Suomen Historia 5/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

MUSEOKORTTI AIVOT OVAT LIHAS Suomen Historian 5 . Mut ta ky llä sitä monta k er ta a onnistut tiin. “ 6 414888 002355 1 5 5 800 235 -1 505 PAL VKO 2015-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi 54 eurolla treenaat kehoasi kuukauden kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. Osta Museokortti museosta tai verkosta, vaikka heti. 200 museota. LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K un ei ollut raha a niin piti hiipiä teltan reunan alta sis älle. numer o • 5/2015 Suomen Historia 5/2015 Hinta 8,90€ MAAMME PUOLUSTAJAT URHEILU Partioradistin sotaretket Työväen olympialaiset ja sotainvalidien kisat Sirkusviihteen värikkäät vaiheet Hienovaraista ulkopolitiikkaa Muotikenkiä puusta ja paperista Kiertävät tähdet SUOMALAISEN PARHAAT PULA-AIKA Laila Kinnunen – laulajan taival HENKILÖKUVA. 54€. Ei se ollut helpp oa , kun v ahti oli jok a kymmenen metrin pä äss ä. Museokortti.fi Yksi vuosi
Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.?. 2 SUOMEN HISTORIA 6490 8 numeroa/vuosi Kestotilaus www.vanhatkoneet.. TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.
3 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Eliel Saarisen ja Herman Geselliuksen suunnittelema Viipurin rautatieasema valmistui 1913. Rakennus tuhoutui jatkosodassa, mutta vielä vuonna 1936 karhut vahtivat Viipurissa tulijoita ja menijöitä. K u va : Museo vir as to/Piet inen
(06) 2810 170 Fax (06) 2810 112 Toimitusjohtaja Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.suomenhistoria.fi > Mediakortti Sähköiset osoitteet toimitus@suomenhistoria.fi myynti@suomenhistoria.fi materiaali@suomenhistoria.fi etunimi.sukunimi@suomenhistoria.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN 2342-7981 K annen kuv a: Ker av an museo/ V ald e L arim o n k o ko elma K u va : Leh tikuv a. Sirkus on useimmille tuttu yleisön näkökulmasta. Osta Museokortti museosta tai verkosta, vaikka heti. Ei se ollut helpp oa , kun v ahti oli jok a kymmenen metrin pä äss ä. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) tilaajapalvelu@suomenhistoria.fi Postiosoite Suomen Historia PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Toimituksessa Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Mari Immonen, Mika Rassi Avustajat tässä numerossa Enna Poutiainen, Aimo Tenni, Pekka Tuomikoski Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Sari Mantila, Thomas Backman, Meniina Wik Kustantaja Tilaajapalvelu Puh. Kerran pääsin seuraamaan sirkusesitystä katsomon puolelta. Uskon, että artikkeli tuo meille kaikille mieleen monta jännittävää muistoa menneiltä ajoilta. Alue on koiraihmisten suosiossa, ja sen seurauksena luonto ei ole vielä kokonaan päässyt sitä valtaamaan. Suuren perävaunun sisällä oli elefantti, ja jännitys kohosi huippuunsa, kun kiipesin vaunun kyytiin tutustakseni lähemmin otukseen, jollaista en aikaisemmin ollut nähnyt. 54€. Tämän numeron pääartikkeli kulkee läpi Suomen sirkushistorian yli kahden vuosisadan mittaisen historian ja nostaa esiin yhtä lailla unohdettuja kuin unohtumattomia tekijöitä ja ilmiöitä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@suomenhistoria.fi LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K un ei ollut raha a niin piti hiipiä teltan reunan alta sis älle. En oikeastaan edes tiedä tuon maapalan alkuperäistä käyttötarkoitusta, mutta sirkusväelle se tarjosi aikanaan yhden tämän maan lukuisista esiintymispaikoista. Mystinen tunnelma oli aivan käsinkosketeltava. Museokortti.fi Yksi vuosi. numer o • 5/2015 Suomen Historia 5/2015 Hinta 8,90€ MAAMME PUOLUSTAJAT URHEILU Partioradistin sotaretket Työväen olympialaiset ja sotainvalidien kisat Sirkusviihteen värikkäät vaiheet Hienovaraista ulkopolitiikkaa Muotikenkiä puusta ja paperista Kiertävät tähdet SUOMALAISEN PARHAAT PULA-AIKA Laila Kinnunen – laulajan taival HENKILÖKUVA KANNESSA: Sirkus Sariolan esiintyjiä perheineen vuoden 1953 kiertueella. Meitä pikkulapsia sirkusväen leiri veti puoleensa vastustamattomalla tavalla. 200 museota. SUOMEN HISTORIA 4 Pääkirjoitus 8. Vastaavasti helpotus oli suuri, kun norsu ei tallonut päälle enkä jäänyt sirkusväelle kiinni hiiviskelystäni. “ 6 414888 002355 1 5 5 800 235 -1 505 PAL VKO 2015-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi 54 eurolla treenaat kehoasi kuukauden kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. Mut ta ky llä sitä monta k er ta a onnistut tiin. Ja ajatella, että yhtä viikonloppua varten pystytettiin tuo valtava teltta ja muu tivoli siihen ympärille. Jo siinä, että ihmiset saattoivat elättää itsensä kiertävinä esiintyjinä, oli jotakin kiehtovaa. lokakuuta 2015 Suomen Historia 5/2015 Sirkushuveja Kesäinen kävelyretki vei vanhan tehtaan ja pientaloalueen väliselle sorakentälle. Norsun pilttuussa vierailun veroista jännitystä ei lehterillä tietenkään kokenut, mutta taitavien esiintyjien näyttävät ohjelmanumerot naulasivat villin pikkumiehen tiiviisti paikalleen koko esityksen ajaksi. Eräänä iltana hiivin leirialueelle. MUSEOKORTTI AIVOT OVAT LIHAS Suomen Historian 5
Kuvassa kirkko 1930-luvulla. 5 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Viipurin tuomiokirkon suunnitteli oman kylän poika Eduard Dippell, ja rakennus valmistui 1893. Talvisodan pommituksissa osuman saanut kirkko purettiin sotien jälkeen. K u va : Museo vir as to / Piet inen
Kurkistamme viihteen kiertolaisten teltan raosta suomalaisen sirkuksen historiaan. numero Suomen Historia 5/2015 "Soo, soo poikan", sanosi mnää, "vai mnuu sylyhyn snää tuppa. Rikollisuus rehotti niin Pohjanmaalla kuin Savossa. Konepajatoiminta kasvoi siksi huomattavasti. Seikkailemme Einarin matkassa Kiestingistä Tolvajärvelle ja sieltä edelleen Kemijärvelle. Nortamon raumalaisjaarituksessa s. 13 Linnanmäen Peacock-teatterissa estradille nousi sirkustaitelijoiden parhaimmistoa veitsenheittäjistä akrobaatteihin. SUOMEN HISTORIA 6 14 Sirkus saapui kaupunkiin Temppujen ja taikuuden mystinen karavaani on kulkenut saloillamme jo kolmattasataa vuotta. 74 Villi länsi 1800-luvulla Suomi oli Venäjän keisarikunnan villi länsi. No, tul vaa." Efraim Katavkari poliisille Hj. 56 Laulu vain omanain kierrän maailmaa Laila Kinnunen unohti lapsena Ruotsissa suomen kielen, mutta hankki laajan oppimäärän musiikkisivistystä. 52 Pienen kansan suuri ponnistus Sotakorvauksia suoritettiin vuosina 1944–52, ja ne painottuivat metalliteollisuuteen Suomen vahvan metsän sijasta. Hän oli aikakautensa kansainvälisin suomalaistähti ja television laulajakuningatar. 38 Partioradisti Einari Heikkinen soitti mandoliinia ja hänet pantiin siksi jatkosodassa radistikurssille. Toiminta oli kansainvälistä ja jatkui vuosituhannen vaihteeseen. 30 Taiston tantereilta urheilukentille Kilpailuvietti sai sotainvalidit järjestämään ensimmäiset urheilukisat jo 1946. Tässä numerossa Pääartikkelit Suomen Historian 5. 14 Kuva: Lehtikuva Kannessa Kannessa Kannessa Kannessa
48 Suomalaisen vammaisurheilun juuret ovat sotainvalidien urheilutoiminnassa. 80 Sanaristikko ja tietovisa 13 Raumlaissi jaarituksi Hj. 72 Parhaat Suomalaiset Kari Suomalaisen sivalluksia ulkopolitiikan suuntaan kolmelta vuosikymmeneltä. Italian Il Duce lähetti meille Fiat-hävittäjiä. Nortamon rehevät raumalaisjaaritukset ovat murrekirjallisuutemme edelläkävijöitä. 48 Sota-ajan koulunkäyntiä Luotien laulu häiritsi pahoin lasten opintietä, mutta esimerkiksi kouluruokailua kohennettiin. SUOMEN HISTORIA 7 8 Lennätinpostia Historian uudet ja erikoiset. 28 Punaiset olympialaiset Suomella oli ensimmäisissä työväen olympialaisissa yli sadan urheilijan edustus, ja voittoja satoi laarin täydeltä. 68 Unohtumattomat legendat Salaperäinen Petronella karkotettiin Suomesta, mutta hänet ikuistettiin Lapin paikannimiin ja Helismaan balladiin. 56 Koulunkäynti sota-aikana oli hankalaa, mutta saivatpa koululaiset toisaalta tuolloin ensi kertaa lakisääteiset ateriansa. 30 Kuva: SA-kuva Kuva: Lehtikuva Kuva: Sotainvalidien Veljesliitto Kannessa Kannessa Kannessa Pula-ajan kengässä oli pohja puuta ja päällinen paperia. s.66. 26 Keimolan mutavellifestarit Rauha ja rakkaus olivat kortilla, kun kaikki meni pieleen Helsinki Rock Festivaleilla. 24 Kolmatta linjaa takaisin Englantilainen sävelmä sai Juha Vainiolta kaikkein suomalaisimmat iskelmäsanat. 46 Italialaiset hävittäjät talvisodassa Suomi ei jäänyt talvisodassa aivan yksin. 66 Pula-aika Korvikekenkiä tehtiin puusta ja paperikankaasta myös teollisesti. Veteraanimme toimivat kansainvälisenäkin esikuvana. 36 Virkistävä ja tehokas Figarol-pastilli Muistatko mustan kissan pastillit laulajille, puhujille, sotilashenkilöille ja retkeilijöille. Toistuvat Artikkelit Laila Kinnunen ei ollut pelkkä laululintunen vaan työtovereiden kunnioittama muusikko. 44 Sodan hetkiä Kun talvisota alkoi, Helsinkiä pommitettiin heti. 34 Kaivosmiehet kilpasilla Outokummussa järjestettiin yli 30 vuotta todella kovia kisoja, kaivosmiesten kallionporauskilpailuja
Postia voi lähettää sähköisesti osoitteeseen toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisesti paperilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa. Näyttelyssä esitellään tivoleiden henkilökuntaa esimerkiksi tivoliyrittäjä Johan Adolf Fredrik "Jaffu" Sariolan (1886– 1967) sekä tivolissa eri aikoina esiintyneiden taiteilijoiden kautta. Näyttelyssä voi tutustua Grönroos-Sarioloiden huviliiketoiminnan historian lisäksi eri aikojen huvituksiin, kuten Pohjola-telttaelokuvateatterin tunnelmaan. Arvonta suoritetaan kaikkien 20.11. Suurenmoiset Sariolat -näyttelyssä voi kurkistaa myös tivolitoiminnan kulissien taakse, sillä esillä on muun muassa surmanajaja Onni Suurosen (1923–2014) esitysvälineistöä. Grönroos-Sariolan suvun monipuolisen huvija viihdeliiketoiminnan juuret ulottuvat aina 1800-luvun lopun markkinahuveihin. SUOMEN HISTORIA 8 Koonnut: Mari Immonen Suurenmoiset Sariolat Monien muistoissa markkinoiden aikaan kaupunkiin saapuneet tivolit olivat lapsuuden jännittävimpiä tapahtumia. Lennätinpostia Mitä pidit lehdestä. Kiertävät elokuvateatterit, ampumateltat, surmanajajat, eksoottiset eläimet, tivolisirkukset, taikurit ja silmänkääntäjät sekä lukuisat tivolien huvilaitteet ovat olleet osa Grönroos-Sariolan suvun huviliiketoimintaa jo 127 vuoden ajan. Pitkään Keravalla vaikuttaneen suvun tivolitoiminta on jatkunut katkeamattomana näihin päiviin, ja nykyisin perinnettä jatkavat Suomen Tivoli sekä Tivoli Sariola. Keravan museon Suurenmoiset Sariolat -näyttely tuo tivoleiden historiaa esille Suomen tunnetuimman tivolisuvun kautta. mennessä palautetta lähettäneiden kesken. Keravan museo sijaitsee Taideja museokeskus Sinkassa osoitteessa Kultasepänkatu 2, Kerava. Museokortin arvo on 54 € ja se oikeuttaa lähes 200 museon sisäänpääsyyn vuoden ajan.. Huvin vuoksi – Suurenmoiset Sariolat näyttely Keravan museossa 15.11.2015 saakka. Kerro meille ja olet mukana kolmen Museokortin arvonnassa
Kansallispukukeskus sijaitsee Suomen Käsityömuseon yhteydessä osoitteessa Kauppakatu 25, Jyväskylä. Osa kansasta oli sitä mieltä, että presidentin käytös ei ollut valtionpäämiehen arvokkuudelle sopivaa, osa taas katsoi hauskan tempun tuoneen presidenttiä lähemmäksi kansaa. Liiton tavoitteeksi tuli kultaja hopeaseppien yhdistävänä voimana toimiminen sekä kultaseppien ammattitaidon ja toimeentulon parantaminen. Kotimaassa presidentin tempaus herätti suuren kohun. Yhtä juhlaa -näyttely Suomen kansallispukukeskuksen Kujalla 31.1.2016 saakka. SUOMEN HISTORIA 9 Yhtä juhlaa – suomalainen kansallispuku 130 vuotta Suomalaisen kansallispuvun syntytarina liittyy Venäjän keisariparin vierailuun maassamme vuonna 1885. Juhlavuoden kunniaksi Suomen Kansallispukukeskuksessa esitellään kansallispukujen historiaa sekä niiden käyttöä eri juhlatilaisuuksissa. Vierailun yhteydessä keisarinna Maria Fjodorovna sai suomalaisilta naisjärjestöiltä lahjaksi käsitöillä koristetun soutuveneen. KERAMIIKKATAITEILIJA BIRGER KAIPIAINEN syntyi heinäkuussa 1915 Porissa. Näyttelyn yhteydessä yleisö pääsee valitsemaan Vuoden Kultasepän 2016. Suomen Kultaseppien liitto 110 vuotta Suomen Kultaseppien Liitto perustettiin lokakuussa 1905. Kaipiaisen kädenjälkeä voi ihailla muun muassa klassikon asemaan nousseessa Paratiisi-astiastossa sekä Kiurujen yö -tapetissa. Myöhäiskeskiajalla myös muut ammattiryhmät ottivat tämän pyhimyksen esikuvakseen. Kultaseppien Liiton tunnukseksi valittiin hurskas, rehellinen ja taitava Pyhä Eligius. Kaipiainen (1915–1988) oli yksi eturivin taiteilijoistamme, jotka 1960-luvulla olivat viemässä modernia suomalaista taideteollisuutta maailmalle. Brilliant! – koru – valokuva – ääni -näyttely Suomen Kansallismuseossa 1.2.2016 saakka.. Nykyisin Suomessa on jo noin 400 erilaista kansallispukumallia. Veneen soutajina oli kahdeksan kansallispukuihin pukeutunutta naista. Näyttelystä löytyvät niistä suosituimmat ja rakastetuimmat kuten esimerkiksi Pauligin Paula-tytön tunnetuksi tekemä Sääksmäen kansallispuku. Kultaseppien omaksuttua Pyhän Eligiuksen suojeluspyhimyksekseen ryhdyttiin tätä kuvaamaan ikonografisesti joko kultaseppänä tai, kuten Suomen Kultaseppien Liiton vaakunassa, ehtoolliskalkkia ja sauvaa käsissään pitelevänä piispana. Liiton perustamiskokouksessa Helsingin hotelli Kämpissä oli läsnä 30 kultaseppää. Kansallismuseon Brilliant! -näyttely tarjoaa ainutlaatuisen katsauksen suomalaisten kultaja hopeaseppien korumuotoiluun sekä huippukäsityöhön esitellen koruja 1960-luvulta aina näihin päiviin. Pukujen malleina olivat toimineet kansanomaiset juhla-asut, ja ne edustivat Suomen kahdeksaa eri maakuntaa. 100 vuotta sitten 50 vuotta sitten PRESIDENTTI KEKKONEN kiipesi palmuun Tunisian valtiovierailullaan lokakuussa 1965
Tietokirjailija Heikki Nevala tarkastelee kirjassaan suomalaista sirkusja tivoliviihdettä sekä sen vaiheita 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Helsinki. Kun tunnnuslevy otettiin käyttöön, täytettiin henkilötiedot tunnuskorttiin sekä kortistokortteihin. Aikoinaan tunnistusjärjestelmä muodostui kolmesta osasta: tunnuslevystä, tuntokortista ja papiston kortistosta. Liikennelaitos oli ottamassa käyttöönsä 30 uutta vaunua, joihin suunniteltiin kaiuttimien lisäämistä. Viimeiset rahastajat nähtiin työssään 1980-luvulla. Vastaus: Oikeassa alakulmassa on talvisodan aikainen tuntolevy, ja vasemmassa yläkulmassa oleva tunnuslevy oli käytössä jatkosodassa. Se oli prässätty paksummasta alumiinilevystä. Tätä ennen raitiovaunuja vetivät hevoset. Kortistokorttien tiedot välitettiin vääpelille, pataljoonan papille sekä ylemmälle esikunnalle. Haastateltavina ovat Marimekon avainhenkilöt menneiltä vuosikymmeniltä. Toimituksemme vieraili Lahden Sotilaslääketieteellisessä museossa, ja saimme samaan valokuvaan neljä tunnuslevyä. Keravan museo. Kirjassa Armi Ratian lapset muistelevat äitiään, Mika Ihamuotila puhuu odotettua raskaammista Marimekko-vuosista, ja Kirsti Paakkanen kertoo yritykseen kohdistuneesta plagiointikohusta. Uutuuskirjassa pureudutaan Marimekon kaunistelemattomaan historiaan laajan haastatteluja arkistoaineiston pohjalta. Kirjassaan Nevala esittelee maamme ensimmäiset klovnit ja akrobaatit. Tähän mennessä on huomattu, että naisrahastajat – hehän ovat enemmistönä rahastajista – eivät ole halukkaita puhumaan mikrofoniin. Maamme ensimmäiset sähkökäyttöiset raitiovaunut otettiin käyttöön Helsingissä jo vuonna 1900. Teoksessa pääsevät ääneen myös Suomen kulttuurija talousvaikuttajat kuten Jörn Donner ja Björn Wahlroos. Lukuvinkkejä. Tuntolevyt ovat Hämeen rykmentin varmuusvarastosta. Historian lehdiltä Lennätinpostia Tunnistatko tuntolevyt. Tuntolevyjä eli nykyiseltä nimeltään tunnuslevyjä käytetään asevoimissa henkilöllisyyden tunnistamiseen. Jos sotilas kaatui, tunnuslevyn yläosa jätettiin vainajan mukaan ja alaosa katkaistiin irti ja lähetettiin jäämistön mukana omaisille. Vuonna 1958 Helsingin Sanomissa uutisoitiin raitiovaunuihin liittyvistä muutoksista. Raitiovaunujen henkilökuntaan kuuluivat pitkään oleellisena osana rahastajat. Sirkusala on luonteeltaan kansainvälistä, mutta mukaan on mahtunut myös joukko kotimaisia uranuurtajia ja esiintyjiä. Viipurin vuonna 1912 alkanut raitioliikenne päättyi neuvostovallan aikana 1957. HUVIELÄMÄN KIERTOLAISIA. SUOMEN HISTORIA 10 Helsingin Sanomat 28.6.1958 Raitiovaunujen kaiuttimet olisivat kalliita hankkia Uusiin raitiovaunuihin tulevien kaiutinlaitteiden kohtalo ei ole vielä ratkennut, sillä pariin uudentyyppiseen vetovaunuun asennettuja laitteita kokeillaan parhaillaan. Sotien jälkeen tuli käyttöön tasasivuisen suorakaiteen muotoinen tuntolevymalli, jonka poikkitaittokohdassa oli viisi pituussuuntaista reikää. Keskustelua käytiin myös siitä, kuka kuuluttajana toimisi. Rahastajista luovuttiin, kun rahastus siirtyi raitiovaunun kuljettajan tehtäväksi. Kaksi muuta ovat välimalleja, joita käytettiin sotien välisenä aikana tai heti sen jälkeen. Kokeilun tarkoituksena oli selvittää, oliko kauittimille todella tarvetta raitiovaunuissa. Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Karlsson & Ponto 2015: Marimekko – Suuria kuvioita. Into-tieto. MARIMEKKO – SUURIA KUVIOITA. Tunnistatko mitkä niistä olivat käytössä sotavuosina. Kerava. Suomen nykyisistä kaupungeista raitiovaunuliikennettä on ollut Helsingissä vuodesta 1890 sekä Turussa vuosina 1890–1972. Sanomalehdessä tuotiin esille, että Tukholmassa mikrofoniin puhui kuljettaja, kun taas Kööpenhaminassa kuulutuksista vastasi rahastaja. Teoksessa esitellään Suomessa toimineita sirkuksia sekä värikkäitä henkilötarinoita, jotka antavat lukijoille aiempaa yksityiskohtaisemman kuvan sirkustaiteilijoiden elämästä. Nevala, Heikki 2015: Huvielämän kiertolaisia – kotimainen sirkus ja tivolitoiminta 1900–1950
Sanonta “päivä on pulkassa” juontuu vanhasta tavasta käyttää puukapulaa tai -keppiä torpparin tekemien työpäivien muistiinmerkitsemiseksi. Näin palkanmaksun koittaessa torppari saattoi pulkkansa avulla osoittaa tekemiensä työpäivien määrän. Päivä on pulkassa: Monelle pulkka tuo mieleen lapsuuden talviset leikit. Kuukauden aikana Kasarikotiin tutustui yli 56 000 kävijää. Lisäksi tutkimushankkeen yhteistyöverkostoon osallistuu tutkijoita yhdeksästä eri maasta. Kansan suusta. Kasarikoti oli Asuntomessujen kävijämagneetti Vantaan Kivistössä järjestetyillä Asuntomessuilla koettiin aikamatka 1980-luvulle. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa, millaisia vaikutteita kalevalainen runous sai aikakauden hengellisistä teksteistä tai valtakunnan oppineiden runoudesta, ja miten vaikutteet kulkivat toisin päin, rahvaalta maallisen vallan ja kirkon saleihin. Kaksi puukapulaa asetettiin rinnakkain ja isäntä veti puukolla lovet kumpaankin puupalaan. Sana merkitsee ahkion lisäksi myös puupuikkoa tai -palikkaa. Tutkimushankkeen myötä pyritään etsimään yhteyksiä eliitin ja rahvaan, hengellisen ja maallisen sekä suullisen ja kirjallisen kulttuurin välillä. SUOMEN HISTORIA 11 Vaikutteet kulkivat vilkkaasti Itämeren ympäri 1500ja 1600-luvuilla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjoitukset ja laulut -tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa Itämeren alueen kulttuurisesta muutoksesta 1500ja 1600-luvuilla. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia, ja tutkimusryhmässä on tutkijoita eri tieteenaloilta. Toinen puukapula oli isännällä ja toinen torpparilla. Vuoden 1985 tyyliin sisustettu asunto oli myös kävijäkyselyissä yksi Asuntomessujen suosikkikohteista. Vantaan kaupunginmuseon ja VAV Asunnot Oy:n messukohde Kasarikoti herätti suurta mielenkiintoa vierailijoiden keskuudessa. Messukohteelle myönnettiin kunniakirja 80-luvun sisustuksen erinomaisesta esilletuonnista. Pulkkaa kutsuttiin myös nimellä päiväpulkka tai taksvärkkikapula
1970-luvulla saavutettiin 5000 julkaistua kirjanimikettä vuosittain ,ja vuonna 1988 rikkoutui 10 000 vuosittaisen nimikkeen rajapyykki. Tässä tilastokatsauksessa rajaamme suomalaisen kustannustoiminnan tarkastelun vuosiin 1937–2010. Kotimaisen kirjallisuuden osuus kustannetuista kirjoista pysyi korkeana läpi 1900-luvun. Tietokirjallisuudella oli vahva rooli kustannustoiminnassa koko 1900-luvun. Sodan aikana kirjatuotanto väheni hetkeksi, mutta jo 1940-luvun puolivälissä päästiin takaisin sotaa edeltäneisiin lukuihin. SUOMEN HISTORIA 12 Lennätinpostia 1937 1955 1975 1995 1945 1965 1985 2005 1940 1960 1980 2000 1950 1970 1990 2010 11 250 7 500 3 750 Käännöskirjallisuus Kotimainen tietokirjallisuus Kotimainen kaunokirjallisuus Kirja Suomessa: pitkän linjan menestystarina. Myös oikeustiedettä ja julkista hallintoa sekä luonnontieteitä koskeva kirjallisuus on ollut hyvin edustettuna 2000-luvun tietokirjojen joukossa. Muunkielinen kirjallisuus on jätetty tarkastelusta pois. Käännöskirjallisuus lisääntyi 1900-luvun kuluessa, ja vuosisadan loppupuolella sen osuus tasaantui noin viidesosaan maassamme julkaistusta kirjallisuudesta. 1900-luvun lopulla käännöskirjallisuuden osuus julkaistuista kirjoista oli noin viidesosa. Yllä oleva kaavio osoittaa Suomessa julkaistun suomenja ruotsinkielisen kirjallisuuden määrän sekä kotimaisen ja käännöskirjallisuuden osuuden kunakin ajanjaksona ilmestyneistä kirjoista. Vuonna 1950 kustannetuista tietokirjoista lukumäärältään eniten oli historiaa, elämäkertoja, oppikirjoja sekä yhteiskuntaa, oikeustiedettä tai sotatiedettä käsitteleviä teoksia. Vuosittaisiin tilastokeskuksen tilastoihin on koottu tietoa myös kirjallisuuslajeista. 2007. Vaikka julkaistun tietokirjallisuuden lajiryhmät ovat 1900-luvun kuluessa muuttuneet jonkin verran, antavat ne käsityksen siitä, mitkä lajit ovat olleet eniten edustettuina kullakin vuosikymmenellä. Näitä lukuja tulkittaessa on otettava huomioon muutos tilastotietojen keruussa, sillä 1970-luvulta alkaen pienpainatteet laskettiin mukaan vuosittaisiin lukuihin. 1980-luvulla historiaa koskevan tietokirjallisuuden määrä romahti ja kärkeen nousivat tekniikkaa ja taloutta sekä politiikkaa käsittelevät teokset. Tilastokeskus. Kirjakustannustoiminnan juuret maassamme ulottuvat huomattavasti pidemmälle, aina 1600-luvulle saakka. Suomessa julkaistua kirjallisuutta leimaa tietokirjallisuuden ja kotimaisen kirjallisuuden vahva asema. Yli 80 prosenttia julkaistuista teoksista oli kotimaisia ja suurin osa niistä tietokirjoja. Tilastokeskus. Vuonna 2010 historia ja elämäkerrat nousivat jälleen ylivoimaisesti Suomessa kustannettujen tietokirjojen suurimmiksi kirjallisuuslajeiksi. Lähdeluettelo SUOMESSA JULKAISTU KIRJALLISUUS 1937-2010 Suomessa julkaistua kirjallisuutta on tilastoitu säännöllisesti 1930-luvulta alkaen. Suomen tilastollinen vuosikirja 1937-2010. Sotavuosien jälkeen kotimaisen kaunokirjallisuuden määrä julkaistujen kirjojen joukossa kasvoi.. Taittoja painotekniikan kehittyminen 1990ja 2000-luvuilla on laskenut kirjankustannuskuluja ja nostanut osaltaan vuosittain ilmestyvien nimikkeiden määrää. Verkkoartikkeli. Ennen talvisodan syttymistä vuonna 1939 Suomessa julkaistiin yhteensä 1399 kirjaa
SUOMEN HISTORIA 13 Teksti: Mika Rassi Kuva: Museovirasto / Ida Berglund Raumlaissi jaarituksi Murrekirjallisuuden uranuurtaja Parin viime vuosikymmenen aikana suomen murteilla on julkaistu monenlaista kirjallisuutta, niin runoutta, käännössarjakuvia kuin laululyriikkaa. Mnuu vaatten revittin dämsiks, mnuu sänttim baiskatti jumal tiäs mihi, raastuvan drapus siirysiväs sinnt torin geskkohdam baikoill ja viime mnää telosi nep poliisi yhte läjähä ja kallisti ne raastuvan drapuk kaunist heijä ylittes. Verratonta humoristia on syytä muistaa näin suomalaisen kirjallisuuden päivän tienoilla. Ensimmäinen suomalainen kokonaan murteella kirjoitettu kirja, kokoelma Hj. Ensimmäinen rauman murteella kirjoitettu kertomus Antonim bäev näki päivänvalon vuonna 1898. Eikän go hän läks kiltist kävelemän gottippäi eik taanes kattonn. Ja ko mnää sitt olin darppeks miälestänn händ hyvänp pitän, ni ei hän ens oikke ruvenn henkkiäs takka saama, eik häne miäles enä lainkkan dehnk karat mnuu hännäsän. Nortamo kuvattuna viime vuosisadan alussa. Karasi sinn Vanhan girkongattu päi, meni läp Taka-Amblam biha ja siäld yli aedatte Naulamäkkehe. Nortamon raumalaisia jaarituksia, ilmestyi jo 1906. Ei se mittä vastannk, kon dul oitis mnuum bäällen. Kamal mustaks sen daulvärkk sillo muutus, silmäs seisosiva ulkonp pääst ja natisiva ai hänen gylkluuski hiukan, go mnää händ siins sylysäm bidi. Rauman murre on harjaantumattomalle aluksi varmasti hankalaa, mutta kun tekstin imuun pääsee, se vie mennessään. Eiköst yks niist poliisettem bahuksist ollt taas mnuu hännäsän. Nortamon jaarituksiin on taltioitu elävästi vanha 1800-luvun Rauma, virkeä satamakaupunki, sekä sen maailman merillä seikkailevat asukkaat. "Soo, soo poikan", sanosi mnää, "vai mnuu sylyhyn snää tuppa. Vuonna 1860 Raumalla syntynyt Frans Hjalmar Nordling oli varsinaiselta ammatiltaan lääkäri. Ja sitt mnää läksin garama. – – –. Siinä seikkailevat Nortamon vakiohahmot Anundilan Kalkke, Hakkri Iiro ja Tasala Vilkk, reippaat ja ilkikuriset merimiehet, joiden kommelluksissa esivallalla ja lähipiirillä on kestämistä. Päträvast pysäsim buhaldama yhd eine. Kirjailijan töitään hän ryhtyi julkaisemaan vasta nelikymppisenä nimellä Hj. No, tul vaa." Ja sitt mnää löin gäsivarten häne ymbrilles ja rutisti händ hiuka. Vakavannäköinen humoristi Hj. – Ja mitä mnää sillo nää. Nortamo. No, mnää odoti händ ja ko hän dul mnuun dyän, ni mnää kysysi, ett mitä hän oikke meina. 10.LOKAKUUTA Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä KATKELMA KERTOMUKSESTA KUIK KATAVKARI EFRAIM LUKEMA OPES (1921) – – – Kaikk kolm oliva mnuu niskasan ja oikke lujast siin oteltti
Tuolloin sirkustraditio oli jopa vähällä kuolla sukupuuttoon. Trapetsitaiteilijoita, klovneja ja silmänkääntäjiä SIRKUS. 50ja 60-luvuilla perinteisen kiertävän sirkuksen ahdinko oli pahimmillaan. 14 SUOMEN HISTORIA saapui kaupunkiin Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Lehtikuva, Keravan museo Sirkukseen on kautta aikojen liittynyt salaperäisyys ja eksotiikka. Kiertävää elämäntyyliä pidettiin paheksuttavana. Vieraista kulttuureista saapuneet sirkustaiteilijat herättivät aikanaan niin ihastusta kuin epäluuloja. Myös valtio suhtautui nuivasti sirkukseen, ja ankara huvivero rasitti vuosikymmenet sirkusyrittäjiä
Ei se ollut helppoa, kun vahti oli sentään joka kymmenen metrin päässä. Mutta kyllä sitä monta kertaa onnistuttiin.. Ja kun ei ollut rahaa niin piti hiipiä teltan reunan alta sisälle istumaan. 15 SUOMEN HISTORIA Lapsuusmuisto 1910-luvulta Ja sitten kaikkein hienoin, yliveto kaikista lapsuuden huveista oli päästä sirkukseen
Ensimmäinen suomalainen sirkus Sirkus Ducander 1800-luvun lopulla Suomessa toimi jo useampia pieniä sirkusseurueita. K uv a: Ker av an museo/Sinikk a Leh tisen k o ko elma K uv a: Engl und, J o han/S ari o la k o ko elma. Heidän ohjelmistoonsa kuului akrobatiaa, miekannielemistä, trapetsitaidetta sekä nuorallatanssia. Kuvassa esiintyy veljeksistä keskimmäinen, August Sunell, erilaisissa ohjelmanumeroissa. Sirkusseurue lähti liikkeelle Terijoelta 1896, joka oli tuohon aikaan pietarilaisen yläluokan kesänviettopaikka. Veljekset aloittivat toimintansa mahtipontisesti. Hevosnäytösten myötä ajatus sirkuksen perustamisesta alkoi houkutella yhä enemmän, ja näin Sirkus Ducander sai alkunsa. Maan ensimmäinen suuri sirkus oli kuitenkin Tanskasta tulleiden Ducanderin veljesten sirkus. Esimerkiksi Oulussa Gustav ja Alexander Westerlund aloittivat esitystoiminnan vuonna 1880. SUOMEN HISTORIA 16 Sirkuksen historia Suomessa alkaa vuodesta 1802, jolloin ranskalainen taitoratsastaja Jean Lustrén seurueineen esiintyi Turun Kupittaalla. He hankkivat sirkusta varten suuren 2000 hengen teltan, ja pian sirkuksen henkilökuntaan kuului jo 50 henkeä ja 30 hevosta. Euroopassa vallalla ollut yläluokan kiinnostus sirkushuvien järjestämistä kohtaan saavutti kuitenkin Suomen 1800-luvun lopulla, jolloin ensimmäiset herrasväen amatöörisirkusnäytännöt näkivät päivänvalon. Katsojia ihastutti erityisesti numerot, joissa taiteilija vapautui jopa paikallisen virkavallan käsiraudoista. Sirkus Urjalan voimanaisena esiintynyt Anna Smirnoff kiersi maata 1900-luvun alkuvuosikymmeninä aviomiehensä voimamies Anton Antoniuksen eli Anton Smirnoffin sirkuksessa. Sirkustarjonta koostui aluksi lähes yksinomaan ulkomaalaisten sirkusryhmien esityksistä. Sirkus Suomessa Sunellin veljekset toivat kahlekuningasperinteen Amerikasta Suomeen 1900-luvun alussa. Autonomian aikana suuret sirkusseurueet kulkivat Etelä-Suomen läpi matkatessaan Pohjolan kulttuurikaupunkeihin Tukholmaan tai Pietariin. Vähitellen myös ammattimaisempia sirkusesityksiä alkoi ilmestyä. Carl ja John Ducanderilla oli jo aiempaa kokemusta esitystoiminnasta, sillä he olivat järjestäneet taitoratsastusnäytöksiä Helsingin Siltasaaren maneesissa. Matkan varrella sirkukset vierailivat ensi alkuun Turussa ja Helsingissä ja myöhemmin myös pienemmillä paikkakunnilla kuten Porvoossa, Loviisassa ja Haminassa
Veljeksillä oli mahdollisuus vierailla yhdessä Helsingissä, ja näillä visiiteillään he kävivät usein sirkuksessa. Kahlekuninkaita ja taikureita 1900-luvun alussa kahlekuninkaiden esitykset olivat suuressa kansansuosiossa. Sunellin veljekset Karl (1874–1916), August (1885–1924) ja Uno (1888–1935) olivat jo lapsuudessaan joutuneet oman onnensa nojaan isänsä vararikon ja kuoleman jälkeen. Ensimmäinen suurta huomiota osakseen saanut kahlekuningas Suomessa oli saksalainen Engleberto Kleppini , joka saapui Helsinkiin Nouveau Cirquen matkassa. August Sunellille matka oli erityisen. Perheen äiti matkasi Yhdysvaltoihin veljensä luokse, ja nuorimmat pojat joutuivat koulukotiin. Karl Sunell eli nuoruudessaan vauhdikasta elämää, johon mahtui pikkurötöksiä sekä maailmanmatkoja merimiehenä. He harrastivat voimistelua ja kuuluivat Voimisteluseura Reippaaseen, jossa harjoiteltiin painia, voimistelua ja akrobatiaa. Pian kotimaiset esiintyjät huomasivat kahlekuningasesitysten suosion ja seurasivat perässä. Vuoden 1903 tienoilla hän palasi Suomeen ja perusti Urheilusirkuksen. Sunellin urheilusirkus kiersi ympäri maata, ja veljekset esittivät erilaisia akrobatianumeroita sekä taikatemppuja. Vuonna 1907 Sunellin veljekset suuntasivat Yhdysvaltoihin, missä he esittivät ohjelmanumeroitaan. Vuonna 1908 Karl muutti ulkomaille. August ja Uno jatkoivat sirkustoimintaa. Voimisteluseura harjoitteli aika ajoin Helsingin sirkusmaneesissa. SUOMEN HISTORIA 17 Ducanderin tarina jäi ikävä kyllä lyhyeksi, sillä kolmen vuoden kuluttua se ajautui konkurssiin
Sirkus Sariolan henkilökunta majoittui kuorma-auton peräkärryjen päälle rakennetuissa majoitusvaunuissa. Kahlekuningas Sunell herätti ihmetystä esimerkiksi tempullaan, jossa hänet laitettiin kahleissa rautahäkin sisässä olevaan arkkuun. Sunellin veljekset toivat kahlekuningasperinteen maahamme. Amerikan opit mielessään August ryhtyi vuonna 1910 Suomeen palatessaan esittämään taidokasta kahlekuningasja taikaohjelmaansa. Sirkus Suomessa Kuva: Larimo, Valde /Valde Larimon kokoelma Kuva: Keravan museo/ Valde Larimon kokoelma. Samalla kahlekuningas nousi yleisön joukosta esiin. Uno Sunell jatkoi sirkusesiintyjänä, ja myös hänestä tuli taitava kahlekuningas ja taikuri. Taidokkaita akrobaatteja 1900-luvun alkukymmeninä sirkusseurueet esittivät usein erilaisia akrobatiatai voimistelunumeroita. Kuvassa sirkustaiteiijoita sirkuksen viimeksi jääneeltä kiertuevuodelta 1953. Nämä ovat vallan merkillisiä lapsuuden ajan muistoja. Rautahäkki peitettiin verholla. Verhon auetessa hämmästynyt yleisö saattoi todeta, että arkku oli tyhjä. Uno oli suosittu esiintyjä Ruotsissa ja Suomessa. Ja taitovoimistelijat, atleetit, ihonmukaisiin vaatteisiin pukeutuneena tekivät kuperkeikkoja hevosen selässä sen juostessa. Paulo'sin sirkusryhmä oli mukana Sirkus Sariolan kesäkiertueella vuonna 1950. Heidän kaltaisiaan mestareita nähtiin Suomessa seuraavan kerran vasta 1960-luvulla, kun kahlekuningas Timo Tuomivaara aloitti esiintymisensä. Esimerkiksi italialaisen Bonon sirkussuvun seurue kiersi Pohjanmaan Sirkuselämää kulissien takana. SUOMEN HISTORIA 18 merkityksellinen, sillä hänen kerrotaan tavanneen ja saaneen oppia itse kahlekuningas Harry Houdinilta . Kesäisin Sunellin sirkusseurue esiintyi omassa sirkusteltassaan, ja talvisin veljekset kiersivät esiintymässä työväenja palokunnantaloilla. Lapsuusmuisto 1910-luvulta En minä mitään niin katsonut kuin taitotemppuja hienoilla ratsuhevosilla, kun ne hyppäsivät ilmassa olevien suurten renkaitten läpi. August Sunell lähti uudelleen Yhdysvaltoihin vuonna 1914 eikä palannut enää Suomeen
Vuonna 1939 suuren suosion saavuttanut voimisteluryhmä hajosi, kun esiintyjät saivat talvisodan kynnyksellä kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Vuoden 1965 loppuun mennessä kerhoja oli perustettu jo noin tuhat. Sirkustaiteilijat kiertelivätkin erityisesti talviaikaan seurataloilla esiintymässä. 19 SUOMEN HISTORIA TALIKKALAN TAITOVOIMISTELIJAT Viipurista lähtöisin ollut voimisteluryhmä Talikkalan taitovoimistelijat oli aikoinaan maamme sirkusakrobatian parhaimmistoa. Suosittua lastenohjelmaa tehtiin vuosina 1961– 1967 pari sataa jaksoa. Suomalaiset akrobaatit pääsivät esiintymään jopa Pariisin mainekkaaseen Moulin Rougeen vuonna 1954. Televisio-ohjelma innoitti lapset eri puolilla Suomea liittymään Papukaija-kerhoihin, joissa järjestettiin kerholaisille retkiä ja kilpailuja. Sirkusten lisäksi Talikkalan taitovoimistelijat esiintyivät usein erilaisissa iltamatilaisuuksissa. Tv-ohjelman esiintyjiin kuuluivat muun muassa taikuri Nils Hedengrenin esittämä Fakiiri Kronblom sekä Onni-Klovni, jota esitti Onni Gideon Tervonen. Kansainvälisiä estradeja silmällä pitäen akrobaattikaksikko muutti nimekseen 2 Akilles. Fakiiri Kronblomin tunnusmerkkinä muistetaan hokema “suolaa, suolaa, enemmän suolaa”. Akrobatiaryhmään kuului alun perin viisi jäsentä, jotka oli koottu 1930-luvun alussa Viipurin Tovereiden telinevoimistelijamiehistä. Olavi Lehtinen ja Yrjö Irjanne jatkoivat myöhemmin kahden miehen voimin esiintymistä. Onni-Klovni, sirkustirehtööri ja Fakiiri Kronblom ovat lähdössä Helsingin kauppatorilta laivaristeilylle Papukaija-kerholaisten kanssa vuonna 1962.. SIRKUS PAPUKAIJA Sanonta “kymmenen pistettä ja papukaijamerkki“ sai alkunsa 1960-luvun suositusta lastenohjelmasta Sirkus Papukaijasta
Sirkus Suomessa 1986 Maaja metsätalousministeriö kieltää norsujen pitämisen sirkuksessa.. Sirkuksen lisäksi kiertueella oli mukana ampumarata ja vahakabinetti. Bonon sirkusseurue kiersi Suomea yhdessä muiden pienten seurueiden kanssa. Francisca Bono oli saapunut neljän lapsensa kanssa Ouluun jo vuonna 1890. Ohjelmanumerossaan Kala saattoi Tivolit ylläpitivät sirkusperinnettä, kun suuria sirkuksia ei maassamme ollut. Sirkus toimii kolmen vuoden ajan. Viipurissa akrobaateille sattui vakava onnettomuus, kun tanko yllättäen katkesi. 1929 Suomen tivoli perustetaan. Myöhemmin Elvira Bono ryhtyi kiertämään Pohjois-Suomea oman seurueensa kanssa. Vaikka yleisesti ottaen tivoliväkeen suhtauduttiin epäluuloisesti, onnistui Jaffu Sariola osoittamaan keravalaisille, että hänen leivissään oli kunniallista väkeä. Sunellin veljesten sirkusura alkaa. Sen yhteydessä on ohjelmateltta, josta myöhemmin muodostuu Peacock-teatteri. Hän esiintyi yhdessä kansainvälisesti hyvin tunnetun suomalaisen sirkustaiteilijan Eddie Hyypän kanssa. Tivolista löytyi ampumarata, renkaanja nuolenheittoa, onnenpyöräkojuja sekä teltta, jossa saattoi nähdä voimailuja voimistelunäytöksiä. 1890-luvun lopulla seurueiden mukana kiersi myös valtava lähes sadan eläimen talli, johon kuului muun muassa hevosia, poneja, karhuja, krokotiileja, leijonia, jääkarhu, laama sekä lukuisia käärmeitä. 1948 Lentosirkus Pilvien Huimapäät toimii vuosina 1948–1954. Bonon suvun tunnetuin tähti oli Elvira Bono . He esittivät perch-numeroa, jossa Elvira tasapainotteli Hyypän kannatteleman kolmemetrisen tangon päässä. 1903 Karl Sunell perustaa Urheilusirkuksen. Kuvassa on Suomen Tivolin tivolisirkus Maximin esiintyjiä ja tivolin henkilökuntaa vuonna 1970. 1992 Sirkus osaksi taiteen perusopetusta rannikkokaupunkeja päänumeronaan akrobatiaohjelmat. 1976 Sirkus Finlandia perustetaan. Grönroosin nimi muuttui suomenkieliseksi Sariolaksi vuonna 1918. SUOMEN HISTORIA 20 1888 Johan Grönroos vanhempi aloittaa Sariolan suvun huviliiketoiminnan. Johan eli Jaffu Sariola oli aloittanut tivolitoiminnan Terijoella, mutta vuonna 1921 perhe muutti Keravalle. Sirkus toimii viisi vuotta. Sariolan tivolisirkusten tunnetuimpiin tähtiin lukeutui virolainen Konstantin Kala , joka esitti fakiirinumeroita. 1980 Huvivero lopetetaan. 1945 Ensimmäinen suomalainen taikuriyhdistys, Suomen Taikapiiri, perustetaan Helsingissä. 1949 Sirkus Sariola perustetaan. 1900 1890 1880 1920 1940 1910 1930 1950 1960 1970 1980 1990 1896 Sirkus Ducander perustetaan. Esityksissä oli mukana myös eläimiä. 1973 Claes Cedercreutz perustaa Suomen ensimmäisen nuorisosirkuksen, Haminan Teinisirkuksen. Kerava toimi Sariolan vuonna 1929 perustaman Suomen tivolin ja sen osana toimineen sirkuksen tukikohtana. Sariolan sirkusja tivolisuku Vuonna 1888 Johan Abraham Walfrid Grönroos aloitti huviliiketoiminnan Keravalla. 1942 Karhumäen tivoli ja huvipuisto aloittaa toimintansa. 1950 Linnanmäen huvipuisto avataan. Grönroosin poika Johan Adolf Fredrik jatkoi isänsä jalanjäljissä, ja hänestä tuli aikansa tunnetuin tivolija sirkusmies. Elvira loukkaantui pahoin, ja onnettomuuden jälkeen sirkustaiteilijoiden tiet erosivat
Uhkarohkeissa ilma-akrobatiatemppuissa esiintyjät muun muassa ratsastivat lentokoneen siivellä sekä roikkuivat köysitikkailla. 21 SUOMEN HISTORIA 1990 1992 Sirkus osaksi taiteen perusopetusta PILVIEN HUIMAPÄÄT -LENTOSIRKUS Vuosina 1948–1954 Suomea kiertänyt lentosirkus Pilvien Huimapäät edustaa harvinaisempaa sirkuslajia. Lajin vaarallisuus ei kuitenkaan estänyt myöhempiä esiintyjiä kokeilemasta huimapäisiä temppuja. Lentosirkuksen vetovoima perustui uhkarohkeiden ja vaarallisten temppujen esittämiseen. Suomen Lentoiluliiton järjestämän lentosirkuksen avulla pyrittiin keräämään varoja urheiluilmailulle. Lepakkohyppy epäonnistui karmealla tavalla: Andro ei jostain syystä kyennyt aukaisemaan laskuvarjoaan vaan syöksyi suoraan maahan. Penttilä), joka oli vain 17-vuotias hypätessään ensimmäisen laskuvarjohyppynsä. Yhdelle huimapäälle, laskuvarjohyppääjä Viktor Androlle, tämä koitui kohtaloksi. Andro oli suunnittellut ja toteuttanut itselleen lepakkopuvun, jolla hänen oli tarkoitus liitää ilmojen halki. Lentosirkuksessa Linna muun muassa ratsasti koneen siivellä sekä roikkui pää alaspäin lentokoneesta roikkuvilla nuoratikkailla napaten katsojien hämmästykseksi kentällä muutaman metrin korkeudella olevan lipun. Vuonna 1949 Jämijärven lentokentän läheisyydessä suoritettu hyppy jäi hänen viimeisekseen. Vuosina 1951–1954 lentosirkus Pilvien Huimapäihin kuului Anneli "Luumu" Linna (myöh. Anneli Linna esittää huimapäistä ilma-akrobatiatemppuaan.
Taikapiirin jäseninä oli ammattitaikureiden lisäksi tunnettuja muusikoita, kirjailijoita, kuvataiteilijoita ja tieteentekijöitä, esimerkiksi Tapio Rautavaara ja Pekka Puupää-sarjakuvan luoja Ola Fogelberg. Yhdistävänä tekijänä taikapiiriläisillä oli kiinnostus taikatemppuihin. Jatkosodan jälkeen suomalaiset kaipasivat viihdettä, ja kun ammattiviihdyttäjät palasivat sodasta, heille avautui suuri määrä työtarjouksia. SUOMEN HISTORIA 22 KOTIMAISET TAIKURIMESTARIT JA SUOMEN TAIKAPIIRI Markkinoilla ja maaseudulla kiersi 1800-luvulla monenlaista silmänkääntötemppujen esittäjää. Unto Sariola nimitettiin tivolin paikallisjohtajaksi Karhumäelle, ja isä Jaffu Sariola osallistui tivolin johtamiseen Keravalta käsin. Jo tätäkin aiemmin olivat ensimmäiset ulkomaalaiset taikurit esiintyneet Suomen rannikkokaupungeissa. Yhdistyksen perustamisen myötä suomalaiset taikurit loivat suhteita kansainvälisiin taikuripiireihin. Tivolit sirkusperinteen säilyttäjinä Venäjän vallankumousten ja Suomen itsenäistymisen jälkeen kiertävien europpalaisten sirkusryhmien määrä maassa väheni. Myös taikurin avustajat olivat mustiin pukeutuneita ja oikean valaistuksen avulla saatiin luotua yleisölle illuusio esineiden, henkilöiden tai eläinten häviämisestä tai ilmestymisestä. Tämän jälkeen hän sylki veden mukana pallot pois yleisön haluamassa järjestyksessä. Sotien jälkeiseltä ajalta tunnetuin taikurimme Solmu Mäkelä liittyi Taikapiiriin vuonna 1948. Tällöin tivolikulttuuri nousi arvoonsa. Kesällä 93 vuotta täyttänyt taikurimestari Mäkelä on koonnut uransa varrella mittavan sirkuskokoelman, joka sisältää muun muassa sirkusjulisteita, alan välineistöä sekä sirkusaiheisten postimerkkien kokoelman. Sosiaalisesta tilauksesta huolimatta ankara huvivero vaikeutti sodan jälkeen huvitoimintaa ja ajoi monen sirkuksen konkurssiin. Karhumäen tivoli ja huvipuisto aloittivat toimintansa vuonna 1942. Itärajan sulkeuduttua Suomi oli Euroopasta katsoen umpikuja eikä enää houkutellut kiertäviä sirkusseurueita. Jatkosodan aikana Mäkelä aloitti palveluksen sota-ajan viihdytysjoukoissa. Taikuri Solmu Mäkelä. Taikapiirin puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1960 eteenpäin. Hyvästä ohjelmasta huolimatta Sirkus Sariola jouduttiin lopettamaan tappiollisena jo viiden vuoden kuluttua sen perustamisesta. Suhtautuminen näihin esiintyviin taiteilijoihin oli usein ennakkoluuloista, sillä heitä pidettiin epärehellisinä tai varkaina. juoda 10 litraa vettä ja niellä samalla eri värisiä palloja. Jatkosodan aikaisen huvikiellon tullessa voimaan Jaffu ehdotti päämajalle, että rintaman taakse perustettaisiin tivoli sotilaita viihdyttämään. Kotimaisia vakavasti otettavia taikureita alkoi esiintyä maassamme 1800-luvun lopulla. Taikapiirin ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Julius Sundman (1917–1986). Tivolisirkuksissa esiintyneistä kotimaisista artisteista tunnetuimpia olivat jonglööri Henrico eli Björn Gammals , akrobaattikaksikko Iloiset Nokipojat sekä eläintenkouluttaja eli domptööri Kalle "Caru" Nyman . Tosiasiassa sirkusohjelmasta vastasivat pääosin ulkomaiset artistit. Solmu Mäkelä oli suosittu taikuri ja jonglööri, ja hän esiintyi useasti muun muassa Linnanmäen sirkusesityksissä. Näin myös rintamalla saatettiin jatkosodan aikana nauttia sirkusesityksistä. Vuoden lopulla hän lähti kiertueelle Sariolan talvitivolin kanssa. 1930-luvulla elettiin tivoleiden kulta-aikaa. Lukuisat sirkusryhmät kiersivät ympäri maata ja katsojia riitti. Sirkus Sariolan ohjelma oli joka tapauksessa laadukasta, ja sirkusteltasta löytyi tilaa noin 2000 katsojalle. Vuonna 1949 Jaffu Sariola perusti oman sirkuksen, joka oli suurin suomalainen sirkus sitten Ducanderin veljesten sirkuksen 1890-luvulla. Sirkus Suomessa. Muitakin halukkaita oli, mutta Sariola neuvotteli tehtävän itselleen. Mustan kabinetin esitykset perustuivat taikuuden esittämiseen näyttämöllä, jossa lähes kaikki oli verhottu mustalla kankaalla. Mäkelän bravuureja olivat sorminäppäryyttä vaativat savuketemput, biljardipallomanipulaatiot ja korttitemput. 16. Osana tivolia toimi Karhumäen Sirkus, jonka yhtenä päätähtenä yleisöä hauskuutti Pelle-Jali eli Valto Aulamo . Konstantin Kala esitti myös ensimmäisenä Suomessa surmanajoa moottoripyörällä. Tivoleiden yhteydessä toimi usein myös sirkus tai eräänlainen side-show, josta löytyi esimerkiksi surmanajoa tai musta kabinetti, joka tunnettiin myös nimellä ilmestysmaja. Idea rintamativolista oli tullut hänen pojaltaan Untolta, joka oli ollut mukana valloittamassa Karhumäen kaupunkia Karjalassa. tammikuuta 1945 perustettiin Helsingissä ensimmäinen suomalainen taikuriyhdistys Taikapiiri. Pojat Toivo , Unto ja Matti Sariola jatkoivat isänsä huvitoimintaa kukin tahoillaan, ja kaikkien tivoleista löytyi oma sirkuksensa, joita olivat esimerkiksi Sirkus Royal, Sirkus Nacional ja Sirkus Americano. Hän aloitti ammattimaisen esiintymisen vuonna 1940 ensin Spåren tivolin Ihmeteatterissa ja jatkoi sitten Helsingin Hippodromissa Mäkelän Taikateatteri -nimellä. Esikuvana olivat muun Euroopan vastaavat taikuriyhdistykset
Yksi heistä on sirkushulluksi itseään tituleeraava Markku Aulanko. Hän perusti vuonna 1976 Sirkus Finlandian vaikeissa olosuhteissa. Hämeenlinna. Heti alusta alkaen siellä aloitti toimintansa myös sirkus. Otava. Ajatus valtakunnallisesta sirkusmuseosta tai perinnearkistosta on ollut sirkuskeräilijöiden toiveissa jo pitkään. Television myötä oli iltamakulttuurin alamäki alkanut jo edellisellä vuosikymmenellä. Carl-Gustaf "Calle" Jernström oli jo nuorena poikana lähtenyt telttamieheksi sirkuksen matkaan. Sirkuksen suosion paluu ja Sirkus Finlandia 1960-luvulta 1970-luvun puoliväliin suomalainen sirkus oli kriisissä. ”Kiinnostukseni sirkukseen alkoi Tarzan-filmeistä. Luin kaikki Tarzan-kirjat, ja niiden norsut, leijonat ja viidakkoelämä veivät mennessään”, Aulanko muistelee. 2002. Pakarinen, Eero 1977: Lentosirkus Pilvien Huimapäät. SKS. Nevala, Heikki 2011: Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita. Eläinten käyttöä sirkusesityksissä oli rajoitettu jo aiemmin kieltämällä petoeläimet ja apinat. Tivolien yhteydessä toimineet tivolisirkukset katosivat vähitellen 1980-luvulla. Toinen suomalaisen sirkuksen historiaan perehtynyt historianharrastaja löytyy Sirkusteltta-nimisen blogin taustalta. Muistoja sirkuksesta! Turun maakuntamuseo. Televisio oli verottanut katsojamääriä ja huvivero kiristänyt sirkuksien taloutta jatkuvasti. Helsinki. Artikkelin katkelmat ovat lainauksia Tampereen yliopiston kansanperinteen arkistoon 1970-luvulla kerätyistä sirkusmuistoista. Suomalainen sirkus kautta aikojen. Sittemmin Lasten Päivän Säätiö luopui sirkuskoulun vetovastuusta ja toiminnan ylläpitäminen siirtyi Linnanmäen Sirkuskoulun kannatusyhdistyksen tehtäväksi. SUOMEN HISTORIA 23 SIRKUSKERÄILIJÖITÄ JA -KOKOELMIA Suomesta löytyy pieni joukko sirkuskeräilijöitä ja -harrastajia, jotka vaalivat maan sirkusperinnettä sekä siihen liittyvää suullista ja kirjallista perintöä. Sanomalehti-ilmoitukset sirkusnäytöksistä ovat Kansalliskirjaston digitoituja aineistoja. Helsinki. Sirkus Finlandia selvisi 1990-luvun lamasta, ja tänä päivänä Carl Johan "Calle Jr." Jernströmin luotsaama sirkus kuuluu Euroopan arvostetuimpien sirkusten joukkoon.. Sirkuskeräilijä Kari Nieminen aloitti vuonna 2011 suositun bloginsa, jossa julkaistaan valokuvia, esitteitä ja historiatietoa sirkusmaailmasta. Ensiksi esiinnyttiin teltoissa, kunnes vuonna 1956 valmistui yhä käytössä oleva Peacock-teatterirakennus. Siitä huolimatta uusi sirkus onnistui sinnittelemään eteenpäin, ja 1980-luvulla katsojamäärät lopulta lähtivät nousuun. SKS. Yhä toiminnassa oleva sirkuskoulu perustettiin 1980-luvun alussa. Aulangolla on laaja sirkusaiheinen keräilykokoelma, joka sisältää muun muassa lukuisia sirkusja iltamajulisteita, ohjelmalehtisiä, lehtileikokoelman, sirkusaiheista kirjallisuutta sekä noin 20 edesmenneen sirkustaiteilijan esiintymisasuja ja rekvisiittaa. Alun perin idean alkuunpanija on toiminut taikuri Solmu Mäkelä. Ohjaajina olivat tuolloin taikuri Solmu Mäkelä , akrobaatti Alpo Hirvimäki sekä sirkusalan monitoimimies Markku Aulanko . Taivalsaari, Eero 2006: Sirkuselämää. Lähdeluettelo Linnanmäen huvipuisto avattiin vuonna 1950. Ensimmäinen sirkusesitys teki häneen lähtemättömän vaikutuksen, sillä sirkuksesta löytyivät niin eksoottiset viidakkoeläimet kuin myös ilmassa taidokkaasti liikkunut akrobaatti Tarzan-asussaan. Helsinki. Taitavat ja kuuluisat sirkustaiteilijat esiintyivät teatterissa. Karisto. Intohimo sirkukseen syttyi jo lapsuudessa. Nevala, Heikki 2007: Suomen Taikapiiri, since 1945. Tällä hetkellä Aulanko ylläpitää ainutkertaista sirkuskokoelmaansa itse. Aulanko on pitkän linjan sirkusasiantuntija ja -keräilijä. Yhtä sirkusta. Aulanko on myös kirjoittanut paljon sirkusaiheesta. Suomen Taikapiiri. Juuri nyt hänellä on työn alla kirja kahdesta suomalaisesta akrobaatista. Hirn, Sven 1982: Sirkus kiertää Suomea 1800-1914. Pian sirkusalaa kuitenkin ravistelivat 1980-luvun norsukielto ja 1990-luvun alun lama. Jo 1950-luvulla Linnanmäellä järjestettiin myös muutama sirkuskurssi, joiden kouluttajana toimi akrobaatti Eddie Hyyppä. Hän on aktiivisesti kartoittanut mahdollisia sijoituspaikkoja kokoelmalle. Helsinki. Sariolan, Seiterän ja Suurosen tivolit sekä Linnanmäen huvipuisto pitivät yllä sirkuskulttuuria sen synkeinä vuosina. Sittemmin Aulanko on toiminut erilaisissa sirkusmaailman taustatehtävissä useiden vuosikymmenten ajan. Hän oli muun muassa mukana käynnistämässä Linnanmäen sirkuskoulua sekä sirkusalan ammatillista koulutusta Suomessa. Kun maaja metsätalousministeriö vuonna 1986 kielsi norsujen pidon sirkuksessa, tuli se yllätyksenä sirkusväelle
Fredin laulusuoritus kruunasi ylpeän, katkeran ja murheellisen lopputuloksen. Onkin kaunis ajatus, että juuri sumujen ja sateiden saarelta tullut sävelmä houkutteli suomalaisesta sanoittajasta esiin iskelmämme tyypillisimmän teeman.. Vainio vastasi, että Kärki olisi voinut tehdä sellaiset sävelet, joihin idea olisi sopinut. Ei ole Kööpenhamina kuin ennen kertoo osittain saman tarinan kuin Kolmas linja: ikääntyneet rahamiehet palaavat uhoamaan nuoruutensa maisemiin. Oli tuo puhelinluettelotarina kuinka tosi hyvänsä, Vainion kyvyistä kotouttaa ulkolaisia lauluja oli saatu todiste jo edellisenä vuonna. Kaukokaipuusta kertovat tekstit mainitaan usein iskelmillemme tyypillisiksi, mutta satumaita ja satulinnoja ei oikeastaan ole suomalaisissa lauluissa kovin paljon. Vanha salakuljettaja Laitinen huokaa, ettei aika entinen koskaan enää palaa, sillä salakuljetus on laillisen viinan ja maailman muiden muutosten myötä kannattamatonta. The Beatles -yhtyeen kotikaupungin Liverpoolin kadun eläjiin filmikameran lailla tarkentanut Penny Lane muuttui Vainion käsittelyssä muotoon Rööperiin. Laulun puhuja on palannut Kolmannelle linjalle, ja toisin kuin ennen, rahaa takuulla löytyy. Se on puhtauden ja viattomuuden kaipausta, ikävöintiä hetkeen, jossa elämä on suuri täyttymätön kysymys. Tärkeä yhtäläisyysmerkki Punavuorija Kallio-sanoitusten välillä on haikailu nuoruuteen. Kuten Kotkan poikii ilman siipii -kappaleessa sanotaan, en muista, mistä nuorena haaveilin, muistan vain, että aalto liplatti, että olin onnellinen ja ettei toiveista koskaan tullut totta. Myöhemmin vuonna 1968 ilmestynyt Petula Clarkin laulu on sovitettu uudestaan; tuolloinkin asialla oli tuottajana häärinyt Tony Hatch. Kun Juha Vainio vuonna 1968 sai tehtäväkseen sanoittaa Tony Hatchin ja Jackie Trentin sävelmän, hänellä oli pohjamateriaalina vain Hatchin levyttämä instrumentaaliversio. Mutta suomalaisen iskelmän nuoruudenkaipuu ei olekaan kiinni iästä, eikä siinä tavoitella mitään todellista nuoruutta. Vanhat velat ja pantit kuitataan tuosta vain. Vaikka sävelmän tunnistaa heti samaksi, on Kolmatta linjaa takaisin tyystin eri maailmasta. Suomenkielisen kappaleen sovitus on hyvin samankaltainen kuin tuossa versiossa. Kadonnut nuoruus on yleensä yksilön sisäinen ongelma, mutta joskus se kasvaa yhteiskunnan muutoksen kuvaksi. Beatlesin ihmiskuvaus toimi Vainiolle sanoituksen esitystavan mallina, mutta laulun lopun suru kadonneen nuoruuden äärellä on kokonaan Vainion omaa tuotosta. Aistikas jazz-sovitus ja Clarkin lempeä ääni luovat haikean mutta kuulaan ja kauniin tunnelman. Mutta nyt se on turhaa myös siksi, että Kööpenhamina ei enää ole mieltä kiehtova eikä syntinen. Sen hakkaava rytmi alleviivaa suoraviivaista sanoitusta, jossa palataan polleina nuoruuden kulmille Helsingin Kallioon toteamaan, että nuoruus on iäksi mennyttä. Juuret jossain kaukana Kolmatta linjaa takaisin on Vainion tunnetuimpia töitä. Toivo Kärki harmitteli aikoinaan, että Vainio teki loistavan Kallio-tekstinsä ulkomaiseen sävellykseen eikä alkuperäiseen suomalaiseen sävelmään. Hänen taitavassa käsittelyssään vierivät vuodet paisuttavat aikamiehelle vatsan, joka juuttuu aidanrakoon, kun mies koettaa palata lasten leikkeihin. 24 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi Kuva: Lehtikuva Kolmatta linjaa takaisin Tarina laulun takaa Juha "Watt" Vainio kuvitti brittiläisen kappaleen mieliteemallaan, kadonneen nuoruuden kaipuulla. Hankittu varallisuus nostattaa itsetuntoa. Vainion Kolmatta linjaa takaisin ei siis ole varsinainen käännössanoitus, vaan sävellykseen tehty alkuperäisteksti. Rahamies voi kostaa menneet loukkaukset ja ostaa sylin lämpöä. Sormen kohdalla luki Kolmas linja. Englantilainen näyttelijä-laulaja Petula Clark laulaa Beautiful in the rain -kappaleessa huhtikuun viileästä sateesta ja rakkauden syksyn kuihtuvista kukkasista. Sävelmän kotimaassa se sanoitettiin ja esitettiin hyvin eri tavalla. Nykynäkökulmasta katsottuna Vainion huoli hänen laulujensa unohtumisesta oli aivan turha. Vaikka Juha Vainio ammensi usein vettä laulumyllyynsä tuosta samasta nostalgialähteestä, teksteissä on mielenkiintoisia vivahteita. Sanoittajan sattuva sormi Vanhan legendan mukaan Beautiful in the rainin sanoitustyöhön ryhtynyt Vainio otti paremman aiheen puutteessa käsiinsä Helsingin puhelinluettelon, avasi sen umpimähkään ja tökkäsi sormensa sivulle. Mutta yhtä hän ei voi ostaa: nuoruuttaan. Sitä paitsi nekin ovat lopulta vain muunnelmia pahaa-aavistamattoman, huolettoman ja onnellisen nuoruuden paluun unelmasta. Miksi versiot sitten ovat niin erilaisia. Aika paksua haikailla siinä iässä kadotettua nuoruutta, voisi joku sanoa. Haaveidemme nuoruus Juha Vainio oli Kolmannen linjan tekstin kirjoittaessaan 29-vuotias. Kolmatta linjaa takaisin -kappaleessa sanoitusesikuva puuttui, joten Vainio sai mellastaa vapaasti nuoruuden kaihossa, josta tuli hiljalleen hänen sanoitustuotantoaan läpäisevä teema. Lauluntekijän mielestä hänen muu tuotantonsa jäi tuon yhden tekstin varjoon
25 SUOMEN HISTORIA
Rockista, rauhasta ja rakkaudesta ei paljoa jäänyt jäljelle.. 26 SUOMEN HISTORIA Moottoriradan maastoa kaatosateen jäljiltä
En itse ainakaan aio esiintyä Keimolassa koskaan enää." saksofonisti Pekka Pöyry vuoden 1973 rock-festivaaleista. Hasse Walli lämmittää käsiään Keimolassa vuonna 1972. Teltat uivat vedessä, ja festivaalialue oli yhtä mutalammikkoa. Vastoin kaikkia odotuksia Keimolan kemut toteutuivat myös seuraavana vuonna. Yleisöä erotti esiintyjistä kauas lavasta pystytetty verkkoaita. Hankkeen taustalla oli viihdealalla toiminut mies, mutta järjestelyt olivat lievästi sanottuna suurpiirteiset. Uskoisin, että lausun suunnilleen kaikkien muusikkojen ja Sarapaltion kamatehtaan ja kaikkien asiaan kuuluvien yhteisen mielipiteen, jos sanon, että toivottavasti niitä ei koskaan enää järjestetä. Festivaalin järjesti helsinkiläinen Nuorten Puolesta ry, joka keräsi tapahtumalla rahaa nuorison huvittelutilaa varten. SUOMEN HISTORIA 27 Keimolan mutavellifestarit Helsinki Rock Festival 1972 & 1973 Moottoriradalla kahdesti kärsitty musiikkijuhla epäonnistui huonojen järjestelyjen ja korkeampien voimien vuoksi. "Ja sitten Keimola on oma lukunsa. Tasavallan Presidentin Pekka Pöyryn toivomus siitä, ettei Keimolaa enää koskaan järjestettäisi, kävi toteen. Käymälän virkaa toimitti häthätää kyhätty pahvihökötys. Kaatosadetta ei saatu, mutta ilma oli kylmä, alue kolkko ja järjestelyt ontuivat. Vuonna 1972 Vantaalla Keimolan moottoriradalla järjestetty Helsinki Rock Festival sai niskaansa viheliäisen rajuilman. Pari ulkomaista esiintyjää perui keikkansa vaatimattomien järjestelyjen vuoksi. Äänimies Matti Sarapaltio muisteli myöhemmin, ettei saanut palkkiotaan koskaan
Lajeista oli olympialaisissa mukana yleisurheilu, uinti, voimistelu, nyrkkeily, paini, pyöräily, jalkapallo ja vesipallo. Suomen voittoisa viestijoukkue työläisolympialaisissa 13.–15.6.1925 Frankfurt am Mainissa.. Kaiken kaikkiaan talvikisoihin oli osallistunut 170 urheilijaa Itävallasta, Saksasta, Tšekkoslovakiasta ja Suomesta. Talviolympialaisissa suomalaiset olivat menestyneet erityisesti hiihtolajeissa, joten myös kesäolympialaisiin lähdettiin suurin odotuksin. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Työväen arkisto Vuonna 1925 järjestetyt työväen olympialaiset olivat ensimmäiset laatuaan. Frankfurt am Mainissa järjestettyihin kesäolympialaisiin osallistui urheilijoita yhteensä 11 maasta. Suomea näissä olympialaisissa edustivat menestyksekkäästi Työväen Urheiluliiton (TUL) urheilijat. Alkuvuodesta oli jo järjestetty talvikisat Saksan Schreiberhaussa, joka on nykyään Puolan alueella ja nimeltään Szklarska Por?ba. SUOMEN HISTORIA 28 Punaiset olympialaiset Suomalaiset ensimmäisissä työväen olympialaisissa Joukko suomalaisia työväenurheilijoita matkasi heinäkuussa 1925 Ariadne-laivalla yli Itämeren kohti Stettinin satamaa. Olympialaisten järjestämisestä vastasi vuonna 1920 perustettu Sosialistisen Työläisurheiluinternationaali eli kansainvälinen sosialistinen urheilujärjestö. Työväen olympialaiset järjestettiin kolme kertaa: 1925 Frankfurt am Mainissa, 1931 Wienissä ja 1937 Antwerpenissa. Suomalaiset saavuttivat lukuisia kunniakirjoja, joita työväTIESITKÖ. Edellä mainittuina vuosina järjestettiin myös talvikisat. Suurimmalla joukkueella mukana oli Tšekkoslovakia, sillä maata edusti kisoissa peräti 800 työväenurheilijaa. Suomen olympiajoukkue loisti kisassa. Suomalaisia urheilijoita kisoissa oli 126, eli jopa enemmän kuin edellisen vuoden Pariisin olympiakisoissa. Satamasta matka jatkui maitse kohti lopullista päämäärää, Frankfurt am Mainia ja siellä järjestettäviä työväen olympialaisia
SUOMEN HISTORIA 29 LAINAUS TEOKSESTA ENSIMMÄISET TYÖVÄEN OLYMPIALAISET 1925: Frankfurt am Mainin vertojaan hakevan komea yleisurheilukenttä oli puettu täyteen juhlapukuunsa, kun sillä perjantaina heinäkuun 24 päivänä kello 2 käytiin suorittamaan Ensimmäisten Työväen Olympialaisten juhlallisia avajaisia aamullisen sateen jälkeen vilpoisen, utupilvisen sään vallitessa. Suomen Työväen Urheiluliiton joukkue esittelyssä stadionilla kisojen avajaisissa.. Painija Väinö Kokkinen , kolmiottelija Elina Jääskeläinen , viisiottelija ja kuulantyöntäjä Kalervo Kotivalo , korkeushyppääjä Kalle Korpi ja pituushyppääjä Onni Heinänen voittivat omat lajinsa. Suomalaiset miesvoimistelijat menestyivät myös hyvin olympialaisissa. en olympialaisissa jaettiin mitalien sijaan: 42 kultaa, 42 hopeaa sekä 23 pronssia. Kun kilpajoukkueet 10 minuuttia yli kello 2 marssivat stadionrakennuksen portista maittain kentälle, tervehti heitä riemukkaasti noin 35 000 henkeen nouseva yleisöjoukko. Suomen uintijoukkueen urheilijoita ryhmäkuvassa uima-altaan reunalla. Rakennuksen edessä oleviin kahteen pylvääseen kohotetut kaksi suurta punaista lippua osoittivat, että juhlijat olivat työläisiä. Sitten seurasivat belgialaiset, tsekkoslovakialaiset, sveitsiläiset, ranskalaiset, itävaltalaiset, Tsekkoslovakian saksalaiset, Englannin pieni joukkue, suomalaiset, Puolan kaksi miestä sekä viimeisenä saksalaiset. Mahtava stadionrakennus oli köynnöksin koristettu ja sen katolla liehui kisojen järjestäjämaan, Saksan musta-puna-keltainen lippu. Monikymmenmiehisen torvisoittokunnan kajahduttaessa Kansainvälisen (työväenlaulu) astui ensiksi esiin latvialaisten keltapaitainen, uljasryhtinen parikymmenhenkinen joukkue. Erityisesti suomalaiset miesjuoksijat näyttivät taitonsa, ja muun muassa pikajuoksija Jalmari Etholén sekä pitkänmatkan juoksija Iivari Rötkö saapuivat maaliin voittajina
30 SUOMEN HISTORIA Kuulantyöntäjä sotainvalidien kesäja urheilujuhlilla Helsingissä 1951.
Talvisodan jälkeen syntyneen Sotainvalidien Veljesliiton yhteyteen perustettiin jo toukokuussa 1945 urheilutoimikunta, ja toimikuntia ryhdyttiin heti aktivoimaan piiritasolla. Suosion myötä taloudellinen toiminta edellytti Urheilu avasi sotainvalideille kansainvälisiä yhteyksiä. SUOMEN HISTORIA 31 Teksti: Mika Rassi Kuvat: Sotainvalidien Veljesliitto ja Invalidiliitto Taiston tantereilta urheilukentille Sotainvalidien urheilukisat Sotavammat eivät pitäneet veteraaneja poissa urheilun parista. Liiton kesäkisoissa kisattiin yleisurheilussa ja uinnissa, talvikisoissa hiihdossa. Ouluun saapui eri puolilta Suomea 500 urheilijaa, joiden invaliditeetti vaihteli viidestä 70:een prosenttiin. Urheilutoiminnan päätarkoituksena oli kilpailun sijasta invalidien kuntouttaminen. Osa invalideista suhtautui toimintaan aluksi varauksellisesti, koska hyvien urheilutulosten pelättiin alentavan elinkorkoja. Sodasta palanneille piti järjestää ensi tilassa tietysti töitä, mutta vapaa-ajan virkistystäkään ei saanut laiminlyödä. Ne olivat esikuvana myös ulkomaille, sillä kisojen on sanottu olleen maailman ensimmäiset sotainvalidien urheilukilpailut. Kilpailijat jaettiin sarjoihin vamman laadun ja haitta-asteen mukaan. Kuvassa Veikko Kotiranta jättää saksalaisen kilpailijan taakseen vuonna 1955 Lahdessa.. Sotainvalidien Veljesliiton ensimmäiset kesäkisat järjestettiin jo vuonna 1946. Sotasokeat kilpailivat esimerkiksi linkopallon heitossa. Kirittäjänä toimi Pohjois-Pohjanmaan piiri, joka järjesti ensimmäiset sotainvalidien kesäkisat Oulussa vuonna 1946. Toiminta oli vilkasta ja lajien kirjo suuri. Vuonna 1967 piirien ja alaosastojen urheilutapahtumiin osallistui yhteensä lähes 12 000 sotainvalidia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Piirin tasolla mukana oli muun muassa pyöräily, voimistelu ja suunnistus. Toiminta laajenee Vuonna 1949 järjestettiin ensimmäiset talvikisat, ja 50–60-luvuilla invalidiurheilun suosio kasvoi. Heti sotien päätyttyä veteraanihuollolla oli paljon tehtävää. Palloilulajeista harrastettiin jalkapalloa, pesäpalloa, jääpalloa ja istumalentopalloa. Korkein työkyvyttömyysprosentti oli reidestä amputoitujen pyöräilymestarilla Väinö Astikaisella
Tätä tarkoitusta palvelivat esimerkiksi sotainvalidien pilkkimestaruuskilpailut, jotka järjestettiin ensimmäisen kerran Säkylässä maaliskuussa 1968. Kuntoilupainotuksesta huolimatta myös liiton talvija kesäkisat keräsivät vuodesta toiseen runsaasti osanottajia. Kansainväliset kilpailut alkoivat 1953, kun suomalainen amputoitujen joukkue osallistui hiihtokilpailuihin Saksan Oberjochissa. Voimistelunopettaja Veikko Allinen kehitti lajin, koska laitoksen liikuntasalin katto oli niin matala, että pelaajien oli pakko käydä istumaan. Niistä kehittyivät myöhemmin nykyiset paralympialaiset. Kisoihin rajojen taa Kansainväliset kilpailut alkoivat 1953, kun suomalainen kuuden miehen amputoitujen joukkue osallistui hiihtokilpailuihin Saksan Oberjochissa. Jalka-amputoitu hiihtäjä Liisa Mäkelä palkittiin Turussa vuonna 1981.. Vuonna 1960 Veljesliitto lähetti viisi kilpailijaa Roomassa pidettyihin ensimmäisiin paralympialaisiin. 32 SUOMEN HISTORIA omaa järjestöä, ja Sotainvalidien Urheiluliitto perustettiin 1960 Kouvolan talvikisojen yhteydessä. Vuonna 1962 Kaunialassa järjestettiin kutsuvierasjoukon edessä amputoitujen sotainvalidien ja Eduskunnan Urheilukerhon välinen ensimmäinen julkinen istumalentopallo-ottelu. Tauno Valkama toi Roomasta Suomelle kultaa 50 metrin vapaauinnissa. Yhteistyö tiivistyi, ja saksalaiset ja suomalaiset vierailivat toistensa kisoissa. Se syntyi Kaskisaaren kuntoutuslaitoksessa vuonna 1957, kun siellä pidettiin amputoitujen ensimmäinen kuntoutuskurssi. Otteluperinne jatkui myöhemmin Kaskisaaressa. Vuonna 1948 Englannissa Stoke Mandevillessä oli järjestetty ensi kerran selkäydinvammaisten kansalliset urheilukilpailut. Kilpailut muuttuivat vuonna 1952 kansainvälisiksi, ja seuraavana vuonna mukaan kutsuttiin myös suomalaisedustajia. Sotainvalidiurheiluun osallistui myös naisia. Talvikisoissa henkilökohtaiseen hiihtokilpailuun osallistui 70ja 80-luSotainvalidien urheilukisat ISTUMALENTOPALLO Sotainvalidiurheilun merkittävimpiä lajeja oli istumalentopallo. Kilpavietti ei hellitä Kun sotainvalidit ikääntyivät, liitto keskittyi entistä enemmän kuntourheiluun
jota nykyään edistää Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry. Ensimmäisissä paralympialaisissa vuonna 1960 Roomassa oli mukana myös Suomen joukkue. 33 SUOMEN HISTORIA vuilla tavallisesti yli 200 sotainvalidia. Suomalaiset sotainvalidit olivat vuodesta 1974 lähtien mukana vammaisten Europa-autokilpailuissa sekä vuodesta 1978 vammaisten Puolan tähti -autokilpailussa. Liitto toimi suurena edelläkävijänä maamme vammaisurheilussa. Kun sotainvalidit vanhenivat, lajit kevenivät. Viimeiset valtakunnalliset mestaruuskisat järjestettiin vuonna 2000, ja liitto lakkautettiin 2001. Tässä on meneillään bocciaottelu vuonna 1998.. Sotainvalidien Urheiluliiton toiminta jatkui vuosituhannen vaihteeseen asti. Sotainvalidien urheilutoiminta oli vammaisurheilun pioneerityötä Suomessa. Huippuvuonna 1984 yleisurheilussa, uinnissa ja lentopallossa kilpaili kaikkiaan 520 sotainvalidia. Kansainvälisessä kilpailutoiminnassa suomalaiset olivat pitkään aktiivisia, ja myös uusia aluevaltauksia tehtiin. Kesäkisoissa tehtiin vielä 1980-luvulla uusia osanottoennätyksiä. Uusina lajeina tulivat 1980-luvulla mukaan tikanheitto, ilmakivääriammunta ja boccia
Porauskilpailun vuonna 1970 voittanut Kotalahden joukkue. Vuonna 1952 järjestetyissä ensimmäisissä porauskilpailuissa voittajaksi selviytyi Martti Huttunen Outokummun kaivoksesta. 34 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvat: Suomen Elinkeinoelämän Arkisto Kaivosmiehet kilpasilla Outokumpu Oy:n porauskilpailut Outokumpu Oy:n kaivosmiesten välisissä porauskilpailuissa miehet kisasivat oman kaivoksensa kunniasta. Outokumpu Oy:n järjestämässä kilpailussa kaivosmiehet mittelivät siitä, kuka onnistui nopeimmin poraamaan kuusi 2,4 metrin syvyistä reikää kallioon. Partala.. Outokummun porauskilpailut olivat aikoinaan kesän kohokohta Pohjois-Karjalan kaivospaikkakunnalla. Porauskisat jäivät historiaan, kun kaivostyökilpailujen järjestäminen lopetettiin 1980-luvun puolivälissä. Kaivokset palkitsivat kisoissa ansiokkaasti menestyneitä työntekijöitään pienillä palkanlisillä ja palkintomatkoilla esimerkiksi Ruotsin kaivoksille. Soininen, A. Vasemmalta J. Palkintoja suurempi merkitys kerrotaan kuitenkin olleen voiton myötä ansaitulla maineella ja kunnialla. Tuomola ja huoltaja A. Myöhemmin porauskilpailut muuttuivat kaivostyömestaruuskilpailuiksi, kun mukaan otettiin muitakin lajeja. Vuosien 1952–1985 välisenä aikana järjestetyistä kaivostyömestaruuskilpailuista muodostui paikkakunnan suurin kesätapahtuma. Kilpailuissa taisteltiin voitosta niin yksilöinä kuin joukkueina, ja osallistujia oli useasta eri kaivoksesta. Myös joukkuemestaruus meni Outokummun kaivosmiehille. Porauskilpailuja järjestettiin säännöllisesti vuosina 1952–1964. Veman, T. Arhipoff, T
1930-luvulla Outokumpu oli jo yksi viidestä Euroopan suurimmasta kuparituottajasta. Vanhalla kaivosalueella sijaitsee nykyään Outokummun kaivosmuseo.. Vuonna 1989 kaivostoiminta Outokummussa päättyi. Yhtiöstä oli kehittynyt monimetalliyhtiö, joka myös valmisti metallituotteita kaivoksista louhituista malmeista. 35 SUOMEN HISTORIA OUTOKUMMUN KAIVOS Itä-Suomen Kuusjärveltä (nykyinen Outokumpu) löydettiin vuonna 1910 kuparimalmiesiintymä. Outokummussa sijaitseva kaivos oli merkittävässä asemassa, sillä vielä vuonna 1955 lähes 90 % kaivosyhtiön kuparista louhittiin Outokummun kaivoksella. Kaivoskoneiden kehittyessä ja louhinnan tehostuessa malmivarat kuitenkin väistämättä ehtyivät. 1950ja 1960-luvuilla Outokumpu Oy avasi Suomessa useita uusia kaivoksia, joissa louhittiin ja jalostettiin nikkeliä, sinkkiä, kuparia ja kobolttia
Kokkolassa on mahdollista ihastella nostalgista Figarolseinämaalausta, joka restauroitiin 2000-luvun alussa.. 36 SUOMEN HISTORIA 1950-luvulle tyypilliset seinämainokset ovat nykyisin harvinainen näky katukuvassa
Paluuta yritettiin viittä vuotta myöhemmin Ksylitol-Figarolilla. Ensimmäisiä Figarol-rasioita koristi vielä Ipnoksen pingviinitunnusmerkki, mutta myöhemmin pastillien valmistajana toimi Hellas Oy. Oopperalaulaja Väinö Sola lausui Figarolista seuraavaa: “Figarol on laulajan pastilli, miellyttävän makuinen, ääntä kirkastava ja piristävä. Virkistävä ja tehokas Figarol-pastilli Makeismainosten keulakuvana toimi kuvittaja Björn Landströmin luoma musta Figarol-kissa. laulajille, puhujille, sotilashenkilöille, retkeilijöille.” Sota katkaisi hetkeksi makeisvalmistuksen sokeripulan vuoksi, joskin Figarol-pastilleja meni myös sota-aikana armeijan tarpeisiin. Figarol-pastillia mainostettiin ääntä kirkastavana laulajan pastillina. Yhtiö oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin, ja tuotevalikoimaa laajentamalla pyrittiin saamaan yritys takaisin jaloilleen. 1930ja 1940-luvuilla rasioita kokosivat sotasokeat, kunnes vuonna 1959 kehitettiin koteloiden kokoamiskone. Perinteiset valkoiset Figarol-rakeet saivat pian rinnalleen Tervaja Jodi-Figarolit. Vuonna 1931 Huhtamäen Tehtaat oli yhdistynyt Makeistehdas Hellaksen kanssa. Virkistävä ja tehokas pastilli m.m. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Antti Kautonen & Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto. Figarol-pastillien valmistus päättyi vuonna 1982. Alkuperäistä rasiamallia valmistettiin aina 1980-luvulle saakka. Figarol-pastillien hienostunut rasia oli itse vuorineuvos Heikki Huhtamäen suunnittelema. 37 SUOMEN HISTORIA Hellas Oy:n menestystuote Turkulainen alunperin näkkileipätehtaana aloittanut Ipnos ryhtyi 1930-luvulla valmistamaan makeisia. Kun rasian päällyskantta nostettiin, pastillit valuivat kanteen, josta ne oli helppo poimia. Figarol-pastillien keulahahmoksi nousseen mustan kissan suunnitteli kuvittaja Björn Landström , jonka käsialaa oli esimerkiksi Mika Waltarin romaanin Sinuhe egyptiläinen kansikuva. Kokkolalainen makeistehtailija Heikki Huhtamäki osti Ipnoksen leipätehtaan 1930-luvun puolivälissä, ja pian sen jälkeen tehdas lanseerasi markkinoille uusia makeisja keksituotteita. Tuolloin tuotantoon otettiin myös Figarol-raepastillit. Kuluttajat eivät kuitenkaan innostuneet pastillista, ja niin päättyi Figarolin tarina. Huhtamäellä oli aiempaa kokemusta makeisalalta, sillä hän oli aiemmin perustanut Oy Huhtamäen Tehtaat AB:n Kokkolaan. Kun raaka-ainepulan helpotti, tuotanto kasvoi, ja vuonna 1955 valmistuikin jo sadasmiljoonas Figarol-rasia. Monet muistavat pastillit mainoksissa esiintyvästä naukuvasta kissahahmosta. Tunnetuimpia Ipnoksen makeisista olivat vuonna 1936 tuotantoon tulleet Figarol-pastillit
38 SUOMEN HISTORIA Miehet Suomen sodissa osa 5: Einari heikkinen
Sittemmin toimin maalaiskirjeenkantajana tällä silloin tiettömällä alueella. Henkilökohtaisena aseena keikkui vyöllä iso pistooli. Lapsuus seudulla oli köyhää. Kun täältä taivalsi ensin Hyrynsalmen kirkolle ja tullessa koukki tuolla viiden kilometrin päässä toisillakin kylillä, niin useampi kymmenen kilometriä siinä tuli päivässä. helmikuuta 1924. Siitä se tuli radiosähköttäjäkursseille lähtö. 1891 syntyneenä hän oli jo sisällissodassa, sitten talvisodassa Kannaksen linnoitustyömaalla, kivääri aina ulottuvilla. Isä Eino Heikkinen oli kolmen sodan veteraani. SUOMEN HISTORIA 39 Teksti: Aimo Tenni Kuvat: SA-kuva ja Aimo Tenni Kuvitus: Tero Björklund Partioradisti Radisti Einari Heikkisellä oli sotarepussaan painoa, sillä sinne ahdettiin 18 kiloa painavat radiolaitteet ja muonaa jopa reilun viikon tarpeisiin. Kirkkovaatteita ei ollut erikseen, samoissa paikatuissa mentiin aina. Näillä konsteilla meillä oli ruokaa aina tarpeeksi." Einari Heikkinen otettiin armeijaan kesällä 1942. Pystyvän isän ansiosta Heikkisen perheellä ei pahemmin puutetta ollut. Sota alkaa Einari Heikkisen elämään alkoi sota vaikuttaa jo viisitoistavuotiaana, kun hän joutui evakkoon Kestilän pitäjään. "Metsätöihin isän mukana menin jo kahdeksanvuotiaana. Saksalaiset ottivat niitä mielellään ja antoivat vaihdossa voita ja mitä ruokatarvikkeita milloinkin. Sieltä vastasyntynyt tuli hevoskyydillä Hyrynsalmen Hakokylän perukkaan. Ei saa sanoa, että en osaa. Kotivesi antoi neuvokkaille sota-aikanakin elämän keinot. Hän teki jopa 600 litran puusaaveja, joita kutsuttiin ammeiksi. Oulussa annettiin muutama viikko koulutusta, lähinnä konekivääriin. Eino veti puutöitään kelkalla reilut 20 kilometriä kirkolle myyntiin. Monet pitkät partiomatkat tehtiin. Mutta sotaa Eino kyllä kirosi. Mutta sattumalta konekivääri jäi ja nuori mies joutui toisenlaisiin tehtäviin. Puolitoista viikkoa oli pisin." Einari kertoo, että partion koko oli yleensä "Kyseltiin, onko joukossa pelimannia tai kuorolaulajaa. Minä sanoin soittavani mandoliinia. Niille oli tilausta, sillä korkealla vaaralla asuneet ihmiset vetivät hevosella veden vaaran alta hetteestä. Tuolloin hän oli ikänsä vuoksi siviilissä, mutta ehti myöhemmin olla kaksi ja puoli vuotta sodassa. Olin sittemmin Rajajääkäripataljoona 7:ssä Kiestingin suunnalla sähköttäjänä. Siitä se tuli radiosähköttäjäkursseille lähtö.". Kova kunto oli partiomiehelle kuin henkivakuutus, kun suksi kuljetti vihollisen väijytykseen. Einari Heikkinen syntyi Hyrynsalmen kirkolla 4. Kuntopohjaa oli sotaväkeen mennessä. Tämä kaksi–kolme kertaa viikossa. Heinäaikaan piti usein vielä ensin olla niittämässä, sitten juoksemaan postireissua", Einari kertoo. "Kun saksalaisia ilmaantui tänne Hyrynsalmellekin, niin isä pyyti tuosta kotijärvestämme haukia ja minä kannoin postireissulla niitä repussani niin paljon kuin vain jaksoin. "Kyseltiin, onko joukossa pelimannia tai kuorolaulajaa. Einarin käsien kätevyys on ollut isän perintöä, kuten sekin ohjenuora, että pitää yrittää. Mutta järvessä oli sentään kalaa, niin Heikkinen kertoilee järven rannalle rakentamassaan talossa. Ja vieläpä 1944 hän nuorten poikien kanssa jahtasi desantteja. Ensimmäisestä tekeleestä voi tulla huonokin, toisesta jo parempi, ja niin sitä oppii. Minä sanoin soittavani mandoliinia
Että nuoruus oli avu niissä hommissa. Nukuin ennemmin seisaallani." Tuolloin Heikkinen ihmetteli, kuinka vanhemmat rajavartioston upseerit ja aliupseerit kestivät valvomista. "Vaikka kuntoa olikin, niin totuus on, että hiihtäessäkin nukuttiin pitkät pätkät. Ja huumorin lahja, se oli tärkeä siellä, sekä keskinäinen luottamus. Jatkosodan alkupuolella kantamani radiolaitteet painoivat peräti 18 kiloa. Radiolaitteiden takia Einarin henkilökohtaisena aseena oli vain iso pistooli. Tunnettiin toisemme ja siten tuotiin aina partiomatkalla kaatuneet ja haavoittuneet mukanamme pois. Että oli ne vaikeita aikoja", nyt 91-vuotias Heikkinen muistelee. Mutta ei karkuunkaan usein lähdetty. Nämä jäivät usein sillä välin vartioon." Vanhuksia sattui partiotouhuun kuitenkin harvoin. SUOMEN HISTORIA 40 ryhmä tai puolitoista, joskus oli lähes joukkueen verran eli noin 30 miestä. Einari oli suorastaan syntynyt suksille, sillä hän oli kulkenut hiihtäen lapsesta asti todella paljon. Samoin tietysti koetettiin hiihtojäljistä selvittää, paljonko siitä porukkaa on mennyt." Väsymystä vastaan taisteltiin pakon edessä monin keinoin. Vanhimmat taisivat olla -18 syntyneitä. Me kun päästiin vähän kuusen alle ja nojaamaan runkoon, niin olimme heti unessa. "Porukassamme vanhin sähköttäjä oli vuonna 1914 syntynyt ja siis kolmekymppinen. Sen käytössä kun oli omat juonensa. Se antoi lähdössäkin mielelle turvaa." Yleensä kohteet näytettiin kartalta, tai sitten saksalaisten lentotiedustelu antoi kohteista tietoa. "Oli niissä saksalaisissa hyviäkin puolia, vaikka viimeinen vaikutelmani olikin täysin päinvastainen", Einari toteaa. Minä en sen käyttöön syyllistynyt. Reissujen välillä Einari kirjoitti sotapäiväkirjoja puhtaaksi, koska hänen käsialaansa pidettiin hyvänä. "Oliko niiden jo nuoresta alkaen ollut opittava siihen. Ei jäänyt minkäänlaista muistikuvaa, mistä on tullut. Mutta ei niin vanhaa otettu enää partioon. Oli kestettävä Partiotoimintaan kuului sekä tiedustelua että taistelua. Pisin aika, kun ei ollut mitään suuhun pantavaa, oli kolme vuorokautta. "Kyllähän siellä kuntoa tarvittiin, ne kun oli suksimiehiä toisetkin. Radistina hänet oli myös vapautettu vartiotuureista. Saksalaiset hävittäjät ja pommittajat nousivat Ahvenlammilta ilmaan ja tuhosivat monesti kohteen jo ennen kuin partio sai siihen yhteyttä. Siitä huolimatta se useimmiten loppui kesken. Väsymys oli silti melkoinen. Venäläisten partioiden tuhoaminen oli usein päätehtävä. Vanhoja naapurin käyttämiä latuja yritettiin käyttää harhautusmielessä. Muonan loppuessa oltiin kaukana kotoa. Partioradisti Jatkosodan radisti laitteidensa ääressä.. "Olihan meilläkin sitä saksalaisilta saatua Pervitiniä, joka antoi kyllä potkua mieheen jonkin aikaa. Kunto pysyi partiotouhuissa hyvänä. Muonaa varattiin viikon tai puolentoista tarpeisiin. Kun pisin aika oli kolme vuorokautta nukkumatta hiihtoa lähinnä itään päin, taisteluun jouduttaessa oli jo valmiiksi väsytty. Kaukana linjoilta olimme usein alakynnessä
Korostan, että loma oli siinä elämässä kaikkein tärkein asia. Joukot: Koko komppania. Sääsuhteet: Pilvinen. Loma poltti taskussa, ja niin minä läksin sieltä Röhöstä. Komppania hyökkäsi toisessa linjassa. Oikaisussa ylös lentäjä saattoi menettää hetkiseksi tajuntansa. Partiojohtaja sanoi, että otetaan yhteys armeijakuntaan. Voitajoen taistelu 7.–9.9.41. Einari hoiti oman tonttinsa, eikä sanomista tullut. Puista kahden puolen irtosi säleitä ja kaarnaa. bunkkerien takia; vasemmalla hyökänneet saksalaiset eivät myöskään päässeet eteenpäin. 10.35 alkoi hyökkäys Voitajoen itärannalla rautatien suuntaan. Nimensä mukaisesti kone saatteli pommia syöksymällä. Oltiin tultu partioreissulta, ja lomani oli alkamassa seuraavana päivänä. Seuraus oli että vaikka olin käynyt ryhmänjohtajakurssin, en enää kelvannut aliupseerikouluun luokattomana." Vieläkään Einari ei viluisena tahdo saada kunnolla kirjoitettua. Yksin lähtö oli laiton teko, kun vielä lähtiessäkin kiellettiin." Edellä mainittua luutnantti Ryyttyä Heikkinen kuvailee hauskaksi veikoksi. klo 14.00 lähetettiin yksi joukkue Voitajoen itäpuolelle uudelleen edenneen 2./RJP:n avuksi, mutta palasi joukkue klo 21.45 takaisin JR 12 ottaessa vastaan Voitajoen itärannalla olleet sillanpääasemat. Yön kuluessa oli toisin ajoin kiivasta laukaustenvaihtoa, samoin seuraavan päivän aikana. Tämä näyte on Rajajääkäripataljoona 7:n erään komppanian koneella kirjoitetusta sotapäiväkirjasta. Matkalla ei ole kuin yksi neljän miehen kenttävartio, muuten olet aivan yksin, jos kohtaat vihollisen. klo 10.20 alkoi eteneminen Voitajoen yli saksal. 9.9. Sen tiesin, että jos suojaan pääsen, niin hiihtämällä ne eivät minua kiinni saa. Joskus piti neuvotella jonkin aikaa, mutta hymyssä suin erottiin. Mitä lie siinä tapahtunut, mutta sen jälkeen en enää saanut syntymään virheetöntä sähkötystä. 2./RJP teki väkivaltaisen tiedusteluyrityksen, mutta se ei johtanut tulokseen. 23.10 alkoi ryssä kiivaan tykistötulen, jota kesti n. No, olin yksin lähdössä kymmenien kilometrien taipaleelle. "Kyllä minä silloin rukoilin Jumalaa. klo 19.00 sai komppania käskyn vetäytyä ryhmittäin Voitajoen länsirannalle. 8.9. Viimein pysähdyimme lepäämään ja alkoi todella viluttaa. Oltiin partiossa hiihdetty itsemme jumalattomasti hikeen. Ilmeisesti häntä luultiin isomman joukon tunnustelijaksi. Enkä minä voinut kertoa koko tapahtumasta. 20.00 siirrettiin kaksi joukkuetta etulinjaan rautatien varteen. Taistelun kulku: 7.9. Johtanut: Kapteeni M. Käytännössä se ei niinkään haitannut, vaikka jokin virhe tulikin, mutta luokkakokeet eivät menneet enää läpi. Yleensäkin Einari tuli hyvin toimeen kaikkien upseerien kanssa. Se oli niin väkinäistä se sähköttäminen, kun jo muutenkin vapisi kylmästä. Lähtiessä tuli luutnantti Ryytty , Kemistä muuten, sanomaan, jotta älä lähde Einari yksin. Keränen. Eikä minuun osunut. Tulos: hyökkäyksen laajentaminen tästä sillanpääsemasta ei onnistunut. 21.30 oli komppania vetäytynyt pois 3./RJP:n jäädessä varmistamaan Voitajoen länsirantaa. 12.10 pysähtyi hyökkäys edessä olevien voimakkaiden vih. Rübel`in valtaaman sillanpääaseman kautta. SUOMEN HISTORIA 41 Vihollisen maalitauluna Sodan kokenut tahtoo unohtaa monia asioita. Liikkuvaa sotaa Einarin joukkoja alettiin siirtää Kiestingistä kesällä 1944. tunnin ajan. Ja tässä ollaan!" Einari on myöhemmin otaksunut, että hän pääsi hieman ohi vaijytyspaikasta. "Kerran tapahtui sellaista, mistä en enää uskonut selviäväni. Piti ihan pakottaa käsi tottelemaan. os. Erään tapahtuman Einari Heikkinen kuitenkin muistaa väistämättä loppuelämänsä. Einarin ainut mahdollisuus oli hiihtää minkä jaksoi. "Kerran tein yhden virheen. Tappiomme: 2 kaatunutta ja 1 haavoittunut.. Pääsin sellaisen 6–7 kilometriä, ja sitten Röhöjärven alueella hiihdin väijytykseen." Joka puolelta alkoi sataa konetuliaseiden luoteja. Se kertoo hyökkäysvaiheesta vuonna 1941: Junkers Ju 87 D-5 eli Stuka-syöksypommittaja on valmiina lähtöön. "Oli satanut vettä, ja sellaisessa lumessa suksi äänti niin, etteivät ne saaneet sen perusteella selvää, mitä sieltä on tulossa. PUHTAAKSIKIRJOITETTUA VOITAJOELTA Einari Heikkinen kirjoitteli sotapäiväkirjoja puhtaaksi pääasiassa käsin
Se aiheutti euforian tunteen, ja sen piristävä vaikutus piiskasi miehestä viimeisetkin voimanrippeet. Sotien jälkeen apteekeissamme myyty Pervitin ei sisältänyt metamfetamiinia. PERVITIN Pervitin oli metamfetamiinin johdannainen. Samoin otettiin junan kuljettaja kiinni ja sanottiin, ettei juna lähde ennen kuin vangit ovat syöneet. Niinpä käytön jälkeen saattoi tulla totaalinen stoppi. Meidän piti jollakin pysäkillä riisua aseista saksalainen vartiomies. Hän kysyi viestiupseerilta, pääsisikö hän lepopäivinä käymään kotona, siellä kun on äkkilähdön takia kaikki huiskin haiskin. Olin ällistynyt!" Eivätkä ihmeet loppuneet siihen: Heikkinen tuotiin Hyrynsalmelle komentajan autolla. Sanottiin, ettei sellainen käy, ja otettiin ase siltä pois. Einari ei muista, miltä pysäkiltä nousi junaan, mutta Kontiomäellä heidät purettiin. Että tällaista oman käden oikeutta. SUOMEN HISTORIA 42 "Kuusamosta lähdettiin saksalaisten kapearaiteista kenttärataa pitkin tänne Hyrynsalmelle. Viestiupseeri vei Einarin komentajan juttusille. Mutta asian kuultuaan Leskinen sanoi, että sehän käypi! Ihan kuin hyvälle kaverille ja suu naurussa. Partioradisti. Joidenkin tietojen mukaan niitä olisi kesällä 1941 ollut varastossa yli 800 000 tablettia. Mitään kunnollisia asemia siellä ei ollut, joten sain osani sirpaleista. Nimittäin siinä oli töissä venäläisiä sotavankeja, ja kun meillä oli kuormassamme paljon leipää, niin annettiin vangeillekin. Ja tässä ollaan!" Partio on lähdössä matkalle Kiestingin suunnalla. Osasin vähän saksaa ja kenttärataa kuljin lomillekin." Einari Heikkisen seuraava sotatanner oli Tolvajärvellä. Saksan armeijalle toimitettiin kymmeniä miljoonia Pervitin-tabletteja, ja riittipä niitä Suomeenkin. Sen piristävin ainesosa taisi olla tänäkin päivänä laillinen kofeiini. Tai entisen sillan. Muut saatiin nypittyä pois, mutta istumalihakseen jäi sellainen kynnen kokoinen suippopäinen sirpale. Siitä oli myöhemmin paljonkin harmia." Kun venäläisten kanssa oli tehty aselepo, joukkoja siirrettiin jälleen. Perillä odotti kuitenkin lohduton näky: "Hyrynsalmen sillan pieleen auto minut jätti. "Siellä tuli kaikenlaisista aseista tulta, ja jokin kranaatti räjähti puussa lähelläni. Saksalaiset olivat raakoja siinä sotatouhussa, vaikka olivatkin meitä kohtaan kaverillisia ennen syksyä 1944. Se oli minusta ollut niin komea, "Sen tiesin, että jos suojaan pääsen, niin hiihtämällä ne eivät minua kiinni saa. Lähdön aikana vartija alkoi kerätä vanikanpaloja pois. "Komentajaksi oli vaihtunut majuri Urho Leskinen , enkä häntä tuntenut. Einari oli kuullut, että kotikylä oli taas evakuoitu. Vaikka Pervitin poisti väsymyksen, sen syytä se ei voinut viedä. Pidemmällä käytöllä oli muitakin seurauksia, kuten riippuvuus. Tiedossa oli kolme päivää lepoa
Inhimillisyyttä ei juuri tunnettu. Ensimmäinen oma auto, Ford mallia 1940, haettiin Tampereelta. Kaikkein raainta kohtelun on sanottu olleen Saksan omien vankina olleiden kansalaisten kohdalla. Menin silloin puron varteen ja pesin sirpaleen. Siellä missä 4. Katselin sitä aikani, muistelin menneitä ja nakkasin viimein kiusankappaleen puroon. Vaan on meillä nyt kolme lasta, yhdeksän lastenlasta ja kohta saman verran seuraavaakin polvea." Mies kärsi sisukkaasti vaivansa. Myöhemmin hänestä tuli kuljettaja. kesäkuuta 1942 olivat niin Hitler kuin Mannerheim .. Siten puuta kulki Oulun satamaan, kunnes kävi todellinen KENTTÄRATA Kuusamon ja Hyrynsalmen välillä kulkenutta saksalaisten rakennuttamaa kapearaiteista kenttärataa on sanottu myös kuoleman radaksi. Vain nuorimmat ikäluokat jäivät palvelukseen saksalaisia jahtaamaan. Lensin perseelleni jäätikköön. Kävin kysymässä useamman kerran, eikö sitä voisi poistaa. Kiestingissähän oli asuttu samoissa kämpissäkin. Siellä huomattiin, että soturin ruokavalio voi täydentyä oudostikin. Siitä matka jatkui kohti pohjoista, ensin Taivalkoskelle, sieltä Kuusamoon ja edelleen Kemijärvelle. Säilyttäähän se ehdottomasti olisi pitänyt, vaan kun tuli semmoinen vihanpuuska koko sirpaletta kohtaan. Oman porukkansa Heikkinen tavoitti muutaman kilometrin päässä Hyrynsalmen kirkonkylästä. Kai se sota oli silloin vielä liian lähellä." Miljoonien ajettujen kilometrien jälkeen piti kuorma-autohommat reumatismin takia jättää. Oma koira, metsästyskaveri, tunsi Einarin ja kiersi aivan hulluna hänen ympärillään. Kenttärataa ehdittiin koko pituudeltaan käyttää vain kahdeksan kuukautta. Ajovuosia on takana siis 70. "Olin tukkikuorman päällä, ja apumies siirsi autoa eteenpäin seuraavan tukkikasan kohdalle. Vähän myöhemmin ostin vielä sota-Kemssun eli GMC:n. Tärsky sai kuitenkin sirpaleen liikkeelle, se lähti työntymään ulos. "Ei minulla aluksi ollut ajokorttiakaan, ja virkavalta alkoi hätyytellä, että pitäisi olla. Valitsin kärsimyksen. Siinä minä kirosin viimeisen päälle ne saksalaiset, niin kaveri kuin aiemmin olin ollutkin. Ajoin sen Kajaanissa 1946. SUOMEN HISTORIA 43 ettei Suomessa toista. Huoltokuljetusrata rakennettiin pääosin vankityövoimalla, ja monet sotavangeista kuolivat ratatöissä. Nyt siitä törrötti palkin jätteitä ja sekalaisia raudan pätkiä. Muistan olleeni Utajärvellä, kun viimein sain sirpaleen käsiini ja nykäistyä sen pois. Jouduin tekemään köydestä kiepin auton penkille ja sen sisässä istumaan. Einari Heikkisen aseveljet tapaavat vuosittain Immolassa. Koira houkutteli Einarin latoon, jossa se tahtoi esitellä pentunsa. Istuin siinä maailman pahuutta miettien, kun lähellä olleelta hautausmaalta alkoi sotilas huutaa: 'Hei mies siellä, tulehan tänne!' Menin ja näin puolijoukkueteltan pystytettynä sinne hautausmaalle. Palattaisiinko koskaan. Lähtiessään saksalaiset hävittivät perusteellisesti asemat, korjauspajat sekä muut tekniset laitteet. Einari Heikkinen kotonaan Hyrynsalmen Hakokylässä. Vankityönä monien soitten yli tehty rata oli sen verran hutera, että tuntinopeus oli korkeintaan muutamia kymmeniä kilometrejä. Istumalihaksessa olleesta sirpaleesta oli vaivaa. Onneksi lastattavana ollut tukki ei pudonnut päälleni. Sirpale tuli siviiliin Sodan jälkeen oli tarjolla metsätöitä, mutta pian Heikkinen aloitti autohommat apumiehenä. Poltettu asemanseutu jäi mieleen, sillä palaneissa junanvaunuissa oli juuri sopivimmilleen kypsynyttä sianlihaa!" Pian tämän jälkeen Einari Heikkinen kotiutettiin. Kotipuolessa kuului koirien haukuntaa vähän joka puolelta. Talon hän on rakentanut itse muurattua leivinuunia myöten. Lähdön hetkellä oli surullista jättää koira yksin. Koko kirkonkylä kirkkoa lukuunottamatta oli hävitetty. Pyysivät olemaan kanssaan yötä, pimeä kun painoi jo syyskuisena iltana päälle. Koska kylään palattaisiin. onni onnettomuudessa. Sanoivat, että jos meidän röntgenlaitteilla tuo alue kuvataan, ja kun sinulla ei ole lapsia, et todennäköisesti niitä koskaan saakaan. Mutta autoilu jatkuu edelleen ilman yhtäkään sakkoa, yhdellä puhuttelulla on selvitty. Niin että on sitä jo hautausmaallakin tullut yötä vietettyä." Kotiin Einari pisteli kinttupolkua reilut parikymmentä kilometriä. Siinä auto kallistui sen verran, että puomi pääsi lyömään minut kuorman päältä alas. Muistan vielä myyjän nimenkin: Niilo Viljanen . "Kemijärvikin oli evakuoitu paikkakunta
Kaupungin asukkaat hakeutuvat pommisuojiin turvaan ilmahyökkäykseltä. Ensimmäinen ilmahälytys kuultiin Viipurissa aamuyhdeksältä. Mies kuvaa evakkolapsia rautatieasemalla pari minuuttia ennen pommituksen alkamista. Päivän aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat 16 paikkakuntaa, joista yksi oli pääkaupunkimme. 44 SUOMEN HISTORIA Sodan hetkiä 44 SUOMEN HISTORIA K uv at: SAK u va Ensimmäinen päivä Helsingissä Talvisota alkoi marraskuun 30. Sodan hetkiä Tuhoja Maanviljelijäin Maitokeskuksen kulmilla.. päivänä 1939
45 SUOMEN HISTORIA 45 SUOMEN HISTORIA Ilmaiskut tekivät pahaa jälkeä eri puolilla kaupunkia. Abrahaminkadun ja Lönnrotinkadun risteys. Kansakoulukatu pommitusten jäljiltä. Alasammutun koneen jäännöksien sammutusta Munkkiniemessä. Pelastustyöt käynnissä Lönnrotinkadulla.
46 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi Kuvat: SA-kuva Lentolaivue 26:n hävittäjälentäjä palaa onnistuneelta lennoltaan Fiat G-50 -koneella Raudussa 15.8.1942. Kuvaaja sotilasvirkailija A. Viitasalo.
47 SUOMEN HISTORIA Suomi ei suinkaan jäänyt talvisodassa yksin. Yhteensä Fiateilla pudotettiin kymmenen venäläistä lentokonetta, ja hävittäjät osallistuivat sodan loppupäivinä Viipurinlahden torjuntataisteluihin. Fiat-koneita saapui Suomeen yhteensä 35 kappaletta. Italian johtajan Benito Mussolinin suhtautuminen Molotovin–Ribbentropin-sopimukseen oli kielteinen. Vaikka kauppa oli tehty hävittäjämallia kysymättä, Suomi sai korkealaatuisia Fiat G-50 -hävittäjiä, Fiatin ensimmäisiä metallisia yksitasoja. Fiat-hävittäjän moottoria huolletaan Pyhäniemen kartanon lentotukikohdassa 13.3.1940. Italian merkittävin sotilaallinen apu Suomelle olivat hävittäjäkoneet, joista suurin osa ehti mukaan taisteluihin. Italialaiset hävittäjät talvisodassa Kansainvälinen apu Suomelle. Italia ja Saksa olivat sodan alla solmineet yhteistyösopimuksen, mutta uppiniskainen Il Duce veti omaa ulkopoliittista linjaansa ja tuki maailman urheimpana pitämäänsä Suomen kansaa monella tavalla. VIelä jatkosodassa ne olivat mukana ilmataistelukäytössä, ja sodan jälkeen palvelivat koulutuskoneina. Lentomestari Oiva Tuomisen nimikkokoneena toiminut Fiat G-50 Immolassa 10.10.1941. Kuvaaja sotilasvirkailija Pärttyli Virkki. G-50:ssä oli aseistuksena kaksi 12,7 millimetrin konekivääriä, ja se oli nopein Suomessa käytössä olleista hävittäjistä. Mussolini ilmeisesti valvoi henkilökohtaisesti Fiatien toimituksia samoin kuin muutakin asekauppaa Suomeen. Neuvostovastainen Benito Mussolini lähetti meille runsaasti aseapua, muun muassa Fiat-hävittäjiä, ja aiheutti puuhillaan päänvaivaa Saksan valtakunnankanslerille
Sodan keskellä opintielle Koulunkäyntiä talvija jatkosodan aikana 48 SUOMEN HISTORIA
Koulurakennukset saivat nyt uudet käyttötarkoitukset sotasairaaloina ja siirtoväen majoitustiloina. Opetusta järjestettiin sotatilanteen salliessa, mutta pommitukset aiheuttivat keskeytyksiä erityisesti kaupunkien kouluissa. Opettajakunnasta osa siirtyi maanpuolustustehtäviin, ja ylimääräisten kertausharjoitusten myötä Suomi alkoi toden teolla valmistautua sotaan. Asemasodan alkaessa koulutoimintaa kyettiin järjestämään melko säännölisesti. Teksti: Mari Immonen Kuvat: SA-kuva. Varttuneemmat lapset osallistuivat koulutyön keskeydyttyä kotirintaman töihin. Osa opettajista jatkoi kuitenkin opetustyötä tilapäistiloissa tai kotonaan. Talvisodan sytyttyä kouluviranomaiset lakkauttivat koulutoiminnan. Paluu koulunpenkille Kun kansakouluopetusta ryhdyttiin toteuttamaan uudelleen talvisodan jälkeen, haasteen rauhanajan järjestelmiin palaamiseen toivat noin 420 000 siirtolaista, jotka olivat menettäneet kotinsa talvisodan aluemenetysten myötä. Jatkosodan aikana koulunkäyntiä vaikeuttivat opettajakunnan kutsuminen sotapalvelukseen tai Lotta-toimintaan. Viipurilaislapsia koulunpenkillä aprillipäivänä 1942. Myös siirtoväen joukossa olleet kansakoulunopettajat saivat useimmat opettajanviran jostakin koulupiiristä. Sodan uhka herätti pelkoa, ja suurimmissa kaupungeissa sekä itärajan maalaiskunnissa varauduttiin tulevaan. Lapsille järjestettiin loma-aikoina myös paljon erilaisia leirejä, joissa opetettiin kurinalaisuutta sekä yleis1943 eduskunta laati lain, jossa kansakoulut määrättiin tarjoamaan maksuton ateria oppilaille. Opetuksessa vaalittiin isänmaallista yhteishenkeä. Tehtävässä onnistuttiin hyvin ja lähes kaikki noin 55 000 siirto-oppilasta saivat paikan kansakoulusta. SUOMEN HISTORIA 49 Osa kansakouluista keskeytti toimintansa jo syksyllä 1939 ennen talvisodan syttymistä. Työtä ja talkoita Välirauhan aikana elintarvikepulan vuoksi varttuneempia koululaisia tarvittiin mahdollisimman paljon avuksi esimerkiksi maataloustöihin. Ilmapommitusten vuoksi virallista lupaa opetustyön järjestämiseen ei talvisodan aikana myönnetty. Kansakoulujen ja opettajien toimintaa määrittelivät lukuisat ohjeet ja määräykset. Ohjeistuksia annettiin niin opettajien virkaja palkkausjärjestelyistä kuin terveydenhuollosta, kouluruokailusta, vaatetusja jalkinetilanteesta sekä oppikirjoista. Kouluissa otettiin väestönsuojeluopetus osaksi lukujärjestystä. Lukuvuodet olivat kuitenkin rauhanaikaa lyhyempiä, ja opetus järjestettiin sodan yleistilanteen sanelemalla tavalla. Vuoden 1940 lisätalousarviossa myönnettiinkin viiden miljoonan markan valtionapu siirtoväen lasten kansakouluopetusta varten. Välirauhan ja jatkosodan aikana kansakoulut jatkoivat taas toimintaansa
Kuva on Selkin kylästä Paatenen kunnasta. Viipurilaislapsia koulutiellä joulukuussa 1942. Liina on saanut kuvakirjan uudessa suomalaisessa koulussa joulukuussa 1941. 2. 1 2 3. 3. SUOMEN HISTORIA 50 Koulunkäyntiä sota-aikana 1. Aunuksen koululaisia Vitelessä Laatokan rannalla marraskuussa 1942
Vuonna 1942 noin 60 prosenttia kansakoulujen oppilaista sai kouluissa päivittäisen aterian, ja seuraavana vuonna eduskunta laati lain, jossa kansakoulut määrättiin tarjoamaan maksuton ateria oppilaille. Kesäkuussa 1944 koulutoiminta keskeytyi jälleen, kun Neuvostoliitto käynnisti suurhyökkäyksen ja evakuointi aloitettiin nopealla tahdilla. Koulurakennuksista suurin osa oli vaurioitunut, osa tuhoutunut jopa täysin. Myös koulutarvikkeista ja opetusmateriaalista sekä pätevistä opettajista oli pulaa. Lähdeluettelo Kansakoululapset opettajineen itsenäisyyspäiväjuhlassa koulunsa edustalla Äänislinnassa eli Petroskoissa vuonna 1941. Valloitetuilla Itä-Karjalan alueilla toimi 112 kansakoulua, joissa oli yli 300 opettajaa ja lähes 10 000 oppilasta.. Hölsä, Martti 2007: “Sotavuodet ja koulunkäynti.” Teoksessa Koululaitos itsenäisen Suomen rakentajana. Sodan myötä suunnitelmista luovuttiin ja keskityttiin vain opetustyön jatkamiseen poikkeusoloissa. Tavoitteena oli kitkeä kansan keskuudesta vanhat kommunistiset opit pois. Käytännössä kaikki eivät kyenneet esimerkiksi liian pitkien koulumatkojen vuoksi oppivelvollisuuttaan suorittamaan. Vuonna 1941 perustettiin vapaaehtoisia organisoimaan Nuorten Talkoot -järjestö, jonka toimintaan osallistui vuosina 1941–1947 yli miljoona koululaista. Weilin+Göös. Haataja, Lauri (toim.) 2002: Suomi 85. Kotirintamalla. Sodasta huolimatta koululaitokseen saatiin myös parannuksia. SUOMEN HISTORIA 51 hyödyllisiä taitoja. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin Oppivelvolvollisuuslaki oli tullut voimaan vuonna 1921, jonka myötä kuusivuotinen kansakoulu tuli kaikille pakolliseksi. Opetus suunnattiin erityisesti suomensukuisille väestöryhmille. Itsenäisyyden puolustajat. Kansakoulunopettajilta toivottiin isänmaallista ja uskonnollista ajatusmaailmaa. Koulutoiminta oli laajaa, sillä valloitetulla alueella toimi 112 kansakoulua, joissa oli yli 300 opettajaa ja lähes 10 000 oppilasta. Koulunkäyntiä Karjalassa Vuoden 1942 keväällä paluumuutto takaisinvallattuun Karjalaan alkoi. Samalla käynnistettiin myös kansakoulujen toiminta. Helsinki. Yhteiskunnan näkökulmasta kouluruoalla taattiin se, että nuoret voivat fyysisesti hyvin palvellakseen myöhemmin kotimaataan asepalveluksessa. Koululaiset osallistuivat monenlaisiin talkoisiin, joissa esimerkiksi keräiltiin kaikkea hyödyllistä: tekstiilejä, paperia, lasia tai metallia. 1930-luvulla suunniteltiin koulutoiminnan kehittämistä, jotta kaikki lapset olisi saatu oppivelvollisuuden piiriin. Valloitetuilla Itä-Karjalan alueilla kansakoulut valjastettiin yhteiskunnan suomalaistamisprojektiin. Opetuksessa painotettiin Suomen historiaa, uskontoa, maantietoa ja laulua. Suomen kouluhistoriallinen seura. Helsinki
Korvausten sisältö yllätti suomalaiset, sillä perinteisen metsäteollisuuden sijaan Neuvostoliittoon pitikin toimittaa suuri määrä metalliteollisuuden tuotteita. Vuoden 1944 syyskuussa solmitussa välirauhansopimuksessa Suomi sitoutui korvaamaan Neuvostoliitolle sodan aikana aiheuttamiaan vahinkoja 300 miljoonan dollarin arvosta. Valmiiden tuotteiden toimittaminen antoi lisäaikaa varautua tuleviin sotakorvausvuosiin. Sotakorvaustavarat oli määrätty toimitettavaksi kappalemääriltään muuttumattomina, tuotantokuluista riippumatta. Metalliteollisuus pääosassa Aluksi Neuvostoliittoon toimitettiin metsäteollisuuden tuotteita sekä valmiita tavaroita, joita olivat esimerkiksi jo olemassa olevat kauppalaivat. Suomi oli vasta nousemassa jaloilleen sodan jäljiltä. Vuonna 1952 saatettiin viimeiset sotakorvausveturit ja -laivat matkaan huojentunein mielin. Tuotantoa ryhdyttiin laajentamaan jo olemassa olevien tehtaiden toimintaa lisäämällä; uusia yrityksiä ei juurikaan. Suomi sitoutui korvaamaan myös Neuvostoliiton alueelta sodan aikana pois tuodun omaisuuden sekä luovuttamaan maahan jääneen saksalaisten omaisuuden. Koska tavaratoimitukset Neuvostoliittoon koostuivat suureksi osaksi metalliteollisuuden tuotteista, jouduttiin maan teollisuusrakennetta uudistamaan ja konepajaja laivateollisuuden tuotantoa kasvattamaan huomattavasti. SUOMEN HISTORIA 52 Teksti: Mari Immonen Kuvat: Lehtikuva, Metso Pienen kansan suuri ponnistus Sotakorvaukset vuosina 1944–1952 Sodan tuhojen ja menetysten jälkeen Suomelle jäi maksettavaksi raskaat sotakorvaukset, jotka se sitoutui rauhansopimuksessa suorittamaan Neuvostoliitolle. Mahdottomalta tuntuvaan tehtävään kuitenkin ryhdyttiin ja urakasta selviydyttiin. Sotakorvaukset muodostuivat tavaratoimituksista, jotka oli rauhanehdoissa määritelty sisältämään puutavaraa, paperia, selluloosaa, merija jokialuksia sekä erilaisia koneita. Aikaa näiden sotakorvausten suorittamiseen annettiin kuusi vuotta
V. 53 SUOMEN HISTORIA. Hämäläiselle, jotka lähtivät toimittamaan viimeistä sotakorvausjunaa Neuvostoliittoon elokuussa 1952. Asemapäällikkö Aarne Kurimo ja liikennetarkastaja A. Kiurunen toivottavat hyvää matkaa kuljettaja Leo Solasaarelle ja rajajääkäriluutnantti O
Niiden matka jatkui junalla kohti Vainikkalan asemaa.. 54 SUOMEN HISTORIA Sotakorvaukset Korvausten sisältö yllätti suomalaiset, sillä metsäteollisuuden sijaan Neuvostoliittoon piti toimittaa suuri määrä metalliteollisuuden tuotteita. Helsingin Katajanokalla siirrettiin Saksasta meriteitse Suomeen saapuneet sotakorvauskoneet rautatievaunuihin
Helsinki. Kuvassa viimeinen tehtaalta valmistunut sotakorvausveturi tekijöidensä ympäröimänä vuonna 1951.. Kuvassa konduktööri Erkki Olkinuora vastaanottaa junanlähettäjä Aune Anttolaiselta luvan lähteä viemään viimeistä sotakorvausjunaa rajan yli. Jälleenrakennuksesta yltäkylläisyyteen. Rautkallio, Hannu (toim.) 2014: Suomen sotakorvaukset 1944–1952. Vuonna 1948 Neuvostoliitto helpotti Suomen sotakorvausurakkaa antamalla anteeksi puolet jäljellä olevista sotakorvauksista. Hjerppe, Riitta 2003: ”Sotakorvaukset – pienen maan suuri urakka.” Teoksessa Eilispäivän Suomi. Lähdeluettelo Viimeiset sotakorvaukset lähtevät matkaan, ja hymy on jo herkässä. WSOY. Yritys toimitti Neuvostoliittoon muun muassa 293 kapearaideveturia, kivenmurskaimia, teräsvaluja, laivanankkureita ja haponkestäviä venttiilejä. Viimeiset sotakorvaustoimitukset Sotakorvaustoimitukset saatiin lopulta päätökseen. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna. Virastolla oli laajat valtuudet. Teoksessa Itsenäisen Suomen taloushistoria 1919–1950. Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta valvoi valtion toimesta sotakorvaustuotantoa ja -toimituksia. Helsinki. Valitut Palat. Käytännössä tämä merkitsi metsäteollisuuden valmistamien tavaratoimitusten poistumista sotakorvausluettelosta, joka jatkossa koostui yksinomaan metalliteollisuuden koneista ja laitteista. Toimittanut Eino Jutikkala. Tamperelaisella Lokomolla oli monen muun metallialan yrityksen tavoin merkittävä rooli sotakorvaustuotannossa. SUOMEN HISTORIA 55 perustettu. Sillä oli oikeus muun muassa tarkastella yritysten kirjanpitoja ja äärimmäisissä tapauksissa pakkolunastaa tai ottaa yritys haltuunsa. Sen alaisuudessa toimi vuodesta 1945 erillinen virasto Soteva, jonka tehtävänä oli tilata sotakorvaustavarat teollisuuslaitoksilta, maksaa tilaukset sekä toimittaa sotakorvaukset Neuvostoliittoon. Soteva perustetaan Sotakorvausten suorittaminen oli valtava projekti, joten työ oli organisoitava tarkoin. Helsinki. Sotakorvaustilaukset kohdistuivat yhteensä noin 300 yritykselle, joista 20 suurinta tuotti kolme neljäsosaa tuotteista. Suurimpien sotakorvaustuottajien joukossa olivat muun muassa Oy Wärtsilä Ab, Valtion Metallitehtaat (myöhemmin Valmet), Suomen Kaapelitehdas Oy, Oy Strömberg Ab ja Oy Lokomo Ab. Muutamaa päivää myöhemmin viimeinen erikoiskuunari hinattiin Turun satamasta Neuvostoliittoon. Suviranta, Bruno 1967: ”Sotakorvaus 1944–1952 ja sen vaikutukset”. Suomi onnistui raskaiden sotavelvoitteiden suorittamisessa ja viimeinen sotakorvausjuna kulki Vainikkalan raja-aseman ohitse 18.9.1952
Muiden piti olla pukeissa, jos tuli äkkilähtö pommisuojaan. Malmöstä 90 kilometriä itään päin sijaitseva kaupunki oli tuol. marraskuuta alkoi talvisota, ja vieressä sijainnut Malmin lentokenttä houkutteli pommikoneita. He sattuivat 1920ja 30-lukujen taitteessa töihin Loimaalle samaan kartanoon, isä Artturi rengiksi ja äiti Kerttu piiaksi. Laura ja Ritva puolestaan lähtivät junakyydillä Haaparannan kautta Etelä-Ruotsiin Skooneen Simrishamnin satamakaupunkiin. Kuinka 16-vuotias Esson lähettityttö saattoi olla Suomen liki ainoa musiikillinen laulajakosmopoliitti. 56 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Lehtikuva & KAVI Laulu vain omanain kuljen maailmaa Muusikko Laila Kinnunen Kuusi vuotta Ruotsissa sotalapsena oli tehnyt 10-vuotiaasta Laila Kinnusesta suomen kielen suhteen täyden ummikon. Matkaan lähtivät Laura, kaksi vuotta tätä vanhempi Ritva ja edellisenä vuonna syntynyt Erkki . Äiti Kerttu käytti lapset pesulla yksi kerrallaan. Vuonna 1980 eräs Suomen rakastetuimmista iskelmälaulajista levytti viimeisen kerran. 30. Tämä viimeinen laulu on liitetty kiinteästi laulajan omaan elämään, herkkäuskoisen, seurankipeän ja kotiaan etsineen ihmisen surulliseen tarinaan. Sota pitkittyi, ja vuonna 1944 Artturi ja Kerttu päättivät lähettää kolme nuorinta lastaan Ruotsiin. Yli kymmenvuotias Raimo jäi vanhempien luokse. Kerran suojaan kiirehtiessään hän oli unohtanut mollamaijansa pihalle, ja isä kävi hakemassa sen samalla kun pommit putoilivat ja kellarin katosta rapisi sora. Laura Miši?in myöhemmän yksityiselämän pääpiirteet ovat monille tutut. Erkki lähetettiin lentokoneella Visbyhyn. Artturi oli kotoisin Viitasaarelta, Kerttu Mikkelin maalaiskunnasta. Kun Laura syntyi, Kinnusen perhe asui Långbackan kartanossa Mellunkylässä silloisessa Helsingin maalaiskunnassa. Mutta millaisesta taustasta ja millaisten mutkien kautta syntyi Laila Kinnunen, lavojen, levyjen ja television säihkyvä tähti. Jatkosodan pommituksista Laura muisti myöhemmin yhden tapauksen. Pariskunnalle siunaantui yhteensä viisi lasta, joista keskimmäinen oli aivan talvisodan kynnyksellä 8.11.1939 syntynyt Laura Annikki. Huoneita ei kuitenkaan ilmavaaran vuoksi uskallettu pilvettömällä säällä lämmittää. Kun toiset kymmenen vuotta oli kulunut, huippulahjakas laulajatar esiintyi millä kielellä häntä vain huvitti. Molempien tausta oli vaatimaton, ja he olivat joutuneet lähtemään töihin jo nuorena. Muiden muusikoiden kunnioittama Laila edusti Suomea maailmalla ja vilvoitti korviamme uusilla kansainvälisillä säveltuulilla. Lisäksi talvi oli niin kylmä, että vesikin jäätyi kaivoon. Sodan jaloista Ruotsiin Tuskin voi suomalainen pari tavata kansallisromanttisemmalla tavalla kuin Laila Kinnusen vanhemmat. Kappale oli Toiset meistä, laulu laivoista, jotka löytävät väylänsä yksin, ja lokeista, jotka kaipaavat valkean laivan turvaa päästäkseen aaltojen taa
57 SUOMEN HISTORIA Laulu vain omanain kuljen maailmaa TIESITKÖ. Lailan omaa lempimusiikkia oli jazz. Laila Kinnusen oikea etunimi Laura muuttui Lailaksi, kun hän oli sotalapsena Ruotsissa. Hän teki Suomen ensimmäiset bossa nova -levytykset 1960-luvun alussa. Laila oli Suomen ensimmäinen euroviisuedustaja vuonna 1961. Ruotsalaistunut Laila kirjoitti päiväkirjansa elämänsä loppuun asti ruotsiksi. Laila lauloi poikkeuksellisen monilla kielillä, muun muassa venäjäksi, japaniksi ja afrikaansiksi.
Tullessaan ruotsia taitamaton tyttö rupesi pian papattamaan skoonea, "tuota kammottavaa Ruotsin raumalaista", kuten hän itse myöhemmin sanoi. 15-vuotiaana Laila meni töihin Esson pääkonttorille lähetiksi ja kävi samalla iltaoppikoulua. Siitä alkoi Lailan iskelmälaulajan ura. Suomessa Laila alkoi näpelöidä isänsä haitaria ja oppi hallitsemaan soitinta niin hyvin, että esiintyikin jokusen kerran. Muutos oli Lailalle iso. Laila värvättiin solistiksi. Molemmille oli jo varattu oma perhe, ja niin Ritva ja Laura joutuivat eroamaan. Hän muisti myöhemmin ensimmäiset keikkamatkat silti ihanina: oli harjoiteltu kovasti ja esiintymistä pidettiin rentona harrastuksena. Ensimmäinen ruskea kirjekuori Laila Kinnunen oli perinyt musikaalisuutensa sekä äidiltä että isältä. Harrastelusta tosi toimiin Kesällä 1956 isoveli Raimo tuli tohkeissaan kotiin lehti-ilmoituksen kanssa. Hän voitti ulkomaisten laulujen sarjan ylivoimaisesti ja palasi kotona odottaneen äidin luo mukanaan ensimmäinen ruskea kirjekuori. Kerran talvella puolisokea kuljettaja sai auton juuttumaan hankeen, ja Laila tahri ja repi äitinsä ostaman hienon viininpunaisen mekon autoa työntäessään. Suuresta talosta ja pienestä rikkaasta perheestä hän joutui seitsenhenkiseen pikku mökkiin. Lailan lähtö oli jo lähellä, kun mamma Larsson sai kuulla, että Ritva jäisi yhä oman perheensä luo. Simrishamnista virtasi Lailalle ja Ritvalle lahjapaketteja, ja Kinnusen tyttöjen äveriäs pukeutuminen herätti tietysti närää pula-ajan Suomessa. Sen sisällä oli voittosumma, 3000 silloista markkaa. Lopullisen paluunkin jälkeen he pitivät tiivistä yhteyttä ruotsalaisiin vanhempiinsa, ja viettivät vielä vuonna 1954 kesän Simrishamnissa. Koulumenestys ei ymmärrettävästi ollut kaksinen. Kinnusen tyttöjen aika Ruotsissa venähti kuitenkin pitkäksi, yli kuudeksi vuodeksi. Kerran hän palasi kotiin intiaanin nuoli silmien välissä. Hän kiipeili puissa, ryvetti itsensä jalkapallossa ja leikki hurjia sukellusleikkejä. Nyt muutoinkin köyhässä perheessä oli vielä parivuotias Martti -poika, joka vei äidin kaiken huomion. Iltaoppikoulua hänen kanssaan kävivät Lönnbergin veljekset, jotka soittivat ja kävivät keikoilla. Tilava koti oli sisustettu antiikilla. Lailalle kieli oli oikeastaan yhdentekevä, sillä koulunkäynti ei häntä juurikaan kiinnostanut. Ennen pitkää tytöt vaihtoivat suomenkieliseen kouluun. Isä Artturi soitti haitaria ja oli nuorempana kiertänyt jonkin verran yleisöä viihdyttämässä. Lailasta tuli uusissa oloissa villi. Pelokas Laila piti itseään aivan vähäpätöisenä maailmannnaisilta vaikuttaneiden kilpailijoiden rinnalla, mutta esitti kuitenkin kaksi laulua, yhden ruotsiksi ja toisen englanniksi. Parin viikon murjottamisen jälkeen tulokas piristyi, kun sai nukenvaunut, ja alkoi hurjastella niillä pitkin taloa. Lailan kyvyt pantiin merkille ensi kerran Simrishamnissa, kun pikku tyttö pimputti perheen pianolla korvakuulolta päivän iskelmiä. Paluu Suomeen Pieni Erkki vietti Visbyssä kaksi vuotta, mutta Laila ja Ritva palasivat vasta, kun Laila oli jo kymmenen. Kun Larssoneille tuli vieraita, Lailalle puettiin valkoiset sukat ja kengät ja hieno mekko, kammattiin kihara otsalle ja laitettiin iso rusetti päälaelle. Perheet lähtivät samalla taksilla rautatieasemalta. Kerttu-äiti tunnettiin hyvänä laulajana, joka oli kouluaikana ollut mukana kuorossa. Myöhemmin hän kuitenkin kiinnostui kitarasta, ja isän avustuksella hankittiin tuskin välttävä soittopeli, joka vaihtui myöhemmin kelvollisempaan. Vanha kaveri Anne Marie ilmoitti Lailan Helsingissä vuonna 1955 pidettyihin iskelmälaulukilpailuihin. Larssonin perheessä hän oli ollut pieni prinsessa. Siinä Lasse Pihlajamaa etsi orkesteriinsa naislaulajaa, joka pystyisi laulamaan muillakin kielillä kuin Laila Kinnunen Keikkamatkoja taitettiin oikuttelevalla Pobedalla, jossa Laila tilan puutteen vuoksi matkusti soittajien polvella.. Simrishamnissa vastassa olleille perheille selvisi tyttöjen saavuttua, että kyseessä oli sisaruspari. Laila ja Ritva olivat unohtaneet suomen kielen liki täysin, ja vaikka asia vähitellen korjaantui, Laila kirjoitti esimerkiksi päiväkirjansa elämänsä loppuun asti ruotsiksi. Sodan jälkeen sotalapsia ryhdyttiin palauttamaan Suomeen. Keikkamatkoja taitettiin oikuttelevalla Pobedalla, jossa Laila tilan puutteen vuoksi matkusti soittajien polvella. Ystävänsä Anne Marien kanssa Laila pinnasi koulusta ja kävi elokuvissa. Kesällä 1948 tytöt kävivät Kirkkonummen Veikkolassa tutustumassa uuteen Suomen-kotiinsa, jossa oli vain yksi huone ja keittiö. Silloin mamma soitti Tukholman lähetystöön ja hankki myös Lailalle luvan jäädä. Länsinaapurissa epätavallinen Laura-nimi vaihtui Lailaksi. Tytöt alkoivatkin käydä Veikkolan ruotsinkielistä koulua. Päivät kuluivat Essolla, illat koulussa ja viikonloput keikoilla. Laura oli päässyt liikemies Tage Larssonin perheeseen, yhteen kaupungin vauraimmista ja arvostetuimmista. Laila muisteli, että hänellä oli yllään uusi mekko ja esiliina, jossa oli punaisia kukkia, sekä muiden sotalasten tapaan kaulassa pahvilappu, johon oli kirjoitettu nimi ja määränpää. Häntä oli hemmoteltu ja ihailtu. Liikkuipa Lailan isänisästäkin tarina, jonka mukaan tämä olisi joutunut käräjille veisattuaan papin mielestä liian voimakkaasti jumalanpalveluksessa. Lauran perhe jäi ensin pois, ja kun tyttö itki katkerasti, antoi taksikuski sitruunapastillin lohdutukseksi. Kerttu uskoi tyttärensä luottavaisena Lönnbergin poikien huomaan, sillä poikien äiti oli hänen tuttavansa. Niin keksittiin Laila Kinnunen, nimi, joka painui pysyvästi kaikkien 50ja 60-lukujen iskelmämusiikkia vähänkään kuulleiden suomalaisten mieleen. Hänet laitettiin esiintymään vieraille, mutta omaksi myöhemmäksi mielipahakseen häntä ei tuolloin pienuuttaan pantu pianotunneille. Laila muistaa laulaneensa omia laulujaan nukeille jo aivan pienenä Suomessa. He palasivat syksyllä 1948 vuodeksi Ruotsiin. Laila olisi kenties jäänytkin sinne ilman koti-ikäväistä Ritvaa. SUOMEN HISTORIA 58 loin suurin piirtein Mikkelin kokoinen
Joskus meni kuukausikin yhteen menoon keikkamatkalla. Lavan ulkopuolella Laila oli kuitenkin yhä ujo nuori nainen. Lavoilla, teattereissa ja olohuoneissa Syksyllä 1957 Laila teki ensimmäisen levynsä Lazzarellan Scandia-levy-yhtiölle. Laila arkaili, sillä Pihlajamaa oli kova haitaristi, jonka orkesterissa taituroivat tarkoin valitut soittajat sekä vakituisena solistina tuon ajan huippunimi Henry Theel . Vuonna 1961 Laila esiintyi operetissa Savoyn tanssiaiset espanjatar Tangolitana. Sen sijaan Laila harjoitteli hyvin, oli tarkka ja huolellinen. Lailan ja Lasse Pihlajamaan yhteistyö päättyi, kun Pihlajamaa perusti oman haitarikoulun Helsinkiin. Pihlajamaan managerit täyttivät Kerttu-äidin tiukat kriteerit, ja nimet saatiin sopimukseen. Vuonna 1959 Laila siirtyi Erkki Melakosken orkesteriin, joka oli kasattu varta vasten hänen taustalleen. Erityisesti ruotsinkielisistä teatteriosistaan Laila sai arvostelijoilta kiitosta. Pian Lailaa nähtiin ja kuultiin myös aivan uusilla estradeilla. Kapellimestarina levytyksessä toimi Lailan soittokaveri ja toinen sotalapsi Jaakko Salo , joka jaksoi kärsivällisesti korjailla Lailan riikinruotsinsekaista suomen kielen ääntämystä. 50–60-lukujen iskelmäelokuvissa Laila esiintyi muun muassa Rami Sarmannon kanssa. Lailan kujeileva suomi kelpasi erinomaisesti ostavalle yleisölle, ja Lazzarellasta tuli melkoinen hitti heti, kun se ilmestyi hieman ennen Lailan 18-vuotispäivää. Lazzarellasta alkoi Salon pitkä ja menestyksekäs sovittajan ura. Orkesterinjohtaja huomasi heti, että Lailalla oli puhdas äänenväri, erinomainen rytmitaju ja ammattimainen asenne. Mutta siitä alkoi myös toinen mahtava levytysura. Pihlajamaa muisteli, ettei Lailalla ollut minkäänlaisia diivan elkeitä. Kriitikoiden moukarointi oli sen mukaista. Kesällä 1958 Olli Häme kiinnitti Lailan orkesterinsa solistiksi äitiyslomalle jääneen Brita Koivusen tilalle. Esiintyjiä kahlehti arvokkuuden vaatimus, ja mikrofonin edessä nökötettiin jäykkänä. Suositussa orkesterissa töitä riitti. Vuosina 1965–66 Laila loisti Svenska teaternin musikaalissa Boyfriend. Sen myötä hän levytti myös muita italialaisiskelmiä kuten Illalla, illalla, Maliziusella ja Unissakävelijä. Asia päätettiin siltä istumalta: Lailasta tuli Pihlajamaan Pelimannien toinen solisti. 50-luvun esiintyjien liikehdintä oli olematonta. SUOMEN HISTORIA 59 suomeksi. Raimo yllytti Lailaa vastaamaan ilmoitukseen. Lailaa säestivät kovat näkemykselliset tekijät: Hämeen porukassa kumarrettiin vahvasti jazzin suuntaan, Melakosken ryhmä taas oli lattarihenkinen. Solistin asenteella ja taidolla oli vaikutusta yleiseen työilmapiiriin, sillä Pihlajamaan mukaan koko orkesteri soitti hyvin Lailan laulaessa. K uv a: Harr y Or vo ma a: Iskelmäk ar uselli p yö rii 1960 © O y FilmiT ria Ab Kuva: Valentin Vaala: Nuoruus vauhdissa 1961 © KAVI / Suomi-FIlmi Oy. Iskelmäelokuvat tehtiin pahimmillaan miltei ilman käsikirjoitusta uusien iskelmien esittelemiseksi. Pihlajamaa oli laulattanut jo yli kolmekymmentä tyttöä, mutta lupaavaa ei ollut löytynyt. Laila oli tanssinut sambaa pikkutytöstä asti, ja hän hämmästytti maaseutuyleisön eloisalla esiintymisellään. Laila irtisanoutui Essolta ja lopetti iltakoulunsa. Koesoitossa Pihlajamaa yritti jujuttaa nuorta tyttöä vaikeiksi kokemillaan ulkomaisilla kappaleilla ja hankalilla rytmityksillä, mutta Laila pysyi leikissä mukana. Kinnusten kotiinkin oli hankittu uuden ajan ihme, levysoitin, ja Lailan savikiekko kuunneltiin puhki. 16-vuotiaan laulajan piti kuitenkin saada vanhempiensa suostumus kaikkeen. Laila otti kuitenkin yhteyttä. Lailan suosio osui samaan aikaan iskelmäelokuvien menestyksen kanssa, ja vuosina 1959–63 Lailakin osallistui neljään näistä vähemmän kunnianhimoisista valkokankaan tekeleistä. Keväällä 1965 hän oli Lilla teaternin Gilbertissä tulevan miehensä Ville-Veikko Salmisen vastanäyttelijänä. Lasse Pihlajamaa levytti samalle yhtiölle ja sai Lailan koelauluun. Romanssihan siitäkin seurasi
Vuonna 1963 Laila kiersi aikansa stand up -kuningas Eemelin Saunailta-kiertueen mukana. Vuodesta 1960 vuoteen 1966 Laila esiintyi Kuukauden suositut -ohjelmassa, jossa esitettiin tuoreimpia hittejä meiltä ja maailmalta. Mutta riitti kotimaassakin vientiä. Vuonna 1962 Laila keikkaili Ruotsissa Lill-Arne Söderbergin orkesterin kanssa nuorten suosimissa kansanpuistoissa ja lensi aina välillä Suomeen Kuukauden suosittuja nauhoittamaan. Varsinainen uran merkkipaalu saavutettiin kuitenkin vuonna 1961, kun hänet valittiin Suomen ensimmäiseksi euroviisuedustajaksi Ranskan Cannesiin. Jo vuonna 1959 hän pääsi yllättäen esiintymismatkalle DDR:ään. Kuva Lehtikuva / Antti Taskinen. Vanhemman polven artistit olivat jäykkiä tv-esiintyjiä ja tottumattomia huulisynkkaan, jonka Laila puolestaan hoiti aina mallikkaasti. Hänen tilannetajustaan ja luontaisesta kyvystä vetää oikeasta narusta kertoo se, että hän tahtoi aina tarjota ulkomaisille Laila Kinnunen Tuleva tv-tähti 18-vuotiaana TES-TV-kanavan harjoituksissa syyskuussa 1958. Lopulta televisiosta tuli hänen tärkein esiintymisareenansa. SUOMEN HISTORIA 60 Televisio katkaisi iskelmäfilmien lyhyen kukoistuskauden, mutta Laila teki itsestään tuon uuden viihdevälineen kuningattaren. Laila Kinnunen oli ensimmäinen suomalainen laulaja, joka vieraili suomalaisten olohuoneissa pääosin television välityksellä. Samana syksynä 1963 Laila ja hänen italialainen avomiehensä Armando Fugazza perustivat oman yhtyeen ja kiersivät vuoden 1964 Suomea esityksessä nimeltä Caravan, jossa oli mukana Eemeli, Lenita Airisto ja Niilo Tarvajärvi . Esimerkiksi Kuukauden suosittuihin äänitettiin korkeatasoisen orkesterin esitykset pelkästään ohjelmaa varten; useat näistä kappaleista eivät aikanaan edes ilmestyneet kaupallisina äänilevyinä Lailan esittäminä. Sijoitus oli kuitenkin jaettu kymmenes. Raskaan mollivetoinen edustuskappale Valoa ikkunassa ei erityisemmin viehättänyt Lailaa ja vielä vähemmän esiintymisasuksi määrätty tätimäinen mekko, jonka laahukseen hän pelkäsi koko ajan kompastuvansa. Hänen televisioesityksiinsä myös satsattiin ennennäkemättömällä tavalla. Muutoinkin Laila esiintyi usein pohjoismaissa sekä Euroopan laulukilpailuissa. Lailamme maailmalla Sosiaalinen ja kielitaitoinen Laila oli erinomainen ehdokas kansainväliseksi tähdeksi. Ohjelma on Paavo Einiön iskelmäkaruselli ja säestäjänä Olli Hämeen orkesteri. Lisäksi Laila teki lukuisia muita tv-esiintymisiä, ja kokonaan hänen ympärilleen rakennettuja ohjelmia nauhoitettiin myös muualla Euroopassa
Hän oli auktoriteetti myös muusikkona. Se oli niin uutta silloin 60-luvulla." Nuori solisti siis koetti opettaa orkesterin rytmiryhmälle komppia, ja kun se ei onnistunut, hän sovitti kappaleeseen vaihtoehtoisen, säestäjien taidoille sopivan rytmiikan. Kymmenes sija heltisi, vaikka Valoa ikkunassa kulki mollissa ja puku oli salonkikelpoinen. Lailan venäjänkielinen tulkinta valssista Mantšurian kummut oli hyvin suosittu, ja monesti hänen oletettiin tietenkin taitavan kieltä, jolla lauloi. Laila ei myöskään ollut kateellinen vaan patisti oman sisarensakin levylaulajaksi Lailalla oli ilmeisen hyvä kielipää tai sitten musikaalisuus ulottui ääntämykseenkin siten, että hän pystyi laulamaan monilla sellaisillakin kielillä, joita ei lainkaan puhunut. SUOMEN HISTORIA 61 yleisöille jotain näiden omalla kielellä. Kun hän työskenteli 60-luvun alussa hetken ilman vakituista orkesteria, taustajoukkojen taso vaihteli suuresti. Tässäkin ammatillisella kunnianhimolla oli tietysti merkitystä, ja Laila saattoi hankkia kielenopettajan studioon vahtimaan ääntämystä. Esimerkiksi esiintyessään pohjoismaiden hienoimmassa ravintolassa, tanskalaisessa Kystens Perlessä, hän pyysi Tanskassa asunutta kapellimestari Rauno Lehtistä opettamaan jonkin tanskalaisen laulun. Sanoin kerrankin rumpalille, kun mä annoin bossa nova -kompin, näytin, miten se lyödään, mä sanoin, älä pelkää, en mä sua elävältä syö. Ruotsista Lailaan oli tarttunut paljon musiikillista yleissisvistystä. Rauno Lehtinen on muistellut Lailaa seuraavasti: "Häneltä sujuivat yhtä lailla Vesivehmaan jenkka kuin sambat, rumbat, muut latinalaiset mitä ikinä vain häneltä osasi pyytää – aina alkukielellä laulettuja venäläisiä kansanlauluja myöten." Laila ei ollut ammattilainen ainoastaan tulkitsijana. Kekkonen ihaili Lailan tapaa tehdä työt rennosti mutta taitavasti. Lailan sijaisperheen Larssonien tytär Birgit , joka oli Lailaa 10 vuotta vanhempi, kuunteli uutterasti jazzia. Näiden avujen lisäksi hänellä oli korkea työmoraali ja oikea asenne viihdyttämistä kohtaan. Jos ei se onnistu, niin täytyy keksiä, että lyö beguine-komppi siihen. Kollega Vieno Kekkonen on todennut, että hänellä ei Suomessa kasvaneena ollut samanlaista hämmästyttävää musiikin tuntemusta kuin Lailalla. Lailalla oli aivan syystä enemmän esiintymisiä ulkomailla kuin kenelläkään muulla suomalaisella iskelmätähdellä tuohon aikaan. Televisio katkaisi iskelmäfilmien lyhyen kukoistuskauden, mutta Laila teki itsestään tuon uuden viihdevälineen kuningattaren.. Levytysten laaja kirjo Ensimmäisten levytysvuosien kepeät lannevannelaulut laajenivat viimeistään Eurovision kilpailun jälkeen tulkinnallisempiin ja enemmän aikuiseen makuun Laila olisi halunnut Euroviisuihin rempseämmän kappaleen ja asun. Innokkaille Laila vastasi vain "da da spasibo" ja kiiruhti matkoihinsa. Rennosti mutta taitavasti Ruotsissa anglosaksinen musiikki vaikutti kauan ennen Suomea. Hänen oma muistelunsa noista ajoista on paljonpuhuva: "Olin freelancer ja orkesteritkin sano, et juu, Laila tulee, se on osattava. Lailalle tulivat tuolloin tutuiksi niin Ruotsin oma jazz-lintunen Alice Babs kuin suuren maailman tulkitsija Ella Fitzgerald . Näiden naisten esimerkki antoi suuntaa hänen omalle uralleen. Lailalla oli siis luontaista lahjakkuutta ja nuorena hankittua osaamista. Hän sai Euroopasta paljon työtarjouksia mutta pysyi Suomessa
Luonteen kaksi puolta Lailan tiukan ammattilaisasenteen kääntöpuolena oli tulinen mutta helposti johdateltava luonne. Esiintyjältä vaadittiin kuitenkin näyttävyyttä, pitkän keikkamatkan aiheuttama nukkavieru väsymys ei saanut näkyä. 18.1.1896 24.4.1982 26.10.2000 Laura Miši. Nyt laulajalla oli mahdollisuus valita materiaalinsa vapaammin, mutta toisaalta markkinointi ja jakelu toimivat pienellä yhtiöllä huonosti. Benita ajautui konkurssiin jo 1968. 1985 Laila esiintyy viimeisen kerran. Tuolloin Laila perusti ruotsalaisten yhtiökumppaneiden kanssa oman levy-yhtiön Benita Recordsin. Lailan levytyssopimus Scandialla loppui vuonna 1966, kun sekä yhtiö että artisti olivat eri syistä toisiinsa tyytymättömiä. Temperamenttinen Laila saattoi pahoittaa satunnaisen huutelijan kommenteista mielensä niin, että tunnelma oli peruuttamattomasti pilalla. 1968 Alkaa 12 vuoden levytystauko. Vuonna 1959 Laila lähti äkkiarvaamatta kesken sovittujen esiintymisten silloisen kihlattunsa kanssa Ruotsiin. 1957 Ensimmäinen levytys Lazzarella on välitön menestys 1980 Laila levyttää viimeisen kerran. sija 1970 Tytär Milana syntyy. 1949 Tyttö palaa Lailana ja suomen kielen unohtaneena. 1956 Lasse Pihlajamaan yhtyeen solistiksi 1961 Ensimmäisenä suomalaisena Eurovision laulukilpailuissa, sijoitus jaettu 10. Lääketiedettä opiskellut kumppani sai töitä Tukholmasta, ja järjesti Lailankin Karoliinisen sairaalaan harjoittelijaksi. Olli Hämeen orkesteri jäi pulaan, ja myös Scandialla oltiin hätää kärsimässä, kun Laila ilmoittti lopettavansa laulamisen tykkänään. Se merkitsi aivan yllättäen myös Laila Kinnusen varsinaisen levytysuran päättymistä. SUOMEN HISTORIA 62 8.11.1939 Laura Annikki Kinnunen syntyy Helsingin maalaiskunnassa. Laila kokeili myös ompelijan ammattia, mutta kun asiakkaat Laila oli taitavissa orkestereissa yksi muusikoista. 60-luvun puolivälistä eteenpäin tuotannon kahtiajakautumisessa mentiin hieman hakoteille. Toista puolta kappaleista leimaa outo vanhakantaisuus, ja toisaalla yritetään tunkea uutta kokeilevaa hippiestetiikkaa viihdeiskelmän muottiin. Esiintymispaikoilla oli harvoin esiintyjille omia peseytymisja pukeutumistiloja, ei aina omaa käymälääkään. 1950 1940 1970 1990 1960 1980 2000 1944 Laura lähetetään sotalapseksi Ruotsiin. 1989 Tv-dokumentti ja taiteilijaeläke 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Laila Kinnunen sopiviin kappaleisiin, joista Mantšurian kummut on erinomainen esimerkki. kuolee Heinävedellä. Samoihin aikoihin Lailan bossa nova -tulkinnat toivat uudet latinorytmit ensi kerran suomalaisten ulottuville – vieläpä hyvin korkealaatuisina näkemyksinä. 1955 Laila voittaa iskelmälaulukilpailun Helsingissä. Kuva Lehtikuva / Pertti Jenytin. Pianisti Armando Fugazza tutustutti Lailan bossa novaan
Äänilevymyynti kohosi jatkuvasti, tanssilavoilla pantiin jalalla koreasti, ja kansainväliset tuulet puhalsivat myös kotimaisten artistien purjeisiin. K uv a: Harr y Or vo ma a: Iskelmäk ar uselli p yö rii 1960 © O y FilmiT ria Ab. Pitkään iskelmätähtinä ja suosikkilaulajina nähtiin pääosin miehiä. Sen myötä oli piinallisen selvää, että pirteiden nuorten naisten apajilta ukkokatraan oli turha kokea verkkojaan suursaaliin toivossa. Tässä suhteessa Laila ei tosin ollut harvinaisuus. Vasemmalta Laila Kinnunen, Brita Koivunen ja Vieno Kekkonen. Lasse Pihlajamaa tahtoi orkesteriinsa ruotsalaisen jazz-laulaja Alice Babsin tapaisen naissolistin, jollaisia Suomessa ei vielä 50-luvun puolivälissä ollut yhtään. Olavi Virralla oli tapana levyttää tuoreet hitit ja koettaa näin leikata oma viipaleensa joka kakusta. Laila Kinnunen oli Pihlajamaalle todellinen löytö, sillä suuret jazz-tulkitsijat kuten Ella Fitzgerald olivat nuoren Lailan ihanteita. Koivunen oli jazz-ihminen, ja jopa Annikki Tähden ohjelmisto koostui aluksi pelkistä englanninkielisistä kappaleista. Sen myötä levy-yhtiöt alkoivat järjestää iskelmälaulukilpailuja ja värvätä niissä menestyneitä naisia. Vanha miespolvi koetti selvitä naisten ylivallan keskellä. Monet Suomen klassisista iskelmälaulajattarista ovat olleet alusta alkaen kansainvälisesti suuntautuneita. 50-luvun puolivälissä olavivirrat ja henrytheelit joutuivat katselemaan hölmistyneinä toisen sukupuolen vyöryä levylautasille ja estradeille. Ensimmäinen suuri naishitti oli Annikki Tähden Muistatko Monrepos'n. vuonna 1955. Scandia hoiteli talliinsa eniten menestyviä naisartisteja. Merkille levyttivät muun muassa Vieno Kekkonen, Brita Koivunen, Annikki Tähti ja Laila Kinnunen. Lailan kujeileva Lazzarella sai Virran sinänsä taidokkaassa käsittelyssä setämäisen kuorrutuksen. 63 SUOMEN HISTORIA 2000 NAISLAULAJIEN ESIINMARSSI 1950-luvulla suomalainen iskelmä voi paksusti. Esimerkiksi Brita Koivunen oli ruotsinkielisestä kodista, ja hänen laulussaan kuulee samanlaisen vieraan korostuksen kuin Lailan tulkinnoissa. Viisikymmnetäluvulla tähdiksi nousseita naislaulajia
Suomen viihdekulttuuri kärsi korvaamattoman menetyksen. Myös uusista levytyksistä puhuttiin. Lailan viimeinen aviomies oli häntä kahdeksan vuotta nuorempi jugoslavialainen, tarkemmin sanottuna kroatialainen muusikko Milan Miši. Vuonna 1977 Laila palasi estradille ja esiintyi kahden viikon ajan Helsingissä ravintola Fenniassa. Helsinki. Kahden huippujulkimon avioliitto sai runsaasti huomiota. Viimeisellä singlellä ei enää laulanut piinkova ammattilainen, mutta Lailan karheaksi käynyt tulkinta on koskettava juuri tästä syystä. Yksin kuohuissa Toivonpilkahduksia Laila Kinnusen uudesta tulemisesta nähtiin vielä noin kymmenen vuoden ajan. Viimeiset vuotensa hän vietti Savossa kaukana pääkaupungin humusta. Laila Kinnunen oli sotalapsi, joka revittiin kahdesti juuriltaan. Helsinki. Otava. Lailan elämää hallitsivat 70-luvun alusta asti alkoholi ja epämääräiset ihmissuhteet. Erola, Lasse 2010: Rakkauden sävel – iskelmän kulta-ajan naistähdet. Joulukuussa 1967 Laila meni naimisiin näyttelijä Ville-Veikko Salmisen kanssa. Laila palasi Suomeen, ongelmallinen parisuhde päättyi, ja vakituinen työ järjestyi Melakosken orkesterissa loppuvuodesta 1959. Helsinki-kirjat. Seurauksena oli pysyvä kodittomuuden tunne, pelko yksin jäämisestä. Vuonna 1980 Laila aloitti esiintymiset Reijo Lehtevän orkesterin kanssa Lappeenrannan humppafestivaaleilla. Kuva Lehtikuva / Kaius Hedenström Temperamenttinen Laila saattoi pahoittaa huutelusta mielensä niin, että keikan tunnelma oli peruuttamattomasti pilalla.. Vuonna 1989 Lailasta tehtiin 50-vuotisjuhlan kunniaksi tv-dokumentti, ja samoihin aikoihin hänelle myönnettiin taiteilijaeläke. Juuri Armando tutustutti Lailan bossa novaan, ja pariskunta harjoitteli yhdessä tiiviisti. Hän menehtyi Heinävedellä 26.10.2000 todennäköisesti tapaturmaisesti saamaansa sisäiseen verenvuotoon. Kinotuotanto Oy & Yleisradio TV1 Viihdetoimitus. Warner Music Finland. Vaikka Laila ei koskaan löytänyt omaa valkeaa laivaansa, hän antoi lyhyen uransa aikana meille paljon suloista musiikkia, jonka matkassa kuulija voi rauhassa kulkea aaltojen taa. Wuori-Tabermann, Tuija & Tabermann, Tommy 2002: Lailan laulu. Laulajan aktiiviura oli tuolloin jo ohi. Suhde kesti vuoteen 1965 asti, ja Laila sanoi myöhemminkin Armandon olleen elämänsä suuri rakkaus. Jyväskylä. Tuunainen, Petri 2008: A la Laila. Laulajan paluun suhteen toiveikas Rauno Lehtinen hankki Lailan samana vuonna levytysstudioon viimeisen kerran. Samaan aikaan Laila alkoi seurustella yli kymmenen vuotta vanhemman Armando Fugazzan kanssa. Liiton päättyessä 1969 Salminen avautui julkisesti Lailan alkoholiongelmasta. SUOMEN HISTORIA 64 Laila Kinnunen Cederström, Kanerva & Tanner, Riikka 1989: Laila. Media seurasi huikentelevaisen parin häämatkaa, jolla tosin myös esiinnyttiin kustannusten kattamiseksi. WSOY. Helsinki. Keväällä Armando ja Laila perustivat oman yhtyeensä, josta tuli pian käsite tanssilavoilla. Kinnunen, Laila 1972: Halusin laulaa, halusin rakastaa. Lailan ja Armandon suhde oli myös ammatillinen ja siinä suhteessa hyvin hedelmällinen. Laila myi keikkoja ahkerasti, välillä liiankin ahkerasti, kun tv-nauhoitukset tai ulkomaan esitykset painoivat päälle. Toisaalta moni työtoveri muistaa, kuinka pariskunnan pieni auto huojui esiintymispaikan pihassa, kun kiivasluonteinen pariskunta selvitteli siellä välejään. Laila teki Lehtevän puolison hanuristi Seija Vesterisen kanssa harvakseltaan keikkoja marraskuuhun 1985 asti. Liitto päättyi jo kaksi vuotta myöhemmin, ja yhteisen lapsen huoltajuus siirtyi muutaman vuoden kuluttua Lailan vanhemmille. Lailalle ja Milanille syntyi tytär vuonna 1970. Ikävalko, Reijo 2001: Valoa ikkunassa – Laila Kinnunen. Jatkosuunnitelmat raukesivat yhtäältä Lailan jaksamiseen ja toisaalta hänen tuolloisen managerinsa tapaturmaiseen kuolemaan. Toimittanut Irja Sievinen. Uransa huippuaikoina Laila oli ollut äärimmäisen kurinalainen hyvän ääntämyksen, oikean rytmityksen ja sävelpuhtauden suhteen. Lähdeluettelo valittivat, että saumat menivät miten sattuu, kokeilu jäi kahteen päivään. . Lailan ja näyttelijä Ville-Veikko Salmisen häät olivat tapaus joulukuussa 1967. Gummerus. Helsinki
60-luvulla Lailan tulkintoja nauhoitettiin paljon vain televisiota varten, mutta myös näitä esityksiä on sittemmin julkaistu äänilevyllä. Vuonna 2008 julkaistu kahdeksan CD-levyn kokoelma A la Laila sisältää myös kirjan, joka on musiikinystävälle antoisa. Pekka Nissilä esittelee ja analysoi levytyksiä ja poimii mukaan aikalaisarvosteluja.. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Tuija Wuori-Tabermannin ja Tommy Tabermannin Lailan laulu keskittyy Lailan ja Armandon suhteeseen Lailan äänellä esitetyn fiktion keinoin. Omaelämäkerran tyylinen Halusin laulaa, halusin rakastaa on julkaistu vuonna 1972, ja nimensä mukaisesti se käsittelee ammatillisia asioita ja yksityiselämää osapuilleen samassa suhteessa. 65 SUOMEN HISTORIA LAILAN LAULUT Laila Kinnusen levytystuotanto on hyvin saatavilla. Artikkelissa on lisäksi paljon työtovereiden haastatteluja. Petri Tuunaisen laaja artikkeli kertoo Lailan varhaisvaiheet ja ammattiuran kattavasti. Kirjassa on myös kiintoisia lähipiirin haastatteluja. Lailaa käsittelevien kirjojen painotukset vaihtelevat. Reijo Ikävalkon elämäkerta Valoa ikkunassa vuodelta 2001 käy läpi myös Lailan myöhempiä vaiheita ja sisältää runsaasti hänen päiväkirjamerkintöjään 1990-luvulta
Sota aiheutti ongelmia nahantuotannossa ja kenkätehtaat joutuivat pian hyödyntämään muita vaihtoehtoisia raaka-aineita. Ensin säännöstelyllä rajoitettiin uusien vaatteiden ja asusteiden hankkimista, mutta sodan jatkuessa kauppojen tiskit ja näyteikkunat tyhjenivät vähitellen muistakin tuotteista ja tavaroista. Sodan myötä muun muassa kenkäteollisuudessa oli huutava pula raaka-aineista. Pula jalkineista oli erityisen suuri vuonna 1945. Pienetkin nahanpalat hyödynnettiin paperikankaisten kenkien kärkien tai saumojen vahvikkeina. Jos kengät kuitenkin olivat tulleet käyttöaikansa loppuun, oli turvauduttava joko teollisesti valmistettuihin tai omatekoisiin korvikekenkiin. Puupohjat vuorostaan kestivät pidempään, jos niihin kiinnitti paksuja nahkatai kumipaloja, jotka estivät pohjan kulumisen. Kengät eivät olleet kovin kestäviä, mutta pahimpaan pula-aikaan ei muitakaan vaihtoehtoja ollut tarjolla. Taitavimmat valmistivat puhdetöinä kauniita naisten jalkineita jopa tuohesta. Tarvittaessa kenkiä saatettiin harjata, mutta minkään voiteen käyttöä ei suositeltu. atkosodan myötä pula muun muassa elintarvikkeista ja vaatteista paheni vuosi vuodelta. korvikekenkien valmistaminen puusta ja paperikankaasta alkoi. Vanhoja nahkakenkiä korjattiin ja käytettiin niin pitkään kuin oli mahdollista. Tärkeää oli pitää puusta ja paperista valmistetut kengät puhtaina ja kuivina. Aiemmin kenkätehtaat olivat valmistaneet kenkiä ulkomailta tuoduista nahoista, mutta sota-aikana oli tultava toimeen kotimaisilla raaka-aineilla. Teollisesti valmistettujen ns. Tuolloin jopa kenkätehtaat ryhtyivät opastamaan asiakkaitaan kenkien hoidossa, jotta ne olisivat kestäneet pidempään käytössä. J. Korvikekengät eivät kestäneet kulutusta nahkakenkien tavoin, mutta oikealla hoidolla myös niiden käyttöikää saattoi pidentää. Sota-ajan lentäväksi lauseeksi muodostuikin "puu pulasta pelastaa", sillä puu korvasi useita rauhanaikana käytettyjä materiaaleja. SUOMEN HISTORIA 66 Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Tero Björklund Paperikangasta ja puupohjia Pian toisen maailmansodan syttymisen jälkeen perustettiin Suomeen Kansanhuoltoministeriö ja elintarvikkeita ryhdyttiin säännöstelemään. Nahkaa tarvittiin ensisijaisesti rintamamiesten jalkineiden valmistukseen, joten kotirintamalla oli turvauduttava muihin materiaaleihin. Talvisodan aikana säännöstely koski lähinnä kahvia ja sokeria, mutta vuoden 1940 syksyllä myös vaatteet ja jalkineet siirtyivät kortille
Rintamamiehet valmistivat taidokkaita tarve-esineitä saatavilla olleista raaka-aineista kuten tuohesta. SUOMEN HISTORIA 67 Taidokkaita puhdetöitä Erilaiset puhdetyöt olivat yleisiä jatkosodan muututtua asemasodaksi. Korvikekengistä pyrittiin erilaisin keinoin tekemään mahdollisimman mukavat jalkaan. Kopisevat korvikekengät. Taidokkaimmat saattoivat valmistaa puhdetöinään tuohesta jopa kauniita naisten kenkiä. Tuohikenkien lisäksi ihmisiä kehotettiin kotirintamalle valmistamaan itselleen myös kotitekoisia tallukkaita ja tohveleita, jotka toimivat pula-ajan jalkineina. Kenkien puupohjista saatiin joustavat kiinnittämällä vaneri erillisinä paloina sisäpohjaan. Paperinarusta tehtyä kangasta sekä paperinarua käytettiin paljon erilaisten asusteiden sekä jalkineiden valmistukseen. Paksupohjaisissa kengissä puupohjat puolestaan muotoiltiin usein yhdestä kappaleesta. Useimmiten korvikekengissä oli puupohja ja päällinen oli paperikangasta. Koska pula kengistä oli suuri, tuohikengät varmastikin ilahduttivat saajaansa. Korvikekenkiä valmistettiin puusta ja paperikankaasta myös teollisesti
68 SUOMEN HISTORIA Teksti: Mari Immonen Kuvitus: Sari Mantila Petronella
Lyhyen vierailunsa aikana lehtinaisena esiintynyt Petronella ehti hurmata niin Helsingin seurapiirit kuin Lapin kullankaivajat. Oikeudenkäynti herätti paljon keskustelua lehdistössä. 69 SUOMEN HISTORIA ”Innokas yleisö oli eilen rikkoa raastuvanoikeuden 13. Petronella Salaperäinen. Petronellan Lemmenjoen kultamailla sijaitsevat Petronellan kukkulat muistuttavat yhä nuoren hollantilaisnaisen monivaiheisista seikkailuista 1940-luvun lopun Suomessa. 1940-luvun lopulla Lapin kautta tiedetään kulkeneen suurvaltojen agentteja, mikä omalta osaltaan selitti passitta kulkeneeseen ulkomaalaisnaiseen kohdistuneet epäilyt. Lehdistö otti kaiken irti erikoislaatuisesta tapauksesta, jossa hollantilaisnaisen seikkailut Pohjolassa päättyivät Suojelupoliisin kuulusteluihin ja maastakarkotukseen. Kansainväliseksi lehtinaiseksi esittäytyneen Petronellan valheiden paljastuttua hänen ympärillään pyöri villejä huhuja jopa naisen agenttitaustasta. Vahvimmat 63 henkilöä pääsivät onnellisesti itse istuntosaliin, mutta suurin osa kuuntelijoista sai tyytyä seisomaan ahtaan käytävän kiristävässä tungoksessa ja hiertävässä ilmapiirissä.” Näin kuvasi Helsingin Sanomat Petronellana tunnetun nuoren naisen edesottamuksia Suomessa lokakuussa vuonna 1949. Erityistä mielenkiintoa herätti tapahtumien pääosassa ollut viehättävä kaunotar, Petronella, joka onnistui kerta toisensa jälkeen hurmaamaan kuulijansa. osaston ovet pyrkiessään kaikin voimin ja keinoin seuraamaan lyhyessä ajassa tunnetuksi tulleen hollantilaistytön, Sylvia Petronella Antoinette van der Moerin ensimmäistä ja luultavasti myös viimeistä esiintymistä suomalaisessa oikeusistuimessa
Lemmenjoen kultamaat Kun tilanne Helsingissä alkoi maksamattomien hotellimaksujen vuoksi käydä tukalaksi, oli aika vaihtaa maisemaa. SUOMEN HISTORIA 70 esiintyminen väärällä nimellä oli myös omiaan lisäämään virkavallan epäluuloja. Sattumalta Petronella tapasi kaksi miestä, jotka olivat matkalla Lappiin. Ennen kuolemaansa hän oli esittänyt toivomuksen saada viimeinen leposija Lapin Lemmenjoelta. Uusi tulokas auttoi innokkaasti taloudenhoidossa: hän pyykkäsi, pesi ja parsi miesten vaatteita. Miehensä työtä läheltä seurannut Petronella päätti ryhtyä kansainväliseksi lehtinaiseksi. Viimeinen matka Lyhyen vierailunsa aikana Petronella oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen kullankaivajiin, ja häntä kaivattiin takaisin Lapin kultamaille. Edellisestä hotellista oli kuitenkin ehditty ottaa yhteyttä poliisiin maksamattomien hotellilaskujen vuoksi, ja virkavalta saapui vaatimaan naiselta perittäviä. Tarinat matkalla olevista rahoista eivät lopulta vakuuttaneet hotellin henkilökuntaa, ja Petronellan oli vaihdettava maisemaa. Pariskunnan tiet erosivat puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen. Vaatimattomista koti-oloista lähtöisin ollut nuori nainen matkusteli nuoruudessaan paljon. Petronella Antoinette van der Moer syntyi 11.9.1923 Haagissa Hollannissa. Petronella oli jättänyt maksamatta kuukauden oleskelunsa eli 12 882 markkaa. Pariskunta oli tavannut Tunisiassa, ja miehen työn perässä he muuttivat Caracasiin Venezuelaan. Hän siirtyi toiseen helsinkiläiseen hotelliin käyttäen nimeä Sylvia Moore. Kullankaivajat, lehdistö ja jopa elokuvantekijät yrittivät vuosikymmenten ajan tuloksetta tavoittaa Petronellaa. Hän solmi avioliiton toimittaja Arthur William Moore-McCormickin kanssa, joka kirjoitteli amerikkalaislehtiin artikkeleita Euroopasta. Lemmenjoen maisemissa kohoavat vaalean kaunottaren mukaan nimetyt Petronellankukkulat. Automatkan aikana Petronella paljasti miehille olevansa hankaluuksissa poliisin kanssa. Selitykset eivät enää auttaneet. Juuri sopivasti kokkina toiminut Tyynekin jäi lomalle, joten Petronella emännöi tänä aikana miesten kämppää. Varmuuden vuoksi poliisi kuitenkin takavarikoi naisen passin. Ongelmia välttääkseen miehet jättivät naisen Ouluun, mistä hän sai jatkaa matkaa omillaan. Pääkaupungissa Petronella toimitettiin Suojelupoliisin päämajaan. Kultakuume iski Petronellaan, ja Säynäjärven matkassa hän lähti vaeltamaan kohti Lemmenjoen kultamaita. Hänen tiedetään hankkineen Ruotsista uuden passin, koska edellinen oli täyttynyt leimoista. Syksyllä miehet suuntasivat Inariin ja Ivaloon virkistyretkelle ja houkuttelivat myös Petronellan mukaansa. Tästä syystä hän katosi täysin julkisuudesta. Tämä osoittautui virheeksi, sillä virkavalta oli saanut vihiä karkuun lähteneen ulkomaalaisnaisen oleskelusta Lapin erämaissa. Legenda Petronellasta innoitti myös Reino Helismaan sanoittamaan 1950-luvulla laulun Balladi kauniista Sylvistä. Petronella oli syvästi loukkaantunut lehdistön loukkaavien kirjoitusten vuoksi. Perille saavuttuaan hän asettui Pellisen kämppään, joka oli eräänlainen kullankaivajien keskuskämppä alueella. Hotellivirkailijoille Petronella kertoi, että hänen matkatavaransa lehdistökortteineen olivat jo matkalla Itävaltaan, minne hän itsekin matkustaisi muutaman päivän kuluttua. Isä oli kuollut, kun Petronella oli vasta lapsi, ja äiti oli jäänyt yksin huolehtimaan kahdesta tyttärestään. Eron jälkeen he palasivat Tunisiaan, mistä Petronella jatkoi yksin matkaansa Roomaan. Hän lähti kiertämään maasta toiseen ja pyrkien takaisin seurapiireihin. Erämaakämpällä oli jo oma taloudenhoitajansa Tyyne Tähti , mutta Petronellalle, tai Sylville, kuten kullankaivajat häntä kutsuivat, löytyi tilaa. Hotellilta Petronella sai lehtinaisen ominaisuudessa vinkkejä Suomen seurapiireistä, joihin hän pääsikin pian tutustumaan. Petronella sai ensikosketuksen seurapiirielämään miehensä kautta. Seurueen saavuttua Ivaloon poliisi saapui kyselemään Petronellan passia. Bussimatkalla kohti pohjoista Petronella tapasi geologi Klaus Säynäjärven , joka kertoi hänelle Lapin kultamaista. Saapuessaan vuonna 1949 Tukholmasta Turkuun nuori nainen oli ehtinyt jo matkustella ympäri maailmaa. Unohtumattomat legendat. Myös rahat olivat menossa itävaltalaiselle tilille, joten hän ei voinut maksaa huonettaan heti. Petronella oli rahaton, ja hän sepitti erilaisia tarinoita selviytyäkseen. Petronella pidätettiin ja hänet siirrettiin Rovaniemelle ja sieltä edelleen Helsinkiin. Tammikuussa 2014 Petronella kuoli 90 vuoden iässä. Oikeudenkäynnissä hänelle määrättiin sakkoa petoksesta sekä valuuttamääräysten rikkomisesta ja hänet karkotettiin maasta. Alankomaista hänen matkansa oli jatkunut Yhdysvaltoihin. Itse apulaiskaupunginjohtaja von Frenckell kierteli toimittajanaisen kanssa ympäri Helsinkiä, ja Petronella sai kutsuja useisiin juhlatilaisuuksiin. Petronellaa etsittiin mutta turhaan. Seikkailu alkaa Kuka oli tämä Helsingin seurapiirit ja pohjoisen kullankaivajat hurmannut nainen. Vielä kerran hän sai vakuutettua poliisit siitä, että rahat olivat tulossa. Tämä toive toteutui vuoden 2014 elokuussa, kun Petronellan tytär Solange van der Moer ja ystävätär Jennifer O’Connell sirottelivat Petronellan tuhkat Lemmenjoelle sekä Pyrkyreiden palstalle Inariin. Kun matkakumppanina toimineen geolologi Säynäjärven oli aika palata takaisin etelään, päätti Petronella jäädä kullankaivajien luokse. Hän tarttui tilaisuuteen, liittyi miesten seurueeseen ja lähti heidän matkassaan kohti pohjoista. Petronella oli kielitaitoinen, sivistynyt ja seurallinen nainen, joka viihdytti kuulijoita jännittävillä kertomuksilla maailmanmatkoistaan
Sylvia Petronella Antoinette van der Moerin tarina syksystä Lemmenjoella. © Warner/Chappell Music Finland Oy, Helsinki Julkaistu kustantajan luvalla Arvelin, Markku & Peltomaa, Martti 2005: Petronella – Unelma elää. Synkkänä nyt Lemmetjoki Ivalossa kiertää. Laskut maksamattomat hän jätti hotelleille, markkaakaan ei antanut hän edes portsareille. Sylvi sai jo myös hyvin monta naimatarjousta. SUOMEN HISTORIA 71 BALLADI KAUNIISTA SYLVISTÄ (Sanat Reino Helismaa) Laulan laulun surullisen, murheellisen aivan: kauniin Sylvin Suomen-turnee tuotti suuren vaivan. Sitten Sylvi kultaleirin hoiti taloutta. Hän tarttui tilaisuuteen, liittyi miesten seurueeseen ja lähti heidän matkassaan kohti pohjoista.. Lampinen, Anne 2006: Kaunis Veera ja muita naislegendoja. Sylvin sakon maksajia oli joukko suuri. Lähdeluettelo Petronella tapasi kaksi miestä, jotka olivat matkalla Lappiin. Ja jos Auervaara oisi pantu Sylvin mukaan, niin sitä maailmanennätystä lyödä ei vois kukaan. Tytön raha-asiat kun rempallaan ol juuri. Jyväskylään Sylvillä ei toki ollut hoppu, koska sinne kuulemma pian tulee maailmanloppu. Kultamiehet iloitsivat viikon verran, mutta tuli sinne poliisi – pois vietiin kullanmuru. Ukko-Media Oy. Simonen kun sitten antoi Sylvin maasta ajaa, niin ei miesten murehelle löydy mitään rajaa. Siks on maamme ikäneitoin mieli perin musta. Itse Frenckell Sylvialle Helsinkiä näytti, etikettivaatimukset näin hän tarkoin täytti. Jätkä jokeen tuijottaa ja kyynelhelmen hiertää... Helmi Kustannus. Helsinki. Inari. Kiristeltiin hampaita, ja leiriin hiipi suru
Ulkopolitiikassamme riitti kuitenkin paljon spekuloitavaa! 27.1.1952 Kari Suomalainen – äreä sotaveteraani – ei katsonut hyvällä Neuvostoliiton mielistelyä. Hävityn sodan jälkeen oli olennaista luoda toimivat kauppasuhteet ja toisaalta varoa ärsyttämästä liikaa idän suurta karhua. Urho Kekkosen metkut kiinnittivät pilapiirtäjän huomion jo varhain. Seuraavassa pilakuvassa esiintyvät apina ja Kekkos-posetiivari sopivat Karin mielestä mainiosti 50-luvun poliittiseen tilanteeseen symbolikuviksi. Parhaat Suomalaiset. Yksi Suomen poliittisen historian kuuluisimpia puheita oli nimittäin Kekkosen tammikuussa 1952 Mynämäellä pidettäväksi suunniteltu pääministerin puhe. SUOMEN HISTORIA 72 Teksti: Pekka Tuomikoski Kuvat: © Kari Suomalaisen perikunta Ulkopolitiikkaa pitää hoitaa hienovaraisesti Vasta itsenäistyneiden kansakuntien profiloituminen maailman kansojen joukossa voi tapahtua hyvin monella eri tavalla. Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset tahtoivat korostaa rauhallisia yhteistyösuhteita sekä itään että länteen. Niinpä toipilas Kekkonen antoi sen ”pyjamantaskustaan" Maalaisliiton pää-äänenkannattajalle Maakansalle, joka julkaisi sen sellaisenaan 23.1.1952. Suomen ulkopolitiikka rakentui hyvin keskeisesti yya-sopimuksen varaan. Sen sanamuodot muistuttivat pelottavasti talvisodan aikaisen Terijoen hallituksen julkilausumia. Pyjamantaskupuhe alkoi näin: ”Maailmanpoliittinen tilanne on äärimmilleen jännittynyt, ja vaikka vilpittömiä ponnistuksia rauhan säilyttämiseksi ja turvaamiseksi tehdäänkin, ei kenelläkään voi olla täyttä varmuutta niiden onnistumisesta.” Moni tulkitsi puheessa mainitun Pohjolan puolueettomuuden ehkä hieman liiankin kärjistetysti Neuvostoliiton hyssyttelyksi, siis ulkopoliittiseksi linjanvedoksi, jollaista ei olisi pitänyt tehdä. Esimerkiksi Neuvostoliitto-johtoinen Rauhanpuolustajat kuului Karin inhokkiblokkiin. Suomi oli silti puolueeton – näin ainakin tahdottiin uskotella sekä itselle että muille. Kekkosen jouduttua suolistoleikkaukseen puhe jäi pitämättä
Siksikin SALT:in ensimmäisen vaiheen pitäminen Suomessa oli meille hyvin tärkeää. Neuvostoliitto oli Tšekkoslovakian kriisistä 1968 lähtien itsepintaisesti kieltäytynyt ottamasta yhteisiin kommunikeateksteihin mainintaa Suomen puolueettomuuspolitiikasta. Ulkoasiainministeri Ahti Karjalainen vaihtaa pilakuvassa kuulumisia neuvotteluihin saapuneiden Neuvostoliiton Semjonovin ja USA:n Smithin kanssa. Hänen englantinsa on tankeromaista ja kankeaa, eivätkä vieraat oivalla sen olevan englantia laisinkaan. Kekkosen asenne lienee vaikuttanut Karin mielestä sisäpolitiikkaa vähättelevältä. Huvittavaa kyllä, vitsien kohde sai niistä poliittista käyttövoimaa. Neuvostoliiton pääministerillä riittääkin ihmeteltävää. Pilakuvan yllä leijuu ajan henkeen sopiva näkymätön kysymys, mitä itänaapuri mahtaakaan ajatella meistä. Varsinaisesti karjalaisvitsit puhkesivat kukkaan vasta 70-luvulla. Esimerkiksi legendaarinen veturimiesten lakko ratkesi Kekkosen sanottua ykskantaan: "En tule allekirjoittamaan sellaista lakiesitystä, jossa veturimiesten eläkeikää lasketaan." Pääasia tuntui olevan, että piskuisen Suomen suhteet ulkomaailmaan pelaavat. SUOMEN HISTORIA 73 22.3. Kyseisenä vuonna 1977 Suomen sisäpolitiikkaa todellakin varjostivat Karin esille tuomat ongelmat: lakot, inflaatio, lama ja hallituskysymys. – Hehheh, kuten leikillisesti joskus olen sanonut, että jos jonkin on oltava rempallaan niin olkoon se sitten sisäpolitiikka.. Mikä onkaan tuo kaamea loimotus, joka haittaa juhlallisen vierailumme rauhaa. Niissä suurvallat tunnustelivat mahdollisuutta vähentää strategisia aseita ja näin liennyttää kylmää sotaa. 1977 Vierailuvuorossa oli NL:n pääministeri Aleksei Kosygin. Tämän vierailun aikana Kekkonen ja Kosygin käynnistivät yhdessä Neuvostoliiton Suomelle tuottaman legendaarisen Loviisan ydinvoimalan, johon tosin pahaksi onneksi ulottui teknillisten toimihenkilöiden lakko. Karjalaista koskeva huumori hankki tanakkaa kaikupohjaa tästä henkilökohtaisesta ominaisuudesta. 6.11.1969 Suomalaiset onnistuivat saamaan Helsinkiin tärkeät SALT-neuvottelut syksyllä 1969
Kansaa valistettiin lukemaan, olemaan uskollisia keisarille, ja sille sallittiin entistä suurempia vapauksia elinkeinojen harjoittamiseen. Sakkoluetteloista eli luetteloista, joihin merkittiin ne rikokset, joista tekijä sai sakkorangaistuksen, käy ilmi, että väkivaltarikokset ja kunnianloukkaukset olivat yleisiä rikoksia. Myöhemmin 1860-luvusta muistettaisiin positiiviset poliittiset päätökset ja toisaalta piirrokset tienvarsille tuupertuneista nälkää näkevistä ihmisistä. Suomi oli suuren ja mahtavan Venäjän pieni läntinen osa, josta uutisten kantautuminen keisarin korviin kesti viikkoja tai kuukausia. Rikollisuuden määrä kasvoi Suomessa 1800-luvulla verrattuna edelliseen vuosisataan. Paikallinen järjestysvalta oli heikkoa, ja vahvimman oikeus vallitsi. 1800-luvun loppu oli vastakohtien aikaa. Varsinaiset rikollisjoukot tuomittujen joukossa olivat harvinaisia.. Myös haasteen laiminlyönti eli käräjiltä pois jääminen oli yleinen rangaistuksen syy, samoin juoppous. Tarinat Pohjanmaan lakeuksilta ja Savon sydämestä antavat yksityiskohtaisen kuvan ajan rikollisuudesta. Jos samalle henkilölle langetettiin kerralla useampi tuomio, juoppous oli usein yksi rikos. Katovuosia seurannut nälkä antoi aiheen ryöstelyyn, mutta usein perimmäiseksi motiiviksi nimettiin pelkkä muun tekemisen puute ja väkivallan lumo. Toisaalta Suomen suuriruhtinaskunnan alueella koottiin Kalevala ja kirjoitettiin sanomalehtiin, toisaalta kuoltiin suoranaiseen nälkään. 74 SUOMEN HISTORIA Teksti: Enna Poutiainen • Kuvitus: Thomas Backman Villi länsi junkkareita ja ryöväreitä 1800-luvun lopun Suomessa Nälkä, huvien puute, viinan himo ja väkivallan lumo usuttivat suomalaisia rikollisille poluille Venäjän vallan aikana. Nälkä ei ollut pelkkä pelätty vieras vaan jokapäiväinen seuralainen 1860-luvulla, jolloin katovuodet, nälänhätä ja siitä seuranneet kulkutaudit autioittivat kokonaisia kyliä
Perheen maat on lohkaistu isommasta talosta, jolle perheen isäntä syntyi toiseksi pojaksi. Perheen lapset sen sijaan viihtyvät kirkossa, mutta lähinnä vain eteisaulassa muun nuorison kanssa suunnittelemassa seuraavia tansseja, vaihtamassa kuulumisia ja kuuntelemassa kihlajaisuutisia. Hovioikeudessa mestaustuomio muutetaan 12 vuoden vankeusrangaistukseksi Kakolassa. 12 vuoden jälkeen joukon johtajan palatessa kylälle on hänen vaimonsa ehtinyt uusiin naimisiin, pahimmat nälkävuodet ohitettu ja osa junkkaritovereistakin jo autuaimmilla lakeuksilla.. Toisen talon isäntä, joka on myös kylällä puhunut junkkarijoukon kanssa käräjöinnistä, löydetään pää kirveellä halkaistuna oman tupansa lattialta. Isännältä on kuukausia takaperin kadonnut kaksi lammasta laitumelta sekä kotipolttoista viinaa aitasta. Riimilliset laulut kiersivät poikasten suussa ja levittivät puukkojunkkareiden mainetta yli pitäjänrajojen. Hän tietää kyllä ketä syyttää mutta ei voi viedä asiaa nimismiehelle puhumattakaan kihlakunnansyyttäjästä, sillä paloviinan keitto on laitonta. Sinne pikkupojat kerääntyvät kuuntelemaan raudoissa istuskelevien miehien lauluja ja tarinoita tai vain tuijottamaan miehiä, joiden väitettiin tappaneen tappelussa toisen miehen. Lehmiä ja lampaita on useampia, ja emäntä ja tyttäret koristautuvat toisinaan ostetuilla leningeillä ja nauhoilla. Isäntä ymmärtää viestin ja nielee tapahtuneen karvain mielin. Yhdeksi todistajaksi tuodaan 12-vuotias poika, joka väittää nähneensä puukotuksen tappelun lomassa. Tolkun ihminen ja riuska työmies, näillä sanoilla häntä useimmiten kuvaillaan. Järjestäytynyttä rikollisuutta ilman karismaattisia johtohahmoja ei enää kylälle muodostu. Vankien kulkiessa kylänraittia pitkin kaikui pitkälle heidän edellään ja kauaksi heidän taakseen laulu, suoranainen huutaminen, jossa kerskailtiin milloin kenenkin pieksämisillä ja puukotuksilla. Lopulta Raamatun tavaaminen oli sujunut kirkkoherraa miellyttävällä tavalla ja naimalupa myönnettiin. Vanhemmat herrat vetäytyvät näissä tilaisuuksissa taaemmalle nauttimaan kotituottoisia väkijuomia. Tanssit ja häät ovat nuorille tilaisuuksia tutustua. Tosin isännän keittämää viinaa on nimismieskin eräänä iltana ollut juomassa, kironnut heränneitä ja ylistänyt Pohjanmaan lakeuksia sekä niiden työteliään kansan päihdyttäviä tuotoksia. Perheen torppa sijaitsee päätien varrella, kylän keskellä. Tukkapöllyä oli isäntäkin aikanaan useaan kertaan saanut lukukinkereillä kirkkoherralta, kun katekismuksen ulkoa opettelu ei ottanut onnistuakseen. 75 SUOMEN HISTORIA Villi länsi TARINA TORPPARI MÄKISESTÄ Torppari Mäkisen perheessä on kuusi lasta. Raudoissa vanginkuljettajan talon ympärillä viinaa juovat vangit ovat puolestaan paatuneita puukottajia ja omaisuudenanastajia. Isännän omat pojat ovat myös kunnostautuneet tappeluissa, mutta noita nujakoita ei edes puukosta puolikkaan korvan menettänyt osapuoli jaksa käräjille viedä. Uusi nimismies on kuitenkin päättänyt saada junkkarijoukon kiinni ja telkien taakse. Tuomioiksi julistetaan mestaus, raippaja häpeäpaalurangaistuksia sekä rahallisia sakkoja. Vanginkuljettajan vastuulla on siirtää vangit käräjille ja käräjiltä vankilaan, ja hänen talonsa sijaitsee aivan Mäkisen torpan naapurissa. Järjestetyssä sarjassa oikeudenkäyntejä tuomitaan kymmenen miestä juoppoudesta, tarpeettomasta puukon kannosta, aseen paljastamisesta, varkauksista sekä pyhäinpäivän, kotirauhan ja maantierauhan rikkomisista erimittaisiin rangaistuksiin. Alkoholi vauhdittaa paitsi kielenkantoja myös fyysistä mielipiteenilmaisua, ja pienet tappelunnujakat vain piristävät tansseja. Tarinoista kasvoi miehiä suurempia, ja tappelukestävyydestä muodostui miehen mitta. Isäntä ei ole viinaanmenevää sorttia mutta ei toisaalta hurmoshenkinen herännäinenkään. Ajan mittapuulla perhe on hyvin toimeentuleva. Onpa perheellä hevonenkin ja viljaa myyntiin asti. Nälän kalvama nuoriso kaipaa toimintaa, ja nälkä unohtuu väkivallan tuottamassa päihdyttävässä vallan tunteessa. Niin, minkäpä sille voi, kun suuria huvituksia ei raskaiden töiden jälkeen ole tarjolla. Päätekijän istuessa Kakolassa hänen junkkarikumppaninsa tyytyvät humalapäissään tappelemiseen. Eivätkä pikkupojat olleet suinkaan ainoita, joita miehien tarinat puukotuksista kiehtoivat. Perhettä on siunattu neljällä tyttärellä, joista vanhin on jo aviossa ja naapuripitäjän torpparin vaimona, mutta muut tavaavat vielä rippikoulussa, samoin nuorin poika. Kirkossa isäntä olisi mielellään käynyt vain jouluna ja pääsiäisenä. Kun isäntä puhuu epäilyksistään junkkareiksi tiedettyjä miehiä kohtaan, on eräänä päivänä kaikki tuvan ikkunat lyöty säpäleiksi ja rattaat pihalta varastettu. Todistajalausuntojen kerääminen kestää aikansa, mutta lopulta nimismies saa riittävästi näyttöjä
Osa rosvon tielle käyneistä oli perheettömiä miehiä, talottomia, niin sanottuja itsellisiä, joilla ei ollut muuta käytännön mahdollisuutta elättää itseään kuin työskennellä muille. Näennäisesti helppo elanto muilta ottamalla houkutteli pois kaidalta polulta. Körttiläiset ja lestadiolaiset keräsivät yhden jos toisen tuvan uskonnollisen hurmion ja alkoholittomuuden piiriin. Moni myös päätyi lievemmistä rikoksista rangaistuslaitoksiin vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Lääninvankila tarjosi oivan paikan verkostoitua ja oppia lisää ammattimaisemmilta rosvoilta. Uskonnollinen herännäisyys oli voimallista Pohjanmaalla. Tästä johtuen asenteet alkoholia kohtaan tiukkenivat ja juoppoudesta tuli jälleen rangaistava teko. Venäjän keisari Nikolai oli vuonna 1826 antanut julistuksen, jolla kaikki kuolemantuomiot muutettiin pakkotyöksi Siperiassa tai Suomen linnoituksissa. Suomalaiset vangit kävelivät 7500 kilometrin matkan Viipurista Nertsinskin kaivosalueelle Itä-Siperiaan, ohi Irkutskinkin ja läpi Venäjän loputtomien metsien ja arojen. Katsantokannasta riippuen kyseessä olivat joko silmittömän väkivallan tai miehekkään omankädenoikeuden vuosikymmenet, jolloin kyläjuhlissa tavallisestikin sattui vähintään yksi puukotus tai miestappo. Suomesta katsottuna nämä vangit olivat käytännössä kuolleita. Kotiinpaluun jälkeen entiset toimet jatkuivat entistä määrätietoisempina. Savon rosvot Siperiaan taivaltavaan joukkoon mahtui 1800-luvun alussa savolaisiakin, Nilsiän torpissa syntyneitä miehiä, jotka olivat aloittaneet lainsuojattoman uransa murtautumalla humalapäissään naapuritorpan aittaan hakeakseen viinaa ja menestyksestä innostuneena jatkaneet lukkojen tiirikointia. 76 SUOMEN HISTORIA Murhatuomiostakaan ei joutunut hirttoköyden päähän. Omaisuusrikoksista tuomittiin sakkorangaistuksiin, mikä ilahdutti keisarin kukkaroa. Elanto oli kiven alla, kirjaimellisestikin, sillä Savo oli 1800-luvulla kaskeamisen luvattua aluetta. Siperia oli Suomesta katsottuna kuin maailman toisella puolella. Maanviljelyllä, kalastuksella ja metsästyksellä pystyttiin ruokkimaan omat suut, mutta verojen maksuun ja rautaesineiden Villi Länsi Suomalaiset vangit kävelivät 7500 kilometrin matkan kaivosalueelle Itä-Siperiaan.. Väkivaltaa lakeuksilla 1800-luvun lopulla Pohjanmaan lakeuksilla käyskentelivät puukkojunkkarit, Härmän häjyt. Pohjanmaan väkivaltaisuus ei ole pelkkä myytti: maakunnan alueella todella tuomittiin ihmisiä rikoksista muuta Suomea enemmän. Parhaimmillaankin matkaan vierähti toista vuotta. Ruotsin valtakunnan aikana 1700-luvulla sakkorangaistuksia oli suosittu valtion kassan täyttämiseksi, ja edelleen 1800-luvulla Venäjän vallan alla ne pysyivät suosittuina rangaistusmuotoina. Uskonnollisen hurmoksen, epävarmojen nälkävuosien, valtiollisten uudistusten ja kehnon järjestysvallan keskellä tavalliset maanviljelijät yrittivät kerätä kasaan elantonsa. Usein juoppoustuomion sai pahoinpitelytuomion yhteydessä. Määräyksen ansiosta Siperia täyttyi suomalaisistakin rosvoista, junkkareista ja anopinsurmaajista. Se toinen polku saattoi sitten johtaa Siperian kaivoksille asti. Vanhemman tai appivanhemman tappoa katsottiin erityisen pahalla. Sen kulki vuosien 1826–1888 välisenä aikana lähes 900 suomalaista elinkautisvankia. Motiivit pahoinpitelyihin säilyvät samoina läpi vuosikymmenten
Laukaustenvaihdossa kuoli kaksi kyläläistä, mutta joukkio pääsi silti pakenemaan. Ilman ruokaa pakomatka ei kuitenkaan sujunut, joten ryövätyt torpat jättivät selvät merkit joukkion reitistä. KIEROJA SAVOLAISIA: NILSIÄLTÄ VIAPORIN KAUTTA SIPERIAAN Aitan oveen on valmistettu lukkosepällä lukko, jonka avain kulkee emännän leningin taskussa kaikkialle. Sana lähti kiertämään, ja lopulta joukkio joutui vastakkain erään kyläkaartin kanssa, joka oli niin ikään aseistautunut. Se on painava ja jo hieman ruostunut, mutta se vartioi perheen arvokkainta aittaa. Loput saivat jäädä venäläisen sotilaskurin piiriin Viaporiin. Karkurijoukko oli ylittämässä siltaa, kun kyläkaarti iski. Savolaisten joukko oli veneessä matkalla vankisaarelta toiselle iskenyt airoilla ja kivillä vanginvartijansa verille, jättänyt heidät ajelehtimaan Suomenlahdelle ja paennut itse kohti pohjoista. Kappale Etelä-Pohjanmaan historiaa viime vuosisadan keskivaiheilta. Kaksi venäläistä sotilasta kuoli saamiinsa vammoihin, ja väkivaltaisen karkaamisen katsottiin jo lähenevän keisaria uhmaavaa rikosta. Helsinki. Eräänä kesäkuun yönä lukko tiirikoidaan auki ja aitasta viedään kokonainen pakka sarkakangasta, juustot sekä viinatynnyri – kymmenien kopeekoiden arvosta tavaraa. Rikos Suomessa 1500-luvulta nykypäivään. Otava. Sitä paitsi käräjöintiin tuhrautuisi arvokkaita kylvöpäiviä. SKS. Kuolemantuomio muuttui myöhemmin karkotukseksi Siperiaan.. Savossa liikkui 1800-luvun alkupuolella muutaman miehen ympärille kerääntynyt itsellisten miesten joukko, jotka ensimmäiset käräjätuomiot saatuaan jatkoivat lainsuojatonta elämää. Tampere. Nuoriso liittyi junkkarijoukkojen sijaan raittius-ja urheiluseuroihin, osuuskuntiin ja muihin järjestöihin. Forsström, Sari (toim.) 1996: Laittomuuden laitateillä. Vartijoiden kuolemaan johtaneesta pieksämisestä, pakenemisesta, paon aikana suoritetuista murroista ja muutaman epäonnisen kyläläisen taposta tuomittiin kaksi vankia kuolemaan. Vastapaino. Helsinki. Perhe nielee tappionsa, koska arvokkaimmat vaatekappaleet sekä nahat oli jätetty rauhaan. Seuraavana päivänä heidät kuitenkin yllätettiin ladosta, ja matka takaisin Viaporiin alkoi. Porvareilla sitä oli, joten maanviljelijät kauppasivat kaupunkeihin turkiksia ja viljaa. Helsingin yliopiston historian laitos. Nurkassa on tynnyri kotipolttoista viinaa myytäväksi lähimmän kaupungin Kuopion vankilan asukeille. Siinä ei kuitenkaan ollut riittävästi käräjille asti menemiseen. Tiedettiin, että rosvot olivat paatuneita rikollisia, joita luultavasti odottaisi pitkä tuomio Viaporissa tai teloitus, eikä heiltä voinut odottaa rahallisia korvauksia. Lähdeluettelo ostoon tarvittiin rahaa. Heidät tuomittiin murroista ja varkauksista Viaporiin Helsingin edustalle, mutta todellisia kansakunnan vihollisia heistä tuli Viaporin uhkarohkean paon jälkeen. 77 SUOMEN HISTORIA Alanen, Yrjö 1931: Puukkojunkkarien aika. Väkivalta otetaan haltuun Vuosisadan taitteessa Venäjä tiukensi otettaan Suomesta ja Suomen kehittyminen kansalaisyhteiskunnaksi oli kovassa vauhdissa. Hobsbawn, Eric 2005: Rosvot. Yli kahdenkymmenen miehen joukko hajaantui jo aikaisessa vaiheessa pakomatkaa. Järjestysvallan vastustamisesta tuli kenties poliittisempaa suomen ja ruotsin kielen välisen kielitaistelun sekä vuoden 1906 yleisen äänioikeuden myötä. Valtio otti väkivallan monopolin haltuunsa koko Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomentanut Tero Karasjärvi. Osa miehistä oli aseistautunut vartijoilta anastetuilla piilukkokivääreillä. Helsinki. Lappalainen, Antti 2001: Savon metsärosvojen jäljillä. Sinne on siististi viikattu kankaat, sukat ja sarkapakat, kääritty langat kerille, pinottu juustot seinälle ja laitettu eläintennahat roikkumaan
200 museota. numer o • 5/2015 Suomen Historia 5/2015 Hinta 8,90€ MAAMME PUOLUSTAJAT URHEILU Partioradistin sotaretket Työväen olympialaiset ja sotainvalidien kisat Sirkusviihteen värikkäät vaiheet Hienovaraista ulkopolitiikkaa Muotikenkiä puusta ja paperista Kiertävät tähdet SUOMALAISEN PARHAAT PULA-AIKA Laila Kinnunen – laulajan taival HENKILÖKUVA määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. 64,90€ Tutustumistarjous!. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K un ei ollut raha a niin piti hiipiä teltan reunan alta sis älle. Mut ta ky llä sitä monta k er ta a onnistut tiin. Museokortti.fi Yksi vuosi. Ei se ollut helpp oa , kun v ahti oli jok a kymmenen metrin pä äss ä. 54€. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.fi/kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. “ 6 414888 002355 1 5 5 800 235 -1 505 PAL VKO 2015-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi 54 eurolla treenaat kehoasi kuukauden kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. Osta Museokortti museosta tai verkosta, vaikka heti. MUSEOKORTTI AIVOT OVAT LIHAS Suomen Historian 5
79 SUOMEN HISTORIA AJANKUVA Muistatko Monrepos'n kaunehimmat kaarisillat. Neuvostoaikana huonoon kuntoon päässeet sillat purettiin. Vuonna 1936 ne olivat vielä paikallaan. Nyttemmin kaarisiltoja on jälleen rakennettu puistoon. K u va : Museo vir as to / Piet inen
SUOMEN HISTORIAN RISTIKKO Tämän ristikon ratkaisun löydät Suomen Historian seuraavasta numerosta. SUOMEN HISTORIA 80 Ristikko
Kuka näytteli komisario Palmua 60-luvun elokuvissa. Missä sijaitsi Ämmän ruukki. a) Magnus b) Wilhelm c) Ferdinand 10. Oikeat vastaukset visan alla. a) 1583 b) 1605 c) 1701 6. Minkä niminen pankki muodostui vuonna 1995, kun KOP ja SYP yhdistyivät. a) Nordea b) Merita c) Sampo 8. a) Volvo b) Porsche c) Lada 9. a) Getsemane b) Mesopotamia c) Torkville SUOMEN HISTORIAN VISA Testaa tietosi vanhojen asioiden saralla. Kenellä Suomen presidenteistä on oppiarvon sijasta vain keskikoulun päästötodistus. Minkä niminen oli Pertti Pasasen piilopirtti Muoniossa. Kuka on piirtänyt sarjakuvia Pahkeinen ja Miihkali. 03-2251 948 (avoinna ma-pe 8.30–16.00) tai lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaus@suomenhistoria.fi PALAUTE TOIMITUKSELLE Palautetta ja parannusehdotuksia voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen: toimitus@suomenhistoria.fi tai perinteisellä postilla osoitteeseen: Suomen Historia, PL 350, 65101 Vaasa EDELLISEN RISTIKON RATKAISU SUOMEN HISTORIA 81 Vastaukset Visa K uv a: S A -kuv a. Milloin ensimmäinen suomalainen virsikirja on painettu. a) Jukka Tapanimäen kehittämiä tietokonepelejä b) Nightwish-yhtyeen albumeja c) Ponsse-yhtiön valmistamia hakkuukoneita 3. Mitä seuraavista automerkeistä ei ole valmistettu Uudenkaupungin autotehtaalla. 1 b, 2 a, 3 b, 4 c, 5 a, 6 a, 7 b, 8 a, 9 c, 10 b SUOMEN HISTORIA PALVELEE LEHDEN TILAUS Netissä: www.suomenhistoria.fi/ tilaus Sähköpostilla: tilaus@suomenhistoria.fi Puhelimella: 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) OSOITTEEN MUUTOS TAI TILAUKSEN PERUUTUS Soita asiakaspalveluumme: puh. a) Leo Jokela b) Joel Rinne c) Matti Ranin 2. Mitä ovat Netherworld, Zamzara ja Moonfall. a) Lauri Relanderilla b) Kyösti Kalliolla c) Risto Rytillä 4. a) Ilomantsissa b) Perniössä c) Suomussalmella 5. 1. a) Heikki-Pekka Miettinen b) Tarmo Koivisto c) Pauli Heikkilä 7. Kuka von Wrightin kolmesta taidemaalariveljeksestä on maalannut Taistelevat metsot
SUOMEN HISTORIA 82 Jatkoa luvassa... joulukuuta 2015 KESTOTILAAJANA SAAT LEHDEN ENSIMMÄISENÄ! Tilaa Suomen Historia suoraan kotiovellesi: www.suomenhistoria.fi Suomen Historia 5/2015 Kuva: SA-Kuva. ...Suomen Historian 6. numero ilmestyy 10
2 SUOMEN HISTORIA 6490 8 numeroa/vuosi Kestotilaus www.vanhatkoneet.. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.?. TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.
LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K un ei ollut raha a niin piti hiipiä teltan reunan alta sis älle. numer o • 5/2015 Suomen Historia 5/2015 Hinta 8,90€ MAAMME PUOLUSTAJAT URHEILU Partioradistin sotaretket Työväen olympialaiset ja sotainvalidien kisat Sirkusviihteen värikkäät vaiheet Hienovaraista ulkopolitiikkaa Muotikenkiä puusta ja paperista Kiertävät tähdet SUOMALAISEN PARHAAT PULA-AIKA Laila Kinnunen – laulajan taival HENKILÖKUVA. MUSEOKORTTI AIVOT OVAT LIHAS Suomen Historian 5 . “ 6 414888 002355 1 5 5 800 235 -1 505 PAL VKO 2015-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi 54 eurolla treenaat kehoasi kuukauden kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. Ei se ollut helpp oa , kun v ahti oli jok a kymmenen metrin pä äss ä. 200 museota. Museokortti.fi Yksi vuosi. 54€. Osta Museokortti museosta tai verkosta, vaikka heti. Mut ta ky llä sitä monta k er ta a onnistut tiin