numer o • 4 /2015 Suomen Historia 4/2015 Hinta 8,90€ TEOLLISTUMINEN Varkaus – ruukista tehdaskaupungiksi 1970-LUKU Seteleitä automaatista PULA-AIKA Epäilyttävät arkiherkut HENKILÖKUVA Peräseinäjoen susi Ville Ritola. Se oli k yllä uusi hä vy ttöm yy s minua k ohta an, mut ta muk auduin k ohtalo oni. KORVAAMATON LUMOAVA YLLÄTYKSELLINEN Kansallismuseo Nationalmuseum Kulttuurien museo Kulturernas museum Suomen merimuseo Finlands sjöhistoriska museum Seurasaaren ulkomuseo Fölisö friluftsmuseum Hvitträsk Hvitträsk Olavinlinna Olofsborg Hämeen linna Tavastehus slott Tamminiemi Ekudden Urajärven kartano Urajärvi herrgård Alikartano Frugård Louhisaari Villnäs SuomenHistoria_KM_2015.indd 1 13.8.2015 10:47:45 Kotirintamalla Naiset sota-ajan työvoimana UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “Olin liian nuori ja sota ei kuulemma ole la st en leikkiä . “ 6 414888 002355 1 5 4 800 235 -1 50 4 PAL VKO 2015-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 4
2 SUOMEN HISTORIA SUOMEN HISTORIA 83 AJANKUVA 1920-luvulla lisätienestin mahdollisuutta markkinoitiin tarmokkaasti.
3 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Leppoisa juttutuokio hotelli Rantasipin aulassa K u va : V o lker v o n Bo nin / Museo vir as to
Tämän Suomen Historia -numeron pääteemaksi nousi työ ja teollistuminen. Varsinaisten aihetta käsittelevien artikkeleiden ohella työn tekemisen merkitys ihmiselle käy ilmi esimerkiksi tämänkertaisessa henkilökuvassa. Vähävaraisille tarjottiin viimeisten markkojen sijoituskohteeksi lisätienestit mahdollistavia työkoneita ja äkkirikastumisesta haaveileville lippua arpajaisiin. Meille tärkeiden kysymysten ja keskeisten tarpeiden lista pysyy aikakaudesta ja muodeista riippumatta samana. (06) 2810 170 Fax (06) 2810 112 Toimitusjohtaja Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 K annen kuv a: S A -kuv a. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi KANNESSA: Nuori nainen suorittamassa työpalvelua kesällä 1941 Kirkkonummella. Pian toimituksen pöydällä oli sekalainen kasa 1920-luvun lehtiä, joiden sivuja värittivät kymmenet tarralaput ja niihin kirjoitetut huomiot. Ajankohtaiset uutiset sekä laajemmat artikkelit ovat kiehtovia, ja sivuilla tiheään esiintyvät mainokset kertovat – yleensä rivien välissä – kunkin ajan ihmisten unelmista ja toiveista, peloista ja ennakkoluuloista. Joskus miehellä oli niin hyvä työmaa, ettei sitä kannattanut kilpailujen takia jättää kesken. elokuuta 2015 Suomen Historia 4/2015 Mainonta ajan kuvaajana Eri aikakausien tunnelmat ja olosuhteet tulevat meille tutuiksi lähinnä valokuvien sekä kirjallisuuden välittäminä. Mutta myös sanomaja aikakauslehdet ovat paljonpuhuvia merkkejä ajastaan. Toimituksessa Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Mari Immonen, Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Joni Partanen, Aimo Tenni, Pekka Tuomikoski, Annu Susanna Yliluoma Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Tilaajapalvelu Puh. Tarkemmin kun ajattelee, aika vähän on maailma muuttunut noista ajoista. Epävarmoille ja terveydentilastaan huolissaan oleville kaupattiin jos jonkinlaista pilleriä ja salvaa, joiden avulla ulkonäkö koheni ja paino tarpeen mukaan joko nousi tai laski. Sankarin maineeseen noussut Ville Ritola arvosti kirvesmiehenä tekemäänsä työtä yhtä korkealle kuin urheilusaavutuksiaan. Samat asiat houkuttavat kuluttajia tänäkin päivänä. Materiaalin saattoi jakaa karkeasti ottaen kolmeen osaan. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Postiosoite Suomen Historia PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Näistä pohdinnoista syntyi ajatus toteuttaa Ajankuva-sivuja mainosmateriaalia hyväksi käyttäen. SUOMEN HISTORIA 4 Pääkirjoitus 27. Hyvin toimeentulevalle väelle markkinoitiin muun muassa arvokelloja, pukuja, joiden laatua ja näyttävyyttä korostettiin, sekä voimakkaita autoja, jotka veivät tyylitietoisen kuljettajansa perille arvokkaasti mutta nopeasti ja hiljaisesti
SUOMEN HISTORIA 5 AJANKUVA Hyviä makeisia ja muita herkkuja 1920-luvun mainoksissa
16 Kuva: SA-kuva Kannessa Kannessa Kannessa. Minulla oli teltta erään talon pihassa, ja niinhän meille sitten syntyi lapsi maaliskuussa 1944. Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 4. Jussi Ranta s. SUOMEN HISTORIA 6 16 Työtä kotirintamalla Sotavuosina naisten oli astuttava perinteisesti miehille kuuluneisiin ammatteihin. Tarkennamme katseemme siihen, kuinka A. 44 Nostoväestä majuriksi Jussi Rannasta tuli upseeri miespulan vuoksi, mutta vähintään yhtä hyvin hän suoriutui kuin armeijan käyneet toverinsa. 30 Tikkuja tehtaasta Suomalainen tulitikku on pieni arkihyödyke, mutta sen taustalta löytyy paitsi kädenvääntöä työturvallisuudesta myös teollisuuden ja kaupan alan Suomi–Ruotsi-maaottelu. numero Suomen Historia 4/2015 Sain hommattua vaimon lottakomennukselle Viipuriin. 36 Varkaus – ruukista tehdaskaupungiksi Varkaus juhlii teollisuuden 200-vuotisjuhlaa. Ritolan tarina kertoo siirtolaisuudesta, työstä, Paavo Nurmen haastamisesta, juhlinnasta ja paluusta kotimaahan. Poikkeustilan jälkeen erityisesti teollisuuden työväen sukupuolijakauma muuttui pysyvästi, kun monet naiset jäivät työelämään. Jussin jatkosotaretkellä saamme puhelinneuvontaa singon käytöstä, hörpimme arrakkia ja lemmimme Monrepos'ssa. Ahlström Osakeyhtiö alkoi vuonna 1909 luoda ruukkiyhdyskunnasta modernia teollisuuskaupunkia. 60 Kahdeksan olympiamitalin kirvesmies Ville Ritola oli yksi lentävistä suomalaisista, joiden nostattamaa pölyä muiden maiden kestävyysjuoksijat saivat 1900-luvun alkupuolella niellä. 44 Sotateollisuus toimii Tampereen Lokomolla vuonna 1941
70 Pula-aika Valmistamme arveluttavia annoksia käsillä olevista aineksista. 54 Pokasahan kanssa Karjalaan Yhdysvaltojen ja Kanadan taloudet alkoivat takkuilla hyvin sujuneen 1920-luvun jälkeen. 30 Kuva: Varkauden museot K uv a: Museo vir as to K uv a: T yö väenmuseo W ers tas Kannessa Kannessa Kyllä kahvikulta maistuu, kun on kalansuomuista selvike. Toistuvat Artikkelit Joko täss' on jortti käynyt, punapää on pulkahellut Elias Lönnrot s. Moni amerikansuomalainen näki Neuvosto-Karjalan metsissä tilaisuuden tienaamiseen. 60 Puuhiomon rakennustyömaa Varkaudessa vuonna 1913. 78 Parhaat Suomalaiset Rahan puutteelle kunnallisella ja valtiollisella tasolla täytyy välillä oikein nauraa. Vuonna 1973 neuvottelut tuottivat tulosta ja maakaasutoimitukset Neuvostoliitosta Suomeen aloitettiin. 80 Sanaristikko ja tietovisa 24 Kaasua, kaasua! Itäisen maakaasun tuontia Suomeen suunniteltiin jo 1950-luvulla. 74 Rikostarina 1950-luvun agenttitarina kääntyy psykologiseksi draamaksi. 9 Olympiavoittaja Ville Ritola poseeraa kotijoukkueensa Finnish-American Athletic Clubin paidassa. 73 Maantieltä raiteille Konepajayritys Lokomo sovelsi 20ja 30-luvuilla Fordin henkilöautoja raideliikenteeseen. 28 Käteistä kellon ympäri Ensimmäiset seteliautomaatit saapuivat Suomeen vuonna 1971 ja saivat osakseen niin ihmetystä kuin ihastusta. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Historian uutisia ja erikoisuuksia 52 Sodan hetkiä Autokaluston kunnossapito oli eräs sota-ajan tärkeistä tehtävistä. Tarjolla pylsyä, utarepaistosta ja suomuselvikettä kahviin. 36 Hakkuukonetta käytetään OTK:n tulitikkutehtaassa Tampereella. s.70
Liikkeelle! – Uuteen kotiin -näyttely esittelee uuden kodin ja identiteetin rakentamista Karjalan evakkojen ja nykyajan pakolaisten näkökulmasta. Työväen Urheiluliitto ja Suomen Lentopalloliitto solmivat yhteistoimintasopimuksen vuonna 1965, jonka myötä TUL:n joukkueet pääsivät mukaan yhteisiin sarjoihin. Liikkeelle! – Uuteen kotiin -näyttely on esillä Postimuseossa 15.11.2015 saakka. Edellisenä vuonna Aalberg oli juhlinut 40-vuotistaiteilijajuhlaansa. Lennätinpostia Kuva: SA-kuva NÄYTTELIJÄR IDA AALBERG (1857–1915) KUOLI odottamatta tammikuussa vuonna 1915. Näyttelyssä on mahdollista tutustua kotinsa jättäneiden ihmisten kokemuksiin kahdeksan evakkotai pakolaistaustaisen ihmisen tarinan kautta. Postimuseo sijaitsee museokeskus Vapriikissa osoitteessa Alaverstaanraitti 5, Tampere. SUOMEN HISTORIA 8 Koonneet: Mika Rassi ja Mari Immonen Uuteen kotiin Postimuseon ja mediamuseo Rupriikin yhteistyönä tuottama näyttely käsittelee omasta kotiseudusta luopumista ja uuden kodin sekä identiteetin rakentamista vieraassa kulttuurissa. Vaatimattomista oloista lähtöisin ollut naisnäyttelijä nousi vuosisadan alussa suomalaisen teatterimaailman valovoimaiseksi tähdeksi ja sai huomiota myös kansainvälisillä estradeilla.. SM-sarjaan nousi samana vuonna TUL:n joukkueista Rantaperkiön Isku ja Pirkkalan Viri. Vaikka aika on muuttunut, on yksittäisen ihmisen ja perheen tasolla pakon edessä kotinsa jättäminen aina yhtä järisyttävä kokemus. Ihmiset ovat kautta aikojen joutuneet eri syistä jättämään kotinsa pakon edessä. 100 vuotta sitten 50 vuotta sitten YHTEISTYÖTÄ URHEILUN SARALLA
Jussi Jalonen lähestyy uutuuskirjassaan tätä aihetta viiden suomalaisen vierastaistelijan tarinan kautta. Helsinki. Suomalaisen kansanperinteen tallettajat Elias Lönnrot etunenässä kokosivat keruumatkoillaan runsaasti myös seksuaaliaineistoa. Eri aikojen kauneusihanteet, muoti, materiaalit ja valmistustavat ovat tuoneet oman lisänsä pukuihin. Teatterin kulisseissa ei aina ole pyritty autenttisen historiallisen puvun luomiseen, vaan tärkeämpää on ollut puvun luoma tunnelma näyttömöllä. Metsähallituksen kulttuuriperintöinventoinnit paljastivat jälkiä suomalaisten ja saksalaisten välillä vuosina 1944–1945 käydystä Lapin sodasta. Nämä tekstit eivät aikoinaan ymmärrettävästi kelvanneet kansallisen kulttuuri-identiteetin kivijalaksi. VAPAAEHTOISET. SUOMEN HISTORIA 9 Historiallista pukuloistoa Värikylläiset ja koristeelliset näyttämöpuvut ovat tekijöidensä tulkintoja historian eri aikakausilta. Tupa ryskyi, parret paukkui sen sijaan on helposti lähestyttävä ja napakka kooste hersyvän punastuttavaa kansanrunoa vanhimmillaan liki 200 vuoden takaa. WSOY. Tuore kokoelma rivoja runoja, loitsuja, kaskuja ja rallatuksia ei suinkaan ole ensimmäinen laatuaan, mutta esimerkiksi Lönnrotin siivottoman aineiston vuonna 1997 koonnut Suomen kansan vanhat runot XV oli luonteeltaan tieteellinen. Jalonen, Jussi 2015: Vapaaehtoiset. Suomalaisia on historian saatossa taistellut vapaaehtoisina sotilaina maailman eri kolkissa. Toiset matkasivat sotaan ammattinsa puolesta, osaa taas veti puoleensa seikkailunhalu. Lampinen, Petra & Enqvist, Eero & Hahtola, Pinja (koonneet) 2015: Tupa ryskyi, parret paukkui. Unelmien kuteet -näyttely Teatterimuseossa 10.1.2016 saakka. Henkilötarinoiden kautta paljastuvat myös erilaiset motiivit sotaan lähdölle. Lukuvinkkejä Kuva: Aino Pesonen / Teatterimuseo Sotahistoriallisia kohteita löydetty Lapista Enontekiöstä löytyi tänä kesänä uusia, aiemmin kartoittamattomia sodanaikaisia kohteita. Suomen kansan rivot runot. Lisäksi on tehty erilaisia esinelöytöjä kuten säilyketölkkejä ja kattiloita.. Kustantamo Amanita. Nykyään ne paljastavat suomalaisten historiasta uskomattoman tuoreelta tuntuvan riettaan puolen, jota eräät lukijat varmasti tervehtivät riemuiten ja toiset yhtä varmasti kauhistuvat. Merkkejä vuosikymmenten takaisesta sodankäynnistä näkyy alueen metsissä: jäänteitä poteroista, juoksuhaudoista ja sotilaiden majoitusalueista. Teatterimuseo sijaitsee Helsingin Kaapelitehtaalla. Jalonen esittelee vapaaehtoisesti ulkomaalaisiin sotiin lähteneitä suomalaisia 1800-luvun alusta 1930-luvulle. Teatterimaailman luomukset paljastavatkin paljon myös omasta ajastaan. Teatterimuseo tuo Unelmien kuteita -näyttelyssä yleisön ihasteltavaksi historiallisen pukuloiston. Somerniemi. TUPA RYSKYI, PARRET PAUKKUI
Erityisesti kaivataan liikkeessä mukana olleiden tulkintoja, muistoja ja materiaalia 1970-luvulta. Sähkön käytön yleistyttyä teollisuudessa ja kotitalouksissa kehitettiin maailmalla lukuisia keksintöjä, jotka hyödynsivät sähkövoimaa. Muistitiedon lisäksi toivotaan keruun kautta löytyvän myös esimerkiksi aiheeseen liittyviä valokuvia, muistivihkoja, päiväkirjoja, kirjeitä ja puheita. SUOMEN HISTORIA 10 Historian lehdiltä Lennätinpostia Oikaisu vuosilukuun Viime numeron artikkeliin Alkoholi kansan parantajana oli päässyt livahtamaan vuosilukuvirhe. Kone toimii tunnetun ”Wheatstonen sillan” periaatteen mukaan, ja tekijät owat Russel ja Bright. -keruun kautta pyritään kokoamaan tietoa taistolaisliikkeestä. Tuntemattomia kuvia Väinö Linnasta Kirjailija Väinö Linnan vanhan kodin uusi omistaja teki taannoin hauskan löydön. Kenen joukoissa seisoin. 1970-luvun taistolaisuudesta kerätään muistoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kerää muistitietoa taistolaisuudesta. Sekin herättää jo asiaan perehtymättömässä suurta kummastusta. – Naiset 1970-luvun nuortaistolaisessa liikkeessä. Ensimmäiset mekaaniset laskukoneiden prototyypit oli keksitty jo 1600-luvulla, mutta 1900-luvun alussa kokeiltiin sähkön yhdistämistä myös tähän laitteeseen. Se nimittäin ratkaisee sähkön awulla korkeamman asteen yhtälöitä. Koneen lähempi selitys tässä on mahdoton. Muistitiedon keruu liittyy Liisa Lalun väitöskirjatyöhön Olen valmis käymään oman pienen taisteluni. Minkä werran sillä on käytännöllistä merkitystä, on toistaiseksi wielä mahdotonta sanoa. Tampereella Hämeenpuistossa sijaitsevan kerrostaloasunnon vinttikomerossa piileskeli lasinsirujen ja tomun alla neljän kuvan filminegatiivi. Hippokrateen oikea kuolinvuosi on 377 eaa. Lisätietoa muistitietokeruusta löytyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kotisivuilta osoitteessa www.finlit.fi. Mutta ihmeellisempi kone on äskettäin ”Electricianin” tietämän mukaan keksitty. Kirjailijaa ja hänen perhettään esittävät kuvat on mitä ilmeisimmin otettu Ruotsin-matkalla. Sanomalehtien kautta tieto tekniikan viimeisimmistä saavutuksista ja keksinnöistä kantautui myös kaukaiseen Suomeen, vaikka itse laitetta vain harvat pääsivät tuolloin kummastelemaan.. Turun Sanomat 17.9.1910 Uusi laskukone Laskukone, jolla woi kertoa, jakaa, korottaa potenssiin ja ottaa juuria, on jo vuosia ollut olemassa
Tiedekeskus Heurekan järjestämissä yleisökaivauksissa on maan uumenista kaivettu esiin muun muassa nuolenkärkiä sekä kivestä tehtyjä koruja. Poikolainen, Janne 2015: Musiikkifanius ja modernisoituva nuoruus . Kivikautinen asuinpaikka löydettiin jo vuonna 1962, ja alueelta on aiempinakin vuosina löydetty runsaasti esihistoriallista esineistöä. Haasteeksi on muodostunut rekisteröinnin kallis hinta, arvioltaan 200 000 euroa. Tätä perinteikästä tuotetta hyödyntävät nykyisin muun muassa rakennusja teknokemian yritykset ja veneenveistäjät. Pelastetaan terva -talkoilla pyritään keräämään tarvittavat varat rekisteröintiin, jotta kulttuurihistoriallisesti merkittävän tervan valmistusta voidaan jatkaa. Talousja sosiaalihistorian alaan kuuluva tutkimus tuo esille sen, miten kaupallisen nuorisokulttuurin rantautuminen Suomeen, mediateknologian nopea kehitys sekä nuorison lisääntynyt vapaa-aika mahdollistivat musiikkifaniuden läpimurron sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Tervaa käytetään myös rakennusperinnön hoitoon kuten esimerkiksi kirkkojen ja tapuleiden paanukattojen suojaamiseen. Heurekan yleisökaivauksiin osallistuneet saivat opastusta kaivaustyöhön kokeneilta arkeologeilta. Kaivauskohteena oleva Jokiniemi on laajin ja merkittävin kampakeraaminen asuinpaikka Etelä-Suomessa. SUOMEN HISTORIA 11 Kivikautisia löytöjä Kuluneen kesän aikana Vantaan Jokiniemessä on tehty kivikautisia löytöjä. Terva oli Suomen vientikaupan ensimmäinen hittituote. Populaarimusiikin ihailijakulttuurin rakentuminen Suomessa 1950-luvulta 1970-luvun alkuun. Helsingin yliopisto.. Ihailijapostia ja kirkuvia tyttöjä Janne Poikolaisen tuore väitöskirja tarkastelee populaarimusiikkiin liittyvän fanikulttuurin kehittymistä 1950-luvulta 1970-luvun alkuun sekä musiikkifanien näyttäytymistä ajan mediassa. Pelastetaan terva Museovirasto, Kemianteollisuus ry ja Kirkkohallitus ovat lähteneet mukaan talkoisiin, joilla pyritään turvaamaan mäntytervan kaupallinen valmistus Suomessa. Tervan valmistuksen jatkamiseksi on mäntytervalle saatava kemikaaliasetus Reachin edellyttämä rekisteröinti vuoteen 2018 mennessä
Fiilaten ja höyläten on parhaiten tunnettu esimerkki ensin mainituista, mutta myös herkemmissä tunnelmissa Somerjoki haastoi laulajana itse Elvis Presleyn . Teoksen äärellä poseeraavat sen isät sarjakuvataiteilija Heikki Paakkanen ja kuvanveistäjä Seppo Manninen. Koska Rauli oli intohimoinen sarjakuvaihminen, on enemmän kuin paikallaan, että hänen muistomerkkinsä on sarjakuvantekijän suunnittelema. SUOMEN HISTORIA 12 Baddingin muistomerkki Somerolle Suomalaisten rock-laulajien pioneeri Rauli "Badding" Somerjoki vaali tuotannossaan myös perinteitä. Raulin omien klassikoiden lista on komea: Bensaa suonissa, Paratiisi, Tähdet tähdet… Somerjoen musiikilliset juuret olivat syvällä myös kotomaan mullassa. Lennätinpostia. Rauli Somerjoella ei ollut ajokorttia, vaan hän käytti koko ikänsä ahkerasti julkista liikennettä, ja siksi pysäkki onkin laulajalle mitä sopivin muistomerkki, kuten Somerjoen sisko Mailis Niemelä pysäkin paljastustilaisuudessa kertoi. K uv a: T ähän K uv al ähd e Teksti: Mika Rassi Kuvat: Pertti Toukkari ja Mika Rassi Tuore Badding-muistomerkki komeilee Someron keskustassa. Mies levyttikin yhden kokonaisen albumin perinteistä suomalaista tanssi-iskelmää. Rauli Somerjoki (1947–1987) muistetaan ennen muuta rock-tulkinnoistaan sekä hienoista omista iskelmäkappaleistaan. Somerolla paljastettiin sarjakuvataiteilija Heikki Paakkasen ja kuvanveistäjä Seppo Mannisen suunnittelema Badding-pysäkki, laulajan muistomerkki. Lauantaina 11.7. Rakkaudella – Raulilta (1982) -pitkäsoiton kestävimmäksi suosikiksi on noussut kappale Bussi Somerolle, jossa Somerjoki laulaa humpan tahtiin bussimatkasta Helsingistä kotikonnuille Somerolle. Tuore muistomerkki Baddingpysäkki on monella tavalla esikuvansa näköinen. Sateisesta säästä huolimatta sadat ihmiset olivat kokoontuneet ihastelemaan Someron suuren pojan patsaan julkistusta
Laulajan hauta sijaitsee Someron hautausmaalla, mutta hilpeämpi maamerkki on Baddingin kioski Paratiisi Helsingintien varrella. SOMERON BADDING-KOHTEET Baddingin ihailijoille on Somerolla ollut jo vanhastaan muutamia pyhiinvaelluskohteita. Illalla Raulilla oli edessä keikka Someron Esakalliolla. 13 SUOMEN HISTORIA Pertti Toukkari valokuvasi Baddingin Somerjoen kioskilla kesällä 1984. Tuon entisen Somerjoen kioskin perustivat Raulin vanhemmat 1960-luvulla, ja myös perheen lapset ovat sitä aikoinaan hoitaneet. Someron yrittäjät elvyttivät jo huonoon kuntoon päässeen kioskin vuonna 1997, ja nykyään kioski on avoinna kesäviikonloppuisin.
Teollisuutta koskeviin tietoihin on laskettu mukaan ainoastaan suurteollisuus. Näin aiemmin teollisiksi toimijoiksi katsotut ammattiryhmät, kuten nahkurit, räätälit, kotileipurit, sepät ja värjärit, siirrettiin käsityöammatteihin. Eniten työväestöä työllistivät konepajat, kutomaja vaateteollisuus, paperija puuteollisuus sekä ravintoja nautintoaineteollisuus. SUOMEN HISTORIA 14 Lennätinpostia Tilastokeskus. Samalla myös naisten määrä konepajoissa nousi. Tilasto osoittaa, että maan teollisuusrakenne muuttui olennaisesti 1900-luvun kuluessa. Vielä vuonna 1910 naisia oli konepajan työntekijöistä vaatimattomat 0,6 prosenttia, kun vuonna 1950 osuus oli noussut noin 12 prosenttiin. Ravintoja nautintoaineteollisuus käsitti puolestaan monenlaisia elintarvikkeita valmistavia tehtaita kuten säilykeja margariinitehtaat, leipomot ja tupakkaja viinatehtaat. Teollisuustilastoa, vuodet 1910–1950. 1940-luvulle tultaessa konepajat ohittivat puuteollisuuden työntekijöiden määrässä. Huima nousu selittyy sotatarviketeollisuudella sekä sodanaikaisesta työvoimatilanteella, jossa naiset korvasivat miehiä metalliteollisuuden töissä. Ensimmäinen maailmansota vaikeutti osaltaan teollisuuden toimintaa, sillä sota vaikeutti raaka-aineiden saantia sekä vientikauppaa. Naisten osuus konepajateollisuuden työntekijöistä kasvoi sotatarviketeollisuuden vaikutuksesta. K uv a: S A -kuv a. Ero suurteollisuuden ja käsiammattiteollisuuden välillä ei kuitenkaan 1900-luvun alkupuoliskolla ollut vielä selkeä, mistä johtuen esimerkiksi verstaassaan koneita käyttävä ja useita työntekijöitä palkannut nahkuri saatettiin lukea nahkurin sijasta nahkatehtailijoiden joukkoon. Puuteollisuuden työt tehtiin pääosin sahoilla, höyläämöissä ja veneveistämöissä. Myllyn jauhatusteho määräsi veron suuruuden. Tarkasteluun valikoitui viisi teollisuusalaa, joiden parissa työskenteli suurin määrä työntekijöitä vuosina 1910– 1950. Useat teollisuuden eri aloista olivat vahvasti sukupulisidonnaisia, ja sen vuoksi työntekijämäärien lisäksi myös työväestön sukupuoli on esitetty. Lähdeluettelo SUOMALAINEN TEOLLISUUS 1910–1950 Tilastokeskus on arkistoinut tietoa maamme teollisuudesta jo vuodesta 1909. Veromyllyillä tarkoitettiin myllyjä, joissa myllärit jauhoivat jyviä ansiotuloja saadakseen. Notkahdus ravintoja nautintoaineteollisuudessa vuonna 1915 johtuu tilastointiin liittyvästä seikasta, sillä tuon vuoden tiedoista jätettiin ensi kerran pois aiempina vuosina laskelmiin mukaan otetut veromyllyt. Tämä näkyi joidenkin teollisuuden alojen kasvun hidastumisena tai jopa pysähtymisenä. 1910 10 000 20 000 30 000 40 000 50 000 60 000 70 000 1915 1920 1925 1930 1935 1940 1945 1950 Konepajat Naiset Miehet Kutoma-ja vaatetusteollisuus Naiset Miehet Paperiteollisuus Naiset Miehet Puuteollisuus Naiset Miehet Ravintoja nautintoaineteollisuus Naiset Miehet Talvija jatkosodan aikana tekstiiliteollisuus hiipui. Kutomaja tekstiiliteollisuuden parissa naisia työskenteli huomattavasti miehiä enemmän, kun taas puuteollisuudessa miehet olivat runsaslukuisemmin edustettuina. Käsiammattiliikkeenä tunnettu pienimuotoinen teollinen toiminta on jätetty tilastojen ulkopuolelle. Perinteisen sahateollisuuden hiipuessa metalliteollisuuden työntekijöiden määrä kasvoi jatkuvasti
“ 6 414888 002355 1 5 4 800 235 -1 50 4 PAL VKO 2015-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 4 . 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat KORVAAMATON LUMOAVA YLLÄTYKSELLINEN Kansallismuseo Nationalmuseum Kulttuurien museo Kulturernas museum Suomen merimuseo Finlands sjöhistoriska museum Seurasaaren ulkomuseo Fölisö friluftsmuseum Hvitträsk Hvitträsk Olavinlinna Olofsborg Hämeen linna Tavastehus slott Tamminiemi Ekudden Urajärven kartano Urajärvi herrgård Alikartano Frugård Louhisaari Villnäs SuomenHistoria_KM_2015.indd 1 13.8.2015 10:47:45 Kotirintamalla Naiset sota-ajan työvoimana UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “Olin liian nuori ja sota ei kuulemma ole la st en leikkiä . 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.fi/kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. numer o • 4 /2015 Suomen Historia 4/2015 Hinta 8,90€ TEOLLISTUMINEN Varkaus – ruukista tehdaskaupungiksi 1970-LUKU Seteleitä automaatista PULA-AIKA Epäilyttävät arkiherkut HENKILÖKUVA Peräseinäjoen susi Ville Ritola määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. 64,90€ Tutustumistarjous!. Se oli k yllä uusi hä vy ttöm yy s minua k ohta an, mut ta muk auduin k ohtalo oni
Sitten tein parhaani päästäkseni huoltojoukkoihin rintaman taakse, mutta turhaan.". Olin ensin Sortavalan lähellä eräällä lentokentällä muonitustehtävissä, Viipuriin kun en enää päässyt takaisin. "Niin se leikki minun kohdaltani alkoi. 16 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: SA-kuva TYÖTÄ KOTIRINTAMALLA Naiset sota-ajan työvoimana Sotavuosina naiset työskentelivät niin kaupungeissa kuin maaseudullakin tehtävissä, jotka perinteisesti olivat kuuluneet miehille. Maa tarvitsi työvoimaa erityisesti sotatarviketeollisuuden ja maaja metsätalouden tehtäviin
Vaikka työvoimasta oli pulaa, joillakin perinteisesti naisvaltaisilla tuotantoaloilla kärsittiin työttömyydestä. Rakennuksilla naiset olivat työskennelleet jo ennen sotaa, mutta heidän tehtävikseen olivat jääneet lähinnä avustavat työt. Naiset astuivat miesten tehtäviin monilla teollisuuden aloilla: sahoilla, selluja paperitehtaissa, konepajoilla sekä asetehtaissa. Muun muassa satama-ahtaajan työhön oli löydettävä tekijöitä, sillä satamien kautta kulkivat niin vilja, aseet kuin teollisuuden raaka-aineetkin. Naisten osuus teollisuuden työväestä oli korkeimmillaan vuonna 1943, jolloin jopa 51 prosenttia työntekijöistä oli naisia. Jatkosodan myötä tilanne muuttui ja työvoimapulasta kärsivät erityisesti sotatarviketeollisuus sekä elintarvikeja polttoainehuolto. Naiset miesten ammateissa Sodan aikana naisia saattoi nähdä ammateissa, joissa aiemmin oli toiminut yksinomaan miehiä, esimerkiksi raitiovaununkuljettajina tai postinkantajina. Rintamalla palvelevien miesten tilalle palkattujen uusien työntekijöiden oli omaksuttava uusi ammattinsa nopeasti ja usein vähällä koulutuksella. Naistyövoimaa tarvittiin myös fyysisesti raskaisiin tehtäviin. Arviolta puolet teollisuudessa työskennelleistä ja jopa 70 prosenttia maaseudun miestyöväestä oli rintamalla. Nopea työtahti ja riittämätön perehdyttäminen työhön aiheutti työtapaturmia ja jopa kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Naistyöntekijän uurastusta laivatelakalla vuonna 1941.. Esimerkiksi tekstiiliteollisuuden Sota-aikana useat naiset siirtyivät perinteisesti miesvoittoisille aloille kuten rakennuksille ja metalliteollisuuden pariin. Sodan aikana naisia ryhdyttiin kouluttamaan rakennusalan ammattilaistehtäviin kuten muurareiksi, kirvesmiehiksi ja lasinleikkaajiksi. Koulutuksen ja ammattitaidon puutetta pyrittiin tasoittamaan muun muassa työtehtävien yksinkertaistamisella. 17 SUOMEN HISTORIA Lyhyen talvisodan aikana ei työvoiman saanti kotirintamalla ollut vielä muodostunut ongelmaksi
Sen sijaan esimerkiksi paperija tekstiiliteollisuus supistivat tuotantomääriä raaka-aineiden puutteen ja vientirajoitusten vuoksi. Sotateollisuus Valtion vaikutusvalta oli sodan aikana merkitävä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Aseiden ja ammusten lisäksi oli turvattava myös muiden tarvikkeiden saanti, ja runsaasti työvoimaa tarvittiin esimerkiksi elintarvike-, jalkineja kutomotehtaisiin. Jo ennen talvisotaa aseteollisuudesta oli pyritty luomaan pääosin valtiojohtoista. Työvelvollisuuslaki Jotta valtio kykeni varmistamaan työvoiman riittävyyden, asetettiin vuonna 1939 työvelvollisuuslaki. SUOMEN HISTORIA 18 piirissä työskennelleitä oli työttömänä, sillä tuotantoa oli sota-aikana supistettu raaka-ainepulasta johtuen. Työvelvollisia määrättiin moniin erilaisiin työtehtäviin, joita olivat esimerkiksi linnoitusja maataloustyöt. Sodan aikana osa teollisuuden ammattimiehistä Työtä kotirintamalla Sota avasi naisille väylän ammatteihin, joissa aiemmin oli työskennellyt yksinomaan miehiä. Myös työaikaa lisättiin kahdeksasta tunnista kymmeneen. “Olin liian nuori ja sota ei kuulemma ole lasten leikkiä. Jatkosodan aikana viidesosa työikäisestä naisväestöstä oli työssä tehtaissa. Yhteiskunnallinen ilmapiiri kannusti jokaista kantamaan kortensa kekoon yhteisen hyvän puolesta. Se oli kyllä uusi hävyttömyys minua kohtaan, mutta mukauduin kohtalooni ja kudoin lopputalven pojille sukkia ja olin 'ipatissa' (ilmavalvonnassa).”. Lain avulla pyrittiin varmistamaan työvoiman saanti myös niille aloille, jotka eivät olleet suosiossa. Monet vapautuksen saaneista osallistuivat kuitenkin mahdollisuuksien mukaan vapaaehtoisesti kansalaistoimintaan kotirintamalla. Jatkosodan alettua valtiolla oli laivatelakka Helsingissä, lentokonetehdas Tampereella, patruunatehdas Lapualla sekä kiväärija tykkitehdas Jyväskylässä. Laki määräsi kaikki 15–65-vuotiaat työhön. Näiden lisäksi useat yksityiset metallialan yritykset kuten Tikkakoski Oy, Wärtsilä-Yhtymä ja Oy Sako valmistivat valtiolle sotatarvikkeita. Työvelvollisuudesta vapaita olivat ainoastaan pienistä lapsista huolehtivat äidit, maatilojen emännät sekä sairaat. Tämä tarkoitti käytännössä metallija kemianteollisuuden tuotannon kasvua. Raitiovaunun kuljettaja Helsingissä vuonna 1941. Jatkosodan aikana Puolustusvoimille työtä tekeviä tehtaita oli 21. Työvelvollisuuden rikkomisesta oli säädetty rangaistuksia, mutta niitä jouduttiin vain harvoin käyttämään. Monet tekivät töitä vapaaehtoisesti, ja työvelvollisuuslain tarkoituksena olikin lähinnä vain varmistaa, että kaikki tarvittavat työt tulivat hoidettua. Erityisesti sotatarviketeollisuudessa tarvittiin työvoimaa ja sen parissa työskentelikin arviolta 70 000–95 000 naista. Vuonna 1944 metalliteollisuuden tuotteista noin 60 prosenttia tuli armeijan tarpeisiin. Maan teollisuus valjastettiin ensi sijassa sotatarviketeollisuuden tarpeisiin
Ammustehtaissa naiset valmistivat muun muassa käsikranaatteja, tykin ammuksia ja kiväärintukkeja. Se lisäsi osaltaan työtapaturmien ja onnettomuuksien mahdollisuutta. Kuvassa kranaatinheittimen lisäpanoksen punnitusta ja liimausta Kuopion ammuslataamossa jatkosodan aikana.. Jo kahden metalliesineen osuminen toisiinsa saattoi synnyttää kipinän ja aiheuttaa räjähdyksen tehtaassa. Tehdastyössä ei noudatettu kahdeksan tunnin työaikaa, vaan työpäivät saattoivat venyä hyvinkin pitkiksi. 19 SUOMEN HISTORIA RUUTITYTÖT A seja ammustehtaissa työskenteli sodan aikana paljon naisia ja nuoria poikia. Työ ammuslataamossa oli vaarallista ja vaati huolellisuutta työntekijöiltä. Ampumatarvikkeiden tuotanto pyrittiin nopeasti rationalisoimaan, sillä tuotteita oli valmistettava nopeasti, ja työvoimana oli henkilöitä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta vastaavanlaisista työtehtävistä. Työskentely ammuslataamoissa oli erityisen vaarallista, sillä niissä käsiteltiin ruutia
Kaupungeissa pula-aika innosti kansalaisia myös siirtolapuutarhaja maatalouskerhotoimintaan. Elintarviketuotannon turvaamiseksi maataloustyöt oli hoidettava sodasta ja miestyövoimasta huolimatta. Elintarvikepula ja maatilojen työvoima Jatkosodan aikana vallitsi elintarvikepula, joka oli pahimmillaan vuonna 1942. Koska maatalouden työvoimasta oli huutava pula, valtio pyrki kannustamaan myös vapaaeh. Myös poliisit, palomiehet sekä rautatiehenkilöstö saivat vapautuksia rintamalta, sillä heitä tarvittiin oman ammattinsa tehtäviin. SUOMEN HISTORIA 20 Työtä kotirintamalla 1 2 3 oli vapautettu rintamalta sotatarviketeollisuuden palvelukseen, ja arviolta 11 000–14 000 miestä palasikin tehdastyöhön. Maatalouden tuotanto oli laskenut jopa kolme neljäsosaa edellisestä vuodesta. Apuaan tarjosivat myös rintamalta lomailevat tai kotiutetut miehet sekä invalidit, vanhukset ja nuoret pojat. Maatalouden tuotannon ylläpitäjinä toimi pahimpana pulavuonna 32 000 naista ja heidän apunaan 16 000 oppikoululaista. Seuraavana vuonna eli vuonna 1943 työvelvollisuuspalvelua maatalouden parissa suoritti 140 000 naista. Kotirintamalla kannustettiin perheitä omavaraisuuteen kotitalouksien ruokahuollossa. Puute elintarvikkeista kannusti monia hankkimaan itselleen pienen viljelysmaan, jos se suinkin oli mahdollista
5. Lämpöpatterin tarkistusta ja paikkausta Högforssin tehtaalla Karkkilassa. SUOMEN HISTORIA 21 4 6 1. Ammusten patrunointia eli nallitetun hylsyn täyttämistä ruudilla Kuopion ammuslataamolla. Ammuslataamon työntekijät keskittyneinä tehtäviinsä. Purettujen tiilien puhdistustyötä Kemissä vuonna 1944. 2. Naiset ja lapset tienrakennustöissä Itä-Karjalan Terussa vuonna 1943. 7. 3. 4. 7 5. 1930-luvulta alkaen Tampereen Lokomolla valmistettiin miinakranaatin ja kranaatinheittimen kuoria. Valtion lentokonetehtaalla Tampereella naiset vastasivat verhoilutyöstä. 6
Vuonna 1940 perustetun Naisten Työvalmiusliiton toimesta vapaaehtoisista koottiin kortisto ja työvoimaa koulutettiin tarvittaviin tehtäviin maanlaajuisesti. Hallitus vetosi esimerkiksi yrityksiin, jotta ne olisivat vapauttaneet työntekijöitä kesän ajaksi maataloustöihin. Kuten useat muut vastaavat järjestöt myös Naisten Työvalmiusliitto lakkautettiin sodan jälkeen. Marraskuussa 1939 Suomen Naisten Kansallisliiton puheenjohtaja Helle Kannila kutsui luoksensa naisjärjestöjen edustajia. Neuvottelujen pohjalta järjestöt päättivät perustaa Suomen Naisten Vapaaehtoisen Työvalmiuskeskuksen, jonka tehtäväksi tuli vapaaehtoisten organisoiminen sodan ajan työtehtäviin. Liiton kautta järjestettiin vapaaehtoisia auttamaan evakuoinneissa, lastenhoidossa, sadonkorjuussa, armeijan pesuloissa, keittiöissä, toimistoissa ja ilmansuojeluja raivaustöissä. Myös esimerkiksi Maatalousnaiset ja Martat osallistuivat monenlaisiin huoltotehtäviin. Järjestö esimerkiksi organisoi sodanaikaista kummilapsitoimintaa ja järjesti sotalasten kuljetuksia Ruotsiin. Kuva on otettu toukokuussa vuonna 1942 Kotkassa. Sota-ajan kriisioloNeiti Anna Barkas oli Suomen ensimmäinen naispuolinen linja-autonkuljettaja. Kokouksessa oli edustettuna naisjärjestöistä muun muassa Lotta Svärd, Suomen Sosiaalidemokraattinen Työläisnaisliitto, Helsingin Lyceum-klubi sekä Liikeja virkanaisten liitto. Suurin järjestöistä oli Lotta Svärd, jonka rooli oli maanpuolustuksellinen. Niin, että en minä Viipurin peruja saanut muuta kuin mitä oli päällä Sortavalaan lähtiessäni.”. Sosiaalidemokraattisella työläisnaisliitolla oli niin ikään merkittävä rooli huoltoja avustustyössä kotirintamalla. Naisjärjestöjen vapaaehtoiset Naisjärjestöt osallistuivat sotaponnisteluihin organisoimalla omia vapaaehtoistyöntekijöitään erilaisiin tehtäviin. “Sitten rauhan tultua tuli minustakin 'toisen luokan mustalainen', kuljin paikasta toiseen ainoana omaisuutenani reppu selässä puolillaan joutavaa rojua: päiväkirja, 2 valokuvaa, resuinen pyyhinliina – ja 1 rasia puuteria. SUOMEN HISTORIA 22 Työtä kotirintamalla toiseen työpalveluun maatiloille. Samalla naisille aukesi mahdollisuus astua yhteiskunnan miehisille aloille, johon normaalioloissa ei olisi ollut mahdollisuutta. Barkas teki noin kymmenen tunnin työpäiviä Kotkan ja Helsingin välisellä linjalla. Se oli jo kohtalon ivaa, se puuteripurkki – en ymmärrä miten se oli sinne joutunut, varmaankin lähettipoikien ilveilyä Sortavalasta lähtiessä. Miehet palaavat rintamalta Koska armeija tarvitsi palvelukseensa kynnelle kykenevän miesväestön, oli kotirintaman töissä naisten rooli merkittävä. Työvalmiusliitto Ruotsin esimerkin mukaisesti Suomessa ryhdyttiin organisoimaan sodanajan vapaaehtoistyötä
Kodin piiriin palaaminen työelämän jälkeen ei aina ollut mieleinen vaihtoehto, vaan osa naisväestöstä halusi jäädä työskentelemään uuteen ammattiinsa. Weilin+Göös. Vähäheikkilän Kustannus. Helsinki. Minerva. Helsinki. Weilin+Göös. Turku. Kotirintamalla. Vapaaehtoiset leiriläiset palvelivat myös sota-alueilla esimerkiksi evakkojen kuljettamiseen liittyvissä avustustehtävissä. Haataja, Lauri (toim.) 2002: Suomi 85. Paavilainen, Sinikka 2010: Työtytöt. Tytöt isänmaan palveluksessa 1941–1945. Tammi. Osana työpalveluleiriä tytöt suorittivat palkattoman työpalvelun vähävaraisessa ja monilapsisessa perheessä tai maatilalla. Itsenäisyyden puolustajat. Esimerkiksi metalliteollisuuden työväestä naisia oli ollut ennen sotaa vain 8 prosenttia, kun vuonna 1944 luku oli 32 prosenttia. Naistyöntekijöiden osuus nousikin teollisuuden alalla sotavuosia edeltäneestä vajaasta 30 prosentista lähes 40 prosenttiin. Vapaaehtoiset nuoret tytöt asuivat työpalvelukeskuksissa, joita oli yhteensä 25 maalaiskunnassa. Lähdeaineistona on käytetty Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistossa säilytettäviä sota-ajan kirjeitä. Toivon rakentajat. Lähdeluettelo suhteet nopeuttivat omalta osaltaan kehitystä kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa myös naimisissa olevilla naisilla oli aiempaa vapaammat mahdollisuudet siirtyä kotoa työelämään. Espoo. Artikkelissa esiintyvät kirjekatkelmat ovat nuoren viipurilaistytön välirauhan aikana 6.3.1941 ystävälleen kirjoittamasta kirjeestä. TYÖPALVELULEIRIT Sodan aikana kaikkiaan 1 500 nuorta naista suoritti Naisten Työvalmiusliiton työpalveluleirin. Arkea sodan varjossa. Tästä huolimatta naisten toimimista kodin ulkopuolella pidettiin väliaikaisena ilmiönä ja naisten oletettiin siirtyvän takaisin omaan rooliinsa sodan päätyttyä. Yksittäisillä teollisuuden aloilla muutos oli vielä rajumpi. Espoo. Rauhanehdoissa määrättyjen sotakorvausten suorittaminen vaati Suomen teollisuuslaitoksilta suuria ponnistuksia, mikä osaltaan helpotti murrosvaihetta ja naisten työelämässä jatkamista, sillä teollisuustyöntekijöille oli edelleen kysyntää.. Utrio, Kaari 2005: Suomen naisen vuosisadat 2. Kallioniemi, Jouni 2005: Kotirintama. SUOMEN HISTORIA 23 Työpalveluaan suorittava työtyttö peltoaskareissaan Kirkkonummella. Nuoret saivat opetusta yhteiskunnallisista asioista, puutarhanhoidosta, liikunnasta, lastenja terveydenhoidosta sekä maataloustöistä. Turtola, Martti (toim.) 2008: Sodassa koettua. Työleireillä 17–25-vuotiaat "työtytöt" osallistuivat leireillä järjestettävään opetukseen sekä työskentelivät perheissä ja laitoksissa. Sotavuosien Suomi naisten ja lasten silmin
24 SUOMEN HISTORIA Maakaasuputken rakentamisesta vastasivat pääosin neuvostoliittolaiset rakennustyömiehet. Kuvassa putken asennustöitä vuonna 1973.
Hänelle maakaasu merkitsi samaan aikaan sekä. 1960-luvun lopulla maakaasuaihe alkoi kuitenkin esiintyä yhä enenevissä määrin julkisessa keskustelussa. Neuvostoliitossa maakaasua oli käytetty jo ennen toista maailmansotaa, ja 1950-luvulla kaasun suurtuotanto oli päässyt täyteen vauhtiin. Myös maakaasuputken taloudellista kannattavuutta epäiltiin. Vuonna 1973 neuvottelut tuottivat tulosta ja maakaasutoimitukset Neuvostoliitosta Suomeen aloitettiin. Maakaasuasia oli pysynyt poliittisessa keskustelussa pinnalla pitkään, koska sillä oli omat vaikutusvaltaiset kannattajansa. Erityisesti pelättiin, että maakaasun tuonti Neuvostoliitosta tekisi Suomesta liian riippuvaisen itäisestä naapurimaastaan. Maakaasuputken käyttöönoton juhlallisissa vihkiäisissä oli mukana myös presidentti Urho Kekkonen, jolla oli ollut merkittävä rooli hankkeen onnistumisessa. Vaikka Suomi oli ollut ensimmäisten joukossa neuvottelemassa Neuvostoliiton kanssa maakaasun tuonnista, ehtivät muut ensin. Mattila sekä Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin ja ministeri Nikolai Patolitšev . Sen jälkeen myös suomalaiset aloittivat neuvottelut maakaasun hinnasta. Hän toi esille maakaasun edut verrattaessa öljyyn, jonka jatkuvaan saantiin silloisella hinnalla hän ei uskonut. Rekolan ennusteet osoittautuivat muutaman vuoden kuluttua oikeiksi, kun öljykriisin alkoi ja öljyn hinta moninkertaistui. Ulkoministeri Ahti Karjalainen kehotti kauppaja teollisuusministeriön teollisuusosaston päällikköä Pekka Rekolaa tulemaan julkisuuteen maakaasuhankkeen kanssa, jotta kansa saisi asiassa oikeaa tietoa. Rekola, jolla oli keskeinen rooli maakaasuhankkeen valmisteluissa, antoikin julkisuuteen tiedonantoja valmisteilla olevasta projektista. SUOMEN HISTORIA 25 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Lehtikuva Kaasua, KAASUA! Maakaasuputki Neuvostoliitosta Suomeen Itäisen maakaasun tuontia Suomeen suunniteltiin jo 1950-luvulla. Monet pelkäsivät, että maakaasuputki olisi vain uusi ystävyyden ja yhteistyön merkeissä tehty hanke, josta Suomi ei taloudellisesti juurikaan hyötyisi. Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa maakaasun toimitussopimuksen, jonka allekirjoittivat Moskovassa pääministeriksi kohonnut Ahti Karjalainen ja ulkomaankauppaministeri Olavi J. Vuonna 1968 Neuvostoliitto solmi maakaasusopimuksen Itävallan kanssa, ja seuraavina vuosina perässä seurasivat Italia ja Länsi-Saksa. Poliittinen läpiajo Huhtikuussa 1971 yli kymmenen vuotta kestäneet maakaasuneuvottelut tuottivat vihdoin tulosta. Presidentti Urho Kekkonen oli yksi maakaasun puolestapuhujista. Maakaasun tuontia idästä suunniteltiin pitkään pienessä virkamiehistä ja teollisuuden toimijoista koostuvassa sisäpiirissä. Erilaiset uhkakuvat värittivät keskusteluja
Yhteistyöprojektia kutsuttiinkin tuttavallisemmin ystävyyden valtatieksi. Hallitus päätyi kuitenkin antamaan maakaasun jakelun valtiojohtoiselle Nesteelle, jonka toimintaan se pystyi paremmin vaikuttamaan. Poliittisen suostuttelun myötä ja presidentti Kekkosen avustuksella toimitusjohtajan kanta muuttui lopulta suotuisaksi maakaasua kohtaan. Maakaasuputken juhlallisia vihkiäisiä vietettiin Valkealassa 9. Etualalla hanketta voimakkaasti eteenpäin vienyt presidentti Urho Kekkonen ja hänen vierellään seisomassa Uolevi Raade, jonka tehtäväksi Nesteen toimitusjohtajana jäivät maakaasun jakeluun liittyvät asiat. Maanrakennustöistä vastasi rakennusliike Lemminkäinen ja kaasuputkien haaralinjoista Lemminkäinen sekä Tehdasputkitus Oy yhdessä. Nesteen toimitusjohtaja Uolevi Raade ei aluksi ollut innostunut maakaasun jakelusta. Kaasuputken rakentaminen aloitettiin vuonna Maakaasuputki Neuvostoliitosta Suomeen Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyöprojektia kutsuttiin tuttavallisemmin ystävyyden valtatieksi. Maakaasuputkea asennetaan Saimaan kanavalla tammikuussa 1974.. SUOMEN HISTORIA 26 kaupankäyntiä itään että maan energiahuollon kuntoon hoitamista. Ystävyyden valtatie Maakaasuputken rakentamisen suunnittelusta ja pääurakoinnista vastasi neuvostoliittolainen Tsvetmetpromexport. Maakaasuhankkeen puolestapuhujien puheenvuoroissa korostettiin projektin lähentävän Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhteita. tammikuuta 1974. Maakaasun jakelun vaihtoehtona oli yksityisen teollisuuden ehdotus uudesta valtioenemmistöisestä yhtiöstä, jossa teollisuuden toimijoilla olisi ollut 30 prosentin omistusosuus. Rakennustöiden aliurakoitsijoina toimivat suomalaisyritykset, joista Rautaruukki toimitti kaasuputket, Nokia teletekniikan ja Neles venttiilit
Raakaöljyn hinta kohosi pilviin lyhyessä ajassa. Taustalla oli edellisenä vuonna alkanut öljykriisi. Kriisi oli saanut alkunsa, kun länsimaisten öljy-yhtiöiden ja Lähi-Idän öljyntuottajamaiden väliset suhteet olivat alkaneet kiristyä 1970-luvun alussa. Yhteisymmärrykseen teollisuusmaailman kanssa päästiin ja ensimmäinen maakaasusopimus tehtiin Nesteen ja Enso-Gutzeitin välillä heinäkuussa 1973. Muiden energiamuotojen aiheuttamat tuhoisat seuraukset ympäristölle, kuten esimerkiksi kivihiilen polton aiheuttamat happamat sateet ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986, vahvistivat maakaasun asemaa. Edita. Helsinki. Lähi-Idän sodan sytyttyä vuonna 1973 öljyntuottaja-arabimaat pyrkivät öljynvientiä rajoittamalla painostamaan Yhdysvaltoja, jotta se luopuisi Israelin tukemisesta sodassa. Vuonna 1971 suunnitelmissa otettiin askel eteenpäin, kun Suomen pääministeri Ahti Karjalainen (oik.) ja Neuvostoliiton pääministeri Kosygin sopivat maakaasuntuonnista Moskovan vierailun yhteydessä.. 1980-luvulla maakaasuverkostoa laajennettiin Tampereelle ja pääkaupunkiseudulle. Myös liikkeiden mainosvalot sammutettiin aukioloaikojen ulkopuolella. Öljyntuottajamaiden tuotannon supistaminen ja hintojen korottaminen aiheuttivat länsimaissa energiapulan. Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa. Vuonna 1999 maakaasutuonti irrotettiin Nesteestä ja annettiin Gasum Oy:n hoidettavaksi. Tämä vaati pitkällisiä neuvotteluja ja jälleen presidentti Kekkosen väliintuloa, sillä Nesteen neuvottelukumppaneina olivat juuri ne teollisuuden suuret toimijat, jotka olivat kilpailleet yrityksen kanssa maakaasun jakelusta. Lähdeluettelo VUODEN 1973 ÖLJYKRIISI Tammikuussa 1974 suomalaisiin kotitalouksiin jaettiin valtioneuvoston tiedote, jossa kehotettiin kansalaisia säästämään energiaa. Kaasuputki oli valmis kahdessa vuodessa, ja maakaasutoimitukset Neuvostoliitosta alkoivat joulukuussa 1973. Neuvostoliittolaiset työmiehet ja erikoiset koneet herättivät Suomessa suurta mielenkiintoa, ja lehdistö kirjoitti ahkerasti neuvostotyömiesten mahdollisista loikkauksista länteen. Itse putki oli suomalaista tuotantoa, mutta työmiehet ja työkoneet tulivat Neuvostoliitosta. Länsimaat olivat riippuvaisia Lähi-Idän öljyntuotannosta, sillä Länsi-Euroopan energiatuotannosta yli puolet ja Yhdysvalloissa kaksi viidesosaa turvautui öljyyn. Suomessa energiansäästökampanjat näkyivät muun muassa maanteiden kattonopeuksien laskemisena kahdeksaankymmeneen kilometriin tunnissa. Jo 1950-luvun lopulla oli käyty keskusteluja neuvostokaasun tuonnista Itä-Suomen metsäteollisuuden energialähteeksi. Parpola, Antti & Åberg, Veijo 2004: Kaasua! Maakaasu ja Suomi 1974–2004. Kuisma, Markku 1997: Kylmä sota, kuuma öljy. Maakaasun kulutus lähti nousuun, ja teollisuuden lisäksi kuluttajiksi tulivat lukuisat kunnalliset lämpöyhtiöt. Helsinki. WSOY. SUOMEN HISTORIA 27 1972. Seuraavaksi haasteeksi muodostui teollisuuslaitosten houkuttelu maakaasuasiakkaiksi
28 SUOMEN HISTORIA Käteisnosto seteliautomaatista Kontulassa Helsingissä 24. marraskuuta 1971.
Niitä painellaan oman tunnusnumeron mukaisesti. Ensimmäiset seteliautomaatit olivat pankkien yhteiskäytössä ja automaattia saattoi käyttää minkä tahansa pankin asiakas. Käyttäjäkunnan laajetessa automaatit yleistyivät, ja 1990-luvulla ne muuttuivat koko kansan tuntemiksi Ottopisteiksi. Yritys puki käteisautomaatit tuttuun keltaiseen kuosiin ja nimesi ne Ottopisteiksi. Sen jälkeen Saikkonen avusti ovea peukalollaan ja vasta sitten se aukeni. Helsingin Sanomat uutisoi tuon historiallisen hetken seuraavan päivän numerossa: ”Ylivahtimestari Allan Ahti Saikkonen kokeili omaa asiakaskorttiaan ensi kerran keskiviikkona Kontulan ostoskeskuksen seteliautomaatissa. Seteliautomaatin oven takana ovat laskukoneen tapaiset näppäimet. 1990-luvulla Automatia Pankkiautomaatit Oy aloitti toimintansa ja osti silloisten pankkien käteisautomaatit. 29 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Lehtikuva Käteistä kellon ympäri Seteliautomaatit tulevat Ensimmäiset seteliautomaatit saapuivat Suomeen vuonna 1971 ja saivat osakseen niin ihmetystä kuin ihastusta. 1970ja 80-lukujen vaihteessa tulivat käyttöön varsinaiset pankkikortit ja niiden myötä hävisivät pankkien yhteiskäytössä olleet seteliautomaatit. 'Alkukankeuksia kai', mutisi Saikkonen. Tilalle tulivat pankkien omat käteisautomaatit kortteineen, joista ensimmäisten joukossa olivat Suomen Yhdyspankin (SYP) MiniSyp-kortit, Kansallis-Osake-Pankin (KOP) Roope-automaatit sekä Suomen Työväen Säästöpankin (STS) Pikapankki-automaatit. Seteliautomaatteja löytyi myös Espoosta, Tampereelta, Turusta, Oulusta ja Kuopiosta. Seteliautomaatin käyttöä varten oli hankittava omasta pankista asiakaskortti ja tunnusnumero.. Kuului hiljaista surinaa, mutta ovi ei avautunut. Samalla voi vilkaista olan taakse, ettei näy kurkkijoita. Asiakkaat pääsivät kokeilemaan ensimmäistä pankkiautomaattia, silloista seteliautomaattia, Helsingissä 24.11.1971. Pankkiautomaatit otettiin Suomessa käyttöön 1970-luvun alussa. Saikkonen pani muovisen, vähän tulitikkulaatikkoa suuremman tunnuskorttinsa automaattiin ja jäi odottamaan postilaatikkoa hieman korkeamman automaatin oven avautumista. Kaksi kertaa on mahdollisuus näppäillä numeroita väärin: kolmannella väärin lyönnillä kone nielaisee kortin. Saikkonen onnistui, hän sai rahansa, ja automaatin ovi sulkeutui automaattisesti.” Tuolloin Helsingissä käyttöönotetut kolme seteliautomaattia sijaitsivat Kontulan ostoskeskuksessa, Hakaniemessä ja Rautatieaseman luona Kaivokadulla. Hän tahtoi saada 50 mk pankin sulkemisajan jälkeen
Aiemmin kipinöitä iskettiin tuluksien avulla, mutta 1800-luvun lopulla tämän perinteisen tulentekotavan rinnalle nousi uusi keksintö: tulitikku. Ennen muuttumistaan kaikille tutuksi arkihyödykkeeksi on tulitikku kulkenut pitkän ja vaiheikkaan taipaleen Pohjolassa.. 30 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Lehtikuva, Museovirasto, Työväenmuseo Werstas Tikkuja tehtaasta Suomalaisten tulitikkujen tarina Tulentekotaidolla on ollut merkittävä rooli ihmiskunnan historiassa
31 SUOMEN HISTORIA Tulitikkurasioiden valmistusta Tampereen OTK:n tulitikkutehtaassa.
Kasvonpiirteiden vääristyminen, huonokuntoiset hampaat tai vertavuotavat ikenet olivat merkkejä fosforihöyryille altistumisesta. Walker ei patentoinut keksintöään, sillä hän piti sitä liian vähäpätöisenä. Eniten lapsia verrattuna koko henkilökunnan määrään työskenteli kirjapainoalalla (47 %) sekä tulitikkutehtaissa (44 %). Tulitikut sisälsivät kaliumkloraatin ja muiden aineiden lisäksi valkoista fosforia, joka oli erittäin herkästi syttyvää. Kun kotitekoinen valmistus kiellettiin, velvoitettiin yhtiöt myös valvomaan työntekijöidensä terveydentilaa, sillä fosforimyrkytykset olivat varhaista tulitikkuteollisuutta vaivannut ongelma. Komitean mietinnössä todettiin, että teollisuuden työväestä noin 20 prosenttia oli alaikäisiä. Ensimmäiset tulitikkutehtaat Suomessa varhaisimmat tulitikkujen valmistajat olivat tiettävästi 1840-luvulla perustetut kuopiolaisen kauppiaan Moldakoffin ja helsinkiläisen Gottbergin tulitikkutehtaat. Tikut olivat edelleen rikillä päällystettyjä puutikkuja, mutta niiden päässä oli antimonisulfidia (antimonin ja rikin kemiallinen yhdiste), kaliumkloraattia sekä kumia. Ensimmäiset suomalaiset tulitikut valmistettiin kotiteollisuutena, ja myöhemmin tuotantoprosessin koneellistumisen myötä syntyivät varsinaiset tulitikkutehtaat. Vuonna 1805 ranskalainen kemisti Chancel kehitti niin sanotut kastettavat tikut, jotka olivat edeltäjiensä tapaan rikillä päällystettyjä. 1830-luvulla kehitettiin ensimmäiset raapaisutikut. Tikkujen sytyttäminen tapahtui hankaamalla niitä kahden hiekkapaperiliuskan välillä. Valkoinen fosfori oli paitsi herkästi syttyvää myös myrkyllistä. Vuonna 1827 englantilainen apteekkari John Walker esitteli kehittämänsä kitkatikut. Tulitikkutehtaisiin palkattiin paljon naisia ja lapsia. Myrkytysten lisäksi valkoinen fosfori aiheutti syttymisherkkyytensä vuoksi onnettomuuksia kuljetuksissa. Fosforin myrkyllisyydestä aiheutuneet ongelmat tulitikkujen valmistuksessa ratkesivat, kun ruotsalainen kemisti Gustaf Erik Pasch patentoi vuonna 1844 myrkyttömät varmuustikuiksi kutsutut tulitikut. Tikkujen päihin oli arabikumia sidosaineena käyttämällä lisätty rikkiä ja kaliumkloraattia. Kun tikku kosketti rikkihapossa kastettua asbestilevyä, se syttyi vapautuvan hapen ja reaktiolämmön vaikutuksesta. Vaarallinen valkoinen fosfori Ensimmäisissä tulitikkutehtaissa työskentelemisessä oli riskinsä, sillä tikkujen valmistuksessa käytetty fosfori altisti työntekijät myrkytykselle. Vuoden 1882 valtiopäivillä asetettiin erityinen komitea selvittämään tehtaiden työolojen puutteita. Alaikäisten työntekijöiden käyttö oli yleistä vielä 1800-luvulla, joskin vuosisadan loppua kohti sen aiheuttamiin epäkohtiin kiinnitettiin huomiota. Käsityömäinen valmistus sai kokonaan väistyä teollisuuslaitosten tieltä, kun valtiovalta rajasi tulitikkutuotannon tehtaisiin vuonna 1865. Jos tulitikut hankautuivat toisiaan vasten säilytysrasiassaan, ne saattoivat syttyä omia aikojaan tuleen. Säädösten taustalla oli tulitikkutuotannon aiheuttama räjähdysja palovaara. Raapaisutikkujen valmistus levisi kuitenkin nopeasti sekä Englannissa että Manner-Euroopassa. Viimeksi mainittuja olivat 1850-luvulla perustetut Kuopion, Tampereen ja Porin tulitikkutehtaat. Suomen TeolliTikkuja tehtaasta Tampereen tulitikkutehdas Pyynikillä noin vuonna 1910.. Ne eivät sisältäneet lainkaan fosforia, vaan se oli siirretty myrkyttömässä muodossaan (punaisena fosforina) rasian raaputuspintaan. 32 SUOMEN HISTORIA Tulitikkujen varhaisena prototyyppinä pidetään 1700-luvulla kehitettyjä rikillä päällystettyjä tikkuja. Samalla vuosikymmenellä Helsingissä toimi ainakin kaksi muuta tulitikkutehtailijaa. Tulitikun varhaiset kokeilumuodot eivät kuitenkaan yleistyneet laajemmin, mikä johtui suureksi osaksi niiden epäkäytännöllisyydestä. Vaarallinen myrkytystila, fosforinekroosi, syövytti potilaan hampaita ja leukaluita ja johti usein kuolemaan. Tulitikkujen päähän otettiin pullosta pieni pala fosforia ja sitä hankaamalla tikku saatiin syttymään. Myös Turusta löytyi oma tulitikkutehtaansa
Tulitikkujen valmistukseen käytettiin haapaa, joka soveltui erinomaisesti tikuiksi sorvaamiseen.. Kuvassa hakkuukoneen käyttöä OTK:n tulitikkutehtaassa vuonna 1946. 33 SUOMEN HISTORIA Suomen suuriruhtinaskunnassa säädettiin rajoituksia fosforitikkujen valmistuksesta ja myymisestä jo 1860-luvulla. Valmistukseen liittyviä rajoituksia pidetään varhaisimpina työsuojelusäädöksinämme
Tulitikkujen kastamisen tulikiveen ja sytytysseoksen tekemisen tuli puolestaan tapahtua työhön tarkoitetun vetokopan alla. 34 SUOMEN HISTORIA Tikkuja tehtaasta 1890 175 350 525 700 1900 1910 1920 1930 1940 1950* 15–18-vuotiaat Tytöt Pojat Alle 15-vuotiaat Tytöt Pojat Täysi-ikäiset Naiset Miehet * Vuoden 1950 tilastossa alaikäiset työntekijät merkittiin kaikki samaan kategoriaan, joten erottelua alle 15-vuotiaiden ja 15–18-vuotiaiden työntekijöiden välillä voitu tehdä. Vuonna 1914 MILLAISTA OLI TYÖ TULITIKKUTEHTAASSA. Oletettavaa kuitenkin on, että alaikäiset työntekijät kuuluivat 15–18-vuotiaiden ikäluokkaan. Tulenarkuuden vuoksi kuivaushuoneiden lattiat piti peittää kivillä tai paksummalla hietakerroksella. Näitä tulitikkujen valmistukseen liittyviä rajoituksia pidetään varhaisimpina työsuojelusäädöksinämme. Historiallinen filmi esittelee tulitikkutehtaan henkilökuntaa eri työtehtävissä. Työväenmuseo Werstas sijaitsee Finlaysonin alueella Tampereella ja museoon on vapaa pääsy.. Sopimuksen seurauksena kielto tuli voimaan myös Englannissa vuonna 1908. Osuustukkukauppa perusti oman tulitikkutehtaansa Tampereelle Näsijärven rannalle vuonna 1926. Tuotanto rajoitettiin tehtaisiin, joissa oli huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta ja tuuletuksesta esimerkiksi ilmanvaihtokoneen avulla. Fosforin käyttöä koskeneet rajoitukset eivät todennäköisesti tehonneet toivotulla tavalla, sillä vuonna 1872 kiellettiin valkoisen fosforin käyttö kokonaan tulitikkuteollisuudessa. Yksityiset tulitikkutehtaat olivat nostaneet hintojaan, ja SOK:ssa haluttiin varmistaa tärkeän myyntiartikkelin eli tulitikkujen saanti jatkossa. Osuuskaupat mukaan tulitikkumarkkinoille Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK) oli ensimmäinen kaupan keskusliike, joka aloitti tulitikkutuotannon. Työväenmuseo Werstaan Meirän kaupunki -näyttelyssä on nähtävillä OTK:n tulitikkutehtaan mainosfilmi 1920-luvulta. Tämä Suomen Senaatin Talousosaston keisarille esittämä kielto levisi muutaman vuoden kuluttua Tanskaan ja hieman myöhemmin myös Sveitsiin ja Hollantiin. Suomen suuriruhtinaskunnassa säädettiin rajoituksia fosforitikkujen valmistuksesta ja myymisestä jo 1860-luvulla. suuslehdessä kirjoitettiin vuonna 1886 ammattisairauksia käsittelevässä artikkelissa, että fosforia käyttävän tulitikkutehtaan työntekijöistä jopa noin 20 % kärsi fosforimyrkytyksestä. Bernissä kirjoitettiin vuonna 1906 kansainvälinen sopimus valkoisen fosforin käytön kieltämisestä
Minerva Kustannus Oy. Tämä tehdas kuitenkin paloi muutamaa vuotta myöhemmin, ja toiminta siirrettiin Haapakoskelle (nykyisin Vaajakoski). Jyväskylä. Svenska Tändsticks tarjosi myös Suomen valtiolle lainaa, jonka ehtona oli yksinoikeus tulitikkujen tuotantoon. Talvitie, Y. Tulitikkutrusti aloittaa maailmanvalloituksensa Ruotsissa tulitikkujen tuotanto oli monopolin asemassa olleen tulitikkutrustin hallinnassa. Huippuvuotenaan 1931 Ruotsin jätin on arvioitu hallinneen jopa 75 prosenttia koko maailman tulitikkutuotannosta ja -viennistä. Svenska Tändsticks ryhtyi kovalla tarmolla ottamaan haltuunsa myös kansainvälisiä markkinoita. SUOMEN HISTORIA 35 SOK osti Keuruun Tulitikkutehdas Oy:n ajatuksenaan käynnistää oma tulitikkutuotanto. Kemian keskusliiton julkaisuja 5. Työsuojeluhallitus. Työsuojelulainsäädännön synty ja kehitys 1889–1989. Tämä Ivar Kreugerin johtama yritys, Svenska Tändsticks AB, oli tulitikkuteollisuuden yhtymä, joka piti hallinnassaan maan tulitikkuteollisuutta kontrolloimalla hintoja sekä estämällä kilpailun alalla. Finn-Match Oy:llä olivat entiset SOK:n ja OTK:n tehtaat Vaajakoskella sekä Tampereella. Vaikka kotimaan markkinat olivat hiipumassa, maailmalla tulitikuille olisi vielä ollut kysyntää. Tulitikkuteollisuus Vaajakoskella 1919–1995. 1920-luvulla tulitikkuja ryhdyttiin valmistamaan myös vientiin, lähinnä Isoon-Britanniaan sekä muualle Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Vuonna 1925 Kauppiaitten Teollisuus Oy perusti tulitikkutehtaan Lahteen ja seuraavana vuonna Osuustukkukauppa (OTK) tehtaansa Tampereelle. Tulitikkujen halpatuonti Ruotsista, Puolasta ja Latviasta vaikeutti suomalaisten tulitikkutuottajien myyntiä. Svenska Tändsticks oli jo varhain kiinnostunut potentiaaliseksi kilpailijaksi osoittautuneesta Suomen tulitikkutuotannosta. Valmistuksen loppumisen takana oli kotimaisten markkinoiden hiipuminen, tulitikkujen halpatuonti sekä sytyttimien käytön yleistyminen. Lähdeluettelo Jokelan tulitikkutehtaan tuotantolinjaa vuodelta 1979. Lopulta itsenäisesti toimivia, trustitoiminnasta vapaita tehtaita olivat enää SOK:n tehdas Vaajakoskella, Maakauppiaitten Teollisuus Oy:n tehdas Lahdessa sekä Osuustukkukaupan tehdas Tampereella. Viimeinen tulitikkutehdas sulkee ovensa 1970-luvulla Suomessa tulitikkutuotanto oli keskittynyt kahdelle yritykselle, Keskon, SOK:n ja OTK:n yhdessä omistamalle Finn-Match Oy:lle sekä Tulitikku Oy:lle, jonka osaomistajana toimi aiemmin mainittu Svenska Tändsticks. Yritykset sopivat markkinoiden keskinäisestä jakamisesta sekä kilpailun rajoittamisesta. N:o 1. Tampere. Svenska Tändsticks käytti markkinoiden valtausyrityksissään monenlaisia keinoja. Tulitikkutehtaan työntekijöistä noin 80 prosenttia olikin naisia. Kaksi vuotta myöhemmin tehdas lopetti toimintansa.. Työsuojeluhallinnon verkkosivut, www.tyosuojelu.fi Hoskola, Helena 1989: Sata vuotta työsuojelua Suomessa. Tätä suunnitelmaa vaikeutti kuitenkin suomalaiselle tulitikkuteollisuuden tutuksi tullut Svenska Tändsticks (vuodesta 1980 Swedish Match), joka yhä hallitsi kansainvälisiä tulitikkumarkkinoita. Lopulta suomalaiset tulitikkutuottajat pääsivät sopimukseen Ruotsin monopoliyhtiön kanssa, sillä kilpailutilanne oli alkanut käydä molempien osapuolten näkökulmasta sietämättömäksi. Helsinki. 1945: Suomen kemiallisen teollisuuden kehitys. Patrikainen, Seppo 2003: Tikusta asiaa. Pian muut keskusliikkeet seurasivat SOK:n jalanjäljissä. Aalto, Asko 2007: Fosforia ja vanhoja säädöksiä. Suomesta teki houkuttelevan myös tulitikkujen pääraaka-aineena käytetyn haapapuun runsaus, sillä naapurimaassa siitä alkoi olla jo puutetta. Päästäkseen Suomen markkinoille Svenska Tändsticks perusti Viipuriin Suomen Tulitikkutehdas Oy:n. Yritys pyrki myös vaikeuttamaan vapaasti toimivien suomalaisten tulitikkutehtaiden ulkomaanvientiä. Tähän ei valtio kuitenkaan suostunut. Yritys onnistuikin tavoitteessaan ja sai haltuunsa tulitikkuteollisuuden useassa Euroopan maassa. Vaajakosken tehtaan työntekijöiden määrä vaihteli voimakkaasti, ja menekistä riippuen tehtaalla työskenteli paljon nuoria tyttöjä sesonkityöläisinä. SOK:n Vaajakosken tehtaan tuotanto kasvoi nopeasti. Tulitikkutuotanto päättyi Suomessa vuonna 1995, kun viimeinen maan tulitikkutehtaista, Vaajakosken tulitikkutehdas, lopetti toimintansa. Lisäksi yritys osti Suomesta useita tulitikkutehtaita, ja vuonna 1926 se sai omistukseensa maan suurimman tulitikkutehtaan Oy Savon Kuopiosta. Suomalaiset tulitikkutehtaat saivat toimia rauhassa kotimaan markkinoilla, ja Svenska Tändsticks puolestaan kykeni kontrolloimaan sille tärkeitä vientimarkkinoita. Tulitikku Oy:n tehtaat sijaitsivat puolestaan Jokelassa ja Porissa. Verkkojulkaisu
Ahlström Osakeyhtiö osti Varkauden tehtaat vuonna 1909. Ahlström Osakeyhtiön aika Varkaudessa A. Siitä alkoivat vuosikymmenien rakennustyöt, joiden myötä vanhasta ruukkipaikkakunnasta luotiin moderni tehdaskaupunki.. 36 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Varkauden museot Ruukista TEHDASKAUP UNGIKSI A
37 SUOMEN HISTORIA Ruukista TEHDASKAUP UNGIKSI A. Ahlström Osakeyhtiö rakennutti 1910ja 1920-luvuilla Varkaudesta uudenaikaisen teollisuuskaupungin. Kuvassa voimakanavan ympärille sijoittuvia teollisuuslaitoksia: saha (vas.), puuhiomo, voima-asema, selluloosatehdas sekä korkea happotorni.
Puuhioketta valmistettiin aluksi vientiä varten, sillä jatkojalostukseen tarvittava selluloosatehdas valmistui vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Seuraavaksi ryhdyttiin rakentamaan puuhiomoa sekä sen toimintaan tarvittavia vesitorneja, jotka valmistuivat vuosien 1914–1916 välisenä aikana. Kyseinen sanomalehtipaperikone oli aikanaan Euroopan suurin. SUOMEN HISTORIA 38 Varkaudessa vietetään tänä vuonna teollisuuden 2oo-vuotisjuhlaa. Sittemmin Paul Wahl & Co. Voimalaitoksen suunnitteli porilainen arkkitehtitoimisto Fagerholm & Nordman, joka oli laatinut aiemmin piirustukset A. Suuret rakennusvuodet Tehtaan suurimittaiset rakennustyöt alkoivat voimakanavan ja -aseman rakentamisen myötä vuonna 1913. Ahlström Osakeyhtiö Varkaudessa Tehtaan voimakanavan ja puuhiomon rakennustyömaa vuonna 1913.. hankki ruukin omistukseensa ja laajensi sen toimintaa 1800-luvun jälkipuoliskolla perustamalla Varkauden Pirtinniemeen laivatelakan ja konepajan. Voimakanavan valtavalla työmaalla työskenteli 150–200 monttumiestä sekä satakunta hevosta. Aiemmin raudantuotanto oli ollut pääosassa Varkauden teollisuudessa, mutta yhtiö ryhtyi nyt rakentamaan kokonaista kaupunkia puunjalostusteollisuuden ympärille. Ahlström Osakeyhtiö osti ruukin ja ryhtyi laajentamaan toimintaa entisestään. Vuonna 1909 A. Näin saivat alkunsa suuret rakennusvuodet, joiden myötä pienestä ruukkiyhdyskunnasta muodostui moderni teollisuuskaupunki. Tehdasrakennusten ympärille rakentuivat puolestaan työväen asuinalueet sekä tehdasyhdyskunnan erilaiset palvelut. Paperintuotanto saatiin käynnistettyä Varkauden tehtailla 6.12.1921, kun paperikone 1 otettiin käyttöön. Suunnittelutyöhön palkattiin arkkitehtiveljekset Valter ja Ivar Thomé . Kaupunki tehtaan ympärille Vuorineuvos Walter Ahlströmillä (1875–1931) oli visio kokonaisvaltaisesta tehdaskaupungista, jonka sydämen muodostivat puunjalostuslaitokset. Ahlströmin Osakeyhtiön omistamaa Kauttuan paperitehdasta varten. Valter ja Ivar Thomén arkkitehtitoimisto suunnitteli teollisuuskaupungille asemakaavan, A. Paikkakunnan teollisen historian katsotaan alkaneen vuonna 1815, kun vapaaherra Gustaf Wrede perusti ruukin Ämmäkosken rannalle
Ahtaus ja epähygieenisyys nähtiin ongelmina, joihin pyrittiin puuttumaan neuvontaja näyttelytoiminnalla. Ahlström Osakeyhtiö osallistui asuntokongressiin esittelemällä suunnitelman Kankunharjun työväenasuinalueesta sekä sinne sijoitettavista kahden perheen omakotityyppitaloista. Työläisperheet asuivat suurissa vuokrakasarmeissa yhden tai kahden huoneen asunnoissa. Noin neljäsosan varkautelaisista arvioitiin asuneen huoneissa, joissa eli kuusi henkeä tai enemmän. Saha oli rakennettu jo vuonna 1896, mutta se paloi sisällissodan aikana Varkauden valloituksessa.. Asemakaava heijasteli ajan hengen mukaista puutarhakaupunkiajatusta, mikä näkyi esimerkiksi koko kaupungin läpi kulkevan, lehmusten reunustaman bulevardin sekä lukuisten viheralueiden muodossa. Vaikka tehdas pyrki rakennuttamaan asuinkasarmeja työväelle, vuonna 1919 tehty asuntotutkimus osoitti että työväestön asuinolot olivat hyvin ahtaat. Arkkitehti Lindahl suunnitteli myös muita rakennuksia Varkauteen, sillä hän jatkoi sisällissodassa surmansa saaneiden Thomén veljesten työtä tehtaan luottoarkkitehtina. Ahtaista työläiskasarmeista omaan kotiin Tehtaan toiminnan laajentuessa Varkauden väkiluku kasvoi nopeaa tahtia. Nykyisen voimakanavan läheisyydessä sijaitsivat ruukin aikaan vanha saharakennus (vas.), voimalaitos ja valssilaitos. Alvar Aalto Varkaudessa Walter Ahlströmin jälkeen yrityksen johtoon nousi Ahlströmin tytär Maire Gullichsen (1907–1990) yhdessä aviomiehensä Harryn Tehdas huolehti 1900-luvun alkupuoliskolla monista myöhemmin kunnallisiksi muuttuneista palveluista kuten terveydenhuollosta ja koulutuksesta. Tehtaan työntekijöiden asuinrakentamisessa noudatettiin tarkkaa hierarkiaa. Kankunharjun suunnitelma toteutui 1920-luvun lopulla aiottua pienemmässä mittakaavassa, kun alueelle rakennettiin kymmenen arkkitehti Karl Lindahlin suunnittelemaa kahden perheen tyyppitaloa. Näkymä ajalta ennen suuria rakennusvuosia. Oman kodin rakentamisen ajateltiin takaavan työvoiman paikkakunnalla pysymisen sekä estävän epämääräisten hökkelikylien synnyn. Tehtaan johtoon kuuluneet työntekijät perheineen asuivat puolestaan huviloissaan luonnonkauniissa Kosulanniemessä. Tehtaan läheisyydessä sijaitsivat myös mestareiden ja alempien virkamiesten asuintalot. Tästä syystä tehtaan läheisyydestä löytyivät niin ikään tehtaan kauppa, koulu sekä työmaaruokala Kansankeittiö. Yhdistys järjesti yhdessä Arkkitehtiliiton sekä Suomen rakennusmestariliiton kanssa ensimmäisen suomalaisen asuntokongressin vuonna 1917. Tutkimuksen mukaan vain kolmella muulla paikkakunnalla elettiin ahtaammin. Tehdas huolehti 1900-luvun alkupuoliskolla monista myöhemmin kunnallisiksi muuttuneista palveluista kuten työntekijöidensä terveydenhuollosta ja koulutuksesta. 1900-luvun alussa keskusteltiin laajemminkin työväestön asuinoloista. Vuonna 1910 perustettiin erityinen Asuntoreformiyhdistys, joka pyrki edistämään työväen elinolosuhteita. A. 39 SUOMEN HISTORIA joka vahvistettiin vuonna 1916. Suomessa yhteiskunnalliset toimet omakotiasumisen puolesta olivat jääneet vähäisiksi, mutta teollisuusyritykset sen sijaan ajoivat omakotiaatetta tarmokkaasti eteenpäin
Vuonna 1936 Gullichsenit tilasivat Alvar Aallolta Varkauden tehdasalueen asemakaavan sekä suunnitelmia työväen asuinrakennuksia varten. Paikkakunnalle rakennettiin suuria omakotialueita ja yhtiö Oman kodin rakentamisen ajateltiin takaavan työvoiman paikkakunnalla pysymisen sekä estävän epämääräisten hökkelikylien synnyn. Yksi mielenkiintoisimmista rakennuksista oli tehtaan uusi saha, joka valmistui vuonna 1948. Artek vastasikin suurelta osin tehtaalle suunniteltujen rakennusten sisätilojen sisustamisesta. Yhteistyötä tehtiin myös taideteollisuuden saralla, sillä vuotta aiemmin Alvar ja Aino Aalto , Nils Gustav Hahl ja Maire Gullichsen olivat perustaneet yhdessä yhtiön nimeltä Oy Artek Ab. Maire ja Harry Gullichsenin aloitteesta sai alkunsa myös A. Gullichsenit ryhtyivät Varkaudessa suurimittaisiin rakennusprojekteihin, joiden tavoitteena oli parantaa työväestön asuinoloja. Kun tehtaan toiminta laajeni, Varkauden väkiluku kasvoi nopeaa tahtia ja tehdas rakennutti useita asuinrakennuksia työväelleen. A. Se purettiin 1970-luvulla. Aallon yritykselle suunnittelemien tunnetuimpien arkkitehtuurikohteiden joukossa olivat muun muassa Noormarkussa sijaitseva Gullichsenien yksityishuvila Villa Mairea sekä Kotkan Sunilan tehtaan asuinalue. Mestareiden ja alempien virkamiesten asuinnoista saattoi löytyä jopa kolme huonetta ja keittiö. Ahlström Osakeyhtiö Varkaudessa Vuorineuvos Walter Ahlström tyttärensä Mairen kanssa vuonna 1910.. Valitettavasti tämä Aallon arkkitehtuuria edustanut teollisuuslaitos kärsi pahoin tulipalossa. Maire Gullichsen oli tunnettu kulttuuripersoona, joka toimi mesenaattina niin suomalaisen taiteen, taideteollisuuden kuin arkkitehtuurinkin parissa. SUOMEN HISTORIA 40 kanssa. Ahlström Osakeyhtiön ja arkkitehti Alvar Aallon pitkä yhteistyö. Tavalliset työläisperheet asuivat sen sijaan ahtaissa hellahuoneissa. Aallon suunnittelutyö Varkaudessa oli monipuolista: se ulottui asuinalueiden asemakaavoista yksittäisiin rakennuskohteisiin
Kankunharjuun muodostui Varkauden ensimmäinen pientaloalue 1920-luvulla.. Anna Ahlström ei ehtinyt nähdä miehensä nousua maan teollisuusvaikuttajien kärkijoukkoon, sillä hän kuoli vuonna 1870. Anna Ahlström ei suhtautunut suopeasti nuoren aviomiehensä aikomuksiin sijoittaa suvun omaisuutta teollisuuteen. Tilalta löytyi oma vesisaha, mylly sekä pieni paperija saviastiatehdas. Avioliiton myötä Antti Ahlströmistä tuli hyvin menestyvän ja suuren maatilan isäntä. A. 41 SUOMEN HISTORIA A. Ahlström ei kuitenkaan käyttänyt metsiä perinteiseen tapaan puuhiilen polttoon vaan sahatavaroiden valmistukseen. Antti Ahlström avioitui pian uudelleen kauppiaan tytär Eva Holmströmin kanssa. Ahlström Osakeyhtiöstä tuli monialayritys, jonka toiminta laajeni entisestään. Avioliiton myötä saadun varallisuuden pohjalta Antti Ahlström laajensi liiketoimiaan. Walter Ahlström toimi yhtiön pääjohtajana vuosina 1904– 1931. Hän ryhtyi ostamaan ja myymään sahatavaraa sekä rakennuttamaan laivoja. Antti Ahlströmin poika Walter jatkoi isänsä aloittamaa työtä. Ahlström jatkoi määrätietoisesti teollisuustoiminnan kasvattamista ostamalla Euran Kauttuan sekä Leineperin ruukit. Kun yhtiö osti Varkauden ja Karhulan tehtaat sekä Iittalan lasitehtaan, mukaan tulivat paperi-, konepajasekä lasiteollisuus. AHLSTRÖM OY Talonpoikaisperheessä varttunut Antti Ahlström (1827–1896) solmi vuonna 1850 avioliiton 15 vuotta häntä itseään vanhemman varakkaan lesken Anna Margaretha (Greta) Liljebladin kanssa. Ahlström Osakeyhtiön Noormarkussa sijaitseva pääkonttori valmistui vuonna 1916. Hänen aikanaan A. Antti Ahlström osasi hyödyntää liiketoimissaan jo 1600-luvulla valtion ruukeille myönnettyä mahdollisuutta lunastaa tehdaslaitosten ympäristön metsät ja metsätilat edullisesti omaan käyttöön. Hän omisti lopulta jopa 15 sahaa ja neljä ruukkia. Vaimonsa vastalauseista huolimatta Antti Ahlström osti Noormarkun rautaruukin. Talonpoikaisesta taustasta lähtöisin ollut Antti Ahlström loi menestyksekkään liiketoiminnan lähes tyhjästä
Suomen Kirjallisuuden Seura. Suomen kansallisbiografia 1. A. Arkkitehti Alvar Aalto suunnitteli Varkauteen omaleimaisen saharakennuksen, joka sittemmin vaurioitui tulipalossa. Varkaus. Soikkanen, Hannu 1964: Varkauden historia. Tavoitteena oli luoda huokea ja helposti rakennettava puutalo. Helsinki. Tehdas hoiti pitkään sittemmin kunnalliseksi muuttuneita tehtäviä ja vastasi muun muassa tehtaan työväestön asuntojen rakennuttamisesta, terveydenhuollosta ja vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksista. Alvar Aallon tyyppitaloja voi puolestaan yhä löytää Savonmäen ja Könönpellon asuinalueilta. 1930-luvun lopulla Varkauden tehtaan yhteydessä ryhdyttiin valmistamaan teollisesti esivalmistettuja puutaloja, joiden suunnittelusta vastasi itseoikeutetusti arkkitehti Aalto. Tehtaan asuntoarkkitehtuuria Varkaudessa 1910–1940-luvuilla. Thomén veljesten 1910-luvulla suunnittelemat teollisuuslaitokset seisovat edelleen tehtaan voimakanavan reunalla, ja samalla vuosikymmenellä rakennettu entinen tehtaan hotelli toimii nykyisin Varkauden museoiden näyttelytilana. Jäljet tehdaskaupungin rakentumisesta ja Ahlstin ajasta ovat kuitenkin yhä näkyvissä varkautelaisessa katukuvassa. Yrityksen aika paikkakunnalla päättyi paperiteollisuuden osalta vuonna 1987, kun Varkauden metsäteollisuus myytiin Enso-Gutzeitille (myöhemmin Stora Enso). Diplomityö. Ahlström Osakeyhtiö Varkaudessa Immonen, Mari & Melaranta, Hanna-Kaisa 2011: Kerroksien kaupunki – varkautelaisten rakennettu menneisyys. Tekninen korkeakoulu, arkkitehtiosasto. Alvar Aalto suunnitteli tehtaalle puutaloja, joita oli mahdollista myöhemmin asukkaiden varallisuuden lisääntyessä laajentaa suuremmiksi. Varkaus. Varkauden museon julkaisuja 9. Ahlströmin aika päättyy Walter Ahlström oli kiinnittänyt tehtaanjohtajana erityistä huomiota teollisuuden ympärille muodostuneeseen yhdyskuntaan sekä sen elämään. Rakennus purettiin 1970-luvulla. Lähdeluettelo. Ahlström Osakeyhtiön toimiminen Varkaudessa muistetaan yhä Ahlstin aikana. Helsinki. 42 SUOMEN HISTORIA tuki oman kodin rakentajia. Aalto suunnitteli tehtaalle jälleenrakentamisaikakaudelle sopivia edullisia ja kompakteja puutaloja, joita oli mahdollista myöhemmin asukkaiden varallisuuden lisääntyessä laajentaa suuremmiksi. A. Maire ja Harry Gullichsen jatkoivat tätä ideologiaa 1930-luvulla. Savolainen, Mervi 1993: Tehtaan huoneista omaan kotiin
Tästä syystä muutos aiempaan ei ollut kovinkaan suuri. SUOMEN HISTORIA 43 VARKAUDEN TALOTEHDAS Varkauden talotehdas perustettiin virallisesti vuonna 1940. Esivalmistettujen talojen suunnittelusta talotehtaalle vastasi arkkitehti Alvar Aalto. AA-malliston tyyppitaloja on rakennettu Könönpellon asuinalueen lisäksi myös esimerkiksi Tampereen Nekalan asevelikylään. Hän laati suunnitelmat laajaa AA-tyyppitalomallistoa varten. Varkauden talotehdas otti näistä tuotantoonsa kuitenkin vain muutamia malleja. Jo muutamaa vuotta aiemmin oli esivalmistettuja puutaloja ryhdytty valmistamaan sahan höyläämön yhteydessä. Talotehdas sen sijaan jatkoi toimintaansa vuoteen 1975 saakka. Talotehtaan lanseeraama uusi A-talomallisto oli edeltäjäänsä laajempi, ja se sisälsi myös rivitaloja ja huviloita. Metsäkämppä valmistuu Varkauden talotehtaalla. Vuonna 1943 tyyppitalojen suunnittelu siirtyi Aallon arkkitehtitoimistolta talotehtaan omalle suunnittelukonttorille. Könönpellon asuinalueelle rakennettiin vuonna 1942 kymmenen Alvar Aallon suunnittelemaa pientaloa.. Konttorin työntekijöiden joukossa oli aiemmin Aallon toimistossa työskennelleitä arkkitehteja, jotka olivat olleet mukana jo AA-malliston suunnitteluun. A-talomallisto lakkautettiin jo muutaman vuoden jälkeen
44 SUOMEN HISTORIA Nostoväestä majuriksi Miehet Suomen sodissa, osa 4: Jussi Ranta Jussi Ranta raakattiin armeijasta liian suuren sydämen takia, mutta lopulta hän nousi reservin majuriksi. Singon käyttöä rautahermoinen mies ohjeisti rintamalla puhelimitse.. Tiukka patterinpäällikkö saattoi panna konekiväärimiehet hakemaan ammusvarastoista tavaraa byrokratian ohi
45 SUOMEN HISTORIA
Työn ohessa toimin Iisveden Suojeluskunnan paikallispäällikkönä." Jatkosotaan Rauhan työt tyssäsivät kesään 1941, ja Jussi joutui jälleen jakamaan YH-kortit. Jostain Jussi Ranta vänrikkinä. 46 SUOMEN HISTORIA Jussi Ranta syntyi vuonna 1917, ja hänen pitkä elämäntaipaleensa kesti 93 vuotta. "Miehet lähtivät, ja jäin yksin konttoriini ihmettelemään, mitä tässä nyt tekisin. Se oli täyttä työtä Nostoväestä majuriksi miehelle, jolla ei ollut lainkaan sotilaskoulutusta. Saipa vihollinen taivaaltakin huoltoa. Siinä niemessä sitten vierähtikin kaksi vuotta elämästäni." Asemasodan aikaa Kahdessa vuodessa sotilas ehtii harrastaa monenmoista. Niitä kun tykeillä ammuttiin, niin ei ne muuta kun vähän niiasivat. Monrepos'n puistossa otimme valokuvia.. 'Juu, juu, on ne veljesikin siellä pärjänneet, kyllä sinäkin!' Olin sellainen pärstäkertoimen mukaan valittu." Upseerikurssi 46 järjestettiin Niinisalossa. Upseeriksi ilman armeijaa "Olin jo nuorena Suojeluskunnassa Suonenjoella, jossa isäni toimi sahan hoitajana", Jussi kertoo. "Paikka oli aika punainen, mutta niin vain kaikki kutsutut lähtivät talvisotaan. Uusia piti kouluttaa tilalle peräti 2000 miestä. Mutta sitten nostomiesten palvelusaikaa lyhennettiin, ja minähän olin lähtenyt sotaan nostomiehenä. Hyvämuistista ja tarkkaa havainnoijaa oli miellyttävää kuunnella. Minä sain nimittäin käskyn perustaa tykistöesikunnan Ryhmä Oinoseen Ilomantsia varten. Ne oli niin helvetinmoiset ne bunkkerit niillä venäläisillä. Hän oli sellainen vähän pahasuinen suupaltti ja sanoi heti minut nähdessään: 'Etkös sinä ole se Iisveden ekonoomi?' – 'Olen kyllä, herra majuri.' – 'No sitten sinä olet juuri oikea mies. Palasin siis työhön Iisvedelle. Liike jatkui heidän kanssaan Suojärven kautta Onkamukseen, Vuohjärvelle ja viimein Petroskoihin. "Korpiselästä lähtivät liikkeelle Talvelan ja panssarikenraali Laguksen joukot. Olin jo ekonomin tutkinnon suorittanut mies. Aikanaan hän pääsi takaisin joukko-osastoon. Ei hänen sydämessään mitän vikaa ollut, olipa vain urheilijan treenattu pumppu. Meidät liitettiin heidän mukaansa. Sieltä edettiin Kontupohjaa kohden, ja lopullinen tavoite oli Sungunniemi. Tasavallan armeija hylkäsi välillä turhankin herkästi miehiä riveistään. Sain hommattua vaimon lottakomennukselle Viipuriin. Soitin Sotilaspiiriin ja sieltä sanottiin, että tule tänne, kyllä sulle jotakin hommaa löydetään. Ne paskat välittivät meidän tykeistämme!" Bunkkereita myöhemmin tutkiessaan Ranta huomasi, että niissä oli ensin hirsikerros, sitten kivikerros ja jälleen hirsikerros. Ranta kertoo: "Valintaperusteissa ei saanut huomioida koulusivistystä, armeijan arvoasteikkoa eikä ikää. Tulet adjutantiksi.'" Jussi Rannan sotapolku vei Ratsuväkiprikaatin tykistökomentajan adjutanttina Uimaharjun kautta jälleen Ilomantsiin. Korttiin oli merkitty sotilasarvo, nimi ja osoite sekä maininta siitä, missä ja kenelle kortinhaltijan oli ilmoittauduttava. Sinne kuului yksi patteristo, ja olin kokelaana siellä. Niin sitten minunkin käskettiin pakata reppuni, sillä olin eräs komennetuista. Hän pärjäsi ja sai siirron tykistölinjalle. Jussikaan ei armeijaan päässyt laajentuneen sydämen tähden. Ilmoittauduin Kuopiossa, ja siihen sattui tulemaan majuri Väinämö . Niistä sitten riitti meillekin!" Talvisodassa kaatui ja haavoittui paljon upseereita. Jokaiselle palvelukseen joutuvalle oli laadittu henkilökohtainen käsky saapua ylimääräiseen palvelukseen eli YH-kortti. Minulla oli teltta erään talon pihassa, ja niinhän meille sitten syntyi lapsi maaliskuussa 1944. Tolvajoella meidät alistettiin saksalaisillekin. Itse lähdin sinne nostomiehenä, olin Ilomantsin suunnassa joukkueenjohtajan lähettinä. Nostoväen kautta Jussin tie kuitenkin kulki riviin. "Ratsuväki ei päässyt läpi. "Se oli Leinosenlammella, siis samassa paikassa, josta Tuntemattoman sotilaan miehet lähtivät sotaan. Jussi oli oikea vanhan kansan herrasmies, sillä hän odotti haastattelijaa joka kerta Heinolan rivitaloasunnossaan puku päällä ja kahvipöytä katettuna. Vastustelin hieman ja kerroin, etten ollut käynyt armeijaa. Hyökkäys käynnistyi, mutta vaikeuksia kohdattiin heti. Esimiesten arvio Jussi Rannasta oli kuitenkin oikea. Lähinnä hiihdeltiin tarkistamassa, tuleeko joukkoja lisää ja miten niitä huolletaan. Hänen sotakertomuksensa alkaa talvisodan alkupäivistä
Rannasta oli tullut 3/12-päällikkö, eli pitemmän kaavan mukaan kahdennentoista patteriston kolmannen patterin päällikkö. Kurinpalautus ja kunnon kohottaminen olivat ainoat tehtävät. Seuraavana kesänä olin patterin päällikkönä ja jälleen Viipurissa. Minä halusin myös lähteä mukaan. Uusien isäntien ja paikallisten yhteiselo sujui Rannan kokemana hyvin. Kerran oli hirvijahti, oikea kenraalijahti, kun oli useita kenraaleita metsällä. "Oli siellä Äänisen niemellä sitä riistaa! Hirviä ja jäniksiä vaikka milla mitalla. Silloin 1943 emme tehneet lapion pistoa linnoitustöitä, sellaisesta ei edes puhuttu. Sain hommattua vaimon lottakomennukselle Viipuriin. Rannan huomiot tästä kaudesta ovat jälkipolville merkityksellisiä, sillä niistä on selvästi nähtävissä, mitä tuolloin ajateltiin kaupungin puolustamisesta. "Meidät siirrettiin Markovillan kasarmille. Pioneerijoukkue oli ajomiehinä, ja niinhän sieltä tuli peräti 40 hirven lauma. Se vastasi Kolme luutnanttia Äänisen Sungunniemellä. Siihen vastaanottoon porukka hajaantui, eivätkä läheskään kaikki tulleet takaisin." Siirto Viipuriin Vuosi 1943 toi kenraalimajuri L. Oli kova pakkanen, ja herrat vähän empivät ampumista, jolloin lauma hajaantui pitkin rantoja. Ja se reissu epäonnistuikin, sillä retken valmistelu näkyi ja kuului monella lailla. Miehet ajoivat vartiomiehet pois, ja johan jäi tavaraa meille! Oli kaikkea mahdollista Petroskoista evakuoitua radioasemaa myöten. Tuotiin rysiä Suomesta, joten lomalle lähtiessä oli aina lohta repussa." Suomen valtio perusti Itä-Karjalan huoltoon kauppaliikkeen nimeltä VAKO. "Kerran oltiin lähettämässä hiihtoporukkaa Äänisen toiselle puolelle. Melanderin komentamalle Ratsuväkiprikaatille ja sen myötä luutnantti Rannalle siirron Viipuriin. Hän toi meille maitoa ja tahtoi palkakseen tupakoita. Niin sitä sai tällainen luutnanttikin kaadettua siinä jahdissa hirven. Kaupungin puolustamista ei pidetty mahdollisena." Mutta Viipurin päiviin sisältyi Rannan hyvällä järjestelykyvyllä pieniä onnen hetkiäkin. Näin hekin saivat rahaa ja pääsivät elämisen alkuun. Sieltä sitä vähän kerrassaan jaettiin – lääkkeeksi..." Ihmisten metsästäjillä oli aikaa toisenlaisiinkin jahteihin. Kauppaliike esimerkiksi osti paikallisilta asukkailta kalaa. "JP 1 kerkesi rantaan ensimmäisenä, ja he näkivät hitonmoisen laivaston jäätyneenä Äänisessä. Monrepos'n puistossa otimme valokuvia. Sillä oli suurimmillaan lähes 200 jakelupistettä. jossa valokuvattiin viime kesänä.'" Kohti kesää 1944 Ratsuväkiprikaati siirrettiin Viipurista Lempaalaan. Tieto kiersi Äänisen, ja toisella rannalla olivat konekiväärit odottamassa hiihtäjiä. Näin minullekin tuli muonatupakoista hyötyä." Seassa asusteli luonnollisesti myös vakoojia. "Me asuttiin yhden talon yläkerrassa, ja alakerrassa asui talon omistaja, vanha pappa. Seuraukset tuntuivat. Minulla oli teltta erään talon pihassa, ja niinhän meille sitten syntyi lapsi maaliskuussa 1944. Ja kalaisaa seutua se oli. Sitten tykistökomentaja näki minut niissä remeleissä ja kielsi lähtemästä jalkaväen hiihtoretkelle. Vasemmalla Ranta.. Tehtiin valkoiset lumipuvut ja muut hyvät varusteet. 47 SUOMEN HISTORIA syystä erityisesti sodassa ihmisen vahingonilo pääsee jylläämään kaikin voimin. "Minut oli vihitty talvella 1943. Kun kirjeissä ei ollut lupa mainita paikannimiä, kirjoitin vaimolleni näin: 'Ajoimme sisään sinne, missä viime kesänä olit.' – 'Nyt lähdettiin puistosta. Löytyi arrakkiakin, sitä tuli eräs pikkuinen kirkko täyteen
Mutta sitä minä en ymmärrä, että vaikka niitä kuinka tuhottiin, niin mistä pirusta niitä aina vaan riitti. Toki mukana oli myös työläisiä ja väkeä laidasta laitaan. Sen edessä yksi prikaati oli vähäinen vastus, varsinkin kun aseNe pudotteli vihollisia kuin harakoita sieltä alas. Nostoväestä majuriksi. Punaisen lähteen torilla juoksenteli tutun näköinen mies. "Vappuna -44 naapuripatteristossa keitettiin kiljua. "Kesäkuun kuudes alkoi maihinnousu Ranskassa. Suurin yhtäaikainen jäsenmäärä oli vuonna 1941: 127 000. Jussi Ranta myönsi itsekin olleensa melko tarkka ja tiukka mies. "Sanoivat, että erään korsun edustalla on venäläisen panssarin suossa kiinni 'Mutta ampuu pirun pahasti! Me ei voida sille mitään. Voisi muuten tapahtua hirveitä. Voitinkin ne vielä. Mutta ajankohta kertoi Jussi Rannalle paljon. Hyvä siitä tulisi, rohkaisin lopuksi. 48 SUOMEN HISTORIA komppanian päällikön vakanssia. Ei sukulainen, mutta tunsin hänet kyllä. Ranta oli ostanut syksyllä 1944 armeijalta Tšekeissä valmistetut mustat karvakengät. Sitten käskin valmistella ampumapaikan ja muistutin, että taaksepäin pitää ehdottomasti olla 10 metriä vapaata tilaa. Jäsenistö koostui suurimmalta osaltaan maatalousväestöstä ja niin kutsutuista porvareista. Tilanne vain kehittyi niin nopeasti, junat eivät riittäneet ja niin edelleen. Ensin käskin viedä aseen ulos, jotteivat kenenkään sormet vahingossa osuisi liipaisimelle. prikaati oli vasta tulossa Viipuriin, koska kevyt kärki etsi esikunnalle paikkaa. Pyysin heitä soittamaan, kun alkuvalmistelut on tehty. Kyllähän sillä osui. "Jäi mieleen, kun miehet kaivelivat lapioilla kuoppia. Ranta kertoo tuosta päivästä näin: "Ajoin sisään Viipuriin patterin kanssa. Tiukka mies ilmenee seuraavasta: "Kun menin pitämään 3. Enimmillään suojeluskuntia oli 672 kappaletta. Minä pidin juoksu-ammuntakilpailut. Kun kokonaisen prikaatin tuominen on sellaisessa vaiheessa, että vasta samana päivänä on esikunnan sijoituspaikan tiedustelija liikkeellä, niin kyllähän silloin ollaan pahan kerran myöhässä! Eikä tämä syytös ole. "20. Matkaa oli vajaat parisataa metriä liikkuvaan maaliin. Se oli vapaaehtoinen maanpuolustusta tukeva järjestö. SUOJELUSKUNTA Suojeluskuntajärjestö toimi vuosina 1918–1944. Oletan olleeni ensimmäinen panssarikauhulla Suomessa ampunut." Kun Jussi palasi Vammeljoelle, oli häntä jo kyselty moneen kertaan puhelimitse. Jokainen mies ampuisi yhden laukauksen ja lähtisi sitten välittömästi joukko-osastoonsa. Se herätti huomiota Tuusulassakin, ja silloin pakkauslaatikot vedettiin esiin kätköistään. Helmikuussa 2007 tapasin hänet helmikuisena pakkaspäivänä. Hetken päästä puhelin soi ja miehet ilmoittivat: 'Jo lakkas ampumasta! Heti ensimmäinen laukaus osui.'" Patteri saapuu Viipuriin 19.6.1944 Puna-armeijan suurhyökkäys oli jatkunut kymmenen vuorokautta ja edennyt jo Viipurin edustalle. Pian puhelin soi jälleen. 'Pertti, mitäs sinä täältä haet?' huikkasin hänelle. Samana päivänä hän sai käskyn mennä Tuusulaan tutustumaan uusiin panssarintorjunta-aseisiin. patterille vastaanottopuhuttelua, kuulin rivistä: 'Saatiin pojat se vittumainen mies!' No minä sanoin: 'Hyvää päivää, patteri!' – 'Hyvää päivää, herra luutnantti!' vastasi patteri. Hyvät ja selkeät olivat tähtäimet. Järjestö lakkautettiin Liittoutuneiden Valvontakomission (Neuvostoliiton) vaatimuksesta syksyllä 1944. Oltiin sitten jo Tervajoella, kun miehet sanoivat: 'Jos ei sellaista fyysistä kuntoa olisi pidetty, niin ei täällä oltaisi!'" Kesäkuun neljäntenä Ranta oli pattereineen Vammeljoella. Aikanaan se oli Suomen suurin kansalaisjärjestö, ja siihen ehti kuulua noin 150 000 jäsentä. Yrittivät siitä veneillä ja nämä roiskauttivat neljällä vaunulla päin kun vihollinen oli salmen puolivälissä. Tästäkin näkyy, ettei siellä mitään puolustuslinjaa ollut. Maanpuolustuksen lisäksi tehtävinä oli virka-avun antaminen, esimerkiksi YH-korttien jako. Mainittuna päivänä tutustuttiin aseisiin, ja illalla ilmoitettiin, että aamulla alkaisivat ammunnat. Olin aamulla ensimmäisenä ampumavuorossa. Tarkkuutta kuvatkoon haastattelijan havainto. Minulla oli siinä Monrepos'n kasvihuoneen vierellä neljä kappaletta 115-H-tykkejä." Puna-armeija oli kehittynyt maailmansodan aikana pitkin harppauksin niin aseteknologian suhteen kuin myös taktisesti. Sanoivat kaivavansa poteroita, tähän kun tulee puolustuslinja...! Piti siinä tehdä pojille selväksi, että kun meidän koura lakkaa tapaamasta, niin seuraavaksi sieltä tulee Puna-armeijan panssarit ja ampuvat teidät tähän rinteeseen. Hän saapui pienestä juhlatilaisuudesta jalassaan nuo samaiset kengät, eivätkä ne juuri uusien rinnalla hävenneet. Sanoin sitten kuulleeni myös sen ensimmäisen tervehdyksen mutta uskovani, että emmeköhän me pärjää." Jos tiukkuutta ei ota henkilökohtaisesti ja sitä käytetään asiallisissa yhteyksissä, siitä on etua. Toisen puhelun aikana annoin loput ohjeet ja neuvoin tähtäämään tornin juureen. Kun kaupunkia ei nähty mahdolliseksi puolustaa, linnoitustyöt olivat myös tekemättä. Ja voi niitä parkoja, jotka sitten pantiin sitä puolustamaan." Kuuluisa yhdestoista hetki oli tainnut jo mennä, kun kaupunkiin saapuvat miehet hamuilivat lapioitaan. Mentiin naapuripatterin päällikön kanssa kyselemään, että mitäs ne pojat tekevät. On kyllä tämä uusi ase, mutta mitä me tehdään sillä.' Aloin pitää puhelimessa oppituntia. Ohjeen mukaan patterille oli varattu asemat Monrepos'n puistoon. Että katsokaa ainakin se, kuinka pääsette poteroistanne pois. – 'Prikaati tulee ja minä haen paikkaa esikunnalle.' – 'No tuossahan on Yhdyspankin ovet auki, jospa sinne!'" Pankin holviin esikunta sijoitettiinkin. Ja sehän olikin Pertti Ranta
Pian alkoikin tapahtua. Mutta lähtöhetkellä havaittiin, että yksi auto oli kateissa. Viipurin ja Lappeenrannan välillä oli suuri ammusvarikko, Rautakorpi. On turha huiskia sinne tänne. Sitä ennen kaluston piti olla pois. Matkalla saunaan tuli ilmoitus, että Sorvalin silta räjäytetään kello 0.45. Seppälän päällikkö harmitteli ammusten puutetta. Ranta ampui heti koordinaatit valmiiksi Sorvalin rantaan, koska arvasi vihollisen yrittävän siitä yli. Käskin konepistoolimiehet mukaan ja sanoin, että vedätte siellä liikkuvat taakse niin tulee. Rannan ensimmäinen tilauskaavake ei tuottanut tulosta, joten hän muutti sen muotoa. Eipä ihme, että tieto bensiinilöydöstä levisi ja sitä tultiin Rannalta kinuamaan. "Jos ei ole käskyä ampua eikä tulenjohtaja ole kaupungissa osoittamassa maaleja, tykistö ei ammu. Ja tuli kanssa!" Jussi Ranta kertoi, että häneltä tentattiin jälkikäteen, miksi tykistö ei ampunut. Pojat pistivät römpsänsä tykin putken kylkeen ja näin kiehui muutamassa minuutissa korvike juotavaksi! Aluksi Kiviniemen rautatiesilta oli ehjänä. Tykistön autot kulkivat bensiinillä, sillä kiireisissä lähdöissä ei ollut aikaa lämmitellä häkäpyttyjä eikä niistä saatu teho olisi riittänyt raskaiden tykkien vetämiseen. "Voi helvetti! Sehän on paha homma sodan aikana hävitä silla lailla mitään puhumatta", puuskahtaa Ranta. luutnantti Ranta kirjoitti vaimolleen kirjeen, jossa hän kertoi, ettei ollut nukkunut neljään vuorokauteen, mutta pojat lämmittivät saunaa, ja hän pääsisi sentään kylpyyn. Ne pudotteli vihollisia kuin harakoita Ilomantsin taistelumaastoa rytinän hiljennyttyä. Tunnin päästä yrittivät uudelleen ja sama toistui. Kyllähän sillä aikamoinen meteli saatiin aikaiseksi. Ranta antoi käskyn: "Ajetaan niin että ensin ajaa kaksi tykkiä, sitten sinä ajat tuolla bensa-autolla ja jälleen ajaa kaksi tykkiä." Tienhaaran maastossa he tapasivat Seppälän patterin porukkaa. Ja niin kauan että herkesivät." "Kyllä siinä juhannuspäiväkin ammuttiin. Meillä oli siinä kaksi patteristia eli 30 putkea. Eräät miehistä olivat lähteneet sillä evakuoimaan kaupungille. Syitä oli monia, esimerkiksi evakoista tukkoiset tiet ja byrokratia. Tykistö ampuu maaleja. Siinä oli panssarivaunuja asemissa meidän puolella, muun muassa tulevan sotakirjailija Lehväslaihon vaunu. Raivotunut luutnantti rauhoittui, kun miehet kertoivat löytäneensä auton, jonka lava oli täynnä bensatynnyreitä. Tulenjohtajat olivat saaressa ja näkivät kohteen hyvin. Ranta antoi heille tynnyrin bensaa, jotta patteri pääsi hakemaan ammuksia. "Rautakorvessa oli kyllä ammuksia, mutta byrokratian takia niitä ei saatu. Tulipeitteen jälkeen ei veneistä eikä veneilijöistäkään ollut kuin muisto jäljellä. Sotapäiväkirjan mukaan ammuimme 127 laukausta." Bensaa, rytinää ja korviketta Kesäkuun 20. Minunkin poikiani tuli sieltä takaisin, ja he sanoivat, että siellä on vääpeli, joka ei anna ammuksia. Alueen taistelut käytiin noin 40 kilometrin leveydellä ja syvyyssuunnassa matkaa oli 30 kilometriä.. "Siinä vaiheessa soitin huoltopällikölle ja pyysin hakemaan auton bensoineen pois. Myös luutnantti Rannan patterilla oli ammuspula. 49 SUOMEN HISTORIA mat puuttuivat eikä ammushuoltokaan toiminut. Linnan tornista oli jo Suomen lippu laskettu, mutta Monrepos on kaupungin länsipuolella, eikä se ollut vielä vihollisen hallussa. "Kun ne alkoivat tulla ja saivat veneitä vesille, niin vedettiin tulipeite päälle. Patteri lähti liikkeelle, ja kadonnut auto tulikin heti vastaan. Saunominen siis jäi. Se ammuttiin kyllä hajalle, mutta yrittiväthän ne venäläiset tulla niitä sillan jäännöksiä yli. Ei tykkipatteri ole mikään bensiinin jakeluasema!" Tienhaaran maastossa oli valmiiksi katsotut asemat, ja patteri pääsi ajamaan suoraan niihin
"Ehrnroothilta otettiin Ilomantsissa rykmentti pois! Näin osan siitä näytöksestä. "Niin sinne jäi vain yksi järvilinja, johon pantiin sulut paikalleen. Yöllä syyskuun neljäntenä tuli sitten puhelu, jossa sanottiin, että samana päivänä tulee rauha. Minun pitää ilmoittautua kenraali Raappanalle.' Kysyin jälleen mitä on tapahtunut. Paljon niitä jäi myös suutareiksi." Koska Ranta oli Ilomantsin taisteluissa Ratsuväkiprikaatin tykistökomentajan adjutantti, hän tunsi paikat alueella hyvin. – 'Minulta otettiin rykmentti pois, pitää ilmottautua Raappanalle.' Jukupliut! Minä selvitin sen käskyn kuuluneen näin: 'Olen ottanut eversti Ehrnroothilta HRR:n pois kykenemättömyyden vuoksi.' Hän lähti siitä paikasta kävelemään. Voipi räjähtää!" Reservin majuri Jussi Ranta arvosti kaikkein korkeimmalle kunniamerkeitään kooltaan pienimmän, Tammenlehvän. Häneen Ranta oli tutustunut jo Vammeljoella. Silloin kuului: "Förbannade Ranta!" Ranta katsoi tarkemmin ja mitä näkikään. Lappo ja lappo, aina vaan uutta. Sen verran huomasi venäläisten doktriinin muuttuneen, että he halusivat saada väkensä pois moteista." Korpiolosuhteet olivat monessakin mielessä vaikeat huollon ja haavoittuneiden hoidon suhteen. Oltiin Niemisjärven suunnalla. Paikalla oli myös luutnantti Ranta. Sittenhän meiltä ehti sinne lisäjoukkoja, ja olinhan siellä minäkin. Mutta uskoivat viimein ja käänsivät hyökkäyksen Tali-Ihantalaan." Jälleen Ilomantsi Luja vastarinta oli estänyt Suomen valtaamisen. Prikaati. Lentokoneella paikalle kiidätetty Raappana piti käskynjaon. Annoin hänelle kartan, johon olin merkinnyt alueita, ja sanoin, että älä sitten mene tuonne kaivelemaan. Vielä sotien jälkeenkin oli tiedoista hyötyä. Sellaisen rynnistyksen alle tuhoutuu kaikki, ja valitettavasti meiltäkin jäi sinne alle yksi tulenjohtue. Mutta sitten tapahtui kummia. Minä hyppäsin paikalleni ja siihen tuli Kustaa Ehrnrooth täydessä everstin asussaan. – 'Tiedättekö missä on Ilomantsin kirkonkylä. "Vastaani tuli iso sotaherra, joka tervehdyksensä jälkeen pyysi Kappeliin kahville. Ja olihan se näky, kun yrittivät siitä veneillä ja nämä roiskauttivat neljällä vaunulla päin kun vihollinen oli salmen puolivälissä. Siellä hän oli saanut kuulla aina everstin kohdatessaan: "Förbannade Ranta!" Kajahtipa tuo huuto Ilomantsin korvessakin. Oli siis parempi antaa niiden painua Ilomantsin soille. Motit olivat silloin paikallaan. divisioona mottiin. ja 289. Nostoväestä majuriksi. Johtamisen vaikeudet tuli tuntemaan myös Hämeen Ratsurykmentin komentaja, eversti Ernst Gustaf Waldemar Ehrnrooth . Vihollisen tykistö kylläkin ampui vuorokauden pitempään, mutta ammukset menivät ylitsemme suolle vahinkoa aiheuttamatta. – 'No mitäs nyt on tapahtunut?' kysyin. Mottien laukaisun jälkeen tilanne alkoi rauhoittua. "Olin paikalla Raappanan antaessa käskyä. Koko Ratsuväkiprikaati tuli siirretyksi Ilomantsiin, vanhoihin asemiin, joissa jo -41 oli oltu." Joukkojen johto tällä suunnalla keksittiin antaa kenraali Raappanalle , joka oli jo aiemmin toiminut komentajana Joensuun puolessa. Mutta elämällä on pikku yllätyksiä puoleen jos toiseenkin. "Eipä siellä aluksi ollutkaan kuin kulunut 21. Nyt punaisen armeijan johdossa suunnattiin katse Ilomantsiin. Siellä suomalaisilla ei varmaankaan olisi joukkoja eikä reservejä ehdittäisi tuoda apuun. Siellä oli ryssiäkin niin saatanan lailla, mutta siitä vaan eversti pisteli tien vartta!" Se oli varmasti kova juttu läheltä nähtynä. Karhumäen suunnalta venäläiset siirsivät kaksi divisioonaa ja jäivät toiveikkaaseen odotukseen. 50 SUOMEN HISTORIA sieltä alas. 'Förbannade Ranta!' kuului heti. Myöhemmin Ranta oli jollain asialla Helsingissä ja käveli Etelä-Esplanadilla ravintola Kappelia kohti. Selvisi, että eversti toimi Helsingin komendanttina. Se oli hänen viimeinen virkansa, ihan kova virka, ja siinä tarvittiin esiintymiskykyistä miestä." Mottien laukaisu "Kun venäläiset kovasti tunnustelivat, kuinka päästä motista pois, niin ajateltiin, että avataan sen verran mottia, että pääsevät lähtemään. Pitkistä välimatkoista johtuvat yhteydenpito-ongelmat tuottivat hankaluuksia. "Velimies oli sitten myöhemmin Valtion Polttoainekeskuksen leivissä, ja hänen piti nostattaa turvetta siltä suunnalta. Me saimme käskyn ampua taivaalle niin helvetisti kun vaan pystytään, jotta ne painelisivat mahdollisimman kovaa – ja kauas! Me nimittäin ei tarvittu enää yhtään vankia eikä haavoittunutta. Ja sitten kun ne lähti, niin se kuului kauas! Hitonmoinen huuto kuului, kun aina parikymmentä miestä paineli rinnakkain ja konepistoolit lauloivat. Mutta sitä minä en ymmärrä, että vaikka niitä kuinka tuhottiin, niin mistä pirusta niitä aina vaan riitti. Tai niitä motteja oli kaksikin. Näin ne motit purkaantuivat." Eversti Koskimaan mukaan suomalaisten sotasaaliiksi jäi vihollisen raskas aseistus: 51 kenttätykkiä, 85 kranaatinheitintä, 56 panssarintorjuntatykkiä, 43 autoa, 33 kenttäradiota, 48 kenttäkeittiötä ja 333 hevosta. Pojat sanoi kerran, että joku viskaali tulee tuolta. Jäi mieleen, kun hän sanoi: 'Sitten kun menette ilmoittamaani tietä, niin tietäkää, siellä on joka polku paikallaan, olen ne itse jalan kulkenut, jokaisen niistä!' Niin siinä sitten pistettiin 21 Pr:n ja JP 1:n kanssa vihollisen 176
loja. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. äjille ja yksityisille laadukkaita käy. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La. ovi vaiva. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri. aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri. akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal. omasta hinnasta. omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La. 05/15 Ford 20M TS ’68 & Tabbert ’68 • Citroën DS 23 ’73 • Rover P4 ’61 & Humber Sceptre ’69 • Toyota Crown ’69 • Wartburg 353W ‘79 & 353W Tourist ‘79 & 311 ’65 • Volvo 164 ’72 • VW Scirocco ’84 368480-1505 • P AL VKO 2015-36 6 41 48 83 68 48 08 15 00 5 S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Talliosakkeeseen kohdistuu yh. omasta hinnasta. öja varasto. AUTOILUN AJANKUVAA NOSTALGIAA LOMAILLESSA ’68 Tabbert-vaunu + ’68 Ford Taunus Kokeilussa kolme komeaa Wartburgia AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 05/15 • Hinta 8,90€ Pärinää idästä Klassikkoesine Leppoisat kesätapahtumat Cadillac Seville Lenkkarit kuin silloin ennen Kierroksella Ainesta tulevaisuuden harrasteautoksi Japanilaista loistoa Toyota Crown ’69 MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. latarpeet. latarpeet. ölaina, joten makse. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset . Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn. oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo. äjille ja yksityisille laadukkaita käy. 0400 565 627 an. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset . ava osuus on noin puolet tilan vela. assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo. 0400 565 627 an. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Talliosakkeeseen kohdistuu yh. omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo. akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal. assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo. öja varasto. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. ölaina, joten makse. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La. ovi vaiva. päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. loja. ava osuus on noin puolet tilan vela. .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Jokaisella autolla on tarina
Sodan hetkiä Jos kunnostus ei ole mahdollista, ehjät osat hyödynnetään muiden autojen remontoinnissa.. 52 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 52 SUOMEN HISTORIA K uv at: SAK u va Mekaanikolle töitä Kumipyörien piti sodan keskellä pyöriä, joten autokaluston kunnossapito oli eräs sota-ajan tärkeistä tehtävistä. Varaosia oli vähän, eivätkä korjaustoiminnalle osoitetut tilatkaan olleet hohdokkaita. Kuorma-auto saa perusteellista huoltoa SA-korjaamossa. Paikallismoottori pyörittää hiomakonetta sekä ilmakompressoria. Korjaamon voima-asema. Kiiltoa ei kaivata, joten uuden maalipinnan voi ruiskuttaa taivasalla
Sähkölaitteet testissä.. Työn organisointi näyttelee suurta osaa, sillä ajoneuvoille ei saisi kertyä tarpeettomasti seisonta-aikaa. Metallin muokkausta kenttäoloissa. Perinteinen öljymonttu on helppo toteuttaa olosuhteista riippumatta. Hitsauslaitteet kovassa käytössä. 53 SUOMEN HISTORIA 53 SUOMEN HISTORIA Korjaamon peltisepät työn touhussa. Renkaat ovat kovilla, ja niitä korjataan monilla eri konsteilla
54 SUOMEN HISTORIA Teksti: Joni Partanen Kuvat: Karjalan Tasavallan kansallisarkisto
Äänisenrannan piiri vuonna 1933. Pokasahan kanssa Neuvosto-Karjalaan Amerikan suomalaissiirtolaiset Vaikka he olivat köyhiä pohjoisamerikkalaisen katsannon mukaan, oli heillä eurooppalaisesta näkökulmasta kaikkea autosta aina omaan taloon saakka. A. Kuvaaja G. Siitä huolimatta useampi tuhat päätti palata Atlantin yli vielä kerran ja aloittaa jälleen alusta vieraassa maassa. Ankudinov
He toivat mukanaan uusia työvälineitä, erityisesti kirveitä, justeereja sekä pokasahoja. Heistä noin 6 000 saapui Pohjois-Amerikasta. Ne eivät tietenkään olleet karjalaisille tai venäläisille tunteArtikkelin Aihe Tilaa kuvatekstille. Yhdysvaltojen ja Kanadan rahapuoli alkoi takkuilla hyvin sujuneen 1920-luvun jälkeen. Vaikka laajoja metsiä löytyi ympäri maata, oli tukkitavara helpointa kuljettaa asiakkaille Länsi-Eurooppaan Karjalasta. Kuva on vuodelta 1938 ja kuvaaja nimeltään Kemov.. Muuttajat sijoitettiin eri alueille osuuskuntien kädentaitojen perusteella, esimerkiksi kalastajat merenrantaan ja metsätyömiehet Karjalan laajoille metsämaille. Vaikka alue oli kehittymätön, niin olivat muutkin alueet, joten kilpailua ei ollut. Uutta kotipaikkaa ei kuitenkaan saanut valita itse. Kun täältä muutettiin Pohjois-Amerikkaan viimeisten eurooppalaissiirtolaisten joukossa, oli määränpäässä jäljellä enää kovinta työtä, joihin metsän kaato kuului. Neuvostoviranomaiset olivat tiukkoja sen suhteen, kuka sai astua heidän rajojensa sisäpuolelle. Lisäksi lähtijöiden täytyi muodostaa osuuskunta, joka luvan saadessaan muuttaisi yhdessä uuteen kotimaahan. Työvälineet Atlantin yli Ennen kaikkea Karjalaan muutti kovaan työhön tottuneita metsämiehiä, joilta Pohjois-Amerikassa 1930-luvun laman takia loppuivat työt. Oma toimeentulo on aina silloin ollut tärkein syy siirtolaisuuteen, kun lähtijöiden henkeä ei ole uhattu. Kahden miehen tukkisaha tosi toimissa Matrossan taajamassa nykyisen Prääsän kuntapiirin alueella. Suomalaiset tiedettiin vanhastaan ahkeriksi ja siksi oivaksi lisäksi Karjalan kehittämiseen. Neuvosto-Karjala, suomalaislähtöisten sahureiden ja monien muiden työläisten uusi koti, valikoitui kehittämiskelpoiseksi alueeksi sen suurten metsämaiden vuoksi. Ensisijaisen tärkeää oli oikeanlainen ajattelu, toisin sanoen kommunismi. Amerikansuomalaisten muutto lähemmäs kotoista Suomea tapahtui aikana, jolloin sekä Pohjois-Amerikan että Neuvostoliiton taloudet kokivat merkittäviä muutoksia. Samaan aikaan Neuvostoliiton puolestapuhujat houkuttelivat siirtolaisia maahan, jossa talous tulisi kohenemaan ensimmäisen viisivuotissuunnitelman myötä. Moni näki tässä tilaisuutensa aloittaa Pohjois-Amerikan pettymysten jälkeen jälleen alusta. Erferuntur alibea ditem nim dignihil magnatquo il mos dolupti buscit fugit enisquost, non exerum iniendelibus pratempori volupie ndignat quo opturita same num ipient. Kuka tahansa ei Neuvostoliittoon kuitenkaan saanut muuttaa. Kahden vuosikymmenen aikana Suomen itsenäistymisen jälkeen suomalaisia muutti Neuvostoliittoon arviolta 25 000. SUOMEN HISTORIA 56 Mikä sai niin monet siirtolaisina Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan 1900-luvun alussa muuttaneista jatkamaan vielä Neuvosto-Karjalaan
Sotien aikana Stalinetseja päätyi suomalaisten sotasaaliiksi, ja näin ne ovat olleet helpottamassa myös meikäläistä kalustopulaa. Nopeasti venäläisvalmisteiset Stalinets-traktorit korvasivat tuontitavaran, vaikka eivät nekään yleisiksi metsätyömailla käyneet huonojen tai olemattomien teiden vuoksi. Vuonna 1941 Suurja Pienkarilahdella perehdyttiin sotasaaliiksi joutuneeseen Stalinetsiin. Koneet ahersivat maataloudessa, rakennuksilla, metsätöissä ja myöhemmin Puna-armeijan tykinvetäjinä. Tämä yhdessä siirtolaisten erillisoikeuksien ja suomalaisten ylläpitämän vahvan me-hengen kanssa pitivät siirtolaiset pitkään muukalaisina. Näin sinänsä hyvät apuvälineet eivät pärjänneet hevoselle, joka piti pintansa parhaana apurina tukin kuljettamiseen. Stalinin vainoissa 1930-luvun toisella puoliskolla etenkin miehiä katosi paljon. Myös venäläisten ennakkoluulo hidasti alueen kehitystä. STALINETS Stalinets oli Neuvostoliiton ensimmäinen sarjatuotantona valmistettu telatraktori. Viisivuotissuunnitelman korkeaan tavoitteeseen ei ylletty, vaikka kasvu olikin hurjaa. Todellinen ongelma oli kuitenkin yleinen ilmapiiri. Venäläiset eivät suinkaan olleet aina iloisia siitä, että maan johto kutsui ulkomailta väkeä kertomaan heille, kuinka ja millä välineillä heidän tulisi työnsä tehdä. Aviomiehet, isät ja pojat haettiin kotoaan, ja näin moni innokkaista alueen kehittäjistä kärsi innostaan kovimman mahdollisen hinnan. Ei pelkkä paratiisi Suomalaiset olivat ahkeria ja työtä riitti kaikille, mutta Neuvosto-Karjalan kehitys ei kulkenut eteenpäin pelkkää riemutahtia. Sahojen ja kirveiden ohella Neuvosto-Karjalaan saapui siirtolaisten mukana laivoilla jopa kokonaisia työkoneita, siis autoja ja traktoreita. Näihin koneisiin tottuneet suomalaiset olivat sujut niiden kanssa, mutta niiden juurruttaminen uusille tukkityömaille oli oletettua vaikeampaa. Koneet tarvitsivat varaosia, joiden määrää ei ollut osattu arvioida oikein. Caterpillarin mallin mukaan suunniteltua konetta valmistettiin Uralilla Tšeljabinskissä vuodesta 1933 alkaen. Ja vaikka osia olisikin ollut, harva työmiehistä suoritti laitteiden huoltoa oikein tai vaaditulla tarkkuudella. Tutkintavankeus päättyi monen kohdalla luotiin, ja vain K uv a: S A -kuv a. Moni muutti Karjalasta takaisin joko Suomeen tai Atlantin yli. mattomia, mutta suomalaisten mukanaan tuomissa välineissä oli uusia pohjoisamerikkalaisia piirteitä, jotka saivat työt luistamaan aiempaa nopeammin. Heti alusta alkaen suomalaiset pysyttelivät etupäässä omissa oloissaan eivätkä halunneet sulautua osaksi uuden kotimaansa venäjää puhuvaa väestöä. Työläisen paratiisina pidetystä Neuvostoliitosta muodostui monille siirtolaisille ennenaikainen hauta. SUOMEN HISTORIA 57 Työtä riitti kaikille, mutta NeuvostoKarjalan kehitys ei kulkenut eteenpäin pelkkää riemutahtia. Asiaa ei auttanut Amerikasta saapuneiden kehuskelu amerikkalaisen teknologian paremmuudella
He jatkoivat pilkasta ja kuulusteluista huolimatta elämäänsä uudessa maailmassa lähestulkoon kuten ennenkin. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin Neuvostoliiton hajotessa alettiin selvittää, mitä kullekin vangitulle oli tapahtunut. SUOMEN HISTORIA 58 harva selvisi vähemmällä kuten pakkotyöllä Siperiassa. Metsureita kämpässään Vilkan kylässä vuonna 1931. Kanadalaisten metsureiden tukkilanssi Äänisenrannan piirissä vuonna 1930.. Ylpeinä Yhdysvalloista ja Kanadasta matkaan lähteneiden siirtolaisten täytyi vähitellen alistua kohtaloonsa. Kenet tahansa saatettiin pidättää milloin vain, joten varovainen oli oltava. Noin kuudestatuhannesta Neuvosto-Karjalaan lähteneestä osapuilleen puolet palasi takaisin Atlantin yli. Vainoista selvinneiden omaisten osana oli jatkaa elämäänsä epätietoisena sukulaisten kohtalosta. Aikanaan monille pettymykseksi osoittautunut Amerikka olikin ollut kaikesta ankarasta työstä ja syrjinnästä huolimatta parempi paikka. Vielä harvemmilla saattoi käydä muunkinlainen onni, kuten eräällä vangitulla, jolla yhä oli tämän hengen pelastanut voimassaoleva Yhdysvaltain passi. Pidätykset perheissä poikivat syrjintää muiden taholta, sillä ihmiset pelkäsivät olla tekemisissä näiden perheiden kanssa oman turvallisuutensa vuoksi
Tällaisen sahan hampaisto oli M-kirjaimen muotoinen, kun taas venäläisissä sahoissa terä oli yleensä tasasuuruinen. Amerikkalaiset sahat olivat kuitenkin vaikeita pitää kunnossa. Venäläistä kirvestä pitkävartisempi ja leveäteräisempi amerikkalainen kirves kyllä tunnettiin Neuvostoliitossa 1930-luvulla, mutta niiden tuonti ja oma tuotanto jäi vaatimattomaksi. Yleinen käsitys on, että suomalaissiirtolaiset kehittivät koko Neuvosto-Karjalan aluetta teknisesti eteenpäin. Niiden monimutkaisempi hammastus edellytti hienostuneita teroitusvälineitä, joten on todennäköistä, että ne eivät koskaan levinneet laajemmin Neuvostoliitossa. Hakkuutyövälineissä jatkettiin pääasiassa normaaleilla kolmiohampaisilla justeereilla ja jännesahoilla. Myös tässä on syytä muistaa ainakin se seikka, että amerikansuomalaiset muodostivat häviävän pienen osan Neuvostoliiton metsätyöntekijöiden tarpeesta. Erityisen hankalaa on saada selville hakkuutyövälineiden ja uusien innovaatioiden tuloa itänaapurin hakkuutyömaille. Molemmat kuvat on ottanut G. Ankudinov Äänisenrannan piirissä.. Kuva on vuodelta 1933. Kirveiden osalta tilanne oli sama. Oikealla jännesaha työn touhussa vuonna 1931. Tuon ajan metsätyökalujen nimikkeistö on kuitenkin niin kirjavaa ja epätarkkaa, ettei voida aivan tarkkaan sanoa, onko kyseessä amerikkalainen, suomalainen, ruotsalainen vai venäläinen saha. On ajateltu, että heidän Pohjois-Amerikasta tuomissaan työvälineissä oli monta etua neuvostotasavallassa aiemmin käytössä olleisiin sahoihin, kirveisiin ja jopa työmenetelmiin nähden. Työtapojen suhteen amerikansuomalaisten on sanottu tuoneen Neuvostoliittoon suuremmat hakkuuporukat ja työnjaon. Metsätyövälineiden käytössä ei ole vain yhtä totuutta, vaan poikkeuksia oli paljon. Oma sahaterävalmistus ei ollut Neuvostoliiton ydinosaamista, joten on luultavaa, että siirtolaisten tuoma teknologinen pulssi jäi lyhytaikaiseksi. Karjalaan tulleet amerikansuomalaiset tietysti toivat mukanaan erilaisia hakkuuvälineitä, joista ainakin osa oli amerikkalaisia rouskottisahoja eli sahoja, joiden terässä oli purun poistoon suunniteltu hammas. Alla erilaisia Karjalan metsätöissä käytettyjä kirvestyyppejä. Joidenkin arvioiden mukaan siirtolaiset tekivät työnsä kaksintai jopa kolminkertaisella nopeudella paikalliseen työvoimaan verrattuna mukanaan tuomiensa taitojen turvin. SUOMEN HISTORIA 59 KANADALAINEN VAI VENÄLÄINEN POKASAHA. A. Korkeatasoinen tutkimus Neuvostoliiton matsäakatemiassa ja muissa tutkimuslaitoksissa heijastui vaatimattomasti itse työmailla
Ammatiltaan Ritola oli kirvesmies, mutta teki myös muita töitä. 60 SUOMEN HISTORIA TIESITKÖ. Ensi vuonna Peräseinäjoella muistetaan 120-vuotiasta Villeä muun muassa Suomen Siirtolaisuusmuseon tuottamalla teatteriesityksellä.. Hän lähti Yhdysvaltoihin 17-vuotiaana vuonna 1913 ja muutti vakituisesti takaisin Suomeen vuonna 1971. Ritolan mitalisaalis Pariisin olympialaisista (4 kultaa, 2 hopeaa) on Suomen ennätys ja yhä suurin yleisurheilijan yksistä olympiakisoista voittama mitalimäärä. Siirtolaisurheilija Ritola edusti Suomea kaksissa olympialaisissa, Pariisissa vuonna 1924 ja Amsterdamissa 1928. Hän työskenteli USA:n itärannikon suurilla rakennuksilla niin siltojen, pilvenpiirtäjien kuin maanalaisten kimpussa. Ville Ritola on menestyneimpiä suomalaisia kestävyysjuoksijoita
Syksyisin käytiin puolukassa paljain jaloin, vaikka maa oli kuurassa. Kansakouluun Ville meni kymmenvuotiaana. 61 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Museovirasto, Tampereen yliopiston kansanperinteen arkisto, Suomen Urheilumuseo Tavallinen kahdeksan olympiamitalin kirvesmies Peräseinäjoen susi Ville Ritola Ville Ritola oli yksi lentävistä suomalaisista, joiden nostattamaa pölyä muiden maiden kestävyysjuoksijat saivat 1900-luvun alkupuolella niellä. Myöhemmin Ville oli Laihialla propsia hakkaamassa ja Seinäjoella lastaamassa puutavaraa sekä kaapelityömaalla ojankaivajana. Ville oli lapsista neljästoista. Perheen tila oli kylän suurimpia. Ritolan tarina kertoo siirtolaisuudesta, kovasta työstä, myyttisen Paavo Nurmen haastamisesta, ankarasta juhlinnasta ja paluusta kotimaan kamaralle sekä sen multiin. Kahden kouluvuoden jälkeen Villen oli suuren perheen lapsena pakko mennä töihin. Viljo Eino Ritola tunnettiin Villenä läpi elämänsä, mutta Peräseinäjoella 18.1.1896 syntynyt poika sai kasteessa sukunimeksi Koukkari. Ensimmäiset juoksukokemukset liittyivät tietysti. 1900-luvun alun pahat katovuodet koettelivat maanviljelijöitä, ja isä hankki lisätienestejä niin postinkantajana kuin kirkkourkujen polkijana. Maanviljelijäisällä oli yhteensä 20 lasta, osa edellisestä avioliitosta, mutta viisi lapsista kuoli jo pienenä. Amerikansuomalainen juoksija jylläsi jenkkien omilla radoilla ja toi olympialaisista Suomelle kahmalokaupalla mitaleita. Hän kävi paimenessa ja oli sahalla ajamassa purua sekä kantamassa lankkuja. Kun isä Juha vuonna 1900 osti veljeltään torpan Kirmalan mäeltä ja rakensi tilalle uuden talon, sukunimi vaihtui Ritolaksi mäellä olevien suurien pyydysten eli ritojen mukaan. Leipä oli silti tiukassa: sikojen lihat myytiin ja itse syötiin suolattua kalaa piimän kera. Miehenalulla oli tapana karkailla ikkunasta, mutta yhden luokan hän kahdessa vuodessa selvitti, vaikka ei koskaan oppinutkaan kunnolla kirjoittamaan. Pyhäisin pikku työmies hiihti nevojen yli kotiin
Suomalaisia oli kaupungissa arviolta 25 000, ja suurimmat siirtolaisryhmät löytyivät Brooklynista, Harlemista ja Bronxista. Villessä olikin mitä ilmeisimmin äidinisän, Krimin sodan veteraanin geenejä. 1910-luvun lopulla Villen entinen irtolaiselämä jäi taakse ja vapaa-aika alkoi kulua entisiä huveja tervehenkisemmin. Poika työskenteli kaapelityömailla, veti kaasuputkia, rakensi patoja ja maanalaisia. Syksyllä hän voitti 10 mailin kisan ja tuli kolmanneksi murtomaaeli maastojuoksumestaruudessa. Villen ensi juoksut olivat hupikisailua työtovereiden kesken. Vuoden 1912 Tukholman olympialaisten juoksusankaria Hannes Kolehmaista kyllä ihailtiin. Kerran hän juoksi hevosen vetämät kärryt kiinni, kun kauppamatkustaja oli unohtanut rahapussinsa tyynyn alle. Työpaikkojen lisäksi rauhaton Ville vaihtoi usein myös maisemaa. Kevättalvesta 1920 Ritola alkoi harjoitella Hannes ja Viljam Kolehmaisen kanssa, kun Hannes treenasi Antwerpenin olympialaisiin. Helpolla ei Amerikka tulokasta päästänyt. Kenties tähän oli syynä kansallisylpeys, sillä suomalaissiirtolaiset menestyivät loistavasti Amerikan juoksuradoilla. Työn perässä Ville haahuili pitkin USA:n itärannikkoa muun muassa Connecticutiin, jossa juoksuharrastus alkoi. Villen seura Yhdysvalloissa oli liki poikkeuksetta Finnish-American Athletic Club eli suomalais-amerikkalainen urheiluseura, jonka suomenruotsalaiset siirtolaiset olivat perustaneet 1901.. Lähtölaukaus radalle New Yorkin siirtolaisyhteisöt olivat sata vuotta sitten tiiviitä. William Ritolan ensimmäinen virallinen kilpailu oli New Yorkin halkijuoksu 1919, sijoitus 45. Villellä oli siirtolaisuuteen omien sisarusten malli: yhteensä heitä siirtyi rapakon taa 11. Tuo Kivääriksi kutsuttu mies heitti häihin mekastamaan tulleet häjyt ulos, ja kun häjyt tulivat kostoretkelle, saivat he uudestaan selkäänsä. Muutto takaisin New Yorkiin ja pääsy kirvesmiesurheilijoiden joukkoon merkitsivät nuorelle levottomalle siirtolaiselle kotiutumista. Liverpoolista pohjalaisnassikka seilasi Mauretania-laivalla viikossa New Yorkiin. Ville sai tulistuvan luonteensa vuoksi ainakin kerran potkut tapeltuaan työtovereiden kanssa. Sitten oli edessä junamatka Hankoon, jossa hän vietti yön siirtolaismajoituksessa. Matka kesti kolme päivää. SUOMEN HISTORIA 62 työhön. Harjoitusolosuhteet olivat kehnonlaiset, kirvesmiehen työ rajoitti niin harjoittelua kuin kisailua, ja lisäksi Ville juhli ja tappeli välillä entiseen malliin. Villellä oli vielä heikko kunto ja liikaa painoa. Hän voitti vuonna 1917 New Yorkin halkijuoksun, ja voitto synnytti Ritolassa juoksukipinän – kenties siksikin, että Ritola ja Kolehmainen olivat molemmat rakennustyömiehiä. Monet työmaat olivat vaarallisia. 1919 suomalaiset ottivat kolmoisvoiton Bostonin maratonilla. Kun Ville oli kestikievarin kyytipoikana, hän joutui juoksemaan kyytihevosen rinnalla. Yhdysvalloissa kilpailukausi oli vieläpä huomattavasti pidempi kuin Suomessa, sillä siellä juostiin sisäradoilla talvikuukausina ja vain kesähelteillä pidettiin kilpailutaukoa. Jo laivassa Ville oli saanut merimieheltä mustan silmän, ja maissa hän joutui heti tosi toimiin. Hangosta Astrea-laiva vei pojan kolmannen luokan matkustajaruumassa Englantiin. He hyppäsivät vauhdista tavarajuniin ja nukkuivat vaikka hautausmaalla. Lopullisesti asian ratkaisi kirvesmiehenä Amerikassa työskennelleen Frans -veljen kirje, jossa tämä houkutteli Villeä töihin uuteen maailmaan. Urheilu sinänsä oli melko vieras ilmiö. Ensimmäisenä kesänä Ville saavutti lupaaviakin kilpailutuloksia. Maailmankuulu Hannes Kolehmainen oli tullut Amerikkaan 1912. Työpäivä oli 10-tuntinen, ruokatunti puoli tuntia, kahvitaukoja ei ollut, ja lauantaitkin tehtiin töitä. Aamuvarhain työmiehet tekivät pitkiä kävelylenkkejä ja illalla juoksivat. Vaikka Ville aloitti harjoittelun omien sanojensa mukaan aivan liian myöhään, 23-vuotiaana, hänellä oli selviä luonnonlahjoja, koska oman seuran parhaan juoksijan Ilmari Primin vauhti tuntui heti kättelyssä hitaalta. Oli kesä 1913 ja Ville vasta 17-vuotias. Heillä oli omia kauppoja ja muita liikkeitä, joissa saattoi asioida suomeksi, sekä erilaisia harrastekerhoja. Vuosien 1918–19 vaihteessa hän liittyi Suomalais-amerikkalaiseen urheiluseuraan eli Finnish-American Athletic Clubiin. Matkaa varten tarvittiin rippikoulu-, rokotusja silmätarkastustodistukset, ja ne Ville haki 30 kilometrin päästä Alavudelta jalkapatikassa – paljain jaloin. Ville käytti jo nuorena alkoholia, ja hänet tiedettiin humalassa riidanhaluiseksi. Myöhemmin nuoresta Villestä liikkui tarinoita, joissa hän päihitti useampia aikamiehiä yhdellä kertaa. Siirtolaisyhteisössä oli paljon juoksuesikuvia. Amerikkaan Peräseinäjoelta oli lähdetty Amerikkaan jo 1884. Vuonna 1915 hän lähti kaverinsa kanssa jalan New Hampshiren kautta Philadelphiaan rautatietä pitkin. Pontikkaa keitettiin Pohjanmaalla yleisesti, ja sitä oli helppo saada. Ihmekös tuo: suolakalaan tottunut Ville oli Amerikassa ihastuksissaan, kun halpaa hyvää liharuokaa sai joka paikasta. Työtovereina oli muitakin siirtolaisia, italialaisia ja puolalaisia. Niin ikään 1912 Amerikkaan tullut Ville Kyrönen voitti myös mestaruuksia. Ville lähti kohti Yhdysvaltoja tietämättään kreivin aikaan ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Urheilua innokkaammin Ville kuitenkin osallistui kylien välisiin tappeluihin. Samaan aikaan myös muuan liki tuntemaVille Ritola Ville käytti itsestään Yhdysvalloissa ensin nimeä William Johnson, mutta otti juoksu-uran alkaessa suomalaisen sukunimensä takaisin
Nuorten onnea varjosti ensimmäisen lapsen kuolema pian syntymän jälkeen, mutta liittoa onnettomuus vain vahvisti. Kausi alkoi tammikuussa neljän mailin uudella Amerikan-ennätyksellä. Tarjouksen torjuneelle paluumahdollisuudet Amerikkaan olivat epävarmat, sillä Hannes Kolehmaisellakin oli ollut vaikeuksia päästä takaisin Yhdysvaltoihin sen jälkeen, kun hän oli edustanut Suomea olympialaisissa. Tuomikoski edusti sen sijaan Villen seuraa FAAC:tä, joka oli epäpoliittinen urheilujärjestö toisin kuin avoimen sosialistiset New Yorkin Vesa ja Brooklynin Kaleva. Samana vuonna Hannes Kolehmainen muutti Suomeen, mutta 1922 FAAC:n ja sen myötä Ritolankin valmentajaksi tuli Antwerpenin olympialaisten Suomen yleisurheilujoukkueen valmentaja Jaakko Mikkola . Myöhemmin Ritola katui sitä, että Antwerpen jäi väliin. Kykyjen karttumisen huomasi siitäkin, että hän joutui tasoitusjuoksuissa rajamieheksi eli muille annettiin etumatkaa. Ensimmäisen maratoninsa Ville juoksi 20.4.1922. Osapuolet olivat yhtä suuria, mutta työväestö ei lähettänyt urheilijoita "rappeutuneen porvariston sapelikemuihin" eli Antwerpenin olympialaisiin, koska maailmansodassa hävinneet keskusvallat eivät saaneet kisoihin osallistua. Ritola voitti keväällä kaksi kuuden mailin kilpailua. Jaakko Mikkolan kahden Lapsena tuleva huippujuoksija kävi puolukassa paljain jaloin, vaikka maa oli kuurassa. Syksyllä Ville voitti kansallisia mestaruuksia enemmän kuin kukaan juoksija Amerikassa – muun muassa kuuden mailin murtomaajuoksun muutaman jaardin eksymisestä huolimatta ja 10 mailin mestaruusjuoksun, vaikka viereisellä stadionilla loppui jalkapallo-ottelu ja katsojat rynnivät juoksijoiden sekaan. Lokakuussa siirtolaishuippu voitti New Yorkin halkijuoksunkin. Hän laittoi myös ensimmäisen USA:n kansalaisuushakemuksen vireille. Pariskunta muutti pian vuokra-asuntoon 146. Ritolalla on arvioitu olleen korkeintaan sympatiaa aatetta kohtaan. Suomessa taas oli levinnyt huhuja, ettei kirvesmies tahtoisi edustaa Suomea mielipiteidensä vuoksi. Syiksi hän mainitsi myöhemmin sen, että oli juuri tavannut tansseissa Selma Allosen , tulevan vaimonsa, ja päässyt lisäksi hyvälle työmaalle Manhattanilla. Nyt Ville oli kiistatta amerikansuomalaisten paras kestävyysjuoksija. Ritola oli ailahteleva persoona, joka jahkaili lähtöä alemman elintason Suomeen vielä aivan olympialaisten kynnyksellä. Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon lähetettiin hätääntyneitä yhteydenottoja sen puolesta, että Ritola edustaisi Suomea olympialaisissa. Sisäratakaudella tuli muitakin voittoja, mutta Brooklynissa Ville hävisi kahdella maililla Chicagon Joie Raylle , josta tuli eräs hänen kovimmista kilpakumppaneistaan. Siirtolaisurheilun tärkeä taustavaikuttaja Hugo Qvist pyysi häntä osallistumaan Bostonin maratonille. Toisaalta Suomesta Ritolalle järjestyi työpaikka, seura ja asunto. Pariisin lyömätön tulos Alkuvuodesta 1924 Ritolat lähtivät Suomeen ja asettuivat Tampereelle. Porvareiden ja työläisten urheiluseurat olivat Suomessa jakaantuneet sisällissodan seurauksena. Näennäinen amatöörijuoksija sai tehtailija Yrjö Salmiselta suojatyöpaikan Tampereen Nahkatehtaalla ja alkoi harjoitella Tampereen Pyrinnön väreissä. Työväentaustaisen Kolehmaisen osallistumista paheksuttiin. Yhdessä kilpailussa Ritola nähtiin yllättäen amerikkalaisen seuran väreissä. Harjoittelumahdollisuudet Suomessa olisivat paljon paremmat kuin USA:ssa. Kohti läpimurtoa ja olympiamenestystä Ville voitti useampia kilpailuja keväällä 1921. Lokakuussa 1920 Selma ja Ville menivät naimisiin. Kolehmainenkin joutui itse maksamaan kulunkejaan ennen siirtolaisten parissa tehtyä olympiakeräystä. Olympialaisiin osallistuminen oli kuitenkin myös taloudellinen kysymys. Sanomalehti New Yorkin Uutiset intoili kotikaupungin suuren pojan menestyksestä. Ville ja Selma Ritola laivan kannella lähdössä New Yorkista Suomeen vuonna 1923.. Jenkit tarjosivat hänelle rahaa, jos hän edustaisi heitä Pariisissa. Vielä samana keväänä Ritola voitti Rayn kolmella maililla. On myös esitetty, että kommunistit olisivat estäneet Villen matkan. Tämän mestarintekijän luottamuksen myötä amerikansuomalaiset heräsivät lopullisesti urheilunsa merkitykseen. Ritolan todellinen läpimurto tapahtui 1923. Hannes kutsui Villen osallistumaan olympialaisiin itsensä ja Juho Tuomikosken kanssa, mutta Ritola ei lähtenyt. Kilpailussa hän kuitenkin tuli toiseksi ajalla 2.21.44,8. Valkokankaan hurmuri Rudolph Valentino ojensi palkinnon ja menetti ensi kerran suosikkiasemansa, kun naiset hurrasivat Villelle. Yhdysvaltojen ylpeä suurisuinen ykkösmaileri kaatui uudella maailmanmestaruusajalla, ja yleisö oli haltioissaan. SUOMEN HISTORIA 63 ton Paavo Nurmi harjoitteli Suomessa Kolehmaisen ohjeiden mukaan. Amerikansuomalaisten kesken juopa oli myös olemassa joskaan ei yhtä voimakkaana. Hän antoi vastustajansa johtaa koko kisan ja kiritti vasta loppusuoralla ohi. Ville sai kunnolliset kengät vasta edellisenä päivänä, ja uudet jalkineet hiersivät jalat verille niin, ettei mies päässyt viikkoon töihin. Niinpä hän tuskin jäi kisoista ideologisista syistä. Myös ulkokausi sujui hyvin. FAAC voitti tärkeän viestikilpailun Philadelphian Camdenista Atlantic Cityyn. kadulle Harlemissa
5 000 metrillä hän pinnisteli hopealle. Esimerkiksi Amerikan-kiertueestaan Nurmi saattoi saada yli 50 000 ja Ritola 20 000 dollaria. Keskenkuntoinen Ritola hävisi ruotsalaiselle kuusi sekuntia itselleen liian lyhyellä matkalla. Viimeksi mainittuja lupailevaan lehdistöön Ville toisaalta kimpaantui, sillä yleisö alkoi odottaa jokaisesta kilpailusta ennätykserikkojaisia. Paavo Nurmen entinen ennätys rikkoontui liki viidellä sekunnilla. He olivat olympialaisten parhaat pistemiehet. Suomalaisten usko Villeen horjui raskaan tappion tähden mutta palautui, kun hän voitti kesäkaudella 1927 neljä Ritola ei joutanut Helsingin olympialaisiin, koska Harlemissa oli niin hyvä työmaa.. SUOMEN HISTORIA 64 viikon harjoitusleiriä Ville kuvasi myöhemmin lapselliseksi. Kisat olivat Suomen juoksijoiden juhlaa, sillä maa voitti kaikki matkat 1 500 metristä ylöspäin. Ville juoksi kovassa tuulessa ja rankkasateessa Eläintarhan liejuisella kentällä 10 000 metrin maailmanennätyksen 30.35,4. Talvella 1926 Villen sisäkausi meni mainiosti, mutta keväällä sattui pieni yhteenotto oman seuran kanssa, kun Ville halusi pitää kilpailutaukoa. 24. Tuntematon siirtolainen oli silti todistanut epäilevien suomalaisten silmissä olevansa Nurmen veroinen juoksija. Olympiakarsinnat pidettiin toukokuussa Helsingissä. Juoksumitalit olivat 8 kultaa, 3 hopeaa ja 1 pronssi. Ilman keräystä Ritolan saaminen Suomen edustajaksi olympialaisiin olisi ollut erittäin vaikeaa. Hurjimman huhun mukaan ruotsalaiset olisivat juottaneet Villen edellisenä iltana kovaan humalaan, ja Ville olisi herännyt teltasta stadionin läheltä ja juossut viime tingassa lähtöviivalle. Loppuvuodesta Ville ilmoitti jättävänsä seuraavan sisäratakauden väliin. Paavo tahdottiin jo juoksemaan hevosta vastaan. Ville jatkoi kirvesmiehen töitä ja juoksuharrastusta FAAC:n riveissä, vaikka koko syksy hänen mukaansa menikin jonkinmoiseen juhlimiseen. Tuolloin Ville vielä aikoi jäädä Suomeen, mutta töitä ei järjestynyt, ja lokakuussa laiva vei häntä takaisin Amerikkaan. 10 650 metrin murtomaa kisattiin läkähdyttävän kuumissa olosuhteissa. elokuuta hän juoksi elämänsä ainoan kilpailun synnyinkunnassaan. Villen sisäratakaudelta hyväksyttiin kaksi uutta maailmanennätystä, mutta jos lasketaan parannukset ja epäviralliset, hän teki 36:ssa kilpailussa 21 uutta ME:tä. 3 000 metrin esteissä Ritola voitti kultaa, vaikka tipahti vesiesteeseen. Edwin Wide tuli tammikuussa 1927 Yhdysvaltoihin ja kävi ihmettelemässä, kuinka raskasta työtä Ritola tekee, kun työmatkoihinkin kuluu päivässä neljä tuntia. Olympiareissu päättyi hyvin, sillä siirtolaisviranomaiset eivät jarrutelleet Ritolan paluuta. Vanhan kilpakumppanin ilmestyminen kiertueelle vaikutti siten, että helmikuussa Ville pyörsi taukopäätöksensä ja alkoi harjoitella. Seitsemässä kisassa Ritola teki 11 maailmanennätystä. Suomalaiset urheilijat olivat todella pönkittäneet amerikkalaisten luottamusta Suomen kansakuntaan. Olympiakisojen ja voittojuhlinnan jälkeen Ritola asui ja harjoitteli Peräseinäjoella. Urheilujohto ei ollut tyytyväinen, kun juoksijat paljastivat korttinsa ennen olympialaisia. Kaikki ruotsalaiset keskeyttivät, ja 38:sta kilpailijasta vain 15 tuli perille, osa aivan tolkuttomina paahteesta. Ville Ritola oli ensisijaisesti amerikansuomalaisten edustaja olympialaisissa. Aluksi hän hävisi pari matkaa Nurmelle, ja sen jälkeen he juoksivat taktisesti eri matkoja. Ville oli saanut kelpo korvauksen keräysvaroista, ja niin Selman odotusaika oli taloudellisesti turvattu. Nurmen ja Ritolan amatööristatus oli ainakin Suomessa usein irvailun kohteena. Lauri "Tahko" Pihkala nimesi Ritolan oikopäätä sudeksi, sillä juoksijan suu meni heti alussa irveeseen, kädet roikkuivat ja pää kallistui vasemmalle. Kisassa palkittiin sekä joukkueettä yksilösuoritukset. Välivuosien haasteet Villen palattua Yhdysvaltain siirtolaiset ottivat juoksijan lämpimästi vastaan. Juokseminen näytti taistelulta koko suorituksen ajan, eikä Ritolan jaksamisesta voinut päätellä ulospäin mitään. Suomalaisten juoksijoiden menestyksen USA:ssa katsottiin vaikuttaneen suotuisasti National City Bankin Suomen valtiolle myöntämään lainaan. Olympiakeräys sai Suomessa kovien näyttöjen myötä uutta potkua. Maaliskuussa Selma palasi New Yorkiin marraskuussa syntyneen Anjan kanssa. Kun Paavo Nurmi saapui Amerikan-kiertueelleen 9.12.1924, hulina oli ennennäkemätöntä. Myös Nurmi tahkosi ennätyksiä. Juoksijoiden arvo kotimaalleen mitattiin arvioijasta riippuen kymmenissä tai sadoissa miljoonissa dollareissa. Ritolat muuttivat syksyllä 1926 Harlemista Varma-osuuskuntataloon Bronxiin. Suomelle tuli joukkuekulta ja Ritolalle hopea. Maaliskuussa 1927 Ville ja Wide kohtasivat Madison Square Gardenissa kahdella maililla. Yhteensä kesäolympialaisista saatiin 14 kultaa, 13 hopeaa ja 10 pronssia. Pariisin olympialaisten ensimmäisenä päivänä 10 000 metrillä Ville voitti ja paransi omaa maailmanennätystään 12 sekuntia. Siirtolaiset olivat kuitenkin pettyneitä, kun Suomesta ei osoitettu kiitollisuutta heidän eleensä johdosta. Vaikka summat ovat pieniä nykykestävyysjuoksun mittakaavassa, ne vastasivat joka tapauksessa useamman vuoden kirvesmiesansioita. Lisäksi 5 000 metrin sisärataennätys oli paras aika, mitä Ritola tai Nurmi koskaan sillä matkalla juoksivat. Raskaana ollut Selma jäi Suomeen. Ritola nappasi Pariisista neljä kultaa ja kaksi hopeaa; Nurmi voitti viisi kultaa. Kesällä Villen ohjelmassa oli lepäilyä, voittoja ja ennätyksiä. Paavo Nurmi ja Ritola vaihtelivat kärjessä, mutta Nurmi voitti Ritolan noin metrillä ja kahdella sekunnin kymmenyksellä. Hän oli lujittava tekijä siirtolaisten ja Suomen välillä. Ruotsin Edwin Wide johti aluksi, mutta Ville otti johtopaikan puolivälin jälkeen ja jätti kahdella nykäyksellä Widen 32 sekunnin päähän. Ritola kilpaili Nurmen rinnalla. Aivan samoin kävi 3 000 metrin joukkuejuoksussa, jossa Nurmi oli ensimmäinen, Ritola toinen ja joukkuevoittaja Suomi. Mitalitilastossa Suomi oli toinen USA:n jälkeen. Amerikansuomalaisten parissa toteutettu keräys tuotti yli 400 000 tuolloista markkaa. Hurjalla vauhdilla alusta asti edennyt Ruotsin Wide juoksi itsensä kirjaimellisesti kanveesiin: hän jäi roikkumaan radan reunan köysiin, kunnes jalat pettivät alta. Seurasta Villellä oli kuitenkin vanhoilla päivillään pelkästään hyviä muistoja. Se on Suomen kaikkien aikojen kesäolympialaisennätys siitäkin huolimatta, etteivät työläisurheilijat osallistuneet
Viljam oli saanut harjoitusapua irlantilais-amerikkalaisen urheiluseuran valmentajalta Lawson Robertsilta, ja noista opeista jalostui resepti, jolla niin Hannes Kolehmaisesta, Ville Ritolasta kuin Paavo Nurmesta leivottiin maailman huippujuoksijoita – Viljamia itseään unohtamatta. Vuonna 1910 Viljam siirtyi ammattilaiseksi Yhdysvaltoihin juoksijatoverinsa Kalle Niemisen esimerkin mukaisesti. Heikel myös puhui voimakkaasti kilpajuoksun puolesta. 5 000 metrillä hän teki lisäksi ME:n ja juoksi matkan ensimmäisenä ihmisenä alle 15 minuutin. Tärkeimmät hahmot järjestelmällisen kestävyysjuoksun alkulähteillä Suomessa ovat kuitenkin kolme veljestä, Hannes, Viljam ja Tatu Kolehmainen. Kansan parissa juoksuharrastus ei laajassa mittakaavassa vielä pitkään aikaan virinnyt. Entisistä kylähulluista, joutavan juoksijoista, tuli yhdessä hetkessä kansallissankareita. Ritola veisteli myöhemmin: "Harjoituksissa on juostava aina niin kovaa, etteivät poliisit ja hulluinhuoneen vartijat pääse yllättämään." Suomen 3 000 metrin joukkuejuoksijat Pariisissa: Frej Liewendahl, Ville Ritola, Paavo Nurmi, Elias Katz, Eino Seppälä ja Sameli Tala.. Suomalaisen juoksuharjoittelun juuret haarovat Amerikan mantereelle. Myös ulkomaiset taitojuoksijat viihdyttivät aika ajoin suomalaisia näytöksillään. Suomi oli juostu maailmankartalle, ja suomalainen kestävyysjuoksu oli todistettavasti maailman huippua. Kun Ville Ritola harjoitteli vuonna 1924 Tampereella Pariisin olympialaisiin, oli julkisella paikalla juokseminen yhä niin harvinaista, että juoksijaa pidettiin joko hulluna tai rikollisena. Näissä tempauksissa ihminen ja hevonen saattoivat ottaa mittaa toisistaan, ja juoksijaa pidettiin yleensä jonkinlaisena luonnonoikkuna. SUOMEN HISTORIA 65 LENTÄVÄT SUOMALAISET 1800-luvulla pitkien matkojen kilpajuoksut olivat satunnaisia temppuesityksiä tai vedonlyöntejä. Noiden kisojen jälkeen Suomessa oli jopa pienimuotoinen maratonkuume, ja kisoja järjestettiin esimerkiksi Helsingissä ja Viipurissa. Pian hänestä jo käytettiin nimitystä Flying Finn, lentävä suomalainen. Heistä Viljam innostui juoksuharrastukseen ensinnä Ateenan vuoden 1906 välikisojen maratonjuoksun myötä. Ensimmäinen suuri näyttö harjoittelun tuloksista saatiin Tukholman olympialaisissa vuonna 1912, kun Hannes voitti 5 000 ja 3 000 metrin juoksut sekä maastojuoksun ja sai hopeaa maastojuoksun joukkuekisassa. Molempien tulokset alkoivat välittömästi parantua, ja Viljam juoksi maailmanennätyksenkin. Ritolastakin liikkuu juttu, jonka mukaan poliisi pysäytti hänet luullessaan miehen olevan karkumatkalla Pitkäniemen mielisairaalasta. Jo 1800-luvun lopulla Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen johtaja Viktor Heikel järjesti ylioppilaille Akilles-kilpailuja, kreikkalaisen mallin mukaan innoittuneita yleisurheiluotteluita
SUOMEN HISTORIA 66 Yhdysvaltain-mestaruutta. Sitä paitsi nyt vaadittiin kansan syvien rivien urheilukasvatusta huippu-urheiluun satsaamisen sijaan. 24.4.1982 1913 17-vuotiaana rakennustyömieheksi Yhdysvaltoihin. Juhlinta oli edelleen rankkaa. Kerrottin tarinaa, jonka mukaan Ville ja kaksi muuta suomalaista urheilijaa pantiin kerran putkaan, ja aamulla päivystäjä hämmästyi oivallettuaan, että miehiltä löytyi plakkarista yhteensä kahdeksan olympiamitalia. Päätös ei ollut väärä kansan harrastuksenkaan kannalta, sillä urheiluseurojen määrä kasvoi. Saa pitkin 70-lukua virallisia ja yksityisiä huomionosoituksia. 1923 Läpimurtovuosi juoksijana. SVUL:n puheenjohtaja oli eri mieltä, ja Suomi osallistui Amsterdamin kisoihin vuonna 1928. Kallio) kanssa. Ville olisi halunnut tulla harjoittelemaan olympialaisia varten Suomeen jo kesällä 1927, mutta siihen ei ollut varaa. Liitto kestää Selman kuolemaan vuoteen 1965. Kuusi mitalia on yhä olympialaisten ylittämätön yleisurheilutulos. Amerikansuomalaiset järjestivät jälleen keräyksen. Lisäksi olympiavoimavaroja käytettiin naisten yleisurheilun mukaan ottamiseen, ja SVUL oli juuri lopettanut naisten yleisurheilumestaruuskilpailut. Lauri Pihkalakin arveli, että naisten yleisurheilu olympialaisissa on joko yleinen naurunaihe tai siveyspoliisin asia. 1968 Naimisiin Lisa Laurénin (os. "Voitin sen pirun!" SVUL:n liittohallitus päätti 1927, että Suomi ei osallistu seuraavan vuoden kesäolympialaisiin, koska suomalaisten menestyslajien kohdalta ohjelmaa oli supistettu. Ohjelmassa oli pitkiä kävelylenkkejä ja kovaa treenausta, eli kuten Ville asian ilmaisi, "juaksin ja kävelin kuin hullu susi." Olympialaisiin osallistuivat ensi kertaa sitten Tukholman 1912 kisojen ensimmäisessä maailmansodassa hävinneet keskusvallat. Sen ensimmäinen sukupolvi oli astunut syrjään. Ruotsin Edwin Wide tippuu Ritolan vauhdista Pariisin olympialaisten 10 000 metrin kisassa.. 1959 Jää eläkkeelle kirvesmiehen töistä. Amerikkalaista kestävyysjuoksua hallitsevien suomalaisten kiistaton ykkösmies. 1932 Juoksijan ura päättyy heikentyneen terveyden vuoksi. 1919 Liittyy New Yorkissa suomalaisten urheiluseuraan ja osallistuu ensimmäisiin juoksukilpailuihin. Uutta oli myös olympiatuli ja naisten yleisurheilu. 1920 Naimisiin Selma Allosen kanssa. 1928 Kaksi mitalia Amsterdamin olympialaisista. Ritolat piipahtivat pikaisesti Peräseinäjoella ja asettuivat sitten Helsinkiin, jossa Ville tällä kertaa harjoitteli Tovereiden väreissä. Muuttaa Manhattanilta Helsinkiin seuraavana vuonna. 1924 Edustaa Suomea Pariisin olympialaisissa. Kolehmaisten poistuessa rivistä uuteen aikaan siirryttiin myös suomalaisessa kestävyysjuoksussa. Päihittää Paavo Nurmen 5 000 metrillä. Koko perhe saapui Suomeen joulun alla 1927. Marraskuussa syntyy tytär Anja. 18.1.1896 1900 1920 1940 1910 1930 1950 1960 1970 1980 18.1.1896 Ville Ritola syntyy Peräseinäjoella. Ohjelmasta puuttui viisiottelu, murtomaajuoksu ja 3 000 metrin juokkuejuoksu. 1978 Ritolan patsas Peräseinäjoelle. 1970 Vierailee Suomessa ensi kerran 42 vuoteen
Ritola aloitti hurjan kirin jo 600 metriä ennen maalia eikä kaikkensa antanut Nurmikaan pysynyt vauhdissa. Noihin pistoksiin päättyi viisinkertaisen olympiavoittajan urheilu-ura. Ritola toi Suomelle yhden kullan ja yhden hopean. Ritola kilpaili seuraavan kerran vasta tammikuussa 1930, ja vuonna 1931 hän ei kilpaillut lainkaan. Voittajan kommentti maalissa oli ikimuistoinen: "Voitin sen pirun!" Suomen mitalisaalis jäi aikasempaa heikommaksi puuttuvien juoksulajien vuoksi, mutta mitalisijoitus oli silti kolmas. Hän aikoi juosta seuraavana vuonna Los Angelesin olympialaisissa 10 000 metriä ja maratonin. Kovaan työhön pakotetusta kansanosasta saattoi kohota yhteisön palvomaksi sankariksi juoksemalla: kutsuihan Lauri Pihkalakin joskus Paavo Nurmea juoksukenttien Napoleoniksi. Erästä isäntää kuljettaja Ritola miltei löi, kun tämä valitti auton sivuäänestä, mutta tyytyi tokaisemaan, että "se knatkuttaa samalla lailla kuin sinäkin." Lama-aikanakin perhe vietti harvat vapaapäivänsä rentoutumalla meren rannalla, sillä Ville rakasti uimista. Hän ja Selma ostivat tontin ja alkoivat rakentaa omaa taloa Bronxiin. Juokseminen epäilemättä oli Ritolalle ensisijaisesti yhdessäoloa ja seuranpitoa, kuten hän monesti väitti. Mutta hän kuului myös siihen sukupolveen, joka ensimmäisten suomalaisten kestävyysjuoksijoiden kautta näki urheilun tarjoaman mahdollisuuden sosiaaliseen arvonnousuun. Ritoloiden oli ensin vuokrattava uusi talonsa ja sitten myytävä se. Ville oli ylpeämpi päivätyöstään kuin juoksuistaan. Huippuunsa trimmattu kestävyysurheilijan kroppa ei moista kestänyt. Villen lukkarinrakkaus Suomea kohtaan näkyi myös tiiviinä yhteytenä Amerikassa asuviin sisaruksiin. Tällä työmaalla Edwin Wide kävi häntä tapaamassa.. Paluumatkalla Oihonna-laivalla juhlittiin, ja Ritola ajautui käsirysyyn painija Viljo Pekkalan kanssa. Myös FAAC:n toiminta alkoi hiipua. Ville piti kilpailutaukoa ja teki ahkerasti töitä. Ritola nyrjäytti nilkkansa, ja Nurmi kaatui kipeästi vesiesteen pohjalle. Hän muisteli vanhanakin, kuinka eräs arkkitehti oli hänet esitellyt johtajalle rakennuksilla: "Tuo mies on hyvä juoksija, mutta vielä parempi karpenteri." Kun juoksut päättyivät, ehtyivät kuitenkin myös rakennustyöt. Samana vuonna hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden. Talo valmistui loppukesästä 1929. Ennen 5 000 metrin loppukilpailua sekä Ritola että Nurmi loukkaantuivat esteiden alkuerissä. Lisäksi matkakorvausten saamisessa oli ongelmia, ja ilmeisesti osin näistä syistä Ritola palasi perheineen Yhdysvaltoihin syyskuussa kaikessa hiljaisuudessa. Alku oli lupaava: kolmen viikon harjoittelun jälkeen 5 000 metriä taittui alle vartissa. Urheilu-ura päättyy Amerikkaan paluun jälkeen Villen harjoittelua alkoivat haitata reumatismin oireet. Isoilla tähdillä oli merkitystä urheilun ja seuratoiminnan kannalta, sillä tuolloin suomalaisten valta Yhdysvaltain kestävyysjuoksussa romahti. Ville teki täyttä työviikkoa ja käytti kaiken vapaa-aikansa omalla työmaalla. Vuonna 1937 Ville pääsi takaisin rakennustyömaille. Muiden vaivojen lisäksi hän kärsi myös unettomuudesta. Ankarasta kamppailusta huolimatta Ritola jäi Nurmesta sekunnin. Siirtolaisen elämää Vaatimattoman ja huolettoman Ritolan luonnolle urheilu-uran päättyminen tuskin otti. Kapakassa Ville saattoi yhä hiiltyä esimerkiksi Suomen sodista puhuttaessa. Bostonin maraton alkoi reippaalla vauhdilla hyvin, mutta 30 kilometrin jälkeen Ritola joutui keskeyttämään kylkipistoksen vuoksi. Myöhään alkanut ura, raskas työ ja pitkäjännitteisyyden puute saivat Ville Ritolassa vastaansa kestävät sisuskalut ja pirullisen sisun. Talokaupassa Ville otti tuhansia dollareita takkiinsa. Joulukuussa Ville lähti harjoitusleirille Floridaan. Kova työ ja elämäntavat olivat kuluttaneet 36-vuotiasta miestä siinä määrin, ettei hän voinut päästä aiempaan huippukuntoonsa. Aina työ ei sopinut äkkipikaiselle miehelle. Kirvesmiehen luiset nyrkit muuttivat monia jyrkkiä mielipiteitä. SUOMEN HISTORIA 67 10 000 metrillä Nurmi voitti, Ritola tuli hopealle, ja Wide sai pronssia. Kuten monet muutkin suomalaiset Ritola siirtyi vaimonsa palveluspaikkaan. Baltimoren maratonilla sama toistui vielä aikaisemmin. Lehdistö paisutteli tapausta, ja suivaantunut Ritola marssi jo satamassa kyselemään Amerikan-laivojen aikatauluja. Tavallisen työläisen elämää varjosti 1930-luvulla USA:n talousromahdusta seurannut pula-aika. 30-luvun mittaan moni siirtolainen lähti Neuvosto-Karjalaan töiden perässä, mutta Ville ei houkutteluista huolimatta jaksanut uskoa, että tilanne olisi siellä ollut mainittavasti parempi. Ritola puski kuin hevonen, mutta Nurmi kyttäsi takana ja iski aivan loppusuoralla. Mutta kuten urheilutoimittaja Martti Jukola totesi, jalkaan ammuttu Peräseinäjoen susi oli raivoisampi taistelija kuin Turun haavoittunut antilooppi. Yli nelikymppinen Ritola vältti toisen maailmansodan kut1980 24.4.1982 Ville Ritola rakentamassa vakuutusyhtiön taloa Newarkissa New Jerseyssä 1927. Hän työskenteli muun muassa autokuskin tehtävissä. Hän oli ollut perustustöissä satamassa ja seissyt pitkiä aikoja kylmässä vedessä
SUOMEN HISTORIA 68 sunnat ja teki töitä koko sodan ajan. Peräseinäjoella koitti vierailun kohokohta, kun Ville luovutti kotipitäjälleen 8 olympiamitalia ja 22 muuta mestaruusmitalia. Uuden polven juoksijoita Ville arvosti ja ystävystyi erityisesti Lasse Virénin kanssa. 1950-luvun jälkipuolella Ville kyseli töitä lämpimästä Floridasta, koska reuma vaivasi häntä entistä pahemmin. Urheilujohtoon hän sen sijaan suhtautui nuivasti. Paluu Suomeen Kesällä 1970 Ritolat matkustivat Suomeen, Ville 42 vuoden poissaolon jälkeen. Palkinnotkaan eivät tahtoneet kulkeutua urheilijoille. Huippu-urheilija omaksui terveet elämäntavat vasta uransa jälkeen. Rakennuttaja Niilo Alho muistaa, että Ritola oli reipas mies, hieman hosuva. Myös vanhoja tuttuja kävi Villeä tervehtimässä. Monet vanhat toverit olivat muuttaneet pois tai kuolleet, ja Lisa kävi töissä. Suomessa Ville Ritola sai osakseen sellaista uutta arvostusta urheilijana, ettei päivätyöstään ylpeä mutta muutoin vaatimaton vanha mies ollut uneksinutkaan moisesta. Mies harmitteli tilannetta, sillä jälleen kerran hän oli "helkutin hyvällä työmaalla" suuria öljysäiliöitä rakentamassa. 63-vuotiaana vuonna 1959 Ville haki eläkettä, koska jalat eivät enää kestäneet töissä. Keväällä 1982 keuhkokuume ja keuhkoputkentulehdus lopulta nujersivat halvaantuneen juoksijaveteraanin. Vuonna 1952 keräyslistat täyttyivät Amerikassa Helsingin olympialaisia varten. Ville lupasi Selmalle lopettaa juomisen, ja päätös piti liki 20 vuotta, aina vaimon kuolemaan asti. Toisen vaimonsa Lisan kanssa Ville meni naimisiin 72-vuotiaana 1968. Suomalaisen kestävyysjuoksun alamäen myötä katse kääntyi menneisiin sankareihin. Pariisin 3 000 metrin kultamitalin Ville sai vasta vuonna 1962, miltei 40 vuotta myöhässä. Kenties moninkertaista olympiavoittajaa jäyti myös se, ettei hänelle ollut varattu erityistehtävää Hanneksen ja Paavon tapaan. Ville palasi Suomeen laivalla kuten oli täältä aikoinaan lähtenytkin. Ville soitti työnjohtajille, ja jos töitä oli, hän heitti vasaran, sahan sekä kirveen reppuun ja lähti. Ritola ei lähtenyt kunniavieraaksi kisoihin vaan teki töitä Grand Centralin siltatyömaalla Harlemissa. Suuren siirtolaisen kierrokset maailman radoilla päättyivät sinne mistä olivat alkaneetkin. Unohdetun juoksijan luona alkoi 60-luvun mittaan vierailla toimittajia. Kun Paavo Nurmi lupasi vuokrata Ritoloille asunnon Helsingistä, he muuttivat Suomeen vuonna 1971. Tupakanpolton Ville oli lopettanut jo 1940. Vielä vuonna 1960 Ritola yritti käydä rakennuksilla töissä, mutta kivut olivat liian kovat. Vielä 1981 Ritola kävi Myrskylässä Viréniä tervehtimässä, vaikka oli jo hyvin heiveröisessä kunnossa. Käytännöllisyyden sijasta hieman haaveellisena pidetyn Selman ja Villen avioliitto oli ollut ilmeisen onnellinen. Jälleen kerran olympialaisista poisjäämisen syynä oli Villen mielestä liian hyvä työmaa. Ville seurasi innokkaasti urheilua, kun suomalaiset alkoivat 40-luvun lopulla jälleen pärjätä kestävyysjuoksussa Amerikassa. Ritola säilytti sairastelustaan huolimatta elämänilon vanhoilla päivilläänkin. New Yorkissa oli uudesta avioliitosta huolimatta yhä yksinäistä. Ville tapasi presidentinlinnassa sen silloisen isännän Urho Kekkosen . Kun juoksijan patsas paljastettiin Peräseinäjoella vuonna 1978, vanha mestari liikuttui kyyneliin. Ritolaa yli kymmenen vuotta nuorempi Lisa oli myös suomalaissiirtolainen. Vaimon kuoltua Ville totesi, ettei tämä ollut koskaan lausunut hänelle pahaa sanaa. K uv a aj a: Hel ge Heino nen. Syy oli selvä. Kärsivällinen vaimo oli epäilemättä yksi menestyneen amatööriurheilijan uran tärkeimmistä edellytyksistä. Ensimmäisen vaimon kuoleman jälkeinen synkkyys hellitti uuden reippaan kumppanin myötä. Vastassa oli yllättäen toistasataa ihmistä ja tiedotusvälineet. Noihin aikoihin Ville lupaili pidättelemättömään tyyliinsä Lauttasaaren kirkkoherralle, että pian hän järjestäisi tälle töitä. Koto-Suomessa häntä muistettiin muun muassa lyömällä muistolaatta Ritolan torpan seinään. Aikoinaan olympiamatkoista luvattujen matkarahojen kanssa oli aina ollut vaikeuksia. "Mää juaksin ja kävelin kuin hullu susi." Ville Ritola säilytti elämän ilonsa loppuun asti. Vuonna 1947 hän putosi kovan ryypiskelyn jälkeen mereen. Ville oli saanut pikku hiljaa tottua myös toisenlaiseen huomioon. Vaimo Selma kuoli syöpään vuonna 1965. Myöhemmin kohdattiin vanhat urheilijatoverit. Kun 60-luvun lopulla alkoi Lasse Virénin ja kumppaneiden luotsaama uusi nousukausi, vanhalta kaartilta kyseltiin mielipiteitä ja eri aikojen huippuja verrattiin toisiinsa. Kolehmaisella ja Nurmella oli näyttävät roolit soihdunkantajina ja tulensytyttäjinä. Ajoittaisista välikohtauksista huolimatta avioliitto oli onnellinen ja puolisoiden voimasuhteet sikäli kunnossa, että Lisa piteli tiukasti kiinni talouden kukkaronnyöreistä. Kun muut muurasivat sisäpuolelta, Ville teki tiiliseinää ulkopuolelta. Selman kuoleman jälkeen Ville oli taas kajonnut pullon, välillä siinäkin määrin, että Lisa uhkasi lähteä. Hänet haudattiin omasta pyynnöstään Peräseinäjoelle isän ja äiteen viereen. Hurja kahdeksankymppinen mies uhosi, että lähde vaan, kyllä tulijoita on. Siitä Ville piti aina huolen, että telineet olivat kunnolliset
Välitön Ritola ei ollut samalla tavalla mystinen hahmo kuin etäinen Nurmi. Osapuilleen samaa mieltä on Suomen kestävyysjuoksun historian kirjoittanut Erkki Vettenniemi. Turun Sanomissa ilmestyi 60-luvulla juttu, jossa kerrottiin, että Ritola asuu vaatimattomasti Bronxissa. Vielä suurempi kysymys on, suostuiko Ritola tämän järjestelyn myötä jäämään kakkoseksi 5 000 metrillä samoissa kisoissa. Seurallinen Ritola kuitenkin säilytti elämänilonsa loppuun asti, kun taas yksin aikaa vastaan taistellut Nurmi oli raskasmielisempi. Siihen juoksijapersoonien yhtäläisyydet loppuvatkin. Nurmea jumaloivat myös amerikkalaiset. Ritolat muuttivat Suomeen osittain sen tähden, että Nurmi korjautti heille asunnon omistamastaan talosta Lauttasaaresta. Nurmen ansiosta Ritolalle myönnettiin valtion ylimääräinen eläke 1972. Ritolan tuskaa ja kamppailua ilmentävä olemus oli vastakohta kelloa vilkuilevan Nurmen ilmeettömälle juoksulle. 69 SUOMEN HISTORIA RITOLA VASTAAN NURMI Ville Ritolan ja Paavo Nurmen keskinäisissä olympiakilpailuissa on tahdottu nähdä sopupelin makua jopa siinä määrin, että kilpailun puutekin näyttäytyy sovittuna. Toimittaja sai pian puhelun: "Tääl on Nurmi. He olivat fyysisiltä ominaisuuksiltaan varsin samanlaisia, Nurmi aavistuksen hennompi. Sitä emme tiedä, annettiinko peninkulman voitto Ritolalle vai jätettiinkö Nurmi pois, jotta hän menestyisi varmemmilla matkoilla. Keskustelut koskivat urheilua sekä Paavon lempiaihetta, hänen sairauksiaan. Amerikansuomalaistenkin parissa hän jäi Nurmen Amerikan-kiertueella 1925 päätähden varjoon. Ville Ritola ja Paavo Nurmi ovat mielenkiintoinen vertailupari. Suomen kaikkien aikojen rautaisinta kesäolympialaistulosta takoneet juoksijajumalat olivat nyt vanhoja terveytensä menettäneitä miehiä. Ritolan elämäkerturi Ossi Viidan näkemys on, että Paavo jätti Villelle 10 000 metrin voiton, mutta Villen täytyi antaa Paavon voittaa 5 000 metriä. Viimeisinä vuosinaan vanhat kilpakumppanit, joiden välejä oli aina pidetty viileinä, todella ystävystyivät. Ilmeinen tosiseikka on, että joukkuejohto suostutteli Paavo Nurmen jäämään pois 10 000 metrin kisasta Pariisin olympialaisissa 1924. Hän katsoo, ettei asiasta vain kerrottu äkkipikaiselle turkulaiselle, joka uskoi voittaneensa reilusti. Yhdysvalloissa asunut mutta Suomea olympialaisissa edustanut Ritola sen sijaan oli joidenkin silmissä petturi. Nurmi oli Ritolaa vain puolitoista vuotta nuorempi. Tarteisko mun panna Villelle rahaa?" Toimittaja arveli oikein, että Ritola oli rahan sijaan ystävän tarpeessa. Myös juoksijoiden suoritukset erosivat toisistaan. Amsterdamissa 1928 Ritola voitti Nurmen 5 000 metrillä. Molemmat olivat loukkaantuneet, mutta sitä ei yleisö tiennyt. Paavo Nurmi oli yksinäinen puurtaja, mutta Ritolalle urheilu oli hauskaa seuranpitoa. Viimeisinä vuosinaan Nurmi vieraili usein Ritolan luona. Kun 10 000 metrillä osat olivat olleet toisin päin, sopimusta epäiltiin jälleen. Paavo astui myös ikuisuuden maaliviivan yli ennen Villeä. Pariisin 5 000 metrillä Paavo voitti Villen rinnanmitalla. On ymmärrettävää, että suomalaiset eivät muistaneet Amerikkaan asettunutta Ritolaa Nurmen lailla kansallissankarina. Järkähtämätön Nurmi jopa lysähti juoksun jälkeen tyystin uupuneena nurmikolle, mutta tuotakin elettä eräät pitivät näyttelemisenä
Pula-ajan epäilyttävimmät herkut Kun elintarvikkeista oli puutetta, luovuus oli valttia keittiössä. Koska lihasta oli puutetta, perheenäidit hyödynsivät usein sisäelimiä, joista valmistettiin esimerkiksi pylsymyhennosta. Ruokalajin loihtimiseen tarvittiin yksi litra pylsyä, hiukan rasvaa, ripaus suolaa ja valkopippuria, puoli litraa maitoa tai osaksi kasvislientä sekä kaksi tai kolme ruokalusikallista vehnäjauhoa. Tähän ruokalajiin tarvittiin utareen lisäksi vettä, suolaa, kananmunaa, korppujauhoa, maitoa ja rasvaa paistamiseen. Pylsy tarkoitti erilaisten eläinten keitettyjä sisäelimiä, ja niistä valmistettiin muhennos. Alkajaisiksi utareen tuli kiehua kahdesta kolmeen tuntiin. SUOMEN HISTORIA 70 Teksti: Annu Susanna Yliluoma Kuvitus: Sari Mantila Uskaltaisitko kokata näitä. Sitten piti kuumentaa neste ja vispilöidä jauhot siihen. Nykyajan kulinaristi ei välttämättä lämpene pylsylle tai utarepaistokselle. Esteettiset arvot haihtuivat epäilemättä taka-alalle, kun oli monta suuta ruokittavana. Varsinkin sota-aikana oli turvauduttava mahdollisimman edullisiin ja helposti saatavilla oleviin raaka-aineisiin. Utaretta keitettiin suolavedessä niin. Keuhkoja kattilaan Myös utarepaistos oli hyvin yksinkertainen valmistaa, joskaan ei nopea. Pylsy hienonnettiin, ruskistettiin rasvassa ja maustettiin. Näin saatu kastike sai kiehua hetken, minkä jälkeen se kaadettiin vadille pylsyn joukkoon
Toinen tapa suoriutua kalan kypsentämisestä ilman rasvan tuhlausta oli kääriä kypsennettävä kala voipaperiin. Sitten sillit kaavittiin suolasta ja kuivattiin, minkä jälkeen ne paistettiin pannulla ilman rasvaa. Liotusvesi tuli vaihtaa tänä aikana moneen otteeseen, kunnes keuhkot ja sydän päästiin keittämään runsaassa suolavedessä. Yhtä vähän herättänee nykylukijan ruokahalua keuhkomuhennos, jota valmistettaessa leikattiin auki sekä vasikan keuhkot että sydän, minkä jälkeen niitä liotettiin vedessä useita tunteja. Tosin myös eri mausteille keksittiin korvikkeita. Päälle ripoteltiin korppujauhoja ja suolaa, minkä jälkeen kala paistettiin uunissa.. Lahnan pystyi valmistamaan myös siten, että kalaa peratessa sisälmysten rasvakertymät otettiin talteen ja leviteltiin kalan alle uunipannulle. Tämän jälkeen utare leikattiin ohuiksi viipaleiksi, jotka upotettiin vatkattuun munaan ja leivitettiin korppujauho-suolaseoksessa ja paistettiin rasvassa molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Tähän tarkoitukseen soveltuivat etenkin rasvaiset kalat kuten silli, silakka ja lahna. Keittoaika oli tässäkin tapauksessa pari kolme tuntia. Kalaa entisajan tapaan Kaloista hyödynnettiin etenkin silliä ja silakkaa sekä haukea, lahnaa ja muita järvikaloja. Sitten kääryle kypsennettiin joko uunissa tai pannulla. Koko komeuden kruunasi kiehautettu maito, joka kaadettiin kastikkeeksi utareviipalaiden päälle. Mausteeksi lisättiin suolaa ja valkopippuria. Näin syntyi muhennos, joka sai jälleen kiehua hiljakseen jonkin aikaa. Helppo kalaruoka valmistui myös sillistä, joka suolattiin runsaan suolamäärän kera ja annettiin olla suolattuna yön yli. Sen jälkeen utareen annettiin jäähtyä omassa liemessään. SUOMEN HISTORIA 71 kauan, että se pehmeni. Nämä olivat yleisimmät mausteet entisajan pääruoissa, koska juuri muita mausteita ei ollut saatavilla. Seokseen lisättiin maitoa juuri niin paljon, että saatiin aikaiseksi seos, jota nautittiin joko leivän päällä tai perunoiden kyytipoikana. Suolasilakkasalaatti valmistui käden käänteessä, kun kuusi suolasilakkaa jauhettiin ruotoineen päivineen lihamyllyssä yhdessä korppujauhojen, sipulin ja porkkanan kanssa. Tarpeeksi muhinut liha hienonnettiin, mutta ensin siitä tuli poistaa henkitorvi ja kalvot. Hienonnettu sipuli ruskistettiin rasvassa yhdessä korppujauhojen kanssa, ja sitten lisättiin hienonnettu liha ja jonkin verran keitinlientä. Kun vesi alkoi kiehua, pinnalle muodostui verivaahtoa, joka oli kuorittava pois
Rasva. Kuiviin aineksiin sekoitettiin vesi, jolloin saatiin löysähkö taikina. Helsinki. SUOMEN HISTORIA 72 Ryynänen, Eini 1943: Pula-ajan leivonnaisia. Sitten suomuja liotettiin vuorokauden verran suolavedessä ja huuhdeltiin, levitettiin paperin päälle kuivumaan ja käytettiin myöhemmin kahvinselvikkeenä. Erittäin suosittu jauhojen jatke oli peruna, joko raakana tai keitettynä. Kahvinselvike kalansuomuista Kyrsää vai piikkisikaa. Piikkisikakakku päällystettiin maitokiisselillä ja koristeltiin paahdetuilla soijapavuilla. Mausteet. Varsinaiselle herkutteluosastolle sijoittunee piikkisikakakku, johon tarvittiin kolme kupillista ruisjauhoja, puoli kuppia sokeria, leivinjauhetta, kolme ruokalusikallista soijaa ja vettä tai kuorittua maitoa. Hiukan jäähdyttyään kakku halkaistiin ja kostutettiin sekä lisättiin väliin saatavilla olevaa hedelmätai marjasosetta. Esimerkiksi leivissä käytettiin mausteena kuminaa ja unikonsiemeniä. lahnan ja säynävän suomut suositeltiin otettaviksi talteen kalaa peratessa. Helsinki. Kakkutaikina sai kypsyä uunissa vajaan tunnin. Kyrsät paistettiin uunissa nopeasti hiilloksen päällä ja nautittiin kuumina. Otava. Sitten suomut huuhdottiin useassa kylmässä vedessä, jotta kalan haju ja limaisuus talttuisivat. 1941 kauppoihin ilmestynyt korvike sisälsi tosin neljänneksen kahvia, mutta loput oli korvattu rukiilla, ohralla, lantulla ja voikukan juurella.. Itä-Karjalassa kehitellyn ohjeen mukaan kuuluisat ohrakyrsät valmistettiin piimästä, suolasta ja ohrajauhoista. Leivinpöydälle leivottaessa karisseet jauhot sekä leivänmurut ja -kannikat otettiin talteen uusiin taikinoihin käytettäviksi. Yhden munan korvikkeeksi riitti puoli desiä maitoa ja teelusikallinen munajauhetta. Tennberg, Rauni 1941: 180 pula-ajan ruokaohjetta. Rusinat korvattiin kuivatuilla marjoilla tai kypsäksi haudutetun sokerijuurikkaan palasilla. Vehnäjauhoja jatkettiin soijalla tai kauraryyneillä, jotka saatettiin jauhaa lihamyllyssä tai survoa hienojakoisemmaksi. Kananmunat. Oikeaa kahvia jäljiteltiin osittain tai kokonaan sikurilla ja paahdetulla viljalla. Joka muru talteen Jauhot. Aineksista sekoitettiin suunnilleen pannukakkutaikinan vahvuinen seos. Kahvi. Appelsiininkuorista saattoi nylkeä valkoisen osan pois, jolloin keltainen osa kuivattiin ja raastettiin mausteeksi. Leivinjauhe. Lähdeluettelo Edes kaikkia perkausjätteitä ei ollut varaa heittää hukkaan. Kotona valmistettiin leivinjauhoa itse 45 grammasta viinihappoa, 50 grammasta ruokasoodaa ja 50 grammasta vehnäjauhoja, jotka kaikki sekoitettiin keskenään. Marttaliiton kotitalouskeskus. Voi ei suinkaan ollut ainoa rasvavaihtoehto, vaan sulatettua naudan-, sianja lampaanrasvaa käytettiin ruoanlaitossa ja leivonnassa. Useimmiten taikinat kohotettiin hiivalla, mutta myös leivinjauheelle oli käyttöä. Uunipannulle levitettiin ohuelti rasvaa ja sen päälle taikinaa, niin ikään vain ohut kerros
Toinen harvinaisuus tehtaalta tilattujen laitteiden joukossa oli Outokumpu osakeyhtiölle valmistettu raidelinja-auto. Lokomolla muunnettiin Fordin henkilöautoja moottoriresiinoiksi.. Näin Lokomolla ryhdyttiin valmistamaan muun muassa erilaisia kuljetusvaunuja, laivanpotkureita, alasimia ja kirkonkelloja. Kun veturituotanto ei lähtenyt odotetulla vauhdilla käyntiin, oli yhtiön johdon mietittävä muita tuotteita tehtaan tuotantoon. Yhtenä erikoisimpana kokeiluna tehtaan historiassa muistetaan Fordin henkilöautojen muuntaminen kiskoilla kulkeviksi moottoriresiinoiksi 1920-luvulla. 1930-luvulla Lokomolta valmistui raidelinja-auto. Tampereen Lokomo juhlii tänä vuonna satavuotista teollista taivaltaan. Kokeilut jäivät kuitenkin kertaluonteisiksi. Pitkän historiansa aikana Lokomolla on valmistettu monenlaisia konepajatuotteita. SUOMEN HISTORIA 73 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Metso Erikoiset kokeilut kiskoilla Maantieltä raiteille Konepajayritys Lokomo muunsi 20ja 30-luvuilla perinteisesti tieliikenteessä liikkuneita ajoneuvoja kokeilumielessä raiteilla kulkeviksi kulkuneuvoiksi. Yhtiön nimi juontuikin lokomotiivi-sanasta, jolla tuolloin viitattiin vetureihin. Oy Lokomo Ab perustettiin vuonna 1915 kilpailemaan veturien tuotannosta Tampereen Pellavaja Rauta-Osake-Yhtiön eli Tampellan kanssa. 1920-luvun alussa valmistuivat myös ensimmäiset kivenmurskaimet, joiden valmistusta jatkaa yhä samalla paikalla Metson Tampereen tehdas
74 SUOMEN HISTORIA suomalaiseen tapaan
Silvennoisella ei tosin ollut konkreettista näyttöä vainoamisesta, mutta siitä huolimatta asiasta ei voinut erehtyä. Aseen kanssa ministeriöön Kohtalokkaana marraskuun aamuna seuranneet tapahtumat vaikuttivat vallan toisenlaisilta, kun niitä Teksti: Annu Susanna Yliluoma Kuvitus: Sari Mantila Kommunistien vainon psykoottinen pelko aiheutti helsinkiläisessä kerrostalossa tulitaistelun, joka vaati yhden kuolonuhrin. Tuntemattomat miehet kadunkulmissa ja hänen kotinsa liepeillä olivat Silvennoisen mielestä tarpeeksi vakuuttavaa näyttöä siitä, että häntä ja kenties hänen perhettäänkin tarkkailtiin. Kuten arvata saattaa, Silvennoinen oli huolissaan paitsi itsensä myös vaimonsa ja kahden alaikäisen poikansa puolesta. En pysty sitä todistamaan, koska en ole asiantuntija. Kommunistien kiinnostus oli perusteltavissa sillä, että Silvennoinen työskenteli ministeriön virkamiehenä. Yksi pelottavimmista esimerkeistä oli kuitenkin yhdysvaltalaiseksi lehtimieheksi esittäytynyt heppu, joka yritti urkkia tietoja Suomen sotakorvausten maksamisesta sekä taloudellisesta kehityksestä. Puheluita kuunneltiin ja ministeriön käytävillä tuli urkkijoita vastaan. Lisäksi Silvennoinen oli pannut merkille, että ministeriön käytävillä tuli tuon tuostakin vastaan uppo-outoja mieshenkilöitä. ”Viraston puheluitani kuunneltiin. Suursodan loppumisesta ei ollut kulunut vielä kymmentä vuottakaan, joten maamme poliittinen ilmapiiri oli vielä melko tulenarka. Tätä oli jatkunut ainakin vuoden ajan. Mutta ystävänikin epäilivät sitä”, Silvennoinen kertoi myöhemmin poliisin esitutkinnassa. Lopulta Silvennoisen mitta tuli kerta kaikkiaan täyteen. Näin ollen Silvennoinen kammoksui etenkin kommunisteja ja oli varma, että he liittyivät hänen seuraamiseensa jollakin tavoin. Lisäksi hän oli mukana oikeiston poliittisessa toiminnassa. Elettiin 1950-luvun alkupuolta, jolloin Suomi oli yhä toipumassa toisesta maailmansodasta. SUOMEN HISTORIA 75 Osastopäällikkö Teuvo Silvennoinen oli jo pitkään ollut varma siitä, että häntä tarkkailtiin. Sitä paitsi kyse ei ollut pelkästä varjostamisesta, vaan Silvennoisen virkaja yksityispuheluja kuunneltiin: harva se kerta kuului puhelun aikana naksaus, joka paljasti jonkun ulkopuolisen tulleen linjalle. Eräänä marraskuun aamuna hän päätti mennä itsensä ministerin puheille ja kertoa tälle epäilyksistään. YLI LU O M AN TU TKIMU KS ET
Hän oli perin omituisessa mielentilassa ja vaati kiivaasti ministerin puheille pääsyä. Oli olemassa suuri riski, että Silvennoinen saattaisi vahingoittaa ketä tahansa ulkopuolista tai itseään ja perhettään. Rouva Silvennoinen huikkasi miehelleen, joka oli piileskellyt eteisestä oikealla sijaitsevassa hämärässä käytävässä, Yhtäkkiä esiin ojentui pistoolia pitelevä käsi. Hallitussihteeri antoi kuitenkin uhkaukselle piut paut ja kiirehti ylipoliisipäällikön huoneeseen kertomaan, mitä oli tekeillä. Näin tapahtuikin, mutta nyt poliisivoimille oli tiedossa kaikkea muuta kuin lepoa. Tällä välin Silvennoinen oli pujahtanut ministerin sihteerin huoneeseen, johon hän oli nähnyt erään tutun toiminnanjohtajankin menevän. Osastopäällikkö Teuvo Silvennoinen oli sonnustautunut retkeilytai maastohenkiseen asustukseen. Silvennoisen asunnon oven heille avasi rouva Silvennoinen. Wallenius loikkasi käsi ojossa asetta kohti, mutta silloin kajahti laukaus ja luoti osui Walleniusta päähän. Molemmat etsivät olivat aseistautuneita, vaikka Wallenius olettikin, ettei tulivoimaa tarvittaisi. Sihteeri oli vuorenvarma, että ministerin päivät olivat luetut. Wallenius ja Sjögren tiedustelivat naiselta, oliko hänen aviomiehensä tavattavissa. Liikkeellä oli mitä ilmeisimmin syvästi psykoottinen ja aseistautunut henkilö. Vielä enemmän oli syytä kummastukseen, kun Silvennoinen tempaisi itselleen toiminnanjohtajan kainalossa olleen paketin samoin kuin sihteerin ajanvarauskirjan. Ministeri sai kuulla, että kyseessä ei ollut mikä tahansa pilipalijuonittelu vaan Suomi miehitettäisiin vielä saman päivän aikana. Muuten minä ammun.” Näin sanoen Silvennoinen osoitti aseensa kohti toiminnanjohtajaa, mutta pyörähtikin äkkiä kannoillaan ja lähti kiireesti kohti ministerin työhuonetta. Olettamus osoittautui täydelliseksi virhearvioinniksi. Kun Silvennoinen ja poliisineuvos olivat vetäytyneet ministerin virkahuoneesta, eksyi paikalle myös hallitussihteeri, joka taas puolestaan oli menossa ylipoliisipäällikön pakeille. ”Peli on pelattu. Yliluoman tutkimukset Silvennoinen ennätti ampua Sjögreniä ensin rintaan ja vielä selkään, kun tämä heittäytyi kohti ulko-ovea ja rappukäytävää.. Ministerin huoneeseen päästyään Silvennoinen ei kuitenkaan ollut väkivaltainen. Silvennoinen kuitenkin esti moiset aikeet ja kielsi kumpaakaan virkamiestä lähtemästä minnekään. Silvennoinen oli jo työntämässä miestä edellään ministerin työhuoneeseen, kun ministeri kuitenkin puuttui tilanteeseen ja pyysi miehiä odottamaan – ei enempää eikä vähempää kuin kätilöiden delegaation saapumiseen vedoten. ”Jos menette, niin ammun. Varmemmaksi varmuudeksi Silvennoinen veti aseen esiin housuntaskustaan. Laukaus tuli täysin yllättäen Etsivät Kaarlo Wallenius ja Taisto Sjögren saivat tehtäväkseen lähteä pikimmiten Silvennoisen asunnolle. Olkaa paikoillanne. Lisäksi Silvennoinen yritti pakottaa erään poliisineuvoksen kanssaan ministerin pakeille. Minulla on pistooli mukana”, Silvennoinen uhkasi. SUOMEN HISTORIA 76 tarkastellaan muiden ministeriössä paikalla olleiden näkökulmasta. Ministeri ei Silvennoisen kummastukseksi ryhtynytkään puuhaamaan yleistä liikekannallepanoa vaan suostutteli Silvennoisen lähtemään kotiinsa lepäämään. Sen sijaan mies tyytyi esittelemään ällistyneelle ministerille mustakantista muistikirjaansa, johon hän oli raapustanut epäilyttävien henkilöiden nimiä. Ministerin sihteeri tunsi Silvennoisen entuudestaan, mutta kummasteli tämän omituista käytöstä ja rähjäistä ulkomuotoa
Sjögren huusi tälle, että mies soittaisi paikalle poliisin ja ambulanssin. Myöhemmin kyettiin verijälkien perusteella päättelemään, että vakavasti haavoittunut Wallenius oli noussut verilammikosta ja tehnyt lähtöä asunnosta. Lapinlahden sairaalasta saadun lausunnon mukaan Silvennoinen ei ollut teon tehdessään syyntakeinen vaan ymmärrystä vailla. Vaikein psykoosisairaus on skitsofrenia. Sjögren ei kuitenkaan haavoittunut pahasti vaan syöksyi edelleen porrastasanteelle. Paranoidista skitsofreniaa sairastava potilas voi joskus olla aggressiivinen ja vaarallinen vainoharhaisuutensa takia. Helsingin hovioikeus piti raastuvanoikeuden päätöksen ennallaan. MIKÄ ON PSYKOOSI. Helsingin raastuvanoikeus määräsi välipäätöksellään Teuvo Silvennoisen mielentilatutkimukseen. SUOMEN HISTORIA 77 Samassa hetkessä Silvennoinen ryntäsi eteiseen. Vasta tässä vaiheessa Sjögren sai aseensa esille ja ladattua sen. Seuraava ovesta tulija ei kuitenkaan ollut Silvennoinen vaan etsivä Wallenius. Silloin häneen oli osunut Sjögrenin oven läpi ampuma luoti. Ulkopuolelle kerääntynyt väkijoukko sekä virkavalta saivat tällä välin seurata, kuinka sekava mies istui kolmannen kerroksen ikkunalla ja karjui keuhkojensa täydeltä, että jonkun olisi soitettava ministerille. Psykoosin keskeisin oire on potilaan todellisuudentajun katoaminen tai häiriintyminen. Hän huomasi, että alakerran naapuri oli ilmaantunut rappukäytävään melun hälyttämänä. Akuutisti psykoottisen henkilön elämäntilanteessa on voinut tapahtua muutos, esimerkiksi muutto kotoa, ihmissuhdepettymys, työpaikan menetys, avioero tai lapsen syntymä. Lopulta hän alkoi laskeutua maahan villiviiniköynnöksiä pitkin ennalta-arvattavin seurauksin. Wallenius kykeni hoipertelemaan vielä omin avuin ulos mutta kuoli noin tuntia myöhemmin sairaalassa. Paranoidiseen eli vainoharhaisuuden värittämään skitsofreniaan saattaa liittyä esimerkiksi kuuloharhoja. Todellisuudentajun katoamisen lisäksi oireita ovat paniikinomainen ahdistus, kiihottunut mieliala, persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutos, hallusinaatiot ja harhaluulot.. Köynnökset irtosivat räystäästä, ja Silvennoinen tipahti suoraan paikalle saapuneiden poliisien syliin. Hän vastasi tuleen ampumalla Silvennoisen ulko-ovea kohti. Näin ollen Silvennoinen passitettiin vankilan sijasta psykiatriseen hoitoon. Raastuvanoikeus kuitenkin totesi, että Silvennoinen ”oli surmaamisen aikomuksessa pikaistuksissaan” ampunut etsivä Walleniuksen ja samalla haavoittanut etsivä Sjögreniä. Sjögren pysytteli Silvennoisen ovella, kunnes lisävahvistukset saapuivat. Hänellä saattaa olla tunne, että häntä seurataan, hänen puhelintaan tai huoneistoaan kuunnellaan tai että häntä ylipäätään vainotaan ja manipuloidaan tavalla tai toisella. Akuutti psykoosi on aina vakavasti otettava häiriötila. Potilas ei siis enää erota intrapsyykkisiä eli pään sisäisiä impulsseja ulkomaailman ärsykkeistä. Hän ennätti ampua Sjögreniä ensin rintaan ja vielä selkään, kun tämä heittäytyi kohti ulko-ovea ja rappukäytävää. Akuuttia skitsofreniaa luonnehtivat häiriöt paitsi ajatusten ja havaintojen myös puheen ja käyttäytymisen alueella. Henkilöiden nimet on muutettu
Myös muita maksuja uupui. Eräissä oikeuskanslerin 60-luvulla suorittamissa tutkimuksissa nimittäin kävi ilmi, että eduskunnan taloudenhoitaja oli jättänyt vuosikausia palkkojen ja eläkkeiden ennakonpidätykset valtiolle suorittamatta. Silloin Suomi oli toipumassa lama-ajasta valtiovarainministeri Iiro Viinasen matokuurin avulla. Meillä ei ollut esitellä Barksille Roopen suuria rikkauksia. Että se siitä valtiovallan rahattomuudesta… 16.6.1994 Carl Barks vieraili Suomessa Aku-fanien iloksi kesällä 1994. Kari ikuisti megaluokan Disney-taiteilijan lyijykynäluonnoksena ja lahjoitti piirroksen Barksille. Sillä on historialliset skandaalinkäryiset juurensa. SUOMEN HISTORIA 79 15.5.1968 Takavuosien tielähetystöjen lisäksi vastaavia lakki kourassa -komiteoita ilmaantuu meillä ja maailmalla kuin sieniä sateella. Hallitukselta on vaadittu rahaa jo vuosikausia esimerkiksi rautatieverkon kunnostukseen tai vanhustenhoidon petraamiseen puhumattakaan köyhien lapsiperheiden ahdingosta. Piirroksella on selkeät yhtymäkohtansa nykyiseen taantumaan ja valtion rahapulaan. Tämä pilakuva sopii aihepiiriltään hyvin sekä kotimaiseen että ulkomaiseen rahattomuuskeskusteluun. Onni onnettomuudessa oli, että nämä yli 16 miljoonaa markkaa löytyivät hyvästä tallesta eduskunnan omasta kassaholvista. Vierailullaan Barks tapasi Kari Suomalaisen ja kävi hänen kotonaan Valkeakosken Visavuoressakin. – Valtiovalta suhtautuu myönteisesti lähetystönne esittämiin tiesuunnitelmiin, mutta kun eduskunnalla ei ole rahaa, niin sitä ei ole!. Taiteilija Barks antoi vastalahjaksi kiitostekstillä signeeratun Roope Ankan kopiokuvan. Kaksi mahdotonta humoristia kohtasivat näin veljellisen lämpimissä merkeissä
SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta. SUOMEN HISTORIA 80 Ristikko
a) Reino Helismaa ja Esa Pakarinen b) Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki c) Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala 10. 1 b, 2 a, 3 c, 4 a, 5 a, 6 b, 7 a, 8 c, 9 c, 10 a SUOMEN HISTORIA PALVELEE LEHDEN TILAUS Netissä: www.suomenhistoria.fi/ tilaus Sähköpostilla: tilaus@suomenhistoria.fi Puhelimella: 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) OSOITTEEN MUUTOS TAI TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme: puh. Milloin Suomessa on istunut Tuomiojan hallitus. a) F. Sillanpää b) Artturi Virtanen c) Ragnar Granit 9. Kenelle Valmet valmisti 50 kappaletta kromattua erikoisversiota RK 62 -rynnäkkökivääristä 1970-luvun lopulla. a) Veijo Meren b) Paavo Haavikon c) Antti Hyryn 2. a) Lontoossa 1908 b) Tukholmassa 1912 c) Antwerpenissa 1920 SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. Kenen kirjailijan esikoisteos oli Tiet etäisyyksiin. Kuka suomalainen nobelisti on kuvassa. 1. a) Takra b) Same c) Man 5. a) Kalle Ankka b) Aku Korhonen c) Ankka Lampinen 4. E. Missä olympiakisoissa oli ensi kerran mukana suomalainen nainen, uimahyppääjä Walborg Florström. a) 1950-luvulla b) 1960-luvulla c) 1970-luvulla 3. Minä vuonna Suomen valtiolipusta poistettiin kruunu vaakunan yläpuolelta. Oikeat vastaukset visan alla. Mikä seuraavista on suomalainen traktori. a) 1920 b) 1945 c) 1978 6. Millä nimellä Aku Ankka ennen nykyistä nimeään Suomessa tunnettiin. Ketkä esittivät Rampea ja Naukkista. a) Qatarin emiirille b) Persian šaahille c) Ruotsin kuninkaalle 8. Mikä on ansari. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa SUOMEN HISTORIA 81 Vastaukset Visa K uv a: S A -kuv a. a) loukkupyydys b) kasvihuone c) merimerkki 7
lokakuuta 2015 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi: www.suomenhistoria.fi Suomen Historia 4/2015. numero ilmestyy 8. SUOMEN HISTORIA 82 Jatkoa luvassa... ...Suomen Historian 5
2 SUOMEN HISTORIA SUOMEN HISTORIA 83 AJANKUVA 1920-luvulla lisätienestin mahdollisuutta markkinoitiin tarmokkaasti.
KORVAAMATON LUMOAVA YLLÄTYKSELLINEN Kansallismuseo Nationalmuseum Kulttuurien museo Kulturernas museum Suomen merimuseo Finlands sjöhistoriska museum Seurasaaren ulkomuseo Fölisö friluftsmuseum Hvitträsk Hvitträsk Olavinlinna Olofsborg Hämeen linna Tavastehus slott Tamminiemi Ekudden Urajärven kartano Urajärvi herrgård Alikartano Frugård Louhisaari Villnäs SuomenHistoria_KM_2015.indd 1 13.8.2015 10:47:45 Kotirintamalla Naiset sota-ajan työvoimana UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “Olin liian nuori ja sota ei kuulemma ole la st en leikkiä . Se oli k yllä uusi hä vy ttöm yy s minua k ohta an, mut ta muk auduin k ohtalo oni. numer o • 4 /2015 Suomen Historia 4/2015 Hinta 8,90€ TEOLLISTUMINEN Varkaus – ruukista tehdaskaupungiksi 1970-LUKU Seteleitä automaatista PULA-AIKA Epäilyttävät arkiherkut HENKILÖKUVA Peräseinäjoen susi Ville Ritola. “ 6 414888 002355 1 5 4 800 235 -1 50 4 PAL VKO 2015-41 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 4