Suomen Kalastuslehti 3 • 1 3/2022 Kalkkistenkosken kunnostus 10
Tarpeellinen käsikirja osakaskuntaja kalatalousaluetoimijoille, kalastuksenvalvojille ja muille kalatalouden parissa toimiville. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Tilaa nyt! ahven.net Kalastussäädöksiä 2021 Viimeisin painos keskeisistä kalataloutta käsittelevistä säädöksistä. 2 • Suomen Kalastuslehti 3 KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. Hinta 15,00 €
22 Kalastus on vaihtelevaa ja kuormittavaa työtä 26 Steriilitaimenen jäljillä 28 Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät risteiltiin onnistuneesti 30 Kalataloustarkkailuissa paljon puutteita ja kehitettävää 5 Pääkirjoitus 6 Lyhyet 33 10 faktaa 35 Lakipalsta 39 Seuraavassa numerossa 28 VA KI O PA LS TA T KANNEN KUVA Kalkkistenkoskella on tekeillä yksi Etelä-Suomen suurimmista virtavesikunnostuksista. Suomen Kalastuslehti 3 • 3 Sisältö 10 Poikasalueita uhanalaiselle taimenelle 16 Pirttikoski vapautumassa 18 Raputilanne selville pelkästä vesinäytteestä. Kuva Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto TA PI O G U ST AF SS O N 22 TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL IIT TO TA PI O G U ST AF SS O N
Hinta 12,00 €. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Tilaa nyt! ahven.net Uudet klassikot! Klassikkojulistemme on uudistettu. Gösta Sundmanin ja Wilhelm von Wrightin piirtämät upeat kalat uivat nyt kaunilla tumman harmaalla taustalla. KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p
Surunvalittelut omaisille. Tärkeä, mutta ympäristöviranomaisille vaikea askel omavaraisuuden suuntaan olisi korvata Norjan lohen tuonti lisäämällä kotimaista kalankasvatusta. Suomen Kalastuslehti 3 • 5 Risteilyterveisiä PÄÄKIRJOITUS Kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmiin liittyvät aiheet olivat luonnollisesti näkyvästi esillä.” KALATALOUDEN KESKUSLIITON suurin vuosittainen koulutustapahtuma, Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät on taas koronatauon jälkeen risteilty maaliskuun lopussa. Kalastuslakiin perustuvien suunnitelmien muotoiluja on kyseenalaistettu perustuslain vastaisina. Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitto. Lämmöllä muistamme sitkeää neuvottelijaa, kotimaisen kalantuotannon puolustajaa ja viihdyttävää seuramiestä. USEAMMASSA PUHEENVUOROSSA aluepäivien aikana nousi esille kalatalouden rooli kansallisessa huoltovarmuudessa. Perustuslakitarkastelu tosin tehtiin jo kalastuslain hyväksymisen yhteydessä, joten kovin hyviä menestymisen mahdollisuuksia ei valituksille voi ennustaa. Kalavaramme antaisivat periaatteessa mahdollisuuden nostaa Suomi täysin omavaraiseksi kalankulutuksen suhteen. Yhteistyöryhmien käsittelyn jälkeen ELY-keskukset alkavat tehtailla suunnitelmista hallintopäätöksiä. Valmistelutyön yhteydessä käydyn keskustelun perusteella joitain valituksia hallinto-oikeuteen on odotettavissa. Maaliskuussa 101/118 aluetta, eli 86 % oli jättänyt suunnitelmaehdotuksensa ELY-keskuksiin. Tämä edellyttäisi tosin nykyistä suuremman arvon antamista silakalle, kilohailille, kuoreelle ja särkikaloille. Kiitoksia kaikille mukana olleille! Kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmiin liittyvät aiheet olivat luonnollisesti näkyvästi esillä. Maaja metsätalousministeriöstä eläköitynyt kalastusneuvos, myös keskusliiton toiminnanjohtajana toiminut Markku Aro oli edesmennyt. JUURI ENNEN risteilyä korviini kantautui suru-uutinen
Seuranta aloitettiin vuonna 2009. Napapiirin tuntumassa Kattilakoskella sijaitsevissa Luken kaikuluotaimissa havaittiin viime kesänä noin 93?000 lohta, mikä on 13-vuotisen nousulohiseurannan kolmanneksi suurin määrä. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Raitaniemen mukaan kampela on joko voinut uida Saimaan kanavaa pitkin, tulla Saimaan kanavan läpi tulleiden laivojen pilssivesien mukana tai joku on tuonut sen Saimaaseen. Tavoitteena on edistää Suomeen suuntautuvan ja suomalaisten kotimaassaan harjoittamaa kalastusmatkailua sekä parantaa kalastuspalveluita Suomessa tuottavien yritysten kilpailukykyä, kasvua ja toimintaedellytyksiä. Tornionjoen kaikuluotainten kattamalla alueella havaitut vuosittaiset nousulohimäärät. Kampelalla oli pituutta 29 senttimetriä. 6 • Suomen Kalastuslehti 3 LYHYET SAIMAALTA SAATIIN VERKOILLA KAMPELA Imatralainen Timo Alaoutinen koki talviverkoilla maaliskuussa kaikkien aikojen yllätyksen. Tornionjoella taas hyvä lohivuosi Tornionjokeen kudulle nouseva luonnonlohikanta on ollut kasvussa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, kertoo Luonnonvarakeskus. Saalis on toiseksi suurin vuosikymmeniin. Verkossa oli kiinni kampela. Kalastuskaudella 2021 saalista saatiin 158 tonnia eli noin 23?700 lohta. Lähde: Luke 20 000 40 000 60 000 80 000 100 000 120 000 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 LLoo hhii eenn mm ääää rrää ((kk ppll )) TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O. Yleensä järvestä nousee kuhaa, mutta tällä kertaa jotain aivan odottamatonta. Sen sijaan vesistön meritaimenkanta on lievästä elpymisestään huolimatta yhä heikko, ja joen vaellussiikakanta on heikentynyt. Yle 17.3.2022 SUOMEN KALASTUSMATKAILU NOUSUUN Maaja metsätalousministeriö on nimittänyt työryhmän laatimaan kalastusmatkailun kehittämisohjelman. Lisäksi tavoitteena on hyödyntää paremmin kalakantoja ja kalastusmahdollisuuksia kalastusmatkailussa
Hanke on saanut rahoitusta Euroopan merija kalatalousrahastolta.. Oppaat vastaanotti vanhempi merivartija Janne Savin. Lopullisena tavoitteena on tuottaa ja levittää tietoa vesialueiden omistajien aktivoimiseksi, herättää henkiin olemassa olevia osakaskuntia, neuvoa järjestäytymättömiä osakaskuntia tai jopa auttaa osakaskuntia järjestäytymään. Hankkeen avulla on saatu palkattua osa-aikainen työntekijä Lars Finnbäck vetämään yhdessä toiminnanjohtaja Joan Granqvistin kanssa vesialueiden omistajille ja osakaskunnille suunnattua viestintäkampanjaa. OSAKASKUNNNILLE TUKEA HANKKEELLA Nylands Fiskarförbund uudistaa strategiaansa. Osana järjestön uudistusta on aloitettu kevään ja kesän kestävä GROWTH niminen hanke. Rikkeitä todettiin 297 kappaletta. Valtaosa rikkeistä koski puutteita pyydysten merkinnöissä tai kalastonhoitomaksun laiminlyöntiä. TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL IIT TO VALVONTAOPPAITA MERIVARTIOSTOLLE Kalatalouden Keskusliitto kävi huhtikuun alussa Suomenlinnassa luovuttamassa uudet Kalastuksenvalvojan oppaat Helsingin merivartioasemalle. GROWTH-hankkeen tarkoituksena on tavoittaa ja viestiä vesialueiden omistajille ja osakaskunnille heidän toimintamahdollisuuksista omistamillaan vesialueilla. Uusia oppaita postitettiin myös muille rannikon merivartioasemille. Kalastukseen liittyviä tarkastuksia tehtiin 2 486 kappaletta ja 88,1 prosentissa tarkastuksista asiat olivat kunnossa. Koskaan aikaisemmin erätarkastajat eivät ole tavoittaneet yhtä paljon asiakkaita. Suomen Kalastuslehti 3 • 7 LYHYET 88,1 Metsähallituksen erävalvonta tarkasti viime vuonna 9 825 luonnossa liikkujaa. Kalastusoikeuden omistajan lupa puuttui 103 tapauksessa
Määritykset tehtiin fileille ja muikun osalta peratulle kalalle. PA N U O RE LL , LU KE. Verkkokalastettujen kalojen ja troolilla kalastetun muikun ilmastovaikutus oli 1,9 – 2,5 kg CO2-ekv/ kg lopputuotetta, verkolla pyydetyn ahvenen ilmastovaikutus on 2,5 kg CO2-ekv/kg fileoituna ja kuhan 2,0 kg CO2-ekv/kg fileoituna, troolilla kalastetun silakan 1,3 kg CO2-ekv/kg fileetä, nuotalla pyydetyn muikun 0,8 kg CO2-ekv/kg perattua kalaa ja rysällä pyydetyn silakan 0,4 kg CO2-ekv/ kg fileetä. Lohenkalastuksen rajoitukset vaikuttavat siten parantaneen Tenon taimenkantojen tilaa. Sukelluslaskentojen perusteella taimenen kutukannat ovat vahvistuneet. Kalastettujen kalatuotteiden ilmastovaikutus oli pienempi kuin lihatuotteiden. 1980-luvulla saalistaimenet painoivat keskimäärin selvästi alle kilon, 2000-luvulla keskipaino on ollut 1,5 kilon tuntumassa ja nykyisin jo noin 1,7 kiloa. Verrattaessa lihatuotteisiin kotimaassa kasvatetun kirjolohifileen ilmastovaikutus oli pienempi kuin sianja naudanihan, mutta suurempi kuin broilerin. Kasvetuilla kaloilla suurin ilmastovaikutus oli kiertovesikasvatuksessa kasvatetulla kirjolohella, 6 – 10 kg CO2-ekv/kg fileetä, kun taas Norjassa kasvatetun lohen ilmastovaikutus oli 4,6 kg CO2-ekv/kg fileetä ja kotimaisen kirjolohen 3,7 kg CO2-ekv/kg fileetä. 8 • Suomen Kalastuslehti 3 LYHYET SILAKALLA PIENIN HIILIJALANJÄLKI Luonnonvarakeskuksen hankkeen tavoitteena oli määrittää suomalaisten kaupallisesti merkittävimpien kalatuotteiden hiilijalanjälki. Tenojoen taimenten keskikoko kasvussa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreen selvityksen mukaan taimenten keskikoko Tenojoella on kasvanut merkittävästi 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Taimenen kutukannat ovat sukelluslaskentojen perusteella vahvistuneet 2000-luvulla Tenon keskijuoksun pienissä sivujoissa
TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O KKO: SAAMELAISET SAIVAT KALASTAA LUVATTA KOTIJOESSAAN Korkein oikeus (KKO) on hylännyt kahdessa asiassa syytteet, jotka koskivat paikallisten saamelaisten oikeutta kalastaa Tenojoen vesistöön kuuluvissa Utsjoessa ja Vetsijoessa. Ilmoituksen perusteella ELY-keskus arvioi tapauskohtaisesti hankkeen lupatarpeen. Toisessa asiassa syyttäjä vaati neljälle paikalliselle saamelaiselle rangaistusta luvattomasta pyynnistä. Ruoppauksella tarkoitetaan maa-aineksen ja lietteen koneellista poistamista vesialueen pohjasta. – 30. Rajoitusalue perustuu havaittujen poikaspesien ympärille muodostettuihin viiden kilometrin suoja-alueisiin ja niitä yhdistäviin alueisiin. Lupa vaaditaan myös esimerkiksi silloin, jos ruoppaus aiheuttaa kohdealueella luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista tai haittaa kalakantoja. Verkkokalastus on kiellettyä 15. Alue on laajuudeltaan noin 2 920 km 2 , kattaen suurimman osan Saimaasta. Mikäli vastaus on kyllä, muista tehdä ilmoitus ELY-keskukselle ja vesialueen omistajalle vähintään 30 vuorokautta ennen töiden aloittamista. 4. RUOPPAUSTÖISTÄ TULEE ILMOITTAA ETUKÄTEEN ELY-KESKUKSEEN JA VESIALUEEN OMISTAJALLE Suunnitteletko ruoppaustöitä vielä tälle keväälle. Mies oli kalastanut lohta seisovalla verkolla Utsjoessa sallitun kalastuskauden ulkopuolella elokuussa vuonna 2017. 9. KKO katsoi, että tekoaikaan vuonna 2017 voimassa ollut kalastuslain mukaisen lohen ja taimenen nousualueelle vaadittu erillinen kalastuslupa ja siihen liittyvät lupakäytännöt aiheuttivat niin merkittäviä rajoituksia paikallisille saamelaisille, että säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa heille perustuslaissa turvattujen oikeuksien kanssa. välisenä aikana. Ruoppauksia voi pääsääntöisesti toteuttaa vain virkistyskäyttökauden ulkopuolella, eli 1. 6. – 30. Ympärivuotisesti rajoitusalueella on kielletty saimaannorpalle vaarallisten pyydysten käyttö, kuten riimuja vahvalankaiset verkot sekä löysänieluiset katiskat ja merrat. Kalastusrajoitusten tarkempi sisältö ja alueet löytyvät kalastusrajoitus-palvelusta. Nämä olivat kalastaneet vieheellä ja vavalla valtion vesialueella Vetsijoessa ilman Metsähallituksen lupaa. Ympärivuotiset rajoitukset ja verkkokalastuskielto sekä rajoitusalueen laajentaminen on turvannut saimaannorppakannan kasvamisen viime vuosina yli 5 % vuosittaisella kasvunopeudella. Kalastuslain säännös jätettiin niin ikään perustuslain nojalla soveltamatta, ja syyte luvattomasta pyynnistä hylättiin. KKO katsoi, että tekoaikaan voimassa olleen asetuksen kalastuskautta koskeva säännös oli ristiriidassa paikallisille saamelaisille perustuslaissa turvattujen oikeuksien kanssa. 4. lukuun ottamatta alle 22 millimetrin solmuvälin muikkuverkkoja, joilla kalastuskielto päättyy 20. Rysien, mertojen ja katiskojen nielu ei saa venyä missään olosuhteissa yli 15 sentin. Kalastusrajoitukset kohdistuvat saimaannorpan keskeiselle lisääntymisalueelle antaen kattavan suojan syntyneille kuuteille. Suomen Kalastuslehti 3 • 9 LYHYET SAIMAAN KALASTUSKIELTO 15.4.–30.6. Tilavuudeltaan yli 500 m 3 ruoppaus tarvitsee aina vesilain mukaisen luvan aluehallintovirastolta. Asetuksen säännös jätettiin perustuslain nojalla soveltamatta, ja syyte kalastusrikkomuksesta hylättiin. Verkkokalastuskielto Saimaan norppa-alueilla on taas voimassa. Syyttäjä vaati toisessa jutussa paikalliselle saamelaiselle rangaistusta kalastusrikkomuksesta. 6. Asiat käsiteltiin KKO:ssa ennakkopäätösvalituksina, joilla syyttäjä haki muutosta käräjäoikeuden ratkaisuihin hovioikeuden asemasta suoraan korkeimmalta oikeudelta.
10 • Suomen Kalastuslehti 3 Poikasalueita uhanalaiselle taimenelle TEKSTI HEIDI MOISIO, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO KUVAT TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Kalkkistenkosken Myllyriutalle rakennettiin tänä keväänä 6 500 m 2 kokoinen kutuja poikastuotantoalue.
Suomen Kalastuslehti 3 • 11 Poikasalueita uhanalaiselle taimenelle Päijänteen luusuassa sijaitseva Kalkkistenkoski on aikoinaan ollut tärkeä järvitaimenen lisääntymisalue. Nyt alueelle rakennetaan monivuotisessa hankkeessa poikasja kutualueita yhteensä lähes kaksi hehtaaria.
Kalkkistenkoski on aiemmin ollut tärkeä järvitaimenen lisääntymisalue. 12 • Suomen Kalastuslehti 3 P äijänteen luusuassa sijaitseva Kalkkistenkoski on aikoinaan ollut tärkeä järvitaimenen lisääntymisalue. Lisäksi suurin osa Päijänteen lähivaluma-alueen pienemmistä virtavesistä on ollut padottuna. Päijänteen vedet virtaavat Kalkkistenkosken kautta Kymijokeen. Myllyriutta on alueista merkittävin Kalkkistenkosken kalataloudelliset kunnostukset aloitettiin viime vuonna ja kunnostuksia jatketaan vuonna ”Kalkkistenkosken alueelta on löydetty laskennoissa useina vuosina jopa 50?–?70 kutupesää.”. Päijänteeseen laskevilla virtavesillä kunnostuksia on tehty 1990-luvulta lähtien. Kalkkistenkosken pinta-ala on kokonaisuudessaan 30 hehtaaria, mutta taimenelle sopivia lisääntymisja poikasalueita on ennen kunnostuksia ollut vain alle 0,5 hehtaaria. Päijänteen järvitaimen tarvitsee apua Hämeen ja Keski-Suomen Kalatalouskeskusten laatiman raportin mukaan Päijänteen taimenen luontainen lisääntyminen on ollut pitkään erittäin vähäistä ja taimensaaliit ovat olleet istutusten varassa jo 70 vuotta. Pudotuskorkeuden puuttuminen kunnostusalueilta tekee kunnostusten toteuttamisesta poikkeuksellisen. Nyt alueelle rakennetaan monivuotisessa hankkeessa poikasja kutualueita yhteensä lähes kaksi hehtaaria. Kunnostusta oli esittelemässä Hämeen Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Tomi Ranta, joka toimii kunnostuksen työnjohtajana ja valvojana. Normaaleja kunnostusrakenteita ei voida suoraan käyttää kunnostuksissa. Taimen lisääntyy Kalkkistenkoskella Kalkkistenkoski on Päijänteen luusuassa sijaitseva alue, joka on pituudeltaan noin 1,5 kilometriä ja jonka leveys vaihtelee 80 ja 500 metrin välillä. Vierailin helmikuussa Asikkalassa sijaitsevalla Kalkkistenkoskella, jossa on tekeillä yksi Etelä-Suomen suurimmista virtavesikunnostuksista. Taimen on päässyt lisääntymään vain muutamalle koskialueelle ja näistäkin alueista suurin osa on perattu. Järvitaimenet tulevat alueelle kutemaan Päijänteen lisäksi alapuolisesta Ruotsalaisesta. Päijänteen säännöstelyn takia alueen vedenkorkeus vaihtelee huomattavasti, jopa yli 1,5 metriä. Aluetta kunnostetaan erittäin uhanalaisen järvitaimenen kutuja poikasalueeksi. Esimerkkinä Padasjoen reitti, joka vapautui nousuesteistä vuonna 2020. Rakenteita, jotka padottavat vettä, kuten pohjakynnyksiä ei suoraan voinut alueella käyttää. Päijänteen lähivaluma-alueen kunnostuksia, patojen purkuja ja kalateiden rakennuksia on tehty varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jäljellä oleva noin metrin pudotus tapahtuu Mikonsaaren alueella noin 100 metrin matkalla. Melkein kaikki Päijänteeseen laskevat reittivedet ovat olleet pitkään padottuina ja suurin osa lisääntymisalueista on tuhoutunut perkausten ja voimalaitosten rakentamisen seurauksena. Tänä vuonna vuorossa oli kunnostettavista alueista merkittävin, eli Myllyriutta. Nykyisin erittäin uhanalaiset taimenet kyllä kutevat alueella, mutta poikasalueiden vähyyden vuoksi poikaset eivät selviä aikuisuuteen asti. Ongelmana kuitenkin on, etteivät taimenen poikaset selviä aikuisiksi, sillä alueelta puuttuvat lähes kokonaan poikasille sopivat elinympäristöt. Nyt kunnostetaan vapaana pysynyttä Kalkkistenkoskea. Rakenteiden tuli olla virran suuntaisia., kuvailee Ranta. Kalkkistenkosken alueelta on löydetty laskennoissa useina vuosina jopa 50?–?70 kutupesää. Kosken pudotuskorkeus on lähes hävinnyt Päijänteen pinnan laskun yhteydessä 1830-luvulla ja Ruotsalaisen pinnan noston yhteydessä 1950-luvulla. Kalkkistenkoskea on aikoinaan perattu voimakkaasti, pääuomaa on syvennetty tukin uittoa varten ja kosken virtausta on muutettu
Suomen Kalastuslehti 3 • 13 Kalkkistenkosken kunnostuksen työnjohtajana toimii Tomi Ranta Hämeen Kalatalouskeskuksesta ja kaivinkoneen puikoissa on Janne Eskelinen Kuopion-Teholouhinta Oy:stä.
Tämän jälkeen Eteläja Keski-Päijänteen kalatalousalue on sitoutunut seurantaan. laitosrakentamiselta koskiensuojelulailla. Ilman apua taimen ei palaa Tomi Rannalla on varsin selkeä kuva alueen taimenkantojen tilasta ja tulevaisuudesta. Havumäki, M. Päijänteen järvitaimenen tila ja tulevaisuus. • Jokisuilta pyydettyjen emokalojen mäti haudotaan silmäpisteasteelle ja istutetaan Päijänteeseen laskevii reittivesiin mätirasioissa. Kosken kalastusoikeudet on vuokrattu 1800-luvun lopulla Kalkkisten kalastusklubille, jolle kalastusoikeudet kuuluvat edelleen. Koskialueiden kunnostustuen hyödyt vaeltavan taimenen osalta menevät monin paikoin edelleen hukkaan patojen takia. • Pohjois-Päijänteen ja Eteläja Keski-Päijänteen kalatalousalueiden vuonna 2020 perustama. Tätä työtä on jo tehty paljon, mutta paljon on vielä tehtävää, Ranta jatkaa. 2013: Kalkkistenkosken kalataloudellinen kunnostus. Päijänteen luonnonvarainen taimen ry: www.paijanteentaimen.fi 2023 kolmella kohteella. Ilman koskialueiden palauttamista mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilaa, taimenkannat eivät tule nykyisestä vahvistumaan. 2019. Kedon mukaan kalastusklubi on aikoinaan osaltaan myötävaikuttanut kosken vapaana pysymiseen. Talvella työmaalle tuotiin kunnostuksessa käytettävää kivimateriaalia. Säätiö hallinnoi Kalkkistenkosken kunnostushanketta. Taimenkannan elpyminen on mahdollista, kunhan nousuesteitä poistetaan, koskialueita kunnostetaan sekä tehdään tarvittavia kalastusrajoituksia vaellusreiteillä. Itse kunnostus tehtiin muutaman viikon aikana. Hanke on ollut suunnitteilla jo pitkään, sillä kunnostussuunnitelma on tehty alun perin jo vuonna 2013 EcoRiver Oy/ Tmi Arto Hautalan toimesta. Seuranta on kirjattu kalatalousalueen käyttöja hoitosuunnitelmaehdotukseen. Keski-Suomen kalatalouskeskus ry ja Hämeen kalatalouskeskus. 14 • Suomen Kalastuslehti 3 PÄIJÄNTEEN LUONNONVARAINEN TAIMEN RY • Tavoitteena Päijänteeseen laskevien virtavesien järvitaimenkantojen elvyttäminen. Arvovieraiden päivä koskella Aurinkoinen päivä oli tuonut Kalkkistenkoskelle useita vierailijoita ja kohteella vieraili sopivasti myös Suomen Vapaa-ajankalastusmuseosäätiön hallitus. Alueelle on tarkoitus rakentaa yhteensä lähes kaksi hehtaaria kutuja poikasalueita. Juha Keto kertoi lyhyesti kosken historiasta. Suurin osa kunnostuksen kivimateriaalista on tarkoitettu poikasten elinympäristöksi. Etenkin nousuesteitä on Suomessa hurja määrä. Voimalaitoksia ei Kalkkistenkoskelle voida tulevaisuudessakaan rakentaa, sillä koski on suojeltu voima. Tänä vuonna kunnostuksen kohteena oli Myllyriutta. Lisää aiheesta: Hautala, A. Kaivinkonekunnostus toteutettiin helmikuussa, mutta kunnostuksen valmistelut aloitettiin jo viime syksynä, kun alueelle rakennettiin työmaatie. Hänen mukaansa suurin osa koskialueista on perattu uittoja tai kuivatusta varten tai tuhoutuneet vesivoimarakentamisen takia. Kauniit ranta-alueet on suojeltu luonnonsuojelulailla ja vesialue on suojeltu koskiensuojelulain lisäksi vesilailla. Kalkkistenkoski on erikoinen alue, sillä se on pysynyt vapaana voimalaitoksista. Mittava rahoitus ja hankkeen seuranta Kunnostukseen on saatu rahoitusta Pohjois-Savon ELY-keskukselta ja Suomen Vapaa-ajankalastusmuseosäätiö vastaa hankkeen omarahoitusosuudesta. Näitä toimenpiteitä määriteltiin muun muassa Päijänteen alueelle uusissa käyttöja hoitosuunnitelmissa, Ranta päättää toiveikkaana. Tomi Rannan mukaan Myllyriutta on kunnostettavista kohteista merkittävin ja suurin yksittäinen kohde. Kunnostuksen lupaehdoissa on määritelty seuranta, mikä pitää sisällään kaksi vuotta kutupesälaskentoja ja sähkökoekalastuksia. Suomen Vapaa-ajankalastusmuseosäätiö on jo saanut arvokkaasta kunnostustyöstä tunnustuksen, kun WWF myönsi hankkeelle Pandapalkinnon vuonna 2021. Vierailemalleni Myllyriutalle tuotiin talven aikana yhteensä 4?000 kuutiota erikokoista kiveä, mikä tarkoittaa 200 rekkalastillista. EcoRiver oy, Tmi Arto Hautala. Omarahoitukseen on kerätty varoja useilta toimijoilta, mukana ovat muun muassa WWF, Järvi-Suomen Osuuspankki, Asikkalan kunta, Kalkkisten kalastusklubi, Asikkalan kirkonkylän ja Salonkylän osakaskunnat, Järväri ry, Rapala-rahasto ja Eteläja Keski-Päijänteen kalastusalue. • Toimii yhteystyössä osakaskuntien kanssa. Vierailijoiden joukossa olivat muun muassa hallituksen nykyinen puheenjohtaja Hannu Heinonen, joka vastaa hankkeen hallinnosta sekä hankkeen isä ja hallituksen aiempi puheenjohtaja Juha Keto. & Ranta, T
Suomen Kalastuslehti 3 • 15 Kokenut kaivinkoneenkäyttäjä muuttaa kunnostukseen tarkoitetun soraja kiviaineksen hetkessä taimenen kutuja poikasalueeksi. Päijänteen kirkas vesi tuo hyvin esiin kunnostetun alueen monimuotoisuuden.
16 • Suomen Kalastuslehti 3 Pirttikoski vapautumassa Perhonjoella ollaan vihdoin tekemässä kauan odotettua ja toivottua suunnitelmaa Pirttikosken voimalaitoksen padon purkamiseksi. Keskusteluun tuli mukaan koko koskialueen ennallistaminen ja myös padon purkaminen”, sanoo Hakala. Perhonjoessa on tehty paljon kunnostuksia ja latvavesiltä löytyy useita kunnostettuja tai luonnontilassa olevia kutualueita. Kalastusalue teki vuosien aikana aloitteita useaan otteeseen Pirttikosken kalatien rakentamiseksi, mutta asia ei oikein edennyt. Hakalan mukaan jo vuonna 2005 silloinen Perhonjoen kalastusalue teki aloitteen kalatien rakentamisesta Pirttikosken voimalaitoksen yhteyteen. Kaustisen kalastuskunnan puheenjohtaja Mika Yli-Soinin mukaan Perhonjoen kalataloudellinen merkitys on paikallisesti suuri. K eski-Pohjanmaan kalatalousalueen virtavesissä tapahtuu. Toteutuessaan hanke mahdollistaisi meritaimenen kutunousun ylös Perhonjoen latvavesille. Perhonjoen Pirttikosken vesivoimalan padon purkamiseksi ja koskialueen ennallistamiseksi on perustettu suunnitteluryhmä. Pirttikosken voimalaitos sijaitsee aivan Kaustisen ytimessä. Nykyään taimen pääsee nousemaan mereltä Pirttikosken padon alapuolelle asti. “Latvavesiä on tarkoitus hyödyntää parhaan mukaan. Vesialueen omistaa Kaustisen kalastuskunta. Voimala ehti myös vaihtaa omistajaa kahdesti. “Vuoden 2020 lopussa viranomaistahot ja voimalaitoksen nykyinen omistaja aloittivat keskustelut kalatieasian ratkaisemiseksi. Kalastusalue teki aloitteen jo vuonna 2005 Vaelluskalojen luontaisen elinkierron palauttaminen Perhonjoen vesistöön ei ole nyt ensimmäistä kertaa esillä. Tuolloin asiaa vauhditti Kaitforsin kalatien valmistuminen Perhonjoen keskijuoksulle. Perhonjoen taimenkannasta suuri osa vastaa perimältään uhanalaista Lestijoen taimenta, mikä nostaa joen arvoa entisestään. Taimen nousee merestä jo Pirttikoskelle Perhonjoen pääuoma on lähes täysin kunnostettu ja ennallistettu 1990-luvun loppupuolella. Perhonjoen sivujoen Näätinkiojassa käynnistetTEKSTI TOMI RÄSÄNEN, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO KUVA EERO MÄENPÄÄ. Keski-Pohjanmaan kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Eero Hakala valaisee, että kyse on työryhmästä, jonka tarkoitus on suunnitella ja valita kaikista soveltuvin vaihtoehto Pirttikosken alueen kunnostamiseksi
Kaustisen kalastuskunta kutsui joulukuussa koolle rantojen asukkaat ja kuuli paikallisten mielipiteitä Pirttikosken patoon liittyen. Perhonjoessa tavattavia kalalajeja ovat muun muassa taimen, vaellussiika, nahkiainen, ahven, kuha, hauki, made ja monet särkikalat. Myös voimalan sijainti Kaustisen kunnan ytimessä vaikuttaa suunnittelutyöhön. PERHONJOKI Keski-Pohjanmaalla sijaitseva Perhonjoki on aktiivisen kalastusharrastuksen kohteena. On tehtävä tarkkoja laskelmia siitä, miten vesi alueella varsinkin tulva-aikoina käyttäytyy. Veden heilahtelu arveluttaa paikallisia asukkaita eniten”, toteaa suunnitteluryhmässä toimiva Hakala. Suomen Kalastuslehti 3 • 17 “Nyt katsellaan vaihtoehtoja, miten edetään ja kuinka laajaa suunnitelmaa lähdemme tekemään. Pirttikosken voimalaitos estää tällä hetkellä meritaimenen nousun ylemmäs Perhonjoen latvavesien kutualueille. Perhonjoen alakeskiosassa harrastetaan talvisin Ismete-kalastusta ja joesta on nostettu isoja kuhia ja haukia. Perhonjoki oli aikoinaan yksi Suomen tärkeimpiä nahkiaisjokia.. Alueellinen yhteistyö on avainasemassa Sekä Hakala että Yli-Soini mainitsevat yhteistyön alueen asukkaiden ja edustajien kanssa olevan suunnittelussa keskeisessä asemassa. tiin hiljattain kunnostukset, jossa läpikäydään kaikki potentiaaliset kutuja poikastuotantoalueet. Sähkökalastuksessa latvoilta on löydetty luonnossa syntyneitä paikallisia taimenia.” “On äärimmäisen tärkeää, että mereltä vaeltavalla taimenella olisi mahdollisuus vaeltaa Pirttikoskelta Perhonjoen pääuoman latvavesiin kutemaan”, toteaa Mika Yli-Soini
18 • Suomen Kalastuslehti 3 eDNA-näytteenotto akkuporakonekäyttöisellä pumpulla.
Rapuvesien paikantaminen ja seuranta on perinteisesti perustunut paikallistietoon sekä koeravustuksilla saatuihin tietoihin. TEKSTI TIMO RUOKONEN, LUONNONVARAKESKUS; MIKKO MÄKINEN JA EMMI VENTELÄ, JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO; HARRI KOKKO, AAKE PESONEN JA JAPO JUSSILA, ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO KUVAT TIMO RUOKONEN, LUONNONVARAKESKUS. Menetelmä vaikuttaa toimivan Perinteinen mertapyynti ja eDNA-menetelmä tuottivat pääosin samankaltaiset tulokset rapulajien esiinRaputilanne selville pelkästä vesinäytteestä. Mikä ihmeen eDNA. Kaikilta tutkimuskohteilta otettiin viisi eDNA-näytettä 5–10 metrin päästä rannasta paikoilta, jotka oletettiin rapujen elinpiiriksi. Se on mahdollista jo nyt, mutta kenties rutiinia tulevaisuudessa. Suomen Kalastuslehti 3 • 19 J okirapukantojen uhkana on vesistöihimme laajalle levitetty täplärapu ja sen kantama erityisesti jokiravuille kohtalokas rapuruton muoto. Raputilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti esimerkiksi rapuruton tai täplärapujen levittämisen seurauksena, eikä harvalukuisena esiintyvien jokirapujen havaitseminen koeravustamalla ole aina taattua. Suodatetusta vesinäytteestä voidaan eDNA-menetelmän avulla tunnistaa kohde-eliöt molekyylibiologisin menetelmin ilman, että itse kohde-eliöstä on havaintoa. Jokija täplärapujen sekä rapuruton esiintymista vesistössä on alustavasti selvitetty uudella eDNA-menetelmällä. Aiemmissa tutkimuksissa on eDNA-menetelmän havaittu soveltuvan eri rapulajien sekä rapuruton esiintymisen selvittämiseen suoraan vesinäytteistä. Aiempien koeravustusja paikallistietojen perusteella oletettiin, että kuudessa vesistössä esiintyi jokirapuja, neljässä täplärapuja ja kaksi kohteista arvioitiin ravuttomiksi. Viime vuosien aikana ympäristö-DNA:n (eDNA) käyttöön perustuvat menetelmät ovat kehittyneet varteenotettavaksi vaihtoehdoksi perinteisten suoraan havainnointiin perustuvien menetelmien rinnalle. Täplärapujen leviämisen tehokas estäminen on avainasemassa jokiraputilanteen parantamisessa, joten tieto vesistöjen rapuja rapuruttotilanteesta on ensiarvoisen tärkeää. Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistojen vetämässä hankkeessa sovellettiin eDNA-menetelmää suomalaisiin vesistöolosuhteisiin soveltuvaksi ja verrattiin saatuja tuloksia koeravustustuloksiin sekä muihin havainnointimenetelmiin. Näytettä otettaessa vettä suodatetaan tiheän suodattimen läpi muutamista deseistä joihinkin litroihin. Tutkimuksen kohteena oli kuusi virtavettä ja kuusi järveä Keski-Suomen alueelta. Vesistön raputilanne selville pelkästä vesinäytteestä tieteiskirjallisuutta vai todellisuutta. Suodatetusta vesinäytteestä saatua geneettistä materiaalia, eliön DNA:ta, eristetään laboratoriossa ja sen avulla tehdään lajitunnistus
On kuitenkin huomioitava, että mertapyynnillä saatavaa rapukannan tiheystietoa ei eDNA-menetelmän avulla kyetä luotettavasti tuottamaan eikä sillä saada tietoa rapukannan kokojakaumasta. Kahdella ennakkotietojen mukaan ravuttomalla kohteella eDNA-menetelmä tuotti positiivisen tuloksen, mikä tarkoittanee, että näissä vesistössä on erittäin harva jokirapupopulaatio, alueella olevat yksilöt ovat niin pieniä, että merrat eivät niitä pyydä tai populaatio on hiljattain romahtanut ja eDNA on peräisin kuolleista rapuyksilöistä. Jokiravun ja rapuruton esiintyminen samassa vesistössä ei ole mahdoton tilanne, mutta vaatii lisätutkimuksia, sillä yleensä jokiravut kuolevat rapuruttoon. Luonnonvarakeskus on käynnistänyt eDNA-tutkimuksiin erikoistuneen laboratorion kehittämisen, missä tutkitaan muun muassa kalojen ja rapujen eDNA-näytteet. Näytteenotossa on tärkeää valita näytekohteet paikallistietoon ja yleiseen rapubiologiseen näkemykseen pohjautuen rapujen todennäköiseltä elinalueelta. Vesistöjen rapukannan tai rapuruttotilanteen arvioinnissa eDNA-menetelmä on jo tässä vaiheessa, tosin muutamin varauksin, toimiva kartoitusmenetelmä. Rapujen osalta monet biologiset ja ekologiset tekijät vaikeuttavat negatiivisen näytetuloksen tulkintaa ja tekevät siitä epävarman. Koeravustusten perusteella havaituista tiheistä täplärapukannoista voitiin eDNA-määrityksissä tunnistaa täplärapu melko luotettavasti. Mertapyyntiin verrattuna eDNA-menetelmä on työmäärältään vähäisempi ja rapuruton leviämisriski on menetelmää käytettäessä pienempi. Jos rapujen tai rapuruton DNA:ta ei löydy, tilanne mutkistuu, sillä negatiivisen tuloksen syynä voivat olla myös muut tekijät kuin se, että rapuja tai rapuruttoa ei ole vesistössä. Jokirapukohteissa rapujen esiintyminen tunnistettiin eDNA-menetelmällä luotettavasti myös kohteilla, joissa jokirapukanta oli koeravustusten perusteella erittäin harva. Tulevaisuudessa eDNA-menetelmän käyttö tullee laajenemaan voimakkaasti ympäristötutkimuksissa ja eDNA-menetelmien vakiinnuttua saatanee kustannustehokas työkalu käyttöön myös rapukantojen käytännön hoitotyötä tekeville. Kahdelta kohteelta eDNA-näytteistä ei todettu täplärapuja, vaikka koeravustuksissa täplärapuja saatiinkin saaliiksi jonkin verran. Menetelmän kehittäminen jatkuu Tällä hetkellä Suomessa eDNA-analytiikkaa tekeviä laboratorioita on yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla, jotka kehittävät menetelmää ja tekevät analyysejä pääasiassa erilaisissa tutkimushankkeissa. Vesistöstä, jossa oli runsaasti täplärapuja, ei rapuruttoa havaittu. Jo nyt varsin toimiva kartoitusmenetelmä Rapujen tai rapuruton DNA:n löytyessä suodatetusta eDNA-näytteestä voidaan selkeästi päätellä rapujen tai rapuruton olleen näytteenoton piirissä näytteenoton ajankohtana. Täpläravun määrityksiin liittyvien eDNA-ongelmien vuoksi tarvitaan vielä lisäselvityksiä ja menetelmän kehittämistä. Runsaan täplärapukannan kohteissa oli vedessä runsaasti täpläravun DNA:ta, joten niiden läsnäolo havaittiin. Tulosten tulkintaa vaikeuttivat haasteet laboratoriossa, joten ei voida tarkasti sanoa, oliko syy menetelmässä vai täplärapujen vähäisessä määrässä kohdevesistössä. Parhaiten menetelmä soveltuu pienvesien raputilanteen kartoittamiseen ja sen avulla voidaan tutkia useita vesistöjä suhteellisen pienellä työllä. Täplärapukohteiden lisäksi merkkejä rapurutosta saatiin kahdelta kohteelta, joista havaittiin myös jokirapuja ja niiden DNA:ta. 20 • Suomen Kalastuslehti 3 tymisestä muutamin poikkeuksin. Tulosten perusteella vesialueella esiintyy siten sekä jokirapuja että rapurutto. Kaupallisia toimijoita ei tällä hetkellä ole Suomessa, mutta tilanne muuttunee todennäköisesti lähivuosina, sillä Euroopassa toimii useita konsulttiyrityksiä, jotka tekevät eDNA-tutkimuksia tilauksesta. Syynä voi olla, että kyseinen täplärapukanta on terve tai rapuruttoitiöitä ei ole syystä tai toisesta osunut näytteisiin. Rapuruttokin löytyi menetelmän avulla Rapuruton DNA:ta havaittiin kolmelta neljästä täplärapukohteesta. ”Kahdella ennakkotietojen mukaan ravuttomalla kohteella eDNA-menetelmä tuotti positiivisen tuloksen.”
Suomen Kalastuslehti 3 • 21 Rapututkija Esa Erkamo näytteenotossa. Suodatettu näyte siirretään huolellisesti jatkokäsittelyyn.
22 • Suomen Kalastuslehti 3 Äänenpainetaso ylittää selvästi 85 dB(A):n tason ponttonirysän nostossa kompressorin käydessä.
Kehittämistyötä varten kerätty aineisto on varsin suppea rannikkokalastustyön kuvaamiseen eikä tuloksia pidäkään yleistää. Keskimäärin pitkäkestoisimpia olivat verkkokalastusreissut, joiden kesto oli keskimäärin 3 tuntia 16 minuuttia. Pitkäkestoisin kalastusreissu kesti yli 5 tuntia. TEKSTI VELI-MATTI TUURE, SAMI SARKKINEN JA TEA ELSTOB, TYÖTEHOSEURA KUVAT TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO JA VELI-MATTI TUURE Kalastus on vaihtelevaa ja kuormittavaa työtä. Ponttonirysäkalastuksessa seurattiin kahden pohjakaukalolla varustetun rysän koentaa ja yhtä koentasukalla varustetun rysän koentaa. Tutkimuksen tuloksena saatiin tietoa siitä, mihin aika kului tarkastelujaksolla ja kuinka se jakautui eri toimintoihin. Lisäksi Työtehoseurassa toteutettavan Rannikkokalastus – parhaita toimintatapoja -hankkeen tavoitteena on sujuvoittaa rannikkokalastuksen työmenetelmiä alle 10-metrisillä veneillä, parantaa kalastajan työturvallisuutta ja vähentää kalastajalle haitallista kuormitusta. Erilaiset kalastusmenetelmät soveltuvat erilaisiin tilanteisiin ja ajankohtiin. Jos saalismäärä on suuri, ponttonit eivät kuitenkaan jaksa nostaa pohjakaukalolla varustettua rysää pintaan, joten rysää ei saada kerralla tyhjennettyä. Ponttonirysäkalastuksen selvästi pienintä pyydyksen kokemisajan osuutta alensivat kalastuksen lomassa toteutetut erilaiset huoltotyöt. Kalastusmenetelmä vaikuttaa ajankäyttöön Ajankäyttötutkimuksessa tarkasteltava työjakso alkoi veneen lastaamisesta ja jatkui aina kuorman purkuun laiturille. Vannerysäkalastuksessa pyydysten kokemisen keskimääräinen osuus kalastusreissusta oli noin 35 %. Koentasukalla varustettu ponttonirysä nousee pintaan, vaikka saalis olisi painava, ja koentasukan avulla saalis voidaan nostaa veneeseen tarvittaessa useassa erässä. Pyydykseen kokemiseen kului suhteellisesti eniten aikaa verkkokalastuksessa, noin 60 %, ja vähiten ponttonirysäkalastuksessa, keskimäärin runsaat 20 % kalastusreissun kokonaiskestosta. Pohjakaukalon tyhjentäminen valuttamalla kalat veneeseen on selvästi nopeampaa kuin kalojen nostaminen koentasukassa nosturin avulla veneeseen. Ajankäyttöön vaikuttivat käytetyt menetelmät, pyydysten lukumäärä ja etäisyydet, saalismäärä ja olosuhteet. Erityisesti haittaeläinten lisääntyminen on johtanut ponttonirysäkalastuksen suhteelliseen yleistymiseen. Kolmen seuratun ponttonirysäkalastusreissun kokonaismatkat poikkesivat tosistaan vähinten (14,8?–?23,2 kilometriä). Suomen Kalastuslehti 3 • 23 R annikkokalastuksen työnseuranta-aineisto koostuu kaikkiaan yhdeksän venekunnan työnseurannasta kattaen verkko-, vannerysäja ponttonirysäkalastuksen. Merellä liikuttu matka oli keskimäärin lyhyin vannerysäkalastuksessa (2,3?–?11,4 kilometriä) ja pisin verkkokalastuksessa (7,3?–?46,5 kilometriä). Ponttonirysäkalastuksessa vastaava keskimääräinen kesto oli 2 tuntia 16 minuuttia ja vannerysäkalastuksessa 46 minuuttia. Aineisto antaa kuitenkin kuvan siitä, millaista rannikkokalastustyö voi olla ja minkälaisia kuormitustekijöitä työssä esiintyy
Painavimpia käsin nostettavia taakkoja olivat jääsäiliöt, saalislaatikot, verkkosaavit, kompressorit, polttoainekanisterit ja erikoisakut. Suhteellisesti vähiten huonoimpia työasentoja esiintyi verkkokalastuksessa (0,6?–?1,4 %). Altistuminen 0,9 m/s2 kehotärinälle 2 tunnin 28 minuutin ajan vastaa toiminta-arvoa vastaavaa altistumista 8 tunnin aikana. Kalojen käsittelyssä veneessä työtavat ja työasentokuormitus vaihtelivat suuresti. Suurempien taakkojen turvallinen käsivarainen käsittely edellyttäisi nostotilanteen (-olosuhteiden) parantamista. Sen sijaan tasapohjaisissa alumiiniveneissä toiminta-arvon taso ylittyi ajoittain etenkin vasta-aallokkoon ajettaessa (taso ylimmillään luokkaa 0,90 m/s2, keskimääräiset ajonopeudet 17,8?–?33,0 km/h). Pyydysten koennassa huonoimpia työasentoja oli suhteellisesti eniten ponttonirysän koennassa, joissa yhteenlaskettu osuus vaihteli 6?–?23 % kyseiseen työnosaan käytetystä ajasta. Lisääntyneestä apuvälineiden käytöstä huolimatta kalastajien työ on käsityövaltaista ja kuormittavaa mittaustulostenkin perusteella. Päivittäistä altistumista vastaava ylempi toiminta-arvo melulle on 85 dB(A) ja raja-arvo 87 dB(A). Epäedulliset nostotilanteet tyypillisiä Kalastajien työnseurannoissa kerättiin tietoa myös käsin käsiteltävien taakkojen painoista. Joka tapauksessa kuulonsuojainten käyttäminen pitkissä siirtymissä on tarpeen kuulon suojelemiseksi. Työtehoseurassa vuosina 2020 – 2022 toteutettava Rannikkokalastus – parhaita toimintatapoja -hanketta rahoittaa Euroopan merija kalatalousrahasto.. Haitallisuuden arvioinnissa otetaan äänentasapainon lisäksi huomioon myös altistumisaika. Siinä tukija liikuntaelinkuormituksen kannalta kuitenkin toistoliikkeet ja staattinen lihastyö (asennon ylläpito) ovat työasentoja merkittävämpi kuormitustekijä – etenkin ilman verkonvetokonetta työskenneltäessä. Ponttonirysäkalastuksessa kalastaja altistuu hetkellisesti voimakkaalle melulle myös rysää nostettaessa; kompressorin käydessä melutaso oli luokkaa 90?–?97 dB(A). Tekniikan käyttö altistaa melulle ja tärinälle Melua mitattiin joko äänitasomittarilla (TES 1352A) tai meluannoskeräimellä (Brüel & Kjær 4436) kalastajan korvan juuresta. Lastauksessa merkittävin kuormitus aiheutuu taakkojen käsittelystä – ei pelkästään työasennoista. Kuormittavien kertanostojen lisäksi työssä esiintyy myös toistuvia nostoja – kalalaatikoiden siirroissa – joten myös toistuvuus kasvattaa näissä tilanteissa nostotilanteen riski-indeksiä. V-pohjaisissa veneissä keskimääräiset kehotärinätasot siirtymissä jäivät selvästi alle kehotärinän toiminta-arvon 0,50 m/s2 (ajonopeudet 16,2?–?28,5 km/h). Tavaroiden lastauksessa veneeseen ja veneestä laiturille huonoimpien työasentojen osuudet olivat tyypillisesti 8 %:n luokkaa (vaihtelualue 5?–?23 %). Työasennot vaihtelevia ja usein kuormittavia Työasentokuormituksen määrittämisessä käytettiin kokovartalotöihin kehitettyä OWAS-menetelmää, jonka avulla erilaiset työssä esiintyvät asennot voidaan kartoittaa ja luokitella niiden kuormittavuuden perusteella neljään toimenpideluokkaan. Tuuliolosuhteet vaihtelivat eri reissuilla lähes tyynestä noin 10 m/s:iin. Taakan painon lisäksi nostotilanteen riskiä kasvattivat suuri nostoetäisyys (verkkosaavien lastaaminen veneeseen), suuri nostokorkeus (saalislaatikon nostaminen laiturille) ja selän kiertoliike nostotilanteessa (kompressorin nostaminen). Huonojen työasentojen osuus oli erittäin suuri myös hyljekarkottimen akkujen vaihdossa (77 %) ja saaliin siirtämisessä veneestä sumppuun (67 %), joista kummastakin tosin oli vain yksi mittauskerta. Esimerkiksi altistuminen 92 dB(A):n melulle 1 tunnin 35 minuutin ajan vastaa altistumista 85 dB(A):n melulle 8 tunnin aikana. Melun tavoin mitattiin istuimen kautta välittyvää kehotärinää. 24 • Suomen Kalastuslehti 3 nosturin avulla saalis voidaan nostaa suoraan kalankäsittelytasolle, joten rysän tyhjentämistapa nopeuttaa kalankäsittelyä. Nostotilanteita analysoitiin Työterveyslaitoksen nostokaavalla, joka ottaa huomioon taakan painon lisäksi muun muassa nostokorkeuden ja -etäisyyden, selän kiertymisen, otteen laadun, nostojen toistuvuuden ja nostotyön keston sekä ja määrittää näiden perusteella kyseiseen nostotilanteeseen liittyvän riskitason sekä suositeltavan maksimitaakan. Melutaso kohosi perämoottoriveneissä pitkissä siirtymissä noin 90 dB(A):iin (88?–?95 dB(A)). Suhteellisesti eniten huonoja työasentoja esiintyi hyljekarkottimen akkujen vaihdossa, kalojen käsittelyssä veneessä sekä ponttonirysän kokemisessa. Kehittämiskohteita on siis useita pyrittäessä turvallisempaan ja terveellisempään työhön. Huonojen työasentojen osuus oli 12?–?76 % työnosaan käytetystä ajasta. Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa taakan paino oli selvästi suurempi kuin suositeltava enimmäistaakka kyseisessä nostotilanteessa. Edellä kuvatuissa toteutuneissa nostotilanteissa taakan painon tulisi olla selvästi alle 20 kg (12?–?16 kg), jotta riski-indeksi pysyisi alle suositellun. Nostokaavan avulla suurimmat riski-indeksit määritettiin verkkosaavien veneeseen lastaamisessa, saalislaatikoiden nostossa veneestä laiturille sekä kompressorin nostossa veneeseen
Suomen Kalastuslehti 3 • 25 Raskaita kalojen käsivaraisia siirtoja voi esiintyä kalastuksen useissa vaiheissa. Altistumista kehotärinälle mitattiin istuimelle asennetulla anturilla.
Steriilitaimenen jäljillä. 26 • Suomen Kalastuslehti 3 Triploidien kalojen tuotantoon valmistettu painelaitteisto toiminnassa Luken Enonkosken kalanviljelylaitoksella
Toistaiseksi vasta järvitaimenelle on löydetty 100 % steriiliyden tuottava käsittely. Vesihome on ollut kasvava ja erityisen vaikeasti torjuttava ongelma makeanveden kalanviljelyssä maailmanlaajuisesti. TEKSTI ANTTI NOUSIAINEN, HEIKKI KOSKINEN, EILA SEPPÄNEN, MATTI JANHUNEN, HARRI VEHVILÄINEN, ANTTI KAUSE, LUONNONVARAKESKUS KUVA ANTTI NOUSIAINEN. Tämän menetelmän käyttöä tulee kuitenkin vielä tutkia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, esimerkiksi mahdollisen ravintokilpailun näkökulmasta. Vesiviljelyssä triploidien kalojen etuna on hyvä kasvupotentiaali, koska ne eivät käytä energiaa sukusolujen tuottamiseen ja lisääntymiseen. Lukessa täysnaarasja triploiditekniikoihin perustuvaa steriilikalojen tuotantomenetelmää on optimoitu vaiheittain paitsi järvitaimenelle myös järvilohelle kolmen viimeisen vuoden aikana tehdyillä koesarjoilla. Triplodit kalat saattavat olla myös vähemmän alttiita lisääntymiskauden ja sukukypsyyden aiheuttamien rasitusten jälkeen aiheutuville taudeille, kuten vesihomeelle. Koska triploidit kalat eivät lisäänny ja siten myöskään vaaranna uhanalaisten luonnonpopulaatioiden perinnöllistä koskemattomuutta, on niillä käyttömahdollisuuksia vapaa-ajan kalastusta varten tehtävissä istutuksissa. Triploidit kalat tarjoavat mielenkiintoisen vaihtoehdon istukaskaloiksi kalastuskohteisiin sekä ruokakalatuotantoon. Esimerkiksi kutuaikana koirailla esiintyvän aggressiivisen reviirikäyttäytymisen seurauksena niiden ihon limakalvo voi vaurioitua. Lisätiedolle on tarvetta, koska aiemmissa tutkimuksissa triploideilla kaloilla on havaittu lisääntynyttä herkkyyttä ääreville ympäristöolosuhteille, kuten veden korkeille lämpötiloille ja alhaisemmille happipitoisuuksille, sekä taipumusta kehittää selkärankavikoja. Steriilikalatekniikkaa on tutkittu Uudet keinot vesihomeen torjumiseksi kalanviljelylaitoksilla (VEKKI) -tutkimushankkeessa, joka on saanut rahoitusta Pohjois-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan merija kalatalousrahastosta (EMKR). Esimerkiksi pyyntikokoisten (yli 50 cm) ja emokaloiksi kasvatettavien taimenten tuotanto on vähentynyt merkittävästi vesihomeen takia. Tämä voi altistaa kalat taudeille (bakteeri-, virusja vesihometaudille). Triploidien kalojen tuottaminen on yksi mahdollinen tapa eristää viljellyt, kalastettavaksi tarkoitetut kalakannat geneettisesti arvokkaista luonnonkannoista. Koiraspuoliset lohikalat kehittävät sen sijaan triploideinakin ulkoiset sukupuoliomaisuudet ja voivat osallistua kutuun, vaikkei niiden maiti hedelmöityskykyistä olekaan. Menetelmällä tuotetaan kromosomistoltaan kolminkertaisia, lisääntymiskyvyttömiä kaloja. Täysnaarastuotanto tukena Triploideja taimenia ei ole toistaiseksi tuotettu Suomessa ainakaan istutustarkoituksiin, mutta kiinnostusta tähän on jo olemassa. Manipulaatiota ei tule kuitenkaan rinnastaa geenimuunneltuun eläinainekseen. Lisää aiheesta: www.luke.fi/VEKKI Kalanviljelyssä triploiditekniikka on ollut käytössä jo kauan. Ainoastaan geneettisistä naaraskaloista koostuville hedelmöityserille aiheutettu triploidiakäsittely synnyttää sukukypsymättömiä kaloja. Jatkokokeissa seurataan muun muassa triploiditaimenten kasvuja terveysominaisuuksia sekä menestymistä istukkaina kalojen eri ikävaiheissa. Suomen Kalastuslehti 3 • 27 T riploidiaa voi tapahtua spontaanisti myös luonnonkaloilla, mutta keinotekoisesti se aiheutetaan tavallisimmin hydrostaattisella paineella vastahedelmöitetyille mätimunille. Triploidikalat säilyttävät lihanlaadun korkeana ympäri vuoden, mikä mahdollistaa tuotannon tasalaatuisuuden ja siten joustavamman ohjauksen kaupallisessa ruokakalankasvatuksessa. täysnaarastuotantoon liittyvä tekniikka. Tulevat mahdolliset kokeilut ja tutkimukset onkin syytä aloittaa suljetuista ja/tai hallituista kohteista. Taudinpurkausten viimeaikainen lisääntyminen on aikaansaanut sen, että osa kalanviljelijöistä on luopunut tiettyjen kalalajien, -kantojen tai ikäluokkien tuottamisesta suurten kalatappioiden ja tuotantokustannusten vuoksi. Triplodia ei kuitenkaan vielä yksin riitä sukukypsymättömien viljelyparvien aikaan saamiseksi, vaan rinnalle tarvitaan ns
28 • Suomen Kalastuslehti 3 V altakunnalliset kalatalousaluepäivät keräsivät osallistujia Suomen kalatalousalueilta aina ylintä Lappia myöten. järjestettyyn tapahtumaan osallistui noin 230 henkilöä kalatalouskeskuksista, kalatalousalueilta, osakaskunnista ja Kalatalouden Keskusliitosta. Myös valtion virkamiesosasto oli hyvin edustettuna maaja metsätalousministeriön, Metsähallituksen ja ELY-keskuksen voimin. Lisäksi mukana oli Luonnonvarakeskuksen tutkijoita. M/S Silja Symphony-aluksella 28.?–?30.?3. Tapahtuman avasi maaja metsätalousministeri Jari Leppä. Ministeri nosti esiin Suomen kalatalouden Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät risteiltiin onnistuneesti TEKSTI TOMI RÄSÄNEN, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO KUVA TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO
Leppä korosti, että kalatalouden merkitys korostuu etenkin tällaisina haastavina aikoina. 2022. Suomen Kalastuslehti 3 • 29 Maaja metsätalousministeri Jari Leppä avasi kolmannet Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät 28. Käyttöja hoitosuunnitelmat ovat vaatineet kalatalousalueilta paljon resursseja ja ne ansaitsivat myös oman osionsa kalatalousaluepäivillä. Käyttöja hoitosuunnitelmat selkeästi puhuttivat ja herättivät myös keskustelua.. Oli suuri ilo nähdä vahva esiintyjäkaarti sekä osallistujajoukko tänäkin vuonna! Tervetuloa risteilemään myös ensi vuonna! turvaamisen, kotimaisen kalan edistämisohjelman, vaelluskalakantojen elvyttämisohjelma NOUSUn ja lohikantojen tilan eri puolilla Suomea. Ensi vuonna uudelleen Kalatalousaluepäivien ohjelma oli tiivis, mutta ilta-aikaa oli pyhitetty myös aluerajat ylittävälle verkostoitumiselle. Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät huipentuivat kalastusneuvos Kari Ranta-ahon visiointiin kalatalousalueiden tulevaisuudesta. Vastaavia kalastusalueristeilyjä on järjestetty jo kymmeniä vuosia. Ranta-ahon esitys oli eräänlainen koko toimintakentän ravistelu pohtimaan kysymyksiä siihen liittyen, miten Suomessa järjestettäisiin kestävällä pohjalla toimiva kalatalous sekä hyvin hoidetut kalavedet vielä tulevaisuudessakin. Tutkimustuloksia ja hankeyhteenvetoja Ensimmäisen päivän pääasiallinen sisältö saatiin ajankohtaisista asioista tutkimusja hankekentältä. Kalatalouden Keskusliiton järjestämä tapahtuma järjestettiin nyt kolmatta kertaa Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät nimen alla. Päivän aikana kuultiin kalastonhoitomaksukertymästä, vajaasti hyödynnetyistä kalavarannoista sekä kotimaisesta kalataloudesta ja kalaa edistävistä hankkeista. Esityksissä kuultiin käyttöja hoitosuunnitelmien arviointityötä sekä käytännön esimerkkejä kalatalousalueilta. 3. Käyttöja hoitosuunnitelmat ja tulevaisuus Toisen päivän esitykset muodostuivat sinnikästä puurtamista vaatineiden kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmien ympärille. Kalataloudessa tulee ottaa huomioon yhä enemmän huoltovarmuuskysymykset
Laatutarkastelun perusteella tavoite ei ole kuitenkaan toteutunut ja aiemmat kehittämisehdotukset eivät ole juuri siirtyneet käytäntöön. Tarkkailuihin arvioitiin käytettävän vuosittain vähintään 2?–?3 miljoonaa euroa. Luonnonvarakeskuksessa (Luke) toteutetun arvioinnin perusteella tarkkailut tuottavat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta heikosti luotettavaa tietoa tarkkailun kohteena olevan toiminnan mahdollisista kalatalousvaikutuksista. Tarkkailujärjestelmässä paljon ongelmia Lukessa vuosina 2020?–?2021 toteutetussa hankkeessa poimittiin käynnissä olevista tarkkailuista tarkempaan laatutarkasteluun sata tarkkailuohjelmaa ympäri Suomea. TEKSTI ANTTI LAPPALAINEN, TIMO RUOKONEN JA TAPIO KESKINEN, LUONNONVARAKESKUS KUVAT TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO V altaosa käynnissä olevista tarkkailusta liittyy vesistöihin vaikuttavasta toiminnasta mahdollisesti aiheutuviin kalataloushaittoihin. 30 • Suomen Kalastuslehti 3 Kalataloustarkkailuissa paljon puutteita ja kehitettävää Suomessa oli vuonna 2020 käynnissä noin 380 vesilakiin tai ympäristönsuojelulakiin perustuvaa kalataloustarkkailua. Tilanne on on. Pienessä osassa tarkkailuita oli mukana myös kompensaatiotoimien – kuten esimerkiksi kalaportaiden rakentamisen – tuloksellisuuden tarkkailua. Järjestelmässä olisi paljon kehitettävää. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta tarkkailut tuottivat heikosti luotettavaa, tarkkailuaineistoihin perustuvaa tietoa toiminnan mahdollisista kalatalousvaikutuksista. Lukumääräisesti eniten (40 %) tarkkailuja kohdistui turvetuotannon vaikutuksiin, mutta myös jätevedenpuhdistamoiden ja vesirakennushankkeiden vaikutuksiin liittyviä tarkkailuita oli paljon. Tarkkailujärjestelmää on aiemmin pyrkinyt kehittämään työryhmä, joka vuonna 2005 asetti tavoitteeksi kalataloudellisen velvoitetarkkailujärjestelmän, jossa huolellisilla ennakkosuunnitteluilla ja laadukkaalla tarkkailutyöllä aikaansaadaan selkeästi raportoidut tulokset hankkeen kalatalousvaikutuksista. Turvetuotantoon liittyvien tarkkailuiden määrä tulee vähenemään, mutta esimerkiksi kaivoshankkeiden vaikutuksiin liittyvät tarkkailut voivat tulevaisuudessa lisääntyä. Tarkkailuissa yleisimmin käytettyjä aineistonkeruumenetelmiä olivat kalastustiedustelu, sähkökoekalastus sekä verkkokoekalastus
Ongelmia aiheuttaa myös se, että oletetulta vaikutusalueelta ei yleensä ole edellytetty hankittavaksi tarkkailuaineistoja ajalta ennen toiminnan käynnistymistä. Monet tarkkailuiden kohdevesistöistä ovat voimakkaasti hajakuormitettuja, jolloin yksittäisten pistekuormittajien, kuten jätevedenpuhdistamon tai teollisuuslaitoksen, kalatalousvaikutusten erottaminen muun kuormituksen vaikutuksista on usein mahdotonta. Tarkkailuissa kerättävät koekalastusaineistot ovat yleensä niin suppeita, että niiden pohjalta on mahdotonta tehdä luotettavia päätelmiä kalatalousvaikutuksista tai niiden puuttumisesta. Suomen Kalastuslehti 3 • 31 gelmallinen sekä toiminnanharjoittajien että mahdollisten haitankärsijöiden oikeusturvan kannalta. Halvimman tarjouksen yleensä voittaessa tarjouskilpailun tarkkailujen suunnittelu ja toteutus tehdään vaatimattomilla resursseilla. Tällöin luotettavien tietojen saaminen toiminnan vaikutuksista kohtuullisin kustannuksin on pääsääntöisesti hankalaa. Osa heikkoa tilannetta ylläpitävistä ongelmista on sisäänrakennettu tarkkailujärjestelmään. Hajakuormittajilla, eli maaja metsätaloudella, ei ole tarkkailuvelvoitteita, vaikka hajakuormitus saattaa olla kertaluokkaa suurempaa kuin tarkkailuvelvollisten pistekuormittajien kuormitus kohdevesistöön. Heikkoa tilannetta ylläpitää kuitenkin erityisesti se, että tarkkailuohjelmat hyväksyvillä alueellisilla kalatalousviranomaisilla ei ole resursseja vaatia tarkkailuohjelmilta ja -raporteilta kunnollista laatua. Osin edellisistä syistä johtuen tarkkailuvelvoitteita määrätään myös sellaisiin tilanteisiin, jossa todennäköisesti melko vähäisen kalataloushaitan luotettava todentaminen tulisi mahdolliseen haittaan nähden niin kalliiksi, että riittäviä resursseja tarkkailuun ei ole kohtuullista vaatia. Vain huomatSähkökoekalastus on yksi kalataloustarkkailuissa käytetty tutkimusmenetelmä.
Tarkkailujen tuottamaa Lohikalojen poikasmäärä on yksi monista tarkkailuissa selvitettävistä asioista. Tällaisissa tilanteissa voisi tarkkailuvelvollisen toimijan ja kalatalousalueen välille rakentaa yhteistyötä, jossa esimerkiksi tarkkailua varten toteutettava kalastustiedustelu laajennettaisiin kalatalousalueen kanssa kattamaan koko alue, jolloin syntyisi selviä kustannussäästöjä. Joillakin voimakkaasti kuormitetuilla alueilla, kuten pääkaupunkiseudun edustan merialueella, laajat yhteistarkkailut tuottavat kalatalousalueelle hyvinkin arvokasta tietoa esimerkiksi vapaa-ajankalastuksesta ja kalojen lisääntymisalueista. Kuvassa lohen jokipoikanen.. 32 • Suomen Kalastuslehti 3 tietoa hyödynnetään kalatalousalueilla hyvin vaihtelevasti. Tietoa myös kalatalousalueiden käyttöön Ehdotuksissa kiinnitettiin huomiota myös tarkkailuissa kerättävien tietojen hyödyntämiseen muihinkin käyttötarkoituksiin kuten kalakantojen seurantoihin ja kalatalousalueiden suunnittelutyöhön, vaikka nämä eivät suoranaiset liity tarkkailujen alkuperäiseen tarkoitukseen. Kehittäminen edellyttäisi päätöksiä ja sen jälkeen määrätietoista toimintaa, jossa keskeisessä roolissa olisivat kaikki edellä mainitut toimijat. Ehdotusten joukossa on muun muassa useita keinoja tarkkailujen laadun nostamiseksi, turhien tarkkailujen lopettaminen sekä yhtenä vaihtoehtona koko tarkkailujärjestelmän perinpohjainen muuttaminen tarkkailumaksuihin perustuvaksi toiminnaksi. Vähemmän kuormitetuilla tai muutetuilla alueilla tarkkailuja ei kuitenkaan ole tai ne ovat selvästi pienimuotoisempia. Tyypillistä on myös se, että kalataloustarkkailu kohdistuu vain rajattuun osaan vesistöä. Aineistojen keruun suunnittelusta puuttuu ammattimainen ote, jossa hyödynnettäisiin tarjolla olevia nykyaikaisia laskentamenetelmiä. Työ toteutettiin osana Euroopan merija kalatalousrahaston (EMKR) rahoittamaa kalatalouden ympäristöohjelmaa, jonka keskeisenä tavoitteena on edistää kalavarojen kestävää käyttöä. Tarkkailuja olisi ehkä mahdollista kehittää yhteistyössä eri osapuolten kanssa laajemmiksi kokonaisuuksiksi, joissa seurattaisiin kalakantoja ja kalastusta kaikkia osapuolia parhaiten hyödyttävällä tavalla päällekkäisyyksiä välttäen. tavan suuria vaikutuksia tai muutoksia on mahdollista havaita luotettavasti. Runsaasti kehittämisehdotuksia Tarkkailuohjelmien ja koko tarkkailujärjestelmän kehittämiseksi laadittiin konkreettisia ehdotuksia yhteistyössä kalatalousviranomaisten ja tarkkailuja toteuttavien konsulttien edustajien kanssa. Kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmien valmistelutyössä on käynyt selkeästi ilmi, että kalastuksesta ja kalakannoista on aivan liian vähän paikallisen tason tietoa tarjolla
kalahavainnot.fi 10 faktaa kilohailista TEKSTI NIINA KOIVUNEN 10 FAKTAA TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O. Kilohailin mätimunat kehittyvät kelluen. Kilohaili kutee annoksittain eli mätimunista lasketaan kerralla vain osa. 2. 3. 7. Nämä suomut tuntee hyvin liikuttamalla sormea kilohailin vatsaa pitkin pyrstöstä päähän. Kutukertojen välillä on runsaan viikon pituinen tauko. Suomen kalat. Kilohailin rasvapitoisuus vaihtelee vuodenajan mukaan, keväällä pitoisuus on alimmillaan noin 3 prosenttia, mutta loppukesällä ja alkusyksyllä rasvaa voi olla jopa yli 20 prosenttia. Mätimunien kelluminen edellyttää 6 promillen suolapitoisuutta, mikäli suolapitoisuus on liian alhainen, mätimunat vajoavat pohjaan eivätkä kehity kalanpoikasiksi. 6. 10. Kilohaili kasvaa ensimmäisen kahden vuoden aikana voimakkaasti, jonka jälkeen kasvu hidastuu tai pysähtyy kokonaan. 8. Lähteet: Sakke Yrjölä, Hannu Lehtonen ja Kari Nyberg 2015. 9. Kilohailia ei juurikaan syödä tuoreena, mutta täyssäilykkeet ja maustekalat valmistetaan lähinnä pelkästään kilohailista. Kilohailin ja silakan rysäja troolikalastus sai vuonna 2018 MSC kestävän kalastuksen sertifikaatin ensimmäisenä Suomessa. Kilohailin vatsassa on erittäin terävät talkasuomut. Kilohailia myydään monella nimellä kuten anjoviksena ja sardiinina. 5. Kilohailit ovat pitkäikäisiä, vanhin 22-vuotias kilohailiyksilö on pyydetty Selkämerestä. Suomen Kalastuslehti 3 • 33 1. Kilohailit (Sprattus sprattus) pitävät lämpimästä vedestä ja siksi talvehtivat jopa sadan metrin syvyydessä, mutta kesällä oleskelevat lähellä pintaa. 4
Hinta 15,00 €. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Tilaa nyt! ahven.net Osakaskuntaopas Osakaskuntaopas on tarkoitettu osakaskunnissa toimiville ja osakaskuntatoiminnasta kiinnostuneille. 34 • Suomen Kalastuslehti 3 KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p
Tähän laki ei anna vastausta – ainoa tulkinta-apu on se, että osakaskunta on ”suuri”. MILLOIN OSOITTEIDEN selvittäminen aiheuttaa kohtuutonta vaivaa ja kutsukirjeiden lähettäminen muodostuu suhteettoman kalliiksi. Hallituksen esityksen 22/1989 vp. Toiseksi se, että hallituksen esityksessä puhutaan ”osoitteiden selvittämisestä” mikä viittaa siihen, että osakaskunnalla on ainakin jonkin asteinen selvittämisvelvollisuus osakkaiden osoitteiden suhteen. YHTEISALUELAIN 11 § antaa luettaessa sen vaikutelman, että kyseiset kutsutavat ovat vaihtoehtoisia ja niiden välillä valinta voidaan suorittaa vapaasti. Kuten monille lienee tuttua, osakaskunnan kokous kutsutaan yhteisaluelain 11 §:n mukaan koolle pääsääntöisesti kahdella vaihtoehtoisella tavalla, joko siten, että i) osakaskunnan kokouksesta tiedotetaan kaikille osakkaille lähetettävällä kirjeellä tai siitä annetaan tieto muulla tavoin todisteellisesti tai siten, että ii) kokouksesta kuulutetaan yhdessä tai useammassa paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä ja ilmoitetaan kirjekortilla niille toisesta kunnasta oleville osakkaille, joiden osoite on tiedossa. Ensinnäkin se, että jos osakaskunta on pieni ja osakkaiden osoitteet ovat kohtuullisella vaivalla selvitettävissä ja sen varat riittävät kutsukirjeiden lähettämiseen, tulisi kokousten tiedoksiantomuotona pyrkiä ensisijaisesti kutsukirjeiden lähettämiseen. MITÄ TÄSTÄ pitäisi ymmärtää. MILLOIN OSAKASKUNTA voi sitten käyttää toissijaista tiedoksiantotapaa, eli kokouksesta kuuluttamista paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä ja kirjekortin lähettämistä toisesta kunnasta oleville osakkaille. Asia jää siis varsin tapauskohtaisen harkinnan varaan punniten toisaalta sitä, i) mikä on kohtuuton vaiva ii) kuinka kalliiksi suhteessa osakaskunnan varoihin kutsukirjeiden lähettäminen muodostuu. Tämä tarkoittaa sitä, että toissijaisen tiedoksiantotavan käyttäminen on mahdollista seuraavilla kriteereillä: i) osakkaiden osoitteiden selvittäminen aiheuttaa kohtuutonta vaivaa ii) kutsukirjeiden lähettäminen muodostuu suhteettoman kalliiksi. Hallituksen esityksen mukaan kyseistä kutsutapaa voidaan käyttää, kun ”varsinkin suurten osakaskuntien kohdalla osakkaiden ja heidän osoitteiden selvittäminen voi aiheuttaa kohtuutonta vaivaa ja lukuisten kutsukirjeiden lähettäminen voi muodostua kustannuksiltaan suhteettoman kalliiksi.”. Asia ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. 6) mukaan ”pääsääntöiseksi tiedotuskeinoksi” katsotaan jokaiselle osakkaalle lähetettävä kutsukirje tai muu todisteellinen tiedoksiantotapa. Tämä tarkoittaa suoraan sitä, että kyseinen tiedotustapa tulee ensisijaisesti valita, mikäli se on mahdollista. Käräjäoikeuden tulkinta yhdessä tapauksessa oli, että yli sadan osakkaan muodostama osakaskunta oli suuri. Elias Rauhala Kalatalouden Keskusliitto Osakaskuntien kokousten koolle kutsumisen tiedottamistavoista. Tästä ei kuitenkaan voida vielä tehdä kovin suuria johtopäätöksiä. (s. Suomen Kalastuslehti 3 • 35 LAKIASIAA KEVÄT SAAPUU vauhdilla ja useat osakaskunnat heräilevätkin sääntömääräisten kokousten merkeissä
Yhdistys on Rickardille tuttu jo vanhastaan, sillä hän on nuorempana niittänyt vesikasvillisuutta Paraisilla. RICKARD JÄRVINEN ÅBOLANDSIIN Rickard Järvinen aloitti työnsä Åbolands Fiskarförbundin toimistosihteerinä 16.3.2022. Hän on myös työskennellyt harjoittelijana Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesienja ilmansuojeluyhdistyksessä. LARS FINNBÄCK NYLANDSIIN Lars Finnbäck aloitti työt hankeassistenttina Nylands Fiskarförbundissa maaliskuussa 2022. Hän oli syntynyt Helsingissä 1.7.1950. Vanhempi polvi muistaa Hannun Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkijana vuodesta 1973, jolloin hän tutki muun muassa Itämeren siikakantoja. 36 • Suomen Kalastuslehti 3 HENKILÖUUTISIA PROFESSORI HANNU LEHTONEN KUOLLUT Kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen menehtyi tapaturman seurauksena Helsingissä 18.3.2022. Kesäaikaan sekä onkivapa että virveli ovat hänellä ahkerassa käytössä. Vapaa-aikanaan Finnbäck viihtyy luonnossa metsissä ja saaristossa. Hannu Lehtosen kalatalouden asiantuntemusta arvostettiin laajasti myös tutkimustyön ulkopuolella. Hannun harrastuksiin kuuluivat kalastuksen ohella myös metsissä samoilu ja sienestys sekä lukeminen. Nuoremmalle polvelle hän tuli tutuksi vuodesta 1995 Helsingin yliopiston kalataloustieteen professorina sekä kestävän kalastuksen puolestapuhujana. Hän on työskennellyt Husön biologisella asemalla muun muassa järvien ja merenrantojen koekalastushankkeissa sekä suunnitellut Ahvenanmaan kasvillisuuskartoituksia. Finbäckillä on maisterintutkinto ympäristöja meribiologiasta. Hän oli kuollessaan 71-vuotias. Viime vuodet hän on työskennellyt kokkina ravintolan keittiössä. Suuri yleisö tuntee hänet lukuisten kaloja ja kalastusta koskevien lehtikirjoitusten ja kirjojen kirjoittajana. Alueen saaristo on hänelle tuttu myös lapsuuden veneretkiltä.. Lapsenlapset olivat Hannulle kaikki kaikessa. Rickard on koulutukseltaan yo-merkonomi ja hän on aikaisemmin ollut töissä kirjanpitotoimistossa ennen päätöstään kouluttautua kokiksi. Hänellä oli aikoinaan oma yritys, joka on poistanut järviruokoa ja vesikasvillisuutta asukkaiden rannoilta. Lisäksi hän toimi muun muassa Suomen ennätyskalalautakunnan, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön sekä Helsinki-Espoon kalatalousalueen hallituksen puheenjohtajana. Hän työskentelee yhdistyksessä kevään ja kesän kestävässä GROWTH-hankkeessa
Hän haki myös eri näkökulmia kalatalouteen. Myöhemmin hän opasti uusia EU-jäsenmaita toimimaan puheenjohtajatehtävissä. Aikanaan hän sai nimityskirjansa tasavallan presidentti Urho Kekkoselta. Ministeriössä hän aloitti ylimääräisenä tarkastajana ja eteni peruspalkkaiseksi tarkastajaksi. Työ Itämeren kansainvälisessä kalastuskomissiossa (IBSFC) oli todella merkittävä. Lyhyen aikaa 1985?–?1987 hän oli myös Kalatalouden Keskusliitossa toiminnanjohtajana, mutta palasi pian ministeriöön toimistopäälliköksi. Kalastusneuvos Aro teki pitkän uran maaja metsätalousministeriön kalastusvirkamiehenä. KALASTUSNEUVOS MARKKU ARO oli monipuolinen kalatalousalan asiantuntija ja virkamies. Virkamiehenä hän palveli Suomen 25 eri hallitusta ja 17 eri maaja metsätalousministeriä. Aro oli useaan otteeseen mukana itse pelipaikalla Brysselissä, sekä komissiossa että etenkin Suomen Brysselin edustustossa. Markku Myllylä Kalastusneuvos Markku Aro kuollut. Aro oli aktiivisesti mukana kansainvälisillä kalastuksen foorumeilla. Ura kalatalousalalla alkoi 8.?8.?1973 ja jatkui 40 vuoden ajan aina 1.?9.?2013 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle ministeriön elinkeinokalastuksen yksikön päällikkönä toimivan kalastusneuvoksen virasta. Suomen Kalastuslehti 3 • 37 HENKILÖUUTISIA PITKÄN LINJAN KALASTUSVIRKAMIES , filosofian maisteri, kalastusneuvos Markku Aro menehtyi kotonaan Helsingissä 15.?3.?2022. Hän oli syntynyt 7.?6.?1947 Kuusankoskella. Hän oli kuollessaan 74 vuoden ikäinen. Kalastusneuvos Aro osallistui hyvin aktiivisesti Suomen EU-jäsenyysneuvotteluihin kalatalouden avainhenkilönä. KALATALOUSNEUVOS MARKKU ARON harrastuksia olivat muun muassa politiikka ja hevosurheilu
(09) 6844 590 kalastus@ahven.net Pyydysmerkki 2022 ahven.net/personoidut-pyydysmerkit/ HINTA 0,22 € (minimitilaus 70 kpl) Painatus omilla tiedoilla 20 €. KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. 38 • Suomen Kalastuslehti 3 Kalastuslain 48 §:n tarkoittama pyydysmerkki haluamallasi painatuksella ja juoksevalla numeroinnilla
Suomen Kalastuslehti 3 • 39 129. 29.4. ISSN 0039-5528 Aikakausmedia ry:n jäsen JULKAISIJA Kalatalouden Keskusliitto TOIMITUS Malmin kauppatie 26, 4. 7 14.10. 8 18.11. 044 4931 457 tapio.gustafsson@ahven.net PÄÄTOIMITTAJA Vesa Karttunen TOIMITUSSIHTEERI Tapio Gustafsson TOIMITTAJAT Risto Vesa ja Niina Koivunen TOIMITUSKUNTA Mikko Malin, Hannu Salo, Esa Lehtonen, Johanna Möttönen ja Sakari Kuikka ILMOITUSMYYNTI p. 2.9. 11.11. 18.3. 6 9.9. 7.10. VISUAALINEN ILME Katja Kuittinen TAITTO Tapio Gustafsson PAINOPAIKKA Grano Oy, Helsinki 2022 SEURAAVASSA NUMEROSSA Nro 4/2022 ilmestyy pe 10.6. 2 18.2. 16.12. krs 00700 Helsinki p. (09) 6844 5915 ILMESTYMINEN Nro Aineisto Ilmestyy 1 7.1. 5 5.8. 10.6. 3 1.4. vuosikerta Ilmestynyt vuodesta 1892. 044 4931 457 tapio.gustafsson@ahven.net TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Heidi Moisio p. 4 13.5. TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T. 4.2. Kalastuksenvalvonnan valtakunnallisia tuloksia sekä havaintoja sisävesiltä ja rannikolta
(09) 6844 590 kalastus@ahven.net Koristeeksi seinälle Tilaa nyt! Kalatalouden Keskusliiton uudistuneet A4-postikortit. Hinta 2,00 €. Lajien nimet suomeksi ja ruotsiksi sekä tieteellinen nimi, kaloilla vain suomeksi ja ruotsiksi. KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p