Kotimaisen elokuvan Suomi-filmi ja filmitähdet 1930–1960-luvuilla Suomen Historian 2 . numer o • 2/2015 Suomen Historia 2/2015 Hinta 8,90€ 6 414888 002355 1 5 2 800 235 -1 50 2 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi HENKILÖKUVA ALKOHOLILIIKE Pentti Haanpää – kirjailijan elämä Karhuviinalla trokarit kuriin “V uonna 1947 k otimaista eloku va a k ävi k atsoma ss a ennäty kselliset 3 ,6 miljo ona a k atsoja a.“ AJANKUVA Naiset työssä rautateillä MAAMME PUOLUSTAJAT Laguksen taistelija Veikko Punakallio Kultakausi UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ
2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Lapsia leikkimässä reimarin päällä Helsingin hylkysaaressa 1930-luvulla K u va : Museo vir as to / merimuseo n kuv ak o ko elma t 83 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Vilskettä Viipurin Tervaniemen uimarannalla 1930-luvulla K u va : Museo vir as to / Heli os O y
Pula-aika s. 69 Naiset ovat aina olleet mukana rautateiden rakennustöissä. 24 Kuoleman ja erämaan kirjailijan Pentti Haanpään ulkopuolisuuden tunne heijastui kauniissa luontokuvauksissa ja kertomuksissa kansan poikkeusyksilöistä. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Historian uutisia ja erikoisuuksia 42 Sodan hetkiä Raskas työ ei aina vaadi raskaita huveja. Maamme-laulua laulaessa tulee harvoin mieleen, että kyseessä on yksi monista Runebergin runon suomennoksista. Toistuvat Artikkelit Suomalaiskansalliseen tapaan sauna oli pula-ajan kauneussalonki. 64 Arki Savontiellä Lähde nuoren maisterin matkaan hollikyytien ja kestikievareiden Suomeen vuonna 1885. 54 Rintamalla vierailevat esiintyjät joutuivat ankariin olosuhteisiin. Virkatehtävät eivät sen sijaan auenneet noin vain. Katselemme pieniä vapaahetkiä sodan keskellä. 46 Kuva: Otava / Eero Troberg Kuva: Suomen rautatiemuseo Kuva: SA-kuva. 78 Parhaat Suomalaiset Kari Suomalaisen pilapiirroksissa pohditaan demokratian toteutumista vaaleissa tai vaalien puuttuessa. 69 Pula-aika Niukempien aikojen kauneudenhoitovinkkejä 72 Rikostarina Sata vuotta sitten onnellisten tähtien alla syntynyt seurapiirihai-pankinjohtaja teki ennenkuulumattoman kavalluksen. 80 Sanaristikko ja tietovisa 44 Sota-apua Tonavan lakeuksilta Talvisotaan joutunut Suomi sai myötätuntoa roppakaupalla, mutta Unkarista lähti Härmään yli 300 taisteluvalmista miestä. 76 Miljoona ruusua Vera Teleniuksen suomeksi laulaman klassikkolaulun taustalla on tositarina suuresta rakkaudesta. Kuvassa näyttelijätär Martta Kontula kiertueella. 52 Maamme – mikä niistä
Urheilumuseo, Olympiastadionin siipirakennus, Helsinki. Reissumies – Tapio Rautavaaran tarina -näyttely Urheilumuseossa 7.3.–25.9.2015. Pläkkipeltiä käytettiin myös monelle lapselle iloa tuoneen fyrryn tai fyrrän valmistuksessa. Läkkipellistä, jota Pohjanmaalla kutsuttiin pläkkipelliksi, valmistettiin erilaisia keittiötarvikkeita, astioita ja vateja. Putkeen puhalletaan ja fyrry pyörii. Lennätinpostia Kuva: Urheilumuseo Kuva: Työväenmuseo Werstaan kuvakokoelmat Fyrry Nykyisin lähes kadonnut läkkiseppien ammattikunta oli voimissaan 1800–1900-lukujen vaihteessa. Tapio Rautavaara kilpaili menestyksekkäästi kansainvälisissä urheilukisoissa ja voitti Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 keihäänheitossa kultamitalin. Erityisen paljon taitavia pläkkiseppiä toimi Vähänkyrön alueella ja pläkkitavaroiden valmistuksen kulta-aika paikkakunnalla ajoittui 1920-luvulta 1960-luvulle. Hänet muistetaan myös MM-tason jousiampujana. Tämän suositun perinnelelun mukaan sai Vähäkyrö kansan suussa lempinimen ”Fyrrykyröö”. SUOMEN HISTORIA 8 Koonneet: Mari Immonen ja Mika Rassi Koko kansan Rautavaara Juhlavuoden kunniaksi Urheilumuseossa avattiin Reissumies – Tapio Rautavaaran tarina -näyttely. Selvä kuin pläkki!. Fyrryn rattaan sai pyörimään siinä olevaan putkeen puhaltamalla. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta laulajana ja elokuvatähtenä tunnetun Tapio Rautavaaran syntymästä. Lopulta muut materiaalit kuten alumiini, teräs ja viimeisimpänä muovi syrjäyttivät läkkipellin. Näyttelyssä esitellään Rautavaara paitsi viihdemaailman kiintotähtenä myös ansioituneena urheilijana. Näyttely on Urheilumuseon viimeinen ennen 2016 alkavaa Olympiastadionin perusparannusta, jonka jälkeen museo avaa jälleen ovensa 2018-2019
SUOMEN HISTORIA 9 SOTA-AJAN KIRJEITÄ Sota-aikana kirjeet olivat odotettu elonmerkki läheisistä ja niillä oli erityistä tunnearvoa. Maitopisarayhdistyksen loputtua vappukukkien myynti siirtyi Folkhälsanille ja Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Vappukukan idean takana oli ruotsalainen Beda Hallberg . SKS. Helsinki. Kadonneen klassikkoelokuvan katkelma löytyi Ranskasta Ranskan elokuva-arkistosta löytyi tammikuussa noin 20 minuutin katkelma suomalaisen elokuvan esityskopiosta. Postimuseo ja Tampereen Historiallinen Seura. Tampere. Lukuvinkkejä Vappukukka tuo kevään Suomen vanhinta hyväntekeväisyysmerkkiä , vappukukkaa, on myyty vuodesta 1908. Teoksessa lähdetään liikkeelle 1970-luvulta ja monien mielenkiintoisten kehitysvaiheiden kautta päädytään 2000-luvun älypuhelimiin. Kirjeitä säilytettiin aarteina ja niitä luettiin useaan kertaan. (Toim.) Tikka, Marko & Taskinen, Ilari & Nevala-Nurmi, Seija-Leena 2015: Kirjeitä sodasta. Lyhyt historia. E. KÄNNYKÄT ENNEN JA NYT Monet saattavat muistaa 1980-luvulta valtavan kokoiset painavat matkapuhelimet, jotka maksoivat pienen omaisuuden. Tuo kohtaus ei ikävä kyllä sisälly säilyneeseen katkelmaan. Se muistetaan ensimmäisenä elokuvana, jossa oli vanhan suomalaisen elokuvan romantiikan kuvaksi muodostunut heinälatokohtaus. Tulion varhaiskauden kädenjälkeä päästään nyt ihastelemaan ensi kertaa yli puoleen vuosisataan. Pääosaa Nuorena nukkuneessa esitti Tulion vakionäyttelijäksi myöhemmin siirtynyt Regina Linnanheimo . Tärkeänä lähdeaineistona artikkeleille ovat olleet Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston noin 40 000 sota-ajan kirjettä. Vappukukkien myynnillä rahoitettiinkin aluksi Maitopisarayhdistyksen toimintaa. Elokuvan kaikkien kopioiden on tähän asti uskottu tuhoutuneen Adams-Filmin suuressa tulipalossa vuonna 1959. Tulion elokuva oli ensimmäinen filmatisointi nobelisti F. Suomeen vappukukkaperinteen toi helsinkiläinen Greta Klärich . Vuodesta 1995 vappukukkakeräys on järjestetty Folkhälsanin toimesta. Kuten Suomen Historian viime numerosta muistetaan, hän perusti myös nykypäivän neuvoloiden edeltäjät eli Maitopisara-asemat. Suomen Kansallinen audiovisuaalinen instituutti sai selville, että kyseinen pätkä on melodraamamestari Teuvo Tulion elokuvasta Nuorena nukkunut (1937). Hauras nitraattifilmikopio matkusti maaliskuussa Suomeen, ja täällä löytö onnistuttiin digitoimaan kokonaisuudessaan. Niko Kettunen ja Timo Paukku johdattelevat lukijan nostalgiselle aikamatkalle kännykän historiaan. Kettunen, Niko & Paukku, Timo 2014: Kännykkä. Kirjeitä sodasta -uutuuskirjassa esitellään ensimmäistä kertaa kokonaiskuva kriisiaikojen kirjeenvaihdosta. Hän ryhtyi myymään kukkaneuloja kerätäkseen varoja tuberkuloosia sairastavien lasten auttamiseksi. Kevään varma merkki vappukukka on Suomen vanhin hyväntekevåisyysmerkki. K uv a: M ajbl o mmans riksfö rbund. Sillanpään tuotannosta. Kirjoittamisen tavat ja merkitykset kriisiaikoina
VENÄJÄN TSAARI NIKOLAI II vieraili Helsingissä vuonna 1915. Syytteen taustalla oli kirjailijan edellisenä vuonna ilmestynyt teos Juhannustanssit. Tästä alkoi suomalaisten ja saksalaisten neljä vuotta kestänyt yhteiselo, joka päättyi Lapin tuhoutumiseen syksyllä 1944. Juhannustansseista sensuroitiin joitain kohtia ja myymättömät kappaleet romaanista määrättiin tuhottavaksi. Lapin maakuntamuseon näyttelyn Wir waren Freunde – Olimme ystäviä valokuvat ja esineistö on pääosin koottu vuosien varrella Lapin maakuntamuseolle tulleista lahjoituksista. Kuvaaja Oscar Lindelöf onnistui tallentamaan mykkäfilmin tsaarin vierailusta. Lapin sodan päättymisen 70-vuotismuistopäivänä ja se jatkuu 10.1.2016 asti. Kuvien erityislaatuisuutta korostaa se, että ne ovat arkisissa tilanteissa tallennettuja hetkiä. Arktikum sijaitsee Rovaniemellä osoitteessa Pohjoisranta 4. Yksistään Rovaniemen alueella heitä oli arviolta 6 000 henkilöä eli lähes yhtä paljon kuin paikallista väestöä. Lappilaiset ihmettelivät yllättäen ilmestyneitä univormuihin pukeutuneita saksalaisia. ti–la klo 11–18. Tänä vuonna valinta osui Liperin maaseutumuseo Tähkään. Viimeisimpänä osoituksena tästä on vuonna 2013 valmistunut Tähkä-halli. Saksalaisia joukkoja kohdattiin erilaisissa tilanteissa. Ainutlaatuinen filmimateriaali on säilynyt näihin päiviin ja se on nähtävissä Ylen Elävässä Arkistossa. SUOMEN HISTORIA 10 Lennätinpostia 100 vuotta sitten 50 vuotta sitten KIRJAILIJA HANNU SALAMAA VASTAAN nostettiin syyte jumalanpilkasta helmikuussa 1965. Kaiken kaikkiaan Lapin alueella oli saksalaisia noin 210 000 henkilöä. Saksalaisten ja suomalaisten kohtaamisia Lapissa 1940—1944 K annen kuvitus: M arkku Reun anen Sarka valitsi vuoden 2015 kesäkohteensa Suomen maatalousmuseo Sarka valitsee joka vuosi yhteistyökumppanikseen maaseudun historiaa esittelevän kesäkohteen. Salamalle langetettiin kolmen kuukauden ehdollinen vankeustuomio. Tähkä-hallin uudessa näyttelyssä voi tutustua maaseudun sähköistämiseen. Koulutie, 83100 Liperi.. Vastaanotto oli viileä, sillä vain vuotta aiemmin Nikolai II oli hyväksynyt suunnitelmat Suomen venäläistämiseksi. Pohjois-Karjalan Liperissä on tehty kotiseututyötä museon eteen jo 60 vuotta. Tämä oli tsaarin ainoa vierailu suuriruhtinaskunnassa. Kohtaamiset olivat usein varsin arkisia, mutta väistämättömiä. Suomessa Nikolai II tunnettiinkin ”valapattokeisarina”. Vuoristoarmeijan hermokeskus, jossa sijaitsivat päämaja, esikunnat ja lukuisat parakkileirit kasinoineen ja vankileireineen. Näyttely saksalaisten ja suomalaisten kohtaamisista on auennut Lapin maakuntamuseossa Arktikumissa maanantaina 27.4. Museo on avoinna 26.6.–8.8. Rovaniemestä kehittyikin Saksan 20. Valokuvissa sota näyttää olevan kaukana. Näyttelyssä tulee olemaan esillä muun muassa ennen näkemättömiä kotialbumeiden kuvia ja Vuoristoarmeijan miesten itse ottamia kuvia. Vuoden 1940 syksyllä Lapin rautatieasemilla ja Jäämerentiellä alkoi näkyä vieraita kieliä puhuvia sotilaita
Suomalaisia kuvia tietokannasta löytyy tällä hetkellä lähes 300. Valokuvaustekniikkana käytettiin daguerreotypiaa (dagerrotypia), jonka Louis Jacques Mandé Daguerre kehitti vuonna 1839. Pian juomalakkoliike levisi myös muualle Suomeen. J. Vuoden 1898 vappupäivää on pidetty kansanliikkeen virallisena aloituspäivänä. Seuraavalla vuosisadalla löysivät ensimmäiset sirkusseurueet tiensä myös Suomeen. Euroopan unionin rahoittamassa hankkeessa on mukana 13 maata, jotka ovat yhdessä perustamassa laajaa Daguerreobase-tietokantaa. Juomalakkoliike oli saanut alkunsa Kotkan sahatyöläisten keskuudessa. Lakon merkityksestä puhuiwat pankin joht. Historian lehdiltä Euroopan vanhimmat valokuvat kootaan yhteen Nykytiedon valossa ensimmäiset valokuvat Suomessa on otettu 1840-luvun alussa. Näyttelyssä ovat esillä nostalgisen peltilelujen lisäksi sirkustaiteilijoiden asuja ja välineistöä. Lelumuseon erikoisnäyttelyssä avataan ovet sirkuksen lumoavaan maailmaan ja sen historiaan. Sirkuksen magiaa -erikoisnäyttely Suomen Lelumuseo Hevosenkengässä 24.3.2015-28.2.2016. Juomalakkoliike jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ilmiöksi, sillä tiettävästi moni vappuna juomalakkoon osallistunut luopui raittiuslupauksesta jo kesän kuluessa. Näiden harvinaislaatuisten aarteiden omistajat voivat olla yhteydessä Suomen valokuvataiteen museoon. Vuonna 1898 koko maahan levisi ”wäkijuomalakko”, johon osallistuneet allekirjoittivat vuoden raittiuslupauksen. SUOMEN HISTORIA 11 Keski-Suomi 21.5.1898 Wäkijuomalakko-kokouksessa wiime sunnuntaina Toiwakan kansakoululla oli yleisöä runsaasti. Näyttelykeskus WeeGee, Ahertajantie 5, 02100 Espoo.. Suomen valokuvataiteen museo on mukana eurooppalaisessa Daguerreobase-hankkeessa, jossa kerätään tietoa näistä Euroopan varhaisimmista valokuvista, daguerreotyypeistä. Taikuri Mano d´Oron taikaesineiden kokoelma antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa taikureiden ammattisaloihin. Virallisesti juomalakkoliike lopetti toimintansa vuonna 1900. Yksimielisiä oltiin siitä, että päihdyttäwät juomat olisiwat mitä pikemmin poistettawat yleisestä käytännöstä. Alkoholin vaarat ja turmiollisuus ovat aina herättäneet keskustelua maassamme. Hagelberg ja opettaja J. Uusia daguerreotyyppejä etsitään jatkuvasti lisää. Kansanliikkeen näkyvin saavutus oli kirjallinen vakuutus 70 000 henkilöltä olla vuoden ajan nauttimatta alkoholia tai tarjoilla sitä. Varhaisimmat valokuvat olivat usein maisematai muotokuvia ja ne suojattiin rasialla tai kehyskotelolla. Juomalakkoliikkeen tavoitteena oli kansan raitistamisen lisäksi kieltolain säätäminen. Kurkistus sirkuksen maailmaan Perinteinen sirkusesitys telttoineen ja ohjelmanumeroineen sai alkunsa 1700-luvun Englannissa. Lakkoon liittyneiden lukua ei wielä woida warmuudella mainita, kun nimien kirjoitusta wielä jatketaan. Digitoituja valokuvia voi katsella osoitteessa www. Kauppinen. Tietokanta kokoaa yhteen valokuvahistoriaa eri puolilta Eurooppaa yli 25 000 kuvan ja esineen avulla. Työväenyhdistykset ja raittiusseurat järjestivät raittiuskulkueita sekä värväsivät osallistujia juomalakkoliikkeeseen. Herra Daguerren kehittämässä valokuvausmenetelmässä kuva muodostettiin hopeoidulle kuparilevylle. daguerreobase.org. Lyhyessä mutta wilkkaassa keskustelussa ehtiwät useat käyttää puheenwuoroa
Suomalaisten alkoholinkäyttä ja sen muutokset 1968–2008. Niin sanottu Koskenkorva-indeksi kertoo, että vuonna 1971 teollisuustyöntekijän piti tehdä paljon pidempään töitä ansaitakseen Kossu-pullon hinnan kuin vuonna 2008. Määrät on tilastoissa muunnettu sataprosenttiseksi alkoholiksi. Lähdeluettelo Alkoholijuomien kulutus l 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2013 3 l 6 l 9 l 12 l 15 l Kokonaiskulutus Tilastoitu kulutus Tilastoimaton kulutus 100% alkoholia 15 vuotta täyttänyttä kohti Lennätinpostia k u v a : Sa -k u v a. Suomen virallinen tilasto, Alkoholijuomien kulutus, THL. Myös alkoholin hinnalla on merkitystä, sillä 1970-luvun alussa suhteellinen hinnanaleneminen vauhditti jo muutoinkin suotuisaa kulutuskehitystä. Toim. Suurena syynä muutoksiin pidetään useimmiten alkoholipolitiikkaa, ja sillä tietysti onkin paljon merkitystä. THL. Politiikan ja talouden ohella on syytä ottaa peili esiin. Tilastotarkastelu on mielekästä aloittaa vuodesta 1960, sillä suomalaisten alkoholinkulutus on yli kolminkertaistunut reilun viidenkymmenen vuoden aikana. Hetkellisemmätkin talouden muutokset näkyvät. Vuodesta 1968 aina 1970-luvun puoleenväliin kulutus kasvoi rajusti. Alkoholipolitiikka on kuitenkin vain yksi tekijä kulutuksen muutoksissa. Muutoksia tapahtui asteittain: myyntipaikat lisääntyivät, aukioloajat pitenivät, tiskimyynti vaihtui itsepalveluun ja anniskelurajoituksia purettiin. Se alensi ostoikärajaa, päästi Alkon myymälät maalaiskuntiin, helpotti anniskeluoikeuksien saamista ja toi keskioluen kauppoihin sekä kahviloihin. Se rauhoittui noin kymmeneksi vuodeksi, kunnes kohosi taas 1980-luvun lopulla. Tilastoimaton kulutus tarkoittaa arvioita muun muassa omavalmisteisen sekä ulkomailta tuodun alkoholin määristä. Alkoholin saatavuus parani koko 1960-luvun ajan, ja vuonna 1968 säädettiin uusi alkoholilaki. Tilastoitu kulutus on selvillä kieltolain päättymisestä eli vuodesta 1932 lähtien, tilastoimattomasta kulutuksesta on aineistoa vuodesta 1960 eteenpäin. Olemme silti edelleen huomattavan korkealla, yli kymmenessä litrassa. Vaikka Suomi on nykyään enemmän olutkuin viinamaa, alkoholia kulutetaan täällä melkoisia määriä. Taloudellinen kasvu on kenties merkittävämpi. Alkoholipolitiikka ei ole pelkästään kansallista. Tämä selittää sitä, miksi alkoholiverotuksen höllentyessä vuonna 2004 myös tilastoimaton kulutus kasvoi. Helsinki. Pia Mäkelä, Heli Mustonen & Christoffer Tigerstedt. Merkittävä matkustajatuonnin lisäys tapahtui vuonna 1995, kun Suomi liittyi EU:hun, ja vuonna 2004, kun EU-maiden matkustajatuontikiintiöt poistuivat ja Virosta tuli EU:n jäsen. Pudotusta tapahtui jälleen 1990-luvun alkuvuosina, mutta jo vuosikymmenen puolivälistä alkoi kasvu, joka talttui vuosien 2005 ja 2007 huippulukemiin. SUOMEN HISTORIA 12 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kokoamissa alkoholinkulutuksen tilastotiedoissa näkyy yllättäen sekä tilastoitu että tilastoimaton kulutus ja näistä yhdessä muodostuva kokonaiskulutus. Tilastoimattomassa käytössä kotipolttoinen näkyy nykyään tuskin lainkaan, mutta hakuralli on korvannut sen paremmin kuin hyvin. 1980-luvun lopun nopea noususuhdanne kasvatti kulutusta, 1990-luvun alkupuolen lama puolestaan laski sitä. Koko kulutus ei näy tilastoissa. Karlsson, Thomas & Österberg, Esa 2010: ”Mitä tilastot kertovat suomalaisten alkoholinkäytöstä?” Teoksessa Suomi juo. Suuri kulutus kasvattaa koko kansan ongelmia, jotka eivät rajaudu vain ääri-ilmiöihin kuten alkoholismiin. Tilastoitu kulutus on nimensä mukaisesti tilastoitua tietoa alkoholin vähittäisja anniskelumyynnistä
13 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Liikkuva alkoholiliike kokeilukäytössä vuonna 1970 K u va : Leh tikuv a / K aius Hed ens tr ö m
Seuraavien vuosikymmenten ajan elokuvateatterit keräsivät ennätysyleisöjä ja kotimaisia elokuvia tehtiin enemmän kuin koskaan. Valkokankaalla nähtiin suomalaisten elokuvatähtien loistoa, ikimuistoisia rakkaustarinoita ja räiskyviä komedioita.. 14 SUOMEN HISTORIA Suomalaisen studioelokuvan kultakausi Teksti: Mari Immonen • Kuvat: KAVI, SA-kuva Äänielokuvan synnystä television tuloon 1930-luvulla alkoi maassamme suurten elokuvastudioiden ja filmitähtien kulta-aika
Elokuvat otettiin hyvin myönteisesti vastaan. SUOMEN HISTORIA 16 -luvulla Suomi-Filmi Oy oli maan johtava elokuvatuottaja. Vuonna 1921 Karun luotsaama elokuvayhtiö vaihtoi nimensä Suomi-Filmi Oy:ksi. Aiemmista virheistä oli opittu, ja seuraavaksi Suomi-Filmi toi valkokankaalle kotimaisen kirjallisuuden klassikoita. Elokuvayhtiön tarina oli alkanut jo vuonna 1919, kun Erkki Karu perusti Osakeyhtiö Suomen Filmikuvaamon. Kirjailija Anni Swanin nuorisoromaaniin perustuvan elokuvan katsojaluvut olivat pettymys. Ollin oppivuosissa ei juurikaan esiintynyt suomalaiseksi miellettyjä aineksia, joten katsojien saattoi olla vaikeaa mieltää elokuvaa suomalaiseksi ja se hukkui muiden elokuvien joukkoon teattereiden ohjelmistossa. Suomen Filmikuvaamon ensimmäinen pitkä elokuva Ollin oppivuodet valmistui vuonna 1920. Sano se suomeksi – mykkäfilmeistä äänielokuviin Äänielokuvien läpimurto koettiin Suomessa 1920-luvun lopulla, kun Helsingissä ja muissa suurimmissa kaupungeissa esitettiin amerikkalaisia musiikkielokuvia. Ensimmäiset pitkät kotimaiset äänielokuvat olivat Suomi-Filmin Aatamin puvussa ja vähän Eevankin sekä LaElokuvan kultakausi Hollywood ja sen ympärille rakentunut filmitähtikultti olivat esikuvana myös suomalaiselle elokuvateollisuudelle. Syynä pieniin katsojamääriin on arveltu olleen kansallisten piirteiden puuttuminen elokuvasta. Suomi-Filmistä oli hyvää vauhtia kehittymässä kokonaisvaltainen elokuvastudio, jonka hallinnassa olivat sekä elokuvien valmistus että niiden levitys. Erityisesti Anna-Liisa keräsi yleisöä, ja se ostettiin ensimmäisenä suomalaisena näytelmäelokuvana esitykseen Ruotsiin, Norjaan, Ranskaan sekä Yhdysvaltojen suomalaisalueille. Mykkäfilmien aikaan katsojat saattoivat erottaa kotimaisen elokuvan ulkomaisesta vain kuvattujen aiheiden ja ympäristön avulla, sillä välitekstit esitettiin suomeksi elokuvan alkuperämaasta riippumatta. Varsinainen elokuvatuotanto sai vielä odottaa hetken, sillä aluksi yhtiö hankki pääosan tuloistaan näyttämövarusteita maalaamalla, valokuvauksella sekä postikortteja valmistamalla. 1920 Positiivin kehitysja kuivaustyötä Suomi-Filmin elokuvalaboratoriossa.. Aleksis Kiven ja Minna Canthin näytelmiin perustuneet Kihlaus ja Anna-Liisa saivat molemmat ensi-iltansa vuonna 1922
25 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Suomen rautatiemuseo Neidit ja rouvat raiteille! Suomen naiset työkulttuurin muuttajina Rautateiden historiassa naiset ovat usein jääneet miesten varjoon. Erityisesti lennätinlaitoksen palvelukseen tarvittiin kielitaitoista työväkeä. Junaliikenteen alkuajoista lähtien naiset ovat toimineet erilaisissa tehtävissä kuten veräjänvartijoina, siivoojina ja radanrakennustöissä. Holhouksenalaisuuden päättyminen ei kuitenkaan tarkoittanut tasa-arvoa sukupuolten välillä. Teollistuva ja kehittyvä kansalaisyhteiskunta tarvitsi osaavaa työväkeä. Naiset olivat äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia, mutta heidän oli valtion virkoihin hakiessaan anottava erivapaus sukupuolestaan johtuen. Vuonna 1926 säädettiin laki naisten ja miesten yhtäläisestä oikeudesta valtion virkaan ja toimeen rautateillä. Keisari hyväksyi kokeilumielessä kolmen naisen nimittämisen sähköttäjiksi. 1800-luvun lopulta alkaen naisille aukesivat myös virkamieskunnan tehtävät. Poikkeuksena olivat veturinkuljettajan virka sekä lämmittäjän ja junamiehen toimet, joita pidettiin yhä naisille sopimattomina tehtävinä. Syyksi hän ilmoitti, että osaavia miehiä oli vaikea löytää. Hidénin jälkeen useat muut naiset astuivat rautateiden palvelukseen sähköttäjiksi. Sen sijaan leskinaisten ja naimattomien neitien joukossa oli hyvän kasvatuksen saaneita kielitaitoisia henkilöitä. Vuonna 1863 Suomen lennätinlaitoksen ensimmäinen päällikkö Otto Nyberg anoi keisarilta lupaa palkata naisia lennätinlaitokselle. Muutaman vuoden kuluttua maan lennätinlaitoksen palveluksessa oli jo 16 naissähköttäjää. Naiset sähköttäjiksi Muuttuva yhteiskunta tarvitsi hyvät liikenneja yhteydenpitojärjestelmät, mikä näkyi rautatieverkoston sekä postija lennätinlaitosten rakentamisena. Sen oli perinteisesti määritellyt hänen säätynsä ja perheensä. Esimerkiksi Olga Fredrika Albrecht aloitti 19-vuotiaana sähköttä. Vuonna 1864 kumottiin naimattomien naisten holhouksenalaisuus, mikä merkitsi sitä, että 25 vuotta täytettyään naimaton nainen sai oikeuden hallita itseään ja omaisuuttaan. Naisten historia rautateillä on osa suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoistumisen historiaa. Valtion rautateiden ensimmäinen naissähköttäjä oli aiemmin opettajattarena toiminut Hilda Hidén . Hän aloitti sähköttäjänuransa vuonna 1868 Helsingin rautatieasemalla. Tähän tehtävään säätyläiskodeissa kasvaneet ja hyvän koulutuksen saaneet naimattomat naiset olivat sopiva ratkaisu. Useasti naimattomat säätyläisneidit toimivat esimerkiksi opettajattarina, postineiteinä tai sähköttäjinä. 1800-luvun puolivälissä sääty-yhteiskunta oli murtumassa ja samalla myös naisen asema muuttui
Vuonna 1887 vahvistettiin naisharjoittelijoiden pätevyysvaatimukset, joihin kuului viisiluokkaisen tyttökoulun suorittaminen sekä todistus suomen ja ruotsin kielen taidosta. Naispuolinen junanlähettäjä oli ihmetystä aiheuttanut näky vielä 1930ja 1940-luvuilla. SUOMEN HISTORIA 26 jän työt Pargalan asemalla, josta hän pian siirtyi sähköttäjäksi Suomen Pietarin asemalle. Työhön meneminen tarkoitti naisille taloudellista itsenäisyyttä, mutta samalla myös luopumista perheestä. Suhtautuminen naisten kouluttautumiseen ja työuraan muuttui 1800-luvulla. Jos sähköttäjäksi palkattiin naimisissa oleva nainen, oli hänen miehellään oltava virka samalla asemalla. Albrechtin ura jatkui myöhemmin lipunmyyjänä Helsingin asemalla. Virkaura, perhe vai molemmat. Yksi heistä oli Emelie Fredrika ”Milly” Tojkander (1866–1939), maamme ensimmäinen viran saanut naisasemapäällikkö. Ennen tutkinnon saamista harjoittelijoiden tuli käydä kolmen kuukauden kurssi lennätinkoulussa tai oppia sähköttämään jollakin asemalla. Helmi Helminen oli tiettävästi Valtion rautateiden ensimmäinen naispuolinen junanlähettäjä. Sähköttäjän työtehtäviin kuului sähkösanomien välittämisen lisäksi lennätinkoneiden ylläpidosta huolehtiminen. Vuonna 1889 hänet nimitettiin sähköttäjäksi Kouvolan asemalle, josta hän siirtyi Mikkeliin. Iältään harjoittelijan oli oltava 18–30-vuotias. Hän työskenteli sähköttäjänä Karjaan asemalla, jossa sähköttäjät saivat poikkeuksellisesti lähettää junia jo vuonna 1902. 1. Todennäköisesti Helminen lähetti jo tuolloin junia, vaikka virallisesti tehtävä ei voinut kuulua naisvirkailijan toimenkuvaan. Avioliiton myötä naisten katsottiin luopuvan täysivaltaisuudestaan, sillä aviomiehen tehtävä oli toimia vaimon edusmiehenä. Ensimmäinen junanlähettäjä Helmi Helminen Pienillä asemilla naiset saattoivat vapaammin työskennellä yleisesti miesten tehtävinä pidetyissä toimissa. Poikkeuksia tähän sääntöön kuitenkin löytyi. Myöhemmin sähköttäjän virkaa varten laadittiin erityinen sähköttäjäntutkinto, joka antoi pätevyyden toimia sähköttäjänä tai lipunmyyjänä. Vuosisadan lopulla naimattomuus oli yleistä ja usealle naiselle virkaurasta tuli elämäntehtävä. Rautatiehallitus sai useita anomuksia, joissa naiset pyysivät lupaa saada pitää työnsä naimisiinmenosta huolimatta. Vakinaisen viran saadakseen sähköttäjältä vaadittiin usean vuoden työskentely harjoittelijana. Erityisen vaarallisena pidettiin muuttuneista aikatauluista tai junien kohtaamisista tiedottavien viestien ojentamista viestirenkaalla ohikulkevien tavarajunien veturinkuljettajille. Kielivaatimuksina oli myös välttävä taito joko saksan tai ranskan kielestä sekä myöhemmin venäjän kielestä. Junanlähettäjän työ oli yksi naisille sopimattomina pidetyistä tehtävistä. Muutamat naiset raivasivat tietä tuleville sukupolville näissä miehisiksi katsotuissa tehtävissä. Oli harvinaista, että naiset jatkoivat työssään naimisiin mentyään. Aluksi töissä saivat naimisiin mentyään jatkaa vain virassa olleet naiset, mutta vuonna 1912 senaatti myönsi myös harjoittelijoille oikeuden jatkaa töitä avioiduttuaan. Asemapäällikkö Emelie ”Milly” Tojkander Rautateiden hallintovirat ja tekniset toimet oli varattu miehille aina toiseen maailmansotaan saakka. Tojkander pyrki määrätietoisesti etenemään urallaan ja koulutti itseään jatkuvasti konferensseissa TukholmasNeidit ja rouvat raiteille! Naispuolinen junanlähettäjä oli ihmetystä aiheuttanut näky vielä 1930ja 1940-luvuilla. Vuonna 1908 Keisarillinen senaatti kumosi rautatiehallituksen päätöksen, jossa se ei ollut hyväksynyt sähköttäjä Fanny Österin anomusta jäädä virkaansa naimisiin mentyään. Lopulta uusi avioliittolaki vuonna 1930 teki naimisissa olevasta naisesta täysivaltaisen. Milly Tojkander aloitti uransa harjoittelijana Viipurin asemalla ja suoritti sähköttäjäntutkinnon. Näin Öster sai jatkaa työssään avioliiton solmimisen jälkeenkin. Harjoittelijoiden tuli myös saada lennätinreviisorilta opetusta lennätinkoneen hoidossa
luokan kirjuriksi. Tojkander ehti toimia kirjurina myös Helsingin kontrollikonttorissa. Emelie ”Milly” Tojkander palveli Valtionrautateitä kaikkiaan 48 vuotta. Virkamiestutkinnon hän suoritti vuonna 1900, jonka jälkeen hänet nimitettiin Viipurin asemalle 2. Vuonna 1903 perustettiin yhdistys (ruots. Helmi Helminen toimi junanlähettäjänä jo 1900-luvun alussa, jolloin naisen toimiminen tässä tehtävässä oli hyvin poikkeuksellista. Naiset toimivat liikennetyöntekijöinä, kuormaajina ja purkajina sekä juna-apulaisina, töissä, joihin heitä ei aiemmin ollut sukupuolensa vuoksi kelpuutettu. Konduktöörin virkoihin naiset eivät kuitenkaan vielä päässeet, sillä konduktööritutkinnossa edellytettiin junamiespalvelusta, johon naiset eivät edelleenkään päässeet. Sodanaikainen poikkeustila Sotien aikaan Valtion rautateiden oli otettava naisia tehtäviin, jotka olivat perinteisesti kuuluneet ainoastaan miehille. 2. Vain harvat miehet hakeutuivat rautateiden palvelukseen. Rautateillä työskentelevät naiset pyrkivät järjestäytymällä parantamaan vallitsevia oloja sekä naistyöntekijöiden oikeuksia. Alhaisemmat palkat olivat yksi syy siihen, miksi naisia haluttiin palkata virkoihin. Reunimmaisena oikealla sähköttäjä ja lipunmyyjä Olga Albrecht. Sen sijaan naistyövoimaa oli tarjolla runsaasti. Hän aloitti uransa harjoittelijana, eteni sähköttäjäksi, sitten kirjuriksi ja lopulta asemapäälliköksi. 2 3. Tämä tarkoitti naisten ylenemismahdollisuuksien paranemista. Naiset olivat eriarvoisia palkan, etuuksien ja eläkkeen suhteen. Rautatieliikenteen lisääntyessä työvoiman tarve oli suuri, mutta rautatiet eivät houkutelleet työntekijöitä pienien palkkojensa vuoksi. SUOMEN HISTORIA 27 sa, Budapestissa ja Wienissä. Rautatienaiset järjestäytyvät Niin rautateillä kuin muissakin viroissa naisten ylenemismahdollisuudet sekä sosiaaliturva olivat heikommat kuin miehillä. 1. Syksyllä 1942 rautatiehallitus asetti komitean, joka päätti turvautua laajemmin naistyövoiman käyttöön. 3. Vanhempien naistyöntekijöiden asema oli vaikea, sillä yli 30-vuotiaana rautateiden virkoihin tulleet eivät olleet oikeutettuja edes eläkerahaston osakkaiksi. Heillä ei myöskään ollut oikeutta vuosilomaan, ja he menettivät virkansa avioiduttuaan. Sonkajärven Kauppilanmäen asemapäälliköksi Tojkander nimitettiin vuonna 1916 ja näin hän oli maan ensimmäinen asemapäällikön virassa toiminut nainen. Föreningen Eget hem för kvinnliga tjensteutöfvare vid Finska Statsjärnvagare), jonka tavoitteena oli turvata rautateiden palveluksessa olevien iäkkäämpien naistyöntekijöiden asema järjestämällä heille asunto. Esimerkiksi juna-apulaisen tehtävät olivat täsmälleen samat kuin junamiehillä. Pietarin Suomen aseman naisvirkailijoita 1870-luvulla. Konduktööripulan vuoksi naisia ryhdyttiin kouluttamaan lipuntarkastajiksi. Huonon eläketurvan on uskottu olevan yksi syy naisten pitkien työurien taustalla, sillä olosuhteiden pakosta heillä ei ollut varaa jäädä eläkkeelle. Vuonna 1912 Tojkander sai senaatilta erityisluvan toimia hiljaisen Kemin ja Rovaniemen välillä sijaitsevan Muurolan aseman asemapäällikön viransijaisena. 1920-luvulla asemapäällikkö Milly Tojkander toimi yhdistyksen puheenjohtajana
1864 Naimattomien naisten holhouksenalaisuus kumottiin 1870 Rautatielinja Riihimäen ja Pietarin välille 1860 1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000 1862 Suomen ensimmäinen rautatieyhteys Helsinki-Hämeenlinna välille 2002 Ensimmäinen naisveturinkuljettaja Susanna Virkkunen 1868 Ensimmäinen naissähköttäjä Hilda Hidén aloittaa Helsingin asemalla 1916 Emelie ”Milly” Tojkander nimitetään ensimmäisenä naisena asemapäällikön virkaan 1961 Naiset saavat oikeuden toimia veturinkuljettajana, lämmittäjänä sekä junamiehenä 1930 Laki naimisissa olevien naisten täysivaltaisuudesta 1980 Ensimmäinen naiskonduktööri Pirjo Virtanen Naiset osallistuivat myös rautateiden rakennustöihin. Junamieheksi pääsyä koskenut rajoitus esti pitkään naisten etenemisen urallaan asematai vaihdemiestä pidemmälle. Kuvassa työläisiä Viipuri–Koivisto-rataosalla vuonna 1924. 28 SUOMEN HISTORIA Naisten työskentely aiemmin vain miehille tarkoitetuissa tehtävissä ei jäänyt sodanaikaiseksi tilapäisilmiöksi. Työntutkimuspäällikkö Y. Vasta vuoden 1961 asetuksella kumottiin nämä rajoitukset ja naiset saivat oikeuden toimia kaikissa tehtävissä myös junamiehenä. Osaa työtehtävistä pidettiin myös yksinkertaisesti liian vaarallisina naisille. Valtion rautateiden ensimmäistä naispuolista junamiestä saatiin kuitenkin odottaa aina 1970ja 1980-lukujen vaihteeseen, jolloin työnsä aloitti junamies ja konduktööri Pirjo Virtanen . Ensimmäinen naisveturinkuljettaja Susanna Virkkunen valmistui puolestaan vuonna 2002 Valtionrautateiden koulutuskeskuksesta. Arpokari kirjoitti aiheesta vuonna 1948: ”… naiset ovat kuluneitten vuosien aikana suorittaneet rautateillä merkittävän aluevaltauksen. Neidit ja rouvat raiteille!. Syinä junamiespalvelun eväämiseen naisilta oli muun muassa hameiden käyttö, minkä katsottiin hankaloittavan tehtävien hoitamista. Meidän miesten on turha pyristellä vastaan, ja ne hankaukset joita siellä täällä esiintyy, onkin katsottava vain historiallisen kehityksen jälkiheijastuksiksi.” Raja-aidat kumotaan Vuoden 1926 laki oli asettanut naisille ja miehille yhtäläisen oikeuden valtion virkoihin ja toimiin rautateillä poikkeuksena veturinkuljettajan virka sekä lämmittäjän ja junamiehen toimet
Rinne, Matti 2001: Aseman kello löi kolme kertaa: Suomen rautateiden kulttuurihistoriaa. Virkanaiset rautateillä ja muissa ammateissa Suomessa autonomian aikana 1860–1917. Pro gradu -tutkielma. Hyvinkää. Rautatieläinen nro 48/1948. Metsärinne, Helmi 2014: Telegrafisti, piletinmyyjä, kirjuri. Tiirakari, Leena 2005: Suomen naisen vuosisadat 4. Itä-Suomen yliopisto. Keuruu. Lähdeluettelo. Kasnio, Anu, Korjus, Jenni & Mäki, Heli 2010: Vaimoväen-osasto. Rautatievirkamies nro 5 17.3.1962. Suomen rautatiemuseo 2004: Olgat, Millyt ja Mathildat – naisia rautateiden palveluksessa -näyttelymateriaali. Halkonen, Terttu 1962: ”Nainen rautateiden palveluksessa”. Otava. 29 SUOMEN HISTORIA Helmi Helminen istuu Karjaan aseman portailla muun henkilökunnan kanssa. Helsinki. Naisia rautateiden palveluksessa. Tiennäyttäjät. Kouvolan kaupunginmuseon julkaisuja 2. Kouvola. 1948: ”Nainen Rautateiden palveluksessa”. Tammi. Arpokari, Y
Myyjä teki työtä käskettyä ja myi hänelle neljä pulloa Karhuviinaa. Mutta viinametsän kuninkaan aika jäi lyhyeksi.. Karhuviinan suosio oli heti sen markkinoille ilmestyttyä niin suuri, että se on yhä yksi maan alkoholihistorian suosituimmista alkoholeista. Mäkelä osti tuon ajan erityistä suosikkialkoholia. Alkon kehittämällä Karhuviinalla oli erikoinen tehtävä: sen piti opettaa salapirtuun tottuneet suomalaiset eroon spriin mausta ja siten nujertaa salakuljetus, joka vielä jatkui kieltolain kumoamisen jälkeen. 30 SUOMEN HISTORIA Teksti: Jonna Pulkkinen Kuvat: Lehtikuva, Museovirasto KARHUVIINA Taistelu laitonta alkoholia vastaan "Saanko pullon otsoa, pullon mesikämmentä, pullon nallea ja pullon kontiota", pyysi hieroja Mäkelä Hämeenlinnan alkoholikaupassa 30-luvulla
Nurmia kritisoi vuoden 1932 väkijuomalakia vuoden 1961 Alkon juhlakirjassa seuraavasti: "Kun äänestyksen tulos tuli tiedoksi, enemmistön keskuudessa varmaankin odotettiin, että kieltolain tilalle tuleva lainsäädäntö olisi liberaalinen ja sallisi tavallisen, alkoholinkäyttötavoissaan suurin piirtein nuhteettoman kansalaisen saada haluamansa alkoholijuomat kohtuulliseen hintaan ilman suurempia rajoituksia. Asetuksilla oli myös toinen yhteinen piirre: kumpikaan niistä ei poistanut alkoholirikollisuutta. päivä vuonna 1932 avattuihin Oy Alkoholiliike Ab:n myymälöihin. Salakuljetuksen nujertamiseen tarvittiin monenlaisia keinoja, joista tunnetuin lienee Karhuviina. Uusi laki, vanhat kujeet Vuoden 1932 väkijuomalaki oli samanlainen virstanpylväs kuin vuoden 1866 kotipolton kieltävä paloviina-asetus. Vuosi 1933 olikin viimeinen suuri salakuljetusvuosi. Alkon pääjohtajan varamies M. Olisi voinut luulla, että laillinen kaupoissa myytävä alkoholi lyö viimeisen naulan laittoman viinan arkkuun, mutta toisin kävi. Molemmat lait loivat kokonaan uuden järjestelmän, joka vastasi senhetkisiä yhteiskunnallisia vaatimuksia. Salakuljetus ja muut laittomaan viinaan liittyvät alkoholirikokset jopa hieman lisääntyivät. Takavarikoidun spriin määrä kaksinkertaistui vuonna 1933 edelliseen vuoteen verrattuna ja nousi lähelle vuoden 1931 tasoa. 31 SUOMEN HISTORIA KARHUVIINA Kieltolain kumoutuminen kulminoitui huhtikuun 5. Näin ei
Salakuljetus oli kolmentoista kieltolakivuoden aikana vakiinnuttanut asemansa monien elinkeinona. Alkon myymälät olivat pitkään tiskimyymälöitä. Suomi teki vuonna 1933 Iso-Britannian kanssa sopimuksen, jolla riistettiin pirtulaivoilta kansainvälisten vesien suoma suoja. SUOMEN HISTORIA 32 kuitenkaan käynyt, vaan 9. helmikuuta 1932 annettu ja edelleenkin voimassa oleva laki väkijuomista sekä siihen liittyvä muu lainsäädäntö tuli olemaan kauttaaltaan hyvin restriktiivinen sisältäen pääasiassa ehtoja, rajoituksia, kieltoja ja rangaistusmääräyksiä." Uuden väkijuomalain toteutumista haittasi ensisijaisesti laillisen alkoholin kallis hinta. Viranomaiset reagoivat nyt salakuljetukseen ripeämmin kuin kieltolain alkuvuosina. Vuonna 1933 säädettiin laki, joka määräsi ammattisalakuljettajat eristettäviksi yhteiskunnasta. Tämä helpotti viranomaisten työskentelyä. Viimeinen tiski-Alko muuttui valintamyymäläksi vuonna 1998. Ensimmäinen valintamyymälä avattiin 1962, ja se myi pelkkiä viinejä. Viranomaisten kaluston ja muiden resurssien niukkuus eivät nekään auttaneet tilanteessa, jossa laillista alkoholia halvempaa laitonta viinaa oli jatkuvasti tarjolla. Myös kansainväliset sopimukset helpottivat salaviinan eliminoimista markkinoilta. Aiemmin pirtulaivat olivat pysytelleet aluevesirajalla eli 12 meripeninkulman päässä rannikolta kuin suuri kelluva viinatori, josta venhosella paikalle hurruutteleva pirturenki kävi noutamassa viinalastinsa. Karhuviina. Erityisesti Uudenmaan maaherra ryhtyi kitkemään salakuljetusta määräämällä tehokkaampia toimia rannikoiden valvomiseksi ja laittoman spriin kuljetuksen estämiseksi maanteillä
Insinööri sai sattumalta kuulla luomuksestaan hyvää palautetta sitä kylliksi testanneelta kadunmieheltä. Kuminaöljyn uskottiin miellyttävän pirtun makuun viehtyneitä. Neljäsosa Karhuviinasta oli selluteollisuuKarhuviinan isä oli monien muiden Alkon suosikkituotteiden tavoin diplomi-insinööri Veikko Ollilainen. Juoma maustettiin voimakkailla mausteilla kuten kuminaöljyllä. Vuoden 1933 neljän viimeisen kuukauden aikana Karhuviinan valmistuslitrat kohosivat moninkertaisiksi 2,5 miljoonaan litraan. Samoin mausteiden toivottiin ehkäisevän juoman sekoittamista teehen. Eloja joulukuun välillä sen osuus kaikesta Suomessa valmistetusta paloviinasta oli 81 prosenttia. SUOMEN HISTORIA 33 Välitön menestys Erilaisten asetusten ja toimien lisäksi salakuljetusta päätettiin kitkeä markkinoille tuotavalla uudella alkoholilla. Karhuviinasta tuli heti menestys, ja sitä valmistettiin huimia määriä. Karhuviinan tullessa markkinoille uutukaista tehtailtiin 261 000 litraa yhden kuukauden aikana. Pimeää viinaa ei suosittu suinkaan sen erinomaisen maun takia vaan aukioloajoista riippumattoman saatavuuden ja halvan hinnan vuoksi.. Karhuviinaksi nimetty juoma tuli markkinoille elokuussa 1933. Karhuviina valmistettiin lain suomissa puitteissa niin väkeväksi kuin mahdollista eli 42-tilavuusprosenttiseksi. Alkon tarkoituksena oli valmistaa viinaa, johon sen nauttijat eivät sekoittaisi teetä, kuten pirtun kanssa oli tehty. Ylipäätään vuonna 1933 paloviinaa valmistettiin 4,4 miljoonaa litraa
SUOMEN HISTORIA 34 Karhuviina teki tehtävänsä: vuonna 1933 salaviinaa takavarikoitiin 651 560 litraa, seuraavana vuonna vain 101 115 litraa. Tämä johtui siitä, että Karhuviinan poistamisen jälkeen hintoja korotettiin. Kieltolaki opetti suomalaiset suosimaan hyvää hinta-laatusuhdetta eli alkoholin halpaa hintaa suhteessa sen sisältämiin prosentteihin. Aluksi Karhuviina poistettiin Rovaniemen, Kajaanin ja Nurmeksen myymälöistä vuoden 1933 lopulla. Alkon ensimmäisessä hinnastossa oli noin 300 eri merkkiä. Juoman kehitti diplomi-insinööri Veikko Ollilainen. Karhuviinan litrahinta oli 24 markkaa. Koska salakuljetus oli suuressa määrin tyrehtynyt, Karhuviina päätettiin vetää pois myynnistä. Halvin tuote, virolainen paloviina, maksoi 20 markkaa litralta ja kallein, englantilainen gini, 60 markkaa litralta. Kemin ja Joensuun myymälöissä Karhuviinan myyntiä rajoitettiin. Pimeää viinaa ei suosittu suinkaan sen erinomaisen maun takia vaan aukioloajoista riippumattoman saatavuuden ja halvan hinnan vuoksi. Vuonna 1932 Alkon palvelukseen tullut Ollilainen suunnitteli useita Alkon uusista tuotteista, ja osa miehen kehittämistä valmisteista on Alkossa yhä kaupan. Karhuviina den jäteliemestä valmistettua sulfiittispriitä, joka tunnettiin myös tikkuviinan nimellä. Vuonna 1935 alkoholin kokonaismyynti laski 15 prosenttia. Seuraavana vuonna eli 1935 Karhuviinaa ei enää valmistettu ja markkinaosuudet jakautuivat Pöytäviinan ja Vaakunaviinan kesken niin, että edellistä tehtailtiin 4,1 ja jälkimmäistä 2,3 miljoonaa litraa. Hän tapasi kotimatkallaan miehen, jonka takintaskusta pilkotti Karhuviina-pullo. Spriimarkkinoiden ja sittemmin Karhuviinan menestys kieltolain kumoamisen jälkeen ovat hyvä esimerkki niin kutsutun kieltolakimentaliteetin juurtumisesta suomalaisiin. Alkosta hankitun alkoholin hinta oli 36 silloista markkaa litralta, ja se oli tuohon aikaan sievoinen summa. Vuoden 1933 lopussa juoman alkoholipitoisuutta myös vähennettiin. Salaviina katoaa ja kontio kaatuu Karhuviina teki tehtävänsä yhdessä uusien salakuljetusta kitkevien asetusten kanssa. Kieltolain kumoamisen jälkeen spriimarkkinat jatkoivat kukoistustaan, koska laillinen alkoholi oli kallista. Väkevien viinojen osuus väheni, mutta muiden väkevien juomien ja viinin menekki lisääntyi. Esimerkiksi konjakkivalikoima oli erittäin monipuolinen: 33 eri merkkiä, 55 eri laatua. Alkon avattua pitkäripaiset ovensa sen valikoima oli nimittäin suhteellisen runsas, etenkin jos huomioidaan toiminnan järjestämiseen käytettävissä ollut niukka aika. Tuntematon sokelsi Ollilaiselle: ”Ku-kuulkaas herra, nyt on kauppaan tullut niin hyvä viina, hik, ettei semmoista ole ennen Suomessa ollutkaan. 24 mk GIN Englantilainen 60 mk Viina 36 mk PALOVIINA Esimer kkihintoja vuo delta 1933 20 mk Maito 1,2 mk VIROSTA. Vastaavasti luvaton maahantuonti vähentyi jyrkästi: vuonna 1933 salaviinaa takavarikoitiin 651 560 litraa, seuraavana vuonna vain 101 115 litraa. Tahtooks herra maistaa?” Mausteista huolimatta Karhuviinan tärkein ominaisuus oli kuitenkin sen edullinen hinta. Vastaavasti Pöytäviinaa valmistettiin 1,1 miljoonaa litraa ja Vaakunaviinaa 4,9 miljoonaa litraa. Eräänä iltana Ollilainen sai henkilökohtaisesti todistaa luomansa juoman voiman. Valikoman laajuus ei kuitenkaan houkutellut suomalaisia toivotussa määrin Alkoholiliikkeen asiakkaiksi. Karhuviinan poistuminen Alkon hyllyiltä näkyi heti myynnissä ja valmistusmäärissä. Vuonna 1934 Karhuviinaa valmistettiin 3,9 miljoonaa litraa. Sen markkinoille tulon jälkeen laillisen viinan kokonaismyynti kaksinkertaistui. Edullisin viinalitra maksoi korotusten jälkeen 38 markkaa. Poisveto tehtiin asteittain. Maitolitran sai 1,20 markalla ja lipun Dallapén konserttiin viidellä markalla
03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Kotimaise n elokuvan Suomi-film i ja filmitähde t 1930–196 0-luvuilla Suomen Historian 2 . 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.fi/kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. numer o • 2/2015 Suomen Historia 2/2015 Hinta 8,90€ 6 414888 002355 1 5 2 800 235 -1 50 2 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi HENKILÖKUVA ALKOHOLILIIKE Pentti Haanpää – kirjailijan elämä Karhuviinalla trokarit kuriin “V uonna 1947 k otimaista eloku va a k ävi k atsoma ss a ennäty kselliset 3 ,6 miljo ona a k atsoja a.“ AJANKUVA Naiset työssä rautateillä MAAMME PUOLUSTAJAT Laguksen taistelija Veikko Punakallio Kultakausi UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. 64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan!
36 SUOMEN HISTORIA Teksti: Aimo Tenni Kuvat: SA-kuva & Veikko Punakallion kuva-albumi • Kuvitus: Tero Björklund Laguksen taistelijana jatkosodassa
Onni-veli oli armeijaan lähtiessään mennyt polkupyörällä Heinolaan, josta Veikon piti pyörä noutaa. toukokuuta 1922. Siltoja pommitettiin – osumatta. lokakuuta Punakallio jakoi käskyjä saapua ylimääräiseen palvelukseen. Veikko Punakallio Nuori suojeluskuntalainen katseli pommitettua Heinolaa ja päätti siltä seisomalta lähteä vapaaehtoiseksi sotaan. Ei siinä mikään vaate tuntunut riittävän." Jatkosota alkaa 18.06.1941 tullut määräys lähteä jälleen jakamaan käskykortteja löi Veikko Punakallion ällikällä. Kymi höyrysi pahimmillaan neljänkymmenen pakkasasteen voimalla. Kirkkoonkin osui, mutta se ei ihme kyllä syttynyt." Taivaalta satoi tulta ja hyinen sää koetteli. Kovinhan ne olivat alkeelliset työtavat silloin. kesäkuuta, ja siinä kuoli toistakymmentä henkeä. Hevosen mukana piti olla hehto kauroja, heiniä, peitteet, juottoämpäri ja kärryt. Heinolan Pääsinniemellä asuva sotainvalidi Veikko Punakallio syntyi 7. Punakallio hakeutui jo keväällä 1939 Suojeluskunnan alokaskursseille. Myös Veikko Punakallio suuntasi itään tekemään osuutensa. Kaupunkiin tuli lähinnä palopommeja, ja ne saivat aikaan muutamia paloja. "Talvisodan aikana oli kovia pakkasia. Annoin paperin tälle toispaikkakuntalaiselle miehelle, hän luki sen ja sanoi: 'Jaaha, tämähän onkin selvä!' Mies löi lapion pystyyn ja lähti." Kannaksella linnoitettiin hyökkäyksen varalta. Joskus joku liuskekivi halkesikin, mutta useimmiten ei." 14. Pommitusta seuranneena päivänä Veikko näki hiljaisen kaupungin ja savuavia raunioita.. 37 SUOMEN HISTORIA Laguksen taistelijana jatkosodassa Miehet Suomen sodissa, osa 2. Lapioilla kaivettiin, ja kun tuli vastaan iso kivi, niin eipä ollutkaan räjähdysaineita, vaan kivelle tehtiin isot tulet ja tulikuuman kiven päälle kaadettiin vettä. Punakallio kertoo: "Elokuussa 1939 jouduin viemään ojitustyömaalle Soimasuolle käskykortin. Myöhemmin harjoituksia jatkettiin kyläosastoissa. Tammikuussa 1940 Veikko Punakallio oli vartiointitehtävissä Heinolassa. Nuoreen mieheen alettiin luottaa, ja hänelle uskottiin tehtäviä silloin kun idän taivaalta puskivat synkät pilvet. Tamma ei sotareissultaan palannut. Eräs ojankaivaja kuului johonkin erikoisjoukkoon. Veikon oli vietävä perheen Taiston-Hela niminen tamma ensin Hartolaan ja sieltä neljä miestä kyydissä Heinolaan. Sotapolullaan hän näki Äänisen jäälle kaatuneiden vihollisten röykkiöt, Kuuterselän tulihelvetin, VT-linjan murtumisen ja vielä viimeiset miinaan astuneet Lapin sodassa. Kaupunkia pommitettiin 25. Kotona Hartolan Kalhonkylällä vallitsi isänmaallinen henki, ja siitä riitti evästä myös niinä pahoina päivinä, jolloin sitä tarvittiin. "Työmaa oli Muolaanjärven pohjoispuolella. Veikon veljet Onni ja Tauno lähtivät, samoin Aune -sisko ilmavalvontaan. Tuota pestiä hän muistelee näin: "Vartiopaikkoja olivat sillat, erilaiset varastot ja katupartio
Seuraava yönä pakkanen kiristyi neljäänkymmeneen asteeseen eikä teltan kamiinaan tahtonut löytyä kuivia puita. Kosketus viholliseen saatiin aamupäivällä, ja tien onnistuimme valtaamaan ennen iltaa. "Jouduin Jylhän Eskon ja Salosen Jaakon kanssa viestijoukkueeseen. Alkutalvella Punakallio oli vihdoin päätynyt Äänislinnan kautta Jääkäripataljoona kuuteen. Siellä koitti joulunaika. Menimme välittömästi perässä puhdistamaan ja varmistamaan kaupunkia, siellä kun piileskeli vielä paljon vihollisia." Kenraali Ruben Laguksen panssaridivisioona oli armeijan reservidivisioona, jota käytettiin etupäässä läpimurtojen selvittelyyn ja hyökkäystoimintaan. Se tosin poikkesi tavanomaisesta. Vuonna 1912 syntyneet sekä tätä nuoremmat siirrettin JP 3:een, joka muodosti osan Laguksen panssaridivisioonaa. Se oli kyllä ankein sotajouluni." Suhteellisen rauhallinen aika jatkui tammikuuhun 1942 asti, mutta sitten venäläisten siperialaiset valiohiihtojoukot tekivät hyvin voimakkaan vastaiskun Tapponiemeen. Porukka oli jo hieman iäkkäämpää, Oulun läänin Pyhäjärven reserviläisistä koottua. "Kertakaikkiaan esimerkillinen mies! Vaati muilta mutta myös itseltään. Kapulatietöissä Vaativan majurin komennossa alkoi kuitenkin melko rauhallinen kausi. "Mantereella oli taistelun jälkeen hyvin pienellä alueella puolitoistatuhatta kaatunutta vihollista. Kyllähän meillekin tuli tappioita, mutta paljon vähemmän kuin viholliselle", muistelee Veikko Punakallio. Sotajoulu Karhumäki jäi taakse, ja saavuttiin Äänisen rantamille Sungunniemeen. Pian oli edessä pitkä hiihtomarssi Paateneeseen Seesjärven rannalle. Hän on jäänyt veteraanin mieleen. Uuteen porukkaan 22. Me nuoremmat miehet teimme maksusta vanhempien miesten vartiotuureja. Oli se jännittävää olla ensi kertaa tosi taistelussa, vaikkei se mikään kova paikka ollutkaan. Aikaisin aamulla lähdimme suksilla koukkaamaan suuntauraa myöten kohteenamme Porajärven tie. Viestijoukkue oli majoitettuna paikallisten tyhjiin asuntoihin. Sitten koitti jokaiselle taistelun kokeneelle ikimuistoinen päivä. Lentokoneita oli päällä sadoittain. Pakkasta oli noin 30 astetta, ja meillä oli hyvin risainen teltta. Postiakaan ei jouluksi tullut. Pataljoonan komentajana toimi majuri Hynninen . Koulutus oli tosin koostunut pääosin maataloustöistä, sillä työvoimasta oli liikekannalle pannussa maassa puute. Karjalaismiehet kutsuivat juomaan tsajua ja saunomaan. SUOMEN HISTORIA 38 "Sillä reissulla tein päätöksen lähteä vapaaehtoisena sotaan", kertoo veteraani nyt. Aamulla kenraali Laguksen panssarit menivät avaamaan tietä kohti Karhumäkeä, ja se vallattiin puoleen päivään mennessä. Vihollinen ampui snaprelleja, joita en muulloin sodan aikana tavannut. "Tulikasteeni sain 4.12.1941. Huhu kumottiin perättömänä, mutta myöhemmin on paljastunut esimerkiksi kenraali Airon olleen vahvasti tämän operaation kannalla", kertoo Punakallio. Majoitus oli teltoissa. helmikuuta JP 6 hajotettiin. Metsä pirstoutui vähässä ajassa. Partioretkellä löysimme myös Äänisen jäältä niin valtavia määriä kaatuneita, että luulimme niitä ensin jääröykkiöiksi. Sitten huhtikuun lopulla vihollinen teki läpiLaguksen taistelija Tykistön keskitys oli valtavaa. Hän oli aloittanut asevelvollisena pataljoonan edeltäjässä PPP3:ssa, noussut kouluttajaksi, vallannut lopulta koko pataljoonan ja kohonnut sen komentajaksi." Majuri Hynnisen ansiot huomattiin ylempänäkin ja hänestä tehtiin Mannerheim-ristin ritari. Pataljoonasta haavoittui muutama mies. "Joukkueemme siirrettiin rantavarmistukseen jouluaattona. Vuonna 1943 Kuuttilahdessa otetussa valokuvassa Veikko poseeraa puhdetyönä veistämänsä kävelykepin kanssa.. Aluksi matka vei länteen, muun muassa Orivedelle, jonka kirkossa oli valatilaisuus lokakuun viimeisenä päivänä. Joukkueenjohtajana oli luutnantti Vaaja , ja nuoresta sotilaasta tuntui oudolta, kun ei tarvinnut herroitella. Oli liikkeellä huhu, että menemme katkaisemaan Muurmanskin rataa ja yrittämään Sorokan valtausta. Niemen nimi oli kenties enteellinen, sillä Laguksen joukot vahvistuksineen löivät vihollisen joukot, ja ne kärsivät valtavat menetykset
Syötävä olisi ollut tarpeen." Asemasotaa Äänislinnassa ja Kuuttilahdessa Shemenskin tilanne tuli selvitetyksi sillä välin kun JP 3 teki tietöitä. Oli tehtävä kymmeniä kilometrejä kapulatietä. Laguksen panssaridivisioonan kevyitä joukkoja ja tykistöä matkalla vastaiskuun Kuuterselän läpimurron jälkeen.. Edelleenkin taitetaan peistä esimerkiksi siitä, käytettiinkö panssaridivisioonaa liian tipoittain. Kaupungilla oli teatterija elokuvaesityksiä. Saappaat ja vaatteet alkoivat tietöissä hajota, mutta vaikeuksien kautta saavuimme Karhumäkeen. Urakan päälle miehet saivat junakyydin Äänislinnaan ja majoituksen Solomannissa noin viiden kilometrin päässä keskikaupungilta. Huollon kanssa oli vaikeuksia, muonaa saimme vain lentokonepudotuksina. Pitkiin vuosiin mahtui monenlaista, partiomatkoja ja desanttijahteja. Myös kauppaja ravintolaketju VAKO toimi, ja sillä oli useampia kauppoja ja ravintoloita. JP 4 lähti ensimmäisenä ja ehti taisteluihin. "Palvelusta oli maastossa ja kentällä. JP 3 menetti suhteellisesti eniten miehiä taisteluun osallistuneista suomalaisista joukoista. Näihin aikoihin suomalaisille oli juuri selvinnyt, että Neuvostoliitto on aloittanut suurhyökkäyksen. Siellä pidettiin kovaa kuria. Eräs tieto on 236 kaatunutta ja haavoittunutta. Joukot olivat jo joutuneet vetäytymään toiselle puolustuslinjalle eli Vammelsuu–Taipale-linjalle. Taistelu päättyi lopulta suomalaisten vetäytymiseen ja VT-linjan murtumiseen. Kesällä 1942 oli panssarikentällä suuri sotaharjoitus, jossa jäljiteltiin Äänislinnan valtausta. kesäkuuta 1943 JP 3 otti asemat vastaan PunamustaKUUTERSELKÄ Kanneljärven kunnan Kuuterselän kylässä käytiin 14.–15. kesäkuuta 1944 raju ja verinen taistelu. Minullekin oli kerääntynyt 20 kirjettä ja kaksi pakettia. Linja oli vielä keskeneräinen, ja Neuvostoliitto hyökkäsi vajavaisesti miehitettyyn Kuuterselkään. Myös vapaa-ajan vietto oli kurinalaista. Siellä odotti posti. 12. Se harmitti, kun osa pakettien ruokatarpeista oli ehtinyt pilaantua. Meidän pataljoonamme piti marssia kolmessa vuorokaudessa Karhumäkeen. Kaupungilla jos divisioonan komentaja Lagus tapasi miehen takin nappi auki, lähti hän itse viemään tätä päävartioon. SUOMEN HISTORIA 39 murron Syvärillä Shemenskin kohdalla. Teimme varushuoltoa ja tervasimme tapseja eli viestijohtoja. Toki myös vihollinen koki tuntuvat tappiot. Reppu oli kevyt kantaa ja mieli korkealla junaan noustessa... "Joukoillemme tuli lähtömääräys. Kelirikko muutti suunnitelmat, ja aikaa meni 10 vuorokautta. Seuraamassa oli marsalkka Mannerheim ja useita kenraaleja." Ensimmäinen loma oli vuorossa heinäkuussa 1942, melkein vuosi armeijaan lähdöstä. Kerrankin nuo sitkeät taistelijat saatiin motitetuksi taloon, mutta ulos he eivät tulleet ennen kuin talo sytytettiin tuleen. Sillä oli vaikutusta laajemminkin
Punakallion joukkuekin kärsi kesän -44 aikana tappiota yli puolet vahvuudestaan. Etenimme omien panssarien tukemana lähelle Talin asemaa. Siellä he eräänä syyskuun yönä räjäyttivät erittäin voimakkaan räjähdysainelatauksen. 26.6. Ne lensivät hyvin matalalla, joten suojautuminen niiltä oli lähes mahdotonta. Sen voima tuntui jopa kilometrin päässä korsun tärähtelynä. Vielä sodan aikoihin kapulateitä oli runsaasti käytössä. Kaksi hirsiseinää ja hiekkaa välissä. Olin viestimiehenä vetämässä kaapelia, jotta yhteys etulinjan ja komentoportaan välillä olisi säilynyt. kello 22.00. Lähdimme heti vastaiskuun, ja siinä haavoittui radioryhmämme mies Kaarlo Hänninen sen verran pahasti, ettei hän enää palannut yksikköön. "Meidät siirrettiin ensin Rautakorpeen. Täydennykset eivät korvanneet menetyksiä." Hyökkäyksen jälkeen kolmen pataljoonan tappiot olivat yhteensä yli 600 kaatunutta, haavoittunutta ja kadonnutta. Taistelu jatkui iltapäivään asti, sitten tilallemme vaihdettiin toinen osasto. Iltalomat peruttiin välittömästi ja annettiin lähtömääräys. kesäkuuta 1944 JP 3 oli Viipurissa, jonne alkoi kuulua tykistön ja pommitusten jyminä. Sitten tuli ankara vihollisen vastustus, ja tykistön keskitys oli valtavaa. Se oli hyvin vaikeaa, koska kranaatit ja muut katkoivat johdot yhtenään. Siellä aina vaan kuului huuto: 'Lääkintämiehet eteen!' Kyllä siellä tuli mieleen, että näin lopumme tykkänään. Vastaan alkoi tulla enenevissä määrin sairasautoja sekä siviiliväestöä tavaroineen ja karjoineen. Nämä kuuluisat paikat tiesivät kovia tappioita. Tappioita siinä kyllä tuli meillekin." Suurhyökkäys 9. Veikko Punakallio muistelee: "Kun pääsimme Kivennavan tielle, havaitsimme tilanteen vakavuuden. Siirryimme Kuuterselän maastoon, ja matkalla sain ensi kosketuksen Il-2-maataistelukoneisiin. Pataljoonastamme kaatui vajaan vuorokauden aikana noin 50 miestä ja 140 haavoittui. Tykkejään ja konekivääreitään ne käyttivät jopa yksittäisiä sotilaita nähdessään." Kuuterselässä yritettiin ottaa aloite omiin käsiin, ja hyökkäys alkoi 14.6. Haavoittuminen Joukko-osasto jatkoi taistojen tiellä Talissa, Ihantalassa ja Vuosalmella. "Maasto oli hyvin alavaa, joten korsutkin oli rakennettu maan tasalle. tuli tieto, että parikymmentä venäläistä panssaria oli murtautunut läpi Juustilan sulun tienoilla. Siinä vaihKuorma-auto kapulatiellä. Lentokoneita oli päällä sadoittain. "Voimakkaan tykistökeskityksen jälkeen joukkomme etenivät jonkin matkaa. Kaikkemme yritämme, mutta meitä on liian vähän. Ei siis ollut kysymys mistään pienestä läpimurrosta. Asemat olivat paikoin hyvin lähekkäin, ja niinpä venäläiset kaivoivat Iloinen kulma -nimisen tukikohdan luona tunnelin suomalaisten asemiin saakka. Tämän jälkeen pataljoonakaan ei enää palannut entiselleen. Samalla he yrittivät saada läpimurtoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Oli aika vilkasta partiointia ja vanginsieppausta molemmin puolin. SUOMEN HISTORIA 40 rykmentiltä eli JR 4:ltä Kuuttilahdessa. Laguksen taistelija. Se oli ollut trimmattu joukko. Konekiväärikomppanian päällikköä lukuun ottamatta meiltä kaatuivat kaikki komppanianpäälliköt. Metsä pirstoutui vähässä ajassa
Ouluun päästyään Veikko Punakallio kävi tervehtimässä siellä poliisina palvellutta Tauno-veljeään. Talvet Veikko teki metsätöitä hevosen kanssa ja ilman. Yhtäkkiä ylhäältä lensi sirpale, halkaisi oikeasta polvesta polvilumpion ja vaurioitti nivelkierukkaa." Veikko Punakallio joutui Hämeenlinnaan Sotasairaala 35:n osasto ykköselle. SUOMEN HISTORIA 41 KENRAALILUUTNANTTI LAGUS Ernst Ruben Lagus syntyi Hämeenkoskella 12.10.1896. Hän lähti vuonna 1915 jääkärikoulutukseen Saksaan ja taisteli ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla. divisioonan esikuntapäälliköksi vuonna 1933 ja Huoltopataljoonan komentajaksi 1936. Jatkosodan alussa eversti Lagus komensi ansiokkaasti joukkojaan kovissa taisteluissa, joissa huomattava osa Laatokan Karjalaa vallattiin. Sinne kaivoin Kaunispään maisemiin viimeisen poteroni." Siviilissä Sodan lopuksi miehille annettiin kolmen päivän muona ja ohjeet hankkiutua Rovaniemelle. Veikko ja Raili tulivat itsenäisyyyspäivän vastaanotolle vuonna 2013 viidentenä parina kättelemään presidenttiparia. Mutta sodan vaarat seurasivat sitkeästi vanhempiakin loppuun saakka. Kohteenamme oli Kaunispään tunturin luona olevan tien katkaisu, saksalaisten saarrostus ja sotasaaliin ottaminen. Sota oli ollut koruton, ja niin olivat sen lopettajaisetkin. Vuonna 1927 Lagus määrättiin komentajan sijaiseksi Mikkeliin Polkupyöräpataljoona 3:een, josta muodostui myöhemmin Jääkäripataljoona 3. Alkoi sota saksalaisia vastaan. 92-vuotias sotainvalidi hakkasi 2014 suven aikana monta mottia halkoja ja omat polttopuut siihen päälle. Huollon oli hankala seurata meitä, ja haavoittuneet olivat suurissa vaikeuksissa. Tie saavutettiin, ja syntyi melko kiivas taistelu, josta aiheutui tappioita kaatuneina ja haavoittuneina. Useimmat heistä olivat menneet miinaan ja menettäneet jalkansa", Punakallio muistelee. Ruokailua odottaessamme menin poteroon istumaan. Sotien jälkeen Lagus toimi 2. Nuoremmat yrittivät edetä mutta joutuivatkin perääntymään. Pankoon paremmaksi, ken pystyy!. Onni menetti toisen silmänsä, ja sairaalahoito kesti aina vuoteen 1947 asti. Perääntyessään ne polttivat talot ja räjäyttivät sillat ja rummut. Sotasaalista ei saatu. Jopa kilometripylväät vietiin pois. Telttoja ei ollut. "Syyskuun 27. Tulimme Portinhoikkaan kahden päätien risteykseen. divisioonan komentajana Turussa vuoteen 1947. Alkoi siviilielämä ja ahkera työ. Porotokkia ammuttiin konetuliaseilla silkan hävityksen vuoksi, ei ruuaksi. Talvisodan syttyessä Lagus siirtyi esikunnan huoltopäälliköksi, mutta pääsi helmikuussa hetkellisesti joukkojen komentajaksi Kannakselle. Kävimme kiireesti tulen tekoon, ja väliaikaisena komentajana ollut majuri Mikkola totesi, että häneltä se yön aikana katosi Lapin lumo..." Armeijan demobilisoinnin vuoksi saksalaisten maasta karkottamisen suorittivat loppuun lähinnä 1925 syntyneet. Sulan kauden aika on viime vuosikymmeninä kulunut metsänraivauksessa ja halonteossa. Suurhyökkäyksen aikana hänen joukkonsa osallistuivat ratkaiseviin taisteluihin. Jatkosodan jälkeen Lagus joukkoineen taisteli vielä Lapin sodassa joulukuuhun 1944 saakka. Toipumislomalla elokuun lopulla hän tapasi kotonaan niin ikään toipumislomalla olleen Onni-veljensä. Tuolloin hän erosi armeijan palveluksesta ja siirtyi Lohjalle rakennusyhtiö Sato Oy:n toimitusjohtajaksi. Hän johti vielä aliupseerija kadettikoulua ennen siirtymistään 2. syyskuuta Punakallio ilmoittautui takaisin yksikköönsä. "Meidät erotettiin nuoremmista miehistä kotiuttamista varten. Hän kaatoi puut itse, halkoi ne kirveellä ja kuljetti kannolta tien varteen. Sodan loppu 21. tui eteen toinen pataljoona, ja pääsimme ruokailemaan ja lepäämään. Suomen kansalaissodassa Lagus toimi valkoisten 2. heinäkuuta 1959. Me teimme tulet ja nukahdimme. "Muistanpa erään tapauksen Rovaniemen pohjoispuolelta. Vielä matkalla eräs polkupyörämies astui miinaan, ja neljä miestä haavoittui siinäkin. Nykyisin sentään raskaasta sotareissusta saa ansaittua kunnioitustakin osakseen. Syksyllä 1941 Lagus ylennettiin kenraalimajuriksi. Vihollinen oli tällöin juuri vaihtumassa, ja yksikkö löytyi Oulusta. Näistä ansioista hänet nimitettiin ensimmäisenä Mannerheim-ristin ritariksi heinäkuussa 1941. Kipinämikko jäi vahtiin mutta nukahti lopulta myös. Juuri eläköitynyt Ruben Lagus kuoli sydänkohtaukseen Lohjalla 15. Silloin meidät määrättiin tekemään vielä 17 kilometrin koukkaus heidän kanssaan. klo 12.00 tuli hälytys ja komppanianpäälliköt kutsuttiin puhutteluun. Yöllä satoi lunta, ja kun aamulla heräsimme, oli jokaisen päällä aika paksu lumikerros. jääkärirykmentin esikunnan adjutanttina Haapamäellä, ja sodan jälkeen hän jatkoi upseerin uralla. Veikko löysi Raili -vaimon, ja yhdessä he ostivat nykyisen Heinolan alueella olevasta Pääsinniemestä maatilan. Heinolan Sotainvalidien puheenjohtajana hän toimii edelleen. Tämä oli haavoitttunut tarkka-ampujan luodista lokakuussa 1943
Lotta ikuistamassa Aänislinnan maisemia. Vauhtia vapaalla. Sanomalehti on saavuttanut etulinjan Pääsiäisvaarassa. 42 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 42 SUOMEN HISTORIA K uv at: SAK u va Lepohetkiä Kovien hommien lomassa pienikin lepohetki tuntuu loistokkaalta. Taidetta työn lomassa. Tuoreimmat uutiset saattoi lukea tauon aikana seinälehdistä. Peseytyminen ja vesihieronta tuovat kaivatun rentoutumishetken sodan keskellä. Sota-aikana vapaa-aikaa vietettiin usein ansaitusti laiskotellen, mutta aikaa sai kulumaan myös puhdetöitä tehden tai korttia lyöden. Tykistön miehet laskevat mäkeä tukkiruuhessa. Sodan hetkiä
Kukin viettää rauhallisen tuokion mieluisimmalta tuntuvalla tavalla. Pirtin nurkassa Palolammella kirjoitellaan. Huoletonta kortinlyöntiä Ontrosenvaaran valloituspäivänä. Saako kotiväki kohta terveisiä rintamalta?. Hanuri soi ja tunnelma piristyy Topasjärvellä. Kiestingin rintamalla lomalta palaava sotilas jakaa tuomisiaan. 43 SUOMEN HISTORIA 43 SUOMEN HISTORIA Suomalainen ei kahvihetkistä tingi
44 SUOMEN HISTORIA Sota-apua Tonavan lakeuksilta Unkarilaiset vapaaehtoiset talvisodassa
Talvisodassa Suomi oli ”kaksimiljoonainen kansa kaksisataamiljoonaista kansaa vastaan”. Tällä kertaa matka kulkee Saksan kautta. Unkarilaiset vapaaehtoiset ovat lähdössä kotimatkalle Turun satamasta 20.5.1940. Sota on vakava asia, mutta koko seikkailu Suomessa oli näille miehille elämys. Lapualla heidän on ollut hyvä olla. Ei vihollisen uskottu uskaltavan rajaa ylittää, kun kerran Suomessa oli salskeita sotilaita ulkomailta asti. Noihin sanoihin eräs unkarilainen vapaaehtoinen myöhemmin kiteytti motiivinsa lähteä sotimaan kylmään pohjolaan toisen kansakunnan puolesta. päivä vuonna 1940 Turun satamaan marssii 341 unkarilaista sotilaspuvuissaan ja varusteissaan. maaliskuuta 1940) Toukokuun 20. Turusta laiva vie miehet takaisin kotimaahansa. Nämä sotilaat, upseerit, kaksi pappia ja kaksi lääkäriä, iältään 18–30 vuotta, ovat viettäneet talven Lapualla. SUOMEN HISTORIA 45 Teksti: Enna Poutiainen Kuvat: SA-kuva ”Veriheimolaisemme Tonavan lakeuksilta ovat myös kuulleet sotatorvemme kutsun, ja vuosituhannen takaa on taas madjaarien miekka kohotettu suomalaisen säilän rinnalle.” (Mannerheimin päiväkäsky 24. Teiden varsilla kävelevät tummat sotilaspukuiset miehet herättivät huomiota ja loivat turvallista ilmapiiriä suomalaisten mieliin. Lapset katselivat uteliaina, kun he haparoivat suksilla tai pelasivat vähissä vaatteissa umpihangessa jalkapalloa. Unkarin trikolori komistaa lähtijän pakkausta.. Kun talvisota syttyi, Unkarissa ilmoittautui 25 000 ihmistä vapaaehtoisiksi veljeskansan auttajiksi. Matkallaan he olivat viettäneet suomalaisen laivan upottamisen vuoksi yli viikon Lontoossa ja ehtineet siellä tutustua paikalliseen yöja päiväelämään. Suomessakaan koko aika ei mennyt tiukan sotilaskurin ja harjoitusten parissa, vaan myös vapaa-aikaa löytyi. Lopulta lähtijöiksi valikoitui 341 sotilasta, jotka lähtivät epävirallisesti mutta huomion saattelemina Ranskan ja Lontoon kautta Norjan Bergeniin, mistä he saapuivat Suomen Tornioon. Sympatiaa Suomi sai suurelta joukolta länsivaltoja, mutta Unkari oli niitä harvoja maita, joista konkreettista sota-apua tuli. Kielisukulaisuus sekä tukala tilanne kahden suurvallan välissä olivat omiaan herättämään yhteishengen, joka kukki kauniisti kylmänä talvisotatalvena. He ovat opetelleet hiihtämään, käyttämään aseita sekä myös puhumaan hiukan suomea. Lapualaisiin ruokapöytiin he toivat uuden mausteen, paprikan. Varsinaisiin sotatoimiin nämä 341 miestä eivät ehtineet osallistua
46 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: SA-kuva
47 SUOMEN HISTORIA Sodanaikaiset rintamateatterit Sota-aikana viihde ja huvielämä muodostivat tärkeän henkireiän raskaissa olosuhteissa eläneelle kansalle. Kuvassa jouluaaton tunnelmia vuonna 1941.. Erilaiset kulttuuritapahtumat toivat ihmiset toistensa luo ja loivat merkittävän yhteenkuuluvuuden tunteen. Viihdytystoimisto järjesti myös elokuvia rintamajoukkojen sekä sotasairaaloiden käyttöön. Talvisodan aikana useat kulttuurilaitokset kuten teatterit olivat joutuneet sulkemaan ovensa. Tällä pyrittiin purkamaan toimettomuuden aiheuttamaa turhautumista sotavoimissa. Päämajan tiedotusosaston alaisuudessa toimi valistusja viihdytystoimisto, josta ohjattiin ja valvottiin viihdetoimintaa rintamalla. Puolustusvoimien viihdytystoimisto Jatkosodan pysähdyttyä asemasodaksi Puolustusvoimat ryhtyivät järjestämään rintamamiehille viihdytystoimintaa. Sota-alueilla kiertäminen oli vaarallista, mutta siitä huolimatta useat halusivat isänmaallisuuden hengessä lähteä viihdytysmatkoille. Helsingissä sijaitsevan toimiston laajaan tehtäväkenttään kuului viihdytyskiertueiden ja rintamateattereiden organisoinnin lisäksi soittimien hankinta vallatun alueen musiikkiyhtyeille. Viihdytyskiertueet Nimekkäät taiteilijat sekä erilaiset teatterija musiikkiryhmät kiersivät rintamalla viihdyttämässä. Sisäasiainministeriö oli sodan aikana rajoittanut julkisia huveja ja esimerkiksi tanssiminen oli kielletty. Puolustusvoimien alaisuuteen perustettiin erillinen viihdytysosasto. Sen sijaan jatkosodan aikana ryhdyttiin poikkeusoloista huolimatta järjestämään viihdytystoimintaa niin kotikuin sotarintamalla. Sotaväki saattoi nähdä näyttelijöistä muun muassa Tauno Palon tai Ansa Ikosen sekä muusikoista Georg Malmsténin , Tapio Rautavaaran , Olavi Virran , Harmony Sistersin tai harmonikkataituri Vili Vesterisen . Talvisodan jälkeen oli esitetty kritiikkiä viihdytystoiminnan vähäisyyttä kohtaan. Muita Puolustusvoimien hallinnoimia viihdytystoimia olivat rintamaja kenttälehdet sekä rintamaradio, jotka sodan loppuvaiheessa toimivat enemmän valistusja tiedotustarkoituksessa. Jatkosodan aikana asiat muuttuivat ja viihde nousi keskeiseen asemaan. Niin suuret kuin pienetkin teatterit viihdytKiertävät viihdytyskiertueet toivat iloa korsuihin
Teatterien toimialueella oli lukuisia esiintymispisteitä, joita olivat erilaiset hovit, hallit tai pirtit, ja esitettiinpä näytelmiä luonnon helmassa taivasallakin. Jokaisella rintamateatterilla oli päämajan nimittämä neuvottelukunta, joka valvoi teatterin toimintaa, kuten ohjelmistoa ja taloutta. Puolustusvoimien viihdytystoimisto teki vuosina 1942–43 tiivistä yhteistyötä teatterinjohtajien kanssa. Rintamakiertueilla oli mukana Kansallisteatteri, useiden suurimpien paikkakuntien kaupunginteatterit sekä ylioppilasja harrasteteattereita. Kiinteät rintamateatterit Itä-Karjalan valloitetuille alueille perustettiin jatkosodan aikana vakituisesti toimivia, niin sanottuja kiinteitä rintamateattereita. Useissa maissa rintamilla kiersi teatterikiertueita, mutta sodan aikana perustettuja, ympärivuorisesti toimivia rintamateattereita ei tiettävästi ole muualla tavattu. Lisäksi Aunuksella toimi ruotsinkielinen Frontteatern. Suurin osa rintamateattereiden ohRannikkosotilaiden hoitoyhdistys järjesti musiikkiesityksen Suursaaren pohjoislohkolla 13.6.1942. Ksylofonia soittaa alikersantti Urho Virta ja harmonikkaa tykkimies Mauri Liukkunen. Rintamateatterit. Teatterit viihdyttivät niin rintamajoukkoja kuin myös paikallista suomensukuista väestöä. Jatkosodan aikana perustettiin Aunuksen, Äänislinnan, Karhumäen, Rukajärven ja Kannaksen teatterit. SUOMEN HISTORIA 48 tivät kansaa sekä kotialueilla että taistelujen tuntumassa. Teatterit myös jakoivat rintamasotilaille, sotainvalideille ja sotasairaaloille vapaalippuja. Rintamateatterit, joita on kutsuttu myös sotateattereiksi, toimivat poikkeusoloissa, ja niiden toiminta oli valtion organisoimaa. Se oli kansainvälisesti katsoen poikkeuksellista. Yksi näistä oli Helsingin Kansanteatteri, jonka toiminta siirtyi rintamalle keväällä 1944. Vaikka rintamateatterit olivat kiinteitä teattereita, näytelmiä ei silti esitetty vain yhdessä paikassa. Osa teattereista siirtyi sodan edetessä kokonaan rintamalle kiertämään. Armeija antoi palveluksessa olleiden näyttelijöiden jatkaa teatterityössä, ja vastavuoroisesti teatterit järjestivät näyttelijöitä rintamakiertueille ja lainasivat puvustoa sekä muita tarpeita
Näyttelijät ovat muistelleet, miten sotilaat suorastaan ulvoivat naurusta näytelmää katsoessaan. Toisaalta myös valistusnäkökulmaa pidettiin tärkeänä. SUOMEN HISTORIA 49 jelmistosta esitettiin kiertuepaikoissa, esimerkiksi Aunuksen teatterin näytännöistä yli 70 prosenttia pidettiin kiertueella. Sotamiehet seuraamassa Tampereen työväen teatterin viihdytyskiertueen esitystä Mainilassa vuonna 1941.. Suuren suosion saavuttaneet näytelmät levisivät kulovalkean tavoin teatterista toiseen, ja niitä esitettiin useaan otteeseen. Toisaalta haluttiin tarjota kevyttä ja humoristista farssinäytelmää, toisaalta myös valistusnäkökulmaa pidettiin tärkeänä. Välikohtauksen jälkeen näytelmä saattoi taas jatkua. Näytelmässä mies palasi naisensa luo, jolla oli jo toinenkin ihailija. Esimerkiksi Ensio Rislakin kirjoittama Syntynyt terve tyttö nousi sotateattereiden hitiksi. Taiteellisesti kunnianhimoisempia olivat suomalaiset klassikot, esimerkiksi Nummisuutarit ja Tukkijoella, sekä ulkomaiset draamat. Varsinaisten näytelmien lisäksi vaihtuvista viihdeohjelmanumeroista koostuvat sirpaleohjelmat olivat suosittuja. Joidenkin esitysten tunnelmaa tiivistivät entisestään viholliskoneet, joiden ilmestyessä niin näyttelijät kuin yleisökin juoksivat pakoon ympäröivään maastoon. Se oli saanut kantaesityksensä vuonna 1940 Helsingin Kansanteatterissa, ja sitä esitettiin kaikissa rintamateattereissa Karhumäen teatteria lukuun ottamatta. Miehet osoittautuivat aseveljiksi, ja näytelmän edetessä he unohtivat naisen ja alkoivat muistella omia sotaretkiään. Enemmistö rintamateattereiden ohjelmistosta koostui viihteellisistä esityksistä kuten farsseista, huvinäytelmistä ja musiikkiohjelmista. Kevyttä humoristista viihdettä Rintamateattereissa näytelmien valintaa vaikeuttivat moninaiset tavoitteet, joita teatteritoiminnalle oli asetettu. Toisaalta haluttiin tarjota kevyttä ja humoristista farssinäytelmää, joka nostatti yhteishenkeä ja josta yleisö nautti. Toinen esimerkki menestyksekkäästä näytelmästä oli Kansallisteatterin rintamakiertueellaan vuosina 1941–42 esittämä näytelmä Paluu
päivänä vuonna 1941 esitettiin farssinäytelmä Peräkylän profeetta Aunuksen teatterissa. Hän toi ensi töikseen ohjelmistoon klassisen komedian Vihtahousu, joka sai yleisöltä myönteisen vastaanoton. Rintamateatterit. Vasemmalta Ruth Snellman, Helmi Lindelöf, Jussi Snellman, luutnantti Leevi Linko, Eero Kilpi ja Uuno Montonen. Hänen johtajakaudellaan teatterin ohjelmisto koostui pääosin humoristisista farssinäytelmistä, joista useimmat saivat suuren suosion. Välikohtauksen jälkeen näytelmä saattoi taas jatkua. Teatterin tarpeisto hankittiin lahjoitusten turvin. Aunuksen teatteri toimi lähes koko sodan ajan, mutta keväällä 1942 taistelut tulivat liian lähelle. Viherpuun jättäydyttyä johtajan tehtävistä hänen tilalleen siirtyi valistusupseerina palvellut sotilasvirkamies Rafael Stenius . Teatteri aloitti toimintansa venäläisten entisessä kasarmikylässä Nurmoilassa rakennuksessa, joka oli aiemmin toiminut lentäjien ja kasarmialueen henkilökunnan kerhotalona. Aunuksen teatterin henkilökuntaa ensimmäisenä toimintavuotena Nurmoilassa. Kuvassa keskellä teatterinjohtaja Kalle Viherpuu. Kansallisteatterin kiertueen näyttelijöitä. Hän oli pitkän linjan koomikko ja näytteli itse pääroolia Aunuksen teatterin kolmessa ensimmäisessä tuotannossa. SUOMEN HISTORIA 50 Aunuksen teatteri Marraskuun 30. Hänen kaudellaan teatterin ohjelmisto muuttui hienostuneempaan suuntaan. Nurmoila joutui pommitusten kohViholliskoneiden ilmestyessä näyttelijät ja yleisö pakenivat ympäröivään maastoon. Tämän avausnäytelmän myötä aloitti toimintansa ensimmäinen Puolustusvoimien alaisista rintamateattereista. Teatterin ensimmäisenä johtajana toimi Kalle Viherpuu
Helsinki. Viihdytyskiertueita, kotirintaman kulttuuria ja Saksan suhteita vuosina 1939–45. Suomen jatkosodan aikana perustetut rintamateatterit jäivät kuitenkin historiaan erityislaatuisena teatteritaiteen vaiheena. Teatterin oli pakko siirtyä muualle. Helsinki. Itsenäisen Suomen taiteiden tarina. Helsinki. Näyttelijä Tauno Palo (kuvassa kolmas oikealta) seurueineen lähdössä rintamakiertueelle elokuussa vuonna 1941.. Teoksessa On elon retki näin – Eli miten viihteestä tuli sodan voittaja. Niiniluoto, Maarit 1995: ”Näytöksiä ja rintamakiertueita”. Toim. Aunuksen teatterin historia päättyi kesäkuussa 1944, jolloin teatteritoiminta lakkautettiin ja henkilökunnan näyttelijättäret määrättiin siirrettäväksi takaisin kotirintamalle ja miehet palasivat sotilasyksiköihinsä. von Bagh, Peter 2007: Sininen laulu. Teoksessa Lihasta sanaksi. Viihdytystoiminta päättyy Sodan loppuvaiheessa valistus ja huhupuheiden vaientaminen nousivat viihdytystoimintaa tärkeämmäksi ja esimerkiksi rintamaradio valjastettiin ensisijaisesti tähän tehtävään. Helsinki. Sotilaat seurasivat esitystä jopa lavasteiden kattoparrujen päällä. WSOY. Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen, teatteritieteen ja estetiikan laitoksen julkaisusarja n:o 2. Tutkimuksia suomalaisesta teatterista. Edita. Puolustusvoimien viihdytystoiminta jäi jatkosodan aikaiseksi ilmiöksi, sillä Lapin sodassa sitä ei enää ollut. Uusi toimitila löytyi noin kymmenen kilometrin päästä Aunuksen kaupungista, ja siellä teatteri jatkoi toimintaansa entisessä elokuvateatterissa. Lähdeluettelo Kansallisteatterin esittämä Paluu-näytelmä oli yleisömenestys. Kirjayhtymä Oy. SUOMEN HISTORIA 51 teeksi, ja teatterina toiminut talo vaurioitui pahoin. Sotateatterit 1941–1944. Ruuskanen, Annukka 1997: ”Populaari draama rintamateatterin palveluksessa”. Eteläpää, Heikki 2002: ”Jees, Teatteria!”-sanoi vääpeli Ryhmy. Suomen teatterikerhojen liitto. Helka Mäkinen
Runeberg oli liittänyt Vårt land -runon teokseen Fänrik Ståls sägner, jonka ensimmäisestä osasta julkaistiin vuonna 1867 työryhmäkäännös. Laitinen, Lea 2008: ”Maamme – meidän maa”. Suomennoskirjallisuuden historia 2. Alkutekstin malliin Suomi-sana kuitenkin puuttuu ensi säkeistä, ja totutun suomennoksen poisjättöjä on saatu luontevasti mukaan. Tuo Vänrikki Stoolin tarinoissa ilmestynyt suomennos on liki tismalleen samassa muodossa yhä tunnetuin ja yleisin. Ensimmäinen kokoelma. Viimeksi runolle taisi ruveta vastikään Mikael Agricola -palkinnon pokannut Juhani Lindholm vuonna 2007 ilmestyneessä suomennoksessaan Vänrikki Stålin tarinat. Suomentaja oli Konstantin Schröder . Jo parin viikon kuluttua Suometar-lehdessä julkaistiin sävelmään laulettavaksi sopiva Suomenmaa-niminen vapaa mukaelma ensi säkeistöstä. L. Kansallislaulun eri suomennokset Maamme -laulua kuunnellessa tai laulaessa tulee harvoin ajatelleeksi, että kyseessä ei ole alkuperäinen teos. Useimmiten suomentajatkin nöyrtyivät paineen edessä. Esimerkiksi työryhmäkäännöstä vuonna 1889 korjannut ja Maamme-runoa siinä hötäkässä rukannut Paavo Cajander muutti myöhemmissä painoksissa suomennoksen vanhaan totuttuun muotoon. Vielä harvemmin muistuu mieleen, että Fredrik Paciuksen vakiintunut sävellys ei sekään ole ensimmäinen, vaan vasta neljäs, ja että Runeberg sävelsi kansallislauluksi kirjoitetun runonsa itse jo ennen Paciusta. J. Suomen kansan päätä vain ei käännetty – vanhaa vakiintunutta suomennosta suosittiin. Lähdeluettelo Teksti: Mika Rassi Kuvitus: Kansalliskirjasto. SUOMEN HISTORIA 52 –mikä niistä. SKS. Yksitoistasäkeistöisen runon (josta on tapana laulaa ensimmäinen ja viimeinen säkeistö) ensimmäinen kokonainen suomennos ilmestyi vuotta myöhemmin. Toisaalta myös tässä suhteessa alkutekstille uskollisia suomennoksia tehtiin. Suomennos: Kristian Schröder, 1849 Maamme Katajamäki, Sakari 2007: ”Otteita ’Maamme’-laulun suomennoshistoriasta”. Vårt land esitettiin ensi kerran Paciuksen säveleen laulettuna 13.5.1848. Virittäjä 1/2008. Aluksi suomennokset erosivat paljon toisistaan, mutta jo 1860-luvulla erot alkoivat tasoittua ja piirteet vakiintua. Runeberg, 1846 (ilmestyi 1847) Suomenmaa Isäni maa, isäni maa, Rakas vaikk’ nuorukka! Tott’ Kalewala muistetaan Ja Suomess’ aina lauletaan: Ett’ oma maa on mansikka, Mut muu on mustikka Suomennos: Tuntematon, 1848 Maamme (Runebergin mukaan) O Suomi, sulo kotomaa, Soi, kallis sana, soi! Ei kullaista oo kumpua, Ei ookan lumilaksoa, Niin rakasta kuin meille on Tää pyhä pohjomaa. Lindholmin uusi sointuva suomennos seurailee melko tuttua latua loppusointuja myöten. Runoa on toki myöhemminkin käännetty joko yksinään tai osana vänrikin tarinoita: Lea Lahtinen on listannut 23 eri käännöstä. Helsinki. Vårt land Vårt land, vårt land, vårt fosterland, Ljud högt, o dyra ord! Ej lyfts en höjd mot himlens rand, Ej sänks en dal, ej sköljs en strand, Mer älskad än vår bygd i nord, Än våra fäders jord. Johan Ludvig Runeberg kirjoitti runonsa Vårt land tietysti äidinkielellään eli ruotsiksi, ja tutuin suomenkielinen versio on vain yksi sen suomennoksista. Jo näissä varhaisimmissa suomenkielisissä versioissa maa nimetään heti ensimmäisellä rivillä Suomeksi, vaikka alkutekstissä näin ei tehdä. Tapa iskostui suomennoksiin siinä määrin, että alkutekstin mitan sijaan kalevalaiseen poljentoon sommitelluissa suomennoksissakin mainittiin alkusäkeessä Suomi
Godenhjelm, Julius Krohn, Aleksander Rahkonen, K. Suomennos: Juhani Lindholm, 2007. Slöör, Anders Törneroos, 1867 Maamme Oi maamme, maamme, synnyinmaa, soi, sana kaunoinen! Ei taivaan alla kukkulaa, ei laaksoa, ei rantaakaan niin armasta kuin pohjoinen maa on tää isien. SUOMEN HISTORIA 53 TIESITKÖ. A. Aika ajoin on noussut esiin kysymys siitä, pitäisikö kansallislauluksi nostaa esimerkiksi Jean Sibeliuksen säveltämä ja V. F. Suomennos: B. D. Suomennos: D. E. A. Maamme-laulun asemaa ei ole virallistettu Suomen laissa. Runo Oi Suomi sulo kotimme, Asuinmaamme armas Suomi! Soi nimi sulosorea, Kuulu kullan helkkäwäinen, Sit' ei kumpua kohonne, Sit' ei alhoa alenne, Luotu ei lahtoisen syliä, Säätty ei saaren kainaloa, Jota lie lemmitty enemmin, Ahkerammin armasteltu. Koskenniemen myöhemmin sanoittama Finlandia-hymni. Europaeus, 1853 Maamme Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, Soi sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, Ei wettä, rantaa rakkaampaa, Kuin kotimaa tää pohjainen, Maa kallis isien
Silti hänen sattuva sanansa osui Piippolasta käsin aina ajan hermoon ja kokemuksen ytimeen. 54 SUOMEN HISTORIA Rauhanmiehen sotaa kertomus kirjailija Haanpäästä Pentti Haanpää pysytteli visusti syrjässä kirjallisista seurapiireistä ja metropolien humusta. Kairanmaan kirjailija oli vakaumuksellinen pasifisti, luonnon ja pienen eläjän ymmärtäjä, mutta hänen taipaleelleen sattui monta suurta taistelua. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Otava/Eero Troberg
55 SUOMEN HISTORIA Tyynen päivän soutelija Iso-Lamujärvellä piilopirttinsä Korpelaisen maisemissa. Taustalla näkyvän saaren taa Pentti Haanpää hukkui vuonna 1955.
Vaikutelmaa vahvisti vuonna 1927 juron Haanpään ensi visiitti pääkaupunkiin, jossa nuoret kirjailijat ottivat korpineron haltioituneena vastaan. Penttiin oli istutettu kirjallinen siemen jo pienenä. Kirjailijan työura oli kuitenkin Pentin kohdalla aivan epätodennäköinen. Kirja toi julki armeijan tai minkä tahansa internaatin kirjoittamattomia Pentti Haanpää Kenttä ja kasarmi synnytti kohun, jota on kutsuttu itsenäisen Suomen ensimmäiseksi kirjasodaksi. Itsekseen hihittelevää ja äkisti kuin iskusta pystyyn pomppaavaa Penttiä pidettiin jo hieman liiankin outona, kunnes vuonna 1925 ilmestynyt esikoisnovellikokoelma Maantietä pitkin selitti kaiken helpottuneille joskin ällistyneille vanhemmille. Myöhäinen koulunaloitus ja pitkät poissaolot eivät olleet ennen vuonna 1921 voimaan tullutta oppivelvollisuutta tavattomia. Sekä Mikko että hänen isänsä Juho Haanpää olivat tehneet uraa muun ohessa kynämiehinä. Vuonna 1918 Mikko hankki Nivalan talon Piippolasta Leskelän kylästä ja ryhtyi maanviljelijäksi. Eikä hän ollut tuolloin vielä edes 20-vuotias. Hän kävi Helsingissä vain harvoin, sillä olihan se hänen vinkkelistään kovin syrjässä Piippolasta. Pentti oli lopulta yhdeksänlapsiseksi laajenneen perheen esikoinen, ja hänet saatettiin maailmaan 14.10.1905, kun pariskunta oli jo palannut koto-Suomeen. Juho oli ollut valtiopäivämies ja oman aikansa johtavan kansankirjailijan Pietari Päivärinnan tuttavia. Niinpä Haanpää julkaisi suuren kustantamon sijaan armeijakirjansa Kenttä ja kasarmi sosiaalidemokraattisen Kansanvallan kautta vuonna 1928. Vuodesta 1918 alkaneen kansallisen eheyttämisen myötä oli syntynyt myös sitoutumaton Nuoren Voiman Liitto, jonka julkaisuissa Haanpää aloitti varsinaisen kirjailijanuransa. Nuori Haanpää valokuvan tietojen mukaan oululaisen Koiviston kuvaamon ikuistamana vuonna 1929. SUOMEN HISTORIA 56 Liki koko elämänsä Piippolassa asuneen kirjailija Pentti Haanpään vanhemmat Mikko ja Maria Susanna (Sanna) Haanpää olivat sikäli liikkuvaisempaa sorttia kuin poikansa, että he tapasivat ja vuonna 1902 avioituivatkin Yhdysvalloissa. WSOY vaati kirjailijaa tekemään käsikirjoitukseen poistoja, joihin tämä ei suostunut: kuvaa ei saanut kauniimmaksi kuin malli oli. Tämä vähän päälle parikymppinen vaarallinen mies oli jo aiheuttanut kirjasodan neljännellä teoksellaan.. Kirjailijanalku kirjoitti lastenlehti Pääskyseen vuodesta 1921 nimimerkillä. Hän piti välissä pari vuotta rokulia, mutta suoritti lopulta koulun sen siihenastisen historian parhain arvosanoin vuonna 1920. Kun Leskelään perustettiin Mikko Haanpään aloitteesta kansakoulu, yhdeksänvuotias Penttikin pantiin oppiin. Kuolemaa, omalaatuista kuivaa huumoria ja erämaan mystiikkaa pursuavien tiiviiden tarinoiden ohella nuori tekijä noteerattiin tukkilaisjuttujensa tähden, ja aidoksi jätkäksi Haanpää haluttiin Helsingissä uskoakin. Perheelle kirjoitusharrastus tai ainakin sen laajuus pysyi salaisuutena. Iso kaupunki ei ollut Haanpäätä varten. Kustannusyhtiö WSOY:n Martti Haavio pani merkille nuoren omaleimaisen tekijän työt ja pyysi tältä kokoelmaa. Mutta eräs merkittävä reissu jo ennen Helsinkiä oli ollut sotaväki Karjalankannaksella 1926–1927. Mikko Haanpää piti seitsemän vuotta sekatavarakauppaa, jossa myytiin myös kirjoja. Kenttä ja kasarmi esitti ensi kertaa kirjallisuudessa suomalaisen purnaavan sotilaan ja sadistisen upseerin. Haanpää kuuluu siis siihen hyvin harvalukuiseen kirjailijajoukkoon, jolta kustantamo on tilannut esikoisteoksen. Sotilaallisen komeasti Kahden ylistetyn novellikokoelman ja yhden hieman varautuneemmin kiitetyn romaanin jälkeen Haanpää ilmoitti kirjoittavansa kokoelman sotaväkijuttuja. Jätkän onnea Kaikille Pentti Haanpään kirjailijadebyytti ei tullut yllätyksenä. Sen myötä muuttui moni asia. Esikoinen herätti ihastusta arvostelijoissa, joista osa julisti Haanpään uudeksi Aleksis Kiveksi . Lapset tekivät luonnollisesti tilan töitä, Pentti myös
Haanpään elinaikana häneltä julkaistiin 12 juttukokoelmaa ja 8 romaania. 49-vuotiaana kuollut Pentti Haanpää asui koko elämänsä Piippolassa nykyisen Siikalatvan kunnan alueella. Haanpää oli lyhyen kertomuksen mestari. Nuorena Haanpäällä oli tapana kirjoittaa luonnon keskellä. Kirjailija oli hyvin syrjäänvetäytyvä ja esitti tekstejään tiettävästi vain kerran julkisesti. Häntä pidetään suomalaisen novellin kerronnan ja rakenteen merkittävänä kehittäjänä. 57 SUOMEN HISTORIA TIESITKÖ. Tuotannossa on vaikutteita niin venäläisiltä realisteilta kuin brittiläisiltä modernisteilta. Hänen kertomustensa pääaiheita ovat luonto, poikkeusyksilöt, sota ja ajankohtaiset yhteiskunnalliset ilmiöt. Piippolan Paskokankaalta kirjailija näki kauas ja moneen suuntaan.
Pohjalla ei ole moralismi vaan ihmetys ja murhe. Pullo ja kortti viehättivät nuorta miestä tarpeettomankin paljon. Kun hänet lopulta pidätetään, poikansa takaisin saanut pariskunta uskoo yhä, että Arvo on heidän lapsensa, ja kärsii toisen raskaan menetyksen. 34-vuotias kirjailija joutui vanhemmasta "Ihmisessä nyt pitänee olla jotakin sairasta ja kieroa ennen kuin hän voi ruveta kirjoittamaan." Pentti Haanpää Pentti Haanpää. Laajat erämaat löysivät tiensä myös miehen myöhempään tuotantoon. Haanpään yksityiselämä oli toinen maailma. Sen asetelma on tuttu tositapauksista ympäri maailmaa, ja yksi esikuva liikkui 1920-luvulla kirjailijan kotikulmilla. Tuohon aikaan englantia osasivat vain hyvin harvat. Lisäksi hän jatkoi pari vuotta kestäneitä englannin kielen opintojaan. Vuonna 1928 hänelle oli tehty ullakkohuone kirjoittamista varten. Kirjailija asui Nivalan talossa vanhempiensa luona toiseen maailmansotaan asti. Päähenkilö Arvo Lehikoinen esiintyy kadonneina tai muuten kaivattuina ihmisinä, milloin sodassa kaatuneena poikana, milloin vierailta mailta palaavana aviomiehenä. Pulamiestekstit toivat Haanpäälle sekä lehden julkaisijalle Erkki Valalle vankilatuomion, joka lievennettiin myöhemmin sakkorangaistukseksi. Ne vievät Haanpäätä yhteiskunnallisempaan suuntaan. Romaanin nimismies pohtii, että ”ehkä niin sanottu taide pohjaltaan oli jotakin rikollista ja kuitenkin samalla suuri yhteiskunnan puhdistuslaitos, viisas viemäriverkosto, jossa tuollaiset luonteet saivat mielinmäärin peuhata aiheuttamatta pahojakaan häiriöitä yhteiskunnassa.” Mutta Haanpää aiheutti häiriöitä, hän oli saanut tuomion kuten Taivalvaaran näyttelijä, hän uskoi, että taiteella oli oltava merkitystä ihmisten elämään. SUOMEN HISTORIA 58 sääntöjä: ”älä koskaan tee enempää kuin on pakko” ja ”sääntöjä saa rikkoa mutta kiinni ei saa jäädä.” Sodanvastainen sanoma oli selvä. Piippolaan palattuaan kirjailija huhki pitkästä aikaa heinätöissä ja äityipä pelaamaan pesäpalloakin. Viisas viemäriverkosto Vuonna 1935 Erkki Valan uusi kustantamo Kirjailijain kustannusliike rikkoi Haanpään hiljaisuuden ja julkaisi yhteiskunnan muutoksiin nujertuvan talonpojan kuvauksen Isännät ja isäntien varjot. Viiden vuoden saarto oli murrettu. Teos synnytti kohun, jota on kutsuttu itsenäisen Suomen ensimmäiseksi kirjasodaksi. Sanan seurauksia Kesällä 1930 Haanpää teki matkan Lappiin ja haltioitui kokemuksistaan. Lapsuustovereista toinen voi ajautua miljonääriksi, toinen jäädä työmieheksi, eikä menneeseen ole paluuta. Siihen asti hän kirjoitteli milloin missäkin, esimerkiksi metsissä kesäisin. Silti kuiva huumori kukkii, kun sosialistista utopiaa suunnitellut Lukuhullu-Täky menettää Noitaympyrässä järkensä ja alkaa vannehtia kantoja. Korpisotaa Talvisodassa Haanpää palveli linjassa Sallassa, Pelkosenniemellä ja Kannaksella. Tuomion mukaan Haanpää oli käyttänyt Raamatun tekstejä halventavassa yhteydessä. Haanpään akkuna sen sijaan oli avoin brittiläiselle yhteiskuntakeskustelulle ja kirjallisuudelle. Vaikka kokoelma sai sekä kielteisiä että myönteisiä arvioita, yltiöisänmaallisuuden ääri-ilmiöitä enteilevässä Suomessa sen vastustajat olivat äänekkäin ryhmä. Muun muassa nuo kirjat julkaistiin vasta Haanpään kuoltua, vaikka hän niitä monille kustantajille jo tuoreeltaan kaupitteli. Kirjeessä kirjailija Onni Hallalle hän sentään äimisteli skandaalia: ”Minua on jonkin verran ihmetyttänyt kuinka pyhänä ja jumalallisena laitoksena sotalaitosta vielä pidetään: realistinen kirjailija pitäköön siitä irti vihkimättömät sormensa. Sekä Lapin maisemat että Englannin poliittinen kirjoittelu sulivat Noitaympyrään ja Ilmeisiin isänmaan kasvoilla. Kuitenkin myös aikalaistutkimus tunnusti Kentän ja kasarmin osoittamat epäkohdat, ja puolustuslaitoksen piirissä teokseen tiettävästi perehdyttiin hyvin tarkkaan. 1930-luvun loppupuolella Haanpää julkaisi kirjoja sekä Gummerukselta että WSOY:ltä. Hän luki uutta englanninkielistä proosaa, James Joycea ja Virginia Woolfia , joista hänet hyljänneet Helsingin arvokonservatiivit keikarimodernistit ymmärsivät tuskin kahta sanaa. Paheneviin talousvaikeuksiin joutunut Kansanvalta julkaisi häneltä vielä kaksi kirjaa, Hota-Leenan pojan (1929) ja Karavaanin (1930). Niin ”erilaatuisissa olosuhteissa pohjolan mänty voi pitää miestä ja toista miestä.” Vaikka Haanpään kirjoja ei painettu, hän julkaisi juttujaan erilaisissa aikakauslehdissä niin ahkerasti kuin saattoi. Teokset käsittelivät aiheita, jotka olivat olleet Haanpäälle tärkeitä 20-luvun lopulta asti, militarismia ja yhteiskuntaa, mutta uutena juonteena oli suorasanainen taiteen olemuksen ja merkityksen pohtiminen. Silkkaa tyventä ei kohukirjailijan oma elämäkään sentään ollut. Haanpää pysyi tyynenä eikä kommentoinut kirjan ympärillä pauhannutta myrskyä julkisesti sanallakaan. Elettiin arkoja aikoja, kun pelkät raamatunlainaukset halvensivat yhteiskuntajärjestystä tuomittavissa määrin. Tältä saralta versoi Haanpään 30-luvun kenties mielenkiintoisin teos, romaani Taivalvaaran näyttelijä (1938). Silti hän epäili, että ihmisessä on oltava jotakin sairasta, jotta tämä voi ryhtyä kirjoittamaan. Keväällä 1928 hän oli ostanut Olympia-merkkisen polkupyörän ja rullaili sillä vuoden mittaan pitkiä maakuntamatkoja. Sotalaitoksesta saa kirjoittaa ainoastaan korkeuksissa hymiseviä, pyhiä hymnejä.” Haavoittumaton ei kynäsoturi kuitenkaan ollut. Vuosina 1933 ja 1934 Tulenkantajat-lehdessä painettiin Haanpään pulamiestekstejä, joissa kirjoittaja suhtautui ymmärtäen Pohjois-Pohjanmaan pientalonpoikien pakkohuutokauppoja vastustavaan liikehdintään. Kansainvälinen yleiskieli oli useimmiten saksa, ja sitäkin taisi tietysti vain sivistyneistö. Hän uskoo hahmoihinsa ja tuo lohtua ihmisille vaikka veijarin lailla tekee toimestaan myös tiliä. Mies pitää itseään oikeana taiteilijana, joka ei alistu työskentelemään teattereissa vaan tuo taiteensa elämään. Sen jälkeen mikään kustantamo ei suostunut julkaisemaan hänen tekstejään kirjan muodossa ennen vuotta 1935
Kuten lastujen nimestä voi päätellä, kirjailija itse piti niitä työn lomassa sinkoilevana silppuna. Monet muista lajeista tunnetut klassikkokirjailijamme ovat kunnostautuneet myös novellien parissa, esimerkiksi Minna Canth, Teuvo Pakkala, F. Paksun tiiliskiviromaanin tekijällä tuntuu olevan kynä terässä ja sanottavaa kerrakseen. 59 SUOMEN HISTORIA LASTUJA, JUTTUJA, LYHYITÄ ERIKOISIA Kirjailijan sanan painavuutta mitataan toisinaan aivan kirjaimellisesti. Haanpään ihmiskuva on kuitenkin monimutkaisempi, ja kaiken kaikkiaan Haanpää on Ahoa oudomman ja pelottavamman maailman kirjailija. Maailmankirjallisuudessa novelli on aivan yhtä keskeinen laji kuin romaani, samoin Suomen kirjallisuudessa. Aho nimitti lyhyitä kertomuksiaan lastuiksi ja Haanpää omiaan jutuiksi. Ensimmäisenä suomenkielisenä ammattikirjailijana pidetty Juhani Aho (1861–1921) muistetaan Rautatie-romaanin ohella parhaiten lastuistaan eli lyhyistä proosapaloista. Siitä huolimatta ne ovat kestävin osa hänen tuotantoaan. Kotoisalla Lamusuolla toikkailee hilpeän näköinen mies. Aho on aiheiden ja osittain rakenteenkin puolesta selvä esikuva Pentti Haanpäälle. Molemmat ovat kiinni omassa ajassaan: Aho kuvailee pärekansan ensimmäistä lampun hankintaa, Haanpää puolestaan radion saapumista syrjäseudulle. Haanpään jutuissa taas on kansanperinteen kerronnan, tukkikämppien turinoinnin makua. Lastuissa on hauskoja ajankuvia, pohdiskelevia kulkijahahmoja ja lämpimiä nuoruusmuistoja. Mutta arvostuksen voi kääntää toisinkin päin. Molempien jalanjäljissä kulki Veikko Huovinen (1927–2009), joka kutsui kertomuksiaan lyhyiksi erikoisiksi. E. Sillanpää, Mika Waltari ja Tove Jansson. Italian sanasta novella (uutuus) juontuva novelli-nimitys ei tunnukaan oikein kuvaavan suomalaista lyhyttä proosaa. Hän saattaa silti mielessään olla kuin novellinsa siipirikko kurki: "Suon syrjäisimmissä ja iätivievissä sopukoissa, missä mustien kurnamoitten silmäkkeistä vaani vesipirun tyly, pilkallinen silmä – siellä oli se ilmestynyt taistelujen maailmaan.". Aho halusi korostaa lastujen sivutyöluonnetta. Uudempia suomalaisen novellin klassikoita ovat muun muassa Rosa Liksom ja Juha Seppälä. Lyhyen tarinan kirjoittajalla on kyky tiivistää viestinsä ja käydä kiinni itse asiaan. Luonto, maankiertäjät ja huumori elämän ankeuden keskellä toistuvat Haanpään tuotannossa hyvin samankaltaisina kuin Aholla. Huovinen kuvasi Haanpään tapaan erikoisia ihmisiä ja tapauksia kansan parista, mutta hän oli leimallisemmin humoristi
1931 Haanpää kirjoittaa pääteoksenaan pitämänsä romaanin Noitaympyrä. Mahdollisuudet olivat huonot, mutta 1. 14.10.1920 Pentti suorittaa koulun loppuun 1921 Kirjailijanalku kirjoitti lastenlehti Pääskyseen 1925 Esikoisnovellikokoelma Maantietä pitkin on arvostelumenestys. Kokemus on kaoottinen ja sodan kokonaiskuva käsittämätön. SUOMEN HISTORIA 60 ikäluokasta nopeasti kootun Jalkaväkirykmentti 40:en 6:nteen komppaniaan ja sen mukana merkittävään taisteluun. Toisen tason sotaa käydään miesten ja lähelle änkäytyneiden vihollisten eli 1910 1900 1920 1930 14.10.1905 Pentti Haanpää syntyy Leskelän kylässä silloisessa Pulkkilan kunnassa. 1934 Myöhemmin sakoiksi muutettu vankilatuomio pulamiesteksteistä. 1928 Kolmen kiitetyn kirjan jälkeen armeijakuvaus Kenttä ja kasarmi saa aikaan kirjasodan. pataljoonan hyökkäys venäläisten selustaan onnistui. Sijainnit ovat merkityksettömiä, epäselviä ja heti unohtuvia. Tappiot olivat kuitenkin molemmin puolin merkittävät. Korpisodan miehistä todetaan, että ”melkein kaikille heistä oli maaseutu ja metsä ainoita tuttuja ja taattuja oleskelupaikkoja.” Niinpä sota koetaan kokonaan luontokuvin. Luodit ovat äkäisiä hyönteisiä, kranaatti sähisee kuin käärme, kovaotsaisella hyökävaunulla on pedon silmät ja sodalla suden hampaat, lentokone munii pommejaan, peekoo loukuttaa kuin vihainen koira, näkymättömät pitkät kynnet repivät mättäät esiin, ja tulisuihku leikkaa miestä kuin viikate kypsää viljaa. Kirja julkaistaan vasta Haanpään kuoleman jälkeen. Neuvostojoukot perääntyivät. Haanpää kuvasi sotaa rivimiehen näkökulmasta paljon ennen kuin hänen teksteistään aivan selvästi vaikutteita saanut Väinö Linna . Sodan synnyttää maailman mahtimiesten tahto valtaan, ja se on pienen ihmisen silmissä kaamea tauti. Luonto on läsnä monella tasolla. "Vain kaksi kirjailijaa tässä maassa ansaitsee muistopatsaat: Aleksis Kivi ja Pentti Haanpää." Paavo Haavikko Pentti Haanpää. 1930 Alkaa viiden vuoden jakso , jona Haanpään kirjoja ei suostuta julkaisemaan. Rykmenttiä vastassa oli Pelkosenniemellä paljon paremmin varusteltu neuvostorykmentti. Talvisodasta kertovassa Korpisotaa-romaanissa (1940) ei mainita nimeltä mitään paikkoja. Sodassa ihmisestäkin tulee eläin. 14.10.1905 Erkki Tanttu kuvitti myöhempinä aikoina Haanpään kirjojen kansia. Lähitaistelussa mies on tervasjuurikka, nuijittu härkä, jolla on vihaiset sonnin silmät. Ovelalla vänrikillä taas on kissan silmät ja syvä sysimiilu jossain sisässään. Tantun ilmeikäs tyyli viehätti kirjailijaa
1953 Haanpää vierailee ainoalla ulkomaanmatkallaan Kiinassa. Häät pidettiin 19.2.1940. Romaani Korpisotaa lisää Haanpään hyväksyntää. 1935 Kustannussaarto päättyy ja Haanpään kirjoja julkaistaan jälleen. 1940 Haanpää ja Aili Karjalainen vihitään. Pariskunta oli tutustunut 30-luvun lopulla. SUOMEN HISTORIA 61 1950 1920 1930 1940 1934 Myöhemmin sakoiksi muutettu vankilatuomio pulamiesteksteistä. Talvisodan aikana Haanpää meni naimisiin meijerikkö Aili Karjalaisen kanssa. Vuonna 1946 ilmestyi Jutut eli valikoima siihenastisia novelleja. Mitä arvelet?” Liitto kesti kirjailijan kuolemaan asti. Kirjailijan maine kuitenkin vakiintui sodan jälkeen entisestään. Jos miehiä oli karannut metsään sotaa pakoon, heitä näkyi Haanpään peilissä. Se sijoittuu Haanpäälle epätyypillisesti menneisyyteen ja tiettyyn ajanjaksoon, 1800-luvun lopun pahoihin hallavuoKirjailija työhuoneessaan vuonna 1950. Mikään perheihminen hän ei ollut, ei ainakaan ennen Elsa -tyttären syntymää vuonna 1945. 30.9.1955 30.9.1955 Pentti Haanpää hukkuu kalastusreissulla Iso-Lamujärveen Pyhännällä.. Siltikään Haanpää ei tinkinyt siitä, että kuvan on oltava mallin näköinen. 40-luvun suosio huipentui romaaniin Jauhot (1949). Korpisodan myötä Haanpää palasi lopullisesti suurille kustantamoille. 1945 Haanpäiden ainoa lapsi Elsa syntyy. Varjot pitenevät Sodan jälkeistä avioaikaa on yleensä pidetty seesteisenä ja järjestyneenä aikana Haanpään elämässä, mutta ilmeisen kosteaa omavaltaista retkeilyä mies harrasti elämänsä loppuun asti. Kirjoituskone oli vain puhtaaksikirjoittamista varten, sillä Haanpää kirjoitti kaiken muistivihkoihinsa käsin. Kosinta oli tapahtunut kirjeellä rintamalta: ”Kuuluisi saavan lomaakin, jos menisi naimisiin. 1954 Viimeinen Haanpään eläessä julkaistu teos, matkakirja Kiinalaiset jutut, ilmestyy. täiden kesken – vertaus Suomen ja Neuvostoliiton kokoeroon on selvä. 1949 Kohonnut suosio huipentuu romaaniin Jauhot. Se ja muut sotakuvauksensa aseinaan kirjailija astui takaisin julkisesti suvaittujen kirjailijoiden joukkoon. Kari Sallamaan mukaan kuvan piipussa on leskeläläisen Antti Rantalan tekemä visakoppa ja lasivarsi on peräisin sodassa alas ammutusta neuvostokoneesta. Kirjailijan sanoma oli ehkä aiempaa isänmaallisempi, mutta samalla inho sotaa kohtaan oli oman kokemuksen myötä vain syventynyt
Päntän äijä putoaa jatkuvasti jäihin, jatkuvasti hänet pelastetaan, ja pieni kyläyhteisö saa jotain puhuttavaa: taas on Päntän äijä vajonnut. Hän viihtyi mielellään yksin ja piti kunnostaan huolta monen muun ikäpolvensa miehen tavoin halkoja hakkaamalla. Heistä jokaisessa on ripaus itsensä niin työväen kuin herrassäädyn keskuudessa vieraaksi tuntenutta ja kyläyhteisössä oudoksuttua kirjailijaa. Haanpää ymmärsi ja kuvasi niin liikemiehiä kuin onnenonkijoita, kaikenlaisia veijareita, jotka pelaavat elämän suurta peliä. Hän kärsi myös jonkinmoisesta aihepulasta, ja esimerkiksi Jauhojen idea oli lainattu isä-Mikolta. Maailma on tunnoton siinä itikan lailla räpistelevän ihmisen pyrinnöille. Yksi ponsi lähtöön saattoi olla Haanpään salasuhde Suomi–Kiina-seuran sihteeri Aune Laurikaisen kanssa. Alkoholista ja pelistä Haanpää laajensi juttunsa yleisiin riippuvuuden, pakkomielteen ja kohtalon kuviin. Toinen intohimo, korttipeli, näkyy myös teksteissä tavallaan. Toinen tällainen poikkeushahmo, joskin humoristisempi, on novellissa ”Pätsi, kämppien taiteilija”. 30.9.1955 Haanpää ja hänen vaimonsa siskon mies lähtivät kalastamaan kirjailijan piilopirtiltä Korpelaiselta Iso-Lamujärvelle useamman viinapullon voimin. Kairanmaan monen suunnan näkijän tärkein sanoma saattaakin olla se, että elämä ja huumori kestävät sotia ja hullutuksia kauemmin. Lähdeluettelo Pentti Haanpää siin. ”Atomintutkija Fulmarin tapauksessa” tiedemies Brian Fulmari kiistää vastuunsa tutkimustensa sotilaallisista sovelluksista, mutta häntä haastetaan maalaisjärjen äänellä: ”Turhaanko siis sananlasku sanoo, ettei hullun kirveeseen saa vartta jatkaa.” Nimi kasvoi ja toi Piippolaan vieraita. Kieltolain aikaan kirjailija tallensi novelleihinsa pitkin Lappia jalkapatikassa viinaa salakuljettavan karavaanin ja viinan myynnillä äkkirikastuneita ihmisiä. Kaiken hän kirjoitti käsin muistikirjoihinsa, joista julkaistavat palat poimittiin. Kaikkein suloisinta ja vapauttavinta Haanpään teoksissa on se väkevä aine, josta ne on työstetty: kirjailijan täsmällinen, notkea, vapaasti sommitteleva ja mielikuvituksellinen suomen kieli. Oulu. Sinnemäki, Anssi 2014: Sota Kentästä ja kasarmista. Karonen, Vesa 1985: Haanpään elämä. Pätsi hankkii elantonsa savottakämpiltä esittämällä naamanliikkeitä. Helsinki. Otava. Kaiketi legendaarisin ryyppytarina Haanpäästä liittyy jo mainittuun Kiinan-matkaan. Haastattelijoiden tärkein havainto taisi olla, että Haanpää harrasti šakkia, luki ulkomaisia šakkikirjoja ja pelasi peliä kirjeitse kansainvälisestikin. Tuotannon sisäistä toistoa vastaa myös teosten sisäinen toisto. Kiinalaiset maljankohottajat ja suomalainen vieras olivat yhtä kohteliaita. Haanpää oli käsityöläinen, joka myi käytettyäkin tavaraa niin kauan kuin se kelpasi, vaikkei raha koskaan ollutkaan hänen kirjoitustyönsä perimmäinen syy. Kortinhimoinen mies osasi pelata tuotteidensa kanssa. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen. Toisto on Haanpään avaintekniikka. Salminen, Matti 2013: Pentti Haanpään tarina. Mutta romaanin veijarit onnistuvat keittämään viinaa jauhoistakin. Kinnunen, Aarne 1982: Haanpään pitkät varjot. Jokin yksi merkillinen laatusana tai laajempi kuvailu saattaa esiintyä liki sellaisenaan useaan kertaan yhden novellin sisällä. Tuota viestiä tuskin voi kiteyttää uljaammin kuin Pussisen akan, kunnianarvoisan naishenkilön vakaumuksella, että ”enempi sitä on vettä kuin paskaa…”. Tarinan ainoa ihmishahmo on vain pölkynmuotoinen peto, mutta lentokyvytön kurki sodassa julmaa kohtaloaan vastaan on ilmetty vieraantuneen ihmisen kuva. Monesti toistettu käsitys on, että Haanpään juttujen terä pyöristyi myöhimpinä vuosina. Yllätys olikin melkoinen, kun Haanpää lähti vuonna 1953 kulttuurivaltuuskunnan mukana matkalle Kiinaan. Mutta montaa sanaa ei yrmystä miehestä uteliaille irronnut. SUOMEN HISTORIA 62 Ahonen, Raimo & Sallamaa, Kari 1985: Pentti Haanpään maailma. SKS. Kuoleman ja erämaan kirjailijan sen sijaan oli tullut aika humahtaa alas elämänsä koskesta. Ensi teoksestaan asti Haanpää kuvasi poikkeusyksilöitä, outoja vaeltajia, sijattomia outolintuja. Kuten eräs novellin henkilö toteaa, keväinen jää on ukolle kuin juopolle viina. Hiilakan siniset taivaan kumut, vilottavat ja selällään kiuottavat puolikuut, huihkitut juorut, eto ketaleet ja muorinmöhkäleet ovat rehevästä maasta nousseita hengittäviä ja omanvärisiään sanoja. Taiteilijan sanoma on hänen oma toimintansa. Raskaat ja arkiset aiheet näkyvät kirjailijan kielen ansiosta riemastuttavassa valossa. Vääntyilevän naaman edessä korvessa kiusaantunut jätkä huvittuu, ja hänelle valkenee, että ihmiselämä on narrinpeliä. Paasilinna. Haanpään kenties tunnetuin novelli ”Lumirimppa” kertoo siipirikosta kurjesta, joka joutuu jäämään talveksi Suomeen ja kamppailemaan täällä elämästään. Kirjailijan viimeisellä kalareissulla hän surullista kyllä hävisi lopullisesti kamppailunsa vedenvärisen kanssa. Syntyy vaikutelma, että jotain tapahtuu, tarina kerrotaan, mutta mikään ei muutu. Romaanit murennettiin ja siroteltiin lyhyiksi jutuiksi aikakauslehtiin, novellit ilmestyivät lehdissä ennen kokoelmiin päätymistään, ja hyvästä aiheesta synnytettiin useampia kertomuksia. Helsinki. Helsinki. Sää oli huono ja vene hörppi vettä niin että upposi, mutta tällöin oltiin jo aivan lähellä rantaa, ja kalakaveri pääsi kuiville kahlaamalla. Novellissa ”Päntän äijän vajoaminen” päähenkilö tuntee sanomatonta vetoa heikoille jäille. Helsinki. Äijän vajoaminen Haanpään tuotannosta pullottaa lekkeri, ja pullahtaapa se usein housunliitingistä esiinkin. Kuvernööri päättää maksaa Kairan kunnan hätäaputöistä palkan jauhoina, jottei kansa tuhlaa rahojaan kahviin tai viinaan. Toisaalta rauhanmies ehti vielä 50-luvun alussa ottaa pistävästi kantaa tieteen etiikkaan kylmän sodan asevarustelussa. Into. Kirjailija joi tunnollisesti lasinsa tyhjäksi, ja aina ilmestyi uusi kilistäjä, kunnes Haanpää oli sanaakaan sanomatta juonut isännät pöydän alle. Äijää pelastava seppä kysyy, joko tämä on ottanut opikseen, mutta äijä vastaa tyynesti, ettei kohtalolleen mitään voi. Tismalleen veistellyt kalut Haanpää otti palkan teksteistään moneen kertaan
Haanpäätä koskevalle kirjallisuudelle ei näy loppua. Matti Salmisen Pentti Haanpään tarina (2013) toi lukijoiden ulottuville uutta tietoa Haanpään yksityiselämästä ja ennen kaikkea listasi ensi kertaa kaikki Haanpään julkaistut tarinat. Vesa Karosen Haanpään elämä (1985) kuljettaa kirjallisuusanalyysia ja elämäntarinaa rinta rinnan, ja on yhä kenties paras johdatus kirjailijaan sekä hänen tuotantonsa ymmärtämiseen. Vaikka kustantajan on kerrottu vaikuttaneen Juttujen valikointipäätöksiin, ja esimerkiksi kiistanalaisesta Kenttä ja kasarmi -kokoelmasta mukana on vain kolme tarinaa, Jutut on kauttaaltaan ehdottoman nautittavaa luettavaa. Tarkempaa joskin hyvin korkealentoista, jopa mystistä tekstin ruumiinavausta suorittaa Aarne Kinnunen teoksessaan Haanpään pitkät varjot (1982).. Tutustuminen hänen juttuihinsa alkaa luontevasti teoksesta Jutut (1952), johon on koottu tekijän itsensä valikoimia novelleja kaikista kokoelmista lukuun ottamatta viimeistä Kiinalaiset jutut -kirjaa. 63 SUOMEN HISTORIA KIRJANTEKIJÄN KIMPPUUN Pentti Haanpää on ennen muuta novellikirjailija
64 SUOMEN HISTORIA
Samalla hän huusi ilmeisesti piialleen, että tämä hakisi puhtaita lakanoita, ja tiedusteli sitten maisterilta, olisiko tarvetta kenties lämmittää ruokaa – talosta löytyi niin kanamunia, lihaa kuin suolakalaakin. Näin maisteri oli laskeskellut. 65 SUOMEN HISTORIA Teksti: Enna Poutiainen Kuvat: Meniina Wik maisterin matkassa vuosisadan takaista valtatie viitosta pitkin Maisteri vetää tiukemmin tummanharmaata takkiaan päälleen. Vieraille tarkoitettu vasen pääty on pimeä, mutta perheen asuinpuolesta hohkaa pehmeä öljylampun valo. Maisteri oli kuullut heidän pesevän kasvojaan ja etsivän saappaitaan sängyn alta ennen kuin he olivat lähteneet kohti etelää. Oivallukselleen hymyillen maisteri nousi rattaista, joita hienommissa hän ei ollutkaan Helsingin jälkeen matkustanut. Maisterin teki jo mieli päästä näkemään Olavinlinna, mutta sinne olisi vielä Heinolasta hyvälläkin tuurilla parin päivän matka. Emäntä tuli heti avaamaan. Talon isäntä oli tarjoillut kotipolttoista viinaa, joka oli kirvoittanut maisterinkin kielenkannat. Arki Savontiellä. Ylioppilaana hän oli toki matkustellut muttei koskaan aiemmin Suurta Savontietä. Hän oli nukahtanut vasta myöhään yöllä, mutta sotilaat olivat lähteneet jo aamulla. Emäntä alkoi oikoa lakanoita ikkunan vieressä olevan sängyn päälle, veti verhot ikkunan eteen ja kaatoi vettä komuutin päällä olevaan pesukulhoon. Helsingin yliopistosta juuri valmistunut maisteri tuntee merituulet, eikä Savon sää nyt niin paljon Helsingin ilmoista eroa. Kievarin tupa oli sääntöjen mukaisesti lämmin ja sen kalusteina oli neljä sänkyä, kaksi kommuuttia sekä pitkä ruokapöytä. Kuski puolestaan oli ollut matkan vähäpuheisin – murahtaen vain toivotti hyvät yöt ennen kuin painui hevosta lepuuttamatta takaisin hämärälle maantielle. Matka hiljaisuudessa oli ollut siis tervetullut hengähdystauko rupattelujen värittämällä matkalla. Käytännössä, maisteri mietiskeli, tämä teki hänestä valtion virkamiehen. Maisteri vilkaisi tuvan seinällä olevaa hintataulukkoa, suoritti pikaisia laskutoimituksia ja sanoi tyytyvänsä 30 pennin puteliin limonaadia. Kupliva juoma sopisi vielä eilisen viinan kuivattamalle suulle. Se oli maisterin ensimmäinen tehtävä muinaistieteellisen toimikunnan jäsenenä. Tosin, kuten hän oli kyynisenä ajatellut, siivosti käyttäytyminen oli luultavasti johtunut keisarikunnan kovasta halusta pitää kestikievarit siisteinä ja Suomenmaassa liikkuminen mahdollisena. Maisteri koputti talon oveen. Maisteri lähestyy majataloa. Arkeologisen laitoksen johtaja oli henkilökohtaisesti suositellut häntä Olavinlinnan kunnon tarkastajaksi. Vuoden 1885 kesä on ollut lämmin Suomen suurruhtinaskunnassa, mutta elokuun tuulet puhaltavat toisinaan viileästi. Edellisessä kestikievarissa oli ollut samaan aikaan muutama sotilas, ja maisteri oli päässyt harjoittamaan venäjän kielen taitoaan sekä ihmettelemään venäläisten sotilaiden mainettaan parempaa käyttäytymistä
Iloinen yllätys odotti vielä puhtaanvalkoisiin lakanoihin maata pannessa: patja oli pehmoinen, melko varmasti ostettu eikä heinillä täytetty kuten edellisessä yöpaikassa, ja pään alla oli pehmikkeinä peräti kaksi untuvatyynyä. Maantierosvot, oikein puukkojen kanssa, olivat luulleet kärryissä olevan matkalaisia ja pysäyttäneet hevosen. Maisteri peseytyi kiirettä pitämättä, ja kohta perheen tytär koputteli jo oveen – lakanat olisi hyvä saada pesuun sekä yöastia tyhjentää. Kerran keskellä kesäisen valoisaa yötä poika oli antanut hevosen palata itsekseen talolle hollikyydiltä ja nukahtanut itse vaunuihin. Siivotonta kievaria ei ollut maisterin matkalle osunut, siitä tiukat säännöt pitivät huolen, mutta tällaiseen ylellisyyteen ei aina ylletty edes Helsingissä. Emäntä tiedusteli, haluaisiko vieras piimää vai kaljaa, ja maisteri valitsi kaljan. Tai kuten isäntä kertoi, heillä oli käytössään tällä hetkellä vain yksi hevonen, joka oli kyyditsemässä ylioppilaita. Talon nuori renkipoika lähetettiin pikimmiten hakemaan naapurista hevosta. Toki maisteri oli ennenkin kuullut Savon järvistä, mutta hän ihmetteli silti maisemia. Nuori, kuusitoistakesäiseksi itseään väittävä poika selosti rehvakkaasti jokaisen niemen ja notkelman historiaa. Tai kenties tyttö halusi kuulla muutamia tarinoita kaupungista. Mäntyharjun maantierosvot olivat väkivaltaisempia. Hän pani merkille, että hänen annoksensa oli isompi kuin muiden, jopa itse isännän annosta suurempi. SUOMEN HISTORIA 66 Lakanoista leyhähti hienoinen lipeän tuoksu, mikä selitti niiden hohtavan valkoisuuden. Niitä maisteri kyllä mielellään kertoili, olihan hän ylioppilaana päässyt Helsingin hienostopiirienkin kahvipöytiin, tosin vain kerran tai pari. Olipa isäntä käynyt Olavinlinnassakin, ja hän maalaili siitä maisterin silmien eteen kolossaalisen kuvan. Ilmeisesti vieraat olivat sanomalehtien ohella tärkein tietolähde ja syy isännän sivistyneisyyteen. Poika selitti, että hevonen kyllä osasi tulla itse kotiin ja jopa väistää vastaantulijoita, niin fiksuja eläimiä nämä olivat. Kuitenkin hevonen oli yllättäen pysähtynyt ja poika herännyt huutoon. Yövieras nukkui pitkään, eikä kuullut, kuinka aikaisin aamulla pihaan saapui kolmen ylioppilaan joukko, joka jatkoi saman tien matkaa Mikkelin suuntaan. Matkalainen huomasi olevansa väsynyt. Emäntä kertoi ylpeyttä äänessään, ettei maisteri suinkaan ollut ensimmäinen maisteri heidän ruokapöydässään. Eikö maisteri ollut kuullut heisArki Savontiellä Sylkykuppi oli täynnä, huoneessa haisi tupakka, pöydällä oli likaisia astioita, mutta sänky oli koskematon, eikä maisteri jaksanut muusta välittää.. Jälkiruokaansa eli runsaalla sokerilla maustettua mansikkakiisseliä syödessään maisteri muisti äkkiä kiireensä ja sanoi haluavansa nopeasti seuraavaan kestikievariin, mielellään Pertunmaalle asti. Pirtistä leijaileva ruoan tuoksu sai maisterin vatsan kurisemaan, ja hän maksoi 70 pennin yösijan lisäksi myös 70 pennin aterian. Ruoka alkoi jo jäähtyä maisterin vastaillessa isännän lukuisiin kysymyksiin elämästä suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa. Poika kertoi rosvojen huomanneen pian, ettei kyydissä ollut muita kuin köyhä maalaispoika, ja kadonneen saman tien takaisin metsään. Ehkä perheen tytär toivoi myös parempaa tarjoilua omalle lautaselleen, maisterin tietojen mukaan kun ateriat täällä Savossa usein olivat vellejä ja puuroja. Tyttö pyysi maisteria syömään yhdessä perheen kanssa, ettei tämän tarvitsisi aterioida yksin. Talon toisen hevosen jalka ei juuri nyt kestänyt kyydityksiä. Emäntä toi vielä maisterin tilaaman limonaadin ja toivotti hyvät yöt. Kievarin pitäminen oli selkeästi kannattavaa liiketoimintaa tälle talolle. Maisteri lukitsi oven kiitellen hiljaa mielessään kestikievarin tyhjyyttä. Ilokseen maisteri huomasi isännän lukeneeksi ja uteliaaksi mieheksi, joka oli hyvin perillä niin tekniikan kuin politiikankin uusista tuulista. Pirtin pöytään oli katettu perunoita, sylttyä sekä porkkanoita. Pyyntö olikin kiusallinen, sillä kaikki talon hevoset ja hollikyydittäjät olivat jo matkalla
Kolossaaliseen Olavinlinnaan hän ennättäisi viimeistään ylihuomenna. Olivat ryöstäneet niin monta kyytiläistä, että paikalliset kievarinpitäjät suunnittelivat jo reitin vaihtoa. Silloin hevosta ei säästetty. Maisteri kaivoi taskun pohjalta pikkupojalle muutaman pennin juomarahaa ja suuntasi uupuneena kievariin, josta kuului puheensorina ulos asti. Kiertomatka edellyttäisi melkein uuden kievarin perustamista, sillä matkaa kertyisi lisää yli 20 kilometriä. Ammatikseen hän kirjoitti arkeologi, kuten muissakin paikoissa, mutta hänen silmänsä osuivat viereisen sivun näyttelijäjoukkoon. Olipa hän kuulemma itsekin nähnyt kummituksen, kun edellisellä kerralla oli ollut hollikyytivuorossa. Hirttotuomio, virkkoi poika silmät pyöreinä. Ja talvella, poika selosti, ei nähnyt kerrassaan mitään, joten pimeydessä todella saattoi olla vaikka mitä. Mieluummin kuunneltiin isännän huudot väsyneestä hevosesta kuin hidasteltiin hyytävän pimeässä ja kylmässä talviyössä. Kievarituvassa esitystään ylläpiti konttiryssä. Mutta kiinnijäänti olisikin ollut puukkojunkkareille sitten vakavampi paikka. Lattialle oli levitetty nappeja ja nauhoja, kankaanpalasia ja muuta rihkamaa. Siinäpä, mietti maisteri, olisi ollut mukavaa matkaseuraa. Silloin alkaisivat itse työt.. Maisteri ei epäillyt tätä ollenkaan, sillä keskellä elokuun kirpeätä kirkkauttakin metsä näytti synkältä ja loputtomalta. Maisteri luuli jo takalistonsa tottuneen metsäteihin, mutta reipas vauhti, jonka ylläpitämisestä renkipoika piti tarkasti huolen, alkoi tuntua suhteellisen tasaisellakin tiellä. Keskellä lattiaa nököttävä sylkykuppi oli täynnä, huoneessa haisi tupakka, pöydällä oli likaisia astioita, mutta sänky oli koskematon, eikä maisteri jaksanut muusta välittää. Mutta minkäs sille voi, ettei vaihtoehtoja täällä ollut runsaasti. Nimismies ei oikein mahtanut rosvoille mitään. Lopulta maisteri pääsi muutaman tunnin odotusajan, kitkerän kahvihetken sekä kaksitoistakesäisen kyydittäjäpojan jälkeen aina Mikkeliin asti. Tämä ei ollut ensimmäinen maisterin matkallaan kohtaama kulkukauppias eikä varmasti viimeinen. Poika keskittyi kuvailemaan ympäröivän tiheän kuusimetsikön yliluonnollisia ilmiöitä. Emäntä veikin maisterin kauimmaiseen majoitushuoneeseen, jossa odotti jo valmiiksi pedattu sänky. Varmistettuaan vielä paikkansa aamulla aikaisin lähtevässä kyydissä – hän pääsisi tällä kertaa matkustamaan kuulemma virkamiesten kanssa – ja maksettuaan 70 penniä yöpymisestä, maisteri kirjoitti nimensä kievarin vieraskirjaan, jolle oli omistettu oma pöytänsä tuvan nurkassa. Maisteri veti emännän syrjemmälle ja pyysi vuodepaikkaa. SUOMEN HISTORIA 67 tä
Pakarinen, Olavi 1999: Kievaritarinoita. SUOMEN HISTORIA 68 Arki Savontiellä Pakarinen, Olavi & Miettinen, Marita 1994: Suuri Savontie – Vanhan valtatien tarina. Näistä taloista muodostui ajan kuluessa kestikievareita. 1600-luvun puolivälistä alkaen kestikievari saattoi myös toimia postitalona. Vuonna 1649 kestikievarit tulivat pakollisiksi koko valtakunnassa – yleisillä teillä oli oltava kestikievari kahden peninkulman eli noin 20 kilometrin välein. 1700-luvulla väylää kohennettiin vaunutieksi ja tielinjaa muutettiin sekä tasaisemmaksi että suoremmaksi. Kestikievarin pitäjät saivat lailliset paloviinan myyntioikeudet jo vuoden 1649 asetuksen myötä. Mikkeli. Vanhan Mikkelin läänin kestikievarit. Kuninkaan asioilla liikkuvilla oli nimittäin laillinen oikeus saada talonpojilta ja muulta kansalta majapaikka. SUURI SAVONTIE Suurella Savontiellä tarkoitetaan Hämeen ja Savon välistä kulkureittiä, joka ulottui nykyisen Heinolan alueelta aina Olavinlinnaan asti. Talonpoikien velvollisuudeksi tuli paitsi tien huolto myös kestikievareiden pito. Vuonna 1734 Savontie kuului tieluokituksen mukaan korkeimpaan tieluokkaan, eli maanteihin, jotka yhdistivät kaupunkeja ja maakuntia. 1900-luvun alussa kestikievarien vieraat matkustivat paitsi hevosilla ja jalan myös polkupyörillä ja autoilla. Näiden tekijöiden myötä kestikievareista muodostui koko yhteisön kokoontumispaikkoja pelkkien levähdyspaikkojen sijaan. Pääpiirteissään kestikievarijärjestelmä säilyi aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin autoistuminen ja huoltoasemat syrjäyttivät ne. Kestikievarin pitäjä sai sekä valtiolta tukea että matkustajilta ja vierailijoilta maksuja palveluksistaan. Mikkeli. Lähdeluettelo. Vielä 1500-luvulla Kustaa Vaasa kuitenkin määräsi tietyille taloille kyyditys-, muonitusja majoitusvelvollisuudet, millä pyrittiin muun ohessa hillitsemään oikeuden väärinkäyttöä. Tielaitos, Kaakkois-Suomen tiepiiri. Se syntyi todennäköisesti Olavinlinnan perustamisen seurauksena 1400-luvun loppupuolella, ja vuonna 1556 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa käski tuhota kaikki Hämeen ja Savon väliset tiet lukuun ottamatta Suurta Savontietä. Tielaitos, Kaakkois-Suomen tiepiiri. Kestikievareissa pääsi kuulemaan uutisia, kaupunkien juoruja, nauttimaan alkoholia ja tapaamaan ihmisiä kaikkialta Suomesta
Lämpö avaa ihohuokoset suunnilleen 20 minuutissa, ja ne alkavat puhdistua seuraavien 20 minuutin aikana. Lisäksi koivunlehdissä on ihoa hoitavia aineita. Ne sopivat useimmiten sovellettavaksi myös nykyään. Löyly ja lämmin ilma valmistivatkin ihoa loistavasti itse tehdyille ihonhoitotuotteille. Nykyään tiedetään, että noin 80 asteen lämpötila alkaa olla ideaalinen ihon puhdistumisen näkökulmasta. Puhdistumista voitiin täydentää itse tehdyllä ruusuvedellä, jonka valmistusohjeen löydät vinkkiosiosta. Suositus oli, että löylyttely aloitetaan maltillisesti ja sitten siirrytään pikku hiljaa kipakampiin löylyihin. Vihtominen oli ilman muuta myös suositeltavaa, sillä se kiihdytti verenkiertoa ja sen myötä koivunlehtien pehmentävä vaikutus levisi koko keholle.. Seoksen tuli antaa vaikuttaa puolisen tuntia, minkä jälkeen se huuhdeltiin pois. Kun saunan lämpö oli avannut ihohuokoset, saattoi pula-ajan daami sekoittaa omatekoisen kasvonaamion, jonka ainesosat olivat esimerkiksi munankeltuainen, hiukan porkkanamehua ja kenties tippa saatavilla olevaa öljyä. Toinen suositus oli huuhdella hiukset viileällä vedellä ennen löylyyn menoa, mutta niitä ei saanut pestä kuin vasta löylyttelyjen jälkeen. Iholta suositeltiin kuorimaan kuollut ihosolukko pois joko karkealla suolalla tai paremman puutteessa hiekalla, ja tämäkin toimenpide piti tehdä vasta löylyttelyjen jälkeen. Suomalaiskansalliseen tapaan sauna oli pula-ajan kauneussalonki. SUOMEN HISTORIA 69 Teksti: Annu Susanna Yliluoma Kuvitus: Tero Björklund Kopioi entisajan kauneusvinkit ja säästä! Jo ennen sota-aikaa ja myös sen jälkeen suomalaisnaiset ovat loihtineet kauneustuotteita itse. vedessä ja asetti sen sitten kasvoilleen naamioksi. Koivunlehdissä on toden totta aineita, joilla on ihoa puhdistava ja hoitava vaikutus. Lisäksi hunaja, turve, savi, yrtit ja erilaiset kasviöljyt ovat olleet iät ja ajat keskeisiä kauneudenhoitotuotteita. Lisäksi saunan lämpö kiihdyttää aineenvaihduntaa. Sitten ihoa sopi rauhoittaa omenatai kurkkuviipaleilla. Jo entisaikaan suositeltiin suojaamaan hiukset saunassa esimerkiksi pyyhkeellä. Mikäli pula-ajan leidi halusi erityisen hehkuvan kasvojen ihon, hän pehmitteli koivuvihtaa lämpimässä Vihtominen kiihdyttää verenkiertoa
Sitä voidaan käyttää sellaisenaan esimerkiksi ärtymien, palohaavojen, hyönteisten pistojen ja tuoreiden arpien hoitoon. Pyyhi kasvot ja kaula hunajaveteen kastetulla pumpulitupolla, anna vaikuttaa hetken ja huuhdo pois haalealla vedellä. Sitruuna sisältää paljon C-vitamiinia, joten se supistaa hiussuonia ja parantaa tulehduksia. Nyt voit puhdistaa kasvosi emulsiolla. Hunajalla on antiseptisiä sekä kosteutta sitovia ominaisuuksia. Kovettumavoide Punaiset ja ahavoituneet polvet tai kyynärpäät käsitellään hieromalla niihin iltaisin ensin ihovoidetta ja sitten sitomalla niihin yön ajaksi sitruunaviipaleet esimerkiksi harsokankaan avulla. Huuhtele lopuksi huolellisesti ja säilytä emulsiota välissä jääkaapissa. Puhdistusemulsio Lämmitä puoli teelusikallista hunajaa, kaksi teelusikallista ruokaöljyä ja yksi teelusikallinen tärkkelystä (esimerkiksi maissijauhoja) vesihauteessa koko ajan sekoittaen, kunnes keitos paksunee. Ruusuvesi laitetaan viileään paikkaan asettumaan. Sitruunalla on myös ihoa valkaiseva ja etenkin vaaleiden hiusten kiiltoa lisäävä vaikutus.. Ota keitos pois liedeltä ja lisää kaksi teelusikallista ruusuvettä pisaroittain ja sekoita samalla voimakkaasti niin kauan, että aine on tasaista ja kylmää. Ruusun eteerinen öljy supistaa ihohuokosia, puhdistaa, raikastaa sekä kosteuttaa ja vahvistaa ihoa. Sekoita veteen puoli teelusikallista hunajaa. Käsihaude: Lisää merisuolaa ja sitruunamehua lämpimään veteen ja liota käsiä tovi. Pullota seos keitettyyn lasipulloon. Lisäksi se tasapainottaa ihon happamuutta, silottaa ryppyjä ja uudistaa vanhenevaa ihoa. Anna hautua puoli tuntia, minkä jälkeen vesi siivilöidään kankaan läpi. SUOMEN HISTORIA 70 Raikastava ruusuvesi Kaada kiehuvaa vettä astiaan ruusun terälehtien päälle. Kasvovesi Kiehauta ruokalusikallinen vettä ja anna jäähtyä hetki
Huomattavasti turvallisempi vaihtoehto hiilihangon sijaan oli letittää kosteahkot hiukset yöksi, jolloin ne olivat aamulla säkkärät. Huulipunan korvaaminen pula-aikana kävi varsin loogisesti turvautumalla punaisiin juureksiin tai marjoihin. Oli tosin oltava tarkkana, etteivät hiukset tai kasvot palaneet. Se kuumennettiin takassa tai uunissa, ja kuumalla raudalla sopi loihtia laineet. Aamulla suola tuli harjata pois. SUOMEN HISTORIA 71 Punajuuri ja hiilihanko Kun ihonhuolto oli hoidettu, oli ehostuksen vuoro. Ryppyvoide Sivele kasvojen ryppyisiin kohtiin tuoretta munanvalkuaista, joka saa kuivahtaa aloilleen kovaksi kuoreksi. Kun ”munamaski” pestiin pois haalealla vedellä, iho näytti sileämmältä.. Hieman samaa taktiikkaa jotkut naiset keksivät käyttää, kun posket piti saada äkkiä punertaviksi eli terveenvärisiksi: he nipistelivät poskipäitään. Elvyttävä hiusvesi Mikäli kaljuuntuminen tai hiusten harveneminen uhkasi, tuli hiusten juuria hieroa kerran tai kahdesti viikossa tavallisella keittosuolalla. Kaikkein edullisimmaksi tuli kuitenkin huulten pureskelu, joka sekin punastutti huulet. Kampausta tehtäessä hiilihanko tuli tarpeeseen. Tällöin hierottiin suunnilleen teelusikallinen suolaa päänahkaan illalla, ja koko komeus peitettiin pyyhinliinan sisään yöksi. Hienhajua neutraloiva pesuneste: Kehon epätoivottuja tuoksuja vastaan taisteltiin vaikkapa sekoittamalla haaleaan veteen hiukan etikkaa, jolla kainalot sitten sopi huuhtaista. Lisäksi noki sai kelvata vaikkapa kulmien rajaukseen, ellei muuta ollut saatavilla. Huuliin hierottiin esimerkiksi punajuurta, puolukkaa tai mansikkamehua. Oudolta vaikuttava vinkki selittynee sillä, että suola poistaa iholta kuolleet ihosolut ja vilkastuttaa verenkiertoa, jolloin kuona-aineet poistuvat nopeammin
72 SUOMEN HISTORIA
Höveli pohatta Teksti: Annu Susanna Yliluoma • Kuvat: Sari Mantila TEKI VUOSISADAN PUHALLUKSEN. 73 SUOMEN HISTORIA Pankinjohtaja kavalsi summan, joka vastasi kymmenesosaa Suomen suuriruhtinaskunnan budjetista
joulukuuta 1912 keskellä Tampereen kaupunkia. Pääkonttorissa myhäiltiin, sillä Tampereen sivukonttorin asiakasmäärä kasvoi kasvamistaan, eikä Idman ainakaan yrittänyt hillitä tahtia. Hänestä tuli Yhdyspankin Tampereen-konttorin johtaja jo kolmekymppisenä vuonna 1890. Miljoonien kassavaje Nils Idman oli silti pankinjohtajana tuonkin ajan mittapuun mukaan huomattavan uhkarohkea. Lisäksi varsinaisesta valvonnasta ei voinut puhua, sillä niin sanotut valvojat saattoivat olla samoja henkilöitä, joille lainaa myönnettiin. Jollakin ilveellä hän onnistui YLI LU O M AN TU TKIMU K SE T Teollisuus, pankit ja pankkimiehet olivat luotottaneet toisiaan ristiin, joten vyyhti oli melkoinen.. Tyrmistys oli valtaisa monestakin eri syystä. Luotottaminen oli varsin avokätistä, eikä todellisista vakuuksistakaan pidetty turhan tarkkaa lukua. Idmanin talousrikos lukeutuu epäilemättä yhä tänäkin päivänä merkittävimpiin, mitä yksityinen henkilö on kuunaan Pohjoismaissa tehnyt. Toisekseen kavallettu summa oli ennenkuulumattoman suuri. On huomattava, että kyseisenä ajanjaksona etenkin tekstiiliteollisuus kasvoi rajusti, joten näin ollen Tampere oli SYP:lle merkittävä asemapaikka. Tamperelainen teollisuus, pankit ja pankkimiehet olivat luotottaneet toisiaan ristiin, joten vyyhti oli melkoinen. Tampereen sivukonttorin kassassa oli jatkuvasti miljoonien vaje. Arvostetun seurapiiritaustan lisäksi Nils Idmanin elämä tuntui olevan myös aikuisuudessa yhtä nousukiitoa. Samalla tsaari suostui jopa perheen yhden pojan kummiksi. Talouslehdet sekä muutkin aviisit tiesivät uutisoida, että paikallinen seurapiirielämän keskushahmo ja rahamaailman vaikuttaja pankinjohtaja Nils Idman oli pidätetty 4. Idman tunnettiin myös liikemiehenä, jonka sydämenasia oli esimerkiksi rahoittaa vaikeuksiin joutuneita yrityksiä sekä harjoittaa muutakin hyväntekeväisyyttä. Ensinnäkin Idman tunnettiin kunnianarvoisana herrasmiehenä ja seurapiirielämän avainhahmona, jolla riitti ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa yhteiskunnan jokaisessa kerroksessa. Kuitenkin Idmanilla tuntui olevan kuudes aisti tai ainakin tehokkaat tiedusteluverkostot mitä konttorin tarkastuksiin tuli. Esimerkiksi samalla vakuudella saattoi saada lainaa useampaan kertaan ja monesta eri pankista. SUOMEN HISTORIA 74 Yliluoman tutkimukset Vuonna 1912 tamperelaiset seurapiirit olivat puulla päähän lyötyjä. Tässä sivussa Idmanin omakin omaisuus karttui, mutta pääkonttori tuntui luottavan Idmaniin kuin vuoreen. Kartanon päärakennuksen oli rakennuttanut Karl Idman , joka oli tuolloin senaatin valtiovaraintoimituskunnan kamarikirjuri ja laamanni. Tsaarista veljen kummi Nils Idman perheineen oli syntynyt onnellisten tähtien alla, sillä itse tsaari Aleksanteri II nähtiin Idmanien päivällisvieraana Hatanpään kartanossa 1856
54-vuotiaan Idmanin hyvä onni päättyi kertaheitolla joulukuun 1. Arveltiin, että ex-pankinjohtaja olisi menettänyt osan rahoista keinottelemalla pörssiosakkeilla. Lähdeluettelo. Osa 3. Idmanin tuomion pituus oli lopulta 15 vuotta vankeutta. Sokki oli melkoinen, sillä tappiot vastasivat Yhdyspankin kolmen vuoden tulosta ja kymmentä prosenttia koko Suomen suuriruhtinaskunnan budjetista. Lisäksi hän oli varastanut pankin holvista osakkeita vakuudeksi omille lainoilleen. Kuisma, Markku & Keskisarja, Teemu 2012: Erehtymättömät. Tarkastuksissa selvisi, että Idman oli väärentänyt talletustodistuksiin ja vekseleihin työntekijöidensä ja sukulaistensa nimiä. Tampereella nimittäin uskottiin, että Idman olisi antanut pulassa olevien yritysten tai yksityishenkilöiden lainoille lisää maksuaikaa ja jakaneen suurpääomalta huiputtamiaan rahoja lainoina pienille yrityksille. Toivonen, Timo 2012: "Kauppakadun pankkipuhallus," Tampereen Kauppaseura 1/2012. Tampereen kaupunki. WSOY. Parhaimmillaan kartanon tilukset käsittivät peräti 1 459 hehtaaria maata. Suurta rahakätköä ei koskaan löytynyt, ellei kohtalaisen arvokasta taidekokoelmaa oteta lukuun. päivänä 1912, kun Suomen Yhdyspankin johtokunnan jäsen saapui tarkastusmatkalle Tampereen-konttoriin. Lopuilla hän olisi hankkinut taidetta, elänyt leveästi ja antanut rahaa myös hyväntekeväisyyteen. Idman vapautui vankilasta vuonna 1920 ja asui loppuelämänsä pääosin Tampereella kuolinvuoteensa 1944 saakka. Tässä jutussa käytetään tekijän oikeaa nimeä, koska se on esiintynyt julkisuudessa aikaisemminkin. Romahduksen saivat tuta myös sukulaiset, sillä Hatanpään kartanon omistanut Nils Idmanin veli Fredrik joutui takauksiensa takia myymään kartanon kaupungille. Sotkussa mukana olleiden tamperelaisyhtiöiden pörssikurssit romahtivat, mutta Suomen Yhdyspankki selvisi kuiville ruotsalaisten liikepankkien turvin. Saalis jäi kadoksiin Nils Idman joutui oikeuteen yli 70:stä petoksesta, väärennöksestä ja kavalluksesta. SUOMEN HISTORIA 75 kuulemaan tulossa olevasta tarkastuksesta etukäteen ja paikkaamaan vajeen juuri ajoissa. Tarina suuresta pankkisodasta ja liikepankeista Suomen kohtaloissa 1862–2012. Idmanin oletettua, rikoksilla hankittua omaisuutta etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Jutikkala, Eino 1979: Tampereen historia. Helsinki. Lisäksi rikos on jo yli sata vuotta vanha
Telenius teki kappaleen suomalaisille tutuksi vuonna 1984, mutta laulun tarinan historia ulottuu lähes sadan vuoden taakse. 76 SUOMEN HISTORIA Teksti: Enna Poutiainen, Kuvitus: Sari Mantila Tarina laulun takaa ”Miljoona, miljoona, miljoona ruusua, tuoksua, tuoksua, tuoksua rakkauden”, laulaa Vera Telenius kauniista ensirakkauden muistosta, ruusuista, suloisesta menetyksestä. Miljoona ruusua
Koko ikänsä musiikkia harrastanut Vera vieraili jo 1970-luvulla poikansa Antti Teleniuksen yhtyeen solistina, mutta vasta Miljoonan ruusun myötä Vera lauloi itsensä koko kansan sydämiin. Margarita on kuitenkin vain vierailulla, ja hän palaa Ranskaan vuoden jälkeen. Hän ei saa koskaan tietää, että vielä kerran hänestä tulee yksi Georgian tunnetuimmista taiteilijoista. Vuonna 1982 Alla Pugatšova laulaa venäjäksi miljoonasta ruususta, jotka odottavat ikkunan alla rakastettua, sekä köyhästä taiteilijasta, jonka intohimoinen rakkaus ja elämä muuttuvat romanttisen traagiseksi legendaksi. Alla Pugatšovan laulu kertoo Niko Pirosmanin ja Margaritan lyhyen rakkaustarinan. Sokeutuneen 72-vuotiaan Veran käsissä kappaleesta muotoutuu kertomus kaipuusta menneeseen, nuoruuteen. Osoituksena rakkaudestaan Niko täyttää Margaritan hotellin edustan aukion kukilla – punaisilla ruusuilla, valkoisilla liljoilla, unikoilla ja sireeneillä. Vera ehti saada itselleen tunnustusta, mutta Niko ei tähän ennen kuolemaansa yltänyt. 1950-luvulla Nikosta tehdään elokuva, ja legenda kukkamerestä nousee elämään päädyttyään myös kirjallisuuteen runoilija Andrei Voznesenskin toimesta. Veran ja Nikon tarinat muistuttavat kuitenkin toisiaan. Georgiaan saapuu Ranskasta Margarita , tanssijatar. Hänen oli kuitenkin luovuttava yrityksestään 1960-luvulla näön heikkenemisen vuoksi. Niko on käyttänyt viimeiset rahansa rakkautensa osoittamiseen. Niko Pirosmani työskentelee omistamassaan kaupassa ja vapaa-aikanaan maalaa naisia, lapsia, työmiehiä, kauppiaita, eläimiä ja maisemia. Näkönsä hän menetti lopulta kokonaan. Hän ajautuu yhä syvemmälle köyhyyteen ja joutuu elämään viinikaupan pimeässä alakerrassa maalaten taulujaan. Miljoona ruusua. Vuonna 1912 syntynyt Vera Telenius työskenteli niin rakennustyömailla kuin hevoskuskinakin, kunnes perusti oman pukimotehtaansa Tampereelle. Kaupankäynti sujuu huonosti. Niko ja Margarita tapaavat juhlissa, joissa Margarita tanssii ja laulaa itsensä Nikon sydämeen. Margarita-nimisessä maalauksessa tummahiuksinen nainen seisoo valkoinen leninki yllään ja kimppu kukkia kädessään. Tuskaa ei lauluni soi, vaikka sua saada en voi. Siitä Niko tulee myös elinaikanaan kuuluisaksi, köyhän taiteilijan intohimoisesta rakkaudentunnustuksesta ulkomaalaista kaunotarta kohtaan. 77 SUOMEN HISTORIA Vuosi 1905 Tbilisissä, Georgiassa, kuohuvassa Venäjän keisarikunnassa. Molemmat tekivät kovan ja ankarankin päivätyön ja jättivät jälkipolville kauneutta sekä elämän kokoisia tarinoita. Vera Telenius on poiminut tarinasta kaipuun teeman, ajatuksen yksittäisistä hetkistä, jotka voivat elää ikuisesti. Paljon mä sain kuitenkin, ruusuisen tien muistoihin. Kaksi vuotta Alla Pugatšovan Million alyh roz -kappaleen jälkeen Vera Telenius kääntää sen suomeksi. Miljoona ruusua on syntynyt. 42-vuotias Niko on itseoppinut taiteilija, maanviljelijän nuorena orvoksi jäänyt poika, entinen paimen, konduktööri ja palvelija. Niko elää köyhästi mutta tulee omillaan toimeen. Myös Margarita päätyy kankaalle. Nikon maalauksia kyllä ihaillaan kaukana Moskovassa, mutta omiensa parissa hän ei tunnustusta saa. Niko kuolee köyhänä kellarissa pääsiäistä edeltävänä yönä vuonna 1918
– Meillä olisi tarjolla mielenkiintoinen muinaismuisto. Vuonna 1973 Kekkonen valittiin eduskunnan säätämällä poikkeuslailla neljän vuoden jatkokaudelle. Tällä tavalla politiikkaan turhautumisen kierre on valmis ja nukkuvien puolue saa jälleen uusia jäseniä. Ilmeisesti äänistä maksava luuli saavansa rahoilleen vastinetta ja avoimen valtakirjan omien etujensa ajamiseen. Se liittyy omituisiin menoihin, joilla kansa ennen vanhaan valitsi presidentin.. 18.1.1973 Valtapolitiikassa 70-luku merkitsi vanhenevan presidentti Urho Kekkosen vallan kasvamista ja vaikutusvallan nousua lähes diktatoriseksi. Kaikki ehdokkaat eivät kuitenkaan ota tätä yhtä kirjaimellisesti. Yllä oleva pilakuva liittyy lahjuskohuun, jossa eräässä suomalaisessa pikkukaupungissa mies joutui poliisikuulusteluun äänten ostamisesta tavallisilta kansalaisilta. Politiikan sanotaan olevan yhteisten asioiden hoitamista. Syksyllä 1975 Kekkonen muodosti käytännössä Martti Miettusen hätätilahallituksen suorassa televisiolähetyksessä. SUOMEN HISTORIA 79 20.10.1984 Suurin suomalainen vaalirahakohu syntyi ehdokkaiden tai heidän yhdistystensä saamista hämäräperäisistä rahalahjoituksista. Veikko Vennamo tosin haukkui ”seteliselkärankaisiksi” SMP:stä eroamassa olevia edustajia, jotka äänestivät poikkeuslain puolesta. Jo tuolloin hänen onnistui junailla itsensä sosiaalidemokraattien ja keskustapuolueen ehdokkaaksi vuoden 1978 presidentinvaaleihin. Monen mielestä poikkeuslaille oli omat vahvat perusteensa. Ainakin kansanvalta ohitettiin harkitusti Suomen edun nimissä. Kaksi vuotta myöhemmin Kekkonen oli hajottanut eduskunnan ja isännöi näyttävästi ETYK-kokousta väliaikaisen presidentinhallituksen avustamana. Poliitikot ostavat ääniä harvoin, mutta on sellaistakin tapahtunut. Pilakuvassa vaaliuurnaa ollaan siirtämässä museoon. Äänestäessään parhaana pitämäänsä ehdokasta moni pettyy, koska ei vaalikauden edetessä koekaan saaneensa äänelleen vastinetta. Joutuiko demokratia koko jupakassa hieman lapsipuolen asemaan, kuten pilakuva tahtoo sanoa. Omakin lehmä tuntuu olevan ojassa ja sorkat tiukasti mudassa
SUOMEN HISTORIA 80 Ristikko. SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta
a) jääpallo b) jääkiekko c) jalkapallo 9. a) 1994 b) 2004 c) 2014 2. Mikä seuraavista on Aimo Lahden keksintö. a) Turengissa b) Turussa c) Tuusulassa SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. Oikeat vastaukset visan alla. Se palautettiin Suomelle jo vuonna 1956, mutta mihin vuoteen asti vuokrasopimus alun pitäen oli solmittu. Porkkala vuokrattiin Neuvostoliiton sotilasalueeksi vuonna 1944. Vuonna 1908 kisattiin ensi kerran joukkuepelin Suomen-mestaruudesta. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa EDELLISEN RISTIKON RATKAISU SUOMEN HISTORIA 81 Vastaukset Visa K uv a: S A -kuv a 6. a) Viipurin b) Petsamon c) Turun ja Porin 7. a) Kaj Franck b) Maija Isola c) Tapio Wirkkala 3. Minkä Suomen entisen läänin vaakunassa on kolme halkaistua kalaa. K. Moritzissa 1948 b) Oslossa 1952 c) Cortina d’Ampezzossa 1956 5. Kuka on suunnitellut Koskenkorva-pullon. a) Abloy-lukko b) Suomi-konepistooli c) AIV-rehu 10. Missä valmistetaan Tume-maatalouskoneita. 1. Missä olympiakisoissa naiset hiihtivät ensi kerran. Lydia Wideman-Lehtonen oli maailman ensimmäinen naisten hiihdon olympiavoittaja. a) Katri Helena b) Seija Simola c) Brita Koivunen 8. Missä sijaitsee Isojärven kansallispuisto. 1 a, 2 c, 3 a, 4 b, 5 a, 6 b, 7 c, 8 a, 9 b, 10 a SUOMEN HISTORIA PALVELEE LEHDEN TILAUS Netissä: www.suomenhistoria.fi/ tilaus Sähköpostilla: tilaus@suomenhistoria.fi Puhelimella: 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) OSOITTEEN MUUTOS TAI TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme: puh. Mikä oli peli. Paasikivi b) Aleksis Kivi c) Joel Hallikainen 6. Kuka esittää tunnetuimman version kappaleesta Suklaasydän . a) St. a) J. a) Kuhmoisissa b) Kuusamossa c) Kittilässä 4. Minkä entisen läänin vaakuna?. Millä nimellä Johan Gustaf Hellstén paremmin tunnetaan
Tilauskupongin löydät sivujen 34-35 välistä. numero ilmestyy 2. SUOMEN HISTORIA 82 Jatkoa luvassa... Suomen Historia 2/2015 Kuva: SA-kuva. heinäkuuta 2015 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi. ...Suomen Historian 3
2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Lapsia leikkimässä reimarin päällä Helsingin hylkysaaressa 1930-luvulla K u va : Museo vir as to / merimuseo n kuv ak o ko elma t 83 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Vilskettä Viipurin Tervaniemen uimarannalla 1930-luvulla K u va : Museo vir as to / Heli os O y
numer o • 2/2015 Suomen Historia 2/2015 Hinta 8,90€ 6 414888 002355 1 5 2 800 235 -1 50 2 PAL VKO 2015-27 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi HENKILÖKUVA ALKOHOLILIIKE Pentti Haanpää – kirjailijan elämä Karhuviinalla trokarit kuriin “V uonna 1947 k otimaista eloku va a k ävi k atsoma ss a ennäty kselliset 3 ,6 miljo ona a k atsoja a.“ AJANKUVA Naiset työssä rautateillä MAAMME PUOLUSTAJAT Laguksen taistelija Veikko Punakallio Kultakausi UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ. Kotimaisen elokuvan Suomi-filmi ja filmitähdet 1930–1960-luvuilla Suomen Historian 2