vuosikerta 5 • 2017 Rapu Täplärapu Suomessa Itämeren lohen dioksiinit Lapin jokirapu Jokirapu ja rutto Tornionjoen lohikuolemat. Suomen KALASTUSLEHTI Perustettu 1892 • 124
4 31.3. 7 22.9. Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 2 ARTIKKELIT 10 Muikkukannoissa tuttua vaihtelua Irma Kolari ja Esa Hirvonen 14 Täpläravun levinneisyys Suomessa Esa Erkamo ja Jouni Tulonen 18 Tengeliönjoen pohjoinen jokirapu Petri Muje 22 Jokiravun piilevä rapurutto Japo Jussila, Harri Kokko ja Jenny Makkonen 26 Lohen dioksiinipitoisuus laskussa Marika Jestoi, Janne Nieminen, Eija-Riitta Venäläinen, Riikka Airaksinen, Hannu Kiviranta, Jani Koponen, Panu Rantakokko, Päivi Ruokojärvi, Marja Keinänen, Timo Myllylä, Jari Raitaniemi, Pekka J. (09) 6844 5914 fax (09) 6844 5959 tapio.gustafsson@ahven.net PÄÄTOIMITTAJA Markku Myllylä TOIMITUSSIHTEERI Tapio Gustafsson TOIMITTAJAT Vesa Karttunen ja Risto Vesa ILMOITUSMYYNTI puh. 31.3. Kalatalouskeskusten ja kalastajaliittojen toimihenkilöt toimivat lehden asiamiehinä. 28.4. SISÄLTÖ ISSN 0039-5528 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti JULKAISIJA Kalatalouden Keskusliitto TOIMITUS Malmin kauppatie 26, 4. VISUAALINEN ILME Emilia Heikkilä TAITTO Tapio Gustafsson PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa 2017 5 • 2017 10 14 28 Suomen. 8.9. (09) 6844 5914 tapio.gustafsson@ahven.net TOIMITUSKUNTA Raisa Kääriä, Tuomas Oikari, Jorma Leppänen, Outi Heikinheimo, Marko Paloniemi, Mika Laakkonen ja Sakari Kuikka TILAUKSET, OSOITTEEN MUUTOKSET JA PERUUTUKSET Heidi Moisio puh. 8 3.11. 2 13.1. 3 3.3. 1.12. 10.2. krs 00700 Helsinki puh. (09) 6844 5915 Vuosikerran 2017 (8 numeroa) tilaushinnat: määräaikainen 45 euroa ja kestotilaus 44 euroa. Irtonumero 5 euroa. Vuorinen ja Jaakko Mannio 28 Tornionjoen lohikuolemat Perttu Koski PALSTAT 3 Pääkirjoitus 4 Lyhyet 9 Lakiasiaa 30 Tapahtumia Täplärapu on yksi haitallisten lajien hallintasuunnitelman lajeista. Kannen kuva: Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto. 6 11.8. Myynti Kalatalouden Keskusliitossa. 27.1. 16.6. 20.10. 5 19.5. ILMESTYMINEN 2017 Nro Aineisto Ilmestyy 1 30.12
Lehti on välittänyt viimeisimmät tutkimustulokset ja viranomaispäätökset alan toimihenkilöille, kalastuskunnille ja muille asiasta kiinnostuneille. Näinä vuosina on Suomen kalataloudessa tapahtunut paljon ja kalastuslehti on ollut aitiopaikalla kertomassa asioista – ja myös vaikuttamassa niihin. Toivotan onnea ja menestystä julkaisijalle Kalatalouden Keskusliitolle sekä Suomen Kalastuslehdelle jatkossakin. Lehden toimituspolitiikassa on korostunut viranomaisen, kalataloustutkimuksen ja neuvontajärjestöjen välinen yhteistyö. Vastaajat asettivat etusijalle tutkimustulosten esittelyn. Suomen Kalastuslehti on Suomen vanhin kala-alan lehti – ilmestynyt jo kolmella vuosisadalla – ja ilmestyy edelleen. PÄÄKIRJOITUS Kiitokset Suomen Kalastuslehden lukijoille, kirjoittajille ja toimitukselle Markku Myllylä kalastusneuvos ”Suomen Kalastuslehti on Suomen vanhin kalaalan lehti.”. Vuonna 2011 tehdyn lukijakyselyn mukaan lehden ulkoasuun oltiin hyvin tyytyväisiä ja enemmistö kannatti lyhyitä uutisia tai lyhyitä aukeaman mittaisia artikkeleita. 1892. Vuonna 2006 tehtiin osakaskuntiin suunnattu lukijakysely. Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 3 Kiitokset Suomen Kalastuslehden lukijoille, kirjoittajille ja toimitukselle Suomen Kalastuslehden ensimmäinen numero ilmestyi 17. 1. Siirtyessäni eläkkeelle esitän kiitokset lehden lukijoille, kirjoittajille ja toimitukselle yhteistyöstä. Minulla on ollut ilo ja kunnia toimia Suomen Kalastuslehdessä eri tehtävissä neljällä vuosikymmenellä, aluksi vuosina 1985 – 1989 toimitussihteerinä ja vuosina 1989 – 2017 päätoimittajana. Onkijoille tyypillistä räksytystä ei lehden palstoilla ole viljelty. Sen mukaan Suomen Kalastuslehteä pidettiin tärkeänä tiedonlähteenä. Kala-ala tarvitsee asiallisen tiedotuslehden. Alusta pitäen lehden tärkeimpiä tehtäviä oli asiallisen kalataloustiedon levittäminen kansan keskuuteen. Lehden vuosikerrat ovat arvokasta lähdeaineistoa kalatalouden vaiheista ja kehityksestä, varsinkin nyt kun yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat luopumassa kirjastoistaan. Luetuimpia aiheita olivat kalavesien hoito, osakaskuntien ja kalastusalueiden toiminta ja kalantutkimus
– 24.6. Sivustolta pääsee kätevästi myös kalastuksen sähköisiin asiointipalveluihin, kuten Kalastusrajoitus.fi ja sähköinen istutusten ilmoittaminen Sähi. – 16.6. välisenä aikana ja kahdeksalla rysällä 25.6. MMM 27.4.2017. Jotta kalastus ei painottuisi liikaa lohen alkuvaellukseen, aikaistetun kalastuskauden aikana saa pyytää enintään 25 prosenttia kunkin kalastajan lohen toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstä. ja Kemijoen terminaalialueella 16.5. – 14.6., Perämerellä 11.5. – 24.6. klo 12.00 – 24.6. välisenä aikana kahdella rysällä. Lohen kaupallista kalastusta aikaistetaan Pohjanlahdella. – 9.6., Merenkurkussa 6.5. Nyt halutaan tarjota kaikki olennainen samasta lähteestä. ja Perämeren pohjukassa 16.5. Sivustolta selviää esimerkiksi millaisia kalastuslupia tarvitaan ja miten kalakannoista huolehditaan. en valikointi koon perusteella on kiellettyä ja kaikki saaliiksi saadut lohet tulee merkitä, jotta saaliin seurantaa ja valvontaa voidaan tehostaa. • Terminaalialueilla muutetaan säätelyä lisäksi siten, että niillä saa kalastaa kolmella rysällä 17.6. Lisäksi kaikki lohet tulee ottaa saaliksi eli lohiMalin Lönnroth, Kalatalouden Keskusliitto Kaupalliset kalastajat pääsevät nyt rajoitetusti aikaisemmin lohiapajille. LOHENKALASTUS AIKAISTUI POHJANLAHDELLA Hallitus hyväksyi lohiasetuksen, joka säätelee merialueen kaupallista lohenkalastusta. Kalastusasioita koskeva tieto on tähän asti ollut hajallaan eri sivustoilla. Kalat.fi löytyy netissä osoitteesta http://kalat.fi/etusivu Kalatalouskentän yhdeistyössä tekemä ja ylläpitämä Kalat.fi sivusto kokoaa kalataloustiedon yhteen paikkaan. – 16.6. • Tornionjoen edustalla 17.6. Lohenkalastuksen ajallinen ja alueellinen säätely säilyy pääosin ennallaan mukana on muutamia muutoksia. – 19.6. • Iija Oulujoen terminaalialueilla yhdellä rysällä 11.5. 1-ryhmän kaupallisten kalastajien osalta säätelyä muutetaan siten, että jatkossa he voivat kalastaa enintään 25 prosenttia omasta lohen toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstään seuraavina aikoina: • yhdellä rysällä Selkämerellä 1.5. 4 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 LYHYET KALAT.FI TARJOAA KOOTTUA TIETOA KALATALOUDESTA Kalat.fi on uusi sivusto, joka tarjoaa tietoa erityisesti vapaaajankalastajille. alkaen
Kesko. Suomu-lehteä julkaisevat yhteistyössä maaja metsätalousministeriö, Metsähallitus, Lapin, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukset, Luonnonvarakeskus, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Kalatalouden Keskusliitto ja Suomen sisävesiammattikalastajat. Lehti ilmestyy kerran vuodessa ja jaetaan keväästä syksyyn maksutta niille kalastajille, jotka ovat kuluvan vuoden aikana maksaneet kalastonhoitomaksun koko vuodeksi. Lukijoiden toivotaan antavan palautetta lehdestä, jotta siitä voidaan kehittää tulevina vuosina entistä informatiivisempi ja palvelevampi. Kaikissa on teemana että luvan hankittua voi rauhassa ja rennoin mielin keskittyä kalastukseen. Itämeren lahnaa ei ole aikaisemmin käytetty näin laajasti kuluttajatuotteiden raaka-aineena. Lehti on kaksikielinen. SAARISTOLAISKALAPIHVIN RAAKA-AINEENA ON LAHNA K-ryhmä ja John Nurmisen Säätiö ovat solmineet yhteistyöhankkeen, jonka tiimoilta K-ruokakauppojen valikoimiin tuodaan säätiön Lähikalahankkeessa Itämerestä pyydettyä lahnaa hyödyntävä Pirkka saaristolaiskalapihvi. Suuren valtakunnallisen toimijan mukaantulo on merkittävä edistysaskel, kun pyritään luomaan pitkäaikaista kuluttajakysyntää särkikaloille, kertoo John Nurmisen Säätiön projektipäällikkö Miina Mäki. Televisiossa kampanja pyörii valtakunnallisesti MTV:n kanavilla 15.5. Lehden luettuaan kalastaja tuntee oleelliset kalastukseen liittyvät säännöt ja voi nauttia mukavasta harrastuksestaan vastuullisesti. Sosiaalisessa mediassa pääkanavina ovat Facebook ja Instagram, mutta kuvia voi jakaa muissakin sosiaalisen median kanavissa. Lokakuun loppuun mennessä nettilomakkeella (www.eraluvat.fi/suomu) palautetta antaneiden kesken arvotaan kalastusaiheisia palkintoja. Suomu-lehdessä kerrotaan kalastusta koskevia uutisia ja tarinoita. Hauskat videot löytyvät Erälupien omalta facebook-sivulta: https://www.facebook.com/eraluvat/ tai Erälupien nettisivuilta: www.eraluvat.fi/kalastonhoitomaksu Eräluvat.fi Suomu-lehden mukana kalastaja saa jälleen paljon toivotun kalastuskortin, joka käy tarkastustilanteessa todisteeksi kalastonhoitomaksun suorittamisesta. #otarennosti #luvankanssa. – 25.6.2017. 5 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 LYHYET SUOMUN MUKANA TULEE KALASTUSKORTTI Suomu on uusi lehti suomalaiselle kalastajalle. #OTARENNOSTI #LUVANKANSSA Kalastonhoitomaksun tämän vuoden mainosvideoita on kolme erilaista. – Yksi Lähikalahankkeen päätavoitteista on lisätä kestävästi pyydetyn kotimaisen kalan määrää suomalaisten ruokalautasilla. Kalastaja saa lehden kotiin kannettuna maksun suorittamista seuraavan kuukauden viimeisenä torstaina
Kannattaa muistaa että Rahasto jakaa myös erilaisia tuoteja välinelahjoituksia, muun muassa uistinlajitelmia, heittoja pilkkisettejä, onkivapoja ja palkinnoiksi sopivia esineitä, erityisesti lapsille ja nuorille järjestettäviin tilaisuuksiin ja koulutuksiin.. Puheenjohtajan kokemusta Rintaniemelle karttui vuosien mittaan Kalatalouskeskuksen johtokunnan lisäksi myös Tiistenjoen kalastusseuran sekä Lapuanjoen yhteislupa-alueen puheenjohtajuudesta, molemmista yli 20 vuoden ajalta. Valvonnalla pyritään vähentämään erityisesti uhanalaisiin vaelluskaloihin kohdistuvaa luvatonta kalastusta ja kalastusta kielletyillä alueilla. Marko Paloniemi INARIJÄRVEN VELVOITTEITA SELVITETÄÄN Lapin ELY-keskus on Inarijärven kalatalousvelvoitteen valvojana käynnistänyt selvityksen, jossa arvioidaan tarve kalatalousvelvoitteen muutokselle. Kaupungin omistamille vesialueille asetettiin uusia rajoitusalueita ja verkkokalastusalueita pienennettiin jokiin nousevien uhanalaisten vaelluskalojen sekä rannikkovesissä keväisin kutevien kalalajien turvaamiseksi. Etelä-Pohjanmaan Kalatalouskeskuksen Tapio Kallioniemi (vas.) vastaanottaa puheenjohtajan työkalun edeltäjältään Tapio Rintaniemeltä. Lisäksi Rintaniemi on kuulunut Lapuanjoen kalastusalueen hallitukseen vuodesta 1995 lähtien. Inarijärven ja sen sivuvesistöjen kalataloudellisen hoitovelvoitteen tavoitteena on kompensoida säännöstelyn vuoksi vähentyneitä kalansaaliita istutusten avulla. Lapin ELY-keskus 3.5.2017 KALASTUKSENVALVONTAA TEHOSTETAAN TURUSSA Turun seudun merialueella ja alueen joissa, erityisesti Aurajoella on havaittu toistuvasti laittomia pyydyksiä ja kalastusta kielletyillä alueilla. Turun seudun kalastusalueet, Turun kaupunki ja rajavartiolaitos tehostavat yhteistyössä kalastuksen valvontaa kevään ja syksyn aikana. 6 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 LYHYET TAPIO RINTANIEMELLE KULTAINEN ANSIOMERKKI Etelä-Pohjanmaan Kalatalouskeskuksen entistä puheenjohtajaa Tapio Rintaniemeä muistettiin Kalatalouden Keskusliiton kultaisella ansiomerkillä kalatalouden eteen tekemästään työstä maaliskuun lopulla. Avustuksia saivat muun muassa Lestijärven osakaskunta Lehtosenjoen kunnostushankkeeseen, Vetelin Räyringin osakaskunta purokunnostuksiin luonnonkudun turvaamiseksi, Kuoringan kalaveden osakaskunta Kuorinkajärven suojeluun liittyvään kosteikkohankkeeseen. Ne ohjaavat myös velvoitehoitoa toimenpiteisiin, joilla parannetaan kalakantojen luontaisen elinkierron sekä monimuotoisuuden suojelun edellytyksiä. Turun kaupunki 18.5.2017 RAPALA RAHASTOLTA RAHAA MYÖS OSAKASKUNNILLE Rapala Rahaston jakoi tänä vuonna raha-avustuksia, joiden määrä vaihteli kahdesta sadasta eurosta kahteen tuhanteen euroon. Uusi kalastuslaki sekä kansalliset ja kansainväliset sopimukset ja säädökset edellyttävät kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää käyttöä ja hoitoa. Turun kaupunki päivitti alkuvuodesta kaupungin vesialueiden kalastusmääräykset
Haukivedelle on Tapio Niskanen SAIMAANNORPPAKANTA KASVAA VAKAASTI Saimaannorpan suojelutyöryhmä luovutti raporttinsa ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle. Itiöeläimet eivät ole haitallisia ihmisille ja kalan voi periaattessa syödä kypsentämisen jälkeen. Kyyvedelle muodostuu lähes koko järven kattava osakaskunta (13 000 ha), kun 23 osakuntaa ovat päättäneet yhdistymisestä. Kevään pesälaskennoissa havaittiin 82 kuuttia, viime vuoden vastaava luku oli 86. Kalatalouden neuvontajärjestöt ovat myös hankkeessa mukana. Saimaannorppa on edelleen uhanalainen, mutta sukupuuton riski on vähentynyt. Kielteisen päätöksen yhdistämisestä on tehnyt ainoastaan 2 osakaskuntaa. Viimeisen vuoden aikana vastaavaa on raportoitu Suomenlahden ahvenista. Osakaskuntien yhdistämistä auttaa maaseuturahaston osarahoittama Vetovoimaa maaseudulle -hanke. Sisävesikuhista ja -mateista on lisäksi löydetty toista itiöeläinlajia Myosporidium spraguei. Vuonna 2012 norpan talvikannaksi arvioitiin noin 310 yksilöä ja sukupuuton riskiä pidettiin erittäin suurena. Norppakannan kehitykseen vaikuttavista epävarmuustekijöistä merkittävin on ilmastonmuutos. Raportin mukaan norppakanta kasvaa vakaasti, mutta lisätoimia tarvitaan esimerkiksi kalanpyydyskuolleisuuden vähentämiseksi. Myönteisen päätöksen yhdistymisestä on tehnyt 19 osakaskuntaa (15 000 ha) ja kokoukset jatkuvat vielä toukokesäkuussa. Vuoden 2016 talvikannaksi arvioitiin 360 yksilöä. Keski-Puulalle on muodostumassa Suomen suurin osakaskunta, pinta-alaltaan 16 000 – 20 000 ha. Tapio Niskanen sai Pernajan merialueelta ahvenia, joista osan lihasta (alempi file) löytyi fileoitaessa itiöeläimen aiheuttamia vaaleita laikkuja. Osakaskuntien yhdistäminen etenee myös pohjoisella Haukivedellä ja Kyyvedellä. SUOMEN SUURIN OSAKASKUNTA PUULALLE ETELÄ-SAVOON Etelä-Savon maakuntajärvellä Puulalla osakaskuntien yhdistäminen etenee vauhdilla ja kalastusmahdollisuudet lisääntyvät. Kaikki myönteisen päätöksen tehneet osakaskunnat päätyivät yksimielisiin päätöksiin. 7 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 LYHYET AHVENEN LIHASTA ON LÖYTYNYT UUSI LOINEN Eviraan tuli muutama vuosi sitten näytteitä valkoisista laikuista Itä-Suomen kuhissa ja mateissa. Ahvenessa tavattu laji on nimeltä Microsporidium luciopercae, jota on löydetty myös sisävesien kuhista. YM 30.5.2017 Harri Ekholm, Metsähallitus muodostumassa yli 5 000 ha uusi yhtenäinen osakaskunta. Osakaskuntien yhdistämisestä hyötyvät kalastajat, osakaskuntien osakkaat ja kiinteistöjen omistajat, kun kalastusmahdollisuudet kasvavat ja kiinteistöjen arvot nousevat.. Valkoiset laikut kalojen lihaksissa ovat itiöeläimen aiheuttamia
Kalastonhoitomaksun maksettuaan voi kalastaa yhdellä vavalla lähes koko maassa. Muuhun kalastukseen ja ravustukseen tarvitaan kalastonhoitomaksun lisäksi vesialueen omistajan lupa. Eräluvat-verkkokauppa Kirjaudu www.eraluvat.fi sivustolla verkkokauppaan, rekisteröidy ja lunasta kalastonhoitomaksusi. Rekisteröitymisen vuoksi ei maksua voi enää suorittaa suoraan tilisiirtona. • Kalastuksenhoitomaksu koskee kalastusta koko Suomessa, paitsi Ahvenanmaalla. Tositteen voi tulostaa tai tallentaa esimerkiksi mobiililaitteelle. 8 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 Ta pio G us ta fss on /K ala ta lo ud en Ke sk us liit to 39 € / vuosi 12 € / 7 vuorokautta 5 € / vuorokausi Kalastonhoitomaksun maksavat 18 – 64-vuotiaat kalastajat. • Ikään perustuvan kalastusoikeuden todistamiseksi on suositeltavaa pitää kalastettaessa mukana henkilöllisyystodistusta. 3. Saat postitse maksutositteen, jolla voit maksaa kalastonhoitomaksun. Lain mukaan kaikki kalastonhoitomaksun maksavat kalastajat rekisteröityvät kalastonhoitomaksurekisteriin. Maksu ei koske pilkkijöitä, mato-onkijoita tai silakkalitkalla kalastavia. Kalastonhoitomaksu ei oikeuta kalastamaan vaelluskalavesistöjen koskija virta-alueilla, erityiskohteilla tai ELY-keskusten määräämillä kieltoalueilla. Huomioi • Kuitti kalastonhoitomaksun suorittamisesta tulee olla aina mukana kalastaessa. 2. Rekisteröinnin yhteydessä kysytään nimi, yhteystiedot ja syntymäaika. Palvelupiste Kalastonhoitomaksun ja rekisteröitymisen voi suorittaa Metsähallituksen luontokeskuksissa ja R-kioskissa. Palvelunumero 02069 2424 (arkisin 8 – 16) Soita palvelunumeroon ja rekisteröidy. Lisää kalastusluvista, kalastuksesta ja kalastusrajoituksista: www.eraluvat.fi www.mmm.fi/kalastus www.ahven.net/luvat www.kalastusrajoitus.fi Kalastonhoitomaksu 2017 Ta pio G us ta fss on , Ka lat alo ud en Ke sk us liit to. Tämä koskee muun muassa pyydyskalastusta ja kalastusta usealla vavalla. Näin maksat kalastonhoitomaksusi Kalastonhoitomaksun voi maksaa netissä, puhelimitse tai palvelutiskillä. Palvelupisteestä saat heti mukaasi tositteen kalastonhoitomaksun suorittamisesta. Säilytä kuitti maksusta. 1. Tietoa käytetään kalavesien ja -kantojen hoidossa
LAKIASIAA Tällä palstalla Kalatalouden Keskusliiton lakimies Jenny Fredrikson käsittelee omistajuutta, kalastusalueita ja kalastamista koskevia kysymyksiä sekä esittelee ajankohtaisia oikeustapauksia. Ekologisessa kompensaatiossa tavoitteena ei ole ihmisten kokeman haitan kompensointi, vaan luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvan heikennyksen kompensointi. Vesialueen omistajan omaisuuden arvo yleensä alenee rakentamisen seurauksena. Olennaista on huomata, että terminologisesta yhteneväisyydestä huolimatta ekologinen kompensaatio on täysin eri asia, kuin vesilain tarkoittama kompensaatio. Kokonaan nämä toimenpiteet eivät poista hankkeen vaikutuksia. Arvonmenetys tulee korvata omistajalle rahallisesti. Kalatalousvelvoite tai maksu määrätään yleisen edun turvaamiseksi, eli lähtökohtaisesti kalastuksen hyväksi yleisesti. Ekologinen kompensaatio on vielä uutta ja hakee Suomessa vielä muotoaan. Velvoitteen tai maksun kattamat hoitotoimenpiteet kalastuksen ja kalakantojen hyväksi kompensoivat ainakin osittain ne haitat, jotka esimerkiksi vesivoimalaitos, tehdas tai muu vastaava hanke aiheuttaa vesistöön. Yritys, joka rakentamishankkeen yhteydessä tuhoaa tärkeää elinympäristöä, voi saada myönteisemmän julkisuuskuvan kunnostamalla vastaavanlaista elinympäristöä jossain muualla. Monenlaista kompensaatiota Jenny Fredrikson Kalatalouden Keskusliitto. Yllä käsiteltiin vesilain mukaista kompensaatiota. Habitaattipankki voi toimia välittäjänä, jonka kautta yritykset etsivät sopivaa elinympäristön kunnostamistai suojelukohdetta. Vastaavanlaista järjestelmää ei ole olemassa vesille, mutta on ajateltavissa, että sellainen voisi syntyä esimerkiksi habitaattipankin kautta. Luonnonsuojeluoikeudessa, etenkin kansainvälisissä yhteyksissä, puhutaan yhä useammin ekologisesta kompensaatiosta. Aluksi se voi yleistyä vapaaehtoisena lisänä lain edellyttämiin lupiin. Maan tai vesialueen omistaja puolestaan voi löytää uuden tulonlähteen tarjoamalla näitä palveluja alueellaan. 9 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 V esilaissa kompensaatio tarkoittaa sitä, että kalataloudellista haittaa aiheuttava hanke voidaan sallia, jos lupaan liitetään kalatalousvelvoite tai -maksu. Sitä ohjaavia säännöksiä on lainsäädännössämme niukasti. Yksi keino ekologisen kompensaation käytännön toteuttamiselle on perustaa habitaattipankki. Elinympäristöjen kunnostaminen muualla, kuin hankkeen toteuttamisympäristössä, ei kohenna hankkeen vaikutusalueen vesialueen arvoa, eikä se turvaa kalastusmahdollisuuksia paikallisesti. Vapaaehtoisesta suojelusta on saatu myönteisiä kokemuksia esimerkiksi METSO-metsänsuojelujärjestelmän kautta. Ekologinen kompensaatio ei voi eikä saa edes osittain vähentää paikallisesti tehtävää työtä kalataloushaittojen lieventämiseksi eikä se poista vesialueen omistajan oikeutta rahalliseen korvaukseen edunmenetyksestään. Tämä voi tapahtua kunnostamalla tai suojelemalla luonnonarvoa jossain muualla, kuin missä hankkeen haittavaikutukset ilmenevät. Alueen arvostus yleensä kärsii, ja vesistöön velvoitteena istutettavat arvokalat poistavat vain osittain tämän vaikutuksen
Päijänteen keskiosan troolivesillä kesällä 2016 kalastettavana ollut muikkukanta oli keskinkertainen, mutta harvassa kannassa muikut kasvoivat kookkaiksi, 12 – 13 senttisiksi. Hottamuikkua alkoi näkyä saaliissa jo syksyn mittaan. Tilanne on tyypillinen Päijänteelle. Niitä on poistettu hoitokalastuksilla. Myös Keiteleellä ja Saarijärven Pyhäjärvellä muikkua oli tarjolla hyvin viime kesänä. Keväällä 2016 kuoriutui vahva vuosiluokka, joka lämpimän alkukesän aikana kasvoi hyvin. Länsi-Suomeen vahva muikkukanta 2015 Pohjoisessa Keski-Suomessa, Rautalammin reitin muikkujärvillä jatkui hyvien muikkukantoMuikkukannoissa tuttua vaihtelua Irma Kolari ja Esa Hirvonen Luonnonvarakeskus Toisella vuodellaan olevaa muikkua oli tarjolla keskimääräistä enemmän useimmissa muikkujärvissä kesällä 2016, ainoastaan Itä-Suomessa muikkukannat jäivät keskitason alapuolelle. jen jakso. Kalastajat arvioivat viisiportaisella asteikolla edellisenä keväänä syntyneen hottakannan sekä edellisenä syksynä kuteneen aikuiskannan runsautta. 10 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 L uonnonvarakeskus seuraa muikkukantoja kaupallisille kalastajille suunnatulla kyselyllä. Keväällä 2016 toteutettu kysely lähettiin noin sadalle avustajalle ja tietoja kysyttiin 80 muikkujärvestä. Seurannan tavoitteena on saada yleiskuva maamme muikkukannoista ja ennakoida tulevaa. Säkylän Pyhäjärvi oli aikaisemmin tuottoisa muikkuvesi, mutta jo pitkään muikkua on ollut järvessä heikosti. Kuore ja särki ovat vallanneet elintilaa. Keväällä 2015 kuoriutunut muikkuvuosiluokka. Muikku on saaliin määrän ja arvon perusteella sisävesien tärkein saaliskala. Sen sijaan etelämpänä, Kyyvedessä ja Puulassa, muikkua oli heikommin tarjolla viime kesänä
Kesällä 2016 vuoden vanhaa muikkua oli Saimaan alueen järvissä vähän. Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto 100 125 150 Länsi?Suomi Itä Suomi 50 75 1996 1999 2002 2005 2008 2011 2014 Itä?Suomi 100 125 150 Oulun alue Lapin alue 50 75 1996 1999 2002 2005 2008 2011 2014 Lapin alue Muikkuvuosiluokan (hottamuikut) runsausindeksin prosentuaaliset muutokset Länsija Itä-Suomessa. Saimaan suurissa järvissä heikompaa Itä-Suomen keskiarvoa heikensi Saimaan suurien järvien tilanne. Pohjoisempana kutukalaa oli paremmin saatavilla. 11 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 oli keskinkertainen ja viime vuonna saalista odotettiin hieman edellisiä vuosia enemmän. Puruveden muikkuja. Pohjois-Karjalan Pielisessä vahvojen muikkukantojen jakso jatkui. Pohjois-Savossa, Kallaveden eteläosissa arvioitiin vuosiluokan 2015 olevan hieman vahvempi kuin edellisinä vuosina. Indeksi 100 = vuosien 1996 – 2015 keskiarvo.. Edellisvuotinen, keväällä 2014 kuoriutunut, vahva muikkuvuosiluokka turvasi kuitenkin saalista. Syksyllä 2016 kutumuikkua oli heikosti Vuoksen vesistön eteläosissa, kun edellinen vuosiluokka 2015 oli ollut heikko. Yleensä muikkusaaliissa suurin osa on edellisenä vuonna kuoriutunutta, toisella vuodellaan olevaa muikkua. Muikkuvuosiluokan (hottamuikut) runsausindeksin prosentuaaliset muutokset Oulun ja Lapin alueen järvissä. Indeksi 100 = vuosien 1996 – 2015 keskiarvo. Keväällä 2015 Puruveteen, Pihlajaveteen sekä eteläiseen Saimaaseen Kyläniemen molemmin puolin kehittyi vain heikko muikkuvuosiluokka. Kevään 2016 runsas hottakanta lisäksi hankaloitti mätipyyntiä. Tiheässä kannassa muikku jäi pieneksi, noin 8 senttiseksi
Kevät oli lämmin ja järvien rantavesissä riitti pikkumuikuille syötävää. Ison järven alueiden välillä on kuitenkin eroja, ja Inarijärven suurilla selillä hottamuikkua oli vähän vuonna 2015, eikä suuria saaliita ollut odotettavissa vuonna 2016. Lamujärvessä ja Pyhäjärvessä vahvojen vuosiluokkien sarja jatkui. Uusi kysely tekeillä Sisävesien ammattikalastajille tuli uuden kalastuslain myötä velvollisuus ilmoittaa saaliinsa. Mahdollisuudet kesän 2017 hyville muikkusaaliille ovat olemassa, tosin kasvu tiheässä kannassa voi olla hidasta. 13 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 mutta Lentuassa vähän. Osa-alueet on rajattu viivalla.. Lapin alueella kohtuullisesti muikkua Lapin seurantajärvissä muikunpoikaset selviytyivät kylmästä kesästä 2015 huolimatta hyvin ja muikkuvuosiluokka 2015 arvioitiin keskiarvoa vahvemmaksi. Inarijärven eteläosassa, Joensuuselällä ja Nanguvuonossa, hottaa oli vuonna 2015 keskinkertaisesti. Saalista oli odotettavissa kohtalaisesti, mutta kala jäi pieneksi. Molemmissa edellinen vuosiluokka oli vahva, joten vanhempaa kalaa oli vielä pyydettävänä. Viime syksyn kutupyynti oli ilmeisesti monilla vesillä hankalaa ja mätiä oli tarjolla vähän lehtitietojen mukaan. Perämerellä, Kemin edustalla, muikkuvuosiluokka 2015 oli heikko. Musta pallo merkitsee keskimääräistä vahvempaa kantaa (indeksit 4 ja 5 yhdistetty), harmaa pallo keskinkertaista (indeksi 3) ja valkoinen pallo keskimääräistä heikompaa kantaa (indeksit 1 ja 2). Tutkimusjärvien sijainti ja vuosiluokan 2015 runsaus (hottamuikut) talvella 2015/2016. Oulujärven Niskaselällä edellinen vuosiluokka oli vahva ja Paltaselällä keskinkertainen. Oulun edustan merialueellakin muikkua oli keskinkertaisesti, mutta Ruotsista tuotu maiva sekoitti markkinoita. Muikkua oli vaikea saada kaupaksi, kuten etelämpänäkin Oulun tienoolla. Toivomme, että vastauksia kyselyyn saadaan edellisvuosien tapaan. Ainakin Saimaan suurilla järvillä ja Päijänteellä kuoriutui runsaasti muikunpoikasia keväällä 2016, jopa paikoin ennätysmäisen paljon. Poikaset kasvoivat nopeasti ja olivat juhannuksen aikoihin jo viisisenttisiä. Läntisen Lapin järvissä, Unarissa, Raanuja Miekojärvessä sekä Vietosessa muikkuvuosiluokka 2015 oli vahva. Nähtäväksi jää, kuinka viime kevään muikut lopulta selviytyivät ja kuinka kasvun kävi. Muikkukyselyssä kysytään kalastajilta, muikkukantojen asiantuntijoilta, arvioita kantojen tilasta. Siitä saatavat tiedot eivät kuitenkaan korvaa muikkukyselyllä saatavia tietoja. Toisin paikoin kutumuikkua oli vähän, ja toisin paikoin taas keväällä 2016 kuoriutunut vahva hottakanta sekoitti pyyntiä
Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto. Täplärapu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jolle on laadittava hallintasuunnitelma. tavoite toteutui. Täplärapuja on istutettu myös moniin pienvesiin, joissa niiden menestyminen on ollut vaihtelevaa. Täpläravut ovat menestyneet erinomaisesti etelän suurissa järvissä, joten asetettu Täpläravun levinneisyys Suomessa Esa Erkamo ja Jouni Tulonen Luonnonvarakeskus Suomen ehdotus haitallisten lajien hallintasuunnitelmaksi julkaistiin huhtikuussa. Täpläravun levinneisyyden kartoitus on osa suunnitelmaa. Onnistuneiden istutusten nurjana puolena on se, että lähes kaikista täplärapukannoistamme Täpläravut ovat menestyneet erinomaisesti monissa Etelä-Suomen suurissa järvissä. 14 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 T äplärapu tuotiin Suomeen korvaamaan Etelä-Suomen aikanaan tuottavien reittivesien ja suurten järvien rapuruton vuoksi menetettyä raputuotantoa
Täplärapujen luonnonkantojen runsastuttua luvatta istutettujen uusien täplärapuvesien määrä on lisääntynyt 1990-luvun 14 prosentista peräti 80 prosenttiin vuoden 2000-jälkeen tietoon tulleista uusista täplärapukannoista. Toisaalta kaikki istutukset eivät ole tuottaneet pysyvää täplärapukantaa. Saatujen tietojen perusteella 328 järvessä tai Tunnetut luvalliset (vihreä pallukka) ja luvattomat (punainen pallukka) täplärapuistutukset vuosina 1979 – 2016. EU:ssa täplärapu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jolle on laadittava hallintasuunnitelma, jossa määritellään keinot lajin leviämisen estämiseksi. Selvityksen mukaan täplärapuja oli vuoden 2016 loppuun mennessä istutettu ainakin 836 eri vesialueelle. Se ei ole onnistunut niin hyvin kuin toivottiin. Suuresta osasta Etelä-Suomea jokirapukannat ovatkin hävinneet lähes tyystin täplärapujen runsastumisen myötä. Lisäksi pyritään tehostamaan täplärapujen vastuullista pyyntiä, käyttöä ja kauppaa sekä huolehditaan yhteistyössä vesialueen omistajien kanssa, että kansallisessa rapustrategiassa määritellyillä jokirapujen suojaja hoitoalueilla estetään täplärapukantojen kasvua ja leviämistä suunnitelmallisesti ja tehokkaasti. Suomessa ehdotus haitallisten lajien hallintasuunnitelmaksi julkaistiin huhtikuussa 2017. Täplärapujen hallintasuunnitelma Viime vuodesta lähtien täplärapujen istuttaminen ja levittäminen on ollut kiellettyä kaikissa vesissä, myös niissä, joissa täplärapuja jo on. Alempi vihreä rajaviiva on jokiravun luontaisen levinneisyysalueen pohjoisraja ja ylempi vihreä viiva jokiravun nykyisen levinneisyyden pohjoisrajaa.. Vuosien 1967 – 1974 koeistutukset on merkitty keltaisella tähdellä. Lisäksi esitetään, että tarkoituksenmukaisia täplärapukantojen säätelyn menetelmiä ja kannankehitykseen vaikuttavia tekijöitä sekä täplärapujen vesistä hävittämisen mahdollisuuksia ja menetelmiä tulee selvittää. Oletettavasti emme saaneet tietoja kaikista luvatta tehdyistä istutuksista, joten todellinen istutusvesien määrä on tätä suurempi, ehkä jopa 900 vesialuetta. 15 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 on tullut pysyviä rapuruton leviämispesäkkeitä. Siinä esitetään täplärapujen istutus-, viljely-, maahantuontikiellon ja sumputuksen valvonnan tehostamista sekä tiedotuksen tehostamista näistä kielloista ja niiden perusteista. Vuodesta 1989 valmisteltujen valtakunnallisten rapustrategioiden tavoitteena on ollut täpläravun hallittu kotiuttaminen. Syynä tähän ovat suurelta osin pienvesiin tehdyt luvattomat istutukset. Yhteensä tunnettuja istutusvesiä vuoden 2017 alussa on 836. Niin ikään täplärapusaaliin tehokkaampaa hyötykäyttöä, jalostusta ja tuotteistusta sekä mahdollisuuksia täplärapujen elävänä kuljettamisen vähentämiseksi esitetään selvitettävän ja edistettävän. Uusiin kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmiin esitetään sisällytettäväksi suunnitelma täplärapujen hallinnasta ja niiden leviämisen estämisestä. Levinneisyys ja täplärapukantojen tila Täplärapujen hallintasuunnitelman laadinnan yhteydessä selvitettiin täplärapukantojen nykyistä esiintymistä istutusrekisterin, koeravustustietojen ja kansalaisilmoitusten sekä ELY-keskuksille ja kalatalouskeskuksille tehdyn tiedustelun avulla. Uudet täplärapuesiintymät esitetään poistettavaksi näiltä alueilta mahdollisimman nopeasti ennen kuin ne leviävät laajemmalle (vieraslajilaki 4§)
Nähtäväksi jää, tukevatko tulevan kauden saaliit ja syksyllä julkaistava vuotta 2016 koskeva vapaa-ajankalastustilasto tätä käsitystä. Ehdotus täplärapujen hallintasuunnitelmaksi osoitteesta http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=19002 Jokiravun (vas.) ja täpläravun (oik.) rinnakkaiselo ei ole Suomessa sujunut kovinkaan hyvin. Sille, että huomattava osa täplärapukannoista on taantunut voimakkaasti 2010-luvun alkupuoliskolla, ei tunneta yhtä ja varmaa selitystä. Täplärapu levittämä rapuruton muoto on jokiravulle tuhoisa. Parin viime vuoden aikana saaliskehitys on monilla merkittävillä täplärapuvesillä kääntynyt kasvuun, mikä herättää toiveita edelleen kasvavasta saaliista. Merkittävä syytekijä lienee ollut kylmän syksyn 2009 aiheuttama lisääntymishäiriö, joka oletettavasti vaikutti monien vesien vuosien 2013 ja 2014 saaliiseen. Etelä-Suomessa täplärapuja on istutettu lähes kaikkiin potentiaalisiin rapuvesiin, joten jokiravun elinpiiri on käynyt vähiin sen alkuperäisellä levinneisyysalueella. Myös muita raputauteja ja mahdollisesti virulenssiltaan poikkeavia rapuruttokantoja on epäilty syypäiksi monien täplärapukantojen heikkoon tilaan. Vastausten perusteella täplärapuvedet näyttävät siis jakautuvan heikon kannan vesiin, joiden oletetaan sellaisiksi myös jäävän ja vahvoihin kantoihin, joiden oletetaan sellaisina myös pysyvän. Erityisesti näillä alueilla jokirapujen suojelemisessa ja täplärapujen edelleen leviämisen estämisessä on oltava hereillä, etteivät luvattomat täplärapujen siirrot hävitä jäljellä olevia jokirapukantoja. Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto ”Etelä-Suomessa täplärapuja on istutettu lähes kaikkiin potentiaalisiin rapuvesiin.”. 14 % vesistä kannan arvioidaan yhä kasvavan, 52 % sen olevan vakaa ja 34 % taantuvan. Aiempien selvitysten perusteella voidaan arvioida, että jonkinlainen täplärapukanta on yhä noin 80 – 90 % istutusvesistä. Tiedusteluvastausten perusteella 42 % esiintymisvesistä täplärapuja tavataan kauttaaltaan, 12 % laajalti ja 46 % paikoittain. Saaliiden kasvua odotetaan Vapaa-ajan kalastuksen täplärapusaaliit ovat 2010-luvulla saalistilastojen perusteella romahtaneet alimmillaan vajaaseen neljännekseen edellisen vuosikymmenen lopun saalistasosta. Keskiyksikkösaalis ilmoitettiin 216 kannasta. Myös rapuruton yleistyminen täplärapukannoissa on lisännyt täplärapujen kuolleisuutta ja on voinut aiheuttaa joukkokuolleisuuttakin erilaisissa stressitilanteissa, kuten poikkeavissa lämpöoloissa (esimerkiksi kylmä syksy 2009 ja kuuma kesä 2010). Yksikkösaaliin ollessa >4 arvioitiin 81 % populaatioista vakaiksi, 16 % kasvaviksi ja vain 3 % taantuviksi. Yksikkösaalis arvioitiin kasvavaksi sitä useammin, mitä korkeampi se jo oli. Tautien vuoksi myös täplärapuvesien välisissä pyydysten ja veneiden siirroissa olisi syytä noudattaa rapuruton leviämisen estämisestä annettuja ohjeita. Yleisimmin keskiyksikkösaalis oli välillä 1 – 4 (39 %) tai välillä 0,1 – 1 (31 %) rapua/ merta/yö. 16 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 joessa täplärapuja esiintyy varmasti ja 14 istutus vedessä niitä ei varmasti esiinny. Kasvavia, mutta vielä heikkoja kantoja näyttäisi siis olevan vähän. Yksikkösaaliit arvioitiin sitä paremmiksi, mitä suuremmasta järvestä oli kyse. Yksikkösaaliin ollessa alle 1, peräti 57 % populaatioista arvioitiin taantuviksi ja vain 7 % kasvaviksi. Taantuviksi arvioituja kantoja oli eniten 50 – 1 000 hehtaarin vesissä ja vähiten tätä suuremmissa. Savossa, Karjalassa, KeskiSuomessa, Pirkanmaan pohjoisosissa ja itäisessä Päijät-Hämeessä täplärapuesiintymiä on jo paljon, mutta jokirapukantojakin yhä jäljellä
16 € 18 €. Kahva pitävä ProGrip. Terä 160 mm. 17 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. Fileointiveitsi Frosts Erinomainen veitsi hauen ja kirjolohen fileointiin. Terä 197 mm. Kahva pitävä ProGrip. Kahva pitävä ProGrip. Fileointiveitsi Frosts Erinomainen veitsi kuhan ja siian fileointiin. Terä 218 mm. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net 15 € Fileointiveitsi Frosts Erinomainen veitsi ahvenen fileointiin
Kaikki Lapin jokirapukannat ovat saaneet alkunsa siirtoistutuksista, joista ensimmäiset on tehty jo yli 100 vuotta sitten. Tengeliönjoen vesistöalueelle jokirapu on siirtoistutettu ilmeisesti jo 1920-luvulla tai viimeistään 1930-luvulla. Ravut eivät ole perinteisesti kuuluneet kantaväestön herkkuihin eikä rapujuhlia ole alueella ollut ennen muualta tulleiden mökkiläisten saapumista. Viimeaikaiset koepyynnit tukevat tätä tietoa. Tengeliönjoen vesistöalueen ja koko Länsi-Lapin suurimmalla järvellä Miekojärvellä on kaupallinen kalastus kehittynyt suotuisasti muun muassa Sirkkakosken kalasataman uusimisen ja järven kuhakantojen vahvistumisen johdosta. Jokirapu ei alunperin kuulunut paikallisten ruokapöytään vaan niitä on istutettu edelleen myytäväksi. Jokirapukantojen vahvistumisen myötä on tulevaisuudessa mahdollista, että ainakin jotkin kaupallisista kalastajista keittävät ja markkinoivat Lapin arktisissa oloissa kasvaneita Miekojärven jokirapuja luksuskeittiöihin korkealaatuisten kalatuotteiden rinnalla. Pohjois-Suomen ympäristövirasto on päätöksessään velvoittanut Tornionlaakson Voiman korvaamaan Portimokosken voimalaitoksen rakentamisesta aiheutuneita raputalousvahinkoja alueen osakaskunnille. Toisaalta siirtoistutukset, joita on tehty ainakin vielä vuonna 1983, Tengeliönjoen pohjoinen jokirapu Petri Muje Lapin ammattikorkeakoulu ja Lapin kalatalouskeskus Suomen pohjoisin taloudellisesti merkittävä jokirapukanta elää Tornionjoen sivujokiin kuuluvassa Tengeliönjoessa. 18 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 J okirapu ei missään vaiheessa ole muodostanut kaupallisesti merkittäviä kantoja TornionMuonionjoen pääuomaan. Saaliit kasvoivat aina 1970-luvun alussa vesistön alajuoksulla todettuun rapujen joukkokuolemaan asti. Kantojen taantumaan useita syitä Tengeliönjoen jokirapukannan on arvioitu tuhoutuneen rapuruton johdosta, mutta sitä ei ole tutkimuksilla vahvistettu eikä tietoa ole kirjattu raputautirekisteriin. Aika näyttää, lisääkö ilmastonmuutos jokirapusaaliita ja ravun esiintymisalueita Lapissa.. Vesistöalueen yläjuoksulla ei laajamittaisia rapukuolemia ole raportoitu. Tengeliönjoen alaosan 1960-luvun huippuvuosien vuosisaaliiksi on arvioitu 50 000 – 60 000 yksilöä. Vesistöalueen yläjuoksulla kokonaisrapusaaliit ovat pysyneet 5 000 – 10 000 ravun tasolla. Jokirapukannat alkoivat vahvistua alueella 1950-luvulla. Rapukantoja heikentäviä vaikutuksia on arvioitu olleen mahdollisesti myös metsäojituksilla, alueen voimalaitosrakentamisella ja 2000-luvun alussa mahdollisesti myös rapurutolla. Ravun arvo on tunnettu jo pitkään Lapissa jokirapujen siirtoistutukset ovat perustuneet rapujen myynnistä saatavaan taloudelliseen hyötyyn. Suomen puolella Tengeliönjoen vesistöalueella on edelleen maamme pohjoisin kaupallisesti merkittävä jokirapukanta. Eräissä sivujoissa sekä Ruotsin että Suomen puolella jokirapua on kuitenkin pyydetty merkittäviä määriä. eivät ole tuottaneet pyyntivahvoja kantoja yli 100 – 120 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevilla alueilla. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, muuttuuko ilmasto jo tulevien vuosikymmenten aikana niin, että arvokkaan jokiravun potentiaaliset elinalueet laajenevat kohti pohjoista myös Tornionjoen vesistöalueella
Kuva Eero Liekonen. 19 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 Tengeliön arvokasta jokirapua on siirretty varmuuden vuoksi turvaan rapureservaattiin
20 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net Pelikentille Pelikortit Huippusuosittu pelikorttisarja. Korteissa on nimi suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi ja englanniksi, luontokorteissa lisäksi tieteellinen nimi. 55 erilaista kuvaa. Upeat nelivärikuvat! 6 €
(09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net Postiin tai seinälle Maksipostikortit Huippusuositut A4-koon postikortit. 3 € 2 kpl. Kaloissa nimet suomeksi ja ruotsiksi, muissa lisäksi tieteelliset nimet. 21 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh
22 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 R apuruttoloinen (Aphanomyces astaci ) joutui uuteen tilanteeseen saavuttuaan Eurooppaan 1860-luvulla ja levittyään nopeasti mantereen yli. Rapurutto voi elää näissä jokiravuissa piilevänä. Vesa Karttunen, Kalatalouden Keskusliitto. Amerikkalaisten rapujen loisena aiemmin elänyt otus muuttui uudessa ympäristössä eurooppalaiJokiravun piilevä rapurutto Japo Jussila, Harri Kokko ja Jenny Makkonen Itä-Suomen yliopisto Uusimman tutkimustiedon valossa osa jokiravuista voi selvitä rapurutosta. Eurooppalaisten isäntärapujen kuollessa rapuruttoloisen aiheuttamaan tautiin oli evolutiivinen itsemurha lähellä. Tämä aiheutti rapuruttoloiselle kovan valintapaineen. sia rapuja tappavaksi taudinaiheuttajaksi (Kuva 1). Uuteen vesistöön istutettuina nämä terveen oloiset jokiravat voivat aiheuttaa olemassa olevan rapukannan tuhon. Isäntien ja kantaOsa jokiravuista voi selvitä rapurutosta, mutta terveen näköisinäkin ne voivat siirrettäessä levittää tautia
Pääteltiin, että rapurutto saattoi jäädä vesistöön pysyvästi, ja epidemia uusiutui jokirapukannan vahvistuessa. 23 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 jien loppuminen olisi nimittäin tarkoittanut rapuruttoloisen tarinan loppua Euroopassa. Eri vaihtoehtoja on siten useita, samoin näkökulmia, joiden avulla eurooppalaisten rapujen selviämistä rapuruton kynsissä selitetään. Tilanne ei päättynyt näin yksinkertaisesti. Tutkimuksesta heräsi vilkas keskustelu ja selitystä piilevän rapuruton mahdollisuudesta ei heti uskottu. Merkittävää on se, että osa tartunnan saaneista Mikitänjärven jokiravuista selvisi tartunnasta hengissä useita kuukausia kestäneissä kokeissa. Sopeutuminen oli siis alkanut ja rapuruttoloisen tappavuus tässä lois-isäntäsuhteessa on heikentynyt. Valkosaksiravut osoittivat lähemmässä tarkastelussa samankaltaista rapuruttoloi”Osa tartunnan saaneista jokiravuista selvisi tartunnasta hengissä.”. Oli myös mahdollista, että rapuruttoloinen tuotiin vesistöön uudestaan aina jokirapukannan vahvistuttua ravustuksen alkaessa tai istutuksissa siirrettiin rapurutolle herkkiä jokirapuja, joissa epidemia pääsi taas nopeasti leviämään. Lievästi parempi rapuruton vastustuskyky ei auta tartunnan saaneita rapuja, sillä kuolema myöhemminkin on kohtalokas. Epidemiasta, kuten rapurutosta, selviää vain, jos on muita yksilöitä parempi vastustuskyky. Tämä rapuruttoloinen ei aiheuta merkittävää kuolevuutta tai oireita slovenialaisessa isännässään. Ensimmäinen raportti piilevästä rapurutosta tuottoisassa eurooppalaisessa rapukannassa julkaistiin 2010-luvulla. Espanjalaiset kertoivat vuonna 2015 järjestetyssä raputapaamisessa löydöksestään Pyreneiden vuoristossa majailevasta eurooppalaisesta valkosaksirapukannasta, joka altistuskokeissa selvisi täysin tappavalla rapuruttotyypillä tehdyssä altistuksessa. Osa jokiravuista selvisi rutosta Itä-Suomen yliopiston tutkimuksissa on selvinnyt, että Mikitänjärven jokiravut kestävät altistuskokeissa muita suomalaisia jokirapuja paremmin rapuruttotartuntaa ja voivat tietyissä olosuhteissa jopa olla kykeneväisiä vastustamaan rapuruttoa. Tuoreessa tutkimuksessa Itä-Suomen yliopistossa altistettiin suomalaisia jokirapuja slovenialaisista kiviravuista eristetyllä rapuruttoloisella. Molekyylibiologiset menetelmät mullistivat tautitutkimuksen 2000-luvulla ja rapuruttoloinen voitiin tunnistaa suoraan tartunnan saaneen ravun kudoksista. Rapuruttoepidemioista tuli pysyvä riesa eurooppalaisissa vesistöissä. Tutkijoiden hämmästykseksi kaikki suomalaiset jokiravut kuolivat altistuskokeen aikana saatuaan kiviravuille harmittoman rapuruttotartunnan. Altistuskokeen tulos korostaa sen merkitystä, että vain terveitä rapuja kannattaa siirtää vesistöstä toiseen, sillä piilevänäkin esiintyvä rapuruttotartunta voi olla kohtalokas uusissa olosuhteissa ja uudelle rapulajille tai -populaatiolle. Uudet menetelmät mullistivat tiedon Kroonisesta rapurutosta on keskusteltu 1960-luvulta lähtien kun paljastui, että rapuruton jäljiltä voi vesistöön jäädä jokirapuja ja toisaalta rapuruton tuhoamien jokirapukantojen palauttaminen tyssäsi useissa järvissä toistuvasti rapuruttoepidemiaan. Kysymys on tyypillisestä piilevästä rapurutosta. Muutaman vuoden kuluessa Mikitänjärven löydöksestä useat eurooppalaiset tutkimuslaitokset julkaisivat tuloksia vastaavista piilevistä rapurutoista. Mikitänjärven jokiravuista oli löydetty rapurutto, vaikka järven jokirapukanta oli vahva ja tuotti rapuja myytäväksi asti. Suomalaissa järvissä, joissa voi olla harva rapukanta, selviämiseen voi vaikuttaa myös sattuma, joka suojaa tartunnan aikana suojaisessa vesistönosassa piilottelevia yksilöitä. Piilevän rapuruton löydökset perustuvat herkkiin DNA:n tunnistusmenetelmiin, jonka lisäksi rapuruttoloinen oli onnistuttu eristämään mikrobiogisten menetelmien avulla osassa tutkimuksista. Asia oli monimutkainen ja tuolloin käytössä olleilla menetelmillä mahdoton tutkia. Taudinaiheuttajan oletetaan myös hitaasti muuttuvan, jolloin taudinaiheuttamiskyky voi valintapaineen ansiosta alentua ja taudinaiheuttaja alkaa sopeutua tilanteeseen
24 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 sen vastustusmekanismia, jota on totuttu näkemään täpläravuilla. Tutkimuksissa löydetyt sopeumat rapuruttoloisen ja eurooppalaisten rapujen välillä antavat toivoa myös suomalaisen jokiravun paremmasta mahdollisuudesta säilyä suomalaisessa vesiluonnossa, vaikka itse taudinaiheuttajasta emme pääsisikään eroon. Piilevän rapuruton mahdollisti sekä rapuruttoloisen heikkeneminen ettäjokiravun taudinkeston paraneminen, kumpikin osaltaan ja yhdessä tai erikseen.. Ja päinvastoin. Tilanne on lyhyesti sanottuna monimutkainen. Oleellista on se, että rapuruttoloisen ja eurooppalaisten rapujen havaittu herkkä tasapainotila on monen tekijän summa ja eri rapuruttoloisen kannat ja eri rapukannat reagoivat toisiinsa eri tavoin. Ylimmäinen taso esittelee tilannetta rapuruttoloisen saavuttua Eurooppaan ja kaksi alempaa tasoa rapuruttoloisen ja jokirapujen muuntumisen vaikutusta. Yksinkertaistettu malli rapuruttoloisen ja jokiravun suhteen kehittymisestä rapuruttoloisen eurooppalaisen historian aikana. On muistettava, että rapuruttoa piilevänä kantavat ravut todennäköisesti levittävät rapuruttoloista, joten tilanne ei ole yksinkertainen tai helppo. Rutto ja rapu voivat elää tasapainossa Piilevä rapurutto eurooppalaisessa rapukannassa on merkittävä löydös ja korostaa tautien ja isäntien välisen suhteen jatkuvaa muuttumista, erityisesti tilanteessa, jossa uusi tappava tauti tartuttaa sille herkkiä isäntiä. Rapuruttoloiskanta, joka tappaa rapuja yhtäällä voi olla harmiton toisaalla. Onkin erinomaista, että nykyisin käytettävillä DNA:n tunnistusmenetelmillä myös piilevä rapurutto voidaan löytää siirtoistutuksiin käytettävistä jokirapukannoista. Rapuruttoloisen muuntumisen ja jokiravun taudinkestävyyden perusteella laadittu pelkistetty malli (Kuva 2) kertoo, että sekä rapuruttoloisen muuntuminen että jokiravun taudinkeston parantuminen ovat voineet vaikuttaa piilevän rapuruton ilmenemiseen eurooppalaisissa ravuissa. Luonnon Tutkija 120(1): 4 – 12. Malli on pelkistetty, mutta vastaa sekä laboratorioissa että luonnonkannoissa tehtyjä havaintoja. Rapuruttoloisen sukupolvikierto on lyhyt, vain muutamia viikkoja, joten sen noin 150 vuoden historiaan Euroopassa mahtuu jopa muutama tuhat sukupolvea. Lisää aiheesta: Jussila, Kokko, Makkonen, Vesterbacka, Vainikka, Kortet 2016: Rapuruttoloinen – monimuotoinen ja muuntaumiskykyinen taudinaiheuttaja. Rapuruttoloinen on muutamassa tapauksessa löytänyt jonkinlaisen tasapainon eurooppalaisten rapukantojen kanssa, joten sen ja eurooppalaisten rapuisäntien yhteinen muuntuminen on ollut kohtuullisen nopeaa. Tilanne voi muuttua monimutkaisemmaksi, kun aiemmin terveeksi luultujen jokirapujen mukana rapuruttoloinen voidaan siirtää uuteen ympäristöön. Ravuilla oli selkeitä tummia laikkuja, joka osoittavat tautien vastustamiseen liittyvää melanisaatioreaktiota. Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta löydös vahvistaa käsitystä rapuruttoloisen ja eurooppalaisten rapujen tasapainon hakemisesta
Klassikot pyydysrakentamiseen Pyydysrakentamisen perusteet Mittava dokumentti 2000-luvun alun pyydysrakentamisesta. 25 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. Jokamiehen avorysä (2,5 m) Selkeät piirustukset suomukalapyydykseen, jonka kalastavuus on hyvä ja käsittely helppoa. Kirja koostuu kahdesta niteestä. 63,00 € Havaspyydysten valmistus Havaspyydysten valmistuksen perusteet on yksi pyydysrakennuksen pioneerijulkaisuista. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net 7,50 € Kalanpyydysten rakentaminen Kirjassa esitellään materiaalit, leikkaukset, langan pujotukset, liitokset, pauloitus, paikkaus ja huolto. 16,80 € 3,70 €
Lohen suositusten mukaisen käytön terveyshyötyjen katsotaan kuitenkin ylittävän mahdolliset ympäristömyrkkyjen aiheuttamat terveyshaitat. Hyvästä suuntauksesta huolimatta arvot ovat edelleen EU:n kalalle asettaman enimmäispitoisuuden yläpuolella. Vaikka lohien dioksiinipitoisuudet ovat pienentyneet, ne olivat edelleen EU:n kalalle asettamia lainsäädännöllisiä enimmäispitoisuuksia suurempia. Näiden yhdisteiden käyttöä ja päästöjä on rajoitettu Lohen dioksiinipitoisuus laskussa Marika Jestoi, Janne Nieminen ja Eija-Riitta Venäläinen, Evira Riikka Airaksinen, Hannu Kiviranta, Jani Koponen, Panu Rantakokko ja Päivi Ruokojärvi, THL Marja Keinänen, Timo Myllylä, Jari Raitaniemi ja Pekka J. Vähenemä oli 27 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2009 ja nyt edelleen 24 prosenttia. voimakkaasti kansainvälisin sopimuksin ja rajoitusten vaikutukset ovat havaittavissa nyt siis myös Itämeren luonnonkaloissa. Vuorinen, Luke Jaakko Mannio, SYKE Itämeren lohen dioksiinipitoisuudet ovat pienentyneet huomattavasti 2000-luvulla. Jotta rasvaisesta Kuva: Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto. Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden (polyklooratut bifenyylit) pitoisuudet ovat pienentyneet kahden merivuoden lohissa lähes puoleen vuoden 2002 eli EU-kalat I -hankkeessa mitatuista pitoisuuksista. EU:n raja-arvot ovat dioksiineille 3,5 sekä dioksiinien ja PCB-yhdisteiden summalle 6,5 pikogrammaa TEQ/gramma. Lasku johtuu aineiden käytön rajoittamisesta. 26 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 E nsimmäiset tulokset vuonna 2016 käynnistyneestä ”Kotimaisen kalan kilpailukyvyn parantaminen – muutokset ympäristöperäisten haitta-aineiden pitoisuuksissa” eli EU-kalat III -hankkeesta ovat valmistuneet
Toisaalta lohilla on syönnösvuosinaan 2014 – 2016 ollut saalistettavana runsaasti nuorta kalaa. Kilohaili ja silakka ovat Itämeren lohen pääasiallista ravintoa. Lohet pyydettiin vuoden 2016 touko-kesäkuussa. PBDEja PFAS-yhdisteille ei ole toistaiseksi asetettu lainsäädännöllisiä enimmäismääriä. 15 20 g tp Pitoisuus lohessa EU:n raja?arvo 5 10 2000 2005 2010 2015 pg T EQ /g. Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuuksien pieneneminen lohessa viittaa siihen, että myös lohen ravintokaloissa näiden yhdisteiden pitoisuudet olisivat pienentyneet. Kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet olivat menetelmän määritysrajaa pienempiä. Se oli siten kasvanut vuoteen 2002 verrattuna, jolloin arseenin kokonaispitoisuudet olivat 0,36 – 0,96 mg/kg. Raskasmetalleja hyvin vähän Raskasmetallien (elohopea, kadmium ja lyijy) pitoisuudet lohessa olivat pieniä. Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden keskimääräiset pitoisuudet Itämeren lohissa vuosina 2002, 2009 ja 2016. Myös elohopean keskiarvopitoisuus (0,07 mg/kg) oli selvästi pienempi kuin EU:n kalalle asettama lainsäädännöllisen enimmäispitoisuus (0,50 mg/kg). Arseenin kokonaispitoisuudet lohessa olivat 1,1 – 1,6 mg/kg ja keskiarvo oli 1,4 mg/kg. Hanke on Valtioneuvoston kanslian rahoittama ja päättyy vuonna 2018. Hankkeessa tutkitaan muitakin kaloja Käynnissä olevassa EU-kalat III -hankkeessa lähes tuhannesta kalasta tehdään 115 kokoomanäytettä, joista on tähän mennessä analysoitu noin kolmasosa. Teollisuuden lisäksi vettä ja likaa hylkivissä tekstiileissä käytettävien perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) pitoisuudet olivat kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin 2009. Suomalaisten altistuminen dioksiinille ja PCB-yhdisteille vähenee, kun näiden yhdisteiden pitoisuudet pienenevät Itämeren rasvaisessa kalassa. Kaiken kaikkiaan kalan käyttö on turvallista yleisten syöntisuositusten mukaisesti vähintään kaksi kertaa viikossa – lajeja vaihdellen, kunhan noudatetaan Eviran tietyille herkille kuluttajaryhmille syöntisuosituksiin antamia poikkeuksia. Dioksiinien lisäksi myös bromattujen palonestoaineiden (PBDE) pitoisuudet lohessa olivat pienentyneet noin 15 % vuodesta 2009 eli EU-kalat II -hankkeessa mitatuista pitoisuuksista. Myös nämä tiedot hyödynnetään EU-kalat III-hankkeessa. Kaloissa arseeni on kuitenkin pääosin orgaanisessa muodossa, jota yleensä pidetään ihmiselle käytännössä haitattomana. Tiedot vierasaineiden pitoisuuksista eri kalalajeissa eri ympäristöissä luovat mahdollisuuden esimerkiksi mallintamalla arvioida pitoisuuksia eri alueilla ja pitoisuuksien muutoksia tulevaisuudessa. Näytekalat on hankittu pääosin ammattikalastuksen saaliista ja mahdollisuuksien mukaan muiden tutkimusten näytteenottojen yhteydessä – kuten tutkimusalus Arandan tutkimusretkiltä. 27 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 kalasta saatavat terveyshyödyt turvattaisiin, Itämeren lohta saa myydä Suomessa tietyin edellytyksin. Ympäristöhallinto tuottaa vesienja merenhoidon seurannassa tietoa samojen aineiden pitoisuuksista kaloissa, erityisesti ahvenissa. Pienemmän kokoluokan lohissa elohopeapitoisuus oli jonkin verran pienempi kuin suuremmissa lohissa. Ympäristömyrkyt kertyvät Ympäristömyrkyt kertyvät kaloihin iän ja kasvun myötä ravinnosta, mutta dioksiineja ja PCByhdisteitä kertyy lähinnä Itämeren rasvaisiin kaloihin. Elohopean pitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoteen 2002 eli EU-kalat I -tuloksiin nähden. Arvioiden mukaan jopa yli 80 prosenttia suomalaisten dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kokonaissaannista tulee luonnonkalasta
Perttu Koski. Ruotsin eläinlääketieteellinen laitos (SVA) ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkivat vuonna 2016 nousulohikuolleisuuden syitä hankkeessa, joka sai rahoitusta TornionTornionjoen lohikuolemat Perttu Koski Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Tornionjoen kuolleista nousulohista löydettiin erilaisia hylkeiden, kalastajien ja vaelluksen aiheuttamia ihovaurioita. Eri syistä johtuneet ihohaavat olivat yleisimpiä, mutta myös ihoverenvuodot ja pinnalliset ihotulehdukset olivat tavallisia. Erityisrahoitus mahdollisti normaalia laajemman havainnoinnin ja näytteenoton kentällä. joen kalastusmaksutuloista. Eri syistä johtuneet ihohaavat olivat yleisin löydös, mutta ihoverenvuodot ja pinnalliset ihoTornionjokeen kudulle nousevista lohista löydettiin monenlaisia ihovaurioita. 28 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 T ornionjoesta löytyi vuosina 2014 ja 2015 tuhansia kuolleita lohia
Nämä pinnalliset vauriot muodostavat tartuntaportin vesihomeja muille sienitartunnoille sekä tietyille kalatautibakteereille. Nousuaikainen runsas kuolleisuus ei selity vesihomeelle otollisilla olosuhteilla. Kesällä 2016 nousijoita (melkein 100 000 kalaa) oli lähes vuoden 2014 veroisesti, mutta ilmoituksia lohikuolemahavaintoja varten perustettuun internet-portaaliin tuli vain 112 lohesta. Vuosina 2014 ja 2015 näytteitä saatiin SVA:han ja Eviraan hyvin rajoitetusti. Tähän viittaavat kalastajien muistitiedot aikaisemmista suurten nousumäärien syksyistä, jolloin vesihome-epidemiaa ei havaittu. Tutkijat olivat mukana myös Tornionjoen kulkuverkkokalastuksessa kesäkuun lopussa ja heinäkuun alkupuolella. Pyydyksistä vapauttamista ja ”pyydystä ja päästä” -kalastusta on tehty vuosia, mutta kesällä 2014 kuolleisuus lisääntyi selvästi. Syynä ovat pyydyksistä irtipääsy, mutta myös sivusaaliina saatujen ja Ruotsissa määräysten mukaan vapautuspakon alaisina olevien rasvaevältään ehjien lohien vapauttaminen. Merkittävä osa kuolee ensimmäisen kutunsa jälkeen. Molekyylibiologisissa tutkimuksissa ihoverenvuotoa omanneista ja haavaisista lohista löydettiin merkkejä herpesja iridoviruksista. Nämä virukset saattavat aiheuttaa todettujen iho-oireiden Tutkimushankkeen aikana avattu villikalojen terveystilanteen valvontaportaali on edelleen käytettävissä luonnonkalakuolemien ja -sairauksien ilmoittamiseen Suomessa ja Ruotsissa.. Yhden merivuoden kaloissa, joita tuli saaliiksi viimeisessä kulkuverkkokalastuksessa, ihovaurioiden esiintyvyys oli vain noin 4 %. Kulkuverkkokalastuksessa havaittiin ihovaurioita noin viidesosassa kahden tai useamman merivuoden lohiemoista. 29 Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 TUTKITTUA tulehdukset olivat myös tavallisia Tornionjoen lohissa vuonna 2016. Vain noin 10 % Itämeren lohista kutee kahdesti tai useammin. Jokialueen lohissa todettiin sekä akuutteja että kroonisia viiltohaavoja, mikä osoittaa vaurioita tapahtuvan sekä meriettä jokivaelluksen aikana. Syksyinä 2015 ja 2016 kudun jälkeen todettiin hyvin voimakasta vesihometartuntaa ja kuolleisuutta. Mekaanisia vaurioita ja viruksia Hylkeiden ja kalastusvälineiden sekä muiden tekijöiden aiheuttamat mekaaniset vauriot ovat tärkeä tekijä lisääntyneen sairastuneisuuden taustalla. Vuonna 2016 näytteitä otettiin 131 lohikalasta. Tämä on syytä pitää erillisenä kesän nousuaikaisesta kuolleisuudesta. Kaloista löydettiin myös havaspyydyksistä syntyviä pantamaisia kulumia. Lohien kesäisten ihohaavojen aiheuttajiksi todettiin useita tekijöitä. On ilmeistä, että viime vuosien pitkät lämpimät syksyt ovat suosineet vesihometta ja tämä on ollut välittömänä kuolinsyynä aikaisempaa useammin. Seurauksena ihovaurioista ovat toissijaiset infektiot. Myös Väylänvarren kalastajilta saatujen havaintojen mukaan viime kesän lohikuolleisuus oli selvästi kahta aikaisempaa kesää pienempää. Lapin ELY-keskuksen tietoon tuli kuitenkin vähintään 1000 lohen kuolema kesällä 2014 ja ainakin yhtä suuri kuolleiden lohien määrä vuonna 2015, jolloin nousukalojen määrä oli vain noin 60 % ennätyskesän 2014 nousijamäärästä
– 8.10. Kaskinen, Silakkamarkkinat 29.9.–1.10. – 8.10. Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 30 30 TAPAHTUMIA 17.6. Nämä ovat tekijöitä joihin voidaan vaikuttaa. Histologiset tutkimukset osoittivat, ettei ulcerative dermal necrosis -tauti (UDN) vaikuttanut merkittävästi ihovaurioihin tai kuolleisuuteen vuonna 2016. Kuopio, Kalaryssäys 16.–17.9. Villikalojen terveystilanteen valvontaportaali https://rapporterafisk.sva.se/. Virolahti, Silakkamarkkinat 7.10. Taivassalo, Silakrysäys 1.–2.7. Jatkossa hellävaraisempaa käsittelyä Raportin kirjoittajat suosittavat, että jatkossa pohdittaisiin mahdollisuuksia nykyistä hellävaraisempien pyydystystapojen ja pyydysten kehittämiselle sekä mahdollisuuksia kalastusmääräyksin pitää pyydyksistä vapaaksi laskettujen lohien lukumäärä alhaisena. Vaasa, Siikaja silakkamarkkinat 8.–10.9. Portaali voi olla merkittävänä apuna villikalojen tautitapausten selvittelyssä tulevaisuudessa. Naantali, Savuklamarkkinat 17.–18.6. Kitee, Puruveden muikkumarkkinat 15.–16.7. Joensuu, Kalamarkkinat 7. Kauhajoki, Muikkumarkkinat 26.8. Oulu, Kalamarkkinat 1.7. Valkeakoski, Kalamarkkinat 7. Kokkola, Kalamarkkinat 24.9. Evira ja SVA toivovat lohien sairastapausten ja kuolleisuuden mahdollisesti jatkuessa yleisöltä edelleen aktiivista yhteydenpitoa. Rauma, Silakkamarkkinat 16.–17.9. Kotka, Kalamarkkinat 19.–22.10. Turku, Silakkamarkkinat Lisää tapahtumista: www.ahven.net kaltaisia muutoksia. Projektissa pantiin pystyyn yleisölle tarkoitettu villikalojen terveystilanteen valvontaportaali https://rapporterafisk.sva.se/. Kustavi, Lohimarkkinat 12.–13.8. Löydöksien merkityksen arvioiminen vaatii kuitenkin lisätutkimuksia. Portaalia käytettiin ahkerasti ja sen kautta saadut tiedot oireista sopivat hyvin yhteen projektin ruumiinavauksissa todettujen muutosten kanssa. Se on edelleen käytettävissä luonnonkalakuolemien ja -sairauksien ilmoittamiseen Suomessa ja Ruotsissa. Kaksikielinen raportti Tornionjoen ja eräiden Perämeren jokien tilanteesta on luettavissa ja tulostettavissa internetissä: https://www.evira.fi/globalassets/tietoaevirasta/julkaisut/muita-julkaisuja/aaa-rapport-torneklar.pdf. Padasjoki, Ravustuksen SMkisat 26.8. Vuonislahti, Muikkumarkkinat 23.–24.9. Lappeenranta, Kalamarkkinat 16.–17.9. Nakkila, Nahkiaismarkkinat 24.9. Kaskinen, Kalarantapäivät 1.–2.7. Tämän perusteella on mahdollista suunnata selvitystyötä asiaan edelleen. Villin lohen luonnollisille taudeille ei ihmistoimin ole mahdollista tehdä juuri mitään. Helsinki, Stadin Silakkamarkkinat 14.–15.10. Heinola, Kalamarkkinat 18.–20.8. Posio, Muikkumarkkinat 5.8. Simo, Nahkiaismarkkinat 23.9. Sisäelimissä ei todettu merkittäviä muutoksia. Sen sijaan löydettiin aikaisemmin tuntemattomia ihon mikroskooppisia muutoksia. Tampere, Kalaja erämarkkinat 1.–7.10. Mikkeli, Kalamarkkinat 18.–20.8. Lestijärvi, Kalamarkkinat 8.–9.9
Valinta tehtiin valiokunnan kokouksessa tiistaina 9. Kalmari on ollut Kalatalouden Keskusliiton varapuheenjohtaja vuodesta 2008. Koulutukseltaan hän on metsähoitaja ja sotilasarvoltaan kapteeni. Hän on koulutukseltaan maatalousja metsätieteiden maisteri ja toimii maatalousyrittäjänä. Suomen Kalastuslehti 5 • 2017 31 HENKILÖUUTISIA ANNE KALMARI VALIOKUNNAN JOHTOON Kansanedustaja Anne Kalmari (kesk.) on valittu eduskunnan maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajaksi. PERTTI MÄKI-HAKOLASTA KUNNALLISNEUVOS Tasavallan presidentti on myöntänyt 10.3.2017 kunnallisneuvoksen arvonimen Pertti Mäki-Hakolalle Seinäjoelta. Hän on ollut aktiivisesti mukana politiikassa niin valtakunnan tasolla kuin kunnallistasolla Nurmossa ja Seinäjoella. Koulutukseltaan hän on maanviljelysteknikko. Etelä-Savon Pertunmaalta kotoisin oleva Leppä on viidennen kauden kansanedustaja ja maanviljelijä. Keski-Suomen vaalipiiristä eduskuntaan valittu Kalmari on toiminut kansanedustajana vuodesta 2007 lähtien. toukokuuta presidentin esittelyssä uudeksi maaja metsätalousministeriksi. Maidontuotannon lisäksi tilalla harjoitetaan metsätaloutta, mökkien vuokrausta ja hevosten kasvatusta.. Pertti Mäki-Hakola on toiminut Kalatalouden Keskusliiton puheenjohtajana vuosina 2004–2015 ja varapuheenjohtajana vuodesta 2016. Kalmari seuraa tehtävässä kansanedustaja Jari Leppää (kesk.), josta tuli maaja metsätalousministeri. toukokuuta. JARI LEPPÄ UUSI MAAJA METSÄTALOUSMINISTERI Kansanedustaja, maametsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kesk.) nimitettiin 5. Lepän tilan päätuotantosuunta on maidontuotanto noin 70 lypsylehmän vahvuudella
Kalatalouden Keskusliitto (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Kalastuksenvalvojan opas on tiivis ja selkeä esitys suomalaisesta kalastuslainsäädännöstä valvonnan näkökulmasta. 15 € www.ahven.net