numer o • 3/2015 Suomen Historia 3/2015 Hinta 8,90€ RIKOSTARINA VIIHDE MAAMME PUOLUSTAJAT Kansa täytti tanssilavat Tuhat täpärää tilannetta Vapaudenristin tähden Teuvo Tulion elämä ja elokuvat HENKILÖKUVA ILMAILU Lentokilpailu Suomen ympäri murrosaika Kun konevoima tuli tiloille Maaseudun. 6 414888 002355 1 5 3 800 235 -1 503 PAL VKO 2015-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 3 . Osta museosta tai Museot.fikaupasta. 54€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ ”K erjuu on kiellet ty , mut ta antama sta ei ole lak at tu. ” Ma alais yht eisöss ä oli pitk ät p erint eet k öy häina vusta . Museokortti • museot.fi Yksi vuosi, 200 museota Ett år, 200 museer museot.fi Museokortti Museokortti on lähes 200 museon yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttökerrasta
2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Mattopyykkiä ja leppoisaa kalastusta Helsingissä 1964 83 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Kesämuotia ja kaupungin kahvilakulttuuria Helsingissä 45 vuotta sitten K u va : K ari S an tal a / Leh tikuv a
3 SUOMEN HISTORIA K u va : Reijo K oskinen / Leh tikuv a
Erilaisia vaihtoehtoja tuumaillessa ajatukset kulkivat vuosikymmenien takaisiin kesälomamuistoihin. Kiitos lukijoille kannustavasta palautteesta sekä hyvistä juttutoiveista. numer o • 3/2015 Suomen Historia 3/2015 Hinta 8,90€ RIKOSTARINA VIIHDE MAAMME PUOLUSTAJAT Kansa täytti tanssilavat Tuhat täpärää tilannetta Vapaudenristin tähden Teuvo Tulion elämä ja elokuvat HENKILÖKUVA ILMAILU Lentokilpailu Suomen ympäri murrosaika Kun konevoima tuli tiloille Maaseudun KANNESSA: Mies ja hevonen peltotöissä Korpiselän Ägläjärvellä. 6 414888 002355 1 5 3 800 235 -1 503 PAL VKO 2015-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 3 . SUOMEN HISTORIA 4 Pääkirjoitus 2. Otokset Linnanmäeltä, keskustan kadulta ja mattolaiturilta luovat kiinnostavaa kontrastia maalaistunnelmille. Toivotamme mukavia muistojen täyttämiä lukuhetkiä tuoreen lehden parissa. Aina ei kaupungeista lähdetty maaseudulle lomailemaan, ja monen maalaisen lomamatka kohdistui kaupungin vilinään. Ps. Ajankuva-sivuille poimimme upeita kuvia kesäisestä Helsingistä. Toimituksessa Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Mari Immonen, Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Harri Mustonen, Enna Poutiainen, Jonna Pulkkinen, Aimo Tenni, Pekka Tuomikoski, Susanna Yliluoma Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Tilaajapalvelu Puh. Pieni artikkeli Kastor-hellasta tuo varmasti nostalgisia tunteita pintaan – olihan sellainen monen maalaistuvan muurin vieressä aikoinaan. 54€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ ”K erjuu on kiellet ty , mut ta antama sta ei ole lak at tu. Toimituksen väen yhteystiedot näkyvät sivun oikeassa laidassa, ja lisäksi lehden fb-sivun kautta voi laittaa viestiä. Maaseudun tuoksut, pölyävä hiekkatie, pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ja paljaita jalkoja kutittava ruohikko. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi Museokortti • museot.fi Yksi vuosi, 200 museota Ett år, 200 museer museot.fi Museokortti Museokortti on lähes 200 museon yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttökerrasta. Kesäsiirtolan rannan korviahuumaava loiske ja melu ja hiljaisuuden aikana viereisiin huoneisiin hiipivät koltiaiset. Lapin soita ja erämaita halkovat tiet ja niitä ylittävät porot. (06) 2810 170 Fax (06) 2810 112 Toimitusjohtaja Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 K annen kuv a: Leh tikuv a K u va : K uv al ähd e. Osta museosta tai Museot.fikaupasta. Hiipuvan nuotion käry ja telttaan pyrkivät itikat pohjoisen leirintäalueella. ” Ma alais yht eisöss ä oli pitk ät p erint eet k öy häina vusta . heinäkuuta 2015 Suomen Historia 3/2015 Ne kuumat kesäpäivät Tämän numeron ilmestyessä suuri osa suomalaisista on kesälomalla – allekirjoittanut mukaan lukien. Osa lomalaisista aikatauluttaa lomapäivänsä tarkkaan jo hyvissä ajoin. Kansikuva-artikkelia lähdettiin työstämään maaseudun kehityksen näkökulmasta käsin, toisessa laajassa artikkelissa heittäydytään lavatanssien pyörteisiin, ja henkilökuva vie lukijan heinälatoromantiikan kekisjänä pidetyn ohjaaja Teuvo Tulion elämän ja elokuvien vaiheisiin. Me toimituksessa tuumimme, että kesänumeron kansien välissä saisi olla jotakin, joka veisi ajatukset noihin lapsuuden kesiin. Itse lukeudun niihin, joilla ei ole vielä lomaa edeltävällä viikolla suunnitelmia edes siitä, jäisikö perheen kanssa kotiin laiskottelemaan vai lähtisikö matkalle. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Postiosoite Suomen Historia PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Kehuja, kritiikkiä ja vinkkejä kannattaa antaa jatkossakin
5 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Railakas vapaapäivä Linnanmäen huvipuistossa kesällä 1975 K u va : M at ti Bjö rkman / Leh tikuv a
Teuvo Tulio s. Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 3. 38 Silmästä silmään Pentti Pasonen lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena jatkosotaan. 1950-luvulla tanssilavoja löytyi lähes joka kolkasta ja iskelmätähdet kiersivät ympäri Suomea viihdyttämässä tanssikansaa. SUOMEN HISTORIA 6 14 Kohti modernia maataloutta Maatalouden modernisoitumisessa otettiin suuri harppaus 1800–1900-lukujen taitteessa. 56 Mies joka keksi heinäkasan Latvialaissyntyinen elokuvaohjaaja Teuvo Tulio näki suoraan suomalaisen romantiikankaipuun sydämeen. Vielä siviilissäkin hän tappeli monen miehen kaatanutta vihollista vastaan. 56 Kun karjatalous laajeni ja rehuntuotanto lisääntyi, ei niittyjä ja peltoja enää eroteltu tiukasti toisistaan. Tutustumme myös Tulion työja elämänkumppaniin, 100-vuotisjuhliaan viettävään Regina Linnanheimoon. numero Suomen Historia 3/2015 Elokuva oli minulle haaste, kiihottava haaste. Yksi kone tuhoutui, ja useita potkureita vioittui kevätsohjossa, mutta lentäjät taistelivat sinnikkäästi voitosta. Nuorukainen selvisi kuin ihmeen kaupalla monista väijytyksistä ja taisteluista. 14 Kuva: SA-kuva Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa. 26 Tanssikansa Suomen noustua jaloilleen sodasta kansa laittoi jalalla koreasti. Tuolloin uudet maatalouskoneet ilmestyivät suomalaisille pelloille ja siirryttiin vuoroviljelyyn. 46 Suomen ympärilentokilpailu 1922 Ilmailuvoimien järjestämä Suomen ensimmäinen matkalentokilpailu 1922 oli päättyä katastrofiin
76 Kolikot talteen Suomalainen MK-Tuote valmisti muovisia säästölippaita pankeille ja jopa itselleen Walt Disneylle. 80 Sanaristikko ja tietovisa 13 Köh ja maiskis! Ilman yskää ja etenkin sen lääkintää emme olisi päässeet salmiakin makuun. 26 Kun tanssikielto sodan jälkeen kumottiin, rauhan ja vapauden riemu purkautui rytmin pyörteissä. 71 Kaikkein suomalaisin kaappi Astiankuivauskaappi on meillä hyvin yleinen mutta maailmalla miltei täysin tuntematon ilmiö. Jäljet johtavat sotatantereelle. 70 Kadonnut kylpylä Kupittaan lähde on ollut paikka, jonne ihmiset tulivat terveyden toivossa. 54 Tuokiokuvia Sota-ajan leppoisampi puoli näkyy kahdessa tuokiokuvassa: Poikia pärekattoa tekemässä ja Luotsivanhus. 24 Joka emännän unelma Kastor-hella esiteltiin Viipurin maatalousnäyttelyssä 1932. 78 Parhaat Suomalaiset Kari Suomalaisen pilapiirroksissa huomataan, että luottamus on helposti hupeneva luonnonvara. 66 Pula-aika Puhtaus on tiukan paikan tullen enemmän kuin puoli ruokaa. Toistuvat Artikkelit Serkun kanssa mentiin tansseihin kävellen ja takaisin päin päästiin poikien tarakalla. Tanssikansa s. 72 Rikostarina Kannessa Vapaaehtoisena talvisodassa palvellut ruotsalaismies löydetään kuolleena kotoaan Tukholmassa. 34 Alkoholi kansan parantajana Alkoholilla on maassamme parannettu synnytystuskia, pahoinvointia, haavoja ja jopa alkoholismia. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Uutisia ja erikoisuuksia historiasta 44 Sodan hetkiä Suurelta osin mereen rajoittuvan tuhansien järvien maan puolustuksessa vesireittejä pitkin kuljetetaan miehiä, varusteita ja suurempaa kalustoa. 46 Kuva: Lehtikuva. 22 Kiertolaiselämää Maaseutuyhteisöissä paikkakunnalta toiselle vaeltava väki oli yleinen näky 1960-luvulle saakka. 72 Tämä messinkivahvisteinen puupotkuri pyöritti luutnantti Könnin ja vääpeli Haijalan voittoon lentokisassa vuonna 1922. 26 66 SUOMEN HISTORIA Teksti: Annu Susanna Yliluoma Kuvitus: Sari Mantila Talvisodan kunniamerkki näyttelee merkittävää roolia Tukholman henkirikosmysteerissä
Näyttely rakentuu kymmenen kertojan tarinan ympärille, ja kaikki kertojat ovat todellisia henkilöitä. 100 vuotta sitten 50 vuotta sitten ROLLING STONES käynnisti kesällä 1965 Euroopan kiertueensa. Kirjailijana Polva tunnetaan parhaiten Tiina-tyttökirjoistaan, mutta hän julkaisi myös muita lastenja nuortenkirjoja, romaaneja sekä muistelmia. Lennätinpostia Kuva: Hugo Simberg: Lammastyttö, 1913 K uv a: Leh tikuv a KIRJAILIJA ANNI POLVAN SYNTYMÄSTÄ tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Hilma on yksi Avojaloin . 10 elämää Karjalan Kannaksella -näyttelyn päähenkilöistä. Elämäntarinoihin voi näyttelyssä tutustua taideteosten, esineiden, valokuvien, äänen ja sanojen kautta. Hän oli kesätyössä Niemenlautassa, ei suinkaan lammaspaimenena vaan lapsenlikkana. Keväällä 2015 Lappeenrannan Linnoituksen museoissa astutaan avojaloin Karjalankannakselle. Hänen kirjojaan on painettu kaikkiaan yli 2 680 000 kappaletta. Museot sijaitsevat Lappeenrannan linnoituksessa. Tällä kertaa esiintymispaikkana toimi Yyterin hiekkarantojen sijaan Helsingin Olympiastadion. SUOMEN HISTORIA 8 Koonneet: Mika Rassi ja Mari Immonen Avojaloin – 10 elämää Karjalan Kannaksella Lammastytöllä on paljaat jalat. K uv a: Leh tikuv a. Jalkapohjiensa läpi hän tuntee kotikontunsa Viipurinlahden rannikon Säkkijärven raitit mutta myös työpaikkansa Niemenlautan kartanon hiekkapihat ja auringon kuumentamat kalliot. Kesällä 1913 Hilma huolehti taiteilija Hugo Simbergin esikoispojasta Tomista , joka oli vasta alle kaksivuotias. Samalla kiertueella yhtye esiintyi myös ensi kertaa Suomessa, Yyterin juhannusjuhlissa. Avojaloin – 10 elämää Karjalan Kannaksella -näyttely Etelä-Karjalan museossa ja taidemuseossa 26.4.2015– 10.1.2016. Viittä vuotta myöhemmin Rolling Stones saapui uudelleen Suomeen. Anni Polviander (os. Heinonen) syntyi vuonna 1915 Pietarissa rautatieläisperheeseen. Lammastytön nimi on Hilma Ylä-Outinen . Kaksitoistavuotiaalla Hilmalla oli vastuullinen työ: saaristossa pikkulapsia pitää vahtia tarkasti, sillä meri on vastassa joka puolella
Pitkän uran radiossa tehnyt Pentti Kemppainen esittelee kirjassaan kaupallisen radion kamppailua olemassaolosta. Riimut olivat kirjainmerkkejä, joita käytettiin 1000-luvun alussa ennen latinalaisten kirjainten käyttöönottoa. Viestejä viikingeiltä. Europa Nostra Finlandin hallitus pitää Malmin lentoasemaa kansainvälisesti merkittävänä kulttuuriperintökohteena, joka on ainutlaatuinen modernistista arkkitehtuuria edustava kokonaisuus. SKS. Into. Nykyisin lentokentän liikenne koostuu täysin koulutuslennoista sekä yleisilmailusta. Uutuuskirja esittelee suomalaisia riimulöytöjä sekä kertoo laajemmin riimukirjoituksista ja riimutaiteilijoista Pohjoismaiden historiassa. Kemppainen, Pentti 2015: Radio kuuluu kaikille! – Kaupallisen radion historia Suomessa. Lukuvinkkejä Helsinki-Malmin lentokenttä on Suomen uhanalaisin kulttuuriperintökohde Helsinki-Malmin lentoasema on valittu 11 ehdokkaan joukosta Suomen uhanalaisimmaksi kulttuuriperintökohteeksi. Helsinki-Malmin lentokentän säilymisen suurimpana uhkana pidetään samalle alueella suunnitteilla olevaa asuinlähiötä.. Valinnan teki Europa Nostra Finland, joka on 42 maassa toimivan kulttuuriperintöjärjestö Europa Nostran Suomen paikallisyhdistys. Oja, Heikki 2015: Riimut. Teoksessa käydään läpi monia mielenkiintoisia vaiheita, jotka johtivat lopulta ensimmäisen kaupallisen radiokanavan paikallisradio Lakeuden perustamiseen 1980-luvulla. Yleisradiolla oli pitkään yksinoikeus maamme radiolähetyksiin, mutta muitakin halukkaita radioaalloille oli. Helsinki. 1930-luvulla valmistuneen Helsinki-Malmin asema Suomen päälentoasemana päättyi Helsinki-Vantaan lentokentän valmistumisen jälkeen vuonna 1953. Professori Heikki Ojan kirja on ensimmäinen suomalainen perusteos riimukirjoitusten maailmasta. KAUPALLISEN RADION KAMPPAILU. Helsinki. SUOMEN HISTORIA 9 VIESTEJÄ VIIKINGEILTÄ
Valintaperusteissa museo sai kiitosta toimintansa rohkeasta uudistamisesta taidekokoelman perustajan vuorineuvos Gösta Serlachiuksen (1876–1942) näkemyksiä kunnioittaen. Risteilymatkustuksen historiaa -näyttely on osa Trafiikkimuseot ry:n valtakunnallista verkostonäyttelyiden sarjaa, jossa kuvataan jälleenrakennuskauden liikenneja viestintähistorian ilmiöitä. Taidemuseo Gösta esittelee vierailijoille niin Suomen taiteen klassikoita kuin myös nykytaidetta sekä teemanäyttelyitä. Merikeskus Forum Marinum esittelee uudessa näyttelyssään suomalaisen risteilymatkustuksen historiaa. 1960-luvulla tulivat markkinoille edulliset Ruotsin-risteilyt, ja näin risteilymatkustuksesta tuli vähitellen koko kansan suosima huvi. Usein käytössä oli jokin kotimaisista matkustajalaivoista, joka otettiin muutamaksi päiväksi eri reitille. Suomalaiset ovat risteilleet merellä 1920-luvulta lähtien, jolloin järjestettiin ensimmäisiä Itämeren seuramatkoja muun muassa Tukholmaan, Visbyhyn ja Tallinnaan. Kaikki laivaan! 107-vuotias sotaveteraani sai ensimmäisen kunniamerkkinsä Sotaveteraaniliiton vanhimmalle jäsenelle sotaveteraani Toivo Rantalalle luovutettiin 8. Kuva: Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi Forum Marinumin risteilynäyttelyssä kuljetaan ensimmäisistä yläluokan seuramatkoista 1970-luvun massaristeilyjen kautta nykyiseen risteilykulttuuriin. toukokuuta Tasavallan presidentin myöntämä SVR M1 -kunniamerkki Kouvolan Elimäellä. Vielä 1950-luvulle saakka risteilymatkustusta leimasi elitistisyys, sillä vain hyväosaisilla oli mahdollisuus matkailuun. Luovuttajina olivat liiton nuorin kannattajajäsen, 11-vuotias taipalsaarelainen Eelioliver Mayele , Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja Toivo Hartikainen ja liiton toiminnanjohtaja Markku Seppä .. Risteilymatkustuksen historiaa -näyttely Forum Marinumissa Turussa 25.4.2015–10.1.2016. Suomi liikkeelle 1945–1975. SUOMEN HISTORIA 10 Lennätinpostia Vuoden museoksi valittiin Serlachiusmuseo Gösta Mänttä-Vilppulassa sijaitsevalle Serlachius-museo Göstalle myönnettiin Vuoden museo -palkinto toukokuussa pidetyssä Museogaalassa
SUOMEN HISTORIA 11 Matkailu-ohjeita Suomessa I, 1887 Wiipurista Saimaan kanavan kautta Imatralle ja Lappeenrantaan Laivamatka Wiipurista Saimaan kanavan kautta Lauritsalaan (ja siitä Lappeenrantaan) on epäilemättä kauneimpia matkustuksia, mitä tehdä voi, ja vetää vertoja mille muulle ylistetylle kanavamatkalle tahansa muualla maailmassa. […] Ja sitä paitsi voi päästä Joensuulaisilla höyrylaivoilla Joensuu, Wäinämöinen, Kaleva ja Salama, joista kukin kuukausittain määräpäivinä kulkevat Pietarin ja Joensuun väliä. Amurin työläismuseokortteli täyttää 40 vuotta Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta Tampereen Amurissa sijaitsevan työläismuseokorttelin avaamisesta yleisölle. Yksi puutalokortteli päätettiin kuitenkin säilyttää muistoksi alueen työväestön asumisesta. Vaikkapa nuo monet (28) sulkulaitokset viivyttävätkin kulkua melkoisen kauan (noin 12 tuntia), niin tarjoo se pianpa loputtoman sarjan viehättäviä maisemia ja kuitenkin niin paljo vaihtelua, että se – kauniilla ilmalla – ei voi ketään väsyttää. Vuonna 1865 avattu Saimaan kanava oli matkailijoiden suosiossa jo pian valmistumisensa jälkeen. Elomaa-Krapu, Minna 2015: Hoitamisen halusta ja velvollisuuden tunnosta – lääkintälottien kokemukset koulutuksesta ja hoitotyöstä Suomen sodissa vuosina 1939–1945 . Amurin puutalokorttelin rakentaminen alkoi 1860-luvulla, kun kasvava työväestö tarvitsi asuntoja. Historian lehdiltä Tarkennus tsaarin vierailuun Lukijamme Timo Kouki huomautti meille viime numeron Lennätinpostia-palstalla olleesta harhaanjohtavasta tiedosta. Kiitos Timolle aiheellisesta tarkennuksesta. Kanavan ympäristöä rakennettiin viihtyisämmäksi matkailijoita silmällä pitäen, ja laivamatkustajat saivatkin reitin varrella ihailla nurmikenttiä, istutuksia, katoksia ja muistomerkkejä. Tilaisuutta kulkemaan koko tämän pitkän kanavan läpi löytyy melkeinpä joka päivä, nuo Wiipurin ja Kuopion välillä kulkevat laivat Konkordia, Ainamo, Savotar ja Ansio kun näet säännöllisesti lähtevät. Tampereen yliopisto. Työläiskorttelin olemassaoloa ei voida pitää itsestäänselvyytenä, sillä 1960-luvulla alueen vanha puurakennuskanta sai suurimmaksi osaksi väistyä kerrostalorakentamisen tieltä. Saimaan järvialueelta Viipurin kautta Suomenlahdelle johtavan kanavan kautta alukset kulkivat Viipuriin ja Pietariin sekä muihin Itämeren kaupunkeihin. Haastattelujen kautta väitöskirjassa tuodaan esille lääkintälottien kokemuksia hoitotyöstä sodanajan ankarissa olosuhteissa. Nähtävillä on myös muun muassa 1900-luvun alun suutarinverstas ja 1940-luvun paperi-ja lyhyttavarakauppa.. Vuonna 1887 Suomen matkailija-yhdistys kuvaili opaskirjasessaan höyrylaivamatkaa Viipurista Imatralle ja Lappeenrantaan. Tutkimustaan varten Elomaa-Krapu on haastatellut 16 lääkintälottana toiminutta henkilöä. Väitöskirja lääkintälottien sotakokemuksista Minna Elomaa-Krapun hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastelee lääkintälottien kokemuksia koulutuksestaan sekä hoitotyöstä talvija jatkosodan aikana. Amurin työläiskorttelimuseossa voi tutustua työväestön asuinoloihin eri vuosikymmenillä aina 1800-luvun lopulta 1970-luvulle. "100 vuotta sitten"-pikkujutussa kerrottiin tsaari Nikolai II:n vierailusta Helsingissä vuonna 1915 ja väitettiin, että kyseessä olisi ollut tsaarin ainoa vierailu Suomen suuriruhtinaskunnassa. Tuolloin tsaari teki tosin ainoan virallisen vierailunsa Suomeen, mutta epävirallisissa merkeissä hän matkusti Suomessa paljonkin, esimerkiksi metsästysreissuilla ja kesänvietossa Virolahdella. Tennismailan varteenkin tsaari täällä ennätti
1980-luvulla palveluala ja kauppa ohittivat teollisuuden väestön pääelinkeinona. Tilastokeskus. Weilin+Göös. SUOMEN HISTORIA 12 Lennätinpostia Kuisma, Markku 2008: ”YYA-Suomesta Euroopan Unioniin.” Teoksessa Suomalaisen arjen historia. Tilastot osoittavat, että 1900-luvun kuluessa maamme elinkeinorakenne on kokenut valtavan muutoksen suomalaisten siirryttyä peltotöistä palveluja teollisuusyhteiskuntaan. 1 000 000 1950 1960 1970 1980 1990 750 000 500 000 250 000 2000 Maaja metsätalous Teollisuus Kauppa Palvelut Palvelualoista kehittyi vuosien 1950–2000 välisenä aikana työtä tekevien suomalaisten yleisin elinkeino.. Kun maatalous menetti asemansa elinkeinona, neljännes väestöstä työskenteli teollisuudessa. Vuonna 1950 Suomi oli maatalousyhteiskunta ja 46 prosenttia väestöstä sai toimeentulonsa maa-ja metsätaloudesta. Suomen tilastollinen vuosikirja: 1955, 1962, 1997, 2003. 1990-luvulle tultaessa palvelut (27 %) ja kauppa (26 %) nousivat teollisuuden ohitse. Vuonna 1975 maaja metsätalouden parissa työskenteleviä oli 15 prosenttia, ja vuonna 2000 vastaava luku oli enää 5 prosenttia. Lähdeluettelo VÄESTÖN ELINKEINOT 1950–2000 Tilastokeskus on koonnut tietoa väestön harjoittamista elinkeinoista läpi 1900-luvun. Maaltamuutto koski 1960-luvulla lähes miljoonaa ihmistä, mikä tarkoitti suurta muutosta suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös koulutuksen mahdollistama sosiaalinen nousu houkutteli nuoria taajamiin. Vaikka tilastoja väestön elinkeinoista löytyy jo 1900-luvun alkupuolelta, aloitetaan tarkastelu vuodesta 1950, jolloin vakiintuivat nykyiset tilastoinnissa käytetyt elinkeinoryhmät. Hyvinvoinnin Suomi. Alkoi suuri muuttoliike maaseudulta ja syrjäseuduilta kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Suomessa elettiin pitkään agraariyhteiskunnassa ja moderniin teollisuusja palveluyhteiskuntaan siirryttiin muita johtavia länsimaita myöhemmin, mutta sitäkin nopeammalla tahdilla. K uv a: S A -kuv a Vuonna 1950 väestöstä 46 % sai toimeentulonsa maa-ja metsätaloudesta. Vuosien 1950–2000 välisenä aikana valtaosa suomalaisista työskenteli maaja metsätalouden, teollisuuden, kaupan tai palvelualojen parissa. Helsinki. Maaseudulla syntyneen suuren ikäluokan tullessa työikään ei modernisoitunut maatalous eikä koneellistunut metsätalous tarvinneet enää työvoimaa samassa määrin kuin ennen. Seuraavalla vuosikymmenellä suomalainen elinkeinorakenne koki nopean suunnanmuutoksen. Muita tilastoituja elinkeinoja olivat rakentaminen, liikenne sekä niin sanotut muut ammatit
Salmiakilla on nimittäin suolapitoisuutensa vuoksi verenpainetta nostattava vaikutus. Voittokulku sodan jälkeen 1940-luvulla salmiakin – kuten kaikkien makeisten – valmistusta haittasi merkittävästi toinen maailmansota sekä siitä johtuva sokerija elintarvikepula. Tuolloinhan salmiakkia ei ollut saatavana. Teksti: Annu Susanna Yliluoma Kuvitus: Sari Mantila Köh ja maiskis! Suomalainen salmiakkihimo herää Ilman yskää ja etenkin sen lääkintää emme olisi päässeet salmiakin makuun. Pastilleja ja jauhetta Sen lisäksi, että apteekkarit älysivät sekoitella yskänlääkemikstuuraa, he alkoivat valmistaa myös salmiakkipastilleja. Todennäköisempi selitys on, että Suomessa ja Pohjoismaissa on jo pitkään ollut tarjolla erilaisia salmiakkimakeisia, joten kyseisten maiden lapset ovat jo pieninä totutelleet salmiakin makuun. Joka tapauksessa vuosisadan vaihteen nousevat sukupolvet pääsivät salmiakin makuun ja alkoivat mitä ilmeisimmin mieltyä siihen. Ainakin Hollannin ja muiden Pohjoismaiden osalta salmiakilla on samankaltainen alkuhistoria kuin Suomessa. Salmiakin menestystarina on jatkunut meidän päiviimme asti, jos kohta se rajoittuu maantieteellisesti lähinnä Pohjoismaihin, Hollantiin, Grönlantiin ja Pohjois-Saksaan. TIESITKÖ. Salmiakki on käyttökelpoinen ainesosa etenkin yskänlääkkeessä, sillä se tekee sitkeän liman juoksevammaksi, jolloin potilaan on helpompi yskiä lima pois. Yleisimmin vinoneliön muotoisina makeisina myyty ”apteekin salmiakki” on yhä käsite ainakin keski-iän saavuttaneille suomalaisille. Niinpä makeistehtaat ottivat asiasta vaarin ja ryhtyivät valmistamaan teollista lakritsia 1920-luvulla ja salmiakkia heti seuraavalla vuosikymmenellä. Lisäksi apteekeissa tehtailtiin myös salmiakkijauhetta, mutta tämä herkku poistui apteekkien valikoimista 1980-luvulla, koska terveysviranomaiset alkoivat pitää salmiakkijauhetta epäterveellisenä. Köh ja maiskis! Ammoniumkloridi oli alkujaan osa yskänlääkemikstuuraa. Suomalaisten on kiittäminen kansallisherkustaan entisajan apteekkareiden luovuutta. Miellyttävänä sivutuotteena saadaan aikaan ainakin pohjoismaalaisia makunystyröitä hivelevä maku. He keksivät käyttää salmiakkia eli ammoniumkloridilla (NH4Cl) maustettua lakritsia lääkkeenä. Näin ollen salmiakin rajoittunut suosio selittyisi kulttuurillisilla tekijöillä, eli lapsi tottuu ja mieltyy oman kulttuuripiirinsä makuihin. 13 SUOMEN HISTORIA. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, selittyykö salmiakin suosio edellä mainituissa maissa pelkästään sen lääketaustalla. Salmiakki ei houkuttele juuri muita kuin pohjoismaalaisia, hollantilaisia ja grönlantilaisia. Erikoinen herkku. Sodan päätyttyä makeistuotanto alkoi elpyä vasta 1950-luvulla, kun säännöstely voitiin purkaa ja sokerin saanti helpottui. Tätä katsantokantaa tukee myös havainto, että sotavuosina lapsia olleet suomalaiset eivät yleensä pidä salmiakista. Esimerkiksi Fazerin Salmiakki tuli jälleen myytiin, ja seuraavalla vuosikymmenellä kansallismakeisemme tarjonta laajeni monilla uusilla merkeillä sitä mukaa, kun kysyntä kasvoi
14 SUOMEN HISTORIA PELTOTÖISSÄ Hevoset vetävät jousiäestä Iitin Myllylän kylässä vuonna 1926.
Tuolloin uudet maatalouskoneet ilmestyivät suomalaisille pelloille ja siirryttiin vuoroviljelyyn. Suurin osa koneista oli ihmistai hevosvoimalla toimivia, mutta vuosisadan lopulla myös ensimmäiset höyrykoneet tekivät tuloaan.. 15 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Museovirasto Kohti modernia maataloutta Maatalouden modernisoitumisessa otettiin suuri harppaus 1800–1900-lukujen taitteessa
Heinän peltoviljely, raudasta valmistettujen työkalujen kuten auran, äkeen tai niittokoneen käyttö sekä rukiin niitto muulla välineellä kuin sirpillä aiheuttivat närästystä erityisesti vanhemmassa väestössä. Vaikka vuosisadan lopulla maata viljeltiin vielä pääosin perinteisin tavoin, ennakkoluulottomimmat talonpojat kokeilivat jo 1880-luvulla uusia viljelymenetelmiä. Niittokoneen uskottiin puolestaan turmelevan heinän juuret niin, ettei jälkikasvua saataisi. Kylvökone alkoi levitä Etelä-Suomessa 1900-luvun alussa. Osa maanviljelijöistä suhtautui hyvin epäilevästi tekniikan kehitykseen, ja uusien maatalousvälineiden uskottiin jopa pilaavan koko pellon. Esimerkiksi painavan rauta-auran ajateltiin repivän pellon kelvottomaksi. Kun maitotalous oli vakiintunut, modernit välineet saivat silläkin saralla omat epäilijänsä. Joillakin paikkakunnilla perinteiset maanviljelytavat ja -välineet saattoivat olla käytössä pitkäänkin. Uusien maatalousvälineiden käyttöönoton vastustajat toivat esille pelkonsa peltomaan turmeltumisesta. Maatalous modernisoitui vaihtelevassa tahdissa eri puolella Suomea. Maatalouden kehitys Kun uudet menetelmät olivat osoittautuneet toimiviksi, epäilijöiden soraäänet vähitellen hiljenivät. SUOMEN HISTORIA 16 Suomen maatalous uudistui 1800ja 1900-luvun vaihteessa, kun perinteisistä viljelemistavoista siirryttiin uudenaikaisiin välineisiin ja menetelmiin. Pelkoa ja epäluuloa Maatalouden modernisoituminen ja uusien välineiden käyttöönotto ei saanut kaikkialla lämmintä vastaanottoa. 1910-luvulla uudenaikaiset viljelytavat ja työvälineet olivat jo yleistyneet. 1860-luvulle saakka Suomen maatalous oli viljatalousvaltaista, mutta vähitellen myös karjankasvatuksen rooli alkoi kasvaa. Karjatalouden laajetessa ja rehutuotannon lisääntyessä tarvittiin uudenlaisia vuoroviljelymenetelmiä sekä työvälineitä. He uskoivat esimerkiksi koneella kuoritun maidon aiheuttavan nauttijalleen keuhkotaudin. Isäntä kylvää koneella tyttären lykkiessä pientareita Iitissä vuonna 1926.. Aiemmin pellot ja niityt oli pidetty tiukasti erillään toisistaan, mutta vuoroviljelyn myötä peltovainioilla ryhdyttiin kasvattamaan viljan lisäksi myös muita kasvilajeja. Perinteisten työmenetelmien hylkääminen koettiin loukkaukseksi luonnonjärjestystä ja esi-isien elämäntyötä kohtaan. Vanhat puiset maataloustarvikkeet saivat väistyä tehdasvalmisteisten ja rautarakenteisten välineiden tieltä
Kuvassa Esa-puimakone auttamassa viljanpuinnissa Kuolemajärvellä 1930-luvulla. Rauta-auran käyttö edellytti kuitenkin ojittamista sekä kivien raivaamista pelloilta. Rautaiset maanmuokkausPuimakoneen käyttö vähensi merkittävästi työmäärää käsin suoritettuun puintiin verrattuna. Tämä tarkoitti, että talon naiset hoitivat myös joitakin perinteisesti miesten tehtäviksi katsottuja askareita. Karjatalouden menestyessä tilat saivat tuloja, joilla uusia koneita voitiin ostaa. 1890-luvulla myös koneiden hinnat lähtivät laskuun, mikä aiempaa enemmän kannusti uudenaikaisten maatalouskoneiden hankintaan. Työvoima kallistuu, koneet halpenevat 1800-luvun lopulla oli maaseudulla vielä saatavilla edullista työvoimaa. Tämä nopeutti osaltaan miestyövoimaa säästäneiden uusien koneiden käyttöä. Kääntöaurat käänsivät maata tehokkaammin kynnettäessä ja tekivät siitä kuohkeampaa kuin aiemmat käytössä olleet auramallit. Vuosisadan vaihteessa maataloustyöväestön palkkakustannukset alkoivat kuitenkin nousta. 1900-luvulla maataloudesta tuli aiempaa perhekeskeisempää. Uudet työvälineet muuttivat aiempaa työnjakoa sukupuolten välillä. Esimerkiksi osassa maassa äestäminen oli perinteisesti kuulunut naisten töihin, mutta uusien raudasta valmistettujen äkeiden myötä se siirtyi miesten tehtäväksi. Viipurin läänin alueella ja sen läheisyydessä esimerkiksi rullaäes tunnettiin nimellä peltopiru. SUOMEN HISTORIA 17 Peloista ja epäluuloista huolimatta uudistukset levisivät maaseudulla. Ne mahdollistivat maanmuokkaamisen syvemmältä sekä kovapintaisilla kedoilla ja nurmilla. Kohti koneistuvaa maataloutta Uusista maatalousvälineistä ensimmäiseksi tulivat käyttöön raudasta valmistetut kääntöaurat. Vanhat uskomukset ja epäluulo koneita kohtaan saattoivat kuitenkin ilmetä työvälineiden ja -koneiden kutsumanimissä. Esa-puimakonetta mainostettiin aikanaan ”edistyväin maanviljelijäin puimakoneeksi.”. Kun uudet menetelmät olivat osoittautuneet toimiviksi, epäilijöiden soraäänet hiljenivät vähitellen. Työväen palkkojen noustessa tilan perheenjäsenet pyrkivät hoitamaan talon työt mahdollisimman itsenäisesti
Viipurin läänin alueella ja sen läheisyydessä rullaäes tunnettiin peltopiruna.. Vuonna 1910 puimakoneita oli maassamme lähes 30 000 ja kymmenen vuotta myöhemmin jo runsaat 43 000. Vuonna 1900 Hämeen läänin Maanviljelysseuran kokouksessa Lahdessa esiteltiin Pyhäniemen kartanon omistajan C. Puimakoneiden jälkeen maatalouden käyttöön tulivat niitto-, kylvöja haravakoneet. Höyrykoneet olivat usein suurtilojen omaisuutta tai yhteisin varoin hankittuja kuten monet muutkin kalliit maatalouskoneet. Yksi maatalouden ensimmäisistä varsinaisista koneista oli puimakone. Höyryauran työteho osoittautui heikokRautarunkoinen rullaäes. Tämä Fowlerin höyryauraksi kutsuttu kone oli tuolloin ainoa lajiaan Suomessa. Collinin höyryaura. Puimakoneet olivat paikallaan työskenteleviä koneita, jotka irrottivat jyvät tähkästä. O. Koneasiamiehet kiertelivät maakunnissa esittelemässä konekauppojen kuvitettuja luetteloita. Höyrykoneet toimivat alkuvaiheessa esimerkiksi puimakoneen pyörittäjinä hevosvoiman sijaan. Niittokoneesta tuli pian maamme yleisin maanviljelyskone ja vuonna 1910 niitä oli käytössä jo 57 000. Ajalle tyypillistä oli myös se, että myyjät tulivat maanviljelijöiden luo. Collin oli hankkinut höyryauran kartanoon vuonna 1898. Hevoskiertoiset maatalouskoneet toimivat vetojuhtina käytettyjen hevosten kulkiessa ympyränmuotoista rataa. Samalla hevoset pyörittivät keskellä olevaa akselia, josta tämä liike siirrettiin pyöräparien kautta itse koneeseen. Pääosa puimakoneista oli hevoskiertoisia, sillä konevoiman yleistymistä saatiin vielä odottaa. Tampereen maatalousnäyttelyssä vuonna 1922 esiteltiin muun muassa kotimaiset Kullervoja Sampo-puimakoneet, joista ensiksi mainittuja valmisti Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas ja jälkimmäisiä Porin Konepaja. Varhaisimmat puimakoneet yleistyivät jo 1800-luvun lopulla, mikä käynnisti myös niiden kotimaisen tuotannon. Pellolla liikkuvat puimurit, jotka leikkaavat viljan, erottelevat jyvät ja silppuavat leikkuujätteet, yleistyivät vasta myöhemmin. Osuuskauppaliikkeen voimistuttua koneasiamiesten määrä väheni. 1900-luvun alun maatalouskonekaupalle oli tunnusomaista konemerkkien ja valmistajien runsaus. Konevoimaa Uusi voimanlähde, höyryvoima, lisäsi maatalouskoneiden tehoa huomattavasti. SUOMEN HISTORIA 18 välineet olivat aluksi kalliita, mutta pian niiden hinta halpeni ja yhä useammalla oli varaa hankkia sellainen. 1800-luvun lopulla höyryvoimalla käyneet koneet olivat vielä harvinaisuuksia, mutta ennen ensimmäistä maailmansotaa höyrykoneista oli hyvää vauhtia kehittymässä yksi maatalouden tärkeimmistä voimanlähteistä
si, sillä sen käyttämiseen tarvittiin kaksi hevosta ja 5–6 miestä eikä se nopeuttanut merkittävästi työntekoa. Useimmat varhaisimmista 1920-luvun traktoreista olivat Fordson-, Kullervotai All-Work-merkkisiä. yleisessä maatalousnäyttelyssä koneosaston osuus koko näyttelystä oli 27,5 %, kun se edellisessä vuonna 1906 Kuopiossa pidetyssä näyttelyssä oli ollut vain 7,5 %. Koneosaston laajuuden lisäksi esillä oli aiempaa enemmän kotimaisten valmistajien tuotteita. 1900-luvun alkupuolella saapuivat Suomeen myös ensimmäiset moottorivetäjät, jotka nykyisin tunnetaan traktoreina. Vuonna 1922 Tampereella pidetyssä Suomen 12. Maatalousnäyttelyt tarjosivat maanviljelijöille mahdollisuuden tutustua ajanmukaisiin koneisiin. Vuonna 1922 Suomessa arvioidaan olleen vain 250 traktoria, kun vuonna 1950 maatalouskäytössä niitä oli jo 17 000 kappaletta. 1800-luvulla valtiovallan resurssit eivät kuitenkaan riittäneet maatalouden modernisoinViljan puhdistusta ja lajittelua 1920-luvulla. SUOMEN HISTORIA 19 MAATALOUSNÄYTTELYT Suomen Keisarillinen Talousseura kutsui yleisen maanviljelyskokouksen ensi kertaa koolle Turkuun vuonna 1847. Maatalousnäyttelyissä järjestettiin myös erilaisia työmestaruuskilpailuja kuten esimerkiksi kyntökilpailuja. Näyttelyiden yhteydessä maamiesseurojen erilliset kynnönneuvojat valistivat kansaa. Maatalousnäyttelyt tarjosivat mahdollisuuden nähdä konevalmistajien uusimmat keksinnöt. Nämä kokoukset olivat ensin keskustelutilaisuuksia, mutta vuodesta 1870 puheet jäivät varjoon ja pääosaan nousivat näyttelytoiminta sekä työvälineiden esittely. Valistusta viljelijöille – maamiesseurat Maatalouden edistämisestä autonomian ajan Suomessa vastasi Keisarillinen Suomen Talousseura. Vuonna 1922 Suomessa arvioidaan olleen vain 250 traktoria, kun vuonna 1950 maatalouskäytössä niitä oli jo 17 000 kappaletta.. Varhaisimmat näyttelyt olivat mittasuhteeltaan vaatimattomia karjaja käsityönäyttelyitä, mutta 1920ja 1930-luvuilta alkaen järjestettiin myös suuria maakunnallisia maatalousnäyttelyitä. Viskuriksi kutsuttua konetta pyöritettiin kammesta, jolloin sen sisällä ollut tuuletin pöllytti akanat ja pölyn irti jyvistä. Maatalouskoneiden näkyvyys näyttelyissä kasvoi 1900-luvun kuluessa. Kuvassa Ilmajoen maatalousnäyttely vuonna 1926. Vasta sotien jälkeen traktori alkoi yleistyä laajemmin ja siitä tuli maatalouden tärkein maatalouskone
1880-luvulla saivatkin alkunsa paikalliset isäntäyhdistykset ja maamiesseurat. Aiemmin perustetut maanviljelysseurat eivät tässä tehtävässä onnistuneet, sillä säätyläisjäsenien ja tavallisten maanviljelijöiden toimiminen samassa järjestössä ei sujunut sopuisasti. Äestystä lapiorullaäkeellä, joka myös hankmo-nimellä tunnetaan. Usein myöskään pelkkä uuden koneen käytön omaksuminen ei riittänyt, vaan hinta tuli esteeksi koneen hankinnalle. Näiden talousja maanviljelysseurojen asema oli puolivirallinen, ja ne toimivat koko maan kattavan Suomen Talousseuran alaosastoina. Neuvontatoiminta käsitti useimmiten ainakin lääninkarjakon, joka kiersi seuran alueella taloissa pitämässä karjanhoitokursseja. Tähän työhön valjastettiin vapaaehtoiseen toimintaan perustuvat talousja maanviljelysseurat. Niinpä maamiesseurat hankkivat koneita yhteiskäyttöön tai suurtilat lainasivat omia koneitaan muille.. Talousja maanviljelysseurojen ongelmaksi muodostui se, että ne olivat ylhäältä päin muodostettuja ja tukeutuivat säätyläisjäseniinsä. Läänikohtaisten maanviljelysseurojen toimintaan kuului neuvontatoiminta sekä maatalousnäyttelyiden ja erilaisten kilpailuiden järjestäminen. Maatalouden kehitys tiin siinä määrin kuin katsottiin tarpeelliseksi. Maanviljelysseurojen jäsenet olivat pääosin suurtilallisia tai virkamiehiä. SUOMEN HISTORIA 20 Vuonna 1909 ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen tietosanakirja, jossa esitettiin kuva Fowlerin höyryaurasta. Pian ymmärrettiin, että maatalouden kehittämisessä oli toimittava myös tavallisten viljelijöiden tasolla. Maamiesseurat tekivät paljon neuvontatyötä maanviljelijöiden parissa, sillä uusien viljelysmenetelmien ja maatalouskoneiden käyttöönotto vaati aikaa. Seurojen tarkoituksena oli levittää tietoa maatalouden kehittämisestä maaseudulle viljelijöiden pariin. Kursseilla opitut asiat levisivät kurssille osallistuneiden lisäksi talosta taloon naapureiden kertoessa opeistaan eteenpäin
Suomen maatalouden uudenaikaistuminen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. SKS. Suur-Hollolan kirja. SUOMEN HISTORIA 21 Anttila, Veikko 1974: Talonpojasta tuottajaksi. 1963. Näyttelyesite. Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle. Peltonen, Matti (Toim.) 2004: Suomen maatalouden historia. Helsinki. Kirjayhtymä. Helsinki. Osa 2. Helsinki. p:nä kesäk. Helsinki. 1922: kertomus. Suomen XII yleinen maatalousnäyttely Tampereella kesäkuun 21.–30. Lahden, Hollolan, Nastolan, Asikkalan, Kosken Hl, Orimattilan kotiseutulukemisto. Lähdeluettelo Uudenaikaisella tehdasvalmisteisella silppukoneella leikattiin korsirehut karjalle.. WSOY. WSOY
Pietari eli Petter Abram Herajärvi tunnettiin nimellä Kalkkimaan pappi. Kuvan ”Sandra” kiersi 1950-luvulla Loimaan seudulla talosta taloon kantaen mukanaan liinavaatteitaan. Hän vietti kulkurielämää Tornion alueella 1800-luvun lopulla.. 22 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Museovirasto Kiertolaiselämää Maaseudun liikkuva väestö 1800ja 1900-luvuilla Maaseudulla kyläyhteisö piti huolen omistaan ja hyvämaineiset kulkijat saivat tutuista taloista tervetulleen vastaanoton
Sesonkitöitä ja kulkukauppaa Maataloudessa tarvittiin paljon tilapäistä työvoimaa sesonkija satunnaistyöhön kuten heinätyömiehiä, eloleikkaajia ja rakennusmiehiä. Köyhyydestä kärsivä henkilö oli perinteisesti turvaton vanhus, huoltajaa vailla oleva lapsi tai esimerkiksi henkilö, joka sairautensa vuoksi ei kyennyt elättämään itseään. Myös erilaiset kuntien ja valtioiden kanava-, maantieja rautatietyömaat palkkasivat liikkuvaa työväkeä palvelukseensa. Työnsä vuoksi kiertävää elämäntapaa harrastivat useat maaseudun ammattityöläiset kuten esimerkiksi muurarit, sepät, kahvipannun tinaajat, ojankaivajat, veitsenteroittajat ja kupparit. Itä-Karjalasta tai Venäjältä tulleet kulkukauppiaat, jotka myös laukkuryssinä tunnettiin, myivät kankaita, silkkiä, nappeja, neuloja sekä muuta pientavaraa. Lähestulkoon poikkeuksetta he olivat miehiä ja tavallisesti he kulkivat yksin tai kaksin. Lainsäädäntö ei kuitenkaan vastannut kansan ajattelutapaa, jota kuvaa hyvin sanaparsi: ”Kerjuu on kielletty, mutta antamasta ei ole lakattu.” Maalaisyhteisössä oli pitkät perinteet köyhäinavusta ja talolliset olivat velvoitettuja huolehtimaan yhteisön vähempiosaisista. Kulkureiden asema ei yhteisössä ollut häävi, sillä usein heitä halveksittiin kodittomuutensa ja joutilaisuutensa vuoksi. Kiertolaiselämää viettänyt maaseudun väestönosa alkoi hävitä 1960-luvulla sosiaalihuollon, maaseudun autioitumisen ja käsityöperinteen hiipumisen myötä. Oman joukkonsa maaseudun kiertävästä väestöstä muodostivat puurostajat tai ”aprakan anojat”, jotka kiersivät syksyisin talollisilta pyytämässä jauhoja. Varsinaisten kulkureiden määrää oli suhteellisen pieni. Vanhin kiertolaisuuden syy oli köyhyys ja sen myötä kiertelevään elämäntapaan liittyi usein olennaisesti kerjuu. ”Kurja kulkuri vain” Ammattimaiset, koko ikänsä kulkeneet kulkurit saivat leipänsä kerjuulla tai näennäisillä töillä. Vielä 1960-luvullakin saattoivat maaseudulla talolliset kierrellä traktoreineen keräämässä elintarvikkeita esimerkiksi vähäosaiselle sotainvalidille. Osa kiertävästä väestä liikkui talosta toiseen myyden monenlaista pikkutavaraa, jota ei omavaraistaloudessa voitu tuottaa. Vastineeksi majapaikasta ja ruuasta he tekivät erilaisia askareita talon isäntäväelle. Erilaiset rihkama-, kangasja ruukkukauppiaat kiersivät ympäri maata kaupitellen tavaroitaan talojen emännille. Osa väestöstä liikkui kausiluonteisen työn perässä, toiset kaupankäynnin vuoksi ja jotkut köyhyydestä johtuen. Maanteillä ja kylänraiteilla saattoi silloin tällöin törmätä myös posetiivareihin, musikantteihin, jutunkertojiin, maatalouden kausityöntekijöihin sekä kiertäviin romaneihin. Poikkeuksena olivat esimerkiksi 1860-luvun nälkävuodet, sisällissodan aika vuonna 1918 sekä 1930-luvun pula-aika, jotka ajoivat ihmiset suurempina joukkoina kerjuumatkoille ympäri maata. Tämä loisiksi, kesteiksi, joutolaisiksi tai läksiäimiksi kutsuttu kiertävä väki saattoi matkata 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa koko perheen voimin. Köyhin väestönosa kiersi maaseudulla talosta taloon majoittuen talollisten saunoihin tai asuinrakennuksen pirttiin. Vaikka varsinainen kerjuu alkoi vähentyä 1900-luvun alkupuolella, osa yhteisöllisistä auttamismuodoista jatkoi elämäänsä. Joillekin kulkeminen saattoi olla elämäntapakin. Erityisesti vaikeiden katovuosien aikaan kerjuulla olevien määrä nousi maaseudulla ajoittain hyvinkin korkeaksi. Ihminen saattoi ajautua kiertolaiselämään vaikean taloudellisen tilanteensa tai esimerkiksi orpoudesta tai sairaudesta johtuen. Erityisen vihamielisesti suhtauduttiin vieraisiin kulkijoihin. 23 SUOMEN HISTORIA Kiertolaiselämää Maaseutuyhteisöissä paikkakunnalta toiselle ja talosta taloon vaeltava väki oli yleinen näky 1960-luvulle saakka. Tällainen työtehtävä oli esimerkiksi hevosenteurastajan työ. Vielä sotien välisenä aikana köyhien perheiden lapset saatetiin laittaa maantielle mierolaisiksi eli elättämään itsensä kerjuulla. Vaivaishoidosta sosiaalihuoltoon Vuonna 1879 asetettiin ensimmäinen vaivaishoitoasetus, jonka mukaan kerjuulla olevat henkilöt oli palautettava kotikuntaansa tai tuomittava työlaitokseen. Jauhojen pyytämistä ei pidetty varsinaisesti kerjuuna, sillä avunpyytäjät kuten leskinaiset ja suurperheiden lapset olivat vuoden mittaan suorittaneet erilaisia palveluksia ja töitä talolle. Virallisesti kulkukauppa oli kiellettyä, mutta usein viranomaiset katsoivat toimintaa läpi sormien. Jossain tapauksissa kiertävät kulkijat tarttuivat myös töihin, joita muut vieroksuivat. Kiertolaiselämän viettämiseen löytyi monenlaisia syitä. He saivat usein palkkionsa lisäksi majapaikan ja ruuan isäntäväeltä. Vielä sotien välisenä aikana köyhien perheiden lapset saatettiin laittaa maantielle mierolaisiksi.. Myös virkavalta suhtautui penseästi kiertävään väestöön
24 SUOMEN HISTORIA
25 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuva: Museovirasto Kastor-hella Joka emännän unelma Kesällä 1932 järjestettiin Viipurissa maatalousnäyttely, jossa emäntien iloksi esiteltiin ajanmukaisia mallikeittiöitä. Kastor-hellat saivat aikanaan suosituksen myös itse arkkitehti Alvar Aallolta, joka vuonna 1933 lausui tuotteesta seuraavaa: ”Olen rakentamassani Paimion tuberkuloosiparantolassa käyttänyt KASTOR-helloja useampaa eri tyyppiä ja ovat mainitun parantolan kaikkien yksityisasuntojen keittiöt varustettuina niillä…Sopivan kokeilukauden jälkeen katson nyt voivani antaa niistä täysin kiitettävän lausunnon.” Kastor-helloja mainostettiin ”kodin säästöpankiksi”, sillä ne säästivät kotitaloudessa sekä puita, aikaa ja vaivaa. Kastor tunnetaan hellojen lisäksi kiukaistaan, joita valmistetaan Riihimäellä. Vuonna 1916 näistä yrityksistä muodostui Kastor Oy. Esimerkiksi hänen 1910-luvulla kehittämä Ihanne-lämmityslaite pienensi muihin tulisijoihin verrattuna puunkäyttöä merkittävästi. Räsänen oli ammatiltaan rakennusmestari ja hän työssään suunnitteli ja rakensi muurattuja uuneja valmistamiinsa taloihin. Räsänen oli keksijäluonne ja hänen kehittämilleen lämmityslaitteille myönnettiin lukuisia patentteja Yhdysvalloissa. 1920-luvulla Räsäsen perustama yritys siirtyi Viipurista Helsingin Pitäjämäkeen. 1938. Hän pyrki määrätietoisesti kehittämään suunnittelemiensa laitteiden lämmöntalteenottoa. Kastor-hellojen historia ulottuu vuoteen 1908, jolloin Isak Räsänen (1881–1942) perusti Ihanne-lämmitystoimiston ja Lämmityslaite Oy:n. Kastorin konepajasta tuli merkittävä työnantaja, josta kertoivat osaltaan tehtaan lähistöltä löytyvät kadunnimet Takkatie ja Arinatie. Isak Räsänen tutki ja kehitti tarkkaan puuhellojen ja kiukaiden ominaisuuksia, kirjoittaen myös kirjoja aiheesta. Saatavilla oli erikokoisia helloja niin kotitalouskuin ravintolakäyttöön, joista pienikokoiset oli 1930-luvulla nimetty hauskasti käyttäjäkuntansa mukaan muun muassa ”nuorenparin hellaksi” ja ”jokamiehen hellaksi”. Myös Kastor Oy osallistui näyttelyyn omalla osastollaan. Kuva: Kansalliskirjaston digitoidut aineistot, Kastor Oy:n mainosesite v
Siellä laulettiin jenkan tahtiin "Kissaniityn karkeloissa tulin tyttö sinut tuntemaan", sillä paikka oli Kissaniitty nimeltään. 26 SUOMEN HISTORIA Tanssimuisto 1920-luvulta Metsätien varrella oli pieni pellonpläntti, jossa tanssittiin. Samat ihmiset kävivät myös siltatansseissa. Siellä sillalla palkit aina kolisivat, kun nuoriso tanssi.
27 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Museovirasto & Lehtikuva Tanssikansa Suomalaisen tanssilavakulttuurin vaiheita Tanssimisella on ollut olennainen rooli kansanhuvina jo pitkään. 1950-luvulla tanssilavoja löytyi maan lähes jokaisesta kolkasta ja iskelmätähdet kiersivät ympäri Suomea viihdyttämässä tanssikansaa.. Jälleenrakennusajan Suomen noustua jaloilleen ja sota-ajan tanssikiellon kumouduttua kansa laittoi jalalla koreasti entistä suuremmalla innolla
Toiseen maailmansotaan mennessä paritanssit syrjäyttivät vanhat ryhmätanssit ja piirileikit. Rajanveto näiden kahden iltamatyypin välillä oli tärkeää, sillä niiden järjestämistä koskeva verotus erosi toisistaan. Viimeistään 1800-luvun kuluessa tanssimisesta muodostui suosittu nuorten ajanviettoja seurustelumuoto. PerinTanssikansa Sodankylässä jatsattiin gramofonin tahtiin jo vuonna 1930.. 1920ja 1930-luvuilla myös maamiesseurat ja suojeluskunnat pitivät omia iltamiaan. Sen sijaan ohjelmallisissa iltamissa erilaiset ohjelmanumerot, kuten runonlausunta, näytelmät tai voimisteluesitykset, muodostivat pääasiallisen ohjelman. Vuonna 1929 Suomessa myytiin ennätykselliset yli miljoona äänilevyä. Iltamakulttuurin synty 1800-luvun lopulla perustettiin useita aatteellisia yhdistyksiä kuten valistusseuroja, raittiusyhdistyksiä, vapaapalokuntia, nuorisoseuroja ja työväenyhdistyksiä. Yhdistykset järjestivät erilaisia iltamia, joissa oli ohjelman lopuksi varattu aikaa tanssimiselle. Maaseudulla tanssiminen liittyi tiiviisti työntekoon. SUOMEN HISTORIA 28 Lauluja piirileikit olivat kuuluneet nuorten huvielämään jo varhain. Tanssi-iltamilla tarkoitettiin tilaisuuksia, jossa ohjelmaan sisältyi yli tunti tanssia. Tanssit eivät olleet ainoastaan huvimuoto, vaan niiden avulla saatiin houkuteltua nuorempi väki osallistumaan työntekoon. Tanssi-iltaman tuloista oli maksettava noin 40 prosentin huvivero, kun taas ohjelmalliset iltamat olivat verovapaita. Vasta iltamien lopuksi tanssittiin tunnin verran. Gramofonien yleistymisen myötä 1920-luvun lopulla jazzin rytmit ulottuivat maaseudun syrjäisimpiinkin kyliin. 1920-luvulla huvilainsäädännössä tehtiin erotus tanssi-iltamien ja ohjelmallisten iltamien välille. Suosioon nousivat kevyen tanssi-iskelmämusiikin edelläkävijät Dallapé ja Georg Malstén . Uudet muotivillitykset, jazz ja foxtrot, levisivät nopeasti ympäri Suomen. Iltamakulttuurin myötä nuorten kotikutoiset nurkkatanssit katosivat vähitellen työväenyhdistysten ja nuorisoseurojen ottaessa tanssit järjestettäväkseen. Gramofonit tuovat tanssimusiikin maailmalta Yhdysvalloista peräisin olleet uudet musiikkija tanssityylit kantautuivat meren yli Eurooppaan. Ennen varsinaisten tanssipaikkojen yleistymistä tanssittiin milloin missäkin: tuvissa, ladoissa, tienristeyksissä, silloilla, kallioilla ja metsäaukeilla. Tästä syystä iltamat järjestettiin usein ohjelmallisena iltamana, vaikka tosiasiassa ohjelma oli vain pakollinen veronkiertämiskeino. Kun työt pelloilla oli saatu päätökseen, oli talkoohuvien eli saunomisen ja tanssimisen aika
Korkea huvivero johti siihen, että järjestettiin mieluummin ohjelmatilaisuuksia lopputansseineen kuin tanssitilaisuus, josta puolet pääsylipputuloista olisi mennyt verottajalle.. Pariskunta tanssimassa latotansseissa Mäntsälässä vuonna 1958. Tanssien ankaralla verotuksella pyrittiin paitsi keräämään rahaa valtiolle, myös hillitsemään tanssivillitystä ja ohjaamaan nuorisoa ”rakentavamman” kulttuurin äärelle. Vuoden 1946 alussa korotettiin tanssitilaisuuksia koskeva huvivero huimaan 50 prosenttiin. Erkki Liikanenkin esiintyi siellä kerran ja soitti rumpuja. Me sille sitten vilkuteltiin ja katsottiin. Vuonna 1948 tanssiaikaa pidennettiin 1,5 tuntiin. 29 SUOMEN HISTORIA Latotanssit 1960-luvulla Tuolla Hallillahan me käytiin aina kesäisin. Muistan että siellä aina oikein rynnättiin tyrkylle. Näissä tilaisuuksissa sai ohjelman päätyttyä olla tanssia enintään tunnin ajan. HUVIVERO Tanssikiellon kumoamisen jälkeen valtio jatkoi tanssitilaisuuksien järjestämisen kontrollointia verotuksen kautta. Sehän oli hauskannäköinen mies. Verovapaita olivat vain tilaisuudet, joiden pääasiallisena ohjelmana oli puheita, esitelmiä, näytelmiä, lausuntaa tai lauluja soittoesityksiä. Tanssien järjestäjät onnistuivat kuitenkin kiertämään huviveroa naamioimalla tanssit ohjelmapitoisiksi iltamiksi, joista huviveroa ei tarvinnut maksaa. Se antoikin mulle sitten limsapullon sieltä lavalta ja mä olin niin hirveen polleeta
Kansan moraali oli vaakalaudalla. Virkavalta valvoi iltamatilaisuuksia tarkasti ja teki ratsioita. Gramofonija foksikuumeen myötä Suomeen perustettiin Dallapén lisäksi useita muita tanssiorkestereita. Valtion asettama tanssikielto ei kuitenkaan kyennyt estämään kansaa tanssimasta. SUOMEN HISTORIA 30 teisen jenkan, valssin ja polkan rinnalle tullut jazzmusiikki miellettiin laajaksi käsitteeksi, sillä jatsiksi kutsuttiin kaikkea perinteisestä pelimannimusiikista eroavaa musiikkia. Luvattomat nurkkaja latotanssit sekä kaupunkilaisnuorten kotihipat olivat myös yleisiä. Poliisin saapuessa naiset ja miehet jakaantuivat nopeasti eri puolille salia laulajan esittäessä yksinlaulua. Sitä tanssittiin jopa Linnan juhlissa vuonna 1964.. Tanssikieltoa ei purettu kerralla, vaan vuoden 1944 lopulla annettiin ensin lupa tanssia tunnin verran iltamatilaisuuksien yhteydessä. Kansaa haluttiin ohjata tanssia rakentavampiin vapaa-ajanviettomuotoihin. Tiukkoja määräyksiä yritettiin kiertää eri tavoin, ja ohjelma oli usein pelkkää rekvisiittaa itse tanssimiselle. Ankara kielto koski jopa häitään viettävää vihkiparia, joilla oli lupa tanssia ainoastaan yksi valssi. Siinä missä kaupungeissa ravintolaorkesterit viihdyttivät puku päällä tanssikansaa, maaseudun avolavoilla soivat haitari ja gramofonit. Usein tanssijat osasivat kuitenkin toimia näissä tilanteissa. Häävieraiden oli tyydyttävä vain katselemaan. Soraäänistä huolimatta tanssikielto säilyi. Sota-ajan tanssikielto ja salatanssit Toisen maailmansodan aikana Suomi oli ainoa sotaa käyvä maa, jossa tanssiminen kiellettiin kokonaan. Talvisodan aikana ei tanssikielto kohdannut suurtakaan vastustusta, mutta jatkosodan aikana tanssikiellon purkamista ryhdyttiin vaatimaan voimakkaammin. Tästä syystä pidettiin tärkeänä, että tanssi-iltamien ympärille oli koottu korkealaatuista, valistushenkistä ohjelmaa. Suuremmissa kaupungeissa tanssit naamioitiin tanssikursseiksi, joiden järjestäminen oli yhä sallittua. Tanssikiellon puolestapuhujat katsoivat tanssimisen loukkaavan sankarivainajia ja herättävän paheksuntaa rintamalla. Rajoituksilla valtiovalta halusi puuttua erityisesti nuoren väestön sodan jälkeiseen tanssihuumaan. Virkavallan lähdettyä tanssit saattoivat jälleen jatkua. Sota jatkui Lapissa, mikä aiheutti vastakkainasettelun sotaakäyvän maan ja huvielämää viettävän kansan välille. Pelko kiinnijäämisestä oli suuri, sillä tanssikiellon rikkomisesta sai sakkoa ja uhattiinpa tanssijoita vankeustuomiollakin. Tanssi yli hautojen Jatkosodan päätyttyä oli tanssien järjestäminen lopulta sallittava. Lehtien sivuilla saattoivat tanssitilaisuuksien mainokset ja kuolinilmoitukset olla Letkajenkasta eli letkiksestä muodostui valtava muoti-ilmiö 1960-luvulla
Tällä kertaa solistina toimi A. Siitä ne lähti sitten hakemaan. Harmonikkaorkesteri Dallapé perustettiin vuonna 1925 Rajamäen pojat -nimisen työväen lauluyhtyeen jäsenistä. Dallapésta tuli 1930-luvun suosituin tanssiorkesteri. Dallapé oli vuonna 1932 ensimmäinen tanssimusiikkiorkesteri, joka aloitti jokakesäiset kiertueet ympäri Suomea. Yleisö sai musiikin lisäksi ihastella riemukasta show’ta sekä harmonikkamestari Vili Vesterisen vikkeliä sormia. Laulusolisteina esiintyivät Ville Alanko, Matti Jurva ja A. Täällä Yhdysvalloista lähtöisin ollut jazz muodosti yhdessä kotimaisen perinnemusiikin ja saksalaisvaikutteiden kanssa omintakeisen musiikkityylin. Dallapé kiersi 13-miehisen kokoonpanon voimin ympäri maata toukokuun puolesta välistä elokuun loppuun. Dallapé-orkesteri lopetettiin 1950-luvun puolivälissä, mutta vuonna 1960 Martti Jäppilä kokosi yhtyeen uudelleen. Yksi musiikkilajin tunnetuimmista edustajista maassamme oli Dallapé-orkesteri. SUOMEN HISTORIA 31 DALLAPÉ JA HAITARIJATSI Jazzmusiikki kulkeutui Suomeen 1920-luvulla. Lavatanssit 1950-luvulla Serkun kanssa mentiin tansseihin kävellen ja takaisin päin päästiin poikien tarakalla. Samanlaista se tansseissa oleminen oli kuin nykyäänkin, naiset istuivat toisella puolella ja miehet toisella puolla. Dallapén riveissä ovat vuosien saatossa vaikuttaneet lukuisat muutkin tähdet kuten Georg Malmstén ja Olavi Virta. Hän toimi aluksi harmonikansoittajana mutta siirtyi myöhemmin esiintymislavalta kulisseihin hoitamaan orkesterin taustatehtäviä. Musiikkina oli valssia, jenkkaa ja tangoa. Orkesterista muodostui ajan myötä liikeyritys, jolla oli oma ohjelmatoimisto, kustannusfirma sekä soittajaopisto. Uutta musiikkia kutsuttiin foxtrotiksi, jazziksi tai haitarijazziksi. Martti ”Masa” Jäppilä (1900–1967) oli orkesterin vetohahmo. He ymmärsivät, että yleisö kaipasi erityisesti suomenkielistä musiikkia. Silloin oli paljon pieniä tanssilavoja. Poliittisesta taustasta huolimatta aatteellisuus jäi pois orkesterin toiminnasta. Aimo. Aimo.. Jäppilä ja orkesteriin tullut säveltäjä Valto Tynnilä muuttivat ulkomaalaisen tanssimusiikin suomalaisempaan makuun. Melkein joka vapaapalokunnalla, yhdistyksellä ja seuralla oli ne tanssijutut
von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja. Peltonen, Matti (toim.) 1996: Rillumarei ja valistus. Tanssilavojen kulta-aika Tanssikieltojen viimeiset rajoitukset kumottiin vihdoin vuonna 1948, ja seurauksena oli valtava tanssiryntäys. Myös Esa Pakarinen esitti pilahahmojaan Severi Suhosta ja Impi Umpilampea ohjelmallisissa iltamissa. Kaupungistumisen ja keskioluen vapautumisen myötä tanssiminen siirtyi lavoilta ravintoloihin, ja tuolloin päättyi monen pienen tanssilavan tarina. Helsinki. Helsinki. Enää eivät yksittäiset haitarinsoittajat riittäneet viihdyttämää tanssikansaa vaan lavoille lähdettiin katsomaan aikansa suuria iskelmätähtiä kuten Olavi Virtaa , Annikki Tähteä , Brita Koivusta ja Laila Kinnusta . Yksi esimerkki tästä oli niin sanottu Korson kapina vuonna 1965. Helsinki. Into tanssimiseen oli suuri, mutta kuljetusten järjestäminen tanssipaikoille oli hankalaa. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Tilaisuudelle ei ollut tanssilupaa, sillä sitä ei myönnetty rukouslauantaista johtuen. Helsinki. Salmi, Hannu & Kallioniemi, Kari (toim.) 2000: Pohjan tähteet. Enää ei haluttu notkua tanssilavan kahvilassa odottelemassa ohjelmaosuuden päättymistä ja tanssien alkamista. Sodan jälkeen esimerkiksi Reino Helismaa ja Tapio Rautavaara kiersivät maata iloisina trubaduureina. Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake (toim.) 2002: Suomi soi 1. Populaarikulttuurin kuva suomalaisuudesta. Tanssista, lavoista ja lavojen tansseista. BJT Kirjastopalvelut Oy. Vuoden 1964 suosituimmat levyt olivat kuvaavasti Beatles-yhtyeen All my loving ja Reijo Taipaleen Tähdet meren yllä. Seuraavana vuonna Beatles-ilmiö valloitti Suomen, mutta kotimaisia tangolevyjä ilmestyi enemmän kuin koskaan ennen. Tästä syystä tanssipaikkoja perustettiin sinne missä ihmiset olivat, ympäri maata ja pienimmillekin kylille. Angloamerikkalaisen rockja popmusiikin saapuminen Suomeen 1960-luvulla syrjäytti iltamien ja lavatanssien sodan jälkeisen valta-aseman. Tammi. Otava. Musiikin kahtiajako näkyi selkeästi vuoden 1963 levynmyyntitilastoissa, jolloin levymyynnin kärjessä oli rinnakkain nuorison suosima rautalankamusiikki sekä vanhemman sukupolven kuuntelema tangomusiikki. Lähdeluettelo KORSON KAPINA 1950ja 60-luvuilla rockja pop-musiikki rantautuivat Suomeen. Helsinki. Ihmiset olivat valmiita maksamaan enemmän pääsylipuista, jotka takasivat koko illan tanssit. Tämä syvensi kuilua vanhemman sukupolven ja uusista muoti-ilmiöistä hullaantuneen nuorison välillä. Vuonna 1946 tanssi-iltamien huvivero korotettiin 50 prosenttiin. Jyväskylä. Sodan jälkeen alkanutta tanssin kultakautta kesti kaksi vuosikymmentä. SUOMEN HISTORIA 32 vieretysten. Iltamat menettivät 1950-luvun myötä asemansa, kun puhtaasti tanssiin keskittyvien tilaisuuksien suosio kasvoi. Poliisi saapui paikalle ja havaitsi osan nuorisosta kielloista huolimatta tanssivan, joten tilaisuus päätettiin keskeyttää. Historiallinen arkisto 108. Verovapaiden iltamien järjestäminen edellytti kuitenkin ohjelmaosuutta ja tanssiaika oli rajattu. AtlasArt. Kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa. Tästä suivaantuneena osa nuorista ryhtyi tappelemaan ja rikkomaan autoja. Tanssien arvostelijat lainasivat Mika Waltarin juuri ilmestyneen romaanin nimeä kutsuen ajan tanssikulttuuria tanssiksi yli hautojen. Rautalankayhtye The Renegades oli suuressa suosiossa Suomessa 1960-luvulla.. Sanavalmiit ja hauskat viihdyttäjät vastasiva ohjelmallisten iltamien ohjelmaosuudesta, jonka jälkeen orkesteri saattoi aloittaa tanssit. Hakulinen, Kerkko & Yli-Jokipii, Pentti 2007: Tanssilavakirja. Rock-kulttuurin saapuminen Suomeen ei tapahtunut ilman yhteentörmäyksiä vanhemman ja nuoren sukupolven välillä. Tämä aiheutti ohjelmallisten iltamien suuren suosion, sillä näistä tilaisuuksista ei veroa tarvinnut maksaa. Nuoriso oli kokoontunut rukouslauantain iltana tanssipaviljonki Tanhurinteelle katsomaan suosittua rautalankayhtyettä The Renegadesia. Kahila, Heikki & Kahila, Piia 2006: Kun Suomi sanoi Saanko luvan. Gummerus
Vuonna 1963 Reijo Taipaleen tulkinta Unto Monosen Satumaasta oli Suomen myydyin levy. *Muilla kesätanssipaikoilla tarkoitetaan rakennelmia, joita alun perin ei ole rakennettu tanssipaikaksi kuten ladot ja laiturit.. Tangon uuden suosion myötä nousivat iskelmätaivaalle myös Eino Grön sekä Taisto Tammi, joista jälkimmäinen oli maamme ensimmäinen levyttänyt romanitaustainen laulaja. Kärki alkoi saavuttaa mainetta tangosäveltäjänä 1940-luvulla. Kaihoisan ja surumielisen suomalaisen tangon isänä voidaan pitää säveltäjä Toivo Kärkeä (1915–1992). Vuonna 1945 Toivo Kärjen läpimurtoiskelmä Liljankukka nousi suureen suosioon Henry Theelin esittämänä. 33 SUOMEN HISTORIA SUOMALAINEN TANGO Tango oli saapunut Suomeen jo 1910-luvulla. Tansseista, lavoista ja lavojen tansseista. Lavatanssit järven rannalla 1930-luvulla. 1960-luvulta lähtien romanilaulajien joukosta on noussut useita koko kansan ihailemia tangolaulajia. Sotien jälkeen se kuitenkin löysi maassamme aivan oman muotonsa. 1960-luvulla tango nousi räjähdysmäiseen suosioon: koettiin varsinainen tangohuuma. Hänen ensimmäinen menestyskappaleensa oli Eero Väreen levyttämä On elon retki näin. 800 600 400 200 1945 1955 1965 1975 1985 1995 KESÄTANSSIPAIKKOJEN MÄÄRÄ SUOMESSA VUOSINA 1945–1995 Tanssilavat Muut kesätanssipaikat * Yhteensä Lähde: Hakulinen, Kerkko & Yli-Jokipii, Pentti 2007: Tanssilavakirja. Suosio jatkui vuonna 1944 laulaja Olavi Virran levyttäessä Kärjen ja Kerttu Mustosen tangon Siks oon mä suruinen
34 SUOMEN HISTORIA
Saamme lukea lehdistä yhdellä viikolla, että lasillinen punaviiniä on terveellisempää kuin liikunta, ja seuraavalla viikolla väite kumotaan. Tuskin on vaivaa, jota alkoholilla ei olisi lääkitty. Monen mummo tai pappa on varmaan joskus todennut ottavansa pienen ryypyn konjakkia sydänlääkkeeksi. Esimerkkejä on muusikkopiireistä. Juhana III kirjoitti kokemuksista myös pienen kirjasen, jossa neuvottiin nauttimaan viinaa kaikkiin mahdollisiin tauteihin. Paloviina alkoi hiljalleen yleistyä kadonneen tislaustaidon löydyttyä uudelleen 1300-luvulla. Paloviina kuninkaallisten lääkkeenä Ensimmäiset paloviinaa lääkkeenä käyttäneet lienevät kuninkaallisia. Kaarle Paha makasi kuumeisena vuoteessaan ja odotti hoitoa. Tislaus oli kallista ja hankalaa, joten rahvaalla ei ollut siihen mahdollisuuksia. Sillä on parannettu synnytystuskia, pahoinvointia, haavoja ja jopa alkoholismia. Itävaltalainen lääkäri Michael Schrick julkaisi jo 1400-luvulla kirjasen, jossa neuvottiin paloviinan käyttöä lääkkeenä, ja siitä otettiin uusintapainoksia vuosisatojen ajan. Vuosina 1556–1563 Suomen herttuana toimi Kustaa Vaasan poika Juhana III , joka oli hyvin kiinnostunut paloviinan lääkeominaisuuksista. Juoma, jonka valmistamista pidettiin lähes taikuutena, tunnettiin tuolloin ihmeellisesti parantavasta voimastaan. Kuningas Kaarle II Navarralainen eli Kaarle Paha, joka hallitsi pientä kuningaskuntaa Espanjan pohjoisosassa, oli viettänyt vuonna 1386 hovissaan hyvin irstailuntäyteisen yön, jonka jälkeen hän sai halvauskohtauksen. Tämä neste on myös hyvää päänsärkyyn ja se vahvistaa aivoja." Näin totesi lääketieteen isä Hippokrates (460–277 eaa.) viinan lääkinnällisistä vaikutuksista. Kusiaisvoidetta ja korvalääkettä Suomessa Koskenkorvalla on pitkään ollut korvalääkkeen maine. Alkoholin parantavat vaikutukset on tunnettu myös Suomessa. Kuninkaan henkilääkärit lääkitsivät hallitsijaansa tislatulla viinillä eli paloviinalla. Paloviina lääkinnällisine vaikutuksineen teki vaikutuksen myös keskiaikaisessa Suomessa. 1800-luvulla brittiläinen tilanherra William Lee kirjoitti kattavan kirjasen Viina ja suola, jossa luvattiin minkä tahansa vaivan parantuvan suolan ja viinan sekoituksella. SUOMEN HISTORIA 35 Teksti: Jonna Pulkkinen Kuvat: Tero Björklund Kuolleenjuomaa juoppouteen ja konjakkia sydänlääkkeeksi Alkoholi kansan parantajana "Jos aamulla nauttii hieman viinaa viiniin sekoitettuna, ei kuolemantauti tartu sinä päivänä. Myös suomalaisia alkoholituotemerkkejä, kuten Koskenkorvaa ja Jaloviinaa, on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin. Yksi asia ei ole muuttunut: alkoholin terveydellisistä ja terveydelle haitallisista vaikutuksista kiistellään yhä. Ilkka Vainio on kertonut Irwin Goodmanin lääkinneen pikku-Ilkan mahanpuruja korkillisella Jallua. Vainion mukaan troppi myös tepsi. Berchelt kehitti kaksi sekoitusta, joihin tuli paloviinan lisäksi reininviiniä, yksisarvista (eli valaanhammasta), punakorallia, norsunluuta ja erilaisia mausteita, yrttejä ja juuria. Juhana III määräsikin hoviapteekkarinsa Simon Bercheltin sekoittamaan paloviinasta niin sanottua kansanmikstuuraa. Tämä lienee peruja William Leen teoksesta, jossa neuvottiin nauttimaan viina-suolasekoitusta korvakipuun. Vexi Salmi kertoo saaneensa pikkupoikana flunssalääkkeeksi sokeripalan, joka oli kastettu Jaloviinaan. Leen kirjassa taattiin seoksen parantavan myös hulluuden. Kirjasia viinan käytöstä lääkkeenä levisi toki muuallakin
Resepti on vain harvojen toteutettavissa. Tällainen munatotikuuri kesti muutamasta päivästä viikkoon potilaan kunnosta riippuen. Flunssalääkkeenä Kossua sekoitettiin sokerilla, hautatervalla ja kamferitipoilla maustettuun kahviin. Parin kuukauden kuluttua ihmevoide on valmista: vain hivautus voidetta kipukohtaan ja kolotus katoaa oitis. Osa lääkäreistäkin turvautui Jaloviinaan. Reino Helismaalle , jolle Jallu tunnetusti maistui, juotettiin tämän sairastaessa keuhkosyöpää juomaa, joka oli tehosekoittimessa sekoitettua kermaa, raakaa maksaa ja Jaloviinaa. Korkki kiinni Kossu-pulloon ja unohdetaan pullo kaapin perälle tekeytymään. Koskenkorvalla tehdään lisäksi kylpylähoitoihin verrattavia hoitoja, joita on saatavilla ainakin Koskenkorvan Trahteerissa Koskenkorvan kylässä. Näin ainakin kerrotaan. Jallua käytettiin myös palauttamaan sairaudessa heikentyneitä voimia. Verenkiertoa virkistetään pesemällä iho viinalla. Suljetussa keittiössä hypin kirjaimellisesti seinille lääkettä pakoon". Kossun teho naarmujen ja ruhjeiden parantajana perustuu tietysti juoman sisältämään alkoholiin, joka päihdyttävän vaikutuksensa lisäksi myös desinfioi. Jallulla vaivoja vastaan Jaloviinaa käytettiin lääkinnässä 1950–60-luvuilla. Tuolloin Kainuussa asunut pikkupoika muistelee aikamiehenä äitinsä kotihoitoreseptiä kauhulla: "Se cocktail oli äärettömän pahaa, mutta tehokasta, jos minut vain saatiin kiinni ja sotku kurkustani alas. Voide valmistetaan upottamalla puolillaan oleva, korkiton Koskenkorva-pullo kusiaispesään. Hoidoissa käytetään Koskenkorvaa ulkoisesti. Tai näin ainakin museon isäntä on väittänyt. Pullo poistetaan pesästä, kun se on täynnä. Munatotijallu varmastikin vahvisti toipilasta, mutta väkevintä viina lienee lääkkeenä silloin, kun sitä käytetään taistelussa sitä itseään eli alkoholismia vastaan. Pullo työnnetään pesään sen suuta myöten, ja viinalle persot ötökät syöksyvät heti pulloon. Alkoholismi katoaa tai sitten ei. Koskenkorvalla on lääkitty vilustumisia, ruhjeita ja pintanaarmuja. Tautia hoidettiin Jaloviinasta, perunajauhosta ja vedestä sekoitetulla seoksella. Kainuussa yllätti 1950-luvulla vesiongelma, josta seurasi ripulia. Kaada kuolleen ruumiin suuhun viinaa ja anna hautua vähän aikaa. Reseptissä sekoitettiin huolellisesti ensin yksi kananmuna ja pieni määrä sokeria. Viina lääkkeenä Pullo työnnetään pesään sen suuta myöten, ja viinalle persot ötökät syöksyvät heti pulloon.. Koskenkorva tepsi myös hiertymiin, kun sitä siveltiin aristavaan paikkaan. Alkukesä on tähän otollisin aika, koska silloin kusiaiset ovat virkeimmillään. Ime viina pois ja juota juopolle. SUOMEN HISTORIA 36 ja aivotulehduksen. Mutta jos tämä kuolleenjuomaksi kutsuttu teholääke ei alkoholismiin auta, sitten ei auta mikään. Kuka tietää, kenties hoidoissa käytettävä Kossu tulee suoraan hanasta museoon naapurissa olevasta tehtaasta. Viinassa liotetuilla pyyhkeillä haodotaan vaikkapa hartioita tai jalkoihin vedetään Kossussa liotetut sukat. Muna-sokeriseokseen lisättiin lusikallinen tai kaksi Jaloviinaa ja juoma viimeisteltiin maidolla. Kummallisin Kossusta kehitetty lääkeresepti lienee Kusiaisvoide
54€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ ”K erjuu on kiellet ty , mut ta antama sta ei ole lak at tu. Osta museosta tai Museot.fikaupasta. ” Ma alais yht eisöss ä oli pitk ät p erint eet k öy häina vusta . 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.fi/kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 6 414888 002355 1 5 3 800 235 -1 503 PAL VKO 2015-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 3 . 64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan!. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Museokortti • museot.fi Yksi vuosi, 200 museota Ett år, 200 museer museot.fi Museokortti Museokortti on lähes 200 museon yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttökerrasta. numer o • 3/2015 Suomen Historia 3/2015 Hinta 8,90€ RIKOSTARINA VIIHDE MAAMME PUOLUSTAJAT Kansa täytti tanssilavat Tuhat täpärää tilannetta Vapaudenristin tähden Teuvo Tulion elämä ja elokuvat HENKILÖKUVA ILMAILU Lentokilpailu Suomen ympäri murrosaika Kun konevoima tuli tiloille Maaseudun määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh
38 SUOMEN HISTORIA Silmästä silmään Miehet Suomen sodissa, osa 3: Pentti Pasonen
"Muistan kun meidät siirrettiin tulipatteriin ja siitä kaverin kanssa läksimme metsätietä kohti Hatsalanmäkeä. Isä antoi puutavaran, ja vanhempi veli oli jo sen verran timpuria, että kahdestaan rakennelman ahersimme. Hurjapäinen mies on katsonut montaa vihollista silmästä silmään. Siellä he saivat lisäkoulutusta ja tekivät ohessa metsäja rakennustöitä. 7. Nythän tässä jo pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että se jäisi minulta suorittamatta", virnuili Pasonen 60 vuotta myöhemmin. Veistin piilukirveellä korsupuiden sisäpinnat sileiksi." Vuoden 1943 talvella Pasonen sai ensimmäisen vuorolomansa. Oli äkikseltään kaamea näky ja pysäytti silloin kyllä." Tulenjohtueessa aika kului etupäässä vastapuolta kytäten. Nuorukaisen sotataival täyttyi täpäristä tilanteista, ovelista väijytyksistä ja lähitaisteluista. Matkan arvioimme silmämäärin, ja sitten puhelimeen antamaan tieto edelleen. Etulinjassa vihollistyttöjä ja täitä Yksikkö siirtyi etulinjaan Rajajoelle. Sen tähden Pentti ei saanut lupaa lähteä vapaaehtoiseksi ennen kuin hän oli saanut syyskynnöt tehtyä syksyllä 1942. Siellä sijaitsi tulenjohtopaikkamme. Niiden ansiosta Pentti oppi, millaista on tehdä pikkupoikana pitkää päivää hevosen ja sorkka-atran kanssa. heinäkuuta 2010 edesmennyt Pasonen muisteli sotataivaltaan muutama vuosi ennen kuolemaansa silloisessa kodissaan Hämeenkoskella: "Sadan metrin päässä kotitalostamme sijaitsi puhdas kallio, jonka päällä oli maasilmäke ja siinä kasvoi vanha suuri kaksihaarainen koivu. Kunniakkaaksi tehtäväksi tuli desanttijahdissa avustaminen, olihan Päämajakin varsin lähellä. Valinnan taisi ratkaista hänen kotonaan ollut kylän ainoa puhelin. Kattopäreetkin teimme omalla pärehöylällä." Sotilaspiiri tarkasti rakennelman ja antoi toimintaohjeita. Tyttö oli puoliksi näkyvissä, kasvot näkyivät selvästi, hyvännäköinen. Joukko-osastoksi tuli II/KTR 9. Nuoren pojan mielikuvat sodasta tuskin olivat kovin yhteneväisiä todellisuuden kanssa, vaikka eipä Pasonen reissuaan myöhemmin katunutkaan. Pentin intomielisyyttä ei sovi irrottaa omasta ajastaan. Yksi näistä jäi korsun ulkopuolelle juttelemaan jonkun herran kanssa. Ei kuitenkaan voinut. Sijoituspaikka oli Lempaala Suomenlahden ja Laatokan puolessa välissä. Nyt pojat alkoivat tehdä pareittain ja vaihtuvin vuoroin havaintoja näistä merkeistä. Tiellä kohtasimme postimiehen pyörineen aivot ulkona päästä. Pistooli kourassaan hän teki Pasoselle selväksi, että tämä on ammuttava! Lopulta tuomioksi tuli 30 vuorokautta arestia ja kaksi vuoroloman menetystä, eli lomaväli venyi lähes vuoteen. Näin suuri myöhästyminen sai kovana kurin pitäjänä tunnetun patterin päällikön suorastaan hurjistumaan. Jotain tulosta toiminnastamme olikin, sillä tietämäni mukaan kaksi desanttia jäi kiinni ja joitakin heidän kojeitaankin löytyi." Jatkosodan vapaaehtoinen Pentin veli lähti uuteen sotaan heti vapaaehtoisena, ja kotiin jääneen työpanos tuli entistä tärkeämmäksi. Hiukan huoleton nuorukainen myönsi itselleen neljä vuorokautta ylimääräistä. "Siirryttiin siitä hetimiten etulinjaan ja aresti jäi istumatta. Vanhemman pään miehiä oli työvoimapulan takia täytynyt kotiuttaa, ja niin pojat siirrettiin linjojen läheisyyteen. Kerran Pastorijärvellä hän näki haarakaukoputkellaan, kuinka neljä naista tuli vihollisen korsulle. Päälliköksi tuli Pentin serkku. "Kun pommilaivue oli tulossa, näitä merkkejä rupesi nousemaan taivaalle jo ennen kuin koneiden ääni kuului. Inhimillisyyden lisäksi häSilmästä silmään. Kun talvisota syttyi, kaikki kylän pojat liittyivät sotilaspoikiin. Talvisodan ihme oli jättänyt etenkin nuorukaisten mieliin hurmoshenkisyyttä, ja toki isänmaallisuus oli muutenkin korkeassa kurssissa. Sota alkoi heti näyttää oireita tulevasta. Saimme käskyn rakentaa sinne mahdollisemman korkealle tähystyskopin. Riihimäellä saadun alokasja tiedustelijakoulutuksen jälkeen koulutettavat siirrettiin pääasemaan Kannakselle. Se oli ryssän partion töitä. Meillä oli kompassilla varustettu suuntakehä, josta katsoimme suunnan, kun ohjausmerkit nousivat. Eräs työ jäi hyvin mieleen: "Olin ainoa, jolla oli parrunveistotaito. 39 SUOMEN HISTORIA Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Pentti Pasosen arkisto ja SA-kuva Kuvitus: Tero Björklund Vuonna 1942 mikkeliläinen Pentti Pasonen lähti 17-vuotiaana suoraan syyskynnöiltä jatkosotaan. Maa oli taannoin selvinnyt yhteisestä 105 päivän voimainponnistuksesta. Pentti Pasosen kotitalo sijaitsi korkealla mäellä, josta kiviset pellot avautuivat joka suuntaan. Tällainen huolettomuus rangaistaan sodassa yleensä kuolemalla, ja Pasonen olisi voinut hyvinkin tytön ampua. Oli nimittäin huomattu, että vihollisen pommikoneille annettiin maasta käsin valomerkkejä niin valojuovaluodein kuin raketeinkin. Niinpä maanviljelys putosi hänen ammattisuunnitelmistaan pois
Oltiin lähettien varassa. Seudut olivat vieraita, joukot perääntyivät epäjärjestyksessä, komentopaikat puuttuivat, tai sitten joukot eivät olleet siellä missä luultiin. Tutkimme asiaa ja reidestäni löytyi reikä. Tämä oli ihmeissään paukkeesta ja selviytymisestäni. Siksi olen vielä tässä. Lähdin juoksemaan ja näinkin siellä mökkien pihalla miehiä. Matkalla omaan korsuun vastaan tupsahti ruskeatakkinen mies pyssy ojossa. Hyvähermoinen ja neuvokas nuorukainen selviytyi sentään jotenkin. Laskin heidät 20–25 metrin päähän, ja siihen jäivät. Syöpäläiset nimittäin kiusasivat kumpiakin. Ruoan sai taas kerran unohtaa, ja ymmärsimme että olimme jäämässä kiipeliin." Lähetti haavoittuu Lähettinä toimiminen sekavassa tilanteessa oli lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Siinä aseman lähellä oli ensimmäinen oikea lähitappelu. Vaan sisällä olikin jo ruskeatakkisia, joten kaverini nakkasi käsikranaatin ikkunasta sisälle ja sen räjähdys antoi meille tilaa juosta ojaan ja kontata toisten luo. Mutta ei se enää onnistunut, vaan piti alkaa matka kohti Viipuria. Näin meni useampi tunti. Oman jalkaväen miehet aloittivat kovan huudon hänelle. "Terijoella jouduin vaihtamaan paikkani majurin lähetiksi. Vihollinen mätti näihin kasikranaatteja ovista ja rynnisti sitten sisään. Ne olivat ilmeisesti vakoilureissuilla ja koettivat saada suomalaiset paljastamaan asemansa. Kellomäen tietämissä oli koulu tai kartano. Matkalla jouduimme taas vastakkain vihollisen kanssa, nyt sain vuorostani jonkun paukun kypärääni. Hyppäsin lauta-aidasta yli, siitä lenteli säleitä, mutta yli pääsin ja takaisin majurin luo. Pian alkoi tuntua kengässä kosteaa. Lähdimme vetäytymään kohti Mustaamäkeä. 40 SUOMEN HISTORIA neen taisi vaikuttaa ensi kokemus etulinjan vartiovuorosta. Kun siinä kaiken koetun ja kovan juoksun jälkeen oli pää vähän pyörällä, tajusin vasta hieman turhan lähellä minulle huudettavan: "Ruki vehr! Vehr!" Tyhjensin lippaan ja makuulleen miehet jäivät. "Melekonen töllö sitä piti alussa olla! Olisin ollut helppo nakki ammuttavaksi. Tahti kiihtyy Tapahtumien tahti alkoi kiihtyä, kun tultiin kohti kesää 1944. Kapteeni, jonka porukkaan olin pestautunut, oli siinä lähellä ja huuteli: 'Tulehan tänne!' Hän halusi minut lähetikseen." Pakko perääntyä Murskaavan ylivoimainen vihollinen sai toisena taistelupäivänä murrettua pääaseman Valkeasaaressa. Kesäkuun 9. Tykistövalmistelu kesti parisen tuntia, ja siihen liittyivät satojen pommija maataistelukoneiden hyökkäykset. Komentaja Mielonen Silmästä silmään Matkalla omaan korsuun vastaan tupsahti ruskeatakkinen mies pyssy ojossa. Tilanne oli vaikea: emme päässeet rakennusten suojiin, mutta vihollinen pääsi. Tulenjohtoryhmämme hajosi, ja yleensäkin asiat alkoivat olla sekaisin. Jo kesäkuun toisena päivänä nähtiin naapurin ajavan asemiin kymmenkunta tykkiä. Olin jo varma, etten pääse enää pois, mutta jotenkin onnistuin tukilinjalle pääsemään. Toiselta puolelta yritti ryhmä samaa, ja kohtalokin oli sama. Ei se sentään läpi tullut, vaikka sainkin katsella hetken tähtitaivasta. "Siinä jytinässä katkesivat puhelinja radioyhteydet heti. Hän nimittäin innostui vihollisen tähystelystä niin, että kiipesi penkalle tähystelemään. Pääosin hajalle lyöty ja raskaan kalustonsa suurimmalta osalta menettänyt 10. Isku oli sen verran kova, että kypärään tuli lommo. Sain kyydin auton lavalla ja matkalla näin oman osastoni herroja. Siksi olen vielä tässä.. Lisäksi kauemmas ilmaantui tähystyspalloja, joita ei onnistuttu ampumaan alas. Paiskauduin taisteluhautaan erään luutnantin viereen. Tämäkin ihmetteli selviytymistäni. Pyysin päästä joukkoon, ja sehän sopi kyllä. Hän kaatui, vaikka matkaa ei ollut kuin kymmenkunta metriä." Edessään Pasonen näki loivan rinteen, jossa oli suomalaisten korsuja. "Korsuihin oli jäänyt haavoittuneita, ehkä jotkut heitä hoitamaankin. Kohta näin neljän vihollisen konttaavan pesäkettäni kohti. Pian hän käski viemään perääntymiskäskyn eräälle kk-komppanialle. Koko Valkeasaaren alue peittyi hiekkapölyyn. Majurilta löytyi kangasta ja sidoimme haavan. Sanoin kapulle, että nuo on ryssiä. Onneksi ei osunut luuhun. Kuokkalan lähellä olimme ratapenkereen takana, ryssät toisella puolella. Olin nopeampi. Minä siis olin lähettipoika kapteenille, jonka nimeä en edes tiennyt. Taisteluhaudat katkesivat ja hiekkamyrsky oli valtavaa. Viimein kahden miehemme onnistui kiertää heidän taakseen, ja pian rytinä loppui. Olin nopeampi. Seuraavana päivänä vihollisen hävittäjät ampuivat suomalaisten asemia konekivääreillään ja -tykeillään. Niitä yritettiin hävittää, mutta onnellisin oli se, joka heti vartiosta tultuaan sai unenpäästä kiinni. "Siinä oli vielä yritystä ottaa Sormenkärki-tukikohta takaisin. Karjaisin: "Ruki vehr!" Siitä alkoi tappelu, vihollisia olikin 20–30 miestä. Ei vaan sitä luotia tullut, varjelus seurasi." Sotivilla osapuolilla oli myös yhteisiä vihollisia. Kun mies yritti nukkua, täit ja kirput heräsivät ja lähtivät liikkeelle. Jäin siihen. Jossain tuli tieto, jonka mukaan oma porukka on Perkjärvellä. Etulinjassa ryssä oli jo ottanut pesäkkeitämme, mutta tapasin siellä kuitenkin erään jalkaväen kapteenin. divisioona joutui perääntymään. Erään kaverin kanssa poikkesimme sinne, jos vaikka löytyisi jotain suuhunpantavaa. Läksin edellä, mutta kersantti jäi välille. päivän aamuna alkoi rintamaltamme kuulua meteliä, joka kantoi niin Mikkeliin kuin satojen kilometrien päähän Helsinkiin. Kun tulimme kapteenin kanssa asemarakennuksen kohdalle, vastaamme käveli pari suomalaisissa asepuvuissa olevaa miestä. Pian kapteeni käski minut yhden kersantin kanssa menemään eteen työnnettyyn vartiopesäkkeeseen, johon ei ollut yhdyshautaa
Oli antanut kellonsa ja muut vähäiset tavaransa asetovereilleen sekä käskenyt viedä terveisensä. Näkymä oli lohduton, mutta eipä ollut pojilta vielä huumori loppunut.. Tarkastelimme ruumiita. Heillä oli suomalaiset asepuvut, ja yksi heistä puhui suomea. Ruki vverh! Seuraavana päivänä jaettiin kuorma-auton lavalta muutamia uusia panssarintorjunta-aseita. Tuli tieto: olemme motissa! Silta edestämme oli räjäytetty ja loppukin kalusto oli näin jätettävä. Uskon varmasti ettei veljestäni tullut vankia, ja sittemmin hänet julistettiinkin kuolleeksi." Perääntyminen oli välillä ylivoimaisen vaikeaa, eivätkä läheskään kaikki päässeet koskaan perille. 41 SUOMEN HISTORIA Tykki lähettää vihaiset terveisensä Rajajoella. Onnekseen miehet eivät niitä tavanneet, sillä osaamatta käyttää nyrkkiä heille olisi käynyt huonosti. ruki vverh) eli kädet ylös. Kaksi muuta vain mulkoili meitä. Pistoolin oli jättänyt käteensä. Jotenkin kuitenkin päästiin Perkjärveltä Johannekseen. Pehmeän suon yli oli yritettävä Viipurin tielle. Mutta äkkilähtö tuli: "Maataistelukoneet olivat jatkuvasti päällä, miehet rukoilivat ja olivat toivottomia. Siellä näkyi paljon sirpaleita ja roinaa. Muistan sieltä suolta lyhyen paksun everstin, joka uupuneena oli juuttunut liejuun. Panssarinyrkki oli ennennäkemätön tuttavuus, ja miehet kääntelivät kummissaan putkia, joiden päässä oli iso mutikka. Tämä kiinnitti huomioni." Pasonen sanoi haastattelussa osaavansa edelleen vain nuo kaksi sanaa venäjää, ruki vehr (oik. Riemullinen hetki puolin ja toisin. Näin erehtyivät kohtalokkaasti naapurin miehet. Venäjän aakkosissa meidän V-kirjaimemme ei merkitse mitään, mutta ympäri käännettynä siitä tulee L. Mutta näillä eväillä Pentin piti lähteä parin kaverin kanssa ottamaan vastaan kuuleman mukaan tulossa olevia 52-tonnisia Klim Vorošilov -panssareita. Kovasti mies selittikin ja kyseli jotakin pataljoonasta. 'Ole siellä!' nämä vastailivat. Moottoreiden aikakaudella se oli auttamattoman hidas. Tuntui vähän karmealta, ja avitimme everstin kuiville." Vihdoin saavutettiin Viipuri. "Tapasin sitten oman ryhmän tulenjohtajan vänrikki Temmeksen . Partionjohtajalla oli V-merkki hihassaan, sinänsä oikein. Oli niissä saksaksi tekstiäkin, ei vaan osattu siitä sanaakaan. Mutta jo illalla sain tietää veljeni menettäneen toisen jalkansa kokonaan ja osan toistakin. "Jollain metsäpolulla tupsahti pientä ryhmäämme vastaan kolmen miehen partio. Paria viikkoa aikaisemmin olimme vakuuttaneet toisillemme, jotta vangiksi emme antaudu. Yhtäkkiä karjaisin: "Ruki vehr!!" Samassa toinen mulkoilijoista yritti ampua takin liepeen alla olleella pistoolillaan. katseli kypäräni lommoa, ja kun näytin jalkaani, hän käski viedä minut sairaalaan." Rohkeutta ja velvollisuudentuntoa osoittaa Pasosen kohdalla se, ettei tämä nuori soturi suostunut lähtemään sairaalaan vaan ajatteli haavan parisssa viikossa muutenkin paranevan. Olimme nopeampia. Huuteli apua miehiltään. Pasosen patteri oli hevosvetoinen. Miten sinne päästiin, siitä Pasoselle ei jäänyt muistikuvia. Suru-uutisia ennen Viipuria Ilo ja suru vaihtavat sodassa nopeasti paikkaa. Vaan matkalla sattui jo muuta. Mutta niillä kahdella puhumattomalla miehellä se oli neulottu väärinpäin
Tulimme sieltä juuri ja vihollinen aloitti räiskeen. Se olikin sodissamme ratkaisevan tärkeä asia, eritoten Tali-Ihantalassa. Kun vihollinen pyrki ylittämään Viipurinlahden, se yritti vaikeuttaa suomalaisten tähystystä käyttämällä runsaasti sumutusta. Niin lähdin viemään asetoveria töyssyistä tietä pitkin. "Ei siis Turkinsaaressa, kuten olen jostakin lukenut. Lähdettiin, ja kun oli päästy noin kaksikymmentä metriä, monttuumme tuli täysosuma." Tulenjohtueet joutuivat toimimaan edessä ja ne olivat vihollisen erityisesti vihaamia kohteita. Silmästä silmään. Hatsalanmäki etelän suunnasta nähtynä. Oli ammuttava ennalta laskettuihin maaleihin kuulohavaintojen perusteella. 42 SUOMEN HISTORIA "Vastaan laukkasi hevonen kiesit perässään. Saksalaiset olivat myös silloin Viipurinlahdella, ja heidän piti lähteä illalla vieressä olevaan pieneen HannustienTULENJOHTOA NENOSEN MENETELMIN Suomalaisilla oli matemaattisen neron, kenraali Wilho Petter Nenosen kehittämät ampumataulukot, joissa otettiin huomioon hyvin monta ammuntaan vaikuttavaa tekijää. Kärrynpyörä tärähti kiveen ja Temmes avasi silmänsä. Pentti Pasosen sijoituspaikaksi määräytyi tulenjohtueen mukana Piispansaari. "Heinäkuussa tulenjohtueen tukikohta oli Hapenensaaressa. Kun kuormassamme oli myös knalleja, ajoimme ne päässä perille. Kenraali Nenonen kehitti myös ilmavalokuvauskalustoa, jolla oli suuri vaikutus etenkin kartoitustoimintaan. Näin tuli myös yleensä osui. Hänen kunniakseen Rovajärven ampumaleireillä pidetään Nenosen tulenavauskilpailu. Ne kun nimensä mukaisesti johtivat tulen vihollisen niskaan. Vuonna 1883 Kuopiossa syntynyt Nenonen kirjoitti Kenttätykistön ampumaohjesäännön vuonna 1947, jolloin hän myös erosi palveluksesta. Kenraali Nenonen oli Mannerheim-ristin ritari 184. "Kun monttu oli valmis, kaveri lähti johonkin, mutta minä jäin havuttamaan pohjaa ja heittäydyin siihen uupuneena makuulle. Minä en olisi jaksanut lähteä mihinkään, mutta kaveri ei antanut periksi. Hän kuoli Helsingissä 1960. Hetken perästä kaveri tuli ja sanoi että nyt ylös, sillä jostain kuului lampaan ääni, lähdetään hakemaan keittolihaa. Käskyn mukaan oli alettava kaivautua maahan. Ajettiin Rautakorpeen, jossa uudet tykit odottivat meitä. Olin jo kiikarissa kiinni, kun takanamme räjähti ja vänrikin ohimoon tuli 4–6 senttimetriä pitkä reikä. Siitäpä patterin päällikkö Herranen sai krampin, vei meiltä hevosen ja tavarat piti haudata maahan." Viipurinlahdella II/KTR 9:n tykit ryhmitettiin Viipurinlahden länsirannalle, Viipurin ja sen kuuluisan vientisataman Uuraan keskipaikkeille. Uuraan satama ja sen viisi kilometriä pitkä ratapiha jäivät itärannalle. Pasosen suoranaiseksi ystäväksi tulleen vänrikki Temmeksen kohtalonhetki koitti Piispansaaressa. Sattui siihen heti soppakuski, joka antoi hevosensa minulle. 'Sinähän elät vielä!' karjaisin, mutta se oli vain yhä lämpimän ruumiin reaktio." Terveisiä rajan takaa Puna-armeija yritti tosissaan ylittää Viipurinlahden, koska sen kautta olisi auennut tie koko Suomen valloittamiseen. Otettiin hevonen kiinni ja lastattiin jostakin liikkeestä tavaraa kyytiin. Saarista suurimpiin kuuluvassa Suonionsaaressa toimi muun muassa Hovin kartano, jonka tuotteita myytiin vilkkaassa Viipurin kaupungissa. Kaverinsa kanssa he valmistivat kahden miehen poteron, jossa voisi myös levähtää. Temmes tähysti haarakaukoputkella, mutta päättikin antaa sen minulle merkatakseen jotakin ylös. Koko lahti on hyvin luonnonkaunis monine saarineen ja niemineen
Sotilaana mies parhaasta päästä." Pentti Pasonen toimi myöhemmin rakennusurakoitsijana. Siinä luutnantti kaatui. II/KTR 9:n komentajan majuri (myöhemmin kenraalimajuri) Mielosen lausunto Pentti Pasosesta: "Itsepäinen, mutta peloton ja nopeasti reagoiva. Menimme saareen ja odotimme illan hämärtymistä. "Nämä kymmenen kerrosta tekevät kaikista murheistasi selvän!" Itsesuojeluvaisto ehti väliin. Pasosen taistelijanhermoja kuvannee se, että hän silloin kerran oli pystynyt tekemään tarkkoja huomioita paikoista. Meillä oli tulenjohtoryhmän vaihto, ja tulenjohtajana toimiva luutnantti Ståhle kysyi, lähtisinkö mukaan saksalaisten kanssa ottamaan saaren kärkeä takaisin. Siitä luodista veteraanin tunteet kuohahtivat, ja hän paiskasi vimmoissaan luodin maahan. Koko ketju vetäytyi ja saaren kärki jäi venäläisille." Viisikymmentä vuotta myöhemmin Hämeenkoskella Pasosen kotona soi puhelin. Takaperin ryömimällä pääsin lähellä olleen kiven taakse ja siitä edelleen rantaruohikon suojassa pois. "Herää veli muurari, tiedätkö missä ollaan?" Ei ollut myöskään muurarilla asiasta tietoa. Kun hän tajusi olevansa jossain arabimaassa, teki mieli hypätä alas. Ajattelin ampua hänetkin, mutta sitten tulikin mieleeni, että otetaan tämä vangiksi! Kun siinä vähän vilkaisin yleistilannetta, tämä mies oli jo häviämässä kiven taakse. Ei mennytkään kuin hetki, kun hän sanoi: "Tuossahan se paikka on, johon luutnantti jäi!" Siinä Pentti kopaisi muutaman kerran sammalia, ja paljastui saappaan kärki. Pasonen selätti vihollisen lopulta, mutta monta taistelua senkin kanssa käytiin. Sen kärjen olivat venäläiset vallanneet. En ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi ryömiä niin nopeasti – ja takaperin. 43 SUOMEN HISTORIA saareen. Saksalaiset tulivat sinne toiselta puolelta. Käänsin häntä ja totesin päähän osuneen luodin tappaneen hänet. Puhelu tulee suomalaisten ja venäläisten sotaveteraanien tapaamisesta Imatralta. Minähän olin aina valmis, kun tarvittiin. Sitten hän löysi kypärän, ja kun hän sen nosti, kuului kilahdus. Pasoselle sanotaan zdravstvujte, johon hän vastaa hyvää päivää. Pasonen valaisi työtoveriaan: "Minäpä kävin alhaalla respassa kysymässä, missä ollaan, ja sanoivat että Beirutissa ja kattoivat vähän pitkään." En ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi ryömiä niin nopeasti – ja takaperin. Siellä Pasosen tuntema veteraani on osannut yhdistää erään venäläisen kanssa käydystä keskustelusta asiayhteyden Pasoseen. Edellispäivänä oli työmaalla alettu juopotella, ja siitä oli seurannut matka ilman muistikuvia. Sitten liikkeelle. Matka venäläisen poterosta kaatumispaikkaan mitattiin, ja sitä oli kymmenen metriä. Sitä oli mentävä parvekkeelta katsomaan. Tältä matkalta vihollinen olisi varmasti osunut myös Pasosta päähän. Tämän nuoren taistelulähetin teot ja oivallukset eivät voi unhoittua koskaan, hän oli monen kaverin pelastus. Koko sodan järjettömyys kohdistui tuohon luotiin. Pasonen otti lattialla ajelehtineesta pullosta parit ryypyt, kävi alhaalla ja herätti sen jälkeen kaverinsa. Jäin siihen hänen viereensä. Pahimmillaan sattui niin, että hän heräsi hotellihuoneesta kaverin kuorsaukseen, ei tiennyt missä oli, mutta ulkoa kuului kummaa kailotusta. Olimme luutnantin kanssa vierekkäin ketjun rannanpuoleisessa päässä. Ei siitä vankia saatu, kun kiven takana ei ketään ollut!" Pahat muistot ja rauhanajan vihollinen Aurinkoisena päivänä 13.7.1997 Pentti Pasonen oli jälleen Hannustiensaaressa, paikassa, jossa hänen oikeastaan olisi pitänyt kuolla. Matka kotimaan multiin alkaa.. Oli istuttava puun rungolle rauhoittumaan. Kielitaito ei riitä pidemmälle, mutta luuriin tarttuu osaava henkilö, joka tulkkaa, mitä äskeinen mies oli juuri kertonut: "Kun suomalainen upseeri oli kaatunut, näin kuinka toinen mies ilmestyi tätä katsomaan. Nyt hän kuului Opetusministeriön alaiseen vapaaehtoiseen sotavainajien etsintäryhmään. Olimme jo noin kymmenen metrin päässä ensimmäisistä vihollisen poteroista. Muuten meni ihan hyvin, mutta viinapiru uskaltautui vanhan veteraanin kimppuun. Venäläinen sotilas Pentti Pasosesta Luutnantin kaatumispaikalla heinäkuussa 1997
Vesireittejä Suurelta osin mereen rajoittuvan tuhansien järvien maan puolustuksessa vesireittejä pitkin kuljetetaan miehiä, varusteita ja suurempaa kalustoa. Sotilaspastori Esko Kalevi Enkkelä keskustelee saksalaisen aliupseerin kanssa Petsamon Luttojoella. Toisen maailmansodan aikana vesillä kulki niin isoja taistelualuksia kuin vaatimattomia puuveneitäkin. 44 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 44 SUOMEN HISTORIA K uv at: SAK u va Siikakoski-niminen siipirataslaiva liikennöi jonkin aikaa Syvärinniskan ja Syvärin kauppalan väliä. Everstiluutnantti Susitaival ja komentaja Göransson seuraavat harjoituksen sujumista. Tarvikkeet alkavat olla kyydissä. Sumutusharjoitus Äänisjärvellä. Näkymä Petsamon Luttojoella Kalliokosken alla sijaitsevalta tarvikkeiden lastauspaikalta. Edessä on taas yksi matka Luttojokea pitkin. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy erikoinen neljän veneen varaan rakennettu lautta, jonka kyydissä kuljetettiin autoja ja muuta suurempaa rahtia. Sodan hetkiä
Vesillä liikuttiin mutta myös rakennettiin. Petsamon idyllisissä maisemissa vene lipuu hitaasti sauvomalla.. Kyydissä on miehiä niin paljon kuin kantavuutta piisaa. 45 SUOMEN HISTORIA 45 SUOMEN HISTORIA Turun veneveistämöllä valmistettu vartiomoottorivene 9 seilasi ensi kerran vuonna 1935. Kuva on otettu Somerin taistelun jälkeen. Urheilullinen pikavene pyrkimässä Äänisellä partioivan Ilmarin vierelle. Tämä paalutuslautta on kuvattu Äänislinnan satamassa. Moottorivene ja kuljetuslautan etuveneet. Kuvan oikeassa reunassa näkyy aluksen Vickers-tykki
Muut kilpailijat starttaavat tunnin välein. Toisena lähtee 3 A 5 ohjaajana vääpeli Osku Sorsa ja tähystäjänä luutnantti Gösta von Behr . On sunnuntai ja kello on vasta neljä, mutta ilmailuvoimien mekaanikot sekä lentäjät hääräävät jo kaupungin edustan jäällä olevien lentokoneiden ympärillä. Neljäntenä liikkeellä ovat vääpeli Eino Juurikas ja luutnantti Paavo Warén 3 A 1:llä. Tämän 1300 kilometriä pitkän matkalentokilpailun reitti on Viipuri–Sortavala–Joensuu–Nurmes–Kajaani–Oulu–Vaasa– Turku–Helsinki, ja koneiden on laskettu olevan maalissa seuraavana päivänä. Varhainen kevätaamu Viipurissa on sumuinen. Viimeisenä lähtee. Kello 4.30 Breguet kohoaa taivaalle sumunsekaisessa hämärässä kilvan nousevan auringon kanssa. Haijala tekee vielä lentoonlähtötarkistuksen ja antaa sitten mekaanikolle merkin: ”Kontakt!” Mekaanikko pyöräyttää puista potkurinlapaa ja 300:n hevosvoiman rivimoottori rähähtää käyntiin. Ensimmäinen kone 3 A 7 on valmis starttiin ja ohjaaja vääpeli Hannes Haijala sekä tähystäjä luutnantti Armas Könni kapuavat avonaiseen ohjaamoon. Ilmailuvoimien järjestämään kilpailuun osallistuneista viidestä koneesta yksi tuhoutui, ja useita potkureita vioittui kevätsohjossa, mutta lentäjät taistelivat sinnikkäästi voitosta. Sitä seuraavat vääpeli Oiva Nykänen ja luutnantti Knut Isaksson 3 C 22:lla. KONE 3 A 7 – SELVIYTYI MAALIIN Ohjaaja: vääpeli Hannes Haijala Tähystäjä: luutnantti Armas Könni KONE 3 C 22 – KESKEYTTI PYHÄJOELLA Ohjaaja: vääpeli Oiva Nykänen Tähystäjä: luutnantti Knut Isaksson KONE 3 A 6 – SELVIYTYI MAALIIN Ohjaaja: vääpeli Georg Jäderholm Tähystäjä: luutnantti Yrjö Opas KONE 3 A 5 – TUHOUTUI TULIPALOSSA SOTKAMOSSA Ohjaaja: vääpeli Osku Sorsa Tähystäjä: luutnantti Gösta von Behr KONE 3 A 1 – KESKEYTTI KAJAANISSA Ohjaaja: vääpeli Eino Juurikas Tähystäjä: luutnantti Paavo Warén 46 SUOMEN HISTORIA Teksti: Harri Mustonen Maisemareitillä Vuoden 1922 Suomen ympärilentokilpailu Suomen ensimmäinen matkalentokilpailu pääsiäisenä 1922 oli päättyä katastrofiin. Miehet ovat valmistautumassa Suomen ympärilentokilpailuun, johon osallistuu viisi suksin varustettua Breguet-tiedustelukonetta
47 SUOMEN HISTORIA Maisemareitillä
Kun ilmailuvoimissa syntyi vuonna 1922 ajatus matkalentokilpailun järjestämisestä, oli Breguet käytännössä ainoa kone, jolla tällainen koitos voitiin toteuttaa. Ilmailuvoimien alkuvuosien ainoana poikkeuksena ja valopilkkuna voidaan pitää kaksipaikkaista Breguet 14 A2 -tiedustelukonetta, jollaisia hankittiin vuosina 1919–1921 kaikkiaan 30 kappaletta. On vuoden 1922 huhtikuun 16. Kuva: Jaakko Opas via Harri Mustonen. 48 SUOMEN HISTORIA Lentokilpailu 1922 3 A 6 ohjaajanaan vääpeli Georg Jäderholm ja tähystäjänään luutnantti Yrjö Opas . Sillä välin 3 A 5 saapuu Joensuuhun ja jatkaa ensimmäisenä seuraavalle osuudelle. Tämä ranskalainen konetyyppi oli ollut käytössä jo ensimmäisessä maailmansodassa, ja sitä pidettiin yhtenä sodan parhaimpana pommitusja tiedustelukoneena. Niitä oli meikäläisittäin runsaasti, sen lentoaika oli peräti kuusi tuntia, ja se pystyi lentämään 800 kilometriä yhdellä tankkauksella. huhtikuuta 1922. 3 A 6:ta huolletaan Vaasassa 18. Kelvollinen konetyyppi Ensimmäisen maailmansodan jälkeen pullistelivat ympärysvaltojen varastot lentokoneista. Vaikka valinnanvaraa olisi ollut, hankittiin vuonna 1918 perustetuille Suomen lentojoukoille ja myöhemmin ilmailuvoimille vähillä varoilla kelvotonta kalustoa, joka ei juurikaan sopinut käyttötarkoitukseensa. Breguet-koneet junnaavat lumisen maiseman yllä. Sinne laskeuduttuaan miehet toteavat auringon pehmittäneen jään päällä olevan lumen, ja startti viivästyy heidän koettaessaan saada Breguetinsa nousemaan sohjosta. 3 A 5 tuhoutuu Haijala ja Könni säilyttävät etumatkansa aina Joensuuhun saakka. päivä. Vaikka konetyyppiä pidettiin luotettavana, riivasi sen Fiat-moottoria eräs tuon ajan lentokonemoottoreille tyypillinen ongelma: kaasutinpalo. Nyt sää vaihtuu pilviseksi ja kilpailijat joutuvat lentämään noin sadassa metrissä. Sama toistuu Nurmeksessa: 3 A 7 on etapilla ensimmäisenä, mutta 3 A 5 menee ohi. Tämä vaikeuttaa reitillä pysymistä, sillä Vaikka valinnanvaraa olisi ollut, hankittiin vuonna 1918 perustetuille Suomen lentojoukoille vähillä varoilla kelvotonta kalustoa. Majuri Tauno Hannus , joka oli koulutuksessa Ranskassa vuonna 1919, kirjoitti, että sodan aikana "moni Fiat-moottorilla varustettu Breguet-kone oli kaasuttajapalon aiheuttamana syttynyt ilmassa palamaan jo rintamalle lähdettäessä." Syynä kaasutinpaloihin pidettiin mekaanikkojen taitamattomuutta, mutta osuutensa oli myös tuon ajan vaihtelevilla polttoainelaaduilla
Haijalan ja Könnin lähestyessä Sotkamoa 3 A 7:llä näkevät he kauhukseen jäällä palavan lentokoneen. Miehet laskeutuvat ja löytävät Sorsan ja von Behrin "alakuloisina loitompana katsomassa koneensa tuhoutumista." Poroksi palaneesta 3 A 5:stä jää jäljelle vain osa pyrstöä. Vain Vuokatin kohdalla miehet kummastelevat, kun kone lähes hipoo puiden latvoja, vaikka korkeusmittari näyttää viittäsataa metriä. ”Tämä johtui siitä, että harjanne on täällä niin korkea, että puiden latvukset todellakin näyttivät ulottuvan miltei koneen alle”, Warén totesi myöhemmin Vaasa-lehdelle. Sillä aikaa 3 A 5:n miehistö vääpeli Sorsa ja luutnantti von Behr joutuvat Sotkamon lähellä pelottavaan tilanteeseen. Sorsa onnistuu laskemaan palavan koneen Sotkamon edustan jäälle. Kohta paikalle kerääntyy myös runsaasti kirkonkylän väkeä. päivänä 1922. Georg Jäderholm ja Yrjö Opas evästelemässä Vaasassa tiistaina huhtikuun 18. Pakkolaskuja 3 A 7 laskeutuu Kajaaniin puolen päivän tienoilla. Tulipalo on syttynyt heidän ollessa matalalla ja vain puolen kilometrin päässä Sotkamon kirkolta. Pian sinne saapuvat 3 C 22:lla kolmantena lähteneet Nykänen ja Isaksson. Koska mitään ei ole enää tehtävissä, päättävät Haijala ja Könni jatkaa kilpailua. Haijalalla on jälleen ongelmia saada koneensa kohoamaan jäältä. Matka jatkuu ongelmitta. Ohjaajana toimiva Sorsa säilyttää kuitenkin malttinsa. Breguetissa on täysi aseistus ammuksineen, jotka alkavat pian räjähdellä ja kaksikon on poistuttava kauemmaksi. On tapahtunut se, mitä lentäjät eniten pelkäsivät: koneen kaasutin on syttynyt tuleen. 3 A 6:n tähystäjän Armas Könnin mukaan ”kompassikaan ei tietänyt mistään, vaan pyöri villinä ympäri.” Neljäntenä kisaan startannut 3 A 1 lentää ensimmäisen osuuden Sortavalaan pilvien päällä. Kuva: Jaakko Opas via Harri Mustonen. 49 SUOMEN HISTORIA käytössä olevat Pohjois-Karjalan kartat ovat niin epätarkkoja, ettei niistä juurikaan ole hyötyä. Tuli leviää kuitenkin nopeasti, ja miehet saavat pelastettua koneesta vain kartan ja kompassin
Viivyttyään Oulussa tunnin myös Haijala ja Könni pääsevät jatkamaan matkaansa. 3 A 6 puolestaan on joutunut Joensuussa heti startin jälkeen laskeutumaan takaisin, jolloin sen potkuri on hieman vioittunut. Nyt alkaa hikinen urakka. Nykänen ja Isaksson ovat ehtineet startata Vaasan osuudelle jo puoli tuntia aiemmin. Heidän ihmetyksekseen 3 C 22:sta ei siellä tiedetä mitään. Jäderholm ja Opas pääsevät kuitenkin uudelleen ilmaan ja saapuvat Kajaaniin iltapäivällä. Siellä koneeseen vaihdetaan uusi potkuri, mutta aikaa on kulunut niin paljon, ettei matkaa enää sinä päivänä voida jatkaa. Siellä koneen potkuri kärsii lisää jääkentän sohjossa, mutta miehet päättävät jatkaa. Kello 17 miesten on viimein luovutettava. "Aina kun kone hieman sai vauhtia, syöksyivät koneen sukset lumisohjuun. Viimein puoli yhdeltä 3 A 7 irtaantuu sohjosta ja nousee taivaalle. He ilmoittavat keskeyttävänsä kilpailun ja jäävänsä yöksi Kajaaniin. Sohjossa Juurikkaan ja Warénin 3 A 1 on jäänyt jumiin Kajaanin pehmeälle jääkentälle. He saapuvat Ouluun kello 16.47. Potkuri hakkautui jäihin ja vioittui molemmista päistään", Warén kertoi. Miehet koettavat usean tunnin ajan startata mutta turhaan. 50 SUOMEN HISTORIA Breguet 14 -koneen tähystämössä luutnantti Yrjö Opas ja ohjaamossa Väinö ”Körö” Snellman. Miehet koettavat usean tunnin ajan startata mutta turhaan.. Rikkoutunut magneetto on pakottanut Nykäsen ja Isakssonin tekemään pakkolaskun Pyhäjoelle. Heidän on moottoria lämmittämällä sulatettava lumesta jäähdyttäjään 45 litraa vettä. Kaiken kukkuraksi Haijala ja Könni kuulevat moottorin surinaa ja kohottaessaan katseensa näkevät taivaalla 3 C 22:n matkalla Ouluun. He lentävät heikossa vastatuulessa ja pilvisessä säässä noin 400–500 metrin korkeudella Vaasaan, jonne he saapuvat kello 20.15. Vikaa ei saada korjattua ja miesten on jäätävä Pyhäjoelle odottamaan uutta magneettoa. Samaan aikaan Kajaaniin laskeutuu myös 3 A 1. Kaikessa tässä miehiltä tärvääntyy pari tuntia. Haijala ja Könni posottavat koneellaan kohti Oulua tietoisena siitä, että he ovat nyt selvästi jäljessä myöhemmin lähteneiden 3 C 22:n ja 3 A 1:n lentoaikaa. Ensimmäisen kilpailupäivän kallistuessa iltaan on kilpailussa jäljellä Lentokilpailu 1922 Juurikkaan ja Warénin kone on jäänyt jumiin Kajaanin pehmeälle jääkentälle. Nousua vaikeuttaa 3 A 1, joka on jämähtänyt jäälle tehdyn kiitotien toiseen päähän. Kaksikon hääriessään koneensa kimpussa saapuu kirkkokansaa ihmettelemään miesten puuhia. Luutnantti Oppaan mukaan ainoa keino oli ensin talloa suksien ladut sadan metrin matkalta kovemmaksi: "Parin tunnin ankaran ponnistelun jälkeen onnistuttiin tehdä nousu aivan suoraan toista konetta vastaan, mutta potkurivian vuoksi kone pahasti jyskytti koko matkan Ouluun, jonne kumminkin onnellisesti päästiin." 3 A 6 saapuu Ouluun kello 18.25. Mutta missä ovat 3 A 1 ja viimeisenä kisaan lähtenyt 3 A 6. Miehille tulee kuitenkin lisää ongelmia sillä, jonkun matkaa lennettyään Haijala huomaa jäähdytysnesteen vuotavan – hänen on pakko tehdä pakkolasku suolle. 3 A 7 on nyt kaksi ja puoli tuntia jäljessä kilpailua johtavaa 3 C 22:ta
Uuden puolustushaaran nimi oli aluksi lentojoukot. Vuodesta 1919 heinäkuuhun 1928 virallisena nimenä oli ilmailuvoimat, jonka jälkeen nimi sai nykyisen muotonsa ilmavoimat. 51 SUOMEN HISTORIA pikatietoa: Suomen ilmavoimien perustamispäivänä pidetään maaliskuun kuudetta 1918. K uv a: J a akk o Op as via Harri Mus to nen
Aamu on kuitenkin sumuinen, eivätkä he voi lentää kuin noin 50 metrin korkeudessa, joten miesten on palattava ja laskeuduttava takaisin odottamaan sumun hälvenemistä. Tällä välin Vaasassa sumu on haihtunut, ja Haijala ja Könni pääsevät matkaan kello 8.15. Miehet toteavat myös uuden potkurin vioittuneen. Pyhäjoella he näkevät alhaalla maassa 3 C 22:n ja Opas pudottaa Nykäselle heittopussissa terveiset. K uv a: J a akk o Op as via Harri Mus to nen K uv a: L assi Esk o la. Sinne he saapuvat sinne kello 13.10. 3 A 7 on päässyt pisimmälle, mutta sen kanssa tasoissa on neljän tunnin hyvityksellä Oulussa yöpyvä 3 A 6. Vaikka 3 A 7 on nyt suoriutunut ensimmäisenä koneena maaliin, on 3 A 6:lla vielä mahdollisuus voittoon, mikäli se ehtii Helsinkiin neljän tunnin sisällä. Aurinkoisessa säässä he lentävät Turkuun tasan kolmessa tunnissa. Nyt ilmenee vielä yksi hieman Tähystäjä luutnantti Yrjö Opas sekä ohjaaja vääpeli Georg Jäderholm kuvattuna 3 A 6:n ohjaamossa kilpailujen aikana. Kaksikko pääsee starttaamaan kello 6.15. Myös Jäderholm ja Opas ovat aikaisin liikkeellä ja starttaavat Oulusta kello 5.26. 3 A 6:lla on vielä hyvä mahdollisuus voittaa kisa, mutta tunnin lennon jälkeen Kokkolan pohjoispuolella alkavat ongelmat: potkuri ravistaa ja edessä on 500 metriä korkea maahan ulottuva sumupilvi. Koska he eivät uskalla lentää rikkinäisellä potkurilla, ainoaksi neuvoksi jää edetä "pieniä hyppyjä suorittamalla" Ykspihlajaan. Potkuri irvillä Haijala ja Könni heräävät varhain aamulla valmistellakseen 3 A 7:n viimeisille osuuksille Turun kautta Helsinkiin. SUOMEN HISTORIA 52 Lentokilpailu 1922 enää kaksi konetta, sillä käytännössä 3 C 22:ta ei saada lentokuntoon kilpailun aikana. Siellä kone voidellaan, ja miehet pääsevät jatkamaan Helsinkiin. Ilmavoimien Breguet 14 -koneet oli sijoitettu pääosin Utissa operoineeseen Maatiedustelulaivueeseen. Jäderholm ja Opas pääsevät Ykspihlajaan "monimutkaisten hyppäysten avulla sakeassa sumussa" noin kello 9.30. Jäderholm tekee pakkolaskun kello 7.25 kahdeksan kilometrin päähän Ykspihlajasta. Matkaa heillä on taitettavana noin 360 kilometriä
päivänä kello 13.30. Jäderholm ja Opas jatkoivat matkaansa tiistaina huhtikuun 18. He lensivät Turun kautta Helsinkiin ja tulivat maaliin kello 16.30. Ilmavoimien silloinen komentaja eversti Jarl Lundqvist kielsi kuitenkin ilmavoimien kaluston käyttämisen tässä Petsamon lentokilpailussa. Niinpä heidän on jäätävä odottamaan polttoainetäydennystä. Koska he eivät enää olleet mukana kilpailussa, kaksikko lensi sieltä suoraan asemapaikkaansa Uttiin. Myös heidän koneensa potkuri oli pahoin vaurioitunut, mutta kun Warénille tästä huomautettiin, hän totesi, että "kyllä se kestää, kun on tähänkin asti kestänyt", kaivoi puukon esiin ja teroitti lapojen kärjet. Lähdeluettelo K uv a: Kir jo it taj an k o ko elma. Keski-Suomen Ilmailumuseo. Ilmeisesti muistissa olivat vielä vuoden 1922 kokemukset. Karisto. Ilmasotakoulun Kilta ry. Aero 12/1931. Juurikas ja Warén pääsivät starttaamaan Kajaanista tiistaiaamuna yöpakkasten kovettamalta hangelta, ja he saapuivat saman päivän aikana Oulun kautta Vaasaan. Suomen ympärilentokilpailun ovat voittaneet vääpeli Haijala ja luutnantti Könni 3 A 7 -koneellaan. Ensimmäisen ja viimeisen kerran 3 A 6 sai uuden potkurin Vaasassa. Peli on kuitenkin menetetty. Vaasa 18. "Potkuri oli pahasti irvillä, mutta Friisein konepajasta saatiin peltiä, jolla potkurin kärki lujasti niitattiin kiinni", Opas kertoi. Puisessa potkurissa näkyy messinkinen vahvike, joka esti 3 A 7:n potkuria vaurioitumasta sohjossa. SUOMEN HISTORIA 53 ihmeelliseltä tuntuva ongelma: polttoaine ei riitä Vaasaan asti. Kilpailu lennettiin siviilikoneilla. Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu 2010: Abatrossista Pilatukseen – Suomen sotilaslentokoneet 1918–2010. Kokkolasta tuodaan polttoainetta jo saman päivän kuluessa. Hämeenlinna. Jyväskylä Peltonen, Martti 1993: Ilmasotakoulun historia 1918–1980. Miehet jatkoivat saman päivän aikana lentoaan vielä Turkuun. Nykänen ja Isaksson selvisivät uuden magneeton turvin 3 C 22:lla tiistain aikana Pyhäjoelta Vaasaan. Suomen ympärilentokilpailu lennettiin vain yhden ainoan kerran, ja kului yksitoista vuotta ennen kuin Suomessa järjestettiin seuraava matkalentokilpailu. Uola, Mikko 1975: Suomen ilmavoimat 1918–1939. Sillä aikaa miehet remontoivat konettaan. Kilpailun voittajat tähystäjä luutnantti Armas Könni ja ohjaaja vääpeli Hannes Haijala. ja 19.4.1922. Niin miehet pääsevät jatkamaan matkaa Vaasaan, jonne he saapuvat illalla kello 21.15
Näkymä sopii tervehenkiseen Suomi-kuvaan. 54 SUOMEN HISTORIA Poikia pärekattoa rakentamassa Jatkosota on kesken, juoksuhaudat kaivettu, eikä tulevaisuudesta ole muuta tietoa kuin se, että se on tulossa ja siihen tulee varautua. Sota jatkuu itärintamalla. Kirjailija Juhani Ahon poika Björn Soldan osuu paikalle kameroineen. Teksti: Enna Poutiainen K uv at: S A -kuv a Pojat ja pärekatto. Soldan kiipeää katolle ja ottaa muutaman kuvan pojista avaraa peltomaisemaa vasten. Hän jatkaa matkaansa ja kuvaa muuta kotirintaman arkea. Reippaat ja ahkerat pojat tekevät työtä, joka normaalioloissa kuuluisi heidän isilleen. Hän on saanut Puolustusvoimilta tehtäväkseen kuvata Suomea sellaisena kuin se sodan aikana näyttäytyy. Aurinko paahtaa, mutta korkealla talon katolla käyvä virkistävä tuuli ja tärkeä työ saavat epämukavuudet unohtumaan. Heinäkuisena päivänä vuonna 1941 joukko poikia rakentaa pärekattoa. Pojat rakentavat pärekaton valmiiksi
55 SUOMEN HISTORIA Teksti: Enna Poutiainen Kuva: SA-kuva Luotsivanhus Kirkkonummella Porkkalassa luotsivanhus kiikaroi merelle päin tuulisena kesäkuun päivänä vuonna 1941. 800 autoa ja 1200 hevosta tekivät yötä päivää töitä, ja niin yli 7000 ihmistä sekä heidän omaisuutensa saatiin siirrettyä naapurikuntiin. Luotsivanhuksen vartiopaikkakin oli muiden vastuulla lähes 12 vuotta, vuoden 1956 alkuun asti.. Taivaanrantaan saattoi koska tahansa ilmestyä viholliskone tai suomalaisten kannalta toivotumpi saksalainen pommikone. Neljä vuotta myöhemmin luotsivanhuksen asemapaikka siirtyi Neuvostoliiton hallintaan rauhanehtoihin kuuluneen Porkkalan luovutuksen takia. Suomenlahti oli miinoitettu Neuvostoliiton aluksia vastaan. Sota Neuvostoliittoa vastaan oli alkanut toistamiseen vain muutamia päiviä aikaisemmin, ja ensimmäiset pommitukset olivat jo osuneet Helsinkiinkin. Talot jäivät tyhjiksi uusia isäntiä varten. Kaukoputkellaan kokenut luotsimies tähyili kuitenkin ennen kaikkea laivoja ohjatakseen ne turvallisesti ohi karikkojen. Kirkkonummi oli evakuoitava kymmenessä päivässä
56 SUOMEN HISTORIA
Pian hän siirtyi kameran toiselle puolelle ja loi suomalaisen elokuvan keskeiset eroottiset tunnuskuvat. Teuvo Tulio pysyi koko uransa ajan suurien filmiyhtiöiden ulkopuolella ja tuotti elokuvansa pääosin itse. Hän aloitti elokuvauransa näyttelijänä vain 15-vuotiaana. Tulion ohjaamien elokuvien tyylilaji on voimakkaiden tunteiden ja vastakohtien sävyttämä melodraama. Ohjaajan elokuvia pidettiin aikanaan toisteisina, kömpelöinä ja vanhentuneina. Nyttemmin Tulion omaleimainen näkemys on nostanut hänet elokuvantekijänä palvottuun asemaan. 57 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi • Kuvat: KAVI Mies joka keksi heinäkasan Teuvo Tulion elämä ja elokuvat Alle parikymppinen latvialaispoika, jolla oli monen kansan verta suonissaan, nousi 1920-luvun lopulla Suomessa valkokankaan hurmurilupaukseksi. Ystävien kesken hänet tunnettiin lempinimellä Fedja. Tulio vetäytyi viimeisinä vuosinaan tyystin julkisuudesta ja kielsi elokuviensa esittämisen.. TIESITKÖ. Hän oli ohjaajana aina ulkopuolinen – ja silti kaikkein suomalaisin. Hänen tärkein kumppaninsa niin työssä kuin yksityiselämässä oli Regina Linnanheimo, joka näytteli kymmenessä Tulio-elokuvassa. Elokuvaohjaaja Teuvo Tulio oli syntyjään latvialainen Theodor Tugai
Erferuntur alibea ditem nim dignihil magnatquo il mos dolupti buscit fugit enisquost, non exerum iniendelibus pratempori volupie ndignat quo opturita same num ipient. Mustat silmät Nuori Theodor tuli hyvin toimeen Helsingin saksalaisessa oppikoulussa, mutta sai tuntea Katajanokan poikajengien käsittelyssä erilaisuutensa. Heimopäällikkö Kalle Hagert toi Malmilla majaa pitäneen romanileirin filmintekijöiden ilmaisiksi avustajiksi, ja muihin rooleihin värvättiin muun muassa koulutovereita. Hän oli kasvanut isovanhempiensa hoivissa maatilalla Latviassa. Nyt hänet otti tykönsä ballerinan uraa yritellyt äiti Helene Garschin , jolla oli uusi mies Helsingissä. Filmikuvaaja Oscar Lindelöf lainasi heille kamerat ja valot, muttei päästänyt heitä niitä käyttämään; näin pojat saivat kuvaajankin laitteiden mukana. Hänen elokuvissaan rakkaus, hulluus, himo ja raivo ovat paljaina esillä. Heitä kenties lähensi ulkomaalaistaustakin, mutta molempien palava intohimo oli elokuva. Hänen kädenjälkensä jokainen filmiharrastajamme tunnistaa oitis. Hän ei osannut sanaakaan suomea. Pojasta tuli suomalainen elokuvaohjaaja, joka kuvitti maaseudun neitseellisen puhtauden ja kaupungin paheellisen rappion selkeämmin kuin kukaan muu täkäläinen filmintekijä. Suurella maatilalla saadut räätälin-, suutarinja sepänopit olivat Theodorille hyödyksi puvustuksen ja lavasteiden teossa. Valentin ohjasi ja Theodor näytteli, jälkimmäinen kun muistutti etäisesti tuon ajan elokuvahurmuri Rudolph Valentinoa . Vanttera maalaiskoltiainen piti kuitenkin puolensa nyrkein ja pääsi osaksi kaupunginosan porukoita. Mesenaatiksi he saivat Theodorin perhetutun liikemies Armas Willamon , joka laittoi asiaa varten pystyyn oman Fennica-filmiyhtiön. Hän osasi jo valmiiksi useita kieliä – latviaa, saksaa, venäjää ja jiddišiä – ja oppi nopeasti myös suomea ja ruotsia. He saivat ensikosketuksen filmiin Johansson-Bäckströmin elokuvalaboratoriossa, jossa he kuvasivat mykkäfilmien välitekstejä ja liimasivat niitä esityskopioihin. Jotain Theodor myös tiesi rehevistä ihmistyypeistä. Vaikka talouspuoli, kuvauskalusto ja näyttelijät järjestyivät, innokkaat filmimiehet joutuivat tekemään kaiken muun itse. SUOMEN HISTORIA 58 Vuonna 1922 Helsingin Katajanokalle muutti kymmenvuotias poika. 15-vuotias Theodor ja 18-vuotias Valentin päättivät ryhtyä tekemään omaa, eksoottisaiheista filmiä. Kiinnostus hevosiin ja varhain hankittu ratsastustaito olivat romaneista kertovassa elokuvassa näyttelijälle tarpeen. Vaikka isovanhempien maatila oli syrjässä, seuraelämä siellä kukoisti, ja pari kertaa kuussa isoisän luo saapui vieraita, monenlaisia Teuvo Tulio Tilaa kuvatekstille. Hän oli Theodor Tugai , jonka Suomen elokuvayleisö oppi 30-luvulta eteenpäin tuntemaan nimellä Teuvo Tulio . Valentin Vaalan ohjaustyössä Mustat silmät (1929) Regina Ekroth ja Theodor Tugai.. Reipas ja urheilullinen nuorukainen pelasi ajan tapojen mukaan jääpalloa, ja luistinradan kulmilla hän tutustui Valentin Ivanoffiin , koko ikänsä Helsingissä asuneeseen venäläisperheen lapseen. Hänen sukujuurensa haaroivat Turkkiin ja Puolaan, ja poika olikin tumman ja itämaisen näköinen
Palkkioksi kirjoittaja sai kieltolain oloissa merkittävän yhden viskigrogin. Sininen varjo (1933) perustui Mika Waltarin tarjoamaan käsikirjoitukseen. Nuori näyttelijä Tugai komeili Tulenkantajat-lehden vuoden 1929 vappunumeron kannessa. Kaksikko teki yhteistyötä vielä kahden elokuvan verran. Pienessä roolissa nähtiin myös Theodorin koulutoveri, tuolloin vielä aivan tuntematon Regina Linnanheimo . Nuori ohjaaja Ivanoff esiintyi jo suomalaistetulla nimellä Valentin Vaala , ja tuon salanimen turvin hän ohjasi vielä yli 40 pitkää elokuvaa. Valomittaria tarkastelee kuvaaja Osmo Harkimo. Kerrotaan nuoren maestron olleen tähän esikoiseensa kuitenkin niin pettynyt, että hän kääri sen negatiivit sanomalehteen ja paiskasi mereen. Elokuvaan saatiin käsikirjoittaja-avuksi Yrjö Kivimies, ja muutoin mykkään filmiin lisättiin lauluosuuksia, jotta sitä voitiin mainostaa "äänielokuvauutuutena". Tie lavenee Valentinin ja Theodorin ensimmäinen elokuva Mustat silmät (1928) menestyi sen verran hyvin, että luotonantajat saivat rahansa takaisin. Tein itse käsikirjoitukset ja lavastukset. Sama kahtiajakautuneisuus näkyy hänen elokuvissaan: ne ovat ehdottoman selkeitä ja ehdottoman epätodellisia. Seuraava yhteinen elokuva Mustalaishurmaaja (1929) oli edelleen mykkä. Laveata tietä (1931) kertoi menestyvästä viulistista, joka seikkailee turvallisen Suomen ja houkuttelevan maailman välillä: hyvin tuliomainen asetelma sekin. Näissä kahdessa ensimmäisessä elokuvassa näkyy jo melodramaattinen asetelma, jota ohjaaja Teuvo Tulioksi pian muuntautuva nuorukainen käytti miltei kaikissa töissään: rakkauden ja kunnian repimien ihmisten voimakkaat tunteet ovat toiminnan liikkeellepaneva voima ja koko ajan kankaalla esillä. Siellä hän näki satamajätkien, merimiesten ja huorien maailman, joka oli hänen omien sanojensa mukaan teeskentelemätön ja salaperäinen. Modernistikirjailijoiden Tulenkantajat-liike ja etenkin Yrjö Kivimies olivat ihastuneita Vaalan ja Tugain elokuvaan, sen kansainväliseen henkeen ja vauhdikkaaseen kerrontaan. Elokuvaa kuvattiin Kirkkonummella. Elokuva on Intohimon vallassa (1947).. Hagert toi jälleen romanit, Vaala ja Tugai ompelivat pukuja ja kirjoittivat tällä kertaa jopa käsikirjoituksen. Kotikutoisella reseptillä tehtiin vuoden neljänneksi katsotuin kotimainen elokuva, sillä Suomi-Filmi päästi elokuvan nyt teattereihinsa. Suomessa Theodor oli ollut Armas Willamon hommissa sataman tiilenlaskijana. Suomi-Filmin Erkki Karu käytti filmeihinsä monin verroin rahaa muttei Kivimiehen mielestä saanut aikaan yhtä vinhaa tarinaa kuin uudet tekijät. Lopputuloksesta hän ei tekstiään Ohjasin, kuvasin ja leikkasin filmit. Vaikka äänielokuvia oli jo tehty, Suomessa ei ollut vielä äänilaitteita, eikä niihin todennäköisesti olisi ollut varaakaan. Teuvo Tulio oikealla ohjaa bravuurikohtauksessaan Kullervo Kalsketta ja Regina Linnanheimoa. Organisoin ja hoidin koko tuotannon. SUOMEN HISTORIA 59 hahmoja ja kansallisuuksia. Menestystä rajasi se, ettei Suomi-Filmi huolinut pikkuyhtiön elokuvaa teattereihinsa
Vuonna 1939 eräs Tulion filmisuunnitelmista oli kariutunut, vaikka henkilökunta ja laitteet oli jo varattu. Tämä ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa, sillä lempeä heinäladossa oli jo suomalaisessa elokuvassa nähty, mutta Tulio otti tuon kuvan monien muiden eroottisten ikonien lailla omakseen. Tilanteesta selvitäkseen hän teki Eino Jurkan ehdotuksesta ainoan komediansa, sarjakuvaan pohjautuvan Vihtorin ja Klaaran. Siitä alkoi suomalaisen elokuvan heinäkasamyytti. Sillanpää oli tyytyväinen ja piti Tulion näkemyksestä, vaikka se erosikin hänen omastaan. Katkera Tulio suomi kaksinaismoralismia: "Raakuutta sai näyttää ja halolla sai lyödä niin että veri tirskui, verinen uhri sai kiemurrella kuolintuskissaan kunnes kuolema hänet vapautti, mutta kahden ihmisen rakkaudenosoitukset, hellät hyväilyt ja suudelmat, hiemankin eroottisina, katsottiin täysin sopimattomiksi ja säädyttömiksi." Maakuntateattereissa esitettiin yhä leikkaamatonta versiota, kun lyhennetty kopio jo pyöri Helsingissä. F. Niissä esitetään paitsi rehellistä ja turmeltumatonta työtä, myös samanlaista kamppailua armottomia luonnonvoimia vastaan kuin mitä päähenkilöt käyvät tunteidensa kanssa. Sillanpää puolusti Tuliota myös säädyttömyyssyytöksiä vastaan, joita alkoi sadella. Vielä 70-luvulla Tulio muisteli innoittuneesti erilaisia temppuja, joilla Vihtorin ja Klaaran juoksut kaupungin katoilla toteutettiin. Ohjaajan ura alkaa Teuvo Tulion ensimmäiset ohjaustyöt rahoitti Abel Adamsin Adams Filmi Oy. Valentin Vaala jatkoi Willamon Fennica-filmissä tovin ennen siirtymistään suureen Suomi-Filmiin. Kirjallisuusfilmatisointien luvatussa maassamme elokuva ei kuitenkaan menestynyt yhtä hyvin kuin Tulion edelliset. Nobelisti lupasi vielä kirjoittaa "jotain sulle ja tolle likalle" eli Tuliolle ja Linnanheimolle, mitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Tuliolla oli pieni ja epämukava filmistudio Katajanokalla hissittömän talon viidennessä eli ylimmässä kerroksessa. Unelma karjamajalla (1940) -elokuvaa Tulio alkoi filmata päästyään siviiliin välirauhan aikana. Mutta elokuvia tehtiin rakkaudella. SUOMEN HISTORIA 60 tunnistanut lainkaan. Omille teille Kiusauksen jälkeen Tulio perusti oman tuotantoyhtiön. Suhde vakavaraiseen rahoittajaan oli luottamuksellinen, mutta rahaa ei ollut törsättäväksi. Paikka oli ohjaajalle tuttu lapsuudesta: juuri siellä Skatan jengi oli kivittänyt ikkunoita ja keksinyt muuta pientä jäynää vanhojen varastovahtien kiusaksi. Tulion kolmas elokuva Kiusaus (1938) perustui oman työryhmän käsikirjoitukseen. Hän joutui useampiin väijytyksiin, joissa tovereita kaatui ja joista mies itse selvisi kuin ihmeen kaupalla. E. Myöhemmissä Tulion elokuvissa on pitkiä pelkän musiikin kuljettamia jaksoja mykkäelokuvan tapaan. Venäjäntaitoisena hän oli mukana myös kaiutinautoryhmissä levittämässä propagandaa. Vihtorissa ja Klaarassa Tulion vanha mykkäelokuvarakkaus sen sijaan ilmeni kohelluskomedian tyyliin hurjissa korkeuksissa tapahtuvan toiminnan kautta. Adams oli syntyjään Aapeli Korhonen Rautalammilta, Amerikassa rikastunut liikemies, jolla oli Suomessa suuri elokuvateatteriverkosto ja USA:n sekä Saksan suurimpien elokuvayhtiöiden edustus. Vaalasta tuli suuren mittakaavan ja suuren yhtiön keskeinen elokuvaohjaaja. Seuraavana vuonna kankaalle heijastui elokuvaversiona F. Itsenäisen tekijän taival alkoi komeasti uudella Linnankoski-filmillä Laulu tulipunaisesta kukasta, joka oli vuoden 1938 katsotuin elokuva. Puutteenalaisista olosuhteista kertoo sekin, että kuvauspaikat piti löytää läheltä Helsinkiä, koska polttoainepulan vuoksi autot kävivät puukaasulla. Sinisessä varjossa oli jo tunnettuja näyttelijöitä, kuten Aku Korhonen ja Eino Jurkka . Hän ohjasi hurjan määrän Suomen suosituimpia elokuvia ja löysi valkokankaalle monia korvaamattomia näyttelijöitä, muun muassa Ansa Ikosen . Tumman peltikaton ja olemattoman eristyksen ansiosta tila oli kesällä kuuma, talvella kylmä ja sateella äänekäs. Seurauksena oli, että Helsingistä virtasi väkeä maalle katsomaan saksimatonta versiota. Käsikirjoitusten, kuvien ja katkelmien perusteella on selvää, että jo näissä elokuvissa Tulion erotti muista suomalaisista vahva eroottinen lataus, voimakas kuvakerronta ja huomion kiinnittäminen visuaaliseen ilmaisuun esimerkiksi dialogin sijasta. Sillanpään Nuorena nukkunut, ensimmäinen Sillanpää-filmatisointi. Elokuva filmattiin useilla eri kielilä, mikä innoitti Tuliota myöhemmin tekemään omista elokuvistaan myös ruotsinkieliset versiot. Teuvo Tulio teki pienen budjetin tuotantoja täysin omin varoin ja avuin. Theodor Tugain näyttelijänimi nähtiin vielä yhdessä elokuvassa, ruotsalais-tanskalaisessa tuotannossa Sortuneita (1935), jota kuvattiin Liinahamarin seuduilla hätäratkaisuna myttyyn menneeseen kunnianhimoisempaan elokuvahankkeeseen. Hänen kohtalonsa oli raivata suuren yksinäisen tie suomalaisen elokuvan kultakauden halki. E. Unelma karjamajalla on Tulion varhaiskauden viimeinen elokuva, jossa hän heittää hyvästit maaseudun yhtenäiskulttuurille. Viimeinen ominaisuus esti dialogikohtausten kuvaamisen katon ropistessa. Sotamuistona Ohjaan aina filmikameran lävitse. Tulio itse kertoo, että Nuorena nukkuneessa katsojat saivat ensi kerran nähdä valkokankaalla, kuinka kaksi nuorta rakasteli heinäladossa. Samalla siirrytään nimeämättömiin paikkoihin: maaseutu ja kaupunki muuttuvat moraalisiksi yleisluokituksiksi. Nuorena nukkuneesta leikattiinkin lopulta eroottisimpia kohtia. Pidän silmäni kameran luupissa ja katson koko ajan sen lävitse miten kohtaus sujuu. Tulio aloitti ohjaajan uransa kirjallisuusfilmatisoinneilla. Sen hurjista koskenlaskukuvista tuli yksi Tulion tavaramerkeistä. Johannes Linnankosken novelliin perustuva Taistelu Heikkilän talosta valmistui 1936 ja osoitti, kuinka vaativiin rooleihin pääosan esittäjä Regina Linnanheimo pystyi. Teuvo Tulio. Niiden rajan ylittäminen merkitsee lankeamista syntiin. Tekijä oli lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Jatkosodassa Tulio toimi TK-kuvaajana. Sodan jälkeen elokuvat sijoittuvat joko kokonaan kaupunkiin tai ainakin niissä asetetaan kaupunki ja maaseutu jyrkästi vastakkain. Luonto on aina rakkauden taustalla tavalla tai toisella: pilvinä, kukkina, viljapeltona, puina tai koskena. Nämä kolme ensimmäistä elokuvaa tuhoutuivat Adams-filmin tulipalossa 50-luvulla, ja niistä on sittemmin löytynyt vain katkelmia
Nuori kaunis näyttelijä ilmensi uutta iloista aikaa. Regina kirjoitti Tulion filmejä ja näytteli niissä, mutta toimi myös Tuotanto Tulio Oy:n kirjeenvaihtajana ja hoiti kaikki konttoriasiat sekä käännöstyöt. Todellisuudessa molempien elämänpiiri oli supistunut kovasti mutta erakoita he eivät suinkaan olleet. 50-luvun alussa Regina putosi kymmenen suosituimman naisnäyttelijän listalta eikä enää sinne yltänyt. Regina tosin avioitui vuonna 1948 ruotsalaisen Carl Mörnerin kanssa, mutta sisko Rakel epäili Reginan vain halunneen näin saada Ruotsin kansalaisuuden. Häntä kuvaavat postikortit myytiin loppuun, tyttöjä nimettiin hänen mukaansa, ja posti kantoi ihailijapostia säkeittäin. Sotavuosiin tultaessa Reginan suosio oli huipussaan. Aikakaan ei ollut sille otollinen. Niiden jälkeen hän siirtyi suurille filmiyhtiöille, vaikka toimikin yhä Tulion käsikirjoittajana. Hänen tulevat roolinsa olivat aivan muuta kuin isojen produktioiden pylväspyhimykset. Tuliota kiinnosti varhaisvaiheessaan miehen seikkailu, sodan jälkeen naisen kohtalo, ja juuri tällöin Linnanheimo otti enemmän käsikirjoitusvastuuta. Filmiuransa jälkeen hän toimi vuosikaudet televisiossa suomentajana. Hän jättäytyi pois Suomi-Filmin kuukausipalkkaisesta elokuvatähden pestistä ja siirtyi Teuvo Tulion elokuvien käsikirjoittajaksi ja näyttelijäksi. Tulion ja Linnanheimon väitettiin vanhemmiten erakoituneen ja asuvan omituisissa palatseissaan ties missä. Linnanheimon vaikutus Tulion elokuviin on ilmeinen. Helsingin olympialaiset ja Miss Universum Armi Kuusela loivat tuolloin terveiden ja hilpeiden arvojen pohjalle suomalaista yhtenäiskulttuuria, jonka pohjan – perheen – Tulion elokuvat tahtoivat murskata. Mikko Saarelan Organ-yhtye lauloi Regina Linnanheimon silmistä vuonna 1982, kun uusi sukupolvi löysi Tulion.. Tulio ja Linnanheimo toteuttivat omassa parisuhteessaan vapaata ja modernia ajatusta. He eivät menneet naimisiin eivätkä asuneet yhdessä, mutta heidän elämässään oli aina vain yksi suuri kiintymys. Yksin Reginan käsikirjoittamiksi merkityt Tulio-elokuvat ovat pelkistettyjä porvarillisen avioliiton ja parisuhteen kauhukuvia. 61 SUOMEN HISTORIA VALKOKANKAAN KAUNIS REGINA Regina Linnanheimo (1915–1995) ilmestyi Suomen valkokankaille juuri kun kotimaista filmitähteä kaivattiin 30-luvun laman jälkeen. Kansa ihmetteli, minne Regina oli kadonnut, ja luki samalla iltaisin hänen tekstityksiään tv-ruudusta. Sodanjälkeisessä yhteiskunnassa naisen henkinen tukehtuminen ydinperheessä oli äärimmäisen radikaali näkemys. Reginan nosti tähteyteen koulutoveri Teuvo Tulion kolme ensimmäistä ohjaustyötä, joiden pääosissa hän loisti 30-luvun puolivälissä. Sodan jälkeen Regina teki kaikkia ällistyttäneen ratkaisun. Viimeisen elokuvansa viimeisessä kuvassa Regina nähdään kävelemässä poispäin kamerasta Unionkatua kohti Kalliota – kaunis ja arvokas päätös neljännesvuosisadan kestäneelle elokuvauralle. Muutos etäisestä näyttelijästä hurjistuneeksi eläytyjäksi toi Reginalle Jussi-patsaan vuonna 1946, mutta yleisönsuosio kääntyi laskuun mielipuolisten, eroottisten ja turmeltuneiden roolien vuoksi. Tuo katse hurmasi muitakin kuin Eino Katajavuoren elokuvassa Levoton veri (1946)
Levottomassa veressä vapaasti seksuaalinen, kypsä ja kokenut Sylvi viettelee miehen ja perustaa tämän kanssa perheen. Rikollinen nainen (1952) esittää porvarillisen avioliiton naisen täydellisesti alistavana järjestelmänä, Olet mennyt minun vereeni (1956) on harvinainen naisen alkoholismikuvaus. Elokuvan myötä Regina Linnanheimo siirtyy yksinomaan Tulion näyttelijäksi ja käsikirjoittajaksi. Silti Tulio ja Linnanheimo tuottivat elokuviinsa uusia hätkähdyttäviä arvonäkemyksiä. Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944) tehtiin raakafilmipulan keskellä. hän toi pusakkansa, jossa oli – melodramaatikon väitteen mukaan – 35 konepistoolin ampumaa luodinreikää. Kymmenen vuotta myöhemmin valmistui ohjaajan joutsenlaulu Sensuela. Merkillinen teos painui unohduksiin heti valmistuttuaan. Perustarina on tuttu turmeltuva puhtaus, tällä kertaa vain räikeissä väreissä ja osoittelevan kömpelösti esitettynä. Vuoden 1947 elokuva Intohimon vallassa oli pienin muutoksin uusintaversio Heikkilän talosta. 1928 Ensimmäinen elokuva Mustat silmät Valentin Vaalan kanssa. 1936 Ensimmäinen ohjaustyö Taistelu Heikkilän talosta. Vuonna 1946 alkoi tiivis yhteistyö Regina Linnanheimon kanssa. Ison filmiyhtiön Tulion vuoksi jättänyt Regina tarvitsi Tuliota kunnianhimonsa ilmaisukanavaksi yhtä paljon kuin Tulio tarvitsi Reginaa: tämä oli upea näyttelijä, näkemyksellinen kirjoittaja ja pätevä konttoristi. Intohimotarina oli niissä muuttunut moralisoinnista yhteiskunnallisen kannanoton suuntaan. Samana vuonna Tulio toi teattereihin Reginan tähdittämät elokuvat Rakkauden risti ja Levoton veri. Sodan jälkeen ohjaaja aloitti työt neljän vuoden jälkeen. 1937 Nuorena nukkunut. Tulion raaistuvat näyt menettivät 50-luvun mittaan yleisönsuosiotaan rankasti. Helsingissä sen olisi ottanut näyttääkseen vain pornoteatteri, mutta Tulio kieltäytyi kunniasta. Oikutteleva tähti sai omaehtoisen elokuvantekijän jättämään koko puuhan kesken, mutta Se alkoi omenasta tuotiin kuitenkin 37 minuutin torsona teattereihin vuonna 1962. 1922 Muutto Suomeen äidin mukana. Sensuela kiellettiin seksikohtauksiensa vuoksi alle 18-vuotiailta ensimmäisenä suomalaisena elokuvana. Ilmeisen lähellä hän kävi kansainvälisenkin uran Teuvo Tulio. Suursuosion vuodet olivat sillon jo kaukana takana. Tuotantoyhtiö lopetti toimintansa 1957. 1935 Näyttelijänura päättyy elokuvaan Sortuneita. 1938 Laulu tulipunaisesta kukasta 1940 Unelma karjamajalla 1946 Rakkauden risti. Elokuvasta toiseen kankaalla nähtiin samat korskuvat hevoset ja kuohuvat kosket. Ensimmäinen Sillanpää-filmatisointi ja ensimmäinen heinälatokohtaus. Tulio ja Regina Tuliolta jäi yksi elokuva sodan tähden kesken ja lopullisesti tekemättä, sillä pääosan esittäjä Kille Oksanen kaatui rintamalla. Teuvo Tulion ohjaajaura oli käytännössä ohi miehen ollessa alle viisikymppinen. Sen myötä alkoi Tulion lopputuotannolle ominainen vanhojen tarinoiden ja muun materiaalin uusiokäyttö. Muissa ajan elokuvissa syntinen nainen sai palkkansa. Tulio ohjasi 60-luvun alussa elokuvaa kohukaunotar Tabe Slioorista , joka näytteli pääosaa itse. Elokuvaa esitettiin 70-luvulla vain Kemissä, Kuopiossa ja Pieksämäellä, eikä sitä käynyt katsomassa kuin kourallinen innokkaita. SUOMEN HISTORIA 62 23.8.1912 1950 1940 1930 1920 23.8.1912 Theodor Tugai syntyy junassa Riian ja Pietarin välillä. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on ihmisäänin jälkiäänitetty, ilmiselvästi täytetyn poron tuskanhuuto
Vaihtuvat, liki kasvottomat näyttelijät ja toistuvat kuvat luovat kuitenkin kokonaan oman kiehtovan maailmansa. Tuliolla uskottavuuden vaatimus on uhrattu merkitseville kuville. Esimerkiksi elokuvassa Hornankoski maatilan rakennukset ja maat sijaitsevat järjettömästi kahdella puolella suurta koskea, jonka yli kulkee vain kävelemiseen kelpaava kapea riippusilta. Yorkin kanssa Tulio kauppasi elokuvaidean Paramountille Yhdysvaltoihin. Niissä on huumaantuneita kasvoja, vaatteita, jotka valahtavat lattialle tai joita heitellään sivuun, savukkeita, jotka jäävät palamaan tuhkakuppeihin, saunakamareita tai heinäkasoja luvattoman rakkauden näyttämöinä. Levottomassa veressä Chopinin A-mollivalssi on merkitty jopa näyttelijöiden joukkoon. Tuo uni ei ollut hänestä mitenkään yliluonnollinen, se vain osoitti, että aivot työskentelevät unessakin. Todellista unta Tulion elokuvia kutsutaan usein melodraamoiksi. SUOMEN HISTORIA 63 1990 1980 1970 1960 1950 8.6.2000 8.6.2000 Teuvo Tulio kuolee kotonaan Helsingissä. Myös Tulion henkilöhahmoilta on turha odottaa todenkaltaisuutta. Elokuvia näytetään televisiossa, mutta pian Tulio kieltää niiden esittämisen. 1957 Tulion tuotantoyhtiö lopettaa toimintansa. Ohuen langan varassa uhkaavan sekasorron yllä riippuvat ihmiset huutavat Tulion visioissa taustalleen elementtejä, jotka eivät sopisi todellisuuden illuusioon pyrkivään elokuvaan. Juuri siksi niiden henkilöt ovat epäpsykologisia Filmi oli koko minun elämäni.. Tulio käytti elokuvissaan mielellään amatöörinäyttelijöitä. Samojen säästösyiden on ajateltu vaikuttaneen siihen, että Tulio käytti usein vanhaa kuvamateriaalia sekä omistaan että muiden elokuvista. Musiikin ja äänen käyttö on keskeinen osa Tulion melodraamaa. Clark Gable ja Gary Cooper olivat vuorollaan jo suostuneet tulemaan Ruotsiin kuvauksiin. 1983 Veteraani-Jussi-palkinto ja uusi arvostus uuden sukupolven silmissä. Ne ovat outoja kuin unet, mutta eivät millään lailla hämäriä tai epäselviä. York kuitenkin kuoli äkillisesti, ja hänen mukanaan haudattiin koko filmisuunnitelma. mahdollisuuksia. Regina Linnanheimon ikonisen hahmon ohella elokuvat ovat täynnä toistuvia avainkuvia, pieniä kuvallisia tarinoita. Ovien ja rappusten narinat, särkyvät lasit ja muut merkitsevät äänet ovat äänimaisemassa aivan pinnassa. 1995 Vuonna 1929 valmistunut Mustalaishurmaaja esitetään sinfoniaorkesterin säestyksellä Finlandia-talossa elokuvan 100-vuotissyntymäpäivien huipennukseksi. 1941–1944 Jatkosodassa TK-kuvaajana. Ajatuksen voi laajentaa kuvaukseksi Tulion elokuvista yleensä. Kyse oli koskenlaskuelokuvasta, kuinkas muuten. Erityisesti ohjaajan myöhäiskauden elokuvien näennäinen ristiriita on niiden psykologisuudessa. Tulion työja elämänkumppani Regina Linnanheimo kuolee. Ensimmäinen suomalainen K-18-elokuva jää ohjaajan viimeiseksi. Musiikki saattaa useinkin hukuttaa näyttelijöiden puheen alleen. 1952 Rikollinen nainen 1953 Mustasukkaisuus 1973 Liki vuosikymmenen ajan työn alla ollut Sensuela saa ensi-iltansa. Paljonpuhuva on Tulion kertomus siitä, kuinka hänen esikoisohjauksensa leikkausongelmat selkenivät hänelle unessa. Ohjaajan varsinainen aktiiviura päättyy, samoin Regina Linnanheimon näyttelijänura. Yhdessä Ruotsin Paramountin johtajan Carl P. Amatööreillä oli enemmän aikaa kuin ammattilaisilla, he olivat innokkaampia, eikä heille tietenkään tarvinnut maksaa suuria palkkioita. Niistä tulee lopulta elokuvan keinoja siinä missä juoni tai lavastus. Ne ovat pelkkiä intohimoisten tunteiden kuvajaisia, ne esittävät mielentilaa, sysäyksiä ja haluja
Regina Linnanheimon elämä ja elokuvat. SKS. Tulio oli aikaansa edellä. Suomessa Aki Kaurismäki on nimennyt Tulion esikuvakseen. SUOMEN HISTORIA 64 ja ihmisinä epäuskottavia, sillä heissä ei ole oikean ihmisen monimutkaisuutta, todellista henkistä sisältöä. Itse lavasteita rakennellut mies oli taitava puuseppä, ja hän remontoi muun muassa Reginan viimeisen asunnon loistavaan kuntoon. Ohjaaja ehti antaa luvan elokuvien esittämiseen vain päiviä ennen kuolemaansa. Jotain sentään tuosta suuresta yksinäisestä tiedämme. Hän kiteytti koko tuotantonsa kahteen sanaan – "pelkkää paskaa" – ja kielsi elokuviensa esittämisen. Kun sellainen vihdoin tuli, oli se niin kova, ettei näyttelijä millään suostunut menemään mylläkkään. Rakkauden ristin kuvauksissa odotettiin myrskyä ja aallokkoa, jonka kynsissä näyttelijän oli määrä rimpuilla. Viimeiset vuosikymmenensä hän kuitenkin oli tykkänään vaiti. Marttila, Markku & Seitajärvi, Juha & Tykkyläinen, Lauri & Vase, Kai (toim.) 2003: Intohimon vallassa. Uhmakas Tulio oli lisäksi melkoinen veitikka. Tulion omana osoitteena oli aina poste restante, nimeä ei lukenut nimitaulussa eikä ovessa, ja asuinpaikan tiesi vain Regina. Näistä syistä Tulion elokuvat taipuvat monen katsojan silmissä huvittavaksi liioitteluksi ja kömpelöksi osoitteluksi. Kun ystävät kysyivät 80 vuotta täyttävältä Tuliolta, sopiiko häntä tulla onnittelemaan, vastaus kuului: "Älkää helvetissä tulko." Laine, Kimmo & Lukkarila, Matti & Seitajärvi, Juha (toim.) 2004: Valentin Vaala. Teuvo Tulion kuvamaailma. Helsinki. Hän jää mielellään hölmön kirjoihin näkemyksensä toteuttaakseen. Valentin Vaala kertoi Tulion olleen "nuorukainen, jonka äiti ei hetkeksikään jättänyt poikaansa – työaikanakaan." Pojan ja vuonna 1945 kuolleen äidin suhde on ollut ilmeisen tiivis, sillä Tulion näyttelijä Nora Mäkinen muisteli näin: "Se toi sellaista turvallisuuden tunnetta kun Fedjan äiti oli mukana. Talvella 1947 hän jäi kiinni yrityksestä salakuljettaa Ruotsista Suomeen 582 paria nailonsukkia. Helsinki. Minua nimittäin vähän nolotti ne sänkykohtaukset…" Mikään mammanpoika ohjaaja ei silti ollut. 1980-luvun puolivälin jälkeen niitä ei kymmeneen vuoteen nähty juuri missään. Helsinki. Tuossa vaiheessa Tulio oli jo palvellut pitkään uutta isänmaataan rintamalla. Hän joi aina olutta muiden siemaillessa sivistyneesti viiniä. Iäkäs Tulio käytti samoja päällysvaatteita vuodesta toiseen, mutta keikari hänessä säilyi loppuun asti. Ohjaajaa kulttiasema huvitti. Asenne ei ollut lientynyt 80-luvulla, kun Tulion elokuvien tv-esitysten myötä niistä kiinnostuttiin uudestaan. Mies kameran takana "En ole milloinkaan ollut tyytyväinen työni tuloksiin", Teuvo Tulio totesi elokuvauransa jälkeen 1970-luvulla. Carlton-hotellin ylimääräisen vahtimestarin, taiteilija Theodor Deroschinsky-Tugain ensimmäinen hakemus Suomen kansalaiseksi kaatui varattomuuteen 1934. Suomi-elokuvan yksinäinen melodraamasusi tuskin pelkäsi yksityiselämässäkään sitä, että hänelle naurettaisiin. Juttu paisui ajan myötä niin, että Tulion kyydissä olisikin kulkenut Pohjanlahden yli silkkaa kultaa. 2000-luvun alussa silloinen Suomen elokuva-arkisto laati Regina-sarjan, jossa olivat mukana myös Tulion ja Linnanheimon elokuvat. Tulio vältteli julkisuutta pitkin uraansa, mutta jaksoi silti pitää itsestään ääntä ja antoi monesti arvostelijoille lehtien palstoilla samalla mitalla takaisin. Maailmanluokan elokuvantekijät, kuten David Lynch ja Lars von Trier , ovat vasta 80-luvulta eteenpäin rohjenneet kuvittaa yhtä paljaita tunteita ja niiden repimiä ihmishyönteisiä keskellä horjuvia kulisseja. Theodor Antonius Tugai sai 17.8.1944 anomuksestaan Suomen kansalaisuuden. Hän kävi myöhäisvuosinaan yhä ahkerasti elokuvissa, ja pitkään nahkatakkiin ja baskeriin sonnustautunut herra herätti kyllä huomiota. Regina kirjoitti taas tarinan naisen syöksykierteestä kohti tuhoa ja kauhuja, jossa alkoholi oli vain yksi tekijä. Tulion ystävä Annikki Suni on kertonut, että vanha ohjaaja eli hyvin vaatimattomasti. Toiviainen, Sakari (toim.) 2002: Tulio. Elämänsä tärkeiksi asioiksi katolinen Tulio mainitsi uskonnon ja seksin. Samalla perusteella Tulio hankki elokuvalleen verovapauden. Tulio hyppäsi itse hornankattilaan ja kömpi aikansa räpiköityään maalle jalat ja kädet yltä päältä veressä. Helsinki. Neuvokas lakimies kyhäsi häthätää käsikirjoituksen, jonka tapahtumat sijoittuvat sukkatehtaaseen. Elämänsä viimeiset kaksi vuotta Tulio vietti sairaalassa Töölössä. Lähdeluettelo Teuvo Tulio Ohjaaja Teuvo Tulio kypsemmällä iällä.. Jälkimmäinen oli vanhan ajan elokuvaohjaajan ammattivamma, sillä valolle epäherkän filmin aikana käytettiin tolkuttoman kirkkaita ja kuumia hiililamppuja. Nikula, Jaana 2000: Polttava katse. Eikä Tulio pelkääkään naurettavaksi joutumista. Hän laati synopsiksen alkoholiin sortuvasta naisesta Alkoholiliikkeen Filmitoimikunnalle, joka suostui sponsoroimaan "valistuselokuvaa alkoholismin vaaroista", kuten Tulio asian esitti. Näin syntyi pariskunnan viimeinen yhteinen elokuva Olet mennyt minun vereeni (1956). SKS. Varsinaisessa ammatissaankin Tulio osasi toisinaan vetää oikeasta narusta. Tulio selitti tarvitsevansa sukat elokuvaa varten ja selvisi sakoilla. Levottoman veren antologia. Hän soitti telkien takaa lakimiehelleen Tobias Ostbaumille ja pyysi tätä tuomaan hänelle parhaillaan tekeillä olevan elokuvan käsikirjoituksen. Häntä oli aina vaivannut selkä, ja hänen näkönsä oli huomattavasti heikentynyt. Like. SKS
Hänen kolmesta ensimmäisestä ohjaustyöstään on toistaiseksi löydetty vain katkelmia, muut ovat säilyneet. Se kannattaa katsoa jo pitkän koskenlaskukohtauksen vuoksi. 65 SUOMEN HISTORIA TULION KUVIEN ÄÄREEN Teuvo Tulion tähdittämistä elokuvista on kokonaisena säilynyt todennäköisesti ainoastaan Mustalaishurmaaja, Laveata tietä ja Sortuneita. Urakassa on syytä noudattaa aikajärjestystä vanhimmasta nuorimpaan, jotta näkee Tulion muutoksen kohti kaikin tavoin raaistuvaa ilmaisua. Niissä myös Regina Linnanheimon näyttelijäntyö on hurjimmillaan. Ilman muiden elokuvien taustaa esimerkiksi Sensuelan katsomiskokemus jää hyvin vajaaksi. Eniten siinä viehättää kyky pitää yli tunnin mittainen elokuva rakenteellisesti kasassa. Kaikki nämä elokuvat on julkaistu DVD-muodossa lukuun ottamatta elokuvia Laveata tietä, Sortuneita ja Se alkoi omenasta. Tulion koko säilyneen ohjaustuotannon katsomista voi suositella kaikille elokuvaintoilijoille. Mikäli Tulion ydinajatuksille tahtoo antaa yhden elokuvan tilaisuuden, Sellaisena kuin sinä minut halusit ja Rakkauden risti esittävät maaseudun ja kaupungin välistä perustavaa puhtauden ja synnin eroa kaikkein parhaiten. Mustalaishurmaaja on virkeä taidonnäyte hyvin nuorilta tekijöiltä. Rikollinen nainen ja Olet mennyt minun vereeni taas pohtivat naisen asemaa yhteiskunnassa ajalleen poikkeuksellisella tavalla. Ensimmäinen esitetään näillä näkymin Yle TV1 -kanavalla 16.9. Elokuva on Valentin Vaalan ja Tulion ihailijoiden sekä mykkäelokuvan ystävien pakollista katsottavaa. Perinteisen Suomi-filmin ystävä nauttii varmasti elokuvasta Laulu tulipunaisesta kukasta. Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) Intohimon vallassa (1947) Levoton veri (1946) Sensuela (1973) Taistelu Heikkilän talosta (1936) Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) Unelma karjamajalla (1940)
Etikka soveltui hyvin ikkunanpesuun, jolloin pesuveteen lirautettiin pieni määrä etikkaa. Koska väkiviinaetikka on hapanta, se ehkäisee ja poistaa kalkkisaostumia. Seokseen tuli lisätä mieluusti vielä suolaa, minkä jälkeen se jätettiin kattilaan yön yli. Lisäksi etikka kiillottaa. Näppärä emäntä osasi puhdistaa myös pinttyneet teetai kahvipannut suolasta ja etikasta tehdyllä tahnalla.. Myöskään emalia tai marmoria ei pidä puhdistaa happamalla aineella. SUOMEN HISTORIA 66 Teksti: Annu Susanna Yliluoma Kuvitus: Tero Björklund Pula-ajan puhtautta Kekseliäs emäntä hyödynsi ruokakaapin antimia myös siivouksessa. Jos taas ruoka paloi pohjaan tai kattilohin jäi muuten vain tahmaisia ruoka-ainejäämiä, ongelma ratkesi kiehauttamalla puhdistettavassa kattilassa kaksi osaa etikkaa ja yhden osan vettä. Etikka takaa yhä ikkunoiden kirkkauden etenkin, jos pesuveteen lisää muutaman pisaran astianpesuainetta. Käytetyt aineet kestävät nykyajan ekologisen tarkastelun. Etikkaa ei kuitenkaan saa laimentaa kuumaan veteen, jottei se haihtuessaan menetä tehoaan ja ärsytä siivousintoilijan hengitysteitä. Nykyään on syytä huomata, että tämä niksi ei sovellu alumiinikattiloille. Nykyään etikkaa hyödynnettäessä on syytä huomioida, että etikkaa tai muuta hapanta ainetta ei kannata käyttää kaakelija silikonisaumoihin, sillä ne syöpyvät. Näppärät perheenäidit ja -isät ovat hyödyntäneet etikkaa puhdistusaineena jo sukupolvien ajan
Tällöin puhdistustahna sekoitettiin kahdesta ruokalusikallisesta ruokasoodaa, samasta määrästä suolaa sekä kuumaa vettä. Samaa tehokaksikkoa on käytetty kylpyammeen puhdistamiseen. Ja hajut haihtuvat On jo pitkään ollut tiedossa, että ruokasooda on omiaan torjumaan epämiellyttäviä hajuja. Nykyään esimerkiksi mikroaaltouuniin jääneet hajut voi haihduttaa laittamalla mikroon astian, jossa on kaksi ruokalusikallista soodaa ja kahvikupin verran vettä. Myös suola-etikkaseos on ollut suosittu hajujen karkottamisessa. Sitten aterimet tai muut hopeaesineet asetettiin foliolle ja koko komeuden päälle kaadettiin kiehuvan kuumaa vettä niin, että esineet peittyvät. Myös suolaa saattoi käyttää hopean kiillotukseen. Hajut hälvenevät, kun seosta kuumennetaan hetki. Tällöin pesuvadin pohjalle asetettiin pala alumiinifoliota ja siroteltiin sen päälle suolaa. Vaikutusajan päätyttyä viemäriin lasketaan kuumaa vettä. Lisäksi joukkoon sekoitetaan 1–2 ruokalusikallista ruokasoodaa. Esimerkiksi pinttyneet teekupit saatiin jälleen puhtaiksi hankaamalla likaantuneita kohtia joko pelkällä ruokasoodalla tai ruokasooda-vesiseokseen kostutetulla liinalla. Myöhemmin monet sivilisaatiot käyttivät ruokasoodan eri muotoja leivontaan ja sellaisiin ruokiin, joiden kuului kohota. Yksi erikoisimmista ruokasoodaan liittyvistä entisajan konsteista lienee se, että uskalias kokki saattoi käyttää ruokasoodaa jopa pienen rasvapalon taltuttamiseen. Tällöin ei tarvita varsinaista pyykinpesuainetta.. SUOMEN HISTORIA 67 Ikivanhoja ihmeaineita Ruokasoodaa eli natriumbikarbonaattia on käytetty suomalaisissa talouksissa sukupolvien ajan, mutta aineen sovellushistoria on vielä paljon pidempi. Niksin etu on myös se, ettei esineitä yleensä tarvitse enää erikseen hangata. Puhdistusaika tällä menetelmällä vaihtelee muutamasta minuutista varttituntiin. Tällöin viemäriin kaadetaan ruokasoodan ja etikan seosta, jonka annetaan vaikuttaa 15–30 minuuttia. Sama vaikutus saatiin, kun amme jynssättiin suolaan kastetulla sitruunalla. Jo muinaiset egyptiläiset käyttivät suuria määriä natriumkarbonaattia sisältävää natriumia saippuan puhdistavana ainesosana. Nykyään niksiä voi soveltaa vaikkapa jääkaapin raikastamiseen. Kuitenkin vasta 1846 Austin Church ja John Dwight alkoivat valmistaa ja myydä ainetta, joka nykyään tunnetaan ruokasoodana. Mikäli joku sattui pula-aikana omistamaan hopeaesineitä, kalleudet voitiin kiillottaa ruokasoodalla ja lämpimällä vedellä. Tällöin amme hangattiin puhtaaksi suola-etikkaseoksella ja huuhdeltiin. Tarvitaan 2–3 desilitraa etikkaa astiassa, josta neste on helppo kaataa viemäriin. Ruokasoodaa käytettiin ennen vanhaan myös uuninpuhdistuksessa. Nykyaikaan sovellettava soodaniksi on lattiaviemärin raikastaminen. Ruokasoodaa voi lisätä myös pesukoneen pesuainelokeroon noin desilitran verran, jolloin sekä pyykki että pesukone raikastuvat. Ihmeainetta alettiin hyödyntää ahkerasti siivouksessa ja asioiden puhdistamisessa. Aseta pieni kupillinen suola-etikkaseosta jääkaapin hyllylle pitämään hajut poissa
Esimerkiksi pestävät sukat oli kätevää esikäsitellä ruokasoodalla – sukan sisään sujautettiin pari teelusikallista ruokasoodaa. Pula-aikoja elettäessä ehkäpä vähemmän käyttökelpoinen oli tieto siitä, että punaviinitahra lähtee suolaan imeyttämällä ja huuhtelemalla kylmällä vedellä. Punaviiniä kun ei välttämättä ollut saatavilla ja jos olikin, sitä tuskin riitti läikytettäväksi asti. Hyttysenpistot ja palovammat hoitoon. Liuosta saa nauttia enintään kahdeksan lasillista vuorokaudessa. Virtsavaivat ja nivelsärky kuriin. Lannista jalkasieni. Valmista tahna ruokasoodasta, vedestä ja suolasta ja hiero sitä 15 minuuttia jalkoihin aamulla, peseydy ja kuivaa jalat. Tämä konsti vaati kuitenkin suhteellisen hyvää muistia, sillä ruokasooda piti muistaa karistaa tai nykyään imuroida pois ennen jalkineen seuraavaa käyttökertaa. Jälleen ratkaisu on ruokasooda-vesisekoitus. Kehosi saa tarvittavia kivennäissuoloja, ja lisäksi ruokasooda neutraloi vatsahappoja. Kokeile myös näitä Kankkunen hallintaan. Sama niksi tepsii myös auringonpolttaman ihon kutinaan. Hyönteisenpiston aiheuttamaan kipuun saat helpotusta, kun laitat hiukan ruokasoodaa laastarin alle. Voit lisäksi ripotella ruokasoodaa jaloille ja kenkiin. Säästeliäs perheenäiti tiesi, että suolalla voi poistaa jopa ruostetahroja. Perheenäiti saattoi lisäksi pestä ruokasooda-vesiseoksella lasten lelut. Ruokasoodaa voitiin käyttää myös kankaiden pehmitysaineena pyykissä tai pyykin valkaisemiseen ja kirkastamiseen, jolloin soodaa kului suunnilleen kahvikupillinen pesukertaa kohti. Ripottele ruokasoodaa harjan pinnalle ennen hammastahnan levittämistä. Soodaa siroteltiin matolle, annettiin vaikuttaa vähintään viisitoista minuuttia ja harjattiin sitten pois. Hampaat valkoisiksi. Maku ei liene kehuttava, mutta mahanpurujen pitäisi helpottaa. Pieniin palovammoihin voi käyttää pika-apuna jääveden ja ruokasoodan sekoitusta, johon kastetulla liinalla voi painella palanutta kohtaa. SUOMEN HISTORIA 68 Soodaa sukkaan ja menoksi! Jo vanha kansa pani merkille, että esimerkiksi kengistä pystyi saamaan huomattavasti raikkaammat, kun niihin ripotteli hieman ruokasoodaa säilytyksen ajaksi. Kun hikoilet, kehosta poistuu mineraalisuoloja. Jalkasienen pitäisi nujertua viikossa. Tällöin suolaa tuli liuottaa sitruunamehuun, levittää tahralle ja antaa vaikuttaa tovi. Sen sijaan öljyja rasvatahroihin sopi käyttää ruokasoodaa. Juo liuosta, jossa on puoli teelusikallista ruokasoodaa ja kolme desiä vettä. Lisäksi ruokasoodasta ja vedestä valmistettu tahna auttaa suun haavaumiin ja jopa huuliherpekseen. Tee oma palautusjuoma. Mattojen puhdistuksessakin ruokasooda oli oiva apu. Tällöin sekoitussuhteen tuli olla noin neljä ruokalusikallista ruokasoodaa ja 1/4 litraa vettä. Sama juoma tepsii myös nivelkipuihin, mutta tällöin sitä tulisi nauttia kahden tunnin välein neljä kertaa päivässä kolmen päivän ajan. Kengän tuli kuitenkin olla kuiva ennen ruokasoodan käyttämistä. Pula-aika. Myös ihon yleiseen kutinaan auttaa kylpyveteen liotettu ruokasoodatahna. Ruokasooda raikasti myös hikiset vaatteet, mutta ennen soodan käyttöä tuli varmistaa, että pyykkien materiaali salli ruokasoodan käyttämisen. Sekoita teelusikallinen ruokasoodaa lasilliseen vettä ja juo
Sittemmin Kupittaan lähde on ollut paikka, jonne ihmiset ovat tulleet terveyden toivossa. Kupittaalla toimineet lääkärit vaikuttivat kylpylälaitosten kehittymiseen esimerkiksi Naantalissa, Loviisassa, Maarianhaminassa ja Heinolassa. 70 SUOMEN HISTORIA Teks ti: M ari Imm o nen Kadonnut kylpylä parantava Kupittaan lähde Pyhän Henrikin kerrotaan muinoin kastaneen ensimmäiset suomalaiset kristinuskoon Kupittaan lähteellä. Avellan toivat opintomatkoiltaan tietoa, jonka valossa Turkuun ryhdyttiin suunnittelemaan modernia vesiparannuslaitosyhtiötä. Kupittaan lähde. Kupittaan kylpylälaitoksesta on säilynyt vain vuonna 1824 valmistunut lähdettä suojaava pieni paviljonki. Hän pyrki hoitamaan potilaitaan uusin lääketieteellisin menetelmin, ja Kupittaan kylpylä toimikin edelläkävijänä. Kylpylävieraat olivat suurimmaksi osaksi varakkaita säätyläisiä, joiden mukana Kupittaalle muodostui myös vilkas seuraelämä. Kupittaan terveyslähteen ympärille muodostui 1800-luvulla vireä kylpylälaitos, ja vieraita sinne saatiin aina Tukholmasta ja Pietarista saakka. Kaupunginlääkärit A. Itse kylpylärakennukset ovat jo kauan aikaa sitten kadonneet kaupunkikuvasta. W. Uusi kylpylärakennus valmistui vuonna 1846, ja kylpylästä löytyi niin graniittialtaita, kuparisia kylpyammeita kuin höyrykaappeja. W. Vieraiden viihtymisestä huolehdittiin erilaisien virkistystilaisuuksien kuten ravintoloiden, konserttien, keilapelien ja tanssiaisten muodossa. Reinbergin Kupittaan kylpylää kuvaava grafiikan vedos vuodelta 1856. Bonsdorffin julkaisujen kautta vesihoitoon liittyvä tieto levisi maassamme. Kaupunki jopa antoi 1 000 hopearuplaa uudenaikaisen vesihoitoja kylpylärakennuksen rakentamiseen. Bonsdorffin ollessa hoitolaitoksen johdossa. Terveyslähteet ja sittemmin kylpylälaitokset tarjosivat yläluokkaisille erilaisia vesija luonnonparannuskeinoja. J. Kupittaan kylpylän kukoistuskautta elettiin vuosina 1853– 1865 professori E. Ensiksi mainitusta hoitomuodosta tuli vanhanaikaista 1840-luvulla, jolloin keskityttiin enemmän kylpyihin. Kylpyläkulttuurin taustalla vaikuttivat uskomukset terveyttä edistävistä vesihoitomenetelmistä. J. Kylpylöitä perustettiin Helsingin lisäksi Turkuun, Naantaliin, Lappeenrantaan, Porvooseen, Loviisaan ja Hankoon. Wallenius ja F. Kupittaan lähteellä oli jo 1820-luvulla ollut vesihoitola, jonka toiminta perustui mineraaliveden juomiseen ja kylpemiseen
SUOMEN HISTORIA 71 Teksti ja kuva: Mika Rassi Kaikkein suomalaisin kaappi Jos suomalaisessa asunnossa majailleelta ulkomaalaiselta kysyy, mikä siellä on kaikkein suomalaisinta, saattaa sauna jäädä kakkoseksi. Astioiden kuivauskaappi patentoitiin ensi kerran jo 1800-luvun lopussa Isossa-Britanniassa, ja viime vuosisadan alkupuolella sellaisia kehiteltiin niin Yhdysvalloissa kuin Saksassa. Astiankuivauskaappi on meillä paljon saunaa yleisempi mutta maailmalla paljon sitä tuntemattomampi ilmiö. Perisuomalainen kaappi säästää tilaa ja työtä, eikä sen tarpeellisuudesta liene astianpesukoneiden aikakautenakaan mitään epäilystä. On kuitenkin helppoa ymmärtää keksintöä tuntemattoman ihmisen ensi järkytys, kun märkiä astioita pannaan sellaisenaan kaappiin. Rajojemme ulkopuolelle tämä mainio keksintö ei ole käytännöllisyydestään huolimatta juuri levinnyt: se tunnetaan oikeastaan vain Ruotsissa, Italiassa ja joissain entisen Neuvostoliiton maissa. Idean pohjana oli ruotsalainen astiankuivausteline, jota pidettiin pöydällä. Vuonna 1948 alkoi astiankuivauskaappien teollinen valmistus, ja vuodesta 1954 niissä ryhdyttiin käyttämään muovipäällysteisiä teräslankatelineitä. Ne eivät kuitenkaan levinneet laajempaan käyttöön. Astiankuivauskaappi löytyy liki jokaisesta suomalaisesta keittiöstä. Suomessa Työtehoseuran kotitalousosaston päällikkö Maiju Gebhard kehitti astiankuivauskaapin vuosina 1944–45. Astiankuivauskaappi
72 SUOMEN HISTORIA Teksti: Annu Susanna Yliluoma Kuvitus: Sari Mantila rakkaus Vapaudenristiin sai tappamaan
Rikospaikkatutkija Otto Wendel oli paitsi ymmällään myös tavattoman ärtynyt. Muutenkaan kukaan Tukholman poliisivoimista tai lääketieteen edustajista ei näyttänyt kantavan ylen määrin huolta rikospaikan ja sitä kautta todisteiden sotkemisesta. Näin ollen kukaan ei tuntunut olettavan, että tapauksessa olisi ollut kyse muusta kuin nuoren miehen epätoivoisesta ratkaisusta. Lisäksi hän paljastui melkoiseksi naistenmieheksi, joten ihmissuhdesotkujen oletettiin olleen yksi lisätekijä tapahtumien kulussa. Itsemurhateoria horjuu Wendeliä vaivasi ensi hetkistä tunne, että jokin ei täsmännyt. Tätä taustaa vasten ei ollut mitenkään tavatonta, että nuorukainen päätti päivänsä, etenkin kun uhrin tiedettiin olleen taloudellisissa vaikeuksissa. ”Jo silloin, kun aloitin työni, kykeni dosentti Sandström (nimi muutettu) ilmoittamaan minulle, että jutussa oli kysymys itsemurhasta, mutta että meidän oli kuitenkin selvitettävä, minkä vuoksi aseen patruunarullassa ei ollut hylsyä”, Wendel muisteli. Piskuisen asunnon joka kolkka kuhisi väkeä niin, että Wendel mahtui hädin tuskin työskentelemään. 73 SUOMEN HISTORIA Ylenpalttinen isänmaallisuus koitui vänrikin kohtaloksi juuri kun hänet oli palkittu talvisodan sankarina. Uhrilla oli nimittäin Nagan-merkkinen revolveri, joka löytyi leposohvan alta. Hän oli heti epäillyt, että kyseessä oli YLI LU O M AN TU TKIMU KS ET rakkaus Vapaudenristiin sai tappamaan Rikospaikkatutkija epäili heti, että kyseessä oli henkirikos eikä itsemurha.. ”Vaikutti siltä kuin joillakin olisi ollut se käsitys, että ainoastaan rikollisten sormista voi jäädä sormenjälkiä”, Wendel kertoi myöhemmin muistelmateoksessaan. Elettiin heinäkuun alkua 1940, ja Tukholman Söderissä sijaitsevan asunnon haltija retkotti verissään lattialla. Myöhemmin kävi ilmi, että vainaja oli ollut vapaaehtoisena ambulanssimiehenä talvisotaa käyneessä Suomessa. Kaiken huipuksi Wendel pani merkille, että itse kaupunginlääkäri oli istahtanut mukavasti nojatuoliin, jossa vainaja oli mitä ilmeisimmin alun perin istunut. Lisäksi hän oli juuri ennen Suomeen lähtöään eronnut vaimostaan
Nyt oli Tukholman rikospoliisi uuden haasteen edessä. Ei aikaakaan, kun uhrin nojatuolin puurakenteesta löytyi luoti, mutta yksi luoti oli jo kaivettu ulos seinästä. SUOMEN HISTORIA 74 henkirikos eikä itsemurha. Poliisilla kuitenkin sytytti jo ennen kapakkaväijytystä: joku muisti, että suomalaisia talvisodan veteraaneja hoidettiin ja kuntoutettiin eräässä tukholmalaisessa sairaalassa. Wendel palasi voitonriemuisena takaisin työpaikalleen, mutta sai kokea karvaan pettymyksen. Lisäksi vainajan aseella ammutut koelaukaukset olivat aiheuttaneet koeluoteihin surmanluodeissa havaitun kaltaisia jälkiä. Kerstin tiesi kertoa, että uhri oli viettänyt viimeistä iltaansa asepukuisen suomalaismiehen kanssa, jonka koko kapakka tunsi suomalaisena vänrikkinä. Toisaalta asepukuisen suomalaisen vänrikin olisi luullut löytyvän kaupungista helposti, kun kohteen lempikapakkakin oli tiedossa. Huoneessa oli siis ammuttu kaksi laukausta. Edesmennyt oli istunut iltaa kapakassa jonkun sotilaspukuisen henkilön kanssa. Suomalainen vänrikki liikkui yleensä yksin, mutta sai helposti juttuseuraa ravintolaillan aikana. Hänen esimiehensä oli kuitenkin toista mieltä ja vaikutti närkästyneeltä siitä, että kukaan rohkeni kyseenalaistaa hänen näkemystään. Hän tarkasteli rikospaikkaa ja uhrin asentoa niin tarkoin kuin se väentungoksessa oli mahdollista, valokuvasi uhrin ja otti näytteitä. kesäkuuta eli juuri ennen oletettua henkirikosta. Niinpä kyseisen ravitsemusliikkeen henkilökunta joutui myös tentattavaksi, ja varsin pian selvisikin, että tuona iltana herroille oli tarjoillut muuan täyteläinen ja punaposkinen Kerstin. Wendel palasi rikospaikalle uudemman kerran ja pääsi rauhassa tarkastelemaan asuntoa. Lisäksi vänrikin asetakki Yliluoman tutkimukset Syyllinen oli mielestään häpäissyt isänmaansa, kun oli surmannut apua tarjonneen ruotsalaisen.. ”Huomautin, ettei toki ollut mahdotonta, että murhaaja olisi käyttänyt uhrin asetta rikoksensa tehdessään”, Wendel kertoo muistelmissaan. Rikosteknisen tutkimuslaitoksen päällikkö pysyi järkkymättä itsemurhateoriassaan, sillä toinen laukaus selittyi hänen mukaansa niin sanotulla refleksilaukauksella: ensimmäisen laukauksen jälkeen ampujan käsi olisi kouristuksenomaisesti laukaissut aseen vielä kerran. Sieltä vänrikki sitten löytyikin, mutta hän kiisti jyrkästi tappaneensa kapakkaseuralaistaan. Suomalainen vänrikki piipahti harva se ilta tuopilliselle ja pyysi orkesteria aina soittamaan Finlandia-hymnin, minkä orkesteri usein tekikin. Samana päivänä Wendel sai tiedon, että oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa vainajan päässä oli havaittu kaksi ampumahaavaa. Ensimmäisellä kerralla rikospaikalla käydessään Wendel tyytyi enimmäkseen tekemään perustyönsä mahdollisimman hyvin. Hän kuitenkin myönsi omistavansa samantyyppisen aseen, jolla uhri oli ammuttu. Tarjoilija muisti Finlandia-hymnistä Ratkaisevaksi käänteeksi muodostui erään kauppamatkustajan havainto uhrista 29. Wendel oli pannut merkille jo alustavassa tarkastelussa, että uhrin asento ja oletettu itsemurha eivät oikein täsmänneet
Miehet olivat muun muassa vertailleet aseitaan ja tutkineet vänrikin aarteita: häntä Summassa haavoittanutta kranaatinsirpaletta, venäläistä sotilaspassia ja vasta myönnettyä Vapaudenristiä. K.J.Gummerus osakeyhtiö. Vänrikki kieltäytyi ehdottomasti luopumasta kunniamerkistään ja pyysi sitä uudelleen takaisin. Näin ollen vänrikki toimitettiin sairaalahoitoon ja vuonna 1941 hänet luovutettiin Suomen viranomaisille. Wendelille tuli riivattu kiire Skogin hautausmaan kappeliin, missä vainajan arkku odotti kiinni ruuvattuna tuhkausta. Wendel kuitenkin ennätti paikalle ajoissa ja kaappasipa hän myös vänrikin mukaansa tunnistamaan ruumiin. Kun varmistui, että asetakista löytynyt veri oli suurella todennäköisyydellä uhrista peräisin, vänrikki alkoi puhua. Vänrikki sanoi, että ampumahaavat vaikeuttivat tunnistamista, mutta hän oletti miehen olevan sama, jonka kanssa oli taannoin viettänyt iltaa. Rikospaikan huonekalut eivät esimerkiksi olleet siirtyneet paikoiltaan. Vänrikki kertoi tarttuneensa aseeseen, koska arveli, ettei olisi pienempikokoisena ja vasempaan käteen haavoittuneena pystynyt pitämään puoliaan. Kun uhri ei suostunut, miehet ajautuivat vänrikin kertoman mukaan käsirysyyn, joka lopulta päättyi siihen, että vänrikki ampui uhria kahdesti. Hän kertoi ravintolaillan sujuneen hyvässä hengessä, ja sen päätteeksi uhri oli kutsunut hänet asunnolleen. Rikospaikkatutkija Otto Wendelin muistelmat. Vapaudenrististään hän ei ollut valmis luopumaan mistään hinnasta. Suomalainen sanoi valehdelleensa aluksi lähinnä sen takia, että häntä nolotti Suomen puolesta. Rikospaikalta löytynyttä verta ei voitu syystä tai toisesta Wendelin mukaan tuossa vaiheessa hyödyntää. Myöhemmin oikeus totesi, ettei suomalainen ollut syyntakeinen teon tehdessään. Suomalaisen ilme ei värähtänytkään, kun häntä pyydettiin tarkastelemaan ruumista. Wendel suhtautui loppuun saakka epäilevästi siihen, että käsirysy olisi todella tapahtunut. SUOMEN HISTORIA 75 napattiin tarkempaan tutkimukseen, ja sen kankaasta löytyi pieniä määriä verta. Sen sijaan uhri oli alkanut hieroa siitä vaihtokauppoja. Jyväskylä 1960. Jostain kumman syystä kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että myös uhrista pitäisi ottaa verinäyte. Lopulta suomalainen pyysi tavaroitaan takaisin, mutta uhri kieltäytyi palauttamasta Vapaudenristiä. Yritti omia kunniamerkin Kaikesta huolimatta silmukka alkoi kiristyä. Tutkimukset osoittivat, että surmanluodit oli ammuttu suomalaisen vänrikin aseella, joka hänellä oli mukana sairaalassa ryijyyn käärittynä. Lähdeluettelo. Mielestään hän oli häpäissyt isänmaansa, kun oli surmannut apua tarjonneen Ruotsin kansalaisen. Surkuhupaisaa on, että omien sanojensa mukaan suomalaisvänrikki ei edes yrittänyt lavastaa rikosta itsemurhaksi: hän vain otti Vapaudenristinsä ja muut tavaransa, potkaisi uhrin pistoolin pois näkyvistä ja häipyi takaisin sairaalaan
76 SUOMEN HISTORIA
Klassikoiksi muodostuneita säästölippaita valmistetaan yhä Palaset-tuotemerkillä. Valmistajana toimii nykyisin MK-Tresmer Oy, jonka omistukseen MK-Tuote siirtyi vuonna 1989. Muoviyhdistys.Helsinki. Idean takana oli yrityksen johtaja Heikki Tavela. Muoviset säästölippaat olivat saapuneet Suomeen 1950-luvulla. Niitä myytiin muun muassa Skotlantiin, jossa tilaajana oli National Commercial Bank of Scotland. Roope Ankka -säästölippaasta on sittemmin tullut keräilykohde eikä ihme, sillä myös itse Walt Disney tilasi lippaita. Häneltä löytyi tarvittavaa kokemusta pankkialalta, sillä Tavela oli aiemmin toiminut Yhdyspankin palveluksessa. MK-Tuotteen säästölippaista tunnetuimpia olivat Suomen Yhdyspankin käyttämä maapallolipas, Kansallis-Osake-Pankin asiakkailleen jakama Roope Ankka -säästölipas sekä Osuuspankin erilaiset Hippo-säästölippaat. Lähdeluettelo. Muutaman työntekijän voimin aloitettu liiketoiminta kasvoi nopeasti ja vuonna 1965 henkilökuntaa oli jo 80–90 henkeä. Tätä ennen säästölippaat oli valmistettu metallista tai esimerkiksi pahvista. Vuonna 1970 yritys sai Tasavallan Presidentin vientipalkinnon. Suosittuja Roope Ankka -säästölippaita valmistettiin myös Walt Disneylle. Muovi osoittautui oivaksi materiaaliksi säästölippaiden valmistukseen, sillä se oli paitsi kevyttä myös kestävää. Yritys ryhtyi valmistamaan pankeille muovisia säästölippaita, joista muodostui yksi yrityksen menestystuotteista. Possuhahmo on jo pitkään ollut tuttu aihe säästölipaissa. Ensi töikseen hän suuntasi katseensa jo entuudestaan tuttuun pankkimaailmaan. Heikki Tavela (1932–2013) perusti Helsinkiin metallija muovituotteita valmistavan MK-Tuotteen vuonna 1959. SUOMEN HISTORIA 77 Teksti: Mari Immonen Kuvat: MK-Tresmer Oy Kolikot talteen MK-Tuotteen säästölippaat Suomalainen MK-Tuote ryhtyi 1960-luvulla valmistamaan muovisia säästölippaita pankkien markkinointikäyttöön. Kuvassa Sampo-Pankille valmistettu vaaleanpunainen possu. Suomen Yhdyspankille suunniteltu maapallolipas oli lipasmalleista ensimmäinen ja se menestyi hyvin myös ulkomailla. Säästölippaista tuli nopeasti myyntimenestyksiä ja niitä tilattiin pankeille ympäri maailmaa. Norsu-säästölippaita valmistettiin aikoinaan SKOP:ille eli Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille. Laalo, Kalevi 1990: Nappikaupasta muoviaikaan. 70 vuotta suomalaista muoviteollisuutta
Monella edustajalla tässäkin tavoitteessa on tekemistä täyden päivätyön verran. Tietysti kansanedustajat – aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa mattitai maijameikäläinen – ovat kukin itsenäisiä yksilöitä ja vastaavat omasta puolestaan. Media tutkii yhteisten asioiden hoitajia ja heidän tekemisiään aivan kuin suurennuslasilla. Lainsäädäntötyön arkeen vain harva edustaja on saanut minkäänlaista etukäteiskoulutusta. Luulisi koko kansaa koskevien lakien säätämisen olevan niin vakavaa touhua, ettei valtakirjan antanutta kansaa ole vara aliarvioida. Vaalien alla sädekehä ja enkelinsiivet tuntuvat edustajapaikoista kilvoittelevien ehdokkaiden luontevilta lisävarustuksilta. – Hei, kaverit, kuka se ensiksi ehdottikaan kuluttajansuojalakia, jonka mukaan katteettomista mainoksista joutuu vastuuseen?. On vaarallista yleistää ja olettaa mitään kenenkään luotettavuudesta. Poliitikkojen toimien katsotaan liiankin usein ajavan vain heidän omaa etuaan. 2.2.1975 Tämän pilakuvan asetelma on varmasti monen äänestäjän toiveuni. Eikä se aina tahdo onnistua. Sitä sitten kauhistellaan yhteisesti ja isoon ääneen. Veret punnitaan vasta myöhemmin, kun valituksi tulleet edustajat paljastavat karvansa. Silloin kansankin tulisi kuluttajina saada takuu tuotteestaan! Politiikka ei lopultakaan ole paljoa muuttunut kolmen vuosikymmenen takaisesta ”seteliselkärankaisten” ajasta, kuten Veikko Vennamo asian tuolloin ilmaisi. Siksi täysihoitolan täti tahtoo rahat välittömästi. Vähintä, mitä edustaja voi tehdä, on välittää kentän äänen erilaisissa työryhmissä ja äänestyksissä tuoreena Arkadianmäelle. SUOMEN HISTORIA 79 7.6.1963 Kansanedustajilla ja ministereillä on kiertävän puheenparren mukaan ikuinen uskottavuusongelma: Heistä ei koskaan tiedä, mitä he ajattelevat juuri lausumastaan asiasta kulman taakse käveltyään. Näin on myös rivikansalaisten laita: ei kai meistä kukaan toivo itseään leimattavan epäluotettavaksi totuudenvääristelijäksi. Takinhan voi aina kääntää kätevästi toisinpäin. Poliitikot jakelevat lupauksia kuin joulupukki lahjoja. Oma etu ja viihde voisi unohtua ja yhteishyvä voittaa edes yhden vaalikauden ajaksi. 4.4.1979 Lainsäädäntötyö lepää kansanedustajien laihanliukkailla harteilla. Harva uskoo noiden kelvottomien tosissaan ajavan yhteistä hyvää. Joskus tuntuu, että likasankojournalistit etsivät aktiivisesti jokaisen edustajan paidasta pientä tahraa. Minne pyhimysvälineet unohtuvat, kun lainsäädäntötyön arki koittaa
SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta. SUOMEN HISTORIA 80 Ristikko
1 b, 2 c, 3 a, 4 a, 5 b, 6 b, 7 a, 8 c, 9 a, 10 c LEHDEN TILAUS Netissä: www.suomenhistoria.fi/tilaus Sähköpostilla: tilaus@suomenhistoria.fi Puhelimella: 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) OSOITTEEN MUUTOS TAI TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme: puh. Mistä televisio-ohjelmasta muistetaan Pirkko Liinamaa, Klaus Järvinen ja Raimo Lintuniemi. a) suomalainen b) saksalainen c) italialainen 3. "Olen suomalainen", lauloi Kari Tapio. Monesko Mannerheim-ristin ritari on sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. Kenen käsialaa ovat Lyhdynkantajat?. Kenen käsialaa ovat Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajat. Kuka kahmi kisoissa eniten voittoja. Mutta mikä tuo päläs oikein on. a) Edvin Laine b) Mikko Niskanen c) Rauni Mollberg 6. Itkenkö. a) Suomen tietoviisas b) Levyraati c) Valehtelijoiden klubi 7. "Kakskymmentä suvea sulta sain, oi elämä. En!" – Kenen suomalaisen sanoja. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa EDELLISEN RISTIKON RATKAISU SUOMEN HISTORIA PALVELEE SUOMEN HISTORIA 81 Vastaukset Visa 7. a) velkakiinnitys b) suksiside c) karhunrauta 2. Mikä on Suomen vanhin olutpanimo. Kuka ohjasi elokuvan Kahdeksan surmanluotia. Missä onnettomuudessa on kuollut eniten suomalaisia. Kun selviämme jostain hankalasta tilanteesta, pääsemme pälkähästä. a) Sinebrychoff b) Hartwall c) Olvi 5. Oikeat vastaukset visan alla. a) Höyrylaiva Kurun haaksirikossa Näsijärvellä 1929 b) Lapuan patruunatehtaan räjähdyksessä 1976 c) Intian valtameren tsunamissa 2004 SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. a) ensimmäinen b) yhdeksäs c) kahdeksastoista 9. a) Curt Lincoln b) Timo Mäkinen c) S.P.J. Eläintarhanajoja järjestettiin Helsingin Eläintarhassa vuosina 1932–1963. a) Aila Meriluoto b) Unto Mononen c) Arto Melleri 10. K uv a: S A -kuv a 1. Minkä maalainen sävelmä oli kyseessä. a) Emil Wikströmin b) Milja Aarnion c) Felix Nylundin 8. Keinänen 4
...Suomen Historian 4. Tilauskupongin löydät sivujen 34–35 välistä. SUOMEN HISTORIA 82 Jatkoa luvassa... numero ilmestyy 27. elokuuta 2015 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi. Suomen Historia 3/2015
2 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Mattopyykkiä ja leppoisaa kalastusta Helsingissä 1964 83 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Kesämuotia ja kaupungin kahvilakulttuuria Helsingissä 45 vuotta sitten K u va : K ari S an tal a / Leh tikuv a
numer o • 3/2015 Suomen Historia 3/2015 Hinta 8,90€ RIKOSTARINA VIIHDE MAAMME PUOLUSTAJAT Kansa täytti tanssilavat Tuhat täpärää tilannetta Vapaudenristin tähden Teuvo Tulion elämä ja elokuvat HENKILÖKUVA ILMAILU Lentokilpailu Suomen ympäri murrosaika Kun konevoima tuli tiloille Maaseudun. ” Ma alais yht eisöss ä oli pitk ät p erint eet k öy häina vusta . 6 414888 002355 1 5 3 800 235 -1 503 PAL VKO 2015-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 3 . Osta museosta tai Museot.fikaupasta. Museokortti • museot.fi Yksi vuosi, 200 museota Ett år, 200 museer museot.fi Museokortti Museokortti on lähes 200 museon yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttökerrasta. 54€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ ”K erjuu on kiellet ty , mut ta antama sta ei ole lak at tu