SUKELTAJAN Nyt puretaan rebreather osiin! maailma Plurdalenissa sukelletaan taas entiseen tapaan – sukelluskieltoa ei enää ole Sukeltajaliitto: Vaikea puuttua sukeltamisiin, ne ovat jokamiehenoikeuksia 5-2014 6,40 Suomelle pronssia vapaasukelluksen MM-kilpailuista Hätänousu paniikissa viimeinen vaihtoehto Sukelluskalastus on hurja laji Uintia monta kilometriä ja kalastusta useita tunteja
Luontaiset hoidot, luonnon vitamiinit. Tilaa lahjaksi tai omaksi iloksesi korkeatasoinen aikakauslehti! Pohjalaistalo muuttui siivekkäiden hautausmaasta 7$8/87 MD 3(,/,7 NXNRLVWXNVHHQ NXOWDXNVHQ DYXOOD komeaksi kodiksi Rakukeraamikon tyyli muuttui Kalevalan Kullervon kohdalla ),1(/,1 (0$/,$67,$7 9,('??1 .?6,67. Maamme suurimman kansallisomaisuuden avoin ja riippumaton tiedonvälittäjä. Sisustamisen extra- Hybridiratkaisu yhdistää: numerot kahdesti vuodessa. Uutuuslehti esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi luoda uutta elämäntapaa. Viekö tekninen osaaminen Sielunpeili Henkisen TAKUULLA ONNISTUT Kilpakehonrakentajien käytännössä koetellut valmennusvinkit MISS SUOMI FINALISTI www.kiinteistojaisannointi.fi 10 nroa vuodessa 68€ Vehnänorasmehu tuhoaa jopa syöpäsoluja ,PTNFFUUJOFO BLVQVOLUJP www.luontaisterveys-lehti.fi 8 nroa vuodessa 56€ Kokonaisvaltaisesti kireäksi kiitetty Jeve Ojala: Kehon veistoksellisuus ei tule luonnonlahjana Jasmin Lahtinen: En jätä treenejä koskaan väliin Meidän Koira Mitä enemmän opit tuntemaan ihmistä, sitä enemmän opit rakastamaan koiraa. 6 /2014 7,10 ERIKOISHAASTATTELUSSA: Gary R. A . Yli 100 sivua/nro. (QWLV¸LQWL . Lehdestä löytää tietoa kasvaa ihmisenä kohti tasapainoa. Näyttänyt tietä alalle tuleville ja meneville vuodesta 1983. ravinto t
é NK Pelastetaan koirat -yhdistykseltä Bengaliksi rauhallisen www.hevosmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ kauneus Kuntola katsauk itteet ses Valitse sa suosikkis i! Trainer´s Housen valmentaja Jari Kivinen Isännöintipäivillä: tavoitteet olympialaisissa terveys 4,90 US P Kouluttamisella pystytään vähentämään kissan stressiä VAALEANPUNAINEN RAKKAUSKIRJE JANNI MARTIKAISEN kehonhuolto PULLUKASTA TERVEEN LIHAKSIKKAAKSI IP HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT . Eräkokki Tapio Kangas: Majava turhan aliarvostettu ruokana Metsäkanalintuja nyt neljännes vähemmän Ompelukerho kissojen asialla Senioriterveys 7,20 Ruotsissa hirvimetsälle syyskuun alussa, lihan maku silloin parasta Häädä hiiret elävinä! Soppakokki Marc Aulén Kiroilevan siilin luoja MILLA Kissafani Kuinka rakas se kissa onkaan kotieläimenä! Kissafani on monelle kissan korvike. .HU¦LO\ . .¦GHQWDLGRW . lääketiede hyvä mieli Tee itse pihkavoi Yrttimu orin ope de in! 6/2014 7,10 %JBCFUFT LVSJJO ° matala-asteinen tulehdus ° vitamiinipuutokset ° stressihormonit hallintaan 4VPNFO MVPOOPTTB 461&3'00%&+" *)0--& t .VTUBIFSVLLB t .VTUJLLB t -BLLB t 1VPMVLLB t 5ZSOJ 4*-055"" 3:1:5 www.sielunpeili-lehti.fi 8 nroa vuodessa 55€ hyvinvoinnin erikoislehti Miten kuulla Pyhän Hengen ääntä. Kaikkea koirasta, 100 sivua/nro IT TE SÄ SUOME LY S NL A A STELLAN terapiat HURJAA MENOA Michael ”StarBuck” Majalahti: Ammattipainija on nykypäivän gladiaattori OIR VOI ADOPTOIDA MYÖS KISSAN Luonto on parhain parantaja! Sen tietää Suomen kansa vuosisataisella kokemuksella. Sisustus Syksy vinkki & EKOSISUSTAJAN PARHAAT YSTÄVÄT: mielikuvitus käsityötaidot Tavarat järjestykseen köökissä ja kylppärissä, pinnat puhtaiksi pian LANKKULATTIAT SUOSIOSSA: Upeita, eläviä ja kestäviä EXTRAsuuri lehti 132 sivua! Tekstiileillä voi jakaa tiloja ja luoda rakenteita Ruudut, raidat, tähdet ja salmiakit suosikkikuvioita Uutuusastioissa modernia estetiikkaa ja käytänöllisyyttä TALOMESTARI I 43 Mukana 50-sivuinen Sisustusvinkkiliite Lankkulattiat suosiossa: Upeita, eläviä ja kestäviä Ekosisustajan Sielunpeili Lehti tarjoaa työkaluja sisäisen kasvun tueksi, se avaa polun sisäiseen maailmaasi. 7DPPLQLHPHQ KXYLPDMD M¦OMLWWHOHH DQWLLNLQ S\OY¦VWHPSSHOHLW¦ Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti ja aidosti. PI Extrahinta Luontoäidin hevosten Nina Viitamäki: Hanna Hednäs ja Heppe tuttu pari poniraveissa Luontaisterveys 5/2014 6,40 Tallikissa Hyrrä: Meitsin elämä on laiffia www.kissafani.fi 6 nroa vuodessa 38€ Lehden keskeisiä aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laajaa alue: suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. 4/14 6,20 Toivolan hevostallilla ratsastetaan raudatta ELÄINLÄÄKÄRIN OHJEILLA ONNISTUT: paljastavat kiipeilytaidot Totuta kissasi kynsien leikkaamiseen Hevonen ihmisen peili :MJ WBJLVUUBWBB BJOFUUB WJUBNJJOFKB LJWFOOÊJTBJOFJUB MFIUJWJISFÊÊ www.senioriterveys.fi 6 nroa vuodessa 39€ Sydäninfarkti pysäytti 55-vuotiaana – Kun suonet menee tukkoon ja veri ei kulje, kipu on valtava Seniori EXTRAHINTA TERVEYS Kuntosalitreeni vahvistaa sydänlihasta Apuvälineet auttavat arjessa Valoisuus on kantanut Pirkko Koskenkylää elämän myrskyissä 5/2014 6,50 Sydän- ja verisuoniterveyden avaimet: t Kasviksia t Pehmeää rasvaa t Liikuntaa STRESSI KURIIN Hampaiden kiinnityskudostulehdus infarktiriski tutuksi Koko kansan -ohjelmasta Tänään kotona 3,90 Sokeri rasvaa vaarallisempi Marketan lääkekaapissa ei ole kuin laastareita Liikuntaryhmästä löytyi UUSI ILO ELÄMÄÄN Talomestari Marita Taavitsaisen kokemuksia sähkönsäästöstä: puun, auringon ja sähkön kaukolämmön, aurinkolämmön ja maajäähdytyksen Varaavuus yhä tärkein tekijä takan hankinnassa www.talomestari-lehti.fi 10 nroa vuodessa 59€ IRTONUMERO 6,60 ¤ HYÖT YLEHTI NRO 7/2014 ERIKOISHINTA 2/2014 PIENTALOASUJAN HYÖT YLEHTI 5,90 PIENTALOASUJAN Lehti on vakiinnuttanut asemansa pientalorakentajien, talossaan asuvien ja sitä korjaavien keskuu- Pienillä muutoksilla isojakin säästöjä dessa. Renard Pirkko Pelkonen Silitä arpiasi, henkisiä ja fyysisiä Yläkuu kasvattaa Alakuu hävittää Sinussa on kaikki! KREATIINI tehokkain sallittu urheiluravintolisä Kiinteistö ja Isännöinti Kiinteistö Kiinteistöalan monipuo- ja isännöinti linen ammattilehti vuodesta 1975. $UMHQ KLVWRULD 4/2014 8,10 € (QWLVW¦M¦ (NOXQGLQ N¦GHQM¦ONL WXQQLVWHWWLLQ SLWRS¸\G¦VW¦ ERIKOISLEHTI kuntosalit IR 5,90 Bodytreeni S ja taide NYT Ilomantsissa kaatui ensimmäisenä jahtipäivänä neljä karhua UE Antiikki koko laajaalaisuudessaan on lehden sisällössä keskiössä. www.ekoelo.fi 6 nroa vuodessa 40€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Uusi malli tekstiilien lajitteluun 5/2014 6,70 Aidosti Kotoillen Hiljainen kansa Lähivillaa Tuunaa tai entisöi! Kylvä jo syksyllä! Puuhellat PIHLAJANMARJOISTA ilmaiset vitamiinit Pointteri tunnetaan nopeana ja laajahakuisena seisojana Kylmä alkukesä syynä: SUURI PERINNE- Hevosmaailma ERIKOISHINTA 4,90 Hevonen on on isäntänsä parhain kumppani ratsailla, raviradalla metsässä. ”Pilvi in memoriam" Kouluratsastaja www.bodytreeni.fi 8 nroa vuodessa 55€ painonhallinta Extrahinta HU 4,90 Hevonen tarvitsee kasveja ja yrttejä monipuolisesti OKKOSTEN TALLIIN KEVÄÄLLÄ TUPLAONNI –KAKSOSVARSAT Kuntosalikävijöiden ja kehonrakentajien peruslehti - enemmänkin tietopaketti. Lisäksi runsaasti palstatilaa saavat suomalaiset taideaarteet. Ase&Erä ROT Antiikki ja taide UO SIT T U MONITO IM IK O Nro 9/2014 6,50 Sähkön kuluttaja voi hankkia energiayhtiön aurinkovoimalasta oman nimikkopaneelin Hallitusasiantuntijoihin turvaudutaan vielä harvoin Virolaisten mahdollisuudet ostaa oma asunto Meidän KOIRA 5/2014 6,30 Kanttarellikoiran nenä töihin: Nyt lähdetään sieniretkelle Koirat mukana vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa NÄYTTELY- JA KOTIKOIRIEN TURKIT KUNTOON Professori Snellman: Lyhytkalloisilla roduilla monia terveysongelmia Tara-koira tuhosi asuntoja, koulutus auttoi ongelmaan www.meidankoira.fi 6 nroa vuodessa 37€ Sukeltajan Maailma SUKELTAJAN Sukeltajan Maailma on harrastajan tietolähde, tekniikan salat avaava, extreme kokemuksista kertova monipuolinen alan lehti. maailma Sukellusekspertti Timo Vikman: 4-2014 6,40 Monet flirttailevat kuoleman kanssa Seoskaasujen edut ja haitat Kylkipullojen plussat: keveys kaasumäärä turvallisuus Nuorten taitouinnin MM-kisat Taitoa ja tekniikkaa Tove Janssonin Prolle-veli sukelsi aarteita merestä ja kultaa Lemmenjoelta LAULAJA MIKKO KUUSTONEN: Lavalla sooloillaan, pinnan alla ei www.sukeltajanmaailma.fi 6 nroa vuodessa 38€ Voit tilata lehdet: Internetissä, sähköpostilla tilaukset@karprint.fi tai puhelimitse 09-2569 108. Lämpöä ja läheisyyttä! 6 – 2014 www.asejaera-lehti.fi 8 nroa vuodessa 58€ www.antiikkijataide.fi 6 nroa vuodessa 34€ Ekoelo Ase&Erä metsästää aktiivisten lukijoittensa mukana eri puolilla maata, testaa teknisiä välineitä sekä esittelee aseuutuudet ja patruunat
(09) 6855 0800 LUOTETTAVA, LAADUKAS, KOTIMAINEN. Valmistamme sukellusmaskiisi silmälasien mukaiset voimakkuudet. GFOOPPQUJJLLB à r MJOTTJLMJOJLLB à. Myös u voimak imalasit kuuksil la! Kauppakeskus Ruoholahti Itämerenkatu 21, 00180 Helsinki puh. Tarvitsetko sukeltaessasi terävää näköä. Onko mittarien ja maiseman katselu vaikeaa
Tiedän, että sukeltajat ovat väliin hyvinkin herkkäihoisia ja suivaantuvat pienestä. Sukeltaminen kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuksiiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaikki sukeltajat eivät näitä tosiasioita joko tiedä tai eivät hyväksy, eivät välitä. Oma löydetty Sisältö 5/2014 Suomen vesille on vuosisatojen kuluessa uponnut lukemattomia aluksia. Tänä kesänä, joku tai jotkut sukeltajat katsoivat sen omakseen. Repeen kannattaa siis tutustua kunnolla. Estonian traagisesta yöstä tuli kuluneeksi 20 vuotta. Kohdetta ei jätetty maalle, vaan upotettiin louhokseen, josta sitä jo kerran on tarvittu näyttelyesineeksi. Hylky ei kuitenkaan tarkoita, ettei sillä olisi omistajaa. Silloiset sukellukset ovat viimeiset viranomaisten tiedossa olevat. On itsestään selvää, että suurelle osalle suomalaisia sukelluksenharrastajia Estonia ei sukelluskohteena ole saavuttamaton. Mikä tahansa harrastus, erityisesti sukeltaminen, tarvitsee tällaista tiedottamista. Aineistoa löytyy! s.48 Sukeltajat puhdistivat rantoja samaan aikaan ympäri maailmaa syyskuun alussa. Tavalliselle sukeltajalle ja suurelle yleisölle tulokset kertovat myönteisiä asioita sukeltamisesta harrastuksena. Toissa vuonna Turun AWARE:ssa nostettiin Aurajoesta ”torpedo”, joka kuitenkin taisi olla sukellusveneen pienoismalli. Mutta jos on välineet ja taito jonkin asian tekemiseen, kuten Estonialle sukeltamiseen, ei se vielä tee suomalaisia sukeltajia syyllisiksi sukellusten toteuttamiseen. Heidän mukaansa ei hylyllä ole sukellettu sitten 2000-luvun alun. Sukeltajat ovat ihmeellistä kansaa. 20 Turussa sukellettiin verkkoon Turkulaiset nuoret laitesukeltajat kokeilivat verkkoon sukeltamista. 22 Plurdalenissa sukelletaan taas Sukellustoiminta jatkuu Norjan Plurdalenissa ennallaan. Suomi johti harjoitusta.. Kauan se sai olla koskemattomana. 24 Jäämeri taltutti Jorma Karhusen Sukeltaminen ei tuntunut Jorma Karhusen omalta jutulta, mutta ensimmäinen matka Jäämerelle muutti kaiken. Tiedän, ettei hylyistä kertominen enää perustu pelkästään niistä nostettuihin esineisiin, vaan tarinoihin hylyistä sekä ajasta ja ihmisistä hylkyihin ja niistä nostettuihin esineisiin liittyen. Tästä huolimatta tarinat ja videot kiertävät Suomessa ja maailmalla sukelluksista Estonian hylyssä. Koko saman 20 vuoden ajan ovat tarinat sukeltamisista Estonian hylyssä kiertäneet sukeltajien keskuudessa. Edelleenkin yli 100-vuotiaat kuuluvat muinaismuistolain perusteella valtiolle. Tämä ei koske ainoastaan Estoniaa, vaan muitakin hylkykohteita, joissa välinpitämättömät ja laeista vähät välittävät sukeltajat mellastavat. Miksei se saanut olla siellä, missä se oli. Estonia on merivartioviranomaisten jatkuvan valvonnan kohteena. 18 Hätänousu viimeisenä vaihtoehtona Hätänousu on se viimeinen vaihtoehto. Lisää vaurioita! MIKSI. Pienessä muodossa ja paikallisesti näitä näyttelyitä voisi olla enemmänkin. Mikä vedessä oleva on kenenkin omaisuutta. MUTTA… Syksyisin sukellusterveisin! Jouko Moisala s.58 4 Mopolla pääsee myös pinnan alla! 17 Kun paniikki iskee aloittelijaan – Paniikissa tulee jokin epävarmuustekijä ja ollaan olosuhteissa, jotka eivät tunnu omalta, kertoo sukelluskouluttaja Ansku Sila. Liian kylmässä tai lämpimässä vedessä ei saalis viihdy. Esimerkki valvonnan tehokkuudesta on paikallaan. Se pudotettiin ensin muutama metri syvemmälle ja raahattiin sitten pitkähkö matka pitkin louhikkoista pohjaa. Pahimmillaan hätänousu voi vaurioittaa keuhkoja. Edellä olevalla en tarkoita suinkaan niitä sukeltajia, jotka ovat tehneet ja edelleen tekevät työtä etsien ja dokumentoiden hylkyjä. Totta tai ei, mutta Estonian hylylle määrätty ja hyväksytty hautarauha koskee suomalaisia sukeltajia. Lähes kaikki ovat hylättyjä, hylkyjä. 6 Sukelluskalastus on hurja laji! Sukelluskalastus vaatii kovaa kuntoa - ja myös tuuria. Nuoremmalla on edelleen pääsääntöisesti todellisuudessa omistaja. 30 Suomi johti NOCOharjoituksia Kansainvälinen kriisinhallintaharjoitus käytiin alkusyksystä. 14 Sukeltajaliitto ja turvallisuus Sukeltajaliitto sanoo, ettei se voi puuttua yksittäisten sukeltajien tekemisiin. 10 Nyt tutustutaan repeen Rebreatheristä povataan laitetta jokaiselle tulevaisuuden sukeltajalle. Olen varma, että mikäli Estonian hylyllä olisi ollut sukellustoimintaa, viranomaiset olisivat todella rientäneet paikalle. Ei, ei se minun ollut, eikä ole. 28 LostDivers keräsi sukeltajat Tahkolle LostDivers ry haluaa koota harrastajat koko Suomesta TahkoDive-sukelluskarnevaaliin
78 Kylkipullosukeltamisen varusteet Kylkipullosukeltajalla on nipullinen "erilaisia" varusteita. 5 Ilmoitusmyynti: Marja Naukkarinen, myyntipäällikkö, 09- 413 97 376 Toimitusneuvosto: Heikki Moisio, Eero Ahola, Esa Raivio, Osku Puukila. Maailman rannat puhtaiksi Sukeltajat puhdistivat rantoja kaikkialla maailmassa samaan aikaan. Se lisää sukellusten turvallisuutta. SUKELTAJAN Nyt puretaan rebreather osiin! 34 37 40 43 47 Tukes tekee pistokokeita Tukes antoi kesällä tarkennetut ohjeet täyttöpaikkojen vaatimuksista. Suomen edustalla selvittämättömiä havereita Monet haaksirikot tapahtuneet Hangon vesillä. 82 Voi pientä kulkijaa. Mopot kuljettavat sukeltajiakin Vedenalaiset skootterit, mopot, ovat osoittautuneet oivallisiksi kulkupeleiksi pinnan alla. Sähköposti: Toimitusaineisto: Aikakauslehdet@karprint.fi Ilmoitusaineisto: sum.ilmoitukset@karprint.fi Internet: www.karprint.fi Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. Kauanko hengityskaasua riittää. 53 Estonian hautarauhaa rikottu ainakin kahdesti Suomalaiset sukeltajat ovat jättäneet Estonian hylyn rauhaan, mutta alueella on käynyt muita. Hengityskaasun riittävyys voidaan laskea ennakolta. 62 Sukellusmatkalle lämpimään Moni sukeltaja suuntaa lämpöisiin vesiin jouluna ja aluvuodesta. 09-413 97 331, fax 09-413 97 405 sum.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Jouko Moisala s.18 48 Hätänousu voi pahimmillaan vaurioittaa keuhkoja. Myöskään huolloista ei voi tinkiä. 64 Taantuma ei heilauta Helsingin Sukelluskeskusta Sukelluskeskuksen kursseille riittää tulijoita. Hylkypuisto vaihtui safariin Hylkypuistoa odotellessa Sauli Lalla esittelee Uudenkaupungin hylkyjä viistokaikusafareilla. Kirjapaino: Kustantajan kirjapaino Karprint Oy Huhmari 50 54 s.54 5-2014 6,40 Sukelluskalastus on hurja laji Tamperelaisilla monia hylkykohteita Tamperelaiset käyvät hylkykohteilla Näsijärvessa ja Kaukajärvessa. Suomelle pronssia vapaasukelluksen MM-kilpailuista Hätänousu paniikissa viimeinen vaihtoehto Uintia monta kilometriä ja kalastusta useita tunteja Ilmestyy 6 numeroa vuonna 2014 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 09-413 97 333 Kustantaja: Karprint Oy Toimitus: Karprint Oy 03150 Huhmari puh. Pohjassa makaa myös leskirouva Lindemanin hylky. Tilaukset: Tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: määräaikainen kesto 42,00 € 38,00 € ISSN 1238-2574 68 Regulaattori vaatii kunnon huollot Varmatoimiseksi kehuttua regulaattoria täytyy osalta käyttää oikein. maailma Lahden Pingviinit kohauttanut vuosien varrella Sukellusseura on päässyt muun muassa Guinnessin ennätystenkirjaan. 58 Lahden Pingviinit on noussut lööppeihin ja päässyt Guinnessin ennätystenkirjaan. Plurdalenissa sukelletaan taas entiseen tapaan – sukelluskieltoa ei enää ole Sukeltajaliitto: Vaikea puuttua sukeltamisiin, ne ovat jokamiehenoikeuksia Järjestelyt ontuvat täyttöpaikoissa Sukelluspullojen täyttöpaikoissa on ilmennyt vakaviakin puutteita. 72 Suomelle vapaasukelluksen MM-pronssia Suomen kolmehenkinen vapaasukellusjoukkue sai pronssia syyskuisista MMkisoista Sardiniasta
– Alkukesä oli kylmä. Kesän hurjin kisa käytiin Tanskassa. ukelluskalastaja Matti Pyykön kilpailukesä oli vilkas, mutta myös vaikea. Ensimmäisissä kilpailuissa Helsingissä, Kotkassa ja Paraisilla Höglandetilla 6 vesi oli kylmää eikä kalaa sen takia tullut. Omassa kisassamme Vekarassa vesi olikin jo 23 astetta eikä esimerkiksi siikaa tullut. Sukelluskalastuksen hurja kisa Tanskassa takana Kilometrikaupalla uimista ja loputonta sukeltamista S Kovaa kuntoa ja henkistä kanttia vaativa sukelluskalastus on Matti Pyykölle elämän mittainen projekti. – Vaikea olosuhteiltaan, Pyykkö selventää. Sukelluskalastus kysyy paitsi taitoja myös tuuria: saalis voi kaikota, jos veden lämpötila ei ole sopiva. Tässä kuvassa ei sitä ongelmaa ole – tällaisia saaliita onnistuu saamaan Myanmarin kirkkaissa ja kalaisissa vesissä. Sukelluskalastus ei ole Pyykön mukaan helppoa, kun kilpailussa jokainen mielii saalista ja voittoa. Matti Pyykkö on tällä hetkellä Suomen ranking-listalla ykkönen.
– Uinti kalastuspaikalle on 2,5 kilometriä, virta kaksi, kolme solmua vie väsyvän helposti. Kuntoa on pidettävä yllä jatkuvasti. Onneksi virtaus muuttui ja kilpailun aikana vesi oli turskalle sopivat 16 astetta. – Riittävä lepo sukellusten välillä on todella tarpeen. Turs- Matti Pyykkö Tanskan Storebelt-kisan jälkeen. 7. Hiihto ja juoksu ovat hyviä. Rankkaa uimista ja kalastusta Kovaa kuntoa ja henkistä kanttia – Sukelluskalastus on elämän mittainen projekti, murjaisee Pyykkö. – Vesi oli sielläkin lämmennyt yli 20 asteen, joka tarkoittaa, ettei turska viihdy. Nuorena on kunto hyvä, mutta vanhemmalla pitkä harrastaminen lisää kokemusta, – Parhaille paikoille pääseminen tarkoittaa kahden kilometrin uintia kahden, kolmen solmun virrassa. – Talvella meillä on mentävä uimahalliin tai löydettävä avovettä. Jotta tulisi selvästi ymmärretyksi Matti Pyykkö vielä yksinkertaistaa ja täsmentää: Maailman tilastossakin Pyykkö on kymmenen parhaan joukossa. Tanskan puolen kahdeksan pilarin ympärille kivenlohkareista rakennetut tukirakenteet ovat kalaisia paikkoja. – Puolet sukelluskalastuksesta ja erityisesti kilpailuista on henkisellä puolella. Fyysisen puolen hyvä kunto takaa, että sukellettaessa keho sopeutuu helposti uuteen elementtiin. Kilpailijalta vaaditaan kuntoa ja kokemusta. – Katso MM-kilpailujen osallistujia! Harppuunaihmiset ovat iältään 40 ja 50 vuoden välissä. Se tulee ymmärtää. Tanskan Iso Belt ottaa mittaa Heinäkuun lopulla Tanskassa järjestettävä Storebelt Open oli vaativa kisa. Tätä kalastusta kestää 2,5 tuntia, ja kalastuksen jälkeen jo väsyneenä 2,5 kilometrin paluu-uinti vielä päälle. Kovista olosuhteista ja kovista kilpakumppaneista huolimatta Matti Pyykkö saalisti tässä kisassa kolmannen sijan. – Parhaille paikoille pääseminen tarkoittaa kahden kilometrin uintia kahden, kolmen solmun virrassa, kertoo Pyykkö. Jo 30 sekunnin lisä pintalevossa tarkoittaa kymmenen sekunnin lisää saalistamiseen. Lähinnä maata olevien pilareiden kohdalla on syvyyttä 10–12 metriä, mutta kauimmaisilla, siis parhailla paikoilla on syvyyttä jo 23 metriä. Miksi juuri turska on tärkeä. – Kalaa on kylläkin paljon ja sukelluspaikkana sillan pilarit ovat hienoja, mutta sukelluksille siellä on todella haastetta. Pelkkä fyysinen kunto ei kuitenkaan riitä. Riittämättömän levon takia monella kilpailijalla ”leikkaa kiinni” ennen kisan loppumista. Tanskan puolen kahdeksan pilarin ympärille kivenlohkareista rakennetut tukirakenteet ovat kalaisia paikkoja. Kalastusta 23 metrin syvyydessä, sukellus alas ja siellä puoli minuuttia, ylös ja pintalepo kolme minuuttia ja uudelleen alas. Pyykkö painottaa, että tämä kisa ei ole aloittelijan kisa. Kilpailu käydään Iso Beltin sillan pilareiden tuntumassa. kan saalistaminen on vaikeaa ja vaatii työtä, kun kampeloita poimitaan! Storebeltin kilpailu käydään Iso Beltin sillan pilareiden tuntumassa. – No, yhdestä turskasta saa pisteitä saman verran kuin kymmenestä kampelasta, joka Tanskan rannikoilla on jokaisen helposti saalistama peruskala
– Jos aikoo menestyä, on tiedettävä, missä kala liikkuu ja miten. Sitä tietoa pitäisi Pyykön mukaan käyttää hyväksi. joka taasen vaikuttaa henkisen puolen kestävyyteen. – Yleisön kannalta tärkeintä on kertoa, ettei sukelluskalastus suinkaan ole helppoa. Harppuunoista kumilinkoharppuuna on edelleen yleisin. Vanhemmalla iällä palautuminen kestää kauemmin. Paineilmaharppuunalla ei ole samaa tarkkuutta. Sukelluskalastajat eivät syyllisty ylikalastukseen eivätkä tarpeettomaan kalastukseen. – Itselläni on ollut sama harppuuna 20 vuotta. Sukelluskalastuksen tulevaisuus Matti Pyykkö kantaa murhetta lajin säilymisestä ja lisääntymisestä. Tällä saalilla tuli pronssia. On turhaa mennä kalasta- Harppuuna käden jatke Sukelluskalastajat sukeltavat vapaasukeltaen ilman mitään laitetta. Aseen vaihto vaikuttaa tulokseen, saaliiseen. Oli se niin kova kilpailu! Kokemus antaa myös kalatietoa, jonka pohjat ovat tietysti opiskelussa. – Venäjällä on 400 000 sukel8. – Tanskan jälkeen täydellinen palautuminen vei itselläni parisen viikkoa. – Ase, harppuuna, on kokeneella sukelluskalastajalla käden jatke, sanoo Matti Pyykkö. – Ulkomaisissa kilpailuissa menestyminen vaatii myös kokemusta niiden olosuhteista, jotka poikkeavat omistamme melkoisesti, sanoo Pyykkö. Varusteet ovat märkäpuku, naamari ja räpylät sekä harppuuna. Totutteleminen uuteen vie aikaa. Kestävä henkinen puoli puolestaan takaa, että sukellettaessa ja kilpailtaessa sukeltaja pystyy rauhoittumaan ja keskittymään saaliiseen. maan vain tietäen, että kala ui vedessä ja tässä on vettä. Tapio Salakari, Johan Nielsen ja Matti Pyykkö toisessa kilpailussa Mallorcalla. Merien kunnon kannalta sukelluskalastajilla on myös ajantasaista tietoa. Kaikki saalis on ruokaa, korostaa Pyykkö
luskalastajaa, Suomessa 1000, joista 50 kilpailee. Kuvassa vasemmalta Kim Jaatinen, Niklas Saari ja Matti Pyykkö. Virikkeet ovat saaliin käsittelyssä ja ruoaksi laittamisessa. Tällä Teamursuit-joukkueella saavutettiin voitto Storebelt Openissa tänä vuonna. Meillä on aaltoja uitavana! Nuoria pitäisi saada Pyykön mukaan harrastukseen. Jouko Moisala Kuvat: Matti Pyykkö Matti Pyykkö kalassa Norjassa. Mielenkiintoa saadaan helposti kaikesta meren elämästä, ei ainoastaan kaloista ja niiden elintavoista ja liikkumisesta. 9. – Nuoria ei ensisijaisesti kiinnosta kilpailut, vaan toiminta, jossa on mukana mielenkiintoa ja virikkeitä
Nyt puretaan repe osiin. Mia lienee myös useammin kuin kerran purkaessaan laitetta kertonut myös sen toiminnasta pääpiirteittäin. Tutustuminen alkaa repen purkamisesta Perusteellinen tutustuminen repeen alkaa laitteen purkamisesta. Kuuntelijallekin tulee tunne, että tämän voi ymmärtää. Nyt puretaan repe osiin! - 1. Kuuntelijalle ja purkamisen seuraajalle oopit, scrubberit, headit, radiaaliset, aksiaaliset, 10. S uljetunkierron hengityslaite, rebreather, tuttavallisesti repe, ei suinkaan ole nykypäivän keksintö. Todellisuudessa laitteen juuret ovat yli 100 vuoden takana. Sisällä kuluu aikaa reipas vartti ja rebreather-laite on pöydällä pääkomponentteihinsa purettuna. Eräs perustieto, jota sovelletaan nykyisiinkin laitteisiin, on tietyn kalkin ominaisuus sitoa itseensä hiilidioksidia. Luolasukeltaja, repesukeltaja ja rebreather-kouluttaja Mia Pietikäinen nostaa laitteen pystyyn autonsa takalaatikosta ja laitteen selkäänsä tottuneesti ja varmasti. Sen toiminta on, kuten Miakin painottaa, ymmärrettävissä. Osa Rakenne - Rebreatheriin on syytä tutustua kunnolla. Purkaessaan laitetta Mia jo kertoo eri osien merkitystä laitteessa ja sen toiminnassa. Onko rebreather pian jokaisen käytössä. Rebreather purettuna vaatii kohtuullisen tilan vaikkapa huoltoa ajatellen. Jo tästä maallikko tajuaa, ettei rebreather suinkaan ole mikään mystinen laite. Jotkut ovat jopa todenneet, että repellä sukeltaja pönkittää omaa egoaan, mutta tämä väite lienee vain kateellisten ja asiasta tietämättömien panettelua. Harrastuskäytössä rebreatheriin on liitetty tiettyä mystisyyttä
Kontrolleri toimii myös sukeltajan deko-tietokoneena, josta sukeltaja saa reaaliaikaisen tiedon sukelluksensa kulusta. Mia kiinnittää scrubberin ja aivot yhteen. Sukeltaja saa tiedon hapen osapaineen ylityksestä tai alituksesta kalibrointitasoon verrattuna. Mikäli kontrolleri ei toimi, antaa hud tiedon hapen osapaineesta ja sukeltaja käyttää manuaalista hapen lisäystä. Sukellettaessa hud on hengitysputken, loopin yläpuolella. Ne antavat jatkuvaa, reaaliaikaista tietoa hapen osapaineesta. Mian kädessä on scrubber, kalkkirasia. Hud kertoo hapen osapaineen värein ja välähdysten määrällä. Radiaalisessa uloshengityskaasu kulkee reunoilta scrubberin kyljille ja alas, josta se nousee ylös scrubberin keskeltä. Sukeltaja näkee tiedot oman tietokoneensa, kontrollerin, näytöllä sekä hudilta, joka on Mian kädessä (headup display). Rebreatherin aivot (head), kolme itsenäistä happianturia oikealla rivissä. Tämän laitteen scrubber on radiaalinen, mutta saatavilla on myös aksiaalinen scrubberi. Rebreatherissa on kahdet järjestelmät käytetyille kaasuille. 11. Vihreä on hapelle, musta on diluenttikaasulle. Tiivistys tapahtuu O-renkain. Kolmen happianturin lisäksi aivoihin kuuluu sukeltajan ranteessa oleva kontrolleri, joka kontrolloi solenoidia (vas), joka lisää automaattisesti happea hengityskaasuun ja ylläpitää näin sukeltajan haluaman hapen osapainetason
Putkia on kaksi. Harrastuskäytössä rebreatheriin on liitetty tiettyä mystisyyttä. Jouko Moisala Kanisteri ja Wing-liivi yhdessä. Hapen ja diluenttikaasun letkustot on ”piilotettuina” pakettiin. Rebreatherin teline, kanisteri, budy. Rebreatheria käytettäessä ei omien keuhkojen tilavuudella voi säädellä tasapainotustaan. Rebreather, suljetunkierron laite, on sukeltajan käyttämä hengityslaite, jossa uloshengityskaasu kierrätetään kalkin kautta, johon hiilidioksidi absorboituu. Tämä on normaaliin OC-laitteeseen verrattuna täysin poikkeavaa. Rebreatherin vastakeuhkot. Kanisterillakin on paino, joten muuta painotusta ei tarvita. Mikä on rebreather, miten se toimii. Uloshengityskaasussa oleva happi ohjataan takaisin kiertoon, mutta samalla laite lisää kulutetun hapen tilalle korvaavan määrän happea. 12. Mian etusormen kohdalla oleva putki sisältää painot. Kuinka tämä laite todella toimii. Vastakeuhkoja on kaksi, puhdas sisäänhengitykselle ja likainen uloshengitykselle. Sekoitus tapahtuu laitteessa. Tämän päivän kehittyneet rebreatherit toimivat automaattisesti tietokoneiden ohjaamina. hudit, solenoidit, apeksit ja rungot vilisevät vauhdilla, mutta samalla herättäen mielenkiinnon. Koska 100-prosenttisella hapella sukellussyvyys on vain kuusi metriä, tarvitaan diluentti-kaasu, jonka kanssa syntyy sukellussyvyyteen sopiva hengityskaasu
Loopiin ei saa mennä vettä. 5. 6. Sukellettaessa sen havaitsee ainoastaan tarvittaessa. Uloshengitysputken vesiansa On muistettava, että uloshengitysputkessa on vesiansa. 1. Edellä mainittu hud on Mian näkökentässä. Tämän laitteen teline mahdollistaa pullokoot kahdesta litrasta 12 litraan. Teline suojaa paineenalentimet. Mutta jos näin käy, vesiansa poistaa sen ennen sen joutumista eteenpäin. 2. 4. Loop, hengitysputki, kiinnitetään laitteistoon. Kanisteri, runko, on keskellä ja Wing-liivi kannattaa koko laitteiston sukeltajalle hyvällä tavalla. 9. 13 Uloshengitys ja vesiansa Kaasu menee uloshengityskeuhkoon Uloshengityskeuhkosta kaasu kulkee scrubberiin Hiilidioksidi absorboituu kalkkiin Scrubberin läpivirrattuaan kaasu kohtaa happianturit Kontrolleri huomioi osapaineet Kontrolleri käskee solenoidia, joka lisää hapen Kaasu sisäänhengityskeuhkoon Sisäänhengityskeuhkosta valmis hengityskaasu looppiin.. Virheellinen kiinnittäminen estetään kierteistyksin. Yhteen koottu aivot ja scrubberi kanisteriin. Pullot kiinnitettyinä. Rebreather toimintakunnossa. Uloshengitysputken kierre ei sovi sisäänhengitysputken kierteisiin. 7. 3. 8
Minkälaisin ajatuksin ja tuntein ne on otettu vastaan Sukeltajaliitossa. Jokainen sukellusonnettomuus on erilainen. Jokainen kuolemantapaus on liikaa. Sukeltajaliitto: Asennekasvatus tärkein sukellusturvall Onko sukeltaminen t Pintapalaverissa tehdään selväksi kaikille sukellukseen osallistuville sukellustapahtuman kulku. Olosuhteet ja tapahtumaketjut ovat erilaisia. Onko sukeltaminen ylipäätään turvallista, ja miten turvallisuutta voisi parantaa. S ukeltajan Maailma kysyi Sukeltajaliiton mielipidettä harrastuksen turvallisuudesta. Yksittäisistä tapauksista on vaikeaa ja jopa turhaa vetää kovin yleistäviä johtopäätöksiä. Kuluneen vuoden monet sukellusonnettomuudet ovat puhuttaneet suomalaisia. Vedenalainen maailma on kuitenkin ihmiselle vieras ympäristö, joten vaaratekijöitä on mahdotonta saada karsittua täy14 dellisesti pois. Kysymyksiin ovat yhdessä vas- Kulunut vuosi on ollut sukellusharrastukselle raskas. tanneet Sukeltajaliiton onnettomuustutkintatyöryhmän puheenjohtaja Matti Anttila ja Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö sekä laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan sihteeri Mika Rautiainen. Sukeltaminen onkin hyvin pitkälle riskien hallintaa: pyritään tunnistamaan ja ennakoimaan riskit, ja hallitsemaan riskejä niin, että voidaan sukeltaa pienimmällä mahdollisella riskitasolla. Sen sijaan seuraamalla tapauksia pi-. Suomalaissukeltajille on tapahtunut useita kuolemaan johtaneita onnettomuuksia
Miten Sukeltajaliitto voi puuttua yksittäisten sukeltajien sukelluksiin. Maailman parhaatkaan sukel- luskurssit tai sukellusvarusteet eivät auta, jos sukeltaja ei tunnista ja kunnioita omia rajojaan ja noudata koulutuksessa saamaansa opetusta. demmiltä aikajaksoilta sekä myös lajin kansainvälistä turvallisuuskehitystä voidaan mahdollisesti havaita tiettyjä trendejä, jotka seuraavat laitesukelluksen yleisiä suuntauksia. Tätäkin asiaa on korostettu raportoinnin ja tiedottamisen yhteydessä. Sukeltajaliitolle tehdyn tapahtumaraportin puuttuessa onnettomuuden yksityiskohtia yritetään selvittää muun muassa onnettomuustutkintaa tekeviltä viranomaisilta, mutta viranomaisten vaitiolovel- Sukeltaja valmiina sukellukselleen. Onko asia näin - ja jos, niin miten on päädytty tähän. Sen lisäksi ryhmä pyrkii parhaansa mukaan hankkimaan tietoa ja raportoimaan sellaisistakin onnettomuuksista, joista ei raporttia ole saatu. Vesi on jo valmiina, vain pari puuttuu. Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan onnettomuustutkintaryhmä analysoi sille tulleita läheltä-piti- ja onnettomuusraportteja. Asennekasvatus on tärkein sukellusturvallisuutta parantava tekijä. Sukeltajaliitto kouluttaa sukelluskouluttajia jäsenseurojensa tarpeisiin ja tuottaa seurojen käyttöön sellaista koulutusmateriaalia ja turvallisuusohjeistusta, jossa on erityisesti huomioitu myös pohjoismaiset sukellusolosuhteet. Jos esimerkiksi koiraharrastaja saa sairaskohtauksen koiraa ulkoiluttaessaan tai vaikkapa agilityradalla, ei sitä uutisoida koiraharrastusonnettomuutena. Sukeltajien kohdalla asia on toisin! vollisuuden johdosta heillä ei ole mahdollisuutta kertoa Sukeltajaliitollekaan kovin tarkkoja yksityiskohtia. Valitettavasti myös tiedotusvälineiden tapa etsiä sukellusharrastuksesta sensaatioita vääristää tietyllä lailla varsinkin lajin ulkopuolisten henkilöiden mielikuvia sukelluksen yleisestä turvallisuudesta. lisuutta parantava tekijä urvallista. 15. Kasvatusvastuu on myös yhteisöllä, jonka mallia aloittelevat sukeltajat seuraavat. Aivan kaikista onnettomuuksista ei ole mahdollista tiedottaa johtuen siitä, että kaikista tapahtumista ei ole riittävästi luotettavia tietoja saatavilla. Kuinka paljon harrastuksen turvallisuus on puhuttanut Sukeltajaliittoa on arvosteltu siitä, ettei se ole julkisesti ottanut kantaa tapahtuneisiin onnettomuuksiin. – Olisi erittäin toivottavaa, että sukellukseen liittyvien onnettomuuksien tutkinnasta saataisiin yhtenäiset tutkintaohjeet koko maan viranomaisille. Onnettomuustutkintaryhmä julkaisee onnettomuuksiin liittyviä tiedotteita ja artikkeleita muun muassa Sukeltajaliiton internetsivulla ja Sukeltaja-lehdessä sekä järjestää luentoja Sukeltajaliiton koulutusseminaareissa
Samaan aikaan kuitenkaan sukellusonnettomuuksien kokonaismäärässä ei ole tapahtunut merkittävää kasvua. Koulutuksessa opitut perusasiat pitää muistaa ja niitä pitää myös kokeneiden sukeltajien noudattaa johdonmukaisesti. Tässä Sukeltajaliitto tarjoaa mielellään apuaan asiantuntijoiden kokoamisessa ja tiedottamisen osalta. Turvallisuuden parantumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat olleet muun muassa sukelluskoulutuksen lisääntyminen, ja erityisesti erilaisiin sukelluksen erityisolosuhteisiin liittyvän erikoiskoulutuksen ja jatkokoulutuksen valikoiman ja saatavuuden parantuminen, teknologian kehitys (aivan erityisesti nitroksin ja muidenkin seoskaasujen yleistyminen), ja toivottavasti myös asennekasvatustyömme onnistuminen! Pitäisikö Suomessa olla jokin viranomaistaho, joka valvoisi sukeltamista asettamalla esimerkiksi luolasukeltamiselle turvalliset rajat. Sen sijaan olisi erittäin toivottavaa, että sukellukseen liittyvien onnettomuuksien tutkinnasta saataisiin yhtenäiset tutkintaohjeet koko maan viranomaisille, ja että viranomaiset julkaisisivat onnettomuustutkintojen tulokset samaan tapaan kuin ilmailuonnettomuuksissa tai vaikkapa työtapaturmien osaltakin tehdään. Toki parantamisen varaa on aina. Maija Salmi Kuvat: Jouko Moisala. ranomaiset kehittäisivät oman, niille rinnakkaisen järjestelmänsä. Laajat jokamiehenoikeudet ovat Suomen lain yksi erityispiirre, ja yksi niistä asioista, joka tekee Suo- Sukellusturvallisuus on Suomessa tällä hetkellä hyvä. Minkä arvosanan voi antaa suomalaiselle sukellusturvallisuudelle. Kun katsoo uutisia valtiontalouden säästötoimenpiteistä on vaikea uskoa, että kukaan viranomainen pystyisi tai edes haluaisi ottaa itselleen tälläisiä lisätehtäviä. Sukeltaminen on laji, jossa on erittäin hyvät kansainväliset standardit ja koulutusjärjestelmät. Tietysti sama koskee myös suomalaista sukeltajaa ulkomailla! Jos on käynyt kurssinsa Suomessa, ulkomaille sukeltamaan lähdettäessä on tutustuttava mm. Sukellusturvallisuuden edistäminen on Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan tärkein tehtävä jokaisena vuonna. Ympäristöministeriö on vuonna 2012 julkaissut teoksen ”Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella – lainsäädäntöä ja hyviä käytäntöjä”, jossa todetaan sukeltamisesta muun muassa seuraavaa: ”Sukeltaminen on vesialueiden yleiskäyttöä ja jokamiehenoikeutta.” ja ”Sukeltaminen on sallittua vesilain yleiskäyttöoikeuden perusteella kaikissa vesistöissä.” Sukeltaminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin siinä missä marjastuskin. Onko turvallisuuden painotus riittävää sukeltajien koulutuksessa tänä päivänä. Samoin myös sukeltaminen. Sukellus nauttii myös, syystäkin, vahvaa jokamiehenoikeutta kuten moni muukin vesiaktiviteetti uimisesta alkaen. Senkin puolesta tuntuisi turhalta käyttää verorahoja siihen, että vi- Osa turvallisuuden muodostumista on parien yhteistoiminta jo sukellukselle valmistautuessa. mesta niin hyvän maan asua. Sukelluksen 16 etukäteen suunnittelu ja analysointi jälkikäteen ovat olennaisia osia sekä turvallisuuden kehittämisen että itsensäkehittämisen osalta. tänä vuonna Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokuntaa. Kun tällä hetkellä jo noin 75% suomalaisten suorittamista laitesukelluksen peruskursseista tehdään ulkomailla, on myös hyvä muistuttaa, että kun ulkomailla suoritetun kurssin jälkeen aloittaa sukeltamisen Suomessa pitää perehtyä Suomen olosuhteisiin ja erityispiirteisiin, että sukeltaminen on turvallista myös Suomessa. Vaikka määrärahat jostain löytyisivätkin, kyseisellä viranomaisella pitäisi olla myös riittävä asiantuntemus ja pätevyys sukelluksen eri osa-alueista. Kun verrataan onnettomuuksien määrää harrastajien kokonaismäärään, voidaan sanoa että turvallisuus on parantunut. Onko se oikein. On muistettava, että sukelluksen harrastajien määrä on moninkertaistunut viimeisten 20-25 vuoden aikana, ja viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvuvauhti on lisääntynyt erityisen voimakkaasti. Uusia koulutusmateriaaleja tuotettaessa, vanhoja koulutusmateriaaleja päivitettäessä, kouluttajia koulutettaessa ja koulutus- ja turvaohjeita päivitettäessä tarkastellaan aina sukellusturvallisuuden yleisiä trendejä. Luonnossa liikkuminen muun muassa kävelemällä, juoksemalla, hiihtämällä, luistelemalla, soutuveneellä, purjeveneellä, moottoriveneellä, melomalla tai uimalla kuuluvat jokamiehenoikeuksiin. vuorovesiin, merivirtauksiin ja vaarallisiin merieläimiin, joita täällä Suomen vesissä ei tavata
Mutta pelkät koulutuksessa opitut taidot ja neuvot eivät riitä. Kun siihen tulee yksi ongelma lisää, iskee paniikki. Kuvassa myös Heidi Sarmas. Yksi paniikin merkeistä onkin juuri hengityksen muuttuminen. Harjoitellaan tilanteita, että jos veden alla tapahtuu jotain yllättävää, miten pitää toimia. Nousua ei saa estää, sillä se saattaa pahentaa tilannetta, jos sukeltaja tuntee ettei pääsekään pintaan. Taitojen ylläpito Ansku Sila korostaa koulutuksen merkitystä paniikin hallinnassa. Se on pinnallista, eikä sukeltaja saa sen takia riittävästi ilmaa regulaattorin kautta hengittämiseen. Ylös ja pintaan Kun paniikki on päällä, sukeltaja ei välttämättä kykene toimimaan koulutuksessa saamiensa oppien mukaan. Sukeltajalle saattaa hetkellisesti jäädä pelkotilaa tai kammoa, jolloin kannattaa sukelluksissa mennä pari askelta taaksepäin, eli tutumpiin ja helpompiin olosuhteisiin. – Paniikissa olevalle sukeltajalle pinta onkin se paikka mihin pyritään, mutta tuolloin pitäisi malttaa nousta kuitenkin hitaasti välttääkseen liian nopeasta noususta mahdollisesti aiheutuvia vaurioita kehossa. – Kurssilla harjoitellaan paljon erilaisia taitoja, jotta sukeltaja osaa toimia yllättävissä tilanteissa, 17 mutta niitä taitoa on kuitenkin pidettävä yllä myös virkistyssukeltaessa, vaikka kaikki sujuukin hyvin. Kun sukeltaja panikoi, Sila nostaa esiin parin tärkeän merkityksen. Se saa aikaan mahdollisesti paniikkia, Sila sanoo. – Koulutuksessa otetaan panikointi aina huomioon. Kun paniikki iskee aloittelevaan sukeltajaan Katsekontakti pariin ja rauhallisempi hengitys Paniikkia edeltää liiallinen jännittyneisyys. – Kannattaa selvittää, että mikä oli se perimmäinen syy, mikä laukaisi paniikin. – Kun mukana on tuttu ja turvanen pari tai kokenut opas, se helpottaa! Maija Salmi. Tässä yhteydessä puhutaan nimenomaan tutusta virkistyssukeltamisesta, jossa sukellussyvyydet ovat alhaisempia ja sukellukset ovat suoranoususukelluksia, mikä mahdollistaa aina suoran nousemisen pintaan. Omia tuntemuksia kan- Sukelluskouluttaja Ansku Sila (vas.) kehottaa seuraamaan sukelluksen aikana omia tuntemuksia. ”ilma loppu” -tilanteet, voi niitä kuitenkin parin kanssa kerrata silloin tällöin. Miten siitä voi selvitä. Jos huomaa epämukavuutta ja hengitystiheyden muutosta, kannattaa kommunikoida parin kanssa ajoissa. Pysähtyä ja keskittyä hengittämiseen, ja vasta sitten jatkaa eteenpäin tai keskeyttää sukellus. Myöhemmin on Silan mukaan hyvä käydä läpi, että mistä tilanne johtui. – Jos huomaa sydämen sykkeensä muuttuvan, kannattaa puhua asioista parin kanssa samalla kun tuleva sukellus käydään muutenkin läpi. Jos lähdetään sukeltamaan esimerkiksi pitkän tauon jälkeen, Silan mukaan on hyvä käydä asioita vielä läpi, kertauskurssilla asiat muistuvat nopeasti mieleen - mitä jos vedessä tapahtuu jotain, niin miten pitää toimia. Koulutuksessa opetellaan esimerkiksi sitä, että miten pystyy hengittämään rauhallisemmin. Vaikka pyrimmekin huolellisuuteen välttääksemme esim. Parin tehtävä on siis hidastaa ja rauhoittaa, ei estää. Veden alla voi sattua jotain tai tulee yllättävä, epämukava tilanne, esimerkiksi jos annostin tippuu suusta, tai maski täyttyy kylmällä vedellä. P ADI Master Instructor, Emergency First Response Instructor Trainer Anna ”Ansku” Sila Tampereen Sukelluskeskuksesta kuvailee tilannetta näin: – Paniikissa tulee jokin epävarmuustekijä ja ollaan olosuhteissa, jotka eivät tunnu omalta. – Paniikissa hengitystiheys muuttuu. nattaa seurata, ja jos huomaa epämukavuutta, hengitystiheyden muutosta, kannattaa kommunikoida parin kanssa ajoissa. Usein sukeltaja ei itse huomaa, mitkä asiat tuntuvat pelottavilta. Silloin normaali hengitys muuttuu nopeammaksi ja stressikäyrä nousee. – Pari etsii paniikissa olevaan katsekontaktin ja kannustaa hengittämään rauhallisemmin! Tämä ei välttämättä vielä auta, vaan paniikissa oleva pyrkii ylöspäin kohti pintaa, tällöin pari voi auttaa sukeltajaa nousemaan rauhallisemmin
Näitä ovat hyvä kunto, toimivat, huolletut ja laadukkaat laitteet, tasainen, tunnistettu ja suunniteltu hengityskaasun käyttö, säännöllinen hengityskaasun kulutuksen seuranta, jatkuva parikontaktin ylläpitäminen sekä sukellustaidon ja sukelluksellisten ongelmatilanteiden ratkaisukyvyn ylläpitäminen. Tämäkin johtaa kaasun menettämiseen minuuttien kuluessa. Ongelmallisin tilanne on ehdottomasti hengityskaasun loppuminen. Hätänousu viimeinen vaih Hätänousu on viimeinen selviytymistapa. 18 syöksyminen kohti pintaa. Lisäkaasua voi kantaa mukanaan myös erillisessä pony-pullossa tai kainalossa kulkevassa stagepullossa. Kolmannes kuolemaan johtaneista sukellusvammoista johtuu nopeasta pintautumisesta aiheutuneesta keuhkojen ylilaajenemisvammasta. Lääkärinä hänellä on näkemys tekijöistä, jotka tulee huomioida hätätilanteessa pintautuessa. DAN:in tutkimuksen mukaan kolmannes kuolemaan johtaneista sukellusvammoista johtui nopeasta pintautumisesta aiheutuneesta keuhkojen ylilaajenemisvammasta. Jaakko Salonen on sukeltanut kymmenisen vuotta. Sidemount-järjestelmässä hengityskaasun yllättävä loppuminen on hyvin epätodennäköistä. Tiimin yhteiset, harjoitellut toimintatavat antavat varmuutta ja rauhallisuutta ratkaista ongelmat pinnan alla. Välineiden merkitys Tuplapaketti antaa suuren kaasuvaraston, mutta ei kahdennetuin hengitysventtiileinkään anna lisää hengityskaasua, jos se kerran on loppu. Ongelmatilanteisiin on varauduttava ja niihin on reagoitava järkiperäisesti, hän tähdentää. – Turvautuminen hätänousuun on todellakin viimeinen keino. Ei liene turhaa tai tarpeetonta ensin selvittää, miten sukeltajan tulisi toimia, jotta ei joutuisi turvautumaan viimeiseen mahdolliseen tapaan selviytyä pois syvyyk- Sukelluskäytäntö Ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi Jaakko Salonen listaa hyvän sukelluskäytännön. Kun hengityskaasun jakaminen on arkipäiväistä, tuntuu se kriisitilanteessakin luonnollisemmalta, kuin sinänsä inhimillinen sistä tilanteessa, jossa todetaan hengityskaasupullot tyhjiksi. – On luonnollista, että osa sukeltamista on jatkuvaa harjoittelua. Vapaavirtaustilanteessa kahdennetuin laittein ja tuplapulloin selviää, mikäli purkavan puolen pullon pystyy nopeasti sulkemaan. Tekniset ratkaisut eivät paranna turvallisuutta, jos ne aiheuttavat sukeltajalle lisästressiä.. H ätänousu sukelluksista on viimeinen keino selvitä vaikeasta tilanteesta. Toinen vaikea tilanne on laitteen hallitsematon purkaminen, kaasun vapaavirtaus. Omalla toiminnallaan sukeltaja voi minimoida tarpeen siihen turvautumiseen, Jaakko vahvistaa. – Sukeltaminen ei ole vaistonvaraista toimintaa
AA-ääni on helppo, selkeä ja sen kuulee itse hyvin. Hätänousun harjoittelu Hätänousun tekemistä voi harjoitella, kuten peruskurssilla opetettiin. toehto Selviä ongelmasta! Hengityskaasun loppuminen ja vapaavirtaustilanteet eivät ole harvinaisia. Kuva: Jean Finnberg 19. Hätänousun alkaessa on huomioitava myös ilman purkaminen pois sekä kuivapuvusta että tasapainotusliivistä hallitun nousun aikaansaamiseksi. Keuhkorepeämä henkeä pidättäen tehdyssä nousussa on aina hengenvaarallinen. Molemmat ovat olennaisia sukeltajan toimintaa estäviä tekijöitä. – Etusijalla on paritoiminta ja sukellusparin auttava läsnäolo. – Keuhkoista tuleva ilmatie on pidettävä avoinna, opastaa Salonen. Kyse aina kriisistä Olipa syy hätänousuun hengityskaasun loppuminen tai Free-flow -tilanne, kyseessä on aina sukeltajaa ajatellen kriisi. – Hätänousu on todella se viimeinen selviämistapa, painottaa Jaakko Salonen. – Pää taakse taivutettuna annetaan ilman virrata keuhkoista ulos. Kun ääntä tulee, virtaa ilmaa äänihuulten läpi. Hänellä saattaa olla sekä typpinarkoosi että hiilidioksidinarkoosi. A on vokaaleista ensimmäinen, mutta kaikki muutkin vokaalit kelpaavat. Hallittu hätänousu tulee tehdä rauhallisesti, hengityskaasua ja happea on sukeltajalle riittämiin. – Tietoisuus parista on myös aivan liian helposti kadoksissa. Tämä yhteinen toiminta edellyttää molemmilta vara-annostimen hallittua käyttöä. – Tämä menee ohi pinnalla rauhallisesti hengittämällä. Uima-altaassa voi todeta ilman riittävyyden vaikkapa 25 metrin matkalla. Entä nopeampi nousu. On selvää, että tilanne on vaativa. Ilmateiden avonaisuus varmennetaan päästämällä selkeää ääntä koko nousun ajan. Tässä tilassa sukeltaja ei ole enää kykenevä ratkaisemaan ongelmaa järkiperäisesti. – Sukeltajan on vaikeaa käsitellä tilannetta. Niitä kuitenkin sattuu silloin tällöin. Hätänousu! Miten. Hallitaanko silloin tilanne. – Mikäli kyseessä muutoinkin on suoranoususukellus, on sukeltajantaudin saamiseen vähäinen mahdollisuus. Selvää on, että siitä selviäminen sujuu parhaiten hyvän parin kanssa, hän toteaa. Isosta repeämästä ilmaa pääsee suuriin verisuoniin ja niiden kautta aivoihin ja sydämeen. Sukeltaja päättää tehdä hätänousun. Turvallinen harjoittelu on sukellus vaakasuoraan. – Tällöin paineinen kaasu poistuu ilmatiloista, korvista, nenän sivuonteloista ja erityisesti keuhkoista. Jouko Moisala – Tietoisuus parista on myös aivan liian helposti kadoksissa. Sukeltaessaan rentoutuu. Sukeltaja päättää tehdä hätänousun. Jaakko Salonen leijumassa turvaetapissa mopoajelun jälkeen. Kaikki harjoittelu, myös hätänousu, lisää Jaakko Salosen mukaan sukeltamisen nautinnollisuutta. – Mikäli 25 metriä vaakasuoraan tuntuu onnistuvan, antaa se tiedon, että pystysuoraankin sama onnistuu ja vielä helpommin, koska keuhkoissa syvemmällä hengitetty paineinen ilma laajetessaan helpottaa tilannetta, tarkentaa Salonen. – On helpottavaa tietää, että on selkeitä ja harjoiteltuja ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Neutraalipainoinen mopo kelluu ajelijan takana. – Tilanne ohjautuu helposti – Hätänousu uiden tulisi tehdä rauhallisesti noudattaen mahdollisimman rauhallista nousunopeutta, opastaa Salonen. Kuva kertoo rauhallisuudesta ja nosteen hallinnasta. Nousun aikana happi riittää sukeltajalle hyvin, mutta lisääntyneestä hiilidioksidista voi tulla huono olo, selventää Salonen nousun fysiologista tuntemusta. Psyykkisellä puolella sukeltaja kokee helposti pakokauhua ja kokonaistuloksena tilanne ryöstäytyy paniikiksi. Rauhallinen sukellus purkaen ilmaa rauhallisesti koko matkan ajan. Kuva: Fabricio Tosoni sukeltajan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, selventää Salonen. Keuhkovaurio on aina suurempi riski
Aina ei tulla ajatelleeksi, että peruuttaminen sukeltamisessa kuuluisi perustaitoihin. T urkulaisen Aboa Aquanautsin sukellusvastaavat päättivät antaa nuorille laitesukeltajille kokemuksen verkkoon sukeltamisesta. – Ymmärsin, että kaikille tuli hyvin selväksi, että tässä tilanteessa rauhallisuus oli tärkeintä. – Eräs tärkeimmistä harjoituskohteista jatkossa tulee olemaan peruuttamisen opetteleminen. Tästä on helppo jatkaa. – Kaikki pitivät harjoituksesta, hän hehkutti. Rami Kankare, joka vastaa nuorista laitesukeltajista oli harjoituksen jälkeen tyytyväinen. 20. Haasteelliset harjoitukset lisäävät turvallisuutta Rauhallisuus tärkeintä jos huomaa sukeltaneensa ve Turkulaiset nuoret laitesukeltajat kokeilivat verkkoon sukeltamista. Lidia on kohdannut verkon. Kiinnostuneita oli riittävästi. On monia muitakin sukelluksellisia tilanteita, joissa vastaavaa rauhallisuutta tarvitaan tilanteen ratkaisemiseksi. Lähes jokainen halusi tämän harvinaisen kokemuksen. Rauhallisuus nousi arvoonsa. Lidia oppi uutta Lidia Lehtosella on jo avovesikokemusta viime kesältä. Uimahalliharjoitukset kiinnostavat
Lidia pohti, että miten hoitaisi tilanteen, jos vaikka ilma loppuisi. Antin näytös verkkoon sotkeutumisesta ja siitä selviämisestä panee vanhemmankin sukeltajan mietteliääksi. – Ei jännittänyt etukäteen, ja sitä oli mielenkiintoista kokeilla. – Oli kyllä jännää huomata, miten nopeasti ja kokonaan Antti paketoi itsensä verkkoon tehtyään vain yhden ylimääräisen liikkeen. En vielä osannut peruuttaa, mutta noudatin neuvoa, ettei saa tehdä ylimääräisiä liikkeitä ja pääsin verkosta takertumatta siihen. Lidian mielestä näytti aika pahalta, kun Antti ”huonoa mallia” näyttäen paketoi itsensä verkkoon. Koko verkkoon sukeltamista harjoitellut ryhmä Turun Impivaaran uimahallin hyppyaltaassa. Kokemusta on karttunut etenkin sukellusmatkoilta. Paniikkiin joutuminen on pahinta. Ei selviäsi ilman hyvää veistä! Heikillekin oppimista Heikki Salonen on Aboa Aquanautsin vanhimpia nuoria laitesukeltajia. Näytti se aika hurjalta paketilta. Jouko Moisala – Oli kyllä jännää huomata, miten nopeasti ja kokonaan Antti paketoi itsensä verkkoon tehtyään vain yhden ylimääräisen liikkeen. – Osaisinkohan ottaa tilanteen rauhallisesti. 21. Osasin hieman peruuttaa ja pääsin verkosta ohjeistetulla tavalla pois. – Jatkossa on hyvä opetella sukeltaen peruuttamista, Heikki summaa. – Minulle kävi samoin kuin toi- sillekin. – En olisi halunnut olla siinä! – Tämä oli vain yksi tilanne, mutta opin, että täytyy aina olla rauhallinen, vaikka tilanne tuntuisikin pahalta. rkkoon Lidia kertoi odottaneensa verkkoon sukeltamista. Nyt tietää, miltä verkko tuntuu ja milloin sen huomaa. Verkkoharjoituksessa Heikki kertoo ensin seuranneensa muiden sukelluksia. Näin verkon noin puolen metrin päästä, mutta en ehtinyt pysähtyä, vaan sukelsin verkkoon parin metrin syvyyteen. Jos olisi pitänyt ilman puukkoa siitä selvitä, olisi jo ilmakin voinut loppua
Plurdalen on suomalaisia lähinnä oleva sukelluskelpoinen luonnonluola. Kyseisen luolan suosio perustuu hyvään tieyhteyteen. Sukeltamiseen pätevät jokamiehenoikeudet, jotka ovat Norjassa paljolti samanlaiset kuin Suomessa. Osa luolista on kuivia, osassa on vettä. Toinen sijaitsee kaukana tuntureilla. Suurin osa luolista on vaikeapääsyisissä paikoissa tai muutoin hankalasti sukellettavia esimerkiksi ahtautensa takia. Luoliin ei sukelleta ilman koulutusta Plurdaleniin kuten muihinkin luolasukelluskohteisiin pitää sukeltaa vain koulutuksen kautta. Plurdalenissa sukeltaminen edellyttää normaalin luolasukelluskoulutuksen. Maailmalla koulutusta on annettu jo huomattavasti pitempään. Santalan mukaan kurssitus on turvallisen luolasukelluksen ehdoton edellytys. Suunnitelma on aivan normaali sukellussuunnitelma. Mitä syvemmälle sukeltaja menee, sen haastavamamksi sukellus tietysti muuttuu. Sukellukset ovat jatkuneet onnettomuuden jälkeen liki normaalisti. Santala on käynyt Plurdalenissa vuosittain. Suomessa luolasukelluskoulutuksen hitaus on ollut kiinni pätevöityneestä kouluttajakunnasta. Osa sukelsi luoliin ilman koulutusta, mikä osaltaan aiheutti onnettomuuksia takavuosina. – Todennäköisesti se olisi jonkilainen nimilaatta. Kouluttautuminen vie aikaa ja vaatii varojakin. Tietysti maanomistaja voisi halutessaan sulkea luolastolle johtavan yksityistien, mikä vaikeuttaisi lähinnä varusteiden rahtaukseen. Plurdalenissa sukelletaan en Plurdalenin luolastossa sukeltaminen on jatkunut lähes normaalisti alkuvuonna tapahtuneen kahden suomalaissukeltajan hengen vaatineen onnettomuuden jälkeen. Santalan mukaan epävirallisissa keskusteluissa on tuotu esiin jonkinlaisen muistomerkin perustaminen suomalaisuhrien muistolle. – Tie kouluttajaksi on pitkä, koska kouluttujakursille pääsyn edellytyksenä on useiden satojen kertojen kokemus luolasukelluksesta. Norjan Luolasukellusyhdistys NGDF edellytti, että kaikille yli 50 metrin syvyyteen ulottuville sukelluksille tulee tehdä tehdä suunnitelma, joka on annettava yhdistykselle paria viikkoa ennen sukellusta. Kuluneen kesän Open Week ei tuonut muutosta edellisiin vuosiin. Ruotsalaiset sukeltajat käyvät siellä vain talvisin moottorikelkoilla, koska kesäisin virtaus on liian kova turvalliselle sukeltamiselle. 22. – Viranomaiset kumosivat sukelluskiellon muutama päivä sen jälkeen, kun suomalaissukeltajat olivat noutaneet kaksi vainajaa luolastosta. – Luolasto ei ole sen vaarallisempi kuin muutkaan. Norjalaiset sukeltajat ovat käyneet vaikeimmissa kohteissa jopa helikopterilla. – Kaikkia luolia on tuskin edes vielä löydetty. N orjan luolasukellusyhdistyksen NGDF:n järjestämä perinteinen Open Week veti Plurdaleniin parikymmentä suomalaissukeltajaa. – Sitä ennen sukeltajat kävivät luolasukelluskursseja ulkomailla. Viranomaiset kumosivat sukelluskiellon muutama päivä sen jälkeen, kun suomalaissukeltajat olivat noutaneet kaksi vainajaa luolastosta. Näin on maailmalla yleisesti toimittu sukellusturmien yhteydessä. Sukeltamiseen pätevät jokamiehenoikeudet, jotka ovat Norjassa paljolti samanlaiset kuin Suomessa. Luoliin on sukellettu vähäisellä kokemuksella ja omat kyvyt yliarvioiden, mikä on aiheuttanut läheltä piti -tilanteita ja jopa kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Sen jälkeen luolastossa on saanut sukeltaa jokamiehenoikeudella aivan kuten Suomessakin saa tehdä, sanoo Sukeltajaliiton varapuheenjohtaja Jani Santala. Ruotsissa on pari luolaa, joista toinen on hyvin ahdas. Plurdalenin laaksossa on nelisensataa luolaa. Kouluttajaksi saakka etenemiseen eivät kaikilla ymmärrettävästi rahkeet riitä. Ensikertalaiselle Plurdalenista jäi mukavat muistot. Suomessa luolasukelluskoulutusta on annettu vasta noin kymmenisen vuotta. Koska kyse on vapaaehtoisesta harrastuksesta, ei sukeltajaa voi Ilmatasku Onnettomuuspaikka Keski-Norjassa sijaitseva Plurdalenin luolasto tuli tunnetuksi alkuvuodesta, kun kaksi suomalaissukeltajaa menehtyi luolaston uumeniin. – Sukeltamista ei periaatteessa voida rajoittaa
Plurdalen tuo monipuolisuudessaan hyvä kohde, kiittelee Koskenoja. Sukeltaja teki maailmanennätyksen Allen Sherron on määrätietoinen sukeltaja, jolla oli unelma. – Se oli ahtaampi kuin Plurdalen, mutta aivan kokemisen arvoinen. ntiseen tapaan Sukeltajien alus ajautui karille Länsi-Suomen merivartiosto kertoi Iltasanomille, että kova tuuli työllisti Meripelastuskeskusta Saaristomeren ja Ahvenanmaan alueella syyskuun lopulla. 23. Luolastossa olleiden lukumäärä oli koko ajan tiedossa. Alus saatiin irti ilman vaurioita ja se saatettiin suojaisaan ankkuripaikkaan. – Nykyään tämä on mahdollista, sillä sukellustekniikan kehittymisen myötä myös harrastajat voivat sukeltaa jopa 100 metrin syvyyteen, Wetterholm kertoi uutistoimisto TT:n haastattelussa. Ilmatasku taisi olla nelisensataa metriä, niin pitkää taskua en ole muulla tavannut, sanoo Koskenoja. Silloin hän vietti pinnan alla 28 tuntia ja 13 minuuttia. – Ehkä nuo tiukentuneet säännöt olivat jonkinlainen viite siitä, että turvallisuuteen on haluttu panostaa. Laivalta pelastettiin 31 romanialaista ja 56 saksalaista matkustajaa ja miehistön jäsentä. Luolasukelluskokemusta hänelle on kertynyt muun muassa Ranskasta. Yli vuorokauden mittaisen ja energiajuomalla tankatun sukelluksensa jälkeen Sherron kertoi haluavansa syödä ranskalaisia ja sen jälkeen hän halusi ottaa nokoset. Luolasto on Mo i Ranan kaupungista itään Kölivuoren rinnealueella. He haistoivat heti vahvan kahvin aromin, eivätkä voineet vastustaa kiusausta, vaan he jauhoivat meren pohjassa yli 70 vuotta maanneista pavuista kahvia. Koskenojalle tämänkesäinen viereilu tuskin jää viimeiseksi. Rahtilaiva Sulina oli rakennettu Italian Palermossa vuonna 1939 ja se upposi 29. Luolaston molemmissa päissä on sisäänkäynti ja keskiosassa jäälohkareiden peittämänä vielä kolmas. Pullo tuotiin pinnalle ja sukeltajat avasivat pullon. Se on ollut yhteydessä laaksossa virtaavaan Plura-jokeen. Tämä on Plurdalen Plurdalenin luolasto sijaitsee Keski-Norjassa noin 20 kilometriä pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Sulina oli matkalla Romaniasta Ukrainaan, mutta neuvostoliittolainen sukellusvene upotti sen matkalla. Turmassa hukkui kolme mekaanikkoa. Tieyhteys Moi i Ranasta Plurdaleniin on vuoristo-olosuhteista johtuen pitkä, noin 50 kilometriä. – Plurdalen on hieno paikka. – Henki oli sellainen, ettei mitään älyttömyyksiä sallita, mikä loi Hylynryöstäjät ovat sukeltaneet Estonialle Aftonbladetissa kerrotaan, että 80 metrin syvyydessä makaava, vuonna 1994 uponneen M/S Estonian hylystä on viety esineistöä. Wetterholmin mukaan Estonian hylky pitäisi nostaa, sillä hautarauhan takaaminen on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa. Veneessä oli viiden hengen miehistö. Suomalaissukeltajien hengen vaatinut turma ei varsinaisesti näkynyt Plurdalenissa. Norja on tällä kohdalla kapeimmillaan. Sukeltajien mukaan kahvissa oli ”rikas” maku ja se maistui myös yllättävän tuoreelta, vaikkakin hiukan ylikypsältä. Vesi on luolastossa virtaamatonta. Historioitsija Cleas-Göran Wetterholm mukaan Estonian hylkyyn sukeltaa tulevaisuudessa yhä enemmän hylynryötäjiä ja sukeltajia. Viime vuonna toinen sukeltaja kaappasi tittelin itselleen. Vedet ovat valuessaan vieneet kalkkiaineksen ja sen sedimentit mennessään, minkä vuoksi luolan vesi on huippukirkasta ja omiaan houkuttelemaan luolastoon sukeltajia. Kurssitus olisi kuitenkin erittäin suotavaa, jos sukeltaja aikoo luolissa sukeltaa. Luolasukellusta Koskenoja on harrastanut pari vuotta. Lukuisten hälytysten joukossa oli myös karille ajanut sukellusalus. Luulajasta, Pohjanlahden länsirannalta johtaa tie Moi i Ranaan, joka sijaitsee Rana-vuoren perukassa ja suoraan Atlantin valtamerestä noin kahden peninkulman päässä. turvallisen tunnelman. Alus kykeni jatkamaan matkaansa, sillä pohjassa ei ollut vaurioita. Mitä syvemmälle sukeltaja menee, sen haastavammaksi sukellus tietysti muuttuu. Ryhmä kävi myös läheisessä luolastossa. Wetterholm toivoo, että Estonia dokumentoitaisiin tarkasti ennen kuin hylynryöstäjät vievät liikaa esineistöä. Uutisesta kertoi Daily Mail. Plurdalenin luolasto on muodostunut vuoriston länsirinteelle jääkauden jälkeen. Meripelastuskeskus hälytti paikalle Hiittisten merivartioaseman partioveneen ja Hiittisten vapaapalokunnan yksikön. toukokuuta 1942. Juhani Karvonen Sukeltajat löysivät hylystä 72 vuotta vanhoja kahvipapuja Syyskuun alussa ryhmä sukeltajia löysi toisen maailmansodan aikana Mustaanmereen uponneesta romanialaisen Sulina-aluksen hylystä tummanvihreään pulloon suljettuja ja papuja. – Luolasto ei ole sen vaarallisempi kuin muutkaan. Kortitukseni sallisi syvemmälle sukelluksetkin, mutta tyydyin tällä kertaa tuohon syvyyteen, sanoo Koskenoja. Estonian hylkyä suojelee hautarauha, joten sukellukset hylylle ovat kiellettyjä. Ensikertalaiselle jäi vain hyviä muistoja Somerolainen harrastaja Tiina Koskenoja oli Plurdalenissa ensimmäistä kertaa. Luolasto on selkeä, vesi oli kirkasta, näkyvyys hyvä ja järjestelyt toimivat erinomaisesti. Sherron, joka tunnetaan myös nimellä Grouper teki vuonna 2011 ennätyksen suolaisen veden alla olemisesta. Vuosituhansien aikana vuorilta laskevan valumaveden tiedetään kuluttaneen luolaston Kölin vuoriston rinteille. Sukellusseuran tukialuksen moottori sammui Rosalan saaren pohjoispuolella Kemiönsaaren lähellä. Meillä on jo suunnitelmia seuraavalle reissulle. He eivät saaneet vammoja törmäyksessä. Suomessa ei muita luolasukelluspaikkoja oikein ole, Ojamon kaivoksella on tullut tahkottua monta kertaa. Teräsalus tömähti rantaan. Aftonbladetin tietojen mukaan hylyllä on kuitenkin käyty ja sieltä on kadonnut erilaisia esineitä. Sukelsin neljäänkymmeneen metriin saakka, minkä takia minun ei tarvinnut esittää sukellussuunnitelmaa etukäteen. pakottaa esimerkiksi luolasukelluskurssille. Sukeltajat tarkastivat veneen pohjan. Sen pituus on kolmisen kilometriä ja syvin paikka noin 130 metriä. Sherron kokeili ennätyksen rikkomista uudestaan ja vietti tällä kertaa vedessä kokonaiset 51 tuntia, neljä minuuttia ja 28 sekuntia. Läntisestä aukosta noin puolen kilometrin päässä on noin 10–15 metrin syvyydessä ilmatasku. Säännöt olivat tiukat, sukellusvanhin oli koko ajana mukana ja kirjanpito pelasi
– Olin siinä vaiheessa Savon Sellu Oy:llä koneasennushommissa ja mietimme yhdessä tehdas- 24 palokuntalaisten kanssa miten saisimme paremmat lähtökohdat savusukeltamiseen. Siitä se ajatus lähti osallistua sukelluskurssille ja otimme yhteyttä Kuopion Urheilusukeltajiin. Ensimmäinen sukellusreissu Jäämerelle sai miehen mielen kuitenkin muuttumaan. Hoikka nuorimies paleli kuitenkin uima-altaallakin ja ajatteli, että sukeltaminen ei ole hänen lajinsa.. Yli 40 vuotta tummissa ja kirkkaissa vesissä Jäämeri taltutti Jorma Karhusen Kuopiolainen Jorma Karhunen ei innostunut sukeltamisesta ensimmäisellä sukelluskurssillaan vuonna 1972. E nsimmäiselle sukelluskurssilleen Jorma Karhunen, 65, osallistui työpaikkansa aktiivisen tehdaspalokuntaporukan innoittamana. Hoikkaa miestä paleli jo uimaaltaallakin
25. – Kuopion Urheilusukeltajat perustettiin vuonna 1969 – samana vuonna, kun Kuopion uimahal- – Lähes kaikki vuonot Trondheimistä aina Venäjän rajalle on tullut sukellettua. 40 vuoden aikana on syntynyt lukuisia sukelluskokemuksia ympäri maailmaa, sukelluspäiväkirjoja on kertynyt useampia kymmeniä ja yli 1 000 sukellusharrastajaakin on saanut oppinsa Jorma Karhuselta. Jorma Karhunen Isolla valliriutalla Australiassa Jari-poikansa kanssa. – Jäämeren hienoissa olosuhteissa mieleni muuttui ja totesin, että tämähän on valtavan hieno harrastus. Jäämerelle suuntautuneita sukellusreissuja on yli 50. Jorma Karhunen 65-vuotias asuu Kuopiossa eläkkeellä vaimo ja kaksi aikuista poikaa sukellusseura Kuopion Urheilusukeltajat ry luokkatarkastaja 1981, M3 1990, Open Water Scuba Instructor 1992, P4 1999, Sukeltajaliiton kultainen ansiomerkki 2009 motto: harjoitus tekee mestarin, sukeltamaan oppii vain sukeltamalla Lukuisia kokemuksia Jäämeren kirkkaissa vesissä sukeltanut Karhunen ei siinä vaiheessa arvannut, että minkälaisia seurauksia uusi harrastus toisi tullessaan. Vielä 1970-luvun alussa varusteet eivät olleet samaa tasoa kuin nykyisin. Ison valliriutan vedet Australiassa ovat kokemisen arvoiset. Karhuselle sattui kuitenkin tuuri, sillä ystävä Jouko Miettinen lainasi hänelle varusteita ja kehotti miestä lähtemään sukellusmatkalle Jäämerelle
Jorma Karhunen on lomamatkoillaan käynyt sukeltamassa niin Punaisenmeren kirkkaissa sinisis- Unohtumattomin sukellus Sukellussafarilla vuonna 2004 Malediiveilla suurikokoinen valashai tuli suoraan Jorma Karhusta kohti. Siihen aikaan kursseista oli jo selkeää kysyntää. – Se väisti viime hetkellä sen verran, ettemme törmänneet. Marie Antoinette toimii sukellusreissujen tukialuksena. – Viikolla käymme paljon lähistöllä sijaitsevilla avolouhoksilla, jotka ovat lähempänä. – Nykyään ei ole enää niinkään kalaparvia, mutta kuningasravut ovat levinneet Venäjän puolelta Norjan puolelle. Opetusmateriaalia oli 1970-luvulla vielä niukasti. Viikonloppuleirit järjestetään yleensä Vehmersalmen puolella Suvasvedellä, missä Kuopion Urheilusukeltajien moottorialus M/S Jorma Karhunen poikiensa Jounin ja Jarin kanssa Rhodoksella vuonna 2007. Tuusniemen puolella on Paakkilan vanha asbestikaivos, jossa olemme pitäneet paljon kurssisukelluksia. li valmistui. Karhunen myöntää, että sukellusmatkat suuntautuvat harvemmin Suomen merialueille. Aiempina vuosina seurattavaa löytyi isoista turska- ja seitiparvista. Nilsiän puolella on myös kirkasvetinen pienempi louhos. Aluksi käytettävissä oli Kihlström – Lundborg 1. – Seura on järjestänyt merileirejä Norjaan jo vuodesta 1970 lähtien. Jäämerelle suuntautuneita sukellusreissuja on yli 50. Seuran perustaja Mauri Vallema veti alussa kursseja lähes yksin. Oikeastaan voisi sanoa, että lähes kaikki vuonot Trondheimistä aina Venäjän rajalle on tullut sukellettua. Myös Leppävirran Oravikosken kaivoslampi sekä Onttolassa ja Keiteleellä olevat avolouhokset ovat tuttuja paikkoja. – Sittemmin aloimme käyttää vuonna 1974 ilmestynyttä kansiota, joka oli Jouko Moisalan laatimaa materiaalia Ursukin kursseille. Itse olen eniten käynyt Varangin vuonossa, sillä sinne on Kuopiosta lyhyin matka. Kissakalan kanssa 1970-luvulla Bodøn satamassa. 26. Kun hän muutti paikkakunnalta, seura jäi ilman kouluttajia. Meitä oli sitten neljä innokasta miestä, jotka kävimme kouluttajakurssin Upinniemen laivastoasemalla 1973. painos vuodelta 1968. Takavuosina tutuiksi ovat tulleet myös Lofootit, Lovund sekä Bodøn pohjoispuoli. Kallavesi ja Jäämeri Kuopiota ympäröivä Kallavesi on toiminut Jorma Karhusen kotikenttänä. Jäämeren leirit ovat aina heinäkuun alussa. Lämpimät vedet Norjassa sukeltajia viehättää näkyvyys ja kirkkaat vedet. Siitä oma koulutustaipaleeni sitten alkoi, Karhunen kertoo. – Kamera käynnistyi myöhemmin, mutta ainutlaatuinen kohtaaminen jäi tallentumatta. Se harmitti, ettei kohtaaminen ollut tallentunut videokameralle
– Kiinnostusta sukeltamiseen on lisännyt vuosien varrella mukaan tullut videokuvaus, joka on mukava tapa tallentaa vedenalaisia maisemia. – Nykyisin turvallisuuteen kiinnitetään erityisen paljon huomiota. sä vesissä kuin Kanariansaarilla, Azoreilla ja Välimeren kohteissakin. Iän myötä hän myöntää tulleensa mukavuudenhaluiseksi. – Vesi elementtinä ja vedenalainen rauhallisuus etelän lämpimissä kohteissa ovat vain niin hienoa. Ja lämpimiin vesiin Jorma Karhunen aikoo suunnata seuraavaksikin. 27. – Toivon, että pääsen sukeltamaan lokakuussa Etelä-Afrikkaan ja Kapkaupunkiin suuntautuvan lomamatkan yhteydessä. – Aiemmin, kuten nykyisinkin, sukeltajan pitää tietää sukellustensa määrä, jota kysytään jatkokurs- seille mentäessä. Niissä sukeltaminen liittyy yleensä koulutuksiin. Hengityslaitteet, puvut, valot ja varusteet ovat kehittyneet valtavasti 70-luvun ajoista. Sukeltamisen yhteydessä ei voi koskaan olla puhumatta myös turvallisuudesta. Siellä unohtuu arjen kiireet ja askareet. Suuremmat sukellukset toteutan etelän retkillä. Mikä sitten pistää miehen aina uudestaan ja uudestaan sukeltamaan vedenalaiseen maailmaan. Tuhat täynnä Lukuisista matkoistaan huolimatta Jorma Karhunen ei tiedä sukellustensa tarkkaa määrää. – Historiikissa muistelin seuran alkuaikoja, jolloin sukeltamisen lisäksi järjestimme ja kävimme paljon erilaisia valmennuskursseja. Videokuvaaminen on tallentanut matkat talteen muistikuvia paremmin. Siihen aikaan uimahallissakin käytiin kolme kertaa viikossa ja harjoituksissa oli joka kerran noin 60 henkeä. – Toivon, että pääsen sukeltamaan lokakuussa Etelä-Afrikkaan ja Kapkaupunkiin suuntautuvan lomamatkan yhteydessä. Nykyisen koulutusjärjestelmän mukaan kouluttajilla pitää olla myös ensiapupätevyys. Pidemmät sukellusmatkat ovat suuntautuneet Brasiliaan, Similanille, Thaimaaseen, Australian Isolle valliriutalle, Karibialle, Indonesiaan, Mikronesiaan ja Malediiveille. Etelän retkelle Viime kesän aurinkoisena päivänä Valkiajärvellä. Kun vuonna 1981 sain luokkatarkastajan kortin, sukellusteni määrä lähenteli tuhatta ja lopetin laskemisen. Sukellustapahtumat ovat ohjattuja ja niissä on mukana aina ensiapuvälineet, sukellusvanhin, turvasukeltaja sekä kirjuri. Nykyisin ihmisten ajasta kilpailevat monet eri harrastuslajit, joten meidänkin toimintamme on paljon hiljaisempaa. Soili Kaivosoja Kuvat: Jorma Karhusen kotialbumi Mikronesian vesistöjen vanhat sota-alukset tarjoavat mielenkiintoista katseltavaa ja kuvattavaa. – Aika harvalleen enää sukeltelen tummissa Kallavesissä. Kuopion Urheilusukeltajat ry vietti syyskuun alussa 45-vuotisjuhlaa. Karhusen harrastusvuosien aikana turvallisuus on parantunut huomattavasti. Ylivoimaiseksi ykkösharrastuksekseen sukelluksen nimeävä Karhunen on saanut harrastuksen parista lukuisia ystäviä ja kavereita
– Sukelluskouluttaja J. Tahkovuori sijaitsee koko maahan nähden keskeisellä paikalla, siellä on hyvät sukellusmahdollisuudet ja tilaa suurenkin tapahtumajoukon majoittua, LostDivers ry:n puheenjohtaja Kari Sonninen kertoo. S uomi on täynnä sukellusharrastajia. Tapahtumaan osallistuneet su- Sukellusaiheisia luentoja Tapahtuman toisena päivänä yleisö pääsi kuuntelemaan toinen toistaan mielenkiintoisempia esityksiä. Sukellustapahtumassa pääsi tietysti sukeltamaan. LostDivers keräsi sukellusharrastajat Tahkolle Valtaosa sukellustapahtumista järjestetään eteläisessä Suomessa. P. – Louhokselle oli rakennettu suunnistus- ja tehtävärata, jossa sai ottaa osaa leikkimieliseen kilpailuun. Louhokselle oli rakennettu suunnistus- ja tehtävärata, jossa sai ottaa osaa leikkimieliseen kilpailuun. Lauantaina ja vielä sunnuntainakin sai sukeltaa, mikäli vedenalainen maailma kiinnosti tapahtuman luentoantia enemmän, Sonninen sanoo. Pekka Tuuri veti koko tapahtuman ajan myös omaa valokuvausklinikkaansa, jossa häneltä sai kysyä vinkkejä omassa valokuvauksessa etenemiseen. Valokuvaaja Pekka Tuuri esitelmöi vedenalaiskuvauksesta ja toimi arvostelijana tapahtumassa järjestetyssä valokuvakilpailussa. 28 – TahkoDivessa Sami Paakkarinen kertoi luolasukelluksesta ja seikkailuistaan maailmalla näyttävien kuvien kera. Iisalmi-Kuopio-akselilla toimiva sukellusseura LostDivers ry haluaa kutsua koko Suomen sukeltajat yhteen Kuopion kupeessa järjestettävään syksyiseen TahkoDive-tapahtumaan. Sukellusseura LostDivers ry haluaa koota harrastajat koko Suomesta TahkoDive-sukelluskarnevaaliin. Sukeltajaliiton. Hänen johdollaan pääsi kokeilemaan myös rebreatherilla sukeltamista. keltajat pääsivät jo perjantaina pulahtamaa veteen Louhosareenalla. Tästä huolimatta tapahtumien painopiste on ollut tähän asti EteläSuomessa. Vuorio kertoi tapahtumaväelle DANsukeltamisesta. – TahkoDive-sukellusviikonloppu järjestettiin tänä vuonna jo toisen kerran 29.-31.8
TAHKOcom puolestaan huolehti sukellusväen mukavasta majoittamisesta, Sonninen kertoo. Mitä aikaisemmin ilmoittautuu mukaan, sitä paremmin pääsee mukaan luomaan tapahtumaa. Hän kannustaa yrityksiä ensi vuonna mukaan entistä sankemmin joukoin. Tuula Kolehmainen Kuvat: LostDivers ry. Kun sukeltajat tutustuvat karnevaaleilla, voivat he jatkossa vierailla toistensa sukelluspaikoissa. Kiinnostavaa ohjelmaa on silloin taas tiedossa. – Sukellustapahtumassa luodaan kontakteja ja verkostoidutaan toisiin harrastajiin. Ravintola Kunkussa nautittiin jatkoilla buffetpöydän antimista ja ihasteltiin ilotulituksia bändin säestyksellä. J.P. Tällaiset tapahtumat luovat avoimuutta, sen sijaan, että jokainen pysyttelisi vain omilla vesillään, Sonninen pohtii. – Kun sukeltajat tutustuvat karnevaaleilla toisiinsa, voivat he jatkossa vierailla toistensa sukelluspaikoissa. – Varustepuolelta olivat mukana muun muassa EWDive ja Ursuit, joiden pukuja saattoi testata paikan päällä vedessä. – Me järjestämme tapahtumalle talkoovoimin ensiluokkaiset puitteet, yritykset tuovat puolestaan tapahtumaväelle tuotteita ja tarjontaansa tutkittavaksi. – Ensi vuonna TahkoDive järjestetään tuttuun tapaan, mutta viikkoa aikaisemmin. Muun muassa sukelluskouluttaja Mia Pietikäinen tulee ensi syksynä kertomaan sukellusseikkailuistaan Kiinassa, Sonninen paljastaa. Tapahtumaan kuuluu sukeltamisen, luentojen ja näytteilleasettajiin tutustumisen lisäksi tietysti rentoa illanviettoa. Alan yritykset esittäytyivät TahkoDivessä olivat esillä alan yrityksiä. Sami Paakkarinen kertoi luolasukelluksesta näyttävien kuvien kera. kouluttaja Ari-Pekka Arponen kertoi Vapepa-toiminnasta, Sonninen listaa. Verkostoituminen on tärkeää TahkoDive-tapahtumassa kuultiin mielenkiintoisia esityksiä. Matkanjärjestäjistä esittäytyivät muiden muassa Divetravel Finland, FirstBuddyDivers, AdventureCenter sekä virolainen Barrakuuda, koulutuspuolelta mukana olivat GlobalUnderwater Explorers ja OneEyeDiving. 29 TahkoDiven yksi keskeisimmistä tarkoituksista on tutustuttaa eri puolilta Suomea tulevat sukeltajat toisiinsa. Vuorion johdolla tapahtumassa pääsi kokeilemaan sukeltamista rebreatherilla
Harjoitusta johti merivoimien esikuntapäällikkö, lippueamiraali Juha Vauhkonen.. Samaa kaavaa noudatettiin myös vuonna 2010, jolloin NOCO-harjoitus edelliseen kerran oli Suomen vastuulla. Kokoonkutsujana oli Saksan Merivoimat, mutta harjoitusta johti Suomi. N OCO2014, Northern Coasts 2014, kansainvälinen kriisinhallintaharjoitus vietiin läpi 29.8. ja 12.9. Harjoituksen kokoonkutsujana oli Saksan Me- rivoimat, mutta harjoitusta johti Suomi. Käytännössä harjoitus oli kaksiosainen. Ensimmäinen viikko toteutettiin harjoituksina. NOCO2014 kokosi valtioita kriisinhallintaharjoituksiin Suomi johti koko mittavaa tapahtumaa Kansainvälinen kriisinhallintaharjoitus käytiin alkusyksystä. välisenä aikana Selkämerellä, pohjoisella Itämerellä ja Hankoniemen edustalla. NOCO2014 oli myös Suomen merivoimien pääsotaharjoitus. Harjoitukseen osallistui myös Nato-maiden joukkoja ja aluksia, mutta kyseessä ei ollut Nato-harjoitus. Vasta toinen viikko oli taktinen vaihe, jossa harjoittelevat yksiköt saivat tehtävät ilman etukäteistietoa, 30 mutta ne perustuivat ensimmäisen viikon harjoitteisiin. Harjoituksen pääpaino oli merellisissä toiminnoissa, mutta harjoituksia tehtiin myös maalla ja ilmassa, joten siihen osallistuivat myös maa- ja ilmavoimat
Ääni ja tunne ovat kuitenkin melkoiset. Sukellusveneet mukana harjoituksessa NOCO2014-harjoitukseen osallistui myös kaksi sukellusvenettä, saksalainen sukellusveneentorjuntasukellusvene U33 ja Ruotsin kuninkaallisen laivaston HMS Gotland. Se räjäytetään mereen kellumaan jätetyn radiolähettimen avulla. Kanadalainen sukeltajaryhmä on panostanut merimiinan. Tältä näyttää, kun 52-kiloinen merimiina räjähtää noin 20 metrin syvyydessä ja melko pehmeällä pohjalla. 31
Harjoituksen aikana Nato arvioi joukon toimintakyvyn, josta yksikkö antoi jo esityksen Hangossa, jossa se valtasi taistelun jälkeen Hangon sataman. Jouko Moisala 32. Silloin ei ollut tietoa esimerkiksi Ukrainan tilanteesta. – Suomella ei ole omia sukellusveneitä, joten nyt on mahdollisuus harjoitella sukellusveneiden etsintää ja torjuntaa oikeilla maaleilla. Niiden osallistumisesta toimintaan kertoi harjoituksen johtajan apulainen, kommodori Petri Heilanen. Tarvittaessa maaleja voidaan ohjata vaikkapa samaan paikkaan. – Niihin ei puututa, mutta muiden ulkopuolisten harjoitusalueelle tuleviin joudutaan kylläkin puuttumaan. Sukellussuunnitelma käydään huolellisesti läpi ennen varsinaista suoritusta. NOCO2014:n suunnittelu on alkanut jo vuosia sitten. Maailman tilanne ja NOCO2014 Kommodori Heilanen painotti, että NOCO2014:n suunnittelu on alkanut jo vuosia sitten. Yksikkö, joka koostuu kansainvälisen kriisinhallintakoulutuksen saaneista reserviläisistä, on hyväksytty Naton nopean toiminnan joukkoihin ensi vuoden alusta. Suomen erityisjoukkoa seurataan Suomesta NOCO2014-harjoitukseen osallistui myös rannikkojääkäriosasto, joka oli mukana erityisesti Naton arvioitavana. Silloin ei ollut tietoa esimerkiksi Ukrainan tilanteesta. Kysymykseen harjoituksen ulkopuolisesta seurannasta kommodori Heilanen vastasi tietävänsä, että jo edellistä harjoitusta vuonna 2010 seurattiin ja todennäköisesti tätäkin harjoitusta tullaan seuraamaan. Harjoituksen jälkeen merivoimien tiedottajan Annele Apajakarin mukaan ulkopuolista seurantaa oli tapahtunut. NOCO14-harjoituksen johtajan apulainen, kommodori Petri Heilanen sekä harjoituksen projektiupseeri, komentajakapteeni Ossi Liimatainen selvittivät NOCO-harjoituksen toimintaa ja toiminta-alueita. – Merivoimat ei tätä sen paremmin kommentoi, Apajakari totesi
Sukeltaja on juuri antanut poijulla pintaan viestin: Olen kohteella. Yleisö sai vierailla osassa aluksista. Molempien peräkannella olevat ROV:t kiinnittivät ohikulkijan huomion. Crocuksen painekammiojärjestelmä. Katsojan huomiota kiinnitti ”ylimääräinen naru”. Crocuksen vierellä on vastaavan luokan hollantilainen alus. Siellä sukellettiin nitroxilla. 33. – Se on vain väliköysi, totesivat sukeltajat. Hän itse kertoi aloittaneensa sukeltamisen harrastuksena jo vuonna 1985. – Me sukellamme aina pariköyttä käyttäen. – Merivoimien sukeltajaksi tarvittiin kahdeksan kuukauden täydennysjakso. Laitteena on silloin kanadalainen Viper-puolisuljettulaite. Kaikkialla on puhdasta ja siistiä. Tarvittavat kaasut tulevat alukselle säiliöissä valmiina seoksina. Maksimissaan heillä on mahdollisuus sukeltaa helioxia käyttäen 95 metriin. Jakson aikana sukellettiin 60 sukellusta ilmalla ja 55 sukellusta rebreatherilla, Oliver muistelee. Kukaan ei muistanut, milloin sitä oli viimeksi tarvittu todellisessa käytössä. Se on määräys! Crocus oli kiinnittyneenä Aurajokeen vierekkäin hollantilaisen miinanraivaajan kanssa. Aluksella toimittaessa on sukelluskunnon ylläpitämiseksi sukellettava vuosittain 72 sukellusta, joista kuuden tulee olla syvemmällä kuin 25 metriä, Oliver kertoo kysymättä ja antaa seuraavaksi tiedot hengityskaasuista eri syvyyksiin. Sota-aluksessa vierailu on aina mieltä ylentävää. Suurimmat olivat saksalainen Mosel ja ruotsalainen HMS Karlskrona. Katselimme yhdessä muiden sukeltajien kanssa videon lentopommin raivaamisesta räjähtävää sytytyslankaa käyttäen. Viiden vuoden jälkeen harrastus muuttui työksi Belgian merivoimien sukeltajana. Oli riittävän matalaa. Molemmat toimivat sukellusveneiden tukialuksina. Kaikessa ahtaudessa kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Turkkilevyjenkin alta löytyy varastotiloja. Molempien kannella oli kontti, joka sisältä löytyi painekammio. Sukeltajien vanhin Oliver Droisarti kertoi, että aluksella toimii neljä sukeltajaa. Sukeltajien vanhin Oliver Droisarti vastaa painekammioharjoituksista kerran viikossa. Riian lahdella raivasimme viimeksi sekä miinoja että lentopommeja. Saksalainen sukeltajaryhmä kohteella. – Sukellus määrää, mitä käytetään. Miinantorjunta-aluksessa neljä sukeltajaa Harjoituksen alkaessa Turun Aurajokeen kiinnittyi lähes 50 sotaalusta. Sukeltajan Maailmaa kiinnosti belgialainen miinantorjunta-alus Crocus, jonka peräkannella oleva ROV toimi houkuttimena. Sukellus määrää, mitä käytetään Belgialainen sota-alus Crocus kiinnittyneenä Turun Aurajokeen ennen NOCO-harjoituksen alkua. – Se on käytössä kerran viikossa harjoituksena toimintakunnon toteamiseksi, kertoivat sukeltajat. Joukossa oli myös ”aivan tavallisia” sotalaivoja, mutta ruotsalaiset ”häivealukset” herättivät ulkomuodollaan huomiota
Syynä tarkennuksiin ja ohjeistukseen on ollut asiakkaiden epäselvyys ja tietämättömyys täyttöpaikkojen vaatimuksista, lähellä piti -tilanteet sekä taannoin tapahtunut vakava räjähdysonnettomuus, myöntää Soppela. Johanna Soppela Tukesista kertoo, että sukeltajille hengityskaasuja täyttäviä täyttöpaikkoja on Tukesin tiedossa parisenkymmentä. – Kyseiset ohjeet on tarkoitettu kaikille, ei vain sukeltajille. Tukesin tiedossa on parikymmentä sukeltajien hengityskaasuja täyttävää paikkaa. Mikäli täytetään suurempia pulloja, on laitteisto hyväksytettävä täyttölaitokseksi, Soppela täsmentää. Luvussa ovat mukana sekä kaupalliset toimijat, kuten sukellustarvikeliikkeet sekä Sukeltajaliiton kautta tiedossa olevat täyttö- Ohjeita, tarkennuksia ja valvontaa Tukes julkaisi viime elokuun alussa 34 sivuillaan tarkennetut ohjeet täyttöpaikkojen vaatimuksista. Pistokokein tehtyä valvontaa on tehty ja niitä tullaan tekemään myös jatkossa Tukesin toimesta.. Huolellisuutta kompressorien käyttöön! Tukes tekee pistokokeita Tukes antoi kesällä tarkennetut ohjeet täyttöpaikkojen vaatimuksista. – Vastaavia laitteistoja on muillakin toimijoilla. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ohjeistaa ja valvoo paineeseen liittyviä laitteistoja, myös paikat. Pullojen täyttöön tarvitaan korkeapainekompressoria. S ukeltajat tarvitsevat hengityskaasua, paineilmaa, nitroxia ja muita seoskaasuja. Täyttöpaikaksi tarkastetussa ja hyväksytyssä järjestelmässä suurin sallittu täytettävä pullokoko on 15 litraa. sukelluspullojen täyttötoimintaa. – Erona näiden välillä on täytettävän hengityskaasupullon koko. Tukes ei ole tavannut kuin yhden sukellusliikkeen, jossa täyttötoiminta vaati täyttölaitosluvan
– Täyttö edellyttää ohjeistusta sekä koulutusta. – Täyttäjän vastuulle jää täytettävän pullon kelpoisuuden varmentaminen. Ohjeistuksen tavoitteena on saada aikaan tilanne, jossa koko täyttöprosessi on alusta alkaen hallinnassa ja turvallinen, summaa Soppela Tukesin tavoitteet. Ohjeistuksien ja valvonnan tavoitteena on saada toimijat ymmärtämään täyttöön liittyvät vaarat. Turun pääpaloaseman hengitysilman täyttöramppi. Analyysin tulos on pidettävä asiakkaan nähtävillä. Kevyet pullot lähinnä seinää ja raskaat paketit edessä olevassa laatikossa. Letkuissa on turvavaijerit estämässä letkun vispaamisen letkun pettäessä. – Käyttäjät on myös saatava tietoisiksi velvoitteistaan. Huolimaton käyttö tuottaa huolimattoman täytöksen. Uusia ohjeita ja täyttäjän vastuu Johanna Soppela kertoo havainnointien perusteella, että asenne paineilmaan ja korkeapainekompressorin käyttöön on huoleton. Tampereen pääpaloaseman täyttöpaikka. Kompressorin tuottaman ilman on oltava sopiva hengitysilmaksi, vrt. Ohjeistuksen, neuvonnan ja pistokoevalvonnan kautta haetaan turvallista tilannetta, jossa täyttötoiminta Laitteiston haltijan velvoitteet Uusissa ohjeissa kiinnitetään erityistä huomiota täytettävän ilman laadun tarkkailuun. – Käyttäjät on myös saatava tietoisiksi velvoitteistaan. Ohjeistus antaa selkeät toimintaohjeet. Niihin kannattaa osallistua ja saada ajantasaista tietoa. Jos tavoitteena on 100 % toiminta, ei siihen päästä, mutta tavoitteena on 99,99 %. Ammattikoulutusta sukelluspullojen täyttöön ei ole, Soppela vahvistaa. Merkinnät on tarkas- Tukesin ohjeissa on suosituksia täytöstä ja siihen liittyvistä toiminnoista. Sitä se ei suinkaan ole. Huolimaton käyttö tuottaa huolimattoman täytöksen. – Paineilmaa pidetään vaarattomana. Ilman laatua on mitattava säännöllisesti, esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa. 35. Tavoite turvallisuuden korostamisessa täyttäisi painelaitelainsäädösten velvoitteet. Täytön aikana pullot ovat tukevasti paikoillaan. – Hyviä kursseja, esimerkiksi GAS-Blender, joissa opastetaan oikeaan käyttöön ja täyttöön kylläkin järjestetään eri järjestäjien toimesta. standardi SFS-EN 12021 hengityslaitteisiin tarkoitetun paineilman laadusta
Lyydia oli ensimmäisiä valtioita, joissa lyötiin rahaa. Hääpalveluja tarjoavan yrityksen hittituote on vedenalaiset hääkuvat. Kiinalaiset pariskunnat ovat innostuneet vedenalaisesta hääkuvauksesta, sillä kuvat ovat erittäin kauniita. Ei riitä, että käyttäjä tietää pullon sisällön. – Tukesin näkökulmasta kokovalkoinen pullo, ilman mitään leimoja tai merkintöjä sisältää pelkkää happea. Kävi ilmi, että tämä kulta-hopeinen aarre oli peräisin ajalta ennen ajanlaskumme alkua. Hätäpysäytyspainike on ulos aukeavan oven pielessä. – Kolhittuja pulloja ei tulisi varmistamatta hyväksyä täytettäviksi. tettava, erityisesti määräaikaistarkastusmerkintä, painottaa Soppela. Hän oli sukeltamassa pohjoisrannikolla Sozopolin niemimaalla, kun hän näki kultarahan merenpohjassa. Samoin myös pullon kunto pohjansuojien alta tulisi tarkastaa syöpymien varalta. Ilmaa ei pääse vuotamaan täyttöpäästä, mikäli se ei ole kytkettynä täytettävän pullon venttiiliin. Ei riitä, että käyttäjä tietää pullon sisällön. ”Tahdon” pinnan alla Mr. Korkeapaineisen täyttöletkun turvapää. Wedding on kiinalainen yritys, joka työllistää 16 työntekijää. – Tukesin näkökulmasta kokovalkoinen pullo, ilman mitään leimoja tai merkintöjä sisältää pelkkää happea. Rikkauksistaan tunnettu Kroisos oli Lyydian viimeinen kuningas ja hänet kukistettiin 546 eaa. Jouko Moisala Sukeltaja löysi yli 2000 vuotta vanhan kolikon Sozopolissa Bulgariassa sukeltanut harrastajasukeltaja löysi vanhimman Bulgarian alueelta koskaan löydetyn kolikon. Turun pääpaloaseman täyttötila on suljettu täytön aikana. Tarkemmin sanottuna kolikko on 2600 vuotta vanha. real watches for real people Oris Aquis Titan Chronograph www.oris.ch Katso jälleenmyyjät: www.kultakeskus.fi 36. – Ihmiset voivat tehdä lähes mahdottomia poseerauksia veden alla, yrityksen perustaja ja omistaja Tina Liu kertoo BBC:lle. Täyttäjän vastuulle jää pullon ulkoisen kunnon tarkastus. Pinnanalainen valokuvaus vaatii uimataidon lisäksi vedenkestävän meikin. – Lisääntynyt kokovalkoisten pullojen käyttö ei ole hyväksyttävää, Soppela korostaa. Sen alkuperäinen koti oli ikivanhassa Lyydiassa, joka sijaitsi nykyisessä Turkissa. Sukeltajien käyttämien pullojen värityksen osalta Soppela toteaa Suomessa edelleen käytettävän perinteistä väritystä, jossa pullo on lieriöosaltaan keltainen ja sen hartiassa on paineilman osalta musta ja valkoinen väritys joko sektoreina tai renkaina
Painelaitteet on tarkistutettava kerran kymmenessä vuodessa tarkastuslaitosten hyväksymissä tarkastuspaikoissa, joita tyypillisesti ovat käsisammuttimien tarkastusja huoltoliikkeet. Määräaikaistarkastuksessa hylätyn pullon pohja kertoo selkeästi hylkäämisen syyn. Tukesin vaikea valvoa pullojen tarkastuksia Järjestelyt ontuvat paikoin pahasti pullojen täyttöpaikoissa Sukelluspullojen täyttöpaikoissa on ilmennyt vakaviakin puutteita. T ukes valvoo täyttöpaikkojen turvallisuutta sekä sukelluspulloja painelaitteina. Koko pullo on ollut vahvassa ruosteessa. Tukesin on vaikea valvoa sukelluspullojen tarkastuksia tai niiden kuntoa. – Tarkastettu pullo leimataan tarkastuslaitoksen leimalla. Tukes ei itse tee painelaitteiden määräaikaistarkastuksia, vaan niitä tekevät Tukesin hyväksymät tarkastuslaitokset. 37. Toki huoltoliikekin voi pulloon oman tarransa laittaa, mutta sillä ei sinän- Saman pullon kaulaosa
Täyttöpaikalle on tehtävä määräaikaistarkastus vähintään kuuden vuoden välein. Pullon sisäpuolinen kunto pyritään tarkistamaan esimerkiksi lampulla, peilillä ja endoskoopilla ruosteen varalta. Täytettäessä sukelluspulloja tulee niiden olla sijoitettuna niin varmasti, ettei kaatuminen ole mahdollista. Tämän takia pullojen kunnon valvonta jää paljolti sukelta- jien omalle vastuulle. Huollettavat ja täytettävät pullot saattavat olla sekaisin samoissa tiloissa ilman selkeitä merkintöjä. sä ole lain voimaa, sanoo yli-insinööri Markus Kauppinen Tukesista. – Täyttötiloissa pitäisi aina olla myös paineenpurkautumisväyliä, joten esimerkiksi kellariin sijoitettu täyttöpiste ei ole asiallinen paikka. Määräaikaistarkastuksessa pullo koeponnistetaan puolitoistakertaisella paineella. Kauppisen mukaan täyttöön menevät sukelluspullot on säilytettävä erillään täytetyistä tai huoltoa vaativista pulloista. Täyttöpaikoissa paljon puutteita Tukesin hyväksymät tarkastuslaitokset tarkastavat täyttöpaikkoja. Myös tilojen ahtaus ja sekavuus ovat tyypillisiä puutteita. – Kymmenen vuotta on liian pitkä aika pullon tarkastukselle. Täyt38 töpaikoissa on ilmennyt valitettavasti aika paljonkin puutteita, osa niistä vakaviakin. Jos pullo räjähtää, voivat ylemmät kerrokset vaurioitua.. – Emme voi millään valvoa sitä, miten yksittäiset sukeltajat tai kerhot tarkistuttavat pullojaan. Kuvassa liikuteltava pulloteline. Järjestelyt ontuvat, esimerkiksi täyttöpiste sijaitsee asiakastiloissa. – Ainakin osasyynä on ollut sukeltajan panikoituminen, eivät esimerkiksi tarkastamattomat pullot. Sukeltajalle jää paljon vastuuta Tukesin on vaikea valvoa sukelluspullojen tarkastuksia tai niiden kuntoa. Mikäli vain mahdollista, sukeltaja voisi itsekin avata pullonventtiilin kerran vuodessa, jotta sisäpuolen kunto tulee varmistetuksi. Kauppisen mukaan pullojen kunto ei ole ollut osallisena viime aikoina sattuneissa kuolemaan johtaneissa sukellusturmissa. Etenkin niissä tapauksissa, joissa sukeltaja täyttää pullonsa muualla kuin ammattimaisessa täyttöpaikassa, esimerkiksi kerhon omalla täyttöpisteellä, ovat meidän valvontakeinomme aika vähissä. Pullon sisään mahdollisesti kertynyt ruoste voi olla sukeltajalle hengenvaarallinen. – Tukes on valvonut viranomaisena täyttöpaikkoja. – Täyttöpaikoissa on ilmennyt valitettavasti aika paljonkin puutteita, osa niistä on vakavia. Kaikkia täyttöpaikkoja ei ole tarkastutettu tarkastuslaitoksilla
– Täyttöpaikalla on oltava ajantasainen luettelo vastuuhenkilöstä ja täyttäjistä. Vastuuhenkilö huolehtii täyttöpaikan turvallisuudesta ja täyttäjien pätevyydestä. – Koska sukellus ei ole luvanvarainen harrastus, ei sen valvomiseen voida edellyttää viranomaisia. 39 nen. Juhani Karvonen – Rutiini tekee sukeltajan helposti huolimattomaksi, sanoo Sukeltajaliiton onnettomuuslautakunnan jäsen Jouni Piispanen. Täyttötilaa ympäröivien seinien ja välipohjien tulee olla lujarakenteiset. Onnettomuuksien perusteella ei voida vetää johtopäätöksiä siitä, että jotakin olisi erityisesti vialla, Piispanen painottaa. Jokaisen sukeltajan pitäisi kokemuksesta riippumatta muistaa, että muiden sukeltajien varusteiden kunto on osa omaa turvallisuuttani, jos joudun turvautumaan varahappeen. – Kyseessä on tilastopiikki. Täyttäjien on kirjattava sukelluspullojen täytöt täyttöluetteloon. Vapaaehtoinen harrastustoiminta on ehkä ilmailua lukuun ottamatta tietyssä määrin yhteiskunnan asettamien turvanormien ulkopuolella. Parisukelluskulttuurin omaksuminen on tärkeää. Tosin esimerkiksi Plurdalenissa menehtyneiden sukeltajien laitteet ovat edelleen luolassa, mutta mikään ei viittaa laitevikaan. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa harrastusta ei voi viranomaistoimilla rajoittaa. Sukeltajat eivät ole oppineet tarkistamaan toistensa varusteita samalla täsmällisyydellä kuin esimerkiksi laskuvarjohyppääjät tai vuorikiipeilijät. Luetteloon kirjataan täyttöpäiväys, täyttäjän tunnus, täyttöpaine ja pullon tunnistetiedot, esimerkiksi pullon omistaja, numero, tilavuus ja viimeisen määräaikaistarkastuksen vuosiluku. Olosuhteet ovat vaihdelleet, laitteet ovat olleet erilaisia, eikä laitteissa ole havaittu mitään vikaa. Sukelluskurssit ovat lyhyitä kestoltaan, eikä niissä voida tuoda esiin riittävästi esimerkiksi varustetarkastuksen merkitystä. – Jokaisen kokoneen sukeltajan – itseni mukaan lukien – on pidettävä kiinni rutiineista riippumatta siitä, pidänkö niitä tärkeinä vai en. Jos sukeltajat eivät keskenään noudata rutiineja, huono tapa leviää aina nopeasti. Turvallinen sukeltaminen perustuu osin rutiineihin, jotka sukeltajan on tehtävä aina samalla tavalla, vaikkei hän niitä välttämättä tärkeiksi kokisikaan. Tämä vuosi on ollut onnettomuuksien määrässä mitaten harvinaisen synkkä. Rutiini tekee helposti huolimattomaksi S ukellusturvallisuutta ei voida edistää millään uusilla viranomaismääräyksillä. Kontrolli tuo turvallisuutta Onnettomuuksien taustalla vaikuttaa Piispasen mukaan jonkinlainen tapakulttuurin omaksumi- Tilojen tulee olla maanpinnan tasolla. Onnettomuuksilla ei ole mitään yhteistä nimittäjää, niissä on ollut osallisina hyvin kokeneita sekä hieman vähemmän sukelluskokemusta omaavia sukeltajia. Osassa onnettomuuksissa on jonkinlaista roolia näytellyt sukeltamisen alku- ja loppuvaiheet eli parikontrolli ja paritarkastus. Täytölle tulee nimetä pätevä vastuuhenkilö ja täyttäjät. Kokeneelle sukeltajalle hyvin tyypillisiä ovat alkeelliset virheet. Laitteiden toimivuus ja käytännön osaaminen ovat turvallisuuden takeita, sanoo sukellusyrittäjä ja Sukeltajaliiton onnettomuuslautakunnan jäsen Jouni Piispanen. Rutiini tekee sukeltajan helposti huolimattomaksi, eikä rutiini saa nostaa liikaa sukeltajan itseluottamusta. Esimerkiksi happipullon venttiilin ei saisi unohtua kiinni, mitä ei pitäisi sattua kenellekään, sanoo Piispanen.. Huonot tavat tarttuvat nopeasti, mutta hyvien tapojen, varsinkin orjalliseen rutiinin noudattamiseen perustuvien tapojen omaksuminen kestää pitkään – Tapakulttuuri ei ole välttämättä huonontunut. Täyttökompressorin huolloista on pidettävä huoltokirjaa. Laitteita ei ole käytetty väärin ja kaasut ovat olleet oikeat. Tukes ei voi viranomaistahona säädellä harrastustoimintaa, minkä vuoksi turvallisuus jää sukeltajien vastuulle
Nykyään muuten elän tietokoneaikaa ja sukellukset menevät Exceliin. Kohteella sukeltaja tietysti tarkoittaa aina ensisijaisesti hylkyä. Se tarkoittaa vuosittain 500 laitteen huoltoa. T ampereelta löytyy vettä sukeltamiseen. Hylkyjä löytyy muualtakin kuin meristä Leskirouva Lindemanin hylky yksi tamperelaisten kohteista Tamperelaiset käyvät hylkykohteilla Näsijärvessa ja Kaukajärvessa. Vakava putoaminen kuitenkin lopetti sen uran. Siinä on päivätyö. J-P Tanner jos kuka tuntee hyvin Tampereen vesistöjen hylkykohteet. Sukellusharrastuksensa alkuvuosina J-P työskenteli nuohoojana Tampereen katoilla. Pohjassa makaa myös leskirouva Lindemanin hylky. – Etsintäharjoituksissa olen parhaimmillani ollut ”hukkuneena” kaksikymmentäkin kertaa. Kirjakasa ei kasva, mutta sukellusten määrä pysyttelee samana. Sukellusharrastuksensa J-P kertoo aloittaneensa Tampereen Urheilusukeltajissa 25 vuotta sitten. Sukelluskohteita löytyy niin Näsijärvestä kuin Kaukajärvestä. Tänään huoltoon tulevat laitteet Jukka-Pekka ”J-P” Tanner, 51, on tamperelainen sukeltamisen monitoimimies. sukelluspäiväkirjoihin. – Paljon on tarinaa kertynyt 40 neljän kunnan alueelta. – Siirryin vuonna 2005 Tampereen pelastuslaitokselle vastuualueenani savu- ja vesisukelluslaitteiden huolto. – Sukelluksia on kertynyt vuosittain noin 150, kertoo J-P vaatimattomasti. Niitä on kertynyt melkoinen pino. Jäin kerran ”hukkuneena” väliveteen ja seurasin ylhäältä käsin pelastussukeltajan harhailua, naurahtaa J-P. Koulutusleirejä on jatkuvasti. Päivätöiden ja niihin liittyvien sukellusten lisäksi J-P Tanner ehtii. Tamperelaisten sukelluksen harrastajien kotivesiä ovat sekä Näsijärvi että Kaukajärvi, Kaukameri. Huoltotyön ohella J-P kertoo vastaavansa myös Pirkanmaan pelastuslaitoksen sukeltajien koulutuksesta. On mielenkiintoista seurata sukeltajan toimintaa
Karttakin kertoo paljon, mutta omakohtaiset kokemukset hylyistä ovat parhaita kertomuksia. Alapuolinen Pyhäjärvi on näkyvyydeltään todella huono. – Kun syvyys menee yli 20 metrin, tulee pimeää. vapaa-aikanaan vielä osallistumaan Tampereen Urheilusukeltajien sukelluskoulutukseen. Tamperelaisten lähin hylky sijaitsee aivan Särkänniemen huvipuistoin tuntumassa. Samoilla kohteilla käydään usein. – Kartassa on hylyn kohdalla merkintä, näyttää J-P. Siilinkarillakin on nykyisin hyvä näkyvyys verrattuna aikaisempaan. – Sukellukset Tampereella suuntautuvat yleensä yläpuolisiin vesiin, siis Näsijärvelle. Valkoinen poiju kertoo hylyn paikan. – Se on hyvä hylkysukelluksen kohde. Leskirouva Lindeman Näsijärven yläpuolisella vesialueella, Kaiharin lahdessa on J-P Tannerin lempihylky, leskirouva Lindemanin hylky. Osa kanttakin on vielä jäljellä. Purjehduksillakin tulee joskus ankkuroituneeksi jollekin hylylle pikku sukellusta varten. Kaikki Näsijärven hylyt ovat tulleet J-P:lle vuosien varrella tutuiksi. – Toimin myös tässä seurassa laitesukelluskouluttajana, ja lisäksi vedän myös jäsenten lapsille ja nuorille Norppatoimintaa. Jukka-Pekka Tannerilla on hyvät tiedot Näsijärven hylyistä. – Samoin täällä sukelletaan kuin muuallakin. Näkeehän sielläkin, kun silmä tottuu, mutta kyllä valaisin on silti tarpeen. Näsijärven hylyt Jukka-Pekka Tanner on sukeltanut Tampereen ympäristön vesillä 25 vuotta. J-P kertoo myös purjehtivansa aktiivisesti. Vuonna 1890 uponnut Allonimisen rahtialuksen hylky makaa 15–16 metrin syvyydessä. Valaisinta kuitenkin tarvitaan. 41. Näsijärvi taasen on kirkastunut 15 vuoden aikana huomattavasti. Vedet ovat tulleet tutuiksi, mutta eivät vain pinnan alta. Vastakkaisella puolella Särkänniemen huvipuistoa on potkukelkkahylky. Se on laivan näköinen. Lisäksi Tampereen Palolaitoksella on oman henkilökunnan sukellusseura. Enää eivät yläpuoliset teollisuuslaitokset likaa järveä
Potkukelkka on hylyn vieressä, mutta itse hylky on puurunkoinen, kaksimastoinen 18 metriä pitkä alus, kertoo J-P ja osoittaa paikkaa kartalla. Venehuoltoasemaa rakennettaessa osa hylyn kaarista tosin nostettiin pois. Kaukajärvessä on myös ”kulttuuria”. Lisää hylkyjä – Samoin täällä sukelletaan kuin muuallakin. – Tarvitaan tosin venekalusto. – Aivan Mustalahden pohjukassa on hylyn jäänteet. Vastakkaisella puolella Särkänniemen huvipuistoa on Potkukelkkahylky. J-P Tanner kuivemmalla työmaallaan hengityslaitteiden testauslaitteiden parissa. Samoilla kohteilla käydään usein. Muutakin kuin hylkyjä J-P Tanner kertoo, että Siilinkarillakin voi sukeltaa muutoin vaan. Tehty hylky, ”Majaka”, on seitsemässä metrissä Kaupinlahden puhdistuslaitoksen edustalla makaava lasikuituinen purjevene, Vahantalahdessa on kaksi proomua muutamassa metrissä ja Muroleen kanavan alapuolella on höyrylaiva Jalon hylky melkein pinnassa. Jouko Moisala. Potkukelkkahylky sijaitsee kuvan laitteiden toisella puolella. Täällä on kaksi hylkykohdetta. Mustalahden hylyt – Tamperelaisten sukeltajien ei tarvitse lähteä Kaiharin lahteen saakka sukeltaakseen hylyssä, toteaa J-P ja kääntää esiin karttalehden, jossa näkyy kaikille tuttu Särkänniemi Mustalahden rannalla. Jukka-Pekka Tanner luettelee kohteita ja näyttää paikkoja kartalta. Sinne pääsemiseksi tarvitaan venekalustoa. – Koukkukarilla on HT-vene seitsemässä metrissä ja Sokeritopalla on Hai-vene 30 metrissä kyljellään. 42 Mikäli sukeltajaa kiinnostaa lähteä Näsijärvelle hylkysukellukselle, löytyy hylkykohteita runsaasti. – Molemmat ovat lähellä rantaa, mutta kyllä niissä sukeltaminen edellyttää venettä. Kannattaa käydä katsomassa veden alla muutamassa metrissä olevaa valokuvanäyttelyä
Perusteita Hengityskaasun riittävyys voidaan laskea ennakolta. osa. 43 Sakari Koskinen sukeltamassa tuplapulloin sekä yhdellä stage-pullolla. Se on ajatus, joka usein kääntyy kysymykseksi. Kauanko hengityskaasu riittää. M itä tapahtuu, jos ilma loppuu. - 1. Takana on kysyjän kuvitelma, että sukeltaja lähtisi sukellukselleen pohtimatta hengityskaasunsa riittävyyttä ajattelemaansa sukeltamiseen. Se lisää sukellusten turvallisuutta. Sukeltajan hengityskaasun kulutukseen vaikuttavat monet tekijät. Kuva: Fabricio Tosoni. On selvää, että hengityskaasun loppuminen sukeltamisen aikana on ongelmallinen ratkaistavaksi, mutta se kertoo myös sukeltajan huolimattomuudesta ja ajattelemattomuudesta
Ahnas liikkuminen tietää paljon potkuja. Sama sukellus 30 metriin, minimikaasu on laskettu jo aiemmassa esimerkissä ja se on sama 1200 litraa. Kun käytetään säiliöitä, joissa täyttö on alle 232 baria, ei tarvitse ottaa kaasun kokoonpuristuvuutta huomioon. Karkea korjauskerroin 300 barin täyttöjä varten on 1,09. Sukeltaja, joka tuntee vedessä oleskelun turvalliseksi, liikkuu siellä omalla mukavuusalueellaan. 4. Hengityskaasun riittävyyden voi sukellusretkikohtaisesti taata monilla pulloilla, mutta mukaan sukelluksiin saadaan tavanomaisessa sukeltamisessa vain joko sinkkupullon tai tuplat, mutta tietysti monia eri kokoja. Jaettuna tämä tarkoittaa minuuttia ongelman ratkomiseen pohjalla, kolme minuuttia nousuun kuuteen metriin josta neljä minuuttia pintaan. Laskennallinen nousuaika hallitusti on kahdeksan minuuttia 30 metrin maksimisyvyydestä. Sukeltaja hengästyy ja ilmaa kuluu. Happea tarvitaan ja hiilidioksidia on poistettava. Sukellusten määrä, kokemus, ei välttämättä ole ilman-. 3. 44 Hengitys on rauhallista ja ilmankulutus pysyy alhaisella tasolla. 2. 1200 litraa/12L säiliön tilavuus = 100 bar Sukeltajalla on siis käytettävänä kaasuna 232 bar - 100 bar = 132 bar itse sukellusta varten. Eli 10 x 300 bar = 3000 litraa/1,09 = ~2752 litraa. – Joihinkin tekijöihin sukeltaja itse voi vaikuttaa, mutta aina on hengitettävä, toteaa Sakari Koskinen ja listaa ilman kulutukseen vaikuttavia tekijöitä: 1. Tässä esimerkissä sukeltajalla on käytössä 12L/232bar:in säiliö. Tiedetään, että 10 x 300 bar = 3000 litraa, mutta kaasun kokoonpuristuvuus huomioiden 300 barin pulloissa on ilmaa noin ~2750 litraa. Johtopäätös Sukellus päättyy nousuun, kun ensimmäisellä sukeltajalla on pullopaine 135 bar eli sukellukseen voidaan käyttää hengityskaasua 165 bar. Sukeltajien yhteenlaskettu pintakulutus on 60 litraa minuutissa, 40 litraa hädässä olevalle sukeltajalle ja 20 litraa auttajalle. Nousun keskisyvyydeksi arvioidaan 15 metriä eli 2.5 ilmakehää, eli ATA:aa. Kuva: Jouko Moisala Esimerkki 1: Minimikaasu Kaksi sukeltajaa suunnittelee sukelluksen, jossa suurin syvyys tulee olemaan 30 metriä. Mikä tulee olemaan minimikaasu. Vähäistä kulutusta ylläpitää sukeltajan rauhallisuus. 200 ja 232 barin säiliöillä lasku on hivenen yksinkertaisempi, kun voimme jakaa minimikaasun litroissa säiliön tilavuudella, jolloin saamme minimikaasun bareissa. Molemmilla sukeltajilla on kymmenen litran pullo, jonka täyttöpaine on 300 bar. Minimikaasu saadaan laskettua: 60 x 2,5 x 8 = 1200 litraa, yksi bar = yhdeksän litraa (2750 litraa/300 bar = 9,1 litraa), 1200/9 = 133, minimikaasu on noin 135 bar. Sukeltajan tekemä fyysinen työ lisää hengityskaasun kulutusta
Painotus. Liiallinen painotus lisää hengityskaasun kulutusta. Kuva: Jouko Moisala – Joihinkin tekijöihin sukeltaja itse voi vaikuttaa, mutta aina on hengitettävä. 5. Pysty sukellusasento kertoo varauksellisuudesta ja jännittyneisyydestä sekä huonosta teknisestä osaamisesta. 7. Kun kaikki sukeltamisen turvallisuuteen vaikuttavat tekijät, hengityskaasun riittävyys suunniteltuun sukellukseen mukaan lukien, ovat kunnossa, on varaa rentoutua ennen sukellusta odottaen nautinnollista kokemusta. Huonossa sukellusasennossa potkun teho katoaa ja vie eteenpäin lyhyen matkan. 8. Oikea painotus on tärkeä muutoinkin. 10. Stressi lisää hengityksen tiheyttä. Hengityskaasun kulutus kasvaa. Kulutuksen määrä riippuu suoraan sukellussyvyydestä.. Kookkaat pullopake45 tit ja monet pullot (kylki ja deko) lisäävät veden vastustusta. Kokenutkin sukeltaja voi joutua tilanteeseen, jossa kaasun kulutus lisääntyy kokemuksesta huolimatta. 9. 6. Varusteet vähentävät virtaviivaisuutta. Hyvän nosteen hallinta on turvallisuuskysymys. Virtaviivaisuus on tärkeää. Sukelluksen tekninen toteutus vaikuttaa suuressa määrin kaa- sun kulutukseen. Potkutekniikalla sekä sukeltajan räpylöiden soveltuvuudella käytettyyn potkuun on huomattava vaikutus potkun aikaansaamaan liukuun ja etenemiseen vedessä. Hyvällä räpylällä ei voi korvata huonoa potkua. Stressitekijät lisäävät hengityskaasun kulutusta. kulutusta vähentävä tekijä. Hyvällä potkutekniikalla ja siihen sopivalla räpylällä yksi potku voi viedä helposti kaksinkertaisen matkan
12 litran pullosta 85 bar tarkoittaa 12 x 85 = 1020 (litraa) Sukeltajan kaasunkulutus pintakulutuksena saadaan jakamalla kulutettu ilmamäärä sukelluksen keskisyvyydellä, joka on kerrottu syvyyttä vastaavalla ilmakehällä. Nyt on lyhyen miettimisen paikka Sukeltaja voi nyt jäsentää sukellustaan, kun hän tietää maksimi pohja-aikansa kulutuksen perusteella. Otetaan esimerkki 30 metrin sukellukseen S80 alumiinisäiliöllä, joka on 11.1 litran kokoinen täytettynä 200 bariin. Esimerkkisukeltajalla on 17 litraa/min pintakulutus 30 metrissä. – Sukeltaja on saavuttanut minimikaasumääränsä noin 15 minuutin sukelluksen jälkeen, toteaa Koskinen. Sukelluksen kesto (kello tai tietokone) 3. Jos käytettävän kaasun määrä on 150 baria, minimikaasu on 50 baria ja säiliössä on 200 baria, kääntöpaine on 200 bar - 150 bar/2 = 125 bar. Käytettävä kaasu on siis 200 bar-110 bar = 90 bar. Kääntöpaine saadaan jakamalla käytettävä kaasu kahdella. Pintakulutus lasketaan sukelluksessa tapahtuneesta kulutuksesta käyttäen keskisyvyyttä, sukellusaikaa sekä kulunutta kaasumäärää. Eli tässä esimerkissä keskisyvyys 20 metriä x ilmakehä 3.0 ATA. Korkea pintakulutus kertoo myös helposti, että sukeltaja on saattanut sukeltaa oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja syntynyt stressitilanne on nostanut kulutusta. – Mikäli sukeltaja viitsii jokaisen sukelluksensa jälkeen laskea pintakulutuksensa, saa hän tiedon miten suoritettu sukellus meni, selventää Koskinen. – Toinen puoli kaasusta käytetään ”menomatkaan” ja toinen paluuseen, Koskinen toteaa. Sukeltaja on siis kuluttanut sukelluksellaan 85 bar. – Mikäli pintakulutus on aikaisempiin verrattuna korkea, voi miettiä, mitä sukellukseen sisältyi sellaista, joka nosti kulutusta. Esimerkki 2: Pintakulutus Sukeltajan lähtöpaine on 12 litran pullossa 200 bar. Pohjakulutuksena tämä on 4.0 ATA x 17 SAC = 68 litraa minuutissa. Kokeneen sukeltajan pintakulutukseksi lasketaan noin 20 litraa, jonka mukaan sukellussuunnitelmat tehdään. Kuva: Andrey Bizyikin Mitä merkitystä tietää pintakulutus. Akselilla rauhallinen/ei- rauhallinen sukellus voi tehdä paljon päätelmiä. – On lyhyen miettimisen paikka, sanoo Koskinen. 1200 Litraa/11.1 = 108 bar eli 110 baria. – Kaasunkulutuksen laskemiseksi tarvitaan siis vain neljä perustekijää, opastaa Sakari Koskinen. Esimerkki 3: Pohja-aika Tietämällä pintakulutuksensa sukeltaja voi ennen sukellusta tietää, kuinka kauan hän voi sukeltaa kohdesyvyydessä ja seurata sukelluksensa etenemistä. Pullon lähtöpaine (pullon painemittari) 4. Jos sukeltajalla on enemmän kaasua pohja-ajan puolessa välissä, hän tietää sukelluksen menevän hyvin, hän alittaa normaalin 17 litran pintakulutustaan. Tämän sukelluksen pintakulutus oli 17 litraa minuutissa. – Maksimi pohja-aika sukellukselle on siis 15 minuuttia. Kokeneitten sukeltajien kulutukset vaihtelevat 20 – 15 litran välillä riippuen sukeltajan omista fyysisistä ominaisuuksista. 90 bar x 11.1 / 68 = 14.6 minuuttia. Pintakulutus määritellään litroina minuutissa, l/min, selvittää Koskinen. Jouko Moisala ja Sakari Koskinen 46. Sukelluksen keskisyvyys (tietokoneesta) 2. – Pintakulutuksella tarkoitetaan sukeltajan kaasunkulutusta sukeltaessa yhden ilmakehän paineessa eli pinnalla. Pullon loppupaine (pullon painemittari) Sukellukset paikoissa, joissa nousu suoraan pintaan ei ole mahdollista, on hengityskaasun riittävyyteen sekä kulutukseen sukelluksen aikana kiinnitettävä erityisen tarkka huomio. Sukellettuaan 20 minuutin sukelluksen, jossa tietokoneen antama keskisyvyys on 20 metriä, sukeltaja toteaa sukelluksen päätteeksi pullopaineen olevan 115 bar. Sukeltajan minimikaasu 30 metrin sukellukseen on 1200 litraa. Tehdessäsi kaasulaskuja muista aina lisätä ilmakehä (+1.0) syvyyteen! Esimerkiksi 25 metrin sukellus ilmakehinä eli ATA:oina on 3.5, jota käytät laskiessasi pintakulutusta, minimikaasua tai maksimipohja-aikaa! Käytettävä kaasu saadaan vähennettäessä hengityskaasupullon paineesta minimikaasu. Vasta-alkajan pintakulutus on normaalisti noin 25 litraa minuutissa. – Ongelmatilanteissa kulutus vähintäänkin kaksinkertaistuu, toteaa Sakari kokemuksiin perustaen. Kun sukellusta on kulunut noin seitsemän minuuttia, sukeltajalla pitäisi olla jäljellä puolet käytettävissä olevasta kaasustaan, eli 200 bar-45 bar = 155 baria. Jos sukeltajalla on sen sijaan huomattavasti arviota vähemmän kaasua, esimerkiksi 130 baria, hän tietää kulutuksensa kohonneen ja sukellus ei ole sujunut täysin omalla mukavuusalueella tai sukelluksessa on ilmennyt muita kulutusta rajusti nostavia tekijöitä, kuten voimakasta virtausta. Terminologiaa Selvitettäessä sukeltajan ilman kulutusta on määriteltävä muutama perustermi. Kääntöpaine saadaan jakamalla käytettävä kaasu kahdella. Niitä ovat: 1. Minimikaasulla tarkoitetaan sitä ilmamäärää, joka tarvitaan, jotta sukelluspari kykenee tekemään hallitun nousun sukelluksen maksimisyvyydestä kaasua jakaen. Kääntöpaine saadaan jakamalla käytettävän kaasun määrä kahdella vähennettynä lähtöpaineesta. Kääntöpainetta käytetään, kun on syytä palata lähtöpisteeseen, esimerkiksi hylyllä nousuköydelle. – Kuitenkin hänellä on nyt käsitys siitä, että suunniteltu kaasumäärä ei tule riittämään koko sukellusta ja ikävää yllätystä ei pääse sattumaan, painottaa Koskinen. 1020 litraa/(20 min x 3.0 ATA) = 17
Alus miehistöineen katosi. Aluksen omisti Eino Toivonen. jaa. Useita aluksia tuhoutui Hangon edustalla Moni Suomen rannikon haveri edelleen tutkimatta Suomen rannikolta löytyy satoja laivojen haveritapauksia. Niistä ei puoliakaan ole tutkittu. Tällä kertaa haaksirikko päättyi onnellisesti. Meripelastusalus Isokari lähti merelle etsintöihin ja löysi aluksen, josta näkyi enää keulakoroke ja peräkajuutta. Aluksessa oli 12 miestä ja kolme matkusta- S/S Carl karille Seuraava haveri sattui jo seuraavassa kuussa eli 25.10.1948. Kalastajat huomasivat Petersenin ja pelastivat turvaan. Meripelastusalus Isokari teki etsintöjä seuraavana päivänä, mutta löysi vain paljon hylkytavaraa eikä jälkeääkään miehistöstä. Aluksen nimi oli m/a Alli, jonka kotipaikka oli Salo. Näitä haveritapauksia löytyy vielä satoja Suomen rannikolta, eikä puoliakaan ole edes tutkittu. P/v Outoori etsi kaksi päivää elonjääneitä – löytyi vain kaksi hukkunutta ja paljon hylkytavaraa. Kello 19.30 tanskalainen S/S Carl ajoi karille Lill-Tärnanin luona kovassa myrskyssä. Tänäkin päivänä hylkyjäänteitä löytyy saaren edustalta, mutta ahtojäät ovat rikkoneet hylyn pahasti. Heikki Moisio Purjelaiva tuhoutumassa kovassa myrskyssä. H angon luotsiasema otti yhteyttä 19.9.1948 kello 12.15 meripelastusalus Isokariin ilmoittaen, että Jussaröstä 8 mpk etelään ajelehti suomalainen moottoripurjelaiva vesilastissa. Höyrylaivan miehistöä laivansa kannella 20–30-luvulla. S/S Tide katosi Tanskalainen S/S Tide haaksirikkoutui Hangon edustalla 15.10.1949. Miehistö, neljä miestä ja yksi nainen, pysyttelivät peräkajuutan katolla. Näistä pelastui vain konemies Gunnar Petersen, hänen onnistui päästä maihin saarelle kovassa aallokossa. 47. Pelastusalus saatiin aivan hylyn viereen, josta haaksirikkoiset pääsivät suoraan hyppäämään Isokarin kannelle
S Koko Turun sukellustyöhön osallistunut ryhmä. On kuntia, joissa sukeltajat ovat puhdistaneet alueen uimarantoja talkoovoimin ja tulevat perinteisesti jatkamaan edelleen tätä työtä. Alkuperäinen löytäjä oli Ralf Strandell (Walesissa luolassa), mutta Antti Vikman (oik.) teki uuden löydön ja nostotyön. Pidä Saaristo Siistinä ry. Kaikki nämä tapahtumat ovat tuottaneet tulosta sekä huomiona ympäristöstämme että konkreettisina romukasoina. 48 ukeltajat ovat puhdistaneet rantoja vuosikymmenet. Vesistöt eivät ole kaatopaikkoja. Jouko Moisala. Se tapahtuu vuosittain kaikkialla maailmassa syyskuun alussa. Useimmiten sukeltajat pyrkivät puhdistamaan paikkaa, jossa yleisö voi seurata sukeltamista ja joka myös kiinnostaisi mediaa. Tempauksella halutaan kiinnittää huomiota vesistöjen tilaan. on viettänyt alkuvuoden Siisti Biitsi -tapahtuman merkeissä. Parituntisen urakan tuloksena oli täysi lavallinen roinaa. Yleisillä paikoilla sukeltaminen ja sanan mukaisesti romun nostaminen pohjasta kiinnostaa. Sekin on tuottanut tulosta ja havahduttanut yleisön huolestumaan vesiympäristömme tilasta. AWARE sai sukeltajat liikkeelle ympäri maailmaa Rannat puhtaammiksi kaikkialla maailmassa AWARE-tapahtumissa puhdistettiin rantoja ympäri maailmaa syyskuun alussa. Suomessa AWARE-tapahtumaa on toteutettu useilla paikkakunnilla. Eräs hienoimmista löydöistä, joka ei liene aivan romua. Nostetun romun määrällä ei ole merkitystä, mutta merkitystä on, jos työtä seuranneen yleisön saa ihmettelemään rantojen vesiin hävitetyn tavaran määrää ja laatua. Kampanjan tarkoituksena oli huomioida koko eteläisen rannikkoalueen puhtaudesta. Sen sanoma on selkeä: Kiinnittäkää huomiota vesistöjen puhtaina pitämiseen. AWARE-tapahtuma rantojen puhdistamiseksi on kansainvälinen
49. Ensimmäinen kerta kuivapuvussa ja suoraan Aurajokeen – hymy kesti loppuun saakka. Puolalainen Ewelina Krzymyk osallistui sukelluksiin
– Ikävää, ettei asiaa haluttu ymmärtää oikein. Vaikka sopivia kohteita löytyy aina lisää, ei niiden omistaminen ilman sukelluskohteeksi saamista ole järkevää. Hylkysafarilla sen sijaan pyyhkii hyvin. Sauli Lalla Uudenkaupungin sukelluskeskuksesta tiedotti jo toukokuussa, että Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut Putsaaren kalastusosuuskunnan sekä erään osuuskunnan jäsenen tekemän valituksen perusteella Etelä Suomen aluehallintoviraston antaman myönteisen lupapäätöksen hylkypuiston perustamiseksi Uudenkaupungin edustalle. – Ne olisivat olleet juuri Putsaaren kahteen kohteeseen sopivat. Hylkyihin tutustutaan viistokaiun avulla Hylkypuistosta safariin Uudenkaupungin edustalle suunniteltu hylkypuisto on vastatuulessa. Tavallaan vuosien työ meni hukkaan, eikä ainoastaan minulta, Lalla pohdiskelee. Edelleen on mahdollisuudet hakea koko juttu uusiksi. Kuva näkyy koko ajan, joten matkustajat näkevät kaikkea mahdollista, mitä viistokaiku pohjasta näyttää. Nyt Lalla aikoo pitää hengähdystauon. Lalla sanoo tehneensä hylkypuiston eteen niin paljon työtä, ettei aio vielä unohtaa juttua. Käytännössä sen voi tehdä samoin paperein. V Sauli Lalla on asentanut ”matkustamon” kattoon näytön, jota matkustajat seuraavat ja josta mukana oleva asiantuntija kertoo, mitä näkyy. Yksi on vähän, mutta enemmän kuin ei mitään. – Yritän vielä yksin Uudenkaupungin sukelluskeskuksen nimissä ja yritän pitää jo olemassa olevat yhteistyökumppanit mukana.. Sauli Lalla toteaa ehkä hieman apeana, että vuosien työ vie helposti mehut miehestä. – Yhden hylyn paikka Uudenkaupungin vesillä on edelleen olemassa. – Annetaan nyt pölyn laskeutua. 50 uosi on kulunut, ja hylkypuiston osalta on ehtinyt tapahtua – ei paljon, mutta tarpeeksi. Eniten Lallaa harmittaa, että kaksi valmista hylkykohdetta, troolari ja kaljaasi, ehtivät jo mennä
Sukeltajien tarpeisiin suunniteltu vene vie matkustajia hylkysafarille Uudenkaupungin edustalle. 51. Sauli Lalla ei ole iskenyt hanskoja naulaan, vaikka hylkypuisto antaakin vielä odotuttaa itseään
Kun on toimiva paatti ja innovatiivista ajattelua, syntyy helposti jotain uutta ja ennen kokematonta. Hylkykohteena on vuonna 1788 uponneen Kronprins Gustav Adolfin hylky, josta Museovirasto on luonut sukeltajille kulttuurihistoriallisen hylkykohteen. Sade ja tuuli eivät ole hyvä yhdistelmä, toteaa Sauli Lalla. Perillä saattaa käydä selväksi, että meri on rauhaton ja sukeltaminen ei onnistu. Todellisuudessa useimmat hylyt edellyttävät pitkääkin merimatkaa. Jouko Moisala Runsaasti hylkyjä Hylkyjä on Suomen vesialueilla runsaasti, joten kuvittelisi, että niitä riittää suomalaisten sukeltajien tarpeisiin. Arvokkaimmilla tunnetuilla hylyillä on suoja-alue, jonka sisällä sukeltaminen on kielletty. Kari Saramo tuntee myös viistokaiut ja niiden toiminnan. Luvian edustalla Säpin saaren kupeella on upotettuna kuunari Koivisto, joka moninaisten vaiheiden kautta päätyi sinne sukeltajien ihmeteltäväksi. Hylkysafarilla hylyt tutuiksi Viistokaikukuva Seejan hylystä. – Asiakkaita on riittänyt ja palaute on ollut hyvää, toteaa Sauli Lalla. Merikin on ollut kirkkaammassa kunnossa viime vuosina. – Sisämaan sukeltajat haluavat päästä helpolla ulos ja merelle sukeltamaan. Hylkysafarilla ei sukelleta Sauli Lalla omistaa veneen, joka on varusteltu silmällä pitäen sukeltajien tarpeita. Gustav Adolfin hylkypuisto sijaitsee Helsingin edustalla Harmajasta muutaman mailin päässä. Sauli Lalla sekä uusikaupunkilaiset Kari Saramo ja Ismo Hämäläinen tuntevat hyvin Uudenkaupungin lähivedet ja niissä löytyvät hylyt. Raumalaisilla on myös upotettuna hylkykohde. lähivesien hylkyihin. Kun hylkyihin liittyy aina mielenkiintoisia tarinoita, antavat ne mielenkiintoista lisävalaistusta. Näin syntyi ”Hylkysafari”, joka toteutetaan viistokaikua käyttäen. Paatti kulkee kohteelta toiselle. Muinaismuistolaki ei kiellä sukeltamista, mutta koskemisen ja tavaroiden ottamisen. Vanhimmat vesiemme hylyistä ovat suojeltuja muinaismuistolain perusteella. – Yhteistyö Uudenkaupungin matkailun kanssa on mahdollistanut ”tavallisten” ihmisten tutustumisen Uudenkaupungin Hylkysafarille on valittu kuusi kohdetta. Näitä ovat St Nikolai Kotkan edustalla, St Mikael Borstössä, Vrow Maria Nauvossa ja Gråharunan hylky Korppoossa. Hyvällä kelillä päästään Isokarille saakka. Näinhän käy usein Utön sukellusretkille, kun kohteena on s/s Park Victory. Matkustajille välittyy koko ajan viistokaikukuvaa isolle näytölle, josta kulloinenkin mukana oleva asiantuntija kertoo, mitä näytöllä näkyy. Saahan tästä sukeltajakin hylkytuntemusta, mutta on tavalliselle kuivanmaan ihmisellekin mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea löytyy pinnan alta, miehet toteavat. Lalla onkin käyttänyt paattia sukellusretkiin. En tiedä onko tällaista hylkysafaria missään muualla. Hylyltä vie ohjausliina märkäkellolle, jossa on pidetty taidenäyttely ja runoilta – siis kulttuuria sukeltajille. 52. Riskonpöllän läheisyydessä makaa vanha troolari. – On tämä aika erikoista. Onko kyseessä hylkypuisto. – Kuuden kohteen reitin toteuttaminen on hieman kiinni säästä. Hylky, sen osa tai esine, joka on 100-vuotias, on vedenalainen muinaismuisto. Niiden kiertäminen kestää noin kaksi tuntia. Hylyille saavuttaessa osallistujille kerrotaan, mistä aluksesta on kyse ja samalla heille näytetään aluksen kuva. Kun on toimiva paatti ja innovatiivista ajattelua, syntyy helposti jotain uutta ja ennen kokematonta. Kohteina ovat tänä kesänä Odine, Osmo, Tiira, Lydia, Seeja sekä hylky, jota ei Kari Saramokaan ole onnistunut tunnistamaan. – Hylyt eivät ole syntyneet havereissa, vaan aikansa palveltuaan ne on jätetty makaamaan ja vuodet ovat tehneet tehtävänsä, selventää Ismo Hämäläinen. Gustav Adolfin hylkypuisto Museovirasto on tarjonnut sukeltajille hienon kohteen tutustua opastetusti vanhaan hylkykohteeseen. Matkustajatila on katettu, mutta muuten avoin. Ja näkyyhän sieltä paljon mielenkiintoista, jota muutoin ei edes tietäisi olevan olemassakaan. Museovirasto huolehtii näiden kohteiden tiedoista ja ylläpitää niiden osalta myös muinaisjäännösrekisteriä
Toinen tapauksista vuodelta 2000 on kaikkien tiedossa. Hautarauhaa valvotaan Länsi-Suomen merivartiostosta komentajakapteeni Tomi Kivenjuuri toteaa, että Estonian hylky on jatkuvassa kiinteässä valvonnassa. Heidän joukossaan oli 13 suomalaista. Netissä pyörii videoita Estonian hyteistä. Sopimuksen hyväksyneiden maiden kansalaiset eivät saa liikkua hylyn läheisyydessä. – Koko eteläinen merialue on tarkan valvontajärjestelmän valvomaa. Lain mukaan: ”Sukeltaminen rauhoitetulla alueella on kielletty. Suomalaiset sukeltajat kunnioittaneet hautarauhaa Estonian hylyllä on käyty ainakin kahdesti Estonian uppoamispaikan hautarauhaa on rikottu varmuudella ainakin kaksi kertaa. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet Suomi, Ruotsi, Viro, Venäjä sekä Yhdistynyt kuningaskunta (Iso-Britannia). S yyskuun lopussa tuli kuluneeksi 20 vuotta Itämeren sodan jälkeisen ajan suurimmasta merionnettomuudesta. Tässä Estonia vielä Vasa King -nimisenä. Alueelle pysähtyneen tunnistaminen on mahdollista nopeasti ilmavalvonnalla tai lähettämällä paikalle vartioalus. Hautarauhaa varten on säädetty laki vuonna 1995. Silloin saksalainen toimittaja Jutta Rabe amerikkalaisen miljonääri Gregg Bemisin rahoittamana sukellutti sukellusryhmää etsiäkseen todisteita teorialleen Estonian upottamisesta räjäyttämällä. 53. Valvonnasta Kivenjuuri toteaa, ettei alueelle voi pysähtyä tai siellä ei voi edes liikkua joutumatta valvontatoimien kohteeksi. Estonian muistomerkki Nauvossa. Järkyttävä onnettomuus kosketti kaikkia, mutta erityisesti aluksella olleiden ja haverissa menehtyneiden virolaisten ja ruotsalaisten omaisia. Rauhoitetulla alueella ei myöskään saa ryhtyä toimiin ruumiiden tai esineiden nostamiseksi hylystä tai meren pohjalta, eikä muutoinkaan häiritä hylyn rauhaa”. Tiedossa on, että Raben ryhmä kävi Estonialla myös vuotta myöhemmin, mutta sukelluksia tehtiin todennäköisesti vain ROV:lla. – Merivartioston tiedon mukaan paikalla on käynyt myös eräs puolalainen ryhmä vuonna 2001, komentajakapteeni Kivenjuuri toteaa. Estonia Estlinen varustamon aluksena. Seurauksena autokannelle pääsi vir- Netissä pyörii myös videoita, joissa on kuvattu Estonian hyttejä. Alueella hautarauha Virallisten tutkimuksien päätyttyä Estonian uppoamispaikalle määrättiin hautarauha. Jouko Moisala Kuvat: Jean Finnberg taamaan hallitsematon vesimassa. Aluksen keulavisiiri ei kestänyt jatkuvaa kovan aallokon moukarointia, vaan se petti ja repeytyi irti. Valvonnasta hylyllä vastaa Suomen merivartiosto yhdessä Ruotsin viranomaisten kanssa. Onnettomuuden syy Vaikka Estonian uppoamisesta on yritetty tehdä salaliittoteorioista ja aseiden salakuljetuksesta alkaen kaikkea mahdollista, on tutkimusraporttien mukaan uppoamiseen selkeä syy. Ainoa ongelma hautarauhan osalta on, että alue on kansainvälisillä vesillä. Alus kallistui voimakkaasti ja upposi 15 minuutissa. Hautarauhan valvonnan tehokkuudesta kertoo myös tieto, etteivät suomalaiset sukeltajat ole käyneet hylyllä – ainakaan sukelluspiireissä ei sukelluksia tunneta. – Länsi-Suomen merivartiostolla on tiedossa kaksi tilannetta, jossa hylyllä on käyty, Kivenjuuri lisää. Syyskuisessa myrskyssä avoimella merellä Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut M/S Estonia upposi vieden mukanaan 852 ihmistä. Pimeällä ja myrskyisellä merellä onnistuttiin pelastamaan 138 ihmistä
Kurssisukellus Pajulahden urheiluopistolla. P ingviiniläiset paljastavat heti alkuunsa, että seuran jäsenet viettävät paljon vapaa-aikaa yhdessä muutenkin kuin veden alla. 54. Seuralla on värikäs historia. – Tähän aikaan vuodesta toiminta on hiljaisimmillaan. Kevättalvella alkavat jälleen sukelluskurssit, jotka ajoitetaan alkavaksi Pingviinit kurssisukelluksella Pulkkilanharjulla Karisalmen sillan kupeessa. Pingviinit pääsi Guinnessin ennätystenkirjaan Keltainen vaara kohautti Lahden Pingviinit ry viettää kahden vuoden päästä 50-vuotisjuhliaan. Siitä huolimatta yhdistyksen tärkeimmät tehtävät, urheilusukellustaidon ja siihen liittyvän toiminnan kehittäminen sekä nuorten sukellustaidon edistäminen ovat tehtävälistan yläpäässä
44 vuotta sitten Iltasanomien etusivun lööppi syytti Lahden Järvipelastusyhdistyksen sammakkomiehiä, Pingviinejä, rauhansopimuksen vaarantamisesta. Lahden Pingviinit ovat siinäkin pioneeriseura Suomessa. vaativa, osin leikkimielinen kisa järjestetään edelleenkin useammissa seuroissa. – Erityisesti 70-luvulla seuramme jäsenet menestyivät hyvin sukelluskalastuskisoissa sekä SMettä PM-tasolla. – Guinnessin ennätystenkirjaan seura pääsi vuonna 1967 viestisukelluksesta Vääksystä Lahteen. Raskas kalastusmuoto vaatii hyvän kunnon lisäksi loistavat uinti- ja sukellustaidot, sillä kaloilla on etenkin Suomen harmaissa Diversnight Lahden Mytäjärvellä. Sukelluskalastusta Sukelluskalastus on ollut yhdistyksen alusta lähtien yksi mielenkiintoisista osa-alueista. Vuonna 1974 seura rekisteröitiin Lahden Pingviinit ry:ksi. Seura on yksi maan vanhimmista sisävesien sukellusseuroista ja se on Sukeltajaliiton jäsen. Tiistai-iltaisin harjoittelevat pääasiassa sukelluskalastajat sekä vapaasukeltajat. Junnukurssit pidetään talvikautena sunnuntaivuoroilla, kertoo seuran sihteeri Harri Lehtinen. Vuonna 1968 Pingviinit järjesti Suomen ensimmäiset hallirallikilpailut, joissa oli osanottajia ympäri Suomen. – Mökki on ollut meillä vuokralla jo 70-luvulta lähtien. Aktiivinen perustajaryhmä toimi alussa Lahden Järvipelastajien yhteydessä. – Seurassamme harrastetaan perinteisen laitesukelluksen lisäksi vapaasukellusta ja sukelluskalastusta. Ennätystenkirjaan Erityisesti alkuaikoina seurassa järjestettiin paljon erilaisia tempauksia ja toimintaa. Näistä etsinnöistä on tallella vanhoja raportteja sekä aikalaishaastatteluja. Toki mukaan mahtuu muutkin uimarit. Sammakkomiesporukka Lahden Pingviinit sai alkunsa vuonna 1966, jolloin kuuden miehen ryhmä perusti sammakkomiesporukan. Pingviinien joukko on edelleenkin aktiivisessa yhteistyössä Lahden Järvipelastusyhdistyksen kanssa. Nykyisinkin seura järjestää vuosittain edesmenneen perustajajäsenen Pentti Puhakan mukaan nimettyä Jaskan Muistokisan, joka on ainoita sisävesissä järjestettäviä kilpailuja. Salalampi on pieni järvi, mutta hyvin siellä pääsee sukeltamaan ja saunasta uimaan. 1960-luvulla Pingviinit keksivät myös tiepalvelun. Sukelluskalastuksesta on sekin hyöty, että omasta takaa löytyy grillattavaa Salalammen kerhomökille. siten, että teoriatuntien ja allasharjoittelun jälkeen pääsemme heti avoveteen harjoittelemaan, kertoo Lahden Pingviinit ry:n puheenjohtaja Sakke Nieminen. – Myös muita järveen pudonneita sotakoneita etsittiin 70-luvun alussa puolustusvoimien avustuksella ja apuna. – Sunnuntaivuoroilla käy enemmän junnuikäisiä, silloin treenaajia on yhteensä yli 30 henkeä. Oli yösukellussuunnistuksia, laskiaisriehoja sekä räpyläjuoksukilpailuja, joilla houkuteltiin samalla uusia ihmisiä mukaan toimintaan. Kyseessä oli Pingvin U1, Suomen ensimmäinen sukellusvene rauhansolmimisen jälkeen. Myöhemmin Autoliitto oivalsi kuinka hyvä keksintömme oli ja perusti operaatio Lumihiutaleen, joka toimii edelleenkin. – Olimme poliisin ja Punaisen Ristin apuna pääsiäisliikenteessä. Sunnuntai-illan hallivuorolle Lahden ammattikoulun uimahallille alkaa pikkuhiljaa kerääntyä eri-ikäisiä seuran jäseniä. Ydinporukan kanssa käymme siellä useamman kerran viikossa välillä vain parantamassa maailmaa, Lehtinen kertoo. – Vuonna 1969 etsimme sodan aikana Vesijärveen uponneen hävittäjälentokone Pyryn osia, joita löytyi kassikaupalla, kertoo perustajajäseniin kuuluva Jokke Kuuseva. vesissä etunaan suojaväri, nopeus ja hyvät aistit. Myös meriarkeologia on kuulunut alusta alkaen seuran toimintaan. Rauhansopimuksen vaarantajaksi Pingvin U1 joutui siksi, että kyseinen sopimus kieltää sukellusveneiden käytön Suomessa.. Pingviiniläisiä Diversnightin jälkeen Hollolan Tiilijärvellä. Ennätystehtailuun osallistui kuusi seuramme silloista jäsentä, kertoo Kuuseva. Tekniikkaa ja nopeutta 55 Keltainen vaara Seuran historian ehkä legendaarisin tempaus on niin sanottu Keltainen vaara. Pingviinit liittyivät ensimmäisenä sukelluskerhona Suomessa mukaan meripelastustoimintaan
Seuraan pääsemisen edellytyksenä oli vähintään vuoden koejäsenyys, jona aikana kokelaan soveltuvuutta seuran jäseneksi tarkkailtiin vanhempien pingviiniläisten toimesta. Jotkut Pingviini-numeron saaneista ovat jopa tatuoineet käsivarteensa oman numeronsa. Seuran perinteenä on ollut jo vuodesta 1969 lähtien Pingviinikastajaiset. Lahden Pingviineihin kuuluu kaiken ikäisiä harrastajia. Tällä hetkellä nume- Numeroidut Pingviinit Aiemmin Pingviini-joukkoon ei päässyt ihan noin vain. Keltainen vaara on tällä hetkellä hyväkuntoisena varastossa odottamassa seuraavaa tapahtumaa, jossa sitä esitellään laajemmalle yleisölle. Kaikille ei välttämättä maistu sukeltaminen, mutta pinnan päälläkin voi pitää hauskaa. Kun yksi perheestä aloittaa sukellusharrastuksen, muut seuraavat mukana. Introsukellus on tarkoitettu ensimmäiseksi laitesukelluskokeiluksi, jossa pääsee kouluttajan avulla turvallisesti kokeilemaan miltä laitesukellus tuntuu.. Usein myös koko perhe aloittaa toiminnan, kun yksi perheestä alkaa sukellusharrastuksen. Aina ei välttämättä puhuta sukeltamisesta vaan parannetaan maailmaa muuten vain. Aluksen oli tarkoituksena toimia pelastustöiden tukikohtana sekä kuljettaa sukeltajille ilmasäiliöitä. Mutta vasta kirjallisen hakemuksen jälkeen. Perhekeskeinen seura Pingviinit ovat hyvin perhekeskeisiä. 56 roita on jo lähes 70 entisellä ja nykyisellä pingviiniläisellä. Tapaamiset järjestetään joko Salalammen mökillä, hallilla tai Lahdessa sijaitsevalla kerhotilalla. – Ydinporukkaan kuuluu 15– 20 henkeä ja me tapaamme yleensä useamman kerran viikossa. 28-vuotias Jesse aloitti sukellusharrastuksen jo kymmenen vuotta sitten. Täytyy myöntää, että lahjan taka-ajatuksena oli päästä myös itse sukeltamaan, Jesse myöntää. Aktiivisuus, osallistuminen eri tapahtumiin sekä sukellustaitojen harjoittelu ja itsensä kehittäminen auttoivat pääsyä täysval- Keltainen vaara eli Pingvin U1 oli Suomen ensimmäinen sukellusvene rauhansolmimisen jälkeen. Nyttemmin pääsyvaatimuksia on höllennetty ja seuran jäseneksi pääsevät harrastuksesta kiinnostuneet henkilöt. taiseksi jäseneksi. Välillä jopa leikkimielisten kastajaisten tuloksena seurassa pitkään toiminut ja ansioitunut harrastaja saa oman Pingviininumeronsa. – Ostimme isälle lahjaksi introsukelluksen ja siitä se alkoi meillä molemmilla. Idean yksipaikkaisen, 130 kiloa painaneen niin kutsutun puolikuivan aluksen rakentamiseen Pingviinit olivat saaneet amerikkalaisesta sukellusalan julkaisusta
Turvallisuusasiat kuuluvat kurssiin ja ne käydään uusien harrastajien kanssa huolellisesti läpi. Turvallisuus puhuttaa Tatuointi todistaa, että Harri Lehtinen on kastettu Pingviiniksi numero 47. Nuorimmat seuran jäsenet ovat alle kouluikäisiä ja vanhimmat reilusti päälle 70 ikävuoden. Alkuajoista lähtien toiminnassa mukana ollut Jokke Kuuseva on edelleen aktiivisesti seuran tapahtumissa mukana, vaikka on jättänyt sukeltamisen nuoremmille. Miehet pohtivat yhteistuumin, että usein onnettomuuksissa on taustalla monien eri sattumuksien summa laiterikoista sairauskohtauksiin. Niitä käydään läpi vähintäänkin saunan lauteilla. Tiina Iivanainen kuuluu aktiivijäseniin. – Punaisellamerellä on loistavat sukeltamismahdollisuudet. Vuonna 1988 suoritin ensimmäisen sukelluskurssini, Lehtinen kertoo. Pingviinien leikekirjan ääressä miehelle muistuu mieleen monta mukavaa hetkeä rakkaan harrastuksen parissa. Usein sukeltajat voivat katsoa myös peiliin vikoja etsittäessä. – Vaadimme ja valvomme seuran toiminnassa ehdotonta turvallisuusasioiden noudattamista, Lehtinen kertoo. – Liiton kautta saadaan nykyisin myös tietoa tapahtuneista onnettomuuksista. – Laji on teknistynyt viime Alusta lähtien seuran toiminnassa ollut Jokke Kuuseva on jättänyt sukellushommat jo nuoremmille. vuosina niin paljon, joten olen jättänyt jo sukeltamisen, 73-vuotias seuran varapuheenjohtajana toimiva Kuuseva kertoo. Introsukelluksessa lajiin innostunut Nea on hankkinut jo omat laitteet. Vettä toisessa polvessa Harri Lehtinen veistelee, että hänellä on vettä toisessa polvessa. Soili Kaivosoja Kuvat: Soili Kaivosoja ja Lahden Pingviinit ry. 57 Turvallisuus on asia, josta puhutaan sukeltamisen yhteydessä. – Isä oli koulutusvastaavana naapuriseurassa ja hallilla tuli pyörittyä hänen mukanaan jo pikkupojasta lähtien. Seuraava sukellusmatka suuntautuu Egyptiin. Aloin sukellella siinä seitsemän vuoden iässä. Sukellusonnettomuudet puhuttavat aina. – Kyllä meillä on yleensä tapana miettiä ja ottaa opiksi tapahtuneista, Harri Lehtinen kertoo. Hän on jo 78-vuotias, Lehtinen kertoo. – Launosen Kari taitaa olla vanhin aktiivisesti mukana olevista
Moni kokeilija on jäänyt koukkuun pinnan alla tapahtuvaan mopoiluun. Sukeltajille tarkoitettu liikkumista helpottava laite on kehitetty melko pian sukellusharrastuksen yleistyttyä.. iirtyminen paikasta toiseen pelkin räpylöin on hidasta. Tavalliselle sukeltajalle kilometri on pitkä matka sekä ajallisesti että voimien ja hengityskaasun 58 kulutuksen kannalta arvioituna. On kyse sitten mistä tahansa alasta, toimintoja helpottavia välineitä on keksitty kivikaudesta alkaen. Se on tosiasia, jonka jokainen sukeltaja myöntää. Vedenalaiset skootterit vievät sukeltajaa eteenpäin Rahalla saa ja mopolla pääsee! S Vedenalaiset ”mopot” kuljettavat sukeltajan hetkessä paikasta toiseen
Kyllä niilläkin ehti nopeammin kuin räpylöin! Laitteet olivat akkukäyttöisiä. 59. – Nopeutena 50–60 metriä minuutissa on hyvä, mutta parhaimmat kuljettavat sukeltajaa lähes sata metriä minuutissa, joten kymmenessä minuutissa taittuu kilometri ja se on jo pitkä matka. Toisessa kädessä on valaisin ja sillä myös hallitaan tasapainotus. – Tämä mopo on tarkoitettu tasaiselle tielle. Tämän päivän kiitäjiä. – Hinauspiste on sukeltajan laitteen haararemmin D-lenkistä, mutta on mahdollista käyttää myös erillistä hinaushihnastoa, tarkentaa Sakari. Tämän voi siis jättää irralleen sukeltajan viereen, jotta molemmat kädet saadaan tarvittaessa vapaiksi. Ajo on tarkkaa Sukelluksissa ei ole paljoa liikennettä, eikä varsinaisia liikennesääntöjäkään. Ohjailu vaatii tarkkuutta. Ride On -DPV:lla sukeltaja ikään kuin ratsasti tällä ”skootterilla”. Nimensä mukaan tämä ”mopo” hinaa sukeltajaa. Uusimmissa akuissa latausaika on kolmen tunnin luokkaa. Nykyisten akkujen kesto on edelleen noin tunti, mutta nopeudesta johtuen toiminta-alue on laaja. Kovimmillaan vauhti on vedenalaiseen maailmaan melkoinen. Laitetta hallittiin molemmin käsin. – Liikkuessa on tärkeää, että käyttöaika on koko ajan tiedossa, jotta virtaa riittää lähtöpaikkaan palaamiseenkin. Ohjailu tapahtuu yhdellä kädellä. – Laitteet kulkivat 2–3 solmun tuntinopeutta, joten nopeus minuutissa oli 20–30 metriä. Näin liikutaan. Maisemia voi seurata, mutta ei voi jäädä vauhdissa ihailemaan. Tow Behind -mopo Ride On -laite – Kolme, neljä vuosikymmentä sitten yleisin sukellusta helpottava väline oli Ride On -laite. Vaikuttavan näköisiä välineitä ei ainoastaan hinnaltaan vaan myös ulkonäöltään. – Tämä on tämän päivän sukeltajan apuväline. ”Mopokortti” vaaditaan luolasukelluksiin, mutta muutenkin Vanha Ride On Apollo kulkee vielä, mutta vauhti ei päätä huimaa. Kuvista selviää tapa käyttää tätä pientä ja lyhyttä kaksin käsin käytettävää ”mopoa”. Nykyiset DPV:t kuljettavat sukeltajaa melkoista vauhtia, kertoilee Sakari kantaessaan laitetta veteen. Ohjailu tapahtui laitetta käsin kääntäen. Tällä ajetaan tasaisessa syvyydessä eteenpäin. Tämän päivän sukeltaja kiitää sukelluksissa tällä, näyttää Sakari ja kantaa veden rajaan 25 kiloa painavan torpedoa muistuttavan laitteen. Helpoimmin tämän voi sammutettuna jättää jalkojen väliin. Akun kesto saattoi maksiminopeudella olla noin tunnin ja lataamiseen meni aikaa 6–8 tuntia. Yleisnimitys on Diver Propulsion Vehicle, DPV -laite, kertoo Sakari Koskinen Turun NMKY:n sukellusjaostosta. Painaa tosiaan maalla 25 kiloa, mutta on vedessä kaikissa syvyyksissä neutraali. Ehtii levätä ja täyttää pullotkin ja taas on akuissa virtaa
Sukeltajan tulee tietysti hallita tasapainotus, joka taas edellyttää oikeaa painotusta. Liipaisimella on kaksi asentoa vauhdin säätämiseen. Yksityiskohta skootterin hallintalaitteesta. Virtaviivaisuus on tärkeää. 60. – Näiden yhteistuloksena syvyysneutraali DPV hinaa rentoa, oikein tasapainotettua ja oikeassa trimmissä kulkevaa sukeltajaa, joka ei ”kynnä” vettä. Tällä voi olla psykologinen vaikutus sukeltajan turvallisuuteen. Lähdet pinnalta ja alle minuutissa olet jo 50 metrissä, Sakari toteaa. – Nopeus on liian kova. Yksityiskohta ”mopon” sisältä. Tällä ajetaan tasaisessa syvyydessä eteenpäin. Vähäinenkin pysähdys ja aina virta pois! Laite ei vahingossakaan saa tulla toimivaksi ilman sukeltajan hallintaa, painottaa Sakari. Toisessa kädessä sukeltajalla on valaisin ja kompassi. Sakari painottaa, että hallittu nousu on yhtä tärkeää, jos ei vielä tärkeämpää. tämän käyttö vaatii ohjattua harjoitusta. Joissakin malleissa voidaan trimmiä säätää akkua liikuttamalla. Se jätetään joko sivulle leijumaan vaapaana sukeltajan viereen tai siirretään jalkojen väliin. Keltaisilla kiinnittimillä on kiinnitettynä ”atlantti paino” suolaisempaan veteen kuin meidän meriemme murtovesi. Lyhempi on hinnaltaan jo edullinen, reilusti alle 2000 euroa. Alla on akkutila, johon myös sijoitetaan tarvittavat painot laitteen saamiseksi neutraaliksi sekä makeassa vedessä että suolaisessa merivedessä. Ilma- ja vesitiivis kansi on poistettu. Paineentasaukset eivät ehkä onnistu. – On turvallisuutta, että laite on koko sukelluksen ajan sukeltajan hallinnassa. Käyttömanuaalin lukeminen ei opeta. Kaksi va-skootterimallia. Tällä laitteella ei kuitenkaan laskeuduta. – Tämä mopo on tarkoitettu tasaiselle tielle. On hieno kokemus liikkua sukelluksissa helposti ja nopeasti paikasta toiseen. Lisäksi syvyys kasvaa aivan liian nopeasti muutoinkin. Tow Behind -skootteria käytetään ja ohjataan yhdellä kädellä (oikea) ja räpylöillä. – Moni kokeillut on jäänyt koukkuun. Tämäkään ei Sakarin mukaan riitä, vaan sukeltajalla tulee olla myös oikea ”trimmi”. Tarvitaan harjoitusta! –Vedon kiinnityspiste on tärkeä, jotta syntyy oikea veto. – Nousunopeus on kymmenen metriä minuutissa, joten mopoa ei käytetä nousussa
Jos ei onnistu irrottamaan hinausnarua D-lenkistä, on veitsi välttämätön. – Ison vuodon seurauksena laite menettää neutraaliutensa ja painaa vedessä 30 kiloa. Niin mentiin aika haipakkaa. Vesi solisi ympärilläni ja potkurivirta huuhteli koko sukeltajaa. Hienoa ja selvästikin helppoa! Pakenivat ympäriltäni ja huomasin jääväni yksin räpylöimään takaisin, mutta ehdin napata yhtä mopoilijaa räpylästä. – Näissä nykyaikaisissa mopoissa on tältä varalta kytkin, jolla saadaan näissä tilanteissa potkurille virta. Silloin mopo saa mennä. Tällaisia sattuu hyvin harvoin, mutta kaikki on mahdollista, Sakari tietää. On hieno kokemus liikkua sukelluksissa helposti ja nopeasti paikasta toiseen. Vein sen kerran mukanani Saimaalle, jossa se kuljetti minua komeasti ja kauas. Lopuksi sain kokeilla tätä hienoa ja helpon näköistä liikkumista todetakseni, ettei se ollutkaan niin helppoa ja vaivatonta. – On näistä hyötyäkin hintansa edestä, sanoo Sakari. Mikäli laitteessa ilmenee vuoto, alkaa laite painaa, selventää Sakari. Eniten DPV vaikuttaa hengityskaasun kulutukseen, joka helposti jopa puolittuu. Yhden käden hallinta ei tahtonut millään sujua. Hidasti selvästi. – Moni kokeillut on jäänyt koukkuun. Jouko Moisala Kuvat: Fabricio Tosoni ja Jean Finnberg Kun on mahdollisuus kokeilla, niin kokeillaan! E nsimmäinen kosketukseni DPV-laitteeseen on jo 1980-luvulta. Sakari Koskinen (oik.) opastaa Antti Vikmania vedenalaisen kulkuvälineen ensimmäisiin räpyläpotkuihin. Kallis laite Italiassa valmistetut Tow Behind DPV:t maksavat alle 2000 eurosta 6000 euroon. Silloin Apollo-skootteri 2,5 solmun nopeudella oli hieno. Ongelmia voi tulla Nykyaikaiset DPV:t ovat rakenteellisesti jaettu kolmeen erilliseen vesitiiviiseen osastoon. Toinen kokemus on tältä kesältä. Akku hyytyi ja paluumatka ei enää sujunut komeasti, mutta kaukaa kylläkin. Tutut maisemat vaihtuivat aivan liian nopeasti. Uusintakokeilu puolen tunnin opetuksen jälkeen meni jo paremmin, mutta 1,5 tunnin harjoittelun jälkeen totesin, että lisää harjoitusta tarvitaan. Jäinkö koukkuun. – Laite sisältää yhden bar paineen. Seurasin kolmea Tow Behind -moposukeltajaa, jotka vilkkaasti ja hienosti laitteensa halliten kurvailivat ympärilläni kirkkaassa vedessä. Sukelluksissa mentiin paikasta toiseen niin, että melkein päätä huimasi. Vesi ja kosteus saattavat aiheuttaa toiminnallisia häiriöitä ja laite voi lakata totaalisesti toimimasta. En ainakaan tunnusta! 61
Jouluinen safari sopii kohteittensa vuoksi hyvin myös niille, joilla ei ole kovin mittavaa kokemusta sukeltamisesta. Abu Gefanin seinämän viuhkakorallit ihastuttavat sukeltajia. Viikon safarin aikana on mahdollista tehdä 3–4 sukellusta päivässä lukuun ottamatta viimeistä safaripäivää, jolloin tehdään 2–3 sukellusta. Kuva: Jussi Sila. Monet safarin sukelluskohteet soveltuvat myös snorklaajille, kertoo Sukelluskeskuksen kouluttaja Jukka Siltanen. – Yösukelluksia tehdään muun muassa upeaan Tobia Arbaan, missä veden alla on neljä, valtavaa korallien peittämää pilaria. Jouluksi lähdetään Punaisellemerelle S ukelluskeskus järjestää sukellusmatkoja ympäri vuoden. Safari sopii erinomaisesti myös OWD-kurssin avovesisukellusten suorittamiseen ja moni suorittaa reissun aikana jatkotai erikoiskursseja. Sukelluskeskuksen reissuille voi tulla porukalla tai yksinkin, sillä sukelluspari löytyy aina. Kirkkaimmat vedet löytyvät Malediivien trooppisilta atolleilta. Reissussa saa kokea seinämäsukelluksia, virtasukelluksia, hylkysukelluksia, mahtavia koralliriuttoja ja rauhaisaa yösukellusta. Sukellusmatkalle talvea pakoon S Kun pohjolassa vedet jäätyvät ja aurinko on muisto vain, suuntaa sukeltaja etelän maille. Uuden vuoden voi aloittaa unohtumattomalla Indonesian sukellusmatkalla, jossa tutustutaan eteläisen Halmaheran alueeseen. 62. Punaisellamerellä voi viettää esimerkiksi koko joulun. ukelluskohteissa on talvikuukausina valinnanvaraa. Sukelluskeskus Sea Safetyn sukellusmatka suuntaa alkuvuodesta Indonesian upeille vesille. Safagan alueen sukellussafarilla on mahdollisuus kokea, mitä kaikkea Punainenmeri voi tarjota. – PADI Open Water Diver, CMAS* tai vastaava pohjakoulutus riittää. – Joulusafarille kannattaa ilmoittautua marraskuun loppuun mennessä. suuntaa Punaisellemerelle. Jouluinen sukellusmatka 19.–28.12. Sukelluskeskusten matkat koordinoidaan kaikki Tampereelta käsin, mutta matkoille voi osallistua kaikkien eri kaupunkien Sukelluskeskusten kautta
Tarkoituksena on kiertää upeimpia riuttoja ja nähdä haita luonnollisessa ympäristössään, Ismo Kuusisto Divetravel Finlandista kertoo. Syksyn ja joulun safarit suuntaavat ensisijaisesti kohteille, joissa esiintyy mantarauskuja ja valashaita. Kun kotimaassa on kylmää ja pimeää, Malediiveilla saa nauttia valosta, lämmöstä, upeista sukelluksista ja satumaisen kauniista hiekkarannoista. joulukuuta. Joulua vietetään Malediiveilla D ivetravel Finland laajentaa safaritarjontaansa Malediiveille. Yksi mielenkiintoisimmista kohteista safarilla on mantarauskujen ”puhdistusasema”. 63. Näiden merten jättiläisten näkeminen on monelle sukeltajalle pitkäaikainen haave. Alueelta löytyy siksi ehkä maailman koskemattomimmat ja alkuperäisimmät koralliriutat ja jopa 75 prosenttia maailman tunnetuista koralleista. Joulukuun Malediivien matka täyttyi ennätysajassa, mutta Malediivien vesiin pääsee Divetravelin matkassa taas ensi maaliskuussa. Malediivien reittejä on useampia. Halmaherassa on kaunista niin pinnan alla kuin myös pinnalla. Sea Safetyn matkassa Indonesiaan S ukelluskeskus Sea Safety ottaa heti alkuvuodesta irtioton arjesta Indonesian vesillä. toteutettavalla Indonesian sukellusmatkalla tutustutaan eteläisen Halmaheran alueeseen. nä kaksi, kuutena reissupäivänä sukelletaan lisäksi neljä sukellusta päivässä, kolme sukellusta päivällä ja yksi yöaikaan. Halmaheran eliöstön monimuotoisuus on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja sukelluskohteita löytyy alueelta laaja valikoima kaikentasoisille sukeltajille. Joulusafari järjestetään 20.–31. Alueelta on tähän mennessä löydetty yli 450 korallilajia ja lähes 700 eri kalalajia. Reissulla tehdään 3– 4 sukellusta päivässä. Sukelluksia on saapumispäivä- Safarit suuntaavat kohteille, joissa esiintyy mantarauskuja ja valashaita. Alueella on muun muassa mantoja, barracudia mustekaloja ja haita. Halmahera sijaitsee Coral Triangle -alueen sisällä, aivan sen keskellä. 27.2.–12.3. – Kevään 2015 safarireitti poikkeaa hieman syyskauden 2014 reiteistä. Tuula Kolehmainen Halmaheran alueelta on löydetty yli 450 korallilajia ja lähes 700 eri kalalajia
On syyskuinen arkipäivä, sesonki on jo ohi. Syksyiseen hiljaisuuteen on useita syitä. Vanhempi herrasmies käy kyselemässä sukellusmaskia ja toinen asiakas räpylöitä. Sukelluskeskuksen oma verkkokauppa verottaa myymälään tulevia asiakkaita, mutta lisäksi sukeltajat tilaavat paljon varusteita ulkomaisista verkkokaupoista. Sukellusalalla ei taantuma vaivaa. Helsingin Sukelluskeskuksen kursseilla kova kysyntä Taantuma ei juurikaan näy sukellusbisneksessä Sukellusmatkoja myydään vauhdilla ja kurssit täyttyvät nopeasti. – Se on yleistymässä koko ajan. Kaikki sukelluksen harrastajat eivät edes tiedä, että Helsingin Sukelluskeskuksella on myymälä Lauttasaaressa. – Ei ole paljon näkynyt, että. H Tiina Puhakainen ja Toni Bark Helsingin Sukelluskeskuksen myymälässä. Täällä jeesataan oikeiden tuotteiden löytämisessä, Puhakainen jatkaa. – Monet ihmettelevät, että onko teillä oikein myymäläkin! Emme me ole pelkkä verkkokauppa, vaan täällä on ihan palvelevaa henkilökuntaakin, Puhakainen naureskelee. Helsingin Sukelluskeskuksen toiminta on vahvassa nousussa. Sukellusbisneksessä se ei Puhakaisen mukaan paljon ole näkynyt. Kyllä ne ulkomaiset verkkokaupat vievät asiakkaita tällaiselta kivijalkaliikkeeltä, kertoo Tiina Puhakainen. Monet luulevat, että Sukelluskeskus myy varusteita vain omassa nettikaupassaan. 64 elsingin Sukelluskeskuksen myymälässä on puolen päivän aikaan hiljaista. Myös verkkokaupat vievät jonkin verran asiakkaita. – Mutta sukellusmaskia on aika vaikea tilata verkkokaupasta, kun sitä ei pääse kokeilemaan omalle naamalle. Suomi ja Eurooppa pyristelevät talousvaikeuksien keskellä, ja yrityksillä menee huonommin kuin vuosiin
taantuma-aikaa eletään. Verkkokaupat vievät jonkun verran asiakkaita kivijalkaliikkeistä. Tiina Puhakaisen mukaan sukeltaminen on useille alussa ihan hepreaa, ja täysin vieras laji. Kyseessä on Suomen suurin sukelluskeskusketju. – Toiminta on ainakin kolminkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana. Helsinki sai oman Sukelluskeskuksensa kymmenisen vuotta sitten. Kyllä ihmiset edelleen panostavat omaan hyvinvointiin, matkustamiseen ja harrastuksiin. 65. Se perustettiin jo 1990-luvulla. Puhakaisen mukaan Helsingin Sukelluskeskuksen toiminta on vahvassa nousussa. Muut ovat Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Oulussa ja Porissa. Tiina Puhakainen on työskennellyt Helsingin Sukelluskeskuksessa kehdeksan vuotta. Hän työskentelee myymälässä ja kouluttaa sukeltajia. Tampereen Sukelluskeskus on niistä vanhin. Puhakaisella on PADI Master Scuba Diver Trainer -koulutus. Matkajärjestely hoituvat pääasiassa Tampereen Sukelluskeskuksen kautta. Sukelluskeskuksen ydintoimintaa on myymälän lisäksi kurssien järjestäminen. Osa Sukelluskeskusten ketjua Helsingin Sukelluskeskus on osa kuuden Sukelluskeskuksen ketjua
Jos sinä vaan yksin kotona mietit niitä asioita, niin ei kaikki välttämättä aukea ihan täysin. Monet kurssilaiset kokevat, että kontaktit opettajiin ja toisin oppilaisiin ovat tärkeitä. Sitä mahdollisuutta ei ole kotisohvalla, Puhakainen kertoo. – Sukeltaminen on useille alussa ihan hepreaa, ja täysin vieras laji. Puhakaisen mukaan paljon käy 66 perheitä tai samasta perheestä esimerkiksi isä ja poika. Myös sellaiset ihmiset voivat valita nettikurssin, jotka tietävät lähtevänsä sukeltelemaan ulkomaille. Me myös mieluusti haluamme oppilaat tänne, että voidaan tutustua heihin ennen kuin laitetaan päätä pinnan alle. Nettikurssien suosio kasvaa Jos sukellusvälineitä ostetaan yhä enemmän verkosta, myös sukelluskurssien käyminen netissä on yleistynyt. Sukelluskoulutusjärjestö PADI:n sivuilta saa lunastettua kurssimateriaalit ja kurssien teoriaosat voi suorittaa vaikka kotisohvalla. Maailma on täynnä sukeltamattomia kohteita. Puhakaisen mukaan sellaiset ihmiset suosivat online-kursseja, jotka asuvat kauempana. – Kesäisin sukelletaan avovesissä. Lisäksi kursseille tulee paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat käyneet etelässä snorklaamassa ja sitten haluavat päästä sukeltamaan syvempiin vesiin ja haluavat käydä kurssin. – Kursseille on tulossa niin paljon porukkaa kuin pystytään sisään ottamaan. Alkukesästä ja syksymmällä sukelletaan kuivapuvuilla, joka on mukavampaa kun vedet alkavat viilenemään. Juuri otimme uudeksi kohteeksi Galapagossaaret. Se näkyy jonkin verran perinteisten kivijalkaliikkeiden myynnissä. Uskon, että kasvua tulee tulevaisuudessa olemaan ennen kaikkea matkatarjonnan kautta. Peruskurssien lisäksi Helsingin Sukelluskeskus kouluttaa myös Divemastereita, ja PADI-kouluttajakursseja on kaksi kertaa vuodessa. Kurssit pitävät sisällään kaksi iltaa teoriaopetusta ja kolme allasharjoituskertaa Tapiolan uimahallissa. Toivottavasti tulee kasvamaan jatkossakin. Yhdelle kurssille mahtuu kerrallaan neljä oppilasta. Sukelluskeskuksen kurssien ryhmäkoot ovat pieniä. Sitten on seuraavalla etelänreissulla mahdollisuus päästä sukeltamaan parempiin paikkoihin. – Paljon tulee kurssilaisia, joiden kaverit ovat käyneet kurssin ja houkutelleet sitten mukaan. Teoriapuolta pääsee harjoittelemaan netissä omaan tahtiin ja sen jälkeen tehdään yhdessä allasharjoitukset, Puhakainen sanoo. He voivat tehdä teoriat netissä ja jatkaa sitten sukellusharjoituksia ulkomailla. Sitten he tulevat tänne allasvuoroi- hin ja viikonloppuisin sukeltelemaan avovesiin. Silloin kaikille jää tarpeeksi aikaa harjoitteluun, ja kouluttaja pystyy keskittymään oppilaihin paremmin ja antamaan paremmin neuvoja. – Teoriaopintoihin mahtuu enemmänkin, mutta turvallisuusja mukavuussyistä olemme rajanneet allasukellusharjoitusryhmät neljään. Usein sana kiirii suusta suuhun ja kaveritkin innostuvat harrastuksesta. Silloin voi nykäistä opettajaa hihasta, jos joku asia mietityttää. Pienissä ryhmissä oppii paremmin Helsingin Sukelluskeskuksen peruskurssit alkavat joka toinen viikko. – Tulossa on niin paljon porukkaa kuin pystytään sisään ottamaan. – Toiminta on ainakin kolminkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana. – Online-opiskelu on kasvattanut hirveästi suosiotaan, ja sitä kautta meidän on helppo ottaa lisää opiskelijoita mukaan. Sukellusvälineitä ostetaan yhä enemmän nettikaupoista. – Se vähentää reissaamista tänne Helsinkiin arki-iltoina. Nettikurssien ja paikan päällä suoritettavien kurssien välillä ei juurikaan ole hintaeroa. Sukelluskeskukset suosivat suomalaista Kaukomaat ja kirkkaat vedet siintävät sukeltajien mielissä, mutta Helsingin Sukelluskeskus on Tiina Puhakaisen mukaan pyrkinyt nostamaan Suomessa tapahtuvan sukelluksen mainetta.. Netistä huolimatta Sukelluskeskuksen kursseille on kova tunku. Vaikka nettikursseja on olemassa, niin suositumpaa on kuitenkin tulla ihan paikan päälle teoriatunneille. Kursseille ilmoittautuu sekalaista sakkia 10-vuotiaista eläkeläisiin
– Viime kesänä kaupunki kaatoi irtomaata Suomenlahdelle. – Muu Suomi sukeltaa paljon järvissä. Se on poijutettu, siellä on poijut perässä ja keulassa. Siitä saa enemmän irti, kun tietää kohteesta jotain ja mielikuvitus pääsee liikkeelle. Itämeressä ei ole myöskään kovin paljon puisia hylkyjä tuhoavia laivamatoja. Onneksi se huomattiin ajoissa. Kannattaa ensin ottaa vähän selvää, millaiselle hylylle on sukeltamassa. Helsingin Sukelluskeskus on järjestänyt vuosikausia suosittuja sukellusviikonloppuja Hankoon. Se on nätti kohde, siellä on vaalea hiekkapohja ja keväällä on kaunista kasvustoa ja kalanpoikasia. Ja keväällä ja loppusyksystä vedet alkavat olla tosi kirkkaita. Matalalla vedellä mastotkin ovat pinnalla. Lähempää Helsinkiäkin löytyy hyviä hylkykohteita. Juuri eräällä Hangon sukelluksella oli mukana ryhmä sukeltajia, jotka eivät olleet kertaakaan Suomessa sukeltaneet meressä. Yksi Suomen merissä sukeltamisen viehätyksistä on vanhat hylyt, joita on Suomenlahti täynnä. Museoviraston suojeluksessa oleva Gustav Adolf on helppo kohde aloittelijoillekin. – Se on vain noin kahdeksan metriä syvällä. Poijun köysiä pitkin pääsee laskeutumaan sinne. Museovirasto on pinnan alle järkännyt kylttejä, jotka kertovat aluksesta. – Täällä on paljon hylkyjä, koska rannikko on tosi kivikkoinen ja purjealuksia rytisi kareille jatkuvasti. Vaikka eivät ihan Gustav Adolfin viereen kaatanetkaan maata, niin merivirrat lähtivät kuljettamaan mutavelliä hylylle. Alus upposi hiililastissa lokukuussa 1957. Se on yksi suosituimmista kohteista tässä lähistöllä. Hyviä kohteita Helsingin lähellä Tiina Puhakaisen oma suosikkikohde on Hangon edustalla oleva Asa Finn, joka kieltolain aikana salakuljetti pirtua ja sai siitä lempinimen Pirtu-Veera. Voi kuvitella millainen se hylky on ollut aikanaan ehjänä, Puhakainen neuvoo. Pauli Jokinen Sukelluksilta voi löytyä monenlaisia ”aarteita”. Itse taas olen sukeltanut hyvin vähän järvissä, Puhakainen paljastaa. Kuivapuvulla täällä on ihan mukavaa sukeltaa viileämmilläkin vesillä. – Siinä on maksimissaan 17 metriä vettä, eli ihan peruskurssin käyneillekin sopii. – Ihmisillä on mielikuva, että täällä on kylmää ja pimeää, mutta me olemme yrittäneet parantaa mielikuvaa, jotta ihmiset uskaltaisivat lähteä sukeltamaan kotimaassakin. On paljon sukeltajia, jotka eivät ole sukeltaneet koskaan meressä. Sinne ulottuu vielä päivänvalo, joten jos tykkää kuvata pinnan alla, niin sieltä saa tosi nättejä kuvia, Puhakainen kuvailee. 67. Pahimmassa tapauksessa hylky olisi hautautunut
– Kokonaisuutta kutsuisin regulaattoriksi, jonka osat ovat siis paineenalentaja ja annostaja. – On myös regulaattoreita, 68 jotka on valmistettu lähtökohtaisesti huonosti, kertoo Jukka Tuominen. Osista muodostuu setti. Tuomisen mukaan on tärkeää, että eri regulaattorivalmistajien komponentteja - paineenalentaja, annostaja - ei kytketä yhteen. Kokonaisuus kannattaa Tuomisen mukaan huoltaa samaan aikaan. Toinen vaihe on annostaja, joka alentaa välipaineen sukellussyvyyttä vastaavaan paineeseen. Sillä alenne- huoltoväli on yleensä yksi vuosi tai korkeintaan 100 sukellusta, sen mukaan kumpi ensin tulee täyteen. Muita potentiaalisia vikoja ovat annostajan venttiilin tai Orenkaiden vuodot. Sitä pitää kuitenkin osata käyttää oikein, eikä huolloistakaan voi tinkiä. – Ongelmia ei Suomessa ja muualla EU:ssa ole, sillä kaikkien regulaattoreiden tulee olla CEmerkittyjä. Saman valmistajan komponentteja taan paine säiliöpaineesta noin 10 barin välipaineeseen. Painemittarin letku voi vuotaa. Paineenalentaja on myös voinut saada vettä sisäänsä. Muut letkut aiheuttavat harvoin ongelmia. Regulaattorin toimivuus ja muut varusteet tarkistetaan ennen sukellusta. – CE-merkinnät on haettu kokonaisuuksille. – Valmistajan suosittelema Regulaattoreiden yleisimmät viat liittyvät paineenalentajan kulumiseen ja vuotavaan korkeapaineventtiiliin eli popettiin. – Kyse on kokonaisuudesta, jossa paineenalentajallakin on tärkeä rooli, kertoo Fun Dive Oy:n toimitusjohtaja Jukka Tuominen Paineenalentaja on regulaattorin ensimmäinen vaihe, laite, joka kiinnitetään säiliöön. Eri valmistajan laitteet yhteen kytkeneestä henkilöstä tai firmasta tulee lain silmissä laitevalmistaja, joka on vastuussa laitteen toiminnasta. Säännöllisesti tehty huolto voi pidentää laitteen takuuta.. S anoilla regulaattori, hengityssäädin ja hengitysventtiili tarkoitetaan samaa asiaa. Regulaattorin huoltoväli vuosi tai enimmillään sata sukellusta Regulaattori on varmatoimisen maineessa
– Hyvä ratkaisu on käyttää saman valmistajan kahta paineenalentajaa, molemmille tulee annostaja. Paineenalentajaa ei saa kastella ellei se ole kiinni säiliössä ja paineistettuna. Lämmönvaihtajat kunnossa Scubapron ohella tunnettu regulaattorivalmistaja on Aqua Lung, jonka Legend Glacia on varustettu kolmella lämmönvaihtajalla. Klaus Susiluoto Eri valmistajan laitteet yhteen kytkeneestä Jäätymissuojauksen taso syytä tarkistaa Laitetta valitessa jäätymissuojauksen taso kannattaa tarkistaa, jos sukeltaa kylmissä vesissä. Tosin halvimmissakin regulaattoreissa tosin on niin paljon kapasiteettia, että normaaleilla sukelluksilla ei pääse lähellekään laitteen toimintakyvyn rajaa. Perinteiset elastomeerimuoviset annostajan kannet kovettuvat kylmässä vedessä. Tällöin toisesta alentajasta otetaan kuivapuvun letku ja toisesta liivin letku. Vaikka regulaattorit ovat erittäin varmatoimisia, ne useimmiten kahdennetaan, mikä on varsinkin tekniikkasukelluksessa tärkeää. Regulaattoria tulee myös osata käyttää oikein. Mäntätoimiset paineenalentajat ovat usein halvimpia malleja ja ne toimivat hyvin lämpimissä olosuhteissa. Regulaattoria ei saa huuhdella paineettomana. Toinen on asennettu keskelle matalapaineletkua ja kolmas on tavanmukaisessa paikassa annostajan rungon juuressa. – Valitettavasti ne eivät sovellu kylmiin olosuhteisiin jäätymisriskin vuoksi, Tuominen muistuttaa. Vastus voi olla säädettävä, yleensä pyritään kevyeen vastukseen. Samoin ilmantuoton määrä (litraa per minuutti) voi tarkistaa. Säädöillä ei kuitenkaan välttämättä ole suurta merkitystä. Noin 640-700 eurolla saa Scubapro MK/25/ G260/R195/SPG:n. Kaasuporttien roolista kannattaa kysellä. Hengitysvastus on yksi käytetty termi regulaattorisettiä hankkiessa. You Tubessa pyörii video, jossa peräti 135 sukeltajaa käyttää yhtä G260-paineenalentajaa! Kalliimpien laitteiden suurempaa suorituskykyä päästäänkin hyödyntämään paremmin tekniikkasukelluksen puolella. Regulaattorin jäätymisriski Pääsääntöisesti suomalaisissa sukellusliikkeissä myydään hyvälaatuisia regulaattoreita. Ilmanohjausrungon kokometallinen lämmönsiirtojärjestelmä auttaa pitämään regulaattorin sulana ääriolosuhteissa. 69. Regulaattori/letku/ mittaristopaketti on valmiiksi koottu ja sisältää regulaattorit ja mittariston letkuineen sekä bolt snapin. Legend Glaciassa on vahva alumiinista koneistettu annostajan kansi. Rauhalliset, syvät hengenvedot ovat Tuomisen mukaan tärkeitä. Tämä edesauttaa kontrolloimaan pakkosyöttönapin painallusta hillitysti. Edellä mainitussa G260-setin paineenalentajassa on viisi matalapaineporttia normaalin neljän sijaan pyörivässä ”turretissa”. Yksityiskohtana annostajissa on huultensuojat, jotka vähentävät lämmönhukkaa kasvojen alueelta. Esimerkiksi Scubapro kertoo, että kalvotoiminta optimoiduilla High-flow kaasuporteilla mahdollistaa kaasun erittäin nopean liikkumisen annostajaan ja erittäin kevyen hengitysvastuksen. Ensimmäinen ympäröi kokonaan paineenalentajan kuivakammiota. Scubapron paineenalentajissa on neljä matalapaineporttia ja kaksi korkeapaineporttia
Balansoitu ”flow-through” -mäntä mahdollistaa kaasun helpon liikkuvuuden ja suuren virtauksen ympäröivästä- ja säiliöpaineesta riippumatta. “G260”-setin mittaristo vaihtoehtoina ovat Scubapron Compact SPG ja Compact Console. ”G260” on jäätymissuojattu. Hengitysvastus toimii tasaisesti syvyydestä riippumatta. G260 kelpaa tekniikkasukeltajallekin Erittäin luotettavia perusregulaattoreita saa jo noin 300-400 euron hintaan, mutta kalleimmat maksavat yli 1000 euroa. Keskihintaan (639-699 euroa) saa Scubapro MK/25/G260/ R195/SPG:n, jota pidetään luotettavana ja suorituskykyisenä regulaattorina; se on tekniikkasukeltajallakin sopiva setti. Yhdessä tarkan portaattoman ulkoisen hengitysvastuksen säädön kanssa tuloksena on todella alhainen hengitysvastus. 70. Säiliön venttiili, johon paineenalentaja kiinnitetään. Vara-annostimena toimii Scubapro R195, joka on kevyt ja pieni kokoinen, mutta silti suorituskykyinen annostaja. Tuotteella on elinikäinen takuu. Uusi “G260” on parannettu versio G250V:stä. Uutuutena regusetissä on käännettävä annostin. Säädettävä VIVA - Venturi Initiated Vacuum Assist - pienentää hengitysvastusta entisestään. Tosin rajoitettu – limited lifetime warranty. Se on esisäädetty, jotta hengittäminen olisi mahdollisimman nautinnollista. Sukeltaja voi kääntää letkut tulemaan oikealta tai vasemmalta. Sukeltaja voi kääntää letkut tulemaan oikealta tai vasemmalta. Uutuutena G260 regusetissä on käännettävä annostin. Settiin kuuluva MK25 on yksi markkinoiden suorituskykyisimmistä paineenalentajista
varusteiden hankinnasta ja talliturvallisuudesta. 09-2569 108 Hevosmaailma Meidän Koira LA UE S TE OIR A ROT NK A UO IR US P Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 47€ Tilaa lehti www.hevosmaailma.fi, tilaukset@karprint.fi tai puh. Kissafani Totuta kissasi kiipeilytaidot kynsien välittää tietoa kissan leikkaamiseen Ompelukerho hyvästä hoidosta kissojen asialla monipuolisesti ja Pikkuinen, sairaalloinen kattavasti. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssi- ja koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Lisäksi lehti Ravikuningatar Mokomani yllätti omistajansakin antaa neuvoja mm. Keskiössä ovat kotoilu ja kotona toteutettavat arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. asuntoja, koulutus auttoi ongelmaan Meidän Koiraa lukevat KOIRAN PITÄ Ä mielellään kaikki Berninpaimenkoira SAADA OLLA KOIRA! Ukko pääsi korista pitävät! Lehti Inhimillistäminen johtaa kivuista uimalla on laaja-alainen, moniin käytöshäiriöihin täysin nelivärinen ja lähes satasivuinen aikakauslehti, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa! Meidän Koira ilmestyy kolmatta vuottaan. Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Kiroilevan siilin luoja MILLA PALONIEMI haastaa ekotekoihin Uusi malli tekstiilien lajitteluun 5/2014 6,70 Aidosti Hiljainen kansa Lähivillaa Tuunaa tai entisöi! PIHLAJANMARJOISTA ilmaiset vitamiinit Kissafani Kotoillen Kylvä jo syksyllä! Puuhellat Häädä hiiret elävinä! Soppakokki Marc Aulén SUURI PERINNENUMERO: t Talkkuna t Korteniemen perinnetila t Närängän lammaspaimenet t Pihka haavat parantaa Hyrrä: Meitsin elämä on laiffia Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti. Kouluttamisella kaikilla ei ole mahpystytään vähentämään ”Pil vi in kissan stressiä dollisuutta omaan memoriam" kissaan. Ihmisen läheisimmästä 5/2014 6,30 ystävästä koirasta Kanttarellikoiran esittelemme jokaisesnenä töihin: Nyt lähdetään sa numerossa rotuja, sieniretkelle kasvatusta ja hoitoa. Koirat mukana Meidän Koira on niin vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa koti- kuin harrastusNÄYTTELY- JA KOTIKOIRIEN koiriensa hyvinvoinTURKIT KUNTOON Professori Snellman: nista huolehtivien Lyhytkalloisilla roduilla Tara-koira tuhosi monia terveysongelmia omistajien lehti. Tallikissa 5/2014 6,40 VAALEANPUNAINEN RAKKAUSKIRJE ELÄINLÄÄKÄRIN OHJEILLA ONNISTUT: : O ER M i I o R NU s v U A u n ä SUOK stum issa een U o k rv R ko ta te A an ais n IV uu ratk ise m U R syKissafani 1 K py Tilaushinnat: Kestotilaus 40€, määräaikainen tilaus 45€ Tilaa lehti www.ekoelo.fi, tilaukset@karprint.fi tai puh. VOI ADOPTOIDA rau hal MYÖS lise KISSAN n Kissafani on kissanSTELLAN omistajien äänenpaljastavat kannattaja. Helli, elä ja harrasta! Ekoelo Uutuuslehti Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. Lehti UTELIAS esittelee myös sai yrttihauteita erilaisia kissoja ja ja -kääreitä kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä. Extrahinta Rakkaus kissaan 4,90 HOITO – RAVINT O – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT on monen kohdalla sammumaton, mutta . Kissafani on Pelastetaan koirat -yhdistykseltä Bengaliksi siihen pieni korvike. 09-2569 108 IT IP 4/14 6,20 Ä SUOM LY S S EN Meidän KOIRA Meidän Koira on erinomainen asia- ja viihdelehti koko perheelle. 09-2569 108. Hevosmaailma ilmestyy 6 kertaa vuodessa tuhtina lukupakettina. tavoitteet Hevosten ruokinta ja olympialaisissa terveydenhoito ovat Kobbi sai avun emännän allergialääkkeestä keskeisiä teemoja ja ne kiinnostavat aina Kuninkuusravit 2014: Ravikuningas Köppinen on koton a kultaa ja radalla timanttia lukijoita. HeHevonen tarvitsee OKKOSTEN TALLIIN vosmaailma kertoo KEVÄÄLLÄ TUPLAONNI kasveja ja –KAKSOSVARSAT yrttejä kuulumisia raviradoilmonipuolisesti ta, ratsastuskisoista Kouluratsastaja JANNI MARTIKAISEN ja hevostaloudesta. SIT T U MONITOI MI KO Tilaushinnat: Kestotilaus 37€, määräaikainen tilaus 39€ Tilaa lehti www.meidankoira.fi, tilaukset@karprint.fi tai puh. 09-2569 108 Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 43€ Tilaa lehti www.kissafani.fi, tilaukset@karprint.fi tai puh. PI ERIKOISHINTA HU Hevosmaailma on hevosen omistajille ja 4,90 kasvattajille suunnattu harrastelehti, Toivolan jossa aina on runsaasti hevostallilla ratsastetaan monipuolista ja ajanraudatta kohtaista luettavaa Luontoäidin Hanna Hednäs kaikille hevosista hevosten ja Heppe tuttu pari Nina Viitamäki: poniraveissa kiinnostuneille. Kissafani ilmestyy 6 kertaa vuodessa aina yhtä odotettuna lukijoidensa iloksi
72 Suomi on ollut ennenkin mitaleilla: pronssia tuli myös vuosina 2008 ja 2010. Suomen vahvuus on Joen mukaan ollut hyvä suoritusvarmuus ja samaan aikaan venyminen omissa suorituksissa parhaimpaansa. . Suomen joukkue ei ollut ensimmäistä kertaa voitokkaana MM-kisoissa. Mitalisijoille on päästy kahdesti aikaisemminkin. – Joukkuekisassa jokaisen urheilijan jokainen suoritus ratkaisee ja suoritusvarmuudella on iso merkitys, toteaa pronssijoukkueessa kilpaillut Antero Joki. Aida Team World Championship 2014 Suomelle pronssia vapaasukelluksen MM-kisoissa Suomi teki sen taas: vapaasukellusjoukkue pääsi MM-mitaleille neljän vuoden tauon jälkeen. Yksi epäonnistunut suoritus tiputtaa kärkikahinoista. – Tämä lisäjännitys on kisan parhaita puolia. S uomen vapaasukellusjoukkue sai pronssia vapaasukelluksen MM-kilpailuissa Sardiniassa syyskuussa
Suomen vapaasukelluksen maajoukkue 2014: vasemmalta Antero Joki, Mikko Pöntinen, Mikko Anttonen sekä joukkueen kapteeni ja valmentaja Johanna Nordblad. Anteron saavuttua paikalle tarvikelista täydentyi pinkillä märkäpuvulla ja toisella monoräpylällä. veti ylleen Captain America -univormunsa. Vesi oli sinistä ja 26-asteista. Pink olivat valmiina! Satama oli lähellä hotellia, mutta venematka sukelluspaikalle kesti noin 15 minuuttia. Illalla saapuivat myös kapteeni ja coach Johanna Nordblad ja kameratyttö Elina Manninen, jotka löysivät Mikkojen kateissa olleet laukut lentokentältä ja toivat ne mukanaan hotellille. Ennen kisojen virallista alkua ehti jo vähän harjoitella erityisesti syvyyttä. Mikko A. teki 40 m vetoja, Antero 60 m ja Mikko P 70 ja 80 m. Kolmen ensimmäisen harjoituspäivän aikana kaikki sujui hyvin ja joukkue treenasi lähinnä syvyyttä. Puvut olivat kuin mittojen mukaan tehdyt. Kasassa oli sekä koko joukkue että kaikki tarvittavat varusteet! Kilpailun alku Seuraavana päivä oli avajaispäivä. Harjoitukset menivät hyvin. päivä. Ja välipäivä treeneistä. Myös kisa-allas testattiin. Ennen static-kilpailua Mikot ja Antero tekivät viimeiset treenauksensa ja kaikki oli hyvin kisaa varten. oli maastokuvioidussa haarniskassaan ja Mikko P. Antero Joki ajoi paikalle kahta päivää myöhemmin. Ennen kisoja Kisat alkoivat virallisesti 16.9., mutta Mikko Pöntinen ja Mikko Anttonen saapuivat paikalle jo 12. Kisapäivä oli 20.9., eli seuraavat päivät joukkueemme treenasi altaalla. 73. Captain America ja Mr. Joten kaikki hyvin. Kisan piti alkaa syvyyssukelluksilla, mutta ilma oli tuulinen ja meressä isot aallot, joten kisajärjestystä on vaihdettu ja ensimmäinen laji olisi staattinen hengenpidätys. Mikko A. Ilma oli silti mukavan lämmin, vaikka olikin tuulinen
Johanna Nordblad: joukkueen kapteeni ja valmentaja kilpaillut vuosia MM-tasolla tänä vuonna mukana valmentajana parhaat tulokset: DYN 192 m, STA 6 min 39 s ja CWT 56 m 74. Suomen pronssijoukkue 2014 Antero Joki: harrastanut vapaasukellusta vuodesta 2001 syyskuiset kisat olivat viidennet joukkueMM-kisat parhaat tulokset: CWT 100 m, STA 7 min 17 s, DYN 182 m Mikko Pöntinen: pääsi lajiin kiinni 2006 syyskuiset kisat neljännet joukkuekisat ja yhdeksännet MM-kisat parhaat kisatulokset: 254 m pituussukellus räpylöillä, 181 m pituussukellus ilman räpylöitä, 7 min 34 s static, 85 m syvyyssukellus räpylöillä ja 50 m syvyyssukellus ilman räpylöitä Mikko Anttonen: harrastanut vapaasukellusta muutaman vuoden johtaa lajin kehitystä Sukeltajaliiton vapaasukellusvaliokunnassa syyskuiset kisat ensimmäiset joukkuekisat, toiset MM-kisat parhaat tulokset: DYN 212 m, STA 6 min 49 s, CWT 50 m
nauhoitus, jossa Mikko itse rauhallisesti coachaa itseään. Pojat testasivat myös altaan pohjalle laitettua köyttä, jonka käytöstä äänestettäisiin ennen pituussukelluskilpailua. Static-kilpailu 20. Mikko Pöntinen oli ensimmäinen kilpailija Suomen joukkueesta, heti aamulla. Seuraavana aamuna lähtöajat olivat: Mikko Pöntinen 8.30, Antero Joki 9.12, Mikko Anttonen 11.42. Virallisena harjoituspäivänä ennen static-kilpailua Mikot ja Antero tekivät viimeiset treenauksensa ja kaikki oli hyvin kisaa varten. Mikko teki rennot suoritukset 3 min, 4 min ja 4 min 15 sek ja oli tyytyväinen suorituksiinsa. Tämän päivän aikana hoidimme myös kisailmoittautumiset ja kaikki oli kunnossa: joukkueemme saa sukeltaa. Suomen tiimi on asiasta sitä mieltä, että Treenaamista Harjoituspäivinä ennen static-kilpailupäivää Mikko, Mikko ja Antero treenasivat altaassa. Aamulla oli vähän viileää mutta päivän. – Laskeskelimme, että 180 metrin sukellus riittäisi Mikko Anttoselle, jolloin Suomen joukkue olisi kolmas tai neljäs. Antero Joki puolestaan teki 6 minuuttia. Suomen joukkueen mielestä kisa-allas oli hyvä, mutta monet eivät olleet tottuneet sukeltamaan altaassa, joka syvenee. – Niskat tyristen, sanoi Mikko A. Kello käy Mikko Anttoselle. päivän aamuna heräsimme aikaisin. Mikko Anttonen teki varovaisesti hengenpidätyksiä FRC:nä eli passiivisen uloshengityksen jälkeen. Lähipäivien aikana selviäisikin miten altaassa sukelletaan – apuköyden kanssa vai ilman ja monenko laatikon päällä seistään staattisen hengenpidätyksen aikana. Suorituksissa auttoi myös Mikon itsensä nauhoittama rentoutus75 köyttä ei sukeltaessaan näe, mutta se ei myöskään haittaa, vaikka se olisikin altaan pohjalla. Mikko Pöntinen teki 7 min 10 sek, 6 min 30 sek, 6 min 30 sek, 6 min 50 sek and 7 minuuttia
Mitä ovat DYN, STA ja CTW. Varusteina käytetään räpylöitä tai monoräpylää, painoja, märkäpukua ja sukellusmaskia. STA - Static apnea - Staattinen hengenpidätys Kilpailulajissa tarkoituksena on pidättää hengitystä vedessä mahdollisimman kauan. Tämä tarkoittaa sitä, että sukelluksen aikana voi sukeltaa suoraan ilman, että keuhkoissa olevan ilman sekä puvun noste tuo sukeltajaa pintaan. Märkäpuku valitaan veden lämpötilan mukaan niin, että se on mahdollisimman ohut, jotta se olisi mahdollisimman mukava ja kelluttaisi mahdollisimman vähän. Aikaisemmin vapaasukeltajat käyttivät tavallisten räpylöiden kaltaisia pitkiä räpylöitä, jotka poikkesivat uimaräpylöistä ainoastaan räpylän pituudessa. Kilpailuissa jokaisesta sekunnista saa 0,2 pistettä. DYN - Dynamic apnea - Pituussukellus räpylöillä Kilpailun tarkoituksena on sukeltaa uima-altaassa mahdollisimman pitkälle. Painoja syvyyssukelluksessa käytetään, jotta sukeltaja voisi helposti sukeltaa pinnan alle täysinäisillä keuhkoilla ja kelluttavalla puvulla. 76. Useimmiten painoja otetaan mukaan niin, että sukeltaja on neutraali noin 20 metrin syvyydessä. Varusteina käytetään vaihtelevasti esimerkiksi märkäpukua, sukellusmaskia, uimalaseja ja nenäklipsejä. Perinteisesti monoräpylöitä ovat käyttäneet räpyläuimarit, jotka kilpailevat räpyläuinnin nopeudesta. Painojen avulla sukeltaja painottaa itsensä neutraaliksi. Räpylän lisäksi tärkein varuste pituussukelluksessa ovat painot. Nykyään kilpailuissa käytetään useimmiten monoräpylöitä. Parhaimmat tulokset staattisessa hengenpidätyksessä saavutetaan täydellisellä kehon ja mielen rentoutumisella, jolloin elimistö käyttää mahdollisimman vähän happea. Pisteitä saa yhden pisteen jokaista sukellettua metriä kohden ja jokainen tavoitesyvyydestä puuttuva metri tuo yhden virhepisteen. Kilpailuissa tavoitesyvyys on ilmoitettava etukäteen. Sukeltajat kelluvat veden pinnalla kasvot alaspäin ja pidättävät hengitystään. Monoräpylä näyttää isolta pyrstöltä, jossa molemmat jalat tulevat kiinni samaan räpylään. CTW - Constant weight - Syvyyssukellus räpylöillä Syvyyssukellus räpylöillä on klassinen syvyyslaji, jossa sukelletaan omin voimin mahdollisimman pitkälle. Ilmoitettua syvyyttä syvemmälle ei saa sukeltaa. Kaikki painot, joita sukeltaja käyttää hyväkseen päästäkseen alas, pitää sukeltajan tuoda mukanaan myös ylös. Pisteitä lajissa saa jokaisesta sukelletusta metristä 0,5 pistettä. Useimmiten pituussukellus räpylöillä sukelletaan 50 metriä pitkässä altaassa. Siksi painojen määrä yritetään pitää mahdollisimman pienenä
Mikko P ilmoitti 80 m, Mikko A 55 m ja Antero Joki 70 m. 77. Kroatia oli neljäntenä. Constant Weight Meri on ainakin osittain tyyntynyt. Kilpailijat kilpailivat kahdella kisaköydellä. Heti Mikon jälkeen samalla radalla sukelsi Antero Joki 182 metriä ja sai myös valkoisen kortin. Valkoinen kortti. Harjoitukset menivät hyvin ja kaikki oli valmista kisapäivää varten. Suomen joukkue pyydettiin eteen ja kaikille jaettiin pronssimitalit. Annoimme ilmoitukset päivää ennen kisapäivää ja taktiikkana oli hyvät ja vahvat suoritukset. Hienoa!! Static-kisapäivän jälkeen Suomen joukkue on neljäntenä 235 pisteellä. Mikko Anttonen valmistautui vielä hotellihuoneessa ja kävi välillä katsomassa parvekkeelta muiden suorituksia. Jotka sitten tulivatkin aika pian – ja pronssia Suomelle! Viimeisenä iltana keräännyttiin rantaravintolaan. Tunnelma oli jännittynyt. Valkoinen kortti, eli hyväksytty suoritus. Mikko Pöntinen aloitti päivän sukeltamalla 236 metriä päivän ensimmäisessä lähdössä. Ennen kisaa oli kaksi harjoituspäivää. Johanna piti huolta kellosta ja siirsi kilpailijat lämmittelyalueelta kisa-alueelle. Mikko Pöntisen tyylinäyte altaassa. Kaikki oli valmista kisaa varten. Kaikille valkoiset kortit. Viimeisenä sukelsi Mikko Anttonen hienolla 55 metrin tuloksella. mittaan lämpenisi varmasti. Mikko Pöntinen sukelsi ensimmäisenä ja teki hienon 80 metrin sukelluksen. Ilma lämpeni samalla, kun odottelimme Mikon tulevaa sukellusta. Ja seuraavaksi kaksi lepo/treenipäivää pituussukelluksia varten. Goran Colak sukelsi 250 metriä ja Alexey Molchanov Venäjältä 234 metriä. raavana vuorossa Suomen joukkueesta olisi Antero Joki, joka sukelsi 56 metriä ja valkoinen kortti. Harjoitukset menivät hyvin, ja seuraavan päivän molemmat Mikot pitivät lepopäivänä, Antero ja Johanna lähtivät merelle. Suomella meni hyvin: viides sija. Johanna Nordblad ja Elina Manninen Tärkein sääntö vapaasukelluksessa on: älä koskaan vapaasukella yksin. Kisapäivä oli päätetty syvyyskisan osalta tiistaille. Ensimmäisenä harjoituspäivänä lähdimme kaikki merelle. Coach Johanna oli altaassa Suomen joukkueen Mikkojen kanssa, Anteron apulaisena toimi Ekaterina Romanova. Mikko Anttosella vuorossa CTW eli syvyyssukellus räpylöillä. Mikko Pöntinen 7 min 10 s, Mikko Anttonen 6 min 09 s, Antero Joki 6 min 16 s. Suomen joukkueen päivä meni hyvin. Seu- Dynamic Dynamicissa Suomen joukkue on aina ollut hyvä, kaikilta oli odotettavissa hyvät ja vahvat sukellukset. Mikko Anttonen sukelsi 200 metriä. Aurinko laski ja ilma viileni, ja palkintojenjako alkoi. Kisapäivän aamu näytti vähän harmaalta ja sateiselta, mutta kun pääsimme kisapaikalle, aurinko paistoi jo. Jännittävää! Sitten ei tarvinnut muuta kuin odotella rauhallisesti lopullisia tuloksia. Jos kukaan ei saisi punaista korttia, olisimme oikein vahvoilla. Suomen edellä olivat Kroatia 291 pisteellä, Tanska 243,60 pisteellä ja Tsekki 238,80 pisteellä. Meri oli kaunis ja tyyni. Kilpailijat lämmittelivät altaan reunoilla, ja altaan päädyssä oli kilpailupaikka, jossa kaksi kilpailijaa kerrallaan kilpailtiin hengityksen pidättämisessä. Mikko Pöntisen taulukoista laskeskelimme, että 180 metrin sukellus riittäisi Mikko Anttoselle, jolloin Suomen joukkue olisi kolmas tai neljäs. Mikko P köydella A ja Mikko A ja Antero köydellä B. Niin hieno suoritus! Miesten joukkueissa voiton vei Venäjä ja toiseksi tuli Tsekki
Joko kelluke pidetään selässä kuminauhalla tai selässä on levy, joka pitää kellukkeen littanana. Koska pullot eivät ole selässä, nousee kelluke helposti ylös kuprulle. K okenut kylkipullosukeltaja Ralf Strandel antaa muutaman varteenotettavan neuvon sukeltajalle, joka harkitsee siirtymistä selkäpulloista kylkipulloihin. Avarammissa vesissä voidaan valita käyttömukavuudeltaan paras ratkaisu. Kylkipullosukeltajat – Side Mount Diving Kylkipullojen varusteet - Osa 2/2 Viime numerossa tutustuttiin kylkipullosukeltamiseen. Monissa ratkaisuissa on selässä D-lenkkejä, kahvoja tai muita kiinnikkeitä esimerkiksi pullojen ja narukelojen kiinnittämiseen, mutta ahtaissa paikoissa selkään ei ole syytä kiinnittää mitään ylimääräistä, sillä jumitilanteessa käsiä ei välttämättä saa taakse. Toki on suotavaa osata myös peruuttaa ulos. Tämä saattaa helpottaa painotusta, mutta voi myös rajoittaa selän liikkuvuutta. Varustetyypit Perinteisin malli, pelkkä hihnasto, soveltuu akrobatiaan ja ahtaisiin luoliin. 78. Tähän on kaksi ratkaisua. Astetta monimutkaisemmissa valjaissa on erilaisia selkälevyjä ja painotaskuja. Mikko Kiiskinen (vas.) opastaa aloittelijaa kylkipullosukeltamisen saloihin. Selkä pysyy taipuisana ja sukeltaja voi ujuttautua mitä kummallisimman muotoisista rakosista läpi. Tämä on oleellisesti haastavampaa, eikä ole kaikilta aina onnistunut. Kelluke haluaa ylös Kylkipullosukeltamisen suurin haaste on kellukkeen hallinta. Tällöin sen tyhjentäminen ei välttämättä onnistu. Nyt selvitetään varusteita ja niiden käyttöä
Pullojen kiinnitys Pullot kiinnitetään alapäästään valjaiden D-lenkkiin tai kahvaan. Pullojen alaosassa näkyvät D-renkaisiin tulevat haat. Ensiksi mainittu tapa mahdollistaa notkean selän, viimeksi mainittu taas jäykistää selkää, mutta helpottaa kellukkeen kiinnitystä. Alaspäin sojottava ventiili on helppo tiputtaa kuminauhaan ja mahdollistaa venttiilin käsittelyn käden levätessä rennosti rinnan yli. Lisäksi jotkut olkahihnat, kuten DiveRiten, on muotoiltu rintaville naisille. Tällöin otetaan kiinni annostimesta, ei letkusta, sillä usein käytetään 90 asteen saranoitua kulmaa, ja annostin voi pyöriä. Ratkaisuja on monia sukeltajasta ja kohteen vaatimuksista riippuen. Pullon venttiilipää tulee kuminauhan vetämänä kainaloon. UTD on kehittänyt tähän aivan oman mielipiteitä jakavan ratkaisunsa: UTD Z-system. Letkut saa aina vedettyä siististi pullon kylkeä pitkin. Myös suljetun kierron rebreather-laitteita on valmistettu kyljessä kannettavaksi. On valittava sopivan kokoinen kelluke. Koska annostinta vaihdetaan helposti kymmenen kertaa sukelluksen aikana, eivät kaikki kiinnitä käyttämättömiä annostimia olkaremmeihin, vaan pitävät molemmat annostimet kuminauhassa kaulalla, kumpikin puolellaan. Avovedessä letkun reitti on makuasia, joskin olan yli tuleva letku on useimmiten tutumpi. Olkoonpa kylkipullosukeltajalla kumpi tahansa annostin suussa, sen voi hätätilanteessa ottaa. Annostimet Koska pulloja on kaksi, pitää niistä hengittää vuorotellen. Esimerkkeinä näistä mainittakoon vaikkapa satunnaisesti valitut Golem Gear Flex CCR ja Submatrix SMS200. Jos hengittää yhden pullon ensiksi tyhjäksi, tulee yhdestä kyljestä ikävän kelluva, mikä johtaa hassuun uintiasentoon, rimpuiluun ja jalkakramppiin, eikä kaasunjakokaan tyhjästä pullosta onnistu. Kellukkeiden koot vaihtelevat märkäpukusukeltajan trimmikellukkeesta kuivapuku-tekniikkasukeltajan 16-22-litraiseen. Jokaiselle löytyy itselle ja omiin sukelluksiin sopiva ratkaisu. Selkäpullot saattavat joskus olla selkeämpi ratkaisu. Siitä niitä voi vuoron perään ottaa suuhun. Toteutuksissa on pieniä eroja ja pullon ventiiliä pidetään usein Kylkipullot irrallaan. Vastineeksi kuminauhan kiinnitys muuttuu ja käden asento venttiilillä ei ole yhtä rento. ne selän päälle. Jos sukeltaminen vuorottelee köysikiipeilyn kanssa, on valinta Golem Gear Armadillo, johon saa liitettyä kiipeilyvaljaat. Tällöin letku on paremmin suojassa vaikkapa luolan kattoon raapiintumiselta. Lisäopastusta Kurttuletku kainalosta Kellukkeen täyttö/tyhjennysletku tulee usein kainalosta ylöspäin. Kaiken sukelluksissa tarvittavan mukaan pakkaaminen voi vaatia sopivia valjaita sekä ennen muuta harrastuneisuutta. On myös päätettävä, haluaako yhtenäisestä hihnastosta tehdyn ratkaisun – kuten Razor – vai kokoon ommellun. Annostinten letkut tulevat suoraan kainalosta tai ristiin selän yli - tai jollakin muulla tapaa. Näin niiden paineet pysyvät lähellä toisiaan, sukeltaja pysyy tasapainoisena, ja varakaasusuunnitelmat toimivat. Alentajaa voi pitää pullon päällä tai itsensä ja pullon välissä, jopa pullon ulkosyrjällä. joko alaspäin tai sivulle. Sukellusten tyypistä riippuu kumpi ratkaisu on eduksi. Skaalautuvuus Kylkipullosukeltaja voi kuljettaa mukanaan matka- ja dekompressiokaasuja joko riiputtaen niitä vaakatasossa vatsan alla tai vetäen Miten alkuun Valjaita valitessa on päätettävä, haluaako notkean vai hieman jäykemmän selän. Mahdollisen pukukaasun ja akun kiinnityksiin kannattaa myös kiinnittää huomiota. 79. Selkäpullosukeltajasta poiketen kylkipullosukeltaja voi kuitenkin tarpeen vaatiessa irroittaa nämä pullot ja työntää niitä edellään. Toinen tapa on pitää pullon ventiili ulospäin, suojassa pohjakosketuksilta. Pukukaasu ja akku voidaan valjaista riippuen kiinnittää taakse Dlenkkeihin tai vastaaviin lenkkeihin vyölle tai pullon kylkeen. Tällaisen kellukkeen tyhjentäminen on mahdollista kylkeä kääntämällä
kannattaa hankkia kokeneilta kylkipullosukeltajilta. Useat heistä löytää Facebookin Side mount sukeltajat -ryhmästä. Lähetä ilmoitus osoitteeseen sum.ilmoitukset@karprint.fi Sukeltajan Maailma Vanha Turuntie 371 03150 Huhmari SUKELTAJAN maailma 80 maailma 4-2014 6,40 Monet flirttailevat kuoleman kanssa Seoskaasujen edut ja haitat Kylkipullojen plussat: keveys kaasumäärä turvallisuus Nuorten taitouinnin MM-kisat Taitoa ja tekniikkaa pinnan alla ja päällä Uusi ennätys alkuvuonna – Seitsemän kuoli sukellusonnettomuuksissa Tove Janssonin Prolle-veli sukelsi aarteita merestä ja kultaa Lemmenjoelta LAULAJA MIKKO KUUSTONEN: Lavalla sooloillaan, pinnan alla ei Kesä 2014: sukelluskalastuskisoja monia kesäleirejä. Ralf Strandell ja Jouko Moisala Kuvat: Jouko Moisala ja Jean Finnberg Muutamia kylkipullovaljaita Farr Explorer 1 (ei kelluketta) Warmbac ASM (ei kelluketta) Razor 2 Agir-Brokk Ratatosk UTD Z-system (manifold) Golem Gear Armadillo (kiipeilyvaljaille) X-Deep Stealth 2.0 DiveRite Nomad Hollis SMS50/75/100 Halcyon Contour Kylkipullot kiinnitetään alaosastaan kellukkeen D-renkaisiin. Ilmoituksen suurin koko enintään 30-40 mm yhdellä palastalla ja enintään 200 kirjainmerkkiä. Tai jos sinä haluat myydä itsellesi jo tarpeettomaksi käyneitä, mutta vielä hyväkuntoisia sukellusvälineitä ilmoita niistä tällä palstalla. Kirjallisuudesta voi suositella alkuun Jill Heinerthin ja Brian Kakukin kirjaa Sidemount profiles. SUKELTAJAN Ilmoita ilmaiseksi Sukeltajan Maailmassa! Sukellusekspertti Timo Vikman: Jos sinä haluat ostaa joitain käytettyjä sukellusvälineitä - ilmoita, mitä haluat ostaa ja yhteystietosi. Hyvää lukijapalvelua! Ilmoita ilmaiseksi tässä lehdessä, kun myyt tai ostat käytettyjä välineitä
Matalapaineletkut Voiko pullonpainemittarin letku räjähtää. Mitattaessa pullopainemittarin pamauksen ja vaarallisen ammuksen. Jos letkun pintakumi ei ole kovin kulunut, ei pistevuotoja aina ilmene, vaan väliin päässyt ilma tekee letkuun pamahtavan ilmapallon. Vispaava letku täytyy vain löytää sakeasta kuplapilvestä. 81. Lukijalta Ota kantaa! Purnaa! Kehittele ideoita! Me julkaisemme lukijoiden mielipiteitä tällä palstalla. Tavallinen utelias sukeltaja että letkun päässä on reikä, joka on todella pieni. Letkun vioittuessa ei siis letkusta virtaa ilmaa 300 bar paineella koko letkun täydeltä. Miten mahdollinen sellainen olisi. Mitä tapahtuu, jos letku räjähtäisi sukelluksen aikana. Hei siellä toimituksessa! Tuttu sukeltaja kertoi nähneensä rannalla pullopainemittarin letkun räjähdyksen. Katkenneen matalapaineletkun voi taittaa ja virtauksen sillä tavoin lopettaa. Katkenneesta matalapaineletkusta virtaa ilmaa noin 15 sekunnissa 50 bar. Kun irrottaa pullopainemittarin paineenalentimesta voi havaita, Pullopainemittarin letkun totaalinen räjähtäminen ei ole yleistä. Mitä tapahtuu. Virtauksen estämiseksi ei korkeapaineletkua voi taittaa, mutta taittamisella virtausta voi vähentää. Vedessä kokeiltaessa letkusta virtaa ilmaa voimalla, mutta siistinä suihkuna. Yleisempää on letkun paineenalentimen puoleisen pään liitoksen heikkeneminen, jonka seurauksena ilmaa pääsee letkun vahvisteiden ja pintakerroksen väliin. Tiedetään myös varsinaisen mittariosan irronneen kierteiltään ja aikaansaaneen myös melkoisen Lukija ei kysynyt matalapaineletkuista, siis liivin ja puvun liitäntäletkuista. Ylimpänä pullopainemittarin letku. Matalapaineissa letkuissa ei ole ”kuristinta”, vaan ilma virtaa vapaasti, jotta virtaus riittäisi puvun ja liivin käyttöön kaikissa tilanteissa. Tiedetään myös tapauksia, joissa itse mittarin räjähtänyt. Lähetä postia: sum.toimitus@karprint.fi katkenneesta letkusta virtaa ilmaa minuutissa noin 20 bar. Jouko Moisala Kuvat: Jean Finnberg Letkuista löytyvät niiden paineenkesto. Mittari, joka näyttää paineen 300 bar saakka edellyttää letkulta 450 bar keston. Psi on paunaa neliötuumalle. Nämä letkut ovat matalapaineletkuja, joiden kesto on 35 bar. Pullopainemittarin letkun pään (vas) reiän suuruuden vertailuksi vieressä tavallinen nuppineula ja ompelulanka. Seurauksena ovat pienet pistevuodot pitkin letkua. Letkujen poikkileikkauskuvassa näkyy niiden rakenne. Paukahdus oli kuulemma melkoinen. Korkeapaineisen letkun kudos kestää testipaineen 5000 Psi, noin 350 bar. Korkeapaineletkun ja matalapaineletkun paineenalentimen puoleiset päät. Pullopainemittarin letku on korkeapaineletku. Letku myös vispaa. Katketessaan matalapaineinen letku on seurauksiltaan vakavampi kuin korkeapaineletku. 1 bar on noin 14,5 Psi. Korkeapaineisen letkun taivuttaminen kaasun purkautumisen estämiseksi ei onnistu. Onko sellaisia tapahtunut. Matalapaineisen letkun saa taivutetuksi niin tiukkaan, että kaasun kulku estyy (ylempi)
Helsinginrannassa sukeltajalle on tarjolla aina suhteellisen kirkas vesi. Todennäköisesti pentu oli törmännyt maassa olleeseen linnun pesään, jossa on tietysti ollut munia. Louhos on monelle sukeltajalle tuttu paikka. Kuva: Jouko Moisala 82. Tyhjä kuori on tarttunut kuonoon, eikä pentu ole saanut sitä irti. Pohjassa makasi kuol- leena, hukkuneena, supikoiran pentu, jonka kuonoon oli takertunut isohko, valkoinen muna. Jyrkännesukelluksestakin saa kokemusta, sillä ensimmäinen laskeutuminen on yli kymmenen metriä. Mitä oli tapahtunut. Sukeltajien löytö! Täällä on myös tarpeen ennen sukellusta selvittää itselleen ilmansuunnat, joiden perusteella louhoksessa kuljetaan. Joka tapauksessa pentu on työntänyt kuononsa syvemmälle munaan saadakseen koko munan tyhjäksi. Säälittävä kohtalo! Sittemmin Turun Yliopiston konservaattori Ari Karhilahti tunnisti munan kyhmyjoutsenen munaksi. Sukelluspaikkana louhos on jyhkeä jyrkkine seinämineen. Vieressä sen tavoittelema saalis, kyhmyjoutsenen muna. Kuluneen kesän alussa louhoksessa sukellettaessa sukeltajia kohtasi 24 metrin syvyydessä hätkähdyttävä näky. Syvyyttä löytyy aina 25–26 metriin saakka. Näkyväisyyttä riittää syvälläkin, eikä valaisinta välttämättä tarvita. Jouko Moisala Supikoiran pennulle oli käynyt huonosti. Hätääntyneenä pentu on todennäköisesti lähtenyt harhailemaan, pudonnut louhokseen ja hukkunut. Laskeutumista syvimpään kohtaan helpottaa portaittainen syvyyden kasvaminen. Jos ei halua nopeaa laskeutumista, johtaa syvemmälle tie, jota seuraten myös löytää louhoksen syvimmät kohdat. Oliko sen kuonoon takertunut muna ensimmäinen vai toinen tai kuudes, sitä on mahdoton selvittää. Voi pientä kulkijaa! Varsinais-Suomesta löytyvä HelsinginrannanPalinin -louhos voi tarjota yllätyksiä. Kuten kävi tänäkin kesänä. Hieno paikka, mutta maanomistaja on rajoittanut louhoksen käyttöä. Helsinginrannan louhos tunnetaan kirkkaista vesistään. Näkyväisyyttä riittää harjoituksiin ja kuvauksiin. K uten monet tietävät, sijaitsee Helsinginrannan-Palinin -louhos Varsinais-Suomessa aika lähellä Taivassalon kylää. Louhos on monille sukeltajille tuttu paikka
019 454 597 kuiva@sukelluspukuloitokari.fi www.sukelluspukuloitokari.fi. 050 5598333 info@ewdive.com ARWELL-TEKNIIKKA OY, Kiurunkuja 5, PL 58, 21201 RAISIO Puhelin 0207 199900 sales@arwell.fi www.arwell.fi www.divepoint.fi KUMISTA VARMUUTTA KAIKENLAISEEN SUKELTAMISEEN Hiekkakatu 17 28130 Pori Puh. LIIKEHAKEMISTO URSUK OY Teijonkatu 3 FI 20750 TURKU www.ursuit.com info@ursuit.com EW Dive maahantuo IKELITEN kamerakoteloita sekä sukellusvalaisimia ja -varusteita Lisätietoja tuotteista: www.ewdive.com Puh. 0400 563 866 www.facebook.com/sukelluskauppa 83 SUKELLUSPUKU LOITOKARI OY Koneenkatu 5, 05830 Hyvinkää puh