Suomen Kalastuslehti 7 • 1 7/2020 22 Kaupallinen kalastus merellä
Pinssin takana yksi kiinnike. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net. 2 • Suomen Kalastuslehti 7 Kaikki tuotteet osoitteesta ahven.net TINAPINSSIT Korkealaatuiset tinapinssit. Hinta: 3,50 € Muista hankkia ajoissa! KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. Hinta: 5,50 € EMALOIDUT KALAPINSSIT Emaloitu, värikäs ja laadukas pinssi. Kaksi kiinnikettä takaa pinssin liikkumattomuuden
Kuva Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto H EI D I M O IS IO SA N N A KU N IN G AS TA PI O G U ST AF SS O N. Suomen Kalastuslehti 7 • 3 Sisältö 10 Kunnostustyötä tutkitaan saaristossa 14 Lohijoki ja sen taimen 18 Kunnostetut koskialueet kelpaavat kutijoille 22 Kaupallinen kalastus merellä 2019 26 Merimetso ja ahven 30 Fish and fashion 5 Pääkirjoitus 6 Lyhyet 33 10 faktaa 35 Lakipalsta 39 Seuraavassa numerossa 10 26 VA KI O PA LS TA T KANNEN KUVA Siika on rannikkokalastajien merkittävin saalislaji
Koko A4, 25 kpl 3-osaista lomaketta kussakin vihossa. Tekstit suomeksi ja ruotsiksi. Hinta: 20 € Muista hankkia ajoissa! KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net. Hinta: 7 € KALASTUKSENVALVOJAN PIPO Kalastuksenvalvojan pipo viileämpiin keleihin. Kaikki tuotteet osoitteesta ahven.net KALASTUKSENVALVONTALOMAKE Kalastuslain ja -asetuksen mukainen kalastuksenvalvontalomake
MENEILLÄÄN OLEVALLA kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnittelulla tulisi parantaa kaupallisen kalastuksen, mukaan lukien särkikalojen pyynnin mahdollisuuksia. KALASTUSLAIN 14§:SSÄ edellytetty hinnanmääritys kaupalliselle kalastukselle tuottaa ongelmia. Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitto. Jos särkikalojen pyyntiä halutaan tehostaa, voidaan siihen erityisen hyvin soveltuvat alueet nostaa vielä suunnitelmassa esille. Tätä aihetta ja muita käyttöja hoitosuunnittelun ongelmakohtia käsitellään ensi helmikuussa pidettävillä valtakunnallisilla kalatalousaluepäivillä. päivään asti lausunnolla olevassa kotimaisen kalan edistämisohjelmassa pyritään kaksinkertaistamaan kotimaisen kalan elintarvikekäyttö vuoteen 2027 mennessä. LUONNONKALOJEN VOLYYMISTA valtaosan muodostavat silakka ja kilohaili, joiden kalastus tapahtuu pääasiassa yleisillä vesialueilla meressä teollisena troolikalastuksena. Lähtökohtana on kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määritys. Suomen Kalastuslehti 7 • 5 Särkiä lautaselle suunnitelmallisesti PÄÄKIRJOITUS Uusien herkullisten särkikalatuotteiden kysynnän kasvu on tänä vuonna ollut huikea.” MARRASKUUN 27. Hinta on periaatteessa kaupallisen kalastajan ja kalaveden omistajan välinen asia eikä sitä ole haluttu määritellä suunnitelmaluonnoksiin. Uusien herkullisten särkikalatuotteiden kysynnän kasvu on tänä vuonna ollut huikea ja ylittää tällä hetkellä selvästi tarjonnan. Näkemissäni suunnitelmaluonnoksissa tämä määritelmä onkin tehty hyvin väljästi. Pullonkaulana tuntuu olevan nyt alkutuotanto, eli kalastajia ja käytössä olevia kalavesiä ei ole tarpeeksi tuottamaan raaka-ainetta jalostukseen. SÄRKIKALOJEN TUOTANTOKETJUN eteen on tehty paljon töitä viime vuosina ja tämä alkaa tuottaa näkyvää tulosta. Kasvua haetaan kalanviljelyn tuotannolle sekä luonnonkaloista silakan, kilohailin, kuoreen ja särkikalojen syönnille. Suomen troolilaivasto ja saaliskiintiöt ovat valtaosin virolaisissa käsissä, joten elintarvikesilakan riittävä saanti ei ole enää yksin kansallisessa päätäntävallassa
fi/ymparisto/tourujoki Vesistökunnostajan karttapalvelu avattu Uusi vesistökunnostajan karttapalvelu tarjoaa kaikille alan toimijoille yhteisen valtakunnallisen paikan, johon on koottu keskeiset vesistökunnostustoimien suunnitteluun liittyvät aineistot, ja palveluun pystyy jokainen alan toimija helposti tallentamaan omat kunnostustoimenpiteensä. Selkämerellä ja Merenkurkussa havaittiin myös tavanomaista runsaampia leväkukintoja. Hankeen päätoteuttaja on ProAgria Oulu / Oulun Maaja kotitalousnaiset sekä Oulun Kalatalouskeskus. Lisää hienoja havainnekuvia alueesta osoitteessa www.jyvaskyla. Sen sijaan Selkämerellä fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pitkän aikajakson keskimääräisiä kesän pitoisuuksia korkeampia. SYKE 20.10.2020 RA M BO LL FI N LA N D O Y Vesistökunnostajan karttapalveluun voi tutustua osoitteessa ymparisto.fi/vesistokunnostajankarttapalvelu.. Hankkeen tavoitteena on vaelluskalojen nousun ja lisääntymisen mahdollistaminen sekä alueen virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittäminen suojeltu kulttuuriympäristö huomioiden. SELKÄMEREN TILA HEIKENTYNYT Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomenlahden pohjan happitilanne oli loppukesästä viime vuosia parempi ja pohjanpäällisen veden fosfaattifosforin määrä alhaisempi kuin viime vuosina. 6 • Suomen Kalastuslehti 7 LYHYET TOURUJOKI LOPPUSUORALLA Jyväskylän kaupungin luotsaama rakennussuunnittelu Tourujoen kunnostamiseksi on etenemässä loppusuoralle
Tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) sisävesien kaupallisen kalastuksen vuoden 2019 saalistilastosta. Silakkaraati kuitenkin kokoontui palkitsemaan kalastajat. Saalis oli reilut miljoona kiloa suurempi kuin edellisenä vuonna, mutta yhtä suuri kuin kaksi vuotta sitten. Rapusaalis oli 729 000 rapua, mistä lähes kaikki oli täplärapua. Esitteestä on saatavilla sekä paperinen että sähköinen versio suomeksi ja ruotsiksi. STADIN SILAKKAMARKINAT 2020 Stadin Silakkamarkkinoita vietettiin hieman poikkevalla tavalla koronavuonna 2020. Suomen Kalastuslehti 7 • 7 LYHYET 729 000 Kaupalliset kalastajat saivat vuonna 2019 saaliiksi sisävesiltä 6,4 miljoonaa kiloa kalaa. Sähköiset versiot löytyvät osoitteesta www.ahven.net. Vuoden Maustekala -sarjan pääpalkinnon voitti Vento Aalto Pyhämaalta. Paperisia versioita kannattaa tiedustella oman alueen kalatalouskeskuksesta ja kalastajaliitosta. Silakkayllätys-sarjassa voiton vei Toni Rantamaa Merikarvialta tuotteellaan Ämmäkarin silakka. Toiseksi tuli Holger Sjögren Kotkasta rosépippurisilakallaan ja kolmanneksi Jörgen ja Johanna Kellgren Pellingistä inkiväärisilakallaan.. H EI D I M O IS IO MERKITSE PYYDYKSESI OIKEIN UUDISTUI Kalatalouden Keskusliiton julkaisema Merkitse pyydyksesi oikein -esite uudistui. Sisävesien kaupallisen kalastuksen saaliin arvo oli 17,5 miljoonaa euroa, mikä on kaksi miljoonaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Toiseksi tuli Hannu Hellsten Pyhtäältä ja kolmanneksi Pirjo ja Reima Salonen Taivassalosta
Voittaja julkistetaan tammikuussa 2021. Kilpailuun voi osallistua 22.11.2020 saakka. Merialueen kaupallisen kalastuksen, vesiviljelyn, kalanjalostuksen, kalatukkukaupan ja kalan vähittäiskaupan tuotot vuosina 2008 – 2018. Kotikokkien lähettämistä resepteistä valitaan viisi finalistia, joista yksi kruunataan Vuoden kalakeitoksi. PR O KA LA RY 200 400 600 800 1000 1200 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 M ilj . Valtaosa kalatalouden yrityksistä oli kuitenkin liikevaihdoltaan pieniä rannikkokalastusyrityksiä. Kaupallinen kalastus merellä Vesiviljely Kalanjalostus Kalatukkukauppa Kalan vähittäiskauppa. Kilpailun voittaja eli Vuoden kalakeitto -reseptin lähettäjä palkitaan tyylikkäällä keittokattilalla sekä 250 euron lahjakortilla voittajan valitsemaan kaupparyhmään. Kalatalousyritysten tuotot olivat yhteensä 964 miljoonaa euroa ja ala työllisti 2?406 henkilötyövuotta. Lähde: Luke. Vuoden 2021 kalakeittopäivään on lanseerattu Vuoden kalakeitto -kilpailu, jossa etsitään Suomen parasta kalakeittoreseptiä. Kaikki finalistit saavat kirjapalkinnon. VUODEN KALAKEITTO -KILPAILU Kalakeittopäivä on Pro Kala ry:n ideoima ruokateemapäivä, jota vietetään vuosittain helmikuun toisena tiistaina. Teemana on Kotikeittiön kalakeitto. Kilpailun säännöt sekä osallistumislomake löytyvät kalakeittopäivän sivuilta osoitteesta www.kalakeittopaiva.fi. 8 • Suomen Kalastuslehti 7 LYHYET Kalatalouden kannattavuus parani Kalatalouden toimialojen kannattavuus parani vuonna 2018 vesiviljelyyrityksiä lukuun ottamatta, kertoo Luonnonvarakeskus. Jalostus ja kalakauppa ovat edelleen kalatalouden keskeisimmät toimialat, sillä tuotoista lähes 90 prosenttia syntyi kalanjalostuksessa sekä kalan tukkuja vähittäiskaupassa
Ohjelma ja ilmoittautuminen löytyvät osoitteesta https://ahven.net/valtakunnalliset-kalatalousaluepaivat/ Viimeinen ja sitova ilmoittautumispäivä on 18. Suomen Kalastuslehti 7 • 9 LYHYET Tenojokeen nousi Luonnonvarakeskuksen seurantojen mukaan tänä kesänä erittäin vähän lohia. 2020. Etusijalle asetetaan kohteet, jotka on mainittu alueellisissa kalataloudellisissa kunnostusohjelmissa tai vesienhoidon toimenpideohjelmissa. – 18. 2021. Heikko lohennousu heijastui paitsi sivujokien kutulohimääriin myös kalastajien saaliisiin. Tenojokeen nousevien lohien laskennassa jäätiin alustavien tulosten perusteella noin 15?000 nousulohen tasolle. Kalan käytön kasvu lisäisi työpaikkoja, parantaisi ihmisten terveyttä sekä pienentäisi ilmastoja ympäristöjalanjälkeä. Tapahtumaan voi osallistua etänä tai paikan päällä. 2. Avustettavia hankkeita voivat olla esimerkiksi kalakantojen luontaisten lisääntymisalueiden kunnostaminen, kalateiden rakentaminen ja vaelluskalojen luontaisen elinkierron turvaaminen. KALATALOUSALUEPÄIVÄT VANTAALLA Kalatalouden Keskusliitto järjestää kolmannet Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät poikkeuksellisesti Vantaalla 17. Tapahtumapaikkana toimii Original Sokos Hotel Vantaa. Edistämisohjelmaa voi kommentoida lausuntopalvelussa 27.11. Kalataloutta koskevat avustushakemukset tulee toimittaa alueittain Lapin, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksiin viimeistään 30.11.2020. Myös keskikokoisten, kahden merivuoden, lohien määrä väheni. 12. EDISTÄMISOHJELMA LAUSUNNOILLE Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on, että vuonna 2027 suomalaiset söisivät ravitsemussuositusten mukaisesti viikossa keskimäärin 2,5 annosta kalaa nykyisen 1,7 annoksen sijaan ja että kulutuksen kasvu tapahtuisi pääosin kotimaiseen kalaan perustuen. Vuotta aiemmin lohia laskettiin reilut 21?000 ja vuonna 2018 noin 32?500. Hankkeilla pyritään erityisesti vahvistamaan uhanalaisten tai vaarantuneiden kalakantojen elinvoimaisuutta. Tällä hetkellä suomalaisten ostamasta kalasta alle 20 prosenttia on kotimaista. Pienten, vuoden merivaelluksen jälkeen palaavien lohien aallonpohja jatkui. AVUSTUKSET KALATALOUDELLISIIN KUNNOSTUKSIIN HAETTAVISSA ELY-keskuksista voi hakea harkinnanvaraista avustusta kalataloudellisiin kunnostuksiin, joiden tavoitteena on edistää kalan kulkua, kalakantojen luontaista lisääntymistä tai parantaa mahdollisuuksia kestävään kalastukseen. asti. TA PI O G U ST AF SS O N
TEKSTI SANNA KUNINGAS JA ANTTI LAPPALAINEN, LUONNONVARAKESKUS; MATS WESTERBOM, HELSINGIN YLIOPISTO PA VE L AL EK SE YC H IK , LU KE. Tammisaaren saaristossa on alkanut laaja kunnostushanke, josta saamme toivottavasti runsaasti tutkittua tietoa lähivuosina. 10 • Suomen Kalastuslehti 7 Kunnostustyötä tutkitaan saaristossa Kalojen lisääntymisalueita on tähän mennessä kunnostettu ja tutkittu lähinnä virtavesissä
Suomen Kalastuslehti 7 • 11 Tammisaaren Solbackfladan tiheään ruovikkoon raivattiin viikatteen ja lapion avulla kapea, runsaan 100 metrin pituinen kulkuväylä kevätkutuisille kaloille maaliskuussa 2020.
Aiempina vuosina tehdyissä kartoituksissa ahvenen mätinauhoja ei ole löytynyt. Solbackfladasta löytyikin kevään kartoituksissa ilahduttavasti yli 300 ahvenen mätinauhat. Alue vaikuttaisi muiden ominaisuuksiensa puolesta olevan erinomainen kutualue ahvenelle. Todennäköinen syy epäonnistumiseen oli se, että veden vaihtumista ei pystytty riittävästi rajoittamaan, sillä tilapäinen suuaukolle kevään ajaksi tehty kevyt patorakennelma ei kunnolla kestänyt voimakkaita virtauksia ja veneiden vetämistä patorakennelman yli. Aiemmin ruopattujen fladojen suuaukkoihin on tehty veden virtausta vähentäviä rakenteita, ja näin pyritty palauttamaan fladan keväiset lämpötilaolosuhteet kalojen lisääntymiselle suotuisaksi. Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet 2. Menetelmistä raportoiminen on tärkeää Verrattuna virtavesien jo hyvin tunnettuihin soveltuviin kunnostusmenetelmiin, rannikon puolella soveltuvia kunnostusja seurantamenetelmiä vasta kehitetään. Yhdessä Vesistökunnostusverkoston ja muiden toimijoiden kanssa kehitetään myös kunnostustoimenpiteiden kirjaamista yhteiseen tietokantaan, jolloin jatkossa saisimme paremman tiedon jo tehdyistä kunnostuksista. Kartoituksia ja kunnostuksia saaristossa Tammisaaren saariston Skåldön Sommaröträsket on hyvä esimerkki yksittäisestä alueesta, jolla saattaa olla suuri merkitys paikallisen ahvenkannan tuotolle. Ahvenen ja hauen tärkeimpiä lisääntymisalueita ovat usein samat alueet, joilla myös ihmistoimintaa on eniten. Tulokset jäivät kuitenkin tässä kohteessa laihoiksi. Aiempien vuosien kartoituksissa oli löydetty vain yksittäisiä mätinauhoja. Sommaröträsketissä on kartoitettu ahventen mätiä vuosina 2019 ja 2020. Tärkeässä roolissa ovat myös ennen kunnostustoimenpiteitä kerätyt tiedot kohteesta ja sen aiemmasta merkityksestä kalojen lisääntymisalueena. Nyt kerätään tietopohjaa menetelmistä Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämässä Euroopan merija kalatalousrahaston osin rahoittamassa kalatalouden ympäristöohjelmassa (2017?–?2022) kerätään tietopohjaa toimivista kalataloudellisista kunnostusmenetelmistä ja lisäksi seurataan toiminnan tuloksellisuutta. Lisäksi tiedot aiemmin toteutetuista kunnostuksista ovat hyvin hajallaan. Kumpanakin keväänä sieltä on löytynyt yli 600 ahvenen mätinauhaa, eivätkä kartoitukset ole edes kattaneet koko aluetta. Veden vaihtuvuutta pyrittiin keväällä 2020 kokeiluluontoisesti rajoittamaan kasaamalla suuaukolle kivistä tilapäinen patorakennelma. Kalatalouden ympäristöohjelma. Tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuuden kehittäminen 3. Kalatalouden markkinointiohjelma 5. VIISI KALATALOUDEN INNOVAATIO-OHJELMAA 1. Sandöfjärdenillä sijaitsevan Ytteröfladan suuaukkoa on aikoinaan ruopattu ja fladaan saa edelleenkin uitettua veneen, jos vesi ei ole matalalla. Vastaavaa kunnostusta yritettiin tehdä Skåldön Stensfladalla, jonka suuaukkoa on myös joskus aiemmin ruopattu. 12 • Suomen Kalastuslehti 7 R annikolla kalojen lisääntymisalueet ovat melko rajallisia. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma 4. Etenkin fladat, kluuvit ja kluuvijärvet ovat osoittautuneet merkittäviksi kevätkutuisten kalojen lisääntymisalueiksi. Myös fladoihin johtavia ruovikoituneita uomia on avattu, jotta kalojen kulku lisääntymisalueelle ja takaisin mereen olisi jälleen mahdollista. Nyt kiinnostus on kasvanut myös rannikon kalataloudellisten kunnostusmahdollisuuksien osalta. Merenkurkun alueella joitakin fladoja ja kluuveja on kunnostettu jo aiemmin, mutta toiminnan tuloksellisuudesta tiedot puuttuvat. Sen sijaan Danskogin Solbackfladaan kalojen keväinen kulkuyhteys merestä on jo vuosia ollut käytännössä tukossa umpeenkasvun seurauksena. Kalataloudellisia kunnostuksia on tehty etenkin virtavesissä. Maaliskuussa 2020 tiheään ruovikkoon raivattiin viikatteen ja lapion avulla kapea, runsaan 100 metrin pituinen kulkuväylä kevätkutuisille kaloille. Kluuvijärveen johtaa mereltä puroyhteys, jonka merenpuoleisella päällä tullaan syksyllä toteuttamaan vesikasvillisuuden poistoa, jotta yhteys kluuvijärveen säilyy jatkossakin. Kunnostuskokeiluista lupaavia tuloksia Tammisaaren saaristossa ja Merenkurkun alueella on kokeiltu pienimuotoisia kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä. Vaikutukset näkyivät heti, sillä Ytteröfladasta löytyi toukokuun kartoituksissa runsaat sata ahvenen mätinauhaa todellisen kokonaismäärän ollessa varmasti suurempi. ”Toistaiseksi tehdyt toimet ovat antaneet osin rohkaisevia ja välittömiä tuloksia” kertoo tutkija Sanna Kuningas Lukesta. Lisääntymisalueisiin haitallisesti vaikuttavat esimerkiksi ruoppaukset, rantarakentaminen ja rehevöityminen
Tammisaaren Ytteröfladan veden vaihtuvuutta rajoittettiin kasaamalla suuaukolle kivistä tilapäinen patorakennelma keväällä 2020. Kuoriuduttuaan poikaset viettävät alueella useita viikkoja, ja alun kriittisestä jaksosta elossa säilyneet siirtyvät myöhemmin meren puolelle. Vaikutukset näkyivät heti runsaina ahventen mätinauhoina. Kalojen lisääntymisen kannalta on muutenkin tärkeää, että emokalat pääsevät rauhassa siirtymään kutupaikoilleen ja sieltä takaisin mereen. SA N N A KU N IN G AS. Fladojen ja kluuvien erinomaisuus perustuu siihen, että rajoittuneen veden vaihtumisen takia veden lämpötila pääsee ahvenen kutuaikana huhti-toukokuussa nousemaan niissä ympäröiviä alueita korkeammaksi. Yksittäisellä alueella saattaa olla suuri merkitys paikallisen ahvenkannan tuotolle. Suomen Kalastuslehti 7 • 13 FLADAT OVAT KALOJEN LASTENTARHOJA Suojaisista merenlahdista muodostuneet fladat ja kluuvit ovat tärkeitä kutualueita rannikon ahvenille, ja läntiseltä Suomenlahdelta ahvenen kutua on löydetty muista elinympäristöistä vain vähän. Kulkuyhteyden umpeenkasvun tai suuaukon ruoppaamisen myötä ahvenelle jo kokonaan kelvottomaksi muuttuneita kluuveja tai fladoja voidaan kunnostamalla palauttaa toimiviksi ahvenen kutualueiksi
14 • Suomen Kalastuslehti 7 Lohijoen voimakkaimmin muokatuilla alueilla kunnostuksia tehtiin konevoimin.
Monilla alueilla Lohijoki kuitenkin säilytti omaleimaista ilmettään niin, että jokivarteen muodostettiin suojelualueita. Nyt jokea ollaan palauttamassa alkuperäiseen kuntoon ja taimenille kunnostetaan lisääntymisalueita. Lohijoessa taimenta silti esiintyi ja taimenenkalastusta harrastettiin enemmän tai vähemmän salassa aina kuluvan vuosituhannen alkuvuosiin saakka. Tuolloisten ja etenkin myöhempien. Lohijoen uomaan ja valuma-alueelle kohdistuneiden ihmistoimien sekä hallitsemattoman kalastuksen vuoksi taimenkanta oltiin vaarassa menettää kokonaan ja heikoimmillaan sen tila oli 1990-luvun alkupuolella. TEKSTI JA KUVAT EERO HAKALA, KESKI-POHJANMAAN KALATALOUSKESKUS L ohijoki on noin 22 kilometriä pitkä, vedenlaadultaan hyvässä kunnossa oleva Pitkänkankaan harjualueen vierustoja seuraileva Kalajoen latvapuro Haapajärven ja Pyhäjärven kaupunkien rajalla. Sotien jälkeisten peruskuivatusten rankat ruoppaukset ja uomaoikaisut heikensivät edelleen Lohijoen tilaa ja ilmettä. Muokkausten jäljet näkyvät jokimaisemassa luonnottoman suorina ja ilmeettöminä jokipätkinä sekä perkausmassakumpuina ja rantapenkkojen eroosiosortumina. Muutosten historiaa Lohijoen merkittävämpi muuttuminen alkoi satakunta vuotta sitten, kun sen uomaa muokkailtiin uiton tarpeisiin. Taimenta joesta saatiin, siitä kavalsivat näreisiin nojailevat ootto-onkien vavat. Suomen Kalastuslehti 7 • 15 Lohijoki ja sen taimen Keski-Pohjanmaalla virtaavan Lohijoen taimen on kokenut kovia viimeisen sadan vuodan aikana. Uitto loppui jo ennen sotia ja jäljelle jäivät hiljalleen rapautuvat puiset uittorännit ja -suisteet, joita kylän penskat pitivät huvittelupaikkoinaan. Kalajoen pääuomassa toteutettujen patoamisten ja uomamuokkausten myötä taimenen vaellusyhteys mereltä Kalajoen kautta Lohijoelle katkesi jo vuosikymmeniä sitten. Tuolloin ilmeisesti menetettiin myös Kalajokeen noussut meritaimen. Tämän vuosituhannen alkuvuosina tehtyjen sähkökalastusten yhteydessä otettujen näytteiden perusteella hoksattiin Lohijoen taimenten poikkeavan geeniperimältään muista Perämeren taimenista. Jo tuolloin joukko kansalaisia oli syvästi huolissaan Lohijoen tammukan tulevaisuudesta
Se oli alku kunnostusidealle. Samaan aikaan toinen ryhmä pudotteli ja ankkuroi uoman päälle kaareutuneita runkoja ohjuripuiksi ja altakaivajiksi.. Katsottiin, ettei herkällä ja jo toimivalla alueella enää kannata koneen kanssa hämmennellä, riittää että kopeloidaan käsipelissä luonnon korjaamaa perkuualuetta vieläkin ehommaksi. Kunnostusten toteuttaminen varmistui loppuvuonna 2019, jolloin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus osoitti hankkeelle avustuksen vesienja ympäristönhoidon edistämisen ja vesiensuojelun tehostamisohjelmasta. Kunnostukset alkoivat keväällä 2020 Kunnostuspuuhat aloitettiin toukokuulla 2020, jolloin tarkasteltiin maastossa millaiseksi aika oli muokannut toistakymmentä vuotta vanhan suunnitelman kohteita. 16 • Suomen Kalastuslehti 7 sähkökalastusten tulokset vihjailivat, että kalastusrajoitusten sekä ruopattujen alueiden asettumisen myötä taimenkanta oli alkanut hitaasti kohentua. Sitä touhutessa ihmetystä herätti se, millaista olikaan ollut esi-isäimme temmelys sata vuotta sitten, kun olivat uittopuuhissaan siirrelleet puolentoista tai jopa kahden kuution kiviä sivu-uoman tukkeeksi. Nyt ei kunnostustyössä 18 tonnin kaivurin onka tahtonut piisata kivien vierittelyyn. Suoraksi peratun, tasasyvyisen ja jyrkkäpartaisen jokiuoman palauttaminen alkuperäiseen kuosiinsa ei raskain konstein (vesipintaa nostamalla) ollut mahdollista, niin pyrittiin kevein toimin luomaan monimuotoisia elinympäristöjä eri ikäisille kaloille. Havainnot semmoiset saivat joukon ihmisiä tuumimaan, että jotain topakampaakin voitaisiin taimenkannan kehittämiseksi tehdä. Inventoinnin pohjalta valmistui vuonna 2008 kunnostussuunnitelma, jonka perusajatuksena oli lisätä taimenille käypäisten kutuja pienpoikasalueiden määriä ja pinta-aloja. Elokuussa päästiin vihdoin toimiinkin, kun ajaa koluuteltiin kaivinkone Hakolamminkoskeen. Taas kahteen sakkiin jaettu talkooporukka, kymmenkunta henkilöä, siirteli virran paljastamia, rannassa kiinni olevia kiviä keskemmälle uomaa ja penkoi sedimentin peittämiä soraikoita väljemmiksi. Pohjaan ankkuroiduilla puilla ohjattaisiin pohjia muuraavaa hiekkaa pois uomasta tai rantapenkereiden tuntumaan ja samalla luotaisiin kiihtyvän virran alueita, joille hiekka ei läjittyisi kutusoraa peittämään. Lukuisampia soraikoita piti luoman paikalle tuodulla soralla. Kilpailutuksessa hankkeen työnjohdosta vastaamaan valittiin Keski-Pohjanmaan Kalatalouskeskus ja konetöiden tekijäksi valittiin paikallinen konetyöurakoitsija Mika Nybacka. Siinä havaittiin, että joella on jäljellä niin vähän toimivia taimenen lisääntymisja pienpoikasalueita, etteivät ne todennäköisesti riittäisi ylläpitämään horjuvan taimenkannan elinvoimaisuutta. Toinen talkoosavotta kohdistui ylempänä olevalle lisääntymisja poikasalueelle. Kahteen porukkaan jaetusta talkooväestä toinen sakki tonki talikoilla, lapioilla ja kangilla hiekan tasaisen kivikovaksi muuraamaa pohjasoraa irtonaisemmaksi sekä sijoitteli sinne tänne kivenmurikoita ja pöllinkappaleita monimuotoistamaan virtausoloja sekä luomaan soralaikkujen väliin syvyysvaihtelua. Metsähallituksen maisema-arkkitehti kävi arvioimassa kunnostettaviksi aiottujen kohteiden kulttuurihistoriallisia arvoja ja laati havainnoistaan kelpo raportin. Valmistelevien töiden lopuksi pyydettiin ja saatiin Pohjois-Pohjanmaan ELY keskukselta näkemys siitä, millaisin reunaehdoin päivitettyjä suunnitelmia saadaan toteuttaa. Toinen ryhmä keskittyi rakentelemaan rantapuista ja uoman lieoista ohjureita ja altakaivajia. Se tapahtui uomasta tai sen partailta löytyneitä isoja kiviä pohjille istuttaen, monttuja kaivellen ja uomassa ollutta liekopuustoa asetellen. Hanke laitettiin jalalle keväällä 2020, jolloin Metsähallituksen Luontopalvelut kilpailutti hankkeen työnjohdon ja konetyöt sekä nimitti Sari Kaartisen hankepäälliköksi. Suunnittelu ja rahoitus Pohjustuksena kunnostuksille Lohijoella tehtiin vuonna 2002 ELY-keskusten rahoittamana kalataloudellinen inventointi. Samaan koskijatkumoon kuuluvan Pitkäkosken niskalla avarrettiin kuivillaan ollutta ja uittoaikoina soukennettua sivu-uomaa pienpoikasalueeksi ja leviteltiin uoman suulle soraa taimenten toivottuja lemmenpuuhia varten. Kunnostuskohteiksi valikoitui 14 kriteerit täyttävää aluetta. Alustavasti suunnitelman toteuttamisesta sovittiin vuonna 2016, jolloin Lohijoella laajoja vesija maa-alueita hallitseva Metsähallitus lupautui hankehakijaksi ja Haapajärven osakaskunta sekä kaupunki hankkeen osarahoittajiksi. Samalla mietittiin, miten kulku kunnostuskohteille ja materiaalin kuljetus onnistuvat sekä laadittiin vesien ja maanomistajien kanssa sopimukset alueiden käytöstä. Vähälukuisiksi ja pienialaisiksi nuo sorapaikat jäivät. Hyötyliikuntaa ja nuotiojuttuja Kaivinkoneen rytyyttäminen alapuoliselle suojelualueelle ei tullut kysymykseen, joten siellä päätettiin korjailla uoman muotoja lihasvoimin. Siinä sivussa seulottiin sopivin paikoin karikkopohjilta esiin mudan, hiekan ja murikoitten sekaan hautautunutta kutusoraa. Pieteetillä kumpainenkin sakki hommaan ryhtyi ja urakan päätteeksi kyseli, milloin taas tämmöistä hyötyliikuntaa harrastellaan
Siitäkään ei koitunut ongelmia. Kapeaan uomaan lisäiltiin sopivin paikoin soraa ja paikoin seulottiin uomassa olevasta kivimateriaalista luomusoraikoita ja pienen kalan olomatalikoita. Alajuoksun alimman, Harakkaperän koskialueen konetyörupeamassa vellottiin uomasta sivuun siirrettyjä kiviä takaisin jokeen ja väliin poistettiin liian tukkoisilta alueilta murikoita penkalle. Jälleen onnistunut savotta muhevine eväineen ja nuotiojuttuineen. Pikemminkin kylällä tuumattiin, että vihdoinkin joku tekee joelle jotain hyvääkin. Kaikki olivat lopputulokseen tyytyväisiä Elo-syyskuun vaihteeseen ajoittuneissa kunnostuksissa muokattiin ihmisen mieleisiksi kymmenkunta aluetta neljästätoista eli muutama jäi toteutettavaksi vuonna 2021. Karkeakivisempiä jaksoja puuhattiin isommille taimenille passaaviksi elinalueiksi. Vesien omistus Lohijoen kunnostettavilla alueilla on jakautunut kahden järjestäytymättömän osakaskunnan, Haapajärven kaupungin ja Metsähallituksen kesken, palstat sikin sokin. Huomattavaa oli, että lähes kaikki rantakiinteistöjä omistavat antoivat luvan temmeltää rannoillaan, kun lupia tingatessa selitettiin varsin nuukaan mitä ollaan tekemässä ja miksi. Pätevää jälkeä, ihmisen mielestä, syntyi sielläkin parin sadan metrin verran. Koneyrittäjä omistautui savottaansa ja jälki oli sen mukaista, eli ei moitittavaa, vaikka kone oli pienelle joelle raskaahko. Suomen Kalastuslehti 7 • 17 Lohijoen suojelualueella sekä taimenen lisääntymisja poikasalueilla kunnostusta tehtiin kevyemmillä välineillä. Uittoa varten pykätyt ja uomassa mahdollisesti kymmeniä vuosia lilluneet puiset uittosuisteet jätettiin aloilleen ja rantarungoista värkättiin ohjuripuita kivivälit täyttävän hiekan ohjaamiseksi rantapenkoille. Lihasvoimin tehdyssä työssä käytettiin apuna talikoita, lapioita ja kankia. Metsähallitus hoiteli oman roolinsa mallikkaasti ja heidän purokunnostusasiantuntijoiltaan Pirkko-Liisa Luhdalta ja Eero Moilaselta saatiin arvokkaita ja kokemuksellisia näkemyksiä kunnostusten toteuttamiseksi. Siitä saadaan vuoden parin päästä osviittaa, kun käydään alueita sähkön kanssa kalassa.. Talkooväen innostus tarttui työnjohtoon. Tähän mennessä onnistunut savotta ja toivoa sopii, että taimenkin tykkää
TEKSTI MATTI JANHUNEN JA JORMA PIIRONEN, LUONNONVARAKESKUS M AR KK U G AV RI LO V, LU KE. 18 • Suomen Kalastuslehti 7 Kunnostetut koskialueet kelpaavat kutijoille Vesivoimaloiden yli siirrettyjen kutuvalmiiden järvilohien ja taimenten liikkumista sekä poikastuotannon käynnistymistä on selvitetty Lieksanjoen kunnostetuilla koskialueilla. Seurannalla pyritään todentamaan, kuinka hyvin kalojen luontaisen lisääntymiskierron elvyttämisessä voidaan onnistua
R akenteelliset koskikunnostukset muodostavat perustan uhanalaisten virtakutuisten vaelluskalojen elvyttämistoimille. Lähetinkalojen liikeseurantaa on tehty molemmilla alueilla loka-marraskuussa (noin kolmen viikon ajan) sekä käsikäyttöisillä paikantimilla 1–4 päivän välein että eri radiotaajuuksia jatkuvasti kuuntelevien tallennusasemien avulla. Suomen Kalastuslehti 7 • 19 Helikopteri pudottaa kutusoraa Lieksanjoen Saarikosken niskalle. Vain tarpeeksi suurikokoisella luonnonkannalla on mahdollisuudet säilyttää perinnöllistä potentiaaliaan (elinvoimaisuuttaan ja sopeutumiskykyään) muuttuvassa ympäristössä. Viimeisimpänä kunnostusvuonna 2019 kutusoraa (ø 20?–?100 mm) ja isompaa kiveä (60?–?200 mm) levitettiin Ruunaan reitin yläosan koskiin noin 700 tonnin edestä. Riittävissä määrin luodut lisääntymisja poikasympäristöt mahdollistavat viimekädessä luontaisen elinkierron syntymisen, jolloin säilytysviljelyn roolia voidaan vähitellen pienentää. • Pielisen alkuperäinen järvilohikanta hävisi 1960-luvun alussa Lieksanjoen voimalaitosrakentamisen myötä. Perinteisen kaivinkonemenetelmän vaihtoehtona kivimateriaalin levittämistä on tehty paljolti helikopterilla. Kunnostetut kutualueet seurannan kohteina Lieksanjoella on radiotelemetriaseurannan keinoin selvitetty, pysyvätkö siirretyt lohet ja taimenet kunnostetuilla koskialueilla ja hyödyntävätkö ne uusia sorakoita kutualustoinaan. Vuodesta 2017 lähtien kaikki Lieksankosken voimalan alapuolelta kiinnisaadut järvilohen ja -taimenen emokalat on kuljetettu Pankajärven yläpuolisille koskialueille kutemaan. Seuranta on järjestetty Lieksanjoen vaelluskalakärkihankkeen sekä Luken toteuttaman Sateenvarjo III -tutkimushankkeen rahoituksella. Toisaalta on pyritty saamaan tietoa, kuinka laajasti emokalat liikehtivät joessa lisääntymiskautensa aikana. Myös kaikki Pielisjoelta saadut harvat emotaimenet on siirretty viime vuosina Lieksanjokeen. Emokalat on vapautettu Lieksanjoen pääuoman kahdelle kunnostetulle koskireitille, Naarajoelle sekä Ruunaan yläosalle. Lieksanjoella Pankajärven yläpuolisia koskialueita on muokattu viimeisen kymmenen vuoden aikana paremmin järvilohen ja -taimenen kutuja poikasympäristöiksi soveltuviksi. Tämän lisäksi Lieksanjoen kutukantaa on täydennetty Pielisjoesta pyydetyillä sekä Luken kalanviljelylaitoksissa kasvatetuilla emokaloilla. LIEKSANJOKI JA JÄRVILOHI • Lieksanjoki laskee Pielisen itäosaan noin 100 m 3 /s keskivirtaamalla valuma-alueen ollessa 8 276 km 2 . Esimerkiksi Naarajoen neljälle koskikohteelle uutta poikastuotantoalaa on saatu aikaan yhteensä noin kahden hehtaarin verran. • Lieksanjoki sivujokineen tarjoaa kokonsa puolesta Vuoksen vesistön potentiaalisimman alueen järvilohen ja -taimenen luontaisen elinkierron palauttamiselle.
Toisaalta se kertoo sopivien kutupaikkojen hyvästä tarjonnasta suhteessa eri alueille vapautettujen emokalojen määriin. 144 Mutikaisenkari 250 500 Miikkula Ruunaan seuranta-alue ja esimerkkinä yhden naaraslohen päivittäiset tallenninhavaintomäärät syksyllä 2019. 144 19.10. Kalojen aktiivisella hakemisella koskialueilla oleskelevien yksilöiden sijaintitietoa voidaan huomattavasti tarkentaa ja laajentaa. 3 143 15.10. Naaraan asettuminen kudulle voidaan tulkita useimmiten sen vähintään kolmen vuorokauden viipymisestä samalla paikalla. Karttapohja: Maanmittauslaitos. 142 25.10. 144 24.10. 144 20.10. lähtien seuranta-ajan loppuun asti). 143 29.10. 140 22.10. Kudun onnistuminen ja menestyksekäs poikastuotanto on todennettu pintasukelluksin kutupesiä etsimällä sekä seuraavana kesänä kunnostetuilla paikoilla suoritetuin sähkökoekalastuksin. Esimerkiksi syksyllä 2019 Naarajoen Käpykoskeen vapautetuista 20 lähetinlohesta peräti 11:n (6 naarasta ja 5 koirasta) havaittiin kutevan alle 800 metrin päässä sijainneella Naarakosken kunnostetulla niska-alueella. 78 63 130 13.10. Siirretyt kalat käyttävät tarjottuja kutualueita Seuranta on osoittanut, että siirretyt emokalat pysyvät pääsääntöisesti kunnostetuilla koskialueilla, ja niistä saadaan havaintoja läpi lisääntymiskauden. Uudet soraikot ovat myöskin löytyneet ja kelvanneet hyvin kutualustoiksi molemmille lajeille. 97 47 15 16.10. 20 • Suomen Kalastuslehti 7 Käsipaikannus on toteutunut Lieksanjoella pääosin paikallisen kala-aktiivin, Veli-Matti Niskasen, toimesta. 142 28.10. 22 33 129 14.10. Paikannuslaitteilla voidaan päästä kiinni myös uusiin kaloja kiinnostaviin kutupaikkoihin, joista ei muutoin tiedettäisi mitään. 143 31.10. Kutupartnereitaan haeskelevat koiraskalat uivat joessa keskimäärin selvästi enemmän kuin naaraat, mikä on luonnollista seurausta sukupuolten erilaisista lisääntymisrooleista. 144 26.10. 143 23.10. 96 143 49 11.10. 68 21.10. 144 30.10. Syksyllä 2018 kahdeksan Ruunaan Haapavitjalle vapautettua lähetinlohta (neljä potentiaalista kutuparia) poistuivat silloiselta, hieman rajatummalta seuranta-alueelta, mutta löytyivät laajennetulla käsipaikannuksella reitin ylimmäisenä oleJL 142423 Paasikoski Miikkula Pvm yläosa alaosa 10.10. Karttaan on merkitty kunnostetut kutuja poikasalueet ruskeilla laikuilla, kalan vapautuspaikka tähdellä sekä kiinteät tallennusasemat kuusikulmioilla. Verrattain vähäinen liikelaajuus siirron jälkeen voi johtua osaltaan myöhäisestä siirtoajankohdasta, jolloin kutukypsillä kaloilla on ollut jo hieman kiire asettua lisääntymispuuhiin. Naaraiden valitsemat kutupaikat ovat löytyneet usein vapautuspaikan viereisestä tai sitä seuraavasta (yläpuolisesta) koskesta. 78 115 112 12.10. 143 18.10. Kyseinen yksilö matkasi ensin alavirtaan muutamaksi päiväksi (havainnot Miikkulasta) ja nousi sitten Paasikoskelle kutemaan (havaintoja tasaisesti 16.10. 144 27.10. 139 17.10
Koska kaikki luonnosta pyydetyt emokalatkin ovat saaneet toistaiseksi alkunsa kalanviljelylaitoksessa, ne ovat olleet joessa vailla kotisoitetta ja siksi myös oletettavasti hieman hukassa. Kutuhavaintojen johdosta Paasikoskelle tehtiin syksyllä 2019 täydentävä soraistus, vaikkei se alkuperäiseen kunnostussuunnitelmaan kuulunutkaan. Kala oli ehtinyt taittaa matkaa määränpäähänsä toistasataa kilometriä ennen pyydetyksi tulemistaan! Luontaiseen elinkiertoon on mahdollisuudet Kutuaikaisen seurannan tulokset tukevat sitä ennakkokäsitystä, että sukukypsät järvilohet ja -taimenet kykenevät hyödyntämään niille tarjolla olevia lisääntymisympäristöjä. Yhtä lailla on smolttien (vaelluspoikasten) päästävä jokien yläjuoksulta järvelle syönnösvaellukselleen kuin jokeen palaavien emokalojen kudulleen. Paranneltu alue houkutteli heti neljää lähettimellä merkittyä kutulohta. Vaikka emokalojen ylisiirrot ovat antaneet lupaavia tuloksia niin Lieksanjoella kuin Pielisjokeen laskevalla Ala-Koitajoella, ne eivät vielä yksin riitä lohikalakantojen palauttamiseksi rakennettuihin jokiin. Smolttien määrä myöskin viime kädessä määrittää joen todellisen poikastuotantokyvyn. Toinen koiraskaloista löysi tiensä paikalle vieläpä yli 30 kilometrin päästä Naarajoelta, jonne se oli vapautettu vain muutamaa päivää aiemmin. Erikoisin Lieksanjoen lähetinkaloista saatu tieto koskee Venäjän puolelle vaeltanutta taimenta, jonka kalapoliisi oli takavarikoinut salakalastajalta Lieksajärven pohjoisosasta läheltä Repolan kylää. Suomen Kalastuslehti 7 • 21 valta Paasikoskelta. Lieksanjoella järvilohen ja -taimenen palautustoimissa on suunniteltu siirryttävän seuraavaan tärkeään vaiheeseen, jossa alasvaeltavia smoltteja on tarkoitus pyytää Pankakosken voimalalta siirrettäväksi suoraan (ohi Lieksankosken voimalan) Pieliselle. Kutukauden jäljiltä tältä kohteelta löydettiin kuusi pesää ja seuraavana vuonna myös 1ja 2-kesäisiä poikasia (yhteensä 29 kappaletta yhdeltä kalastetulta koealalta). VE LI -M AT TI N IS KA N EN Radiolähettimen selkäänsä saanut koiraslohi valmiina vapautettavaksi Ruunaan Mutikaisenkarilla.
22 • Suomen Kalastuslehti 7 Siika on rannikkokalastajien arvokkain saalislaji.
Sen osuus kaupallisten kalastajien saaliin määrästä oli 83 prosenttia ja arvosta 66 prosenttia. Silakan ja kilohailin lisäksi avomereltä kalastettiin turskaa. Näistä lajeista sai yli kymmenentuhannen euron myyntitulot noin viisikymmentä kaupallista kalastajaa. Kaikkiaan rannikkokalastus kuitenkin työllistää huomattavasti useampia kalastajia kuin parvikalojen troolaaminen avomerellä. Myös kilohailikiintiön täyttyminen saattoi vaikuttaa siihen, että vuoden 2019 silakkakiintiöstä jäi kymmenen prosenttia hyödyntämättä. Heistä yli 10?000 euron myyntitulot sai reilut kaksisataa kalastajaa. Osalla eniten silakkaa ja kilohailia kalastaneista yrityksistä oli virolainen tausta mikä saattoi vaikuttaa saaliin purkupaikkaan. TEKSTI PIRKKO SÖDERKULTALAHTI JA MIKA RAHIKAINEN, LUONNONVARAKESKUS KUVA TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO M erialueen kaupallisessa kalastuksessa silakka oli sekä määrältään että arvoltaan ylivoimaisesti tärkein saalislaji ja kilohaili toiseksi tärkein vuonna 2019. Saaliin arvo oli vajaa 3 miljoonaa euroa. Saalis oli määrältään runsaat kaksitoista miljoonaa kiloa pienempi, mutta arvoltaan samansuuruinen kuin vuonna 2018. Kilohailia kalastettiin 16 miljoonaa kiloa, saman verran kuin edellisenä vuotena. Turska oli aiemmin tärkeä saalislaji avomerikalastuksessa, mutta vuoden 2019 turskasaalis, 86?000 kiloa, on toiseksi pienin saalis vuodesta 1980 alkavas. Silakan ja kilohailin kalastus oli hyvin keskittynyttä; kymmenen eniten saalista saanutta yritystä kalasti kolme neljäsosaa koko saaliin määrästä. Rannikkokalastuksesta saatua saalista ilmoitti noin tuhat kalastajaa. Silakkasaaliista purettiin ulkomaille kolmannes ja kilohailisaaliista yli puolet. Yrityksillä oli käytössään 17 alusta, jotka olivat yhtä lukuun ottamatta vähintään 24 metrin pituisia. Suomalaiset kalastusalukset purkivat kalaa Viroon, Tanskaan ja Ruotsiin noin 45 miljoonaa kiloa. Vuoden 2019 saalis oli lähes neljätoista miljoonaa kiloa pienempi kuin edellisenä vuonna ja pieneni jo kolmantena vuotena peräkkäin muun muassa silakan saaliskiintiöiden pienentymisen vuoksi. Saaliin arvo oli 37 miljoonaa euroa. Silakkasaalis pieneni Silakkaa kalastettiin 113 miljoonaa kiloa, 24 miljoonan euron arvosta. Suomen Kalastuslehti 7 • 23 Kaupallinen kalastus merellä 2019 Suomeen rekisteröidyt kalastusalukset saivat viime vuonna mereltä saaliiksi 135 miljoonaa kiloa kalaa
Se oli huomattavasti vähemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin, mutta edellisten vuosien tasoa. Puolet lohisaaliista saatiin Perämereltä, jossa se oli muikun ja siian jälkeen arvoltaan kolmanneksi tärkein kaupallisen kalastuksen saalislaji. Yli 90 prosenttia merialueella toimivista kaupallisista kalastajista kalasti verkoilla tai rysillä. Itämeren turskakanta on ollut huonossa kunnossa koko 2000-luvun, ja kaupallisen kalastuksen kohteena olevien kokoluokkien (yli 35 cm turskat) biomassa on viime vuosina ollut pienin 70 vuoteen. Monesti kalastus jouduttiin kokonaan lopettamaan, jolloin raportoitujen vahinkojen määrä jäi nollaksi. Vahinkojen arvioiminen koettiin vaikeana, koska se perustui yleensä pyydyksistä löytyneisiin kalanjäännöksiin. Turskasaalis oli suurimmillaan 1980-luvun puolessa välissä, jolloin turskaa kalastettiin Pohjanlahdelta 3?–?5 miljoonaa kiloa vuodessa. Kaupallisilla kalastajilla on oikeus tiettyihin pyydyksiin ja pyydysmääriin. Siian ja lohen saalismäärät olivat vuodesta 1980 alkaneen ajanjakson keskiarvoon verrattuna pienet, ja ahvenen ja kuhan keskimääräiset. Näiden jälkeen arvokkaimmat lajit olivat silakka ja muikku. Siikasaaliista kolme neljäsosaa pyydettiin verkoilla, loput rysillä. Kolmannes kalastajista ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä. Lohta kalastettiin 228 tonnia, mikä oli hieman enemmän kuin kahtena edellisenä vuotena, mutta kaukana pitkän aikavälin keskiarvosta. Kuuden edellisen vuoden aikana suomalaisten kalastusalusten turskasaalis on jäänyt pieneksi, ja määrä on jäänyt kauaksi kalastuskiintiön määrästä. Merimetsojen ilmoitettiin vaurioittaneen noin 32 tonnia kalaa, jonka arvo oli 96?000 euroa. Kalastajien mukaan ne saattoivat poistaa pyydyksistä huomaamatta suuren määrän saaliskaloja, tai pelkällä läsnäolollaan karkottaa kaloja. Siitä oli silakkaa 54 tonnia, siikaa 29 tonnia, ahventa 13 tonnia, lohta 13 tonnia, kuhaa 12 tonnia ja muita lajeja 19 tonnia. Silakan ja kilohailin samoin kuin turskan ja lohen kaupallista kalastusta säädellään kansainvälisin sopimuksin asettamalla niille saaliskiintiötä sekä alueellisia ja aikaan sidottuja kalastusrajoituksia. Laskelmat osoittavat, että niin sanottu emokannan biomassa oli 343 miljoonaa kiloa vuoden 2019 alussa. Esimerkiksi Pohjanlahdella (Selkämeri ja Perämeri yhdessä) silakan kutevan kannan biomassa on Kansainvälisen merentutkimusneuvoston työryhmän laskelmien mukaan pienentynyt noin neljänneksen vuoden 2013 jälkeen. Kaupalliset kalastajat saivat mereltä 198 tonnia kuhaa. Tärkeimmät pyydykset ahvenen kalastuksessa olivat rysä sekä 41?–?45 mm verkko. 24 • Suomen Kalastuslehti 7 sa tilastoaikasarjassa. Hylkeet eivät kuitenkaan aina jättäneet merkkejä pyydyksiin. Merimetsot häiritsivät eniten ahvenen, siian ja kuhan kalastusta. Säätely pohjautuu kalakantojen tilan säännölliseen arviointiin sekä sidosryhmien kuulemiseen. Ykkösryhmään kuuluvilla kalastajilla oli kalas. Poisheiton syitä ovat hylkeiden tai merimetsojen aiheuttamat saalisvahingot sekä muut syyt, kuten alamittainen saalis, menekkivaikeudet sekä lokkien aiheuttamat vahingot. Valtaosa lohisaaliista kalastettiin rysällä. Yli puolet siikasaaliista kalastettiin Perämereltä, jossa siika oli arvoltaan tärkein kaupallisen kalastuksen saalislaji. Eniten kuhaa kalastettiin samalta tilastoruudulta kuin suuri osa ahvensaalista, eli Saaristomereltä Pyhärannan, Kustavin ja Taivassalon vesiltä. Rannikkokalastuksen taloudellisesti merkittävimmät saalislajit olivat siika, ahven, kuha ja lohi. Vuonna 2019 rekisterissä oli 2?231 merialueen kaupallista kalastajaa, joista iso osa oli yrityksiä. Heistä kolme neljästä arvioi vahinkojen määrän lajikohtaisesti. Suomessa Luonnonvarakeskus kerää saaliista ja kalastuksesta aineistoa, jota käytetään kalakantojen arviointiin. Muikkusaalis sen sijaan oli suurin lähes neljään vuosikymmeneen. Kalastajat ilmoittivat hylkeiden vaurioittaneen 140 tonnia pyydyksessä ollutta kalaa vuonna 2019. Kolmannes ahvensaaliista kalastettiin tilastoruudulta 47 eli Pyhäranta Kustavi Taivassalo -alueelta. Kalastajat jaettiin kahteen ryhmään liikevaihdon perusteella. Tärkein pyydys oli 41?–?45 mm verkko, jolla saadaan myös ahventa runsaasti. Saalisvahinkojen määrää on vaikea arvioida Kalastajat raportoivat markkinoille päätyneen saaliin lisäksi vahingoittuneen tai muusta syystä hylätyn eli poisheitetyn saaliin määrän sekä poisheiton syyn. Ahventa pyydettiin 720 tonnia, 1,8 miljoonan euron arvosta. Kalaa myyvien on kuuluttava rekisteriin Kaikkien kalaa myyntitarkoituksessa pyytävien on kuuluttava kaupallisten kalastajien rekisteriin. Toiseksi tärkein pyydys kuhalle oli rysä. Verkkosaaliista runsas kolmannes pyydettiin 41?–?45 mm solmuvälin verkoilla. Sittemmin turskat vähenivät Pohjanlahdella ja kalastus siirtyi eteläiselle Itämerelle. Rannikkokalastajille niukasti saalista Rannikkokalastuksen saalis oli runsaat yhdeksän miljoonaa kiloa. Rannikkokalastuksen toiseksi arvokkain saalis saatiin ahvenesta. Hylkeet vahingoittivat saaliin lisäksi pyydyksiä, etenkin verkkoja, ja kalat pääsivät pakenemaan rikkinäisistä pyydyksistä. Sekä verkkoettä rysäkalastus on tämän vuosituhannen aikana vähentynyt sekä pyyntipäivien että kalastajien määrällä mitattuna. Menetetyksi ilmoitetun saaliin laskennallinen arvo oli 350?000 euroa. Siikaa kalastettiin 416 tonnia, mikä oli hieman edellistä vuotta enemmän, mutta toiseksi pienin ajanjaksolla 1980?–?2019
Kalastajat raportoivat saaliinsa joko pyyntikertakohtaisesti tai kuukausittain aluksen koosta ja saalislajista riippuen. Näistä oli aktiivisesti kalastuskäytössä 1?279 alusta. Vuonna 2019 yli 300 kaupallista kalastajaa kalasti jään alta ja sai saaliiksi pääasiassa madetta, haukea ja kuhaa. Merialueen kaupallisen kalastuksen tilastotietoja vuodesta 1980 on saatavissa Luonnonvarakeskuksen tilastotietokannasta statdb.luke.fi/PXWeb. Tilastoa laadittaessa kaikkien ilmoitusvelvollisten kalastajien oletettiin raportoineen saaliinsa. Euroopan neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011 sekä laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta (1188/2014) sisältävät säännökset siitä, miten kaupallista kalastusta harjoittavat toimijat ilmoittavat saamansa saaliit, myös sivusaaliit. Tähän ryhmään kuuluvia kaupallisia kalastajia oli 1?804, joista 974 ilmoitti saalistietoja. Kalastustietoja käytetään moniin tarkoituksiin EU:n jäsenmaat ovat sitoutuneet noudattamaan yhteistä kalastuspolitiikkaa. Myös kaupallisessa kalastuksessa käytetyt alukset on rekisteröitävä. Saalisilmoitukset käsitellään Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa ja Ahvenanmaan maakuntahallituksessa. Suomen Kalastuslehti 7 • 25 Merialueen kaupallisen kalastuksen siika-, lohi-, ahven-, kuhaja muikkusaalis vuosina 1998 – 2019. Ykkösryhmän kalastajia oli rekisterissä 400. Kaikki vähintään 10 metriä pitkien kalastusalusten tiedot raportoitiin pyyntikertakohtaisesti kalastuspäiväkirjalla. tustoiminnan liikevaihdon keskiarvo kolmen viimeksi kuluneen tilikauden osalta yli 10 000 euroa. Alle 10 metriä pitkien alusten kalastus sekä kalastus ilman alusta raportoitiin kiintiöityjen lajien osalta pyyntikertakohtaisesti ja muiden lajien osalta kuukausittain. Vuonna 2019 kaupallisten kalastusalusten rekisterissä oli 3?205 alusta. Rekisterissä oli tämän kokoisia aluksia 210, joista 98 ilmoitti saalista. Lisätietoja merialueen kaupallisesta kalastuksesta on internetissä stat.luke.fi/kaupallinen-kalastus-merellä. Kaikki kaupallista kalastusta merialueella harjoittavat ovat velvoitettuja saaliiden raportointiin. Luonnonvarakeskus saa tiedot käyttöönsä tilastointia ja tutkimusta varten. Kaupallista kalastusta harjoitetaan Suomessa monista EU-maista poiketen myös ilman alusta. 500 1000 1500 2000 2500 3000 3500 4000 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 Sa al is 10 00 kg Siika Lohi Ahven Kuha Muikku. Kalastajien ilmoittamat tiedot muodostavat merkittävän tietovarannon, jota käytetään laajasti erilaisten kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten tausta-aineistona
Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka suuri osa ahveniin laitetuista merkeistä löytyi Merenkurkun pesimäkolonioista ja miten merkinnän mukainen saalistuksen määrä vaikuttaa ahvensaaliiden tasoon. Kirjallisuustietojen perusteella arvioitiin, että noin puolet merkeistä ei päädy pesimäsaarille. 26 • Suomen Kalastuslehti 7 M erimetsojen vaikutuksesta kalakantoihin on Suomessa käyty viime vuosina paljon keskustelua. Määrän perusteella voidaan todeta, että ahven on Merenkurkussa tärkeä merimetson ravintokohde. Tulosten perusteella merimetsot saalistivat enintään 20?–?33 prosenttia merkityistä ahvenista, kun mukaan lasketaan nuorten yksilöiden ravinnonkulutus ja oletetaan Merimetsot voivat paikallisesti heikentää ahvenen kalastuksen edellytyksiä, varsinkin jos lintujen pesimäalueet sijaitsevat lähellä keskeisiä ahvenen lisääntymisalueita. Ahvenia merkittiin tunnistesiruilla Merimetson kalakantavaikutusten arvioimiseksi Merenkurkussa merkittiin vuonna 2018 kutuaikaan ahvenia kalan ihon alle selkäevän juureen asetetulla PIT-merkillä. Lintumäärän ja ravinnonkäytön arvioiden perusteella haarukoitiin myös pesimäajan ulkopuolella, varhain keväällä ja loppukesästä todennäköisesti syödyksi tulevien merkittyjen ahventen osuus, jotta vaikutus koko merimetsojen esiintymisajalle saatiin laskettua. Useimmiten ongelma kalastuksen ja merimetson välillä painottuu niille alueille, missä pesimäkolonioissa on tuhansia pesiä pienellä alueella. Vaasan edustan rannikkoalueella merimetson pesintöjen määrä nousi jyrkästi vuonna 2016 yli 3?000 pesään ja on sen jälkeen pysynyt suurena. Alueella oli neljä pesimäkoloniaa, joissa laskettiin yhteensä 3?140 pesää. Merkki vastaa toiminnallisesti lemmikkieläimille asennettavia tunnistesiruja. Vaasan edustan rannikko on merkittävä ahvenenkalastusalue sekä kaupallisessa että vapaa-ajankalastuksessa. Vaikutukset ulottuvat sekä ahventen määrään että pyyntimahdollisuuksiin. Linnut levähtävät kolonioiden ulkopuolella ja siten osa merkeistä päätyy satunnaisille paikoille saaristossa. Merkeistä löydettiin noin 10 prosenttia etsintähukka huomioiden. TEKSTI JA KUVA LARI VENERANTA, LUONNONVARAKESKUS Merimetso ja ahven. Kalastajien havaintojen mukaan merimetsot vaikuttavat saaliiden määrään ja kalastettavuuteen
Mikäli merimetsojen lukumäärä ja 2-vuotiaan ahvenen tiheys säilyisivät pitkällä aikavälillä samalla tasolla kuin vuonna 2018, ahvenen saalisvähenemä pesivien merimetsojen vaikutusalueella olisi enintään 32?–?67 prosenttia, jos oletetaan, että ahvenet eivät vaella, nuoret merimetsojen pysyttelevän samalla alueella pesinnän jälkeen. Tyypillinen merimetson syömä ahven on noin 15 senttimetrin pituinen. Lintujen vaikutus on suurempi lähellä kolonioita Merkintätutkimuksen tulosten ja alueen ahvenkannoista kerättyjen aineistojen perusteella arvioitiin merimetson saalistuksen vaikutusta ahvensaaliisiin. Kasvunopeus vaikuttaa saaliiksi jäämiseen Ahventen luonnollinen kuolevuus tarkoittaa muusta kuin kalastuksesta aiheutuvaa kuolevuutta eli sitä osuutta kalakannasta, joka jää petojen saaliiksi tai kuolee esimerkiksi tauteihin. Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Annica Långnabba etsii syödyistä ahvenista jääneitä PIT-merkkejä Vaasan kaupungin edustalla olevasta merimetsojen pesimäkoloniasta.. Vaikutusta on myös pohjoisempana pesivillä yli 3?000 merimetsoparilla muuttoaikoina, mutta laskennassa tätä ei huomioitu havaintoaineistojen puutteen vuoksi. Suomen Kalastuslehti 7 • 27 Tutkimuksessa kaksivuotiaiden ja vanhempien ahventen biomassasta muun luonnollisen kuolevuuden osuudeksi laskettiin 63 prosenttia, merimetsojen osuudeksi 8 prosenttia ja kalastuksen osuudeksi 29 prosenttia Tällöin tarkastelualue on kolonioita ympäröivä 50?x?50 kilometrin tilastoruutu. Ahvenen ikäja kasvumääritysten perusteella noin puolet tutkimusalueen ahvenkannasta jää luontaisesti pienikokoiseksi ja puolet saavuttaa 3?–?4 vuodessa kalastuskoon alarajan, 22?–?25 senttimetrin pituuden. Pienikokoiseksi jäävät ahvenyksilöt voivat olla koko ikänsä alttiina merimetson saalistukselle, mutta eivät ole juurikaan kalastuksen kohteena. Merimetsojen arvioitiin kasvattavan merkittyjen ahventen luonnollista kuolevuutta 7?–?26 prosenttiyksikköä. Ahventen kasvunopeus vaikuttaa siihen, kuinka suuri osa ahvenkannasta päätyy merimetsojen saaliiksi. Merimetsojen saalistus painottuu kolonioiden lähialueelle ruudun eteläosaan
Tilastoruudun alue on merimetson saalistukseen hyvin soveltuva, sillä yli puolet vesialueesta on syvyydeltään alle 10 metriä.. Cormorant (Phalacrocorax carbo) predation on a coastal perch (Perca fluviatilis) population: estimated effects based on PIT tag mark-recapture experiment. Vaasan edustan kolonioista ruokailulentojen on havaittu ulottuneen enimmillään 40 kilometrin etäisyydelle. (2020). J. Rannikkoalueelta ei kuitenkaan ole tutkimusaineistoja siitä, miten tiheys vaikuttaa kokonaissaaliiseen tai miten muiden lajien, esimerkiksi särkikalojen kannat kehittyvät, jos ahvenkanta heikkenee saalistuksen myötä ja muiden lajien lisääntyminen on silti tehokasta. Vaikutukset ulottuvat sekä pyyntikokoiseksi kasvavan ahvenen määrään, että myös pyyntimahdollisuuksiin ja mahdollisesti myös kalojen käyttäytymiseen. https://doi.org/10.1093/icesjms/fsaa124 Tutkimusahvenet merkittiin Vaasan kaupungin edustalla ja merkkejä löydettiin kaikista pesimäkolonioista A-D. Veneranta, L., Heikinheimo, O., & Marjomäki, T. Ruskea väri kuvaa erittäin suotuisia ahvenen lisääntymisalueita saaristossa ja viivoitettu alue oletettua merkittyjen ahventen syönnösalueen laajuutta. On todennäköistä, että ahvenkannan harvetessa merimetso siirtyy käyttämään muita saalislajeja tai vaihtaa saalistusaluetta. Kun ahventiheys on pienempi ahventen kasvu voi nopeutua ja lisääntymistuotto kasvaa. Punaisella, keltaisella ja sinisellä viivalla kuvataan eri etäisyyksiä kolonioista. 28 • Suomen Kalastuslehti 7 merimetsot ruokailevat samalla alueella kuin pesivät ja linnut pysyvät myös pesinnän jälkeen samalla alueella muuttomatkaan asti. Paikallisesti merimetsot voivat siten heikentää ahvenen kalastuksen edellytyksiä pesimäalueiden lähistöllä, varsinkin mikäli ne sijaitsevat lähellä keskeisiä ahvenen lisääntymisalueita. Ahvenen syönnösvaellus kutupaikalta on varsin lyhyt, pääsääntöisesti kalat liikkuvat alle 10 km etäisyydeltä kutupaikasta. Siten laajemman alueen ahvensaaliiden tarkastelussa merimetson vaikutus laimentuu ja tilastoruudulle yleistettynä ahvensaalis heikkenisi korkeintaan 10?–?33 prosenttia. ICES Journal of Marine Science. Merimetsojen saalistusalueen laajuus vaihtelee huomattavasti, mutta pääsääntöisesti linnut pyrkivät hyödyntämään pesimäalueen lähialueita joidenkin kymmenien kilometrien säteellä. Merimetson ekosysteemivaikutuksista olisikin hyvä tietää enemmän
Suomen Kalastuslehti 7 • 29 H EI D I M O IS IO KALAT NUMEROINA Lähde: Maaja metsätalousministeriön tiedote 15.10.2019 Lohi pääallasPohjanlahti 94 496 kpl +9 % Silakka Pohjanlahti 65 018 tn % Silakka pääallasSuomenlahti 97 551 tn -36 % Lohi Suomenlahti 8 883 kpl -8 % 222 958 tn Kilohaili +6 % 595 tn* Turska itäinen -70 % 4 000 tn Turska läntinen +5 % * Vain sivusaaliille, ei kohdennettua kalastusta 1 575 tn Silakka läntinen -50 % Kuvasta puuttuvat : Punakampela 6 894 tn, % Riianlahden silakka 39 446 tn, + 15 % Itämeren kalastuskiintiöt 2021 ja muutos (%) vuoteen 2020
”Ei jos sen on parkinnut oikein”, oli Liisan vastaus. Kultaisen kalannahkakengät astuivat Pariisin catwalkeille tänä syksynä. ”Eikö kalannahka haise?” oli kysymys, jonka hän sai kuulla usein. Suomalaisen Oona Ritarin Fisu-tennarit ovat esimerkki siitä, miten kalannahkaa voidaan käyttää muotiteollisuudessa. – Kalannahan voi parkita joko rasvatai puunkuoriseoksella. Rouva Jenni Haukio, joka on tunnettu kotimaisen muodin esiintuoja, kantoi Norjan valtiovierailulla vuonna 2012 tamperelaisen yrityksen Viona Blun lohennahasta tehtyä käsilaukkua. Kyse oli suomalaisen Pure Waste Textiles yrityksen uniikeista tuotteista, joita ei ole yrityksen normaalien tuotteiden joukossa. 30 • Suomen Kalastuslehti 7 M aailman kalateollisuus tuottaa vuosittain noin 40 miljardia kiloa kalajätettä, mukaan lukien kalannahka. Kalannahan käyttäminen ei ole mikään uusi keksintö, sillä on pitkät perinteet vesistöjen ja rannikoiden lähellä olleissa kulttuureissa ympäri maailman. Näyttelijä ja kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius käytti itsenäissyyspäivien juhlissa lohennahasta valmistettua rusettia ja koristenenäliinaa vuonna 2015. Nyt tuote on tulossa hiljaa takaisin. TEKSTI MALIN LÖNNROTH, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Fish and fashion. Se mitä tuotteesta aikoo valmistaa, ratkaisee parkitsemismenetelmän, Liisa kertoo. Kalanparkitsemisen edelläkävijä Liisa Saarni on työskennellyt suomalaisen kalannahan kanssa jo pitkään. Hän kertoo monen kohottaneen silmäkulmiaan, kun hän 1980-luvun lopulla kiinnostui kalannahasta opiskellessaan. Sen lisäksi että se on kaunista, se on myös kestävää. Jo tätä ennen kalannahka oli saanut näkyvyyttä Suomessa. Kotimaista näkyvyyttä Viime kesänä lehdestä saattoi lukea suomalaisten kalannahkakenkien tulosta Pariisin muotiviikoille. Oikein valittu kalannahka on vahvempaa kuin krokotiilinnahka. Rasvalla nahasta tulee kovempaa ja läpinäkyvämpää, kun taas kuorella parkitseminen tekee nahasta joustavampaa
Suomen Kalastuslehti 7 • 31 Liisa on käyttänyt töissään pääasiassa mateennahkaa. Galateian nettisivut ovat suomen ja englannin kielen lisäksi japaniksi, mikä kertoo että muuallakin maailmassa arvostetaan aitoja käsityötuotteita. Oona Ritarin Mioonan kokoelmasta löytyy Fisu-tennareita sekä miehille että naisille ja myös valkoisena. Tuotantokustannukset nousevat liian korkeiksi. Monille nuorille ylijäämämateriaalien käyttäminen on kannanotto kestävämmän elämäntavan puolesta. Hänen asiakaskuntansa on nuorentunut vuosien mittaan. Liisa ei usko kalannahan laajempaan teolliseen käyttöön Suomessa. Piti tutkia vanhoja kirjoituksia ja kokeilla itse. Hänen mukaansa meillä ei ole riittävästi tarjolla laajaan ja kannattavaan tuotantoon sopivia lajeja. Nyt hän työskentelee kotiseudullaan Rymättylässä ja myy yrityksensä Galateian tuotteita verkkokaupassa. Oona Ritarin sydän sykkii Afrikalle ja osa hänen Mioona-yrityksen tuotannosta tapahtuu Afrikassa. Viime vuoteen saakka Liisalla oli liike Helsingin Punavuoressa. Kun hän aloitti ei ollut vielä nettiä, josta olisi voinut etsiä tietoa. Kuvassa Oonalla on jalassaan siniset Fisu-tennarit. M IO O N A M IO O N A
Jätä nahka kuivumaan laudalle lihapuoli alaspäin. Eniten parkittua kalannahkaa tuotetaan Islannissa, mutta suurin osa raakamateriaalista tulee Norjasta. Törmäsin samaan aikaan sattumalta kirjoitukseen Milanolaisesta muotitalosta, joka käytti kalannahkaa. Siihen tarvitset pajun kuorta. Lisäksi sydämeni sykkii Afrikalle. Miten sinä löysit kalan nahan, kysyn Oonalta. Ei muuta kuin kokeilemaan. Olen parkinnut kalan nahkoja ala-asteen oppilaiden kanssa. Kenkien valmistaminen kalannahasta on erilaista kuin tavallisesta nahasta. Afrikkalaisen kalan nahan käyttö on minun juttuni, päättää Oona. 9. Kalannahkatuotteita myyviä suomalaisia verkkokauppoja Galateia, www.galateia.weebly.com Mioona, www.mioona.fi Viona Blu, www.vionablu.com Mad(d)e in Bergö, www.madde.fi Saija Lehtonen design, www.saijalehtonen.com KALANNAHAN PARKITSEMINEN 1. Pese liika rasva nahasta pois saippuavedessä. Oonalle suomalaisen kalannahan käyttäminen ei ole mahdollista. – Suosittelen aloittamaan rasvaparkinnalla. Netistä löytyy mukavasti tietoa esimerkiksi googlaamalla sanoilla ”Kalannahan parkitus”. Tätäkin taustaa vasten niilinahvenen tuotannosta yli jääneen nahan käyttäminen sopii loistavasti yhteen omien arvojeni kanssa, Oona kertoo. Olen erittäin kiinnostunut vaihtoehtoisista ympäristöystävällisistä tuotantomenetelmistä ja materiaaleista, joten tutkin banaanikuidun käyttömahdollisuuksia. Raaputa kaikki liha irti nahasta tylsällä veitsellä tai ruokalusikalla. Mutta kun kenkä on valmis, on kalannahka todella kestävä materiaali. Pese nahka vedellä ja tilkalla pesuainetta. 2. Niilinahven on Viktoriajärveen istutettu vieraslaji, joka on hävittänyt järven alkuperäisiä kalalajeja. 4. Siihen tarvitset munankeltuaisen, desilitran ruokaöljyä, tipan tiskiainetta ja ruokalusikan. Täytyy olla tarkempi esimerkiksi leikkausten kanssa koska kalannahka ei veny yhtä paljon kuin tavallinen, selittää Oona. – Tarvitsen suuren kalan nahkaa, joka on riittävään tasalaatuista ja sen saatavuuden tulee olla taattua. 6. 8. 5. 3. Hiero rasvaa nahkaan niin että kosteus tulee ulos. Huutele puhtaalla vedellä ja purista vettä pois niin paljon kuin pystyt. Sekoita rasvaparkintaseos (1 munankeltuainen, 1 dl ruokaöljyä, tippa tiskiainetta. 32 • Suomen Kalastuslehti 7 Pariisin muotiviikot kutsuivat Palataanpa kultaisiin kalannahkakenkiin ja Oona Ritariin. Tai jos haluaa, voi osallistua viikonlopun mittaiselle kurssille, joita järjestetään eri puolilla Suomea. Nahan kuivuttua kunnolla on pehmennyksen aika. Tässä tulee vastaan korkea hinta. Nykyään löytyy myös kirjoja, joista voi opetella kalannahan parkitsemisen jaloa taitoa. Ei se ole lainkaan vaikeaa, sanoo Anita Storm Marthaförbundetista. 7. Niilinahvenen nahka on todella kaunis ja on hienoa yhdistää sen hieman karua pintaa hohtavaan nahkaan. Pitkän etsinnän jälkeen löysin käyttööni sopivan kalannahan Viktoriajärvessä elävästä niilinahvenesta. Venytä nahkaa sen kuivuessa, pieni nahka kuivuu varsin nopeasti, joten sitä voi venyttää koko ajan sen kuivuessa.. Kokeile parkitsemista itse Kuinka vaikeaa kalan nahan parkitseminen sitten on, jos sitä haluaisi kokeilla. Ja koska kalannahka on varsin pieni, voi nahkaa pehmentää vaikka telkkaria katsoessa, toisin kuin isomman eläimen nahkaa, Anita vinkkaa ja jatkaa, – jos innostut voit kokeilla kasviparkitsemista. Jos ulkona on lämmin, nahkaa voi liottaa suolavedessä puhdistuksen jälkeen ennen parkitsemista. – Asuin Ugandassa vuosina 2014?–?2015 ja viimeistelin opinnäytetyötäni kenkien suunnittelusta ja muotoilusta. Lopputuloksen näemme Mioona-tuotemerkin Fisu-tennareissa, jotka esiteltiin Pariisissa lokakuussa
3. Turskan väritys vaihtelee elinympäristön mukaan, rannikolla elävien turskien väritys on vihertävän ruskea ja avomerellä elävien harmahtava. Turskan (Gadus morhua) elinalueet määräytyvät veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja ravintoeläimien sijainnin mukaan. Turskan lisääntyminen onnistuu vain, mikäli veden suolapitoisuus on vähintään 10 – 11 promillea. Turskakalat ovat pohjoisten merien yleisimpiä kaloja ja ne jaetaan kymmeneen heimoon, 75 sukuun ja yli 500 lajiin. 4. Mikäli ne vajoavat pohjaan, niistä ei kuoriudu kalanpoikasia. Turska on saapunut nykyisen Itämeren alueelle noin 8 000 vuotta sitten valtameriyhteyden avauduttua Tanskan salmien kautta ja suolaisen veden tunkeuduttua silloiseen Litorinamereen. Suomenennätys turska painaa 21,4 kiloa. Turskan mätimunat kehittyvät vedessä kelluen. Suomen Kalastuslehti 7 • 33 1. 9. 8. Nykyisin sitä saadaan saaliiksi lähinnä Ahvenanmaan vesillä.. Perinteisesti jouluherkku lipeäkala on valmistettu turskasta. 10. Yksivuotias turska kuluttaa vuodessa 700 – 800 grammaa ravintoa ja turskan saavuttaessa 70 senttimetrin pituuden sen vuosittainen ruuankulutus on toistakymmentä kiloa. Turska liikkuu melkein taukoamatta, milloin ruuan perässä, milloin kutuvietin ohjaamana. 6. 2. Maailmalla on saatu saaliiksi noin 50 kilon yksilöitä. 10 faktaa turskasta M AL IN LÖ N N RO TH TEKSTI NIINA KOIVUNEN 10 FAKTAA Turska oli 1980-luvulla yleinen saaliskala Suomen rannikolla. Suomen kalat. 7. 5. Lähde: Sakke Yrjölä, Hannu Lehtonen ja Kari Nyberg 2015. Kyseessä on ihmisen kannalta erittäin tärkeä kalalahko
Hinta 15,00 € nyt 10,00 € Tar jou s!. 34 • Suomen Kalastuslehti 7 KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Tilaa nyt! ahven.net Kalastussäädöksiä 2019 Keskeiset kalataloutta käsittelevät säädökset. Tarpeellinen käsikirja osakaskuntaja kalatalousaluetoimijoille, kalastuksenvalvojille ja muille kalatalouden parissa toimiville
Korkein hallinto-oikeus katsoi, etteivät kalastusoppaat erittäin painavan syyn vuoksi voineet hakea määräajassa muutosta päätökseen, kun heille ei asianosaisina ollut annettu päätöstä tiedoksi. Oppaat tekivät korkeimmalle hallinto-oikeudelle hakemuksen menetetyn määräajan palauttamisesta valituksen tekemiseksi ELY-keskuksen päätöksestä. Vuoden 2020 myönteisten kokemusten perusteella on kuitenkin odotettavaa, että erityiskalastuskohde tulee jatkumaan. Päätös vaikutti välittömästi heidän oikeuksiinsa, velvollisuuksiinsa tai etuihinsa. On selvää, että kalastusoppaita tulee tällä kertaa kuulla päätöksenteossa. Jenny Fredrikson Kalatalouden Keskusliitto Porvoon erityiskalastuskohteen valitusaika palautettiin. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN 28.9.2020 antaman päätöksen mukaan kalastusoppaiden tulee 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saannista toimittaa valituksensa Helsingin hallinto-oikeuteen. Vielä on liian aikaista päätellä, tuleeko päätöksiin jatkossa sisällöllisiä muutoksia. HALLINTOLAINKÄYTTÖLAIN 61 §:N mukaan menetetty määräaika voidaan palauttaa sille, joka laillisen esteen tai muun erittäin painavan syyn vuoksi ei ole voinut määräajassa hakea muutosta päätökseen. SAADAKSEEN KALASTUKSEN paremmin kontrolliin, Porvoon kaupunki haki erityiskalastuskohteen statusta. Kaupungin hakemuksesta ELY-keskus kielsi kalastuslain 54 § nojalla yleiskalastusoikeuksiin perustuvan viehekalastuksen, onginnan ja pilkkimisen sillä ehdolla, että Porvoon kaupungin on järjestettävä kaikille avoin lupamyynti kyseiselle alueelle. SAMAAN AIKAAN ELY-keskus on saanut käsiteltäväkseen hakemuksen kalastuskiellon jatkamiseksi ensi vuodelle. ERITYISKALASTUSLUVAN SÄÄNTÖJEN mukaan onginta on maksutonta, mutta heittokalastuksessa ja pilkinnässä on ostettava päivä-, viikkotai vuosikohtainen lupa. Päätöksenteossa ei kuitenkaan kuultu kalastusoppaita, jotka saivat tietää asiasta vasta valitusajan kuluttua umpeen. Kuhakannan kestävyydestä on herännyt huolta ja on syntynyt tarve määritellä kiintiöitä saaliin määrälle. Päätöksen sisältöön korkein hallinto-oikeus ei ottanut tässä vaiheessa kantaa, vaan se jää Helsingin hallinto-oikeuden tehtäväksi mahdollisen valituksen perusteella. ELY-KESKUS KUULI päätöksen valmistelun yhteydessä kalatalousaluetta, Nylands Fiskarförbundia ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöä. KORKEIN HALLINTO-OIKEUS katsoi, että oppaat, jotka olivat vuonna 2019 järjestäneet kalastusmatkoja sittemmin kalastuskieltoon määrätylle alueelle, olivat asianosaisia asiassa. Suomen Kalastuslehti 7 • 35 LAKIASIAA PORVOONJOKI ON tullut tunnetuksi kuhastaan, josta saadaan hyviä saaliita keskeltä kaupunkia. Päätös on voimassa 31.12.2020 asti. Päivässä saa nostaa enintään kolme kuhaa ja yhden taimenen tai lohen per henkilö
Hinta: 3,70 €. Hinta: 63,00 € HAVASPYYDYSTEN VALMISTUKSEN PERUSTEET Eräs pyydysrakennuksen pioneerijulkaisuista. Teos sopii myös oppikirjaksi alan oppilaitoksille. 36 • Suomen Kalastuslehti 7 Tuotteet osoitteesta ahven.net VERKON PAULOITUS, PAIKKAUS JA VERKKOKALASTUS Hyvin kalastavan verkon valmistuksen ja paikkauksen niksit. Hinta: 9,00 € PYYDYSRAKENTAMISEN PERUSTEET Mittava dokumentti 2000-luvun alun pyydysrakentamisesta
Suomen Kalastuslehti 7 • 37 Tuotteet osoitteesta ahven.net KALAN SAVUSTUS Suosittu klassikko, kalan savustuksen perusteet kotitarvesavustajalle esittelevä opas. Liemiresepti. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net AHVENEN JA SÄRJEN MARINOINTI Marinoinnin opastus vaiheittain, käsittely, marinointi, pakkaus ja varastointi. Hinta: 2,50 € KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. Hinta: 7,00 € KALAA KAHDESTI VIIKOSSA Maaja Kotitalousnaisten keskuksen, Sydäntautiliiton ja Kalatalouden Keskusliiton kalareseptikilpailun parhaat. 16 sivua. Hinta: 1,80 €
38 • Suomen Kalastuslehti 7 Kalatalousalueiden yleisavustuksen jakoperusteet Kalatalousalueiden toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin tarkoitettu yleisavustus koostuu perusosasta, vesipinta-alaan pohjautuvasta lisäosasta, kokonaispinta-alaan pohjautuvasta lisäosasta sekä kielilisästä. 1000 € kielilisä 5 % kokonaispinta-alaan pohjautuva lisäosa 20 % vesipinta-alaan pohjautuva lisäosa 75 % perusosa TA PI O G U ST AF SS O N KALAT NUMEROINA
TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O. Suomen Kalastuslehti 7 • 39 ISSN 0039-5528 Aikakauslehtien Liiton Jäsenlehti JULKAISIJA Kalatalouden Keskusliitto TOIMITUS Malmin kauppatie 26, 4. (09) 6844 5915 ILMESTYMINEN Nro Aineisto Ilmestyy 1 10.1. (09) 6844 5914 tapio.gustafsson@ahven.net PÄÄTOIMITTAJA Vesa Karttunen TOIMITUSSIHTEERI Tapio Gustafsson TOIMITTAJAT Risto Vesa ja Niina Koivunen TOIMITUSKUNTA Mikko Malin, Hannu Salo, Esa Lehtonen, Johanna Möttönen ja Sakari Kuikka ILMOITUSMYYNTI p. 6 11.9. 12.6. 8 20.11. (09) 6844 5914 tapio.gustafsson@ahven.net TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET, PERUUTUKSET Heidi Moisio p. 7 16.10. 20.3. 4 15.5. 5 7.8. Pääkaupunkiseudulla myydyn tuoreen kalan laadussa on parannettavaa. 2 21.2. VISULAALINEN ILME Katja Kuittinen TAITTO Tapio Gustafsson PAINOPAIKKA Eura Print Oy, Eura 2020 SEURAAVASSA NUMEROSSA Nro 8/2020 ilmestyy pe 18.12. krs 00700 Helsinki p. 18.12. 13.11. 7.2. 4.9. 9.10. 3 3.4. 30.4
(09) 6844 590 kalastus@ahven.net Syksyn peli-iltoihin Tilaa nyt! ahven.net Suositut pelikortit kaloista, linnuista, koirista, kasveista ja ötököistä. Kaikissa 55 erilaista kuvaa. Hinta 6,00 €. KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p