Tuning.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. on lehti tuningharrastajille. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “T yö ss ä ta rv itt iin pa its i u h ka ro h ke aa ku lje tt aja a m yö s h itu se n on n ea , jo tt a au to sa at iin py sy m ää n tie llä h u rja ss a va u h d is sa .“ 6 414888 002355 1 6 2 80 02 35 -1 60 2 PAL VKO 2016-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 8. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. nu m er o • 2/2 01 6 Suomen Historia 2/2016 Hinta 8,90€ NUORISOMUOTIA Värikkäät farkkumarkkinat Kuljetuksia talvikeleillä eli postia läpi tuulen ja tuiskun JYRKI BOY Tarina laulun takaa LEGENDAT Voro-Puikkonen HENKILÖKUVA Moottorikuningas John Wickström. Puhelimitse: puh. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.
www.suomenhistoria.. huhtikuuta 2016 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi. numero ilmestyy 21. ...Suomen Historian 9. 2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Kirjastoauto ja innokkaat asiakkaat Tuusulan Rusutjärvellä vuonna 1971. Suomen Historia 2/2016. SUOMEN HISTORIA 83 Jatkoa luvassa..
3 SUOMEN HISTORIA K u va : P ek k a K y y ti n en
Henkilökuvamme liittyy niin ikään liikkumiseen. Moni muistaa varmasti Postin linja-autot ja hellyttävät keltaiset jakeluautot, mutta telavetoiset lumikiitäjät ja jäällä vinhasti viilettävät hydrokopterit ovat harvinaisempaa kalustoa. Pääkirjoitus 10. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi K u va : SA -k u va SUOMEN HISTORIA 4 Suomen Historia 2/2016 KANNESSA: Postimies Alvar Iivonen jakaa postia Espoossa vuonna 1976. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (06) 2810 170, Fax (06) 2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Kun ajattelee, millaista on ollut hiihtää meren jäällä lumen pöllytessä ja jääkylmän tuulen viiltäessä kasvoja ja vielä vetää perässään raskasta rekeä, sata vuotta sitten normaalia päivätyötään hoitanut postimies kasvaa sankarin mittoihin. John Wickström tuli tunnetuksi venemoottoreista, joita uuttera insinööri väsymättä markkinoi Pohjanmaan uudistuspelkoisille kalastajille. Tilaajapalvelu Puh. Hyvän kokonaiskuvan talviajan kuljetustyöstä saa tarkastelemalla postinkuljetusta eri aikakausina. Moottoriajoneuvoista kiinnostuneelle Postin historia tarjoaa hupaisaakin tutkittavaa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. K a n n en k u va : P o st im u se o. Talvitien uraa aukova hevosmies, lastiaan hyisellä merellä kiskova posteljooni ja peräänantamattoman utelias konepioneeri voivat kaikki epäilemättä yhtyä 90 vuotta sitten ajasta ikuisuuteen sivakoineen Eino Leinon sanoihin: Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll' on myötä, kun latu on aukaistu edessään – mut parempi hiihdellä yksinään, tiens' itse aukaista itselleen ja yksin uhmata yötä. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Mari Immonen, Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Joona Hamm, Esa Laukkanen, Joni Partanen, Juha Pokki, Aimo Tenni, Pekka Tuomikoski Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. maaliskuuta 2016 Tie valmis on N ykyaikana sekä ihmiset että tavarat kulkevat paikasta toiseen helposti ja nopeasti. Vaikeakulkuinen maasto, pitkät välimatkat ja joskus kesäisinkin kehnot kelit tekivät liikkumisesta raskasta ja myös vaarallista. Kirjeitä ja paketteja on vuosikymmenien saatossa kuskattu mitä erikoisimmilla laitteilla. Hevosliikenteen talviteistä kertova artikkeli avaa sitä, millaisia ponnisteluja raskaiden kuormien kuljetus vaati, kun käytettävissä ei ollut valmista tieverkostoa eikä moottoroitua kuljetuskalustoa. On oikeastaan vaikeaa kuvitella aikaa ennen moottorikäyttöisiä ajopelejä saati sitten nykyisen kaltaista tieverkostoa. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Hangilla tai jäillä ei kuitenkaan menty miten sattuu, vaan talviteiden paikat määräsi parhaimmillaan satoja vuosia vanha perinne. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Miehen uran varhaisiin vaiheisiin kuuluu kuitenkin myös autonvalmistusta toissa vuosisadan lopun Amerikassa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tässä numerossa käsittelemme liikennettä useista näkökulmista. Yllättävää kyllä, talvi oli ennen muinoin liikenteelle kaikkein otollisinta ja vireintä aikaa. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
K u va : P ek k a K y y ti n en. 5 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Nurmeksen Osuusmeijerin auto noutaa tonkkia maitolaiturilta kesällä 1970
60 Moottorikuningas John Wickström Moni tuntee Wickströmin moottorit, mutta harvempi tietää, että mies niiden takana lykkäsi näppinsä Amerikan autoteollisuuden rasvoihin jo 1800-luvulla. 14 Kuva: SA-kuva / T. Nykyään Lahnajärvi on auki jälleen. 20 Tarinoita farkkujen valtakaudelta 70-luvulla Suomessa alkoi farkkubuumi. 34 Kun aika ei suostunut ajamaan ohi Lahnajärven rannalle valtatie 1:n varteen perustettiin Helsingin olympialaisten alla Suomen ensimmäinen suuri taukopaikka. Luomme katsauksen postikuljetusten historiaan ja ajoneuvoihin. Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 8. numero Suomen Historia 2/2016 Makeistehdas Hellas valmisti pula-aikana lakritsia etäisesti muistuttavia Pinimint-pastilleja. Pula-aika s. SUOMEN HISTORIA 6 14 Posti kulkee läpi tuulen ja tuiskun Talvisin suomalaisen posteljoonin taival on taittunut paitsi suksilla tai reellä myös lumikiitäjällä ja hydrokopterilla. 52 Haavoituin Vuosalmella Pentti Hakulinen palveli jalkaväkirykmentti 7:n esikuntakomppaniassa lähettinä ja sai maistaa tulta venäläisten valtaamalta Äyräpäältä. Räisänen Kannessa Kannessa Kannessa. Sen aallonharjalla ratsasti myös Kalevi Laaksonen, joka kertoo urastaan farkkutehtailla ja omassa Hitmakers-putiikissa. 72 Konstit on Kustilla monet, kun hän polkee postia perille niin lumessa, loskassa kuin kurassa
45 Jorma Korpela: Suomen Dostojevski Psykologisen romaanimme pioneeri ja kuivanräiskyvän huumorin viljelijä teki suppean mutta loistavan uran. 78 Parhaat Suomalaiset Kari Suomalainen suomii poliittisia liittoja ja salarakkaita. 74 Unohtumattomat legendat Kannessa Voro-Puikkonen aiheutti virkavallalle päänvaivaa ryöstöretkillään ja viinankeittopuuhillaan. Toistuvat Artikkelit Kyllä tuollaisia jyrkejä on joka ihmisellä. Nyt saari on ollut 30 vuotta autio ja hiljainen. 32 70-luvun suuri farkkubuumi näkyi ja kuului kaikkialla. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Mitä uutta kuuluu menneisyyden maailmaan. 40 Hevosliikenteen talvitiet Ennen vanhaan talvikeleillä kuljetettiin hevosilla rahtia jopa Merenkurkun yli Ruotsiin. 34 Kuva: Joona Hamm Kuva: Erkki Luumi Kuva: Teuvo Kanerva. 80 Sanaristikko ja tietovisa 28 Jyrki Boy Kannessa Osoittaako Juice Leskisen toinen sinkkuhitti Suosikin päätoimittajan suuntaan. Juice Leskinen s. 68 Suuri vetoomus Vuonna 1899 Suomen oikeuksia kaventanut helmikuun manifesti herätti yli 520 000 suomalaista vetoamaan keisariin. 30 Hallan saari Kotkassa vanhalla sahasaarella luonto valtaa hiljenneet teollisuusrakennukset takaisin itselleen. 58 Sodan hetkiä Sota on tuhoamista, mutta luotiin siellä sentään lunta. 20 Kotkassa Hallan saarella oli virkeää sahatoimintaa yli sadan vuoden ajan. 30 80-luvulla Lahnajärven vesipuisto houkutteli valtatie ykkösellä matkanneita pulikoimaan. 47 Lipeän vaaroja Lipeää sekoitettiin veteen pesutarkoituksessa, mutta jos sitä erehtyi juomaan, seuraukset olivat kohtalokkaat. 72 Pula-aika Sokeri jos mikä oli pula-aikana kortilla, mutta kyllä herkkusuut silloinkin keinot keksivät
Pahkasika alkoi röhkiä vuonna 1975, kun abiturientit Markku Paretskoi , Jukka Mikkola ja Paul Öhrberg löysivät ullakolta vanhan vahamonistuskoneen. Kuvassa tunnelinrakentajia vuonna 1916.. P ahkasika-näyttely tarjoaa vierailijoille nostalgisia muistoja legendaarisen huumorilehden vaiheista. Viisihenkiseen retkikuntaan kuuluivat Erik Pihkala, Christer Boucht, Eero Varonen, Viljo Haapala sekä Peter Boucht. Retkikuntalaisten varusteiden kuljettamisessa auttoivat koiravaljakot. Koneelle oli keksittävä käyttöä, ja niin miehet ryhtyivät tekemään omaa lehteä. Museokeskus Vapriikki sijaitsee osoitteessa Alaverstaanraitti 5, Tampere. Näyttely on Postimuseon ja mediamuseo Rupriikin yhteistyössä tuottama. Museokeskus Vapriikissa voi kevään aikana tutustua vuosina 1975–2000 ilmestyneen suositun huumorilehti Pahkasian vaiheisiin. Tunnelin eri päistä työnsä aloittaneet louhintaryhmät kohtasivat juhannuksena vuonna 1917, jolloin tunneli puhkaisi Pönttövuoren. Pahkasika – kymmenen kirjainta, joihin voit luottaa museokeskus Vapriikin galleriatilassa 19.2.– 29.5.2016. Tunneli oli valmistuttuaan 1,2 kilometriä pitkä, ja 1960-luvulle saakka se oli myös Suomen pisin tunneli. Vuonna 1980 lehdelle löytyi kustantaja, tamperelainen Fanzine Oy, ja kioskimyyntiin päädyttyään Pahkasika-lehden levikki kasvoi räjähdysmäisesti. Vuonna 1966 ensimmäinen suomalainen retkikunta ylitti hiihtäen Grönlannin sisämaan jäätikön. 50 vuotta sitten 100 vuotta sitten Maalaus: Pauli Heikkilä Kuva: Museovirasto Kuva: Lehtikuva SUOMEN HISTORIA 8 Koonnut: Mari Immonen Lennätinpostia Legendaarinen Pahkasika Jyväskylän ja Pieksämäen rataosalla sijaitsevan Pönttövuoren tunnelin rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1914
Helsinki. Toinen yritys tehtiin niin, että nopea vene hinasi lentolaivaa. L. Kehitystyöstä vastasi tanskalainen juustomestari Mourits Rasmussen . K u va : SK S K u va : A te n a K u st a n n u s Ku va: Va lio Oy SUOMEN HISTORIA 9 Lukuvinkkejä. Runebergin poika suunnitteli ja rakensi vuonna 1879 lentolaivan, jolla hän yritti nousta ilmaan koelennolla Viipurissa. Koneen potkuri sai voimansa höyrykoneesta, ja potkurin alaosa pyöri vedessä. Runsaasti huomiota saa myös säveltäjän puoliso Aino. Onnistuessaan Runebergin kehittämä lentokone olisi todella ollut aikaansa edellä, sillä Wrightin veljekset lensivät ensi kerran vasta kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Brittiagentit esiintyivät peitetehtävissään lSuomessa ja Venäjällä esimerkiksi liikemiehinä, toimittajina tai diplomaatteina. MIKÄ ESINE. Aiheesta on myös kirjoitettu lukuisia kirjoja. Kirjailija piirtää jännittävän kuvan ajan vakoilutoiminnasta. Kotakallio, Juho 2014: Hänen majesteettinsa agentit. SKS. Vuotta myöhemmin homejuuston valmistus siirtyi Turun meijeriin, ja Rasmussen sai tehtäväkseen suunnitella ajanmukaisen juustolan sekä kypsytystilat. Jyväskylä. Tämäkin lentoyritys epäonnistui, sillä huimat 1 150 kiloa painanut lentolaiva osoittautui liian raskaaksi suhteessa höyrykoneen tuottamaan voimaan. Ainola on yksi Suomen merkittävimmistä kulttuurimuistomerkeistä. Häkli, Esko & Blomstedt, Severi 2015: Ainola – Sibeliusten koti Järvenpäässä. Atena Kustannus. Vastauksesi voit lähettää sähköisesti osoitteeseen toimitus@suomenhistoria.fi tai postitse osoitteeseen Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa. Kirja esittelee Ainolan rakentamista sekä Sibeliuksen perheen arkista elämää talossa. Lentolaiva oli varustettu myös kahdella pienellä vedenalaisella siipiparilla. Näin vuonna 1935 syntyi sinihomejuusto, joka nimettiin kaupungin läpi virtaavan Aurajoen mukaan. Suomi oli erinomainen paikka brittitiedustelijoille, sillä pitkä ja korpinen itäraja oli vaikeasti valvottavissa. mennessä vastauksensa lähettäneiden kesken. Koelento epäonnistui, sillä lentolaiva ei kovasta yrityksestä huolimatta noussut vedestä ilmaan. Brittitiedustelu Suomessa 1918–1941. Tunnista kuvan esine ja olet mukana Museokortin arvonnassa. Aurajuuston alkuperä S uomalaiset meijerit olivat yrittäneet valmistaa roquefort-tyylistä sinihomejuustoa jo 1920-luvulla, mutta kokeilut eivät olleet tuottaneet tulosta. Kansallisrunoilija J. Juha Kotakallio esittelee kirjassaan brittiagenttien tiedustelutoimintaa Suomessa itsenäistymisen alkuajoista jatkosotaan saakka. Arvonta suoritetaan kaikkien 28.3. Tässä teoksessa lähestytään Ainolaa uudenlaisesta näkökulmasta. Valio ryhtyi kehittämään omaa sinihomejuustoaan vuonna 1933 Liedon vaatimattomassa meijerissä. Insinööri Runebergin lentolaivakokeilu I nsinööri Robert Runeberg oli Suomen ilmailualan pioneereja. Museokortin arvo on 59 €, ja se oikeuttaa sisäänpääsyyn yli 200 museoon ympäri Suomea. T iedätkö, mihin kuvassa olevaa laitetta on käytetty. Viisi metriä pitkän lentolaivan runkona oli puinen höyrypursi, jonka molemmilla puolilla olivat veneeseen päin kallistuvat silkkipäällysteiset siivet. Aurajuuston pakkauskäärettä on alusta saakka koristanut Turun tuomiokirkon kuva
Vuodesta 1907 alkaen helsinkiläisillä autoilijoilla piti olla katsastusmiehen luovuttama ajolupa. Norjassa metsäsuomalaiset on myös tunnustettu kansalliseksi vähemmistöksi. Vuonna 1922 ajokortista tuli pakollinen koko valtakunnassa. Sittemmin määriteltiin ainoastaan autotyyppi. Sanonta viittaa näin kynttilöiden taivaalliseen luonteeseen: kynttilät toivat valoa kirkkoon ja ne olivat vertauskuva elämänliekille. Weilin . Kansan suusta Keitä olivat metsäsuomalaiset. Ruotsin ja Norjan syrjäisille metsäseuduille siirtyneet suomalaissiirtolaiset tunnettiin kantaväestön keskuudessa muun muassa etevinä karjaonnen taikojina. Vuoteen 1915 saakka ajokortissa luki, mitä yksittäistä autoa kuljettaja sai ajaa. Nämä metsäsuomalaisiksi kutsutut siirtolaiset säilyttivät pitkään omaleimaisen kulttuurinsa sekä tapansa ja kielensä. Ajokorttia hakiessaan kuljettajakokelaan oli osoitettava automobiilituntemuksensa lisäksi todistus raittiudestaan sekä hyvästä maineestaan. Ennen aikaan tavallisen kansan tupia valaisivat päreet. Metsäsuomalaisia-näyttely Suomen Metsämuseo Lustossa 23.2.2016–8.1.2017. Vuoteen 1917 mennessä oli Helsingissä myönnetty arviolta 970 kuljettajantodistusta. Nykyisin kulttuuritaustasta ollaan ylpeitä. K eski-Suomesta ja Savosta lähti 1500ja 1600-luvuilla kaskiviljelijöitä Ruotsin ja Norjan asumattomille metsäseuduille etsimään parempaa elämää. Museo sijaitsee osoitteessa Lustontie 1, Punkaharju. Ensimmäiset ajokortit S uomeen tuotiin ensimmäiset autot tiettävästi vuoden 1900 tienoilla. Lampaantalista voitiin valmistaa kynttilöitä, mutta niitä käytettiin vain juhlapäivinä ja useimmiten kirkoissa. TAIVAHAN TALIKYNTTILÄT: Vaikka sananparsi ei olekaan peräisin Raamatusta, liittyy sen historia kirkon vaikutuspiiriin. K u va : A st ri d R ep o n en , Su o m a la is -u g ri la in en ko ko el m a , M u se o v ir a st o K u va : L eh ti k u va SUOMEN HISTORIA 10 Lennätinpostia Vuonna 1928 Suomessa oli 22 091 henkilöautoa, joista yli 90 prosenttia oli amerikkalaisvalmisteisia.. Valtaväestöstä poikkeava kulttuuri aiheutti myös ennakkoluuloja, ja metsäsuomalaisia juuria saatettiin jopa häpeillä. Ensimmäisenä virallisen ajoluvan sai liikemiehenä ja kustantajana tunnettu Yrjö S
Emäntälehti 1.7.1903 Nuorille naisille Vaan etkö ole taipuvainen ulkonaisilla keinoilla viehättämään miehiä. Vastavuoroisesti saksalaisilta vastaanotettiin noin 2 800 vankia. Jäällä purjehdittiin joko luistimien avulla niin sanottua luistinpurjehdusta tai erityisesti jääpurjehdusta varten valmistetuilla jääjahdeilla tai -pursilla. Keikailet. Eroa ei myönnetty, ja he meniwät kotiinsa yhtenä miehenä ja waimona.. Ilon ja surun karamellit E ntisaikaan oli häissä ja hautajaisissa tapana tarjota vieraille erityisiä juhlakonvehteja muistoksi tilaisuudesta. Laji oli jo erityisen suosittu Kanadassa ja Ruotsissa, mutta vähitellen sen pariin löysi myös muutamia innokkaita suomalaisia. Todistajat kuulusteltua ja akkojen kewytmielisyyden tultua ilmi, wakuutti eukko pyhästi antawansa kaikesta sydämmestään anteeksi rakkaan puolisonsa ylitsekäymiset ja synnit. Suolahti, Ida 2016: Yhteinen vihollinen, yhteinen etu. Mikä maksaa vaivaa olla kunnon mies, ahkera, säntillinen, kun en ole hyvin puettu, etevä, hyvillä tuloilla varustettu virkamies, ei arvoni liioin suuri avioliittoastekaavassa. Kuvassa joukko suomalaisia jääpurjehtijoita 1900-luvun alusta. Suolahti on tarkastellut väitöskirjassaan luovutusten syitä, joita olivat muun muassa sotavankien käyttö työvoimana, sotavankien palauttaminen etnisille alkuperäalueilleen sekä esimerkiksi tiedusteluja vakoiluntorjuntasyyt. Etkö valitse sellaisia pukuja, jotka totta kyllä ovat somat vaan samalla edulliset ulkomuodollesi. Myös kuvailut vähemmän onnistuneista avioliitoista ja siipan etsinnöistä päätyivät lehtien sivuille. Luovutusten taustalla vaikutti Suomen ja Saksan sodanaikainen liittolaisuusuhde, ja kaikkiaan suomalaiset sotilasviranomaiset luovuttivat saksalaisille arviolta 2 900 sotavankia. Mutta älähän. Joutui niin juttu oikeuden käsiteltäwäksi, ja mies hykersi käsiään, luullen tuotapikaa kotirististään pääsewänsä. Kun tiesi uskottomuuden paljon painawan awioeroa myönnettäessä, alkoi mies wiettää elämää, joka ei ole sopusoinnussa huoneentaulun käskysanojen kanssa. Etsit loistavia, eteviä, kauniita, ehkä varakkaita, miehiä, jotka osaavat muka mairitella, jotka huomaavat että kun on kaunis, ylhäinen, lahjakas, on joka nainen altis antautumaan hänelle, olkoon vain kuinka – siveä, kaunis, hyvä tahansa. Parhaimmillaan tällaiset varhaiset jääjahdit saattoivat saavuttaa jopa 70 kilometrin tuntivauhdin. Kuva: Museovirasto Kuva: SA-kuva/Heikki Roivainen SUOMEN HISTORIA 11 Historian lehdiltä Kirjoituksia avioliitosta Vuosisadan vaihteen sanomalehdissä kerrottiin ohjeita hyvän avioliiton ja oikean aviopuolison löytämiseksi. Jäällä purjehtijat J ääpurjehdus tunnettiin Suomessa jo 1900-luvun alussa. Väitöskirja sotavankien luovutuksista I da Suolahti on tutkinut väitöskirjassaan jatkosodan aikaisia sotavankien luovutuksia Suomen ja Saksan välillä. Ja keikaillessasi, etsitkö vakavia, ahkeria, säästäväisiä kunnon miehiä. Hääkonvehdit oli kääritty koreisiin värikkäisiin papereihin, ja kääreet koristeltiin esimerkiksi kukkakuvin sekä runonsäkeellä tai hauskalla mietelmällä. Aamulehti 14.3.1899 Ei auttanut Eräs täkäläinen awiomies koetti tässä tuonaan saada eroa pahankurisesta paremmasta puolestansa. Helsingin Yliopisto. Etpä aina. Sotavankien luovutukset ja vaihdot Suomen ja Saksan välillä jatkosodan aikana. Hautajaiskonvehtien eli surukaramellien kääreet olivat sen sijaan mustia, ja niiden keskellä saattoi Raamatun värssyn lisäksi olla hopeapaperista tehty enkeli. Mitä teet ulkonaisella kauneudella
Helsingissä ensimmäinen kunnallinen sähkölaitos käynnistettiin Suvilahdessa vuonna 1909. SUOMEN HISTORIA 12 Lennätinpostia Sähköä suomalaiskoteihin 1920-luvulla lähes jokaisessa suomalaisessa kaupungissa oli jo oma sähkölaitoksensa. 1910-luvulla sähkölaitoksia oli jo useassa kaupungissa. 1910-luvulle tultaessa maassamme oli jo yli 100 sähkölaitosta, niin voimakoneella toimivia kuin vesitai hiilikäyttöisiä. Helsingin sähkölaitos edusti modernia sähkötekniikkaa, sillä se tuotti tasavirran sijasta vaihtovirtaa. Tätä ennen oli sähkölamppu syttynyt kokeiluluonteisesti jo vuonna 1877 Helsingissä Valtion Rautateiden konepajalla. Pääkaupungissa sähköllä oli tärkeä asema raitioliikenteen kehittämisessä, ja vuonna 1914 kaikki kaupungin raitiovaunut kulkivat sähköllä. 1900-luvun alkupuoliskolla elettiin erikoista muutosaikaa, sillä kaupungissa oli käytössä niin vaihtokuin tasavirtaverkkokin. Maan ensimmäisen sähkölaitoksen katsotaan käynnistyneen vuonna 1882 Tampereen Finlaysonilla. Kuvan miehet ovat asentamassa kaapeleita sähköpylvääseen. Kunnalliset sähkölaitokset E nsimmäisen kunnallisen sähkölaitoksen maamme sai vuonna 1888, kun Tampereen kaupungin sähkölaitos aloitti toimintansa. Sähkölaitoksen avulla valaistiin tehtaan kutomosali. Teollisuus tuo sähkön Suomeen S uomessa ryhdyttiin 1880-luvulla tuottamaan sähköä erityisesti teollisuuslaitosten tarpeisiin. Kuva: Kansan Arkisto. Suurin osa näistä laitoksista tuotti sähköä pääosin valaistustarkoituksiin ja usein vain yhden yrityksen tai asuinkorttelin sähkön tarpeisiin. Myöhemmin rakennettu valtakunnallinen sähköverkko perustui pelkästään vaihtovirtaan. 1930-luvun laman jälkeen sähkön suosio kasvoi entisestään ja erilaisia sähköisiä kodinkoneita alkoi ilmestyä emäntien keittiöihin
K u va : M u se o v ir a st o Kuva: Lehtikuva. 1950-luvun lopulla Vantaan Keimolan kylän asukkaat joutuivat taistelemaan saadakseen sähkön koteihinsa. Vuonna 1928 tilanne helpottui sähkölaitosten näkökulmasta, sillä ne saivat pakkolunastusoikeuden maihin, joiden lävitse sähkölinjojen oli määrä kulkea. Uudelle omakotitaloalueelle kotinsa rakennuttaneet asukkaat tyrmistyivät, kun saivat tietää, että sähkölinjan rakentaminen alueelle oli kielletty. Syynä tähän oli pelko, että sähkölinjat aiheuttavat häiriöitä läheisen Postija Lennätinlaitoksen radioaseman toimintaan. Radioaseman kautta kulki tuolloin lähes kaikki Suomen ulkomaan radioliikenne. SUOMEN HISTORIA 13 1930-luvulla markkinoitiin erilaisia kotitaloudenhoitoa helpottavia sähkölaitteita kuten vedenkeittimiä, silitysrautoja ja leivänpaahtimia. Sähköistetty koti S ähkökäyttöiset kodinkoneet olivat aluksi vain harvojen kotitalouksien saatavilla. Sähkö vei kuitenkin voiton Lönnrotin liekkeestä. 1920-luvulla on sähkövalon arvioitu palaneen joka neljännessä kotitaloudessa. Sähkön saatavuudessa oli kuitenkin yhä suuria maantieteellisiä eroja, ja esimerkiksi Pohjois-Savon kotitalouksissa vain joka kymmenessä oli sähköt. 200 taloa ilman sähköä”. Sanan taustalla oli eläimen turkin sähköistymisen kuvailu, sillä se saatiin hankaamalla "sähähtäen säkenöimään." Näistä sanoista lyhentämällä muodostui 'sähkö'. Suurjännitelinja rakennettiin Imatralta Etelä-Suomeen. Valtakunnallinen sähköverkko V altakunnallinen sähköverkko syntyi vuonna 1929, samana vuonna, jona Imatran vesivoimalaitos valmistui. Ensimmäisten sähkökodinkoneiden joukossa olivat sähköliedet, jääkaapit, silitysraudat sekä pölynimurit, jotka tosin tuolloin tunnettiin vielä nimellä pölynimijä. 1930-luvun lopulla noin 40 prosentilla maaseudun kodeista oli jo käytössään sähköt. Koska kaikilla ei ollut varaa sallittujen maakaapeleiden hankintaan omalla kustannuksella, jäivät useat kotitaloudet ilman sähköä. 1930-luvun pula-ajan jälkeen alkoivat sähköiset kodinkoneet yleistyä laajemmin. Valtakunnallinen sähköverkosto ulottui aluksi ainoastaan maaseudun kirkonkylille; syrjäseuduille eivät linjat yltäneet. Sähkölinjojen rakentaminen oli suuri hanke, jota alkuvaiheessa haittasivat lukuisat riidat maanomistajien kanssa. Myös Elias Lönnrotilla oli oma ehdotuksensa ilmiön nimitykseksi: 'lieke'. SÄHÄHTÄEN SÄKENÖIMÄÄN Suomessa otettiin vuonna 1845 käyttöön 'sähkö'-uudissana, jonka kehitti lääkäri Samuel Roos. Alueen asukkaat pystyttivät mielenilmaisuina kylttejä, joissa esiteltiin omakotialuetta seuraavin sanoin: “Öljylamppukylä jo 3 vuotta n. Lopulta sähkölamppu kuitenkin syttyi Keimolan öljylamppukylässäkin. Harvaan asutut ja vesistöjen halkomat alueet saivat odottaa sähkölinjoja muuta Suomea pidempään. Öljylamppukylä M aan sähköistyminen ei kaikkialla tapahtunut ongelmitta
Ruotsin vallan aikana Suomen postireiteillä kirjeitä kantoivat postitalonpojat. 1800-luvun lopulla ryhdyttiin kiinnittämään huomiota myös syrjäisempien seutujen postinjakeluun. Aiemmin kirjeen vastaanottaja oli joutunut maksamaan postinkantajalle pienen korvauksen. Postikuljetusten laiminlyönnistä oli asetettu ankarat rangaistukset. K u va : M u se o v ir a st o /S a k a ri Pä ls i SUOMEN HISTORIA 14. Autonomian aikana tästä postitalojärjestelmästä luovuttiin ja tilalle tulivat posteljoonit, jotka kulkivat postireittejään kestikievarikyydillä. Vuonna 1885 lakkautettiin posteljoonien perimä kantomaksu ja kirjeet velvoitettiin kantamaan kaupungeissa kotiin saakka. Posti on kulkenut vuosisatojen ajan säässä kuin säässä. 1800-luvulla maamme postijärjestelmä laajeni ja tehostui nopeaa tahtia. Moottoriajoneuvojen yleistyttyä postinkantajien matkanteko nopeutui, ja vaikeakulkuisimmilla reiteillä kuljettiin erikoisemmillakin kulkuvälineillä: pohjoisen hangilla pyyhälsi lumikiitäjä ja saariston jäillä viilettivät hydrokopterit. Maaseudun perimmäisiin kolkkiin ei ollut mahdollista kuljettaa postia hevosrattailla tai reellä, ja maaLäpi tuulen ja tuiskun Postikuljetuksia talvikeleillä Teksti: Mari Immonen Kuvat: Museovirasto, Postimuseo, SA-kuva Suomenlahden itäosassa sijainneelle Suursaarelle posti kulki talviaikaan suksilla. P ostinkantajien ammattikunta on Suomessa verrattain nuori. Talviaikaan postikuskin matka taittui useimmiten hiihtämällä, potkukelkalla tai hevosreellä. Posti kulki jo varhain junien sekä sisävesiliikenteen höyrylaivojen mukana paikkakunnalta toiselle. Postitiloja oli muutaman peninkulman välein, ja niissä asuvat talonpojat oli velvoitettu kuljettamaan postia joko itse tai rengin avulla
1920-luvulla postinkuljetuksessa otettiin ensi kerran käyttöön autot, joiden kyydissä postit kulkivat rautatieasemilta ja -pysäkeiltä maaseudun postitoimistoihin. Harriojan tienoilla oli hän kääntynyt takaisin ja kun postin kohtasi hyppäsi reestään ja iski kirweellään ensin Abramssonia ja heti sen jälkeen kyytimiestä. Jotta postiverkosto saatiin ulottumaan mahdollisimman laajalle, turvauduttiin postihallituksessa senaatin suostumuksella uuteen kokeiluun. Tämän tehtyään oli hän ottanut postinkuljettajan rewolwerin ja sillä wielä ampunut ruumiita, jonka jälkeen hän otti reestä postisäkin ja palasi hurjaa wauhtia Haaparannalle." Vuonna 1946 lappalaisten postimiesten on arvioitu kulkeneen vuoden aikana 194 043 kilometriä porokyydillä ja 823 636 kilometriä jalan tai hiihtäen. Talvella taival taittui suksilla, potkukelkalla tai hevosreellä. Lapista löytyivät maan pisimmät jalkaisin tai poron kyydissä kuljetut postireitit. Tekijäksi paljastui kaikkien yllätykseksi niin ikään postinkantajana toiminut haaparantalainen Karl Åberg. K u va : SA -k u va /H . He olivat tavallisia maaseudun ihmisiä, jotka olivat tehneet alueen postintarkastajan kanssa urakkasopimuksen postin jakamisesta. Maaseudulla välimatkat olivat pidempiä, joten siellä piti turvautua erilaisiin kulkuneuvoihin. Raa´an teon motiivina oli rahaa täynnä ollut postisäkki, jonka Åberg oli päättänyt anastaa. Postinkuljettaja Abrahamsson ja häntä kyydittänyt nuori talollisen poika Oskari Harrioja joutuivat kylmäverisen murhamiehen uhreiksi. Ei ollut myöskään tavatonta, että postilaukku toimitettiin kylällä tienristeyksessä olevan kepin päähän, josta ensimmäinen ohitse kulkenut kyläläinen vei sen eteenpäin. Helsingin Sanomat uutisoi väkivaltaisen postiryöstön 6.3.1906 näin: "Kun sitten myöhään illalla warastetut rahat löydettiin, osa hänen asuntonsa ylisiltä, osa eräitten latojen alta kaupungin läheisyydestä, ei hänen auttanut muu kuin tunnustaa tekonsa. Olikin tyypillistä, että paikkakunnan posti tuotiin esimerkiksi pappilaan, josta kyläläiset saivat sen noutaa, tai sitten posti jaettiin asianomaisille sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen. Kesät rattailla, talvet jalaksilla Kaupungeissa postinkantajat liikkuivat pääsääntöisesti jalan. Näin varsinaisten posteljoonien rinnalle ilmestyivät maaseutureiteillä 1890-luvulta alkaen myös jalkapatikalla kulkeneet maalaiskirjeenkantajat. Talviteitä pitkin saattoi ylittää vesistöjä, ja tällä tavoin huonolla kelillä raskaat taipaleet lyhenivät huomattavasti. VAARA VAANI POSTINKANTAJAA S uomen ja Ruotsin rajamailla tapahtui talvella 1906 poikkeuksellisen väkivaltainen postiryöstö. Tapauksesta kertoo hän, että nähtyään kuinka paljon rahoja menisi sinä päiwänä postin mukana, warustautui kirweellä ja lähti ajamaan wähän ennen postia. Kuvassa postimies Filip Feodoroff virkamatkallaan Inarin Nitsijärvellä. Esimerkiksi Inarin kirkonkylältä lähteneelle kiertoreitille välillä Inari–Menesjärvi–Repojoki–Lismojoki tuli pituutta jopa 260 kilometriä. Sieltä kirjeet ja sanomalehdet jatkoivat matkaansa posteljoonin tai maalaiskirjeenkantajan postilaukussa seudun eri kolkkiin. R o iv a in en SUOMEN HISTORIA 15. seudun postioloissa oli muutenkin paljon parantamisen varaa. Jälkeenpäin ilmeni, ettei kyseessä suinkaan ollut hetkellinen päähänpisto, sillä murhamiehen oli nähty jo aiemminkin hiihdelleen postireitillä kirves mukanaan postinkantajien kannoilla muka heitä saattamassa. Postilinja-auton kyydissä Pohjoisen postireiteillä moottoriajoneuvot otettiin käyttöön muuta Suomea aiemmin. Toukokuussa 1921 Benz Gaggenau -merkkinen kuorma-auto aloitti enInarin kirkonkylältä lähteneelle, jalkaisin tai poron kyydissä kuljetulle kiertoreitille tuli pituutta jopa 260 kilometriä
Useimmiten postivirkailijat kuitenkin tunsivat kyläläiset, ja niin kirjeet löysivät oikean omistajan ilman huutamista. Autoilun varhaisvuosina postihallitus arvioi tankkimaisen traktorin olevan paras mahdollinen kulkuneuvo pohjoisessa talviaikaan. Innokkuus pohjoisten postireittien kohentamiseen johtui alati kasvavista postinkuljetusmenoista Peräpohjolassa ja Lapissa. 20ja 30-luvuilla autoliikenne rajoittui vain sulaan aikaan, joten ensilumen tultua ja lossipaikkojen jäädyttyä siirryttiin muihin kulkuneuvoihin kuten hevosrekeen. Monet näisHuutoposti: Ennen sotia oli joillakin kylillä tapana, ettei postia kannettu aina kotiin saakka, vaan asiakkaat noutivat kirjeensä ja paketinsa itse postitoimistosta. Postisäkit matkasivat lavan keskellä. Tästä syystä talviajan liikkumisessa kokeiltiin jos jonkinlaista lisälaitetta, esimerkiksi renkaisiin kiinnitettäviä teloja sekä auton etuosan alla olevaa jalasta. Postikuljetuksia Kirvu–Sakkola-välillä liikennöinyt postiauto 1940-luvun alussa. Kuva: SA-kuva/M.Persson SUOMEN HISTORIA 16. 50ja 60-luvuille saakka posti kuljetettiin kaupungista toiseen pääosin rautatietä pitkin, mutta vähitellen myös maanteitse ja lentäen tapahtuneet kuljetukset enenivät. Vuonna 1970 otettiin eri puolilla Suomea käyttöön ruotsalaisia Tjorven-jakeluautoja, joiden erikoisuutena oli oikealle puolelle sijoitettu ratti. Muutamaa kuukautta myöhemmin reittiä jatkettiin Ivaloon ja käyttöön otettiin toinenkin auto. Autojen käyttö lisääntyi 50-luvulla, ja mopedeja alettiin käyttää yleisesti postinjakelussa 60-luvulta lähtien. 70-luvulla maaseudun postinjakajat käyttivät myös omia autojaan postikuljetuksiin. 30-luvulta alkaen talviteiden kunnossapitoon ryhdyttiin kiinnittämään enemmän huomiota ja postilinja-autotkin varustettiin lumiauralla. Kuorma-auton lavalla oli puiset penkit ja kangaskatos matkustajien suojana. Postiautoliikenne ympärivuotiseksi Autoilun varhaisvaiheessa luultiin yleisesti, ettei auto tulisi koskaan soveltumaan lumen peittämän maantien kulkuvälineeksi. Jos paikkakunnan ihmiset olivat postivirkailijoille tuntemattomia, postinjakelu tapahtui postikonttoreissa niin sanottuna huutopostina, jolloin virkailija huusi kovalla äänellä sen henkilön nimen, jolle posti oli osoitettu. Tähän postin saaja tai vaikkapa hänen naapurinsa vastasi, että ottaa postin vastaan. simmäisenä niin sanottuna postilinja-autona liikennöimisen reitillä Rovaniemi–Sodankylä
Kuva: SA-kuva/M.Persson K u va : P o st im u se o /T a pi o M u st a sa a ri K u va : P o st im u se o SUOMEN HISTORIA 17. Virkapukuun pukeutuneen postimiehen tuli noudattaa ohjesääntöä (v. Postimies Alvar Iivonen jakaa postia Espoossa vuonna 1976. Ohjesääntö antoi ohjeet esimerkiksi oikeanlaisesta tervehtimistavasta, jonka mukaan virkalakkia käytettäessä tervehtimisen tuli tapahtua sotilaalliseen tyyliin viemällä oikea käsi lakin reunalle. 1964), jossa määriteltiin tarkoin, miten virkapuvussa tuli käyttäytyä. Virkapuvun käyttäminen edellytti myös muilla tavoin moitteetonta käytöstä sekä huoliteltua ulkomuotoa: laukkua ei saanut roikottaa selän takana eikä käsiä pitää housuntaskuissa. Bombardier Snowmobile R25 -lumikiitäjä Ivalossa vuonna 1955. TIESITKÖ
Yleistä oli, että postiautot kuljettivat myös matkustajaliikennettä. Laajemmin teiden auraaminen yleistyi vasta sotien jälkeen. Sittemmin talonpoikaisten veneiden tilalle tuli höyrylaivaliikenne, mutta joillakin Turun Saariston ja Ahvenanmaan reiteillä venekuljetukset säilyivät vielä pitkään. tä ehdotetuista ja kokeilluista kulkuneuvoista osoittautuivat kuitenkin ajan mittaan käyttökelvottomiksi. Viimeisinä vuosina ennen maantien valmistumista Utsjoelle hoidettiin postiliikennettä lumikiitäjän eli moottorireen avulla. Postija telelaitos. Mutkaiset ja mäkiset tiet hidastivat postiautoliikennettä vielä pitkään, ja etenkin kelirikkoaikaan matka saattoi katketa jopa kokonaan. Postilinja-autoliikennettä 70 vuotta. Helmikuussa 1847 erään postiruodun matka sai ikävän päätöksen. Ennen maantien valmistumista saattoi kelirikkoaikaan Lapin postikuljetuksissa olla jopa viikkojen katkoksia. Meritien ylittämiseen vaadittiin kokeneita merenkävijöitä, jotka tunsivat sokkeloisen saariston väylät. Postimuseo. Soilamo-Malmi 1988: Postija telelaitoksen ammattiryhmät 1900-luvulla. Pietiäinen, Jukka-Pekka 1988: Suomen postin historia 1 ja 2. Suomen puolella postikuljetuksista vastasivat pääosin useista postitalonpojista muodostetut postiruodut. Erikoiset menopelit Postilinja-autoliikenne kehittyi edelleen erityisesti Pohjois-Suomessa. Nämä kanadalaisvalmisteiset Bombardier Snowmobile -lumikiitäjät liikennöivät Lapissa keväästä 1953 alkaen. Helsinki. Postikuljetuksia K u va : P o st im u se o /J a a k ko Sa vo la in en SUOMEN HISTORIA 18. Kelirikkoaikaan postinjakelussa on käytetty myös helikoptereita. Vähitellen ryhdyttiin panostamaan talviteiden kunnossapitoon, jotta ympärivuotinen autoliikenne olisi ollut mahdollista. Talviaikaan postin toimittivat perille hydrokopterit eli jääkiitäjät, joita oli 80-luvun puolivälissä Postilla käytössä kuusi kappaletta. Hydrokopterilla matkaava postimies ojentaa kirjeitä asiakkaalleen Turun saaristossa Korpoströmissä vuonna 1982. Korkeakangas, Ahto-Kustaa 1991: Kuljetus on kulttuuria. Vaikka postikuljetuksissa oli jo 50-luvulla siirrytty autojen ja lentokoneiden käyttöön, löytyi Suomesta yhä vaikeakulkuisia alueita. Postia kuljetettiin Taivassalosta ensin Ahvenanmaan Eckeröhön ja sieltä eteenpäin Ruotsin Grisslehamniin. Pohjois-Suomen lisäksi myös saaristossa hyödynnettiin perinteisistä poikkeavia kulkuneuvoja postinjakelussa. Helsinki. Postija telelaitos. Postilinja-auton liikennöinti Ivalosta Utsjoelle alkoi vasta vuonna 1958, kun maantieyhteys pohjoiseen valmistui. Ahvenanmaalta Ruotsin rannikolle matkannut joukkio eteni hyisissä olosuhteissa välillä veneellä samalla jäätä rikkoen ja välillä venettä jään päällä vetäen. Virallisesti 13 hengelle rekisteröityjen lumikiitäjien kerrottiin parhaimmillaan kuljettaneen jopa 43 matkustajaa. Autopostimiehet kertovat tarinoita siitä, miten vauhdin oli pysyttävä kovana, jotta lumi lensi tarpeeksi kauas. Kansantieteellinen tutkimus. 30-luvun aikana autoliikenne muuttui ympärivuotiseksi. Kuin ihmeen kaupalla ainoastaan yksi postitalonpojista sai surmansa tällä epäonnisella matkalla, kun hän putosi veteen ja jäi jäämassojen alle. 30ja 40-luvuilla postilaitos otti joillakin tieosuuksilla hoidettavakseen teiden aurauksen, ja niin postiauton eteen saatettiin kiinnittää lumiaura. Lähdeluettelo VAARALLINEN MERIREITTI S uomesta Ahvenanmaan kautta Ruotsiin kulkenutta reittiä pidettiin aikoinaan yhtenä Euroopan vaarallisimmista postilinjoista. Helsinki. Lumimyrsky ehti kuitenkin yllättää miehet ennen Ruotsin rannikolle saapumista, ja heidän kerrottiin harhailleen viikon ajan pakkasessa. Lumikiitäjiä käytettiin 60-luvun lopulle saakka. Tällöin tarvittiin paitsi uhkarohkeaa kuljettajaa myös hitusen onnea, jotta auto saatiin pysymään tiellä hurjassa vauhdissa
Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. nu m er o • 2/2 01 6 Suomen Historia 2/2016 Hinta 8,90€ NUORISOMUOTIA Värikkäät farkkumarkkinat Kuljetuksia talvikeleillä eli postia läpi tuulen ja tuiskun JYRKI BOY Tarina laulun takaa LEGENDAT Voro-Puikkonen HENKILÖKUVA Moottorikuningas John Wickström määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalah jaksi upea metalline n Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehden löydät myös Lehtipiste istä kautta maan! 44 90 8 numeroa + avaimenperä ovh. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. on lehti tuningharrastajille. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Puhelimitse: puh. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. 64,90€ Tutustumistarjous!. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. 69 90 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.fi/kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Tuning.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “T yö ss ä ta rv itt iin pa its i u h ka ro h ke aa ku lje tt aja a m yö s h itu se n on n ea , jo tt a au to sa at iin py sy m ää n tie llä h u rja ss a va u h d is sa .“ 6 414888 002355 1 6 2 80 02 35 -1 60 2 PAL VKO 2016-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 8
20 SUOMEN HISTORIA
Tuolloin Suomessa oli myynnissä arviolta jopa 150–200 farkkumerkkiä. Kotimaiset farkut olivat suosittuja, sillä kaikilla ei ollut varaa kalliisiin tuontifarkkuihin. Edellisen vuosikymmenen farkkumarkkinoita hallinneet Mattisen Teollisuuden valmistamat James-farkut saivat vähitellen tehdä tietä uusille TIESITKÖ. Todellisen läpimurtonsa farkut kuitenkin tekivät vasta 1950-luvulla, kun rockmusiikki ja amerikkalaiset elokuvat vauhdittivat niiden suosiota erityisesti nuorisovaatteena. Farkkuputiikin myyjätär sekä Kalevi Laaksonen tanssahtelevat kultatakeissaan paikallisen kultasepänliikkeen edessä. "Ne olivat vaaleansiniset Lasso-farkut, ja niitä pidettiin vain kesälomalla. Farmarihousujen Suomen valloitus Ensin on kuitenkin syytä palata aikaan, jolloin farmarihousut saapuivat Suomeen. Vuosia myöhemmin Laaksonen halusi kerrata, mitä tuolloin oikein tapahtui. Nuoret saattoivat myös suunnata matkansa satamiin ja hankkia merimiesten välityksellä itselleen Levi's-, Leeja Wrangler-farkkuja. Tuolloin myös Kalevi Laaksonen muistaa saaneensa ensimmäiset farmarinsa. Samaan aikaan alkoi myös Kalevi Laaksosen liki vuosikymmenen kestänyt ura farkkujen parissa. Varhaisimmat kotimaiset nuorison farkkumerkit luotiin 1950-luvun loppupuolella. Ensin hän oli kotimaisten farkkutehtaiden palveluksessa ja piti lopulta omaa Hitmakers-farkkuputiikkia. Silloin sininen denim valtasi kirjaimellisesti koko maan. 1950-luvulla ulkomaalaisia farkkuja ei vielä suomalaisissa kaupoissa nähty, sillä ne ilmestyivät myyntihyllyille vasta seuraavalla vuosikymmenellä. James oli jo silloin tuttu merkki, mutta ne olivat paljon kalliimmat eikä niitä ollut pienellä koululaisella vielä varaa hankkia." Kotimainen farkkuteollisuus 1970-luvulla farkuista oli tullut koko kansan suosikkivaate ikään ja sukupuoleen katsomatta. Jo 1930-luvulla myös Suomessa markkinoitiin Osuustukkukaupan pukutehtaan valmistamia farkkuja työmiesten suojapukuina. 21 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Kalevi Laaksosen yksityiskokoelma. Hän kokosi yhteen leikekirjan, jonka sivuille tallentuivat vuosina 1977–1981 Orimattilassa toimineen Hitmakers-farkkuliikkeen värikkäät vaiheet. B eavers, Diggers, Falmers ja monet muut menneiden vuosikymmenten suosituista farkkumerkeistä vilahtelevat pöydän toisella puolella istuvan miehen puheessa. Ensimmäiset vapaa-ajan asuiksi tarkoitetut kotimaiset farkut tulivat kauppoihin 1950-luvun puolivälissä. Farkkujen maahantuontia ei vielä 50-luvulla ollut, joten ennen kotimaisia tuotteita farkut ostettiin ulkomailta tai saatiin esimerkiksi amerikansuomalaisten sukulaisten lähettämissä paketeissa. Kalevi Laaksonen tietää mistä puhuu, sillä rättibisneksen saloihin vihkiytynyt mies pääsi 1970-luvulla seuraamaan aitiopaikalta Suomen suurta farkkubuumia. Tarinoita farkkujen valtakaudelta 1970-luvulla elettiin keskellä todellista farkkubuumia. Alun perin farkut oli kehitetty Yhdysvalloissa miesten työvaatteeksi
Sittemmin farkuista muodostui tehtaan pääartikkeli, ja se valmisti kaikki Pohjoismaissa myydyt amerikkalaiset Wrangler-farkut. Vaatetustehdas Finn-Lisin nuori omistaja näki musiikkikulttuurin potentiaalin farkkutuotteiden mainonnassa. Yrityksen johto kiinnostui oman farkkumerkin luomisesta, ja pian Leppävirran Vaatetustehtaalla aloitettiinkin Diggers-farkkumerkin valmistus. Musiikki ja farkkumuoti olivatkin kulkeneet jo pitkään käsi kädessä, ja esimerkiksi Beavers-farkkujen keulakuvana toimi suosittu Hurriganes-yhtye. Kuluttajille haluttiin luoda mielikuva amerikkalaisesta brändistä. Vielä 60-luvulla oli korostettu kotimaisuutta, mutta nyt se yritettiin piilottaa englanninkielisten mainoslauseiden taakse. Tuolloin yrityksessä työskenteli noin 200 henkeä, ja tehtaassa valmistettiin muun muassa Ruotsin poliisin ja tulliviranomaisten univormuja. Jo puolen vuoden kuluttua Beavers-farkkumerkille perustettiin omat tehtaansa Multialle ja Keuruulle, jolloin Iki-Asu luopui niiden valmistuksesta. Ei ollut tavatonta, että ulkomailta tuodut merkkifarkut ratkottiin osiin ja uusi kotimainen farkkumalli luotiin niiden pohjalta. Edessä oli uuden farkkumerkin etsintä, ja tehtaalla käännettiin katseet länteen Ruotsissa suosittuihin Warrick-merkkifarkkuihin. SUOMEN HISTORIA 22 Farkkujen valtakausi Ulkomailta tuodut merkkifarkut ratkottiin osiin, takataskun tikkaukset muutettiin, ja uusi kotimainen farkkumalli oli valmis.. Iisalmen Iki-Asu Kalevi Laaksosen ura farkkuteollisuudessa alkoi vuonna 1972, kun hän astui iisalmelaisen vaateyrityksen Iki-Asun palvelukseen. Silloin ryhdyttiin miettimään uutta farkkutuotetta ja etsimään uutta yhteistyökumppania. Matti Majava piti tuolloin Helsingissä Suomen ensimmäistä merkkifarkkuliikettä, ja Iki-Asun johtaja otti yhteyttä häneen. Kotimaisten farkkumerkkien markkinoinnissa käytettiin myös monia muita kikkoja. Myös Kalevi Laaksosen tie johti Iisalmesta Leppävirralle. kotimaisille farkkumerkeille. Myös mainontastrategiat muuttuivat 1970-luvulla. Diggers-farkkuihin ja t-paitoihin sonnustautuneet nuoret poseerasivat Piccadilly Circusilla ja Nuoret miehet Hitmakers-putiikin edustalla. Wranglerien valmistus tehtaalla loppui kuitenkin yllättäen. Laaksonen toimi matkanjohtajana ja mukaan otettiin myös valokuvaaja Fred Ohert , joka teki palkintomatkasta pienen jutun Suosikkiin. Diggers Kun Iisalmen tehtaan rahkeet eivät enää riittäneet Warrick-farkkujen tuotantomääriin, Vaatetustehdas Finn-Lis ryhtyi valmistamaan niitä Leppävirralla Pohjois-Savossa. "Takataskujen tikkaukset muutettiin, siinä kaikki", Laaksonen muistelee. Niin muutamaa vuotta aiemmin markkinoille tulleiden Beavers-farkkujen laajamittainen valmistus alkoi Iki-Asun vaatetehtaalla. Merkkej ä tuli ja meni, ja ajanmukaiset farkkumallit luotiin ulkomaalaisia esikuvia jäljitellen. Diggers-farkkujen mainokseen keksittiin puolestaan pyytää Hurriganesista lähteneen kitaristi Albert Järvisen uusi bändi Royals. Kuvassa keskellä Kalevi Laaksonen, yksi farkkuliikkeen perustajista. Esimerkiksi Diggers järjesti kymmenelle onnekkaalle farkkujen ostajalle palkintomatkan Lontooseen
Syntyi vaihtokauppa: merimies jätti kuluneet farkut tehtaalle ja lähti sieltä uusissa vaatteissa. Edessä olevaa vetuketjua pidettiin vielä 1950-luvun puolivälissä siveellisyyssyistä sopimattomana naisille. Hitmakers-farkkuliikkeen valikoimaan kuului vaatteiden lisäksi amerikkalaishenkisiä asusteita kuten cowboy-hattuja ja nahkasaappaita. Miehen kerrotaan rahapulassaan kaupanneen vanhoja farmareitaan vaatetehtaalle mainostaen niiden olevan suurinta huutoa Atlantin toisella puolen. VÄISKIT JA JAMEKSET K otimaisen farkkuteollisuuden edelläkävijöitä olivat helsinkiläistehtaat Vaaksa Oy sekä Mattisen Teollisuus Oy, joista kumpainenkin oli alun perin valmistanut työvaatteita. Tarinan mukaan farkut kulkeutuivat osaksi Vaaksan tehtaan tuotantoa kanadalaisen merimiehen mukana. Ne tunnettiin Väiski-nimellä, ja naiset saivat oman farkkumallinsa Can-Can, jossa vetoketju oli sijoitettu sivusaumaan. 23 SUOMEN HISTORIA. Edesmenneen julkimon nimen käyttöä kuitenkin paheksuttiin, joten nimi lyhennettiin muotoon James. Mattisen Teollisuus puolestaan alkoi vuonna 1958 valmistaa kuuluisan filmitähden James Deanin mukaan nimettyjä farmareita. 1960-luvulla Jameksesta tuli Suomen suosituin farkkumerkki. Merimiehen farkuista otettiin kaavat, ja niin Vaaksan tehtaalla ryhdyttiin ensimmäisenä farkkutehtaana Suomessa valmistamaan jenkkimallisia farkkuja
24 SUOMEN HISTORIA Farkkujen valtakausi. Leppävirran Vaatetustehdas Fin-Lis osti Diggers-farkkujensa mainosautoksi Kuopion maaherran vanhan edustusauton Buick Electran, joka maalattiin hurjilla liekkikuvioilla. Vuoden 1978 hiihdon MM-kisoissa Lahdessa farkkuliikkeen omistajat sonnustautuivat ystävineen haalareihin, joiden selässä olleista kirjaimista muodostui kaupan nimi
25 SUOMEN HISTORIA. 1970-luvun lopulla rullalautailuvillitys teki tuloaan Suomeen. Tuolloin Laaksonen rakennutti Orimattilaan Suomen suurimman rullalautarampin, joka käyttäjien harmiksi sai olla vain vuoden torialueella. Farkkupuoti Hitmakers järjesti Orimattilassa erilaisia nuorisotapahtumia. Naapuruston iäkkäämmät naiset olivat valittaneet nuorten rullalautailun olleen liian vaarallisen näköistä
Puodin ympärille muodostuikin oma fanijoukkonsa, joka koulusta päästyään piipahti liikkeessä katsomassa, mitä kaikkea uutta kaupan hyllyille ja henkareihin oli ilmestynyt. Järjestimme erilaisia discoja ja muita tempauksia", Laaksonen muistelee. Helsinki. Farkkuja ei vielä tuohon aikaan pesty valmistusvaiheessa, joten huonolaatuisesta kankaasta valmistetut farkut päättyivät kuluttajille. Poutasuo, Tuula 2006: Farkkukirja. "Yrittäjäksi ryhtyminen on aina iso riski kenelle hyvänsä, mutta alle 30-vuotiaana oli vielä uskallusta vaikka mihin. Suurin farkkubuumi oli myös ohitettu. Heinolan kaupunginmuseo. Yrityksen johto päätyi lopulta tilaamaan edullisempaa farkkukangasta Hong Kongista. Konkurssista huolimatta Laaksonen muistelee erityisellä lämmöllä Hitmakers-vuosia. Heinola. Kun tavaratalot ottivat farkut myyntiin, ei siinä pystynyt enää kilpailemaan", Laaksonen toteaa. Suomi oli nimittäin muodissa aina vuoden jäljessä", Laaksonen kertoo. Julkisuutta tuli paikkakunnalla hyvin. Hitmakers-farkkupuoti ehti toimia neljä vuotta, kunnes konkurssi koitti vuonna 1981. Diggers-farkkujen kohtaloksi koitui laadun heikkeneminen. "Hitmakers oli Orimattilan ainut nuorisoputiikki, ja saimme helposti kaikki pääfarkkumerkit yksinoikeudella myyntiin. Itselleni tuo putiikkiaika oli hieno kokemus." Kalevi Laaksonen on koonnut leikekirjan muistoksi farkkualalla vietetyistä vuosista. Lähdeluettelo. "Se oli sellainen farkkuputiikin nousu ja tuho. Farkkumesta Hitmakers Kalevi Laaksonen oli seurannut farkkuteollisuutta vuosia ja alkoi lopulta tuumia oman farkkupuodin perustamista. "Tukholma oli paikka, jonne oli lyhin matka mennä katsomaan, miltä muoti näyttää ensi vuonna. Hitmakers-farkkupuodin omistajakolmikon muodostivat ystävykset Kalevi Laaksonen, Ari Lehtonen ja Jouko Hohenthal . Alun perin farkut oli valmistettu Yhdysvalloissa valmistetusta farkkukankaasta, joka oli laadultaan hyvää ja hinnaltaan kallista. Juuti, Sirpa (toim.) 2011: James päällä, joka säällä. Pienten erikoisliikkeiden asema heikkeni 1980-luvulla, kun merkkifarkkuja alkoi ilmestyä yhä enemmän suurten tavarataloketjujen valikoimiin. Farkkuja nuorisomuodin mukana oli pysyttävä, ja tuleviin trendeihin tutustuttiin kansainvälisillä messuilla tai Tukholman pienissä merkkifarkkuliikkeissä. Minerva. Ajankuva 1960–70-luvuilta. Putiikkiin poikettiin myös muutoin kuin ostoaikeissa. Hitmakers-farkkuliikkeen sovituskoppi oli sisustettu persoonalliseen tyyliin. Farkkuliikkeen valikoimasta löytyi sekä ulkoettä kotimaisia merkkifarkkuja. 1970-luvulla pieniä farkkuputiikkeja avattiin lähes joka paikkakunnalle, joten miksipä ei myös Laaksosen kotikonnuille Orimattilaan. SUOMEN HISTORIA 26 Farkkujen valtakausi Aasiasta tilattu kangas olikin rikkivärjättyä, ja pesun yhteydessä farkut muuttuivat kaikkien yllätykseksi violetin värisiksi. Farkkuputiikin nuoriin vetoava ilmapiiri luotiin persoonallisella ja rockhenkisellä sisustuksella. Skandaali tuhosi farkkumerkin maineen. muiden Lontoon nähtävyyksien äärellä. Aasiasta tilattu kangas olikin rikkivärjättyä, ja pesun yhteydessä farkut muuttuivat kaikkien yllätykseksi violetin värisiksi
Beavers-farkkuihin sonnustautui sellaisia nuorisoidoleita kuin Hurriganes, Rauli Badding Somerjoki, Teddy & The Tigers ja Pepe Willberg. Farkkujen markkinoinnissa rock-kulttuurilla oli olennainen rooli. Matti ja Pirja Majava myivät aluksi Yhdysvalloista ja Englannista tuotuja käytettyjä merkkifarkkuja sekä esimerkiksi Yhdysvaltojen armeijan takkeja. Pirja Majava suunnitteli oman farkkumalliston vanhojen ulkomaalaisten farmareiden pohjalle. MATTI MAJAVA JA SUOMEN TUNNETUIN FARKKUPUTIIKKI V uonna 1969 Helsingin Kruununhaankadulla avasi ovensa maamme ensimmäinen merkkifarkkuputiikki. Vuosina 1975–78 toimineen Royals-yhtyeen Pave Maijanen, Ippe Kätkä ja Albert Järvinen mainostivat Suosikin julisteessa Diggers-farkkuja. 27 SUOMEN HISTORIA. Pian myyntiin otettiin myös uusia farkkuja, ja kaupasta muodostui helsinkiläisnuorison ja erityisesti rockmuusikoiden suosikkiputiikki. Näin syntyi Beavers-farkkumerkki, joka oli 1970-luvulla suosittu paitsi Suomessa myös muissa Pohjoismaissa
K u va : M at ti Ta po la / JO K A M u se o v ir a st o /L eh ti k u va 28 SUOMEN HISTORIA
Kyllä tuollaisia jyrkejä on jokaisella ihmisellä.” Tarina laulun takaa 29 SUOMEN HISTORIA T ek st i: M ik a R a ss i. Juice totesi itse myöhemmin näin: ”Ei biisiä kannata tehdä jostain Jyrki Hämäläisestä, kyllä siinä pitää olla laajemmat näkökulmat. Pieni mielipaha oli kuitenkin saanut Leskisen tekemään oivan rallin pikkumaisista riidoista tai ehkä pikemminkin riitojen pikkumaisuudesta. Päätoimittaja otti vuorostaan yhteyttä Leskiseen ja esittäydyttyään kuuli langan toisesta päästä: ”Kuka Jyrki Hämäläinen?” Tämä sivallus ei lauluntekijälle kuitenkaan riittänyt, vaan hän oli jo purkanut tuntonsa kappaleen muotoon. Vielä kirpeämmin Juice oli pakkonaittanut kotimaansa ja amerikkalaisen perinteen jo esikoislevynsä Sotilaspoika-kappaleessa, joka oli country and western -sävellys J. Kenties säveltäjä Leskinen on tällä halunnut korostaa Marilynin saavuttamattomuutta susirajan miehelle. J uice Leskinen loikkasi koko Suomen kansan korviin vuonna 1974 ihastuttavan ja pahastuttavan Marilyn-hittinsä myötä. Jyrki Boy tiputti Marilynin singlelistan kärjestä ja painui iäksi kevyen musiikin yleisön mieleen. Tollanen on aika ihmeellistä, harvoin kukaan pystyy sanomaan, että tässä on tuleva hitti.” Leskinen oli niin varma kappaleestaan, ettei studiossakaan viitsinyt kuunnella ensi otolla purkitettua lauluraitaansa vaan tuumi kuulevansa sen sitten radiosta. Jyrki Boy kasvoi aihettaan suuremmaksi paitsi kuulijoiden myös tekijänsä mielessä. Kertosäkeen alakoulutyyliseen hokemaan hyvin yksinkertainen melodia sopii kuin nenä päähän ja alentaa kinastelun entistäkin lapsellisemmaksi. Lindholm muistuttaa, että Jyrki Boy oli myös Leskisen oma sävellys: ”Vaikka monet pitää Juicea alkeellisena säveltäjänä, niin loistava säveltäjä se todellisuudessa oli. L. Monimutkasta diibadaabaa tekee kuka tahansa, mutta yksinkertaisuus on vitun vaikeeta.” Leskinen oli toden totta taitava punomaan vähäeleisiin sävellyksiinsä kappaleen sanoitusta tukevaa tai kommentoivaa tyyliviittailua. Jos Marilyn Monroe oli tyylikäs urbaanin maailman tähti, Suomessa jollotettiin samaan aikaan sätkistä ja tervahöyryistä. Runebergin sotapateettiseen runoon. Kappaleen tyylilaji esittää epäilemättä myös sitä, kuinka katu-uskottavalta Leskinen on mielestään rajun musiikin ihailijasta kuulostanut. Sävellyksenä sen vanhahtava ja jälleen amerikkamainen poppitunnelma sopisi hyvin nuoren lemmenhuolista kärsivän tytön laulettavaksi. Tällä kertaa poppariksi muuntuneen Leskisen tyyli ei vetoa kuin Jyrkin pikkusiskoon, sillä Jyrkin oma suosikki on Elvis, rock and rollin kuningas. Kahden kulttuurihahmon välirikko rinnastetaan siis pilkallisesti teinien rakkaustarinaan. Jyrki Boy Juice Leskisen toinen ykkössinkku sikisi nuoren rokkarin hitusen loukatusta itsetunnosta. Sanojen ja sävelten liitto Antti Heikkisen vuonna 2014 ilmestyneessä Leskis-elämäkerrassa Risainen elämä Dave Lindholm muistelee, kuinka Juice soitti vielä levyttämättömän Jyrki Boyn hänelle takahuoneessa: ”Soitteli saatana Landolalla sitä melkein sellasena kun se tuli levylle ja sano, että tää on hänen seuraava hittinsä. Myös Jyrki Boy on sävelletty ja sovitettu herkullisesti. Marilynissä on 50-luvun jenkkihenkeen sopiva shubiduu-tunnelma, mutta toisaalta kertosäe menisi laulukööreineen aivan hyvin vaikkapa Kipparikvartetin kappaleesta. Lopputulos oli kuitenkin harkittu kokonaisuus, johon moni pystyi samastumaan. Kun Marilyn-single ilmestyi, Juice tarjosi itseään jutun aiheeksi Suosikki-lehden Jyrki Hämäläiselle ja sai vastaukseksi: ”Kuka Juice Leskinen?” Myöhemmin Hämäläinen oivalsi singlelistan ykköspaikalla keikkuneen Marilynin myötä, kuka Juice Leskinen oli. Aina tietoisuus taiteilijasta ei kuitenkaan välittynyt hänen ulkopuolelleen, ja se saattoi Leskistä hieman sapettaakin. Edellisenä vuonna Coitus Int -yhtyeen kanssa esikois-lp:n julkaissut Juice oli jo tuolloin hyvin itsetietoinen taiteilija. Jokaisella on jyrkinsä Leskisen ja Hämäläisen välit olivat ilmeisesti ammatilliset ja asialliset niin ennen Jyrki Boyta kuin sen jälkeen
Halla Sammuneen sahan saari 30 SUOMEN HISTORIA
Hallan saha ei kuitenkaan ollut ensimmäinen saha Kotkassa. Senaatti myönsi sahalle perustamisluvan vuonna 1875, ja Hallan höyrysaha aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Lämmin kesätuuli tuivertaa puiden latvoja sitä enemmän, mitä lähemmäksi merta päästään. Norjalaiset toivat sahalle omasta maastaan työntekijöitä perheineen, ja saarella toimi norjalaisten oma koulu ja kirkko. Kun kilpailu tukeista kiristyi, Halla siirtyi hankkimaan tukkeja myös Saimaalta. H allan sahayhtiö sai alkunsa vuonna 1873, kun norjalainen Aslak Holmsen vuokrasi Kymijoen suulta Hallan saaren 50 vuodeksi. Halla Oy omisti vuosisadan alussa Hallan ja Jumalniemen sahat Kotkan seudulla, Saksalan ja Otavan sahat Mikkelin maalaiskunnassa sekä Karhonsaaren sahan lähellä Kuopiota. Halla laajenee Hallan rakennuttajana toimi norjalainen yhtiö N. Suuntana on Hallan saari Kotkansaaren koillispuolella. Halla-yhtiö rakensi 1910 puutavaran kuljetusta varten uittoreitin Saimaalta Kymijoelle. Reitti alkoi Savitaipaleelta ja kulki vesistöjä pitkin Mäntyharjun ja Vuohijärven kautta Verlaan ja edelleen Voikkaalle. Hallan kuljetusreitti oli käytössä vuoteen 1976 saakka. 1870-luvulla perustettiin ainakin yhdeksän toinen toistaan suurempaa sahaa Kymijoen suistoalueelle. Työntekijöitä tuli silti myös eri SUOMEN HISTORIA 31 Teksti: Joona Hamm Kuvat: Joona Hamm, UPM:n Keskusarkisto. Vuosien kuluessa Halla-yhtiön omistukseen hankittiin lukuisia muitakin sahalaitoksia Suomesta. Kuljetusradoista pidempi oli noin kuusi kilometriä pitkä Honkataipaleen rata, jolla käytettiin höyryvetureita. Reitillä tukit jouduttiin kuljettamaan maakannaksen yli rataa pitkin Orraintaipaleessa ja Honkataipaleessa. Päämäärä on kuitenkin merellinen ja villiintynyt eikä arkkitehtuurisen tarkka ja suoraviivainen. Reitti kiemurtelee arkkitehti Alvar Aallon suunnitteleman asuinalueen läpi, ja se on jo itsessään oma nähtävyytensä. Aluksi yhtiö hankki tukkeja Hallan sahalle Kymijoen vesistöstä. Näin oli menetellyt toinenkin Kotkan norjalaisista saha-yhtiöistä, W. Niiden yhteispinta-ala oli 100 000 hehtaaria. Otterstad & Co, joka otti Suomessa osakeyhtiön muodon nimellä Halla Aktiebolag. Ihmisten ja teollisuuden saari Halla ei ollut pelkästään paikka teollisuudelle vaan myös aidolle elämälle. Järviosuuksilla hinaajat vetivät lauttoja. Gutzeit & Co. Siellä eli oma yhdyskuntansa. Yhtiön omistuksessa oli myös 230 maatilaa Päijänteen ja Saimaan vesistöalueilla
Sahan voimala koko komeudessaan. 1 2 3 4 SUOMEN HISTORIA 32 Halla 5 1. 2. Itse saharakennus on ollut kiinni voimalan vasemmanpuoleisessa seinässä, mutta siitä ei ole muistona kuin punatiilimurskaa. Voimalan kattoa koristavat luonnon istuttamat juhannuskoivut. 3. 4. Kolme saarta – Halla, Pitkäkari ja Tiutinen – on nykyään pengerretty toisiinsa kiinni. Vanhan ajan tekniikasta ja valmistusmenetelmistä kertovat jämäkät, niittaamalla valmistetut vesisäiliöt. Meriveden ja tuulen pieksemät laiturirakenteet rapistuvat Pitkäkarin eteläpäässä. Toisesta päädystä löytyivät pukukoppitilat ja toinen pääty on toiminut myöhemmin varastona.. Mantereelle menee silta. Paloaseman kytkinkenno. 5. Sinistä sähköä tästä on kulkenut 35 mm kuparijohdinta pitkin enimmillään 100 ampeerin virralla. Saaren ehjin rakennus on vanha tiilinen makasiini
Saarelle saatiin moottorikäyttöinen lossiyhteys mantereelta 1930-luvun loppupuolella. Alkuperäisiä rakennuksia on säilynyt hyvin vähän. Saaren asunnot purettiin heti sahan vaiettua. Vilkas laivaliikenne toi saarelle myös runsaan satamaja painolastikasvillisuuden. Mikä Hallan kohtalo sitten onkin, toivottavasti sen yli satavuotista sahaperinnettä kunnioitetaan näkyvällä tavalla. Merkittävä edistysaskel otettiin, kun Sunilasta rakennettiin rautatie Hallaan vuonna 1951. Tiutiseen meni siltaa pitkin vain sähkörata. Rannoilla olevat laiturirakenteet lahoavat, kun merivesi ja tuuli pieksevät niitä vuosikymmenestä toiseen. Saari palaa luontoon Ajan saatossa tulleista uudistuksista huolimatta toiminta sahalla kääntyi tappiolliseksi laman ja sahatavaran hintojen laskun takia. SUOMEN HISTORIA 33 Saari on metsittynyt, ja punatiilimurske peittää maata vanhojen rakennuksien paikalla.. Tiutinen oli 1930-luvulla yksi Suomen tiheimmin asuttuja alueita. Saari on metsittynyt, ja punatiilimurske peittää maata vanhojen rakennuksien paikalla. Viimeiset sellutehtaaseen kuuluneet rakennukset katosivat vuonna 1998. Hallan saaren koillispuolella sijaitseva Tiutinen on alun perin ollut erillinen saari. Vaikka Hallalla kohdattiin haasteita, niistä ei lannistuttu. Lisäksi toimintaa laajennettiin saman vuosikymmenen loppupuolella – silloin perustettiin laatikkotehdas, sahatavaran kuivaamo ja vientihöyläämö. Norjalaisilla työntekijöillä kerrotaan olleen paremmat asunnot ja palkat suomalaisiin työntekijöihin verrattuna. Jotain vanhasta sahasta on sentään vielä jäljellä: voimala huokuu yhä teollisuushistoriaa korkeine torneineen ja piippuineen. Saha paloi 1933, mutta se rakennettiin uudestaan. Sahan rakentamisen myötä sinne muutti runsaasti työväestöä. Ison ruutulattiaisen huoneen sisällä vallitsee täysi sekasorto. Hallan tulevaisuuden näkymissä on väläytelty Kotkan kaupunkituulipuiston rakentamista ja satamatoiminnan kasvattamista. Pikku hiljaa tuotanto väheni vähenemistään, ja vuonna 1986 Hallan saha lopetti toimintansa. 1880-luvun loppupuolella norjalaisten määrä saarella väheni voimakkaasti. Saari on toiminnan lakattua hiljalleen muovautunut takaisin luonnollisempaan asuunsa. Sahan toimintavuosina Hallan satamassa kävi vuosittain toistasataa laivaa hakemassa sahatavaraa, jota markkinoitiin 15 maahan. Sellutehdas ei ollut ongelmaton. Saha ja voimala vuonna 1953. Karhunsaaren silta yhdisti saaren mantereeseen vajaa kymmenen vuotta myöhemmin. Jatkosodan aikana saaren rakennuskanta tuhoutui pahoin palopommituksissa, kun venäläiset luulivat lautatapulimerta Kymin lentokentäksi. Kolmivaihemoottorista on varastettu kuparit, ja lähes kaikki muu on särjetty, rapautunut tai muuten tuhoutunut. Rakennuksille ei keksitty mitään käyttöä. Satama jatkaa edelleen toimintaansa metsäteollisuustuotteiden parissa. Vuonna 1916 saha siirtyi suomalaisomistukseen, kun Kymin Osakeyhtiö eli nykyinen UPM-Kymmene Oyj osti sen. Kytkinkennorivistöä valaisee vain voimalan kaarevassa katossa olevista ikkunoista kajastava valo. Nykyään Tiutinen on pengerretty Hallan saareen kiinni ja siellä on asuttu tiivis omakotitaloalue. Itse saharakennus purettiin vuosi sen sulkemisen jälkeen. Hallassa syntyi paljon jätepuuta, ja sille yritettiin keksiä kovasti hyötykäyttöä asuintalojen lämmityksessä, höyrykattiloiden polttoaineena, lasinvalmistuksessa sekä tiilenpoltossa. Aina sitä jäi kuitenkin yli. puolelta Suomea. Eräänlaisina salamatkustajina saarelle on pesiytynyt monenlaisia lajikkeita ympäri maailmaa. Saaren säästämisestä asuinalueeksi on myös puhuttu, mutta sieltä puuttuu kunnallistekniikka ja maa on vielä osittain saastunutta. Saksalaisten perustama jätettä polttava tislauslaitos siirtyi tulipalon jälkeen Halla-yhtiölle, ja siitä tehtiin Suomen ensimmäinen sulfaattisellutehdas, joka keitti puujätteestä sellua. Makean veden puute ja toisiin tarpeisiin rakennetut epäsopivat toimitilat pakottivat sulkemaan tehtaan jo 1940-luvulla. Saha pukkasi puuta niin ahkerasti, että saaret olivat täynnä varastotapuleita, niin Tiutinenkin
34 SUOMEN HISTORIA K u va : T eu vo K a n er va
Yhdessä rakennusurakoitsija Hugo Kaarilan ja tuomari Lieto Hallion kanssa he perustivat osakeyhtiö Matkamannan, jonka nimen Mäkinen keksi. Salossa Suomusjärvellä sijaitsevan Lahnajärven rannalle noussut Matkamanna oli Suomessa ensimmäinen laatuaan. Puheensorinasta erottuu sanoja sieltä täältä. Tokihan huoltoasemia löytyi, mutta kunnon ravintolalla ja levähdysmahdollisuudella varustettuja saksalaistyyppisiä "rasteja" oli turha hakea. Yksi niistä oli nykyaikaisten liikenneasemien esiaste, maantien varrella sijaitseva taukopaikka. Matkatessaan pitkää maata edestakaisin he alkoivat ihmetellä, miksei edes suurten kaupunkien välisillä teillä ollut taukopaikkoja, joihin isossa maailmassa oli totuttu. Niinpä muutamat linja-autoliikennöitsijät päättivät korjata asian. Lisäksi kiinteisTaukopaikkaa operoimaan perustettiin osakeyhtiö Matkamanna, joka oli linja-autoyrittäjien yhteinen hanke. A lkukeväisenä iltapäivänä on kiireistä. Joku kertoo nähneensä viime kerralla käydessään Kirkan . Suomen ensimmäinen taukopaikka oli avattu. Koska kyseessä oli linjurimiesten yhteisyritys, ei liene yllättävää, että kaikki Helsingin ja Turun välillä kulkeneet linja-autot pysähtyivät sen pihassa. Joukoittain toimittajia saapui jo muutama vuosi ennen suurkilpailua ottamaan selvää, minkälainen maa on kyseessä ja missä kisoja käytäisiin. Lahnajärven selältä tuulee vielä viileästi, mutta sisällä ilma on sekoitus kahvia, tupakansavua ja porsaanleikettä. Ulkomaisia vaikutteita Kun Helsinki sai vuoden 1952 kesäolympialaiset, kiinnostui ulkomainen media kaukaisesta Suomesta. Hän myös ehdotti paikaksi Lahnajärven rantaa valtatie 1:n varrella. Pääasiassa keskustelua käydään tilaamisen ja rahastamisen kielellä. Elettiin syksyä 1950, ja rakennustyöt saatiin valmiiksi olympiakesänä 1952. Suomeen saatiin näin ensimmäinen eurooppalainen taukopaikka.. Volmar Mäkinen , Verner Arvela , Yrjö Förbom ja Vilho Koivisto olivat linja-autoilun kovia tekijöitä ja monessa mukana. SUOMEN HISTORIA 35 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Juha Pokki, Teuvo Kanerva, Veli-Pekka Laine Kun aika ei suostunut ajamaan ohi Lahnajärven levähdysalue Olympiavuosi toi Suomeen monta uutta asiaa. Suurin osa matkustajista siirtyy pian kuluttamaan 20 minuutin virkistäytymishetkeä ravintolan puolelle, eivätkä saniteettitilatkaan kaiu tyhjyyttään. Aikaansa nähden suurikokoinen rakennus piti sisällään 250-paikkaisen itsepalveluruokala-kahvilan, joka oli se varsinainen Matkamanna. Linja-auto kaartaa suurelle parkkipaikalle ja antaa matkalaisen jaloitella poikkeuksellisen lämpimässä säässä kevättä nuuhkien. Kohti suurta arvostusta Matkamanna lähti voimakkaaseen nousukiitoon
Lahnajärven taukopaikka Yksi 70-luvun ilmentymistä oli Futuro-taloon rakennettu kahvila Palax, joka oli kilpaileva yritys varsinaiselle Lahnajärven taukopaikalle. SUOMEN HISTORIA 36 tössä palveli Matkahuolto, ja linja-autonkuljettajat saattoivat hengähtää hetken taukotiloissa. Yhtenä tärkeimmistä palveluista autoilijoille oli tietenkin huoltoasema. Tilanteita ei tarvinnut lavastaa. Matti Suurosen suunnittelemaan ja Polykem Oy:n valmistamaan lujitemuoviseen ufoa muistuttavaan Futuro-mökkiin sisustettiin grilliravintola ja kahvila nimeltä Palax. Siitä lähtien Lahnajärven rantaan saavuttiin varta vasten ilonpitoon läheltä ja kaukaakin. Siellä ovat pysähtyneet muun muassa kaikki Suomen presidentit matkallaan Naantalin Kultarantaan K u va : V el iP ek k a L a in e. Keikkamatkoillaan liikkuvat muusikot pysähtyivät mieluusti myöhäisilläkin aukioloajoilla varustettuun taukopaikkaan ja lukemattomia kuuluisuuksia nähtiin levähtämässä Matkamannan ja myöhemmin Lahnajärven nimellä tunnetussa keitaassa. Leikkeitä ja pihvejä kulutettiin kiitettäviä määriä. Samana vuonna eli 1969 länsirinteen alle ja osittain rinteeseen perustettiin aikaansa kuvaava vetonaula. Myös tukevampi ruoka oli nousussa porskuttaville, heikommatkin ajat eläneille suomalaisille mieleen. Shell oli koko historian ajan läsnä kolmella eri asemarakennuksella. Tämä kyseinen ufo on edelleen olemassa, mutta se sijaitsee nykyään Virossa. Ravintolan katkarapuleivät ja oman leipomon munkit muuttuivat käsitteiksi. Ufo lisäsi suosiota entisestään, ja vuoteen 1982 saakka auki ollut keltainen lentävä lautanen oli varsinkin lapsiperheiden kohde. Tontilla oli jo aiemmin palvellut kahvila, joka oli hinnoiltaan hieman korkeampi mutta silti varsinkin ruuhkaisina aikoina hyvin suosittu sekin. Aikansa kuvaaja Puolimatkan krouviksikin tituleerattu Lahnajärvi tai Matkamanna kehittyi asiakkaiden tarpeiden ja ajan hengen edellyttämillä tavoilla. Pysähdysajat olivat tavallisimmin 10–20 minuutin luokkaa. Eivätkä paussinpitäjät rajoittuneet tietenkään vain julkisilla kulkupeleillä matkustaviin. Aivan vastaavia ei tuntunut saavan oikein mistään muualta. Sen jälkeen se siirtyi nykyisen parkkialueen länsipäähän ja myöhemmin itäpäähään, jossa tyhjä asema toimimattomine pallomittareineen päivystää vieläkin, tosin kylmäasemaakin kylmempänä. Vuonna 1967 Matkamannan ravintola sai anniskeluoikeudet, ja keskiolut vapautui kaksi vuotta myöhemmin. Matkamannasta tuli valtakunnallinen kuuluisuus, ja siellä ovat pysähtyneet muun muassa kaikki Suomen presidentit matkallaan Naantalin Kultarantaan. Karhumäen veljesten postikorteissa Lahnajärven taukopaikalla on iloista kuhinaa ja kiirettä, kun linja-autot ja niiden matkustajat tulevat ja menevät. Ensimmäinen asema palveli aivan ykköstien kupeessa. Suomi autoistui jatkuvasti, ja yksityisautoilijoille Lahnajärvestä tuli käytännössä ohittamaton kohde. Matkamannasta tuli valtakunnallinen kuuluisuus. Shellin kahvilanakin tunnettu Futuro-ufo on edelleen olemassa, mutta se vaikuttaa tällä hetkellä Virossa yksityisessä omistuksessa. Toisinaan linjureita saattoikin olla parkissa samaan aikaan yli kymmenen
Loppuun asti pidetty Vuosia siitä puhuttiin, ja lopulta se alkoi. Pallomerellä ja pomppulinnalla varustetussa ilakointipaikassa saattoi laskea vesiliukumäkiä ja meloa kanootilla rannassa. Suuret liikenneasemaketjut Lahnajärven levähdysalue Lahnajärvi Helsin gintie 1 1 Uusi ykköstie löi tullessaan vanhan tien kertaheitolla hiljaiseksi. 80-luvun tapaan yritys päätti kehittää toimintaa yhä matkailullisempaan suuntaan. Moottoritie linjattiin Helsingin ja Turun välille. Perustajaystävykset olivat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, kun vuonna 1981 Matkamannan omistus siirtyi Fazer Konditoria Oy:lle. Lahnajärvellä oli myös motellipalveluita, mikäli paikalla halusi viipyä kauemmin kuin kahvihetken tai vesissä piehtaroinnin ajan. Ajan virta kohisi Lahnajärvellä. Asian tila oli kuitenkin vain väliaikainen kaikkien nostalgiamatkailijoiden iloksi! Kuva: Teuvo Kanerva. Moottoritie E18 teki matkanteosta nopeampaa, turvallisempaa ja samalla hengettömämpää. Vuonna 1986 Helsinki–Turku-tien varressa sijaitsevaa upeaa vesipuistoa mainostettiin koko perheen riemukkaana matkakohteena. Lahnajärven vesipuistona tunnettu paikka houkutteli kesäaikaan joko virkistäytymään kesken matkan tai varta vasten pulikoimaan. Yhtäkkiä katkarapuleiville, leikkeille ja munkkikahveille ei ollutkaan enää ottajia. Tultiin vuoteen 2008. Samalla loppui Lahnajärven pysähdyspaikan toiminta, vaikka sinne oli järjestetty varsin helppo liittymä. SUOMEN HISTORIA 37 Vaikka koko perheelle Kun ufo lähti, paikalle saatiin vesipuisto
Kun liput oli ostettu vesipuistoon, kiivettiin kierreportaat kiireesti ylätasolle ja sitten ei muuta kuin erilaisiin liukumäkiin. Tämän artikkelin avauskuvassa etummaiset lapset ovat näillä portailla. Sittemmin meno ja puitteet ovat muuttuneet ankeammiksi. 2. Nyt taulut ovat päässeet pahasti pölyttymään. Vapaan kasvatuksen aikanakin piti olla ohjeita ja sääntöjä. Vieläkö muistat nämä opit. 3. 2008, samana päivänä, jolloin moottoritie oli määrä avata.. SUOMEN HISTORIA 38 Lahnajärven taukopaikka 1 2 3 1. Viimeisen kerran kahvit keitettiin lauantaina 15.11
Sitten kaikki muuttui jälleen. Parhaana merkkinä voi pitää sitä, että moottoritieltä poikkeaa pihalle tasaiseen tahtiin myös rekkoja. Viimeisen kerran kahvit keitettiin lauantaina 15.11.2008, samana päivänä, jolloin moottoritie oli määrä avata. Lahnajärven rantaan olisi yhä päässyt melko helposti. Vuonna 2015 yrittäjä Pia Landen sai paikan onnistuneesti avattua uudelleen, ja tänä keväänä Lahnajärvi huokuu mukavaa sekoitusta menneestä ajasta ja nykyisyydestä. Muutama auto suhahti vanhaa Turuntietä ohi hiljentämättä edes vauhtiaan risteyksen kohdalla. Nyt nämäkin vietiin pois. Metsän taakse jäänyt Lahnajärven taukopaikka olisi vaatinut suuria investointeja pystyäkseen houkuttelemaan ison tien kulkijat pariinsa. Se astui syrjään arvokkaasti ja häpeilemättä aiheellisen haikeuden saattelemana. Oli täysin hiljaista. SUOMEN HISTORIA 39 pystyttivät toteeminsa ramppien huipuille kalastamaan matkalaisia houkutuksiinsa. Tällöin saatiin ravintolassa kokea vielä lähes samanlaista kiirettä kuin parhaimpina vuosina. Ramppi moottoritieltä nousi hyvin lähelle, eikä poikkeaminen olisi käytännössä ollut suurikaan vaiva. Nurkkapöydän ääressä kuparisen kalataulun alla saattoi satunnainen ohikulkija nähdä ikkunasta kurkistaessaan hetken aikaa Kirkan. Silti yksityisautoilijoista oli riittänyt asiakkaita. Ihmiset olivat tulleet hyvästelemään legendan. Lahnajärven rappio ja uusi nousu. Kalataulun tilalla on nykyään parturi-kampaamo, mutta linjasto kulkee vanhalla tutulla paikallaan. Lahnajärven taukopaikan kuhina oli kuitenkin alkanut hiljetä jo aiemmin. Päivän aurinko saattoi muuttua äkisti lumipyryksi. Alemmat kuvat kertovat jälleenrakentamisen tuloksia.. Järven selältä tuuli edelleen viileästi, mutta sisäilmaa eivät sävyttäneet enää elävät aromit. Uusittu Lahnajärven ravintola on viihtyisä ja virkeän oloinen. Pitkään olivat keväät Lahnajärven taukopaikalla rauhallisia. Nykyajan ihminen kuitenkin tekee itselleen erilaisia rajoitteita, joiden myötä matka vie näennäisesti helpoimpaan kohteeseen. 56 vuotta palvellut Suomen ensimmäinen taukopaikka sai väistyä saman lajin uusien tulokkaiden tieltä. Aika ei siis suostunut ajamaan Lahnajärvestä ohi, vaikka moni muu niin tekikin. Kahdessa ylemmässä kuvassa eletään pysähtyneisyyden aikaa. Muutenkin ravintolassa pääsee halutessaan nostalgiseen tunnelmaan. Mitä nyt. Olihan nykyaikaiset bussit varustettu ilmastoinneilla, wc-tiloilla ja ennen kaikkea kiristyneillä aikatauluilla. Katkarapuleivät eivät majoneesissa säästele, kahvi on hyvää, ja munkkejakin saa. Sehän se perinteinen hyvän paikan tae on ollut. Taukopaikan ovet pysyivät visusti kiinni, kuten myös viimeisiin tankkauslukemiin jähmettyneet Shellin pallomittarit
Kuormaja matkareet köröttelivät usein erityisillä yhteisvoimin ylläpidetyillä kulku-urilla, jotka sopivat vain talvisin ajettaviksi.. 40 SUOMEN HISTORIA Teksti: Esa Laukkanen Hevosliikenteelle talvien rekikelit ovat antaneet aivan toisenlaisia mahdollisuuksia kuin sulat maat
Ennen asian ratkaisemista siinä piti kuulla seudun asukkaita kuntakokouksessa, ja kihlakunnanoikeuden oli tehtävä tutkimus asiasta. Talvitieura raivattiin sulan maan aikana isoista kivistä ja tielle pistävistä puiden alaoksista. Sama ei koskenut sellaisia talviteitä, jotka palvelivat lähinnä vain muutamien kyläkuntien tarpeita. Harvaan asutussa Pohjois-Suomessa kuitenkin tehtiin kesäja talviteitä kruunun kustannuksella. Lumettomana vuodenaikana talvitieura saattoi palvella kinttupolkuna tai ratsastienä. Talvitien ylläpito oli lähinnä lumen aurausta hevosvetoisella auralla, tieuran merkitsemistä viittarivistöillä ja lumenluontia. Joskus tieuria jyrättiin. K u va : E m il V es te ri n en //L u st o /S u o m en M et sä yh d is ty k se n ko ko el m a 41 SUOMEN HISTORIA S uomessa on paljon vanhoja paikannimiä, joissa esiintyy joko sana 'talvitie' tai 'vinterväg'. Hevosajossa reitin ylämäet määräsivät paljolti kuorman koon. Vanhat suomalaiset asiakirjalähteet, keskiaikaisetkin, sisältävät viittauksia talviteihin. Yleiset tiet, mukaan luettuna yleiset talvitiet, olivat ennen vuoden 1918 tielakia maaseudun asukkaiden vastuulla. Useita talviteitä käytettiin rekikeleillä vilkkaasti, ja monet niistä olivat kaukoreittejä. Sellaisten pienten talviteiden avaamisesta ja kunnossapidosta kylien asukkaat sopivat kuinka vain halusivat. Jo Ruotsin laki vuodelta 1734 määräsi yleisten teiden pitoon velvollisiksi talojen omistajat ja viljelijät. Talvitie pysyi yleensä hyvin kunnossa, jos sillä ajettiin paljon. Raskaimpia kuormia oli kannattavinta ajaa tasaisilla talviteillä. Vesistöjen jäät sekä jäätyneet nevat sopivat erityisen hyvin talvitien pohjiksi, koska ne olivat tasaisia. Kulkemiseen ja kuljetuksiin liikeni viljelijöiltä talvisin aikaa, kun maanviljelyskiireitä ei ollut. Läänin kuvernöörillä oli valta tutkia ja määrätä, mistä yleisen talvitien uran tuli kulkea. Viitat olivat tarpeen tiellä pysymiseksi ainakin pyryssä ja hämärässä ja tuiskun jälkeen valoisallakin. Usein vanhojen mutkittelevien kesäteiden rinnalle syntyi suoremmin vedettyjä talviteitä. Nimistössä ovat säilyneet kesätieverkoston ulkopuolisten rekiurien tavanomaiset nimitykset. Vuosi on ilmeisesti 1932.. Lumilla voitiin ajaa myös sellaisessa maastossa, joka olisi kesäkelillä ollut liian epätasaista kärryille. Rekiurien valmistelu ajoa varten Talvitiet ovat Pohjolassa ikiaikainen ilmiö. Jos talvi oli luminen, talviteiden pinnat tulivat kevätpuolella helPaperipuita ajetaan jäädytettyä tietä myöten hyvinkääläisen Kytäjän kartanon metsästä
Lapissa nähtiin kannattavaksi raivata muun muassa talvitielinja, jota pääsisi Yykeänperään Norjan rannikolle. Hän piti huolta jäällä ajavista, joiden reitillä oli monenlaisia vaaroja. Muun muassa Hankasalmelta on ajettu malmia talviteitse Pieksämäelle. Sisämaassa sijaitseville ruukeille kuljetettiin malmia aikoinaan hevoskuormissa pitkien taipaleiden takaa. Esimerkiksi Poriin suuntautui ennen puun uittokuljetusten aikaa talvitieuria, joilla ajettiin Satakunnassa sahattuja lankkuja Lavian Karhijärven ja pienempien järvien ylitse. Valassaarten kautta on kertoman mukaan ajettu yöksi Ruotsin rannikolle, kun aamuvarhaisella oli lähdetty jäälle Björköstä. Noilla matkoilla vietiin Suomesta muun muassa voita ja muita maataloustuotteita. Kievari on sijainnut Orivedeltä Längelmäen kirkolle kulkeneen talvitieuran varrella vielä 1860-luvulla, kunnes kuvernööri muutatti talvitien kulkua. Jos jäällä ei erottunut entistä rekiuraa, sai opas ohjata perille. Merenkurkun jäillä hevoskuormien jonoa johdatti opas, ruotsiksi islots. Lisäksi eräät talvitiereitit kulkivat isojen järvien ja merenselkien ylitse silloin, kun laivat eivät liikkuneet. Etelämpänä voitiin kovina talvina ajaa hevosilla myös Suomen mantereen ja Ahvenanmaan välisten merenselkien ylitse. Suurten jääröykkiöiden ympäri voitiin joutua kulkemaan pitkiä kiertoteitä. Merenkurkun hevosrahtireitin merkitys kasvoi erityisesti, kun jääolot estivät Hangon sataman käytön. Ei voida yksiselitteisesti sanoa, että jotkin Suomen talvitieurista olisivat olleet toisiin verrattuina erityisen merkittäviä. Polannetietä tehdään jyräämällä Pielisen jäälle vuonna 1934.. Jäädytysvettä ajettiin niille suurilla vesityslaatikoilla. Irtolankkuja oli mukana pienten railojen ylittämiseksi. 42 SUOMEN HISTORIA posti kuoppaisiksi. Kun puutavarayhtiöt kustansivat työmailleen talviteitä, niistä tehtiin usein jääpintaisia. Vastuksia ja vaikeuksia pakkassäillä Talvitiereiteillä oli paikoin pitkiä taipaleita, joiden varrella ei ollut sen paremmin kievareita kuin muitakaan taloja. Eteläisessä Suomessa talvitiereittejä oli paikoin tiheänäkin verkostona. Vaasan seudun hevosmiehet ajoivat joinakin talvina Merenkurkun yli rahtia Uumajaan ja muillekin Ruotsin paikkakunnille. Merenkurkun yli ajettaessa Valassaarten ja Holmögaddin majakkasaarten välinen aava taipale oli noin 25 kilometrin mittainen. Kuitenkin esimerkiksi Hämeenkyrön ja Kurikan välillä oli vuosisataisia talvitien paikkoja. Yleisten talviteiden varsille perustettiin omat kestikievarinsa. Talvitiet Hämeenkyrön ja Kurikan välillä oli vuosisataisia talvitien paikkoja. Yksi sellainen on ollut Längelmäellä Uuhiniemen kylässä. Talvikausien tieverkostot Varhaisissa painetuissa karttalehdissä 1800-luvulta alkaen näkyy runsaasti talvitieuria, jotka on merkitty omilla karttamerkeillään. Lähemmin tarkasteltuina reiteissä saattaa erottua yksittäisen kaupungin, sataman tai tehtaan vaikutusta. Näin kävi esimerkiksi vuonna 1893. Vielä sotavuonna 1940 Merenkurkun jääreitti oli käytössä tavarankuljetuksessa. 1880-luvulla sen raivaus tulikin valmiiksi Suomen puolelta. Tuloksena oli parasta mahdollista lajia oleva talvitie, jolla voitiin ajaa todella suurilla kuormilla. Kartoissa on Pohjois-Suomen kohdalla laajoja pitäjiä halkovia pitkiä talvitiereittejä
Kylmyys oli talvitien kulkijalle vaarana asutuksen lähelläkin, jos sattui eksymään rekiuralta umpimetsässä. Sen ajaja oli ollut kuolleena reessään. K u va : Il m a ri K a rv o n en /L u st o /Il m a ri K a rv o se n ko ko el m a 43 SUOMEN HISTORIA Jos jäätie oli epätasainen, matkan rasitus kulutti nopeasti hevosten voimia. Reen jäljistä oli nähty hänen ajaneen pois talvitien uralta ja sitten luultavasti eksyksissä eri suuntiin metsässä. Toisiaan seuraavilla niityillä, soilla ja jängillä sivuutetaan niin monia aukeita paikkoja, että kulkija piankin kokonaan unohtaa maiseman korkeat kohdat, ja mieleen jää yhtämittainen valkea pinta. E. Aina kulkijat eivät ehtineetkään jäältä yöksi suojaan. Kaikilla talviteillä saa saman harhaannuttavan käsityksen pinnanmuodostuksesta. Janson. Sellaista talvitiellä syntynyttä vaikutelmaa on kuvaillut kirjailija ja tutkija Sakari Pälsi teoksessaan Tukkimetsistä ja uittopuroilta: "Tukkimetsiin poikkeava tie noudatti alavia maita, ja maisemat näyttivät sen varrella matalammilta kuin mitä ne todella olivat. Tämä valtava taso esiintyy kaiken perustana, jolle kalliot, mäet ja isot vaaratkin on laskettu kuin sattumalta." Kuva: SA-kuva / P. Teollistuvan Suomen talvitiet Laajamittaiset metsänhakkuut alkoivat Suomessa 1860ja 70-luvuilla. Ajan mittaan metsäsavottojen ajot muodostivat merkittävän osan talviteiden liikenteestä. Turun lähellä oli vuonna 1865 tavattu kiertävä maalari kuolleena metsästä, sivussa talvitieltä. Maalari oli ollut matkalla Turusta Ruskolle päin helmikuisena lauantai-iltana yli 30 asteen pakkasella. Samantapainen onnettomuus oli sattunut myös Askolasta Mäntsälään vieneen talvitien varrella vuonna 1876. Talon isäntä oli siellä paleltunut metsään eksyttyään talvitieuralta. Vasta seuraavana tiistaina maalarin hevonen oli huomattu yhä elossa metsässä. Höyryvoiman tultua käyttöön TASAINEN MAISEMA T alvitiellä saattoi reessä istujalle varsinkin pitemmällä matkalla syntyä mielikuva maiseman yleisestä tasaisuudesta. Kovalla pakkasella oli silloin välttämätöntä tehdä valkea reestä otetuista puista paleltumisen tai pahan kylmettymisen välttämiseksi
Sodankylä, Oratunturi, maaliskuu 1952. V91002_4151: Vettä pumpataan pasaksi nimitettyyn puulaatikkoon savotan tien jäädyttämistä varten. Talviteiden käyttö ei ole kuitenkaan lakannut hevosliikenteen ajan jälkeen. Syksyllä 1908 Suomen Maantieteellinen Seura käsitteli kokouksessaan talviteiden tietojen kokoamista. Joinakin 1800-luvun talvina Vaasan seudun hevosmiehet ajoivat Merenkurkun yli rahtimatkoja Uumajaan ja muillekin Ruotsin paikkakunnille. 1970-luvun tienoilla hevosliikenne supistui niin vähäiseksi, että sen saattoi katsoa jo likipitäen loppuneen. Sodankylä, Oratunturi, maaliskuu 1952.. Joistakin talvitieurista oli tehty kärryillä ajettavia kesäteitä. Kun hevosrahtiajot maanteillä loppuivat, monet ajoivat vielä omia ajojaan hevosilla ja savotoissa tarvittiin hevosajureita. Talvitiet pitävät pintansa suomaastoissa, metsissä ja muilla sellaisilla alueilla, joilla pysyvä tie tulisi liian kalliiksi. Silloin talviteiden käytöllä ei enää ollut aiempaa merkitystä. Vuoden 1918 tielaki siirsi tärkeimpien teiden ylläpidon valtion ja kunnallisten tielautakuntien vastuulle. Mutta vielä 1890-luvulla saattoi Suomessa sanoa olevan omia suuntiaan kulkevia suuria talviteitä paljon. Vettä pumpataan pasaksi nimitettyyn puulaatikkoon savotan tien jäädyttämistä varten. Nähtävissä oli kehitysvaihe, jossa monet talvitien paikat jäivät käytöstä. Edelleen talvisin ajetaan talviteiksi sanottavilla urilla jäillä ja maalla, mutta hevosrekiä niillä ei juuri voi odottaa näkevänsä. K u va : M au n o M a n n el in /L u st o /S u o m en M et sä yh d is ty k se n ko ko el m a SUOMEN HISTORIA 44 rautatiet ja sisävesien laivareitit vähensivät kesäja talviteitse tehtävien hevoskuljetusten tarvetta. Talvitiet Vielä sotavuonna 1940 Merenkurkun jääreitti oli käytössä tavarankuljetuksessa. Talviteiden merkitys väheni entisestään, kun muiden teiden talviset kunnossapitotoimet tehostuivat ympärivuotista autoliikennettä varten
SUOMEN HISTORIA 45 Teksti: Mika Rassi Jorma Korpelan kaikkia teoksia yhdistää ylemmyydentunnon ja nöyrtymisen kuvio. Kirjojen taustalla tai ytimessä väijyy kuitenkin sota, ja moderni kertoja jatkaa myös keskeisiä kotimaisia perinteitä. K uopiolainen äidinkielenopettaja Jorma Korpela (1910–1964) teki suomalaisittain poikkeuksellisen kirjailijanuran. Kun kaiken lisäksi pitäisi tämän ohella esiintyä itsenäisenä persoonallisuutena ja jopa ylevänä aatteen miehenä, niin kyllä tässä aika paljon on tekemistä tässä kirjailijana olemisessa. Suomen Dostojevski Jorma Korpela Henkisesti rikkinäiset henkilöhahmot ja kuivanräiskyvä huumori yhdistävät Jorma Korpelan venäläisen sielun traditioon. Nöyrtymisen teema, uskonnon tulkinta, katkonainen mutta pakonomainen suhde itseen ja ympäristöön yhdistävät häntä venäläiseen klassikkoon. Martinmaa jopa vertailee itseään aivan suoraan Rikoksen ja rangaistuksen päähenkilöön Raskolnikoviin. Se useinkin on verrattain nöyryyttävää. Teoksen lopussa Martinmaa ymmärtää, että on uhrauduttava toisten hyväksi ja unohdettava itsensä. Vaikutteita Korpelan tuotannossa on paljon muiltakin kirjailijoilta, ja pääasialliseksi kirjallisen työnsä lähteeksi hän mainitsi lapsuutensa elämänpiirin Toivakassa. K u va : A sk o R ys ä / W SO Y. Ei se ole herkkua." Ristiriitojen repimiä ihmisiä kuvannutta Korpelaa on muistettu joka käänteessä verrata venäläiseen Fjodor Dostojevskiin . Jo Martinmaan myötä Korpela ansaitsi liikanimen Suomen Dostojevski. Innostuksen ja masennuksen välillä keinuva Martinmaa maalailee itselleen suuren taiteilijan ja hyväntekijän tulevaisuutta, eikä häikäile käyttää muita välikappaleina jumalallisen tehtävänsä tiellä. Martinmaa, mieshenkilö (1948) Korpelan esikoisromaani alkaa kuin kaikuna Eino Leinon tai Pentti Haanpään teksteistä: mies kulkee maantietä pitkin. Se oli suppea mutta loistava. Hänen tuotantonsa käsittää vain neljä romaania, ja niitä kaikkia voi varauksetta pitää erittäin onnistuneina. Hänestä tulee yksi joukosta, kuten keväällä etelästä palaavien kurkien kiilan viimeinen. Samaan kierteeseen joutuvat taiteilija, lääkäri ja upseerit. Syrjäänvetäytyvän kirjailijan näkemys työnsä vaatimuksista ja luonteesta oli sekin omintakeinen ja teosten ongelmien kaltainen: "Kirjailijan pitäisi alituisesti pitää yllä suhteita muihin ihmisiin ja kaikin keinoin yrittää esiintyä edukseen, ja tämä ei suinkaan aina ole erityisen miellyttävää. Perisuomalaisen asetelman takaa paljastuu aloitteleva maalari, joka on lähtenyt maaseudulle suurkaupunkia ja onnettomia ihmissuhteitaan karkuun. Älyllisen vakavuutensakin Korpela pukee varhaisten venäläisten mestarikirjailijoiden tapaan kertojan hersyvän pilkalliseen esitykseen hurskastelevasta Martinmaasta. Luodaan katsaus kenties eheimpään tuotantoon, mitä suomalainen kirjailija on meille antanut
Kenttävartio (1964) Erikoista kyllä, Korpela tarkensi kirjailijanuransa lopuksi sotaan ja kirjoitti aidon sotakirjan hyvin samassa hengessä kuin Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954). Kenttävartio onkin esikoisteoksen tavoin suuren humoristin romaani. Sota merkitsee Korpelalle suurta ristiinnaulitsemista ja mielivaltaa ihmisyyttä vastaan. Kapteeni Lammi on sodassa tapattanut vänrikki Kurkelan, itseään paremman miehen, antamalla tälle mahdottoman tehtävän. Kenttävartiossa se on vekkuli mutta naiivi suutari Sopanen, joka saa palvelusrikkeestä kuolemantuomion yleisen kurinpalautuksen nimissä. Tässä alaotsikon mukaan ihmiskurjan kertomuksessa nuori orvoksi jäänyt maalaispoika kehittää omasta päästään ja kyläläisten pötypuheista salaperäisen tohtori Finckelmanin hahmon, joka seuraa häntä tulevaan lääkärinammattiin. Ja on taas hulluissa viisautta –" Tunnustus (1960) Viimeinen Korpelan ylpeyden ja nöyrtymyksen kaavaa noudattavista ihmisluonteen tutkimuksista on Tunnustus. Se on myös eniten modernia kirjallisuutta Korpelan tuotannossa, vaikka kaikkea kuorruttaa ovelasti savolta pilkahtava kieli: "No mikäs, hyvähän on kun menet kun asialle menet, parantelemaan hulluja. Dostojevskilaisen kissa ja hiiri -leikin sisällä Korpela viimeistelee myös oman tuotantonsa suuren pelin. Jos Linna kuvasi henkilöidensä luonteet insinöörimäisen tarkasti, Korpelan kummitukset ja kaksoisolennot ovat kaikissa hänen teoksissaan huolellisesti maalattuja näkyjä toiselta puolelta – pään sisäpuolelta. Päähenkilön henkisen taudinkuvan esitys on tällä kertaa syvempi ja mielikuvituksekkaampi: välillä hän on itse Finckelman, välillä näkee tämän ja keskustelee tämän kanssa. Finckelmanista tulee päähenkilön toinen minä, saatanallinen ja piittaamaton, ihmisvihaaja ihmisten auttajan kaavussa. Hullu hullujen auttajana on tietysti selkeä veijariromaanin lähtökohta, mutta Tohtori Finckelman on esikoista houreisempi ja synkempi. Tunnustuksen jännite rakentuu saman kysymyksen varaan kuin Rikos ja rangaistus: Koska hän tunnustaa. Finckelmanissa on sama kuvio kuin Martinmaassa, vaikka taiteilijan tilalla on hermolääkäri. Mies on jälleen maantiellä. Korpelan kirjoissa on aina joku viisas hullu tai sijaiskärsijä, Kristus-hahmo. Kuten Martinmaan ja lääkärin, myös Lammin kohtalona – ja ainoana pelastuksena – on lähteä sankaruuden tavoittelun poluilta tavallisen ihmisen tielle. Silti Korpela tutkii taitavasti yli-ihmiskuvitelmista ja herkkänahkaisuudesta kärsiviä upseereja osin farssinkin keinoin. Upseeri on luonteva lisä kyynisen ylemmyydentunnon uhrien korttipakkaan, jossa on jo kuvattu taiteilija ja lääkäri. Ja sitä piisaa, sitä työtä. SUOMEN HISTORIA 46 Kun kaiken lisäksi pitäisi esiintyä itsenäisenä persoonallisuutena ja jopa ylevänä aatteen miehenä, niin kyllä tässä aika paljon on tekemistä tässä kirjailijana olemisessa.. Katumuksen, sankaruuden himon ja epärehellisyyden vuoksi Lammi kuitenkin ajautuu suhteeseen sekä Kurkelan vaimon että tyttären kanssa. Sillä paljon on ihmisissä hulluutta, on viisaimmissakin. Nyt liikkeellepanevana voimana on aiemmissa romaaneissa vain tausta-ajatuksena väijynyt sota. Linnan teos täytti humoristisen, pasifistisen ja päällystökriittisen sotakäsittelyn tarpeen niin täydellisesti, että Korpelan Kenttävartio ei aivan pärjää kilpailussa. Sodan jälkeen Lammi pestautuu Kurkelan taloon hyvittääkseen tekonsa tämän perheelle ja tehdäkseen tunnustuksen. Kaunis ihmismielen kuvittamisen taito pilkahtelee Kenttävartiossa yhä. Tohtori Finckelman (1952) Tohtori Finckelmania on yleensä pidetty Korpelan pääteoksena
Yleisimpinä lipeäonnettomuuksien vuosikymmeninä 1900-luvun alkupuolella Suomessa lääkärin kutsumisessa ja saapumisessa saattoi vierähtää pitkäkin aika. Joissain tapauksissa lipeä poltti henkitorvenkin umpeen.. Tilanne vaati kuitenkin aina välitöntä lääkärin apua. Kun lipeäonnettomuuden ensihoito oli saatu suoritettua ja potilas tuotu sairaalaan, alkoi hoidon pisin ja työläin vaihe. Vesi näytti yhä vedeltä, vaikka siihen oli sekoitettu lipeää. Tuo kirkas neste aiheutti sitä juomaan erehtyneelle vakavia vammoja ja pitkän hoidontarpeen. Hoidon onnistumisen kannalta oli välttämätöntä saada ruokatorvi pysymään auki. Se oli perusosa pyykinpesua, mutta oikea pesuliuos täytyi itse sekoittaa tavalliseen veteen. Ruokatorven aukipitämisen kannalta oli tärkeää, että hoito päästiin aloittamaan Lipeää juoneen lapsen ruokatorvi alkoi kuroutua umpeen, ja sen kudos arpeutui. Neste lasissa näytti aivan tavalliselta vedeltä, mutta vettä se ei ollut. Monet pienet tytöt ja pojat joivat ainetta tietämättömyyttään ja aiheuttivat samalla itselleen suuret tuskat ja pitkäkestoisen vamman. Pieni huolimattomuus ennen pyykkäystä saattoi jättää kodin arkiaskareista karmean muiston. Lipeässä piili myös vaaransa. Pitkä hoidontarve Lipeäonnettomuuden tavallisin uhri oli pieni lapsi, jonka ulottuville pyykkäystä odottava pesuliuos oli aikuisilta unohtunut. L ipeä eli natriumhydroksidi oli Suomessa tavallinen kodin tarvekemikaali ennen teollisesti valmistettujen pesuaineiden yleistymistä. Tätä varten kaupoissa myytiin lipeäkiveä. Sitä varten oli kehitetty useampi menetelmä, joita käytettiin vammojen vakavuuden mukaan. Sekoitusastiaksi valittiin usein tavallinen kuppi tai juomalasi. SUOMEN HISTORIA 47 Teksti: Joni Partanen Kuvat: Mannerheimin Lastensuojeluliiton arkisto Lipeän vaaroja Arkiset onnettomuudet Ikkunasta loistava päivänpaiste siivilöityi juomalasin läpi ja loi pöydän pintaan kirkkaita heijastuksia. Lääkärin nopea saapuminen paikalle oli tärkeää, sillä potilaalle piti ensi tilassa suorittaa vatsahuuhtelu ja koettaa näin saada osa polttavasta lipeästä ulos. Ensiavuksi lipeäpotilaalle piti juottaa maitoa, laimennettua talousetikkaliuosta tai vettä. Tuo kodeissa yleinen aine päätyi helposti sellaisiin käsiin, joihin se ei soveltunut. Lipeä on erittäin vahva emäs, joka juotuna poltti ruokatorvea ja arpeutti sen umpeen
Artikkelin kuvat ovat vuonna 1927 painetusta korttisarjasta.. 48 SUOMEN HISTORIA Lipeän vaaroja Kun äiti pesee vaatteita, lapsi hörppää veteen liuotettua lipeäkiveä
Joissakin tapauksissa lipeä saattoi polttaa kurkunpään niin, ettei potilas pystynyt hengittämään. Lipeän loppu Harva joka kodin tarveaine on aiheuttanut yhtä monia kuolemantapauksia, mutta siitä huolimatta lipeää oli saatavilla kaupasta kuin kaupasta. Kuroutuneen ruokatorven kanssa syöminen oli kaikkea muuta kuin yksinkertaista, ja jo veden juonti tai vellin syönti saattoi kestää useamman tunnin, olipa lapsella nälkä tai ei. Tämä oli yksi pitkäkestoisimmista hoidon vaiheista. Suun, ruokatorven ja avanteen kautta johdettiin ohut silkkilanka. Paksumpiin välineisiin siirryttiin vähitellen usein viikkojen vieriessä. Silloin ilma saatiin kulkemaan keuhkoihin vain kaulaan asetetun putken lävitse. SUOMEN HISTORIA 49 mahdollisimman pian onnettomuuden jälkeen. Suurimmassa osassa lipeäonnettomuuksista ruokatorvi oli sairaalaan tultaessa jo ennättänyt tukkeutua jonkin verran, eikä kumiletku riittänyt apuvälineeksi. Hoitojen ja valvonnan lisäksi pitkän vuodeosastoajan täyttivät niin potilaita itseään kuin hoitajiakin puuduttaneet askareet. Suurinta, noin aikuisen sormen paksuista laajenninta ei voitu suoraan työntää ruokatorven ongelmakohtien läpi. Tällöin tarvittiin tähystimiä, joilla tutkittiin vammojen laatua ja ohjattiin kapeat laajentimiksi kutsutut välineet hankalimpien alueiden läpi. Valitettavan usein lipeä oli kuitenkin päässyt vahingoittamaan herkkiä kudoksia niin pahasti, ettei laajentimistakaan yksin ollut apua. Sen kautta valutettiin ruokaa lapsen mahalaukkuun.. Näissä vaativimmissa tapauksissa, joissa hoito vielä oli mahdollista, täytyi potilaan vatsalaukun pintaan leikata pieni avanne. Ruokatorvi voitiin lipeäonnettomuuden jälkeen yhä saada siihen kuntoon, että syöminen onnistui ilman minkäänlaisia rajoitteita. Hoidosta huolimatta joka viides lipeäonnettomuuksien uhri menehtyi vammoihinsa. Onnistuessaan pitkä hoito kuitenkin tarjosi potilaille ja näiden vanhemmille suuren helpotuksen. Välineenä käytettiin usein tavallista kumiletkua, joka työnnettiin kiinni kuroutuvan alueen läpi. Muut Kun ruokaa ei voinut niellä, vatsan seinämään tehtiin avanne ja mahalaukun sisään ommeltiin letku. Kotiin ei pikkupotilailla ensi alkuun ollut lainkaan asiaa, sillä heidän kuntonsa kehitystä täytyi parhaassakin tapauksessa valvoa. Sitten silkkilankaan sidottu instrumentti vedettiin arpeutuneiden alueiden läpi samalla suun kautta työntämällä
Lipeän vaaroja yhtä vahvat myrkyt olivat tavallisilta kuluttajilta kiellettyjä, mutta lipeästä oli suurta hyötyä ja siksi sitä sai ostaa vapaasti Vielä vuonna 1949 SF-filmi tuotti lipeän vaarallisuudesta valistavan Lipeälapset-lyhytfilmin, mutta seuraavalla vuosikymmenellä lipeän vaaroille tuli useimmissa kodeissa onneksi loppu. Moni lapsi on sittemmin säästynyt vaativalta sairaalahoidolta. Koettimilla ei aina onnistuttu hoitamaan ruokatorvea. Mainoksessa osoitettiin, kuinka pesuaineet söivät lipeän osuutta pyykkäyksessä. 50-luvulla markkinoille tuli synteettisiä pesuaineita ja lipeän vaarat olivat ohi.. Samaan aikaan yleistyneiden pyykinpesukoneiden myötä pyykinpesu helpottui entisestään. 50-luvun puolivälissä Suomen markkinoille tuli synteettisiä pesuaineita, jotka mullistivat suomalaisten pesutavat. Leikkaus oli vaikea ja pitkä. Tällöin turvauduttiin leikkaukseen ja laitettiin potilaalle uusi ruokatorvi, joka kulki rinnan yli. SUOMEN HISTORIA 50 Suno oli ensimmäinen Suomessa myyty synteettinen pesuaine. Valkopyykkiä ei enää tarvinnut keittää lipeäkiviliuoksessa
Saippuan valmistus vaati sekä tietoa että taitoa. Lisäksi saippuakeitosta täytyi hämmentää koko ajan, jotta syntyvästä seoksesta saatiin tasaista. Pitkään nämä teolliset saippuat olivat kuitenkin Suomessa pelkästään ylemmän väen käytössä. Teurasjätteestä keitettiin ensin rasva irti vedessä. Jotkut saattoivat heittää teuraspalat saippuapataan suoraankin, sillä yhtä ainoaa menetelmää ei ollut. Vielä oli edessä jähmettyneen saippuan leikkaaminen jatkokuivatusta varten. Tuhkalipeä kaadettiin sen päälle. Paras saippuan keittoastia oli suuri pata, jonka pohjalle teurasrasva ensimmäisenä laitettiin. Eniten emäksistä lipeää tarvittiin kuitenkin saippuan tekemiseen. 2. Ainakin hienompien pesuaineiden käyttöä mietittiin kotitalouksissa tarkkaan. Saippuaa keitettiin useita tunteja. 51 SUOMEN HISTORIA SAIPPUAA KOTIKONSTEIN S uomi on ollut lipeän suhteen omavarainen sotavuosien pula-aikoinakin, ja sille on löytynyt useita käyttötapoja. Se mahdollisti saippuan kemiallisen valmistuksen ja sitä kautta laajan kaupallisen myynnin. Ihan minkä tahansa kankaan pesuun niitä ei haluttu tuhlata, vaan pyykkipäivän lähestyessä saippuaa keitettiin itse. Hetkessä saippua ei siis syntynyt. Suolaa käytettiin vasta lopuksi irrottamaan valmis saippua keitinnesteestä. Ennen varsinaista saippuan keittoa täytyi valmistaa tuhkalipeää. Saippuaa saatettiin saada useitakin senttejä paksu kerros, minkä lisäksi otettiin talteen myös muita keittämisen tuotoksia, kuten suopaa ja hyytymättä jäänyttä lipeää. Seurasi useita tunteja kestänyt keittovaihe. Päälle kaadettiin kuumaa vettä. Saippuan valmistamisessa käytettiin tuhkalipeää, jota tehtiin tuhkasta ja kuumasta vedestä. 3. Kemianteollisuudessa opittiin 1800-luvulla valmistamaan ruokasuolasta soodaa ja pian tämän jälkeen edelleen lipeää. Usein saippuan keitto ajoitettiin joko kevääseen tai syksyyn ja sitä tehtiin kerralla suuria määriä. Tämä seos sai seistä seuraavaan päivään saakka, jolloin tuhka oli painunut saavin pohjalle ja pintaan oli noussut tuhkalipeäseos. Keittämiseen tarvittiin paljon kärsivällisyyttä, sillä lämpötila ei saanut nousta liian suureksi. Seoksen valmiutta koetettiin hurjalla tavalla, sillä usein sitä maistettiin kielen kärjellä. Lisäksi tarvittiin teurasjätteitä kuten suolia ja sorkkia. Lopuksi saippuavaahto siivilöitiin astioihin jäähtymään, missä se sai olla yön yli. Mikäli kielenpäätä kirpaisi maistamisen yhteydessä, tiedettiin, että seos oli valmista käytettäväksi. 1. Lipeää käytetään esimerkiksi erään supisuomalaisen kemiantuotteen valmistuksessa: mäntysuopa syntyi nimittäin 1920-luvulla selluteollisuuden sivutuotteena. Uuneista oli tätä varten kerätty talteen tuhkaa, joka laitettiin saaviin. Lopuksi saippua irrotettiin keitinnesteestä suolalla.. Lipeän lisäksi saippuan keittämiseen tarvittiin suolaa ja teurasjätteitä, esimerkiksi suolia ja sorkkia tai kavioita
Miehet Suomen sodissa osa 8: Pentti Hakulinen 52 SUOMEN HISTORIA
Jos hänen sotilaansa tuli kaupungilla vastaan nappi auki, lähti hän itse taluttamaan miestä päävartioon. Kansakoulun käytyään hän jatkoi Joensuun lyseossa neljä luokkaa, mutta sitten sota sulki koulut. "Olin siinä uudemmassa kasarmissa. Sinne Hakulinen hakeutui jatkamaan opintojaan. JR 7:n esikuntakomppaniassa palvellut nuorukainen haavoittui Vuosalmella, ja tunti sen jälkeen hän oli ensi kertaa humalassa. Ne olivat 53 SUOMEN HISTORIA Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Aimo Tenni ja SA-kuva Äyräpään luotisateessa. Vaan siellä venäläisten tekemässä kasarmissa asui peräti koko komppania samassa kämpässä! Hyvähän siinä uudemmassa oli asua, siellä oli jopa elokuvateatterikin. P entti Hakulinen syntyi vuonna 1925 Kiteellä. Koulutusrykmentin esikunta oli Hyvinkäällä, ja koulutettavat oli sijoitettu muun muassa ympäristön kansakouluille. Tämän jälkeen palattiin Nukarille, kunnes tulimme siirretyiksi Viipurin Sorvaliin." Poikkeusajan toimintoja Sorvalin saarella oli vanhoja venäläisten rakentamia punatiilisiä kasarmeja mutta myös uudempi nelikerroksinen rakennus. Ja siellähän on ne kuulut viinatehtaat. No nyt näitä meidän silmissä hieman leuhkoja Laguksen miehiä kulki myös siellä Viipurissa. Koska Sortavalan kaupunki tuli jälleen suomalaisten haltuun vuonna 1941, voitiin lyseokin avata jälleen seuraavana vuonna. Ne olivat trimmattua porukkaa, Suomen oloissa suorastaan eliittisotilaita, jotka menettivät parhaan teränsä kesän -44 säälimättömissä taisteluissa. Oltuani jonkin aikaa kenttäpalveluksessa kävi hyvä tuuri, kun minut otettiin kirjuriksi. Viipurissa käytiin myös elokuvissa ja riennoissa muutenkin. Komentaja Ruben Lagus oli käynyt Saksassa tutustumassa sikäläisiin panssarijoukkoihin, ja tämä taisi näkyä hänen kurinpidollisessa tiukkuudessaan. Ihmisen kohtalo voi olla sattuman varassa, mutta Pentti Hakulisen kohdalla sen määräsi tiukka systeemi, nimittäin sukunimien aakkosjärjestys. Majailimme koko joukkue aina samassa tuvassa. Seuraava vaihe oli aliupseerikoulu Rajamäellä, siis samassa pitäjässä. Kävimme erään luutnantin kanssa jossain Punaisenlähteentorin suunnalla saamassa lukion seitsemännen luokan opetusta. Pentti Hakulinen muistelee tätä väkeä: "Meillä oli kerran päävartio, se oli aina viikon kerrallaan kullakin komppanialla. Yritettiin siellä jatkaa opintojakin. Suoritin sitten sodan jälkeen kahdeksannen luokan Niinisalon internaatissa." Viipurissa oli talvella 1944 myös Laguksen joukkoja. Ollessaan kuudennen luokan oppilaana huhtikuussa vuonna 1943 hän joutui lähtemään armeijan palvelukseen. "Olin alokkaana Nurmijärven pitäjän Nukarin kylässä. Lopulta opettajat kyllästyivät tähän ylimääräiseen iltahommaansa
Näin tultiin Siiranmäkeen. Se pystyttiin äärimmäisin ponnistuksin pitämään niin kauan, kunnes yleistilanne pakotti perääntymään. Siihen ympärille tuli kranaatteja, ja muistan, mikä ajatus nousi silloin mieleeni: On se kyllä kurja, jos täällä pitää kuolla ilman että on kertaakaan saanut kunnolla naida! Nyt kun on yhdeksänkymmentä täynnä, joutaa jo siihen asiaan nähden kuolemaankin." Siiranmäki oli verinen paikka. Komentaja jäi heti Hakulisen mieleen: "Ehrnroothin komentopaikka oli vanhassa venäläisessä kasarmissa silloin, ja siihen meidät istutettiin. Siiranmäki–Äyräpää Puna-armeijan suurhyökkäys pakotti myös JR 7:n perääntymään Ohtan lohkolta – mutta aina käskystä, kuten sen komentaja myöhemmin muisti kerrata perääntymisestä puheen tullen. Tulihan siellä niskaan tykistön ja kaikenlaisten aseiden tulta. Siinä otettiin miehiä aakkosjärjestyksessä, yksi Anttonen ja kaksi Hakulista esikuntakomppaniaan. "Siiranmäessä mentiin talvisodan aikaiseen korsuun. Miehiä tuotiin sinne päävartioon ja otettiin langat pois. Siinä hommassa olin, kunnes haavoituin heinäkuun 15." Nuoren korpraalin mieleen painui myös hyvä valistusupseeri Matti Kuusi , joka terävänä miehenä saavutti myöhemminkin mainetta. Ja esikuntakomppania oli kieltämättä aitiopaikka seurata sotaa." 19-vuotiaan nuorukaisen elämän ja kuoleman kysymykset ovat jälkikäteen katsottuna liikuttavia ja hupaisiakin: "Kerran kirjoitin kotiini kirjettä korsun katolla. Että tiukanläntää touhua se oli!" Rintamalle Jalkaväkirykmentti 7 oli määränpää, johon korpraalin matka seuraavaksi vei. Rähinän alkaessa kesäkuun 9. K u va : K . Tämä Joensuun lyseon rehtorin poika haavoittui parikin kertaa. Alkoi vaikea marssi, jota vihollinen niin maataistelukoSiiranmäen rinnettä talviasussa. Mainioista upseereista Hakulinen muistaa lisäksi Terho Könösen . Koska olin kouluja käynyt, minusta tehtiin lisäksi kirjuri. Komentaja piti meille puhuttelun, ja sitten meidät jaettiin eri yksiköihin. Siviilitalot sota hävitti jäljettömiin. Voin sanoa sen olleen minun onneni, sillä muut jaettiin tuon jälkeen täydennykseksi komppanioihin, yleensä sinne etulinjaan. Olin se toinen Hakulinen. Yhtä kova kohtalo tässä rinteessä kuvan ottohetken jälkeen odotti tuhansia miehiä. päivä komppanian päällikkö otti minut lähetikseen. Ei niitä nyt sentään putkassa alettu pitää. Esikuntakomppaniassa ei joutunut varsinaisiin taistelutoimiin kuin poikkeustapauksissa, mutta joutui kuitenkin toimittamaan erilaisia asioita sinne etulinjaan. Rykmenttiä komensi silloinen everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth , myöhempi jalkaväenkenraali. Se ei vuorostaan sopinut Viipurin komentajalle. laittaneet rautalankaa karvalakkeihinsa, jotta korvukset pysyivät pystyssä. T en h o v u o ri SUOMEN HISTORIA 54 Pentti Hakulinen On se kurja, jos täällä pitää kuolla ilman että on kertaakaan saanut kunnolla naida!. Mutta juoksuhautoja myöten sentään asioiden toimittaminen onnistui päätä matalalla pitäen. Sitä lämmitettiin
Oli paennut sinne toiselle rannalle. Tällaisesta on Pentti Hakulisella läheltä nähty muisto: "Sellainen vakava asia tulee mieleen, kun kerran jouduin viemään Äyräpään puolelle majuri Kuvajan erästä sotilasta. Sinne minä sen miehen vein Kuvajan korsuun, ja uskon hänen olevan edelleenkin Äyräpäässä, niin moni sinne jäi." Se oli ainut kerta, kun Hakulinen kävi Äyräpään puolella. Ja kyllähän näin oli, sillä jos vihollinen olisi koko voimallaan päässyt Vuoksen yli, olisiko sitä enää sen jälkeen pitänyt mikään. Ylennys jalkaväenkenraaliksi tapahtui vuonna 1980. Suurista ansioistaan hänet palkittiin muun lisäksi Mannerheim-ristillä numero 162. "Olihan se kuin maanpäällinen helvetti, kivikkoakin niin, että kranaatit räjähtelivät ihan ADOLF EHRNROOTH JR 7:n komentajana toiminut everstiluutnantti, myöhemmin sodan aikana everstiksi ylennetty Adolf Erik Ehrnrooth syntyi Helsingissä 9. Fe ld h o ff SUOMEN HISTORIA 55. Siviilissä ahkerana juhlapuhujana ja Suomi-hengen luojana hänet koettiin eräänlaiseksi kansakunnan isäksi. Konekivääri asemissa Vuoksella. Nyt voima hupeni Äyräpäänharjulla, eikä ne lopulta saaneet kuin sillanpään Vuosalmen puolelle. neilla kuin maavoimilla parhaansa mukaan häiritsi. Esikuntakomppaniassa ollut Hakulinen pystyi näkemään yleistilanteestakin jotain: "Sodan kulusta sen verran, että komentaja Ehrnrooth katsoi tarpeelliseksi tämän Äyräpään pitämisen hallussamme. Marssin jälkeen tultiin viimein Äyräpäähän. Ehrnroothin ptkä palvelus armeijassa kesti vuodesta 1922 aina vuoteen 1965. Hän polveutui baltialais-saksalaisesta suvusta. Mies oli selvästi henkisesti vammautunut niissä ankarissa oloissa. K u va : G . Höpötti jotain omiaan maan ja taivaan väliltä, Jumalastakin. Mutta käsky oli käsky! Pistoolikin minulle annettiin tehtävää varten ja ohje, jotta ammu, jos yrittää karata. helmikuuta vuonna 1905. Ajattelin silloin, jotta tuo mies pitäisi laittaa pois täältä, ei se enää tänne kuulu. Ehrnrooth kuoli Turussa 26.2.2004. Vaan kyllä siinä paljon kaatui suomalaisiakin, kertakaikkiaan!" Suurtaistelun riehuessa ei ollut mikään ihme, että osan henkiset ja ruumiillisetkin kyvyt loppuivat kesken
Ja venäläinen tuli parin divisioonan voimalla sinne. Sieltä oli hyvä tulittaa, ja sen koki myös Pentti Hakulinen. päivän välisenä yönä siinä haavoittui jo kaksi miestämme. Heinäkuun 14. Kun eräs kapteeni esitti jo toistamiseen, että komentopaikka olisi siirrettävä taaemmas, ärähti Ehrnrooth: "Kapteeni voi perääntyä, mutta me lotan kanssa jäämme tähän!" Sitten komentaja antoi esikunnassa olleelle lotalle pistoolin. Sentään vuolas virta ja matkaa noin 400 metriä." Vuosalmi Vihollinen sai siis viimein Vuoksen etelärannalla sijaitsevan harjun hallintaansa. Suomalaisten vallattua alueen takaisin vuonna 1941 paikalle rakennettiin ponttoonisilta. Lopulta Ehrnrooth olisi jo ollut valmis luopumaan tuosta harjusta, mutta ei saanut ylempää lupaa. Makailimme seuraavana päivänä Kauppisen Jaskan kanssa talon uunin vierellä, kun tuli keskitys. Pihalla oli kaivettuja juoksuhautoja, ja niihin olisi pitänyt mennä suojaan, mutta kun emme Jaskan kanssa heränneet." Ennen sotia tästä Äyräpään puolelta Vuoksen yli välitti liikennettä lossi. Mutta tilanne oli kireä. Ensimmäinen ajatus oli, että tämmöistäkös tämä kuolema onkin! Päästyäni kyynärpäiden varaan huomasin, ettei ollut käynyt kuinkaan. ja 15. "Kerran kun olin toimittamassa jotakin asiaa polkupyörän kanssa, alkoivat tulittaa minua suorasuuntauksella. Loput jäivät vangeiksi Äyräpäässä. pinnassa ja sirpaleita lensi solkenaan. Rintamavastuu oli silloin luovutettu muille. Tilanteen tiedettiin jo etukäteen muodostuvan vaikeaksi, sillä olihan Äyräpäänharju korkeammalla kuin suomalaisten hallussa oleva Vuosalmen puoli. Haavoittuminen ja humala Sodassa edes niin sanotussa levossa olo ei ole turvallisuudeltaan mitenkään taattua. K u va : G u n n a r St ra n d el l SUOMEN HISTORIA 56 Pentti Hakulinen Kuolevat huusivat, toiset Jumalaa, toiset äitiä.. Oltiin jossakin talossa majoitettuina, ja muistan syöneeni sen puutarhasta mansikoita. Vaan selvisin siitä ja pyöränkin sain jollain keinolla tuotua pois." Vuosalmella tilanne alkoi käydä kriittiseksi. Niinpä ne, jotka eivät kaatuneet, tulivat uimalla Vuoksen yli, mikäli eivät tulleet ammutuiksi virtaan. Sen koki korpraali Hakulinenkin. Mutta eräs ylikersantti oli uinut konepistooli kaulassa Vuoksen yli! Sitä kyllä pidettiin ihmeenä jo silloin. Ampui kuitenkin sen verran lyhyeksi, että ne tulivat meidän majoitusalueellemme. Se jouduttiin purkamaan ennen kesän -44 taisteluja. Ammus räjähti jossain lähellä, ja siitä sirpale osui minuun. Siinä meidän takanamme oli eräs raskas patteri, ja ryssä yritti ampua sitä tykistöllään. Mutta siellä harjun päällä oli sentään jonkunlaisia juoksuhautoja, joista pystyi pidättämään vihollista. "Olimme levossa Vuosalmen takana Oravakydössä. Siis yhtä pyörämiestä! Piti hypätä ojaan ja sitä myöten kauemmas. Ja valtaamatta se heiltä jäi! Olihan niillä sitten se sillanpää Vuoksen pohjoispuolella, mutta eivät ne kyenneet laajentamaan sitä", Hakulinen kertoo. "Vihollinen oli valtaamaisillaan esikuntamme, ja kaikki komennettiin sitä puolustamaan. Niitä tuli alastomia miehiä komentopaikallekin, josta ohjattiin ottamaan uusia vaatteita. Sen jälkeen kapteeni ei puhunut perääntymisestä mitään
Olihan se sirpale mennyt tuonne lapaluun alle, lähelle selkärankaa." Siirto rintaman läheisyydestä oli tarpeen. Kyllä se kertakaikkiaan oli synkkää, vaikkei minulla suoranaista hätää ollutkaan. Sotien ja Niinisalon internaatin jälkeen Hakulinen opiskeli metsänhoitajaksi. Ainoa kasvavia nuorukaisia häirinnyt asia oli ruokatarjoilu, joka illan osalta oli viiden maissa, mutta sen jälkeen ei saanut enää mitään. Alue on entistä varuskunta-aluetta. Aluksi se maistui, mutta myöhemmin alettiin antaa sitä kauppalan lapsille. Jsp:ltä lähtö olikin sitten riemullinen: "Haava sidottiin ja minuun pistettiin seitsemän viivaa morfiinia. Hän kertoo Adolf Ehrnroothin tehneen ylemmilleen kovan: "JR 7 on kärsinyt Kannaksella niin suuret tappiot, ettei sitä pidä enää lähettää Lapin sotaan!" Eikä sitä lähetetty. Metsänhoitaja Pentti Hakulinen elokuussa 2015 Kontiolahdella.Takana on muistomerkki nimeltä Kollaa kesti. Seurasi pikainen siirtyminen suojaavaan kaivantoon. Se ei suinkaan tarkoita pikkunaarmuja, vaan Hakulisellekin tuli hyväksi kaveriksi soturi, joka oli menettänyt toisen jalkansa. Ne jotka kykenivät, saivat liikkua kauppalan alueella pyjama ja aamutakki päällä. Asemilla paikalliset lotat toivat korviketta, mehua ja mitä heiltä liikeni. Matka päättyi Loimaan yhteiskoululle, jossa Hakulinen vaatimattomasti kuvailee olleen vähemmän haavoittuneita. Eräs muisto työajalta koskee Mannerheim-ristin ritari Onni Määttästä , jolle Hakulinen Ilomantsissa teki metsätaloussuunitelmaa. Hän hoiti korkeaa vakanssiaan Pohjois-Karjalan alueella. Hakulinen ei tiennyt haavoittumisensa vakavuutta vaan heitti päällikölle kuin ohimennen: "Pääseeköhän tästä sairaalaan?" Päällikkö tarkasteli tilannetta ja totesi: "Kyllä te sairaalaan joudutte." Ensin matka vei joukkosidontapaikalle: kaksi miestä talutti, ja olkapäähän haavoittunut Kauppinen käveli vieressä. Haavoittuneista huolenpitoa todistaa Hakulisen muistelus: "Tuli sinne sairaalaan Turusta jäätelöä tuova autokin. Muuten Hakulinen tykkäsi matkasta. Sitten hevonen vaihtui linja-autoon ja matka päättyi kenttäsairaalaan. Silloin käytiin jo Lapin sotaa. Kuolevat huusivat, toiset Jumalaa, toiset äitiä. Niin saatiin uusille haavoittuneille tilaa. Haavakin oli sidottu uudelleen. Tämän jälkeen tulin laitetuksi kumipyörärattaille, toisella puolella istui Jaska ja toisella ajomies. Komppanianpäällikkökin oli siellä. Muuta ei tarvittu! Kun lapset näkivät auton tulevan, olivat he sotilaiden linkassa kiinni, antoivat rahankin ja sanoivat, että osta sitä, osta sitä. Entinen kaukopartiomies Määttänen oli ainakin siviilissä kova puhumaan, huomasi tuon metsässä itsekin ja kysyi metsänhoitajalta: "Häiritseekö sinua, kun minä puhun koko ajan?" Ja Hakulinen vastasi: "Häiritsee, mutta puhu vain." SUOMEN HISTORIA 57. Aloitekykyiset miehet alkoivat pistää pikkupaloja kaappeihinsa iltaa varten, ja pian tapa levisi läpi sairaalan. Omilla rahoillaan sitä sai ostaa. Elin siihen astisen olemiseni onnellisimmat hetket: morfiinista sain elämäni ensimmäisen humalan ja rintaman äänten etääntyessä käsitin pääseväni täältä nyt pois. Junakyyti Länsi-Suomeen kesti monta vuorokautta, välillä oli ilmahälytyksiä ja muita viivästyksiä. Voi sanoa, että olimme hyvin suosittuja." Sodan jälkeen Aikanaan Pentti Hakulinen pääsi pois sotasairaalasta. Se oli ilmeisesti Räisälän kansanopistolla." Sairaaloissa Jos olikin haavoittunut kokenut ensihumalassaan ja rintaman paineista etääntyessään riemullisen hetken, ensimmäistä kenttäsairaalaa Hakulinen kuvaa koko sodan ikävimmäksi paikaksi: "Ensinnäkin se oli aivan tupaten täynnä miehiä, käytävät ja kaikki
Sota-aikana valtaosa konekannasta on valjastettu toisaalle ja miehille riittää ruumiillista työtä. Telatraktori lentokentän auraustyössä. Ennen kuin lentokone saadaan ilmaan, pitää tehdä lujasti lapiohommia. 58 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 58 SUOMEN HISTORIA K u va t: SA -K u va Lumitöitä Talvimaisemat ovat kaunista katseltavaa, ja lumen peittämät maisemat lumoavat luonnossa liikkujan. Lumi ja pakkanen tuovat kuitenkin omat haasteensa pohjoisen sotilaiden oloihin. Runsaat lumisateet ja kova tuuli voivat kasata valtavia kinoksia, joita sitten miehissä lapioidaan auki. Sodan hetkiä Kuva: Borg Kuva: Aavikko Kuva: Aavikko Kuva: Borg Kuva: Borg. Yhdyshautoihin kasaantuva lumi teettää runsaslumisena talvena paljon töitä
P. Työkalujen valmistus ja niiden huoltotoimet ovat tärkeitä tehtäviä. T. Jänis taas on taltioinut kamerallaan hitsaajan lumiauran kimpussa. 59 SUOMEN HISTORIA 59 SUOMEN HISTORIA Erikoiskalustolla saadaan auki syväkin lumiränni, jossa aura-auto ei enää pärjää. Kuva: Aavikko Kuva: TK-Uomala Kuva: TK-Uomala. Norjavirran ottamassa kuvassa konekiväärimies viimeistelee lumilapiota. Teiden auraukseen käytetään monipuolista kalustoa kuten traktoreita sekä linjaja kuorma-autoja. Usein vain välttämätön osa tiestä aurataan, ja vastaantulijan ohittaminen on hyvin hankalaa
60 SUOMEN HISTORIA Insinööri John Wickström herätti ihmetystä ohikulkijoissa ajaessaan Chicagon kaduilla Caloric-autolla jo vuonna 1898.
Yhdysvalloissa asuessaan John Wickström opiskeli konerakennusta North Park Collegessa. Jo pikkupoikana Johannes oli kiinnostunut tekniikasta, ja hänen kerrotaan rakennelleen erilaisia koneita. Teknisesti lahjakas nuori mies loi omin käsin muun muassa kotikylänsä ensimmäisen polkupyörän nähtyään sellaisesta kuvan sanomalehdessä. Wickströmin valmistamat Caloric-moottorit muistuttivat aiempia kuumailmamoottoreita, mutta edeltäjistään poiketen niissä käytettiin ilman lisäksi polttoaineena myös petroliseosta. Sitten nuorimies pääsi suuren chicagolaisen koneyrityksen palkkalistoille. Työn ohessa poika kävi kansakoulun ja oppi sekä lukemaan että kirjoittamaan. Tuohon aikaan autoteollisuus otti ensiaskeliaan: Henry Ford toi vasta muutaman vuoden kuluttua markkinoille ensimmäisen automallinsa. Harras toive toteutuikin vuonna 1889, kun eno lainasi matkarahat sukulaispojalleen. Hän oli mukana rakentamassa varhaista Caloric-nimistä autoa ja herätti sen ohjaimissa kummastusta Chicagon kaduilla jo vuonna 1898. 19-vuotias nuorukainen lähti matkalle kohti suurta tuntematonta. Hän oli sisaruskatraansa vanhin ja työskenteli nuoresta pitäen isänsä pajassa. Lisäksi hän patentoi kuumailmakoneisiin tekemiään parannuksia. Kuka oli tämä pohjanmaalainen moottoritehtailija, joka puuhasi Amerikan autoteollisuudessa jo 1800-luvulla. Caloric-auton kehittelyä jatkettiin, ja 1900-luvun alussa päivänvalon näki paranneltu Caloric II -malli. SUOMEN HISTORIA 61 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Joel Sellbergin arkisto Moottorikuningas Kuparisepän pojasta teollisuuspatruunaksi Wickströmin moottorit tunnetaan hyvin veneilijöiden keskuudessa, mutta tarina miehestä niiden takana on monelle tuntemattomampi. Hän ryhtyi tutkimaan polttomoottoreiden käyttöä pumppujen voimalähteenä. Pumppujen kanssa työskennellessään Wickström pääsi perehtymään niiden voimanlähteinä käytettyihin niin sanottuihin kuumailmamoottoreihin, jotka tuottivat mekaanista energiaa lämpötilaerojen avulla. Chicagon Wabash Avenuella sijaitsi yritys nimeltä The Chicago Caloric Engine Company, ja John Wickström. Amerikkaan, Amerikkaan! Kuten monet muutkin pohjanmaalaiset 1800-luvun lopulla myös Johannes Wickström unelmoi muutosta Atlantin toiselle puolelle. Vuonna 1901 järjestettiin ensimmäisen kerran Chicago Automobile Exhibit -autonäyttely, jossa tiettävästi myös Caloric-auto oli esillä. Yritys valmisti kerrostaloihin vesipumppuja, joiden avulla vesi saatiin nostettua jopa pilvinpiirtäjien korkeimpiin kerroksiin. Tuohon aikaan polttomoottoreita kehitettiin suurella innolla, ja Wickström oli kehitystyössä mukana. Yhdysvaltoihin saavuttuaan Wickström teki ensin kaivosmiehen ja putkiasentajan töitä. J ohn Wickström , ristimänimeltään Johannes , syntyi vuonna 1870 nykyisin Mustasaaren kuntaan kuuluvan Koivulahden Vassorin kylässä pohjanmaalaisen kuparisepän perheeseen. Caloric-autojen valmistusmäärä jäi kuitenkin alle kymmeneen, ja Wickström suuntasi katseensa venemoottoreiden suuntaan. Caloric-auto Kuumailmakoneisiin perehdyttyään Wickström sai kipinän kehittää oman auton
Ne vähäiset moottorit, joita seudulta löytyi, olivat pääosin Yhdysvalloissa valmistettuja ja varakkaamman väestön käytössä. Chicagosta tuotu moottori asennettiin kalastajaveneeseen, jonka perään kiinnitettiin hinattavaksi vielä kaksi muuta venettä. 1870 Kuparisepän poika Johannes Wickström syntyy Vassorin kylässä. 1898 Mukana Caloric-auton rakentamisessa . Hän erosi Ida -vaimostaan ja solmi avioliiton nuoren Julia Bergstenin kanssa. 1936 Wickströmille luovutetaan teolllisuusneuvoksen kunnianimi. Tällaiset järeärakenteiset puuveneet soveltuivat hyvin kalastusveneiksi, sillä ne pystyivät kuljettamaan raskaitakin kuormia. 1889 Nuori 19-vuotias Wickström lähtee Yhdysvaltoihin. Moottoreiden valmistuksesta eivät veljekset kuitenkaan olleet aikeissa luopua. Venemoottoreiden läpimurto Suomalaiset kalastajat olivat tottuneet liikkumaan soutuveneiden ja purjeiden turvin, joten moottorilla kulkeva vene herätti ihmetystä ja jopa epäluuloja kansan parissa. 1900-luvun alussa moottoreiden käyttö veneissä tai esimerkiksi maatalouskoneissa oli vielä vähäistä, joten Wickströmin veljesten oli jollakin tavalla vakuutettava seudun talonpojat ja kalastajat niiden tarpeellisuudesta. Wickströmin veljesten moottoritehdas oli lajissaan Suomen ensimmäisiä. 1919 Erottuaan aiemmasta vaimostaan Wickström avioituu Julia Wilhelmina Bergstenin kanssa. 1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1964 Wickströmin Moottoritehdas joutuu vararikkoon. Moottoritehtaan valmistamat venemoottorit jyskyttivät Michiganja Superior-järvien laineilla. Aikakauden venemoottorit olivat niin sanottuja keskimoottoreita, jotka sananmukaisesti sijaitsivat puuveneiden keskellä. Avioliitosta syntyvät tytär Ingrid sekä poika Carl-Gustav. 1901 Chicagon autonäyttelyssä esitellään Caloric II-auto. Ajatuksena oli valmistaa kohtuuhintaisia moottoreita erityisesti talonpoikien ja kalastajien tarpeisiin. Avioliitosta syntyvät lapset Sigrid, Werner, Roy ja Alma. Suomeen kotiuduttuaan Wickströmin yksityiselämässä tapahtui merkittäviä muutoksia. 1910-luvulla avioerot olivat harvinaisia ja uusi avioliitto sai varmastikin paheksuntaa osakseen. Kun veneisiin John Wickström Wickström perehtyi kuumailmamoottoreihin ja sai kipinän kehittää oman auton. 1910 Wickström-Veljesten Moottoritehdas Oy siirtyy Vaskiluotoon Vaasan ulkosataman kupeeseen. 1906 Wickström palaa Suomeen ja perustaa moottoritehtaan Vaasan Palosaarelle. 1959 John Wickström kuolee 88 vuoden iässä.. Koska useimmat kalastajista eivät olleet aiemmin nähneetkään moottorivenettä, päättivät Wickströmin veljekset järjestää amerikkalaiseen tyyliin ajonäytöksen. SUOMEN HISTORIA 62 siellä Wickström kumppaneineen valmisti moottoreita sekä korjasi autoja. Syitä avioeroon ei tarkalleen tiedetä, mutta huhut Wickströmin mahdollisesta aviottomasta pojasta Amerikassa saattoivat johtaa yli parikymmentä vuotta kestäneen liiton päättymiseen. Konkurssipesä sekä Wickström-tuotenimi siirtyvät ahvenanmaalaiselle laivanvarustajalle Algot Johanssonille. Wickströmin ja hänen niin ikään Amerikkaan muuttaneen Jacob -veljensä ponnisteluista huolimatta yritystoiminta ei kuitenkaan lähtenyt toivotulla tavalla käyntiin, ja miehet palasivat vuonna 1906 takaisin kotiseudulleen Vaasaan. 1870 1892 Naimisiin Ida Maria Östmanin kanssa. Wickström-Veljesten Moottoritehdas Lokakuussa 1906 Vasabladetissa kirjoitettiin uudesta moottoritehtaasta, jonka puuhamiehinä toimivat veljekset John ja Jacob Wickström. Lehti mainitsi, että tehdashankkeessa oli mukana kolmaskin mies, Gustaf Östman , joka oli veljesten tavoin kotoisin Koivulahdesta. Moottoreiden valmistus aloitettiin Vaasan Palosaarella sijaitsevassa vaatimattomassa verstaassa
Useimpien kohdalla muutto Amerikkaan merkitsi joka tapauksessa elintason nousua. Etelä-Pohjanmaalta on arvioitu matkanneen valtameren yli noin 120 000 siirtolaista 1930-luvun alkuvuosiin mennessä. Useat heistä palasivat myöhemmin takaisin Suomeen, sillä monesti matkan tarkoituksena oli ansaita talorahat omaan kotiin Suomessa. Naiset sen sijaan toimivat esimerkiksi kotitaloustöissä perheissä tai täysihoitoloissa. Hieman yli viikon kestänyt merimatka taittui useimmiten vaatimattomissa oloissa laivan kolmannessa luokassa, joka oli edullisin. Eteläpohjanmaalaiset suuntasivat keskilännen osavaltioihin kuten Michiganiin, Minnesotaan, Ohioon tai Wisconsiniin. John Wickströmin tapaan monet muutkin siirtolaisista olivat nuoria naimattomia miehiä. Perille päästyään miehet työskentelivät usein fyysisesti raskaissa töissä kaivoksilla, metsissä tai rakennuksilla. New Yorkiin tai Bostoniin saavuttuaan suomalaiset siirtolaiset jatkoivat yleensä paikkakunnille, joissa asui omalta kotiseudultaan tuttuja ihmisiä. Odotukset elämästä Amerikan ihmemaassa olivat korkealla, ja monet pettyivät, kun mielikuvat eivät vastanneetkaan todellisuutta. Suurin osa Etelä-Pohjanmaalta lähteneistä oli maaseudulla asuvien perheiden nuorimpia lapsia, jotka eivät perineet kotitilaansa. Osa matkaan lähteneistä jäi myös satamakaupunkeihin. Seikkailunhalu oli harvalla ensisijainen syy muuttaa Amerikkaan. K u va : L eh ti k u va 63 SUOMEN HISTORIA AMERIKANKUUME ISKEE 1880 -luvulla monen monituiset suomalaiset lähtivät valtameren toiselle puolelle paremman elämän toivossa. Esimerkiksi osuuskuntatoiminta sai jalansijaa Etelä-Pohjanmaalla nimenomaan Amerikasta palanneiden siirtolaisten aloittaman yritystoiminnan kautta.. Muuttoliike Pohjois-Amerikkaan oli erityisen vilkasta Vaasan läänin alueelta. Paluumuuttajien mukana Suomeen saapui uudenlaisia ajatuksia ja teknisiä keksintöjä
Wickströmin veljekset olivat aloittaneet toimintansa varsin vaatimattomissa oloissa, mutta 1950-luvulle tultaessa tehdasalueella oli jo useita ajanmukaisia tehdasrakennuksia. Wickströmin veljekset olivat kyenneet osoittamaan venemoottoreiden hyödyllisyyden, ja kiinnostus niitä kohtaan heräsi. Ilmakuva Vaskiluodossa sijaitsevasta Wickströmin Moottoritehtaasta 1960-luvulla. Toiminnan laajetessa Wickström-Veljesten Moottoritehdas rakennutti 1910-luvulla uuden tehdaslaitoksen Vaasan ulkosataman äärelle Vaskiluotoon. Venemoottoreiden käyttöönotto nopeutti kulkemista ja mahdollisti yöpymisen kalamajojen sijaan kotona. Matka, joka soutuveneellä kesti puolitoista tuntia, taittui moottoriveneen kyydissä jopa 25 minuutissa. Henkilökunnan määrä oli kohonnut kuudesta työntekijästä lähes 300 henkeen. Ne kuitenkin osoittautuivat rakenteeltaan liian monimutkaisiksi ja epäluotettaviksi. Moottoritehdas oli aluksi valmistanut Wickströmin Amerikan-vuosinaan kehittelemiä Caloric-moottoreita. Puimakoneiden voimanlähteinä oli aiemmin käytetty hevosia tai höyrylokomobiileja. Polttomoottorit sopivat tarkoitukseen paremmin, sillä ne oli helppo käynnistää ja niitä oli kevyempi siirtää kuin höyrykoneita. John Wickströmiä on kuvattu vanhanajan patruunaksi, jonka läsnäolo huomattiin. Tätä kuvastaa hyvin kalastajien parissa yleistynyt sanonta: "Paha perii, ellei meidän Herramme tai Wickströmin moottori auta." Kalastajat yöksi kotiin Kalastajien siirtyminen koneaikaan vaikutti suuresti ammatin luonteeseen. Hän John Wickström osasi hyödyntää venemoottoreiden markkinoinnissa oikeanlaisia keinoja. Sodan jälkeen maamoottoreiden valmistus väheni ja tehtaalla keskityttiin ensisijaisesti venemoottorien valmistukseen. K u va : B er ti l B jö rk lo v in ko ko el m a. Polttomoottorit osoittautuivat toimiviksi myös töissä maalla, esimerkiksi viljanpuinnissa ja sirkkelöinnissä. SUOMEN HISTORIA 64 John Wickström oli lastattu niin paljon väkeä kuin suinkin vain mahtui, alkoi merimatka Vassorista Laköreniin. Vanhan ajan teollisuuspatruuna Wickströmin moottoreiden suosion kerrotaan perustuneen niiden luotettavuuteen, mikä oli erityisen tärkeää kalastajien työn kannalta. Tehdas siirtyikin valmistamaan ajanmukaisia nelitahtisia petrolimoottoreita, joiden myötä Wickströmin Moottoritehdas osui kultasuoneen ja loi itselleen vankkumattomaton maineen veneilijöiden keskuudessa. Näytösluonteiset veneajelut sekä pikavenekilpailut tekivät lähtemättömän vaikutukseen aikalaisiin, jotka olivat tottuneet soutuja purjeveneisiin. Pian yhä usemman kalastajan vene liikkuikin moottorin voimin, ja vuonna 1912 kerrotaan jo yli 150 moottoroidun kalastajaveneen huristelleen Pohjanmaan rannikolla. Samalla vuosikymmenellä tehdas hankki myös englantilaisen Lister-dieselmoottorin valmistusoikeudet ja moottorivalikoima monipuolistui entisestään. 1930-luvulla Wickström-Veljesten Moottoritehtaan tuotevalikoimasta löytyi jo useita maaja venemoottorimalleja. Myös ulkomaankauppa kävi hyvin ja moottoreita toimitettiin muun muassa Ruotsiin, Norjaan, Islantiin, Japaniin sekä Kanadaan. Moottorin hankkineet kalastajat ennättivät paitsi ensimmäisten joukossa valitsemaan parhaat kala-apajat myös nopeammin takaisin myymään tuotteitaan torille
SUOMEN HISTORIA 65 Paha perii, ellei meidän Herramme tai Wickströmin moottori auta. Pelastusveneen dieselmoottorin pumpun tehokkuutta testataan tehtaalla. Testitilanteesta poiketen normaalikäytössä vesi saadaan tehokkaan pumpun avulla pumpattua veneen pohjalta mereen.
Siirtolaisuus Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Amerikkaan. Yhdysvalloissa ja Ruotsissa valmistetut kevyemmät ja nopeammat perämoottorit syrjäyttivät vähitellen kotimaiset venemoottorit. oli vahvaotteinen tehtaanjohtaja, jonka oli vaikea luopua tehtävissään. Lähdeluettelo John Wickström Perämoottoreita Wickström piti kehnoina krääsämoottoreina, eikä uskonut niiden tulevaisuuteen. SKS. 1960-luvulla perinteisten keskimoottoreiden aika alkoi kuitenkin olla ohi: samalla kun raskaista, puisista kalastajaveneistä siirryttiin kevyempiin lasikuituveneisiin, vaihtuivat keskimoottorit perämoottoreihin. John Wickström tunnettiin myös innokkaana raittiusaatteen kannattajana ja kieltolain puolestapuhujana. Perämoottoria hän oli pitänyt kehnona krääsämoottorina ja peräprutkuna, jonka tulevaisuuteen hän ei uskonut. Hänen maallinen vaelluksensa päättyi vuonna 1959 kunnioitettavassa 88 vuoden iässä. Niemi, Mari 2003: Nälkä vai vapauden kaipuu. Wickström oli pidetty työnantaja, ja kerran tehtaalla työnsä aloittaneet viihtyivät työssään pitkään. Esittelykirjasesta löytyvät yksityiskohtaiset kuvailut myynnissä olleista moottorityypeistä. Wickström-venemoottoreiden esite vuodelta 1933. Tehtaan johtoon nousi John Wickströmin poika Carl-Gustav . Hoffman, Kai 2007: Teollisuusneuvos John Wickström. Työskentelyä Wickströmien moottoritehtaassa. Helsinki. Siirtolaisinstituutti. Vaasa. Teoksessa Kansallisbiografia. SUOMEN HISTORIA 66 Grönbacka, Rauno 2014: Marakatteja ja kissanpäitä – vaasalaisten moottoritehtaiden tarina. John Wickström oli uskonut, että luotettavien ja kestävien keskimoottoreiden suosio jatkuisi. Toim. Toisin kuitenkin kävi. Vuonna 1938 tehtaalla saavutettiin sen historian suurin vuotuinen valmistusmäärä: 1152 moottoria.. Verkkojulkaisu. Turku. Matti Klinge & Aulikki Litzen. Krääsämoottorit valtaavat markkinat Wickströmin moottoritehdas jatkoi toimintaansa vielä muutaman vuosikymmenen teollisuuspatruunan kuoleman jälkeen. Vaasan Veteraaniautoseura ry
Käsikirjoitusta valmisteltaessa Kiviniemi sai sukulaisilta kirjeitä, joissa kuvattiin John Wickströmin elämänvaiheita. Caloric-auton kopio vastaa täysin esikuvaansa. Historiallisen aineiston läpikäyminen paljasti myös uusia käänteitä teollisuusmiehen elämästä. Kirjeiden pohjalta näytelmä sai aivan uuden ulottuvuuden ja Wickströmin henkilökuva muuttui yhä todentuntuisemmaksi. Historiantutkimuksen tavoin käsikirjoitustyö vei näytelmän tekijät arkistoaineiston äärelle, joskin lopputulos oli tieteellisestä työstä poiketen sekoitus faktaa ja fiktiota. Näytelmässä nähty Caloric-auton kopio rakennettiin vastaamaan tarkoin alkuperäistä esikuvaansa. Historiallisesta henkilöstä kertovaa näytelmää tehdessään teatteriammattilaiset ohjaajasta lavastajiin sukelsivat historian kiehtovaan maailmaan. Taustatutkimusta tehtiin paitsi Wickströmin vanhassa moottoritehtaassa myös Vaasan autoja moottorimuseossa. Jorma Tommila esitti Vaasan kaupunginteatterin näytelmässä määrätietoista teollisuusmiestä ja visionääriä John Wickströmiä. Historiallisen henkilön ja tapahtumien kuvaaminen näyttämöllä vaati teatteriammattilaisilta perusteellista taustatyötä. Vaasan kaupunginteatterissa palattiin ajassa taaksepäin vuosisadan vaihteen aikaseen maailmaan ja herätettiin henkiin tehtailija Wickströmin elämäntarina. Taustatyön ohessa löytyi muun muassa dokumentti, joka paljasti, että Wickströmillä oli salattu poika Yhdysvalloissa. Myös näytelmän kulissien ja rekvisiitan parissa työskennelleet perehtyivät perusteellisesti aikakauden historiaan sekä tekniikkaan. Kirjailija Antti Tuuri valmisteli kaupunginteatterille tekstin, jonka pohjalta teatterinjohtaja sekä näytelmän ohjaaja Erik Kiviniemi ja dramaturgi Outi Rossi loivat käsikirjoituksen John Wickströmin elämä -näytelmään. 67 SUOMEN HISTORIA HISTORIA HERÄTETÄÄN HENKIIN S yksyllä 2015 John Wickström alias Jorma Tommila asteli ensi kerran suuren yleisön eteen. Kuva: Vaasan kaupunginteatteri/Jyrki Tervo
Nimilistat nidottiin ja yhteensä 26 nidettä toimitettiin Pietariin.. 68 SUOMEN HISTORIA NIMILISTAT Adressin allekirjoittaneista koottiin nimilistat, jotka laskettiin ja järjestettiin kunnittain aakkosjärjestykseen
Erityisen merkittäväksi koettiin kysymys asevelvollisuudesta. Helmikuun manifesti oli kuitenkin tietoinen voimanosoitus keisarikunnan mahdista, ja erityisesti julistuksen yllätyksellisyys aiheutti hämmennystä Suomessa. Manifestilla ei siis voitu viedä senaatilta ja säädyiltä pois oikeutta, jota heillä ei käytännössä ollut koskaan ollutkaan. Bobrikov kannatti tiukkaa yhtenäistämispolitiikkaa ja piti huolestuttavana, että strategisesti tärkeä rajamaa näytti jatkuvasti vieraantuvan keisarikunnasta. Lähtölaukauksena tälle myöhemmin ensimmäisenä sortokautena tunnetulle ajanjaksolle (1899–1905) oli keisarin helmikuussa 1899 antama julistuskirja eli manifesti, joka jätti Suomen valtiopäiville vain neuvoa-antavan roolin yleisvaltakunnallisia lakeja säädettäessä. Niin senaatissa kuin myös kansan parissa uskottiin, että keisaria oli johdettu harhaan ja että hän korjaisi erehdyksensä saatuaan oikeaa tietoa asiasta. Suomalaiset pelkäsivät autonomisen erityisasemansa menettämistä ja ryhtyivät keräämään keisarille kansalaisadressia, jossa heidän huolensa tuotiin esille. Suomessa katsottiin helmikuun manifestin loukkaavan Suomen perustuslakeja ja pelättiin, että mikä tahansa laki saatettiin määritellä yleisvaltakunnalliseksi ja näin sivuuttaa suomalainen päätösvalta. Lisäksi hän näki Suomen autonomisen aseman keisarikunnan etujen vastaisena. Pelätty Bobrikov Venäläistämistoimia laittoi liikkeelle Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööriksi vuonna 1898 nimitetty Nikolai Bobrikov (1839–1904), joka pyrki rakentamaan tiiviimpää yhteyttä suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan välille. Manifesti ja sortokausi Adressin taustalla olivat autonomisen Suomen ja Venäjän keisarivallan kiristyneet suhteet. Senaatti äänesti manifestin julkaisusta maan asetuskokoelmassa, ja yhden äänen enemmistöllä julistus päätettiin julkaista. Kenraalikuvernööri Bobrikov piti ehdottoman tärkeänä, että Suomen armeija sulautetaan osaksi keisarivallan sotaväkeä. Helmikuun manifesti herätti suurta tyytymättömyyttä ja levottomuutta suuriruhtinaskunnassa. Tämän katsottiin kuuluvan keisaria palvelleen senaatin virkavelvollisuudeksi. Tosiasiassa manifesti ei tuonut juurikaan uutta lainsäädäntöön, sillä yleisvaltakunnallisia lakeja oli julkaistu aiemminkin autonomian aikana. SUOMEN HISTORIA 69 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Museovirasto Suuriruhtinaskunnan suuri adressi 1800-luvun lopulla Venäjän keisarikunta kiristi otettaan läntisestä suuriruhtinaskunnastaan. Senaatin ja Kenraalikuvernööri Bobrikov aloitti yhtenäistämistoimet, jotka Suomessa tulkittiin autonomisen aseman sortamiseksi.. Kenraalikuvernööri aloitti yhtenäistämistoimet, jotka Suomessa tulkittiin maan autonomisen aseman sortamiseksi. M aaliskuussa vuonna 1899 saapui Pietariin 500-henkinen lähetystö tuomaan keisari Nikolai II:lle kansalaisadressia, jossa ilmaistiin Suomen kansan huoli suuriruhtinaskunnan perustuslaillisten oikeuksien säilymisestä. Mukanaan tällä pääosin talonpojista koostuvalla lähetystöllä oli kansalaisadressi, johon vapaaehtoiset olivat keränneet vajaassa kahdessa viikossa yli 520 000:n kansalaisen allekirjoituksen
Muualla Suomessa ylioppilaslähetit toimittivat paikkakunnalle keruulistat ja delegoivat adressista tiedottamisen Suuri adressi Suuri lähetystö kokoontui Helsingissä yhteiskuvaan 20.3.1899. K u va : St å h lb er g K . Adressiin kirjoitti nimensä yhteensä 522 931 henkilöä; luvun tarkasta paikkaansapitävyydestä ei tosin voida olla täysin varmoja. E. SUOMEN HISTORIA 70 säätyjen puhemiesten lähetystöt päättivät lähteä Pietariin viemään keisarille kirjelmää, jossa he pyysivät keisarilta vakuutusta siihen, ettei tämä manifestillaan pyrkinyt supistamaan Suomen perustuslaillisia oikeuksia. Hyvin lyhyessä ajassa, vain yhdessätoista päivässä, saatiin koottua valtava määrä allekirjoituksia. Nimienkeruutyön suorittivat vapaaehtoiset. Helsingissä säätyläisneidit ja -rouvat kiersivät ovelta ovelle nimiä keräämässä. Kuvassa ylioppilaat nimienkeruumatkallaan Kirkkonummella. Koko kansan adressi Keisarille ryhdyttiin keräämään suurta kansalaisadressia, jotta kansan huoli manifestin vaikutuksista tulisi ilmaistua. Keisari kuitenkin kieltäytyi ottamasta vastaan kumpaakaan lähetystöä. Allekirjoitusten määrä oli joka tapauksessa valtava suhteutettuna maan silloiseen väkilukuun, joka oli noin 2,5 miljoonaa asukasta
Viisisataahenkinen lähetystö joutui kuitenkin palaamaan pettyneenä takaisin Helsinkiin, sillä keisari ei ottanut heitä vastaan. Samana vuonna kielimanifestissa määrättiin venäjän kieli ylimpien virastojen virkakieleksi. Kuva: Ståhlberg K. Usealla paikkakunnalla adressinkeruusta tiedotettiin ja nimiä koottiin sunnuntain kirkonmenojen jälkeen, jolloin saatiin samalla kertaa tavoitettua useimmat paikkakunnan asukkaista. Kuohunta autonomisessa Suomessa kuitenkin jatkui. E. Pitkään kytenyt tyytymättömyys keisarivaltaa kohtaan purkautui Suomessa maanlaajuisena suurlakkona vuonna 1905. Niihin kuului muun muassa vuonna 1900 asetettu postimanifesti, jossa suomalaiset postimerkit muutettiin venäläisiksi. Adressinkeruu pidettiin hyvin salassa, ja kenraalikuvernööri Bobrikov saikin tietää tästä suurimittaisesta hankkeesta vasta lähetystön jo matkatessa junalla kohti Pietaria. Manifestin seuraukset Helmikuun manifestia seurasivat venäläistämistoimet. Kenraalikuvernööri Bobrikov tiukensi myös sensuurimääräyksiä rajoittamalla painoja kokoontumisoikeutta. Tämä merkitsi että suuriruhtinaskunnan poliittinen mielipide oli jälleen huomioitava päätöksenteossa. Pitkään kytenyt tyytymättömyys keisarivaltaa kohtaan purkautui Suomessa maanlaajuisena suurlakkona vuonna 1905. Kun keisarikunta parin vuoden kuluttua kiristi jälleen otteitaan, alkoi toinen sortokausi (1908–1917), joka päättyi vasta lokakuun vallankumoukseen. Maaseudulla pitkät välimatkat sekä haastavat sääolosuhteet vaikeuttivat nimien keruuta, mutta niin vain taloissa ja torpissa kierrettiin ja allekirjoituksia kerättiin. Ensimmäinen sortokausi päättyi virallisesti marraskuun manifestiin vuonna 1905, jossa kumottiin aiemmat helmikuun manifestin asetukset sekä luvattiin Suomelle uusi valtiopäiväjärjestys. SUOMEN HISTORIA 71 sekä allekirjoitusten keräämisen paikallisille vaikuttajille, esimerkiksi kunnallislautakunnan vaikutusvaltaisille jäsenille. Venäjän poliittista asemaa vaikeuttivat myös kenraalikuvernööri Bobrikovin murha sekä tappiollinen Japanin sota, joka oli aiheuttanut sisäisiä levottomuuksia maassa. Keisari Aleksanteri II:n muistopatsasta kukittamalla osoitettiin kritiikkiä tämän seuraajaa, valapattokeisariksi moitittua Nikolai II:sta kohtaan. Suurta adressia lähti Pietariin toimittamaan lähetystö, joka koostui pääosin talonpoikaissäädyn edustajista
SUOMEN HISTORIA 72 Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Tero Björklund. Fazerin suklaatehtaalla valmistettiin pula-aikana suklaan korvikkeeksi juurikassiirapista ja paahdetuista soijapavuista kaakaon makua etäisesti muistuttavaa Ravitolia. Sen tähden suklaan valmistusta ei voitu enää jatkaa. Toinen pula-ajan tuote olivat Namimurut, jotka olivat sakariinilla makeutettuja kuivattuja porkkanan ja punajuuren paloja. Pinimintit ja Namimurut R aaka-ainepulan vuoksi myös makeistehtaat joutuivat kehittämään erilaisia korvikemakeisia. Palasokeria tarvittiin esimerkiksi erikoistehtäviä suorittavien sotilaiden energiapaloiksi. Hellas valmisti muun muassa Pinimint-pastilleja, joiden maku muistutti lakritsia. Hellaksen Namimuru-pussin kyljessä luki pula-ajan olosuhteisiin sopivasti “karamellejä odotellessa”. Sokeri sen sijaan oli kahvin ohella yksi pisimpään kortilla myydyistä elintarvikkeista. Siviileille jaettavat sokerivarastot ehtyivät niin ikään vuonna 1943. Vuonna 1943 sakariini otettiin käyttöön makeutusaineena, joskin lopulta myös sitä jouduttiin säännöstelemään. Jatkosodan aikana säännösteltiin myös muita raaka-aineita, jolloin makeistehtaat saivat käyttää marmeladeihinsa vain rajoitetusti omenaa, puolukkaa tai pihlajanmarjaa. Vuonna 1948 sokeritilanne Suomessa alkoi kohentua ja makeistehtaat saattoivat palauttaa tuotantoonsa vanhat tuotteensa. Pula-ajan myötä sokerin käyttö laski arviolta neljännekseen aiemmasta. Makeistehtaat valmistivat myös muita kuivatuotteita kuten makaroneja ja keksejä armeijan tarpeisiin. S okeri oli ensimmäisiä elintarvikkeita joukossa, joita Kansanhuolto ryhtyi säännöstelemään sota-aikana. Sakariinia myytiin kiteinä pussitavarana sekä tabletteina puutai metallirasioissa. Pulavuosien jälkeen korostettiin suklaan terveysvaikutuksia ja erityisesti sen hyötyjä kasvavien lasten lisäravintona. Suklaan hyvää mainetta hyödynnettiin myös lääketeollisuudessa, ja Leiras toi markkinoille Jekovit-levyt, jotka sisälsivät kalanmaksaöljyä. Suu makeaksi Makeanhimon iskiessä pahimpaan pula-aikaan oli herkkusuiden turvauduttava sakariinivedessä liotettuihin porkkanapaloihin. Moni muistaakin tämän valkoista suklaata muistuttaneen herkun, jota vanhemmat antoivat lapsilleen perinteisen kalanmaksaöljyn sijaan. Samalla makeisten valmistus pysähtyi lähes kokonaan, sillä sokeripula vaikutti luonnollisesti eritoten makeisteollisuuteen. Sen säännöstely purettiin lopullisesti vasta vuonna 1954. Osa makeisja keksitehtaista valmisti pahimpaan pula-aikaan makeisten sijaan niin sanottuja RaNa-valmisteita. Makeisten säännöstely loppui 1940-luvun lopulla. Muita Fazerin makeistehtaan valmistamia sota-ajan tuotteita olivat muun muassa puolukkamarmeladi sekä porkkana-omenamarmeladi. Nämä ravintoja nautintoaineet olivat erilaisia kuivatuotteita ja jauheita kuten esimerkiksi puurokastikejauhoja. Sodan myötä myös kaakaopavun maahantuonti vaikeutui. Ne vähät makeiset, joita oli saatavilla, lähetettiin ensisijassa rintamalla palveleville
Kotitekoiset korvikekaramellit M ikäli perheenäiti oli onnistunut säästämään hieman sokeria, voitiin se paistinpannussa paahtaa kovaksi levyksi. Kattilaan pantiin kaksi kiloa kuorittuja porkkanapaloja ja kilo paloiteltuja raparpereja. SUOMEN HISTORIA 73. Jäte-Joonas N äiden makeisten eteen piti herkkusuiden tehdä töitä. Jos sokeria ei ollut, kuivatettiin omenan tai porkkanan paloja, jotka sitten liotettiin sakariinivedessä. Sakariinia käytettiin yleisesti makeutusaineena, ja sitä oli saatavilla puisissa rasioissa olevina tabletteina tai jauhettuna pussisakariinina. Sitten lisättiin vettä, ja porkkanat ja raparperit keitettiin kattilassa maistuvaksi soseeksi. Marmeladit K aikkiin herkkuihin ei makeutusaineita tarvittu lainkaan. Sokerin jäähdyttyä levystä murrettiin pieniä paloja imeskeltäväksi. Jäte-Joonas-makeisia saattoi ostaa vain kerättyään tarvittaman määrän jätteitä kierrätystä ja uusiokäyttöä varten. Esimerkiksi kotitekoisen marmeladin valmistus onnistui ilman sokeria tai sakariiniakin. Kun oli kerännyt kymmenen kiloa jätettä, oli oikeutettu ostamaan 50 gramman karkkipussin
Virkavallan kiusanhenki VoroPuikkonen 74 SUOMEN HISTORIA
Isäntä oli joutunut sairaalaan ja emäntä kaipasi jo kipeästi uutta isäntää kainaloonsa. Ananias ehti olla emännän seurana joitakin vuosia, kunnes hän päätti, että oli aika kokeilla onnea torpparina. Matarahon talossa emäntä iski silmänsä nuoreen ja sanavalmiiseen suutariin. Virkavalta oli usein hänen kannoillaan ja kyläläiset olivat levottomia, kun ryöstöretket vain jatkuivat. A nanias Puikkonen syntyi rutiköyhään savolaisperheeseen vuonna 1864. Ananias Puikkosen rikoksen poluilta ei kommelluksia puuttunut. Ananias ei seissyt tumput suorina vaan haki mökistään aseen ja ampui kaksi porsasta. Heistä vain kahdeksan oli päätynyt kirkonkirjojen sivuille saakka. 14-vuotiaana Ananias jatkoi kiertolaiselämää ja teki pientä korvausta vastaan suutarinhommia. Kahdeksanvuotias poika lähti auttamaan enoaan suutarintöissä. Tuohon aikaan Suomessa elettiin suurten nälkävuosien kurimuksessa – jopa 8 prosenttia väestöstä sai surmansa nälänhädän vuoksi. Enonsa luona Ananias viihtyikin useita vuosia, kunnes suutarintöitä ei enää riittänyt hänelle. Lapsia perheessä oli yhteensä tiettävästi kaksitoista. Ananiaksen vanhemmat kiertelivät kerjuulla talosta taloon, eikä ollut tavatonta, että ruoan loputtua isä saattoi viipyä jopa vuosia retkillään. Naapurin mies halusi tehdä kiusaa uudelle tulokkaalle ja päästi porsaansa Ananiaksen palstalle. Jälkipolvien tarinat kertovat, että Voro-Puikkosen kätkemät aarteet odottavat yhä löytäjäänsä. Hän ryhtyi viljelemään tupakkaa ja perunaa pienellä kruununtorpalla Särkiniemessä. Ananias ei ajatuksesta pitänyt, sillä vaikka emännän rikkaudet houkuttelivat, ei hän halunnut ryhtyä isännäksi vain rahasta. Nälkävuosista selvittiin, ja Ananiaksen oli aika koettaa tulla toimeen omillaan. Kun poikien tiet erosivat, suuntasi Ananias Keski-Suomeen. Tämä tietysti kiristi naapureiden väleVoroPuikkonen 75 SUOMEN HISTORIA. Matkaseuranaan hänellä oli muutaman vuoden itseään nuorempi Kalle -poika
Eritoten Hirvensalmen nimismies B. Oulussa hän sai matkakaverikseen Matti Kejosen , maankuulun korttihuijari. Ananiaksen yhteistyökumppani puukotti nimismiestä ja joutui kaltereiden taakse. Illansuussa nimismies Broms apureineen näki kahden miehen soutavan heitä kohti. Miehet toivat yhdessä Venäjän puolelta pirtua ja viinaa Karjalaan. Ovela nimismies oli varma, että rikosten takana olivat kuulut Puikkosen veljekset, joiden vangitseminen oli osoittautunut lähes mahdottomaksi. Ananias liikkui paikasta toiseen, keitti viinaa ja teki muita pikku rötöksiä. Suonteenjärven kuuluisa meritaistelu Pohjolan reissun jälkeen kiertely jatkoi kotiseuduilla Savossa. Muutamia kuukausia miehet kiertelivät yhdessä pelaamassa korttia Norjan ja Ruotsin puolella. Broms porhalsi varkaiden perässä mutta hänkin turhaan. Vuonna 1891 Ananiaksen kerrottiin Topia -veljensä kanssa muun muassa varastaneen taloista vaatteita, kankaita ja lankoja ja myyneen niitä eteenpäin Jaakkiman kylässä. Lopulta hän päätyi Hirvensalmelle, jossa toimi paikallisen suutarin apurina. Jätettyään suutarintyöt hän ryhtyi erään viinankuljettajan renkipojaksi. Liukkaat veljekset onnistuivat kuitenkin karkaamaan nimismiehen näpeistä. Koska veljesten pako näytti toivottomalta, otti Ananias aseensa esiin ja ampui takaa-ajajiaan. Yhteistyö päättyi äkisti, kun viinankuljettaja otti Säkkijärvellä yhteen nimismiehen kanssa. Virkavallan huomattuaan miehet yrittivät soutaa pakoon. Niin kävi myös Ananiakselle. Rytäkässä haulit vahingoittivat nimismies Bromsia ja tämän kyytimiesSUOMEN HISTORIA 76 Voro-Puikkonen Koska veljesten pako näytti toivottamalta, otti Ananias aseensa esiin ja ampui takaa-ajajiaan.. Ananias puolestaan päätti matkata pohjoiseen kohti Lappia ja Norjaa. Puikkoset alkoivat niittää Mikkelin ja Jyväskylän välisellä alueella mainetta ryöväreinä. Hän komensi seudun rivakimmat miehet Suonteenjärvelle, sillä hän arveli Puikkosen veljesten palaavan ryöstöretkeltään Joutsan suunnalle vesistöä pitkin. Kaikki Puikkosen perheen poikalapset ajautuivat ennen pitkään rikoksen polulle. Näin myös tapahtui. Virkavalta yritti edelleen tavoittaa miehiä. jä, ja kun olot kävivät tukaliksi, Ananias päätti jättää torpparin elämän ja jatkaa kiertelyä. Bromsin saatua tiedon Ristiinan seuduilla tapahtuneista rikoksista otti hän viivyttelemättä yhteyttä Mäntyharjun poliisikonstaapeli August Ruhaseen . Nyt Broms päätti olla askeleen edellä Puikkosia. Samaan aikaan Ananias perehtyi ammattivarkaan toimenkuvaan
Ananias ryhtyi Siviän vastustuksesta huolimatta jälleen viinanpolttoon. Veljesten kerrottiin piilottaneen anastamansa rikkaudet sokkeloisiin luoliin jonnekin päin keski-Suomea tai Savoa. Gerda tosin toivoi syvempää kanssakäymistä ja ehdotti miehen vapauduttua vuonna 1907 Kakolasta, että he lähtisivät yhdessä Amerikkaan. Ananias ja Siviä asettuivat lopulta asumaan vaatimattomaan mökkiin pienelle saarelle Kuvaanluodolle. Mikkelin Sanomissa julkaistiin 15.9.1896 yllä oleva yleisökirjoitus. Kunnioituksella. Helsinki. Romanssi päättyi, ja seuraavana vuonna Ananias vei vihille itseään yli 15 vuotta nuoremman Siviän . Legenda Voro-Puikkosen luolasta eli kansankertomuksissa pitkään. Hän myös hoiti vankilan konttorin aamusiivouksen ja ystävystyi näin muodoin konttoriapulaisena toimineen Gerda Schaumanin kanssa. Kakolan kutsu Pidätyksen jälkeen Puikkosen veljesten matka jatkui Mikkelin lääninvankilaan. Broms´in urhollisuudella niin ilon ja kiitollisuuden tunteet waatiwat meitä omasta ja kaikkein Suontienjärwen rantamailla asuwain puolesta täten edeskantamaan Herra B. Lähde Seudulla kerrottiin lukuisia tarinoita Voro-Puikkosen luolasta, johon varastetut rikkaudet oli piilotettu.. Sodan myötä Venäjä ryhtyi Suomessa linnoitustöihin suojellakseen erityisesti Pietarin turvallisuutta. Mikkelin Sanomain toimitukselle! Nöyrällä kunnioituksella pyytäisimme tilaa seuraawalle: Kiitoskirje Joutsasta Kruununnimismies herra B. Usiat Joutsalaiset SUOMEN HISTORIA 77 Arjava, Hellevi 2012: Voro, veijari ja vilosohvi – Ananias Puikkosen elämä. Ensimmäisen maailmansodan herättämän levottomuuden vuoksi määrättiin kaikki “passilaiset” palaamaan takaisin kotipaikkakunnalleen. Tuolloin 30-luvulla nuori ylioppilas Mauno Manninen pani Voro-Puikkosen tarinat paperille, ja myöhemmin veljentytär Hellevi Arjava saattoi ne kirjan kansien väliin. Ananias oli kuitenkin menettänyt tuomionsa myötä kansalaisluottamuksensa eikä saanut passia. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt tarkalleen, missä tämä luola sijaitsi. SKS. Broms´ille Hirwensalmella. Elämä pienessä torpassa oli levotonta, sillä usein tupa oli täynnä humalaisia. Toimeentulo oli tiukoilla, ja vanha pariskunta eli vaatimatonta elämää pienellä saarellaan aina Ananiaksen kuolemaan saakka vuonna 1941. Myös Ananias ja Topia saivat hauleja käsiinsä ja kasvoihinsa, vaan elävinä heidätkin napattiin. Ananias Puikkoselle määrättiin tuomioksi 15 vuotta kuritushuonetta. Ei edes Ananias itse. Kaikki eivät tietenkään kyseistä puuhaa hyväksyneet, mutta useimmiten viinan tehtailijoita ei järin suurina rikollisina pidetty. Legenda elää Vanhuuden päivinään Ananiaksella oli tapana soudella Siviänsä kanssa lähivesillä ja kertoa kesänviettoon saapuneille kaupunkilaisille tarinoita menneisyydestään. Ananias oli linnoitustyömailla ensin Säkkijärvellä ja myöhemmin myös Mäntyharjulla ja Elimäellä. Vaikka viinan kotipoltto oli kielletty lailla jo vuonna 1866, löytyi Kangasniemeltä ja sen lähipitäjistä vielä pitkälle 1900-luvulle useita salaviinankeittäjiä. Ananiaksen ja Siviän tie kulki Pohjanmaalta takaisin Savoon Kangasniemelle. tä Benjam Hämäläistä , mutta miehet eivät loukkaantuneet vakavasti. Siitä huolimatta Ananias sai viinanpoltosta linnaa ja istui tuomionsa Mikkelin lääninvankilassa. Vankilasta päästyään hän päätti jättää rikokset ja pysyä kaidalla polulla. Tuomiotaan hän siirtyi suorittamaan Turun kuritushuoneelle Kakolaan. Broms´ille nöyrät ja sydämmelliset kiitoksemme. Passilaisilla tarkoitettiin ulkopaikkakuntalaisia tai kiertelevää väkeä, jotka olivat anoneet kotipaikkakuntansa kirkkoherralta eräänlaisen virkatodistuksen eli passin muualle muuttoa varten. Toimettomana ei Ananiaksen tarvinnut vankilassakaan olla, sillä pian huomattiin miehen suutarintyössä oppimat ompelutaidot. Käsistään kätevä Ananias pääsi tekemään räätälintöitä. Aviopari kierteli Pohjois-Pohjanmaalla, ja Ananias työskenteli räätälinä. Nähtyämme Mikkelin Sanomain N:o 98, että kuuluisat roswot Ananias ja Topias Puikkoset owat saatu kiinni nimismies, Herra B
23.5. Keskustaa symboloiva maalaisisännän hahmo ihmettelee vieressä Suomisen äkillistä muistinmenetystä. 1987 Porvariyhteistyö puhuttaa yhä ainakin mitä maan hallitukseen tulee. SDP ja presidentti Mauno Koivisto eivät tyytyneet porvareiden vallanjakosuunnitelmaan. RKP, kokoomus ja keskusta hioivat salaisen sopimuksen SDP:n päänmenoksi ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja. Tarkoitus oli jakaa valta kolmen porvaripuolueen kesken melkeinpä vaalien tuloksesta riippumatta. Näin meillä keskusteltiin 70-luvun lopun Suomessa ja vieläpä edistyksellisessä pääkaupungissamme. Toteutunut sinipunahallitus olikin melkeinpä ärsyttävintä mitä keskusta saattoi kuvitella. Kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen kassakaappitunnelmissa.. Maailmalle levisi kulovalkean tavoin Helsingin kaupungin nuorisotoimen päätös olla tilaamatta Aku Ankka -lehteä nuorten tiloihin. Nuorisolautakunnan liberaalijäsen perusteli Aku Ankan turmiollisuutta sillä, että Aku ja Iines eivät olleet naimisissa, sekä sillä, että heillä ei ollut housuja. Tällä kertaa hän repii ilon irti siitäkin tosiasiasta, että umpivanhoillisen mielipiteen esittäjä oli liberaalipuolueesta… Tämä puoluehan oli sentään turvallisesti vihkiytynyt vaaliliitolla yhteen vahvan suomalaisen valtapuolueen keskustan kanssa – toisin kuin eräät moraalittomat. Karin poliittiseen satiiriin liittyi lähes aina mestarillisia oivalluksia. Tästä löytyy mainio esimerkki 70-luvulta. 1978 Kari osasi yhdistää kuvissaan politiikan salarakkaat ja ajankohtaiset ilmiöt. SUOMEN HISTORIA 79 22.1. Mutta kuinka moni muistaa kassakaappisopimuksen. Pilakuva viittaa tilanteeseen, jossa kokoomuksen Ilkka Suominen sekä RKP:n Christoffer Taxell olisivat mieluusti unohtaneet keskustan Paavo Väyrysen kanssa tekemänsä kassakaappisopimuksen ja jatkaneet sinipunaisella hallituspohjalla reipasta vauhtia eteenpäin
SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta. SUOMEN HISTORIA 80 Ristikko
b) Senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen. Mikä oli legendaarinen Fiskars 10. Oikeat vastaukset visan alla. A. Kuinka suuren summan edestä Suomi joutui lisäksi korvaamaan Neuvostoliitosta vietyä omaisuutta. a) Kokkolan kirkossa b) Uudenkaarlepyyn Munsalan kirkossa c) Turun tuomiokirkossa 6. a) kahden miljoonan dollarin b) 22 miljoonan dollarin c) 220 miljoonan dollarin 7. a) Virolahdelta Sallaan b) Valamosta Hattuvaaraan c) Norjan Mo i Ranasta Venäjän Puudožiin 10. Milloin ja missä tämä johdinauto lähti liikkeelle?. Kuka julkaisi kirjallisuuden aikakauslehteä nimeltä Sininen kirja. Mistä mihin kulkee Suomen vanhin matkailutie Runon ja rajan tie. a) Jope Ruonansuu b) M. a) yli 220 000 b) yli 320 000 c) yli 420 000 5. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa EDELLISEN RISTIKON RATKAISU SUOMEN HISTORIA 81 Vastaukset Visa K u va : SA -k u va 8. Mitä tapahtui 6.12.1917. a) Eduskunta julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi. c) Eduskunta hyväksyi senaatin itsenäisyysjulistuksen. Kuinka monta henkeä joutui sotien jälkeisten aluemenetysten seurauksena lähtemään kodistaan. a) Kersti Bergroth b) Alex Matson c) V. a) 1947 Turussa b) 1948 Tampereella c) 1949 Helsingissä 9. Missä nykyään sijaitsevat Suomen vanhimmat, 1736–38 rakennetut kirkkourut. Kuka levylaulaja epäili, että Ei kai Hectorillakaan ole helppoa. A. 8. Koskenniemi 3. a) höyrykone b) kyntöaura c) sissipuukko SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. Mitä ovat setukaiset, mansit ja selkupit. Numminen c) Kari Peitsamo 4. Milloin ja missä alkoi liikennöidä Suomen ensimmäinen johdinauto. 1. 1 a, 2 a, 3 c, 4 c, 5 b, 6 b, 7 c, 8 b, 9 a, 10 b SUOMEN HISTORIA PALVELEE LEHDEN TILAUS Netissä: www.suomenhistoria.fi/ tilaus Sähköpostilla: tilaus@suomenhistoria.fi Puhelimella: 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) OSOITTEEN MUUTOS TAI TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme: puh. a) suomalais-ugrilaisia kansoja b) kansanuskomusten yliluonnollisia olentoja c) kylmien merien pohjakaloja 2. Suomen sotakorvaukset Neuvostoliitolle olivat vuoden 1952 rahana arvioiden 500–550 miljoonaa dollaria
K u va : V o lk er vo n B o n in. 82 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Kahvilalaiva Prinsessa Armaada Lappeenrannan Halkosaaressa 70-luvulla
Suomen Historia 2/2016. SUOMEN HISTORIA 83 Jatkoa luvassa... ...Suomen Historian 9. 2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Kirjastoauto ja innokkaat asiakkaat Tuusulan Rusutjärvellä vuonna 1971. numero ilmestyy 21. huhtikuuta 2016 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi. www.suomenhistoria.
määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. on lehti tuningharrastajille. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Puhelimitse: puh. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. nu m er o • 2/2 01 6 Suomen Historia 2/2016 Hinta 8,90€ NUORISOMUOTIA Värikkäät farkkumarkkinat Kuljetuksia talvikeleillä eli postia läpi tuulen ja tuiskun JYRKI BOY Tarina laulun takaa LEGENDAT Voro-Puikkonen HENKILÖKUVA Moottorikuningas John Wickström. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “T yö ss ä ta rv itt iin pa its i u h ka ro h ke aa ku lje tt aja a m yö s h itu se n on n ea , jo tt a au to sa at iin py sy m ää n tie llä h u rja ss a va u h d is sa .“ 6 414888 002355 1 6 2 80 02 35 -1 60 2 PAL VKO 2016-16 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 8. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Tuning.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.