Suomen Kalastuslehti 6 • 1 6/2023 Valtakunnallinen kalastuspäivä 10
(09) 6844 590 kalastus@ahven.net Molemmissa muistipeleissä on 48 eri lajia (96 korttia) Gösta Sundmanin ja von Wrightin veljesten kauniina piirroksina. 2 • Suomen Kalastuslehti 6 KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. Hinta 13,00 € Tilaa nyt! ahven.net Virkistä muistiasi!. Korteissa lajinimet suomeksi ja ruotsiksi
Kuva Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto. Suomen Kalastuslehti 6 • 3 Sisältö 10 18. kerta 16 Siikaniemen järvikalapäivä 18 Kotimaisia vaappuja jo kolmannessa sukupolvessa 20 Kalannahka on vesiemme unohdettu aarre 24 Kunnostukset vaativat muutakin kuin rahaa 26 Taimenen lisääntymisalueet pääkaupunkiseudulla 30 Ankeriasarkku vauhdittaa ankeriaiden vaellusta Vääksyssä 5 Pääkirjoitus 6 Lyhyet 33 10 faktaa 35 Lakipalsta 36 Henkilöuutisia 39 Seuraavassa numerossa 20 VA KI O PA LS TA T KANNEN KUVA Pasuri tarttui koukkuun Valtakunnallisen kalastuspäivän Helsingin tapahtumassa. H AN N A N O RE 16 N II N A KO IV U N EN , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O FI N LA N D IA -U IS TI N O Y
KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. Kaikissa 55 erilaista kuvaa. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Syksyn peleihin! Hinta 6,40 €. Tilaa nyt! ahven.net Suositut pelikortit uudistettuina ja päivitettyinä
SELKÄMERELLE ESITETYN lohenkalastuskiellon tavoitteena on lisätä nousulohien määrää Ruotsin puolella olevaan Ljungan-jokeen. Kalastuksen kestävyys muodostuu ekologisuuden lisäksi myös taloudellisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta ja kaksi jälkimmäistä oli nyt komission esityksestä unohtunut. Esitetyt pyyntikiellot romahduttaisivat toteutuessaan merikalastuksemme sekä siihen liittyvän kalakaupan ja jalostuksen. Kiintiöt ja muutkin kalastusta koskevat säädökset muuttuvat tilanteen vaatimalla tavalla, mutta toivottavasti ei kuitenkaan komission nyt esittämän linjauksen mukaan. Samalla kuitenkin häviäisi elinkeino alueen rannikkokalastajilta, joille lohen pyynti on tärkeä osa toimeentuloa. Silakan pyynti on vastannut noin 80 % Suomen kaupallisen merikalastuksen määrästä ja 55 % saaliin arvosta. Suomen Kalastuslehti 6 • 5 Brysselin madonluvut PÄÄKIRJOITUS Esitetyt pyyntikiellot romahduttaisivat toteutuessaan merikalastuksemme sekä siihen liittyvän kalakaupan ja jalostuksen.” ELOKUUN LOPUSSA Euroopan komissio pudotti uutispommin. Päätösesitystä valmistellaan Baltfish-organisaatiossa ja hyväksytään EU-ministerineuvostossa lokakuun lopulla. Ensi vuodelle esitettiin silakan kohdennetun kalastuksen kieltämistä Suomen lähivesillä sekä lohenkalastuksen kieltämistä Ahvenanmaan-Merenkurkun välillä. Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitto. TIUKAT KALASTUKSEN rajoitukset ovat ymmärrettäviä, jos kalakannat ovat romahduksen partaalla. Komission esitys otettiin Suomessa sekä muissa Itämeren ympärysmaissa tyrmistyneinä vastaan. Sekä elinkeinon että myös tutkijoiden mielestä näin hälyttävässä tilanteessa ei kuitenkaan silakan osalta olla, vaan komission virkamiehet ovat tulkinneet tällä kertaa kalakantojen hoitosuunnitelmia liian kirjaimellisesti näkemättä kokonaisuutta. ILMASTONMUUTOKSEN MYÖTÄ Itämeren tila ja kalakannat ovat myös väistämättä muuttumassa
Merimetsokanta kasvoi 14 prosenttia Kesällä 2023 merimetson pesiä laskettiin Suomessa noin 27?920 kappaletta, kertoo Suomen ympäristökeskus. Metsähallitus arvelee, että tilanne on samankaltainen myös osakaskunnilta kalastuslupia ostavien suhteen. Ilmiö on aika laaja, taloudellisesti merkittävä ja johtunee sekä välinpitämättömyydestä että tietämättömyydestä. 6 • Suomen Kalastuslehti 6 LYHYET LUVANMYYNNIN EHTOIHIN KHM Metsähallitus kertoi, että heiltä paikallisia kalastuslupia ostaneiden joukossa on noin 3 000 henkilöä, jotka eivät olleet suorittaneet kalastonhoitomaksua, vaikka heidän ikänsä puolesta olisi niin pitänyt tehdä. Suomen pesimäkanta kasvoi 14 prosenttia, noin 3?460 pesää, edelliskesästä. Lähde Syke 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 12 000 Suomenlahti Saaristomeri Selkämeri Merenkurkku Perämeri. Tilanteen parantamiseksi ja kalastonhoitomaksukertymän edistämiseksi osakaskunta voisi asettaa paikallisen kalastusluvan myynnin ehdoksi kalastonhoitomaksun. Merenkurkussa pesämäärä sen sijaan pieneni viidettä vuotta peräkkäin ja pesiä oli noin 440 vähemmän kuin edelliskesänä. LÄHES PUOLET KALASTI ILMAN LUPAA Lounais-Suomen poliisilaitos uutisoi 8.9.2023 poliisin kirjoittaneen viikonlopun vesiliikenteen valvonnassa runsaasti liikennevirhemaksuja, rikesakkoja ja päiväsakkoja. Viikonlopun aikana tarkastettujen kalastajien joukosta lähes puolet kalasti ilman kalastonhoitomaksua. TA PI O G U ST AF SS O N , KK L Merimetson pesämäärät merialueittain vuosina 1996 – 2023. Merimetsokannan kasvu keskittyi eteläiselle Selkämerelle ja läntiselle Suomenlahdelle, joissa lisäys oli noin 2?500 ja vajaa 2?300 pesää. Alueellisesti pesämäärien vuotuiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria. Tämä vaatii muutoksen luvan ehtoihin. Kalastajien saaliit olivat kuitenkin laillisia. Yleisimmät syyt olivat varustepuutteet ja kalastonhoitomaksujen laiminlyöminen
Tärkeimmät kalan ja kalatuotteiden tuontimaat olivat Norja, Ruotsi ja Tanska. Viennin arvo oli 310 miljoonaa euroa. MITÄ JA KUKA SAA ISTUTTAA JA MIKSI. Esitteen tekoon on saatu tukea Kalatalouden ja merenkulun koulutuksen edistämissäätiöltä. H EI KK I KO TI RA N TA Kesällä 2023 Suomessa havaittiin 51 merimetsoyhdyskuntaa, joista viidessä suurimmassa pesi puolet koko Suomen merimetsokannasta.. Esite löytyy Ahven.netistä. Kaikki tieto kalojen istutuksista Kalatalouden Keskusliiton uudesta istutusesitteestä. Tuonnin arvo oli 652 miljoonaa euroa. Istutukset ovat osa kalavesien hoitoa. Vastaavasti Suomeen tuotiin 97 miljoonaa kiloa kalaa ja kalatuotteita vuonna 2022. Suomen Kalastuslehti 6 • 7 LYHYET 106 Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomesta vietiin kalaa ja kalatuotteita 106 miljoonaa kiloa vuonna 2022. Istutuksilla voidaan esimerkiksi ylläpitää uhanalaisia kalakantoja sekä parantaa kalastussaaliita tai taantuneiden kalakantojen tilaa. Tärkeimmät kalan ja kalatuotteiden vientimaat olivat Ranska, Puola, Viro, Liettua, Alankomaat ja Italia
Vesiensuojelutoimien tehostamisen myötä tilanne alkoi parantua 1980-luvun lopulta lähtien. Kuolleiden kalojen, rapujen ja simpukoiden hävittämisestä tulee olla yhteydessä kunnan ympäristöviranomaiseen. 8 • Suomen Kalastuslehti 6 LYHYET OHJE KALAKUOLEMIEN HOITOON Huoltovarmuusorganisaation on toteuttanut ohjeen kuolleiden eläinten sijoittamisesta kaatopaikalle. Nyt jokia vaivaavat uudet ongelmat, kuten maankäytön voimistuminen, vieraslajit ja ilmastonmuutos, joiden vuoksi monet sisävesien luontotyypit ovat uhanalaistuneet. Niiden mukaan merkittävät kala-, rapuja simpukkakuolemat tulee ilmoittaa alueen kunnaneläinlääkärille ja ELY-keskukseen. Monissa Euroopan maissa sisävesien tila saavutti pohjakosketuksen 1960ja 1970-luvuilla. Tietokannasta voi hakea hakusanoilla haluamaansa julkaisua tai sisältöä. Jokien paraneminen pysähtynyt Laaja kansainvälinen tutkimus osoittaa, että Euroopan virtavesien luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys on pysähtynyt 2010-luvulla, kerrotaan Oulun yliopiston tiedotteessa. Tietokanta löytyy osoitteesta Ahven.net.. KA IS ALE EN A H U TT U N EN TIETOKANTA LIITON JULKAISUISTA Kalatalouden Keskusliiton sekä sen edeltäjän Suomen Kalastusyhdistyksen yli 130 vuoden aikana tekemät julkaisut löytyvät nyt yhdessä Suomen kalakirjaston kanssa toteutetusta tietokannasta. Oulangan alueelta kerätty lähes koskemattoman alueen seuranta-aineisto oli mukana 22 Euroopaan maan alueelta kerätyssä tutkimusaineistossa. Esite sisältää ohjeet vesialueen omistajille kalakuolemia havaittaessa
FISHING IN FINLAND ESITE ENGLANNIKSI Kalatalouden Keskusliitto on julkaissut englanninkielisen version Kalastus Suomessa -esitteestä. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Teppo Vehasen mukaan Suomen rannikolta on saatu tänä vuonna saaliiksi jo ainakin kolme pientä atlantinsampea. Perusteluina hakijat esittivät, että osakaskuntien omistajakorvaukset ovat pienentyneet niin merkittävästi, että se estää osakaskuntia toimimasta. Kala oli peräisin Viron ja Suomen yhteisessä EU-hankkeessa (LIFE Baltic Sturgeon) tehdyistä istutuksista Viron Narvajokeen. BE N G T LI N D FO RS SOPIMUSMALLEJA VALVONTAAN Kalatalouden Keskusliitto on laatinut kalastuksenvalvonnan käyttöön uuden työsopimusmallin ja toimeksiantosopimusmallin. Uuden sopimusmallit löytyvät Ahven.netistä. TA PI O G U ST AF SS O N , KK L. Päätöksen ehtona on kuitenkin että Eräjärven, Pellisenkylän, Kemppilän, Torsantaka 10,11 ja Torsantaka 1,2,12 osakaskunnat aloittavat viivyttelemättä hakemuksen perusteluissa ilmoittamansa osakaskuntien yhdistymistoimet. Esite löytyy Ahven.netistä. Suomen Kalastuslehti 6 • 9 LYHYET KALATALOUSALUEIDEN RAJOIHIN MUUTOKSIA Pohjois-Savon ELY-keskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus ovat antaneet myönteisen päätöksen Eräjärven, Pellisenkylän, Kemppilän, Torsantaka 10,11 ja Torsantaka 1,2,12 osakaskuntien hakemukseen niiden siirtämiseksi Puumalan kalatalousalueelta Parikkala-RautjärviRuokolahti kalatalousalueelle. Esitteen tekoon on saatu tukea Kalatalouden ja merenkulun koulutuksen edistämissäätiöltä sekä maaja metsätalousministeriön kalastonhoitomaksuvaroista. Tämän vuoksi on tärkeää, että suomalaiset kalastajat ilmoittavat sampihavainnoistaan, sekä merkityistä että merkkaamattomista, Luonnonvarakeskukselle netissä osoitteessa https://kalahavainnot.luke.fi/. ATLANTINSAMPIA SAALIIKSI MERIALUEELLA Porvoolainen Bengt Lindfors sai verkostaan heinäkuun lopulla atlantinsammen, jolla oli pituutta 42 senttimetriä. Esitteessä kerrotaan Suomessa vaadittavista kalastusluvista ja kalastusrajoituksista. Tutkijat toivovat, että kalastajat mahdollisuuksien mukaan vapauttaisivat saamansa atlantinsammet takaisin mereen. Luontoon vapautettujen atlantinsammen poikasten vaellusta tutkitaan sekä radiolähetinseurannalla että merkitsemällä poikasia t-ankkurimerkeillä. Hankkeen tavoitteena on palauttaa kertaalleen kadonnut atlantinsampi takaisin Itämeren lajistoon
kerran. Monelle lapselle päivä oli ensimmäinen kosketus kalastukseen. Suomen Kalastuslehti 6 • 11 18. Eri paikkakunnilla toukokuussa ja elokuussa järjestetyt tapahtumat veivät lapset kalavesien äärelle hankkimaan uusia elämyksiä ja tutustumaan kalastusharrastukseen. TEKSTI JA KUVAT TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO. kerta Valtakunnallista kalastuspäivää vietettiin 18
Kalabongauskisassa kalalajiennätys Koululuokkien kalabongauskisa järjestettiin 22.?–?26.?5., osana Valtakunnallista kalastuspäivää. Suomen 4H-liiton kanssa viime vuonna alkanut pedagoginen yhteistyö kahdeksalla eri paikkakunnalla sai jatkoa tänä vuonna. Suvannon äärellä koululuokat pääsivät kalaja luontoaiheiselle rastikierrokselle. toukokuuta. Eikä pidä unohtaa enemmän meitä aikuisia koskevaa tavoitetta aktivoida meitä aikuisia toimintaan nuorten kanssa. Tänä vuonna Valtakunnallisen kalastuspäivän tapahtumia järjestettiin 37 eri puolilla Suomea ja niihin osallistui yhteensä yli 4?000 koululaista. Vuodesta 2006 alkaen päivä on tutustuttanut jo yli 100?000 lasta ja nuorta kalastukseen ympäri Suomen. Kisassa on tarkoitus pyydystää koko luokan voimin mahdollisimman monta eri kalalajia viikon aikana. Onneksi opettajilta löytyy yhteistyötahtoa ja oppilailta intoa. Kalastuspäivän tavoitteena on tuoda esille positiivista kuvaa kalasta ja kalastuksesta, innostaa lapsia ja nuoria sekä perheitä hyvän harrastuksen pariin, lisätä kalastukseen ja luontoon liittyviä tietotaitoja sekä edistää monipuolista kalastusta ja kalankäyttöä kouluissa ja koululaisten parissa. Yläkouluissa yhteisen kalastusretken järjestäminen on ainekohtaisesta tuntiopetuksesta johtuen huomattavasti kovemman työn takana kuin vapaamman alakoulun puolella. Koko luokka voi käydä yhdessä kalassa, tai fisuja voi narrata pienimmissä kaveriryhmissä, myös koulupäivän ulkopuolella. Mahtavat palkinnot käytiin luovuttamassa oppilaille perjantaina juuri ennen kesäloman alkua. Eniten lajeja kerännyt luokka voittaa jokaiselle oppilaalle kalastusvälineet. Leikkimielisessä kisassa tyyli on vapaa. Tapahtumia olivat järjestämässä Kalatalouden Keskusliitto sekä alueelliset kalatalouskeskukset yhteistyökumppaneineen. Suosittu tapahtuma toi lähes 400 helsinkiläistä koululaista opettajineen kalaan yhdelle Suomen parhaista kalapaikoista. Luokka kävi kalastamassa yhdessä biologian tunnilla, jolloin he saivat seitsemän eri kalalajia. Oppilaat ja opettajat olivat iloissaan ja täysin yllättyneitä hienosta pääpalkinnoista: ”Onko nää kaikki meille?” Luokka sai pyydettyä huimat 18 eri kalalajia.. Tärkein ja odotetuin aktiviteetti on aina kalastamaan pääseminen. Valtakunnallisena kalastuspäivänä oli luvassa ohjattua ongintaa, eri kalastusmenetelmiin tutustumista, kalojen tunnistusta, kalan käsittelyä sekä terveellistä ja maistuvaa kalaruokaa. Tapahtumaa osataan erityisesti opettajien puolelta jo odottaa ja siitä tuleva palaute on aina positiivista sekä osallistuneiden opettajien ja oppilaiden että järjestäjien puolelta. Helsingissä ongittiin huippupaikalla Helsingissä Valtakunnallista kalastuspäivää vietettiin Vanhankaupunginkosken suvannolla 24. Koululaisten onginnassa avusti reipas joukko Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksen nuoria, joista osalle kalastus oli uusi toimintamuoto. Viime vuoden tapahtumat onnistuivat erinomaisesti ja kaikki mukana olleet halusivat jatkaa hyvin alkanutta yhteistyötä. Tämän lisäksi innokkaimmat kävivät pyytämässä itsenäisesti 11 lajia lisää. Valtakunnallisen kalastuspäivän Helsingin tapahtuman järjestelyissä oli Kalatalouden Keskusliiton toimiston väen lisäksi mukana muun muassa Helsingin kaupungin Kulttuuri ja vapaa-aika (Liikuntapalvelut). Mielenkiintoista kisan tuloksissa on se, että kaksi kovinta tulosta tuli yläkoulun puolelta. Rastikierros huipentui ongintapaikalle, jossa jokainen halukas sai onkia ohjatusti. Rasteilla harjoiteltiin kotimaisten kalalajien tunnistusta, tutustuttiin kalastustekniikoihin, kalan käsittelyyn ja päästiin myös maistelemaan suussa sulavia silakkapihvejä. Kisan voitti Helsingin Hiidenkiven peruskoulun 9 C luokka, joka sai pyydettyä huimat 18 eri kalalajia, mikä on kisan ennätys. 12 • Suomen Kalastuslehti 6 V altakunnallinen kalastuspäivän virallinen tehtävä on tuoda kalastusta esille. Kisa oli tänä vuonna kovatasoinen
Kisaan osallistuneiden luokkien ilmoittama kalalajien määrä vaihteli yhdestä kahdeksaantoista. Matti Lohen koulu on osallistunut kisaan alusta saakka vuodesta 2016 ja tänäkin vuonna heiltä osallistui kolme luokkaa. Pääpalkinnon lisäksi arvoimme nimittäin kalastusvälineitä neljälle kisaan osallistuneelle luokalle. Suomen Kalastuslehti 6 • 13 Rautalammilla vahva perinne bongauskisassa Toiseksi tullut Mustasaaren keskuskoulun 9 B luokka sai kokoon 14 lajia ja kolmanneksi tullut Rautalammin Matti Lohen koulun 5 A luokka 13 lajia. Kilpailun upeista palkinnoista vastasivat Finlandia-uistin Oy, Rapala, Kuusamon Uistin Oy, OPM International Oy, Daiwa Scandinavia ja Abu Garcia. Komeita tuloksia nekin. Esimerkiksi pelaamalla kalabingoa kalabongausviikon aikana koululuokka voi olla mukana kala-aiheisten palkintojen arvonnassa. Voittoon koulun luokka on yltänyt vuonna 2021. Iso kiitos jälleen kerran mahtavista palkinnoista yhteistyökumppaneillemme. Kaikkiaan kisaan osallistui 24 koululuokkaa ympäri Suomen, Helsingistä Rovaniemelle. luokalle Saloon (4 lajia). Palkinnot menivät Mustasaaren keskuskoulun 9 B luokalle Mustasaareen (14 lajia), Kotkansaaren koulun Haukkavuoren toimipisteen 4 I luokalle Kotkaan (6 lajia), Porokylän koulun 4B luokalle Nurmekseen (6 lajia) ja Toijan koulun 5. Rautalammilla on vahvat perinteet kisaan osallistumisessa. Valtakunnallista kalastuspäivää varten suunnitellusta Kalastus on kivaa -esitteestä on tullut suosittu opeKalasaalis näyttelee tärkeää osaa Valtakunnallisen kalastuspäivän tapahtumassa.. Kisaan osallistuminen kannattaa saadun saaliin määrästä riippumatta. Opetusmateriaalia löytyy netistä Jos kalalle lähtö syystä tai toisesta ei koululuokalta onnistu, Kalatalouden Keskusliiton nettisivuilta löytyy iso määrä erilaisia kala-aiheisia tehtäviä ja pelejä
Koulu ja luokka Kunta Lajimäärä Kalalajit Hiidenkiven peruskoulu 9C Helsinki 18 ahven, hietatokko, hopearuutana, kiiski, kivinilkka, kivisimppu, kolmipiikki, kuha, kymmenpiikki, mustatäplätokko, mutu, pasuri, ruutana, salakka, silakka, särki, turpa, vimpa Mustasaaren keskuskoulu 9B Mustasaari 14 ahven, hauki, kiiski, kivisimppu, kolmipiikki, kymmenpiikki, lahna, mustatäplätokko, pasuri, ruutana, salakka, sorva, särki, säyne Matti Lohen koulu 4A Rautalampi 13 ahven, hauki, kiiski, kirjolohi, kuha, kuore, lahna, made, muikku, ruutana, salakka, sorva, särki Kotkansaaren koulu 3A Kotka 11 ahven, kolmipiikki, lahna, mustatäplätokko, mutu, pasuri, salakka, sorva, särki, säyne, turpa Lempoisten koulu 3A Lempäälä 10 ahven, hauki, kiiski, kuha, lahna, pasuri, salakka, sorva, särki, säyne Kotkansaaren koulu 1A Kotka 8 ahven, kolmipiikki, lahna, mustatäplätokko, pasuri, salakka, sorva, särki Louhiojan koulu Joensu 8 ahven, hauki, kuha, muikku, ruutana, salakka, särki, säyne Vattuniemen ala-aste 3A Helsinki 8 ahven, kiiski, kolmipiikki, lahna, ruutana, salakka, silakka, särki Myllymäen koulu 5-6 Ähtäri 7 ahven, hauki, lahna, salakka, särki, säyne, taimen Koivuhaan koulu 5B Länsi-Turunmaa 7 ahven, hietatokko, kiiski, pasuri, salakka, särki, toutain Vuoniityn peruskoulu 4F Helsinki 7 ahven, hauki, kiiski, kolmipiikki, lahna, salakka, särki Kotkansaaren koulu 4I Kotka 6 ahven, kolmipiikki, lahna, mustatäplätokko, pasuri, särki Porokylän koulu 4B Nurmes 6 ahven, kuha, lahna, pasuri, särki, säyne Metsolan ala-aste 3B Helsinki 6 ahven, kolmipiikki, salakka, silakka, särki, turpa Matti Lohen koulu 4A Rautalampi 5 ahven, hauki, lahna, sorva, särki Vattuniemen ala-aste 5A Helsinki 5 kiiski, kolmipiikki, pasuri, salakka, särki Matti Lohen koulu 4B Rautalampi 5 ahven, hauki, lahna, muikku, särki Toijan koulu 5 Salo 4 ahven, salakka, sorva, särki Muurolan peruskoulu 5 Rovaniemi 4 ahven, hauki, kuha, seipi Hepolan koulu 9D Kemi 3 ahven, kirjolohi, särki Lauttasaaren ala-aste Helsinki 3 kolmipiikki, lahna, salakka Merilahden peruskoulu 4C Helsinki 2 kolmipiikki, salakka Atalan koulu 1-2B Tampere 1 ahven Tapanilan ala-aste 1-6B Helsinki 1 salakka. 14 • Suomen Kalastuslehti 6 Koululuokkien Kalabongauskisaan osallistuneet luokat sekä heidän saamansa kalalajien määrä ja kalalajit vuonna 2023
Esimerkiksi Pohjois-Savon Rasvanki-Virmasveden osakaskunta on jo vuosia järjestänyt joka vuosi tapahtuman omalla alueellaan. Ensi vuoden tapahtuman suunnittelua on keskusliitossa jo aloitettu ja kenties tapahtumaan on tulossa jotakin uutta ensi vuodeksi. Näin niitä uusi toimijoita saadaan osakaskuntatyön pariin. Kalatalousalueiden ja erityisesti osakaskaskuntien kannattaa olla aktiivisia kalastuspäivän suhteen ja miettiä miten omalla alueella saataisiin järjestettyä koululaisille suunnattu tapahtuma. Yhteistyökumppaneina toimivat muun muassa Suomen 4H-liitto ja kalastusvälineyritykset. Suunnitteluapua voi kysyä omasta kalatalouskeskuksesta ja yhteistyökumppaneina voivat toimia niin paikalliset vapaa-ajankalastaseurat, naapuriosakaskunnat, Martat, Maaja kotitalousnaiset kuin 4H-yhdistykset. Suomen Kalastuslehti 6 • 15 tusmateriaali koululaisten kanssa töitä tekevien parissa. Koululuokkien kalabongauskisan voitti helsinkiläinen Hiidenkiven peruskoulun 9 C luokka, joka sai pyydettyä huimat 18 eri kalalajia.. Osakaskunnat järjestämään tapahtumia Vaikka tapahtuma on jo vuosia ollut erittäin suosittu siihen osallistuneiden parissa, ei ole syytä jäädä makaamaan laakereilleen. Rahoitusta tapahtumaan voi hakea ELY-keskukselta. Esitettä tilataan keskusliitosta paljon myös muihin tilaisuuksiin kuin vain kalastuspäivään. Päivää rahoittaa maaja metsätalousministeriö kalastonhoitomaksuvaroista. Valtakunnallisen kalastuspäivän tapahtumapaikat https:// ahven.net/kalastus/kalastuspaiva/ Koululuokkien kalabongauskisan tulokset https://ahven.net/ kalastus/tulosseuranta/ Opetusmateriaalia kaloista https://ahven.net/kalasta-tietoa/opetusmateriaali/ Valtakunnallisen kalastuspäivän järjestävät Kalatalouden Keskusliitto jäsenjärjestöineen yhteistyössä eduskunnan kalakerhon sekä maaja metsätalousministeriön kanssa. On ollut hienoa huomata, että lasten ja nuorten parissa tehdään paljon työtä kalastukseen liittyen. Samoin tänä vuonna uudistettu Tietoa kalasta -opettajan opas on saanut hyvän vastaanoton
16 • Suomen Kalastuslehti 6 Nastolan osakaskunnat ry oli mukana järvikalapäivässä ja piti siellä nuotanvetonäytöksen.
Mukana oli myös vapaa-ajankalastajien edustajia. Niittoihin on saatu usein rahallista tukea esimerkiksi Lahden kaupungilta. Vanhan kalastusalueen jäsenet eivät halunneet toimivan ja aktiivisen vesienhoitotyön loppuvan, vaan vesialueen omistajat perustivat oman hoitoyhdistyksen suurimpien osakaskuntien johdolla. Lisäksi sivustolta saa lisätietoa yhtenäislupa-alueeseen kuulumattomien osakaskuntien rajoituksista ja kalastusluvista. Nastolan osakaskunnat ry:n nettisivuilta löytyvät tiedot yhteislupa-alueesta ja alueen kalastuslupien hinnoista sekä osakaskuntien yhteystiedot, joten heidän alueelleen suuntavien kalastajien on helppo hankkia tarvittavat luvat. Nastolan osakaskunnat ry tekee alueellaan hoitokalastuksia pääasiassa nuottaamalla omalla kalustollaan. Tapahtuman järjestää vuosittain Päijät-Hämeen kalatalouskeskus yhteistyökumppaneiden kanssa. Suurin osa oli lahnaa, mutta seassa oli myös muun muassa salakkaa ja hauki. Nastolan osakaskunnat ry:n nettisivut löydät osoitteesta https://osakaskunnat.fi/ Vesijärvellä järjestetään vuosittain järvikalapäivä, jossa kerrotaan paikallisille asukkaille järven tilasta sekä kalastosta. Lisäksi yhdistys suorittaa omalla koneellaan vesikasvien niittoja osakaskuntien vesialueilla sopimuksen mukaan. Tapahtumassa pystyi myös keskustelemaan Vesijärvisäätiön asiantuntijoiden ja Lahden kaupungin vesienhoidon ihmisten kanssa. Suomen Kalastuslehti 6 • 17 H ollolan Siikaniemessä Vesijärven rannalla järjestetään vuosittain järvikalapäivä, jossa tarkoituksena on kertoa paikallisille osakaskunnille ja asukkaille järven tilasta sekä kalastosta. TEKSTI JA KUVA NIINA KOIVUNEN, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Siikaniemen järvikalapäivä. Aktiivinen osakaskuntien hoitoyhdistys Nastolan osakaskunnat ry sai alkunsa, kun kalastuslaki määräsi kalastusaluetoiminnan lopettamisesta 2018 loppuun mennessä. Osakaskuntien muodostama hoitoyhdistys Nastolan osakaskunnat ry oli mukana päivän toiminnassa. Kalankäsittelynäytöksen jälkeen kalat paistettiin muurikkapannulla ja kaikki pääsivät maistelemaan tuoretta kalaa. Tänä vuonna teemana oli vajaasti hyödynnetyt kalat ja ajankohtaiset vesienhoidon kuulumiset. Nuottaamiseen hieman hankalasti soveltuvasta paikasta ja kovasta tuulesta huolimatta saalista saatiin. Tilalle perustettiin uudet kalatalousalueet. Tarvittaessa Nastolan osakaskunnat ry istuttaa myös kaloja osakaskuntien vesialueille Salpausselän käyttöja hoitosuunnitelman mukaisesti. Osallistujat saivat ottaa kaloja mukaansa ja niiden käsittelyä esiteltiin nuotanvedon jälkeen kalankäsittelyn erikoisasiantuntija Kari Nybergin johdolla. Aluetta koskevat myös Salpausselän kalatalousalueen käyttöja hoitosuunnitelmassa määritellyt kalastusrajoitukset eli verkon solmuvälit 23?–?59 mm on kielletty ja kuhan alamitta on 50 senttimetriä. Nastolan osakaskunnat ry oli mukana tapahtuman järjestelyissä ja järjestivät nuotanvetonäytöksen. Nuottausnäytöksiä käydään tekemässä erilaisissa tapahtumissa Päijät-Hämeen alueella, kuten järvikalapäivässä sekä lapsille suunnatussa Valtakunnallisessa kalastuspäivässä
Kotimaisia vaappuja jo kolmannessa sukupolvessa. 18 • Suomen Kalastuslehti 6 Uistintehtaan tekijöitä kolmessa polvessa. Vasemmalta ylöspäin: yrityksen toimitusjohtaja Lauri Kuusisto, hallituksen puheenjohtaja Hannele Kangas ja Finlandia-uistimen perustaja Kalevi Kangas
Tuli aika tehdä uusi suunnitelma ja vetäytyä takaisin Eurooppaan, tarkoituksena kohottaa myös kotija naapurimaiden uistinmarkkinoita. On ollut vettä missä uittaa sekä tilaa ja kekseliäisyyttä toteuttaa taidokasta uistinten valmistusta. Amerikassa kilpailu yltyi ja vain sinnikkäimmät ja vauraimmat selvisivät. Kasvaneen kilpailun myötä mainontaan alkoi kulua jo huomattavia summia. Viime vuodet eivät ole olleet suomalaisille yrityksille helppoja. Finlandia-uistimen pitkä ja perinteikäs historia Kaikki sai alkunsa vuonna 1963 kun veljekset Hannu ja Kalevi Kangas perustivat Finlandia-uistin Oy:n kotitilansa navettaan Kalkkisilla. Kalastusvälinevalmistajille asianlaita on kuitenkin toinen. Yksi parhaista laatutakuista on luonnollisesti myös se, että Finlandia-uistimilla on saatu kalaa. Tuotantoa kiihdytti kaikkien kalastajien tunteman Lauri Rapalan menestyminen Amerikan markkinoilla. Kalastus on harrastuksena kasvattanut suosiotaan ja uistinten kysyntä ja tarve sen myötä kasvanut. Suomalaisille vaapuille oli niin kova kysyntä maailmalla, että lähes kaikki tuotetut uistimet päätyivät vientiin. Tämä teki suuren loven itse tuotantoon. Amerikan markkinoille tarjottiin aluksi vain muikkua jäljittelevää vaappumallia. Uistinten suosio on kestänyt sukupolvelta toiselle. Siitä on meitä vierailijoita muistuttamassa lukuisat saaliskuvat ja täytetyt kalat yhtiön toimitilojen seinillä. On lähettämöä, koukutusta, paketointia, testausta ja koeuittoa. Suomen Kalastuslehti 6 • 19 V anhan kansakoulun tiloissa Kalkkisissa Päijänteen rannalla sekä kuulun taimenvirran Kalkkistenkosken lähistöllä, on valmistettu käsityönä vaappuja jo vuodesta 1963. Saamme kuulla, että Finlandia-uistimella ei ole jääty kotitoimistoihin pilkkimään, vaan sekä myynti että tuotantomäärät ovat piristyneet entisestään! Mielenkiintoisen tarinatuokion päätteeksi pääsemme vilkaisemaan uistimen valmistamisen loppupään tuotantoa kansakoulun tiloihin. Jos uinnissa on pienikin asia pielessä, päätyy se myyntikelvottomien joukkoon. Alkuaikoina yritys vei pääasiassa vaappuja ulkomaan markkinoille Amerikkaa ja jopa Australiaa myöten. TEKSTI JA KUVA TOMI RÄSÄNEN, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO TUOTEKUVA FINLANDIA-UISTIN OY. Hyvinhän siinäkin kävi, sillä nykyään Finlandia-uistimen tuotteet kuuluvat melkein jokaisen uistinkaupan valikoimaan! Kalastajan luottovieheet kotimaisena käsityönä Monelle kalastajalle Finlandia-uistimen tuotteet ovat vuosikymmenien aikana muodostuneet eräänlaiseksi itsestäänselvyydeksi. Perusteena lienee kalarikkaat ja aavat Päijänteen vedet. Miten Asikkalan seudulta on tullut niin monta tunnettua uistinvalmistajaa. Vuonna 1966 yritys lanseerasi ensimmäisen Nils Master -vaappumallistonsa. Kysyntä oli kovaa, sillä maineikas Rapala oli avannut tien ja markkinat myös muille suomalaisille uistinvalmistajille. Talo huokuu suomalaista kalastushistoriaa ja kaikki täällä myös toimii kuten pitää. Kaiken seassa on myös ripaus oikeaa ajoitusta ja onnea! Täällä Kalkkisissa uistimet valmistetaan edelleen käsityönä ja jokainen tuote koeuitetaan ennen myyntiä. Alkuun Finlandia-uistinkin pärjäsi vain yhdellä mallilla mutta pian tuli tehdä jo erillinen mallisto. Perheyritys Finlandia-uistin on valmistanut käsityönä uistimia Kalkkisissa jo vuodesta 1963. Toimivaa konseptia ei kannata muuttaa tämä on paikka, jossa kaikkien suomalaisen kalastuksen ja uistinten valmistamisen historiasta kiinnostuneiden kannattaa vierailla! Asikkalaan muodostui 1930-luvulta alkaen suomalaisten laatu-uistinten valmistamisen kulttuuri. Näiden lisäksi esimerkiksi Lotto-lippa on vakiinnuttanut paikkansa monen kalastajan luottovieheenä. Tunnetuimpia ottipelejä ovat vuodesta toiseen olleet Nils Master tuoteperheen vaaput: Invinciblet ja Spearheadit
Voisiko perinteisistä menetelmistä löytyä avaimia kalatalouden sivutuotteiden hyödyntämiseen. Kalannahan jäljillä -kirjassa kurkistamme työhuoneisiin, joissa kalan sivutuotteet muuntautuvat. TEKSTI JA KUVAT HANNA NORE, PERINNENAHKURIMESTARI, KIRJAILIJA töesineissä, taideteoksissa ja jopa huippumuodin tuotteissa. Perinneparkitusta käsittelevät kirjani ovat syntyneet sekä opetustyön tarpeisiin että sen innoittamina. Kadonnutta tietotaitoa tallentamassa Alkuperäiseltä ammatiltani olen perinnenahkuri ja ompelija, mutta viimeiset 13 vuotta olen pääsääntöisesti toiminut kouluttajana. Kirjoissani esitellyt tekniikat ja reseptit ovat tutkimusmatkojeni tulosta, ja niillä on vahvat juuret eri puolilla maailmaa alkuperäisväestön keskuudessa. Tähän teemaan syventyi vuonna 2021 ilmestynyt esikoisteokseni Nahan jäljillä (Readme.fi), joka tutustutti lukijat suomalaisten riistanahkojen mahdollisuuksiin. On ilo jakaa tietoa unholaan painuneesta käsityömuodosta, jolla on vahva kulttuurihistoriallinen perinne. Opettajan työ antaa minulle paljon kallisarvoista kokemusta myös parkitsijana. Kiinnostaisiko sinua oppia itse muokkaamaan eli parkitsemaan mökkijärven kesäillan saalis tai kalatiskiltä poimittu kirjolohen selkämys kestäväksi lompakoksi. Sen pääosassa ovat kalan suomut, nikamat, evät, ruodot sekä itse kalannahka. 20 • Suomen Kalastuslehti 6 O letko törmännyt kalannahkaan käyttöesineissä tai käsitöissä. Kaikkia näitä voidaan hyödyntää käytKalannahka on vesiemme unohdettu aarre Käsityöläisten keskuudessa käytetty, mutta kuluttajien parissa vielä eksoottinen materiaali, kalannahka, syntyy osaavissa käsissä, vaikka mökkilaiturilla. Olen opettanut perinneparkituksen eri tekniikoita päätyökseni vuodesta 2010 Kemiönsaarella. “Älä heitä mitään pois, vaan luo siitä jotain kaunista” on ajatus, joka kuuluu vahvasti ideologiaani. Olen tallentanut kirjoihini myös muiden suomalaisten taitajien kokemuksia ja ajatuksia perinneparkituksesta. Usko tai älä, kalannahka on upea materiaali, jonka käsittely on helppo oppia ja onnistuu kotioloissa. Tuore kirja Kalannahan jäljillä tallentaa ja elvyttää tietotaitoa kalannahan valmistuksesta. Lupaan, että se vie sinut mennessään! Olen perinnenahkurimestari Kemiönsaarelta ja intohimonani on nahan, turkisten ja kalannahan perinteiset, luonnonmukaiset parkitustekniikat ja eläinperäisten sivutuotteiden jatkojalostaminen. Uusi kirjani Kalannahan jäljillä (2023, Readme.fi) kertoo kotimaisten kalojen hyödyntämisestä
Valitettavasti nahkatehtaat saavat usein kritiikkiä tuotantoprosesseissa käytetyistä kemikaaleista ja jätevesien päästöistä. Parkitustekniikoita on usein yhtä monta kuin on tekijöitäkin. Varsinkin raskasmetallien kuten kromin käyttö herättää ympäristökysymyksiä, samoin työntekijöiden turvallisuus ja työolot. Perinnenahkurina valmistusprosessien turvallisuus on minulle äärimmäisen tärkeää kolmeen suuntaan: minulle tekijänä, kuluttajan kannalta ja ehdottomasti myös luonnon näkökulmasta. Eettinen ja ekologinen materiaali Kalannahka, suomut ja ruodot koetaan jätteeksi, jonka hävittäminen saattaa muodostua vapaa-ajan kalamiehelle jopa ongelmaksi, ammattikalastajien jätemääristä puhumattakaan. Materiaalin toivotaan olevan kotimainen, samoin myös tuotantoprosessin. Käsityömateriaalina kalannahka on monikäyttöinen ja miellyttävä työstää ja käyttää. Perinneparkitus, johon kirjani tekniikat nojaavat, on luonnonmukainen perinnekäsityötaito. Samalla toivon voivani tutustuttaa lukijat perinneparkituksen tekniikoiden ja filosofian pariin. Siihen kuuluu raakavuotien käsittemonenlaisiksi töiksi. Tärkeintä on itse lopputulos ja sen vaikutukset meihin ja luontoon. Kysymykset siitä, mistä materiaali on peräisin ja mitä koko tuotantoketju pitää sisällään, ovat nousseet tärkeään rooliin. Yhtä ainutta ja oikeaa tapaa kalannahan työstöön ei ole olemassa. Oma tavoitteeni on innostaa ja herättää ihmiset löytämään kalannahan kauneus ja kestävyys materiaalina ja elvyttää kalannahan käyttöä Suomessa. Suomen Kalastuslehti 6 • 21 Ekologisuus ja eettisyys kiinnostavat nykyhetken kuluttajia. Oikein valmistettu tuote ei haise kalalta vaan on yhtä raikas ja puhdas kuin nisäkkäästä peräisin oleva nahka.. Voisimmeko ajatella kalaa jatkojalostettavan monipuolisemmin. Tuotantoketjulta halutaan ympäristötietoisuutta ja materiaalin olisi hyvä kestää sukupolvelta toiselle. Olisiko tässä materiaalia kotitarveharrasteluun, pienyrittäjälle tai jopa muotija sisustusteollisuuteen
Sivutuotteesta käyttöesineeksi Mitä kalannahasta sitten voi valmistaa. Kätevissä käsissä kalannahasta syntyy, vaikka lepän kuorella parkittu taimenkravatti, ahvenennahkainen uistinkotelo, vyö, lompakko, reppu, pyörän satula, rahi, toppi, hiuspanta, hanskat, liivi, valaisinja niin edelleen. 22 • Suomen Kalastuslehti 6 ly täysin käsityönä läheltä saaduin luonnon omin kemikaalein. Perinteikäs materiaali on edelleen ajankohtainen ja kiinnostava. Oma haaveeni on tuoda kalannahka ja sen luonnonmukaiset parkitustavat osaksi nykyhetkeä. Kalannahan jäljillä -kirjassa esitellään kalannahan parissa työskenteleviä pienyrittäjiä ja taitelijoita sekä heidän moderneja tuotteitaan asusteista uistimiin. Kalannahka on mielenkiintoinen materiaali ja sen kanssa oppii aina uutta. Sama ilmiö toistui muuallakin Pohjoismaissa. Oikein valmistettu tuote ei haise kalalta vaan on yhtä raikas ja puhdas kuin nisäkkäästä peräisin oleva nahka. Käsityömateriaalina kalannahka on monikäyttöinen ja miellyttävä työstää ja käyttää. Kokeilemalla, epäonnistumalla ja käsien kautta materiaalia oppii arvostamaan ja ymmärtämään. Maassamme on esimerkiksi laaja valikoima puita ja puuvartisia kasveja, joiden kuori sisältää tanniinia eli parkintahappoa. Vain mielikuvitus on rajana! Historian saatossa kalannahasta on tehty muun muassa jalkineita, takkeja, säkkejä, laukkuja, soittimien kalvoja, koristeita ja remmejä. Tätä punaviinistäkin tuttua happoa voidaan uuttaa perinneparkituksen raaka-aineeksi kotioloissa. Historian saatossa kalannahasta on tehty muun muassa jalkineita, takkeja, säkkejä, laukkuja, soittimien kalvoja, koristeita ja remmejä. Kasviparkituksena tunnettu tekniikka antaa kulutusta kestävää, kaunispintaista kalannahkaa. Näillä luontoystävällisillä menetelmillä voidaan valmistaa eettisesti kestävää nahkaa moderneihin käyttötarkoituksiin. Tällä alalla ei voi koskaan olla täysin valmis. Kuvassa eri värisiä kalannahkoja.. Museoviraston arkistoihin tutustuessani törmäsin kalannahan käyttöön toisen maailmansodan kynnyksellä. Se tekeekin siitä kiehtovan ja omalla tavallaan haastavan. Sota-aikana nisäkkäiden nahat tarvittiin rintamalle, joten kalannahasta tuli pula-ajan korvikemateriaali
Kalannahan jäljillä on kattava opas perinteisen mutta unholaan painuneen materiaalin työstämiseen. Hinta 40,00 €. Suomen Kalastuslehti 6 • 23 KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Tilaa nyt! ahven.net Kalannahan jäljillä Tiesitkö, että kalaretken saaliista tai kalatiskin antimista voidaan tehdä paitsi ruokaa, myös kestävää, kaunista ja hajutonta nahkaa
Mikäli ei aivan tiedä mitä tekee, voi lopputulos olla vesistön tai kalakannan osalta jopa päinvastainen kuin oli tarkoitus. Lisäksi vesistön kalakanta ja sen tila tulisi selvittää esimerkiksi sähkökoekalastuksilla. Tämän vuoksi joka ikinen, niin pieni kuin suurikin kunnostus tulisi suunnitella ja toteuttaa hyvin tarkasti. Kunnostuksien tarkoituksena on ihmistoiminnan vaikutusten vähentäminen tai korjaaminen vesistössä. TEKSTI NIINA KOIVUNEN, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO KUVA TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Kunnostukset eivät ole yksiselitteisiä ja niihin liittyy myös riskejä. Ensimmäisenä kannattaa olla yhteydessä alan asiantuntijaan. Äkillisesti syttyvän innostuksenkin aikana on hyvä pitää pää kylmänä ja selvittää ihan rauhassa ja ajan kanssa mitä kaikkea hyvin suunniteltu ja tehty kunnostaminen oikein vaatii. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mikäli haluaa kunnostaa tai osallistua itselle tärkeän alueen kunnostukseen, kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä alueellisin kalatalouskeskuksiin ja kalastajaliittoihin sekä kalatalousalueisiin. Kunnostukset vaativat muutakin kuin rahaa Vesistökunnostukset ovat nyt suosittuja. Luvat kuntoon myös kunnostuksissa Kunnostukset ovat hyvin suunnitelmallista toimintaa, ja siksi niistä laaditaan yksityiskohtainen kunnostussuunnitelma ennen työn aloitusta. He suunnittelevat ja toteuttavat kunnostuksia alueillaan ja siksi on hyvä keskustella heidän kanssaan, ettei kunnostuksia toteuteta jo kunnostetuilla tai jo kunnostussuunnitelman alla olevissa kohteissa. 24 • Suomen Kalastuslehti 6 K unnostusintoa riittää niin isoilla kuin pienilläkin tahoilla ja jokainen on liikkeellä erilaisilla resursseilla ja tavoitteilla. Ennen kunnostusta tulisi aina selvittää vesistön kunto ja kartoittaa ongelmakohdat, joita kunnostuksilla pyritään parantamaan. Yhteistyöllä saadaan myös resurssit paremmin käyttöön ja vältytään päällekkäiseltä työltä. Toimenpiteillä pyritään palauttamaan vesistö luonnontilaiseksi tai sen kaltaiseksi. Lisäksi kunnostustoimet ovat luvanvaraista toimintaa ja niitä säätelee ensisijaisesti vesilaki, mutta muita toimintaan vaikuttavia lakeja ovat ympäristönsuojelulaki, luonnonsuojelulaki, kalastuslaki sekä maankäyttöja rakennuslaki.. Vesistöjen kunnostukset ovat erittäin tärkeää työtä ja niillä parannetaan kalakantojen ja vesistöjen tilaa
5. Kunnostuksesta tulee laatia tarkka kunnostussuunnitelma. Selvitä tarvitsetko lainmukaisia lupia kunnostukseen.. 4. KUNNOSTAJAN MUISTILISTA 1. Ole yhteydessä asiantuntijoihin, kuten esimerkiksi kalatalouskeskus, kalastajaliitto ja kalatalousalue. ELY-keskus antaa pyydettyjen asiakirjojen perusteella ilmoituksesta lausunnon, joka monessa tapauksessa vesialueenja maa-alueenomistajan luvan kanssa riittää kunnostustoimenpiteiden aloittamiseen. Pienestäkin kunnostuksesta tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Kunnostushankkeista kannattaa tiedottaa laajasti ja pyytää suostumus kaikilta tahoilta, joita hanke saattaa koskettaa. Joissain tapauksissa saatetaan tarvita vielä lisäksi vesilain tai muun lainsäädännön mukainen lupa aluehallintovirastosta, erikoistapauksissa kannattaa olla yhteydessä Museovirastoon. Kaikki sopimukset, luvat ja suostumukset kannattaa epäselvyyksien välttämiseksi pyytää kirjallisena. 2. Lisäksi kannattaa keskustella ELY-keskuksen asiantuntijoiden kanssa mahdollisesta tarpeesta tehdä vesirakennusilmoitus. Kunnostus vaatii aina maaja vesialueenomistajan luvan. 3. Kaivinkone kunnostustyössä Asikkalan Kalkkistenkoskella alkuvuodesta 2022. Suomen Kalastuslehti 6 • 25 Kunnostettavan alueen maaja vesialueidenomistajat tulee aina selvittää ja saada heiltä lupa toimenpiteille
Kosken taimentuotanto on kunnostuksesta huolimatta heikkoa. Espoonjoen pääuoman Kauklahdenkoski on koneellisesti kunnostettu vuonna 2012. TEKSTI PEKKA LINDBLAD, HELSINGIN PERHOKALASTAJAT RY KUVA RISTO KORHONEN tä tarkasteluun otettiin vain itähaara, Gumbölenjoki. Mankinjoen pääuomasta ja sen länsihaarasta dataa on liian vähän. Koekalastuksia tekee pääasiassa LUKE sekä velvoitetarkkailujen osalta konsultit. Onko siitä ollut hyötyä. Purot ovat Finnoonoja, Lukupuro, Monikonpuro ja Mankkaanpuro. Gräsanojaa ei ole sähkökoekalastettu. Ovatko ne auttaneet taimenta. Miten kunnostuksissa on onnistuttu. Espoonjoen reilu kahdeksan kilometriä pitkä pääuoma alkaa Turun moottoritien pohjoispuolelta, jossa puroluokan Glimsinjoki ja Glomsinjoki yhtyvät. Glomsinjoen alaosassa ja Gumbölenjoen sivuvesistö Karhusuonpurossa tiheys on yli 40 aarilla. Koskea kivettiin ja soraistettiin pyrkimyksenä parantaa taimenen lisääntymismahdollisuuksia. Lukupuro ja Mankkaanpuro ovat Gräsanojan päähaaroja. Kesän vanhojen nollikkaiden (0+) tiheyden laskennassa käytettiin kalastettavuuskerrointa 0,4, vanhempien ikäluokkien (>0+) laskennassa 0,7. Koekalastusalat, joita oli kalastettu vain yhtenä vuotena, jätettiin tarkastelusta pois. 26 • Suomen Kalastuslehti 6 T utkin Luonnonvarakeskuksen (LUKE) ylläpitämästä koekalastusrekisteristä Espoon, Helsingin ja Vantaan virtavesien sähkökoekalastusten tulokset viimeisten kolmen vuoden ajalta (2020?–?2022). Talkoovoimin kunnostetun ja huolletun Lukupuron koealoilla taimenia on sen sijaan runsaasti, kolmen vuoden keskiarvo 82 yksilöä aarilla. Mankinjoen vesistösTaimenen lisääntymisalueet pääkaupunkiseudulla Lukuisia koskia on kunnostettu taimenten lisääntymisalueiksi. Tarkasteluun on otettu ne osat, jotka ovat pääkaupun. Myös Mankkaanpurossa on vahva taimenkanta, 73 aarilla, Monikonpurossakin 60. Kunkin vesistön, tai isommissa vesistöissä lisääntymisalueen, taimentuotannolle laskettiin kolmen vuoden tulosten keskiarvo. Otetaanpa selvää, mitä sähkökoekalastusten tulokset kertovat. Vantaanjoki sivuvesistöineen Vantaanjoen vesistö on pääkaupunkiseudun suurin. Yksi poikkeuksellinen vuosi vaikuttaa siis tulokseen kolmasosan tai puolet, jos koekalastuksia on tehty vain kahtena vuotena. Vapaaehtoiset kalaja luontoharrastajat ovat rakentaneet lisääntymisalueita purovesistöihin. Mereen laskevat virtavedet Espoossa Espoossa on kaksi mereen laskevaa, joeksi luokiteltavaa virtavettä, Espoonjoki ja Mankinjoki. Sähkökoekalastukset on tehty kertapyynteinä. Nollikkaita ei ole viime vuosina tullut saaliiksi yhtäkään, vanhempia ikäluokkiakin vain muutama. Espoossa on myös mereen laskevia puroja, joista neljässä on tehty koekalastuksia. Niiden tulokset olivat pääsääntöisesti nolla tai hyvin lähellä sitä
Yksi seurantakohde on omassa luokassaan. Vantaankoski on kunnostettu vuonna 1998. Padon purun ja viimeisen kunnostuksen jälkeen kosken niskalla on ollut joka syksy jopa kymmeniä (suullinen tieto) mereltä palanneita taimenia kutupuuhissa. Pk-seudulla Vantaanjokeen laskee myös kuusi puroa, joista sähkökoekalastusdataa on riittävästi. Pääuomaan Helsingin Savelassa laskevassa Longinojassa taimenten keskitiheys on peräti 165 yksilöä aarilla. Sen pääuomassa on neljä kohdetta, joista on riittävästi koekalastustietoja. Longinojaa on vuodesta 2001 lähtien kunnostettu ja huollettu talkoovoimin. Kyseessä ei ole yksittäinen tulos vaan viiden koealan keskiarvo. Viime vuosien tiheys on ollut kymmenen taimenta aarilla. Suomen Kalastuslehti 6 • 27 Kosken alaosaa on kunnostettu aiemminkin. Siitä huolimatta poikastuotanto on kunnostuksen jälkeen ollut heikkoa, kolmen vuoden keskiarvo kymmenen aarilla. Virtapaikkoja, joita sähkökoekalastetaan säännöllisesti, on pääuoman tällä osalla viisi. Kolmen viime vuoden koekalastuksissa sieltä on tavattu yhteensä yksi taimen. kiseudun rajojen sisäpuolella. Helsingin ja Vantaan rajalla pääuomaan yhtyy idästä Keravanjoki. Koekalastusten tulosten valossa Vantaanjoen ja Keravanjoen pääuomien taimentuotanto on heikkoa. Vaikka taimenet kutevat koskella säännöllisesti, sähkökoekalastuksissa löytyy poikasia vain niukasti.. Talkootyön lisäksi uomaa on kolmessa paikassa kunnostettu koneellisesti. Kolmen vuoden aaritiheyksien keskiarvot viideltä koskelta ovat nollan ja kymmenen välillä. Keravanjoen Tikkurilankoskesta purettiin pato vuonna 2019 ja avautunut koskialue kunnostettiin. Königstedtinkoskea on kunnostettu vuonna 2004. Positiivisia tuloksia löytyy myös Keravanjoen sivupuroista: Rekolanojassa 55, Kylmäojassa 44 ja Kirkonkylänojassa 35 taimenta aarilla. Mereltä palanneita taimenia kudulla Keravanjoen Tikkurilankoskella syksyllä 2021
28 • Suomen Kalastuslehti 6 Espoon virtavesien taimentiheydet kolmen viimevuoden keskiarvoina: Purovesistöt erottuvat paria poikkeusta lukuun ottamatta edukseen. Keravanjoen sivupurojen tulokset ovat myös kohtalaisella tasolla, 35 – 65 yksilöä aarilla. Vantaanjoen vesistön pääuomien taimentuotanto on pääkaupunkiseudulla heikkoa. Sivupurojen tilanne on parempi. Espoonjoen ja Gumbölenjoen pääuomien taimentuotanto on heikkoa, paikoin lähes olematonta. 10 20 30 40 50 60 70 80 90 Po ik as ia kp l / 10 m 2 > 0+ 0+ Espoonjoki sivuhaaroinen Gumbölenjoki Espoon purovesistöt 20 40 60 80 100 120 140 160 180 Po ik as ia kp l / 10 m 2 > 0+ 0+ Vantaanjoen muut sivuvesistöt Vantaanjoen pääuoma Keravanjoen pääuoma Keravanjoen sivupurot. Longinojan viiden koealan taimentiheys on peräti 165 yksilöä aarilla
Pääkaupunkiseudulla on pienempiä vesistöjä, joissa taimentiheydet ovat selvästi korkeampia kuin pääuomissa. Johtopäätöksiä Koekalastustulosten perusteella taimen näyttää pääkaupunkiseudulla lisääntyvän kunnolla vain purovesistöissä. Mellunkylänpurossakin tiheydet ovat vähintään tyydyttävällä tasolla. Kevättulvien mentyä nähdään, pysyvätkö sorat ja kivet paikoillaan, kutupesät ehjinä ja puhtaina. Niiden lisääntymisalueita pidetään kunnossa ja laajennetaan vapaaehtoisvoimin. Ennen pitkää avainhenkilöt vanhenevat, väsyvät tai suuntaavat mielenkiintonsa muualle. Kunnostusprojekteja suunniteltaessa nämä asiat pitäisi ottaa huomioon varaamalla resurssit ja rahoitus seurantaan sekä kunnostuksen viimeistelyyn. 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Po ik as ia kp l / 10 m 2 > 0+ 0+. Syitä pitää hakea laajemmin. Mätäjoen ja Haaganpuron koekalastustulokset ovat korkeita, yli 80 taimenta aarilla, Mellunkylänpurossakin yli 40. Vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta on kuitenkin jatkuvassa vaarassa. Tukholman lääni Ruotsissa on asettanut sen hyvän taimentuotannon alarajaksi. Alkusyksyn sähkökoekalastus paljastaa, selviävätkö poikaset hengissä ensimmäisestä kesästä. Pääuomien poikastuotanto on heikkoa riippumatta siitä, onko niiden koskia kunnostettu vai ei. Suomen Kalastuslehti 6 • 29 Mereen laskevat purot Helsingissä Pääkaupungissa on neljä koekalastusten piirissä olevaa puroa. Koskikunnostuksia on tehty kertaprojekteina. Tuloksia aletaan kuitenkin nähdä vasta vuoden kuluttua siitä, kun viimeinen kivi on asetettu paikoilleen. Osasyy alempiin tiheyksiin on toki myös uomien koossa. Kutua seuraamalla ja kutupesiä laskemalla saadaan selville, kelpaavatko lisääntymisalueet kaloille. Lisääntymisalueiden kuntoa pitää seurata myös pitkäjänteisesti ja ryhtyä korjaaviin toimiin, mikäli niiden tuotto heikkenee. Pienemmät virtavedet suosivat paremmin taimenta kuin isot. Pääuomien tuotanto on kuitenkin niin heikkoa, että koko selittää sitä vain osaksi. Vesialueiden omistajien pitäisikin ottaa enemmän vastuuta ja panostaa lisääntymisalueiden kunnossa pysymiseen. Vapaaehtoiset seuraavat ja kunnostavat säännöllisesti Haaganpuroa, Longinojaa, Lukupuroa ja Mätäjokea, joiden taimentiheydet ylittävät 80 yksilöä aarilla. Ne ovat lännestä itään lueteltuina Mätäjoki, Haaganpuro, Mustapuro ja Mellunkylänpuro. Mikä taho silloin ottaa vastuuta tuottavimmista vesistöistä. Lisää pääkaupunkiseudun purohankkeista: Mätäjoki https://helsinginperhokalastajat.org/matajoki/ Longinoja http://longinoja.fi/ Haaganpuro https://haaganpuro.fi/ Haaganpuroon ja Mätäjokeen on onnistuttu palauttamaan vahva meritaimenkanta. Mustapuron tulokset ovat olleet (todennäköisesti päästöjen takia) heikkoja
30 • Suomen Kalastuslehti 6 Luonnonvarakeskuksen tutkija Jani Helminen tarkastamassa Vääksynjoen ankeriasarkkua.
Suurimmat vaellusankeriasmäärät havaitaan vuosittain toukoja kesäkuun aikana. Vesijärveltä vaellukselle lähtevät ankeriaat ovat suurikokoisia ja vahvoja. Pitkäikäisenä kalalajina ankerias lähtee Vesijärvestä vaellukselle tyypillisesti 20?–?30 vuoden iässä. Helminen kertoo, että Vääksynjoella otettiin kiinni toukokuussa yhden päivän aikana lähes 200 ankeriasta. Vuonna 2014 Vesijärven kalastusalueen rakentama kiinniottolaite on käytössä toukokuusta lokakuuhun. Ankerias on erittäin uhanalainen kalalaji ja sen vaeltamisen avustamiseksi on keksitty tehdä myös tämän tyyppisiä ratkaisuja. Arkun avulla avustetaan kaudessa keskimäärin noin 200?–?300 ankeriasyksilön kutuvaellusta. Mikäli Vesijärvestä vaellukselle lähteviä ankeriaita ei otettaisi kiinni tässä vaiheessa, suurella todennäköisyydellä ne eivät selviäisi hengissä merelle asti, toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Jani Helminen. Jotkin Vääksynjokeen rakennettu ankeriasarkku poimii Vesijärveltä Päijänteen Kymijoen reitille vaellukselle lähteviä ankeriaita turvallisesti talteen. Kiinniotetut ankeriaat merkitään ja kuljetetaan Kymijoen suulle Ahvenkoskenlahdelle jatkamaan kutuvaellustaan kohti Sargassomerta. Suomen Kalastuslehti 6 • 31 V ääksynjoen ankeriasarkulla käy toukokuussa kuhina. TEKSTI TOMI RÄSÄNEN, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO KUVAT HEIDI MOISIO, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Ankeriasarkku vauhdittaa ankeriaiden vaellusta Vääksyssä. Huippuvuosina arkun kautta kulkee jopa 700 ankeriasta turvallisesti merelle jatkamaan vaellustaan kohti Atlantin Sargassomerta. Suomessa ankeriaan vaellushuippu ajoittuu loppukevääseen. Kymijoella ankeriaiden luontaisella vaellusreitillä vastassa on kahdeksan vesivoimalaa turbiineineen, mikä tekee ankeriaiden vaelluksesta vaarallisen. Vesijärven ankerias Lahden Vesijärvi on ollut luontaisesti merkittävä ankeriasjärvi ennen Kymijoen patoamista. Vesijärven ja Vääksynjoen ankeriaasta on kirjallisia tietoja olemassa jo niinkin kaukaa kuin 1500-luvulta. Suurimmat yksilöt ovat painaneet yli kolme kiloa, mainitsee Helminen. Vaellus voi olla hyvinkin vilkasta. Suuresta koosta voi olla etua myös pitkällä kutuvaelluksella, sillä matkaa Sargassomerelle kertyy noin 6?000 kilometriä. Rehevänä ja kalaisana järvenä Lahden Vesijärvi on yhä edelleen ankeriaille erinomaista elinympäristöä
Ankeriastyötä tulisi kohdistaa sinne, missä hyöty on suurin eli vesistöt, joissa lajia esiintyy tiheimmillään. Ankeriasarkun avulla tutkimustietoa ankeriaasta Ankeriasarkkua hyödynnetään tutkimustyössä ja sen avulla pystytään keräämään lisätietoa ankeriaan vaelluksesta Suomen vesiltä Atlantille. yksilöt voivat elää vesissämme jopa 40 vuotta ennen sukukypsyyden saavuttamista. Ankeriaita istutettiin 90-luvun loppupuolella kymmeniä tuhansia ja nykyiset säännölliset istutukset on Vesijärvisäätiön mukaan aloitettu vuonna 2006. Suomen rannikolle ajautuu joka vuosi vähemmän omin voimin Sargassomereltä asti vaeltaneita poikasia, jotka Suomeen saapuessaan ovat jo muuttuneet lasiankeriaasta pieniksi kelta-ankeriaiksi, jatkaa Helminen. Lähes kymmenen vuotta toiminnassa olleesta ankeriasarkusta on hyviä tuloksia. Homma toimii niin, että Vesijärvisäätiön hallinnoiman hankkeen rahoituksella ostetaan ankeriaat kalastajien rysistä, jonka jälkeen ne vapautetaan vaellusesteiden alapuolelle. Yhteistyötä kaupallisten kalastajien kanssa Vesijärvellä on tällä hetkellä käynnissä hanke, jossa kaupallisille kalastajille maksetaan vaellusankeriaiden pyytämisestä. Tulevat vuodet osoittavat mihin suuntaan ankeriaan suojelutyö meillä kehittyy. Luonnonvarakeskus kerää näistä kaloista myös tutkimusaineistoa mittausten ja kalamäärien muodossa. Luonnonvarakeskus on Lahden Vesijärvestä vaellukselle lähteneet ankeriaat ovat jääneet saaliiksi ankeriasarkkuun ja pääsevät myöhemmin autokyydillä merelle.. Lisäksi pyytää ei saa kuka vain, vaan tästä on tehtävä tarkat sopimukset, toteaa Helminen Suojelutyöhön uusia kohteita ja lisää resursseja Suomessa ankeriaan suojelutyön ja tutkimuksen kärkikohteita ovat esimerkiksi Kokemäenjoen vesistöalue, Lohjanjärvi ja Kymijoen vesistöalue. Miten voidaan luoda ankeriaille turvallinen vaellusyhteys mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ankeriaan tapauksessa puhutaan yhdestä kannasta joka käsittää kaikki esiintymisalueen ankeriaat Niilin suistolta Vesijärveen. Nyt Vesijärveen istutetaan noin 10?000 ankeriaanpoikasta vuosittain. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että pelkästään yksi apulaite sekä istutukset eivät ankeriaskantaa pelasta. Määrällisesti suurimmat istutukset tehtiin 1960ja 70-lukujen aikana, jolloin istutettiin satoja tuhansia ankeriaita. Kaikki ovat kuuluja ankeriasalueita, joihin on myös istutettu vuosien aikana satoja tuhansia, jopa miljoonia lasiankeriaita. Nyt kiinniotettavat ankeriaat voivat olla siis peräisin jopa 80tai 90-lukujen istutuksista Nykyään kaikki ankeriaat Kymijoen patojen yläpuolella ja Vesijärvessä ovat istutettuja. Rysäpyynnistä on hyviä tuloksia ja se voi monessa paikassa olla kustannuksiltaan huomattavasti edullisempaa kuin ankeriasarkkujen tai kalaväylien rakentaminen. Yksi haastavuus pyynnissä on tietysti se, että suoraan järveltä pyydetty ankerias ei aina välttämättä ole vaellusankerias. Olisiko rysäpyynti keino myös muissa ankeriasvesistöissä. Kanta on huvennut vauhdilla, ja esimerkiksi Euroopan rannikolle tulevien lasiankeriaiden määrät ovat nykyään lähes alle sadasosan 60ja 70-lukujen määristä. Ankeriaan säilymiseksi sen luontaisella levinneisyysalueella Suomessa on vielä paljon tehtävää. Vesijärveen on istutettu ankeriaita vuosien aikana paljon. 32 • Suomen Kalastuslehti 6 todennut, että Vesijärveen istutetut ja mereen vaellusvaiheessa siirretyt ankeriaat osaavat Itämeressä jatkaa vaellusta kohti kutualuetta
4. Ne ovat halkaisijaltaan 2,5 millimetriä ja yhdessä emokalassa niitä on vain 100 – 300 kappaletta. 8. Suomen kalat. Kivisimpulla ei ole uimarakkoa, joten se ei voi nousta pohjasta kuin uidessaan. Kivisimppu saalistaa väijymällä kivenkolossa ja syöksymällä nopeasti ohi kulkevan ravintoeläimen kimppuun. Kivisimppu pysyttelee koko elämänsä samalla suppealla alueella. Suomen Kalastuslehti 6 • 33 1. 2. Kivisimppujen mätimunat ovat hyvin suuria. Talvella joutuvat väistymään hieman syvemmälle rantojen jäätyessä. 9. 5. Sisävesissä ihossa on enemmän tai vähemmän piikkejä. 7. Koiras raivaa ja puhdistaa pyrstöniskuin kutukolon kiven alle. Risto Väinölä (suullinen tieto) 10 faktaa kivisimpusta TEKSTI NIINA KOIVUNEN 10 FAKTAA SH U TT ER ST O CK Kivisimppu on nykytiedon valossa jaettu Euroopassa 16 eri lajiksi.. Itämeressä elävillä kivisimpuilla on sileä iho tai piikkejä on vain rintaevien tyvessä. Mikäli kolo on liian pieni, kuljettaa kivisimppukoiras pohja-ainesta suussaan ulos. Ihossa on piikkejä ja piikkien määrä vaihtelee alueellisesti. 6. Lähteet: Sakke Yrjölä, Hannu Lehtonen ja Kari Nyberg 2015. Harva kuitenkin on nähnyt kivisimppua, koska se ei jää tavallisiin pyydyksiin ja liikkuu pimeään aikaan. Naaras houkutellaan koloon ja mätimunat ruiskutetaan naaraan ollessa selällään pesäkolon kattoon kiinni. Ne oleskelevat yleensä kiven suojassa alle metrin syvyydessä, josta eivät poistu eleensä kuin ruuan hakuun. Laji on herkkä rehevöitymiselle, joten kannat harvinaistuvat tai katoavat vesien luonnontilan muuttumisen seurauksena. Koiraskivisimppu häätää naaraan kutukolosta ja asettuu vahtimaan koloa aggressiivisesti. Kivisimput kasvavat noin 12 – 14 senttimetrin mittaisiksi ja muista kaloista poiketen usein koiraat kasvavat hieman naaraita isokokoisemmaksi. Samaan koloon voi kutea useampi naaras. 10. Kivisimppu (Cottus gobio) on Suomen yleisin simppulaji ja sen voi tavata koko Suomen alueelta pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. 3
(09) 6844 590 kalastus@ahven.net. Hinta: 15,00 € KALASTUKSENVALVOJAN LIIVI Korkealaatuinen kalastuksenvalvojan huomioliivi heijastinnauhoilla. Hinta: 49,70 € Muista tilata ajoissa! KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. 34 • Suomen Kalastuslehti 6 Kaikki tuotteet valvontaan ahven.net KALASTUKSENVALVOJAN VIESTIMERKIT Kalastuslain mukaiset kalastuksenvalvojan viestimerkit selkeillä teksteillä ja näkyvillä väreillä
Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole erityiseen käyttöön otetulla vesialueella, kuten rakennuspaikalla. Rasmus Åkerblom Kalatalouden Keskusliitto Laiturin nokassa. Oikeuden edellytyksenä on, että rakennelman tekeminen tai käyttäminen ei edellytä erillistä vesilain mukaista lupaa ja se voi tapahtua tuottamatta vesialueen omistajalle vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Lisämausteensa asiaan antaa, että kunnat kyllä ovat toimivaltaisia rakentamiseen liittyvissä asioissa, mutta vesilain osalta ELY-keskukset ovat toimivaltainen viranomainen. VESILAISSA ON yleisestä luvanvaraisuudesta poikkeus, jonka mukaan rannan omistajalla tai haltijalla on yksityistä tarvettaan varten oikeus sijoittaa rannan edustalle vesistöön, vaikka hän ei ole vesialueen omistaja tai osakas, veneen kiinnityspaalu tai -poiju taikka rakentaa rantaansa toisen vesialueelle ulottuva laituri, venevaja tai muu näihin verrattava rakennelma. KHO ON yhdessä uuden vesilain aikaisessa ratkaisussa (KHO 2014:124) sivunnut kysymystä laiturin sijoittumisesta vesijätön osalta. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, ettei merkitykseltään vähäinen vesijättökaistale vaikuta oikeuteen, jos kaistale ei mahdollista itsenäistä maankäyttöä. Se, että laituri sijoittuu osin rannan edustalla olevalle, toiselle kuuluvalle maa-alueelle, ei ole este käyttöoikeuden myöntämiselle. Laiturit ovat näistä rakenteista se asia, joiden osalta tulee toistuvasti kyselyitä ja ne tekevät varsin näkyväksi kuinka hankalaksi asiat menevät, kun kysymys on useamman eri lainsäädännön soveltamisesta samanaikaisesti. Vesilain perusteluissa on todettu, että laiturin rakentamisen oikeuttava säännös edellyttää lähtökohtaisesti kiinteistön rajoittumista vesialueeseen. Huomio kiinnittyy siihen, että KHO on ratkaisun perusteluissaan ottanut huomioon laiturin mittasuhteet, käyttötarkoitus ja kysymyksessä olevan merialueen olosuhteet, eli käytännössä ratkaisun olisi perustuttava arvioon, jossa paikalliset olosuhteet otetaan huomioon. Tätä käytäntöä ei ole tarkoitus uudella lailla muuttaa. Suomen Kalastuslehti 6 • 35 LAKIASIAA V aikka kesä ja leppeät kesäpäivät veden äärellä ovat lopuillaan vesirajaan rakentaminen on kysymys, joka pysyy ajankohtaisena. Merialueelle sijoittuvassa tapauksen kysymys oli 12 metriä pitkästä ja 2,4 metriä leveästä ponttonilaiturista, jonka viiden metrin pituinen ja 1,2 metrin levyinen käyntisilta on ollut muutaman neliömetrin osalta vesijättöalueella. Kiinteistön edustalla oleva vesijättöalue ei siten ole ollut este luvan myöntämiselle. Alue on tarpeen laituriin välittömästi liittyvää kulkusiltaa varten. KHO on tapauksessa saadun selvityksen perusteella todennut, että hanketta varten tarvittavan vesijättöalueen pinta-ala on vähäinen, muutaman neliömetrin kokoinen. Kysymys on olosuhteet huomioiden pienistä laitureista vesialueella, mutta mitä tapahtuu, kun mukaan tulee lunastamaton vesijättö kiinteistön ja vesialueen välissä
36 • Suomen Kalastuslehti 6 V irtavesien kunnostusveteraanit FL Anssi Eloranta (anzueloranta@gmail.com) ja FT Timo Yrjänä (timo.yrjana@ely-keskus.fi) ovat aloittaneet Virtavesien kunnostus -kirjan (2010) toisen painoksen työstämisen Kalatalouden Keskusliiton toimeksiannosta. Älkää lähettäkö vielä itse kuvia, vaan ainoastaan tietoa aiheesta. Uuden painoksen on tarkoitus ilmestyä vuonna 2024. Uusi kunnostuskirja halutaan päivittää mahdollisimman hyvin nykytoiveiden ja -vaatimusten mukaiseksi. Kirjoittajat toivovat, että selailisitte kirjan ensimmäistä painosta ja toimittaisitte heille muutosja täydennysehdotuksenne uutta painosta varten yllä mainittuihin sähköpostiosoitteisiin. Näiltä osin voitte kirjata viestiinne, mitkä kuvat tulisi poistaa tai vaihtaa. Kirjoittajat ottavat tarvittaessa myöhemmin yhteyttä kuva-asiassa.. Vinkkitoivomukset koskevat myös kirjan kuvastoa, joka myös uudistuu. Siksi nyt tarvitaan valintoja, mitä Virtavesien kunnostus -kirjasta tulossa uusi painos Virtavesikunnostajien klassikkoteoksen päivitystyö on käynnissä. Teoksen sivumäärää ei aiota kasvattaa, pikemminkin supistaa. Uudistettu laitos julkaistaan vuonna 2024. Mikäli teillä on kirjan aiheeseen sopivia otoksia, voitte ilmoittaa niistä heille. Kirjoittajat keräävät palautetta vanhasta kirjasta sekä uusia ideoita tulevaan päivitykseen. poistaa ja mitä uutta tilalle
Suomen Kalastuslehti 6 • 37 TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O LÄ H D E: KY SE LY KA LA ST U KS EN VA LV O N N AS TA 20 23 , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL IIT TO KALASTUKSENVALVONTA NUMEROINA Kalastajat toivovat lisää valvontaa. kunta Metsähallitus ELY-keskus Muu vesialueenomistaja Osakaskunta Kalatalousalue Prosenttia % Kalastuksenvalvojien valtuutuksien antajat. 6,4 5,2 9,8 9,5 63,7 34,4 10 20 30 40 50 60 70 Muu, esim. ELY-keskuksen mukaan Suomessa on noin 1 000 valtuutuksen saanutta valvojaa. Oheinen graafi kertoo kenen valtuutuksella Kalatalouden Keskusliiton viime talvena tekemään kyselyyn vastanneet kalastuksenvalvojat toimivat vuonna 2022. Kenen valtuuttamia kalastuksenvalvojia vesillämme liikkuu. Kalastuksenvalvojan kokeen hyväksytysti suorittaneita henkilöitä on Suomessa kuitenkin noin 2 300 (vuonna 2017 heitä oli noin 3 300). Kuka kalastuksenvalvojia valtuuttaa ja voisiko heitä valtuuttaa nykyistä enemmän
38 • Suomen Kalastuslehti 6 Tilaa nyt! ahven.net Suositut kalapelikortit uudistettuina ja päivitettyinä. Korteissa 55 eri kalalajia. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Klassikon paluu! Hinta 6,40 € Uutta!. KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p
3.2. 6.10. 6 8.9. 2 17.2. (09) 6844 5915 ILMESTYMINEN 2023 Nro Aineisto Ilmestyy 1 6.1. 15.12. vuosikerta Ilmestynyt vuodesta 1892. 28.4. 10.11. Helsingin yliopiston akvaattisten tieteiden kenttäkurssilla opiskelevat Suomen kalavesien tulevat asiantuntijat. Suomen Kalastuslehti 6 • 39 130. 7 13.10. ISSN 0039-5528 Aikakausmedia ry:n jäsen JULKAISIJA Kalatalouden Keskusliitto TOIMITUS Malmin kauppatie 26, 4. 5 4.8. 4 12.5. krs 00700 Helsinki p. 044 4931 457 tapio.gustafsson@ahven.net PÄÄTOIMITTAJA Vesa Karttunen TOIMITUSSIHTEERI Tapio Gustafsson TOIMITTAJAT Risto Vesa ja Niina Koivunen TOIMITUSKUNTA Mikko Malin, Hannu Salo, Esa Lehtonen, Johanna Möttönen ja Sakari Kuikka ILMOITUSMYYNTI p. 8 17.11. 17.3. VISUAALINEN ILME Katja Kuittinen TAITTO Tapio Gustafsson PAINOPAIKKA Grano Oy, Helsinki 2023 SEURAAVASSA NUMEROSSA Nro 7/2023 ilmestyy pe 10.11. 3 31.3. 1.9. 044 4931 457 tapio.gustafsson@ahven.net TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Heidi Moisio p. 9.6. TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TO Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T
Kunniakirjan lisäksi Vuoden Kalastuksenvalvoja palkitaan laadukkailla Ursuit Basicline Auto -paukkuliiveillä.. Mielestämme hänen tulisi olla yhteistyökykyinen, palvelualtis, suunnitelmallinen, huolellinen ja ympäristötietoinen. Kilpailun tarkemmat kriteerit, osallistumistiedot ja palkinnot löydät kilpailun omilta nettisivuilta www.ahven.net/vuoden-kalastuksenvalvoja/. Tule mukaan valitsemaan kalavesiemme palvelijaa! Kalatalouden Keskusliitto valitsee Vuoden Kalastuksenvalvojan osana maaja metsätalousministeriön kalastonhoitomaksuvaroilla rahoitettua Kalastuksenvalvonnan ja kalatalouden rakenteiden ja toimivuuden kehittämishanketta. Mikäli tunnet kriteerit täyttävän kalastuksenvalvojan, käy ilmoittamassa hänet mukaan Vuoden Kalastuksenvalvoja -kilpailuun. Kilpailuaikaa on lokakuun loppuun. Vuoden Kalastuksenvalvoja -kilpailu Millainen on hyvä kalastuksenvalvoja