Sukeltajan Maailma 5-6/2015

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUKELTAJAN maailma 5–6-2015 6,40 Pian 60-vuotias Sukeltajaliitto: Kova kilpailu vapaa-ajasta Floridan rannikolta löytyi miljoona-aarre Sukeltamaan Neuvostoliiton vankilalouhokseen Sukeltajaliitto uusii turvallisuusajattelua: Ohjeita, ei kieltoja Brittisukeltajien aluksen hissi säästää aikaa Talvella matkaan: Kaukomaiden sukelluskohteet
Meidän Koira Meidän Koira on erinomainen asiaja viihdelehti koko perheelle. Kissafani on kissan-omistajien äänenkannattaja. Ekoelo jalkautuu harrastus-, kurssija koulutustoiminnan pariin sekä kertoo ekologisista ja luontoa lähellä olevista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista. Meidän Koira on niin kotikuin harrastuskoiriensa hyvinvoinnista huolehtivien omistajien lehti. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 47€ Tilaa lehti www.hevosmaailma.?, tilaukset@karprint.. Ihmisen läheisimmästä ystävästä koirasta esittelemme jokaisessa numerossa rotuja, kasvatusta ja hoitoa. Lehti esittelee myös erilaisia kissoja ja kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä. Keskiössä ovat kotoilu ja kotona toteutettavat arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa. Tilaushinnat: Kestotilaus 37€, määräaikainen tilaus 39€ Tilaa lehti www.meidankoira.?, tilaukset@karprint.. Hevosten ruokinta ja terveydenhoito ovat keskeisiä teemoja ja ne kiinnostavat aina lukijoita. Lietelanta ja säilörehu maatilan biokaasulaitoksen polttoaineena Hamppu syrjäyttää soijan Suomessa HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 5/2015 6,40 Suuri ruokanumero Emo jäi auton alle, pennut löytyivät viikon kuluttua Rotuesittelyssä KORAT VÄINÖ-kissa pelasti emäntänsä Korvat paleltuvat, taudit iskevät – kodittomat kissat talven armoilla Kuivaruuat Erikoisruuat Lisäravinteet Märkäruuat Raakaravinto BENITA on Suomen ainoa sirkuskissa Helli, elä ja harrasta! Tilaa ja nauti!. Meidän Koiraa lukevat mielellään kaikki korista pitävät! Lehti on laaja-alainen, täysin nelivärinen ja lähes satasivuinen aikakauslehti, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa! Meidän Koira ilmestyy kolmatta vuottaan. 09-413 97 300 Hevosmaailma Hevosmaailma on hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti, jossa aina on runsaasti monipuolista ja ajankohtaista luettavaa kaikille hevosista kiinnostuneille. 09-413 97 300 Kissafani Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti. Kissafani välittää tietoa kissan hyvästä hoidosta monipuolisesti ja kattavasti. Hevosmaailma ilmestyy 6 kertaa vuodessa tuhtina lukupakettina. Lisäksi lehti antaa neuvoja mm. Hevosmaailma kertoo kuulumisia raviradoilta, ratsastuskisoista ja hevostaloudesta. Rakkaus kissaan on monen kohdalla sammumaton, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan kissaan. tai puh. Tilaushinnat: Kestotilaus 40€, määräaikainen tilaus 45€ Tilaa lehti www.ekoelo.?, tilaukset@karprint.. 09-413 97 300 RO TU ES IT TE LYS SÄ MONIKÄYTTÖISE T KE TT UT ER RI ER IT Jyväskylässä valmiita syksyn tuplanäyttelyyn 5/2015 6,30 Suomenpystykorvan käyttö romahti, nyt pelastustalkoisiin! Heka ja Tiina koirafrisbeen MM-kisoihin Labradorikaverukset kateissa jo kuukausia Fleck-vinttikoira yksi Portugalin tarhan sadoista kodittomista KOIRA Meidän Tryffeleitä etsitään lagottojen avulla Ekoelo Uutuuslehti Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa: Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. 09-413 97 300 4/15 6,20 ILVES Nuori hevonen valmistellaan uuteen paikkaan asteittain Hiekkatarha on hengenvaarallinen Ranskasta pelastettu kymmeniä huonosti pidettyjä hevosia Saaga S :n epäonni vaihtui kuningatarseppeleeseen Jokivarren Kunkusta tuli myös ravikuningas Vainikan Aitassa eletään kengättömästi HOMEOPATIALLA psyyke kuntoon IILIMATOHOIDOLLA apua lihasvaivoihin ja jalkojen haavaumiin tappoi hevosen 5,90 ERIKOISHINTA Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 5/2015 6,70 Diesel-polttoainetta levästä ja jätteistä Etikalla ja soodalla puhdasta jälkeä Ekopäiväkodissa opitaan tekemällä Laukaan ekokouluun ruokaa omalta kasvimaalta Syöpäriski glyfosaattirikkaruohomyrkystä. Kissafani on siihen pieni korvike. tai puh. varusteiden hankinnasta ja talliturvallisuudesta. Tilaushinnat: Kestotilaus 38€, määräaikainen tilaus 43€ Tilaa lehti www.kissafani.?, tilaukset@karprint.. Kissafani ilmestyy 6 kertaa vuodessa aina yhtä odotettuna lukijoidensa iloksi. tai puh. tai puh
22 Gustav Afol?n hylkypuisto Matka Gustav Adolfin hylkypuistoon on kokemisen arvoinen. Entistä enemmän sukelluskurssille tullaan ainoastaan, että pääsee sukeltamaan lomakohteessa. Tässä työssä Sukeltajan Maailma on ollut mukana 20 vuotta. 8 Kotimaan vedet riittäneet Laulavana pastorina tunnettu Antti Saarnio on aina viihtynyt Suomen vesissä. Vuoden aikana on tapahtunut paljon myös sukelluksen maailmassa. Ehkä jonain päivänä yhteistyö voi olla mahdollista. Sukellusharrastuksessakaan ei tule tyytyä nykyisen tason säilyttämiseen, vaan jatkuvan työn tavoitteena tulee olla vakaa pyrkimys harrastuksen lisäämiseen. Niin tekevät kaikki muutkin harrastusalat. Ensisijaisesti on tapahtunut myönteisiä asioita, vaikka onnettomuudetkin ovat olleet esillä. Näin onnekkaasti kävi englantilaisessa Poolen satamakaupungissa. 21 Hylyn alkuperä tuntematon 1600-luvulta peräisin oleva hylky on löytynyt Tallinnan lahdelta. 15 Turmat herättäneet pohdintaa Sukeltajaliitto on paneutunut kuluvan vuoden mittaan sukellusturvallisuuteen. Hylystä on sukellettu kasapäin keramiikkaa. Jos maasta ei poistu, sukelletaan joko jään alla tai paikoissa, jotka eivät jäädy. Jouko Moisala 6 Sukeltajaliitolla juhlavuosi Sukeltajaliitto ry juhlii 60vuotista taivaltaan. 22 18. Rummussa on ihmeteltävää sekä pinnalla että pinnan alla. Sukeltajan itsensäkin tulee olla sekä tiedollisesti että taidollisesti vaativan sukelluksen tasolla. 26 Portsmouthin sukellusvenemuseo Portsmouthin sukellusvenemuseossa näkee, kuinka ahtaasti pienessä putkessa eletään. Kaikki pyrkivät lisäämään oman alansa harrastajien määrää. Perusteet tulevat useimmiten tietämättömyyden pohjalta, mutta perusteltuna huonolla näkyvyydellä ja kylmällä. 10 Sukellusvene löytyi Virosta Suomalaiset sukeltajat löysivät vuonna 1945 uponneen saksalaisen sukellusveneen Viron edustalta. Jos ja kun haluamme, että sukellus huomataan harrastuksena, on tehtävä työtä ja käytettävä kaikki mahdollisuudet tämän hienon harrastuksen esiin tuomiseksi. Välineiden toiminta kylmissä olosuhteissa ei kuitenkaan ole riittävä tae turvallisuuteen sukellettaessa jään alle. Niitäkin on, ja kotimaassa voi saada yhtä hienoja kokemuksia ja elämyksiä kuin kaukomaiden turistimatkoilla on tarjolla. 9 Vedenalaisen elämän kuvaaja Kalervo Karaslahti on ennättänyt kuvata yhden jos toisenkin kerran vedenalaista maailmaa. Sukeltajat, jotka eivät juuri talvisin veden alla käy ovat varanneet matkansa lämpimien vesien sukelluskohteisiin. Olen jossakin vaiheessa kuuluttanut laajempaa yhteistyötä eri sukelluksessa toimivien yhteisöjen ja liike-elämän kanssa, mutta ilman tulosta. Syksy on lopuillaan. Talviajan sukellukset edellyttävät erityistä osaamista. Kaikki Gustav Adolfin raudasta valmistetut osat ovat runsaan krusta-kerroksen peittämiä, kuten tämä ankkurin koura ja kynsi. 12 Legendaarinen Hanneke Vrome Löytyikö Suomen rannikolta uponnut legendaarinen hansaholkki Hanneke Vrome. Tietoisuutta olosuhteiden asettamista vaatimuksista tulee lisätä ja sukelluksiin tulee valmistautua kesäkautta huolellisemmin. Kansainvälisissä tutkimustuloksissa tähdennetään, että erityisesti hengitysventtiilin tulee olla valmistettu juuri kylmiin olosuhteisiin. Aika rientää. Sukelluksia Suomessa jopa vieroksutaan. Vuosi on kulunut, mutta tuntuu kuin olisin aivan juuri äsken kirjoitellut pääkirjoitusta viimeiseen viime vuoden Sukeltajan Maailman numeroon. Onko näissä mielipiteissä sukelluskurssin kouluttajan oman ajatusmaailman heijastumia. Puistossa voi tutkia vanhaa sota-alusta. Se olisi kaikkien etu. 30 Sukeltamassa Poolessa Hyvällä tuurilla kulkijakin voi päästä mukaan sukellusreissulle. Sukelluskoulutuksessa tämä on viime vuosien koulutettavien kohdalla tullut erityisen selkeästi esiin. Vain osa sukeltajista harrastaa tehokkaasti ja intensiivisesti ympäri vuoden. Sukellusharrastus on saanut runsaasti myönteistä kiinnostusta, mutta vielä enemmän kaivataan. 4 Sisältö 5–6/2015 Jään alle tai kauas lämpimiin vesiin Sukellusharrastus alkaa Suomessa viettää näillä vaiheilla hiljaista talviuntaan. 11 Muistotilaisuus Bengtskärin edustalla Venäläiset ja suomalaiset sukeltajat muistivat sukellusveneen uhreja Bengtskärin majakan lähellä. 18 Sukeltamaan Rummun vankilaan Tallinnasta löytää vanhan Neuvostoliiton aikaisen Rummun vankilalouhoksen. Vedet saarten ympärillä ovat vaikeakulkuiset ja vaaralliset. 36 Perhekeskeisyys on valttia Yksi nuorisotoiminnan pioneereja on Keski-Uudenmaan Sukeltajat. Jos on, kotimaan sukelluksien hyviä näkökohtia voi vastaavasti pyrkiä painottamaan. Juhlavuoden 2016 keskeisinä teemoina ovat sukellusharrastuksen muutokset ja monimuotoisuus. Seurassa on noin 270 jäsentä, joista puolet on lapsia ja nuoria. 34 Brittein saarten meripelastus Merenkulku on Brittein saarilla elämisen ehto
Tasapainotuksen kanssa riitti haastetta. Lieneekö vesi kylmää. Muistutus virheellisestä ilmoituksesta on tehtävä viimeistään kahdeksan (8) vuorokauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta lehdessä. 78 Sukelluskurssien suosio kasvanut Sukelluskurssilaiset lähtivät Ruutana-järvelle kurssin viimeiselle sukellusreissulle. Loppusyksystä on mukava myös muistella menneen kesän sukellusleirejä sekä suunnitella tulevia. 59 Miljoonan euron aarrelaiva. 82 Sukeltamaan maailman ääriin Sukeltajat suuntaavat talvella etelän lämpöön ja kirkkaisiin vesiin. Karprint Oy ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, jos ilmoitusta ei voida julkaista määrättynä päivänä tai suunnitellun mukaisesti aineiston teknisten puutteiden tai asiasisältöjen puutteellisuuden vuoksi. 86 Sukellusseurojen talvikausi Seurojen talvitoiminta on käsillä. Vastuu virheistä ja huomautukset ilmoituksen julkaisemisessa sattuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta ja muihin lehtiin toimitetusta aineistosta sen valmistusarvo. Aluksen lastina on kuparimalmia, joka saattaa sisältää kultaa. 70 Sukelluseura Ahti Haapajärven uimahallin altaissa on polskutellut sukellusseura ahtilaisia jo 37 vuoden ajan. 60 82 Moni suomalais sukeltaja hakeutuu talvella lämpimiin vesiin. 045-12 11056 sum.toimitus@karprint.fi Eija Kiukkonen, 09-413 97 390 eija.kiukkonen@karprint.fi Kari Ylönen, myyntipäällikkö, 09413 97 397 Aikakauslehdet@karprint.fi sum.ilmoitukset@karprint.fi Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. 48 TaUrsu on Suomen suurimpia Vuonna 1972 perustettu Tampereen Urheilusukeltajat ry (TaUrsu) on Suomen suurimpia sukellusseuroja. Jaakko on mennyt vakavaksi. Tärkeintä on oppia vesielementin monet mahdollisuudet. 26 Lauri ja Jaakko Jylhä menossa sukelluskellolla sukellustankkiin. Jolly Roger -lippu, johon sukellusveneet merkitsivät upottamansa alukset. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/ tilaajapalvelu 03150 Huhmari. 66 Nuorilla intoa, vanhemmilla tietoa Norppatoiminnalla saadaan seuroihin lisää innokkaita. Aarne Valle ohjeisti raskassukeltajia 40-sivuisella vihkosella. Turkulainen Diving Group Oy tekee huoltoja sukellustöinä.. 60 Vanhat Herrat koolla Kolme ”Vanhaa herraa” oli mukana sukellushistoriallisessa tapahtumassa Ruotsissa. Matkatoimistot järjestävät sukellusreissuja ympäri maailmaa. 42 Aluksi korkkina pintaan Laura Koskinen meni sukelluskurssille viime keväänä. 56 Huoltotöissä pinnan alla Laivojen pohjarakenteissa riittää huoltokohteita. lennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. 52 Ohjeita sukeltajille Suomalaisille sukeltajille annettiin ohjeita jo 1930luvulla. Seikkailu teki sukeltajista sankareita. 74 Energiset norppasukeltajat Norppasukeltajatkin tarvitsevat rasittavia harjoituksia. Lippu vedettiin salkoon aluksen palatessa kotisatamaan tai emoalukselleen. määräaikainen 42,00 € kesto 38,00 € 40 Akateemiset Sukeltajat Muutama vuosi sitten perustettu Turun Akateemiset Sukeltajat ry on avoin kaikille yliopisto-opiskelijoille. 90 Onnistuneita va-kuvia Vedenalainen kuvaus vaatii sukeltamisen hallintaa ja yleisiä valokuvaustaitoja. 54 Sata vuotta pinnan alla Ammattisukeltajien tarinallinen historiikki julkaistaan tammikuussa. 5 SUKELTAJAN maailma 5–6-2015 6,40 Pian 60-vuotias Sukeltajaliitto: Kova kilpailu vapaa-ajasta Floridan rannikolta löytyi miljoona-aarre Sukeltamaan Neuvostoliiton vankilalouhokseen Sukeltajaliitto uusii turvallisuusajattelua: Ohjeita, ei kieltoja Brittisukeltajien aluksen hissi säästää aikaa Talvella matkaan: Kaukomaiden sukelluskohteet ma–pe klo 8–16 09-413 97 300 03150 Huhmari puh. 69 Miljoonien kulta-aarre Floridan rannikolta on löytynyt kulta-aarre, jonka arvo on noin 4,5 miljoonaa dollaria. Suomalainen sukellusryhmä löysi höytylotja Kantavan viime kesänä. Parhaimmillaan nuorista tulee vastuunkantajia omissa seuroissaan. 64 Ruotsin ammattisukelluskoulu Ruotsin ammatillinen sukelluksen opetus on keskittynyt Svanesundiin. 45 Tutkimusmatka Punaisellemerelle Joukko ruotsalaisia sukellusharrastajia lähti Punaisellemerelle 1950-luvun alussa
Vuonna 2016 jo 60 vuotta täyttävässä Sukeltajaliitossa on tällä hetkellä noin 11 000 jäsentä. Vuoden 2016 keskeisenä teemana tulee olemaan sukellusharrastuksen muutokset ja monimuotoisuus. 6 Sukeltajaliitto ry juhlii 60-vuotista taivaltaan. Tekniikkasukellus kasvattaa koko ajan suosiotaan, kuten myös vapaasukellus, sanoo Sukeltajaliiton hallituksen puheenjohtaja Alex Nieminen.. – Sukeltaminen on muuttunut valtavasti liiton alkuajoista. 60-vuotiaalla Sukeltajaliitolla edessään juhlavuosi Monimuotoisuus sukellusharrastuksen vahvuutena O n hienoa, että Suomessa on ollut järjestäytynyttä toimintaa jo näin pitkään, toteaa liiton hallituksen puheenjohtaja Alex Nieminen. Ennen ei edes ajateltu, että olisi mahdollista sukeltaa kuten nykyään. Liiton on Niemisen mukaan kuitenkin huomioitava alan muutokset, jotta harrastus saadaan jatkumaan elinvoimaisena seuraavat 60 vuotta. Tekniikkasukellus kasvattaa koko ajan suosiotaan, kuten myös vapaasukellus. Myös sukeltami– Sukeltaminen on muuttunut valtavasti liiton alkuajoista. Sukelluksen suosio on kasvanut parin viimeisen vuosikymmenen aikana
Ajan hengessä Vaikka sukeltaminen on harrastuksena kasvussa, Alex Nieminen painottaa, ettei tähän voida tuudittautua. Ihmisillä on enemmän harrastusmahdollisuuksia ja myös varallisuutta enemmän kuin koskaan ennen. Toiminnan ensimmäisinä vuosina sen ainoana jäsenseurana oli Urheilusukeltajat.. Siihen liittyy tulevaisuudessa haasteita niin liitolla kuin seuroilla. Toimiva koulutus Alex Nieminen pitää suomalaista sukelluskoulutusta hyvänä. Ensimmäisten vuosien toiminnassa ei tehty suurta eroa liiton ja sen ainoan jäsenseuran välillä. Itsekin PADI-kouluttajana toimiva Nieminen painottaa, että mitä enemmän sukeltamisesta saa tietoa, sitä helpommin väärät myytit lajin vaarallisuudesta haihtuvat. – Jos he käyvät ulkomailla sukeltamassa kerran, pari vuodessa, eivätkä muuten sukella, kannattaisi liittyä seuraan ja käydä pitämässä taitoja yllä uimahallissa. Juhlavuoden keskeisenä teemana tuleekin olemaan harrastuksen muutokset ja monimuotoisuus. Ensi kesänä Suomessa pidettävien vapaasukelluksen MM-kisojen aikana lajia onkin tarkoitus tuoda esille ja saada oikaistua vääriä käsityksiä. Aktiivit toimihenkilöt olivat samoja. Onkin hienoa, ettei ole vain yhtä tapaa harrastaa sukeltamista, tästä harrastuksesta voi tehdä omanlaisensa. Sukeltajaliiton alkuperäinen nimi oli Urheilusukeltajain Liitto, ja alkuvuosina sen ainoana jäsenseurana oli Urheilusukeltajat. – Sukellusharrastajien tavoittaminen on haasteellista. – On mentävä ajan hengen mukana. Lisäksi kilpailu ihmisten vapaa-ajasta lisääntyy muiden lajien välillä. – Urheiluja uimahalleja on yhtiöitetty ja halliväkeä ulkoistettu. Sukeltajaliiton nimi oli ensin Urheilusukeltajain Liitto. Pitäisikö seurojen koulutusjärjestelmää muuttaa. Tämä koskee myös lajin koulutusta, mikä on kaikkein hulluinta, Nieminen ihmettelee. Nieminen antaa kiitosta vapaasukeltajille. Tämä aiheuttaakin omat vaateensa: pystytään harrastamaan kaukomaiden lämmössä, ja esimerkiksi Punaisenmeren kohteissa voidaan käydä useammankin kerran vuodessa. Hän ei näe siinä ristiriitaa, käykö kurssinsa seuroissa vai sukellusalan yrityksissä. – Turvallisia vapaasukellusharjoituksia ja -koulutuksia on saatava mahdollisimman moneen paikkaan. 7 Monimuotoisuus sukellusharrastuksen vahvuutena sen monimuotoisuus tulee koko ajan enemmän esille. Nieminen ei pidä tätä kuitenkaan ongelmana, koska ihmisten on saatava harrastaa haluamallaan tavalla. Niiden myötä on tulkittu ohjeita niin, että vapaasukelluksia on alettu kieltäää halleissa. Maija Salmi Kuvat: Jouko Moisala Seurojen kattojärjestö Sukeltajaliitto ry on vuonna 1956 perustettu suomalaisten sukellusseurojen kattojärjestö. Turvallisuudesta ei kuitenkaan voi tinkiä. Sukeltajaliitto on jo puuttunut asiaan. Väärää tietoa Kuntien talousvaikeudet heijastuvat jo myös sukellusharrastukseen. – Ennen puntit olivat aika lailla tasan, nyt käydään kursseja enemmän kaupallisella puolella. – Silti tähänkin lajiin liittyy väärää tietoa ja ennakkoluulot ovat syvällä. Kurssien hinnoissa ei ole suuria eroja. Tämä ei ole pelkkää laitesukellusta, vaan siihen kuuluvat yhtä lailla uppopallo ja sukelluskalastus. Suomessa ei ole sattunut ainuttakaan vapaasukellusonnettomuutta koulutuksissa. – Täällä on tosi paljon hienoja sukelluskohteita, niihin kannattaisi todella tutustua. He ovat tehneet myös tosi hyvät perusohjeet. Osa suorittaa kurssinsa ulkomailla, ja sukeltaminenkin tapahtuu lämpimissä vesissä – kotimaan kohteissa heitä ei näy. Nieminen kuitenkin toivoo, että mahdollisimman moni harrastaisi myös Suomessa. Niitä pidetään pitkinä mutta joustavina. – Filosofinen kysymys on tietenkin se, että menevätkö rahat seuroille vai sukellusyrityksille. – Turvallisuus on iso kysymys, ja vapaasukeltajat ovat vieneet itse lajin turvallisuutta paljon eteenpäin
Kun on paineen alaisena, Saarnio sanoo, ettei pelkää mitään. Pelkoja ei Hindenburg kuitenkaan jättänyt. Etupäässä hän on sukeltanut Suomessa. – Maskin ja snorkkelin kanssa sitä siihen aikaan mentiin. – Kun pitää mielessä kaikki turvanääräykset ei edes ehdi pelätä. – Vähän kuitenkin nyt harmittaa, kun Badewanne on tehnyt niin mielenkiintoisia löytöjä. Maija Salmi Kuva: Antti Saarnio YouTubesta voi kuunnella Pastorin blandis -lauluja: www.youtube.com/user/pastori47 – Se on niin kuin Koskishannuvainaakin sanoi, että se on näkyvyyttä, josta menee käsi läpi.. 8 Laulavan pastorin ensimmäinen sukelluskokemus vuodelta 1957 Laulavana pastorina tunnettu Antti Saarnio haluaa sukeltaa Suomessa. Kyllä se on aika sosiaalista toimintaa olla samassa kaveriporukassa niinkin pitkä aika. – Kyllä sitä tulee käytyä vieläkin kerran viikossa hallissa räpyläuinnilla. Kahta vuotta myöhemmin Antti hankki ensimmäisen laitteensa; 1 x 7 litran pullon ja 2 letkuregun. Saarnio oli myös pitkään kouluttajana ja Sukeltajaliiton koulutustarkastajana. Luolissa Saarnio ei ole sukeltanut, ”ei niihin tee mieli edes mennä”. Kaukomaat eivät kiinnosta. Siellä Saarnio oli menettää henkensä vuonna 1982. Antti liittyi Urheilusukeltajiin, jossa kouluttajina olivat muun muassa Ora Patoharju ja Prålle Jansson. Jossain vaiheessa sukelsin isän virvelin viiden metrin syvyydestä. Pari avasi varailman matkalla ja pääsin pintaan. Sukeltaja-Kilta on sukellusseurojen ulkopuolinen keskustelufoorumi aktiivisen sukellusuransa päättäneille sukeltajille. Ollaan muutenkin kuin samaa, suurta perhettä. – Yritimme vetää ilmaa pitkällä viiden metrin letkulla, mutta eihän siitä mitään tullut. Teologian maisteri Saarnio tunnetaan sukelluspiireissä myös laulavana pastorina. – Kerran viikossa käytiin Helsingissä Yrjönkadun uimahallissa harjoituksissa. Paha Hindenburg Kaikki hylyt eivät kuitenkaan ole olleet hyviä kokemuksia. Kotimaan vedet ovat riittäneet H elsinkiläinen Antti Saarnio on harrastanut sukeltamista lähes 60 vuoden ajan. – Rauha ja vihreys ympärillä ja painottomuus – niihin ei kyllästy koskaan. – Menetin jostain syystä tajuntani ja painuin pohjaan. 10-vuotias Antti Elettiin vuotta 1957. 10-vuotias Antti vietti perheensä kanssa kesiä Sipoon saaristossa. Saarnio kuvaa 60 metrin syvyydessä makaavaa Hindenburgia kamalimmaksi paikaksi missä on käynyt. Suomi riittänyt Sukeltaminen vei Saarnion mennessään. – Se on niin kuin Koskishannu-vainaakin sanoi, että se on näkyvyyttä, josta menee käsi läpi. Saarnio tunnustautuu hylkymieheksi. Antilla oli samassa saaressa kaveri, jonka kanssa sukellettiin. – Ennen leirit kestivät kaksi viikkoa. Ja kun hyvän sukelluksen jälkeen istuu aurinkoisella kannella suoden olutta ja syöden sardiineja, se on hienoa. Kuntoa tarvitaan, kun painavat kamat vetää päälle, niin kyllä se vastaa yhtä punttisalisuoritusta! Mikä vetää Saarniota veteen yhä uudelleen. Esimerkiksi Nikolain hylyllä olin käynyt jo useamman kerran 80-luvulle mennessä. Kaukomaat eivät ole vetäneet Saarniota puoleensa. Sukeltaminen on edelleen 68-vuotiaan Saarnion pääharrastus. Sukellusinnostus jatkui. Oppikirjana oli Sukeltajan Aapinen , josta pidettiin tenttejä. – Joskus sitä on tullut nuotiolla esitettyä jopa kauniita lauluja, Saarnio nauraa. – Ne ovat olleet päämotivaationa. Vyöt hän teki, samoin painot valettiin itse. Ei tiedetty, ettei se ole edes mahdollista. Suojelus enkeli oli kuitenkin mukana, ja heräsin sieltä ja pääsin nousemaan. Hän on esimerkiksi osallistunut kaikille Urheilusukeltajien leireille lukuun ottamatta vuosia 1963–65. Olen katellut niistä peijakkaan hyviä kuvia! Nuotiolauluja Saarnio toimii tällä hetkellä Sukeltaja-Killan puheenjohtajana
Kerran olen ollut Thaimaassa, Kyproksella ja Mallorcalla. Kun Karaslahti lähti mukaan Urheilusukeltajien toimintaan vuonna 1964, hän kävi talviaikaan joka sunnuntaina Yrjönkadun uimahallissa Helsingissä. Ikääntyminen kuitenkin alkoi harventaa näiden reissujen joukkoa. 69-vuotias Karaslahti on sukeltanut näihin päiviin asti. Ne hyvät ihmissuhteet ovat säilyneet parhaimmillaan vuosikymmenien ajan. Hetken kuluttua ylipaine ja lämpeneminen työnsivät korkin pois ja koko sisältö lirisi sukellusvarusteisiin. Mukaan 1964 Meri oli Karaslahdelle tuttu jo lapsuudessa. – Koska asumme Kirkkonummella, tämä ”sukellusreissu” pidettiin sittemmin pihallamme brunssin muodossa 11 kertaa. Kuluneena kesänäkin hän kävi kahdesti pinnan alla. – Hassin antama esimerkki innosti. Karaslahti laskee olleensa alkuvuosina mukana kesäleireillä noin kymmenenä vuonna peräkkäin. – Minulla oli 2 x 8 kaitafilmikamera, johon tein kotelon, joten pääsin filmaamaan va-kohteita. Välillä on löytynyt jotain mainittavaakin, kuten Kökarin leirillä vuonna 1969 löysin pullollisen pirtua. – Se on ollut sellaista museokohteiden kanssa pelaamista. Suomessa harrastus on painottunut hylkyjen etsimiseen sekä vedenalaisen luonnon tutkimiseen. Hyviä suhteita Sukellusharrastuksella on ollut Karaslahden mukaan iso merkitys Kalervo Karaslahti kertoo, että veden alta on välillä löytynyt jotain mainittavaakin – kuten pullollinen pirtua vuonna 1969. Laitoin pullon sukellusvarusteiden joukkoon kassiin. Vedenalaisen elämän kuvaaja V uonna 1964 Urheilusukeltajiin liittynyt Kalervo Karaslahti tutustui sukeltamiseen itävaltalaisen sukellusgurun Hans Hassin myötä. Karaslahti kertoo, että ennen oli tapana pyhäinmiestenpäivänä tehdä kauden viimeinen avovesisukellusreissu saaristoon. Karaslahti osallistui vuonna 1971 pohjoismaiseen va-filmikilpailuun Jäämerellä-nimisellä filmillä ja sijoittui sillä hopealle. omassa elämässä. – On jäänyt paljon pahaa tekemättä nuoruusvuosina, ja lisäksi on saanut paljon hyviä ihmissuhteita. Maija Salmi Kuvat: Kalervo Karaslahti – Tämä on ollut sellaista museokohteiden kanssa pelaamista.. Itselle on tullut iän myötä enemmän mukavuudenhalua. Siinä vaiheessa harrastukseen tuli mukaan va-kaitafilmaus. Va-kuvaaja Kun Karaslahti oli päässyt tutustumaan pinnanalaiseen maailmaan, hän halusi näyttää sitä myös muille. Punaisellamerelläkään en ole ehtinyt vielä käymään! Karaslahti on viihtynyt esimerkiksi Jäämerellä ja Ruotsin länsirannikon kohteissa. Muisteltiin menneitä, katseltiin valokuvia ja lopuksi söimme nuotiolla keitettyä lihakeittoa. – Siellä tuli kokeiltua paineilmalaitetta, ja sitten se oli menoa! Talven aikana tuli hankittua ensimmäinen oma puku sekä paineilmalaitteet. – Sukeltaminen oli pääharrastus, elämä pyöri kokonaan sen ympärillä. 9 Kalervo Karaslahti mukaan Urheilusukeltajiin vuonna 1964 Kalervo Karaslahti on ennättänyt kuvata yhden jos toisenkin kerran vedenalaista maailmaa. Kotimaan vesissä Karaslahti sanoo sukeltaneensa pääasiassa Suomen vesillä. – Vähemmän on tullut sukellettua kauempana. Isä oli hankkinut purjeveneen vuonna 1956, ja sillä helsinkiläisperhe kävi Ahvenanmaalla saakka. Olin omassa kaveripiirissä ensimmäinen sukellusta harrastava, ja monet innostuivat lähtemään mukaan. Jäämeren reissulle tein jo alumiinivalusta kunnollisen kotelon ja hankin Super 8 -kameran. – Ovathan ne käynnit harventuneet
Myös laivan 27-henkinen miehistö menehtyi. Takaisin UC-57 lähti 18.11.1917, mutta se ei saapunut koskaan perille. Pituutta oli 67.10 metriä ja leveyttä 6.20 metriä. 10 Suomalaissukeltajat löydön takana Suomalaiset sukeltajat löysivät vuonna 1945 uponneen saksalaisen sukellusveneen Virosta. Hylyn kunto selvitetään ja se myös kuvataan Viron viranomaisille. Kadonneesta sukellusveneestä kauan sitten kirjoitettu teksti päättyy näin: ”Toiset lähtivät ijäisyyden lepoon, jotta päivätyönsä hyvin suoritettuaan eivät tarvitsisi nähdä isänmaataan silvottuna, halveksittuna, nöyryytettynä, nälkään kuolemassa.” Toinenkin kateissa Lehdissä on kerrottu, että U-679 oli viimeinen kadoksissa ollut saksalainen sukellusvene, mutta se ei pidä paikkaansa; saksalainen UC57 on vielä löytymättä. Syvyyttä paikalla on 90 metriä, joka tekee sukelluksista hankalia – se kuitenkin varmistaa, että hylky saa olla rauhassa hylyn ryöstäjiltä. Mukana tuli myös runsaasti sotatarvikkeita ja radioita. Eduard Aust. Ekman, Sota-arkisto U-57 on edelleen löytymättä. Saksalainen sukellusvene löytyi Viron edustalta S uomalainen sukellusryhmä löysi uponneen sukellusveneen Viron aluevesiltä. 1942–1943 Hampurissa Hovaldtswerke Hamburg AG -telakalla. Koko miehistö, 51 henkeä, tuhoutui. Se oli tyypiltään VII C. U-679:n kohtalo Saksalainen sukellusvene U-679 oli Pakrin majakan koillispuolella 9.1.1945. Kuvassa samanlainen VII C -tyypin sukellusvenevene kuin U-679. U-679 oli rakennettu vuosina. Heikki Moisio Lähteet: Sukellusvenesotaa Itämerellä P.O. Ennen kuin U-679 ennätti hyökätä saapui venäläinen MO-124 sen yläpuolelle syvyyspommeineen, mitkä pakottivat sen sukeltamaan. Veneen komentajana toimi oblt. Immi Wallinin Subzone-yritys löysi U-679:n jo elokuussa, mutta he pääsivät sukeltamaan sinne vasta 10. Torpedoja siinä oli 14 kappaletta ja miinoja 26. Kyse on saksalaisesta, vuonna 1945 uponneesta U-679 -sukellusveneestä. Sukellusveneen oletettiin ajaneen venäläisten miinakenttään Suursaaren edustalla. syyskuuta. Sukellusvene sai ylleen uusia syvyyspommimattoja, joista se ei selviytynyt. Siellä se kohtasi raivaajaosaston sekä kolme vartiovenettä. UC-57 toi kahdeksan suomalaisjääkäriä Loviisan eteläiseen ulkosaaristoon Hamskäriin 17.11.1917
Heikki Moisio Lokakuisena lauantaina oli vuorossa Stshuka-324:n miehistön muistaminen. Immi Wallinin alus Yoldia toimi sukeltajien tukialuksena. Ortodoksinen siunaustilaisuus Summersea-aluksen peräkannella.. Muistotilaisuus avomerellä Mukana suomalaisia ja venäläisiä sukeltajia Tukikohtana Tallinna Sukellusvene SC 324 kuului 2:n sukellusveneprikaatiin Neuvostoliiton laivastossa. Samalla siunattiin myös Porkkalan edustalla olevan neuvostoliittolaisen sukellusveneen uhrit. Venäläiset ja suomalaiset sukeltajat muistivat sukellusveneen uhreja Bengt skärin majakan edustalla. lokakuuta Hangosta lähti merelle kahden aluksen saattue. 11 L auantaina 22. Mukana aluksissa oli kolme ortodoksipappia Moskovasta sekä venäläisiä ja suomalaisia sukeltajia. Sukellusveneen tukikohtana oli Tallinna. Kauniissa säässä sukellusveneen uppoamispaikalle saapuivat sukeltajat ja ortodoksipapit. Alus upposi miehistöineen. Poistuessaan Hangosta se todennäköisesti ajoi saksalaiseen miinaan. Mereen laskettiin seppele ja sukeltajat veivät hylkyyn muistolaatan, jossa on SC-324:n miehistön nimet. Tilaisuus päättyi pinnalla ortodoksiseen seremoniaan. Myös hylkyyn vietiin seppele. Komentajana toimi A.E Orjol. Tykkejä oli kaksi, torpedoja neljä keulassa ja kaksi perässä. Venäläinen sukeltajaryhmä oli ryhtynyt toimeen sukellusveneissä havereiden yhteydessä menehtyneiden sotilaiden muistamiseksi. Paikalla olleet kertovat, että tilaisuus oli kaunis ja koruton. SC 324 oli osallistunut syksyllä vuonna 1941 Hangon evakuointiin. Muistotilaisuus Venäjällä, kuten monissa muissakin toiseen maailmansotaan osallistuneissa maissa on alettu vaalia viime sotien aikana eri rintamilla ja merillä menehtyneiden sotilaiden muistoa. SC 324 valmistui vuonna 1935. Laatta viedään hylkyyn myöhemmin. Uppouma oli 589 tn, nopeus pinnalla 14 solmua ja sukelluksissa kahdeksan solmua. Sukellusvene oli rakennettu vuonna 1935. Alukset suuntasivat avomerelle Bengtskärin majakan edustalle vuonna 1941 uponneen neuvostoliittolaisen SC 324 -sukellusveneen uppoamispaikalle. SC-324 -sarja X kuului niin sanottuun Stshukaeli Haukiluokkaan. Sukeltaja Immi Wallin löysi etsintöjen jälkeen hylyn kesällä 2014 kalastajilta saamansa vihjeen perusteella. Muistotilaisuus oli ensimmäinen näillä vesillä suoritettu. Teksti Jouko Moisala Kuvat: Alexander Ishchenko Sukeltajat lähdössä Sts-324:n hylkyyn viemään seppelettä ja muistolaattaa. Jatkosodan alettua satamassa oli kaikkiaan 15 SC-alusta. Alus oli nopea, pintakulussa 14 solmua ja sukelluksissa kahdeksan solmua. Papit suorittivat ortodoksisen siunausseremonian
Kahdella aluksella päämääränä oli Tukholma, kahdella Tallinna. Mukana oli muun muassa noin 10 000 kultarahaa, 200 pakkausta kangasta ja lähes 1 200 tynnyriä hunajaa. Varmistus saataneen keväällä 2016. Alus oli upotessaan arvokkaassa lastissa. Marraskuun puolivälissä 1468 se lähti Lyypekin satamasta osana neljän aluksen saattuetta kohti pohjoista Itämerta. Virallisesti laivalla ei ollut nimeä, Hanneke Vrome viittasi aluksen omistajaan.. Onnettomuudessa kuoli 150-200, toisten arvioiden mukaan jopa 240 henkilöä. Hanneke Vromen määränpää oli Tallinna. Hanneke Vromen iänmääritys käynnissä J ussarön edustalla uponnutta Hanneke Vromea on sanottu aikansa Estoniaksi. Museovirasto tekee vielä lisäselvityksiä. 12 Tunnettu sukeltaja ja hylynetsijä Rauno Koivusaari kertoi keväällä löytäneensä Suomen rannikolta hansaholkki Hanneke Vromen, joka upposi Jussarön edustalla marraskuussa 1468. Löytyikö Suomen rannikolta uponnut hansaholkki. Tallinnaan suuntaavista aluksista suurempi oli holkkityyppinen Hanneke Vrome. Purjehduskauden lopulla laivalla oli lastin lisäksi harvinaisen paljon matkustajia miehistön lisäksi, myös aikansa silmäätekeviä
Kirjallisten lähteiden perusteella tiedetään myös, että laivalla oli Raaseporin linnanherran Lauri Akselinpoika Tottin puoliso Katariina Jönsintytär Viffert ja heidän poikansa. Tämän jälkeen etelästä puhaltava myrsky ehkä ovat painaneet ne osat, jotka eivät vielä ehtineet upota, kohti Suomen länsirannikkoa välillä Raaseporin Jussarö – osan ehkä vielä Hankoakin lännemmäksi, analysoi Koivusaari. 13 Aikalaiskirjoitukset Haaksirikko tapahtui itämyrskyssä Raaseporin ulkosaaristossa Jussarön edustalla. Kuva: Minna Leino/Museovirasto Museoviraston ensimmäinen tarkastusmatka oletetulle Hanneke Vromen hylylle tehtiin kesäkuussa 2015 yhteistyössä hylyn löytäjien Rauno Koivusaari (kuvassa oikealla) ja Micke Agrenin kanssa. Laajalla alueella Koivusaaren analyysin mukaan itämyrskyssä tavarat ja hylyn osat olisivat itä-länsi -sektorissa pitkin Suomen ulointa länsirantaa. Hän johti sukeltajaryhmää, joka löysi vuonna 1999 Suomen kuuluisimman aarrelaivan Vrouw Marian vuonna 1771 uponneen hylyn. Tammilankut ovat leveitä ja tuuman puolentoista paksuisia. Niissä laivan nimi on kirjoitettu tavallisella v:llä, ei tuplaveellä, kuten useissa oman aikamme lehtiartikkeleissa. Koivusaari on Suomen kokeneimpia hylynetsijöitä. Kuva: Minna Leino/Museovirasto. Rauno Koivusaaren mukaan Hanneke Vromen hylyn kappaleita on meren pohjassa noin kahden merimailin matkalla, 9–23 metrin syvyydessä. Myös Hansaliiton ”pääkaupungista” Lyypekistä on lähteitä. Pohjassa olevat hylyn kappaleet ovat tammea. Jopa 30-metrinen alus Koivusaari on nostanut myös ylös muutamia esineitä. Tieto on mainittu aikalaiskirjoituksissa. Joukossa on tynnyrin kansi, kattotiilen kappale ja lyijystä valmistettu esine, jonka käyttötarkoitus on vielä arvoitus. Koivusaari teki Museoviraston kanssa yhteistyössä tarkastusmatkan hylkyalueelle kesäkuussa. Kuvassa näkyy mahdollisen Hanneke Vromen hylyn pohjarakenteita, joista dokumentoinnin jälkeen sahataan ajoitusnäytteet laivan iän määrittämiseksi. Esineet on toimitettu Museovirastolle. Hanneke Vrome oli rakennettu limisaumatekniikalla. Koivusaari kertoo blogissaan käyttävänsä nykyisin v-versiota, vaikka myös muotoa Wrome on dokumenteissa esiintynyt. Säilyneiden laivanosien perusteella Koivusaari arvioi aluksen pituudeksi noin 30 metriä, kun aikakauden kauppalaivat olivat yleensä korkeintaan 20–25 metrisiä. Tarkoitus oli saada lisää todisteita hylyn iästä. Tässä apuna ovat muun muassa puurakenteiden lustot. – Kaikki aikalaiskirjoitukset sopivat löytämäämme haaksirikkopaikkaan, sanoo Koivusaari blogisivuillaan. Tärkeä dokumentti on Tallinnan kansallisarkistossa oleva kirje vuodelta 1469
– Mallinnukseen liittyvän dokumentointityön ja kolmiulotteisen mallin tekee Subzone Oy, joka avustaa myös sukelluksissa. Museoviraston tutkija, meriarkeologi Minna Leino kertoo, että hylyn puunäytteet analysoidaan dendrokronologian avulla. Tarkastusmatkalla sahattujen ajoitusnäytteiden tulokset valmistunevat kevään 2016 aikana. Laivatyyppi ei 1400-luvulla ollut kovin yleinen. Puu, jossa oli oksankohtia tai kasvuhäiriöitä ei kelpaa. Meille on tärkeää selvittää, onko hylky kenties Hanneke Vrome. Laivalla on arveltu olleen arvokas lasti, jopa kultarahoja. – Irtainta tavaraa emme näissä sukelluksissa etsi. Vaikka se ei olisi Vrome, voi hylky olla mielenkiintoinen tutkimuskohde. Meille on tärkeää selvittää, onko hylky kenties Hanneke Vrome.. 2015 http://haaksirikot.blogspot. Myöskään liian veistetyt kohdat eivät yleensä ole hyvä vaihtoehto. Siksi siellä on paljon eri-ikäisten laivanhylkyjen kappaleita. – Mikäli hylky on Hanneke Vrome, olisi hienoa, jos jokin innostunut keskiajan tutkijaryhmä aloittaisi hylkyyn liittyvän kiinnostavan tutkimushankkeen, toivoo Matikka. – Sahaaminen veden alla on muuten aika rankkaa työtä. Hylyn osat dokumentoidaan myös videokuvaamalla ja mittaamalla. Suomesta tunnetaan tällä hetkellä alle kymmenen keskiajalle ajoittuvaa laivalöytöä. Osa lastista on voinut joutua etelästä puhaltavien tuulten takia jopa lähelle Hiittisten Kyrksundia Koivusaaren analyysin mukaan massiivinen köli on mennyt poikki, mikä on merkki rajusta myrskystä. – Me emme sukella kullan kiilto silmissä. 14 M useoviraston pääintressi tällä hetkellä on saada tietoa hylyn ajoituksesta, sanoo Museoviraston intendentti Maija Matikka, joka toimii ”kulttuuriympäristön suojelu”-osastolla. Etenemme näyte kerrallaan. Haastavaa tutkimusta Alue, jolla hylyn osat sijaitsevat, on altis tuulille ja merenkulun kannalta vaikea. – Tämä tekee myös tutkimuksesta haastavaa, sillä usein yhden laivan osat ovat levinneet laajalle alueelle ja sekoittuneet toisiin haaksirikkoutuneiden laivojen jäänteisiin. Ankkurissa on vain yksi kuokka jäljellä, mutta sen muodon perusteella kyseessä on hansalaivan ankkuri. – Tämä tarkoittaa sitä, että hylyn kaivaustutkimuksiin ja hylyn arkeologista kokonaisuutta muuttavaan toimintaan tarvitaan tutkimuslupa Museovirastolta, kertoo Matikka. Klaus Susiluoto Lähteitä: Museoviraston tiedotteet Helsingin Sanomat 1.5. Vuosirengasanalyysi Museovirasto sukelsi Vromen oletetulle hylylle syyskuun lopussa, pääosin ottaakseen puunäytteitä. – Jokainen rakenneosakokonaisuus pitää tutkia erikseen ja myös ajoittaa analyysein, jotta voidaan varmistaa sen alkuperä ja ajoitus. – Jos hylky on holkki, kuten arkistolähteissä puhutaan, on se harvinainen arkeologinen löytö. Jos kyseessä on Hanneke Vromen hylky tai ylipäänsä keskiaikainen hylky, on se hyvin merkittävä merihistoriallinen tutkimuskohde. Videokuvasta työstetään myöhemmin kolmiulotteinen malli fotogrammetrian avulla. Kuva: Minna Leino/ Museovirasto – Me emme sukella kullan kiilto silmissä. – Dendrokronologia on puun iänmääritysmenetelmä, joka perustuu esineessä näkyvien puun vuosirenkaiden muodostamaan kuvioon. Tällöin sitä koskevat muinaismuistolain määräykset, sillä yli 100 vuotta sitten uponneet hylyt ovat lailla rauhoitettuja. /2015/04/aarrelaivahanneke-wromen-loytaminen.html https://plus.google.com/ +RaunoKoivusaari/posts Iänmääritys vie useita kuukausia Oletettu Hanneke Vromen hylky sijaitsee ulkomeren äärellä Jussarön edustalla. Oikeiden sahauskohteiden valinta ei ole helppoa. Toisaalta koko laivahan on veistettyä puuta, muistuttaa Leino. Holkin tavarat olisivat levinneet isolle alueelle
Turmat herättäneet tarpeellista pohdintaa kaluston hyvää kuntoa ei voi liikaa korostaa. – Turmissa on usein noussut esiin tutkijoiden mukaan inhimillinen tekijä. Iso osa sukeltajista käy kurssinsa ulkomailla ja myös sukeltaa paljolti ulkomaan vesissä. Komeat vedenalaiset maisemat ja lämmin vesi voivat aiheuttaa omalta osaltaan turvallisuusriskin – on nähtävä mahdollisimman paljon!. 15 S ukeltajaliitto on paneutunut kuluvan vuoden mittaan sukellusturvallisuuteen järjestämällä aiheesta seminaarin. Pinnan päällä alkaneen ongelman vieminen pinnan alle aiheuttaa turvallisuusriskin. Jonkinlaisena yhteenvetona seminaareista voi vetää sen päätelmän, että pinnan päällä alkaneen ongelman vieminen pinnan alle aiheuttaa turvallisuusriskin, sanoo koulutuspäällikkö Mika Rautiainen. Ennakkosuunnittelun merkitystä, paritarkastuksen tärkeyttä ja välineiden sekä Sukeltajaliitto uusii turvallisuusohjeistonsa Sukellusturvallisuus on monen tekijän summa
Sudanin kohteilla operoivat egyptiläiset alukset, joilla käytäntö on luonnollisesti egyptiläinen. Hyvät ennakkovalmistelut Turkulaisen sukellusmatkoja järjestävän Divetravelin Ismo Kuusisto pitää operaattoreiden käytäntöjä hyvinä, joskin pieniä painotuseroja turvallisuudessa saattaa olla. Meillä sattuu turmia sukeltajien ja sukellusten määrään nähden vähän. Yksittäisiä raportteja on tehty ainakin siitä, että sukeltaja on lainannut tai vuokrannut puvun, joka on hänelle sopimaton, yleensä liian suurta kokoa. Ennakkobriefingeihin on osallistumispakko kaikilla. Rautiaisen mukaan liitto uusii turvallisuusohjeistonsa ensi vuoden aikana. Riskejä ei voida kokonaan poistaa Rautiainen muistuttaa, että tietty riski jää aina olemaan. Toiminta on järjestelmällistä ja suunniteltua, ja turvaohjeita noudatetaan hyvin. Esimerkiksi syvyysrajojen kasvattaminen edellyttää lisäkoulutusta, ja sukellusten vaatimustasosta riippuen mahdollisesti uusien sukellusmenetelmien ja varusteiden käyttöönottoa. Tuolloin sukeltajalta ehkä jää mieltämättä esimerkiksi paritarkastuksen merkitys ja sukellussuunnitelman teko. Hyvä sukellustapa tarkoittaa ominen äärirajojen kunnioittamista eikä ylitetä oman osaamisen ja omien valmiuksien rajaa. – Turvallisuusjärjestelyt ovat operaattoreiden hallussa, mutta kaikki tekevät hyvät ennakkovalmistelut. – Tilanteesta poispääsy vaikeutuu olennaisesti syyvyyden kasvaessa. – Toiminnan kehittämisen kannalta olisi toivottavaa, että poikkeavista tilanteista raportoitaisiin. Ne ovat lähinnä käskyjä tai kieltoja, mutta tarkoituksemme on uudistaa myyvämpään muotoon eli sorvaamaan ne hyötyajattelun mukaisesti, jotta kieltojen ja käskyjen sijasta ihmiset oppisivat mieltämään mitä hyötyä säänSukeltajaliiton koulutuspäällikkö Mika Rautiaisen mukaan pinnan päällä alkaneen ongelman vieminen pinnan alle aiheuttaa turvallisuusriskin. Jollei joku briefingiin osallstu, hän ei myöskään veden alle mene. Välineet harvoin aiheuttavat ongelmia, jos sukeltaja on ne asiallisesti huollattanut. Koulutuksessa ei ole sellaisia aukkopaikkoja, jotka edellyttäisivät muutosta koulutuksessa. 16 nöksistä on heille käytännössä Syvyys kasvattaa aina riskiä, mikä lienee yksi syy, että sukellusonnettomuuksia on sattunut kokeneille harrastajille. Toisaalta vakavia sukellusturmia on sattunut rantavesissäkin. Parhaallakin mahdollisella turvallisuusajattelulla riskejä voidaan vain minimoida, ei poistaa kokonaan. Eräässä tapauksessa sukeltaja joutui turvautumaan hätänousuun, kun hänen suuhunsa meni sukelluksissa vettä. – Ideana ei ole tehdä uusia sääntöjä vaan pikemminkin muuttaa nykyisten muotoon. Turmien syyt ovat tapauskohtaisia. Varsinkin virtaukset ja vuorovedet ovat usein suomalaisille sukeltajille ongelmallisia, koska emme ole tottuneet niihin kotimaassa. Annostelija oli pyörinyt ennen sukellusta maassa ja uloshengitys ja letkun välissä oli lehti. Kroatian Najadassa sukeltaja pääsee kirkkaisiin ja lämpimiin vesiin, jolloin nestehukan mahdollisuus on otettava huomioon.. Sukelluksen aikana puvun sisään on kertynyt ylimääräistä ilmaa ja sukeltajalla on ilmennyt veden tasapaino-ongelmia. – Jos olosuhteet poikkeavat aikaisemmasta kokemuspiiristä, niihin on perehdyttävä ne hyvin tuntevan kokeneemman sukeltajan tai mieluummin kouluttajan valvonnassa. Esimerkiksi virtakohteissa on aina mukana paikallinen opas. Joissakin kohteissa kokeneimmat sukeltajat saavat mennä veteen pareina. Sukeltaja noudattaa koulutuksessa opittuja menetelmiä ja toimintamalleja ja huolehtii omasta ja sukellusparin turvallisuudesta. Suuret linjat ovat kuitenkin yhtäläiset. Sukellusseuroissa on Rautiaisen mukaan erittäin hyvä turvallisuuskulttuuri. – Ulkomailla operaattorit, divemasterit tai tukialusten miehistöt tekevät ennakkovalmistelut. Divetravel järjestää matkoja muun muassa Egyptiin, Sudaniin ja Malediiveille. Joskus hätänousun syynä on silkka huolimattomuus välineiden huollossa
Ryhmänjohtajaopas tarkistaa kaikkien painovyöt ja muut ”elintärkeät” asiat. Juhani Karvonen Malediiveilla paikalliset viranomaiset on säätäneet tiukimmat turvallisuusmääräykset. – Esimerkiksi venttiileiden tarkistukset jäävät sukeltajille itselleen, koska opas ei yleensä ehdi jokaisen varusteita käydä lävitse. Heinäja elokuussa Kroatiassa on yleensä suomalaisen mittapuun mukaan helle. Varsinkin syys–lokakuussa sukeltaja voi nähdä jopa 50 metriä. Meillä Murterissa ja luonnonpuisto Kornatin lähellä sukelluskohteet ovat tyypillisesti seinämiä, jotka jatkuvat 50–80 metrin syvyyksiin. Kokeneiden sukeltajien kesken ei esimerkiksi paritarkastusta koko ajan toitoteta. – Aurinko paahtaa. Itse syvyyshän ei ole ongelma, olettaen että on asianmukainen luokitus. 17 Turvallisuussäännöt Tee ainoastaan sellaisia sukelluksia, joihin olet saanut koulutuksen Toimi saamasi koulutuksen mukaisesti Mikäli olosuhteet poikkeavat niistä, missä olet aikaisemmin sukeltanut, perehdy niihin pätevän asiantuntijan tai kouluttajan johdolla Käytä vain sellaisia varusteita, joiden käyttöön olet saanut koulutuksen ja joiden käyttöä olet harjoitellut riittävästi turvallisissa olosuhteissa Käytä vain sellaisia varusteita, jotka lisäävät sukelluksesi turvallisuutta Huolehdi siitä, että varusteesi ovat huolletut ja toimintakunnossa Pidä taitojasi yllä jatkuvalla harjoittelulla ja lisäkoulutuksella Sukella aina sukellusparin tai suuremman sukeltajaryhmän jäsenenä Suunnittele jokainen sukellus etukäteen Varaudu etukäteen myös mahdollisiin ongelmiin liikkumavaraa ja parit voivat olla yhdessä. – Suosittelen, että sukeltajat tarkistaisivat varusteensa ennen alukseen tai veneeseen astumistaan.. Kuusiston mukaan Malediiveilla ei yli 30 metrin syvyydessä ole juurikaan nähtävää. Kuivapukujen käyttäjät hikoilevat jo sukeltaessaan. Oma tuntumani on, että sukeltajat ovat tarkempia yösukelluksiin valmistautuesssaan kuin päiväsukelluksille lähtiessään. Jos kaasua ei ole tarpeeksi kaasua mukana, voi tulla stressi. Malediiveilla kaikki sukellukset listataan valvoville viranomaisille, jotka samalla valvovat operaattoreiden toimintaa. Nokela korostaa, että ennakkosuunnittelun merkitystä, paritarkastuksen tärkeyttä ja välineiden sekä kaluston hyvää kuntoa ei voi liikaa korostaa. Parit eivät välttämättä istu rinnakkain, eivätkä tilatkaan välttämättä salli varusteiden tarkistusta. Vastaavasti Punaisellamerelläkin vasarahaita alkaa tavata vasta noin 40 metrissä. Sukeltajan kannattaa seurata syvyysmittaria ja katsella useimmin painemittaria, ettei tule hätätilannetta. Yksi syy Malediivien tiukkaan käytäntöön on se, että painekammio voi olla hyvinkin kaukana. Päiväsukelluksilla pienet tarkistukset tuntuvat helpommin unohtuvan, vaikkei näin pitäisi tapahtua. Egyptissä siirrot tehdään Zodiac-veneillä, joissa kuljettaja voi järjestää sukeltajat paikoilleen. – Malediiveilla ei kukaan virkistyssukeltaja saa sukeltaa yli 30 metriin ellei painetta ole 50 baria. Kirkas vesikin voi hämätä Kroatian Murterissa Najadan sukelluskeskuksessa oppaana toimivan Anna Nokelan mukaan Välimeressä ja Adrianmeressä suomalaista saattaa hämätä liiankin hyvä näkyvyys ja kirkkaat vedet – Suomalainen ei ole tottunut Välimeressä hyvään, noin 15-40 metrin näkyvyyteen. Esimerkiksi Malediiveilla sukeltajat viedään kohteisiin tukialuksilla, joissa sukeltajilla on Sukellusopas Anna Nokelan mukaan lämpimissä vesissä nestetankkauksen tärkeys korostuu. Egyptissä riittää 30 baria. Nestehukka on mahdollinen riski, sillä tauoilla sukeltaja hikoilee. Jollei tuule, on merilläkin reilut 35–42 astetta varjossa. – Suosittelen, että sukeltajat tarkistaisivat varusteensa ennen alukseen tai veneeseen astumistaan. – Turvallisuuskäytäntöjä ja sukellussyvyyksiä sanelee tietysti osittain myös se, millaisia näkymiä on odotettavissa. Adriassa on kuitenkin aina harppauskerros, jonka jälkeen lämmin 22–25-asteinen pintavesi muuttuu noin 16-asteiseksi, joten sukellamme joko kuivapuvuissa tai seitsemän millin märkäpuvulla. Sukeltajantaudista kärsivälle matka hoitoon voi kestää tunteja. Meillä on aina vettä veneessä mukana ja vesi on osa sukelluspaketin hintaa. – Meillä sattuu turmia sukeltajien ja sukellusten määrään nähden vähän. Koulutuksessa ei ole sellaisia aukkopaikkoja, jotka edellyttäisivät muutosta koulutuksessa. Luultavasti pääsaarella sellainen on, mutta monet sukellukset tehdään kaukaisilla atolleilla, jonne saatetaan lentää pienkoneella, minkä jälkeen on vielä venematka
Kokemattomien sukeltajien ei kannata sukeltaa rakennusten sisälle. Viron tasavallan itsenäistyessä Neuvostoliiton vankila suljettiin ja suurin osa pumpuista sammutettiin, jolloin veden pinta nousi vauhdikkaasti. Kirkas vesi on peittänyt alleen rakennuksia ja siitä on tullut sukeltajille ainutlaatuinen kohde. Kyseessä ei ole virallinen uintitai sukelluspaikka, eikä se ole valvottu. Sukeltamaan Rummun vankilaan V irossa Rummun louhosjärvessä oli aikoinaan Neuvostoliiton avolouhos, jossa viereisen vankilan vangit louhivat Vasalammen marmoria eli liuskekiveä. Pinnan alle jäi esimerkiksi louhoskaivoskone, jota ei ehditty evakuoida. 18 Helppo ja eksoottinen sukelluskohde Tallinnassa Tallinnasta löytää vanhan Neuvostoliiton aikaisen Rummun vankilalouhoksen. Rakennusten sisällä on kirkasta ja rauhallista.. Lähistölle on kuitenkin tullut yksi yrittäjä, joka tarjoaa erilaisia palveluja virkistyjille ja harrastajille. Vankilarakennuksen katto on osin romahtanut. Sukeltajat pitävät sitä silti turvallisena paikkana, kunhan muistaa pitää järjen mukanaan. Alueella ei ole valvottua rantaa, vessoja tai muitakaan palveluita, mutta tämä ei tunnu haittaavan paikallisia, jotka saapuvat poukamalle päivää viettämään. Pinnan alla on paljon nähtävää
Korkeampien rakennusten katolta paikalliset hyppivät mereen. – Rummu on kuvaajan unelma, sillä siellä on paljon nähtävää. Rummussa on ihmeteltävää sekä pinnalla että pinnan alla. 19 Sukeltamaan Rummun vankilaan Yksikerroksisen rakennuksen katolla on hyvä paistatella päivää. Veden pinnan alla on vanha aita, piikkilankaaitaa, lamppuja, kaloja ja vesikasveja. Muurin toisella puolella on pystyyn kuollut metsä. Kuvassa Hanna Lappi.. Muurien väliin pääsee portaita pitkin. Kaivoksen pohjan halki kulkee kolmeosainen aita, kaksi verkkoaitaa ja keskellä muurattu aita, missä valot ovat yhä paikallaan
Sukeltamaan kannattaa mennä hiukan loitommalle uimareista, jopa toiselle rannalle. – Tunnema on jännittävä ja hiukan kummitusmainen, Hanna Lappi virnistää. Helppo lomakohde Olli ja Hanna Lappi lähtivät seitsemisen vuotta sitten ensimmäisen kerran sukeltamaan Rummun louhokselle. – Tuolloin Rummu oli vielä aika tuntematon ja erikoinen sukelluskohde. Olli Lappi Jyväskylän Sukelluskeskuksesta on järjestänyt halukkaille matkoja Rummuun. Lisäksi rannan tuntumassa on vedenalainen metsä, joka on jäänyt veden alle. Lappi harrastaa vedenalaista valokuvausta. Aamulla hyvien yöunien jälkeen lähdetään Rummuun. Olli Lapin mukaan kohde on mukavan helppo, sillä se ei ole syvä, vesi on kirkasta ja lämmintä. Virpi Piippo Kuvat: Olli Lappi Tytöt kokeilevat vankina oloa kaltereiden takana. Paikallisilta sukellusseuroilta tai -yrittäjiltä kannattaa kysellä järjestettyjä matkoja. Louhosalueella on erikoisen näköinen maasto, joka lienee syntynyt liuskekiven louhimisen tuloksena. Toisen kerroksen ikkunasta on aikoinaan joku vanki maailmaa tarkastellut. – Kohde on mukavan helppo, sillä se ei ole syvä, vesi on kirkasta ja lämmintä.. – Sukelluspäivän jälkeen voi nautiskella ihanan illallisen ja käydä ostoksilla Tallinnan keskustassa. Auton voi jättää tien varteen ja kävellä siitä uimapaikalle. Vankila-aidan sisemmän osan rautaportti seisoo jyhkeänä meressä. 20 Rannasta on lyhyt matka rakennukselle, jonka ylimmästä kerroksesta etenkin nuoret käyvät hyppimässä veteen. Puut ovat siellä yhä pystyssä. Alueelle pääsee helposti. Tosin vesi on silloinkin lämmintä. Rakennuksien köydet ja portaat ovat heppoiset, eikä niihin ole luottamista, joten niitä kannattaa myös välttää. Se on hieno paikka ja suhteellisen lähellä, edullinen ja ennen kaikkea helppo kohde. – Syksyllä siellä on erityisen mukavaa sukeltaa, sillä silloin ei ole liian kuuma. – Rummu on kuvaajan unelma, sillä siellä on paljon nähtävää. Veden pinnan alla on vanha aita, piikkilanka-aitaa, lamppuja, kaloja ja vesikasveja. – Porukalla on mukavaa mennä sukeltelemaan, sillä tämä on sosiaalinen laji, hän pohtii. Pohjassa on paljon kaikenlaista irtotavaraa, joten hyppimisessä on riski vakavaan loukkaantumiseen. Kovin matalapohjaisella autolla voi tulla vaikeuksia. Päivä sukelletaan ja illaksi mennään taas hotellille, jossa nautitaan hyvää ruokaa ja nukutaan kunnon yöunet. Autolla liikkuessa on hyvä varautua siihen, että tiet ovat kuoppaiset. Matka Tallinnaan taittuu autolautalla ja yöpyminen tapahtuu hotellissa
21 Tallinnan lahdelta löytyi 1600-luvun laivahylky Hylyn alkuperä vielä tuntematon 1600-luvulta peräisin oleva hylky on löytynyt Virosta. Vai kuuluiko se laivan käyttöastioihin?. Hylkyä tai sen alustyyppiä ei ole voitu vielä tunnistaa. Niin ikään aluksen lähtösatamasta ja rahdin koostumuksesta ei ole tietoa. Hylystä on sukellettu kasapäin keramiikkaa. T allinan merimuseon tutkiva meriarkeologi Vello Määs tutkimusryhmineen löysi 1600-luvulta peräisin olevan laivahylyn. Hylky sijaitsee Tallinan lahdella, joka entisaikaan tunnettiin Revalin lahtena. Apuna ryhmällä oli museon Mare-alus, jossa on viistokaiku sekä kuvia ottava robotti. Mihin tämäkin ruukku oli menossa. Löydetty hylky sijaitsee Tallinnan lahdella, joka tunnetaan myös Revalin lahtena. Kyse on joka tapauksessa vanhasta laivasta – sen näkee jo hylystä sukelletuista keramiikka-astioista! Tutkimukset jatkuvat, ja toivottavasti hylyn arvoitus voidaan selvittää. Heikki Moisio Kuvat: Vello Määs Hylystä löytyi runsaasti saviastioita
Meri on lähes tyyni. Markus Rikalalle Gustav Adolfin hylkypuisto on tuttu, mutta Lauttasaari jää taakse. Aamun aurinko pilkistelee pilviverhon takaa. Gustav Adolfin hylkypuisto K okoontuminen on Helsingissä Lauttasaaressa Vattuniemen rannassa; kolme sukeltajaa ja veneenkuljettaja: Markus Rikala, Antti Vikman, kirjoittaja ja Kalevi Flink Sea Safetystä. On mitä parhain tilaisuus käväistä sukeltamassa Gustav Adolfin hylkypuistossa, joka on juuri tänään 1.syyskuuta uudistustöiden jälkeen avattu uudelleen sukeltajille. Vain kolme sukeltajaa valmistautuu sukeltamaan. Kuka tahansa voi sukeltaa tutkimaan puiston vanhaa sota-alusta. Kalevi Flink suuntaa hylkypuistolle.. 22 Veneeseen ja matka alkaa! Matka Gustav Adolfin hylkypuistoon on kokemisen arvoinen. Ei juhlallisuuksia
On tämän aluksen rakentaminen 1700-luvulla ollut kova urakka. Kuinka tätä on miehissä käsitelty. Räpylät näkyvät hyvin. Näköpiirissä erottuu suuri ankkurin kynsi. Ihmettelemistä ja katsomista riittää. Kettinki vaihtuu valkoiseksi köydeksi, johon joku on tehnyt kokonaisen solmujen solmun. Harmi, ei ole omaa valoa. Katse seuraa ja löytää toisen. Onpa hieno kohde. Purjehtijat ovat varmaan olleet ylpeitä aluksestaan ja nyt me sukelletaan tämän aluksen jäänteitä 300 vuotta myöhemmin parinkymmenen metrin syvyydessä. Missä on toinen. Lyhyt suunnitelma: alas, kierretään puisto rauhallisesti, sukellusaika 40 minuuttia ja ylös samasta, mistä laskeudutaan. Hengityskaasu tuntuu riittävän hyvin toiseen 20 minuutin jatkoon. Ollaan Gustav Adolfin hylkypuiston päällä. Jatketaan rauhallista etenemistä. Aikaa on kulunut 20 minuuttia, aletaan olla hylyn perässä. Missä valin ja kiinnitysrengas. Paatti kiinni pystypoijuun! Sukeltajat valmiiksi! Keikahdus mereen! Ensikatse pinnan alle. Tammea varmaan. Tältä jatketaan rauhallisesti kiertäen hylkypuisto myötäpäivään. Ajatukset pyörivät. Paluumatkalla voi vain todeta, että olipa hyvä sukellus!. Seuraavalla sukelluksella tänne jätetään kamera pois ja otetaan mukaan hyvä valaisin. Jokohan tästä viidennellä sukelluskerralla saisi jonkinlaisen kokonaiskuvan. Vartin ajon jälkeen merellä näkyy ensin vaalea pystypoiju ja hetken kuluttua myös sen lähettyvillä kaksi oranssin punaista poijua. Kalevi Flink ohjaa RIB:n ulos venelaitureista ja suuntaa paatin tottuneesti oikealle kurssille avomerelle kohti jotakin. Tykkejä, isoja! Valtavan kokoista laivan rakennuspuutavaraa. Katseltavaa on vaikka kuinka paljon. Kaikki löytyvät. Syvyys kasvaa ja pimeys tihenee. Lastaamassa Vattuniemen rannassa. On kokoa. Taitaa olla hyvä näkyvyys! Uinti poijulle. Yritetään saada kuvia, jos näkyvyys on hyvä. Markus Rikalalla on jo omat pullot paatissa. Pinnan alle Poijun kettinki soljuu kuivakäsineessä. Pohja näkyy! On hyvä näkyvyys. Valot liikkuvat rauhallisesti ja toiset yrittävät antaa valoa valottomalle kuvausta yrittävälle. 7. Hiljaisuudessa kuuluvat vain hengitysäänet. 23 kahta muuta odottaa aivan uusi kokemus. Se täällä tarvitaan, vaikka näkyvyys onkin lähes kymmenen metrin luokkaa, on hämärää, ei pimeää. Onkohan näkyvyyttä. Valkoinen köysi vie ensimmäiselle opastetaululle, joka tältä poijulta laskeuduttaessa on hylyn keulassa no
24 Opastetaulut kulkevat nyt oikeassa järjestyksessä: kolmonen, nelonen, viitonen, kuutonen ja kun seiska ilmestyy näkyviin ollaan taas perässä. tietysti edellyttää joko tuplapulloja tai toista sinkkupulloa. Turvaetappi kolmessa metrissä riitti. Hylkypuiston kunnostukseen osallistunut Sea Safety järjestää Gustav Adolfille säännöllisen epäsäännöllisesti sukelluksia. Toisella puolella (alempi kuva) on kuva hylkypuistosta opasnaruineen ja opastustauluineen. Menipä tarkalle. Poijuun kiinnittymisen on tuulirajan 6 m/sek. Ensin vaikka hylyn keulasta perään ja toinen sukellus perästä takaisin keulaan. Kaikille avoin Kuka tahansa voi sukeltaa tässä hylkypuistossa, joka on lajissaan eräs maailman ensimmäisiä. Sukellusaikaa on suoranousuun vain kolme minuuttia. – Epäsäännöllisyys johtuu tuulirajasta. Näin sukeltaen jäisi runsaammin aikaa lukea kaikki opastetaulut rauhallisesti läpi ja tutustua myös taulujen esittämään ympäristöön. Olipa hieno matka! Aika on täysi. Kyllä tämä keen voi todeta: olipa todella MAHTAVAA! Jälkeenpäin mietittynä olisi voinut tehdä kaksi erillistä sukellusta. Tämä. Harvemmin sukelluksen jälvaatisi huomattavasti enemmän huomiota ei vain Suomessa vaan kaikkialla, toteaa Kalevi Flink. – Näin vanhaan puiseen sotaalukseen ei voi missään muualla maailmassa sukeltaa. Poiju ei kestä suuria kuormia kovemmalla Gustav Adolfista on kuva vedenkestävällä levyllä, jonka voi ottaa vaikka sukellukselleen mukaan. Valkoisella köydellä poijulle ja nousuun
Silloin on vielä sopivasti tilaa kaikille. Vedenalainen puisto avattiin 1. Taulu ei ainoastaan anna tietoa hylystä, vaan huolehtii myös sukeltajan turvallisuudesta. Tavoitteena on tehdä Kronprins Gustav Adolfin hylyn vedenalaisesta puistosta Helsingin helmi, jota yhteistyön avulla voidaan entistä laajemmin esitellä myös kansainvälisillä foorumeilla. Muut onnistuivat pakenemaan, mutta Gustav Adolfilla oli vaikeuksia ankkurin nostamisessa. Suomenlahden taisteluista Suursaaren meritaistelu käytiin 17.7.1788. Ensi keväänä Sea Safety ryhtyy järjestämään säännölliset sukellukset Gustav Adolfille. Puiston hoitoon on olennaisena osana kuulunut myös ohjausköyden ja opastustaulujen kunnosta huolehtiminen. Niitä ovat muun muassa veneiden kiinnityspoijun ankkurointi pohjapainoihin, sukeltajien laskeutumispoijujen kiinnittäminen pohjapainoihin, puiston vedenalaisten opasteiden puhdistus ja tarkastus, turvallisuuteen liittyvien rakenteiden tarkastus ja uusiminen sekä vieraskirjan sivujen uusiminen ja infotekstien kiinnittäminen poijuihin. Sen ajan mittapuun mukaan alus oli suuri sotalaiva. Tyynellä taas on huomioitava laivojen nostattamat aallot, jotka saattavat olla isoja. Taulu numero 7. Jouko Moisala Kuvat: Museovirasto ja Jouko Moisala Viistokaikukuva Gustav Adolfin hylystä. Gustav Adolfin hylkypuisto on ollut olemassa jo 15 vuotta. Kuluvan vuoden keväänä Museovirasto tiedotti, ettei sillä ole mahdollisuutta avata Gustav Adolfin hylkypuistoa tiukan taloustilanteensa vuoksi. Se on avattu keväisin ja suljettu syksyisin. Sea Safety Scandinavia haluaa olla tietotaidollaan mukana ylläpitämässä ja kehittämässä vedenalaista puistoa yhteistyössä Museoviraston kanssa. Alus ei ollut yksittäinen: samojen, kuuluisan laivojen suunnittelijan Henrik af Chapmanin tyyppipiirustusten mukaan rakennettiin Ruotsin avomerilaivaston vahvistamiseksi yhteensä kymmenen linjalaivaa. Silloin todettiin, että hylky jätetään muinaismuistona mahdollisimman tarkoin sellaiseen asuun, kuin se löydettäessä oli. – Toisaalta ollaan avomerellä, jossa jo 8–10 metrin tuulet nostattavat sellaisen aallokon, ettei sukeltaminen enää ole turvallista. Kesällä vuonna 2000 Museovirasto avasi Gustav Adolfin hylyssä suunnittelemansa hylkypuiston. Vedenalaisesta puistosta tehdään Helsingin helmi Tykkejä, isoja! Valtavan kokoista laivan rakennuspuutavaraa. Kronprins Gustav Adolf osallistui Kustaa III:n Venäjän kanssa käymään, vuosien 1788–1790 väliseen sotaan. tuulella, painottaa Flink. Sukeltamaan tultaessa on aina jonkun jäätävä pinnalle alukseen. – Tämä syksy mennään aina kun on riittävästi lähtijöitä ja sää sukelluksen mahdollistaa. Lopulta alus räjähti ja sen jäänteet upposivat. Hylystä nostettiin muun muassa kaksi rautaista tykin tuliputkea. Sea Safety Scandinavia Oy on ottanut vastatakseen kaikista käytännön järjestelyistä, jotka mahdollistavat vedenalaisen puiston avaamisen. syyskuuta. Vaurioitunut alus joutui venäläisten fregattien piirittämäksi. Väki otettiin vangeiksi. Rakenteita myös tarkkaillaan koko puiston aukiolokauden. Onnistuttuaan Gustav Adolf pyrki pakoon, mutta onnettomuudeksi ajoi vielä silloin tuntemattomalle matalikolle kohtalokkain seurauksin. Venäläiset onnistuivat yllättämään osaston varhain aamulla alusten ollessa vielä ankkurissa. Avaaminen ja sulkeminen on tarkoittanut avomerellä tarvittavien kiinnittymis-, laskeutumisja nousupoijujen tuomista keväisin paikalle ja niiden poistamista syksyllä. 25 Linjalaiva Kronprins Gustav Adolf L injalaiva Kronprins Gustav Adolf valmistui Ruotsissa, Karlskronan telakalla vuonna 1784. Puisto suljetaan marras–joulukuussa säiden mukaan. Kumiveneemme ottaa mukaan kahdeksan tuplapullosukeltajaa. Hylky tunnistettiin Gustav Adolfiksi ja hylyssä tehtiin tutkimussukelluksia vuonna 1997. Lopuksi alus sytytettiin palamaan ja jätettiin ajelehtimaan. Tammea varmaan.. Museoviraston, Helsingin kaupungin liikuntaviraston ja Sea Safety Scandinavia Oy:n sopimuksella tähdätään myös pitempiaikaiseen yhteistyöhön. Puisto saatiin sittenkin avattua, sillä apuun riensivät Hel-singin kaupungin liikuntavirasto ja Sea Safety Scan dinavia Oy. Siinä oli 62 tykkiä ja 500 hengen miehistö, joista hieman yli 100 oli merisotilaita. Se oli pakotettu antautumaan. Näin jälleen kerran toteutui aluksen suunnittelijan af Chapmanin toteamus: ”Sota-aluksen kohtalona on tulla tuhotuksi, menetetyksi ja rikkiammutuksi sotatoimissa”. Seuraavan kerran ruotsalaisten laivasto-osasto joutui taisteluun elokuun alussa. Venäläiset purkivat aluksen takilan. Yritys on antanut näihin tehtäviin henkilöstön ja kaluston, jolla työt on suoritettu. Opastauluissa on lyhyesti kerrottu, mitä juuri tässä kohteessa on havaittavissa. Alus oli noin 50 metrin pituinen, 14 metriä leveä ja sen syväys oli lähes viisi metriä. M erivoimat paikansi hylyn viistokaikututkimuksissaan vuonna 1995
Englannissa sijaitsevan Portsmouthin sukellusvenemuseon Oikea aarreaitta Portsmouth on merenkulullisten museoiden aarreaitta. Tilaa säästyy muuhun tarkoitukseen. Skeptikko tietysti haluaa tähän myös maininnan HMS-alusten merkityksen maailman valloituksessa ja alusmaiden valtauksissa.. Parranajo oli ensimmäinen, mikä piti unohtaa. Pienellä alueella on museoita joka lähtöön. Alueelta löytyvät myös englantilaisten ylpeys, lordi Nelsonin HMS Victory sekä HMS Mary Rose, jonka konservointi on päättynyt. Ensi kesänä HMS Mary Rose on nähtävissä samalla tavoin kuin Wasa Tukholmassa. Ainoaksi eroksi hän mainitsi vuoteiden määrän. Kun on kiertänyt erillisen Vesibussi vie sukellusvenemuseoon Gosportiin. Viimeisin kova tilanne oli saksalaisten maihinnousuyritys toisessa maailmansodassa. Yksi kolmasosa on vuorossa, eikä tarvitse nukkumapaikkaa. Old Dock Yardin -aluelle tultaessa tulijaa tervehtivät jo kaukaa HMS Warriorin mastot. Sukellusveneessä, jossa on 65 hengen miehistö, on punkka vain 2/3 osalle. Saarivaltion merivoimat, Royal Brittish Navy, on vuosisadat aluksillaan HMS, His Majestys Ship, pitänyt huolta, ettei vihollinen ole koskaan saanut jalansijan vertaa englantilaista maata jalkojensa alle. Kuten merenkululla yleensä, myös sotilaallisella merenkululla on Englannissa pitkät ja kunniakkaat perinteet. opas David kuitenkin totesi yksinkertaisesti sukellusveneen olevan vain teräksinen putki, johon on ahdettu hullun pieneen tilaan kaikki, mitä on tavanomaisessa sotalaivassa. 26 Kohteena Portsmouthin sukellusvenemuseo Englannissa Portsmouthin sukellusvenemuseossa näkee, kuinka sukellusveneessä on pienessä tilassa ja niukin varustein eletty pitkiä aikoja. Elämää pienessä putkessa M eri on mystinen paikka. HMS Warrior vuodelta 1860 on Englannin laivaston ensimmäinen höyrykäyttöinen alus, joka kuitenkin on raakatakiloitu. Sukellusvene, joka sekin on hieman mystinen, liikkuu tässä mystisessä paikassa. Mystinen alus, mystisessä ympäristössä
Midget-sukellusveneen konetila aluksen perässä. HMS Thetis, T-luokan sukellusvene, upposi Liverpoolin satamassa vuonna 1939. HMS Thetiksen surullinen tarina. Käytännössä Midgetit vietiin kohteiden lähelle isoilla sukellusveneillä. Maissa on mustana ja mahtavana sukellusvene HMS Alliance koko komeudessaan. Toisessa maailmansodassa näillä pienillä sukellusveneillä englantilaiset Midget-24 pienoissukellusvene on todella pieni jopa suomalaisiin 1930-luvun sukellusvneisiin verrattuna. Museossa tulija havaitsee ensimmäisenä Midget-24 -pienoissukellusveneen. Sitä ei huomattu, sillä avonaisuudesta varoittava merkki oli maalattu umpeen. Tarkoitus varmaan on, että tulija jo kaukaa havaitsee, mihin on tulossa. Syynä uppoamiseen oli vahingossa auki jäänyt torpedoputken luukku. Haverissa hukkui 99 miehistön jäsentä. 27 Nelson-museon ja Royal Navyn museon sekä HMS Invinciblen on aika ottaa vesibussi ja matkata vartin merimatka Gosportin puolelle ja sukellusvenemuseoon. Midget-aluksen keulaosasto.. Sen vieressä on rakennus, joka muistuttanee nykyaikaisen atomikäyttöisen sukellusveneen ohjaamoa, mutta suuressa koossa
– Miehet alkoivat vähitellen tulla tuntemattoman näköisiksi. Alus ei suinkaan ollut hiljainen, vaan tavanomaiset, arkiset äänet kuluivat. Sokan poistamisen jälkeen torpedo on ammuttavissa. – Ensimmäiseksi lopetettiin parranajo, kertoi David. Oli hienoa päästä pintaan ja saada edes alus tuuletetuksi miehisistä tuoksuista. Miehistömessissä syötiin ja aterinten äänet ja Ruokailu käynnissä miehistön messissä. Mahtava kokemus Kiertokäynti HMS Alliancessa oli mielenkiintoinen ja muistiin jäävä kokemus. David, joka itse on palvellut nyt museona olevassa HMS Alliancessa, kertoo 40 minuuttia kestävän kiertokäynnin aikana lyhyesti ja koruttomasti elämästä sukellusveneessä sekä sen vedenalaisista toimista. Sokat säilytettiin ja niihin kirjoitettiin aluksen nimi, jota kohden torpedo oli laukaistu. Peseytymiseen oli vettä vain minimaalinen määrä. 28 tunkeutuivat Norjan vuonoihin tuhoamaan saksalaisten aluksia. Kaiken karmeudenkin keskellä voi kuitenkin havaita huumorin kukkivan, mustan huumorin. Sukellusveneessä, kuten juuri HMS Alliancessa, oli ”makeaa” vettä vain juomiseen ja ruoanlaittoon. Submarin on sotilaalliseen tarkoitukseen rakennettu vedenalainen alus. Käytävällä olevan punkan verhon takaa kuului raskas kuorsaus. Toisin on nykyaikaisissa atomisukellusveneissä, joissa ”makeaa” vettä tehdään merivedestä. Taistelulaiva Tirpitz sai kokea näiden alusten mahdollisuudet tunkeutua vaikeimpiinkin kohteisiin. Kiertokäynti HMS Alliancessa oli muutenkin erilainen kokemus. Oppaana David Sukellusvenemuseon oppaan, Davidin, ensimmäinen opetus muistutti terminologiasta. Sukellusveneen WC. Sota sinällään on karmeaa – sukellusvenesota vielä karmeampaa. Pöydän takana kolmen punkan kerros, seinällä kaksi punkkaa ja toisella puolella vielä kolme punkkaa. Suihkussa käyntiin ei ollut mahdollisuutta. Hän puhui selkeää ja ymmärrettävää englantia, jossa huomioi parin saksalaisen, parin ranskalaisen sekä yhden suomalaisen englanninkielen taidot. HMS Alliancen perän torpedotila. Muuten museon kiertäminen, johon saa aikaa kulumaan helposti tunteja, antaa hyvän kuvan sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikaisista sukellusveneistä, niiden toiminnasta ja merimiesten, ihmisten, elämisestä niissä. lostuksesta jää mieleen hygienia. Onkohan tämän käytön oppiminen se testi, jolla miehistöä valittiin.. David, joka tunsi tietysti erittäin hyvin entiseen aluksensa osasi työnsä hyvin. Torpedon varmistussokkarivistö. Neljä torpedoa voitiin tässä aluksessa ladata yhdellä kerralla. Yhteensä siis kahdeksan punkkaa tilassa, jossa samanaikaisesti voitiin syödä. Sen tarkoitus on sekä hyökätä että puolustaa. Päällimmäiseksi Davidin seMustaa huumoria
Sen suojeluksessa alukselle ei voinut tapahtua mitään pahaa. Toimintaaika 20 tuntia. Yhden ilmakehän puku JIM. Opas David seisoo sukellusveneestä poistumisaukon alla kädessään hengityslaite, josta poistuja hengitti, kunnes voi poistua aluksesta yllä olevan luukun kautta. Nämä keksinnöt vain sijoitetaan opas Davidin mainitsemaan teräksiseen putkeen, joka saadaan liikkumaan pinnalla ja pinnan alla ja sukellusvene on valmis. Uusi innokas ryhmä odotti opastaan. Royal British Navyn ensimmäinen sukellusalus Kaaviokuva Holland I sukellusaluksesta. Oli keksitty patteri, johon voitiin ladata sähköä (Alessandro Volta), dynamo sähkön tuottamiseksi (Michael Faraday) ja polttomoottori (Gottlieb Daimler). Alusta oltiin hinaamassa romutettavaksi, kun se upposi hinauksessa. Sukellussyvyys 2000 jalkaa, siis yli 600 metriä. Se paikannettiin ja nostettiin 1980-luvulla. Tänään Holland I on ihailtavana Royal Navyn sukellusvenemuseossa omassa hallissaan, jossa lämpötila ja kosteus ovat tarkassa valvonnassa. S ukellusveneen keksiminen on vain yksi ilmentymä ihmisen kyltymättömästä halusta hyökätä vihollisen kimppuun tuhoten ja tappaen. Puvun käyttö perustuu tavanomaisen happilaitteen käyttöön. olisiko kysymyksiä, oli pakko vaieta ja jättää ”toiseen kertaan”. Hollandin suunnittelema sukellusvene, Royal Navyn ensimmäinen sukellusvene laskettiin vesille lokakuussa vuonna 1901 ja se palveli Englannin laivastossa vuoteen 1913 saakka. Hiljaiseksi kävivät vieraat kuultuaan nauhalta simuloidun syvyyspommikeskityksen. Romuttamoon vienti selvittää sen tosiasian, että aluksesta puuttuu sisävarustus lähes kokonaan. Koneet kävivät ja ohjauskeskuksessa matalat miesäänet välittivät navigointija ohjaustietoja keskenään. Hiirihäkkiä tarvittiin valvomaan aluksen ilman hengitettävyyttä. 29 Sukellusvene HMS Totemin toteemi, jota ilman alus ei koskaan lähtenyt merelle. Kysymyksiä olisi ollut aivan liikaa: torpedojen käsittely ahtaissa tiloissa jäi vaivaamaan, wc:n käytön olisi voinut havainnollistaa, dieselmoottoreista yhdessä sylinterinkansi oli avattuna – oliko se avattuna malliksi vai voitiinko niin vaativia huoltotöitä tehdä vaikka sukelluksen aikana. Jos hiiret alkoivat pökertyä oli viimeistään palattava pintaan. Toteemi lahjoitettiin museoon. Jouko Moisala. Mahtava kokemus! Kun David lopuksi halusi tietää. miesten puheet ja nauru täyttivät tilan, johon oli ahdettu punkkia kolmeen kerrokseen. Vuonna 1968 alus siirtyi Israelin merivoimille. On tarvittu useita muita keksintöjä ennen toimivan sukellusveneen toteutumista. Kun sukellusvenesuunnittelija John Philip Holland ryhtyi suunnittelemaan sukellusvenettä Royal Navylle, hänellä oli tieto muista yrityksistä pinnan alla kulkevan aluksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Hollandilla oli aikaisempia omia kokemuksia, mutta tärkeintä olivat muut tarpeelliset keksinnöt. Keittiössä kokki, joka yksinään hoiti 65 hengen miehistön ruoanlaiton, lauleskeli laulujaan. Sukellusvenettä ei tosin voi keksiä noin vain. Alus upposi miehistöineen neitsytmatkallaan Israeliin
Oudosti pukeutunut mies vetää perässään pikkukärryillä raskasSukellusryhmien valmistautumisessa ei liene eroja. Kapeat kujat ja kadut Kokeeko tarkkailija sukeltajien tunteet ja kokemukset. Kulkijamme tapaama sukeltaja on kuvassa vaaleansinisessä T-paidassa.. Jotkin tavat saattavat olla erilaisia, kuten tässä aluksessa keskellä takakantta oleva kaksipuolinen penkki, jossa paikkoja 12 sukeltajalle. Sukeltamassa Poolessa ovat hiljaisinakin hetkinä täynnä niillä elettyä elämää. Näin onnekkaasti kävi englantilaisessa Poolen satamakaupungissa. ”Tuttujakin” voi tavata ja se taas voi johtaa vaikka mihin! Kapealla kujalla, kadun pätkällä, tulee vastaan kulkija, joka jo kauempaa herättää huomion. 30 P oolen satamakaupungissa lounaisessa Englannissa kulkijan askel suuntautuu helposti kohti satamaa ja laivoja. Hyvällä tuurilla kulkijakin voi päästä mukaan sukellusreissulle. Sataman läheiset korttelit tarjoavat kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista seurattavaa
31 ta kuormaa. Tukialus Rocketin sukeltajahissi.. – Hello, are you going to dive. Aisa on lyhyt ja mies joutuu vetämään kuormaansa kumarassa. Kohteelle on matkaa viiden minuutin verran. Sivuutettaessa katse kiinnittyy mieheen, miehen asuun ja kärryyn. Kaikki täysin valmiina sukeltamaan. No, ei ole helppoa sinullakaan, miettii kulkijamme ja havahtuu! Sukeltamaan! Jossain mennään sukeltamaan! Nyt kulkijamme ottaa juoksuaskeleet miehen perään. – I do not know, you have to ask the skipper and our supervisor. – Yes, a bit of hurry, they are waiting for me! Ja mies jatkaa matkaansa puolijuoksua huonossa asennossaan. Ilta ehti jo hämärtyä. – Hello, can I come with you. Miehellä on kiire ja vetoasento on huono. Tässähän on sukeltaja menossa jonnekin! Minne
Alukseen saisi ottaa vain 12 henkeä ja lukumäärä oli jo täynnä, mutta että Suomesta saakka ja itsekin sukeltaa. Hyvä on järjestys, huomaa kulkijamme, joka on saanut luvan lähteä sukeltavan ryhmän mukana merelle. Peräkansi tosin on leveä ja tilaa on, mutta jokainen tietää, paljonko 12 sukeltajan varusteet vievät tilaa. – Näyttää olevan nitroxsukeltajia koko ryhmä. Aluksessa HISSI Hyvän tuntuinen sukeltajien tukialus! Leveä ja tukeva. Aluksessa on hissi sukeltajille. Päätös: Tulee mukaan! Hyvä järjestys muuten tarkoittaa avoimia kulkuteitä. Sukeltajamme sulautuu nopeasti tummaan joukkoon, jonka yksittäiset jäsenet ahkerasti kuin muurahaiset kulkevat laiturille tyhjin käsin ja palavat alukseen käsissään omia sukellusvälineitään. Se on HISSI! Varmistuskysymys ja juttu on selvä. Mikä on erikoisen näköinen rakennelma aluksen peräkannen kulmassa, reelingin ulkopuolella. Rocketilla matka taittui nopeasti. Näytelmää ohjaa ja näyttää kirjaa pitävän ryhmän johtaja, äsken mainittu ”supervisor”. Osa sukeltajista käytti matkan ajan pannakseen itsensä täysin valmiiksi sukeltamaan. Omalla paikallaan jokainen virittelee laitteensa sukelluskuntoon. Osalla lisäksi pitkät regut, havannoi kulkijamme. Ulkopuolisesta näyttää sekavalta, mutta kulkijamme erottaa toiminnassa selkeän järjestelmällisyyden. Lupaan tarvittiin hetken tuumaus kipparin ja supervisorin kesken. Sukellusten päätyttyä ja osin paluumatkalla sukelluspöytäkirja kiersi ja jokainen kirjasi omat toteutuneet sukelluksensa tiedot pöytäkirjaan.. 32 Kuin muurahaiset Meren rannan laitureille on matkaa muutama kymmenen metriä. Toistakymmentä sukeltajaa on lastaamassa välineitään alukseen. Näyttää ihan hissiltä. Jokaisella sukeltavalla ”muurahaisella” on aluksen peräkannella kaksipuolisella penkillä selkeästi oma paikkansa, jonne hän tavaransa kuljettaa. Taustalla Poolen edustan liitukallioita. Sinne kulkevat niin pullopaketit kuin laatikot täynnä tarvittavaa sukelluskamaa
Paluumatkan aikana jokainen on huolehtinut varusteensa pois kasseihin ja laatikkoihinsa. Pareittain Ilta on jo hämärtymässä ja kulkijamme hieman ihmettelee, mitä on tapahtumassa. Tiedossa on reilun puolen tunnin ajomatka. Viikkosukellus Järjestämisestä vastannut Kevin kertoi tämän olleen aivan tavanomainen viikkosukellus. – Yes, of course. Rannassa jokainen kuljettaa omat varusteensa laiturille. Miksi aina pitää repiä räpylöitä pois vedessä tai kiivetä viimeisillä voimilla tikkaita kannelle. Sukeltaja nousee levylle räpylöineen ja laitepaketteineen kaikkineen ja hissi nostaa hänet kannen tasolle. 33 Myöhemmin illalla kulkijamme sai nähdä hissin toiminnassa. Alus on tyhjä alle viiden minuutin. Sukellus alkaa aina valoisassa, mutta päättyy pimeässä. Sukeltajat hajaantuvat yllättävän laajalle alueelle. Tämä ”luksus” oli oikeastaan kaiken muun kokemuksen ohella koko retken hienon anti! Sukeltamaan Alus lähtee todennäköisesti ”aikataulun” mukaan ja suuntaa aallonmurtajan aukosta avomerelle. Syvyyttä noin 20 metriä, tasainen, kova kivikkopohja, näkyvyys alle viisi metriä, pintavesi 16 astetta, pohjassa 13 astetta joitakin kaloja, simpukoita, sukellusmatkaa tunnissa paljon, kaasua jäi 12 litran 200 bar pullosta 50 bar. Laaja alue. Kannen alla murisee pari isoa italiaanoa. Tarvittaessa sukeltajat voidaan myös laskea veteen hissillä. Hieman nälkä, mutta ehkä uni on nyt parasta. Itse tässä vaiheessa kävelisin jo kannella ja yrittäisin selvittää kaikkien parien sijainnit itselleni, mutta tämä lienee ”maan tapa”. Ei ähellystä, ei repimistä – vain hissin sähkömoottorin hiljainen surina pimeässä. Alus pysähtyy ja sukeltajat pudottautuvat hissin tasolta veteen nauhana kuin laskuvarjohyppääjät ikään. Nyt hissin tasoltakin oli helppo mennä mereen.. Kävele pois ja istahda omalle paikallesi penkille! Riisu räpylät ja laitepaketti! Helppoa, aivan liian helppoa! Miksei sukeltamisessa saa olla luksusta. Sukeltajat painuvat pinnan alle. Osa merkinantopoijujen valoista katoaa näköpiiristä, mutta kippari ja supervisori istuskelevat rauhallisina, keittelevät kahvit meille alukseen jääneille ja jutellaan aiheista miten ja missä Suomessa sukelletaan, minkälaisin sukellusvarustein, eroja ja yhtäläisyyksiä sekä jääsukellukset ja avanto. Tähän on totuttu. Rannassa kaikki toimii päinvastaisessa järjestyksessä. Sukeltamaan. Ne antavat alukselle reilun 20 solmun matkanopeuden. Valomerkit alukselle, nouto ja HISSILLÄ YLÖS!!!!! Sukellusparin saamiseksi alukseen meni aikaa alle minuutin. Ei kylmä. Valoisassa sukeltaminen on jo herkkua. Merelle päästään vasta noin kello 18. Hieno sukellus! Voiko siis kokea toisten sukellukset. It is the best way to clean the suit, but my wife does not like it! Niin lähtee kulkijamme kohden hotelliaan, mutta vilkaisee vielä mennessään King Charlesin pubin ruokalistaa. Se olikin odotettavissa, koska toisella sukeltajalla oli ryhmän ainoa märkäpuku. Can I come with you. Laitepaketit on purettu. – Näin se menee aina. Ensimmäinen pari pinnassa jo 25 minuutin jälkeen. – Do you go to shower the suit on, when you are at home. Ystävämme on pakannut varusteensa kärryyn ja lähtee pulikumaraisessa asennossa kohti kotiaan. Voi varmaan! Olispa ollut mukana oma tietokone, olisi voinut laittaa jonkun taskuun, olisi saanut hienon sukelluskokemuksen Poolen vesissä! Jouko Moisala – Hello, are you going to dive. Ihan kuin olisi sukeltanut itse. Pareilla on kaikilla joko yksi tai kaksi merkinantopoijua täyteen puhallettuina ja valo, kiilu tai vilkku tai kiinteä valo, poijun päässä. Suunnat ja suunnistus hanskassa. Meni vähän tarkalle. Keskustelusta supervisorin kanssa selviää, ettei tuleva sukellus ole hylkysukellus, vaan tavanomainen avovesisukellus, biodyykki. Tunnin sisällä kaikki sukeltajat olivat pinnalla. Ei kuitenkaan mitään ongelmia. Sukeltajat toimivat selkeästi pareittain. Osalla sukeltajista on jo merimatkan alkaessa sukelluspuku ainakin puoliksi päällään, mutta kipparin viesti 15 minuuttia kohteelle pistää vauhtia kaikkiin: – puvut vauhdilla päälle – lopullinen varusteiden tarkastus – valaisimet valmiiksi – tietokoneet ranteisiin – kompassisuuntien tarkistus – paritarkastus. Sukellus on sukellettu. Hissin seisomalevy laskeutuu reilun puolentoista metrin syvyyteen pinnan alle. Sukellus, joka alkaa lähes valoisaan aikaan, mutta tulee päättymään pimeydessä on alkanut
Ennen saapumista varsinaiselle Lifesaving-alueelle on kohdattava meripelastustehtävissä menehtyneiden muistomerkki.. Suurimpia on kuutta eri kokoluokkaa. Vuorovesistä johtuen meripelastusasemien alukset eivät joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole vedessä. RNLI College Koko RNLI:n toiminta keskittyy Pooleen. Poole, Dorset, on satamakaupunki lounaisessa Englannissa. Man-saarelta alkanut toiminta on laajentunut koko Brittein saarille. Kyseessä on muistomerkki niille meripelastajille, jotka itse ovat menettäneet henkensä pelastaessaan toisia merihätään joutuneita. RNLI:n päätukikohta käsittää laajahkon alueen, jolla sijaitsevat opetuskeskus RNLI College erillisine harjoitustiloineen ja satamineen, meripelastusalusten rakennusja huoltokeskus, sekä varastoja logistiikkakeskus. Nousuja laskuvesi vaikuttavat jokapäiväisessä elämässä myös merenkulkuun. 34 R.N.L.I. ILB-veneet ovat kumiveneitä tai RIB-aluksia, jotka on tarkoitettu käyttöön rannikoiden läheisyydessä ja paremmilla keleillä. Ne ovat ALBaluksia, jotka selviävät kaikissa keleissä. Aluksia on erikokoisia ja eri käyttöön. Royal National Lifesaving Institution Brittein saarten meripelastus M erenkulku on Englannissa, Brittein saarilla, elämisen ehto. Englannin meripelastustoiminnan perustaminen tapahtui vuonna 1824 Sir Hillaryn toimesta. Haaksirikkoja on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Meripelastuksen keskitetyn opetuskeskuksen oheistiloineen vihki käyttöön vuonna 2004 kuningatar Elisabeth II. Hälytykset voivat tulla merihätään joutuneelta alukselta, meripelastuskeskukselta tai merivartiostolta. RNLI toimii vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta sillä on vahva tuki ja hyväksyntä viranomaistaholta. Tänään meripelastusasemia on 236 ja näiltä saadaan tarvittaessa liikkeelle yhteensä 340 meripelastusalusta. Haaksirikoissa on menetetty ja menetetään jatkuvasti sekä aluksia, lasteja että ihmishenkiä. Saavuttaessa keskukseen tulija kohtaa ensimmäisenä vaikuttavan muistomerkin. Saarten vedet ja karikot ovat vaatineet veronsa. Suurista aluksista Shannon-luokka on varustettu vesijetein. Hälytyksen tullessa alukset lasketaan vesille ”liukumäkeä”. Vedet saarten ympärillä ovat vaikeakulkuiset ja vaaralliset
Ohjattavana aluksena on tavanomainen ALB-alus ja kohteena kahden aluksen yhteentörmäystilanne, jossa toinen osapuoli, tankkeri, palaa. Illan pimetessä maiseman keskipisteeksi nousee valaistu nostosilta, Twin Sails. Mielenkiintoisimpia tiloja collegessa on aluksen ajosimulaattori. Erikoisuutena on käytössä myös tavallinen purjevene. Altaassa harjoitellaan muun muassa kovassa kelissä ympäri menneen kumiveneen tai RIB-veneen kääntämistä. Siinäkin on paljon ja asiasta kiinnostunut saa hyvän läpileikkauksen laitoksen toiminnasta. Hieno idea! Satama RNLI:n satamassa on nähtävillä koko laitoksen koulutusohjelman tarvitsema merikalusto. On oletettavissa niiden tarvitsevan meripelastajien apua. Varsinaisilla oranssialuksilla harjoitellaan vain todellisia pelastustilanteita. Ravintolasalin keskellä on kahden kerroksen korkuinen pylväs, jota peittää yksimittainen köysi. Oppilaat, kurssilaiset, perehdytetään kaikkien alusten käsittelyyn. Taustalla navigointiharjoitusaluksia. 35 Brittein saarten meripelastus Kiertokäynti Kiertokäynti RNLI:n tiloissa käsittää ainoastaan college-puolen oheistiloineen. Satamassa on oranssin värisiä meripelastusaluksia, mutta myös samanlaisia aluksia, joiden ylärakenteet ovat siniharmaita. Oikeanpuoleinen on rannoilla toimivan hengenpelastajan käyttämä varustus.. Harjoitusajo komentosiltasimulaattorilla, miehistön pelastaminen sekä palavasta aluksesta että merestä kestää 90 minuuttia. Pelastajan on osattava itse käsitellä purjevenettä. Allasharjoituksia varten on 25x10x4 metrin allas, jossa opiskelijat harjoittelevat muun muassa pienempien alusten, ILBveneiden ongelmatilanteista selviytymistä. Tavanomaiset pelastajan käyttämät puvut. Jouko Moisala Oppilaat harjoituksissa kevyiden alusten kanssa. Saarten rannikoiden pienveneiden satamissa on valtava määrä erikokoisia purjeveneitä. Kiertokäynti päättyy keskuksen kaksikerroksiseen ravintolatilaan, josta on hienot näkymät merelle. Niitä käytetään navigointiharjoituksissa. Oppilaat perehdytetään purjeveneen käsittelyn perusasioihin
Minikuutit on jaettu kolmeen eri ikäryhmään. – Kutsumme nuorempia kuutteja minikuuteiksi. Heidän ikänsä on 3–6 vuotta ja he käyvät harjoituksissa aina toisen vanhemKuuttija norppatoiminta tärkeää Keski-Uudenmaan Sukeltajissa Yksi sukellusharrastuksen nuorisotoiminnan pioneereja on KeskiUudenmaan Sukeltajat. Perhekeskeisyys valttia man kanssa. 36 S euran toiminnassa tärkeässä roolissa on kuuttija norppatoiminta, kertoo seuran nuorisovastaava Anu Kärkkäinen. Isommat kuutit ovat uimataitoisia, heidän ikänsä on 7–9 vuotta ja hekin harjoittelevat kahdessa eri ikäryhmässä. – Kuutit käyvät harjoituksissa yleensä jommankumman vanhemman kanssa, joten toimintamme on hyvin perhekeskeistä.. Seurassa on noin 270 jäsentä, joista puolet on lapsia ja nuoria
Perhesukellus on Anu Kärkkäisen mukaan varsin onnistunut konsepti. Jotain suosiosta kertoo se, että aloituspaikkoja on valitettavasti vain harvoin. Sopiva snorklaus Snorkkelisukelluksen ja muiden lajitaitojen lisäksi tärkeänä osana on uimataidon oppiminen ja Veljekset poseeraavat kameralle. Norpat eli 10–15-vuotiaat sekä hylkeet eli yli 15-vuotiaat pärjäävät ja haluavatkin olla isossa altaassa jo ilman vanhempia. Moni on aloittanut vauvauinnista ja Minikuuteista ja jatkanut itse ohjaajaksi. Koska heillä itsellään uimataidon harjoittelu jäi aikoinaan vähiin, he ymmärtävät, miten tärkeää vedessä liikkumisen taidot ovat ja miten tärkeää on se että ei pelkää vettä, kertoo Anu Kärkkäinen. 37 Vanhemmista on paljon hyötyä meillekin, sillä lasten ohjaaminen helpottuu, kertoo Kärkkäinen. – Näiden junioriryhmien lisäksi meillä on vauvauintia, mutta nämä vuorot ovat viikonloppuaamuisin. Seuramenestystä siivittää hyvä ilmapiiri ja yhteisöllisyys junioritoiminnassa. Kuva: Jaakko Ala-Hiiro Syväaltaan pohjaan sukeltava kuutti. – Meillä sukellusta voi harrastaa koko perhe ihan vauvasta vaariin. Kuva: Jaakko Ala-Hiiro Sukellusharjoituksia uppokaaren läpi. – Meillä on joskus ollut isiä ja äitejä, joiden uimataito ei ole kovin hyvä, mutta he ovat asian tuoneet esille ja me tuemme heitä tarvittaessa. Lisäksi meillä on joka vuosi tapana muistaa ja palkita aktiivisia perheitä, ohjaajia sekä muitakin seuratoimijoita. – Esimerkiksi eräässä perheessä on neljä lasta, jolloin on sanomattakin selvää etteivät vanhemmat voi kaikkien kanssa harrastaa yhtä aikaa. Apuun pyydetään tällöin usein esimerkiksi isovanhemmat. Kuva: Jaakko Ala-Hiiro. – Ne jotka aloittavat meillä myös jatkavat Keski-Uudenmaan Sukeltajissa. Kiperistä haasteista selvitään yhteistuumin
– En kuitenkaan vielä norppaikäisenä ollut edes ajatellut ohjaajaksi ryhtymistä. Moni aikuinenkin keskittyy seuravuorolla snorklaukseen ihan kuntoilumielessä, Anu Kärkkäinen kertoo snorklaavansa itsekin. Ohjaaja-ajatus kypsyi hitaasti L ukion kolmasluokkalainen Tino Turunen aloitti sukellusharrastuksen seitsemän vuotta sitten norpparyhmässä. – Harjoituksissa usein pelaamamme uppopallo oli aina lempiosuuteni. – Snorklaus ei kuitenkaan ole vain lasten ja nuorten harrastus. Seurassa kuitenkin opetetaan myös laitesukellusta. Pelaan edelleen harjoituksissa uppopalloa, mutta toimin myös kuuttiohjaajana. Myös nykyiset ohjaajakollegat osaavat asiansa hyvin. Tinon ollessa norppaikäinen hän koki ohjaajien olevan hyvin ammattitaitoisia. kehittäminen. – Aloitin pienenä norppana lähes 20 vuotta sitten alkuvuonna 1996. – Omana norppa-aikana treeneissä oli osuuksia, jolloin harjoittelimme kovemmin. Oikeastaan vasta norpparyhmän jälkeen aloin aktivoitua seurassa ja rupesin ohjaajaksi sekä aloin pelaamaan vakituisesti uppopalloa. Samalla harjoitusajat pitenivät. – Nykyisin pidämme harjoituksia samoilla periaatteilla, mutta toiminta tapahtuu toki kuuttiryhmän kanssa vielä enemmän leikin varjolla kuin norpissa. Joskus meillä oli myös kuntoharjoitusta. Lomamatkoilla on aina tietenkin päästävä sukeltamaan. Yleensä teimme myös jotain hauskaa treenien päätteeksi, kuten pelasimme vesipalloa, uppopalloa, tai pääsimme hyppimään ponnahduslaudalta tai hyppytornista. – Nykyisin sukellan aina kun siihen on mahdollisuus. Tino Turunen käy myös pelaamassa uppopalloa useita kertoja viikossa eri paikoissa, esimerkiksi Vantaalla Myyrmäen uimahallilla. Kuva: Jaakko Ala-Hiiro Tino Turusen vedenalainen selfie.. Kun seuraamme perustettiin uppopallojoukkue, liityin siihen heti. Tino Turunen kertoo, että hän halusi norppaikäisenä aloittaa laitesukelluksen, mikä toteutuikin. Suoritin laitesukelluksen P2-kurssin, mutta lapseni synnyttyä neljä vuotta sitten jätin laitesukelluksen ainakin toistaiseksi. Uppopallo Uppopalloharjoitus Tuusulan uimahallissa. 38 – Koulutus on seurassamme avainasemassa. Olemme vuosien varrella kouluttaneet ohjaajia monipuolisesti
He pääsevät noin 15 vuoden iässä apuohjaajiksi ja he käyvät ESLUN ”Tervetuloa ohjaajaksi”koulutuksen. – Vanhemmat eivät ole olleet enää vuoteen mukana treeneissä. Se valittiin Nuori Suomi ry:n sinettiseuraksi jo vuonna 1996, joten sinettiseuran status on jo pian 20 vuotta vanha. 39 Vauvauinnista kuuttitoimintaan K eravanjoen peruskoulun kolmasluokkalainen Vilja Ylhäisi aloitti ”sukellusuransa” kolmen kuukauden iässä vauvauinnilla. – Koulutus on seurassamme avainasemassa. Klaus Susiluoto Moi, mä olen veden alla! Seura järjestää myös vauvauintia. Altaita kaikille Seuran harjoitusvuoro on sunnuntaisin Tuusulan uimahallissa. Pikkuveljen harjoitukset ovat samaan aikaan, he ovat hallilla veikkaa auttamassa. – Uimahalli on käyttötarkoitukseemme juuri sopiva. Uusia ohjaajia kasvaa omista norppaja hyljeryhmistä. Kaikille ikäryhmille löytyy sopivat altaat. Vuoden Norppaseuraksi 2011 Keski-Uudenmaan Sukeltajat ylsi vuonna 2011. – On hyvä tuntea käytännöt ja aikataulut. Seura järjestää vuosittain myös omia koulutuksia, kuten DAN-ensiapukursseja sekä vesiturvallisuuskursseja. Iskä on yrittänyt rohkaista minua harrastamaan uppopalloa, mutta en ainakaan tällä hetkellä välitä siitä niin kauheasti. Nykyisin Vilja harjoittelee lähinnä kavereiden ja seuran ohjaajien kanssa. Kuva: Veli-Matti Korppi-Tommola Vesiturvallisuusharjoitus käynnissä. – Eräs kolmilapsinen perhe muutti taannoin Tuusulasta Espooseen, mutta he halusivat silti jatkaa seurassamme pitkästä välimatkasta huolimatta. Lomilla uin kyllä aika paljon. Vilja sukeltaa myös harjoitusten ulkopuolella. – Lisäksi vuosittain teemme yhteistyötä alueen urheiluseurojen kanssa ja vaihdamme osaamistamme puolin ja toisin myös yli lajirajojen, kertoo Anu Kärkkäinen. Sinettiseura Keski-Uudenmaan Sukeltajat on vahva nuorisoseura. – Eniten käyn harjoituksissa talvisin. – Sukeltajaliiton kurssien lisäksi käytämme paljon ESLUn ja SUHIn perussekä jatkokursseja ohjaajillemme. Vilja Ylhäisi harjoittelee myös isänsä kanssa. Junioriryhmät pyörivät Kärkkäisen mukaan kokeneiden ohjaajien johdolla. Aikataulutus onnistuu myös nuorempien eli kuuttien ja norppien kanssa yhdessä vanhempien kanssa. Tehokasta harjoitteluaikaa on noin kolme ja puoli tuntia, jotta vuoroja voi jaksottaa eri lajien ja ikäryhmien välillä. on Keski-Uudenmaan Sukeltajissa suosittu harraste. Anu Kärkkäinen korostaa, että pelisääntöjäkin pitää olla. Sukeltajaliiton kurssilla heidät koulutetaan norppaohjaajiksi. Olemme vuosien varrella kouluttaneet ohjaajia monipuolisesti. Harrastajia on eniten Tuusulasta, Järvenpäästä ja Keravalta, mutta myös Helsingistä, Mäntsälästä, Orimattilasta, Vantaalta ja Espoosta on sukelluksen ystäviä. – Vuoromme Tuusulan uimahallissa on tarpeeksi pitkä. Kuva: Veli-Matti Korppi-Tommola. Vapaasukelluksen harrastajia on seurassa muutamia. Käytössä on koko halli: 25 metriä pitkä kuusiratainen kuntouintiallas, neljän metrin syvyinen hyppyallas, kahluuallas, lämmin terapia-allas ja kylmävesiallas
Mukana yhdistyksessä on laitesukeltajia, vapaasukeltajia ja harppuunakalastajia. Kuvassa Oona Peltonen sukeltaa Hilloisissa.. – Ajatus luoda opiskelijoiden oma sukellusyhdistys heräsi, kun muutin itse Turun akateemisten opiskelijoiden sukellusseuran ajatuksena on koota sukellusta harrastavat opiskelijat ja myös lajia harrastava henkilökunta yhteen. 40 Seuran kautta kursseja, varusteita ja retkiä Muutama vuosi sitten perustettu Turun Akateemiset Sukeltajat ry on avoin kaikille yliopisto-opiskelijoille. Turun Akateemiset Sukeltajat kokoaa sukeltavat opiskelijat V ielä nuori, mutta jo elinvoimainen yhdistys Turun Akateemiset Sukeltajat ry perustettiin vuonna 2012
Seuran hallituksen ideoimien reissujen ohella tärkeää on, että seuran kautta harrastajat voivat löytää toisensa ja koota siten myös itse omia reissuporukoitaan. – Koska toimimme ylioppilaskunnan alayhdistyksenä, tämä status velvoittaa tiettyyn jäsenistön rakenteeseen. – Viime vuosina sukellusreissuja on ollut parhaimmillaan joka viikonloppu. Yhdistyksessä on opiskelijajäseniä kaikilta tieteenaloilta. – Koska yhdistys tekee yhteistyötä kouluttajatason vapaasukeltajan kanssa, suunnitteilla on järjestää lähitulevaisuudessa jäsenistölle ikioma vapaasukelluskurssi, Kristian kertoo. Tällä hetkellä yhdistyksessä on jäseniä vajaat parikymmentä. Sain idean perustaa akateemisten sukeltajien oman seuran, joka toimisi ylioppilaskunnan alayhdistyksenä. Vajaa puolet jäsenistöstä voi koostua henkilökunnasta tai muista korkeakouluopiskelijoista. Edullisia varusteita Sukellusyhdistyksen ideana on paitsi auttaa opiskelijasukeltajia löytämään toisensa, myös tarjota mahdollisuus kohtuuhintaiseen harrastamiseen. Toki, jos joku tuo kaverinsa mukaan yhdistykseen, emme osoita ovea, vaikka henkilö ei olisikaan akateeminen, Kristian sanoo. – On sääli, että ihmiset käyvät kalliin peruskurssin, sukeltavat viikon verran etelän lomallaan, jonka jälkeen kortti jää kuivumaan. Kaksi kolmasosaa jäsenistöstä koostuu Turun ylioppilaskunnan alaisista opiskelijoista. Myös kursseista yhdistys on saanut alennusta. Turun Akateemiset Sukeltajat ry:n puheenjohtaja Kristian Dorra perusti vuonna 2012 opiskelijoille oman sukellusyhdistyksen, jonka kautta sukeltamisen harrastaminen sopii paremmin myös opiskelijoiden kukkarolle. Toki lähivedet eroavat vaikkapa Malediivien maisemista, mutta haluamme akateemisten sukeltajien yhdistyksessä omalta osaltamme osoittaa, että Suomen vesistäkin löytyy upeita sukelluskohteita. Yhdistyksellä on omia sukellusvarusteita, joita vuokrataan opiskelijoille huokeaan hintaan.. Opiskelijoiden sukellusseuran ajatuksena on koota sukellusta harrastavat akateemiset opiskelijat ja myös lajia harrastava henkilökunta yhteen ja lisätä tietoa sukeltamisesta harrastuksena. Isolla osalla jäsenistöstä on AOWD-kortti, mutta mukana on myös Rescue Diver-sukeltajia. Turun Akateemiset Sukeltajat ry pyrkiikin omalta osaltaan murtamaan kotimaisiin vesiin liittyviä ennakkoluuloja ja vääriä tietoja. Kuvassa ollaan Hilloisten louhoksella. Kristianin opiskelukaverit innostuivat sukeltamisesta. Kotimaan vedet Kristianin mukaan opiskelijoiden budjetti ei anna useinkaan myöten lähteä sukellusreissuille tropiikkiin. – Havaitsin, että vaikka hyviä seuroja on näillä main useita, niiden maksut ovat opiskelijan kukkarolle kovin kalliita. – Erityisesti aloittelevat, peruskurssin suorittaneet harrastajat ovat tervetulleita, sillä hyvä porukka ja yhdistyksen toiminnan kautta kertyvät sukelluskokemukset auttavat säilyttämään innostuksen lajiin, Kristian pohtii. Esimerkiksi Hilloisissa tai Mellilänjärvellä on mahtavaa sukeltaa. 41 Helsingistä Turkuun opiskelemaan vuonna 2010. Tämä luulo on väärä. Yhdessä käytiin lisää kursseja ja sukellettiin ahkerasti. Paljon antoisampaa olisi hakeutua samanhenkiseen porukkaan, jonka kanssa voisi sukeltaa säännöllisesti kotimaan vesillä. Yhdistys järjestää sukellusreissuja, jonne jäsenet pääsevät mukaan ilmaiseksi, seuran ulkopuoliset harrastajat pientä korvausta vastaan. Yhdistys järjestää sukellusreissuja, jonne jäsenet pääsevät mukaan ilmaiseksi. Tuula Kolehmainen Kuvat: Petri Teräspuro Lisätietoja: www.tasu.utu.. Teemme myös yhteistyötä paikallisen sukellusliikkeen, Fun Dive Oy:n kanssa, jonka kautta olemme saaneet sukelluksen jatkokursseja hieman tavanomaista edullisemmin. Tähän ei toisaalta ole edes tarvetta. – Moni aloitteleva sukeltaja luulee, ettei täkäläisissä vesissä olisi näkyvyyttä lainkaan, tai ettei mitään mielenkiintoista löytyisi pinnan alta. Työskentelin noihin aikoihin opintojen ohella sukellusliikkeessä, kertoo seuran puheenjohtaja Kristian Dorra. Harrastuksen edetessä Kristian alkoi tutkia, minkälaisia sukellusseuroja Turun seudulta löytyisi. – Yhdistyksellä on omia sukellusvarusteita, joita vuokrataan opiskelijoille erittäin huokeaan hintaan
Hymy ei silti hyytynyt, kun viimein pääsi sukeltamaan. Mieleeni ovat syöpyneet myös Jacques Cousteaun merten syvyyksistä kertovat filmit, joita katselin ihaillen lapsena. Altaalle suunnattiin alkuun märkäpukujen kanssa. – Kuivapuku tuntui ihan järjettömän kömpelöltä kuivalla maalla. – Hangossa on hienot maisemat niin pinnan päällä kuin allakin. Harrastus sai tuulta alleen, kun Laura kuuli, että eräs hänen ystävänsä oli käynyt Sukelluskoulu Aallon peruskurssin, jossa kouluttajina olivat toimineet Tiina Puhakainen ja Leif Åström – Kyselin tuttavaltani sukelluskoulusta ja selvittelin muutoinkin, minkälaisista kouluttajista oli kyse. Hän oli innoissaan siitä, että lapsuuden rantojen vedet viimein avautuivat pintaa syvemmältä. Silti ehkä suurin syy siihen, että sukeltamisen aloittaminen siirtyi oli se, etten oikein tiennyt, miten ja missä olisin päässyt alkuun. Sukelluskursseja on kyllä tarjolla joka puolella, mutta henkilön, joka ei tunne paikkoja tai ihmisiä, on toistaiseksi aika hankala lähestyä lajia. 42 H elsinkiläinen Laura Koskinen, 32, kertoo unelmoineensa sukeltamisesta jo lapsuudestaan lähtien. Aluksi korkkina pintaan! aloittamaan sukeltamista, uskaltauduin ilmoittautumaan peruskurssille, Laura naurahtaa. Näinkin pieneen naiseen tarvittiin melkoinen määrä. Pakko painoa, etten ampaissut pintaan. Jo pelkästään altaassakin saattoi kokea, kuinka sukeltaen pinnan alla avautuu ihan oma maailmansa. Hangon vesiin Laura pääsi suorittamaan peruskurssin avovesiosuuden Hangossa. Kuivapuku tuntui Laurasta alkuun raskailta ja kömpelöltä kuivalla maalla. Saaressa näin usein sukeltajia varusteineen ja seurasin heidän touhujaan uteliaana. tosin myöntää, että varusteiden kanssa oli melko lailla opettelemista. Ponnahdin korkkina pintaan! Koska Laura valitsi suorittaa peruskurssin avovesiosuuden kotimaassa, hän pääsi opettelemaan myös kuivapuvulla sukeltamista. Näkyvyys ei tosin ollut paras mahdollinen, sillä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna pinnan alla oli vielä kevättöhnää. Lapsuuden haave toteutui. Sain kuulla pelkästään positiivista palautetta, ja minulle kerrottiin, että kyseessä ovat osaavat vetäjät ja että rempseässä porukassa on hyvä henki. Vaikka toive päästä itse jonain päivän sukeltamaan kyti mielessä, rohkaistui Laura lähtemään peruskurssille vasta viime keväänä. – Sukeltaminen ei tietysti ole ihan ilmainen harrastus, mikä jossain määrin rajoitti harrastuksen aloittamista. – Vietin kaikki lapsuuteni kesät merellä ja saaristossa, sillä perheelläni oli kesäpaikka Jussarössä. Korkkina pintaan Laura kertoo, kuinka peruskurssilla perehdyttiin ensin teoriaan ja varusteisiin. – Oli aivan mahtava tunne päästä veteen. Kun lisäksi kouluttaja Tiina vakuutti, etten ole suinkaan liian vanha Tasapainotuksessa riitti opettelemista Laura Koskinen meni sukelluskurssille viime keväänä. Muutoinkaan kuivapuku ei ihan ensimmäisellä kerralla auennut, vaan tasapainotus vaati harjoittelua. Aloittelijoille tarvittaisiinkin paremmin tietoa harrastuksesta, Laura kertoo
Nykyinen luokitukseni riittää syvyyden puolesta jo oikein hienoihin kohteisiin. – Toki ulkomaan vedet kiinnostavat, mutta en välttämättä tarvitse delfiiniparvia tai rauskuja nauttiakseni sukeltamisesta. Hylkysukellus etenkin Suomen vesillä kiinnostaa todella paljon. Lauran mukaan avovesiosuudessa ei vielä ihan täysillä päässyt nauttimaan sukeltamisesta, sillä keskittyminen itse suoritukseen oli päällimmäisenä mielessä. – Suunnistus ei mennyt aivan nappiin, mutta en silti huolestunut, vaan yritin iloita sukeltamisesta. Lauraa kiinnostaa erityisesti sukeltaminen kotimaan vesissä. Uskonkin, että taitojen ja kokemuksen karttuessa suorittaminen ei vie enää kaikkea energiaa. Kävimme kuitenkin seitsemässä metrissä. Tiesin, että olemme hyvissä käsissä, olihan paikalla kolme masteria, Tiina, Leif ja Nina Pennanen, jolle Hangon vedet ovat erityisen tuttuja. Hyvässä hengessä Jo ennen sukellusharrastusta Laura oli kokeillut snorklaamista ja siten saanut hieman vinkkiä vedenalaisesta maailmasta. Pinnanalaisesta maailmasta voi varmasti nauttia paremmin, kun ei nouse poijuna pintaan tai toisaalta tömähdä pohjaan. Ninan johdolla peruskurssilaiset kävivätkin tutkimassa pohjamuodostelmia ja merenpohjan Laura Koskinen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti ystävänsä innoittamana Sukelluskoulu Aallon peruskurssille. Laura kertoo pitävänsä sukeltamisessa myös siitä, että naiset ja miehet ikään tai kokoon katsomatta voivat harrastaa lajia.. Mikäli reissu toteutuu, Laura haluaisi mukaan ja ennen kaikkea tavoitteena olisi päästä sukeltamaan. Erityisesti haluan sukeltaa kotimaassa, sillä koen Suomen rannikon itselleni läheisimmäksi ja haluan tietysti päästä sukeltamaan Jussarön vesiin. – Tällä retkellä pääsin nauttimaan sukeltamisesta rennommin. Laura kertoo, että hänen ystävänsä ovat mahdollisesti lähdössä tulevana talvena Jamaikalle. vellä, myös Hossassa olisi upea sukeltaa. Järvisuomessakin on kiinnostavia sukelluspaikkoja esimerkiksi Kerimäen ValkiajärVirtaustakin oli sen verran, että emme lähteneet kauaksi aallonmurtajalta. – Jos lähden matkalle, käyn varmasti sukelluskoululla kertaamassa oppimaani ja virkistämässä muistiani. Haaveissa olisi päästä sukeltamaan Kerimäen Valkiajärvelle ja Hossaan. Siihen pääsi käsiksi vasta kuin lähdin sukelluskurssille, Laura selittää ja kannustaa kaikkia sukeltamisesta kiinnostuneita rohkeasti mukaan. Tiina sanoi, että sukeltamaan oppii ainoastaan sukeltamalla, Laura pohtii. Laji vei mennessään Laura harmittelee sitä, että Suomen kesä loppui lyhyeen ja ainakin kotimaan sukellukset on siten tältä vuodelta koettu. 43 eliöitä. – Vaikka olinkin snorklannut, ei pinnan alla vallitsevaa maailmaa, sen hiljaisuutta ja rauhaa pystynyt kuvittelemaan. Ajatuksenani on myös käydä jatkossa nitrox-kurssi ja kenties ensi kesänä päästä Advanced Open Water Diver -jatkokurssille
On todella hyvä, että tällaisen foorumin kautta aloittelijatkin pääsevät paremmin sisälle lajiin, Laura pohtii. – Minulle on tärkeää, että kouluttajat tekevät työtä ammattitaitoisesti, mutta sydämellään ja rakkaudesta lajiin. Sukelluskoulu Aalto tarjoaa PADI-koulutusjärjestelmän mukaista sukellusopetusta aina sukelluskokeiluista Divemaster -kursseihin saakka ja kaikkea siltä väliltä. – Kaikki sukelluskouluttajamme ja oppaamme ovat kokeneita PADI-kouluttajia ja lajin aktiivisia harrastajia. Sukelluskoulu Aalto syntyi yhteistyöllä. Joka kerta, kun olen kurssin jälkeen käynyt Varuste.netissä tutkimassa tarvikkeita, on Tiinan kanssa ollut hirmu hyvät jutut ja meininki. Erityisesti Laura kiittelee Sukelluskoulu Aallon koulutusta ja porukan hyvää henkeä. – Minulle on tärkeää, että kouluttajat tekevät työtä ammattitaitoisesti, mutta sydämellään ja rakkaudesta lajiin. Neljän kouluttajan voimin päätimme viimein toteuttaa idean sukelluskoulusta, kertoo sukellustarvikepuolen vastaava, sukelluskouluttaja Tiina Puhakainen. Omia sukellusvarusteita Lauralla ei vielä viisimillistä märkäpukua lukuun ottamatta ole. – Oman kuivapuvun hankinta tulee varmasti ensimmäisenä kysymykseen. Meillä kouluttavat ja ohjaavat sukellusammattilaiset tekevät työtään sydämestään ja rakkaudesta sukeltamiseen, Tiina muistuttaa. – Täyttötiloissamme on käytössä Bauer Mini Verticus 120-5,5-3. Sukelluskoulun luentotilat, huoltotilat sekä kompressoritilat sijaitsevat Konalan myymälän yhteydessä. Siihenkin saan varmasti apua Sukelluskoulu Aallon väeltä, Laura toteaa. Lisätietoja: www.sukelluskouluaalto.fi – Laivareissulla tapasin sukeltajakonkareita Kotkasta. Porukan pitää olla myös mukava, jotta harrastuskin on rentoa ja kivaa. Ilmatäytöt ja nitroxtäytöt hoituvat nyt kätevästi myymälässä. Miehiltä sain myös vinkin Facebook-ryhmästä, Dyykkiremmi Vesipäät, jossa esimerkiksi viestitään tulevista sukellusreissuista ja käydään keskustelua varusteista. Tuula Kolehmainen Kuvat: Nina Pennanen, Leif Åström Lauralle on tärkeää, että sukellusporukassa vallitsee hyvä henki. Sukelluskoulua pyörittävät Tiinan ohella Varuste.netin markkinoinnista vastaava, erityisesti Suomen vesiin ja meren pinnanalaiseen eliöstöön perehtynyt sukelluskouluttaja Nina Pennanen, sukelluskuvauksen ja laitteistojen huollot hallitseva Leif Åström sekä ensiapukursseja, kertauskursseja ja sukelluskokeiluja vetävä Ilkka Niinivaara. – Sukelluskoulu perustettiin yleisön pyynnöstä. Syksyn ohella Fundamentalsperuskurssi järjestetään myös ensi keväänä. netin alaisuudessa on toiminut Helsingissä Konalassa tukikohtaansa pitävä Sukelluskoulu Aalto. Sukelluskoulun toimintaan kuuluu koulutuksen ohella sukellusreissujen järjestäminen lähiseutujen kiinnostaville sukelluskohteille. Bauerin lisäksi tankkeja täyttävät valtuutetut IANTDja DSAT Gas Blenderit, Tiina kertoo. Olimme jo jonkin aikaa pohtineet, että yhdistäisimme sukellusvarustemyyntiin koulutusta ja sukellustoimintaa. – Uutuutena Aallossa starttasi GUE:n Fundamantals –peruskurssi, jossa keskitytään erityisesti sukellustekniikkaan ja nosteen hallintaan. He nauroivat, kun kerroin pelänneeni, että olisin harrastukseen liian vanha. 44 M aaliskuun alusta lähtien Varuste
Välimerelle suuntautunut noin kuukauden sukellusretki vuonna 1953 antoi esimakua toisenlaisista sukellusolosuhteista. Pari vuotta nuori sukeltajaryhTutkimusmatka Punaisellemerelle Joukko ruotsalaisia sukellusharrastajia lähti Punaisellemerelle 1950-luvun puolivälissä. Välimeri ei kuitenkaan ollut sitä, mitä haluttiin. Kerho oli Ruotsin ensimmäinen. 45 J oukko innostuneita göteborgilaisia sukelluksen harrastajia perusti vuonna 1952 Västkustens Dykarclub -nimisen sukelluskerhon. Expeditionen Röda Havet -nimellä kulkenut seikkailu teki sukeltajista sankareita. Vaikka Kalymnoksen Åke Follin kertoo Hans Örnhagenille suunnittelemansa happilaitteen rakentamisesta ta toiminnasta. Perustajat olivat nuoria, jotka olivat innostuneita kevyen sukelluslaitteen antamista mahdollisuuksista tutkia Göteborgin lähivesiä. Yksi kuva kertoo paljon Punaisenmeren tutkijoiden kohtaamista ”meren kauhuista”.. Sukeltajat kaipasivat uusia haasteita. mä kulutti ilmaa ja aikaa vedessä tutkien lähivesiä, mutta aikaa myöten toteutui vanha sanonta: Ruokahalu kasvaa syödessä
Innokkaat kerholaiset kuluttivat vajaan vuoden retken varustamiseen sukellusvälinein, filmikameroin ja kameroin, joihin konstruoitiin vedenalaiset kotelot. Hans Hassin kirjoitukset ja kuvat Punaiseltamereltä saivat sukelluskerholaiset unelmoimaan oman sukellusretken järjestämistä samoille Hans Hassin kuvaamille kristallinkirkkaille vesille. Tämän päivän Punaisenmeren sukeltajat voivat vain kuvitella, miten hienoja sukellukset ovat olleet; koralliriutat olivat tuolloin täysin koskemattomia, meri oli täynnä kalaa, vesi kristallin kirkasta. Punaisellemerelle Kuukauden purjehduksen jälkeen, 17. Haluttiin Punaisellemerelle. Alus ja kalustoa Eipä ollut 1950-luvulla Punaisellamerellä tarjolla leppoisia liveaboardeja. Tutkimusretkikunnan alus M/Y Red Sea.. Sukelluksen kohteena oli italialainen höyrylaiva Umbrea, josta sukeltajat nostivat muun muassa laivakellon ja vermuttipulloja, joiden sisältö oli vielä juotavaa. Jokainen nähty hai, murena tai barrakuda tai jokin muu myrkyllinen tai vaarallinen merihirviö oli valmiina iskemään ja jopa syömään varomattoman, suojattoman ja Expeditionen Röda Havet -näyttelyn avajaisissa riitti sukeltamista kiinnostunutta yleisöä. Kotiin sankareina Retkestä on kirja, jota edelleen saa tilattua. Syntyi ”Expedition Röda Havet”. Kirjan lukeminen antaa kuvan, että jokainen sukellus oli vaarallinen ja vaikea. Erityisen sukelluksen ryhmä teki Port Sudanin edustalla. Merelle ja sukeltamaan pääsy päätettiin varmentaa omalla aluksella. 46 vedet olivat verrattomia verrattuna Göteborgin vesiin, halusivat sukeltajat vielä parempaa. Suezin kanavan jälkeen sukellusmatkalaisille avautui Punainenmeri, jolla alus miehistöineen risteili parin kuukauden ajan. Alus kunnostettiin perin pohjin ja kastettiin uudella nimellä M/Y Red Sea. Matkaan lähteneet vuoden 1955 kuvissa. Yksinkertaisten sukelluslaitteiden kanssa sukellettiin aina 60 metrin syvyisiä sukelluksia. Jokapäiväiset sukellukset kuuluivat päivien ohjelmaan. Tietoisuus maailman pohjoisimman korallimeren tarjoamista sukellusmahdollisuuksista siivitti unelmointia toteutumaan. helmikuuta 1955 Red Sea kiinnittyi Aleksandrian satamaan, jossa loput matkalaiset liittyivät mukaan. Osa varusteista jouduttiin lainaamaan ja jopa kerjäämään. Lainaksi sukelluskerho sai vanhan englantilaisen kutterin. Tammikuun puolessa välissä vuonna 1955 M/Y Red Sean köydet Göteborgin satamassa irrotettiin ja jännittävä ja mielenkiintoinen matka lämpimille leveysasteille alkoi. Vedenalaista filmiä ja kuvaa syntyi päivittäin
Kotelo on Åke Follinin suunnittelema. Ei ainakaan tässä vaiheessa ole pois suljettua, ettei näyttely olisi nähtävillä Turussa ensi keväänä. Expeditionen Röda Havet ei jäänyt vain osallistujiensa kokemukseksi. Samoin suhtautuminen luontoon ja eläimiin oli 1950 – luvulla aivan eri tasolla kuin tänään. Jouko Moisala Tämän päivän Punaisenmeren sukeltajat voivat vain kuvitella, miten hienoja sukellukset ovat olleet.. Matka itsessään on osa ruotsalaista sukelluksen harrastuksen, urheilusukelluksen, historiaa. Hänen tehtävänään oli huolehtia sukeltajien kokoamien näytteiden kuvaamisesta ja säilyttämisestä. Molemmista tuli vuosiksi suuri menestys. Jo itse matkan aikana Punaiseltamereltä lukijat saivat lähes ajantasaista tietoa matkan sujumisesta ja tapahtumista niin aluksessa kuin sukelluksissakin. Niiden ilmestyessä julkisuus oli valtava. Uddevallan maakuntamuseo on laatinut kiertävän näyttelyn tästä ruotsalaisen urheilusukelluksen historian eräästä merkittävimmästä tapahtumasta. Siitä piti lehdistö huolen. Åke Follinin paineilmalaite, räpylät ja veitsi näkyvät pullopaketin takaa. tifilmi ja kirja samalla nimellä, Expeditionen Röda Havet . Matkalla oli mukana biologi Uppsalan yliopiston eläintieteelliseltä laitokselta. Ruostumattomasta teräksestä valmistettu kamerakotelo vedenalaiseen kuvaamiseen. Matkasta valmistui dokumentFilmikamera Paillard Bolex, jolle Åke Follin on suunnitellut takana näkyvän vedenalaiskotelon. Selityksenä sekä kirjan kuvauksiin ja filmien antamaan kuvaan on todettava, että tietämys vaikkapa vain Punaisestamerestä ja sen elämästä oli tuolloin varsin vähäistä ja rajoittunutta. 47 turvattoman sukeltajan. Lehdistö herkutteli kotimaassa näillä kuvauksilla ja matkalaiset saivat lähes sankarin vastaanoton palatessaan takaisin kotimaahan. Tieteellinen työ Retkellä, tutkimusretkellä oli myös tieteelliset tavoitteet. Vitriinikuvassa tutkimusretkestä julkaistuja kirjoituksia. Tieteellinen osa retkestä toteutettiin yhdessä Hurghadan meribiologisen tutkimusaseman kanssa. Ruotsalaisen sukellusharrastuksen historiassa sekä filmillä että kirjalla on ollut merkittävä vaikutus harrastuksen leviämisessä laajoihin piireihin
Esimerkiksi. Tampereen Urheilusukeltajat antaa harrastukselle monta ulottuvuutta Vuonna 1972 perustettu Tampereen Urheilusukeltajat ry (TaUrsu) on Suomen suurimpia sukellusseuroja. Vuosien saatossa mukaan on tullut uusia toimintamuotoja ja seuran toiminta on laajentunut, mutta ainakin yksi asia on pysynyt ennallaan: avoimuus. 48 T aUrsun toiminta on alkumetreiltä lähtien ollut monipuolista, esimerkiksi laitesukelluskoulutusta seura on järjestänyt jo vuodesta 1973. Suomen suurimpiin kuuluvassa seurassa vaalitaan avoimuutta Pari vuotta puheenjohtajana toiminut Jouko Laitinen näkee seuran merkityksen sukellusharrastuksessa erittäin suurena. Tosin seuratoiminnan tarkoitus on vuosikymmenten saatossa jonkin verran muuttunut. TaUrsussa voi harrastaa laitesukelluksen lisäksi myös uppopalloa ja räpyläuintia. – Ennen harrastajat liittyivät seuroihin paljolti sen vuoksi, että harrastaminen oli edullisempaa seuran kautta
Määrällisesti eniten sukeltajat käyvät Kaukajärvellä. Lähivesillä sukellettavaa Seuran varapuheenjohtaja Jyrki Lähde on sukeltanut 15-vuotiaasta saakka. – Näsijärvellä vesi on tummaa, mutta partikkeleita ei juurikaan ole, joten vesi on kirkasta. Meillä tämä toimii koska koulutusvolyymit ovat aika pienet. Syvyyttä on aika paljon ja järven eteläpäässä on pari hylkyä.. Yhteisöllisyys on yhä seuratoiminnan etu sekä muun muassa hallivuorojen takaaminen jäsenistölle. Ulkomailla, jossa volyymit ovat toista luokkaa, saattaa kolutus kestää lyhimmillään kaksi, kolme päivää. TaUrsun sukelluskoulutukset perustuvat CMAS:n ja NAUI:n määrittelemiin kansainvälisiin standardeihin. Kirkasvetinen järvi on jyrkkärantainen ja helppopääsyinen, mikä tekee siitä hyvän harjoitusveden. Norppatoiminta oli tuolloin tuntematon käsite ja juniorot harjoittelivat muun muassa Pyynikin tai Nokian halleissa omilla seuravuoroillaan. 49 kompressoreja oli yleensä vain seuroilla vara hankkia. – Näsijärvellä vesi on tummaa, mutta partikkeleita ei juurikaan ole, joten vesi on kirkas. Pyhäjärvellä sukeltajat käyvät jonkin verran, kaupungin edustalla on jyrkkää rantaa. Laitinen pitää suomalaisia sukeltajia hyvin kouluttautuneina. Kesäisin seuralla on viikkosukellukset, jotka suuntautuvat yleensä Kaatialaan tai Haverille. Seuraan hän liittyi vuonna 1977. Hangon saarileirit taisivat loppua jo 1980-luvulla. Uppopallossa merkkivuosi Seura pelaa uppopalloa SMsarjassa ja lisäksi tänä vuonna Eurooppa liigaa. Tampereen toisen suuren järven, Pyhäjärven, vesi on siinä määrin sameaa, että siellä ei kesäaikaan juurikaan sukelleta. Tampereen Urheilusukeltajat saavat Viime vuoden räpyläuimariksi valittu maajoukkueuimari Terhi Ikonen sijoittui 800 metrin sekä 400 metrin matkoilla hopealle Barcelonassa CMAS World Cup -osakilpailussa. Aikoinaan seura teki meriretkiä Hangon vesille. – Kouluttajille on vastuu koulutettavistaan. Puheenjohtaja Jouko Laitinen on päässyt sukeltamaan tapahtumissa, jotka ovat olleet Suomessa ja jopa maailmalla aikansa suuria uutisia. – Harrastus on peritty ominaisuus, isä meni aikanaan sukelluskurssille ja vei minutkin veteen. Suomessa koulutus antaa taatusti riittävät taidot kaikille. Seuralla on Näsijärvellä tukialuksena kuusimetrinen nopea alumiinivene. Seurat tarjoavat edelleen koulutusta, mutta nykyisin on myös paljon kaupallisia koulutuksen tarjoajia. Nykyisin seura järjestää vuosittain muun muassa laitesukelluksen peruskurssin, syventäviä jatkokursseja, sukellusturvallisuus-, kuivapukuja nitrox-kurssin sekä DAN:n ensiapukurssin. Tietysti koulutus on aina ollut tärkeä osa seuratoimintaa. Viroon on joskus seura järjestänyt retkiä. Ne ovat aika suosittuja sukelluskohteita. Suomen olosuhteet ovat sellaiset, että täällä sukeltamaan oppinut pystyy sukeltamaan missä päin maailmaa tahansa. Olen pysynyt laitesukelluksen parissa, en ole vapaasukellusta tai uppopalloa koskaan harrastanut, sanoo Lähde. Uppopallossa yhteistyö on vahvaa Nokian Urheilusukeltajien kanssa, joka tekee vahvaa nuorisotyötä. Syvyyttä on aika paljon ja järven eteläpäässä on pari hylkyä. Jollei joku omaksu taitoja kurssin aikana, koulutus jatkuu niin kauan, että hän ne omaksuu
SM-liigaa pelaa kuusi joukkuetta. Mimmit ovat kuitenkin niin kovia, että pystyvät harjoittelemaan miesten kanssa. Vastustaja voi iskea alta, päältä tai sivulta. – Räpyläuinti on pohjalukemissa koko maassa. KaakkoisSuomessa ja pääkaupunkiseudulla on onneksi nousemassa uusia nuoria mukaan räpyläuintiin. Uppopalloilua ei voi verrata Korhosen mielestä mihinkään muuhun lajiin. – Tavallinen uinti vie harrastajia räpyläuinnilta. Räpyläuintiin nuoria Räpyläuinti on ollut Tampereella aikaisemmin vahvaa, mutta tällä hetkellä se ei ole suuressa suosiossa. Meille osallistuminen maksaa noin 1000 euroa vuodessa pelaajaa kohden. Saamme näin kokemusta kovista peleistä, sanoo uppopallojaosta vetävä Olli Korhonen. 50 miesten joukkueeseensa tukea tätä kautta. – Meillä on myös yhteistyötä Hämeenlinnan Urheilusukeltajien kanssa harjoituspelien ja yhteisten harjoitusten muodossa. Kuntokaan ei auta, jos kuolemanpelko iskee veden alla. – Laji kehittää aivan omalla tavallaan, koska se on ainoa kolmiulotteinen urheilulaji. Meillä on tosin muutama aivan maailman huippu, joista oman seuran Terhi Ikonen on saavuttanut arvokisoissa kärkisijoituksia, sanoo jaoksen vetäjä Kalevi Turkka. Tampereella ei ole omaa naisjoukkuetta, vaikka seuran pelaajistossa on kolme maajoukkuetason naispelaajaa. Räpyläuintiin kaivattaisiin uutta nuorta verta. Sponsorituki on tässä lajissa hyvin vähäistä, joten palaajat maksavat turnauksen omasta pussistaan. – Joukkueen pitäisi olla 15 pelaajaa. Uintikisoja on viikoittain ympäri maata, mutta. Uppopalloilu kysyy ennen kaikkea luonnetta ja kanttia. – Hämeenlinnassa pelattava turnaus kokoaa Euroopan parhaat joukkueet. Tämän vuoden suurin uppopallotapahtuma on toista kertaa Suomessa pelattava Eurooppaliigan kierros. – Uppopalloilu kysyy ennen kaikkea luonnetta ja kanttia. Kuntokaan ei auta, jos kuolemanpelko iskee veden alla
– Tuona aikana muutama räpyläuimari on vaihtanut lajia, mikä on tietysti suuri harmi. Huhujen mukaan venäläiset olisivat itse ampuneet ohjuksen alas sen lennettyä vahingossa Suomeen. Laitinen toimi Ilmavoimien sukeltajana kaikkiaan 15 vuotta. – Ilmavoiminen sukeltajia oli aikanaan 15 ja meidän tehtävämme oli tutkia vedenalaisia lento-onnettomuuksia. Turmassa kuolivat kaikki koneessa olleet 15 henkeä. Totuus oli toisenlainen. Kun ilmavoimien DC-3 kuljetuskone putosi Juurusveteen, Laitinen kumppaneineen hälytettiin tuolloinkin paikalle. Kyseessä oli tosin suihkumoottorilla varustettu meritaisteluohjus, joka oli muutettu maaliohjukseksi poistamalla siitä taistelukärki. Laitinen painui veden alle, kun neuvostoliittolainen maaliohjus harhautui Suomeen ja putosi Inarinjärveen. Kaksi päivää kuukaudessa oli palkallista sukeltamisen harjoittelua eli kuntosukellusta, minkä vuoksi meikäläistä voi sanoa virkasukeltajaksi, naurahtaa Laitinen. Ilmavoimilla ei enää omia sukeltajia ole. Ohjus oli karannut radio-ohjaukseta ja lentänyt Norjan yli Suomeen. Kisojen vähyys ei edesauta lajin nousua. Laitinen jäi itse eläkkeelle vuonna 2005. Douglas DC-3 putosi Juurusveteen heti lentoonlähdön jälkeen. Sukeltamassa suuren luokan uutisissa. Kun polttoaine loppui, se putosi Inarinjärveen. Ohjus putosi jään läpi ja ohjusta etsittiin noin 40 asteen pakkasessa 20 metrin syvyydestä. Sukelsimme kaikki sivutoimisesti, oma päätyöni oli Ilmavoimissa lentokonehuoltoupseerina. Juurusveden onnettomuudessa tapahtumien kulku oli selvä. Lennolla piti olla alunperin mukana myös tulevan presidentti Tarja Halosen, jolta lääkäri kielsi lentämisen raskauden takia. Surmansa saaneista kolme oli lentohenkilökuntaa. Kuva: Sanna Virtanen – Räpyläuinti on pohjalukemissa koko maassa. Meillä oli avannon reunalla teltta ja polttomoottorikäyttöiset lämmittimet tekivät olon siedettäväksi, vaikka vaatetta sai olla paljon päällä. Tämän vuoksi meillä oli säteilymittarit mukana. räpyläuintia vain muutama lähtö joidenkin uintikisojen yhteydessä. – Tiesimme, että kyseessä oli jonkinlainen ohjus, mutta emme tienneet olisiko kyseessä vaikkapa ydinkärjellä varustettu ohjus. 51 Seura pelaa uppopalloa SM-sarjassa ja lisäksi tänä vuonna Eurooppa liigaa. – Sinänsä sukeltaminen ei ollut ongelma, mutta pakkanen jäädytti kaikki laitteet heti vedestä noustessa. Uhrien joukossa oli maanpuolustuskurssille nro 60 osallistuneita merkittäviä politiikan ja talouselämän vaikuttajia, muun muassa kolme kansanedustajaa. Tuolloin kylmä sota oli kenties kylmimmillään, eikä sukeltajilla ollut liikoja tietoja kohteestaan. Kuva: Sanna Virtanen Olli Korhosta viehättää uppopalloilussa lajin sosiaalisuus. Laitinen oli tietyssä mielessä alansa viimeisiä. Inarinjärven ohjus on jäänyt mieleen olosuhteistaan ja salaperäisyydestään. Tampereella oman haittansa toi uimahalliremontti, joka vaikutti koko seuran toimintaan pari vuotta. Meillä on tosin muutama aivan maailman huippu. Juhani Karvonen S euran puheenjohtaja Jouko Laitinen on päässyt sukeltamaan tapahtumissa, jotka ovat olleet Suomessa ja jopa maailmalla aikansa suuria uutisia
Siirilä laittoi löytönsä jakoon ja tutkittavaksi. 52 S ukeltajan Maailman lukija ja sukeltaja Erkki Siirilä Jyväskylästä sai käsiinsä vuodelta 1938 peräisin olevan ohjeiston sukeltajille. Tiedosta puuttuvat aikaja muut tiedot. Hänen julkaisuistaan mainitaan Sukeltamisesta ja sen vaikutuksesta ihmisruumiiseen . Kyseessä on juuri tämä kirjasen teksti. Vihkonen on kuitenkin todennäköisesti ensimmäinen ammattisukeltajille tarkoitettu sukeltamisen fysiikan ja fysiologian oppikirja. Mutta moni sukeltaja onkin ilman teoreettista alkupohjaa saanut kallisti maksaa kokemuksensa. Aarne Valle Ohjeita Sukeltajille -vihkosen teksti perustuu 1930-luvulla merivoimissa toimineen lääkintäkapteeniluutnantti Aarne Vallen (1902–1983) alkuperäistekstiin. Aarne Valle ohjeisti raskassukeltajia 40-sivuisella vihkosella, joka pureutui ennen kaikkea sukeltamisen fysiikkaan. Varsinkin syväsukelluksessa sattuneet lukuisat sukeltajantautitapaukset puhuvat itse puolestaan.” ”Kaikissa suurimmissa maissa on valtiovallan taholta kiinnitetty suurta huomiota myöskin sukeltajan ammattiin.” ”Meillä Suomessa on yleisesti varsin vähän kiinnitetty huomiota tähän alaan. Sotilaslääkärinä hän toimi rannikkolaivastossa vuodet 1933–1941. Vanhoja ohjeita sukeltajille Ohjeita Sukeltajille -vihkosen voisi arvella sisältävän käytännön ohjeita ammattisukeltajille sukeltamisen ja sukeltaen tehtävistä töistä ja mahdollisesti jopa turvallisuusohjeista. ”Sukeltajat ovat pelottavan tietämättömiä monista vaaroista” Suomalaisille sukeltajille annettiin ohjeita jo 1930-luvulla. Alkulause Alkulauseessa julkaisija Suomen Sukeltajien Liitto mainitsee: ”Sukeltaja-ammattikirjallisuutta ei ole aikaisemmin vielä suomeksi ilmestynyt. Vanha sukeltajapolvi onkin saanut turvautua siihen mitä käytäntö on heille opettanut. Tuoreessa kuvassa kokeillaan vanhaa sukelluspukua.. Tämän kirjasen avulla on koetettu suppeas sa muodossa tuoda esille niitä vaaroja, joita etupäässä syvä sukelluksessa Raskassukeltajat sukelsivat Aarne Vallen opein jo 1930luvulla
Lievin muoto sukeltajantautia ilmenee intensiivisenä ihokutkuna yli koko ruumiin. Sukeltajantauti Hoidosta mainitaan sukeltajan laskeminen sukelluspuvussaan uudelleen alas, puoleen siitä syvyydestä, jossa hän oli sukeltanut ja tuominen uudelleen ylös Haldanen taulukoiden mukaisesti. Haldanen nousunopeus on siis alkuperältään yksi jalka sekunnissa, 60 jalkaa minuutissa, 18 metriä minuutissa. Kuvassa kolmen pultin kypärä. Samalla on myös esitetty yleisiä ohjeita miten nämä vaarat on vältettävissä”. Tätä tautimuotoa kutsuvat sukeltajat ”kirpuiksi”.. Haldanen taulukot Aarne Valle on perustanut testinsä Haldanen tutkimuksiin ja niiden perusteella Haldanen laatimaan taulukkojärjestelmään. Näin voidaan nousun loppuvaiheen viimeiset 10 metriä tehdä puolet lyhyemmässä ajassa. Tätä tautimuotoa kutsuvat sukeltajat ”kirpuiksi”. Mutta vielä huonommin tuntevat sukellustyönteettäjät maassamme teoreettisesti sukeltajatyötä ja sen vaaroja”. ”Jo kauan on oltu selvillä, että sukeltajan on, etenkin jos hän on työskennellyt suurilla syvyyksillä, noustava hitaasti vedenpintaan”. Sen sijaan on edullista, että sukeltaja lähempänä pintaa pysähtyessään tekee kevyitä voimisteluliikkeitä ja hengittää syvään, koska nämä tällöin, ylipaineen enää ollessa pienen edistävät typen poistumista”. Haldanen sukellustaulukko vuodelta 1938 – saattaa olla, että taulukko on tehty jo aikaisemmin. Ensimmäisen nousunsa (nousuosuus) on sukeltajan tehtävä mahdollisimman vähän liikkeitä tehden, koska liikkeet ovat omiansa, paineen ollessa vielä korkean hidastuttamaan typen erittymistä. Kirjanen tietää myös, että on olemassa ylipainetankkeja sukeltajantaudin hoitoon, mutta Suomessa olevasta tankista ei ole mainintaa. Sen arvellaan aiheutuvan pienten typpikuplien muodostumisesta rasvakudokseen ja häviää se vähitellen itsestään noin 12 tunnin kuluessa mitään seurauksia jättämättä”. Sisältö lyhyesti: vaikutukset vaikutukset vaikutukset elimistöön, niin sanottu sukeltajantauti selkäydintapausta. Lisäksi kirja antaa neuvon nousun viime vaiheessa hengittää puhdasta happea. ”Lievin muoto sukeltajantautia ilmenee intensiivisenä ihokutkuna yli koko ruumiin. Haldanen silloisten oppien mukaan 13 metriä on raja, josta paluuta pintaan ei nousunopeus koske. 53 Vanhoja ohjeita sukeltajille esiintyy. Kirjasen mukaan näin jaetaan sukellukset pintasukelluksiin matalammalla kuin 13 metriä ja syväsukelluksiin 13 metriä syvemmälle. Jouko Moisala ”Ohjeita Sukeltajille” on tarkoitettu raskassukeltajille. Tekstissä ei suoraan mainita nousunopeutta, mutta taulukoiden tulkintaosassa mainitaan nousun nopeudeksi 0,3 metriä sekunnissa, josta saadaan tuo, vielä 80-luvulla käytäntöön sovellettu 18 metriä minuutissa. Ohjeita Sukeltajlle puuttuu kirjasen loppuosassa todennäköisesti silloin ajankohtaiseen asiaan, joka itse asiassa on koko kirjasen tarkoitus: ”Sukeltajat meillä ovat saavuttaneet ammattitaitonsa yksinomaan käytännössä, mutta ovat pelottavan tietämättömiä monista heidän työhönsä liittyvistä vaaroista. Tuleekohan tästä pikkumiehestä sukeltaja. Ohjeissa todetaan vielä: nousu on osoittautunut edullisemmaksi kuin yhtäjaksoinen hidas nousu
Kirjassa on myös hurjia tositarinoita sukeltajan työssä tapahtuneista vaaratilanteista, joista on selvitty hengissä ainoastaan ammattitaidolla, nokkeluudella ja nopealla reagoinnilla, kertoo tietokirjailija Anne Pentti. 54. Tarinat kietoutuvat tiiviisti myös suomalaisen työväenliikkeen, ammattiyhdistysliikkeen sekä koko suomalaisen yhteiskunnan historiaan. Puettavana Helsingin satamalaitoksen palveluksessa ollut Veikko Lempinen, joka toimi ammatissaan yli 30 vuotta. Tarinat kertovat sinnikkäästä edunvalvonnasta työolojen ja palkkojen parantamiseksi. T ämä kirja kertoo sukeltajan ammatin kehittymisestä Suomessa sadan vuoden jaksolla. Useat kirjan tarinoista kerrotaan ihmisten kautta. Ajatuksiaan Tietokirjailija Anne Pentti on kerännyt talteen suomalaisten ammattisukeltajien sadan vuoden tarinat. Sata vuotta pinnan alla Pentin kirjoittama kirja ”Sata vuotta pinnan alla” julkaistaan tammikuussa. Ammattisukeltajien tarinallinen historiikki julkaistaan tammikuussa. Suomalaisten ammattisukeltajien tarinallinen historiikki kertoo tämän erikoisen ammattiryhmän työstä ja sen muutoksista yli sadan vuoden aikana
– Liiton jäsenmäärä on heilahdellut vuosikymmenten mittaan paljon. Vuoden 1968 jä– Kaikkea olen veden alla tehnyt, paitsi tapiseerannut! J oku joskus kysyi, että mitä kaikkea me siellä pohjassa oikein teemme, ammattisukeltajien jäsen Markku Heinonen kertoo. Toisen maailmansodan aikaan Suomen sukellustyömaat olivat suuria, joten liiton jäsenet pääsivät vaikuttamaan ammattitovereidensa jäseneksi liittymiseen. Tilanne palautui nopeasti entisen kaltaiseksi ja miehet hoitivat sekä sukeltamisen että merkinantajan tehtävät. Ammatti kulki suvussa Jälleenrakentamiseen perustuva sukeltajien tarve hiipui 1950-luvun edetessä. Sukeltajille sota toi kuitenkin jopa tavallista runsaammin töitä. Sukeltaja sai kaksinkertaista palkkaa, jos ei ollut sosialisti.. päivänä kuusi sukeltajaa kokoontui suunnittelemaan Sukeltajien liiton perustamista. Liiton jäsenistä neljän tiedettiin kuolleen kaatuneina ja kahden kuolleen nälkään vankileirillä. Monet sukeltajat ottivat osaa kansalaissotaan työväestön, eli punaisten puolella. Vedenalaistyötä katsotaan voitavan tehdä käytännössä täysipäiväisenä työnä 10–15 vuotta. Sodan jälkeen noin kuudestakymmenestä liiton jäsenestä useat olivat tietymättömissä, joten uhrien lukumäärä lienee vieläkin suurempi. Sodat ovat harventaneet sukeltajien joukkoa ja työtilaisuuksien määrän vaihtelu on vaikuttanut järjestäytymisasteeseen, Anne Pentti kertoo. Ammattisukeltajien joukko kutistui pieneksi, mutta ammattilaiset tunsivat kaikki toisensa ja muodostivat tavallaan perheen kaltaisen tiiviin yhteisön. Atso Vehmanen työssään. Joskus illalla kaikki paikat saattoivat kutista kunnolla, kun sukeltajantauti alkoi vaivata ja typpikuplat porisivat verisuonistossa. Ammatti kulki usein suvuissa. Liitto puuttui ankaralla kädellä asiaan ja sukeltajat velvoitettiin kieltäytymään naismerkinantajista. Jäsenmäärä heilahteli Vuonna 1907 jäseniä oli 24, mutta vuonna 1912 jäsenmäärä oli pudonnut viiteen. 55 Sodan ajan työvoimapula johti eräillä työmailla naispuolisten merkinantajien käyttämiseen. Sukeltajan taudille ominaisia luumuutoksia todettiin 13 sukeltajalla. Työnantajat eivät järjestäytymisestä pitäneet, vaan olivat valmiita maksamaan sukeltajille jopa yli kaksinkertaista palkkaa liiton ehdotukseen verrattuna, kunhan sukeltaja ei ollut sosialisti eikä kuulunut sosialistiseen järjestöön. Työmaajuopottelu kuriin Sodan jälkeisinä vuosina työmaajuopottelusta uhkasi tulla pahe, johon liiton oli puututtava. Sodat toivat töitä Ensimmäinen maailmansota oli yleisesti synkkää aikaa, työttömyys nousi ja elämä kiristyi. Kolmen muistutuksen jälkeen seuraisi erottaminen liitosta. Pohjoisen voimalaitoksissa tehtiin jopa maalaustöitä veden alla. Sukeltajista neljännes oli lähes hampaattomia. senluettelossa esiintyy seitsemän Ikonen-sukunimistä sukeltajaa, kuusi kertaa Myllärinen, neljä kertaa Sandgren ja Uusilehto, kolme kertaa Korhonen, Kähkönen, Laakso, Lahtinen, Laine ja Nieminen. Liitto myös menetti jäseniään sodan takia. Ammattisukeltajien tarina käynnistyy Hangon satamatyömaalla vuonna 1906. – 1960-luvun lopulla jäsenmäärä hipoi jo kolmeasataa. Sukeltajien mukaan Ivalojoen siltatyömaalla oli maailman kirkkain vesi. Järjestäytyneiden sukeltajien joukosta ei tietojen mukaan löydy ainokaistakaan sukeltajaa, joka olisi jäänyt normaalissa eläkeiässään normaalille eläkkeelle. Monet sukeltajat siirtyivät töiden puutteessa muihin ammatteihin. Mukana oli aina armeijan sukeltaja, koska sodan jälkeen saksalaiset olivat pudottaneet ammuksensa jokiveteen. Myös työvoiman kysyntä oli runsasta, joten alalle tuli paljon uusia sukeltajia. Tuolloin jäsenluetteloon olivat päässeet myös sammakkosukeltajat ja merkinantajat. Sukeltamaan ryhtyivät isät, pojat, veljet ja serkut. 55 ikävuoden jälkeen työtä ei yleensä pysty tekemään. Naisille maksettiin huonompaa palkkaa kuin miehille ja fyysisesti heikompina he eivät myöskään kyenneet samaan kuin miespuoliset merkinantajat. Rakennusalan työeläkekassa tutki 1960ja 70-luvun vaihteessa sukeltajien terveydentilaa. Vuonna 1946 pidetyssä ylimääräisessä vuosikokouksessa tehtiin päätös, jonka mukaan sellaisille sukeltajille, jotka erotetaan työstään juopottelun takia, annetaan liiton toimesta muistutus. Kerättyjen tietojen mukaan 90 prosenttia sukeltajista oli joskus joutunut vaaratilanteeseen ilman saannin estymisen vuoksi ja lähes puolet oli joutunut nousemaan pintaan liian nopeasti. Maaliskuun 15. ja muistojaan kertoo osa niistä henkilöistä, jotka ovat tehneet fyysisesti ja henkisesti vaativaa työtään pinnan alla. Seuraavan päivän sukelluksilla muistettiin tehdä pidemmät ja hitaammat pintaan nousut. Liiton oli aluksi vaikeaa saada jäseniä, koska sukeltajat pelkäsivät työpaikkojensa menettämistä. – Jos sukellustyöpäivän jälkeen pomo kysyi väkeä iltavuoroon, sinne lähdettiin. – Kun töitä oli tarjolla, niitä haluttiin tehdä, kertoo eläkkeellä oleva ammattisukeltaja Atso Vehmanen. Alun perin liiton jäsenyys oli ollut mahdollista vain raskassukeltajille. – Kaikkea muuta on tullut tehtyä, mutta ei tapiseerattua. Aspiriinia otettiin noihin vaivoihin
– Niitä tehdään jatkuvasti ja tietyllä rutiinilla, sanoo Kalliomäki. Turkulainen Diving Group Oy on erikoistunut tekemään huoltoja sukellustöinä. Potkurikonehuoneessa on sähkömoottori jo poistettu ja suojakupua ollaan kiristämässä vedenpaineen kestäväksi.. Tällä menetelmällä aluksia voidaan puhdistaa satamissa. – Puhdistuksia varten olemme kehittäneet laitteiston, jolla aluksen pohjaan kasvanut leväkasvusto harjataan irti, levä suodatetaan pois ja puhdas vesi juoksutetaan Laivan keulapotkuri vaihtui uuteen Suurten laivojen pohjarakenteissa on runsaasti huoltokohteita. 56 H elpoimpia kohteita ovat alusten pohjien puhdistukset, kertoo yhtiön työpäällikkö Mauri Kalliomäki. Sinkkien vaihdot ja pohjakaivojen tarkastukset ja puhdistukset sekä potkurien harjaukset ovat aikaa vieviä ja ammattitaitoa vaativia. Huoltotöissä pinnan alla takasin mereen
Itse potkuri on halkaisijaltaan kaksi metriä. Sukeltaja Hannu Roos saa ohjeet ja avustajana toimiva Stephano (Antonio Gallico) saa samat ohjeet sivusta.. – Kun nämä työt on tehty, pääsevät sukeltajat työhönsä ja varsinainen sukeltaen tehtävä ja vaativa osuus alkaa, Kalliomäki kertoo. Potkurilaitteiston vaihtaminen vedessä edellyttää ensin sähkömoottorin irrottamisen konehuoneen puolelta. kahdesta pääosasta. Lisäksi olemme kehittäneet järjestelmän, jolla keulapotkuritunneli saadaan pidetyksi kokonaan kuivana. Tämä onnistuu vain etummaisen keulapotkurin vaihdossa. Aika-ajoin näiden sähkökäyttöisten koneistojen kanssa tulee ongelmia. Pahimmillaan on tyydyttävä siihen, mikä on tilanne siinä satamassa, missä vaihtotyö muuten parhaiten onnistuu. Aluksen keulapotkurikonehuoneessa on kookas, kolme tonnia painava sähkömoottori. Sähkömoottorin irrottamisen jälkeen sen tilalle kiinnitetään kupu, joka estää veden pääsyn konehuoneeseen potkurilaitteiston irrottamisen jälkeen. Sukeltajien kannalta se olisi parasta. Hänet on etukäteen opastettu työhönsä. Vastaavissa olosuhteissa täällä Suomen puolella satamissa tehtävät huoltotyöt tehdään. Liikuttelutilaa ei siis ole paljoakaan. Siihen menee oma aikansa. Tämä on vaativaa. Yksityiskohtainen työn läpikäyminen. Keulapotkuri Aluksen sähkökäyttöinen keulapotkurijärjestelmä koostuu Kelkka, johon potkurilaitteistot kiinnitetään irrottamista ja uudelleen paikalleen asentamista varten. – Aluksen kannalta katsottuna Naantali kuitenkin oli ainoa vaihtoehto ja sukeltajat saavat tyytyä nollanäkyvyyteen. 57 Vaativa kohde Alukset, jotka liikennöivät jatkuvasti eri satamiin, on käsittelyn helpottamiseksi varustettu keulapotkurein. Jos koko homma tehdään sukellustyönä, paras ratkaisu olisi tietysti tehdä vaihtotyö hyvässä näkyväisyydessä. – Tämä työ on jaettu selkeisiin osiin. – Näitä vaihtoja voidaan tehdä monella eri tavalla, selostaa Kalliomäki. Naantali ei ole Kalliomäen mukaan tähän työhön paras vaihtoehto. Niitä voi olla yksi tai useampiakin, jopa kolme. Aluksen ulkopuolella keulapotkuritunnelissa on varsinainen potkurilaitteisto, jonka paino on noin kuusi tonnia. Puhelinyhteys tietysti toimii, mutta muutoin sukeltaja on siellä yksin. Pahimmillaan koko potkurilaitteisto voidaan joutua vaihtamaan uuteen. Toinen mahdollisuus, jota olemme käyttäneet, on aluksen painottaminen painolastitankein niin, että keulapotkuritunneli saadaan osittain kuivaksi. Tilannekohtaisesti katsotaan, mikä on paras. Keulapotkuritunneli on halkaisijaltaan 2,10 metriä. – Kallein vaihtoehto on telakoida koko alus. Lisäksi jokainen työvaihe käydään vielä huolellisesti läpi ennen sukeltajan lähtöä veteen. Jokaiselle osuudelle on sukeltaja, joka tietää tehtävänsä. Eihän tässä heidän kannaltaan katsottuna ole mitään uutta. Sen jälkeen sukeltaja on täällä Naantalissa vain etukäteistiedon ja omien käsiensä varassa. – Siinä on niin monta monessa, joiden perusteella päätökset työtavoista joudutaan tekemään
Jarrutusköysi on katkennut, mutta kaikki on hyvin. nen potkuritunneliin on tavallaan sama työ, mutta päinvastaisessa järjestyksessä, kertoo Kalliomäki kahvikupin takaa. 58 Potkurilaite irti Harri Westerback lähtee ensimmäisenä sukeltajana keulapotkuritunneliin. Jouko Moisala. – Aikaa menee suurin piirtein sama kuin irrottamisessa. Se tarkoittaa, että alus, joka tuli satamaan perjantaina, lähtee uudelleen reitilleen maanantaina illalla. –Siellä on samanaikaisesti sukeltaja, muistuttaa Kalliomäki. Siinä puhutaan kymmenistä milleistä liikkumavaraa. Puhelimesta kuuluu vain Westerbackin hiljaista mutinaa hänen työskennellessään. – Meillä on näitä alusten vedenalaisiin osiin liittyviä töitä, joita voidaan harjoitella etukäteen altaassa, selventää Kalliomäki. Tätä ei voi harjoitella, mutta jokainen kerta antaa tietoa ja taitoa sekä kokemusta selviytyä seuraavasta entistäkin paremmin. Nyt alkaa työn vaikein osuus. – Laitteistoa vedetään ulos taljan voimalla, mutta samalla sen liikkumista jarrutetaan toisaalta. Hannu Roos avustaa. Monta tekijää on hallittava samanaikaisesti. Jos kaikki sujuu odotusten mukaan, koko homma menee viikonlopussa. Kelkalle kiinnitettynä se kallistuu juuri ja juuri niin paljon, että se mahtuu ulos potkuritunnelista. – Meillä on allas, jossa pienempiä töitä harjoitellaan. Se on jotain muuta kuin telakointi, joka helposti vie viikon. Rahasta tässä on kyse puolin ja toisin. Potkurilaitteisto heilahtaa ulos tunnelista ja jää roikkumaan nosturin varaan. Jokaiselle osuudelle on sukeltaja, joka tietää tehtävänsä. Mauri Kalliomäki (silmälasit) pitää yleisbriefausta sukeltajille. Lopulta Westerback ilmoittaa tulevansa pois. Videon kuva häilähtelee sumeana. Nosturiauton tehtävänä on toisaalta keventää ja toisaalta ottaa potkurilaitteisto kannateltavakseen sen tullessa tunnelistaan ulos. Hänellä on kokemus neljästä aikaisemmasta vastaavasta työstä, joten hän tietää, mitä menee tekemään ja miten se tehdään. Kelkka on kiinni ja potkurilaitteisto voidaan irrottaa. On turvallista lähteä vaikkapa täysin pimeään, kun on etukäteen saanut harjoitella työtehtävää. Se ei käy aivan käden käänteessä, sillä kelkka on nostettava ensin nostopussein oikeaan asentoon. – Tämä työ on jaettu selkeisiin osiin. Potkurilaitteisto ei mahdu ulos suorana. Tämä keulapotkurin vaihto on iso työ. Yhtäkkiä kuuluu kova pamaus. Asiantuntija voi siitäkin lukea jotakin. Irrotus on onnistunut. Westerbackin tehtävänä on kiinnittää potkurilaitteisto erityiseen kelkkaan. Mennään kahville! Uusi tilalle – Uuden potkurilaitteiston viemiHarri Westerback lähdössä tekemään omaa osuuttaan. – Voidaan huokaista, sanoo Kalliomäki rauhalliseen tapaansa
Heikki Moisio. Alus joutui kuitenkin myrskyyn ja sai vuodon, jota se ei pystynyt hillitsemään. Pian sen jälkeen höyrykattila räjähti, mutta onneksi lähellä ollut kaljaasi pelasti miehistön. Höyrylotja lastattu puutavaralla. Suomalainen sukellusryhmä löysi höyrylotja Kantavan viime kesänä. Sehän pitäisi löytyä arkistoista, koska elettiin jo vuotta 1925, toista on selvittää 1700-luvun laivojen omistusoikeuksia. Siten sinne eivät kaikki pääse sekoittamaan historiallisia esinelöytöjä. Höyrylotjan rakennepiirrustus. Kuka omisti laivan ja kuka omisti lastin. lokakuuta 1925. Lisäksi epäillään, että kuparimalmi sisältäisi kultaa, koska siihen aikaan ei osattu eritellä eri malmeja riittävän hyvin. Aluksen lastina on kuparimalmia, joka saattaa sisältää kultaa. Kaikki täytyy kuitenkin todistaa ennen julkaistamista – ja onko hylky todella höyrylotja Kantava. 59 Miljoonan euron aarrelaiva. H öyrylotja ”Kantava” lähti Tukholmasta Pietariin lastinaan 290 tonnia kuparimalmia 1. Hylky sijatsee noin 90 metrin syvyydessä. Suomalainen sukellusryhmä löysi aluksen kesällä 2015 etsittyään hylkyä vuosia. Ahvenanmaan eteläpuolella Lågskärin majakkasaaresta luoteeseen noin neljä meripeninkulmaa vuoto tuli niin suureksi, että miehistö jätti laivan. Alusta pidetään arvokkaana siinä olevan kuparimalmin takia. Ahvenanmaan eteläpuolella Lågskärin majakkasaaresta luoteeseen noin neljä meripeninkulmaa vuoto tuli niin suureksi, että miehistö jätti laivan
Taas on helppo hymyillä, on pukeuduttu pukuun ja nyt ollaan ”syntymässä” uudelleen. Kuten kuvasta näkyy ”Raahen Nuori Herra” on jo sukeltanut. Tänä vuonna tapaaminen oli Ruotsissa. – Ruotsin sukellushistoriallinen yhdistys on eräs maailman vanhimmista alan yhdistyksistä, kertoo yhdistyksen perustajajäseniin kuulunut ja yhä toiminnassa mukana oleva Hans Örnhagen. 60 Sukellushistoriallinen tapaaminen Ruotsissa Kolme ”Vanhaa herraa” oli mukana sukellushistoriallisessa tapahtumassa Ruotsissa. Tämän European Historical Diving Event -tapahtuman järjestävät vuorovuosina Tanska, Norja ja Ruotsi. Vanhat Herrat koolla S ukellushistoriallisissa piireissä järjestetään yhteistapaaminen kerran vuodessa. Suomen Sukellushistoriallinen Yhdistys liittyi mukaan vuonna 2012 ja otti vuoronsa Ruotsin jälkeen. Lars Gustafsson avustaa jo hirvennahkapuvussaan hikoilevaa sukeltajaa käsineiden pukemisessa. Janne Kastelli on tehnyt työnsä. Yhdistys perustettiin vuonna 1979, jotta nykyisin nimeä ”Dyktankhus” kantava rakennus saatiin pelastetuksi purkamiselta. Avustajina (vas) Kari Myöhänen, Erland Forsen ja Jori Heikkilä.. Kaikki hyvin! Raahen Mursujen sukeltajaryhmä. – Kyseessä oli silloin aika kova vääntö, muistelee Örnhagen. Onneksi se saatiin säilytettyä. – Sukellusvenetoiminnan siirtyessä muualle hieman oudon näköinen rakennus haluttiin poistaa maisemasta
Paljon sukelluksen historiaa yhdessä!. – Dyktankhus toimi hyvin pitkään vain historiallisen aineiston kokoamisja varastointipaikkana. Lähtökohtana oli kuitenkin, että uudessa paikassa tuli olla sukeltamista. Rakennukseen oli myös keskitetty sukeltamiseen liittyvä lääketieteellinen tutkimus. Dyktankhus toimi sukellusveneiden tukikohtana ja sukellusveneiden miehistöjen harjoituspaikkana, jossa harjoiteltiin sukellusveneestä poistumista. Tänään sukelluksellisen historian omaava rakennus alkuperäisine harjoitustankkeineen ja tutkimuslaitteineen sisältää hienon koosteen ruotsalaista sukelluksen historiaa. Paikka oli uusi, mutta tunsin entuudestaan koulun johKolme ”Vanhaa Herraa”. Kuva ei selityksiä tarvinne. Nykyisen Vasa-museon paikalla oli merivoiminen kuivatelakka. – Lähes kaikki yhdistyksen toiminta on tapahtunut Tukholmassa. Koottu aineisto on vähin erin saanut museaalista ilmettä. Svanesund Tämän vuoden kansainvälisen sukellushistoriallisen tapahtuman pitopaikaksi ruotsalaiset olivat valinneet Svanesundin läntisellä rannikolla. 61 Viittauksella sukellusveneisiin Örnahgen tarkoittaa aikaa, jolloin Ruotsin merivoimat olivat tukeutuneina tälle alueelle. Tukholmassahan koko yhdistyksen sukellushistoriallinen aineisto olisi ollut Dyktankhusissa näytteillä, mutta Svanesundiin oli näyttelyyn tuotava kaikki paikalle. – Yhdistyksen edustajat vierailivat talvella Svanesundin sukeltajakoulussa. – Paikan valinta oli pitkällisen harkinnan tulos, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Birgitta Forsén. Haluttiin välillä vierailla muuallakin maassa
62 tajan Dan Hedbergin. Hän suhtautui asiaan myönteisesti. Pöytäkaupalla vanhaa vedenalaiseen kuvaukseen kehitettyä kameramateriaalia. Koko sukellushistoriallinen ryhmä yhteiskuvassa Svanesundin sukeltajakoulun edustalla. Lieneekö vesi kylmää. Tosin hän oli vanha tuttu ja koulukin yhdistyksemme jäsen jo vanhastaan, mutta etäisyydet, majoitukset ja kulkumahdollisuudet hieman arveluttivat, painotti Birgitta. Oltiinhan sentään Ruotsin ainoassa ammattisukeltajakoulutusta antavassa oppilaitoksessa. Lauri ja Jaakko Jylhä menossa sukelluskellolla sukellustankkiin. Sisätiloissa riitti näyttelyn lisäksi muutakin ihmeteltävää ja huomioitavaa. ”Vanhat Herrat” Suomalaisten saapuessa Svanesundiin tapahtumapaikka oli jo lähes valmiina odottamassa vieraita. Jaakko on mennyt vakavaksi. Pari tuntia töitä ja hienoa avustusta koululta ja kolmen ”Vanhan Herran” trio oli valmiina ensimmäisinä vastaanottamaan. Kirkasvetinen meri, Svanesund, oli aivan tapahtumapaikan vieressä
Kamerakokoelman on koonnut Tomas Jangvik. Näytteillä oli lähes kolmekymmentä erilaista vedenalaiskameraa, koteloa ja niihin liittyvää oheismateriaalia. Jo tässä mainittakoon, että nämä kolme herraa eivät olleet vain näytteillä. Hieno rivistö sukelluksen historiaa odottamassa omaa vuoroaan sukellushistoriallisten päivien ohjelmassa. Sukeltaja, Hans Bohlin, kuitenkin pukeutui hirvennahasta tehtyyn sukelluspukuun, jollaista sukeltajien tiedetään Ruotsissa käyttäneen. Ei kuitenkaan ylletty Kööpenhaminan 47 sukellukseen. Viimeisenä tankkiin sukelsi Mårten (Triewald) uudistetussa asussaan. Ensimmäisenä ja vaikuttavimpana seisoi ”Raahen Nuori Herra” sijaistamassa ”Raahen Vanhaa Herraa”, joka on jo matkustuskiellossa. 63 Kaukaisin sukeltaja tuli Italiasta ”Vanhojen Herrojen” sukellukset tehtiin ”koulun” altaassa, tankissa. Toisena vakavan mustana oli herra Treilebenin sukelluskellon kopio, joka aikanaan on matkaillut Suomessakin. Puvusta useimmat paikallaolijat olivat nähneet kuvia ja lukeneet juttuja. Uudistettu asu tarkoittaa painopallojen kettinkien korvaamista lyhyillä koukuilla. Nyt kellon sukellussyvyys oli ainoastaan muutama metri. Vanhimpana Treileben, joka alkuperäisenä osallistui Vasa-laivan tykkien tuliputkien nostoon vuonna 1662 aloitti sukellussetin. Quaglia itse isännöi sukelluksellista museota Italiassa Vercellissä. Nyt sukeltavalla kopiolla Vasan hylyssä sukellettiin 1950-luvulla hylyn nostotöiden yhteydessä. Kamerat ovat SDHF:n omaisuutta. Jouko Moisala Italialainen Sergio on tehnyt elämänsä ensimmäisen sukelluksen sukelluskellolla. Silloin kellolla sukelsi hylylle 32 metriin muun muassa Bo Cassell. Hän arveli olevansa toistaiseksi ainoa italialainen, joka on tehnyt kellosukelluksen. Nostoauto oli varattu kello 12 saakka. Toisena esittelyvuorossa oli ”Raahen Nuori Herra”, joka on todennäköisesti maailman vanhimman, 1700-luvulta peräisin olevan sukelluspuvun, ”Raahen Vanhan Herran” kopio. Harvemmin on yhdellä kerralla tarkasteltavana Tapahtuman järjestelyistä vastaava Birgitta Forsén ja Lars Gustafsson keskustelussa tapahtuman sujumisesta viittä vaille loppusanoja. Monia sukelluksia on Mårtenilla seurattu, mutta harvemmin näkee niin leveätä hymyä sukelluksen jälkeen. Sukellukset tapahtuivat lauantaina, ja vielä aamulla tankki oli tyhjä. Liika vesi virtasi ylivuotoaukosta yli. niin runsasta määrää vedenaliseen kuvaamiseen tarkoitettuja laitteita. Loppuaika voitiin käyttää tutustumissukelluksiin Mårtenilla. Sukeltajina tällä ensimmäisellä Ruotsissa tehdyllä sukelluksella olivat Jaakko ja Lauri Jylhä. Helppo selitys! Tankki täytettiin merestä tehokkaalla pumpulla ja 100 mm putkella. Kyllä kamerat kävivät! – Pukuun pukeutuminen ei todellakaan ole helppoa, sanovat sukeltaja Janne Kastelli ja pukija Kari Myöhänen. Erityinen huomio näyttelyssä kiinnittyi kamerapöytiin. Kaikkea näyttelyssä ollutta ei voi tässä kuvata. vieraita. Triewaldin alkuperäisessä kuvassa painopallot eivät riipu kettingeissä. Innokkain odottajista oli Italiasta saakka tapahtumaan saapunut Sergio Quaglia. Puoli tuntia ja yhtäkkiä tankki oli ääriään myöten täynnä. Vanhat kamerat Svanesundin sukellushistorialliseen tapahtumaan oli koottu melkoinen määrä sukellushistoriallista aineistoa. Jonoa riitti ja kelloa upotettiin merivedessä kiitettävästi. He osallistuivat tämän sukellushistoriallisen tapahtuman ohjelmaan itse sukeltaen. Märtenin sukelluksen aikana monet tarkkailivat kellojaan. Veteen mennessä vähän jännitti, mutta sukelluksen jälkeen hymy oli herkässä. Nyt jokaisella oli omakohtainen mahdollisuus seurata sekä pukuun pukeutumista, sukellusta että puvun riisumista. Vedenalaiseen videointiin oli kuusi laitetta. Sukellus ja puvun riisuminen saivat yleisöltä ansaitut aplodit. Kolmantena rivissä oli Triewaldin sukelluskellon kopio. Hieman ihmettelyä. Sukellus ja puvun riisuminen saivat yleisöltä ansaitut aplodit.
– Varsinaisesti ei ole merkitystä osaako kurssille pyrkivä jo supelastussukeltajia. – Kunnalliset pelastuslaitokset tarvitsevat jatkuvasti uusia – Työmarkkinat edellyttävät, että koulutamme vuosittain 20 uutta ammattisukeltajaa. Ruotsin ammattisukelluskoulu – Kursseja on luonteeltaan kahdenlaisia, hän sanoo ja huomauttaa Lohjalla Luksiassa annettavan koulutuksen olevan vastaavaa. Sopivuus tarkoittaa Hedbergin mukaan ensisijaisesti vedessä olemisen taitoa. Useita kurssilaisia tulee kursseille työnantajansa lähettämänä. Myös rannikkovartioston tarvitsemat sukeltajat saavat koulutuksensa täällä. Hellfish-märkäkello pintakaasukoulutukseen. – Koulun tärkein tehtävä on kouluttaa osaavia ammattisukeltajia vesirakennuspuolen tarpeisiin, tähdentää Hedberg. Ei pääsykoetta Svanesundin sukeltajakursseille ei ole varsinaista pääsykoetta tai testiä. Svanesundin sukeltajakoulua hallinnoi Göteborgin kaupunki, koulu on osa ammattikorkeakoulua ja kuuluu kansainväliseen sukeltajakoulujen yhteisöön. Muilla kursseilla koulutetaan pelastussukeltajia, tutkimussukeltajia ja sukellusoppaita. Mielenkiintoinen järjestelmä kokeilla!. Ruotsin ammatillinen sukelluksen opetus on keskittynyt Svanesundiin meren äärelle. 64 H allinnollisesti sukellusoppilaitos kuuluu Göteborgin kaupungin ammatillisiin oppilaitoksiin, mutta käytännön sukelluksen opetus tapahtuu meren äärellä Svanesundissa, noin 90 kilometrin päässä Göteborgista pohjoiseen. – Tärkein on lääkärintarkastus ja toiseksi tärkein sopivuus, jonka ratkaisevat sukelluskouluttajamme. Yliopistot tarvitsevat ammattitaitoisia tutkimussukeltajia. Vuosittain koulutamme noin 40 uutta ammattitaitoista sukeltajaa, Hedberd listaa. Kaksivuotisen kurssin kautta valmistutaan sukeltajan ammattiin. Koulun johtaja Dan Hedberg kertoo sukeltajakurssien olevan toiminnassa ympäri vuoden. Tämä tarkoittaa, että monilla kursseille tulevista onkin työpaikka valmiina odottamassa kurssilaisen valmistumista
Ensin on kahden viikon uimaallasja teoriajakso. Svanesund on syvä kulkuväylä Göteborgista pohjoiseen. – Kaikki sukellusonnettomuustilanteisiin liittyvät harjoitukset tehdään tankissa. Svanesundin sukeltajakoulun koulutuslautta pintakaasuja kypäräsukeltamiseen. Sen jälkeen jatketaan avovesiharjoituksin. Tämä koulutus tarvitaan vedenalaisessa rakentamisessa ruotsalaiseen B-luokan sertifiointiin. Kurssien sisältö Puolustusvoimat seuraa Svanesundin sukelluskoulutusta. Useimmiten heidät koulutetaan tutkimussukeltajiksi. Lisäksi ammattisukeltajien koulutukseen liittyvät hitsausja polttoleikkausharjoitukset tehdään tankissa. Jouko Moisala. Svanesundin sukelluskoulun pihalla on sukellustankki ja rannassa sukelluslautta märkäkelloineen ja pintakaasulaitteineen. Koulun johtaja Dan Hedberg kertoo, että tietyissä koulutusvaiheissa kaikki kurssilaiset käyttävät tankkia. – Pystymme pintakaasuin kouluttamaan kurssilaiset omassa rannassa aina 25 metrin sukelluksille. Kokemuksesta kuitenkin tiedetään, että sukellustaitoinen tietää jo, mitä vedessä oleminen tarkoittaa ja mitä on odotettavissa. 65 keltaa. Koululla on kahden erillisen painekammion järjestelmä. Ammattisukeltajien koulutukPintakaasukoulutuksen komentokeskus. Nämä helpottavat opetusta ja oppimista. Kurssilaisista valtaosa on miehiä. Puolustusvoimien ohjeistuksen mukaan kaikilla ammattisukelluskursseilla on samanlainen peruskoulutusjakso, selventää Hedberg. sessa alkaa välittömästi peruskoulutusjakson jälkeen kypäräja pintakaasukoulutus. – Meillä on hyvä yhteistyö. Vuosittain kursseilla on naisia kymmenkunta. – Tähän jaksoon käytetty aika ja sukellusvarustuskin riippuvat kurssilaisen varsinaisesta sukelluskurssista, jolle he ovat hakeutuneet
Ilta viikossa Norppatoiminta on tällä hetkellä pysähdyksissä, koska paikallinen uimahalli on remontissa. Uppopallossa viehättää jatkuva itsensä haastaminen. Minulta puuttuu vielä aika paljon sukelluksia P3-tasoon. Tulevaisuudessa haaveena on jatkaa harrastusta, mutta toistaiseksi Eskelinen ei kiirehdi tavoitteisiinsa. Loppujen lopuksi norpparyhmästäni taisi seitsemän suorittaa laitesukelluskurssin. Nuoremmilla intoa, vanhemmilla tietoa L aadukas norppatoiminta voi johtaa parhaimmillaan kenties elinikäiseen sukellusharrastukseen. Joskus tulevaisuudessa voisin kuvitella kouluttautuvani laitesukelluskouluttajaksi. Minun tapauksessani lähin paikka on Oulu. Uppopalloilua Uppopallo alkoi kiinnostaa Eskelistä jo norppavuosina. Tällä hetkellä hän on itse norppaohjaaja. Kalastus ei kiinnosta, koska tällä seudulla vedet ovat melkoisen vähäkalaisia ja sameita. 66 Vahvalla norppatoiminnalla saadaan seuroihin lisää innokkaita. Vapaasukellus tai sukelluskalastus eivät Eskelistä lajeina kiinnosta. Parhaimmillaan nuorista tulee vastuunkantajia omissa seuroissaan. Minulla oli aktiivinen ohjaaja, joka innosti koko ryhmää sukeltamaan. Nuoret sukeltajat haluavat kantaa oman vastuunsa Laitesukellusta Eskelinen harrastaa, minkä opiskeluiltaan ehtii. – Vapaasukelusta en ole tosissani koskaan yrittänyt. Lähimmät hallit ovat 65 kilometrin päässä Kalajoella tai Kempeleellä.. Toivon, että pääsisin ensi vuonna opiskelemaan sellaiselle paikkakunnalle, jossa uppopallon pelaaminen olisi mahdollista. – Ohjaajan innostuneisuus on norppatoiminnassa tärkeää. En ole mikään joukkuepeli-ihminen, mutta uppopallossa jokainen voi kehittää ja parantaa omia kykyjään joukkueen eduksi. – Ensiksi käyn armeijan ja opiskelen. Eskelisellä itsellään on nyt P2tason koulutus. Raahelainen 17-vuotias Vilho Eskelinen aloitti norpissa yhdeksänvuotiaana. Lajia olisi kiva kokeilla oikeassa joukkueessakin. – Meillä oli muutaman nuoren ryhmä, jonka kanssa pelasimme keskenämme uppopalloa. Se oli sellaista keskinäistä pelailua, mutta kipinä jäi
Nykyisin lapset tuntuvat olevan enemmän kiinnostuneita laitesukelluksesta kuin snorklauksesta. – Hylyn sisään saattoi vielä tuolloin sukeltaa. Halli on remontissa kevääseen saakka. – Norppien ei voi edellyttää kulkevan sellaisia matkoja. Yritimme miettiä keinoja korvata hallivuoro jollain muulla tavoin, mutta hyvää keinoa ei löytynyt. – Merellä noin puolentoista tunnin venematkan päässä on pari hylkykohdetta ja lähiseudulla muutama sukellukseen kelpaava monttu.. Sukelluksille on kiva lähteä ja toimintaan osallistua, kun tietää kuuluvansa joukkoon. Sukeltamisen riskit eivät ole Eskelisen mielessä juurikaan käyneet. Myöhemmin myös molemmat siskoni ovat tulleet mukaan. Ikäeroa saattaa seuran tapahtumissa olla jopa kymmenkunta vuotta. Vilho Eskelinen pääsi Punaisellamerellä sukeltamaan itsensä Osku Puukilan seurassa. – Teimme neljä hienoa sukellusta, korallit ja värikkäät kalat tekivät vaikutuksen. Punaisellamerellä Eskelinen on harrastanut laitesukellusta tähän saakka ainoastaan kesäisin. Haaveissa olisi päästä joskus esimerkiksi Norjaan. – Ikäero ei haittaa, aikuiset ovat ottaneet seurassa meidät hyvin vastaan. – Minusta on hienoa, että saan opastaa lapsia niin tärkeässä asiassa kuin uimataidon kehittämisessä ja toisaalta niin hauskassa asiassa kuin sukelluksessa. – Äiti oli keskustellut erään uimahallin työntekijän kanssa, joka kehui kovasti norppakerhoa. – Viime vuonna meillä oli kolme ryhmää pyörimässä. Ikäero ei haittaa Eskelinen kertoo, että norppatoiminta alkoi kiinnostaa heidän perhettään. Seura järjesti norppaleirin viimeksi kun Eskelinen itse kuului ryhmään. Yhden ryhmän kanssa pelasimme paljon uppopalloa, toinen ryhmä suosi pelastusharjoituksia. Olen aina pitänyt uimisesta ja muutenkin vesielementistä, joten liityin norppiin. Raahen Mursut on aloittanut uuden norpparyhmän vuosittain. Ryhmissä teemme tietyt perusasiat, mutta yleensä ryhmä innostuu jostakin toiminnasta muita enemmän. Juhani Karvonen Raahelainen Vilho Eskelinen on tyytyväinen saadessaan opettaa lapsilla niin hauskaa asiaa kuin sukellusta. Eilatin kokemusten lisäksi Eskeliselle on jäänyt mieleen toissakesäinen sukellus Herculeshylylle. Maski ja räpylät kuuluvat varustukseen heti ensimmäisestä norppakerrasta alkaen. Remontin riskinä on kieltämättä se, että jotkut lapset löytävät tämän aikana jonkin muun harrastuksen. – Kun paritarkastus tehdään hyvin ja jokainen sukelluskerta suunnitellaan huolella, ei turvallisuusriskejä oikein ole. Tällä hetkellä Eskelinen on sisaruksineen alle parikymppisinä seuran nuorimmasta päästä olevat aktiivijäsenet. Norppiin otetaan mukaan yhdeksänvuotiaana. Eskelinen veti kerran viikossa norppaillan. Poikkeuksena oli vuosi 2013, jolloin ohjaajapula pakotti pitämään välivuoden. Apuna hänellä oli pari vuorottelevaa ohjaajaa viikoittain. Tänä päivänä sitä ei suositella, koska muun muassa ovet saattavat irtoilla. 67 Ulkomailla Eskelinen on sukeltanut Osku Puukilan kanssa Eilatissa Punaisellamerellä. – Silloinen ohjaajamme oli aktiivinen ja vei meitä myös merelle snorklaamaan
Snorklaustaidot ovat tietysti eduksi. Seurassa on hyvä henki, mikä tekee harrastuksestakin mukavan, sanoo Metsälä. Nuori voi edetä lajissa kuin lajissa.. Nuori voi edetä lajissa kuin lajissa. Saamme heiltä tietoja esimerkiksi hyvistä sukelluskohteista. Juhani Karvonen Monitoimimies on kokeillut vähän kaikkea Riku Metsälä on sukeltanut myös Turkin vesillä. Koskaan en ole kuullut kenenkään sanovan, että minä tai joku muu olisi liian nuori johonkin, tietysti sääntöjen rajoissa. Meillä on into ja vanhemmilla sukeltajilla tieto. – Norjassa en ole käynyt, mutta se olisi haaveissa. Metsälän parhaimmat sukelluskokemukset ovat Punaiseltamereltä ja Itämereltä. Sen jälkeen Metsälä on harrastanut kymmenen vuoden aikana laitesukelluksen ohella uppopalloa, vapaasukellusta ja viimeisimpänä sukellukalastusta. Nuorilla intoa Nokian Urheilusukeltajat on Metsälän mukaan hieno seura, vaikka laitesukeltavat jäsenet ovat selvästi iältään vanhempia. Myös vapaasukellusta Vapaasukellusta Metsälä kokeili kun uppopallo hetkeksi keskeytyi. – En tällä mitenkään hinkua tekniikkasukellukseen, mutta kurssit on hyvä olla suoritettuna. Vaikken ollut pelannut pariin vuoteen uppopalloa, lajiin oli aika helppo päästä sisälle. – Uppopallo jäi pariksi vuodeksi lukion ja armeijan aikana, mutta armeijassa sain lajiin uudelleen kipinän. Metsälä on harrastanut kymmenen vuoden aikana laitesukelluksen ohella uppopalloa, vapaasukellusta ja viimeisimpänä sukellukalastusta. Laitesukelluksessa Metsälällä on P3-paperit. – Meitä on seurassa kymmenkunta parinkymppistä jäsentä, ja jopa 50 norppaa odottaa sukelluksen tarjoamia mahdollisuuksia. – Vapaasukelluksessa en ole kilpaillut, mutta se on hauskaa treeniä, joka tukee myös muita lajeja. Norppatoiminnan jälkeen Metsälä alkoi harrastaa laitesukellusta ja uppopalloa. Nokialainen Riku Metsälä kuvaa itseään sukelluksen monitoimimieheksi. Nyt pelaan Nokian Urheilusukeltajien divisioonajoukkueessa ja valmennan junnuja. Tavoitteita ei minulla vapaasukelluksessa ole. – Uppopalloon voi tulla mukaan kun fyysinen kunto tarpeeksi hyvä. Ykkösdivisioonassa on puolenkymmentä joukkuetta ja pelaamme kaksinkertaisen sarjan eli kymmenkunta peliä neljän viikonlopun aikana. Sukelluskalastus alkoi viimeisimpänä. Myös sisämaan järvistä ja kaivoksista on hyviä kokemuksia. Viimeisen vuoden aikana Metsälän valmentamaan uppopallojoukkueeseen on tullut kolme uutta pelaajaa, joilla ei ole uintitai sukellustaustaa. Jääsukellusja nitrox-kurssi ovat myös takana. – Jos yksi sukelluksen laji jostain syystä alkaa kyllästyttää, voi kokeilla aina jotakin muuta. En ole laskenut, miten paljon viikossa aikaa sukellusharrastus vie, mutta riittävästi. Jos yksi laji jostain syystä alkaa kyllästyttää, voi kokeilla aina jotakin muuta. En ole sen suhteen tosissani, mutta sitä on kiva harrastaa kavereiden kanssa. Metsälän sukellusharrastus on saanut myös alkunsa norppatoiminnasta. Meillä on 15 nuoren pelaajan joukkue. – Sukelluksen viehätys piilee juuri siinä, että se on niin monimuotoinen harrastus. Tampereella paras paikka sukelluskalastukseen on Kaukajärvi, muut lähivedet ovat aika sameita. – Tietyllä tavalla se yhdistyy vapaasukellukseen. 68 N okialainen Riku Metsälä, 21, kuvaa itseään sukelluksen monitoimimieheksi
vanha. 69 Musashi vs Ilmarinen Seuraavasta näkee, miten iso alus Musashi oli. mato vaurioitui pahoin. Maailman suurin hylky löytyi kahdeksan vuoden etsimisen jälkeen. Kaikki alukset upposivat kovassa hurrikaanissa. Torpedokoneiden merimiestä. Kultaa oltiin kuljettamassa Kuubasta Espanjan kuninkaalle. Heikki Moisio Maailman suurimmalla taistelulaiva Musashilla oli pituutta 263 metriä.. likkoa. Japanilaisten heikkous oli ilmatuen puute. M Sibujanin mereltä Filippiineiltä. Niiden joukossa on kahdeksan Kap Verden escudon-kolikkoa, Hessu Moisio Miljoonien kulta-aarre Floridan rannikolta on löytynyt kultaaarre. Yamato saatiin turvaan, mutta se upposi Miljonääri Paul Allen kapteeni, vara-amiraali Toshihira Inoguchi, oli Allen todennut. Taistelulaiva Musashi upposi toisen maailmansodan suurimSe oli japanilaisten suurin tappio merellä. Amerikkalaiset olivat tekemässä maihinnousua Filippiineille, jolloin Japanin laivasto lähetti laivastonsa estämään sitä. Taistelusta tuli epätasainen: japanilaisilla oli vastaavasti neljä telulaivaa. Aluksella suurin koskaan rakennettu taistelulaiva. Kolikot ovat osa aarretpanjalaista alusta. Vertailukohteeksi oli otettu suomalainen rannikkopanssarilaiva Ilmarinen. Musashi Ilmarinen E tsintäalus S/V Capitananan kolmihenkinen likkoja Vero Beachin matalikolta Floridasta. Kultalastissa olleet laivat upposivat kovassa hurrikaanissa 300 vuotta sitten
Määrä on pysynyt suunnilleen samana seuran perustamisesta, vuodesta 1978 lähtien. 70 Haapajärvellä Suomen pisin jokiuinti Haapajärven uimahallin altaissa on polskutellut sukellusseura ahtilaisia jo 37 vuoden ajan. – Alkuvuosina toiminta on ollut aika erilaisia. Sukellusseura Ahti viihtyy veden alla S ukellusseura Ahdissa on tällä hetkellä noin 75 jäsentä. Ahtilaisilla harrastus tuntuu periytyvän sukupolvelta toiselle. Varusteet eivät olleet yhtä hyviä eikä kurssitoimintaa tai virallista kouluttautumistakaan juuri ollut. Perinteisiin on kuulunut aina myös Norjaan suuntautuneet sukellusmatkat, joita tehdään nykyisinkin ahkerasti.. – Seuran toiminta lähti vilkkaasti käyntiin heti perustamisesta lähtien, kertoo seuran nykyinen puheenjohtaja Jukka Haapala
Jani Koutonen (vas.) ja Jukka Haapala valmistautumassa sukellukseen. Kuva: Aku Myllylä Pitkä jokiuinti Seuran perinnetapahtumiin on kuulunut Ahti-uinti, jota tosin ei oltu järjestetty reiluun kymmeneen vuoteen. Varsinaista nuorisotoimintaa sukellusseura Ahdilla ei ole. – Nuorimmat ovat 12-vuotiaita, jotka on koulutettu vanhempien mukanaolo vaatimuksella. Uskoisin, että Ahti-uinti on Suomen pisin jokiuinti. Viisi seuran jäsenistä on vapaaehtoisen pelastuspalvelun eli VaPePa:n sukeltajia. 71 Paljon naisia Tällä hetkellä seuran jäsenistön ikä on 12-vuotiaasta 65 vuoteen. – Elvytimme viime kesänä Ahti-uinnin, joka oli jäänyt pitkäksi aikaa unholaan. – Minulla sattui olemaan parempi puku kuin muilla, Haapala toteaa vaatimattomasti. Katja Koutonen ja Niina Nieminen ovat yhtä hymyä päästessään taas sukeltamaan. Haapajärven uimahallissa on jäsenistölle harjoitusvuorot joka sunnuntai. Kesän pääretki suuntautuu Norjaan ja kestää viikosta kahteen. Kuva: Aku Myllylä – Seuran toiminta perustuu laitesukellukseen, kertoo puheenjohtaja Jukka Haapala. Kesällä seura järjestää kotimaan sukellusretkiä. Laitesukellusta Seuran toiminta on keskittynyt lähinnä laitesukellukseen. – Arvelisin, että olemme seuratoiminnan osalta yksi viriileimmistä seuroista. – Ylivieskan Urheilusukeltajilla on aktiivista norppatoimintaa, joten ohjaamme halukkaat mukaan naapuriseuran toimintaan. Kuva: Aku Myllylä Ennen sukellusta on tehtävä sukellussuunnitelma. Ensi kesän Norjan matkallekin Lekaan on lähdössä jopa 50 henkilöä. Jukka Haapala porskutti matkan tällä kertaa nopeimmin, aikaan kaksi tuntia kahdeksan minuuttia. 8,5 kilometrin matkalla saa käyttää perusvälineitä sekä pukua. Kuva: Tomi Hukari. – Osallistumme hukkuneiden etsintöihin sen jälkeen, kun viranomaiset lopettavat etsimisen, Jukka Haapala kertoo. Naisten osuus on noin 35–40 prosenttia jäsenistöstä. Oma poikani kuuluu heihin, Jukka Haapala kertoo
– 20 vuodessa mitä itse olen harrastanut, on turvallisuus parantunut huomattavasti. Sukelluskoulutus sekä Sukeltajaliiton tarjoama koulutus ovat parantuneet ja sitä kautta myös asenteet. Niina Nieminen ja Jukka Haapala kotiriutan edessä Kettukalliolla Ylivieskassa. – Käymme porukalla Norjassa pari kertaa vuodessa. Kuva: Tomi Hukari. Punaisenmeren sukellussafarilla Tuomakseen teki vaikutuksen Thistlegorm, joka luokitellaan yhdeksi parhaista hylkysukelluksista maailmassa. Ahdilla on ollut uimahallivuorot iän kaiken sunnuntaisin kello 13–15, joten altaan reunalla on tullut vietettyä paljon aikaa. Turvallisuus parantunut Sukellusturvallisuus on ollut viime aikoina voimakkaastikin esillä ja sitä moititaan ajoittain. Kyproksella olen sukeltanut pari kertaa lomamatkan yhteydessä, josta on jäänyt mieleen Zenobia-hylky. – Ihan pikkutenavasta lähtien olen ollut mukana useilla sukellusreissuilla. Pelkästään laitesukellusta harrastavaa Tuomasta kiehtoo sukeltamisessa painottomuuden lisäksi kaikki se veden maailma mikä avautuu silmien eteen. Kuva: Aku Myllylä Ahtilaiset Norjan reissulla. Kuva: Kaisa Hernetkoski Jukka Haapala särkemässä jäätä Kaatialassa. Tuomas on sukeltanut kotimaan kohteiden lisäksi myös Punaisellamerellä, Kyproksella sekä Norjassa. Nivalassa on hyvä hiekkamonttu ja vakiopaikkana on Vaalan Saarijärvi. – Ikinä ei voi tietää mitä milloinkin voi nähdä. Sillä pystyy välttämään aika monta riskiä. – Olemme panostaneet paritarkastukseen hyvin paljon. Harrastajamäärät ovat kasvaneet valtavasti, mutta onnettomuudet vähentyneet. Kohtapuoliin taitaa tulla jo 30 kertaa käyntiin, Tuomas laskeskelee. Ja kun mennään äärimmäisyyksiin, niin riskitkin nousevat. Tuomasta kiehtoo sukeltamisessa painottomuus ja veden alla avautuva maailma. 72 Tuomas peri harrastuksen isältään S ukelluskoulu Ahdin koulutusvastaavan Tuomas Niskakosken voisi melkein sanoa syntyneen uimaaltaan reunalle. Vaaka näkyvyys saattaa olla pitkälti yli 50 metriä ja alueen virtaukset ovat siellä mielenkiintoisia. Turvallisuuteen kiinnitetään Ahdissakin paljon huomiota. Heti, kun Tuomakselle tuli riittävästi ikää, hän osallistui ensimmäiselle kurssille vuonna 1992. Kun paljon tehdään, voi helpommin toki aina sattuakin jotain. Niskakosken nyt jo edesmennyt isä, Teuvo Niskakoski oli yksi Ahdin perustajajäsenistä vuonna 1978. – Olen nyt käynyt viisi kertaa Saltstraumenissa, jossa vesi on niin kirkasta, että koko rinne näkyy kerralla. Norjan sukellukset eroavat järjestetyistä safareista siinä, että saatamme sukeltaa sellaisissa paikoissa, missä kukaan ei ole ikinä ennen sukeltanut, Tuomas kertoo. Harrastuksen parissa sattuneet kuolemantapaukset ovat tuoneet sukellusharrastukselle negatiivistakin julkisuutta. – Tässä lähellä on hyviä kohteita Kettukallion louhos Ylivieskassa, Pyhäjärvi sekä Manamansalo
Kouluttajatkin huomasivat innostuksemme ja tarjosivat meille hyvät puitteet uuteen harrastukseen. Intoa riittää edelleen kehittää omia sukellustaitoja, Jukka Haapala kertoo. Nitroxin hän suoritti keväällä 2015. Kun näin ensimmäisen meritähteni, olin ihan onnesta soikeana. Niinalle on kertynyt 1,5 vuoden aikana reilut 150 sukelluskertaa. Soili Kaivosoja Pimeä sukellus – Jukka Haapala (vas.) ja Niina Nieminen. 73 Kannustava ilmapiiri veti mukaansa N iina Nieminen myöntää olevansa innokas sukeltajan alku. Koskaan ei ole valmis. Se oli sykähdyttävää. – Kurssilla oli mielettömän innokas ja kannustava ilmapiiri. – Kurssit antavat eväät harjoitteluun, sillä sitähän tämä laji on. Kuva: Aku Myllylä – Suosittelen lajia lämpimästi kaikille, tämä laji sopii ehdottomasti myös naisille.. – Tykkäsin jo P1-kurssista, kun siinä käydään niin monipuolisesti läpi harjoituksia aina perussukeltamisesta sukellusparin pelastamiseen saakka. – Toimin CMAS-lähikouluttajana, olen käynyt ammattisukelluspuolen lisenssin ja lisäksi minulla on virallinen luokitus, IANTD trimix divers, sukeltaa 100 metriin asti. Jukka Haapala innostui sukeltamisesta jo 90-luvun alussa. Niina löysi lehdestä Ahdin järjestämän kurssiilmoituksen ja serkukset päättivät osallistua sille. Vedenalaisessa maailmassa on tarjolla paljon unohtumattomia elämyksiä. Keväällä 2014 suoritettu P1-kurssi suorastaan imaisi Niinan mukaan uuteen harrastukseen. Täynnä intoa oleva Niina halusi jatkaa ja löysi itsensä P2-kurssilta seuraavana syksynä. Koko ikänsä vedestä ja uimisesta pitänyt Niina otti serkkunsa kanssa sattumalta kahvipöydässä puheeksi sukeltamisen. Nyt Haapala on ollut mukana toiminnassa kymmenkunta vuotta ja edennyt nopealla tempolla aina vain syvemmälle harrastuksen saloihin. Se oli kuitenkin huippukokemus. – Joka sukelluksella tulee harjoiteltua perusjuttuja, että ne olisivat sitten rutiineja, kun tulee tarve saada kaverilta ilmaa tai maski lentää päästä kesken sukelluksen. Kuva: Tomi Hukari Niina Nieminen hurahti sukellusharrastukseen heti ensimmäisestä kerrasta. – Jo ensimmäisenä kesänä lähdin mukaan Norjan reissulle, vaikka ajattelinkin että miten siellä pärjäisin
Tällä hetkellä aktiivisia lapsia ja nuoria on 17. Tärkeintä on kuitenkin oppia vesielementin monet mahdollisuudet. Kaikkiaan Lohjan Urheilusukeltajat ry:ssä on hieman yli sata jäsentä. Eri seuroilla saattaa olla enemmän aktiivisia aikuisia ja ohjaajia, jolloin he voivat järjestää ryhmiä eri-ikäisille taitojen mukaan. – Porukka ei ole suuri mutta sitäkin innostuneempi, kertoo seuran nuorisovastaava Tero Pakkanen. Kuva: Tero Pakkanen. Erilaiset vesileikit ovat pienempien norppien mieleen. Esimerkiksi meillä yleisin ikä norppatoimintaan liittymiseen on noin kymmenen vuotta. Kuvassa Taija, Toni-Elias ja Leevi. – Nuoremmille lapsille ei ole järjestettyä kuuttitoimintaa tällä hetkellä, mutta toisinaan altaalla on ollut norppaikää nuorempia tulevia sukeltajia vanhempiensa kanssa, kertoo Pakkanen. – Tämän vuoksi kuuttija norpparyhmien ikärajat voivat hieman vaihdella. Vapaasukelluksen pituusja hengenpidätyslajit sopivat hyvin norppien halliUppopalloa pelaamassa. – Isommat norpat saattavat kaivata jo kovempaa treenausta ja myös pyytävät sitä. Siinä iässä lapsi pärjää ja jaksaa mainiosti vedessä ja oppii nopeasti. Yritämmekin välillä pitää hallivuoron aikana harjoituksia, joissa eri lajeissa pyritään hieman rasittavampiin suorituksiin. Jaos on tarkoitettu 7–15-vuotiaille vedessä viihtyville nuorille. Energiset norppasukeltajat L ohjan Urheilusukeltajissa norppasukeltajien määrä vaihtelee vuosittain. 74 Leikkien ja kokeillen veden alla Myös norppasukeltajat tarvitsevat oikealla tavalla rasittavia harjoituksia. – Sukeltamisen voi toki aloittaa aivan missä iässä tahansa kunhan ohjaus ja toiminta vain ovat ikään sopivia, tarkentaa Pakkanen. Rasittaviakin harjoituksia Norppien aktiviteetteja ovat muun muassa uinti, snorkkelija vapaasukellus, uppoja vesipallo, ensiaputaidot sekä hengenpelastus. Seuran norppajaos kokoontuu viikoittain
Kameroiden hinta ei yleensä ole enää esteenä va-kuvauksen aloittamiseen. – Tämän vuoksi hallilla ei saisi olla liian useaa ohjattavaa lasta yhtä ohjaajaa kohden, sanoo Tero Pakkanen. Norppatoiminnassa on paljon tyttöjä. Se tarjoaa useita mahdollisuuksia vedenalaisiin elämyksiin. Kuva: Esa Tammio. – Jatkamisessa auttaa se, että lapsilla ja nuorilla on ollut hauskaa ja he ovat oppineet tuntemaan toisensa. – Perinteisten snorkkelisukelluksen ja laitesukelluksen lisäksi voi harjoitella esimerkiksi sukelluskalastusta, vapaasukellusta, räpyläuintia, vedenalaista valokuvausta tai meriarkeologiaa. – Lisäksi nuorten ohjaajien tukena pitäisi olla riittävästi vastuullisia aikuisia. Onpa uimahallilla jollain norpalla ollut vedenkestävä älypuhelinkin, jolla he ottivat vedenalaisia kaverikuvia, kertoo Pakkanen. Pokkarimallisella vesitiiviillä kamerallakin saa jo hyviä kuvia. Kaverikuvat kännykällä Tero Pakkasen mielestä sukellusharrastus soveltuu monipuolisuutensa takia lähes kaikille. Sukellusta Meriturvassa. Heitä soisi olevan enemmän mukana toiminnassa. Tällöin ohjaajana toimimiseen ei välttämättä enää riitä aikaa ja motivaatiota. Sopivia laitteita on iso skaala ja niiden hinnat alkavat olla edullisia. – Itse pidän ohjaajana tärkeimpänä, että lapset tulevat sinuiksi veden kanssa, eivätkä pelkää mitään vedessä eteen tulevaa tilannetta. Vastuulliset norppaohjaajat Norppaohjaajaksi pääsee jo 15-vuotiaana, ja monella onkin innostusta jakaa oppejaan. 75 Energiset norppasukeltajat harjoituksiin, ja niitä voi myös harjoitella tavoitteellisesti. – Itse asiassa meillä on tällä hetkellä enemmistö tyttöjä sekä norppaohjaajissa että norpissa. – Itselläni on pieni taiwanilainen ISAW-kamera, jota sanotaan action-kameraksi, sillä sen voi kiinnittää myös moottoripyörätai laskettelukypärään. Kuva: Esa Tammio Tärkeintä on tulla sinuiksi veden kanssa, jolloin vettä ei tarvitse pelätä, sanoo Tero Pakkanen. Halliharjoituksissa norpat pelaavat myös erilaisia leikkejä ja pelejä tilanteen mukaan. – Toisaalta nuorten kasvaessa ja jatkaessa peruskoulun jälkeen opiskelemaan vie arkielämä yhä enemmän aikaa. Ohjaajana toimimisessa toisaalta täytyy ottaa vastuuta pienemmistä lapsista, mikä saattaa tuntua nuoresta raskaalta. Varsinkin vedenalaiskuvaus on yhä suositumpaa
Puolentoista tunnin uimahallivuoroon Pakkanen on pääosin tyytyväinen. Pojat ovat luokkatovereita. Tero Pakkanen kertoo, että Toni-Elias ja Eero: Hyviä treenejä 12-vuotiaat Toni-Elias ja Eero aloittivat sukellusharrastuksen samaan aikaan 10-vuotiaina. Erämaajärven rannoilla on portaita ja terasseja, jotka helpottavat sukeltamaan menoa. 76 Norppaohjaajia P1-kurssilla Lohjan Urheilusukeltajat pyrkii harjoittelemaan erilaisissa ympäristöissä, myös avovesissä merellä ja lähistön järvissä ja louhoksilla. Vapaasukelluksen pituussukelluksessa molempien ennätys on hieman yli 30 metriä. Joskus menee vain 20–25 metriä, sekin on ihan hyvä.. Toni-Elias ja Eero harrastavat perinteistä snorkkelisukellusta, mutta myös uppopallo ja vapaasukellus kiinnostavat. – Silloin tällöin kieltämättä joskus täytyy nousta altaasta kesken tekemisen. – Merellä Örön saaren edustalla olemme sukeltaneet, kertoo Eero. – Ei me ennätyksiä jahdata. Eerolle tuttu kohde on Lopella sijaitseva Iso-Melkutinjärvi. Hän kertoo innostuneensa sukeltamisesta osin isänsä ansiosta, joka on harrastanut laiteja vapaasukellusta. Joskus menee vain 20–25 metriä, sekin on ihan hyvä, toteaa Toni-Elias. Vanhemmat ovat kannustaneet molempia, mutta eivät ole juuri harjoituksissa olleet mukana. – Neidonkeitaan uimakeskuksessa meillä on viikoittaiset hallivuorot, mutta muita säännöllisiä vuoroja ei ole. – Olemme olleet samalla luokalla itse asiassa jo esikoulusta lähtien, kertoo Eero. Lohjan Urheilusukeltajat järjestää vuosittain laitesukeltamisen ja snorkkelisukeltamisen kursseja, joissa kouluttajina toimivat Sukeltajaliiton hyväksymät sukelluskouluttajat. Lisäksi järjestämme pienille ryhmille laitesukellusintroja. Eero ja Toni-Elias ovat harrastaneet sukellusta kaksi vuotta. Toni-Elias on sukeltanut myös Seinäjoen lähellä sijaitsevalla louhoksella. Kuva: Tero Pakkanen – Ei me ennätyksiä jahdata. Kursseilta saa kansainvälisen CMAS tai NAUI -sukeltajakortin. He ovat myös luokkakavereita. Norpat sukeltavat norppaohjaajien opastamana. – Meillä on vuosittain vähintään yksi P1-kurssi, joissa mukana on ollut norppaohjaajia. Kuvassa Tommi. – Silloin tällöin pääsee myös kolmen metrin hyppytorniin, se on hyvää vaihtelua. Ohjaajilla on poikien mielestä hyviä leikkejä ja treenejä
– Snorkkelisukellus on kuitenkin ykkösharrastus. Ennen kaikkea harjoitukset ovat monipuolisia. Norppaohjaajakurssin Julia kävi huhtikuussa 2014. – Olen aina ollut vesieläin, joten kiinnostus sukellukseen on jo varhaisemmalta ajalta. Kipinän sukellukseen sain Kroatiassa. Taija menee lokakuussa norppaohjaajakurssille. Julia on käynyt P1-kurssin. Julia vetää usein norppatreenejä. Sukellusinnostukseen saattoi vaikuttaa setäni, joka on meribiologi ja joka myös sukeltaa. Setäni harrastaa erityisesti sukelluskalastusta. – Edellinen vapaasukellus intro pari vuotta sitten oli suosittu, ja sellaista onkin jo kyselty. Klaus Susiluoto Toni-Elias on sukeltanut yhteen putkeen yli 30 metriä, mutta yleensä 20–25 metriä riittää harjoituksissa. Julian mukaan norppien ohjaaminen on helppoa, sillä he ovat motivoituneita ja energisiä. Nuoret voivat harrastaa pituussukellusta. – Omia varusteita minulla ei vielä ole märkäpukua lukuun ottamatta. Nuorisovastaava Tero tai joku muu aikuinen on valvomassa. Thaimaassa sukelsin laitteilla vuodenvaihteessa. Minulla on 10-vuotias pikkuveli, joka on ollut mukana sukellusharrastuksessa kaksi vuotta. – Omalla ajallani kuitenkin harrastan pääosin vapaasukellusta. Se oli huikeaa, näin sekä valashain että leopardihain. 77 Julia: Nuoremmat motivoituneita Norppaohjaaja, 15-vuotias Julia on sukeltanut neljä vuotta. Isäkin tosin on käynyt laitesukelluskurssin, mutta hän ei ole mitenkään aktiivinen. – Ohjaajat ovat hyvällä tavalla tiukkoja, kyllä siinä jaksaa tsempata. tällä hetkellä koulutuskalenterissa on suunnitteilla lähikouluttajakurssi, gas blender -kurssi, laitesukelluksen peruskurssi ja vapaasukellusintro. Lähikouluttaja toimii laitesukelluskursseilla varsinaisen laitesukelluskouluttajan apuna. Norppaohjaajiin ja muihin kouluttajiin Taija on tyytyväinen. Joskus aika vain loppuu kesken. – Ennen kaikkea harjoitukset ovat monipuolisia. Uskon olevani hyvä vesielementissä. Taija on ehtinyt käydä jo P1-kurssin. Moni on harjoitellut jo 2–3 vuotta. Joskus aika vain loppuu kesken. – Aloitin sukelluksen 12-vuotiaana, kolmisen vuotta sitten. Kuva: Tero Pakkanen. Taija: Tiukkojakin harjoituksia 15-vuotias Taija on valmistumassa norppaohjaajaksi. Ennätys hengityksen pidätyksessä on kaksi minuuttia, pituussukelluksessa 50 metriä ilman räpylöitä. Vapaasukelluskouluttajia seurassamme ei ole, vaan intron toteutuessa sen hoitaisivat Freediving Team of Finland ry -seuran kouluttajat. Sukellusseurassa se tehdään valvotusti. Kuva: Tero Pakkanen – Olen aina ollut vesieläin, joten kiinnostus sukellukseen on jo varhaisemmalta ajalta. Norppaohjaaja Julian mielestä seuran norpat ovat motivoituneita ja energisiä
Ennen kaikkea tämä on rentouttava harrastus, jota en näe lainkaan extremenä. Vihdoinkin vesillä. Aloitimme aikoinaan aika pienestä, mutta toiminta on laajentunut ja erikoiskurssejakin on jo runsaasti. Ihmiset haluavat elämyksiä ja sukellus harrastuksena pystyy niitä tarjoamaan. Yhteistä elämysten arvostaminen J yväskylän Sukelluskeskuksen yrittäjä Olli Lappi on vetänyt sukelluskursseja yli kymmenen vuotta. 78 Sukelluskurssien suosio kasvanut Nauru raikaa, kun sukelluskurssilaiset lähtevät Ruutana-järvelle kurssin viimeiselle sukellusreissulle ennen pätevöitymistä sukeltajiksi. – Joka kuukausi alkaa uusi kurssi. Lappi kertoo, että sukelluksen suosio on lisääntynyt vuosi toisensa jälkeen ja kurssitoiminta on kasvanut. Ensimmäiset avovesisukellukset ovat aina jännittäviä kokemuksia.
– Vakuutukset eivät ole kalliita. – Muuttunut ja uusi kaveripiiri ja harrastus matkailuineen ovat tuoneet uutta monen arkeen. Juha Piispanen auttaa Antti Niemelää sukellusvarusteiden kanssa. Miehiä ja naisia on suurin piirtein yhtä paljon. Kurssille osallistuvan täytyy pystyä uimaan 200 metriä, lujaa ei tarvitse uida eikä tekniikalla ole niin väliä. Astma, epilepsia, sydänperäiset sairaudet tai tietynlaiset selkäongelmat saattavat rajoittaa harrastusta. Kurssilaisia on laidasta laitaan, kymmenvuotiaista aina eläkeikäisiin. Edullinen harrastus Kyseessä on suhteellisen edullinen harrastus, sillä sukelluskurssin ja varusteiden hankinnan jälkeen juoksevia kuluja ei juurikaan ole. Kaveria autetaan. Sukeltaminen on Lapin mukaan muuttanut jopa pysyvästi joidenkin elämää. Omat perusvälineet eli maski, snorkkeli ja räpylät pitää kurssille olla, mutta muut varusteet kuuluvat peruskurssin hintaan ja laitteita saa helposti vuokrattua kurssin jälkeen. 79 Yhteistä elämysten arvostaminen Asenne yhdistää Kurssilaisia on laidasta laitaan, kymmenvuotiaista aina eläkeikäisiin. Täällä on syntynyt hyviä ystävyyssuhteita ja parisuhteitakin on kehittynyt. Olli Lappi järjestää monenlaisia sukelluskursseja ja myy yrityksessään sukellustarvikkeita.. – Silti jopa halvaantuneet ja kuuromykät pystyvät tätä harrastamaan, joten lääkärin kanssa kannattaa jutella ja keskustella, tämä sopii yllättävän monelle. Tämä on saattanut vaikuttaa harrastuksen suosioon, sillä kurssiajat sopivat yhä useammalle. Miehiä ja naisia on suurin piirtein yhtä paljon. Teoriaopetuksen jälkeen käytännön harjoitukset alkavat uimahallin altaassa ja jatkuvat sitten järvissä ja lammissa. – Vesi on yllättävän hyvä vastus, ja aluksi se saattaa tuntua raskaalta, Lappi kertoo. Alku raskaskin Nykyopetus on joustavaa ja teoriaosuuden voi opiskella vaikka kotisohvalta käsin, eikä aikaan ja paikkaan sidotusta kalvosulkeisesta ole tietoakaan. Kurssille tulevat arvostavat elämyksiä materiaalin sijaan. – Yhdistävä tekijä on jonkinlainen samankaltaisuus. Ennen kurssille osallistumista täytetään terveydentilalomake
Helppous yllätti Hanna Saikkonen, 37, hakeutui kurssille, koska hänellä oli halu nähdä ja kokea vedenalaista elämää, varsinkin ulkomailla kirkkaissa merivesissä. Kaverin kanssa oli mukava tulla yhdessä kurssille. Opasja kouluttajakurssit ovat aiempaa monipuolisempia. – Kuivapuvulla sukeltaminen oli hankalinta, lähinnä nosteen hallinta kuivapuvulla ottaa oman aikansa. Saikkonen valitsi kurssin ystävien suositusten perusteella. Kun sukellus sujuu, niin onnitellaan oppilasta ja annetaan hänelle paperit. Saikkoselle sukeltaminen oli yllättävän helppoa. He kertoivat että kyseessä on pätevä sukelluskoulu, joten sinne oli helppoa ja mukavaa mennä. Paljon nähtävää Sukellusopettaja Hanna Lappi kertoo, että monelle sukelluskurssilaiselle Suomen järvien ja suolus Ruutanan järvellä yllätti. Hän oletti sen olevan vaikeampaa. En uskonut, että niin kirkkaita vesiä on Suomessa. – Aluksi oltiin joko pohjassa tai sitten noustiin pintaan kuin korkki, mutta kurssin edetessä olen oppinut pysymään pinnan alla. 80 S norklausta pitkään harrastanut Juha Piispanen, 27, on aina ollut kiinnostunut sukeltamisesta. Hyvä ryhmähenki saa häneltä kiitosta. Ennen kurssia hän tunsin yhden kurssilaisista, mutta heti ensimmäisen kerran jälkeen tuli tutuiksi myös muiden kanssa. Täydellisen laitesukellusvarustepaketin hinta vaihtelee noin tuhannesta kahteen tuhanteen euroon pukuvalinnasta riippuen. Keskellä Ollin Hanna-vaimo. Myös Saikkosen positiivisin havainto on ollut Suomen vesistöjen monipuolisuus. Kurssi on suoritusperusteinen. Veden alla näkee paljon hylkyjä, kauniita puiden runkoja, kaloja ja sammakoita. Hän kertoo, että yhdessä oppiminen on saanut aikaiseksi tunteen, että olisi tuntenut jokaisen kurssilaisen jo paljon pidempään. Tämän jälkeen hän voi mennä sukeltamaan vapaasti omaan tahtiin. Olli Lappi tarkistelee Pentti Jutilan välineitä. – Sukelluksen jatkaminen on tähtäimessä, koska se on tuntunut todella mukavalta. Lisäksi sukelKurssilaisia riittää laidasta laitaan Laitesukelluskurssi maksaa esimerkiksi Jyväskylän Sukelluskeskuksessa 430 euroa tai kuivapuvulla 480 euroa. Vaikeinta Piispasen mielestä sukeltamisessa on ollut leijuminen. – Taitoja opetellaan niin kauan, että ne opitaan. Kaikki hommat on mennyt suunnitellusti ja huumoria on ollut mukana. – Tämä on ollut rentoa ja mukavaa meininkiä. – Vaikka Suomessa ei olekaan kauniita ja värikkäitä koralleja tai lampien vesistöjen kauneus tulee yllätyksenä. Myös ensiapukursseja järjestetään säännöllisesti, Lappi selvittää. Uutena SSI-kurssi – Nyt aloitettiin uutena SSIsukelluskurssit (Scuba Schools International), koska haluamme palvella monipuolisemmin ja paremmin harrastajia. Kun vedestä nousee, niin sitä on kuin eri ihminen. Aluksi veden vastus saattaa tuntua yllättävän kovalta, mutta pikkuhiljaa siihen alkaa tottua.. SSI:n teoria opiskellaan kotona tabletilla, tietokoneella tai kännykällä. – Olen snorklaillut paljon, joten halu mennä pintaa syvemmälle oli suuri. Erikoiskursseja ovat muun muassa hylky-, vedenalainen skootteriajelu-, syvänmerenja kuivapukusukelluskurssit. Nyt pitkäaikainen haave toteutui, kun sukelluskurssille löytyi sopiva aika. Virpi Piippo Vedenalaiset kuvat: Olli Lappi Silloin tällöin varusteiden kanssa tulee pientä säätöä. Oman pullon saa täytettyä helposti paikallisessa seurassa tai vaikkapa sukelluskeskuksessa. – Työasiat unohtuvat täysin ja mieli nollautuu
Pinnan alla voi myös nauttia hiljaisuudesta. – Oli positiivista, kun huomasi miten helppoa sukeltaminen on ja kun viitsii nähdä kuntonsa eteen hieman vaivaa! Virpi Piippo kaloja, niin kyllä sieltä syvyyksistä vain löytyy katseltavaakin. Matka innosti Lomamatkalla sukeltanut Antti Niemelä, 30, tykästyi lajiin niin, että halusi suorittaa kurssin kotimaassa. – Kurssilla on ollut paljon käytännön harjoitteita ja totuttelua vedenalaiseen maailmaan. Käytännön harjoittelu on ollut rentoa ja edennyt ryhmän kehityksen mukaan. Minulla on puoliso, joka on suorittanut sukelluskurssin ja ajattelin, että sukeltaminen olisi hauska yhteinen harrastus. Hän on hyvä esimerkki siitä, että sukeltaminen ei vaadi aiempaa urheilutaustaa. – Järven vedenalainen maailma on uskomattoman mielenkiintoinen.Todennäköisesti jatkankin sukeltamista ja tulen jatkokursseille ensi vuonna. Joka kerralla kotiin lähtiessä olo on ollut väsynyt, mutta onnellinen. Välillä ei malttaisi tulla järvestä pois ollenkaan, hän hehkuttaa. Nyt hän halusi testata rajojaan. Olet aina tervetullut joukkoon, vaikka et tuntisi ketään aikaisemmin. Pinnan alla on aivan oma maailmansa täynnä yllätyksiä ja se tuo mukaan oman jännityksensä. – Olen suorittanut peruskurssit ulkomailla, mutta RD jane täällä kotimaassa. Sukelluporukka on kuin yhtä perhettä. Positiivisin havainto hänelle on ollut omien kykyjen löytäminen ja osaamisen tunne. Länsisalmi yllättyi, että avovedellä sukeltaminen on ollut niin paljon rankempaa kuin altaassa. – Mutapohjaan onkin tullut tömähdettyä niin useasti, ettei enää edes muista. – Ihaninta vedessä on rentoutuminen ja osana vedenalaista maailmaa oleminen. Kunhan alkuvaikeudet on voitettu, on se palkinnut. Jutila sukeltaa rentoutuakseen. Tavoitteena on saada sukeltamisesta hyvä aktiiviharrastus. Rajojen testaus Vesi ei ole ollut mikään mieluinen elementti 28-vuotiaalle Hanna Länsisalmelle. Avovedessä sukeltaminen on ollut jännittävää ja mielenkiintoista. – Rakastan haasteita ja uusien asioiden oppimista, vaikka helppoa se ei ole ollut etenkään – Ensimmäinen sukellus avoveteen yllätti, sillä näköyhteys samean veden ja pohjasta nousseen mudan vuoksi hävisi täysin.. Kurssi on vastannut odotuksia ja antoi varmuutta lajin harrastamiseen, hän pohtii. Saikkosen suunnitelmissa on jatkaa sukeltamista, ja kehittyä sekä lähteä myös lämpimiin vesiin katsomaan värikästä merielämää. Opettajamme varoitteli tästä ja sitä osasi odottaa, mutta silti todellisuus yllätti! Mitään ei näkynyt, paitsi ympärillä leijailevaa mutaa, ennen kuin sameus ympäriltä hieman laskeutui ja lopulta sukelluskaveritkin löytyivät melkein vierestä. Valmiuksien kannalta sukelluskoulu on vastannut odotuksiani. Ajatukset siirtyvät työkuvioista tehokkaasti muihin asioihin heti, kun pukee laitteet päälle. Länsisalmelle vaikeinta sukeltamisessa on ollut nosteen hallitseminen. Hän kertoo, että uusien asioiden oppiminen ja itsensä haastaminen ovat kaikista palkitsevimpia asioita maailmassa. – Yhteishenki on ollut mahtava ja meininki rentoa. Myös Niemelälle haastavinta on ollut vaikeissa olosuhteissa eli huonossa näkyvyydessä harjoitella perusasioita, kuten nosteen hallintaa ja ryhmässä liikkumista. – Ensimmäinen sukellus avoveteen yllätti, sillä näköyhteys samean veden ja pohjasta nousseen mudan vuoksi hävisi täysin. Urheilu alkaa tästä Pentti Jutila on aina pitänyt uimisesta ja snorklailusta. Sukellusmatkoilla tulee olla kurssi suoritettuna. – Tulevaisuudessa aion osallistua myös uusille kursseille. Toisaalta silloin kun ”leijuminen” on sujunut, ei mudan pöllytystä enää ole niin muistanut. Se, etteivät kalat häiriinny ja ui pakoon, vaan antavat sinun olla vierailija heidän elinympäristössään. Taitojahan ei voi kukaan valmiiksi antaa, ne tulevat vasta useiden toistojen ja kokemuksen myötä. Koulutus on ollut erittäin hyvää ja ammattitaitoista. 81 aluksi. Länsisalmi odotti jäykempää opetusta piirtoheittimineen ja kalvoineen, ja tiukkaa käytännön harjoittelua. Teorian sai kuitenkin opiskella verkossa oman aikataulun mukaan ja tärkeimmät asiat kerrattiin yhdessä ja testattiin lopuksi tentissä. Koen siis saaneeni kaikki valmiudet sukeltamisen aloittamiseen itsenäisesti
Sukellus Bunakenilla on pääasiassa pystysuorien koralliseinämien ihailua lempeitä merivirtoja hyväksi käyttäen. Bunaken 7 yötä Matkan kesto: 10 päivää, perillä 7 yötä Lähdöt: 31.01.2016–09.02.2016 Bunaken 11 yötä: Matkan kesto: 14 päivää, perillä 11 yötä Lähdöt: 31.01.2016–13.02.2016 Sukeltamaan maailman ääriin Sukeltajat suuntaavat talvella etelän lämpöön ja kirkkaisiin vesiin. Kaikissa on kuitenkin paljon yhteistä: mahtavia sukelluskokemuksia! Indonesia, Bunaken Aventuran talven sukellusmatka suuntautuu Bunakenin saarelle Indonesiaan. 82 T arjolla on matkoja niin tutumpiin kuin eksoottisempiinkin kohteisiin. Matkatoimistot järjestävät sukellusreissuja ympäri maailmaa sekä ryhmille että räätälöidysti. Sukelluksia johtaa alueen olosuhteet ja eliöstön hyvin tuntevat kokeneet sukellusoppaat. Ravintolassa tarjotaan indonesialaisia ja aasialaisia herkkuja. Sukelluksesta vastaavat eurooppalaiset PADI-kouluttajat sekä paikalliset kokeneet sukellusoppaat. Kuva: Aventura/Essi Havula. Bunaken sijaitsee Pohjois-Sulawesin suurimman kaupungin Manadon edustalla, noin tunnin venematkan päässä. Koe ikimuistoisia sukelluselämyksiä Aventuran 7 tai 11 yön sukellusreissuilla Indonesian Bunakeniin. Pienellä kukkulalla sijaitsevissa perinteisissä, puisissa bungaloweissa on merinäköalat. Sukellusmatkalla majoitutaan Living Colours Diving Resortissa, joka on suomalaispariskunnan Mia Huopalaisen ja Jaakko Aallon 13 vuotta sitten perustama pieni ja idyllinen sukelluskeskus
Sukelluskeskuksen toimisto ja satama ovat Lions Dive and Beach Resort hotellin kupeessa sijaitsevan Sea Aquarium kompleksin sydämessä. Kalliot jatkuvat myös paikoin meren alla, jossa odottaa ihan erilainen maailma. Muina päivinä sukelluksia tehdään muualla Galapagossaarilla, muun muassa Isabelan ja Santiagon saarten edustalla. Ennen lentoa Galapagossaarille tutustutaan Quiton kaupunkiin. Jyrkät kalliot, kiehtovat luolat, laaksot ja jylhät kalkkikivimuodostelmat ovat osa Gozon rantamaisemaa. Lähtö 24.09.–12.10.2017 Lisätietoja: www.aventura. Venesukellukset järjestetään kaikkina viikonpäivinä. Isabelalle myös rantaudutaan ihastelemaan maalla eläviä eläimiä. fi/sukellusmatka_indonesia_ forgotten-islands Curacao, rentoa lomaa Kaleva Travelin sukellusmatkakohde Curacao on lämpimien vesien lomaja sukellussaari. Maltan toiseksi suurimman saaren Gozon sukellustarjontaa kehutaan erinomaiseksi. Santa Cruzissa vieraillaan Charles Darwinin tutkimuslaitoksella ja Highlands-alueella jossa voi nähdä galapagos-kilpikonnia. Matkan hintaan sisältyy majoituksen ja lentojen lisäksi yksi venesukellus viitenä päivänä. Meressä riittää elämää, ja korallit ovat pääosin hyvin säilyneet.. Timorin ja Länsi-Papuan välillä sijaitseva saariryhmä on edelleen hyvin vähän vierailtu kohde myös sukeltajien keskuudessa. Sukellusmatkalla risteillään 14 päivän ajan suomalaisen biologin ja intohimoisen sukeltajan Essi Havulan ja/tai Markus Dernjatinin toimiessa matkanjohtajana. Halutessaan matkalle voi ottaa myös lisäöitä esimerkiksi sukelluskohteisiin tai Singaporeen. 83 Sukeltamaan maailman ääriin Saaren sukellusmahdollisuudet ovat hyvät; korallit ovat pääosin hyvin säilyneet ja meressä riittää elämää ihmeteltäväksi. Sukelluksesta vastaavat myös Lembehin ja Bunakenin reissulla eurooppalaiset PADI-kouluttajat sekä paikalliset kokeneet sukellusoppaat. Kuva: Aventura/Essi Havula Curacao on auringon paah-tama lomailuja sukellussaari. Näille saarille ei suurin osa muista risteilijöistä tule, joten reissulla saa rauhassa ihailla valashaiden elämää syvyyksissä kolmen päivän ajan. Indonesia, Lembeh/Bunaken Aventuran tammikuun sukellusmatkat suuntautuvat Bunakenin ja Lembehin saarille Indonesiaan. Suosittu on myös Inland Sea eli sisämerestä johtava noin 100 metriä pitkä ja 25 metriä syvä tunneli merelle, jonka päässä odottaa 40 metrin pudotus. Tämä vulkaaninen saariryhmä tarjoaa kristallin kirkkaat vedet, suuret kalaparvet ja värikkäät korallit. Bunakenissa majoitutaan Living Colours Diving Resortissa. Gozon saari kuuluu Maltaan Piskuinen Gozon saari Maltan kupeessa on todellinen sukeltajan paratiisi. Lembehin majoituspaikkana on NAD Lembeh, pieni sukelluskeskus, joka sijaitsee suojaisassa lahdessa Lembehin saarella, salmen puolivälin tienoilla, lyhyen venematkan päästä lähimmäistä suuresta kaupungista Bitungista. Vedenalaisten kokemusten lisäksi lisämaustetta matkaan tuo myös vierailut pienissä, eristäytyneissä paikalliskylissä, joiden asukkaiden elämäntyyli on pysynyt samanlaisena vuosikymmenien ajan. Matkan kesto: 13 päivää, 10 yötä perillä Lähdöt: 27.01.2016– 08.02.2016 Galápagos, Darwinja Wolfsaaret Aventuran Liveabord-sukellusmatkalla vietetään kahdeksan päivää Pingüino Explorer Yacht -laivalla, joka vie sukeltajat Galapagossaarten sukelluspaikoille, Darwinin ja Wolfin saarille. Kuuluisin kohde on The Blue Hole, joka koostuu lohkareista, luolista ja piippumaisesta pystyluolasta. Lembehin ja Bunakenin reissulla sukelluksesta vastaavat eurooppalaiset PADI-kouluttajat sekä paikalliset kokeneet sukellusoppaat. Matkan kesto: 11 päivää, perillä 9 yötä Lähdöt: 30.10.2016– 09.11.2016 Indonesia, Forgotten Islands Indonesian Forgotten Islands ”Unohdetut saaret” levittäytyvät eristäytyneenä kaukana kaupunkien sykkeestä ja ihmisvilinästä, kaukana kaikesta
Malediiveillä viihtyvät myös snorklaajat! Pulau Wehillä voi nähdä paljon paholaisrauskuja ja isompia haita.. Sukelluskeskuksen edessä sijaitsee House Reef, jolla voi sukeltaa milloin vain. Sukeltajille Moalboalissa on lähestulkoon kaikkea seinämistä koralleihin, delfiineitä, lentokoneen ja laivojen hylkyjä ja sarMaltan toiseksi suurimmalla saarella Gozolla on paljon sukellustoimintaa. Sumatran pohjoispäässä sijaitseva Pulau Weh on pieni saari, jossa voi kokea rantaelämää ja sukelluksia. Indonesia, Pulau Weh Kilroyn matkassa voi lähteä sukeltamaan Indonesiaan, Pulau Wehille. Vedenalainen elämä Rashdoo atollilla on moninaista, ja Malediivien parhaat sukellusspotit ovat vain lyhyen venematkan päässä. Maltalla voi sukeltaa ympäri vuoden. Malediivit, Rashdoo atolli Malediiveillä, muutaman tunnin venematkan päässä pääsaari Malesta sijaitsee Rashdoo atolli, jolla pääsee hieman erilaiselle Malediivien lomalle. Neljällä saarella asuu paljon paikallisia, ja siellä majoitutaan pienessä bungalowkylässä. Kylän ympäristössä on sademetsiä, joissa voi vaeltaa, pyöräillä tai meloa. 84 Riutoilla on mahdollisuus nähdä paljon koralleja, rapuja, mustekaloja ja merisiilejä. Malediiveillä, Rashdoo atollilla vedenalainen elämä on moninaista. Pulau Wehillä voi nähdä paljon paholaisrauskuja ja isompia haita. Kaleva Travelin räätälöidyillä sukellusmatkoilla matkan keston ja lähtöpäivän voi valita itse. Filippiinien sukelluslomaan on mahdollista yhdistää esimerkiksi kaupunkiloma Hong Kongissa. Pulau Wehin pienellä saarella voi kokea rauhallista rantaelämää ja huippuluokan sukelluksia. Kiltroy järjestää Rashdoo atollille räätälöityjä matkoja ympäri vuoden. Saari on kenties paras paikka nähdä mureenoita. Malediiveillä viihtyvät myös snorklaajat! Malediivien sukellusloma on hyvä yhdistää vaikka Sri Lankan kierrokseen. dines run! Sukelluspaikat sijaitsevat lähellä, ja majoituspaikassa on myös hyvä House Reef heti rannassa. Filippiinit, Moalboal Kilroy tekee sukellusmatkoja Filippiineille, Moalboalin pieneen kylään, joka sijaitsee Cebun saaren lounaisosassa. Paras aika matkustaa Pulau Wehille on silloin, kun Suomessa on talvi. Kilroy räätälöi sukellusmatkoja Moalboalin kylään läpi vuoden. Kuuluisin sukelluskohde on The Blue Hole. Indonesian sukellusreissuun voi mukavasti yhdistää vaikka kaupunkiloman Kuala Lumpurissa. Kilpikonnat, rauskut ja riuttahait ovat taattuja tuttavuuksia. Pinnan alla on pystysuoria seinämiä ja myös virtauksia löytyy. Pulau Wehin saari on itsessään vehreä ja rauhallinen, mutta saarelta löytyy kuitenkin muutamia ravintoloita ja sitäkin enemmän vesiputouksia
Mitään selvää suunnitelmaa reissulla ei ole, sillä joka päivä seilataan kulloinkin parhaaseen Filippiinien Moalboalissa on sukeltajille kaikkea: moninainen eliöstö, seinämiä, valtavia koralleja ja mielenkiintoisia hylkyjä. Tuula Kolehmainen Maahantuoja: Kultakeskus Oy Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna www.kultakeskus.. Seitsemän päivän mittaisella Bahaman Liveaboard -sukellusreissulla sukelletaan Karibian vesissä. Bahaman sukelluslomaan on mahdollista yhdistää vaikkapa Floridan kiertelyreissu vuokraautolla. Seitsemän päivän reissulla asutaan laivalla ja sukelletaan Karibian parhaissa vesissä. Kilroy räätälöi lähtöjä Bahamalle toiveiden mukaan. ORIS AQIUS DEPTH GAUGE CHRONOGRAPH ref.no. mahdolliseen sukellusspottiin. 85 Sukellusmatka Bahamalle Kilroyn Bahaman sukellusmatka on tarkoitettu todellisille sukellusintoilijoille. Paras aika matkustaa Bahamalle on joulukuusta kesäkuulle. 774 7708 4154 set vesitiivis 500 m. Laivalla on mahdollista kalastaa ja osallistua purjehdukseen, muuten sukelletaan, sukelletaan ja sukelletaan
Seuran jäsenet pelaavat lisäksi sählyä sunnuntaisin Kajaanihallilla. – Samalle viikolle osui tänä vuonna myös tiistaisukellusten lopettaminen. Kainuun Urheilusukeltajat päätti kesäkautensa perinteisellä Hossan leirillä syyskuun puolessa välissä. Loppusyksystä on mukava myös muistella menneen kesän sukellusleirejä sekä suunnitella tulevia. Kainuun Urheilusukeltajat Vuonna 1980 perustettu Kainuun Urheilusukeltajat ry:llä on hieman reilulle sadalle jäsenelleen talvikaudella kaksi hallivuoroa viikossa Kaukaveden uimahallilla. Virallinen kesäkausi alkaa kesäkuun toisena viikonloppuna Manamansalossa ja päättyy aina Hossan leiriin, kertoo Tero Möttönen.. 86 Sukellusseurojen talvikausi Seurojen talvitoiminta alkaa olla käsillä
Korvaaviin uimahalleihin on pitkät matkat, joten joutuisimme vuoden päivät myymään ei oota. Talvikautena seuran jäsenet eivät harrasta laitetai vapaasukellusta juurikaan luonnonvesissä. Junnutyö on tärkeää kaikille seuroille, kertoo Hämeenlinnan Sukeltajien puheenjohtaja Timo Ovaskainen. Seuralla on yksi hallivuoro viikossa. – Vanhassa uimahallissa oli syvyyttä ainoastaan 1,8 metriä, joten siellä ei paljon uppopalloa päästy pelaamaan. 87 Kesäkauden tiistaisukellukset suuntautuvat lähilampiin Kajaani–Sotkamo -akselilla. Syksyn norppatoiminta on käynnissä. Se ei ole mukava tilanne kenellekään, perustelee Ovaskainen minimissä pyörivää norppatoimintaa. Allaskausi menee talvella harjoitellessa. Kuva: Tero Möttönen. Kurssien kautta tulee sitten meille uusia jäseniä. Jyväskylän Sukeltajat Tänä vuonna kymmenettä toimintavuottaan juhlivassa Jyväskylän Sukeltajissa on reilut sata jäsentä. Se on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. He tarvitsevat myös oman, rauhallisen nurkkauksen harjoitteluun. Kuva: Timo Ovaskainen Matti Manninen kolmiosuunnistuksessa Öllörissä Hossassa. Vapaasukelluskurssia olemme yrittäneet touhuta, mutta Kajaani on sen verran pohjoisessa Helsingistä katsottuna, että koulutusten saaminen tänne on tosi vaikeaa. Tammikuussa alkaa uusi peruskurssi, jonka kanssa on töitä kevääseen asti. Ei sukellukseen liittyvää toimintaa ovat teemaillat, jolloin katsellaan esimerkiksi valokuvia tai keskustellaan sukeltamisesta. – Vapaasukellus on saanut harjoitusvuoroilleen mallikkaasti väkeä. – Olemme käyneet viime vuosina joka vuosi Virossa. Pikkujoulut vietämme joka vuosi marras-, joulukuussa, kertoo Jyväskylän Sukeltajien puheenjohtaja Jarkko Ässämäki. Jyväskylän Sukeltajat toimii tiiviissä yhteistyössä Jyväskylän Sukelluskeskuksen kanssa. Kiinnostusta on ollut kuitenkin sen verran, että seura lähtisi viemään asiaa eteenpäin, jos koulutus saataisiin järjestymään, Tero Möttönen toteaa. – Syyskaudella keskitytään jatkokursseihin sekä pian alkavaan lähikouluttajakurssiin, uimahallissa lillutteluun ja olemiseen sekä vedetään henkeä kesäkauden jälkeen. Kauden aloitusja lopetusleirit seura pyrkii järjestämään Jyväskylän kaupungin Rappukalliolla, joka on Päijänteen syvin kohta. Viime vuosina Kainuun Urheilusukeltajat on harrastanut kesäaikana pelkästään laitesukellusta. – Kajaanin vieressä on Vuorenlampi ja Vuokatissa Kuikkalampi ja Suppalampi, jotka ovat kirkkaita ja hiekkapohjaisia sukelluskohteita. Kuva: Olli Lappi Hämeenlinnan Sukeltajissa odotetaan tammikuussa alkavalle peruskurssille taas suurta määrää uusia harrastajia. Hämeenlinnan Sukeltajat Hämeenlinnan Sukeltajat ry:llä on allasvuoroja viitenä päivänä viikossa. – He hoitavat kurssituksen yhdessä meidän kanssa. – Hämeenlinnan uimahalli menee toukokuussa remonttiin. Sen lisäksi meillä on ollut yksi viikonloppuleiri Mikkelissä Tornatorilla. Enemmänkin annettaisiin, jos olisi mistä ottaa. Toiminnassa on mukana kaksi uutta norppalaista. Norppatoiminta vie maanantaisin tilaa. Maanantaisin ja perjantaisin syvä allas on varattu laitesukeltajille, tiistaisin nuoret pelaavat uppopalloa ja torstaisin on edustusjoukkueen harjoitusvuoro. Talvien hallivuorot ovat olleet puhtaita uintivuoroja. Toistaiseksi seuralla ei ole norppatoimintaa. – Talvella on jääsukelluksia heillä, joita se kiinnostaa. Jyväskylän Sukeltajat -seuran jäsenet harrastavat kirkasvetisessä Päijänteessä. Tulijoita olisi enemmänkin, mutta seuralla ei ole resursseja pyörittää isompaa ryhmää
Hieman vajaan 200 jäsenen seurassa on myös vahvaa juniorityötä. Seuran harjoitusvuorot ovat Kouvolan Urheilupuiston uimahallissa sekä Haanojan Haalissa. – Vapaasukeltajat järjestävät omia leirejään sekä osallistuvat kesän aikana myös liiton leireille. Vesikoiden MMja SM-tason vapaasukeltajat Mikko Pöntinen ja Veera López-Lehto ovat innostaneet seuraan uusia vapaasukeltajia. Saunaja sukellusseura GummiWihta Syrjäytyneiden sukeltajien saunaja sukellusseura GummiWihdan jäsenet voivat osallistua muun muassa CMAS-laitesukelluskoulutukseen sekä aktiiviseen norppatoimintaan. – Norppien vanhemmat pyytävät aina välillä myös oppia uintitekniikasta. Myös kevätkauden päätöksessä on tiedossa aina jotain ekstraa. – Sukellusintroja järjestetään tarvittaessa, yleensä ennen laitekurssin alkamista. Jäsenistä noin 30 on junioreita. Kuva: www.facebook.com/Sukellusseura Vesikot ry GummiWihdan norpparyhmät ovat suosittuja. Myöhemmin talvella tulevat mukaan jääsukellukset. Niihin voivat osallistua kaikki seuran jäsenet, Hakamäki kertoo. Seuralaisilla on allasvuorot Forssan Vesihelmessä joka lauantaija joka toinen sunnuntaiaamu. Tänä syksynä tulijoita olisi ollut enemmänkin, mutta kapasiteetti altaassa on kuitenkin rajallinen, Vesikoiden puheenjohtaja Veli-Matti Pynnönen kertoo. Kuva: Sari Pukkila Vakka-Suomen Urheilukalastajien norpat olivat syysretkellä Uudenkaupungin Purjehdusseuran paviljongilla yhdessä seuran norppaohjaajien Paul-Erik Hakkaraisen sekä Josse Sirkiän kanssa.. – Viimeisinä vuosina junioreita on ollut tulossa niin paljon, kun olemme pystyneet ottamaan. Vesikoilla alkoi laitesukelluksen peruskurssi syyskuun alussa. Syyskauden päätteeksi norpat viettävät pikkujouluja, joissa saattaa löytää esimerkiksi joulupukin sukeltamassa. Sen lisäksi P1ja P2-kurssit ovat alkamassa ja aiemmin alkaneet lähikouluttajakurssit viedään loppuun tämän syksyn aikana, kertoo seuran nuorisovastaava Raila Hakamäki. Aikuispuolella Kouvolassa järjestetään syksyllä sekä kevättalvella sukelluksen peruskurssi, joka tuottaa seuraan uusia jäseniä 10–15. 88 Sukellusseura Vesikot Kouvolassa toimivalla Sukellusseura Vesikoilla alkaneen hallikauden tärkein tavoite on kunnon nostattaminen. – Norpissa niin alkajat kuin jo kortin suorittaneet jatkajatkin ovat aloittaneet taas hallitoiminnan
Samalla päättyi isompimuotoinen toiminta merellä. Norppatoiminnassa on mukana satakunta eri-ikäistä lasta ja nuorta. Vuonna 1968 perustetussa seurassa on jäseniä tällä hetkellä 230. – Perjantain 1,5 tunnin vuoro on varattu uppopalloharjoituksiin. Myöhemmin talvella käymme sukeltamassa pääasiassa Egyptissä. Kevättalvella alkaa jääsukelluskausi. Salossa vatustauduttiin talvikauteen nostamalla seuran vene ylös vedestä lokakuun alussa. Simppulaiset kevättalvisella viikkosukelluksella. Talven aikana seuran jäsenistö matkaa lämpimiin maihin viikon sukellusmatkoille. Lauantain harjoitusvuorolla meillä on koko halli käytössä lastenallasta lukuun ottamatta, kertoo puheenjohtaja Arto Gustafsson. Sukellusseura Simppu Sukellusseura Simppu on vuonna 1974 perustettu salolainen sukellusseura, jolla on nykyään 250 jäsentä. Toiminnan pääpainopisteet ovat laiteja snorkkelisukelluksessa sekä uppopallossa. Heinäkuun lopussa Uudessakaupungissa järjestettyjen sukelluskalastuksen SM-kisojen sekä seuran menestyneen sukelluskalastajan Matti Pyykön ansiosta sukelluskalastus on lisääntynyt jäsenistön keskuudessa. – Lokakuussa kävimme syyslomaviikolla Kroatiassa, jonne jäsenistömme on tehnyt useampiakin reissuja. – Järjestämme viikkosukelluksia ympäri vuoden. – Lokakuussa syyslomaviikolla kävimme Kroatiassa, jonne jäsenistömme on tehnyt useampiakin reissuja. Uppopalloilijoita on seurassa parikymmentä ja heillä on omat tunnin harjoitusvuorot pari kertaa viikossa. Simpun norppatoiminta on vilkasta. Ydintalvella koulutussaralla on hiljaisempaa, mutta kevättalvella, maalis–huhtikuussa, Simpussa alkaa jälleen kurssitoiminta, joka pyörii kevättalven ja kesän. Lauantain kolmen tunnin vuoro on suunnattu laitesukelluksen tekniikkaharjoitteluun ja sunnuntaina kahden tunnin allasvuoro on avoin kaikille seuran jäsenille. Vakka-Suomen Urheilusukeltajat Vuonna 1978 perustettu VakkaSuomen Urheilusukeltajat ry toimii Uudessakaupungissa. Ihan keskitalvella käymme sukeltamassa ehkä noin kerran kuukaudessa. – Norppa-altaalla käy talvisin aina ahkera polske, kertoo seuran puheenjohtaja Jouni Hirvonen. – Toiminta pyörähti taas käyntiin syyskuun lopussa ja jatkuu talvikauden aina huhti–toukokuun vaihteeseen. Myöhemmin talvella käymme sukeltamassa pääasiassa Egyptissä.. Seuralla on hallivuorot perjantaisin, lauantaisin sekä sunnuntaisin. Tulevana talvena on jäsenillä käytössään kolme uimahallivuoroa viikossa, jolloin jäsenet pääsevät treenaamaan joko kuntosaliharjoittelua tai vaihtoehtoisesti uimaan tai tekemään sukellusharjoittelua, kertoo Simppu ry:n sihteeri Olli-Pekka Juhantila. Sydäntalvella toiminta keskittyykin lähinnä junioritoimintaan. Jäsenistöstä noin kolmannes on junioreja, joten seuran toiminnassa on mukana paljon perheitä. Seuraan kuuluu noin sata aikuisjäsentä, kymmenisen perusvälinejäsentä sekä noin 25 norppajäsenen lisäksi muutamia kuutteja ja rinnakkaisjäseniä. Soili Kaivosoja Sammakot rantatalkoissa. – Junioriryhmillä on hallivuoro kolmena päivänä viikossa. Yksi ilta on kaikille jäsenille avoin. – Tapahtumassa Jokioisten, Forssan ja Tammelan 1ja 2-luokkalaiset kiertävät tutustumassa eri urheilulajeihin ja me olemme mukana yhtenä kohteena nyt jo viidettä kertaa. Silloin voi kokeilla ja testailla esimerkiksi uusia laitteita tai harjoitella mitä mieleen juolahtaa, vaikkapa vapaasukellusta. 89 GummiWihtalaiset ovat olleet aktiivisia toimijoita myös jokasyksyisessä liikuntapassitapahtumassa. Sukellusseura Sammakot Sukellusseura Sammakot on Jyväskylän vanhin sukellusseura
– Järjestelmäkameroissa sukeltaja voi valita joko automaattiset tai manuaaliset säädöt. Tällä tavoin pääsee helpommalla kuin vedessä kokeillen opettelemalla. Paikoillaan pysyminen vaatii taitoa veden alla. Varsinkaan suora salama ei noissa oloissa toimi alkuunkaan. Objektiivin valovoimaisuudella on Suomen oloissa korostuneempi rooli kuin etelässä. Syynä on se, ettei valoa ole tarpeeksi. Kun sukeltaja kuvaa, hän todella kuvaa, eikä vain sukella, minkä takia kuvaussukellus kannattaa suunnitella hyvin. Hakuaika päättyy 30.11.2015. Kuvaaminen vaatii aina keskittymistä. Kuva: Jean Finnberg A M M A T T IT A IT O A www.luksia.. Vedenalainen rakentaja, ammattisukeltajan ammattitutkintoon valmistava koulutus Aloitus 11.1.2016, Lohja. Koko valokuvauksen ideanhan on kuvata kohteesta takaisin heijastuvaa valoa. Sukeltamisen pitää sujua automaattisesti samalla tavoin kuin autolla ajon. Finnberg suosittelee makrokuvausta edellyttäen, että sukeltajalla on käytössään siihen soveltuvat kunnon välineet. H ienotkaan välineet eivät tuo laatua, jos kuvaajalta puuttuu tietoa yleisistä periaatteista. Jotta veden alta saisi kelvollisia kuvia, on ensiksi tunnettava valokuvauksen yleiset perusteet eli tiedettävä, miten kameraa käytetään maalla. 044 369 6626, aikuisopisto@luksia.?. 90 Vedenalainen kuvaus vaatii sukeltamisen hallintaa Vedenalaisen kuvaamisen perustana on valokuvauksen yleisten sääntöjen tunteminen. Vedenalainen rakentaja osaa tehdä veden alla kone-, metalli-, maaja vesirakennusalan töitä. Veden alla valokuvauksen tekee yleensä haastavaksi niukka valo ja huono näkyväisyys. On myös hallittava teknisesti kuvauksessa käytettävä välineistö ensin pinnalla ja sitten vedessä. Sutta syntyy verraten paljon, sillä erilaiset ötökät tuppaavat aina liikkumaan. – Sen sijaan automaattinen valotus voi heittää meidän vesistöissämme. Niin sanottuja maisemakuvia on veden alla lähes toivotonta yrittää ilman perusteellisia valmisteluja ja ammattimaisia välineitä. – Sukelluskuvia otettaessa on olennaisen tärkeää hallita noste. – Vedenalainen kuvaus on vaativampaa kuin maanpäällinen kuvaus. Jostakin pitää saada mieluusti tasaista valoa. – Ensimmäinen asia on hallita sukeltaminen, siis painotus ja tasapainottaminen. Suora salama aiheuttaa veden alla samoja ongelmia kuin maallakin, muun muassa punasilmäisyyttä. Liian läheltä otettuna kohde palaa puhki ja liian kaukana se jää hämäräksi. Info p. Vedenalaisen kuvauksen etuna maanpäälliseen kuvaukseen verrattuna on, että vedessä kameran liikkeet ovat rauhalliset, ja kuvauksessa voi käyttää pitkiä suljinaikoja. Valokuvaus on nimenomaan valon kuvaamista, toisin sanoen kuvaajan on hallittava valo, sanoo vedenalaista kuvausta harrastava turkulainen Jean Finnberg. Lisätiedot: jarno.seppanen@luksia.?, p. Salamilla ja muilla valaistuslaitteilla hyvä kuvaaja napsii otoksia syvyydestä riippumatta. Kameroiden automaattiset tarkennusmekanismit toimivat jopa yllättävänkin hyvin myös Suomen vesissä. 044 335 6367 tai www.luksia.?/aikuisopisto > Alkavat koulutukset > Sukellus. Juhani Karvonen Kun olosuhteet ovat hyvät, saa pokkarillakin kymmenessä metrissä kelpo kuvan. Finnbergin mukaan syvyys ei ole valon kannalta yleensä se suurin ongelma. Käytännössä onnistuneiden otosten saaminen ruokinnaltakaan ei ole helppoa. Hakijoilta edellytetään tarkastussukeltajan tutkintoa sekä 3 vuoden rakennustai metallialan tai vastaavan kädentaidon ammatillista koulutusta/työkokemusta. Varsinkin pokkareissa säädöt ovat usein miten automaattisia. Jollei sitä ole, ei kuvasta voi paljon harmaata hahmoa kummempaa odottaakaan. Sameudessa salama tai ylipäätään valolaite heijastaa jokaisesta myös silmille näkymättömästä partikkelista valoa takaisin. – Pokkareissa on yleensä kiinteä suoraan teenpäin valaiseva salama. – Kun mennään riittävän syvälle veden alla, valon niukkuus asettaa rajansa oltiinpa missä päin maailmaa hyvänsä. Yksi keino kuvata kaloja läheltä on ruokkia niitä. Veden alla salaman kulmaksi tulisi saada noin 45 astetta, jolloin valo olisi tasaisimmillaan. Toisaalta nämä edut eivät tee kuvaamisesta välttämättä vakaata tai tarkkaa. Valovoimaa Finnberg kehottaa käyttämään mahdollisimman valovoimaista ja laajakulmaista optiikkaa normaalioloissa, tosin makrokuvaus asettaa optiikalle toisenlaiset vaatimukset. – Monesti veden alla otetut maisemat kuvat ovat sinisiä tai harmaita usvanoloisia hahmoja. – Makrokuvaus on oma maailmansa ja vaatii harjoittelua pienen syvyysterävyyden takia. Sameaa vettä Kuvaamiselle pahin ongelma on samea vesi
Kehonrakentajien, kuntosalikävijöiden ja kuntoilijoiden tietopaketti. Uudet tekniset välineet, teräaseet ja tekstiilit. Luontaisterveydestä saat tietää, miten pysyä luonnollisesti terveenä fyysisesti ja henkisesti. KASVEISSA paljon kuitua ilman gluteiinia Luontaisterveys Kertoo asiantuntevasti nykyaikaisista ja vanhan ajan luontaishoidoista ja luonnon vitamiineista. www.asejaera-lehti.. www.ekoelo.. 8 nroa vuodessa 55€ Seniori TERVEYS 5,50 6/2015 6,50 JUKKA VIRTANEN aikoo elää vielä kaksi vuotta Lievästä ylipainosta jopa hyötyä seniori-ikäiselle Suoma Forsströmillä Suoliston ongelmat herättivät Paulassa puutarhurin Parisuhde muuttuu ikääntyessä Räyskälän kolmosten Senioriterveys Aihealueita ovat fyysisen terveyden koko laaja alue: ihmisen koko keho suuta ja silmiä myöden unohtamatta psyykkistä tai sosiaalista terveyttä sekä seksualisuutta. www.bodytreeni.. Kertoo metsästyskoiraroduista ja niiden hoidosta sekä metsästysmatkoista. RO TU ES IT TE LYS SÄ MONIKÄYTTÖISE T KE TT UT ER RI ER IT Jyväskylässä valmiita syksyn tuplanäyttelyyn 5/2015 6,30 Labradorikaverukset kateissa jo kuukausia Fleck-vinttikoira yksi Portugalin tarhan sadoista kodittomista KOIRA Meidän Tryffeleitä etsitään lagottojen avulla Meidän Koira Lehti jossa asiaja viihdettä koko perheelle. 6 nroa vuodessa 38€ Sielun Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti Antaudutko kaaosmielialan valtaan. Peruskorjaus energia kiinteistöhallinnan tietotekniikka katot julkisivut pihat – asuinympäristö. Keräily arjen historia entisöinti kädentaito suomalaiset taidearteet. 6 nroa vuodessa 37€ 5/15 6,20 5,90 ERIKOISHINTA Moni ottaisi monikäyttöisen connemaranponin, jos vain saisi SM-kyntökisassa vaalitaan Kemiönsaarella hevostenhoitajaksi ruotsin kielellä HYVÄ TRAILERI Peliyhtiöiden yhdistämisen tavoitteena kilpailukyvyn parantaminen Hevosmaailma Sinulle hevosen omistaja, kasvattaja, raviharrastaja, ratsastaja tai omasta hevosesta haaveileva. 10 nroa vuodessa 68€ ja taide NYT 5,90 Ai Weiwein poliittista taidetta Helsingin taidemuseossa Johanneksenkirkko uusgotiikan tyylinäyte Taidegraa?kko Simo Hannula – tumman ja valkean mestari Jukka Ollikan cembalot maailman Antiikki ja taide Lehti kuvaa laaja-alaisesti koko antiikin ja taiteen kenttän. Löydät uusimmat asiat kissan terveydestä ja kasvatuksesta, rotuesittelyjä, sekä upeita värikuvia julisteineen. www.kiinteistojaisannointi.. 6 nroa vuodessa 40€ HOITO – RAVINTO – UUTUUDET – NEUVOT – VINKIT 5/2015 6,40 Emo jäi auton alle, pennut löytyivät viikon kuluttua Rotuesittelyssä KORAT BENITA on Suomen Kissafani Kissafani on asiantunteva harrastelehti kaikenikäisille kissaihmisille. 6/2015 7,10 – Olen vahvempi kuin koskaan SATU VÄISÄSEN huikea tie melanoomasta meditaatioon Säkeet solisemaan, tarinat tärisemään Kirjoitusharjoituksia syksyn iloksi peili Ilokuvauksesta jää muisto hetkestä Sielunpeili Tarjoaa työkaluja juuri Sinun sisäisen kasvusi tueksi. www.kissafani.. www.hevosmaailma.. 8 nroa vuodessa 49€ 7 – 2015 7,20 6,90 Ampumataito tärkeää, maanomistus ei riitä Loppusyksyn sorsastus: Kosteikolla tärppää Metsästys suojelualueilla jakaa kansaa Kymmeniä koiria suden suuhun syksyn jahdeissa Ase&Erä Esittelee uusimmat aseet, jouset ja ampumatarvikkeet. 6 nroa vuodessa 35€ ja isännöinti Nro 10/2015 6,50 Kiinteistö Lemminkäinen luopuu 2000:n asunnon rakentamisesta Pietarissa Jäteveden lämpöenergiaa kiinteistön ja käyttöveden lämmitykseen Ämmässuolta vuodessa kuusi miljoonaa kuutiota biokaasua Uusiutuvan energian asentajille sertifikaatti Sensoriteknologialla säästöjä jätehuoltoon Kiinteistö ja Isännöinti Asiantunteva ammattilehti joka käsittelee kiinteistöhoitoa monipuolisesti. 7 nroa vuodessa 43€ Tilaa omaksi iloksesi tai lahjaksi korkeatasoinen aikakauslehti! Tilaa ja nauti! Lehden internetosoitteessa, tilaukset@karprint.. 6 nroa vuodessa 38€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen 5/2015 6,70 Diesel-polttoainetta levästä ja jätteistä Etikalla ja soodalla puhdasta jälkeä Ekopäiväkodissa opitaan tekemällä Laukaan ekokouluun ruokaa omalta kasvimaalta Lietelanta ja säilörehu maatilan biokaasulaitoksen polttoaineena Ekoelo Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat elämäntapaa Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti Aidosti. www.luontaisterveys-lehti.. 8 nroa vuodessa 58€ ERIKOISLEHTI kuntosalit painonhallinta kehonhuolto terveys kauneus Extrahinta 4,90 Kuntosaleista on tullut hyvinvointikeitaita Ylikunto vaanii aloittelijaakin BodyAttack POLTTAA PALJON KALOREITA Frisbeegolfista liikuntahitti PARKOUR Sauvakävely hyvä välipala kovalle harjoittelulle Tänä vuonna harjoitellaan kehon omalla painolla Bodytreeni Uudistunut Bodytreeni on jokaisen omatoimisesta terveyden vaalimisesta kiinnostuneen ikioma lehti. www.sielunpeili-lehti.. Aihealueina ovat yksilön sisäinen kasvu, ajatuksenvoima, myönteinen ajattelu, tunteiden kohtaaminen, antautuminen rakkaudelle. www.senioriterveys.. Koira ja ihminen Hyvä pentu on iloinen pentu Koiran hoito, rakenne, sairaudet, koulutus, koiraongelmat. www.antiikkijataide.. www.meidankoira.. 09 413 97 300. 6 nroa vuodessa 34€ ravinto terapiat lääketiede hyvä mieli 7/2015 7,10 Terapiat erikoisnumero Tutustu eri terapioihin ja valitse omasi! Vyöhyketerapia tukee synnyttäjää monin tavoin: kivunlievitystä rentoutusta mielenhallintaa Qi & Body Shiatsu toimii elimistön putkimiehenä PALKO. www.talomestari-lehti.. 8 nroa vuodessa 56€ PIENTALOASUJAN PIENTALOASUJAN HYÖTYLEHTI NRO 6/2015 IRTONUMERO 6,60 ¤ HÄLYTTIMET Lämpöpumpuilla voidaan korvata Tuleva omakotitalo on kuin voimalaitos Korkein oikeus: KOSTEUSVAURIO käy talokaupan purkusyyksi Murtojen määrä on kasvanut viime vuosina Hybridienergiatalossa suojaavat kotia Viljamakasiinista uusi koti 3, 90 ERIKOISHINTA Talomestari Talomestari-lehti on pientalorakentajan, taloissaan asuvien ja niitä korjaavien lehti
BAS2 Itella Posti Oy Itella Green