Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Tuning.. on lehti tuningharrastajille. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “H et ke äk ää n en ol e ka tu n u t sit ä, et tä ol en sa ira an h oi ta ja .“ – So p h ie M an n er h eim 6 414888 002355 1 6 7 80 02 35 -1 60 7 PAL VKO 2016-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 13 . Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. nu m er o • 7/2 01 6 7/2016 • Hinta 8,90 € SAIRAANHOITAJA MANNERHEIM HUVIPUISTO TEOLLISUUS ARKKITEHTUURI PETSAMO Astu sisään Peikkometsään Laivanrakentajien Turku Muoviset Futuro-talot Malminetsintää ja rahtirallia HARRASTAJA Simo Viljasen keräilymuseossa. Puhelimitse: puh. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa
joulukuuta 2016 Suomen Historia 7/2016. SUOMEN HISTORIA 67 Jatkoa luvassa... numero ilmestyy 1. 2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA 50-luvulla syysmuotia esiteltiin pilke silmäkulmassa. ...Suomen Historian 14
3 SUOMEN HISTORIA
Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi SUOMEN HISTORIA 4 Suomen Historia 7/2016 LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “H et ke äk ää n en ole ka tu n u t sit ä, et tä ole n sa ira an h oi ta ja .“ 6 414888 002355 1 6 7 80 02 35 -1 60 7 PAL VKO 2016-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 13 . lokakuuta 2016 Työn merkeissä 1800 -luvun puolivälissä Suomi lukeutui Euroopan köyhimpiin maihin. Tässä numerossa kerromme Sophie Mannerheimista , joka opiskeli sairaanhoidon huippukoulussa Englannissa ja Suomeen palattuaan taisteli taipumatta alan kehityksen etujoukoissa. Kotimaisen arkkitehtuurin ennakkoluulottomasta otteesta voi lukea Matti Suurosen muovitaloja esittelevästä jutusta, ja lisää mielen virkistystä löytyy Peikkometsä-huvipuiston merkillisistä hahmoista. (06) 2810 170, Fax (06) 2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi Postiosoite Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Sotien taloudelliset seuraukset olivat Suomelle muutenkin kovat. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Mari Immonen, Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Joni Partanen, Aimo Tenni, Pekka Tuomikoski Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Matka vaurauteen on ollut hurjan nopea, mutta menestys on vaatinut kovia ponnistuksia ja taitavaa politikointia. Työn ja yrittämisen aiheissa liikumme myös kevyemmissä merkeissä. Kansan on ensiksi huolehdittava itsestään ja tulevista sukupolvista. Tilaajapalvelu Puh. Peräänantamattomuus on ollut välttämätön luonteenpiirre tiellä, jonka varrelle mahtuu sotien ja muiden vastoinkäymisten lisäksi talouden murroskohtia. Yksilötasolla olemme kärsineet korvaamattomia menetyksiä, mutta kansakuntana olemme kerta toisensa jälkeen onnistuneet rakentamaan parempaa huomista. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. nu m er o • 7/2 01 6 7/2016 • Hinta 8,90€ SAIRAANHOITAJA MANNERHEIM HUVIPUISTO TEOLLISUUS ARKKITEHTUURI PETSAMO Astu sisään Peikkometsään Laivanrakentajien Turku Muoviset Futuro-talot Malminetsintää ja rahtirallia HARRASTAJA Simo Viljasen keräilymuseossa KANNESSA: Sophie Mannerheim opiskeli Lontoossa sairaanhoitajaksi vuosina 1899–1902. Katsomme myös rajan taa Petsamoon. Esimerkiksi metalliteollisuuden kehitys voidaan osaksi laskea sotakorvauksien väistämättömäksi seuraukseksi. Artikkeli entisen käsivartemme kaivostoiminnasta ja autosotamiehen tarina muodostavat yhdessä monitasoisen kertomuksen nopeasta kasvusta, uutterasta työstä ja joustavasta päätöksenteosta tapahtumien taustalla. Pääkirjoitus 13. Sen opimme yhden esimerkin, lottana toimineen Kirsti Saarimäen tarinan kautta. Suomi menetti Petsamon ennen kuin työn hedelmistä ehdittiin kunnolla nauttia. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tämän todistaa vierailumme viime vuosisadan Turun telakkateollisuuden parissa. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tappiot kääntyivät kuitenkin lopulta voitoiksi. K a n n en k u va : M u se o v ir a st o Kuva: SA-kuva / Sundström. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Hän vastusti aina eliittihoitajia, jotka eivät joudu altistamaan käsiään karkeaan työhön. Lisäksi metalliteollisuuden tuotteiden vienti itärajan yli jatkui kaupankäynnin merkeissä voimakkaana korvauksien suorittamisen jälkeenkin. Sitä eivät pelänneet lotatkaan, joiden huoltotyö ei suinkaan lakannut sotien loppumiseen. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty
5 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Sään kylmetessä riittävä annos vitamiineja on oiva keino pitää flunssa loitolla.
Skotlantilaisen laivanrakentajan pojan William Crichtonin luotsaamasta yhtiöstä muodostui aikoinaan Suomen suurin telakka. 48 Kaukaisen pohjoisen nikkeli Petsamon malmikaivokset elivät lyhyen mutta kiihkeän vaiheen osana Suomea. Helena ja Martti Kuuskosken luoman peikkomaailman hahmot olivat niin suosittuja, että niille perustettiin oma elämyspuisto. 20 Laivanrakentajien Turku Telakkateollisuudella on pitkät perinteet Turussa. numero Suomen Historia 7/2016 Pulavuosina kehiteltiin uusia keksintöjä sätkienpyörittäjästä astiankuivauskaappiin. Pula-ajan keksinnöt s. SUOMEN HISTORIA 6 14 Korkeinta mitä voi saavuttaa Sophie Mannerheim lähti Englantiin sairaanhoitajakouluun petyttyään ihmissuhteissaan. Pohjoisen tarunhohtoinen nikkeli kiehtoo yhä historiantutkijoita. Marsalkan isosisko uudisti maamme hoitoalan viime vuosisadan alussa. 30 Astu sisään Peikkometsään! Muistatko vielä Torvinokan ja Simasuun. Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 13. Lapsuus aatelislinnassa, onneton avioliitto, sairaanhoitoa Lontoon slummeissa ja hoitotyön uudisraivausta kotimaassa. 14 Kuvat: Museovirasto Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa. 74-75 Suomalaisen suurnaisen tarina
20 Petsamon nikkelikaivokset olivat lyhyt mutta kiihkeä vaihe Suomen malmiteollisuudessa. 42 Lottana sodassa ja sodan jälkeen Kirsti Saarimäen tarina osoittaa, että monen lotan palvelus isänmaan hyväksi jatkui vielä pitkään rauhan aikana. 46 Sodan hetkiä Vierailemme Sakon asetehtaalla elokuussa 1941. 26 Kuva: Petsamo-Seura Kuva: Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto Kuva: Pertti Jenytin / Lehtikuva. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Uutisia ja erikoisuuksia menneiltä ajoilta. 54 Aurajoen suulla sijainneesta Crichton-Vulcanin telakasta tuli 1930-luvulla osa Wärtsilää. Rakkaudesta kaikkeen vanhaan s. 60 Unohtumattomat legendat Pankinjohtajan emännöitsijä pyysi kuuluisalta rosvolta nimikirjoitusta kesken ryöstön ja saikin runon. 41 Halvat ja hyvät seinäpahvit Suomen seiniin on liimattu jos jonkinlaista sisustuspahvia, jolla on koetettu pitää vilu pihalla ja koti kauniina. Toistuvat Artikkelit Simo Viljasen keräilymuseo on ehtymätön aarreaitta nostalgiannälkäisille. 54 Rakkaudesta kaikkeen vanhaan Kannessa Simo Viljanen on kerännyt museollisen vanhaa tavaraa moottorisahoista säästöpossuihin. 48 Rakennuksissa kokeiltiin 60-luvulla ennakkoluulottomasti uusia materiaaleja ja muotoja. 62 Parhaat Suomalaiset Ennen oli kaikki paremmin tai ainakin toisin. 36 Autosotamiehenä Hangosta Petsamoon Kannessa Sota-aikana Jäämerentiellä ajanut Veikko Salonen on yksi viimeisistä, jotka vielä voivat kertoa ensi käden tietoa Petsamon rahtirallista. 58 Pula-aika Puutteen keskellä syntyi oivalluksia sätkäkoneesta kukkakumiin. 64 Sanaristikko ja tietovisa 26 Avaruusajan arkkitehtuuria Kannessa Arkkitehti Matti Suurosen suunnittelemat sarjavalmisteiset muovitalot herättivät suurta huomiota 60-luvun lopulla niin kotimaassa kuin ulkomailla
Sittemmin elokuva on tuhoutunut, eikä siitä ole säilynyt jälkipolville kuin muutama valokuva. Ääneen pääsevät nykyajankin urheilutähdet koripalloilija Hanno Möttölästä jääkiekkoilija Teemu Selänteeseen . Kisakenttien kansallissankarit N äyttelyssä muistellaan paitsi menneiden vuosikymmenten ikimuistoisia tähtihetkiä myös hieman tuntemattomampiakin urheilutapauksia. Suomi sijoittui laululla jaetulle 10. Museo sijaitsee osoitteessa Ainolanpolku 1, Oulu. 50 vuotta sitten 100 vuotta sitten K u va : O la v i K a sk is u o / L eh ti k u va SUOMEN HISTORIA 8 Koonnut: Mari Immonen Lennätinpostia K u va : M u se o v ir a st o K u va t: P o h jo is -P o h ja n m a a n m u se o. Pohjois-Pohjanmaan ja Urheilumuseon yhteisessä Sata sankaritarinaa urheilusta -näyttelyssä käännetään katseet maamme urheiluhistoriaan. sijalle yhdessä Luxemburgin ja Saksan liittotasavallan kanssa. Luxemburgissa vuonna 1966 järjestetyissä euroviisuissa Suomea edusti Ann-Christine Nyström tarttuvalla pop-kappaleella Playboy. Museossa tutustutaan urheilutarinoiden lisäksi eri aikausien urheilumuotiin ja -esineistöön. Ohjaaja-näyttelijä Konrad Tallrothin mykkäelokuva Eräs elämän murhenäytelmä kiellettiin vuonna 1916 juuri ennen sen suunniteltua ensi-iltaa. Tiesitkö esimerkiksi, että vuoden 1920 Antwerpenin olympialaisissa Taavi Tamminen hävisi kreikkalais-roomalaisen painin loppuottelussa Emil Väreelle sopupelillä. Sensuuripäätös johtui mitä ilmeisimmin valtiovallan poliittiseksi tulkitsemasta juonesta, jossa venäläinen upseeri sortui mustasukkaisuuden puuskassaan väkivallantekoon. Sata sankaritarinaa urheilusta -näyttely esillä Pohjois-Pohjanmaan museossa 8.1.2017 saakka. Teos on poikkeuksellinen koko Suomen elokuvahistoriassa, sillä se on ainoa elokuva, jonka esityskieltoa ei myöhemminkään koskaan purettu
Kuva: Oswald Hedenström / Lehtikuva Kuva: Lehtikuva SUOMEN HISTORIA 9 Lukuvinkkejä. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi menetti rauhanehdoissa paitsi kaupunkeja ja kyliä myös majakkasaaria. Tomerana seisovaa pohjalaismiestä kuvaavan Jussi-patsaan suunnitteli kuvanveistäjä Ben Renvall . Jussi-patsaat S uomalainen elokuva-alan Jussi-palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1944. Kesällä 1919 Englannin kuninkaallinen laivasto ankkuroitui Suomenlahdelle Koiviston kylän edustalle. Tämä perintö katosi sodan myötä. Majakoiden ympärillä eläville yhteisöille menetys oli suuri. Pakola, Johanna & Laurell, Seppo 2016: Menetetyt majakat. Alun perin Jussi-palkinnon nimeksi suunniteltiin Aino-palkintoa, mutta lopulta se päädyttiin nimeämään Pohjalaisia-elokuvassa esiintyvän hahmon mukaan. Vuonna 1927 Hämeenlinnaan perustettiin yhä toiminnassa oleva Poliisikoiralaitos, joka otti tehtäväkseen koiraohjaajien koulutuksen sekä poliisikoiriksi soveltuvien koirien hankinnan. Jyväskylä. Suomesta käsin pommitettiin Neuvosto-Venäjää aina lumentuloon saakka. Tuolloin saksanpaimenkoira nimeltään Hektor von der Volmeburg astui Helsingin poliisilaitoksen palvelukseen. Ensimmäiset Jussi-palkinnot jaettiin marraskuussa 1944 täpötäydessä ravintola Adlonissa Helsingissä. Parhaan naispääosan Jussi ojennettiin Ansa Ikoselle ja palkinnon parhaasta miespääosasta lunasti puolestaan Joel Rinne . Mikko Ylikangas pureutuu uutuuskirjassaan näihin tapahtumiin ja selvittää niiden myöhempiä vaikutuksia Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin. Pian Suomeen saapui myös brittiläinen lentotukialus yli satamiehisen ilmavoimien osaston kanssa. Ylikangas, Mikko 2016: Mainio pikku sota. Nelijalkaiset poliisit M aamme ensimmäinen poliisikoira aloitti työnsä vuonna 1909. Olivatko Koiviston tapahtumat jo alkusoittoa talvisodan syttymiselle. Majakkasaarilla elettiin omassa pienessä ja tiiviissä pienoisyhdyskunnassa, jossa vallitsivat vuosisatoja vanhat perinteet ja tavat. Atena Kustannus. Hektor oli saanut koulutuksensa Saksassa ja etevänä poliisikoirana se sai runsaasti huomiota ja ylistäviä kommentteja lehdistössä. Brittilentäjät Suomessa vuonna 1919. Jyväskylä. Seuraavalla vuosikymmenellä perustettiin Imatralle valtion poliisikoirasiittola. Jussi on yksi Euroopan vanhimmista elokuva-alan palkinnoista. Docendo
Digitoidut studiokuvat kertovat tarinoita 1800-luvun lopun kaupunkilaisista iloineen ja suruineen. Paria vuotta myöhemmin hän perusti Helsinkiin oman ateljeen, jonka toiminta pian laajeni myös Turkuun, Poriin, Vaasaan ja Viipuriin. Viihdyttävät lukemistot Ennen television aikakautta erilaiset viihdeja jännityslukemistot olivat suosittuja. Nyblinin studiokuviin tallentuivat 1800-luvun lopulla monen varakkaamman merkkisuvun edustajat sekä heidän elämänsä käännekohdat häistä hautajaisiin. Kiikkiä eli kinnerpuuta käytettiin turkiseläimen ruhon nylkemisessä. Teurastettava eläin laitettiin takajaloistaan riippumaan puusta veistettyyn orteen eli kiikkiin. Kiikki-sana juontuu vanhasta työvälineestä. Norjalainen Daniel Nyblin (1856–1923) on yksi aikakautensa tunnetuimmista valokuvaajista. 1930-luvulla saattoi kadun kulmassa olleelta lehtimyyjältä ostaa kotiin viemisiksi vaikkapa novelleja, jatkokertomuksia sekä sarjakuvia sisältäneen Lukemista Kaikille -vihkosen. Nyblin muutti Helsinkiin vuonna 1875 ja toimi aluksi apulaisena tanskalaisen Charles Riisin studiossa. -palvelussa. Atelier Nyblinin ainutlaatuiset henkilökuvat M useovirasto on digitoinut yli 300 valokuvaamo Atelier Nyblinin studiokuvaa 1870-luvulta. Kuva: Daniel Nyblin / Museovirasto Kansan suusta Jäädä kiikkiin: Sanontaa käytetään usein tilanteessa, jossa joku on jäänyt tai saatu kiinni. K u va : Su o m en el in k ei n o el ä m ä n k es k u sa rk is to SUOMEN HISTORIA 10 Lennätinpostia. Kun kiikkiin joutui, ei pakotietä enää ollut. Vuodesta 1932 ilmestynyt Elokuva-Aitta puolestaan kertoi tarinoita kiehtovista filmitähdistä ja toi elokuvamaailman uusimmat uutiset tavallisten suomalaisten koteihin. Atelier Nyblinin valokuviin voi tutustua verkossa osoitteessa kuvakokoelmat.fi
Eräältä käkisalmelaiselta markkinamieheltä warastettiin tk. Jo ensimmäisenä markkinapäiwänä myytiin ja ostettiin sekä waihdettiin hewosia runsaasti. Koplan päämies, Aron Emil Mäkelä, Wiipurin Talikkalasta, kuuluu nyt kuitenkin erään Wiipurilaisen salapoliisin neuwokkuudesta saatetun istumaan Jaakkiman tyrmään. Pääsy-maksu oli 20 penniä. Ennen laivan lähtöä Mustalahden satamasta laivan kapteeni neuvotteli muiden laivamiesten kanssa siitä, uskaltaako matkaan lähteä. Sanomia Turusta 23.10.1863 Suomalainen ilwehtiä. Olipa näille markkinoille tullut oikein taskuwaraskoplakin ammattiaan harjoittamaan ja lienee saanut joitakuita kukkaroita ja kelloja kehvellettyä. Läheisessä, n.s. Hukkuneita oli yhteensä 138. Tawallisia markkina-huweja ja konstimestareita ei myöskään puuttunut. Markkinaelämää Helsingin Sanomat 10.9.1910 Toissapäivänä Riihimäellä pidetyillä syysmarkkinoilla oli elämä tawallista rajumpaa. Wäkeä oli harwinaisen paljon. Roivainen / SA-kuva Kuva: Museovirasto SUOMEN HISTORIA 11 Historian lehdiltä 1938 Ensimmäinen suomalainen äänilevymerkki Sointu perustettiin.. Hieman Kurun jälkeen matkaan lähtenyt höyrylaiva Tarjanne saapui onnettomuuspaikalle pian laivan haaksirikon jälkeen. Kodassa komsio voitiin laittaa tukipuun avulla katosta roikkumaan. Lämpimiin vaatteisiin ja poronnahkoihin kapaloitu lapsi oli näin piilossa pakkaselta ja kylmältä viimalta, kun pienokainen taittoi matkaa vanhempien tai poron selkään kiinnitettynä. Eräät jaksoivat uida aina rantaan saakka. 11 p:nä rahaa noin 700 markkaa sekä seuraawana yönä eräältä Pyhäjärwen mieheltä taskukello ja pienempi summa rahaa. Viisitoista onnekasta pelastaui Tarjanteen kyytiin. Paikalle tulivat myös moottorivene ja hinaaja, joihin osa matkustajista pääsi turvaan. Uhkarohkealla päätöksellä oli karmeat seuraukset, sillä Kurun matka päättyi pian satamasta lähdön jälkeen Siilinkarin luona. Laiva upposi niin nopeasti, ettei suurimmalla osalla matkustajista ollut mahdollisuutta pelastautua. Syystä että oli suomalainen, oli wallas-wäkenkin ollut häntä katsomassa. Kätketty lapsi Saamelaisalueilla pienten lasten kantokoppana toimi gietkka eli komsio, joka muodoltaan muistutti pientä venettä. Tapio kertoo Kupion markkinoilla olleen ensimäisen suomalaisen silmänkääntäjän ja nuorantanssian, nimeltä Taawetti Ullman, joka sukkeluudessa ja noita-konsteissa kylläkin oli kumppaniensa wertanen. Laivassa oli yli 140 matkustajaa sekä miehistö. Hirsimäessä, joka oli yhtenä juopuneitten temmellyskenttänä, puukotettiin erästä Lempäälästä kotoisin olewaa Aleksi Jääskeläistä niin pahasti, että hän nyt makaa Hämeenlinnan lääninsairaalassa kuoleman kielissä. Traaginen laivaonnettomuus Syyskuussa 1929 Näsijärvellä riehunut myrsky kaatoi ja upotti höyrylaiva Kurun Tampereen edustalla. Poliisiputka oli täynnä juopuneita ja läheisissä metsissä liikkui runsaasti pirtunkaupustelijoita, joista ainoastaan kaksi saatiin kiinni. Komsion puinen runko ja sen päälle pingotettu nahka suojasi lapsen päätä ja helpotti kuljettamista. Jaakkiman Sanomat 15.1.1909 Markkinat Jaakkimassa owat nyt olleet ja menneet. Kuva: H. Kun Kurua pienempi höyrylaiva Ylöjärvi oli uskaltautunut järvelle, päätti Kurun kapteeni ottaa riskin ja lähteä matkaan myrskystä huolimatta. Puukottajasta ei ole tietoa
Eräänä pimeänä iltana, kun maanviljelijä Arvi Lehti oli palaamassa hevoskyydillä kotiinsa, samaa reittiä kulkenut auto törmäsi mieheen ja hevoseen. Liikkuva poliisi ja Liikenneturva kiinnostuivat 1960-luvulla keksinnöstä ja kehottivat Lehteä kehittämään heijastimen myös jalankulkijoiden käyttöön. Kynttilät olivat monessa kotitaloudessa pitkään ylellisyyttä, joten niitä käytettiin säästäen, usein vain juhlapäivinä. K u va : E rk k i V ii ta sa lo / SA -k u va 12 SUOMEN HISTORIA Lennätinpostia. Lehti ryhtyi valmistamaan heijastavia muovilaattoja, jotka näkyivät pimeässä. Kärryjen takaosaan asennettuina ne varoittivat autoilijoita edellä kulkevasta hevosajoneuvosta. Päreiden valmistus oli tyypillinen miesten puhdetyö. Välkkyvät jalankulkijat Monen takin kyljessä tai hihansuussa roikkuva jalankulkijaheijastin on suomalainen keksintö. Pimeässä Pohjolassa Monenlaiset apuvälineet päreistä kaasulyhtyihin ovat aikojen kuluessa tuoneet valoa pohjoisen pimeisiin iltoihin. Yksi päre toi valoa tupaan noin viidentoista minuutin ajan. Mies teki työtä käskettyä, ja niin pohjoismainen erikoisuus, jalankulkijaheijastin, oli syntynyt. Todelliseksi klassikoksi muodostui lumihiutaleen muotoinen heijastin. Päreet palavat pirtissä Männystä valmistetut ohuet puunsäleet eli päreet olivat vielä 1800-luvulla monen tuvan pääasiallinen valonlähde. Päreet saatettiin laittaa tuvan seinänrakoihin tai roikkumaan rautaisista pärepihdeistä. Autonkuljettaja ei ollut pimeässä havainnut heitä ajoissa. Maanviljelijä Lehti menetti onnettomuudessa hevosensa, mutta jotain hyvääkin tapaturmasta seurasi
Litteistä Auri-taskulamput olivat suosittuja joka kodin tarvekaluja. Rintamalla kehitettiin varsin erikoisiakin ratkaisuja sopivan sotavalaistuksen saamiseksi. Auri-taskulamput Levyseppämestari G. Katuvalot olivat ensiksi varsin alkeellisia kynttiläja öljylyhtyjä. Sota-ajan kekseliäisyyttä Sota-aikana pyrittiin pommituksien pelossa välttämään valojen käyttöä pimeään aikaan. W. Yhteisen velvollisuuden laiminlyönnistä seurasi sakot. Kuvitus: Tero Björklund Kuvat: SA-kuva K u va : K a n sa ll is k ir ja st o n d ig it o id u t a in ei st o t Valoa yössä Suomen ensimmäiset katuvalot syttyivät tiettävästi Turussa vuonna 1805. Siinä missä asuinrakennusten ikkunat oli laudoitettu tai muilla tavoin tilkitty umpeen, myös ajoneuvojen oli varottava näkymästä liiaksi vihollisten silmissä. Sohlbergin perustama yritys valmisti Auri-taskulamppuja viidellä vuosikymmenellä. Aiemmin yritys oli keskittynyt kattotöihin ja meijeriastioihin, mutta 30-luvulla ne saivat väistyä uusein tuotteiden kuten peltirasioiden, taskulamppujen ja toimistokalusteiden tieltä. Myöhemmin otettiin käyttöön myös kaasukatulyhtyjä, joista ensimmäiset syttyivät Helsingissä nykyisen Mannerheimintien eteläosassa marraskuussa 1860. SUOMEN HISTORIA 13. Esimerkiksi kaasunaamareita käytettiin valonhimmentäjinä eturintaman ajoneuvoissa. Helsinki ja Tampere saivat ensimmäiset sähköiset valopylväänsä 1880-luvulla. Katulyhtyjen sytyttäminen, ylläpito ja sammuttaminen kuului kaupunkien talonomistajille
Omille teille Kreivi Mannerheim ei ollut maanviljelijätyyppi, eikä hän saanut Louhisaareen kuulunutta maatilaa kannattamaan. Vanhan feodaalilinnan salit olivat hänen leikkipaikkojaan. Kuinka Sophie päätyi aateliskartanon saleista hoitajaksi Lontoon slummeihin ja takaisin Suomeen sairaanhoitokoulutuksen johtoon. Tuo huomaamaton hahmo oli aina tarpeen tullen saapuvilla, ei ottanut keneltäkään mitään vaan auttoi muita. Hän vietti lapsuutensa Askaisissa Louhisaaren sukukartanossa, jossa häntä opettivat ranskalaiset kotiopettajattaret. Sisarussarjan viides, Eva Mannerheim-Sparre , muisteli myöhemmin: ”Tahto ja itsehillintä olivat päämääriä, joihin tuli pyrkiä, ja pieninkin heikkous tai ruumiillinen vajavuus olivat häpeä ja joutuivat sisarusten säälimättömän arvostelun kohteeksi.” Sophie Mannerheimia on kuvattu pitkäksi ja ujoksi pikkutytöksi. Noin vuotta myöhemmin syntyi aviopari kreivi Carl Robert Mannerheimin ja Hélène von Julinin ensimmäinen lapsi, Eva Charlotta Lovisa Sophie Mannerheim . Ainakin hän ymmärsi vielä aikuisiällä, että kaikkein vaikeinta on lapsen unohtaa kärsimänsä vääryys. Mutta Louhisaaren lapset eivät saaneet pelätä. 21.12.1863 maailmaan astunut Sophie sai vielä kuusi sisarusta, joista tunnetuin on epäilemättä kolmas lapsi, marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim . Hän oli silloin jo 35-vuotias. Korkeinta mitä voi saavuttaa Sairaanhoitaja Sophie Mannerheimin elämä Sophie Mannerheim lähti virkauran ja epäonnistuneen avioliiton jälkeen sairaanhoito-oppiin Englantiin. Vuonna 1879 Louhisaari siirtyi Sophien tädille Wilhelmina Mannerheimille , isä lähti Pariisiin ja äiti lapsineen muutti von Julinin suvun omistamaan Sällvikin kartanoon Tammisaa14 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi. Nuoren aatelisnaisen ihanteeksi tällainen toisten nurkissa huseeraava vanhapiika on jokseenkin erikoinen, mutta Sophie muisteli tätinsä avuntarjoajan roolia näin: ”Eikö tämä ole korkeinta, mitä ihminen voi saavuttaa?” Sophie ei vanhemmitenkaan kadottanut yhteyttä nuoren ihmisen tunnemaailmaan. Taiteellisia taipumuksia Sophie peri enemmän isältään, jos kohta kreivi Mannerheimin esimerkki velvoitti myös yhteiskunnalliseen velvollisuudentuntoon. Silti Mannerheim ehti jättää pysyvän jäljen Suomen hoitoalan henkeen. Erityisesti hän muisti äitinsä naimattoman siskon, Nanny -tädin, joka auttoi kulloinkin tarpeessa olevia sukulaisiaan, hoiti sairaita, synnyttäjiä ja lapsia. Sophie nukkui Louhisaaren isossa holvihuoneessa ja joskus pirunkammariksi nimetyssä kummitushuoneessakin – tuon kamarin likellä kulki salakäytävä, jota pitkin vanhan linnanherran haamun tiedettiin vaeltavan. Isosiskolla on kuitenkin ollut pikkuveljen veroinen vaikutus nykysuomalaisten jokapäiväiseen elämään. Voi olla tämän tapauksen seurausta, että Sophie suhtautui uskontoon ajan tapoihin nähden kiihkottomasti. V uoden 1862 viimeisenä päivänä Fiskarsin kartanossa tanssittiin kahden aatelissuvun välisiä häitä. Lapsuus aina mukana Sophie Mannerheim syntyi aikansa korkeimpaan yhteiskuntaluokkaan. Maailmankansalaisena hän teki maatamme tunnetuksi ulkomailla ja nosti sairaanhoitomme kansainväliseen huippuluokkaan. Isä oli Sophien lapsuudessa harvoin kotona. Sophien äiti kiersi köyhien kodeissa jakamassa apua mutta kasvatti lapsistaan karaistuneita. Hän muisti, kuinka oli kerran kotiarestissa päättänyt ilahduttaa tätinsä neulomalla mutta saikin lisähuutia työnteosta, koska sattui olemaan sunnuntai. Hänen lähipiirissään oli paitsi vanhan aatelissuvun huolettomia ihmistyyppejä myös toisenlaisia esikuvia
K u va : M a n n er h ei m in la st en su o je lu li it to 15 SUOMEN HISTORIA
Sophien ensimmäinen suuri menetys tapahtui 1881, kun äiti kuoli. Onneton avioliitto ja toimettomat vuodet Laakspohjan kartanonemäntänä olivat koetelleet Sophie Mannerheimia niin, että hän lähti Enköpingiin hoitamaan hermojaan tunnetun hermolääkärin Ernst Westerlundin luo. Seuraavana vuonna Sophie lähti kouluun Tukholmaan. Sophie Mannerheim oli 35-vuotias, kun hän lähti Englantiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Oikealla Carl Gustaf Emil (1867–1951), Nanny Albertina Anna Helena (1872–1886) ja istumassa Eva Hedvig Wilhelmina Johanna (1870–1957). 1886 hän muutti Helsinkiin. Lontoossa Thames-joen rannalla vastapäätä parlamenttitaloa sijaitseva koulu ei huolinut joukkoonsa eronneita naisia, joten tuosta elämänLouhisaaren lapset vuonna 1878. Kahden vuoden pestin jälkeen hän kuitenkin palasi Boströmien vastusteluista huolimatta Suomeen. Sophie riemuitsi vakinaisesta työstä ja suhtautui oppilaisiin välittömästi ja rohkaisevasti. Thomas -sairaalan kouluun. Nuori nainen tuskin aavisti, kuinka usein hän vielä kuoleman tapaisi. Vanhan aateliskartanon kummitushuoneessa nämä pirunkasvot tirkistivät Sophieta, kun tyttö kävi nukkumaan. Sophie irtisanoutui pankista samoihin aikoihin, kun Eva-sisko avioitui taidemaalari Louis Sparren kanssa. Siellä vierähti kuusi vuotta, jona aikana nuori neiti oppi, millaista on ansaita leipänsä päivätyöllä. Yhteinen elämä ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Linderin yhteiskunnalliset ansiot ovat kiistämättömät: hän kohteli työväkeään hyvin ja paljasti sisällissodan ajan vankileirien huonot olot maanpaon uhalla. Toisaalta elossa olleiden sisarusten välit tiivistyivät, kun Sophie, Eva ja vanhin veli Carl hankkivat yhteisen kodin Helsingistä. Vuonna 1894 naiset lähtivät yhdessä matkalle Pariisiin. Kumpikaan osapuoli ei enää mennyt uudelleen naimisiin. Pienten opetustöiden ohessa Sophie alkoi valmistella uraa virkanaisena. Hän halusi koettaa siipiään omalla maalla jollain toisella alalla, mutta sairaanhoitotyötä hän tuolloin vielä suorastaan kammoksui. On myös vihjattu, että Linderin sukupuoliset taipumukset eivät sopineet Sophielle. Äidin, Nanny-tädin ja Aurora Karamzinin kylvämät hyväntekijän siemenet alkoivat nousta oraalle. Sitten sattui jälleen yksi menetys, kun nuorin sisko kuoli lavantautiin. Vanhan rouvan vaikutusta lienee se, että Sophie Mannerheim meni 1896 naimisiin Karamzinin sisarentyttärenpojan kamarijunkkari Hjalmar Linderin kanssa. Pariskunnan yhteiseksi kodiksi tuli Laakspohjan kartano Lohjalla. Nuoret Boströmit ovat myöhemmin muistelleet ihailleensa Sophie Mannerheimia ja olleensa iloisia tämän ystävyydestä. Siellä Sophie tuli tuumineeksi sairaanhoitajan ammattia, johon Westerlund häntä kannusti. Lomaa oli kaksi viikkoa vuodessa. Pettymyksistä oikealle paikalle Sophie oli tutustunut läheisesti Mannerheimien etäiseen sukulaiseen Aurora Karamziniin , joka seurapiiriansioidensa ohella muistetaan erityisesti Helsingin Diakonissalaitoksen perustajana. Syksyllä 1883 Sophie meni kotiopettajaksi Tukholman saaristoon Ruotsin tulevan pääministerin Erik Boströmin perheeseen. Aviomiehenä huikenteleva liikemies jätti ilmeisesti toivomisen varaa. reen. Hänet hyväksyttiin nykyaikaisen sairaanhoidon pioneerin Florence Nightingalen perustamaan St. Lyhyen toimistoviransijaisuuden jälkeen Sophie pääsi Yhdyspankkiin kassanhoitajaksi marraskuussa 1887. Lapseton avioliitto päättyi eroon vuonna 1899. K u va : H is to ri a n k u va ko ko el m a , M u se o v ir a st o / A u vo H ir sj ä rv i K u va : H is to ri a n k u va ko ko el m a , M u se o v ir a st o SUOMEN HISTORIA 16 Sophie Mannerheim. Sisarussarjan vanhin oli tietysti joutunut kaitsemaan katrasta jo ennenkin, mutta tästä lähtien hän otti vastuulleen sisarusten keskinäisen yhteydenpidon. Keskellä istuu Eva Charlotta Lovisa Sophie, Vasemmalla Carl Fridolf Johan (1868–1934), Carl Erik Johan (1865–1915) ja Carl August Ludvig (1873–1910)
Virkaan kuului maan tärkeimpien sairaanhoitajakurssien johtaminen. Ammattiryhmää vaivasi työvoiman puute, ja uusi oppilas joutui suoraan käytännön töihin ilman valmistavaa koulutusta. Hän muun muassa hankki varattomille potilaille vaatteita ja perusti toipumakodin sairaalasta päässeille. Potilaat neuvoivat hoitajia, jotka eivät pahimmassa tapauksessa olleet koskaan nähneet edes kuumemittaria. Uudistajaksi Suomeen Mannerheim sai koulusta kiittävän päättötodistuksen. Kirurgisen sairaalan ylihoitaja oli myös sairaanhoitajakoulun johtaja. Koulun opetus oli Mannerheimin suunnittelema ja toteuttama. Mannerheim perusti myös Suomen ensimmäinen sairaalakoulun. Myös muun palvelushenkilöstön olot paranivat: palkkoja korotettiin, työaikaa supistettiin. Alistuvaa uhrautuvaisuutta hän ei silti koskaan maininnut sairaanhoitotyön yhteydessä, vain vilpittömän auttamisen halun ja työstä saatavan ilon. Mies ei tuntenut salkkua kantanutta naista vaan otaksui, että tämä on joku kanslisti, ja pyysi, ettei tupakoinnista kerrottaisi ylihoitajalle. vaiheesta vapaaherratar Mannerheimin piti visusti vaieta. Hoitajien valmisteleva koulu toteutui 1906. Johtaja Suomen sairaanhoitajayhdistys oli perustettu jo 1898, ja se oli pohtinut opetusajan lyhyyttä ja käytännön opetuksen puutetta. Kovaosaisten asemaan asettuminen sai Sophien epäilemättä unohtamaan omat pettymyksensä. Pitkä ja komearyhtinen aatelisnainen olikin erinomainen edustaja Suomen sairaanhoitajayhdistykselle maailmalla. Muitakin uudistuksia hän teki. Kesän Sophie vietti Pielisjärven rannalla parantamassa suomen kielen taitojaan, sillä ne olivat viran ehtona. Mannerheim sattui paikalle juuri silloin, kun mies tupakoi. Kun ennen jokainen oppilas joutui kerran viikossa yövuoroon, Mannerheim määräsi yhdelle ihmiselle pidemmän jakson yövuoroa ja niin muodoin säännönmukaisempaa unirytmiä. Sairaanhoitokursseja oli ennen Sophie Mannerheimin ylihoitajakautta pidetty jo 15 vuotta, mutta ne olivat lyhytkestoisia. Mannerheimin ehdotuksesta kurssia pidennettiin niin, että ensimmäisen vuoden jälkeen oppilas jäi alihoitajaksi sairaalaan saamaan kokemusta. Ennen sairassalien viereen majoitetuille hoitajille järjestettiin paremmat huoneet. Ankara johtaja saattoi halutessaan olla myös huumorintajuinen ja suurpiirteinen. Perustusvarat kerättiin muun muassa arpajaisilla. Hän palasi Suomeen vuonna 1902 ja meni hoitajaksi tuberkuloosipotilaiden parantolaan Högsandiin. Tammikuussa 1904 Mannerheim haki Helsingin Kirurgisen sairaalan ylihoitajan paikkaa. He vannottivat miestä olemaan kertomatta asiasta ylihoitajalle, ja mies lupasi. Työvaatteet piti Mannerheimin käskystä vaihtaa pois, kun sairaalasta poistuttiin. Viinalta haisevat vanhemmat toivat nälkiintyneitä lapsia sairaalaan kuolemaan saadakseen näistä henkivakuutusrahat. Mannerheim kantoi hyvin nykyaikaiseen tapaan huolta sairaalasta kotiutettujen paluusta takaisin ulkomaailmaan. Hän asui sikäläisessä pappilassa ja kävi pastorin tyttären kanssa hoitamassa paikallisia tuberkuloosilapsia. Kerran hoitajat antoivat vanhalle miehelle, jonka jalka oli amputoitava, lohdutukseksi tupakkaa, vaikka osastolla oli tupakointi kielletty. Kun Sophie Mannerheim astui yhdistyksen johtoon vuonna 1905, sekä yhdistyksen jäsenmäärässä että toiminnassa alkoi nousun kausi. Kuv a: Hist o r ia n k uv a k ok oe lma , Museov ira s to SUOMEN HISTORIA 17 ”Hetkeäkään en ole katunut sitä, että olen sairaanhoitaja.”. Kansallista ja kansainvälistä Sophie Mannerheim oli maailmankansalainen, joka puhui useita kieliä ja näki kansallisen toiminnan aina osana kansainvälistä. Hän oli ankara mutta kannustava opettaja, jonka kerrotaan jättäneen jälkensä oppilaiden koko loppuelämään. Aluksi opiskelu oli kovaa karkeaan työhön tottumattomalle ja heikosta terveydestäkin kärsivälle Sophielle. Vaikka Sophiella ei ollut lainkaan vaadittavaa työkokemusta, hän syrjäytti pätevämmän hakijan ja tuli valituksi. Pieni yhdistys perusti valmistavan koulun ja vastasi siitä 24 vuotta, kunnes valtio otti sen hoitaakseen. Ennen kuin hän aloitti työnsä saman vuoden syksynä, oli siteitä menneeseen jälleen katkennut: kaikki Mannerheimin sisarukset asuivat nyt eri maissa, ja Louhisaaren kartanokin oli myyty pois suvusta. Yhdistys sai oman lehden seuraavana vuonna, ja 1909 se liittyi Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton jäseneksi. Pian hän kuitenkin jo kirjoittaa kotiin: ”Viimeinkin olen löytänyt oikean paikkani elämässä.” Sophie joutui työharjoittelun aikana kiertämään Lontoon slummeissa ja näkemään monenlaista kurjuutta. Mannerheim myönsi olevansa eräänlainen kanslisti ja lupasi olla kertomatta
Seuraavana vuonna vielä toipilaana hän matkusti Yhdysvaltoihin ICN:n kokoukseen yhtenä kolmesta ulkomaisesta edustajasta. Vetoomus ei tehonnut. Vuonna 1924 Helsingin sairaanhoitajaopetusta alettiin syyttää ruotsinkielisiä suosivaksi, koska valtaosa kursseista pidettiin ruotsiksi. 1910 menehtyi Sophien nuorin veli, 1914 isä ja 1915 vanhin veli. Myös monet muut sairaat ja toivottomat lapset löysivät ylihoitajan kautta elämänuran ja kodin. Mannerheim oli mukana Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton ICN:n kongressissa jo 1907, vaikka Suomen yhdistys liittyi liitton jäseneksi vasta 20-luvulla. Hän oli taustavaikuttajana monien nykypäivänä yleisten hoitolaitosten kuten neuvolan, lastenkodin ja päiväkodin synnyssä ja kehityksessä. Mannerheimilla ei ollut omia lapsia, mutta sairaalastaan hän sai kaksi kasvattilasta, Arne Ahlgrenin ja Mimmi Davidssonin. Tammikuussa 1925 syntyi uusi yhdistys Suomen sairaanhoitajaliitto. Mannerheim valittiin ICN:n puheenjohtajaksi kaudelle 1922–25, ja seuraava kansainvälinen kongressi päätettiin pitää Helsingissä 1925. Hän myös pyysi olemaan lietsomatta hajaannusta kansainvälisen kongressin edellä. Seuraavina vuosina Lastenlinna laajeni neuvolaksi ja lastenhoidon oppilaitokseksi. Sisällissodan aikana sairaala oli jälleen täynnä haavoittuneita. Kymmenluku oli jälleen menetysten aikaa. Mannerheim vastasi, että valmistuneet ovat erinomaisia hoitajia, oli kieli mikä hyvänsä. 1910 järjestettiin suomalaisten hoitajien yleiskokous, jossa pääasioina olivat sosiaalinen työ ja ehkäisevä toiminta. Osan Lastenlinnan kehityksestä mahdollisti Sophien juonima Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka keulakuvaksi neuvokas ylihoitaja maanitteli kuuluisan veljensä. Toiminta Suomessa oli kuitenkin hänelle tärkeintä. Ylihoitaja sai hukuttaa henkilökohtaiset onnettomuutensa taas muiden kärsimysten joukkoon, kun ensimmäinen maailmansota puhkesi ja sairaala täyttyi venäläisistä sotilaista. Naisvaltaisella alalla suuriruhtinaskuntaa kohtaan tunnettiin yleistä kiinnostusta, sillä naiset olivat saaneet Suomessa äänioikeuden vuonna 1906. Samalla Sophie edisti myös muita asioita: Suomen ensimmäinen kouluhoitaja saatiin Pietarsaareen 1916 ja sairaanhoitajille lepokoti 1917. Riita suuren tapauksen alla Kielitaitoinen ja kansainvälisesti suuntautunut Sophie Mannerheim ei pitänyt kielikysymyksiä tärkeinä, mutta suomenmieliset sairaanhoitajat pitivät. Kesäkuussa 1918 hän perusti Lastenlinnan, lasten ja äitien turvakodin. Sinne perustettiin myös lastenseimi eli päiväkoti. Noin kolmesataa yhdistyksen jäsentä erosi, kun uuden johtokunnan tasaveroisesta kokoonpanosta ei voitu antaa takeita. K u va : H is to ri a n k u va ko ko el m a , M u se o v ir a st o SUOMEN HISTORIA 18 Sophie Mannerheim Ylihoitaja tyttöineen, kuten Mannerheim hoitajaoppilaita tuttavallisesti kutsui.. Sophie Mannerheim järjesti huutokaupan, jonka tuotot jaettiin köyhille. LASTEN HYVÄKSI S airaanhoitokoulutuksen parantaminen oli vain yksi Sophie Mannerheimin saavutuksista. Vuonna 1919 Mannerheim sairasti vaikean espanjantaudin. Jälkimmäisen kuolema vuonna 1917 kosketti Sophieta syvästi
Linja oli ristiriidassa sen kanssa, että Mannerheim oli jo vuosikausia koettanut ajaa Suomeen lakisääteistä kolmen vuoden koulutusta sairaanhoitajille. Matalalentoa liitänyt nainen joutui nyt pysähtymään, sillä paluumatkalla Ruotsissa hän joutui pahaan auto-onnettomuuteen, mursi selkänikamansa ja oli pitkään vuoteenomana. Mannerheim, Sophie 1926: Väinö. Helsinki. Vuonna 1924 hän oli matkustanut Kaakkois-Euroopassa tutkimassa sikäläisiä sairaanhoito-oloja. Häntä tukemaan jäi joukko suomenkielisiä hoitajia. Mannerheimin toinen kirja Väinö on myös kertomus lapsiystävästä, rammasta huutolaispojasta. Heti Suomen-kongressin jälkeen Mannerheim lähti Pariisiin pohjoismaiden kokoukseen. Otava. Elämäntarina. Hän suunnitteli myös jälleen uutta Pariisin-matkaa. Hän ymmärsi nuorten suomenmielisten irtautumisen yhdistyksestä, mutta suri sitä, ettei suomenruotsalaisten enää sallittaisi olla suomalaisia muiden joukossa. Ranskassa häntä vaivasi koti-ikävä. Elämänkuvaus. Ihminen ja elämäntyö. Ainakin kyseessä oli maksatulehdus, jota tulehtunut umpilisäke vielä pahensi. Mannerheim vakuutti eroavansa vanhasta yhdistyksestä heti, jos siitä tulee vain ruotsinkielinen. Siitä alkoi pitkä sairaus, jonka luonne oli koko ajan hieman epäselvä. WSOY. Mannerheim, Sophie 1920: Sairaanhoitajan maailmasta. K u va : H is to ri a n k u va ko ko el m a , M u se o v ir a st o SUOMEN HISTORIA 19 Edelfelt, Berta 1932: Sophie Mannerheim. Suomentaneet Kersti Bergroth ja Elsa Hästesko. Schildt. Helsinki. Tuulio, Tyyni 1948: Vapaaherratar Sophie Mannerheim. Nuori tasavalta oli harvoin vastaavan tapauksen näyttämönä, ja kansa pani parastaan Sibeliuksen sävellyksen kantaesitystä myöten. WSOY. Maailmalta ystävän matkaan Mannerheimin kansainvälinen työ ei ollut pelkkää edustamista. Kunnianhimoinen hanke ei kuitenkaan toteutunut, sillä Sophie Mannerheim sairastui influenssaan joulukuussa 1926. Sophie Mannerheim loisti emännän roolissa, ja kongressi keräsi kiitosta kaikilta osallistujilta. Kahden yhdistyksen yhteistoiminta kongressia varten saatiin käyntiin. Myös uuden yhdistyksen perustamiskokouksessa kiitettiin vanhaa yhdistystä ja Mannerheimia henkilökohtaisesti. Palattuaan kotimaahan Mannerheim edisti kolmivuotisen koulutuksen toteutumista. Helsinki. Maaliskuussa 1926 riitoihin pettynyt Mannerheim vetäytyi Sairaanhoitajayhdistyksen johtokunnasta. Kirurgisen sairaalan asioita hän kuitenkin hoiti vuoteestakin käsin. Vielä sairaana Mannerheim palasi Pariisiin tuuraamaan Punaisen Ristin sairaanhoitojaoston johtajaa pariksi kuukaudeksi. SPR:n yleiskokouksessa Mannerheim oli vastustanut Rockefeller-säätiön yksivuotista college-pohjaista opetusta, joka hänen mielestään valmisti karkeasta työstä vapautuneita tieteellisiä sairaanhoitajia. Riita olisi kuitenkin voinut paisua paljon pahemmaksi ilman Mannerheimin sovittelevaa vaikutusta, sillä vanhan yhdistyksen piirissä oltiin valmiita panemaan kova kovaa vastaan. Amerikkalaisten lahjoitusten turvin sinne haluttiin nimittäin perustaa sairaanhoitajakoulu, jonka suunnittelu ja toteutus annettaisiin Mannerheimin tehtäväksi. 21 vuoden puheenjohtajakausi oli päättynyt. Tammikuun yhdeksäntenä kohtasi 65-vuotias sairaanhoitaja viimeisen kerran kuoleman, jonka oli tavannut työssään jo monesti ja jota oli oppinut pitämään armollisena ystävänä. Vuoden 1928 alussa Mannerheimilla puhkesi ankara kuume. Heinäkuussa 1925 noin viisisataa ulkomaista vierasta kaikista maanosista saivat nauttia Suomen kauneimmasta kesäsäästä. Kongressin ylijäämän käytöstä oli lisäksi puhjennut uusi riita yhdistysten välille. Sairaanhoitajan maailmasta on kokoelma lyhyitä tarinoita Englannista ja Suomesta. Päätöskertomus Kolme rukiinjyvää kuvaa kauniisti Sophien surua ja toivoa kasvattityttären kuoleman jälkeen. Helsinki. Kaikkein likemmäksi sairaanhoitajan tunnemaailmaa saattaa kuitenkin päästä hänen omien pienten kirjojensa kautta. SAIRAANHOITAJAN SIELUUN JA SYDÄMEEN S ophie Mannerheimin elämäntarinaa ja -työtä on käsitelty elämäkerroissa, hoitoalan historiikeissa ja opinnäytteissä. Lähteitä ja lisälukemista
Kuva: Volker von Bonin / Museovirasto 20 SUOMEN HISTORIA
Telakkatoimintaa Aurajoen suulla Saaristomereen laskevan Aurajoen varrella on rakennettu laivoja satoja vuosia. Laivanrakentajien Turku 21 SUOMEN HISTORIA. Höyryn ja raudan aikakaudella Turun laivateollisuus kasvoi uusiin mittoihin, ja sotakorvausten myötä kaupungista tuli Suomen johtava laivanrakennuskeskus
Toisella puolella Aurajokea toimi konepaja nimeltä Vulcan Ab, jonka valmistamiin tuotteisiin kuuluivat muun muassa höyryveneet, teollisuuskoneet ja ammukset. Siellä työskenteli yli 5000 ihmistä. Aurajoen alajuoksun laivaveistämöt lunastivat jo 1700-luvulla paikkansa maamme laivanrakentajien kärkijoukossa. Suomen laivanrakennusteollisuus otti samalla kurssia kohti purjeveneiden valtakauden iltahämärää. Hän hankki paljon tilauksia Venäjältä, ja tehtaan tärkeimmäksi tuotteeksi tulivat höyrylaivat. Tuolloin valmistui muun 1970-luvun alussa Turun telakka oli Suomen suurimpia työpaikkoja. 1920-luvulla suurin osa telakan tilauksista tuli valtiolta. Osa kotimaisista laivanrakentajista jatkoi perinteisten puisten purjelaivojen valmistamista, mutta toiset astuivat konepajateollisuuden ja höyrylaivatuotannon maailmaan. Sekä Crichton että Vulcan olivat 20-luvun alussa tilanteessa, jossa tärkeät tilaukset Venäjältä olivat ensimmäisen maailmansodan ja lokakuun vallankumouksen myötä vähentyneet. Niin vuonna 1924 syntyi Crichton-Vulcan Oy. Markkinat olivat kuitenkin hyvin epävakaat, ja vuonna 1913 W:m Crichton & Co ajautui vararikkoon. Kuva: Volker von Bonin / Museovirasto 22 SUOMEN HISTORIA. Toimintaa jatkettiin uuden Ab Crichton Oy -nimisen yhtiön voimin. Yhtiö oli 1880-luvulla Turun suurin yritys. Telakat päättivät yhdistää voimansa selvitäkseen vaikeista ajoista. T elakkateollisuudella on Turussa pitkät perinteet. Miehen vahvasta roolista yrityksen johdossa kertoo se, että vuonna 1874 yhtiön nimi muutettiin muotoon W:m Crichton & Co. Turun ensimmäisen konepajan ja valimon perustivat 1840-luvun alussa ruotsalainen Anders Ericsson ja skotlantilainen David Cowie . Laivateollisuudessa siirryttiin 1800-luvun puolivälin jälkeen uuteen aikaan, kun höyry korvasi purjeet ja rauta puun. Seuraavalla vuosikymmenellä Crichton osti muut osakkaat ulos yhtiöstä. Todellinen telakkateollisuuden kukoistuskausi koettiin hieman myöhemmin, kun toinen skotti William Crichton nousi 1850-luvulla ensin konepajan osakkaaksi ja sittemmin johtajaksi. Kun Suomesta vuonna 1809 tuli autonominen osa Venäjää, Turkuun alkoi tippua enenevissä määrin tilauksia itäiseltä laivastolta ja yksityisiltä varustajilta. Telakkajätti syntyy Crichtonin lisäksi Turusta löytyi muitakin laivateollisuudesta kiinnostuneita. Turun telakkateollisuus Laivanrakentamisessa siirryttin uuteen aikaan, kun höyry korvasi purjeet ja rauta puun
Kuvassa sähköasentajat työssään Vulcanin telakalla vuonna 1958. Wärtsilä-yhtymään sulautettiin kuusi muutakin telakkaja konepajayhtiötä ympäri Suomea. Telakalla tämä Laivatelakalla tarvittiin monen eri alan erityisosaamista. Turku oli yksi talvisodan pommitetuimmista kaupunkeista, mikä asetti myös omat haasteensa toiminnan jatkumiselle. Jotta sotakorvaukset olisi kyetty suorittamaan, oli teollisuuden siirryttävä sarjatuotantoon. Varsinaista ammattiyhdistysliikkeen kulta-aikaa elettiin 1960ja 1970-luvuilla, jolloin lakot olivat telakoilla hyvin tavallisia. Wärtsilän ostettua Koneja Siltarakennus Oy:n vuonna 1936 myös Crichton-Vulcanista tuli osa Wärtsilää. Lopulta hallitus puuttui peliin ja asia ratkaistiin palkankorostusten muodossa metallimiesten hyväksi. Telakka-alue tosin säästyi suuremmilta vahingoilta, ja työt saatiin heti rauhan tultua käynnistettyä uudelleen. Kauppojen myötä maahan syntyi poikkeuksellisen suuri teräsja koneteollisuusyhtymä. Yksi pitkäkestoisimmista työriidoista koettiin vuonna 1927, kun Crichton-Vulcanin telakalla alkaneen lakon myötä ryhdyttiin maanlaajuiseen seitsemän kuukautta kestäneeseen metallialan työsulkuun. Sodan jälkeen suomalaiset telakat ryhtyivät toden teolla ponnistelemaan sotakorvausten parissa, sillä vuoteen 1952 mennessä oli määrä rakentaa yli 500 sotakorvausalusta. muassa ammuksia, kolme sukellusvenettä ja kaksi panssarilaivaa. Teollistuvan kaupungin työväestö järjestäytyi varhain, ja vuonna 1894 Turkuun perustettiin rautaja metallityöntekijäin ammattiosasto. LAKKOILUA TELAKALLA M aamme ensimmäiset tunnetut metallialan työtaistelut käytiin W:m Crichton & Co:n telakalla Turussa 1880-luvulla. 20ja 30-lukujen aikana Koneja Siltarakennus Oy kahmi enemmistön Crichton-Vulcanin osakekannasta. K u va : Su o m en E li n k ei n o el ä m ä n K es k u sa rk is to Kuva: Yrjö Lintunen / Kansan Arkisto 23 SUOMEN HISTORIA. Pommituksia ja sotakorvauksia Sotavuosina pula työvoimasta ja raaka-aineista supisti telakan toimintaa ja ainoastaan korjausosasto pidettiin täydessä valmiudessa
Merkkituotteita Turusta. Vuonna 1950 telakalta valmistuikin ensimmäinen pääosin hitsaamalla koottu laiva. Sanna Kupila. Turusta kasvoi johtava laivarakennuskeskus ja Crichton-Vulcanista maamme suurin telakka, joka työllisti jopa 2900 henkilöä. Yhdistymisen myötä muodostunut Wärtsilän Meriteollisuus kohtasi suuria haasteita, sillä Aasian maat valtasivat laivanrakennusmarkkinoita kovaa vauhtia. Juhlallisessa tilaisuudessa olivat paikalla presidentti Lauri Kristian Relander ja hänen Signe-vaimonsa, joka sai kunnian kastaa aluksen. 1960-luvulla Turun telakalla keskityttiin kookkaiden lastilaivojen, autolauttojen ja erikoisalusten valmistamiseen. Toim. Wärtsilä valmisti viisivuotissopimusten mukaan muun muassa hinaajia, rahtihöyrylaivoja ja ponttooninostureita. Turun maakuntamuseo. Viimeinen vanhalla telakalla alusta loppuun rakennettu laiva oli autolautta Rosella, joka lipui vesille vuonna 1980. SUOMEN HISTORIA 24 Turun telakkateollisuus Järvinen, Tapani 2013–2015: Artikkelisarja Turun telakkatoiminnasta Martinranta-tiedotuslehdessä. Asutus esti alueen laajentamisen, joten 1970-luvulla toimintaa ryhdyttiin asteittain siirtämään Raision Pernoon. Kieltolaista johtuen laivan kylkeen ei rikottu samppanjapulloa, vaan rouva Relander leikkasi kastetilaisuudessa sinivalkoisen nauhan. 1980-luvulla tapahtui muutoksia Turun telakkateollisuudessa, sillä tuolloin Turun Pansioon vuonna 1945 perustetut Oy Laivateollisuus Ab:n telakka ja Valmetin telakka yhdistyivät Wärtsilän Turun telakan kanssa. 1990-luvun alussa yritys siirtyi norjalaisomistukseen ja vuonna 2009 osaksi eteläkorealaista STX-konsernia. Esimerkiksi hitaan niittaamismenetelmän sijaan levyjä liitettiin yhteen hitsaamalla. Wärtsilä huolehti sotakorvausten suurimmista ja vaativimmista alustilauksista. tarkoitti uusien työmenetelmien käyttöönottoa. Turku. Pansion telakka jouduttiin ajamaan alas, ja toiminta siirtyi Wärtsilän 1970-luvulla Pernoon rakentamalle telakalle. Martinranta-seura. Lähdeluettelo Kuva: Museovirasto. Nykyisin Turun telakan omistaa saksalainen laivanrakennuttaja Meyer. Viimeinen alus Aurajoen varrelta Suurten alustilausten vuoksi Aurajoen suulla sijaitseva telakka-alue alkoi käydä ahtaaksi. Sodan jälkeen jatkettiin toimituksia ja solmittiin kauppasopimuksia Neuvostoliiton kanssa. Vuonna 1965 Crichton-Vulcanin telakan nimi muuttui Turun Wärtsilän telakaksi. Suomen ensimmäinen sukellusvene Vetehinen laskettiin Aurajokeen kesäkuussa 1930. Turku. Laakso, Veikko 2004: "Turun teollisuus manufaktuureista bioteknologiaan." Teoksessa Sisua, siloa ja sinappia. Pian konkurssin jälkeen Pernon telakalla jatkoi toimintaa uusi telakkayhtiö Masa-Yards vuorineuvos Martin Saarikankaan johdolla. Ponnisteluista huolimatta Wärtsilän Meriteollisuus ajautui konkurssiin vuonna 1989. Turun telakan tehtäväksi tuli rakentaa yhteensä 56 alusta, joiden joukossa oli hinaajia, rahtialuksia ja proomuja
Myöhemmin Crichton siirtyi Fiskarsin rautatehtaan palvelukseen. Crichton pidätettiin ja kuljetettiin Pietariin, mutta tämän onneksi vaikutusvaltaiset sukulaisensa saivat venäläiset vakuutettua miehen luotettavuudesta. 25 SUOMEN HISTORIA Kun Aurajoen suulla sijainnut telakka kävi ahtaaksi, siirrettiin toiminta Turun uudelle telakalle Pernoon.. Venäjän-vuosinaan Crichton solmi avioliiton Anna Owenin kanssa ja heille syntyi 12 lasta. Hänen suunnitelmissaan oli laajentaa yhtiön toiminta Helsinkiin. Kuva: Suomen merimuseon kuvakokoelma/ Kansallismuseo SKOTTI PANEE TUULEMAAN S kotlantilainen laivanvarustajan poika William Crichton (1827–1889) saapui vuonna 1850 Ericssonin ja Cowien konepajan tekniseksi johtajaksi Turkuun. Crichton ehtikin jo tilata tarvittavat koneet Englannista, mutta Krimin sodan myötä brittilähtöisen miehen toimet joutuivat Venäjällä erityistarkkailuun. Perhe palasi Turkuun vuonna 1862, kun Crichtonista tuli Ericssonin ja Cowien konepajan osakas. Sukulaissuhteidensa kautta Crichtonille aukesi myös pääinsinöörin paikka Kolpinon asetehtaasta ja konepajasta. Omistajamuutosten jälkeen konepaja nimettiin uudelleen Crichtonin mukaan. Siitä alkoi nuoren miehen ura pohjoisten laivanrakentajien parissa. Skotlantilaisesta oli tullut paitsi yhtiön toimitusjohtaja myös yksi aikansa tunnetuimmista laivanrakennuttajista. Tehtaassa valmistettiin sota-aluksia Venäjän laivastolle
26 SUOMEN HISTORIA
Avaruusajan arkkitehtuuria Matti Suurosen muovitalot Matti Suurosen suunnittelemat maailman ensimmäiset sarjavalmisteiset muovitalot herättivät 60-luvun lopulla suurta huomiota niin Suomessa kuin ulkomailla. 27 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Lehtikuva
A rkkitehti Matti Suuronen ryhtyi vuonna 1965 suunnittelemaan entiselle koulutoverilleen Jaakko Hiidenkarille hiihtomajaa vaikeakulkuiseen maastoon. Futuron menestyksen vanavedessä lanseerattiin kokonainen muovirakennussarja Casa Finlandia. Muovi oli poikkeuksellinen valinta rakennusmateriaaliksi, mutta Suuroselle se oli jo entuudestaan tuttu. Vuonna 1968 Suuronen suunnitteli ellipsinmuotoisen Futuro-muovitalon, jonka myötä hänen työnsä sai myös suurta kansainvälistä huomiota.. Samana vuonna hän perusti myös oman arkkitehtitoimistonsa Casa Finlandian. Suuronen ryhtyi suunnittelutyöhön, ja kesällä 1968 valkoista lentävää lautasta muistuttanut avaruushuvila kuljetettiin Hiidenkarin omistamalle laskettelurinteelle Kalpalinnaan. Futuro-taloksi nimetty muovitalo esiteltiin kansainväliselle yleisölle lokakuussa 1968 Lontoon Finnfocus-näyttelyssä, jossa oli esillä laajasti suomalaista muotoilua aina Marimekosta Eero Aarnion Pallotuoliin. Arkkitehti oli aiemmin suunnitellut erään seinäjokelaisen viljasiilon huipulle halkaisijaltaan kahdeksanmetrisen muovikuvun. Helposti liikuteltavista muovitalomoduleista oli mahdollista rakentaa kioskeja, Arkkitehti Suuronen astumassa suunnittelemansa Futuro-talon oviaukosta sisään. Rakennuksen läpimitta oli kahdeksan metriä ja kokonaispaino 4 000 kiloa. Taivaalta laskeutunutta avaruusalusta muistuttava rakennus oli suunniteltu ylelliseksi viikonloppumajaksi. Saariston asukkaille markkinoitiin helposti liikuteltavaa muovitaloa kätevänä ratkaisuna, sillä tiivistämällä talon pohjan ilmanvaihtokanavat saattoi talon hinata veneen perässä saareen. Laaja kiinnostus Futuro-taloa kohtaan siivitti Polykemin päätöstä ottaa muovitalo sarjatuotantoon. Merkilliset muovitalot Suurosen visioimien muovitalojen valmistuksesta vastasi Polykem Oy, jonka tuotantoon kuuluivat muovikuvut ja valomainoskilvet. Myös Suurosen käyttämä muotokieli oli perinteisestä arkkitehtuurista poikkeavaa. 28 SUOMEN HISTORIA Matti Suurosen muovitalot TULEVAISUUDEN TALOJEN TEKIJÄ Matti Suuronen (1933–2013) valmistui Helsingin Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurilinjalta vuonna 1961. Suuronen käytti ennakkoluulottomasti rakennusmateriaalina lujitemuovia
Lähdeluettelo 1970-luvun alun Venturo-talojen ulkomuoto ja värimaailma kuvastivat omaa aikaansa. Parikymmentä Futuroa valmistui Suomessa ja loput ulkomailla, sillä Polykem myi Futuron valmistuslisenssin 25 maahan. Vuosina 1968–1978 Polykem valmisti Futuroja Venturo-muovitaloja. Sarjan malleista kuuluisin on CF-45, joka tunnetaan paremmin nimellä Venturo. Esimerkiksi Luumäeltä 6-tien varrelta löytyy kahvilana toiminut Venturo, ja Lempäälässä vanhan 3-tien varrella komeilee Casa Finlandia -sarjaa oleva huoltoasema. Säilyneet helmet Matti Suurosen Futuro-talot ovat harvinaisia arkkitehtuurin helmiä, jotka herättävät yhä ihastusta ja kummastusta ympäri maailman. Kotimaan matkailijoiden iloksi myös Suomen maanteiden varsilla voi yhä törmätä Suurosen ainutlaatuisiin muovitaloihin. Öljykriisin myötä muovin hinta moninkertaistui vuonna 1973 ja valmistuskustannukset kohosivat. Kadonnut klassikko Futuroiden valmistumäärä jäi niiden saamasta suuresta huomiosta huolimatta pieneksi, arviolta 50–60 kappaleeseen. Siellä se on saanut arvoisensa paikan osana rotterdamilaisen museon kokoelmaa. 1970-luvulla muovirakennus siirrettiin Hiidenkarin laskettelurinteestä Suurosen kesämökille Keiteleelle, josta muovitalon matka jatkui Hämeenlinnan kautta Hollantiin. Yritys lakkautettiin vuonna 1995.. Tätä kuvaa hyvin Futuron prototyypin taival. SUOMEN HISTORIA 29 Home, Marko & Taanila, Mika 2002: Futuro. Mielenkiintoa herättänyt avaruushenkinen rakennus osoittautui myös liian erikoiseksi keskivertokansalaisille, ja lopulta muovitalojen valmistuksesta luovuttiin. myymälöitä, huoltoasemia, liiketaloja ja asuinrakennuksia. Myöhemmin yritys valmisti kylpyhuonekalusteita sekä valokupuikkunoita, jotka olivat suosittuja 60-luvun tasakattoisissa rakennuksissa. OY POLYKEM AB Vuonna 1954 perustettu Polykem alkoi valmistaa muovisia valokylttejä Airamille 1957. Tulevaisuuden talo menneisyydestä. Polyesterimuovista ja lasikuidusta valmistettuja muovitaloja markkinoitiin muun muassa kesämökeiksi. Myös muovin ympäristöhaitat herättivät kuluttajissa kritiikkiä. Desura, Jyväskylä
Astu sisään Peikkometsään! 30 SUOMEN HISTORIA K u va : L eh ti k u va
Peikot saivat myös oman elämyspuistonsa Järvenpäähän, kun Peikkometsä avasi ovensa vierailijolle. Peikkometsään! 31 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Johannes Kuuskoski, Lehtikuva. Fauni-peikkojen maailmanvalloitus Helena ja Martti Kuuskosken luomat suloiset peikkohahmot olivat 60ja 70-luvuilla monessa mukana. Ne seikkailivat niin sarjakuvissa, säästöpossuissa, Nuutajärven laseissa, erilaisissa tekstiileissä kuin suositun Peikkojuoman etiketissä
Myös Suomessa ryhdyttiin suunnittelemaan peikkofilmin kuvaamista. Helena ja hänen näyttelijäpuolisonsa Martti Kuuskoski loivat peikkoteeman ympärille kokonaan oman maailmansa, Fauni-peikkojen valtakunnan. Kun kerran väkeä saapui paikalle, ryhtyivät Kuuskosket rakentamaan tehtaan ympäristöön elämyspuistoa vierailijoille. Eräänä päivänä yksi nukeista sai hieman erikoisemman muodon, ja Helena huomasi pitelevänsä käsissään pientä peikkohahmoa. Kuuskoskien peikoilla oli jokaisella omat persoonalliset luonteenpiirteensä ja tarinansa. Ihmiset olivat uteliaita näkemään peikkojen syntypaikan. 1960-luvulla Peikkometsän esiintymislavalla saattoi nähdä tunnettuja muusikoita, esimerkiksi Tapio Rautavaaran. Metsikköön kätkeytyneen verstaan käytyä pieneksi Kuuskosket rakensivat alueelle laajemman tehdasrakennuksen. Englannissa Sumppi-peikko pääsi TV Times -lehden maskotiksi. Kuuskosken peikot herättivät ihastusta ulkomaita myöten. Kuuskoskien peikot saivat osakseen myös kansainvälistä huomiota: Englannissa Fauni-peikot seikkailivat jopa televisiossa ja elokuvissa. SUOMEN HISTORIA 32 Järvenpään Peikkometsä. Syntyi ajatus ryhtyä valmistamaan peikkonukkeja. Studion rakentaminen aloitettiinkin, mutta hanke ei edennyt loppuun asti. Kahvilan ja teatterin lisäksi Peikkometsän uumenissa saattoi käväistä peikkojen asunnoissa kuten Merimiespeikko Timpan puulaivassa tai runoilijapeikko Torvinokan kivitornissa. Peikot olivat seikkailleet skandinaavisessa kansanperinteessä jo iät ajat, mutta useimmiten ne oli kuvattu pelottavina kiusanhenkinä. Peikkometsässä seikkailivat muun muassa runoileva Torvinokka sekä seikkailunhaluinen Simasuu. Synnyinlehdosta huvipuistoksi Peikkonuket valmistettiin käsityönä Järvenpäässä sijainneessa Kuuskoskien asuinja verstasrakennuksessa Atelier Faunissa. H elena Kuuskoski valmisti 1950-luvulla erilaisia pehmoeläimiä ja nukkeja hankkiakseen lisätuloja perheelleen. Kuuskoskea sen sijaan kiehtoi ajatus kilteistä peikoista
Tasatunnein oli mahdollista nähdä lasten odottama peikkoshow. Peikkometsän nousu ja lasku Vuonna 1965 Peikkometsässä vieraili suosittu Sirkus Papukaija -televisio-ohjelma, jonka myötä puiston suosio kasvoi entisestään. SUOMEN HISTORIA 33 Koska ihmiset olivat uteliaita näkemään peikkojen syntypaikan, ryhtyivät Kuuskosket rakentamaan tehtaan ympäristöön elämyspuistoa vierailijoita varten. Saattoipa lasten iloksi metsän siimeksessä törmätä oikeisiinkin peikkoihin. Myös itse peikkotehtaalle järjestettiin kierroksia, mutta niistä jouduttiin tungoksen vuoksi luopumaan. Vuosia tyhjillään ollut elämyspuisto oli kuitenkin ehtinyt jo rapistua ja toiminta hiipui. Myöskään Martti Kuuskosken vuonna 1980 Jämsään perustama Peikkometsä ei onnistunut nousemaan suosiossaan alkuperäisen Peikkometsän veroiseksi. Suosiostaan huolimatta Peikkometsän tarina Järvenpäässä päättyi 1970-luvun alussa taloudellisiin vaikeuksiin. Peikkometsä oli aikakautensa suosituimpia lapsiperheiden käyntikohteita, ja siellä vieraili parhaimpina vuosina jopa toistasataa tuhatta kävijää. Peikkometsän kiemurtelevat metsäpolut johdattivat vierailijat peikkojen asuinsijoille. K u va : L eh ti k u va K u va : L eh ti k u va K u va : L eh ti k u va. Toiminta jatkui Järvenpäässä myöhemmin Satu-metsänä ja 80-luvun alusta Peikkopuistona
Verstaan seinustat pursusivat tekstiiliteollisuudelta ostettuja kangastilkkuja, joista käsityönä tehdyt peikot valmistettiin. ATELIER FAUNI M artti ja Helena Kuuskosken perustama Atelier Fauni tunnetaan parhaiten 50-luvulla valmistetuista muumihahmoista, jotka olivat ensimmäisiä lajissaan. Parhaimpina vuosina tehtaalta lähti maailmalle jopa miljoona peikkoa vuosittain. Atelier Faunin käsinvalmistamat muumihahmot olivat ensimmäisiä lajissaan.. Peikkojen suosiosta huolimatta Fauni Oy ajautui konkurssiin vuonna 1971. Kuuskosket aloittivat peikkojen valmistamisen Naantalissa. 60-luvun puolivälissä tehtaalla työskenteli jo 50 työntekijää ja saman verran ihmisiä valmisti peikkoja kotoa käsin. Sittemmin Atelier Fauni keskittyi omien peikkohahmojensa valmistamiseen. Vuonna 1959 Atelier Faunin toiminta siirtyi Kuuskoskien mukana Järvenpäähän. Tämän jälkeen Helena Kuuskoski muutti perheen kahden lapsen kanssa Pohjois-Amerikkaan, jossa he jatkoivat peikkojen valmistusta. K u va : L el u m u se o H ev o se n k en g ä n k u va -a rk is to 34 SUOMEN HISTORIA Järvenpään Peikkometsä Kuuskoskien verstaassa jokainen peikkoja muuminukke valmistettiin käsityönä. Vartalot muovailtiin sahanpurun ja liiman sekoituksesta, ja loppusilauksen peikkojen ulkomuotoon toivat nahanpalaset ja pörröiset turkistukat
60 -luvulla erilaiset kansalaiskeräykset olivat suosittuja. Tuulilasitarroissa komeili Helena Kuuskosken luoma Hamsteri-peikko. Yksi rahankeruukampanjoinnissa kunnostautunut mies oli legendaarinen radioja tv-toimittaja Niilo Tarvajärvi. Samainen peikko seikkaili myös Niilo Tarvajärven suositussa Laatikkoleikki-ohjelmassa. Jos laatikosta paljastuikin Hamsteri-peikko, menetti epäonninen kilpailija kaikki siihen mennessä voittamansa palkinnot ja sai kotiinviemisiksi Hamsteri-peikkomaskotin. Kyseisessä tv-ohjelmassa pelaajat valitsivat yhden laatikon, josta uskoivat pääpalkinnon löytyvän. 35 SUOMEN HISTORIA K u va : L eh ti k u va K u va : L eh ti k u va. toukokuuta 1967 Helsingin Senaatintorilla. Shell, Volvo-auto ja Urheiluautoilijat lahjoittivat lisäksi seitsemän autoa. Rahaa kerättiin myymällä Hamsteri-tuulilasitarroja huoltoasemilla markan kappalehintaan. HAMSTERI-KANSALAISKERÄYS Faunipeikkojen äidin Helena Kuuskosken luoma veikeästi virnistävä Hamsteri-peikko komeili 60-luvun lopulla usean auton tuulilasissa. Vuonna 1967 hän kokosi niin sanotulla Hamsteri-keräyksellään maan liikkuvalle poliisille varat uusiin poliisiautoihin. Neljä kuukautta kestänyt Hamsterikansalaiskeräys tuotti varat 51 auton hankintaan. Peikot liittyivät Niilo Tarvajärven Hamsteri-kansalaiskeräykseen, jonka avulla kerättiin varoja liikkuvalle poliisille. Uudet autot luovutettiin poliisille juhlallisin menoin 14. Kampanjan tuloksena poliisi sai alleen ainakin Volvoja, Volkswageneita, Opeleita, Plymoutheja sekä Moskvitsh Elitejä
Autosotami ehenä Hangosta Petsamoon Miehet Suomen sodissa osa 13: Veikko Salonen 36 SUOMEN HISTORIA
Jouduimme kuitenkin kahden viikon kurssille Helsinkiin, ja sinä aikana tehtiin rauha. J yväskylässä 8.1.1919 syntynyt Veikko Salonen opiskeli kansakoulun jälkeen hitsariksi. Salonen sai sen myötä ajotehtäviä. Siellä muodostettiin Kuljetusosasto 2. Ensi hätään suunnatonta tavaramäärää alettiin kuljettaa armeijan autoilla. Pitkälle matkalle osui mäkiä jos mutkiakin. Magneetti mäessä Liinahamarin satamasta Rovaniemelle oli 531 kilometriä. Salonen on niitä harvoja, jotka voivat vielä kertoa omista kokemuksistaan Jäämerentiellä Rovaniemen ja Petsamon välisissä suurkuljetuksissa. Siellä päässä tie suli ensin. 85-vuotiaana Veikko katsoi ajaneensa tarpeeksi ja palautti vapaaehtoisesti ajokorttinsa poliisilaitokselle. Se oli osin arvokastakin irtaimistoa, mutta kiinteät asennukset piti jättää paikoilleen.” Kun urakka oli valmis, Salonen nousi junaan ja matkusti pohjoiseen, aina Rovaniemelle asti. Sitten Kuurilasssa oltiin tykistökoulutuksessa aseinamme sahapukit. Inarilainen Jouko Kiviniemi muistelee mäen loivemman osan olVeikko Salonen komeassa nahkapuvussaan vuoden 1940 Fordin edessä. Vuonna 1940 tuo satama oli ainoa henkireikä elintärkeälle viennille ja tuonnille. ”Sain mallin 1891 kiväärin. Auto sai lempinimen Hävittäjä. Hieman myöhemmin Oy Pohjolan Liikenne Ab perustettiin Liinahamarin kuljetuksia varten. Toisen polven autoilija Veikko Salonen hankki ajokortin parikymppisenä ennen sotia. Ensin meidät vietiin tietöihin, sillä piti nopeasti saada ajokelpoinen reitti Liinahamarin satamaan. Lähtöä sinne nimittäin jo odoteltiin, kun yhdeksän ajokortillisen miehen käskettiin ilmoittautua esikunnassa. päivä, ja saman kuun lopulla olin jo Petsamon puolella töissä. Autot kuitenkin veivät miehen mukanaan aina eläkkeelle asti, sillä vuosikymmenet autoilijana kuluivat omalla kuorma-autolla urakoidessa. Sodankylässä oli silloin vielä täysi talvi”, muistelee Salonen. Hangosta suunta pohjoiseen Kovat rauhanehdot määräsivät Suomen luovuttamaan Hangon venäläisille. SUOMEN HISTORIA 37 Teksti: Aimo Tenni Kuvitus: Tero Björklund Kuvat: Veikko Salonen ja SA-kuva. Olipa onni, etten joutunut Viipurinlahdelle niillä ampumaan. Kovin ylämäki oli Inarissa Saariselällä, jossa piti nousta Kaunispään tunturille. ”Meitä oli palokunnan talo ukkoja täynnä. Tuolla mutterikurssilla muuten purettiin kokonainen auto ja koottiin se sitten jälleen”, Veikko Salonen kertoo. Puna-armeija vetäytyi huhtikuun 10. Kun talvisota oli meneillään, parikymppinen Salonen joutui tykistöja jalkaväkikoulutukseen Toijalaan. ”Alettiin ajaa evakuointitavaraa Hangosta. Sota-aikana hän luonnollisesti ajoi autoa
Koska Veikko oli armeijan kirjoissa, ajoi hän etupäässä armeijan tarpeisiin. Veikko Salosen ensimmäiseksi autoksi tälle hurjalle reitille sattui ruotsalaisten lahjoittama vuoden 1939 Ford. Se sai yhä tunnetun nimen Magneettimäki. Tulin sitten Saariselälle ja siihen kovaan nousuun. leen ensin noin puolitoista kilometriä, jonka jälkeen alkoi varsinainen ahde. Vaan kun sain alle Amerikan-Fordin, niin sillä kuorma tuli kyllä hyvin ylös.” Monet rekkamiehet olivat kuitenkin liemessä mäen kanssa, kun voima ei tahtonut riittää ja vaihdelaatikot olivat synkronoimattomia. Nopeasti nousi huhtikuussa 1940 myös teltta-asutusta Petsamoon. Ihmettelin, että mikä piru tässä autossa oikein on, kun piti ykkönen kaivaa silmään. Paluukuormissa oli mitä sattui laivoissa tulemaan: kahvia, sokeria, tupakkaa, maihinnousukenkiä, autojen varaosia ja olipa kerran tykkilastikin. Enkähän peeveli Suomen lippu liehuu Petsamossa jälleen keväällä 1940. ”Rautatie päättyi Rovaniemelle, ja sieltä lastattiin vientituotteita, yleensä paperirullia. ”Kerran jäi harmittamaan, kun tulli Rovaniemellä luki sokerisäkit ja eikös vain ollutkin yksi ylimääräinen kuormassa. Vähitellen satamaan alettiin saada lihasvoiman ja laivojen vinttureiden lisäksi kiinteitä nostolaitteita. Rovaniemellä toiset automiehet alkoivat puhua, että siinä mäessä on magneettia, se pitelee kaikkia autoja. Etualalla talvisodassa kärsinyt Petsamon tullin rakennus. ”Se oli Saksassa tehty, ja siihen oli ympätty pieni nelisylinterinen moottori. Merimiinojakin toin yhden kerran, ne olivat kunnon vehkeitä.” Jos tuli tilaisuus lisätienestiin, siihen tartuttiin epäröimättä. Eihän sillä tietöissä juuri hiekkaa voinut ajaa, joten ensimmäinen kuormani Rovaniemelle oli lähinnä terveisiä eli pyykkikuorma. Rahtarin onnea Veikko Salosen kyydissä kulki Jäämerentiellä jos jonkinlaista tavaraa. Eipä nillä ollut juuri muuta kuin romun arvo. Ranskalaiset olivat lahjoittaneet vanhat hyppyheikit. Nykyään tie on oikaistu, mutta mäen alla on muistomerkki ja pätkä museotietä. Jos vaihteet eivät tahtoneet heti osua kohdalleen, vähäinen moottori uupui kuorman edessä ja rumia puhuvien jono takana kasvoi. Pääsin mäelle ja aloin tutkia, että laahaako jarru vai mikä on. Kyllähän sen sittemmin huomasin, kuinka salakavalasti se mäki alkoi nousta. SUOMEN HISTORIA 38 Veikko Salonen ”Rovaniemellä toiset automiehet alkoivat puhua, että siinä mäessä on magneettia, se pitelee kaikkia autoja.”. Mäen vaarallisuudesta kertoo sekin, että kun Kiviniemi myöhemmin sähköyhtiön palveluksessa kaivatti mäkeen kaivinkoneella kuoppaa, yhdestä ainoasta kuopasta löytyi monet karhukettingit. Ei olleet rummut kuumat, enkä muutakaan syytä keksinyt
Autoja ei aluksi löytynyt riittävää määrää. ”Minulle ei onneksi sattunut pahempaa kuin että hylkärit joskus tapasivat toisiinsa. Olisihan se siihen aikaan mennyt kiljuen kaupaksi matkalla”, muistelee Salonen. Jäin sinne 38. Sain paremman autonkin, vuoden 1940-mallisen Amerikan-Fordin. Ovet olivat aina auki ja oltiin rehellisiä. Kerran sotapoliisit patistivat Salosen hereille ja vaativat tätä näyttämään paperinsa. ”Eihän minulla sotamiehellä mitään papereita ollut. Pohjolan Liikenteen oli hankittava myös omia autoja, joita oli parhaimmillaan noin 750 kappaletta. Se kelpasi, ja poliisit sanoivat etsivänsä jotain rikollista. tuota tiennyt. Ivalossa oli porukan autokorjaamo, ja menin välillä sinne vähäksi aikaa nukkumaan. Lisäksi yksityisiä autoja oli noin 600. Asian pani alulle armeija, ja hieman myöhemmin sitä hoitamaan perustettiin Pohjolan Liikenne. Mutta sittenhän sinne kulkeutui etelästä kaikenlaista rosmoa ja varasta.” Joskus sentään penkillä nukkuva herätti epäluuloja. Ajoin sillä hiilikaasuttimella yhden viikon sementtiä Ivaloon. Ne olivat lavojen kyljissä olevia lankkuja, joiden ali kuormaköydet kulkivat. Ennen pitkää Veikkokin sai uuden, ruotsalaisten talvisodan aikana lahjoittaman auton. Jos onnettomuusautoja ei tuli tyystin niellyt, irtoavat osat lähtivät ohikulkijoiden matkaan. SUOMEN HISTORIA 39 PETSAMON RAHTIRALLI V älirauhan aikana Petsamon Liinahamarin satama oli ainoa henkireikä Suomen ja Ruotsin tavaraliikenteelle ulkomaailmaan. Heidän kuljettajansa saattoivat väsyneinä väistää väärälle puolelle kohtalokkain seurauksin. ”Kesä 1940 ajettiin, mutta sitten loppukesästä sinne tuli jo niin paljon yksityisiäkin autoja, että me armeijan miehet jouduimme pois. Ajokki vaihtui, samoin polttoaine. Tärkeä seikka, sillä kapealla tiellä autot helposti kohdatessaan kolhivat toisiaan, ja jos silloin olisi kuormaköysi katkennut, niin kuinka lavalta pudonneet vaikkpa tonnin painoiset paperirullat tai sellupaalit olisi korpiolosuhteissa saatu takaisn kuormaan. Vaikeuksia riitti. Autokomppaniaan. Kolareita tuli myös siksi, että ruotsalaisilla oli vasemmanpuoleinen liikenne. Lempeämpi herätys oli, kun aamulla puisteltiin ylös ja emännät komentelivat, että nouskaas kahville.” Bensaa ja hiilikaasua Petsamon ajojen loputtua Veikko Salonen majaili komppaniansa kanssa jälleen Rovaniemen palokunnan talolla. Tämä oli alku liikenteelle, jossa tavaraa kulki noin vuoden ajan päivittäin keskimäärin 1 500 000 kiloa molempiin suuntiin. Yksityisten sodassa olleet kuorma-autot tarvitsivat kovaa remonttia ennen kuin niillä pystyi taittamaan pitkää ja haastavaa taivalta. Autoporukkamme hajotettiin ja minultakin kysyttiin, haluanko lähteä etelään vai jäädä. Talvisodan jälkeen ensimmäinen laiva saapui Liinahamarin satamaan jo 14. Uusia autoja tuli ajoon vähitellen sitä mukaa kuin niihin ehdittiin laittaa lavojen kylkiin hylkärit eli ohituslistat. Ajoin rahtia, ja tunnelma oli kuin taksiajossa, vaikka olinkin vakinaisessa väessä. Suurimmillaan kalustomäärän on sanottu olleen kaikkiaan 2500 autoa. Kuljetukset, lastaukset, purkamiset, tienhoito ja huollot työllistivät yhteensä lähes 10 000 henkilöä.. Parhaimmillaan myös ruotsalaisia autoja oli 400 kappaletta. Sen johtoon tuli suurin valtuuksin kenraali Talvela. Mutta sitten muistin, että olihan minulla ajomääräys autossa. Pitkä matka vaati monelta veronsa onnettomuuksina, mutta Veikko pärjäsi hyvin. Se oli sellaista aikaa, että tien varren taloon tai mökkiin saattoi mennä vaikka yöllä ja käydä penkille nukkumaan. Pohjolan LiiJäämerentien liikenteessä oli ajamassa monta äkkipoikaa, joiden vauhti korvasi puuttuvan ajotaidon. huhtikuuta, samana päivänä, jona viimeinen puna-armeijalainen poistui Petsamosta. Loviisalaisen Ragnar Nordströmin omistama Greta-laiva toi lastin, jossa oli 80 tykkiä ja 1300 tonnia elintarvikkeita. Mutta kun matkaa oli 531 kilometriä suuntaansa huonolla hiekkatiellä, niin oli sitä vähän väsyksissä. Siihen oli asennettu Telo-hiilikaasutin. Jälki oli sen mukaista
Mutta ei se sota ainakaan neuvoa-antavien puutteeseen kaatunut.” Petsamosta haettiin niin kutsuttuja myrkkybusseja eli Chevrolet-ambulansseja. Kaliiberi sattui sopimaan suomalaisten aseisiin. Piti ajaa kiertoteitä, sillä muuten miehet olisivat varmasti juoneet ne konjakit. Viimeiset kaksi kuormaa olivat ranskalaista konjakkia upseeriruokalasta. ”Kyllä siinä kulmakarvat kärähtelivät! Toisaalta Telo-hiilikaasutin oli kätevä. ”Kyllä se nelikymppinen vaan vei hiilikaasullakin täyden kuorman sementtiä, vaikka vauhti ei kylläkään ollut kova. SUOMEN HISTORIA 40 ”Viimeiset kuormat olivat ranskalaista konjakkia upseeriruokalasta. Asemasodan aikana Vekko Salonen ajoi muun muassa pilkehalkoja Sotkamossa. Veikko Salonen katselee Jäämerentieltä ottamaansa valokuvaa. Ja olipa hyvä ettei se Magneettimäki ollut niin päin ajaessa vastuksena!” Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei myöskään hiilikaasuttimen käyttäjä. Sallan valtauksesta jäi mieleeni valtava sotasaalis: tykkejä, traktoreita, panssarivaunuja ja ammuksia. Viimeinen kuorma oli ikimuistoinen ja yllättävällä tavalla vaarallinen. Ei se sota ainakaan neuvoa-antavien puutteeseen kaatunut.”. Minähän pidin silloin siellä hiilisäiliössä eväitäni, lihapurkkeja sun muuta.” Veikko Salonen ajoi sota-aikana kirjaimellisesti Hangosta Petsamoon. Minä siihen, että kuinka sitä enemmän menisi, kun sitä ei saa kuin viisi litraa kuukaudessa.” Veikko pisti aina 25 säkkiä hiiliä sementtikuorman päälle lähtiessään Ivaloon. Kun uusi sota syttyi, sanottiin, että pudotetaanpas hiilikaasutin pois ja ajetaan bensalla, on nimittäin kiire. Ajoin hiilikaasulla kesään -41 asti. ”Etenemisen perässä ajettiin aina Tuutijärvelle saakka. kenteen kuskit viisastelivat ja kyselivät, että meneekö nyt bensaa enemmän kuin ennen ajaessa. Vietiin kuormakaupalla kranaattejakin linjaan ja sanottiin pojille, että heittäkääpäs ne niille takaisin.” Kesällä 1944 polttoaineeksi vaihtui jälleen bensiini. ”Kesällä 44 ajettiin Karhumäestä armeijan tavaraa Suojärvelle. ”Tuli nimittäin kiireellisiä lähtöjä. Siellä loppui tie, ja sotilaat jatkoivat vesireittejä pitkin. Veikko Saloselle annettiin kuitenkin vain avaimet käteen ja käskettiin mennä. Niiden kanssa ei uskaltanut ajaa päätietä, jota joukot marssivat Suomeen päin. Mitään neuvoja hän ei saanut, joten kantapään kautta oli oppi saatava. Sodan juututtua asemasodaksi otettiin taas hiilikaasu käyttöön.” Kuormana lopulta neuvoa-antavat Jatkosodan alettua Veikko Salonen kuljetti reserviläisiä, varusteita ja eväitä linjaan. Näin minä senkin, kun mies löi kirveellä halki bensatynnyreitä, etteivät ne olisi jääneet vihollisen käsiin. Vaihtajaventtiili toimi vivusta nykäisemällä, jolloin voitiin ajaa joko bensalla tai hiilikaasulla
Tästä syystä niitä käytettiin erityisesti keittiöissä. Tapetit käsiteltiin öljymaalilla tai vernissalla, jolloin pinta oli helppo puhdistaa pyyhkimällä ja se kesti kosteutta. Raaka-aineet tapetteihin saatiin puunjalostustehtaiden sivutuotteena, ja useat yritykset toivatkin markkinoille omat sisustuspahvinsa ja -tapettinsa. Samalla ne toimivat eristysmateriaalina rakennuksien ulkoseinissä. Ab:n Sulfiittitehdas Lulosa-tapettia, Pietarsaaren Selluloosa Oy Korsu-tapettia, Tampereen Kattohuopaja Paperitehdas Oy Tako-tapetteja ja Enson Puuhiomo Enso-tapettia. 1930-luvulta alkaen saatavilla oli useita erimerkkisiä sisustustapetteja ja -pahveja. Tapetit ja sisustuspahvit pitivät lämmön talossa, ja lisäksi niillä sai edullisesti uutta ilmettä sisustukseen. ENSOPAHVI Enson tehtaat toi jo vuonna 1917 markkinoille seinien eristämiseen käytettävän rakennuskartongin eli Enso-pahvin. SUOMEN HISTORIA 41 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Viimeksi mainittu oli tuotemerkeistä tunnetuin, ja ensotapetista muodostui yleisnimitys muidenkin valmistajien tuotteille. Huokeat ja hyvät seinäpahvit 1930-luvulla paperitehtaat valmistivat pinkoja paperitapetteja, jotka löysivät tiensä kansan seinille erityisesti jälleenrakennuskaudella. Yksinkertaiset pahvilevyt, pinkopahvit ja selluloosasta valmistetut paperitapetit tarjosivat huokean vaihtoehdon kodin sisustajille. Selluloosasta valmistetut ensotapetit olivat perinteisiä pinkopahveja paksumpia, ja niitä suosittiinkin juuri niiden kestävyyden vuoksi. Oulu Osakeyhtiö valmisti Oulu-tapettia, Rosenlew & Co. P ula-ajan rakentamisessa materiaalien kierrättäminen ja käytännöllisyys olivat arvossaan
He olivat säikähtäneet pikaista lähtökäskyä, eivätkä lähdön kiireessä mukaan otetut tavarat aina olleet sitä, mitä ajan kanssa Lottana palvellut Kirsti Saarimäki viettää eläkepäiviä omassa kodissaan.. Sitten Kirsti teki harjoittelua Eurassa, minkä päälle tuli kotitalousteknikon kurssi. ”Minut määrättiin ensin Viipuriin ja sitten Säiniölle, kunnes piti alkaa auttaa Antrean pitäjän asukkaiden evakuoinnissa. Valokuvat mukana Kirsti Saarimäki muistaa hyvin, mitä pikainen lähtö oli aiheuttanut. Hän kävi keskikoulun Haminassa ja emäntäkoulun Sakkolassa. SUOMEN HISTORIA 42 Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Aimo Tenni ja SA-kuva Lottana sodassa ja sodan jälkeen Kirsti Saarimäen tarina Naisten uhrautuvaa panosta sodassa ja sodan jälkeen ei voi yliarvioida. Oitista saatiin ruokaa, mutta sekin uhkasi loppua, kun kauppa tyhjeni. Saatuamme junallisen evakkoväkeä lähdimme liikkeelle. Opiskelu jatkui vielä Aarne Nissisen keittokoulussa Helsingissä, mutta sen keskeytti sota ja määräys lottatehtäviin. Hämeenlinnasta nuori lotta sai ohjeet, kuinka hänen tuli menetellä evakkojen kanssa. Vihdoin viimein päästiin Hämeenlinnan suuntaan, ja matka päättyi Iittalan asemalle”, Kirsti kertoo pitkästä matkastaan. Sehän oli myös tärkeä risteysasema, emmekä olleet päästä sieltä ollenkaan läpi. Se määräsi hänen elämänsä suunnan asuinpaikkaa ja elämänkumppaniamyöten. Niemi ) syntyi vuonna 1918 Virolahdella. Lottatehtävät alkoivat syntymäkunnassa Virolahdella, jonne oli sijoitettu sotilaita. Samoihin aikoihin evakoita pakeni sodan jaloista lännemmäksi, ja tämä ilmiö toi liikettä lotan elämään. K irsti Saarimäki (os. Matkasta tuli mielenkiintoinen. Yhden ihmisen elämäntarinan kautta avautuu näkymä lottien suureen ja vaivoja säästämättömään työhön. Sota ei vaikuttanut vain Kirstin opintoihin. Pahoja pommituksia oli ensin Kouvolassa, mutta niistä päästyämme vielä pahempia tuli Riihimäellä. Heille leivottiin muun muassa joululeipomiset. ”Evakot joutuivat aloittamaan elämänsä lähes tyhjästä
Sinä syksynä talvi tuli kovin aikaisin, ja mietittiin, miten saada juurikkaat maasta ylös. ”Oli kaunis aurinkoinen päivä. Yksi asia oli lähes kaikilla mukana: valokuvat." Tuon junan evakot sijoitettiin ympäri Kalvolan aluetta. Sitten oli vuorossa paikan vaihto. Kuva: Pekka Kyytinen / SA-kuva Kuva: A. Koska olin myös tällä koululla pitänyt keittokursseja, opettaja tunsi minut ja kysyi, minne matka. Oli oltava valmis monenmoisiin tehtäviin. Lupasin lähteä. Alueeseeni kuuluivat Mietoinen, Askainen ja Lemu. VanKenttäpappi Leo Tarvainen ei haavoiltaan kyennyt kirjoittamaan kotiin. Pyysin opettajaa soittamaan Ohtisiin, etten tule. ”Ihmiset itkivät ilosta. Olin hiihtelemässä eräälle koululle, matkaa oli parikymmentä kilometriä. Ohitin välitunnin aikana erään toisen koulun. vuonna 40. Alueella viljeltiin 4H:ssa runsaasti sokerijuurikasta. ”Lasitehtaan tiloissa pidettiin työtupakursseja, oli kangaspuita ja ompelukoneita. Välirauhan aikana vienti ja välttämättömyystarvikkeiden tuonti saatiin vaivoin kulkemaan Petsamon työlään reitin kautta. Kirstin oli alettava pitää heille erilaisia kursseja. kenttäsairaalan lotta on rientänyt apuun Tolvajärvellä 1.8.1941. Sodan jatkuessa elintarviketilanne kurjistui koko ajan, sillä tehokkaimmat maataloustyöntekijät olivat rintamalla. Syksyn tehtäviin kuului myös säilöntäkurssien pitäminen.” Uusi sota Jatkosodan alettua lotan tie vei takaisin vallattuun Viipuriin. Arvasin nimittäin uutisen aiheuttavan sekasorron työtuvalla, ja ajattelin, että on parasta palata sinne. Neittamo / SA-kuva. ”Ja voi että sitten alkoi itku! Vaikka he olivatkin antrealaisia, niin se Viipuri oli heille kovin tärkeä paikka.” Kotiinpaluu jäi evakoille haaveeksi, ja lotan työ heidän parissaan jatkui. Evakothan luonnollisesti odottivat kovasti sodan loppua ja kotiinpaluuta.” Evakoiden pettymystä Kun Kirsti suoriutui kahdeksan kilometrin taipaleestaan työtuvalle, uutinen sodan loppumisesta oli jo ehtinyt sinne. Niiden myötä evakoiden koti-ikävä varmaankin hieman helpotti, ja lisäksi tuli opittua hyödyllisiä taitoja. Ohtisten koululle kursseja pitämään, vastasin. 23. SUOMEN HISTORIA 43 mietityt olisivat olleet. ”Minuun otettiin vuoden 1941 puolella yhteyttä ja kysyttiin, lähtisinkö Mietoisiin Turun lähelle 4H-tehtäviin. Sitten myöhemmin se oli vähän kuin 4H-hommaa, laitettiin nimittäin kasvitarhat.” Talvisodan loppumisen Kirsti muistaa erityisen hyvin. Esimerkiksi kasvinviljelypalstat tuottivat arvokasta lisäruokaa, kun Suomessa oli jatkettava elämää supistuneella maaja peltoalalla. Niin juurikkaat sitten punnittiin Mynämäen asemalla multineen päivineen. Hän sanoi, että älä nyt enää sinne mene, sota on loppunut. Siellä olin, kun jatkosota alkoi. Lotta Kirsti Niemen työ Antrean evakkojen kanssa kesti joulukuulle 1940. Eräskin rouva tuli halaamaan minua ja sanoi, että eikö olekin ihanaa, kun Viipuri säilyi meillä.” Lasitehtaalta löytyi Suomen kartta, ja siitä alettiin tutkia uuden rajan sijaintia. Aluksi työtä oli kenttäpostikonttorissa, sitten seurasi muonitushommia ja milloin mitäkin. Kello oli silloin vähän yli kaksitoista maaliskuun 13. Lyhyeksi ajateltu kesäsota jatkui ilman loppuratkaisua. "Yksi asia oli lähes kaikilla evakoilla mukana: valokuvat." Lotat opettelevat sähkötystä Tuusulassa elokuussa 1941. Tuontielintarvikkeita ei saanut, sillä taloustilanne oli huono ja lisäksi meritiet olivat suursodan vuoksi lähes kiinni. Isännät, joiden mailla viljelykset olivat, neuvoivat, että talikoilla
Rajaseutujen asukkaita jäi useampi tuhat sotavangeiksi. Hänestä tuli aviomieheni, ja meille syntyi Hilkka -tytär.” Elämä jatkui, vaikka aikaa leimasi niukkuus. SUOMEN HISTORIA 44 hemmat miehet, poikaset ja etenkin naiset joutuivat koville. Noin kolmasosa noudatti kehotusta mutta siirtyi pääosin vain lännempään Karjalaan. Heikistä oli katto lähtenyt ajan mittaan taivaan tuuliin, ja uusi sateensuoja oli ladottu päreistä. 4H-toimintaa oli yritettävä tehostaa entisestään. Sanoin olevani Puolustuslaitoksen palveluksessa ja etten siis ollut vapaa lähtemään. Työ Maatalousnaisissa oli Kirstille ennestään tuttua, ja niin kudontaja keittokurssien opit lähtivät leviämään ympäri pitäjää. Hän oli Kauhavalta lähtöisin ja haavoittunut vaikeasti talvisodassa Vilajoella. Oli mennyt toinen silmä, vasempaan käteen ja jalkaan oli tullut vammoja, ja lisäksi sirpaleita oli vähän joka puolella. Kirstille sillä oli pitkäkantoiset seuraukset. Syksyn kuluessa heidän tuli tehdä evakuointisuunnitelmat. Kun neuvottelut venyivät eikä mitään tapahtunut, palasi suuri osa lähteneistä takaisin koteihinsa marraskuun loppuun mennessä. Siellä kävi muiden ohella syömässä Metsänhoitolautakunnan metsäteknikko Arvo Kustaa Saarimäki . Talvisodan alussakaan ei evakuointisuunnitelmia ehditty kovin järjestelmällisesti toteuttaa ja lähtö oli monasti paonomainen. Sodan syttyminen lienee aina lopulta yllätys. ”Ensin menin Haminaan, jossa yövyin ystävättäreni luona. Joka tapauksessa tuo talo muutti tulokkaan elämän. päivä. YH:n eli ylimääräisten harjoitusten ensimmäinen vaihe alkoi lokakuun 9. Kirsti Saarimäen tarina EVAKKOJEN TIETÄ TEHDÄÄN V iipurin läänin nimismiehet olivat saaneet kesällä 1939 kassakaapeissa säilytettävät ohjeet evakuoinnin varalta. Tällä tarkoitettiin etenkin sellaista väestöä, jonka oleskelu alueella ei esimerkiksi työn takia ollut välttämätöntä. Sieltä lähti linja-auto. Samoihin aikoihin kehotettiin Karjalankannaksen, Suomenlahden saarien ja eräiden Laatokan Karjalan kuntien asukkaita vapaaehtoisesti poistumaan alueelta. Myös eläimet saivat lotilta huolenpitoa. Kuva: R. Se kierteli Sysmän kautta Hartolaan, ja matka piteni pitenemistään. ”Alakerrassa piti ruokalaa Maria Siltilä . Seuraavana päivänä otettiin uudelleen yhteyttä, ilmoitettiin, että olen vapaa tehtävästäni ja että voin nyt lähteä. Ajattelin jo, että mitähän tästä tulee.” Hartolan seurojentalolta löytyi asunto. Tosin sellaisena toimi vain keittiö – kamarissa asui toinen henkilö. Yön jälkeen matka jatkui junalla Heinolan rautatieasemalle, josta muuttotavarani siirrettiin hevosella torin luo. Silloin minulla ei ollut aavistustakaan, missä Hartola on, mutta täällä minä asun edelleen.” Suhteellisen lyhyt matka Virolahdelta Hartolaan ataittuu nykyään autolla parissa tunnissa, mutta sota-aikana se kesti hieman pidempään. Hevoslääkintälotta työssään Räisälässä syyskuussa 1941. Ruponen / SA-kuva. ”Olin saanut Viipurista loman, ja sillä ollessani minulta kysyttiin, olisinko halukas lähtemään maatalousneuvojaksi Hartolaan. Seuraavana päivänä matkustin junalla Lahteen ja yövyin erään talousopettajan asunnossa. Huutava raaka-ainepula näkyi kaikkialla. Kirsti muistaa vielä hyvin, kuinka eräällä paikkakunnan puuhamiehellä oli Fordin valmistama auto lempinimeltään Heikki
Mutta vielä oli yksi ongelma. Vappujuhliakin järjestettin ja sukkia kudottiin ompeluseurassa. Näin siis toiminta lähti käyntiin kauniina kesäisenä päivänä. Paikalle saapui 25 henkilöä. Kahvia juotaessa saapui paikalle myös Saima Nyrjä. LOTAT Lotta Svärd -järjestö perustettiin vuonna 1921. Niemisen kahvilassa oli hyvä leivinuuni ja asiallemme myötämielinen emäntä. Näin sain ainekset, joista sitten seurojentalon keittiössä leivoin pullaa.” Lahdesta tuli tilaisuuteen ontuva mies kertomaan järjestön toiminnasta. Nyrjä oli innoissaan, kun rahat voitiin ohjata vammautuneiden hyväksi. Kello kymmeneltä lähtevään postiautoon pakkasimme myytävämme, myös monta koria limonadia. Kuva: SA-kuva. Sota-aika kuvastuu pistoolista seinällä. Mukaan saatiin lakkautetun Suojeluskunnan paikallispäällikkö Sulo Tähtinen, ja sanan asiaan liittyvästä tilaisuudesta annettiin kiertää. Järjestyy, tokaisi hän. Naisten aivoriihi alkoi toimia. Järjestö oli muuttuneissa oloissa lakkautettava 23.11.1944. Pulmana oli, mihin osastoltamme jääneet rahat olisi laitettava. Menin ensin meijerille isännöitsijä Jussilan puheille. Kirstin ja muiden rautaisten naisten uhrautuva toiminta maan ja sitä puolustaneiden miesten parissa jatkui vielä pitkään. Jatkosodan aikana jäseniä oli noin 230 000, joista yhtäaikaa komennuksella oli noin satatuhatta. Kun järjestettiin vaikkapa jäärata-ajoja moottoripyörille, oli naisjaosto mukana pitämässä jäällä ravintolaa. Koko lottatyön kirjo on vielä paljon laajempi, ja sen merkitystä voi tuskin yliarvioida. Hän muistelee Hartolan Sotainvalidien osaston perustamista näin: ”Lottajärjestö oli rauhanehdoissa määrätty lopetettavaksi. Menetykset eivät lannistaneet. Kaikkinaisen pulan aikana tuo houkutin olikin aikamoinen. Osaston johtokuntaan valittiin kuusi henkilöä ja puheenjohtajaksi Tauno Palmi , 100-prosenttinen sotainvalidi. Myytävämme menivät kuin kuumille kiville. Mutta sitten puheenjohtaja Saima Nyrjältä tiedusteltiin, olisiko Hartolassa innostusta perustaa sotainvalideille paikallisjärjestö. Sota oli vienyt omansa, mutta iskuja oli yhä jäljellä. Arvo Kustaa kuoli syöpään, joka puhkesi, kun Hilkka oli kymmenvuotias. Illalla aloitettiin myynti ja aamuun se kesti. Järjestön henkeä kunnioittaa tätä nykyä Lotta Svärd Säätiö. ”Kanavan tansseja varten tehtiin valtavat määrät voileipiä. Hän oli menettänyt jalkansa polven alapuolelta. Nyrjä pyysi minut toukokuussa 1945 kylään ja kysyi, olisinko mukana kun osastoa perustetaan. Asiasta kuultuaan eräs maanviljelijä lupasi toimittaa pullaan vehnäjauhot. Naisjaosto Yhdenkin lottana palvelleen henkilön kautta aukeaa avara näkymä siihen suureen työhön, jonka naiset sodissamme tekivät. Saimme Haajasen Mailan ja Koskisen Sirkan kanssa paistaa siellä piirakkamme. Summaa en tiennyt enkä halunnutkaan tietää.” Kuinka saada jähmeät hämäläiset innostumaan asiasta. Saima Nyrjältä löytyi salainen ase. Kirsti Saarimäen työ on jatkunut koko sodan jälkeisen ajan. Eräät vahvat muistot liittyvät Vääksyn kanavatansseihin. Kerroin mistä oli kyse ja sanoin, että nyt tarvittaisiin vähän voita. Kirsti Saarimäelle oli selvää, että sotainvalideja täytyi auttaa, olihan lähin invalidi hänen oma aviomiehensä. Naishenkilö saattoi liittyä jäseneksi täytettyään 17 vuotta, sitä nuorempia kutsuttiin pikkulotiksi. Luonnollisesti suostuin. Näin saimme varoja avustaaksemme sotainvalideja, etenkin heitä, joilla oli suuri perhe.” Lotta neulontatyössä Savukoskella. Miehet tarvitsivat linjoilla lämmintä ylle. ”Pullaakin piti olla, ja sen hankkiminen jätettiin minun tehtäväkseni. Keskeinen vaihe oli Sotainvalidien naisjaoston perustaminen kotikuntaan vuonna 1953. Mitä olisikaan tapahtunut, jos ne satatuhatta miestä, jotka lotat moninaisissa tehtävissään korvasivat, olisivat olleet poissa linjoilta. Vääksyssä kannoimme tavarat linja-autoasemalta kanavalle meille merkitylle myyntipaikalle. Hänellä nimittäin oli pieni kätkö oikeaa kahvia. SUOMEN HISTORIA 45 Sotainvalidit Sota päättyi nimellisesti rauhan allekirjoitukseen, mutta sodan seuraukset asuivat sen kokeneiden kehoissa ja mielissä aina hautaan saakka. Hartolassa toimintaa rahoitettiin muun muassa pitämällä jäätelökioskia, ja olipa linja-autoasemakin heidän hoidossaan. Sotainvalidit ovat olleet toimeliasta väkeä. Kun hän kuuli, että vastuuhenkilöt oli valittu, hän luovutti toiminnan käynnistämiseen tarvittavat rahat kirjekuoressa. Meitä naisia oli neljä tai viisi
Sodan hetkiä Valmista asetta muistuttavat puuosat on varastoitu seuraavia työvaiheita varten.. Kuivasta koivulaudasta sahataan aihioita tukin valmistukseen. 46 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 46 SUOMEN HISTORIA K u va t: SA -K u va / N ei tt a m o Asetehtailua Riihimäellä yhä toimivalla Sakon tehtaalla suunniteltiin sodan aikana uusia asemalleja ja kehiteltiin parannuksia vanhoihin kivääreihin. Puusepänverstaalla tukkiin tehdään tilat metalliosille. Puolustusvoimien valokuvaajan vieraillessa tehtaalla elokuussa 1941 linjoilla valmistui m/39-jalkaväenkiväärejä. Ukko-Pekaksi ristityn aseen muodot hahmottuvat
47 SUOMEN HISTORIA 47 SUOMEN HISTORIA Asentajat kokoavat osista toimivan kiväärin. Kiväärin osat numeroidaan.. Kanuunaporalla porataan piippuaihio auki. Jyrsimessä on työn alla kehys, johon piippu ja lukko kiinnittyvät. Laaduntarkkailuun liittyy erilaisia tarkistuksia sekä koeammuntaa
48 SUOMEN HISTORIA
Eduskunnalla meni myös hyvä tovi etsintöjen rahoittamispäätöksen kanssa, sillä se tehtiin vasta kolme vuotta myöhemmin. Miesten etäinen vainu perustui rajantakaisiin Norjan Kirkkoniemen rautamalmiesiintymiin. Kuitenkin heti ensimmäisenä kesänä Talviaa ja Törnqvistiä onnisti, vaikka onnistumisen luonne pysyikin heiltä vielä salassa. Myöhempi analysointi osoitti malmin olevan nikkeliä. Tuolloin ei tiedetty, millaisia rikkauksia uuden maan povesta vielä löytyisi. Malmia karussa tunturissa Epävarmuus Petsamon mahdollisista malmivaroista näkyi Helsingissä asti, kun parlamentti teki päätöksiään. Elokuussa Kusitaljanjoelta löytyi malmia, jota arveltiin raudaksi Norjan esiintymien tapaan. Lupaavasta ja varsin nopeasta edistyTeksti: Joni Partanen Kuvat: Petsamo-Seura. Aluksi kahden miehen etsintäryhmä ajatteli löytävänsä juuri rautamalmia, jos jotain ylipäänsä oli löytyäkseen. Jäämeren puuttomilta rannoiltako, tunturikoivikoista Petsamonvuonosta sisämaahan vai vielä kauempaa sisämaan havumetsistä, entisen rajan tietämiltä. Ei tiedetty, millaisia aarteita uusi pohjoinen alue sisäänsä saattoi kätkeä, joten niitä ei haluttu antaa valtion käsistä poiskaan. Yksi kehityksen kiinnostava siivu on kaivosteollisuus. Kaksikko päätti aloittaa meren ääreltä. Mutta mistä malmia olisi pitänyt etsiä. SUOMEN HISTORIA 49 Kaukaisen pohjoisen nikkeli Petsamon malmikaivokset Suomeen liittyi vuonna 1920 Tarton rauhansopimuksen mukaisesti uusi itäinen käsivarsi. K un geologisen toimikunnan lähettämä suomalaiskaksikko Alppi Talvia ja Hugo Törnqvist aloitti malminetsinnän Petsamossa 1920-luvun alussa, heitä ohjasi vain karkea aavistus maaperän rikkauksista. Etsintöjen alkaessa vuonna 1921 eduskunnassa päätettiin, ettei Petsamosta myönnettäisi valtauslupia yksityisille tahoille. Tuloksettomiksi jääneiden Jäämeren rantojen koluamisen jälkeen kaksikko oli päättänyt ottaa suunnan kohti sisämaata ja Petsamontuntureita. Petsamon historia osana Suomea jäi lyhyeksi, mutta jo tuona aikana alue kehittyi huimasti. Politiikka hidasti Petsamon malmitarinan etenemistä
Se oli ennen kaivostoiminnan alkua erämaata, jossa vain paikalliset silloin tällöin pistäytyivät. Tuohon mennessä Suomen ainoa malmikaivos Outokumpu Oy oli kärsinyt pula-ajan haasteista, mikä vähensi uskoa paljon kauempana pohjoisessa sijaitseviin nikkelilöytöihin. Eloa kaivosalueella Nikkelikaivos sijaitsi Kolosjoen alueella. Petsamoon muutti paljon väkeä kaukaa eteläisemPetsamon nikkeli Malmimittauksia tehdään Petsamon maaperällä. Toteutuksessa kestää kauan Kun ensimmäisistä tutkimuksista oli kulunut kymmenisen vuotta ja Kaulatunturin alueelta oli löytynyt lupaavia malmiesiintymiä, arvioitiin, että niiden hyödyntäminen oli taloudellisesti kannattavaa. Jos Petsamoon investoisi muitakin kuin suomalaisia, voitaisiin alueen ulkopuolista häirintää pitää vähemmän todennäköisenä. Niin Petsamon nikkeli päätyi maailman johtavan nikkelitoimijan, kanadalaisen Incon ja tämän eurooppalaisen tytäryhtiön Mondin käsiin. Koltat auttoivat tutkijoita kaivauksissakin. Työt olivat katkolla rahanpuutteen vuoksi. Kesien yöttömät yöt tosin takasivat valoa tutkimuksille ympäri vuorokauden, mikäli työtä vain jaksettiin tehdä. Mond toimi kaukaisessa pohjoisessa sinne perustamansa uuden tytäryhtiön Petsamon Nikkeli Oy:n kautta. Ne jatkuivat kolme kesää myöhemmin professori Väinö Tannerin johdolla Törnqvistin toimiessa tämän avustajana. Kaivosalueen rakentaminen aloitettiin vuonna 1937, ja se muutti alueen ilmeen täysin. Suomalaisella kaivosteollisuudella ei ollut kuitenkaan mennyt pelkästään hyvin kuluneena aikana. Kolttien ja heidän porojensa avulla tarvittavat välineet saatiin vietyä ylös tunturiin ja säästyttiin eksymisiltä. SUOMEN HISTORIA 50 misestä huolimatta tutkimukset Petsamon luonnonvaroista etenivät hitaasti. Tavallista oli, ettei lumi sulanut ennen kesäkuun loppua, ja uudetkin lumet satoivat maahan usein jo syyskuussa. Saivatpa suomalaispoliitikot laadittuun sopimukseen myös turvallisuuslisänsä: kaivoslaitokset luovutettaisiin Suomen valtiolle sotatilanteessa tai muun vakavan uhan edessä. Päätös malmin oikeuksien myymättömyydestä Suomen ulkopuolelle oli kääntynyt päälaelleen. Petsamontuntureiden pohjoisrinteiden otollisia malmialueita tutkittiin kymmenenä peräkkäisenä kesäkautena 1930-luvulle saakka. Kesän lyhyt etsintäaika täytyi käyttää tarkoin hyödyksi. Kaivoksen rakentaminen muutti erämaa-alueen ilmeen täysin.. Työn sujumisen kannalta tutkimusryhmälle oli erittäin tärkeää saada apua tunturit tuntevilta paikallisilta. Monenkin poliitikon mielessä saattoi sitä vastoin itää ajatus ulkomaisten sijoittajien mukanaan tuomasta turvallisuustakuusta. Kun Petsamon malmivarat oli kartoitettu, eivät poliitikot olleet pelkästään pahoillaan kaivostoiminnan kotimaisen rahoituksen epävarmuudesta. Pitkäaikaisina pohjoisen asujina kolttasaamelaiset tunsivat tunturit parhaiten, ja he toimivatkin ulkopaikkakuntalaisille korvaamattomina oppaina. Kotimaista kaivostoimintaa pidettiin kannattamattomana varmasti myös poliittisilla syillä
1939: Talvisota. 1944: Suomalaisten aika Petsamossa on ohi. Helmikuu 1920: Siniristilippu liehuu ensimmäistä kertaa Petsamon maaperällä Alaluostarissa. Monet heistä aikoivat asettua perheineen Petsamoon pidemmäksi aikaa. 1943: Nikkelin louhinta ja rikastus täydessä vauhdissa. Neuvostoliitto hyökkää rajan yli Petsamossa aamulla 30. Tammikuu 1921: Tasavallan presidentti K. Elokuvateatterissa käynnin lisäksi silloin tällöin pääsi katsomaan työnantajan hankkimia esiintyjiä. 1931: Lotta Svärdin paikallisosasto perustetaan. 1920 1925 1930 1935 1940 1941: Saksalaiset joukot saapuvat Petsamoon kesäkuussa ja aloittavat pian Operaatio Platinaketun tarkoituksenaan edetä Murmanskiin. Tanssiinkutsun juuret ulottuvat vuosikymmenten taa. Lokakuu 1920: Suomi saa Petsamon Tarton rauhassa. 1930: Itäisen käsivarren lapualaiskesä. J. Helmikuu 1921: Petsamo siirtyy käytännössä Suomen haltuun, kun suomalaisia joukkoja saapuu alueelle. Punatautiepidemia vaatii uhrikseen erityisesti lapsia. Olipa SalmiMalminnostotorni kohoaa Kolosjoen kaivoksella.. SUOMEN HISTORIA 51 SUOMEN JA PETSAMON YHTEISET VUODET Suomi-neidon ja sen itäisen käsivarren yhteinen tanssi ei ehtinyt kestää kuin reilut parikymmentä vuotta, mutta noinakin vuosikymmeninä ehti tapahtua kaikenlaista. Esimerkiksi Georg Malmstén kävi yhtiön kutsumana esittämässä laulujaan petsamolaisille. Nikkelintuotanto myydään kesällä saksalaisille. Vuonna 1864 Venäjän keisari Aleksanteri II oli antanut lupauksen, jolla Suomi myöhemmin perusteli Petsamon saamista. Huhtikuussa Petsamo takaisin Suomen hallintaan. Monenmoisia yrittäjiä saapui Salmijärvelle Kolosjoen vetämänä, ja Petsamon poliisi olikin hyvin työllistetty tämän kaiken keskellä. Kolosjoki oli eläväinen uudiskylä aiemmin tyhjässä tunturissa mutta samalla myös suljettu yhteisö muilta kuin Petsamon Nikkeli Oy:n työntekijöiltä. Sana tunturialueiden malmivarojen arvokkuudesta alkaa levitä. marraskuuta. Kun varsinaisen kaivoksen ja sen lähelle syntyvän asuinalueen rakentaminen oli vuonna 1939 päässyt vauhtiin, asui Kolosjoella parhaimmillaan noin kaksituhatta henkilöä. Kun raskas työ vaati raskaita huveja, täytyi miesten lähteä Salmijärvelle. Shanghain kerrostaloalueen mukavuuksiin kuuluivat muun muassa wc ja kylpyhuone, kylmä ja lämmin vesi sekä keskuslämmitys. Suojeluskunta perustetaan Petsamoon. Kahviloiksi itsensä naamioineet salakapakat vetivät työmiehiä puoleensa, ja juominkihoukutusten lisäksi pahaa-aavistamattomien rahoja olivat kärkkymässä myös korttihuijarit. Ståhlberg julistaa Petsamoon poikkeustilan valtioon vasta liitetyn uuden alueen sisäisten olojen epävarmuuden vuoksi. Petsamon valtuustosta ei löydy kommunisteja. 1940: Sotatoimet lakkaavat maaliskuussa. Alueen mittapuulla se oli paljon, sillä koko Petsamossa oli ollut asukkaita noin 1400 sen liittyessä osaksi Suomea. Kolosjoella kelpasi asua, sillä elinolot olivat kanadalaisen emoyhtiön merentakaisiin oloihin nähden paljon paremmat eivätkä asuinrakennukset suinkaan kalvenneet ajan muuhun Suomeen verrattuna. Alue evakuoidaan ja välirauhansopimuksen mukaisesti Petsamo luovutetaan Neuvostoliitolle. mästä Suomesta. 1932: Suomen uusi asevelvollisuuslaki ulottaa asevelvollisuuden myös Petsamon alueelle. Kolosjoelta ei puuttunut myöskään työläisille tarkoitettuja viihdykkeitä. Erityisesti tämän vuoksi kaivoskylän läsnäolosta hyötyi myös läheinen Salmijärven kylä
Paljon ehti alueella parissa vuosikymmenessä muuttua, mutta lopulta sodan jymy kuitenkin vei Kolosjoen mennessään. Taistelu metallista. Helsinki. Löytyneen nikkelin hyödyntäminen oli ohi jo ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Siinä missä Kolosjoki oli rauhaisa asuinsija, voi Salmijärven ajatella olleen kaivosmiehille kuin Kanadan Klondiken Dawson City mainareille edellisellä vuosisadalla. Vuorimiesyhdistys. Vahtola, Jouko & Onnela, Samuli & Aittamurto, Veikko 1999: Turjanmeren maa. Sotia edeltävän Suomen koilliskärjen tarunhohtoinen nikkeli on kenties saanut uudessa historiantulkinnassa jo myyttiset mittasuhteet. Tärkeintä kuitenkin on, että Kolosjoen kaivos pysyy keskustelun myötä kansan muistissa. SUOMEN HISTORIA 52 Petsamon nikkeli Autere, Eugen & Liede, Jaakko (toim.) 1989: Petsamon nikkeli. Rovaniemi. Petsamon historia 1920–1944. Asunnoissa oli muun muassa keskuslämmitys.. Myös kaivoskylän vireä elämä oli hädin tuskin ehtinyt asettua uomiinsa ennen päättymistään. NIKKELI JA SOTA P etsamon nikkelin merkityksestä talvija jatkosodan taustalla on aivan viime aikoina käyty keskustelua. Antti Hietalahti esittää teoksessaan Talvisodan salainen strategia (Otava 2016) uuden tulkinnan, jonka mukaan jo ennen talvisotaa saksalaisten toimintaa ajoi vahva kiinnostus Suomen nikkeliin. Shanghaiksi kutsuttu Kolosjoen asuntoalue oli hyvin nykyaikainen. Sekä talviettä jatkosota keskeyttivät kaivoshankkeen etenemisen, ja lopulta koko Petsamo jäi Neuvostoliiton suuren maan huomaan. Hietalahti väittää, että suomalaisetkin pelasivat neuvottelupöydässä nikkelikortilla eivätkä olleet vain suurvaltojen riepoteltavana. Petsamo-seura. Sodan melskeisiin kadonnut Kolosjoen kaivoshanke tiettömässä tunturissa oli huomattava ja mittava hanke, joka osoittaa hyvin Suomen halun kehittää itäistä käsivarttaan. Lähdeluettelo järvellä myös tukku maksullisia naisia yksin eläviä työmiehiä houkuttelemassa
Simo Viljasen keräilyharrastus pääsi vauhtiin miehen muutettua Kuurilan kylän Leirimäelle 1990-luvulla. 54 SUOMEN HISTORIA. Pihapiirissä olevat rakennukset kätkevät sisäänsä tuhansia keräilyesineitä öljykanistereista makeisrasioihin
Pojat työskentelivät lähiseuduilla metsäja turvetöissä sekä muun muassa kartanon tiilitehtaalla. Mutta kun katselemme tarkemmin ympärillemme, huomaamme, että uusi isäntäkin on saanut huhkia keräilytoimen parissa. Asiaan sopivasti itse kotikin on historiallisesti kutkuttava. ”Ostin tämän paikan vuonna 1996. Tila on nimeltään Leirimäki, ja se on toiminut sodan aikana siirtopoikien työpalveluleirinä. Entinen metsuri alkoi kerätä niitä muutama vuosikymmen takaperin. Rakkaudesta kaikkeen vanhaan Simo Viljasen keräilymuseo Hämeenlinnan Kuurilan kylässä sijaitseva Simo Viljasen keräilymuseo on ehtymätön aarreaitta nostalgiaa janoaville. Sen jälkeen keräilyinnostus karkasi vähän käsistä”, Simo Viljanen myhäilee. ”Vuonna 1980 minulta käytiin kyselemässä vanhaa moottorisahaa mikroautoon. Nuoret olivat pääosin siirtokarjalaisia, joskin mukaan mahtui myös poikia, joilla oli rikollista taustaa. Aluksi leirille lähetettiin nuoria poikia pakkotyöhön, ja vuosina 1942–46 siellä työskenteli vapaaehtoisia työpalveluksessa. SUOMEN HISTORIA 55 Teksti ja kuvat: Mari Immonen. Viljasen keräilykipinä syttyi jo pienenä poikana. Intohimoisena moottorisahojen keräilijänä tunnettu mies on koonnut muutamassa vuosikymmenessä esinekokoelman, joka saa laajuudessaan monet julkisetkin museot kalpenemaan. H ämäläisen yksityismuseon pihamaalla talon isäntä tervehtii iloisesti vierasta. Rasioista sahoihin Entinen työleiri näyttää hiljentyneen. Siitä alkoi innostus saViljasen kokoelmasta löytyy runsaasti muun muassa erilaisia makeisja suklaarasioita menneiltä vuosikymmeniltä. Hän on Simo Viljanen , intohimoinen keräilijä, joka on koonnut kotinsa monet ulkorakennukset ja piha-alueen täyteen entisajan tavaraa. Sieltä se harrastus on lähtöisin.” Pitkään Viljanen harrasti ensisijaisesti moottorisahoja. ”Nuorena keräsin muiden tapaan purkkakuvia ja tulitikkurasioiden päällisiä
Ne keräilijä on hankkinut pääosin entisestä opinahjostaan Taljalan kansakoulusta Kalvolasta. hojen keräämiseen. 6. Museon hyllyjen uumenista löytyy tavaraa parranajovälineistä vanhoihin kolikoihin. 1. Sahoista rasioihin Simo Viljasen matkaan on vuosien saatossa tarttunut keräilyesineitä laidasta laitaan. 5. Viljasen kokoelma on karttunut rompetoreja ja kirpputoreja kierrellessä. Ajattelin, etteivät kaikki sahat saa joutua mikroautojen koneiksi”, Viljanen naurahtaa. Ajattelin, että täytyy olla jotakin muutakin. Niitä kuitenkin kerää moni muukin, eivätkä ne juuri kiinnosta naisia. Muille keräilijöille mainittakoon vinkiksi, että vaihtokauppoihin mies on silloin tällöin taipunut. Huutokaupoissa sen sijaan miestä ei juuri näe, sillä hänen mukaansa hinnat kohoavat niissä usein liian korkeiksi. Vanhan ajan telefoonit ja puhelinvaihteet saavat viettää eläkepäiviään keräilymuseon hyllyillä. Keräilymuseon kokoelma kasvaa koko ajan, sillä jo hankituista esineistä Viljanen ei hevillä luovu. Keräilymuseossa voi törmätä moneen tuttuun viime vuosisadan esineeseen ja tuotepakkaukseen. 1 2 SUOMEN HISTORIA 56 Keräilijä Simo Viljanen Pihapiirin rakennuksista löytyy lähes kaikkea mitä ajatella saattaa: vanhoja moottoreita, mopoja, perämoottoreita, polkupyöriä, kirjoituskoneita, puhelimia, äänilevyjä ja vanhan ajan kauppatavaroita.. 3. Viljasen keräilyharrastus alkoi moottorisahoista, joita miehen kokoelmissa on nykyisin viitisensataa. Myös koulutarvikkeita Viljasen kokoelmasta löytyy runsaasti. 4. 2. Pihapiirin rakennukset kätkevätkin sisäänsä lähes kaikkea mitä ajatella saattaa: vanhoja moottoreita, mopoja, perämoottoreita, polkupyöriä, kirjoituskoneita, puhelimia, äänilevyjä sekä vanhan ajan kauppatavaroita kuten makeisja kahvipaketteja, juomapulloja ja tupakka-askeja. Lukuisat purnukat ja purkit pitävät sisällään monenmoista tuotetta suksivoiteista kenkälankkiin. Entisaika on hellyttävästi esillä Viljasen kodin pihapiirissä. Siitä syystä ryhdyin keräämään vanhan kaupan tavaraa kuten pakkauksia”, Viljanen kertoo. ”Aluksi keräsin lähinnä vain sahoja
046 533 3824). 4 5 6 3 Viljasen keräilymuseo sijaitsee Iittalantien varrella lähellä Kuurilan kylän keskustaa ja on avoinna yleisölle sopimuksen mukaan (p. 57 SUOMEN HISTORIA
Materiaalien puute ja ulkomailta tuotujen raaka-aineiden tuonnin tyrehtyminen synnytti monenlaisia korviketuotteita ja tilapäisratkaisuja. Maiju Gebhardin vuosina 1944–45 kehittämästä astiankuivauskaapista tuli tunnetuin Työtehoseuran markkinoima keksintö. Tehoa kotitöihin S uomessa Työtehoseuralla oli merkittävä rooli kotitalouksien valistustyössä 1940-luvulla. Tavallisten kotien arkiaskareiden sekä maataloustöiden kehittämisestä vastasi puolestaan Työtehoseura, joka oli perustettu jo 1920-luvulla. S otavuosien aiheuttama pula vaati kekseliäisyyttä, jotta elämä kotitalouksissa saattoi jatkua entiseen tyyliin. Ennakkoluulottomia uusia oivalluksia etsittiin kuumeisesti. Niukkuus näkyi paitsi kansalaisten jokapäiväisessä elämässä myös maan teollisuudessa. SUOMEN HISTORIA 58 Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Tero Björklund. Päämajan alaisuuteen perustettiinkin maaliskuussa 1944 erillinen Keksintötoimisto, joka toimi saman vuoden loppuun asti. Uusia kehitysideoita kaivattiin myös maanpuolustustyöhön. Keksintötoimistoon tulleet kehitysideat liittyivät luonnollisesti suurelta osin sodankäyntiin rintamalla, joskin toimistoon saapui myös ehdotuksia esimerkiksi lomapäivien laskemista helpottavasta apuvälineestä sekä tippuriruiskusta. Pula-ajan keksintöjä Pula ja puute pakottivat ihmiset kehittämään uusia keinoja arjesta selviämiseen. Työtehoseura järjesti koulutustilaisuuksia sekä tutki ja kehitti tehokkaita työtapoja ja apuvälineitä kotiaskareita helpottamaan. Valtiovalta kannusti sekä tavallisia kansalaisia että tiedemiehiä kehittelemään erilaisia raaka-aineita sekä kierrätysideoita. Osa pula-ajan korvikemateriaaleista ja keksinnöistä jäivät säännöstelyn päätyttyä unholaan, mutta osa näkyy arjessamme tänäkin päivänä
SUOMEN HISTORIA 59. Pula-ajan keksintöjä Sätkien pyörittäjä S avukkeita alettiin pula-ajan alussa säännöstellä, ja silloin monen kasvimaan reunalla ryhdyttiin kasvattamaan nurkantakaista eli kessua. Mistään uudesta keksinnöstä ei ollut kyse, sillä paperiliinat oli tuotu markkinoille vuonna 1924 Yhdysvalloissa ja Japanissa ne oli tunnettu vuosisatoja aiemmin. Samalla Jalmari Ahokkaan vuonna 1942 patentoimasta savukkeenkäärijälaitteesta tuli monen sotilaan taskusta löytyvä varustus. Vuosina 1943–48 Suomessa myös kokeiltiin kumivoikukan viljelemistä, mutta matalan kumipitoisuuden vuoksi se ei kuitenkaan ollut vakavasti otettava kilpailija ulkomailta saadulle kumipuulle. Paperiset liinat P ahimpaan pula-aikaan kankaiset pyyheja nenäliinat korvattiin paperisilla. Kumille etsittiin kotimaista korviketta ja luonnonkumin rinnalla käytettiin synteettisiä kumeja sekä uusiokäytettyä kumiromua. Suomessa paperiliinojen käyttö kuitenkin yleistyi vasta pula-ajan myötä. Kumia kukasta K un pulavuosina ei voitu tuoda luonnonkumia ulkomailta, haittasi rengaspula autoja polkupyöräliikennettä
SUOMEN HISTORIA 60 Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Sari Mantila. Heino Sorjonen oli noussut koko maan tietoisuuteen ryöstämällä pankin vuonna 1950 Helsingin Vuorimiehenkadulla. Heidän pankkiryöstöistään ja vankilapaoistaan kirjoitettiin ahkerasti lehdissä. Sorjonen sai rikoskumppaneineen poikkeuksellisen suuren saaliin. Vaarallisten kuritushuonevankien pako herätti levottomuutta ympäri maata. Sitä ennen Sorjonen ehti kirjoittaa ryöstöreissullaan Suomen rikoshistorian kuuluisimmat runonsäkeet. Vangit tiirikoivat tiensä ulos ja ylittivät aamuhämärän turvin Kakolan muurin. Minne nämä vaaralliset kuritushuonevangit katosivat. Hän oli pankkiryöstäjä Heino Hilarius Sorjonen, jonka elämä oli myös päättyvä pian. Myöhemmin mies jäi virkavallan haaviin, ja hänet passitettiin Turun Keskusvankilaan. Samoin oli käynyt Dynamiitti-Laineena tunnetulle roistolle. Hentomielinen Hilarius Herrasmies ja pankkirosvo Eräänä joulukuisena päivänä vuonna 1953 kaksi vaarallista vankia pakeni Turun keskusvankilasta. Vain toinen heistä selvisi paosta hengissä. Vankilan muurit eivät kuitenkaan näitä miehiä pidätelleet. Vuoden 1953 lopulla he kolkkasivat yhden vartijoista ja varastivat tältä pistoolin. H eino Hilarius Sorjonen ja Uuno Olavi Laine olivat 50-luvun kuuluisimpia rikollisia
Sorjonen piilotteli virkavallalta koko kevättalven. Herrasmiesrosvo Tammikuussa 1954 Heino Sorjonen jatkoi rötöstelyään. Huhtikuun puolessavälissä poliisi sai vihjeen, jonka mukaan Sorjonen piileskeli eräässä heinäladossa Ahmoolla nykyisen Karkkilan alueella. Sitä ennen hän päästi Siskon kahleistaan. Piiritysoperaation päätteeksi Sorjonen päätti päivänsä ampumalla itsensä. Paitsi lehdistö myös teatterija elokuvamaailma kiinnostuivat aiheesta. Sorjonen suostuikin tähän ja kirjoitti nimensä lisäksi paperille pienen muistovärssyn: ”Kun sydän itkee, minä hymyilen, kun tuska polttaa, minä laulelen.” Pakomatkan päätös Aamun valjetessa oli poliisi jo saapunut paikalle. Muurilta hypätessään Laine oli vahingoittanut pahoin jalkansa. Tällä kertaa ryöstön kohteeksi valikoitui Vihdin Säästöpankin konttori. Tilanteesta häkeltynyt Sorjonen sitoi naisten kädet rautalangalla. Hän oli mitä ilmeisemmin päättänyt, ettei enää kaltereiden taakse palaisi, ja niin hän aneli Sorjoselta armonlaukausta. Koska yövartija oli saapumassa kierrokselleen, Sorjonen päätti sittenkin luovuttaa ja lähteä tyhjin käsin. Kun vankitoveri ei tähän suostunut, riisti Dynamiitti-Laine oman henkensä. Meijeritilit eli maitorahat oli jaettu jo valmiiksi tilipusseihin maidontuottajia varten. Sorjonen otti pistoolin esiin ja kehotti johtaja Forsiusta antamaan pankkiholvin avaimet. Miehen olinpaikasta saatiin runsaasti vihjeitä, mutta yksikään niistä ei johtanut pidätykseen. Erikoisen tapahtumasarjan päätteeksi nuori nainen pyysi saada vielä nimikirjoituksen maineikkaalta rikolliselta. Tosiasiassa tällaista määräystä ei ollut olemassakaan. Hän alkoi pohtia muita tapoja ryöstön toteuttamiseksi. Illan hämärissä Sorjonen tunkeutui sisälle pankkirakennukseen, jossa pankinjohtaja Saara Forsius ja hänen taloudenhoitajansa Sisko Jokinen olivat paikalla. Tällä kertaa päästiin kuumille jäljille. Vuonna 1988 ilmestyi Taavi Kassilan ohjaama Petos-elokuva. Virkavallan oli kuitenkin vaikea uskoa, että koko maan etsityin rikollinen olisi vieraillut pankissa. Miesten tiet erkanivat pian paon jälkeen. Heino Sorjosen maallinen vaellus sai traagisen päätöksen, mutta tarina maankuulusta herrasmiesrosvosta elää yhä. Sorjosen pakomatka sen sijaan jatkui. Sorjosen Siskolle kirjoittaman viestin käsialasta ja paikan päältä löytyneiden sormenjälkien perusteella varmistuttiin siitä, että naisten kertomus piti paikkansa. Sisälle päästäkseen Sorjonen oli tekeytynyt lähistöllä liikkunutta epäiltyä jahtaavaksi poliisiksi, mutta pian miehen todelliset tarkoitusperät valkenivat naisille. Sorjonen tiesi, että pankissa säilytettiin suurta summaa rahaa seuraavan päivän meijeritilien maksua varten. Ovelat naiset keksivät kuitenkin keinon harhauttaa pankkirosvoa. He kertoivat, etteivät yksin päässeet pankkiholviin, sillä näin oli määrätty uudessa säästöpankkilaissa. SUOMEN HISTORIA 61. Elokuvan tunnussävelmä Hentomielinen Hilarius syntyi lauluntekijä Juice Leskisen kynästä
16.8.1963 Tämän kuvan piirtämisen aikoihin USA:n ja Neuvostoliiton kilpajuoksu kuuhun oli jo alkanut. Aika muuttuu ja myös ruoan arvostus sen mukana. Karin mustahattuinen omakuva selailee tässä 30-vuotisen sodan historiaa. Tämä kirvoitti perheen vaimolle uutta intoa leipoa ruisleipää ja Paavolle halun auttaa naapuria: ”Nytpä meillä alkaa ilon päivät, syrjähän nyt petäjäinen silkko, rukihisen nyt ma leivän leivon.” Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: ”Vaimo vaimo, sit’ ei kuri kaada, veljeään ken hädässä ei hylkää. Tässä kerrotaan, miten tyytymätön kansa meni ja heitti pari neuvosherraa linnan ikkunasta ulos lantatunkiolle. SUOMEN HISTORIA 63 7.3.1997 Perinteiseen elämäntyyliin kuuluu moni muukin asia kuin maisema. Ne olivat niitä vanhoja kultaisia aikoja ne… – Monissa kansan vanhoissa uskomuksissa on myöhemmin todettu olevan tieteellistä pohjaa. Pettuleivän kilohintaa mitataan jo kymmenissä euroissa. Tai ainakin yrittänyt pistää, eihän se aina ole onnistunut. L. Ajatteles miten meille nauretaan, jos matka kuuhun tulee osoittamaan, että se onkin suuri juusto!. Tuosta summasta pelkkien kuvien lähettäminen Maahan lohkaisi pari miljardia: Onkin aiheellista kysyä, olivatko kaikki ennakko-oletukset vakaalla pohjalla. Omakuva oli varsinainen filosofi. Vanhaan aikaan pettua syötiin vain pakon edessä, nykyisin se on kallis terveysruoka. Yleisesti on arveltu Karin omakuvan olleen jonkinlainen väliaikaishahmo, jonka avulla hän kevensi sekä lukijoiden että omaa mieltänsä ja piti lomaa pilakuvissa toistuneista poliittisista aiheista. Se ansaitsisi jopa oman teoksensa. Muistellaanpa vaikka nuijasotaa. Vanhanajan isäntämiehen repliikki on peräisin J. Maailmankaikkeutta Kari pohti toki muutenkin. Neil Armstrongin legendaariset askeleet kuun pinnalla nähtiin reilut viisi vuotta piirroksen alkuperäisen ilmestymisen jälkeen. Yhdysvaltain kuuprojektin parissa työskenteli puoli miljoonaa ihmistä ja rahaa paloi 25 miljardia dollaria. Runon loppuhuipennuksessa iloitaan siitä, että Paavon sato säästyi hallalta. Runebergin kuuluisasta runosta Saarijärven Paavo vuodelta 1830. Pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla.” (Suom. Otto Manninen) 12.11.1963 Vanha kansa on aina pistänyt herrat kuriin. Karin omakuvaa on pidettävä varsin onnistuneena ja osuvana luomuksena
SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta. SUOMEN HISTORIA 64 Ristikko
Minä vuonna Väinö Linna tuli suomalaisten kukkaroihin?. a) 1896 b) 1900 c) 1906 SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. Minä vuonna naiset saivat Suomessa äänioikeuden. Minä vuonna Suomessa laskettiin liikkeelle viimeinen uusi markkaseteli. a) 1987 b) 1993 c) 1997 5. Missä Olavinlinna sijaitsee. Kenen tunnetuimmat maalaukset ovat Hihhulit ja Jytkyt. 1. a) Mauno Koivisto b) Martti Ahtisaari c) Tarja Halonen 3. a) Kokkola b) Pietarsaari c) Vaasa 4. Kenen esikoisteos on vuonna 1947 ilmestynyt Villiomenapuu. a) Savonlinnassa b) Oulussa c) Uudessakaupungissa 7. 1 a, 2 b, 3 c, 4 b, 5 b, 6 a, 7 a, 8 c, 9 b, 10 c SUOMEN HISTORIA PALVELEE OSOITTEENMUUTOS TAI TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme puh. Kuka Suomen presidenteistä on syntynyt Viipurissa. a) Pirkka-Pekka Petelius b) Matti Pellonpää c) Vesa Vierikko 2. a) Paavo Haavikon b) Kirsi Kunnaksen c) Lauri Viidan 10. a) Pekka Halosen b) Tyko Sallisen c) Eero Järnefeltin 6. Mikä Suomen kaupungeista oli vuosina 1855–1917 viralliselta nimeltään Nikolainkaupunki. Missä talviolympialaisissa Suomi on tehnyt tähänastisen mitaliennätyksensä. a) Sankt Moritzissa 1948 b) Innsbruckissa 1964 c) Sarajevossa 1984 9. Kuka esitti Hamletia Aki Kaurismäen elokuvassa Hamlet liikemaailmassa. a) Ile Kallio b) Albert Järvinen c) Janne Louhivuori 8. Oikeat vastaukset visan alla. Kuka oli Hurriganes-yhtyeen ensimmäinen kitaristi. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa EDELLISEN RISTIKON RATKAISU SUOMEN HISTORIA 65 Vastaukset Visa K u va : SA -k u va 4
66 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA 50-luvulla vilustumisoireisiin löytyi monenlaista helpotusta.
...Suomen Historian 14. joulukuuta 2016 Suomen Historia 7/2016. SUOMEN HISTORIA 67 Jatkoa luvassa... 2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA 50-luvulla syysmuotia esiteltiin pilke silmäkulmassa. numero ilmestyy 1
määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. on lehti tuningharrastajille. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. nu m er o • 7/2 01 6 7/2016 • Hinta 8,90 € SAIRAANHOITAJA MANNERHEIM HUVIPUISTO TEOLLISUUS ARKKITEHTUURI PETSAMO Astu sisään Peikkometsään Laivanrakentajien Turku Muoviset Futuro-talot Malminetsintää ja rahtirallia HARRASTAJA Simo Viljasen keräilymuseossa. Puhelimitse: puh. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “H et ke äk ää n en ol e ka tu n u t sit ä, et tä ol en sa ira an h oi ta ja .“ – So p h ie M an n er h eim 6 414888 002355 1 6 7 80 02 35 -1 60 7 PAL VKO 2016-48 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Su om en H ist or ia n 13 . Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Tuning.. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.