vuosikerta 7 • 2017 Vaelluskalat Kalatiet Järven kemikaalikäsittely Kärkihankkeet Riittävätkö kalastuksenvalvojat?. Suomen KALASTUSLEHTI Perustettu 1892 • 124
7 22.9. Jenny Fredrikson 22 Kemikaalit järvikunnostuksessa Tero Väisänen, Ilkka Sammalkorpi, Jouni Lehtoranta, Petri Ekholm, Seppo Hellsten ja Reijo Oravainen 24 Littoistenjärven kemikaalikäsittely Jouko Sarvala, Milja Vepsäläinen ja Jukka Heikkilä 28 Muikku kutee pimeässä Juha Karjalainen ja Timo J. 10.2. Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 2 ARTIKKELIT 10 Vaelluskalojen nousu on sovittelua Pauliina Louhi ja Petri Karppinen 14 Vaelluskalat kärkihanke esittelyssä Tapio Gustafsson 16 Pelkästään mutaako. (09) 6844 5914 fax (09) 6844 5959 tapio.gustafsson@ahven.net PÄÄTOIMITTAJA Vesa Karttunen TOIMITUSSIHTEERI Tapio Gustafsson TOIMITTAJAT Risto Vesa ja Niina Tuuri ILMOITUSMYYNTI puh. 1.12. Irtonumero 5 euroa. Roosa Mikkola ja Anette Bäck 18 Riittävätkö kalastuksenvalvojat. Myynti Kalatalouden Keskusliitossa. 5 19.5. (09) 6844 5914 tapio.gustafsson@ahven.net TOIMITUSKUNTA Raisa Kääriä, Tuomas Oikari, Jorma Leppänen, Outi Heikinheimo, Marko Paloniemi, Mika Laakkonen ja Sakari Kuikka TILAUKSET, OSOITTEEN MUUTOKSET JA PERUUTUKSET Heidi Moisio puh. Kannen kuva: Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto. 20.10. krs 00700 Helsinki puh. 28.4. 8.9. (09) 6844 5915 Vuosikerran 2017 (8 numeroa) tilaushinnat: määräaikainen 45 euroa ja kestotilaus 44 euroa. 4 31.3. 16.6. SISÄLTÖ ISSN 0039-5528 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti JULKAISIJA Kalatalouden Keskusliitto TOIMITUS Malmin kauppatie 26, 4. Marjomäki PALSTAT 3 Pääkirjoitus 4 Lyhyet 9 Lakiasiaa 30 Tapahtumia Helsingin Vanhankaupunginkosken itähaaran kalatie toimii ja kalat nousevat ylös kutualueilleen. 27.1. 31.3. 3 3.3. ILMESTYMINEN 2017 Nro Aineisto Ilmestyy 1 30.12. 6 11.8. Kalatalouskeskusten ja kalastajaliittojen toimihenkilöt toimivat lehden asiamiehinä. VISUAALINEN ILME Emilia Heikkilä TAITTO Tapio Gustafsson PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa 2017 7 • 2017 10 18 24 Suomen. 8 3.11. 2 13.1
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, sillä jo käytännössä testatun mallin antaa metsästäjien käyttöönottama Oma riista (oma.riista.fi). PÄÄKIRJOITUS Tietoon perustuva kalastuksen säätely Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitto ”Oma kala voisi jatkossa palvella kalastuksen valvojia, yhteisen vesialueen osakaskuntia, uusia kalatalousalueita, tilastoviranomaisia ja kalataloushallinnon päätöksentekoa.”. Uusien kalatalousalueiden toiminnan alkuun on aikaa enää reilu vuosi, joten pian vastassa olevan käyttöja hoitosuunnitelmien laatimisen täytyy perustua pääosin jo olemassa olevaan tutkimustietoon. Kalastuspäiväkirjana markkinoitu Metsähallituksen Tuikki-järjestelmä oli hyvä yritys tähän suuntaan, mutta se ei ole saavuttanut kovin laajaa käyttäjäkuntaa. Tästä on lyhyessä ajassa muodostunut tärkeä ja erittäin käytetty riistatiedon ja riistatalouden eri toimijoiden palvelu. Oma riista -mallin mukainen, kalatalouden tarpeita varten räätälöity Oma kala voisi jatkossa palvella kalastuksen valvojia, yhteisen vesialueen osakaskuntia, uusia kalatalousalueita, tilastoviranomaisia ja kalataloushallinnon päätöksentekoa. Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 3 U uden kalastuslain 1§:n mukainen peruslähtökohta on tietoon perustuva kalastuksen säätely. Järjestelmään voitaisiin jatkossa liittää erilaisia lakisääteisiä saalisilmoitusvelvollisuuksia sekä mahdollisuus ilmoittaa vapaaehtoisesti muitakin saalistietoja. Maaja metsätalousministeriön johdolla on lähdetty tänä syksynä kartoittamaan olemassa olevaa kalataloustietoa ja sen tuottajia sekä suunnittelemaan jatkoa varten uusia tiedon keräystapoja. Aika näyttää, saadaanko palvelulle riittävästi käyttäjiä, jotta saalistietojen perusteella voitaisiin arvioida esimerkiksi yleiskalastusoikeudella saatuja kalansaaliita. Oma kalan potentiaalinen soveltamisala on kuitenkin vielä huomattavan paljon Tuikkia laajempi. Kalatalousalan toimijoiden tulee suunnitella yhteistyössä Oma kala-palvelun tarkempi sisältö vielä kuluvan syksyn aikana, jotta järjestelmä saataisiin rakennettua ja käyttöönotettua vuoden 2018 aikana
Tieteellisen lausunnon mukaan pääaltaan lohen kanta on vakaa ja saaliita voidaan lisätä 11 prosenttia. Kanta ja ICES-kalastusalue COM ehdotus 2017 (muutos TAC 2016) TAC 2017 (muutos TAC 2016) COM 2018 ehdotus (muutos TAC 2017) Silakka Pohjanlahti 30 – 31 140 998 (+17 %) 140 998 (+17 %) 70 617 (-50 %) Silakka keskinen Itämeri 25 – 27, 28.2, 29, 32 191 129 (+8 %) 191 129 (+8 %) 238 229 (+25 %) Kilohaili 22 – 32 282 349 (+40 %) 260 993 (+29 %) 262 310 (+1 %) Lohi pääallas 22 – 31 105 696 (+10 %) 95 928 (0 %) 106 096 (+11 %) Lohi Suomenlahti 32 9 403 (-28 %) 10 485 (-20 %) 10 003 (-5 %) Turska itäinen 25 – 32 24 927 (-39 %) 30 857 (-25 %) 22 275 (-28 %) Turska läntinen 22 – 24 1 588 (-88 %) 5 597 (-56 %) 5 597 (0 %) Ankerias 22 – 32 Kielletään sekä kaupallinen että virkistyskalastus. Benella-nimen saavat Raisioaquan Itämerirehulla ruokitut kalat. Ehdotukseen sisältyy Itämeren ankeriaan kalastuskielto. Tilanne kuvastaa komission mukaan kalastusalan vastuullisuutta kannan hoidossa. Kalatiskeiltä kotimaista uutuutta on saatavilla syyskuusta alkaen. Kasvatusmenetelmä sitoo fosforia enemmän kuin tuottaa ja typpikuormitus vähenee merkittävästi. 4 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 LYHYET KOTIMAINEN BENELLA SIIKA UI KALATISKEILLE Raisio-konserniin kuuluvan Benella-kalatuoteperhe kasvaa. ITÄMEREN ANKERIAALLE KENTIES KALASTUSKIELTO Euroopan komissio hyväksyi elokuun lopulla ehdotuksen Itämeren kalastusmahdollisuuksiksi vuodelle 2018. Euroopan komissio 29.8.2017 Raisioaqua Yhteenveto Itämeren kalastuskiintiöiden (TAC) muutoksista vuosina 2017–2018 (luvut tonneina lukuun ottamatta lohta, joka ilmaistaan lukumääränä). Jäsenvaltioiden jokiin palaavien kutukypsien kalojen määrä on noussut uuteen ennätykseen, ja Tornionjoen lohikanta on nyt maailman suurin. Sen sijaan ehdotus Pohjanlahden silakkakiintiön 50 prosentin leikkauksesta olisi erittäin merkittävä Suomen silakanpyynnin kannalta. Raisioaqua 20.9.2017 D-vitamiinia saa myös ruoasta ja yksi parhaista lähteistä on kala. Kaksi vuotta sitten markkinoille saapuneen Benella Kirjolohen rinnalle ui nyt Benella Siika. Komission mukaan kielto on tieteellisen näytön ja historiallisen pienen kannan vuoksi välttämätöntä. Benella Siika on vastuullinen valinta ruokapöytään. Komissio ehdottaa, että Itämeren keskiosien silakan, kilohailin ja pääaltaan lohikantojen saaliita lisätään. Se tuotetaan lähivesissä Itämeren ravinteita kierrättäen. Kasvatetuista kaloista kotimainen siika on ylivoimaisesti paras D-vitamiinin lähde
Maaja metsätalousministeriö 2.10.2017 ENNÄTYSKALALAUTAKUNNALLE UUSI PUHEENJOHTAJA Vuonna 2000 perustetun uuden ennätyskalarekisterin ja -lautakunnan puheenjohtajana alusta saakka toiminut professori Hannu Lehtonen jättää tehtävän lähitulevaisuudessa häämöttävän eläkkeelle siirtymisen johdosta. Oikeuskäytäntö on tunnustanut lohiregaalin viimeistään Kustaa Vaasan ajoista eli 1700-luvulta lähtien. Rannikko-Suomen osuus koko valtakunnan vuoden 2017 edistämismäärärahoista eli 8,7 miljoonasta, on noin 26 %. Mukana ennätyskalalautakunnassa ovat muun muassa Kalatalouden Keskusliitto, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Luonnontieteellinen Keskusmuseo ja Erä-lehti. Rannikko-Suomen 79 kalastusaluetta saivat vuodelle 2017 yhteensä noin 479 000 euroa yleisavustuksina kalastusaluetoimintaan. Valtiolle kuuluva erityisperuste mainitaan nimenomaisesti myös Suomen kansallisessa lainsäädännössä, lainvalmisteluaineistossa ja oikeuskäytännössä. Lautakunnan uudeksi puheenjohtajaksi on valittu tutkija Kari Nyberg. Maaja metsätalousministeriö tilasi oikeustieteen emeritusprofessori Erkki Hollolta selvityksen siitä, kuinka hyvin tämän päivän lainsäädäntö lohiregaalia noudattaa. Heidi Moisio, Kalatalouden Keskusliitto kompensoitiin Rannikko-Suomen alueella yhteensä noin 1,28 miljoonaa euroa. Vesialueiden omistajille vesialueen käytöstä aiheutuvia haittoja että Ruotsissa tunnustaa jossain muodossa sen, että regaalioikeus on valtiolle historiallisesti muodostunut erityisperuste, jolla valtio määrää lohenkalastuksesta. Ennätyskalarekisteriin kerätään tietoja ennätyskaloista ja -ravuista. Selvityksessä todetaan, ettei lainsäädännön kehitys Suomessa ole vuoden 1809 jälkeen irtisanoutunut Ruotsin vallan aikaisen lainsäädännön kannoista. Ennätyskalalautakunnan jäseniä viime kokouksessa. 5 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 LYHYET TORNIONJOEN LOHIREGAALI ON OSA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Lohiregaali on säädellyt Tornionjoen kalastusta jo 1700-luvun puolivälistä lähtien. ELY-keskus 6.9.2017. Varat ovat kertyneet kalastajien maksamista kalastonhoitomaksuista. Selvityksen johtopäätös on, että oikeustila sekä Suomessa RANNIKKO SUOMEEN 2,26 MILJOONAA EUROA Varsinais-Suomen ELY-keskus on jakanut Rannikko-Suomen kalatalousviranomaisena Keski-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa yhteensä noin 2,26 miljoonaa euroa kalatalouden edistämiseen. Vasemmalta Martti Hildén, Veikko Rinne, Jussi Pennanen, Juha Ojaharju, Jaana Vetikko, Jyrki Jahnukainen, Hannu Lehtonen, Kari Nyberg ja Tapio Gustafsson. Jos lohiregaalista haluttaisiin luopua, asiasta pitäisi selvityksen mukaan säätää lailla tai asetuksella. Lisäksi ELY-keskus myönsi tukea 129 erilaiselle kalavesien kestävän käytön ja hoidon suunnittelua, toimeenpanoa, ohjaamista ja kehittämistä, kalastuksenvalvontaa tai kalatalousalan neuvontaa edistävälle hankkeelle yhteensä noin 580 000 euroa
Tavoitteena on kerätä vuositasolla 0,5 miljoonaa euroa, jolla on tarkoitus rahoittaa istutukset ja muut kalaveden hoitotoimet. Nieriän tulevaisuus näyttää Saramiehen mukaan kohtalaisen hyvältä. Suunnitelmalle on tiukka aikataulu, mutta maksu tulisi voimaan aikaisintaan 1.3.2018.. Suunnitelma perustuu työryhmän mietintöön. Onginta olisi maksutonta. Vuonna 2005 Kuolimon koenuottauksissa saatiin vain kaksi nieriää. 6 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 LYHYET KALASTUSALUE TOTEUTTI KAISLOJEN NIITTOHANKKEEN Mikkelin kalastusalue toteutti elokuussa 2017 kaislojen niittohankkeen Mikkelin alapuolisella Saimaalla. Kuolimon kalastusalueen isännöitsijä Antti Saramies kertoo, että erityisen merkittävää nieriän elpymiselle oli 2000-luvun lopussa tapahtunut verkon silmäkoon säätelyalueen suurentaminen, joka vähensi sellaista verkkokalastusta, jossa nieriä voisi tulla sivusaaliiksi. Rauno Jaatinen LAAKAJOELLA KÄYNNISTYY KUNNOSTUSHANKE Pohjois-Savon Sonkajärvellä sijaitsevassa Laakajoessa aloitetaan kalataloudellisen kunnostushankeen ensimmäinen vaihe, koskialueiden elinympäristökunnostus. Työ kattaa koskialuetta yhteensä 3 100 metrin pituudelta, ja kunnostettava pinta-ala on noin 23 hehtaaria. Maakuntahallitus on antanut lakiehdotuksen asiasta Ahvenanmaan maakuntapäiville. Rauno Jaatinen Saimaan Launialanselän alueella oli niitettävää aluetta noin puolentoista kilometrin matkalla. Hankkeen saama palaute oli erittäin positiivista. Tällä hetkellä Kuolimolle ei ole suunnitteilla uusia kalastusrajoituksia. Hankkeen toisessa vaiheessa poistetaan Laakajoen säännöstelypadosta vaelluseste rakentamalla padon itäpuolelle ohitusuoma. Tällä hetkellä maakunnassa ei sellaista ole. Hankkeen kustannukset olivat noin 13 000 euroa, mihin saatiin osarahoitusta ELY-keskukselta. Kalastuksenhoitomaksun lisäksi tarvitaan paikallinen kalastuslupa. Etelä-Saimaa 21.8.2017 AHVENANMAA POHTII KALASTUKSENHOITOMAKSUA Ahvenanmaan maakuntaan suunnitellaan kalastuksenhoitomaksua. Maksu olisi 20 €/ vuosi tai 10 €/päivä ja koskisi ainoastaan ei-Ahvenanmaalaisia. Parin vuoden takaisissa viljelykalastojen emokalapyynneissä nieriänaaraita saatiin hieman yli 40 ja koiraita lähes 30 kappaletta. Asukkaat olivat erittäin iloisia siitä, että rannat avartuvat ja veden virtaus uimarannoilla paranee. Etelä-Savon kalatalouskeskus hoiti suunnittelun yhdessä urakoitsijoiden ja muiden toimijoiden kanssa sekä lupaja rahoitushakemukset, työnjohdon ja raportoinnin. ELY-keskus 5.9.2017 SAIMAANNIERIÄN KANTA ON KÄÄNTYNYT PAREMPAAN Saimaannieriän ainoa alkuperäinen kanta on Kuolimossa. Päätavoite on virtakutuisten kalalajien, lähinnä taimenen elinympäristön ja lisääntymisolosuhteiden parantaminen. Hanke toteutetaan yhteistyössä Sonkajärven kalastusalueen, Pohjois-Savon ELYkeskuksen ja Savon Voima Oyj:n kanssa
Tämä tarkoittaa sitä, että Vetsijoen ja Utsjoen luvattomat kalastajat pääsevät käräjille, niin kuin ovat halunneetkin. Tutkijat toivovat, että kalastajat lukevat kalan PITmerkin ja ilmoittavat havainnosta kalamerkkipalautus.fi-sivustolle. Eniten uudet Tenojoen pyyntirajoitukset iskevät saamelaisten perinteiseen pyyntiin, jota rajoitettiin lähes 80 prosenttia. UTSJOEN LUVATTOMAT KALASTAJAT KÄRÄJILLE Poliisi on yhdessä syyttäjän kanssa päättänyt, että Utsjoen ja Vetsijoen kalastusrikkomus menee suoraan syyteharkintaan, koska poliisin tiedossa on, että luvattomat kalastajat eivät aio maksaa sakkoja. Uusi kalastuslaki rajoittaa YläLapin kuntien asukkaiden maksutonta viehekalastusoikeutta lohen ja taimenen nousualueilla. Tämän lisäksi panostetaan kiinteään ja siirrettävään kameratekniikkaan, jokiveneeseen sekä koulutukseen. Luvattomien kalastajien tavoitteena on ollut päästä käräjille, ja käräjöinnin myötä muuttaa kalastuslakia, jossa paikallisten kalastusoikeuksia on rajoitettu. Mikrosirutaimenet ovat alamittaisia, joten ne on lukemisen jälkeen palautettava veteen. 7 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 LYHYET KALASTUKSENVALVONNALLE LAHJOITUKSINA 22 000 EUROA Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus ry on saanut noin 22 000 euron edestä rahaja tavaralahjoituksia, jotka on suunnattu uhanalaisten vaelluskalojen kalastuksenvalvonnan kehittämiseen. Yle 4.9.2017. Uuden sopimuksen pyrkimyksenä on vähentää kalastuksessa kuolevien lohien määrää 30 prosenttia nykytasosta. Matkailupyyntiä rajoitettiin noin 40 prosenttia. Metsähallitus 13.9.2017 Aku Ahlholm, Metsähallitus Myös Tenon uusi kalastussopimus astui voimaan viime toukokuussa. Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto SUOMUSSALMEN JÄRVIIN 870 MIKROSIRUKALAA Suomussalmella istutetut kalat ovat mikrosiruilla merkittyjä taimenia ja niitä voi tarttua pyydyksiin Ala-Vuokin Kevättijärvestä sekä Hossan Pitkä-Hoiluasta/Kokalmuksesta ja Öllöristä. Nyt paikalliset voivat kalastaa valtion vesialueilla ainoastaan ostamalla kalastusluvan. Kohteille on hankittu PIT-merkin lukemista varten skannerit, jotka kalastajat saavat lainaksi kalastamisensa ajaksi. Lahjoituksia ovat antaneet niin yritykset kuin yhdistykset. Kalatalousneuvoja Sami Kurenniemen mukaan tulevaisuuden haaste PohjoisKarjalassa on saada rahoitusta itse valvonnan toteuttamiseen. Lahjoituksilla tullaan hankkimaan kalastuksenvalvojille työasut sekä valvojareppuja, jotka sisältävät kiikarit, kameran, valaisimen ja muita valvojalle välttämättömiä työvälineitä. Tarkoitus on tutkia, miten viljeltyä-, sekaja luonnonkantaa olevat istutuskalat selviytyvät luonnonolosuhteissa
Muuhun kalastukseen ja ravustukseen tarvitaan kalastonhoitomaksun lisäksi vesialueen omistajan lupa. • Ikään perustuvan kalastusoikeuden todistamiseksi on suositeltavaa pitää kalastettaessa mukana henkilöllisyystodistusta. Lisää kalastusluvista, kalastuksesta ja kalastusrajoituksista: www.eraluvat.fi www.ahven.net/luvat www.mmm.fi/kalat www.kalat.fi www.kalastusrajoitus.fi Kalastonhoitomaksu 2017 Ta pio G us ta fss on , Ka lat alo ud en Ke sk us liit to. 1. Huomioi • Kuitti kalastonhoitomaksun suorittamisesta tulee olla aina mukana kalastaessa. Lain mukaan kaikki kalastonhoitomaksun maksavat kalastajat rekisteröityvät kalastonhoitomaksurekisteriin. Palvelupiste Kalastonhoitomaksun ja rekisteröitymisen voi suorittaa Metsähallituksen luontokeskuksissa ja R-kioskissa. Palvelupisteestä saat heti mukaasi tositteen kalastonhoitomaksun suorittamisesta. Saat postitse maksutositteen, jolla voit maksaa kalastonhoitomaksun. Maksu ei koske pilkkijöitä, mato-onkijoita tai silakkalitkalla kalastavia. Tietoa käytetään kalavesien ja -kantojen hoidossa. 8 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 Ta pio G us ta fss on /K ala ta lo ud en Ke sk us liit to 39 € / vuosi 12 € / 7 vuorokautta 5 € / vuorokausi Kalastonhoitomaksun maksavat 18 – 64-vuotiaat kalastajat. Rekisteröinnin yhteydessä kysytään nimi, yhteystiedot ja syntymäaika. 3. Kalastonhoitomaksun maksettuaan voi kalastaa yhdellä vavalla lähes koko maassa. Palvelunumero 02069 2424 (arkisin 8 – 16) Soita palvelunumeroon ja rekisteröidy. Tämä koskee muun muassa pyydyskalastusta ja kalastusta usealla vavalla. 2. Eräluvat-verkkokauppa Kirjaudu www.eraluvat.fi sivustolla verkkokauppaan, rekisteröidy ja lunasta kalastonhoitomaksusi. Säilytä kuitti maksusta. Näin maksat kalastonhoitomaksusi Kalastonhoitomaksun voi maksaa netissä, puhelimitse tai palvelutiskillä. Kalastonhoitomaksu ei oikeuta kalastamaan vaelluskalavesistöjen koskija virta-alueilla, erityiskohteilla tai ELY-keskusten määräämillä kieltoalueilla. Tositteen voi tulostaa tai tallentaa esimerkiksi mobiililaitteelle. • Kalastuksenhoitomaksu koskee kalastusta koko Suomessa, paitsi Ahvenanmaalla. Rekisteröitymisen vuoksi ei maksua voi enää suorittaa suoraan tilisiirtona
Jokaiselle metsästysseuralle kannattaa vuokrata vain sen tarvitsema vesialue. Pyyntiluvat haetaan huhtikuun loppuun mennessä Suomen Riistakeskukselta. Pyyntilupa voidaan myöntää vain, jos hakijalla (esimerkiksi metsästysseura) on oikeus yhtenäiseen yli 1 000 hehtaarin maa-alueeseen, joka sopii hirven metsästykseen. Vesialueen vuokraaminen metsästykseen Jenny Fredrikson Kalatalouden Keskusliitto. Metsästysseuran kannattaa olla liikkeellä ajoissa jotta vuokraesitys voidaan käsitellä osakaskunnan vuosikokouksessa. Muille pyyntiluvanvaraisille hirvieläimille vaaditaan yli 500 hehtaarin alue. Vesialueita ei lasketa mukaan pinta-alaan, mutta metsästysseura tarvitsee kuitenkin vuokrasopimuksen vesialueelle, joka yhdistää saaren mantereen metsästysalueeseen. Osakaskunnan vesialueella voi sijaita useampi saari, johon eri metsästysseurat aikovat hakea pyyntilupaa. Vesilintuja voidaan yleensä metsästää ilman rajoituksia niin, että jokaisella osakkaalla on oikeus metsästää metsästyslainsäädännön asettamissa puitteissa. Haku tapahtuu nykyään pääasiassa sähköisesti. Samaa vesialuetta ei kannata sisällyttää useaan vuokrasopimukseen, koska päällekkäiset alueet aiheuttavat pyyntilupahakemuksien hylkäämisen. 9 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 Y hteisellä maatai vesialueella tapahtuvasta metsästyksestä päätetään osakaskunnan kokouksessa. Jos hirvenmetsästys tapahtuu saarella, joka on alle 1 000 hehtaarin kokoinen, saaren täytyy olla yhteydessä mantereella tai toisella saarella sijaitsevaan metsästysalueeseen niin, että pinta-alavaatimus täyttyy. Vuokraehdotukseen liitetään kartta vuokrattavasta vesialueesta. Hakemusten käsittelyn sähköistyminen korostaa tarvetta hoitaa metsästysalueen vuokrasopimukset kuntoon kirjallisessa muodossa. Vuokraesitys pitää jättää hoitokunnalle ennen osakaskunnan vuosikokouksen kutsujen lähettämistä. LAKIASIAA Tällä palstalla Kalatalouden Keskusliiton lakimies Jenny Fredrikson käsittelee omistajuutta, kalastusalueita ja kalastamista koskevia kysymyksiä sekä esittelee ajankohtaisia oikeustapauksia. Hirvenmetsästykseen tarvitaan pyyntilupa
Monissa vesistöissä vaellusyhteyttä kalojen poikasja syönnösalueiden välillä ei ole ollut enää vuosiVaelluskalojen nousu on sovittelua Pauliina Louhi, Metsähallitus Petri Karppinen, Kalaja vesitutkimus Oy Vaelluskalojen nousun onnistuminen on monen asian yhteen sovittamista. Pauliina Louhi. Viisi vuotta sitten julkaistu Kansallinen kalatiestrategia ja sitä seurannut Kansallinen lohija meritaimenstrategia painottavat kalojen luontaisen elinkierron palauttamista. Strategiat Oulujoen Merikosken teknisen kalatien keskivaiheilla on luonnonkivimateriaalilla verhoiltu osuus, jossa on sekä teknisen että luonnonmukaisen kalatien rakenteita. Kun tahto löytyy, niin tulostakin tulee. kymmeniin. Ratkaisut ovat kuitenkin usein tapauskohtaisia. Tietämyksemme toimivista ratkaisuista lisääntyy jatkuvasti. 10 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 L uonnonvaraisten kalakantojemme tilanne rakennetuissa vesistöissä on heikko
Strategioissa tuodaan esille useita toimenpiteitä luontaisen elinkierron palauttamiseksi. Luonnonmukaiseen ohitusuomaan tarvitaan vettä ympäri vuoden Rakennetuissa vesistöissä on usein pulaa kaloille soveltuvista lisääntymisja poikasalueista. Yläpuolelle rakennettavilla pohjapadoilla ja muilla rakenteilla kyetään vedenpinta pitämään jatkossakin asukkaita tyydyttävällä tasolla, mutta huomioiden kuitenkin maanviljelijöiden esittämät toiveet kuivatussyvyyden kasvattamisesta. – Viime vuosina on meilläkin kasvanut huoli kulttuuriperinnön tuhoutumisesta erilaisten virtavesihankkeiden yhteydessä, koska arkeologisia ja rakennushistoriallisia kohteita ei ole aina osattu riittävästi huomioida. Lisäksi vuonna 2012 alueella koettiin merkittäviä tulvavahinkoja, minkä jälkeen EteläPohjanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen asiantuntijat näkivät mahdollisuuden yhdistää tulvasuojelun ja alueen kunnostamisen vaelluskaloille sopivaksi. Vaellusreittien avaamiseen ei ole olemassa yksiselitteistä ja joka paikkaan soveltuvaa ratkaisua. 11 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 toteuttavat lainsäädäntömme lisäksi EU:n laajuisen Vesipuitedirektiivin toimeenpanoa. Toiminnanharjoittajan lähestyessä eläkeikää toiminnalle ei löytynyt jatkajaa. Vaellusyhteyden avaaminen voidaan yhdistää tulvasuojeluun Vaellusesteen poistaminen osittain tai kokonaan ja jokiuoman entisöinti olisivat usein paras ratkaisu jokiluonnon ja ekosysteemin monimuotoisuuden palauttamisen kannalta. Nykyisellä lainsäädännöllä purkaminen ei ole kuitenkaan useimmissa kohteissa vielä helposti saavutettavissa, jolloin muista tavoitteista on hyvä saada lisätukea. Kulttuuriperinnön ja luontoarvojen yhteensovittaminen on helpointa tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suunnittelua, muistuttaa intendentti Maija Matikka Museovirastosta. Tavoitteet siis tukevat toinen toistaan ja kunnostustyöt aloitetaan jo tänä syksynä. Atlantin toisella puolella näitä alueita on onnistuttu lisäämään rakentamalla jopa tuhansien metrien mittaisia patojen ohitusuomia. Myös jokiekosysteemin toiminnan kannalta ne olisivat luontevin vaihtoehto. Lisäksi yksityismaanomistajat eivät aina suhtaudu suopeasti laajoilla alueilla mutkitteleviin ohitustuomiin. Teknistä kalatietä voidaan luonnonmukaistaa Suomessakin yleisimmin käytettyjä teknisiä kalateitä on alun perin kehitelty pääasiassa vahvoina uimareina tunnettujen lohikalojen nousu”Vaellusesteen poistaminen olisi paras ratkaisu jokiluonnon monimuotoisuuden palauttamisen kannalta.”. Mikäli luonnonmukaisiin ohitusuomiin ohjataan vesitys ympäri vuoden, ne voivat tuoda lisää puuttuvaa elinympäristöä kaloille, niiden poikasille tai jopa jokihelmisimpukoille. Kenties eniten keskustelua on kuitenkin aiheuttanut kalojen vaellusyhteyden palauttaminen jokiin ja reittivesistöihin. Päätös vaellusesteen purkamisesta, luonnonmukaisen, teknisen tai näiden yhdistelmänä toteutettavan kalatien rakentamisesta syntyy eri tavoitteiden ja reunaehtojen yhdistelminä. Ohitusuomaan johdettava vesimäärä aiheuttaa yleensä tulonmenetyksiä vesivoimayhtiöille, ja paikoittain myös talviaikaisia hyydeongelmia. Niiden rakentaminen vaatii myös laajamittaisia louhintaja maansiirtotöitä etenkin kohteissa, missä voimalaitokset on aikoinaan louhittu peruskallioon. Ohitusuomat eivät ole kuitenkaan itsestään selvä vaihtoehto meillä. Esimerkiksi kulttuuriympäristön asiantuntijoihin kannattaa olla yhteydessä jo varhain suunnittelun alkaessa. Nämä nostavat rakentamiskustannukset moninkertaisiksi. Isojoen kunnan Villamon kylässä sijaitsee vielä toistaiseksi Ylikosken eli Villamon pato, mistä on Isojoen vedet johdettu uudelleen 1980-luvulla käyttöön otettuun Lammaskosken voimalaitokseen sekä kalanviljelyyn. Kalatietä suunniteltaessa on huomioitava lainsäädännölliset, taloudelliset ja maanomistukselliset seikat, kulttuuriympäristö sekä muut mahdolliset intressiryhmät
Osaan teknisiä kalateitä voidaan lisätä luonnonkiviä ja soraa. Kalojen vaellusyhteyden palauttamisen on sovittava paikallisiin olosuhteisiin ja sen tulisi perustua luotettavaan seurantatietoon kalojen käyttäytymisestä. Kalalaskureiden ja videokuvauksien yleistymisen myötä mielikuvat huonosti toimivista kalateistä ovat onneksi kumoutumassa, ja kalateiden toiminnasta sekä kalojen käyttäytymisestä opitaan koko ajan uutta. Usein ohitusuomien ja teknisten vaihtoehtojen yhdistelmä saattaakin olla se toimivin ratkaisu, mikäli muut laajemmat reunaehdot täyttyvät. Teknisiä rakenteita tarvitaan yleensä myös, jos patoaltaiden vedenkorkeudet vaihtelevat reippaasti. Kummankaan paremmuudesta ei ole tutkimuksellista näyttöä, vaan toimivin ratkaisu syntyy yleensä tapauskohtaisesti paikallisten olosuhteiden sanelemana. Pienikokoiset kalalajit tai poikasvaiheet ovat heikompia uimareita, mikä asettaa kalateiden rakenteille entistä enemmän vaatimuksia. Kalat kuitenkin seuraavat yleensä päävirtauksen reunaa, jolloin niillä on hankaluuksia löytää kauas padosta ja päävirtauksista sijoitettuja sisäänkäyntejä. Ajatus kalateiden toimimattomuudesta on ollut niin vahva, että monissa kohteissa niiden rakentamista on pidetty turhana ja ne on jätetty tekemättä tai jopa purettu pois velvoitteista huolimatta. Jos kalatietä käyttävät muut lajit mutta vaelluskalat antavat odottaa itseään, syy voi hyvinkin olla muualla kuin itse kalatien toiminnassa. ”Seurannan puutteesta johtuen käsitykset kalateiden toiminnasta ovat perustuneet hatariin mielikuviin.”. 12 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 vaellusta ajatellen. Useiden vesistöjemme kalasto ja muu eliöstö ovat odottaneet näitä parannuksia jo vuosikymmenien ajan. Toimiva ratkaisu on aina alueja tapauskohtainen Kalatiehankkeissa joudutaan valitettavan usein törmäyskurssille, jos vaihtoehdoiksi asetetaan luonnonmukainen ja tekninen kalatie. Niiden porrastuksiin voidaan myös jättää erillisiä ’mönkijäkaistoja’ pohjalla eläville kaloille tai jopa lisätä harjaksia pohjaan helpottamaan esimerkiksi nahkiaisten kulkua. Esimerkiksi ohitusuomat joudutaan kalojen kannalta kelvollisten virtausolosuhteiden luomiseksi toteuttamaan huomattavan pitkinä. Vasta viime vuosina on myös taloudellisesti vähemmän merkityksellisten kalalajien, kuten särkikalojen ja simppujen, mahdollisuutta liikkua jokialueella alettu arvostaa osana jokiekosysteemin ylläpitoa ja elvyttämistä. Ongelma korostuu ohitusuomissa, mutta myös teknisissä ratkaisuissa kalojen ohjautumista kalatiehen voidaan joutua ohjaamaan erillisillä rakenteilla. Vaelluskalojen elinkierron palauttaminen vaatii useimmiten myös muita tukitoimenpiteitä ja pitkäjänteistä työtä vuosikymmenien ajalle. Seurannan puutteesta johtuen kalateissä tai patoaltaissa uivista kaloista ei ole yksinkertaisesti ollut varmaa tietoa ja käsitykset kalateiden toiminnasta ovat perustuneet hatariin mielikuviin. Ohitusuomien sisäänkäynteihin joudutaan myös usein tekemään teknisiä säätörakenteita, koska niiden virtaamaa on voitava säätää ja ne täytyy pystyä sulkemaan. Kalateiden toiminnasta opitaan koko ajan uutta Kalateillä on meillä ollut huono maine jo vuosikymmenten ajan ja vielä nykyäänkin niihin suhtaudutaan epäillen. Taustalla ovat huonot kokemukset varhaisista kalatietoteutuksistamme sekä puutteellinen seuranta. Vaikka yksinomaan kalateiden avulla ei voida saavuttaa vapaana virtaavan joen monimuotoisuutta ja tuottavuutta, on vaellusyhteyksien avaaminen aivan selkeä parannus suljettuun jokeen verrattuna. Näitä tai muitakaan mahdollisuuksia ei ole kuitenkaan meillä vielä juurikaan kokeiltu
Kalabibliografia I vuodet 1730 – 1917 5,00 € koko sarja 40 € 25,00 €. 13 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net 15,00 € Kalabibliografia II vuodet 1918 – 1940 Kalabibliografia Kalabibliografia III vuodet 1941 – 1950 Suomen kalabibliografia osa III, vuodet 1941 – 1950 päättää mittavan vuodesta 1730 alkaneen kalabibliografia sarjan
Kärkihanke on sysännyt monen alueen yhteistä tahtotilaa eteenpäin, mikä on merkittävää tavoitteiden saavuttamiseksi, kertoo kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi maaja metsätalousministeriöstä. Valtion tuki edellyttää siis aluetoimijoiden merkittävää omarahoitusosuutta. 14 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 V aelluskalat kärkihankkeen käytännön toimenpiteitä on käynnistetty kalatiestrategian kärkikohteista valituissa pilottikohteissa muun muassa Iijoella, Oulujoella, Kemijoella, Pielisjoella, Lieksanjoella, Kymijoella sekä Mustionjoella. Hankkeeseen valitut pilottikohteet on tunnistettu kalatiestrategiassa merkittäviksi vesistökohteiksi. Samalla edistetään luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä sekä jokivesien ja Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamista.. Tammen mukaan rahaa on kulunut, mutta paljon on saatu aikaiseksikin. Hankkeen tavoitteena on vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymiskierron palauttaminen pilottikohteissa, kansallisen lohenkalastuksen säätelyjärjestelmän uudistaminen sekä uhanalaisten kalalajien suojelun tehostaminen. Hankkeissa on paljon erilaisia sidosryhmiä, joilla kaikilla on asiasta omat mielipiteensä. Valtion tuki toimii strategisena vipurahoituksena, jolla luodaan edellytyksiä yhteistyölle, uudenlaisille hankkeille sekä kalakantojen hoitoja elvyttämistoimenpiteiden jatkuvuudelle. Suurin haaste on miten yhteistyö ylipäätään saadaan käyntiin ja hankkeet organisoitua, rahoituspohjasta puhumattakaan, Tammi toteaa. Kärkihankkeen yhtenä suurimpana haasteena näyttäytyy rahoitus ja sen suunnittelu sekä muun muassa luvanhaun vaatimat pitkähköt valmisteluajat. Pilottikohteet on tunnistettu kansallisessa kalatiestrategiassa merkittäviksi vesistökohteiksi, joissa vaelluskalakantojen elvyttämistoimien tehostaminen on sekä kalataloudellisesti että lajin tai kannan suojelun kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kalatiestrategian kärkikohteiden vauhdittamisen rinnalla työtä vaelluskalakantojen hyväksi jatketaan myös useissa muissa vesistöissä, erilaisilla yhteisrahoitteisilla tutkimusja kehitysrahoitustuilla sekä Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksissa. Yhteistyö ja jatkuvuus keskiössä Kärkihankerahoitusta vaelluskalakantojen elvyttämiseen on varattu yhteensä seitsemän miljoonaa euroa vuosina 2016 – 2018. Samalla edistetään kalastusmatkailua, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä sekä jokivesien ja Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamista. Hankkeiden rahoitukset ovat toteutuessaan niin mittavia, että muun muassa alueellisten yritysten ja toimijoiden rooli on merkittävä. Hankesuunnitteluja valmistelu on edennyt hyvin ja hankkeelle on ollut toivottua tilausta. Vaelluskalat kärkihanke esittelyssä Tapio Gustafsson Kalatalouden Keskusliitto Vaelluskalat on nostettu yhdeksi hallituksen kärkihankkeeksi, jonka avulla pyritään löytämään uusia ratkaisuja vaelluskalakantojen elvyttämiseen. Maaja metsätalousministeriö suuntaa kärkihankerahoitusta erityisesti yhteisrahoitteisesti toteuttaviin konkreettisiin ja ripeästi liikkeelle lähteviin hankkeisiin, joilla on jatkuvuutta ja vahva alueellinen sitoutuneisuus. Tuettavia toimenpiteitä ovat muun muassa ratkaisut kalan kulun järjestämiseksi (ylösja alasvaellus), kalojen siirrot vaellusesteiden yli sekä kotiuttamisja tuki-istutukset (lisääntymisalueet käyttöön) ja elinympäristöjen parantaminen (ennallistaminen ja uudet ympäristöt). Joissakin hankkeissa on herkkyytensä, mutta se on aika harvinaista. Hankkeen puoliväli on ylitetty ja tulevaisuus näyttää lupaavalta
Jaakko Haapamäki, Metsähallitus. Flada muodostuu maankohoamisen myötä ja tarjoaa erinomaisen kutupaikan monille kalalajeille. Päämääränä on selvittää, minkä tyyppinen flada on erityisen tärkeä saaristollemme ja mitä voimme tehdä ylläpitääksemme niitä. Roosa Mikkola ja Anette Bäck Metsähallitus Monelle mökinomistajalle arvokkain uimapaikka on lämmin, kirkas ja hiekkapohjainen. 16 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 K olmivuotinen Kvarken flada hanke paneutuu Merenkurkun molemmin puolin matalien merenlahtien, eli fladojen ja kluuvifladojen, merkitykseen kalanpoikastuotannolle, mutta myösPelkästään mutaako. Voisiko paikkaa arvostaa enemmän, jos ymmärtäisi millaisia luontoarvoja matala lahti tarjoaa. kin ravinnontarjoajana muuttaville lepakoille. Pahanhajuiseen mutaan harva mielii varpaitansa kastaa
Voikin sanoa, että mitä enemmän kasveja sitä suurempi on kalanpoikastuotanto. Lämpiminä ja vakaina ympäristöinä luovat ne turvallisia levähdyssekä pesimäalueita niin linnuille kuin lepakoillekin. Suurta ihmetystä onkin tuottanut, että pienen pientä puroa pitkin on yön aikana noussut monia tuhansia kaloja, pääosin särkeä, mutta myös ahventa ja haukea. Pienet muutokset veden virtaamaan voivat aiheuttaa mittavia vaikutuksia. Tämä antaa ymmärtää, että tietyissä lajeissa pieni vesistö saattaa tuottaa valtavan osan lähialueen kalastosta. Matala merenlahti kuroutuu ajan myötä hiljalleen umpeen niin, että se on yhteydessä mereen enää pienen puron tai kynnyksen kautta. Yhteistä näillä neljällä muodostelmalla on se, että niiden keskisyvyys on erittäin matala ja kaikki ovat vanhaa merenpohjaa, jotka ajan myötä maankohoamisen ansiosta ovat erkaantuneet merestä. Fladoja muodostuu maankohoamisen myötä. Toisinaan korkean veden aikaan kluuvifladaan voi vielä nousta suolaista vettä esimerkiksi puroa pitkin. Ahvenen mätinauhaa fladan rantaruovikossa. Niitä löytyykin Suomessa eniten Merenkurkun alueelta, jossa maankohoamisilmiö on voimakkain. Keväällä jäiden lähtiessä merivesi on vielä kovin kylmää. Flada pursuaa elämää Flada pursuaa elämää niin pinnan alla kuin pinnan päälläkin. Salatut yön riennot Lohenja taimenten kutuvaelluksen seurantaan ja seurantamenetelmien kehittämiseen on aikojen kuluessa käytetty paljon aikaa ja voimavaroja. Vesi samenee ja tukahduttaa kasvillisuutta, joka on riippuvainen valosta. Ketjun viimeinen ja maantieteellisesti vanhin osa on kluuvi, joka on täysin merivedestä eristäytynyt makeanveden allas. Pienillä teoilla suuria haittoja Vähäpätöisiltäkin kuulostavilla seikoilla voi olla suurikin vaikutus fladaan. 17 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 Flada on umpeen kuroutunut merenlahti, jonka yhteys mereen on erittäin rajoittunut. Veden lämpötilan ollessa korkea kalanpoikaset kehittyvät nopeammin kuin ympäröivillä kylmillä alueilla ja runsas kasvillisuus tuo suojaa. Suurimpia uhkia kaloille fladoissa ovat ruoppaukset. Ensimmäinen näistä on esi-flada, jossa veden vaihtuvuus ei vielä ole rajoittunut, mutta vedenalainen kynnys on jo havaittavissa pinnan alla. Kun Fladan suuaukkoa suurennetaan, yltyy vedenvaihtuvuus fladassa, mikä johtaa fladan lämpötilan laskuun. Nämä alueet ovat otollisia kalojen lisääntymiselle ja tekevät niistä suoranaisen paratiisin kutukaloille, kuten hauelle ja ahvenelle. Kuka olisikaan osannut arvata, että kapea matala puro on öisin melkein tukkeessa nousevista kaloista. Kvarken flada hankkeessa näitä oppeja ja tekniikkaa hyödynnetään nyt fladojen tutkimiseen. Hyönteisten muodossa ne tarjoavat suunnattomia määriä ravintoa sitä hamuaville nokille ja suille. Maankohoamisen jatkuessa muodostuu seuraavaksi flada ja sen jälkeen kluuviflada. Yhteen puroon, joka nousee fladaan, on asetettu kalalaskuri, joka laskee vesistöön nousevan kalan määrän. Fladoilla on suuri merkitys myös muille eläimille. Kasvillisuus fladassa sitoo pohjaa sekä veden epäpuhtauksia. Kluuvifladassa kyse on vesialueesta, joka on jo täysin erillään merestä. Tällöin kaloilta katoavat ne syyt, joiden vuoksi ne valikoivat fladat kutualueiksi. Paljon liikennöidyillä alueilla vesikasveja löytyy vähemmän ja etenkin herkkiä lajeja puuttuu. Matalissa merenlahdissa, joissa veden vaihtuvuus on erittäin rajallinen, nousee lämpötila paljon nopeammin, kuin ympäröivillä alueilla. Lari Veneranta, Luke. Riippuen siitä, miten pitkälle maankohoaminen on edennyt, voidaan puhua erilaisista fladoista
Kyselytutkimuksen perusteella valvonnan määrä on yhä riittämätön. 18 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 V alvonnan nykytasoa ja kalastuksenvalvojien näkemyksiä valvonnan kehittämisestä selvitettiin Kalatalouden Keskusliiton kalastuksenvalvojille tehdyn kyselyn avulla. Kaikkiaan valvojiksi hyväksyttyjä oli vuoden 2016 lopussa 3 346. Kalastuksenvalvojille tehtyyn kyselyyn vastanneiden mielestä valvonnan suurimmat puutteet jakautuvat seuraavasti.. Jenny Fredrikson Kalatalouden Keskusliitto Kalastuksenvalvonta ja sen kehittäminen on nähty tärkeänä uuden kalastuslain tavoitteiden toteuttamisessa. sähköpostilla 996 kalastuksenvalvojalle, joiden osoitteet saatiin ELY-keskuksesta. Kysely lähetettiin Riittävätkö kalastuksenvalvojat. Kalastuksenvalvonnan ja valvojien määrä 25 % Korvaukset valvonnasta, valvonnan rahoitus 24 % Kalastajien ja valvojien tiedonpuute 10 % Viranomaisyhteistyön kehittämistarve 9 % Valvojien toimintavaltuuksien puute 7 % Valvontaan tarvittavan ajan puute 7 % Yhteistyön puute alueiden välillä 6 % Byrokratia 4 % Kalastajien asenne valvontaa kohtaan 3 % Yksin toimiminen 3 % Vähäiset rangaistukset 2 % Mitkä asiat koet kalastuksenvalvonnan suurimmiksi puutteiksi tällä hetkellä. Suurin ongelma on rahoituksen puute. Kyselyyn vastasi 414 kalastuksenvalvojaa
Yli 30 valvontapäivää oli 53 valvojalla (16 % tähän kysymykseen vastanneista). Sekä valvontaa että raportointia edistää, jos toimeksiantaja osoittaa kiinnostusta asiaan. Vaikka koko Suomessa valvojien määrä olisi teoriassa riittävä, valvonnan taso arvioitiin selvästi riittämättömäksi Eteläja KeskiPohjanmaalla, Lapissa, Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa. Taso oli paras Kanta-Hämeen, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Valvojien kokonaismäärä, 3 346, riittäisi hyvin kattamaan tarpeen, jos suurempi osa valvoisi aktiivisesti. Tiedustelu osoitti, että kalastuksenvalvojista vain vähemmistö tekee kalastuksenvalvontaa merkittäviä määriä. Kalastusalueen valtuuttamana toimii 30 prosenttia. Valvonnan organisoiminen Valtuutuksen saaneiden valvojien aktiivisuustasoa olisi mahdollista parantaa kehittämällä toimeksiantajan ja kalastuksenvalvojan välistä yhteydenpitoa. Metsähallituksen ja ELY-keskuksen valtuuttamat valvojat olivat keskimäärin selvästi aktiivisempia kuin muut. Naapurialueen valvominen on usein mielekkäämpää kuin oman veden valvonta, koska tuttuja henkilöitä osuu kohdalle vähemmän. Jos näiden aktiivivalvojien osuus on koko valvojakunnassa sama kuin vastaajien keskuudessa, on heitä Suomessa yhteensä noin 400. Kohtaamista olisi silti mahdollista jossakin määrin parantaa saattamalla yhteen valvomattomien vesien omistajia ja koulutettuja, valtuutusta vailla olevia valvojia. Rahoitus oli 24 % mielestä suurin ongelma. Kalastuksenvalvonnan toteuttaminen entistä ammattimaisemmin, ostopalvelujen avulla ja muuten korvausta vastaan, edistäisi valvonnan laatua. Metsähallituksen tai ELY-keskuksen valtuuttamina valvojia oli vastanneissa 15 prosenttia. Yleisin valvontapäivien määrä oli viisi, keskiarvo oli 20. Toimeksiantajana vesien omistaja Toimivista kalastuksenvalvojista suurin osa (47 %) toimii osakaskunnan valtuuttamana. Osakaskuntien ja kalastusalueiden kalastuksenvalvojat tekevät usein kalastuksenvalvontaa ilman rahallista korvausta. Tämä on ongelma kalastuksenvalvojien osaamisen ylläpidon kannalta. Toisaalta, kysymykseen valvonnan suurimmista puutteista, 25 % mainitsi valvonnan määrän. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamista rajoittaa se, etteivät valvojat useimmiten halua liikkua suuria välimatkoja. Aktiivivalvojien tarve koko Suomen alueella olisi valvojien arvioiden mukaan noin 800 eli kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Samalla olisi mahdollista edistää valvojavaihtoa. Suurin osa tekee valvontaa muun toiminnan, esimerkiksi oman kalastusharrastuksensa yhteydessä. Tästä näkökulmasta keskeisintä ei ole kalastuksenvalvojien lukumäärän lisääminen, vaan yhä useampi kalastuksenvalvoja täytyy saada tekemään aktiivisemmin kalastuksenvalvontaa. Valvontapäivien määrä vuositasolla oli suurimmalla osalla vastaajista alhainen. Reservi käyttöön Kalastuksenvalvojista 21 % on vailla valtuutusta ja vastaavasti valvojaa vailla olevia vesialueita on paljon. ”Valvojien kokonaismäärä, 3 346, riittäisi hyvin kattamaan tarpeen, jos suurempi osa valvoisi aktiivisesti.”. Koko Suomen tasoon yhdistettynä 70 % vastaajista arvioi valvonnan vähintään kohtalaiseksi. Alueellinen kohtaaminen Kalastuksenvalvonnan tasoa arvioitiin kyselyssä maakunnittain. 19 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 Valvojien aktiivisuus Kyselyyn vastanneista joka viides ei ollut suorittanut valvontaa lainkaan vuonna 2016. Syyksi ilmoitettiin valvojankortin suorittamisen vastaisen varalle tai ettei ole saanut valtuutusta millekään vesialueelle
Kalastuksenvalvonnan rahoituksen on tultava kalastonhoitomaksuvaroista. 20 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 Passiivisten valvojien aktivointi voisi onnistua parhaiten organisoimalla valvontatoimintaa paremmin alueellisella tasolla. Kalatalousalueella on myös lakisääteinen velvollisuus järjestää kalastuksenvalvontaa. Koordinaattori olisi itse aktiivinen kalastuksenvalvoja, jonka tehtäviin kuuluisi myös koordinoida muiden kalastuksenvalvojien työtä ja ylläpitää valvojien välistä vuorovaikutusta ja osaamisen kehittämistä. Ta pio G us ta fss on , Ka lat alo ud en Ke sk us liit to. Kalastuksenvalvojia tarvittaisiin vesillä useammin kuin resurssit tällä hetkellä mahdollistavat. Maksun kertymä on ollut laskusuunnassa. Kalatalousalueissa olisi keskeistä toteuttaa lain vaatima kalastuksenvalvontasuunnitelma, mutta lisäksi toimintaa vahvistaisi se, kalastuksenvalvonnan koordinaattorin nimittäminen kalatalousalueelle. Rakenteellisesta näkökulmasta kalatalousalueet ovat sopivin toimija, joka voisi vastata entistä vahvemmin kalastuksenvalvonnan riittävyydestä alueellaan. Tämän asian korjaamiseksi tarvitaan lakimuutos, joka palauttaa 65 vuotta maksaneiden maksuvelvollisuuden. Rahoitus on turvattava Sekä koordinaattorin tehtävistä että kalastuksenvalvonnasta tulisi maksaa korvaus, jotta kalastuksenvalvonta ei jäisi satunnaiseksi tai pelkästään harrastustoiminnan varaan. Eduskunnan valtionvarainvaliokunta on todennut, ettei ole kestävää, että kasvava senioriväestö ei osallistu rahoitukseen
Väri tummansininen. Avuksi valvontaan 15 ,00 18 ,00 Kalastuksenvalvojan korttikotelo Muovinen läpinäkyvä korttikotelo kalastuksenvalvojan korttia varten. Kalastuksenvalvojan pipo Pipo antaa talviaikaan näkyvän ja uskottavan viestin valvonnasta. Kortin mukana tulee sininen kaulanauha turvalukituksella. 6 ,00 Kalastuksenvalvojan opas Kalastuksenvalvojan opas on tiivis ja selkeä esitys suomalaisesta kalastuslainsäädännöstä valvonnan näkökulmasta.. 21 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. Brodeerattu teksti ”Kalastuksenvalvoja”. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net 7 ,00 Kalastuksenvalvontalomake Kalastuslain ja -asetuksen mukainen kalastuksenvalvontalomake. Koko A4, 25 kpl 3-osaista lomaketta kussakin vihossa
pautuminen takaisin veteen, mikä voi nostaa veden fosforipitoisuuden moninkertaiseksi ja voimistaa sinileväkukintoja. Alumiinikloridikäsittely rehevän järven kunnostamisessa nousi varmasti monen huulille. 22 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 R avinnekuormituksen kasvaessa järvien rehevöitymisongelmat lisääntyvät ja monimutkaistuvat. Keskeinen ongelma on sisäinen kuormitus eli pohjaan sitoutuneen fosforin vaKemikaalit järvikunnostuksessa Tero Väisänen, Ilkka Sammalkorpi, Jouni Lehtoranta, Petri Ekholm ja Seppo Hellsten, Suomen ympäristökeskus Reijo Oravainen, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Littoistenjärven ilmiömäinen kirkastuminen oli viime keväänä laajalti otsikoissa. Ilkka Sammalkorpi, SYKE. Mitä tuollainen käsittely oikeasti vaatii ja onko se edes mahdollista. Ravinnekuormituksen vähentäminen alentaa vähitellen myös sisäistä Alumiinikloridi annostellaan liuoksena, joka levitetään ajamalla kohdealueen kattavat linjat GPS-laitteiston avulla
Pohjaravintoa käyttävien särkikalojen suuri määrä voi myös lyhentää vaikutusta matalissa järvissä. Käsittelyn päätavoite on sitoa fosfori pohjasedimenttiin. Helposti vapautuvaa fosforia voi muodostua enemmän kuin alumiini kykenee sitomaan tai sidontakapasiteetti voi kulua humuksen sitomiseen. 23 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 kuormitusta, mutta sitä voidaan pienentää myös ravintoketjukunnostuksella, hapetuksella ja kemikaalikäsittelyillä. Kunnostustoimien vaikuttavuus on lyhytaikainen ilman ulkoisen kuormituksen minimointia. Hyvä tulos on saavutettavissa myös pienemmillä kerta-annoksilla ja useammilla käsittelykerroilla. Suomessa käytetään pääasiassa fosforia ja orgaanista ainetta nopeasti sitovia vedenpuhdistuskemikaaleja. Työ tarvitsee myös aktiivisen hoitoyhdistyksen ja useimmiten talkootyötä. Puskuroinnin tarve arvioidaan sekoituskokeiden perusteella. Lisää aiheesta: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesistokunnostusverkosto/ Tapahtumat/Vuosiseminaarit/Vuosiseminaari_2017. Alumiinihydroksidisakka laskeutuu nopeasti pohjalle ja käsittely kirkastaakin veden tunneissa. Tarvittava alumiinilisäys arvioidaan määrittämällä helposti vapautuvan fosforin määrä sedimentin pintakerroksesta (0 – 10 cm) ja laskemalla sen sidontaan tarvittava alumiinin määrä. Ympäristölupa maksaa tuhansia euroja samoin kuin luvan edellyttämät vesija sedimenttianalyysit seurantoineen. Suomalaisissa järvissä alumiinikäsittelyn vaikutus on usein ollut Huserin esittämää lyhyempi. Tietoa ja rahaa Kemikaalikäsittelyyn vaadittavan ympäristöluvan myöntää AVI. Alumiinikloridi muuntuu vedessä alumiinihydroksidiksi, jolloin vapautuu happamoittavia vetyioneja. Alumiinikloridikäsittelyn vaikutusaika on Brian Huserin kokoamien 83 järven tulosten mukaan matalissa järvissä 6 ja syvissä 21 vuotta. Lupahakemuksessa edellytetään toteutuskelpoista asiantuntijasuunnitelmaa, jossa kuvataan kohde, menetelmän käyttötapa, kemikaalin annostelutarve ja maksimimäärä, käsittelyn ajankohta, veden happamoitumisriski ja liiallisen happamoitumisen estäminen sekä ehdotus toimenpiteen vaikutusten arvioinnista. Kalat alkavat tukehtua veden pH:n laskiessa alle 5.5:n, kun alumiini saostuu kalojen kiduksiin, joissa pH on korkeampi. Happamoitumista voi hillitä puskuriliuoksilla kuten kalsiumhydroksidilla ja natriumaluminaatilla. Itse käsittelyn kustannukset ovat noin 1 000 – 2 000 euroa/ha. Alumiinikäsittely ei ole ensisijainen kunnostuskeino, mutta se voi soveltua pieniin, voimakkaasti sisäkuormitteisiin järviin, joiden ulkoinen kuormitus on hallinnassa. Todennäköisimmät kohteet ovat pieniä, reheviä järviä, joissa kunta tai muut yhteisöt osallistuvat rahoitukseen. Toisin kuin rauta, alumiini säilyttää kykynsä sitoa fosforia hapettomissa oloissa. Mihin pyritään ja miten. Syytä vaikutuksen hiipumiselle ei tarkalleen tiedetä. Veden kirkastuessa uposkasvit voivat runsastua, mutta tämä on sinileväkukintoja pienempi haitta ja voi olla monimuotoisuuden kannalta jopa toivottavaa. Jos alumiinihydroksidia on riittävästi, se sitoo fosforia myös pohjasedimentin huokosvedestä ja rautayhdisteistä. Syvissä järvissä käsittelyn voi kohdentaa alusveteen. Järviemme puskurikyky happamoitumiselle on yleisesti matala ja alumiinikloridikäsittely voi alentaa veden pH:ta liiallisesti. Myös veden hidas vaihtuvuus ja alhainen humuspitoisuus parantavat tulosta. Käsittelykerrat on yksilöitävä erikseen, jos ne toteutetaan pienemmissä erissä. Käsittelyn päätavoite on sitoa helposti vapautuva fosfori pysyvästi alumiiniin ja vähentää näin sisäistä kuormitusta. Vaikutusajan pituuteen vaikuttavat kemikaalin annosmäärä, ulkoinen kuormitus, veden vaihtuvuus ja järven syvyys. Alumiinihydroksidi sitoo jo vedestä fosforia ja orgaanista ainesta, jotka laskeutuvat sakkana pohjalle. Alumiinikloridikäsittely luetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaksi toiminnaksi ja se vaatii ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan aluehallintovirastolta (AVI) osakaskunnan luvan lisäksi. Alumiinikloridikäsittelyjä on toteutettu maailmalla yli 30 vuotta, Suomessa ensimmäinen tehtiin vuonna 1995 Hattulan Armijärvessä Reijo Oravaisen johdolla
vesirutto runsastui jaksoittaisiksi massaesiintymiksi. Ongelmat järvellä alkoivat 1980-luvun puolivälissä, kun uposkasvitulokas Littoistenjärven kemikaalikäsittely Jouko Sarvala, Turun yliopisto Milja Vepsäläinen, Vahanen Environment Oy Jukka Heikkilä, Littoistenjärven hoitokunta Littoistenjärvi käsiteltiin toukokuun 2017 alussa alumiinikloridilla pitkään jatkuneiden sinileväongelmien ratkaisemiseksi. Miten Littoistenjärven käsittely eteni ja mitä järvelle nyt kuuluu. Hanke sai merkittävästi julkisuutta tiedotusvälineissä. Tästä ongelmasta päästiin, kun happi loppui jään alta talvella 1998–1999, mutta uusi takaisku koettiin, kun veden ravinneja klorofylliLittoistenjärven kristallinkirkkaassa vedessä näki alumiinikloridikäsittelyn jälkeen jopa poimia roskia pohjalta. 24 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 K aarinan ja Liedon rajalla sijaitseva Littoistenjärvi on ympäristön asukkaille tärkeä virkistysja luontokohde. Esko Kuusisto, SYKE
Vesirutto-ongelmien aikaan Littoistenjärven hoidosta ja seurannasta huolehti aluksi Littoistenjärven säännöstelyyhtiö ja myöhemmin paikallisten asukkaiden, tutkijoiden ja viranomaisten yhteistyöelimeksi perustettu Littoistenjärven neuvottelukunta. Kemikaalikäsittely on viimeinen keino Kemikaalikäsittelyyn päätyminen oli pitkä ja monivaiheinen prosessi. Edettäessä kemikaalikäsittelyyn käytännössä vastuu siirtyi toimivaltaisille vesialueen omistajille. Näkösyvyys kutistui alle puoleen metriin. Kunnostushankkeen päärahoittajia olivat Kaarina ja Lieto (200 000 euroa). Syynä oli pohjasta tuleva sisäinen kuormitus, joka moninkertaisti fosforitason niin, että veden laatu oli heikoimmillaan parhaana uimakautena heinä-elokuussa. Esko Kuusisto, SYKE Jouko Sarvala. Kustannukset koostuvat ympäristölupakuluista, kemikaalikäsittelyn suunnittelusta, toteutuksesta ja jälkitilan Littoistenjärven kristallinkirkasta rantavettä heti käsittelyn jälkeen toukokuussa 2017. Päätöksen käsittelyyn ryhtymisestä teki osakaskuntien kokous, ja hoitokunta on toteuttanut käytännön työn. Littoistenjärvellä on kolme osakaskuntaa, joissa on kaikkiaan 200 omistajaa, suurimpina Liedon kunta ja Kaarinan kaupunki. Littoistenjärven ulkoinen kuormitus on pieni, ja se laski edelleen kun lintukosteikon vedet ohjattiin toisaalle. Leväpuuron värjäämä vesi oli sameaa ja haisi pahalta. Valmistelussa ja täydentämisessä käytettiin apuna alan konsultteja ja tutkijoita. Poistokalastus pauneteilla tai nuottaamalla ei tuottanut tulosta eikä todennäköisesti olisi onnistuessaankaan vähentänyt fosforipitoisuutta tarpeeksi. Haisevaa sinileväpuuroa Littoistenjärvellä heinäkuun lopulla vuonna 2001. Osakaskunnat perustivat vuonna 2008 yhteisaluelain mukaisen hoitokunnan, mikä on helpottanut suuresti toimintaa. Yhteenveto 30 vuoden seuranta-aineistosta yhdistettynä muualla saatuihin kokemuksiin johti ehdotukseen kolmiportaisesta kunnostusohjelmasta, jonka viimeisenä vaiheena oli fosforin saostus. Seurantatutkimuksista ja tulosten tulkinnasta sekä toimenpide-ehdotuksista vastasi Turun yliopiston tutkijaryhmä. Saostusaineeksi valittiin vähähumuksisiin järviin soveltuva alumiinikloridi, jonka käytöstä on maailmalta positiivisia kokemuksia yli sadasta järvestä. Viestintä isossa roolissa Ympäristölupaa alumiinikloridikäsittelyyn haettiin heinäkuussa 2013. 25 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 pitoisuudet nousivat 2000-luvulla ylirehevälle tasolle. Talvista ilmastusta tehostamalla fosforitaso aleni 20 %, mutta tämäkään ei riittänyt parantamaan järven tilaa. Rehevöitymisen torjunnassa keskeisintä on yleensä ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Lisäksi ympäristöministeriö myönsi hoitokunnalle hallituksen kärkihankeavustuksena 175 000 euroa, etenkin järven parantuneen tilan ylläpitämiseen. Tämän ohjelman mukaan on sitten toimittu. Lupa saatiin syksyllä 2014, ja sen ehtona oli, että vedenlaatua parannetaan ensin ilmastuksella ja kalastuksella kolmen vuoden ajan. Leväongelmien suitsimiseksi ei jäänyt muita hyväksyttäviä keinoja kuin kemikaalikäsittely
Vaikka kemikaaliannostusta pienennettiin suunnitellusta, veden pH laski tilapäisesti alle 5,5:n, minkä vuoksi pääasiassa suuria lahnoja kuoli ja kerättiin pois yli 5 000 kiloa. Asiallisella ja oikeaaikaisella tiedotuksella poistettiin turhia pelkoja, saatiin hankkeelle yleinen hyväksyntä ja paikalliset osallistumaan kunnostustoimiin. Tilanne on kehittynyt toivotulla tavalla Järven käsittely kesti alle kaksi vuorokautta, ja sitä oli seuraamassa suuri määrä tiedotusvälineitä, asukkaita ja viranomaisia. pH:n muutosta seurattiin muutaman päivän välein. Kahden päivän käyttökieltoa jatkettiin viiteen vuorokauteen, jotta varmistettiin alumiinitason olevan riittävän alhainen. Uposkasveja on aiempaa enemmän mutta ei haitaksi asti. Järvi oli jopa luonnottoman kirkas muutaman viikon ajan. Kalakuolema oli onnenpotku kunnostukselle, sillä juuri lahnoja oli yritetty vähentää kalastamalla. Laajan keskustelun ansiosta hankkeessa huomioitiin luontoarvot monipuolisesti ja kasvatettiin tietoisuutta Littoistenjärven ekosysteemin toiminnasta. Koska kemikaalikäsittely herätti pelkoja ja vastustustakin, siitä tiedotettiin laajasti jakamalla lehtisiä postilaatikoihin, sijoittamalla kylttejä järven rannoille, Facebookin välityksellä ja pitämällä useita tiedotustilaisuuksia, joissa käytiin kiivastakin sananvaihtoa. Asukkaat osallistuivat talkoilla kalojen keräämiseen ja rantavyöhykkeen siivoamiseen. Littoistenjärven tilaa on seurattu monipuolisesti yli sata vuotta – viimeisintä tilannetta voi seurata reaaliajassa hoitokunnan verkkosivuilla www.littoistenjarvi.fi Kaislanvarsia Littoistenjärvellä ennen käsittelyä toukokuun alussa. Jouko Sarvala Jouko Sarvala. Järven simpukkakanta ei kärsinyt käsittelystä. Kuitenkin vasta tulevat vuodet näyttävät lopullisesti miten kunnostus onnistui. Kuukaudessa pH palautui normaaliksi ja näkösyvyys pariin metriin. Paikallisten hieman epäilevä asenne muuttui iloksi ja käytännön teoiksi muutamassa päivässä veden kirkastuttua. Kaislanvarsia Littoistenjärvella runsas vuorokausi käsittelyn jälkeen. Littoistenjärven pieni valuma-alue, veden hidas vaihtuvuus ja vähäinen ulkoinen kuormitus pidentävät käsittelyn vaikutusten kestoa. Tärkein rehevyyttä kuvaava mittari, fosforipitoisuus, oli elokuussa 2017 alle 25 µg/l, vajaa viidesosa vuoden 2016 tasosta. Lukuisista kannanotoista käytiin asiallista keskustelua ja ne otettiin huomioon toteutuksessa. Suurimmat osahankkeet kilpailutettiin, ja hoitokunta teki osuutensa pääosin vapaaehtoisvoimin. Hoitokunta ja paikalliset asukkaat ovat erittäin tyytyväisiä järven palauduttua käyttökelpoiseksi myös kesäaikaan. Toistaiseksi järven tila on kehittynyt odotetusti. 26 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 seurannasta sekä toimien johtamisesta. Viileässä vedessä saostumisprosessi päättyi odotettua hitaammin. Yhteistyö ELY:n valvojan, projektipäälliköiden, asiantuntijoiden ja eri toimijoiden kanssa sujui erinomaisesti. Tarkkailu on jatkunut ympäristöluvan edellyttämällä laajalla analyysivalikoimalla ilmakuvauksin täydennettynä. Leväkukintoja ei ole esiintynyt lainkaan, kun ne aiemmin alkoivat jo juhannukselta
16 sivua. 38,00 € Maustekalan valmistus Perinteisen maustekalan valmistaminen kilohailista. 27 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. Liemiresepti. Ahvenen ja särjen marinointi Marinoinnin opastus vaiheittain, käsittely, marinointi, pakkaus ja varastointi. Kalaherkkuja tekemään Mäti – helmiä lautasella Ensimmäinen Suomessa julkaistu mätitietokirja on tuhti teos kalojen mädistä ja sen käytöstä ruokapöydässä. 16 sivua. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net 7,00 € Kalan savustus Suosittu klassikko, kalan savustuksen perusteet kotitarvesavustajalle esittelevä opas. 1,80 € 4,00 €. Kahdeksan erilaista reseptiä
biologia on ollut pitkään kirjaimellisesti hämärän peitossa. 28 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 V aikka maailman mitassa Suomessa on kalalajeja hyvin niukasti, monen meille tutun lajin elintapoja tunnetaan vielä yllättävän huonosti. Marjomäki Jyväskylän yliopisto Muikun lisääntymisbiologia on ollut pitkään hämärän peitossa. Toki kalastajilla on kutukalastukseen pohjautuen tiedossa kutupaikkoja ja kutuparvien vuorokautisista liikkeistä on myös havaintoja ja kokemuksia. Esimerkiksi muikun, sisävesiemme tärkeimmän kaupallisen kalastuksen kohteen, lisääntymisMuikku kutee pimeässä Juha Karjalainen ja Timo J. Sen sijaan tarkkaa käsitystä kutuPimeäkuvaukseen soveltuvilla mustavalkokameroilla selvisi että muikun kutu tapahtuu parikutuna. Yön pimeydessä tehdyt kuvaukset paljastivat, että naarasja koirasmuikku nousevat kylki kyljessä kohti pintaa. Nousun lopuksi naaras laskee mätimunat, jotka koiras hedelmöittää. Karjalainen. Esileikkiä pimeydessä pohjan tuntumassa Kutunousu kylki kyljessä Pieni munaryväs lasketaan nousun lopussa Muikun parikutu parvessa Valokuvat J
Nousujen määrä Kaaviokuva kuvausjärjestelyistä ja kalojen kutukäyttäytymisestä kutualtaissa Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla lokakuussa 2016. Valorytmi koetiloissa vastasi luonnon valorytmiä, mutta pimeän tullessa hallista sammutettiin kaikki valot yhdellä kertaa. Koejakson aikana seurattiin lämpötilan kehitystä altaissa. Muikku kutee pimeässä pareittain Kutu käynnistyi altaissa kahden viikon kuluttua kalojen siirrosta, kun veden lämpötila laski 6 °C:een. Kutualtaisiin asennettiin kolme videokameraa ja altaan yläpuolelle infrapunasäteilijä (pimeävalo). Kutunousut alkoivat noin puolen tunnin kuluttua valojen sammumisesta ja kestivät lähes koko reilun kymmenen tunnin pimeän jakson ajan. Aamun ja illan hämäräjaksot siis puuttuivat. Kalat pyydettiin luonnosta ennen kutua Kalastaja Onni Pakarinen ja laboratoriomestari Janne Koskinen hankkivat lokakuun puolivälissä Konnevedestä tutkimuskalat, jotka kuljetettiin tutkimusasemalle ja jaettiin satunnaisesti kahteen parveen. Lokakuun lopulla yön pimeydessä infrapunavalaistuksessa tehdyt kuvaukset paljastivat, että muikun kutu on parikutu, jossa naarasja koirasmuikku pohjan läheisyydessä parvessa tehtyjen esileikkien jälkeen pyrähtävät kylki kyljessä ylöspäin kohti pintaa. Altaan läpimitta oli 134 cm ja veden korkeus altaassa 91 cm. POHJAPARVI PINTAPARVI KUTUNOUSU KAMERA KAMERA KA M ER A IR-säteilijä. Selvitimme kokeellisesti kutukäyttäytymistä Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla syksyllä 2016. Tutkimuksen alkaessa veden lämpötila oli 8 °C. 29 Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 TUTKITTUA tapahtumista, esimerkiksi siitä, tapahtuuko kutu pareittain vai usean koiraan ja naaraan ryhmäkutuna, ei ole tiedetty. Yhdessä 1 300 litran altaassa oli 200 – 300 kalaa, joista naaraita 57 % ja koiraita 43 % siinä suhteessa, missä ne nuottasaaliissa esiintyivät. Vauhdikkaan kutunousun lopussa naaras laskee munaryppään, jonka koiraan maiti hedelmöittää. Valtaosa kaloista oli iältään kolmekesäisiä. Kamerat olivat pimeäkuvaukseen soveltuvia mustavalkokameroita
– 16.9. Turku, Saaristolaismarkkinat 7. – 4.3. Ohtakari, Kalajuhlat 11. Lappeenranta, Kalamarkkinat 30.9. Konneveden altaissa kutua kesti 10 vuorokauden ajan, mutta aina vain pimeässä. – 18.2. Riihimäki, Kansainväliset Erämessut 15.7. Tämä antaa viitteitä siitä, että myös muikulla ilmenee lohikaloille tyypillistä merkittävää kuolleisuutta kudun jälkeen, joskaan koeolojen vaikutusta havaittuun kuolleisuuteen emme tiedä. Helsinki, Go Expo 3.3. Helsinki, Valtakunnalliset kalastusaluepäivät 2. Naaras voi paritella sata kertaa Keskimäärin yhden Konnevedestä pyydetyn kolmikesäisen 14 cm:ä pitkän muikkunaaraan munarauhasissa valmistui kesän aikana noin 2 000 mätimunaa suvunjatkamista varten. Muikun kutuun liittyvät tutkimustulokset on julkaistu toukokuussa 2017 kansainvälisessä Ecology of Freshwater Fish -julkaisusarjassa. Parin valinta tapahtui pohjan läheisyyden ”pohjaparvessa”, josta kutunousut alkoivat. Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 30 30 TAPAHTUMIA 19. Kudun päättyessä veden lämpötila oli laskenut 2 °C:een. Turku, Silakkamarkkinat 23.11. Osa kaloista kuolee kudun jälkeen Kalojen kuolleisuus altaissa oli vähäistä ennen kutua ja kutujakson aikana, vain noin 1 %. Rymättylä, Nuottasilakkamarkkinat 13. –15.2. Yhden kutunousun aikana naaras laski kuitenkin yleensä vain muutamia kymmeniä mätimunia (keskiarvo 18 munaa, vaihteluväli 5 – 40), joten parittelukertoja yhdelle kalalle voi kertyä satakunta 1 – 2 viikkoa kestävän intensiivisen kutujakson aikana. Klamila, Silakkamarkkinat Lisää tapahtumista: www.ahven.net kuitenkin väheni kolmen ensimmäisen tunnin jälkeen tasaisesti ja kutu päättyi vähän ennen valojen syttymistä aamulla. – 10.6. – 22.10. – 16.9. Kaikki parven sukukypsät yksilöt eivät osallistuneet kututoimiin koko ajan, vaan osa ”lepäili” passiivisena altaaseen muodostuneessa pintaparvessa. Lahti, Kalamarkkinat 15. Helsinki, Vene 18 Båt 13. Heinola, Kalamarkkinat 14. – 12.8. Kutujakson jälkeen 40 päivän seurannan aikana kaloista kuoli kuitenkin noin puolet. Videokuvamateriaalia lisääntymiskäyttäytymisestä: https://www.researchgate.net/profile/Juha_Karjalainen/ contributions > Supporting information S1 Vendace spawning 31102016.. – 15.4. Nousu päättyi aina ennen pinnan saavuttamista; kalat eivät pintautuneet nousun päätteeksi. Muonio, Suomen Kalakirjasto juhlaseminaari 9
Oulujärven kalastusalueen hallituksen jäsenenä Timo on ollut vuodesta 2006 lähtien ja Kainuun kalatalouskeskuksen hallituksessa ja puheenjohtajana vuodesta 2007 lähtien. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net www.ahven.net 3 ,00/2 kpl Uudet maksikortit!. Pankinjohtajana työuransa tehnyt Timo tunnetaan kalataloudesta ja kalastuksesta kiinnostuneena, aktiivisena järjestöihmisenä. Suomen Kalastuslehti 7 • 2017 31 HENKILÖUUTISIA TIMO HURSKAINEN 70 VUOTTA Kainuun Kalatalouskeskus Ry:n puheenjohtaja Timo Hurskainen täytti 30. syyskuuta 70 vuotta. Tilaukset: Kalatalouden Keskusliitto Puh. Timo on toiminut Manamansalon-Vuolijoen osakaskunnassa vuodesta 1974, aluksi sihteerinä ja nykyään puheenjohtajana
35 € www.ahven.net Lahjavinkki!. Kalatalouden Keskusliitto (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Suomen Kalastusyhdistys perustettiin vuonna 1891. Tsaarin ajasta EU-aikaan ei kuitenkaan ole Kalatalouden Keskusliiton historiikki, vaan artikkelikokoelma ajan virrasta siepatuista kalatalouden tapahtumista, joissa kalatalousneuvonta on ollut mukana