SUKELTAJAN maailma Kalaverkkoon uiva sukeltaja joutuu helposti paniikkiin 5-2013 6,00 Jo neljä viidestä suorittaa peruskurssin ulkomailla Tiekorjaukset antavat työtä ammattisukeltajille Merkinantopoiju on tämän päivän uutta turvallisuutta Sukeltajantauti iski Maltan sukelluksella Liikuntavamma ei estä Harri Haapalan sukelluksia Talvikauden sukellusmatkat Egyptiin peruutettu
MacArtney Edustajamme Suomessa ARWELL-Tekniikka Oy sales@arwell.fi www.arwell.fi www.macartney.com OptoLink CORMAC MacAPI MAC winches
Tuloksena tulee olla sen sisältymisen edellyttäminen sukeltajan varusteisiin jokaisella sukelluksella ja sen käyttöä jokaisen sukelluksen päättyessä. 22 Näkyvyys pinnan alla turvallisuutta Monissa ulkomaiden sukelluskeskuksissa merkinantopoijujen käyttö on jo pakollista. Autoilijan itsestäänselvyytenä käyttämä turvavyö ei estä liikenneonnettomuutta, vaan ainoastaan todennäköisesti estää ihmisten vammautumista onnettomuuden tapahtuessa. Ei ole välinettä, joka estäisi sukellusonnettomuuden. Laite ei käynnisty, jos turvalaite ei ole kytkettynä. On useita vakavia onnettomuuksia maailmalta, joissa varsinainen onnettomuuden aiheuttaja onkin ollut juuri merkinantopoiju. 48 Kuivapuku sopii Suomen 26 Tieto, kokemus, taito ja 4 30 Verkot vaanivat sukeltajia la, märkäpuvulla lämpimässä Sukelluspuvun valinta tehdään veden lämpötilan, sukellusajan ja -syvyyden perusteella. Sukellusturvallisuuden eteen tehdään myös jatkuvaa työtä sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Punainenmeri on valitettavasti suomalaisten sukeltavien matkailijoiden osalta hiljentynyt ainakin täksi talvikaudeksi. Se on viesti sekä veneilijöille että sukellusta seuraaville sukeltajan paikasta ja sukelluksellisesta tilanteesta. pohjassa Turussa harjoiteltiin, miten sukeltaja pääsee irti kalastajan verkosta. Poijun oikea käyttö edellyttää opettamista, oppimista ja jatkuvaa käyttöä tai harjoitusta. On toivottavaa, että tämä ei jää ainoastaan opetuskohteeksi. 10 Pyörätuoli ei ole este 34 Merkinantopoiju lisää 12 Oulusta lähdetään 37 Tarkastamaton pullo on 16 Hylkypuistohanke on 38 Sukeltajantauti iski 18 Sukeltajat puhdistavat isoja 40 Sukeltajien tärkeät sukeltamiselle Pyörätuolilla liikkuva Harri Haapala sukeltaa maailman vesillä. Aina on mahdollisuus, että jotain odottamatonta voi tapahtua. Merkinantopoijun kuuluminen sukellusvarusteisiin tulee jatkossa olemaan itsestäänselvyys, kuten niin moni muukin vuosien saatossa sukeltajan varusteisiin liitetty varuste tai väline. 21 Seoskaasuista käytössä helioksi ja nitroksi Merivoimat luottaa sukeltajakoulutuksessa Viperiin. Merkinantopoijun käyttöä edellytetään yhä enemmän myös tavallisen sukeltamisen yhteydessä. Totuus on kuitenkin, että tämä työ ei välttämättä tavoita kaikkia sukelluksen harrastajia. Jouko Moisala s.6 Eilatissa riittää valokuvattavaa etenkin pinnan alla! 6 Suomesta ei lennetä Egyptin sukelluskohteisiin Suomalaiset matkanjärjestäjät peruivat alkavaksi talvikaudeksi lentonsa Punaisenmeren Egyptin rantakohteisiin. Sukellusonnettomuuksilta ei tälläkään kaudella ole Suomessa vältytty. Lämpimät ja kirkkaat vedet odottavat. Onneksi paikalliset toimijat siellä eivät elä pelkästään pohjoismaisten matkailijoiden varassa. Vedet viilenevät ja kirkastuvat, mutta syksy on syksy ja osa sukelluksen harrastajista lopettaa sukellukset kotimaassa. Pohjois-Norjaan Pohjois-Norjan sukelluskohteet ovat oululaisten Vesimiesten suosiossa. vakuutukset Jouni Raiskio uskoo selvinneensä hengissä sukeltajantaudista DAN-vakuutuksen avulla. Sukellusmatkailija voi joutua tilanteeseen, jossa hänelle annetaan poiju ja kehotetaan käyttämään sitä. Aiemmin sukeltajalla ei ole ollut tätäkään välinettä. 120 metriä Tyynellä valtamerellä sijaitseva Yap on kuin toisesta maailmasta. Myös ulkomailla on tapahtunut sukellusonnettomuuksia suomalaisille sukeltajille. 44 Kuivapuvulla pärjää kaikkial- välineet tärkeimmät Sukeltaja rakentaa oman turvallisuutensa neljän pilarin varaan. Tarkastamatonta pulloa ei saa käyttää. käyttökiellossa Hengityskaasupullon tarkastusväli on kymmenen vuotta. Ensi vuoden alusta merkinantopoijun käyttöä aletaan maailmalla edellyttää opetettavaksi jo peruskurssivaiheessa. Muualta nimittäin lennetään alueelle edelleen. Kaikki onnettomuudet tuntuvat pahoilta ja harrastuksen imagoa tahraavalta. Totuuden nimissä on kuitenkin muistettava, että huolimatta riskikartoituksista onnettomuuksiin on aina mahdollisuus. Merkinantopoijunsa sukeltaja laukaisee vasta nousuvaiheessa, viimeistään pysähtyessään ensimmäiseen etappiinsa. Tilanne on ongelmallinen, jos merkinantopoijun on aikaisemmin ainoastaan nähnyt. Maltan matkalla Jouni Raiskio sai sukeltajantaudin Maltalla varotoimista huolimatta. Merkinantopoiju on kuulunut jo pitkään vaativia sukelluksia tekevien sukeltajien varusteisiin ja jatkuvaan käyttöön. Itsestäänselvyys ei kuitenkaan ole poijun varsinainen käyttö sukellustilanteissa. Merkinantopoiju on väline, joka toimii sukellusonnettomuutta ehkäisevästi. Tekninen laite taas vaatii käytettäessä suojavälinettä, jotta estetään vahingot laitteen käyttäjälle. 42 Tasapainotusliivin hallinta kaikkein vaikeinta Väärä liivin painotus voi johtaa vakavaan sukellusonnettomuuteen. Sen käytöllä sukeltaja ilmaisee paikkansa veden alla. olosuhteisiin Rescue Diver -kurssilaiset oli-. Olen aina korostanut, ettei ole sukellusturvallisuusvälinettä. auttolauttoja Viking Cracen pohja puhdistetaan levästä. Se kuuluu turkulaisten tehtäviin. vastatuulessa Uudenkaupungin edustalle kaavailtu hylkypuisto on poikinut valituksen. Sukellusturvallisuus puhuttaa Sisältö 5/2013 Kotimainen sukelluskausi on kääntynyt syksyksi
Ennen sukellusta käytiin sukellussuunnitelma huolellisesti läpi. Nykyisen tulkinnan mukaan kielto ei enää olisi voimassa. Tilaukset: Tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: määräaikainen kesto 41,00 € 37,00 € ISSN 1238-2574 64 Rutiinit ja jatkuva harjoittelu tärkeää Pelkkä koulutus ei takaa sukellusturvallisuutta. 82 Kaukajärvestä nousi säkkikaupalla romua Sukeltajat puhdistivat Tampereella Kaukajärven pohjaa. 09-413 97 331, fax 09-413 97 405 sum.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Jouko Moisala Norjassa on hyvät hylkysukellusmahdollisuudet. s.64 68 Sidemount-sukelluksen suosio kasvaa Kuivapuvun suosio näkyy PADIkurssien tarjonnassa. 71 Luksia kouluttaa 75 ammattisukeltajia Suomessa työskentelee noin 100 ammattisukeltajaa. Uutuuskirjoissa mennään pinnan alle Uudet pinnan alle menevät kirjat ovat aina tervetulleita. Myös sidemount-sukellukset ovat kysyttyjä. Ilmoitusmyynti: Myyntipäällikkö: Marja Naukkarinen, marja.naukkarinen@karprint.fi Avainasiakkuuspäällikkö: Kari Ylönen, p. SUKELTAJAN maailma s.12 5-2013 6,00 Kalaverkkoon uiva sukeltaja joutuu helposti paniikkiin Jo neljä viidestä suorittaa peruskurssin ulkomailla Tiekorjaukset antavat työtä ammattisukeltajille Merkinantopoiju on tämän päivän uutta turvallisuutta Sukeltajantauti iski Maltan sukelluksella Liikuntavamma ei estä Harri Haapalan sukelluksia Talvikauden sukellusmatkat Egyptiin peruutettu Ilmestyy 6 numeroa vuonna 2013 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 09-413 97 333 Kustantaja: Karprint Oy Toimitus: Karprint Oy 03150 Huhmari puh. 57 Suomi voisi jo hankkia sukellusveneitä Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta sukellusveneet. Laivan hylyn hajoaminen Vanhaa laivan hylkyä uhkaavat pohjassa monet vaarat. Japanilainen Suomen kävijä halusi myös sukeltaa Suomen oloissa. Kuvassa Siw-Aina hylky Svolvaerin edustalla. 60 Suurin osa suorittaa peruskurssin ulkomailla Moni tarvitsee rohkaisua ja perehdyttämistä Suomen vesissä sukeltamiseen. Järvestä nostettiin säkeittäin romua. Parhaat opetustulokset avovedessä saavutetaan pienissä ryhmissä. 5. Kirjapaino: Kustantajan kirjapaino Karprint Oy Huhmari Sähköposti: Toimitusaineisto: Aikakauslehdet@karprint.fi Ilmoitusaineisto: sum.ilmoitukset@karprint.fi Internet: www.karprint.fi Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. 52 Perusvälineillä pääsee 76 s.26 sukeltamisen alkuun Naamari, räpylät ja snorkkeli kuuluvat sukeltajan perusvälineisiin. Moni heistä on saanut koulutuksensa Luksiasta Lohjalta. Aina ei pääse opettamaan yhden oppilaan ryhmää. 413 97 387 Toimitusneuvosto: Heikki Moisio, Eero Ahola, Esa Raivio, Osku Puukila. 80 Aurajoesta nostettu lähes 1000 polkypyörää Turussa on puhdistettu Aurajoen rantoja yli kahdenkymmenen vuoden ajan. - Kuva: Tommi Salminen vat kuivapuvuissa syksyisessä merivedessä. Tilanteen vakavuus näkyy selvästi
Lähi-idän kuohunta tuntuu Egyptin sukelluskohteissa Suomalaiset matkanjärjestäjät peruneet talvikauden lentonsa 6
Sharmissa maanpäällinen elämä on rauhoittunut huipputurismin vuosista, mutta ei kuitenkaan kokonaan - matkailijoita riittää, joskaan ei suinkaan kaikkiin massaturismin tarpeisiin rakennetuihin hotellimassoihin. maailmaan, jonka riutoille oli vuosisatojen saatossa haaksirikkoutunut monia aluksia. Siinai oli tuolloin vain ja ainoastaan sukeltajien ja beduiinien mekka, jossa tavallisia rannalla rasvoissaan kieriskeleviä massaturismin maallistumia ei makaillut hotellien suljetuilla rannoilla Punaisenmeren kauneus ja rikkaus Vuoden 1967 Kuuden päivän sodasta lähtien ovat useat kansainväliset sukeltajat saaneet nauttia Punaisenmeren alueen ennen tuntemattomasta vedenalaisesta kauneudesta ja rikkaudesta. 7 aurinkotuoleissaan varjojensa alla. Nuo kaikkeen hiljaisuuteen vajonneet alukset saivat olla syvyyksissä kaikessa rauhassa ja muuttua aikojen kuluessa osaksi riuttaa muodostaen kodin ja turvapaikan moninaiselle vedenalaiselle luonnolle. Hotellit eivät olleet valloittaneet riuttojen rantaviivoja eivätkä tuhonneet riuttoja rakennusaikaisine betonipilvineen ja makeanveden rantalevää muodostavine päästöineen. Osku Puukila ja Olof Palmgren lähdössä introsukellukselle Eilatissa. Rannoilla ja riutoilla vaeltelivat vain sukeltajat jeeppeineen ja sukelluspulloineen sekä beduiinit vuohineen. Hiljalleen kansainväliset hotelliketjut lipuivat isoine, suljettuine betonikomplekseineen Sharmiin, lähes kaikkialle Siinain rannikon tutuille ja vapaille sukelluskohteille. Kohteet sukellettiin ja kartoitettiin tarkoin israelilaisten sukeltajien uutteralla pioneerityöllä kansainvälisten sukeltajien ja ryhmien nautittavaksi aina nykypävään asti. Nykysukeltajan ja sukellusmatkailun vilkkaimman kehityksen näkökulmasta olemme saaneet elää vuosikymmeniä rauhallisia aikoja Siinain niemimaan sukelluskohteissa. Israelilaisten muodostettua Kuuden päivän sodan jälkeen sotatoimien vastaisen turvalueen Siinaista he myös kehittivät Siinain autiomaata ympäröiville riutoille ja vesille menestyvän sukellusmatkailukohteen neitseellisine riuttoineen. E gyptin merialueen riutoilla on tällä hetkellä tavallista hiljaisempaa. Lähi-idän myllerrykset tuntuvat sukellusmatkailussa. Vedenalainen elämä on miljoonien vuosien evoluution ajan jatkanut elämäänsä ja kehittymistään omaa kiertokulkuaan täysin piittaamatta maan päällä myllertävien ihmisten ja kansakuntien poliittisista kiistoista tai sapelinkalisteluista. Jo vuosia sukeltaminen jeepeillä rantojen huippukohteista on ollut pääpiirteittäin mahdotonta, koska rantariuttojen viereen rinta rinnan jonoon rakennetut hotelli-. Alkujaan oli vain Punaisenmeren fauna ja pioneerisukeltajat alkeellisine kameroineen ikuistamassa katoavan kauneuden parhainta kukoistusta. Suomalaiset matkanjärjestäjät peruivat alkavaksi talvikaudeksi lentonsa Punaisenmeren Egyptin rantakohteisiin. Luonnonsuojelullisesta näkökulmasta on hyvä, että Sharmin vedenalainen luonto saa hiukan vetää henkeä kaikkialla riutoilla tulvivista kuplivista sukeltajista ja riutoilla pörräävistä aluksista. Esimerkiksi saksalaiset, englantilaiset, virolaiset, hollantilaiset ja venäläiset kuitenkin jatkavat edelleen lentojaan Sharm el Sheikhiin. Meri voi silloin hyvin ja sukeltajat kunnioittivat luontoa kumppaninaan. Suomalaiset matkanjärjestäjät peruivat talvikaudeksi 2013-2014 lentonsa Punaisellamerellä sijaitseviin Egyptin kohteisiin. Massaturismi valloitti Siinain Israel luovutti Gamp David -sopimuksella vuonna 1982 Siinain alueen Egyptin valvontaan ja hallintaan. Ennen tuota ajankohtaa ainoastaan muutamat sukellustutkimusmatkailijat olivat onnistuneet tutustumaan silloin niin neitseellisen merialueen pinnanalaiseen Eilatissa riittää valokuvattaa etenkin pinnan alla! Islamilaisen maailman kuohunta on hiljentänyt osittain Egyptin merialueen riutat turisteista. Beduiinit saivat vaellella vuodenaikojen mukaan rannoilta vuoristoon ja vuoristosta takaisin vapaille rannoille vuohiaan kaitsien, kameleilla ratsastaen sekä vähäisesti tarvekalastaen
barrikadit estävät vapaan pääsyn ja sukeltamisen rannoilta. Miksi tuhota turismin ehdoilla neitseellistä luontoa vuodesta toiseen ja samalla hylätä jo aiemmin rakennetut hotellikohteet vain uutuuksien rahavirtojen tavoittelun vuoksi matkailumarkkinoinnissa. Nyt Sharmissa oletetaan oleva yli 400 aluekuvernöörin luvan saanutta sukellustukialusta, josta aktiivisimmat kiertävät huippusesonkeina säännöllisesti riutalta toiselle sukeltajaryhmineen. Täynnä seikkailunhalua lähdin aikoinaan suomalaisen pioneerisukeltajagurun Esko Koson mukana Apuhara-alukselle opiskelemaan Sharm el Sheikhin riuttoja. Näyttäisi siltä. Vaikka autiomaata olisi ollut riittämiin etäisemmälle rakentamiselle, on hotellibarrikadit väkisin sijoitettu herkkien riuttojen rantatörmille makeanveden uima-altaineen. Raha on ratkaissut ja luonnonkauneus ja monimuotoisuus ovat saaneet väistyä. Massaturismi on syrjäyttänyt luonnonsuojelullisen rauhan monilta osin. peenrakentamista, jossa luontoa ei ole voitu todellisuudessa suojella suurista puheista puheista huolimatta. Eilat länsimainen sukelluskohde Rauhallinen Eilat on kaiken ympärillään tapahtuvan Lähi-idän myllerryksen keskellä kasvattanut tuntuvasti suosiotaan länsimaisena lomakohteena. että vuosi vuodelta länsimainen, suosittu Eilat vakuuttaa palveluillaan matkaajat, jotka vuodesta toiseen palaavat uudestaan ja. Kestävää kehitystä on harrastaa massaturismia siellä missä se jo on olemassa suurine hotelli- ja asutuskeskittymineen, rakennettuna vastoin luonnon omia ehtoja. Monet rantariuttojen kohteet ovat kadottaneet miljoonien vuosien evoluution niille rakentaman kauneuden ja moniuloitteisuu- Kolme vuosikymmentä Punaisellamerellä Olen reilut kolme vuosikymmentä saanut nauttia Punaisenmeren us- Egyptin merialueen riutoilla on tällä hetkellä tavallista hiljaisempaa. Israelilaisten rakkaus luontoon ja sen suojelemiseen on ensisijaisessa asemassa - niinpä Eilatissa merenpinnanalainen ja maanpäällinen luonto voi hyvin. Eilatissa sukellukset tapahtuvat pääsääntöisesti rannoilta, joka sopii hyvin monen aloittelevankin sukeltajan turvalliseen ajatuksen kulkuun. Toki lähiriutat ovat edelleen elämää täynnä, mutta ne eivät entisessä loistossaan. komattomasta kauneudesta. Se on ainakin minun luontokuvaajasilmäni näkökannalta äärettömän surullista. Olen kuulunut myös niihin onnellisiin pioneerisukeltajiin, jotka saivat sukeltaa aikoinaan neitseellisen Siinain autiomaan riutoilla. Sama kohtalo on ollut myös beduiinien luontaisella vaelluksella ja elinkeinolla suljettuine rantoineen. Apuharan saapuessa Suomesta Sharm El Sheikin alueelle 1970-luvulla sukellustukialuksia oli vain vajaa hyppysellinen sukeltajineen. Kuluneiden vuosikymmenten aikana olen haikeana katsellut rauhallisten Siinain sukelluskohteiden rantojen kiihtyvää um8 den ihmisen käsissä muutamassa vuosikymmenessä pysyvästi ja ikuisesti
Osku Puukila Eilatin valokuvakisa Eilatin kansainvälinen vedenalainenen kuvakisa starttaa joka syksy. Eilatissa korallit lisääntyvät vuosi vuodelta, joka on hyvin poikkeuksellista moniin muihin kohteisiin verraten. Vedenalaiset luontokuvaajat eri maailmankolkista saapuvat kisaamaan ja ikuistaamaan Eilatin vedenalaistaluontoa, mittelemään taidoillaan osuuksistaan lähes 100 000 dollarin voittopotista. Eilat ei ole varsinainen turistikaupunki, vaan normaali kaupunki, jossa on myös turismia kaikkine normaalin kaupungin palveluineen, joista jokainen matkaaja myös pääsee nauttimaan. Korallit lisääntyvät vuosi vuodelta, joka on hyvin poikkeuksellista moniin muihin kohteisiin verraten. Israelilaisten rakkaus luontoon ja sen suojelemiseen on kaiken kehityksen mukana ensisijaisessa asemassa - niinpä Eilatissa merenpinnanalainen ja maanpäällinen luonto voi hyvin. Kisassa on myös palkintona suomalaisen Suunnon lahjoittama D9tx-sukellustietokone. Eilatissa mereen ei johdeta mitään kaupungin päästöjä eikä edes rantasuihkujen makeaa vettä, jotka vaarantaisivat trooppisen meren erittäin herkän tasapainon, jota rikas luonto tarvitsee ja ylläpitää. Eilat on vuosikymmenestä toiseen ollut rakas kotiriuttani, jonka viehätys ei minun silmissäni ole koskaan päässyt himmenemään. Olen saanut kunnian kuulua vuosia kansainväliseen tuomaristoon valittaessa ehkä maailman suurimman vedenalaisenkuvakisan eri kategorioiden voittajia. Eilatin kansainvälisen vedenalaiskuvakisan satoa ja kuvien kauneutta voi tarkkailla linkistä:http://www.eilatredsea.com ja http://www.eilatredsea.com/ ?CategoryID=528 David Pilosof ja Osku Puukila Eilatin kuvakisojen palkintojenjakotilaisuudessa. 9. Vuonna 2013 Eilatin kuvakisassa Suomea valittiin edustamaan jo toistamiseen taitava ja luontoa kunnioittava vedenalaiskuvaaja Mikko Saareila, jonka vedenalaiskuvilla on myös suuri sanoma siitä, mitä vedenalaisen luonnon moninaisuus voi Suomessa edustaa. Aina löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista kuvattavaa, jota en ole päässyt kymmenien tuhansien sukellustuntienikaan aikana näkemään tai kokemaan lukuisten kanssasukeltajieni yhteiseksi iloksi. Suomea Eilatin kuvakisassa edustaa useimmiten muun muassa Suomen vedenalaisen kuvakisan voittaja, jonka Israelin turistiministeriö kutsuu ja kustantaa vieraakseen vuosittain osallistumaan Eilatin kuvakisaan. uudestaan aurinkoiseen kaupunkiin
Tällä kerralla hän oli kuivapuvussa ja lähdössä seuraamaan verkkoon sukeltamista Turun Samppalinnan maauimalassa. Harri valmiina sukeltamaan. Pyörätuoli ei ole este sukeltamiselle 10
Pyörätuolia käyttäville on erityisiä palveluja, kuten mereen pääsy mahdollisimman helposti. Suomessa Harri aloitti sukeltamisensa Kirkkonummella sukellusseura Calypson kanssa. Harri kertoo innostuneensa sukeltamisesta lomamatkallaan Australiassa. Siitä eteenpäin sukeltaminen ei ole sen vaikeampaa kuin muillekaan. – Sukelletaan yhdessä, mutta avustaja seuraa. Tietysti sukelluskurssilla oleva vammainen vaatii kouluttajilta enemmän tietoa ja taitoa, mutta opitaanhan siinä puolin ja toisin. – Oli niin hienoa sukeltaa, ja palvelu oli hyvää ja asiantuntevaa! naurahti Harri. Suomessa tutuiksi tulivat kirkkaat Puruvesi ja Valkiajärvi. Pyörätuoli ei ole ollut mikään este. – Alukseen pääsen itse. – Siellä saa muun muassa nitrox-terapiaa. Lyhyen matkat sujuvat kyynärsauvoin, mutta hiemankin pidemmät matkat Harrin kulkee pyörätuolilla. – Teneriffalla on erityisesti huolehdittu pyörätuolia käyttävistä. Teneriffa on paras paikka Suurimman osa sukelluksistaan Harri on sukeltanut ulkomailla. – Silloin en kuitenkaan vielä uskaltautunut mukaan. Jouko Moisala Kuvat: Harri Haapala, Jouko Moisala Kreetalla valmiina sukeltamaan. Nähdessäni Suuren valliriutan ja kirkkaan veden alla näkemäni maisemat virisi ajatus, voisinkohan itsekin sukeltaa. Nouseminen takaisin alukseen sukelluksen jälkeen on sen sijaan vaikeaa. Myöhemmin tyttären innostuttua sukeltamisesta on tullut käytyä turkulaisten suosimassa kirkasvetisessä Hilloisten louhoksessa. Vammaisille ei erillisiä kursseja – Lämpimissä vesissä märkäpuku on helppo, mutta Suomessa tarvitaan mieluimmin kuivapuku, sanoo Harri. – Olen käyttänyt kuivapukua, mutta ongelmana ovat vielä lämpöasun tuomat vaikeudet. Kreetalla oppaat kehittivät erikoisen ”towel–hissin”. H arri Haapala vammautui pahoin pudotessaan laivan ruumaan 26 vuotta sitten. – Siinä tarvitsen aina tietysti apua. Kulku kaikkialle on mahdollista. Käytän käsiä, en räpylöitä, joten avustajan tulee seurata minua yläpuolella sukeltaen. Perhe oli mukana, ja lomalla lähdettiin Australiaan. – Olin Nokian töissä Kiinassa. Tulee painoja lisää ja ilma tahtoo tehdä temppuja tasapainon kanssa, Harri selventää. Harrin tarinoissa vilahtelevat Turkki, Egypti, Thaimaa, Karibia ja Kreeta, mutta monista hienoista sukelluskokemuksista huolimatta parhaimpana pyörätuolia käyttävän sukeltajan paikkana hän kuitenkin pitää Teneriffaa. Siinä voi vaikka oma maailmankuvakin laajentua! Haastattelun jälkeen Harri lähti toiselle matkalleen Kreetalle. Iso froteepyyhe kierrettiin paksuksi köydeksi. Meni helposti! Harri kertoo, että vammainen tarvitsee sukelluksen aikana yhden avustajan. Pukujen käyttö tai oikeastaan vaikeudet niiden kanssa ovat Harrin mukaan henkilökohtaisia. Se virkistää ja rentouttaa hyvin! "Towel-hissi" toi avun Kreikassa Harrilla on jaloissaan hieman liikkuvuutta. Tapaturmassa Harri menetti jalkojensa liikkuvuuden ja on joutunut sen jälkeen liikkumaan apuvälineiden avulla. Siinä uidaan tai sukelletaan nitroxilla 30-asteisessa altaassa. Kreetan sukellusoppaiden kehittämä "towel-hissi" oli suureksi avuksi. Vuonna 2001 järjestettiin Käpylän kuntoutuskeskuksessa ensimmäinen sukelluskurssi vammaisille. Se pujotettiin kainaloiden alta ja kaksi miestä nosti sitä käyttäen minut paattiin. – Itsekin sukellan aina muiden kanssa. Räpylät ovat toki mukana, mutta niitä tarvitsen sivuvakavuuden pitämiseksi. Mitään erillisiä sukelluskursseja vammaisille ei tarvita. Toiselle kurssille menin, Harri muistelee. Kuntoutusmatkatkin ovat Teneriffalle mahdollisia. 11. Muidenkin kurssilaisten on hyvä seurata vammaisen sukeltamista. – Meitä vammaisia on niin monenlaisia, mutta kaikkien pitäisi voida nauttia sukeltamisesta. Pyörätuolilla liikkuva Harri Haapala sukeltaa maailman vesillä
Vuonna 1939 uponnut Telma puolestaan on hylkyleirien suosikki. Sofia Maria on museohylky, joten sinne sukeltaminen on Heis- ainakin Trivänner ja Tritoni, listaa Heiskari. Näiden lisäksi pohjassa on 12 la muiden isojen veneiden kanssa samaan aikaan alkusyksystä. Ongelmia ei Heiskarin mukaan kuitenkaan liikaa murehdita. Tänä syksynä tehdään jo valmisteluja ensi kesäksi. Heiskari harmittelee, että seuran Victoria-sukellustukialus on niin painava, että se joudutaan nostamaan telakalle autonosturil- karin mukaan hieman suuritöisempää. – Sukellusseuramme kannalta yhteisnosto on liian varhainen. – Telma-hylylle voi sen sijaan hyvin ajella illaksikin valoisaan kesäaikaan. Laitakarin kupeessa makaa ”Laitakarin malmihylky”. O ulun vesillä on ainakin puolen tusinaa suurempaa, mielenkiintoista hylkyä, arvioi Oulun Vesimiehet ry:n sukeltaja Markku Heiskari, joka on sukeltanut usein varsinkin Telmalla ja Sofia Marialla. – Erityisesti on suunniteltu panostamista muutaman summittaisesti tunnetun hylyn etsintään ja. – Näiden kahden hylyn lisäksi tutustumisen arvoinen on Deux Celina, usein ”Fransmannina” tunnettu hylky. Iltareissuna se olisi muutenkin liian aikaa vievä operaatio, arvioi Heiskari. Kuva: Tommi Salminen Oulun Vesimiesten sukellusvideo maailmanlaajuisessa suosiossa - 5 miljoonaa katsojaa Vesimiehet viihtyvät Pohjois-Norjan vesillä Oulun vesillä pääsee sukeltamaan useampaankin hylkyyn. – Yleensä Sofia Marialle pääsee sukeltamaan vain hylkyleirin aikana. Sukellusta Lofooteilla. Syksyllä olisi vielä sukellusaikaa useita viikkoja näkyvyyden ollessa parhaimmillaan juuri loppusyksystä. Syksyllä tilanne on huonompi. Niistä tunnetuimmat ovat Sofia Maria ja Telma. Mukana sukellustukialus Musti
Oulussa harrastetaan myös louhos- tai monttusukellusta. – Viime vuosien suosituin paikka on ollut pohjavedellä täyttynyt kalliolouhos, jota kutsutaan Haukiputaan montuksi. Onneksi sukeltajilla on hyvä maine ja olemme saaneet pääsyn louhokselle. Valitettavasti alueella on liikkunut vandaaleja, ja alueen omistaja on rajoittanut kulkua kohteeseen. – Parhaimmillaan olen kuvannut videolle 50 metrin päässä olevasta avannosta toisesta avannosta veteen tulevaa sukeltajaa. Esimerkiksi Sanginsuun sillalta pääsee veteen. Norjassa on hyvät hylkysukellusmahdollisuudet. Kuvassa Siw-Aina hylky Svolvaerin edustalla. Eräistä lammista löytyy syvyyksiä 20 metrin molemmin puolin. Haukipudas, Oulujoki ja Rokua Meren lisäksi Oulujoessakin sukelletaan. Kuva: Tommi Salminen yleensäkin merellä sukeltamisen lisäämiseen. Oulun Vesimiehet käyvät sukeltamassa Haukiputaan ”montulla”. Kuva: Tommi Salminen 13. Rokualla noin 80 kilometriä Oulusta on kirkkaita hiekkaharjuun syntyneitä järviä ja lampia
Helsinki, joka sijaitsee tosi syrjässä aivan Suomen eteläreunalla, veistelee Markku Heiskari. Idea tuli siitä, kun mietittiin, mitä voitaisiin tehdä veden alla ylösalaisin. Kuva: Tommi Salminen. – ”Dim Diamond” -videot ovat Juuso Mettälän kuvaamia ja leikkaamia. Kilbotnissa oli saksalaisten sukellusveneiden tukikohta toisen maailmansodan aikana. Eisukeltavia nämä meidän mielestämme kiinnostavat jutut eivät välttämättä kiinnosta. Video on jopa kauniin surrealistinen. Vesimiesten jäsenten tekemä ja Juuso Mettälän kuvaama sukellusvideo on noussut maailmanlaajuiseen suosioon. Video on kuvattu Vaalan Saarijärvellä. – Ainakin National Geographicin näkyvyysalueella aika monet sukeltajat ovat videon nähneet. – Narvik luonnollisesti on tärkeä kohde kuten myös läheiset Tjeldsund ja Harstad. Apuna on ollut myös GoPro-kameroita sekä muita apuvaloja, Heiskari selventää. – U 711 on sen verran syvällä, että vaatii trimixin hengityskaasuksi ja muutenkin hieman tavallista enemmän valmisteluja. – Lähikohteista pidän erästä Rokualla Vaalan puolella olevaa järveä hyvänä pimeäsukelluskohteena. Talvella ei ole pintavesikuormitusta eikä siitepölyä. Kirkkoniemikin on ollut kohteena usein pitkän viikonlopun reissuilla. Kuvauskalustona on käytetty Sonyn FullHD kameraa, Amphibicon HD Elite-koteloa sekä Northern Light Scuba -valaisimia. – Sukellusvideo.comissa on sukeltamiseen ja sukellusmatkailuun liittyviä videoita sekä linki-. Black Watchin lähellä on U 711-sukellusveneen hylky. Narvikin suunnalla kohteita riittää. – Oulun näkökulmasta Norja on yhtä lähellä tai kaukana kuin Oulun Vesimiehissä on useita VAkuvaukseen hurahtaneita sukeltajia. Heidän kuvausryhmänsä kävi tekemässä jutun jään alla sukeltamisesta ja Juuson videosta. – Norjassa hylkysukeltaminen on antoisaa, mutta vuonojen maassa on myös loistavia luontokohteita, Heiskari muistuttaa. Hylkysukelluksen lisäksi Oulun Vesimiehissä on useita VA-kuvaukseen hurahtaneita sukeltajia. – Kyseessä on harrastuspohjalta tehty videopalvelu, joka juontaa juurensa ajalle ennen kunnollisia YouTube-videoita ja muita julkisia nettivideopalveluita, taustoittaa Heiskari. Mettälän video maailmanmaineeseen Sukellusta jään alla Rokualla. Sukellusvideoita harrastepohjalta Markku Heiskari pyörittää sukellusvideo.com-portaalia, jossa on nähtävissä myös Juuso Mettälän tekemiä videoita ja Heiskarin omaa tuotantoa. Myös Neuenfels, Martha Henrich Fisser ja Herman Künne ovat suosittuja. Pohjois-Norja Helsinkiä läheisempi Oulun Vesimiesten miehet ja naiset käyvät paljon myös PohjoisNorjan hylkysukelluskohteissa. Katsojia on YouTubessa ollut jo yli 4.9 miljoonaa! Mettälän kuvaamassa videossa pilkitään pää alaspäin jään alla. Heiskari kertoo, että Kaatialan kaivoksen ”syvä pää” on ollut viime aikoina kohteena aika usein, vaikka sinne on matkaa melkoisesti. Sukeltajat kairaavat jäätä ja ryhtyvät pilkille pää alaspäin. Pilkkivideossa sukellusporukka käyttää ”jään pintaa maana”, mistä tulee epätodellinen efekti. Vesimiesten video ei ole suuren yleisön tuntema, mutta sukelluspiireissä se tunnetaan kaikilla mantereilla. Satamassa olevat Romanby, Stråssa sekä lentokentän vieressä olevat hävittäjät Wilhelm von Heidkampf ja Anton Smidth ovat oululaisten vakiokohteita. 14 – Black Watchin hylyllä olen käynyt Kilbotnissa, joka kuuluu nykyisin Harstadin kuntaan
HID kun palaa aina samalla teholla. Sofia Mariaan pääsee vain museoviraston luvalla. Rekisteröityminen ei maksa mitään, koska kyseessä on harrasteprojekti. Vesimiehet aarrejahdissa Oulun Vesimiehet ry:n sivuilla kerrotaan mielenkiintoisesta kolikkoepisodista. Vedenalaista videomateriaalia on kertynyt vuosien saatossa melkoisesti. Osa laivan lastina olleista selluloosapaaleista on edelleen ruumassa.. – Tällä hetkellä käytössäni on Sonyn FullHD videokamera UnderSea Video Housingin kotelossa. Rekisteröityminen tuntuu olevan kynnys aika monelle, arvioi Heiskari. Kuvaan mieluummin etukäteen suunniteltuja juttuja tai vaihtoehtoisesti lähden etsimään jotain tiettyä kuvattavaa. Vuonna 2007 vuosittaisen hylkyleirin aikaan seuran sukeltaja huomasi poh- jassa pienen kohouman, joka osoittautui kolmen kolikon pinoksi. Valoina on 24W HID kaasupurkausvalo, mutta suunnitelmissa on ollut siirtyä käyttämään Scuba Light.fi:n tekemää LEDvideovaloparia. Nosto onnistui suunnitelmien mukaan, mittaukset saatiin tehtyä ja löytöpaikka sekä nosto-operaatio dokumentoitiin valokuvaamalla sekä videoimalla. Vain pieni murto-osa osa kirjautuu sisään ja käy katsomassa laajempaa videovalikoimaa tai valokuvia. Pohjassa oikein päin makaavan hylyn matalimmat osat ovat kolmen-neljän metrin syvyydessä ja potkuri noin 20 metrissä. Klaus Susiluoto Sukellusvideoita: www.sukellusvideo.com http://tsa.kapsi.fi/ Maailmanmaineeseen noussut jään alla-sukellusvideo: http://www.youtube.com/ watch?v=VIs00QjiJZQ tai googlettamalla diving under ice Hailuodon Sofia Maria ja Telma Telma upposi myrskyssä Hailuodon vesiin joulukuussa 1939 selluloosalastissa. Museovirasto antoi hylyn tutkimisoikeuden Pohjois-Pohjanmaan museolle, joka yhteistyössä Oulun Meripelastusseuran sukellusjaoksen sukeltajien kanssa aloitti hylyn tutkimukset. Palveluun sisään kirjautuneille näkyy paljon enemmän. Toinen Hailuodon vesien hylky on Telma, noin 87 metriä pitkä teräsrakenteinen höyrylaiva, joka upposi ahtojäiden keskelle joulukuun lopulla vuonna 1939. – Kameran käydessä taas tarvitaan paljon valoa. Miehistö yritti saada luotsia laivaan, mutta kun se ei onnistunut, he yrittivät etsiä suojaa saaren rantamilta. Aluksen seitsenhenkinen miehistö pelastui laivaveneellä, mutta joutui hylkäämään haaksirikkoutuneen aluksen niin no- 15 peasti, ettei ehtinyt pelastaa juurikaan esineistöä. Silloin kun kamera ei pyöri, ei tarvitsisi olla täysi valaistuskaan päällä. Muun muassa ahvenia on tullut kuvattua jo jonkin verran. tyksiä muualla netissä. Sofia Maria oli hollantilainen purjealus, joka rakennettiin Friisinmaalla vuonna 1840 rotterdamilaiselle laivanvarustamolle. Myöhemmin tutkimussukellukset suoritti vuonna 1976 perustettu Oulun Vesimiehet ry. Tämän vuoksi olen käynyt Scubalight.fi:n kanssa neuvotteluja paremmasta valaistusratkaisusta. Sofia Maria kuitenkin osui karille ja upposi nopeasti. LED-valoissa pystyy säätämään valon määrää kuvauksen aikana ja kuvausten välillä. – Saitilla käy keskimäärin 450 kävijää kuukaudessa. Sukeltajat paikallistivat hylyn tarkan paikan heinäkuussa vuonna 1973. Valokuvia on myös sukellusreissuilta. heinäkuuta. ”Aarrejahti” pääsi lehtien sivuille – Kalevaan jopa useampaan kertaan. Ainoastaan pieni osa videoista ja kuvista näkyy satunnaiselle surffaajalle. Heinäkuussa 1859 alus upposi Hailuodon petollisiin vesiin. Tarkoitus oli noutaa oululaiselta Bergbomin kauppahuoneelta tervalasti. Vuoden 2009 hylkyleirin lähestyessä otettiin yhteyttä Pohjois-Pohjanmaan museoon ja kysyttiin, että haluaisiko museo kolikot nostettavaksi turvaan museon suojiin. Hailuodon vesillä on Sofia Maria -nimisen laivan hylky ja vuonna 1939 uponnut höyrylaiva Telma. Kuva: Tommi Salminen O ulun seudulla on suhteellisen hyvät mahdollisuudet hylkysukellukseen. Heiskari on kuvannut videoita veden alla vuodesta 2002 lähtien. Alus saapui Perämerelle heinäkuun puolivälissä ja joutui myrskyyn 19. Harkinnan jälkeen nostolupa saatiin ja aloitettiin noston suunnittelu. Alus oli lähtenyt Hullista Englannista kesäkuun 30. Vesimiesten nykyiset hylkyleirit saivat alkunsa hylyn tutkimusleireistä. Oulun Vesimiehet linkittyi hylkyihin Aluksen hylky löytyi alun perin 1960-1970-lukujen vaihteessa, kun kalastajien trooli tarttui hylkyyn kiinni. – Nykyään en enää ota videokalustoa mukaan kaikille sukelluksille. – Sisään kirjautuminen on kuitenkin käytössä sen vuoksi, että osa videoista on rajoitettu jakelultaan joko tekijänoikeuksien vuoksi tai sitten video on muista syistä rajoitettu näkymään hieman pienemmälle katsojakunnalle. päivä painolastissa kohti Oulun satamaa
Museovirasto on tarjonnut sukeltajille mahdollisuuden tutustua opastetusti vanhaan hylkykohteeseen: Gustav Adolfin hylkypuisto sijaitsee Helsingin edustalla Harmajasta muutaman mailin päässä. Museovirasto huolehtii näiden kohteiden tiedoista ja ylläpitää niiden osalta myös muinaisjäännösrekisteriä. Vanhimmat vesiemme hylyistä ovat suojeltuja muinaismuistolain perusteella. H ylyt kiinnostavat sukeltajia. Perillä saattaa käydä niin, että meri on rauhaton ja sukeltaminen ei onnistu. 16. Alueella toimiva Putsaaren kalastuskunta on valittanut hankkeesta. Uudenkaupungin hylkypuisto poiki valituksen Kädenvääntöä syntyi hylkyjen määristä Uudenkaupungin edustalle suunniteltu hylkypuisto koki takapakin. Syvällä ja heikommassa näkyvyydessä sukeltajalla on koko ajan selkeä kohde, joka lisää turvallisuuden tunnetta. Muinaismuistolaki ei kiellä sukeltamista, mutta kieltää tavaroihin koskemisen ja niiden ottamisen. Hylyssä sukellettaessa pysytään tietyllä, rajatulla alueella. Todellisuudessa useimmat hylyt edellyttävät kuitenkin pitkää merimatkaa. Hylkykohteena on vuonna 1788 Sauli Lalla on perustamassa Uudenkaupungin edustalle hylkypuistoa. Hylky, sen osa tai esine, joka on 100-vuotias, on vedenalainen muinaismuisto. Näitä ovat St Nikolai Kotkan edustalla, St Mikael Borstössä, Vrow Maria Nauvossa ja Gråharunan hylky Korppoossa. Arvokkaimmilla tunnetuilla hylyillä on suoja-alue, jonka sisällä sukeltaminen on kielletty. Vesialueillamme on runsaasti hylkyjä, joten kuvittelisi, että niitä riittää suomalaisten sukeltajien tarpeisiin. Näinhän käy esimerkiksi Utön sukellusretkillä, kun kohteena on s/s Park Victory
Hylkyjen ja sukeltamisen vaikutukset luontoon, linnustoon ja kalakantaan oli selvitettävä. Yhdeksän hylkyä hyväksytty kaksi. – Kokous päätti hyväksyä kahden hylyn upottamisen. Kohdealue on aivan Natura-alueen tuntumassa. – Käytännössä noudatetaan yksiselitteisesti kalastuskunnan päätöstä. – Hylkykohteita oli yhteensä yhdeksän, joista yksi sijaitsi kaupungin vesialueella. – Mitään ei tehdä ilman hyväksyntää ja tarpeellista yhteistyötä eri osapuolien kesken, Lalla painottaa. – Lopullisessa vaiheessa puistoon tulisi yhdeksän hylkyä, joista kahdeksan sijaitsisi Putsaaren kalastuskunnan vesialueella ja yksi kaupungin vesillä, tarkentaa Lalla. – Toteutus onkin sitten toinen juttu. Siksi Etelä-Suomen aluevirastolle esitettiin jo valmiiksi anomus upotusluvasta muidenkin kuin kahden hylyn osalta. Ajatus lähtee Lallan mukaan tarpeesta. En voi toteuttaa kahta enempää tässä vaiheessa. Jo tässä vaihessa aikaa on kulunut vuosia. Syntyi yli 20 sivua käsittävä anomus Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Matkaa alueelle on vain puolisen tuntia, näkyväisyys on 5-10 metriä, hylkyjen syvyydet ovat 15-25 metriä, siis kaikkien saavutettavissa. Kalastuskunta on jättänyt muutoksenhakuvaatimuksen Vaasan hallinto-oikeudelle. Muutoksenhaku Vaasasta kestää varmaan vielä lisää vuosia. Sauli Lalla ei ymmärrä, että asiassa olisi jotain moitittavaa. – Hylkysukelluksen koulutuskohteena nämä olisivat aivan verrattomia. Ajatus hylkypuistosta syntyi Lallan mukaan helposti. – Viime vuosina sukellukselliset olosuhteet ovat parantuneet, mutta kohteet eli sukeltajia kiinnostavat hylyt puuttuvat. Tätä ei Putsaaren kalastuskunta voi hyväksyä, vaan on haettava muutosta ja sen jälkeen ryhdyttävä käsittelemään asiaa uudelleen. Alustavat hylkyjen paikat oli yhdessä katsastettu kalastuskunnan hallituksen jäsenten kanssa yhdessä. Paikka löytyi helposti, mutta sitten alkoivat työt. – Hylkysukelluksen koulutuskohteena nämä olisivat aivan Kalastuskunnan puheenjohtaja Kari Sammaliston mukaan kalastuskunnassa on 70 jäsentä ja vesialuetta 4600 hehtaaria. – Tuntui hienolta, kun anomus palautui virastosta hyväksyttynä. Jo tässä vaihessa aikaa on kulunut vuosia. Onko kyseessä hylkypuisto. Myös raumalaisilla on upotettuna hylkykohde: Riskonpöllän läheisyydessä makaa vanha troolari. Luvan anojana Sauli Lalla selvittää, ettei anomisvaiheessa edes voitu tietää, että hyväksyykö aluehallintovirasto yhtäkään hylkyä upotettavaksi. Putsaari on iso saari, ja aina on kohde, joka on tuulelta suojassa, hän listaa. tulee toteutumaan todella pitkällä aikajänteellä. Tuntui, että nyt alkaa tapahtua. – Luvan saamisesta ehdittiin jo hieman tuulettaa, mutta tietoon tuli hyvin nopeasti valituksen tekeminen, sanoo Lalla ja pyörittelee päätään. Aluehallintovirasto on antanut luvan yhdeksälle tietoisena, että varsinaisia lupia on kalastuskunnalta tässä vaiheessa vain kahdelle. uponneen Kronprins Gustav Adolfin hylky, josta museovirasto on luonut sukeltajille kulttuurihistorialliseen hylkykohteen. Sukelluspuistohanke Putsaaren ympäristöön Alustavat hylkyjen paikat jo katsottu Uusin hylkypuistohanke on Uudessakaupungissa. Muutoksenhaun Sammalisto perustelee näin: – Sauli Lalla anoi lupaa kahden hylyn upottamiselle, johon kalastuskunta suostui, mutta Lalla anoi Aluehallintovirastolta lupaa kahdeksalle, jonka virasto myönsi. Miksi hylkyjä olisi yhdeksän, vaikka kalastuskunta hyväksyi vain kaksi hylkyä. Uudenkaupungin Sukelluskeskus Oy esitti Putsaaren kalastuskunnan yleiselle kokoukselle hylkypuiston perustamista kalastuskunnan vesialueelle. Kaksi hylkyä on siis vasta alku ja lopullinen toteutus – Asia viivästyy. Aluehallintoviraston luvat ja kalastuskunnan hyväksymät upotusluvat ovat Lallan mukaan kaksi eri asiaa. – Pidetyssä kokouksessa kalastuskunta antoi yksimielisellä päätöksellä - jossa oli yksi eriävä mielipide - luvan kahden hylyn sijoittamiseen, mutta paikkoja ei kokouksessa määritelty, selventää Sauli Lalla. Todellisuudessa hylkyjä löytyy, mutta ne ovat ulkona merellä ja syvällä. – Kalastuskunta, joka yleisessä kokouksessaan teki yksimielisen päätöksen kahden hylyn upottamisesta, on tehnyt valituksen asiasta. Kalastuskunnan yleinen kokous päätti myös, että asiaa tarkastellaan uudelleen kymmenen vuoden kuluttua ja että kalastuskunta on valmis keskustelemaan sukelluspuiston laajentamissuunnitelmasta, täsmentää Lalla. 17 – Vesien huonosta tilasta johtuen kukaan ei toistaiseksi kalasta ammatikseen, hän kertoo vesien käytöstä. Hylyltä vie ohjausliina märkäkellolle, jossa on pidetty taidenäyttely ja runoilta - siis kulttuuria sukeltajille! verrattomia. Kokouksen päätöksen mukaan Uudenkaupungin Sukelluskeskus esitti Etelä Suomen aluehallintovirastolle anomuksen selvityksineen hylkypuiston perustamista. Kalastuskunnan kanssa oli saatava aikaan sopimus. Perustelut muutoksesta ovat monisivuiset. Jouko Moisala. Hylkyjäkään ei vielä ole muuta kuin hieman tiedossa. Kun niitä löytyy, kuluu aikaa niiden kunnostamiseen ja hyväksymiseen mereen laskettavaksi. – Asia viivästyy. t NFSFFO VQPUFUBBO ZMFFOTÊ QFMLLÊ LVPSJ t IZMLZ QVIEJTUFUBBO UÊZEFMMJTFTUJ ÚMKZU
KÊUUFFU
LPOFFU t QFTV QBJOFQFTVSJMMB KB KPQB IJFLLBQVIBMUBFO t JLLVOBU KB JLLVOBWFOUUJJMJU QPJTUFUBBO t NBTUPU KB NVVU IZMZTUÊ OPVTFWBU PTBU QPJTUFUBBO t IZMZU NFSLBUBBO NFSJLBSUUPJIJO KB QPJKVUFUBBO QBJLBMMB t IZMLZ UVMFF UFIEÊ TVLFMUBKJMMF UVSWBMMJTFLTJ
FJ FTJNFSLJLTJ tarttumis- eikä eksymisvaaraa dettiin myös, että asiaa tullaan tarkastelemaan laajennuksen osalta uudelleen. Pöytäkirja kokouksesta on selvä. "Mitään ei tehdä ilman hyväksyntää" Muutoksenhausta huolimatta Sauli Lalla ei heitä ”regulaattoria mereen”. Tässä ei mielestäni ole mitään ristiriitaa. Vesialuetta Putsaaren tuntumassa isännöivät Putsaaren kalastuskunta sekä Uudenkaupungin kaupunki. Mereen pelkkä kuori Mitä alukselle tehdään, ennen kuin että se voidaan upottaa. Uusikaupunkilainen sukeltaja ja sukellusyrittäjä Sauli Lalla on perustamassa Uudenkaupungin edustalle Putsaaren ympäristöön sukelluspuistoa. Hän on jo usean vuoden ajan kuljettanut sukeltajia Uudenkaupungin edustalle. Kalastuskunta on hyväksynyt kaksi hylkyä. Luvian edustalla Säpin saaren kupeella on upotettuna kuunari Koivisto, joka moninaisten vaiheiden kautta päätyi sinne sukeltajien ihmeteltäväksi. Erityisesti sisämaan sukelluksen harrastajille tulee mahdolliseksi päästä merelle ja sukeltamaan hylkyyn, Lalla kertoo ajatuksistaan. – Toisaalta kalastuskunnan päätöksessä kahdesta hylystä to- Kalastuskunnan muutoksenhaku Kalastuskunta näkee asian kuitenkin toisin ja on siksi lähtenyt valitustielle
Sukeltajat puhdistavat ison matkustajalaivan pohjan levästä. – Puhdistaminen tehdään sukeltaen ja erityisillä harjakoneilla.. Liikkeen kenttäpäällikkö ja tarvittaessa sukeltaja Mauri Kalliomäki kertoo, että muualla maailmassa ei laivojen pohjia enää saa puhdistaa satamassa, vaan avomerellä. Suomeenkin tämä määräys on tulossa. Aikaisemmin parran ja näkin kasvu estettiin myrkkymaaleilla, jotka sisälsivät raskasmetalleja. Vaikka näkyväisyys on vähäinen erottaa sukeltaja valossa puhtaan pinnan. Tänään raskasmetallit ovat kiellettyjen aineiden listalla. Parta ja näkit hidastavat alusten kulkua. Siksi laivojen pohjia puhdistetaan aluksen ollessa vedessä. Aluksen pohjaan kasvaa levää, vihreää partaa. Nopeuden pitäminen levän peittämästä poh- Laiva satamaan ja pohja puhtaaksi! Turkulaisen Diving Group Oy:n eräänä erikoistumisalueena on lai18 vojen pohjien puhdistaminen leväkasvustosta. Vuorolaivat kulkevat aikataulun mukaan. M aailman meriä purjehtii valtava määrä laivoja pienistä paateista puhumattakaan. Sukeltajat puhdistavat isot jasta välittämättä lisää selvästi polttoaineen kulutusta. Kaikilla on yksi ja sama ongelma. Sukeltaja Timo Kellomäki työssä. Suuria aluksia ei voida telakoida pelkän pohjan puhdistuksen vuoksi. Diving Group on liikkeellä etuajassa ja on ennakoinut tulevan tilanteen. Pienille paateille on suunniteltu pohjan pesureita. Puhdas pohja vähentää polttoaineen kulutusta ja sitä kautta säästää Itämerta. Sukeltajan vasemmassa kädessä on magneetti. Pohjoisilla vesillä kasvu edellyttää vesien lämpenemistä. Aikataulusta on pidettävä kiinni
Sukeltaja vain ohjailee. Viking Cracen pohja kiiltäväksi Alkaa olla ilta. – Laivan ja harjan koko suhteutetaan toisiinsa. laivan pohjan puhdistuksessa tarvittavaa kalustoa toimintakuntoon. Jussi Vierula on sukellusvalmiina. Vanhan järjestelmän mukaan irronnut leväkasvusto jäi veteen. Se kulkee itsestään. Sukeltaja etsii vain kohdan, johon viimeksi on lopetettu ja jatkaa siitä. Turussa Viking Linen terminaaliin pyörähtää Diving Groupin sukellustukiauto. Aamulla Cracen laivapari Amorella on jo saanut ehostusta, joten kalusto on paikalla valmiina. Mauri Kalliomäki ja sukeltaja Timo Kellomäki tarkastavat käytettävän laitteiston kunnon ennen työtehtävän alkamista. Vihreä levävesi puhdistetaan suodattimin ja puhdistettu, kirkas vesi valuu takaisin mereen. Mauri Kalliomäki, sukeltaja Jussi Vierula ja avustaja Timo Kelloniemi ryhtyvät virittämään Etualalla oleva pumppu imee sukeltajan irrottaman levän ja pumppaa sen edelleen takana näkyvän suodatinlaitteiston läpi takaisin mereen. – Tosin se imee itsensä kiinni laivan runkoon, työtä siinä saa laivat levästä Koneet toimivat hydraulisesti, selvittää Kalliomäki. – Harjakonetta on itse kuljetettava, Vierula oli kertonut rannalla. Puhdistettaessa parisataametrisen tankkerin kylkiä ja pohjaa käytetään harjakonetta, jonka työleveys on lähes metri. – Uudessa harjausjärjestelmässä harjakoneen irrottama levä ajautuu veden mukana ja harjo- jen pyörimisestä johtuen imuputkeen. Laitteiston suodattimet on vaihdettu ja toiminta tarkastettu, kun Viking Crace peruuttaa laituripaikalleen. Laiva on vasta kiinnittynyt, kun Vierula on jo vedessä. Harjakone on joessa valmiina aluksen vieressä. 19
Kippari tietää, että polttoainetta säästyy, vaikka nopeus pidetään aikataulun mukaisena. tehdä, että se liikkuu. Näin jatkuu, kunnes vedet kylmenevät uudelleen ja levän kasvu loppuu. Vihreä leväkate hidastaa aluksen kulkua. Sitten on parin viikon tauko ja koko puhdistus menee uusiksi. Käyttämätön ja käytetty suodatinpatruuna. – Ensin ajan pystyraidan. Nopeuden nosto lisää polttoaineen kulutusta. Laivan kylkeä riittää kuuteen metriin ja levää kasvaa noin viiteen metriin. Sukeltaja itsekin tietää ajan kuluneen ja lopettelee jättäen kylkeen selvän jäljen, josta jatkaa. Isot harjat liikkuvat itse, joten niitä sukeltaja vain ohjailee ja roikkuu itse mukana. Kun levää on runsaasti, on suodattimia vaihdettava. Työ on tällä Diving Groupin patentoiman puhdistuslaitteiston harjapää. 20 Lastinsa purkanut alus alkaa jälleen vajota, kun autokansi alkaa täyttyä uusista autoista ja rekoista. Pystyraita on merkkinä, ja sen jälkeen ajan vaakasuoraan alueen puhtaaksi. Sukeltajan työtä ei suodattimien vaihtojen vuoksi lopeteta. Jouko Moisala Kuvat: Jean Finnberg. Käynnistä jää vain kirkas valkoinen jälki Cracen ”poskeen”. Käsimagneetti on apuna omassa liikkumisessa. Sukeltaja Jussi Vierula jatkaa työtä, Timo Kelloniemi hoitelee hengityskaasu-, puhelinyhteys-, valaistus- ja imuletkukombinaatiota sukeltajan liikkumisen mukaisesti. Levät biojätteisiin Entä puhdistuksen kohde, levät. – Viikon kierto, ja koko alus on puhdistettu. Säästössä ei puhuta vähäisistä euroista, sillä puhdistuksen kustannukset tulevat ekonomistien laskelmissa kuitatuiksi hyvin nopeasti. Sukeltaen tässä näkyvyydessä aluksen pohjan puhdistaminen perustuu suunnitelmaan ja sen toteutukseen, selvensi Vierula ennen veteen menoaan. Kalliomäki seuraa laitteiston toimintaa. Käynnistä jää valkoinen jälki Sukeltaja Jussi Vierula on ehtinyt sukeltaa reilun tunnin. Työ ehditään tehdä Viking Cracen satamassaoloaikana eli reilussa tunnissa. Aina välillä hän nousee pintaan, valot näkyvät - ja häipyvät taas Aurajoen ruskeaan veteen. Laitteen tehokkuuden näkee kuvassa. Puhdistustyöhön on aikaa runsas tunti – Aurajoessa näkyväisyys ei ole parasta mahdollista laatua, mutta hyvin valoin näkee. – Puhdistaminen tehdään sukeltaen ja erityisillä harjakoneilla. Laitteiston mittarit näyttävät suodattimien tukeutumisasteen, Kalliomäki tarkentaa. Minne ne päätyvät. Viking Crace valmistautuu lähtemään. Ei ole aikaa. – Suodattimia on peräkkäin kolme karkeasta hienompaan. Viking Line toimittaa kaikki biojätteensä Forssaan käsiteltäväksi. koneella raskasta. Suodatinlinjoja on kaksi. Alusten pohjien puhdistuksessa tullut leväjäte toimitetaan samassa kuormassa samaan paikkaan
Edellinen käytössä ollut seoskaasulaite oli Aga ACSC ja happilaite Dräger LAR V, sanoo sukeltajakoulun johtaja, kapteeniluutnantti Klaus Nummela. Helioksia käytetään sukellettaessa 51-80 metrin syvyyksiin. Laimeammat nitroksiseokset teemme molekyylisuodattimella varustetulla kompressorilla. Seoskaasunsa merivoimat hankkii eri tahoilta. – Seoskaasujen ja rebreatherlaitteiden käyttö lienee maailmalla lisääntymään päin. Keskeytykset johtuvat terveydellisistä syistä, hylätyistä tasokoesuorituksista tai oppilaiden omasta tahdosta. Nitroksia käytetään raivaamis-, koulutus- ja työsukeltamisessa. Varusmieskoulutus Viper SC:llä aloitettiin 2005 ja S10:llä 2010. Raivaajasukeltaja käyttää varustuksenaan Viper SC:ää. Kuva: Puolustusvoimat. Puolustusvoimien sukellustoiminnassa seoskaasusukelluksella tarkoitetaan sekä nitroksi- että helioksisukeltamista, jotka eroavat toisistaan käytettävän sukelluslaitteen ja maksimisyvyyden osalta. Juhani Karvonen. Kurssien aloitusvahvuudet ovat noin 16-22 koulutettavaa. Sukellustausta ei tuo koulutukseen etuja Koulutus aloitetaan paineilmalla, mutta vajaassa parissa kuukaudessa koulutus siirtyy seoskaasuihin. Viper+ helioksisukelluslaite sekoittaa hengityskaasun puhtaasta hapesta ja heliumista sukelluksen aikana. Merivoimat luottaa sukeltajakoulutuksessa Viperiin Seoskaasuista käytössä helioksi ja nitroksi Merivoimien sukeltajakurssin läpäisee noin 60-70 prosenttia koulutettavista. Helioksisukellusta koulutetaan vain palkatulle henkilöstölle. – Ostamme 60-prosenttisen nitroksin valmiina. Sen jälkeen raivaajasukeltajat aloittavat seoskaasusukellus- ja taistelusukeltajat happisukelluskoulutuksen. Viperlaitteet on otettu käyttöön 2000-luvun alussa ja S10 hieman myöhemmin. Trimiksiä ei puolustusvoimilla ole toistaiseksi käytössä. – Seoskaasuilla saavutetaan suuremmat sukellussyvyydet ja pidemmät alttiinaoloajat sekä vähennetään typpinarkoosin haittoja. Seoskaasut ovat maailmalla suosiossa. K äytämme koulutuksessa nykyisin kanadalaisia Viper-tuoteperheen laitteita. Raivaajasukeltajien nitroxlaite on Viper SC (MR5500), syväsukeltajien heliox-laite Viper+ (MR9000) ja taistelusukeltajien happilaite S10 (MR1000). Seoskaasujen etuja on Nummelan mukaan useita. Nummelan mukaan vain osalla varusmiehistä on takanaan harrastussukellustaustaa. – Harrastussukellustausta ei ole vaatimus, eikä siitä ole varusmiehelle merkittävää etua koulutuksessa.Varusmieheltä edellytetään hyvää terveyttä ja kuntoa, uimataitoa, periksiantamattomuutta ja kykyä ryhmätyöskentelyyn. Seoskaasujen haittoja ovat täyttöjärjestelmien vuoksi suurempi määrä kalustoa huollettavana ja kuljetettavana sekä hapen käsittelyyn liittyvät riskit. – Paineilmajakso kestää viisi viikkoa altaalla ja kaksi viikkoa 21 avovedessä
Kuva: Dieter Kudler, Yap Pacific Dive Resort Tyynellä valtamerellä sijaitseva Yap on kuin toisesta maailmasta Näkyvyys pinnan alla jopa 120 metriä 22. Veden alla tuntuu leijuvansa vieraan planeetan paksussa ilmakehässä, näkyvyys on niin mielettömän hyvä. Yapin unenomaista fiilistä
Rotko mutkittelee välillä kaventuen pieneksi väyläksi, jonka ylitse kasvaa kivilippa. Huomaan, että hylystä tiedetään todellakin hyvin, hyvin vähän kun palaamme hylylle. Vanhin hylky on Yapilla kuninkaaksi asti edenneen David Dean O’Keefen puinen alus, josta vielä voi nähdä takasiiven ja puisen rungon. Virta vie meitä eteenpäin ilman ponnisteluja ja luo raukeat puitteet sukellukselle. Ensimmäinen sukellus kuulostaa kuumottavalta: Yapin riutan luolat. Me sukellamme kuitenkin toisen maailmansodan japanilaiselle hy- Hylystä tiedetään hyvin vähän. Ei ole selvää, miksi torpedo on LCM:n vieressä. Selvästikään torpedo ei ole upottanut nyt kauniisti korallia kasvavan ja kaloja täynnä olevaa LCM:tä. Auringon säteet väreilevät syvänteen valtavien korallien peittämillä rinteillä, syvänteen pohjalla lekottelee pari suurta haita, ohi vilahtaa auringossa säkenöivä barrakuda. Ensimmäinen sukellus kuulostaa kuumottavalta: Yapin riutan luolat ja syvänteet. Unenomaiset näyt pinnan alla Sukelluskohde: Goofnuw Syvyys: 20-30 metriä Näkyvyys: 60 metriä Virtaus: vähäinen Yapilla jokaisella sukelluskerholla on omat lempikohteensa. Oppaamme Keonie rauhoittelee – kyseessä eivät ole syvät, pimeät luolat, vaan kirkkaat syvänteet, vedenalaiset rotkot. Hieno elämys on myös maan pääkaupunki, 2000 asukkaan Colonia – sieltä löytyy paljon kaunista USA:n etelävaltion Georgian rakennustyyliä, koska saaren entinen kuningas David Dean O’Keefe oli Savannahista, Georgiasta. Lisäksi LCM:ssä on konehuone ja konekivääri tähystystornissa. Niitä käytetään edelleen isommissa kaupoissa, kuten maa- ja naimakaupoissa. Valtavan Beyond The Reefin toinen spesiaaliteetti ovat hylyt. Beyond The Reef –sukelluskerho ja sen opas Keonie vie sukeltajat vähemmän sukelletuille seikkailuille, kuten unenomaisille syvänteille ja vähän tutkituille hylyille. On kuin uisin vedenalaisessa kurussa. Saaren kylien edustalla näkee kivipankkeja, tonnin-parin painoisia kivikolikoita. On jännittävä kokemus uida torpedon yli. Se on täysin ehjä, hieman ruostunut takapäädystä ja osittain uponnut hiekkaan ja edelleen räjähdysaltis. Torpedo on nelisen metriä pitkä ja paksu kuin sumopainija. Yapin sukellukset eivät jätä ketään kylmäksi – näkyvyys on jopa 120 metriä, veden alla tuntuu leijuvansa vieraan planeetan paksussa ilmakehässä. Ne ovat kohteita, joita ei helpolla muualta löydy. En voi kuin hämmästellä unenomaista näkyä, joka Goofnuwssa meitä odottaa. Kyseessä on LCM, (Landing Craft, Mechanized), miehistön rantautumisalus. Yap on toisesta maailmasta. Yapilta löytyy myös erikoisuuksia, kuten manta-, hai-, hylky- ja makroelämäsukelluksia. Jos lykästää, sukelluksen lopussa saattaa vielä nähdä jopa neljä metriä pitkät ja kaksi-kolme metriä leveät mantarauskut puhdistusasemallaan (cleaning station) pyörimässä. Elämä on kuin eri vuosituhannelta, mutta sukellukset eivät jätä ketään kylmäksi. Seikkailijaluonteena sukellan nimittäin pikkuruisesta konehuoneen aukosta vyötäröön asti sisään – pidemmälle ei mahdu. Paikallisia, niin naisia kuin miehiä, saattaa vielä nähdä yläosattomana kauppareissulla. Perinteet ovat vahvat Yapilla etenkin seremonioissa, kuten tanssissa. Beyond The Reef -kerho, suomeksi ”riuttaa etäämmälle”, sananmukaisesti vie sukeltajia ihmettelemään erikoisuuksia riuttaa etäämmälle. LCM:t ovat kuin teräksisiä, luodinkestäviä kylpyammeita; korkeat reunat ja keskellä paljon tilaa, jonne sulloa maksimaalisen määrän rannikkojääkä- Räjähdysaltis paksu torpedo kokoiseen pommiin nojaa 40-luvun riisiviinipullo, jota ei kannata käydä hipelöimässä. Yapilla useat miehet ja naiset pukeutuvat edelleen perinteisesti ilman yläosaa. T yynellä valtamerellä Guamin ja Filippiinien välissä sijaitsevalla Yapin saarella aika tuntuu olevan pysähtynyt eri vuosituhannelle. Sukelluskohde: WWII Japanese LCM Shipwreck with Live Torpedo Syvyys: 12-20 metriä Näkyvyys: 10-15 metriä Virtaus: Ei virtausta reitä. Tosin voi lohduttautua sillä, että omaa kuolemaansa ei ehtisi havaita, moinen ohjus pilkkoisi räjähtäessään atomeiksi. Kuva: Pucci 23. Jättiläismäiset kyhmyniskaiset papukaijakalat (humpback parrotfish), ärjyt liipaisinkalat (trigger fish) ja useat kilpikonnat ovat saada suuni loksahtamaan auki niin, että regulaattori tipahtaa suusta. Kuva: Pucci lylle. Hurja kokemus on hylyn vieressä oleva torpedo, joita näkee vain elokuvissa
Yap Pacific Dive Resortin opas, kahdeksan vuotta Yapilla asunut itävaltalainen Dieter Kudler vakuuttaa, että sade vaikuttaa näkyvyyteen ja mandariinikalapoukamassa näkyvyys on. Kertokaa asiasta sitten minullekin! Mandariinikalan kosioretki Sukelluskohde: Rainbow Reef Syvyys: 5-7 metriä Näkyvyys: 5-8 metriä Virtaus: ei virtausta Yksi Yapin erikoisuuksista on auringonlaskusukellus mandariinikalojen (mandarin fish, mandarin dragonet, Synchiropus splendidus) kanssa. Kuva: Pucci 24 oranssina, sinisenä ja neonvihreänä kuin vanhan Kiinan keisarikunnan lohikäärmekuvioinen silkkitakki – itse asiassa kala onkin saanut nimensä keisarikunnan vaatteista! Joskus sataa paratiisissakin– muutenhan saaret olisivat puutonta hiekka-aavikkoa tai valkoista korallikiveä. Yap–saarella voi nähdä säihkyvän väriset mandariinikalat kosiomatkoillaan. Kuvassa japanilaisten hävittäjä-ässien A6M Zero. Keonie katsoo minua kysymysmerkkinä eli hyvin yllättyneenä ja sukeltaa itse vyötäröön asti aukkoon ihmetellen useamman minuutin ja peruuttaa sitten luokseni kirjoittaen tauluuni: ”Ehkä. Taskulamppu.”. Olo on kuin Alien–leffasta. Peruutan aukosta ulos ja kirjoitan sukellustauluuni Keonielle: ”Luuranko?”. Mandariinikalan iho hohkaa kuin kallis silkki monissa väreissä: Yapin toisen maailmansodan muistoja: hävittäjiä viidakossa, torpedoita ja hylkyjä meren pohjassa. Sitä taskulamppua meillä ei ole mukana, joten LCM:n arvoitus jää teidän selvitettäväksenne, arvon lukijat. Kuvat: Dieter Kudler, Yap Pacific Dive Resort Konehuoneen pimeässä, putkien keskeltä minua tervehtii jotain outoa, joka aika lailla hätkähdyttää parin metrin päässä
Matti ryhtyy baaritappeluun – ryntää röyhkeää ulkopaikkakuntalaista vastaan ja onnistuukin pelottelemaan juntin matkoihinsa. Noin 2000 hengen pääkaupungista Coloniasta löytyy muutama mukava ravintola illalliseen, kunhan tekee tilauksensa ennen kello 21. Marianne flirttailee rohkeasti – se räpyttelee sivueviään vauhdikkaasti kuin kolibri. Maarit ja Niilo tanssahtelevat sivuevät tiuhasti räpistellen rinnakkain muutaman sekunnin toisiaan syvästi silmiin tuijottaen. Pian Matti löytää kosioreisullaan Mariannen. Yapilla näkee myös valtavia mantarauskuja. Sitten ne kääntyvät toisiinsa päin ja ampuvat räjähdyksenomaisesti mädit ja maitit veteen ja singahtavat eri suuntiin. Molemmat selvästikin tiesivät, että se oli yhden illan juttu se. Lampun valokeilat joudumme peittämään kämmenellä, joten vain muutama valonsäde heijastuu kohti ujoa Mattia. aina heikompi kuin useimmissa paikoissa Yapilla, mutta se ei haittaa. Yap Cavern on Goofnuwin ohella hieno syvännesukellus. Sekös Mattia harmittaa, Matti yrittää puikkia perässä mutta Marianne nakkelee vain niskojaan. Kuva: Juhani Parta Yapille pääsee Tokiosta ja Manilasta Yapille pääsee Unitedin lennoilla Tokiosta Guamin kautta sekä Manilasta Palaun kautta. On syytä ottaa yhteyttä suoraan Coloniassa, Yapin pääkaupungissa sijaitsevaan O’Keefe Waterfront Inniin (www. Ei ole helppoa miehillä edes veden alla! Sitten Matti löytää todella hemaisen, vähän pulleamman Maaritin. Hinnat vaihtelevat voimakkaasti sesongin mukaan. Pian löydämmekin Matti Mandariinikalan iltapalalla näykkimässä kalojen mätiä vihreästä sormikorallipuutarhasta (Finger Coral). Samaan aikaan paikalle saapuu kuitenkin toinen urosmandariinikala. Netti toimii hotelleissa ihan mukavasti. Harmi vain, että sillä aikaa kun Matti on tappelureissullaan, paikalle saapuu varsinainen Niilo Naistenmies. Nyt taitaa Mattia lykästää. Matti innostuu selvästikin liikaa, koska saa pakit – Matin singahdessa naarasta kohti se lähtee karkuun. Marianne katsoo Matin onnetonta tanssahtelua päästä varpaisiin ja poistuu tanssilattialta. Viiden metrin näkyvyys on enemmänkin kuin riittävä – tarkoitus on tuijottaa mandariinikaloja muutaman kymmenen sentin etäisyydeltä varovasti lampulla valaisten. Tuijottelemme Matin puuhia varovaisesti muutaman kymmenen sentin päästä käsiä ja päätä heiluttamatta – emme halua pelotella Mattia piiloon korallipuutarhan syvyyksiin. Juhani Parta Uusi vuosituhat on saapumassa Yapillekin vähitellen: tietokoneiden lisävarusteostoksilla. Naisetkin tuntuvat Mattia kiinnostavan, koska pian hän kohtaa naaraan, jonka tunnistaa pienemmästä koosta. Hinnat ovat noin kolmanneksen Suomen hinnoista. okeefesyap.com), Beyond the Reefiin (www.diveyap.com) ja Yap Pacific Dive Resortiin (www.yap-pacific.com). Kuva: Pucci 25. Valuuttana USD (ja parin tonnin kivikolikot). Niilolla käy heti flaksi. Tärkeä ripaus Yapin elämystä on Georgian rakennustyyli, jota kuvan O’Keefe Waterfront Inn edustaa. Matti vastaa omilla samankaltaisilla soidinmenoillaan. Yapille matkatessa kannattaa ehdottomasti pysähtyä sukeltamaan kuuluisat Blue Corner ja Ulong Channel Palaulla saaren sukelluspioneerin Sam’s Tourin kanssa sekä lentää sukeltamaan Chuukiin Odyssey-hylkyristeilijälle, jota pidetään maailman hylkykohteiden ykkösenä. Tästä voi kiittää omistaja Don Evansia, joka toimi rakennusprojektien ideoijana, arkkitehtinä ja johtajana. Jos hyvin käy, tulee sukelluksesta K-18 -elämys, ellei valitsemamme urosmandariinikalan kosioretki ole aivan suutari. Esiteltyjen sukelluskohteiden lisäksi löytyy lukuisia muita hyviä kohteita, muun muassa Lionfish wall, Gilman Wall ja Big Bend ovat huimia maailmantason drop-offeja, joissa näkyvyys on tyypillisesti 100 metriä! Yap Pacific Diversien järjestämä haiden ruokintasukellus on kuumottava ja kiehtova elämys
Kakkoseksi Moisala asettaa sukellustaidon.. Perustieto ei kuitenkaan enää riitä, kun harrastusta jatketaan ja sukeltaja haluaa tehdä entistä vaativampia sukelluksia erilaisissa olosuhteissa. Turvallisuutta on opastaa sukeltajaa liikkumaan selkeän ohjeen mukaan ja etsintäliinaa käyttäen. Turvallisuus luodaan erikseen jokaiselle sukellukselle. 26 Toisaalta käytettävyys merkitsee usein myös luotettavuutta ja turvallisuutta, sanoo sukelluksen opettaja Jouko Moisala. Sukeltajan jatkokurssiin on hyvä sisällyttää pienimuotoinen etsintä. Uusi tieto ei useinkaan keskity lainkaan sukeltamisen turvallisuuteen, vaan ainoastaan uusiin välineisiin ja niiden tietoihin ja käytettävyyteen. Sukelluksen perustieto ei muutu mihinkään, mutta monista keskeisistä asioista tulee tutkimusten kautta jatkuvasti uutta syventävää tietoutta. Hyvällä sukelluskurssilla uusi virkistyssukeltaja saa riittävät pe- – Tarvittavaa asiantuntevaa tietoutta on saatavilla, mutta sukeltajan ei tulisi jättäytyä pelkästään netistä saatavaan tietoon tai keskustelupalstojen jakamaan informaatioon varsinkin, mikä koskee välineitä ja niiden valintaa. rustiedot sukeltamisesta. Sukeltaja rakentaa oman turvallisuutensa Tieto, kokemus, taito ja välineet auttavat selviytymään Sukellusturvallisuus rakentuu selkeästi neljälle peruspilarille, joita tukee turvaohjeiden verkosto. S ukellusturvallisuuden ensimmäinen askel on sukellustietous
Kokemus kertyy erilaisista sukelluksista. Välineisiin on syytä perehtyä Välineiden tuntemus on jokaisen sukeltajan turvallisuudelle A ja O. – Niistä ei välttämättä kerrota terveysselvityksessä. Hyvä ja luotettava sukellustaito tarkoittaa vankkaa sukelluskokemusta, jota ylläpidetään jatkuvalla sukeltamisella. – Näitä ovat muun muassa virheellinen painotus, painovyön irtautuminen tai painojen menet27. Pieniä ongelmia voi harjoitella Sukelluksen aikana saattaa ilmaantua ongelmia, jotka ovat joko hetkellisiä tai väliaikaisia. Käytännössä nykyaikaisella perusvarustuksella voidaan sukeltaa lähes tiedostaa, että sukeltaessaan hänen henkensä on niiden varassa. Kenelle tahansa sukeltajalle on haastava tilanne sukeltaa ilman näkyväisyyttä. – Sukeltajan turvallisuutta ajateltaessa on huomattava, että perehtyminen välineiden toimintaan vaikuttaa myös psykologisesti. – Sukeltajan terveyden toteamiseksi tarvitaan nyt ainoastaan sukeltajan vakuutus siitä, että hän sillä hetkellä tuntee olevansa terve. Diabetes ei ole nykyisin enää este sukellusharrastukselle. – Tämä johtunee siitä, että II– tyypin diabetes on nykyisin niin yleinen ja toisaalta kuitenkin jossain määrin hallittu. Diabetes tai astma eivät aina esteitä Sukellusharrastuksen aloittaminen edellyttää, että sukeltaja tietää olevansa terve. Välinetietouden merkitys turvallisuuden kannalta korostuu, kun – Hyvä ja luotettava sukellustaito tarkoittaa vankkaa sukelluskokemusta. Myös astmaatikko voi sukeltaa tietyin varauksin. Välineiden toiminnan ja käytön lisäksi on sukeltajan osattava käsitellä, hoitaa ja huoltaa välineitään siten, että ne ovat jatkuvasti toiminnallisia. – Sukellustaito on sukellustietouden toteuttamista käytännön sukelluksin. Se ei kuitenkaan yksin riitä, vaan sukeltajan tulee sukeltaja siirtyy käyttämään tavanomaisen paineilman sijasta muita kaasuja tai jopa kokonaan toiminnallisesti erilaista hengityslaitetta. Diabeetikko voi sukeltaa, mutta taudin tulee olla hallittu. Moisala nostaa esiin myös mielialaongelmat. Hyvin suunnitellen ja kokeneen sukeltajan avustamana on mahdollista suorittaa vaativiakin sukelluksia. Moisala sanoo, että vaikka tänä päivänä ihminen tuntee ja tietää terveydentilansa melko hyvin, ei silti ole tarpeetonta käväistä varsinaisessa lääkärintarkastuksessa ennen sitä. – Jokainen sukeltaja hankkii jossakin vaiheessa sekä kokonaan uusia välineitä että uusii vanhaa kalustoaan. – Ylipaino lisää myös verenpainesairauden saamisen riskiä sekä kolesterolin nousua. Moisala kehottaakin varautumaan niihin ja harjoittelemaan niistä selviytymistä. Se on toteamus kyseisen henkilön terveydentilasta sillä hetkellä. Hyvä kokemus tarkoittaa paljon enemmän kuin tehtyjen sukellusten määrä kertoina ja tunteina. Niistä tulleiden kokemusten perusteella sukeltaja kykenee etukäteen arvioimaan, vastaavatko hänen taitonsa ja kokemuksensa edessä olevan sukelluksen asettamia vaatimuksia. kaikissa olosuhteissa. – Tämä ei kuitenkaan toimi siten, että edessä olevaa sukellusta ei voi tehdä, koska aikaisemmin ei ole sellaista sukellusta tehnyt. Perehtyessään huolellisesti omien sukellusvälineittensä toimintaan sukeltaja oppii Moisalan mukaan myös tietämään niiden mahdolliset rajoitukset. Turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. – Tällaisia pienempiä ongelmia, joista sukeltajan täytyy selviytyä helposti ovat muun muassa naamarin huurtuminen, naamarin täyttyminen, paineentasausten vaikeudet, hetkellinen näkyväisyyden menettäminen, huono näkyväisyys, suunnan menettäminen, kylmyys ja veden meneminen suuhun. – Ylläpitohuollossa sukeltaja säännöllisesti huoltaa välineensä sekä sukelluksen jälkeen että ennen sukellusta. Ne ovat piilossa olevia terveydellisiä riskejä. Turvallisuudesta huolehdittaessa uusien välineiden perehdytyskäyttö on aina aloitettava uima-allasolosuhteissa. Suuremmat ongelmat voivat sen sijaan edellyttää sukellusparin osaavaa auttamista. Tänä päivänä sukeltajan terveydellä on ehkä hieman erilainen sisältö kuin 15 vuotta sitten. – Sukelluslääkärinkään tarkastus ei ole tae turvallisesta sukeltamisesta. Osalle välineistä, kuten hengitysventtiilille, on valmistaja lisäksi katsonut tarpeelliseksi vuosittaisen huollon, jonka tekee valmistajan valtuuttama huoltaja. Hänen tulee antaa kirjallinen terveysselvitys, jonka perusteella voidaan katsoa, että hänelle tulee tehdä sukelluslääkärin tarkastus. – Vähäisistä ongelmista sukeltajan tulee selviytyä itse ja itsenäisesti. Huomattavalla ylipainolla on siis merkitystä turvalliselle sukeltamiselle, mutta ennen muuta se on altistava tekijä sukeltajantaudille, Moisala muistuttaa. Kun sukeltaja tietää voivansa luottaa varusteiden toimintaan, antaa tämä myös varmuuden tunteen itse sukelluksen aikana. Välineiden tuntemukseen sisältyy sekä tieto niiden toiminnasta että tieto niiden huollosta
Pelastautumistilanteessa toimintaa melko pitkälle määräävä ja ohjaava tekijä on sukeltajan hengityskaasun määrä. – Olennaista on se, että sukeltaja itse ja siinä sukellustilanteessa kokee sen vakavaksi. – Säännöllisesti sukeltava harrastaja säilyttää normaalin sukelluksellisen toiminnallisuuden. Harjoitteiden paras anti sukellusturvallisuutta ajatellen ovat niiden antamat toimintamallit. täminen, tasapainotusta ei hallita, tasapainotusliivin toimintaongelmat, kuivapuvun toimintaongelmat, puvun rikkoutuminen, hengitysventtiilin purkaminen, free flow, pahoinvointi, oksentaminen, ilman loppuminen, kiinni takertuminen ja sotkeutuminen. Jos hengityskaasua on riittävästi, on aikaa miettiä. – Vaikka hengityskaasu olisi loppu, tulisi siitä huolimatta ensin miettiä. Vapaanousu aina mietittävä etukäteen Vapaanousu on sukeltajan yksinkertaisin pelastautumiskeino. – Esimerkiksi pahoinvointia on todella vaikea harjoitella avovedessäkään uima-altaasta puhumattakaan! Moisala suosittelee näihin harjoitteisiin mielikuvaharjoittelua, jota hän kehuu hyvin tehokkaaksi. Moisala pitää uima-allasolosuhteita hyvinä ja turvallisina. – Mielikuvaharjoittelussa sukeltajalla tulee olla selkeä tieto ongelmatilanteen sisällöstä. Osa näistä ongelmista on Moisalan mukaan myös sellaisia, joita ei voi fyysisesti har- joitella ja siksi niiden harjoittelu tulee tehdä mentaalisesti. Pelastautumistilanne ei välttämättä ole vakavan ongelman kohtaaminen sukelluksen aikana. Useimpia sukellukseen liittyviä ongelmatilanteita voidaan harjoitella todellisissa tilanteissa. – Kun sukeltajalla on tieto vapaanoususta ja hän on myös sitä harjoitellut käytännössä, on todennäköistä, että hän selviytyy siitä myös tositilanteessa, Moisala painottaa. Sen voi ottaa käyttöön ja näin selvittää tilanne itselle ja toisille myönteisesti. – Kohdatessaan ongelmatilanteen sukelluksensa aikana, olkoon ongelma itsellä tai sukellusparilla, harjoitelleella sukeltajalla on selkeä toiminnallinen malli. Se kestää vain muutaman sekunnin, mutta voi ratkaista kaiken. Myös näitä tilanteita varten on harjoiteltava. Avovesiharjoituksessa sukeltajat nopeasti sotkevat pohjaa ja näkyväisyys heikkenee, vaikkakin olosuhteet voivat näin muuttua lähemmäs todellisuutta. Vapaanousua voidaan Jouko Moisalan mukaan harjoitella matalassa aivan turvallisesti, mutta syvemmät harjoittelut ovat jo ongelmallisia. Tämän lisäksi sukeltajalla tulisi myös olla aktiivinen toiminnallisuus ongelmatilanteissa ja siksi näitä tulisi harjoitella tavanomaisten sukellusten lisäksi tai niiden ohella. Mentaaliharjoittelu valmistaa vaaroihin Sukeltamiseen liittyy myös tilanteita, jotka ovat vaativia ja jopa vaarallisia. – Uima-altaassa harjoitteita voidaan helposti toistaa ilman, että näkyväisyys heikkenee. 28. Kun niitä harjoitellaan tavanomaisen sukelluksen ohella, teh- dään se käytännössä erillään ja erillisenä tapahtumana normaalista sukelluksesta. Yhteinen kieli lisää turvallisuutta, vaikka kommunikointi tapahtuisi merkinantoköyden välityksellä
Oikean nousuasennon hakeminen saa aikaan ilman purskahtamisen keuhkoista ja samalla kipu katoaa. Mikäli sukeltaja on viimeksi ennen tilanteen syntymistä hengittänyt ulos, tilanne vaikeutuu. – Noston aikana on tärkeää, ettei uhri karkaa käsistä. Sukeltajille ei paritarkastus tunnu olevan merkityksellistä. Laajenna sukelluksellisia tietojasi ja taitojasi peruskurssin jälkeen! Kouluttaudu! 3. Vedenalaisessa pelastamistilanteessa paikalla on sukeltajan itsensä lisäksi ainakin yksi toimintaan kykenevä sukeltaja. – Oikealla pään asennolla nostaja auttaa noston aikana paineisen ilman pois keuhkoista. Tiedosta sukeltamisen vaaratekijät ja tunne tavat niiden minimoimiseksi! 9. Pinnan havaitseminen rauhoittaa ja kertoo, että tilanteesta selvitään. Sukeltajalla on kuitenkin edelleen keuhkoissaan paineista ilmaa, sillä normaalissa tuuletuksessa ei keuhkoja tyhjennetä. Muista, että eräs olennaisimmista turvallisen ja miellyttävän sukeltamisen perustekijöistä on oikea painotus ja tasapainottaminen! 10. Välivedessä on ongelmallisinta Nousun aikana purkautuva ilma näyttää oikean suunnan. Sukeltajan tietäessä, että hän kykenee suoriutumaan vapaanoususta vaikkapa kymmenen metrin syvyydestä se lisää hänen turvallisuuden tunnettaan kaikilla sukelluksilla. Auttamistoimien kannalta juuri tämä on tärkeää, sanoo Moisala. – Paritarkastuksessa toisen sukellusvarustuksen toiminnallisuuden tarkastaminen on olennaista, mutta samalla tulee myös tutustuneeksi yleensä parinsa sukellusvarustukseen. Noston loppuvaiheessa auttaja valmistautuu kelluttamaan itsensäkin pintaa ja samalla selvittää itselleen pelastamisen jatkon pinnalla. Suunnittele sukelluksesi ja sukella sen jälkeen suunnitelmasi! 6. tulee vapauttaa se oikealla pään asennolla, jolloin hengitystiet ovat avoinna, Moisala opastaa. Hän vain nousee jonnekin ja matka tuntuu aivan liian pitkältä ja aikaa kuluu. Nousun aikana keuhkoihin jäänyt ilma edelleenkin laajenee ja sukeltajan – Ongelmallisin tilanne varmaankin syntyy välivedessä, jossa sukeltaja ei vielä havaitse pintaa. Juhani Karvonen Kuvat: Jean Finnberg. Jos uhrin liivin nostovoima ei riitä, on auttajan käytettävä omaa liiviään noston helpottamiseksi. – Vaativuutta lisää, ettei siitä suoriutumista juurikaan harjoitella muutamaa metriä syvemmältä. Nousun aikana henkitorvi on riittävä purkamaan poistuvaa ilmaa. Sukeltaja tuntee Japanilainen Suomen kävijä halusi myös sukeltaa Suomen oloissa. – Ulos purkautuvan ilman mukana poistuu hiilidioksidia riittävästi. Virheellisessä nousussa, jossa hengitystiet eivät ole avoinna eikä ilmaa pääse poistumaan, jo metrin nousu antaa oireita. Pidä huolta terveydestäsi! 4. Nostettaessa hän käyttää hyväkseen autettavan oman tasapainotusliivin nostovoimaa. 1. Valvottuna suoritteena syvyyttä voidaan kuitenkin turvallisesti lisätä. Nostaessaan avutonta tai tajutonta sukeltajaa pintaan on tärkeintä, että nostaja huolehtii keuhkoista paineisen ilman pois. Kymmenen ohjetta Kymmenen askelta turvallisempaan sukeltamiseen: selkeän, pingottavan kivun rintalastan takana. Varaudu odottamattomiin tapahtumiin! Harjoittele säännöllisesti! 8. Opettele sukeltamaan asiantuntevassa opastuksessa! 2. Samanaikaisesti keuhkoissa olevan ilman hapen osapaine on riittävä syöttämään happea verenkiertoon. Hän taivuttaa päänsä suusta suuhun -elvytysasentoon, antaa ilman purkautua keuhkoistaan, pyrkii pitämään nousun hallittuna kymmenen metriä minuutissa. – Ongelmallisin tilanne varmaankin syntyy välivedessä, jossa sukeltaja ei vielä havaitse pintaa. 29 – Harjoitellut auttaja toimii hätäilemättä ja keskittyneesti, Moisala tietää. Tunne sukellusvälineesi, niiden toiminta, käyttö ja huolto! Pidä kaikki aina hyvässä sukelluskunnossa! 5. Tilanteen vakavuus näkyy selvästi. Turvallinen sukeltaminen edellyttää osaavaa sukeltajaa ja osaavaan sukellusparia. Vapaanousussa sukeltaja pitää annostimen suussaan purkavanakin, eikä yritä etsiä kadotettua annostinta. Nousun hän aikana valmistautuu pinnalla liivin puhallustäyttöön. Vapaanousussa, jossa sukeltajalla on paineista hengityskaasua keuhkoissaan, hän oikealla päänasennolla vapauttaa lisää tilavuutta vaativaa ilmaa. Ennen sukellusta käytiin sukellussuunnitelma huolellisesti läpi. Mieti edes joskus, mitä odottamatonta sukelluksiesi aikana voisi tapahtua! 7
Kala menee verkkoon, koska se ei havaitse sitä. Sukeltajia on sotkeutunut niihin kaikkialla. Haukikaan ei ole kiinni kuin. Havasta voi repiä käsin, mutta sillä ei ratkaista tilannetta. Suomen kansallismuseossa on nähtävillä Antrean verkko, jonka iäksi on arvioitu jopa 10 000 vuotta. Antrean verkko on valmistettu karkeasta pajunkuoresta, ja se on 30 ollut helppo havaita. Viimeisin onnettomuus on tältä kesältä. Turussa selvitettiin, kuinka verkosta pääsee parhaiten irti. Siihenkin on kala käynyt. Hetkessä kala on jo verkossa, mutta ei ole kiinni siinä. Nykypäivän verkkoja ei kuitenkaan juuri huomaa. Silmäkokoja on eri kaloille. Panikoiva sotkee itsensä verkkoon hyvin nopeasti Vanhat verkot vaanivat sukeltajia pohjassa Sukeltaja voi sotkeutua kalaverkkoon kohtalokkain seurauksin. Kauan on ihminen siis osannut käyttää verkkoa kalastamisessa. M issä tahansa pohjassa voi olla hylättyjä ja sinne tarttuneita verkkoja, siimoja ja trooleja. Verkon havas on pinnallakin lähes havaitsematon. Pienellä, helposti käsillä olevalla veitsellä sukeltaja saa itsensä verkosta irti. Suomestakin tiedetään useita onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita, joissa sekä uimari että sukeltaja on tarttunut verkkoon. Terävä veitsi katkaisee myös paulan
Se sotkeutuu verkkoon – ja kalastaja on saaliistaan iloinen, mutta saattaa harmitella sotkua ja kalan irrottamista. Harjoituksessa mukana olleet sukeltajat ovat todella kokeneita sukeltajia, joilla tasapainotus ja muukin liikkuminen vedessä on Tämän näköisiä verkko- ja siimamaisemia sukeltaja saattaa kohdata lämpimissäkin vesissä. 31. Niillä varoitetaan vesialueella liikkujia, veneilijöitä, uimareita ja myös sukeltajia. Paikkana oli Turun Samppalinnan maauimala, jossa hyppylavojen kohdalla on syvyyttä viisi metriä. Osan tilannetta seuraavat sukeltajat jo näkivätkin. Kalastajien tulee merkitä verkot huolellisesti. Sukeltajien kertomana tilanne on todella vakava ja vaarallinen. vasta hampaistaan. Kokemuksena verkkoon sukeltaminen on kuitenkin aivan muuta kuin se, mitä näki seuraamalla. Tässä tilanteessa kala toimii vaistonvaraisesti, mutta se ei osaa peräytyä eikä irrottautua. Ennakkosuunnitelmassa sovittiin ryhmän kesken, että haetaan vastaus muutamaan peruskysymykseen: – kuinka etäältä sukeltaja näkee verkon, kun todella yrittää sen nähdä – entä, jos ei varaudu verkkoon – kun verkkoon sukeltaa, voiko peruuttaa – sotkeutuuko sukeltajakin verkkoon kuin kala – miten pääsee verkosta irti – voiko verkon tuoda pintaan Panikoiva sotkeutuu tiukasti verkkoon Sukeltajilla itsellään oli sukellusten jälkeen runsaasti kokemukseen perustuvaa tietoa. Vaikka verkon yrittää nähdä kirkkaassa vedessä, se on vaikeaa: ylä- ja alapaulan näkee, mutta havasta eli varsinaisen verkonta verkkoa ei näe vielä edes parin metrin päästä. Harjoitusryhmässä olivat Turun NMKY:n sukellusjaoston sukeltajat Osmo Forsman, Ralf Starndell sekä Sakari Koskinen. Tapahtumaa olisi voinut seurata pinnalla snorklaten. Paikalla oli kuitenkin ainoastaan muutama asiasta kiinnostunut. Tapahtumasta oli levitetty tietoa seudun sukeltajille. Verkkoharjoitus Samppalinnassa Turussa järjestettiin syyskuussa tilanne, jossa sukeltajat sukelsivat verkkoon
Jokaisella sukeltajalla on tasapainotusliivi. Jos et saa pariasi irti, kerro, että nostetaan liivillä pintaan! 7. Työnnä verkkoa kämmenillä pois itsestäsi! 4. joita pidetään käsivarressa, mittariston yhteydessä tai muualla varusteessa, mutta ei jalassa. Erityisesti nousun nopeuden pitäminen 10 m/min rajoissa edellyttää hyvää harjoitusta. Ratko itsesi rauhallisesti irti verkosta! 8. Peruuta räpylöin, mikäli osaat! 3. Parhaiten verkosta pääsee irti peruuttamalla, mutta vain räpylöin, ei käsiä käyttäen. 6. Avuttoman sukeltajan pelastaminen hallussa. Auttajan tulee itse varoa samaa verkkoa. Älä käänny! Älä nouse pystyyn! 5. Sukeltaja, joka sukeltaa verkkoon ja sen jälkeen toimii kuin kala, sotkeutuu verkkoon. Malttamaton, lähes paniikissa oleva sukeltaja paketoi hyvin nopeasti itsensä verkkoon ja tarvitsee veitsen ja pahimmillaan sukellusparin avun. Mikäli sukeltaja malttaa pysähtyä ja peruuttaa rauhallisesti, hän pääsee irti verkosta. 1. On todella vaikeaa auttaa hosuvaa, paniikissa olevaa pariaan. Jos parisi tulee auttamaan pysy rauhallisena ja anna hänelle työrauha! 9. Tilanne jatkuu kuitenkin vielä pinnalla. Verkkoon sukeltaminen antoi selkeän viitteen, että jalassa olevaa veitseä ei saa otettua esiin. Auttajalla on erillinen avustusväline, joka kietaistaan autettavan ympärille. Kun havaitset verkon, pysähdy! Rauhoitu! Mieti! Toimi! 2. Pysähtyminen ja samanaikainen pystyyn nousu ja kääntyminen sinetöivät paketin. Jos olet jo ”paketissa”, nosta itsesi liivillä pintaan! Sukelluspari! Jos havaitset parisi verkossa: 1. Tilanne pahenee entisestään, jos sukeltaja hosuessaan saa verkkoa räpylöihinsä. Varmista veitsi! Älä pudota! 7. Varo itse samaa verkkoa! Yritä havainnoida sen asema vedessä! 2. Sukeltaja verkossa! Miten menetellään. Nousu tehdään yhdessä ja auttaja kontrolloi nousun nopeutta. Noustaessa autettava lähtee nousuun ja auttaja seuraa häntä. Nykyisin sukeltajat käyttävät pieniä ja käteviä veitsiä, 6. Järjestelmään kuuluu laukaistava patruuna, joka täyttää avustusvälineen. Liivillä sukeltaja nostaa 30 metrisen ja 1,8 m korkean verkon pintaan, jossa rauhoittuminen ja normaalin hengittämisen saavuttaminen helpottavat lopullista selviämistä. Lähesty pariasi rauhallisesti ja harkiten! 5. Tarkista pahimmat sotkut ja ratko ne auki! Perinteisesti sukeltaja on pitänyt veistään käyttökäden puoleisessa jalassa. Varmista veitsi! Veistä ei saa jalasta pahassa tilanteessa 4. Valmistaudu nousun jälkeen vapauttamaan parisi verkosta! 32 Avuttoman sukeltajan tuominen pintaan tapahtuu perinteisesti käyttäen autettavan tasapainotusliiviä. Tässä auttaja on suoranaisessa fyysisessä kontaktissa autettavaan. Nousunopeus on valmistajan mukaan 9 m/min.. Ruotsalainen keksintö tarjoaa toisen mahdollisuuden. Kuinka monella sukeltajalla tehokas räpylöin peruuttaminen sujuu. Missä sukelluspari. 30 metrin verkko nousee liivillä pohjasta, mikäli se ei ole tarttunut pohjan risuihin. Rauhoitu! Mieti! Toimi! 3
Laite nostaa sukeltajan hyvässä asennossa pintaan. Verkko oli tiukka ja siitä pois pääseminen tuntui kovin helpolta. 33. Yksikin varomaton, vaistonvarainen nousu ja käännähdys ja tuloksena syntyi paketti: sukeltaja verkossa! Auttaja oli paikalla, mutta avustaminen olikin aivan jotain muuta kuin altaassa. Peruuttaminen auttoi edelleen. Pohjassa taistelevat sukeltajat saivat veden sekaisin. Sukeltaja verkossa ja auttaja veitsi kädessään olemattomassa näkyväisyydessä ovat huono yhdistelmä. Sukeltaja sukelsi verkkoon sisään metrien matkan, ennen kuin huomasi verkon ympärillään. Kokeiluja on jatkettava! Allassukellukset vain puolet totuudesta! Samppalinnan harjoituksessa tehtiin yksi virhe: verkko sidottiin kiinni molemmista päistään altaan portaisiin. Avustaja seuraa itse rauhallisesti, mutta ei ole sidoksissa avustettavaan. Quicksaver pujotetaan sukeltajan kainaloiden alitse ja kiinnitetään selkäpuolelta pikalukituksella. Tästä ei omin avuin enää selviä. Jouko Moisala Kuvat: Jean Finnberg Sukeltaja on onnistunut kietomaan itsensä kohtalaisen hyvin verkkoon. Harjoitus uusittiin Hilloisissa avovesiolosuhteissa. Nykäisemällä liivistä voimakkaasti laukaistaan patruuna, joka täyttää liivin hetkessä. Uima-allaskokeilussa autettava nousi hyvässä asennossa rauhallisesti pintaan. Verkko laskettiin veteen noin kymmenen metrin syvyyteen vapaasti, vain kilon painot ja poijut
34
- OSA 1- sakin keskuksissa ja tilanteissa jopa pakollista. Tarpeet luovat mahdollisuuden uusille innovaatioille. Markkinoilla on sekä suljettuja, puolisuljettuja että avoimia merkinantopoijuja. Poijuja montaa mallia moneen käyttöön Merkinantopoijun hankinta – Merkinantopoijuja on useita eri malleja ja tyyppejä erilaisiin tarkoituksiin, kertoo Sakari Koskinen Turun NMKY:n sukellusjaostosta. Spooli (vas.) ja tavanomainen reeli. Merkinantopoiju lisää sukeltajan turvallisuutta TEORIAA Merkinantopoijun oikeaoppinen käyttö parantaa sukellusturvallisuutta. Tasapainotus tietyssä syvyydessä helpottuu taidosta huolimatta, jos on edes vähäinen referenssipaikka. Se on kelattu koneellisesti. Jo pelkästään poijun narukelan käsittely vedessä edellyttää sen toiminnan opettelun maalla. Ulkomaiden suosituilla sukelluskohteilla saattaa samalla kohteella olla lukuisia tukialuksia, joiden kumiveneet noutavat sukeltajiaan. Turvaetappikin on helpompi tehdä poijun narussa tukevasti oikealla syvyydellä. Kahden poijun ilmaantuminen pintaan samasta kohdasta voi merkitä ongelmaa pinnan alla. Pidä merkinantopoiju ja sen narukela aina käyttövalmiina! 4. Suomeksi sana "merkinantopoiju" on selkeä. Poijua käytettäessä se toimii myös nousun avustamisessa ja suunnan näyttäjänä. Ennen omaa käyttöä naru tulee kelata ulos ja kelata käsin uudelleen. Älä pidä poijun ja kelan käyttöä itsestään selvyytenä! HARJOITTELE! 35. Liikkuva vene ei koskaan aja selkeästi näkyvän poijun päälle. Kookas meripoiju voidaan laukaista jo sukellussyvyydestä. Keltainen ja huomattavasti lyhyempi on tavanomainen merkinantopoiju. Myynnissä käytetään kuitenkin yleisenä terminä englanninkielistä sanaa spool ja puhutaan spoolista. – Poijujen täyttö voidaan tehdä sekä omasta annostimesta (vara-annostimesta), kuivapuvun 1. Etenkin ulkomaiden sukelluksissa niiden käyttö on jois- Sakari Koskinen esittelee kahta käyttämäänsä merkinantopoijua. Maailmalla tästä välineestä käytetään lyhennettä DSMB (delayed surface marker buoy). Käytännöt on sovittava etukäteen. Hanki merkinantopoiju oman tarpeesi mukaan! Muista, että halvin ei välttämättä ole tarpeen kannalta paras! 2. Merkinantopoijua pidetään niin tärkeänä varusteena, että sen käyttö tullaan liittämään sukelluksen peruskurssien ohjelmiin aivan lähitulevaisuudessa. Poijun yhteydessä tarvittavalla narun säilyttämiseen tarkoitetulla välineellä voisi olla suomenkielinen nimi ”kela” tai ”puola”. Etenkin etappinousu helpottuu merkinantopoijulla. S yvien ja pitkiinkin etappeihin päättyneissä sukelluksissa sukeltajat ovat joutuneet tilanteisiin, joissa olisi edellytetty helpotusta syvyyden vakauteen ja tarkan syvyyden tietämiseen. Poijulla merkitystä myös muille Merkinantopoijuja käytetään yhä enemmän. 3. Monissa ulkomaiden sukelluskeskuksissa niiden käyttö on jo pakollista. Valmiilla spoolilla on narua noin 60 metriä. Nouseva sukeltaja merkitsee paikkansa. Poijulla sukeltaja merkitsee paikkansa pinnalla olevia varten. Tuloksena on ollut merkinantopoiju. Se voidaan laukaista jo sukellussyvyydestä. Hanki merkinantopoijua varten oma narukela, spool! Älä käytä reeliäsi tähän tarkoitukseen! Reeli sotkeutuu tai jumiutuu aivan liian helposti. Kaikki naru ei enää mahdukaan kelalle ja tulee poistaa. Useimmiten keltaista poijua käytetään merkkinä ongelmasta ja vastaavasti oranssi poiju kertoo kaiken olevan OK. Poijuilla on eri värejä, mutta ei standardia. Punainen (oranssi) on kookas meripoiju, jota käytetään syvissä sukelluksissa. Syvillä ja vaativilla sukelluksilla sukellusta pinnalta seuraavalla on varmuus sukelluksen etenemisestä nousuvaiheeseen, kun sukeltaja on laukaissut merkinantopoijunsa pohja-ajan täyttymisen jälkeen
Täytä poiju! 7. Poijun noustessa sitä ei siis tarvitse erikseen irrottaa. – Sen jälkeen poijun turvallisen käsittelyn takaa runsas ja jatkuva harjoittelu ja käyttö, jatkaa Sakari. Lähde nousuun ja kelaa narua takaisin kelalle rauhallisesti ja harkiten! Tilaa omasi myymälästä tai verkkokaupastamme www.rajala.fi 36. Totea, että naru juoksee kelalta selkeästi! 4. Kelaa ylimääräistä narua kelalle, jotta poiju nousee varmasti pystyyn! 9. Varmista jo ennen sukellusta, että kela ja poiju ovat valmiita käyttöön! 2. Harjoittelu ei Sakari Koskisen mukaan tarkoita yhtä harjoitusta, vaan toistettujen harjoitusten sarjaa. Harjoituksia tulee tehdä useis- – Poiju pois taskusta ja ilmaa täyteen! Ei se ole niin helppoa, vaan vaatii oikeat välineet ja runsaasti ! S U U UT U Canon jettua ja itse puhallettavaa poijua parhaana vaihtoehtona. – Avoimen poijun noustua pintaan sitä pitää pystyssä ainoastaan sukeltajan itsensä aikaansaama veto. Avoin poiju kaatuu helposti. – Poijun ampuminen syvyydestä edellyttää paritoimintaa, kertoo Sakari. – Puoliavoimeen poijuun ilma voidaan syöttää poijun alaosasta, kuten avoimeenkin, mutta puo- painetaan poijun täytintä vasten. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi jotenkin yksinkertaisempi tai helpompi käyttää. Ottaessasi poijun sukelluspuvun taskusta totea, että poiju avautuu selkeästi! Sulje tasku! 3. Katso pintaa kohden, ettei siellä ole estettä poijun vapaaseen laukaisuun! 6. – Tätä täyttömahdollisuutta käytettäessä laitetta ei liitetä kiinteästi poijun täyttöön. Älä kytke poijun narua varusteisiisi! 10. Avoin poiju on yksinkertaisin malli. Puhallettaessa tai puvun tai liivin täytintä käytettäessä käytetään samaa järjestelmää. Eksymistilanteessa kaikilla on oltava mahdollisuus poijun käyttöön. Tiedetään runsaasti vakavia onnettomuustilanteita, joissa alkuna on ollut taitamaton merkinantopoijun laukaisu. Parit ampuvat vain yhden poijun, johon molemmat tukeutuvat. Pidä kela kädessäsi! Narun purkautuminen loppuu, kun poiju on pinnalla. Tästä huolimatta kaikilla on oma poiju. Jouko Moisala Harjoittelun tärkeys 1. D EOS 70 ksen u arkenn t i t t a a m aa auto mullist ta eri syvyyksistä ja useissa eri olosuhteissa. Irrota poiju harkitusti ja anna sen nousta kohti pintaa! 8. Sitä vain Merkinantopoijujen täyttimet, ylipaineventtiili ja spoolit. Käsittele kelaa ja poijua irti vartalostasi, käsivarren päässä itsestäsi! 5. liavoimesta ilma ei pääse karkaamaan pois alakautta. tai tasapainotusliivin täyttimestä tai itse puhaltaen, luettelee Sakari. – Hankintana se on kallein, mutta omasta turvallisuudesta kannattaa maksaa muutama kymppi enemmän, toteaa Sakari. – Avoin poiju täytetään sen alaosasta annostimista saadulla ilmalla joko annostimesta, suoraan uloshengitysilmalla tai annostimesta purkautuvalla uloshengitysilmalla. Jo pelkästään poijun narun kelan käsittely vedessä edellyttää sen toiminnan opettelun maalla. Puoliavoimia poijuja on myös puhallettavia, selventää Sakari. Varmimmat ja suurimmat poijut, kuten kookas meripoiju ovat suljettuja ja joko itse puhallettavia tai niissä on liitäntä, jonka kautta poiju voidaan täyttää joko puvun tai liivin täyttimestä. Koskisen mukaan olennaisin ero avoimen poijun ja muiden poijujen välillä on juuri poijun avonaisuus. – Toisen ilmoittaessa ampuvansa poijun jää toinen seuraamaan hänen työskentelyään. Sakari Koskinen itse pitää sul- – Poijun ampuminen syvyydestä edellyttää paritoimintaa. Käytä merkinantopoijua oikein! harjoitusta, painottaa Sakari
Sukeltajien pullot läpäisevät totuuden. Pullo kannattaa avata ja sen sisäpuoli tarkastaa visuaalisesti. Paineen 37 Tarkastusväli kymmenen vuotta Pullon kaulaosan ja venttiilin kierre on M25 x 2 lieriökierre. Määräaikaistarkastuksesta vastaa pullon omistaja, käyttäjä tai haltija. Omistajaa tietysti kiinnosti pullon sisäpuolen tila, joten pullo katkaistiin. Ohessa kaksi kuvaa pullosta, joka on otettu käyttöön vuonna 2004. Tarkastusväli on kymmenen vuotta. Tyhjän pullon avaaminen onnistuu helposti. Jotkut pullot eivät etene visuaalista tarkastusta edemmäs. Määräaikaishuolto olisi ollut edessä ensi vuonna, mutta pullot tarkistettiin nyt kesällä. Jouko Moisala. Määräaikaistarkastusta tekevät valtuutetut liikkeet, kuten tavanomaisia sammuttimia tarkastavat huoltoliikkeet. Tarkastaja oli kutsunut pulloja pommeiksi. Määräaikaistarkastus olisi odottanut siis ensi vuonna, mutta sukeltaja jätti pullonsa tarkastukseen jo kesällä. Pullo paineistetaan koeponnistuspaineeseen. Suomessa kannettavien vesisukelluslaitteiden pullon määräaikaistarkastus tehdään kymmenen vuoden välein. Määräaikaistarkastuksesta vastaa pullon omistaja, käyttäjä tai haltija. Kuvat kertovat kylmän Mitä tapahtuu tarkastuksessa. Tarkastaja oli kehottanut olemaan lähettämättä tällaisia pommeja. Pullossa on ollut vettä todella runsaasti ja pitkään. nollaamisen jälkeen veden pinnan tulee olla aloitustasolla. Hengityskaasupullosta huolehtiminen on turvallisuutta Tarkastamaton pullo on käyttökiellossa Hengityskaasupullon tarkastusväli on kymmenen vuotta. S ukeltaja saa mukaansa sukellukselle hengityskaasunsa pullossa, säiliössä tai tankissa. Niiden käyttöpaine voi olla 200 tai 300 baaria. muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tarkastuksen. Poiston jälkeen pullolle tehdään visuaalinen tarkastus erityisesti pullon sisälle. Ruostetta pullossa on kerroksina. Koeponnistusta tarvitaan, kun pullo määräaikaistarkastetaan. Tämän jälkeen pullo täytetään vedellä tiettyyn rajaan, melkein piripintaan. 200 bar -säiliöllä se on 300 bar ja 300 bar -tankilla 450 bar. Pullolla on myös sen hartiaosaan merkittynä koeponnistuspaine. Tarkastamatonta pulloa ei saa täyttää, ei edes omasta paineilmakompressorista. Nykypäivän apuvälinein pulloon näkee sisälle. Nämä hengityskaasupullot oli otettu käyttöön vuonna 2004. Tarkastamatonta pulloa ei saa käyttää. Määräaikaistarkastuksessa pullosta poistetaan venttiilit
Yksi heistä sai sukeltajantaudin varotoimista huolimatta. – Ensimmäisen sukelluksen maksimisyvyys oli 19 metriä ja Jouni ylhäisessä yksinäisyydessään uuden uutukaisessa painekammiossa. Nykyisten painekammioiden tuolit ovat lentokonetuoleja, joissa pienten nokkaunienkin ottaminen on mahdollista, jos henkilökunta antaa luvan nukahtaa hetkeksi. Punaisenmeren sijasta Maltalle Ryhmä sukeltajia lähti syyskuussa Maltalle, jossa tietojen ja kokemusten mukaan oli odotettavissa hienoja sukelluksia. Useimmiten suunniteltiin kolme sukellusta; ensimmäinen kello 11, toinen kello 15 ja kolmas pimeänä sukelluksena kello 19. Siihen viikko onkin riittävä aika. Nousu kesti kuitenkin pitkin tasaisesti mataloituvaa rantaa noin 15 minuuttia, eikä tietokone enää edellyttänyt kuin kolmen minuutin pysähdystä. Egyptin levottomuudet ja Syyrian tilanne ovat onnistuneesti lopettaneet lennot ainakin Suomesta, ja Punaisenmeren hienot kohteet saavat odottaa tilanteiden rauhoittumista. ”Tuntui, että nyt on loppu tulossa” Sukeltajantauti iski Maltan matkalla Ryhmä sukeltajia lähti Maltalle syyskuussa. Illasta ja yöstä ikimuistoinen Sukelluksen jälkeen Jouni kertoo olleensa tavallista väsyneempi ja menneensä nukkumaan ajoissa. Tässä Jouni huomauttaa, ettei hän suinkaan ollut yksin, vaan mukana oli kolme muuta sukeltajaa, jotka noudattivat samaa su38 kellussuunnitelmaa ja nousut tehtiin yhdessä. Sukelluskohteita on haettava muualta. Ehkä hieman pettyneenä kun kohde vaihtui, mutta kuitenkin innokkaana näkemään Maltankin sukelluskohteet. Vaikuttaa siltä, ettei edes taantuma vaikuta sukeltavien matkailijoiden määrään. – Seuraavan päivän sukellukset suunniteltiin aina edellisen päivän iltapuhteella. S uomesta tehdään vuosittain lukuisia matkoja lämpimiin ja kirkkaisiin etelän vesiin. Myös silmien edessä oli kuin hämärä kalvo.. Jouni Raiskio oli ryhmän mukana. sukellusaika 28 minuuttia, nousussa viidessä metrissä kolme minuuttia. – Ennen nousun alkua kolmannelta sukellukselta kone antoi varoituksen etapista 6 + 3 minuuttia kolmessa metrissä, Jouni kertoo ja näyttää sukelluksen yksityiskohtia koneeltaan. Maailmanpoliittisella tilanteella tuntuu sentään olevan vaikutusta. Toinen sukellus max 13 metriä 59 minuuttia, viidessä metrissä kolme minuuttia, kolmas sukellus max 28 metriä 54 minuuttia. Sukellukset toteutettiin suunnitelman mukaisesti, kaikki sukellukset olivat hienoja, Jouni kertoo. Kehuja saa myös tietokone, jota Jouni pitää verrattomana välineenä
Kaksi jättäytyi matkalla muista liian kovan vauhdin vuoksi. 39. – Veden juominen ei vaikuttanut lieventävästi, vaan kivut levisivät ylävartaloon. Sukelluksen päättyessä suurin paine on ollut keskinopeissa kudoksissa. Seuraavaksi Jouni vietiin painekammioon. Siinä makasin ensin 1,5 tuntia. – Kaikkialla kihelmöi, olkanivelet jäykistyivät, iho oli kuin tulessa. Keltainen täppä noin 23 metrin syvyydessä antaa nousuohjeeksi etapin turvaetapin lisäksi. Pahin tuntemus oli laukkaava pulssi ja yleinen pahan olon tunne. Mitä sitten oli oikein tapahtunut. Eräänä perustavaa laatua olevaan ongelmaan Jouni itse kiinnittää huomiota. Jouni pohtii. Punainen muistuttaa noususta. Huomattava on, että huolimatta yli viiden tunnin tauosta Jounilla on hitaissa kudoksissa ollut vielä typpiylimäärää. Happi auttoi heti pahimpaan Jouko muistaa, kuinka hyvältä tuntui, kun pääsi sairaalaan hoitoon. Olinko fyysisesti väsynyt sukelluksen syvimmän osuuden alkaessa. – Entä jos tilanne olisi tullut päälle jossain liveaboardilla kaukana merellä tai muutoin paikassa, jossa nopea painekammioon pääsy olisi ollut vain unelmaa. Tässä vaiheessa on mahdollista esittää vain arveluja. Pantiin tippa ja sain 100-prosenttista happea. Ambulanssia ei löytynyt, taksia ei saatu ja lopulta makasin erään yksityisauton takapenkillä koko keho tulessa, pumppu löi kahtasataa ja tuntui, että nyt on loppu tulossa. – Vietin aikaa painekammiossa 18 metrissä 2,5 tuntia ja yhdeksässä metrissä 2,5 tuntia. Se kyllä rauhoitti! – Pahimmat oireet lievenivät melkein heti, kun sain happea. Missä saattoi mennä vikaan. Odot- Mikä oikein meni vikaan. – Rauhoittavaa oli myös hoitajien ja lääkärin paikallaolo. Niveloireet jäivät hapen antamisen jälkeen. Sukellusten tarkempi tutkiminen saattaa kertoa joistakin eroavuuksista, joilla saattaisi olla vaikutusta juuri Jounin ongelmiin ja taudin syntyyn. Kivut hellittivät, elimistö rauhoittui ja ennen muuta syke tasaantui. Opas vei ryhmää kovaa vauhtia. Tietokone ei kuitenkaan enää lopussa vaatinut etappia, vaan nousu päättyi noin neljän minuutin turvaetappiin. Sukellusta voi tulkita monin tavoin. Ota sukellukset rauhallisem- Jounin viimeisen sukelluksen tuloste. Tästä johtuen lääkäri antoi Jounille ohjeen selvittää sydämessä olevan PFO:n mahdollisen avonaisuuden. – Olo rauhoittui. – Kyseessä oli pimeä sukellus hylkykohteeseen, johon oli kohtalainen sukellusmatka rannasta. Jouko Moisala Kuvat: Jouni Raiskio – On se paha tilanne, kun rupeaa ajattelemaan, että henki lähtee. PFO:n osuuden selvittäminen on listalla kuitenkin ensimmäisenä. Tilanne tuntui todella vakavalta. Hapen nopea saanti oli Jounin mukaan todennäköisesti tärkein apu. – Hoidon jälkeen voin sanoa olleeni oireeton, mutta vatsan alueen lihakset ovat vieläkin reilun viikon jälkeen arat, toteaa Jouni. telu ja epätietoisuus pahentavat muutenkin pahaa tilannetta. – Tässä vaiheessa olo vain paheni, kertoo Jouni vakavana. Myös vasempaan lonkkaan iski pistävä kipu. Monia kysymyksiä jää toistaiseksi ilman vastauksia. Todellisuudessa kaikki sukellukset tehtiin suoranoususukellusten puitteissa lisättynä turvaetappisuosituksen noudattamisella. Muiden herättämisen jälkeen otettiin välitön yhteys DAN-päivystysnumeroon, josta saatiin lähimmän painekammion tiedot, ja DAN myös hälytti painekammion. – Sukellus on hieno harrastus, MUTTA! Et ole enää nuori. Otettiin verikokeet, keuhkokuva ja EKG. Kaikkialla kihelmöi, olkanivelet jäykistyivät, iho oli kuin tulessa. Joidenkin mittapuiden mukaan alat olla iäkäs. Ympärillä oli hoitajia ja lääkäri. Katsotaan, onko seuraavassa numerossa lisää kerrottavaa. Psykologinen vaikutus oli varmaan suurempi kuin hoitojen merkitys! ”Onneksi olimme juuri Maltalla” Jouni kertoo olevansa helpottunut, että he sattuivat olemaan silloin juuri Maltalla. Mukana oli kolme muuta sukeltajaa samoin taustoin. min! Oireet olivat ilmaantuneet vasta neljän tunnin jälkeen. Lääkäri oli antanut neuvoja Hoitojen jälkeen lääkäri Muscat oli pitänyt 50-vuotiaalle Jounille lyhyen neuvoa antavan puhuttelun. Reilun neljän tunnin jälkeen Jouni kertoo heränneensä vatsan alueen voimakkaisiin kipuihin
– Sen voi tehdä netissä, ja viikon sisällä siitä, kun on maksanut vakuutusmaksun, tulee vakuutuskortti. Dan muistuttaa vuosittain vakuutuksen uusimisesta. Eri luokat korvaavat eri asioita kuten varkauksia, laitteita tai matkakuluja. – Danin vakuutus pelasti minun henkeni, Raiskio kiittää. K okenut sukeltaja Jouni Raiskio oli tehnyt runsaat 300 sukellusta eri puolilla maailmaa, niistä runsaat 200 Punaisellamerellä. syyskuuta hän sai yllättäen voimakkaasti oireilevan sukeltajantaudin. Dan on avannut Raiskiolle oman kansion Maltan onnettomuuden jälkeen, mihin tulevat esimerkiksi kaikki lääkärien raportit ja diagnoosit. Esimerkiksi Silver toimii myös matkavakuutuksena. Kun oireet alkoivat, Raiskio oli ollut samassa huoneessa matkanjärjestäjä Ismo Kuusisto kanssa. Hänellä on ollut Danin vakuutus vuodesta 2009. Raiskio ottaa vakuutuksen aina koko vuodeksi kerrallaan. Danin vakuutus pelasti hengen Turkulainen Jouni Raiskio sai yllättäen voimakkaan sukeltajantaudin sukeltaessaan Maltalla syyskuussa. Hän sanoo selvinneensä henkeä uhanneesta tilanteesta DANin sukellusvakuutuksen avulla. Sieltä neuvottiin heti oikea sairaala. Jo kymmenen minuutin kuluttua hän oli sairaalassa, jossa häntä vastaanottamas- Vakuutus turvana sukellusreissuilla Jouko Raiskio oli sukeltanut niin paljon ulkomailla, että hänelle oli 40 itsestään selvää ottaa selvää vakuutuksista. Jatkossa kaikki info myös Suomesta lähetetään sinne. Sukelluksella Maltalla 18. Kuusisto oli soittanut Dan-vakuutuskortin numeroon Italian hälytyskeskukseen. sa olivat keskellä yötä paikalle hälytettyinä ylilääkäri ja painekammiohenkilökunta. Danin vakuutuksessa on kolme erilaista korttityyppiä, joissa on erilainen vakuutuksen kattavuus. Vakuu-. Jouni Raiskio (keskellä) valmistautumassa sukeltamaan Lysekilissä, Ruotsin länsirannikolla
Raiskio ihmettelee. DANissa on yli 400 000 sukeltajaa jäsenenä. Se myös edistää ja tukee vedenalaista sukellustutkimusta ja –koulutusta sekä pyrkii tuottamaan ajan tasalla olevaa puolueetonta informaatiota aiheista, jotka yleisesti huolestuttavat sukeltajia. Sen takia kannattaa selvittää omasta vakuutusyhtiöstä, että korvaako oma tapaturmavakuutus myös sukeltajantaudin painekammiohoidon. Vakuutus korvaa muun muassa sukeltajantaudin painekammiohoidon.. – Mutta mistä saa apua, ja löytyy tarvittaessa painekammio. DAN-lääkäreitä on yli 180, ja DANin verkostossa on satoja painekammioita eri puolella maailmaa. Sukeltajaliiton jäsenillä on mahdollisuus ottaa Pohjolan sukeltajavakuutus jäsenetuhintaan. Laitesukellus ei kuulu suomalaisilla vakuutusyhtiöillä välttämättä automaattisesti tavanomaisen tapaturmavakuutuksen piiriin. Suomalaisten vakuutusyhtiöiden sukellusvakuutuksia Raiskio pitää varsin kalliina. Mitä vakuutus korvaa. – Ehdottomasti sen, että ilman Danin vakuutusta ei kannata lähteä sukeltamaan ulkomaille. Vakuutuksessa on juuri hienoa sen kansainvälisyys. DAN Europella on yli 100 000 jäsentä. Vakuutus alle satasella vuodessa Mitä onnettomuus opetti. Jokaisen, joka lähtee ulkomaille sukeltamaan vaikka vain yhdelle sukellukselle, kannattaa huolehtia siitä, että hänellä on oikeasti sukellusvakuutus. Aina voi sattua jotain, ja silloin kaikilla olisi turvallista sukeltaa. DAN Europe on sitoutunut laaja-alaiseen lääketieteelliseen tutkimukseen ja se harjoittaa laitesukellukseen keskittyvää tutkimusta useista eri näkökulmista. – Jos vakuutus pelastaa vaikka Thaimaassa tai Punaisellamerellä, miksi sen pitäisi olla Suomessa. Kansainvälinen laitesukeltajien lääketieteellinen yhteisö on alkanut pitää tutkijoiden tutkimustuloksia vertailukohteena. Dan vastaa yli 16 000 hätäpuheluun vuosittain. Mikä on DAN Europe. tuksen voi ottaa vaikka viikoksi tai kahdeksi. Se tuo sukeltajalla turvallisuuden tunteen, kun kaikki tuntevat sen ja sinne voi soittaa läpi yön. Haluan myös jakaa oman kokemukseni ja tämän tiedon. 41 – Toivon, etten tarvitse vakuutusta koskaan tämän jälkeen, mutta maksan sen joka vuosi. Ne ovat erillisvakuutuksia ja niitä räätälöidään yksilöllisesti esimerkiksi viikon sukellusmatkaa varten. DAN Europe neuvoo sukellusonnettomuuden yhteydessä ensihoito-ohjein ja järjestää apua sekä työskentelee onnettomuuksien välttämiseksi ja edistää sukellusturvallisuutta. Se tunnetaan ympäri maailmaa. Jouni Raiskio (vas) on taas pukeutuneena omaan myssyynsä. DANin Hotline palvelee usealla eri kielellä. Vuonna 1983 perustetun DAN Europen tehtävänä on tuottaa jäsenilleen ja sukeltajilleen asiantuntijainformaatiota ja jakaa neuvoja. Tavallinen matkavakuutus ei korvaa mitään sukellukseen liittyviä onnettomuuksia, Raiskio muistuttaa – Toivon, etten tarvitse vakuutusta koskaan tämän jälkeen, mutta maksan sen joka vuosi. Dan tunnetaan ympäri maailmaa Danin pääkonttori on Italiassa. Lääkärit vastaavat vuosittain yli 2000:een jäseniltä tulevaan sukellushätäpäivystyksen välittämään puheluun. Se on samalla tavalla voimassa myös Suomessa sukellettaessa. Silloin se maksaa vain muutamia kymppejä. Ja jos se auttaa muita sukeltajia selviytymään entistä paremmin, olen iloinen siitä. Dan käsittelee erilaisia sukellusonnettomuustapauksia, joita ovat esimerkiksi dekompressiotauti, ilmaembolia, keuhkorepeämä tai jokin muu vakava sukeltamiseen liittyvä vamma. Ne maksavat jopa satoja euroja. Jouni Suolanen Kuvat: Jouni Raiskio Sukellukset on tehty. – Se, että tällaisen vakuutuksen saa, on valtavan positiivinen tieto suomalaisille sukeltajille. DAN Europe (Divers Alert Network Europe) on kansainvälinen voittoa tavoittelematon hoito- ja tutkimusorganisatio, joka on omistautunut laitesukeltajien turvallisuuden ja terveyden asialle. Vakuutus maksaa alle sata euroa vuodessa, ja se kattaa kaikki kulut sekä pystyy auttamaan ympäri maailmaa. Sillä ei ole edustajaa Suomessa, mutta kaikki vakuutusasiat hoituvat netissä suomen kielellä. DANin hoitohenkilöstö päivystää 24 tuntia vuorokaudessa 365 päivää vuodessa. Dan Europesta verkko-osoitteesta www.daneurope.org pystyy tilaamaan vakuutuksia suomen kielellä. Heillä on paras tietotaito koko hommaan, koska he ovat kehittäneet vakuutuksen pelkästään sukelluksia varten
Laskeutumissukellus tehtiin pää edellä vahvasti taittaen ja voimakkain alkupotkuin. Liivissä olevalla ilmalla on taipumus nostaa sukeltajaa pintaa kohden. Mieluimmin käytettiin laskeutumiseen kohteelle vievää köyttä, jota käyttäen sukeltaja veti itsensä sukelluksiin. – Pinnan alle painuminen jo ennen kuin liivi on tyhjä on viesti liiallisesta painotuksesta jo pinnalla. O n erikoista, että ”kouluja käyneen” kurssilaisen on usein vaikea ymmärtää liivin täyttöä ja tyhjentämistä. Tilanteen luistamisesta käsistä ja vakavan onnettomuuden seuraamisesta on maailmalta runsaasti tietoja. 42. Tasapainotusliivin käyttö on tuonut mukanaan ajattelemattoman painotuksen käytön. Huolellinen sukeltaja kiinnittää huomionsa turvallisuuteen ja veteen laskeutumisen jälkeen testaa painojensa määrän. Mitä syvemmälle sukellettiin sitä vähemmän painoja tarvittiin. Sen vapauttaminen liivistä edellyttää oikeaa asentoa ja tyhjennysventtiilin suuntaa kohti pintaa, sanoo sukelluksen opettaja Jouko Moisala . Tasapainotusliivin hallintaa pidetään sukelluksen vaikeimpana asiana. Tasapainotusliivin hallinta kaikkein vaikeinta Väärä painotus voi johtaa vakavaan onnettomuuteen Tasapainotusliivin kokonaisvaltainen hallinta on sukelluksen oppimisessa vaikein, mutta tärkein osa-alue. – Ennen liiviä painotus pohdittiin sukeltamisen nautinnon vuoksi hyvinkin huolellisesti sukellussyvyyden mukaan. Sukeltaja ei kykene hallitsemaan laskeutumistaan, joka kiihtyy syvyyden kasvaessa, sanoo Moisala. Hyvään tasapainottamiseen liittyy sekä oikea painotus että liivin käytön osaaminen
Liiviä ei kastella pakkasella, vaan sukellus alkaa kuten hengitysventtiililläkin eli laitteisto kuivana. Tasapainotus ei ole hallinnassa Sukeltamisen oppiminen pitkän tauon jälkeen onnistuu, mutta hallitseminen on haastavaa. Myös Suomessa on tapahtunut vakavia onnettomuuksia, joissa sukeltaja on tullut pintaan, pyytänyt apua ja painunut takaisin pinnan alle ja hukkunut. Juhani Karvonen. Nykyiset liivien kiinnityspannat ovat keinokuitua, joka ei veny eikä kutistu. Toimimattomalla liivillä ei veteen Toimimattomalla liivillä ei saa sukeltaa pientäkään sukellusta. Tyhjennysvaihtoehtoja on yleensä useita liivin tyypistä ja mallista riippuen. Yhteisenä sisältönä näissä kaikissa on ollut havainto turistien sukelluksellisten taitojen puutteesta, joista liivin käytön hallinta on useimmiten ollut päällimmäisenä murheen kohteena, Moisala kertoo. Tasapainotusliivistä käytetään myös nimitystä turvaliivi. – Liivi täyttyy kontrolloimattomasti. Olen myös lukenut australialaisen sukeltavan toimittajan artikkelin australialaisesta sukelluslääketieteen lehdestä. – Tapa kastella liivi ennen sen kiinnittämistä pulloon on todennäköisesti tarpeetonta. Kokeellisesti on todettu, että 56-kiloisen märkäpuvun tarvitsevan pinnalla painoa 15 kiloa, jotta se saadaan painumaan pois pinnalta. Yhdestä käyttöä ei voitu todentaa, sillä liivi ei ollut toimintakuntoinen. Tämä on turvallisen sukeltamisen käytännön perustaa. Jouko Moisala kertoo, että painovyön menettämisen seurauksena sukeltaja lähtee hallitsemattomaan nousuun, jossa vaikeudet voivat päättyä keuhko-ongelmiin tai sukeltajantautiin. – Liivin hallinnan oppii ainoastaan harjoittelemalla, mutta todelliset sukellukset eivät enää ole harjoittelun paikka, silloin on jo osattava. Naapurimaassa Ruotsissa tapahtui 1990-luvun alussa aikamoinen ryväs vakavia sukellusonnettomuuksia, joissa kaikilla sukeltajilla oli tasapainotusliivi. Sukeltajan on maattava pohjassa vatsallaan. Kaikkien mahdollisuuksien kanssa kannattaa harjoitella, Moisala tähdentää. Toimimaton liivi kertoo valmistautumisvaiheen huolimattomuudesta ja paritarkastuksen puutteesta. – Tutkimuksissa painojen määrä todettiin 15 kiloksi. Jalkoihin valuneen painovyön uudelleen sijoittami- hallinta edellyttää oikeaa asentoa. Tässä asennossa sukeltaja itse tai parinsa avustamana saa painovyön takaisin paikoilleen. – Käytös tuntuu oudolta, mutta se selittyy yhdellä sanalla: paniikki. Talvella ja pakkasella sukellettaessa liivi on kuivattava huolellisesti. Kaikki nämä tilanteet hallitsemattomina johtavat nopeasti vakaviinkin onnettomuuksiin. Hallitsemattoman nousun hallitsee käyttämällä myös tyhjennystä täysillä. Liivin täyttö voi juuttua, jos sitä käyttää sukelluksen aikana. Irronnutta tai jalkoihin valunutta painovyötä ei voi pukea tai sen asentoa parantaa pystyasennossa. nen paikalleen ei ole harjoiteltunakaan helppoa. Erityisesti täyttö- ja tyhjennysventtiilit on huollettava ennen sukellusta. – Harjoiteltaessa painovyön hallintaa eri tilanteissa uimahallissa sukeltaja oppii, että ongelmien tellut suomalaisen, maailmalla paljon sukeltavan naisen kanssa hänen kokemuksistaan. Ilman loppuessakin kelluttava ilma saadaan liiviin puhaltaen. – Sitähän se ei ole, mutta tällä viitataan tilanteisiin, joissa sukeltaja kykenee tuomaan itsensä pinnalle ja myös kelluttamaan itsensä pinnalle. Tältä syksyltä on Pohjoismaista tieto vakavasta sukellusonnettomuudesta, jossa märkäpukusukeltaja vajosi hallitsemattomasti lähes 30 metriin. Tilanne on yhtäkkinen, mutta siihen voi varautua harjoittelemalla. Pohjassa painoja saattaa olla niin runsaasti, ettei liivi enää edes voi lisää täyttyä ja kelluttaa. Painovyön irtoamisella vakavat seuraukset Toisena ongelmana on painovyön irtoaminen kokonaan ja putoaminen tai sen valuminen jalkoihin. – Jotkut divemasterit ulkomailta ovat kertoneet asiakkaittensa toimista sukellusretkillä. Toimintaa ohjaa hengen säilyttämisen taso. Olen myös keskus43 ajattele eikä toimi rationaalisesti. Oman liivinsä reagoinnin tilanteeseen voi todeta täyttämällä liiviään täysillä. Yhtään liiviä ei onnettomuustilanteissa käytetty. Siinä tarvitaan malttia ja samanlaisen sukellusparin ymmärtävää ja osaavaa auttamista. Paniikissa oleva sukeltaja saattaa päästä pintaan, mutta ei Tältä syksyltä on Pohjoismaista tieto onnettomuudesta, jossa märkäpukusukeltaja vajosi hallitsemattomasti lähes 30 metriin
Kuivapuvulla pärjää kaikkialla, märkäpuku toimii lämpimässä 44 Suomalaiset sukeltajat käyttävät yleisesti kuivapukua. Märkäpuvulla pärjää vain lämpimissä vesissä.. Rutiinit ovat tärkeitä pukeutumisessa. Tällä tavoin sukeltaja välttää virheet
Trilaminaattipuku on yleisim- Kuivapuvussa suosituin on trilaminaatti Kuivapuvun etuna on sen käyttökelpoisuus erilaissa olosuhteissa. valmistetaan perusneonpreenista, puristetusta ja murskatusta neonpreenista. – Neonpreenisia kuivapukuja sä aika paljon painoja kompensoimaan puvun aiheuttamaa nostetta. – Olen itse palellut 26-asteisessa vedessä. Olosuhteet määrittävät märkäpuvun paksuuden Neonpreenista valmistettuja märkäpukuja on useita eri paksuuksia.. sin merinovillaista alusasua. Tällainen puku ei menetä ominaisuuksiaan juuri lainkaan syvyyden kasvaessa. Lumikuru muistuttaa, että sukeltaja voi palella myös hyvin lämpimissä vesissä, joissa sukellus kestää pitkään. – Noin puolet kurssilaisista valitsee suoraan kuivapuvun. Kun neopreeni on jo osittain puristunut kasaan, Neonpreenista valmistettuja märkäpukuja on useita eri paksuuksia. Kuivapuvun valmistusmateriaaleina voi olla neonpreeni, kumi tai trilaminaatti. – Suomen oloissa ja usein myös ulkomailla kuivapuku on jo mukavuussyistä lähes aina märkäpukua parempi vaihtoehto. Märkäpukua saatan käyttää esimerkiksi Thaimaan hyvin lämpimissä vesissä, mutta jo Välimerellä tai Punaisellamerellä pidän mieluummin useimmissa olosuhteissa kuivapukua. – Kumin haittana on materiaalin jäykkyys, mikä tekee puvusta jossain määrin kömpelön. – Pukuvalinta on tehtävä veden lämpötilan, sukellusajan ja -syvyyden perusteella. Lumikuru käyttää 99-prosenttisesti kuivapukua. Hämeenlinnan sukeltajat tarjoaa peruskurssilaisille mahdollisuuden valita kumpi tahansa puku. Itse suosin irtohuppua ja -hansikkaita, koska ne antavat tietyn vapauden toimintaan, mutta se on makuasia. Kuivapuvussa voi olla irrotettavat tai kiinteät huput ja hansikkaat. Monesti kyse on kunkin sukeltajan mieltymyksistä. Neonpreenin etuna on Lumikurun mukaan muun muassa lämpöisyys, mutta etenkin perusneonpreenipuvussa tarvitaan yleen- se ei enää menetä yhtä paljon nostettaan tai lämmön eristyskykyään kuin perusneopreeni. Kokoon puristetussa neonpreenissa neopreeni on nimensä mukaisesti puristettu kasaan kahden nylonkankaan väliin. Kiinteät huput ja hansikkaat, varsinkin kuivahansikkaat ja -huput ovat lämpimämmät, mikä on aika hyvä peruste niiden käyttämiseen Suomessa. Märkäpuku tulee kysymykseen vain erittäin lämpimissä vesissä. Sekä kuiva- että märkäpuvulla on omat etunsa ja haittansa. Sisäpinta on nylonia ja ulkopinta voi olla esimerkiksi nylonia, corduraa tai kevlaria. O sa peruskoulutusta antavista seuroista tarjoaa aloittelijalle joko märkä- tai kuivapukua, osa tarjoaa suoraan kuivapukua. Suomessa veden lämpötila on yleensä kesälläkin neljä astetta kymmenen metrin alapuolella. – Itse suosin 400-grammaista Thinsulate-aluspukua. Toisaalta iso osa kurssilaisista jatkaa harrastustaan vain ulkomailla, jolloin muutaman sadan euron hintainen märkäpuku on hyvä hankinta, sanoo kouluttaja Martti Lumikuru Hämeenlinnan Sukeltajista. Kuivapuvussa selviää kaikissa maailman vesissä, kun sukeltaja on pukenut oikeat alusasut kuivapukunsa alle. Ne voi olla valmistettu joko neopreenista, jolloin ne päästävät vettä sisälleen. Syvemmällä neopreeni puristuu kasaan menettäen nostettaan, jolloin sitä pitää korjata lisäämällä tasapainotusliiviin ilmaa. Murskattu neonpreeni on hinnaltaan aika kallis ja siitä valmistettuja kuivapukuja käyttävät lähinnä vain ammattilaiset. Toisena vaihtoehtona on 200-grammainen aluspuku riippuen siitä mitä sukeltaja veden alla tekee ja missä hän sukeltaa. Lisäksi käytän talvi- Kuivapuvussa mansettien, etenkin kaulamansetin korjaaminen kenttäolosuhteissa on usein hankalaa. Kokenut, paljon ja erilaisissa vesissä sukeltava harrastaja saattaa käyttää useita eri pukuja olosuhteista riippuen. Ne voivat olla myös kumista valmistettuja kuivahansikkaita ja -huppuja. Trilaminaatti on kevyempi ja notkeampi kuin kumi, mutta kumi on lämpimämpi koska siihen ei kosteus tiivisty. 45 min käytetty materiaali. Murskatussa neonpreenissa rakenne on rikottu ja puristettu kasaan kahden nylon kankaan väliin. Trilaminaatissa ohut kumilevy on päällystetty kummaltakin puolelta, jolloin siitä tulee kolmekerroksinen, mistä nimikin juontuu. Sukeltajan pitää muistaa, että neopreeni puristuu paineen vaikutuksesta kasaan ja menettää eristävän ominaisuutensa
Sukelluspuvut on helppo pukea päälleen, mutta samalla ne on helppo myös rikkoa. Thaimaassa sekä kesäisin Punaisellamerellä ja Välimerellä menee paksuudeltaan kolmemillinenkin. – Täydellistä tasapainotusta pitää harjoitella jatkuvasti. Kuivapuvun käytön aloittelijalle tekee haasteelliseksi kahden ilmatilavuuden eli tasapainotusliivin sekä kuivapuvun hallinta. Se, että pystyy leijumaan paikallaan uimaaltaassa tai matalassa rantavedessä pari minuuttia ei ole vielä mitään tasapainotuksen hallintaa. Yksi syy on märkäpuvun edullinen hinta kuivapukuun verrattuna. Kuivapuvun pukemista helpottaa taas, kun. – Paksu märkäpuku on froteen ansiosta helpompi vetää päälle, koska frotee tekee sisäpinnan liukkaammaksi. – Parhaiten toimii sellainen malli, jossa vetoketjut ovat eri puolilla. Paras tapa pukea on ujuttaa jalka kerrallaan pukuun. Ulkopinta on pinnoitettu yleensä nailonkankaalla ja varsinkin paksummissa puvuissa on ohut froteekangas sisäpuolella helpottamaan pukemista. Mitään lämpöä eristävää vaikutusta ei froteella ole. Yhä useammin oppilaat kuitenkin ostavat ensimmäiseksi puvukseen kuivapuvun. Suomessa sukelletaan vähintään seitsemän millin neonpreenista valmistetuilla märkäpuvulla. Puku koostuu haalarista sekä takista. 46 silloin, kun sama onnistuu välivedessä ilman mitään kiintopistettä. Toinen syy märkäpuvun käyttöön on sen käytön helppous verrattuna kuivapukuun. Erityisesti märkäpuvussa on riskinä saumojen repeäminen, jos sukeltaja kiskoo sen päälleen turhan ”ärhäkkäästi”. Omasta kokemuksesta voin vakuuttaa, että yksiosainen, takavetoketjulla varustettu märkäpuku voi olla hyytävä kokemus Suomen vesissä, naurahtaa Lumikuru. – Märkäpuku on aina vaikeampi pukea päälle, jos puku on märkä ja iho kuiva tai päinvastoin. – Tärkein asia puettaessa on, ettei sukeltaja revi pukua ylleen, on sitten kuiva- tai märkäpuku. Vyötärön kohdalta puvun paksuus voi olla jo 14 milliä. Aina sukellusharrastus ei jaksa innostaa ja tällöin märkäpuku ei ole niin iso investointi. Märkäpuvun vetoketju päästää veden läpi. Todellisesta osaamista voidaan puhua Iso osa valitsee suoraan kuivapuvun Peruskurssilla aloittelijat tutustuvat harrastukseen yleensä märkäpu- Suomen oloissa ja usein myös ulkomailla kuivapuku on jo mukavuussyistä lähes aina märkäpukua parempi vaihtoehto. Märkäpuvun pukeminen helpottuu, kun sekä puku että sukeltajan iho on joko kuiva tai märkä. Kuivapuvussa herkin osa on taas vetoketju ja mansetit. Viisimillinen on vuodenajasta ja sukellussyvyydestä riippuen käyttökelpoinen esimerkiksi talvisin Punaisellamerellä tai Välimerellä. Ohuin yksimillinen on tarkoitettu lähinnä suojaamaan esimerkiksi meduusan pistoilta. vulla. Yksiosainen puku toimii etelän vesissä. Usein Suomessa käytetyt märkäpuvut ovat kaksiosaisia
Tänä päivänä kilpailu on niin kovaa, ettei kovin montaa huonoa pukua enää valmistu. talkitsee mansetit ennen pukemista ja käyttää vetoketjuun siihen tarkoitettua rasvaa. Takavetoketjun kiinni vetäminen onnistuu omin päinkin, mutta monesti kaveriapu on tarpeen. Useimmilla pitkäaikaisilla valmistajilla on ollut vaihe, jolloin tietyn ajanjakson aikana valmistetut puvut ovat olleet heikkolaatuisia. Märkäpuku helppo korjata kenttäoloissa – Märkäpuvun voi korjata vaikkapa paksulla hammaslangalla, Martti Lumikuru opastaa. Juhani Karvonen Hämeenlinnan Sukeltajien kouluttaja Martti Lumikuru suosii irtohuppua ja -hansikkaita, koska ne antavat tietyn vapauden toimintaan. – Eräs valmistaja on erityisen pahamaineinen siitä, että puvun laatu on hieman tuurista kiinni. Kuivapuvussa mansettien, etenkin kaulamansetin korjaaminen kenttäolosuhteissa on usein hankalaa. Korjaus onnistuu osaavalta liimaamalla, mutta liiman kuivuminen kestää vuorokauden. Kuivapukujen saumauksissa on jonkin verran eroja siinä, miten monta sukellusta puvun saumat kestävät. Vetoketjun korjaaminen onnistuu samalla tavalla. – Hammaslanka on yllättävän vetolujaa ja sitä voi käyttää ompelulangan tavoin märkäpukua korjattaessa. 47
Kuvassa hänellä on esillä Ursuitin Rough Water -kuivapuku. Tuukka Taipalvesi suosii märkäpukua aina kun sen käyttö on mahdollista. 48. Rescue Diver -kurssilaiset syksyisessä merivedessä Kuivapuku sopii hyvin Suomen olosuhteisiin Lämmin ja kestävä kuivapuku sopii pohjoisen kylmiin vesiin. Lämpimissä vesissä pärjää hyvin eri paksuisilla märkäpuvuilla
Jotkut käyttävät paksua pukua, jotkut ohuempaa, koska eivät kärsi kylmästä samalla tavoin kuin toiset. Silloin kaveri auttaa, kuten on mukana myös sukellusparina. Kuivapuvun käytön oppii harjoittelemalla Kouluttaja Toni Bark aloitti sukeltamisen viitisen vuotta sitten. Kesän sukellukset tapahtuvat Suomessa pääasiassa merellä. Bark on sukeltanut itse koko ajan melko aktiivisesti, aluksi Suomessa ja sitten Thaimaassa. Noste saattaa tehdä tepposet, jos ilmaa tulee liikaa yläkroppaan tai jalkoihin, jolloin sukeltaja tulee pintaan tai kääntyy jalat ylöspäin. Kuivapuku eristää veden, mutta ei yksin tuo lämpöä. Tänään harjoitellaan Lauttasaaren rannassa pintataitoja, kuten tajuttoman henkilön pelastamista. Kaikissa kuivapuvuissa vetoketjua ei saa itse kiinni. Kuivapuvussa olennaista on nosteen hallinta ilman määrää puvussa säätelemällä. Kuivapuku tuntuu Barkin mukaan aluksi hankalalta käyttää, mutta kun siihen tottuu, se on mukava. Siellä hän teki myös Dive Master –kurssin, ja jäi maahan sukellusoppaaksi talven yli. – Kuivapukuun ei pääse vettä sisään, vaan ilmaa lisäämällä säädellään nostetta. Osallistujat hakevat alakerrasta sukellusvarusteet illan harjoitusta varten. Siihen tarvitaan alusasuja. Teoriaosuudet on tehty Helsingin Sukelluskeskuksen tiloissa. Seinällä roikkumassa Ursuit Rough Water -kuivapuku (oik.) ja sen alle tuleva alusasu. Kurssilaisissa on kokeneita ja vähemmän kokeneita sukeltajia, mutta kaikilla on sukelluskokemusta vähintään vuodesta kahteen. Seuraavana iltana mennään Porkkalan vesille. – Nosteesta selvitään laittamalla hyvin vähän ilmaa kerralla, ja säätämällä oikea määrä paino- – Kuivapukusukellus on paljon märkäpukusukellusta vakaampaa. – Kuivapuku on tänä iltana varmaan päällä kaikilla, Toni Bark arvelee illan harjoituksesta jo kylmenevässä merivedessä. – Kevyintä ja helpointa on liikkua vedessä mitä ohuempi märkäpuku on. Edellisellä viikolla ryhmä harjoitteli Espoon Tapiolan uimahallissa. R escue Diver –kurssin seitsemän hengen ryhmä kokoontuu Helsingin Sukelluskeskukseen kouluttajansa Toni Barkin johdolla. Parhaiten puvun käytön oppii vedessä harjoittelemalla. Mitä paksumpi puku on sitä jäykempi se myös on, Bark summaa. Yksin ei saa sukeltaa. Ohuimmat märkäpuvut sopivat lähinnä vain tropiikin vesiin. Nosteen hallinta on isoin haaste. 49. Kouluttajallekin on tärkeää sukeltaa itse
Olen käyttä- Snorkkeli.net on suosittu käytettyjen sukelluspukujen nettikauppa. Paksu puku on kalliimpi. Teipatut saumat ovat kaikessa sukelluksessa oikein hyvät, Hannus korostaa. Kuivapuku maksaa lähes 600 euroa. Puvun kestävyys tulee Barkin mukaan paljolti siitä, miten sitä kohtelee, pakkaa ja säilyttää. Sukelluspukuja voi myös vuokrata Märkäpukujen paksuus vaihtelee kolmesta seitsemään milliin. Pitää olla tosi lämmin vesi, että sen kanssa kannattaa sukeltaa. Barkilla on ollut useita märkäpukuja, mutta vain yksi kuivapuku. Suomessa kuivapuku on lämpimänä pukuna ehdottomasti suositeltava. Klaus Hannus on sukeltanut vuodesta 2010 alkaen. Se ei ole ongelma, koska ikinä ei saisi mennä yksin sukeltamaan, Bark korostaa. Hän pitää sukellusta kivana ja erilaisena muihin harrastuksiin verrattuna. – Kuivapuku on kalliimpi, mutta hintansa väärtti. Jos sukeltaa vain viisi kertaa, kuivapuku kannattaa vuokrata, mutta jos sukeltaa 50 kertaa, se maksaa itsensä takaisin, Bark laskee. – Siinä pääsee todella irti arjesta! Hannus summaa. ja ja treenaamalla sukellusta kuivasukelluspuvulla, Bark opastaa. Mittatilauspuvuista joutuu pulittamaan useita tuhansia euroja. Huonolaatuisia kuivapukuja ei alan liikkeistä juuri saa. Osassa malleista on selässä vetoketju, jota ei saa kiinni yksin. Rescue Diver –kurssilaiset menossa harjoittelemaan pintapelastusta Lauttasaaren rannalla. – Kolmen millin märkäpuku, jossa ei ole teipattuja saumoja, on viileä monessa paikassa. Vakaata ja lämmintä kuivapukusukellusta Tänä syksynä Hannus hankki kuivapuvun Suomessa sukeltamiseen ja myös mukavuuden vuoksi.. Käytetyt märkäpuvut hän on Teipatut saumat hyvät sukelluspuvuissa myynyt eteenpäin netissä, missä hintaa joutuu pudottamaan melko paljon uuden hinnasta. Snorkkeli.net on suosittu käytettyjen sukelluspukujen nettikauppa. – Jos on oma märkäpuku, mitä tykkää käyttää muuten, niin aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä voi vuokrata kuivapuvun ja käyttää muuten omaa märkäpukua. sa säässä ja lämpimissä vesissä Thaimaassa, Brasiliassa, Sardiniassa ja Egyptissä. Hannuksen sukellusharrastus käynnistyi vaimolta lahjaksi saadusta sukelluskurssista. Märkäpukujen hinnat ovat alle sadasta eurosta lähes 300 euroon. Hänen luokituksensa on Rescue Diver ja hän on valmistumassa kurssilta Dive Masteriksi. Märkäpuvut ovat palvelleet hyvin aurinkoises50 nyt sen alla alusasuna skin-pukua. Kuivapuku kestää hyvin pidettynä kymmeniä vuosia. Kaikilla on päällään kuivapuku, koska merivesi on jo kylmää. Hannuksella on ollut erilaisia märkäpukuja kolmesta seitsemän millin paksuuteen. Nyt harjoittelemaan lähtevistä kurssilaisista kaksi on vuokrannut kuivapuvun, muilla se on oma. Kuivapukuja saa myös vuokrata
Sen lisäksi minulla on seitsemän millin kokopuku ja sen alla viiden millin shorty. – Tällä lyhyellä kokemuksella voin sanoa, että kuivapukusukellus on paljon märkäpukusukellusta vakaampaa. Niistä suurin osa on tehty märkäpuvuilla, ja vain viidennes kuivapuvulla. Hänen Mares 543 -märkäpukunsa soveltuu hyvin trooppisiin ollut liikkeellä, en tiedä mitä menetän. Rintakehän ympärillä on silloin 1,2 senttiä neopreenia. Mikään puku ei ole hajonnut tässä vaiheessa. – Suosittelen painavasti Suomessa sukeltamiseen kuivapukua. Se pitää aina huoltaa ja katsoa, ettei hiekkaa ole välissä vaan se on täysin puhdas ja parafinoitu. – Suomessa sukeltamiseen joutuu investoimaan enemmän kuin lämpimissä maissa, joissa voi sukeltaa ohuellakin märkäpuvulla. Sadan sukelluksen kokemuksella ei vielä kovin paljon voi sanoa. Lämmöneristyksen saa urheilukerrastolla ja erillisellä aluspuvulla – ja mitä kylmempi vesi sitä paksumpi alusasu kannattaa hankkia. Taipalvesi on sukeltanut Suomen lisäksi Maltalla, Egyptissä ja Kroatiassa eli Välimerellä ja Punaisellamerellä. Hänellä on käsivarsillaan Ursuitin Red Q -kuivapuku. Märkäpuvuilla aina kun mahdollista Tuukka Taipalvesi aloitti sukelluksen kuutisen vuotta sitten. 51. – Itse tykkään märkäpuvusta lämpimässä vedessä, koska siinä on hyvin vesielementin kanssa kosketuksessa. Oma kuivapukukin löytyy, mutta se on ollut ilman huoltoa, koska minulla on tullut enimmäkseen reissattua. olosuhteisiin. Trilaminaatti-kuivapuku näyttää sitä hienommalta mitä enemmän se maksaa. – Kun en ole sellaisella superilla Toni Barkin mukaan kuivapuvulla sukeltaminen vaatii opettelua, mutta se palkitsee. Kuivapuku kestää kuitenkin pitkään, kun sen muistaa huoltaa säännöllisesti oikein. Varsinkin jos tekee useampia sukelluksia päivän aikana, on huomattavasti miellyttävämpää, kun pysyy kuivana eikä sukellusten välissä tarvitse värjötellä märkänä. Se on soveltunut mitä minulla on ollut päällä. Hänellä on käsissään Mareksen Mobby´s -kuivapuku. Jokaisen sukelluksen jälkeen huolellinen Hannus huuhtelee puvun makeassa vedessä, kuivattaa puvun oikeassa asennossa ja laittaa sen jälkeen talkkia kaikkiin mansetteihin sekä parafiinia vetoketjuun. Neopreenipuvussa on kolme eri vahvuutta – viisi milliä rintakehässä, neljä milliä reisissä ja kolme milliä jaloissa ja käsissä. Sen käyttö on helppoa ja sillä on kevyempi sukeltaa, mutta siinä on yksi liikkuva osa lisää eli ilma, jota pitää pystyä hallitsemaan. Toki hän myöntää kuivapuvun hyvät ominaisuudet Pohjolan oloissa. Hannus korostaa, että kuivapuku estää vain veden pääsyn puvun sisälle. Pukujen kestävyys alkaa tulla esille omalta osaltani vasta vuosien käytön jälkeen. Hannus on sukeltanut 10-20 sukellusta kuivapuvulla ja käynyt kuivapukukurssin Helsingin Sukelluskeskuksessa. Jouni Suolanen Klaus Hannus suosittelee kuivapukua alusasuineen kylmiin vesiin. Siinä saa pidettyä paremmin trimmin ja sukeltaminen on lämmintä. – Se antaa lämpöä siellä missä sitä pitää olla, ja joustavuutta missä sitä on hyvä olla. Hänellä on takanaan noin sata sukellusta. Olo on michelinmiesmäinen, eikä silloin liikuta kauheasti ilman isompia voimia, Taipalvesi naurahtaa. Jos märkäpuvulla pärjää, mieluummin sillä menen sukeltamaan. – Vetoketju on kaikkein tärkein puvun osa
Ilman räpylöitä taas on 52 hankalaa yrittää sukeltaa vähänkään syvemmälle tai pidemmälle. Tällainen ”luonnonsukeltaminen” ei kuitenkaan tarjoa sellaisia elämyksiä kuin esimerkiksi sukeltaminen vaikka snorklaten, jos sukeltajalla on kunnolliset välineet. Niiden avulla pääsee tutustumaan vedenalaiseen maailmaan. Snorkkeli puolestaan helpottaa sukeltajan liikkumista ja samanaikaista hengittämistä. Perusvälineilläkin pääsee jo alkuun S Naamari, räpylät ja snorkkeli kuuluvat sukeltajan perusvälineisiin. Ihminen ei kirkkaasta vedestä huolimatta näe veden alla ilman naamaria. Niitä oikein käyttäen jokaisella on mahdollisuus saada hienoja kokemuksia pinnanalaisesta maailmasta.. Kun erilliset välineet eli naamari, räpylät ja snorkkeli yhdistetään, sukeltajalla on jo käytössään perusvälineet. ukeltaa voi ilman mitään erityisiä välineitä
Samoin ne valmistetaan aineista, jotka eivät aiheuta allergisia reaktioita. Tämä kokeilu kertoisi naamarin tiiviydestä myös itse käyttötilanteessa, sukellettaessa tai snorklatessa. Ohjetta tähän ei ole olemassa. Ilman naamaria ei näe veden alla Ihminen ei kykene näkemään selkeästi vedessä ilman naamaria. Naamarin helppokäyttöisyyteen vaikuttaa niskalenkin kiristyksen ja löysäämisen yksinkertaisuus. Naamarin helppokäyttöisyyteen vaikuttaa niskalenkin kiristyksen ja löysäämisen yksinkertaisuus ja luotettavuus. Helsingin sukelluskeskuksen Tiina Puhakainen kokosi naamari- snorkkeli -yhdistelmän sävysävyyn. Todellisuudessa tähän riittää ilman saaminen silmän eteen, mutta naamarista on kehitetty väline, joka täyttää tämän vaatimuksen. Yhtenä valinnan kohteena on miettiä ja tutkailla, onko naamarissa yhtenäinen lasi vai kaksi erillistä linssiä. Lähtökohtana on naamarin tiiviys, joka on helppo kokeilla. Tosin kokeilua harvoin tehdään niin pitkälle, että suussa pidetään joko snorkkelia tai hengitysventtiilin annostinta. Kyseessä on henkilökohtainen mieltymys ja valinta. Tiiviyden testaamisen jälkeen valikoima saattaa jo kaventua, mutta malli- ja värivaihtoehtoja on edelleen riittävästi. Naamarin tiiviys ei saa olla seurausta Lähtökohtana on naamarin tiiviys Valikoimaa sukellustarvikeliikkeissä on riittävästi, mutta ei ongel53 sen pitämisestä mahdollisimman tiukalla. Valmistusmateriaalit ovat keveitä, ja lopputulos on yleensä jopa kaunis, vaikka tavoitteena on ensisijaisesti helppokäyttöisyys. EU:n alueella naamarin tulee henkilökohtaisena suojaimena olla CE–hyväksytty, joten se täyttää tietyn normin sisätilavuuden ja näkökentän laajuuden suhteen. Lasissa on tempered-merkintä. maksi asti. Jokainen silmälasien käyttäjä tietää, miten silmälasit päässä näkee ja haittaavatko erilliset linssit jotenkin näkemistä. Helsingin Sukelluskeskuksessa Tiina Puhakainen ja Sea Safetyssä Sami Kassimäki esittelivät liikkeen perusvälinevalikoimaa. Lasin tulee olla kerroslasia, joka rikkoutuessaan ei mene irtonaisiksi sirpaleiksi, vaan jää rikkoutuneenakin kehykseensä. Naamarinkin osalta on käynnissä uusi standardisointi. Sukeltajan Maailma vieraili kahdessa helsinkiläisessä sukellustarvikeliikeessä. Kuluttajan on helppo etsiä itselleen sopiva malli
On opeteltava puhaltamaan nenän kautta ulos, vaikka suu on auki! Sukeltajan on naamaria tyhjentäessään taivutettava päätään taakse. Sukeltajan naamarissa nenä on siis naamarin sisällä, muuten on kyse vain uimalasista. Sylkäise naamarin lasiin! Levitä kauttaaltaan (etu)sormella! Älä pese pois, vaan käytä naamari vedessä! Jos sukeltaja aina käyttää tätä menetelmää, on naamari aina silloin tällöin pestävä huolellisesti. Ongelma syntyy helposti! Ilma ei mene naamariin, vaan purkautuukin suun kautta ulos. Tuotekehityksessä on hyvä rakenteellisen ratkaisun tulos, jos naamari rajaa vain vähän näkökenttää. Laitesukeltaja hengittää hengityskaasua, jonka paine vastaa sitä syvyyttä, jossa hän on. Huurtumista voidaan tietysti estää myös erilaisin ainein, joista sukeltajan oma sylki on aina mukana. Syntyy tilanne, jossa naamarin sisällä on alipaine verrattuna veden ulkoiseen paineeseen. Kyseessä on siis se sylki, jota erittyy normaalisti suuhun. Sukeltaja vain estää ilman karkaamisen naamarin yläreunan kautta painamalla kädellä naamarin tiiviisti otsaansa vasten. Naamariin tulee vettä – tyhjennä! Naamarin tyhjentämisessäkin on välttämätöntä, että nenä on naamarin sisällä. Näin sukeltaja jatkaa koko ajan syvyyden kasvaessa. ainetta naamarin lasiin (sisäpuolelle ja kuivaan lasiin)! Levitä kevyesti kauttaaltaan ja huuhtaise! Kaikissa mahdollisissa metodeissa hammastahnasta alkaen naamarin lasille syntyy kalvo, joka estää kosteuden kondensoitumisen lasille. Syvyyden kasvaessa veden ulkoinen paine kasvaa. Tämän eron sukeltaja hoitaa puhaltamalla nenän kautta naamariin lisää ilmaa. Naamarin lasilla on taipumus huurtua sisäpuolelta. näkee vedessä, mutta niillä ei voi sukeltaa. Ongelmat sukeltajan näössä ovat tänään helposti ja edullisesti ratkaistavissa. Mikäli sukeltaja kuitenkin tuntee naamarin painuvan kasvoilleen, lisää hän painetta puhaltaen naamariinsa ilmaa nenän kautta. Sukeltajan keuhkoista tuleva lämmin ilma on kosteaa ja kosteus tiivistyy naamarin lasiin. Tämä tietysti heikentää näkemistä ja tekee sukeltamisesta epämiellyttävän kokemuksen. Annetaan sukeltajalle naamari, joka on piripintaan täynnä vettä ja kehotetaan häntä se kaatamaan tyhjäksi. Luonnollista! Ihminen, joka puhaltaa nenän kautta ilmaa ulos, vaikkapa niistääkseen nenänsä, panee suunsa kiinni. Lisää tippa Oseanic-naamari on eräs suosituimmista naamarimalleista. Hyvässä naamarissa sopivan kireyden saaminen tulee voida tehdä ottamatta naamaria kasvoilta Mitä naamaria käyttäen oikein näkee. 54. Tarpeeton venyttäminen säästää kantalenkkiä. Alipaine imee kasvoille naamarin muotoisen ihonalaisen verenpurkauman, mustelman, josta kansa käyttää nimeä ”fritsu”. Näkökentän laajuus on yksi tuotekehityksen tulos. ja luotettavuus. Näkökentässä tulee aina myös huomata, että naamari rajaa aina näkökenttää. Vasemmanpuoleisin on perinteinen kumiräpylän kantalenkki, jota vain venytetään riittävästi. Puhallettaessa nenän kautta naamariin ilmaa työntää sinne nouseva ilma veden pois naamarin alareunan kautta. Silmistä tulevat veripunaiset ja kivuliaat. Estäminen on tiedostettua hengitystä. Tarkoitus on, että lenkki vedetään löysänä kantapään taakse ja kiristetään vasta sitten sopivaan kireyteen. Vilkaisunäkeminen ei sukellettaessa toimi, päätä on käännettävä. Ensisijaisesti tämä johtuu siitä, että sukeltajan uloshengitys tulee nenän kautta naamariin. Sukeltaja lähtee pinnalta kohden kymmenen metrin syvyydessä odottavaa kalaisaa ja värikästä koralliriuttaa. Mikäli paineentasaus unohtuu, syntyy fyysinen painevamma. Jokaisella valmistajalla on naamarimalli, johon linssit voidaan vaihtaa lähelle käyttäjän omaa näköä. Tavallisimmat avokantaräpylöiden kantalenkit. Paineinen ilma kulkee automaattisesti nenänielun kautta naamariinkin. Sukellustarvikeliikkeet myyvät erityisiä huurteenestotippoja (Sea Drops), mutta niiden asemasta voidaan käyttää mitä tahansa nestemäistä pesuainetta. Matalalla syntyy vamma vain iholle, mutta syvemmällä myös silmän valkuaisella ilmenee vakavampi verenpurkauma. Uimalaseilla Sea Safetyn valikoimissa Scubapron Spectra-naamari edustaa uusinta mallia. Tämä koskee erityisesti perusvälinein sukeltavaa, snorklaajaa. Mikäli käyttäjällä on hajataitteisuutta tai muita ongelmia tulee neuvotella optikon kanssa, joissakin tapauksissa jopa silmälääkäri saattaa olla tarpeen. Eri valmistajilla on tähän omat vaihtoehtonsa, jotka samalla heijastuvat sisätilavuuteen; laaja näkökenttä, pieni sisätilavuus, helppo tyhjennettävyys. Keskimmäinen edustaa jo kehittyneenpää ”jousilenkkiä”. Oikeanpuoleinen on kehittynyt jousilenkkimalli. Sukeltajalla on annostimen suukapula hampaiden välissä. Näitä ei voi enää kiristää räpylän jo ollessa jalassa. Vamma edellyttää lääkärin asiantuntevaa hoitoa. Miksi ja miten paljon. Päätä sukeltaja taivuttaa taakse juuri niin paljon, että sen voisi kaataa tyhjäksi. Mitä käyttäjän tulee tietää. Sukellettaessa käyttäjän tulee tietää naamarin paineentasaus. Naamarin tilavuus ei kasva, joten sen sisällä paine kasvaa vastaamaan ulkoista painetta. Avokantaräpylöiden kantalenkit
Toisen räpylämallin käyttäminen tuntuu oudolta ja se voidaan hylätä ja kysyvälle kaverille annetaan virheellistä tietoa valintaa varten. Lenkin käyttöaika katkesi useimmiten juuri lähdettäessä sukeltamaan. Alkuun kyseessä oli vain jousi, joka käyttömukavuuden vuoksi sijoitettiin muoviputken sisään. Todellisuudessa kyseessä on voiman ja vastavoiman laki. Räpylän hankinta edellyttää tietoa Minkälainen on hyvä räpylä. Vapaasti liikkuvien sukeltajien, sammakkomiesten, koulutus on tuonut mukaan välineen, räpylän. Valittavana on räpylöitä viimeisistä innovaatioista perinteisiin kumiräpylöihin. Räpylää valitessaan sukeltaja törmää pakostakin umpi- ja avokantaisiin malleihin. Uusi innovaatio räpylöiden kantalenkeissä oli jousikiinnityk- Sea Safetyn räpylävalikoimasta löytyy edelleen Scubapron perinteinen Jet Finn kumiräpylä. Kovapohjakenkä ja kuivapuku vaativat avokantaräpylän. sen kehittäminen. Halpa markettiräpylä on tasainen levy, josta vesi pakenee. Sen tulo sukeltajan varusteeksi ajoittuu 1920-luvun lopulle. Helppo pukeminen ja riisuminen Räpylöiden valikoimaa Helsingin Sukelluskeskuksessa. Kantalenkki mikä kantalenkki, mutta viisas sukeltaja pitää aina mukanaan käyttövalmista varakantalenkkiä! 55 Scubapron Seawingräpylä edustaa räpylöiden uusinta innovaatiota.. Seuraava vaihe kantalenkeissä olikin helppo säätömahdollisuus yhdistettynä helposti avattavaan pikasolkeen, joka helpotti räpylän riisumista. Helposti taipuva ja joustava räpylä vaatii vähän jalan liikettä ja voimaa sukeltamiseen. Jo sukeltajan sukka ja kookas jalka edellyttävät avokantaräpylää. Paljain jaloin voidaan sukeltaa vain lämpimässä vedessä. Sukeltamiseen tarkoitetuissa räpylöissä veden räpylän lavalla pitävät reunavallit. Nopea räpylä seuraa nopeasti jalan liikettä. Liikkumisen, räpylöin uimisen ja sukeltamisen kannalta räpylän olennaisin ominaisuus on sen taipuminen ja joustavuus. Tästä seuraa automaattisesti, että jalka tottuu tiettyyn voiman käyttöön ja liikkeeseen. Helposti taipuva ja joustava räpylä vaatii vähän jalan liikettä ja voimaa sukeltamiseen. Sukeltaja liikkuu huonosti, sillä veden vastustava voima menee hukkaan. Samalla tarvitaan myös enemmän voimaa. Aikaisemmissa räpylöissä ei avokantaräpylöiden kantalenkeissä ollut säätömahdollisuutta. Räpylän taipumisella sukeltaja valjastaa käyttöönsä veden vastustavan voiman, joka vedessä työntää häntä eteenpäin. Räpylän tulee myös ”pitää vettä”. Räpylän käyttöön kuuluu oikean räpyläpotkun oppiminen. Lenkki kiristettiin vain valmiiksi sopivaksi ja puettiin ja riisuttiin voimaa käyttäen. Rantaankin tullaan silloin paljain jaloin. Helppoushan tulee vastaan erityisesti riisuttaessa räpylää avovedessä ilman tukea tai pohjaa jalkojen alla. Jäykkää räpylää käytettäessä taipuvuutta korvataan jalan liikkeellä. Yläpotkun kääntyessä alapotkuksi nopea räpylä seuraa vain vähäisellä viiveellä jalkaa. Aikaisimmat sukelluksen harrastajat jo 1920-luvulla matkivat kypäröin sukeltavia ammattisukeltajia ja kävelivät pitkin pohjaa. Valitettavasti tällaiset testit puuttuvat ja ovat ainakin meidän olosuhteissamme vaikeita toteuttaa jo taloudellisista syistä. Jalkansa liikkeellä sukeltaja saa räpylän taipumaan. Ratkaisuja veden pitämiseen räpylässä ja toisaalta liian veden pois päästämiseen on runsaasti. Silloin voi käyttää umpikantaräpylää. Jokaiselle jo sukeltavalle se on juuri se räpylä, jota hän itse käyttää. Siksi valintaa pitäisi voida tehdä hyvien käyttötestien perusteella. Sukellettaessa räpylän olennaisin ominaisuus on räpylän helppo pukeminen ja riisuminen. Räpylöiden valikoimaa löytyy jokaisen sukelluksen harrastajan makuun hyvin varustetuista sukellustarvikeliikkeistä, ja koska Suomessa on kuitenkin edustettuina kaikki suurimmat valmistajat uusine räpyläinnovaatioineen, on todettava, että valikoima on edustava. Jousikantalenkki on alun jälkeen saanut seuraajia, ja kehitystä on viety eteenpäin aina helpompaan ja helpompaan käyttöön. Nopea räpylä seuraa nopeasti jalan liikettä Veden alla liikkuminen, sukeltaminen, on hidasta
Snorkkelilla tutkimaan vedenalaista maailmaa Sukellusvälineenä snorkkeli, hengitysputki, on pinnalla uivan sukeltajan väline. Monenlaiset snorkkelit Muista hengittää snorkkelilla oikein Yksinkertaisimmillaan snorkkeli on vain suora putki suukappaleineen. Laitesukeltajalle tarkoitettu snorkkeli on usein suunniteltu vain toiselle puolelle. Snorkkeli kuuluu sellaisiin välineisiin, jotka edellyttävät CE-hyväksyntää. Puhutaan snorkkelin tilavuudesta, joka on tulos putken pituudesta ja läpimitasta. Yleensä todetaan, ettei noin 1,5 desilitran kuolleen tilan lisäyksestä ole haittaa lyhytaikaisessa käytössä. Jouko Moisala. Yksiletkuinen hengitysventtiili ja vara-annostin tulevat useimmiten sukeltajalle oikealta puolelta. Sukellettaessa se täyttyy kokonaan, mutta vesi ei suinkaan virtaa suuhun, joten sitä ei tarvitse niellä (juoda). Snorkkeliin tulee vettä. Pintaan tullessaan hän ensin puhaltaa ulos, tyhjentää snorkkelin vedestä ja vetää sen jälkeen uutta ilmaa keuhkoihinsa. Edellinen määrittely on jo vuodelta 1973. Snorkkeli on lähes pääsääntöisesti tarkoitettu kiinnitettäväksi naamarin niskalenkkiin. Parhaimmillaan snorkkelissa on Snorkkeli lisää kuollutta tilaa hengitysjärjestelmässämme. Ne eivät ole toistensa tiellä. Snorkkelin käyttö edellyttää sekin oppimista. Tärkeintä on oppia tyhjentämään snorkkeli sukelluksen jälkeen. Sisäänhengityksessä tulee takaisin snorkkelillinen jo keuhkoissa ollutta ilmaa, mutta se ei haittaa, jos uloshengitys on ollut tavallista voimakkaampi. Snorkkelia käytettäessä ei sukeltaja saa jatkuvasti tuntea hengästymisen tunnetta. roiskevesisuojaus ja tyhjennysventtiilit käytön helpottamiseksi ja suukappale on dentaalisesti muotoiltu. Sukelta- 56 jan tulee snorkkelia käyttäessään tehostaa etenkin uloshengitystään saadakseen keuhkoistaan tavallista runsaammin pois hiilidioksidipitoista ilmaa. Tämä lisää kuollutta tilaa. Se kertoo vereen kerääntyneen liikaa hiilidioksidia. Laitesukeltajalla snorkkeli palvelee ilman säästäjänä. Yksinkertainen putki voidaan kiinnittää yleensä kummallekin puolelle päätä. Tästä syystä snorkkelin tilavuudelle asetetaan tietyt mitat. Päinvastaisessa tilanteessa sukeltaja palaa ”kotiin” ja ilman ollessa vähissä tai jopa kokonaan loppu hän käyttää snorkkelia hengittämiseen. Kohteelle voidaan uida pinnalla, hengittää snorkkelilla ja samalla säästää mukana oleva ilma varsinaiseen sukellukseen. Sukeltajan on tuuletettava tehokkaammin tai snorkkeli ei ole vaatimusten mukainen. Luonnollinen tapa! Lähdettäessä sukeltamaan sukeltaja vetää henkeä ja jää sukelluksen ajaksi hengenpidätykselle. Snorkkelia käyttäen sukeltaja todellakin ainoastaan ui pinnalla ja tarvittaessa pujahtaa hetkeksi pinnan alle tarkastamaan jotain erityistä kohdetta. Useille snorkkelin käyttäjille tämä onkin riittävää. Snorkkelin osalta uusi standardisointi on edelleen kesken. Laitesukeltajille on myös suunniteltu snorkkeli, joka voidaan ”piilottaa” vaikka tasapainotusliivin taskuun ja ottaa käyttöön sieltä ainoastaan tarvittaessa. Tällöin snorkkeli kiinnitetään vasemmalle, joten vaihtaminen hengitysvälineestä toiseen pintatilanteessa on helppoa. Noustaessa pintaan snorkkeli on hengitysvalmis, kunhan sukeltaja ensin sen puhaltaa tyhjäksi. Hengittäessään snorkkelin käyttäjä vetää takaisin keuhkoihinsa snorkkelillisen jo keuhkoissa ollut ja käytettyä hiilidioksi- dipitoista ilmaa. Myös snorklaajalle tietoa ja taitoa Kumpikin käyttäjä voi snorkkelia käyttäessään tarkastella maailmaa pinnan alla ja hengittää sen välityksellä
Nykyisen tulkinnan mukaan kielto ei enää olisi voimassa. Aikana, jolloin aseella voi ampua vain yhden laukauksen, eikä taistelussa ollut aikaa uuteen lataukseen liitettiin aseen piippuun kirveen terä. Laivoilla taistelut vietiin merille, ja aseiden 57. Eräs niistä on toisen ihmisen tuhoaminen, sota. Hapuilevista keksinnöistä tehokkaaksi tuhoajaksi Suomi voisi hankkia nykyään sukellusveneitä Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta sukellusveneet. Meriä on ihminen kyntänyt aikojen alusta alkaen. V alta ja vallassa pysyminen ovat ihmisen historiassa saaneet moninaisia ilmentymiä. Virolainen sukellusvene Lembit Tallinnan uudessa Merimuseossa - kuvassa Lembitin konehuone ja sisisätilaa. Tappaakseen tosia ihmisiä sodan jumala Ares on antanut ihmisen keksiä mitä erilaisimpia välineitä. Sodat ovat aina olleet julmia. Laukauksen jälkeen asetta saattoi käyttää tehokkaasti lähitaistelussa. Sukellusveneen sisätiloissa on jokainen sentti käytetty hyödyksi
Jos on kiinnostunut sukellusveneen kehityksestä, törmää muun muassa nimiin William Bourne, Cornelius van Drebbel, Robert Fulton, David Bushnell, Wilhelm Bauer, George Garret, Simon Lake ja John P. Venäjän sukellusveneet olivat sodan alkaessa vanhoja ja huonokuntoisia. Lopulta merivoimissa oli 1930-luvulla yhteensä viisi sukellusvenettä. kehityksen kautta ollaan tilanteessa, jossa valtaisat lentotukialukset kuljettavat taistelukoneet lähelle sota-aluetta. Vetehinen, Vesihiisi ja IkuTurso olivat suuria aluksia, joissa aseistuksena olivat sekä torpedot että miinat. Sukellusveneiden operatiivista osuutta tässä sodan käynnissä ei kiistetty, mutta niiden käyttöä ei pidetty sodankäynnin etiikan mukaisina, eikä niiden käyttöön sodassa ollut yhteisiä sääntöjä. 58 Saukon keulassa on mahdollisuus kolmen torpedon laukaisemiseen. Kaksi potkuria, peräsin ja perän korkeusvakaimet. Monin suunnitelmin laivastoa lisättiin ja sukellusaluksia tilattiin. Sukeltavan aluksen kehittelyn alku tapahtui 1500-luvun lopulla. Saukko ja Vesikko. Kehittelyä jatkui yli 300 vuotta, mutta lopulta 1900-luvun alussa veden alta ja veden alla tehtävään sotimiseen tarkoitetut alukset olivat valmiita ja toimintaky- kyisiä. Maailman meriä sukellusveneasein hallitsivat tuolloin Britannia, Saksa, Ranska, Italia ja USA. Tilanne on myöhemmin korjattu! Merivoimissa viisi sukellusvenettä Ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli selvää, että sukellusvenease oli tullut jäädäkseen ja kehittyäkseen yhdeksi sodankäynnin tärkeäksi välineeksi. Lisää oli suunnitteilla tai jo tilattuna. Holland. Saukon perä. Tilannetta Venäjällä paikattiin Englannin antamalla avulla ja USA:sta tilatuilla Holland-luokan sukellusveneillä. Nuori, itsenäinen Suomi sai merivoimiinsa aluksi venäläisiltä maahan jääneitä sota-aluksia. Ahkeran ja hallitusten rahoittaman kehittelyn tuloksena vuonna 1914 ensimmäisen maa- ilman sodan alkaessa maailman merien pinnan alla oli liikkumassa noin 300 sukellusvenettä. Sukellusvene ”Saukko” Suomenlinnassa kesällä 2013 uudessa maalissaan uudella paikalla
Alusten rakentamisessa ei oma osaaminen riittänyt. Pariisin rauha kielsi Suomen sukellusveneet perusteella sukellusveneiden hankinnasta on keskusteltu ja niiden mahdollista hankintaa tutkittu. Peräosan WC:ssä käynti edellytti ”paikkojen vaihtamista” vakauden säilyttämiseksi. olivat pienempiä ja tarkoitettu rannikkojen puolustukseen. Isot, 400 tonnin veneet rakennettiin Turussa silloisella Chrichton-Vulcanin telakalla. Näkymää Saukon sisätiloista. Aseistus, miinat ja torpedot sekä niiden vaatimat tekniset ratkaisut eivät nekään olleet helppoja. – Nykyisen tulkinnan mukaisesti Suomi voisi hankkia sukellusveneitä, hän vahvistaa. Sukellusveneet maissa Sukellusveneet vierailevat harvoin Suomessa. Mikäli ei halua lähteä Tallinnaan, voi käväistä vielä lähempänä Helsingissä Suomenlinnassa, jossa 1930–luvun sukellusveneistämme Vesikko on ollut Merimuseon uudelleen entisöimänä avoimena yleisölle kuluneesta kesästä lähtien. Vierailu kummassakin kertoo karua kieltä sukellusveneiden miehistöjen elämästä. – Merivoimien uudella Katanpää-alusluokalla on erinomainen kyky vedenalaiseen valvontaan, komentaja Tavaila lisää. – Tarvittaessa alukset kykenevät myös toimimaan vedenalaisia kohteita vastaan. Dieselkoneistoa käytetään sekä pintakulkuun että akkujen lataamiseen. Vesikko on pieni sukellusvene. Telakoille saatiin teknistä osaamista Saksasta. Rauhanteko koski myös Suomen merivoimia, jolta kiellettiin sukellusveneiden myötä myös kosketuksetta räjähtävät torpedot ja merimiinat. Tiedämme reaaliaikaisesti, mitä aluevesillämme tapahtuu. – Niillä kyetään poikkeusoloissa huolehtimaan maallemme tärkeiden alueiden suojaamisesta. Näissä tiloissa miehet ovat eläneet jokapäiväistä sodan elämää pinnalla ja pinnan alla. Tilat ovat todella niukat. Kuva: Heikki Moisio Komentaja Arvi Tavaila merivoimien esikunnan operatiiviselta osastolta vahvistaa, ettei Pariisin rauhan määräyksiä enää tulkita vuoden 1947 perustella. Suurin este sukellusveneiden hankinnalla ei suinkaan ole aluksen hinta, vaan koko sen toiminnallinen järjestelmä ja tämän järjestelmän ylläpito. Pienemmät, 99 tonnin alukset rakennettiin Helsingissä Hietalahden telakalla. Saukon komentotorni ja sen edessä oleva konekivääri. Toisen maailmansodan alkaessa Suomella oli kuitenkin tehokas ja toimiva laivasto panssarilaivoineen ja sukellusveneineen. Ruotsin merivoimat käyvät täällä kuitenkin jatkuvasti laivastovierailuilla. Komentaja Tavailan mukaan on selvää, että uuden tulkinnan 59. Niissä oli ainoastaan torpedo-aseistus. Suomalaisen sukellusveneen komentotorni. Sukellusvene koostuu sekä polttomoottorijärjestelmästä että sukelluksen aikaisesta sähkömoottoritoimisesta kulusta. Jouko Moisala Pariisin rauha päätti toisen maailmansodan vuonna 1947. Meillä on hyvin toimiva ja ajantasainen vedenalainen valvontaverkko. Torpedot esimerkiksi painavat toista tonnia kappale, ja niitä on aluksessa kyetty liikuttamaan ja panemaan toimintakuntoon ampumista varten. Tavaila tähdentää, että Suomi on myös kehittänyt teknisesti maailman huippulaatua olevat puolustukselliset merimiinat. Lisäksi Pariisin rauhanteossa määritettiin Suomen merivoimien alusten yhteinen koko 10 000 tonniin ja sotilaiden määrä 4500 mieheen. Maissa pääsee kuitenkin tutustumaan kahteen lähellä olevaan sukellusveneeseen: Tallinnan uudessa merimuseossa on Lembit–sukellusvene sisällä hallissa. Sen vakaus on ollut kiinni vähäisestäkin liikkumisesta. – Suomella ja merivoimilla on ilman sukellusveneitäkin kyky valvoa ja tarvittaessa puolustaa merialueitamme. Miltähän on tuntunut pintautuminen, kansiluukkujen avaaminen ja raitis ilma. Näiden teknisten järjestelmien hankinta ja tilaaminen olivat silloinkin osaamista ja tietoa vaativia. Mukana on myös sukellusveneitä, mutta ne eivät ole avoinna yleisölle, eikä niihin pääseminen onnistu yrittämälläkään
– Nyt tuon määrän arvioidaan olevan jopa 80 prosenttia. Saatu palaute on ollut erinomaista, sanoo Rautiainen. Moni heistä kaipaa rohkaisua sukeltamiseen Suomen vesissä. S ukeltajaliitto on tällä hetkellä koulutusyhteistyössä AIDA:n (Association Internationale pour le Développement de l’Apnée), CMAS:n (Confédération Mondiale des Activités Subaquatiques), DAN:n (Divers Alert Network) ja NAUI:n (National Association of Diving Instructors) kanssa. Suomen vesissä sukeltamiseen tarvitaan rohkaisua Suurin osa suorittaa peruskurssin ulkomailla Jo 80 prosenttia sukeltajista käy peruskurssin ulkomailla. Näin saadaan madallettua kynnystä harrastuksen aloittamiseen myös kotimaassa. Sukeltajaliitto ry:n koulutuspäällikkö Mika Rautiaisen mukaan 2000-luvun ilmiö on ollut se, että sukelluksen peruskurssi suoritetaan yhä useammin ulkomailla. 60 Joidenkin arvioiden mukaan vuosituhannen vaihteessa yksi kolmasosa sukeltajista suoritti persurssinsa ulkomailla. Tälläistä ovatkin jo jotkut seurat järjestäneet, muun muassa Urheilusukeltajat ry Helsingissä. – Monen ulkomailla peruskurssin suorittaneen on vaikea aloittaa sukeltamista Suomessa, jossa olosuhteet kuitenkin ovat erilaiset. CMAS-kortin suorittaa valtaosa sukeltajista Sinänsä koulutusjärjestelmällä ei ole varsinkaan aloittelijan kannalta merkitystä, koska kaikissa järjes-. Jatkossa Sukeltajaliiton jäsenseurat tulevatkin varmasti järjestämään entistä enemmän perehdyttämistilaisuuksia ja koulutuksia sukeltamiseen Suomen olosuhteissa. Peruskurssin ulkomailla käynyt kaipaa monesti rohkaisua Suomen vesissä sukeltamiseen. Monia pitää rohkaista sukeltamaan sen jälkeen Suomen "hankalammissa" vesissä. Sukeltajaliitto järjestää ohjaaja- ja kouluttajakurssit. Jo 80 prosenttia sukeltajista suorittaa peruskurssin ulkomailla. Sukeltajille suunnatuista kursseista vastaavat Sukeltajaliiton jäsenseurat ja yhteisöjäsenet
– Erikoiskurssien valikoima lisääntyy jatkuvasti. joituksissa käytettävä puku olisi hyvä olla oma ja omien mittojen mukaan hankittu, koska juuri itselle sopiva puku on äärimmäisen tärkeä sukelluksen mukavuuden ja lämpimyyden kannalta, sanoo Rautiainen. – Vesi ja välineet ovat aina samat riippumatta maailman kolkasta. Lähitulevaisuudessa Sukeltajaliitto tulee julkaisemaan opetusmateriaalit ainakin hylkysukelluskurssille ja jääsukelluskurssille, kertoo Sukeltajaliitto ry:n koulutuspäällikkö Mika Rautiainen. – Kurssinjärjestäjä antaa ennen kurssia ohjeet varusteista. Snorkkelisukeltajat kortitetaan pääsääntöisesti kokonaan CMAS:n snorkkelisukelluskorteilla. Lähes kaikilla hieman pitempään harrastaneilla sukeltajilla on usean koulutusjärjestön kortit taskussaan, sanoo Rautiainen. Ensiapukoulutuksesta huolehtivat seurojen omat DAN-kouluttajat. Laitesukelluksen peruskurssilla käytettävät laitteet tulevat kurssin järjestäjän puolesta. Snorkkelisukeltajat kortitetaan myös pääsääntöisesti kokonaan CMAS:n snorkkelisukelluskorteilla. Kaikki Sukeltajaliiton piirissä järjestetty vapaasukelluskoulutus tapahtuu AIDA:n koulutusohjelman mukaisesti. Ensiapukoulutuksesta huolehtivat seurojen omat DAN-kouluttajat. Snorkkelisukellus tuo perheen yhteen Kuutti- eli perhesukellustoiminta on 3–6-vuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa yhteisen snorkkelisukellusharrastuksen mahdollistava ohjelma. Kurssien avovesihar61. Järjestelmät kouluttavat turvalliseen sukeltamiseen, minkä takia niiden asiasisällöissä ei eroja ole. Olennaisinta on aina sukeltajan turvallisuuden maksimointi. – Laitesukelluksessa noin 20 prosenttia kurssin suorittaneista sukeltajista saa NAUI:n kortin ja noin 80 prosenttia CMAS:n kortin. telmissä aloittelijan tasolla on sama sisältö ja tavoitteet. Kaikki Sukeltajaliiton piirissä järjestetty vapaasukelluskoulutus tapahtuu AIDA:n koulutusohjelman mukaisesti. Tekniikkasukelluskoulutus tapahtuu suurimmalta osin NAUI:n koulutusohjelman mukaisesti. Järjestelmät kouluttavat turvalliseen sukeltamiseen, minkä takia niiden asiasisällöissä ei eroja ole. Tavoitteena on saada vedestä hyvä ja turvallinen ystävä, jolloin lapsi tun- Sukelluskoulutuksessa on aina olennaista sukeltajan turvallisuuden maksimointi
Hänellä on valmius tehdä snorkkelisukelluksia avovedessä noin kymmenen metrin syvyyteen asti kurssiolosuhteita vastaavissa tai paremmissa olosuhteissa. Kursseilla syvennetään myös tietoa aiemmilla kurssitasoilla käsitellyistä asioista ja perehdytään vapaasukelluksen etiikkaan. Kakkostason kurssilla peruskoulutettu vapaasukeltaja voi syventää tietojaan ja taitojaan ja saavuttaa edellytykset tulla “sukeltajaksi”. Lisäksi kursseilla sivutaan myös valmentautumista, valmentamista ja ravitsemusta tavoitteena valmius suunnitella ja johtaa sukellustapahtumia, toimia apukouluttajana ja luoda edelly- Erikoiskurssit syventävät sukeltajan tietoja ja taitoja tietyltä sukelluksen osa-alueelta. Snorkkelisukelluksen peruskurssin hyväksytysti läpäissyt sukeltaja hallitsee perusvälinetekniikat. Koulutusjärjestelmässä on huomioitu eri ikäryhmien valmiudet. Kurssilla painotetaan myös hätätilanteiden ennaltaehkäisyä ja hallintaa. Kurssi soveltuu myös vapaasukelluksen perehdyttämiskoulutukseksi sellaisille oppilaille, joilla on aikaisempi tausta muista sukelluslajeista. – Snorkkelisukelluksen jatkokurssin hyväksytysti läpäissyt sukeltaja on perehtynyt laajasti snorkkelisukelluksen eri osa-aluei- Vapaasukelluskursseja neljässä tasossa AIDA:n yhden tähden vapaasukelluskurssilla vasta-alkaja tutustuu vapaasukellukseen ensimmäistä kertaa. Neljännellä tasolla kurssin tavoitteena on saavuttaa tarpeelliset tiedot ja taidot vaativien vapaasukellusten suunnitteluun ja toteuttamiseen. Hänellä on valmius tehdä avovedessä snorkkelisukelluksia vaihtelevissa olosuhteissa. – Laitesukelluksen koulutusjärjestelmä on portaittain etenevä jatkuvan koulutuksen järjestelmä, jossa sukeltajan tietoja ja taitoja syvennetään asteittain ja mahdollistetaan omien äärirajojen turvallinen ja hallittu laajentaminen. Laitesukellus alkaa yli 12-vuotiaana Laitesukelluksen koulutusjärjestelmä perustuu CMAS:n ja NAUI:n standardeihin, kansainvälisiin ISO/SFS-EN –standardeihin ja Pohjoismaisten sukellusliittojen kanssa tehtyihin sopimuksiin. Kurssi painottuu ennen kaikkea allassukellukseen ja tavoitteena on saavuttaa edellytykset aloittaa harrastukseen tutustuminen turvallisesti. Kurssi täyttää kansainvälisesti CMAS S2 - ja NAUI Skin Diver -standardien vaatimukset. Taitorata järjestetään leikinomaisena seikkailuratana norppatoiminnan yhteydessä siin. Muun muassa fysiologisten riskien, sukeltajan henkisen kehitystason ja vastuukysymysten johdosta. Sukeltajille suunnattuja kursseja järjestävät Sukeltajaliiton jäsenseurat ja yhteisöjäsenet. nistaa ja tietää omat taitonsa ja kykynsä toimia vedessä. – Norpan taitoradan suorittaneella nuorella on vedessä liikkumisen ja snorkkelisukelluksen perusvalmiudet. Sukeltajaliiton koulutusohjelman mukaiselta laitesukelluskurssilta voidaan myöntää joko kansainvälinen CMAS:n tai NAUI:n kortti riippuen siitä kumman kansainvälisen organisaation voimassaoleva kouluttajakortti kurssin vastuukouluttajalla on. Tavoitteena on saavuttaa tiedot ja taidot turvallisten vapaasukellusten suunnitteluun ja toteuttamiseen, sekä valmius päävastuun ottamiseen sukelluksilla samantasoisten vapaasukeltajien kanssa. Kurssilla tutustutaan ensimmäistä kertaa syvyysele62 tykset siirtyä kouluttajakoulutukseen. Sukeltajaliitto järjestää ohjaaja- ja kouluttajakurssit. Kurssi täyttää kansainvälisesti CMAS S3 –standardin vaatimukset. tai erillisenä harjoituksena, Rautiainen selvittää. AIDA:n kolmannen tason kurssilla vapaasukeltajan osaamista syvennetään edelleen, erityisesti tietoa riskeistä ja syvyyssukelluksesta. menttiin. Jatkokoulutettu snorkkelisukeltaja hallitsee pelastautumisen ja pelastamisen perustaidot
Laitesukelluksen peruskurssi on tarkoitettu yli 12-vuotiaille. Laitesukelluksen syventävän jatkokurssin ikäraja on 18 vuotta ja läpäisyvaatimus 100 peruskurssin jälkeistä sukellusta. Lähitulevaisuudessa Sukeltajaliitto tulee julkaisemaan opetusmateriaalit ainakin hylkysukelluskurssille ja jääsukelluskurssille. Ensiapukursseja ovat hätäensiapukurssi, hapenannon perus- ja jatkokurssi, neurologinen arviointi sukelluspaikalla –kurssi, automatisoidun defibrillaattorin käyttökurssi sekä vaarallisten merieläinten aiheuttamien vammojen ensiapukoulutus. Sukeltajaliiton koulutusohjelmassa tällä hetkellä olevia erikoiskursseja ovat muun muassa snorkkelisukeltajan turvallisuuskurssi, laitesukeltajan turvallisuuskurssi, nitroksikurssi, kaasunsekoittajakurssi, kuivapukukurssi, vapaaehtoisen pelastuspalvelun sukeltajakurssi ja erilaiset tekniikkasukelluskurssit. Useimmiten puku on myös mahdollista saada lainaan tai vuokralle kurssisukelluksia varten, jos harrastaja ei vielä halua investoida omaan pukuun. Laitesukelluskouluttajakoulutuksen käytännön järjestelyistä 63. Laitesukelluksen jatkokurssi täyttää kansainvälisesti CMAS P2- ja NAUI Advanced Scuba Diver – standardien vaatimukset, Mika Rautiainen kertoo. Kurssilla opetetaan ne tiedot ja taidot, joiden avulla perustason sukeltaja voi sukeltaa parin kanssa enintään 15–20 metrin syvyyteen. Ensiapukoulutuksessa DAN:n järjestelmä Sukeltajaliiton ensiapukoulutus tapahtuu DANin (Divers Alert Network) koulutusjärjestelmän mukaisesti. Tälläisissä tapauksissa Sukeltajaliitto kannustaa yhteistyöhön naapuriseurojen kanssa. Juhani Karvonen Toiveita tietyistä erikoiskursseista kantautuu liitolle silloin tällöin. Kurssi täyttää kansainvälisesti CMAS P1, NAUI Scuba Diver ja SFS-EN 14153-2 (Autonomous Diver) -standardien vaatimukset. an tiukkana nykyihmisen vaativaan ja tiiviiseen elämänrytmiin. suus tarkastaa oppilaan laitteiden soveltuvuus. Laitesukelluksen syventävä jatkokurssi täyttää kansainvälisesti CMAS P3-, NAUI Master Scuba Diver ja SFSEN 14153-3 (Dive Leader) -standardien vaatimukset. Jos kurssin järjestäjä toteaa, että ne ovat standardin vastaisia tai eivät muuten sovellu tehtäviin sukelluksiin, hän voi kurssin jatkamisen ehtona edellyttää sopivien laitteiden hankkimista. Laitesukelluksen jatko- ja erikoiskursseilla oppilaat käyttävät yleensä omia laitteitaan. Yhteistyö onkin yleensä onnistunut kiitettävän hyvin, jolloin työ saadaan jakaantumaan useammalle vapaaehtoiselle. eri kurssitasojen pääsyvaatimuksiin on asetettu ikärajoja. Tuolloin sukeltaja hallitsee sukellustapahtuman turvallisuusjärjestelyiden organisoinnin seuratoiminnan tapahtumaympäristössä. Palautteen johdosta laitesukelluskouluttajakoulutuksen rakennetta muutettiinkin, ja vuoden 2013 alusta lähtien laitesukelluskouluttajakurssi on rakentunut neljästä moduulista, joiden suorittaminen Seurayhteistyö kannattaa pienillä paikkakunnilla on aiempaa joustavampaa. Syventävän jatkokurssin jälkeen sukeltajan syvyysraja on 40 metriä. – Laitesukelluksen jatkokurssin ikäraja on 15 vuotta. Kurssien avovesiharjoituksissa käytettävä puku olisi hyvä olla oma ja omien mittojen mukaan hankittu, koska itselle juuri sopiva puku on äärimmäisen tärkeä sukelluksen mukavuuden ja lämpimyyden kannalta. Uusilla moduuleilla opetus myös tapahtuu oppilaiden toiveesta ainoastaan lauantaisin ja sunnuntaisin, kun vanhan mallisella kouluttajakurssilla opetusta oli myös perjantai-iltana. – Pienillä paikkakunnilla on ongelmana väen vähyys. – Erikoiskurssien pääsyvaatimuksena on tietyn sukeltajaluokan suorittaminen ennen kurssille osallistumista. – Kurssiohjelmaa ja kurssin järjestämisaikataulua pidettiin lii- Peruskurssin ulkomailla käynyt kaipaa monesti rohkaisua Suomen vesissä sukeltamiseen. Reippaasti kasvanut osallistujamäärä on myös merkki siitä, että uudistus onnistuttiin toteuttamaan seurojen toiveiden mukaisesti, sanoo Rautiainen. Kun suurilla paikkakunnilla toimivissa seuroissa saattaa olla useita kouluttajia, pienten paikkakuntien seuroissa koulutusvastuu on usein yhden tai kahden ihmisen harteilla. Sukeltajaliitto ei välitä varusteita. Kurssin järjestäjällä on oikeus ja velvolli- liitto sai jonkin verran palautetta seuroilta. Erikoiskurssit syventävät sukeltajan tietoja ja taitoja tietyltä sukelluksen osa-alueelta. Laitesukelluksen peruskurssilla käytettävät laitteet tulevat kurssin järjestäjän puolesta. Useita muitakin erikoiskursseja on suunnitteilla ja työn alla, Rautiainen kertoo. Jatkokurssille vaaditaan yli 100 sukellusta Jatkokursseilla laitesukeltajan tietoja, taitoja ja osaamista kasvatetaan laaja-alaisesti kokonaisuutena. Jatkokurssin jälkeen sukeltajan syvyysraja kasvaa 30 metriin kurssilla opetettujen tietojen ja taitojen ansiosta. – Erikoiskurssien valikoima lisääntyy jatkuvasti. Kurssinjärjestäjä antaa ennen kurssia ohjeet varusteista. Laitesukelluskouluttajakurssin uudistus on saanut paljon kiitosta. Varustus riippuu aina kurssista Koulutettavan varustetaso riippuu kurssista. Snorkkelisukelluksen, vapaasukelluksen ja laitesukelluksen peruskurssille tultaessa on oltava omasta takaa uima-asu, maski, räpylät ja snorkkeli
– Sukeltamista varten on olemassa lukuisia koosteita turvaohjeita. Niiden lisäksi on erillisiä, täsmentäviä turvaohjeita. Rutiinien merkitystä ei voi korostaa liikaa. – Niiden olomassaolo ei riitä turvalliseen sukellukseen, ei vielä niiden lukeminen ja ymmärtäminenkään, vaan turvallisuus sukelluksilla perustuu niiden noudattamiseen. K un sukeltaja valmistautuu veden alle menoon aina samalla tavalla, hän ei tee virheitä, sanoo sukelluksen opettaja Jouko Moisala – On tärkeää, että jokainen sukeltaja osaa tehdä sukelluksestaan niin turvallisesti kuin se sukeltamisen riskin ottamalla on mahdollista. Pelastuslaitosten sukeltajien turvaohjeet on kehitetty heidän tarpeisiinsa yhteistoiminnassa Pelastusopiston kanssa yhteistoiminnassa. Pelkkä koulutus ei takaa sukellusturvallisuutta Rutiinit ja jatkuva harjoittelu tärkeää on omat yleisohjeensa. Eri koulutusorganisaatioilla 64 remminkin, että miten kaiken ilmenevän voi kontrolloida. Laitoksilla, joissa on sukeltajia noudatetaan sen laitoksen laatimaa ohjeistusta. Lähdettäessä kokoamaan sukellusturvallisuutta rakennetaan ensin perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Laitesukellukseen jo seitsemänvuotiaana Varsinaisen laitesukelluksen aloittamisen, siis varsinaiselle sukelluskurssille osallistumisen alarajana voidaan kuitenkin edelleen. Hänen tulee ymmärtää, että vaikka sukellusturvallisuus riippuu monista eri tekijöistä, lopullisen turvallisuuden kokoajana ja säätelijänä toimii hän itse. Merivoimilla on omat ohjeensa, joita virkamiessukeltajat, kuten vartiosto, omien käytäntöjensä lisäksi soveltaen noudattavat. Vara-annostimen käytön opettaminen on osa sukellusturvallisuuden opetusta. Moisalan mukaan turvaohjeet perustuvat kattavaan ajatteluun siitä, mitä voi tapahtua - tai pa- Koko sukelluskoulutuksen perusideana on turvallisuus
Mukana sukeltavan aikuisen alaikäraja on 18 vuotta. Harjoittelu luo toimintaan positiivisen asenteen, mutta erityisesti ongelmatilanteisiin ja niistä selviytymiseen ja antaa yleiset toimintamallit myös ongelmatilanteisiin. – Nykyinen elvytys perustuu voimakkaasti paineluun. kainen sukeltaja joutua tilanteisiin, joista ei selviä ilman etukäteistä tietoa ja harjoitusta. Tällöinkin nuoren mukana kurssilla on jompi kumpi huoltajista. pitää 12 vuoden ikää. Jo pelkästään laiturille nostaminen saattaa olla raskasta ja vaikeaa. Puhaltaminen tehdään ainoastaan kaksi kertaa, mutta painelua puhallusten välillä 15 kertaa. Monipuolinen koulutus lisää turvallisuutta Moisala muistuttaa, ettei pelkkä koulutus takaa sukellusturvallisuutta. Ongelmatilanteitakin voi harjoitella Jouko Moisala muistuttaa, että sukeltajan peruskoulutukseen sisältyvät oppisisällöt ovat todellakin vain perustasoa, mutta kuitenkin ne ovat sellaista tietoa ja 65. Jokaisen harrastajan tulisi hallita esimerkiksi ensiaputaidot. – Maailmalla laitesukeltajien aloitusikää ollaan koko ajan hilaamassa alaspäin. Rantaan tuominen on helppoa, mutta alukseen nostaminen saattaa tuottaa vaikeuksia, jos siihen ei ole etukäteen mitenkään varauduttu. Pienetkin asiat vaativat harjoittelua. Lyhyet opetustuokiot pinnalla kuuluvat olennaisena osana allaskoulutukseen. Bubblemakerskursseja voidaan järjestää jo seitsemänvuotiaille, kertoo Moisala. Olennaista on jatkuvan harjoittelun periaate. Vedessä painelu ei onnistu ja puhalluskin on hyvin kyseenalaista. Kuivapukukoulutus avantosukellusta varten allasolosuhteissa. Fyysinen ja mentaalinen harjoittelu ovat kumpikin yhtä tärkeitä. – Jatkuvalla harjoittelulla sukeltaja säilyttää aktiivisen toiminnallisuutensa. Jo- – Jokainen sukeltaja joutuu tilanteisiin, joista ei selviä ilman etukäteistä tietoa ja harjoitusta. Uhri on myös saatava pois vedestä. Moisala korostaa monipuolista koulutusta. Jatkossa nuori saa sukeltaa ainoastaan aikuisen kanssa ja valvonnassa, taitoa, joiden varassa turvallinen sukellusharrastus on mahdollista. Opetettaessa sukeltajia altaassa on hyvä antaa kurssilaisille mahdollisuus omaehtoiseen sukeltamiseen ilman varsinaisia suorituspaineita. Uhri on nopeasti toimitettava paikkaan, jossa elvytystoimet voidaan hoitaa tuloksellisesti. kunnes hän täyttää 15 vuotta. Normaalivarusteiden lisäksi mukana on merkinantoköyden käyttö kommunikointivälineenä. Harrastuksessaan etenevä tarvitsee kuitenkin muuta kuin kokemusta, siis tunteja ja kertoja
Sukeltajan tulee varautua erilaisiin tilanteisiin kuten aallok- koon, epätavallisiin varusteisiin, hylkysukellukseen, jäätäviin olosuhteisiin ja avantosukellukseen, kokokasvonaamariin, luoliin, seoskaasuihin, suljetunkierron laitteisiin, suunnistamiseen, syväsukelluksiin, tekniikkasukelluksiin, virtoihin ja virtauksiin. – Varsinaisessa sukellustilanteessa rannalla tai paatissa jäätymisestä ei pidetä luentoa. – Sukelluksen turvallisuuteen kuuluu, että jokainen osaa teoriassa toiminnan, jota on harjoiteltu ohjatusti turvallisissa olosuhteissa. Osa kuitenkin vaatii erillisen kurssin suorittamista. – Ennen sukeltamista ei kaikkea voida käydä lävitse, mutta jokainen sukeltaja voi ja hänen kannattaa joskus kysyä asioita yhteisen edun nimessä, painottaa Jouko Moisala. Parhaat opetustulokset avovedessä saavutetaan pienissä ryhmissä. Jokainen sukeltaja avaa silloin sitä käsittelevän tiedoston, kelaa sen toiminnallisen osan läpi ja ottaa alas, jossa se on valmiina otettavaksi uudelleen näytölle sitä tarvittaessa. Aina ei pääse yhden oppilaan ryhmää opettamaan. – Parisukelluksen turvallisuus puolestaan perustuu molempien taitoon auttaa tarvittaessa toista ja kokeneen toimimista molempien ongelmien ratkaisijana ja auttajana. Aloittelijaa voidaan sukellustilanteessa neuvoa ja opettaakin, mutta kokenut tietää toiminnan ja osaa niin myös toimia. Eräänlaista sanatonta viestintää Sukellusturvallisuus perustuu osin myös eräänalaiseen sanattomaan viestintään. Ongelmallisia tilanteita voi oppia sukeltaen, mutta niitä ei opita varsinaisessa sukellustilanteessa, vaan harjoitteina, joissa sukelletaan mieluiten myös todellisissa olosuhteissa, siis avovedessä. Aina voi esittää kysymyksen mahdollisesta jäätymisestä. Vinkkejä turvallisuuteen t Estä hengitysventtiilisi jäätyminen! t Varmista, ettei säiliössäsi ole kosteutta! t Käytä kuivaa ilmaa! t Kuivata hengitysventtiilisi ennen sukellusta! t Anna välineistösi jäähtyä sukelluslämpötilaan! t Pidä annostimet kuivina! t Älä hengitä pinnalla! 66. Perusharjoittelu tapahtuu uima-altaassa, jos se on mahdollista. Moisalan mukaan kouluttaja ei voi olettaa, että oppilas osaisi auttaa täydellisesti, mutta kokematonkin osa aina jotakin tehdä. Juhani Karvonen – Ongelmalliset sukellustilanteet eivät suinkaan ole sellaisia, että niitä voi oppia pelkästään kantapään kautta. – Korostetusti voidaan mainita, että osa näistä erikoistilanteista voidaan hoitaa perehdyttäen
Sukellusvälineiden esittely on lehden olennainen asiasisältö. Suomalaiset sukeltajat hankkivat entistä runsaammin kokemuksia myös ulkomailta, kirkkaista ja lämpimistä merivesistä. Asiantunteva Sukeltajan Maailma kertoo perusteellisesti sekä kotimaisista että ulkomaisista sukelluskohteista. Se on korkeatasoinen sukelluslehti ulkomaisten esikuvien mukaan. Sukeltajan tautia ei tarvitse kokea, kun toimii ohjeiden mukaan. Etenkin nuorison keskuudessa sukeltamisen – eksoottisen välinelajin – suosio lisääntyy vuosi vuodelta. Ja välineuutuudet ovat mukana jokaisessa numerossa! Sukeltamisen turvallisuus on käyttäytymisnormien hallintaa, osaamista ja säntillisyyttä. SUKELTAJAN maailma 5-2013 6,00 Kalaverkkoon uiva sukeltaja joutuu helposti paniikkiin Jo neljä viidestä suorittaa peruskurssin ulkomailla Tiekorjaukset antavat työtä ammattisukeltajille Sukeltajan Maailma on sukeltajan erikoislehti sukelluksen harrastajille. Turvallisuus on tärkeä Sukeltajan Maailma -lehden aihealue. Merkinantopoiju on tämän päivän uutta turvallisuutta Talvikauden sukellusmatkat Egyptiin peruu tettu Tilaa Sukeltajan Maailma kestotilaus 37 € /vuosi tai määräaikainen 41 € /6 nroa Internetissä: www.sukeltajanmaailma.fi Sähköpostilla: tilaukset@karprint.fi Puhelimitse: 09-413 97 300 Oheisella palvelukortilla Tilaushinnat Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 37€ t VMLPNBJTJJO UJMBVLTJJO QPTUJUVTMJTÊ t 3VPUTJJO UJMBUFTTB IJOUPJIJO MJTÊUÊÊO NPNT ,FTUPUJMBVT KBULVV BVUPNBBUUJTFTUJ WBMJUVO MBTLVUVTKBLTPO NVLBJTFTUJ WPJNBTTBPMFWBBO LFTUPUJMBVTIJOUBBO 5JMBVLTFO WPJ JSUJTBOPB NJMMPJO UBIBOTB
NJFMVJUFO LVVLBVUUB FOOFO VVEFO MBTLVUVTKBLTPO BMLVB Määräaikaistilaus 12 kk OSPB 41€ PALVELUKORTTI SUKELTAJAN Tilaan Sukeltajan Maailma-lehden maailma Kalaverkkoon uiva sukeltaja joutuu helposti paniikkiin ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Kestotilaus Määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ - ___/___ 20___ 5-2013 6,00 Jo neljä viidestä suorittaa peruskurssin ulkomailla Tiekorjaukset antavat työtä ammattisukeltajille Merkinantopoiju on tämän päivän uutta turvallisuutta Sukeltajantauti iski Maltan sukelluksella Liikuntavamma ei estä Harri Haapalan sukelluksia Talvikauden sukellusmatkat Egyptiin peruutettu &OUJOFO PTPJUF UBJ MFIEFO TBBKB Sukunimi Etunimi Lähiosoite Käytä palvelukorttia, kun Postinumero Postitoimipaikka Puhelin t 5JMBBU MFIEFO t *MNPJUBU PTPJUUFFONVVUPLTFTUB t 1FSVVUBU UBJ JSUJTBOPU UJMBVLTFTJ 6VTJ PTPJUF UBJ MBIKBUJMBVLTFO NBLTBKB Sukunimi Etunimi Lähiosoite 5JMBVLTFU
QFSVVUVLTFU KB PTPJUUFFONVVUPLTFU UVMFWBU WPJNBBO WJJLPO LVMVFTTB JMNPJUVLTFO TBBQVNJTFTUB 5JMBVT WPJEBBO JSUJTBOPB LPTLB UBIBOTB ,VTUBOUBKBMMB PO LVJUFOLJO PJLFVT WFMPJU UBB UJMBBKBMUB KP TBBEVU MFIEFU ,4- O MVWVO f O LPIEBO NVLBBO QFSVVUUBNJTPJLFVEFO QVVUUVNJOFO 0TPJUUFJUB WPJEBBO LÊZUUÊÊ KB MVPWVUUBB NBSLLJOPJOUJUBSLPJUVLTJJO )5- Postinumero Postitoimipaikka Puhelin 1. luokan postimerkki Karprint Oy maailma SUKELTAJAN 37 7BOIB 5VSVOUJF )6)."3* 5JMBBKBQBMWFMV 1VI 'BLTJ www.sukeltajanmaailma.fi tilaukset@karprint.fi Liikuntavamma ei estä Harri Haapalan sukelluksia Sukeltajantauti iski Maltan sukelluksella Noin 20.000 suomalaista harrastaa tätä nykyä sukeltamista. Välineiden hallinta on erityisesti aloitteleville harrastajille vaikeaa, tässä Sukeltajan Maailma on harrastajan tukena. Sukeltajien kiehtovat extreme-kokemukset saavat nekin lehdessä runsaasti palstatilaa.
Nitrox-kurssi on Silan mukaan erittäin suosittu. Sukellusmatkoilla suosittuja kursseja ovat syväsukellus, hylkysekä skootterikurssit sekä tekniikkasukelluskurssit aina Trimixkurssiin asti. Sidemount-sukellus kiinnostaa monia. Varustus on kevyt, sillä säiliöt on mahdollista kiinnittää varustukseen vasta vedessä, esimerkiksi paikoissa, joissa veteen meno painavan varustesetin kanssa olisi muuten hankalaa. Kuivapuku- sekä Nitrox-kurssit ovat suosituimmat kotimaassa järjestettävät PADIn erikoiskurssit tällä hetkellä. S ukeltajan maailma selvitti kolmen sukelluskouluttajan kanssa, mitä uutta kuuluu PADI-koulutuksiin. Perinteisessä mallissa säiliö/ säiliöt ovat selässä, mutta sidemount-varustuksessa ne sijoitetaan nimensä mukaisesti sivuille tarkoitusta varten suunniteltuun SM-tasapainotusliiviin. Myös sidemountsukellukset ovat tätä päivää. Varsinkin useat tekniikkasukelluspuolelle aikovat ja sukellussafareille lähtevät haluavat tutustua nitroxiin. – Myös peruskurssien suorittaminen kuivapuvulla on lisääntynyt keskuksissamme tarjolla ole- Nosteenhallintaa sidemountilla Sidemount-sukelluksen suosio kasvaa jatkuvasti. – Kuivapuvun lisääntynyt suosio heijastuu myös kurssitarjontaan. – Kuivapuvulla sukeltaminen lisää oleellisesti sukellusmukavuutta Suomen viileissä vesissä, joten koulutuksen hankkiminen tällä osa-alueella on lisääntynyt huomattavasti, kertoo Sila. Varustus mah-. Tampereen Sukelluskeskuksen pyörittäjä Anna ”Ansku” Sila arvioi, että nyt löytyy joitain selviä trendejä. AOWD-kurssi ja vedenalainen skootterisukellus oppilaana Tommi Leander ja opettajana Ansku Sila. Sidemountia käytetään yleisesti muun muassa luola- ja hylkysukeltamisessa. Nosteenhallintaa oppii usealla PADI-kurssilla Sidemount-sukelluksen suosio kasvaa koko ajan Kuivapuvun lisääntynyt suosio näkyy PADIkurssien tarjonnassa. Varustekonfi68 guraatio eroaa normaaliin sinkku- tai tuplasäiliövarusteisiin verrattuna. van laajan koulutuskuivapukuvalikoiman myötä
Kurssi sopii kaikille asiasta kiinnostuneille ikään katsomatta. Tampereen Sukelluskeskuksen sukellusseura ScubaDo ry oli Sukelluskeskuksen safareille lähdetään sukeltamaan avovesiä peruskursseilta. dollistaa isomman ilmamäärän käyttöön aivan kuten sukellettaessa tuplasäiliöillä. Monipuoliset sukelluskohteet mah-. Onlinen kautta on mahdollisuus käydä läpi uusimman materiaalin ja seurata muutoksia. Kurssin teoriaosiot voi tällä tavalla suorittaa omalla aikataulullaan online-materiaalien kanssa. EFR-järjestö (Emergency First Aid Responder) alkaa koko ajan tulla tutummaksi perinteisten ensiapukurssien rinnalla. Valokuvauskurssilla oppii nosteenhallintaa VA-valokuvauksen suosio on kasvanut valtavasti viime vuosien aikana laajentuneen kameravalikoiman myötä. Monipuolisia ensiapukursseja Kaikki Sukelluskeskuksen kouluttajat ovat myös EFR-kouluttajia, joten ensiapukursseja voi järjestää myös yrityksen omissa tiloissa. Säiliöt saa irti ja ne voi siirtää eteensä läpimenon ajaksi ja kiinnittää takaisin kun tilaa on enemmän.. Myös nosteenhallinta ja oikeanlainen trimmi on helppo saavuttaa kyseisellä varustuksella. Hyvää sidemountissa on, että se mahdollistaa säiliöiden irrottamisen ahtaissa luolaolosuhteissa, kun sukeltajan pitää mahtua läpi pienistä onkaloista tai raoista. Suuri hyöty eLearning-kurssista on myös sii69 nä, että oppilaalla on jatkossakin käytössä kurssin uusimmat oppimateriaalit kertausta varten, vaikka kurssi ja materiaali muuttuvat. Kurssin joustavuus antaa useammalle - myös ei-sukeltavalle asiasta kiinnostuneelle henkilölle - virikkeen osallistua kurssille. Kannattaa kirjautua eLearning-osioon eLearningin käyttö lisääntyy koko ajan sukelluskurssien osana. Tällöin vedenalaiseen kuvaamiseen pääsee heti käsiksi. Oppilaat voivat käytännössä aloittaa haluamansa kurssin - peruskurssista aina ammattilaiskurssiin - vaikka heti kirjautumalla Sukelluskeskuksen sivujen kautta eLearning-osioon. Sukelluskeskuksella on tarjolla esimerkiksi useampien kameramerkkien tarvikkeita, salamalaitteita, varsia ja kiinnikkeitä. Sukelluskeskuksista löytyvät kouluttajat Padi Sidemount Specialty - sekä Padi Tec Sidemount Specialty -kursseille. Project AWAREn avulla tämä ajatusmaailma tulee myös ei-sukeltajien tietoisuuteen. Sukeltajat monesti näkevätkin vesiympäristössämme tapahtuneet muutokset ja osaavat kunnioittaa ympäristöä. Enemmän kuvausta harrastaneet käyvät usein valokuvauksen erikoiskurssin, jolloin kuvaamisesta saa irti enemmän. Ja Online-materiaali kulkee mukana, oletpa missä päin maailmaa tahansa. Moni tämän lajin uusi harrastaja sanookin sen olevan jopa helpompaa ja hauskempaa kuin perinteinen sukeltaminen. Käsi kädessä valokuvauskurssin kanssa voisi suositella nosteenhallinnan erikoiskurssia. He jatkavat usein saman tien kouluttajan kanssa AOWD-jatkokurssille. Monipuolinen kurssimateriaali mahdollistaa ennakko-opiskelun Skootterisukelluksen alkuvalmistelut käynnissä. mukana järjestämässä Pelastakaa Kaukajärvi -tapahtuvaa tämän vuoden elokuussa. – Kuivapuvun lisääntynyt suosio heijastuu myös kurssitarjontaan. Esimerkiksi Helsingin Sukelluskeskus on vuosittain järjestänyt AWAREprojektin. Reissulla on hyvät olosuhteet tehdä muun muassa kurssiin kuuluva pakollinen syväsukellus. Project AWARE specialty -kurssilla opitaan myös ajattelemaan sukeltajien roolia herkässä ekosysteemissä. Sidemount-sukelluksen suosio on levinnyt luolasukelluspiireistä myös muualle. Kameran oston yhteydessä kannattaa hankkia ainakin vedenalainen kotelo, joista on usein hyviä tarjouksia. Tarjolla on myös ympäristökursseja AOWD-kurssi antaa luonnollista jatkoa Sukeltajat ovat varsin ympäristötietoista väkeä, joten ei ole yllätys, että PADI:lla on myös vesien ekologiaan liittyviä kursseja. kotona, jolloin kurssilla voidaan keskittyä monipuoliseen käytännön harjoitteluun teoriapainotteisen kurssin sijaan. Kurssi sisältää myös mahdollisuuden harjoitella ensiapuhapen käyttöä. Jo aloittelevat sukeltajat nappaavat usein mukaansa pokkarikameran, jonka kanssa on kätevä liikkua vedessä ja helppo ottaa kuvia
Sukelluskokeilu on myös edullinen keino tutustua lajiin, jos ei vielä ole täysin varma, että haluaako osallistua kurssille. VA-valokuvauksen suosio on kasvanut laajentuneen kameravalikoiman myötä. maksaisi enemmän kuin ulkomailla. Jatkokursseja hankitaan lahjaksi jo enemmän. Kurssilla päästään myös käyttämään jo aikaisemmin opittuja ensiaputaitoja. Sukelluksen peruskursseja ostetaan lahjaksi myös jonkin verran, mutta tuolloin kannattaa jo varmistaa lahjan saajalta (tai lähipiiristä), että lahja on mieluinen; parhaan hyödyn kurssista saa kun lahjan saajakin on motivoitunut harrastukseen. Usein kaveriporukat ostavat kursseja lahjaksi esimerkiksi hääpareille, jotka ovat jo lähdössä sukelluksille sopivalle matkalle. Rescue Diver on turvallisuutta Sukellus on monille lomaharrastus, jolloin jatkokouluttautumista ei välttämättä ajatella tarpeelliseksi. Kuitenkin kurssille tulee ulkomailla hintaa, jos ensin käyttää lomastaan kolme-neljä päivää kurssin käymiseen, ja vasta sen jälkeen pääsee sukeltamaan luokitettuna sukeltajana. Monesti ajatellaan vain sitä asiaa, että sukelluskurssi Suomessa Sukelluskokeilu on tänä päivänä erittäin suosittu lahja. Jokainen kouluttautuu omien mieltymysten ja resurssien mukaisesti eri koulutustasolle asti, ja monet ovatkin tyytyväisiä esimerkiksi AOWD-luokitustasoon, jolloin on saavutettu jo 30 metrin syvyysraja. Syvyys tuntuu joillekin olevan asia, jota halutaan ennakkoon. toimimaan mahdollisissa onnettomuustilanteissa. Kuitenkin tiedon lisääntyessä ymmärretään myös syväsukellukseen liittyvät riskit ja hankitaan Syvyyden tavoittelu ei ole itseisarvo Peruskursseilla annetaan eväät turvalliseen laitesukeltamiseen. Tämän jälkeen voi jatkaa avovesisukelluksia lomareissulla missä päin maailmaa tahansa, jolloin pääsee sukeltamaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Näiden jälkeen sukeltamaan op- sitä varten tarvittavaa lisäkoulutusta. Rescue Diver -kurssilla korostetaan turvallista sukeltamista, opitaan ennakoimaan ja ennaltaehkäisemään mahdollisten sukellusonnettomuuksien syntyä sekä Lahjakortti harrastajalle pii vain sukeltamalla. dollistavat esimerkiksi hylky- ja yösukelluksen, jossa avautuu täysin erilainen vedenalainen ympäristö. Klaus Susiluoto Kuvat: Tampereen Sukelluskeskus Oheisen jutun sukelluskurssien suosion kartoitustyöhön osallistuivat Sukelluskeskusten vetäjät Anna ”Ansku” Sila, Tiina Puhakainen sekä Jukka Siltanen. Syväsukeltaminen on tänä päivänä yhä suositumpaa. 70. Moni ei välttämättä tiedä sitä, että PADIkurssin voi suorittaa osissa niin sanotuilla siirtopapereilla niin, että hankkii tärkeän alkuopetuksen (teoriaopetuksen ja allasharjoituksen) Suomessa omalla äidinkielellään. Sukelluskeskukset suosittelevat harrastajasukelluspuolella kouluttautumista ainakin Rescue Diver -luokitukseen asti
L ohjalla sijaitseva LänsiUudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymä Luksian aikuisopisto kouluttaa noin 15 ammattisukeltajaa puolentoista vuoden välein. Kuva: Mikko Korhonen Tiekorjaukset tuovat ammattisukeltajille töitä Suomessa työskentelee arviolta noin 100 ammattisukeltajaa. Osa on ollut alalla jo pitkään, ja eläköityvien tilalle tarvitaan myös uusia ammattilaisia. 71 Alalla uskotaan töitä riittävän jatkossakin. Meriarkeologi mittaa Hankoniemellä Tvärminnen edustalla lepäävää Grannbuskenin hylkyä. Luksian sukelluksen tutkintovastaava Kalle Virtanen uskoo, että ammattisukeltajista on jatkossa kysyntää jopa nykyistä enemmän.
Ennen vedenalaisrakentajan eli ammattisukeltajan koulutukseen 72. Raskaammat ja korkeammat autot vaativat parannuksia teiden ja siltojen kuntoon – ja se tietää töitä myös ammattisukeltajille. Samaa on jo todettu silloissa. Se ei kuitenkaan käy hetkessä. – Nyt alkaa olla jo se tilanne, että tosi moni ammattisukeltaja on kouluttautunut Luksiassa. Ammattisukeltajaksi 10 kuukaudessa Luksiassa on koulutettu sukellusalan ammattilaisia vuodesta 1995 lähtien. Työllisyysnäkymät ovat vähintäänkin kohtuulliset. Luksiassa koulutetaan tarkastus-, tutkimus- ja ammattisukeltajia sekä sukelluskouluttaja- ja matkaoppaita. Erityisesti hallituksen päätös rekkojen mittojen ja painojen korostuksista lisäävät korjaustarvetta: lokakuun alusta teille tulivat nykyistä isommat autot. Kuva: Luksian sukellusala – Vesi- ja vesistörakentaminen tarvitsee ammattisukeltajia, heitä ei voi korvata koneilla. Sotien jälkeen rakennetut tiestöt ja sillat alkavat olla peruskorjausten tarpeessa. Jo tämä vaikuttaa siihen, että perusinfra tuo ammattisukeltajille töitä, Virtanen toteaa. – Jyväskylässä vesitorni romahti, koska sen harjateräs oli ruostuessaan rapautunut. Suurimmillaan rekat painavat entisen 60 tonnin sijasta 76 tonnia ja kuljetuskaluston korkeus voi nousta nykyisestä 4,2 metristä 4,4 metriin. – On helpompi tehdä kirvesmiehestä sukeltaja kuin päinvastoin! Ammattisukeltaja on menossa työmaalle. Myös tuulipuistohankkeet työllistävät tarkastus- ja ammattisukeltajia. Kun otetaan huomioon kaikki sukelluksen koulutuslinjat, niin Luksian sukellusalalla on vuosittain koulutuksessa noin 60 oppilasta. Heitä koulutetaan noin 15 puolessatoista vuodessa, Virtanen summaa. Tuulipuistoista löytyy työsarkaa lisäksi ympäristöselvityksiä ja vedenalaisarkeologisia inventointeja tekeville tutkimussukeltajille. Eniten Luksiasta valmistuu vedenalaisen rakentamisen ammattilaisia
Vedenalaisrakentajan tutkinnon suorittanutta pidetäänkin moniosaajana, joka pystyy tekemään veden alla metalli-, maa- ja vesirakennusalan töitä. Hakuaika kurssille päättyy kuluvan lokakuun lopussa. Meriarkeologian apulaisprofessuuri Helsingin yliopisto on saanut ensimmäisenä Suomessa meriarkeologian apulaisprofessuurin. Kaikkiaan ammattisukeltajaksi opiskelu vie yli kymmenen kuukautta. – Tällä alalla on selvästi yksityisyritteliäisyyttä ja tiettyä poltetta tehdä erikoistyötä. Tällaista ei ennen ollut, tämä on täysin uutta, sanoo itsekin meriarkeologin koulutuksen saanut Virtanen. On myös muistettava, ettei sukeltajakaan ole koko työpäivää veden alla. Sen sijaan vaaditaan hyvää terveyttä, ja sopivuus alalle selvitetään soveltuvuustesteillä, lää- – Osa harrastaa sukeltamista, ja lisäksi heillä on jokin kädentaidon ammatti. Maija Salmi. Kuva: Kalle Virtanen Luksian sukellusala pääsyä opiskelijan on pitänyt suorittaa tarkastussukeltajan tutkinto, johon tähtäävä koulutus kestää Luksiassa 21 opintoviikkoa. Hän osaa myös käyttää ja huoltaa sukellusjärjestelmiä, -varusteita ja -kalustoa. Virtanen painottaa, että on iso apu, jos kurssilaisella on raken- nus- tai metallipuolen työkokemusta. Ammattisukeltajat koulutetaan Luksiassa suoriutumaan sukellustyötehtävistä 50 metriin saakka sekä kesä- että talviolosuhteissa. – Jos on sukeltajana urakoitsijalla, ei palkoissa ole juurikaan eroa maan päällä työskentelevään rakennusmieheen. Ensimmäiselle eli tarkastussukelluskurssille hakeutuu aina enemmän kuin pystytään ottamaan. Ammattisukeltajan on osattava myös suunnitella ja perustaa kärintarkastuksella, psykologisilla testeillä ja kouluttajien haastattelulla. – On helpompi tehdä kirvesmiehestä sukeltaja kuin päinvastoin! Virtanen haluaa myös karistaa yleisen harhaluulon, että sukellusrakentajilla olisi isot palkat. Kalle Virtanen kertoo, että tästä odotellaan yhteistyötä yliopiston ja Luksian tutkimussukelluskoulutuksen välille. Sitten on niitä, joilla ei ole vastaavaa ammattia, mutta joilla on ehkä sukelluskokemuksia. – Jos on sukeltajana urakoitsijalla, ei palkoissa ole juurikaan eroa maan päällä työskentelevään rakennusmieheen. Kursseille hakeudutaan myös viranomaispuolelta, tänne hakee esimerkiksi merivartijoita ja palomiehiä. tammikuuta ja päättyy toukokuun lopussa. Seuraava vedenalaisen rakentajan koulutus alkaa 13. Suurin ero perinteiseen rakennusmieheen on siinä, että hän työskentelee ainakin osan työpäivästään vedenpinnan alapuolella. Tutkimussukelluskurssin opiskelija on nousemassa alukseen onnistuneen sukelluksen jälkeen. Ei vaadita aiempaa sukelluskokemusta Aiempi sukelluskokemus ei ole välttämätön Luksian sukelluskursseilla. Luksia on käytännössä ainoa paikka Suomessa, jossa koulutetaan sukellusalan ammattilaisia. sukellustyömaa osaksi muuta rakennustyömaata. Hakijoita on 25-30, kun mukaan mahtuu 15. Lisäksi on sekä allaslajien että painekammiotestaukset. Kalle Virtanen listaa päätyypit, jotka hakeutuvat tarkastussukelluskursseille. Lisäksi vedenalaisrakentaja tuntee sukellustyömaat ja työkohteet sekä osaa käsitellä vedenalaisia työkone- ja laitejärjestelmiä. 73 Monet ammattisukeltajat perustavat oman firman tai toiminimen. – Toivon erityisesti koulutusyhteistyötä. Rakennustöitä tehdään veden alla Ammattisukeltaja tekee rakennustöitä veden alla. Vedenalaisrakentajan koulutus kestää 24 opintoviikkoa
Sukelluskouluttaja- ja matkaopas (matkailualan ohjelmapalveluiden tutkinto) -koulutuksen aikana saavutetaan sellainen osaaminen, että osataan opastaa, kouluttaa, johtaa ja huolehtia oman koulutusryhmän oppimisesta turvallisiksi sukelluksen harrastajiksi. Se muodos- tuu moduuleista, joissa eri tieteenhaarojen edustajat (esimerkiksi arkeologit ja biologit) saavat ohjausta vedenalaista tutkimustyötä varten. Vedenalaisen rakentajan tutkinnon suorittaja kykenee tekemään veden alla metalli-, maaja vesirakennusalan töitä sukelluskohteiden edellyttämää työturvallisuutta noudattaen. Hän tuntee muun muassa sukellustyömaat ja työkohteet sekä osaa käsitellä vedenalaisessa työssä hyödynnettäviä työkone- ja laitejärjestelmiä. Lisätietoja: www.luksia.fi. Tutkinnon suorittaneet saavat valmiudet työskennellä rakenteiden kunnonseurantaan- ja tarkastussukellukseen liittyvissä tehtävissä. Opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa koulutuksen aikana PADI Instructor Evaluation (IE) -tutkinto. Koulutus antaa myös palomiehinä työskenteleville valmiudet tulla nimitetyksi vesipelastajiksi sen jälkeen, kun he ovat suorittaneet pelastuslaitoskohtaisen testauksen ja perehdytyskoulutuksen. Koulutuksen kesto on 38 opintoviikkoa. Koulutus kestää 21 opintoviikkoa. Sukelluskoulutuksessa suoritetaan asian omainen kouluttajakoulutus (PADI-IDC). 15 uutta tutkimussukeltajaa valmistui lokakuussa. Ammattisukeltaja suoriu74 tuu sukellustyötehtävistä 0-50 metriin asti kesä- ja talviolosuhteissa. Vedenalaisen rakentajan tutkinnosta osan muodostaa lähtötasovaatimuksena oleva tarkastussukeltajan tutkinto. Kuva: Luksian sukellusala Sukeltajia tarvitaan myös Suomessa moniin tehtäviin Tarkastussukeltaja (kevytsukeltajan osatutkinto) suoriutuu koulutuksensa mukaisista työsukelluksista 0-30 metriin saakka kesä- ja talviolosuhteissa. Tarkastussukeltaja laskeutuu kohteelle. Tutkimussukelluksessa (kevytsukeltajan osatutkinto) koulutus annetaan AESD:n (Advanced European Scientific Diver) standardien mukaisesti. Koulutus kestää 24 opintoviikkoa
Patsas itse löydettiin samoilta vesiltä vuonna 1996 ja nostettiin 45 metrin syvyydestä konservointia varten vuonna 1999. Toivottavasti tämä hyväntekeväisyystempaus houkuttelee mukaan enemmänkin sukeltavia joulupukkeja! 75. Mukaan joulupukkijuoksuun! Tämän piirrossarjan on hahmotellut eräs saksalainen tutkijaryhmä. Hyvän fyysisen kunnon ja sukellustaidon lisäksi peli vaatii nopeutta ja taktista osaamista. – Hieman tuli kylmä ja nälkä, totesi Jerry sukelluksensa jälkeen. Siis aivan kuin normaali jääkiekkokin. Vanhojen hylkyjen monenlaiset vaarat Vanha, noin 1700-luvulla uponnut alus joutuu syvyyden syövereissä erilaisten luonnonmyllerrysten kohteeksi. Viime vuonna joulupukkien joukossa juoksi myös yksi urhea joulupukki sukellusvarusteissaan hikisen lenkkinsä. Alukset luokiteltiin 1600-luvulla pääasiassa kolmeen ryhmään: laivoihin (suuret), kuutteihin (keskikokoiset) ja jahteihin (pienemmät alukset). Kuutti taas oli yleisnimitys eri tyyppisille pienille talonpoikaisaluksille. Mutapohjallakin oli oma osuutensa: kun raskas alus vajoaa syvemmälle mutaan, se voi myös rikkoutua - toisaalta muta virtauksien kuljettamana voi myös suojella hylkyä säilyttäen rakenteet ehjänä satoja vuosia. Mutta kuitenkin… kuusi päivää. Kyseessä on vedenalainen koripallo, jota pelataan sukeltaen, mutta vain snorkkelia käyttäen. Tämä 145 tuntia tarkoittaa yli kuutta päivää. Ihminen saattaa ankkuroidessaan rikkoa hylkyä - saati sitten hylkysukaltajat, jotka voivat tehdä sitä tarkoituksella. Tänä aikana luotettiin edelleen kirvesmiesten asiantuntemukseen ja ammattitaitoon, sillä laivat rakennettiin lähes ilman piirustuksia. Myös ihminen itse voi tehdä tuhoa hylyille. Sukeltaminen on vapaasukeltamista. Laitesukellusennätys on nyt jo 145 tuntia Makean veden laitesukellusennätys on nyt 145 tuntia, 31 minuuttia ja 23 sekuntia. Tästäkin pelistä voisi saada esityksen jonkun uppopallo-ottelun yhteyteen! Moni laiva on kokenut kohtalonsa Suomenkin alueilla. Laivoista osa oli kruunun sota-aluksia ja porvareiden suuria kauppa-aluksia. Etelän vesillä riesana on tietysti Teredo navalis eli laivamato, jota ei esiinny Suomen vähäsuolaisessa vesistöissä. Meillä ei kuitenkaan pelata yleisesti veden alla jääkiekkoa. Esimerkiksi Olaus Magnuksen 1539 ilmestyneessä Carta Marinassa Suomi esiintyy vielä epämääräisenä saariryhmänä. Sukeltajat voivat ihailla alueella amforien kopioita, ankkureita sekä venetsialaista tykkiä. Syynä tähän olivat puutteelliset kartastot ja navigointilaitteet. Miten viettäisit tämän ajan pinnalla ja paikalla pysyen. Tänä vuonna Säkylässä järjestetään kolmannet joulupukkijuoksut 7. Uusi kohde Kroatiassa Kroatiassa Mali Losnij –saaren lähettyville on rakentunut arkeologinen puisto. Puuhylyn hajoamiseen vaikuttavia seikkoja ovat merivirtaukset sekä pohjan rakenne, kuten esimerkiksi hiekkapohja, jolloin virtaukset voivat työntää hiekkaa hajoittaen samalla hylkyä. joulukuuta. Ahtojäät, jotka ulottuvat jopa 20 metrin syvyyteen saakka, ovat rikkoneet useita arvokkaita puuhylkyjämme. Mukana tukiryhmässä oli yli 20 sukeltavaa avustajaa ja pinnalla lisää. Peliväline on normaali jääkiekko, mutta mailat lyhyitä. Heikki Moisio Kyllä luit aivan oikein! Joulu lähestyy, ja Säkylän Joulupukkijuoksun ajankohta on jo selvillä. Puistossa on 12 metrin syvyydessä toistaiseksi 11 erilaista esinettä. Alue ei ole laaja, vain 300 neliömetriä, siis hieman 25-metristä uima-allasta suurempi. Tunnettuja hylkylöytöjä on jo runsaammin 1600-luvulla. Se esittää, mitä laivan hylylle tapahtuu 200 vuodessa noin 40 metrin syvyydessä. Pinnan alla ja päällä Underwater hockey Vanhaa hylkyä uhkaavat pohjassa monenlaiset vaarat Laivan hylyn hajoaminen Uppopallo on sukeltajien pallopeli. Jerry Hall (48) kulutti aikansa katsoen tähän tarkoitukseen kehitetystä TV:stä elokuvia. Vetonaulana on kuitenkin Apoxyomenos –patsaan kopio. Esimerkiksi 1600-luku tuotti vesillemme lukuisia haaksirikkoja
Erik Saanilan kuva Saaristomeren maisemasta. Sukeltaja ymmärtää helposti toisen sukeltajan otoksia, mutta sukeltamattomalle niiden sisältö avautuu vaikeasti, jos ollenkaan. Uudet pinnan alle menevät kirjat ovat tervetulleita. Useimmiten vain kuvan ottaja itse voi elää ottamansa kuvan tunnelman ja sen ainutkertaisen kokemuksen uudelleen ja ainoastaan yrittää tuhannella sanalla kertoa siitä muille. Hylkyyn sisältyy aina tarina Vedenalainen maailma kiinnostaa kaikkia, ei ainoastaan sukeltajia. Kuvia siis löytyy, mutta ne ovat vain kuvia, joista vain niiden ottajalla on omakohtaisia kokemuksia ja tarinaa. Pelkistä kuvista syntyy mielenkiintoinen kirja. Sekä sukeltaja että sukeltamatonkin asiasta kiinnostunut saavat kumpikin vedenalaisista kuvista irti sekä tunnelman että tietoa, jos kuvissa on mukana tekstiä. Kokemukset ja tunnelmat ovat samat, mutta hylky on kuitenkin jotakin erikoista. Uutuuskirjoissa mennään syvälle pinnan alle Vedenalainen maailma kiinnostaa kaikkia. Sukeltaen otettuja kuvia nettiavaruudesta löytyykin loputtomasti. Sukeltajia kiinnostavat tietysti erityisesti hylyt, vaikka biosukellukset onkin aina hylkyjen puutteessa hyväksyttävä. Jokaisen sukeltajankin tietokoneelta löytyy sadoittain vedenalaisia kuvia. Kaiken saa digitaalisessa muodossa ja tietokone on niiden käsittelyä ja kirjojenkin lukemista varten. S ukelluksen harrastajaa ei liikaa hellitä kirjoilla. Tähän tietysti joku jo ehti kommentoimaan, että kirjat vanhassa muodossaan ovat jo historiaa. Hylkyyn sisältyy aina tarina, joka useimmi76
Lopulta istuin yhden koko kuukauden Åbo Akademin kirjastossa ja etsin kaikki mahdolliset tiedot Vrakbokeniin. Muuten hylyistä kiinnostuneille kirja antaa tiedon lisäksi kuvat kohteista. – Myös muuta kuvaa syntyi filmin teon yhteydessä. Heikolla kouluruotsilla niistä kuitenkin selviää. Sukeltamaan hän menee aina kameran kanssa - aina lähdetään kuvaamaan. Hylyt syntyvät onnettomien yhteensattumien seurauksina. Luotettavina sukellus- ja valaisinkumppaneina ovat Sebastian Henriksson ja Johnny Stömborg. Erik Saanilan valmistama pienoismalli purjealus Siivon hylystä. Kirjaa luonnehditaan valokuvakirjaksi, mutta kuvien lisäksi lukija, selaaja, saa runsaasti tietoa Saaristomeren pinnan alaisesta maisemasta ja elämästä. – Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Kirjoissa tulee sukeltaneeksi koko laajan Saaristomeren. Tekijät ovat tulokseen tyytyväisiä. Molemmat kirjat ovat ruotsinkielisiä. Taistelua armotonta merta vastaan usein muutenkin kovissa olosuhteissa. Syntyi ajatus kirjasta Vrakboken, jossa kuvien lisäksi tulisi olemaan myös tekstiä kertomaan kuvista niihin liittyvistä tarinoista. Toimittajana Kim ajatteli ensin tekevänsä tekstit oman työnsä ohella. Jouko Moisala Kuvat: Erik Saanila 77. Kuvassa pääosassa Erik Saanilan käyttämä kuvauskalusto. Kirja Saaristomeren pinnan alta Faktat kirjan perussisältönä Erik Saanila ja Marina Saanila ovat yhdessä julkaisseet kirjan Skärgårdshavet under ytan. Oli lähdettävä ”kentälle” ja tehtävä enemmän ja parempia otoksia. Erik käyttää kameraa myös työkseen. Kim kuvailee kirjoittamista mielenkiintoiseksi. Kun faktat olivat kasassa, itse tekstin laatiminen olikin sitten jo helppoa, Kim kertoo. Erik Saanila oli mukana Vrakfeberissä kuvaajana ja ohjaajana. Sen hylyt, floora ja fauna tulevat tutuiksi. – Kun on jo käynyt hylyssä useasti, päässä on valmiina visio, minkälaisen kuvan haluaa. Helsinforsin ruori on sukeltajille tuttu. Hylkyyn sisältyy myös merenkulkijoiden taistelua elämästä ja kuolemasta. Tuntui hyvältä tietää, että nämä tekstit tulevat jäämään, toisin kuin lehtijutut, jotka useimmiten lukaistaan kerran ja lehti joutaa jo huomenna keräyspaperin joukkoon, Kim Lund täsmentää. Kuvat ovat tärkeitä, ja ne ovatkin suomeksi. Sukelluksen harrastajille on tarjolla kirja, jossa on yksissä kansissa sekä kuvat että tiedot Saaristomeren sekä tunnetuimmista että eniten sukelletuista hylyistä. Paraislainen sukellusseura Pargas Tumlare ja seuran tukialus Calypso olivat tärkeässä roolissa valmistettaessa kiinnostavaa Vrakfeber-dokumenttia meriemme kiinnostavimmista, tunnetuimmista ja eniten sukelletuista hylyistä. Tekstien laatijan kanssa oli ensin vaikeuksia, mutta lopulta paraislainen toimittaja, itsekin sukelluksen harrastaja Kim Lund suostui paneutumaan teksteihin. Se ei ole vaikeaa. Tekijät ovat ajatelleet suomentamista, mutta toteutus odottaa. ten on koskettava ja dramaattinen. Kim Lund (vas) ja Erik Saanila kuvauksissa käytetyssä tukialuksessa. Työn edistyessä Erik Saanila havaitsi, että olemassa olevat kuvat eivät riittäneet. Niistäkään ei aina löydy sopivaa, joten uudelleen kohteelle! Matkat merelle sujuvat Erikin mukaan hienosti Calypsolla. – Faktat ovat kaikessa tietysti perussisältönä, mutta muuten prosessi oli vapaata, ja kirjoittajana sain myös dramatisoida tapahtumia. Nykyisillä kuvauskalustoilla saa puolen tunnin sukelluksen aikana 200 otosta
Tosin ajatus oli kypsynyt pitkän ajan kuluessa, mutta päätös ideasta projektin aloittamiseen kypsyi nopeasti, vain parissa viikossa. Näin laajaa kuvateosta ei varmaankaan lähdetä tekemään kuvista, joita tietokoneen uumenista löytyy kasapäin. Muutos oli paljon suurempi veden alla kuin veden päällä. Vaikka ne antavatkin tietoa kuvien sisällöstä, Pekka kertoo yrittäneensä välttää tietokirjamaista, monotonista kerrontaa. Espoossa asuva Pekka Tuuri on valmistautumassa kuvaukseen. Kuvaus eroaa melkoisesti vedenpäällisestä, luonnonvalolla tapahtuvasta kuvauksesta. Hieno teos ei ole vain sukeltajille, vaan kaikille, jotka haluavat tietää, mitä vesissämme löytyy. Vedenalaisen kuvaamisen hän kuitenkin kertomansa mukaan aloitti kaikkien vedenalaiseen kuvaamiseen perehtyneiden tuntemalla Nikonos V -kameralla. denalainen Suomi. Kirjan syntymiseen kului aikaa kolme vuotta. Kirjan synnystä Pekka kertoo lyhyesti: – Kun tein kirjasta ehdotuksen kustantajalle, oli sillä jo nimi Ve- Pekka Tuurin kirjan nimi kertoo lyhyesti ja totuuden mukaisesti kirjan sisällön. Vedenalaisessa kuvauksessa mennään äärirajoilla ja kuvataan manuaalisalamilla. Koko sukellusuransa aikana hän on tallentanut valokuvin vedenalaista maailmaa. – Tein 30-kohtaisen sisällysluettelon heti projektin alkuvaiheessa jo ennen kuin esittelin idean kustantajalle. Sukeltajan Maailma tapasi Pekka Tuurin kesäkuussa ja missä muualla kuin valmiina kuvaamaan harppuunakalastajaa saaliineen Eurooppa-Afrikka -mestaruuskisoissa Helsingin edustan merialueella. Kuviin liittyvät tekstit ovat Pekka Tuurin käsialaa. Ottamastaan luontokuvasta hänet on vuonna 2010 palkittu Vuoden Luontokuvaajana. Se on myös vedenalaisen maailman tietoteos. Suomen vedenalainen maailma Vedenalainen Suomi on teos koko maamme vedenalaisesta maailmasta. Vedenalainen Suomi on kuvateos, joka on nimensä mukainen. Vedenalaisen kuvaamisen kehittymisestä Pekka Tuuri kertoo, että suurin muutos oli digiaikaan siirtyminen vuonna 2007. Digitaalinen kuvaus toi mahdollisuuden hallita salamavaloa jo veden alla kuvaustilanteessa. Harvinaiseen ja vaikeaan tilannekuvaukseen valmiilla Pekalla on kuvaukseensa kotelossa oleva järjestelmäkamera. Päätösten jälkeen kuvaaminen helpottui, ja vuosina 2011 ja 2012 tavoittelin vain sellaisia kuvia, jotka sopivat kirjaan. Sisällysluettelo tosin muuttui projektin kuluessa, mutta todella vähän. Itse käytän kuvauksissa aina kaksoissalamalaitetta. – Jokainen kuva on saanut oman tekstinsä, joissa tyylilajitkin vaihtelevat, hän selventää. Vedenalainen Suomi E spoolainen Pekka Tuuri on sukeltanut yli kaksi vuosikymmentä. Kaukaisimmat kuvat ovat lohi- ja raakkujoista, jotka vievät automaattisesti ajatukset pohjoiseen Suomeen.. – Ei todellakaan, vahvistaa Pekka. – Se oli itse asiassa valtaisa muutos. 78 Vedenalaisen maailman tietoteos Vedenalainen Suomi ei ole ainoastaan selailuteos
Vaikka veteen pääseminen on kovan työn takana, elämys on kuitenkin aina sitä luokkaa, että vaiva kannattaa nähdä. Kuvia ei pidä vain unohtaa levyn nurkalle, vaan käydä ne tuoreeltaan läpi. Pisin matka, jonka jouduin raahaamaan koko kaluston paikalle ja takaisin oli seitsemän kilometriä. – Kuvaaminen on vasta osa lopullista kuvaa. Vanhoille sukeltajille nostalginen mustavalkoinen otos, jonka rinnalle olisi mielenkiintoista saada vastaava kuva 40 vuoden takaa. 79. – Ei tämänlaatuisen teoksen tekeminen, siis kuvaaminen ole helppoa. Lopuksi pyysimme Pekka Tuurilta muutaman ohjeen aloitteleville vedenalaiskuvaajille: – Pari ohjetta tulee heti mieleen, sanoo Pekka hetken miettimisen jälkeen. Mitä muuta olisin voinut kuvata. Jatkuva analyysi mahdollistaa jatkuvan oppimisen! Jouko Moisala Kuvat: Pekka Tuuri Hieno kuva Pekka Tuurin kirjasta: Lohijoki! Pekka Tuurin kuva Alfredin hylystä Vänössä. Vaikka käsittelenkin kuvat, pyrin tietoisesti aina ”luomujälkeen”. On käytävä usein samalla kohteella. Mitkä ovat huonoja ja miksi. Silloin kyllä oli pakko saada hyviä otoksia. Myös olosuhteet määräävät, ja erityisen tuttua se on vedenalaisessa kuvaamisessa. Mitkä ovat hyviä kuvia ja miksi. Joskus voi joutua odottamaan kauankin, että pääsee kuvaamaan. Toinen ohje on: Analysoi kuvat pian ottamisen jälkeen! Kuvaajana kehittyminen vaatii analyysiä ja synteesiä. Miten luonnonvalo ja salamavalo toimivat. Eivät kuvat ensimmäisellä kerralla onnistu. – Ensimmäinen on vähän filosofinenkin: Painu veteen! Kotisohvalta VA-kuvia ei oteta. Kuvien jälkikäsittely on oleellinen ja erottamaton osa nykyaikaista kuvausprosessia. Tältä näyttää ulkoluodon maisema Helsingin ulkopuolelta Pekka Tuurin kuvaamana. En sitä edes odota. Ennen kuvien ottamista pitää tutustua paikkaan ja scoutata huolellisesti
Aurajokisäätiön toiminnanjohtaja Sinikka Paulin puolestaan kertoo säätiön olleen mukana tapahtumassa 1990-luvulta saakka. Näiden vuosien aikana Aurajoesta on nostettu muun romun ja roinan lisäksi jo lähes 1000 polkupyörää. Taiteilija Kristiina Tuura, sukeltajat, avustajat ja kahden tunnin saalis aurinkoisella Aurajoen rannalla. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja ennusti kau80 nista ja lämmintä päivää. Aurajoen rantoja puhdistettu sukeltaen yli 20 vuotta Joesta nostettu jo lähes 1000 polkupyörää toisella kerralla joessa oli sateen jäljiltä niin kova virta, että todettiin sukeltamisen olevan jopa vaarallista, kertoo tämän vuoden järjestelystä vastannut Jouko Moisala. Ensimmäisen tapahtuman järjesti 19. AWARE-sukellukset on tämän jälkeen järjestetty vuosittain syyskuun puolessa välissä. Suurin saatu lohi painoi 15 kiloa. Joki on aikanaan elänyt hyvinkin likaisen vaiheen, mutta nykyisellään vesi on puhdasta ja lohi nousee jokeen. syyskuuta vuonna 1992 Finn Suit -liikettä Turussa hoitanut Pirjo Vuola, pioneerisukeltaja 1960-luvun kultaisilta vuosilta. Turun Seudun jätehuollon asukaspalvelupäällikkö Britt-Marie Juup kertoo heidänkin olevan huolissaan Aurajoen kätkemistä jätteistä, joiden pitäisi päätyä jonnekin muualle kuin jokeen. Tyynen pintansa alle joki saattaa kätkeä kuitenkin muitakin yllätyksiä, kuten kasapäin romua. Aurajoen rantoja on puhdistettu sukeltaen yli 20 vuotta. Aurajoesta nousi siirtolavallinen romua. – AWARE on jäänyt sukeltamatta kaksi kertaa. Uoma on vuosisatojen ajan syventynyt, ja liettynyt savi on kulkeutunut jokisuistoon värjäten matkallaan veden kauniin ruskeaksi. Jo reilusti ennen puolta päivää Aurajoen ranta oli valmis odottaen sukeltajia ja avustajia. Ihmetystä herätti löydös, joka muistuttaa sukellusveneen pienoismallia. syyskuuta oli hieno päivä Aurajoen puhdistustempauksen päiväksi. – Siksi olemme olleet mukana tässä AWARE-projektissa jo yli kymmenen vuotta. Pidä Saaristo siistinä r.y:n ahkerat nuoret naiset Hanna Haaksi. A urajoki on virrannut rannoilleen syntyneen Turun läpi vuosisadat. – Sukellusten tuloksena myös muutama lompakko ja avainnippu on löytänyt omistajansa, muistaa Moisala. Kerran juttu jäi väliin pelkästään laiskuutta ja Siirtolava oli jo odottamassa Lauantai 14. Aurajoen rannalle oli jo ilmestynyt jykevä siirtolava irrallisine säiliöineen. Joki virtaa uomassaan läpi monen kunnan alueen ja halki viljelysmaiden
– En uskonut, että tätä romua löytyisi näin paljon! Seamaren sukeltajien löytämä ja nostama ”torpedo” tai sukellusveneen pienoismalli, joka on herättänyt mielenkiintoa vielä kaksi viikkoa löytymisensä jälkeen. Helsinkiläinen taiteilija Kristiina Tuura saapui paikalle tekemään joesta nostetuista romuista installaation joen rantaan yleisön ihmeteltäväksi. Sukeltajat saatiin helposti sukeltamaan myös joen toiselle rannalle. Ei niitä kiireellä liikkuva ehdi havaita. Lopulta Tuura seisoi valtavan luomuksensa keskellä, essu joen savesta ruskeana ja vaatteet savessa. Tänä vuonna listan kärkeen nousivat ”ammus-torpedo-pommi-pirtutorpedo” – rakennelma ja pumppukärry. Mitä Aurajoki antoi tällä kerralla. 81. Pumppukärry pysyy pumppukärrynä, mutta ”torpedon” osalta käynnistyi viikon kestävä ”valehtelijoiden klubi” kertomaan, mikä se oikeastaan on. Kahden tunnin sukelluksen aikana joesta nostettiin 60 polkupyörää, liikennemerkkejä, pulloja, rautaa ja lankkua, lompakko ja kännykkä sekä muuta sekalaista tavaraa. ja Heini Kaasalainen kokevat Aurajoen puhdistamisen liittyvän olennaisena osana Saaristomeren siisteyttä. Mitenkähän sekin on tiensä jokeen löytänyt. Parituntisen rupeaman loppua kohden tahti kiihtyi, ja taiteilijalla oli jo vaikeuksia pysyä mukana. Joessa monta kertaa sukeltanut Ralf Strandell kertoo joen antavan ”aarteitaan” sitä enemmän mitä rauhallisemmin ja harkitsevammin sukeltaja malttaa tutkia joen pohjaa tutkia. Esineet ovat usein hieman uponneina pohjasedimenttiin. Uolevi Uoti Kuvat: Jean Finnberg Aurajoessa on ylempänä jokea yritetty vaijerilossia huonoin tuloksin, mutta sukeltajien jokilautta toimi hyvin. Heidän toimestaan romua kulkikin kokoamispaikalle reipasta tahtia! Taiteen tekeminen ei katso paikkaa! Pidä Saaristo siistinä -yhdistys toi tämän vuoden Turun AWAREen uutta ja erikoista. Viime vuoden AWARE antoi kaupunkilaisten ihmeteltäväksi ”myllynkiven” ja isohkon ankkurin. – On liikuttava käsikopelolla hitaasti eteenpäin. Lopullinen päätös lienee sukellusveneen pienoismalli. Viimeisimpänä löydöksenä joesta nostettiin pyöreä esine, jossa on neliömäinen reikä keskellä, siis betonista valettu kaivon kansi. Tekijä ei vieläkään ole löytynyt. Alku teoksen syntymisessä sujui taitelijan mukaan rauhallisesti ja osia installaation alkoi saapua rauhalliseen tahtiin
– Sukeltajat jos ketkä tietävät hyvin, mitä järvestämme löytyy. Elina itse on ScuaDo:n jäsen ja Tampereen sukelluskeskuksen AWARE-työryhmän jäsen. – Siimoista on haittaa sukeltajille, ja rannan läheisyyden lasinsirpaleet ovat vaarallisia uimareille. Kaukajärvi on hieno virkistyspaikka lähes keskellä kaupunkia niin uimareille, sukeltajille, kalastajille ja kesäasukkaille kuin myös lukuisille lintu- ja eläinlajeillekin. Kaukajärvesta nousi säkkikaupalla romua ja roinaa Sukeltajat puhdistivat Tampereella Kaukajärven pohjaa. Järvestä nostettiin säkeittäin metalliromua, pulloja, rikkinäisiä pulloja, polkupyörän runkoja ja kalastajien jäljiltä koukkuja ja uistimia siimoineen. Suursiivous Kaukajärvessä Tamperelaiset ja Tampereen seudun sukeltajat osallistuivat ”merensä” suursiivoukseen 15. elokuuta. Sukeltajia oli ”Kaukameressä” enemmän kuin kiitettävä määrä. – Siivoukseen kokoontui 53 sukeltajaa apunaan parikymmentä venekuntaa ja runsaasti muita avustajia, kertoo mukana ollut Elina Linkopuu. Järven tila on huolestuttanut, ja sukeltajat ovat selvästi havainneet näkyvyyden heikentyneen. Toistaiseksi Tampere johtaa. – Huonon näkyvyyden vuoksi sukeltajat eivät menneet kaikkialle eikä kaikkea saatu nostetuksi. 82. Kaukajärveä kuvataan ainutlaatuiseksi luontoparatiisiksi. Järvestä nostettiin säkeittäin romua. Pohjaan jäi merkittynä ja nostoa odottamaan tynnyri, jonka sisältöä ei voitu tunnistaa. Yhteistyö järven toimijoiden kanssa toimii hyvin. Jouko Moisala Kuvat: Elina Linkopuu . Nämä löydökset ovat vielä kaunista katseltavaa. Pitäisikö jatkossa järjestää haastekilpailu sukeltajien kesken. Yhdistyksen näkyvin tempaus tänä vuonna oli Kaukajärven siivoaminen. Työs- sään yhdistys kerää ja välittää tietoa järven tilasta. Sukellustalkoisiin osallistuivat ScubaDo, RRDC ry, TAURSU ry, Oxy Dive club, Kangasalan VPK:n sukeltajat, Scuba Libre ry sekä muutama vapaasukeltaja. Tapahtuma saa toivottavasti muidenkin kuin sukeltajien silmät avautumaan! Siivouksen jälkeen ”Kaukamereen” jäi vielä puhdistettavia alueita. – Jokaisella sukellusseuralla oli oma alueensa ja niiltä osin puhdistus onnistui hyvin, täsmentää Elina Linkopuu. Kaukajärvi, jota etenkin tamperelaiset ja Tampereen seudun sukeltajat kutsuvat ”Kaukamereksi” sijaitsee Tampereella. Yhdistyksen tavoitteena on suojella ja turvata järven puhtaus. Järven vesi on puhdasta ja kirkastakin. Kaukajärvellä on oma suojeluyhdistys, Pelastakaa Kaukajärvi ry. T amperetta ympäröivät järvet joka puolelta. Tampereen AWAREn satoa romua kertyi säkkikaupalla. Se sijaitsee aivan keskikaupungin tuntumassa