Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Tuning.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. on lehti tuningharrastajille. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Puhelimitse: puh. n u m er o • 3/2 01 6 Suomen Historia 3/2016 Hinta 8,90€ KESÄSIIRTOLAT Kavereita ja koti-ikävää MIKA WIST Historian monitoimimies HENKILÖKUVA Veikko Lavi – tavallinen rellu MAAMME PUOLUSTAJAT Hävittäjälentäjä ja Lotta Lunkreeni. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Haloo, haloo, Puhelinliikennettä sentraalisantrojen aikaan LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “V an h em m at ei vä t sa an ee t tu lla v ie ra ile m aa n , sil lä jo ill ek in o lis i vo in u t tu lla lii an ko va ko tiik äv ä.“ 6 414888 002355 1 6 3 80 02 35 -1 60 3 PAL VKO 2016-21 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H is to ria n 9. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat kuuluuko. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille
...Suomen Historian 10. 2 SUOMEN HISTORIA SUOMEN HISTORIA 67 Jatkoa luvassa... toukokuuta 2016 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi: www.suomenhistoria.. Suomen Historia 3/2016. numero ilmestyy 26
Taustalla jyhkeä Olavinlinna. 3 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Kesäinen hetki uimarannalla Savonlinnassa. K u va : V o lk er vo n B o n in
Pihan toisella puolella on pitkä laudoista kyhätty huoltorakennus, jonka sivulta vie polku rantasaunalle. huhtikuuta 2016 Kesät siirtolassa L inja-auto keinahtelee kapeaa ja kuoppaista soratietä pitkin. Tilaajapalvelu Puh. Oma arvonsa on myös niillä muistoilla, joita noista menneistä leirikesistä meille monille jäi. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tytöt ja pojat kulkevat omiin osastoihinsa eri ulko-ovista. Puiden oksat raapivat ikkunoita, ja kirskuna loppuu vasta kun saavumme laajalle sorakentälle. Ovi aukeaa pihisten ja kolisten. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Uusien tukiverkkojen punomiseen osallistui lukuisia tahoja. Työn perässä asuinpaikkaa vaihtaneiden vanhemmat ja muut sukulaiset jäivät usein entisille asuinseuduille, mikä puolestaan tarkoitti perheiden perinteisten tukiverkostojen pirstoutumista. Kuuma sisäilma tuoksuu makealta, ja moottorin vaimeassa hurinassa tunnelma on unenomainen. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi K u va : SA -k u va SUOMEN HISTORIA 4 Suomen Historia 3/2016 KANNESSA: Lotta puhelinkeskuksen hoitajana rintamalla. Tämä on lapsilauman kesäkoti seuraavan kolmen viikon ajan. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. R u n eb er g. Teollistumisen voimakas kasvu sodan jälkeen kiihdytti maaseudulta kaupunkeihin suuntautunutta muuttovirtaa nopeutuvaan tahtiin. Lauma innostuneita pikkulapsia juoksee pihalle, eikä kukaan tunnu kuulevan ohjaajien komentoja. K a n n en k u va : M u se o v ir a st o , F. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Mari Immonen, Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Aimo Tenni, Pekka Tuomikoski Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Auto kääntyy kapeammalle tielle. Ne antoivat mahdollisuuden oppia uusia asioita ja tutustua uusiin ystäviin. Yhteiskunnallinen merkitys oli kuitenkin laajempi ja monella tavalla merkittävä. (06) 2810 170, Fax (06) 2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Pääkirjoitus 21. Kesäsiirtolan päärakennus muistuttaa suuren maatilan päärakennusta, ja sen julkisivua koristaa kaksi suurta kuistia. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Lapsille viikot kesäsiirtolassa toivat iloista vaihtelua arkeen. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Maisemassa ikkunan takana vilahtelee lehmiä, latoja ja niittyjä. Yhteiskunta pystytti omat organisaationsa. Niiden ohella moni järjestö loi toimintaympäristöjä, joiden avulla kovaa työtä tekevät vanhemmat saivat apua arkeen ja lapset iloa ja virikkeitä elämään. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
5 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA M/S Aulanko seilaa matonpesupaikan ohi Hattulassa. K u va : V o lk er vo n B o n in
38 Työ entisajan käsivälitteisissä puhelinkeskuksissa vaati näppäriä ja nopeita sormia. 14 Kuva: Lehtikuva / Seppo Heinonen Kannessa Kannessa Kannessa. SUOMEN HISTORIA 6 14 Haloo, haloo! Kuuluuko. numero Suomen Historia 3/2016 Sinä lähdet alas! Vaikka Moskovaan asti tapellaan, mutta sinä et palaa! Heimo Lampi s. Yhdistämme sentraalisantrojen vuosiin ja kuulemme automaattikeskuksiin johtaneesta kehityksestä. Kahlaamme kesämuistojen kaislikkoon. 50 Tavallinen rellu Veikko Lavi Kuinka laiskasta hanttapulista ja katutappelijasta tuli kuusikymppisenä tuottelias kansantaiteilija ja tasa-arvon apostoli. 20 Kavereita ja koti-ikävää Kaupunkien lapsille järjestettiin sotien jälkeen kesäleirejä maalla kaukana pölyisten katujen houkutuksista. 38 Hävittäjälentäjä Hento Sortavalan poika Heimo Lampi joutui isän kuoltua elättämään perheensä. Keskustenhoitajien aikaan puhelinkulttuuri oli tyystin erilaista kuin nykyään. Kannessa Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 9. Sotataivaalla hän saavutti 14 ilmavoittoa
Innokkaat harrastajat metsästävät esi-isiemme luonnontemppeleitä. Toistuvat Artikkelit Tuopa tilkku, tuopa toinen, riepota riepusi ruma. Linjojen vetäminen ja kunnossapito vaati suurta rohkeutta. 50 Kesäsiirtolat ovat vuosikymmenien ajan tarjonneet lapsille virkistystä ja ravitsevaa ruokaa. 58 Unohtumattomat legendat Yli sata vuotta sitten yön lintunen Silkki-Saara lumosi miehet ja pakeni siveyspoliisia valeasussa. Historian harrastus muutti miehen elämän perusteellisesti. 20 Kokemäen iso mänty on yksi muinaisista pyhistä paikoista eli hiisistä. Ehdimme haastatella Vanhalaa ennen hänen poismenoaan. Hiisiretkellä kuulimme ja näimme tarinoita muinaisuskosta. 46 Laulun lotta Lunkreeni Kannessa Elsa Vanhala teki sodassa naisen työn. Hänet ikuistettiin Eldankajärven jää -kappaleeseen. 62 Parhaat Suomalaiset Oliko Kari Suomalaisen pilapiirroksissakin ennen kaikki paremmin. 56 Vanhan kuplettiperinteen jatkaja Veikko Lavi oli vakava humoristi ja rehellinen syntinen siirappisten kaukokaihon hoilaajien keskellä. 56 Pula-aika 40-luvun Suomessa oli kierrätyskampanjoita enemmän kuin koskaan. 34 Kuva: Parasta Lapsille ry / Kansan arkisto Kuva: Lehtikuva / Matti Björkman Kuva: Mikko Tappura. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Uutisia ja erikoisuuksia menneestä Suomesta. 32 Puhelinlangat laulaa 40-luvun foksi nousi 60-luvulla haudasta Katri Helenan aurinkoisena tulkintana. 64 Sanaristikko ja tietovisa 26 Sotaa, viinaa ja rakkautta Kannessa Mika Wistin ansiosta osa sodan ajan väkijuomakulttuuria on jälleen hengissä. 34 Hiisien jäljillä Kansanperinteen pyhät luonnonpaikat ovat saaneet oman päivän. Pula-aika s. 44 Sodan hetkiä Puhelinyhteydet olivat sodan keskellä avainasemassa
Alunperin Intiasta kotoisin olleet tiikerit olivat matkanneet Suomeen kööpenhaminalaisesta eläinkaupasta. Suomen taiteen tarina A teneumin taidemuseon taidekokoelma on maamme vanhin ja laajin. Museo sijaitsee osoitteessa Kaivokatu 2, Helsinki. Museon uudessa kokoelmanäytelyssä on yleisön eteen tuotu suuri joukko Suomen taiteen klassikkoteoksia Helene Schjerfbeckin Toipilaasta (1888) Hugo Simbergin Haavoittuneeseen enkeliin (1903). Vuonna 1916 Juho Viljanmaa osti Jalasjärveltä nahkurinverstaan, josta myöhemmin muodostui kaikkien tuntema kenkienvalmistaja Jalas. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen 50 vuotta sitten 100 vuotta sitten Tiikerit tankkiin Elokuussa vuonna 1965 Tampereen uusi eläintarha sai kaksi uutta asukasta, tiikeripariskunnan Esan ja Essin. Historiallinen hotellirakennus hajotettiin maan tasalle vastustuksesta huolimatta. Teokset muoodostavat ajallisen jatkumon autonomian ajalta 1940-luvulle. Jalaksen työkenkien ja monojen historia ulottuu sadan vuoden taakse. Tiikerit eläintarhalle lahjoitti öljy-yhtiö Esso tarkoituksenaan edistää Tiikeriä tankkiin! -mainoskampanjaansa. Kokoelmasta löytyvätkin useat maamme rakastetuimmista maalauksista. Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttely Ateneumin taidemuseossa 18.3.2016–31.12.2020. Tampereen eläintarhankaan tarinasta ei kovin pitkää muodostunut, sillä se sulki ovensa yleisöltä vuonna 1972. Tilalle rakennetun uudisrakennuksen Pohjoisesplanadin puoleisesta julkisivusta tehtiin alkuperäisen arkkitehtuuria jäljittelevä kopio. Näyttelyyn on luvassa kesällä jatkoa, sillä tuolloin avautuvat ovet 50ja 60-lukujen taidetta esittelevään osuuteen. Vuodesta 2008 Jalas on jatkanut matkaansa osana ruotsalaista Ejendals-konsernia. Ikävä kyllä molemmat tiikerit menehtyivät muutaman vuoden sisällä Tampereelle saapumisestaan: Esa kuoli sydänvikaan, ja Essi lopetetettiin sairauden vuoksi. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema ja vuonna 1887 Helsinkiin valmistunut loistelias Hotelli Kämp sai 1960-luvulla purkutuomion. SUOMEN HISTORIA 8 Koonnut: Mari Immonen Lennätinpostia. Ateneumin taidemuseon uusi näyttely esittelee suomalaisen taiteen klassikkoteoksia
Vastaajien kesken arvottiin kaksi Museokorttia (arvo 59 €). WSOY. Osa vanhemmasta sukupolvesta oli kuitenkin huolissaan niiden vaikutuksesta terveyteen ja kehoon. 1920ja 30-luvuilla käytössä olleissa permanenttilaitteissa sähkö johdettiin suoraan hiuksissa oleviin lämpörulliin, joten oikosulun sattuessa laite saattoi olla jopa hengenvaarallinen. Helsinki. Liian tiukkojen farkkujen käytön uskottiin aiheuttavan terveyshaittoja. K u va : M u se o v ir a st o , P ie ti n en SUOMEN HISTORIA 9 Lukuvinkkejä MIKÄ ESINE?. Onnea voittajille ja kiitos kaikille vastaajille! Lapin sodan jaloista paenneiden tavallisten ihmisten elämästä kertova kirja avaa evakkoon lähteneiden naisten, lasten ja vanhusten kokemusmaailmaa. Tällä entisaikojen lentosimulaattorilla pyrittiin testaamaan penkkiin istahtaneen lentäjäkokelaan lentotaitoja. Tällä kerralla onnetar suosi Anja Koistista ja Eija Jussilaista. -kilpailun voittajat Lehtemme viime numerossa tiedustelimme lukijoilta, mikä oli kuvassa esiintynyt laite. Seppälä, Mikko-Olavi 2016: Suruton kaupunki. Minkälaista oli elämä 1920-luvun Helsingissä, jossa jazz soi ja alkoholi pulppusi. Yksi kampaamoalan teknisistä kehitysaskeleista oli sähkökäyttöisten kestolainetuskoneiden eli varhaisten permanenttikoneiden hyödyntäminen kampaamoissa. Mikko-Olavi Seppälän upeilla aikalaisvalokuvilla sekä mainoskuvilla kuvitettu historiateos kertoo tuosta ristiriitaisesta ajasta, josta kieltolaista huolimatta tuli ilakoinnin ja juhlien vuosikymmen. Helsinki. Kuvassa lapsiasiakas permanenttikoneessa helsinkiläisessä kauneussalongissa vuonna 1931. Maahenki. Tilalle olivat tulleet läskiuumat, jotka ”pullahtivat farkujen vyötärönsuun päälle läskimassaksi kuin pullataikina”. Kilpailun lisääntyessä kampaamot pyrkivät löytämään uusia, parempia ja nopeampia keinoja ehostaa asiakkaidensa kutreja. Mikä esine. Hintikka, Onerva 2016: Pako Lapin sodasta. Naisellisia muotoja imartelevien korsettiliivien aikakauden jälkeiseen vartalonmuutokseen löydettiin myös selkeät syyt: liikunnan puute, Coca-Cola ja keskikalja. Kähärät kutrit 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä naisten kauneussalongit ja kampaamot alkoivat yleistyä Euroopassa. Vanhan 50-lukulaisen kauneusihanteen perään haikailevat uskoivat lantiomallisten pöksyjen suosion tuhonneen kauniin kitaramallisen naisvartalon. Myöhemmin kiharat ryhdyttiin tekemään kemiallisten aineiden avulla ja sähkökäyttöiset kestolainetuskoneet saivat sattuneesta syystä siirtyä sivuun. Jälkipolvea peloteltiin tarinoilla, joissa pahaa-aavistamaton nuori oli jopa halvaantunut ahtauduttuaan puristaviin farkkuihin. Kirjassa nostetaan esille historiankirjoituksessa usein marginaaliin jääneen Lapin sodan vaiheet sekä niiden vaikutukset Pohjois-Suomen asukkaiden elämään. Lantiomalliset ja äärimmäisen piukat farkut olivat kiistatta aikakauden suosikkivaate. Puristava farkkumuoti Moni nuoruutensa 70-luvulla elänyt muistaa kiskoneensa hampaat irvessä tiukat farkut jalkaansa. Kyseessä oli lentäjien kouluttamisessa 1920-luvulla käytetty ohjauskoje, johon voitiin liittää lentokoneen varjokuvia projisoiva laite
Tuolloin oli saatavilla myös hauskoja kupumallisia mikroaaltouuneja, joita valmisti ruotsalainen Husqvarna. Vähitellen mikroaaltouunien koot pienenivät, ja ne yleistyivät laajemmin Suomenkin kotitalouksissa 1980-luvulla. Harvinaiset haarniskat K eskiaikaisessa Hämeen linnassa palataan turnajaisten aikakaudelle. Hän työskenteli yrityksessä, joka valmisti tutkasovelluksia sotateollisuuden tarpeisiin. Abloyn tuotekehittelyosaston kerrotaan 60ja 70-luvuilla jopa etsineen käsiinsä roistoja saadakseen tietoja tuotteen heikoista kohdista. Abloyn vaikeasti tiirikoitavat lukot aiheuttivat päänvaivaa murtovarkaille. Heavy Metal – Kansainvälinen haarniskanäyttely Hämeen linnassa 22.4.–23.10.2016 osoitteessa Kustaa III:n katu 6, Hämeenlinna. Näyttelyn lisäksi Hämeen linnassa järjestetään runsaasti oheisohjelmaa keskiaikaisista turnajaisista markkinoihin. Myöhemmin Serlachiuksen liikemiesveljesten Birgerin ja Göstan mukaantulon jälkeen yrityksen nimi lyhennettiin tehtaan nimen alkukirjaimista juonnettuun muotoon Ab Abloy Oy. Herra Henrikssonin turvalukko Abloy-lukko on kiistatta yksi merkittävimmistä suomalaisista keksinnöistä. Suomeen ensimmäiset mikrot saapuivat 1960-luvulla, ja Fiskars toi oman mikroaaltouuninsa markkinoille 1965. Mikroaaltouunien maailmanvalloitus Mikroaaltouunin kehittäjä oli yhdysvaltalainen teknikko Percy Spencer , joka havaitsi vuonna 1945 oudon ilmiön. Sattumalta syntynyt idea johti mikroaaltouunin keksimiseen. Henriksson haki patentin kehittämälleen lukolle, mutta valitettavasti hän ei koskaan päässyt itse rikastumaan keksinnöllään, sillä hän luopui 1920-luvulla patentistaan pilkkahintaan. Syyksi paljastuivat hänen vieressään olleen magnetronin lähettämät mikroaallot. K u va : U n iv er sa lm u se u m Jo a n n eu m G ra z SUOMEN HISTORIA 10 Lennätinpostia. Parannuksen tehneet rikolliset myös lähettelivät kirjeitä tehtaalle, jossa esittelivät tuotekehittelyehdotuksiaan pienen palkkion toivossa. Töissä hänen taskussaan olleet suklaakaramellit sulivat. Ensimmäiset mikrot painoivat satoja kiloja, joten niitä käytettiin lähinnä ravintoloissa ja laitoksissa. Itävallan Universalmuseum Joanneumin asevarastosta peräisin olevat 1500–1700-lukujen haarniskat ja aseet ovat ensimmäistä kertaa esillä Pohjois-Euroopassa. Henrikssonin kehittämien lukkojen laajempi valmistus aloitettiin vuonna 1918 perustetussa Ab Låsfabriken-Lukkotehdas Oy:ssä. Ainutlaatuisessa Heavy Metal -näyttelyssä on nähtävillä maailman suurimman ja vanhimman haarniskakokoelman antia. Esillä olevat puolihaarniskat antavat näyttelyvieraille kuvan siitä, minkälaisia varusteita suomalaiset hakkapeliitat 1600-luvulla käyttivät osallistuessaan 30-vuotiseen sotaan. Keksinnön juuret juontavat vuoteen 1907, jolloin helsinkiläinen mekaanikko Emil Henriksson sai kassakonetta korjatessaan ajatuksen soveltaa pyörivien kiekkojen ideaa lukkojen valmistuksessa, Näin syntyi niin sanottu levyhaittasylinteri, joka sijaitsi lukon sisällä
Hotellija ravintolamuseosta kerrotaan, että maljojen nostaminen ja kuohujuomat kuuluivat erityisesti ylioppilaiden ja kevään juhlintaan jo 1800-luvun alussa. Enimmäkseen käyttävät lapset rullaluistimia, mutta Berliinissä luistelevat aikaihmisetkin. Kyläkirjaston kuvalehti 1.11.1910 Uusi kulkuneuvo Ulkomailla on viime aikoina hyvin yleiseen käytäntöön päässyt rullaluistelu, josta me täällä Suomessa emme tiedä juuri mitään. Jos siis aikoo polkupyörällä lähteä pitkänpuoleiselle turistimatkalle teitä myöten, jotka eivät ole hyvät, täytyy olla jokseenkin perehtynyt polkupyöränsä käyttelemiseen. Entisaikojen sima erosi nykyisestä vappusimasta paitsi valmistustavaltaan myös siinä, että sitä käytettiin juhlajuomana ympäri vuoden. Syynä siihen lienee se, ettei meillä ole niinkuin ulkomaitten suurkaupungeissa kadut tasoitettuja asfaltilla, joita pitkin rullaluistimilla pääsee aika vauhtia eteenpäin. mjöd) oli suosittu juoma jo muinaisten skandinaavien parissa. Katupeilin kautta voitiin turvallisen matkan päästä seurata nuorten miesten mellastusta kaduilla, ja saattoipa peiliin silloin tällöin kuvastua myös salaa keskenään riiustelevan nuorenparin kuva. Selviäähän tottunut pyörämies meilläkin kaikkialla, ja harvoin tie on niin huono, ettei hän voi ajaa täyttä vauhtia, mutta hiukan epävarmalla tai vähemmän reippaalla ajajalla on kuitenkin suuria vaikeuksia voitettavina. Puutalokortteleiden kadunpuoleisissa ikkunoissa olevan peililaitteen avulla sisälläolija saattoi seurata kadun tapahtumia. Niin sanotun ensi vuoden ajajan tulee, jos hän esimerkiksi toukokuun alusta joka päivä on harjoitellut hiukankin, jo juhannuksen aikaan olla siksi perillä ajamisen tempuissa, että hän vaarinottamalla jonkunlaista varovaisuutta ja kohtuutta voi lähteä varsin laajallekin turistimatkalle. Sittemmin siman koostumus muuttui ja alkoholin määrä väheni jopa siinä määrin, että siitä tuli 1800–1900-lukujen taitteessa raittiusliikkeen suosima juhlajuoma. Kansan suusta Juorupeili paljasti 1800-luvulla sekä 1900-luvun alussa katupeilit olivat muotiesineitä, joita roikkui useammankin talon ikkunanpielissä. Sananparren alkuperä liittyy Amerikan-siirtolaisuuteen. Kevään tullessa sanomalehtien sivuilta saattoikin löytää lukuisia mesijuomaa eli simaa mainostavia myynti-ilmoituksia. Suomeen jääneet odottivat kovasti kirjeenvaihtoa siirtolaisten kanssa, mutta se saattoi alkaa vasta kun siirtolaiseksi lähtenyt oli lähettänyt uuden osoitteensa kotiin valtameren taa.. Suomen matkailuyhdistyksen vuosikirja 1.1.1897 Polkupyörä matkailuelämässä Tiet maassamme eivät yleensä ole läheskään samassa määrässä omansa polkupyörällä ajoon, kuin suurten sivistysmaiden leveät, sileät, kovat ja mäettömät chausseet. SUOMEN HISTORIA 11 Historian lehdiltä Jo alkoi Lyyti kirjoittaa: Sanonnalla viitataan tilanteeseen, kun jokin toiminta rupeaa luistamaan mahdollisten esteiden tai hidasteiden jälkeen. Esimerkiksi Cajsa Wahlundin virvoitusjuomakoju Kaisaniemessä myi simaa ja tippaleipiä jo 1830-luvulla. Malja keväälle! Hunajasta valmistettu liköörimäinen sima (ruots. Yleisimmin käytetään rullaluistimia varta vasten tehdyillä luistinradoilla, joita on kaikissa suurkaupungeissa. Historiallinen sima ei myöskään ollut mikään lastenjuoma, sillä alkoholipitoisuus saattoi nousta hunajasimassa jopa 17 prosenttiin. Juorupeiliksikin kutsuttu laite yleistyi erityisesti rannikkokaupungeissamme, jonne ne olivat kulkeutuneet Ruotsista. Keväisiä kulkupelejä Pitkän ja pimeän talven jälkeen suomalaiset ovat aina osanneet nauttia keväisistä auringonsäteistä. 1900-luvun kuluessa siman valmistusraaka-aineet muuttuivat edullisemmiksi, ja vähitellen tästä yläluokan juhlajuomasta tuli koko kansan vappujuoma. Vuosisadan vaihteessa ilmestyi katukuvaan monenlaista maailmalla kehitettyä menopeliä rullaluistimista polkupyörään. Ne, jotka päivän ovat istuneet työnsä ääressä, löytävät iltapäivällä muutaman tunnin luistelusta pitkin katuja virkistystä ja hupia
1920-luvulla oli käytössä varoitusmerkki, jolla varoitettiin kuljettajaa mutkasta, kuopasta tai risteyksestä. Autoilijoiden aloitettua liikennöinnin liikennemerkkeihin ryhdyttiin kiinnittämään enemmän huomiota. Ajan myötä osa näistä liikennesäännöistä muutti muotoaan ja osa katosi kokonaan. Ainoa kieltotaulu, johon saattoi törmätä, oli sillan kupeessa oleva kyltti, jossa kiellettiin juosten ajo sillalla. Syy kieltoon oli perin käytännöllinen: hevosten kavioiden aiheuttama tärinä löystytti siltapalkkien muttereita. Samalla tien varsille ryhdyttiin pystyttämään erilaisia merkkejä autoilijoita sekä muita tiellä kulkijoita opastamaan. Kaupunkilaiset arvostivat vinkkamiesten työtä, ja osoituksena tästä saattoi joulunaikaan liikenneohjauspöntön luo ilmestyä lahjakoreja. Monet vanhoista liikennemerkeistä ovat kokeneet muodonmuutoksen ajan saatossa: esimerkiksi nykyisen stop-merkin edeltäjänä oli vuosina 1957–1971 käytössä niin sanottu musta käsi -liikennemerkki, joka kehotti autoilijoita pysähtymään. K u va : M u se o v ir a st o , P ie ti n en SUOMEN HISTORIA 12 Lennätinpostia. Liikennettä ohjaavat poliisit antoivat kopeistaan ja korokkeiltaan käsimerkein ohjeita autoilijoille vilkasliikenteisissä risteyksissä. 1950-luvun alussa Helsingissä kokeiltiin Runebergin ja Mannerheimintien kulmauksessa myös käsikäyttöistä liikenteenopastinta, jota konstaapeli käänteli. Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä 1900-luvun alussa ensimmäiset automobiilit ilmestyivät Suomen maanteille. Vinkkamiesten rytmikkäät käsiliikkeet ohjasivat kaupunkien liikennettä ennen liikennevalojen aikakautta. Viittoilevat vinkkamiehet V inkkamiehen pönttö oli tuttu näky suurten kaupunkien katukuvassa. Liikennemerkki oli avonainen, valkoinen kolmio, joka muutamaa vuotta myöhemmin muutettiin punaiseksi. 1930-luvun loppupuolella käytössä oli jo kolmisenkymmentä erilaista liikennemerkkiä. Varoituskolmio ja Musta käsi H evosmiesten aikakaudella ei liikennemerkeille ollut suurta tarvetta. Kokeilu ei kuitenkaan yleistynyt laajemmin. 1970-luvulla liikennevalojen yleistyessä vinkkamiehet vähitellen katosivat kaupunkikuvasta
Suomessa oltiin kehityksen kärjessä, sillä maailman ensimmäinen liikennevalotietokone oli otettu käyttöön Torontossa vain muutamaa vuotta aiemmin. Euroopasta tällaisia ohjaustietokoneita löytyi ennen Suomea vain Berliinistä. Maassa maan tavalla A utonomian aikaan 1800-luvulla Suomessa tiellä kulkijat väistivät vastaantulijan kohdatessaan aina vasemmalle. päivänä vuonna 1951 Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteyksessä Helsingissä. Liikennevalojen ohjauskone oli puhelinvalmistajana tunnetun L. Korjataan samalla sen kuviksesta pois tavutus vokaalien välistä (oike-an..) / mr SUOMEN HISTORIA 13. Tornio–Haaparanta-välillä vaihto oli ratkaistu niin sanotun liikennekahdeksikon avulla. Äänimerkkikielto V anhainkotien ja sairaaloiden läheisyydessä saattoi 1930-luvulla nähdä liikennemerkin, jossa kiellettiin auton äänimerkin käyttö. Ericssonin valmistama. Tuli vielä yksi cf viimeisen sivun liikennekahdeksikkokuvan krediittiin. Kuva: Reino Kainulainen / Tornionlaakson maakuntamuseo Tornion ja Haaparannan välillä oleva liikennekahdeksikko ohjasi autoilijan oikeanpuoleisesta liikenteestä vasemmanpuoleiseen, kun maiden raja ylitettiin. Siihen saakka Suomen ja Ruotsin rajaa ylittävien piti vaihtaa oikeanpuoleisesta liikenteestä vasemmanpuoleiseen ja päinvastoin. Aleksanteri II muutti tämän säännön antaessaan vuonna 1858 julistuksen, jonka myötä myös Suomessa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Rajalla sijainnut kaksoisliikenteenjakaja ohjasi autoilijat asianmukaiselle kaistalle maan mukaan. Kiellon avulla haluttiin varmistaa, etteivät autojen ääniin tottumattomat vanhukset ja sairaat häiriintyneet näistä merkkiäänistä. Ruotsissa vasemmanpuoleisesta liikenteestä luovuttiin vasta vuonna 1967. Vuonna 1965 Helsinkiin hankittiin liikennevalojen ohjaustietokone ja perustettiin liikennevalojen ohjauskeskus. Liikennemerkin avulla haluttiin säilyttää luonnonrauha kauniilla maisemareitillä. M. Vasemmanpuoleinen liikenne oli peruja Ruotsin vallan ajalta. Liikennevalot M aamme ensimmäiset liikennevalot otettiin käyttöön lokakuun 5. Samainen liikennemerkki löytyi myös Punkaharjun läpi kulkevan tien varrelta
1908 puhelin joka sadannella suomalaisella. Kun puhelinkeskusten perustaminen käynnistyi 1880-luvulla, ei puhelimen käyttö rajoittunut enää kahden puhelimen välille vaan langan päähän saatiin yhä useampia henkilöitä. Sentraalisantrojen aikaan Monien mielikuvissa entisaikojen puhelinkeskusten hoitajat, sentraalisantrat, olivat koko kylän tiedonvälittäjiä – niin hyvässä kuin pahassakin. Aluksi puhelimet palvelivat lähinnä tehtaita ja kauppiaita, mutta vuosikymmenten kuluessa puhelin yleistyi myös yksityishenkilöiden keskuudessa ja puhelinkeskuksia perustettiin ympäri Suomea. Osa taas muistaa 70-luvulla naisvälittäjän kysymyksen ”Puhutaanko?” kuuluneen ensimmäisistä autoradiopuhelimista. Torvi nousee Suomessa Tieto laitteesta, jonka Alexander Graham Bell oli esitellyt Philadelphian maailmannäyttelyssä 1876, kantautui Suomeen seuraavana vuonna. Mitä nämä menneisyyden viestinviejät oikein tekivät. 14 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Lopputilin saattoi saada, jos puhutteli asiakkaita epäkohteliaasti tai yhdisteli toistuvasti puheluita vääriin numeroihin. Kotimaiset toimittajat kuvailivat innokkaina tätä ihmeellistä laitetta: ”Se on kone, joka sähkön awulla antaa toisesta paikasta samat Haloo, haloo! Kuuluuko. Samalla keskuksenhoitajat, joita yleisemmin sentraalisantroiksi kutsuttiin, tulivat tutuiksi myös tavalliselle kansalle. E nsimmäisten puhelimien saavuttua Suomeen puhelut olivat mahdollista vain kahden johdolla toisiinsa yhdistetyn puhelimen välillä. Telefoonihuumaa ei tuolla tekniikalla vielä syntynyt
15 SUOMEN HISTORIA Kuva: Seppo Heinonen/Lehtikuva. Haloo, haloo! Kuuluuko
Tavallisella kansalla ei arvokkaisiin puhelimiin vielä tuolloin ollut varaa. Tosiasiassa erityisesti suurten kaupunkien keskuksissa puhelunvälittäjien työ oli tarkoin hallittua ja täsmällistä, eikä minkäänlaisia rikkeitä sallittu. Kyseisen vuoden aikana tehtiin lähes 10 300 puhelua päivässä. Neque repudam quis peles ipsaepe rnatem quaectur. Tämä tarkoitti noin 7 puhelua päivittäin yhtä puhelimenomistajaa kohti. Tämä uusi ihmeellinen keksintö oli paitsi vaurauden merkki myös epäilyjen kohde. äänet, jotka siihen toisesta edellisen kanssa sähkölangalla yhteydessä olewasta paikasta sattuwat. Maaseudun pienet puhelinkeskukset toimivat alkuvaiheessa usein maatalojen tuvissa ja kammareissa, joissa emäntä hankki sivutuloja keskuksenhoitajana. Esimerkiksi Turussa ilmoitettiin vuonna 1909 olleen jo 1485 puhelinta. K u va : To pf o to /L eh ti k u va Sentraalisantrojen aikaan Tilaa sitaatille muutaman lauseen verran. Herra Nissisen telefoonin kerrottiin maksaneen 56 Suomen markkaa tai enemmän, joka nykyarvoltaan olisi vastannut noin 225 euroa. Sen awulla woi siis puhua toisesta maan paikasta toiseen, wieläpä sanotaan woiwan tuntea puhujan äänen.” Erikoisen laitteen nimeksi ehdotettiin telefonin sijasta suomalaisempaa pitkäkorva-nimitystä. • Kun Keskiasema vastaamalla ”Halloo” ilmoittaa odottavansa Teidän määräystänne, niin ilmoittakaa sen henkilön numero, jonka kanssa haluatte puhua. Puhelimen lisäksi oli hankittava myös puhelinosake sekä vedettävä taloon puhelinjohdot. Nissinen myös myi puhelimia, ja pian hän sai Helsinkiin muitakin kilpailevia puhelinmyyjiä. Samalla logiikalla oli aiemmin myös teleskooppi nimetty pitkäsilmäksi. Jälkipolvien mielikuvissa nämä sentraalisantrat on usein kuvattu uteliaina ja jopa nenäkkäinä juoruilijoina, jotka salaa kuuntelivat ihmisten puheluita. Dus 1938 puhelin joka kahdennellakymmenennellä. Puhelimiin liittyi vuosisadan vaihteessa erilaisia uskomuksia. Maamme ensimmäinen puhelinkeskustelu käytiin sekin jo vuoden 1877 joulukuussa Helsingissä, kun tehtailija Johan Nissinen veti puhelinlinjan patentti-ja agentuuriliikkeensä konttorin ja myymälän välille. Mistään tavallisen kansan laitteesta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä vielä 1920-luvullakin puhelin oli yleellisyys, johon vain harvoilla oli varaa. SUOMEN HISTORIA 16 Ohjeet puhelimen käyttöön toissa vuosisadan vaihteessa: • Telefooniyhdistyksen jäsen, joka tahtoo yhdistyä toiseen, huomauttaa siitä Keskiasemaa vääntämällä kampia muutamia kertoja. Lopulta 1900-luvulla puhelin-sana vei voiton. Kaupungin puhelinkeskus työllisti kaikkiaan 39 vakituista keskushoitajaa ja 10 harjoittelijaa. Erään isännän kerrotaankin tokaisseen: ”Kyllä se on sillälailla, jos vielä toisena kesänä näin kova ukkonen käy – se on häntä poikki tuolta puhelimelta!”. Puheluun vastaavaa henkilöä ohjeistettiin: • Kuullessanne kellon soivan pankaa heti telefooni korvanne juureen ja vastatkaa ”Halloo”. Duscienimi, ipiet asinis aut fuga. Tiedot Suomen ensimmäisestä puhelinlinjasta levisivät laajalle, ja innostus tätä uutta laitetta kohtaan oli suuri. Työ vaati näppärien sormien lisäksi sosiaalisia taitoja, sillä ruuhka-aikana soittajat saattoivat joutua odottelemaan pitkiäkin aikoja. Kaavamainen kuva uteliaasta salakuuntelijasta onkin pääasiassa 1950-luvun kotimaisten elokuvien luoma. Sentraalisantrat Puhelinkeskuksissa työskentelivät keskuksenhoitajat, jotka olivat varsinkin maaseudulla kyläyhteisön keskeisiä hahmoja. Maaseudulla ensimmäiset puhelimet ilmestyivät kauppiaiden ja teollisuusmiesten lisäksi suurten tilojen isäntien tuvan seinälle. Pelkoa ja ihailua Suurimmissa kaupungeissa puhelimet yleistyivät nopeimmin. • Käsitelefooni nostetaan sitten haarukasta ja asetetaan korvaan, jonka jälkeen odotetaan vastausta Keskiasemalta. Osa pelkäsi puhelimen hankintaa, sillä sen ajateltiin houkuttelevan ukonilmaa. Lopputilin saattoi saada, jos puhutteli asiakkaita epäkohteliaasti tai yhdisteli toistuvasti puheluita vääriin numeroihin. Kuultuanne, että olette yhdistetty pyytämänne henkilön kanssa, puhutelkaa nyt tätä samoin kuin äsken Keskiasemaa, kuitenkin sitä ennen ripustettuanne telefoonin paikalleen
SUOMEN HISTORIA 17 1968 puhelin joka viidennellä Autoradiopuhelinverkko oli käytössä Suomessa vuosina 1971–2000. AUTORADIOPUHELIMET E nsimmäiset yleiset autoradiopuhelimet tulivat Suomessa markkinoille vuonna 1971. Alkuvuosina keskustelijoiden oli puhuttava vuorotellen, sillä puhetta ei voinut sekä lähettää että vastaanottaa yhtäaikaisesti. 1990-luvulle saakka ARP-verkko oli käsivälitteinen. Tähän tarkoitukseen autoilijalla oli käytössään kartta, joka osoitti, mitkä kanavat olivat käytössä missäkin päin Suomea. NMT-verkon myötä käyttäjämäärät laskivat. Kun oikea alue ja kanava oli löydetty, autopuhelimen luuri nostettiin ja odotettiin keskuksenhoitajan vastausta. Aluksi oli mahdollista puhua vain autopuhelimesta toiseen, sillä kiinteiden lankapuhelimien verkon yhdistäminen autoradiopuhelinverkkoon tuli mahdolliseksi vasta myöhemmin. K u va : T el em u se et K u va : P er tt i V ep sä lä is en yk si ty is a rk is to. Vasta 70-luvun puolivälissä yhtäaikainen puhelinkeskustelu tuli mahdolliseksi. Auton takakontissa oli 10–15 kiloa painava autoradiopuhelin, jota käytettiin auton sisällä olevan ohjaustaulun avulla. Puhelu autosta toiseen oli mahdollista ARPeli autoradiopuhelinverkon kautta. Tästä syystä kesken puhelun saattoi linjoilta kuulua kysymys ”Puhutaanko?”, jolla keskusneiti varmisti, että puhelu oli vielä käynnissä. Koska kyseessä oli liikkuva puhelin, oli autoilijan ensin paikannettava oikea kanava keskusneidin tavoittaakseen. Tämä tarkoitti sitä, että laskutus juoksi, vaikka puhelu oli jo päättynyt. Enimmillään käyttäjiä oli 1980-luvun puolivälissä jopa yli 35 000. Keskusten toiminta herätti aika ajoin närää, sillä osa soittajista epäili keskuksen jättävän tahallaan linjoja auki puheluiden päätyttyä. Puhelu siis ohjautui autosta ensin keskuksenhoitajalle, josta tämä ohjasi sen eteenpäin nimen tai puhelinnumeron perusteella
www.klassikot.fi • Tilaajana saat vuosikerran edullisemmin kuin irtonumeron ostajana • Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna • Tilaajat saavat joulukuun numeron mukana Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2017 • Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-pelikortit – säästät rahaa ja saat enemmän! A A UAZ 469B Huippunope us 100 km/h Teho 72 hv Sylinterit L-4 Moottorin tilavuus 2445 cm 3 Paino 1730 kg Toyota Celica Supra A A Huippunopeus 210 km/h Teho 140 hv Sylinterit L-6 Moottorin tilavuus 2759 cm 3 Paino 1300 kg A A Cadillac Allanté Huippunopeus 225 km/h Teho 300 hv Sylinterit V-8 Moottorin tilavuus 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippunopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinterit L-6 Moottorin tilavuus 3453 cm 3 Paino 1300 kg. VOLGA M21 ’66 Kahdesti pelastunut loistovaunu Porsche Satojen lähtöjen rallicross-kilpuri AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 03/16 • Hinta 8,90€ 911 Brittipalapelejä Arkiauton palikoita englantilaisissa urheiluautoissa Abarthin nimeen Kilpa-autovalmistajan ja virityspajan vaiheita Vaihtotalkoot Kuvia romuromantikon kirjavasta kalustosta Opel Commodore Tanssiorkesterin luottopeli ’71 03 /1 6 36 84 80 -1 60 3 • PA L VK O 20 16 -2 6 41 48 83 68 48 08 16 00 3 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Ch rys ler 30 0M ’99 • Fia t Cro m a 20 00 i.e . ’89 • Op el Co m m od ore ’71 • Po rsc he 91 1 ’71 • To yo ta Cro w n HT ’70 • VW Ka rm an n-G hia 15 00 S ’65 • Vo lga M 21 ’66 Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi/kampanja Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi Kestotilaus 64,90 €/8 nroa Tilaa Klassikot kotiisi! Jokaisella autolla on tarina
Vanhemmat eivät saaneet tulla vierailemaan, sillä joillekin olisi voinut tulla liian kova koti-ikävä.” 20 SUOMEN HISTORIA. v Muistoja 1960-luvulta ”Kesäsiirtola kesti viisi ja puoli viikkoa
Kavereita ja koti-ikävää Kesäsiirtolamuistoja menneiltä vuosikymmeniltä Koulun kevätjuhlan jälkeen koululaiset suuntaavat lomanviettoon. Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Parasta Lapsille ry/ Kansan Arkisto 21 SUOMEN HISTORIA. Tärkeintä oli karistaa kaupungin tomut jaloistaan ja nauttia kesäisestä luonnosta sekä ystävien seurasta. Sotien jälkeen kaupunkien lapsista osa pääsi kesäleireille, toiset maalle mummolaan, ja joidenkin loma kului kesäsiirtolassa
Sitten lähdetään matkalle kohti kesäsiirtolaa. Kaikki halukkaat eivät kesäksi siirtoloihin päässeet, sillä lapset valittiin sosiaalisin ja taloudellisin perustein. Terveyttä ja ravintoa Sotavuosien jäljiltä pulaa oli niin ruuasta kuin vaatteista. Nyt heillekin tarjoutui mahdollisuus kesäloman viettoon. Kesäsiirtolatoiminnan kautta haluttiin taata virkistymismahdollisuus myös työläisperheiden lapsille, jotka muutoin olisivat joutuneet koulujen loma-aikaan ansiotyöhön. Aloite oli lähtenyt opettajien keskuudesta, jotka olivat huolissaan vähävaraisten perheiden lapsista. Lasten saapuessa siirtolaan suorititettiin terveystarkastus ja punnitus. Kaupungin melusta maaseudun rauhaan Suomessa kesäsiirtolatoiminnan juuret ulottuvat 1880-luvulle, jolloin joukko kansakoululaisia lähetettiin Turun Taivassaloon viettämään kesälomaa. Mallia hankkeeseen oli saatu Ruotsista. Lapset haluttiin pois kaupunkien melusta sekä sen likaisilta pihoilta ja pölyisiltä kaduilta. SUOMEN HISTORIA 22 Kesäsiirtolat. Kesäsiirtolatoimintaa järjestivät lukuisat eri järjestöt, kunnat sekä kansakoulut. Linja-auto kaartaa pihaan. Osalla on jo perhosia vatsassaan, sillä kohta on aika sanoa hyvästit vanhemmille. Näissä olosuhteissa kesäleirit ja -siirtolat pyrkivät kohentamaan aliravitsemuksesta kärsivien lasten heikkoa fyysistä ja henkistä kuntoa. Näin alkoi monen koululaisen kesäloma 1950–70-luvuilla. Tämänkaltaiselle työläislasten parissa tehdylle lastensuojelutyölle pohjautui myös myöhempi kesäleiri ja -siirtolatoiminta. Sitten tehtiin töitä: astioitten pesua, pöydän kattamista, pihan siivousta ja perunoiden kuorimista. Toisten tehdessä töitä oli aina yhdellä ryhmällä vuorollaan vapaata.” Luonnon keskellä oli aikaa myös rauhoittua ja pysähtyä hetkeksi vaikka ongelle. Siirtoloissa vietettiin aikaa parista viikosta jopa muutamaan kuukauteen. EsiMuistoja 1960-luvulta ”Ensin mentiin aamupesulle ja sitten syömään puuroa. S uuri joukko lapsia odottelee koulun pihassa matkatavaroineen. Päiväsiirtoloista tultiin yöksi kotiin, kun taas toisissa kesäsiirtoloissa myös yövyttiin. Innokkaat kesälomalaiset nousevat kyytiin ja etsivät mieleisen vierustoverin täydestä autosta. Riittävä ravinto oli tärkeä asia, johon kiinnitettiin 1940-luvun lopun kesäsiirtoloissa erityistä huomiota. 1900-luvun alussa jo tuhannet kaupunkilaislapset viettivät kesät kuntien tai järjestöjen järjestämissä kesäsiirtoloissa. Oppilaat olivat aliravittuja ja tästä syystä jopa liian heikkoja käymään koulua tai keskittymään opetukseen. Kesän päätteeksi lapset punnittiin uudelleen, ja useimmiten heidät palautettiin kotiin muutaman lisäkilon kera. Maaseudun terveellinen ympäristö oli muullakin tavoin hyväksi, sillä koulujen loma-aikaan kaupungilla kuljeskelevien lasten uskottiin ajautuvan helposti pahoille teille tai rappiolliseen seuraan. Myös lasten terveydestä kannettiin huolta
Leirija siirtolatoiminta myös monipuolistui, ja mukaan tulivat lasten talvilomaleirit sekä perhelomat. Sodan jälkeen elettiin vaikeissa olosuhteissa ja heikoimmassa asemassa olivat erityisesti vähävaraisten perheiden lapset. Kesällä 1946 järjestö organisoi eri puolilla Suomea ensimmäiset kesäleirinsä, joiden kautta 3 000 lasta pääsi maksuttomille leireille. Ensisijaiseksi tavoitteeksi tuli 1960ja 70-luvuilla virkistävän ja kehittävän toiminnan järjestäminen lapsille, joilla ei vanhempien taloudellisen tilanteen tai työkiireiden vuoksi ollut mahdollisuutta kunnolliseen kesälomaan. Lapsia nauttimassa aurinkoisesta kesäpäivästä Kokkolan Päiväniemen kesäkodissa. Vuoden 1948 toimintakertomuksessa erityismaininnan sai Amerikasta saapunut suuri luumuja rusinalähetys, joka jaettiin järjestön kesäleireille lapsia ilahduttamaan. Järjestö saikin alkuvuosinaan paljon ruokaja vaatelahjoituksia esimerkiksi suomalaisilta siirtolaisilta Yhdysvalloista. 23 SUOMEN HISTORIA. Heille haluttiin turvata mahdollisuus viettää kesäloma terveellisissä olosuhteissa. Leiritoiminta on pysynyt järjestön perustamisesta saakka keskeisenä toimintamuotona, mutta sen tavoitteet ovat muuttuneet ajan myötä. Kesäleireille osallistui lapsia, joilla ei muutoin olisi ollut perheen taloudellisista tai sosiaalisista syistä siihen mahdollisuutta. Varhaisvuosinaan Parasta Lapsille oli vahvasti työläisnaisten järjestö, sillä kantavana ajatuksena oli, että järjestössä äidit auttavat toisia äitejä. VIRKISTYSTÄ TYÖLÄISLAPSILLE P arasta Lapsille on järjestänyt lapsille kesäleirejä ja -siirtoloita toimintansa alkuajoista asti. Vanhemmat halusivat lähettää lapsensa maaseudulle virkistymään ja huonon elintarviketilanteen vuoksi myös saamaan kunnon ravintoa
5. Vauhdikkaita leikkejä liukumäessä 1950-luvun kesäsiirtolassa. Parasta Lapsille ry oli yksi Lasten Päivän Säätiön perustajajäsenistä. Lasten Päivän juhla Alppilavalla Helsingissä 1950. 3 5. 3. 4. 2. Lammassaaren kesäsiirtolan lapsia vuonna 1954. Lentopallopeli käynnissä Lammassaaren kesäsiirtolassa 1950-luvulla. Pojat matkalla Helsingin Lammassaaren päiväsiirtolaan 1950-luvulla. SUOMEN HISTORIA 24 1 2 4 1
Luonnollisesti myös uinti ja sauna kuuluivat olennaisena osana leiriohjelmaan. Parasta Lapsille ry, Helsinki. Lähdeluettelo. Leiriläisiä yhteiskuvassa vuonna 1981. Järjestön juuret liittyvät vahvasti työväenaatteeseen, mutta nykyisin Parasta Lapsille ry on poliittisesti sitoutumaton. Yhtenä kesänä siirtolassa oli yksi tyttö, joka ei saanut korttia eikä mitään koko kesänä. merkiksi Turun Metsärannan kesäsiirtolasta ilmoitettiin kesällä 1949, että toimintaan osallistuneiden 93 lapsen paino oli noussut yhteensä 101 kiloa eli yli kilon yhtä lasta kohden. Parasta Lapsille ry:n nimi juontuu Vladimir Leninin lausahduksesta, jonka mukaan vain paras on kyllin hyvää lapsille. Enää ei toiminnan onnistumista mitattu lasten kesän aikana kartuttamien kilojen mukaan. Mahtoi se tuntua kamalalta...” SUOMEN HISTORIA 25 Lähde: Raitis, Paula 2015: Hetkiä, polkuja, välähdyksiä. Liikunnallisia leikkimielisiä kisailuja oli paljon, ja lapset kisasivat muun muassa viestijuoksussa, pituusja korkeushypyssä ja pelasivat erilaisia joukkuepelejä kuten lentopalloa. Leirielämää luonnon helmassa 1960–70-luvuilla kesäsiirtoloiden tavoitteet muuttuivat. Melkein joka toinen päivä sain kuitenkin postia kotoa äidiltä tai sisaruksilta. Leikkien ja kilpailujen lisäksi lapset pääsivät osallistumaan pieniin askareisiin kuten asuintupien siivoukseen ja ruoan valmistukseen. Työläislasten Siirtolayhdistys oli sisällissodan jälkeisinä vuosina ylläpitänyt kesäsiirtolaa punaorvoille. Parasta Lapsille ry 70 vuotta. Järjestöjen kautta perheet saivat myös muunlaista apua kuten tarvittaessa kunnolliset vaatteet lapsille. Kulttuuriakaan ei ollut unohdettu: leiriohjelmaan kuuluivat erilaiset ohjelmanumeroesitykset, oman siirtolalehden toimittaminen sekä satutuokiot. PARASTA LAPSILLE RY Viime vuonna 70 vuotta täyttänyt lastensuojelujärjestö Parasta Lapsille ry perustettiin 21.9.1945. Osa vanhoista leiriläisistä tosin muisteli, että uintiaika oli rajattu muutamaan minuuttiin, jotta lapset eivät olisi vilustuneet. Kotiinviemisinä olivatkin monet hauskat muistot kuluneelta kesältä. Tärkeämpää oli antaa lapsille mahdollisuus kiireettömään ja elämykselliseen leirielämään. Järjestö jatkoi 1930-luvulla oikeistopolitiikan painostuksesta lakkautetun Työläislasten Siirtolayhdistyksen toimintaa. Alkuperäisenä toiminta-ajatuksena oli työväestön lapsien aseman turvaaminen. Jos aikarajoituksen rikkoi, saattoi rangaistuksena seurata uintikielto. Muistoja 1960-luvulta ”Eikä sinne saanut kovin monta pakettia lähettää, kaksi tai kolme. Kesäsiirtoloiden ja -leirien ohjelmat pysyivät kuitenkin samankaltaisina
S otahistoria on vienyt Mika Wistin tyystin mukanaan. 23-vuotias kaukopartiomies Eugen Wist kaatui Noskuajärvellä heinäkuussa 1944. Koska miehet olivat innokkaita matkaamaan rajan taakse, päätti päämaja hyödyntää retkeä tiedustelutoiminnassaan. Eugen Wist osallistui jatkosodan kynnyksellä niin sanotun hopeapartion vakoiluoperaatioon, jonka tavoitteena oli hankkia tietoa Venäjän armeijan liikkeistä ja suunnitelmista. Menneisyys on johdattanut Mikaa niin työssä kuin lemmenasioissa. ”Hän pyrki partiotoverinsa kanssa omien puolille, 26 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Mari Immonen, SA-kuva Mannerheim suostui juhlallisuuksiin, mutta asetti yhden ehdon: juhlaryyppy oli tarjottava kaikille täysi-ikäisille miehille.. Omin nokkineen rajan yli pyrkineet miehet jäivät kuitenkin kiinni Suomen rajalla. Mika Wist uppoutui yhä syvemmälle sotahistoriaan, kun hän ryhtyi selvittämään isosetänsä viimeisiä vaiheita ja mahdollista kuolinpaikkaa. Sodan jaloista suku lähti evakkoon Kokkolaan. 1960-luvulla Mikko Niskanen ohjasi miesten seikkailuista elokuvan Hopeaa rajan takaa. Arkistojen penkomisen jälkeen Wist sai varmuuden Eugenin kohtalosta. Ennen kuin perehdymme miehen ansioihin, katsotaan mistä hänen kiinnostuksensa sotahistoriaan alkoi. Esa Anttala, oikealta nimeltään Urpo Lempiäinen, oli samalta kylältä kotoisin kuin Eugen”, Mika kertoo. Wistin suvulla oli hopeasepän paja Uudenkirkon Kaipialassa Karjalan Kannaksella. Sotaa, viinaa ja rakkautta Historian monitoimimies Mika Wist Kaukopartiomiehenä toimineen isosedän kohtalon selvittäminen johti Mika Wistin historiaharrastuksen pariin. Alun perin Eugen Wistin sekä kersantti Urpo Lempiäisen ja vänrikki Toivo Paavilaisen muodostaman hopeapartion tarkoituksena oli käydä noutamassa Eugenin isän, hopeaseppä Herman Wistin piilottamat hopeat Kaipialasta. Onnistuneen hopeapartioretken jälkeen Eugen Wist osallistui myös muihin tiedustelutehtäviin. ”Alkusysäys tuli Esa Anttalan jatkosodan kaukopartioista kertovista kirjoista, joissa isosetäni Eugen Wist on mukana. Uutteran miehen ansiosta saamme nauttia sodanaikaista väkijuomaa ja kulkea sotilaiden polkuja verkossa
27 SUOMEN HISTORIA
Kun juhlista päätettiin keväällä 1942, tuli hirveä kiire hankkia tarvittava määrä viinaa”, Wist kertoo. Sen vieressä olevassa lapussa luki: ”Marsalkan 75-vuotislahja rintamalla oleville miehille.” Mielenkiintoinen pullo jäi askarruttamaan. Puolustuslaitosviina ehti hautautua lähes unohduksiin, kunnes Mika Wist kumppaneineen päätti herättää sen henkiin. Art director Mika Wist on erikoistunut historiallisiin tyyleihin. Mannerheim ei itse ollut kovinkaan innostunut merkkipäivänsä juhlinnasta, mutta korkea-arvoisten vieraiden vuoksi valtion johto päätti tehdä syntymäpäivästä kansallisen juhlan. Puolustuslaitosviinan valmistajaksi valittiin perinteikäs kuopiolainen Lignell & Piispanen. Isosetä kaatui sinne, ja partiotoveri otettiin vangiksi.” Sittemmin Wist on käynyt saarella useaan otteeseen etsimässä isosetänsä jäännöksiä mutta toistaiseksi tuloksetta. SUOMEN HISTORIA 28 Sotaa, viinaa ja rakkautta Arkistojen penkomisen jälkeen Wist löysi varmuuden isosetänsä Eugenin kohtalosta.. Wistin ystävä törmäsi kyseiseen pulloon Rajamäen viinamuseossa. Miehet luulivat päässeensä vastarannalle, mutta tosiasiassa he rantautuivat saarelle, jossa heitä odotti vihollispartio. ”Mannerheim suostui juhlallisuuksiin mutta asetti yhden ehdon: juhlaryyppy oli tarjottava kaikille täysi-ikäisille miehille. Nämä kaksi olivat virallisia juhlajuomia.” Puolustuslaitosviinaa valmistettiin Rajamäen tehtailla, ja se oli tuotannossa ainoastaan sotavuosina. Juhlaryyppy rintamamiehille Alkon hyllyltä on huhtikuun puolivälistä alkaen löytynyt pullo, jonka tarina kytkeytyy vahvasti maamme sotahistoriaan. Menneisyys on vienyt miehen mennessään ja työn alla on lukuisia historiaprojekteja. ja he uivat ison järven yli. Wist ajatteli ystävineen, että on tullut aika saattaa historiallinen tuotemerkki uudelleen suomalaisten ulottuville. Juoma syntyi vuonna 1942 vietettyä marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivää varten. Koska myynnissä oli muitakin perusviinoja kuten Pöytäviina, vaipui Puolustuslaitosviina vähitellen unholaan. ”Puolustuslaitos, joka oli armeijan sodanaikainen nimitys, tilasi Alkolta omalla etiketillään kahta alkoholilaatua: leikattua konjakkia ja viinaa
Eugen Wistin tarina kietoutuu olennaisesti pariskunnan ensitapaamiseen. Historian penkominen voi auttaa myös rakkaudessa”, Wist toteaa hymyillen. Vuonna 2010 Lintunen oli parhaillaan kirjoittamassa Sydänraja-romaania, jossa merkittävässä roolissa oli Eugen Wistin elämäntarinaan pohjautuva Otto Sachsenin hahmo. Mika Wist antoi Lintuselle isosedästään sota-arkistosta löytämänsä aineistot. Esimerkiksi Wistin Olville suunnitteleman Tuntematon Sotilas -oluttölkin ulkoasu ja väritys muotoutuivat vanhan konekiväärin innoittamina. Historian huumaa Haastattelua tehdessämme Mika Wist istuu kirjailija Eeva Joenpellon vanhassa kirjastohuoneessa. Jos verkkopalveluun saadaan kirjeitä tai kirjoituksia ukin kertomista sotatarinoista, talletetaan suuri määrä materiaalia, jonka kerääminen olisi muutoin mahdollista vain laajojen haastattelukierrosten avulla”, Wist sanoo. Ystävykset Eugen Wist (vas.) ja Urpo Lempiäinen. Historiallisiin tyyleihin perehtynyt Wist ammentaa ideansa usein menneisyyden muotokielestä sekä tarinasta tuotteen takana. Joenpellon entinen kotitalo Sammatissa toimii nykyisin WSOY:n kirjallisuussäätiön kirjailijakotina, jonka tämänhetkinen asukas on Wistin avopuoliso kirjailija Maritta Lintunen . Sillä reissulla ollaan edelleen. Monta rautaa tulessa Historiaharrastus näkyy graafisena suunnittelijana työskentelevän Wistin leipätyössä vahvasti. Wistin suvulla oli hopeasepänverstas Karjalan Kannaksella Kaipialan kylässä. Suku lähti sodan myötä evakkoon Kokkolaan. Kuin kohtalon johdattamana, Wist löysi Eeva Joenpellon entisen kodin esineistön joukosta Eevan häälahjaksi saaman hopealusikan, joka oli niin ikään Wistin isoisoisän tekemä. Puolustuslaitosviinan uuden tulemisen lisäksi historiaan hurahtaneella miehellä on meneillään lukuisia muita projekteja. SUOMEN HISTORIA 29. ”Tapasimme uudestaan puoli vuotta romaanin ilmestymisen jälkeen kirjamessuilla, ja pyysin häntä illalliselle. ”Tavoitteena olisi saada kotialbumeissa makoilevat materiaalit talteen. Jatkossa sinne voi myös tallentaa oman kotiarkistonsa aarteita tuleville sukupolville. Lähinnä se, että tietää, mistä ja mitä hakea. Lempiäinen kirjoitti kirjailijanimellä Esa Anttala romaanin Hopeaa rajan takaa, jossa kuvasi nuorten miesten seikkailuja kaukopartiomiehinä. Palvelun tarkoituksena on tarjota mahdollisuus tutkia sodassa palvelleiden vaiheita sekä seurata heidän sotapolkuaan kartalla. Hän on muun muassa mukana uudenlaisen Sotapolku-verkkopalvelun toteuttamisessa. Harrastus ja työ menevät melko usein käsi kädessä”, Wist toteaa. ”Arkistojen koluamisesta on ollut suuri hyöty työsssäni
Mitä kauemmaksi sotatoimialueelta tultiin, sitä vapaammin saatettiin suurta juhlapäivää viettää. 30 SUOMEN HISTORIA Ilmasuojelukomppania Ylipäällikkö sotamarsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivä. Myös eturintamassa olleet osallistuivat juhlallisuuksiin, tosin tilanteen sallimalla tavalla. Useassa merkinnässä mainitaan myös syntymäpäivien kunniaksi jaettu juhlaryyppy. JUHLINTAA RINTAMALLA M arsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäiviä vietettiin 4.6.1942. Sotaa, viinaa ja rakkautta. Miehistö vapaa palveluksesta. Sivupaloasemilla pidettiin myöskin illalla yhteiset illanvietot samoissa merkeissä. Sotapäiväkirjojen sivuilta löytyykin lukuisia mainintoja Marskin juhlista. Illalla komppaniassa päivän johdosta yhteinen illanvietto, jossa selostettiin sotamarsalkka Mannerheimin elämänvaiheita ja elämäntyötä, juotiin yhteisesti korviketta ja ylipäällikön tarjoamat alko-annokset, sekä seurattiin radiota juhla-asemiesillan ohjelmaa. Päivän kuluessa seurattiin radiosta muutakin arvokasta ohjelmaa
Kuva: Allan Gustafsson/SA-kuva Kuva: Yrjö Miettinen/SA-kuva. Sotamarsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivä, jolloin miehistölle tarjottiin pienoinen viinaryyppy ja iltapäivä oli vapaata. Klo 11.00 pataljoonan komentaja sekä ylennysten ja kunniamerkkien saajat olivat Termolassa paraatikatselmuksessa ja juhlaruokailussa. Talouskomppania Komppanian juoksevien asioiden huoltoa. 31 SUOMEN HISTORIA Jalkaväkirykmentti Ensimmäinen päivä uusissa parakeissa sujui hyvin juhlallisesti ja mukavasti. Mannerheimin syntymäpäivää juhlittiin ja ruuaksi oli tänään erikoisruokaa. Kaiken hyvän lisäksi saatiin vielä viinaannokset, jotka tekivät oman vaikutuksensa. Jalkaväkirykmentti Sotamarsalkan 75-vuotispäivää vietettiin myös pataljoonassamme vaatimattomin juhlallisuuksin. Klo 13.00 Ohtavissa alkoi muun pataljoonan yhteinen ruokailu, kahvitus sekä alkoholin jako
Oletko koskaan miettinyt, miksi tuossa aurinkoisessa kappaleessa paistaa koko ajan kuu. Hän oli yksi suomalaisen kevyen musiikin suurista tuntemattomista. Katri Helenan iloinen ja välitön tulkinta varmisti kappaleen nopean kansansuosion. Petersen oli eri mieltä, mutta teki työtä käskettyä. Heti tapaamista seuraavalla viikolla arka tyttö uskaltautui koelauluun Helsinkiin, ja sitä seuraavalla viikolla tehtiin jo oikeaa levyä. PSO:n musiikkipäällikkö Martti Piha passitti Petersenin yhtiön nuottiarkistoon etsimään sopivaa kappaletta Dallapén nuottivihoista. Muodikas ensisingle Poikien kuvat ei kuitenkaan menestynyt. Laulu ullakolta ujolle tytölle Jörgen Petersen muistetaan erityisesti 60-luvun soolohitistään Särkyneen toiveen katu. Kappaleen kulkuriromantiikka on tietysti iätöntä, ja vetävä sävellys toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan yhä. Hän teki kappaleeseen oman pirteän ja ripeätempoisen sovituksensa. Aikansa nuotteja ullakolla pimputeltuaan hän törmäsi Pentti Viherluodon säveltämään ja 40-luvulla levytettyyn foksiin Puhelinlangat laulaa. Rauno Lehtinen oli juuri säveltänyt Letkiksensä, ja niin Petersen tuumi, että vanha foksikin toimisi jenkkamaisempana mainiosti. Tuo lahjakas tanskalaismuusikko rantautui Suomeen 50-luvulla minkäpä muunkaan kuin rakkauden ajamana. Oman hittinsä aikoihin hän työskenteli PSO-levy-yhtiöllä ja hoiteli siellä monenmoista tointa. Kirjatyöntekijänä Turun Sanomissa 32 Teksti: Mika Rassi. Puhelinlangat laulaa Tarina laulun takaa Katri Helena singahti levylistojen kärkeen, kun hänelle sovitettiin jo pian sodan jälkeen levytetty kulkuriromanttinen laulu. Piha oli sitä mieltä, että jokin vanhahtava tanssikappale sopisi Katri Helenalle. Petersen ei ollut pelkkä trumpetisti vaan myös säveltäjä, sovittaja ja tuottaja. P uhelinlangat laulaa alkaa aiheensa puolesta olla historiaa, mutta vielä tälläkin vuosikymmenellä se on levytetty menestyksekkäästi uudestaan. Salaperäiset veljekset Mutta kuka oikein oli kappaleen säveltänyt Pentti Viherluoto. Eräs Petersenin suurista löydöistä oli nuori ja ujo laulajatyttö Katri Helena Kalaoja . Kappale ei kuitenkaan syntynyt hitiksi, vaan se joutui odottamaan suurmenestystä yli vuosikymmenen ensilevytyksen jälkeen. Petersen tapasi Katri Helenan vuonna 1963 Joensuussa
K u va : L eh ti k u va / K a iu s H ed en st rö m. Mitä pitäisi ajatella siitä, ettei Puhelinlangoissa häivähdä kertaakaan aurinko, vaan pilvistä katsoo aina kuu. Kenties vielä Puhelinlankojen säveltäjääkin kiinnostavampi on kappaleen sanoittaja, Pentin veli Aimo Viherluoto . Puhelinlangat soittelevat maanteiden romantiikkaa eikä niiden myötä tallustelevan kulkurin taipaleella näy huolien häivää. Niistä muistetaan Puhelinlankojen ohella ainakin Olavi Virran tulkitsemat Aamu Airistolla ja Punaiset lehdet. päivätyönsä tehnyt Viherluoto sävelsi menestyskappaleensa sotien jälkeen. Kaipuusta, luopumisesta ja haavemaailmoista ammentavista teksteistä leimallisin lienee jo mainittu Punaiset lehdet. Se kannattaa silti muistaa, että tekstin kirjoittanut mies loi paperille näkyjä myös verenhimoisista vampyyreista. Viherluoto eli Harry Etelä puuhasi kuitenkin paljon muutakin kuin iskelmäsanoituksia. Viherluodon säveliä sanoitti muiden muassa Veikko Lavi , jota esittelemme tässä lehdessä toisaalla. Hän kirjoitti sanoituksia moniin muihinkin veljensä kappaleisiin salanimellä Harry Etelä. Tuo vain 44-vuotiaana aivokasvaimeen kuollut mies oli iskelmärunoutemme aitoperäisimpiä ja omalaatuisimpia romantikkoja. 33 SUOMEN HISTORIA Sanoittaja Aimo VIherluoto oli iskelmärunoutemme omalaatuisimpia romantikkoja. Hän laati elokuva-arvosteluja ja oli aikanaan harvinainen viihdekirjallisuuden tekijä maassamme. Hän esimerkiksi kirjoitti toisen maailmansodan kynnyksellä kauhunovelleja, joista julkaistiin liki vuosikymmen sitten kokoelma Kauhujen salakammio
Niin on voinut vielä sata vuotta sitten ollakin, mutta nyt liikkeellä on ryhmä Suomen muinaishistoriaan hurahtaneita. Se on jossain vaiheessa kirkon vaikutuksesta muuttunut pahaksi. Menneinä vuosisatoina suomalaisessa luonnossa oli lukemattomia pyhiä paikkoja, joissa vietettiin yhteisön juhlia, uhrattiin tuonpuoleisille voimille ja käytiin parantamassa terveyttä. Hiisiin liittyy myöhempien merkitysten vuoksi kenties vääränlaista mystiikkaa. maaliskuuta. Näitä paikkoja on todella paljon, sillä useimmilla taloillakin on ollut oma uhritai pitämyspuunsa. Tänä vuonna kansanperinneyhdistys Taivaannaula järjesti hiisienpäivän retken Pirkkalan Hiidenmäen Neulalähteelle. Kansanperinteen pyhiä paikkoja on nyt alettu kartoittaa. Meneillään on aivan kuin pyhä toimitus. Niiden näkyvyyden lisäämiseksi on myös julistettu erityinen hiisienpäivä, jota vietetään 28. ”Juhlien viettämisen syy oli kuitenkin yhteisöllisyys. Hiisien kartoitusja tutkimustyö on paraikaa käynnissä harrastajatasolla. Olimme mukana ja haastattelimme yhdistyksen hiisihankkeen takapirua Mikko Tappuraa . Sellaisina on pidetty niin metsiä, puita, kiviä, lähteitä, puroja, jokia kuin järviä. Sen tavoitteena on pitkäikäisen suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen ylläpitäminen. Järjestö muun muassa suojelee kansanperinteen tuntemia pyhiä luonnonpaikkoja.. Niissä näemme vilauksen esivanhempiemme elämästä ja ymmärrämme erilaisten uskomusperinteiden muuttumista. Hiisihankkeen ja hiisien päivän yhteydessä sanan merkitystä on laajennettu. Nämä paikat voisivat edelleen olla kylän ja yhteisön kiinnekohteita, ja niissä voisi järjestää tapahtumia.” SUOMEN HISTORIA 34 Kansanuskon pyhissä kohteissa eli hiisissä voi kokea yhteyttä menneisiin sukupolviin ja tuntea nöyryyttä. ”Hiisi alueena on ollut uhritai kulttipaikka. Niin juhlassa kuin arjessa Hiisi-sana tarkoittaa suomalaisessa muinaisuskossa pyhää metsikköä tai uhrilehtoa. Hiisien jäljillä T ek st i: M ik a R a ss i TAIVAANNAULA Taivaannaula on vuonna 2007 perustettu järjestö. P arikymmenpäinen joukko vaeltaa pilvisenä alkukevään päivänä kalliomännikköön ja kerääntyy pikkiriikkisen luonnonlähteen ympärille. Hiidestä on siis tullut paha persoonallisuus, ja se on saanut lievän kirosanan aseman”, Mikko Tappura sanoo. Sillä käsitetään kaikki aluksi mainitut pyhät paikat, kohteet, joihin ihmiset ovat ajatelleet liittyvän jotain erityistä ja joiden kautta on haettu yhteyttä tuonpuoleiseen. Hiisien myötä on tahdottu turvata onnea ja menestystä
Kivessä seisovassa vedessä voikin toki olla joitain mineraaleja, ja se on voinut tehota suussa olevaan rakkoon paremman lääkkeen puutteessa.” Tietoa ja suojelua Taivaannaulan hiisihanke käynnistyi vuonna 2013. 1700-luvun puoleenväliin asti kirkkoa eivät kansan tavat juuri haitanneet, kunhan kirkkoon tultiin ja sanoma meni eteenpäin.” Taikaja kristinuskon yhteisestä perinteestä Suomessa Tappura mainitsee Kuopion tuomiokirkosta löytyneet sammakkoarkut. Kyseessä on siis ollut vaihtokauppa: kun tuonpuoleiselle väelle tuodaan lahja, saadaan jotain tilalle.” Luonnon pyhät voimat olivat juhlien lisäksi läsnä ihmisten arjessa. ”Ortodoksithan menevät edelleen hautausmaille, syövät ja juovat viinaa ja kaatavat vainajallekin. Pieniin ruumisarkkuihin laitettiin sammakko tuomaan onnea. ”Yhteydenottoja on tullut paljon. Kuva: Mirka Turpeinen. Esimerkiksi Virossa vanha uskomusperinne on vahvemmin voimissaan. Heidän uskonnossaan on paljon mystiikkaa ja pyhimyskulttuuria. Niiden käyttö on alkanut rautakaudella. Lisäksi on vanhoja käräjäoikeuden pöytäkirjoja ja kirkon asiakirjoja kansan menoista, sillä niistä nostettiin jopa syytteitä.” Säilyneitä hiisikohteita on kuitenkin Tappuran mukaan satoja. Näillä paikoilla voi tuntea juurensa. Metsä on saunan ohella suomalaisten kirkko. ”Ihmiset hakevat henkistä syvyyttä kulutusyhteiskunnan hektisen meiningin tilalle. Tappura kertoo, että tarkoituksena on rakentaa koko kansan tietopankki hiisistä, tuoda ne takaisin tietoisuuteen, antaa niille lisää arvostusta ja suojella niitä. Tehokkaimpia perinteiden tuhoajia ovatkin Tappuran mielestä olleet länsimainen markkinakulttuuri ja kaupungistuminen. ”Lähteiden vettä ja kuppikivissä seisovaa vettä on käytetty parantamiseen. Luonnossa ihminen kokee paitsi mystisyyttä ja pyhyyttä myös nöyryyttä – oman pienuutensa.” Kuppieli uhrikiviin on tehty pyöreitä kuoppia, ja niitä on käytetty uhrauksen sekä palvonnan välineinä. Silloin järjestö alkoi kerätä tietoa ja tarinoita hiisistä esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista. Hiisiä on siitä asti myös paikallistettu ja kuvattu. Monista tuhoutuneistakin hiisistä on säilynyt kertomuksia. Vanhassa kekriperinteessä vainajille katettiin pöytä ja ne tulivat juomaan elävien kanssa.” Hiisienpäivä on ajoitettu keskeisen tapahtuman vuosipäivään. ”Katolinen kirkko ja ortodoksit ovat sallivampia erilaisia uskomuksia kohtaan. Tällä hetkellä niitä on kartoitettu useita kymmeniä. Hiisien suhteen ollaan muiden lähteiden varassa. Onnen määrää on pidetty vakiona, ja täällä sitä on pystytty jakamaan. Vanha vainajausko ja kristillinen perinne ovat siinä sulassa sovussa. Virossa hiisipaikkoja kunnioitetaan enemmän, ja meidän hiisiprojektimmekin on ottanut mallia sikäläisestä toiminnasta.” Mikä sitten ajaa nykyihmisiä noille paikoille, joiden täyttä sisältöä esi-isille voimme vain arvailla. Niihin on pantu esimerkiksi viljaa tai kalaa satotai saalisonnen toivossa. Erityisesti kalaonnea on näin koetettu siirtää naapurilta itselle. ”Kerättyä perimätietoa hiisistä ja siitä, mitä niillä on tapahtunut, on 1700-luvulta lähtien. Sillä on hoidettu esimerkiksi ihottumia tai kipeitä hampaita. Tämä on kahdella tavalla hyvä asia. Kun on vietetty vuotuisjuhlia, näille paikoille on tuotu uhrilahjoja. ”Niiden myötä juuret maahan ovat katkenneet. Vanhaa uskomusperinnettä ei kuitenkaan pystytty kitkemään täysin, sillä vielä 1900-luvullakin näillä paikoilla on käyty. Paikat tunnetaan yllättävän hyvin, mutta niiden taustat ovat enemmän hämärän peitossa.” Tallennettua ensi käden tietoa suomalaisesta muinaisuskosta ei ole. Kuvassa Kuopion Särkilahden kuppikivi. Perinteen katkos alkoi uskonpuhdistuksesta. Ensinnäkin muinaismuistolaki kyllä suojelee automaattisesti kaikki hiisipaikat, mutta rangaistukset niiden tuhoamisesta ovat hyvin pieniä eikä alueen ympäristöllä ole minkäänlaista suojaa. 1800-luvulta sitä on paljon enemmän, kun niin sanotun kansallisen herätyksen myötä oppineet ihmiset kiersivät maaseutua ja tallensivat vanhaa tarinaja runoperinnettä. ”Säätiöllä on varallisuutta, jonka avulla se voi ostaa alueita käypään hintaan ja rauhoittaa ne. Tappuran mukaan kansanusko ja kirkko elivät pitkään rinta rinnan ja myös sulautuivat toisiinsa. Toiseksi maanomistajat ovat ymmärrettävästi varauksellisia kaiken maankäytön rajoittamisen suhteen eikä toisen tontille auta mennä määräilemään.” Mystistä nöyryyttä Muinaiset uskomukset ja kristillinen perinne eivät ole aina olleet eivätkä aina vieläkään ole toisiaan poissulkevia tai toisilleen vastakkaisia järjestelmiä. Uusi merkittävä yhteistyökumppani hiisihankkeessa on uhanalaisia luontokohteita suojeleva Luonnonperintösäätiö, jonka arvojen mukaista on säilyttää myös kulttuuriperintöä. ”Toukotöiden alkaessa on vietetty helkajuhlien tapaisia menoja, ja vastaavasti sadonkorjuun jälkeen on pidetty kekrijuhlat. Se on ollut monessakin suhteessa kansallisen selviämisen työkalu, mutta toisaalta neuvostosysteemi myös eristi Viron länsimaiselta hapatukselta. Pirkkalan Neulalähdekin on muun ohessa ollut yhteisölle lähellä sijaitseva terveydenhuoltopalvelu. SUOMEN HISTORIA 35 Kun elämä vielä kulki auringon eikä kellon mukaan, oli suomalaisilla kaksi vanhaa juhlapyhää, jotka ovat liittyneet kasvukauden alkamiseen ja päättymiseen. Seuraavalla aukeamalla kuvia ja tietoa muutamista Suomen hiisistä. 28.3.1748 kirkko lähetti piispantarkastuksen jälkeen viranomaisille kirjeen, jossa määrättiin tuhoamaan taikauskoon liittyvät uhripaikat
36 SUOMEN HISTORIA 1 2 Hiisien jäljillä K u va : K im m o N u rm in en K u va : M ik ko Ta pp u ra
2. Halikon Somerojan lähde. Lepaan Tonttukivi. Toiset uumoilevat Lepaan tontun paiskanneen Vesunnin virkaveljensä kiven kylkeen, jolloin siihen on jäänyt nenän ja leuan iskemät reiät. Kalastajien tiedetään pitäneen suurta siirtolohkaretta uhrikivenä, jolta on pyydetty kalaonnea. Sen jälkeen ei kukaan ole yrittänyt kaataa pyhää puuta, menneiden aikojen merkkiä. Lähteellä on myös käyty uhraamassa arvoesineitä. Nimi Neulakaivo voi johtua lähteen pienestä koosta tai siitä, että neulat olivat aikoinaan arvoesineitä ja niitä annettiin uhreina. Siellä Marketta ja viisi muuta naista olivat kokoontuneet joka pääsiäinen, juhannus ja pitkäperjantai. Lisäksi hän kertoi toisen noidan näyttäneen hänelle hornan, joka sijaitsi Isonkyrön Kuivilankalliolla. 37 SUOMEN HISTORIA 3 4 5 1. Parkoinen kertoi tavanneensa mustan miehen Högholmenilla ja palvelleensa paholaista 13 vuotta. 4. Sitten isäntä komensi renkinsä puuta kaatamaan. 5. Anttilan isäntä koetti muinoin kaataa männyn, mutta kirveen terä sinkosi parin lyönnin jälkeen paikaltaan eikä sitä löytynyt mistään. K u va : A h ti N ym a n K u va : Jo h n B jö rk m a n. Esimerkiksi Halikon Somerojan lähteen vettä on käytetty kaikkiin vaivoihin. Pohjoiseen päin virtaavilla vesillä on uskottu olleen parantavia voimia. Jotkut uskovat, että kivessä oleva syvä kolo on jäänne siihen osuneesta jauhopussin huitaisusta. Rengin kirves osui miehen omaan jalkaan, ja hän palasi pian ammottava haava sääressään. Se on pyhä puu, jossa asuu seudun mahtavin haltija. Lepaan kartanon viimeinen kalastaja Teppo Lehtonen uhrasi kaloja tonttukivellä vielä 1920-luvulla. Vuonna 1658 Marketta Parkoinen tuomittiin noituudesta ja poltettiin Vaasan ja Mustasaaren mestauspaikalla Höstveden Värnebackanilla. Tarina kertoo, että Lepaan ja Hattulan Vesunnin tonttu ottivat tämän kiven luona yhteen. Uhripuita on säilynyt vain vähän, mutta Kokemäellä kasvaa hyvin vanha mänty. Hiidenmäki sijaitsee Tursiannotkon muinaisjäännösalueella, jonka nimistö Kalmoineen ja Paravuorineen kertoo muinaisesta uskomusperinteestä. 3. Pirkkalan Hiidenmäeltä löytyy hyvin pieni uhrilähde, joka tunnetaan nimillä Neulalähde, Martinkaivo ja Hiidenkaivo. Jos joku rohkeni ottaa lähteestä uhrilahjan, hän sai sen taudin, joka uhraajalla oli ollut. Kalliossa olevan lähteen halkaisija on kauttaaltaan alle 20 senttimetriä. Isonkyrön Kuivilanvuori. Pirkkalan Neulalähde. Kokemäen iso mänty
Rauhan aikana hän piti sodassa annetun lupauksen ja kohosi jakamaan oikeutta ihmisille. Hävittäjälentäjä Miehet Suomen sodissa osa 9: Heimo Lampi 13-vuotias poika joutui isän kuoltua perheensä elättäjäksi. 38 SUOMEN HISTORIA Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Marja Lammen arkisto ja SA-kuva Kuvitus: Tero Björklund. Hänestä koulutettiin lentäjä, ja hän katseli taivaalla vihollista silmästä silmään 14 ilmavoiton verran
Äidille jäi kahdeksan lasta, nuorimmainen vasta syntynyt. Alokasajan jälkeen tuli kuin tulikin nimitys lentosotamieheksi. Hentoinen poika joutui koville mutta jaksoi tässä työssä pari vuotta. Äidin pieni eläke ei mitenkään riittänyt toimeentuloon, joten Heimo joutui perheen vanhimpana poikana ottamaan vastuun elatuksesta. Ilmojen tielle Heimo määrättiin palvelukseen ilmavoimiin Kasinhännän lentoasemalle syyskuussa 1938. Hävittäjälentäjä H eimo Lammen pitkä koulutie alkoi Sortavalan Hympölän kylässä Poutiaisen talon penkillä. Siellä nuorukaista kohdeltiin ihmisenä. Kerhon pienellä avustuksella hän oli saanut myös mennä Jämijärvelle purjelennon alkeisopetukseen. Sinne hän oli määrätietoisesti tähdännytkin. Vallan riemullista oli päästä ensi kertaa lennolle mukaan. Varsinaisesti Lampi riemastui kuullessaan, että hänet oli hyväksytty apumekaanikkokoulutukseen. Onnenpotkulta tuntui, kun rautakaupan jälkeen pääsi lähetiksi Sortavalan suojeluskuntapiiriin. Lentohommiin oli muutenkin vielä pitkä matka. Häntä isä ehti kuolinvuoteellaan pitää kerran sylissään. Turvallinen lapsuus loppui isän kuolemaan pojan ollessa 13-vuotias. Oli ihmeellistä katsella kotikaupunkia ilmasta käsin. Hän oli nimittäin jo liittynyt Sortavalan purjelentokerhoon ja väsännyt toisten mukana verstaalla purjelentokonetta. Kasinhäntään palattuaan hänellä oli pätevyys Sääskija Ripon-koneiden apumekaanikoksi. Siellä järjestettiin myös aliupseerikurssi, ja Heimo suoritti senkin. Apumekaanikkokurssi pidettiin Turkinsaaren vesilentoasemalla, joka sijaitsi Viipurinlahdella. Lammen hentoinen olemus oli epäilyttänyt armeijan tarkastavaa lääkäriä, ja Heimo pelkäsi sen muodustuvan esteeksi hänen haaveelleen lentämisestä ilmavoimissa. Isän kuollessa rahaa oli kaksi markkaa ja velkaa kaksikymmentä tuhatta. Heimo ehti olla vielä lastaajana Valtion Rautateillä Sortavalan asemalla ennen kuin lähti 18-vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan. Hän oli johtajan lisäksi myyjien ja varastomiesten käskettävänä. Kun vänrikki Veikko Härmälän ohjaama Sääski nosti nuorukaisen ilmaan, hänestä tuntui kuin hän kelluisi. Vapaa-aikaa ei ollut ongelmaksi saakka: piti koota, pieniä ja pinota hellapuita, poimia marjat ja sienet talven varalle, pyytää ja suolata kalaa. Oli vuosi 1927 ja Heimolla ikää seitsemän vuotta. Heimo pestautui Karjalan Rautaan juoksupojaksi. Siinä samalla vahvistui nuorukaisen mielessä päätös: ”Minusta tulee vielä lentäjä – maksoi mitä maksoi!” 39 SUOMEN HISTORIA. Kiertokoulun jälkeen opiskelu jatkui kansakoulussa
Kuva: Niilo Helander Kuva: Eino Nurmi. Sinne oli valmisteltu jääkenttä. BW-354 Amerikkalainen Brewster-hävittäjä oli sisäänvedettävine laskutelineineen sen ajan vauhtihirmu ilmavoimissamme. Lentäjän oppiin Heimo läpäisi Tilkan sairaalan psykofysiologiset testit. Tammikuuhun mennessä koko lento-ohjelma tuli lennetyksi ja miehet jaettiin taipumustensa mukaan hävittäjä-, pommitusja tiedustelulentäjiksi. Syyskuussa -39 Lampi oli muiden joukossa kuulemassa kapteenin pitämän tervetuliaispuhuttelun: ”Olette nyt Kauhavalla. Hilkka kyseli Heimon elämän suunnitelmaa, jolloin tämä sanoi tähtäävänsä lentomestariksi ja siitä sitten eläkkeelle. Läheltä liippasi Lammenkin kohdalla. Koti ja kotikaupunki oli menetetty. Metsään lasku ei houkuttanut, eikä järven jää vielä kantanut. Älkää kuvitelkokaan, että tämä olisi jonkinmoinen viihdytyslaitos, sillä tämä tulee ottamaan teistä kaiken irti. Teidät on hyväksytty oppilaaksi Ilmasotakouluun.” Tuon päivä oli Heimo Lammen siihenastisen elämän onnellisin. Kun kesäkuun 25. Toisin kävi: Suomeen hyökättiin tasan vuosi ennen tuota määräpäivää ja koulutukseen tuli toinen tahti. Niinpä siirryttiin Vanajaveden rannalle Tyrvännön kirkonkylään. Henki säilyi, mutta jotakin miehestä kuoli silti. Jo ensi lennosta se sytytti Heimo Lammen mieleen lähtemättömän muiston, jopa niin, että hän kuvasi sitä rakastumiseksi. Hilkan pyynnöstä Heimo lupasi tenttiä keskikoulun ja jatkaa sitä tietä ylioppilaaksi. Alikersantti Lampi siirtyi vakinaiseen palvelukseen Hävittäjälentolaivue 24:ään Vesivehmaan kentälle. Lentokoulutuksessa tapahtui tuolloin paljon onnettomuuksia. Kenttä oli lisäksi ylikäytössä koulutettavien suuren määrän vuoksi. Heimo kuunteli maaliskuun 13. Ensimmäiseen yölentoharjoitukseen lähdettäessä oli mekaanikko unohtanut avata polttoainehanan. Rakkaus antaa suunnan Tyrvännöllä Heimo tapasi Hilkan , johon ujohko nuorukainen rakastui päätä pahkaa. päivänä kello 7.10 ilmoitettiin venäläisen pommikonearmadan saapuvan SUOMEN HISTORIA 40 Heimo Lampi Minusta tulee vielä lentäjä – maksoi mitä maksoi! Messerschmitt-109 ei ollut oppipojan kone. Putkistossa ollut aine riitti noin 300 metrin korkeuteen, sitten tuli hiljaisuus. Valmistaja oli luvannut Brewsterin kestävän rajattomasti syöksymistä, ja Lammenhan piti testata asian paikkansapitävyys syöksymällä yhtä mittaa viisi kilometriä. Alikersantti Lampi määrättiin Parolaan hävittäjälentäjäkoulutukseen. Pieni Parolan kenttä opetti lentäjät tarkoiksi nousuissa ja laskuissa, mutta ennen kuin oppi meni perille, romuttui useampi kone. Ettekä te muutaman lentotunnin jälkeen ole mitään lentäjiä, eikä teistä kaikista koskaan sellaisia tulekaan.” Kurssin oli määrä kestää vuoden ja kolme kuukautta. Tuore lentäjä asettui asumaan Vääksyyn ja meni yhteiskoulun rehtorin Helmi Toivasen puheille. Jää petti mutta lentäjä selvisi rantaan. Vasta 16-vuotias tyttö näki pidemmälle ja sanoi Heimossa olevan ainesta enempäänkin. Kun rehtori vakuuttui miehen totisesta tarkoituksesta opiskella, hän lupasi tälle kovaa työtä. Lupauksella oli kauaskantoiset seuraukset. Tämä Kauhava on paskamainen paikka, ja sitä on myös tämä Ilmasotakoulu. päivänä radiosta rauhanehtoja. Eräänä päivänä esikuntavääpeli ilmoitti: ”Jaaha, onneksi olkoon! Alikersantista tulee lentäjä. Lampi äkkäsi kuitenkin saaren ja sai siitä hahmotettua sen verran korkeutta, että laski lähelle rantaa. Vuosikymmenten perästä joku lentäjätoveri muisteli, ettei mieleen jäänyt mitään Heimon lentämisestä mutta kannon nokassa kirjaa lukeva mies kylläkin
Senkin kohtalo täyttyi paluumatkalla. Konekiväärien sarjat tavoittelivat rohkeaa lentäjää, joten Lampi työnsi kaasun täysin auki ja koukkasi nousukaarrolla ylemmäksi. Jälleen uusi kone sai osumia moottoriinsa, pudotti pommit ja kääntyi takaisin. Pommikoneen konekivääriampuja ampui vielä minkä ehti, mutta Lampi jatkoi ampumista, kunnes kone syöksyi tulimerenä kohti maata. kohti Selänpään kenttää idästä, tuli Lammelle lentäjätovereineen kiire hypätä varusteisiinsa ja nousta ilmaan. Hämmingin keskellä Lampi päätti varmistaa, ettei vain ollut erehtynyt. Osumia hän ei havainnut, mutta pommit putosivat. Hän lensi pommikoneen vierelle, ja sen kaksoiskonekiväärit rätisivät häntä kohti pitkän sarjan. Pilviharson seasta näkyviin purjehti 27 neuvostoliittolaista pommikonetta, vaikkei sotaa ollut edes julistettu. Alikersantti laski lyhyen sarjan toiseenkin moottoriin, joka syttyi tuleen. Nuori alikersantti hyökkäsi jälleen uuden koneen kimppuun. Tämä venäläinen pommikone hävisi ilmataistelunsa. Yksi oli ammuttu alas, mutta pommikonelautta jatkoi kohti rauhassa uinailevaa Heinolan kaupunkia. Sitten Kinnunen joutui kaartamaan syvyyteen, sillä hän oli saanut konekiväärisuihkun ohjaamoonsa ja haavoittunut lievästi. Lampi tulitti vielä kahta konetta. Lampi hyökkäsi lautan oikean siiven kimppuun ja sai jälleen moottorin savuamaan. Heinolassa kuoli tuossa pommituksessa kolmisenkymmentä henkeä. Heimo ei yksinään pystynyt sen pommitusta estämään, mutta monta ihmishenkeä säästyi näilläkin teoilla. Samalla hän tunnisti ylikersantti Kinnusen koneen, joka kävi siekailematta lähietäisyydeltä pommareiden kimppuun ja pudotti nopeasti kaksi niistä soihtuina alas. Osuman saanut moottori puski mustaa savua. Hiki valui kasvoista. SUOMEN HISTORIA 41. Neljä kaksitoistamillistä sylki luotikuuron. Tuon on pudottava! Heinola oli jo miltei alapuolella. Kone pudotti pomminsa ja kaartoi kohti kotia, mutta matka päättyi myöhemmin Jorma Sarvannon ampumiin sarjoihin. Se pudotti heti pomminsa ja konekivääriampuja näytti kuolleen, koska tulitus loppui ja aseen piiput jäivät törröttämään taivaalle. ”Muodollisuudet tulikin tässä täytetyiksi, leikki voi puolestani alkaa”, ajatteli Lampi, otti piikille yhden koneen vasemman moottorin ja painoi ohjaussauvassa olevaa sähkönappia. Talvisodan tuomaa kokemusta
Poikkeuksellisen onnistunut sodan alku nosti nuorukaisen itseluottamuksen lentokoneen lailla pilviin. Yhtäkkiä konekiväärin piiput kääntyivät häntä kohden, jopa ampujan silmät näkyivät. Seuraavana päivänä nämä miehet pudottivat yhteensä 10 vihollisen konetta, alikersantti Lampikin ensimmäisessä ilmataistelussaan kaksin kappalein. Uusi sarja sai pommikoneen moottorin savuamaan. Lampi hermostui tosissaan. Noin kuuden kilometrin korkeudessa Heimo alkoi nähdä näkyjä ja menetti pian tajuntansa. pävänä. Yhtäkkiä konekiväärin piiput kääntyivät häntä kohden, jopa ampujan silmät näkyivät. Kapteeni Ahola lentueensa kanssa Selänpään kentällä kesäkuun 24. Koko ajan pommikoneiden konekivääriampujat tavoittelivat Lammen Brewsteriä, mutta eivät osuneet vakavasti. Näin läheltä osumia tulikin, ja polttoainetta alkoi pulputa lentäjän jaloille. ”Tuon on pudottava, maksoi mitä maksoi!” Ensimmäinen alhaalta lähestyen ammuttu sarja meni hienoisesti ohi. Käännyttyään uuteen iskuun hän huomasi johtokoneen ottavan jyrkän syöksyn pois muodostelmasta. Sitten koko kone sai osumia niin, että kääntyi pystyasentoon ja putosi pieneen järveen. Vihdoin ymmärrys palasi sen verran, että hän sai koneen hallintaansa ja ymmärsi syöksyneensä viisi kilometriä. Tavoiteltuaan täydellä kaasulla takaa-ajettavaansa ja päästyään noin sadan metrin päähän hän huomasi sen asettaneen moottorit tyhjäkäynnille ja konekivääriampumon piippujen retkottavan taivasta kohti – selvä merkki ampujan kuolemasta. Pian sieltä oli palattava maan pinnalle. K u va : K au ko K iv i Heimo Lampi. ”Sinä lähdet alas! Vaikka Moskovaan asti tapellaan, mutta sinä et palaa!” Ensin Lampi selvitti välinsä kk-ampujan kanssa. Pommituslauttaa johti kolmen koneen partio, ja etummaista Lampi epäili muodostelman päälliköksi. Lampi lähti lentomestari Turkan kanssa niitä vastaan. Joka puolelta tulevat luodit pakottivat alikersantin hetkeksi väistymään, mutta päätöksestään hän ei suostunut tinkimään. tuli hälytys: pommikoneita tulossa Lappeenrantaan. ”Etkö sinä perhana vielä tunne masiinasi nappuloita tuon paremmin”, murahti Turkka selityksen kuultuaan. Heräillessään hän näki kaiken sekamelskana, kunnes tajusi olevansa putoavassa lentokoneessa. Käsitti siinä syynkin: hän oli vahingossa avannut väärän hanan, eikä ollut saanut happea säiliöstä lainkaan. SUOMEN HISTORIA 42 Lampi hidasti ja lensi noin 30 metrin päähän viholliskoneen rinnalle. Lampi hidasti ja lensi noin 30 metrin päähän viholliskoneen rinnalle. Kesäkuun 30
Silti Heimo Lampi piti aina jalkansa maassa. Ensimmäisen ilmataistelun jälkeen Lampea olivat yöllä vaivanneet kymmenen punalentäjää, jotka saivat hänen luodeistaan surman. Kentällä muonituksen hoitivat lotat. Hän yritti ampua takaisin mutta hujahti yli ja näki miehetkin aseensa takana. Rauhan tuomari Terveyden menetyksen takia Heimo Lammen lentäjän kiitorata tuiskusi umpeen. Lampi itse oli noussut vänrikin arvoon. kesäkuuta 1941. Tiiksjärveltä Kannakselle Lampi oli syksyn taistelujen jälkeen tullut lentueensa mukana Laatokalle Mantsinsaareen. Syyskuun neljännen aamuna päivystysteltan puhelin soi. 21-vuotiaan alikersantin urotyö on kiirimässä kauas. Eri vaiheiden jälkeen hän päätyi Kouvolan hovioikeuden ensimmäiseksi presidentiksi vuonna 1978. Miehen maallinen taivallus jatkui siitä vielä kaksikymmentä vuotta eteenpäin. Kesän -44 pudotuksissa heille ei enää riittänyt ajatustakaan. Kuva: M. Nyt ei kuulunutkaan karjaisu: ”Hälytys!” vaan toteamus: ”Aselepo, tämä päättyi nyt tähän.” Kaiken jälkeen sitä oli vaikea käsittää. Talvella 1942 korpitukikohdan huolto katkeili lumituiskujen vuoksi, joten omatoimisuus korostui. Anna alkoi antaa oppitunteja Heimon kesken jääneiden lukujen osalta, mutta iloa ei kestänyt kauan. Lopulta Lampi oli kymmenen metrin korkeudella kentästä ja vastaan tulitti ilmatorjuntakonekivääri. Edellinen tiedustelija oli palannut kolhitulla koneellaan ja sanonut, ettei sieltä mene kohta varpunenkaan läpi. Anna ja Heimo Lampi lähdössä linnan juhliin itsenäisyyspäivänä 1983. Sieltä siirryttiin pian Malmin kentälle suojaamaan Helsinkiä. Reumatismi vaivasi. ”Elä päivä kerrallaan ja ole onnellinen, kun sen päättyessä olet vielä hengissä. Mies suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon jo vuonna 1948. Kesän -44 koviin taisteluihin mennessä lentueen koneet olivat vaihtuneet Messerschmitteihin. Heimo Lampi on tässä jo reservin majuri. Sillä radalla häntä usutti Parolan-aikaiselle tyttöystävälle annettu lupaus, mutta oli paljon painavampikin syy. Seuraava siirto vei lentueen Vienan erämaihin Tiiksjärvelle. Kujanjuoksulta tuntui käsky mennä luutnantti Nissisen kanssa tutkimaan Levassovan kentän konetilannetta Leningradiin ja samalla katsastaa Viipuriin menevän radan liikenne. Eli jos mies poistui vahvuudesta, taakka lankesi loppujen kannettavaksi. Sen reissun Lampi muisti loppuelämänsä. Rintamakirjeenvaihtajat haastattelemassa Heimo Lampea 29. Lahjakkuus ja ennen kaikkea ahkeruus veivät porras kerrallaan ylemmäs. Melkein vuoden he olivat korvessa, kunnes tuli siirto Kannakselle Suulajärvelle. Hänen korviinsa oli kantautunut, ettei hän kenties kelpaisi lotta-Annan aviomieheksi oppiarvoja vailla. Messerschmitt oli jo sen luokan sotakone, ettei siihen voinut ketään pikakouluttaa. Älä murehdi, ei siitä ole hyötyä”, tiivisti vänrikki elämänohjeensa tuona kesänä. Miehet ampuivat lentokoneella hirven ruoakseen. Joitain hävittäjiäkin kohdattiin, mutta tiedustelu oli pääasia, ei taistelu. Puna-armeijan hyökkäys pakotti lentueen siirtymään Lappeenrannan kentälle. Tuhannet ilmatorjunnan sirpaleet piirittivät konetta, vaikka tehtävä yritettiin täyttää viidestä kilometristä mutkitellen syöksymällä. Heimo ymmärsi lentäjien puutteen, minkä kuolemat sodan taivaalla olivat aiheuttaneet. Olivatpa jotkut niin sanotusti lentäneet itsensä loppuun, ja näin rivit entisestään vain harventuivat. Hänestä tuli myöhemmin Heimon vaimo. Sen sijaan mies kiihdytti itsensä maan kamaralla ennätysmäiseen opiskelutahtiin. Pietinen SUOMEN HISTORIA 43. Sortavalan pojan tie vei juoksupojasta monen kimurantin mutkan jälkeen korkealle. ”Olipa se helvetti!” totesi Nissinen kohta radion kautta Lammelle. Eräs heistä oli melkein valmis maisteri nimeltä Anna . Lampi ei kuitenkaan mennyt lääkärille vaivojaan valittamaan, vaikka kivut riistivät suuren osan siitäkin yöunesta, mikä siinä sekamelskassa oilsi ollut mahdollista. Lisäksi lentäjiä oli joutunut vankeuteen
Lohikoski Kuva: K. Sodan hetkiä Kuva: R. Kivi Kuva: E. Vihollisen tielle kaatamien pylväiden juurille kätketyt miinat vaikeuttavat korjaustöitä Säkkijärvellä. Miehet saapuvat etulinjaan luomaan viestiyhteyksiä. 44 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 44 SUOMEN HISTORIA K u va t: SA -K u va Viestimiehiä Sodan keskellä toimivat puhelinyhteydet olivat erityisen tärkeitä. Sierla Kuva: Luutnantti T. Taistelujen jälkeen korjausmiesten riesana olivat rikotut puhelinpylväät ja niiden miinoitettu ympäristö. Linjojen vetäminen ja niiden kunnossapito vaati usein suurta rohkeutta, kun rintamalla viuhui vihollisen rauta. Piha Kuva: Vänrikki A. Nurmi. Viestikaapelia vedetään Tuupovaaran Luutalahdessa. Radiovastaanottimia ja puhelimia laiturilla muiden tarvikkeiden joukossa. Mauri Hartikainen antaa puhelimessa tulitehtävät patteristoille
Kuva: Tauno Norjavirta Vänrikki R.Ruponen Kuva: Zilliacus Kuva: Persson. Jääkärirykmentti 43:n puhelinkeskus Lipolassa. Etulinjassa sijaitsevan talon vintiltä käsin seurataan vihollisen liikkeitä. Ylemmän kuvan on ottanut T. W. Puhelinlankoja vedetään miinoitetun piikkilankaesteen läpi Lempaalanjärven maastossa Saarijärvellä. Vuorela Nuosjärvellä ja oikeanpuoleisen Niilo Verronen Lempaalassa. Vikapartion tehtävänä on korjata esimerkiksi kranaattien vioittamia puhelinlinjoja. 45 SUOMEN HISTORIA 45 SUOMEN HISTORIA Lotat Elli ja Armi ruotsalaisten vapaaehtoisten pataljoonan puhelinkeskuksessa. Tähystysasemasta ollaan koko ajan puhelinyhteydessä tykistöpatteriin, joka tarpeen vaatiessa avaa tulen
46 SUOMEN HISTORIA. Elsa Lampi niinä aikoina, kun hänet riimiteltiin lotta Lunkreeniksi
Menin sitten välirauhan ajaksi huoltamaan Salpalinjan rakentajia.” Uusi sota ja suuntana Uhtua Jatkosodan alkua Elsa Vanhala muistelee näin: ”Sodan alettua meiltä ei kyselty minne haluamme, lastattiin vaan junaan. Sitten kulkuneuvo vaihtui taas. Seuraavana talvena piti mennä kutomapuolelle, mutta se jäi hyvin painavista syistä”, Elsa muistelee. Jäi siltä taipaleelta mieleen, kun nukuttiin pakkilaatikoitten välissä paljaalla vaunun lattialla. Toinen alkoi rullata lyijykynän ympärille harsoa ja toinen piti kättään mankelina pöydällä.” hän kertoo. ”Lähdimme Kianta-laivalla kohti Juntusrantaa. Siihen sisältyi jännitystä, sillä jostakin syystä junaa ei meinattu millään saada liikkeelle, ja venäläiset olivat jo puolentoista kilometrin päässä.” Juna saatiin viimein liikkeelle, ja Elsa jätti haikeat hyvästit niin kodilleen kuin kotikaupungilleen. Uhtuan suunnalla Elsa ikuistettiin sota-ajan suureen ikivihreään. Kesällä uitiin Hympylänjärvessä, jollei oltu keräämässä polttopuita, marjoja tai sieniä. ”Sideharsot pestiin käytön jälkeen ja meille ne tulivat yhtenä kasana. Pojat olivat jo SUOMEN HISTORIA 47 Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Elsa Vanhalan arkisto, SA-kuva ja Aimo Tenni. Sitten perhe joutui ahdinkoon, sillä isä kuoli alle viidenkymmenen ikäisenä vuonna 1933. Lapsisikatraan vanhimmalle pojalle Heimolle äiti joutui toteamaan velvoittavat sanat: ”Olet nyt perheen miehistä vanhin.” Heimo Lammen sotataival oli oma hurja tarinansa, johon voi uppoutua tämän lehden sivulta 38 alkaen. Jostakin syystä tämä mies ihastui minuun ja toi nukuttavakseni oikean patjan! Oli siitä ihastumisesta sen verran hyötyä.” Rata päättyi tuolloin Hyrynsalmelle, ja junamatkaa seurasi autokyyti Suomussalmelle. Vaalijalan hoitolaitos oli muutettu sotasairaalaksi. Kaksi vuorokautta kesti meidän matkamme, kunnes saavuimme Hyrynsalmelle. Lonka, Vuonninen ja sitä rataa, kunnes sitä viimein löysi itsensä Uhtuan suunnalta. Muut rakentajat lähtivät ase kädessä rajalle. ”Lähdin viimeisessä kaupungista lähtevässä junassa. Ehdimme haastatella naisen työn tehnyttä Vanhalaa ennen hänen poismenoaan tämän vuoden tammikuussa. Elämä tuohon aikaan oli monestakin syystä hyvin liikunnallista: ”Kouluun mentiin jalan tai suksilla. Tulevaisuus oli täysin hämärän peitossa. Rullasimme ne pöydän ääressä. ”Hän asui 15 neliömetrin kämpässä pienempien lasten kanssa, joten jouduin toteamaan ettei minulla ole nyt kotia. Sota tuli, koti meni Elsa palveli koko talvisodan ajan Sortavalan Parkkosalmella sairaalassa. Siihen tuli Salpalinjan rakentajista nuorimmat ja vanhimmat, heistä tehtiin työkomppania. Siellä lotat ruokkivat haavoittuneita, vaihtoivat lakanoita ja siivosivat. Äiti sentään löytyi Lahdesta. Siellä oli minun silmissäni jo vanhempi mies varastomiehenä, ja olihan sillä jo harmaata ohimoilla. Juntusrannassa meillä oli jo kanttiini pystyssä, mutta kun joukot menivät rajasta yli, me seurasimme perässä. E lsa Vanhalan isä toimi kalatalousneuvojana Sortavalan ympäristössä, ja perheen omakotitalo sijaitsi Sortavalan Genetzissä. Kotona oli puolukoille 50 litran saavi, se kerättiin täyteen, ja toinen saavi oli suolattuja sieniä varten. Kahdeksan lasta edusti oikeastaan tuon ajan keskiarvoa lapsiluvussa, mutta riitti siinäkin äidille kotona puuhaa. Ja kenetpäs näinkään siellä Kiantajärvellä! Itse Ilmari Kianto istui veneessä ja onki. Lähtö kotikaupungista meni täpärälle. Laulun lotta Lunkreeni Elsa Vanhala Sortavalassa ennen sotia asunut Elsa Vanhala teki sodissa pitkän urakan lottana, sillä syksyllä 1939 alkanut palvelus jatkui huhtikuuhun 1945 asti. Käytyäni kansakoulun jatkoin opiskelua käsityökoulussa
”Kerrankin kysyin hevosmieheltä, että mikäs se viheltävä ääni oli, joka meni ihan vierestä. Sota loppui, tuhoja korjattiin Elsan sota kesti reilut viisi vuotta. Hei Karoliina, tule kuvaan! Tiesmaa huusi. Asentoni on vähän kummallinen, alkoi nimittäin juuri sataa ja jäljellä ollut lumi oli liukasta. Siellä hän kysyi opetusneuvokseksi kohonneelta Jouko Pesolalta, kuinka hänestä alettiin käyttää tuota nimeä, vaikka oikea nimi oli Lampi. Kuopiosta Elsalle löytyi aviomies, ja myöhemmin parille syntyi tytär. Kuvateksti kertoi, että kyseessä oli lotta Lunkreeni. ”No kun se ei käynyt riimitykseen. Tuo Tiesmaahan antoi minulle siellä sellaisenkin nimen kuin Karoliina. ka, jonka upseereille Elsa monen muun työn ohella laittoi ruokaa. Sillä minut siellä tunnettiin. Elsa Vanhala, oma sukua Lampi, julkkisnimeltään lotta Lunkreeni. Nyt kun ajattelee, niin kaiken alan työtä on joutunut tekemään jo lapsesta alkaen. Hän pääsi siviiliin vasta huhtikuussa 1945 oltuaan muonittamassa Rovaniemen jälleenrakentajia. Paikkaa sanottiin Puumalan kankaaksi.” Mitäpä nainen ei osaisi Lotat laittoivat sotilaille ruokaa ja veivät kanttiininsa välillä aivan etulinjaan. Siitä eteenpäin lottaveteraanista alettiin hiljalleen kiinnostua. ”Tiesmaa rustasi Jouko Pesolan kanssa Eldankajärven jää -laulua. ”Meillä oli siellä joskus limsatehdaskin. Moni kysyy, miten voin olla tässä iässä näin pirteä. Sitä ennen hän ehti vierailla niin tv-ohjelmissa kuin itsenäisyyspäivän vastaanotolla kaikkien lottien sisun symbolina. Paljon niitä ei ole, sillä kameroita oli vähän, ja ainakin virallisesti niiden käyttöön vaadittiin rintamalla lupa. SUOMEN HISTORIA 48 Lotta Elsa Vanhala. Ensin vesi pulloon ja siihen lisäsimme jostakin saamaamme esanssia ja lopuksi sakariinilla maustimme sitä. Sitten hän meni hoitamaan veljensä pientä lasta Kuopioon, ja siellä kului seuraavat kaksi vuotta. ”Muutin tyttäreni kanssa tänne Lahteen, koska äitikin asui täällä. Joten kaikkea yrittelimme. Jalassani oli tuohivirsut, ja ne olivat liukkaat.” Laulu teki Lammesta Lunkreenin Mustajärven Murju oli komentopaikMonta vuotta palvelusta isänmaan hyväksi huomioitiin kunniamerkeillä. Ruoka vietiin hevosella, eikä se ollut suinkaan vaaratonta. Lottien kekseliäisyydellä saatiin edes jotain makeaa suuhun kaikkinaisen pulan vallitessa. Sittemmin mies sai komennuksen Helsinkiin, ja se taisi johtaa puolisot eroon. Ajattelin, että jos sanoma menee silloin perille paremmin kun sen sanoo Lotta Lunkreeni kuin jos sen sanoisi joku Elsa Vanhala, niin olkoon sitten niin.” Elsa Vanhala poistui ikuisuuden kenttäkanttiiniin 29.1.2016. ”Ihmiset kyselivät kaikenlaista sota-aikaakin koskevaa. Asia selvisi, kun Vanhala oli kutsuttuna Uhtuan Poikien vuotuiseen tapaamiseen. Tiesmaa olikin sanonut laittavansa molempien nimet tekijöiksi, mutta Pesola sanoi, että laita vaan omasi.” Elsalle on sanottu, että kaikkihan rintamalla olivat lotta Lunkreenejä, kuinka nyt yksi henkilö on alkanut käyttää tätä nimitystä. Kyllä sinä olet lotta Lunkreeni”, Pesola vastasi. Olin kaupassa töissä ja sittemmin Keskolla, josta jäin eläkkeelle vuonna 1983.” Julkkis Vaikka haastateltavamme tiesikin olevansa lotta Lunkreeni, varsinainen julkisuus alkoi vuonna 1980. rakentaneet sinne hirsimökkejä, joissa asuimme. Silloin Kansa Taisteli -lehti julkaisi artikkelin, jossa Mannerheim-ristin ritari Kullervo Leskinen on kuvassa Elsan kanssa. Kuvasta, jossa Elsa on yhdessä Erkki Tiesmaan kanssa, hän kertoo: ”Minulla on siinä siviilivaatteet, lottapukua kun piti välillä pestä. Se oli harhaluoti, kuski vastasi.” Sodassa iloja on vähän eikä karkkipäiviä ollenkaan. Olen vastannut että varmaankin siksi, kun olen aina joutunut tekemään jotain työtä.” Katselemme Elsa Vanhalan sota-ajan kuvia
LOTAT L otta-Svard-järjestö perustettiin valtakunnallisena maaliskuussa 1921. Huoltosäätiö vuorostaan perusti Työmaahuolto ry:n, joka tosin piakkoin muuttui tavalliseksi osakeyhtiöksi. Tiesmaa menehtyi 18.2.1969. Hänestä tuli armeijan palveluksessa luontevasti valistusupseeri. Toiminta oli suurisuuntaista, ruokkihann se esimerkiksi Helsingin Olympialaisissa noin 75 000 ruokailijaa päivässä. Tälläkin nimelläkin Elsa Uhtuan suunnalla tunnettiin.. Tiesmaa sanoitti Eldankajärven jään lisäksi muitakin sota-ajan kappaleita. Hän valmistui filosofian maisteriksi ja toimi suomen kielen opettajana myös Virossa ja Saksassa. 1944, siinä ehti olla jäsenenä 230–240 000 naista. Yhtäaikaisestikin palveluksessa lähes satatuhatta. K u va : H ed en st rö m 49 SUOMEN HISTORIA ERKKI TIESMAA E rkki Antero Tiesmaa syntyi Oulussa 22. Laaja liiketoiminta mytiin 1978 Fazer catering AB:lle, nykyisin se tunnetaan nimellä Amica. 8–16 saattoivat tulla ns. syyskuuta vuonna 1907. Tehtävässä Uhtuan suunta tuli tutuksi. Edellytyksenä järjestöön liittymiselle oli 17 vuoden ikä sekä lottalupauksen antaminen. Rauhansopimuksen pakottamana järjestö lopetettiin, mutta samalla perustettiin Suomen Naisten Huoltosäätiö, jolle osa omaisuutta onnistuttiin siirtämään, lopun mennessä valtiolle. pikkulotiksi. Sodan jälkeen hän toimi Pellon yhteiskoulun rehtorina kuolemaansa asti. Ennen järjestön lakkauttamista 23.11. Erkki Tiesmaa on huutanut ”Karoliinan” kuvaan
Veikon työhistoria alkoi saada kunnolla väriä. Koulussa alkanut pullikointi jatkui armeijassa vuonna 1930. Koulu jäikin lyhyeen. Veikko eksyi joskus veljiensä mukana IKL:n juhliin esittämään tekemäänsä pilkkarunoa Mustapaitojen marssi, jossa hän uhkaili Marxin Kallea nyrkillään. Nyrjähtänyt nilkka vei kuitenkin toiveet urheilu-urasta, samoin harjoitteluun sopimaton luonteenlaatu. Monet lauluista tosin muhivat pitkään, jotkut liki 70 vuotta. Tuolloin alkoivat myös Veikon pahamaineiset viinakokeilut ja rellestysretket. Tuo kaikki jätti syvät jäljet Kotkan Hovisaarella 23.4.1912 syntyneeseen poikaan ja hänen lauluihinsa. Hänen kotinsa oli uskonnollinen, isänmaallinen ja raitis. Siellä ihmisistä tirskui hikeä niin työmaille kuin huonojen naisten vuoteisiin, ja vuonna 1918 tirskui jo vertakin. Nuortenlehtiin hän kirjoitti vuodesta 1920 alkaen muun muassa sanaleikkejä ja arvoituksia. Lavialle tielle Veikon nuoruuden tärkeimmät harrastukset olivat urheilu ja kirjoittaminen. Veikko oli herkkä, nopeasti innostuva ja kärsimätön mutta kiltti ja tunnollinen. Nyt on meilläkin naulakko, tokaisi kouluseppä päälle. Sotaväen jälkeen Veikko oli sekalaisissa töissä satamassa, lautatarhoilla ja sahoilla. Kotkan Alkoholiliikkeen varastossa sattui tietysti joskus vahinkoja, SUOMEN HISTORIA 50 Teksti: Mika Rassi Kuvat: Lehtikuva, Museoviraston kuvakokoelmat. 20-luvun lopulla Veikko liittyi suojeluskuntaan äärioikeistolaisten isoveljiensä esimerkin myötä. Toivo Veikko Lavi sai viettää pitkän turvallisen lapsuuden. Hänestä toivottiin pappia, kunnes hän alkoi nykytermein teini-ikäisenä kapinoida kodin ja koulun arvomaailmaa vastaan. Ammattiurheilija säilyi hänen haaveammattinaan vielä 50-luvullakin, sillä hän oli 30-luvulla kolminkertainen piirinmestari kuulantyönnössä ja liki olympialaislupaus. Urheilu-ura alkoi samoihin aikoihin, samoin työt Hovinsaaren sahalla apupoikana. Tästä purosta alkoi hänen harrastuksensa kielipelien parissa, joka laveni suureksi virraksi isolla iällä. Kuinka IKL:n juhlissa hoilanneesta nyrkkisankarista tuli Suomen kansan omatunto. Rempseän mutta herkän kansantaiteilijan ura kesti vielä miltei kolme vuosikymmentä, ja tekemisen tahti jätti nuoremmat haukkomaan henkeä. Näistä eväistä Veikkoon ei paljon tarttunut. Koti oli myös musikaalinen ja siellä luettiin paljon, ja nuo tavat poika omaksui. Auktoriteettivastaisuus ei jäänyt ohimeneväksi ilmiöksi. Niiden syynä oli useimmiten pahennuksen aiheuttaminen humalassa, mutta joutui Veikko myös käsirysyihin vasemmistonuorten kanssa. Ristiriitaista persoonaa kuvaa hyvin, että Lavi kirjoitti silti aina raittiusaatteen puolesta. Siinä työssä Veikko viihtyi peräti kolmisen vuotta, pidempään kuin enää missään vakituisessa työpaikassa. Monta vuotta myöhemmin Veikko antoi puusepäntaidoistaan hienon näytteen, kun Sylvi -vaimo tuumi, että pitäisi heilläkin olla eteisessä naulakko. Kansakoulun jälkeen Veikko pantiin käsittämätöntä kyllä puuseppäkouluun, vaikka hän oli kömpelö ja hosuvainen. 60-luvun lopulla Lavi kävi jo kuudettakymmentä, kun tähti syttyi uudelleen. Kun Veikko nousi Kymenlaakson kuulantyöntäjien kärkikaartiin, pian alkoivat myös putkareissut. Sitten työtä vieroksunut ja levoton sielu vetäytyi harrastamaan kanankasvatusta ja elämään vaimonsa siivellä kuten siihenkin asti. K otka oli reilut sata vuotta sitten satamakaupunki, jossa tuoksui terva, sahanpuru ja sauhu. Tavallinen rellu Veikko Lavin elämä 1950-luvun alussa Suomen iskelmätaivaalla nähtiin Veikko Lavin nopea tähdenlento. Veikko haki kourallisen viiden tuuman nauloja ja mäiski ne kirveen hamaralla eteisen seinään
Parhaiten Lavi muistetaan humoristisista kupleteista ja syvämietteisistä rauhan ja tasa-arvon julistuksista. Lavi oli koulutukseltaan sahateknikko ja työskenteli laulajanuran ulkopuolella pisimpään kanalayrittäjänä. TIESITKÖ. 51 SUOMEN HISTORIA K u va : L eh ti k u va / H a n n el e R a n ta la. Lavin tuotantoon kuuluu lauluja, pakinoita, kuoroteoksia, näytelmiä, ja romaaneja. Toivo Veikko Lavi teki lopullisen läpilyöntinsä laulajana vasta 56-vuotiaana 60-luvun lopulla. Lavi levytti ensimmäisen kerran jo 1950
Veikko liittyi kahteen kuoroon ja sai molemmista potkut, toisesta pariinkin kertaan. Myyntikirjanpito ei kuitenkaan täsmännyt, kun ilmeisen suurpiirteinen vakuutusmies otti kotirintaman naisilta maksuksi muutakin kuin vain rahaa. Toinen uusi asia oli keskellä sotaa uudenvuoden aattona syntynyt tytär Maija . Vielä samana vuonna Lavit muuttivat Tornioon. Sitten Veikko ryhtyi vakuutusyhtiön piiriasiamieheksi. Lavien perheen mielestä Sylvi oli epäilyttävä punikki. Musiikkielämääkin alkoi olla. 1920 Ensimmäiset kirjoitukset nuortenlehtiin 1930 Armeija, sekalaisia töitä ja relluttelun alkua 1937 Kolmas Kymenlaakson piirinmestaruus kuulantyönnössä 1939 Naimisiin Sylvin kanssa, tytär Maija syntyy ja sotapolku alkaa. Sylvin ompelutilaukset pitivät pääosin taloutta yllä. Vpk:n näytelmäryhmässä Lavi näytteli luonteensa mukaisesti: hän ei malttanut opetella vuorosanoja mutta improvisoi hyvin. ja työmies Veikko osasi merkillisesti varautua niihin omilla astioillaan. Omia lauluja Veikko oli alkanut tehdä määrätietoisemmin jo sokeritehtaan pestin aikana. Saman vuoden lopussa Veikko palasi Metsäkeskukseen, josta työpaikan hommannut lankomies joutui pian erottamaan Veikon ja sai siitä hyvästä turpaansa. Vuonna 1938 Veikko meni Viipurin sahateollisuuskouluun, ja samana vuonna alkoi seurustelu tulevan vaimon Sylvin kanssa. Ampumahaudasta hän kuului tulittaneen aina suoraan ylöspäin. Lääkärintarkastuksessa on maininta myös huonoista hermoista. Ramppikuume oli jo tuolloin kova, ja pian sitä älyttiin lääkitä viinalla. Sylvi oli työläistaustainen orpotyttö, joka aloitti oman ompelimon jo parikymppisenä. Herra toimitusjohtaja Vuonna 1946 Veikko pääsi lautatarhanhoitajaksi Viialaan. 1947 Lavilla kävi moukan tuuri, kun Suomalaisen Klubin jäsenet tarjosivat hänelle Lapin Puunjalostaja Oy:n toimitusjohtajan hommaa Kemissä. Työnteko oli entisenlaista: Kerran Veikko jäi aamulla kirjoittelemaan petiin, ja kun Sylvi iltapäivällä patisti viimein lähtemään töihin, mies arveli, että kyllä siellä pärjäSUOMEN HISTORIA 52 Veikko Lavi Kuva: Heinonen Helge / Museoviraston kuvakokoelmat 1912 Toivo Veikko Lavi syntyy Kotkassa. Hän innostui tyypillisesti alussa ja teki järisyttävää tulosta. tolaiset saattoivat olla ja kuinka pelkurimaisia isänmaallisiksi julistautuneet oikeistolaiset. Syksyllä 1940 Veikko palasi työnjohtajaksi Metsäkeskukselle. Veikko oli kiväärimiehenä etulinjassa ja haavoittui helmikuussa. Siitä nuoret vähät välittivät ja menivät naimisiin jo huhtikuussa 1939. Viialan pestiä kesti puoli vuotta, sitten Lavi ryntäsi Joensuuhun sahan työnjohtajaksi, mutta sitä lystiä riitti vain nelisen kuukautta. Pesti katkesi kolmen kuukauden kuluttua. Mutta häkki heilahti: viiden vuoden Kakolan kakusta Veikko ehti ennen sodan loppua istua kuukauden. Samoihin aikoihin Veikko esitti kapakoissa kupletteja, ja jo tuolloin loppuhuipennuksena oli monesti portsarin ulosheitto. 1947 Toimtusjohtajaksi Kemiin 1994 Viimeinen levy ilmestyy 1996 Toivo Veikko Lavi kuolee Haminassa. Pian hän pääsi Kokemäelle alokkaiden täisaunan lämmittäjäksi. Esiintymisiä tuli myös Kotkan Näyttämölle. Armeija kutsui jälleen helmikuussa 1944. Juhannuksen jälkeen lomalta palatessaan Lavi veti junassa ilonpidon kieltänyttä järjestyspartion kersanttia kuonoon, unohti kapsäkkinsä junasta paetessaan ja jäi kiinni. Hän näki, kuinka uhrautuvaisia isänmaan pettureina pidetyt vasemmisLapsuuden ja nuoruuden satamamaisemat elävät monissa Lavin lauluissa ja myös romaanissa Sataman valot ja varjot. Firma teki taloja, jotka kasattiin ilman nauloja. Kesäkuussa Lavi lähti taas sotaan, tällä kertaa koulutustaan vastaavasti tykistöön. 1956 Iskelmäura päättyy, kanayrittjän ura jatkuu yli kymmenen vuotta. Koulunsa kanssa Veikko ei niin kiirettä pitänytkään: hän valmistui sieltä keplotellen vasta 1943. 1969 Uusi entistä uljaampi kansansuosio alkaa 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 1996 1912. Hennalan henkilötäydennyskeskuksessa palveleminen oli Veikolle silkkaa pinnaamista ja juopottelua. 1987 Esikoisromaani Sankaripinnari 73-vuotiaana 1951 Ensilevy ilmestyy. Sankaripinnarin sota Talvisodassa Veikon ajattelu muuttui perusteellisesti. Metsäkeskuksella höveli myyntijohtaja Lavi mittaili puita askelmitalla ja antoi vielä päälle roimat alennukset. Elokuussa 1941 hän joutui sairaalaan, kun vammautunut nilkka nyrjähti jälleen. Hän myi omien sanojensa mukaan lahoja lankkuja niin Suomen kuin Saksan armeijoille, koska tavaraa ei tarkistettu. Näin hän pelastui täydennysjoukkoihin joutumiselta
Hän joutui kuitenkin puoluejohtajan epäsuosioon ja puolueen oppositioon, eikä tullut kutsua Arkadianmäelle. Vuonna 1948 kommunistivallankumouksen uhka oli yhä ilmassa, ja Valpon kuulustelema Lavi pelkäsi nahkansa puolesta. Kaikesta huolimatta Lavilla oli Kymenlaaksossa paljon keikkaa. Ensilevyillä Lavia säesti lapsuustoveri hanuristi Viljo Ylönen orkestereineen. Veikon kuolemaan asti kestänyt avioliitto oli kannustava ja lämminhenkinen. Lavi joutui seuraavana vuonna vuoteenomaksi katkaistuaan jalkansa jalkapallo-ottelussa. 1948 perhe muutti Järvenpäähän, ja Veikko päätyi sattumalta aikansa populistien eli Radikaalisen kansanpuolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi. 38-vuotiaana Lavi lauloi levylle kappaleensa Tavallinen rellu ja Mies Mekkonen. Kemissä Lavi esitti julkisesti puna-armeijaa pilkkaavan laulun ja joutui Valtiollisen poliisin kuulusteluihin. Tavallinen rellu kertoi piittaamattoman anarkistisesta hulivilista, ja Mies Mekkonen piikitteli ministeri Urho Kekkosta takinkäännöstä harvinaisen suoraan. Hän inhosi ohjeita ja sääntöjä kaikessa osin malttamattomuuttaan. Löysäranteiden jälkeen Lavi sai rinnalleen nuoret haitarivelhot Veikko Ahvenaisen ja Reino Laitisen . Keikkayhteistyö Ylösen kanssa ei kuitenkaan kestänyt kauan. Varsinainen jättimenestys oli Kotkan Kerttu vuoden 1952 alussa. SUOMEN HISTORIA 53 Kuva: Lehtikuva / Martti Peltonen. Muitakin kohelluksia keikoilla sattui: pullot tippuivat hihasta, tai sitten tapeltiin nyrkein säestäjän kanssa. Johtajan työt kestivät vain noin puoli vuotta. Rellu laulaa levylle Vuonna 1950 Veikko pääsi ohjelmatoimistolle ja teki joitain keikkoja ilman vakituista säestäjää. Jo puolen vuoden päästä perhe muutti Mankalaan Kaukaalle. Ennen pitkää nämäkin säestäjät kyllästyivät lapsenvahdin rooliin. Sylvi patisti hänet hiomaan laululuonnostelmiaan, ja pian työ kantoi hedelmää. Lavin huonot hermot, viinanjuonti, resuinen olemus ja pötypuheet lavalla olivat monelle muullekin muusikolle liikaa. Lavin rahtauskokemus kuitenkin kertoi, että lastaussuunnitelma oli epäilyttävä, ja perhe jäi matkasta. Lavi yritti sinnikkäästi päästä levyttämään. Tuolloin kuulemma Repe Helismaa ja Veikko tapasivat Veikon naapurin, Repen tutun puuliiterissä ja kohottivat kuplettiriidoissaan kirvestäkin. Hermoheikko Veikko alkoi jo pelätä joutuvansa sotakorvausjunassa Neuvostoliittoon – ehkä syystäkin. Sylvi ompeli ja Veikko julisti olevansa evp – elää vaimonsa palkalla. Vuonna 1952 Lavi kokosi soittoporukan Löysäranteet, joka oli rumpaliton tanssiorkesteri. Molemmat olivat poikkeuksellisia kappaleita ajan ilmastossa. Syksyn 1952 kiertue ulottui Lappiin ja esiintymisiä oli joka päivä. Lavi ei nimittäin pitänyt siitä, että rumpalit pakottivat hänet laulamaan tiettyyn rytmiin. Helsingin suosittuun Iskelmäkaruselli-konserttiin päästyään hän paljasti jälleen yhden helmasynneistään, kun ei malttanut lopettaa ja näännytti yleisönsä. Tavallinen näky Laveilla: Veikko lepää ja Sylvi puuhaa. Käytännöllinen vaimo oli poropeukalo Laville lottovoitto. Tahdissa laulaminen oli hänelle vaikeaa, sillä hän ei osannut soittaa mitään soitinta eikä hänellä ollut pitkäjänteisyyttä harjoitella. Ohjelmisto oli lähinnä imitaatiota ja parodiaa ajan suosituista esiintyjistä. tään iltapäivä ilman johtajaa kun on aamupäiväkin pärjätty. Pieni Musiikki Westerlund huoli hänet isompien firmojen sanottua ei. Koko perheen piti paeta Brasiliaan salamatkustajina surkealla rahtilaivalla. Onneksi, sillä alus upposi Ahvenanmaan liepeille ja kaikki sen matkustajat hukkuivat
Veikko suunnitteli alun huumassa tahkoavansa kanoilla miljoonia. Kanahommaan levoton Lavi lähipiirin yllätykseksi asettui. Juttuja lehdissä ja radiossa riitti. Mies ravasi levy-yhtiöissä tyrkyllä niin, että virkailijat olivat aivan näännyksissä. Suursuosio kuusikymppisenä Vuonna 1968 radiotoimittaja Pekka Gronow teki Lavista radio-ohjelman, josta seurasi paluukeikkoja ja levytyssopimus Fazerin kanssa. Miehen maine sai kovan kolauksen 70-luvulla Laviin ihastuivat kulttuuriradikaalit ja 80-luvulla nuorten rock-muusikoiden sukupolvi Dingoa myöten. Juice Leskisen kanssa Veikko esiintyi Pihtiputaan Saapasjalkarockissa vuonna 1985. Sahateknikko Lavilla ei ollut uittojen pomohommiin mitään asiaa. Radiosoittoa kertyi paljon vuosina 1951–52, ja keikkamenestys jatkui vuoden 1953 loppuun. Kaksi talvea Veikko heilui suotyömailla ja yhdeksän kesää uitossa. Yhtenä syynä Lavi-boikottiin on pidetty Mies Mekkonen -laulua. Uusi ensilevy oli ajankohtainen Kaljahanat aukes, keskioluen vapautumista juhliva ja irvaileva ralli. 1971 ilmestyi toinen lp, jossa oli kautta linjan yhteiskunnallisempia kappaleita. Vaikka Veikko oli iso, vahva ja urheilullinen mies, joka näytti kernaasti voimiaan aina tilaisuuden tullen, hän oli myös hyvin eläinrakas, ja pienen hennon Sylvin piti ottaa vanhat tai sairaat kanat päiviltä – Veikko ei siihen kyennyt. Veikko Lavin ensimmäinen lp-levy julkaistiin 1969. Samalla miehen oma motivaatio ja kunto kärsi. Se jäi kuitenkin Lavin samalla levyttämien hävyttömien isojen poikien laulujen varjoon. Kuplettilaulaja Veikko Lavi oli 50-luvun alun nopea tähdenlento. Kansansuosikki taittoi keikkareissuja kerran jopa vesitasolla, vaikka oli jumalattoman lentopelkoinen: hän sai pelkästä lentokoneen äänestä sellaisen paniikkikohtauksen, että sulkeutui kotonaan komeroon. Veikko joutui työttömyystöihin ja uittoihin. Veikko liikkui resuisissa vaatteissa ja harppoi likaisissa saappaissa naapurien tupiin niin että kananlanta vain roiskui. Näissäkin hommissa hän myöhemmän laulunsa sanoin säästi töitä muille. Uitoista hän löysi itselleen myös mieleisen säestäjän: hän teki lauluja pyöräillessään uittoon, ja tiemestarin pykälät antoivat ralleihin mukavan rytmin. Vanha rempseä kuplettityyli alkoi muutenkin jäädä ulkomaistyylisen romanttisen iskelmän jalkoihin. Lavi levytti vuoteen 1956 asti mutta hiipuvalla tahdilla ja menestyksellä. Lavin vanhojakin lauluja julkaistiin uudelleen, ja kaiken keskellä ahkera pakinoitseminen jatkui. SUOMEN HISTORIA 54 Kuva: Lehtikuva / Timo Pylvänäinen Veikko Lavi. 50-luvun Lavi-tuotanto oli ollut rempseää rallia kautta linjan, mutta nyt kappaleista löytyi jo syvempääkin maailmantuntemusta. Työmaat värikkäine tyyppeineen olivat otollisia paikkoja kerätä laulujen aiheita. Kanala ei myöskään ollut odotetun kaltainen kultakaivos. Häntä siedettiin työmailla lähinnä tuottamansa huvin vuoksi. 60-luvun puolivälissä vanhalle tanssimusiikille alkoi taas olla kysyntää ja Lavillekin riitti pikkukeikkoja. Hän teki kovasti hommia rakentaessaan lisärakennuksia, joista tuli muiden mielestä oudon näköisiä ja ohikulkijoiden ihmetyksen aihe. Touhu oli muutenkin boheemia: kanat tepastelivat pihalla ja talossakin missä sattui. Lavin sopimussekoilut ja riidat kaikkien tahojen kanssa aiheuttivat myös suosion lopahtamisen. Heräsi myös toiveita suuremmasta. Silloin Veikko Lavi siirtyi kanankasvattajaksi Kymin Jäppilään, josta Sylvi oli ostanut varoiksi pienen tilan. Kanankasvattaja Lavi Iskelmäuran hiivuttua vuonna 1954 Lavi käväisi Viiala-yhtiön sosiaalipäällikkönä, mutta hommaa kesti vain reilu vuosi
Suurpiirteisen miehen hautakiveen kirjoitettiin ”Lavi Vepa 1912 1996”. Tammi. Hänellä oli pahimmillaan monta keikkaa päivässä. Helsinki. Veikko Lavin nuoruusvuodet 1912–1949. Art House. Hän totesi, että hänen ainoa politiikkansa on olla aina heikomman puolella. SUOMEN HISTORIA 55 Kuva: Lehtikuva / Pekka Haraste Halmeaho, Matti 2012: Kun suksi ei luista. Albumilla Punaiset ja valkoiset vuoden 1918 tapahtumia katseltiin ihmisen tasolta molemmista leireistä. A. Työn raadollisuuden esittäjänä Lavi on omaa luokkaansa. Sairaalassa juuri ennen kuolemaansa hän vielä lauloi sairaanhoitajalle ja uhitteli, että jos olisi nuorempi, hoitajatar olisi helisemässä. Muunnelmia aiheesta olivat muun muassa Kotkan Kerttu ja Turun surusilmä. Hänelle melodia oli vain sanojen kuljetusalusta. Levy ja romaani samana vuonna oli kova saavutus 73-vuotiaalta, mutta molempia tuli vielä liuta lisää. LAVIN LAULUT V eikko Lavi oli lauluntekijnä ensisijaisesti tarinankertoja. Yli kahdeksankymppisen miehen tahti hiljeni väkisin, vaikka hän koetti vielä saada monivuotisia levytyssopimuksia. Tästä seuranneesta hetkellisestä levyja keikkaboikotista huolimatta nuoret radikaalit ottivat Lavin omakseen: Veikko kiersi M. On huomattava, ettei monikaan muista 50-luvun alun suosikkilaulajista tehnyt kappaleitaan itse. Lavin rakastettu Evakon laulukin lainaa surutta Rosvo-Roopen säveltä. 1985 valmistui Lavin päätyökseen aikoma albumi Ystävät ja viholliset, sodan ja rauhan laulujen levy, jolta löytyi kenties Lavin tunnetuin kappale Evakon laulu. Samana vuonna ilmestyi sotaromaani Sankaripinnari, Veikon esikoiskirja. Salmi, Tuula 1984: Laulun arvoinen Lavi. Lähdeluettelo. Limperin Hilma on oodi suurelle arjen sankarille, juoppoa miestään elättäneelle naiselle. Nummisen kanssa ja teki Jouko Turkan teatteriprojektiin lauluja. Ensi-illassa miehet aiheuttivat sukupolvirajat ylittävää pahennusta kallistelemalla näytöksen ajan pulloa ja löntystelemällä lavalle paidanhelmat liehuen. Pian mies kiersi jo suuria konserttitaloja. Mies vanheni ja tahti kiihtyi. Lavin varhaiset laulut olivat hilpeitä ralleja, joissa koeteltiin ajan moraalinormien kestävyyttä. Veikko Lavin taiteilijavuodet 1950–1996. Helsinki. Kaikista heikkouksistaan ja toilailuistaan huolimatta Veikko Lavi oli välittömien ja kauniiden laulujen rakastava isä. Tuon kauden lempiaihe oli raavaan miehen pikkusormensa ympärille kiertävä vaarallinen vamppi. Heikoimman asialla Vasemmistolainen laululiike koetti 70-luvulla ottaa Lavin omakseen, mutta Veikko pyristeli irti ohjelmapoliittisen laulajan manttelista. Nuoret rokkaritkin hurmannut Lavi sai 70-vuotisjuhlien tienoilla Kotkan Teatteriin elämäkertanäytelmän, jonka kirjoitti Juice Leskinen . Art House. Pinnarin sielustaan hän kantoi vastuun laulamalla ikimuistoisella tavalla arvostavasti heistä, jotka olivat saaneet tehdä hänen työnsä – tavallisista ihmisistä, riettaista kappaleista. Tavallisen rellun hurja maallinen tallaus päättyi 22.5.1996. Levy-yhtiö lykkäsi Lavin mielestä levyjä ulos liian hitaasti, ja lopulta hän teki levyjä monille eri merkeille samaan aikaan. Toisin kuin yleensä luullaan, Lavi sai jo 70-luvulla taiteilija-apurahoja ja 1975 vieläpä elinikäisen taiteilijaeläkkeen. Jokainen ihminen on laulun arvoinen taas julistaa yleisellä tasolla tasa-arvon sanomaa. Vuonna 1989 iski sairaskohtaus ja pakollinen työtauko, mutta kohta Lavi oli taas kiertueellakin, ja kuten aina ennen, palo oli lähinnä irroitteluun, minkä yleisökin sai monesti tuta. Helsinki. Halmeaho, Matti 2013: Laulajan testamentti. Omasta luonteestaan Lavi maalasi rehellisen kuvan kappaleessa Sukuvika – suksi ei luista, mutta pani siinäkin vähän omiaan: olihan hänellä sentään ranteessa ruista. Yhden päivän urakkakuvaus Lasijauholaivakeikka on tyystin nostalgiattomana nuoruusmuistelmana varmaankin ainutlaatuinen tapaus suomalaisessa iskelmässä. Vanhemman Lavin kappaleet olivat jalostuneet elämänmakuisemmiksi. Veikko alkoi kärsiä pahoista verenkiertohäiriöistä. Viimeinen albumi ilmestyi 1994, josta löytyy hulvaton kuvaus siitä, kuinka himokas mallityttö koettaa autiolla saarella vietellä ristikonratkojaa. Kuusikymmentä ylittäneen Lavin ura oli vahvasti nousujohteinen. 1976 ilmestyi pitkäsoitto Jokainen ihminen on laulun arvoinen, joka merkitsi Lavin tuotannossa entistäkin humaanimpaa vaihetta. Riemulla pois täältä lähden 90-luvulla Lavi palasi syvällisten sotakuvausten tieltä kuplettimaisempaan ilmaisuun ja teki vielä mainion hitin Ota löysin rantein. Sävelmien oli hänestä tarkoitus kulkea hieman muuntuen laulusta toiseen. Lavi alkoi päinvastoin tehdä entistä moniäänisempiä lauluja. Aatevapauden ja kunnianhimon ajama idealistilaulaja saattoi kuitenkin yhä pettää uudet kulttuuripiirien ihailijansa örveltämällä silloin tällöin keikat penkin alle
SUOMEN HISTORIA 56 Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Tero Björklund. Kankaita oli alettu säännöstellä jo hyvin aikaisessa vaiheessa, sillä puuvillan ja villan tuonnin loppuminen vaikeutti tekstiiliteollisuuden toimintaa. H einäkuussa 1940 perustettiin Maan Romu ry, jonka tehtävänä oli järjestää erilaisia jätekeräyksiä sekä valistaa kansalaisia kierrätyksen tarpeellisuudesta. Kierrätys kunniaan! Vaikka 1940-luvun Suomessa ei vielä tunnettu sanaa kierrättäminen, oli kierrätyskampanjoita ja -talkoita enemmän kuin koskaan. Hiustenkin käyttöä kankaan valmistuksessa kokeiltiin. Erilaisten suurkeräysten avulla otettiin talteen muun muassa rautaromua, metallisia hammastahnaputkiloita, jätepaperia, pulloja, hiuksia ja jopa tuhkaa. Jätekeräysten myötä saadut tulot luovutettiin sotainvalidien huoltoon. Kotirintaman suursiivous -kampanjan avulla koottiin vuonna 1942 talteen kotitalouksien rautaja peltiromut, metallija kumijätteet sekä lumput. Sodan myötä ulkomaantuonti oli tyrehtynyt, joten teollisuus oli yksinomaan kotimaisen raaka-aineen varassa. Raaka-ainepulan vuoksi lampaanomistajat olivat velvoitettuja luovuttamaan villaa teollisuudelle. Villaja lumppukeräysten avulla kyettiin kuitenkin turvaamaan armeijan ja kotirintaman vaatetustarpeet. Kankaiden valmistamiseen hyödynnettiin myös korvikemateriaaleja kuten lumppuja sekä sellupohjaista keinokuitua sillaa. Lähestulkoon kaikki uusiokäyttöön soveltuva materiaali tekstiileistä romurautaan otettiin talteen
Aluksi paperinkeräysten taustalla vaikuttivat puolustusvoimien hyväksi toimineet yhdistykset, mutta pian myös teollisuuden toimijat aloittivat raaka-ainepulan vuoksi keräyksensä. Välirauhan aikana talteen kerätyn rautaromusaaliin määrä kohosi huimaan viiteen miljoonaan kiloon. Hiuksista valmistetut kankaat eivät kuitenkaan ehtineet yleistyä. Syksyn 1943 paperinkeräyksen avulla saatiin talteen yli 1 000 tonnia jätepaperia. SUOMEN HISTORIA 57 Keino paperipulasta päästä, jätepaperi tarkkaan säästä! Tuopa tilkku, tuopa toinen, riepota riepusi ruma, hepeneksi hienohelman, koko kansan kankahaksi, mantteliksi mottimatin.. Paperinkeräys Sotavuosien pula-aika käynnisti Suomessa järjestelmällisen paperinkeräystoiminnan. Kampaamot keräsivät asiakkaidensa hiukset paperipusseihin, joissa ne kuljetettiin kutomoihin. Kampaamolta kutomoon Pahimman kangaspulan vallitessa kokeiltiin hiusten sopivuutta tekstiilien valmistukseen. Sen kerrottiin riittävän kolminkertaisen piikkilanka-aidan rakentamiseen Petsamosta Pietariin. Maan Romu järjesti myös muita keräystalkoita, joiden avulla kerättiin metallijätettä pullonkorkeista hammastahnaja lääkeputkiloihin. Metalliromua Metalliteollisuus, erityisesti sotateollisuus, tarvitsi paljon rautaa raaka-aineekseen
Von Schantz käytti teoksessaan tästä maankuulusta kamelianaisesta nimeä Irene Saara Björkhem. Rikospoliisin pöytäkirjat puolestaan tunsivat naisen nimellä Sofia Arletti . Nuori sairaanhoitaja kiirehtii auttamaan sokeaa potilastaan ja ojentaa tälle lasin. Naisen nimi oli Irene Björkhem , mutta useimmat tunsivat hänet Silkki-Saarana. T ummapiirteinen nainen istuu diakonissalaitoksen lepohuoneen vuoteen laidalla. SUOMEN HISTORIA 58 Vuosisadan vaihteessa Helsingin katuja kulkenut Silkki-Saara lumosi miehet viehkeydellään. Silkki-Saara vaelsi halki ihmiselämän koko kirjon rakkaudesta ja rikkaudesta epätoivoon. Öiset juhlat sekä rakkauden kielletyt ilot koituivat kuitenkin kaunottaren kohtaloksi. Saara Kohtalokas kurtisaani Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Sari Mantila Irene päätyi aviorikoksen polulle jo hääyönään.. Kiitollisen naisen kasvoilta näkyy häivähdys siitä viettelevästä hymystä, joka aikoinaan hurmasi miehen kuin miehen. Hän tavoittelee pöydällä olevaa vesilasia sitä löytämättä. Tarinat Silkki-Saarasta elivät pitkään, ja monet kertoivat nähneensä tämän kohtalokkaan kaunottaren kulkemassa Helsingin öisillä kaduilla. 1940-luvulla kirjailija Eric von Schantz tallensi hänen tarinansa romaanin muotoon
59 SUOMEN HISTORIA
Irene suostui järjestelyyn eikä hänen tarvinnut odotella kauan, kun aika jo jätti Emil-sedästä. Toinen naisista oli palvellut aikoinaan samassa talossa Irenen äidin kanssa, joten he halusivat auttaa tyttöä. SUOMEN HISTORIA 60 Huutolaislapsi Värikästä elämää viettäneen Irenen lapsuus oli surullinen. Hän suuttui silmittömästi ja löi Reinholdia puukolla useita kertoja. Irene osti testamenttirahoillaan huvilan Helsingin Laajasalosta, jonne hän pakeni rauhoittumaan ja tervehtymään. Lopulta Alma ja Erna saivat tuomion haureudesta, ja Vaasan vankila sulki heidät porttiensa taakse. Irenen onneksi hänen ystävänsä Lennart ehti paikalle estämään rouva Kuittisen julmat aikeet. Villi ja paheita täynnä oleva elämä vei taas epätoivoisen naisen mennessään, ja hän matkasi Tukholmaan, jossa kulki yhden miehen kainalosta toiseen. Sukulaisten järkytykseksi varakas setä oli testamentannut koko omaisuutensa Irenelle ja tämän aviottomalle pojalle. Ilonpito päättyi tällä kertaa lyhyeen, ja Irene haki lohdutusta Pelastusarmeijasta. Sinisilmäinen Irene puolestaan toimitettiin rouva Kuittisen luo, jonka vastaanotolla oli synkkääkin synkempi maine. Tukholmaan päästyään kaupungin houkutukset veivät voiton, ja Irene hairahtui jälleen kaidalta tieltä. Kauhistunut Irene pakeni talosta ja päätyi kahden prostituoidun, Alman ja Ernan , hoiviin. Tällä kertaa kuvioihin astui asessorin serkku, Emil -setä, joka oli myös iskenyt silmänsä nuoreen kaunottareen. Vanginvartijat yrittivät etsiä Ireneä junasta, mutta he eivät tunnistaneet mieheksi naamioitunutta naista. Viekas nainen onnistui kuitenkin pakenemaan sellistään. Rahaa elämiseen Irene sai lapsensa salatulta isältä. Hän pyysi Ireneä muuttamaan luokseen ja hoitamaan häntä vanhuuden päivinään. Siveyspoliisit saivat Irenen jälleen kiinni. Muutaman kuukauden nuoripari eli kuin vastarakastuneet, kunnes Irene huomasi saaneensa rakastajaltaan sukupuolitaudin. Lennart päätti sittemmin lähteä etsimään onneaan Atlantin toiselta puolelta, ja Irene jäi taas oman onnensa nojaan. Seikkailut Etelä-Amerikassa Vankilapaon jälkeen sanomalehtien otsikot olivat täynnä kirjoituksia naisvangin mystisestä paosta. Kesti aikansa ennen kuin Irenelle selvisi hyväsydämisten tätien työn todellinen luonne ja tästä johtuneet kaupunkilaisten pahat katseet, joita hänkin sai osakseen. Pelastusarmeijan tehtävissä Irenen matka jatkui Etelä-Amerikkaan Buenos Airesiin. Perille saavuttuaan Irene aloitti työt toisen Pelastusarmeijan lähettämän tytön kanssa ruotsalaisen rouva Hjortin täysihoitolassa. Nainen oli nimittäin ammattimainen sikiönlähettäjä. Reinhold selvisi kuin ihmeen kaupalla hänen väkivaltaisesta purkauksestaan. Ei kulunut kauaakaan, kun Irene odotti tälle jo lasta. Vanhat tavat palasivat kuitenkin pian, ja huvilasta muodostui herrojen railakas illanviettopaikka, jossa parveili Irenen ihailijoita. Suuri salaisuus Irene oli jälleen omillaan. Lennart suostuikin tähän, mutta yhä asessorin poikaan tulisesti rakastunut Irene päätyi aviorikoksen polulle jo hääyönään. Ainoa keino, jonka avulla Irene uskoi pääsevänsä pois turvakodista, oli avioliitto. Rakkaudesta rikkauteen Irenestä tuli pienen poikalapsen äiti. Skandaalin välttääkseen asessorin rouva lähetti poikansa ulkomaille. Reinhold sai vastakaikua tunteilleen, sillä Irene rakastui palavasti parikymppiseen komeaan poikaan. Usein Irene kuljetti erilaisia salaviestejä Alma-tädin naimisissa oleville miesasiakkaille. Kun naiset jäivät miesystäviensä kestittämisestä kiinni verekseltään, vietiin Irene Valkonauhaliiton tyttöjen turvakotiin Haagaan. Nuori tyttö asui ilotalossa, toimi naisten juoksutyttönä ja joutui näkemään monenlaista siveettömyyttä. Mieheksi pukeutuneena hän hyppäsi Hämeenlinnan asemalta Helsinkin menevään junaan. Hän muutti lapsensa kanssa vuokra-asuntoon Esplanadille yhdessä vankeudesta jo vapautuneen Alma-tädin kanssa. Hän päätti pyytää vanhaa ystäväänsä Lennartia avioitumaan kanssaan. Matka jatkui Kööpenhaminaan, jossa Reinhold häntä odotti. Sen sijaan junanvaunussa ollutta erästä toista naista miehet yrittivät kiskoa ulos junasta, sillä hän sattui epäonnekseen muistuttamaan Ireneä. Pientä tyttöä kasvatettiin kovin ottein, ja ottovanhemmat pelottelivat valmistavansa ruumisarkun etukäteen, jos hän vaikka sattuisi kuolemaan – talon lapsilla oli taipumus joutua ennenaikaiseen hautaan. Salaiset tapaamiset rakastajan kanssa johtivat lopulta siihen, että Irene oli jälleen raskaana ja tytär Julia syntyi. Irenen oli jälleen kerran jätettävä lapsensa ja suunnattava pois Suomesta. Kööpenhaminan traagiset tapahtumat rauhoittivat hetkeksi Irenen elämän. Tummanpuhuva kaunotar leikkasi pitkän palmikkonsa, laittoi hatun päähänsä sekä puki ylleen miesten housut ja suuren talvitakin. Nuoren neitosen kauneus ei jäänyt huomaamatta perheen miesväen keskuudessa. Niin asessorin poika Reinhold kuin itse asessori ihastuivat tummaan kaunottareen. Tapahtumat etenivät omalla painollaan, ja pian siveyspoliisit kolkuttelivat jälleen Alman ja Irenen oven takana. Irtolaisnainen nro 101 Irene oli ensi kertaa elämässään rikas. 16-vuotias tyttö sai työtä lastenvahtina erään helsinkiläisen asessorin perheestä. Pian naisille Silkki-Saara Vanginvartijat yrittivät etsiä Ireneä junasta, mutta he eivät tunnistaneet mieheksi naamioitunutta naista.. Hän jäi 9-vuotiaana orvoksi ja päätyi huutolaislapseksi pohjanmaalaiseen perheeseen, jossa häntä kohdeltiin lähes orjana. Väärennetyn passin turvin hän matkasi pohjoiseen ja sieltä rajan yli Ruotsiin. Hän joutui Hämeenlinnan vankilaan, jonne hänet kirjattiin nimellä irtolaisnainen nro 101. Omaisuutensa keskellä hän kaipasi ensirakkautensa luo
Kahakan johdosta naiset joutuivat vastakkain virkavallan kanssa ja heidät vangittiin. Aviomiehen ja tyttärensä Irene kertoi muistelmissaan palanneen Amerikkaan epäonnisella Titanic-aluksella. Lennart vajosi Atlantin pohjaan, mutta tytär Julia selvisi ja jatkoi elämäänsä valtameren toisella puolen. Nide Oy. Irene muutti asumaan tanskalaisen merimiehen ylläpitämään majataloon, jossa hän työskenteli tarjoilijana sekä houkutteli viehätysvoimallaan merimiehiä kapakkaan. Silkki-Saara oli jokailtainen näky Helsingin Albertinja Annankadun kulmilla. Vuodet vierivät ja riehakas kapakkaelämä alkoi näkyä Irenen kasvoilla. Viimein kohtalo puuttui peliin, kun Irene sai metylialkoholista myrkytyksen ja menetti näkönsä. Irene asettui kodiksi Astorian pikkukaupunkiin ja kutsui jo rippikouluikään varttuneet lapsensa luokseen. Hänellä oli ikävä lapsiaan, jotka hän oli nähnyt viimeksi seitsemän vuotta aiemmin. Irene päätti suunnata Yhdysvaltoihin, jossa hänen aviomiehensä Lennart asui. Jouduttuaan tappeluun erään miesasiakkaan kanssa Irene päätti ystävättärensä kanssa paeta ilotalosta. Helsinki. Lähdeluettelo. Irenen onneksi oikeus katsoi naisten olleen syyttömiä tapahtumiin ja heidät vapautettiin. Samalla päättyi hänen maallinen elostelunsa, sillä viimeiset elinvuotensa hän vietti rauhassa pastoriksi vihityn poikansa hellässä huolenpidossa. Kaikkien tuntema Silkki-Saara Liki viisikymmenvuotias Irene lankesi Helsingissä jälleen vanhoihin houkutuksiin, joita iloiseen 1920-luvun henkeen löytyi kaupungista riittämiin. Von Schantz, Eric 1948: Irene. Hetken aikaa Yhdysvalloissa asuttuaan koko perhe matkasi takaisin Suomeen, jonne Irene ja poika Reinhold jäivät tällä kertaa pysyvästi. SUOMEN HISTORIA 61 kuitenkin selvisi, että tosiasiassa rouva pyörittikin bordelli-hotellia. Helsinkiläisen ”kamelianaisen” Silkki-Saaran muistelmat. Villit ja värikkäät hetket kaupungin öisillä kaduilla jäivät elämään unohtumattomina legendoina ihmisten mieliin
Toisaalta jotkut korostivat rikkauttaan ja anteliaisuuttaan suurilla ikkunoilla – ja suurilla veromaksuilla. Ikkunavero oli käytössä 1700–1800-luvun Britanniassa, jossa sitä kerättiin erityisesti yli seitsemän ikkunan taloista. Otetaanko mallia historiasta. Kohteliaisuudet eivät tee pahaa tavallisessa suomalaisessa arjessakaan, kunhan imelyys ei pursuile yli äyräidensä. SUOMEN HISTORIA 63 24.4.1964 Mutta entäpä valtion varainkeruu. Teitittelyä voi nykyisin kuulla lähinnä siellä missä raha virtaa eli kauppojen kassoilla.. Pitäisikö palata vanhaan ikkunaveroon. Suomalaiset ovat omaksuneet sinuttelun liiankin luontevasti. Yleiseurooppalaisessa kulttuurissa teitittely on säilynyt meidän päiviimme saakka vaikkapa Saksassa, mutta sielläkään nuorempi polvi ei enää oikein jaksa teititellä. On kuitenkin erilaisia lupamaksuja, liittymämaksuja sekä alati kallistuvat rakennuskustannukset. Lasi oli kallista, ja ikkunat käsitettiin ylellisyydeksi. Meidän aikanamme varsinaista ikkunatai rakennusveroa ei enää ole. Kuinka verotusta voisi vielä tehostaa. Vanhoissa brittitaloissa oli hyvin hämärää ikkunoiden vähyyden vuoksi. 26.10.1986 Muodollinen hovietiketti on sisältänyt hyvän käytöksen siemenen. Tämä puhetyyli kuvastaa arkista otettamme ihmissuhteisiin. Kuinka saadaan Suomi uuteen nousuun velkataakan alta. Rakennuslupaa ei nykyisin myönnetäkään kuin sellaisille taloille, joissa on ikkuna jokaisessa asuinhuoneessa
SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta. SUOMEN HISTORIA 64 Ristikko
Minä vuonna Kyllikki Saari murhattiin. a) Raha-automaattiyhdistys b) Veikkaus c) Fintoto 2. 1. Kuka lauloi kohtalon lapsesta nimeltään Elsa. Missä maassa marsalkka Mannerheim kuoli. a) J. 1 b, 2 a, 3 b, 4 c, 5 a, 6 c, 7 a, 8 b, 9 a, 10 c SUOMEN HISTORIA PALVELEE LEHDEN TILAUS Netissä: www.suomenhistoria.fi/ tilaus Sähköpostilla: tilaus@suomenhistoria.fi Puhelimella: 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) OSOITTEENMUUTOS TAI TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme: puh. Oikeat vastaukset visan alla. a) Martti Innanen b) Erkki Junkkarinen c) Lea Laven 3. a) hieskoivu b) rauduskoivu c) tunturikoivu 4. Kuka oli Paavo Ruotsalainen. Kuka avasi Helsingin olympialaiset. a) Hannele Lauri b) Johanna Raunio c) Marjatta Raita 5. Runebergin runossa b) eläintieteilijä c) körttiläisen herätysliikkeen johtaja 7. Minkä järjestön Lucina Hagman perusti. a) saarijärveläinen talonpoika J. Missä SDP on perustettu. L. Mikä organisaatio oli alkuperäiseltä nimeltään Tippaustoimisto. K. Paasikivi b) Paavo Nurmi c) Armi Kuusela 10. Mikä on Suomen kansallispuu. Kuka näytteli Uuno Turhapuron vaimoa Elisabethiä. a) Varkaudessa b) Tampereella c) Forssassa SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. Kuka avasi Helsingin olympialaiset?. a) 1953 b) 1957 c) 1959 6. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa EDELLISEN RISTIKON RATKAISU SUOMEN HISTORIA 65 Vastaukset Visa K u va : SA -k u va 9. a) Marttaliiton b) Suomen Luonnonsuojeluliiton c) 4H-järjestön 8. a) Ruotsissa b) Sveitsissä c) Venäjällä 9
K u va : T eu vo K a n er va. 66 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Vossikkakyyti lähdössä kierrokselleen Kuopiossa 1982
...Suomen Historian 10. toukokuuta 2016 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi: www.suomenhistoria.. numero ilmestyy 26. Suomen Historia 3/2016. 2 SUOMEN HISTORIA SUOMEN HISTORIA 67 Jatkoa luvassa..
Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat kuuluuko. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Tuning.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. n u m er o • 3/2 01 6 Suomen Historia 3/2016 Hinta 8,90€ KESÄSIIRTOLAT Kavereita ja koti-ikävää MIKA WIST Historian monitoimimies HENKILÖKUVA Veikko Lavi – tavallinen rellu MAAMME PUOLUSTAJAT Hävittäjälentäjä ja Lotta Lunkreeni. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Haloo, haloo, Puhelinliikennettä sentraalisantrojen aikaan LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “V an h em m at ei vä t sa an ee t tu lla v ie ra ile m aa n , sil lä jo ill ek in o lis i vo in u t tu lla lii an ko va ko tiik äv ä.“ 6 414888 002355 1 6 3 80 02 35 -1 60 3 PAL VKO 2016-21 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H is to ria n 9. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Puhelimitse: puh. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. on lehti tuningharrastajille. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa