Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Puhelimitse: puh. Tuning.. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “19 30 -lu vu lla su u n n ite lti in jo pa ki elt ola in as et ta m is ta es an ss eis ta va lm is te tt u ja lim on ad eja va st aa n .“ 6 414888 002355 1 6 5 80 02 35 -1 60 5 PAL VKO 2016-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 11. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. on lehti tuningharrastajille. nu m er o • 5/2 01 6 Suomen Historia 5/2016 Hinta 8,90 € SARJAKUVA Puupäästä Wagneriin Vauhdin hurmaa Suosikkihuvip uiston värikkäät käänteet AJANKUVA Entisajan maatalousnäyttelyt Lintsillä Karkkipäivän herkkuja. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee
Kuva: SA-kuva, Vänrikki K. ...Suomen Historian 12. 2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA 1910-luvulla lehdissä ilmestyneitä vinkkejä muodikkaaseen pukeutumiseen. Borg SUOMEN HISTORIA 67 Suomen Historia 5/2016. numero ilmestyy 1. syyskuuta 2016 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi: www.suomenhistoria.. Jatkoa luvassa..
3 SUOMEN HISTORIA
Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Lisäksi poikkeamme varhaisissa maatalousnäyttelyissä – ja tietysti siellä vanhan ajan Linnanmäellä. Jännittävä tai vauhdikas hetki saa ihmisen tuntemaan itsensä eläväksi. Se kuljetti malttamattomat lapset Helsinkiin, jossa Linnanmäen porttien sisäpuolella avautui ihmeellinen maailma. Kauniin maiseman tai vaikkapa tarttuvan laulun äärellä arjen kiireet ja huolet väistyvät hetkeksi taka-alalle. Vuoristoradan nitinä ja kolina, riemun ja jännityksen kiljahdukset ja laitteista kuuluva reipas musiikki sekoittuivat monenkirjaviin väreihin, vilkkuviin valoihin ja herkkujen huumaaviin tuoksuihin. K a n n en k u va : E n si o Il m o n en /L eh ti k u va. Hauskimpien lapsuusmuistojen joukkoon nousee luokkaretki huvipuistoon. Huumaavan kokemuksen jälkeen innostus pitää mielen pitkään virkeänä. Rattoisia lukuhetkiä menneitä muistellessa! Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi Kuva: Lehtikuva SUOMEN HISTORIA 4 Suomen Historia 5/2106 KANNESSA: Huimapäisiä nuoria Linnanmäen huvipuiston vuoristoradassa vuonna 1973. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. (06) 2810 170, Fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Mari Immonen, Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Enna Poutiainen, Aimo Tenni, Pekka Tuomikoski Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kuumana kesäpäivänä ajatuskin jääkylmästä limonadista herauttaa veden kielelle. Tilaajapalvelu Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Menneinä vuosikymmeninä jokapäiväinen elämä oli verkkaisempaa. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. heinäkuuta 2016 Huvia ja herkkuja V aikka ajat ja tavat muuttuvat, nautinnolliset hetket virittyvät aina samojen perusasioiden ympärille. Käsissäsi oleva kesänumero vie näihin unohtumattomiin tunnelmiin. Sama vaikutus on mielimakeisella tai -leivoksella, vaikka sen näkisi vain näyteikkunassa tai tienvarren mainoksessa. Hauskat mielikuvat ja muistot astuvat tilalle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ympäristö ei tarjonnut jatkuvasti uusia ärsykkeitä eikä mahdollisuuksia alituiseen mielitekojen tyydyttämiseen. Pääkirjoitus 7. Varhain aamulla koulun pihalla odotti linja-auto. Niinpä matka markkinoille tai laivareissu Ruotsiin oli iäksi mieleenpainuva elämys siinä kuin isoisän tarjoama karamellikin. Tutustumme takavuosien suosikkimakeisten ja -limonadien historiaan, luemme sarjakuvia, juhlimme häitä ja kuulostelemme, kuinka iltahuvien suosikkilaulu syntyi
Kauppiaat tarjosivat monenlaisia tuotteita lomapäivien arkiaskareita helpottamaan.. 5 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA 1800ja 1900-lukujen vaihteessa varakkaampi väki suuntasi kesäisin huviloilleen
Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 11. numero Suomen Historia 5/2016 Asmo Alho piirsi Kiekua ja Kaikua miltei viisikymmentä vuotta. Puhkeamaton kupla s. 14 Kuva: Lehtikuva Kannessa Kannessa Kannessa. Palaa muistojen vuoristoradalle, minikaruselliin ja viettelevien vedenneitojen syleilyyn. 50 Linnanmäen huvipuisto Helsingissä on jo vuodesta 1950 viihdyttänyt huimapäitä kiehtovilla ja kieppuvilla laitteillaan. SUOMEN HISTORIA 6 14 Vauhdin hurmaa Lintsillä Helsingin Linnanmäki on muuttunut tivolista maailmanluokan huvipuistoksi. Niitä ei olisi koskaan ollut, ellei eräs tehtaanjohtaja olisi ryhtynyt kokopäiväiseksi mehuntekijäksi. 20 Chymoksen tarina Marianne, Pantteri, Omar ja Merkkarit ovat sulaneet kaikkien suussa. 34 Kortteeri Amurissa Tampereen työläismuseokortteli kuljettaa vierailijat aikamatkalle tehdaskaupungin asukkaiden elämään. 50 Puhkeamaton kupla Suomalaisiin sarjakuviin on tallennettu kansan rakastamia antisankareita, maalaisyhteiskunnan muutoksen kuvia ja historiallisia kertomuksia
64 Sanaristikko ja tietovisa 26 Pitkä kuuma kesä Brittiläinen ja italialainen opiskelija samosivat Lapissa kesällä 1799. Unohtumattomat legendat s. 30 Millainen oli Chymoksen tie mehutehtaasta klassikkomakeisten valmistajaksi. 62 Parhaat Suomalaiset Karin pilapiirroksia taiteen ytimestä ja liepeiltä. 40 Kuubalainen serenadi Illanistujaisklassikon sanoitti nuori runopoika ja sävelsi ammattilaisurkuri. 34 Kesäiset maatalousnäyttelyt olivat monella maaseutupaikkakunnalla ensimmäisiä suuria yleisötapahtumia. 30 Koneita ja karjaa Kannessa Jo 1800-luvulla maatalousnäyttelyissä ihmeteltiin tekniikan ja eläinkasvatuksen ihmeitä. 56 Lasillinen limonaatia Ihmeen herkullisille virvoitusjuomille puuhattiin aikoinaan omaa kieltolakia. 48 Sodan hetkiä Värikuvia Viipurista vuodelta 1941. 20 Kuva: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto Kuva: Vapriikin kuva-arkisto Kuva: Leena Kaurian yksityiskokoelma. 58 Pula-aika Puutteen keskelläkin häihin luotiin juhlan tuntua – vaikka ilman sulhasta. 42 Nuori pataljoonankomentaja Paavo Korhonen oli 19-vuotiaana pataljoonan komentaja sekä divisioonan pioneerikomentaja. Toistuvat Artikkelit Kuikka-Koponen pani ihmiset näkemään näkyjä ja livisti poliisien kahleista. 60 Amurin työläiskorttelissa Tampereella koettiin elämän ilot ja surut tiiviisti yhdessä. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Uutisia ja erikoisuuksia menneestä Suomesta. 60 Unohtumattomat legendat Kuikka-Koposen silmänkääntötemput muistetaan yhä Savonmaalla
Miltä tuntui matkata vieraaseen maahan, osallistua ankarissa olosuhteissa salaiseen sotilaskoulutukseen ja olla pitkiä aikoja poissa läheistensä luota. Fanta on yhtiön toiseksi vanhin brändi, sillä se kehitettiin Euroopassa jo 1950-luvun puolivälissä. Salaista jääkäripostia -näyttely Postimuseossa 19.3.2017 saakka. Amerikkalaisille kuluttajille se esiteltiin vuonna 1960. Salaista jääkäripostia V uoden 1914 lopulla itsenäisyysmieliset ylioppilasaktivistit perustivat jääkäriliikkeen, jonka tavoitteena oli irrottaa Suomi Venäjästä. Teollistumisen myötä kaupunkeihin muutti 1800-luvun lopulla runsaasti työväestöä. Museo sijaitsee Tampereella museokeskus Vapriikissa osoitteessa Alaverstaanraitti 5. Siirtolapuutarhojen avulla pyrittiin tuomaan luonto kaupunkiin ja tarjoamaan työläisille mahdollisuus terveellisen puuhasteluun raikkaassa ulkoilmassa. Kirjoitukset kertovat miten ankarasta kurista ja koulutuksesta selvittiin nälän ja hyttysten keskellä. Kirjeet kulkivat Suomeen salaisia reittejä, useasti Tukholman kautta. Postimuseon uusi näyttely esittelee jääkärien kirjeenvaihtoa ja päiväkirjoja tuolta ajalta. Alkuvuodesta 1915 suomalaisia lähti sotilaskoulutukseen Saksaan. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto 50 vuotta sitten 100 vuotta sitten SUOMEN HISTORIA 8 Koonnut: Mari Immonen Lennätinpostia Kuva: Paul Ilmonen/Lehtikuva. Yksi maamme ensimmäisistä siirtolapuutarhoista perustettiin Tampereen Hatanpäälle vuonna 1916. Tehdaskaupungeissa kiinnitettiin huomiota yhä enemmän ahtaasti asuvan työväestön terveyteen. Vuonna 1966 Coca Cola Companyn Fanta-appelsiinijuoma saapui Suomeen. Koulutukseen osallistui vuosina 1915–1918 lähes 1900 miestä
Nämä muotivirtaukset kulkeutuivat myös kaukaiseen pohjolaan. Marjo Tiirikan ja Ida Lindströmin historiateos valottaa muun muassa Suomenlinnan rakennuttajan aviottoman tyttären sekä Suomen pahimman sarjamurhaajan elämäntarinoita. Kolmipyöräisen kyydissä 1870ja 1880-luvuilla kehiteltiin merkillisiä kolmi-ja nelipyöräisiä kulkuneuvoja yläluokan pyöräilyharrastusta silmällä pitäen. Linnoitussaaren historian salatut elämät. Vuosisadan lopulla kolmipyöräisten osuus polkupyörätuotannosta laski, ja ne jäivät erikoispyörän asemaan, kun tavalliset kaksipyöräiset pikakiiturit valloittivat markkinat. Into Kustannus. Ranta, Sirkka-Liisa 2016: Ylimuistoinen tuohi. Kuvassa lääkintöneuvos August Florin kyydittää kolmipyöräisellään vaimoaan ja tytärtään Furamon kartanossa Tikkurilassa vuonna 1888. Noiden tarinoiden pohjalta mies kehitti vuonna 1949 suositun lautapelin Afrikan tähden, jossa pelaajat kulkevat läpi Afrikan mantereen etsien jättitimanttia. Se oli monipuolinen materiaali, josta tehtiin niin kattoja, reppuja, ruoan säilytysastioita, sormuksia, jalkineita kuin rakkauskirjeitten paperia. Ennen vanhaan tuohi oli olennainen osa jokapäiväistä elämäämme. Helsinki. K u va : M u se o v ir a st o SUOMEN HISTORIA 9 Lukuvinkkejä. Klassikkopeli Afrikan tähti Afrikan villipedot ja viidakon kätketyt jalokiviaarteet sekä tietysti pikkupoikien suosiossa olleet Tarzan-kirjat tekivät Kari Mannerlaan (1930–2006) vaikutuksen lapsuudessa. Laaja tietoteos tutustuttaa lukijansa muinaiseen luonnonmateriaaliin ja sen monipuoliseen käyttöön menneinä vuosisatoina. Helsinki. Suomenlinnan historiaan kuuluu mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja jännittäviä kertomuksia. Lindström, Ida & Tiirikka, Marjo 2016: Kohtalona Suomenlinna. Maahenki. Erityisesti Englannissa yläluokan keskuudessa kolmipyöräisiä suosittiin naisille ja pariskunnille sopivana polkupyörämallina
Linnan poliisi Savonlinnan poliisilaitoksen perustamisesta 112 vuotta -näyttely Savonlinnan maakuntamuseossa Riihisaaressa 8.1.2017 saakka. Esillä on kuvia, tarinoita ja faktoja poliisista, kieltolaista, liikenteestä ja rikoksista. Leskien turvana ja orpojen isänä toimineen järjestysosaston poliisit partioivat näkyvästi keskellä ajorataa vielä 1950-luvulla. Sähköisten jääkappien myynti Suomessa kiihtyi 1950-luvulla, kun kotimaiset valmistajat toivat Rosenlewja Upo-jääkaappinsa markkinoille.. Alun perin akkainviikko oli vain kuusipäiväinen, sillä 1920-luvulle saakka 18.7. Kuva: Savonlinnan maakuntamuseo SUOMEN HISTORIA 10 Lennätinpostia Akkainviikko 18.– 24. Linnan poliisi S avonlinnan poliisilaitos perustettiin 112 vuotta sitten. oli Fredrikin nimipäivä. Myöhemmin jalkapartiointi siirtyi kadunvarteen, ja lopulta autopartiointiin 1970-luvulla. Nämä olivat todellakin jääkaappeja, sillä niissä oli jäähdytystä varten säiliö, joka täytettiin jäällä. heinäkuuta Jäähdytyskaapit Ennen sähkökäyttöisiä jääkaappeja saattoi kaupunkilaisasunnoista tai huviloista löytyä jäähdytyskaappeja, joissa ruoka säilyi viileässä. Rikososastoa elävöitetään Savonlinnan poliisilaitoksen vanhalla esineistöllä, joka on nykyään osa Savonlinnan maakuntamuseon kokoelmaa. Suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissa naistenviikko on yhä kuusipäiväinen. Akkainviikko Heinäkuun 18. Vuoden 1950 nimipäiväuudistuksessa miehennimi Rieti tippui pois ja päivästä tuli Riikan nimipäivä. Vanhan kansan uskomusten mukaan tästä naisten viikosta ei selviä ilman sateita, sillä naiset ovat kovia itkemään. Mitä kaikkea mahtuu Savonlinnan poliisilaitoksen 112-vuotiseen historiaan. päivästä alkaa akkaintai ämmäviikoksi kutsuttu ajanjakso. Vuonna 1929 Fredrik-nimen rinnalle otettiin almanakkaan Rietija Riikka-nimet. Paikalle on myös lavastettu rikospaikka sekä oikea tiiliputka. Maakuntamuseon näyttely kertoo poliisilaitoksen menneisyydestä, johon on kuulunut niin raatimiehiä, palovartijoita kuin myös sikapoliiseja. Selitys tälle nimitykselle löytyy kalenterin sivuja selaamalla: ajanjaksolle sattuu nimittäin yksinomaan naisten nimipäiviä
Lemmenpostia Sota-aika erotti perheenjäsenet toisistaan ja kirjeet olivat odotettu viesti rakkaalta. P er ss o n /S a -k u va SUOMEN HISTORIA 11 Historian lehdiltä Nukkua pommiin: Jos herätyskello ei herätä, on vaarana nukkua pommiin. §17 Niin kutsutut Pistorin Wiinapannut tulevat tämän kautta poiskielletyiksi: ja älköön kukaan niillä polttako, sen päälleseuraamisen wälttämiseksi, jonka Marraskuun 24:tenä päiw. Räjähdettä tarkoittavan sanan yhdistäminen nukkumiseen tuntuu tarkemmin ajateltuna kummalliselta. Kuvassa kenttäpostilaatikko Syvärillä vuonna 1942. 1801 annettu Asetus luwattomista wiinan-polttokaluista likemmältä määrää. Turun Wiikko-Sanomat 20.6.1829 Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus juoppoutta ja wäkewäin juomain laitonta myymistä wastaan §15 Jokainen, joka laillisesti näytetään pitäneen salakrouwia eli wäkewäin juomain luwantonta myymistä, pitää, ynnä muun säätyn päällenseuraamisen kanssa, koska hän toisen kerran löytään sellaisen rikoksen tehneen, yhtenä Sunnuntaina kärsimän jalkapuun rangastuksen siinä paikkakunnassa, kussa rikos on tehty, ja kolmannen ja seuraawat kerrat saman rikoksen uudistettuansa, lähettämän yhteiseen työhön Kuudeksi kuukaudeksi, Mies Kruunun Työpaikkaan ja Waimo Kehräyshuoneeseen. Kansan suusta K u va : M . Varsinainen raittiusaate syntyi vasta myöhemmin 1860-luvulla. Naimattomilla nuorilla miehillä oli kirjoituskavereita, joiden joukosta osa löysi myös tulevan puolisonsa. Postilaatikon päällä lukee humoristiseen sävyyn, että ”kirjoita eukollesi”. Kenttäpostin kautta liikkuivat paitsi avioparien kirjeet myös kuulumiset sukulaisille ja ystäville. Sanonnan alkuperäisessä tarkoituksessa pommi-sanalla viitataankin ruotsinkielen räjähtävän bomb-sanan sijaan bomma-sanaan, jolla tarkoitetaan heittämistä ja ampumista ohi tai yleisemmin epäonnistumista.. Samalla kiinnitettiin huomiota salakapakoiden ja viinanpolton aiheuttamiin terveyshaittoihin ja järjestyshäiriöihin. Samalla vuosikymmenellä päättyi kotipolton aikakausi maassamme, sillä vuonna 1866 viinan kotipoltto kiellettiin. Tätä ennen kotipoltto oli ollut sallittua maanomistajille ja maanviljelijöille, jotka olivat maksaneet viinanvalmistamisesta asiaankuuluvaa veroa. 1800-luvun alussa juoppoutta pidettiin tarttuvana kansantautina, jota pyrittiin hillitsemään ankaralla alkoholirikoslailla ja asetuksilla. Kirjeenvaihtokavereita saattoi olla useitakin, ja kirjoittajat olivat useasti entuudestaan toisille tuntemattomia
Erilaiset vihannesja ruokasäilykkeet sekä valmisruoat tarjosivat nopean ratkaisun ruoanvalmistukseen. Tähän käyttöön sana otettiin vuonna 1930. Aika oli otollinen, sillä yhä useammat perheenäidit olivat työelämässä. Eines valikoitui kilpailun voittajaksi. Nykyisessä eines-muodossaan sanalla viitataan kaupasta ostettavaan valmiiseen tai puolivalmiiseen ruokaan. Silloin Osuusliike Elanto järjesti kilpailun, jossa etsittiin korvaavaa nimitystä ranskankieliselle sanalle charkuterie, joka tarkoittaa lihajalostetta. Kuva: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto SUOMEN HISTORIA 12 Lennätinpostia EINES Eines-sana on juontuu eri murteissa esiintyvästä eine-sanasta, jolla on tarkoitettu aamupalaa tai kevyttä ateriaa. Työpäivän päätyttyä einekset tarjosivat nopean ratkaisun ruoanlaittoon. Ruoka on valmista! 1950-luvulla kaupungistuminen ja jääkaappien yleistyminen muuttivat ihmisten ruokailutottumuksia. Saarioinen toi vuonna 1957 markkinoille omat maksaja lanttulaatikkonsa. Ajatuksena oli tuottaa kuluttajille hyvää kotiruokaa suoraan pellolta pöytään.. Laatikkoruokaa 1950-luvulla lihajalostajat ryhtyivät tuottamaan enemmän einesvalmisteita
Ensimmäiset einekset Valmisruokateollisuus käynnistyi Suomessa jo 1930-luvulla, kun osuusteurastamoiden yhteyteen perustettiin niin sanottuja kauppakeittiöitä. Atrian ensimmäisten einesruokien joukossa olivat muun muassa veriohukaiset. 80-luvulla esimerkiksi pussikeitoista tuli suosittu lounasvaihtoehto kiireiselle kokkaajalle. Kuva: Saarioinen Oy Kuva: Saarioinen Oy K u va : A tr ia O yj SUOMEN HISTORIA 13. Pöperöä purkista Merimiehet tai muut matkalaiset toivat säilykkeet maahamme jo 1800-luvun puolella. Niissä valmistettiin valmisruokia kuten lihapullia, erilaisia laatikoita ja kaalikääryleitä. Pian tehdas muutti nimekseen Mensa, jotta se olisi ollut houkuttelevampi tavallisten kuluttajien silmissä. Vuonna 1960 Mensa myytiin Huhtamäki-yhtymälle, ja myöhemmin koko Mensan säilyketuotanto sulautettiin yhteen Jalostajan kanssa. Kun mikroaaltouunit yleistyivät, myös muunlaisten mikroaterioiden määrä kasvoi. Legendaariset mikropizzat Lämmitystä vaille valmiit pizzat ilmestyivät kauppojen hyllyille ensimmäisen kerran vuonna 1981. Säilyketehtaan perustamisen taustalla vaikutti nuoren itsenäistyneen valtion tarve turvata puolustuvoimien muonitus. Suomen ensimmäinen varsinainen säilyketehdas, Oy Sotilassäilyketehdas Ab, perustettiin vuonna 1926 Hämeenlinnaan. Tehdas ryhtyi valmistamaan säilykkeitä niin armeijalle tavalliselle kuluttajalle
14 SUOMEN HISTORIA K u va : H o lg er E k lu n d /L eh ti k u va
Vauhdin hurmaa Lintsillä Tivolista maailmanluokan huvipuistoksi Riemunkiljahdukset ja nauru kiirivät kaikkialta, kun lapset kiiruhtavat laitteesta toiseen. Nuoripari kulkee käsi kädessä hattarakojun ohi, ja varttuneempi väki suuntaa askeleensa kohti pian alkavaa sirkusesitystä. Kauan odotettu hetki on koittanut – jännittävä kesäpäivä Linnanmäellä voi alkaa. 15 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Lehtikuva, Museovirasto
Koska vuokra-aikaa oli myönnetty vain muutamaksi vuodeksi, oli suurin osa tivolin rakennelmista aluksi väliaikaisia. Helsingin Alppilassa asukkaat ovat jo kuukauden päivät seuranneet, kuinka korkeiden aitojen takaisella työmaalla, Vesilinnanmäellä, on uurastettu yötä päivää. Huimapäisimpiä houkuttavat villisti pyörivän Vauhtihirviön vaunut. Vohvelit ja hampurilaiset tulivat tutuiksi 50-luvun huvipuistokävijöille. O n lauantai-ilta helluntaina vuonna 1950. Matka jatkuu. 16 SUOMEN HISTORIA Linnanmäen huvipuisto Rakennustöihin ryhdyttiin vauhdilla, sillä kallioiden louhiminen ja teiden ja aukioiden rakentaminen oli suuri urakka. Kun vuokrasopimusta muutaman vuoden Hauskanpidon lomassa muistettiin myös herkutella. Pikkupoikia parveilee Radioautoradan lähellä, ja uteliaita riittää ihastelemaan myös surmanajaja Onni Suurosen tynnyriesitystä. Pitkien neuvotteluiden jälkeen kaupunki vuokrasi paikan Lasten Päivän tivolille Alppilan kaupunginosasta, Vesilinnanmäeltä. Jo 1900-luvun alussa lastensuojelujärjestöt olivat järjestäneet erityisiä Lasten Päivä -tapahtumia ympäri maata. Tivolista huvipuistoksi Linnanmäen huvipuiston synnyn taustalla toimi kuusi lastensuojelujärjestöä, jotka perustivat tivolin kerätäkseen varoja lastensuojelutyöhön. Odotettu hetki koittaa viimein. Maamme ensimmäinen huvipuisto avaa ensi kerran ovensa yleisölle. Vähitellen oli herännyt myös ajatus kiinteän tivolin perustamisesta Helsinkiin. Portista sisään syöksyttyään he näkevät telttarivistön, joka kätkee sisälleen Mustan Kabinetin ihmeellisyyksiä, Peiliteltan, Nukketeatterin ja paljon muuta. Rakennustöihin ryhdyttiin vauhdilla, sillä kallioiden louhiminen ja teiden ja aukioiden rakentaminen oli suuri urakka. Innokkaimmat ovat kokoontuneet aidan taakse jo hyvissä ajoin, jotta pääsisivät ensimmäisten joukossa sisälle. K u va : P ek k a K y yt in en /M u se o v ir a st o. Ne oli tehty muun muassa kovalevyistä ja telttakankaasta. Myöhemmin järjestöt perustivat yhteisen Lasten Päivän Säätiön, joka vieläkin ylläpitää Linnanmäen huvipuistoa. Osa pienemmistä kävijöistä pysähtyy ihastelemaan lasten karusellia ja keinuja. Amerikkalaisia hampurilaisia myytiin pyöreässä Eetun baarissa
Viikonloppuiltaisin järjestettiin näytöksiä, joissa neidot esiintyivät jopa yläosattomissa. Yksi suurimmista suosikeista oli vedenneitohalli, jossa pelaajat yrittivät pudottaa laverillaan makaavia vedenneitoja vesialtaaseen. 17 SUOMEN HISTORIA K u va : P ek k a H a ra st e/L eh ti k u va Kuva: Aarre Ekholm/Lehtikuva. TARKKUUTTA JA VÄHÄN ONNEAKIN H uvipuiston pelikojuista ja -halleista löytyi monenlaisia tarkkuutta vaativia heittoja ammuntapelejä sekä tietysti onnenpyöriä, joista onnekkaat voittivat rahatai tavarapalkintoja. 1970-luvulla vedenneidot esiintyivät varsin rohkeissa asuissa. Vedenneitohallissa katsojat yrittivät palloa heittämällä pudottaa vedenneidon lavetiltaan veteen. Erilaiset tarkkuutta vaativat heittopelit olivat suosittuja. Peli lopetettiin vuoden 1980 jälkeen, sillä naisasialiike arvosteli toimintaa kovin sanoin ja katsoi sen halventavan naisia. Lavetilla makaavat viekoittelevasti hymyilevät vedenneidot olivat vuosikymmeniä yksi Linnanmäen huvipuiston vetonauloista. Huvipuistoa varten suunniteltiin myös omat pelipoletit eli rahakkeet, jotka olivat käytössä vuoteen 1975
Vuosikymmenien saatossa Linnanmäen kummitusjuna on kokenut useita muutoksia. Yksi ikimuistoisimmista hetkistä lavalla koettiin kesällä 1959, kun yli 20 000 ihmistä kokoontui kuuntelemaan nuorta laulajakomistusta Paul Ankaa . Myös Linnanmäen ulkonäyttämöllä nähtiin maailmanluokan tähtiä sekä suosittuja kotimaisia esiintyjiä. Lasten Päivän Säätiö, Helsinki. Ensimmäiset kiinteät rakennukset nousivat huvipuistoon vuoden 1951 keväällä, jolloin Teatterihalli sekä Monte Carlo -pelihalli valmistuivat. Vedenneitohalli, vuoristorata ja Rondo-tanssihalli valmistuivat nopeaan tahtiin. Linnanmäki 1950–1990. Pikkupojat lastenalueen uutuuslaitteessa minikarusellissa vuonna 1968. Tanssihallin tilalle rakennettiin seuraavana vuonna ajan muotivirtauksiin paremmin istuva Luola-disko, joka oli Helsingin ensimmäinen diskoteekki. Lähdeluettelo K u va : M a rt ti H a lm e/ L eh ti k u va K u va : B er te l O k ko la /M u se o v ir a st o Linnanmäen huvipuisto SUOMEN HISTORIA 18. kuluttua jatkettiin, tivolin kehittämistä uskallettiin jatkaa rohkeammin ottein. Rondosta muodostui 50–60-luvuilla suosittu nuorten kohtaamispaikka, ja siellä tanssittiin orkestereiden tahdittamana aina vuoteen 1971, jolloin rakennus purettiin. Olympialaisten kynnyksellä Ensimmäisinä varsinaisina huvipuistolaitteina Linnanmäelle tuotiin ketjukaruselli, autorata ja kummitusjuna. Peacock-teatteri viihdytti huvipuistovieraita erilaisin sirkusja varietee-esityksin. Laitteiden hankinnasta vastasi tanskalainen tivolimies Svend Jarlström , joka vuokrasi laitteet huvipuiston käyttöön. Linnanmäen huvipuisto Lähestyvä olympiavuosi pani vauhtia Linnanmäen rakentamiseen. K u va : T ä h ä n K u va lä h d e K u va : T ä h ä n K u va lä h d e Holopainen, Eeva-Kaarina 1990: Saisko lipun karuselliin. Lähestyvä olympiavuosi antoi lisäpontta Linnanmäen rakennuttamiselle, ja pian valmistuivat myös suosittu vedenneitohalli, vuoristorata sekä Rondo-tanssihalli. 70-luvulla laite oli Satujuna, ja myöhemmin se muuntui selkäpiitä karmivaksi Kauhulinnaksi
Haasteista huolimatta vuoristorata valmistui heinäkuussa 1951. K u va : Ja rm o M at il a in en /L eh ti k u va. 19 SUOMEN HISTORIA LINNANMÄEN VUORISTORATA T ulevia olympialaisia varten ryhdyttiin Linnanmäelle suunnittelemaan vuoristoradan rakentamista. Valtavan puurakenteisen vuoristoradan rakennustyöt olivat kallis ja suuri ponnistus, sillä jälleenrakennusajan Suomessa oli pulaa rakennustarvikkeista. Se oli kopio Tanskan Dyrehavsbakkenissa sijaitsevasta vuoristoradasta. Tärkeässä roolissa vuoristoradan toiminnassa ovat jo vuosikymmeniä olleet jarrumiehet, jotka kuljettavat vuoristoradan junia. Hanke kannatti, sillä uutuuslaitteesta tuli huvipuiston suosituin laite. Koska tämä tehtävä vaati erityistä huimapäisyyttä, palkattiin ensimmäiset jarrumiehet tiettävästi puolustusvoimien lentäjien keskuudesta. Kaikki eivät myöskään olleet vakuuttuneita siitä, oliko kalliiseen huvipuistolaitteeseen sijoittaminen kannattavaa
Marjamehuista makeisiin Chymoksen 20 SUOMEN HISTORIA
Rapsakan piparmintun ja suussasulavan suklaan yhdistelmä sekä sokeroitu salmiakki ovat monille tuttuja makumuistoja. Tammenoksa alkoi vaimonsa avustuksella kehittää erilaisia marjojen mehustusja hilloamistekniikoita. Alkoholittomien Juomien Tehdas Chymos oli näin Työnjohtajat Åke Backman (vas.) ja Alpo Lappalainen näyttävät, miten Marianne-makeiset valmistuvat käsityönä. SUOMEN HISTORIA 21 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Leena Kauria, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Tuolloin nimittäin syntyi alkumuodossaan makeistehdas Chymos, kun Imatran Tainiokosken kloraattitehtaan johtaja Wäinö Tammenoksa (1870–1943) aloitti marjamehujen valmistuksen asuintalonsa kellarissa. Nuori insinööri kiinnostui Suomen metsien runsaista marjavarannoista, joista vain murto-osa hyödynnettiin ja loput mädäntyivät metsiin. S uomen historian eräs herkullinen luku alkoi yli 110 vuotta sitten. Pian marjanjalostamiskokeilut kehittyivät niin pitkälle, että Tammenoksa luopui muista töistään ja keskittyi yksinomaan kotimaisten marjojen teolliseen jalostukseen. 1930-luvulla tehtaaksi kasvanut Chymos alkoi tehdä makeisia, joista tuli suomalaisten suursuosikkeja. Chymoksen tarina alkoi yhden miehen ajatuksesta jalostaa metsistämme löytyvät marjasadot mehuiksi ja marmeladeiksi. Mutta tunnetko tarinan klassikoiksi nousseiden Marianneja Pantteri-makeisten taustalla. Mehuista makeisiin Huvilan yhteyteen rakennettiin tehdas, jossa mehuvalmistus alkoi vuonna 1906
Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin tiedotelehti, tehtiin elokuva sekä rakennettiin liitokone, jonka siivissä luki Chymos. perustettu. Ajan mittaan toiminta laajeni. Henkilökunnan määrä oli kasvanut jo 150 henkeen, ja hedelmäja marjamehuja oli tehtaalta ehtinyt valmistua huimat 15 miljoona pulloa. Kasankinilta löytyi myös paljon tietoa raaka-aineiden valintaan ja laaduntarkkailuun liittyen. Chymoksen nimen lausuminen tuotti vaikeuksia, ja kansan suussa nimi muuntuikin usein muotoon hyymos tai tsyymos. Lappeenrannassa uusi tehdasrakennus ehdittiin juuri saada valmiiksi ennen talvisodan syttymistä marraskuussa 1939. Vaikka tehdas vaurioitui pommituksissa, tuotanto jatkui. Myös raaka-ainepula aiheutti päänvaivaa, ja Chymoksella ryhdyttiin valmistamaan sokeripulasta johtuen heikompilaatuisia korvikemehuja. Nimen yritykselle Wäinö Tammenoksa keksi mehua tarkoittavasta kreikan sanasta khymos. Menestyksen vuosista sota-aikaan Chymoksella juhlittiin vuonna 1936 yrityksen 30-vuotista taivalta. Taitavalle mestarille oli käyttöä, sillä makeistuotanto säilyi pitkään käsityövaltaisena. MehuChymoksen makeiset Mestari kantoi aina mukanaan mustakantista reseptikirjaa, jonka sisältö pidettiin tarkkaan salassa sivullisilta. Karamellimestariksi palkattiin kiivasluontoinen mutta ilmeisen ammattitaitoinen Leonid Kasankin . Mestari kantoi aina mukanaan mustakantista reseptikirjaa, jonka sisältö pidettiin tarkkaan salassa sivullisilta. Poikkeusolot kuitenkin vaikeuttivat tehtaan tuotantoa, sillä osa henkilökunnasta joutui rintamalle. SUOMEN HISTORIA 22. Tehtaan ensimmäisiä tuotteita olivat mustikkamehu ja marjaviinimehu sekä limonadit ja soodavesi. 1920-luvun alussa Tammenoksa osti Lappeenrannasta vanhan korkkitehtaan ja rakennutti sen tontille Chymoksen mehutehtaan. Vuonna 1934 Chymos aloitti makeistuotannon, josta se vielä tänäkin päivänä parhaiten tunnetaan. Välirauhan aikana tehdasta kunnostettiin ja laajennettiin
Kone kääri minuutissa jopa 350 karamellia.. Vuonna 1945 sinne rakennettiin uusi tehdas, ja näin Chymoksen makeistuotanto keskitettiin Toijalaan. Chymoksen Toijalan tehtailla makeismestarit kehittelivät kovaa vauhtia uusia herkkuja makeanhimoisille kansalaisille. 1950-luvulla silloinen toimitusjohtaja Jouko Keränen halusi uudistaa suositun makeisen arkisena ja vaatimattomana pitämäänsä ulkoasua. Jatkosodan aikana heinäkuussa 1944 tehdas evakuoitiin viranomaisten päätöksellä. Hän ryhtyi SUOMEN HISTORIA 23 1970-luvun puolivälissä karamellivalmistus oli jo pitkälle automatisoitua. Hänen mielessään piparminttu ja suklaa yhdistyivät ranskalaisuuteen. Koneista kuljetettiin muun ohessa höyrylaivoilla ja lotjilla Saimaata pitkin Savonlinnaan ja Kuopioon, mistä osa niistä jatkoi junalla matkaa Hämeenlinnaan. Makeisen työnimenä käytettiin aluksi Lyhdettä karamellimuotin lyhdekuvion mukaan. Punavalkoraidallinen Marianne Sotavuosien jälkeen sokerin säännöstely päättyi ja makeiset kävivät toden teolla kaupaksi. Osa varastoitiin Kuopioon odottamaan parempia aikoja. Koska oli epävarmaa, jäisikö Lappeenranta rauhan tultua Suomen puolelle, ryhdyttiin miettimään uutta sijoituspaikkaa tehtaalle. Makeiskääreisiin painettiin piparminttutankojen tuttu puna-valkoraidallinen väriyhdistelmä. tehdas rakennettiin kokonaan uudelleen, ja makeistehdas sai oman rakennuksensa. Yksi näistä oli vuonna 1948 syntynyt Chymoksen piparminttusuklaa. Sellainen löytyi Toijalasta. Pakkaussuunnittelija Aimo Vuorinen teki työtä käskettyä
MERKKARIT 1970ja 1980-luvuilla kahvilat ja kioskit myivät irtokarkkeja, joista suosituimpia oli Chymoksen Merirosvoraha eli tutummin Merkkari. luonnostelemaan makeispakkauksia, joissa esiintyi Ranskan kansallisneito Marianne. Klassikkomakeinen oli saanut uuden nimen Marianne. Lakritsilla ja salmiakilla on Pantteri oli alun perin pieni rasiapastilli, jota suositeltiin tupakoitsijoille ja kurkun käheydestä kärsiville. Vuorinen ei itse ollut kovinkaan innostunut klassisen kääreen uudelleensuunnittelusta. Myös yleisöltä tullut palaute Marianne-neitokaisesta makeispussin kyljessä oli yksiselitteistä: tuttu raidallinen kuosi haluttiin takaisin. Jotakin tästä kokeilusta jäi kuitenkin elämään. SUOMEN HISTORIA 24. Sokerilla kesytetty salmiakki Euroopassa suklaa suli herkuttelijoiden suussa, mutta Suomessa makeannälkäiset ahmivat karamelleja. Myöhemmin Salmiakkinappi-nimisestä pussikaramellista kehitettiin nykyisenkaltainen Pantteri-salmiakkimakeinen. Lontoo-rakeet olivat yksi Chymoksen suosikkituotteista. Merkkareiden suosio yllätti, ja 70-luvun alussa myyntimiehille jouduttiin antamaan jopa myyntiä rajoittavat kiintiöt, jotta tehtaan tuotanto pysyi tilausten tahdissa. Makeisrakeet valmistettiin vinhasti pyörivissä rummuissa, joissa lakritsisydämen ympärille kasvatettiin kuoriosa. Merirosvorahojen rinnalle kehitettiin myöhemmin myös hedelmänmakuinen Kaapparinlantti. Palaute otettiin vakavasti, ja piparminttumakeisen kääreeseen palasi sen alkuperäinen ulkoasu
25 SUOMEN HISTORIA Kauria, Leena (toim.) 2014: Meidän tehdas Chymos. sodan jälkeisinä vuosina ollut meillä erityisasema. Lähdeluettelo LIKÖÖRIT JA KATKEROT 1930-luvun alussa kieltolain kumoamisen jälkeen Chymos alkoi tehdä erilaisia alkoholijuomia. Perheyhtiön aika ja muutoksen vuodet. Chymos. Vuonna 1993 Chymoksen liiketoiminta myytiin Fazerille, joka herkkusuiden iloksi jatkaa yhä suosituimpien klassikkomakeisten valmistusta. Fazer jatkaa perinteitä Perheyrityksen aika Chymoksella päättyi 1950-luvun puolivälissä, kun Regulus Osakeyhtiö osti yrityksen. Lappeenrannan tehtaalla työntekijät jatkoivat aherrustaan uusien omistajien alaisuudessa. Muutamaa vuotta aiemmin Chymos oli jo luopunut Toijalan tehtaastaan, sillä toiminnan ylläpitäminen kahdella paikkakunnalla oli osoittautunut kannattamattomaksi. 1980-luvulla Pantteri kesytettiin pussiin ja makeinen sai nykyisen ulkomuotonsa sekä sokeroidun pinnan. Chymoksen Pantteri-salmiakki murahti ensimmäisen kerran vuonna 1961. Viinistä tuli hyvin suosittu, ja se sai monia lempinimiä kuten Evakko. Lappeenranta. Vuorinen, Aimo 1980: Mestareita ja tekijöitä. Polar-mustaherukkamehujen valmistusta Chymoksen tehtaalla vuonna 1979.. Chymoksen perinneyhdistys ry. Alun perin tämä makeinen oli kuvioitu pastilli, joka oli pakattu pahvirasiaan. Muita Chymoksen valmistamia klassikkojuomia vuosikymmenten varrella ovat olleet Polarja Lakka-liköörit, Carillo, Kavaljeeri sekä Minttu-likööri. Lappeenranta. Yksi ensimmäisistä tuotteista oli väkevä marjaviini Karjala
Pienet siivekkäät riivaajat, jatkuva kalansyönti ja ihmisten reipas luonne ovat tallentuneet italialaisen ja englantilaisen matkamiehen muistiinpanoihin. 26 SUOMEN HISTORIA Teksti: Enna Poutiainen Kuvitus: Meniina Wik vierailijoita vuoden 1799 Luoteis-Lapissa Yötön yö houkutteli eurooppalaisia seikkailijoita Kolarin seudulle jo 1700-luvun lopulla. kesä Pitkä kuuma
Tosin Ruotsin lakien ansiosta vain porvarit saavat käydä kauppaa, ja heidän päätösvallassaan on myös se, paljonko he haluavat nahkoista maksaa. Aluskasvillisuuden seasta nousee kävellessä uusia parvia noita pieniä vihulaisia, toisinaan niin paljon, että ilma on niitä mustanaan. Vaatteet auttavat vain jonkin verran, joten ihmisten iho on tuhrittu tervan ja kerman sekoitukseen, joka karkottaa itikat iholta kiusaamaan lehmiä ja poroja. Torniosta käsin käydään jo porontaljakauppaa Ruotsin suuriin kaupunkeihin ja sieltä edelleen Englantiin ja kauemmas. Arvokas nahka viedään Tornioon kaupattavaksi. Enää vesi ei ollut jääkylmää, mutta yöttömän yön auringon porotuksessa se kelpasi kyllä hyvin. He ovat myös tottuneet kesän pitkään katkeamattomaan päivään, kun aurinko ei juhannuksen aikoihin painu ollenkaan horisontin taakse. Vaeltajia Manner-Euroopasta Vuoden 1799 kesä on Väylänvarren Lapissa sekä tavallinen että poikkeuksellinen. Joen rannan puista roikkuu lukuisia lohisaaliita kuivumassa. Tornion. Ihmisiä ei juuri näy, hiljaisuus olisi ilman sääskiä rikkumaton. Kesällä eletään toisinaan yltäkylläisyydessä, kun joesta nousee lohta satoja kiloja. Kalaa syödään keitettynä, paistettuna, suolattuna, kuivattuna ja tosi kalamiesten tapaan raakana juuri vedestä nostettuna. Toiset ovat kehittäneet vastustuskyvyn itikoita vastaan eikä heitä haittaa kulkea vaikka avojaloin. Vain muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin ranskalainen tiedemies Maupertius liikkui seurueineen Väylää pitkin mittaamassa pituuspiirejä. Kolarissa asuvat ihmiset ovat tottuneet pitkiin valottomiin talviin, jolloin väylä jäätyy ja ruoan riittämistä saa jännittää kevään tuloon asti. Korvissa kuuluu katkeamaton ininä, sillä lempeä tuulenvire ei jaksa karkottaa itikoita. Sen pinta väreilee kuumuudessa, ja veden lämpötila on noussut. Poronlihaakin syödään, mutta vain kun on teurastusten aika. Kulkiessaan ohi Nordkappiin markkinoille he toisinaan pistäytyvät kestittäviksi. Kolarin kylään porvarit harvemmin kuitenkaan tulevat. 27 SUOMEN HISTORIA K esäilta on tukahduttavan kuuma. Tavallisen päivän aterian muodostavat ruisleipä, veteen sekoitettu hapatettu maito ja suolakala. Tornion kaupasta löytyy kiinankuorta ja oopiumiakin. Vesi on kirkasta, matala pohja näkyy ja janoinen kulkija saattaa kauhaista käsillään juomaa suoraan joesta. Rantaviivaa täplittävät lisäksi veneet ja törmien päälle rakennetut torpat. Tässä paikassa joki on tyrskyinen ja kivikkoinen, mutta toisaalla se on laaja ja tyyni kuin erämaajärvi. Väylä on reitti maailmalle. Tornionjokikin huokailee helteestä
Emäntä sekä vilkas, kaunis ja nokkela tytär tarjoilevat seurueelle poronlihaa, mainiota maitoa ja voita. Juominenkin on suoritettava nopeasti, sillä itikat iskevät heti kiinni käsineistä paljastuviin sormiin. Acerbi pysähtyy Kolariin Muoniojoen saarelle nauttimaan kalastajan perheen vieraanvaraisuudesta. SUOMEN HISTORIA 28 Pitkä kuuma kesä kirkonkylän kellotorni oli eräs mittauspiste, samoin Pellon kylässä sijaitseva kukkula. 1700ja 1800-luvuilla Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisalueilla vaeltaa useampikin utelias tai seikkailunhaluinen ryhmä ylioppilaita, tiedemiehiä tai virkamiehiä. Vesi aaltoilee joessa kutsuvasti, mutta ilma on täynnä verenimijöitä eikä viilentävä kylpy houkuttele. Kansainväliset vieraat eivät siis ole ennenkuulumattomia Lapissakaan. Helteestä huolimatta he pukevat monta kerrosta vaatteita ja peittävät kasvonsa harsolla. Silmät vuotavat ja kurkkua korventaa, mutta se on ainut keino päästä hetkeksi eroon vihulaisista, jotka ovat ajaa italialaiset hulluuden partaalle. Italialaisiin tekivät suuren vaikutuksen paitsi vieraanvaraisuus ja yllättävän viehättävät naiset myös miesten voimakkuus, rohkeus ja koskenlaskutaidot. Uuden ajan löytöretki-innostus ulottuu Pohjolaan asti. Acerbi kirjoittaa matkapäiväkirjaanJuominenkin on suoritettava nopeasti, sillä itikat iskevät heti kiinni käsineistä paljastuviin sormiin.. Kiharahiuksinen ja hyvin pukeutuva varakas lakitieteen opiskelija ihastuu Lapin koskemattomaan kauneuteen siinä määrin, että jatkaa matkaansa aina Nordkappiin asti. Ensiksi jokea pitkin saapuu italialainen Giuseppi Acerbi . Acerbi on tehnyt matkaa pohjoisessa jo jonkin aikaa ja osaa siksi myös arvostaa huoneen täyttämistä savulla
Clarke oli tietoinen Acerbin matkasta. TARINOIDEN LÄHTEILLÄ K olarin kylä sijaitsee LuoteisLapissa aivan Ruotsin rajalla. Allekirjoitus oli Giuseppe Acerbin. Ensi kerralla kivikkoiset tyrskyt, veneen nostaminen vastavirtaan köysien ja keppien avulla sekä jokeen sukeltaminen veneen irrottamiseksi kivien välistä tekivät vieraaseen lähtemättömän vaikutuksen. Nykyään eniten kansainvälistä tunnelmaa saapuu talvisin läheisen Ylläksen rinteille sekä kesäisin joelle lohestamaan. Maailma löysi tiensä yöttömän yön maahan, keskelle korpijänkiä ja kalaisia jokia. Eräässä talon huoneessa seisoi kunniapaikalla fortepiano, jonka kannella oli sekaisin nuottipapereita. Se oli omistettu pastorin tyttärelle jäähyväisten kera. Talon isännältä vieraat ostavat lampaan, jonka he saavat valmiiksi teurastettuna. Juuri ennen Kolarin kylää Ylitorniolla Clarke yöpyi pastorin talossa, jossa majaili myös isännän kaksi tytärtä. SUOMEN HISTORIA 29 sa ylistäviä sanoja Simosta , jonka hän nimeääkin Koski-Bonaparteksi. Väylänvarressa väitetään edelleen olevan jonkinlaista ranskalaista vaikutusta ranskalaisten tai ranskaa puhuvien vieraiden takia. Järjestely oli sama kuin maanteillä ympäri Suomea: kyyditysvastuu kulki aluekohtaisesti. Suomalainen talonpoika Lapista ylennetään Napoleonin rinnalle koskenlaskutaitojen sekä ilmeisen rohkeuden takia. Torniosta mukaan otetut teet ja juustot on jo syöty. Uteliaisuus ajoi hänet pistäytymään Ruotsiin ja Lappiin matkalla, jolla hän lopulta päätyy Pietarin kautta Krimille ennen kuin yli kolme vuotta myöhemmin palaa takaisin Englantiin. Hän erottaa joen toisella puolella asuvat pidättyväisemmät ruotsalaiset suomalaisista. Ihmisiä enemmän Clarke on kuitenkin kiinnostunut maaperästä ja sen tarjoamista antimista. Kolarin saaressa oli veneenvaihtopaikka, siellä saattoi ruokailla ja myös levähtää maalaistalossa. Yhtä lailla intohimoja herättävät horsma, vanamo ja eritoten lakka, jota Clarke kuvailee soiden olevan täynnä. Kolarin rantapenkereeltä Clarke kerää kumppaneineen kiviä ja tutkii, onko niissä hopeaa. Clarke kuvailee suomalaista luonnetta eloisaksi, vallattomaksi ja äänekkääksi. Brittiläisenä Clarke kaipaa lihaa, eikä hänen ole siksi helppoa uskoa, että suomalaiset tulevat toimeen pelkällä piimällä ja raa`alla lohella, kuten hän itse heidän syömistään havainnoi. Clarke nauttii Kolarissa omia eväitään, leipää ja voita. Arviossa tosin vaikuttaa se, että lapin kielen tulkki herra Pipping on huumorintajuinen ja leppoisa kun taas ruotsin kielen tulkki Clarken mukaan kuivansorttinen mies. Eurooppalaisten herrojen matkoista 1700-luvun lopun Lapissa voi lukea lisää Edward Daniel Clarkin kirjasta Matka Lapin perukoille 1799 (suomentanut Jorma Ojala, IdeaNova Oy, 1997) ja Giuseppi Acerbin kirjasta Matka Lapissa v.1799 (suomentanut Kaarle Hirvonen, johdanto Roberto Wis, WSOY, 1963).. Tervetulleeksi lisäksi ravintoonsa hän toivottaa lapin eli nykyisen meän kielen tulkkinsa herra Pippingin ampumat sorsat. Acerbille tai Clarkelle ei ole muistomerkkiä pystytetty, mutta kaikuja heidän vierailustaan voi silti kuulla. Toinen vuoden 1799 kesän kulkija Edward Daniel Clarke kuvaa tarkasti Kolarin saaren majataloa: hohtavan valkoiset vaaleasta puusta rakennetut seinät, raskaita kudottuja villahuopia ja puolet huoneesta valtaava valkoiseksi rapattu tulisija. Mutta yhtä paljon Acerbi ihailee Väylänvarren aukeutta, metsäistä tasaista näkymää, helteen pehmittämää kasvistoa ja pieniä kukkuloita, joita ei voi vuoriksi nimittää. Clarke opiskeli Cambridgen yliopistossa Englannissa. Suomalaiset olivat tottuneet koskiin, laskeneet ja nousseet niitä pienestä pitäen. Pellon kylässä on tänä päivänä kivinen muistomerkki sen kukkulan päällä, jolla Maupertius teki mittauksiaan. 1700-luvun lopulla Suomenkin yläluokka puhui ranskaa, joten se oli luonteva kieli kommunikoida kansainvälisten vieraiden kanssa. Yksi lauluista herättää Clarken huomion, sillä siinä on ranskankielinen käsinkirjoitettu viesti. Vieras sumujen saarelta Acerbi liikkui muiden matkalaisten tapaan jokea myöten
Näyttelyt tarjosivat myös oivan markkinointikeinon koneiden ja esimerkiksi lannoitteiden valmistajille ja maahantuojille. Vuoden 1922 yleinen maatalousnäyttely pidettiin Tampereella. Kuvassa Hankkijan paviljonki näyttelyvieraineen. Maatalousnäyttelyissä maanviljelijöiden oli mahdollista tutustua uudenlaisiin koneisiin ja maataloustarvikkeisiin. 30 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Maanviljelysseurat tarjosivat muun ENSIMMÄINEN VILJELIJÄINKOKOUS Suomalaisten maatalousnäyttelyiden historia juontaa juurensa vuoteen 1847, jolloin Suomen Talousseura järjesti maamme ensimmäinen yleinen viljelijäinkokouksen Turussa. Se oli lähtölaukaus maanviljelyskokouksille, joiden ohjelmistoon 1850-luvulla tulivat erilaisten työvälineiden ja -menetelmien esittelyt. Tietoa ja taitoa maanviljelijöille Maatalousnäyttelyt liittyivät varhaisvaiheessa tiiviisti 1800-luvulla perustettujen maanviljelysseurojen toimintaan. Ne olivat järjestöjä, joiden tavoitteena oli edistää maataloutta sekä antaa maanviljelijöille tietoa tuotantonsa kasvattamiseksi. Helsingissä pidetyssä maatalousnäyttelyssä vuonna 1870 oli ensi kertaa mukana myös kotieläinosasto. Samalla näyttelytoiminta nousi aiempaa suurempaan rooliin. Ensimmäisinä vuosikymmeninä maatalousnäyttelyt olivat lähinnä säätyläisviljelijöiden keskustelutilaisuuksia, mutta 1870-luvulta alkaen tapahtumiin osallistui yhä enemmän myös tavallisia maanviljelijöitä. M aatalousnäyttelyillä on Euroopassa pitkät perinteet. 1900-luvun kuluessa koneiden osuus korostui vuosi vuodelta. Koneita ja karjaa Entisajan maatalousnäyttelyt Maatalousnäyttelyt houkuttelivat jo 1800-luvulla ihmisiä ihmettelemään uusimpia tekniikan keksintöjä sekä ihastelemaan karjataloutemme valioyksilöitä. Suomessa niitä on järjestetty 1800-luvun puolivälistä alkaen
Nuori perheenäiti tutustuu G. Miesväki ihailemassa kyntönäytöstä Lahden seudun maatalousnäyttelyssä vuonna 1951. 31 SUOMEN HISTORIA. W. Sohlbergin valmistamiin Auri-pesukoneisiin 1950-luvun alun maatalousnäyttelyssä
Aluksi näyttelyt olivat varsin vaatimattomia tilaisuuksia, joihin maanviljelijät ja karjankasvattajat toivat tuotteitaan tai eläimiään näytteille tuomariston arvioitavaksi sekä naapureiden ihasteltavaksi. Maatalousnäyttelyt olivat usein pienten paikkakuntien ensimmäisiä suuria yleisötapahtumia. Maatalousnäyttelyt olivat SUOMEN HISTORIA 32 Presidentti Urho Kekkonen katsastamassa Turun maatalousnäyttelyn antia kesällä 1964. Palkinnot houkuttelivat viljelijöitä parantamaan tuloksiaan. Osuustoimintaliikkeen myötä 1900-luvun alussa maamiesseurat tiivistivät paikallisten maanviljelijöiden yhteistyötä. Tästä syystä ryhdyttiin vuosisadan vaihteessa usealle paikkakunnalle perustamaan isäntäyhdistyksiä ja maamiesseuroja. Entisajan maatalousnäyttelyt. Paikalliset maamiesseurat ryhtyivät myös järjestämään omia maatalousnäyttelyjään. Tämä toiminta pääsi kunnolla vauhtiin vasta itsenäistymisen jälkeen. muassa kyntöneuvontaa, palkkasivat kiertäviä lääninkarjakkoja ja järjestivät erilaisia kilpailuja ja näyttelyitä kannustaakseen maanviljelijöitä kehittämään taitojaan. Vuonna 1899 perustetun Pellervo-Seuran innoittamana monen maaseutukylän isännät hankkivat yhteisiä maatalouskoneita. Maanviljelysseurojen toiminta ei kuitenkaan tavoittanut halutulla tavalla tavallista rahvasta, sillä kuilu yläluokkaisten maanviljelysseuralaisten ja tavallisten viljelijöiden välillä oli liian suuri. Kotieläimiä ja kyntönäytöksiä 20ja 30-luvuilla ryhdyttiin järjestämään suurempia näyttelyitä
Naiset puolestaan ottivat toisistaan mittaa lypsyja kotitaloustyöhön liittyvissä mittelöissä. Maatalousnäyttelyt olivat paikallisille maamiesseuroille suuria ponnistuksia, jotka toivat onnistuessaan maalaispaikkakunnalle tuhansia näyttelyvieraita. Maatalousnäyttelyissä pidettiin työnäytöksiä ja kisailtiin työmestaruuskilpailuissa. Näyttelypäivän ohjelma huipentui usein juhlailtamiin. Hankkijan maatalouskoneita sekä Fiat-henkilöauto esillä maatalousnäyttelyssä 1970-luvulla. Näyttelyihin osallistui maataloudesta elantonsa saaneiden viljelijöiden lisäksi myös kaupunkilaisia, joita näyttelyissä kiinnostivat erityisesti kotieläinosastot. SUOMEN HISTORIA 33. Maanviljelijät mittelivät muun muassa kyntämisessä, heinäseipään teossa sekä halonhakkuussa. Lappalaispariskunta Inarin maatalousnäyttelyssä elokuussa 1966. usein pienten paikkakuntien ensimmäisiä suuria yleisötapahtumia
Tehdastyöläisen elämää Tampereella Työläisasunto 1800-luvun lopun asussaan. Keinutuoli oli merkki asukkaiden vauraudesta, sillä kaikilla työläisillä ei moiseen ylellisyyteen ollut varaa. 34 SUOMEN HISTORIA Teksti ja kuvat: Mari Immonen. Kortteeri Amurissa Amurin työläismuseokortteli kuljettaa vierailijansa aikamatkalle tehdaskaupungin menneisyyteen. Kun elettiin tiiviisti, arjen ilot ja surut jaettiin yhdessä
Eri aikakausien tyyliin sisustetut asunnot esittelevät entisajan asuinoloja, ja oppaat kertovat kiehtovia tarinoita työläiskorttelin elämästä iloineen ja suruineen. Aikoinaan koko Tampereen Amurin kaupunginosan muodostivat samanlaiset rinta rinnan olevat puutalot, mutta 60-luvulla lähes kaikki niistä purettiin uuden asemakaavan tieltä. SUOMEN HISTORIA 35 Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Sama huone jaettiin joko koko perheen tai huonetovereiden kesken. Maaseudulta tehdastyöhön tulleet nuoret saattoivat jakaa huoneensa samalta kylältä kauTyöläismuseokorttelin viehättävässä pihapiirissä voi pysähtyä nauttimaan entisaikojen tunnelmasta. Yksin asuminen oli harvinaista. Tällä viitattiin Siperian Amurinmaahan, johon tuohon aikaan matkasi siirtolaisia. Nykyään museokortteli tarjoaa vierailijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa työläisväestön elämään 1800ja 1900-luvuilla. Tehdastyöläisille tarvittiin asuntoja, joten uutta asuinaluetta ryhdyttiin rakentamaan kaupungin länsilaitamalle. K orkeiden kerrostalojen lomasta pilkottaa kaunis puutalokortteli, joka eroaa arkkitehtuuriltaan ympäröivästä rakennuskannasta selvästi. Makasiininkatu 12:n asukkaita Amurissa 1950-luvulla. Elämää Amurissa Teollistuminen toi Tampereelle runsaasti uutta väkeä 1800-luvulla. Yksi kortteleista säilytettiin ja muutettiin työläismuseoksi. Koska uusi kaupunginosa sijaitsi kaukana silloisesta keskustasta, se sai vertauskuvallisen nimen Amurinmaa. Amuri oli 1870-luvulta alkaen yksi tehdaskaupungin tiheimmin asutuista alueista
Säilytetyn museokorttelin viisi yksikerroksista ja hirsirunkoista asuinrakennusta ovat kaikki alkuperäisillä paikoillaan. Niissä on näkyvissä Amurin työväestön elämän jäljet lähes sadan vuoden ajalta eli vuosilta 1882–1973. Se säilytettiin esimerkkinä Tampereen työväestön entisistä asunnoista, kun alueelle laadittiin uusi asemakaava vuonna 1965. 36 SUOMEN HISTORIA Amurin työläiskortteli. Muut alueen vanhoista puurakennuksista purettiin kerrostalojen tieltä. Työväki peseytyi ja rentoutui raskaan työviikon päätteeksi yhteissaunoissa. MUSEOKORTTELI Amurin työläismuseokortteli on nimensä mukaisesti yhden korttelin kokoinen. Saunanpitäjä myi virkistykseksi jauhokaljaa
Tavallisesti ulkorakennusten rivistöstä löyTyöläisasunnoissa elettiin ahtaasti. punkiin muuttaneiden ikätovereidensa kanssa. SUOMEN HISTORIA 37 Ennen huussiin astumista oli hyvä kopistella jalkojansa, jotta rotat tiesivät juosta karkuun. Kieltolain aikana Amurissa asui myös trokareita, jotka polttivat viinaa ja pelasivat uhkapelejä kivenheiton päässä sijaitsevan Onkiniemen pahamaineisessa ”korttimettässä”. Vapaista kortteeripaikoista ilmoiteltiin myös sanomalehdissä. Tarinat kertovat, kuinka ennen ulkokäymälään astumista oli hyvä kopistella jalkojansa, jotta rotat tiesivät juosta karkuun ja samalla asioillaan mahdollisesti jo istuva tiesi ilmoittaa läsnäolostaan. Asuinrakennusten alakerrassa toimi monenlaista yrittäjää: suutareita, leipureita sekä paperitai sekatavarakauppiaita. Tiiviisti yhdessä 1900-luvun alussa Amurin kaupunginosassa asui jo yli 5 000 asukasta. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto. Yhdessä asuinhuoneessa asui tavallisesti monta henkilöä, usein koko perhe. Pihapiirien ulkorakennuksista löytyivät huussit sekä joissakin kortteleissa myös yhteissauna. Asuinrakennuksissa oli yhteiskeittiöt, joita käytti parhaimmillaan neljäkin perhekuntaa alivuokralaisineen. Isä ja tytär nauttivat kevätpäivän auringosta Amurissa vuonna 1934. Ahtaissa oloissa myös kanssakäyminen naapureiden kanssa oli tiivistä
Työläisasunnon yhteiskeittiö 1930-luvulta. 38 SUOMEN HISTORIA Amurin työläiskortteli Asuinrakennuksissa oli yhteiskeittiöt, joita käytti parhaimmillaan neljäkin perhekuntaa alivuokralaisineen.. TAMPERE VUONNA 1930 Työväestöstä 55 prosenttia työskenteli teollisuudessa tai käsityöammateissa
Talonomistajat asuivat usein itsekin vuokraamassaan talossa, joista heillä oli käytössään kaksi tai kolme kamaria sekä oma keittiö. Kulkutaudit olivat tiiviisti asuttujen työläiskortteleiden riesana. 1920-luvulla vesihanoja alkoi ilmestyä myös amurilaisasuntoihin. Kuusi vuotta myöhemmin kaupungissa tehtiin ensimmäinen katuvalokokeilu. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto lahjoitti 1970-luvulla myymäläkalustoa ja esineistöä vanhaa osuusliikettä esittelevään museokauppaan. Samanaikaisesti Amuriin laadittiin uutta asemakaavaa ja kaupunki varasi yhden vanhoista puutalokortteleista museokäyttöön. Kun tarkastaja astui pihamaalle, ovelta huudettiin varoitus, ja asukkaat riensivät kiertämään pienemmän polttimon tilalle. Pieni pala historiaa 60-luvulla Tampereella syntyi ajatus työläiskotimuseosta. Pyykinpesu hoidettiin useimmiten läheisen Mustalahden laiturilla, jonne oli jo 1800-luvun puolella rakennettu katettu laituri. Amurin työläisasuntoihin sähkövalot saatiin vähitellen 1920-luvulla. Erityiset tarkastajat kiersivät talosta toiseen tutkimassa asukkaiden käyttämien polttimoiden kokoja. Myös niin sanottujen kukkopillien käyttö oli kielloista huolimatta yleistä. Lamminpään asunto on yhä siinä asussa, mihin se vuonna 1973 lähtijänsä jäljiltä jäi. Ratkaisuksi vesiongelmaan kaupunki rakennutti kaduille vesiposteja, joista vettä noudettiin asuntoihin. tyi myös talli, jossa kaupungin ajomiehinä työskentelevät pitivät hevosiaan. Neiti Lempi Lamminpää oli yksi museokorttelin viimeisistä asukkaista. Kukkopilli oli lampun kantaan ruuvattava välikanta, johon saattoi liittää lampun lisäksi sähkötöpselin. Koska toisen maailmansodan jälkeisestä pula-ajasta johtuen sähkömittareita ei ollut saatavilla, sähkönkulutuksesta maksettiin katosta roikkuvan polttimon suuruuden mukaan. SUOMEN HISTORIA 39. Tehdaskaupungin ihmeitä Ensimmäinen sähkövalo oli syttynyt Finlaysonin tehdassaliin jo vuonna 1882. Asuinrakennukset tunnettiin usein niitä työläisille vuokranneiden isäntäperheiden mukaan. Sisäpihoille rakennettujen kaivojen käytöstä luovuttiin jo varhain, sillä kaivoveden havaittiin saastuvan lähellä sijaitsevien huussien sekä rottien vuoksi. Museokortteli avasi ovensa yleisölle ensi kerran vuonna 1975, kun Osuusliikemuseo avattiin
Tarina laulun takaa SERENADI Kuu b a l ai n en 40 SUOMEN HISTORIA
Varsinaiset kannuksena kirjailijana Koskela hankki esikoisromaanillaan. Soitinrakentajanakin Pohjanmies oli haaveileva keksijä. Urkutehtaan teknillisenä johtajana Pohjanmies suunnitteli ja piirsi 60 kappaletta kirkkoja konserttiurkuja. Sävellystuotantoon kuuluu näytelmämusiikkia, kantaatteja sekä kuoroja orkesteriteoksia. Rannikkokaupungin poika harrasti kyllä purjehtimista, mutta varsinaiselle merimatkalle hän lähti vasta serenadinsa kirjoittamisen jälkeen. Koskelan esikoista pidettiin vähäarvoisena tulenkantajatyylin jälkilauluna, mutta siitä huolimatta sen muutkin runot serenadin ohella ovat kelvanneet säveltäjille. Hän kuoli keuhkokuumeeseen hyvin nuorena, vain 25-vuotiaana, mutta ennätti luoda kiinnostavan taiteilijauran. Kiihkeää, kuumaa ja varhaista Unto Koskela (1908–1934) oli erikoinen persoona. Urkumusiikin alalta löytyi myös Pohjanmiehen toinen elämänura. ”Ah , Ku ub a n h e lmi , su a en un o hda mil l oin k a a n .. SUOMEN HISTORIA 41 Teksti: Mika Rassi Kuvitus: Sari Mantila. Illanviettojen ikisuosikkia voisi luulla brittiläisten merikarhujen lauluksi. Hän uneksi myös uuden ajan uruista, ympäri kirkkoa sijoitetuista sähköpillielementeistä, joiden ääni olisi eläväisempää kuin hänen tehdaslaitoksiksi luonnehtimiensa urkujen sointi. Esimerkiksi vuonna 1947 ilmestynyt Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon – suomalaisten kirjailijoiden elämäkertoja kyllä esittelee Koskelan tuotantoa ja elämää seitsemän sivun verran, mutta Kuubalaista serenadia ei mainita lainkaan. Tauno Koskela muistaa laulaneensa sitä ensi kerran keväällä 1940 Toijalan lastenkodissa, jossa hän nuorena korpraalina koulutti alokkaita. Hän ihastui jo pikkupoikana kirkkourkujen sointiin, ja haaveiltuaan hetken urasta muilla taiteenaloilla hän antautui musiikille. Tuo tarttuva, välitön ja romanttinen laulu olisi mainiosti voinut syntyä brittiläisen rahtilaivan kannella halvan kitaran kömpelöllä tuella. .” H ivenenkin hilpeää seuraelämää viettänyt suomalainen tunnistaa oikopäätä Kuubalaisen serenadin alkusäkeet: ”Me tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen…” Kansakunnan muistiin on kaiverrettu elämänkokemusta uhkuvia miehekkäitä tulkintoja kappaleesta, ovathan sitä esittäneet niin Kauko Käyhkö , Tapio Rautavaara kuin Eino Grön . Punainen sukkanauha taisi tuohon aikaan olla liian selkeää vihjailua. Pohjanmies opiskeli Suomessa kanttori-urkuriksi ja Saksassa konservatoriossa säveltämistä. Vuonna 1932 ilmestynyt Hedelmätön puu oli ensimmäisiä suomalaisia psykologisia romaaneja, tarina epileptikon avioliitosta. Intohimona urut Serenadin säveltäjä Juhani Pohjanmies (1893–1959) eli yli kaksi kertaa sanoittajaa pidempään. Koskelan veli Tauno Koskela muisteli vuosien jälkeen, kuinka Unto opetti myöhempää tilapäiskirjallisuuden mestaria Mikaa hankkimaan taskurahaa kirjoittamalla rakkausjuttuja viikkolehtiin. Sanoittaja Unto Koskela ja säveltäjä Juhani Pohjanmies olivat kuitenkin alojensa ammattilaisia ja kaukana myös iskelmien maailmasta. Hän oli kirjallisuutemme uudistajia ja samalla tiukasti raumalainen perinnekirjoittaja. Tuore marssilaulu kiellettiin pian papiston pyynnöstä. Samaa ristiriitaa on Kuubalaisen serenadin nuoruutta haikailevassa tunnelmassa, sillä se on parikymppisen palavasieluisen pojan käsialaa. Omaelämäkerrallisessa romaanissa Koskela kiteyttää oman tarinansa: ”Niinkuin jonakin kesänä kasvien kypsyminen tapahtuu ihmeellisen aikaisin ja nopeasti, oli meidän nuoruutemme tuollaista kiihkeää, kuumaa ja varhaista.” Kuubalaisen serenadin sanat synnytti ristiriitainen ihminen, vielä miltei lapsena nuoruutta romanttisesti haikaillut kirjailija, joka saattoi yhtä hyvin sepittää hupaisan murrejutun kuin luoda kansainvälisesti vaikuttuneen taideromaanin. Hän kehitteli laitetta, joka tallentaisi hänen urkuimprovisaationsa – kirjoittamaansa musiikkia hän ei pitänyt vapaan soiton veroisena. 20-luvulla Koskela pyöri kulttuurin ja kirjallisuuden etujoukon Tulenkantajien piireissä muun muassa Mika Waltarin seurassa. Heidän laajempi elämäntyönsä on jäänyt yhden menestyskappaleen varjoon. Unohdetut vangit Koskela ja Pohjanmies ovat yhtäältä ajatellen Kuubalaisen serenadin vankeja. Kirjassa Suomen säveltäjiä II Pohjanmies ja hänen vaimonsa unohtavat autuaasti urkumestarin iskelmällisen syrjähypyn, vaikka miehen kirjoittamat, nykyään vain harvojen muistamat poikakirjatkin mainitaan. Silloinkaan reissu ei ulottunut Itämerta kauemmas. Sen sävel syntyi 30-luvulla. Sen tekijät ovat kuitenkin nuorena kuollut kirjailija ja intohimoinen urkujen rakentaja – molemmat supisuomalaisia. Ei siis liene ihme, että muutoinkin paljon runoja säveltänyt ahkera lukija Pohjanmies ihastui Koskelan haaveelliseen runoon. Toisaalta tuo laulu on niin kaukana miesten varsinaisesta alasta, että heidän muu tuotantonsa ja työnsä on haluttu kokonaan irrottaa siitä. Serenadin teksti oli alunperin runo, joka ilmestyi vuonna 1930 Koskelan esikoisteoksessa, runokokoelmassa Purjeet sumussa
Nuori komppanianpäällikkö 42 SUOMEN HISTORIA Teksti: Aimo Tenni Kuvitus: Tero Björklund Kuvat: Paavo Korhonen ja Aimo Tenni
43 SUOMEN HISTORIA. Nuori komppanianpäällikkö Miehet Suomen sodissa osa 11: Paavo Korhonen Tamperelainen Paavo Korhonen astui vapaaehtoisena armeijan palvelukseen 2.6.1939. Nuori mies valokuvasi sotaa ja teki tarkkoja muistiinpanoja, joiden kautta pääsemme lähelle raakaa todellisuutta. Korhonen toimi niin joukkueenjohtajana kuin komppanianpäällikkönä, vaikka hän oli hädin tuskin parikymppinen poikanen
Ne kaikki 65 kirjettä, jotka hän kirjoitti kotiinsa vuoden 1939 aikana, ovat tallella. Samoin huomasin, että kelvoton käsialani hioitui jo tuona aikana suorastaan kauniiksi. ”Sinut hylätään heti kättelyssä! Hyvä jos saan noin kevyen pojan yleensäkään armeijaan”, ilmoitti lääkäri. Samoin vastaukset. Muuten laatuisa mies, mutta jos vuodevaatteet eivät olleet mallikelpoisessa järjestyksessä, kaksikerroksiset rautasängyt piti kantaa toisesta kerroksesta ulos, ja siellä ne pantiin kauniiseen muodostelmaan – kaikki luonnollisesti pikavauhdilla. ”Merkillinen tuo ihmisen muisti. Tämän artikkelin kuvituksena on Korhosen omia otoksia. Kun miehet olivat lähimain saman mittaisia, jakautui kannettavien tavaroiden paino tasaisemmin kaikille. Elämän tähtihetki nuorukaiselle oli, kun noin kolmetuhatta suojeluskuntalaista osallistui everstiluutnantti Pajarin johdolla Tampereen valtauksen 20-vuotisjuhlaparaatiin. Kapteeni lupasi jopa suositella ylioppilas Korhosta aliupseerikouluun. Pitkäikäisen miehen monet läheiset ovat jo poissa. Harjoitus luo taitoa.” Korhonen pääsi aliupseerikouluun. Neuvostoliitto halusi neuvottelujen tuloksena paremmat lähtöasemat, sillä Suomen-valtaussuunnitelmat oli jo tehty. Itse Mannerheim saapui paikalle. Samoihin aikoihin kutsuttiin reserviläisiä palvelukseen ja Moskovassa neuvoteltiin. Korialla Korhonen päätettiin lääkärintarkastuksen jälkeen siirtää puolustusministeriöön kirjuriksi. Olihan se sentään jotakin 17-vuotiaan silmissä. Paavo Korhonen on edelleen järjestelmällinen mies. Lausunto oli kuitenkin sen verran myönteinen, että kutsu Pioneeripataljoonaan Korialle tuli. Takana näkyvällä mäellä väijyy partisaaniosasto. Oli ikävää jättää kotiväki siinä tilanteessa. Se oli jo silloin ja varsinkin sodan aikana tärkeä mielialatekijä. Korhonen kävi viisi vuotta sotaa ja kohosi alle parikymppisenä komppanianpäälliköksi. Siellä piti ilmoittautua 2.6.1939. Lääkärintodistusta varten pitkä ja laiha Paavo meni tuntemansa tohtorin luo ja kertoi haluavansa ilmavoimiin. Oli poistuttava suojahautoihin. Se oli luonnolista, sillä olihan isä Messukylän suojeluskunnan paikallispäällikkö. Samalle viikolle osuivat isän hautajaiset. Kivääritulta ammuttiin kohti matalalla lentäviä pommiMannerheim tarkastaa pioneeriupseerien rivistöä Aunuksessa. Entinen rintamaupseeri ja diplomi-insinööri asuu nyt yksin. Kirjoituksillakin on suuri arvo. ”Isän kuolema vaikutti runsaaseen kirjeenvaihtoon. P aavo Korhosen asunto on täynnä taidevalokuvia ja muistoja menneiltä ajoilta. Korhonen oli jo tässä joukossa, mutta sitten tuli joku nimilistan kanssa ja Korhonen jäi muutaman muun kanssa koululle. Myöhemmin ymmärsin, että olimme todennäköisiä upseerikolulaisia.” Koriaa pommitettiin. Komppanian äitinä palveli jääkärivääpeli Ema Penttinen . Sodan sytyttyä aliupseerikurssi jaettiin puoliksi, ja toinen puolikas lähti rintamalle. Laiha vapaaehtoinen Paavo Korhonen liittyi jo 15-vuotiaana suojeluskuntaan. Vasemmalla kenraali Airo. Lisäksi hän piti päiväkirjaa ja kirjasi tapahtumia heti ylös. Korhonen meni keskustelemaan komppanian päällikön kapteeni Takalan kanssa, ja suojeluskuntapalveluksen ansiosta siirto peruttiin. ”Olin pettynyt, sillä halusin rintamalle. Silloin nimittäin pioneerikoulutuksen pääpaino oli vesistöjen ylityksissä, jolloin jouduttiin porukalla kantamaan ponttooneita ja muita painavia tavaroita. Joukko jaettiin kahtia pituusjärjestyksen mukaan. Talvisota Lokakuun kuudes 1939 oli Korian kentällä valatilaisuus. Paavo Korhonen pyrki suorittamaan asevelvollisuuttaan vapaaehtoisena. Olihan siinä mylläkkää ja suhahdeltuja kirosanoja. SUOMEN HISTORIA 44 Paavo Korhonen. Hänen sotamuistonsa ovat sikäli kouriintuntuvia, että hän sai sota-aikana valokuvausluvan. Kun tapahtumia myöhemmin kuvaillaan, tulee yhtä monta erilaista kertomusta samasta tapahtumasta kuin on kertojiakin”, Korhonen toteaa muistinvaraisesta tiedosta
Tuona aikana minut ylennettiin korpraaliksi, olihan se olevinaan suuri arvonnousu.” Korhonen ei jäänyt korpraaliksi, sillä hänet valittiin Reserviupseerikouluun Niinisaloon. Melkein tippa Matkalla Petsamoon ajettiin Kaunispäällä miinan yli. Tämä ei sopinut sen aikaisen sotilasjohdon ajattelutapaan, eikä Hakkapeliitta-lehti julkaissut kirjoitusta. Aluksi se oli ihan mukavaa syötävää, mutta parin viikon päästä ne alkoivat ällöttää.” Savukoskelle Kun Petsamon tie tuli ajokuntoon, alkoi sillä ennen näkemätön liikenne; olihan se Tanskan salmien sulkeuduttua ainoa henkireikämme maailmalle. Korhonen sai ärhäkän angiinan ja joutui sairaalaan. Monen kilometrin matka meni puolessa tunnissa ja minua odottanut juna lähti kohti pohjoista. 13.1.1940 pioneereihin kuuluvat siirrettiin takaisin Korialle jatkamaan koulutustaan. Kaunispäällä auto, jossa me päällystö olimme, ajoi suomalaisten talvisodan aikana laittaman panssarimiinan yli. Tosin Korian siltojen luona oli ilmatorjuntakonekiväärit. Näissä töissä 19-vuotias upseeri osoitti hämmästyttävää rohkeutta. Ylennys vänrikiksi tuli 1. Se oli tuttua seutua. Hän oletti, että se yrittäisi katkaista Suomen kapeimmasta kohdasta ja hyökkäisi kaikkien teiden suunnissa. ”Yritimme korjailla tietä ja siltoja ja purkaa miinoja. Ilmeisesti ammunta tuotti tulosta, koska tämän jälkeen pommitukset tapahtuivat korkealta, jolloin myös tarkkuus kärsi. Hän oli koko komppanian nuorin mies. Myöhemmin huhut kertoivat koneen pudonneen kotimatkalla Kotkan seuduilla, ja tietysti jokainen oli varma, että se oli juuri hänen tulittamansa. Muutoin reissu sujui kuin retkellä ollen. Ruokapuoli oli vähän sitä sun tätä, mutta Petsamoon päästyämme saimme runsaasti portugalilaisia öljysardiineja. Toki hän käyttää teksteissään kirjailijan vapauksia.” Uran huipulla Vänrikki Korhonen ehti käydä komennuskuntineen Korvatunturilla asti, jossa metsäpalo uhkasi hävittää joulupukin verstaat. Seurasi komennus Rovaniemelle esikuntaan adjutantiksi. huhtikuuta, ja joukkueenjohtajan vakanssi odotti pioneeripataljoona 18/3:ssa. Onneksi se oli viallinen, mutta siitä pistänyt naula puhkaisi renkaamme. Komppania lähti Rovanimeltä etenemään kuorma-autoilla kohti Petsamoa. koneita. Asia myönnettiin, mutta muutoksiin ei voitu suostua, sillä käsky oli käsky. Asemat oli piirretty korkealla taholla, mutta kartta ei aina pitänyt yhtä todellisuuden kanssa. ”Yritin selittää, ettei ole mitään järkeä tehdä asuntokorsua ja kk-pesäkettä keskelle suota. ”Kiirehdin heti ylentämään Kalle Päätalon korpraaliksi. En tuntenut miestä ja luulin asiaa väärinkäsitykseksi. Mutta selvisihän se asia, ja kuulin, että painossa oli parhaillaan kirja nimeltä Ahdistettu maa, jossa myös minä astun näyttämölle. päivänä Korhonen oli juuri tullut saunasta ja kuivatteli itseään teltassa, kun lähetti toi käskyn. Joskus nuori mies voi olla kaukaa viisas, kun iäkkäämmät pitäytyvät luutuneissa käsityksissään. Ei erityisen tehokas ase siinä tilanteessa.. Selvisi, että olimme matkalla Petsamoon. Sen kunniaksi otettiin kuva. SUOMEN HISTORIA 45 Karjalan armeijan kärjessä oli nyt hyökkäämässä vänrikki Korhonen pistooli kädessään. ”Onneksi meidät siirrettiin jollekin koululle, sillä sairaalarakennus sai kohta täysosuman. 19-vuotiaasta vänrikki Korhosesta tehtiin komppanianpäällikkö. ”Sen mukaan minun piti heti ilmoittautua Korian rautatieasemalla, jossa jo junaan kuormattu komppania odotti. Onneksi palon todettiin riehuvan Venäjän puolella. Pioneerikomppania siirtyi Savukoskelle päätyönään puolustusasemien rakentaminen kylän läheisyyteen. Esiinnyin vielä seuraavassakin teoksessa nimeltään Miinoitettu rauha. Lappiin ja Petsamoon Huhtikuun 29. Venäläiset vetäytyivät edellämme. Enempää lupia kyselemättä lainasin erään kokeneen konekivääriupseerin jalkaväestä, ja me suunnittelimme Savukosken osuuden Salpalinjasta uuteen asuun, Näin uskalsimme tehdä, koska kohdallamme ei ollut kyse myöhemmästä virkaurasta.” Savukosken aikana Korhonen oppi ratsastamaan ja ajamaan autolla ja moottoripyörällä. Vuosikymmeniä myöhemmin hän tuli Tampereen Raatihuoneella kiittämään minua 'saamastaan ensimmäisestä julkisesta tunnustuksesta'. Olin nimittäin ollut kesällä 1938 pyöräretkellä, joka ulottui aina Liinahamariin saakka.” Pyörämatkansa kokemusten myötä Korhonen oli laatinut kirjoituksen, jossa hän piti Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen varmana. Kun päällystöä piti kotiuttaa, tapahtui jotain hyvin erikoista. Näin vakinaisen väen joukkoja olisi siirrettävä pohjoiseen. Olihan se hämmästyttävää lukea vuosikymmenten jälkeen tunnetun kirjailijan tekstiä niistä tapahtumista
Päätalon kirjoissa Korhoset ovat muuttuneet Karppisiksi. Hoida putiikki.” Siinäpä arvon ylennys: 19-vuotias oli pataljoonan vt. Nyt lähden. Asiallisesti ottaen olin kylläkin ehdottomasti sotilasurani huipulla.” Vänrikki Korhosen palvelusaika alkoi lähestyä loppuaan, mutta ennen sitä hän oli vielä Joutsijärvellä majailleen komppanian päällikkönä. Joulukuun 1. Hyvästelin äidin ja sisaren ja pyysin saada mennä yksin asemalle. Kun Korhonen oli kahden päivän ajan tutustunut tilanteeseen Rovaniemellä, pataljoonan komentaja sanoi: ”En ole talvisodan jälkeen ollut päivääkään lomalla. ”Viereeni tulivat 20 mm pst. Armeija tarjosi työpaikkaa 3000 markan palkalla, mutta Korhonen oli päätynyt opiskelun kannalle. Luonnollisesti tehtaalla tehtiin myös armeijan tilauksia. Jalkaväki kärsi tappioita ja joutui siten vieläkin enemmän hajalleen. Kulennoisista marssittiin, mutta koska pioneeripataljoonassa oli jalkamiesten lisäksi hevosilla, autoilla ja polkupyörilläkin liikkuvia osia, marssin järjestäminen tuotti vaikeuksia erilaisten liikkumisnopeuksien takia. Lyhyin syöksyin mentiin eteenpäin. Pioneerikomppanian teltat Petsamossa. Siinä Tampereen Hämeenkatua kulkiessa tuntui kurkussa kuristavaa tunnetta ja päässä risteili epäilys, että palaanko enää takaisin. Osuma uudessa sodassa Tampellan konepaja otti Paavo Korhosen harjoittelijaksi. Päästiin eräälle harjanteelle. 1940 oli kotiuttamispäivä. Kranaatit alkoivat viheltää ilkeästi ja läheltä. Nuoresta iästään huolimatta annettu vakanssi taisi aiheuttaa pientä kateutta porukassa, sillä päällikköä nimiteltiin selän takana pentuvänrikiksi. komentaja sekä divisioonan vt. Kun hyökkäys alkoi, vänrikki Korhonen joukkueineen painui kohti vihollista heti konepistoolimiesten perässä. Joukko venyi niin, ettei ”käsky läpi” enää palannut, eikä vänrikki tiennyt, mitä peräpäässä tapahtui. Silloin kohosi Paavo Korhonen ykkös-Korhoseksi ja uusi päällikkö oli kakkos-Korhonen. Sen jälkeen lähdettiin kohti rajaa. Vastuu painoi hentoja hartioitani. Vänrikki Korhonen lähettinsä Sotaniemen kanssa Lapissa. Meteliä ja kymmenien hitsauskoneiden räiskintää riitti. ”Minut käskettiin Lapuan Seurahuoneelle ilmoittautumaan. Korhonen ounasteli uutta sotaa. pioneerikomentaja. silmässä Korhonen hyvästeli porukan ja Putte-hevosen. Hän oli pakannut repun valmiiksi kotinsa nurkkaan, ja kun käsky kävi keäkuussa 1941, hän oli valmis. Seuraavankin päällikön nimi sattui olemaan Korhonen, ja hän oli tiukka mies. Nostin repun selkääni ja lähdin.” Joukko koottiin Lapualla ja varustettiin. 10.7.1941 klo 12.00 levitettiin puhelinsanomaa: ”Herra Karma saapuu klo 20.00.” Se merkitsi VII Armeijakunnalle lähtöä ottamaan Karjalaa takaisin. Aloin epäillä, ettei ne penteleen tunnustelijat olleetkaan edellämme, ja samassa alkoi purolinjan takaa tulla tulta. Pyysin liittymään seuraan. Enson suunnasta kuului tykistötulta. Korhonen sai tietää, että tunnustelijat olivat lähteneet jo aikoja sitten. kiväärin kanssa miehet ja sanoivat, että heiltä meni johtaja. Tehtäväkuvaan kuuluivat toisen maailmansodan aikana miinoitukset ja räjäytystyöt, siltojen rakennusja linnoitustyöt ja vihollisen miinoitusten ja esteiden purku. 46 SUOMEN HISTORIA. Vaikka meidän oli ilmoitettu olevan reserviporukka, totuus oli, että PIONEERIT P ioneereilla tarkoitetaan teknisiä joukkoja. Marssiessa hyökkäysasemiin tuli kuuma, ja tiestä nousi pölyä. Piti lyödä maihin. Pääperiaatteena oli nopeuttaa omien joukkojen liikkumista ja hidastaa sitä vihollisen osalta. ”Vastasin silloin Kuusamosta Petsamoon ylettyvistä linnoitustöistä. Ainoa tavattu kaivo kuhisi miehiä, joten janoisina jatkettiin. Korhosella oli tässä vaikeuksia, sillä niskassa keikkuivat remmin varassa kiikari, karttalaukku, valokuvauskone ja leipälaukku tyhjine kenttäpulloineen
Murrosta lähestyttiin rohkeusjärjestyksessä. Lähteenmäki, Mutanen, Palo, Angerkoski. Kipua ei tuntunut, mutta ensiside kastui heti verestä. Siellä hänen opetustaan seurasi kerran kenraali Sarlin . Viihdytyskiertueen nimekkäitä esiintyjiä: vas. Majuri Lammetmaa piti ikimuistoisen tervetuliaispuheen, jossa hän kertoi reservinupseerin tilastollisen elinajan osasto Laguksessa olevan kaksi viikkoa. ”Liekö kohtalo päättänyt säästää minut, sillä monen miinan yli Zündappin kyydissä ajoin. Murros oli kuitenkin laajentunut, ja eräs rohkea kadetti antoi henkensä viimeistellessään työn. Olemme heitä yrittäneet myöhemmin auttaa.” Pioneeriupseerikurssi Aunuksessa syyskuussa 1943 jäi Korhosen mieleen. Luutnantti Korhonen siirrettiin Uttiin: ”Mielenkiintoinen tehtävä oli Eestin vapaaehtoispoikien kouluttaminen. Vatsapuolelle haavoittuneena hänellä oli suuria vaikeuksia ryömiä porukkansa mukana miinoittamaan vihollisen asemien eteen. Sen jälkien käsittelemisessä on taide ilmiselvästi ollut reservin kapteeni Paavo Korhosen apuna. SUOMEN HISTORIA 47. Jos he olisivat tienneet, kuka oli kysymyksessä, he olisivat varmasti ampuneet, totesi partisaani. Vielä Lappiin Kun osasto Lagus lähti syksyllä 1944 kohti Lappia, siinä oli kahden pioneeriupseerin vajaus. Mutta luutnantti Korhosen käsi nousi. Aika täsmäsi. Harvinaisen miellyttäviä ja helppoja koulutettavia. Tilastot valehtelivat, mutta puhe veti vakavaksi. Paavo Korhonen muistojensa parissa. Sana porukan kovasta maineesta oli kiirinyt, eikä vapaaehtoisia juuri ollut. Puissakin räiskyi, sillä vihollinen käytti kiellettyjä räjähtäviä luoteja. No, löytyiväthän ne tunnustelijatkin, ja eteneminen jatkui hyvässä järjestyksessä.” Hyökkäys eteni vahvasti linnoitetun tukikohdan eteen. Tie kenttäsairaalaan oli hyvin vaikea, mutta Korhonen selviytyi. Hyökkäys pääsi etenemään. Ilmeisen tyytyväisenä hän käski Korhosta keksimään uuden miinakarttajärjestelmän. Monella heistä oli myöhemmin kova kohtalo. Lopun taisteluharjoitusta tuli yllättäen katsomaan itse marsalkka Mannerheim seurueineen. Mutta tottelimme marsalkkamme käskyä ja hoidimme homman.” Viisi vuotta kestänyt sotareissu oli ohi. Korhonen työnsi kolmen metrin riu'ulla 25 kilon panosta murrokseen, ja kun se jostain syystä räjähti ennen aikojaan, hän menetti valtavan pamauksen seurauksena hetkeksi tajuntansa. Myöhemmin laskettiin, että murrosta ampui 12 vihollisen konetuliasetta. Tämä kertoi olleensa partion johtajana Aunuksessa ja nähneensä eräältä mäeltä, kun joukko järjestyi katselmukseen. Tuli tavattomasti nikkeliä. Opin muutaman sanan eestiäkin, ja kun useimmat osasivat saksaa, koulutus tapahtui kolmen kielen sekoituksella. Upseeri kertoi asian Korhoselle. Sinänsä tyypillistä sodassa: kaikki on vähän sekaisin. Panssaridivisioona siirtyi Lappiin. Se reissu sisälsi liikaa kylmää, liian vähän unta, liian vähän ruokaa, liikaa ahdistavaa epävarmuutta. Ei erityisen tehokas ase siinä tilanteessa. Sen hän teki, ja arvostus nousi kovasti. Kouluttaja ja keksijä Korhonen siirrettiin kouluttajaksi Korialle. Koska partiolla oli tiedustelutehtävä, he eivät ampuneet. Karjalan armeijan kärjessä oli nyt hyökkäämässä vänrikki Korhonen pistooli kädessään. Perässäni tulivat pioneerit kasapanoksia kantaen. Korhosen joukkue menetti operaatiossa kaksi miestä kaatuneina ja yhdeksän haavoittuneena. Korhonen ryömi erään bunkkerin eteen ja kurottautui katsomaan, jolloin sieltä tulikin sarja hänen alitseen. Sitten pitkä mies seurueineen tarkasti joukon. Alkoi jakso, jolloin Korhonen oli välillä rintamalla, välillä sairaalassa. Luultavasti tulituksen laukaisemia miinoja räjähteli. Mutta eipä ollut ainut kerta, kun Marski oli hengenvaarassa. Myöhemmin YYA-aikana suomalainen upseeri tapasi NL:ssa entisen partisaanimajurin
Näkymä kaupungille keskeneräisestä Karjala-Ilmarisen talosta kuvattuna. Viipurin rautatieaseman ratapiha ja laiturit. Propagandajulisteita maalaustaideverstaan ovella. 48 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 48 SUOMEN HISTORIA K u va t: SA -K u va Värikuvia Viipurista Vanhan Viipurin läänin talvisodassa pahasti vaurioitunut pääkaupunki menetettiin Moskovan rauhan myötä Neuvostoliitolle. Seuraavan kerran Viipuri joutui Neuvostoliiton hallintaan kesäkuussa 1944. Kaupunki vallattiin takaisin jatkosodan alussa ja kunnostettiin asuinkelpoiseksi. Vanhan tuomiokirkon kellotorni. Asemarakennuksen rauniot. Sodan hetkiä Kuva: Erik Blomberg Kuva: Erkki Majava Kuva: Erkki Majava Kuva: Erik Blomberg Kuva: Erkki Majava
Vasemmalla Pohjoismaiden Yhdyspankin talo. Talojen raunioita, taustalla Eliaan kirkko. Paraati kauppatorilla pyöreän tornin edustalla. Partio liikkeellä poliisitalon ja Zweygbergin talon välissä. 49 SUOMEN HISTORIA 49 SUOMEN HISTORIA Loikkasen ja Kelkkalan kaupunginosaa. Kuva: Erik Blomberg Kuva: Erik Blomberg Kuva: Erik Blomberg Kuva: Erkki Majava Kuva: Erkki Majava. Asunto-Osakeyhtiö Ilveksen moderni kerrostalo Kannaksenkadulla
SUOMEN HISTORIA 50 Sarjakuvia on niin helppoa lukea, että niiden merkitystä ja keinoja ei juuri pysähdy pohtimaan. Kotimainen sarjakuva on heijastellut kansainvälisiäkin tuulia, mutta se on yhä omaehtoista ja vapaata määräilevistä tyylitrendeistä. Suomalaisiin ruutuihin on tallennettu kansan rakastamia antisankareita, maalaisyhteiskunnan muutoksen kuvia ja historiallisia kertomuksia. Puhkeamaton kupla Suomalaisen sarjakuvan historiaa Teksti: Mika Rassi
W SO Y 20 11 .. Se oli ajoitettu ensimmäisen suomalaisen sarjakuva-albumin ilmestymisen mukaan. Myöhemmin Vainio ansioitui kirjailijana ja taidemaalarina, ja muistetaanpa hänet partioliikkeen johtajanakin. S uomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlaa vietettiin vuonna 2011. Tuo albumi on Ilmari Vainion Professori Itikaisen tutkimusretki (1911). Vaikka albumi on 48-sivuinen, tarina on melko suppea, sillä siinä on vain yksi kuva sivua kohti. Itikaisesta on otettu peräti kuusi painosta. Retki tuntemattomaan Professori Itikainen seikkaili jopa maapallon lävitse. Kannessa todetaan osuvasti, että teos on Vainion kuvittelema. Tekijä oli kirjan ilmestyessä 19-vuotias. Humoristisessa tarinassa Itikainen, kapteeni Pyöryläinen ja merimies Jukka Hyöryläinen seikkailevat muun muassa alkuasukaskylässä, tulivuoren uumenissa, Kiinassa ja Pohjoisnavalla. SUOMEN HISTORIA 51 V a in io , Il m a ri : P ro fe ss o ri It ik a is en tu tk im u sr et k i
Taitavasta riimittelystä saattoi parhaimmillaan nauttia yhtä paljon kuin piirroksista. Tanskalaiset Majakka ja Perävaunu -elokuvat, joiden filmaamista Fogeli oli seuraamassa, vaikuttivat ilmeisesti siihen, että Pekka sai myöhemmin kaveriksi Pätkän. K u st a n n u s M ä k el ä 19 94 . Kieussa ja Kaiussa on kansainvälistä vaikutetta paitsi eläinhahmojen myös runotekstien puolesta: olihan jo 1800-luvulla ilmestynyt saksalaisen Wilhelm Buschin runomuotoinen kuvakertomus Max ja Moritz. A lh o , A sm o ja W a lt a ri , M ik a : K ie k u ja K a ik u ja P o ss u tu le va t ta a s. O ta va 20 07 .. Puupään hahmo muuttui vuosien mittaan siitä, millaisena äiti hänet ensi ruudussa maailmalle lähetti. Yhteistyö oli jaettu siten, että piirtäjä toimi käsikirjoitusta myöten omatoimisesti, ja riimittelijä laati värssyt valmiiseen sarjakuvaan. Pekan ikoninen hattu on vuodesta 1972 ollut maan arvostetuin sarjakuvantekijöiden palkinto. Piirtäjä Ola ”Fogeli” Fogelberg oli aiemmin tehnyt Janne Ankkanen -nimistä eläinsarjakuvaa, jo ennen erään kuuluisan amerikkalaisen ankan esiinmarssia sarjakuvakentällä. Jo hyvin alkuvaiheessa Pekka nai Justiinan ja sai tämän kanssa pojan. Se oli hyvin pitkäikäinen sarjakuva, semminkin kun sillä oli koko tuona aikana vain yksi piirtäjä. Pian sarjoista katosi niiden poliittinen vivahde, Pekka muutti maalle, ja suosio vakiintui. Kieku ja Kaiku ilmestyi vuosina 1927–75. Fogeli kuoli vuonna 1952, mutta senkin jälkeen hänen tyttärensä Toto Kaila piti sarjakuvaa hengissä 1970-luvulle asti. Huhu on tyypillinen esimerkki Fogelin uteliaisuudesta ihmisryhmien toimintaa ja tiedon välittämisen ongelmia kohtaan. Pekka oli julkaisukanavan mukaisesti alun perin osuuskauppamies. K u st a n n u s M ä k el ä 19 85 . Suomen kuuluisin päivänkakkara Kukkojen pitkä laulu Kukonpoikien opettavaisuus oli lempeää. Pekka Puupää on yksi niistä ammoisten hölmöläistarinoiden jälkeläisistä, joita suomalaiset rakastavat. V uonna 1925 erään osuuskauppaliikkeen lehden sivuille ilmestyi sarjakuvasankareista kenties suomalaisin, Pekka Puupää. SUOMEN HISTORIA 52 Suomalainen sarjakuva Fo g el i: P u u pä ä n pa rh a at 8. V alkoinen Kieku-kukko ja sen musta lajitoveri Kaiku ovat epäilemättä yhä monien mielestä sarjakuvamme ikimuistoisimmat eläinhahmot. Vuoroin vieraissa, voidaan sanoa, sillä sittemmin Pekka ja Pätkä siirtyivät valkokankaalle yli kymmenessä elokuvassa. P ek k a P u u pä ä 60 v u o tt a . Asmo Alhon piirtämän koomisen ja opettavaisen sarjan runot laati useimmiten Mika Waltari
Sota-aikana Rymy-Eetu lähti monen muun sarjakuvahahmon tapaan rintamalle. Lisäksi Savolainen on opettanut, kannustanut ja auttanut nuoria sarjakuvataiteilijoita eteenpäin. Sarja jatkui vuoteen 1975. Muumipeikko oli vahvan ammattimainen sarjakuva, joka osasi pilailla ilmaisumuodon vakiintuneilla keinoilla. Kun Eetuja ryhdyttiin kokoamaan albumeiksi, niihin kuitenkin tehtiin riimirunoja. Se on kansainvälisesti menestynein suomalainen sarjakuva: sitä julkaistiin parhaimmillaan yli 40 maassa 26 kielellä 20 miljoonalle päivittäiselle lukijalle. Hän oli pitkään Suomen ainoa täysammattilainen sarjakuvantekijä. A rk ti n en B a n a a n i 19 97 . Tekstin ja kuvan suhde ei ollut yhtä elimellinen kuin vaikkapa Kieussa ja Kaiussa. Todellinen voittokulku alkoi kertarysäyksellä vuonna 1954, kun maailman tuolloin suurin iltapäivälehti The Evening News alkoi julkaista Muumipeikkoa. Vähitellen hän tuli mukaan käsikirjoittamiseen, ja vuodesta 1959 Lars alkoi tehdä Muumipeikkoa kokonaan yksin. Ta n tt u , E rk k i (H a k k a pe li it ta 1/1 94 0) .. Rymy-Eetu oli sikäli puhdasta sarjakuvaa, että siihen ei alun perin liittynyt tekstiä lainkaan. Sarjakuvaklassikot 1. Toven veli Lars Jansson oli alusta asti siskonsa apuna sarjakuvan tekemisessä. S amaan aikaan Tove Janssonin kanssa aloitti työnsä Veikko Savolainen . Hänen tunnetuimmat työnsä lienevät seikkailusarjakuva Joonas sekä haaveilevasta pojasta kertova Unto Uneksija. Viiksekäs ja pyöreä piippusuu ilmestyi vuosina 1930–1973. Sen todellisuutta ja kuvitelmia kuvaavissa jaksoissa Joonas käytti kahta eri tyyliä, realistista ja pilakuvamaista. Sarja ilmestyi pitkään, vuodesta 1966 vuoteen 2010. Kauniit naiset kuuluivat Eljas Erkon tilauksesta alkaneen sarjan vakiokuvastoon. Alkuperäiset Muumipeikko-sarjakuvat olivat kaukana myöhemmistä piirrossarjoista ja lasten kuvakirjoista. Sa vo la in en , V ei k ko : Jo o n a s ja h yp n o o si m u rh a . Boheemin anarkististen mutta konstailemattomien muumien kautta sarjakuva irvaili monenlaisille yleismaailmallisille tai aikansa ilmiöille. Joonas ilmestyi vuosina 1950–1972, ja tekijä alkoi käyttää tämän suositun sarjakuvan nimeä myös omana nimimerkkinään. Kenties vieläkin paremmin Savolainen muistetaan Pellervo-lehden Unto Uneksijasta. WSOY 2008. E rkki Tantun Rymy-Eetuun henkilöityy perimmäisinä pidettyjä suomalaisia luonteenpiirteitä: jääräpäisyys, oveluus ja voimakkuus. Jansson, Tove: Muumit. Perisuomalainen piippumies Peikkoja aikuisille Joonas – ammattilainen Ruutujen väleissä esiintyneet esineet veivät usein tarinaa eteenpäin, kuten kettinki tällä Muumit Rivieralla -sarjakuvan rivillä. Savolainen piirsi useita eri sarjakuvia eri julkaisuihin. Varsinaisen sarjakuvantekijän työnsä ohella Savolainen on myös päätoimittanut Sarjis-lehteä, joka oli tärkeä julkaisukanava monipuoliselle suomalaissarjakuvalle. T ove Jansson oli tehnyt ensimmäisen pitkän Muumipeikko-sarjakuvansa vuosina 1947– 48. 90-luvulta asti muumeja ovat jälleen piirtäneet useat piirtäjät. Kuvailmaisun puolesta se on voimakasta, selkeää ja joustavaa verrattuna mihin tahansa muuhun suomalaiseen sarjakuvaan. SUOMEN HISTORIA 53 Joonas-sarjakuvan päähenkilö oli taiteilija, joka joutui kiperiin seikkailuihin. Sielläkin hän oli neuvokas ja voimakas
Suomalainen sarjakuva Jukka Tilsan ilmaisu sanoi, että kuka tahansa saa tehdä sarjakuvaa juuri siten kuin haluaa. Jorma Pitkäsen Näkymätön Viänänen teki syrjäseudun suomalaisesta näkyvän vuonna 1973. Sen myötä sarjakuvasta tuli vakava yhteiskunnallisten asioiden ilmaisukanava. Monipuolinen Mämmilä oli useasti nopeatempoista monien hahmojen tilannetykitystä, mutta väliin mahtui seesteistä tunnelmakuvaustakin. Aiemmin tekijät olivat useimmiten käyttökuvan ammattilaisia tai kuvataiteilijoita, nyt kenttä avautui räväköille uudistaja-amatööreille punk-musiikin tapaan. V iimeistään 80-luvun alussa alkoi pienpainatteiden ja omakustanteiden vaikutus tuntua sarjakuvankin saralla. Hanoi Rocksin Andy McCoy esiintyi Mauri Kunnaksen Nyrok Cityssä sarjakuvasankari Pekkos Pillinä. Sarjakuvan teki Ari Pirttisalo. 70-luvulla syntyi myös eräs suomalaisen sarjakuvan suuri teos, Tarmo Koiviston Mämmilä. Mämmilä teki maaseudun muutoksia ymmärrettäväksi laajalle lukijakunnalle. Otava 1999. Hänen varhaisia töitään leimaavat lapsellisen yksinkertaiset hahmot, puujalkavitsit tai kertomuksen rakenteita haastavat älyttömyydet sekä oikeakielisyyden sääntöjä rikkova tekstislangi. Suuri Kurpitsa 2002. 70-luvun mittaan uudenlainen, selkeästi suomalainen sarjakuva alkoi kiinnostaa yleisöä. Mämmilä eli muiden vahvojen suomalaissarjakuvien tapaan aikuisikään: se ilmestyi vuosina 1975–2008. Sarjakuvia Suomesta 1976–1982. O ta va 20 00 .. Kielellistä irvokkuutta harjoitti myös Mauri Kunnaksen Nyrok City, joka naitti lopullisesti yhteen kaksi populaarikulttuurin keskeistä muotoa, rock-musiikin ja sarjakuvan. Koivisto, Tarmo: Mämmilä. Pirttisalo, Ari (Pahkasika 11, 1982) Tilsa, Jukka: Zärmikkäimmät. Se oli uudentyyppinen sarjakuva monessakin mielessä. Kun julkaiseminen halpeni ja helpottui, myös suomalaisia sarjakuva-albumeja alkoi syntyä. Sen sijaan kuvattiin maalaiskylän ihmissuhteita, ajan uusia ilmiöitä ja ulkomaailman hidasta hivuttautumista korpisuomalaisten arkeen. 1940 -luvun lopulla suuret kansainväliset myyntitoimistot alkoivat välittää edullista amerikkalaissarjakuvaa suomalaislehtiinkin. Yhteiskunnan peili Jokainen saa tehdä sarjakuvaa! SUOMEN HISTORIA 54 Pahkasian parodinen Mänttilä hioi Mämmilässä piilleen maalaiskateuden huippuunsa. Monipuolinen irvailulehti Pahkasika julkaisi paitsi kokonaan omia, aikanaan salonkikelvottomia sarjakuvia kuten ilmavaivainen supersankari Peräsmies. Monelle suomalaispiirtäjälle koittivat niukat ajat. K u n n a s, M au ri : T h e be st & th e w ö rs t o f N yr o k C It y. Nuori piirtäjäkin kunnioitti Suomi-sarjakuvan klassikkoa. Siitä puuttui selkeä päähenkilö tai sankari. Lisäksi Pahkasika teki suoria sarjakuvaparodioita. Jukka Tilsa on suomalaisen omakustannesarjakuvan suuri pioneeri
Kahdesta ensin mainitusta hyviä esimerkkejä ovat Ville Rannan sarjakuvat, joissa seikkailevat muun muassa Paavo Ruotsalainen ja Elias Lönnrot Oulun ja Kajaanin maisemissa. Erityisen suosittu kunnianhimoisten tekijöiden parissa on historiallinen sarjakuva. Elokuvassa samanlaisen ympäristön luominen olisi hyvin kallista. Yksityiskohdat voi halutessaan jättää pois henkilökuvauksen tieltä.” Onko suomalaisessa sarjakuvassa aiheiden lisäksi jotain leimallisesti suomalaista, mitä ei löydy muiden maiden sarjakuvista. Hanneriina Moisseisen tänä vuonna ilmestynyt historiallinen Kannas risteyttää valokuvia ja piirroksia. Lyhyttä ja pitkää 44 45 I’m sorry, I’m sorry, I’m Viivinsä kanssa elävä Wagner on yksi sarjakuvamme antisankareista Pekka Puupään hengessä. Historiallisten sarjakuvien tekijät perehtyvät yleensä pikkutarkasti historiallisiin yksityiskohtiin, vanhoihin valokuviin ja muuhun arkistomateriaaliin. Sarjakuvassa saa myös vapaasti valita mitä kuvaa. Sarjakuvalla esitetään niin suuria historian käänteitä, paikallishistoriaa kuin omaelämäkerrallisia aiheita. Kreegah Bundolo 2016. ”Suomalaiset pitävät tietynlaisista hahmoista. Suomalaislukija tuntuu pitävän tavallisista ihmisistä, joihin voi samastua ja joille voi nauraa. Pekka Puupää -tyyppinen hölmöilevän miehen arkkityyppi on toistunut erilaisina muunnelmina. ”80–90-luvun pienlehtikulttuuri kiinnostaa minua eniten. Se on ollut myös naispiirtäjien väylä sarjakuvan valtavirtaan.” SUOMEN HISTORIA 55 Leena Romun erikoisalaa ovat Kati Kovácsin sarjakuvat. Mutta se, mikä tekee suomalaisesta sarjakuvasta tänäkin päivänä ulkomailla kiinnostavaa, on valtavirtatyylin puuttuminen. Varmaan sen takia suomalaiset tykkäävät Aku Ankastakin. VALTIOTASON TUNNUSTUSTA Sarjakuvataiteilijoille on ollut omia palkintoja 70-luvulta lähtien, mutta viime vuosina heidät on hyväksytty myös yleisten valtionpalkintojen piiriin. Sanomalehtisarjakuvien joukkoon on sen vanavedessä noussut uusia supersuosikkeja, joiden kokoelma-albumit keikkuvat kirjojen myyntitilastoissa aina kärkipäässä. 90 -luvulla alkoi lyhyen suomalaissarjakuvan uusi nousu ennen muuta Jussi ”Juba” Tuomolan sian ja naisen yhteiselämästä kertovan Viivin ja Wagnerin myötä. Lyhyen muodon rinnalle on vakiintunut pitkä kertova sarjakuva. Juba: Apua, sängyssäni on sika! Arktinen Banaani 2005. ”Esimerkiksi arkkitehtuurin ja miljöökuvauksen kannalta kyllä. Vuonna 2014 Kati Kovács palkittiin tuolloin ensi kertaa jaetulla sarjakuvataiteen valtionpalkinnolla, ja samana vuonna Veikko Savolainen sai Pro Finlandia -mitalin ensimmäisenä sarjakuvantekijänä.. Moisseinen, Hanneriina: Kannas. Sarjakuvatutkija Leena Romu Tampereen yliopistosta, onko sarjakuva jollain tapaa luonteenomainen väline historian esittämiselle ja käsittelemiselle. Sillä on ollut suuri vaikutus siihen, miltä suomalainen sarjakuva näyttää nyt. Yhdysvalloissa on esimerkiksi tietty supersankarityyli, jota on jäljitelty, mutta Suomessa voi nähdä omakustanteisiin ja pienlehtiin perustuvan tyylillisen vapauden, joka ilmenee monipuolisuutena.” Mikä akateemista tutkijaa kiehtoo suomalaisessa sarjakuvassa. MEIDÄN SARJAKUVAMME S uomen historia laajasti ymmärrettynä on ollut jo vuosia pitkien sarjakuvien keskeinen aihe
56 SUOMEN HISTORIA K u va : M u se o v ir a st o. Lasillinen limonaatia Maamme ensimmäiset virvoitusjuomakojut ilmestyivät 1860-luvulla katukuvaan Helsingin Esplanadilla. Vuosisadan loppua kohti makeiden virvoitusjuomien suosio kasvoi entisestään ja kuplivaa juomaa tarjottiin janoisille ohikulkijoille myös muissa suurissa kaupungeissamme
Tarjolla oli muun muassa alkoholitonta samppanjajuomaa, inkiväärija omenaolutta sekä appelsiinilimonadia. Virossa limonadien valmistus oli jo aiemmin kielletty. Myöhemmin Hartwallin appelsiinijuomasta kehittyi suosittu Jaffa-limonadi. Suunniteltu kieltolaki ei koskaan astunut voimaan, sillä 1930-luvun lopun poikkeuksellisen kova talvi tuhosi suuren osan maan hedelmäsadosta. SUOMEN HISTORIA 57 T ek st i: M a ri Im m o n en K u va : A h o & So ld a n /M u se o v ir a st o K u va : Su o m en E li n k ei n o el ä m ä n A rk is to. Juoma teki hyvin kauppansa, sillä olympialaisten avajaispäivänä 19. heinäkuuta sitä myytiin juomakojuista huimat 70 000 pullollista. Suosiostaan huolimatta 1930-luvulla suunniteltiin jopa kieltolain asettamista esansseista valmistettuja limonadeja vastaan. Menestys jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä seuraavalla vuosikymmenellä alkanut lamakausi koitui monen yrittäjän kohtaloksi. Juoman valmistukseen tarvittavaa kolasiirappia oli jäänyt Eurooppaan runsaat varastot amerikkalaissotilaiden jäljiltä. Ihmeellinen kolajuoma Vuonna 1946 kauppoihin ilmestyi uusi ja ihmeellinen kolajuoma. Makeat limonadit olivat näyttävästi esillä myös urheilutapahtumissa, joissa lukuisat myyntikojut tarjosivat kisavieraille poreilevaa kurkunkostuketta. Tällöin moni suomalainen saikin ensi kerran maistaa aitoa Coca-Colaa. Virvoitusjuomia markkinoitiin rennon ja iloisen yhdessäolon mielikuvilla. Limonadien vastustajat halusivat eroon keinotekoisista juomista, jotta kotimaisista raaka-aineista valmistetut terveelliset tuoremehut olisivat pärjänneet kilpailussa. Kieltolain myötä 1920-luvulla alkoholittomien juomien kysyntä kasvoi entisestään. Näin kotimaiset virvoitusjuomatehtaat ryhtyivät valmistamaan hankitusta siirapista kolajuomaa. 1900-luvun alussa Suomessa toimi jo lähes pari sataa virvoitusjuomatehdasta. Siinä missä Hartwall myi janoisille Oranjaa, sen kovin kilpailija Apteekkarien Kivennäisvesi Oy kauppasi Naranja-appelsiinijuomaa. Virvoitusjuomien menekki oli suurta, ja niiden kulutus jopa nelinkertaistui 1890-luvun aikana. Suomen kansanhuoltoministeriö osti ylijäämävarastoista elintarvikkeita, ja mukana saatiin myös kolasiirappia. M akeiden virvoitusjuomien eli limonadien valmistus aloitettiin Suomessa 1860-luvulla, jolloin muun muassa August Ludwig Hartwall alkoi valmistaa uutuusjuomaa kivennäisvesitehtaassaan. Näin ollen hedelmäesanssit nousivat arvoon arvaamattomaan ja virvoitusjuomatehtailjat selvisivät tilanteesta säikähdyksellä. Limonadien kieltolaki Appelsiinipohjaiset limonadit olivat erityisen suosittuja 1930-luvulla. Jotkut virvoitusjuomien valmistajista käyttivät myös ulkomailta tuotuja hedelmäesansseja. Varhaisimpien virvoitusjuomien resepti oli varsin yksinkertainen, sillä ne valmistettiin lisäämällä makeutettua mehua mineraaliveteen. 1880-luvulla virvoitusjuomat saivat vaikutusvaltaisen liittolaisen raittiuspiireistä, jotka pyrkivät lisäämään näiden alkoholittomien raittiusjuomien suosiota. Todellisen Suomen-valloituksensa kolajuoma teki vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa, kun The Coca-Cola Company lahjoitti olympiakisojen järjestäjille ja Sotainvalidien veljeskunnalle 30 000 laatikollista juomaa
Myös pula-aikana pitopöytään pyrittiin järjestämään mahdollisuuksien mukaan tarjottavaa. Sukulaiset ja lähipiiri auttoivat raaka-aineiden kokoamisessa. He saattoivat esimerkiksi antaa morsiamelle osan omasta sokeritai kananmuna-annoksestaan hääleivonnaisten valmistamista varten. SUOMEN HISTORIA 58 Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Tero Björklund. Pahimmassa tapauksessa sulho sai määräyksen jäädä rintamalle eikä päässyt lainkaan paikalle. Sotavuosina häävalmisteluja suurempi huolenaihe häiden kynnyksellä oli sulhasen saapuminen. Morsiuspuvun hankkiminen oli kangaspulan vuoksi vaikeaa. Tällaisissa tapauksissa hääjuhla järjestettiin sulhasen puuttumisesta huolimatta, sillä tarjoilujen järjestäminen uudelleen olisi ollut pahimpaan pula-aikaan mahdotonta. H ääjuhlaan on perinteisesti kuulunut juhlava tarjoilu. Jotkut onnekkaat saattoivat onnistua hankkimaan esimerkiksi valkoista laskuvarjosilkkiä uutta pukua varten. Kun vihkivalat vannottiin Sota-aikana ja sitä seuranneina vuosina solmittiin ennätysmäärä avioliittoja. Talvisin kukkien hankkiminen morsiuskimppuihin oli vaikeaa, sillä lukuisten sankarihautajaisten vuoksi kukilla oli kova kysyntä. Useimmat kuitenkin tyytyivät sukulaisilta tai muilta läheisiltä lainattuihin vanhoihin hääpukuihin, jotka muokattiin pienillä muutoksilla muodikkaiksi. Kesäisin niitä saattoi sentään valmistaa itse luonnonkukista. Morsiuskimput olivatkin varsin vaatimattomia. Pulasta johtuen morsian joutui pukeutumisessa ja hääjuhlan tarjoiluissa luottamaan tyylitaitureiden vanhaan viisauteen, jonka mukaan vähemmän on enemmän. Rintamalla palvelevat saattoivat nimittäin tulla kotiin vasta hääpäivänä
Pienet hatut ja valkeat hansikkaat toivat asuun tarvittavaa juhlallisuutta. Häälahjat Itsetehdyt häälahjat olivat pula-aikana arvossaan. Sileässä sormuksessa oli koristeena pieni ruusu. Jos uutta kangasta onnistui saamaan käsiinsä, ei puvun tarvinnut olla valkoinen. Morsiusparia saattoi muistaa juhlapäivänä esimerkiksi säkkikankaasta tehdyllä pöytäliinalla. Kultasormuksen tilalle sai teräksisen niin sanotun rautasormuksen, joita valmistettiin kahta mallia. Vuonna 1940 kerättiin yli 300 000 kultaista sormusta ja muuta esinettä, jotka luovutettiin puolustusministeriölle. Rautasormukset Laadukkaasta kullasta oli pulaa, ja sen tähden kultasormusten karaattimääriä laskettiin. Jatkosota kuitenkin syttyi ennen kuin kultaesineitä ehdittiin käyttää maanpuolustuksellisiin tarkoituksiin. Leveämpi ilmapuolustussormus oli somistettu hakaristillä ja siivillä. Siksi pula-ajan sormukset saattoivat painua myöhemmin käytössä soikeiksi. Käsityötaitoinen muutti jauhotai sokerisäkkinä palvelleen puuvillatai pellavakankaan kauniiksi kodin tekstiiliksi pitseillä ja kirjailuilla. Sotavuosina myös lottapuku kävi vihkipuvusta. Kangaspulan vuoksi monet menivät naimisiin mustassa kirkkopuvussa tai arkimekossa. Kansan maanpuolustutahdon lujittamiseksi käynnistettiin myös kultakeräys, jossa suomalaisia kehotettiin luopumaan kultaisista vihkisormuksistaan isänmaan hyväksi. Arkista hääeleganssia SUOMEN HISTORIA 59. Valkeaa juhlapukukangasta oli lähes mahdotonta hankkia, ja vaikka sellaista olisi löytynytkin, harva oli valmis laittamaan koko perheen kangaskortteja likoon saadakseen uuden morsiuspuvun. Kullan sulattaminen harkoiksi ja niiden käyttö sotatarvikkeiden ostovälineinä ulkomailla ei sujunut suunnitelmien mukaan, joten kulta jäi Suomen Pankin holviin
Kuikka-Koponen Veijarimainen silmänkääntäjä Savosta 1800-luvulla Abel Koponen -niminen mies kierteli ympäri Savonmaata ja teki silmänkääntötemppujaan kansan iloksi – tai kauhuksi. SUOMEN HISTORIA 60 Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Sari Mantila
E rilaisia tarinoita ja kaskuja tästä kuulusta taikurimiehestä löytyy lukuisia, todeksi taattuja tietoja paljon vähemmän. Useasti tarinat kertovat Koposen antaneen opetuksen talon isäntäväelle, jos he olivat kohdelleet nuivasti tai ylenkatsoen vieraaksi saapunutta kiertolaista. Kuikka-Koposesta ei enää näkynyt jälkeäkään. Omalaatuisin ristimänimi oli nuorimmalla tyttärellä, sillä hänet tunnettiin nimellä Ohlipoobama Siromilda Noa Neere . Poliisimiehet olivat sitoneet Kuikan kädet selän taakse ja laittaneet hänet kahleisiin hevoskärryihin. Asemalle päästyään poliisit menivät hakemaan Kuikkaa kärryiltä, mutta suureksi yllätyksekseen he totesivat kuljettaneensa nimismiehen eteen puupölkyn. Parantajan taitoja paremmin hänet kuitenkin muistetaan silmänkääntötempuista, joilla hän viihdytti ihmisiä tai halutessaan kiusasi heitä. Hän kujeili lainvartijoiden kustannuksella, kun nämä kuljettivat miestä vallesmannin luo. Koposen kerrottiin kehittäneen osan nimistä tietosanakirjaa selailemalla ja keksineen itse loput. Opetus huonosta kohtelusta Abel Koponen vaelteli kiertolaisena ympäri Savoa ja tiettävästi myös muualla maassa parantaen ihmisiä ja eläimiä. Niin emäntä heitteli leipänsä ulos ikkunasta uskoen laittavansa niitä uuniin. Kuikka kyseli, antaisiko emäntä nälkäiselle kiertolaiselle leivän. Aviopari muutti Sääminkiin, ja perheeseen syntyi viisi lasta, jotka saivat kunnian kantaa erikoisia nimiä. Kuopus säästyi isän nimivalinnalta, sillä Juhana Evert syntyi seitsemän kuukautta isänsä poismenon jälkeen. Kuikka-Koposesta ei enää näkynyt jälkeäkään.. Eräänkin kerran Kuikka-Koponen tuli taloon juuri kun emäntä oli leipomassa. SUOMEN HISTORIA 61 Poliisit huomasivat kuljettaneensa nimismiehen eteen puupölkyn. Kirkonkirjat kertovat Abel Koposen parkaisseen ensi rääkäisynsä joulukuussa 1833 Varistaipaleen kylässä Heinävedellä. Kuikka-Koponen jäi vuonna 1870 kiinni laittomasta viinanpoltosta. Kansa tunsi Koposen Kuikkatai Konsti-Koposena, joka onnistui kerta toisensa jälkeen huijaamaan ihmisiä näkemään näkyjä. Noin neljänkymmenen vuoden iässä Abel Koponen avioitui itseään viisitoista vuotta nuoremman Ida Mikkosen kanssa. Joitakin tiedonmuruja virallisista lähteistä kuitenkin paljastuu. Emäntä kieltäytyi, mistä suivaantuneen Koponen taikoi naisen näkemään ikkunan uuninluukkuna. Virkavallan hampaissa Kuikka-nimelle on tarjottu toinenkin selitys laukkuteorian lisäksi. Parikymppisenä miehenalkuna hänen tiedetään lähteneen kotoa maailmalle ja muuttaneen Kuopioon. Kuikka-nimen kerrotaan juontuneen kuikannahkaisesta parantajan laukusta, jota Koponen kantoi aina mukanaan. Irtolaiselämää viettänyt mies joutui usein tekemisiin virkavallan kanssa, ja hänen kerrotaan kerta toisensa jälkeen livistäneen poliisien kynsistä kuin kuikka järveen
Murreilmaisuja pidettiin epäsuotavina, ja kielipoliisit tarttuivat hanakasti esimerkiksi tiedotusvälineiden kielikukkasiin. Suomessa yleistyi 1960-luvulla oikeakielisyyden vartiointi. Oli kuultu kyllästymiseen saakka ”mä koen”-tyyppisiä mielipiteitä ajan ilmiöistä. Kokemisen lisäksi pitäisi löytyä nöyryyttä, oppimiskykyä ja luovaa ongelmanratkaisua – työelämän valmiustaitoja. Tuli paljon kielioppaita, ja suomen kielen opettajat olivat kunniansa kukkuloilla. Vaikka Kari itse oli taiteilija, ei hänkään siis suositellut taideaineiden lisäämistä kouluopetukseen kritiikittömän paljon ja muiden osaamisalueiden kustannuksella. Joka tapauksessa kieli ja sen käyttäminen ovat jo vuosikymmenten ajan olleet kuuma peruna Suomen yleisessä keskustelussa. Nykyisenä some-aikana tämä kokemustilittäminen ei ole ainakaan vähentynyt. SUOMEN HISTORIA 63 10.4.1985 Ilmiö, johon pilakuva viittaa, oli sanan ”kokea” huima suosio 80-luvulla. – Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. 11.5.1962 Ylläoleva kuva edustaa ekotaidetta puhtaimmillaan. Nyt kuulee paitsi mielipiteitä myös monenlaisia aivopieruja milloin mistäkin tuntemuksista. Virallinen kielenkäyttö, asiapaperit ja koulujen ainekirjoitus ovat sitten asia erikseen. Monet tavalliset kansalaiset ovat sitä mieltä, että niin taiteessa kuin kielipolitiikassakin täytyy antaa kaikkien kukkien kukkia. Joitakin sanontoja nostettiin kansakunnan kaapin päälle, kun taas toisia ilmaisuja kartettiin kuin ruttoa. – Niin, miten loistavan itseironinen karikatyyri!. Aivan yhtä taiteellisesti kielipoliisikin leikkaa puhutun kielen puusta turhat rönsyt pois. Olisi rohkaistava lapsia, nuoria ja aikuisia sekä etnisiä ryhmiä käyttämään omaa kieltään, mitä se sitten milloinkin on. Siitä aiheesta pilakuva sanonee jokaiselle jotakin. 9.3.1979 Kuka se onkaan ollut taidehistorian vanhin ja valovoimaisin taiteilija. Kunnioitamme kunkin lukijan vakaumusta emmekä ehdota valmiita vastauksia. Piikki kohdistui tietysti siihen, että nuorisostakin kasvaa kokevaa ja tunnelmiaan tilittävää joukkoa, kun heitä oikeastaan täytyisi opettaa tekemään työtä ammattimaisesti. Suomalaiset ovat avautuneet sosiaalisen median myötä ehkä jo liikaakin
SUOMEN HISTORIA 64 Ristikko. SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta
a) Suomussalmella b) Turussa c) Iissä SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. Mikä on haasia. a) K. a) Riki Sorsan Kellot ja peilit b) Hectorin Varjot ja lakanat c) Maaritin Tuuli ja taivas 8. a) heinänkuivatusteline b) yhdestä puun rungosta koverrettu ruuhi c) metsästäjän haavoittama eläin 2. a) alkoholia b) purukumia c) tupakkaa 7. a) Kaunis Veera b) Laivat puuta, miehet rautaa c) Elämän valttikortit 3. Ståhlberg vuonna 1925 b) Lauri Relander vuonna 1930 c) P. Mikä oli ensimmäinen suomalainen cd-levy. Kuka heistä piti ensimmäisen uudenvuodenpuheen?. E. a) kymmenottelussa b) kiekonheitossa c) kolmiloikassa 10. Missä lajissa Antero Kivi voitti hopeaa Amsterdamin olympialaisissa vuonna 1928. Oikeat vastaukset visan alla. Mikä on kainuunharmas. Kuka piti tasavallan presidentin ensimmäisen radioidun uudenvuodenpuheen. Missä sijaitsee Brinkkalan talo. 1. a) Veikko Vennamo b) Hertta Kuusinen c) Urho Kekkonen 6. Kuka on vanhan laskutavan mukaan saanut eniten eduskuntavaaliääniä eli 56 839. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa EDELLISEN RISTIKON RATKAISU SUOMEN HISTORIA 65 Vastaukset Visa K u va : SA -k u va 4. a) Pohjanmaa b) Tuntematon sotilas c) Maa on syntinen laulu 9. Mitä Suomen ensimmäisessä tv-mainoksessa vuonna 1956 mainostettiin. Mikä seuraavista ei ole Rauni Mollbergin elokuva. Mikä on se laulu, jossa istutaan Vanhan valaan kapakassa. Svinhufvud vuonna 1935 5. J. 1 a, 2 b, 3 b, 4 c, 5 b, 6 c, 7 a, 8 a, 9 b, 10 b SUOMEN HISTORIA PALVELEE LEHDEN TILAUS Netissä: www.suomenhistoria.fi/ tilaus Sähköpostilla: tilaus@suomenhistoria.fi Puhelimella: 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) OSOITTEEN MUUTOS TAI TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme: puh. a) lehmärotu b) lammasrotu c) hevosrotu 4
numero ilmestyy 1. Jatkoa luvassa... Kuva: SA-kuva, Vänrikki K. syyskuuta 2016 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi: www.suomenhistoria.. 2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA 1910-luvulla lehdissä ilmestyneitä vinkkejä muodikkaaseen pukeutumiseen. ...Suomen Historian 12. Borg SUOMEN HISTORIA 67 Suomen Historia 5/2016
Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. on lehti tuningharrastajille. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Puhelimitse: puh. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Tuning.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “19 30 -lu vu lla su u n n ite lti in jo pa ki elt ola in as et ta m is ta es an ss eis ta va lm is te tt u ja lim on ad eja va st aa n .“ 6 414888 002355 1 6 5 80 02 35 -1 60 5 PAL VKO 2016-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 11. nu m er o • 5/2 01 6 Suomen Historia 5/2016 Hinta 8,90 € SARJAKUVA Puupäästä Wagneriin Vauhdin hurmaa Suosikkihuvip uiston värikkäät käänteet AJANKUVA Entisajan maatalousnäyttelyt Lintsillä Karkkipäivän herkkuja