Suomen KALASTUSLEHTI Perustettu 1892 • 125. vuosikerta 3 • 2018 Kampelat Pohjanmaan ja Päijänteen kalastustiedustelut
Irtonumero 9 euroa. 6 10.8. 15.6. 7 21.9. Kannen kuva: Mats Westerbom. 26.1. krs 00700 Helsinki puh. (09) 6844 5915 Vuosikerran 2018 (8 numeroa) tilaushinnat: määräaikainen 46 euroa ja kestotilaus 45 euroa. 29.3. 5 18.5. 8 2.11. Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 2 ARTIKKELIT 10 Turvetuotanto pilaa vesistöjä Jaakko Koppinen 14 Kuka valvoo yleistä etua. 4 29.3. Kalatalouskeskusten ja kalastajaliittojen toimihenkilöt toimivat lehden asiamiehinä. SISÄLTÖ ISSN 0039-5528 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti JULKAISIJA Kalatalouden Keskusliitto TOIMITUS Malmin kauppatie 26, 4. 30.11. ILMESTYMINEN 2018 Nro Aineisto Ilmestyy 1 29.12. VISUAALINEN ILME Emilia Heikkilä TAITTO Tapio Gustafsson PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa 2018 3 • 2018 10 18 28 Suomen. 2 12.1. 3 2.3. 19.10. 7.9. (09) 6844 5914 tapio.gustafsson@ahven.net TOIMITUSKUNTA Tuomas Oikari, Jorma Leppänen, Outi Heikinheimo, Marko Paloniemi, Mika Laakkonen ja Sakari Kuikka TILAUKSET, OSOITTEEN MUUTOKSET JA PERUUTUKSET Heidi Moisio puh. 9.2. Lars Krögerström 26 Pienet taimenet vaaravyöhykkeessä Lari Veneranta, Irma Kallio-Nyberg, Erkki Jokikokko ja Tapani Pakarinen 28 Kuinka yhdestä kampelasta tuli kaksi Henri Jokinen PALSTAT 3 Pääkirjoitus 4 Lyhyet 9 Lakiasiaa 30 Tapahtumia Itämeressä elääkin yhden kampelan sijaan kaksi eri kampelalajia. 27.4. (09) 6844 5914 fax (09) 6844 5959 tapio.gustafsson@ahven.net PÄÄTOIMITTAJA Vesa Karttunen TOIMITUSSIHTEERI Tapio Gustafsson TOIMITTAJAT Risto Vesa ja Niina Tuuri ILMOITUSMYYNTI puh. Hanna Halmeenpää 16 Kalastonhoitomaksua arvostetaan Ilkka Numminen 18 Kaksi kalastajaryhmää Pohjanmaalta Marina Nyqvist 20 Verkkokalastus vähenee Päijänteellä Tomi Ranta, Marko Puranen ja Matti Havumäki 24 Keinolunta vai luonnontaimenia. Myynti Kalatalouden Keskusliitossa
Viime vuoden kalastonhoitomaksukertymään, 8,1 miljoonaan euroon suhteutettuna vaje on lähes 4 miljoonaa. Pitkään on arvailtu sitä, moniko kalastaja jättää maksunsa maksamatta. Tätä kirjoitettaessa on vielä epäselvää, miten kalastajat ottavat vastaan viime vuodesta hieman korotetun kalastonhoitomaksun. Nykyistä suuremmalle kertymälle löytyisi varmasti perusteltuja käyttötarpeita. Haastan tässä kaikki korttivaroja kalavesien hoitoon käyttävät tahot nostamaan omaa työtään paremmin näkyville. Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 3 T ässä lehdessä esitelty Metsähallituksen tuore kyselytutkimus kalastonhoitomaksusta antaa alalle toimiville monenlaista mietittävää. Tiedotusapua saa tarvittaessa keskusliitosta tai alueellisista neuvontajärjestöistä. Kyselyn perusteella maksuvelvollisista kalastajista noin kolmasosa kuuluu tähän kategoriaan. Näiden lunastusmäärä on kasvanut edellisvuodesta, kun taas vuosimaksun suorittajien määrä on selvässä laskussa. Tietoisuus korttivarojen merkityksestä ja vastuullisesta käytöstä on tärkeää maksuinnokkuuden kannalta. Ikäperusteiseen maksuvapautukseen liittyvä kalastuslain valuvika on hyvin tiedossa, mutta poliittisen tahdon ja yhteisymmärryksen löytäminen asian korjaamiseksi tuntuu merkillisen vaikealta. Suomalaiset ovat ahkeria kalastamaan ja suuri osa kalastaa vain onkimalla ja pilkkimällä, eli jäävät maksuvelvoitteiden ulkopuolelle. Tulokset olivat tältä osin samansuuntaisia LUKE:n vapaaajan kalastustilastojen kanssa. Maksun maksajien määrä laskee joka tapauksessa tuhansilla vuosittain yhä suuremman osan kalastajista täyttäessä 65 vuotta. Uudet lyhytaikaiset kalastonhoitomaksut ovat lisänneet suosiotaan. 39 % kalastonhoitomaksun maksaneista kertoi maksamisen perusteeksi tuottojen menemistä hyvään tarkoitukseen, eli kalavesien ja kalakantojen kehittämiseen. Kalastajat kuitenkin tuntevat selvityksen mukaan kalastonhoitomaksun ja sen tuomat mahdollisuudet varsin hyvin, eli alan yhteinen tiedotusponnistus uudesta maksujärjestelmästä ei ole mennyt kuuroille korville. Äkkiä arvaten innokkuus maksujen maksamiseen ei ole ainakaan lisääntymässä, vaikka isoista rahoista ei olekaan kysymys yksilötasolla. PÄÄKIRJOITUS Raha maailmaa pyörittää Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitto ”Haastan korttivaroja kalavesien hoitoon käyttävät nostamaan omaa työtään paremmin näkyville.”. Hyvä, että tämä tiedostetaan, mutta osuus voisi olla paljon suurempikin
Metsähallitus VESIENHOIDON KUULEMINEN KÄYNNISSÄ Vesienhoitosuunnitelmat vuoteen 2021 hyväksyttiin valtioneuvostossa 2015. Vesienhoidon kuuleminen päättyy 9. Koko kalenterivuoden kalastonhoitomaksun lunastaneiden määrä on laskussa. Tilalle on tullut yhä enemmän lyhyempien viikon ja vuorokauden lupia lunastavia. Voitte myös antaa palautetta asiakirjoista. 2018. Alueellisiin asiakirjoihin sekä kuulemiseen liittyvään karttapalveluun voitte käydä tutustumassa linkistä http:// www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Vesienhoito. Oy MG-Trading Ab vetämä hanke sai rahoitusta 125 000 euroa ja hankkeen toteutusaika on 1.7.2017 – 31.12.2018. Koko maksupotin kasvattamiseksi Metsähallitus tulee kevään aikana mainostamaan kalastonhoitomaksua monissa eri medioissa. Metsähallitus markkinoi ja myy kalastonhoitomksuja erilaisten kampanjoiden avulla niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa. KÄRKIHANKERAHOITUSTA SÄRKIKALAJALOSTUKSEEN Hallitus tukee kymmentä veteen ja vesiosaamiseen liittyvää kokeiluja kehittämishanketta 1,4 miljoonalla eurolla. Lisätietoja ja tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta: www.evira.fi (hakusana IHN).. 7. 4 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 LYHYET KALASTONHOITOMAKSUA MARKKINOIDAAN AHKERASTI Kalastonhoitomaksun keräämisestä vastaa Metsähallitus, joka tilittää keräämänsä varat maaja metsätalousministeriölle. Äyskosken alue), Kaavin ja Juukan kunnissa sijaitseva Saarijärven vesialue (Vuoksen vesistöalue) sekä Nurmeksessa sijaitseva Pielisen pohjoisosa (Vuoksen vesistöalue). Nyt ne tarkistetaan koskemaan vuosia 2022 – 2027. Yksi tukea saaneista on ”Vähäarvoinen kala markkinoille elintarvikkeiksi” -hanke, jonka tavoitteena on rakentaa toimiva pienimuotoinen jalostuslaitteisto, jolla voidaan yksinkertaisesti ja edullisesti käsitellä ja jalostaa särkikalasaalis puolivalmisteiksi eineskeittiötarpeisiin. Ohjeet palautteen antamiseksi löytyvät yllä mainitulta verkkosivulta. Kalusto tai kalastusvälineet, jotka ovat olleet kosketuksissa kaloihin tai veteen käsitellään joko kuivaamalla, kuumalla tai desinfiointiaineilla. Hankkeessa rakennetaan siirrettävä jalostuslinjasto särkikalojen tehokkaaseen jalostamiseen fileiksi tai massaksi. Kalastusalueiden ja osakaskuntien on tärkeää paikallisesti markkinoida luvan maksamista kaikille kalastajille vaikka omilla nettisivuillaan. Laitteistoa testataan koekäytössä yhdessä kalastajien kanssa. Alueita ovat Vatungin (Iin) edustan merialue, Kymijoen vesistöalueella sijaitsevat Nilakan ja Virmasveden alueet (ml. Valmistelua varten on laadittu vesienhoitoalueittain asiakirjat, joissa käsitellään vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä, suunnittelun työohjelmaa ja aikataulua sekä ympäristövaikutusten arvioinnin aloittamista ja toteuttamista. MMM 1.2.2018 KALASTUSVÄLINEIDEN KÄSITTELY IHN-ALUEILLA Evira on julkaissut kalastusvälineiden ja kaluston käsittelyohjeet alueilla, joilla on todettu tai epäilty IHN-virustartuntaa
Rahasto ei ohjaa varoja kalojen istutuksiin. Tukea voivat hakea mitkä tahot tahansa. Lisäksi Rahasto jakaa kalastusvälineitä erityisesti nuorten kalastusharrastuksen herättämiseksi. 1 kohta 2 450 000 euroa, kalastuslain 82 §:n 1 mom. Seuraavaksi lakimuutos menee eduskunnan käsiteltäväksi. Vuoden 2017 talousarvion määrärahan jakoa muutetaan siten, että kalastuslain 82 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisiin käyttötarkoituksiin osoitetusta määrärahasta 150 000 euroa siirretään käytettäväksi kalastuslain 82 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin menoihin. Lisätietoa aiheesta osoitteesta www.rahasto.rapala.fi KALATALOUDEN EDISTÄMISVAROJEN JAKO Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta puolsi kalatalouden edistämisvarojen vuoden 2018 määrärahan 10 250 000 euroa jakoa seuraavasti: Avustus Suomen ammattikalastajaliitto SAKL ry:lle 50 000 euroa, kalastuksenvalvonta 100 000 euroa, kalastuslain 82 §:n 1 mom. Hakemukset on lähetettävä huhtikuun puoliväliin mennessä. Muutoksen tärkein tavoite on, että alle 18-vuotiaat voisivat jatkossa saada matkailukalastuslupia Tenolle hyvin edullisesti tai maksutta. 2 kohta 1 435 000 euroa, kalastuslain 82 §:n 1 mom. Voimaansaattamislaissa määrätään puitteet, joiden mukaisesti matkailukalastuslupien hinnat vuosittain voidaan päättää. Maaja metsätalousministeriö 1.3.2018 saattaa alkuun monivuotisia projekteja ja edistää näihin päämääriin tähtääviä tutkimuksia ja muita esivalmisteluja. Esimerkiksi osakasja hoitokunnat, kalastusseurat ja -piirit, vesien tai luonnon hoitoja suojeluyhdistykset, paikalliset yhteisöt ja talkooporukat, yksityiset puuhamiehet, alan tutkijayhteisöt, yksittäiset tutkijat sekä opiskelijat opinnäytetöihinsä, rahaston päämäärää tukevien laitteiden keksijät, kehittäjät ja valmistajat. Tänä vuonna Rapala Rahasto julistaa haettavaksi 500 – 3 000 euron arvoisia apurahoja. Valtioneuvoston viestintäosasto 15.2.2018. 3 kohta 1 810 000 euroa, kalastuslain 82 §:n 2 momentti 125 000 euroa, maksunkantokulut 700 000 euroa ja viehekalastusmaksuista vesialuTapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto een omistajille palautettava osuus 3 580 000 euroa. 5 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 LYHYET RAPALA RAHASTON APURAHAT HAETTAVISSA Rapala Rahasto tukee paikallisesti merkittäviä, kestävän kehityksen mukaisia kalavesien kunnostustoimia, turvaa vapaaehtoistyöhön perustuvien talkoiden onnistumista, HALLITUS ESITTÄÄ TENON SOPIMUKSEEN MUUTOSTA Hallitus esitti muutosta Tenon kalastussopimuksen voimaansaattamislakiin, joka säätelee Tenojoen kalastussopimuksen käytännön soveltamista. Tavoitteena on, että lapset ja nuoret pääsisivät kalastamaan aiempaa edullisemmin jo tänä kesänä
Iijoki-wiki on toteutettu osana kolme vuotta kestävää EU-rahoitteista Iijoen otva -hanketta. Suomen puolen lohisaaliin pääosan (930 kg) pyydystivät noin 25 paikkakuntalaista ruokakuntaa lohiverkoilla. Luke 28.2.2018 TORNIONJOEN LOHISAALIS EDELLISVUOSIA PIENEMPI Tornionjoen lohisaalis kalastuskaudella 2017 oli arviolta 92 tonnia (13 600 lohta), joka on lähes puolet pienempi kuin kalastuskaudella 2016. Iijoki-wiki on Suomen ympäristökeskuksen kehittämä, Järvi-meriwikiin perustuva Iijoen vesistöalueen oma kansalaistiedealusta. Iijoen otva NÄÄTÄMÖJOEN LOHISAALIS JÄI VÄHÄISEKSI 2017 Näätämöjoesta saatiin kalastuskaudella 2017 vain 3 840 kilon lohisaalis. Kuluvalla vuosikymmenellä Tornionjoen lohisaalis on vaihdellut 31 – 166 tonnin välillä, ja keskimääräinen saalis on ollut noin 100 tonnia/kalastuskausi. Kalastusmatkailijoiden (400 henkilöä) lunastamien vajaat 1 700 kalastusvuorokauden lohisaalis Suomen puolen vesialueilla oli arviolta 330 kiloa. 6 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 LYHYET SÄHKÖINEN KARTTA-ALUSTA IIJOEN VESISTÖALUEESTA Iijoelle on avattu uusi jokiwikialusta. Luonnonvarakeskus 13.3.2018 Tornionjoen lohisaaliit vuosilta 1997 – 2017. Näätämöjoen Suomen puolen lohisaalis laski 54 prosenttia vuodesta 2016 ja oli selvästi pitkän aikavälin keskisaalista (2,0 t) pienempi. Iijoki-wikistä löytyy ympäristöhallinnon ylläpitämää tietoa Iijoen vesistöalueen järvistä ja joista. Saalis lähes puolittui edellisvuoteen verrattuna (7,2 t) ja oli selvästi pienempi kuin pitkän aikavälin keskisaalis (8,4 t). Lohista pyydettiin vavalla yli 80 prosenttia ja loppuosa lähinnä kulkuja kulleverkoilla sekä lippoamalla joen alaosan apajapaikoilta. Iijoki-wikissä kuka tahansa voi tallentaa kartta-alustalle havaintoja, valokuvia ja paikkamerkintöjä. Lisäksi kuka tahansa voi tallentaa alustalle havaintoja, valokuvia ja paikkamerkintöjä. Sivustolla on myös mahdollisuus jättää näkemyksiä palvelun kehittämisestä. Lohisaaliista kalastettiin Suomen puolelta reilut 1,2 tonnia ja Norjan puolelta vajaat 2,6 tonnia. 20 40 60 80 100 120 140 160 180 19 97 19 98 19 99 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 Lo hi sa ai s, to nn ia Vuosi Suomi Ruotsi. Suurin osa (77 %) joen lohisaaliista saatiin Suomen puolelta
Kalatien yksityiskohtaiset rakenTapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto nesuunnitelmat tulee hyväksyttää Pohjois-Savon ELY-keskuksella ja kalatie tulee ottaa käyttöön viimeistään kun uusi voimalaitos otetaan käyttöön. Hallinto-oikeuksien päätökset ovat merkittäviä yleisen kalatalousedun kannalta ja myös odotusten mukaisia ottaen huomioon, että yhtiöllä on ollut ehdoton kalatievelvoite vuodesta 1923. HIITOLANJOEN VOIMAN ON RAKENNETTAVA KALATIET Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt Hiitolanjoen voiman valituksen. Helsingissä järjestettävä Pohjois-Euroopan suurin veneilytapahtuma on kaupallisesti erittäin hyvä. – 31.10. Hiitolanjoki on äärimmäisen uhanalaisen Laatokan järvilohen ja järvitaimenen lisääntymisjoki. Messukeskus 18.2.2018 Kalastus oli mukana venemessuilla entistä näyttävämmin. Hallinto-oikeus palautti kuitenkin Itä-Suomen aluehallintoviraston ratkaistavaksi voimalaitoksen juoksutusta sekä virtaamia ja vedenkorkeuksia käsitelleet lupamääräykset. vähintään 0,4 m 3 /s. 7 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 LYHYET KALASTUS NÄKYVÄSSÄ ROOLISSA VENEMESSUILLA Vene 18 Båt -messut keräsi helmikuussa Messukeskukseen Helsinkiin 64 500 kävijää. ELY-keskus 9.2.2018. Kasvu on merkittävä ja kertoo taloudellisen tilanteen muutoksesta pääkaupunkiseudulla. Veneiden ja varusteiden lisäksi tarjolla oli runsaasti ammattilaisten vinkkejä kalastukseen. Venemessujen kävijöistä hiukan yli puolet tulee pääkaupunkiseudulta. Oikeuden mukaan kyse ei ole velvoitteen tarkistamisesta, vaan velvoitteen muuttamisesta olosuhteiden olennaisen muuttumisen johdosta. Viime vuonna Espooseen myytiin veneitä jopa 24 % edellisvuotta enemmän. – 14.4. Etelä-Saimaa 2.2.2018 Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto VOIKOSKEN KALATIEN VALITUKSET HYLÄTTIIN Vaasan hallinto-oikeus (13.9.2016) ja korkein hallinto-oikeus (8.2.2018) hylkäsivät voimayhtiön valitukset, jotka koskevat Mäntyharjunreitin Voikosken kalatien rakentamista ja sen lupamääräyksiä. Hallinto-oikeuden mukaan Hiitolanjoen voimalle määrättyjen kalatalousvelvoitteiden muuttaminen on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 2013. Oikeuden päätökset tarkoittavat, että Voikoskeen tulee rakentaa uuden voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä luonnonmukainen kalatie, jonka vesimäärä on ajanjaksolla 15.4. Joesta kahdeksan kilometriä virtaa Suomen puolella. Hiitolanjoki saa alkunsa Simpelejärvestä ja laskee Venäjän puolella Laatokkaan. Nyt uskalletaan ostaa veneitä ja panostaa vapaa-ajanviettoon vesillä. vähintään 0,5 m 3 /s ja ajanjaksolla 1.11
Palvelunumero 02069 2424 (arkisin 9 – 16) Soita palvelunumeroon. Maksun yhteydessä kalastajilta kysytään nimi, yhteystiedot ja syntymäaika (ei henkilötunnusta). Näin maksat kalastonhoitomaksusi Kalastonhoitomaksu on henkilökohtainen. Huomioi • Kuitti kalastonhoitomaksun suorittamisesta tulee olla aina mukana kalastaessa. Saat postitse maksutositteen, jolla voit maksaa kalastonhoitomaksun. R-kioskilta ostettaessa hintaan lisätään toimitusmaksu 3 €. 2. Kalastonhoitomaksu ei oikeuta vapakalastukseen kaikilla vesillä: rajoituksia on rauhoitetuilla vesialueilla, erillisen luvan vaativilla erityiskohteilla tai vaelluskalapitoisissa koskija virtavesissä. Säilytä kuitti maksusta. www.eraluvat.fi www.ahven.net/luvat www.mmm.fi/kalat www.kalat.fi www.kalastusrajoitus.fi Kalastonhoitomaksu 2018 Ta pio G us ta fss on , Ka lat alo ud en Ke sk us liit to. 3. Kalastonhoitomaksun voi hankkia myös toiselle, jolloin ostaja ilmoittaa pyydetyt tiedot myös kalastajasta/kalastajista, joiden puolesta suorittaa maksun. • Kalastuksenhoitomaksu koskee kalastusta koko Suomessa, paitsi Ahvenanmaalla. Tositteen voi tulostaa tai tallentaa esimerkiksi mobiililaitteelle. Palvelupiste Kalastonhoitomaksun voi suorittaa Metsähallituksen luontokeskuksissa ja R-kioskissa. Tämä koskee muun muassa pyydyskalastusta ja kalastusta usealla vavalla. Eräluvat-verkkokauppa Kirjaudu www.eraluvat.fi sivustolla verkkokauppaan ja lunasta kalastonhoitomaksusi. Kalastonhoitomaksulla voit kalastaa yhdellä vavalla suuressa osassa maata. 8 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 Ta pio G us ta fss on /K ala ta lo ud en Ke sk us liit to 45 € / kalenterivuosi 15 € / 7 vuorokautta 6 € / vuorokausi Jos olet 18–64-vuotias kalastaja, sinun tulee maksaa kalastonhoitomaksu. • Ikään perustuvan kalastusoikeuden todistamiseksi on suositeltavaa pitää kalastettaessa mukana henkilöllisyystodistusta. Muuhun kalastukseen ja ravustukseen tarvitaan kalastonhoitomaksun lisäksi vesialueen omistajan lupa. 1. Palvelupisteestä saat heti mukaasi tositteen kalastonhoitomaksun suorittamisesta. Maksua ei tarvitse suorittaa, jos kalastat pelkästään pilkillä, ongella tai silakkalitkalla
Vastaavat tiedot on toimitettava rekisteröidylle, joko samalla, kun rekisteröity itse antaa tietonsa rekisterinpitäjälle, tai jos tiedot on saatu muualta, viimeistään kuukauden kuluessa henkilötietojen saamisesta. Dokumentoinnin ensimmäinen askel on rekisteriselosteen laatiminen. 9 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 E U:n yleinen tietosuoja-asetus, joka on suoraan kalastusalueita ja osakaskuntia velvoittava, astuu voimaan 25.5.2018. Keskeisiin periaatteisiin kuuluu, että määritellään henkilötietojen käsittelyn tarkoitus, kerätään vain tarkoituksen toteuttamiseksi välttämättömät henkilötiedot, ja huolehditaan siitä, että kerätyt henkilötiedot ovat täsmällisiä ja luotettavia. Rekisterinpitäjän on pystyttävä osoittamaan noudattavansa lainsäädäntöä. Tämän perusteella osakaskunta voi kerätä esimerkiksi kokouskutsujen lähettämiseksi tarpeellisia tietoja osakkaistaan ja kalastusalue vastaavasti jäsenistään. Suostumuksen ohella sallittavia henkilötietojen käsittelyn perusteita ovat esimerkiksi rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välinen sopimustai jäsenyyssuhde. Tiedot katsotaan muodostavan rekisterin, jos tietojoukko on loogisesti järjestetty niin, että tieto on löydettävissä tietyllä perusteella. Henkilötietoja saa käsitellä vain suostumuksen tai erikseen laissa säädetyn perusteen nojalla. LAKIASIAA Tällä palstalla Kalatalouden Keskusliiton lakimies Jenny Fredrikson käsittelee omistajuutta, kalastusalueita ja kalastamista koskevia kysymyksiä sekä esittelee ajankohtaisia oikeustapauksia. Osoitusvelvollisuus toteutetaan dokumentoimalla, miten henkilötietoja käsitellään ja miten ne suojataan. Esimerkiksi aakkostettu lista osakaskunnan osakkaista on henkilörekisteri. Rekisterinpitäjän on huolehdittava siitä, että asetuksen mukaisia tietosuojaperiaatteita noudatetaan kaikissa henkilötietojen käsittelyvaiheissa. Tietosuoja-asetus koske kaikkea henkilötietojen käsittelyä kotitalouksia lukuun ottamatta. Lisäksi rekisteröityä on informoitava hänen laillisista oikeuksistaan ja miten hän voi toteuttaa oikeutensa. Suostumuksen täytyy olla yksiselitteinen, vapaaehtoinen ja peruutettavissa. Tietosuoja-asetusta sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn sekä henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun käsiteltävät henkilötiedot muodostavat rekisterin. Jos suostumus esimerkiksi pyydetään netissä, suostumus ei saa olla olettamuksena, vaan sen antamisen tulee tapahtua henkilön omasta toimesta esimerkiksi klikkaamalla tätä tarkoittavaa ruutua. Rekisteriselosteesta on käytävä ilmi rekisterinpitäjän ja sen edustajan nimi ja yhteystiedot, henkilötietojen käsittelyn tarkoitus, rekisteröityjen ryhmä ja mitä tietoja rekisteröidyistä on kerätty, mihin tietoja voidaan luovuttaa, tietojen säilyttämisaika ja kuvaus tietojen suojaamisesta. Rekisteröidyllä on oikeus päästä häntä itseään koskeviin henkilötietoihin, oikeus pyytää tietojen oikaisemista tai poistamista sekä oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen. Tietosuojasääntely uudistuu Jenny Fredrikson Kalatalouden Keskusliitto
Tässä kirjoituksessa esittämäni Turvetuotanto pilaa vesistöjä Jaakko Koppinen Pelastetaan reittivedet ry Vesistöt ovat osa kansallisomaisuuttamme. 10 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 T urvetuotannossa yleisesti käytettyjä vesienpuhdistusmenetelmiä ovat laskeutusaltaat, virtaaman säädöt, pintavalutuskentät, kosteikot ja kemikalointi. Vesialueiden omistajien ja valvovien viranomaisten on otettava turvetuotantoon nykyistä jämäkämpi ote. Jaakko Koppinen. Silti turvetuotanto ei kaikkialla täytä ympäristöluvissa edellytettyjä vesien puhdistustuloksia. yhteenveto turvetuotannon puhdistusmenetelmistä ja vesistöpäästöistä perustuu Pöyry Oy:n ja Nablabs Oy:n laatimiin VAPO Oy:n turvetuotantoalueiden kuormitusraportteihin Keski-SuomesTurvetuotantoalueen vedet sekoittuvat Rajajokeen 7.4.2016
Ympäristölupien ehtoja ei täytetä Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Etelä-Savon kaikkiaan 327:sta vesienkäsittelyrakenteesta vain 86:lle oli määritetty puhdistusvaatimus tai -tavoite vuonna 2016. Vuosina 2015 – 2016 kaikista vesienkäsittelyrakenteista (muut kuin kemikalointi) 38 % ei saavuttanut vaatimusta kiintoaineen osalta, 47 % kokonaistypen osalta ja 75 % kokonaisfosforin osalta. Tilanne oli samanlainen vuonna 2015. Kiintoaineen osalta vain 36 %:lla pitoisuus on alle 3,5 mg/l. Siitä huolimatta kokonaisfosforin osalta yli puolet kuului luokkaan tyydyttävä tai sitä heikompi. Vesienkäsittelyrakenteista 62 % lisäsi humuspitoisuutta kemiallisena hapenkulutuksena (CODmn) mitattua. Lehti sisältää asiantuntijoiden kirjoituksia kalavesien hoidosta, kalakantojen kestävästä käytöstä sekä tuoreimmista kalatalouden tutkimustuloksista. Suoveden fosforipitoisuus on luontaisesti matala. Tilaa Suomen Kalastuslehti Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. Ainoastaan 14 täytti luvan mukaiset ehdot. Kokonaistypen ja -fosforin hajonta on suuri, fosforin osalta erinomaisesta huonoon. Käytännössä tehostamistoimenpiteitä ei ole olemassa, joten lupaehtoja höllennetään. Ympäristöluvissa on normaalisti ehto, että mikäli puhdistustehoja ei saavuteta kahteen vuoteen, on laadittava suunnitelma puhdistustehojen parantamiseksi. 45 €. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net Suomen Kalastuslehti on vesienomistajille, osakaskuntien ja kalastusalueiden aktiiveille, ammattikalastajille sekä kaloista, kalavesien hoidosta ja kalastuksesta kiinnostuneille suunnattu ammattilehti. Pitoisuuksien hajonta on suuri Kokonaistypen mukaan vesienkäsittelyrakenteilta lähtevästä puhdistetusta vedestä 82 % kuului luokkiin tyydyttävä-välttävä-huono. 11 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 sa, Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa vuosilta 2015 – 2016
2017 veden pH 3,16. Vuonna 2014 Akonlahdessa mitattiin pH arvoja välillä 3,7 – 4,5 ja sedimentin rautapitoisuuksia 84 – 150 mg/kg. Tosiasiassa tilanne on vielä huonompi, koska edellä kuvatut tulokset perustuvat Vapon itsevalvonnan aineistoon, joka ei tulva-aikojen ja rankkasateiden osalta ole edustava. Vesistömme ovat yksi arvokkainta kansallisomaisuuttamme ja niiden hyvästä tilasta on huolehdittava. Emme voi hyväksyä, että korkeinta hallinto-oikeutta myöten vahvistettuja puhdistustehomääräyksiä ei noudateta. Normaalisti suovaltaisella alueella veden rautapitoisuus on 2 – 3 mg/l. Osakaskuntien ja tulevien kalatalousalueiden edustajien tulee vesialueiden omistajina kiireellisesti ottaa turvemaiden vesistöjen seurantaan jämäkkä ote ja vaatia toimijoilta vähintään ympäristöluvissa edellytettyjä puhdistustuloksia. Viransuon alapuolisessa Höytiönlammessa pH oli välillä 3,7 – 4,1 vuonna 2016 ja vuonna 2012 jopa 3,5. Runsashumuksisten järvien kaloissa on suurimmat elohopeapitoisuudet. Pienten turvemaiden joet kokN (µg/l) Puhdistettu vesi kokN mukaan kokP (µg/l) Puhdistettu vesi kokP mukaan Erinomainen < 450 % < 20 9 % Hyvä < 900 18 % < 40 36 % Tyydyttävä < 1500 59 % < 60 29 % Välttävä < 2500 22 % < 90 16 % Huono . Pienten turvemaiden jokien luokitus (SYKE 7/2012) verrattuna VAPO Oy:n Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan yhteensä 306 vesienkäsittelyrakenteelta lähtevän veden laadun yhteenvetoon vuosilta 2015 ja 2016. Seinäjoella sijaitsevalta Haukinevalta virtaa samanlaista vettä Seinäjokeen. Pääosin humuksen määrä lisääntyy käsittelyssä. 5. Humus liettää ja tummentaa vesiä ja kuluttaa happea hajotessaan. Veden rautapitoisuus oli vastaavasti 18 – 19 mg/l, ajoittain 350 mg/l. Edunvalvonta otettava tosissaan Turvetuotannon vesienpuhdistuksen tehottomuus estää osaltaan pintavesien toimenpideohjelman tavoitteen, hyvän tilan saavuttamisen. 2500 1 % . Ropolansuon turvetuotantoalueelta vesi virtaa Mikkelin Kangasjärven Akonlahteen. 90 10 % ”Turvetuotantoalueilta virtaavan veden pH oli keskimäärin 3,5 ja jopa 2,7.”. Vesienpuhdistuksen rakenteet toimivat pääosin enintään välttävästi. Analyysi osoitti, että 80 % vesienkäsittelyrakenteista (muut kuin kemikalointi) lisäsi alapuolisen vesistön keskimääräistä CODmn pitoisuutta, 30 mg/l. Kalat eivät elä näiltä turvetuotantoalueilta virtaavassa vedessä. Samaa on kohtuudella edellytettävä myös valvovalta viranomaiselta. Kemikaloinnin ongelmat Kemikalointi poistaa fosforia ja humusta, mutta alentaa pH:ta ja lisää rautaa. 12 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 Humus ja elohopea Turvetuotannon merkittävin vesistöongelma liittyy humukseen, vaikka sille harvoin määritetään päästörajoitusta. Turvemaiden muokkaaminen aiheuttaa humuspäästöjen ohella elohopean virtaamista vesistöihin. Laskuojan kohdalla rannasta mitattiin 3. EteläSavossa sijaitsevien Ropolanja Viransuon turvetuotantoalueilta virtaavan veden pH oli vuosina 2005 – 2015 keskimäärin 3,5 ja jopa 2,7 – toisin sanoen happamampaa kuin etikkahappo
Jokamiehen avorysä (2,5 m) Selkeät piirustukset suomukalapyydykseen, jonka kalastavuus on hyvä ja käsittely helppoa. 16, 80 3, 70. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net 7, 50 Kalanpyydysten rakentaminen Kirjassa esitellään materiaalit, leikkaukset, langan pujotukset, liitokset, pauloitus, paikkaus ja huolto. 63, 00 Havaspyydysten valmistus Havaspyydysten valmistuksen perusteet on yksi pyydysrakennuksen pioneerijulkaisuista. Klassikot pyydysrakentamiseen Pyydysrakentamisen perusteet Mittava dokumentti 2000-luvun alun pyydysrakentamisesta. 13 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. Kirja koostuu kahdesta niteestä
LUOVAn virkamiehille ei annettaisi muutoksenhakuoikeutta hallinto-oikeuteen oman viraston päätöksistä. 14 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 M aakuntauudistuksen valmistelu kuumenee. Näin ministerityöryhmä haluaa nopeuttaa lupaprosesseja LUOVAssa. LUOVAan kootaan lupa-, ohjausja valvontatehtäviä nykyisistä aluehallintovirastoista (AVI), elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksista (ELY), kehittämisja hallintopalveluja tuottavista KEHA-keskuksista, maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta sekä sosiaalija terveysalan lupaja valvontavirasto Valvirasta. Uuden viraston toimintaan on ehdotettu rajoituksia, jotka koskisivat mahdollisesti myös kalataloutta. Uutta on myös se, että LUOVAan ei tulisi erillistä yleisen edun valvonnan yksikköä. Uudistusta valmisteleva ministerityöryhmä linjasi joulukuussa, että valtion viranhaltijoiden kuten LUOVAn valitusoikeutta tuomioistuimiin rajoitetaan. Lupa-asioiden käsittelyn kaikkiin vaiheisiin ja ennakkoneuvotteluihin sisällytettäisiin yleisen edun valvonta läpäisevästi, tämä järjestettäisiin virastossa työjärjestyksellä. Tehtäviä yhdistävä tekijä ja ympäristöhallinnon keskeinen tarkoitus on yleisen edun valvonta. Alueellisen ympäristöhallinnon tehtäviä ovat muun muassa luonnonsuojelu, vesiensuojelu, kaavaohjaus, ja erilaisten lupien valvonta. Vuoden 2020 alussa toimintansa aloittaa myös uusi lupaja valvontavirasto LUOVA, jonka toimipaikkoja tulee kaikkiin maakuntiin. Yleistä etua valvottaessa kohteena voi olla esimerkiksi maisema, veden tai ilman laatu, kulttuuriympäristö, elinympäristö tai eliölaji. Siksi ne ovatkin menestyneet huomattavasti muita paremmin tuomioistuimissa. Ne eivät ole kenenkään yksityistä omaisuutta, eivät edes valtion. Sen sijaan Korkein. Tässä kohtaa on kuitenkin herännyt vakavia kysymyksiä yleisestä edusta ja ympäristöhallinnon asemasta. Tällöin haitankärsijänä ei ole joku yksityishenkilö tai henkilöryhmä tai jokin tietty omaisuus, vaan kohteena on yleisempi, kollektiivinen kokonaisuus.” Tämän voi lukea tuoreimmasta ympäristönsuojelulainsäädännön laillisuusvalvontaoppaasta. Kalatalousjärjestöt yhteisessä rintamassa Elinkeinoelämän keskusliitto, MTK, Energiateollisuus, Metsäteollisuus, Kuntaliitto, aluehallintovirastot sekä Maaja metsätalousministeriö pitävät uutta esitystä hyvänä. Kuka enää valvoo vesistöjä. Hanna Halmeenpää Kansanedustaja Uuteen Valtion lupaja valvontavirastoon (Luova) ollaan yhdistämässä useita nykyisiä virastoja. Näin tukittaisiin ELYkeskuksille nykyisin kuuluva valitustie. Se on julkisen vallan käytössä aivan olennaista. ”Yleisen edun valvonta merkitsee yksityistä intressiä laajempien etukysymysten valvontaa. Viranomaispäätösten lainmukaisuuden valvonta myös yleisen edun nimissä tapahtuvin valituksin tuomioistuimeen on oikeusvaltion peruskalliota. Viranomaisvalitukset eivät ole tähänkään saakka olleet keinotekoisia hankkeiden jarrutusyrityksiä, vaan päätösten lainmukaisuuden kannalta aiheellisia ja hyvin perusteltuja. Linjaus poikkeaa olennaisesti siitä, mitä aiemmin on valmisteltu. Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä on kysynyt LUOVAn valmistelusta, miksi viranomaisten valituksista on tehty poliittisessa keskustelussa kummajainen. Kuka valvoo yleistä etua
Maakuntaja sote-uudistuksesta kertovalta nettisivulta http://alueuudistus.fi/luova löytyy tietoa myös uudesta Valtion lupaja valvontavirastosta (Luova). Mitä Luova tekee. Toivoisin olevani täysin väärässä. Mistä on kysymys. Mikä on Valtion lupaja valvontavirasto (Luova). Tehtävien kokoamisen myötä aluehallintovirastot ja Valvira päättävät toimintansa. 15 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 hallinto-oikeus, Hallinto-oikeudet, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen vapaa-ajan kalastajat, Kalatalouden Keskusliitto, Itä-Suomen yliopisto ja ELY-keskukset ovat kritisoineet valitusoikeiden rajaamista ja yleisen edun valvonnan hämärtämistä. Aluehallintovirastot Pääosa tehtävistä Valvira Pääosa tehtävistä ELY-keskukset Osa tehtävistä Valtion lupaja valvontavirasto Luova. Perustetaan 1.1.2020 alkaen uudenlainen, monialainen virasto, johon kootaan valtion lupa-, ohjausja valvontatehtäviä nykyisistä aluehallintovirastoista, ELY-keskuksista, KEHA-keskuksesta, Valvirasta ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta. Virasto on valtakunnallinen, mutta läsnä siellä missä asiakaskin. Niiden mukaan muutos ulkoistaisi yleiseen etuun ja ympäristönsuojeluun liittyvää laillisuusvalvontaa liiaksi viranomaisilta kansalaisille ja kansalaisjärjestöille. Virasto turvaa alueilla toimivien perusoikeuksien ja oikeustuirvan toteutumista ja valvoo yleistä etua hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjausja valvontatehtäviä. On vaikeaa olla ajattelematta, etteikö lainvalmistelijoihin kohdistuvan vahvan poliittisen ohjauksen tarkoituksena olisi näin viranhaltijoiden vaientaminen ympäristönsuojelussa ja yleisen edun valvonnassa
Etenkin nuoret maksavat yhä useammin lyhytaikaisia kalastonhoitomaksuja. 16 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 S uomalaiset ovat ahkeria kalastamaan ja tuntevat kalastonhoitomaksun varsin hyvin, kertoo Metsähallituksen teettämä kyselytutkimus kalastonhoitomaksusta. Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto. Nuoremmilla kalastajilla tosite kalastonhoitomaksun suorittamisesta löytyy usein puhelimesta. Tutkimuksessa haastateltiin Kalastonhoitomaksua arvostetaan Ilkka Numminen Metsähallitus Nykykalastaja tuntee kalastonhoitomaksun hyvät puolet. Nuoret ovat myös ahkerimpia kalassa kävijöitä, selviää Metsähallituksen teettämästä kyselytutkimuksesta. hieman yli 2 000 täysi-ikäistä mannersuomalaista. Tutkimuksen tulokset kuvaavat varsin tarkasti kohderyhmäänsä kalastusaktiivisuutta ja käsityksiä kalastonhoitomaksusta koko Suomessa
Vuonna 2016 joulukuun alussa vuosimaksuja oli maksettu noin 209 500, viikkomaksuja 34 600 ja vuorokausimaksuja 22 000 kappaletta. Suuri kuilu kalastaneiden ja kalastonhoitomaksun maksaneiden välillä johtuu ennen kaikkea kalastustavoista: onkiminen ja pilkkiminen ovat suosittuja kalastustapoja eivätkä ne edellytä kalastonhoitomaksun maksamista. Samoin noin yksi kymmenestä halusi, että iästä ja kalastustavasta riippumatta kaikki kalastajat maksaisivat kalastonhoitomaksun. Tutkimukseen vastanneista kalastonhoitomaksun maksoi noin 67 prosenttia niistä kalastajista joiden kuuluisi se maksaa. Heistä valtaosa, yli 70 prosenttia, oli maksanut vuosimaksun. Hieman alta yksi kymmenestä toivoi, että iästä riippumatta kaikki paitsi onkijat, pilkkijät ja silakkalitkaajat maksavat kalastonhoitomaksun. Kalastonhoitomaksu tunnetaan hyvin Vuoden 2016 alussa voimaan tullut kalastonhoitomaksu on iskostunut tutkimuksen mukaan suomalaisten mieleen hyvin. Kalastonhoitomaksujen keräämisestä valtiolle vastaa Metsähallitus. Nuoret, 18 – 24-vuotiaat kalastajat ovat muihin ikäryhmiin nähden poikkeus, sillä heistä vain alta puolet, 46 prosenttia, oli maksanut kalastonhoitomaksun koko vuodeksi. Sen sijaan he suosivat kalastonhoitomaksun ostoa yhdeksi tai useammaksi viikoksi tai päiväksi. Vuoden 2017 joulukuun alussa vuosimaksuja oli maksettu noin 191 100, viikkomaksuja 36 300 ja vuorokausimaksuja 26 600 kappaletta. Tutkimus antaa vihjeitä siitä, kuinka monen kalastajan tulisi maksaa kalastonhoitomaksu ja kuinka moni jättää sen maksamatta. Valtaosan mielestä nykyinen kalastonhoitomaksu, jota alle 18-vuotiaiden, yli 64-vuotiaiden ja ongella, pilkillä ja silakkalitkalla kalastavien ei tarvitse maksaa, on hyvä. Metsähallituksen teettämään kyselytutkimukseen vastasi yhteensä 2 008 täysi-ikäistä mannersuomalaista kuluttajapaneelissa. Nuoret suosivat lyhytaikaisia maksuja Kalastonhoitomaksujen maksukäyttäytyminen on muuttunut viime vuosina. Näin ajatteli 73 prosenttia vastaajista. Metsähallituksen kyselyyn vastanneista noin 2 000 suomalaisesta 13 prosenttia oli maksanut jonkinlaisen kalastonhoitomaksun. Lähes puolet kertoi maksaneensa kalastonhoitomaksun, koska on sen maksanut aina ennenkin ja varsin suuri joukko, yhteensä 39 prosenttia, koska sen tuotot menevät hyvään tarkoitukseen eli kalavesien ja kalakantojen kehittämiseen. Kyselyn teki Tietoykköset Oy ja rahoitti maaja metsätalousministeriö.. Innokkaimpia kalastajia olivat nuoret, iältään 18 – 24-vuotiaat kalastajat, joista hieman yli puolet oli käynyt kalassa. 17 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 Lakisääteinen kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos kalastaja on 18 – 64-vuotias ja kalastaa vieheellä tai pyydyksillä. Osa kalastaa ilman kalastonhoitomaksua Tutkimuksen mukaan kaikista vastaajista 40 prosenttia, oli käynyt viimeisen vuoden aikana kalassa, mutta vain noin joka kymmenes oli maksanut kalastonhoitomaksun. Koko Suomessa kalastonhoitomaksun maksoi vuonna 2017 yhteensä noin 230 000 suomalaista. Kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten kalastusaktiivisuutta ja käsityksiä kalastonhoitomaksusta. Noin joka kymmenes kertoi suosivansa lyhyitä hoitomaksuja, koska kalastonhoitomaksu koko vuodeksi oli liian kallis. Suuri osa, 74 prosenttia kyselyyn vastanneista, kertoi maksaneensa kalastonhoitomaksun, koska tiesi sen olevan edellytys luvalliselle kalastamiselle. Pilkkiminen, onkiminen ja silakkalitkaus ovat yleiskalastusoikeuksia, joita voi harjoittaa ilman kalastonhoitomaksua. Kyselytutkimuksesta saatujen tietojen perusteella arviolta 343 000 kalastajan olisi pitänyt maksaa kalastonhoitomaksu. Nykyinen kalastonhoitomaksu yhdisti vanhan kalastuksenhoitomaksun ja kalastusläänikohtaiset viehekalastusmaksut. Edeltävään vuoteen verrattuna kalastonhoitomaksun vuosimaksuja maksettiin viime vuonna vähemmän, lyhytaikaisia enemmän. Lyhytaikaisempien kalastonhoitomaksujen ostamisen syyksi kaikista vastaajista lähes kolme neljästä kertoi, että kalasti harvoin tai ei aikonut kalastaa enempää kuin ostettu hoitomaksu salli
Marina Nyqvist. Vapakalastajat haluavat vähemmän verkkoja sekä enemmän kalastuksenvalvontaa ja verkkokalastajat puolestaan haluavat, että merimetsotilanteelle Hauki on vapakalastajien suosikkikohde Pohjanmaalla. Vastaukset kuvasivat hyvin suurta osaa kyselyyn vastanneiden Kaksi kalastajaryhmää Pohjanmaalta Marina Nyqvist Österbottens Fiskarförbund ”Mikäli rysäja verkkokalastukselle ei tehdä mitään, tulevat ahvenet ja hauet vähenemään radikaalisti lähivuosina.” ”Jos merimetsoille ei tehdä mitään, kalastus loppuu viidessä vuodessa.” mielipiteistä ja kalastajien kahtiajakoa. 18 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 K ommentit kuuluivat kahdelle Pohjanmaan vapaa-ajankalastajille suunnattuun nettikyselyyn vastanneelle kalastajalle
Norra svenska fiskeområdenin alueella vain muutama kalastaja ilmoitti ongelmista merimetsojen kanssa, mikä on luonnollista koska alueella ei ole pesiviä merimetsoja. Sen sijaan veneliikenne, kalojen makuhaitat, kalasairaudet, leväkukinnot tai ilkivalta eivät olleet merkittävä ongelma. Eniten epävarmuutta oli pyyntimitoissa, troolaussäännöissä, kalastonhoitomaksun oikeuttavissa kalastusalueissa, kalastuksesta virtaavissa vesissä sekä kalastuksesta kylän vesialueilla. Suuri osa vapauttaa kaloja Kyselyyn vastanneista 96 % kertoi vapauttavansa kaloja. Useimmat kalastajat kertoivat vapauttavansa pyyntimitan alle jääviä kaloja sekä kalalajeja joita eivät käytä ravinnoksi. Viidesosa sanoi vapauttavansa suuria yksilöitä esimerkiksi haukia. Suurin osa kalasti 6 – 20 päivänä vuodessa ja suurin osa kalastuksesta tapahtui kesäkuukausien aikana. Siika oli ylivoimainen suosikki verkkokalastajien parissa, kun taas vapakalastajat kulkivat hauen perässä. Seuraavina tulivat hauki ja siika. Yli puolet pyydyskalastajista koko hylkeet suureksi tai kohtalaiseksi ongelmaksi, sen sijaan useimmille vapakalastajille hylkeet eivät olleet aiheuttaneet ongelmia. Ruotsinkieliseen kyselyyn vastasi 77 % osallistujista. Närpiön-Kaskisten kalastusalueella 79 % kalastajista luokitteli merimetsojen vahingoittaman saaliin suureksi tai kohtalaiseksi ongelmaksi. Molemmat ryhmät olivat yhtä mieltä siitä, että kalakantoja tulisi vahvistaa kalojen kutupaikkoja kunnostamalla, kalojen kutuaikaisilla rauhoituksilla sekä kalaistutuksilla. Kyselyyn vastanneista 209 henkilöstä oli miehiä 95 % ja naisia 5 %. Laki oli epäselvä vielä kolmannekselle Kyselyyn vastanneista 70 % kertoi tuntevansa uuden kalastuslain, mutta kolmannes koki lain itselleen vielä epäselväksi. Vastaajista 75 % oli iältään 30 – 69 vuotta. Kalastajista 95 % otti ylös pyytämänsä kalat ja 5 % ilmoitti harjoittavansa pyydystä ja päästä (catch and release) kalastusta. ”Kyselyyn vastanneista kolmannes koki uuden kalastuslain itselleen epäselväksi.”. Merimetsojen saalisvahingot vaihtelevat Merimetsojen vaurioittama saalis oli yksi suurimmista ongelmista viidellä kalastusalueella kuudesta Pohjanmaalla. Yli puolet kalastajista vastasi kalastavansa 1 – 5 kertaa kuukaudessa ja vain muutama harva kertoi kalastavansa useammin kuin 15 päivänä kuukaudessa. Kysely suoritettiin Google formsin ilmaisella nettikyselyllä. Pyydyskalastajien mielestä merimetsot ovat heille suurempi ongelma kuin vapakalastajille. Joulukuuta pidettiin kaikkein huonoimpana kalastuskuukautena. 19 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 tehdään jotakin. Kysely kuului osana Österbottens Fiskarförbundin ”Ahvenen ja hauen hoitosuunnitelma Pohjanmaalla” -hankkeeseen. Kolmannes vastaajista kertoi kalastavansa Merenkurkun kalastusalueella, loppujen jakaantuessa melko tasaisesti muiden Pohjanmaan kalastusalueiden välillä. Närpiön alueella asuu yksi Suomen suurimmista merimetsoyhdyskunnista, jossa on yli 2 600 pesää. Kalastajista 70 % kertoi käyttävänsä pyytämänsä kalat itse, 25 % antoi sukulaisille tai tutuille ja 5 % kertoi myyvänsä osan kaloista. Pyydysten limoittuminen oli pyydyskalastajille vasta toiseksi suurin ongelma. Ahven oli kaikkein tavoitelluin kalalaji kalastajaryhmästä ja kalastusalueesta riippumatta. Suomenkieliset kalastajat kokivat ymmärtävänsä uuden lain sisällön paremmin kuin ruotsinkieliset kalastajat. Heikoimmin uuden lain tunsivat 18 – 39-vuotiaat sekä 70 – 79-vuotiaat. Puolet kaikista vastaajista koki lisääntyneen vesikasvillisuuden isoksi tai kohtalaiseksi haitaksi. Verkolla siikaa, vavalla haukea Verkkokalastus, heittokalastus ja pilkintä ovat vastaajien mukaan tavallisimmat kalastusmuodot alueella
Verkkokalastus on pääasiassa eläkeläisten kalastusmuoto. Jo pitkään jatkunut kehitys näyttää vain kiihtyneen viime vuosina. Verkkokalastuksen määrä on siten noin 20 vuoden aikana romahtanut ja kehitys näyttää vain kiihtyneen 2010-luvulla. 20 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 P äijänteen vuoden 2015 vapaa-ajankalastusta koskevan tiedustelun mukaan verkkokalastus on vähentynyt vuoden 2011 tasosta noin 40 %. Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto. vähentynyt noin 40 %. Myös vuosien 1996 – 2011 aikana verkkopyynti oli Verkkokalastus vähenee Päijänteellä Tomi Ranta ja Marko Puranen, Hämeen kalatalouskeskus Matti Havumäki, Keski-Suomen kalatalouskeskus ry Perinteisen verkkokalastuksen määrä Päijänteellä on romahtanut viimeisen 20 vuoden aikana. Vuonna 2015 pyyntipaine oli Päijänteellä keskimäärin Päijänteen kuhasaaliista selvästi suurempi osuus saatiin verkoilla
10000 20000 30000 40000 50000 60000 70000 80000 90000 Kg. Vapaa-ajan kalastuksen kokonaissaalis Päijänteellä vuonna 2015. Alustavien arvioiden mukaan vuoden 2017 runsaat saaliit ovat lisänneet uisteluinnokkuutta Päijänteellä. Verkkokalastus oli osakaskuntien luvilla kalastaneiden joukossa yleisin pyyntimuoto, mutta myös onkiminen ja pilkkiminen olivat erittäin suosittuja. Päijänteellä osakaskuntien luvilla kalastaneiden keski-ikä oli 63 vuotta ja noin 2/3 kalastajista oli yli 60-vuotiaita. Todellisuudessa verkkokalastus on keskittynyt tietyille alueille ja on melko kausiluontoista. Myös muikkua kalastetaan melko paljon, mutta sen merkitys on suurempi kaupallisessa kalastuksessa, jonka ensisijainen kohdelaji muikku on. Vertailuna mainittakoon, että Päijänteen yhteisluvilla uistelleiden keski-ikä oli 49 vuotta. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että keskimäärin pyynnissä oli ympärivuotisesti noin yksi verkko jokaista neliökilometriä kohti. Uistelun suosion kehitystä ei suoraan voitu arvioida, mutta on odotettavissa, että myös uistelun määrä on laskemassa. Verkkovuorokausi tarkoittaa yhden vuorokauden pyyntiä yhdellä 30 metrin pituisella verkolla. Suosittujen pyyntisesonkien ja -paikkojen ulkopuolella verkkojen määrä on pienempi. Harrastajien ikääntymisen myötä voidaan olettaa, että perinteinen pyydyskalastus tulee lähivuosina edelleen vähentymään. Pohjoisesta kuhaa, etelästä lohikaloja Kalalajeista selvästi eniten saadaan haukea, mutta hauki ei kuitenkaan ole kovin tavoiteltu laji. Erityisesti uistelijat tavoittelevat Pohjois-Päijänteellä kuhaa ja Eteläja Keski-Päijänteellä taimenta ja järvilohta. Päijänteellä tähän voi kuitenkin vaikuttaa paljon istutusten määrä ja onnistuminen sekä niistä seuraava julkisuus. 21 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 noin 3,5 verkkovuorokautta/hehtaari. Verkkokalastus on eläkeläisten harrastus Passiivipyydyskalastus on pääasiassa eläkeikäisten harrastus
Kuhasaaliista selvästi suurempi osuus saatiin passiivisilla pyydyksillä, lähinnä verkoilla. Tiedustelu oli Eteläja Keski-Päijänteen ja Pohjois-Päijänteen kalastusalueiden yhteinen hanke, jonka toteuttivat Hämeen kalatalouskeskus ja Keski-Suomen kalatalouskeskus ry. 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 Alue 1 Alue 2 Alue 3 Alue 4 Alue 5 Alue 6 Alue 7 ve rk ko vr k/ ha 2011 2015. 22 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 Vapakalastuksen tyypillisten kohdelajien (ahven, hauki, kuha, taimen ja järvilohi) saaliista 50 % saatiin vapavälinein. Kaikki seuranta tukee tulevien kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmien laatimista ja erityisesti niissä määriteltäviä kalastonhoitotoimenpiteitä sekä Päijänteen nykytilan selvittämistä ja tulevaisuuden tavoitteiden hahmottelua. Tiedustelujen lisäksi toteutetaan muun muassa säännöllisiä kuhan kasvuselvityksiä, siian ja muikun saalisnäyteseurantoja, kalastuskirjanpitoa, virtavesien taimentiheyksien seurantaa sekä taimenen ja järvilohen merkintäistutuksia. Etelään päin tultaessa kuhakanta harvenee ja siikaja muikku runsastuvat. Eteläisen Päijänteen erityispiirteenä on myös erittäin runsas täplärapukanta, joka on nostanut ravustuksen suosiota. Päijänteen vesiä seurataan tiiviisti Päijänteen kalastusta ja kalakantoja seurataan intensiivisesti. Päijänteen pohjoisja eteläosa poikkeavat toisistaan kalakantojen ja kalastuksen suhteen. Koko raportti sekä useita muita seurantaraportteja löytyy osoitteesta: www.ekpk.fi/tutkimukset Verkkokalastuksen pyyntiponnistus (verkkovrk/ha) Päijänteen eri alueilla vuosina 2011 ja 2015 (1=Vaajavirta-Ristinselkä, 2=Rutasalmi-Kumina ja 3=Vanhaselkä-Tiirinselkä-Judinsalo, 4=Judinsalonselkä, 5=Tehinselkä, 6=RapalaniemiPulkkilanharju ja 7=Asikkalanselkä). Vapakalastuksen osuus oli passiivisia pyydyksiä suurempi hauen, taimenen ja järvilohen kohdalla. Ravustuksen luvanmyynti on useille osakaskunnille jo tärkein tulomuoto
16 sivua. 16 sivua. 23 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. Kalaherkkuja tekemään Mäti – helmiä lautasella Ensimmäinen Suomessa julkaistu mätitietokirja on tuhti teos kalojen mädistä ja sen käytöstä ruokapöydässä. 1,80 € 4,00 €. Kahdeksan erilaista reseptiä. 38,00 € Maustekalan valmistus Perinteisen maustekalan valmistaminen kilohailista. Ahvenen ja särjen marinointi Marinoinnin opastus vaiheittain, käsittely, marinointi, pakkaus ja varastointi. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net 7,00 € Kalan savustus Suosittu klassikko, kalan savustuksen perusteet kotitarvesavustajalle esittelevä opas. Liemiresepti
Lars Krögerström Sveriges fiskevattenägareförbund Laskettelukeskukset tarvitsevat vettä keinolumen valmistukseen. Kiista vedestä on kärjistynyt ja siirtynyt oikeussaliin. 24 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 T alvinen hiihtomatkailu kukoistaa Ruotsin Vemdalenissa. Tähän kaikkeen tarvitaan yhä Keinolunta vai luonnontaimenia. suurempi määrä vettä keinolumen valmistamiseen. Vettä taimenen mätimunille vai hiihtokeskuksen rinteille. Laskettelurinteitä Vemdalenissa pyörittävä SkiStar on aikomuksissa lisätä vedenottoaan Norr-Vemanjoesta. Sveriges fiskevattenägareförbund. Asia ratkeaa Vemdalenissa tuomioistuimessa. Ruotsin Vemdalenissa vedenotto uhkaa paikallisen taimenkannan lisääntymistä. Suunnitelmissa on rakentaa tuhansia uusia vuodepaikkoja mökkikyliin ja huoneistoihin
Lisäksi muutkin vuoden 2012 tapahtumat ovat vaarassa toistua, mukaan lukien veden tulviminen lähitalojen kellareihin. 25 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 Jo tällä hetkellä vedenotto joen sietokyvyn rajalla, kertoo Hån-Vemdalenin kalastuksenhoitoalueen puheenjohtaja Erling Eriksson . Vedenottoa halutaan lisätä Tällä hetkellä SkiStarilla on lupa ottaa Norr-Vemanjoesta 600 000 litraa vettä tunnissa 500 tunnin ajan marraskuussa ja joulukuussa. Tuomioistuin ottaa kantaa Skistarin pyyntöön vedenoton lisäämisen sallimiseksi Norr-Vemanjoesta. Sen veden käytöstä ollaan kuitenkin yhtä mieltä Skistarin kanssa. Norr-Vemanin lisäksi SkiStar ottaa vettä kahdesta alueen lammesta Troetjärnistä ja Varggranstärnistä. Taistelu vedestä on siirtynyt Östersundin maaja ympäristötuomioistuimen ratkaistavaksi. ”Veden oton lisääminen uhkaa joen koko biologista monimuotoisuutta.”. Varggranstjärnin on yksi alueen istuta ja kalasta vesiä. Viime keväänä Jämtlandin lääninhallitus vastusti vedenoton lisäämistä. Tuomioistuin ratkaisee lopulta kiistan Hiihtomatkailulla on painovaltaa alueella. Hån-Vemdalenin kalastuksenhoitoalue vastustaa vedenoton lisäämistä. SkiStarin ottaman veden määrää mitataan 50 kilometriä Vemdalenista alaspäin Hoanjoella sijaitsevalla mittauspisteellä. Kasvava vedenotto aiheuttaisi veden pinnan laskun liian alhaiseksi, mistä seuraisi joen jäätyminen talvella pohjaa myöden. Lisäksi tulva nosti veden jääkannen päälle ja vesi nousi lähialueen talojen kellareihin. Nykyisellään sedimentit samentavat ajoittain Norr-Vemanin vettä. Vedenkorkeus on pudonnut jo liian alas Norr-Vemanilla ennen kuin se on sitä mittauspisteellä. Kesän kuluessa lääninhallitus kuitenkin muutti mielipidettään ja kannatti vedenoton lisäämistä, toki sillä poikkeukselle että SkiStarin tulee käyttää veden korkeuden arviointiin menetelmää joka varmemmin kuvaa veden korkeusvaihtelua Norr-Vemanilla. Vedenotto jatkuu tammikuusta huhtikuulle, mutta pienemmässä määrin. Vuoden 2012 joulukuussa osa joen pohjasta jäätyi liian alhaisen vedenpinnan vuoksi ja taimenen mätiä tuhoutui. Ongelman avainkysymykset Kerroin on avainkysymys, sanoo Erling Eriksson, samoin mittauspisteen sijainti. Hån-Vemdalenin kalastuksenhoitoalueen puheenjohtajan mukaan kalastajat pitävät NorrVemanin ja Sör-Vemanin harjuksen ja taimenen luonnonvaraisia kantoja arvokkaina. Lisäksi alueen kuuteen lampeen istutetaan vuosittain lähes kolme tonnia nieriää, kirjolohta ja taimenta istuta ja ongi tarkoitukseen, mikä on erittäin suosittua kalastusta. Erikssonin mukaan myös kalastusmatkailu on kasvava elinkeino ja pelkästään kalastusluvista tulee alueelle yli puoli miljoonaa kruunua. Vedenoton lisääminen uhkaa kalaston lisäksi joen koko biologista monimuotoisuutta kuivumisen ja jäätymisen vuoksi. Matkailu on tärkeä elinkeino Meillä ei ole mitään hiihtomatkailua vastaan, sanoo Eriksson. Vedenotolle on määritelty kerroin, joka nykyisellään on 0,15 ja SkiStar haluaisi nostaa kertoimen 0,24, mikä tarkoittaa huomattavaa vedenoton lisäystä. Allas toimisi samalla sedimentin vajoamisaltaana. Norr-Veman on kuitenkin elinympäristö paikalliselle taimenkannalle. Kalastus laajentaa alueen matkailukautta, kun matkailijoita saapuu kuntaan muulloinkin kuin vain hiihtokaudella. Vedenoton lisäämisen sijaan tulisi rakentaa vesivarasto, jonne kootaan vettä Vemdalskadetin läpi virtaavasta purosta. Jäätymisen myötä menetettäisiin kokonainen vuosiluokka taimenen mätimunia. Toisessa joessa oleva mittauspiste ei kerro lainkaan veden korkeudesta ylempänä Norr-Vemanilla. Matkailu on tärkeä elinkeino kunnalle, joka saa siitä verotuloja. Joessa tavattu harjus ja taimen ovat myös kalastajien suosiossa
Meritaimenen luonnonvaraisen lisääntymisen elvyttämisen kannalta onkin tarpeen arvioida, kuinka hyvin nykyinen kalastuslaki suojaa alamittaisia rasvaeväleikattuja tai luonnonkierron läpikäyneitä meritaimenia. Kuva: Lari Veneranta.. Selvitimme millainen osuus siian verkkokalastuksen sivusaaliina tulevista alamittaisista meritaimenista voi säilyä pyynnistä hengissä. Kokeessa meritaimenia pyydystettiin Merenkurkussa sekä Perämerellä kylmän veden aikaan keväällä ja syksyllä vuonna 2015. 40 cm. Keskimäärin pyydetyt taimenet ovat olleet Suomenlahdella ja Saaristomerellä juuri puolen metrin mitan ylittäviä ja Pohjanlahden perukassa alle Pienet taimenet vaaravyöhykkeessä Lari Veneranta, Irma Kallio-Nyberg, Erkki Jokikokko ja Tapani Pakarinen Luonnonvarakeskus Kalastuslain mukaan säädettyä pyyntimittaa pienempi kala on päästettävä takaisin veteen, elävänä tai kuolleena. Huomattava osuus rannikkomme meritaimensaaliista koostuu istutuskaloista, jotka merkkipalautusaineistoihin perustuvien tutkimusten perusteella pyydetään pääasiassa istutusvuonna tai viimeistään seuraavana vuonna. 26 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 R asvaevällinen meritaimen on vuodesta 2019 alkaen rauhoitettu kaikilla Suomen merialueilla. Sivusaaliina Isot meritaimenet selviytyvät verkosta paremmin kuin pienet. Istutetun rasvaeväleikatun meritaimenen alamitta on 50 cm. Verkkopyynnistä tulee merialueesta riippuen 60 – 80 % merkkipalautuksista, useimmiten siian, ahvenen tai kuhan pyynnin sivusaaliina
Perämerellä koekalastuksessa silmäkoko oli 35 – 43 mm ja lanka 0,17 mm. Tutkimuksesta tarkemmin: Veneranta, L., Pakarinen, T., Jokikokko, E., KallioNyberg, I., & Harjunpää, H. Pyynnin jälkeen elossa olevat taimenet laitettiin sumppuun, jossa niitä seurattiin 2 – 7 vuorokautta. Tyypillisessä siian kalastuksen solmuvälikoossa alamittaisen taimenen pää mahtuu verkon silmään, jolloin kiduskannet puristuvat kiinni ja hengitys ei ole mahdollista. Isommat meritaimenet kiinnittyvät siikaverkkoon usein hampaista ja pyörittävät ympärilleen pussin. Merenkurkussa tehtiin suurin pyyntiponnistus ja käytetty verkon silmäkoko oli 40 mm ja langan vahvuus 0,15 mm. Verkkokalastuksen yhteydessä kalojen kiinnittymistapa verkkoon ja vahingoittuminen arvioitiin ulkoisesti vammojen ja suomujen irtoamisen perusteella. Mortality of Baltic sea trout (Salmo trutta) after release from gillnets. Koekalastustilanteessa silmämääräisesti hyväkuntoisiksi arvioiduista meritaimenista 84 % selvisi hengissä sumputusjaksosta ja huonokuntoisiksi arvioiduista puolet. Irrottamisen ilma-altistuksen kestolla ei kuitenkaan ollut yhteyttä kuolevuuteen. Meritaimenen luonnonkantojen vahvistamiseksi ja istutusten kilomääräisen tuoton kasvattamiseksi erityisesti ensimmäisen merivuoden taimenten vaellusalueilla jokisuistoissa sekä aivan rantavyöhykkeessä tulisi rajoittaa verkkopyyntiä ympärivuotisesti. 27 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 saatiin pääasiassa siikoja ja härkäsimppuja. (2018). Koekalastusten aikaan saalistaimenten alkuperää ei vielä pystytty tunnistamaan leikatuista rasvaevistä. Keskimääräinen irrotusaika verkosta oli 35 sekuntia. Journal of Applied Ichthyology, 34(1), 49-57. Kokeen perusteella tällä silmäkokoja lankapaksuusyhdistelmällä verkkokalastuksen aiheuttama kuolleisuus oli 40,5 % ja se kohdistui erityisesti alle 45 cm pituisiin meritaimeniin. Alueelliset pyyntirajoitukset auttaisivat Verkon silmäkoon nostaminen ei suojaa taimenta verkkopyynniltä. Kalojen irrottelu pyrittiin tekemään nopeasti, kuten ammattimaisessa kalastuksessa. Suuremmat meritaimenet selvisivät verkosta päästelystä paremmin kuin pienemmät. Evien rakennevirheiden perusteella voitiin kuitenkin arvioida, että luonnonlisääntymisestä peräisin olevien meritaimenten osuus saaliissa oli erittäin pieni. Sisäelimet kärsivät puristuksesta ja kala ei selviydy, vaikka päällisin puolin irronneita suomuja lukuun ottamatta se vaikuttaisi olevan hyvässä kunnossa. Verkon silmän läpi veto on kohtalokasta Meritaimenista pyynnin aikana verkkoon kuoli 12,1 % ja myöhemmin seurantajakson aikana kuoli vielä 28,4 %. Mikäli verkkoa ei pidetä kovin pitkään vedessä, pyyntimitan täyttävillä meritaimenilla on verkosta päästettäessä varsin hyvä selviämisennuste jos pyynti tapahtuu kylmän veden aikaan. Meritaimenia jäi saaliiksi 74 kappaletta, joista yksi saatiin kahteen kertaan. Erityisesti pienten taimenten irrottaminen verkon silmän läpi on kalalle haitallista. Meritaimenten eloonjäänti verkkopyynnissä pituusluokittain.. Suuremmalla silmäkoolla pyydettyjen taimenten koko voi kasvaa jonkin verran, mutta ei oleellisesti kasvata lisääntymiskokoisten ja kudulle nousevien taimenten määrää joukkoa, jos verkkopyynnin kohde on siika, ahven tai kuha. Verkkojen pitoaika vedessä oli keskimäärin 8 tuntia ja kerrallaan verkkoa oli vedessä 600 – 1500 m. Keskeinen verkkokalastuskuolleisuuden aiheuttaja on kalojen tukehtuminen verkon silmään ja verkon tai siitä irrottamisen aiheuttamat kudosvauriot
Toinen kutee syvemmissä vesissä Kampelan väheneminen Suomen rannikolla johtuukin ehkä muutoksista kahden eri kampelalajin runsaudessa. 28 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 T uore tutkimus osoittaa Itämeren kampeloiden olevan kaksi eri kalalajia ja lajiutumisen tapahtuneen todella lyhyessä ajassa. ymmärtämään paremmin kampeloiden vähenemistä rannikollamme. Erot ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta vasta nyt tiedämme, että eri tavoilla kutevat kampelat ovat kaksi eri kampelalajia. Tämä luo uuden pohjan kannanarvioinneille ja auttaa meitä Kuinka yhdestä kampelasta tuli kaksi Henri Jokinen Helsingin yliopisto Itämeren kampeloilla esiintyy kahdenlaista kutukäyttäytymistä. Mats Westerbom. Toinen kampeloista kutee rannikon matalammilla alueilla ja laskee uppoavia mätimunia
Ne ovat todella kaksi eri lajia. Kampela on yleinen ja tärkeä saalislaji Itämerellä. Ero on tärkeä, kun mietitään onnistunutta lisääntymistä vähäsuolaisessa murtovedessä. Lajeja tavataan samoilla alueilla kutuajan ulkopuolella, mutta ne eivät silti sekoitu luonnossa johtuen erosta kutukäyttäytymisessä ja sukutuotteissa. Mätijyvän kelluvuus ei ole este tämän kampelalajin lisääntymiselle ja leviämiselle. Menestyksekäs lisääntyminen vaatii kuitenkin vähintään kuuden promillen suolapitoisuuden. Kampeloita tavataan myös selvästi alhaisemman suolapitoisuuden omaavilta alueilta, kuten Suomen rannikolta. Matalat alueet eivät kärsi hapettomuudesta samalla tapaan kuin syvemmät. Mätimunan henkiinjäännin ja kalanpoikasen kuoriutumisen kannalta on tärkeää, ettei muna vajoa liian syvälle vähähappiseen vesikerrokseen. Selvisi että kehitys on kulkenut syvällä kuteneesta lajista uuteen matalassa vedessä kutevaan lajin syntyyn sopeutumana alhaisempaan suolapitoisuuteen. Nämä kampelat eivät laskekaan kelluvia mätimunia vaan kutevat matalammassa vedessä ja laskevat pohjaan vajoavia mätimunia. Vapaasti kelluvan kampelan mätimunat vaativat vähintään 11 promillen suolapitoisuuden, jotta ne eivät vajoa liian syvälle. Syitä vähenemiseen voi olla monia ja ne voivat olla monimutkaisia. Itämeren kampeloiden kaksi eri kututapaa ovat olleet tiedossa pitkään, mutta että ero on näin merkittävä ei ollut tiedossa. Lisäksi uppoavat mätimunat ovat kestävämpiä ja sietävät paremmin pohjakosketuksia. Mitä suolaisempaa vesi on, sitä korkeampi on sen tiheys ja sitä suurempi on mädin kelluntakyky. Perimän tutkimusmenetelmät antoivat tutkijoilla mahdollisuuden selvittää näiden kahden lajin todennäköistä kehityshistoriaa. Uusi laji syntyi nopeasti Kahden uuden lajin syntymisessä Itämereen on kyse evolutiivisesta sopeutumisesta eri suolapitoisuuksiin. Suolapitoisuus ratkaisee Jotta hedelmöittynyt mätimuna ei vajoa pohjalle pitää mätimunan tiheyden olla alhaisempi kuin sitä ympäröivän meriveden. Genetiikan menetelmien avulla on selvinnyt, että nämä kaksi kampelalajia eroavat toisistaan myös perimältään. Atlantin suolaisemmasta vedestä vähäsuolaiseen Itämereen ”Kahden uuden lajin syntymisessä Itämereen on kyse evolutiivisesta sopeutumisesta eri suolapitoisuuksiin.”. Suomen rannikon kampelakannat ovat vähentyneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Jääkauden jälkeen Itämeren suolapitoisuus oli ensin paljon nykyistä alhaisempi, mutta myöhemmin korkeampi kuin nykyään. Uppoavia mätimunia laskevia kampeloita tavataan vain Itämeren rannikkoalueilla, jossa niiden myös uskotaan alunperin kehittyneen. Tämän kaltaisia riittävän korkean suolapitoisuuden pohja-alueita löytyy Itämereltä esimerkiksi Gotlannin ulkopuolelta ja Bornholmin altaan alueelta. Uudet tutkimustulokset voivat auttaa ymmärtämään yhtälöä: Suomen kanta voikin muodostua kahdesta eri tavalla lisääntyvästä kampelalajista. 29 Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 TUTKITTUA ja laskee kelluvia munia
– 8.9. Pori, Silakkamarkkinat 7. Nakkila, Nahkiaismarkkinat 30.9. – 20.5. Suomen rannikon kampelat ovat pääasiassa matalalla kutevaa lajia. Tulosten hyödyntäminen kalastuksessa Tutkimustulokset ovat merkittäviä paitsi meriympäristön evoluution selvittämisen kannalta myös kalastuksen kannalta. Tällä hetkellä suolapitoisuuden jälleen laskiessa ovat kelluvia mätimunia laskevat lajit joutuneet vetäytymään Itämeren suolaisimmille ja samalla vähälukuisille syvemmille vesialueille. Näin ei ole kuitenkaan ollut aina. Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 30 30 TAPAHTUMIA 13. Pyhtää, Keihässalmen Suvimarkkinat 9.6. Kolari, Lohimarkkinat 30.6.–1.7. Itämeren suolapitoisuuden jälleen kohotessa myös kelluvat mätijyvät selviytyivät ja nämä yksilöt levittäytyivät Itämeren alueella. – 16.9. Kokkola, Kalamarkkinat 28.–30.9. Juuka, Pielisen Erämessut 4. – 7.7. – 23.9. Lestijärvi, Muikkumarkkinat 31.8.–2.9. Heinola, Kalamarkkinat 25.8. – 23.9. Kitee, Puruveden muikkumarkkinat 6.-8.7. Turku, Saaristolaismarkkinat 21. Imatra, Vuoksen Kalamarkkinat 19. Virolahti, Silakkamarkkinat 6. – 15.4. Ohtakari, Kalajuhlat 4.8. – 20.5. – 20.5. Jyväskylä, Keski-Suomen kalaja kevätmarkkinat 25. Helsinki, Koskipäivä 25.8. Imatra, Eräja eväsmessut 22.9. Lajien erottaminen on tärkeää koska ne lisääntyvät eri tavoin, eri alueilla ja niihin vaikuttavat eri ympäristöolosuhteet. Lieksa, Vuonislahden muikkumarkkinat 22. Vaasa, Silakkaja siikamarkkinat 7. – 7.10. Aika on nopein mitä meressä eläviltä selkärankaisilta on koskaan pystytty dokumentoimaan. – 13.5. Syvällä kuteva laji ei enää nykyisin pysty lisääntymään rannikollamme vaan lajin poikaset saapuvat rannikollemme merivirtausten mukana eteläisiltä kutualueiltaan. Rovaniemi, Lapin Erämessut 12. Hämeenlinna, Hämeenlinnan kala-ja herkkumarkkinat 15. – 26.5. Jyväskylä, Wemmi – Kevätmarkkinat 27. – 13.5. Muutama vuosikymmen taaksepäin meillä esiintyi enemmän syvällä kutevia kampeloita. – 22.4. Kustavi, Lohimarkkinat 11. – 9.9. Joensuu, Kalamarkkinat 14. Joensuu, Kalamarkkinat 19. Oripää, OKRA 7.7. Kaskinen, Kalarantapäivä 30.6.–1.7. Lahti, Kalamarkkinat 15.–16.9. – 29.4. – 20.5. Vaasa, Kalastuksen päivä/ Fiskets Dag 29.6.–1.7. Taivassalo, Silakrysäys 15.7. – 20.5. Ennen kuin nyt.. Tampere, Kalamarkkinat 5.5. – 10.6. Kotka, Kalamarkkinat 19. Meidän tulee muistaa, että olemme tähän saakka kalastaneet yhtä aikaa kahta eri kampelalajia, joista toinen on nyt lähes kokonaan kadonnut rannikoltamme ilman että me edes tiesimme niin tapahtuneen. Forssa, Kalamarkkinat 10. Riihimäki, Kansainväliset Erämessut 9.6. Kutuolosuhteiden ollessa suotuisia ylimääräisiä poikasia leviää runsain joukoin meidän rannikollemme saakka. Jyväskylä, Wemmi – Ween maan wiljaa 22. Joensuu, Kalamarkkinat Lisää tapahtumista: www.ahven.net uineiden kampeloiden mätijyvät vajosivat alhaisessa suopitoisuudessa pohjalle, mutta osa jyvistä selviytyi ja ominaisuus kehittyi hiljalleen kohti yhä paremmin alhaista suolapitoisuutta sietäviin mätimuniin. Lappeenranta, Kalamarkkinat 21.–22.9. – 12.8. Alueilla joilla esiintyy ja kalastetaan molempia lajeja tulisi pohtia myös molempien lajien kannan tilaa, säätelyä ja suojelutoimia. Kemi, Kalamarkkinat 7. Tämä saattaa osittain selittää kampelan määrän vähenemisen rannikollamme. Koululaisten kalabongausviikko 16.5. Koska Itämeren ikä ja kehityshistoria tunnetaan varsin hyvin, voimme laskea lajiutumisen tapahtuneen nopeasti, vain 2 400 kampelasukupolven aikana alle 8 000 vuodessa. Olosuhteiden huonontuessa ylijäämää ei ole ja eikä kampeloita enää saavu rannikollemme. Kuopio, Kalaryssäys 14. Tampere, Kalaja Erämarkkinat 30.9. Valtakunnallinen kalastuspäivä 18. – 16.9
Säätiön hallitukselle osoitetut vapaamuotoiset hakemukset toimitetaan 30.4.2018 mennessä osoitteeseen Kalatalouden ja merenkulun koulutuksen edistämissäätiö, Kalakouluntie 72, 21610 Kirjala. 0400 451 363, s-posti maria.axberg@livia.fi.. Päätökset avustuksista tehdään toukokuun 2018 aikana. Lisätietoja antaa Maria Axberg, puh. Suomen Kalastuslehti 3 • 2018 31 Tapio Gustafsson/Kalatalouden Keskusliitto APURAHOJA Kalatalouden ja merenkulun koulutuksen edistämissäätiö Stiftelsen för främjandet av fiskerioch sjöfartsutbildning julistaa haettavaksi avustukset kalatalousja luonnonvaraalan suomenja ruotsinkielisen koulutuksen tukemiseksi sekä merenkulun, kalatalouselinkeinojen ja luonnonvara-alan koulutusta edistävää toimintaa varten