SUKELTAJAN maailma Rebreather 6-2014 6,40 vaatii tarkkoja testauksia Talven sukellusmatkat Egypti kestosuosikki, uutena Mikronesia Vakka-Suomen Urheilusukeltajilla vuosittain oma turvallisuuspäivä Panssaripuvulla pääsee jo 300 metrin syvyyteen Kova hammaskipu voi iskeä yllättäen nousuvaiheessa Huoltamattomat laitteet jäätyvät
– PALVELUA MYÖS VERKOSSA – Ikeliten Gamma sukellusvalo kuvaamiseen 69€ (80€) Ikeliten uutuus! VA-kotelo Sony RX 100 III 410€ Ikeliten Vega sukellusvalo kuvaamiseen 429€ (490€) TEC 3000 -kanisterivalo 3000 lumenin valovoimainen sukellusvalo 489€ (649€) Power Plana kumiräpylät jousilla 125€ (200€) Tekniikkamaski LISÄÄ TIETOA TUOTTEISTA EW DIVE Vuorikatu 5, Lahti P. 050-5598333 www.ewdive.com 49€ (64€)
Tarvitsetko sukeltaessasi terävää näköä. (09) 6855 0800 LUOTETTAVA, LAADUKAS, KOTIMAINEN. GFOOPPQUJJLLB à r MJOTTJLMJOJLLB à. Myös u voimak imalasit kuuksil la! Kauppakeskus Ruoholahti Itämerenkatu 21, 00180 Helsinki puh. Onko mittarien ja maiseman katselu vaikeaa. Valmistamme sukellusmaskiisi silmälasien mukaiset voimakkuudet
Sitä pidetään jopa vaarallisena. Voisiko hieno harrastus antaa vielä enemmän. Toisaalta on annettu ymmärtää, että tässä puututaan ”maan tapaan”, jonka perusteella sukeltaja liian helposti katsoo, että sukeltaen löydetyn esineen voi ottaa kirjahyllynsä koristeeksi. Sisältö 6/2014 Sukeltaminen on erikoinen harrastus. Sukeltaminen on suunnitelmallista. Sukellusharrastaus maassamme on jatkuvassa kasvussa. s.14 6 10 Maassamme on oikeuskäsittelyssä muinaismuistolain alaisesta hylystä tehty varkaus. Syytettyinä on neljä henkilöä. Turvalliset sukellukset antavat hienoja kokemuksia ja elämyksiä. Sukeltaminen edellyttää myös huolellisuutta. Paikka on aina uusi, pääosa välineistä useimmiten lainattuja ja edellisestä sukelluksesta on aikaa jo lähes vuosi. Lopulta sukelletaan enää ainoastaan kerran, pari kesässä. Sukeltaminen matkailun ohella ja varsinainen sukellusmatkailu ovat lisääntyneet ja tulevat lisääntymään edelleen. 25 Joensuusta käyty sukeltamassa rajan takana Joensuun Urheilusukeltajat on yksi Suomen suurimmista sukellusseuroista. Huolellisesti toimien vahvistetaan, ettei mikään voi mennä vikaan. Veteen ei mennä kiireellä, ja valmistautuminen vie aikansa. Kaikki ei ole enää kunnossa turvallista sukellusta ajatellen, kun sukellukset harvenevat. Sillä voi mennä 300 metriin asti. Toivotan lukijoillemme, ilmoittajillemme ja yhteistyökumppaneillemme Hyvää ja Rauhaisaa Joulua sekä Hyvää Uutta Vuotta 2015! Jouko Moisala Terveet hampaat osa sukellusturvallisuutta Hampaista huolehtiminen on osa sukellusturvallisuutta. Tällä koulutuksella on varmaankin tilaus. Sen avulla pystyy pitämään itsensä oikeassa tasapainossa.. Oikeudenkäynnin lopputulosta ei voi etukäteen tietää. Mikäli kyseessä olevat henkilöt ovat sukeltajia, kuten on ”tiedetty”, se olisi harrastuksen kannalta katsottuna valitettava tapaus, jossa kaikki sukeltajat katsotaan hylkyrosvoiksi. Sukeltaja on hampaidensa osalta aina erikoistapaus. Vuosittain ulkomaille sukeltamaan meneville pitää vain saada viesti perille. Viime kerralla rebreather purettiin. Kaikki on hyvin niin kauan kuin sukelluksen harrastaja sukeltaa säännöllisesti. Onpa tulos mikä tahansa, se selkeyttää tilanteen. Näin yksinkertaista on turvallinen sukeltaminen. Turvallisesti sukeltava on hyväkuntoinen ja terve. 26 4 Pasi Tiainen innostui ympärivuotisesta sukelluksesta viime vuonna. Venttiilien takana olevaa venttiiliä sukeltaja käyttää päällään kypärän sisällä. 18 Vakka-Suomessa panostetaan turvallisuuteen Vakka-Suomen Urheilusukeltajilla on vuosittain oma turvallisuuspäivä. Kaukomaiden kirkkaista vesistä haetaan sellaisia kokemuksia ja elämyksellisiä sukelluksia, joita ei omissa vesissämme voi saada. Tämä ei ole lainkaan ihmeellistä, sillä tämän vuoden sukellusonnettomuudet eivät näitä harhaluuloja ole suinkaan poistaneet, vaan ruokkineet näitä harhaluuloja. Uskon, että sukelluskoulutusta antavilla tahoilla on valmiutta antaa heille tarpeellista käytännön harjoitusta. Saatu hyöty on monitahoinen. Lähivesissä luultua kirkkaampaa Sukeltajat kokivat yllätyksen Valkeakoskella. 24-vuotisjuhlia seura vietti marraskuussa. Eivät tietenkään. He eivät itse sukella. Sukeltajan ensimmäinen rebreather-sukellus Tutustuminen rebreatheriin jatkuu. Hänellä on hyvät, tutut sukellusvälineet, joiden käytön hän hallitsee. 22 Exocuitilla pääsee jo syvälle ADS-panssaripuku Exocuit edustaa uutta vuosituhatta. Miten heidät saisi kiinnostumaan omasta sukellusturvallisuudestaan jo täällä kotimaassa. Kokemusta karttuu. s.32 Aquadynen AH-3 -kypärä. Vesistö oli oletettua kirkkaampaa. Suunnittelemalla useimmat edellä mainitut ongelmat voidaan joko poistaa tai ainakin minimoida. Sukeltamista tuntematon ei useinkaan kysy, osaavatko sukeltajat sukeltaa. Sukeltamista tuntematon kuvittelee tilanteita, jotka tuntuvat niin vaikeilta, että ne tekevät sukeltamisesta vaarallisen. Vasemmalla olevat venttiilit kuten Kirbyissäkin. 32 Ammattisukeltajien työvälineet Ammattikseen sukeltavat käyttävät työssään monenlaisia varusteita. Hallitsevatko he laitteensa ja kaiken sen mitä sukeltamiseen kuuluu. Eniten huolestuttavat ne lukuisat sukeltajat, joiden ainoat sukellukset tehdään lomamatkoilla. 36 Talven ja kevään sukellusmatkoissa runsas tarjonta Egypti on kestosuosikki, ja yhtenä uutuuskohteena on Mikronesia. 35 Talvella sukelluslomalle Sivuilla 35-43 kerrotaan talven ja kevään sukellusmatkoista. Nyt lähdetään kokeilemaan sen toimintaa käytännössä. Vai voiko. Turvallisen sukeltamisen perusta on sukeltajan tiedoissa, taidoissa ja sukeltajan terveydessä. 30 Rantarosvojen saaristo Itäinen Suomenlahti tunnettiin 1700-1800-luvuilla rantarosvojen saaristona. 14 Huoltamattomat laitteet jäätyvät herkemmin Rauhallisuus korostuu kun sukelletaan kylmissä vesissä. Kuvitelmissa on yleisimmin laitteiden vikaantuminen, hengityskaasun loppuminen, kiinni takertuminen tai sukeltaminen jonnekin, josta ei enää pääsekään pois. On kuitenkin pakko huolestuen pohtia, miten turvallisen sukeltamisen perusteet toteutuvat niin kotoisten vesien kohteilla kuin sukellusmatkailunkin puitteissa. Sitä eivät kaikki voi tietää
Kustantaja: Karprint Oy s.40 65 50 Huoltamattomat laitteet jäätyvät Vakka-Suomen Urheilusukeltajilla 62 1900-luvun alkupuolen happinaamari. Kova hammaskipu voi iskeä yllättäen nousuvaiheessa Talven sukellusmatkat Jouko Moisalan sukelluspostimerkit nyt kirjana Sukellusaiheiset postimerkit on koottu kirjaksi. 80 Yllätyksiä pukinkonttiin! Takana ennätyksellisen paha sinileväkesä Viime kesänä oli poikkeuksellisen paha sinilevätilanne Suomessa. vaatii tarkkoja testauksia Veistospuistolle kunniamaininta Saaristomerellä sijaitseva veistospuisto sai ympäristöministeriöltä kunniamaininnan. Rannat siistiytyivät 45 000 roskan verran Siisti Biitsi -kampanja keräsi yli sadalta rannalta tuhansittain jätteitä. Hollantilainen David Deckert kunnosti Flohrsukelluslaitteen. Mukana on merkkejä 150 maasta ympäri maailmaa. 58 Flohrin uusi tuleminen Flohr-sukelluslaite koki uuden tulemisensa. Savusukelluslaitteen toiminta laajeni vesisukeltamiseen Järjestäytynyt tulipalojen sammutustyö alkoi Suomessa 1700-luvulla. Tilaukset: Tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: määräaikainen kesto 42,00 € 38,00 € ISSN 1238-2574 s.36 Tampereen Sukelluskeskuksen uutuuskohde on Palau, josta löytyy useita kuuluisia sukelluskohteita. Nyt tutustutaan eri sukeltajien kaasunkulutuksiin. 09-413 97 331, fax 09-413 97 405 sum.toimitus@karprint.fi Mika Laitisen sukellusinnostus vain kasvoi Malediivien matkalla. Vrow Marian hylky makaa Jurmon karikolla. Kirjapaino: Kustantajan kirjapaino Karprint Oy Huhmari Sähköposti: Toimitusaineisto: Aikakauslehdet@karprint.fi Ilmoitusaineisto: sum.ilmoitukset@karprint.fi Internet: www.karprint.fi Lehden osoitteistossa olevia nimiä ja osoitteita käytetään suoramarkkinointitarkoitukseen. 68 Huono mansetti voi aiheuttaa verenkiertohäiriöitä Liian tiukat mansetit voivat aiheuttaa sukeltajille ainakin lieviä verenkiertohäiriöitä. Vrouw Marian viimeinen matka Vrouw Marian viimeinen matka on päätynyt syksyn uutuuskirjaan. Laitinen lumoutui Malediiveista. Vesihiisi toimii Varkaudessa Vesihiisi kokoaa sukelluksen harrastajat yhteen Varkaudessa Monikäyttöinen sukelluspuukko Ruostumaton teräs pitää pintansa edullisuudellaan. 6-2014 6,40 Rebreather Päätoimittaja: Jouko Moisala Ilmoitusmyynti: Marja Naukkarinen, myyntipäällikkö, 09- 413 97 376 72 Sukellus savun keskelle Savusukelluslaitteella hengittäminen on raskaampaa kuin vesisukelluslaitteella. kesäkuuta Sukelluksen Päivä halutaan valtakunnalliseksi perinteeksi. Viime numerossa alkanut hengityskaasun kulutuksesta kertova juttu saa jatkoa. Egypti kestosuosikki, uutena Mikronesia vuosittain oma turvallisuuspäivä Panssaripuvulla pääsee jo 300 metrin syvyyteen Ilmestyy 6 numeroa vuonna 2014 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 09-413 97 333 s.65 70 54 Kauanko hengityskaasua riittää. SUKELTAJAN 40 44 46 48 maailma Sukeltamassa Malediiveilla Mika Laitinen innostui sukelluksesta kolme vuotta sitten. 5. Toimitus: Karprint Oy 03150 Huhmari puh. Toimitusneuvosto: Heikki Moisio, Eero Ahola, Esa Raivio, Osku Puukila. 76 79 Sukelluksen päivä 6
Kun hammaslääkäri itse lisäksi sukeltaa, on selvää, että keskustelussa liikutaan syvällä ja perusteellisesti sukeltajan suussa. suun normaaliin ja tarpeelliseen mikrobikantaan kuuluu ainakin 300–400 erilaista bakteerilajia ja niiden lukumäärä on suuri. Radiologiaan erikoistunut hammaslääkäri Tero Ellilä näyttää, millaisilla hampailla ei ainakaan kannattaisi sukeltaa. Vasta sen jälkeen voidaan lähteä pinnan alle. Sukeltaja on erikoistapaus Terveet hampaat osa sukellusturvallisuutta Hampaista huolehtiminen on osa sukellusturvallisuutta. H ammaslääkärin kanssa on mielenkiintoista istua keskustelemaan ja mistäpä muusta kuin sukeltajan hampaista. Mitä meillä on suussa. 6. Suun ongelmat voivat aiheuttaa kovaa kipua sukelluksen aikana. Erikoishammaslääkäri Tero Ellilä yllättää keskustelukumppaninsa kertomalla, että ihmisen Tässä on luvassa juurihoitoja, poistoja ja paikkauksia
– Jos kaasua pääsee hermokanavaan asti laskeutumisen aikana, mutta ei nousun aikana pääse jostakin syystä poistumaan, syntyy voimakas kiputila paineisen kaasun laajentuessa ja päästessä hampaan juuren kautta leukaluuhun. Jos hoidosta huolimatta hammasongelmat jatkuvat, kannattaa kysyä toisen hammaslääkärin mielipidettä. Paikkaus ja muukin hoito tulee Teron mukaan tehdä niin huolellisesti, ettei hengityskaasuille jää mitään mahdollisuutta päästä hampaisiin ja sitä kautta muihin tiloihin. On, vastaa Tero nopeasti. Kyseessä on niin sanottu tylppä kipu, joka tuntuu painettaessa päätä alas, jolloin jopa sydämen syke voi tuntua ongelmakohdassa. Tämä viittaa tulehdukseen. Hyvä tunniste on paineen tunne jossakin hampaassa. Hoitoon hakeutuminen on Teron mukaan toinen juttu. Tätä kukaan ei halua kokea. Se on vakava tilanne, sanoo Tero. Pystyasennossa kipu ei tunnu niin pahalta. – Jonkin bakteerilajin vähentäminen suussa antaa toisille tilaa kasvaa. Mikä on riski, että täysin pakollisessa nousussa tapahtuu vielä jotakin pahempaa. Potilas, jolla on paha hampaan juuren tulehdus, kertoo nukkuneensa istuallaan. Saattaa olla, että pinta näkyy, mutta ei kivun takia voi jatkaa nousua. Siinä menisivät myös hyvät. – Sukeltaja on kuitenkin hie-. Samalla tekniikkasukeltajat käyvät usein syvemmällä ja siten kovemmassa paineessa ja altistusajat ovat pidempiä. Sukeltajat, kuten lentäjätkin joutuvat tekemisiin paineenvaihteluiden kanssa. – Hampaat vihlovat ja reagoivat kuumaan, kylmään, happamaan tai makeaan tai mekaaniseen purentarasitukseen. Ei liene helppoa tehdä mentaaliharjoitusta tilanteesta, jossa nousuun liittyy raastava kipu. – Yleensä ongelmat tunnistetaan hyvin, tietää Tero. – Kirurgisten hoitojen, kuten viisaudenhampaan poiston jälkeen ei sukelleta viikkoon. Laskeuduttaessa paine suussa lisääntyy ja kipu voi tuntua joko vihlaisuna tai jatkuvana kipuna. – Kynnyksen tulisi olla matala. (ammatistaan). – Tämän pitäisi kertoa sukelta- Annostimen pitkäaikainen pureminen ei ole leukanivelelle tai purentalihaksille kovin luontainen asento, joten sitäkin pitää joskus harjoitella. Matala kynnys, helppo hoito. Uusia materiaaleja ei voi käyttää vanhoin opein. Kipu voi olla niin voimakas, että se lamauttaa sukeltajan toiminnan. Lääkärin taas tulee osata huolehtia potilaansa vaativasta erityishoidosta. Miten kerrot sukellusparille. Silloin hän voi vielä päättää jatkaako laskeutumista. Annostimen suukapula Sukeltajalla on suussaan annostimen suukapula. Hermokanavat johtavat juurten kärkiin, joissa on pienet aukot hermon kululle luuhun. Jos tapettu sattuu olemaan hyvä bakteeri, saa huono tilaa lisääntyä ja aiheuttaa ongelmia. jalle, ettei kaikki ole kunnossa. Tämä on viesti, että hengityskaasua on jossain tilassa hampaistossa, josta se ei pääse poistuimaan. Ihminen on tottunut saamaan hampaansa yhteen tietyllä ja tutulla tavalla. – Todennäköisesti kyseessä on reikä tai vuotava paikan sauma, Tero toteaa. Sukellettaessa tilanne muuttuu ja voi muuttua ratkaisevasti, jopa sukellusturvallisuuteen vaikuttavasti. Siihen liittyy luisia rakenteita, lihaksia ja hermotusta sekä tietoista että tiedostamatonta toimintaa, Tero selventää. Onko sillä mitään vaikutusta suuhun. – Osa niistä on hampaiden ja suunkin kannalta huonoja, mutta suurin osa hyviä ja tarpeellisia. Voisi kuvitella, että olisi helppoa tappaa huonot, Tero hymyilee ja jatkaa, ettei niin voi tehdä. Mistä on kysymys. Helium pääsee kulkeutumaan pienemmästä vuotavasta paikan saumasta hampaaseen kuin typpi. Materiaaliteknisesti hampaiden paikkaus kehittyy koko ajan ja hammaslääkärin tulee seurata kehitystä. Erikoistapaukset Onko sukeltaja jotenkin erikoistapaus. – Seoskaasusukeltajien tulee lisäksi vielä tiedostaa, että inerttikaasuna käytetty helium on viskositeetiltaan ohuempaa kuin paineilman typpi. – Joskus tuntuu, että tässä on parantamisen varaa. Korkea kynnys ja vuosien ongelma edellyttää vaativat hoidot. Sukellusharrastus Tuleeko hammashoidossa huomioida sukellusharrastus. Potilaan tulee kertoa hoitavalle lääkärille harrastuksestaan 7 Kun hammas reagoi Sukeltajan hammas reagoi sukellukseen. Suun ongelmat Kun ihmisillä on ongelmia suussa, miten ne tunnistetaan ja miten hakeudutaan hoitoon. Ja silloin tiedossa on usein lisää epämiellyttäviä hammashoitokokemuksia, jotka usein nostavat jatkossa hoitoonlähtökynnystä. – Hampaan sisäosan rakenne on mikroskooppisen huokoista, mutta nestettä sisältävää. – Pinnalla sukeltaja reagoi hampaiden ongelmiin kuten muutkin. On täysin mahdollista, että kipu, kova kipu, yllättää nousua aloitettaessa. Ongelmaksi muodostuu myös, että vaikkapa antibioottikuuri johonkin muuhun sairauteen vaikuttaa myös suuhun. Reiän kautta suussa oleva paine vaikuttaa huokoisen hammasluun kautta hermokanavaan ja voi saada aikaan voimakkaan kivun. Epätasapaino suun bakteerikannassa aiheuttaa ongelmia. – Purenta on monimutkainen asia. Onko hengityskaasu vähissä. Samoin murheita voi tulla, kun hyväkin bakteeri pääsee väärään paikkaan. Sukeltajaa ajatellen todella matala. – Kyllä tulee huomioida
Myös reikiintynyt tai lohjennut hammas tulee hoitaa ennen sukeltamista. Pitäisikö sukeltajan suhtautua tähän ongelmaan vakavammin. Joillekin aiheutuu kovasta purentavoimasta nivelkipuja, jotka voivat voimakkaita ja pitkäaikaisiakin. Sukeltaja ei voi panna hampaitaan yhteen. Viisaudenhampaat Etenkin puhkeamattomat viisaudenhampaat aiheuttavat usein ongelmia. – Puhkeamattoman tai osittain 8 puhjenneen viisaudenhampaan kiukuttelu on useimmille tuttu ongelma. Tällaisen hampaan kruunun ja ikenen välissä on helposti tulehtuva rako, joka saattaa reagoida myös paineelle. – Juurihoidossa hampaan sisällä käydään yleensä ainakin kahdesti ja sillä välillä hampaaseen asetetaan väliaikainen paikka eikä sen kestävyys ja tiiviys ole sukellusolosuhteissa taattu. Sukeltaja, joka on oppinut nielemistekniikan, voi purra tahtomattaan suukapulaansa tavanomaista puremista enemmän, Tero selventää tilannetta näyttäen pään sivulla ohimolla ja leukakulmassa jännittyviä purentalihaksia. Suu kuntoon Jos hampaissa on ongelmia, milloin ei pitäisi sukeltaa. Kannattaa katsoa oman annostimensa purutukia. – On selvää, että suun ongelmat edellyttävät hoitoa. – Hyvä sukellusharjoituksen aihe voisi olla sellainen, että yrittää sukeltaa vaikka puoli tuntia keskittyen kokoajan mahdollisimman pieneen purentavoimaan. Paineentasaus Sukeltaja tekee korvien paineentasauksen nielemällä. Jos hampaistossa on keskeneräisiä juurihoitoja, ei kannattaisi sukeltaa. Jos suussa on tehty hankalia hoitoja nukutuksessa, ei sen jälkeen sukelleta 24 tuntiin. – Hampaiden ja purennan kannalta nielemällä tehty paineentasaus on hieman ongelmallinen. Näkyykö merkkejä hampaista. Sukeltajan purressa suukapulaa leukaluun nivelosa on koko ajan jännittyneessä tilassa. – Hampaiden ja purennan kannalta nielemällä tehty paineentasaus on hieman ongelmallinen. – Sukeltajan tulee suhtautua tähän vakavammin. Sukeltajan hampaiston ja suun tulee olla kunnossa. Tero Ellilä on palaamassa onnistuneen etsintä- ja palapeliharjoituksen jälkeen rantaan. Syntynyttä haavaa ei aina ommella, vaan haava paranee aika pitkälle noin viikossa. Sukellettaessa annostimen suukapula on suussa. Hampaisto reagoi Voiko sukelluksen aikana syntyä. man eri juttu. Paineentasaus niellen tarkoittaa käytännössä hampaiden yhteen painamista, mutta suukapula estää sen. Onko tällä vaikutusta suuhun. – Menee jonkin aikaa ennen kuin kaikki asettuu taas paikoilleen. Kirurgisten hoitojen, kuten viisaudenhampaan poiston jälkeen ei sukelleta viikkoon. – Niellessä hampaat purraan kevyesti yhteen. Tämä on seurausta purentalihaksiin jääneestä jännitystilasta ja leukanivelen välissä olevan rustokiekon asennon muutoksesta. Leukaluun päässä oleva nivelpää liikkuu leuan avautuessa myös eteenpäin. Tästä voi olla seurauksena, että sukeltamisen jälkeen sukeltaja ei saa hetkeen etuhampaitaan yhteen. Tero muistuttaa, että hammaslääkäriltä kannattaa aina kysyä rajoituksista. – On pakko muistuttaa, että tupakka, nuuska ja alkoholi hidastavat paranemista
Jos annostin muutoin pysyy suussa, osaproteesinkin voi poistaa, Tero opastaa. Työn tehneen kirurgin kanssa on keskusteltava, milloin sukeltaminen on mahdollista, Tero kertoo. Nuorilla hampaan hermo-ontelo on laaja. Toisaalta vanhemmilla ikenet ovat usein vetäytyneet esimerkiksi voimakkaan harjaamisen seurauksena ja paljastuneet hammaskaulat viiltelevät. DAN ja hammaslääkärien kansainvälinen yhdistys FDI suosittelevat puhkeamattomien viisaudenhampaiden poistoa sukeltajilta ja lentäjiltä. Suun implantit Entä yksittäiset implantit. – Jos kaikesta huolimatta on Hammaslääkäri Tero Ellilä muistuttaa, että huonot hampaat voivat vaikuttaa jopa ratkaisevasti sukellusturvallisuuteen. Sen paraneminen, luutuminen, kestää kuukausia. Se luutuu iän myötä pienemmäksi ja kylmän herkkyys yleensä vähenee. – Paranemista ja luutumista voi hidastaa ja vaikeuttaa annostimen suukapulan pureminen. Hammaskivi on poistettava säännöllisesti vakavampien oireiden välttämiseksi. Syntyvä kipu voi säteillä kaikilla kolmella alueella. Tulehduspesäkkeet on hoidettava ja hammaslääkärin kanssa pohdittava, mitä tehdään puhkeamattomille viisaudenhampaille. Hampaistosta tulee ottaa röntgenkuvat säännöllisesti. – Voisi ajatella, että mikäli oireet ilmenevät vain sukellettaessa, ne ovat selkeästi tunnistettavissa hammasperäisiksi. Hätä- tai ensiaputilanteessa proteesi ei saa tukkia hengitysteitä. Hampaiden oireet Miten hyvin sukeltajan hampaiston oireet yleensä ovat tunnistettavissa. – Implantti istutetaan titaanisella keinojuurella leukaluuhun. Ongelman tunnistamista saattaa vaikeuttaa kasvojen alueen kolmoishermo. Sukeltajien hampaiden kunto tulee tarkistuttaa vuosittain. tilanne, jossa hampaisto saattaa yllättäen reagoida negatiivisesti jopa sukellusturvallisuuteen vaikuttavasti. Ohjeita hammashoidosta! Ientulehdus on yleisin suunsairaus. Lähinnä kysehän on siitä, miten annostinta hallitsee ilman hampaita tai vajaalla hampaistolla. – Turvallisuuden kannalta ei koko- eikä osaproteesia käyttäen tulisi sukeltaa. Kun hoito on valmis, ei implanttia tarvitse mitenkään huomioida. Tähän on kaikkien kylmässä sukeltavien hyvä ennakolta asennoitua. Sen haaroista alin hermottaa alahampaat, keskimmäinen hermottaa ylähampaat ja ylin korvanalueen ja ohimon. päättänyt käyttää proteesia, on ainakin sukellusparia tästä informoitava. Jos päättää sukeltaa proteesin kanssa, on sen oltava hyvin istuva, eikä se saa päästä sukelluksen aikana irtoamaan. – Oire voi tuntua hammasperäiseltä, mutta kyseessä onkin poskiontelo- tai korvaongelma tai päinvastoin. Tämä mekaaninen voima voi häiritä luutumista. Hengityskaasu kylmenee voimakkaasti. Tämä vihlonta on nuorella todennäköisempää kuin vanhemmalla. Silloin hampaiden puhdistusta on parannettava. Jouko Moisala. – Ensimmäiseksi tulee mieleen annostimen purkaminen, ”free flow”, laitteen jäätymisen yhteydessä, miettii Tero. Ientulehduksessa ien vuotaa verta hampaita harjatessa. – Paine alenee nopeasti. Entä sukeltaja ja hammasproteesi. Hammasproteesit Ihmisillä on nykyään paljon proteeseja. Sitä voi helposti pelästyä. Osaproteesi on usein ihmisellä, joka on jostain syystä menettänyt osan hampaistaan. Muuten sukeltajan tulee hoitaa hampaitaan tavanomaista huolellisemmin. Hammaslääkäri ja korvalääkäri selvittävät sitten asiaa. Yhtäkkinen kylmän lisääntyminen suussa voi vaikuttaa vihlovasti. Syljessä oleva kalsium muodostaa hammaskiveä, jonka karkeaan pintaan kiinnittyy lisää bakteereja ja tulehdus lisääntyy
– Rebreather-sukeltaja tekee ensimmäisen laitetestauksensa paikassa, josta hän lähtee sukeltamaan. Sukeltamaan repellä. Mia painottaa, että testaus on rebreather-sukeltajalle hyvin tärkeää. Nyt lähdetään kokeilemaan repeä käytännössä. Testaus on rebreatherin käyttäjälle hyvin tärkeää Ensimmäinen repe-suk Viime kerralla rebreather purettiin osiin. Purkamisen jälkeen Mia kokosi laitteen selostaen samalla laitteen toiminnan. E dellisessä Sukeltajan Maailmassa purettiin Mia Pietikäisen opastuksella rebreather-laite eli repe osiin. Laitteen toiminta kokeillaan ja todetaan ennen lähtöä, ei 10 vasta sukelluspaikalla monen tunnin matkan päässä jossain avomerellä. Ennen sukellusta Mia Pietikäinen tekee sekä negatiivisen että positiivisen testauksen. Tämä demonstraatio tehtiin kuiviltaan, kokeilu jäi toiseen kertaan. Hyvä näin! Eipä tullut liikaa tietoa yhdellä kertaa sulatettavaksi. – On enemmän tarkastettavaa ja huomioitavaa kuin tavallisella OC-sukeltajalla. Sukelluspaikalla ei ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia huoltotoimiin, eikä ole. Nyt lähdetään kokeilemaan sen toimintaa käytännössä
Mialla on OC-laite ja hengityskuplat. Jos jonkin anturin toiminta ei ole hyväksyttävää, se vaihdetaan, vaikka se olisi Mia Pietikäinen seuraa huolellisesti rebreatherin kokeilijaa. Testissä erityinen huomio kiinnitetään happianturien toimintaan. Niiden hallinta edellyttää jatkuvaa, säännöllistä sukeltamista. 11. Antureiden toiminta varmistetaan säännöllisesti happihuuhteluilla. Keuhkoja ei voi käyttää tasapainotuksen hienosäätöön. Tommilla repe – ei kuplia. Antti Vikmanilla tasapainotus on muuten hallinnassa, joten repe ei tuota vaikeuksia. – Ne ovat koko laitteiston epäluotettavin osa. Tasapainotus rebreatherilla on hieman vaikeampaa kuin OClaitteella. – Rebreatherissa on monta hallittavaa yksityiskohtaa. kellus tarkoitus, että siellä enää ryhdytään tekemään huoltoja
4. Tarkastetaan loopin toiminta. Itse laitteiston pukemisessa ei ole mitään uutta tai erikoista. Valmis paketti Ensimmäiset hengitykset rebreatherilla ovat yhtä jännittäviä kuin tavanomaisella paineilmalaitteella (OC). Mia luettelee repe-sukeltajan rutiinin: 1. Pulloventtiilit avataan ja paineet tarkistetaan. Unohduksiin ei ole varaa. 9. Esihengitys, muutama minuutti, tehdään loopista sieraimet suljettuina. – Tähän toimintaan sukeltajalla menee aikaa kymmenisen minuuttia, laskee Mia. Sukeltamaan! Jännittävää! Mielenkiintoista! Vaikka kyse on vain uimahallikokeilusta, on tässä jotain. Sukeltaja toteaa scrubberin toimivan. Kysymykseen kalkin värin muuttumisesta Mia toteaa, ettei se ole luotettava. Kalkin toiminnalla on käyttötuntiraja, jota on noudatettava. 2. Manuaalisesti testataan täyttöventtiilit ja ADV-venttiili (Automatic Diluent Valve). juuri eilen vaihdettu. 7. Laitteen elektroniikka kytketään päälle ja toiminnot varmistetaan. 6. Samasta syystä tehdään negatiivisen paineen testaus imemällä keuhkot tyhjiksi. Rebreather-koulutukseen liittyy olennaisesti varakaasupullon kuljettaminen mukana. Joko ollaan valmiina. Lähdettäessä laite oli toimintakuntoinen, mutta sukelluspaikalla vielä varmistetaan laitteen lopullinen sukelluskunto. 5. Tarkistetaan positiivinen paine puhaltaen laitteen keuhkot täyteen vuotojen havaitsemiseksi. 3. Tasapainotusliivin toiminnot tarkistetaan. – Happianturat ovat koko laitteiston epäluotettavin osa. 8. Tarkistetaan tietokoneen asetukset hengityskaasun hapen osapaineiden osalta, esimerkiksi matala 0,7, korkea 1,3. – Tästä tulee sukeltajalle selkeä toiminnallinen rutiini, mutta laitekohtaisen tarkistuslistan seuraaminen on suositeltavaa. 12. Scrubberin kalkin toimivuudesta sukeltaja vastaa itse. Antureiden toiminta varmistetaan säännöllisesti happihuuhteluilla. Ei aivan! Ennen varsinaista sukeltamista tehdään vielä predivetesti
Niiden hallinta edellyttää jatkuvaa, säännöllistä sukeltamista. Onko olemassa tai tulossa jokamiehen rebreather-laite. Kosteina ne eivät osaa haistella kaasuja oikein. – OC-laitetta voisi verrata polkupyörällä ajamiseen. Tässä on monta hallittavaa yksityiskohtaa. Repe vuokralle. – Muista avata, mutta erityisesti muista sulkea looppi, kun otat pois suusta! Kasvot veteen ja rauhallinen hengitys. Hei! Todellakaan ei kuulu mitään ääniä! Liivi tyhjäksi ja rauhallinen painuminen altaan matalaan pohjaan. Tässä vaiheessa OC-sukeltaja automaattisesti jo alkaa ”pelata keuhkoillaan”, mutta se ei toimi! Ei toimikaan, koska repellä ei voi hoitaa tasapainotusta omilla keuhkoilla, vaan ainoastaan tasapainotusliivillä. Jos sukelletaan vasta seuraavana päivänä, avataan scrubberinkansi. Sukeltaja valmistautuu ensimmäiseen repe-sukellukseensa. selkään ja veteen! Mutta sitten! Mia ohjaa vierestä ja antaa loopin sukeltajan pään takaa. Lähteehän se siitä, mutta oudolta tuntuu. Ei siis ole mitään yleiskoulutusta rebreather-laitteen käyttöön. Jokamiehen repe. Pukuun ilmaa, tasapainotusta liivillä, hengityksen ääniä ei kuulu, ei tuttuja kuplia missään. Voisiko sukeltaja vuokrata repen. Rebreather on eri asia. 13 Toinen yhtä olennainen vuokraamiseen vaikuttava tekijä on tyyppikoulutus. – Laitteita on useilta eri valmistajilta. Tässä vaiheessa looppi on vielä sukeltajan niskan takana. Jouko Moisala. – Happianturit on pidettä- – Turvallinen sukeltaminen rebreatherilla edellyttää huolellisuutta alusta loppuun ja sillä välilläkin. Mutta hienolta tuntuu! vä kuivina. Sukelluksen jälkeen Jos on odotettavissa toinen sukellus melko lyhyen ajan sisällä, niin riittää, kun tietokoneet sammutetaan, opastaa Mia. Pullot tietysti suljetaan. Rebreather on laite, tai oikeastaan se on parhaimmillaan työkalu, joka oikein hoidettuna on turvallinen. Turvallinen sukeltaminen rebreatherilla edellyttää huolellisuutta alusta loppuun ja sillä välilläkin. – Voisi olla, toteaa Mia. – Toisin kuin ajatellaan, ei repe ole tekninen laite, joka toiminnan ymmärtäminen olisi vaikeaa, jopa mahdotonta. Liian suurpiirteiselle sukeltajalle se ei sovi. Se ei ole Mian mielestä välttämättä viisasta. Jokainen laite edellyttää juuri sen laitteen tyyppikoulutusta. – Ei ehkä kotimassa, mutta ulkomailla on sukelluskeskuksia, joissa rebreatherin voi vuokrata. Kerran opittu pysyy hallinnassa. On kuitenkin ihmisiä, sukeltajia, joille repe ei sovi
– Ihon pitää pysyä kuivana, jotta sukeltajalla olisi lämmin. Sinänsä kylmä vesi ei edellytä laitteilta tai vaatetukseltakaan mitään erityistä lisää, koska kesälläkin vesi voi olla merialueiden syvänteissä vain muutaman asteen lämpöistä. Veteen ei mennä kiireellä, ja valmistautuminen vie aikansa. Laitteiden tulee olla huolletut, vaikkei talvinen tai syksyinen sukellus eroakaan teknisesti mitenkään kesäisestä sukelluksesta lämpimään veteen. – Sukeltaminen on rauhallisen ihmisen hommaa, mikä korostuu kylmissä vesissä. Timo Ovaskainen auttaa Tero Lintumäkeä pukemisessa. Yksi puolen tunnin sukellus voi vaatia puolentoista tunnin valmistelut, sanoo Ovaskainen. – Sukeltajan tulee muistaa, että vesi on vihamielinen elementti siinä mielessä, ettei se anna virheitä an- teeksi. K ylmän veden sukellus edellyttää aina perusteellisen valmistautumisen. 14 Kylmissä olosuhteissa ei saa tulla hiki, vaikka välineitä pitäisi kantaa pitempikin matka. Huoltamattomat laitteet jäätyvät herkemmin Kylmään veteen ma Rauhallisuus korostuu kun sukelletaan kylmissä vesissä. Jään sahauksen lisäksi jääpalat on nostettava ylös,. Hiki pitää ihon kostena ja kostea iho alkaa palella. Sukeltajan kannattaa suojautua kylmää vastaan oikealla pukeutumisella. Etenkin talvella jään alle sukellettaessa on olennaisen tärkeää, että avantoa ei sahaa yksi mies hiki hatussa. Kylmässä tämäkin korostuu, sanoo Hämeenlinnan Sukeltajien puheenjohtaja ja tekniikkasukelluskouluttaja Timo Ovaskainen. Aika monta sukellusta on jäänyt jään päälle, kun sukeltajat ovat ehtineet kylmettyä ennen kuin ovat edes veteen päässeet
Timo Ovaskainen korostaa rauhallisuutta, kun sukeltaja valmistautuu kylmään veteen menoon. – Kieltämättä vaatteiden vaihto sukelluksen jälkeen kymässä pakettiauton takatilassa ei ole se miellyttävin kokemus, naurahtaa Ovaskainen. Seuran jäsenet käyvät viikoittain järvessä, tällä kertaa sinne ovat menossa Tero Ahonen, Pasi Tiainen, Tero Lintumäki sekä Susan ja Juuso Wallenius. – Puvun vetoketjut jäätyvät vedestä noustessa. Huoltamattomat varusteet saattavat jäätyä herkemmin. Huollettu letku jäätyy huonosti. Sahauksen ja jäiden noston voi tehdä kuivapuvussa, mutta rauhallisella tahdilla. Hyvä tukikohta on suuri etu. Kylmän veden sukelluksen ero kesäiseen sukellukseen näkyy paitsi valmistaumisessa myös sukelluksen jälkeisessä toiminnassa. Useimmilla heistä on meneillään ensimmäiset kerrat kylmän veden sukelluksessa. venistonjärven rannassa sijaitsevaa saunaa, jonka alakerran pukuhuone tarjoaa lämpimän tilan niin pukeutumiseen kuin riisumiseenkin. altilla jotteivät ne pääse sulkemaan avantoa. – Sukeltaminen on rauhallisen ihmisen hommaa, mikä korostuu kylmissä vesissä. Yksi hyvä keino on varata mukaan termospulloon lämmintä vettä, jolla jään saa sulatettua nopeasti pois. Hämeenlinnan Sukeltajien onnena on pitää tukikohtanaan Ah15. Huoltamaton laite jäätyy herkemmin Ovaskainen huollattaa laitteensa jo syksyllä
Lisäksi takana on nitrox- ja kuivapukukurssi. Jos jäätä kuitenkin on päässyt muodostumaan, on sukellus parempi keskeytettävä. – Annostelija toimii moitteetta, mutta venttiileitä ei voi jään takia kääntää kiinni. – Ihon pitää pysyä kuivana, jotta sukeltajalla olisi lämmin. Jään alla ”maisemat” ovat hienot. Jään alle sukeltamisessa pyritään aina pitäytymään sukeltajan mukavuusalueella. – Yleisimmin jäätyy liivien täyttöletku, mistä seurauksena saattaa olla hallitsematon nousu. – Kylmä vesi ei sinänsä muuta sukeltamista kuin korkeintaan pukeutumisen osalta. Monesti tuon ikäiselle ei löydy edes sopivaa pukua. Syksyllä jatkoon kouluttautumista P2-kurssilla. Kuivapuvun huppu pysyy kuivana ja lämpöä häviää vähän. – Jos sukeltaja on tottunut yhteen huppuun, ei hänen kannata siirtyä kahden hupun käyttäjäksi Villasukat jalkaan Hämeenlinnalainen Pasi Tiainen aloitti sukellusharrastuksen 13 vuotta sitten Thaimaan lämpimissä vesissä. Kylmissä vesissä kannattaa käyttää alussormikkaina, esimerkiksi ohuita thinsulate-sormikkaita ja vetää niiden päälle kuivahansikkaat. Myös annostin voi jäätyä, jolloin sukeltajan on suljettava pääannostin ja turvauduttava parin vara-annostimeen. Jokaisella on jatkokurssi suoritettuna. 16 Kuivahansikkaat pitävät kylmän pois sormista. – Itse vedän kuivapuvun hupun päälle vielä ohuen irtohupun. Toinen huppu vaikuttaa korvien paineentasaukseen, joten toista huppua on hyvä kokeilla helpoissa olosuhteissa.. Pää ja kädet on hyvä suojata Kylmään veteen sukelletaan käytännössä aina kuivapuvulla. – Viime vuoden peruskurssin 15 oppilaasta seitsemän on jatkanut kouluttautumistaan. Sinänsä sukellusaika ei välttämättä merkittävästi lyhene, mutta toinen sukellus jää sillä tekemättä. – Vedestä pääsee vain yhden aukon kautta. Vaikka köydet ovat jääsukelluksessa välttämättömät, voi sukeltaja säikähtää joutuessaan liian kauaksi avannosta. Joissakin kuivapuvuissa kenkäosa voi olla melko ohuttakin materiaalia. Tiainen sukeltaa vähintään kerran viikossa, monesti kaksikin. Valo on tasaista ja jääkannessa on upeita muotoja. Juuson käyttäytyminen veden alla on äärettömän rauhallista huolimatta hänen nuoresta iästään, kehuu Ovaskainen. Tänäänkin veden alle meni 14-vuotias Juuso, joka suoritti erikoisluvalla peruskurssin avovesiosuuden jo 11-vuotiaana, mikä on todella harvinaista. Parhaiten jäänmuodostus ehkäistään sukellusparin tarkkaavaisuudella. – Märkäpuvulla tarkenee tehdä vain yhden sukelluksen kylmään veteen. Kipinää kuitenkin riitti ja vuosi sitten hankkiuduin Hämeenlinnan Sukeltajien NAU:in P1-kurssille viime keväänä. Jääsukelluksessa aloitamme hyvin pieneltä alalta. Sukellus jään alle vaatii rauhallisuutta Hämeenlinnan Sukeltajajien viiden hengen ryhmä valmistautuu sukellukseen huolella. vaikeissa olosuhteissa. Joskus myös paineenalentimet ja pulloventtiilit voivat kerätä paljon jäätä. Kuivahansikkaat ovat yhtä lämpimiä, mutta alushansikkaalla on vaikutusta sormien paleluun. Hiki pitää ihon kostena ja kostea iho alkaa palella. Suomen olosuhteissa Tiainen on sukeltanut vuoden verran. Sukellamme joskus märkäpuvuilla, mutta aika harvinaista se on. Ovaskaisen mukaan iso osa sukeltajista on kiinnostunut menemään veden alle myös syksyisin ja talvisin. – Villasukat ovat käyttökelpoinen osa vaatetusta Suomen oloissa. – Kävin Thaimaassa aikanaan PADI:n P1-kurssin ja sukeltelin etelän vesissä lomamatkoilla. Pasi Tiainen innostui ympärivuotisesta sukelluksesta viime vuonna. Kuivapukujen huput ovat tyypillisesti paksuudeltaan kolmesta viiteen milliä. Kylmyys ei ole Tiaiselle ollut ongelma. Heikon näkyvyyden takia yhteydenpito sukellusparin kanssa on tärkeää. Ehkä suurin ero on näkyvyys, Suomen vesissä tehokas valaistus on ehdottomasti tarpeen. Sukeltaja voi irrottaa letkun ja puhaltaa ilmaa varovaisesti letkuun. Märkäpukukin on mahdollinen, mutta ei kovin suosittu vaihtoehto. Ihmisestä haihtuu lämpöä eniten pään ja käsien kautta. Joka tapauksessa sukellus on tuolloin keskeytettävä. Ovaskainen suosittelee kaksinkertaista huppua ja hyviä käsineitä. Puheenjohtaja Timo Ovaskaisen mukaan jääsukelluskurssi kannattaa, vaikka jään alle sukeltaminen voi vaatia tietyn henkisen kynnyksen ylittämistä. – Jäätymiset ovat paljolti huoltokysymyksiä, mutta toki hyvin huollettukin laite voi jäätyä. Leviä tai humusta ei ole sotkemassa näkyvyyttä
Tero Ahonen, Pasi Tiainen, Tero Lintumäki sekä Susan ja Juuso Wallenius pyrkivät sukeltamaan viikoittain. Sukellukseen se tuo mukavuutta. Juhani Karvonen 17. Laadukas, kosteutta läpipäästävä alusasu on aina tarpeen. Susan ja Juuso Wallenius tekevät toisilleen paritarkastuksen. Niiden hinnat ovat viime vuosina laskeneet. – Sähköisen lämpöliivin käyttö ei mainittavasti pidennä sukellusaikaa. Yhä useampi sukeltaja on myös alkanut suosia lämpöliivejä. – Mitään puvun sisäisiä virtalähteitä en suosittele, vaikka niitä joskus sukeltajilla tapaa. Sisäisessä virranlähteessä on riskinsä. Jos akkukotelo hajoaa paineesta tai vaikkapa kolhaisusta kiveen, saattavat paristot tai akut hajota ja niiden sisältämä aine päätyä iholla, jossa se aiheuttaa palovammoja
Sukelluspäiväkirjaan entistä tarkemmat merkinnät Vakka-Suomen Urheilusukeltajilla turvallisuuspäivä Uusikaupunkilainen Vakka-Suomen Urheilusukeltajat ottaa turvallisuuden huomioon monin tavoin. 18. Seura on pyrkinyt maksimoimaan turvallisuuden muun muassa järjestämillään kursseilla. – Meillä on aina happi mukana ensiapuna kursseilla ja viikkosukelluksilla. Seura pitää jäsenilleen vuosittain erityisen turvallisuuspäivän, jossa aiheina on muun muassa huolellinen sukelluspäiväkirjan täyttäminen. Tämän vuoden aikana sattuneet useat vakavat sukellusturmat eivät sinänsä ole antaneet aihetta muuttaa toimintatapoja. – Sukellusturvallisuus on noussut puheissa esiin. Tämän kauden viikkosukellukset ovat olleet määrältään vähäiset seuran veneen rikkoutuessa. Sukellusparin varusteet pitää tarkastaa, oli kyseessä miten kokenut sukeltaja tahansa. Joka ryhmässä on ainakin yksi henkilö, joka osaa antaa tarvittaessa happihoitoa. Paritarkastus ja varusteiden huolto kuuluvat niihin rutiineihin, joita on vain noudatettava. On tietysti aika erikoista, että tänä vuonna on suomalaissukeltajille sattunut poikkeuksellisen paljon vakavia sukellusturmia, sanoo Vakka-Suomen Urheilusukeltajien puheenjohtaja Heikki Heikkilä. Turvallisuuden takia ei seura ole sukelluskohteita juurikaan rajoittanut. – Kursseilla tähdennämme muun muassa sitä, että paritarkastus tulee tehdä aina huolella. Turmien taustoja tuntematta Heikkilä ei lähde syitä arvioimaan. – Yleisesti ottaen sukeltamisessa riskitaso kasvaa Suomen viileissä vesissä, jos sukeltaja on tottunut sukeltamaan etupäässä lämpimissä vesissä. Aika usein haavereissa – pienemmissä tai suuremmissa sellaisissa – on kyse huolimattomuudesta. Kaksi kokematonta ei koskaan mene veteen kaksistaan, vaan parista toisella pitää olla kokemusta. Puheenjohtaja Heikki Heikkilän mukaan seurassa tähdennetään muun muassa sitä, että paritarkastus tulee tehdä aina huolella. V akka-Suomen Urheilusukeltajissa on noin 100 sukelluslisenssin omaavaa aikuisjäsentä, kymmenkunta perusvälinejäsentä, noin 25 norppajäsentä ja muutamia kuutti- sekä rinnakkaisjäseniä
Ensiaskeleet sukellukseen voi ottaa vaikka aikuisen sylissä. 19
Hylky ei ole välttämättä aivan aloittelijan paikka. Rauman edustalla lepää hylky, jonne seura on rajoittanut sukeltamista turvallisuussyistä. 20. Esimerkiksi ryhmäsukelluksissa on aina joku, joka pitää kirjaa, kuka on kenenkin kanssa vedessä. Sukeltamisen riemua se on tämäkin. – Toki olemme tähän saakka näin menetelleetkin, mutta nyt seurassa on sovittu entistä tarkemmasta kirjapidosta. Kerran sellaiselta vältyttiin paritarkastuksen ansiosta. Heikkilälle itselleen ei ole vaaratilanteita vedessä sattunut. – Oman regulattorin venttiili oli jäänyt osin auki ja kaveri huomasi sen paritarkastuksessa. Kirjanpidossa varaa tarkentaa Yksi keino lisätä sukellusturvallisuutta on kirjata tapahtumat sukelluspäiväkirjaan. Syvemmällä tuollainen tilanne olisi jo vakavampi. – Yleisesti ottaen sukeltamisessa riskitaso kasvaa Suomen viileissä vesissä, jos sukeltaja on tottunut sukeltamaan etupäässä lämpimissä vesissä. Merkitsemme pöytäkirjaan esimerkiksi sen, milloin ja millä varusteilla on johonkin kohteeseen sukellettu. Pöytäkirja on yhteinen, joten kaikki voivat siihen kirjata, mutta tie- tyt ihmiset vastaavat pöytäkirjan oikeasta täytöstä. Tosin kun aina parina sukelletaan on kaverin vara-annostelija käytettävissä . Veden alla ilma olisi kulunut oletettua nopeammin, mikä olisi tietysti ollut yllätys. Toisaalta sukelsimme niin matalassa vedessä, ettei ylösnousu olisi ollut ongelma. Sukellusturvallisuuden aakkosia opiskellaan jo nuoresta pitäen
– Myös kokeneet sukeltajat tarvitsevat jatkuvaa aktivointia. Sukelluskauden avajaisiin kuuluvat makkarat. Ensiaputaidot hyvällä tasolla Gustafsson on itsekin DAN-kouluttaja. – Olen kouluttanut myös uimahallin valvojia vesipelastuksessa ja ensihoidossa sekä ohjeistanut kertauksena defibrillaattorin käytön. – Yksinkertaisia rutiineja ei vain viitsitä täysin noudattaa. Kokeneiden sukeltajien oma esimerkki on tärkeää senkin takia, että nuoret sukeltajat ottavat heistä mallia. Seuralla on kaksi happilaitetta, joiden käyttöön on koulutettu seuran aktiivijäsenet. – Harrastaja saattaisi kertoa lääkärille paremmin mahdollisista sukeltamiseen vaikuttavista tekijöistä. Pöytäkirjan huolellinen täyttö on varmaan yksi seuraavan turvallisuuspäivän aiheista. Sukelluksen loppuaika ja muut huomiot ovat kuitenkin tärkeää tietoa, jos jotakin epätavallista sukelluksen aikana ja sukelluksen jälkeen ilmenisi. Seuran norppaohjaajien kanssa on keskusteltu mahdollisuudesta järjestää 14– 15-vuotiaille norpille ensi keväänä turvallisuuskurssi, jossa käytäisiin lävitse esimerkiksi elvytys- ja vesipelastustaitoja. – Esimerkiksi viime vuonna seura kokoontui Hilloisten louhokselle, jossa mukana olivat myös norpat. Lipsuminen tarkoittaa esimerkiksi perusteellisesta paritarkatuksista laistamista. Aika moni DAN:in kursseille saapuva osaa hätäensiavun aika hyvin. Meillä on tarkoitus ulottaa ensiapukoulutusta myös nuorempaan sukeltajakuntaan. Rutiini voi tuoda löysyyttä Vakka-Suomen urheilusukeltajien koulutusvastaava Arto Gustafsson pitää tärkeänä, että seura muistuttaa kaikkia jäseniään turvallisuudesta. – Aika monet ovat saaneet SPR:n ensiapukoulutuskurssituksen työnantajiensa kautta. – Ainakin sukellusvanhimpien tulee osata laitteen käyttö. 21 harrastajilla on varsin hyvät valmiudet perusensiaputaitoihin. Makkaranpaiston ja muun hauskan yhdessäolon ohel- la ohjelmassa oli sukellusturvallisuutta. Itse en ole tosin koskaan törmännyt siihen, että joku olisi antanut vääriä tai puutteellisia tietoja terveysselvitykseen, mutta sellainen voisi olla mahdollista. Gustafsson näkee parantamisen varaa myös sukelluspöytäkirjan täytössä. Rutiineissa on aikaa myöten helppo löystyä. Vaikka seuran yhteiset sukellusretket ovat ehkä hieman vähentyneet ja jäsenistö ovat alkanut tehdä omatoimiretkiä pienissä ryhmissä, pitää ryhmässä aina olla sukellusvanhin, jonka ohjeistusten mukaan muu ryhmä toimii. – Sukeltajien nimet ja lähtöajat on yleensä kuitattu kirjaan, mutta sukelluksen loppu, muun muassa loppuaika ja palautteet, tuntuvat joskus jäävän kirjaamatta. Juhani Karvonen. Gustafssonin mielestä sukellus- Seura järjestää vuosittain keväällä ennen sukelluskauden alkua erityisen turvallisuuspäivän. Gustafsson pitäisi hyvänä käytäntönä, ettei peruskurssille vaadittava terveysselvitys olisi vain harrastajan omaan sanaan perustuva dokumentti. Seura järjestää vuosittain keväällä ennen sukelluskauden alkua erityisen turvallisuuspäivän. Seuran kursseilla käydään lävitse myös defibrillaattorin käyttöä. Kokeneen sukeltajan ajatus voi olla se, että hän voi oikaista, koska niin on aina tehty. Rutiinit eivät saa jäädä ainoastaan ajatuksen tasolle, vaan ne pitää tehdä aktiivisesti
Exosuit. ADS-panssaripukujen 2000-luvun tuote Exosuitilla pääsee jo 300 metrin syvyyteen ADS-panssaripuku on saanut uuden, 2000-luvun ilmeen. Jokainen punainen rengas tarkoittaa taipuvaa niveltä. Exocuit edustaa joka suhteessa uutta vuosituhatta. 22
Ongelmatilanteessa pintaorganisaatio voi ohjata laitteen pintaan. Puvun rakenne – jos laitetta voidaan kutsua puvuksi – suojaa sukeltajaa ulkoiselta veden paineelta. Tavallaan vanhaa siinä on rebreather-periaatteella toimiva happilaite, joka sekin edustaa 2000-lukua. Tarvittaessa potkureita voidaan lisätä kahdeksaan erillistoimiseen, magneettiohjattuun järjestelmään. Eräs tunnetuimpia varhaisen ajan ADS-järjestelmiä oli Neufeldt-Kuhnke -puku. ADS-sukellus oli mahdollista Fleussin kehittämän happilaitteen jälkeen. Maksimisukellussyvyydessä on jo melkoinen paine: yksi bar painetta/10 metriä vesisyvyyttä tarkoittaa 30 bar vesipainetta 300 metrin syvyydessä. Muut ikkunat ovat huomattavasti pienempiä, mutta niistäkin näkee ulos. Niveliä on N-K-puvun etuikkuna. Todellisuudessa N-K -puvulla käytiin tutkimassa tilannetta alhaalla, mutta itse pelastustyö tehtiin kahmarilla, jota ohjattiin havaintokammiosta käsin. On selvää, että Exosuitin käyttö edellyttää harjoittelua. Sukeltajan työn kannalta tärkeintä on liikkuvuus. Sukellettaessa Exosuitilla sukeltaja itse käyttää kaikkia toimintoja, mutta koko järjestelmää voidaan ohjata myös pinnalta käsin. Ihminen Exosuitissa Neufeldt-Kuhnke -ADS-puku Bergenin ammattisukeltajien koulutuskeskuksen ala-aulassa. Huomattavasti nykyaikaisempi malli oli JIM-puku, jossa aikaisempien mallien nivelten liikkuvuus oli ratkaistu ja puvulla oli helpompaa sukeltaa. Puvun valmistusmateriaali on alumiiniseosta, joka kestää paineen ja on samalla kevyttä. Järjestelmässä niitä on kaksi, yhteiseltä sukelluskapasiteetiltaan 50 tuntia. 23 Pelkkä Exosuitpuku maksaa 600 000 dollaria eli noin 470 000 euroa.. Tämäkin on uutta. Exosuit on kanadalaisen Philip Nuytten ja Nuytco Research Ltd:n kehittämä ja valmistama. Kypäräosa on laaja ja sukeltaja näkee myös vartalonsa lähelle, mikä työskentelyn kannalta on usein välttämätöntä, mutta ei kaikissa kevyissä sukelluskypäröissäkään aina toteudu. Philip Nuytten patentoi Exosuitin erikoisnivelet jo vuonna 1985. Liikkumisen kannalta Exosuit on omavarainen. Verrattuna aikaisempiin ADSjärjestelmiin sukeltajalla on Exosuitista hyvä näkyväisyys ulos. Exosuitissa riittävästi ja sukeltajan työn kannalta olennaisissa paikoissa sekä ylä- että alaraajoissa. Sukeltaja kuljettaa sitä kaikkiin suuntiin neljän potkurijärjestelmän avulla. Vertailuna materiaalien kehittymisessä mainittakoon, että Neufeldt-Kuhnke -puvun kuivapaino oli 450 kiloa. Uusi Exosuit Exosuit edustaa uutta vuosituhatta. Tässä sukellusvarusteessa sukeltaja oleskelee normaalissa paineessa. Käyttäjät ovatkin todenneet puvulla työskentelyn helpoksi ja vaivattomaksi. Samoin järjestelmän hiilidioksidiscrubberin käyttöaika on 50 tuntia. A DS, Atmospheric Diving Suit eli panssaripuku on lähtöisin 1900-luvun alkupuolelta. N-K-puku mainitaan useasti s/s Egyptin kultalastin pelastamisesta 120 metrin syvyydestä. Keveys tarkoittaa pinnalla 240 kilon painoa, mutta vedessä laite on neutraali. Exosuitin sukellussyvyys on 1000 jalkaa, siis noin 300 metriä
Tämä koskee myös sukeltajan fyysistä tilaa. Todellisuudessa kourissa on saksikädet, joilla tarttuminen pieniinkin esineisiin on mahdollista. 24. Jean-Michel Cousteau Exosuit-puvussa. Sukeltaja kuljettaa sitä kaikkiin suuntiin neljän potkurijärjestelmän avulla. Pelkkä Exosuit-puku maksaa 600 000 dollaria, siis noin 470 000 euroa, hieman kurssista riippuen. Näkymä ulos on laaja ja auttaa työskentelyssä. Jouko Moisala Kuvat: Nuytco Research Ltd Lähikuva Exosuitin yläosasta. sukeltaja tarvitsee tehokkaat valot. Sukeltajan toimia valvotaan pinnalla ajantasaisesti. Puvun käytön ohjausta ja kurssin hintaa ei mainita, mutta ne lienevät jossain suhteessa laitteen hintaan. Sukeltaja on jatkuvassa puheyhteydessä pintaan. Tämäkin on uutta. Exosuitista on pintaan valokuituyhteys. Sukeltaja on jatkuvassa puheyhteydessä pintaan, jossa sukeltajan toimintaa voidaan ohjata viidestä eri yhteyspisteestä. Työskentely Exosuitin kourat näyttävät kookkailta ja kömpelöiltä. Sukellettaessa Exosuit lähettää pintaan jatkuvaa kuvaa. Selvää on, että työskenneltäessä 300 metrin syvyydessä Exosuit- Liikkumisen kannalta Exosuit on omavarainen. Exosuit lähettää pintaan jatkuvaa kuvaa
Höytiäisen syvimmät kohdat ovat 60 metrissä. Seura kuuluu maan suurimpiin Joensuun Urheilusukeltajat ry on maanlaajuisestikin yksi suurimmista sukellusseuroista jäsenmäärällä mitattuna. Pielisjoki on tummavetinen ja virtaus on aika kova. Juhani Karvonen. Suuressa seurassa sukelletaan läpi vuoden Joensuusta käyty myös idässä Joensuun Urheilusukeltajat on yksi Suomen suurimmista sukellusseuroista. Pohjois-Karjalassa on kuitenkin aika paljon kirkasvetisiä lampia ja pieniä järviä. Vuonna 1969 perustettu seura vietti marraskuussa 45-vuotisjuhliaan. Seuralla on mittavia saavutuksia SM-tasolla uppopallon, laitetekniikkasukellus kilpailuissa sekä vapaasukelluksessa jopa MM-tasolla. Seuran jäseniä on vieraillut itärajan takana Ruskealan marmorikaivoksessa. – Kiteen Valkiajärvellä käymme silloin tällöin, se on tunnettu kirkasvetisyydestään. Lisäksi Hammaslahden kuparikaivoksessa on sukellettu myös talvella, sanoo seuran puheenjohtaja Marko Ignatius . Merelle seura suuntaa melko harvoin. Hyvällä valolla siellä jotakin näkee, mutta Pielisjokeen ei yleensä mennä, jollei ole jotain erityistä syytä. Pielinen on iso, mutta tumma Seuran oma tukikohta sijaitsee 25 – Merelliselle sukelluskohteelle jo yksisuuntainen matka vie useita tunteja. Höytiäisen rannalla Häikänniemessä. 45-vuotisjuhlia seura vietti marraskuussa. Koulutuspaikkana se on hyvä. Viime talvena teimme talkoilla Isopolvijärven Burmanniemeen avannon, joka pidettiin auki koko talven. Maksimisyvyys on 47 metriä ja sakkakerroksen jälkeen on vesi taas kirkasta. Isopolvijärvessä maksimisyvyys on yli 40 metriä. Marko Ignatius pitää Höytiäisen vettä selkeänä, mutta vesi on kohtuullisen tummaa. Etenkään talvisin niihin kohteisiin ei ole oikein mahdollisuuksia. Seuran omaan divers night -tapahtumaan otti osaa viitisentoista sukeltajaa. – Muutama aivan yksittäinen sukeltaja harrastaa sukellusta vain pelkästään lämpimissä vesissä. – Auringonvalo loppuu 5–6 metrissä vuodenajasta riippuen. Aktiiviharrastajat sukeltavat kuitenkin läpi vuoden vaikka olosuhteet vaihtelevat eri puolilla maata jonkin verran. – Lupa maksoi noin 200 ruplaa eli nelisen euroa. Joensuun Urheilusukeltajien yli 250 jäsenestä aktiivisemmat sukeltavat läpi vuoden myös Suomen olosuhteissa. Myös laaja Pielinen on tummavetinen, eikä ole sukeltajien suosiossa, sanoo Ignatius. Kaivoksessa näkyvyys on 10– 20 metriä. V iime vuosien yksi trendi sukelluksessa on ollut harrastuksen ja siihen liittyvän koulutuksen siirtyminen ulkomaille lämpimiin vesiin. Kymmenen metrin jälkeen alkaa noin 10–15 metriä paksu maitomainen sakkakerros, mikä on tyypillistä kaikissa avolouhoksissa. Seura on Pohjois-Karjalan toiseksi vanhin sukellusseura. Kaivos on auki myös talvisin ja Joensuusta matkaa kertyy satakunta kilometriä. Seuran päälajeja ovat laitesukellus, uppopallo ja vapaasukellus
Syyssukellus paljasti iloisen yllätyksen Valkeakosken lähive luultua kirkkaampaa 26
Tähän aikaan vuodesta vesikin alkaa olla kirkastumaan päin, kesällä näkyvyys olisi aika huono. Arvelin, että tässä voisi olla kiva kohde, jossa syvyyttäkin olisi näissä vesissä riittävästi. Ojaselle veden puhtaus oli miellyttävä yllätys. Likaiseksi mielletty vesistö oli oletettua kirkkaampaa. Tommi Innala, Reijo Ojanen, Janne Setälä ja Iko Järvik eivät ole juurikaan sukeltaneet Valkeakosken alapuolisella Vanajavedellä, vaikka matkaa kaupungista ei ole kymmentä kilometriä enempää. Joukon kokeneimpana, 17 vuotta sukellusta harrastaneena Innala ottaa suunnistusvastuun. Saasteet tekivät Vanajaveden paikoin miltei uimakelvottomaksi 1970-luvulla.. Tommi Innala kertaa sukellussuunnitelman Reijo Ojaselle, Janne Setälälle ja Iko Järvikille. Vaikka olen asunut Valkeakoskella monta kymmentä vuotta, en ole koskaan sukeltanut Vanajaveden puolella. – Talvisiin sukelluksiin ottaa osaa yleensä 6–8 sukeltajaa. Jos en olisi omin silmin nähnyt, miten kirkasta vesi nyt on, en tiedä olisinko uskonut. S yyssukellus on Valkeakosken Urheilusukeltajien neljälle jäsenelle tässä kertaa hieman erilainen. Tällainen lähikohde on hyvä tehdä jäsenille tutuksi, jotta he osaisivat tulla tänne myös omatoimisesti, sanoo seuran puheenjohtaja Innala. Tämä ei ole mikään koulutussukellus, mutta suunnistuksella kertaamme asioita. Pohja oli kova, mutta vedessä oli edettävä varovaisesti. Sukeltajat kokivat yllätyksen Vanajavedellä Valkeakoskella. – Tässä on veneiden ylösvetopaikka ja Vanajavedellä Tampereen ja Hämeenlinnan välillä liikkuvat vesibussitkin käyvät tässä telakoitumassa huoltoja varten. – Näkyvyys oli kolme metriä. – Vielä parikymmentä vuotta sitten alapuolinen vesistö oli saastunut ja pahimmillaan vesi haisikin. Yksikin kosketus pohjaan nosti sieltä pöllyä veteen, sanoo Ojanen. Iholle kertyi liukas rasvanoloinen kerros. Matalassa vedessä sukeltaminen on myös hyvää tasapainoharjoittelua. – Kokemuksesta tiedän, ettei suunnistukseen halukkaita ole aivan jonossa. Kun muistikuvat vesistöstä ovat tätä luokkaa, ei sukeltaminen ole ymmärrettävästi kiinnostanut. Tällä kerralla ryhmä on tavallista pienempi, koska edellispäivänä lähetetty sähköpostiviesti ei ollut ajoissa saavuttanut kaikkia jäseniä. Valkeakosken alapuolinen vesistö on aina mielletty likaiseksi, vaikka vedet ovatkin puhdistuneet takavuosista, sanoo Ojanen Idea tämänkertaisesta sukelluskohteesta syttyi seuran Innalalle muutaman kesäisen introsukelluksen perusteella. Saasteet tekivät Vanajaveden paikoin miltei uimakelvottomaksi 1970-luvulla. esissä 27 Yläpuolisella Mallasvedellä olen joskus sukeltanut ja sillä näkyvyys on ollut samaa luokkaa. Rutiineista pidetään kiinni Tommi Innala on suunnitellut 45 minuutin sukelluksen, joka voidaan lyhentää, jos veden alla alkaa tulla kylmä. Yksi vakiokohteistamme on Kaatialan kaivos. Innala on jättänyt lämpöliivin kotiin, vaikka liivi tuplaisi sukellusajan. Aikanaan 1950- ja 1960-luvulla Vanajaveden vesi oli puhdasta, mutta silti tummaa. – Jos Vanajaveteen erehtyi uimaan, piti heti päästä suihkuun
– Vesi on talvella lähes nollaasteista ja pohjassa on tolkuton määrä pulloja. Vedessä kaikkinainen kom- munikointi on hankalaa, minkä takia tarkastus on syytä tehdä rannalla. Joskus joku letku voi huomaamatta olla irti. Siltojen alla on polkupyöriä ja muuta romua. olevan viimeinen rannalla ja muiden odottelevan häntä jo vedessä, jotakin unohtuu helposti. Nyt kaikille tulee kylmä suurin piirtein yhtä aikaa, eikä sukellus venähdä huomaamatta liian pitkäksi. Jäljelle jää vain alumiinisia ketjunsuojuksia. En nähnyt yhtäkään kalaa. – Etelässä voi nauttia sukeltamisesta, kun on harjoitellut tekniikan ja taidot kotimaan kylmissä vesissä, tuumailee Reijo Ojanen. – Kiire tekee helposti huolimattomaksi. Kanava on vanha tukinuittoreitti ja pohjassa on muun muassa vinssejä ja myös. Virtaus on niin kova, että pyörät yksinkertaisesti katoavat muutamassa kuukaudessa veden syödessä metallin. Me menemme veteen yhtäaikaa jo senkin takia ettei ketään ala turhaan paleltaa. Kiireettömyys paistaa valmistautumisessa. Muutamaa putkenpätkää lukuun ottamatta pohjassa ei ole mitään muuta kuin suuren määrän simpukoita. Puvun täyttöletku on ehkä tyypillisesti se, joka sukeltajalta helposti jää kiinnittämättä kunnolla. Tutkimussukelluksesta retki kuitenkin kävi, vaikka mitään ei löytynytkään. Tommi Innalaa ei pukiessa viileys haittaa. – Se kuuluu rutiineihin. Jos sukeltaja huomaa 28 Hyvä näkyvyys oli yllätys myös Innalalle. Ryhmä tekee toisilleen pari- tarkastuksen vedessä. Valkeakoskelaisten sukeltajien suosima talvikohde on kaupungin keskellä sijaitseva kanava. Simpukoita näkyi, mutta ei kaloja – Kaikilla ei ole liivejä, joten tasapuolisuuden vuoksi jätin liivin kotiin. – Telakan läheisyydestä huolimatta pohja osoittautuu varsin ”köyhäksi”
Into sukeltamiseen syttyi uudelleen Valkeakoskelainen Janne Setälä innostui sukelluksesta uudestaan pari vuotta sitten. Janne Setälä (vas.) ja Reijo Ojanen ovat valmiit veteen. Suomessa taloudellinen tilanteeni parani ja oli varaa alkaa harrastaa sukellusta. Kevään kaikki sukellusonnettomuudet ovat herättäneet keskustelua siitä, mitä jokaisen sukeltajan on osattava, jotta pystyisi auttamaan tarvittaessa. Järvikille paikka ei ollut aivan uusi. – Olen sukeltanut pitkään, mutta harrastus jäi lähinnä perheen lomamatkojen yhteyteen. Myös tytär harrastaa sukellusta. – Olisin odottanut pohjalla olevan esimerkiksi tölkkejä tai pulloja, koska kyse oli telakasta. – Esimerkiksi Sääksmäen siltojen kohdalla syvyyttä on 21 metriä, mutta näkyvyys on erittäin huono. – Lähikohteita on hyvä oppia tuntemaan, luultavasti tulen tänne telakalle vielä sukeltelemaan. Reijo Ojaselle Vanajaveden kirkkaus oli yllätys. Setälälle telakka oli uusi kohde, vaikka mies on joskus Valkeakoskea ympäröivissä vesissä sukeltanutkin. – Pimeässä ja kylmässä sukeltaminen on paljon haasteellisempaa kuin etelän lämpimissä vesissä sukeltaminen, sanoo Setälä. Nelisentoista vuotta sukeltamista harrastanut Ojanen aikoo painua veden alle entistä useammin. Niitä ei juurikaan näkynyt, pohja oli todella puhdas. Hän on viimeisen vuoden aikana myös kouluttautunut tiiviisti. Haave vain voimistui kun sain kokeilla snorklausta 1980-luvun lopulla lomamatkalla Mustallamerellä. – Köysi on tärkeä apuväline, jos sukeltaja pitää saavuttaa. Suomen vedet ovat kuitenkin aina olleet ykköskohde. Olemme ottaneet köyden mukaan vuo- ”Lähikohteita on hyvä oppia tuntemaan” den verran, koska se nopeuttaa pelastautumista merkittävästi. – Kävin keväällä raivaamassa joitakin kiviä venekiskoilta, mutta sitä ei voi sukellukseksi sanoa. Kivet olivat noin metrin syvyydessä. Alue on niin laaja, ettemme ole edes yrittäneet sitä siivota. Veden kirkkaus yllätti Järvikin Vanajavedellä. Lähiseudulla alle tunnin ajomatkan päässä on muutamia kirkkaita lampia, joille ehtii tehdä reissun päiväseltään. Elvytystaitojen oppiminen on koettu seurassa nyt tärkeäksi ja ensi keväänä luultavasti järjestämme vastaavan kurssin. Räpylät jalkaan ja menoksi! 29. – Järjestimme keväällä DAN:in ensiapukurseja, joille osallistui 12 aktiivisukeltajaa. Iko Järvik puhdistaa lasinsa ennen lähtöä. – Isä harrastaa sukeltamista ja minulla oli haave päästä tätä kokeilemaan jo pienestä pitäen. Turvallisuus noussut keskustelunaiheeksi Sukelluksen aluksi Innala jättää laiturille heittoköyden, mikäli pelastautuminen kesken sukelluksen tulisi kysymykseen. Lapsuuden unelmasta tuli totta Virosta kotoisin oleva Iko Järvik alkoi harrastaa sukellusta Suomessa toissavuonna. Vuosien mittaan Ojanen on sukeltanut monessa etelän kohteessa. tukinuitossa käytettyjä soutuveneitä. Juhani Karvonen Reijo Ojanen pääsi eläkkeelle syksyllä. Uudelleen syttynyt kipinä on merkinnyt, että Setälä sukeltaa läpi vuoden, viime kesänäkin viikoittain. Paineiden alaisena tai väsyneenä en ole koskaan veteen mennyt, riski huolimattomuuteen vain kasvaa. Se tosin hieman paranee, kun sukellus suuntautuu sillan alapuolisesta virtauksesta selälle päin. Tein vuosikymmenet viisivuorotyötä, mikä jossain määrin saneli myös sukeltamista
Aivan perusteeton tuo maine ei ollutkaan, sillä tunnetaan useita tapauksia, joissa Koiviston, Tammion, Suursaaren, Virolahden ja Vehkalahden saaristolaisia syytettiin hylynryöstöstä ja ainakin kerran jopa haaksirikkoisten surmaamisesta. Tämä esti jonkin aikaa hylynryöstöjä. Vuonna 1750 perustettiin Pietarissa ruotsalaisen mallin mukaan sukelluskomppania, joka sai yksinoikeuden hylkyjen ja hylkytavaran pelastamiseen. Laiva ei ollut enää ankkurissa, kun kapteeni palasi. Sukellusyhtiö asetti sekä Viipuriin että Haminaan paikalliskomissaarit, joiden tehtävään kuului hylkyjen ryöstöjen estäminen. Siunaisipa luoja meitä useilla ja arvokkailla hylyillä. V ielä 1800-luvun alussa itäisen Suomenlahden saarikylien asukkailla oli huono maine. Lokakuun 24. Ryöstäjät liikkeellä Kesäkuussa 1749 Viipurista Tallinnaan matkannut kuutti sai vuodon, jolloin kapteeni ankkuroi Kuorsaloon suojaan ja lähti mie30 histöineen Haminaan hankkimaan apuvoimia. Laiva hajosi kappaleiksi ja ainakin päällikkö sekä osa miehistöä pääsi turvaan. Sukelluskomissaarin johdolla eh-. Moni saaristokylien asukas syyllistyi haaksirikkoutuneiden alusten ryöstelyyn. päivän vastaisena yönä 1761 lyypekkiläinen galliotti Straeknitz haaksirikkoutui Haapasaaren itäkarilla. – borstöläinen aforismi Hylynryöstöjä itäisellä Suomenlahdella Rantarosvojen saaristo Itäinen Suomenlahti tunnettiin 1700-1800-luvuilla rantarosvojen saaristona. Hän väitti, että Kuorsalon luotsit olivat hajoittaneet laivan ja vieneet kaikki tavarat. Heidän uskottiin ryöstelevän haaksirikkoutuneita laivoja ja kohtelevan huonosti hätään joutuneita merenkulkijoita. Kuorsalolaiset kiistivät syytökset, ja asialle ei saatu näyttöä – mutta eipä tavaroita ja laivaakaan löytynyt
Talvella joukko virolahtelaisia tuli ryöstämään hylkyä. Paikalle saapunut sukelluskomissaari tapasi merellä ja luodoilla paljon saaristolaisia, jotka korjasivat meressä ajelehtivaa talia tai hakkasivat hylkykappaleista rautaa. ja 21. Kaksi heistä saatiin kiinni ja tuomittiin suuriin sakkoihin. Syyskuun 14. Vaaleat ympyrät sen sijaan kertovat löytämättömistä, mutta alueella olevista hylyistä. Ulko-Tammiossa oli useita auki murrettuja ja tyhjennettyjä kirstuja, mutta laivan miehistöstä ei löytynyt jälkeäkään. Sittemmin syytettynä oli 52 koivistolaista, neljä virolahdittiin hylystä pelastaa hamppua, juhtinahkoja, talia ja kankirautaa, jota oli myös lastina. Suuri joukko vehkalahtelaisia ja virolahtelaisia tuomittiin sakkoihin hylkykytavaran luvattomasta kojaamisesta. Ruumiista ei kuitenkaan saatu ketään syytteeseen. 31. Nicholaus haaksirikkoutui UlkoTammion luona. telaista ja yksi vehkalahtelainen. Asukkaille sakkoja Lokakuu 19. Seuraavana kesänä löytyi Tammion läheltä Variksen saaresta kiven alle piilotettu naisen ruumis. välisenä aikana vuonna 1763 hampurilainen St. päivänä vuonna 1768 haaksirikkoutui venäläinen galliotti Virolahden ulkoluodolla Kartta itäiseltä Suomenlahdelta. Näitä hylkyjä ei ole ilmeisesti löydetty. Tummat ympyrät ovat löydettyjä hylkyjä. Suuri joukko rannikon asukkaita korjasi hylystä hamppua. Pöyskarissa. Heikki Moisio Koiviston, Tammion, Suursaaren, Virolahden ja Vehkalahden saaristolaisia syytettiin hylynryöstöstä ja ainakin kerran haaksirikkoisten surmaamisesta. Kun alus haaksirikkoutui itäisellä Suomenlahdella 1700- ja 1800-luvuilla, saaristojen asukkaiden kerrotaan lähteneen ryöstöretkilleen
Arimo Niemellä on kädessään sukeltajan puhelin. Kuvassa vasemmalta: takana puhelinkaapeli ja turvaköysikela, vasemmalla suodatinjärjestelmä, edessä ammattisukeltajan pintakaasuletkukokonaisuus päällään Kirby – Morgan Superlight 27. 32. Mukana kannetaan myös bailout-pulloa. Ammattisukeltajan monenlaiset varusteet Bändärit ja puhelimet ovat ammattisukeltajan vakiovarusteita
Venttiilien takana olevaa venttiiliä sukeltaja käyttää päällään kypärän sisällä. Annostimen yläpuolella läpivienti sierainten sulkemiseksi. Ammatti ei ole sukeltaminen, vaan se työ, mitä sukeltaja tekee. Toinen mahdollisuus on käyttää Viiden pullon hengityskaasujärjestelmä käytettäväksi paikoissa, joissa ei ole muuta mahdollisuutta lisäkaasuun. Etummaisella huuhdellaan kypärän lasia, takimmainen on varakaasuventtiili. Mikä eroa sitten on ammattisukeltajan ja harrastajan sukeltamisella. – Tänään kuitenkin työtehtävissä, joissa sukellusajat ovat pitkiä, tuntejakin kestäviä, sukelletaan pintakaasuin. – Pintakaasujärjestelmään kuuluu kaasua tuottavan kompressorin ja suodatinjärjestelmän lisäksi pintakaasuletkusto. Näin vastailee Arimo Niemi, joka työssään raisiolaisessa Arwell Teknikka Oy:ssä vastaa ammattisukeltajien varusteiden myynnistä ja huollosta. toon sisältyvät seuraavat komponentit: paksu punainen – hengityskaasu, ohut punainen – puhelin, keltainen – syvyysanturi sekä oranssi – video ja valo. – Letkuston pituuden voi määritellä itse, mutta muutoin letkus- Aquadynen AH-3 -kypärä. – Sukeltaminen on ammattisukeltajalle vain tapa mennä työmaalle ja siellä tehdä työtä, mutta edelleen sukeltaen. M itä eroa on ammattisukeltajalla ja sukelluksen harrastajalla. – Tuotettaessa pintakaasua sukellustyömaalla on se ensin suodatettava hengityskelpoiseksi, aloittaa Niemi ja esittelee suodatinjärjestelmän kaasun kulkusuunnassa vasemmalta oikealle: vedenerotin, karkeasuodatin, hienosuodatin, öljynerotin, aktiivihiilisuodatin, paineensäädin ja virtausmittari. – Tässä suodatinpaketissa on myös mahdollisuus liittää järjestelmään varakaasuksi korkeapaineinen pullo hengityskaasua pinnalla olevan paineenalentimen kautta. – Tätä tarvetta varten on kehitetty kevyt, kuljetettava järjestelmä, esittelee Niemi ja kantaa näytteille viiden pullon paketin. Vasemmalla olevat venttiilit kuten Kirbyissäkin. 33. Sukeltajan ammattitaito on ammattimaisen sukeltamisen ja ammattiosaamisen yhteistulos. Annostimen oikealla puolella virtauksen säädin. Tämä letkusto on englantilainen Fibrelite. – Kyseessä on puolen tuuman hengityskaasuletku, joka kelluu, kuten sen kuuluukin, selventää Niemi. Laitteistot Ammattisukeltajat voivat käyttää Arimo Niemen mukaan omavaraisia sukelluslaitteita tietyissä, helpoissa sukelluksissa. Samalla tarkastellaan ammattisukeltajan työssään tarvitsemia sukeltamiseen liittyviä varusteita. Sen avulla pystyy pitämään itsensä oikeassa tasapainossa. Sukeltajalle saattaa myös tulla eteen tilanne, jossa käytettävää kaasua ei voida tuottaa sukelluspaikalla. – Sukelluksellisesti ei mitään! Molemmat sukeltavat samojen fysikaalisten ja fysiologisten lainalaisuuksien rajoitusten puitteissa. USA:ssa valmistettu KirbyMorgan -kypärä Superlight 27. Kirby-Morganin bandmaski, ”bändäri”. Kypärän vasemmalla puolella kaksi venttiiliä. Paketti on kevyempi kuin 50 litran teräspullo. – Viisi 6,8 litran komposiittipulloa 300 baariin ja sukeltajalla on mukanaan 10 000 litraa ilmaa. Mahdollista on myös käyttää korkeapaineista pintakaasua, mutta silloin paineenalennin on sukeltajan kanssa sukelluksissa olevassa laitteistossa kiinni, opastaa Niemi Pintakaasuletkusto Niemi esittelee, että pintakaasujärjestelmään kuuluu kaasua tuottavan kompressorin ja suodatinjärjestelmän lisäksi pintakaasuletkusto
Jouko Moisala. Hengityskaasut Arimo Niemi kertoo, että ammattisukeltajat käyttävät ensisijaisesti paineilmaa. – Naamari soveltuu käytettäväksi suoraan tavallisen kuivapuvun kanssa. Pintakaasulaite, mutta bailoutpullo on sukeltajalla mukanaan. Siinä on tarvittava varakaasu sukelluksen päättämiseksi tilanteissa, joissa pintakaasun tulo on jostain syystä estynyt. Hengityskaasua tulee vain sukeltajan hengittäessä sisään. – Kirby-Morgan taasen on demand-valve -toiminen. Tämä on joissakin tilanteissa todella käyttökelpoinen järjestelmä pintakaasua käyttävälle sukeltajalle. Sukeltajan pään takana kypärän sisällä on poistoventtiili, jota sukeltaja käyttää päällään saadakseen liian ilman pois kypärästään ja puvustaan. Hengityskaasua tulee vain sukeltajan hengittäessä sisään. – Kirby-Morgan on demand-valve -toiminen. Kaapeli on pujotettu käyden sisälle. Mitä nämä maksavat. AH on jatkuvavirtauksinen. – Vaativammissa sukelluksissa, joissa sukellussyvyydet menevät yli kymmenen metrin ja sukellusten kestot ovat pitkiä, käytetään jo melko yleisestikin nitrox-seoksia. Voimalaitostyömailla esimerkiksi syvyydet ovat 10-20 metriä. Sukeltajalla tulee olla yhteys pintaan. – Mikäli sukeltaja käyttää omavaraista laitetta, hän tarvitsee erillisen puhelinkaapelin, sanoo Niemi ja esittelee kaapelikelaa. – Kypäröissä on toiminnallinen ero. Näissä sukelluksissa nitrox on välttämätön. Kypäröitä Arimo Niemellä on esiteltävänään kaksi: Divexin käytetty AH-3 ja uusi Kirby-Morgan Superlite 27. Haarniska, liivi Ammattisukeltaja kantaa pääsääntöisesti mukanaan bailout-pulloa. Bandmaskista Niemellä on esiteltävänä yhdysvaltalaisen KirbyMorganin bandmaski. Yhteydenpito Pintakaasuletkustossa on puhelinta varten oma kaapeli. Kun se on oikein pujotettu, 34 soljuu kaapeli sujuvasti kelalta ja takaisin kelalle. Hengityskaasua tulee kypärään jatkuvana virtauksena. Tässä puhelimen kaapeli ja turvaköysi on yhdistetty. Ammattisukeltajat eivät kuitenkaan tee itse seoksia, vaan heillä on käytössään membraanikoneet. Tarvitaan myös turvaköysi. Naamarit ja kypärät Ammattisukeltajat voivat käyttää Niemen mukaan kevyissä ja lyhyissä töissä tavallista kokokasvonaamaria, mutta tänään käytetään yhä enemmän bandmaskeja ja kypäröitä. Bandmaski 3500–4500 € Kirby-Morgan SL 27 6000 € AH-3 käytettynäkin 3500 € Suodatinpaneeli 700–1000 € Letkusto 3500–4500 € Puhelinjärjestelmä (sisältää puhelimen pinnalla, 100 metriä kaapelia ja sukeltajan puhelimen osat) noin 2000 € Viiden pullon järjestelmä 4500 € 50L/300bar terässäiliö noin 800 € Haarniska, liivi 550 € 50 litran terässäiliötä, jossa on paineesta riippuen 10 000– 15 000 litraa ilmaa. Toiminta muistuttaa tavallista harrastajasukeltajan hengityslaitetta, ohjeistaa Niemi. – Turvallisuutta varten ei pelkkä puhelinkaapeli riitä. Arimo Niemi valmiina polttoleikkaamaan. Se on helppo pukea ja riisua. – Sukeltajilla näkee erilaisia järjestelmiä, mutta tätä varten on kehitetty tarpeellinen varusteliivi, esittelee Arimo Niemi
Hyvää matkaa! Lähtisinkö sukellusmatkalle. Matkoilla voi sukeltaa kahdella tavalla. Hotellimatkojen sukelluskeskuksissa on aina Moni lähtee jouluksi uusi ryhmä ja usein voi joutua etelän vesille sukeltamaan. O lisitko valmis 15 tunnin lentoon yhdellä kolmen tunnin pompulla. Molemmissa on mahdollisuus sukeltamiseen. Liveaboardilla maisema vaihtuu päivittäin ja sukelluskohteet sen mukana. Liveaboardilla sama ryhmä ja samat sukellusparit sukeltavat yhdessä koko viikon. Helposti sosiaalistuvalle ihmiselle vieras sukelluspari ei ole ongelma. Molemmilla tavoilla sukeltamisesta kiinnostunut saavuttaa tavoitteensa. Tällaisella liveaboardilla matkan varsinainen tarkoitus toteutuu aluksella, jossa asutaan, vietetään vapaa-aikaa ja sukelletaan. Liveaboard-matkat hyvin kysyttyjä Suomesta järjestetään kaikenlaisia sukelluksellisia matkoja. jopa sukeltamaan vieraan kanssa. Sukeltamaan etelän vesille Kaikella on omat puolensa Nyt sukeltamaan! Eikö siis kaikki olekin hyvin. On, mutta… Hotellimatkailija asuu kiinteästi koko loman ajan samassa paikassa. Sukeltaminen on kaikkialla samanlaista, mutta ihmiset vaihtuvat. Pohdintaa voisi jatkaa lähes loputtomiin ilman lopputulosta. Toisaalta taas viikko paatissa ihmisten kanssa, joissa voi olla hankaliakin joukossa, voi olla vaikeaa. Jouko Moisala Etelään vaikka koko perheen voimin. Toisena vaihtoehtona on varata sukellusmatka, jossa matkan varsinainen osuus vietetään aluksella. 35. Sukellusmatkoista kerrotaan sivuilla 35-43. Moni kokeilee reissun aikana sukeltamistakin, ja vielä useampi lähtee matkalle juuri sukeltamisen takia. Kaikki palvelut ovat aluksessa. Valitaan tavanomainen hotellimatka ”etelän” matkakohteeseen, jossa matkatoimiston tietojen mukaan on mahdollisuus myös sukeltamiseen. Siitä kertovat matkojenjärjestäjien sivujen kommentit Täynnä!-ilmoituksella. Asutaan hotellissa, ja sukellukset hoidetaan jossakin sukelluskeskuksessa, joka parhaimmillaan voi sijaita itse hotellissa, mutta ainakin hotellin läheisyydessä. Miksipä ei, jos tarkoitus on matkustaa jonnekin, jossa vesi on lämmintä ja kirkasta. Yhä useampi suomalainen pakkaa kapsekkinsa talven kylminä kuukausina ja lähtee etelän lämpöön. Kaikille ja kaiken ikäisille löytyy omia aktiviteettejä. Todennäköisesti kotimaiset sukeltajat pitävät arvossa ryhmää, jolla on yhtenäinen sekä sukellus- että muukin kulttuuri. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että liveaboard-matkat ovat kiinnostavia ja haluttuja. Vapaa-aika ollaan hotellilla ja nautitaan ympäristön tarjoamasta kulttuuri- ja muista elämyksistä. Jos perillä on tiedossa hienoja elämyksiä, uusia kokemuksia, värikästä ja monipuolista pinnanalaista elämää ja hyvää sukellusseuraa, niin kaikki sopii. Jos kuitenkin elämyksellinen sukeltaminen kiinnossa vesissä, joissa voi saada elämyksiä ja hienoja kokemuksia, hautautuvat mahdolliset negatiiviset puolet helposti sinisten, kirkkaiden aaltojen alle
Egypti on yksi suomalaisten suosituimpia sukellusmatkakohteita. Hylkysukellukseen on siellä erinomaiset mahdollisuudet. Kuva: Divetravel Finland Talven ja kevään sukellusmatkoissa runsas tarjonta Egypti kestosuosi uutuuskohteena M 36
Talven ja kevään sukellusmatkoissa riittää valinnanvaraa. Tarjolla on sekä vanhoja tuttuja kohteita että useita uutuuksia. Vanhat konkarit lähtevät matkaan edelleen, joskin nuorempia lähtijöitä on nyt hiukan aikaisempaa vähemmän. kki, Mikronesia Tampereen Sukelluskeskuksen uutuuskohde on Palau, josta löytyy useita kuuluisia sukelluskohteita. M atkaan pääsee helpoimmin, kun lähtee valmiiksi suunnitellulle sukellussafarille. Meksiko ja Mikronesia – Meksiko ja Mikronesia ovat uutuuskohteitamme. Sukellusmatkojen kysyntä on matkanjärjestäjien mukaan pysynyt vakaana huolimatta talouden laskusuhdanteesta. 37. Egypti taas kiinnostaa aina, kertoo Ismo Kuusisto Divetravel Finlandista. – Kohteitamme ovat nyt Egyptin lisäksi Sudan, Kroatia, Malta, Azorit, Burma/Thaimaa, Intian valtameri, Malediivit ja Norja, sekä uutuuskohteet Meksiko ja Mikronesia. Sukellusmatkojen järjestäjät voivat myös räätälöidä yksilöllisen matkan omien toiveiden mukaan. Meksikon-matkaan voivat osallistua kaiken tasoiset sukeltajat sekä ei-sukeltavat matka- Meksiko on Divetravelin uutuuskohde. Koralliriuttoja, isoja hylkyjä, luolastoja, kaloja, haita ja delfiinejä..
Kohdevaihtoehtoja ja opastusta löytyy kaiken tasoisille sukeltajille. Sukelluskeskuksen viikottaisilla lähdöillä seitsemän päivän pituinen Egyptin liveboard-matkojen hinnat alkavat 1250 eurosta henkilöltä. Indonesian Bunakenin kymmenen vuorokauden matkan hinnat alkavat 2395 eurosta henkilöltä. Palaun kahdeksan päivän matkan hinta vaihtelee sesongin mukaan kahden hengen huoneessa 1690 eurosta 2050 euroon, johon tulee lisäksi lentojen hinnat Helsingistä. Hintaan sisältyvien sukellusten määrissä on eroja. Malediivien yhdeksän päivän sukellussafarin hinnat alkavat 2650 eurosta henkilöltä. Hintoihin sisältyvät lennot, hotellimajoitus, täysihoito, sukellukset ja oppaan palvelut. Divetravel järjestää sukellusryhmämatkoja ympäri vuoden. – Tarjolla on luolasukelluksia cenoteilla sekä koralliriutoilla merellä, erikoisuutena myös härkähaisukellus. Kalaparvi Palaulla. Kuva: Divetravel Finland Hintaesimerkkejä – Olemme saaneet Egyptiin järjestetyksi pidemmän safarin ihan kohtuuhintaisena pakettena. Liveaboard -safarilla majoitutaan viikoksi tukialukseen ja kierretään sillä eri kohteilla. Kohteina ovat Daedalus, Rocky Island, Zabargad, St. Hintoihin sisältyvät lennot, majoitus, sukelluspäivät, täysihoito aluksella ja oppaan palvelut. – Meillä on siellä monivuotiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa kaikki sujuu hyvin ja palvelu pelaa. Palaun matkaan sisältyvät hotelliyöpymiset, aamiainen, sukellukset ja oppaan palvelut. Luolasukellukset kattavat caverns- eli päivänvalo- ja cave- eli ilman päivän valoa -sukellukset. Oheiset hinnat ovat esimerkkejä, eivätkä keskenään vertailukelpoisia, koska matkojen pituus ja hintoihin sisältyvät palvelut vaihtelevat. Kuva: Tampereen Sukelluskeskus Malediivien maisemia veden alta. – Truk Lagoon Mikronesiassa itäisellä Tyynellämerellä on puolestaan yksi maailman upeimmista ja suurimmista hylkyalueista, joten siellä riittää sukeltajille nähtävää ja koettavaa. Hintoja verrattaessa on syytä katsoa, mitkä asiat sisältyvät hintoihin ja mitkä eivät. Punaisellemerelle Divetravel Finland järjestää liveboard-sukellussafareita ympäri vuoden. Muun muassa toisen maailmansodan aikana upotettu Thistlegorm löytyy sieltä. – Olemme saaneet Egyptiin järjestetyksi pidemmän safarin ihan kohtuuhintaisena pakettena. kumppanit ja perheenjäsenet. Lisäksi kuluja voi tulla esimerkiksi sukellusvarusteista, ja matkavakuutus on syytä ottaa. Kuva: Divetravel Finland Meksikossa on mahdollisuus luolasukellukseen. Alueelle upotettiin kymmenittäin Japanin laivaston sotalaivoja toisessa maailmansodassa. Hintoihin sisältyvät lennot, ylläpito, sukellukset ja oppaan palvelut. Lennot Helsinki-Manila ja Manila-Koror tekevät edestakaisina matkan hintaan lisää noin 1500 euroa. Suosittu Egypti Egyptin jatkuvan suosion takaa Kuusiston mukaan se, että siellä riittää kiinnostavia sukelluskohteita ja hinta-laatu -suhde on hyvä. Monet tunnetuista hylyistä ovat Punaisellamerellä. Johns, Fury Shoals ja Elphinstone. Kalevan seitsemän vuorokauden Bunaken sukellusmatka maksaa 2057 euroa ja Curacaon matka 1919 euroa. 38. Tarkemmat tiedot selviävät matkanjärjestäjän nettisivuilta. Divetravelin kahdeksan päivän Punaisenmeren Deep South -safarin hinnat alkavat 1495 eurosta henkilöltä. Joillakin matkoilla hintoihin sisältyy täysihoito, joillakin ei, ja joissakin maissa voi tulla pieniä lisäkustannuksia veroista tai muista lisämaksuista. Asiakkaiden toivomuksesta Egyptiin toteutettiin lisäsafari, jonka aikana kierretään kerralla kaikki Egyptin eteläiset ulkoriutat. – Punaisenmeren suotuisista merivirroista ja runsaasta haihtumisesta johtuva meren korkea suolapitoisuus ovat luoneet erinomaiset edellytykset rikkaalle eläimistölle ja satumaisille koralliriutoille
Sukellusta muillakin Sukellukseen erikoistuneiden matkanjärjestäjien lisäksi sukellusmatkoja on tarjolla myös useilla yleismatkatoimistoilla. Tarjolla on sukellusta esimerkiksi Thaimaan Krabissa, Aqabassa Jordaniassa ja Makarskassa Kroatiassa. Räätälöidyssä matkassa yhdistyvät omatoimisen matkustamisen vapaus ja valmismatkan turvallisuus: asiakas valitsee matkakohteen ja Sukelluskeskus järjestää lennot, majoitukset sekä sukellukset toiveiden mukaan. Tämä on Jacques Cousteaun suosikkikohde, jossa on upeita pehmeitä koralleja ja viuhkoja, sekä suuria parvia värikkäitä riuttakaloja, ja harmaita riuttahaita, valkoevähaita ja leopardihaita, kilpikonnia ja hyvin naamioituneita lehtiskorpioni- ja kivikaloja. Aurinkomatkoilla lomamatkaan voi yhdistää myös sukelluksen. Tampereen Sukelluskeskuksen uutuus on Mikronesia, jossa kohteena on kohteena Palau. Kalojen valtakunnassa Malediiveilla. Tampereen Sukelluskeskuksen ohjelmassa on ryhmämatka Tansaniaan. 39 teet, kuten Indonesia ja Filippiinit. Ryhmäsafareita ohjelmassa on muun muassa Galapagossaarille ja Tansaniaan. – Paljon matkailleet ammattilaisemme voivat antaa myös konsultointiapua sukellusmatkojen suunnitteluun. Apollon lomakohteissa toimii useita sukelluskeskuksia, jotka tarjoavat sukelluskursseja niin aloittelijoille kuin kokeneille harrastajille. – Suomalaisen oppaan lisäksi meillä on jokaisella matkalla mukana vähintään yksi paikallisopas, jonka ammattitaidon avulla saavutamme aina parhaat kohteet, luonnollisesti turvallisuudesta tinkimättä. Palauta pidetään kokeneiden sukeltajien kohteena, sillä monet kuuluisimmista kohteista ovat syviä seinämiä ja voimakkaat virtaukset edellyttävät usein virtakoukkuja. Tyypillinen safariretki kestää viikon. Safariretki puolestaan on helppo tapa sukeltaa: ei painavien varusteiden kantamista ahtailla laitureilla joka päivä, eikä tarvitse taistella kaikkien sukeltajien läpi päästäkseen näkemään koralleja, kuten joillain sukelluspaikoilla. Kaupunkimiljöötä Stone Townista. Tuttuja ovat muun muassa Punainenmeri, esimerkiksi Egyptin Hurghada ja Sharm El Sheikh, Karibianmeren Grand Cayman, Bahamasaaret, Belize, Bonaire ja Saba, sekä Tansania, Thaimaa, Intian Valtameren koh- Vanhat konkarit lähtevät matkaan edelleen, joskin nuorempia lähtijöitä on nyt hiukan aikaisempaa vähemmän. Kuva: Jukka Siltanen Räätälöityjä matkoja Sukelluskeskus järjestää viikottaisia lähtöjä Egyptiin, Filippiineille, Indonesiaan, Malediiveille ja Mikronesiaan. Tarjolla on Thaimaassa Khao Laki, Krabi, Koh Lanta ja Phuket, sekä Dubai, Turkki, Malta ja Italia. Palaulla kaikkien sukellusten pitää lain mukaan olla opastettuja, ja jokaisella sukeltajalla tulee olla oma SMB-pintapoiju. – Palaulla on useita kuuluisia sukelluskohteita, muun muassa Big Drop-Off & Ngemelis Wall, joka on pystysuora seinämä, jonka reuna putoaa suoraan 300 metriin. Tätä ei kannata pelästyä, sillä – Järjestämme sukellusmatkoja ympäri vuoden. Kuva: Divetravel Finland Palaulla on tarjota kaikille jotain: upeista korallimuodostelmistä koostuvia seinämiä, riutan kulmauksia joihin kohtaavat virtaukset houkuttelevat haita, rauskuja ja kalaparvia; hiekkapohjaisia kanavia, tunneleita ja onkaloita, matalia riuttoja sekä toisen maailmansodan rahtilaiva- ja lentokonehylkyjä. Uutuutena Palau – Punainenmeri on meillä suosikkikohde, kertoo Janne Valkama Tampereen Sukelluskeskuksesta. Jokaisella ryhmämatkalla on mukana käytännön järjestelyistä huolehtiva kokenut opas, ja viikottaisilla matkoilla matkalaisista huolehtivat luotettavat yhteistyökumppanimme. – Sen hyviä puolia ovat läheisyys, eli lentoaika pysyy kohtuullisena, ja hyvä hinta-laatusuhde. Muun muassa Kaleva Travelin ohjelmassa on sukellusmatkat Bunakeen Indonesiaan, Curacaoon, Mauritiukselle ja Maltalle. Tarja Pitkänen. Kohteet valitaan sukeltajien luokituksen ja kokemuksen perusteella. Haluttaessa Sukelluskeskus räätälöi yksilöllisen sukellusmatkan, jonka sisältö rakennetaan matkalaisen toiveiden mukaiseksi
Malediiveilla sukeltaessaan Laitinen näki ruosteviiksihaita, leopardihaita, harmaariuttahaita, valkoevähaita, keihäsrauskuja, paholaisrauskuja eli mantoja, merikilpikonnia ja mureenoita, sekä tietenkin monenlaisia kaloja ja telija Mika Laitinen, 38. I nnostuin sukelluksesta vajaat kolme vuotta sitten, kun olin kaverin kanssa kahden kuukauden Aasian-matkalla. Koukussa Malediiv Sukellusinnostus iski Aasian-matkalla. – Olen hankkinut myös kameran vedenalaista kuvausta varten, sillä siellä on niin mahtavaa nähtävää, että niitä muistoja täytyy saada talteen. Laitinen kokeili ja innostui, eikä into ole ainakaan vähenemään päin. Kun Laitinen oli Thaimaassa, suomalainen sukelluskeskuksen edustaja tarttui hihasta ja sanoi, että tule kokeilemaan sukellusta. Malediiveilla on myös paljon valashaita. Eikä loppua näy – Mika Laitinen on sunnittelemassa taas jo uutta reissua. Satoja saaria, valkoista hiekkaa, kirkasta vettä... 40 koralleja. Kävimme silloin Thaimaassa, Singaporessa ja Malesiassa, kertoo tamperelainen sähkösuunnit- Muutama viikko sitten hän palasi sukellusmatkalta Malediiveilta. Malediiveja ei suositella turhaan Useamman ulkomaille suuntautuneen sukellusmatkan lisäksi Laiti-. – Vedenalaiset maisemat ovat niin kiehtovia, että sukeltamaan pitää päästä aina uudelleen
– Pääsimme sukeltamaan neljä kertaa päivässä, ja joskus lisäksi yösukellukselle, Laitinen kertoo. Ruoka oli englantilaistyyppistä, koska kyseisellä yrityksellä on paljon brittiasiakkaita, mutta myös paikallisia ruokia saatiin. Kokeneemmilta saa hyviä vinkkejä Neljä sukellusta päivässä – Valmiiksi järjestetty sukellusmatka on ainakin harrastuksen alkuvaiheessa hyvä vaihtoehto, Laitinen toteaa. – Kiertelimme eri saarien edustoilla. 41. Laitinen oli tyytyväinen matkan järjestelyihin ja tasoon. Hylkysukellus on seikkailua. Viimeinen sukellus tehtiin illalla kello 18, ja sen jälkeen oli vapaa-aikaa illanviettooon ja seurusteluun – tai joskus aikaisin nukkumaan menoon, sillä monta sukellusta päivässä kyllä väsyttää lämpimissä olosuhteissa. Halusin nähdä paikan, koska sitä niin usein suositellaan, eikä tosiaan turhaan. – Malediivien matka oli todella mielenkiintoinen. Eihän tässäkään lajissa varmaan koskaan täysinoppineeksi tule, aina voi kehittyä. liikuntaa monessa muodossa, joten fyysinen kunto sukellukseen on hyvä. Siellä katselimme hienoa auringonlaskua, hiljaisuudessa kaukana kaikesta. – Joka matkalla oppii paljon uutta. Aika paljon reissuilla jutellaan varusteista ja vertaillaan niitä. veihin nen on kokeillut sukellusta Suomessakin, mutta vieraat vedet kiehtovat enemmän. Kun Laitinen aloitti harrastuksen, hän käytti ensin vuokravarusteita. Siinä opetellaan esimerkiksi tajuttoman tuomista ylös syvyyksistä, ja elvyttämistä vedessä. Laivalla aamu alkoi herätyksellä kello kuudelta, ja pian olikin jo ensimmäinen noin tunnin sukellus, ja sitten aamupala. Matkalla oli mukana 14 suomalaista ja kolme brittiä. Ateriat olivat hyviä, paikallinen kokki oli matkassa mukana. – Tuntuu, että eksoottisemmilla vesillä on niin paljon enemmän nähtävää. Toimintakieli oli englanti, mutta koska mukana oli suomalaisen matkanjärjestäjän opas, tulkkaustakin oli tarvittaessa saatavilla. – Nyt olen hankkinut omia sukellustarvikkeita, kuten märkäpuvun, tasapainotusliivin, sukellustietokoneen, maskin, räpylät ynnä muuta. Laitisen sukellusluokitukset ovat AOWD, Advanced Open Water Diver, ja Deep Diver 40, syväsukellus 40 metriin saakka. Maisemat Malediiveilla ovat upeita niin maan pinnalla kuin veden allakin. Matkalla tutustuu muihin harrastajiin, ja kokemattomammat saavat paljon hyviä vinkkejä pitempään harrastaneilta. Laitinen oli mukana Divetravel Finlandin kymmenpäiväisellä sukellusmatkalla, joka tehtiin paikallisen operaattorin Blue o Twon laivalla. – Harrastan maantiepyöräilyä ja laskettelua, käyn salilla ja teen vaelluksia, joten kunto on varmaan aika hyvä, mutta ei se sukellusharrastuksen myötä ole ainakaan huonontunut. Merikilpikonnia näkyi paljon Malediiveilla. – Satoja pieniä saaria, pitkiä hiekkarantoja ja uskomattoman valkoista hiekkaa, palmuja ja sininen taivas. Veden alla hiekka on ihan yhtä valkoista ja näkyvyys hyvä. – Myös varusteasioissa kokeneempien neuvot ovat olleet suureksi avuksi. Henkilökunta kalasti matkalla ja valmisti sitten kalaa ruuaksi. Mika Laitinen on harrastanut Mika Laitinen sukelsi Divetravelin Ismo Kuusiston kanssa Malediivien vesillä. Maissa käytiin vain yhden kerran, kun meille oli järjestetty barbeque-illallinen autiosaarella. – Seuraavaksi suoritan pelastussukelluksen Rescue Diver -kurssin. Tiedon hankinta kannattaa ennakolta Kun lähtee ennestään tuntemattomiin kohteisiin, kannattaa hankkia etukäteen mahdollisimman paljon tietoa olosuhteista. – Jokaisella hylyllä on oma, kiinnostava tarina. Laiva oli tasoltaan ylellinen. – Asuimme kahden hengen tilavissa hyteissä
Merkittävin luonnonvara on kala. – Minulla ei ole millään matkalla ollut mitään ongelmia, ei terveydellisiä eikä muita. Pinta-ala on 298 m2 ja väkiluku 395 000 henkeä. Malediivit Malediivit eli Malediivien tasavalta on noin 800 kilometriä pitkä saaristo Intian eteläkärjen lounaispuolella. Saaret ovat yksi suosituimmista sukelluskohteista upeiden riuttojen, sekä valashaiden, mantojen ja vasarahaiden ansiosta. Myös käytännön asiat kannattaa selvittää etukäteen, esimerkiksi matkapuhelimen toimivuus, internetin käyttömahdollisuudet ja valuutta-asiat. Itse olen silti ottanut asioista selvää myös muista lähteistä, esimerkiksi ulkoministeriön eri maita koskevat matkustustiedotteet ovat hyviä. Turvallisuus on järjestetyillä sukellusmatkoilla aina ollut hyvin hoidettu. Päivälämpötilat ovat ympäri vuoden 24 °C ja 33 °C välillä. Malediivit on maailman matalin valtio. Mika Laitisen sukellusinnostus vain kasvoi Malediivien matkalla. Sen korkein kohta on vain 2,4 metriä merenpinnan yläpuolella, ja 80 prosenttia maasta on alle metrin korkeudella. Laitinen on aikaisemmin tehnyt kaksi matkaa Punaisellemerelle. – Omaa osaamistasoa ei saa koskaan yrittää ylittää. Rokotukset on tietysti syytä hoitaa kuntoon, ja matka- ja sukellusvakuutukset on oltava. Matkustusaika Suomesta on noin 15 tuntia koneenvaihtoineen. Internetiä sen sijaan pääsi käyttämään ilmaiseksi, koska laivalla oli WiFi-yhteys. – Matkanjärjestäjältä saa paljon tietoa jo ennakkoon. – Vaikka matkalla ollaankin paljon merellä, on hyvä tuntea paikallinen kulttuuri ja tavat, ja esimerkiksi uskontoon liittyvät asiat, sekä mahdolliset terveysriskit. Kun sukeltamaan lähdetään, paikallinen opas kertoo aina sukelluskohteesta ja turvallisuusasioista ennen sukellusta. Maan pääkaupunki on Malé. Yleensä myös sukellusparit valitaan niin, että kokematon saa kokeneemman kaverin. Punaisellamerellä hylyt kiinnostavia Malediivien matkalla sukellus oli riuttasukellusta, esimerkíksi laivojen hylkyjä siellä ei juuri ollut. – Sukellusmatkalle voi lähteä aika pienelläkin kokemuksella, ja yleensä matkojen yhteydessä on mahdollisuus sukelluskursseihin. – Henkilökunta kalasti matkalla ja valmisti sitten kalaa ruuaksi. Aikaero Suomeen on kesällä +2, talvella +3 tuntia. Malediivit itsenäistyi Yhdistyneistä kuningaskunnista vuonna 1965. Valuutta on Malediivien rufiyaa. Monsuunit ohjaa- 42 vat sateiden ajoittumista: talvella vallitsee koillistuuli ja kuivuus, kesällä lounaistuuli ja sadekausi. Malediiveihin kuuluu kaikkiaan 1 190 saarta ja atollia, joista 200 on asuttua, ja lisäksi 80 saarella on matkailijoiden majoituspalveluita. Matkailu on Malediivien tärkein tulonlähde, joka tuo 28 prosenttia kansantuotteesta ja 60 prosenttia valuuttatuloista. Maassa puhutaan divehin kieltä. – Malediiveilta Suomeen soittaminen on kallista, pari euroa minuutilta, eikä mobiiliverkko edes toimi kaikkialla. Bruttokansantuote asukasta kohden on 4600 USD.. Maatalous tuottaa kookospähkinöitä, maissia ja bataatteja. – Kannattaa kuunnella, tietysti turvallisuudenkin vuoksi, mutta minua kiinnostaa myös kohteen historia sekä kasvit ja eläimet, joista näissä opastuksissa saa paljon tietoa. Sää on täydellinen ympäri vuoden, ja sukellusmatkoissa on taukoa vain kesä-heinäkuun lyhyen monsuunikauden aikana. Niistä saa tietoa maan oloista ja asioista, joihin on syytä kiinnittää huomiota
Siellä on paljon toisen maailmansodan aikana uponneita laivoja, joihin sukeltaminen on todella kiinnostavaa. – Olen aika paljon ottanut selvää niiden alusten historiasta ja tilanteista, joissa ne ovat uponneet. Punaisenmeren pohjalla makaa muun muassa kuuluisa SS Thistlegorm, englantilainen alus, jonka saksalaiset lentokoneet upottivat syksyllä 1941. – Punainenmeri on suomalaisille hyvä kohde, koska sinne on vain muutaman tunnin lento, ja hinnat ovat edulliset. Hylkyä pidetään yhtenä maailman parhaimmista. Eihän tässäkään lajissa varmaan koskaan täysinoppineeksi tule, aina voi kehittyä. Usein se on piilossa kasvillisuuden seassa, mutta tässä sattui tulemaan esiin. Punaisessameressä on yli 1 100 erilaista kalalajia ja sieltä on tavattu yli 200 erilaista korallityyppiä. Tarja Pitkänen Kuvat: Mika Laitinen Vuokkokala viihtyy merivuokon läheisyydessä. Sudanissa on myös lähes koskemattomia sukelluskohteita, joissa turistit eivät ole vielä paljon käyneet. – Joka matkalla oppii paljon uutta. – Kun vertaan Punaisenmeren aluetta ja Malediiveja, Malediivit on sikäli vaativampi, että siellä on paljon enemmän virtauksia, oikeastaan kaikki sukellukset ovat enemmän tai vähemmän virtasukelluksia. Jokainen hylky on erilainen, ja jokaisella on oma, kiinnostava tarina. Laitinen on sukeltanut Punaisellamerellä pohjoisessa, Suezin ja Hurghadan välisellä alueella, sekä Sudanin edustalla. Nyt, kun Punainenmeri on pariin kertaan koettu, Malediivien matka takana ja Aasia muutenkin tuttu, Laitista kiinnostaa seuraavaksi Amerikan suunta, kuten Karibia. Hylkysukellus on sellaista seikkailua. Sudaniin lennettiin Dubain kautta. – Kyllä tässä seuraavia matkoja jo katsellaan, Laitinen toteaa. Koneenvaihto reissulla oli Istanbulissa. Malediivien sukelluskohteissa riittää värikästä kuvattavaa, tässä merivuokko. Malediiveille sen sijaan matkattiin yhteensä noin 16 tuntia kestäneillä lennoilla, eli matka on lyhyellä lomalla aika raskas. Sudanissa lähes koskemattomia kohteita – Mutta riuttasukellus on tietysti mukavaa myös, silloin saa värikkäistä kaloista ja koralleista upeita kuvia veden alta. – Sudanissa näimme muun muassa vasarahaita. 43. Euroopassa Kroatia on myös mahdollinen tuleva sukelluskohde. – Punainenmeri on todella kiinnostava hylkykohde
Sukeltajan Maailma -lehti täyttää vuoden alussa kaksikymmentä vuotta. Lehden juhlanumero ilmestyy helmikuussa. 44 naan uusi, kuten entisen alokkaan asennosta. R aisiossa asuva, 72-vuotias eläkkeellä oleva Jouko Moisala on Sukeltajan Maailma -lehden päätoimittajana yli puolentoista vuosikymmenen ajan esitellyt eri puolilta maailmaa keräämiään sukellusaiheisia postimerkkejä. Vaikka tekijä on kirjoittanut miltei sataan Sukeltajan Maailma -lehteen samasta aihepiiristä, piti hänen kirjoittaa kirjaan jokaisesta postimerkistä erilainen juttu, mitä lehteen. Päätoimittajan postimerkit saivat arvoisensa kohtelun Jouko Moisalan sukelluspostimerkit nyt kirjana Sukellusaiheiset postimerkit on koottu kirjaksi. Lehden miltei jokaisessa numerossa on julkaistu kaksisivuinen juttu erilaisia sukeltamista informoivia postimerkkejä kerrallaan kymmenkunta, usein enemmänkin. Jouko Moisala yhdityksen puheenjohtajana on useana vuonna järjestänyt Turussa kesän alussa Sukeltajan päivän, jossa ohjelman pääsisältönä on ollut sukeltaminen tänään ja sen historiallinen menneisyys. Marraskuun kolmannella viikolla hänet sai puhelimella kiinni itäisestä Englannista, jonne hän matkusti noutamaan kansainväliseltä seniorisukeltajain yhteisön Joukon Moisalan ja Sukeltajan Maailmalehden yhteisesti perustamalle Suomen Sukellushistorialliselle yhdistykselle myönnettyä palkintoa. Jouko Moisala on 1970-luvulta alkaen kouluttanut nuoria ja usein varttuneempiakin sukellusharrastuksen pariin järjestämällä sukelluskursseja. Monen vuoden työ on nyt valmis: Jouko Moisala esittelee Sukeltajan maailmaan postimerkkien kautta -nimistä kirjaansa. Sukellusaiheisia postimerkkejä hän on esitellyt lehdessä 2oooluvun puolella lähes jokaisessa numerosa. Esitellyiksi on tullut yhteensä yli tuhat postimerkkiä eri puolilta maailmaa. Sukellusharrastus on vienut Jouko Moisalan kokonaan. Kritiikki aiemmin kirjoitettuun oli vuosien aikana kasvanut ja esittelyistä piti tehdä koko- Aineistossa tuhansien tuntien työ Jouko Moisalan Sukeltajan maailmaan postimerkkien kautta -niminen kirja on laadukas niin aiheeltaan, sisällöltään kuin ulkoasultaankin. Kirjan kokoaminen ei ole ollut yhden eikä kahden illan työ - ei myöskään vuoden, vaan ainakin viiden vuoden ajan on Jouko Moisala uurastanut monasti iltakaudet kirjan tekstien parissa. Tiedot jokai-. Sukeltajan Maailma -lehden päätoimittajana hän on toiminut miltei lehden perustamisesta alkaen. Mukana on merkkejä 150 maasta ympäri maailmaa
Naiset sukeltavat syvälle mereen miltei alastomina – heillä on päällään vain puuvillavaate ja naamari. Sana awabi tarkoittaa japanin kielellä merta, taivasta ja sukeltavaa naista. Työ on käynyt mahdolliseksi nopeasti ja vaivatta, kun perinteisesti tieto postin välityksellä olisi kulkenut hitaasti ja monen kohdalla viesti ei olisi kulkenut ollenkaan. Mitat ovat päinvastaiset kuin normaalissa kirjassa, jossa korkeus on leveyttä suurempi. Perheen isä toi kahdelle pojalleen postimerkkikokoelmia, vanhemmalle annettiin kotimaiset ja Jouko-pojalle jäivät ulkolaiset. Kirjan harvinaisin merkki on Turk &Caicos Islands -saarelta Karibialta. Jo lapsena Jouko Moisala kiinnostui postimerkkeihin. Merkkien laaja kansainvälisyys on asettanut kirjoittajalle aivan erityisiä vaatimuksia oikeitten tietojen koostamiselle. Graafisen suunnittelun eli niin sanotun taiton on tehnyt raisiolainen graafikko Juha Joro, joka on myös käsitellyt kuvat. Jouko Moisalan idea tehdä aiheesta kirja syntyi kuusi, seitsemän vuotta sitten. Kysy vapaita paikkoja, aloitus 12.1.2015: Kevytsukeltajan tutkinto - luonnontieteellinen tutkimussukellus Lisätiedot: jarno.seppanen@luksia.fi, p. Kokoamisessa on nykyaikainen internet ollut aivan ratkaiseva. Ei räpylöitä eikä muita apuvälineitä. Siitä alkoi kiinnostus vieraiden maiden merkkeihin. Kuvassa vanhahko rahtilaiva puskemassa melkoisessa myrskyssä vasta-aallokkoon. Kuvassa on Suomenlahden ehkä tunnetuin sukellettu hylky. Koulutuksen käynyt henkilö voi jatkaa vedenalaisrakentajan koulutukseen. Savupiipun merkit kertovat, että kyseessä on Etelä-Suomen Laivan rahtialus. on sisällön huomioiden erityisen tyylikäs - korkeus 21 senttiä ja leveys noin 26 senttiä. 044 335 6367 tai www.luksia.fi/aikuisopisto > Alkavat koulutukset > Sukellus. Kirjoittajalle tuttu mikkeliläinen sukellusharrastaja Raimo Laitinen ehdotti tai kysyi, että voisiko lehdessä julkaistut postimerkkitiedostot koota yhteen laajaksi kirjaksi. Kirjassa on 570 sivua – sivukoko Tarkastussukeltajan tutkintoon valmistava koulutus (ammattisukeltajan ammattitutkinnon osatutkinto) A M M AT T I TA I T O A sesta merkistä on pitänyt tarkistaa ja vasta sen jälkeen kirjoittaa. Kansikuvan aihe on luku sinänsä. - e.a. Kirjaan on valittu arvokas 4-väripainatukseen soveltuva paperi ja se on sidottu langalla koviin kansiin, jossa on vihreäsävyinen sukelluskuva Japanista. He etsivät ravinnokseen merestä awabi-levää. www.luksia.fi 45 Aloitus 10.8.2015, Lohja. Kirjassa on sukelluspostimerkkejä 150 maasta – harvinaisimpana Jouko Moisala pitää Turk& Caicos Islands -saarelta Karibialta olevaa merkkiä. Aluksen perässä on sen nimi Eira. 044 369 6626, aikuisopisto@luksia.fi. Kirjan kansikuva ei ole postimerkki – vaan kuva on jäljennetty postikortista. Vaikka hylky on aivan avomerellä sukelletaan siellä aina kun sää suinkin antaa siihen mahdollisuuden. Hakuaika päättyy 20.5.2015. Rakennus-/metallialan koulutus tai työkokemus on eduksi, sukelluskokemusta ei edellytetä. Puskiessaan kalkkikivilastissa joulukuussa 1969 Gotlannista Koverhariin se sai pohjakosketuksen Ajaxin poijun lähellä ja upposi 50 metrin syvyyteen Hangon ulkopuolella. Kirjan teko ei ole ollut oman mielikuvituksen tuote, kuten romaani, vaan se on ollut tiukkaa faktaa, tietojen oikeellisuus on pitänyt varmistaa. Taidokas kirja – ilmeisesti aiheeltaan yksi harvinaisimmista Suomessa. Suuri työ on palkinnut tekijänsä – kirja on loistava, tosin painos oli vain 50. Kirjassa postimerkkejä 150:stä eri maasta Jouko Moisala oli koonnut sukelluspostimerkkejä 150 maasta. Tulevaisuuden suuri harvinaisuus. Se esittää amasukeltajia Japanista – japanilaisia Mauklija-naisia elää vielä Tokion rannikolla. Maksimissaan nämä taidokkaat naiset sukeltavat jopa 3o metrin syvyyteen painojen avulla ja sukeltaja vedetään narulla ylös. Tarkastussukeltaja toimii vedenalaisten rakenteiden huoltotöissä. Info p. Naisen nimikö. Kirja on painettu Jouko Moisalan kotipitäjässä Raisiossa uuden tekniikan New Print -kirjapainossa, joka kuuluu Turun Sanomain konserniin. Ei, vaan helsinkiläisen kaupunginosan nimi, kuten Etelä-Suomen Laivan kaikkien laivojen nimet ovat. Jouko Moisalan kirja on myös ulkoisesti taidonnäyte
Tämä matka alkoi syyskuun toisena päivänä 1771. Lopulta onnistuttiin saaristo- Merentutkija Juha Flinkman esitteli Vrouw Marian viimeisestä matkasta kertovaa kirjaa Helsingin Messukeskuksessa järjestetyillä Kirjamessuilla. 46. Kirja vie lukijansa todelliselle purjehdukselle, jossa ei ole tilaa levolle. Haveri tapahtui – kuten haverit yleensä – yön pimeydessä ja myrskyssä. Haaksirikon jälkeiset toimet kertovat, miten Vrouw Marian miehistö pyrki ensin pelastamaan aluksen lasteineen. Aluksen päällikkönä toimi 30-vuotias laivuri Reynoud Lourens, kokenut merenkulkija, joka aiemmin oli jo kolmasti vienyt rahdin Pietariin. Myötätuulella raskas pinnavarsi liukuu hyvin lyijylevyllä peitetyn kantin päällä, sitä ei tarvitse edes köysitaljoilla pidellä tai auttaa.” Lukijalta puuttuvat vain vesipärskeet Matka ei kuitenkaan taitu näin leppoisissa tunnelmissa. Vrouw Marian hylky makaa Jurmon karikolla. Säät vaihtelevat tyvenestä myrskyyn, mutta matka jatkuu. Juha Flinkmanin ja Petri Puromiehen kirja tunnetusta hylystä Vrouw Marian viimeinen Vrouw Marian viimeinen matka on päätynyt syksyn uutuuskirjaan. Se on todellakin viimeinen matka, sillä kirjasta lähes puolet on kuvausta Vrouw Marian purjehtimisesta Amsterdamista haveripaikalleen Jurmon itäpuolisille karikoille. ”Ulkona vahti on töissään, ja laiva jatkaa kulkuaan. Se ei onnistunut. Vrouw Maria, Neitsyt Maria, oli koffi, jonka päämääränä oli Pietari. Kuluneen syksyn aikana merentutkija Juha Flinkman, valokuvaaja ja dokumentaristi Petri Puromies sekä kuvittaja Karri Flikman julkaisivat Vrouw Mariasta uuden kirjan, Vrouw Marian viimeinen matka. Se tuli olemaan Vrouw Marian viimeinen matka, joka ei tulisi päätymään Pietariin, vaan hylkynä kaukaisen maan rannikon edustalle. L oppukesällä 1771 Vrouw Maria oli lähes täyteen lastattu, vain vähäisiä määriä lastista puuttui. Se nostelee pyöreää ahteriaan takaa vyöryvien Pohjanmeren maininkien alta kuin porvarisrouva helmojaan Amstelstraatin lätäkköä ylittäessään ja puskee samalla tylppää keulaansa aaltojen hartioihin niin että vesi kurahtelee ankkuriklyysseissä. Runko pitää normaalia narinaansa, takila päästelee tavanomaista vonkunaansa, ja purjeet läiskähtelevät. Vahti tarkkailee kaikkea tätä, ja ruorimies ohjailee työntelemällä peräpakan kanttia vasten makaavaa raskasta pinnavartta milloin leen, milloin luuvartin puolelle
Sukeltajat menossa hylylle. Hieno kokonaisuus kertoo sukeltajalle paljon! Copyright Juha Flinkman. Historiallisen kohteen, kuten hylyn, tutkimukset ja dokumentoinnit ovat tekijöilleen vain yksitoikkoista työtä. matka Juha Flinkmanin piirroskuva sukelluksista Vrouw Marialla. Kun tiedetään, että varsinainen löytäjä Rauno Koivusaari sai tekemästään arvokkaasta työstä vain kunniaa ja mainetta, kirja ainakin lisää molempia runsain mitoin. Venäjän keisarinna Katariina Suurelle meneviä tauluja Sukeltajat kiinnostuivat hylystä jo 1960-luvulla ja etsintöjä tehtiin 1970-luvulla Vrouw Maria oli yksi etsityistä, mystisistä aarrelaivoista Rauno Koivusaaren johtama sukellusryhmä löysi hylyn 28.6.1999 noin 40 metrin syvyydestä Oikeudenkäynneissä vuosina 2004–2005 todettiin hylyn kuuluvan valtiolle, osuuttaan hylyn löytäneet sukeltajat eivät saaneet Museoviraston toimesta hylkyä on tutkittu, mutta tutkimukset on varojen puutteessa lopetettu Vrouw Marian ympärillä on muinaismuistolain mukainen suoja-alue, jolla sukeltaminen on kielletty Alueen valvonta on Länsi Suomen merivartiostolla. Pinnalla tukialus ”Teredo”. Se alkaa muuttua hylyksi”. ”Alus on lakannut olemasta laiva. 47 Kirjan tekijät Juha Flinkman ja Petri Puromies ovat todenneet, ettei kirja juurikaan tuo uutta tietoa Vrouw Mariasta. Sukellukselliset tosiasiat tuntien ei ole vaikeaa arvostaa tehtyä työtä. ”Hylyssä vierailevat turskat, kivinilkat, hylkeet ja muut merenelävät, sinisimpukat ja merirokot peittävät vähitellen mastojen esselit ja muut ylemmät rakenteet. Olisiko siis syytä harkita Itämeren maiden yhteistä meriarkeologista tutkimus-, sukellus-, ja konservointilaitosta, jonka yhteyteen voisi perustaa yhden maailman merkittävimmistä merimuseoista”. Kirja päättyy arviointiin Vrouw Marian tulevaisuudesta. Ehkäpä Vrouw Marian viimeinen matka kertoo asiaa tuntemattomalle, miten vaikeaa se juuri tämän hylyn kohdalla todellakin oli. Kirjoittajat katsovat, että jopa hylyn nostaminenkin olisi mahdollista, mutta se edellyttäisi, että rahoituksen lisäksi koko ketjun kaikkine vaiheineen, alkaen nostamisesta ja päättyen konservointiin ja museointiin on oltava kunnossa. Vrouw Maria uppoaa, eivätkä pelastajat sitä enää etsimisestä huolimatta löydä. Mitattavissa ei ole, mitkä olivat niiden sukeltajien tuntemukset, jotka ensimmäisinä sukelsivat hylkyyn, joka hyvin nopeasti tunnistettiin juuri Vrouw Mariaksi. Hylyn merenkulullisesti vaikea sijaintipaikka on sikäli hyvä, ettei konevoimin tapahtuva troolikalastus ole siellä mahdollista, joten Vrouw Maria säilyy ehjänä. Oikeastaan viestejä on kaksi. Toinen viesti sisältyy jatkona edelliseen: Mitä toimenpiteitä Itämeren ympäristövaltiot voivat tehdä, jotta nämä arvokkaat jäännökset suojeltaisi suoralta hylkyrosvoukselta. ”Pohjoinen Itämeri on todellinen vedenalaisten jäännösten aarreaitta. Vrouw Marian tulevaisuus ja kirjan viesti Kirjasta lähes puolet on kuvausta Vrouw Marian purjehtimisesta Amsterdamista haveripaikalleen Jurmon itäpuolisille karikoille. Alus saa kuitenkin odottaa vielä yli 227 vuotta, ennen kuin kaikuluotaimen takaisin sinkoamia kaikuja osataan tulkita oikein.” Hylyn tutkimukset ja dokumentointi Hollantilaisen rahtialuksen merellinen matka päättyi haaksirikkoon, mutta sen elämä kirjassa jatkuu tutkimuksina ja dokumentointeina. Toisaalta ehkäpä kyseessä on niin suomalaisessa kuin löytäjien ja kirjoittajienkin luonteessa, että varsinaiseen tuhannen sanan hehkuttamiseen riittää: ”Näin Koivusaaren ennustus toteutui jopa nopeammin kuin kukaan uskalsi toivoa: ensimmäisenä etsintäpäivänä, 15 minuutin kuluttua ensimmäisen varsinaisen viistokaikuluotaus-transektin eli vetolinjan aloittamisesta, 227 vuotta, 8 kuukautta ja 18 päivää uppoamisestaan kauan etsitty ja kaivattu, sitten unohdettu ja lopulta uudelleen historian usvista keksitty ja jälleen etsitty snaupriki Vrouw Maria, ilmestyy takaisin ihmissilmin nähtäväksi – ensin kaikuluotaimen näytölle ja sitten sukeltajain silmien eteen.” Vrouw Maria Vrouw Maria upposi Jurmon itäpuolisella merialueella 3.10.1771 Lastina aluksessa oli mm. Kirjaa lukevalle sukeltajalle tämä osa kirjasta tarjoaa hienon ja yksityiskohtaisen kuvan sukeltaen tehdystä työstä 30 metrin syvyydessä. Jouko Moisala. laisten ja sukellus- ja meripelastuskomppanian avulla pelastamaan osa lastista. Kirjassa on myös viesti kirjoittajilta monille tahoille. Vrouw Maria löydetään viistokaiun avulla Hylyn löytäminen on aina vaikeaa. Olennaista on, että kirjaan on koottu aiempi tieto yhteen lisättynä joillakin kirjoittajien itsensä löytämillä tiedoilla
Veistokset sijoitettiin Saaristomeren kansallispuistoon Gullkronan selän pohjoisella alueella sijaitsevan Dalskär-nimisen saaren eteläisen rannan vesialueelle. Sukeltajan Maailman alusta lähtien seuraama hanke toteutettiin yhdessä metsähallituksen kanssa. Merenneito (alla) ja merikotka vajaan puolen vuoden meressä olon jälkeen. Opiskelijoiden edustajana Säätytalolla kävi myös Vilma. 48 Tämän vuoden Suomen edustajaksi valittiin Keski-Suomen Elykeskuksen hallinnoima ”Härkää sarvista” -hanke, jonka tavoitteena on edistää laiduneläinten käyttöä luonnon- ja maisemanhoidossa. Veistospuisto on sukeltajien ja snorklaajien ihailtavissa Saaristomeren kansallispuistossa. T urun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion opiskelijat valmistivat lukuvuoden 2013–2014 aikana kuusi veistosta. Hienosti se meni ja näytti aivan silta, että jotkut läsnä olleista liikuttuivat kertoessamme yhdessä hankkeesta alusta loppuun, Vilma Tuppurainen kertoo.. Veistospuistolle kunniamaininta Saaristomerellä sijaitseva veistospuisto sai ympäristöministeriöltä kunniamaininnan. Molemmilla tavoilla tutustujaa ohjaa merenpohjassa oleva ohjausköysi. Veistokset muodostavat yhtenäisen ketjun, johon voi tutustua joko snorklaten tai sukeltaen. – Valtavan hieno tilaisuus! Hieman jännitti, mutta matkalla käytiin junassa läpi oma osuutemme, Veistospuisto-hankkeen esittely. Maisemapalkinto on tunnustus toiminnasta, jonka tavoitteena on maisemien kestävä suojelu, suunnittelu tai hoito, ja jotka voivat antaa esimerkkiä kaikkialle Eurooppaan. TSYK:n opiskelijoiden yhden lukuvuoden aikana toteuttama veistospuistohanke sai kilpailussa kunniamaininnan. Veistospuisto ilmoitettiin myös ympäristöministeriön joka toinen vuosi järjestämään kilpailuun, jossa valitaan Suomen edustaja Euroopan neuvoston maisemapalkintokilpailuun. Hanke sai kiitosta rohkeasta avauksesta merenalaiseen maailmaan. marraskuuta. Kunniamaininta vastaan Säätytalolla TSYK:n lähetystö, opiskelijoiden ja opettajien edustajat ottivat kunniamaininnan vastaan ympäristöministeriön järjestämässä Ympäristösymposiumissa Säätytalolla 6
tyi. – Yleisö todella hiljeni ja keskit- tyi seuraamaan opiskelijoiden esitystä Veistospuisto-hankkeesta. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion opiskelijat Säätytalon aulassa. Olisipa vain aikaa ollut enemmän kuin 15 minuuttia. Esityksen jälkeen seurasi kysymysten paljous, sekin oli hienoa ja kertoi todellisesta kiinnostuksesta. Nähdessään ulapan Turunmaan saaristossa hän totesi nähneensä kauneimman ja antoi kruununsa solahtaa mereen. Näin Gullkronan selkä on saanut nimensä. – Kun tilaisuuden päättyessä ympäristöneuvos Tapio Heikkilä vielä mainitsi että veistospuistohanke on todella rohkea ja raikas avaus merenalaiseen maisemaan, oli hieno paikka ottaa vastaan kunniamaininta ja kukat, kertovat Ala- Nissilä ja Brander. Jokaisella opiskelijalla oli oma osuutensa kertoa hankkeesta. Tarinan mukaan kuningatar Blanka lupasi matkallaan uhrata kultaisen kruununsa kauneimmalle näkemälleen. Vanhan tarinan mukaan kuningatar Blanka (1316– 1363), joka oli kuningas Maunu Eerikinpojan puoliso, oli matkalla itään. Vasemmalta Saara-Maria Muurinen, Santeri Anttila, Vilma Tuppurainen, Eemil Heimo ja Hanna Ehnroth. Jouko Moisala Kuvat: Christiane Ala-Nissilä ja Jouko Moisala Hankkeessa alusta alkaen mukana olleet TSYK:n lehtorit Christiane Ala-Nissilä ja Nina Brander kertovat samaa. – Veistospuistohanke on todella rohkea ja raikas avaus merenalaiseen maisemaan. 49. Taustalla oli koko ajan vaihtuvaa kuvaa hankkeeseen liittyen tukemassa esitystä, he täydentävät. Kunniamaininta jaettiin yhdessä Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion ja metsähallituksen kesken. Jännitys on poissa. Hieno kuva hankkeesta kuitenkin yleisölle syn- Tukialus Olgan kannella. Mistä tulee Gullkronanimi. Esitys on pidetty ja kunniakirja vastaanotettu. Apuria tarvitaan painovyön kiinnityksessä. Kuningatar, joka vastasi valtion asioista, halusi käydä tapaamassa kuningasta. Kuningas kävi sotaa Novgorodia vastaan. Monet halusivat tietää, miten paikalle on mahdollisuus päästä ja itse tutustua veistoksiin
Hän työskentelee yksityisessä painekammiossa Medioxygenissä Helsingissä. – Merkittävin ja vaarallisin riski tiukassa kaulamansetissa liittyy siihen, että kaulavaltimoissa on eräänlaiset paineanturit, jotka. Tiedossa ei ole, onko tiukka kaulamansetti aiheuttanut Suomessa esimerkiksi tajuttomuutta. Huono mansetti voi aiheuttaa verenkiertohäiriöitä T Liian tiukat mansetit voivat aiheuttaa sukeltajille ainakin lieviä verenkiertohäiriöitä. ilastotietoa ei ole, mutta se ei tarkoita, etteikö tällaisia onnettomuuksia ole tapahtunut, kertoo lääketieteen tohtori Anne Räisänen-Sokolowski sukellus- ja ylipainelääketieteen erityis- 50 pätevyydellä
– Hypotermialla eli alilämpöisyydellä on jonkin verran aivoja suojaava vaikutus. Veriviemärit ovat aivojen kovakalvon lehtien välissä sijaitsevia suu51 ria laskimoita, joihin laskee myös aivo-selkäydinneste. Veden lämpötilalla ei sukelluspuvussa juuri ole merkitystä. – Aivojen läpi virtaa satoja millilitroja verta minuutissa. taudin, sanoo Anne RäisänenSokolowski. Räisänen-Sokolowski huomauttaa, että kyse ei ole vain sukelluskaasuista ja manseteista.. Mikäli ulkoa tulee kova paine suoniin, jonka tiukka mansetti voi aiheuttaa, siitä voi olla seurauksen verenpaineen putoaminen ja sydämen pysähdys. Liian tiukasta mansetista voi seurata myös päänsärkyä tai lihassärkyä. Tämä tapahtuu paljon ennen näköhäiriöitä. säätelevät verenpainetta. Suorituskyky veden alla voi heikentyä, vaikkei tajuttomuutta tulisi. Tiiviin rannemansetin voi rakentaa o-rengassysteemillä. Anne Räisänen-Sokolowski kehottaa tunnistamaan oireita: – Näköhäiriöt voivat olla signaaleja potentiaalisesta vaarasta. – Laskimoilla voi olla roolinsa sukeltajantaudissa. Näköhäiriöille muitakin syitä Anne Räisänen-Sokolowski huomauttaa, että näköhäiriöt voivat myös johtua muustakin syystä, esimerkiksi liian korkeasta hapen osapaineesta (happimyrkytyksestä) tai muusta, sukellukseen liittymättömästä sairaudesta. Sitä taitettaessa tuntuu, etteivät kädet tahdo riittää! Tuntuu vaikealta, mutta kokemus auttaa tähänkin. – Mikäli henkilöllä on näköhäiriöitä, silloin tilanne on jo huono. Jo pelkkä laskimoverenkierron vaikeutuminen kaulalaskimoissa aiheuttaa nopeasti tukalan olon, naama voi turvota ja muuttua sinipunertavaksi. Jopa mahdollinen tajuttomuus on vaarana. Laskimot tuovat sukeltajantaudissa kuplivaa verta sydämeen ja keuhkoihin, jossa kuplat suodattuvat pois. Verenkierron pysähtyminen voi aiheuttaa tajuttomuuden 30–60 sekunnissa. Myös liian tiukat nilkka- ja rannemansetit voivat aiheuttaa verenkierto-ongelmia. Mansettia voi venytellä, mutta sitä ei kannata itse leikata pienemmäksi. Sisemmät ja ulommat kaulavaltimot Sukeltajan (keskellä) ilmekin se kertoo: kaulamansetin kanssa ei aina ole helppoa. Pään alueelle verta kuljettavat yhteiset kaulavaltimot. Ursuitin kuivapuvun kauluksen alta näkyvä mansetti on sopivan tiukka. – Verenkierto saattaa heiketä, mikä voi johtaa typen kertymiseen käteen tai jalkaterään ja aiheuttaa paikallisen sukeltajan- Aivokuori vaurioituu pysyvästi 3–4 minuutin verettömyydestä. Kaikki veriviemärit laskevat vasempaan ja oikeaan sisempään kaulalaskimoon. Sukellusonnettomuudessa siitä ei kuitenkaan ole hyötyä, sillä hukkuva ei ehdi jäähtyä riittävän nopeasti ennen verenkierron loppumista. Yhteinen kaulavaltimo jakaantuu kurkunpään kohdalla. Kaulavaltimoita on itse asiassa sisemmät ja ulommat. – Merkittävin ja vaarallisin riski tiukassa kaulamansetissa liittyy siihen, että kaulavaltimoissa on eräänlaiset paineanturit, jotka säätelevät verenpainetta
Suorituskyky veden alla voi heikentyä, vaikkei tajuttomuutta tulisi. Sukeltaessa maksiminousunopeutta ei kannata ylittää. 52 Medioxygen hoitaa tarvittaessa myös sukeltajantautia. – En usko, että suurin osa sukeltajista tietää sukeltajantaudin hoitokaaviota. Ylipainehappihoitoa (HBO) on käytetty lääketieteellisenä DCS:ssä hoitomuotona jo yli 50 vuoden ajan. Silloin puhutaan ansaitsemattomasta taudista, sanoo Räisänen-Sokolowski. – Mikä tahansa epämukava asia, vaikka märkä hanska, veden alla huonontaa suorituskykyä ja siten sukellusturvallisuutta veden alla. Hoitoa on saatavissa vain EteläSuomessa, joten matkat Itä- ja Pohjois-Suomesta ovat pitkät. Hengenvaarallinen sukeltajantauti Sukeltajantauti (decompression sickness, DCS) aiheutuu vereen korkeammassa paineessa liuenneiden hengityskaasujen, yleensä typen, poistuessa verenkierrosta liian nopeasti. Sukeltajantauti voi olla ansaitsematon Sukellusparia on lupa käyttää kaulamansettiongelmissa, oli sitten kyseessä taitto tai poisriisuminen. Auttamista helpottaa huomattavasti, jos autettava on lyhyempi kuin auttaja. Suomessa hoitoa on annettu vuodesta 1969 lähtien Turun yliopistosairaalassa ja vuodesta 1999 lähtien myös yksityissektorilla. Lopuissa tavallisimmin syynä on syvät, pitkät tai toistuvat sukellukset esimerkiksi leirioloissa, tai äkillinen, tahaton nousu pintaan, esimerkiksi tasapainotusongelman vuoksi. Kuplien päästessä sydämeen, aivoihin tai muuhun tärkeään elimeen ovat seuraukset vakavat. Suomessa hoidetaan vuosittain noin 25–35 sukeltajantautitapausta. Kuplat aiheuttavat ensin kutinaa muun muassa nivelissä ja vakavampana seurauksena tukkivat verenkierron. Klaus Susiluoto Kuvat: Jouko Moisala ja Klaus Susiluoto. Normaalisti typpi poistuu verestä keuhkojen kautta samalla tavalla kuin hiilidioksidi. Jos paine laskee liian nopeasti, typpi muodos- taa kuplia veressä ennen kuin ehtii poistua keuhkojen kautta. – Näköhäiriöt voivat olla signaaleja potentiaalisesta vaarasta. – Noin puolessa sukeltajatauti tapauksista altistavaa syytä ei ole tiedossa eli kaikki tehtiin ohjeiden mukaan. Hoitoja voidaan tarvita useampia peräkkäisinä päivinä. Vakavat tapaukset kuljetetaan Turkuun helikopterilla tai ambulanssilla pidemmältäkin. Oireiden vakavuuden mukaan yksi hoitokerta kestää 2,5–7 tuntia. Osa niistä on ulkomaan tuliaisia
Tämä on kaulamansetin riisumisessa oikea ote. Mansetteja saa varaosina. Verenkierron pysähtyminen voi aiheuttaa tajuttomuuden 30–60 sekunnissa. Tästä on hyötyä muun muassa koulutustilaisuuksissa, joissa kouluttajan tarjoama puku sopii useammalle eri kurssien oppilaille. Turhalla repimisellä vaurioitetaan usein mansettia. Rannemansetinkin poisottaminen saattaa aluksi olla vaikeaa. Etuna on säädettävyyssamaa pukua voidaan ”säätää” eri käyttäjien mukaan. Silikonimansetti soveltuu o-renkaisiin. Jos kuitenkin virhe tapahtuu ja mansetti on liian tiukka, ei sitä kannata itse yrittää suurentaa leikkaamalla. Mansettia voi mukauttaa Mansetit kokeillaan tarkasti pukua ostaessa. Manseteissa on myös rengassysteemeitä, esimerkiksi BTS, joissa pehmeä rengas asennetaan kiinteästi kuivapukuun. Tässäkin sukelluspari on verraton apu. – Aivojen läpi virtaa satoja millilitroja verta minuutissa. 53. Jos kuivapuku on oma, voi lateksimansetti olla parempi vaihtoehto. Suositeltavaa olisi, että valtuutettu huoltopiste testaisi puvun kerran vuodessa. Sen sijaan venyttämistä voi kokeilla, mikä kuitenkin on aikaa vievää. Lateksimansetti ja/tai kuivahanska vedetään renkaan päälle ja viimeistellään o-renkaalla. Kuivapuvun suuremmat vuodot sekä mansettien, saappaiden ja vetoketjun vaihdot ja räätälöinnit tulisi aina jättää ammattilaisten tehtäväksi. Nyt vain venytys eteen, katse pukuun, kyynärpäät alas ja huppu ja mansetti työnnetään päästä pois
54 H engityskaasun kulutus on asia, joka puhuttaa. Onko sitä tarpeellista selvittää. Mitä hyötyä siitä on. Aina voi oppia jotakin, kun vanhat, kokeneet ja viisaat puhuvat. Itse asiassa se onkin tärkeää. Lista ei ole loputon, mutta puhetta riittää. Nyt tutustutaan eri sukeltajien kaasunkulutuksiin. Viime numerossa alkanut hengityskaasun kulutuksesta kertova juttu saa jatkoa. Mikä on oppi ja miten se menee perille, onkin sitten jo toisen messun paikka! Tässä opetustilanteessa on edelleen opettajana Sakari Koskinen. Kauanko hengityskaasua riittää. Tuntuu, että oppi alkaa mennä perille.. Miten se vaihtelee
Ykkönen kulutti sukelluksensa aikana 280 bar-40 bar = 240 bar. Sukeltaja 4 Pintakulutus 15 litraa minuutissa. Toinen sukellus Toinen sukellus on vastaavanlainen kuin ensimmäinen sukellus. Mukana oli neljän sukeltajan ryhmä, mutta eri sukeltajat kuin edellä. käväisi ensimmäisen kerran kolmessa kymmenessä metrissä. Seuraavassa on neljän sukeltajan todelliset kaasunkulutukset. Sukeltaja 3: Pintakulutus 14,5 litraa minuutissa. Lieneekö jännittyneisyydellä ollut osuutensa. 2110 : 2,8 x 40 = 2200 : 112 = 20 litraa minuutissa = pintakulutus. Sukeltajien nimet puuttuvat intimiteettisyistä, mutta lienee hyvä tietää, että kaikki ovat miehiä. 1470 litraa jaetaan 68 (2,0 x 34) = 21,6 litraa = sukelluksen aikainen kaasunkulutus muunnettuna pintakulutukseksi. 240 x 10 : 1,09 = 2200 litraa, siis sukellukseen käytetty hengityskaasumäärä. Sukelluksen keskisyvyys oli 17 metriä ja kesto 40 min. Kyse on kaasun kokoonpuristuvuudesta yli 270 barin täytöissä. Sukeltaja nro 1: Ykkönen sukeltaa sinkkupullolla, jonka lähtöpaine oli 280 bar ja loppupaine 120 bar. Käytettävän ilman määrä sukelluksen alussa oli 280 x 10 : 1,09 (paine x tilavuus jaettuna 1,09 muuntokerroin 300 bar pulloille) = 2570 litraa. Paljonko tämä sukeltaja kulutti hengityskaasua minuutissa muutettuna pintakulutukseksi. Laskuihin perehtyessä voi jo miettiä ketkä kuuluvat ja kumpaan ryhmään. Hyvä suoritus! Sukeltaja huomioi oman pullopaineensa ennen sukeltamistaan. Kun selvittää omaa pintakulutustaan, ei ole riittävää käyttää vain yhtä sukellusta hakiessa omaa keskiarvoaan. 55. Ensimmäinen sukellus Sukellus tehtiin ryhmänä. Tämä viittaa todennäköisesti syvällä käytyyn sukellukseen. Sukeltaja siis kulutti hengityskaasua 160 bar. Pintakulutus saadaan, kun 2200 litraa jaetaan keskisyvyyttä vastaavan paineen (2,8) ja sukellusminuuttien (40) tulolla 112. Käytettäessä sukeltajiin 2-4 samaa laskentamenetelmää saadaan tulokseksi: Sukeltaja 2: Pintakulutus 16 litraa minuutissa. Sukelluksen keskisyvyys on 10,1 metriä ja kesto 34 minuuttia. Sukellus toteutetaan sen sukeltajan mukaan, jonka hengityskaasumäärä on vähäisin. Laskujen tutkijalle lienee selvää, että ykkönen sukeltaa ensimmäisiä sukelluksiaan ja todennäköisesti myös ensimmäistä kertaa sukelluksen, jonka keskisyvyys on 17 metriä. Kolmen muun osalta hengityskaasun kulutus on hyvää tasoa, mutta todellisuudessa 16-litrainen Ennen sukellukselle lähtöä sukelluspari vertailee pullopaineita. Sukeltaja nro 1: Ykkönen sukeltaa 10 litran sinkkupullolla, jonka lähtöpaine oli 280 bar ja loppupaine 40 bar. Muuntokerrointa ei käytetä 200 tai 232 barin pullotäyttöihin, vaan kaasumärä lasketaan suoraan bar x säiliön koko. Ennen niihin perehtymistä on lukijan hyvä tietää, että kaksi sukeltajista on aloittelijoita ja kaksi kokeneita ja paljon sukeltaneita. 160 x 10 = 1600, joka 300 bar muuntokertoimella jaettuna antaa tulokseksi 1470 litraa
Jatkossa helppoa Jatkossa sukelluksen seuranta on helppoa: 10 minuuttia 20 metrissä tarkoittaa 60 bar kulutusta. Näin ollen kulutusta voi helposti arvioida käyttämällä yksinkertaisia konservatiivisia likiarvoja: 0 metriä 2 bar/min 10 metriä 4 bar/min 20 metriä 6 bar/min 30 metriä 8 bar/min minuuttia ja mittarissa on 110 bar ja on aika lopetella sukellus. Jatkossa sukelluksissa on helppoa seurata sukelluksen kulumista, toteaa Sakari. Laskettaessa yhden baarin hengityskaasu saadaan tulokseksi 9,15 litraa. Muut sukeltajat: Sukeltaja 2: 13,5 litraa minuutissa. Kun sukeltaja tietää pintakulutuksekseen 20 litraa minuutissa, tietää hän sen vastaavan noin 2 bar kaasua säiliössä. – 20 litran pintakulutus tarkoittaa 20 metrissä 6 bar minuutissa. Sukeltaja 4: 17,5 litraa minuutissa. Yksi bar vastaa 12 litraa ilmaa. Mikäli lähtiessä todella oli paine 232 bar, pitäisi pullopainemittarin näyttää kymmenen minuutin jälkeen noin 170 bar. Sukellettaessa 300 barin täytöillä muuntokerroin on olennainen ja huomioitava. Suunniteltu sukellus voidaan toteuttaa rauhallisesti ja aikaa jää vaikka hylkyjen tutkisteluun. Sukeltaja 3: 9,7 litraa minuutissa. Sukeltaja nro 3:n tuuletuksella ollaan jo hyvin lähellä rajaa, jossa hiilidioksidin liika kertyminen verenkiertoon on mahdollista. – Jos sukeltajalla on 12 litran sinkkupullo, jonka paine on 232 bar, on hänellä mukanaan hengityskaasua 2784 litraa. – 10 x 300 = 3000 litraa, mutta jaettuna muuntokertoimella saadaan todelliseksi hengityskaasun määräksi 2750 litraa. Jos sukelletaan Suomessa yleisellä tupla 12 pullopaketilla, vastaavat lukemat ovat: D12 0 metriä 1 bar/min D12 10 metriä 2 bar/min D12 20 metriä 3 bar/min D12 30 metriä 4 bar/min Sakari esittää vielä vastaavan esimerkin 300 bar 10 litran sinkkupullolla. Ei ole vaikeaa todeta, että ketkä edustavat ja kumpaa. Tiedon merkitys Mitä merkitystä sukeltajalle on tietää hengityskaasunsa kulutus muunnettuna pintakulutukseksi. Toinen 10 56. – Laskussa käytetään 10 litran arvoa, täsmentää Sakari. Sukelluksessa mukana oli kaksi toista kertaa avovedessä sukeltavaa kurssilaista ja kaksi kouluttajaa. – Sukellussuunnitelmaa tehtäessä olennaisin asia on osata suhteuttaa edessä olevan sukelluksen asettamat vaatimukset omaan hengityskaasuvarastoon, oikein arvioituun minimikaasuun sekä hengityskaasun kulutukseen, tähdentää Sakari Koskinen
Kaiken takana on todellisuudessa pyrkimys rentouttavaan ja nautittavaan sukeltamiseen. Kyky arvioida, että kauanko pohjalla voidaan viettää mahdollisesti vajailla täytöillä on merkit- tävä turvallisuus- ja mukavuustekijä. Huolellinen paneutuminen sukelluksen suunnitteluun, kaasunmäärän varmistaminen ja tieto sen riittävyydestä ja seurannan helppoudesta ja varmuudesta ovat rentouttavan ja hauskan sukelluksen olennaiset osat. Keskiarvokulutus Kun selvittää omaa pintakulutustaan, ei ole riittävää käyttää vain yhtä sukellusta hakiessa omaa keskiarvoaan. On syytä seurata useampia, noin kymmentä sukellusta ja käyttää niistä saatavaa todellista kulutuskeskiarvoa oman kulutuksensa selvittämiseen. Mikäli kaikki sukelluksen toteuttamiseen tarvittava tieto ei mahdu pieneen päähän, on aina mahdollisuus käyttää muistilevyä. Sukelluksia, jotka ovat olleet oman taitotason rajoilla kohonneella kulutuksella ei pidä karsia pois laskuista. Kyky vielä pinnalla arvioida kaasun kuluminen sukelluksen eri vaiheissa mahdollistaa ennakoivan sukeltamisen ja jatkuva painemittarin vilkuilu vaihtuu kontrolloituun seurantaan, jossa on hyvä käsitys mittarin lukemasta ennen kuin se edes siitä tarkistetaan. 57. Jouko Moisala, Sakari Koskinen Kaiken takana on todellisuudessa pyrkimys rentouttavaan ja nautittavaan sukeltamiseen
Hän ostaa ja myy. Vuosi sitten Bergenissä Norjassa hollantilainen David Deckert esitteli löytämänsä kypärälaitteiston. Tästä syystä hän on arvostettu myös sukellushistoriallisissa piireissä. – Kun mielenkiintoisesta harrastuksesta tulee työ, säilyy mielenkiinto kummasti, totesi David. Vakava ammattilainen tarkoittaa, että David on dealer. Sukellushistoriallisesti tärkeän laitteen etsiminen ja saaminen on usein melkoisen työn takana. Vanhojen sukelluslaitteiden etsimiseen ja saamiseen liittyy Davidin mukaan usein dramatiikkaa.. Mainittakoon eräs hieno sattuma: David Deckert oli autoineen matkalla läpi Ruotsin Suomeen sukellushistorialliseen tapahtumaan. Ostaa kaiken mielenkiintoisen, mutta myy vain sen, mitä ei liitä omaan sukellushistorialliseen kokoelmaansa. Sukelluslaitteita ”historian hämärästä” Flohrin uusi tuleminen Flohr-sukelluslaite koki uuden tulemisensa hollantilaisen David Deckertin käsissä. – Sukellushistoriallinen harrastustoiminta alkoi viedä niin paljon aikaa, että oli pakko tehdä harrastuksesta työ, hän kertoi ensitapaamisemme jälkeen sukellushistoriallisessa tapaamisessa Tanskan Ebeltoftissa. David Deckert ei ole sukellushistorian harrastaja, vaan vakava ammattilainen. Matkalla pysähdyttiin ja käväistiin vanhojen tavaroiden kaupassa. Työn lisäksi onnella ja sattumalla on oma osuutensa. Löydöstä kului kolme vuotta ensimmäiseen sukellukseen. Flohrin kypärän etupaino. 58 David Deckert on kertomansa mukaan aloittanut harrastuskautensa jälkeen dealer-toiminnan vuonna 1994. David Deckertillä on laaja hankintaverkosto lähes kaikkialta maailmasta. S ukellushistoriallisissa tapaamisissa esitellään jonkun löytämiä ja kunnostamia vanhoja sukelluslaitteita. Flohr-regulaattori Ruotsalainen sukellushistorian asiantuntija mietteissään Flohr-kypärässä. Tavatessani ensimmäisen kerran Davidin hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: Are you enthusiast or dealer. Lattialla, asiakkaiden jaloissa makasi Fr. Sukellushistoriallinen maailma odottaa jännityksellä Deckertiltä tulevaa vanhoja sukelluslaitteita käsittelevää teosta
David kertoo, että tästä alkoi kiire! – Yhteydenotto, ja saksalaiselta tuli tieto, että toinen asiakas oli kiinnostunut välineistä kiinnostunut, mutta kauppa oli auki. En liioittele, jos sanon, ettei uni oikein maittanut odotellessani viestiä Hampurista. Flohr on testattu ja hienoksi havaittu. Edessä Ruotsissa tehty painolöytö. 59. Tästä alkaa jännitys. Flohr-laite koko komeudessaan. – Viisi päivää ilman vastausta tarkoittaa kysyjälle helposti, etten ole kiinnostunut, ja viesti todennäköisesti oli jo mennyt muillekin, David lisää. Sukeltaja nousee vedestä yhtä kokemusta rikkaampana. – Tiesin Flohr-sukelluslaitteiston olemassaolon, mutta en ollut nähnyt kyseistä laitetta. Kyseessä oli selvästi Flohr-laitteen selkäosa, siis regulaattoriosa, sekä pari sukeltajan kenkiä. Nimilaatta Flohr-sukelluslaitteesta. Palatessani eräältä matkalta kotiin näin sähköpostissani viisi päivää vanhan viestin, jossa saksalainen tuttavani esitteli paria huonoa kuvaa kysyen, että olisinko kiinnostunut. Olisiko toinen asiakas yhtä tietoinen laitteen arvokkuudesta ja harvinaisuudesta, vai olisivatko välineet hänelle vain ”mielenkiintoisia”, jotka voisi saada helposti menemään eteenpäin
– Entisöiminen vaatii tietoa ja taitoa. Hän luopui kypärästä, jotta saatiin aikaan yksi toimiva kokonaisuus. Huonokuntoisen kypärän ikkunat olivat murskana, liitännät oli leikattu pois ja valmistajan laatasta oli rinnassa jäljellä vain niittien reiät. Flohr -kypärä Oli kulunut vuosi. Vuoden aikana Flohr-laitteen regulaattoriosa puhdistettiin ja kunnostettiin. – Tämä on melkein yhtä kiinteää osaa tätä toimintaa kuin ostaminen ja myyminen, tähdentää David. – Onneksi Philip on hyvä ystävä. Fr. 60. – Pari päivää tunnistustyötä ja tulos oli selvä. Tässä kunnossa varsinainen regulaattoriosa oli hankintavaiheessa. Tanskalainen sukellushistoriaan erikoistunut Philip Nathansen oli ottanut Davidiin yhteyttä erään hänelle tarjotun sukelluskypärän tunnistamiseksi. Yllä: Tämän näköinen laite saa asiantuntijan innostumaan. Hän tiesi, että omasta kokonaisuudestani puuttui vain kypärä ja hänen saamastaan kypärästä regulaattoriosa. Esitteet Fr. Vasemmalla: Yksityiskohtainen kaaviokuva Flohrin laitteesta tarvitsisi 1000 sanaa selvittämään laitteen toiminnan. Taitamattomalla ”entisöimisellä” on pilattu tai jopa tuhottu paljon hienoa sukellushistoriallista aineistoa. Flohrin sukelluslaitteista. Huonossa kunnossa, mutta entisöitävissä! innostuu David vieläkin. Huonokuntoisen kypärän ikkunat olivat murskana, liitännät oli leikattu pois ja valmistajan laatasta oli rinnassa jäljellä vain niittien reiät. Pitkän jännityksen jälkeen David oli palannut Hampurista kotiin välineet mukanaan. Se oli Flohr-kypärä
Jouko Moisala ja David Deckert Kuvat: Jouko Moisala ja David Deckert Kypärä täydellisesti ja hienosti ensisöitynä. Flohr -laite Saksalainen Friedrich Flohr perusti sukelluslaitteita valmistavan tehtaansa Kieliin vuonna 1890. Erikoista ja uutta oli pinnalta tulevan ilman pumppaaminen ensin sukeltajan selässä olevaan säiliöön, josta sukeltaja sai sen hengitettäväkseen halutessaan, siis hengittäessään sisään. Kyseessä oli pintailmalaite, joka toimi demand-valve -periaatteella. – On hieno hetki, kun sukeltaja ensimmäisen kerran laskeutuu veteen vanhalla, mutta täysin kunnostetulla sukelluslaitteella, joka vastaa alkuperäistä kokonaisuutta, lisää David. Fr. Flohr-laitteessa kypäräosa poikkeaa alkuperäisestä R & D -kypärästä. Ne pitävät mielenkiinnon yllä, toteaa David. Laitteen patentointi on vuodelta 1866. Tässä kypärä on kolmepulttinen. – Ja olihan sitä pakko kokeilla, vaikka varsinaista Flohr-kypärää ei vielä ollutkaan. Erikoisinta on, että sukeltaja hengittää kypärän sisällä, siis sukeltaessaan, suukapulalla. Fr. Kunnostettuja, sukellushistoriallisesti tärkeitä ja kiinnostavia sukelluslaitteita on Davidin mielestä mahdollista ja myös tärkeää ja tarpeellista esitellä laajemminkin. Tämä on vaatimaton kommentti, kun huomioi päämäärän saavuttamiseen käytetyn ajan ja ehkä rahankin. Toiminnallisesti se voitiin liittää myös saksalaiseen Franz Clouthin kolmen pultin kypärään. – On hienoa nähdä muiden nauttivan kokeiluista. Kansainvälisissä sukellushistoriallisissa tapahtumissa Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on mahdollisuus antaa kymmenille sukellushistoriasta kiinnostuneille omia kokemuksia. Flohr-sukelluslaite perustuu ranskalaisten Auguste Rouquayroln ja Benoit Denayrouzen kehittämän sukelluslaitteen toimintaperiaatteeseen. Kuvassa laite on jo käynyt läpi melkoisen kunnostusvaiheen. David täsmentää, että regulaattorin kunnosti hänen yhteistyökumppaninsa Rob Krul. Myöhemmin Flohr-kypäriä valmistettiin myös jatkuvan virtauksen periaatteella toimivina. Flohr -sukelluslaite – Jos ei lasketa aikaa, jonka olen tietänyt Flohr-laitteen olemassaolon, kului ensimmäisestä löydöstä kolme vuotta ensimmäiseen varsinaiseen sukellukseen, laskeskelee David. 61. Vuoden aikana Flohr-laitteen regulaattoriosa puhdistettiin ja kunnostettiin
62 – Autossa jokaisen istuimen takana on käyttövalmiina Dräeger 7000 -savusukelluslaite. Mika Lankinen ja Mika Mäkinen esittelevät nykyaikaista savusukelluslaitetta. arsinais-Suomen pelastuslaitoksen Turun pääpaloasemalla Mika Lankinen ja Mika Mäkinen esittelevät käytössä olevia savusukelluslaitteita. Hengityskaasupullona on 6,8-litrainen 300 bar komposiittipullo. Palomiehen vaativa kuntotesti Sukellus savun keskelle V Savusukellus on olennainen osa palon sammutusta. Jokaisessa paloautossa on yhtä monta savusukelluslaitetta kuin ajoneuvossa on istuinpaikkoja. Yhdessä pullossa on hengitysilmaa 2040 litraa, Lankinen ja Mäkinen opastavat.
– Yleensä yksi pullo riittää. Pullo on vaihdettava välittömästi. Juoksu tehtiin tietysti savusukelluslaitteen kanssa, Lankinen ja Mäkinen täydentävät naurahtaen. 63. Savusukeltaja estää näin yleissyttymisen. Turvallisuus Pelastusautossa on mukana myös varapullot. Liian vähäisellä hengityskaasumäärällä ei lähdetä sammutustyöhön. – Tarvittaessa käyttöön otettavan pullon paineen alarajana on 220 bar, joka tarkoittaa 1500 litran hengityskaasumäärää, he täsmentävät savusukellustyön turvallisuusohjeistoa. Savuun mennään aina paloletkun kanssa. Cooperin-testissä erään juoksijan kulutus nousi 120 litraan minuutissa. Mika Mäkisen työkalu, savusukelluslaitteiden testauslaite. Tyhjenemisestä varoittaa akustinen hälytys, jonka terävä, korkea ääni antaa tiedon, että pullon paine on 50 bar. – Mikäli kohde on pieni ja selkeästi rajattu, voi mies sukeltaa yksin. – Kun kulutus nousee, nousee myös mahdollisuus alentajan jäätymiseen. Ilmaa kuluu miesten mukaan helposti 100 litraa minuutissa. – Se tarvitaan sukellettavan kohteen jäähdytykseen. Pelastuslaitoksen autossa on jokaiselle istuinpaikalle toimintavalmis savusukelluslaite. Kevyessä työssä yksi pullo kestää noin puoli tuntia, mutta raskaassa työssä pullo tyhjenee 15 minuutissa. Paloletku mukaan – Savuun sukeltaminen sisältää aina vaaratekijöitä, sanovat miehet. Savusukeltaja ei eksy! Se on olennainen yksityiskohta turvallisuuteen. Perustana on kuitenkin kahden savusukeltajan yhteistyö. Letku myös ohjaa savusukeltajaa palaamaan takaisin
– Uusimmassa mallissa tähän on kiinnitetty huomiota ja tulos on käyttäjän kannalta hyvä. Turvapaine Savusukelluslaitteen naamariin tulee automaattisesti turvapaine, joka estää savukaasujen tunkeutumisen naamarin sisään. Vuoroon tultaessa ensimmäisiä toimia on panna oma savusukelluslaite toimintakuntoon ja testata laitteisto. Kymmenen vuoden välein koko laitteisto alenninta myöten pannaan atomeiksi, selventää Mäkinen. Remmimaski on kypärän alla. Sen käsittely likaisin käsinein on hankalampaa. – Muutoin laitteet testataan puolivuosittain. Jouko Moisala. Uloshengitystä ohjaa jousikuormitettu järjestelmä. Savusukellusnaamari Savusukelluksessa käytetään naamaria, jossa on kaareva ”lasi” ja turvapaine. Näkökenttä on myös tärkeä, tietävät savusukeltajat. – Ulospuhallusvastus on 4,5– 5,7 millibaaria, joten savusukeltaja käyttää hengityslihaksiaan uloshengitykseen tavanomaista voimakkaammin, ja se tuntuu. Kasvo-osa on jokaisella savusukeltajalla henkilökohtainen ja he vastaavat itse sen huollosta ja käyttökuntoisuudesta. 64 Savusukelluslaitteella hengittäminen on raskaampaa kuin vesisukelluslaitteella hengittäminen. Mika Lankinen esittelee savusukellusnaamarin pukemisen ja turvapaineen kytkennän, joka tehdään punaisella painikkeella Mikan keskisormen alla. Kerran vuodessa tehdään isompi huolto. Esittelyssä on Dräegerin FPS-7000 -naamari. Kaksi savusukellusnaamaria. Se on käytössä nopea, erityisesti pullon vaihdossa. Vasemmanpuoleinen uusi Dräeger on kypärään pikaliitännällä kiinnitettävä, oikealla vanhempi, hihnastolla kiinnitettävä malli. – Käytön kannalta se on erittäin hyvä, kertovat miehet kokemuksen perusteella. Huoltokin turvallisuutta Koko laitteisto huolletaan raakapesulla jokaisen käytön jälkeen, kertoo Mika Mäkinen, joka vastaa Turun pääpaloasemalla savusukelluslaitteiden huollosta. – Pulloventtiili on auki, naamari kasvoille, ensimmäinen sisäänhengitys ja turvapaine on päällä, kunnes käyttäjä sen itse kytkee pois naamaria pois riisuessaan, kertovat Lankinen ja Mäkinen ja näyttävät käytännössä toiminnasta mallin. Toinen olennainen ero on näkökentän laajuudessa uudemman hyväksi. Pullo vaihdetaan täyteen. – Naamari kiinnitetään pikakiinnityksellä suoraan palokypärään
Palomies saa koulutuksen happinaamarin käyttöön. Helsingin palomuseoon voi käydä tutustumassa Korkeavuorenkadulla Erottajan paloasemalla. ulipalojen sammuttaminen järjestäytyneenä toimintana juontaa Suomessa juurensa 1700-luvulle saakka. Täälläkin on koettu sama ongelma kuin muualla maailmassa. (Helsinki) Tulipaloja sammutettu järjestäytyneesti 1700-luvulta lähtien Savusukelluslaitteen toiminta laajennettiin vesisukeltamiseen T Järjestäytynyt tulipalojen sammutustyö alkoi Suomessa 1700-luvulla. Paloista syntyy savua, mutta sekaan pitäisi päästä pelastamaan ihmishenkiä ja sammuttamaan tulta. (Helsinki) Palomiehen savusukellusvarustus 1950-luvulta. Pitäisi sukeltaa savuun. Ihmishenkiä pelastettiin jo silloin savusukeltamisen avulla. (Helsinki) Savusukelluksesta vesisukellukseen Englannissa 1800-luvun alussa vaikuttaneet Deanen-veljekset 65. Nykypäivän savisukeltaja
paneutuivat tulipalojen sammutukseen ja erityisesti savuun menemiseen. Vaativissa testeissä hän oli jopa menehtyä. (Tampere) Turun palomuseon löytää keskuspaloasemalta Eerikinkadun ja Koulukadun kulmasta.. Laite toimi rebreather-periaatteella, jossa uloshengityskaasu kierrätettiin kalkin kautta, johon tiedettiin hiilidioksidin sitoutuvan. Palo- ja pelastuslaitoksilla on perinteisesti luotettu Dräegerin laitteisiin. Oikealla olevalla ”puhelimella” pidettiin yhteyttä savusukeltajaan. Savusukeltajalle pumpattiin ilmaa palkeilla noin 15 metrin päähän. Paineilma Sata vuotta vanhan happilaitteen kalkkirasia (vas) ja happipullo. Myöhemmin tämän saman laitteen toiminta laajennettiin myös vesisukeltamiseen. Keksintönä syntyi toimintakelpoinen palomiehen savusukelluslaite. Happinaamari viime vuosisadan alusta. Uusille alueille laajentuneen yrityksen toiminta on alkanut jo 125 vuotta sitten. Hengitettävää ilmaa pumpattiin letkua pitkin savuun tai veteen menevän sukeltajan joko nahkaiseen tai metalliseen vesi- ja kaasutiiviiseen kypärään. Savusukellusnaamari 1920-luvulta. Happilaite Henry Fleuss (1851–1932) toimi 1800-luvun lopulla englantilaisen sukelluslaitteisiin erikoistuneen Siebe-Gormanin insinöörinä ja sukeltajana. Huomaa erityisesti naamarin lasin sisäpuolinen puhdistusjärjestelmä. (Turku) Happilaite savusukelluksessa Fleussin suljetunkierron laite otettiin käyttöön savusukelluksessa jo aivan 1900-luvun alussa. Fleussin keksijänuran huomattavimpana saavutuksena voidaan aivan syystä pitää ensimmäistä suljetunkierron sukelluslaitetta, jossa hengityskaasuna oli happi. Fleuss käytti koesukeltajana itseään. Suomessa ensimmäiset happilaitteet tulivat käyttöön suurimmissa kaupungeissa. Molempiin tarkoituksiin laite oli toiminnallisesti yksinkertainen. (Tampere) Saksalainen Dräeger on Euroopan tunnetuimpia sekä savusukelluksen että vesisukelluksen laitteiden valmistajia. Luotettavan näköinen kokonaisuus. (Tampere) Savusukellusnaamari palkeineen. Ensimmäiset Dräegerin happilaitteet tulivat Suomessa käyttöön jo 1910- luvulla. Happilaite oli toimiva järjestelmä, mutta kuten tiedetään, eivät happi ja rasva sovi yhteen, eikä hapen kantaminen tulipalossa ollut suinkaan vaaratonta
Vasemmalla: Happinaamarikokonaisuus sadan vuoden takaa. Jouko Moisala Tampereella museota esitteli J-P Tanner, Helsingissä museonhoitaja Jari Aaltonen ja Turussa palomestari Reijo Salminen. Tavallinen sukeltajakin löytää mielenkiintoista tutkittavaa. Sen on suunnitellut arkkitehti J. Pääpaloaseman rakennus on vuodelta 1916. Suodatinnaamarit Dräegerin savusukellusnaamari 1920-luvulta. Jokainen on tietoinen kaasunaamarin toimintaperiaatteesta ja sen käytöstä ja etenkin käytön ”helppoudesta”. Itse museotila on vanhan rakennuksen lisätilassa. Neljän savusukellusjärjestelmän kokonaisuus. Kannettavien happi- tai paineilmalaitteiden ohella palotoimen savusukeltamisessa on käytetty myös suodatinnaamareita. Näissä rakennuksissa toimivat palomuseot ovat näin arvoisessaan ympäristössä. Sen on suunnitellut arkkitehti Viivi Lönn. Eskil Hinderson. Museoissa esillä vanhaa palokalustoa Vanhaa palokalustoa on museoituna useiden paikkakuntien palo- tai pelastuslaitosten tiloissa. Olipa kyseessä vanha savu- tai vesisukelluslaite, on todella nostettava hattua niille miehille, jotka näillä välineillä ovat panneet oman henkensä alttiiksi pelastaessaan muita hätään joutuneita. Yleisöä kiinnostavat eniten hienot, pieteetillä kunnostetut ja toimintakuntoiset paloautot, mutta runsaasti myös pienempää ja yhtä mielenkiintoista kalustoa on yleisön tarkasteltavana. Sukeltajan Maailmalla oli mahdollisuus tutustua Helsingin, Tampereen ja Turun kaupunkien pelastuslaitosten vanhaan savusukelluskalustoon. Vasemmalla kaksi happilaitetta ja oikealla kaksi paineilmalaitetta. 67. Turun keskuspaloasemalla Eerikinkadun ja Koulukadun kulmassa on museotila Kellari. Tampereen palomuseon löytää Tampereen keskuspaloasemalta hienosta jugend-rakennuksesta. Asema valmistui vuonna 1908. Helsingin palolaitoksen museo sijaitsee vieläkin käytössä olevalla Erottajan pelastusasemalla Korkeavuorenkadulla. Vuonna 1861 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut Theodor Höijer. Sanotaan, että Hampurista löytyy toinen samanlainen, jota on käytetty esikuvana. Jatkossa palolaitoksilla happilaitteista siirryttiin paineilmalaitteisiin, mutta merkkiuskollisuus pysyi. (Turku) Tampereen palomuseo on keskuspaloaseman jugend-rakennuksessa. (Tampere) Palomuseot Palolaitosten toimintaa varten on aikanaan rakennettu paloasemia, jotka jo itsessään ovat hienoja arkkitehtonisia kokonaisuuksia, joita ei enää nykypäivänä rakenneta. Tosin muitakin laitteita kokeiltiin
Meillä on hyvä yhteistyökumppani, ja kuten nykyään tulee sanoa, meillä on myös kohtuullisen hyvä tuote, hymyilee Moisala. Moisalan mukaan tarvitaan näkyvyyttä, ja se tarkoittaa esillä oloa. Aurajokiuinti, vanha sukelluskello, sukeltajat jokeen... Välissä on vielä ensi vuoden Sukelluksen Päivä, mutta vuoden 2016 tapahtuma on ollut jo pitkään ”mietintämyssyssä”, toteaa Moisala. Kansainvälinen tapahtuma, joka sujui osallistujien mukaan hienosti, oli meillä Forum Marinumissa vuonna 2012, laskee Moisala. Päivä järjestetään Turussa yhdessä Merikeskus Forum Marinumin kanssa ja Forum Marinumin alueella ja tiloissa. Harvemmin nähtyä herkkua! S ukelluksen Päivä on Suomen Sukellushistoriallisen Yhdistyksen järjestämä vuosittainen tapahtuma. Raskassukeltajaa ollaan laskemassa akvaarioon. – Perinteeseen tarvitaan varmaankin ainakin kymmenen vuotta, mutta eiköhän siihen kuitenkin pyritä. – Bergen 2013, Kööpenhamina 2014, Göteborg 2015 ja meillä on vuoro järjestää International Historical Diving Event vuonna 2016. Sukelluksen Päivä halutaan valtakunnalliseksi perinteeksi Sukelluksen Päivästä Aurajokiuinteineen halutaan saada valtakunnallinen perinne. – Ei kyseessä varmaankaan vielä ole perinne, sanoo järjestelyjä neljänä vuotena vetänyt SSHY:n puheenjohtaja Jouko Moisala. Kehitystä ja muutoksia – Alkuaan lähdimme Sukelluksen Päivän toteuttamisessa kahden päivän tapahtumasta. Kaksipäiväisiä tapahtumia tullaan jatkossa järjestämään ensisijaisesti kansainvälisinä tapahtumina. – Sen toteuttaminen joka vuosi oli kuitenkin raskasta. Yleisö onkin ollut kiinnostunutta ja yleisön mielipi68. Yleisö on tärkeää Suomen Sukellushistoriallinen Yhdistys on pieni
kesäkuuta. Harvemmin missään voi nähdä, miltä raskassukeltaja näyttää vedessä. – Tahtoo tulla tuttu kierre. Uolevi Uoti Kuvat: Jean Finnberg, Jouko Moisala. On pantava paremmaksi, kuin edellinen. Kaksi tapahtumaa Norjassa ja Tanskassa ovat olleet sisällöllisesti hienoja. – Alkuvuosina näytöksissä sukeltajat laskettiin Aurajokeen. Kansainvälinen tapahtuma Aurajokiuinti on osa Sukelluksen Päivän viettoa. Viime kesänä SSHY käväisi Aspö-aluksella Utössä. – Tuskin meillä on koskaan mahdollisuutta rakennuttaa niin suurta akvaariota, pohdiskelee Moisala naurahtaen. Yleisö ”protestoi”. – Tiedossa on, miten nopeasti aika kuluu. Teetimme akvaarion, johon sukeltajat voidaan laskea nostokorissa ja tuloksena oli tyytyväinen yleisö. Ei näy edes kuplia! että uutta sukeltamista käytännön sukelluksin akvaariossa ja Aurajoessa. Sukelluksen Päivä Jouko Moisala muistuttaa, että kesään on vain reilut puoli vuotta. Siitä jos jostain tulisi saada aikaan valtakunnallinen perinne. 69 Moisalan mukaan nykyään kuuluu sanoa, että tässä on haastetta. Harvemmin missään voi nähdä, miltä raskassukeltaja näyttää vedessä. Kesän sukelluskausi voisi alkaa tällä sukelluksellisella tapahtumalla. – Sukelluskellolla ja avoimella puukypärällä sukellettiin Utön laiturissa Aspö:n keulanosturilla. Sukeltajasta näkyi ruskeasta vedestä ainoastaan kuplat. Tapahtuma tullaan uusimaan, sanoo Moisala. Sukelluskello lasketaan vielä Aurajokeen. – Päivä alkaa Aurajokiuinnilla. Ruotsalaisten ohjelmassa ensi elokuussa Göteborgissa on taas pantu paremmaksi. – Muutoin jatkamme Sukelluksen Päivää perinteiseen tapaan esittelemällä sekä vanhaa – Teetimme akvaarion, johon sukeltajat voidaan laskea nostokorissa ja tuloksena oli tyytyväinen yleisö. Sukelluskello ”Mårten” lasketaan Aurajoen ruskeisiin aaltoihin. Tästä on postia lähetetty suomalaiselle sukellusseuroille. Jos ei nyt paremmaksi, niin ainakin hyväksi. teitä on otettu huomioon. Järjestelyt sekä ensi kesän alun Sukelluksen Päivän että vuoden 2016 kansainvälisen tapahtuman osalta ovat käynnissä. Ensi vuonna tapahtuma on kesäkuun alussa, mutta ei koulujen loppumisviikonloppuna, vaan lauantaina 6. Meillä olosuhteet ja mahdollisuudet ovat ihan hieman vaatimattomammat, toteaa Moisala, mutta yritettävä on
Osa sinilevästä on myrkyllistä ja voi aiheuttaa oireita ihottumasta pahoinvointiin. – Sinileväkukinnot johtuvat siitä, että meressä tai järvissä on liikaa ravinteita. K uluneen vuoden kesällä laajoja sinileväkukintoja havaittiin poikkeuksellisen paljon Ahvenanmaan eteläpuolella ja Saaristomerellä. Ravinteet puolestaan tuottavat sinilevää silloin, kun on otollinen kesä. Sinilevä on kuin suomalainen lomailija, se nauttii lämmöstä ja auringosta. Sinileväpuuroa Utön rannassa heinäkuussa. Sinilevä aiheuttaa huolta, sillä osa sinilevästä on myrkyllistä. Takana ennätyksellisen paha sinileväkesä Laajat sinilevätlautat puhuttivat kesällä. Lisäksi sen esiintyminen vedessä puhuu omaa kieltään veden- ja pohjanlaadusta. Utön luotsivene palaa vietyään luotsin ohi kulkeneeseen laivaan. – Ne ovat valtavan laaja ryhmä, maailmassa on tuhansia sinilevälajeja. Optimaalinen lämpötila sinilevälle on 35 astetta. 70 – Sinilevät ovat itse asiassa olleet elämän edellytys, sillä ne olivat ensimmäisiä yhteyttäviä organismeja, jotka tuottivat happea. Jonkin verran sinilevää tunkeutui myös läntiselle Suomenlahdelle ja Itämeren pääaltaan pohjoisosaan. Sinilevää esiintyykin runsaasti silloin, kun vedessä on paljon fosforia ja vähän typpeä. Sisävesilläkin tehtiin sinilevähavaintoja heinäkuussa enemmän kuin vuodenaikaan nähden tavallisesti. Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Harri Kuosa kertoo, että sinilevä ei ole nimestään huolimatta leviä vaan rakenteellisesti bakteereja, tarkemmin sanottuna syanobakteereja. Sinilevät pystyvät myös sitomaan typpeä ilmakehästä muiden levien ottaessa typpeä ravinnoksi veteen liuenneena, Kuosa jatkaa. Sinilevän runsaus kertoi paitsi helteisestä kesästä myös rehevöityneestä merestä ja järvistä. Noin kymmenen myrkyllistä lajia Suomessa esiintyy jotain satoja sinilevälajeja, joista vähemmistö, noin kymmenen lajia on myrkylli-. Ulompana levää on pinnassa, mutta tässä alus kulkee jo puurossa
Sinileväistä vettä ei saa käyttää myöskään löylyvetenä, sillä myrkyt voivat joutua hengitysilman mukana ihmisen elimistöön. Myrkyllistä sinilevää ei pysty paljain silmin erottamaan vaarattomasta sinilevästä, joten uimista kannattaa välttää veden juomisesta puhumattakaan, mikäli huomaa vedessä sinilevää. Nora Forsman Kuvat: Jouko Moisala Sukeltajia sinilevässä Kökarissa elokuussa. Harri Kuosa kertoo, että erityisesti pienempien järvien kohdalla ihmisen omalla toiminnalla on merkitystä sinilevän ehkäisyssä. Tällöin pitäisi mennä heti lämpimään suihkuun huuhtelemaan ihoa. – Mökkien tai muun asutuksen jätevedet, pesuaineiden käyt- tö vedessä tai veneen käymäläjätteen laskeminen veteen lisäävät kaikki ravinteita ja täten sinilevää. Mutta on muistettava, että kaikki yhteiskunnan toiminta lähtee yksilöistä, Harri Kuosa painottaa. sa olisikin poistunut, eikä vettä saa myrkyttömäksi suodattamalla tai keittämällä. siä. Tämä on hyvä tunnistuskeino, sillä esimerkiksi tietyt siitepölyt, kuten männyn keltaisen siitepölyn voisi muuten sekoittaa helposti sinilevään. Harri Kuosa muistuttaa, että jos rannalla on ollut sinileväesiintymiä, ei siellä kannata uida pariin viikkoon, vaikka tuuli tai virtaukset olisivatkin kuljettaneet lautat mennessään. – Sinileväkukinnot värjäävät veden sinivihreäksi. Ihmisiä ei ole kuitenkaan kuollut sinilevämyrkytykseen, joitakin lemmikkieläntapauksia tosin tiedetään. Rannalla kuivunut sinilevä voi puolestaan näyttää hieman maalijätteeltä. – Jotkut ovat herkkiä iholtaan, jolloin he saavat helposti iho-oireita esimerkiksi uituaan sinilevää sisältävässä vedessä. Harri Kuosa neuvoo katsomaan veden väriä, jos on epävarma onko kyseessä juuri sinilevä. Pahoinvointia ja iho-oireita Harri Kuosa kertoo sinilevän aiheuttamien oireiden riippuvan tapauksesta, koska ihmiset reagoivat esimerkiksi ihollaan yksilöllisesti. Kaikki toiminta lähtee yksilöistä Mitä minä voin tehdä. Vaikka lemmikit eivät suoranaisesti joisikaan sinileväistä vettä, voivat ne esimerkiksi nuolla kastunutta turkkiaan. Tänä vuonna on ollut muutama tällainen tapaus. – Itämerelläkin ongelma voi olla paikallinen, mutta siellä vaaditaan jo laajaa valtioiden välistä toimintaa rehevöitymisongelman ratkaisemiseksi. Harri Kuosa neuvoo vielä yhden tunnistuskeinon: – Kun laittaa vettä astiaan, kuten vaikka lasipurkkiin, vedessä oleva sinilevä ei painu pohjalle, vaan kelluu pinnalla. 71. Jos sinilevää saa sisäänsä juomalla ja tai vesihöyryn mukana, voi ilmetä pahoinvointioireita ja yleistä heikotusta tai hengitystieoireita. – Mökkien tai muun asutuksen jätevedet, pesuaineiden käyttö vedessä tai veneen käymäläjätteen laskeminen veteen lisäävät sinilevää. Tosin Harri Kuosan mukaan nämä toksiineja erittävät, myrkylliset lajit ovat kuitenkin yleisiä sinilevälajeja Suomessa. – Myrkyt voivat jäädä vielä pariksi viikoksi veteen, vaikka mas- Toksiineja erittävät, myrkylliset sinilevälajit ovat Suomessa yleisiä. Sinilevää ei saa myöskään pyydystettyä käteen tai kepin päähän samalla lailla kuin vaikka pinnalla kelluvan rihmalevää
Lopulta jalostui ajatus koko Suomen rannikon kattavasta mittavasta siivouskampanjasta, ja Siisti Biitsi syntyi. Ajatus rantojen siivouskampanjasta oli kytenyt Pidä Suomi Siistinä ry:n henkilökunnan mielissä jo jonkin aikaa. MARLINin rantojen roskakartoituksen lisäksi kyseisen projektin puitteissa järjestettiin roskasukelluksia satamissa, kiertävä valokuvanäyttely meren roskasta, perustettiin Roopen Roskaremmi, jossa lapset saivat siivota ja luokitella roskia rannalla ja tehtiin Roopen Roskakirja -nimeä kantava puuhakirja. Hälyttävintä oli kuitenkin se, että Suomen rannat osoittautuivat muiden tutkimusmaiden rantoja roskaisemmiksi ja eniten roskia löytyi niin kutsutuilta urbaaneilta rannoilta, eli kaupungeissa tai niiden läheisyydessä sijaitsevilta rannoilta. Siisti Biitsi puhdisti rantoja 45 000 roskan verran Lähes 2000 talkoolaista siivosi 110 rantaa Siisti Biitsi -kampanja keräsi yli sadalta rannalta tuhansittain jätteitä. Rannat siistiytyivät 45 000 roskan verran. Tarkoituksena oli siivota Suomen meren rannikkoa talkoovoimin ja samalla vaikuttaa asenteisiin roskaamista kohtaan. MARLINin tulokset osoittivat, että Itämeressäkin on roskaantumisongelma, vaikkei se olekaan suurten valtamerten luokkaa. Kun MARLINin tulokset levisivät median kautta, alkoi PSS ry:lle tipahdella yhteydenottoja, joissa tiedusteltiin mahdollisuutta osallistua esimerkiksi siivoustalkoisiin. Yhdistys oli osallistunut kaksivuotiseen Itämeren rantojen roskaantumista tutkineeseen MARLIN-projektiin ja tuottanut muoviroskaan pureutuneen Muovinen meremme -lyhytdokumentin. 72 S iisti Biitsi -kampanja järjestettiin viime toukokuussa ensimmäistä kertaa. Muovia löytyi ylivoimaisesti eniten kampanjan aikana. Lisäksi roskien laatu osoitti niiden olevan pitkälti kertakäyttökulttuurimme synnyttämiä jätteitä. – Siisti Biitsin kaltaisen kampanjan järjestäminen tuntui PSS ry:lle luontevalta, sillä sen lisäksi, että olemme viime vuosina tutkineet roskaantumista, on yksi yhdistyksen tärkeimmistä tehtävistä ollut koko sen 45-vuotisen historian ajan veneilijöiden ja vesilläliik-
Jenny Gustafsson ja projektissa työskennellyt Heini Kaasalainen kehuvat ihmisten aitoa innostusta ja iloa heidän saadessaan Keräyssaaliina muovia ja kaikenlaista rojua. – Itse asiassa PSS ry:n toiminta sai alkunsa, kun yksityiset ihmiset havahtuivat saaristossa rantojen roskaisuuteen ja aluksi talkoovoimin kuljettivat roskia omilla veneillään mantereelle, hän lisää. Kevät tuntui parhaalta ajankohdalta kampanjan järjestämiseksi, sillä kevät on Suomessa perinteistä talkooaikaa, kasvillisuus ei vielä peitä rantojen roskia ja tuleva kesäkausi houkuttelee siistimään ympäristöä. Siisti Biitsin käynnistämisen mahdollisti Ålandsbankenin PSS ry:lle lahjoittama Luontotilibonus, joka oli kampanjan suurin yksittäinen lahjoitus. Talkooryhmien koko vaihteli 160 ihmisen massa- talkoista aina yhden-kahden hengen ryhmiin, Jenny Gustafsson kertoo. Ideana oli, että kuka tahansa henkilö tai organisaatio sai järjestää haluamallaan rannalla Siisti Biitsi -talkoot ja kutsua sinne haluamansa talkooryhmän. – Kampanjaan osallistui yksityisten ihmisten lisäksi muun muassa yrityksiä, kuntia, asukas- ja muita yhdistyksiä. Polkupyöriäkin kertyi aikamoiset määrät. ken kaikkiaan 110 rantaa siivottiin lähes 2000 henkilön voimin. Joukoissa on voimaa Siisti Biitsin ajankohdaksi valittiin 12.–25.5. kujien jätteistä vastaaminen, kertoo Siisti Biitsin vetäjänä työskennellyt Jenny Gustafsson. – Mukaan lähti suuri joukko muitakin yhteistyökumppaneita, joiden tuki oli erittäin merkittävää, sillä kaikkea ei olisi pystynyt tekemään mitenkään ilman ulkopuolista tukea. Yritykset tarjosivat esimerkiksi palveluitaan käyttöömme, Jenny Gustafsson kertoo. Kai73 Litroissa ilmoitettu roskamäärä oli 26 000 ja painossa 2 300 kiloa.
Parasta tietenkin olisi, että Siisti Biitsi kannustaisi ihmisiä muutenkin huolehtimaan upeista rannoistamme, ei vain kampanja-aikana, Jenny Gustafsson sanoo. Nora Forsman. 74 Litroissa ilmoitettu roskamäärä oli 26 000 ja painossa 2 300 kiloa. vaikuttaa ympäristön hyvinvointiin. Siisti Biitsille toivotaan jatkoa myös ensi vuodelle, mutta se riippuu rahoituksesta. – Vaikka emme tehneet Siisti Biitsissä virallista roskatutkimusta, on merkille pantavaa, että raportoinnin tulokset noudattelivat hyvin pitkälti MARLINin tuloksia roskien laadun suhteen. – Muoviroska on selkeästi Itämerenkin ongelma, ja sillä on runsaasti negatiivisia vaikutuksia muun muassa meren eliöstöön. – Monesti siivousryhmät innostuivat kunnolla vasta rannoilla havaitessaan niiden roskaisuuden. – Kampanjan jatko riippuu tietenkin rahoituksesta, mutta olisi sääli heittää kaikkea tietotaitoa hukkaan, jonka keräsimme ensimmäisen kampanjan aikana. Pidä Saaristo Siistinä ry toivoo, että Siisti Biitsiä voitaisiin jatkaa ensi keväänäkin. Muoviroska on selkeästi Itämerenkin ongelma, ja sillä on runsaasti negatiivisia vaikutuksia muun muassa meren eliöstöön, Jenny Gustafsson sanoo. Roskaraportit palautettiin 67 talkoorannalta, ja näiden tulosten mukaan roskia kerättiin yhteensä 45 000 kappaletta. – Meren ja rantojen tilaan vaikuttaa merkittävästi rakennustyömaiden tai suuryritysten tehokkaasti hoidettu jätehuolto, Gustafsson toteaa. Mikäli todettaisiin, että kaikki jäte ajautuu rannoille kaukaa mereltä, olisi hyvin vaikeaa löytää roskaaja tai lähde, Kaasalainen lisää. Eniten muovia Siivoamisen lisäksi Siisti Biitsiin osallistuneita pyydettiin myös raportoimaan rannoilta kerätyt roskat, jotta saataisiin suuntaa-antavaa tietoa Suomen rantojen roskaisuudesta. Uskomme vahvasti, että Siisti Biitsistä voitaisiin tehdä entistä laajempi ja vieläkin enemmän ihmisiä tavoittava jokavuotinen perinne. Moni talkooryhmä raportoikin löytyneet roskat ja raportoinnista saatiin myös positiivista palautetta, sillä roskien laskeminen ja luokittelu teki ongelmasta entistä konkreettisemman. Muovia löytyi 16 000, paperia ja pahvia 4200, metallia 3700, lasia ja keramiikkaa 3300, kangasta 400, puumateriaalia 1000, orgaanista jätettä 500, kumia 200, tupakantumppeja 15 000 ja muuta 800 kappaletta. Roskat maastoutuvat välillä hyvin, joten rantaa katsoo eri lailla siivotessaan kuin siellä muuten oleskellessa, Kaasalainen sanoo. Ihmiset ovat selkeästi heräämässä roskaantumisongelmaan laajemmin ja myös mediassa kirjoitetaan runsaasti merten roskaantumisesta ja useita tutkimushankkeitakin on käynnissä. Heini Kaasalainen ja Jenny Gustafsson toteavat myös ihmetelleensä joidenkin rantojen kuntoa ja sitä, että miten erittäin roskaisilla rannoilla aurinkoa palvoneet eivät tuntuneet välittävän ympäristöstään. – Toisaalta ongelman paikallistaminen tietyillä rannoilla tekee ongelman poistamisesta helpompaa. Erityisen roskaiset rannat sijaitsivat tyypillisesti rakennustyömaiden tai suurteollisuutta harjoittavien yritysten läheisyydessä
Kestotilaus 38€/vuosi Määräaikainen 43€/6nroa www.kissafani.fi kuntosalit ERIKOISLEHTI painonhallinta kehonhuolto PROTEIINEJA TARVITAAN myös flunssan nitistämisessä yhdistyv nissä ITRE KOVAN KÄS kiihdyttää lihasten hajoamista lisää rasvan ja stä nesteen kertymi Bodytreeni VITSE ENIN EI TAR MERK ITÄ NIVE LONGELMI A Lihassupistus johtotähtenä TA Sy LT vä EE pi n ve N T s d E ko tää en HO et kr jum LII uk op p KK se an pa EE lle T Katabolinen kortisoli Arabianhevosen hyvät hermot ja nopeat jalat saattoivat pelastaa ratsastajan hengen HEVONEN PÄRJÄÄ HYVIN PAKKASKELEILLÄ oi ht ai iv or on n t t e h to pis ute en lio lo ite y aata Ta m Loimelle suurin tarve tuulella ja sateella Hevosmaailma Monipuolinen Hevosmaailma on hevosen omistajille ja kasvattajille suunnattu harrastelehti; monille, ravi- ja työhevoskentässä toimiville, ammattilehti. Tänään Bodaus on jokaisen kuntoilijan ikioma lehti. paras maa omistaa aseita Syksyn kaunis luonto inspiroi Bodaus on 1980-luvun alkupuolella perustettu kehonrakennusharrastuksen erikoislehti. Se käsittelee monipuolisesti terveyttä, liikuntaa, kuntoilua ja ravitsemusta. Ase&Erä keskittyy metsästysharrastukseen, aseisiin ja eränkäyntiin.Lehti esittelee asetekniset uutuudet sekä vertailee aseita ja niiden lisälaitteita. Helli, elä ja harrasta! 6/2014 6,40 SI TT E LY S SÄ SUOM EN L AP EHKÄISE KISSASI toksoplasmatartunta 35 vuotta alalla ollut ANTTI SERKAMO lopettaa ravitallin pidon Ravivalmentaja Pia Huusari: TIMI KISSAKAHVILA A PURNAUSKIKSESS iä vieuhräattlaäisvia se VARA- TAI & M Ä riin Milloin eläinlääkä inkit Parhaat kotihoitov Po RKÄ S im R U i p UO UR ar KA I as N pa UM kk ER au O: s kissalle TarjoaSIJO ITUSKOTI sai kodin alon löytöeläintke jäl en Kissafani 1 Kissafani Kissafani on kissan ystävien ikioma lehti. Maailma muuttuu, niin myös Bodaus. Kestotilaus 35€/vuosi Määräaikainen 38€/6nroa www.bodytreeni.fi Haulikkoradoista jatkossa iso pula RA IKO I KOIRA 5/2014 6,30 Kanttarellikoiran nenä töihin: Nyt lähdetään sieniretkelle Koirat mukana vapaaehtoisess pelastuspalvelusasa NÄY TTELY- JA KOTIKOIRIEN TURKIT KUNTOON Professori Snellman : Lyhytkalloisilla rod monia terveysong uilla elmia KOIRAN PITÄÄ SA ADA OLLA KOIRA! Inhimillistäminen johtaa moniin käytöshäiriöi hin Tara-koira tuhosi asuntoja, koulutu auttoi ongelmaans Berninpaimenkoira Ukko pääsi kivuista uimalla Meidän Koira Meidän Koira on erinomainen asia- ja viihdelehti koko perheelle. Etenkin nuorison keskuudessa sukeltamisen – eksoottisen välinelajin – suosio lisääntyy vuosi vuodelta. Rakkaus kissaan on monen kohdalla sammumaton, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta omaan kissaan. Ihmisen läheisimmästä ystävästä koirasta esittelemme jokaisessa numerossa rotuja, kasvatusta ja hoitoa. Kestotilaus 37€/vuosi Määräaikainen 39€/6nroa www.meidankoira.fi SUKELTAJAN ma ailma 6-2014 6,40 at Vakka-Suomen Urheilusukeltajilla Suomen presidentit osanneet ampua Ase&Erä T U MONITOIM Egypti kestosuo ki, uutena Mikronesik sia Ympäristöluvat umpeutumassa tehometsästykseen ja ruokintakieltoon SIT Talven sukellusmatk metsästäjiä Sikarutto laittoi villisiat UO vaatii tarkkoja testauksia Hirvenmetsästys paikoin pysähtynyt Svinhufvud oli ampuja, Mannerheim metsästäjä US Meidän Rebreather Kainuussa yhä enemmän susia Lapissa kanalintuja odotettua paremmin OT A & Lastausta harjoitellaan liian vähän 5,90 t
é VOIMA S KESTÄVYY ät Eläintenkouluttaja Minna Tallberg: kauneus terveys Aituri Arttu Hirvosen NOPEUSVOIMAkausi Voimakehonrakennus, mestarien valinta – Valmennusruokinta rakennetaan laatuheinän päälle IPP Kissoilla ei pentutehtailua, kuten koirilla HU 6/14 6,20 IT NEUVOT – VINK – UUTUUDET – HOITO – RAVINTO OIR A ROT INK UE Pauke ja Kuura Pakkaskattikaksikko Neljännesvuosisadan ilmestynyt Ase&Erä on saavuttanut vakiintuneen ja vankan aseman metsästys- ja aseharrastajien keskuudessa. Noin 20.000 suomalaista harrastaa tätä nykyä sukeltamista. Kestotilaus 38€/vuosi Määräaikainen 47€/6nroa www.hevosmaailma.fi Erikoishinta aa Polta rasvat ja kasv a! ta lihas kahvakuulatree telu Liian kova harjoitoon voi viedä ylikunt Karhu laukkasi ratsukon takana 7 – 2014 7,20 Amerikkalainen Guns and Ammo: Suomi 9. Myös nuoret hevosenystävät ovat ottaneet Hevosmaailmalehden omakseen, ja heitä on tänään yhä enemmän. Lehden aiheita mm: Koiran ja ihmisen kumppanuus - Millainen koira, sellainen omistaja - Hyvä pentu on iloinen pentu. Kestotilaus 58€/vuosi Määräaikainen 65€/8nroa www.asejaera-lehti.fi Kova hammaskipu voi iskeä yllättäen nousuvaiheessa Huoltamattomat laitteet jäätyvät vuosittain oma tur vallisuuspäivä Panssaripuv a pääs ee jo 300 metriull n syvyyteen Sukeltajan Maailma Sukeltaminen on eksoottinen harrastus. Kissafani välittää tietoa kissan hyvästä hoidosta monipuolisesti ja kattavasti. Kestotilaus 38€/vuosi Määräaikainen 42€/6nroa www.sukeltajanmaailma.fi. Lehti esittelee myös erilaisia kissoja ja kissarotuja ja on mukana kissanäyttelyissä
Sukellusseuran puheenjohtaja Matti Eronen palaamassa P3kurssin avovesiosuudelta. Vesihiisi kokoaa sukelluk harrastajat yhteen Varkau Sukellusseura Vesihiisi on Varkauden alueen valttikortti sukelluksesta kiinnostuneille. Sen sijaan laitesukelluksen harrastajamäärä on viime vuosina vaihdellut lievästi ylös-alas. Tiedän kuitenkin, että Varkaudessakin joillakin muilla urheiluseuroilla on pula uimahallivuoroista, harmittelee Matti Eronen. Maanantaisin pelataan yleensä pääosin uppopalloa. Perjantaisin harjoitellaan laite- ja vapaasukellusta, snorklaustaitoja sekä muita sukellukseen liittyviä asioita. 76 Uimahallivuorot – Sukellusseurallemme on esimerkiksi onneksi riittänyt vuoroja sen verran kuin tarvitsemme. Välillä pelaajia on enemmän ja joskus vähemmän. Vesihiiden allasharjoitukset ovat maanantaisin ja perjantaisin. Kuva: Petri Soikkeli. – Uppopallo on ollut suosittua ja sitä on pelattu lähes seuran perustamisesta lähtien. Tällä hetkellä harrastajia on ollut ihan sopiva määrä, arvioi Eronen. Seuralla on tukialuksena 120-vuotias entinen höyrylaiva. Kurssien tai muiden seuran järjestämien tapahtumien vuoksi. Aktiivisia jäseniä seurassa on noin 80 henkilöä. – Toki uusia jäseniäkin on viime aikoina seuraan liittynyt, mutta heitä voisi olla enemmän. Seuraa sukelluksiin löytyy aina kun sitä kyselee. L aitesukelluksen harrastajamäärät ovat pysyneet vakioina, mutta kiinnostus vapaasukellukseen näyttää lyhyessä ajassa tulleen uusia kasvoja, kertoo Sukellusseura Vesihiiden puheenjohtaja Matti Eronen. Lähikuntien uimahalleista löytyy myös vuoroja, jos tulee satunnaista tarvetta. Jani Haaja jään alla
– Tänä vuonna saatiin pidettyä Vesihiisi on kohta 45-vuotias seura. – Innostuksen mukaan pyritään järjestämään teemailtoja, joissa harjoitellaan tulevia kursseja varten tai opetetaan sukellukseen liittyviä muita asioita. Kouluttajapula 45-vuotias Vesihiisi Seura pyrkii järjestämään mahdollisuuksien ja kysynnän mukaan peruskoulutusta sukellus- ja ensiaputaitojen kehittämiseksi. uimahallivuorojen päiväjaottelusta voidaan poiketen. Perustava kokous oli tammikuussa 1970. Muita aktiivisia olivat Pentti Kokko, Topi Antikainen ja Hannu Ylönen. ksen udessa – Jääsukellukseen liittyy haasteita, mutta erilaisuutensa vuoksi se on todella mielenkiintoista. Perustajana toimi Seppo Haaja. – Meillä on esimerkiksi opastusta snorklaukseen, laitesukelluksen peruskurssi keväisin, Sitten ovat P3-, Rescue Diver-, Nitrox- ja TriMix-kurssit, jos kysyntää on tarpeeksi, Eronen selventää. Talviaikaan tehdään taitoharjoituksia uimahallilla leikkimielisine kisoineen. 77. – Yleensä nämä liittyvät jollain tavalla tuleviin kursseihin, joihin jäsenemme osallistuvat ja harjoittelevat. Muita pioneereja olivat muun muassa Seija Haaja, Pertti Antere, Matti Vilhunen, Pekka Lahti, Esko Sipiläinen, Veijo Hukkanen ja Jouko Nykänen
Sukelluskursseja on kokeilun jälkeen suoritettu pitkä liuta. Näkyvyys veden alla oli yllättävän hyvä, ja Saarenmaan vedet olivat mielen- Lähes 120-vuotias M/S Hiisi on seuran tukialus. Varppaaja tarkoitti tukkilauttojen käsittelijää ja siirtäjää. Saimme myös nostettua aktiivisten jäsenten koulutustasoa ja sitä kautta harrastajia etenemään lähi- ja laitesukelluskouluttajaksi ammattimaisempaan suuntaan. Aloittelin vuonna 2010 etelässä introsukelluksilla. Alus palvelee seuran tukialuksena ja jonkin verran jäsenten omilla perheretkillä.. – Tänä vuonna sukelsimme Virossa Saarenmaalla. – Niitä pidetään Punkaharjulla tai sopivassa järvi- tai avolouhoskohteessa riippuen mihin syvyyteen halutaan mennä. – Pirtinvirrassa on virtasukellustapahtuma talviaikaan. Osallistujamäärät olivat kiitettävät. Vuonna 1896 tehtiin muutostyö varppaajaksi Helsinki Stenbergin konepajalla. Vuonna 1987 ostettiin tutka laivaan. – Televisiosta tuli aikoinaan Jacques Cousteaun sarja Merten salaisuudet. Seuran tavoitteena on ollut, että joka kesä päästään lähtemään jonnekin vähän kauemmaksi. Jäsenet risteilevät myös itsenäisesti laivalla. 78 Erään laivan tarina Ensimmäisen kerran Vesihiisi-alus on mainittu vuonna 1895, silloin nimellä S/S Risto. Monien vaiheiden jälkeen vuonna 1970 aluksen runko (”rovi”) ostettiin Sukellusseura Vesihiidelle Kerman kanavalta Romuliike Keinäseltä. Sukellus on kiinnostanut Matti Erosta nuoresta iästä alkaen. – Uimarantoja ja joitain vierasvenesatamia olemme käyneet puhdistamassa, kertoo Eronen. Suurena apuna on legendaarinen tukialus M/S Hiisi, noin 120 vuotta vanha entinen höyrylaiva. Toivon mukaan tähän löytyy ratkaisuja ja jäseniltä aktiivisuutta edetä kouluttajatasolle. Yleensä avovedet järjestetään leirillä tai lähiseudun kohteissa. – Tällä hetkellä luokituksiani ovat P3, turvasukeltaja, Nitrox ja DAN Advanced Oxygen First Aid. Kuva: Matti Eronen kiintoisia, kertoo Matti Eronen. Vesihiisi on tehnyt sukellusmatkoja myös Norjaan. – Tukialuksemme on tosiaan todellinen helmi. Eronen kävi kotimaassa omassa ja naapuriseuran järjestämillä kursseilla. Työ tehtiin Forssellin konepajalla Lappeenrannassa. Sukelluskohteina olivat hylyt. Talvitapahtumia Seurasta löytyy myös vapaasukellustoimintaa ja siihen osin liittyen harppuunakalastustakin harrastetaan. Se oli työssä Saimaalla heinäkuusta 1896 alkaen. Pian uusi nimi M/S Hiisi alkoi olla tuttu jo koko Vuoksen vesistöllä, niin paljon on Hiisi vettä kyntänyt. Sukellusretkien lisäksi seura järjestää vuosittain rojunpuhdistustalkoita. Vuonna 1984 pohja sekä sisärakenteet uusittiin. – Laivan ylläpito vaatii tietenkin paljon talkootunteja. Sauna lämpenee ja makkarat paistuvat siinä sivussa. Alusta on talkoovoimin remontoitu suurella sydämellä, jotta se on saatu nykykuntoon, sanoo Matti Eronen. Keväällä 1906 alukseen uusittiin tehokkaampi varppauskoneisto tukkilauttojen vetämisen tehostamiseen. Nimi S/S Risto vaihtui osaksi seuran nimeä 1971. Tosin tunnelin päässä on jo nähtävissä valoa. – Molemmat ovat uusia asioita seurassamme. Aikaahan siinä tosin vierähti ennen kuin aloin itse sukeltaa. Matti Eronen harmittelee kouluttajapulaa. – Sama ongelma on varmaan monilla muillakin seuroilla. P3-kurssi ja turvasukeltajakurssi. Kuvassa Stanislav Peev. Klaus Susiluoto Seuran tukialuksena on M/S Hiisi, noin 120 vuotta vanha entinen höyrylaiva. M/S Hiisillä järjestetään kerran viikossa illalla kesäaikaan miniristeily, jonka aikana voi sukeltaa. Vesihiisillä on myös talvisukellustapahtumia jäsenten aktiivisuuden mukaan. S/M Hiisi mainitaan Salvesen varustamon kirjanpidossa, jolloin se toimi Helsingin laivauksissa. On hienoa, että saamme toimintaamme entistä monipuolisemmaksi. Vuosina 1971–73 alus kunnostettiin ajokuntoon seuran tukialukseksi. Enimmäkseen kesäisin kuitenkin pitäydytään kotivesillä. Saarenmaan hylyt Vesihiiden jäsenet ovat käyneet menneinä vuosina myös Norjassa ja Saaristomerellä. Jääsukellukseen liittyy tietysti haasteita, mutta erilaisuutensa vuoksi se on todella mielenkiintoista, sanoo Matti Eronen. – Itsekin olen innokas VA-kuvaaja. Alun perin aluksen nimi oli S/S Risto ja se kulki höyryllä työlaivana muun muassa tukkeja käsitellen ja kuljettaen. Innokkaita vapaaehtoisia riittää, ja tällainen resurssi pystytään pitämään käyttökunnossa. 1990-luvulla asennettiin keulapotkuri sekä autopilotti. Pientä innostuksen poikasta on havaittavissa tälläkin saralla. Merten salaisuudet VA-valokuvausta harrastetaan seurassa aiempaa enemmän
Puukon pitää olla helposti irrotettavissa, mutta se ei saa pudota liian helposti. Mahdolliset vesikasvit tai muut ympäristön objektit eivät saa päästä sotkeutumaan siihen, sanoo Kaijala. Markkinoilla oleviin isoihin, jopa 20-senttisiin puukoihin Tuominen suhtautuu vähintään varauksella. Sukelluskalastusta tai luolasukellusta harrastaville saattaa olla tarpeen erikoispuukko tai leikkuri. Sen saa kiinnitettyä painovyön hihnaan. – Materiaali tarkoittaa sitä, että puukko kannattaa kuivata vedessä käynnin jälkeen tai muutoin se alkaa pikku hiljaa ruostua tuppeensa. Useisssa puukoissa on myös titaaniversiot, jotka ovat kolminkertaisesti kalliimpia kuin ruostumattomattomasta teräksestä valmistetut puukot. – Olen aina sanonut, että ne ovat naurettavan ja hälyttävän rajamailla. – Sataa teräspuukkoa vastaan kaupaksi menee ehkä 1–2 titaanipuukkoa. Tämä toimii eräänlaisena apuveitsenä, jolla voi leikellä tai katkoa pienempiä lankoja, jos on tarve. Tuominen pitää sukelluskalastajille hyvänä vaihtoehtona näppärää Cressin Killer -pikkupuukkoa, jonka terä on alle yhdeksän senttiä. Ruostumaton teräs pitää pintansa edullisuudellaan Hyvä sukelluspuukko on monikäyttöinen varuste Sukeltajan varusteisiin kuuluu ainakin yksi hyvä puukko jo turvallisuussyistä. Joskus louhoksissa saattaa olla ohuita köysiä, joihin säiliöiden letkut saattavat takertua. jakotelossaan, joka voidaan sijoittaa kumiremmien avulla esimerkiksi säären sisäreunalle pystysuuntaisesti tai vaikka kyynärvarteen. Esimerkiksi hedelmäveitsi maksaa 15 euroa. Puukko tai veitsi kuuluu kuitenkin sukeltajan varusteisiin osana hänen turvallisuuttaan. Teräspuukkoa voi myös rasvata silikonilla, mikä saattaa pitää ruosteen paremmin loitolla, Lauri Kaijala opastaa. 79 Sukelluspuukoissa materiaali on yleensä teräs eli stainless steel. Kahvan kannassa on yleensä vielä metallinen ”klunssi”, joka sopii säiliön kolkutteluun äänimerkkejä annettaessa toiselle sukeltajalle tai vaikka naulan hakkaamista varten. T urkulaisen Fun Diven Jukka Tuomisen mielestä sukeltaja tarvitsee vain yhden hyvän puukon. Kömpelö ja hankalasti käytettävä puukko lähinnä nostaa käyttäjänsä itsetuntoa. Juhani Karvonen. Sukelluskalastuksessa käytettävät sukelluspuukot ovat ominaisuuksiltaan vielä moninaisemmat, koska ne on suunniteltu nimenomaan vedenalaista metsästystä varten. Ominaisuuksina pitää olla ainakin kaksi: veitsen toinen reuna sahalaitainen sahausta varten ja toinen reuna terävä leikkaamista varten. – Minun ei ole koskaan tarvinnut katkoa omien varusteiden tai kenenkään toisenkaan varusteiden hihnoja. Myös varren tulisi olla riittävän iso, jotta siihen on helppo tarttua paksut sukellushanskat kädessä. – Sillä saa hieman sahaamalla poikki painovyön hihnankin. Toinen niistä on niin sanottu varsinainen sukelluspuukko, joka tulisi olla riittävän jämäkkä ja kookas, jotta sillä voi sahata poikki paksumpiakin esimerkiksi köysiä kiinnijäämistilanteissa. Itse käytän Aquatecin T-rexiä, jonka mitoiltaan huomattavasti pienempi kuin varsinainen sukelluspuukko. Markkinoilla on myös titaniumista valmistettuja puukkoja, jotka eivät ruostu koskaan ja ovat paljon kevyempiä sekä ikiteräviä. Sen pituus voi olla noin 15 senttiä. – Tämä puukko on kiinni suo- Cressin Killer on sukeltajien suosiossa. Tämä apupuukko on Näppärässä puukossa on hyvä lukitusmekanismi, joka on sukeltajalle tärkeä. – Se on yksinkertainen puukko, jota muun muassa kalastajat suosivat. Tällä hetkellä suosittu on Wenoka Squess Black -pikkupukko. terä on noin kahdeksan senttiä. Näppärässä puukossa on hyvä lukitusmekanismi, joka on sukeltajalle tärkeä. – Hyvän sukelluspuukon tulee olla sellainen, että sillä voi tehdä mahdollisimman montaa eri asiaa, muun muassa leikata, sahata, pistää, veistää, kaivaa, ruuvata, katkaista tai mitata. Hyvänä yleispuukkona Tuominen pitää Dir Zonen niin sanottua ”hedelmäveistä”, jossa on tylppä pää, sahalaitahammastus ja terän pituus on vain 3–4 senttiä. Puukon saa kiinni jalkaan, liiviin tai liivin täyttöletkuun pannalla. Mikäli titaniumpuukon lyö kampelan läpi kalliopohjaa vasten, siitä voi katketa kärki. Keraamisen materiaalinsa ansiosta ovat siis hauraita katkeamaan, jos niitä käytetään ronskimmin esimerkiksi kaloja metsästettäessä. – Kaksi puukkoa on jo hätävarjelun liioittelua tavallisella sukeltajalla. Sukelluskalastusta harrastava tarvitsee puukon päästääkseen veren pois kaloista, sanoo Tuominen. Lisäksi terän juuressa tulisi olla katkaisukoukku. Tuominen on tarvinnut puukkoa 1–2 kertaa. Terä on titaania. Titaanipuukko ei ruostu koskaan Kahden puukon taktiikkakin käy Sammakkomies Oy:n Lauri Kaijalan mukaan sukeltajalla on yleensä mukanaan kaksi sukelluspuukkoa. Puukon pitää olla helposti irrotettavissa, mutta se ei saa pudota liian helposti. Toinen puukoista on yleensä niin sanottu liivipuukko, joka on kiinnitettynä sukeltajan tasapainotusliiviin. – Niiden ainoa huono puoli vain on se, etteivät ne kestä taivuttamista. Puukkojen määrää voi pitää jossain määrin makuasiana. Noistakin tilanteista selviää yleensä peruuttamalla
Koska Joulupukilla tiedetään näin joulun alla olevan kiirettä, Sukeltajan Maailma vieraili Tampereella paikallisessa sukellustarvikeliikkeessä katsastamassa, minkälaisia sukeltajalle tarkoitettuja lahjoja olisi tarjolla. Koska aika on taloudellisesti kireä, päätettiin, että pääpaino pidetään tänä vuonna Joulupukille kohtuullisen edullisina, mutta saajalle tärkeinä ja tarpeellisina lahjaehdotuksissa. Lokikirjakansio, 35 euroa. Käsivarteen kiinnitettävä muistilevy, 20 euroa. 80. Monitoimiveitsi sukeltajalle, 65 euroa. J oulu on jo lähellä, mutta nykyisenä nopean tiedonvälityksen aikana ei ole vielä liian myöhäistä lähettää sähköpostia Joulupukille. Pulloon kiinnitettävä hälytyspallo, 8 euroa. Kirjeen voi kuulemma jättää myös näkyvälle paikalle kotona, vaikka keittiön pöydälle illalla, josta se tietojen mukaan on aamuun mennessä kadonnut. Yllätyksiä pukinko Sukeltajalle voi antaa joululahjaksi vaikka uudet suukappaleet, monitoimiveitsen tai muistilevyn. Osoitetta kannattaa tutkailla netistä. Jouko Moisala Sukeltajan työkalulajitelma, 25 euroa. Keskikokoinen reeli, 70 euroa
Muistilevy, 18 euroa. Kompassin kiinnitys, 40 euroa. Valaisin, 165 euroa. onttiin! Pieni merkinantopoiju, 110 euroa. Uudet suukappaleet, 30 euroa. 81. Lisäväriä naamariin, 10 euroa. Valaisin, 70 euroa. Leikkuri, 32 euroa. Uudet räpylän kantaremmit, 15 euroa
Asiantunteva Sukeltajan Maailma kertoo perusteellisesti sekä kotimaisista että ulkomaisista sukelluskohteista. Ja välineuutuudet ovat mukana jokaisessa numerossa! Sukeltamisen turvallisuus on käyttäytymisnormien hallintaa, osaamista ja säntillisyyttä. Sukeltajan tautia ei tarvitse kokea, kun toimii ohjeiden mukaan. Sukellusvälineiden esittely on lehden olennainen asiasisältö. Etenkin nuorison keskuudessa sukeltamisen – eksoottisen välinelajin – suosio lisääntyy vuosi vuodelta. Välineiden hallinta on erityisesti aloitteleville harrastajille vaikeaa, tässä Sukeltajan Maailma on harrastajan tukena. Paperilehti kestotilaus Kova hammaskipu voi iskeä yllättäen nousuvaiheessa. Turvallisuus on tärkeä Sukeltajan Maailma -lehden aihealue. Sukeltajien kiehtovat extreme-kokemukset saavat nekin lehdessä runsaasti palstatilaa. luokan postimerkki Karprint Oy maailma 82 SUKELTAJAN 5JMBB OFUJTTÊ UBJ TÊILÚQPTUJMMB Postitoimipaikka 7BOIB 5VSVOUJF )6)."3* 5JMBBKBQBMWFMV 1VI 'BLTJ XXX TVLFMUBKBONBBJMNB m UJMBVLTFU!LBSQSJOU m Huoltamattomat laitteet jäätyvät vuosittain oma turvallisuuspäivä Noin 20.000 suomalaista harrastaa tätä nykyä sukeltamista. Vakka-Suomen Urheilusukeltajilla Panssaripuvulla pääsee jo 300 metrin syvyyteen Tilaa Sukeltajan Maailma kestotilaus 38 € /vuosi tai määräaikainen 42 € /6 nroa Internetissä: www.sukeltajanmaailma.fi Sähköpostilla: tilaukset@karprint.fi Puhelimitse: 09-2569 108 Oheisella palvelukortilla Tilaushinnat SUKELTAJAN t VMLPNBJTJJO UJMBVLTJJO QPTUJUVTMJTÊ t 3VPUTJJO UJMBUFTTB IJOUPJIJO MJTÊUÊÊO NPNT Nyt puretaan rebreather osiin! laskutusjakso 12 kk 38€ ,FTUPUJMBVT KBULVV BVUPNBBUUJTFTUJ WBMJUVO MBTLVUVTKBLTPO NVLBJTFTUJ WPJNBTTBPMFWBBO LFTUPUJMBVTIJOUBBO 5JMBVLTFO WPJ JSUJTBOPB NJMMPJO UBIBOTB
NJFMVJUFO LVVLBVUUB FOOFO VVEFO MBTLVUVTKBLTPO BMLVB Paperilehti määräaikaistilaus LL OSPB 42€ PALVELUKORTTI Tilaan Sukeltajan Maailma -lehden maailma Plurdalenissa sukelletaa taas entiseen tapaan – n sukelluskieltoa ei enää ole Sukeltajaliitto: Vaikea puuttua sukeltamisiin, ne ovat jokamiehenoikeuksia ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Paperilehti kestotilaus Paperilehti määräaikaistilaus 12 kk Digilehti kestotilaus Digilehti määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ - ___/___ 20___ 5-2014 6,40 Suomelle pronssia vapaasukelluksen MM-kilpailuista Hätänousu paniikissa viimeinen vaihtoehto Sukelluskalastus on hurja laji Uintia monta kilometriä ja kalastusta useita tunteja Digilehti kestotilaus &OUJOFO PTPJUF UBJ MBIKBMFIEFO TBBKB laskutusjakso 12 kk 30,40€ Sukunimi Digilehti määräaikaistilaus Etunimi Lähiosoite LL OSPB 33,60€ Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Käytä palvelukorttia, kun 6VTJ PTPJUF UBJ MBIKBUJMBVLTFO NBLTBKB t 5JMBBU MFIEFO t *MNPJUBU PTPJUUFFONVVUPLTFTUB t 1FSVVUBU UBJ JSUJTBOPU UJMBVLTFTJ Sukunimi 5JMBVLTFU
QFSVVUVLTFU KB PTPJUUFFONVVUPLTFU UVMFWBU WPJNBBO WJJLPO LVMVFTTB JMNPJUVLTFO TBBQVNJTFTUB 5JMBVT WPJEBBO JSUJTBOPB LPTLB UBIBOTB ,VTUBOUBKBMMB PO LVJUFOLJO PJLFVT WFMPJUUBB UJMBBKBMUB KP TBBEVU MFIEFU ,4- O MVWVO f O LPIEBO NVLBBO QFSVVUUBNJTPJLFVEFO QVVUUVNJOFO 0TPJUUFJUB WPJEBBO LÊZUUÊÊ KB MVPWVUUBB NBSLLJOPJOUJUBSLPJUVLTJJO )5- Puhelin Etunimi Lähiosoite Postinumero 1. Se on korkeatasoinen sukelluslehti ulkomaisten esikuvien mukaan. SUKELTAJAN maailma 6-2014 6,40 Rebreather vaatii tarkkoja testauksia Talven sukellusmatkat Egypti kestosuosikki, uutena Mikronesia Sukeltajan Maailma on sukeltajan erikoislehti sukelluksen harrastajille. Suomalaiset sukeltajat hankkivat entistä runsaammin kokemuksia myös ulkomailta, kirkkaista ja lämpimistä merivesistä