Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “L en to em än tie n tä yt yi lä p äis tä va at iv at p sy ko fy ys is et te st it , jo tk a ol iv at sa m at ku in le n tä jil lä .“ 6 414888 002355 1 6 6 80 02 35 -1 60 6 PAL VKO 2016-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 12 . Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. nu m er o • 6/2 01 6 Suomen Historia 6/2016 • Hinta 8,90 € TEOLLISUUS ISKELMÄ Fazerin pianotehdas ja Verlan puuhiomo Tuula Amberla ja Lulu Rikollis ten jäljillä Suomalaisen lentomatkailun varhaisvaiheet Sinivalkoisin siivin. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Tuning.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. on lehti tuningharrastajille. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Puhelimitse: puh. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.
...Suomen Historian 13. SUOMEN HISTORIA 67 Jatkoa luvassa... lokakuuta 2016 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi: www.suomenhistoria.. numero ilmestyy 13. Suomen Historia 6/2016 2 SUOMEN HISTORIA
3 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA 1900-luvun alun sanomalehdistä löytyi monenlaista säästövinkkiä tarkan markan kansalaiselle. K u va : K a n sa ll is k ir ja st o n d ig it o id u t a in ei st o t
Muistan, kuinka eräänä kesänä kiipesin isäni vanhan kotitalon vintille ja pengoin uteliaana sinne varastoitujen pahvilaatikoiden sisältöjä. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Isän vanhoihin koulutarvikkeisiin tutustuminen sai minut ensimmäistä kertaa näkemään omat vanhempani samassa tilanteessa. Oli pilkuntarkkaa tietoa maanviljelyksestä sekä omalle ikäpolvelleni oudon salaperäisiä tarinoita Ukko Ylijumalasta ja muista vanhoista uskomuksista. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Samoissa tunnelmissa kulkevat ekaluokkalaiset kouluun tänäkin syksynä, vaikka repun ja opetuksen sisältö on vuosien saatossa muuttunut. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ensimmäinen koulupäivä merkitsi vapaan lapsuuden loppumista ja monella tavalla vakaamman ja kurinalaisemman elämän alkamista. Ja tietysti oli isoveljen vanha kulunut reppu, johon kaikki tarvikkeet huolellisesti pakattiin aina koulupäivää edeltävänä iltana. syyskuuta 2016 Koulumuistoja I hmiselon tiellä tulee vastaan käännekohtia, jolloin vanha arki jää taakse ja alkaa uusi erilainen elämänvaihe. Niissä käsiteltiin minulle outoja asioita. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Mari Immonen, Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Aimo Tenni, Pekka Tuomikoski Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Hekin ovat joskus olleet samalla taipaleella, hekin ovat joskus tunteneet samoin. Ohut vanerinen yläkansi liukui vaivoin sivuun, ja sen alla oli siististi teroitetut lyijykynät sekä tummanpunainen pyyhekumi ja harppi. Pääkirjoitus 1. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi K u va : A av ik ko / Sa -k u va SUOMEN HISTORIA 4 Suomen Historia 6/2016 KANNESSA: Matkustajapalvelua Aero Oy:n Convair-matkustajakoneessa vuonna 1955. Eräässä niistä oli isän vanhoja koulutarvikkeita, jotka herättivät uteliaisuuteni – olinhan juuri itsekin aloittanut opintieni. Ruutuvihkojen sivuilla oli paljon huolellisesti kirjoitettua tekstiä ja tarkasti piirrettyjä kuvia. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ensimmäinen koulupäivä on juuri sellainen, ja siksi se on varmasti jäänyt meille kaikille elävästi mieleen. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Samalla tavalla muistoihin on piirtynyt tarkkoja mielikuvia kouluvälineistä. Tilaajapalvelu Puh. Kynäkotelo oli puinen. Lentoemäntä tarjoilee asiakkaalle perunaa, leikkelettä ja Club-Soodaa. Putkikassin mallinen penaali piti sisällään värikkäitä kyniä, muovisen viivaimen ja valloittavan tuoksuisen hajukumin. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Kirjojen ja vihkojen kontaktimuovilla tai paperilla päällystetyissä kansissa oli erikoinen tuoksu ja tuntuma. (06) 2810 170, Fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. K an n en ku va : K u va po st i / Su o m en Il m ail u m u se o (k u va jä lk iv är it et ty )
5 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA 1900-luvun alussa Suomen sanomalehdissä esiteltiin erilaisia maailmalta saapuneita uutuustuotteita.
Pienestä Aero-yhtiöstä kasvoi lopulta suuri Finnair. J älleenrakennusajan Suomessa suuret ikäluokat valtasivat pulpetit ja uusia kouluja rakennettiin vauhdilla. Pula-aika s. 30 Mitä opit tänään. 38 Askeltakaan en juossut! Veikko Laitinen palveli jatkosodan aikana Valkeasaaressa, johon suurhyökkäys aluksi kohdistui. Suomalainen reittilentoliikenne oli syntynyt. 56. Muistelemme kotiseutuoppia, koukeroista kaunoa ja sisälukua. 46 Rikollisten jäljillä Suomessa rikospaikkatutkintaa ryhdyttiin järjestelmällisesti kehittämään 1920-luvulta eteenpäin. 14 Kuva: Finnair Kannessa Kannessa Hamstrausintoa yritettiin hillitä levittämällä propagandaa, joka korosti säästäväisyyttä ja kärsivällisyyttä. SUOMEN HISTORIA 6 14 Sinivalkoisin siivin Vuonna 1924 Katajanokalta nousi ilmaan pieni vesitaso, johon mahtui neljä matkustajaa. numero Suomen Historia 6/2016 Vuonna 1954 Finnairin nimi oli vielä Aero. Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 12. Perehdymme tutkimusmenetelmiin ja viime vuosisadan synkimpiin rikostapauksiin. Koneet olivat jo kasvaneet alkuaikojen nelipaikkaisesta vesitasosta. Ilkikurinen lähetti perääntyi luutnanttinsa rinnalla Kannakselta, mutta juoksuun hän pinkaisi vain lähetin tehtävissä
Tuula Amberla s. Ylijäämäpuusta tehtiin lapionvarsia. 36 Lulu Kannessa Viettelevän iskelmähitin tekijät tapasivat toisensa lääkäreiden salakapakassa. 20 Kouluun meneminen on yhä yhtä kutkuttavaa kuin 60-luvulla. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Historian uutisia, uutuuksia ja lyhyitä erikoisia. 24 Enstex-haalarit 60-luvulla lapset pääsivät lätäkköleikkeihin vettä hylkivän enstex-kankaan ansiosta. 28 Lokari-autot Muutama vuosikymmen sitten joka pojan unelmana oli saada oma Lokari-auto. 62 Parhaat Suomalaiset Kari Suomalaisen pilapiirrokset tasapainoilevat työn ja huvin välillä. 30 Kuva: Aimo Tenni Kuva: Lasse Holmström / Lehtikuva K u va : M at ti Ta po la / L eh ti k u va. 58 Unohtumattomat legendat Madame Craucherin salongissa viihtyivät niin taiteilijat kuin lapuanliikkeen päämiehet. Haastattelussa laulaja Tuula Amberla. 26 Tarkan markan pianot Kannessa Fazerin pianotehtaalla ei materiaalia heitetty hukkaan. 44 Sodan hetkiä Syksyn kynnyksellä sotilaiden pakit täyttyivät metsien marjoista. 52 Kaikki paitsi purjehdus on turhaa Pursiseurat olivat Suomen ensimmäisiä urheiluseuroja. 64 Sanaristikko ja tietovisa 20 Vuosisatainen Verla Kannessa Verlan puuhiomo ja pahvitehdas Kouvolassa ovat säilyneet vuosisadan alun asussa niin sisältä kuin ulkoa. Kaunis saaristomme sopii rauhalliseen matkaveneilyyn. 36 Tulilahden kaksoismurhasta tehtiin pidätys, mutta rikos on yhä selvittämättä. 56 Pula-aika Pahimpaan pula-aikaan kortilla oli niin ruoka kuin vaatteet. 46 Verlan tehdasmuseo on vuosisadan takaisen arkkitehtuurin vaalittu helmi. Lulun piti olla vain pieni kokeilu. Toistuvat Artikkelit Suosio tuli täysin yllätyksenä
50 vuotta sitten 100 vuotta sitten K u va : A h o J. Vaalien selkeäksi voittajaksi nousi Sosiaalidemokraattinen puolue. Ensimmäinen maailmansota keskeytti eduskunnan työskentelyn, mutta vuonna 1916 kansa kutsuttiin silti vaaliuurnille. Museo sijaitsee Senaatintorin laidalla osoitteessa Aleksanterinkatu 16. Ihmisten arkipäivään liittyvien esineiden ja mainosten lisäksi näyttelyssä on esillä harvinaisempaa historiaa: salapoliisien käyttämällä napinläpikameralla kuvatut valokuvat esittelevät välähdyksiä 1800-luvun lopun Helsingistä. Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit oli järjestetty jo vuonna 1907. Helsingin kaupunginmuseon näyttelyssä sukelletaan menneisyyden syövereihin ja nostalgisiin kaupunkimuistoihin. Keimolan moottoriradan avajaiskilpailuna kesällä 1966 ajettiin Helsingin vauhtikisat. K u va : H el si n g in k au pu n g in m u se o / N il s W a sa st je rn a Äänestystilaisuus Ruovedellä heinäkuussa 1916. Valitut palat -näyttely Helsingin kaupunginmuseossa. H ./ M u se o v ir a st o K u va : L eh ti k u va SUOMEN HISTORIA 8 Koonnut: Mari Immonen Lennätinpostia. Näyttelyssä ovat esillä myös monet kaupunkilaisille tutut paikat Elannon kaupoista uimarantoihin. Vantaan Keimolaan avattiin Suomen ensimmäinen moottoriurheilustadion kesäkuussa 1966. Helsingin kaupunginmuseon radiosta kuuluvat entisaikojen suosikkiohjelmat sekä ikimuistoiset iskelmät, jotka kuljettavat museovieraat hetkeksi vuosikymmenien taakse. Helsingin valitut palat Haluaisitko istahtaa vanhalle hetekalle ja aistia 50-luvun kodin tunnelman. Viimeiset viralliset kisat radalla ajattiin vuonna 1978. Autourheilun lisäksi Keimolassa järjestettiin myös rock-konsertteja. Äänestysprosentti jäi pieneksi, sillä vain 55,5 % kansalaisista antoi äänensä
Nemo. Docendo. Nyholm , joka vahvisti jälkien kuuluvat jollekin suurelle kissapedolle, mahdollisesti leijonalle. Kenen kasvot ilmestyivät Brinkhallin kartanon lastenhuoneen ikkunaan. Luontoon karanneen leijonan metsästys oli iso uutinen, ja pieni paikkakunta lähellä itärajaa nousi hetkessä koko maan huomion keskipisteeksi. Karvonen, Mauri 2016: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita. Toukokuussa 1918 vahvistettiin viimein Suomen lipuksi Eero Snellmanin ja Bruno Tuukkasen suunnittelema siniristilippu. Ehdotuksia Suomen lipuksi luonnosteltiin kansallisromanttisessa hengessä ahkerasti. Eero Fredrikson teki elämäntyönsä lakkitehtaan johtajana, mutta ehti nähdä myös Eurooppaa ja Suomea ravistelleet muutokset 1930–1950-luvuilla. Helsinki. Keskimmäistä raitaa koristi tähti. K u va : P et ri P u ro m ie s/ L eh ti k u va SUOMEN HISTORIA 9 Lukuvinkkejä. Jyväskylä. Zachris Topelius puolestaan luonnosteli ehdotuksen, jossa valkoisella pohjalla oli kolme vinottaista raitaa. Petojahdissa Ruokolahdella Keskikesällä vuonna 1992 ruokolahtelainen mies löysi iltalenkillään oudot jäljet, jotka näyttivät ison kissaeläimen jättämiltä. Itsenäistymisen jälkeen ehdotettiin valtionlipuksi tummanpunaista lippua, jonka keskellä komeili Suomen vaakunasta tuttu leijona. Siniristilipun synty Suomen lipun ulkomuodosta käytiin jo ennen itsenäistymistä paljon keskustelua. Eksoottisen pedon epäiltiin tulleen Suomeen Venäjän puolelta ja mahdollisesti karanneen sirkuksesta tai eläintarhasta. Ensimmäisen kerran ajatukset omasta lipusta virisivät suomalaisuusaatteen siivittäminä 1860-luvulla. Fredrikson, Erkki 2016: Rivakka lakkitehtailija – Eero Fredriksonin kaikenkarvaisia sattumuksia. Helsingfors Dagsbladet julkaisi oman lippuehdotuksensa, jossa punaisella pohjalla oli keltainen sinireunuksinen risti. Pian paikalle saapui petotutkija Erik S. Ruokolahdella oli aiemmalla viikolla tehty myös silminnäkijähavainto suuresta kissaeläimestä: metsätyönjohtaja kertoi nähneensä leijonan leimatessaan puita. Koska lipusta ei päästy eduskunnassa yhteisymmärrykseen, käynnistettiin suunnittelukilpailu. Kirjassa paljastetaan historiallisten paikkojen synkempi puoli. Laajoista etsinnöistä huolimatta Ruokolahden leijonasta ei enää tehty havaintoja. Mauri Karvosen teos esittelee historiallisia rakennuksia ja miljöitä uudenlaisesta näkökulmasta. Kilpailuehdotuksia saapui niin verkkaiseen tahtiin, että väliaikaisesti päädyttiin lippuna käyttämään vaatetta, jonka yläpuoli oli sininen ja alapuoli valkoinen. Fredriksonin pojan Erkki Fredriksonin kirjassa kuvataan ehtiväisen lakkitehtailijan elämää viihdyttävästi monenlaisten anekdoottien ja kommellusten kautta. Osa asiantuntijoista oli kuitenkin jälkien perusteella vakuuttunut siitä, että suomalaisissa metsissä tallusteli tuolloin oikea leijona. Miksi Aleksanterin teatterin tyhjillä käytävillä kuuluu yhä raskaita askelia
Radioja televisioluvat olivat Yleisradiolle merkittävä tulonlähde, joten kansalaisten lupamaksujen suorittamista pyrittiin valvomaan esimerkiksi kotitalouksissa kiertelevien tv-lupatarkastajien avulla. Tv-lupatarkastajan työtä helpottamaan kehittettiin jopa erityisiä apuvälineitä, joiden avulla pyrittiin paikallistamaan kerrostalon rappukäytävässä asunnoista löytyviä tv-vastaanottimia. 70-luvulla Kalle Anttila myi tavarataloketjunsa Tukolle, ja vuonna 1996 se siirtyi eteenpäin Keskolle. Väritelevisiolähetysten myötä otettiin 1970-luvulla käyttöön väritelevisioluvat, jotka olivat aiempia mustavalkovastaanottimien lupia kalliimpia. Kauppa oli tunnettu Kuluttajan opas -kuvastostaan, joka myöhemmin kulki myös nimellä Ostajan opas. Kovassa vauhdissa nämä reestä löytyvät hippulat vinkuvat. Vuonna 1964 televisioluvista saadut tulot ylittivät ensimmäisen kerran radiolupatulot. Tavarataloketjun viimeinen omistaja, luxemburgilainen pääomasijoitusrahasto, asetti Anttilan konkurssiin heinäkuussa 2016. 2010-luvulla Anttila ajautui suuriin vaikeuksiin. Miljoonan tv-luvan rajapyykki ylitettiin vuonna 1969. Täyttä varmuutta sanonnan alkuperälle ei ole, sillä hippula-sanalla on useita merkityksiä murrealueesta riippuen. Televisiolähetyksiä varten oli vastaanottimen lisäksi hankittava myös 5 000 markan hintainen tv-lupa. Kansanperinteessä hippuloilla tarkoitetaan muun muassa reen jalaksessa löytyvää metallista koukkua, johon vetoaisan päässä oleva lenkki pujotetaan. Kansan suusta Hippulat vinkuen: Kun joku kulkee niin että hippulat vinkuu, viitataan tällä liikkujan nopeuteen tai kiireeseen. Ken oveen kolkuttaa. Postimyynnin edelläkävijä Vanhat Anttilan kuvastot ovat nykyisin keräilijöiden havittelemia aarteita. Samalla alkoi lupamaksujen määrän kasvun suurin piikki tasaantua. Satakunnassa hippulat viittaavat puolestaan tossuihin, jotka juostessa vinkuvat. Toiminta laajeni kuvastoista varsinaisiin myymälöihin, ja ensimmäinen Anttilan tavaratalo avattiin Helsingissä vuonna 1954. Kalle Anttila oli saanut idean postimyyntikuvastoihin Yhdysvalloista, jossa hän oli nuorempana opiskellut. Hauskin selitys sanonnalle löytyy Iin ja Kuusamon seuduilta, missä hippulat löytyvät miehen jalkovälistä. Kuva : Pentti Nissinen/ Lehtikuva K u va : Ja rm o M at il a in en / L eh ti k u va SUOMEN HISTORIA 10 Lennätinpostia. Vuodesta 1958 alkaen Suomessa voitiin seurata säännöllisiä tv-lähetyksiä. Anttilan kuvastojen tarina sai alkunsa, kun Kalle Anttila perusti vuonna 1952 Postitusliike Solpan. 50–70-luvuilla kuvastot toivat kodin kahvipöytään ajanmukaiset sisustamisja pukeutumisvinkit
Kaiku-lehdessä esiteltiin sammalkuivike, jota saattoi karjanhoidossa hyödyntää kuusen havujen sijasta. 1920-luvulla näkkileipä ei ollut vielä lunastanut paikkaansa joka kodissa, joten leipävalmistajat markkinoivat ahkerasti tuotteitaan sanomalehdissä. Kaiku 5.10.1889 Sammalkuivike Maamies on tähän saakka kuiwikkeena karjansa alla käyttänyt enimmiltäin hienoksi hakattuja kuusen hawuja, joka tapa sekin osaksi on ollut syynä metsiemme nykyiseen orpotilaan. Juhannuskokkojen korkeudella oli merkitystä, sillä naapurikylien kesken kisailtiin korkeimmasta ja komeimmasta kokosta. Komeat säärikokot Karjalainen erikoisuus juhannuksenvietossa oli korkeuksiin kohoava säärikokko eli tornikokko. Tätä nykyä jo löytyy monta tilaa, jotka owat melkein metsättömät, toiset jotka ahkeran hawunhakkuun kautta owat menettäneet pienen metsänjäännöksen, joka oli wiimeisien wuosikymmenien metsänhakkuussa säästetty. Säärikokko sytytettiin latvasta, jotta se olisi palanut mahdollisimman pitkään. Vuonna 1940 turkulainen leipätehdas Ipnos ylisti näkkileivän terveysvaikutuksia: "Epäilemättä Suomen kansan hyvä ruumiillinen kunto, sisukas kestävyytemme ja urheilusaavutuksemme suurelta osalta johtuvat juuri tuosta kovan leivän ikivanhasta ja yhä yleistyvästä käytöstä, jonka fysiologisia etuja lääkärit kaikkialla ulkomaillakin voivat jo luetella pitkälti. Mitä enemmän karjanhoito Suomessa waurastuu – jonka suuren edistymisen päiwältä päiwään ilolla huomaat kaikkialla – sitä enemmän tarwitsee karjanhoito alusaineita. Niinpä 'näkkileipää' nykyisin jo aletaan käyttää kaikissa sivistysmaissa, kuten Saksassa, Englannissa, Amerikassa jne." Seuraavina vuosikymmeninä näkkileivästä muodostui koululaisten suosittu välipalaleipä, joka 1960-luvun mainoslauseen mukaisesti tarjosi pienelle koululaiselle rautaisannoksen reippautta. Rouskuvaa näkkileipää 1900-luvun alussa suomalaiset leipätehtaat ryhtyivät valmistamaan näkkileipää teollisesti. Samalla ehdostettiin myös erilaisia keinoja metsien säästämiseksi. 1800-luvun loppupuolella esitettiin lehtien sivuilla huolestuneita puheenvuoroja maamme metsävarantojen riittävyydestä. Kokon sytyttäminen oli perinteisesti kylän paimenpoikien kunniatehtävä. K u va : V a h te r T y yn i/ M u se o v ir a st o SUOMEN HISTORIA 11 Historian lehdiltä Kesällä 1896 Suomessa nähtiin maan ensimmäinen elokuvaesitys, kun Lumiéreveljesten kiertävä teatteri saapui Helsinkiin.. Paalujen väleihin pinottiin suuri määrä risuja. Ketterän sytyttäjän oli siis kavuttava aivan säärikokon huipulle saakka. Sodan myötä hyvin säilyvän ja helposti kuljetettavan elintarvikkeen suosio kasvoi. Näin oli siitäkin huolimatta, että vuonna 1917 valtaosa metsistä hakatuista puista oli vielä polttopuita. Metsien liikahakkuista oltiin siis huolissaan jo kauan ennen moottorisahojen aikaa. Polttoainetta tosin tarvittiin kotitalouksien lisäksi esimerkiksi höyryvetureiden ja -laivojen tarpeisiin. Toisen maailmansodan jälkeen polttopuiden osuus alkoi vähentyä ja metsäteollisuuden osuus kasvaa. Rakennelma muistutti kapeaa pyramidia, joka kohosi neljän tukipaalun varassa
Vuonna 1965 Yhdysvalloissa kehitetyt Tupperware-muoviastiat aloittivat Suomen-valloituksensa. Monesta kodista löytyviä tuotteita olivat muun muassa muoviset pyykkikorit, lasten potat, kastelukannut, mattopiiskat, henkarit, pyykkipojat sekä monenlaiset keittiöasiastiat. Muovin mahdollisuuksia liioiteltiinkin: materiaaliin tottumattomat kuluttajat saattoivat lähettää muovitehtaille vihaista palautetta siitä, ettei astia ollutkaan kestänyt uunissa paistamista. Kaseiinimuovin eli galaniitin valmistamisessa käytettiin maidon juustoaineesta saatua sarveisainetta. Ne toi ulottuvillemme myöhemmin poliitikkona tunnettu Elisabeth Rehn . Muovin vallankumous Muovi on taipunut vuosikymmenten kuluessa moneen muotoon. Varsinaisen läpimurtonsa kotitalouksiin muovi teki 50-luvun jälkeen. Muoviastioita markkinoitiin niiden käytännöllisyydellä: ne eivät särkyneet pudotessaan eikä niitä kantaessa polttanut sormiaan, vaikka astia olisi ollut täynnä kuumaa vettä. Seuraavalla vuosikymmenellä perustettiin liuta uusia muovitehtaita, jotka käyttivät raaka-aineenaan bakeliittia ja valmistivat muun muassa sähkötarvikkeita. Kuvassa muovisten talousastioiden esittelyä uteliaalle yleisölle Stockmannin tavaratalossa vuonna 1958. Muovin menestystarina Ensimmäinen muovitehdas perustettiin Suomeen vuonna 1921, kun Sarvis Oy aloitti toimintansa Tampereella. Kipot ja kupit 1950-luvulla erilaiset muoviset kotitaloustuotteet kuten muoviset ämpärit ja pesuvadit kasvattivat suosiotaan. Yritys valmisti kaseiinimuovista nappeja, kampoja ja lampunvarjostimia. Kuva: Museovirasto SUOMEN HISTORIA 12 Lennätinpostia. 1920-luvun tyylikkäät bakeliittiesineet olivat vielä vain harvojen ulottuvissa, mutta 60ja 70-luvuilla muoviset käyttöesineet valloittivat lähes jokaisen suomalaiskodin
1970-luvun öljykriisi katkaisi muovin voittokulun, sillä öljypohjaisten muovien valmistaminen kallistui. Muotoilijoiden muovi Muovia alkoi näkyä 1960-luvulla myös kodin sisustuksessa, erityisesti huonekaluissa ja valaisimissa. K u va : L eh ti k u va Kuva: Jan-Erik Laine SUOMEN HISTORIA 13. Bakeliittimuovi oli herkästi murtuvaa, ja siksi esineiden muotoilu oli yksinkertaista ja virtaviivaista. Sulavalinjainen bakeliitti 1930-luvulta 1950-luvulle bakeliittia käytettiin paljon muun muassa radioiden, puhelimien, hiustenkuivaajien ja tuulettimien valmistuksessa. Samalla myös muovin ympäristölle aiheuttamat haitat herättivät kasvavaa kritiikkiä. Aikakauden klassikoiksi muodostuivat Eero Aarnion Palloja Pastelli-tuolit sekä Yrjö Kukkapuron Karusellija Saturnus-huonekalusarjat. Sitä ennen muovia oli kutsuttu tekohartsiksi tai plastiikiksi. Pelkistetty muotokieli ja pehmennetyt kulmat sopivat hyvin ajan funktionalistiseen tyyliin. Kuva: Kotiliesi PLASTIIKKI Vuonna 1947 professori Lauri Hakulinen kehitti muovi-sanan englanninkielisen plastic-sanan kotimaiseksi vastineeksi
K u va : Fi n n a ir 14 SUOMEN HISTORIA
Nykyään Aero tunnetaan nimellä Finnair. Myös meillä unelmoitiin Suomen kautta kulkevista reittilennoista. SINIVALKO ISIN SIIVIN Lentoliikenteen alkutaival Suomessa 1920-luvulla lentoliikenteen suosio maailmalla kasvoi. 15 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen. Ratkaiseva askel eteenpäin otettiin vuonna 1924, kun lentotoiminnan kotimainen pioneeri Aero Oy aloitti toimintansa Katajanokan lentosatamassa yhdellä neljän matkustajan koneella
M arraskuussa 1923 joukko herrasmiehiä kokoontui konsuli Bruno Lucanderin johdolla tapaamiseen Helsinkiin. Junkers F13 lensi Katajanokan lentosatamasta. Kesäisin kone oli varustettu kellukkeilla ja talvisin suksilla. Sodasta huolimatta Aero päätti jatkaa tärkeitä Tukholman-lentojaan. Tapaamisessa päätettiin maailmalla suurta innostusta herättäneen liikenneilmailun aloittamisesta myös Suomessa. Helsinki oli siviilikoneille liian vaarallinen lähtöpaikka, joten lennot suoritettiin Turusta tai Vaasasta käsin. Vesitason laskeutumista varten rakennettiin rantaan pitkä laituri. Sota esti niin olympialaiset kuin lentoliikenteen Atlantin yli. 1920-luvun lentoliikenne vaati huimapäisyyttä niin lentäjiltä kuin matkustajilta. Toisaalta 1920-luvulla useat lentäjät uskoivat, ettei lentokoneen ohjaaminen suljetusta ohjaamosta ollut mahdollista. Liikennöinti aloitettiin Katajanokan lentosatamasta, joka oli aluksi varsin vaatimaton. Ohjaaja ja mekaanikko puolestaan matkasivat avo-ohjaamossa hyisessä tuulessa. Aero Oy:n ensimmäinen lentokone hankittiin Saksasta vuonna 1924. Aeron ensimmäinen kone Junkers F13 edusti aikansa teknistä huippua. Rannan työkalukoppi puolestaan muutettiin tulliasemaksi, ja karjasuojaa muistuttanut pytinki toimi odotuspaviljonkina. Suunnitelmissa oli myös mannerten välisten lentojen aloittaminen, sillä vuodelle 1940 kaavailtujen olympialaisten uskottiin tuovan paljon kisaturisteja Suomeen. Lennot muuttuivat sodasta johtuen yövuoroiksi, joita lennettiin pimennetyillä koneilla talvisissa olosuhteissa. Asiakkaat saivat istua suojassa matkustamossa, johin mahtui neljä matkustajaa. Sotavuosien poikkeusolot Ennen talvisodan syttymistä Suomesta lennettiin jo päivittäin useimpiin Euroopan pääkaupunkeihin. Kuva: Finnair SUOMEN HISTORIA 16 Lentoliikenteen alku Suomessa 1920-luvulla useat lentäjät uskoivat, ettei lentokoneen ohjaaminen suljetusta ohjaamosta ollut mahdollista.. Aikansa huippukoneella ilmaan Lucanderin luotsaamalla Aerolla ei aluksi ollut pääomaa kalliin lentokoneen ostoon. Kuin ihmeen kaupalla suuremmilta onnettomuuksilta vältyttiin. Hän kuitenkin onnistui solmimaan saksalaisen lentokonevalmistaja Hugo Junkersin kanssa sopimuksen, jonka myötä Aero sai lentokoneen käyttöön luovuttamalla Junkersille osan osakkeistaan. Konkreettisena toimenpiteenä perustettiin Aero Oy. Nykyajasta katsottuna matkustusmukavuudessa olisi toki löytynyt runsaasti parantamisen varaa
Ensimmäiset lentoemännät palkattiin Yhdysvalloissa vuonna 1930 Boeing Airtransport -yhtiölle. Pestin saadakseen naisten oli läpäistävä vaativat psykofyysiset testit, jotka olivat samat kuin lentäjillä. LEGENDAARISET LENTOEMOT L entoliikenne oli pitkään hyvin miehinen maailma. Naiset saivat kutsumanimen The Original Eight, alkuperäinen kahdeksikko. Testiin kuuluivat muun muassa kielikoe, pyörivä tuoli, rasituskoe, painekammio, värisokeustesti sekä tulipalon sammuttaminen. Suomessa seurattiin perässä vuonna 1947, kun maamme ensimmäiset lentoemännät aloittivat työnsä. Kuva: Museovirasto 17 SUOMEN HISTORIA
Turkuun valmistuu oma lentosatama. 1928 Aero hankkii kaksi uutta Junkers F13-konetta. 1946 Aero Oy:n enemmistöomistus siirtyy Suomen valtiolle. 1920 Postilinja Helsingin ja Tallinnan välillä avataan. Uusi aikakausi Sodan jälkeen Suomessa ollut valvontakomissio rajoitti Aeron lentoja; ainoastaan kotimaan lennot oli sallittu. Jatkosodan aikana Saksan sotasaaliiksi päätyneet yhdysvaltalaiset Douglas DC-2 -koneet Sisu ja Voima liikennöivät nekin Suomen ja Ruotsin välillä. Lentäjinä toimivat suomalaiset ja virolaiset sotilaslentäjät. 1920 1930 1940. Koska välikohtaus oli tapahtunut välirauhan aikana, myönsi Neuvostoliitto tapahtuneen vasta vuonna 1988. Aeron koneet lennättivät korkeita upseereita ja poliitikkoja sekä palvelivat ambulanssilentokoneina rintamalla. 1926 Aero Oy saa toisen lentokoneen, yhdeksänpaikkaisen Junkers G24:n. Aurinkolomat lumosivat suomalaiset, ja 70-luvun lopun huippuvuosina seuramatkoilla kävi jopa 330 000 matkustajaa. Aeron Sampoja Kaleva-lentokoneet kuljettivat talvisodan aikana noin 3 500 matkustajaa, joiden joukossa oli paljon Ruotsiin lähetettyjä sotalapsia. Heistä arviolta 97 prosenttia matkasi etelän lämpöön Finnairiksi nimensä muuttaneen Aeron koneilla. Kaleva katosi lennollaan Tallinnasta Suomeen kesäkuussa 1940. Matkustajien, rahdin ja postikuljetusten määrä kolminkertaistuu. 1929 Toimitusjohtaja Bruno Lucander menehtyy äkillisesti. K u va : Fi n n a ir 18 SUOMEN HISTORIA Lentoliikenteen alku Suomessa 1923 Aero Oy perustetaan. 1924 Aeron ensimmäinen kone Junkers F13 saapuu Suomeen. Nuori Gunnar Ståhle astuu toimitusjohtajaksi. 1930 Aeron Oy:n osakekennan enemmistö siirtyy saksalaiselta Junkersilta suomalaisille. 1939 Siviililentotoiminta siirtyy sotilasviranomaisten alaisuuteen. Kansainväliset lennot alkoivat uudelleen marraskuussa 1947, kun reitti Tukholmaan avattiin. 1960-luvulla lentoliikenne siirtyi uudelle aikakaudelle suihkukoneiden sekä etelään suuntautuneiden seuramatkojen myötä. Uudeksi konetyypiksi valikoituvat yhdysvaltalaiset Douglas DC-3 -koneet. Myöhemmin selvisi, että Neuvostoliiton ilmavoimat oli ampunut koneen alas. Ensimmäinen vuorolento Tallinnaan. 1927 Lentoyhteys Riikaan avataan
Lähdeluettelo 1953 Amerikkalaiset Convairkoneet aloittavat liikennöinnin Aeron reiteillä. Ensimmäiset suomalaiset lentoemännät aloittavat työssään. 1955 Aero alkaa käyttää mainonnassaan nimeä Finnair. 19 SUOMEN HISTORIA Haapavaara, Heikki 1998: Aika lentää. Samana vuonna Aero kuljettaa ensi kerran yli 100 000 matkustajaa. Yhtiö kuljettaa ensimmäisen kerran miljoona matkustajaa vuodessa. Finnair osakkaaksi toiseen kotimaiseen lentoyhtiöön Kar-Airiin. 1940 1950 1960 1960-luvulla lentoliikenne siirtyi uudelle aikakaudelle suihkukoneiden sekä etelään suuntautuneiden seuramatkojen myötä.. 1947 Kansaiväliset lentoreitit aukeavat jälleen sodan jälkeen. Samana vuonna avataan reitti Pariisiin ja seuraavana vuonna Lontooseen. 1956 Finnair aloittaa ensimmäisenä lentoyhtiönä lännessä liikennöinnin Moskovaan. 1960 Finnair siirtyy suihkukoneikaan, kun Caravelle-koneet aloittavat liikennöinnin. Finnair 75. 1962 Ensimmäiset tilauslennot Teneriffalle, Palma de Mallorcalle ja Riminiin. Helsinki. Viralliseksi yhtiön nimeksi se tulee vasta vuonna 1968. 1963 Finnairin ilmailuopisto ja Aurinkomatkat perustetaan. Helsinki. 1968 Yhtiön nimi muuttuu Finnair Oy:ksi. Finnair Oyj. 2012: Taivas mikä työpaikka. 1952 Helsingin olympialaiset l isäävät matkustajaliikennettä. Helsinki-Vantaan lentokenttä valmistuu. Atar Kustannus. Kiiveri, Riitta et al
H y tö n en / V er la n te h d a sm u se o n a rk is to. 20 SUOMEN HISTORIA K u va : V
Tehtaan ihmisten tarinat ovat oma kiehtova lukunsa. Puuta paperin ja pahvin raaka-aineeksi työstävät koneet ovat viime vuosisadan alusta. Puuhiomona alkanut ja pahvitehtaaksi laajentunut rakennus on yhä samassa tiiliasussa, johon se tulipalojen jäljiltä korjattiin vuonna 1892. Vuosisatainen Verla Unescon maailmanperintökohde Verlan tehdasmuseossa Mäntyharjun reitin varrella voi tutustua entisaikojen tehdastunnelmaan. 21 SUOMEN HISTORIA Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Verlan tehdasmuseo ja Aimo Tenni
Tehtaassa oli aluksi kaksi hiomakonetta ja molemmissa kahdeksan uuninmuotoista sylinteriä. Kunkin arkin koko oli 170 kertaa 70 senttimetriä. Vuonna 1882 Kreidl rakensi uuden puuhiomon ja sen yhteyteen pahvitehtaan. Niissä pöllejä puristettiin tahkoa muistuttavia kiviä vasten. Pian puuhiomoksi muutettu mylly alkoi tuottaa hioketta eli puumassaa paperiteollisuuden tarpeisiin. 22 SUOMEN HISTORIA. Hioke jalostui Hiokkeesta erotettiin tikut, ja se siirtyi alakertaan kokoojakoneille. Toisin oli seuraavassa työvaiheessa käytetyn kuorimakoneen laita. Kaikki Verlan rakennukset on suunnitellut viipurilainen arkkitehti Eduard Dippell . Alkoi uuden kartanotyylisen rakennuksen tekeminen. Tehdas vuorattiin palojen pelossa tiilellä, ja uusi kuivaamo valmistui jo 1893. Valmistuttuaan tuo yhä näyttävässä kunnossa oelva talo sai arvoisensa nimen Patruunan pytinki. Kauppaan sisältyi vanha myllyrakennus, jonne insinööri hankki 110 hevosvoiman turbiinin, hiomakoneen sekä apukoneita. Kun siellä sylinterin päälle kertyi haluttu paksuus massaa, kilahti kello merkiksi. Se nostettiin vedestä aluksi miesten lihasvoimalla ja myöhemmin hevoskierron avulla. Kellojen äänissä oli eroja, joten kunkin koneen toiminnot voitiin tunnistaa. Tehdasmiljöön rakennuskanta on säilynyt yhtenäisenä: jopa tehtaan tiilivuorauksessa on nähtävissä arkkitehdin koristeellinen kädenjälki. Sieltä oululaissyntyinen nuori insinööri Hugo Neuman osti liki puolitoistasataa vuotta sitten osuuden koskesta. Lihastyötä ja koneita Työvaiheita hiomossa ja pahvitehtaassa oli useita. Näillä laitteilla puu muuttui hiokkeeksi, jota valmistui konetta kohden enimmillään 17 kuutiota vuorokaudessa. Työtä riitti, sillä esimerkiksi valmiin tuotteen kuljetus lähimmälle asemalle Kausalaan 40 kilometrin päähän hoidettiin hevosilla tai kesäaikaan veneillä. Valmistuneet arkit irrotettiin katajakepillä sylinteristä ja nostettiin pois. Pian tulipalo vieraili jälleen tehtaalla: vuonna 1892 paloi kuivaamorakennus. Hiomon toiminta käynnistyi vuonna 1872 noin kymmenen hengen voimin. Yksi kivi painoi kaksi tonnia, ja ne tuotiin Norjasta tai Skotlannista. Paperimestarilla oli aluksi vaatimaton asuinrakennus, mutta pian tulipalo tuhosi sen. 1920-luvulla hankittiin kolmas, hydraulisella syötöllä toimiva kone. Lopulta tulipalo hävitti rakennukset. Verlan toiminnan loppuun asti niihin liittyi paljon käsityötä, sillä koneita ja menetelmiä ei uusittu käytännössä lainkaan. Varastopaikalta raaka-aine siirtyi varsinaiselle tehtaalle vaunuissa, joita työnnettiin vuosikymmenet miesvoimin. Kerrotaan, että tansseissakin tunnistettiin Verlan kuorimakoneen käyttäjät tasapituisista sormista. Uusi alku Itävaltalaissyntyinen paperimestari Gottlieb Kreidl osti koskiosuuden Neumanilta. Kun muiden vaikeuksien lisäksi puumassan hinta romahti, alkoi toiminta hiipua. Arkit laitettiin puristimiin, Verlan tehdasmuseo Verlan tehdasmiljöö kosken takaa nähtynä. Vasta kaksikymmentäluvulla siirryttiin hevosvetoon. Puuraaka-aine uitettiin tehtaalle kuorimattomana. Sirkkelilaite on vaarallisen näköinen, mutta ällistyttävää kyllä sen kanssa ei sattunut vaarallisia tapaturmia. V erlankoski sijaitsee Pohjois-Kymenlaaksossa nykyisin Kouvolaan kuuluvien Jaalan ja Valkealan kuntien rajamailla. Kuorimossa puut katkottin puolen metrin mittaisiksi pölleiksi
Suomen edustuston tietojen mukaan järjestössä on 195 varsinaista jäsenmaata. Myös pakkaaminen tehtiin käsin. Päämaja sijaitsee Pariisissa. Perinnön vaaliminen katsotaan ihmiskunnan yhteiseksi asiaksi silloinkin, kun kansalliset voimat eivät säilyttämiseen riitä. Kuuluisa esimerkki tästä on Verlan Maria eli Maria Mattsson , joka työskenteli tehtaan pahvinlajittelijana yli viisikymmentä vuotta ja jäi eläkkeelle 77-vuotiaana. Jos siellä opettaja ei saanut pahankurisia pojannnulikoita järjestykseen, haettiin patruuna itse hätiin. Tehdas toimi kyläkunnan hyväksi, ja sitä kohtaan oltiin uskollisia. Uskollisten työntekijöiden ansiota lienee, että mennyttä aikaa edustaneen tehtaan annettiin toimia vuoteen 1964 asti. Varttuneempi polvi muistaa esimerkiksi Verlan pahviin pakatun Työmies-tupakan sekä koulujen pahviset opetustaulut. Työ tehtaassa oli raskasta, mutta niin oli työ silloin muuallakin. Tämän jälkeen oli kaksi mahdollisuutta: joko arkit paalattiin myytäviksi tai jatkettiin valmistusta pahviksi asti. Niinpä se onkin onnellisesti säilynyt nyt jo vuosisataisessa asussaan. Uskollisuutta Gottlieb Kreidl hallitsi Verlaa kovin ottein. Tehdas itse pitäytyi niin ikään uskollisesti vanhassa konekannassaan loppuun asti. Verlan työntekijöiden lapsille perustettiin maksuton kansakoulu vuonna 1890. Pahvi pakattiin yleensä kahdensadan kilon paaleihin. Tämän jälkeen pahvit voitiin siirtää lajitteluja pakkaussaliin. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa arkkien matka jatkui kuivaamoon, jonka lämmittäminen nieli puuta 80 kuutiota vuorokaudessa. Päätös toiminnan lopettamisesta oli tehty jo 1950-luvun alkupuolella. Oli myös niin sanottu kesäkuivaamo, jonka seinät oli harvaan laudoitettu ja jossa arkit kuivuivat noin kolmessa viikossa. Työskentely siellä oli varsinaista kuivaamoa miellyttävämpää, jopa niin, että sitä alettiin nimittää huvilaksi. Pääosa Verlan tuotteesta meni kuitenkin vientiin aina Amerikkaa myöten. jotta liika vesi saatiin pois. Suomessa on Verlan lisäksi Unescon listalla Petäjäveden vanha kirkko, Sammallahdenmäki, Struven ketju, Suomenlinna sekä vanha Rauma. SUOMEN HISTORIA 23 UNESCO JA MAAILMANPERINTÖKOHTEET U nesco on YK:n kasvatus-, tiedeja kulttuurijärjestö. Kuivaamon lämpötila oli korkeimmillaan 75 astetta. Tehtaalle syntyi eri vaiheissa niin sairaus-, eläkekuin hautausapukassa. Tämän ansiosta Verlan tehdasalue pääsi Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1996. 1945, ja Suomi liittyi mukaan vuonna 1956. Sillä oli hyvä maine niin kotikuin ulkomailla. Siitä on tullut hyvin tunnettu ja arvostettu sopimus. Järjestö perustettiin 16.11. Taustalla olevan ajatuksen mukaan sodat sytytetään ensin ihmismielissä, mutta myös pyrkimys pysyä rauhantilassa tapahtuu siellä. Patruuna kuitenkin järjesti väelleen jo 1880-luvulla muun muassa lääkärinhoitoa ja lääkkeitä yhtiön kustannuksella. Kotimaassa Verlan pahvia käyttivät muun muassa kirjapainot ja koteloteollisuus. Suurimmillaan tehdas tuotti vuorokaudessa kymmenen tonnia pahvia ja viisi tonnia puuhioketta. Käsityön suuren määrän vuoksi Verlan pahvi saikin nimen käsipahvi. Sen tarkoituksena on edistää kansojen välistä yhteistyötä ja rauhaa. Kartanomainen Patruunan pytinki kertoo osaavasta kirvesmiestyöstä.. Matkaan Kuivatuksen jälkeen arkit ajettiin kiillotuskoneen lävitse. Vuonna 1972 solmittiin sopimus maailman kulttuurija luonnonperinnön suojelemiseksi. Matka kohti kotitai ulkomaanmarkkinoita saattoi alkaa. Herman Kinnari puolestaan työskenteli tehtaalla peräti 86-vuotiaaksi ja toimi viimeiset työvuotensa yövartijana. Tehtaan lankkulattiassa näkyvät yhä selvät kulumajäljet, jotka hän samalla paikalla työtään tehdessään aikojen saatossa jätti
Sitä jatkamaan perustettiin Reima-Tutta Oy. 1970-luvulla Reima työllisti enimmillään 1200 henkeä, vienti Neuvostoliittoon kukoisti ja yritys oli Pohjoismaiden suurin lastenvaatevalmistaja. REIMA OY Reiman edeltäjä Pallo-Paita Oy valmisti sota-aikana muun muassa lumiasuja armeijalle. 24 SUOMEN HISTORIA. Laman myötä Reima ajautui konkurssiin vuonna 1991. Seuraava vuonna perustettiin Kankama Oy, joka sittemmin vuonna 1952 muutti nimensä Reima-Pukine Oy:ksi. Nykyisin Reiman omistaa kansainvälinen sijoitusyhtiö The Riverside Company. Pommitusten vuoksi vaatetehdas evakuoitiin Helsingistä Kankaanpäähän, jonne rakennettiin 1944 uusi tehdasrakennus. 50-luvun alussa yritys keskittyi ensisijaisesti lastenvaatteiden sekä ulkoiluja urheiluasusteiden valmistukseen
Tämä likaa ja vettä hylkivä materiaali kesti ulkoleikit säällä kuin säällä. 1950-luvulla vaatetustehdas Reima-Pukineen suunnittelijat tarttuivat toimeen ja ryhtyivät kehittelemään ulkoiluun sopivia materiaaleja yhteistyössä tekstiilitehtaiden kanssa. Tämän uudenlaisen, kestävän ja vettä hylkivän kankaan ulkopinta oli polyamidia eli nailonia ja sisäpinta pehmeää puuvillanukkaa. Säänkestävä materiaali salli leikit niin vesikuin loskakelillä. Reima-Pukineen suunnittelija Reino Koski kehitti Enstex-kankaan yhdessä Porin Puuvillan kanssa. Ajatuksena oli kehittää lasten ulkoleikit kestävä materiaali. S uomalaiset sääolot ovat aina asettaneet omat vaatimuksensa pukeutumiselle. Lätäkköleikkien kestosuosikki Vallankumouksellinen Enstex-kangas Yksi 60-luvun mullistavista keksinnöistä oli Reiman ja Porin Puuvillan yhteistyössä kehittämä enstex-kangas. Kokeilujen myötä syntyi muun muassa Littoisten Verkatehtaan kanssa kehitelty likaa hylkivä reilon, jota mainostettiin televisiossa 50-luvun lopulla. Reilon-kangasta tunnetummaksi nousi kuitenkin 1960-luvulla enstex-kangas, joka kestävyytensä vuoksi soveltui erityisen hyvin lasten ulkoiluun. SUOMEN HISTORIA 25 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Reima Oy
Pianotehtaan työntekijöitä vaadittiin tarkkaa silmää sekä ammattitaitoa. Taitavien puuseppien käsissä kotimainen koivu muuttui heleästi soivaksi soittimeksi. 26 SUOMEN HISTORIA
Pianotehtaankin tuotanto kasvoi kovaa vauhtia, ja 1960-luvulla tehtaan oli etsittävä uudet tilat. Vuonna 1940 perustettiin Fazerin pianotehdas Helsinkiin. Kun toinen maailmansota vaikeutti pianojen maahantuontia, Fazer panosti yhä enemmän kotimaiseen pianovalmistukseen. Tarkkaa työtä pianotehtaalla Klassikkosoittimen tarina Fazer-nimi liitetään usein makeistehtailija Karl Fazeriin ja tämän nimikkosuklaaseen. Karl ei kuitenkaan ollut sukunsa ainoa menestynyt liikemies. Yhtiö laajensi toimintaa monille musiikkiteollisuden haaroille: vuonna 1948 syntyi Fazerin oma levymerkki, ja 50-luvun alkuun mennessä Fazer oli jo Suomen johtava levy-yhtiö. F azerin pianojen siemen kylvettiin vuonna 1897, kun Konrad Fazer osti ystävänsä Robert Emil Westerlundin kanssa musiikkikaupan Helsingistä. 80-luvun alussa pianoja valmistettiin jo yli 7000 kappaletta vuodessa. Parhaimmillaan jopa 70 prosenttia tuotannosta vietiin ulkomaille. Fazer aloitti omien pianomallien valmistamisen vuonna 1935. Fazerin tehtaasta muodostui yksi Euroopan suurimmista pianovalmistajista. Pianoja myytiin paljon paitsi muihin Pohjoismaihin myös Länsi-Saksaan, Ranskaan, Sveitsiin ja Englantiin. Tarkoituksena oli tarjota asiakkaille laadukas mutta hinnaltaan kohtuullinen soitin. SUOMEN HISTORIA 27. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Lehtikuva Työskentelyä Fazerin pianotehtaalla vuonna 1955. Kaupassa myytiin soittimia, nuotteja sekä 1910-luvulta alkaen myös äänilevyjä. Fazerin pianotehtaan tarina päättyi vuonna 1988, kun se myytiin kotimaiselle kilpailijalle Hellas Pianolle. Liikkeen yhteydessä toimi lisäksi soitinkorjaamo. Muutamaa vuotta myöhemmin musiikkikauppa siirtyi kokonaan Konrad Fazerille. Hänen veljensä Konrad perusti Fazerin Musiikkikaupan, jonka yhteyteen syntyi vuosikymmenten saatossa myös yksi Euroopan suurimmista pianotehtaista. Raaka-aineena käytetty puu osattiin hyödyntää tarkoin: tehdas lämmitettiin valmistuksesta ylitse jääneellä jätepuulla, ja pianoihin kelpaamattomasta puusta tehtiin varsia lasten lumilapioihin. Sopiva paikka löytyi Pornaisista Halkian kylästä, jossa Fazerin uusi pianotehdas aloitti vuonna 1963
Vaikka suurin Lokari-innostus on sittemmin hiipunut, löytyvät nostalgiset pienautot yhä yrityksen tuotevalikoimasta. T ek st i: M a ri Im m o n en V arma keino saada naapuruston polkuautoilla sotkevat pojat kateudesta vihreäksi oli pöristellä paikalle Lokari-autolla. 1990-luvun alussa suurin osa Lokari-autoista myytiin ulkomaille. Myös Keke Rosbergin formula-auto sekä Ritari Ässän KITT-auto saivat omat lokariversionsa. 1980-luvun alussa Laine aloitti markkinointimielessä Lokari-pienoisautojen valmistuksen. Tuo ihastusta herättänyt menopeli nimittäin kulki Hondan moottorilla, joten sehän oli lähes kuin oikea auto. Hän halusi kehittää oman tuotteen, joka tekisi Lokari-yrityksen nimen tunnetuksi myös nuoremmille sukupolville. Lokari-Laineena tunnetun miehen yritys kehitti ja valmisti alunperin auton sisälokasuojia eli lokareita. Lokari-autoja on valmistettu useita eri malleja. Erityisesti Saksassa niin sanotut junioriliikennekoulut olivat kiinnostuneita Laineen pienautoista. Suomessa autot päätyivät useimmiten huvipuistojen käyttöön, vaikka jotkut onnekkaat saivat huristella omalla Lokarillaan kotonakin. Leo Laineen Lokari-autot 1980ja 90-luvuilla monen pikkupojan suurin haave oli omistaa ikioma Lokari-auto. Lapsille suunnitellut Lokari-autot kehitti raumalainen Leo Laine . JOKA POJAN UNELMA 28 SUOMEN HISTORIA K u va : L eo L a in e O y. Niiden joukosta löytyi muun muassa maastureita ja urheiluautoja. Näin syntyi ajatus moottorilla varustellusta lasten autosta. Yhdysvalloissakin Lokarit herättivät mielenkiintoa
Entisaikojen koulua käytiin varsin erilaisissa puitteissa kuin nykyisin. Koulunkäyntiä ennen vanhaan Opetustauluja, kasvistoja, mustetahroja, laiskanläksyjä ja rainakoneita. Teksti: Mari Immonen 31 SUOMEN HISTORIA K u va : P ek k a K y y ti n en / M u se o v ir a st o. Mitä opit tänään. Yksi asia on kuitenkin säilynyt ennallaan: pienen lapsen mielestä ensimmäinen koulupäivä tuntui 50 vuotta sitten yhtä jännittävältä kuin tänäkin päivänä
Kunnollisen SUOMEN HISTORIA 32 Kallion kansakoululaiset ulkoleikeissään vuonna 1956. Kansakoulujen pihoilla kävi välituntisin kova kuhina, kun lapset hyppivät ruutua ja juoksivat hippasilla. Useimpien vanhempien ja ammattikasvattajien mielestä ruumiillinen kuritus oli pitkään tehokas ja hyväksyttävä keino säilyttää työskentelyrauha kouluissa. Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa Kun yksi opettaja piti tuntia samanaikaisesti usealle luokka-asteelle, oli välttämätöntä saada osa lapsista hiljentymään kirjojensa ääreen. Koulunkäynti oli erilaista kaupungissa ja maaseudulla. Monet muistavatkin kansakouluajoiltaan opettajan ehdottoman auktoriteetin sekä ankaran kurin. Yhteistä maalaisja kaupunkilaiskouluille oli se, että luokat olivat tupaten täynnä. Kurittomat oppilaat saivat tukkapölyä tai napakan karttakepin iskun sormilleen. K u va : P ek k a K y y ti n en / M u se o v ir a st o Koulunkäyntiä ennen vanhaan. 50-luvulla maassamme elettiin niin sanotun rinnakkaiskoulujärjestelmän aikaa, jossa kansakoulun neljännen luokan jälkeen oli mahdollista pyrkiä oppikouluun. J älleenrakennusajan Suomessa suuret ikäluokat valtasivat koulujen penkit ja uusia kouluja rakennettiin vauhdilla. Kaupunkien suurissa kouluissa oppilaiden arkea rytmittivät keskusradiot ja sähköiset soittokellot, maaseudulla opettajat helistivät ovensuussa metallista soittokelloa välitunnin päättymisen merkiksi. Kadonneet oppiaineet Kouluopetus perustui pitkään ulkoa opetteluun, eikä oppilaita kannustettu oma-aloitteisuuteen tai luovuuteen. 50-luvun aikana oppilaiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti, sillä oppivelvollisten lukumäärä lisääntyi 220 000 oppilaalla. Käytännössä ylempään kouluasteeseen siirtyminen oli usein hyvätuloisten perheiden lasten etuoikeus. Vuosisadan alussa rakennetuissa koulurakennuksissa oli usein erillinen arestihuone eli karsseri, jonne huonosti käyttäytynyt oppilas saatettiin lukita. Koulutyössä korostettiin kauniita käytöstapoja sekä kuuliaisuutta. Sotien jälkeiset sukupolvet suhtautuivat koulunkäyntiin huomattavasti tulevia sukupolvia vakavammin, sillä koulunkäynti ei ollut itsestäänselvyys. Ruumiillinen kuritus kiellettiin kouluissa jo 1910-luvulla, mutta kiellosta huolimatta ei ollut lainkaan tavatonta, että kurittomat oppilaat saivat tukkapöllyä tai napakan karttakepin iskun sormilleen. Oppikoulu tarjosi pelkkää kansakoulua paremmat jatkokoulutusmahdollisuudet, joten monelle oppikoulun pääsykokeet olivat yksi lapsuuden jännittävimmistä tapahtumista
Käytännössä oppivelvollisuus toteutui vasta 1930-luvun puolivälissä, jolloin kunnat olivat lopulta saaneet rakennettua kattavan kouluverkon. 1900-luvun alussa lukemisen ja laskemisen lisäksi ryhdyttiin opettamaan kotiseutuoppia, josta muodostuikin yksi tärkeimmistä kansakoulujen oppiaineista. Yleisesti aapiskirjoihin liittyvä kukko ilmestyi suomalaisiin aapisiin 1700-luvun alkupuolella. Mikael Agricolan Abckiria oli Suomen ensimmäinen koulukirja. Opetustaulut käsittelivät usein historiatai luontoaiheita. Kansakoulujen alkuvuosina opetusympäristö oli vielä varsin askeettinen, mutta vuodesta 1904 koulujen havaintovälineiden hankintaan saattoi anoa valtiontukea. Erityisesti Itäja Pohjois-Suomen syrjäisillä seuduilla asuneiden mahdollisuudet koulunkäyntiin olivat huonot. Kauniisti kaunoa Koukeroisten kaunokirjoituskirjaimien harjoitteluun käytettiin kansakouluissa paljon aikaa. Yksi ensimmäisistä kaunokirjoitusjärjestelmän kehittäjistä oli rouva SUOMEN HISTORIA 33 OPPIVELVOLLISUUS V aikka 1900-luvun alussa koulunkäynti lisääntyi, vain kolmannes lapsista kävi koulua ja useat heistä jättivät opintonsa kesken. Myös mustetta oli oltava kynässä juuri oikean verran, muutoin mustetahrat kaunokirjoitusvihossa saattoivat pilata hyvän suorituksen. oppilaan hyveitä olivat kuuliaisuus ja ahkeruus. Sodan jälkeen oppivelvollisuus nähtiinkin yhtenä keinona kansan yhdistämiseksi. 1800-luvulla kouluissa opetettiin kansanopetuksen kannalta olennaisimpia sisältöjä: sisälukua, luetun ymmärtämistä, kirjoittamista, laskemista sekä kirkkoveisuuta. Sisällissodassa vuonna 1918 Suomi oli jakaantunut kahteen leiriin. Yleisen oppivelvollisuuden myötä ryhdyttiin Suomessa kehittämään kansakouluille yhteistä tyyppikirjaimistoa. K u va : P er tt i Je n y ti n / L eh ti k u va. Oikeaoppisen kirjoitustavan mukaan pyrittiin kaunoa kirjoitettaessa pitämään mustekynän terä sanan alusta loppuun saakka kiinni paperissa. Siitä eteenpäin luokkahuoneen perusvarustukseen kuuluivat useimmissa kouluissa luokkataulu, helmitaulu, tauluviivain sekä Suomen, Euroopan ja Raamatun maiden kartastot. Valtio ryhtyi toimiin ja sääti vuonna 1921 oppivelvollisuuslain, jonka mukaan kaikkien 7–13-vuotiaiden oli suoritettava kuusivuotisen kansakoulun oppimäärä. 1950-luvulla kotiseutuopin nimi vaihtui ympäristöopiksi. Vuonna 1543 ilmestyneessä kirjassa oli uskonnollisten tekstien lisäksi lukuja kirjoitustaidon harjoittelua varten aapisosa, josta löytyivät aakkoset, numerot sekä tavausharjoituksia
Vuonna 1931 otettiin käyttöön tutut Toivo Salervon kehittämät tyyppikirjaimet. Pienissä kansakouluissa, joissa yksi opettaja opetti samanaikaisesti eri ikäisiä oppilaita, oli lukuvuotta pidennetty parillakymmenellä päivällä. 1950-luvulla oppilaiden oli mahdollista pitää niin sanottuja lupapäiviä, jolloin he saivat olla poissa koulusta auttakseen esimerkiksi kodin maataloustöissä. Sotavuosina koulut olivat useaan otteeseen suljettuina ja miesopettajat sekä osa yläluokkien oppilaista joutuivat lähtemään palvelukseen rintamalle. Ankarista oloista huolimatta sota-aika toi suomalaiseen koulujärjestelmään yhden merkittävän uutuuden: kouluruokailun. Salervon kaunokirjaimet olivat käytössä kouluissa aina 1980-luvulle saakka, joskin vuosikymmenten myötä niiden ulkomuoto yksinkertaistui. Myös opetusvälineistö joutui muutosten kouriin, kun koulujen karttatelineistä poistettiin vanhoja rajoja kuvanneet kartat. SUOMEN HISTORIA 34 Elo, Pekka & Kylliäinen, Antti (toim.) 2000: Kulttuuriympäristö tutki ja opi. Sota muutti koulujen arkea suuresti, sillä kouluilla oli nyt erityisen tärkeä rooli karjalaisen siirtoväen sopeuttamisessa uudelle asuinpaikkakunnalleen. Oppilaat tutkivat Neuvostoliiton karttaa, jossa on kuvattuna itänaapurin pioneeritoimintaa maan eri osissa.. Mimmi Bähr . Minerva Kustannus. Ikonen, Kimmo 2015: Turun koulut aikansa ilmiönä. Ravintoa sielulle ja ruumiille Talvisodan aikana koulunkäynti oli katkonaista ja opetusta järjestettiin vallitsevien olosuhteiden mukaan. 140 vuotta yleissivistävää opetusta. Koulutyö alkoi usein vasta syyskuussa, ja se loppui toukokuun viimeisenä arkipäivänä. Helsinki. Kouluviikko viisipäiväiseksi Kansakoulujen lukukaudet ja lomat oli jaksotettu maataloudesta elantonsa saaneen väestön töiden mukaan. Syksystä 1971 lähtien kouluissa siirryttiin kokonaan viisipäiväiseen kouluviikkoon. Rantala, Jukka 2005: Kansaa kasvattamassa. Koulunkäyntiä ennen vanhaan K u va : Ja rm o H ie ta ra n ta / L eh ti k u va Lähdeluettelo Huhtikuussa 1973 Myllypuron yhteiskoulussa Helsingissä vietettiin YYA-teemaviikkoa. Häntä tituleerattiin maamme etevimmäksi kaunokirjoittajaksi. Alkuvaiheessa kouluruokana tarjottiin pääasiallisesti erilaisia keittoja, puuroja ja vellejä, mutta jo 1950-luvulla ryhdyttiin kiinnittämään huomiota tarjottavan ruoan monipuolisuuteen. Ennen sotaa koululaiset olivat tuoneet kouluun omat eväänsä. Museovirasto ja Opetushallitus. Jyväskylä. Kansakouluntarkastajien saapuessa paikalle opettaja saattoi saada vanhan kartan käytöstä huomautuksen. 1960-luvun loppuun saakka suomalaiset lapset kävivät koulua kuusi päivää viikossa, sillä myös lauantait olivat koulupäiviä. Turku
K u va : E rk k i L a it il a / L eh ti k u va. Ensimmäiset tietokoneet ilmestyivät kouluihin 1980-luvulla. Varat tuohon kalliiseen opetusvälineeseen hankittiin usein esimerkiksi paperinkeräystalkoiden voimin. 1960-luvulla moneen kansakouluun hankittiin ensimmäinen televisio. 1920-luvulla alkoi Suomessa kouluradiotoiminta, joka keräsi koululaiset radiovastaanottimien äärelle. 1950-luvulla joihinkin kansakouluihin saatiin opetustaulujen rinnalle käyttöön kuultokuvalaitteita ja rainakoneita, joiden avulla opettaja saattoi heijastaa eriaiheisia kuultokuvasarjoja luokkahuoneen seinälle. 35 SUOMEN HISTORIA RIHVELITAULUSTA TELEVISIOON K ansakoulun alkuvuosina opetusvälineet olivat pitkään harvinaisia, sillä ne oli kustannettava itse. Aluksi radio-ohjelmat oli suunnattu ensisijassa oppikouluille, mutta myöhemmin niitä lähetettiin myös kansakouluille. Paperia käytettiin säästeliäästi ja opetusvälineet hankittiin tarkoin harkiten
Hän kysyi, että tulenko sitten, kun se valmistuu. Olin nuori ja tehnyt vasta yhden levyn, joten totta kai sanoin, että tulen. Tarina laulun takaa 32 vuotta sitten radiossa laulettiin yhtenään Lulusta, joka rakastaa rokkia ja on melkein kuin yksi meistä vain. Itse sävellys voisi olla 50-luvun iskelmä, yksinkertainen, tarttuva ja sävykäs. Vaikutelman kruunaa laulusolisti Tuula Amberlan kiltti ja konstailematon mutta viettelevä ääni, joka miltei kuiskaten kertoo meille tavallisen ihmisen salaisesta yöpuolesta. Teksti on toteavuuden sijaan vihjaava: myrkyt ja lähdön läheisyyden voi halutessaan yhdistää vaikkapa huumeisiin ja itsemurha-aikeisiin. Sen huutoon vastaa rautalangan ja bluesin hengessä preerian kuuta ulvova rujonkaunis sähkökitara. Jossain vaiheessa iltaa Jukka Alihanka tuli juttelemaan, että hänellä on biisi, johon hän tarvitsee laulajan, mutta biisi ei ole vielä valmis. ”Liikkuvat lapset esiintyi vappuna -83 lääkäreiden salakapakassa Turun Eerikinkadulla Hansakorttelin kauniissa vanhassa osassa. Jos olisin tiennyt, että hän oli tehnyt yhteistyötä myös Anneli Saariston kanssa, olisin suostunut kutsuun kiljuen!” Tuula Am36 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi Kuvat: Sari Mantila Lulu. Sanoituksen Alihanka laati kuvataiteilija Alpo Jaakolan (1929–1997) runon pohjalta. Karhea viulu kiemurtelee kuin mustalaisleiristä karanneena. V uoden 1984 suurimpia suomalaisia hittejä oli Lulu. Lulun säveltäjä ja sanoittaja Jukka Alihanka (1949–2013) oli ammatiltaan lääkäri. Tiesin Alihangasta sen verran, että hän oli tuottanut erän turkulaisen bändin levyn. Salakapakasta studioon Tuula Amberla vastaa heinäkuisena aamuna puhelimeen kesken työmatkan. Kappale kuulosti vanhalta mutta kertoi nykyajan ristiriitaisesta kaupunki-ihmisestä. Yksitotisen diskojytkeen sijasta jatsahtava komppiryhmä iskee eläväisiä yllätyspotkuja. Laulaja Tuula Amberla muistaa yhä Lulun äänityksissä vallinneen tunnelman. Lululla on kolme mieltä: päivätyöhönsä kyllästynyt sairaanhoitaja tapaa iltaisin rappiomiehiä, kuiskii myrkyistä ja palvoo rumuutta, mutta saa myös lohtua asemilla luuhaamisesta. Tämäkin on oikeastaan osuvaa: Lulun ydintekijät olivat vieraalla tontilla, epätodennäköistä väkeä iskelmän tekijöinä. Kun Amberla ja Alihanka kohtasivat, 23-vuotias laulajatar oli juuri tehnyt ensilevyn synkän jälkipunk-yhtyeensä Liikkuvien lasten kanssa. Paheista ja salaisuuksista ei ole tietoakaan, kun kirjastonhoitaja polkee 27 kilometriä kotoa Vehmaalta Uuteenkaupunkiin. Aikansa kaikuisessa ja tehosteisessa iskelmäilmastossa se tuntui tuoreella tavalla vanhalta. Kiehtovinta Lulussa lienee sittenkin sanoitus ja tulkinta. Siellä olikin tosi rajut bileet
Yleisössä on monta sukupolvea, joilla on voimakas tunneside lauluun. berla kertoo yhä nuoruuden intoa äänessään. Siellä Jukka Alihanka tuli juttelemaan, että hänellä on biisi, johon tarvitaan laulaja.. Sillä tavalla noiden kahden yhteistyö toimi myöhemminkin. Tapaankin kysyä lavalla, kenelle on pakkosyötetty Lulua. Minut ympäröi yleensä nuorten ihmisten porukka, joka kertoo ääni väristen, kuinka isä tai äiti soitti Lulua heille pieninä. Se on aina hienoa, kun pyydetään oman reviirin ulkopuolelle – ja kun siellä onnistuu.” Lulusta alkoikin Amberla–Alihanka–Murtojärvi-kolmikon pitkä onnekas retki oman reviirin ulkopuolella. ”Studio 55 sijaitsi Turun Aurakadulla kauniissa vanhassa kiinteistössä, ja sen omisti Rauno Lepistö , joka oli ollut aiemmin tanssiorkesterin rumpali. Vuoden kuluttua Alihanka soitti Amberlalle. Minulle ovat jääneet mieleen nuoret lahjakkaat ihmiset, jotka tupsahtivat sinne vahingossa yhtä aikaa. Laulu oli valmis. Sen esittäminen ei maistu puulta. Tein viimeisen levyn Alihangan kanssa vuonna 2004, ja sillä on mielestäni hänen paras kappaleensa Junat ei pysähdy pienillä asemilla, jossa on Ilpon nerokas sovitus ja Jukan hieno teksti.” Vanha vaikutelma pysyy Amberla kertoo olevansa edelleen ymmällään Lulun suosiosta. Tuolloin musiikintekijät jaettiin tiukasti karsinoihin: oli rocklaulajat ja iskelmälaulajat. ”Lähdin sitten laulamaan sitä, ja jotenkin se onnistui tunnelmaltaan. Samantapaiselle musiikille oli silti selvästi tilausta. Jokseenkin samoista aineksista, vanhan tanssimusiikin ja kitararockin keitoksesta syntyi vuotta Lulun jälkeen 80-luvun iskelmän suurin ilmiö, Topi Sorsakoski & Agents. Sovittaja Ilpo Murtojärvi taisi vielä suorittaa opintoja konservatoriossa, ja vibrafonisti Severi Pyysalo vasta aloitteli uraansa. Hän on kuitenkin oppinut arvostamaan kappaletta. ”Alihanka ei osannut soittaa kuin vähän kitaraa. ”Nyt sitä nimenomaan on kiva esittää. ”Suosio tuli täysin yllätyksenä. Ajattelin kuitenkin, ettei Lulu ole ominta juttuani. Nykyään voi vapaammin kokeilla ja tehdä kaikkea.” Amberla oli tyytyväinen lopputulokseen, mutta tyystin hämillään kappaleen valtavasta menestyksestä. Studiolla oli leppoisa tunnelma. Yhtä arvoitukselliseen tunnelmaan iskelmässä pyritään harvoin, ja vielä harvemmin siinä onnistutaan. Murtojärvi teki sovittajana Lulun musiikin. Lulun piti olla vain pieni kokeilu minun puoleltani.” Amberla muistaa Lulun tekemisestä työporukassa vallinneen ilmapiirin. SUOMEN HISTORIA 37 Lääkäreiden salakapakassa oli rajut bileet. Olin punk-goottibändin laulaja, ja kappale oli mielestäni silkkaa iskelmää. Lulu on kestänyt hyvin aikaa ja kuulostaa yhä piristävältä poikkeukselta listamusiikin keskellä. Viulisti Ilkka Viljanen oli Turun kaupunginorkesterin ykkösviulisti ja varmaankin ensimmäisiä kertoja soittamassa kevyttä musiikkia. Suurimmalle osalle on.” Kahden radiokanavan aikaan kappaleelta ei ilman pakkosyöttöäkään voinut välttyä
38 SUOMEN HISTORIA Teksti: Aimo Tenni • Kuvat: SA-kuva, Aimo Tenni • Kuvitus: Tero Björklund. Veikko Laitinen koki Valkeasaaren tulihelvetin. Sieltä alkoi perääntyminen, jota on pilkallisesti nimitetty Kannaksen halkijuoksuksi. Askeltakaan en juossut! Miehet Suomen sodissa osa 12: Veikko Laitinen Kesän 1944 suurhyökkäyksen painopiste oli aluksi Valkeasaaressa. Rautahermoinen mies perääntyi Kannaksen halki, mutta ei ottanut ainuttakaan juoksuaskelta
39 SUOMEN HISTORIA
päivänä hän ilmoittautui alokaskoulutukseen Kouvolaan Jalkaväenkoulutuskeskus 5:een. On ahkera ja tarmokas eikä ollenkaan heikko. "Teimme Palolan kartanossa AIV-rehua. Se äityi niin pahaksi, että mies päätyi Vierumäen urheiluopistolla sijainneeseen sotasairaalaan. Tätä nykyä hän asuu yhä saman kunnan kirkonkylässä. Vangit asustelivat saaressa, ja vartiomies haki ja vei ne. Sota aiheuttaa aina ruoan puutetta, joten Laitinenkin laskettiin maatalouslomalle kotitilan pelloille toukokuussa 1942. Hänestä sodan kamalin näky oli pelkäävä ihminen. Tulen ja lentävän metallin keskelläkin Veikko piti päänsä kylmänä. Pelloilla sotavanki kynti puukaasutraktorilla. Tirronen piti Laitiseen yhteyttä aina kuolemaansa saakka. ”Viisi poikaa meitä meni sillä erää täydennyksenä JR 1:n kranaatinheitinkomppaniaan, minä sen ensimmäiseen joukkueeseen. Sain käskyn mennä ilmoittautumaan lähetiksi. Kerran vangit huomasivat jäniksen ja pyysivät vartijaa ampumaan sen. Hyvin se sentään sujui, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Pakon edessä Veikko on kuitenkin käynyt paikoissa, joista osa ei unohdu ikinä ja osa on vain merkintöjä sotilaspassissa. päivänä vuonna 1941. Ajattelin, että kuinka minä, maalaispoika, osaan niitä herroja passata.” Sotamies Laitinen oli etupäässä sisälähetti. V eikko Laitinen syntyi Hartolassa toukokuun 19. Olen minä joskus muulloinkin kiroillut, mutta en kyllä niin paljoa kuin silloin. päivänä tuli siirto Valkjärvelle maataloustöihin. Traktorivanki oli Aunuksesta kotoisin ja osasi vähän suomeakin. ”Ne minua siinä vähän juopoksi moittivat. Kiivas Tirronen ja kuriton Laitinen olivat alituiseen sotajalalla keskenään, mutta tulivat toisaalta toimeen mainiosti. Ei meistä kukaan ollut saanut koulutusta kranaatinheittimeen, mutta pianhan sillä ampumaan oppi. ”Että minä siihen hommaan jouduin! No se kävi niin, että kun minä uutena miehenä katsoin velvollisuudekseni tehdä klapuja ja siivotakin, niin onneton ylikersantti meni kehumaan pomoille, että nyt sinne vasta ahkera mies tuli. Kehui Aunuksessa kynnettävän 12-siipisillä auroilla, kun meillä oli aurassa vain kaksi siipeä. Syyskuun 16. Tosin minulle on edelleen epäselvää, miten se perussuunta otetaan." Veikko toimi miltei alusta lähtien joukkueenjohtaja luutnantti Viljo Tirrosen lähettinä. Niinhän tämä tekikin. Nykyäänkin valitetaaan sairaaloissa olevan täyttä, mutta kaikki on suhteellista: Laitisen kanssa samassa salissa oli 120 miestä. Aikoinaan lähetin homma ei kuitenkaan ollut Laitisen ylimpänä toiveena. Pivot, ansat rakentaa ja paistin joskus tuopi, juhlan kunniaksi myöskin alkoholin juopi. Vangit olivat mielissään, sanoivat keittävänsä jänön leirillään.” Kun kynnöt oli kynnetty, tuli lähtö rintamalle. Veikko Laitinen Hartola, Koitti Lähettinä paikallaan on Laitisen Veikko. Sarkojen päät piti minun ja sotavangin tarkkoa parihevosten kanssa. Yksikön kronikka vuodelta 1943 kertoo lähettisotamiehestä näin: Stm. Kutsuntalautakunta kaipasi 19-vuotiasta Laitista joulukuun 22. päivänä vuonna 1923. Rintamaa kohti Sairaalaja työreissun jälkeen kului kolme viikoa Viipurissa Markovillan kasarmeilla. Pienoiskranaatinheitintä käytetään Rajajoella Valkeasaaressa syksyllä 1942. Sitä ennen annettiin kuitenkin isorokkorokotus, josta Veikko sai tulehduksen. Seuraavan tammikuun 19. Tosiasiassa minulla ei ole koskaan ollut alkoholiongelmia. Ajoin hevosia ja vanki oli auran kurjessa. Toivottavasti ei tulekaan", 93-vuotias Veikko veistelee. Kuva: Pauli Myllymäki / SA-kuva 40 SUOMEN HISTORIA Veikko Laitinen
Heti perään näkyy kuitenkin karu todellisuus. Päähyökkäys nimittäin kohdistui juuri Valkeasaareen. Vähät autot olivat sotilaskäytössä, mutta maitoauto oli elintarviketilanteen takia jäänyt siviilikäyttöön: ”Oli kova pyry, ja Nurmisen Jussi rypi autollaan monta tuntia Tollinmäen peltoaukealla. Harrivirta / SA-kuva 41 SUOMEN HISTORIA Asemasodan aika oli melkein kuin siviilissä oloa. Suurhyökkäys koetteli kokemattomia ja kokeneita. Kotona oli kevättyöt käynnissä, ja niihin minä menin. Suurkaupunki oli lähellä. Siellä vasta paraninkin.” Suurhyökkäys Talven 1943–44 JR 1 teki kenttävarustustyötä. Saattoihan siellä tietysti huonolla tuurilla saada vaikka kranaatin päähänsä. Hän toimi maanviljelijän ammatin ohella kalastajana Jääsjärvellä. ”Asemasodan aika oli melkein kuin siviilissä oloa. Pyyntimies Laitinen sen sijaan oli siviilissäkin. Ajattelin, että kun sodassa ollaan, niin pitäisi vähän olla ripeyttä. Asemasodan aikaan pitkästymistä koetettiin torjua monin tavoin. Asemasotaa JR 1 oli Kannaksen joukoista kaikkein pisimpään yhtämittaisesti etulinjassa. Siellä sain vielä vatsakalvontulehduksen. Huono tuuri lomien suhteen jatkui: ”Pääsin kotiin ja kävin saunassa, olihan lauantai. Kuitenkin pitkällinen sota uuvutti. Seuraavana päivänä ei maistuneet syömiset eikä juomiset, oksetti vain. Hyvähermoisena miehenä Veikko Laitinen maalaa asemasodankin ajasta melko menettelevän kuvan. Paikkaan oli siis syytä kotiutua. "Maalit oli valmiiksi tarkistusammuttu, nyt vain käskettiin tulipeite. Vartiomiehet tunsivatkin alueensa niin hyvin, että vihollisen vanginsieppausyritykset onnistuivat harvoin. Aamuviideltä hän toi lääkärin paikalle. Jotkut tekivät niitä puhdetöitä, mutta en ole puutyöihminen, eikä siellä upseerien korsussa olisi kehdannut veistelläkään. Sitten illalla tulituksen syy selvisi. Nimi on kaunis, mutta pahempaan paikkaan rykmentti ei olisi voinut joutua. Kuva: Pauli Myllymäki / SA-kuva Kuva: H. Aamulla seitsemän jälkeen olin jo leikkauspöydällä. alkoi rykmentin siirtyminen Valkeasaaren lohkolle. Eipä siinä lähetin ollut varaa ääntään korottaa. Tutuiksi tulivat peltoaukeat, purot, lammet ja alueen polut. Suunnittelivat jo Vierumäen sotasairaalaan siirtoa, mutta lääkäri päästi kotiin sillä ehdolla, että lupaan levätä. Pietarin piippujen savut häämöttivät Valkeasaaren taivaanrannassa. Jotkut tekivät puhdetöitä, osa opiskeli, ja joissain joukoissa komentajat yrittivät pienellä toiminnalla pitää vireyttä yllä. Tarkka-ampuja oli ampunut erään luutnantin, ja häirintää ammuttiin, jotta saatiin ruumis pois.” Samaisen talven keväällä Laitinen pääsi vuorolomalle. Pietarin tehtaiden piiput näkyivät kiikareilla, ja niiden savut kertoivat, että sotatavaroita valmistui. Kirjojakaan ei juuri ollut, mutta minä tilasin Itä-Hämeen ja toisille tuli muita lehtiä. Meillä ei päivisin ollut tuliasemissa päivystystä, mutta määräys oli, että korsussa piti aina olla ryhmä paikalla, jos tulee tarvis ampua." Tammikuun 18. Helppo luvata. Viikon perästä minut siirrettiin Lahteen. Moni veteraani muistaa koko ajan sielua jäytäneen kysymyksen: Kuinka tässä vielä oikein käy. päivänä vuonna 1943 Laitinen otti toimistokorsulla vastaan tulikomennot. Piti päästä lääkärihoitoon.” Siihen aikaan ei ollut maalla ambulansseja eikä taksiakaan. Hyppäsin sanomaan ykkösryhmän korsulle tämän ja meinasin hermostua, kun ukot lähtivät kuin halontekoon. Toukokuun 12. Saattoihan siellä tietysti huonolla tuurilla saada vaikka kranaatin päähänsä.. Kivut olivat sen myötä helpottuneet, mutta vanhemmilleni lääkäri sanoi, että saatan kuolla. Tälle selvisi heti, että umpisuoleni oli puhjennut
tai 12. Ei siinä enää ketään muuta ollut. Poika nosti kätensä mutta kiepsahtikin sitten ojaan. "Tultiin vähän matkaa kotia päin, ja meitä kertyi siihen miehiä ryhmän verran. Mentiin lauantai-aamuna pataljoonan esikuntaan, ja luutnantti Tirronen käski minun odottaa yhdessä korsuista. Edellisenä tiistaina oli tullut kymmenen upseerikokelasta suoraan koulusta, ja lauantaina heistä oli rivissä enää kaksi." Vaikka ohutta elämänlankaa jännitettiin äärimmilleen, Laitinen ei päästänyt pelkoa niskan päälle. Ei olisi päästy enää irti vaan jääty kaikki lopullisesti sinne.” Perääntymisen alku Joukot jättivät paljon raskasta aseistusta jälkeensä, sillä hevosia ja traktoreita oli Kannaksella maanviljelystöissä. komppania sai tehtäväkseen varmistaa Vammeljoen pohjoissauman, 2,5 kilometriä pitkän lohkon. Oltiin vihollisen kanssa sekaisin. Taisivat olla tunnustelijoita." Luutnantti ja Laitinen jättivät Valkeasaaren jälleen taakseen. Sinne vihollinen tietenkin kutsui lisävoimia." Perääntyjien liike ei ollut yhdensuuntaista. "Polkutietä tuli polkupyörää taluttaen mies, varmaankin lähetti. Asemasodan aikaan Valkeasaaressakin oli aikaa lukea sanomalehtiä. Valkeasaaresta kun pomon kanssa lähdettiin, niin linjat olivat tyhjiä. "Minä siinä perääntyessä tulin sanoneeksi, että eihän me kai näin lähdetä, katotaan ketä sieltä tulee. Ruki veer! hihkaisi alikersantti. Maa oli pehmeää, ja ne upposivat sinne. Ei tarvinnut kauan odotella, kun Venäjän miehiä alkoi tulla. päivän iltaan saakka. kesäkuuta. Omassa korsussa asuttiin se yö, vaikka kaikki ikkunanpokatkin olivat tulleet sisään. Veikko Laitinen kertoo perääntymisestä: ”Se oli sellaista haromista se poistulo. ”Siinä miehitimme asemat 15. Mutta siitä Kannaksen halkijuoksusta minä vielä sanoisin, että jos joskus lähetin tehtävässä olikin kipaistava, SUOMEN HISTORIA 42 Edellisenä tiistaina oli tullut kymmenen upseerikokelasta suoraan koulusta, ja lauantaina heistä oli rivissä enää kaksi. Majuri Tammiston oletettiin joutuneen toisen miehen kanssa kahdestaan vastatusten venäläisten kanssa. Kivitielle ei enää ollut mitään asiaa, siellä jyräsivät jo panssarit. Tultiin Rajajoelle päin polkua pitkin. Minä en usko, että se Tammisto olisi vangiksi antautunut, vaikka olisi kysyttykin.” JR 1:stä kaatui 9.–10. Päästiin vähän matkaa Valkeasaareen päin, kun tuli kaksi miestä vastaan. Kuva: Tauno Norjavirta / SA-kuva Veikko Laitinen. Eipä kuitenkaan sirpaleet sattuneet. Rivistöissä tulivat. Sisällä ollessani korsuun tuli täysosuma, kaiketi kolmituumainen, kun se ei tullut läpi. Sanoin, että nuo ovat ryssiä. Mutta luti pyörähtikin ympäri ja lähti takaisin! Eihän minun auttanut muu kuin seurata. En osaa sanoa, paljonko niitä oli, ehkä useampi komppania. Mieskadosta kertoo myös ensimmäisen komppanian sotapäiväkirja. Pataljoonan komentajan kohtaloa Laitinen muistelee näin: ”Sinne Valkeasaaareen jäi monta miestä. ja 11. Hiekkaa vain karahti niskaani." Perääntymistä ennakoinutta ampumiskieltoa Laitinen on oppinut ymmärtämään vasta jälkikäteen. ”Perjantai-aamuna alkoi sanoinkuvaamaton rytinä. Jalkapelillä siitä lähdettiin. Semmoisessa harvassa männikkökankaassa käytiin asemiin männyn tyvien taa. päivän välisen yön pataljoonan rippeet viettivät metsässä. Komppanian vahvuus oli tuolloin vain 43 miestä. Tarkoitin, että käytäisiin asemaan. Päätä näkyi sen verran, että siellä hän lienee vieläkin.” Kesäkuun 10. Meidän joukkueessamme oli kaksi suomalaista SS-miestä, ja hekin sanoivat, ettei Saksan rintamalla koskaan sellaista ollut. Myöhemmin olen lukenut, että Öljymäellä oli katetut asemat, joissa suomalainen viivytysporukka teki vastarintaa. Viholliset menivät vinottain edestämme." Ryhmä peräytyi, mutta kävi pian uudelleen asemiin. kesäkuuta 351 sotilasta. Eihän se Tirronen uskonut kun meni vaan. Meillä oli siinä sellainen pieni kanjoni, jonka toisella puolella oli asuntokorsu ja toisella varasto. Taisivathan ne oikeassa olla: meitä oli enää niin vähän siellä ja pieni tulivoima. Ei juosten Laitinen muistelee, että he pääsivät Kivennavan kirkolle 11. Sellaisina partioinahan sitä tultiin. Sinne Rajajoelle pyrkiessä ihmetytti, kun ryssät yrittivät vinottain eteenpäin. Hyppäsin varastoon, ja samassa tuli ovi perässä, kun kranaatti räjähti ihan vieressä. 15.6. Konepistoolilla olisi yltänyt ampumaan, mutta alikersantti sanoi, että ei ammuta, ei päästä itse siitä irti. "Siinä aamulla tuntui vähän ihmeelliseltä, kun siellä olisi ollut maaleja vaikka kuinka, rivistössä tulivat, mutta esimiehet sanoivat, ettei saa ampua. "Kyllähän se silloin vähän ihmeelliseltä tuntui, kun kranuja alkoi tulla joka paikkaan. Yksi meidän porukan alikersantti, minä ja eräs esikunnan poika lähdettiin taas vähän takaisin päin. Nehän laski sarjan kohti, mutta kun ampuivat lonkalta, tuli sarja lyhyenä. Muistotkin kerrotaan rauhalliseen sävyyn
Asemasodan ansiosta myös sodan keskeyttämiä opintoja voitiin jatkaa. Erään saunan luokse oli kerääntynyt miehiä. "Olen erittäin näsäviisas ja pahankurinen ihminen. SUOMEN HISTORIA 43 Kun asemasota pitkittyi, oli rintamalla aikaa ja henkistä tarvettakin erilaisille askareille. Päivällä tehtiin tulet, ja kun pannukin löytyi, paistoimme läskiä. Pian kantapäitä koeteltiin taas. Siitä lähti tie Palolan kartanoon ja Saimaan kanavalle. Kantapäät olivat niin nilellä, että jos ne tapasivat johonkin, melkein pyörryin kivusta." Puolenyön jälkeen miehet pääsivät telttaan nukkumaan. Aina ne kuitenkin peruuntuivat. Mannerheim lähetti sen postissa sodan jälkeen. Eipä siellä juuri lämpöä enää ollut, mutta pestiin kumminkin. Sitten Viipurin tilanne kiristyi ja meidätkin hälytettiin asemiin. niin muutoin en koko matkalla juoksuaskelta ottanut.” Sotilaat hortoilivat asukkaista tyhjenneissä taloissa ja etsivät ruokaa. Sodassa ikävimpiä näkyjä oli se, kun joku pelkäsi lähes määrättömästi." Veikko Laitisen henkisenä pelastuksena oli pitelemätön huumorintaju. Kävi siellä meidänkin pomolla joskus nainen korsussa. "Samoja ihmisiä me siellä sodassa olimme kuin täällä siviilissäkin. Minä ajattelen sen asian niin, että minulla oli kohtalaisen hyvät hermot. "Menimme luutnantin kanssa saunaan. Sen takia minulla on tämä siilitukka, etteivät pääse nuo kodinhoitajat minua tukistelemaan.” Veteraani Veikko Laitinen vuonna 2016. Marssittiin Markovillan kasarmien luo. Lepoa oli aina seuraavaan iltaan asti. Taube / SA-kuva. "Löytyi lihatiinu, mutta siinä ei ollut kuin kilon verran läskiä. "Jo kolmelta tuli hälytys marssille. Siihen kallioiseen maastoon tuli kranaatteja, sirpaleet viuhuivat." Viipurin taisteluun Laitinen ei osallistunut. Joulukuussa 1943 Valkeasaaressa tehtiin puhdetöinä joululahjoja kotiväelle. Kyllä minä sen nauhan pätkän sain jo siellä korvessa, vaikka en tietääkseni kummempia urotekoja tehnytkään. On minulla täällä sotilaspassissa sellainenkin taistelupaikka kuin Iivanala. Läski kyllä paistui, mutta jouduimme ilmahyökkäyksen kohteeksi. Joku kykenee hallitsemaan pelkonsa eikä näytä sitä muille. Juustilaan tultuamme kesäkuun 18. Meinaan naistenkin suhteen. Taube / SA-kuva Kuva: J. Silloin ei tarvinnut hoitaa kipinämikon tehtäviä, vaikka yritin minä lutille esittää, että jos saamaan rupee niin pojalle kans." Veikko Laitisen luonne ei ole muuttunut seitsemässäkymmenessä vuodessa miksikään. "Hälytyksiä tuli useamman kerran, että lähdetään. Kuva: J. Valkeasaaressa kerrattiin tietoja Kannaksen rintamakoulun ylioppilaskirjoituksia edeltävänä päivänä 27.3.1944. päivän aamuna pääsimme nukkumaan. Jokainen elävä olento pelkää määrätyssä tilanteessa, niin eläin kuin ihminen. En vieläkään tiedä, missä sellainen paikka on.” Pahankurinen ihminen Kun tulee puhe Laitisen toisen luokan Vapaudenmmitalista, hän kertoo pilke silmäkulmassa: ”No joo. Korpiteitä pitkin Laitinen ja luutnantti tulivat Viipurin liepeille
Rintaman lähimaastossa ei saanut liikkua omin luvin. Rintamasotilas kerää palveluksen lomassa puolukoita Valkeasaaressa. Sodan hetkiä Kuva: Luutnantti R.Ruponen Kuva: Luutnantti R.Ruponen Kuva: V.Hollming Kuva: Uomala Kuva: M.Aaltonen. Kenttälotat puolukoita poimimassa. Rukajärven soilta kerätään lakkoja matkaeväiksi. 44 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 44 SUOMEN HISTORIA K u va t: SA -K u va Syksyn satoa Kesän kääntyessä kohti loppuaan alkaa marjastuskausi. Anna Primierowa panee puumerkkinsä liikkumislupaan marjojen poimimista varten Alavoiston paikallispäällikön luona Aunuksella. Eversti Somersalo ja adjutantti vänrikki Keiho mustikassa Karjalan Sohjanassa. Jatkosodan aikaan luonnon tarjoamat herkut toivat sotilaille tervetullutta ja terveellistä vaihtelua ruokavalioon
Lentäjät viettävät vapaahetkeään puolukoita peraten. 45 SUOMEN HISTORIA 45 SUOMEN HISTORIA Suursaaren sotilaiden poimimia mustikoita kootaan lähetettäväksi Suomen Punaisen Ristin Invalidisairaalan potilaille. Lääkintämies keittää puuroa syksyn ensimmäisistä puolukoista. Ovaskainen. Ovaskainen Kuva: L.Johnsson Kuva: Kersantti Aunio K u va : L u u tn a n tt i R .R u po n en Kuva: T. Kuva: Niilo Aarnio Kuva: T. Majoitusalueella saaliiksi saadut puolukat puhdistetaan porukalla. Siviilineitonen on käynyt sotilassairaalassa ja jättänyt maistiaisiksi poimimansa marjat
Rikollisten jäljillä 46 SUOMEN HISTORIA
Paikalle ensin saapuneet poliisit olivat toimittaneet henkirikoksen uhreiksi joutuneet ruumishuoneelle sekä siivonneet ja siirtäneet auton, josta ruumiit löytyivät. Tapaus sai paljon huomiota lehdistössä, ja poliisikuntaa arvosteltiin ammattitaidottomuudesta. Murhaajaa ei koskaan tavoitettu. Jäljet talteen Sisäministeriö perusti vuonna 1926 nykyisen Keskusrikospoliisin edeltäjän Rikostutkimuskeskuksen. Käänteentekevää suomalaisella rikostutkimukselle oli vuonna 1924 nykyisen Tampereen alueella Messukylässä tapahtuneen kaksoissurman epäonnistunut tutkinta, joka vauhditti rikospaikkatutkinnan kehitystä. Myös asetututkimukset aloitettiin. R ikoksia tutkivan virkavallan työ perustui 1800-luvulla suurelta osin hyvään paikallisyhteisön tuntemukseen. Kun väestönkasvu kiihtyi ja ihmisten liikkuminen lisääntyi, ei rikostutkinta voinut enää nojata yksinomaan poliisien paikallistuntemuksen ja muistin varaan. Poliiseja koulutettiin keräämään todisteita rikospaikoilta ja Helsinkiin perustettiin Rikostutkimuskeskus, joka piti yllä muun muassa valokuvaja sormenjälkirekisteriä. Ennen se oli tapahtunut paikallisilla käräjillä, ja tuomio oli usein perustunut todistajien kertomukseen. 1920-luvulla Suomessa otettiin käyttöön uusia keinoja rikollisten nappaamiseksi. Paikallinen poliisikonstaapeli ja nimismies olivat näin ajattelemattomuuttaan onnistuneet tuhoamaan rikospaikalta mahdolliset todisteet ja johtolangat ennen rikosetsivien saapumista. Tapahtumapaikkoja piirrettiin ja myöhemmin valokuvattiin, sormenjälkiä otettiin talteen, ja kengänjäljistä tai muista tunnistettavista merkeistä valettiin kipsitai steariinimalleja. Vähitellen ryhdyttiin rikospaikoilta keräämään myös teknistä näyttöä. Samana vuonna ministeRikospaikkatutkinnan vaiheita K u va : L eh ti k u va SUOMEN HISTORIA 47 Teksti: Mari Immonen Rikollisten jäljillä. Sittemmin kuulustelut siirtyivät käräjiltä tutkintavaiheeseen, jonka aikana koottiin näyttöä ja todistusaineistoa itse oikeudenkäyntiä varten. Yksi rikostutkinnan vanhimmista menetelmistä oli epäillyn, syytetyn tai todistajien kuulustelu. Vaikka uusilla tutkimusmenetelmillä ratkaistiin useita rikostapauksia, osa Suomen rikoshistorian synkimmistä henkirikoksista on edelleen selvittämättä
Moderni rikostutkimuslaboratorio Helsingissä antoi tarvittaessa apua paikallispoliiseille rekisterija laboratorioasioissa. riö antoi paikallisille poliisilaitoksille määräyksen ottaa rikospaikoilta talteen sormenja kengänjälkiä. Maaseudun ja kaupunkien paikalliset poliisit suorittivat vuorostaan paikan päällä tapahtuneen rikostutkinnan ja lähettivät näytteet Helsinkiin tutkittavaksi. 1950-luvulla rikospoliisin toiminta joutui jälleen kasvavan kritiikin kohteeksi. Sormenjälkitoimisto, joka myöhemmin tunnettiin nimellä tuntomerkkitoimisto, keräsi tunnistetietoja rikollisista. Rikollisten valokuvaamisessa käytettiin avuksi peilejä, jolloin kuvaan saatiin mukaan myös epäillyn sivuprofiili. 1950-luvulla Keskusrikospoliisi keskittyi erityisesti henkirikosten tutkintaan. Erityisesti maaseudulla uusien ja osin työläiden menetelmien käyttö ei heti vakiintunut. Uusien rikostyyppien rinnalla syntyi myös uudenlaisia rikostutkintamenetelmiä: 1980-luvulla siirryttiin tietokoneaikaan, ja vuonna 1991 Suomessa otettiin ensimmäisten maiden joukossa käyttöön dna-tutkimukset. Omaisuusrikosten määrä kasvoi. 1920-luvun lopulla ryhdyttiin suunnittelemaan ammattirikollisten tekotapakortistoa. Rikospaikkatutkinnan ohjeet otettiin käyttöön eri paikkakunnilla vaihtelevasti. Rikospoliisien työtaakkaa oli lisätty kutsuntoihin ja väestönsuojeluun liittyvillä tehtävillä ja samanaikaisesti kolmannes poliiseista palveli maanpuolustutehtävissä. Sodan jälkeen myös rikosten luonne muuttui. Rikolliset rekisteriin Rikostutkimuskeskuksen henkilökuntaan kuului aluksi kaksi tutkijaa, joista toinen vastasi sormenjälkitoimistosta ja toinen kriminaalilaboratoriosta. Kuvan salkku on esillä Poliisimuseon näyttelyssä Tampereella. Siinä missä aiemmin yksittäiset poliisit olivat saattaneet varsin yksityiskohtaisestikin kuvailla rikoksia, spekuloida tapahtumien kulkua ja jopa julkistaa epäillyn henkilöllisyyden, noudatettiin 1960-luvulta lähtien tiedottamisessa niukempaa linjaa. Rikostutkimuksen muutoksen vuodet Rikostutkinta kohtasi erityisen suuria haasteita sota-aikana. Vuonna 1955 Rikostutkimuskeskus muuttui Keskusrikospoliisiksi. Erityisesti valvontatehtävät lisääntyivät: poliisit tarkkailivat poliittisesti epäilyttäviä henkilöitä ja pitivät ratsioita, joissa etsittiin luvatonta tavaraa. Kuva: Museovirasto. Menetelmästä kuitenkin luovuttiin sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Poliisiviranomaiset alkoivat kiinnittää huomiota tiedotuslinjaansa, sillä tarkkojen tekotapaselostusten avulla rikolliset olivat saaneet lisää ideoita muun muassa murtovarkauksiin. Rikollisten sormenjälkien ja valokuvien lisäksi tietoja koottiin erikoistuntomerkeistä ja pilkkanimistä. Ei ollut myöskään tavatonta, että lehtimiehet ryhtyivät omin päin ratkomaan selvittämättömiä rikosmysteerejä. Heti perustamisvuonnaan kriminaalilaboratorio osoitti taitonsa, sillä sen tekemillä kuulaja hylsytutkimuksilla selvisi muutaman vuoden takainen murha. Suomalaisissa rikoksissa alkoi näkyä kansainvälisiä vaikutteita, kun valuutta-, väärennösja huumausainerikoksia alkoi ilmetä yhä enemmän. Rekisteriä pidettiin myös kadonneista henkilöistä ja tuntemattomista vainajista. Esimerkiksi Kyllikki Saaren selvittämättä jäänyt henkirikos nousi esiin. K u va : M a ri Im m o n en SUOMEN HISTORIA 48 Rikostutkintaa Suomessa Rikollisten sormenjälkien ja valokuvien lisäksi koottiin tietoja erikoistuntomerkeistä ja pilkkanimistä. Paikallispoliiseille jaettiin 1930-luvulla rikostutkimuslaukkuja, jotka sisälsivät erilaisia apuvälineitä näytteiden talteenottoa varten. Rikospoliisit olivat hankalassa asemassa, sillä lisääntyneet talousrikokset asettivat rikostutkinnalle uusia haasteita ja veivät resursseja vanhojen tapausten ratkaisemisesta
E lokuussa 1931 autonkuljettaja Väinö Toivonen oli pysähtynyt Helsingin Tattarisuolla sijaitsevalle lähteelle juomatauolle, kun hän huomasi vedessä naisen irtileikatun käden. Johtavatko jäljet sylttytehtaalle?” Yksi epäilyksen alaiseksi joutunut oli läheisen ruumishuoneen vahtimestari Johan Elias Saarenheimo . Ryhmän jäsenet uskoivat, että lähteeseen oli kätketty aarre, jonka esiin houkuttelemiseksi uhrattiin ruumiinosia. Tattarisuon mysteeri Poliisit tutkivat Tattarisuon lähdettä, josta löytyi usean eri ihmisen ruumiinosia. Väitteet osoittautuivat keksityiksi ja lehti joutui maksamaan sylttytehtaalle korvauksia. Työmies Vilho Kallion eli Noita-Kallion johdolla toiminut spirististinen ryhmä oli kaivanut Malmin hautausmaan varattomille tarkoitetuista rivihaudoista ruumiinosia ja käyttänyt niitä taikamenoissaan. Kuva: Pietinen/ Museovirasto K u va : P ie ti n en / M u se o v ir a st o SUOMEN HISTORIA 49. Järkyttävä löytö herätti monia kysymyksiä: Oliko nainen surmattu. Liikkuiko ihmisten joukossa murhaaja. Tapaus ratkesi kesällä 1932, kun rikostutkijat löysivät näyttöä siitä että kyse oli okkultistisista rituaaleista. Vuonna 1932 Ajan Sana -lehti uutisoi helsinkiläisen sylttytehtaan yhteydestä Tattarisuon mysteeriin otsikolla: ”Tattarisuon arvoitus ratkeaa. Tattarisuon mysteerin jäljet eivät johtaneetkaan sylttytehtaalle vaan Malmin hautausmaalle. Villimpien huhupuheiden mukaan Saarenheimon väitettiin myyneen ruumiinosia sylttyvalmistajalle raaka-aineeksi. Ilmiantoja ja vihjeitä juttuun liittyen tuli runsaasti, sillä 10 000 markan vihjepalkkio kannusti ihmisiä puhumaan. Kohu Tattarisuon lähteen ympärillä yltyi seuraavana vuonna, kun lähteestä löytyi lisää ruumiinosia. Lehtien palstoilla syylliseksi epäiltiin milloin lääketieteen opiskelijoita, milloin vapaamuurareita. Myös lehdistö kiinnostui oudosta tapauksesta
Isojokelainen Kyllikki Saari oli kuollessaan vasta 17-vuotias. Kun hänestä ei muutamaan päivään kuulunut mitään, tekivät vanhemmat 17-vuotiaasta tytöstä katoamisilmoituksen. Sadat vaapaehtoiset osallistuivat nuoren naisen etsintöihin, mutta hänestä ei löytynyt jälkeäkään. Itse rikospaikasta muodostui paikkakunnalla varsinainen turistikohde, jonne vierailijoita tuotiin jopa linja-autokuljetuksilla. Myöhemmin katoamissyyksi osoittautui henkirikos. T oukokuisena iltana vuonna 1953 Etelä-Pohjanmaalla Auli Kyllikki Saaren oli määrä palata polkupyörällä hengellisestä tilaisuudesta kotiinsa. Kiinni jäätyään Lindfors vietiin etsivän poliisin suojiin, josta hän pääsi pakoon ikkunan kautta. 1950-luvulla metsässä sijainneelle suohaudalle järjestettiin jopa linja-autokuljetuksia. Toukokuussa 1937 Lindfors saatiin kiinni ja hänet tuomittiin 64 vuodeksi kuritushuoneeseen. Henkirikos aiheutti ennennäkemättömän mediakohun. Dynamiitti-Lindforssilla oli tilillään jopa 90 eri rikosta. Kyllikki Saaren ruumis löydettiin seuraavana syksynä suohaudasta metsiköstä. Huhuttiin, että vaalea auto olisi liikkunut seudulla katoamisiltana ja mahdollisesti ajanut Kyllikin päältä. Kun poliiisit pääsivät murtovarkaita jäljille, syyllisiksi osoittautuivat maalaamon omistaja Frans Valdemar Lindfors sekä hänen apulaisena toimineet Uuno Johannes Kaitainen sekä Etel Rafael Laesmäki . Kyllikki Saaren murha Dynamiitti-Lindfors Nuoren naisen murha herätti aikoinaan valtavan kohun ja arvailuja mahdollisesta syyllisestä. S yksyllä 1936 tapahtui Helsingissä sarja murtoja, joissa useat kassakaapit oli murrettu dynamiitilla räjäyttämällä. Vihjeitä ja tunnustuksia sateli poliisille, ja useat rikokseen lehdistössä yhdistetyt, sittemmin syyttömiksi osoittautuneet henkilöt saivat murhaajan maineen. Kuva: Lehtikuva Kuva: Lehtikuva Kuva: Hufvudstadsbladet / Museovirasto SUOMEN HISTORIA 50 Rikostutkintaa Suomessa Dynamiitti-Lindfors oli yksi 1930-luvun maineikkaimmista kassakaappivarkaista.. Mies onnistui pakoilemaan virkavaltaa useita kuukausia ja teki jatkuvasti lisää rikoksia ympäri maata. Uteliaat ihmiset saapuivat sankoin joukoin Kyllikki Saaren hautajaisiin. Saaren murha on yksi maamme rikoshistorian tunnetuimmista yhä selvittämättömänä pysyneistä henkirikoksista. Varkaat iskivät muun muassa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen, Vakuutusyhtiö Sammon ja Metsähallituksen konttoreihin. Tytön kimppuun oli hyökätty hiljaisella tienpätkällä
Tätä ennen hän oli ehtinyt kirjoittaa viestin: ”Olen syytön.” Nuorten naisten henkirikos on yhä ratkaisematta. Viimeisin varma havainto naisista oli tehty Heinävedellä Tulilahden leirintäalueella. Tämä johtolanka osoittautui ratkaisevaksi. Heinäkuussa Korialta Turkuun liftannut 23-vuotias Salme Metsänikula katosi jäljettömiin. Nämä todisteet johtivat lopulta syyllisen jäljille. Yhden vangin, Ensio Koivusen , jäljet vastasivat tyttöjen omaisuudesta löytyneitä, ja hänet todettiin syylliseksi tyttöjen surmaan. Elokuussa Helsingistä Hyvinkäälle liftaamaan lähteneet 17-vuotiaat Ritva Raijas ja Pirjo Laiho eivät koskaan saapuneet perille määränpäähänsä. Muutamia päiviä viimeisten katoamisten jälkeen sienestäjät löysivät Salmen ruumiin metsästä Degerbyn tienoilta. K esällä 1971 kolmen liftaajatytön kohtalo järkytti koko Suomea. Tavaroiden joukossa oli revittyjä valokuvia, joista poliisi sai talteen sormenjälkiä. Kun yhteydenotot kotiin yllättäen loppuivat eikä Riitta saapunut elokuun alussa takaisin työpaikalleen, ilmoitettiin ystävykset kadonneiksi. Lähellä Salmen löytöpaikkaa toimi Degerbyn työleiri, jonka jokaiselta vangilta otettiin sormenjäljet. Suuretsinnän jälkeen heidät löydettiin surmattuina suohaudasta. Tämän vihjeen perusteella surmista epäiltynä pidätettiin taparikollinen Runar Holmström , jonka tiedettiin kulkeneen Heinävedellä mopedillaan. RIkostutkijat analysoivat surmansa saaneiden naisten vaatteet. Kaksi paikkakuntalaista nuorta miestä oli käynyt surmailtana naisten teltalla, ja he olivat kotiinpalatessaan nähneet oudon mopomiehen liikkuneen lähistöllä. Tutkintavankeudessa ollut Holmström hirttäytyi sellissään. Mies myönsi seuranneensa naisia, mutta surmatyöt hän kiisti jyrkästi. Heidän tavaransa oli piilotettu hajalleen ympäristöön ja pyörät upotettu järveen. Nuorten omaisuutta löytyi muun muassa Seutulan lentokentälle johtaneen vanhan tien varrelta. Hieman myöhemmin myös Ritva ja Pirjo löytyivät surmattuina eräältä sorakuopalta. Kuva: Hannu Lindroos / HS / Lehtikuva Kuva: Lehtikuva SUOMEN HISTORIA 51. Y stävättäret 21-vuotias sairaanhoito-oppilas Eine Nyyssönen ja 23-vuotias toimistoapulainen Riitta Pakkanen olivat lähteneet heinäkuussa vuonna 1959 polkupyöretkelle Jyväskylästä kohti Kolia. Liftarimurhat Tulilahden kaksoismurha Poliisi keräsi rikospaikalta muun muassa revittyjen pankkikirjojen, sekkien ja valokuvien palasia
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa Purjehdusharrastus Suomessa Suomessa riittää rannikkoa, ja siksi maallamme on pitkä purjehdushistoria. 52 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi. Myös huvija kilpapurjehdus kotoutuivat meille suhteellisen varhain
Pullein purjein, liehuvin lipuin Arvokisamenestystä suomalaiset saavuttivat jo Tukholman olympialaisissa 1912: 8ja 12-metristen luokissa Suomen venekunnat voittivat pronssia ja 10-metristen luokassa hopeaa. Seuraavien parin vuosikymmenen mittaan seuroja syntyi keskeisten rannikkokaupunkiemme lisäksi jo sisämaahankin. Pian pursiseurat alkoivat levitä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Suomen ensimmäinen purjehdusseura Segelföreningen i Björneborg perustettiin Porissa jo vuonna 1856. Esimerkiksi Ruotsi ja Suomi loivat omien sääntöjensä pohjalta eräitä klassikkoveneitä kuten Saaristolaisristeilijän. Helsinkiläinen Nyländska Jaktklubben piti kansainvälisen regatan vuonna jo 1900. Kaupankäyntimme, käsityöläisyytemme ja monet muut elinkeinomme ovat olleet voimakkaasti riippuvaisia laivanrakennuksesta ja merimiestaidosta. Osallistujamaita oli tuolloin vain kuusi. Omaehtoinen ja hyvämainen veneenrakennusperinne jatkuu Suomessa yhä: esimerkiksi Nautorin valmistamat Swan-veneet ovat kansainvälisesti arvostettuja. Yllättävämpiä mitaleja olivatkin Hans Dittmarin vuonna 1924 ja Bertel Bromanin 1928 voittamat olympiapronssit jollapurjehFinnjolla-luokan veneet seilasivat ensi kerran olympiavesille Helsingissä 1952. 53 SUOMEN HISTORIA K u va :S u o m en U rh ei lu m u se o. Sellaisena se säilyi 1800-luvun alkuun asti, jolloin kilpapurjehtijat perustivat ensimmäisiä pursiseuroja ja vauraat ihmiset aateliston ulkopuolelta ottivat lajin omakseen. Se on luonnollisesti kotoisin saarivaltakunnasta. 1920-luvulla täälläkin taivuttiin kansainvälisiin sääntöihin. Suomalaispurjehtijat lähtivät tuota pikaa kisaamaan laajemmille vesille. Kaikki paitsi purjehdus on turhaa S uomalaisten kanssakäymisen muiden kansojen kanssa on mahdollistanut ennen kaikkea merenkulku. Porin seura on lisäksi vanhin suomalainen urheiluseura. Kansainvälinen veneluokkasäännöstö aiheutti kuitenkin pitkään eripuraa. Englannin kuningas Kaarle II teki purjehduskilpailuista ylimmän aatelin harrastuksen 1600-luvulla. Hyvin epävirallista kisaamista oli tietysti ammattilaivojenkin kesken, mutta suomalainen purjehdusharrastus on jo kokonaan toinen tarina. Kaikkien mainittujen elämänalojen sulautumisen voi parhaiten nähdä rannikkoseudun historiallisissa kohteissa kuten vanhalla Raumalla. Maailmalta Suomeen ja takaisin Huviveneily nykyisin tuntemassamme muodossa on melko tuore ilmiö
duksessa, jota ei tuolloin vielä liiemmin Suomessa harrastettu. Hienommin olisi Suomen ensimmäisten olympiapurjehdusmitalien satavuotisjuhlaa tuskin voitu viettää. Lontoossa 2012 match racing -luokassa niin ikään pronssille purjehtivat Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff. Retkija lomapurjehdus on nykyajan elintason ja esimerkiksi venevuokrapalveluiden ansiosta monen riittävät purjehdustaidot hankkineen ulottuvissa. Suomen upeissa saaristoissa niin merellä kuin sisävesillä kiireetön purjehdusretki näyttää kotimaasta kokonaan uudet kasvot. Ensimmäisenä suomalaisena maailman ympäri kilpaa purjehtinut Harry Harkimo viestitti 80-luvulla parroittuneella olemuksellaan, että resuiset ja syrjäänvetäytyvät suomalaiset sopivat hyvin yksinpurjehtijan muottiin. Matka on maali Varhainen purjehdusharrastus vaati miehistön, joka toimi sotalaivastomaisessa kurissa. Harry Harkimo purjehti ensimmäisenä suomalaisena yksin kilpaa maailman ympäri vuosina 1986–87. Suomen Jyrki Järvi ja Thomas Johanson toivat luokan ensimmäiset kultamitalit Suomeen. Veneen suunnitteli ruotsalainen Rickard Sarby , mutta se nimettiin Helsingin olympialaisten mukaan. Tuuli Petäjä-Sirén voitti purjelaudalla hopeaa. SUOMEN HISTORIA 54 Purjehdus Suomessa Kuva: Suomen Urheilumuseo Kuva: Peter Jansson / Lehtikuva Kuva: William West / AFP / Lehtikuva. Helsingin olympialaisissa 1952 kuusimetristen luokassa pronssia voitti Ralia-veneen miehistö Ernst Westerlund, Paul Sjöberg, Ragnar Jansson, Jonas Konto ja Rolf Turkka. Kahden hengen 49er-jollaluokka oli ensi kerran mukana olympialaisissa vuonna 2000 Sydneyssä. Vaikka purjehtimista leimannut elitistinen ja Suomessa myös ruotsinkielinen leima ei ole vieläkään täysin kadonnut, veneurheilun luonteen muutos on vaikuttanut myös mielikuviin lajista. Kuudessakymmenessä vuodessa moni asia muuttui niin urheilussa kuin urheilukuvissa. Lontoon kesäolympialaiset 2012 olivat suomalaisten naispurjehtijoiden juhlaa. Jalometallin säihkettä himmentää hieman se, että suurin osa länsimaista boikotoi kisoja Afganistanin tapahtumien tähden eikä purjehduskisan taso siksi ollut järin kova. Jollaluokan venetyyppi vaihteli kisoista toiseen, kunnes luokaksi vakiintui vuonna 1952 finnjolla. Kilpailu ei ole kaikkia purjehdusharrastajia varten. Näiden voittojen myötä purjeet toivat Suomeen eniten mitaleja Lontoon-kisoista. Viimeisen sadan vuoden aikana purjeveneet ovat keventyneet ja pienentyneet. Nämä kasvot toivat herraskaiseen lajiin aimo annoksen supisuomalaista sisua ja alkuvoimaa. Purjehduksen harrastaja itse saattoi tuolloin olla jossain aivan muualla kuin hänen nimissään kilpaa purjehtivassa laivassa. Naisten purjehdusluokista ei Suomeen aiemmin ollut mitaleja saatu. Kahden veneen kilpailussa eli match racing -luokassa Silja Lehtinen , Silja Kanerva ja Mikaela Wulff purjehtivat pronssia. Purjehdus on jo pitkään ollut fyysisesti vaativaa urheilua. Tässä veneluokassa Suomi on saanut olympiamitalin vain kerran, kun Esko Rechardt purjehti kultaa Moskovan olympialaisten yhteydessä Tallinnassa 1980
Leino, Pirkka & Klippi, Yrjö & Aromaa, Juha 2007: Purjehtivat klassikot. 49er-jollaluokan ensimmäisen kultamitalin voittaneet Jyrki Järvi ja Thomas Johansson antoivat kotimaan värien näkyä Sydneyn vesillä. K u va : K im m o M ä n ty lä / L eh ti k u va Kanerva, Juha & Tikander, Vesa 2012: Urheilulajien synty. Helsinki. WSOY. Porin seura täyttää tänä vuonna 160 vuotta. Lähdeluettelo. Helsinki. 55 SUOMEN HISTORIA Purjehdusseurat ovat Suomen vanhimpia urheiluseuroja. Teos
Kortilla olivat elintarvikkeiden lisäksi monet muutkin kulutustavarat. Esimerkiksi kuponkeja ei voitu jakaa ihmisille, joiden asuinpaikkaa ei lukuisista evakuoinneista johtuen tarkkaan tiedetty. Toisen maailmansodan myötä monissa Euroopan maissa ryhdyttiin sodan aiheuttaman niukkuuden myötä kansalaisten kulutuksen säännöstelyyn. Välirauhan jälkeen myös monet peruselintarvikkeet kuten leipävilja, rasvat, maito, liha ja kananmunat tulivat kortille. Jatkosodan pitkittyessä ja pulan pahetessa myös erilaisia korvikkeita säännösteltiin. Välirauhan jälkeen säännöstely laajeni ja ostokortit tulivat koko kansalle tutuksi. SUOMEN HISTORIA 56 Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Tero Björklund. Korttiaika jatkui vuoteen 1954, jolloin viimeisetkin elintarvikkeet vapautettiin säännöstelystä. Kahvia, sokeria ja bensiiniä oli alettu säännöstellä jo ennen talvisodan syttymistä. J o ennen sotaa oli Suomessa huolella valmisteltu kansanhuoltoon liittyviä asioita. Ministeriöllä oli edessään haastava tehtävä, sillä talvisodan kynnyksellä elintarvikevarastojen laskettiin riittävän ainoastaan seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Suomessa asian otti hoitaakseen syksyllä 1939 tätä tehtävää varten perustettu kansanhuoltoministeriö. Laajimmillaan korttisäännöstely oli sodan päätyttyä vuonna 1946. Tuolloin oli käytössä jopa 53 erilaista ostokorttia. Kansanhuoltoministeriöstä kasvoi ajan suurin ministeriö, ja sen alaisuudessa oli jopa kymmenen eri osastoa: yleinen osasto, elintarvikeosasto, teollisuusosasto, nahkaja jalkineosasto, tekstiiliosasto, puuosasto, polttoaineosasto, kaupallinen osasto sekä hinta-, jakeluja tarkkailuosastot. Ministeriön alaisuudessa toimineet jakeluosastot määrittelivät, kuinka suuren määrän kutakin tuotetta kansalaiset olivat oikeutettuja saamaan. Kaikki kortilla Sota-ajan säännöstely ulottui laajimmillaan kansalaisten kaikille elämänaloille elintarvikkeista pukeutumiseen. Vuonna 1942 säännösteltiin jo lähes kaikkea partavaahdosta pyöränkumeihin. Talvisodan aikana säännöstelyä oli vaikea toteuttaa. Vuoden 1939 sato oli jo kerätty, joten uutta satokautta jouduttiin odottamaan. Tilanne sotaa käyvässä Euroopassa oli kaoottinen, eikä ulkomaalaisten elintarvikkeiden tai muiden tuotteiden saanti ollut helppoa sekään. Huolestuttavalta näyttävässä tilanteessa oli kansanhuoltoministeriön ryhdyttävä pikaisiin toimiin: useimmat hyödykkeet ja elintarvikkeet joutuivat säännöstelyn kohteiksi eli kortille
Aika ajoin joitakin tuotteita oli lähes mahdotonta saada, oli ostokortti tai ei. Ihmiset olivat myös taipuvaisia haalimaan elintarvikkeita kotivarastoihinsa. Säännöstelyä ei kyetty täydellisesti valvomaan. Kun pelättiin jonkin tuotteen joutuvan kortille, olivat hyllyt pian tyhjiä. Lapsille, naisille ja miehille oli omat elintarvikeja vaatekorttinsa. Kallisarvoiset ostokortit. Ostokortit olivat arvokasta valuuttaa, joten korttien väärentämisen ehkäisemiseksi ne painettiin erikoispaperille. Korttien sisältämät kulutusrajat määriteltiin kansalaisen iän, sukupuolen ja ammatin mukaan. Junissa ja linja-autoissa kulki tarkastajia salakuljetettavien elintarvikkeiden varalta tutkimassa matkustajien mukanaan kuljettamat huomiota herättävät paketit. Säännöstelymääräykset olivat aluksi poliisin valvonnassa, mutta vuonna 1940 niiden noudattamista alkoivat vahtia erityiset tarkastajat. Jotkin kaupat myivät tuotteita tiskin alta. Mustan pörssin kauppaa SUOMEN HISTORIA 57 Kansalaiset saattoivat ostaa säännösteltyjä tuotteita ja elintarvikkeita ostokorteilla. Osa maaseudun tuotteista kulkeutui kaupungeissa asuvien sukulaisten käyttöön. Kansalaisten hamstrausintoa yritettiin hillitä levittämällä sotapropagandaa, joka korosti säästäväisyyden ja kärsivällisyyden hyveitä. Talvisodan aikana mustan pörssin kauppiaita paheksittiin, mutta pitkittyneen jatkosodan myötä suhtautuminen muuttui suopeammaksi. Jos ostokortin hävitti huolimattomuuden, tulipalon tai varkauden vuoksi, oli viranomaiset vakuutettava esimerkiksi todistajalausunnoilla luovuttamaan uusi ostokortti kadonneen tilalle. Tästä syystä tarkastajilla oli oikeus tutkia elintarvikevalmistajien tuotantotilat, ravintolat, autot, varastot ja asiakirjat, jos he epäilivät, että säännöstelymääräyksiä rikottiin. Kansanhuoltoministeriön korttivarastoa vartioitiin järein asein. Hamstraajat kuriin Ostokorteilla saatavat annosmäärät vaihtelivat tilanteen mukaan
Lindell synnytti neljä aviotonta lasta eikä levottoman elämäntapansa vuoksi kyennyt pitämään yhdestäkään huolta. Salonkikelpoinen Madame Craucher Aluksi Minna Craucher pysyi kaidalla tiellä ja sai lastenhoitajan työn varakkaan insinööri Slöörin perheestä. Murha ei tullut kenellekään yllätyksenä, sillä surmatyön uhriksi joutunut Minna Craucher oli hankkinut kyseenalaista mainetta lavertelemalla lehdistölle arkaluontoisia asioita lapuanliikkeen johtohahmoista. Hänen äitinsä oli 16-vuotias naimaton palvelustyttö, eikä isästä ollut tietoa. Kurjien olojen kasvatti sepitti itselleen todellisuutta hohdokkaamman elämäntarinan ja alkoi käyttää nimeä Minna Craucher. Pikkurikosten vuoksi Maria Lindell tuomittiin muutamaan otteeseen kuritushuoneeseen. Craucher matkasi perheen kanssa Saksaan puoleksi vuodeksi. Marian ollessa 7-vuotias hänen nuori äitinsä avioitui ja tyttö sai isäpuoleltaan sukunimen Lindell sekä neljä sisarpuolta. Kuka oikein oli tuo salaperäinen nainen, joka 1920-luvulla purjehti Helsingin seurapiirielämään kuin tyhjästä. Ulkomailla hän pääsi seuraamaan SALAISUUKSIA JUONITTELUA & 58 SUOMEN HISTORIA T ek st i: M a ri Im m o n en • K u vi tu s: T er o B jö rk lu n d. Kun 32-vuotias Lindell vuonna 1923 pääsi vapaaksi Hämeenlinnan kuritushuoneesta, hän päätti, ettei enää joutuisi vankilaan. Maria Lindellin nuoruusvuodet kuluivat paikkakunnalta toiselle vaeltaessa ja pienten rikosten parissa. 15-vuotiaana Maria lähti töihin tehtaaseen Kyröskoskelle ja muutti sieltä pian Tampereelle. Madame Craucherin salongissa "Mystillinen poliittinen murha Helsingissä", kirkuivat sanomalehtien otsikot maaliskuussa vuonna 1932. Nuori nainen ajautui hankkimaan lisätienestejä myymällä itseään. Nuoruusvuosinaan Maria käytti sumeilematta hyväkseen vähempiosaisille tarkoitettuja hoitolaitoksia ja avustuksia. M inna Craucherina tunnettu seurapiirinainen sai kasteessa nimen Maria Vilhelmiina Aalto . Hän syntyi vuonna 1891 Pirkkalan Nokialla varsin vaatimattomissa olosuhteissa
59 SUOMEN HISTORIA
60 SUOMEN HISTORIA Madame Craucherin salongissa
Craucher oli kuitenkin ehtinyt kuulla ja nähdä monenlaista liikkeen toimista ja suunnitelmista. Velat kasvoivat kasvamistaan. LEGENDASTA INNOITTUNEET M inna Craucherin raadollinen mutta salaperäinen tarina on inspiroinut tarinankertojia miltei sata vuotta. Samaan aikaan Minna Craucherilla oli palava halu päästä pääkaupungin seurapiireihin. Läheinen kanssakäyminen lapuanliikkeen kanssa päättyi, kun hänen vilpillinen taustansa tuli ilmi ja hänet erotettiin ryhmästä. Lehtosen kirjassa Mimmi on verrattain yksiulotteinen sivuhenkilö, mutta Laitisen sarjakuvassa onnettoman naisen hahmoa käsitellään syvästi ja ymmärtävästi. Hän sai tehtäväkseen lapuanliikkeen Aktivisti-lehden ilmoitusmyynnin. Tunnetuimpia salongin vieraista olivat muun muassa kirjailija Mika Waltari ja Olavi Paavolainen . Silloin tällöin hän myös teeskenteli puhuvansa puhelimessa tärkeiden politikkojen kanssa. 61 SUOMEN HISTORIA Selén, Kari 2010: Madame. Verinen loppu Löysät kielenkantimet koituivat Minna Craucherin kohtaloksi. Todellisten seurapiirisuhteiden lisäksi Minna Craucherilla oli taipumusta liioitteluun, ja hän rehvasteli mielellään keksityilläkin arvovaltaisilla vierailla. maaliskuuta 1932. Minna Craucherin levoton elämä. Liikkeen ideologia ei häntä sen enempää kiinnostanut, mutta poliittinen piiri tarjosi oivan keinon verkostoitua valtakunnan silmäätekevien kanssa. Craucher toimi tässä vaiheessa useassa lehdessä ilmoitushankkijana ja ansaitsikin vihdoin mukavasti työssään. Lähdeluettelo Kostoksi lapuanliikkeen antamista potkuista Minna Craucher päätti vuotaa salaisia tietoja sisäministeriölle.. Madame Craucher ehti hankkia lyhyen ajan sisällä itselleen lukuisia vihamiehiä. Joel Lehtosen romaanissa Rakastunut rampa vuodelta 1912 esiintyy rappiolle joutunut Mimmi Rumfelt, jonka esikuva oli tuolloin vielä elossa ollut Minna Craucher. Helsinki-kirjat, Helsinki. Hän pääsi liikkeen johtohahmon Vihtori Kosolan suosioon. Lapualaisten sisäpiirissä Minna Craucher tunnettiin lempinimellä Kapteeni. Lapuanliikkeen herrat Kun uutuudenviehätys Craucherin salongin ympäriltä katosi ja kirjailijaystävät kaikkosivat sen mukana, tämän mielenkiinto kohdistui lapuanliikkeen kannattajiin. Madame Craucher piti Helsingissä salonkia, jonka kosteisiin illanviettoihin alkoi virrata kulttuuriväkeä. Tarmokas nainen päätti ujuttautua nuorten kansainvälisesti suuntautuneiden kirjailijoiden sekä lehtimiesten joukkoon. Suomeen palattuaan Minna koetti onneaan monenlaisten liiketoimien parissa. yläluokkaista tapakulttuuria sekä kartuttamaan kielitaitoaan. Hän oli myös perustamassa aikakauslehti Seuraa. Reetta Laitisen vuonna 2012 ilmestynyt sarjakuvaromaani Kirjailija ja madame pohjautuu Olavi Paavolaisen ja Craucherin rakkaustarinaan. Siivojatar löysi surmatun Craucherin tämän kirjoituspöydän äärestä. Craucher oli päättänyt kostoksi potkuistaan paljastaa salaisia tietoja sisäministeriölle sekä Suomen Sosiaalidemokraatti -lehdelle. Minnan liikeideat eivät kuitenkaan ottaneet tuulta alleen. Hän perusti kauneussalongin, toimi sisustussuunnittelijana, oli mukana kiinteistökaupoissa ja avasi oman kahvila-ravintolan. Salongin pöydänkulmalla saattoi olla näyttävästi esillä arvovaltaisten vieraiden käyntikortteja, jotka Craucher oli anastanut pahaa-aavistamattomilta tuttaviltaan. Juopunut mies turvautui äärimmäisiin keinoihin hiljentääkseen vaaralliseksi katsomansa naisen ja ampui Craucherin tämän asuntoon 8. Yksi heistä oli intohimoinen lapuanliikkeen kannattaja Olavi Runolinna , henkisesti tasapainoton mies, joka pelkäsi Craucherin aiheuttavan liikkeelle ongelmia. Craucher onnistui suunnitelmassaan. Jälkimmäisen kanssa Craucherilla oli noin vuoden mittainen romanttinen suhde 1920-luvun loppupuolella. Todellisen läpimurtonsa liikkeen kannattajien keskuudessa Craucher teki lahjoitettuaan vuoden 1930 talonpoikaismarsille osallistuneille liikkeen värejä kantaneet käsivarsinauhat. Eniten suurta yleisöä kiinnostivat epäonnistuneen Mäntsälän kapinan jälkimainingeissa liikkeelle rahaa lahjoittaneiden henkilöllisyydet
Toki Kekkonen itsekin lämmitteli samanaikaisesti suhteita läntiseen talousalueeseen eli pelasi kaksilla korteilla. Urho Kekkosen aika oli Suomessa hyvin poikkeuksellista aikaa, sillä taloudellinen vaurastuminen oli pitkälti kiinni Neuvostoliitosta. III-olutta sai siitä eteenpäin myydä elintarvikeliikkeissä ympäri Suomen. Piano pianissimo tarkoittaa musiikkitermistössä äärimmäisen hiljaa. Bilateraalikauppa ja poliittiset suhteet määrittelivät sen, että ulkopolitiikalla ei saanut elämöidä, kuten Kekkonen asian ilmaisi. Heille saattoi myös tupsahtaa postin mukana mehevä myllykirje. Paha kyllä, suomalaisten huono viinapää oli tunnettu tosiasia. Pilakuvan teemaan liittyen on syytä huomioida, että vuodesta 1954 alkaen on kansainvälistä maitopäivää vietetty alkukesästä eri puolilla maailmaa. 31.5.1968 Vuosi 1968 oli ratkaisun vuosi. Ne, jotka eivät tällaista politiikkaa oppineet, huomasivat ajautuvansa urallaan ulkokehälle. Kansainvälisen maitopäivän vietto eduskunnassa päättyy tähän.. SUOMEN HISTORIA 63 6.12.1960 Työ ja vapaa-aika kuluivat entisaikaan tarkoin määritellyissä puitteissa. Vaikka itsenäisyydellä ei elämöity, muunlaista elämöintiä esiintyi Suomessa liiankin kanssa. Elintason noustessa ja olojen helpottuessa suomalaiset pyrkivät ottamaan nousevasta elintasosta kaiken ilon irti. – Otetaan tämä vain piano pianissimo… ei elämöiden… – Keskiolutlaki on hyväksytty. Esimerkiksi olutlakia valmisteltiin, ja se aiheutti paljon keskustelua. Olutravintoloiden määrä ponkaisi kovaan nousuun. Mutta mikä tärkeintä, kasvava kauppa toi suomalaisille vaurautta ja lisää vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Senhän vanha juonenpunoja osasikin taitavasti. Edes Karin mahtikäskyllä päivää ei saatu lakkautetuksi
SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta. SUOMEN HISTORIA 64 Ristikko
Missä sketsisarjassa näyttelivät muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, Kari Heiskanen, Pertti Sveholm ja Maija Leino. a) Parasta on syyttää minua, Kekkosta b) Niin on, jos siltä näyttää c) Saatanan tunarit 10. a) Velipuolikuu b) Tabu c) Hymyhuulet 4. Kuka on veistänyt Helsingissä sijaitsevan Havis Amanda -patsaan. Oikeat vastaukset visan alla. a) Emil Wikström b) Ville Vallgren c) Kimmo Kaivanto 5. Kenen syntymäkoti on Paikkarin torppa Sammatissa. a) Kotkassa b) Maarianhaminassa c) Raumalla SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. Missä sijaitsee merimiesravintola Kairo. a) Helsingissä b) Tampereella c) Jyväskylässä 3. a) kuusi b) kahdeksan c) kymmenen 2. a) Juha Vainio b) Juice Leskinen c) Vexi Salmi 8. Mikä oli Urho Kekkosen vuonna 1975 sekatekniikalla tekemän taulun nimi. a) 1922 b) 1933 c) 1944 7. Kuka sanoitti Timo Kojon euroviisun Nuku pommiin. a) Tähdet kertovat, komisario Palmu b) Komisario Palmun erehdys c) Kaasua, komisario Palmu! 6. Missä komisario Palmu -elokuvassa esiintyy saarnaaja Mustapää. Minä vuonna ajokortti tuli Suomessa pakolliseksi autoilijoille. 1. a) Mikael Agricolan b) Aleksis Kiven c) Elias Lönnrotin 9. Missä Raimo Summanen aloitti pelaajanuransa. Kenen käsi on veistänyt Havis Amandan?. Montako Suomisen perheestä kertovaa elokuvaa on tehty. 1 a, 2 c, 3 b, 4 b, 5 c, 6 a, 7 b, 8 c, 9 b, 10 a SUOMEN HISTORIA PALVELEE LEHDEN TILAUS Netissä: www.suomenhistoria.fi/ tilaus Sähköpostilla: tilaus@suomenhistoria.fi Puhelimella: 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) OSOITTEENMUUTOS TAI TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme: puh. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa EDELLISEN RISTIKON RATKAISU K u va : G u st a f Sa n d be rg SUOMEN HISTORIA 65 Vastaukset Visa K u va : SA -k u va 4
K u va : K a n sa ll is k ir ja st o n d ig it o id u t a in ei st o t. 66 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Sanomalehtien sivuilta löytyi ratkaisu terveysongelmaan jos toiseenkin
lokakuuta 2016 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi: www.suomenhistoria.. numero ilmestyy 13. Suomen Historia 6/2016 2 SUOMEN HISTORIA. SUOMEN HISTORIA 67 Jatkoa luvassa... ...Suomen Historian 13
Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. on lehti tuningharrastajille. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Puhelimitse: puh. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. nu m er o • 6/2 01 6 Suomen Historia 6/2016 • Hinta 8,90 € TEOLLISUUS ISKELMÄ Fazerin pianotehdas ja Verlan puuhiomo Tuula Amberla ja Lulu Rikollis ten jäljillä Suomalaisen lentomatkailun varhaisvaiheet Sinivalkoisin siivin. Tuning.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “L en to em än tie n tä yt yi lä p äis tä va at iv at p sy ko fy ys is et te st it , jo tk a ol iv at sa m at ku in le n tä jil lä .“ 6 414888 002355 1 6 6 80 02 35 -1 60 6 PAL VKO 2016-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 12 . Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.