lusto@lusto.. numer o • 1/2015 Suomen Historia 1/2015 Hinta 8,90€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ MAAMME PUOLUSTAJAT VIINA VAPAAKSI RIKOSTARINA SOTA-AJAN ARKI Kahvin salakuljetusta 40-luvun Lapissa Arvi Mäkisen sotamuistot Kansa äänesti kieltolain kumoon 6 414888 002355 1 5 1 800 235 -1 50 1 PAL VKO 2015-19 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Sähköansoja rouvalle HENKILÖKUVA Olavi Virran tarina “Suomen p onnistus oli melk oinen – neu volatoiminta v altiollist et tiin so dan aik ana ja sitä la ajennet tiin r ajusti heti sen jälk een. 015 345 100 Lustontie 1 58450 PUNKAHARJU Lustontie 1, 58450 PUNKAHARJU. neuvolaan Suomen lapset Näin syntyi suomalainen neuvolajärjestelmä Suomen Historian 1. “ UUTUUSLEHTI! Maat metsät tehtaat NÄYTTELY PITKÄSTÄ 1950-LUVUSTA 1950 1950 www.lusto.
2 SUOMEN HISTORIA SUOMEN HISTORIA 83 Jatkoa luvassa... ...Suomen Historian 2. numero ilmestyy 7. Suomen Historia 1/2015. Tilauskupongin löydät sivujen 18-19 välistä. toukokuuta 2015 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi
3 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Nuijamaan kansakoulun oppilaat hiihtolomalla luultavasti 1920-luvulla K u va : His to rian kuv ak o ko elma , Museo vir as to
Silti kuvassa esiintyvien ihmisten kasvoilta välittyy rauha, ja usein ilmeistä on helppo aistia myös onnellisuutta. Joukkoon mahtui toisenlaisiakin näkymiä. Kesällä täällä on lumoavan kaunista, lämmintä ja valoisaa. Me kaikki. Pitkä talvi asetti tiukat ehdot myös kesälle, olihan moni asia pakko tehdä valmiiksi talven varalle. Etulinjaan rakennetun saunan lauteilla istuvien miesten olemuksesta ei voi mitenkään päätellä, millaisissa olosuhteissa löylyjä heitellään. Mukillinen höyryävän kuumaa korviketta nuotion ääressä saa sotilaan rennoksi karussakin ympäristössä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi KANNESSA: Terveyssisarten toimintaa vallatulla alueella Muolaassa vuonna 1943. Jotkin otokset saavat katsojan mietteliääksi. Varmasti se joskus olikin, mutta valoisiakin hetkiä on ollut. Sama kaava toistuu sotakuvissa. Valokuvan yksityiskohdissa saattaa nähdä köyhyyttä ja kurjuutta. Isojen muutosten virrassa elävät sankarit, suurmiehet, tarmokkaat äidit, sitkeästi uurastavat miehet ja vailla huolta remuavat lapset. Se pysäyttää, kun silmiin sattuu kuva isästä, joka kaivaa lapiolla jäiseen maahan pientä hautaa äidin seuratessa ilmeettömänä vieressä. Tässä lehdessä me etsimme tuntemattomia tarinoita Suomen menneisyydestä ja tuoretta näkökulmaa tuttuihin kertomuksiin. (06) 2810 170 Fax (06) 2810 112 Toimitusjohtaja Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 K annen kuv a: S A -kuv a K u va : S A -kuv a. Suomen Historian ensimmäisen numeron sisältöä ja aiheita pohdiskellessani kävin läpi tuhansia vanhoja valokuvia. Pienen kansan historia koostuu suurista, koko kansaa yhdistävistä ponnistuksista, mutta yhtä lailla se koostuu yksittäisten ihmisten elämäntarinoista. SUOMEN HISTORIA 4 Pääkirjoitus 17. Talvellakin maisemat ovat komeita, joskus upeampia kuin kesällä. Toimituksessa Päätoimittaja Kari Mattila Toimittaja Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Aimo Tenni, Enna Poutiainen, Jonna Pulkkinen, Heli Lehtelä, Tapio Mäntyniemi, Juha Pokki, Mari Immonen, Pekka Tuomikoski, Annu Susanna Yliluoma Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Tilaajapalvelu Puh. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Postiosoite Suomen Historia PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. maaliskuuta 2015 Suomen Historia 1/2015 Kuvien kertomaa Suomi on vastakohtien maa. Mutta luonnon varassa eläneille vuoden kylmimmät kuukaudet olivat ankaraa aikaa. Usein ajatellaan, että elämä oli kurjaa ja raskasta
5 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Futuro-talo lähdössä Finnfocus-näyttelyyn Lontooseen 1968 K u va : Leh tikuv a / M at ti T ap o la
34 Pitkä sota – monta mutkaa Kannessa Yhden sotamiehen pitkään asemasotaan mahtui uhkarohkeita yhteenottoja vihollisen kanssa ja joutilasta hevosenleikkiä. Ruotsista virtasi laitonta kahvia koko maan kuppeihin keinolla jos toisellakin. Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 1. Kansanäänestyksen viesti oli laimeasta äänestysinnosta huolimatta selvä. numero Suomen Historia 1/2015 K uv a: M LL Romanttiseen tyyliin tottuneiden silmiin suoralinjainen kahvipannu oli joko piristävä tai outo. 56 "Minä olen laulaja!" Kannessa Olavi Virta oli sähkömies, tuotantopäällikkö, levykauppias, kirjanpainaja, päätoimittaja, vähittäismyyjä, näyttelijä, sanoittaja, säveltäjä, kitaristi, viulisti – ja tietysti laulaja. 46 Puolivallatonta kahvia Kannessa Sota-aikanakin suomalaisten kahvihammasta kolotti, vaikka aine oli kortilla. 26 Kieltolaki kumotaan Kannessa Alkoholijuomat kieltävä laki oli taloudellinen ja ulkopoliittinen kysymys. 22 Tarttuvan silmätulehduksen hoitoa nykyisen itärajan takana Pitkärannassa vuonna 1927. Se tavoittaa liki kaikki lasta odottavat ja alle kouluikäisten lasten perheet. Finel-kahvipannu Pehtoori s. SUOMEN HISTORIA 6 12 Suomen neuvolajärjestelmän synty Kannessa Suomalainen neuvolajärjestelmä on laajuudessaan ainutlaatuinen. 12
Morsion kaula sai kantaa pahimmillaan kahdeksan kilon koristetta. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Historian uutisia ja erikoisuuksia 40 Sodan hetkiä Kuinka sauna nousee rintaman taakse alle kahdessa tunnissa. 44 Näsilinnan tuho Kummitustalonakin tunnettu tamperelainen rakennus kärsi vuoden 1918 tiimellyksessä pahasti. 74 Pula-aika Tänään tarjolla kokkarekeittoa, erikoiskahvia, verileipää, saippuaa ja lipeää 78 Parhaat Suomalaiset Kari Suomalaisen pilapiirroksissa vahdataan ay-liikettä. Pitkä sota – monta mutkaa s. 32 Naisten äänet olivat ratkaisevia kieltolakiäänestyksessä 29.–30.12.1931. 52 Metsäkansa Ivar Ekström valokuvasi sata vuotta sitten Itä-Suomen ihmisten arkea pettämättömän ilmeikkäästi. 66 Rikostarina Kannessa 50-luvun Suomessa sähkö oli vielä uutuus, ja sitähän piti kokeilla omaan vaimoonkin. 26 Olavi Virralla meni vuonna 1958 lujaa muuallakin kuin Chevrolet'n ratissa. 77 Kruunattu morsian Pohjoismaissa oli 1800-luvulla tapana käyttää näyttävää morsiuskruunua. 42 Koirat sodassa Ihmisen paras ystävä ei hylännyt isäntäänsä edes tämän huonoimman keksinnön keskellä. 72 Polkupyörä saapuu Suomeen Velosipedi ihmetytti Pariisin maailmannnäyttelyssä vuonna 1867. Toistuvat Artikkelit Tarkka-ampuja ottikin minut jyvälle ja ampui juuri kun minäkin painoin liipaisinta. 30 Arkkitehti Wiwi Lönn Arkkitehtuurin murroskaudella toissa vuosisadan vaihteessa rohkea uranuurtaja aukoi väylää tuleville naisarkkitehdeille. 80 Sanaristikko ja tietovisa 22 Finel-kahvipannu Pehtoori Suoraviivaisen muotoilun pieni helmi syntyi Wärtsilän yrityskauppojen seurauksena. 42 Kuva: Lehtikuva Kuva: Lehtikuva Kuva: SA-kuva. Kesällä Näsilinnan tiloissa aukeaa uusi museo. 70 Jäätelön lyhyt historia Kylmä herkku pelmahti meille ensin idästä, sitten lännestä. Pian uutuus rullasi myös Pohjolaan. 56 Partiomies hiihtää koiransa kanssa Latvassa vuonna 1943. Sihtiin osuvat myös Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa ja Pertti Viinanen
SUOMEN HISTORIA 8 Koonnut: Mika Rassi Aino Sibeliuksen tarina Järvenpään taidemuseossa Jean Sibelius viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlaa. Kuten monen muunkin taiteilijan myös Sibeliuksen työ olisi ollut mahdotonta ilman arkea ja käytännön asioita ymmärtävää puolisoa. Aino -näyttely on avoinna Järvenpään taidemuseossa 4.10.2015 asti. SUOMEN ENSIMMÄISEKSI saamelaiseksi kirjailijaksi tituleerattu Pedar Jalvi (1888– 1916) julkaisi ainoaksi teoksekseen jääneen runoja kertomuskokoelman Muotta?almit (Lumihiutaleita) vuonna 1915. Aino Sibelius, 1894. Joulukuun 1964 ja tammikuun 1965 aikana löydettiin kaksi paikallista tyttöä murhattuna ja kaulassaan nailonsukka. Näyttelyssä on esillä perheen ja kodin merkitys Sibeliuksen sävellystyön inspiraationa, mahdollistajana ja tukena. Kuva Daniel Nyblin. Arjen ja perheen sävelet saneli taiteilijan vaimo. Museoviraston kuvakokoelmat. Tarjolla on taidetta, audiovisuaalista aineistoa, opastettuja kierroksia, draamaopastuksia, luentoja ja työpajoja. Järvenpään taidemuseossa nostetaan esiin Aino Sibeliuksen tarina. Lennätinpostia. 100 vuotta sitten 50 vuotta sitten KUOPIOTA JÄRKYTTIVÄT nailonsukkamurhat. Pitkien tutkimusten jälkeen syylliseksi osoittautui 17-vuotias parturiopiskelija, joka oli oikeuden mukaan ollut murhien aikaan täyttä ymmärrystä vailla
Kokeilun suuren suosion siivittämänä erikoislippu jäi pysyväksi. Viime vuonna Anssi Sinnemäki ruoti tutkimuksessaan Haanpään armeijakuvauksen Kenttä ja kasarmi (1928) aiheuttamaa kirjasotaa. Eläkeikään ennättänyt kestävyysjuoksija on ilmoittanut olevansa tuntosarvet ojossa nuoremman yrittäjän toivossa. Unelmat liikkeelle! – Eläköön interrail -näyttely Suomen Rautatiemuseossa 24.04.2015–27.12.2015. Museon osoite on Hyvinkäänkatu 9, 05800 Hyvinkää.. Into. Helsinki. Interrail on houkuttanut seikkailunjanoisia matkaajia Euroopan yhdentymisestä, sekasorrosta tai talouskriisestä huolimatta. Maijala, Minna 2014: Herkkä, hellä, hehkuvainen. vietetään jälleen Minna Canthin päivää. Näyttelyssä pääsee kurkistamaan reilaajien rinkkaan, matkaeväspussiin sekä matkustamisen vaivoihin ja vaivattomuuteen. Sen kunniaksi nuorille lanseerattiin interrail-lippu, jolla sai kuukauden ajan matkustaa 22 maassa maaliskuun alusta marraskuun loppuun. Haanpää kuvaa terävällä kynällään sotaväen asemesta nyt tuon ajan lama-Suomea, jossa armeijasta palaava poika huomaa, että jos ei enää kajahda aamuherätys, eipä huudeta soppajonoonkaan. Keuruun Haapamäellä valtatie 23:n varressa sijaitsee Haapamäen höyryveturipuisto, jota on jo yli kymmenen vuotta pyörittänyt urheilijalegenda Martti Vainio . Nuoren tasavallan sotaväkeä Haanpää kuvasi siihen malliin, että sai jättää toiveet uusien kirjojen julkaisemisesta pitkälle 30-luvulle asti. Väsymättä raiteet kuljettavat vuodesta toiseen reilaajia ympäri maanosaamme. Mikäli ei vielä ole sitä tehnyt, on nyt juhlan kunniaksi syytä kaivaa esiin viime vuonna ilmestynyt elämäkerta, joka tuo esiin uusia puolia kirjailijasta ja ihmisestä. Vuonna 1972 Kansainvälinen Rautatieliitto täytti 50 vuotta. Puiston osoite on Veturipuistontie 1, 42800 Haapamäki. Lukuvinkkejä Viidettä vuosikymmentä Interraililla Nuorten seikkailulippu on ollut suomalaistenkin reissaajien ulottuvilla jo 43 vuotta. Nyt siihen on mahdollisuus. Otava. Haanpää, Pentti 2013: Ilmeitä isänmaan kasvoilla. Niinpä vuonna 1933 valmistunut kertomuskokoelma Ilmeitä isänmaan kasvoilla ilmestyi kirjailijan haluamassa muodossa vasta 80 vuotta myöhemmin. SUOMEN HISTORIA 9 MINNA CANTH MONELTA KANTILTA Maaliskuun 19. Uudessa kirjassa yksioikoinen uhrin ja taistelijan henkilökuva puretaan, ja lukijalle paljastuu ihminen, joka kamppaili kaiken aikaa myös omia sisäisiä demonejaan vastaan. Haapamäen veturipuisto myytävänä Haluatko koettaa rahkeitasi rautatiehistoriaan liittyvän matkailuyrityksen omistajana. Herkän taiteilijan tuotannon monipuolisuus on jäänyt keskeisten yhteiskuntakriittisten teosten varjoon. Helsinki. Sen kalustoon kuuluu 14 höyryveturia. KOTOMAAMME KASVOT 1950-luvulla kuollut Pentti Haanpää on yhä kuuma peruna suomalaisen kirjallisuusväen kourissa. Puistossa on myös karavaanarialue, hotelli ja tapahtuma-areena, jolla järjestetään muun muassa konsertteja ja teatteriesityksiä. Suomen Rautatiemuseossa avautuu huhtikuussa näyttely, jossa tarkastellaan Interrailia ilmiönä sekä tutustutaan reilaajiin kautta aikojen. Puistoa kuitenkin pyöritetään jatkajan löytymiseen saakka. Museo on avoinna kesäisin
Lönnrotinkaduksi nimi vaihtui vuonna 1928. tuomari Stadius Sawosta, ruukin kirjanpitäjä Leopold Ruotsista ja kirkkoh. Juoksewalla tilillä maksetaan edelleen 3 %. Samalla sivulla Suomettaressa Suomen Yhdyspankki ilmoitti tilien korkoprosenteista. Suomen Yhdyspankki. Konttinen on opettanut suomalaiset tuntemaan omat naistaiteilijansa ja rakastamaan ja arvostamaan heitä. rouwa Rangcius Hämeenlinnasta, rouwa Hillbergillä; kanslianeuwos Lönnrot Sammatista, talossa n:o 12 Yrjönkadun warrella; peräänkatsoja Jod ja laiwuri Renwall Uuskaupungista, talossa n:o 27 Uusmaankadun warrella. Nykyään pyritään kestävään kehitykseen ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen. Lennätinpostia Pottatuolissa kelpasi asioida ja huvitella Huittisista peräisin oleva keinutuoli sisältää nerokkaan lisäominaisuuden. Yksittäisten taiteilijoiden lisäksi Konttisen mielenkiinto on kohdistunut taiteilijapareihin, -yhteisöihin ja -verkostoihin. Rahaston mukaan Konttisen elämäntyöllä on ollut keskeinen vaikutus siihen, että näemme nyt 1800-luvun lopun ja 1900-luvun suomalaisen maalaustaiteen toisin kuin muutama vuosikymmen sitten. Mitäpä jos suunnattaisiin katseet muutaman vuosikymmenen taakse ja otettaisiin oppia. Helmikuuta 1865. Suometar 17.3.1865 Pankkiasioita ja kursit. Hännistä tehtiin lattiaharjoja, maalisiveltimiä ynnä muita tarve-esineitä pullasudeista alkaen. SUOMEN HISTORIA 10 Hännät hyötykäyttöön Kuusikymmentäluvulla maaseudulla kierteli vielä ahkerasti kauppiaita, jotka kaupanteon ohessa ostivat lehmän ja hevosen häntäjouhia. Riitta Konttinen on tehnyt pitkän uran taidehistorian tutkijana ja tietokirjailijana. 16 p. Siinä voi nimittäin keinumisen ohella tehdä potta-asioita tuolin pohjassa olevan reiän kautta. Kyllä ennenkin ihmisten liikkeistä perillä pysyttiin, sillä sanomalehdissä julkaistiin kokonaan omalla palstallaan tietoja paikkakunnalla vierailevista ihmisistä ja heidän majapaikastaan. Elias Lönnrot majaili muuten vierailullaan Yrjönkadulla, eli aivan liki omaa nimikkokatuaan, joka tuolloin oli vielä nimeltään Andreagatan. Rahasto toteaa, että palkinto myönnetään nyt taiteen arjen kuvaajalle, ohitettujen tarinoiden kertojalle. Maalisk. Tohtorit Herzberg Loimijoelta ja Hellén Porista, kauppiaat Hanneman ja Bud Lyybekistä, Kleinehn rawintolassa; kihlak. Helsinki, 20 p. Yhdyspankki wastaanottaa rahoja toistaiseksi Talletus-Tilille 5 % kaswulla ainoastaan kuuden kuukauden ylössanomiselle ja sittenki sillä ehdolla että talletettujen rahain pitää wähintäänki saada olla pankissa kuusi kuukautta, ennenkuin ylössanominen voipi tapahtua. Matkustawaiset. Kolmekymmentä vuotta aiemmin Kalevalan ensimmäisen version julkaissut lääkäri oli tuolloin mukana virsikirjakomiteassa virsirunoutta muokkaamassa, ja pian hän alkoi julkaista myös merkittävän laajaa suomalais-ruotsalaista sanakirjaa. Päähoitokunta. Kuvan harja on valmistettu Urjalan Huhdissa. Historian lehdiltä Suomen Kulttuurirahaston palkinto taidehistorioitsija Riitta Konttiselle Taidehistorian emeritaprofessori Riitta Konttinen on saanut Suomen Kulttuurirahaston 30 000 euron suuruisen palkinnon merkittävästä kulttuuriteosta. Se tehtiin tilaajan omien lehmien hännistä ja tekijä löytyi aivan naapurista. maaliskuuta vuonna 1865 Suometar-lehti tiesi muun muassa kertoa, että Helsingissä kyläili paraikaa eräskin kanslianeuvos Lönnrot Sammatista. Perjantaina 17. Suomen kielen professorin ominaisuudessa hän ei kaupungissa enää ollut, sillä eläkepäivät olivat alkaneet vuonna 1862. Konttinen on erityisesti nostanut esiin miesten varjoon jääneitä suomalaisia naistaiteilijoita. Hän toimi Helsingin yliopiston taidehistorian professorina vuodesta 2003 eläköitymiseensä asti vuonna 2009. Lehmänhäntäharjat jos mitkä sopisivat nykypäivän hittituotteeksi. Moisista koroista voi juuri nyt vain uneksia. Potta ei keiku tuolin mukana, vaan se sujautetaan kaappimaisen tuolin alle lattialle.
On syytä huomata, että muuttolukemat ovat olleet jo yli kymmenen vuoden ajan pääsääntöisesti korkeampia kuin 60ja 70-luvun huippuluvut – vuonna 2007 hätyyteltiin jo 300 000:n muuttajan rajaa. SUOMEN HISTORIA 11 SIIRTOLAISUUS JA MUUTTOLIIKE Tilastokeskus on tilastoinut sekä maahanmuuttoa että maastamuuttoa vuodesta 1945 asti. Vuodet 1969 ja 1970 ovat myös ainoat sodanjälkeiset vuodet, joina Suomen väestö on vähentynyt. Tilastokeskus, Väestöja kuolemansyytilastot, 2015. Kuuluisa suuri muutto alkoi toden teolla vuonna 1960 ja taittui vasta 1970-luvun puolivälin jälkeen. Entä sitten Suomen sisäinen muuttoliike. Suomalaiset muuttavat siis ahkerammin kuin koskaan. Inkeriläiset paluumuuttajat ja turvapaikanhakijat näkyivät vuonna 1991 pienenä tilastopiikkinä. Vuosina 1969 ja 1970 maasta karkasi pääosin Ruotsiin yhteensä yli 100 000 ihmistä. Sitä on tilastoitu jo vuodesta 1878 asti. Sota-aikana tilastointi oli ymmärrettävästi puutteellista, joten tässäkin yhteydessä kaaviotarkastelu on mielekästä aloittaa vuodesta 1945. Hyvinvointikatsaus 3/2010. Tuolloin Suomi alkoi vastaanottaa inkeriläisiä paluumuuttajia ja myös turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyi hetkellisesti. Nettosiirtolaisuus tarkoittaa maahanja maastamuuton erotusta, eli sitä, kuinka paljon Suomi saa tai menettää kansalaisia, kun ihmiset siirtyvät maan rajojen yli. Vastaavia maastamuuttolukemia ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen nähty. Suurin poismuuttoaalto huuhtoi yli Pohjanlahden 1960–1970-lukujen taitteessa, jolloin siirtolaiset liikkuivat joukoittain Ruotsiin. Tässä yhteydessä tulee tosin muistaa koko maan väkiluvun kasvu ja muut tekijät, esimerkiksi vuoden 1994 kotikuntalaki, joka on vaikuttanut erityisesti opiskelijoiden kotikuntien vaihtumiseen. K uv a: S A -kuv a Kuntien välinen muutto * Maahanmuutto Maastamuutto * Ilmoitettu silloisen aluejaon mukaan. Lähdeluettelo. Keskellä lamaa vuonna 1991 koettiin pieni maahanmuuttopiikki. Tuolloin muuttajia oli 34 448. Suuren muuton huippuvuonna 1974 oli 276 034 muuttajaa. Muutot lisääntyivät melko tasaisesti, ja ensi kerran yli 100 000 muuttoa tehtiin vuonna 1928. Jatkuvasti saamapuolella olemme olleet vuodesta 1981 asti. Nettosiirtolaisuus kohosi vastaavalle tasolle seuraavan kerran vasta vuonna 2007. 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 25 000 2013 1945 1962 1979 1996 Saari, Matti 2010: "Miljoona muuttoa vuodessa". Kuitenkin jo vuonna 1971 Suomeen tuli ensi kerran tilastohistoriassa enemmän väkeä kuin oli lähtijöitä
12 SUOMEN HISTORIA Suomen lapset NEUVOLAAN
Teksti: Mika Rassi Kuvat: Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Ensimmäinen lastenhoidon neuvontaa antanut Maitopisara-asema perustettiin Helsinkiin vuonna 1904. 13 SUOMEN HISTORIA Suomalainen neuvolajärjestelmä on laajuudessaan ainutlaatuinen. TIESITKÖ TÄMÄN NEUVOLAN ALKUTAIPALEESTA. Äitiysja lastenneuvolapalvelut muuttuivat lakisääteisiksi jo 1940-luvulla. Uusi palvelu oli poikkeuksellisesti ilmainen, kaikille avoin, eikä sen käytöstä ollut holhousseurauksia. Mannerheimin lastensuojeluliitto laajensi neuvolatoimintaa 1920-luvulta lähtien. Se tavoittaa liki kaikki lasta odottavat ja alle kouluikäisten lasten perheet. Nykyaikaista neuvolaa luotiin kansainvälisesti suuntautuneiden järjestöjen voimalla nuoressa ja rikkinäisessä Suomessa. Neuvola-nimitys tuli käyttöön 1935. Suomalaisessa neuvolassa on vaikutteita Ranskasta, Saksasta, Yhdysvalloista ja Englannista
SUOMEN HISTORIA 14 Viime vuosisadan alkupuolella Suomen terveydenhuollossa tapahtui ihmeen kaltainen nousu kehitysmaan tasolta länsimaisten huippujen joukkoon. Imeväiskuolleisuus eli alle vuoden ikäisten lasten kuolemantapaukset vähenivät Suomessa Suomen lapset neuvolaan Pälkäneen äitiysneuvolassa 1920-luvulla asiakkaita palvelivat kunnankätilö Martta Koskela (ensimmäinen vasemmalta) ja terveysisar Emma Anttila (toinen oikealta). Myös asenteet lapsia kohtaan muuttuivat neuvoloiden myötä. Toimijoilla oli yhteinen pyrkimys mutta periaatteellisia eroja esimerkiksi suhteissa julkiseen valtaan. Neuvola vaati paljon suomalaista työtä, mutta taustalla oli tietysti muutakin. 1700-luvun puolivälissä lapsikuolleisuuden vähentämisen keinoina pidettiin lääkintähuollon tehostamista ja lastenkotien perustamista. Ei neuvola meille kuitenkaan tyhjästä tupsahtanut. Myönteinen kehitys oli valtava monitahoinen ponnistus, josta ei voi jälkiviisaasti erottaa yhtä kaikkein tärkeintä aluetta. Lapsikuolleisuus näytti keskeiseltä syyltä ongelmiin. Kehityksen edellytyksinä olivat ennaltaehkäisevä terveydenhoito ja yksityinen järjestötoiminta.. Ennaltaehkäisevää neuvontatyötä ei tunnettu, vaikka eräät ruotsalaislääkärit jo tuolloin korostivat rintaruokinnan ja siisteyden merkitystä lapsikuolleisuuden vähentämisessä. Neuvolan edellytyksiä ymmärtääksemme meidän on palattava yhtäältä lastenhoidon ja toisaalta ennakoivan terveydenhuollon suomalaisille juurille. Ennen lapsia oli pidetty monella tavalla vähäpätöisinä. Nykyään on itsestään selvää, että lapsia tulee hoitaa ja sairauksia ehkäistävä, mutta tämä kaikki on varsin uutta keksintöä. Ensimmäinen väestölaskenta vuosisadan puolivälissä osoitti väkiluvun olevan paljon oletettua pienempi. Ruotsi oli menettänyt suurvalta-asemansa Suuressa Pohjan sodassa, ja työvoimasta oli puutetta. Myös lapsikuolleisuuden yleisyys paljastui: useampi kuin joka viides alle yksivuotias menehtyi. Tarvittiin kykyä omaksua ennakkoluulottomasti kansainvälisiä vaikutteita ja uusimpia lääketieteen oivalluksia maailmalta. Nyt ymmärrettiin, että lastenhoito oli kansanterveyshuollon tärkein osa. Lastensuojelu ennen itsenäisyyttä Lastenhoidon parantaminen tuli osaksi valtiollista politiikkaa Ruotsi-Suomessa 1700-luvulla. Siitä huolimatta voidaan huoletta sanoa, että neuvolatoiminnan käynnistyminen ja laajentuminen vaikuttivat valtavasti esimerkiksi lapsija äitiyskuolleisuuteen sekä tarttuvien tautien leviämiseen
Viime vuosisadan alussa tuberkuloosikoulutus oli ainut jatkokoulutus, mitä sairaanhoitaja saattoi hankkia. Kuva on Lastenlinnan lastensairaalan vihkiäisistä.. Esimerkiksi poikkeuksellisen paha hallavuosi saattoi vielä 1860-luvulla johtaa siihen, että joillain alueilla yli puolet imeväisistä kuoli. Pariisin maitopisara-asemilla jaettiin puhtaita maitoseoksia imeväisikäisten lasten äideille, jotka eivät syystä tai toisesta pystyneet imettämään. Maitopisara tipahtaa Suomeen Helsinkiläinen Greta Klärich oli tutustunut 1900-luvun alussa ranskalaiseen maitopisara-aatteeseen. Yhdistys harjoitti valistustyötä ja koulutti tuberkuloosihoitajia. Lisäksi 1800-luvun lopulla alkoi muodostua erilaisia lastensuojelujärjestöjä, kuten vuonna 1893 perustettu Barnavårdsföreningen i Finland. Kohti ennaltaehkäisyä ja yhdistystoimintaa Vaikka tulokset vaihtelivat, Suomessa kuitenkin toimittiin hallinnon tasolla imeväiskuolleisuuden vähentämiseksi jo ennen itsenäisyyttä. Vähävaraisilta perittiin maidosta pieni maksu, tyystin varattomilta ei aina sitäkään. Venäjän vallan sortokausien aikana sosiaalisiin uudistuksiin ei ollut mahdollisuuksia. Alusta asti asemilla työskenteli lääkäri, joka tutki ja mittasi lapsen ja määräsi tälle sopivan maitoseoksen. Toiminta sai tukijoita, ja asemat levisivät usealle paikkakunnalle, muun muassa Viipuriin, Tampereelle ja Mikkeliin. Toiminta oli tietysti kohdistettu puutteenalaisille perheille. Neuvoloiden tapauksessa tämä on kuitenkin muihin maihin verrattuna poikkeuksellista, sillä neuvolan kaltaista toimintaa on muualla yleensä kehitetty kunnallisen ja valtiollisen sairaanhoidon yhteydessä. Asemien hoitajattaret suorittivat myös kotikäyntejä, joilla he antoivat neuvoja ja lainasivat Etualalla Mannerheimin Lastensuojeluliiton ydinjoukkoa: toinen vasemmalta Sophie Mannerheim ja seuraavana C.G.E. Mannerheim, toinen oikealta Arvo Ylppö. Itsenäisyyden alussa taas uudet hallinnon osat kuten ulkopolitiikka ja puolustusvoimat nielivät varoja. Maidon saamiseksi lapsi oli kuitenkin tuotava säännöllisesti asemalle tarkistuksiin. Valistamiseen ja neuvomiseen perustuva ennaltaehkäisevä terveydenhoito käynnistyi meillä käytännössä vuonna 1907, kun Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys perustettiin. Klärich avasi Suomen ensimmäisen Ranskan mallin mukaisen Maitopisara-aseman vuonna 1904 Helsingin Kallioon. Silti alueelliset ja vuotuiset erot olivat erittäin suuria. SUOMEN HISTORIA 15 1900-luvun alkuun tultaessa muun muassa kätilötoiminnan kehittymisen myötä. On siis ymmärrettävää, että terveydenhuollon uudistusten suhteen yksityiset toimijat olivat vuosisadan vaihteessa merkittävässä asemassa
Eri kansalaispiirit tahtoivat lievittää kärsimyksiä silkasta auttamisen halusta ja tietysti myös yhteiskunnallisten olojen vakiinnuttamiseksi. Hän oli toiminut lääkärinä Saksassa Kaiserin Auguste Victoria Haus -sairaalassa ja toi sieltä mukanaan ennaltaehkäisevän lastensuojelun ideoita. SUOMEN HISTORIA 16 tarvittaessa vaatteita. 20-luvun alun hälyttävässä tilanteessa lasten terveydenhuollon kentälle ilmestyi merkittävä yksityistoimija: Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Ylpön suunnitelma lastenhoidon neuvontatyön suhteen oli, että koulutetut hoitajat kiertäisivät maaseudulla pienten lasten perheiden Suomen lapset neuvolaan 1 2 3. Liiton merkittävin ulospäin näkynyt hahmo oli lastentautiopin professori, myöhemmin arkkiatri Arvo Ylppö . Neuvontatoimintaan tuli tuolloin mukaan uusi taho, jonka laajempi toimintamalli otettiin myöhemmin lainsäädäntöön. Lisäksi imeväiskuolleisuus oli vuonna 1919 yhä 13,5 prosenttia – itse asiassa se oli pitkän laskun jälkeen kohonnut vuosisadan alun tasolle. Mannerheim-liitto syntyy Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Suomessa oli runsaasti sotaorpoja. Maitopisaran toiminta laajeni 20-luvun kuluessa enemmän neuvontapalveluiden suuntaan, maidon jakelu puolestaan väheni voimakkaasti. Se on epäilemättä vaikuttanut neuvolatoiminnan kehitykseen ja leviämiseen enemmän kuin mikään muu instanssi
Terveyssisar Sigrid Larsson tapaa Töölön neuvonta-aseman hoidokkia ulkoiluttavan isän vuonna 1927.. Vuosi on edelleen 1945. Lääkärintarkastus ulkosalla kiertävässä neuvolassa vuonna 1945. 4. Neuvonta-aseman toimintaa Tampereen Viinikassa vuonna 1931. 3. Käsienpesuharjoitus Haagan neuvonta-asemalla 1927. 6. Kiertävän neuvolan vastaanotto jälleen luonnon keskellä. SUOMEN HISTORIA 17 4 5 6 7 8 1. 8. Terveyssisar Anna Eklund antaa äidille hoito-ohjeita Pieksämäen asemalla. Lapuan neuvolassa tehdään tuberkuloosikoetta. 7. 2. Kiertävän neuvolan lääkärintarkastus tällä kertaa sisätiloissa. 5
Neuvonta ulottui siis imeväisikäisten ulkopuolelle. Ehkäisevä neuvontatyö oli lisäksi kohdistettava koko kansaan, ei vain köyhiin tai yksinhuoltajiin. Keväällä 1921 järjestettiin Lastenlinnassa ensimmäinen yhdysvaltalaisen mallin mukaan toteutettu huoltosisarkoulutus sairaanhoitajille ja kätilöille. Ensimmäisten huoltosisarten työ kiertävinä neuvojina ei ollut helppoa. Lisäksi kotikäynneillä tunkeuduttiin perheiden yksityiselle alueelle. Hänen mukaansa oli tarjottava koko lapsuusiän kestävää kasvatusneuvontaa. Ylpön tärkeä päämäärä oli tehdä lastenhoidosta koko kansan asia. Huoltotai terveyssisarkoulutus siirtyi valtion kontolle vuonna 1931. Myös MLL:n kurssitoiminta käynnistyi 20-luvulla. Kiertokorista äitiyspakkaukseen Jo Maitopisarayhdistys oli lainannut äideille lastenvaatteita. Paikallisosasto valmisti koriin Ylpön Saksasta tuomien mallien mukaan pienten lasten vaatteita. Haja-asutusalueilla kulkuyhteydet olivat usein tiestön puolesta täysin olemattomat, ja sisaret joutuivat taittamaan pitkiä matkoja esimerkiksi hiihtäen tai soutaen. Vuonna 1938 säädettiin laki äitiysavustuksesta. Mielenterveyspuolen neuvontaa kutsuttiin tuolloin nimellä psykiatris-yhteiskunnallinen työ. Sen myötä köyhät äidit saivat äitiyspakkauksen valtiolta. MLL:stä sen alkuvaiheessa kieliriitojen vuoksi irronnut Samfundet Folkhälsan i Svenska Finland aloitti ruotsinkielisen terveyssisarkoulutuksen 1927. Oli tietysti tärkeää, että lapsen ensisijainen hoitaja, äiti, sai oppia lastenhoidosta. Viipuriin perustettiin tuolloin maan ensimmäinen äitiysneuvola, jossa tarkasteltiin odottavan äidin ja sikiön terveyttä ja jaettiin neuvoja odotusajalle sekä synnytykseen. Kansainvälisiä vaikutteita ja uusimpia lääketieteen oivalluksia omaksuttiin ennakkoluulottomasti.. SUOMEN HISTORIA 18 kotona ja taajamissa äidit lapsineen kävisivät perustettavilla neuvonta-asemilla. Ylppö oli jo Saksassa ollessaan hankkinut sinne kaksi suomalaista hoitajatarta lastenhoidon jatkokoulutukseen. Neuvolan uudet muodot MLL:n lastenneuvolatoiminta oli lähtenyt 20-luvun alussa hyvin käyntiin. Neuvola-sanaa ei tosin tunnettu ennen vuotta 1935; sen keksimisestä on tavattu antaa kunnia lastenlääkäri Viljo Rantasalolle. Arvo Ylppö ei pyrkinyt vaikuttamaan ainoastaan äiteihin vaan myös lääkäreihin, pappeihin, opettajiin ja yleensä kaikkiin, jotka olivat lasten kanssa tekemisissä. MLL koulutti suomenkielisiä lapsenhoitajia, Barnavårdsföreningen ruotsinkielisiä. Lainasta palautunut kori kiersi seuraavalle tarvitsijalle. Korkeissa virkamiespiireissä oli yhä tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta lastenhoidosta. Sosiaalitoimen tai kätilön kautta saatiin tietoa vaateapua tarvitsevista perheistä, joille kori sisältöineen annettiin lainaksi. Liiton omien tilastojen mukaan lapsikuolleisuus oli vähentynyt neuvoloiden toiminta-alueilla murto-osaan, joten uusia neuvoloita perustettiin innokkaasti. Siksi koulutuksessa kiinnitettiin huomiota hoitajien hienotunteisuuteen. Kiertokoritoimintaa pyöritettiin MLL:n neuvoloista käsin. Myös kasvatusneuvolatoiminta aloitettiin samaan aikaan. MLL koulutuksen uranuurtajana Koska järjestelmälliseen neuvontatyöhön pystyvää henkilökuntaa ei ollut olemassa, toiminta piti aloittaa kouluttamalla. Jo vuonna 1925 neuvontatoimintaa laajennettiin aikaisempaan vaiheeseen. Isommassa mittakaavassa vaateapu alkoi MLL:n toimesta vuonna 1922, kun Haminan osasto käynnisti kiertokoritoiminnan. Tätähän oli toteuttanut aiemmin jo Maitopisarayhdistys, mutta Ylpön neuvolahoidon suunnitelmiin kuului muutakin. Alkuvaiheessa lastenhoitoa ei kuitenkaan äitien keskuudessa pidetty asiana, jossa mitään oppimista olisi. Kiertokoritoiminta väheni tai suuntautui muihin kuin vauvaikäisten vaatteisiin, kunnes sota-aikana sille oli jälleen tarvetta. Huonot asuinolosuhteet, perheiden tietämättömyys tautien ehkäisystä ja myös taikausko vaikeuttivat työtä. Lastenhoitajien koulutus alkoi niin ikään vuonna 1921. Pätevyysvaatimuksia ei ollut, joten nuorilla tytöillä oli koulutuksen kautta mahdollisuus hankkia ammatillista oppia. Tämä toiminta eteni ennen sotaa Suomen lapset neuvolaan Usein miesten varjoon jäänyt lastenhoitotyön pioneeri Sophie Mannerheim toi Suomeen Englannin mallin mukaisen hoitolaitoksen, jossa tarjottiin yksinäisille äideille asunto ja mahdollisuus lastenhoitoon. Oma henkilökohtainen terveydenhoitokin oli aikuisten keskuudessa tuolloin vielä hyvin puutteellista
Ylppö on todennut, että jokin MLL:n kaltainen kansalaistoiminta olisi ennemmin tai myöhemmin lähtenyt joka tapauksessa käyntiin. Neuvoloiden merkittävä saavutus lasten terveyden kohentumisen ohella on ollut myös äitiyskuolleisuuden eli synnytykseen menehtyneiden äitien määrän liki täydellinen häviäminen. Arvo Ylppö oli kuitenkin erinomainen kehitystä vetävä lastensuojelun keulakuva, ja MLL oiva väylä tämän keulakuvan päästä esille. Näkyvin heistä oli Ylppö, joka teki uutterasti valistustyötä liiton nimissä. Tuo Ylpön sanoin ”pyhä tehtävä” annettiin siis kaikille äideille sosiaaliseen asemaan katsomatta vasta noin sata vuotta sitten. Hupaisa esimerkki Ylpön ehdottomasta auktoriteetista lastenhoidon alalla on vielä kuusikymppisenä leskenä avioituneen arkkiatrin anopin kommentti. Kouluneuvos Erik Mandelin oli kunnostautunut muun muassa vankeinhoitotyössä, ja hän oli erityisen kiinnostunut nuorisorikollisuuden ehkäisystä. Morsian oli ollut huomattavasti Ylppöä nuorempi, ja nuorikon äiti totesi tuoreelle aviomiehelle, että mikäli vaimossa olisi jotain vikaa, Ylppö voisi syyttää siitä itseään, sillä vaimo oli kasvatettu Ylpön kasvatusoppaan mukaan. MLL:n käynnisti paljon muutakin toimintaa kuin neuvolat, esimerkiksi 4H-kerhoiksi laajentuneet maatalouskerhot ja nuorten uimaopetuksen. Äidin asema oli vastuullinen, ja äiti tarvitsi tietoa siitä, kuinka toimia. 19 SUOMEN HISTORIA MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO JA ARVO YLPPÖ Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton (vuodesta 1960 Mannerheimin lastensuojeluliitto) taustalla oli neljä merkittävää henkilöä. Arvo Ylppö teki pitkän elämänsä aikana ahkerasti valistustyötä lastenhoidon puolesta.. Sophie Mannerheim, Mandelin ja Ylppö olivat liitossa käytännön organisaattoreita. Suomen lastensuojelun historia -teoksen toinen kirjoitaja Oiva Turpeinen puolestaan on Ylppöä vähättelemättä myöntänyt, ettei Suomen lastensuojelun saavutuksista voi sälyttää kunniaa yksin Ylpölle. Carl Gustav Emil Mannerheim oli huolestunut ensimmäisten kutsuntojen paljastamasta nuorten miesten huonosta kunnosta, mutta liiton toimintaan hän vaikutti lähinnä nimellään ja suhteillaan, ei käytäntöä ohjaamalla. Lastenlääkäri Arvo Ylppö oli työskennellyt pitkään Saksassa ja saanut siellä käytännön ideoita lastensuojelun järjestämiseksi Suomessa. Vasta Ylpön 1920-luvulla alkaneen esitelmöinnin ja opetustyön myötä lastenhoito ymmärrettiin osaamista vaativana toimena, johon aivan kuka tahansa ei pystynyt. Moderni lastenhoito ja yleensä lasten tärkeyden ymmärtäminen henkilöityvät yhä Suomessa vahvasti Ylppöön. Kenraalin sisar sairaanhoitaja Sophie Mannerheim oli perustanut Suomeen brittiesimerkin mukaisen huoltolaitoksen, jossa yksinhuoltajaäideille tarjottiin asunto ja mahdollisuus hoitaa lapsiaan
SUOMEN HISTORIA 20 hitaasti, sillä asia oli arkaluontoinen. Aiemmin asetettuja päämääriä pyrittiin siis tavoittamaan ennen toiminnan laajentamista. Jatkosodan aikana perustettu Suomen Huolto oli kansalaisjärjestöjen katto-organisaatio, joka päätti avustusten jakamisesta järjestöjen kesken. Laajemmassa mielessä MLL pyrki tekemään useimmista toimintamuodostaan valtion tai kuntien vastuualueita. Laki ei tosin tullut sellaisenaan voimaan heti, vaan se asetti tavoitteeksi, että jokaisessa kunnassa, kauppalassa ja kaupungissa on toimiva äitiysja lastenneuvola vuoteen 1949 mennessä. Liitto tuotti kuitenkin näihin jälkimmäisiinkin tyyppipiirustuksia rakennuksia varten sekä ohjemateriaalia varsinaiseen neuSuomen lapset neuvolaan KIERTOKORI Kiertokori oli äitiyspakkauksen edeltäjä. Liitto on monessa suhteessa onnistunut. Toisaalta myöskään äitiysneuvola ei levinnyt läheskään samalla nopeudella kuin lastenneuvola. Kesken jatkosotaa vuonna 1944 neuvolatoiminta muuttui lakisääteiseksi. K uvitus : S ari M an til a. Esimerkiksi kiertokorien jakamisessa kumppanina oli sosiaalitoimi. Toiminta väheni, kun äitiyspakkauksesta tuli lakisääteinen vuonna 1938. Sota motivoi Sodan aikana Mannerheimin lastensuojeluliitto kasvoi, osittain siksi, että se sai ulkomailta huomattavaa tukea. Monet kunnanlääkärit olivat työskennelleet palkatta ja päätoimensa ohessa niin Maitopisaran kuin MLL:n neuvonta-asemilla, samoin oli kätilöiden ja osittain hoitajienkin laita. Taloudellisesti ahtaalla ollut Suomi valtiollisti neuvolatoiminnan sodan aikana ja laajensi sitä rajusti 40-luvun kuluessa. Vaikka sota toi järjestöihin uutta virtaa, on muistettava, että neuvolatoiminta oli ennenkin perustunut mitä suurimmassa määrin vapaaehtoistyöhön. On muistettava, että lapsikuolleisuus oli yhä korkea ja pulavuosina maassa nähtiin nälkää. Sodan aikana kiertokorit kiersivät jälleen. MLL:n ja viranomaisten yhteistyö Maitopisarayhdistyksestä poiketen MLL oli alusta asti hyvin halukas yhteistyöhön hallinnon ja viranomaisten kanssa. Mannerheim-liiton neuvoloita oli toki osin siirretty kuntien vastuulle jo 1930-luvulta lähtien, samoin alun alkaen kunnallisia neuvoloita perustettu. Pienten lasten vaatteita sisältäneet korit toimitettiin neuvoloista lainaan apua tarvitseviin perheisiin. Yhdessä MLL:n kanssa se perusti sodan aikana uusia neuvoloita, ja niin ikään uudet kiertävät neuvolat toivat ohjeita ja hoitoa sinne, missä pysyvää toimintaa ei ollut. Suomen Huolto toimi myös suoraan kentällä. Kansalaistoiminnalla oli rahasta riippumattakin suuri motivaatio
Vasta julkisen vallan hallinnassa neuvola saattoi tavoittaa koko kansan. Helsinki. Lähdeluettelo Lapsia ja äitejä Tampereen Viinikan neuvonta-asemalla vuonna 1931. Vielä vuonna 1939 neuvoloissa oli käynyt 11 prosenttia äideistä, mutta jo 1950 ylitettiin 90 prosenttia. Lakisääteisyys oli tietysti merkittävä tekijä. Helsingin yliopisto. Välittömästi sodan jälkeen neuvoloiden asema vakiintui ja sai laajemman hyväksynnän. Riihola, Maiju 2010: Äidin sydäntä ja maitoa ei mikään voi korvata. Pro gradu -tutkielma. Yleiseksi kunnalliseksi malliksi oli siis hyväksytty MLL:n mallin mukainen neuvolatoiminta. SUOMEN HISTORIA 21 vontatyöhön. Valkoisen kenraalin nimi oli aiemmin estänyt vasemmistoa ainakin virallisesti hyväksymästä Mannerheimin lastensuojeluliiton toimintaa, vaikka tehdastyöläiset olivatkin olleet merkittävässä roolissa jo paikallisosastoja perustettaessa. Helsinki. Heydermann, Irma (toim.) 1980: Suomen lapsen pitkä marssi. Sodan jälkeen vasemmisto osoitti avoimesti tukensa liitolle. Lastensuojelun Keskusliitto. WSOY. Valkoisen kenraalin mukaan nimetyn järjestön kanssa eivät työväen miehet halunneet olla tekemisissä, ja äidit toivatkin joskus lapsia salaa MLL:n neuvoloihin. Porvoo, Helsinki, Juva. Kuinka lienee ollut asia 70 vuotta sitten. MLL:n Suojärven osaston ompeluseura ja sen valmistamat vaatetavarat joulukuussa 1931. Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteiskunnan rakentajana 1920–1990. Suojärvi sijaitsee Laatokan Karjalan pohjoisosassa nykyisen Venäjän alueella.. Korppi-Tommola, Aura 1990: Terve lapsi – kansan huomen. Suomen ponnistus oli melkoinen, kun ajatellaan, että neuvolatoiminta valtiollistettiin sodan aikana ja sitä laajennettiin rajusti heti sen jälkeen. Nykyään ovat terveydenhuollon varat tiukalla. Pulma, Panu & Turpeinen, Oiva 1987: Suomen lastensuojelun historia. Ihmisten ja Suomen riemuvoitto Neuvolan historia on kunniaksi niin Suomen kansalaisyhteiskunnalle kuin valtionhallinnolle. Lastenhoitokäytännöt ja -suositukset neuvolajärjestelmän kehittymisen valossa 1920–1930-lukujen Helsingissä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Ensin mainittu työskenteli uutterasti osoittaakseen neuvolatoiminnan tarpeellisuuden ja oikean suunnan, jälkimmäinen antoi yksityistahojen kehittää toimintaa ja otti sen lopulta vastuulleen. Mannerheimin Lastensuojeluliiton vaiheita ja Arvo Ylpön muistelemaa
22 SUOMEN HISTORIA Pehtoorin Finel-kahvipannu p ö yd äss ä
Tuoksui kiehuvalle, vaikka veden ei pitänyt maistua tai haista millekään, niin oli koulussa opetettu. Suomalainen emalipannu oli itätuotteita kalliimpi. Isomummi kaatoi kiehuvan veden ikkunan vieressä olevalla pöydällä odottaviin ruusukuppeihin. Litran vetoisesta kannusta riitti meille molemmille vettä. Emaloidut Pehtoori-kahvipannut ovat olleet suomalaista teollisen muotoilun kulttuuriperintöä jo yli puolen vuosisadan ajan. Se oli jotain modernimpaa, suoraviivaista ja värikästä, melkein kuin muovia tai Amerikkaa tai muuta avaruusaikaa, jotain ihan muuta kuin pyöreäkylkiset kuparipannut. Se oli suomalainen emalipannu ja itäisiä ystävyyskauppamaiden tuotteita kalliimpi. Se ei ollut sellainen, jolla keitettäisiin nokikahveja nuotiolla. Siinä kaikki. Arabia ja Nuutajärvi kuuluivat kauppaan, ja näiden tehtaiden tietotaito yhdessä pääsuunnittelija Kaj Franckin vetämien yksinkertaistamiseen ja toimivuuteen tähtäävien linjojen kanssa valjasti myös Wärtsilän valimopuolen valmistamaan huushollitarvikkeita. SUOMEN HISTORIA 23 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Toimitus Kansi tärisi hieman, kun kiehuvan veden nousevat kuplat resonoivat pannussa. Minä en tietenkään tiennyt eikä ehkä mummikaan. Metallialalla voimakkaasti vaikuttanut Wärtsilä oli hankkinut kodin tavaroita valmistavia tehtaita omistukseensa. Ei se olisi sopinut pääsiäisnoidan luutaan eikä oikein Koiramäen taloonkaan. Osasyyksi mainitaan jälkikäteen myös se, että autoteollisuus ei työllis. Minulla oli ikävuosia mittarissa vajaat kymmenen. Tiesikö mummi, että se oli Antti Nurmesniemen suunnittelema. Jos meitä olisi ollut useampi, ehkäpä mummin kaapista olisi löytynyt isompi kahden litran Pehtoori. Jälkimmäisen pannun kyljet ovat pystysuorat. Jos pannuja ei saa vierekkäin vertailtavaksi, voi Pehtoorin ja Pikku-Pehtoorin erottaa muodosta. Tämä pannu oli Wärtsilä-konsernin tytäryhtiön Järvenpään Emalin valmistama, ja tuotemerkki oli Finel. Tuohon maailmanaikaan korkeampi hinta oli myös jonkinlainen tae laadusta. Ulkona satoi hiljalleen lunta, ja Hämeenaukion liikenneympyrässä pyöri neljä autoa. Isomummi keitti vettä ja jutusteli taukoamatta. Siis neljän ruuhka. Sitä en tiedä, mutta punainen pannu jäi mieleeni. Ei siihen aikaan tehty niin suurta numeroa sellaisista asioista, että kuka mitäkin on suunnitellut ja mikä on kenenkin kynänjälkeä. Silti se ei ollut kahvinkeitin vaan ihan oikea kahvitai teepannu. Nurmesniemen napakymppi Suomessa arkipäivän muotoiluun alettiin kiinnittää huomiota vasta sotavuosien jälkeen 1950-lukua kohti ponnisteltaessa. Korkeampi hinta oli 50–70-luvuilla jonkinlainen tae laadusta. Pieni ja iso Pannu oli punainen Pikku-Pehtoori. Kohta juotaisiin yrttiteetä, mieluummin liian paljolla kuin liian vähällä sokerilla. Sitä oli mukava katsella kolmannen kerroksen ikkunasta. Tavarat olivat Fiskarsia, Upoa tai Arabiaa, fajanssia tai alpakkaa, suomalaisia tai puolalaisia, hyviä tai huonoja, mutta eivät sen ja sen suunnittelemia. Nämä pannut eivät nosta itseään kattauksessa esille pröystäillen krumeluureilla vaan pikemminkin ylväästi tilannetta tarkkaillen
Aina löytyy ottaja Sitten saavuttiin tähän päivään, tälle vuosituhannelle ja vuosikymmenelle. Onhan kyseessä suomalaisen teollisen muotoilun kulttiesine. Yhtäkkiä oli pyrexiä, teflonia, tupperwarea ja orthexia sekä muita vierasperäisistä konsonanteista ammentavia tuotemerkkejä. Kirpputorit ja kotitalojen varastot tyhjenivät emalikannuista nopeammin kuin olivat niistä täyttyneet. Sen tyyli on yhä tahdikas. Aikansa moderni design-tuote pääsi luonnollisesti näkyville myös lehtien ja mainosten kautta.. Niillä ei ollut enää niinkään käyttöarvoa, vaikka ne oli aikanaan käyttöön suunniteltu kauas kuumasta kyljestä sijoitettuine bakeliittikahvoineen ja kaatamista helpottavine nuppeineen. Varsinkin nuorempi polvi otti värikkään ja modernin pannun mielellään keittiöönsä. Uusi innostus on tietenkin positiivista. Talonpoikaiseen ja romanttiseen tyylisuuntaan tottuneiden silmiin suoralinjainen kahvipannu oli joko piristävä tai outo. Halutaan koko sarja, halutaan suunnittelijan signeeraama, halutaan isoa ja pientä. "Tuollainen kannu meilläkin oli, minä tahdon samanlaisen", mietti moni, ja kahvipannu nosti hintaansa ennen virtuaalisen nuijan kolmatta kopsahdusta. Pannu ikään kuin tietää ottajan kyllä ilmestyvän. Finel-kahvipannu Vanhan pannun ostajia kiinnostaa tietenkin kunto. Jonakin päivänä huutokaupan hinta asettuu kohdalleen tai kaapin ovi aukeaa tai varastoon sytytetään valot ja pölyt pyyhitään. Onneksi ei tullut heitettyä tätä pois, nämä ovat nykyään arvossaan. Kalutut sanat kuten retro, vintage ja ihana liitettiin yhtäkkiä näihin värikkäisiin ja edelleen muotokieleltään erehtymättömästi muotoiltuihin esineisiin. Eihän sitä heitetty pois. Finelin Pehtoorista ja Pikku-Pehtoorista tuli 60ja 70-luvun keittiösuosikkeja, ja ne syrjäytyivät hellojen levyiltä oikeastaan vasta sähköisten kahvinkeittimien ryhtyessä kurluttamaan mustaa ja kuumaa lasikannuihinsa. Pohjoismaista tyyliä Pehtoorit edustivat suoraviivaista skandinaavista designia, joka on nyttemmin jo klisee. Kuten aikanaan kahvipöydässä, jossa tuo vahvalinjainen pannu seurasi pehtoorimaisen jämäkästi ympärillä tapahtuvaa hyörinää ja tiimellystä, sen se tekee myös tänä päivänä. Kuten kaava muodissa aina menee, uuden muotoilun alkukarvaus laimeni ajan myötä. Hintakilpailua käytiin iltaisin nettihuutokauppojen loimotuksessa kädet hiessä. Yhtäkkiä Pehtoorit olivatkin kovaa valuuttaa. Samassa rytinässä painui piiloon ja meni hukkaan moni aikanaan edistyksellistä ja urbanisoituvaa suomalaista elämäntapaa edustanut tuote. Keramiikka, lasi, teräs ja muovi korvasivat keittiön käyttöesineissä emalin ja valuraudan. Äideiltä kyseltiin, mihin laitoit silloin sen keltaisen kahvipannun. Sehän on vain ajan kysymys. Tuolloin asia oli uusi ja vaati varsinkin kansan syviltä riveiltä totuttelua, mutta herätti se myös ihastusta. Nyt niillä oli tunnearvoa. SUOMEN HISTORIA 24 tänyt valimoa täysipainoisesti, joten tyhjä kapasiteetti piti jollain tavalla saada käyttöön. Ja ne kaikki olivat niin käteviä. Välikohtalo Vuosikymmenten ja sukupolvien välinen kuilu oli kuin musta aukko, joka hukkasi kasapäin Pehtooreita tietymättömiin. 80-luku ei ymmärtänyt niitä enää. Täällähän tämä olikin. Katso, näin lähtee lika! Katso, tähän ei pala kiinni! Katso, tässä kyllä säilyy! Pehtoorit syrjäytyivät kesämökeille, autotalleihin, varastoihin ja romunkeräyksiin. Mies ei aikaillut vaan suunnitteli jo samana vuonna Pehtoori-sarjan. Vuonna 1957 talon palvelukseen astui suunnittelija Antti Nurmesniemi, jonka eräänä tehtävänä oli nimenomaan suunnitella artikkeleita valimon tuotettavaksi. 60-luvulta lähtien huimasti kiihtynyt emaliastioiden esiinmarssi alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä. Kuuma höyry ja aika jättävät jälkensä bakeliittiosiin, mutta emalointi kestää monesti käyttöä pienin virhein
numer o • 1/2015 Suomen Historia 1/2015 Hinta 8,90€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ MAAMME PUOLUSTAJAT VIINA VAPAAKSI RIKOSTARINA SOTA-AJAN ARKI Kahvin salakuljetusta 40-luvun Lapissa Arvi Mäkisen sotamuistot Kansa äänesti kieltolain kumoon 6 414888 002355 1 5 1 800 235 -1 50 1 PAL VKO 2015-19 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Sähköansoja rouvalle HENKILÖKUVA Olavi Virran tarina “Suomen p onnistus oli melk oinen – neu volatoiminta v altiollist et tiin so dan aik ana ja sitä la ajennet tiin r ajusti heti sen jälk een. Tilauskupongin löydät tästä lehdestä sivujen 18-19 välistä. 64,90€ Tutustumistarjous!. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.fi tai soita tilaajapalveluumme: puh. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat neuvolaan Suomen lapset Näin syntyi suomalainen neuvolajärjestelmä Suomen Historian 1. “ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh
K uv a: Museo vir as to n kuv ak o ko elma t. 26 SUOMEN HISTORIA Viina vapaaksi! AVAUSPÄIVÄ Iisalmessa Alkoholiliikkeen ensimmäinen asiakas sai ilmaisen viinapullon
Esimerkiksi Kemissä äänioikeuttaan käytti 20 prosenttia äänestäjistä, vaikka Kemi oli yksi salakuljettajien solmukohdista kieltolain aikana. Viinan trokaus ei ollut vain Algoth Niskan kaltaisten kuuluisien pirtukuninkaiden kourissa. Alkoholin salakauppa ei tuntenut sukupuolitai luokkarajoja. Kaksipäiväinen neuvoa-antava kansanäänestys järjestettiin vuoden 1931 lopulla. Päivää ennen äänestyksen alkua lehdet julkaisivat eri ryhmien mielipiteitä kieltolaista. Ei ole liioiteltua sanoa, että kieltolakia rikkoivat aivan kaikki. Kieltolakiin reagoitiin salakuljetusmarkkinoilla nopeasti: vain pari vuotta kieltolain voimaantulon jälkeen, vuonna 1921, yli 70 prosenttia kaikista rikoksista oli kieltolakirikoksia. Alkoholin käyttö siirtyi ravintoloista ja kapakoista koteihin. Ennen tätä neuvoa-antavaa äänestystä esimerkiksi eduskuntavaalien äänestysprosentti oli joka kerta noussut yli 50 prosentin. Ministerit haetuttivat viinaa takavarikosta kottikärryillä. Hallituksen viesti kansan kärsineestä oikeustajusta oli oikea. Muissa kaupungeissa äänestysinto oli vähäistä. Lehdistö raportoi ahkerasti äänestyksestä, ja esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti, ettei äänestyspaikalle tarvinnut edes jonottaa päästäkseen vetämään viivansa johonkin kolmesta vaihtoehdosta: kieltolain säilyttämisen, mietojen alkoholijuomien tai sekä mietojen että väkevien alkoholijuomien sallimisen puolesta. Kieltolakia eivät kunnioittaneet edes päättäjät tai virkamiehet. Lapset ja nuoret kasvoivat trokauskulttuuriin olemalla salakuljettajien juoksupoikia. Hulluksi laiksi ja kiertolaiksi nimitetty kieltolaki lienee yksi suomalaisten alkoholikäsityksiä merkittävimmin 1900-luvulla muokannut ilmiö. Yksi poikkeus oli Sortavalan Valamo, jossa äänestyslipukkeet jopa loppuivat kesken. Kieltolakija juopumusrikokset olivat lain aikana lisääntyneet, samoin väkivaltarikokset. Kiivaasta kieltolakikeskustelusta huolimatta äänestyspaikoille ei ollut suurta tunkua. Kaiken kaikkiaan koko maan äänestysprosentti oli 44,4 eli äänioikeuttaan käytti noin 775 000 äänestäjää. SUOMEN HISTORIA 27 Viina vapaaksi! Kieltolain loppu "Kun kieltolaki meillä aikanaan säädettiin, oltiin kansan enemmistön kannatuksesta vakuutettuja, mutta kieltolain voimaantulemisesta kuluneet kaksitoista vuotta ovat osoittaneet, että kansan tavoissa ei ole tapahtunut sellaista muutosta kuin laki edellyttää, vaan on ristiriita kansan tapojen ja lain välillä johtanut julkeaan ja turmiolliseen lain rikkomiseen." Näin perusteli J.E. Viinaa myivät vossikkakuskit ja varatuomarit, palvelustytöt ja panimomestarin leski. Sunilan toinen hallitus 2.12.1931 tekemäänsä päätöstä järjestää kieltolakia koskeva kansaäänestys. Etelän media, kuten Helsingin Sanomat, puolestaan uutisoi poliittisen eliitin vastustavan kieltolakia: presidentti Ståhlberg ilmoitti kieltolakikokeilun saavan jo riittää, ja Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti muistutti kieltolain käyvän Suomelle kalliiksi. Äänestysaktiivisuus oli vaisua. Sadoille poliiseille luettiin syytteitä kieltolakirikoksista. Lopulta Helsingin äänestyspaikoille jopa jonotettiin, mutta vasta työpäivän päättymisen jälkeen. Tampereella äänestysprosentti oli 29 prosenttia. LaiTeksti: Jonna Pulkkinen. Pohjoisessa Lapin Kansa uutisoi lestadiolaisten kannattavan kieltolakia
Elokuussa 1930 kauppaja teollisuusministeri katsoi, että alkoholimonopolia täytyi laajentaa valtion kulttuurija sosiaalibudjetin ylläpitämiseksi. Annetuista äänistä 70,6 prosenttia oli sekä väkevien että mietojen alkoholijuomien vapautuksen puolesta. Tämän lisäksi ennen kieltolakiäänestystä oli vuonna 1930 käyty eduskuntaja kunnallisvaalit. Hallitus päätti kuitenkin mennä pidemmälle kuin ehdotuksen antanut komitea, ja esitti, että äänestyksessä olisi oltava vaihtoehtona myös väkevien alkoholijuomien vapauttaminen. Ranska käytti viinintuottajan asemaansa lainanneuvotteluehtona. Hullu laki sai loppunsa. Procopé neuvotteli Ranskan valtiovarainministeri Flandinin kanssa, ja tämä lupasi Suomelle 500 miljoonan frangin (vuoden 2008 rahassa 2,1 miljardia euroa) lainan sillä ehdolla, että Ranskan viinintuonti Suomeen turvataan joko erityisellä kiintiöllä tai suomalaisen monopolin ostositoumuksella. Komitean lausunto julkaistiin marraskuussa 1931. Neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin, mutta ne ovat hyvä esimerkki Suomen johdon valmiudesta luopua kieltolaista. Syksyllä 1931 todettiin myös valtion budjetissa suuri vajaus, jonka suuruudeksi arvioitiin 150–400 miljoonaa markkaa. 1930-luvulla oli taloudellinen lama, ja niinpä kieltolakiakin tarkasteltiin pääasiassa taloudellisena kysymyksenä – siitäkin huolimatta, että hallituksen päätöksessä kansanäänestyksestä taloudelliset syyt esitettiin vasta kansan turmioituneiden tapojen jälkeen. Ranska painosti kieltolain kumoamiseen Hallituksen huoli tapojen turmeltumisesta sai kansan hyväksynnän, joskin hallituksen huoli tuskin oli tyystin vilpitön. Luoton saamiseksi Procopé lupasi, että kieltolaki Suomessa kaatuu. Kieltolain kumoamiseen painostettiin myös niistä maista, joista lamassa painiskeleva Suomi haki laina-apua. Kieltolain kumoamisen jälkeen vuonna 1933 kylläkin huomattiin, että tulot olivat noin puolet kieltolain vastustajien väittämästä summasta eli noin 195 miljoonaa markkaa. Tosin vielä tuolloin alkoholituloihin vaikuttivat alkoholiliikeen perustaminen ja kilpailu salakuljetuksen kanssa. Joidenkin näkemysten mukaan hallitus ei nimittäin uskonut, että eduskunta äänestäisi kieltolain kumoamisesta, ja antoi nimenomaan sen vuoksi eduskunnalle esityksen kieltolaista järjestettävästä kansanäänestyksestä. 30-luvun laman aikana kieltolakiakin tarkasteltiin ennen kaikkea taloudellisena kysymyksenä. SUOMEN HISTORIA 28 meaa äänestysintoa on selitelty muun muuassa vaaliväsymyksellä. K uv a: Leh tikuv a. Huhtikuussa 1931 eduskunta nosti oluen alkoholiylärajan 1,6 painoprosentista 2,5 prosenttiin saadakseen oluen verolle ja siten lisätuloja valtiolle. Svinhufvudin hallitus aikoi esittää kieltolaista kansanäänestystä, mutta aika loppui kesken, kun Svinhufvud valittiin presidentiksi vuoden 1931 alussa. Mietinnössä esitettiin 584 miljoonan markan (vuoden 2008 rahassa yli 198 miljoonaa euroa) menoleikkausten sijaan valtion tulojen hankkimista alkoholijuomilla. Kieltolain vastustajat sanoivatkin alkoholiverotulojen olevan vähintään 400 miljoonan markan suuruiset eli enemmän kuin tuloja omaisuusverojen tuotto. Adressin olivat aloittaneet Kieltolain loppu Naisäänestäjistä työläisten vaimot empivät, sillä he pelkäsivät perheen isän juovan kaikki rahat – tällä kertaa laillisesti. Tosin fakta on, että vuosina 1930 ja 1931 toiminut Svinhufvudin toinen hallitus oli niin sanottu täyskielloton hallitus, eli siinä oli kylläkin tunnettuja kieltolain vastustajia mutta ei yhtään tunnettua kannattajaa. Äänestysajankohdan valintaankin vaikutti käytännöllisyys, koska käytettävissä olivat vielä saman vuoden kevään presidentinvaaleja varten laaditut äänestysluettelot. Entinen ulkoministeri Hjalmar Procopé lähetettiin Pariisiin hakemaan frangilainaa. Vajenneen budjetin täyttöehdotuksia esitti myös supistamislautakunta, joka oli nimitetty tasapainottamaan valtion budjettia. Aluksi kieltolain tilalle oli ehdotettu lakia, joka sallisi mietojen, alle 14 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien sallimisen. Kieltolakia tarkasteleva alkoholikomitea aloitti toimintansa tammikuussa 1930, ja kansanäänestyksen suunnittelu hallituksessa alkoi keväällä 1931. Naiset äänestävät Keväällä 1931 presidentti Svinhufvud vastaanotti kenties hieman yllättävänkin mielenilmaisun kieltolain kumoamiseksi: adressin, jonka oli allekirjoittanut 118 537 naista. Neuvoa-antavalle kansanäänestykselle luotiin edellytyksiä jo pari vuotta ennen varsinaista äänestyspäivää. Pimeiden pullojen myötä valtiolta jäi saamatta valtavasti verotuloja. Lautakunta sai mietintönsä valmiiksi toukokuussa 1931
Åkerblomin mukaan äänestyslippujen värijaottelulla oli tarkoitus halveksia naisten ääniä eli pitää niitä miesten ääniä vähäarvoisempina. Myös Ruotsissa naiset ja miehet äänestivät omanvärisillä lipuillaan vuoden 1922 kieltolakiäänestyksessä. Salakuljetus ei tietenkään tyssännyt kuin seinään uuden väkijuomalain tultua voimaan, mutta hiljalleen salaviinan määrä alkoi vähetä. Myös Naisten Raittiuskeskuksen mielestä värillisten lipukkeiden tarkoituksena oli korostaa miesten antamien äänten arvoa äänestyksessä. Tämä tiedetään, koska äänestyksessä käytettiin erivärisiä lippuja: naiset äänestivät punaisilla, miehet valkoisilla lipuilla. Empivän kannan edustajia löytyi muun muassa työläiskaupunginosista, sillä työläisvaimot pelkäsivät perheen isän juovan perheen rahat – ja tällä kertaa laillisesti. Kieltolain vastustajat halusivat osoittaa, että lailta puuttui nimenomaan miesten tuki, koska alkoholia käyttivät juuri miehet. Yhteensä 65 prosenttia Suomen naisista vastusti kieltolakia vuoden 1931 neuvoa-antavassa äänestyksessä. Sen nosti esiin vain yksi henkilö, Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja Kristian Åkerblom Pohjanmaalta. SUOMEN HISTORIA 29 rouva Hjördis Westerlundin johdolla tunnetut vaikuttajat, kuten lottajohtaja Helmi Arneberg-Pentti ja Maissi Erkko . Kuten mikään ryhmä missään asiassa, naistenkaan rintama ei ollut täysin yhtenäisenä kieltolakia vastaan. Nykytutkimuksen mukaan eriväristen lippujen merkitys ei kuitenkaan ollut sukupuolitai tasa-arvokysymys, vaan taustalla lienee sama perustelu kuin Ruotsissa. Valtio avasi Alkoholiliikkeensä 5.4.1932 kello 10. Taistelussa trokausta vastaan tarvittiin vielä monenmoisia keinoja, aina asetuksista Karhuviinaan. Kuva: Lehtikuva. Kaupunkilaisnaiset vastustivat kieltolakia maaseudulla asuviaan sisariaan jyrkemmin, mutta eroja oli myös kaupunkien välillä. Naisilla oli merkittävä rooli kieltolain kaatumisessa, vaikka tapaus on nähty lähinnä miespuolisten päättäjien ansiona. Kieltolain kumoamisen myötä alkoholituotteet alkoivat näkyä päivänvalossa entistä enemmän. Toisin kuin Ruotsissa, asia ei herättänyt Suomessa juuri lainkaan keskustelua. Tässä vuonna 1932 otetussa valokuvassa pirtua lastataan kuorma-auton lavalle Helsingissä. Kieltolain kannattajat taas eivät niinkään välittäneet korostaa äänestystuloksen sukupuolijakaumaa, koska he olettivat nimenomaan naisten kannattavan kieltolakia
Arkkitehti Wivi Lönn 30 SUOMEN HISTORIA Arkkitehtiopiskelijat ryhmäkuvassa. Etualalla vasemmalta Torsten Montell, Eliel Saarinen ja Armas Lindgren, takarivissä Albertina Östman ja Wivi Lönn.
Äidin esimerkki vahvana ja itsenäisesti toimeentulevana naisena varmasti vaikutti osaltaan Lönnin uraja koulutusvalintoihin. Eräs Suomen rakennustaiteen suurista nimistä tuohon aikaan oli Wivi Lönn (1872–1966), maamme ensimmäinen oman toimistonsa perustanut arkkitehtinainen. Lönn oli luokkansa priimus, ja hänen opettajansa ehdotti hänelle arkkitehtiopintoja. SUOMEN HISTORIA 31 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Museoviraston kuvakokoelmat 1800ja 1900-lukujen vaihteessa suomalainen arkkitehtuuri eli murroskautta. Vuonna 1909 valmistunut Åbo svenska samskolan on yksi Lönnin suunnittelemista koulurakennuksista.. Hänen isänsä oli oluttehtaan kirjanpitäjä, ja hänen äitinsä oli ennen avioliittoa ollut muun muassa Kuljun ja Viikin kartanoiden palveluksessa. Vuonna 1905 arkkitehdiksi opiskeli 13 naista, ja heistäkin osa luopui opinnoista avioiduttuaan. Uraauurtavalla työllään hän rakensi pohjaa myöhemmälle naisarkkitehtikunnalle. Seuraavana syksynä Wivi Lönn hyväksyttiin ylimääräisenä oppilaana Helsingin Polyteknillisen opiston arkkitehtuuriosastolle. Lönnin aloittaessa opintonsa oli Polyteknillisestä opistosta valmistunut vain muutama naisarkkitehti, heistä ensimmäisenä Signe Hornborg vuonna 1890. Perheen isä kuoli jo varhain, ja neljän lapsen huoltaminen jäi äidin vastuulle. Lönn oli koulun ainoa naisopiskelija, ja ennen häntä koulussa oli opiskellut vain yksi nainen. Lönn on myöhemmin kuvannut äitiään taiteelliseksi ihmiseksi, joka kannusti tytärtään uusiin suorituksiin. Hornborgia pidetään koko Euroopan ensimmäisenä arkkitehtuuriopiston suorittaneena naisena. Syntyi art nouveau, jota Saksassa kutsuttiin jugendiksi. Muuallakin Euroopassa kertaustyyleihin oli kyllästytty, ja arkkitehdit halusivat luoda jotakin uutta. Olivia Mathilda (kutsumanimeltään Wivi) Lönn syntyi vuonna 1872 Tampereen Onkiniemessä. Syksyllä 1892 Wivi Lönn teki rohkean päätöksen kirjoittautuessaan oppilaaksi Tampereen Teollisuuskoulun rakennusosastolle
Heidän kilpailusuunnitelmiensa pohjalta rakennettiin Tallinnan Estonia-teatteri sekä Helsingin Uusi ylioppilastalo. 32 SUOMEN HISTORIA Arkkitehti Wivi Lönn Suomessa naisten astuminen arkkitehtuurin miehiseen maailmaan oli siis alkanut jo varhain. Koulurakennukset olivat suuressa roolissa Lönnin koko tuotannossa. Tuomiokirkko) näkyy kuvassa keskellä. Lönn osallistui arkkitehtuurikilpailuihin myös yhdessä arkkitehtikollegansa Armas Lindgrenin kanssa. Wivi Lönn muutti 1910-luvulla Tampereelta Jyväskylään, missä hän suunnitteli yksityisasuntoja sekä erilaisia toimeksiantoja Parviaisten tehtaat Oy:lle Säynätsaloon. Kun Lönn sai toimeksiannon koulurakennuksen suunnittelemiseksi, hän lähti opintomatkalle Englantiin, Skotlantiin, Ranskaan ja Saksaan tutustuakseen luonnonkivija tiilirakentamiseen sekä kouluarkkitehtuuriin. Myöhemmin Lönn muutti Helsinkiin, jonne hän suunnitteli muun muassa NMKY:n asuinrakennuksen yhdessä Aili-Salli Ahde-Kjäldmanin kanssa. Vuonna 1905 arkkitehdiksi opiskeli yhtä aikaa 13 naista, joskin osa heistä luopui opinnoista avioiduttuaan. Esimerkiksi Tampereelle rakennettiin hänen voittoehdotustensa pohjalta pääpaloasema, Aleksanterin kansakoulu sekä kauppaoppilaitos. Hän suunnitteli muun muassa Mikkelin yhteiskoulun sekä Åbo svenska samskolanin. Hänet on haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle. Oikeanpuoleinen rakennus on luterilainen rukoushuone.. Tämä oli tyypillistä 1900-luvun alussa, jolloin naisen yleensä odotettiin tai jopa vaadittiin luopuvan urastaan solmittuaan avioliiton. Kirkko on Lars Sonckin piirtämä ja se on valmistunut vuonna 1907. Wivi Lönnin ensimmäinen toteutunut suunnittelutyö oli Tampereen tyttökoulu; samaisessa opinahjossa Lönn oli itse aikoinaan opiskellut. Tampereen paloasema valmistui vuonna 1908. Wivi Lönn kuoli vuonna 1966 Helsingissä. Lönn valmistui arkkitehdiksi vuonna 1896, ja sen jälkeen hän työskenteli opettajansa Gustaf Nyströmin toimistossa. Hänen arkkitehtoninen päätuotantonsa sijoittui 1900-luvun alkuvuosikymmenille. 1900-luvun alussa Wivi Lönn osallistui menestyksekkäästi arkkitehtuurikilpailuihin. Johanneksen kirkko (myöh. Rakennuksen ulkoasussa on nähtävissä art nouveau -tyylille ominaista materiaalinkäyttöä ja muotokieltä
Pienemmän pään rakennuksista esimerkiksi käy Terijoella sijaitseva Kuokkalan kartano, joka on valmistunut vuonna 1904.. 33 SUOMEN HISTORIA Arkkitehdin tuotannosta tunnetuimpia ovat koulurakennukset ja useat muut suuret rakennukset
34 SUOMEN HISTORIA Pitkä sota monta mutkaa Miehet Suomen sodissa, osa 1: Arvi Mäkinen
Pyysi minua kanssaan niitä katsomaan. "Sotamies Riipilä , jonka kanssa tunnettiin jo siviilissä, tuli meidän tukikohtaan ja ihmetteli, mitä se vihollinen niin Syvärin takana liikkuu. Ehkäpä siellä naapuri oli jotain ryppyillyt, mutta ei siitä silloin onneksi sen enempää tullut." Kesällä 1941, parin viikon siviilissä olon jälkeen, kävi taas kutsu asepukuun. Välillä käytiin uutta rajalinjaa raivaamassa ja tehtiin kiviesteitä. Hyökkäys lähti liikkeelle, ja Mäkiselle tuli tutuksi moni taistelupaikka: Korpiselkä, Rajakontu, Säntämä, Tuuloksenjoki, Hoilampi ja viimein Syväri. Maaliskuun 1940 kutsuntatarkastuksessa mies todettiin vaihteeksi terveeksi, ja passitus tuli konekiväärikomppaniaan Helsinkiin. Mäkinen kertoo: "Yhtäkkiä meille annettiin täysi taisteluvarustus. Konekiväärikomppaniassa Mäkinen sai pääasialliseksi aseeksi 20 mm:n panssarintorjuntakiväärin. Räjähtikö kiväärini. Huhtikuun 7. Rauha oli huteralla pohjalla. Arvi Mäkisen tarinassa piirtyy sodan koko kuva. Alkoi asemasota. päivä 1942 Arvi Mäkinen haavoittui. Jälkikäteen ajatellen varomattomasti tehty. 35 SUOMEN HISTORIA Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Arvi Mäkisen kuva-albumi Kuvitus: Tero Björklund Yhden sotamiehen pitkään asemasotaan mahtui uhkarohkeita yhteenottoja vihollisen kanssa ja joutilasta hevosenleikkiä. Sitten syttyi talvisota ja hoidot jäivät hankkimatta. Sinne asemat vakiintuivat. Ja kun minä sieltä yritin muutaman laukauksen ampua erästä hevosmiestä kohden, niin huomasivat missä olimme. Kansakoulun ja kotitilan maataloustöiden jälkeen tuli käsky ilmoittautua syyskuun alussa 1939 Lentorykmentti ykköseen Suur-Merijoella Viipurin kupeessa. Ja tarkka-ampuja ottikin minut jyvälle ja ampui juuri kun minäkin painoin liipaisinta. Omienkin rivit rakoilivat, ja paniikissa kaveri joskus jätettiin. divisioona kasattiin. Luulin, että kiväärini räjähti, mutta se olikin tarkka-ampujan räjähtävä luoti, joka oli tarkoitettu päähäni." Yleensä venäläistä ei tarvitse tarkka-am. Rykmentti siirrettiin Tuupovaaran Öllölään, johon koko 5. Sen sijaan tuli mahalasku ja ohjeet mennä siviilissä hakemaan hoitoa. Ja minä lähdin Lintuluoto -nimisen miehen kanssa Riipilän mukaan. Herrat olivat kovin totisia eivätkä sanoneet mikä syy oli. Ei siis tullut miehestä lentosotamiestä. Arvi Emil Mäkinen syntyi 1918 Hartolassa. Siellä kun ne talot oli rakennettu Syvärin rannan lähelle, niin menimme tähystämään erään talon ullakolle. Muodostettiin JR 22, johon miehet tulivat Lahden sotilaspiirin alueelta. Lentokoneen kanssa Mäkinen tosin joutui sodassa myöhemmin tekemisiin mutta varsin toisissa merkeissä. Muutaman viikon jälkeen pidettiin Viipurissa tavallista tarkempi lääkärintarkastus, jolloin Mäkisen keuhkoissa havaittiin jonkinlaista varjostumaa
Panssarintorjuntakivääri oli varsin järeä ase, sen ampumat 20 mm:n luodit olivat kuin pienen tykin ammuksia. K uv a: S A -kuv a. Miehiä oli vähän, ja pahimmillaan se tiesi vahtivuoroa neljän tunnin välein. Sanoimme niitä hevosen hänniksi, kun ne sylki samannäköisen liekin kun on häntä. Sota pitkittyy Asemasodan pitkittyessä miehille riitti vartioinnin lisäksi puuhaa erilaisissa kunnostustehtävissä. Tapahtuma oli muistutus kuolevaisuudesta, eikä se jäänyt viimeiseksi. Tästä sai vierelläni seisova Riipilä yhden luodin niin täpärästi, että päänahkaan tuli vako. Ne luodit olivat Pitkä sota Olin kaatunut ja kun heräsin, en kyennyt liikkumaan. Mutta eipä ole kuoppa paljoa suurentunut, sillä räjähdyksen voima on sittenkin suuntautunut ylöspäin. Se tulee – lisäksi ilmassa on kuuluvinaan jokin outo ääni. Rynnättiin apuun, ja siellähän naapuri oli yrittänyt viedä miehen vangiksi. Ei onnistunut, mutta jäljistä voitiin päätellä, että kauan olivat siinä kytänneet." Tuli talvi, ja Mäkinen oli vartiossa Uuno Kakkosen kanssa. Tässä vaiheessa Arvi Mäkisen mieleen tulevat unkarilaiset käsikranaatit, joita heillä on käytössä. Helpon jatkon toivossa panostaja palaa työmaalle. Osumia tuli, mutta tietämättäni niillä oli itseni lisäksi muitakin näkijöitä, sillä seuraava vartiomies hälytti jo varttitunnin kuluttua. Ajattelin, että oliko tämä nyt kuolemaa ja näin helppoa, kun en tuntenut mitään. Erään kerran kävi käsky syventää juoksuhautoja. Riipilän vieressä seissyt Lintuluoto sai luodin sydämensä viereen ja menehtyi siihen. "Kerran aloin vartiossa ampuilemaan pilkkaan. Konepistooli kertatulella osoitin laukauksen milloin pahvinpalaan, milloin vanhaan säilykepurkkiin. Aseestani luopumatta kävin niitä välillä katsomassa. Vasen silmä olisi varmaankin mennyt sokeaksi, mutta kun se tähdätessä oli ummessa, niin paremmin säilyi. Luonteeltaan vakavamieliselle Mäkiselle oli juoksuhaudassa ikävää katsottavaa, kun hieman myöhemmin mies, jota tarkka-ampuja oli osunut päähän, suolsi kirousta vielä viimeiset vaikkakin ilmeisesti jo tajuttomat hetkensä. "Siitä kun oli jo aika pitkä matka Syvärin yli, niin ei se otsaan osunut, vaan räjähti takin kauluksessa ja sain siruja kasvoihini ja otsaan. 36 SUOMEN HISTORIA munnassa neuvoa, mutta tällä kertaa täyskymppi jäi hiuksenhienosti saavuttamatta. Lisäksi työtä on nyt jatkettava pelkän lapion kanssa, sillä rautakankea ei enää koskaan löydetä. "Emme aivan lennosta niitä kiinni saaneet, mutta lumesta saimme, kun ne pihisivät siinä. Sodan venyessä myös vartiovuorot tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Maa sattui olemaan harvinaisen kovaa, ja puurtaminen tuotti tulosta vain kananpesän kokoisen kuopan. Ja ne viholliset olivat varanneet asemiinsa lisäksi pikakiväärin, jolla heti päästivät sarjan meitä kohti. Eräältä Sysmän mieheltä se kävi siten, että hän aina aloitti kirjeensä kotipuoleen kirjoittamalla paikaksi "kuoleman ototushuoneella". Pitkästymistä torjui kukin tavallaan, joku luvattomallakin tavalla, kuten Arvi Mäkinen. Mäkinenkin jykersi omaa urakkaansa rautakangen ja lapion kanssa. Joku saattoi kääntää sellaiset asiat hirtehishuumoriksi suojellakseen itseään sodan paineelta. Panssarivaunujen kehitys teki siitäkin tehottoman. Sellaisen hän sitten asettaa kuopan pohjalle, täkkää kaivamallaan maalla panostuksen ja pistääpä vielä rautakangenkin päälle painoksi. Että osasi se venäläinenkin ampua, kun oli tappaa meidät kaikki siihen." Joukkosidontopaikalla Mäkisen päästä nypitään enimmät sirpaleet pois ja papereihin jää merkintä "sirpalevammoja päässä". Miehet keksivät siinä henkiseksi ravinnokseen suoranaisen hevosenleikin. "Aloimme kokeilemaan vihollisen luotien kiinniottoa", Mäkinen kertoo. Sitten äkkiä kulman taakse odottamaan räjähdystä
Kukaan miehistöstä ei olisi voinut jäädä henkiin, joten ase tuntui olevan maineensa veroinen." Panssarikauhuja ehdittiin valmistaa Saksassa yli 300 000 kappaletta erilaisina kehitelminä, ja niitä riitti Suomeenkin. Varttitunnin kiväärin suu vaan pysyi tiukkana, sitten alkoi jyvän kohdalta pullistumaan, ja siihen tuli jo puolen nyrkin kokoinen patti. Vastapuoli ei tässä kohdin ollut ihan lähellä, joten luodit väsyivät meidän asemiin ehtiessään. Saksalaiset saivat Afrikassa näitä uusia aseita sotasaaliikseen ja kehittivät niiden pohjalta halvempaa valmistetta olleen kertalaukaistavan panssarinyrkin sekä uudelleenladattavan panssarikauhun. K uv a: S A -kuv a. Reservin kapteeni Valde Hämäläinen kertoo Siiranmäen päiväkirjassaan olleensa Tuusulassa kurssilla, jolla ammuttiin panssarikauhulla. Vuonna 1943 USA:n armeija esitteli onton putken, joka ampui rakettikäyttöisen 60 mm:n räjähdyspanoksen. Olipa se leikkiä, kun syöksyimme niitä kiinni ottamaan! Kyllähän sieltä osasi tulla kovempiakin luoteja, sain siitä kokemusta myöhemmin. Panimme sen sisälle paksun pahvin, jotta näkisimme, millaisen jäljen ammus tekee siihen ja millaiset ovat miehistön mahdollisuudet selvitä hengissä. On totuttu siihen, että yölläkin kamiinan torveen osuu silloin tällöin luoti. Samoin on tullut tavaksi pitää vartiota samassa kohdassa esteellä, ei siis taisteluhaudassa – eli PANSSARIKAUHU Panssarivaunujen kehitys toisen maailmansodan aikana ajoi ohi suurikaliiperisistakin panssarintorjuntakivääreistä. Oletkohan vielä elossa?" Kivääreistä ei tämän takia tullut puutetta. Niin, olihan se meidän luutnantti kuulemma sanonut, että eihän niistä oikein kaksistaan olisi vartioon." Henkilösuhteita Silloisena aikana valtiosuhteita hoidettiin ampumalla. Oikein pimeä paikka. Vaunun kyljessä oli selvä reikä. Ammuimme noin sadan metrin päästä. Naapuri on tainnut päivällä suunnata konekiväärinsä ja ampuu joskus kertatulta häiritäkseen. Kun sitten kurkistimme vaunuun todetaksemme, miten pahvin oli käynyt, emme nähneet koko pahvia. Tarkemmin katsottuamme totesimme pahvin olevan vaunun lattialla niin pienenä silppuna kuin hiiriarmeija olisi nälissään nakertanut sen muruiksi. Kohta olisi koko piippu revennyt, mutta vartiotuuri loppui. 37 SUOMEN HISTORIA keveitä sen takia, kun ne oli täytetty sillä valojuova-aineella ja meidän asemiin tullessa niissä oli vain se ulkokuori jäljellä. Ja meillä kun oli jotain hampaankolossa tätä korpraalia kohtaan, niin tuli ajatus, että aletaan kokeilla Nissisen kiväärin lukon kestävyyttä. Toinen laukaus osui paremmin, ja riensimme katsomaan tulosta. Haavoittuminen Helmikuussa 1943 Mäkinen on edelleen Lotinanpellon alueella, Pitkäjärvellä, Kannas ykkönen -tukikohdassa. Vaan olipa niitä tulehtuneita suhteita omassa porukassakin, kuten seuraavasta Arvi Mäkisen tarinasta voidaan päätellä. Kauhu ampui 88 mm:n raketteja. Päivällä Nissinen olikin huomannut kiväärinsä turvonneen ja mistä lie arvannut meiltä tulla kyselemään. "Olimme Pitkäjärvellä Muta-nimisessä tukikohdassa. Ensimmäisen laukaus osui telaketjuun, joka lensi metsään sellaisella voimalla, että se katkaisi parinkymmenen metrin päässä olevan kuusituumaisen koivun tyvestä kuin tulitikun. Anteeksi vaan Nissinen. Niitä oli jäänyt kaatuneilta ja vangeilta isoja kekoja. Mentiin Hynnisen Emilin kanssa vartioon ja napattiin korpraali Nissisen kivääri lisäaseeksi mukaan. Sanottiin, että oli se meillä yöllä varakiväärinä, ammuttiinkin jokunen laukaus, mutta ei huomattu pimeässä, mitä tapahtui. Nimekseen se sai M1 Bazooka. "Maalina oli sotasaalisvaunu, 33 tonnin Sotka eli T-34. Viimeisen mallin, PzB-54/1, kantomatka oli jo 180 metriä. Sitten täysi panos panospesään ja laukaisu! No, voisihan siinä lukko tai tukki särkyä ja tulla silmille, mutta emme pitäneet sitä kivääriä olkapäätämme vasten vaan panimme perän tukkipuuta vasten ja sen takaa laukaisimme. Irrotimme panoksen päästä luodin ja junttasimme sen puuta vasten piipun suuhun
"Hyvä kun mä sieltä hengissä selvisin. Lopuksi vannotus: "Antaa olla viimeinen kerta!" Mäkinen myöntyi tähän ja luuli asian olevan loppuunkäsitelty. Kenttäoikeuteen Toipumislomaan ei tullut jatkoa, vaikka lääkäri sairaalasta lähtiessä olikin tokaissut: "Ei sinusta ole kuin roskatynnöreitä puhdistamaan!" Aunukseen saapunut Mäkinen odotteli komennuspapereita Nurmoilassa, mutta nyt matkaan alkoi tulla mutkia. Paikalle pyrähti luutnantti, joka tarkasti pyyntömiehen henkilöllisyyden ja piti ankaran puhuttelun kielletystä kalastusmuodosta. Mutta Toivo sanoikin, että mitä niitä yhtenään tarvii ampua, ja niin jäin paikalleni. 38 SUOMEN HISTORIA Kapearaiteinen juna kuljetti joukkoja sekä huoltotarvikkeita Syvärin ja Äänislinnan (Petroskoi) välillä. Vankikopissa oli niin mielenvikaiset kuin murhamiehetkin. Ja olipas ase niin meitä kohti, että sain luodin kaulan läpi. Olin kaatunut, ja kun heräsin, en kyennyt yhtään liikkumaan. juoksuhaudassa, kuten silloin sanottiin. Pitkä sota Hyvä kun mä sieltä hengissä selvisin. Korsusta tuli apua ja sitoivat parhaansa mukaan. Seuraavana päivänä kokoontui Nurmoilassa kenttäoikeus, ja siellä seisoi sotamies Arvi Mäkinenkin. Oli se verenvuoto aikamoinen, mutta jäi sitä sen verran että jäin henkiin." Tuli pitkä, aina kesään asti kestänyt sairaalareissu ja kuukausi toipumislomaa. Eipä ollut. Ja kaikilla tukka päänahkaa myöten ajetK uv a: S A -kuv a. Sanoin siinä meneväni ampumaan valoraketin tuolta sivummalta, ettei vihollinen tietäisi olinpaikkaamme. Paikalla oli taisteltu, ja sen muistona rannan lähellä kellotteli joltakin puna-armeijalaiselta jäänyt käsikranaatti. Sattuma astui peliin. Vankikopissa oli niin mielenvikaiset kuin murhamiehetkin, puoleen väliin kolmattakymmentä miestä. Parin minuutin kuluttua tuli sarja konetai pikakivääristä. Ajattelin, että oliko tämä nyt kuolemaa ja näin helppoa, kun en tuntenut yhtään mitään. 24 vuorokautta vankeutta, päätti oikeus. Mukava mosaushan siitä syntyi, kuuluvakin. Pyynti-intoinen mies sai tietää läheisen järven olevan nimeltään Kalajärvi. Tämä tapa on käydä Mäkiselle kohtalokkaaksi. "26:nnen päivän vastainen yö oli kuutamoinen, ja olin vartiossa Toivo Mäkisen kanssa. "Heeh, annas olla kun mä nakkaan ton järveen", tuumasi Mäkinen. Sitten alkoikin aika tuntua pitkältä, kun kalat puuttuivat lukuun ottamatta paria pientä ahventa. Jos olisin oman pääni pitänyt, olisin siltä luodilta säästynyt." "Ei se sentään ollut räjähtävä eikä osunut kaularankaan eikä valtimoon vaan meni siitä välistä ja tuli takaa ulos. Sinne! Onkilaite oli omasta takaa, ja vapa taittui hetkessä rannasta. Kalamies kävi saalistaan kokemaan – ja se olikin helposti tehty, sillä sitä kertyi kerrassaan yksi kappale ja sekin kiiski
Toimenpide oli kohdallaan, sillä johtokoneesta irtoaa pellinkappale. Joukot selvisivät kaikesta huolimatta vähillä tappioilla, ja kaupunki säästyi enemmiltä tuhoilta. Auton perä painuu, se lähtee liikkeelle, ja sisällä kuuluu tyyni toteamus: "Höh, no johan rupesi pyörä pitämään!". tuna", Mäkinen huokaisee. Näistä viimeinen erä ehti Viipuriin lähes yhtä aikaa vihollisen kanssa. Hyökkäystä torjumaan lähetettiin 20. Mannerheim luultavasti pelkäsi karjalaisten reaktiota, sillä hän päätti viime tingassa yrittää Viipurin puolustusta. divisioonaan kuuluvien joukkojen kanssa Korpiselästä Syvärille vuonna 1941. prikaati. Mutta pois hän ei lähde vaan tulittaa yhdellä putkellaan takaisin ja alkaa ärsyyntyä, kun tulosta ei näy. Kun uuteen puolustukseen ryhmityttiin, hänelle annettiin panssarikauhu, olalta ammuttava uudelleenladattava sinko. Viipurissa varustelutyöt olivat tekemättä, ja kaupunkisotaan tottumattomat joukot saapuivat kaupunkiin osin yhtä aikaa vihollisen kanssa. Osasto poistuu välittömästi johtajansa mukana. Asia jäi hieman kaivelemaan sotainvalidia, ja hän totesi vielä 60 vuotta myöhemmin: "Ihmisiä sai ampua miten mieli, mutta kiiskentaposta veivät linnaan!" Tuomio merkittiin sotilaspassiinkin, mutta kunniamerkit siitä vastaavasti unohtuivat pois. Komentajana oli kylläkin jo Tyrjän rykmentin (JR 7) ajoilta mainetta saanut eversti Armas Kemppi . Asemasodan pari vuotta meni tällä tavalla, mutta sitten rykmentin rippeitä käytettiin pohjana, kun luotiin 20. Mehevänä maalina kuljetusjuna joutuu osaston hyökkäyksen kohteeksi, ja pian sotamies Mäkinen huomaa olevansa yksin tässä epäsuhtaisessa taistelussa. Sinko vaihtuu rattiin Sota loppui aikanaan. Ilmatorjuntaa Kesä 1944 jätti asemasodan muistojen joukkoon. Mäkisen sisukas ammunta Syvärin asemalla muistettiin myöhemmin. Prikaati piti lähetettämän Viipuriin, ja sitä kuormattiin useammassa erässä Syvärin asemalla. Seuraavassa hyökkäyksessä Mäkinen päättää vähentää ennakkoa. Tykistön ja jalkaväen piti saada ammukset paikan päällä, mutta sitä ei tapahtunut ennen kuin oli myöhäistä. "No jo on! Ohje on tähdätä koneen mitta eteen. prikaati. Sota oli tarvinnut yhtäkin miestä. Kuten kuvasta näkyy, Mäkinen oli mielellään paljain jaloin, jopa sänkipellolla. Mäkinen komennettiin ampujaksi, ja hän sai vielä apusuuntaajan toverikseen. Mäkisen jäätyä yksin lavettiin osuu sarja, niin että säleet vain lentelevät ja sillä oleva mies lyö luonnollisesti hetkeksi maihin. Hänen toverinsa ovat pinkaisseet muiden mukana kuka minnekin. Kerrotaan, että kun 50-luvun lopulla oli kaljamakelien aikaan tanssikyyti Pertunmaalle, puolihumalaiset sällit saivat päähänsä alkaa keventää Mäkisen pirssiä takapuskurista, jotta rengas ei saisi otetta. Junan höyrytessä vielä asemalla sen kimppuun hyökkäsi kuuden koneen osasto IL-2-maataistelukoneita. Arvi Mäkisestä oli uudelleenjärjestelyjen vuoksi tullut 20:nnen prikaatin sotilas. Sotaonni oli oikullinen, ja se hylkäsi Kempin kesällä -44. Mäkisen kuljetuserässä junaan liitettiin kaksi avovaunua, joihin asennettiin panssarintorjuntakiväärit junan ilmatorjunnaksi. Nämä olivat vahvasti panssaroituja kahden miehen koneita, joissa lentäjä tulitti eteen ja selkä edellä matkustava taka-ampuja omaan suuntaansa. 39 SUOMEN HISTORIA JR 22:STA KEMPIN PRIKAATIKSI JR 22 muodostettiin Lahden sotilaspiiriin kuuluvien kuntien miehistä, ja se taisteli tiensä muiden 5. Toverin kohtaloksi tuli sankarikuolema. Maataistelukoneenkin kanssa tapellutta kuljettajaa tämä ei miellyttänyt. Siviilissä Arvi Mäkinen päätyi taksikuskin ammattiin. Neuvottomammalla miehellä olisi voinut mennä sormi suuhun, mutta ei tältä taksinkuljettajalla. Seuraavana talvena kotiutettiin ikäluokat 1897–1905 ja rykmentti muuttui kaksipataljoonaiseksi. Taksin ovi aukeaa saman tien. Arvi Mäkinen (oik.) poseeraa luhankalaisen asetoverinsa rinnalla. Koneista jäi monelle veteraanille varsin ikävät muistot. Pian jäätiköstä alkaa lennellä säleitä ysimillisen laukausten irrottamana. Vaikka vaunujen möyrintää edestä kuuluikin, Mäkinen ei kuitenkaan joutunut asettaan käyttämään. Monenlaista hän ehti kokea siinäkin. Prikaati oli hätäisesti kokoon pantu, eikä upseeriaineskaan ollut kaikilta osin ensiluokkaista. Suuttumus lisää adrenaliinia vereen, ja vaikka uusi sarja räiskähtää lavettiin, ammunta jatkuu. Hän oli luonut mainetta muun muassa JR 7:n komentajana. Hommasta tuli pannukakku. Onko se nyt liikaa vai liian vähän?" Joka toinen luoti on valojuova, mutta kun apusuuntaaja on lähtenyt käpälämäkeen, asiasta ei ole juuri apua. Sen komentajaksi tuli 1.1.1944 eversti Kemppi
Väliseinien myötä tilanjako selkeytyy. Rakennustarpeet ovat tontilla, ja pystytys alkaa neljän miehen voimin. Pohja löytää muotonsa, ja kiukaalle katsotaan paikka. Saunan mittakaava alkaa hahmottua. Seinärakenteiden viimeinen pultti kiristetään. Tarvittaessa sauna pystytettiin kirjaimellisesti pikavauhtia. Sisäkatto on valmis. Sisäkaton ensimmäistä levyä asennetaan paikalleen. Löylyistä ei tingitä kovankaan paikan tullen. 40 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 40 SUOMEN HISTORIA K uv at: SAK u va Sauna tunnissa, saunomaan kahdessa Suomalaisilla on perinteensä, ja sauna on siinä listassa kärkisijoilla. Sodan hetkiä
Vettä kannetaan sisään samalla kun osa miehistä tekee viimeisiä rakennustöitä. Ensimmäiset saunojat pääsevät saunomaan. Lopuksi piippu pistetään paikalleen. 41 SUOMEN HISTORIA 41 SUOMEN HISTORIA Vesikaton asennus alkaa. Kattoa viimeistellään bitumihuovalla. Pari tuntia sitten paikalla oli vain tarveaineet, nyt sisältä kuuluu iloinen puheensorina ja vihdan läiske. Ensisavut tupruavat piipusta.
42 SUOMEN HISTORIA Tunnustelija etenee joukon kärjessä koirineen Kiestingissä 25.4.1942.
Hengissä säilymisen kannalta vielä olennaisempaa oli, että ne osasivat kertoa, jos vihollinen oli vielä ampumaetäisyydellä. SUOMEN HISTORIA 43 Teksti: Enna Poutiainen Kuva: SA-kuva Ylimääräiset silmät, korvat, nenä ja jalat koiria sodassa Vuonna 1940 sveitsiläiset elokuvaohjaajat Erwin Oskar Stauffer ja Charles Zbinden tekivät matkan Suomeen kuvatakseen pienen maan taistelua suurta Neuvostoliittoa vastaan. Kokonainen partio liikkui koiran vaiston varassa metsästäessään partisaaneja. Jos sodan ensimmäinen uhri on viattomuus, viattomuuden viimeinen linnake voi olla pyyteettömästi ihmistä avustava luontokappale. Sotamiehien muisteloita koirien roolista Suomen sodissa ovat keränneet esimerkiksi Eero Kiviranta teokseen Sotatoverit (1942) ja Uma Aaltonen ja Kaija Ulmala kirjaansa Suomen koirat sodassa ja rauhassa (1999). Itärintaman erämaat olivat laajat, eikä koko linjaa pystytty vartioimaan, joten uhka oli todellinen niin sotilaille kuin siviiliväestöllekin. Lähdeluettelo. Elokuvassa kuvataan suomalaisten valmistautumista sotaan, niin kotirintamaa kuin etujoukkojakin. Suomen talvisota oli toisen maailmansodan ensimmäisiä näyttämöitä ja herätti siksi kiinnostusta ympäri Eurooppaa. Valkoisessa erämaassa mieli näkee silmillä sellaistakin, mitä ei ole, ja toisaalta silmät eivät välttämättä huomaa sitä, mitä mieli etsii. Muisteloiden mukaan neuvostoliittolaiset sotavangit haisivat suomalaiset vaatteet yllään ja suomalaisen aterian syötyään yhä omanlaisiltaan, mahorkalta ja kaalilta, niin ettei vartiokoirien ollut vaikeaa tunnistaa heitä. Useamman kerran luoteja käytettiin tyhjän havukon ampumiseen, koska puut alkoivat liikkua horisontissa väsyneitten miesten silmissä. Sopusointuinen tunnelma lienee siis illuusio mutta kaunis sellainen yhtä kaikki. Partiokoirat olivat ainoita, jotka pystyivät huomaamaan partisaanien kulkureitin tuntienkin jälkeen. Ryhmässä hiihtävät miehet luottivat edessä kulkevaan koiraan. Sveitsiläisessä elokuvassa ei varsinaista taistelua kuvata, joten on syytä olettaa, että koiravaljakon kuvauskin on lavastettua. Jokainen askel saattoi olla viimeinen. Näky on idyllinen, kuin matkailumainos. Vauhdikkaassa kohtauksessa kamera kulkee koiravaljakon mukana ahkiossa pitkin kumpuista valkoisena hohtavaa maisemaa lumipukuisten miesten hiihtäessä ympärillä. Muisteloista huokuu lämmin suhde koiriin paitsi hengenpelastajina myös tovereina ja hiljaisina sodan kauhujen ymmärtäjinä. Koirat ovat iloisia ja hyvinvoivan näköisiä, niiden turkissa on puuterilunta ja vauhti leppoisan nopea. Sen tassut kantoivat kevyesti lumen päällä, turkki oli pakkasesta ja lepotaukojen rapsuttelusta tuuhea. Elokuvateatteri Orion esitti La bataille en Finlande. Neuvostoliiton partisaanit pääsivät toisinaan livahtamaan Suomen puolustuslinjan läpi. Suomi taistelee -elokuvassa esiintyy myös koiria. Henkeä ei laskettu ainoastaan aseveljien varaan vaan myös koirien, eikä suurempaa luottamuslausetta juuri pysty antamaan. Maasto on pimeä. Sodan keskellä kerrotuista tarinoista heijastuu ennen muuta herkkyys inhimillisyyttä kohtaan epäinhimillisen tilanteen keskellä. Niiden ihmisen ulottumattomissa olevat aistit kertoivat niille takuuvarmasti, ettei tuon kuusikon takana mitään ole. Alkuperäinen tarkoitus oli myös herättää sveitsiläisten myötätunto pohjoista maata kohtaan ja auttaa tällä tavoin keräämään rahaa Suomen avustamiseen. Miesjoukon ensimmäisenä kulki koiran kouluttaja, joka osasi tulkita jokaisen pysähdyksen ja liikahduksen merkityksen. Tavoitteena oli myös, että koira huomaisi miinat ennen kuin kukaan joutuisi niiden uhriksi. Kuunvalo heittää lumeen varjoja, eikä mikään ole niin vaarallista kuin hiljaisuus, jossa voi olla mitä tahansa. Un petit peuple se défend (Suomi taistelee) -elokuvan 30.11. Haukkuminen ei tietenkään kommunikointikeinona toiminut. Koira määritteli niin suunnan, vauhdin kuin varovaisuusasteenkin. Koirat eivät pelänneet autiota horisonttia tai korvissa soivaa hiljaisuutta. Hiljaisessa maastossa piileskeli siis myös vielä hiljaisempi tappaja. ja 6.12.2014 ensimmäistä kertaa kokonaisena Suomessa. Vaikka partisaanit itse olisivatkin poistuneet, he eivät vieneet vaaraa mukanaan vaan jättivät jälkeensä miinoja
44 SUOMEN HISTORIA RAUNIOINA Rakennuksen ulkoseiniin oli osunut yli 4000 ammusta
Valkoisten asema Näsilinnassa kävi yhä tukalammaksi punaisten koettaessa karkottaa heitä konekivääritulella ja panssarijunan tykkien avulla. Valkoisten joukot valtasivat Näsilinnan yllätetyiltä punaisilta 3. Kuluvan vuoden kesänä Näsilinna aukeaa jälleen yleisölle. Ennen sisällissodan taisteluja palatsissa toimi Hämeen museo. huhtikuuta ilman suurempaa vastarintaa. Valkoisten hyökkäykset muualla kaupungissa eivät kuitenkaan olleet onnistuneet suunnitelmien mukaan, joten jääkäriyliluutnantti Melinin johtamat valkoisten joukot jäivät yksin punaisten hallussa olevalle alueelle. Vuoden 1918 sisällissodan taisteluissa menetettiin korvaamattomia ihmishenkiä mutta myös aineelliset tuhot olivat suuria. Kunnostettu museo avattiin uudelleen yleisölle vuonna 1920. Lopputaistelut Tampereen valtaamiseksi käytiin talo talolta. Ilman henkilöuhreja ei valtauksesta kuitenkaan selvitty, sillä osa vangituista punaisista teloitettiin paikan päällä. Rakennuksen 404:stä ikkunasta vain 13 säilyi ehjänä. Myöhemmin on todettu, että rakennuksen ulkoseiniin oli osunut yli 4000 ammusta. Seuraavana päivänä valkoiset hyökkäsivät suuremmalla voimalla Tammerkosken länsipuolelle ja valtasivat Näsilinnan takaisin. Näsilinna, josta Suomen Punaisen Ristin Tampereen II sideasema oli pakotettu poistumaan, kun punaiset asettivat yöllä tykkejä rakennuksen eteen sekä valonheittäjän sen katolle. Valkoisten joukot valtasivat Näsilinnan yllätetyiltä punaisilta 3. Iltaan mennessä Melin miehineen oli paennut rautatiesillan kautta Näsijärven jäälle ja siitä edelleen Kaupinojalle, missä he saavuttivat valkoisten muut joukot. Taistelujen yksi kiivaimmista yhteenotoista käytiin Näsilinnan hallinnasta. SUOMEN HISTORIA 45 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Museovirasto Kovia kokenut Näsilinna Komea rakennus on aikojen saatossa nähty niin loistokunnossa kuin lähes rauniokuntoiseksi tuhottuna. Tuhoja Näsilinnan sisältä.. Hämeen museo toimi rakennuksessa vuoteen 1996 saakka, jonka jälkeen Näsilinna on ollut yleisöltä suljettuna. Tampere toimi punaisten tärkeimpänä tukikohtana, ja taisteluiden jälkeensä jättämät tuhot kaupungissa olivat mittavat. huhtikuuta 1918 ilman suurempaa vastarintaa. Taistelun jäljiltä rakennus oli pahoin vaurioitunut. Tiettävästi vain muutamia kiväärinlaukauksia kuultiin. Vuosien hiljaiselon jälkeen rakennus on tarkoitus herättää jälleen henkiin museo Milavidan avatessa ovet yleisölle ensi kesänä. Näsilinna, alkuperäiseltä nimeltään palatsi Milavida, oli valmistunut vuonna 1899 von Nottbeckin teollisuussuvun asuinpalatsiksi. Rakennuksessa ollut Hämeen museon esineistö kärsi myös mittavia vahinkoja
Ruotsista virtasi laitonta kahvia koko maan kuppeihin keinolla jos toisellakin. 46 SUOMEN HISTORIA kahvia Puolivallatonta kahvin salakuljetusta Suomen Lapissa sodan aikaan Sota-aikanakin suomalaisten kahvihammasta kolotti, vaikka aine oli kortilla. Teksti: Enna Poutiainen • Kuvat: SA-kuva & Kansalliskirjasto Kuvitus: Sari Mantila
Miehet ovat viettäneet tässä jokilaaksossa koko ikänsä, useamman suku jo monta sukupolvea. Elintarvikkeet olivat Suomessa kortilla säännöstelyn takia. Väylänvarresta koko Suomeen Sota-aikana Ruotsista jobattiin eli salakuljetettiin rajajoen yli Suomeen lähes kaikkea ihmiselämään liittyvää, kuten voita, pippuria, paitoja, nailonsukkia, jauhoja, tulilankaa, kalaverkkoja, saippuaa ja rusinoita. Tähän luottaen tullimiehet pysähtyvät talon kohdalla ja kysyvät isännältä, onko salakuljettajia näkynyt. Jäätynyttä jokea peittää reipas lumikerros, ja tuuli käy avoimella paikalla puuskaisesti. Korvikkeiden käyttöä jatkettiin sodan päätyttyä, sillä kahvi pysyi kortilla vuoteen 1954 saakka. Isäntä antaa totuudenmukaisen vastauksen: kyllä salakuljettajia on näkynyt, mutta heillä on jo sellainen etumatka, ettei sitä saa kurottua umpeen ennen Rovaniemeä. Varsinkin kahvin joutuminen korttisäännöstelyn piiriin jo vuoden 1939 lokakuussa sai kahvihampaan kolotuksesta kärsivät suomalaiset turvautumaan luovuuteen aamukahvien ja kahvipöytien turvaamiseksi. Jobbareiden hallussa polttelee 25 kiloa kahvia, 37 500 markan edestä. 47 SUOMEN HISTORIA Tornionjoki on leveä, mutta Ruotsin puolelta pystyy silti hämärässäkin helposti näkemään Suomen puoleisen rannan. Tämän tien erään talon isäntä on harras kristitty ja tunnettu ehdottomasta rehellisyydestään. Oikeaa kahvia sikuri, vilja tai voikukka eivät. Välillä toki istahdetaan juomaan kahvit erätulilla, ja saattaa joukkoon eksyä hiukan viinaksiakin. Jäätien kohdalta joki on helpointa ylittää, mutta jobbarit tuntevat muutkin turvalliset ylityspaikat. Mukaan mahtui myös liuta eläimiä – poroja, riekkoja, jäniksiä – niin kuolleina kuin elävinäkin. Rantoja värittävät puiset talot ja mökit, jotka ovat kerääntyneet kyliksi yhteen. Tullimiehet lähtevät perään. Kutsun kahvipöytään tullimiehet saavat. Aluksi kahvipannuun pantiin osin oikeaa kahvia ja osin korviketta, mutta jatkosodan pitkittyessä korvikkeet alkoivat täyttää kaiken tilan pannussa. Takaa-ajoa helpottaa se, että Kolarin seudulta Rovaniemelle menee vain yksi tie. Kuppi kuumaa keitettiin kokoon korvikkeista, sikurista ja paahdetusta viljasta. Hiukan kauempana jobbarit löytävät poromiehen, joka suostuu opastamaan omalta kotiseudultaan jo kauemmaksi eksyneen joukkion Rovaniemen suuntaan. Kahvin lisäksi tupakka liikkui tiuhaan rajan yli kuten myös samalla matkalla edelleen oleva nuuska. Hevonen kärryineen vilahtaa illan turvin nopeasti joen yli, mutta onnistuu silti herättämään huomiota
Aikuisten ihmisten rajanylitykset olivat erikoistarkkailussa, koska salakuljetuksen yleisyys tiedettiin. Jobbarit olivat usein pidettyjä henkilöitä, joilla oli suhteita joka suuntaan. Eräs pikkupoika sai kylällä sukulaismieheltä ruskeaan paperiin käärityn paketin kuljetettavaksi pyörän pakkahollarilla kotiinsa, joka sijaitsi aivan joen rannassa. Normaaliin arkeen kuuluva joen ylitys sai toisinaan koomisia piirteitä salakuljettajajahdin takia. Aina salakuljetus ei myöskään pelannut käteisellä, vaan toisissa pirteissä odottivat oravannahkasäkit noutajaansa Ruotsista. Lautalla Tornionjoen yli Karungin kylästä vuonna 1944.. Tarkastukset vaikeuttivat ihmisten arkea, joka oli aina levittynyt valtakunnan rajoista piittaamatta kummallekin puolelle jokea. Lähes liioittelematta voi sanoa, että kaikki joppasivat, jos eivät muuten niin omiin tarpeisiinsa. Sodan aikana lapsuuttansa eläneet muistelevat puolihämäriä tapaamisia ja salaperäisiä paketteja kaappien nurkissa, joita ”joku mies Ruottista” tulisi hakemaan. Näkymä Torniosta Haaparantaan vuonna 1944. 48 SUOMEN HISTORIA tietenkään korvanneet, joten pohjoisen länsirajalta kahvi levisi aina pääkaupunkiseudulle ja Itä-Suomen pikkukyliin. Kun kumpaakaan sukulaismiestä ei kuukauden päiviin kuulunut, uteliaisuutta herättänyt keittiön kaapin paketti aukaistiin. Ruotsista tullessa lasten rintaan teipattiin kahvipaketteja, ja automatkalla sillalle harjoiteltiin sopivan viatonta ilmettä. Sieltä sen tulisi kuulemma hakemaan muuan sukulaismies Ruotsista. Miespuolisen tullimiehen ei ollut soveliasta tarkistaa naispuoKahvin salakuljetus Lavatansseista useampi lähti kotiinsa kahvipaketin kera, ja lapset kuljettelivat kahvipaketteja joen yli. Salakuljetustarinat muodostavat Tornionlaakson Väylänvarressa lähes oman perinteensä. Sieltä löytyi 20 000 Suomen markkaa salakuljetusrahoja kauniisti yhteen niputettuna. Kerran kiireesti Suomen puolelle matkalla ollut taksi pysäytettiin Kolarin kohdan sillalla
Jobbareilla väitettiin aina olevan enemmän älliä kuin hurtilla eli tullimiehillä. Se pysyi kortilla vuoden 1939 lokakuusta vuoden 1954 maaliskuuhun asti. Osasta salakuljettajia muodostui myyttisiä hahmoja, ovelia, rohkeita ja kekseliäitä velikultia. Useamman tunnin odottelun jälkeen matka pääsi jatkumaan Suomeen asti. Joenvarren pikkukylistä kahvi kuljetettiin Rovaniemelle edelleen eteenpäin vietäväksi. Lavatansseista useampi lähti kotiinsa kahvipaketin kera, ja lapset kuljettelivat kahvipaketteja joen yli. Myyttisiä veijareita Jobbarit olivat riippuvaisia ihmisten hyväksynnästä – salaisesti oli mahdotonta toimia. Jobbarit olivat usein pidettyjä henkilöitä, joilla oli suhteita joka suuntaan. Suomen puoleisessa tullissa kirjataan lokakuussa 1944 ylös Suomeen saapuvia pakolaisia, jotka ovat olleet Haaparannassa sodan ajan.. Legenda kertoo, että jatkosodan alkuvuosina eräässä jokivarren kylässä kuoli etelästä kotoisin ollut opettajatar. Nämä valmistelut pitivät sisällään arkun alapohjan täyttämisen kahvipaketeilla. Näin toteutuivat sekä vainajan että monen kahvinhimoisen toiveet. Naispuolinen virkailija haettiin lähes kahdensadan kilometrin takaa Torniosta yhden rouvashenkilön epäilyttävän mahanseudun takia. Tästä aiheutuivat omat ongelmansa, joiden ratkaisemiseksi käytettiin hiukan makaaberiakin luovuutta. 49 SUOMEN HISTORIA lista henkilöä, mutta hameen alle pystyi piilottamaan monta kahvipakettia. Hänen toiveenaan oli tulla haudatuksi kotipaikkakunnalleen, joten ruumisarkku valmisteltiin etelän matkaa varten. Ihmisiä, jotka näitä tuotteita muiden ostettaviksi toivat, ei suoraKahvin säännöstely jatkui Suomessa pidempään kuin minkään muun tuotteen. Sopivia käsiä kahvin kuljettamiseen etsittiin ja löydettiin sieltä, missä ihmiset kokoontuivat. Kahvin sekä muiden hyödykkeiden ostaminen mustasta pörssistä oli normaalia toimintaa sodan aikaisissa niukoissa oloissa
Eräs salakuljetus, josta piti tulla Pohjois-Suomen suurin, päättyi joukkopidätykseen. Ostajatkin olivat jo valmiina: sopimuksia oli tehty opettajien, lääninhallituksen miesten, poliisien ja tullimiehienkin kanssa. Lopulliset tuomiot vaihtelivat 15 000 markan sakoista 40 000 markan sakkoihin. Hänen kirjoissaan kohtaavat Tornionjokilaakson kulttuuri, värikäs murre ja paikallishistoria. Kahvia piisasi 1,8 miljoonan markan edestä, ja jokainen siirtymävaihe Ruotsista ostajille oli suunniteltu valmiiksi. Kahvin kaipuu ei henkilön ammattia katsonut. Eräs joutui pakkotöihin mutta kertoman mukaan viihtyi siellä kuitenkin hyvin. Ensimmäisten miesten hallusta poliisi löysi kuusi säkkiä kahvia ja hevonen, reet, länget ja kahvi takavarikoitiin saman tien. Sota-ajan korvikekeinoja keksittiin muun muassa Untamo Utrion toimittamassa teoksessa Pois pula ja puutteet (1943). Suuren määrän kuljettaminen vaati monen henkilön yhteistyötä. Kanttiinilotta on tuonut korviketta heinäpellolle Valamossa heinäkuussa 1943.. SUOMEN HISTORIA 50 Kahvin salakuljetus Tarinoista osa on poimittu Bengt Pohjasen kirjoista Rajan Kolmas huone (2011), Jopparikuninkaan poika (2009) ja Konin hinta (1990). Jobbarit eivät kuitenkaan salakuljettaneet tavaraa hyvää hyvyyttään, vaan perimmäisenä motiivina lain uhmaamiseen toimi raha ja miksei myös rehellinen seikkailun kaipuu tai anarkia valtiovaltaa vastaan. Tällä nimenomaiselle kerralla eräs ketjun lenkeistä kuitenkin vuoti ja poliisin liikkuva yksikkö sai hälytyksen Lounais-Lapin metsissä liikkuvasta salakuljetusjoukosta. Koko kahvin salakuljetuksen historia näyttäytyy veijaritarinana, kepposteluun verrattavana toimintana, ja muodostaakin kevyemmän luvun Suomen sodanaikaisessa historiassa laittomasta luonteestaan huolimatta. Koko salakuljetus tapahtui paperittomasti; käden puristukset ja keskinäinen luottamus korvasivat allekirjoitukset. Toiminta oli kuitenkin laitonta, ja rangaistuksiakin jaettiin. Lähdeluettelo naisen salakuljetuksen takia moraalisesti tuomittu edes viranomaisten puolesta. Pohjanen on jobbarikuninkaanakin tunnetun Otto Pohjasen poika ja syntyperäinen tornionjokilaaksolainen. Kahvi kulkisi Ruotsista erinäisten jokivarren kylien kautta Rovaniemelle, missä myynti suomalaisille ostajille tapahtuisi. Kahvia piisasi 1,8 miljoonan markan edestä, ja jokainen siirtymävaihe Ruotsista ostajille oli suunniteltu valmiiksi. Suurin salakuljetuserä jäi toimittamatta, sen sijaan suuri erä salakuljettajia toimitettiin oikeuden eteen
Karjalaan palannut emäntä kaivaa lumen alta venäläisetn istuttamia sikurijuuria kahvin jatkeeksi Sakkolassa vuonna 1941.. Myöhemmin kahvia ei saatu enää lainkaan, ja lopulta leipäviljatkin piti korvata muilla luonnon antimilla. Tällöin ensisijaisia korvikkeita Suomessa olivat voikukan ja sikurin juuret. Paahtaminen oli korvikkeen valmistuksessa oleellinen vaihe. Myös tammenterho ja niin viljelty herne kuin villinä kasvavien kasvien herneet kelpasivat korvikkeen sekaan. Palanut pohjatuote teki korvikkeesta karvasta, liian vaalea paahto taas äitelää ja raaka-aineen makuista. 51 SUOMEN HISTORIA SIKURI JA MUUT KORVIKKEET Kun kahvi pantiin hieman ennen talvisodan alkua kortille, jatkettiin vähäisiä kahviannoksia pääosin viljoilla – rukiilla, ohralla tai vehnällä. Punajuurta ja sokerijuurikasta suositeltiin käytettäväksi ainoastaan sekoituksissa, samoin rehujuurikasta, porkkanaa, lanttua, naurista, palsternakkaa sekä juolavehnän, peltovalvatin ja vehkan juuria. Yksin näistäkin saattoi korvikkeen keittää, mutta yleisesti suositeltiin sekoituksia. Jos oikein hienoksi oli varaa ruveta, muun korvikkeen sekaan saatettiin pyhinä herauttaa jauhoja tai valmistaa korvike jauhotaikinasta
Hajallinen tupa, särkyneet akkunat, tuohikatto, suuri kivi askelmana oviaukkoon, – harmautta –, sen keskelle on kuitenkin Taivaan isä siunannut kukoistavan 'pirttiviljelyn'.”. Ekström kuvailee tätä nilsiäläistä perhettä vuonna 1924 seuraavasti: ”Tässä esimerkki monista köyhistä metsäkansan savutuvista ja niissä asuvista perheistä. Hänen kuviinsa piirtyivät niin savutupien asukkaiden vaatimaton arki kuin metsätyömiesten rankka uurastus. 52 SUOMEN HISTORIA Metsäkansa Ivar Ekströmin kuvaamana Ivar Ekström tallensi taidokkaasti kameran linssinsä kautta itäisen Suomen syrjäseuduilla eläneen kansan elämää
53 SUOMEN HISTORIA Ivar Aleksander Ekström (1891–1971) oli varsinaiselta ammatiltaan metsäteknikko. Ekström suunnitteli myös Maakansa-kuvakokoelmaa, mutta tämä työ jäi kesken. Yhtiö hankki valokuvausvälineitä ja järjesti valokuvauslaboratorion kuvaajan käyttöön. Ahlströmin palveluksessa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka. Ekström vangitsi otoksiinsa tavallisen kansan arkea savupirteissä sekä aherrusta metsäsavotoilla. Hän aloitti työskentelyn A. Ahlström Oy:n palveluksessa eri tehtävissä ja toimi valokuvaajana työn ohessa. Työskenteli 1909–1960 A. Oman ainutlaatuisuutensa kokoelmaan tuovat valokuvaajan itsensä kirjoittamat kuvauspäiväkirjamerkinnät, joissa hän luonnehtii paikoin humoristiseenkin sävyyn kuvan aiheita ja henkilöitä. Ensin yhtiön metsäosaston kasöörinä ja myöhemmin metsätyönjohtajana hän kiersi metsätyömaita Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Ahlström Osakeyhtiön palveluksessa vuonna 1909. Kokoelmiensa kautta Ekström pyrki säilyttämään jälkipolville osan maaja metsätöissä työskennelleiden ihmisten elämästä ja kulttuurista, jotka olivat vähitellen jäämässä unholaan. Yhtiö suhtautui suopeasti miehen kuvausharrastukseen ja antoi hänelle tehtäväksi muun muassa Varkauden teollisen historian tallentamisen kuvina. Omista valokuvistaan Ekströmin tiedetään itse arvostaneen eniten Metsäkansaksi nimittämäänsä kuvakokoelmaa. Hän jätti jälkeensä mittavan kuvakokoelman, joka sisältää kaikkiaan 9000 kuvaa. Kuvasi ihmisiä ja heidän elinolojaan, teollisuutta, maaseutua sekä kansalaissotaa.. Syrjäisillä seuduilla ja vaativissa olosuhteissa asuva kansa teki helsinkiläiseen nuoreen mieheen suuren vaikutuksen, ja hän ryhtyi tallentamaan tämän ”metsäkansan” elämää valokuviin. Ekström oli innokas valokuvaaja, ja hänen kerrotaan kantaneen kameralaatikkoa mukanaan lähes kaikkialle. Hän kuvasi Metsäkansa-kokoelmaansa vuosien 1910-1950 välisenä aikana 18 eri pitäjän alueella. Nykyään nämä valokuvat ovat Varkauden museoiden omistuksessa. Ekström työskenteli A. IVAR ALEKSANDER EKSTRÖM Syntyi Helsingissä 24.8.1891, kuoli 12.7.1971 Varkaudessa
54 SUOMEN HISTORIA Metsäkansa Vaikka Ekströmillä ei ollut valokuvaajan koulutusta, hänen kuvansa ylsivät ammattilaiskuvaajien töiden tasolle. Kuvaaja vangitsi kamerallaan monenlaisia arkisia hetkiä syrjäseutujen asukkaiden elämästä.. Vanha mies sokean vaimonsa kanssa Varpaisjärvellä 1920. Taidonnäytteenä henkilökuva Kalmomäen emäntä Fredriika Heikkisestä nauttimassa kahvikupillistaan Sotkamossa vuonna 1930. Ekström kuvasi vaatimattomasti eläneen syrjäseudun väestön ihmisiä usein asuinrakennustensa edustalla tai portailla
Ivar kuvasi mielellään ihmisiä arkisissa askareissaan. Kivilahden savutuvan vanhukset Karttulassa vuonna 1920.. 55 SUOMEN HISTORIA Pyykinpesua Salahmin järven rannalla vuonna 1912
Kuinka suutarin ja ompelijattaren pojasta tuli Suomen kevyen musiikin ylivoimainen kuningas?. 56 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Lehtikuva, SA-kuva Minä olen laulaja! Olavi Virran tarina Sata vuotta sitten syntynyt Olavi Virta oli sähkömies, tuotantopäällikkö, levykauppias, kirjanpainaja, päätoimittaja, vähittäismyyjä, näyttelijä, sanoittaja, säveltäjä, kitaristi, viulisti – ja tietysti laulaja
57 SUOMEN HISTORIA
Yksikin virhe yhdeltä jäseneltä ja koko otto meni uusiksi. Sodan keskellä 1942 Olavi Virta levytti jälleen ja tällä kertaa jo klassikoita, joskaan ei klassikkoversioita. Kahdeksanvuotiaana Olavi aloitti pianotunnit. Olavi Virran suosituin ohjelma oli nimeltään Levy pyörii, laulakaa mukana. Olavi nimittäin lauloi mielellään niin isoisän kuin isän kanssa ja ansaitsipa Olavi hieman taskurahaakin laulamalla talojen rapuissa. Myöhemmin 50-luvulla myös Levytukun Musiikki-Revyy-lehdessä, jota Virta päätoimitti, oli samanniminen palsta. Joukossa olivat Yö kerran unhoa annoit, kenties Virran merkittävin oma sävellys ja sanoitus, jonka kappaleen tekijä levytti kolme kertaa, sekä hieno oma sanoitus Kun ilta ehtii. Seuraava levytys seurasi pian, ja tällä kertaa taltioitiin peräti 36 kappaletta Dallapé-orkesterin kanssa. Sukunimensä tuossa vaiheessa jo Virraksi suomentaneet vanhemmat erosivat vuonna 1927. Jatkosodan syttyessä Virta joutui ensin Kannakselle, mutta sitten hän sai siirron viihdytysjoukkoihin ja pääsi Kannaksen rintamaradioon soittamaan levyjä. Ilmeisen vangitseva esiintyjä hän on ollut tuolloinkin, sillä esimerkiksi Henry Theel kertoi vaikuttuneensa Olavi Virran suorituksista jo ennen sotia. Olavin isä oli ammatiltaan suutari ja hän joutui sisällissodan jälkeen kuudeksi kuukaudeksi Hennalan vankileirille, jossa kolmivuotias Olavikin kävi häntä äidin kanssa tapaamassa. Välillä hän panttasi suutarinvehkeensä ja joi, välillä taas haki vehkeet takaisin ja teki töitä hullun lailla. Virran jazz-levyMihinkään miksauksiin tai jälkitöihin ei ollut mahdollisuutta – koko orkesterin suoritus taltioitiin kerralla. Vuonna 1935 Olavi Virta pääsi Dallapé-yhtyeen perustamaan musiikkiopistoon ja sen oppilasorkesteriin Tamaan viulistiksi. Orkesteri ja Virta äänittivät yhdeksän kappaletta. He muuttivat huhtikuussa 1915 Helsinkiin, syksyllä 1916 takaisin Sysmään ja syksyllä 1924 Lahteen. Tulevaisuuden kannalta tärkeintä Viipurissa oli se, että hän liittyi Karjalan laulu -kuoroon ja otti laulutunteja. Perhe oli Olavin varhaislapsuuden ajan liikkuvaista sorttia. Tämä kenties enteili pojan työtapaa, vaikka ala olikin aivan toinen. Päivät venyivät pitkiksi: aamulla Strömbergille töihin, sitten Tama-orkesterin harjoituksiin tai esiintymisiin. Myöhemmin Virta katsoikin saaneensa opetuksesta ja kuorolaulusta sen pohjakunnon äänelleen, jota urallaan tarvitsi. Tästä alkoi hänen muusikon ammattilaisuransa. Lisäksi Olavi nikkaroi mielellään ja auttoi äitiään ompelijan töissä 11-vuotiaasta lähtien. Laulajan ääni on noissa ensimmäisissä levytyksissä vielä kaukana myöhempien aikojen mahtipontisesta Virrasta. Vuonna 1944 Virta levytti kymmenen Toivo Kärjen säveltämää kappaletta, muun muassa ikivihreän Siks oon mä suruinen, sekä englanninkielisiä swing-kappaleita, joihin Kärki lähetti sovitukset rintamalta. Lapsena Olavi oli innostunut urheilusta, sekä yleisurheilusta että voimailulajeista. Jazz oli ujuttautunut jo 20-luvun lopulla pelimanniperinteeseen, ja työväestön huvitilaisuuksissa esiintyi haitarijazzia esittäviä orkestereita, joista tunnetuin oli Dallapé. Keskittyminen musiikkiin aiheutti myös hajamielisyyttä, ja Virta saattoikin tulla lavalle yllään smokki, kädessä uusi kitara ja jalassa messinkihelaiset monot. Levyjä ja lempeä sodan keskellä Talvisodassa alikersantti Virta palveli Kannaksella viestikomppaniassa. Soittajan tiekin alkoi sitä kautta häämöttää, sillä hän liittyi Sörnäisten seurakunnan nuorten orkesteriin viulistiksi. Parin vuoden jälkeen seurakunta sai väistyä uusien virikkeiden tieltä. Se oli tuohon aikaan harvinaista työläisperheen lapselle, mutta olivathan molemmat vanhemmat musikaalisia. Tästä alkoi Virran yhteistyö liikemies Saarikon kanssa, joka palkkasi Virran levymyymäläänsä jo ennen sotaa. Armeijan jälkeen vuonna 1937 Virta ryhtyi helsinkiläisen Rainbow-orkesterin laulusolistiksi ja kitaristiksi. Mihinkään miksauksiin tai jälkitöihin ei ollut mahdollisuutta – koko orkesterin suoritus taltioitiin kerralla ja kaiken piti myös kerralla onnistua. Äiti oli ompelija, ja poika pukeutui aina huolitellusti. Toukokuussa 1936 Virta lähti varusmiespalvelukseen Viipurin varuskuntaan. Töitä ei kuitenkaan pulakautena aina riittänyt ja väliin mahtui työttömysjaksoja. Olavi Virta. SUOMEN HISTORIA 58 Olavi Virta eli ristimänimeltään Oskari Olavi Ilmén syntyi 27.2.1915 Sysmässä. Hän sai viestialiupseerin koulutuksen, mutta pääsi myös esiintymään aliupseerien tilaisuuksiin. Hän oli vanhempiensa Juho Oskari ja Ida Maria Ilménin ainut lapsi. Tuohon aikaan anglosaksisen musiikin harrastusta halveksittiin avoimesti. Olavi Virta toimi filmikoulun ohella laulusolistina ja kitaristina Erkki Ahon orkesterissa, joka oli tuolloin Suomen suurin tanssiorkesteri. Levylaulajaksi 23-vuotias Olavi Virta teki ensimmäiset levytyksensä vuonna 1938 lahtelaisen Suomen Soitin -orkesterin solistina. Juho Oskarin hermot pettivät ja vapauduttuaan mies alkoi ryypätä. Välirauhan aikaan Helsinki poti swing-kuumetta, ja laulutrio Harmony Sisters oli hyvin suosittu. Ajan tapaan käytössä oli yksi mikrofoni, johon vuorollaan lauloi solistikin. Kansakoulun jälkeen 13-vuotias Olavi meni sähkömiehen oppiin Strömbergille, jossa hän oli vuosina 1929–1938 kuuteen otteeseen töissä. Olavi oli rippikoulun jälkeen mukana seurakunnan nuorisotoiminnassa. Yllättäen Olavin huonoin todistusnumero oli laulussa, vaikka häntä kannustettiin laulamaan ja puuha oli ilmeisen mieluista. Virta julkaisi samaan aikaan samannimistä laulujen sanoituksista koottua hyvin suosittua palstaa rintamalehti Tapparassa. Levy-yhtiö oli Columbia, jota Suomessa edusti Niilo Saarikon Levytukku. Eron jälkeen Olavi ja äiti muuttivat kaksin Helsinkiin. Muusikon uraa kohti Kieltolaki oli kumottu Suomessa vuonna 1932. Olavi osasi lukea ja kirjoittaa mennessään kouluun, mutta sai heti pelleilystään tukkapöllyä opettajalta
Olavi Virta levytti vuosina 1938– 1966 yli 600 laulua. TIESITKÖ. Posteljoonipuistossa Tampereella on kuvanveistäjä Aimo Talevan tekemä Olavi Virran muistomerkki Elämän virta.. Pitkään ei liike kukoistanut, sillä helposti innostuvalta yrittäjältä puuttui pitkäjänteisyyttä. Ne tulivat kappaleista Tulisuudelma, Ennen kuolemaa ja La Cumparsita. Virtaa pidetään yleensä tangolaulajana, vaikka tangoja on levytyksistä vain pieni osa. SUOMEN HISTORIA 59 Olavi Virta musiikkimyymälässään Helsingin Mannerheimintiellä vuonna 1958. Eläissään hän sai ainoastaan kolme kultalevyä
Sekä George de Godzinsky että Ossi Runne kertovat, että Virta suunnitteli levytykset ja esiintymiset hyvin ja kontrolloi äänensä aina erinomaisesti. Lapsia syntyi vielä kaksi, Harriet vuonna 1951 ja Sheila 1957. Klassikot syntyivät usein kiireessä, puolivahingossa tai välttämättömyydestä. Viulisti Pauli Granfelt muistelee, ettei ryhmä harjoitellut esiintymisiä lainkaan, kappaleet vain katsottiin nuoteista läpi ja soitettiin. Samana vuonna Olavi tapasi tulevan vaimonsa Irenen . Pauli Granfeltin mukaan Virta ei ennen vuotta 1952 ollut muita kummempi laulaja. Yhteiselo jatkui vuoteen 1959 asti. Olavissa teki Ireneen vaikutuksen se, että Olavi oli kaikin puolin aivan tavallinen ihminen. Irene oli kuitenkin nähnyt Olavin esiintyvän elokuvassa, ja olihan hän "kylläkin hyvin hauskan näköinen." Virta järjesti Irenen avioeron ja adoptoi Ilsen. Uuttera Virta ei pelkästään laulanut vaan soitti myös komppikitaraa. Virran sävellys ja Lauri Jauhiaisen sanoitus Punatukkaiselle tytölleni valmistui vedonlyönnin seurauksena kahvilan pöydässä vain muutamassa minuutissa. Vasta Olavi Virran myötä solistit nousivat suomalaisissa orkestereissa esiin ja orkesterit alettiin nimetä solistien mukaan. Ensimmäinen yhteinen lapsi Pauli syntyi 1945. Nopeus ei siis merkinnyt huolimattomuutta. Virta saattoi tutkia sanoituksen ja nuotit tarkkaan ja laulaa kappaleen tältä pohjalta oikein ja takeltelematta ilman harjoituksia. Tuloksena olivat muiden muassa Tähti ja meripoika sekä Sua lemmin kuin järjetön mä oisin. Lauluyhtyeessä esiintyivät Teijo Joutsela , Kauko Käyhkö , Auvo Nuotio sekä Olavi Virta. Virta oli 29-vuotias ja Irene vasta 17. Aikansa kotimaisen esiintyjäkerman lisäksi niissä piipahti myös ulkomaisia ihmeitä. Vuoden 1947 levytysmatkalla Tukholmaan Virran tehtävänä oli valita kappaleet, suomentaa ne, koota orkesteri, laulaa ja valvoa äänitykset. Orkesterinjohtaja Olavi Virta oli aktiivinen orkesteritoimija jo varhain. Eräs ajan henkeä kuvaava tarina kertoo, kuinka Kipparit antoivat laulunäytteen poliisien kesämajalla ja kantoivat sen jälkeen paperia, jolla taattiin heidän lauluilloilleen verovapaus huviverosta kärsivässä Suomessa. Hyvien soittajien kanssa saattoi hoitaa niin esiintymiset kuin levytykset. Kippareiden ja Virran välit alkoivat kuitenkin pian rakoilla, ja vuonna 1953 hän erosi yhtyeestä. Kerran Virta oli sitten todennut, että nyt hän rupeaa laulamaan täysjännitteisesti, ja silloin alkoi yleisökin toden teolla kiinnostua. Virta osasi muutoinkin säilyttää hyvät välit virkavaltaan, eivätkä esimerkiksi kaikki liikennesäännöt tiettävästi aina päteneet häneen. Virran orkesterilla oli ensimmäisenä Suomessa kelvolliset äänentoistolaitteet. Koruttomat häät pidettiin syyskuussa 1946; kun vihkiseremonia oli ohi, Olavi palasi töihinsä ja Irene kotiin. (SA-kuva) Olavi Virta tykset olivat ensimmäisiä laatuaan Suomessa ja edustivat näin uuden musiikkitaiteen eturintamaa. Kipparikvartetti Kipparikvartetti syntyi sattumalta vuoden 1950 elokuvaan Kaunis Veera eli balladi Saimaalta. Erityisesti sanoitukset olivat Virralle tärkeitä. SUOMEN HISTORIA 60 Asemiesillat olivat saksalaisen mallin mukaan toteutettuja valtavan suosittuja iltamia, joita sodan aikana järjestettiin pääosin Helsingin Messuhallissa ja jotka myös radioitiin. Vuonna 1955 Virta vielä levytti yhdessä Kipparikvartetin kanssa kappaleen Tuo uusi riehakas neitonen. Kuvassa alikersantti Olavi Virta Messuhallin lavalla marraskuussa 1942. Virta myös osasi käyttää mikrofonia toisin kuin suurin osa vanhan polven laulajista, jotka olivat tottuneet megafonin käyttöön – jos senkään. Taloudenhoitoon ja Virran oman orkesterin pyörittämiseen liittyvistä erimielisyyksistä huolimatta uudella jäsenellä jatkaneen kvartetin ja Virran välirikko ei ollut lopullinen. Oman orkesterinsa kanssa kiertäessään Virta sai päättäväisyyttä. Nuorella naisella oli kuitenkin jo pieni tytär Ilse ja avioliitto hajoamispisteessä. Koulutettujen laulajien kanssa esiintyminen pakotti Virrankin entistä parempiin suorituksiin. Huonot tekstit suututtivat häntä ja hyviä hän osasi arvostaa. Tangon Kun ilta ehtii Virta sanoitti hetkessä juuri ennen levytystä, kun huomattiin, että teksti puuttui. Pari asui yhdessä kaksi vuotta ennen kuin ero astui voimaan. Liikemies ja tuotantopäällikkö Heti sodan jälkeen Olavi Virta perusti oman toiminimen, joka myi kaikenlaista kappaletavaraa ja musiikkitarvikkeita Asennetta uhkuva Olavi Virta oli lähempänä rock-tähteä kuin hänen aikansa arat nuorisolaulajat.. Lauluntekijä Virta Usein unohdetaan, että Olavi Virta oli myös säveltäjä ja sanoittaja. Humoristisen ja eläväisen ryhmän esiintymiset olivat repäiseviä ja epäpoliittisia, juuri sitä, mitä Suomi tuolloin kaipasi. Esimerkiksi Rainbow-yhtye alkoi 30-luvulla Virran ehdotuksesta tilata Englannista valmiita orkesterisovituksia, mikä oli tuona aikana poikkeuksellisen ammattimaista. Virralla oli oma orkesteri 1940-luvun lopulta asti
Viimeisen kerran Virta nähtiin valkokankaalla elokuvassa Iskelmäkaruselli pyörii vuonna 1960. Välirauhan aikaan 1940 Virta saattoi ystävätärtään Suomen Filmiteollisuuden näyttelijäkoulun karsintakurssille, ja miltei sattumalta saattajakin joutui koulunpenkille. Uuden luksusasunnon omistaja poseeraa pianohuoneessaan. Televisio ei enää ollutkaan hänelle otollinen väline, sillä hän ei hallinnut playbackia ja oli siksi huono tv-esiintyjä. Näyttelijä-ohjaaja Ossi Elstelä nappasi vuonna 1947 Olavi Virran Fennian yökerhon lavalta mukaan revyyteatteri Punaiseen myllyyn. Virta näytteli teatterin menestyskappaleissa ja oli sen toiminnassa mukana vuoteen 1950 asti. 1943 hän teki näyttelijädebyyttinsä elokuvassa Nuoria ihmisiä. Todellisuudessa sävellystyöhön ei suurimman suosion keskellä enää ollut aikaa.. Ennen televisiota elokuvien musiikkinumerot olivat hyvä esiintymiskanava laulajalle. SUOMEN HISTORIA 61 OLA VALKOKANKAALLA JA NÄYTTÄMÖLLÄ Jo ennen talvisotaa Olavi Virta esiintyi laulajana kahdessa elokuvassa. Virta on myöhemmin kiitellyt monipuolista näyttelijäkoulua hyvin kehittäväksi. 1950-luvulla Olavi Virta esiintyi Kipparikvartetin elokuvissa, parissa iskelmäfilmissä, kolmessa Pekka Puupää -elokuvassa romanttisena sivuhahmona sekä pääosassa elokuvissa Minä soitan sinulle illalla ja Kaksi vanhaa tukkijätkää
Pauli jäi asumaan isänsä kanssa, kunnes pojan koulunkäynti kärsi isän luona niin pahasti, että Irene haki myös hänet Ruotsiin. 21.11.1945 Olavin ja Irenen ensimmäinen yhteinen lapsi Pauli syntyy. Samana vuonna oli Irene Virta vihdoin päättänyt ottaa avioeron. Totta lienee tarina siitä, kuinka Virta osti New Yorkissa, jonne matkusti Niilo Saarikon kanssa vuonna 1956, hetken mielijohteesta uuden Ford Fairlanen. Vuonna 1950 Levytukku-yhtiön johtaja Niilo Saarikko perusti nuottipainon ja Virta lähti siihen mukaan. Hänellä oli valtavasti yrityshalua, mutta hänen mielenkiintonsa loppui aina kesken. On lisäksi muistettava, että Virta keikkaili ja levytti liiketoiminnan ohessa koko ajan. Kaikki kaatui Irenen muuttaessa Ruotsiin vuonna 1959, vaikka konkurssiin Virran yhtiö haettiin vasta 1964. Viina, naiset ja autot Olavi Virran ylellinen ja vauhdikas elämäntapa sai jo aikoinaan osakseen yleistä huomiota. Levytystahti oli hengästyttävä. Perheen ulkopuolisessa yksityiselämässä alkoholi alkoi näytellä yhä tärkeämpää roolia. Vuonna 1955 Virrat muuttivat Helsingin Meritullinkadun loistoasuntoon, jota esiteltiin lehdille auliisti. Virralla kerrotaan olleen aina jotain liiketointa käynnissä: perheen kodin keittiössäkin joku muusikko valmisti huopikkaita. Irenen mielestä Olavi ei voinut hävitä, oli pakko olla paras, ja sama päti uralla – oli pakko olla paras iskelmälaulaja. Ab avasi musiikkiliikkeitä Helsinkiin. Ossi Runne on useammassakin yhteydessä otaksunut, että Virran yritysten vaikeudet johtuivat Virran kyvyttömyydestä pitkäjänteiseen asioiden hoitoon. Virran ääni kesti, vaikka äänitykset loppuivat vasta seitsemältä aamulla. Hän kertoi ajaneensa loppuun 28 autoa – uskokoon ken tahtoo. Hän muutti tyttäriensä kanssa Ruotsiin. 1928 Olavi aloittaa sähkömiehen opissa Strömbergillä. 1935 Olavi pääsee Dallapé-yhtyeen perustamaan musiikkiopistoon ja sen oppilasorkesteriin Tamaan viulistiksi. Virran elämäkerturien mukaan Virta oli paitsi uhmakkaalta elämänasenteeltaan myös muutoin lähempänä rock and rollin maailmaa kuin hänen aikalaisensa, ensimmäiset arat suomalaiset nuorisolaulajat. 1938 Laulaja levyttää ensimmäisen kerran. Asunnossa oli 175 neliötä, kaasulla toimiva keskuslämmitys, sähkölämmitteinen sauna, seinään muurattu akvaario ja huippuvarusteltu amerikkalainen keittiö. SUOMEN HISTORIA 62 sekä kustansi nuotteja. Hän käski yövartijan herättää liikkeen myyjän keskellä yötä, latoi rahat kouraan, ja niin kermankeltainen mustakattoinen amerikanrauta nostettiin liikkeestä kadulle. Vuonna 1955 Saarikko pestasi Virran Levytukun tuotantopäälliköksi. Vuonna 1957 Oy Olavi Virta & Co. Virta sai niskaansa huonon julkisuuden hälyttämät velkojat, joille kävi viimeistään nyt selville, että Niilo Saarikko oli kyllästynyt Virran tapaan hoitaa asioita ja irtisanonut hänet Levytukusta jo edellisenä vuonna. Virtaa syvästi loukannut laulava lihapulla -nimitys levisi tapauksen seurauksena. Energinen mies oli raivannut tiensä iskelmän korkeimmalle huipulle mutta ei malttanut keskittyä vain laulamiseen. Myös niissä liikkeenhoito meni parissa vuodessa retuperälle. Irene Virta otti johdon käsiinsä ja sai liiketoimintaan jälleen ryhtiä. Iltapäiväja skandaalilehdistö alkoi mustamaalata Virtaa ennennäkemättömällä tavalla ja väitti koko porukan olleen umpijuovuksissa. Virta teki autolla useita pitkiä ulkomaanmatkoja. Virran viinapää ja naisseikkailut olivat legendaarisia, mutta elämänasennetta kuvaavampi lienee hänen intohimonsa autoihin. Levytukun muiden asioiden hoitaminen muuttui ennen pitkää yhtä suurpiirteiseksi kuin levytettävän materiaalin valinta. Perhe muutti pienempään huoneistoon Lauttasaareen, ja loistoasunto myytiin velkojen ja laskujen hoitamiseksi. Lopun alkua Eräällä keikalla Ilomantsissa vuonna 1959 Virran orkesterin hanuristi Arvo Nyström oli niin humalassa, että esiintyminen piti keskeyttää. Olavi Virta. Järjestäjät ja muusikot koettivat oikaista asiaa, mutta vahinko oli jo tapahtunut. 2.9.1946 Olavi ja Irene Virta vihitään Helsingissä Kallion kirkossa. Eron 27.2.1915 1920 1930 1940 27.2.1915 Vanhempiensa ainokainen Olavi Virta syntyy Sysmässä. Juuri viisikymmenluvun jälkipuoliskolle ajoittuu hänen hurjin suosionsa. Olavi Virta oli osa ravintola Tornin kabinetti numero kymmenen hurjasti juhlivaa ja monenkirjavaa porukkaa. Musiikki-Fazer, pääasiallinen toimittaja, oli Irenen johtoon tyytyväinen. Virta sai päättää itse kaikesta ja levytti kaikki vähänkään suosituilta haiskahtaneet iskelmät. Hän saattoi vedonlyönnin tähden hurjastella mielettömästi, vaikka kyydissä oli raskaana oleva vaimo. Virta ajoi aina itse ja hirvittävän kovaa mutta hyvin. 1950 Huippusuosittu lauluyhtye Kipparikvartetti aloittaa toimintansa. Vaikka joukkoon mahtui erittäin onnistuneitakin levytyksiä, Virta olisi kaivannut taitavaa tuottajaa. Pystyvä Virta asensi itse lämpöpattereita ja sähköjä asuntoonsa. Laulaja oli lapsellisen avokätinen, ja aina tietysti riitti siipiveikkoja, joille sai tarjota
1962 Ensimmäinen sairaskohtaus. 1972 Ensimmäiset kultalevyt ja taitelijaeläke. 1954 Ensimmäinen pääosarooli elokuvassa Minä soitan sinulle illalla. 6.6.1966 Olavi Virta levyttää viimeisen kerran. 1960 Levytysten uusi kultakausi alkaa Scandia-yhtiön leivissä. Virralla diagnosoidaan maksakirroosi ja diabetes. Jaakko Salo oli tuottaja, jollaista Virta olisi kaivannut jo Levytukun päivinä. 16.3.1959 Olavi Virran yhtyeen esiintyminen Ilomantsissa päättyy skandaaliin humalaisen hanuristin tähden. Olavi ja Irene palaavat myöhemmin lyhyesti yhteen mutta eroavat pian lopullisesti. Ensin hän asui kellarihuoneistossa Haagassa, sitten yksinäisessä luukussa Maneesikadulla, jossa paremmat juomat korvasi kylpyammeessa tehty kilju. Vuonna 1960 Virran levytysura lähti Scandia-yhtiön leivissä uuteen nousuun. 12.4.1951 Ensimmäinen tytär Harriet syntyy. Molemminpuolinen kunnioitus säilyi silti. Syksy 1963 oli yhä pahenevan alkoholismin aikaa. Koko perhe kesäpaikassaan Norrholmenin saaressa vuonna 1958. Isä Olavi, Harriet, Sheila, äiti Irene ja Ilse viettävät viimeistä yhteistä kesää.. Ensimmäinen vakava sairaskohtaus sattui 1962. Virralla todettiin sokeritauti ja maksakirroosi. Myöhemmin hän menetti halvauksen seurauksena osittain liikuntaja puhekykynsä. Loistavia levytyksiä loppuun asti Vaikka Ilomantsin skandaalin ja avioeron ajat mainitaan usein Virran alamäen alkupisteinä, hän oli pitkälle 1960-luvulle valtavan suosittu laulaja. Arvaamattomien tilanteiden vuoksi orkesterin kokoonpanot alkoivat vaihdella ja olivat laadultaan mitä sattuu. 1955 Olavi Virta aloittaa tuotantopäällikkönä Levytukussa. Solistin esiintymisasu oli silti aina moitteeton. SUOMEN HISTORIA 63 alkuaikoina Virta kävi Ruotsissa miltei viikoittain. 19.8.1959 Irene muuttaa tytärten kanssa Ruotsiin. Vuosien 1962–1963 taitteessa Virta kärsi kahden kuukauden vankeusrangaistuksen rattijuoppoudesta. 1968 Olavi Virta muuttaa Hulda Simulan hoteisiin Tampereen Pispalaan. Vuonna 1961 Irene palasi, mutta pari erosi uudestaan viiden kuukauden jälkeen. Vielä syksyllä 1959 Virta piti menestyksekkäät iskelmälaulukurssit Tampereella. Ote lipsui kuitenkin pahasti. Virran työskentely le1940 1950 1960 1970 14.7.1972 23.4.1957 Toinen tytär Sheila syntyy. Levytettyjä lauluja yhtenä vuonna huimat 81 kappaletta
Atena Kustannus Oy. Hämäläinen, Jyrki 2005: Tangokuningas Olavi Virta. Viimeisenä elinvuonnaan Virralle myönnettiin kaksi huomionosoitusta, joihin maestro suhtautui kuitenkin katkeransävyisesti. Lisäksi hän ajautui pikkuhuijarien käsiin. Eräässä näistä sessioista syntyi Tango Desirée, jossa solistin ääni uhkuu kaikkea muuta kuin väsymystä. Jakotilaisuudessa hän tokaisi: ”Jos olen aivan rehellinen, niin kyllä tämä aika kauan kesti.” Taiteilijaeläkkeen Virta sai kesäkuussa 1972. Vanhan klassikkonsa Kun ilta ehtii hän tulkitsi levylle uudestaan vuonna 1963 ollessaan luvattomalla lomalla Seutulan lentokenttätyömaan työsiirtolasta. Helsinki. Vuoden 1966 jälkeen Olavi Virta ei levyttänyt, mutta esiintyi yhä. Laulajan levytyksistä on markkinoilla monenlaisia kokoelmia. Pojalleen Paulille hän oli sanonut: ”En minä mikään taiteilija ole, minä olen laulaja.” Olavi Virta kuoli 14.7.1972 Tampereella 57-vuotiaana. Viimeiset vuodet 1960-luvun puolivälissä Virta muutti Tampereelle. Viimeisissä levytyksissä fyysinen kunto oli jo hyvin heikko, vaikka laulu kulki yhä hienosti ja tulkinta oli Fazerin tuottajan Ossi Runteen mukaan parhaimpia, mitä hän oli Olavilta kuullut. SUOMEN HISTORIA 64 von Bagh, Peter & Koski, Markku & Aarnio, Pekka 1995: Olavi Virta – legenda jo eläessään. Keikkajärjestelyt olivat onnettomia ja rahaa vedettiin surutta välistä. Runne oli työskennellyt 50-luvulla Levytukun studiopäällikkönä. WSOY. Kukaan muu ei auttanut miestä, joka jakoi vuosikaudet omaisuuttaan kaikille, joilla vain oli röyhkeyttä elää siivellä. VIRRAN ALKULÄHTEILLE Olavi Virrasta on kirjoitettu parikin elämäkertaa, joista suositeltavimpia ovat Lasse Erolan Olavi Virta ja hänen maailmansa sekä Peter von Baghin, Markku Kosken ja Pekka Aarnion Olavi Virta – legenda jo eläessään. Vuonna 1965 Scandia sanoi levytyssopimuksen irti, mutta Fazer ja Toivo Kärki huolivat Virran vielä. Kirjaa voi suositella myös aihetta tuntemattomille. Hautajaisissa pappi ei edes kätellyt Huldaa. Viimeiset vuotensa laulajalegenda vietti pyyteettömän Huldan yhden huoneen ja keittiön asunnossa Pispalan Tukkimiehenkadulla. Porvoo, Helsinki, Juva. Turku. Virta toipui halvauksen seurauksista siinä määrin, että kykeni jälleen esiintymään. Von Baghin, Kosken ja Aarnion kirja ei ole aivan yhtä helposti lähestyttävä mutta ehdottoman nautittava teos sekin. Otava. Erolan teos hahmottaa kohteensa lisäksi erinomaisesti Virran ajan maailmantilannetta ja kulttuuriympäristöä. Ajatus Kirjat. Runne sanoo, että laulajat matkivat esikuviaan, mutta Olavi Virta ei koskaan. Hän hallitsi jenkkicroonerien sametinpehmeän laulun – kuunnelkaapa vaikka Vihreiden niittyjen tai Tulisuudelman ensisäkeet. Keväällä 1972 hänelle ojennettiin hänen ensimmäiset kultalevynsä. Olavin onneksi hänet otti hoteisiinsa kaksikymmentä vuotta vanhempi Hulda Simula , eläkkeellä ollut saunottaja. Kuten Virran elämäkerturit toteavat, ikuisen nuoruuden unelman loistonsa päivinä tiivistänyt laulaja nostettiin julkisuuteen sairauden ja ennenaikaisen vanhuuden perikuvaksi. Virran ääni kesti, vaikka äänitykset loppuivat vasta seitsemältä aamulla. Lähdeluettelo Ilomantsin konserttifiaskosta vuonna 1959 seurasi siihen asti ennennäkemätön julkisuuden henkilön mustamaalaaminen lehdistössä. Intohimoisempi harrastaja tarttunee samaan aikaan ilmestyneeseen kahden tusinan levyn isosisarjulkaisuun Laulaja – Kaikki levytykset, josta löytyy Virran liki koko soolotuotanto – 601 kappaletta. k&h, kulttuurihistoria, Turun yliopisto. vulaulajana oli yhä ilmiömäistä. Kolmas uudistettu painos. Väsynyt laulaja ei kuitenkaan jaksanut esittää kuin pari kappaletta yhtenä iltana. Epäilemättä näyttelijätaustansa ansiosta hän osasi vaihtaa yhden kappaleen sisällä tunnelmasta toiseen täysin luontevasti. Niemi, Seija A. Puhe oli verkkaisaa mutta ääni yhä komea. Hän loi oman täysijännitteisen laulutyylinsä, joka tangossa Mustasukkaisuutta lähentelee jo mielipuolista vimmaa. Mestari särkyneen toiveen kadulla. Helsinki. Hän ehti nostaa eläkettä yhden kerran. Virta osasikin käyttää kaikkea oppimaansa ja kokemaansa hyväkseen. Hirvi, Harri 2000: Olavi Virta -diskografia. Hän joutui kuitenkin opettelemaan kaikkien laulujen sanat uudelleen. Erola, Lasse 2005: Olavi Virta ja hänen maailmansa. 2006: Olavi Virta – myytin synty. Paikalla olivat lapset, orkesteritovereita sekä laulajakollegoista muun muassa Eino Grön , Reijo Taipale , Henry Theel ja Tapio Rautavaara , joka hetken arkun äärellä seistyään sanoi kuuluvasti: “Viimeinen tervehdys Laulajalle." Olavi Virta. Hymylehti lypsi Virrasta juttuja, joihin sairas ja epärealistisia suunnitelmia elätellyt mies antoi suostumuksensa. Hän kertoo, että sarjatuotannon hulluina aikoina Ruotsissa saatettiin tehdä vuorokaudessa toistakymmentä kappaletta kerralla. Hän levytti Scandialle suuren määrän klassikoitaan, kuten Vihreät niityt, Hopeinen kuu, Luonnonlapsi ja Tyttö metsässä. Jyväskylä. Mikäli tekee Virran kanssa vasta tuttavuutta, voi aloittaa vaikkapa vuonna 2013 julkaistusta levystä Laulaja – 50 ikivihreää klassikkoa
6490 8 numeroa/vuosi Kestotilaus. • 050-5309553 • wanhatkirjat@gmail.com Suomi 1800-luvulla Unohdettu KANSALLISTEOS viimeinkin uusintapainoksena! Kovakantinen, koko A4, 432 s, 52,90 € Jatkosota väreissä Sodan aidot värikuvat! Jatkosodan alkuperäinen ja aito väritodellisuus avaa “aikamatkan” 1940-luvulle. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.. Kovakantinen, koko 210x210mm, 168 s, 39,90 € www.vanhatkoneet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. 09-135 44 55, 09-135 13 58 675 € sis. alv AIMO LAHTI Suunnittelija VILJAMI PYLKÄS (ROKKA) “Kenttäkokemusta” Myynnissä alkuperäisiä aseita (keräilykappaleita) KATSO VIDEO SIVUILTAMME! VUODESTA 1943 SUUJARRULLA SODASSA PALVELLEITA Kirjoja Suomen kohtalonhetkistä! www.wanhatkirjat.. DEKO (lupavapaa) Suomi m/31 www.finnenterprise.fi Finn Enterprise Oy, Pohjoisranta 22, 00170 Helsinki Puh
66 SUOMEN HISTORIA Mies askarteli vaimolle
Tilanne ratkesi kuitenkin onnellisesti, koska juuri kun poliisi oli aikeissa kiskaista Matildan irti, tämä pääsi itse seisaalleen. Hän väitti vaimonsa olevan hulluuden partaalla ellei peräti täysin syyntakeeton. Näin ollen poliisi otti asian tutkittavakseen. Rouva oli juuttunut ulkovessan istuinrenkaaseen eikä päässyt omin avuin irti. Paikalle kutsutut todistajat kuitenkin tiesivät kertoa Veijo Koskelan uhkailleen vaimonsa henkeä useaan otteeseen jopa aseella osoitellen. Elettiin 1950-luvun alkuvuosia, jolloin puuceet olivat vielä yleisiä maaseudulla. Matilda Koskelan puheet sen sijaan olivat niin erikoisia, että poliisi katsoi parhaaksi toimittaa rouvan sairaalaan tutkimuksiin. Matilda nimittäin väitti, että hänen aviomiehensä koetti surmata hänet. Mikäli kaikki Matilda Koskelan kertoma pitäisi paikkansa, olisi kyseessä vähintäänkin eriskummallinen rikos, ei pelkästään Suomen mittapuun mukaan vaan kansainvälisestikin tarkasteltuna. Toisaalta mahdollisen henkirikoksen suunnittelu oli sen verran vakava juttu, että asia oli syytä selvittää perin pohjin. Rouva Koskelan puheet varmaan osoittautuisivat kypsään ikään ehtineen hiukan hysteerisen naishenkilön höpinöiksi. Hämmentynyt virkamies ryntäsi ulkovessaan ja löysi sieltä Matilda Koskelan luonnollisilla tarpeillaan. Hämmästys oli lääkärien keskuudessa suuri, kun he totesivat muorin kehossa ja takamuksessa ilmiselviä palovammoja, ja mikä huomionarvoisinta, vammat kävivät yksiin vanhan rouvan kertomusten kanssa. Itäsuomalainen poliisi oli ällikällä lyöty, kun hän tavanomaisella partiomatkallaan kuuli avunhuutoja ulkokäymälästä. SUOMEN HISTORIA 67 Teksti: Annu Susanna Yliluoma Kuvitus: Thomas Backman ja Tero Björklund Avioparin toraisa suhde oli loppua kohtalokkaasti 1950-luvun Suomessa. Veijo Koskela ja hänen vaimonsa Matilda asuivat omakotitalossa kauppalan laitamilla, joten oli pienoinen ihme, että poliisi osui paikalle juuri parahiksi – kaikin puolin keskelle hätätilannetta. Hetken kuulosteltuaan poliisi tuli siihen tulokseen, että avun tarvitsija oli mitä ilmeisemmin rouva Matilda Koskela (nimet muutettu), koska äänen perusteella kyseessä oli naishenkilö, ja mukavuuslaitos sijaitsi Koskelan pariskunnan tontilla. Mies askarteli vaimolle. Miten ihmeessä vaimo olisi voinut saada palovammoja puisessa käymälässä. Sairaalassa totuus Koskelan pariskunnan aviohelvetistä alkoi paljastua. Takana oli pitkä ja lapseton liitto, jonka aikana YLI LU O M AN TU TKIMU KS ET Hämmästys oli lääkärien keskuudessa suuri, kun he totesivat muorin kehossa ja takamuksessa ilmiselviä palovammoja. Mies syytti vaimoa hulluksi Veijo Koskela noudettiin kuultavaksi poliisikamarille. Poliisi punnitsi mielessään eri vaihtoehtoja. Kävi ilmi, että Koskelan pariskunnan välit eivät olleet viime aikoina juuri kukoistaneet. Mikäli oli todella tapahtunut niin kuin Matilda Koskela väitti, rikoksesta olisi todennäköisesti aiheutunut hänelle fyysisiä vammoja
Mies läksi pistäytymään rautakaupassa, ja eipä aikaakaan, kun alakerrassa sijaitsevista saunatiloista ja ajoittain myös viereisestä autotallista alkoi kantautua vasaran pauketta ja muita remontointiin liittyviä ääniä. Torailu oli lähes päivittäistä, eikä Koskelan pariskunnan kesken vaihdettu enää montaakaan hyvää sanaa. Kumisaappaat jalassa apuun Poliisin tutkinta paljasti kuitenkin paljonkin vikaa paitsi avioparin suhteessa myös sähkötöissä. Matilda kaatui selälleen iskun voimasta ja huusi kivusta. Saunan lämmitys ja pesuveden sekoittelu sopivan lämpöiseksi oli perinteisesti Matilda-rouvan tehtävä. Saunaremontista se alkoi Niinpä Matilda Koskela ei hämmästynyt, kun aviomies päätti eräänä kevättalven päivänä ryhtyä taas uuteen projektiin. Kerrankin Koskeloilla oli muutakin puheenaihetta kuin toistensa soimaaminen. Kumpikin päivitteli tapahtunutta ja yritti keksiä syytä moiseen kohtaukseen. Tai jospa hän oli saanut jonkinlaisen muun kohtauksen. Veijo Koskela oli paitsi uhkaillut vaimoaan myös lyönyt tätä. Rouva Koskela teki kotiaskareitaan, ja Veijo Koskelalla taas riitti kaikenlaista ulkoja remonttihommaa. Kuitenkin varsinaista fyysistä pahoinpitelyä enemmän päiviin mahtui riitelyä ja turhanpäiväistä suunsoittoa. Hän ryhtyi toimeen jo puoliltapäivin, jotta löylyt olisivat iltapäivään mennessä parhaat mahdolliset. Puolisot vetäytyivät mieluiten omien askareidensa pariin: mitä vähemmän kanssakäymistä, sen vähemmän suukopua. Kun Matilda ryhtyi laskemaan vettä ämpäreihin, tapahtui jotakin täysin odottamatonta: Matilda tunsi kädessään voimakkaan värähdyksen, jota hän ei osannut jälkeenpäin kuvailla muulla tavoin kuin sähköiskun kaltaiseksi. Veijo Koskela laajensi tihutöitään myös ulkokäymälän puolelle, koska saunassa vaimolle aiheutetut sähköiskut eivät olleet tuottaneet toivottua tulosta.. Niin huonot kuin pariskunnan välit olivatkin, Veijo ryntäsi saunaan ja takelteli: “Mikä sinulle tuli. Se hälytti autotallissa olleen Veijon paikalle. Isäntä nikkaroi koko päivän niin ahkerasti, että malttoi tuskin pistäytyä asuinkerroksessa syömässä ja kahvilla. Veijo ilmeisesti oletti, että vaimo oli hengetön. Palattuaan Veijo kuitenkin ilmoitti, ettei mitään vikaa löytynyt. SUOMEN HISTORIA 68 molemmat olivat ehtineet tympääntyä toisiinsa. Lopulta Veijo päätti mennä tarkistamaan saunan johdot, sähköt ja muutkin paikat, josko jokin selitys löytyisi. Matilda kuitenkin raahautui miehensä avulla saunasta ulos ja takaisin yläkertaan. Pitkän aikaa asiat rullasivat Koskelan perheessä normaalia rataansa. Viimein Koskelakin väsähti, ja seuraavana päivänä pariskunnan suunnitelmissa olikin vain saunan lämmitys ja rauhallinen koti-ilta. Poliisi huomasi, että autotallin puolelta oli Yliluoman tutkimukset Kumisaappailla isäntä varmisti sen, että ei itse altistuisi sähköiskuille. Olisiko syytä lähteä lääkärin pakeille. Ettei Matildalla olisi sydänvika. Et kai sinä…?” Lause jäi kesken
Se tuomitsi Koskelan ruumiinvamman aiheuttaneesta törkeää lievemmästä pahoinpitelystä kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen.. Selityksenä pelkkä säikyttely Poliisin esitutkinnan valmistuttua Veijo joutui kihlakunnanoikeuden eteen. Saunan lattiaritilöiden alta paljastui kuparinalleja, joihin sähkövirta oli voitu johtaa autotallista käsin. Suomessa kuritushuone rangaistusmuotona poistettiin 1970-luvun puolivälissä. Säikyttelyn motiivina oli Veijo Koskelan mukaan se, että hän halusi toimittaa omien sanojensa mukaan hermostuneen vaimonsa sairaalahoitoon, ja sähköiskujen oli tarkoitus edistää tätä tavoitetta. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Koskela kiisti rikosnimikkeen ja tähdensi, että hänen tarkoituksensa ei ollut surmata vaimoaan vaan ainoastaan säikytellä tätä. Kuuluisia suomalaisia rikoksia. Temppu oli samankaltainen kuin saunassa, eli Koskela asensi istuinrenkaan alle kuparinalleja, joihin johti virran aina kun havaitsi vaimonsa suunnistavan pihan perälle. Koskelan toimet olivatkin kantaneet hedelmää, sillä sähköiskujen saaminen jokaisella vessakäynnillä oli tehnyt Matildasta lähes hermoraunion. Koskela askarteli ulkokäymälän istunrenkaaseen varsin omintakeisen sähkötuolin. Kihlakunnanoikeus ei pitänyt Koskelan tarinoita uskottavina vaan tuomitsi hänet syytteen mukaisesti vuosien kuritushuonerangaistukseen. SUOMEN HISTORIA 69 vedetty sähköjohto seinän läpi saunaan. Tuolloin rikosnimikkeenä oli jatkettu murhan yritys. Koskelan rikosjuttu eteni aikanaan hovioikeuteen, ja tämä oikeusaste osoittautui kihlakunnanoikeutta lempeämmäksi. Kuritushuonerangaistus oli tavanomaista Sainio, Mauri (toim.) 1966: Rikos ei kannata. Nyt muistui Matilda-rouvan mieleen sekin, että Veijolla oli ollut aina apuun kiiruhtaessaan jalassaan kumisaappaat. Niin ikään Veijolla oli tapana kosketella vaimonsa nähden saunan pataa, vesijohtoja ja metalliesineitä, jotta vaimon epäilykset eivät heräisi. Suomen Suuriruhtinaanmaan rikoslaki ja Asetus rangaistusten täytäntöönpanosta (alkuperäiset säädökset vuodelta 1889) Lähdeluettelo Sähköiskujen saaminen jokaisella vessakäynnillä oli tehnyt Matildasta lähes hermoraunion. vankeutta ankarammissa olosuhteissa suoritettava vapausrangaistus, mutta varsinaista kuritusta vanki ei kuitenkaan joutunut kokemaan. Myöhemmin Veijo Koskela oli laajentanut tihutöitään myös ulkokäymälän puolelle, koska saunassa vaimolle aiheutetut sähköiskut eivät olleet tuottaneet toivottua tulosta. Helsinki. Ilmankos Veijo oli ollut pistäytymässä autotallin puolella aina, kun Matilda oli saanut sähköiskuja vesiä sekoitellessaan
70 SUOMEN HISTORIA Jäätelökärryt olivat tuttu näky keväisessä kaupunkikuvassa.
Siellä otettiin ensimmäiset askeleet kohti teollista jäätelötuotantoa. Kuuluisa löytöretkeilijä Marco Polo toi Kiinan-retkiltään erikoisen reseptin jälkiruokaan, jossa yhdistettiin jäädytettyä maitoa ja hedelmämehua. Kerman säännöstelyn päätyttyä vuonna 1949 valmistus saatettiin aloittaa jälleen. Helsingin olympialaiset vuonna 1952 merkitsivät jäätelöteollisuudelle tärkeää virstanpylvästä, sillä kansainvälisen olympiayleisön kysyntään vastatakseen suurimmat jäätelönvalmistajat hankkivat käyttöönsä ensimmäiset automaattiset puikkoja pakkauskoneet. Vuonna 1922 italialainen Magin perhe perusti Helsingin jäätelötehtaan, joka on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva jäätelötehdas. Jäälohkareet peitettiin sahajauhoilla, jolloin ne säilyivät aina seuraavaan talveen saakka. Jäätelöä säilytettiin ja myytiin suoraan jäämurskalla täytetyistä puukärryistä Helsingin toreilla ja kaduilla. Jäätelön syntyvaiheet ulottuvat tuhansien vuosien päähän Kiinan valtakuntaan. Fazerin konditoriosta löytyi vuonna 1891 jo yli 30 eri makua, muun muassa saksanmansikkaa, lakkaa ja appelsiinia. Vuonna 1851 perustettiin Baltimoreen maailman ensimmäinen jäätelötehdas. Ensimmäiset jäätelökauppiaat saapuivat Suomeen idästä. Mutta mistä tuo suussa sulava herkku on meille saapunut. 71 SUOMEN HISTORIA K uv a: K alev a /JOKA /Museo vir as to Suomalaiset ovat tunnetusti jäätelökansaa. Euroopassa jäätelön läpimurto nähtiin 1200-luvun Italiassa. Ice cream melkoista helpompaa...” Helppoudella viitattiin pahvirasioihin, joihin jäätelö pakattiin. Se oli tarkkaan varjeltu hovikokkien salaisuus, mutta pian jäätelöä pääsivät maistelemaan yläluokan jäsenet laajemminkin. Kadunkulmasta toiseen jäätelökärryjä työntäneet kauppiaat keräsivät ”Haroshii maroshii!”-huudoillaan herkuttelijoita paikalle. Venäläisten jäätelökauppiaiden ilmestyminen suomalaiskaupunkeihin oli varma kevään merkki. Myös amerikkalaistyylinen jäätelö sai jalansijaa Suomesta. Jäätelön valmistamiseen tarvittavat jäälohkareet sahattiin irti merestä ja kuljetettiin konditorioiden pihoille, ja siellä jäästä hakattiin pienillä kirveillä sopivia paloja jäätelön jäädyttämiseen ja säilyttämiseen. Teksti: Mari Immonen Jo ennen maitopohjaista jäätelöä Kiinassa valmistettiin mehujäätä muistuttavaa herkkua hedelmämehuista, hunajasta, lumesta ja jäästä. Jäätelön valmistustaito oli siirtynyt uudisasukkaiden myötä Amerikan mantereelle. Näin oltiin askel lähempänä nykyaikaista jäätelöntuotantoa. Sotavuodet ja säännöstely pysäyttivät jäätelön valmistuksen. 1800-luvulla myös konditoriot tarjosivat asiakkaille tätä jäistä herkkua. Nordinin konditorio mainosti uutta tuotettaan American Ice creamia vuonna 1900 asiakkailleen näin: ”Nyt luultavasti ensi kerran tarjotaan tätä tavaraa Kunnioitetulle Yleisölle Suomessa. Kuninkaallisten hovien kautta jäätelön valmistustaito levisi vähitellen Euroopassa. Kun jäätelö saapui Suomeen. Tämä jäätelö on maukkaampaa kuin Ranskalainen vähemmän rasvapitoisuutensa vuoksi; sitä paitsi on A. Tarvittavien raaka-aineiden puuttuessa tehtiin korvikejäätelöä kuoritusta maidosta, sakariinista ja liivatteesta
72 SUOMEN HISTORIA Polkupyörä saapuu Suomeen 1 2
Polkupyörien teollinen valmistus alkoi 1900-luvun alussa. Brehmer . 2. Tästä alkoi sittemmin polkupyöränä tunnetun kulkuneuvon pitkä taival maassamme. 1890-luvulla pyöräilystä kehittyi suosittu urheilulaji. Sanomalehti Uusi Suometar kuvaili tätä ihmetystä herättänyttä kulkuneuvoa 15. Pyöräily oli alkuvaiheessa yläluokan suosima tyylikäs harrastus. Ensimmäisenä pyöräkauppiaana toimi innokas polkupyöräharrastaja ja Helsingin Velocipedklubbin perustaja Lars Krogius . Muutamaa vuotta myöhemmin suomalaiset lehdet kirjoittivat näistä ihmeellisistä pikakulkureista, joita suurimpien kaupunkien kaduille oli alkanut ilmestyä. Maaseudulla ihmetystä herättänyttä ruukinpatruunan kapistusta kutsuttiin ”hulluksi hevoseksi”. Useat tutustuivat polkupyörään matkoillaan, ja alkuvaiheessa pyörän hankkijalla täytyikin olla suhteita ulkomaille. Tiettävästi ensimmäinen polkupyörän omistaja maassamme oli Jokioisten ruukin omistaja C. Pyörien hinnat laskivat, ja uudenlaisen kulkuneuvon hankinta tuli mahdolliseksi yhä useammalle. […] Selwää on, että kun molemmat pyörät owat samassa linjassa, täytyy niitten pystyssä pysyäksensä seisoa ihan tasapainossa. Sen rakennus on hyvin yksinkertainen. Polkupyöräily oli 1800-luvun lopulla yläluokan suosima harrastus. Tämä kertoo osaltaan siitä, kuinka kummallisilta ja ennenkuulumattomilta keksinnöiltä ensimmäiset polkupyörät kansan keskuudessa vaikuttivat. Siinä ei ole paljo muuta kuin kaksi pyörää, jotka ovat asetetut samaan linjaan, toinen etutoinen takapuolelle, aiwan niin kuin waunuista toisen siwun pyörät. Varakkaampi väestönosa hankki polkupyöränsä ulkomailta tai suurten kaupunkien pyöräliikkeistä. Tavatonta ei ollut myöskään polkupyörän valmistaminen itse. 3. 3. 73 SUOMEN HISTORIA Teks ti: M ari Imm o nen, K uv at: Museo vir as to Pikakulkuri Yläluokan muoti-ilmiöstä koko kansan kulkuneuvoksi Vuonna 1867 Pariisin maailmannäyttelyssä vierailijat ihastelivat uudenlaista ajoneuvoa nimeltään velosipedi. 1. Ajaminen oli vaarallista ja vaati taitavaa kuljettajaa, sillä pyörän satulassa istuttiin jopa 130–150 senttimetrin korkeudella. Mahdollisimman suuren nopeuden saavuttamiseksi polkupyörien eturenkaan kokoa kasvatettiin. Ne, joilla ei ollut varaa ostaa polkupyörää pyöräliikkeestä, saattoivat pyytää esimerkiksi paikallista seppää valmistamaan pyörän. 1890-luvulta alkaen pyörän suosio herrasväen muotivillityksenä laski sen käytön levitessä maaseudulle laajemman kansanosan keskuuteen. 1880-luvulla polkupyörien käyttäjäkunta laajeni ja kulkuneuvo teki varsinaisen läpimurtonsa Suomessa. Polkupyörä oli muuttunut vähitellen muoti-ilmiöstä arkiseksi kulkuneuvoksi, jota suosittiin maaseudulla, missä muita vaihtoehtoja liikkumiselle olivat yleensä vain hevoskyyti tai jalkapatikka. Tässä tasapainon kannattamisessa onkin suurin konsti welocipedillä ajaessa.”. huhtikuuta 1869: ”Welocipedi eli suomeksi 'pikajalka' on erään uuden kuljetus-neuwon nimi, joka joku aika takaperin on keksitty Ranskan maalla. Kuvassa Suomen ensimmäisen polkupyöräkerhon Helsingfors Velocipedklubbin jäseniä
Vain tällaisen luonteen kaikenpuolisen tasapainon ja kehityksen kautta tulee hän todella kelvolliseksi kasvattamaan tulevaa, onnellisempaa sukupolvea. Olsson peräänkuuluttaa opuksessaan eritoten naisia ottamaan vastuuta perheen talouden säästeliäästä hallinnasta. Viimeisin varsinainen nälänhätä kohtasi maatamme 1867–1868. Olivathan kanssasisaret saaneet jo äänioikeudenkin, joten myös kodinhoidosta kuului kantaa vastuuta. Pohjoisen olosuhteissa kasvukausi on jo valmiiksi lyhyt ja sää perin ailahtelevainen. Kokkarekeitto. ”Mutta niin pian kuin sivistynyt nainen jättää tämän vaikutusalansa toisten haltuun, on hän kadottanut paikkansa kodin korvaamattomana papittarena”, Olsson jyrähtää. Vuosien 1696–1697 välisen ankaran talven aikana suomalaisista menehtyi kolmannes. Varsinainen organisoitu säännöstely alkoi sotavuosina, kun tietyt elintarvikkeet, esimerkiksi kahvi ja liha, olivat ostokorttien varassa. Miten niitä saadaan ja käytetään. Vuonna 1917 Edit Olsson julkaisi koko kansan pahojen päivien varalle kirjan Kalliin ajan ruoka-aineita. Kuori vaahto. liemi • pieni pala naudanlihaa tai luita • yksi sipuli • kaksi porkkanaaa • suolaa kokkareet • perunoita • jauhoja • keitinliemen rasvaa Keitä lihaa tai luita suolavedessä kera porkkanoiden ja sipulin. Huonoa satovuotta saattoi seurata toinen samanlainen, ja Suomen olosuhteissa yksikin katovuosi oli kohtalokas. Valmista kokkareet pyörittelemällä tähteeksi jääneitä perunoista, jauhoista ja keitinliemen rasvasta. SUOMEN HISTORIA 74 Teksti: Annu Susanna Yliluoma Kuvitus: Tero Björklund Yksi annos kokkarekeittoa, kiitos! Pula-ajan ruokavinkit eivät välttämättä nostata vettä kielelle, mutta säästeliäisyys oli erityisen tarpeen katoja sotavuosina. Suomen lähihistorian valossa on ymmärrettävää, että elintarvikkeiden ja muiden kulutushyödykkeiden kulutusta on pyritty säätelemään valtiolliselta taholta. Kuitenkin jo kauan on tiedostettu se, millaista ahdinkoa esimerkiksi pahat katovuodet tai muu kansallinen hätätila voivat aiheuttaa. Tämän jutun infolaatikoista myös nykyiset perheenäidit ja -isät saavat osviittaa siitä, kuinka ja mistä vuosisadan vaihteessa säästettiin. Kelvolliseksi käymään miehen rinnalla taisteluun pimeyttä, veljesvihaa ja ymmärtämättömyyttä vastaan.” Tällaiseen taistoon Olsson oli valmis käymään sillinmaitivanukkaan, ”iislanninjäkäläjauhojen” ja pesujauheeksi survottujen munankuorien voimalla. Esimerkiksi 1600-luvulla katovuosia kertyi kymmeniä. Myös hygieniatuotteita valmistettiin vähintäänkin mielikuvituksellisesti. Kypsennä kokkareet keitinliemessä. ”Eikä totta tosiaan vallan pienellä älymäärällä hoidetakaan taidolla monimutkaista ja monipuolista talouskoneistoa
Myös kurpitsasta, tammenterhoista ja mehuttomiksi keitetyistä sokerijuurikaskuutioista loihdittiin kahvin kaltaista juomaa. Voikukan juuri, retiisi ja retikka kävivät siinä missä sokerijuurikas oikein käsiteltynä.. Lipeää käytettiin entisaikoina kodeissa pesuaineena ennen konepesun ja pesupulverien yleistymistä. ”Jäkälä on ennen jauhoiksi valmistamista liotettava lipeässä, jotta siitä lipeän avulla poistettaisiin siitä löytyvät karvaat, ja kuten väitetään, ihmiselle sopimattomat ravintoaineet”, Olsson kirjoittaa. Steariinia tarvitaan myöskin keitettyä tärkkelystä valmistettaessa sekä silitysrautoja puhtaaksi hangatessa ym.” Steariinia tarvitaan myöskin keitettyä tärkkelystä valmistettaessa sekä silitysrautoja puhtaaksi hangatessa. Kuitenkin myös varoituksen sana on paikallaan: ”Liian väkevän lipeän käyttö voi olla vaarallistakin, jos jäkälää ei kyllin perusteellisesti huuhdota.” Varoitus tuntuu vähintään vaatimattomalta sitä taustaa vasten, että natriumhydroksidi (NaOH) eli lipeä on syövyttävää emästä. Samoin voitiin hyödyntää myös ”muuksi kelpaamattomia” retiisejä ja retikoita. Myös palaneet kynttilänpätkät tuli säästää niiden steariinin takia. Perheenäitejä Olsson kehottaa säästämään myös juustonkannikat ja kalanjätteet niiden sisältämän runsaan rasvan vuoksi. SUOMEN HISTORIA 75 Varsinaisia erikoiskahveja Saippuaa kalanperkeistä Kahvinhimon tyydyttämiseen saattoi apu löytyä kodin kasvimaalta. Lisäksi survottuja munankuoria saattoi käyttää pyykkijauheena. Lipeämyrkytykseen hoito kesti useimmiten vuosia, ja joka viides potilas menehtyi. Näistä talousjätteistä oli tarkoitus keittää saippuaa. Lisäksi Olsson antaa kosolti esimerkkejä siitä, millaisista luonnon raaka-aineista saadaan jauhoja: jäkälä, nokkonen, kurpitsa, timotei sekä ”sokerijuurikanlehti” – vain muutamia erikoisempia mainitakseni. Syövyttävä lipeä aiheutti vuosittain suuret määrät onnettomuuksia: lapset saattoivat juoda mukista tai pullosta, johon oli liotettu kiinteässä muodossa myytäviä lipeäpaloja. ”Ottakaa talteen kynttilänpätkät, ei vaan lyhtyä varten, vaan kalliin hartsin jatkoksi, jota tarvitsemme pullojamme varten. Kahvipulan iskiessä etenkin maaseudun asukas saattoi suunnata omalle pihanurmelleen ja kaivella sieltä voikukanjuuria, joista valmistettiin kahvinkorviketta. Kahvin korvikkeeksi saattoi omalta pihamaalta löytyä useita vaihtoehtoja
Näitä keitetään yhdessä porkkanan ja sipulin kanssa suolavedessä. Marttaliiton julkaisu vuodelta 1946 tarjoilee pääsiassa ruokaohjeita. Veriseokseen lisättiin mausteita sekä ruisja ohrajauhoja. 76 SUOMEN HISTORIA Saisiko olla pala verileipää. Lipeää taas käytettiin pyykinpesussa. Esimerkiksi verileipään tarvitaan puolitoista litraa verta, joka ”siivilöidään ja vatkataan kuohkeaksi”. Marttaliiton kirjasia. Ämpäri täytetään kylmällä tai kuumalla vedellä, saa seistä vuorokauden tai pari ja siivilöidään astioihin. Kun kaikki saatavilla olevat raaka-aineet hyödynnetään, lopputulos voi olla terveellinen mutta ei välttämättä houkutteleva. siten, että leivät paloitellaan, liotetaan kylmässä vedessä ja kiehautetaan. Verileipä. Tarjoillaan puolukkahillon kanssa”, martat vinkkaavat. Vaahto kuoritaan keitinveden pinnalta pois. Taikina alustetaan ja leivotaan reikäleiviksi, kohotetaan ja paistetaan. Ensinnäkin tarvitaan pieni pala naudanlihaa tai luita. Säästäkää tuhkaa! Kummalliselta kuulostavan kehotuksen ydinajatus piilee siinä, että tuhkasta voitiin valmistaa lipeää. Sota-aikana sekä sen jälkimainingeissa oli säästäväisyys yhtä kovassa kurssissa kuin Suomen kansalaissodan tietämillä. Ylen elävä arkisto Lähdeluettelo Ämpäri täytetään kylmällä tai kuumalla vedellä, saa seistä vuorokauden tai pari ja siivilöidään astioihin. Helsinki Olsson, Edit 1917: Kalliin ajan ruoka-aineita. ”Lipeää valmistetaan mukavimmin siten, että tuhkaa ja vähän kalkkia, jos sellaista satutaan saamaan, kaadetaan pussiin tai ämpärin pohjalle. Samassa kirjasessa neuvotaan myös kokkarekeiton teko. • verta • vettä (1/3 veren määrästä) • ruisjauhoa • ohrajauhoa • pippuria • keitinliemen rasvaa • meiramia Täyte valmistetaan vedestä, hiivasta ja jauhoista. Kun täyte kuohkeutuu, lisätään neste, mausteet sekä suola. Otava. Sitten valmistetaan tähteeksi jääneistä perunoista, vehnäjauhoista ja keitinliemen rasvasta kokkareita, jotka kypsennetään keitinliemessä. Helsinki Jaatinen, Satu 2004: Kortilla korviketta. Latonen, Saima 1946: Pula-ajan ruokaohjeita. ”Verileivät käytetään esim. Helsinki Kassila, Matti 1949: Lipeälapset-lyhytfilmi. Sellaista lipeää käytetään saippuan asemesta kaikessa puhdistuksessa”, Olsson opastaa. Multikustannus
Talonpoikaismorsiamien helykruunut koristeltiin värikkäillä tinapaperisuikaleilla, metallihelyillä, lasihelmillä ja peileillä. Vain nuhteeton neito oli oikeutettu pukemaan kruunun päähänsä, sillä kruunu rinnastettiin itse taivaan kuningattaren Neitsyt Marian kruunuun.. Pohjanmaalla lisää näyttävyyttä morsiuskruunuun toivat myös irtokiharat tai peruukki. Morsiamen ja sulhasen hääpuvut sekä -asusteet seurasivat aina aikansa muotivirtauksia. Tämä hääperinne levisi Ruotsista myös eteläiseen ja läntiseen Suomeen. Lesken tai lasta kantaneen morsiamen pukemista morsiuskruunuun pidettiin hyvin paheksuttavana. Björkman (Museoviraston kuvakokoelma) Kruunattu morsian 1800-luvulla Pohjoismaissa oli morsiamille tapana pukea hääjuhlaan näyttävä morsiuskruunu. Vain nuhteeton neito oli oikeutettu pukemaan kruunun päähänsä, sillä kruunu rinnastettiin itse taivaan kuningattaren Neitsyt Marian kruunuun. Morsiuskruunuperinne liittyikin hyvin vahvasti morsiamen kunniaan ja viattomuuteen. 1700-luvulla nämä seppeleet kasvoivat kookkaiksi helykruunuiksi. Kookkaat helykruunut kätkivät sisäänsä pienemmän kunniakruunun tai -kopan. 1930-luvulla morsiuskruunut palasivat muotiin, mutta nämä metalliset kruunut olivat huomattavasti edeltäjiänsä helykruunuja pienikokoisempia ja sirompia. Keskiajalla morsiamen päätä olivat koristaneet helmin ja nauhoin koristellut seppeleet. Nämä ”ehtapiiat” saivat viettää komeita kruunuhäitä, kun taas köyhempien ja leskimorsiamien oli tyydyttävä kukkahäihin. Koristeellinen morsiuskruunu kiiminkiläisen morsiamen päässä 1870-luvulla. Helykruunun kantaja ei hääjuhlassa päässyt helpolla, sillä 20 senttimetristä puoleen metriin korkea kruunu saattoi painaa jopa 19 naulaa eli noin 8 kiloa. Pitäjästä saattoi löytyä useampiakin morsiamen pukijoita, jotka omistivat kruunun ja muut koristeet. Morsiuskruunujen käytöstä luovuttiin useilla alueilla jo 1800-luvun lopulla, mutta osassa Suomea perinne jatkui pidempään. SUOMEN HISTORIA 77 Teksti: Mari Immonen Kuva: J. Morsiuskruunut ja -korut olivat usein lainatavaraa. Kruunut olivat aikansa statussymboli, ja ne oli varattu niille, joilla oli varaa pitää suuret häät. Aluksi pukijat olivat pääosin säätyläisnaisia ja papin tai kanttorin rouvia, mutta myöhemmin pukijoina saattoivat toimia myös talonpoikaisnaiset
Pertti Viinanen toimi samaan aikaan SAK:n puheenjohtajana. Hän oli noussut herrahissiin hieman takaoven kautta. Kyseessä olivat paitsi yksittäiset ongelmat, myös Heikki Haaviston johtaman MTK:n eräänlainen herättely Kepun suuntaan. MTK vastusti ympäristöministeriön perustamista, ja sen mielestä keskustaryhmittymä ei tarpeeksi ponnekkaasti tuonut esiin vaihtoehtoa tuolle ministeriölle. Eri tahojen lonkerot uloittuvat mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Keskustapuolue alkoi tuolloin haalia viljelijäväestön ohella myös muunlaisia äänestäjiä. 10.3.1982 Kalevi Sorsa oli antanut ruotsalaiselle sanomalehdelle Svenska Dagbladetille haastattelun, jossa hän sanoi pitävänsä suotavana suurten työmarkkinakeskusjärjestöjen hajottamista pienempiin yksiköihin. Ei ole siis lainkaan hämmästeltävää, että takavuosina ay-liike onnistui saamaan koko suomalaisen yhteiskunnan eräänlaiseen halvauksen tilaan. Keskustapuolue ja MTK nimittäin nokittelivat toisiaan. Kotimaassa Sorsa joutui tuomiolle sanoistaan. Viinasen ura ammattiyhdistyksessä alkoi 60-luvulla, kun hänet valittiin ensin luottamusmieheksi sekä sittemmin Paperiliiton toimitsijaksi ja palkkasihteeriksi. Työläisten asema sentään parani jonkin verran. Mistä löytyisi viisasten kivi. Käynnissä oli tietynlainen arvovaltataistelu. Myöhemmin hän selitteli, ettei suinkaan ollut tarkoittanut SAK:ta eikä STK:ta hajottamispuheillaan. Palkkaliikkeet yritetään yksissä tuumin saada kuriin. 22.2.1981 Tämä sanaton piirros kuvaa tilannetta, jossa SDP:tä symboloiva pääministeri Mauno Koivisto on joutunut puun ja kuoren väliin. Kuka pyörittää karusellia. Vanhan sanonnan mukaan karhu näkee meidät, mutta me emme näe karhua. Kansakoulun ja sen kaksivuotisen jatkokoulun jälkeen Viinanen toimi metsätyömiehenä. 50-luvun puolivälissä hän pääsi ensin kärrääjäksi ja sitten trukkikuskiksi Enso-Gutzeitin Kaukopään tehtaille. Säikeitä ja nyansseja tässä sotkussa on paljon enemmän kuin kykenemme näkemään. SUOMEN HISTORIA 79 15.3.1955 Tässä pilakuvassa Suomen hallitus ja SAK ovat löytäneet toisensa. Se ei ole helppoa, sillä hallituksen omat rivitkin rakoilevat. Samaan aikaan 1980-luvun alussa hampurilaisravintolat tekivät tuloa maahamme.
SUOMEN HISTORIA 80 Ristikko. SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta
81 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Poliisimiehet päiväunilla ETYK-kokouksen yhteydessä 1975 K u va : Leh tikuv a / Caj Bremer
Kuka kirjoitti Löysäläisen laulun. a) Suomen markka otettiin käyttöön b) Johan Ludvig Runeberg kuoli c) Maarianhamina perustettiin 7. a) Blues Section b) Hanoi Rocks c) Havana Black SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. a) polkupyöriä b) jäänmurtajia c) vetureita 3. Mikä selkkaus päättyi Uudenkaupungin rauhaan. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30-16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa SUOMEN HISTORIA 82 Vastaukset Visa K uv a: S A -kuv a 7. Kuka oli Sirkka Ruotsalainen. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme: puh. 1 c, 2 a, 3 b, 4 c, 5 b, 6 c, 7 a, 8 a, 9 b, 10 b SUOMEN HISTORIA PALVELEE LEHDEN TILAUS Netissä: www.suomenhistoria.fi/tilaus Sähköpostilla: tilaus@suomenhistoria.fi Puhelimella: asiakaspalvelu 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) OSOITTEEN MUUTOS Soita asiakaspalveluumme: puh. Mitä tarkoittaa vanhan kirjasuomen sana ’mahna’. a) Mikael Agricola b) Eino Leino c) Veikko Lavi 6. a) Hannes Kolehmainen b) Paavo Nurmi c) Ville Ritola 8. Kuka kilpasankari lie kuvassa?. 1. Kuinka monta sinfoniaa Jean Sibelius sävelsi valmiiksi. a) nuijasota b) isoviha c) Mäntsälän kapina 10. a) Aku Ankka -lehden päätoimittaja b) Suomen Pankin pääjohtaja c) Miss Suomen perintöprinsessa 9. Mitä ovat Tuliteräs ja Kuningaskotka. a) neljä b) seitsemän c) kaksitoista 4. a) jälkitautia b) maitiaisnestettä c) naispuolista haltijaa 2. Missä yhtyeessä vaikuttivat Jan Stenfors, Matti Fagerholm, Antti Hulkko, Sami Takamäki ja Nicholas Dingley. Missä valmistettiin Olympia-merkkistä moottoria. Kuka suomalainen urheilija on kuvassa. Oikeat vastaukset visan alla. a) Lappeenrannassa b) Rovaniemellä c) Vaasassa 5. Mikä seuraavista tapahtui 21.2.1861
numero ilmestyy 7. Suomen Historia 1/2015. toukokuuta 2015 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi. Tilauskupongin löydät sivujen 18-19 välistä. 2 SUOMEN HISTORIA SUOMEN HISTORIA 83 Jatkoa luvassa... ...Suomen Historian 2
015 345 100 Lustontie 1 58450 PUNKAHARJU Lustontie 1, 58450 PUNKAHARJU. numer o • 1/2015 Suomen Historia 1/2015 Hinta 8,90€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ MAAMME PUOLUSTAJAT VIINA VAPAAKSI RIKOSTARINA SOTA-AJAN ARKI Kahvin salakuljetusta 40-luvun Lapissa Arvi Mäkisen sotamuistot Kansa äänesti kieltolain kumoon 6 414888 002355 1 5 1 800 235 -1 50 1 PAL VKO 2015-19 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Sähköansoja rouvalle HENKILÖKUVA Olavi Virran tarina “Suomen p onnistus oli melk oinen – neu volatoiminta v altiollist et tiin so dan aik ana ja sitä la ajennet tiin r ajusti heti sen jälk een. lusto@lusto.. “ TUTUSTUMIS TARJOUS! 4,95€ 4,95€ Maat metsät tehtaat NÄYTTELY PITKÄSTÄ 1950-LUVUSTA 1950 1950 www.lusto.. neuvolaan Suomen lapset Näin syntyi suomalainen neuvolajärjestelmä Suomen Historian 1