireita. Sukellettaessa on mahdollista, että pienet mikrotyppikuplat, jotka sellaisinaan eivät sukeltajantaudin oireita aiheuta, tulevat laskimoverenkierron mukana sydämeen ja pääsevät oikaisemaan valtimoverenkiertoon juuri tämän aukon kautta. Hoidossa painetta kammiossa alennetaan hitaasti tietyn kaavan mukaisesti
Taudin voi todella saada, vaikka kaiken tekisi aivan oikein. Useiden outojen sukeltajantautitapausten jälkeen Matilta tutkittiin myös sydämestä PFO, jotta varmistettiin, ettei laskimoverenkierrossa ollut typpi pääse sydämessä sekoittumaan valtimoverenkiertoon. Tietokone on luotettava sukeltajan apulainen, jonka ohjelma simuloi typen liukenemista ja poisliukenemista sukeltajan kudoksiin ja kudoksista. Elimistölle täytyy antaa aikaa elpyä. Jouko Moisala – Varsinaisesti en kuitenkaan tehnyt sukelluksillani mitään väärää. – Ne eivät myöskään huomioi selkeästi meidän kylmiä sukellusolosuhteitamme. – Sekin pitää aloittaa ajoissa, jo edellisenä päivänä. Oireet hävisivät yhdellä hoitokerralla. Sukelluksen jälkeen se ilmoittaa lentokieltoajan. Iho oli laikukas, mutta kutinaa ei esiintynyt. Sukeltaminen on hieno harrastus ilman suuria syvyyksiäkin. Taulukot ja tietokoneet on Matin mukaan tehty hyväkuntoisille sukeltajille. Se ei vaikuta ehkäisevästi sukeltajantaudin saamiseen, mutta tekee sukeltamisesta vähemmän nautittavaa. Jouko Moisala Oireet hävisivät jo yhdellä hoitokerralla Taulukot ja tietokone Suunnitellessaan sukellustaan tarvitsee sukeltaja syvyystietojen lisäksi sukellustaulukot. – Lisäksi pidin kunnolliset tauot ennen seuraavia sukelluksia. Siinä tämän sukellukseen liittyvän mörkön ongelmallisuus onkin.. Sen sijaan olin selkeästi tavanomaista väsyneempi. Lisäksi olin uupunut ja oireina oli myös kudosväsymystä. 61 . Runsas juominen juuri ennen sukeltamista aiheuttaa vain virtsan erittymistä sukelluksen aikana. Sukeltajat elävät tietokoneaikaa, ovat eläneet jo kaksi vuosikymmentä. Taulukon käyttö tarkoittaa, että sukeltaja pystyy niitä tulkiten suunnittelemaan vaikkapa kolme perättäistä sukellustaan. Matin pahin sukeltajantauti oli selvästi keskushermostoperäinen ja siksi vakava. – Minulla on ollut selkeitä sukeltajantauteja neljä kertaa, Matti kertoo. Tietokoneestaan sukeltaja todellisuudessa saa kaiken datan, minkä hän tarvitsee sukeltamisen suunnitteluun ja sukelluksen toteutumisen seurantaan. Sukelletaan se aika, mikä tuntuu hyvältä. Taulukot ja tietokoneet ovat hyviä, mutta ei tarpeeksi hyviä. Minut paineistettiin 18 metrin syvyyteen ja tuotiin pintaan hoidon mukaisilla taulukoilla ja nopeudella. Näistä kolmesta Matti kertoo selvinneensä ensiapuna hengitetyn hapen avulla. Tasapainohäiriöitä ei ilmaantunut. Taulukoista löytyvät suurimmat suoranousuajat, sukellusten väliset tauot ja typpiylijäämät. Jostakin syystä sukeltajat eivät kovinkaan mielellään suostu puhumaan ”taudeistaan”. – Järkevyyteen sisältyy realiteettien hyväksyminen. Siinä tämän sukellukseen liittyvän mörkön ongelmallisuus onkin. Niiden käyttö ei 100-prosenttisella varmuudella sulje pois sukeltajantaudin saamisen riskiä. Sukellusten välisten taukojen hänen tulee suunnitella sellaisiksi, että niitä seuraavat sukellukset taasen voidaan suunnitella suoranoususukelluksiksi. Sukeltajan Maailma tavoitti erään sukeltajan, jota kutsumme Matiksi. – Totta kait on otettava opiksi. Silloinkin pidin pitkän tauon sukelluksissani. Nousunkin voi tehdä rauhallisemmin ja pidempään, jos epäilyttää. Yhteenvetona Matti sanoo, että on sukellettava järkevästi, mutta järkevästi sukellettaessakin on taudin saaminen mahdollista. Opiksiko. – Silloin ymmärsin, että on hakeuduttava painekammiohoitoon. Matti on sukeltanut seitsemän vuotta ja sukelluksia on kertynyt vuosien varrella noin 360. Varsinaisesti en kuitenkaan tehnyt sukelluksillani mitään väärää. – Yhdessä tapauksessa oli myös iho-oireita, mutta pahimmat oireet olivat hartiaseudulla ilmenevät kivut. – Olosuhteiden ollessa vaativia ja syvyyksien kasvaessa on hyvä miettiä, onko sukelluksissa aina vietettävä se pisin mahdollinen suoranousuaika. Oireet ilmenivät sukelluksen jälkeisinä tasapainohäiriöinä. Nesteytystä pidetään nykyään hyvin tarpeellisena. Suomessa hoidetaan vuosittain sukeltajantauteja. Yksinkertaisimmillaan sukeltajan tietokone seuraa reaaliajassa sukellusta; kestoa, nousunopeutta ja turvaetappia. Taudit ja niiden oireet ovat olleet eritasoisia. – Kahdessa ilmeni sukelluksen jälkeen iho-oireita
Kari Keski-Saari työpöytänsä ääressä seuraamassa paineistusta.. Pa i neka m m io sija itse e TYKS:n T-sairaalan tehon yhteydessä. Sukeltajantauteja hoidettiin täällä vuonna 2014 yhdeksän, mutta tänä vuonna on hoitoja ollut jo 19. 62 Tänä vuonna hoidettu 19 sukeltajantautia Turun Yliopistollisella Keskussairaalalla on valtakunnallinen velvoite huolehtia sukeltajantautien hoidoista. – Painekammio ei ole TYKS:ssa vain sukeltajia varten, vaan ylipaineista happihoitoa varten. Lisääntymisen syynä on Medioxygenin hoitojen loppuminen Helsingissä. Painekammiolla olevilla hoitajilla on kaikilla tehohoidon erikoissairaanhoitajan pätevyys. Tämä sijoitus korostaa potilasturvallisuutta. – Hoidetuista 15 oli lieviä, sanoo Keski-Saari, mutta muistuttaa vakavana, että lievätkin oireet on hoidettava. Lisäksi tavoitettavissa on aina kaksi lääkäriä. – Velvoite edellyttää 24 tunnin valmiutta kaikkina viikonpäivinä, kertoo apulaisosastonhoitaja Kari Keski-Saari
Tämän luukun kautta kammioon voidaan toimittaa pieniä tarvikkeita painetta muuttamatta itse hoitokammiossa. Hoidon aikana potilas hengittää happea tietyn kaavan mukaisesti. TYKS:n uusi painekammiojärjestelmä ylipaineista happihoitoa varten. Tyypin II oireita ovat huimaus ja pahoinvointi, nakö-, kuulo,tuntoja koordinaatiohäiriöt, hengitysvaikeudet, rintakivut ja rytmihäiriöt, halvaukset, rakon toiminnan häiriöt ja tajunnan tason lasku. – Jos sukelluksen jälkeen kaikki ei tunnu olevan kunnossa, ei pidä jäädä miettimään.. – Jos sukelluksen jälkeen kaikki ei tunnu olevan kunnossa, ei pidä jäädä miettimään, muistuttaa Keski-Saari: viiveitä ja kaksi hoitoa, nopeasti hoitoon yksi hoito. Hyvä tapa on myös käydä ensin omassa terveyskeskuksessa ja saada lähete. Vakavissa tapauk sissa voidaan tarvita kyyti, ambulanssi, taksi tai helikopterikuljetus. Jouko Moisala TYKS:ssa ylipaineista happihoitoa voidaan antaa myös yhdenhengen kammiossa, joita osastolla on käytössä kaksi. Kammio, oikeastaan huone, paineistetaan ilmalla. 63 Tänä vuonna hoidettu 19 sukeltajantautia – Jos sukelluksen jälkeen kaikki ei tunnu olevan kunnossa, ei pidä jäädä miettimään. Yhdenhengen kammio paineistetaan hapella. Joskus sukeltajilla saattaa olla Keski-Saaren mukaan sukelluksen jälkeisiä epämääräisiä tuntemuksia. Niissäkin kannattaa kokeilla, auttaako painekammiohoito. Toisesta päästä Suomea tullaan helikopterilla Turkuun viidessä tunnissa alle 300 metrin korkeudessa. Monet oireet Lieviksi oireiksi Keski-Saari luettelee tyyppi I oireet: ihon kutina ja turvotus, ihottumat, nivelkivut, ja poikkeavan väsymyksen. – Painekammioon voi itse ottaa yhteyttä ja hakeutua tänne
Pinnan alla Kinisselällä messa on neljä uutta vapaasukelluskouluttajaa, jotka hioivat tietojaan ja taitojaan kurssin kouluttajien Simo Kurran ja Kimmo Lahtisen opeilla. Siihen keskityttiin Asikkalan leirillä. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä leiri on joka vuosi Vääksyn lähellä Tästä se lähtee – kohti uusia uusia syvyyssukelluksia! Kinisselkä on suojainen ja kirkasvetinen, jossa on parhaimmillaan syvyyttä 78 metriä. – Vuosittain Suomessa on kaksi avovesileiriä, tämä Sukeltajaliiton leiri sekä elokuussa pidettävä leiri, jonka järjestää vapaasukellukseen keskittynyt vapaasukellusseura Freediving Team of Finland ry eli lyhyemmin FDTF. Vapaasukellusleirin järjestäjänä ja leirivastaavana toimi Timo Pöntinen Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnasta. Se on Sukeltajaliiton jäsenseura. 64 Salonsaaren lomakylän rannassa Asikkalassa kävi säpinä, kun Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnan avovesileiriläiset sekä vapaasukelluskouluttajakurssilaiset olivat lähdössä syvyyssukeltamaan Kinisselälle. Kuva: Mikko Niemeläinen. Viikonvaihteen jälkeen SuoVapaasukeltajat aloittaneet oppinsa altaissa Syvyyssukellus on vapaasukelluksen vaativin laji
– Ne ovat kuitenkin hyviä erityisesti harjoitteluun, koska ne ovat tavallaan isoja altaita, Pöntinen toteaa. Kinisselän plussana ovat sitä suojaavat korkeat kalliot, mihin tuulet eivät pääse juurikaan puhaltamaan. Syvyysköysi on 12–14-millimetrinen valkoinen tai keltainen köysi, jonka alapäässä on noin 12 kiloa painava paino sekä levy, josta näkee, että köysi loppuu. Kuva: Mikko Niemeläinen Maskiin kiinnitetty lamppu antaa valoa, sillä jo kymmenessä metrissä on pimeää.. Kinisselän syvänne on noin kaksi kilometriä pitkä ja noin 200 metriä leveä. – Salon seudulla on muutamia kirkkaita järviä, mutta niiden syvyys on maksimissaan 20–30 Kinisselällä Asikkalassa on ihanteelliset olosuhteet. 65 metrin luokkaa. Se sijaitsee Repojärven kansallispuiston vieressä ja sen syvin kohta on 75 metriä. Nämä kaksi kohdetta ovat ainoat, kun puhutaan varsinaisesta vaativasta syvyyssukelluksesta. Salpausselän eteläpuolelta tai Suomenlahdelta puuttuvat lähes kokonaan kirkasvetiset sukelluskohteet. Vähän kirkasvetisiä paikkoja Suomessa ei ole kovin montaa syvyyssukellukseen soveltuvaa aluetta. Salonsaaren lomakylästä Kinisselälle on vain kymmenen minuutin venematka, Pöntinen kertoo. Kinisselällä, sillä se on suojainen paikka, kirkasvetinen ja syvyyttäkin 78 metriä. – Sukellamme veneestä käsin. Suomessa syvyyssukellus on vaativaa, joten kurssien käyminen on tarpeellista. Siellä näkyvyys on ehkä jopa hieman parempi kuin Etelä-Päijänteellä. Sukeltajan ranteessa on turvanaru, joka kulkee syvyysköydessä. Tietysti niin sanottua fiilistelysukellusta tai sukelluskalastusta voi harrastaa myös matalammissa vesissä. Suosittuja kohteita ovat myös entiset kivilouhokset, joissa on yleensä kirkasta vettä. Toinen hyvä paikka Etelä-Suomessa on Vuohijärvi Kouvolassa. Syvyyssukellus vaativinta Asikkalan leirillä keskityttiin syvyyssukellukseen, joka on vapaasukelluksen vaativin laji. Niiden syvyys on kuitenkin yleensä vain 10–20 metriä. Näin sukeltaja ei pääse eksymään suunnasta, Timo Pöntinen selvittää
Suomessa olosuhteet vaativat lisäksi myös henkistä kanttia. Kun sukeltaja on mennyt pohjalevylle, hän nykäisee syvyysköydestä kovaa, jolloin pinnalta huomataan, että sukeltaja kääntyy ja lähtee ylöspäin. Turvajärjestelyt ovat tärkeitä Vaativuutensa vuoksi vapaasukelluksessa on myös tarkat turvajärjestelyt. Parhaat valikoituvat Syvälle sukeltaessa pitää pystyä tasaamaan korvat. – Muutenhan lajissa ei tarvita paljon varusteita. Ennalta sovitaan kuinka syvä sukellus tehdään. Pinnalle tullessa hapen osapaine putoaa nopeasti eikä elimistö saa enää niin hyvin happea kuin syvemmällä. Kuva: Mikko Niemeläinen Vapaasukellusleirin järjestäjänä ja leirivastaavana toimi Timo Pöntinen Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnasta. – Viiden millimetrin märkäpuvussa on sisäpinnassa neopreeni, jonka ansiosta puku istuu mahdollisimman hyvin ihoa vasten eikä iholle pääse vettä. Paineen tuntu on silloin puristava ja keuhkoissa pitää olla venymiskykyä. Samalla vesi muuttuu 10-asteiseksi ja syvemmällä 4-asteiseksi. Painovyön lisäksi käytetään pitkiä stereoräpylöitä tai monoräpylää, maskia, maskivaloa sekä turvavaijeria. Matalissa sukelluksissa turvasukeltaja seuraa pinnalta, mutta vaativissa syvyyssukelluksissa turvasukeltaja menee sukeltajaa vastaan. Tätä täytyy harjoitella erityisesti yli 20 metrin syvyisiä sukelluksia varten. Siksi lajia on harjoiteltava aluksi altaassa. Siinä vaiheessa turvasukeltaja lähtee pinnasta sukeltamaan vastaan ja seuraa sukeltajaa noin 10–15 metristä pinnalle saakka ja katsoo, että kaikki menee hyvin. Lähes kaikki avovesipuvut tilataan mittatilauspukuna Italiasta. Kun vedenpaine kasvaa syvemmälle mennessä, tärykalvot alkavat painua sisäänpäin. Elios-puvuissa otetaan tilaajasta yhteensä 18 eri mittaa puvun valmistusta varten. Turvasukeltaja tarvitsee lisäksi snorkkelin, kertoo Timo Pöntinen. – Syvyyssukelluksessa 30 metriä on raja, joka vaatii jo enemmän osaamista ja harjoittelua. 66 – Ihan aloittelijoille tämä laji ei sovi. – Syvin sukellus minkä sallimme on 65 metriä. Pöntinen muistuttaa, että turvallisuussyistä myös altaasTyyni keli on vapaasukeltajille ihanne, sillä veden pinnalla rentoudutaan ennen sukellusta. – Nämä kolme asiaa yhtä aikaa, pimeys, kylmyys ja paine aiheuttavat sen, että vähällä kokemuksella ei pääse sukelluksessa rentoon fiilikseen, mitä vapaasukelluksessa tarvitaan. 30 metrin syvyydessä keuhkot ovat puristuneet paineen vuoksi neljäsosaan täydestä määrästä. Leirin käytössä olleet veneet ovat kouvolalaisen Sukellusseura Vesikoiden sekä Hämeenlinnan Sukeltajien omaisuutta.. Silloin voi tulla niin sanottu matalan veden tajuttomuus juuri pintaan tullessa. – Hintakin jää kohtuulliseksi, kun puku tulee suoraan tehtaalta. – Tasaaminen on kohtuullisen helppoa 20 metriin, mutta varsinkin, jos sukelletaan 30 metriin ja siitä yli, vaatii se jo erikoisosaamista, että korvien paineen tasaus onnistuu. Toinen käytetty pukumerkki on Cressi. – Monet ihmiset luulevat, että vaarallisin kohta on syvällä, mutta se on juuri päinvastoin. aina turvasukeltajaa. Suomen oloissa auringon valo loppuu 15-20 metrissä. Timo Pöntinen kertoo, että kuka tahansa, jolla ei ole erityistä estettä vapaasukeltamiseen, pystyy opettelemaan hyvän kouluttajan ja riittävän harjoittelun avulla sukeltamaan 20 metriin tai 50 metrin pituussukellukseen ilman laitteita. Turvavaijerin lisäksi käytetään Märkäpuku pitää lämpöisenä Vapaasukelluksessa käytetään märkäpukuja, jotka pitävät sukeltajan lämpöisenä. Samassa syvyydessä veden paine alkaa puristaa keuhkoja kasaan
– Laji on saanut uusia harrastajia vapaasukelluskurssien myötä. Harrastajat lisääntyneet Sukellusleireille on viime vuosina osallistunut 20–25 leiriläistä. Näiden lisäksi järjestämme omatoimileirejä ja sen lisäksi halleissa on leirejä, jotka liittyvät harjoitteluun. Suomen ennätys syvyyssukelluksessa on 100 metriä. Vapaasukeltajat käyttävät monoräpylää (kuvassa) tai stereoräpylöitä. Kuva: Mikko Niemeläinen Märkäpuku suojaa kylmyydeltä. Sen sisäpinnassa on neopreeni, jonka ansiosta puku istuu mahdollisimman hyvin ihoa vasten eikä iholle pääse vettä. – 50 metrissä alkaa erottua parhaat sukeltajat. 67 sa pituussukelluksessa pitää olla turvasukeltaja vieressä, mikäli sukelletaan yli 25 metriä pituutta. Seuran Facebook-ryhmässä on 300 jäsentä, mutta osa jäsenistä on ainoastaan seuraajia. Tosin Norjassa vapaasukelluksen sisarlaji sukelluskalastus, on erityisen suosittua. Vapaasukellustoiminta on laitesukelluksesta poiketen lähes aina valtakunnallista vähäisten hyvien sukelluspaikkojen sekä vähäisen harrastajamäärän johdosta. – Halliharjoittelut toimivat paikallisesti. Osanottajamäärät ovat hiukan lisääntyneet. – Vapaasukelluksen ja sukelluskalastuksen lisäksi ilman laitteita harrastetaan vauhdikasta räpyläuintia sekä rankkaa uppopalloa, Timo Pöntinen kertoo. – Monet ihmiset luulevat, että vaarallisin kohta on syvällä, mutta se on juuri päinvastoin.. – Harjoittelut tapahtuvat paikallisten seurojen hallivuoroilla ja kaikki kilpailut tehdään Sukeltajaliiton alaisuudessa. Vapaasukeltajat ovat maltillista ja mukavaa porukkaa. Pohjoismaissa vapaasukeltaminen painottuu hyvin pitkälle allaslajeihin. Soili Kaivosoja Vedenalainen maailma kiehtoo vapaasukeltajia. Vapaasukellusseura Freediving Team of Finlandiin kuuluu vuosittain noin 60–70 jäsentä
– Pienenä poikana haaveilin kyllä laitesukelluksesta, mutta se jäi. Muutama vuosi sitten olin Karibialla Hondurasissa, jossa oli hienoa seurata kaloja ja koralleja. Tämän vuoden suomenmestari Mikko Niemeläinen joutui jättämään ensimmäisen leiripäivän toisen sukelluskierroksen väliin korvakivun vuoksi. Vapaasukelluksessa ei näe ilman lamppua juurikaan mitään muuta kuin suojaköyden. – Laji vaatii rutkasti itseluottamuksen keräämistä. Olen kuitenkin ihan pienestä pitäen snorklaillut ja harrastanut hupisukellusta. Vesi on kiehtonut myös Juho Akolaa aina. Leirillä hän huomasi, että kaikki ei ihan vastaa sitä mitä hän ennakkoon ajatteli. Toistaiseksi Henriettan oma ennätys on 22 metriä, mutta hän toivoo rikkovansa sen mahdollisesti vielä tänä kesänä. 68 Asikkalan vapaasukellusleirille osallistunut Henrietta Kivijärvi on harrastanut vapaasukellusta vähän reilun vuoden. Naisia enemmän Vedenalainen maailma vie Henriettan lähes joka kesäviikonloppu sukeltamaan. Tamperelaisella Henriettalla on ollut mahdollisuus harrastaa niin laitekuin vapaasukellusta kirkkaissa vesissä ulkomailla, mutta silti hän ei pidä Suomenkaan oloja huonoina. Samoin lajin rauhallisuus ja pinnan alla yksin oleminen on hienoa. Joka talvi hän käy myös ulkomailla. Esimerkiksi Tampereen Kaukajärvellä on rapuja. Henri on ollut snorklaillut myös Kreikan saarilla. Aina ei tarvitse mennä niin syvällekään. Ennen sukellusta hengittelen rauhassa, jolloin sukelluksesta tulee miellyttävämpi kokemus. Toki Suomessa on pimeää vedessä. Ei Laji vaatii itseluottamusta se kovin iso ollut, mutta söimme sen kuitenkin, Henrietta nauraa. Asikkalan vapaasukellusleirille osallistunut Hämeenlinnan Sukeltajien Henri Kynsilehto sijoittui ensikertalaisena tämän vuoden vapaasukelluksen SM-kisoissa toiseksi hengenpidätyksessä (STA) ajalla 6 minuuttia 41 sekuntia.. – Egyptin Dahabissa on noin kirkasvetinen 100 metriä syvä Blue Hole, jossa näkyvyys on 30 metriä. Täällä yritän nyt toteuttaa oppimaani, 20 metriin sukeltanut Juho kertoo. Sitä ennen hän on harrastanut noin 2,5 vuotta laitesukellusta. – Veteen aina uudestaan ja uudestaan vie lapsuudessa koettu mielihyvä ja se, että on kiva tehdä erilaisia asioita, Henri toteaa. Nykyisin pidän enemmän allaslajeista, ensimmäistä kertaa leirille osallistunut Henri kertoo. – Se on ollut lähinnä sellaista hupisukellusta. Talvisin Henrietta harjoittelee hallioloissa pituutta. Siitä pääsee yli luottamalla itseensä sekä turvasukeltajiin, Henrietta Kivijärvi kertoo. – Epämukavuuskynnys ei tunnu laskevan vaikka olen treenannut altaassa paljonkin. Seuraava tavoite on 25 metrissä. Naisten osuus vapaasukelluksessa on jatkuvasti lisääntymään päin. Juho Akola tuli Asikkalaan harjoittelemaan altaassa oppimiaan asioita. Leiriltä lisäoppia Juho Akola ja Henri Kynsilehto ovat harrastaneet vapaasukellusta noin vuoden. – Kyllä Suomessakin näkee veden alla kaikenlaista. – Itsensä ylittäminen on tässä lajissa sellaista mitä en laitesukelluksessa kokenut. – Täällä leirillä meitä naisia oli ainoastaan neljä, mutta Suomessa on todella hyviäkin vapaasukeltajanaisia. Tänä kesänä olin Norjassa harppuunakalastamassa ja sain ensimmäisen kalani. Vapaasukellus on kuitenkin kolahtanut nuoreen naiseen aivan eri tavalla. Soili Kaivosoja Henrietta Kivijärvi on harrastanut vapaasukellusta vähän reilun vuoden. Veden alla minua ei koskaan pelota, mutta joskus ennen sukellusta saattaa jännittää, kun tietää sukeltavansa omaan maksimiinsa. Kummallakaan ei ole kokemusta laitesukelluksesta
– Kouluttajat luovat puitteet sille, minkälainen maan vapaasukelluskulttuuri on, sanoo kouluttajana Asikkalassa toiminut Simo Kurra. Suurin osa vapaasukellusta harrastavista on maltillista ja fiksua porukkaa, turvallisuusasiat otetaan tosissaan ja henki esimerkiksi tämän leirin kaltaisissa tilaisuuksissa on hyvä. Aiemmin on ollut kausia, jolloin aktiivisia kouluttajia koko maassa on ollut vain muutama ja hekin keskittyneenä yhdelle alueelle. Simo Kurra miettii pitkään, miten pukea sanoiksi harrastuksen parhaat puolet. Mitä organisoituneempaa toiminta on, sen paremmin se pyörii. Vapaasukelluksen kouluttajien kouluttajia on tällä hetkellä ainoastaan kolme, jotka kaikki asuvat sattumalta ulkomailla. – Hulluimmat luonteet vierastavat ehkä tällaisia tiiviitä yhteisöjä. Ensimmäisenä koulutuspäivänä koulutettavat pääsivät kaksi kertaa kahden tunnin sukellusosuuksille, jonka lisäksi he saivat tehtäväkseen kirjallisia tehtäviä. – Jos ei ole pitkään aikaan päässyt veden alle, ei tarvitse kummoistakaan lätäkköä, jonne haluaa. Maltillista porukkaa Kouluttajatilanne on Suomessa tämän kurssin jälkeen paras vuosiin. Sen jälkeen on vielä kouluttaja-koulutus. Kun saa korvat veden alle ja aistii vedenalaisen äänimaailman, on kuin kotiin tulisi, Kurra muotoilee. Kuten kaikissa harrastuksissa, tässäkin kouluttajat vanhenevat tai jättävät harrastuksen muista syistä. Kurran mukaan Suomessa on ainoastaan vähän extremeharrastajia. lajin suosion kasvun vuoksi, Kurra kertoo. He palavat kuitenkin nopeasti myös loppuun. Ruotsissa muutaman vuoden asunut Simo Kurra painottaa, että kouluttajilla on lajissa soihdunkantajan rooli. Kouluttajille tärkeitä ominaisuuksia ovat palava into lajiin, joka puolestaan takaa, että kouluttaja seuraa hyvin aikaa ja lajissa tapahtuvia muutoksia. Terveitä kulttuureja löytyy monistakin paikoista, mutta huonommankin kulttuurin maita toki on. Joskus toki näkee tähdenlentoja, jotka tekevät kaiken puolessa vuodessa. – Jonkin verran hyvä sukeltaja täytyy myös olla. 69 Kouluttajilla soihdunkantajan rooli Vapaasukellusleirin yhteydessä koulutettiin myös uusia kouluttajia. – Olen kouluttanut vapaasukeltajia vuodesta 2005 lähtien. Jos kouluttajalla on viisi koulutettavaa, niin kouluttaja joutuu käymään vedessä viisi kertaa, kun kukin oppilas käy kerran, Kurra hymyilee. Soili Kaivosoja Kouluttajakurssilla oleva Kristian MäkiJussila valmistelee sukellusharjoituksiin lähtöä. AIDAN koulutusjärjestelmässä on neljä perussukeltajatasoa, joista neljännen suorittamisen jälkeen henkilö on apukouluttaja. Aktiivisia kouluttajia on tämän kurssin jälkeen kymmenkunta, mutta lisää tarvittaisiin. Neljää tulevaa kouluttajaa olivat Asikkalassa kouluttamassa Suomen vapaasukelluksen veteraanit Simo Kurra ja Kimmo Lahtinen. – Kouluttaja-koulutukseen kuuluu seitsemän päivää, jotka sisältävät paljon teoriaa, mutta myös paljon harjoittelua sekä altaassa että avovedessä, Simo Kurra kertoo. – Kouluttajat luovat puitteet sille, minkälainen maan vapaasukelluskulttuuri on. Suurimmaksi osaksi olemme sen ajan joutuneet myymään ”ei oota”
Onko sukelluskoulutusta järjestävien organisaatioiden valikoimissa jatkokursseja, joiden tavoitteena on sukeltajan turvallisuuteen liittyvistä sisällöistä huolehtiminen. Turvalliset sukeltamiset Tampereen Sukelluskeskuksen Anna Sila nostaa esiin PADI:n Rescue Diver -kurssin ja SSI:n Stress and Rescue -kurssin. – Niistä on todella hyötyä jokaiselle sukeltajalle, Sila painottaa. 70 Syvyysraja on peruskurssilla kurssittajasta riippuen 16-18 metriä. Onko syvyys tärkeää. Jatkokursseilla voidaan keskittyä esimerkiksi turvallisuuteen. Näkyväisyys on Laatokan näkyväisyys. – Kursseilla opitaan huomioimaan mahdollisia ongelmatilanteita jo ennakkoon. Entä turvallisuus. Pinnan alla monien kurssien kautta Turvallisia sukelluksia Kuvassa olevat sukeltajat ovat menossa noin 40 metrin sukellukselle. Peruskurssilla oppii sukeltamaan. Menee vakavaksi, vaikka takana on riittävästi koulutusta sukelluksen tekemiseen. Kurssien sisällöstä ja tavoitteista Anna Sila selventää näin: – Kurssit antavat valmiudet turvalliseen sukeltamiseen yleensä. Kamera mukana edellyttää hyvää sukellusja tasapainotustaitoa.. On varmaankin! Kuitenkin tuntuu, että matalampia kuin 20 metrin syvyyksiä pidetään vaatimattomina etenkin ulkomaan sukellussafareilla. Toisaalta kotimaan vesissä 20 metrin sukellukset saattavat olosuhteiltaan olla huomattavasti vaativampia. Mikäli syvyysrajasta pidetään kiinni, on sukeltajan jatkettava seuraaville kursseille kyetäkseen tekemään syvempiä sukeltajia
Etsintä On toivottavaa, että sukeltaja, joka on oppinut vedenalaisia etsintämenetelmiä, hyödyntää taitoaan ainoastaan etsimällä pudonneita perämoottoreita tai isoisän tekohampaita. Turvallisuuden vuoksi on hyvä saada asiantuntevaa opetusta ja harjoitusta laitteen käytössä. 71 – Varusteisiin liittyviä ongelmia ratkaistaan keskittymällä paritarkastuksen opettamiseen ja tärkeyteen. Lisäksi laaditaan pelastussuunnitelma, mikä auttaa sukeltajia huomioimaan erilaiset vaadittavat toimenpiteet eri sukelluspaikolla myöhemmissä omissa virkistyssukelluksissa. Valmiudet kohdata ongelmatilanteita Turkulaisen sukellustarvikeliike FunDiven koulutusvastaava Jukka Tuominen kertoo, että heidän peruskoulutetuista sukeltajista noin puolet jatkaa Advancedtasolle. SSI Stress and Rescue -kurssi on specialty kurssi, jolle sukeltaja voi osallistua heti peruskurssin suoritettuaan. Myös ensiapukurssi pitää olla käytynä. Tiettyjen etsintämenetelmien oppimisen tarkoituksena on hallita järjestelmällisiä menetelmiä etsintöjen tekemiseen. Ennakkovaatimukset Padi Rescue Diver -kurssille on Advanced Open Water Diver -jatkokurssi tai vastaava sekä voimassa oleva (alle 24 kk) ensiapukoulutus. – Jatkajista valtaosalla on mielessään jatkokoulutus Divemaster-tasolle, jolle Rescue-kurssin suoritus on edellytyksenä. – Kursseilla keskitytään myös sukeltajan stressiin sekä painotetaan kykyyn sukeltaa tietyissä olosuhteissa omaan kuntoon ja koulutukseen nähden. Tarvitaanko siihen erillinen kurssi on eri asia. Tärkeintä on, että sukeltaja oppii pitämään suunnan ja kulkemaan veden alla kohtuullisen pitkiäkin matkoja tietäen päätyvänsä etukäteen suunniteltuun paikkaan. Näistä noin 2/3 jatkaa Rescue-kurssille. – Näille kursseille voi hakeutua eri sukelluskeskuksissa, kertoo Anna Sila. – Tavoitteena on opettaa sukeltajat reagoimaan nopeasti ja auttamaan sukellusparia mahdollisessa ongelmatilanteessa välittömästi, ennen kuin niistä muodostuu vaaratilanteita. – Jatkajista valtaosalla on mielessään jatkokoulutus Divemaster-tasolle, jolle Rescue-kurssin suoritus on edellytyksenä.. Välimatkakin voi olla pitkä. Näkyväisyys saattaa olla vain metrejä, mutta suunta katoaa nopeasti. Lisäksi kursseilla opitaan elvytyssekä pelastustoimet jo vedessä sekä maalla, opitaan käyttämään ja antamaan ensiapuhappea. Ratkaisu tähänkin on suunnistustaidon vieminen veteen. Jukka Tuominen toivoisi, että Rescue-kurssi kiinnostaisi enemmän sukeltajia. Pinnalla on helppoa kulkea paikasta A paikkaan B ja palata takaisin samaa tietä. Suunnistus Sukeltajan vesielementti poikkeaa olennaisesti pinnan päällä olevasta maailmasta. – Kurssi antaa hyvät valmiudet kohdata ongelmatilanteita. Jouko Moisala Suunnistus ja etsintä Muita sukeltajille tarkoitettuja kursseja, joilla on merkitystä sukellusturvallisuuteen, ovat suunnistus ja etsintä. Vedenalainen scootteri. – Mikäli kaikesta huolimatta onnettomuustilanne syntyy, pystyy kurssin käynyt toimimaan rauhallisesti, mutta ripeästi auttaakseen onnettomuustilanteeseen joutunutta sukeltajaa. Sukelluksissa tilanne muuttuu
Tilaa lahjaksi tai omaksi iloksesi korkeatasoinen aikakauslehti! KOIRA Meidän 3/2015 6,30 LAP SIPERHEIDEN STA FF I Jekku haistaa putkivuodot Turkki pysyy hyvänä viikoittaisella pesulla Bostoninterrieri Orvokki opettaa Rokka ja Kippari lähtevät Tansaniaan pelastamaan norsuja Sokea mopsi pärjää oman emännän avulla Pentutreffeillä ilo ylimmillään! 4,90 ERIKOISHINTA Meidän Koira Mitä enemmän opit tuntemaan ihmistä, sitä enemmän opit rakastamaan koiraa. Kaikkea koirasta, 100 sivua/nro www.meidankoira.. 6 nroa vuodessa 34€ Antiikki ja taide ravinto terapiat lääketiede hyvä mieli 5/2015 7,10 Ota talteen! Syksyn kurssit ja tapahtumat Helpotusta kuukautiskipuihin kamomilla piparminttu poimulehti sauvakävely venyttely ja jooga Ommellaan itse sopivat rintaliivit Kuivaamalla sienten ravintoaineet tarkimmin talteen Aivot tarvitsevat sudokua, silakkaa, seuraa ja sienimetsää! Hautalan palosalvaa valmistetaan yhä Ihmesalvaa vanhalla perinnereseptillä Lääkäri ja vaihtoehtolääketieteen pioneeri Deepak Chopran viesti maailmalle: Ota iisisti! Luontaisterveys Luonto on parhain parantaja! Sen tietää Suomen kansa vuosisataisella kokemuksella. Yli 100 sivua/nro. 6 nroa vuodessa 38€ sauna Meidän 2/2015 4,90 ERIKOISHINTA Hinta 6,60 ¤ Suomen kesässä paljon saunatapahtumia Suomalainen arvostaa mökkisaunassa pehmoisia 1800-luvun saunassa on tunnelmaa Vihtamestarin opeilla vihdantekoon! TAMMINIEMEN sauna oli kuumana kylmässä sodassa Moderni pihasauna on kovassa käytössä 4/2015 7,10 Sielun Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti peili Suomalaisen taiteen syväjuurilla: Ota talteen! Kurssit ja tapahtumat * Aistikas aamu Ainolassa * Hengähdyshetki Halosenniemessä Ihmeiden Oppikurssi: Jumala on määrännyt, että tehtäväsi on olla onnellinen Ympäristötekijät, huono ravinto ja negatiiviset ajatukset rasittavat Puhdistuskuuri hoitaa kehoa ja mieltä Lemmenrohdot rikastuttavat erotiikkaa Afroditen asialla Venuksen Sielunpeili Lehti tarjoaa työkaluja sisäisen kasvun tueksi, se avaa polun sisäiseen maailmaasi. Luontaiset hoidot, luonnon vitamiinit. 8 nroa vuodessa 58€ SUKELTAJAN maailma 3-2015 6,40 Laatokka on Karjalan meri Sukeltaja haukkasi vettä keuhkoihinsa – hengityskone pelasti hengen Lähde Una Una -saarelle Indonesiaan! Mitä tapahtui sukeltaja Kesälomalla sukelletaan Hangossa Sukeltajan Maailma Sukeltajan Maailma on harrastajan tietolähde, tekniikan salat avaava, extreme kokemuksista kertova monipuolinen alan lehti. www.ekoelo.. www.asejaera-lehti.. www.sukeltajanmaailma.. www.meidansauna.. 8 nroa vuodessa 56€ PIENTALOASUJAN PIENTALOASUJAN HYÖTYLEHTI NRO 4/2015 IRTONUMERO 6,60 ¤ 4,90 ERIKOISHINTA kkuna Lapset pitää opettaa syömään kasviksia, toteaa hyötyviljelijä Heidi Mikkola Viiniköynnökset menestyvät myös Suomessa Pohjoinen puutarha vaatii vaivannäköä ULKOPORTAIDEN teko haasteellisimpia pihan töitä Suomen Ruususeurassa 1 200 ruusuihailijaa Talomestari Lehti on vakiinnuttanut asemansa pientalorakentajien, talossaan asuvien ja sitä korjaavien keskuudessa. 8 nroa vuodessa 49€ 4 – 2015 7,20 Pannoitettu supi on houkuttimena Sinisorsalla menee hyvin – muut kannat taantuneet Merimetso kestäisi jo metsästyksen Suomalaiskeksintö: Aseen kohdistus nyt yhdellä laukauksella 4,90 Ase&Erä Ase&Erä metsästää aktiivisten lukijoittensa mukana eri puolilla maata, testaa teknisiä välineitä sekä esittelee aseuutuudet ja patruunat. 6 nroa vuodessa 38€ ERIKOISLEHTI kuntosalit painonhallinta kehonhuolto terveys kauneus Ylävartalon treenissä ydinsana on tarkkuus Extrahinta 5,90 Urheilukenkä lajin mukaan Tehonlisääjillä buustia treeniin CrossFit on tehokas ja hauska kuntoilumuoto NOUSE YLÖS! Arkiliikunta vähenee huolestuttavasti Pilateksella keskivartalo vahvaksi ja kauniiksi Ultrajuoksijalla edessä pari vuorokautta maantietä Bodytreeni Kuntosalikävijöiden ja kehonrakentajien peruslehti enemmänkin tietopaketti. www.hevosmaailma.. www.kiinteistojaisannointi.. 6 nroa vuodessa 38€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 4/2015 6,70 Eettistä lähiruokaa suoraan tuottajilta Kesän maut talteen: Sisustukseen kierrätettyä, lahjaksi saatua 100 000 auton Kokkaatko energiaa Messualueen rajoittaa ekoratkaisuja Ekoelo Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti ja aidosti. www.bodytreeni.. Uutuuslehti esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi luoda uutta elämäntapaa. Lehdessä esitellään erilaisia saunoja ympäri maata ja maailmaa. www.sielunpeili-lehti.. 8 nroa vuodessa 55€ Seniori TERVEYS 4/2015 6,50 4,90 EXTRAHINTA LUONNONMATERIAALIT vuodevaatteissa pitävät kehon – Ikääntymistä ei kannata murehtia, toteaa seniorinäyttelijä Ilmari Saarelainen Aivosuunnistuksella vireämmät hoksottimet Virtsatieinfektio aiheuttaa ikäihmisillä sekavuutta Puolet yli 70-vuotiaista Senioriterveys Lehden keskeisiä aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laajaa alue: suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. Maamme suurimman kansallisomaisuuden avoin ja riippumaton tiedonvälittäjä. Sisustamisen extranumerot kahdesti vuodessa. 6 nroa vuodessa 37€ 3/15 6,20 Erikoishinta 4,90 Kuninkuusraveissa kortit levällään Kesä täynnä hevostapahtumia Luomutar vuoden 2015 työmestari Kesä täynnä syntymisen ihmeitä Aina ei kaikki sujukaan: Tärkeintä on tietää, Ellin varsa kuoli Hevosmaailma Hevonen on on isäntänsä parhain kumppani ratsailla, raviradalla metsässä. tai puhelimitse 09-2569 108 ja taide NYT 6,50 Haikon kartanon antiikkiesineet löytyivät eri puolilta Eurooppaa Kustavilaisesti sisustettu Mustion Linna on yksi Suomen upeimmista Herman Antellin taidekokoelman aarteita Tikanojan näyttelyssä Graa?kko Erik Bruun työskentelee yhä 89-vuotiaana Hyrsylän Mutkan nuket ihastuttavat Talonpoikaiskalusteet kiinnostavat nuoria Antiikki koko laajaalaisuudessaan on lehden sisällössä keskiössä. 7 nroa vuodessa 43€ Meidän Sauna Lehti keskittyy nimensä mukaisesti meille suomalaisille tärkeään saunaan. Lehdestä löytää tietoa kasvaa ihmisenä kohti tasapainoa. www.antiikkijataide.. Lämpöä ja läheisyyttä! www.kissafani.. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet. Näyttänyt tietä alalle tuleville ja meneville vuodesta 1983. 6 nroa vuodessa 35€ ja isännöinti Nro 6/2015 6,50 Kiinteistö Kiinteistökauppa kukoistaa, vaikka taloudessa menee huonosti ARA:n tuella tänä vuonna 7000 asuntoa Kivikon aurinkovoimalasta energia 400:n kaksion vuosikulutukseen Ekokem hyödyntää myös savukaasujen lämmön Päästöttömät energiaratkaisut lisääntyvät Kiinteistö ja Isännöinti Kiinteistöalan monipuolinen ammattilehti vuodesta 1975. 4 nroa vuodessa 19€. 10 nroa vuodessa 68€ Voit tilata lehdet: Internetissä, sähköpostilla tilaukset@karprint. www.luontaisterveys-lehti.. www.talomestari-lehti.. www.senioriterveys.. 6 nroa vuodessa 40€ HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 3/2015 6,40 Niksu antaa pehmoterapiaa saattokodissa UUSI ROTU SUOMESSA: Savannah kotikissan ja villikissan risteymä Lempeää apua luontaishoidoista LASTENLÄÄKÄRI: Oma kissa allergiselle lapselle! Kissafani Kuinka rakas se kissa onkaan kotieläimenä! Kissafani on monelle kissan korvike
Cordurat ovat kovaan käyttöön sopivia ja erittäin hyvin kulutusta kestäviä. Kevlar on lyhyessä ajassa saavuttanut suuren suosion sukeltajien keskuudessa keveytensä, hengittävyytensä ja kestävyytensä ansiosta. Trilaminaatista saadaan valmistettua edukkain puku, kun taas PU on ollut likaisissa vesissä ammattikäyttäjien suosima, sanoo Rantala. – Trilaminaatti on materiaaleista vanhin ja kevlar uusin. Kuivapukujen valmistusmateriaalit ovat vedenpitäviä, mutta ne eivät eristä lämpöä. – Kevlar olisi varmaan käytetympi, mutta se on hinnaltaan muita materiaaleja arvokkaampi, Rantala kertoo. Sukelluspukujen valmistuksessa käytetään trilaminaatti-, cordura HDja softdura-, kevlarja PUkankaita. Jostakin syystä pukuvalmistajat huomasivat näiden kankaiden ylivoimaisuuden vasta 1980-luvun alussa, jonka jälkeen ne ovat tasaisesti vahvistaneet asemiaan kuivapukumateriaalina, sanoo Suomen johtavan sukelluspukujen valmistajan Ursuk Oy:n operatiivinen johtaja Aleksi Rantala. Markkinoilla olevat kuivapukumallit voidaan jakaa karkeasti kolmeen: neopreeni-, kangaseli trilaminaattisekä kumija PUpukuun. kinoilla vähintään kymmeniä. Tekstiilien nopea tuotekehitys on luonut aivan uuden sukupolven kankaat joiden kulutuskestävyys on hämmästyttävän hyvä. Jarmo ja Jouni Loitokarin yritys valmistaa luonnonkumista mittatilaustöinä noin 100–120 pukua vuodessa harrastusja ammattikäyttöön sekä pintapelastupuvuiksi. Kangaspuku on kevyt ja käyttömukavuudeltaan erinomainen. Pukujen keskinäistä paremmuutta on käytännössä miltei mahdoton laittaa järjestykseen, koska puvuilla sukelletaan hyvin erilaisissa vesissä ja sukeltajatkin ovat taidoiltaan ja mitoiltaan aina erilaiset. Cordura HD suosituin materiaali Suosituin sukelluspukujen materiaali on cordura HD, trilaminaatti ja kevlar ovat tasapäisesti kakkosina. 73 Suomessa kuivapukumerkkien määrä on vakiintunut ainoastaan muutamaan kotimaassa valmistettuun ja muutamaan tuontipukuun. Maailmalla kuivapukuja on markSukeltaja pysyy kuivana, mutta vilu voi tuntua vedessä Kuivapukujen eri materiaalit Kuivapuku pitää sukeltajan kuivana ja lämpimänä. – Kangaspuvuissa on pääsääntöisesti kolme kerrosta. Yleensä nylontai polyesteripohjaisiin kankaisiin laminoidaan butyylikumikalvo niin sanottua kalenteritekniikkaa käyttäen. Itse laminointitekniikka on hyvin vanha ja pysynyt muuttumattomana lähes 100 vuotta. Kuva: Loitokari
Loitokarin saappaat, rukkaset ja huppu valmistetaan raakakumista, kun taas itse puku on vulkanoitua kumia. Neopreenipuku painaa jopa kahdeksan kiloa, kun kangaspuku painaa 3-4 kiloa, kevyimmät vain pari kiloa. PU-puvut kootaan ultraäänitai korkeajaksosaumaajalla. Kangaspuku on kaikkein kevyin Eri puvuissa on omat etunsa. Jonkin verran pukuja viedään Viroon ja Ruotsiin. 74 Kaikki sukelluspuvut ovat käytännössä kolmikerroksisia, jossa on vedenpitävä kalvo kahden kankaan välissä. Saumat on ommeltu ja niiden päälle on liimattu saumanauha. Toisaalta trilaminaattipuvun alle voidaan kerrospukeutumalla valita juuri tilanteeseen sopiva alusvaatetus. – Kypäräpuvut ovat yksinomaan ammattilaisille tarkoitettuja työpukuja. Ulkopuolen teippaus on lähinnä ulkonäöllinen ja lisää sauman kestävyyttä. Kuva: Loitokari Sukelluspuvun vesitiiveys syntyy nimenomaan saumojen liimauksesta ja teippauksesta. Perinteisen trilaminaatin, corduran ja kevlarin erot ovat kalvojen ja kankaiden paksuuksissa sekä materiaalien koostumuksissa. Se soveltuu erinomaisesti pikaisiin kenttäkorjauksiin. Saappaat, rukkaset ja huppu valmistetaan raakakumista, kun taas itse puku on vulkanoitua kumia. Sukelluspuvun vesitiiveys syntyy nimenomaan saumojen liimauksesta ja teippauksesta. Kaikkiin pukuihin kuuluvat kuivahuppu, kiinteät rukkaset, polvivahvikkeet, venttiilit sekä henkselit. Yritys valmistaa luonnonkumista vain mittatilaustöinä noin 100–120 pukua vuodessa harrastusja ammattikäyttöön sekä pintapelastupuvuiksi. Nimenomaan sisäpuolen teippaus on vesitiivis. Toki kangaspukuihin on olemassa omat paikkasarjansa joista kätevin on itsevulkanoituva paikka. Suomalaiset liimat ovat huippulaatua, mutta liiman käyttö uuden materiaalin kanssa on aina tutkittava tarkkaan. Kumipuvun ominaisuudet tulevat parhaiten esiin likaisessa vedessä. Liimaus ja teippaus vaihtelevat hieman puvun materiaalista riippuen. Nykyisten trilaminaattien kemikaalinkestoa on testattu ja ne toimivat yllättävän hyvin, mutta niitä on taas hankala jälkikäteen puhdistaa. Yritys tekee vetoketju-, rullaja kypäräpukuja. Loitokarin kuivapuvut ovat miltei sataprosenttisesti kotimaista tuotantoa. Cordurassa ja kevlarissa saumat esiliimataan ja teipataan puvun molemmin puolin. Pituusmitta on aina tarkka Asiakkaan mitat otetaan 11 eri kohdasta. Neopreenipuvuissa pistemäisiä reikiä saa kohtuullisen helposti korjatuksi esimerkiksi Aquasurella, mutta kangaspuvuissa kaikki paikkaukset ovat vähän työläämpiä. Neopreenipuku eristää, kangaspuku ei. – Pituusmitat ovat aina tarkkoja, mutta leveysja ympärysmitoissa on väljyyttä, koska jotkut pitävät löysemmistä toiset taas istuvimmista puvuista, Loitokari tähdentää. Loitokarin pukuja lähinnä kotimaahan Hyvinkääläinen Sukelluspuku Loitokari Oy valmistaa kuivapukuja lähinnä kotimaan markkinoille. Kaikki Ursukin käyttämät kankaat ovat keinokuituja. Luonnonkumi kestää 10–15 vuotta, minkä jälkeen kumi alkaa hapertua. Kunnon korjaustulos saadaan kangaspuvuillakin aikaiseksi hyvällä kontaktiliimalla ja paikalla, mutta isomman reiän korjauksessa varmin tapa on käyttää se valmistajalla. Trilaminaatti vaatii praimeroinnin eli esiliimauksen ja vielä varsinaisen liimauksen ennen teippausta. – Neopreenikuivapuvun tulee olla suhteellisen ihon myötäinen, mikä sotii ergonomista ajatteluamme vastaan, Aleksi Rantala sanoo. Kumipuku on helpoin puku korjata esimerkiksi polkupyörärenkaan paikkaussarjalla ja kontaktiliimalla. – Huppu tomii kaikilla maskeilla. Kypäräpuvuissa on kaulus, joka tehdään aina kullekin kypämallille sopivaksi, sanoo Jarmo Loitokari. – Numeromitoituksella olemme valmistaneet pukuja vain varusmiehille. Ainoastaan vetoketjut ovat Englannista ja venttiilit Ruotsista. Lisävarusteina ovat saatavilla vetoketjusuoja työsaappaat kolmisormi, heijastimet taskut ja vahvikkeet. Kuva: Ursuk Sukelluspukujen valmistuksessa käytetään trilaminaatti-, cordura HDja softdura-, kevlarja PUkankaita.. Valmistamme pukuja mittojen mukaan ilman mansetteja, mikä on meidän valttimme, sanoo Jarmo Loitokari
Pukuja on sekä metalliettä muoviketjullisia. Materiaali on kahden millin esipuristettua neopreenia, joka on erittäin kevyttä ja notkeaa mutta silti erittäin kestävää. Mansetti on oleellinen osa Kuivapuvun oleellisimpia rakenteellisia osia on kaulamansetti. Vastaavasti voidaan ottaa huomioon erityiset toiveet mansettien ja jalkineen osalta. Kaulamansetti voidaan valmistaa lateksikumista tai ohuesta neopreenista. Hupussa on paksumpi keinokuituvuori. Kaulamansetin tulee olla tiukka, mutta se ei saa kuristaa. Paksuus on 0,7 milliä, minkä päälle tulee vuorikangas. Kuivapukujen kokomerkinnät vastaavat normaaleja pukukokoja, lisäksi naisille löytyy omat koot. Lisäksi ostajalla on tarjolla laajat puvun Kuivapuvut koostuvat laminaateista Kuivapuvut koostuvat yleensä erilaisista laminaateista, joissa kahden nailonkankaan välissä on butyylikalvo. Puvun ostaja voi myös valita eri värejä leikkausten mukaan. Kotimaiset valmistajat voivat myös huomioida erityistoivomukset koon suhteen pukua tilattaessa. Kuivapuvun vetoketju on vesija ilmatiivis. Tarkoitus on, että mansettia kokeillaan ja se leikataan käyttäjän kaulaan sopivaksi. Flinckin mukaan hengittävää kuivapukua ei ole millään muulla valmistajalla. Barella tarjolla 26 eri kokoa Euroopan suurin kuivapukujen valmistaja Bare on ainoa, joka antaa puvuilleen elinikäisen takuun, vaikkei puvun omistaja olisikaan alkuperäinen. Ilman kaulamansettia sukeltamista ei kuitenkaan suositella. Ilman kaulamansettiakin voi sukeltaa, mutta tällöin huomiota on syytä kiinnittää jo puvun tilausja valmistusvaiheessa hupun istuvuuteen. Malli on tullut markkinoille vasta äskettäin. Kuivapuvun kanssa on käytettävä ainakin pohjoisen olosuhteissa lämpimiä alusasuja. – Puku on täyttä luonnonkumia, johon on tehtaalla vulkanoitu vuorikangas. Ilma toimii paitsi lämmöneristeenä myös tasapainottavana elementtinä. Kumin mahdolliset viat huomataan jo useinmiten silmämääräisessäkin tarkastuksessa. Käyttäjä voi tarpeidensa mukaan valita kuivapuvun joko kiinteällä tai irrallisella hupulla, sekä kiinteillä jalkineilla tai sukilla. Mansetin kaulaa vasten tuleva osa on kartion muotoinen, jolloin sen sovittaminen on helpointa leikkaamalla ohuita renkaita pois aukon suurentamiseksi. – Vuotoja imenee tosi vähän. Mansetti kestää venyttämistä, mutta ei siedä teräviä kynsiä. Useimmat kuivapuvut ovat säätötilavuuspukuja, mikä tarkoittaa, että ilmamäärää puvussa on mahdollista säädellä. Puvussa on aina pidettävä ilmaa, mikä estää puvun liiallisen puristumisen sukeltajaa vasten sukeltajan painuessa syvyyksiin. Juhani Karvonen. Ursukin kuivapukujen tiiveys testataan perusteellisesti. Kaulalla se toimii tiivisteenä estäen veden pääsyn pukuun. Sen tärkeä merkitys on myös estää ilman pääsy pois puvusta. – Saumaus on kuivapuvun heikoin kohta, mutta Baren puvuissa saumauksillakin on tuo takuu, sanoo Barea maahantuovan Sea Safetyn Helsingin toimitusjohtaja Kalevi Flinck. Mansetti vaurioituu useimmiten riisuttaessa pukua. Osa ajasta menee vanhojen pukujen korjauksiin Puvut ovat kokonaan käsityötä. Sukelluskuivapuku on yleensä yksiosainen haalari, joko etutai takavetoketjulla. – Koneistumista edustavat meillä vain ompelukoneet, naurahtaa Loitokari. Kahden miehen yritys valmistaa uusia pukuja kolme kappaletta viikossa. Toinen Baren pukujen ero muihin kuivapukuvalmistajiin verrattuna on mittava kokovalikoima. Jokainen puku testataan mahdollisten vuotojen varalta täyttämällä puku ilmalla ja laittamalla se veden lalle. Käsineet ovat irralliset, mutta niitäkin saa pukuun liimattuina. Baren puvut ovat istuvia eikä pukujen sisällä ole juurikaan ilmaa, koska kokovalikoima on mittava. Kun kuivapuvuissa valmistajilla on tarjota keskimäärin seitsemän kokovaihtoehtoa, on Barella niitä 26. 75 Peruspuvun kumivahvuus on 1200 grammaa neliömetrillä. Lisäksi Barella on kuivapukumallisto sekä miehille että naisille. Barella on myös yksi malli, jonka materiaali on hengittävä ja vedenpitävä. Kuva: Ursuk kustomointimahdollisuudet. Ranteissa on tiivisteenä mansetit. Ostaja voi toivoa esimerkiksi taskun paikan mieleisekseen. Joskus huppujen kokoja on hieman paranneltava jälkikäteen, jotta ne pitävät ilman sisällä ja veden ulkona
Sukeltajalla tulee olla painoja niin, että hän kykenee tekemään turvaetapin 3 m/3 min hengityskaasupullolla, jossa on jäljellä 50 bar hengityskaasua. 76 Vastauksia on yhtä paljon ja yhtä erilaisia kuin on kysyjiä ja vastaajia. Miten painot tulee sijoittaa. Sakari Koskinen Turun NMKY:n sukellusjaostosta kertoo sukeltajan painotuksesta. Hän aloittaa sukeltajan paiMiksi sukeltaja tarvitsee veden alla painoja. Tärkeä painotus nojen määrityksen perusteiden kahdesta pääkohdasta: 1. Paljonko painoja tarvitsen. Sukeltajan painotus aiheuttaa edelleen kysymyksiä. Kuivapuku sekä tasapainotus. Onko kaikki painot voitava pudottaa tarvittaessa
Hengityskaasua on kahdessa 12 litran pullossa. Voit kuitenkin laskea jokseenkin helposti painotuksen muutoksen eri säiliölle, kun tiedät edes jonkun säiliötyypin painotuksen tarkasti. Tämä painojen määrä on kuuden ja kahdeksan kilon välillä, todennäköisesti lähellä kahdeksaa kiloa. 8. Tyhjennä käyttämäsi sukellussäiliö siten, että siinä on jäljellä 50 baria, ~ 600 litraa hengityskaasua. Pue päällesi kaikki sukelluksella käyttämäsi varusteet, varsinkin esimerkiksi aluspuvut ja villasukat. 6. Tämä ajatus on väärä, koska useimmiten aloittelijalla on nosteenhallintaongelmia juuri liikapainojen takia, eikä painojen lisääminen ratkaise, vaan pahentaa ongelmaa. On huomioitava, että kyseinen painotus on vain testissä käyttämällesi säiliötyypille. Sukeltajan noustessa kymmenestä metristä viiteen metriin kaasumäärä liivissä 1.5 kertaistuu, joka aiheuttaa erittäin voimakkaan positiivisen nosteen. Miksi tarkka painotus tärkeää. Mikäli tämä harjoitteena uima-altaassa ei onnistu, on painoja liian vähän. 7. Poista painot ja jätä ne sekä valikoima eripainoisia lyijyjä altaan reunalle, josta parin on helppo antaa ne sinulle. Tyhjennä kuivapuku erittäin hyvin kohottamalla käsivarren tyhjennysventtiiliä vedessä ollessasi. Oikealla painotuksella myös hyvän, vaakatasossa olevan sukellusasennon saaminen on helpompaa, sukeltaminen on keveämpää ja kuluttaa vähemmän kaasua. Hengitetään rauhallisesti keuhkoja loppuun asti täyttämättä. Tyhjennä liivi nostamalla kurttuputki pään yläpuolelle. Tämä ilma laajenee sukeltajan noustessa ylöspäin. Jos sukeltaja ei ole täysin valmiina tyhjentämään liiviä aloittaessaan nousua matalalle, tilanteesta seuraa hallitsematon nousu. Tässä huomioidaan koko suunniteltu sukellus sekä mahdolliset ongelmatilanteet. Lisäämällä painoja aiheutetaan usein kierre, jossa sukeltaminen vaikeutuu, kaasunkulutus kasvaa eikä sukeltamisesta nauti. Jos onnistuit, lisää tähän painotukseen yksi kilo ja olet löytänyt optimipainotuksesi. Ongelmaksi muodostuvat sukeltajan varusteissaan käyttämät kiinteät painot, joita voi olla muun muassa laitepaketissa. Tullakseen neutraaliksi vedessä sukeltajan on sukelluksen aikana lisättävä kaasua johonkin nosteenhallintavälineeseen, joko liiviin tai kuivapukuun. Jos painotus on kohdallaan, sukeltaja kelluu vaivatta pinnalla puku tyhjänä ja tasapainotusliivissä hieman ilmaa. Kun pääset veden alle, kokeile pysyä kolmessa metrissä rauhallisesti hengittäen. Sukeltaminen näissä olosuhteissa edellyttää sekä tarkasti määriteltyä painotusta että huolellista nosteen hallintaa, tasapainottamista.. Jos et pääse veden alle, lisää yksi kilo ja toista kohdat 2–4. 3. 5 kg negatiivinen sukeltaja tarvitsee puolet vähemmän laajenevaa kaasua, jolloin muutos nosteessa Sukeltaja menossa sukeltamaan. Painojen määrä ei ole havaittavissa. 4. Sukella kaikella varustuksella, jolla sukellat normaalisti! 2. Jos sukeltaja on 10 kg negatiivinen, on siis liivissä oltava vastaava määrä positiivista nostetta, eli ilmaa. Valitettavan usein kuulee, että jos aloittelijalla on ongelmia nosteenhallinnan kanssa niin neuvotaan lisäämään painoja. Oikean painotuksen selvittäminen Oikean painotuksen selvittäminen uima-altaalla: 1. Negatiivisen nosteen aiheuttamista välineistä on luovuttava; näitä ovat esimerkiksi painot, valaisin akkuineen ja reelit. Laita regulaattori suuhusi. 5. Mikäli sukeltajan nosteenhallinnan väline ei toimi, sukeltajan tulee kyetä itse uimaan sukellussyvyydestään pintaan täydellä hengityskaasupullolla. 10. Älä potki jaloilla, rentoudu sekä puhalla keuhkot täysin tyhjäksi. Keuhkoilla pystyy hallitsemaan noin kolmen kilon vaihteluita nosteessa, joten edes keuhkot voimakkaasti tyhjentämällä ei kykene helposti ennakoimaan näin suuren ilmakuplan laajentumista liivissä. 77 on erittäin maltillinen sekä helposti hallittavissa. liivi on tyhjennetty varmasti kaikesta kaasusta. Jos sukeltaja on painotettu oikein, että hänellä on vain pienin mahdollinen määrä painoa, suhteellinen kaasun laajeneminen noustessa kymmenestä metristä viiteen on erittäin maltillinen. 9. Luolasukellus ei ole jokaisen sukelluksen harrastajan tavoitteena. 2
Käytetty hengityskaasu painaa, joten hengityskaasupullon noste muuttuu vähin erin negatiivisesta positiiviseen suuntaan. Mitä jos näin ei olisikaan. Negatiivisen nosteen aiheuttavat välineet, jotka eivät kellu, joista olennaisimmat ovat: – painot, painovyö – regulaattori – teräksinen hengityskaasusäiliö – valaisimet akkuineen, reelit, puukot jne. Näitä ovat: – märkäpuku – kuivapuku alusvaatetuksineen – tasapainotusliiviin käytetyt materiaalit (kankaat jne.) ”Säiliöstä kuluva hengityskaasu” aiheuttaa positiivista nostetta tyhjentyessään, useimmat alumiiniset sukellussäiliöt ovat positiivisia. Samoin tapahtuu tasapainotusliivin ilmalle. Jos tähän yhdistetään raskas terässäiliö, niin voi olla, että sukeltaja ei kykene pintautumaan esimerkiksi alentajan hajotessa itsenäisesti painoja pudottamalla. Tyhjä 12 litran terässäiliö painaa siis vedessä noin yhden kilon. Parisukelluksessa molempien on tiedettävä parin painojen kiinnitystapa. Sukeltaja kuluttaa hengityskaasua sukelluksen aikana. Jos huomaat säätäväsi parin metrin syvyyttä liivin tai kuivapuvun avulla, todennäköisesti et käytä keuhkojesi hengitysvoluumia tarpeeksi nosteen hienosäätöön. Pääsetkö ylös omin avuin vai joudutko turvautumaan parin apuun. Märkäpuku kolmessa metrissä karkeasti arvioituna tuottaa kymmenen kiloa positiivista nostetta, kun taas 30 metrissä saman märkäpuvun antama positiivinen noste on vähentynyt 2–3 kiloon. Kotimaassa Itämeri on painotuksensa puolesta niin lähellä makeaa vettä, ettei erikseen ole tarvetta tarkistaa painotusta makean ja itämeren välillä, vaan voit huoletta sukeltaa yhdellä painotuksella molemmissa. Märkäpuvun materiaali puristuu syvyyden kasvaessa kokoon, sen matalalla tuoma positiivinen noste katoaa syvemmälle mentäessä. 1000 litraa ilmaa painaa noin 1,3 kg. Painotus ei ole selvittämätön mysteeri Muistathan, että painotus tulee tarkastaa uudelleen, jos tulet takaisin lajin pariin pidemmän tauon jälkeen tai kun varusteesi ovat muuttuneet. Painotuksen tarkkaa säätämistä vaikeuttavat nosteen muutokset sukelluksen aikana. Painointegroiduissa tasapainotusliiveissä on useita eri painotaskujen kiinnitystapoja. Suoranoususukelluksilla hätänousupainoista lupumalla on tae siitä, että sukeltaminen yhdellä alentajalla on turvallista. Terässäiliö ja märkäpuku Sukellettaessa yhdellä hengityskaasusäiliöllä ilman alentajien ensimmäisen vaiheen kahdennusta on tärkeää ymmärtää märkäpuvun ja terässäiliön muodostamat ongelmat. Ei ole yhtään hullumpi ajatus joskus myös kokeilla, mitä käy, jos liivi repää. Märkäpuvun laatu ei vaikuta ainoastaan sen tuomaan lämpöön, halpa märkäpuku useimmiten menettää myös nostettaan suhteessa syvyyteen enemmän. Hätätilanteissa taskusta löytyvä pintapoiju antaa myös kummasti vaihtoehtoja selvitä kiperistäkin tilanteista, poijusta saa helposti toistakymmentä kiloa nostetta, kunhan sen kykenee täyttämään, mikä tosin ei onnistu alentajan vikaantuessa. Kaasuntulo lakkaa, pari ei huomaa tai on kadonnut, mutta painot pudottamalla pitäisi päästä pintaan. Tämä tekee märkäpuvusta aina jokseenkin hankalasti painotettavan, pitää tiedostaa märkäpuvusta saatavan nosteen huomattava väheneminen syvemmälle mentäessä. Kuitenkin se tärkein apuväline, johon kannattaa panostaa on alusta asti oikein painotettu sukeltaja. Myös ympäristö muuttaa oikeaa painotusta. Harjoittele keuhkojen käyttöä tasapainotukseen jokaisella sukelluksella ja vältä näpertämästä nosteen hienosäätöä liivillä tai kuivapuvulla. Kuivapuvun sisältämä ilma puristuu myös kokoon ulkoisen paineen kasvaessa syvyyden myötä. Barotrauman riski on aina läsnä, joten muistathan hengittää ulos noustessasi matalammalle. Suolaisissa Norjan tai kaukomaiden merissä painotuksen tarkistus on tehtävä uudelleen. Eli: teräksisessä 12 litran 232 Bariin täytetyssä säiliössä on 3,5 kg ilmaa, jolloin sukelluksen alussa säiliö on 4,5 kg negatiivinen. 78 Noste, negatiivinen, positiivinen Sukeltajalla on aina mukanaan kelluvia, positiivisen nosteen aikaansaamia sukellusvälineitä, jotka oikean painotuksen aikaansaamiseksi ovat merkittävässä asemassa. Oikea painotus ei ole oikotie onneen, vaan perusta jolta voidaan aloittaa nosteenhallinnan opettelu. Karkea nosteenhallinta tapahtuu välineillä, hienovaraista nosteen muutosta säädellään keuhkoilla. Sukeltaja, joka käyttää yhtä säiliötä sekä yhtä alentajaa on laiterikon sattuessa joko parinsa avun tai hätänousun varassa. Jos sukeltaja ei ole täysin valmiina tyhjentämään liiviä aloittaessaan nousua matalalle, tilanteesta seuraa hallitsematon nousu.
Tämä voima on yhtä suuri, mutta suunnaltaan vastakkainen, kuin kappaleen syrjäyttämän nestetai kaasumäärän paino. Tullakseen neutraaliksi vedessä sukeltajan on sukelluksen aikana lisättävä kaasua johonkin nosteenhallintavälineeseen, joko liiviin tai kuivapukuun.. 79 Arkimedeen laki Muistin virkistämiseksi kannattaa kerrata Arkhimeedeen laki sukeltamisen peruskurssilta. Arkimedeen laki on nimetty keksijänsä mukaan. Jouko Moisala Painointegroitu tasapainotusliivi. Hyväkuntoinen sukeltaja, jolla on jaloissaan jäykät kumiräpylät, pystyy potkimaan maksimissaan noin viiden kilon negatiivista nostetta vastaan. Nosteet kolmessa ja 30 metrissä Edellisestä karkeaat esimerkit: Noste kolmessa metrissä: Regulaattori -1.5 kg Täysi 10L 300 Barin terässäiliö -8 kg (Kyseinen tyhjä säiliö painaa 4 kg, hengitettävää kaasua on siis 4 kg) Liivin materiaalit +1 kg Märkäpuku + 10 kg Lopputulema on +7.5 kg Karkeasti ottaen, sukeltaja tarvitsee siis vähintään seitsemän kiloa painoja pysyäkseen veden alla koko sukelluksen ajan. Sukellettaessa märkäpuvulla sukelluspiireissä käytetty yleinen AL80/S80 11,1L alumiinisäiliö on turvallisempi valinta. Hänellä on seitsemän kiloa pudotettavia painoja, jolloin hätätilanteessa syvällä hän on painot pudotettuaan yli viisi kiloa negatiivinen! Pitänee huomioida, että alentajan ykkösvaiheen vikaantuessa myös tasapainotusliivi on toimintakyvytön, eikä positiivista nostetta ole mahdollista saavuttaa lisäämällä ilmaa painikkeesta. Arkhimedeen laki, joka on nostetta koskeva lainalaisuus, menee näin: jos kappale on osittain tai kokonaan upotettu nesteeseen tai kaasuun, kappaleeseen kohdistuu ylöspäin vaikuttava voima eli noste. Noste 30 metrissä: Regulaattori -1.5 kg Täysi 10L 300 Barin terässäiliö -8 kg (Kyseinen tyhjä säiliö painaa 4 kg) Painoja -7 kg Liivin materiaalit +1 kg Märkäpuku + 3 kg Sukeltaja on siis 12,5 kg negatiivinen pohjalla. Jos sukeltaja on sitonut pullopantaansa tai muualle kiinteää painoa, jota hän ei kykene itse pudottamaan, tilanne pahenee entisestään. AL80/ S80:n ollessa täytenä, säiliö ja siinä oleva paineilma on ainoastaan -1.6 kg negatiivinen. Tyhjä AL80/S80 säiliön ollessa 1.6 kg positiivinen. Pannessaan painoja liivin painotaskuun on sukeltajan oltava huolellinen ja todettava taskujen kiinnittyneen oikein. Ottaen huomioon, että hyvin harva on näin optimaalisesti painotettu eli he sukeltavat ylipainotettuina, voidaankin todeta, että märkäpuvun ja terässäiliön yhdistäminen on yllättävän riskialista puuhaa laiterikon sattuessa
Erikoista merkissä on, että kalastajalla on vanhan perinteen mukainen harppuuna, jonka kumilinko viritettiin ainoastaan asetta pitävään käteen. Postimerkeissä ei sukelluskalastus ole kovinkaan yleinen aihe. Tämä perustuu jo mielen ja kehon hallintaan, joka saavutetaan vain harjoituksen kautta. Sukelluslaite selässä saattaa kuvata merkin suunnittelijan ajatusta harppuunakalastajasta. (Kuva 1) Nauru Aikamoisen ranta-aallokon läpi on kalastaja noussut rantaan. Voi tosin olla, että Naurulla sukelluskalastaja on käyttänyt sukelluslaitetta. Eniten niitä löytyy maista, joissa vedet ovat lämpimiä ja kaloja on runsaasti. Saalis tuodaan naisten arvioitavaksi. vaativaa kalastamista. Syvyydet kasvavat ja ennen muuta sukelluksissa oleva aika kasvaa. Pojalla on vain perusvälineet, joten hän on todennäköisesti seurannut pinnalta isän kalastusta. Hänen ei pitäisi enää tarvita lisäpainoja. Eniten niitä löytyy maista, joissa vedet ovat lämpimiä ja kaloja on runsaasti. Tästä keihäästä saatiin nopeampi saalista, kun siihen liitettiin kuminen linko. Näissä maissa myös kalaruoat ovat yleisiä. (Kuva 2) 1 2 3 4 Postimerkit. Snorklaten kalastaja käyttää aseenaan harppuunaa. Sukeltaja on pelkin shortsein ja teräspullo selässä. Saattaa olla, että kuvan kalastaja kuuluu alueen alkuperäisasukkaisiin. Isä ja poika ovat käyneet kalassa. Mali Losinj on yhä edelleen sukelluskalastuksen keskuspaikkana ja vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailut pidettiin juuri siellä. Aikamoinen on saaliskin. Hieman jää ihmetyttämään sukeltajan selkeästi nahkavyössä olevat painot. Perinteisin harppuuna on ollut pelkkä keihäs, jota käyttäen on ollut pakko päästä hyvin lähelle saalista. Vanha postikortti Sukellusvälineistö kertoo kuvan olevan 1950-luvulta. Yleisin harppuuna, jossa ei ole kumilinkoja on paineilmalla toimiva ase. Tämä on jo Sukelluskalastus postimerkeissä Sukelluskalastuksesta on melko vähän postimerkkijulkaisuja. Käytettyjen kumilinkojen määrä ja jäykkyys, laukaisuvoima, riippuvat tavoitellusta saaliista. Harrastuksessa pidemmälle kouluttautunut sukelluskalastaja painuu sukelluksiin ja jää lähes liikkumattomana paikoilleen odottamaan kalan tulemista näkökenttään ja harppuunan kantomatkan päähän. Jugoslaviassa, nykyisessä Kroa tiassa on pitkä perinne sukelluskalastuksessa. Sukeltaja voi näin olla saalistusmatkalla kaksi, jopa kolme minuuttia. Isällä on kaksiletkuinen sukelluslaite ja kumilinkoharppuuna. 80 Vedenalainen kalastaminen lienee perusvälinesukeltajien yleisin harrastus kaikkialla maailmassa. Tätä kalastustapaa pidetään puhtaimpana ja oikeimpana. Molemmat sukeltajat kävelevät iloisesti hiekka pöllyten räpylät jalassa. Saaliin havaittuaan sukeltaja sukeltaa harppuunoineen ja yrittää saada saalista. Osassa sukelluskalastusta esittävissä postimerkeissä kalastetaan laittein sukeltaen. Kumilinkoharppuunat ovat yhä edelleen suosittuja sukelluskalastajan välineitä. Väitteelle on perustana, että näin kalastaen sukeltaja kohtaa saaliinsa sen omassa elementissä ilman laitteita, jotka helpottavat liikkumista ja oleskelemista kalan omassa maailmassa. Yksinkertaisimmillaan kalastaminen tapahtuu pinnalta tarkkaillen. Kumilinkojen lisäksi on valmistettu erilaisia muita vedenalaisia aseita, jotka ovat toimineet jopa räjähdyspanoksen avulla. Onko se eettisesti oikein vai väärin, mutta todennäköisesti näiden julkaisujen maissa tästä ei ole keskusteltu
Sukeltajan käyttämä ase on myös mielenkiintoinen. (Kuva 5) Palaun pienoisarkki Arkin neljästä kalastusmuodosta kaksi kuvaa harppunointia. Sukeltaja erottuu tuplapulloineen ja harppuunoineen melko erikoisessa asennossa. Ehkä sukeltaja on lähtenyt suuremman saaliin perään. Keihäällä pinnalta kalastava on hahmona myös postileimalla. Sukeltavalla kalastajalla on yksinkertainen keihäs. Harppuunakalastajalla on perinteenmukainen pistokeihäs. Harppuunakalastus ja koripallo menisivät Suomessakin listalle, mutta mitä tulisi tilalle kookospähkinöihin ja palmuun kiipeämiseen. Nuolen sinkoava jousi on aseen perässä. (Kuva 3) Kuuba Kuuubalainen sukeltaja kalastaa myös laittein. Se muistuttaa muskettia. Laitesukeltaja on lähtenyt sukellukselleen harppuuna mukanaan. Selkeästi paineilmaharppuunaa käyttävästä sukeltajasta on vaikea sanoa, onko hän sukelluksissa vai pinnalla. Sukeltajan asento on jotenkin epämukavan näköinen. (Kuva 8) Ranskan Polynesia Merkki on sukelluskalastuksen maailmanmestaruuskilpailujulkaisu. (Kuva 7) Uusi Kaledonia Leikkeellä kaksi Uuden Kaledonian harppuunakalastajaa. 81 Harppuunakalastajat Vanha postikortti antaa hyvän kuvan sukeltajan perusvälineistä yli 40 vuoden takaa. Nuoremmalla sukeltajalla on tyylikäs naamari-snorkkeliyhdistelmä. Pojat harppunoivat, keihästävät, kaloja suoraan pinnalta. Jos merkillä jokin kiinnostaa erikseen, se on sukeltajan käyttämä laitepaketti, tuplapullot. Itse laitepaketti on mielenkiintoinen, mutta selvää selkoa ei siitä saa. (Kuva 9) Mikronesian arkki Micronesian Games, harppuunakalastus, koripallo, kookospähkinöiden kuoriminen ja palmuun kiipeäminen. Kalaa näyttää olevan runsaasti, mutta yhtään saalista ei vielä sukeltaja ole saanut. Sitä ei voi heittää, vaan sukeltajan on päästävä pistoetäisyydelle saaliistaan. (Kuva 4) Hollannin Antillit Merkki on julkaistu syövän vastustamiseen. Harppuuna, hyvän näköinen kumilinko, ajoittaa kuvan 1960-luvulle. Nuoli on tukeva. Kuvassa ei myöskään näy, että harppuunan nuoli on tosiasiassa siiman päässä. (Kuva 6) 6 7 8 9 10 5. (Kuva 10) Grenada Water Sports, Scuba diving. Kysymys: miksi keihään päässä näyttää olevan ruohoista tehty tupsu. Harppuuna on vanhaa mallia oleva jousiviritteinen ase. Tahitilla vuonna 1965 järjestetyt kilpailut olivat seitsemännet sukelluskalastuksen MMkilpailut. Merkillä on kuvattuna sekä kilpailijan että kalan nopeat liikkeet. Hieman ihmetyttää sukeltajan snorkkelista tuleva ilmaryöppy
Aiheena harppuunakalastus. Mitähän tässä julkaisussa on alkuaan tapahtunut. Harppunoijalla on selkeä, perinteinen jousiviritteinen harppuuna. (Kuva 14) Jugoslavia Mali Losinj ja uuden vuoden sukelluskalastuskuori vuodelta 1963. kerta. (Kuva 15) Venäjä Harppuunakalastajat Venäjällä. 82 Nicaragua Nicaraguan lentopostimerkkijulkaisu vuodelta 1964. Toisessa merkissä on olympiarenkaat ja toisessa päällepainamana merkintä Tokion olympialaisista. Perinne alkoi siis vuonna 1959 ja se on jatkunut edelleen. (Kuvat 11 ja 12). Harppuuna ikään kuin lyhenee. Kyseessä on neljäs uuden vuoden aaton sukelluskalastus cup. (Kuva 16) Jouko Moisala 11 14 15 13 16 12 Postimerkit. Tämä vuosi on siis kilpailun 56. Jousiviritteisissä harppuunoissa kädensija on keskellä asetta. Sekä postimerkillä että kuoren oheiskuvassa sukeltajan harppuuna erottuu selkeästi. Gibraltar Gibraltarin julkaisu on vuodelta 1967. (Kuva 13) Ranskan Polynesia Ensipäiväkuori liittyy edellä esiteltyyn Tahitin sukelluskalastuksen MM-kilpailuun. Kuvasta löytyy myös harppuunanuolen siima. Kuinka Suomessa suhtaudutaan pimeässä valaisimen kanssa harppunointiin. Kaikilla on paineilmaharppuuna, mutta kuvaan on perusvälineiden alle kätketty perinteinen jousiviritteinen ase. Erikoista julkaisussa on sen tarkoitus: kansainvälinen matkailun vuosi, matkailu on passi rauhaan
Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 43€ Tilaa lehti www.kissafani.?, tilaukset@karprint.. Kissafani ilmestyy 6 kertaa vuodessa aina yhtä odotettuna lukijoidensa iloksi. Meidän Koira on niin kotikuin harrastuskoiriensa hyvinvoinnista huolehtivien omistajien lehti. Helli, elä ja harrasta! Meidän Koira Meidän Koira on erinomainen asiaja viihdelehti koko perheelle. 09-2569 108 KOIRA Meidän 3/2015 6,30 LAP SIPERHEIDEN STA FF I Jekku haistaa putkivuodot Turkki pysyy hyvänä viikoittaisella pesulla Bostoninterrieri Orvokki opettaa hampaidenpesua Rokka ja Kippari lähtevät Tansaniaan pelastamaan norsuja Sokea mopsi pärjää oman emännän avulla Pentutreffeillä ilo ylimmillään! KIKE ELOMAAN nallemaiset akitat 4,90 ERIKOISHINTA Ekoelo Uutuuslehti Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Hevosmaailma kertoo kuulumisia raviradoilta, ratsastuskisoista ja hevostaloudesta. Rakkaus kissaan on monen kohdalla sammumaton, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan kissaan. tai puh. Keskiössä ovat kotoilu ja kotona toteutettavat arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. tai puh. tai puh. 09-2569 108 Hevosmaailma Hevosmaailma on hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti, jossa aina on runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa kaikille hevosista kiinnostuneille. Lehti esittelee myös erilaisia kissoja ja kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssija koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. 09-2569 108 Kissafani Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti. Ihmisen läheisimmästä ystävästä koirasta esittelemme jokaisessa numerossa rotuja, kasvatusta ja hoitoa. 09-2569 108 3/15 6,20 Erikoishinta 4,90 Kuninkuusraveissa kortit levällään Kesä täynnä hevostapahtumia Luomutar vuoden 2015 työmestari Kesä täynnä syntymisen ihmeitä Aina ei kaikki sujukaan: Rotuesittelyssä shire ja cladysdale: Jättiläiset soveltuvat yleishevosiksi Tärkeintä on tietää, että matolääke tehoaa Ellin varsa kuoli Pimennetty pihatto suojaa polttiaisilta Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 4/2015 6,70 Eettistä lähiruokaa suoraan tuottajilta Kesän maut talteen: Sisustukseen kierrätettyä, lahjaksi saatua Speltti on luomupellon valtias 100 000 auton Kauneus on muutakin kuin ulkoista pintaa Helena Lindgren: Kokkaatko energiaa Messualueen rajoittaa ekoratkaisuja HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 3/2015 6,40 Niksu antaa pehmoterapiaa saattokodissa Käytösongelmat pois virikkeillä ja palkitsemisella UUSI ROTU SUOMESSA: Savannah kotikissan ja villikissan risteymä Rakenna kissoille ulkotarha Lempeää apua luontaishoidoista LASTENLÄÄKÄRI: Oma kissa allergiselle lapselle!. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 47€ Tilaa lehti www.hevosmaailma.?, tilaukset@karprint.. Tilaushinnat: Kestotilaus 37€, määräaikainen tilaus 39€ Tilaa lehti www.meidankoira.?, tilaukset@karprint.. Meidän Koiraa lukevat mielellään kaikki korista pitävät! Lehti on laaja-alainen, täysin nelivärinen ja lähes satasivuinen aikakauslehti, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa! Meidän Koira ilmestyy kolmatta vuottaan. Hevosmaailma ilmestyy 6 kertaa vuodessa tuhtina lukupakettina. Hevosten ruokinta ja terveydenhoito ovat keskeisiä teemoja ja ne kiinnostavat aina lukijoita. Kissafani on siihen pieni korvike. Lisäksi lehti antaa neuvoja mm. Kissafani välittää tietoa kissan hyvästä hoidosta monipuolisesti ja kattavasti. varusteiden hankinnasta ja talliturvallisuudesta. tai puh. Tilaushinnat: Kestotilaus 40€, määräaikainen tilaus 45€ Tilaa lehti www.ekoelo.?, tilaukset@karprint.. Kissafani on kissanomistajien äänenkannattaja
BAS2 Itella Posti Oy Itella Green