Suomen Kalastuslehti 8 • 1 8/2023 Kalatalouselinkeinoa kehitetään Lapissa 24
(09) 6844 590 kalastus@ahven.net Pyydysmerkki 2024 ahven.net/personoidut-pyydysmerkit/ Hinta 0,26 € (minimitilaus 70 kpl) Painatus omilla tiedoilla 20,00 €. 2 • Suomen Kalastuslehti 8 Kalastuslain 48 §:n tarkoittama pyydysmerkki haluamallasi painatuksella ja juoksevalla numeroinnilla. KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p
24 Elinkeinokalataloutta kehitetään Lapissa 28 Vesa Liukkonen on vuoden kalastuksenvalvoja 30 Vahingoittuneen alamittaisen kalan käsittely 32 Kalojen elohopeapitoisuus vaihtelee eri vuodenaikoina 5 Pääkirjoitus 6 Lyhyet 35 10 faktaa 37 Lakipalsta 39 Seuraavassa numerossa 28 VA KI O PA LS TA T KANNEN KUVA Nuotan vetoa Lapissa Miekojärvellä syyskuussa. TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL IIT TO 10 TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O. Suomen Kalastuslehti 8 • 3 Sisältö 10 Mätiä ja kojamoita 16 Kaupallisten kalastajien saalis mereltä pieneni 20 Uhkaako jäiden hupeneminen Inarijärven talvikalastusta. Kuva Juho Sirkkala
2024. Paikkoja risteilylle on rajoitetusti, joten toimi nopeasti ja varaa paikkasi. 3. – 22. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan nettisivulta ahven.net/valtakunnalliset-kalatalousaluepaivat/ Valtakunnalliset kalatalousaluepäivät 2024 KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. Tapahtuma järjestetään risteilynä Helsinki-Tukholma-Helsinki ja aluksena toimii Viking Line M/S Gabriella. Viidennet valtakunnalliset kalatalousaluepäivät pidetään 20. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Kuva: Viking Line. Ilmoittautuminen on jo avattu ja vain nopeimmat mahtuvat mukaan
ENSI VUONNA esille on nousemassa taas EU-lähtöinen asia, eli ennallistamisasetus. Toivotan kaikissa muodoissa lehteä lukeville rauhaisaa joulua ja antoisaa uutta vuotta 2024! Vesa Karttunen Kalatalouden Keskusliitto. Kyse oli tietenkin syksyllä silakkaa uhanneesta kalastuskiellosta. Muistutamme sopivin väliajoin hallintoa tämän aiheen tärkeydestä. Lopputulosta on jo ehditty kommentoijasta riippuen mollata sekä liian löysäksi että kireäksi, eli uskoisin asetustekstien olevan nyt aika kohdallaan. Suomen Kalastuslehti 8 • 5 Joulurauhaa PÄÄKIRJOITUS Yhteisaluelain uudistus antaa vielä odottaa käytännön toimia.” JOULUKALENTERIN LUUKKUJA availlessa ajatukset kääntyvät siihen, mitä kuluneesta vuodesta jää kalatalousasioissa päällimmäiseksi mieleen. Keväisten vaalien jälkeen maahan saatiin uusi hallitus. Lopputulos edellytti kovaa työtä, rakentavaa asennetta ja yhteistyötä kaikkien osapuolien kanssa. Hallitusohjelmaan sisältyvistä useista kalataloutta koskevista kirjauksista vauhdilla lähti liikkeelle kalastonhoitomaksun yläikärajan nosto 69 vuoteen. Alkuperäiseen komission esitykseen on tehty matkan varrella useita kompromisseja. LUONNONKALOJEN PYYNTIÄ käsiteltiin tänä vuonna tiedotusvälineissä eniten minun miesmuistini aikana. Ennallistamisasetuksen voimaantulon voisi ajatella vahvistavan entisestään tätä suuntaa. Uhkasta selviäminen neuvottelupöydässä oli kalatalousvirkamiesten sekä ministeri Essayahin taidonnäyte. Kalojen vaellusyhteyksien palauttamiseen ja lisääntymisalueiden kunnostamiseen on Suomessa panostettu jo hyvän aikaa nykyisen kalastuslain hengen mukaisesti. Muutos tulee voimaan vuoden alusta, ellei esitys jumita viime metreillä eduskunnassa. Toinen jäsenkuntaamme koskettava kirjaus, eli yhteisaluelain uudistus antaa vielä odottaa käytännön toimia. UUDEN VUODEN myötä voit lukea Suomen Kalastuslehteä perinteisen painetun lehden ohella myös sähköisenä versiona
Suomalaisten kuluttaman kotimaisen kalan määrä tiettyjen lajien osalta vuosina 1999 – 2022. Ulkomaisista lajeista eniten kulutettiin kasvatettua lohta (2,9 kiloa), seuraavaksi tonnikalaa ja katkarapuja. Kotimaisista lajeista eniten kulutettiin kasvatettua kirjolohta (1,6 kiloa) ja luonnonkaloista eniten syötiin ahventa (0,60 kiloa). Lähde: Luke Tilastotietokanta. Kumpulainen luovuttaa raporttinsa maaja metsätalousministeriölle tammikuussa 2024. 11. Seafood Innovations 2023 -kilpailussa etsittiin kalan käyttöä tai tarjontaa edistäviä uusia ratkaisuja ja innovatiivisia tuoteuutuuksia. Kumpikin voittaja sai palkinnoksi 10 000 euroa. Innovatiiviset kalatuotteet ja konseptit -sarjan voitti Hailia Nordic Oy:n Pikkukalanyhtö ja Teknologiset innovaatiot -sarjan PaRAS Aqua Oy:n PaRAS kalankasvatuslaitoskonsepti. Palkinnot luovutettiin Kalatalouden Innovaatiopäivillä Helsingissä 2. 2023. 6 • Suomen Kalastuslehti 8 LYHYET OSAAJAPULA VAIVAA KALA-ALAA Maaja metsätalousministeriö on asettanut kalatalouden koulutuksen selvityshenkilöksi MMT Susanna Kumpulaisen. PR O KA LA RY Suomalaiset kuluttivat lähes 13 kiloa kalaa Luonnonvarakeskuksen mukaan suomalaiset kuluttivat kotimaista kalaa noin 4,4 kiloa ja tuontikalaa noin 8,5 kiloa asukasta kohti vuonna 2022. Selvitystyön tavoitteena on kartoittaa kalatalouskoulutuksen nykytilaa sekä valmistella kehittämistoimenpiteet, joilla varmistetaan laadukas kalatalouden koulutus ja osaaminen tulevaisuudessa. Seuraavina olivat hauki (0,59 kiloa), kuha (0,41 kiloa), siika (0,30 kiloa), muikku (0,26 kiloa) ja silakka (0,21 kiloa). PIKKUKALANYHTÖ VOITTI KILPAILUN Toista kertaa järjestetyn Seafood Innovations -kilpailun voittajat on valittu. 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 1,4 1,6 1,8 19 99 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 20 18 20 19 20 20 20 21 20 22 K ul ut us kg Kasvatettu kirjolohi Silakka Hauki Ahven Muikku Siika Kuha
Kirjassa kerrotaan, miten olosuhteet (tuuli, ilmanpaine, vuodenaika, veden lämpötila ja niin edelleen) vaikuttavat kalojen sijoittumiseen ja aktiivisuuteen. Kalojen mädistä ja maidista perustettiin 40 perhettä Luonnonvarakeskuksen (Luke) emokalaparvissa kasvatettavaksi. TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL IIT TO Kotimaisista luonnonkaloista Suomessa syötiin vuonna 2022 eniten ahventa. Niillä tiedoilla on Bergin mukaan keskeinen merkitys kalastuspaikan ja uistimen valinnassa.. KALASTUS EI OLE TUURIPELIÄ Näin väittää kalastustoimittaja ja kalastusopas Tom Berg uudessa Kalastuksen taito -tietokirjassa. Suomen Kalastuslehti 8 • 7 LYHYET 18 Metsähallituksen Pro Saimaannieriä -hankkeen emokalapyynnissä onnistuttiin pyydystämään 18 saimaannieriää uusilla alueilla Yövedeltä ja Luonterista
Lisätietoa Kalatalouden Keskusliiton julkaisemista lehdistä sekä paperisen ja digilehden tilaamisesta osoitteesta www.ahven.net > keskusliitto > lehdet. Perämeren norppakanta on kasvanut keskimäärin vajaat viisi prosenttia vuodessa 2010-luvun alkupuoliskolle asti. Näistä Suomen merialueella oli runsaat 18 000. Norppien laskentatulos on kuitenkin vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti (10 000 – 15 000). Lisäksi tilaajille tarjoutuu mahdollisuus selata vanhojen digilehtien arkistoa. Lehden voi jatkossa tilata myös pelkästään digilehtenä. 8 • Suomen Kalastuslehti 8 LYHYET HALLEJA ITÄMERELLÄ LÄHES 46 000 Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2023 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa lähemmäs 46 000 harmaahyljettä eli hallia. Suomen Kalastuslehti nyt myös digilehtenä Suomen Kalastuslehti alkaa ilmestyä ensi vuoden alusta myös digilehtenä. Koko Perämeren norppalaskennoista vastaa Ruotsin luonnonhistoriallinen museo. Tilaus onnistuu Lehtiluukun kautta. Paperilehden tilaajilla on jatkossa samaan hintaan mahdollisuus lukea lehti sekä paperisena että digilehtenä. Luku ei kerro kannan äkillisistä muutoksista, vaan vaihtelusta laskentaolosuhteissa. Kevään 2023 arvio Perämeren norppakannasta oli 14 100 norppaa, kun edellisenä vuonna arvio oli 10 500 norppaa. Itämeren hallikanta on kasvanut keskimäärin vajaa viisi prosenttia vuodessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Suomen merialueen hallilaskennat tekee Luonnonvarakeskus (Luke). Suomen alueella keskimääräinen kasvu vastaavalla ajalla on ollut kolmen prosentin luokkaa. TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O
Kalateiden rakentaminen on mahdollistunut TRIWA-LIFE hankkeen ja maaja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelman rahoituksella. Valitettavasti järvitaimenen emokaloja ei Pielisjoen emokalapyynneissä saatu yhtäkään. Hankkeita voidaan toteuttaa myös yhteishankkeina. Avustusta voivat hakea kunnat, kuntayhtymät ja muut kuntaomisteiset toimijat sekä yhdistykset, säätiöt, yhteisten vesialueiden osakaskunnat ja kalatalousalueet. 1. HELMI-OHJELMAN HANKEHAKU KUNNILLE JA JÄRJESTÖILLE AVAUTUU TAMMIKUUSSA Kunnille ja järjestöille suunnattu erityisavustus Helmi-ohjelman mukaisten elinympäristöjen kunnostus-, hoitoja ennallistamishankkeiden toteuttamiseen on haettavissa 2. – 31. Tavoitteena on perustaa joka syksy uusi laitoskalasto luonnonkalojen mädistä ja maidista. PIELISJOELTA 50 LOHEN KUTUPARIA Luonnonvarakeskuksen suorittamassa Pielisjoen emokalapyynnissä saatiin tänä syksynä 54 järvilohikoirasta ja 50 naarasta. Virtaveden vapauttaminen toteuttaa EU:n biodiversiteettistrategian ja ennallistamisasetuksen tavoitteita. Avustusta myönnetään hankkeisiin, joissa vahvistetaan luonnon monimuotoisuutta heikentyneiden elinympäristöjen tilaa parantavilla toimilla. 1. Valinnassa erityisinä painopistealueina vuoden 2024 haussa ovat: • kalastusharrastuksen edistäminen • käyttöja hoitosuunnitelmien toimeenpano: kalakantojen ja kalastuksen seu rantaja säätelytoimet, vaelluskalojen luontaisen elinkierron turvaaminen • kalastuksen valvonnan kehittäminen TENGELIÖNJOELLE KALATIE Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto myönsi Tengeliönjoen Portimokosken voimalaitokselle rakennettavalle kalatielle luvan, joka sai lainvoimaisuuden 13. 1. Avustuksen myöntää koko maassa keskitetysti Uudenmaan ELY-keskus. Suomen Kalastuslehti 8 • 9 LYHYET AVUSTUKSET KALATALOUDEN EDISTÄMISEEN OVAT HAETTAVANA ELY-KESKUKSISTA ELY-keskusten kalatalousviranomaiset myöntävät erityisavustuksia alueellisiin kalatalouden edistämishankkeisiin sekä yleisavustuksia kalatalousaluetoimintaan. Avustuksia voivat hakea oikeustoimikelpoiset yhteisöt ja yritykset. Erityisavustuksia myönnetään alueellisiin kehittämis-, kokeilu-, koulutus-, selvitysja valistushankkeisiin, jotka edistävät kalavesien kestävän käytön ja hoidon suunnittelua, toimeenpanoa, ohjaamista ja kehittämistä sekä kalastuksenvalvontaa. Luvanhaltijoina Portimokosken kalateille ovat Tornionlaakson voima sekä Pellon ja Ylitornion kunnat. 11. Vuoden 2024 määrärahojen hakuaika on 1. 2024. Ohitusuomat mahdollistavat Tengeliönjoen latvojen aukeamisen vaelluskaloille, ja niiden takaa aukeaa lähes 1 000 kilometriä virtavettä. 2023. 2024 – 31. Vaikka sadan järvilohen kutuparin vuositavoitteesta jäätiinkin, 50 järvilohen kutuparia kuitenkin saatiin kokoon. TA PI O G U ST AF SS O N , KK L. 2024. Avustuksia myönnetään viiteen Helmi-ohjelman teemaan liittyviin hankkeisiin: Soiden ennallistaminen, Lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen ja hoito, Perinneympäristöjen kunnostaminen ja hoito, Metsäisten elinympäristöjen hoito sekä Pienvesien ja rantaluonnon kunnostaminen. 1
10 • Suomen Kalastuslehti 8 Mätiä ja kojamoita Kymijoen lohen viljelyssä oleva emokalakanta uusitaan muutaman vuoden välein. Työssä ei ole kyse vain mädin lypsystä ja hedelmöittämisestä. Tämä työ vaatii onnistuakseen myös palan sydäntä.
Suomen Kalastuslehti 8 • 11 Mätiä ja kojamoita TEKSTI JA KUVAT TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Kymijoen lohen emokalapyynnin tuloksena saadut komea kojamo ja pullea naaraslohi odottavat vuoroaan maidin ja mädin lypsyyn.
Malinilla on haavissa iso lähemmäs kymmenkiloinen kojamo, koiraslohi. Käytännössä emokalojen pyynti toteutetaan jatkamalla Kymijoen kalastusta ELY-keskuksen myöntämällä erityisluvalla lohikalojen syysrauhoituksen aikana. Uoma on Kymijoen sivuhaara, johon on varmistettu lohikaloille otollinen virtaama ja olosuhteet vettä pumppaamalla. 12 • Suomen Kalastuslehti 8 S amii! Huuto kaikuu syksyisessä aamussa. Purossa seisovat vyötäröään myöten jääkylmässä vedessä kuivapuvussa sekä Samia kutsunut järjestöasiantuntija Mikko Malin Kalatalouden Keskusliitosta että sähkökalastuslaitteistoa selässään kantava toiminnanjohtaja Petri Päivärinta Kaakkois-Suomen Kalatalouskeskuksesta. Emokalapyynnin tavoitteena on saada vähintään 25 kutuparia eli 25 naarasja 25 koiraslohta, kertoo emokalahanketta pyörittävä Luonnonvarakeskuksen johtava asiantuntija Petri Heinimaa, ja jatkaa samaan hengenvetoon, että toki 500 kutuparia olisi perimän kannalta vielä parempi määrä. Aidatussa emokalauomassa lohet saavat vapaasti uida ja olla muutaman viikon ennen lypsytapahtumaa. Emokalapyynti on tiivistä yhteistyötä Kymijoen lohen kannanhoitoon liittyvä emokalapyynti on loppusuoralla, tai oikeastaan itse pyynti on jo ohi, nyt pikemminkin korjataan syksyn pyynnin sato. Vesala ojentaa Malinille uuden haavin ja nappaa samalla mukaansa haavissa vellovan lohen ja lähtee kuljettamaan kalaa kohti keskellä niittyä olevaa telttaa. Tämän syksyn noin 70 emokalasta kolmasosa on Malinin omasta kotirannastaan pyytämiä, toinen kolmannes on peräisin Korkeakosken heittolaiturilla kalastaneilta ja loput ovat paikallisten kalastusmatkailuyritysten asiakkaiden pyytämiä lohia. Pyyntipaikoilla emokalat kootaan sumppuihin, joista ne kerätään ja vapautetaan emokalauomaan. Edellinen emokalapyynti tehtiin syksyllä 2019. Mitä ihmettä täällä tapahtuu. Tuona aikana kalastusluvan hankkineet kalastajat luovuttavat kaikki saamansa isot ja pienet lohet emokaloiksi, kaloja ei siis saa vapauttaa takaisin vesistöön eikä tietenkään ottaa eräksi. Kalojen lypsäminen ja siihen liittyvä tutkimus tehdään Luonnonvarakeskuksen Laukaan kalanviljelylaitoksen henkilöstön toimesta lokakuun lopulla. Petri Päivärinta ja Mikko Malin ovat pyydystämässä lohia Kymijoen emokaluomasta pian alkavaa lypsyä varten.. Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Sami Vesala rientää haavin kanssa kohti lepikon keskellä virtaavan pienen puron rantaa. Kymijoen lohen emokalastoa uusitaan keskimäärin neljän vuoden välein
Mies nostaa lohen syliinsä ja huomaa sen jo hieman valuvan mätiä. Kalojen lypsy on tarkkaa puuhaa Tutkijoiden teltalla asiantuntija Pekka Latikka on jo valmiina vastaanottamaan emokalan. Emokalauomasta pyydetyt naaraat sen sijaan viedään nukutusaltaaseen, jossa ne saavat odottaa nukutettuina lypsyvuoroaan. Sillman tuo pöydälle puhtaan astian, johon Latikka alkaa lypsämään mätiä. ”Tämä on valmis lypsettäväksi”, toteaa Latikka. Koiraslohi saa papista ja jää odottamaan vuoroaan. ”93 senttimetriä ja 8,9 kiloa”, ilmoittaa Latikka, ja teltan sisällä kalastusmestari Sinikka Sillman kirjaa tiedon ylös paperille. Kaikkien lohien evistä tehdään laboratoriossa yksilölliset DNA-näytPekka Latikka ja Sinikka Sillman huolehtivat emokalojen mädin ja maidin lypsystä sekä DNA-näytteiden otosta.. Joidenkin kalakantojen osalta emokalaparvien perustaminen pitää jopa aloittaa luonnosta pyydetyistä poikasista, kokonaan ilman luonnossa tapahtunutta vaellusta. Kaikissa tapauksissa ei olla näin onnellisessa asemassa. Latikka suuntaa altaalle tarkastamaan onko sinne saapunut naaraslohi valmiina lypsettäväksi. Suomen Kalastuslehti 8 • 13 Kymijoella emokalasto uusitaan luonnosta pyydetyistä emokaloista. Isot lähes herneen kokoiset kirkkaan oranssit mätimunat suihkuavat ulos naaraasta ja täyttävät hiljalleen astian pohjan. Sillman pakkaa naaraan mätiä puhtaaseen pakasterasiaan tulevaa matkaa varten. Lopuksi Sillman desinfioi sakset ja pinsetit alkoholilla. Vastaavasti jokaisesta koiraasta lypsetään pieni määrä maitia puhtaisiin minigrip-pusseihin, jotka matkaavat samalla autokyydillä naaraista saadun mädin kanssa. Seuraavaksi Latikka nostaa lohen varovasti syliinsä. Hän leikkaa lohen rintatai vatsaevästä sentin mittaisen palan, laittaa sen pieneen muoviseen näyteputkeen ja täyttää putken alkoholilla. Näistä kaloista osa on villejä Kymijoessa syntyneitä rasvaevällisiä luonnonkaloja ja osa istutuksista peräisin olevia eväleikattuja kaloja, jotka ovat kuitenkin tehneet merivaelluksen ennen kudulle nousua. Esimerkiksi Vuoksen vesistön järvilohella lähes kaikki vaelluksen tehneet emokalat ovat istutettua alkuperää. Seuraavaksi kalasta kirjataan ylös sen pituus, paino, sukupuoli ja rasvaevä eli onko kyseessä rasvaevällinen luonnonkala vai rasvaeväleikattu istutettu lohi. Sillman täyttää maitipussit lisähapella kuljetusta varten ja kirjaa kaikki tiedot tarkasti paperille
Luonnonvaraisista lohikalojen emoista on tutkittava kaikki yksilöt. Päivä ei lopu maastotöiden päätyttyä Sama tapahtumasarja toistuu päivän mittaa useaan kertaan, iltahämärään saakka, kunnes kaikki emokalat on saatu käsiteltyä. Vasta Ruokavirastolta tulevan vapauttavan tuloksen jälkeen lokakuun viimeisenä päivänä lypsetyistä emokaloista voi syntyä uusi emokalakanta Kymijoen lohelle. Asiantuntija Katja Kulo avaa kalan veitsellä aivan kuten kalaa peratessa. Kalatautinäytteiden ottaminen on tarkkaa työtä Siirrytäänpä takaisin Kymijoen rannalla olevaan telttaan. Luonnonemoista saatu mäti on lisäksi pidettävä karanteenitiloissa, kunnes BKD-taudin varalta tehdyt tutkimukset ovat varmistuneet kielteiseksi. Lopuksi Heinimaa irrottaa kalan sydämen ja leikkaa siitä vielä riisinjyvän kokoisen palan, jonka tiputtaa virusnäytepurkkiin. Viljelylaitoksia on monenlaisia ja niiden kalaterveysluokitus vaihtelee. Tutkijoiden pakattua telttansa ja välineistönsä, Heinimaa valmistautuu pitkälle automatkalle Luken Keminmaan kalanviljelylaitokselle arvolastinsa kanssa. Koska lohien geneettiset tiedot saadaan jälkikäteen, ei sukulaisuudeltaan liian läheisten kalojen mädistä ja maidista tehtyjä perheitä valita mukaan tulevaan emokalaparveen, sillä tavoitteena on emokalaparven mahdollisimman laaja ja monimuotoinen perimä. Luonnonemojen mädinhankintaa koskevat tiukat kalaterveyslainsäädännön määräykset. Kalat siirtyivät tutkijoiden teltassa eteenpäin kuin tehtaan hihnalla. Luonnonvarakeskuksen isoissa kalanviljelylaitoksissa kalojen pitää varmasti olla tautivapaita, kun luodaan monivuotisia emokalakantoja, joista toimitetaan mätiä kasvatusta varten muihin kalanviljelylaitoksiin ja istutuksiin luontoon. Seuraavaksi Kulo vetää ulos kalan sisäelimet ja uimarakon, jotta munuainen paljastuu. Siihen on selvä syy. Miksi emokaloja ei vapauteta. Nyt kala oli tehnyt tehtävänsä, antanut sukusolunsa ja kalatautinäytteet tulevien Kymijoen lohisukupolvien hyväksi. Ja jotta ei olisi liian helppoa, niin merialueelta tai merikalojen nousualueelta ei saa siirtää mitään kalalajeja tai niiden mätiä sisämaahan. Monia voi mietityttää, miksi luonnonvalinnasta selvinneet arvokkaat emokalat lopetetaan eikä niitä vapauteta lypsyn jälkeen takaisin Kymijokeen. Heinimaa kastaa kirurginveitsen ja pinsetit alkoholiin ja polttaa ne vielä pöydän päällä olevan retkikeittimen liekissä ennen kuin on valmis näytteenottoon. Jokainen ymmärtää, että suuren viljelylaitoksen eri kalalajien ja eri kalakantojen uudelleen kasvattaminen olisi aikaa vievää ja se tulisi tavattoman kalliiksi. Niiden mukaan luonnosta pyydetyt emokalat tutkitaan mädinja maidinoton yhteydessä virustautien (VHS, IHN, IPN, SAV) sekä bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD) varalta. Heinimaa leikkaa veitsen ja pinsetin avulla jälleen pienen palan etumunuaisesta virustutkimusta varten ja perään toisen sokeripalan kokoisen näytteen takamunuaisesta erilliseen näytepurkkiin BKD-tutkimusta varten. ”Taivalkosken kalanviljelylaitos on tiukimpien vaatimusten mukainen P0-luokan emokalalaitos.”. 14 • Suomen Kalastuslehti 8 teet, joista saadaan selville kalojen sukulaisuussuhteet. Hän nostaa kalan vatsaliepeitä varovasti ylös, jotta Heinimaa voi tarttua näytteenottopinseteillä kalan pernaan ja irrottaa siitä veitsellä pienen riisinjyvän kokoisen palan, joka tiputetaan välittömästi virustautinäytepurkkiin. Aluehallintovirasto voi myöntää poikkeusluvan ylisiirrolle yksittäisissä tapauksissa. Kymijoen lohen emokaloille ja niistä tehtävälle emokalakannalle on siis todella tiukat vaatimukset, mutta siihen on syynsä. Perillä mäti hedelmöitetään ja se jää karanteenissa odottamaan Vesalan Helsingin Ruokavirastoon toimittamien kalatautinäytteiden tuloksia. Näissä laitoksissa ei ole varaa yhdellekään vastustettavalle kalataudille, koska pahimmassa tapauksessa koko laitoksen kaikki kalat on tuhottava, jos laitokseen on jostain päässyt helposti leviävä vaarallinen kalatauti, Heinimaa tähdentää. Pahimmassa tapauksessa jokin uhanalainen kanta saatettaisiin menettää lopullisesti. Kymijoen lohen mäti päätyy lopulta Luken Taivalkosken kalanviljelylaitokseen, joka on Ruokaviraston kalaterveyspalvelujen tiukimpien vaatimusten mukainen P0-luokan emokalalaitos
Katja Kulo avaa ja Petri Heinimaa odottaa.. Kalatautinäytteet. Suomen Kalastuslehti 8 • 15 Kullanarvoista Kymijoen lohen mätiä
Kilohailisaaliin määrä oli 13 miljoonaa kiloa ja arvo 3,1 miljoonaa euroa. Kalastuksen painopiste oli Selkämerellä, jossa saaliista 93 prosenttia oli silakkaa. Arvoltaan toiseksi tärkein Selkämeren alueen saalislaji oli ahven ja kolmantena siika. Kilohaili oli sekä määrältään että arvoltaan toiseksi tärkein saalislaji. Se oli 11 miljoonaa kiloa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Yli viidenkymmenen tuhannen euron myyntitulot sai 23 kalastajaa. Kilohaili oli arvoltaan toiseksi tärkein Saaristomerellä, seuraavina kuha ja ahven. Saalis koostui pääosin avomereltä troolilla pyydetystä silakasta, jonka saalis pieneni jo kuudentena vuotena peräkkäin. Nämä kaikki olivat yrityksiä, joista neljä kalasti rysillä ja loput troolilla. Silakan ja kilohailin kalastuksesta sai yli kymmenentuhannen euron myyntitulot 34 kalastajaa, joista 21 kalasti troolilla ja 13 rysillä. Poikkeuksena olivat ahven ja muikku, joista saatiin tavallista suurempi saalis. Kaupallista kalastusta harjoitti 1?165 alusta EU:n yhteisen kalastuspolitikan toteutumista tarkastellaan myös jäsenvaltioiden kalastuslaivastoihin kuuMerialueen kaupallisen kalastuksen saalis oli 86 miljoonaa kiloa vuonna 2022. Rannikolla valtaosa kalastajista pyydysti rysillä ja verkoilla. TEKSTI PIRKKO SÖDERKULTALAHTI JA MIKA RAHIKAINEN, LUONNONVARAKESKUS Kaupallisten kalastajien saalis mereltä pieneni. 16 • Suomen Kalastuslehti 8 S ilakkaa kalastettiin 68 miljoonaa kiloa, 15,5 miljoonan euron arvosta. Suomenlahdelta ja Eteläiseltä Itämereltä kalastettiin molemmista noin 7 prosenttia kilohailin ollessa tärkein saalislaji, silakka kakkosena. Silakka oli sekä määrältään että arvoltaan merkittävin laji myös Saaristomerellä, josta kalastettiin 13 prosenttia kaupallisen merikalastuksen saaliista. Perämereltä kalastettiin vain kaksi prosenttia saaliista, mutta arvokkaan ”kärkikolmikon” eli muikkusiikaja lohisaaliiden ansiosta Perämeren saaliin arvo nousi korkeammaksi kuin Suomenlahden saalis. Myös heidän saaliinsa jäi monien lajien osalta pienemmäksi kuin 2000-luvulla keskimäärin. Vuoden 2022 silakkasaalis oli yhdeksän miljoonaa kiloa vähemmän kuin edellisenä vuonna ja vain puolet vuoden 2016 ennätyksellisen suuresta saaliista. Silakan osuus kaupallisten kalastajien saaliin määrästä oli 79 prosenttia ja arvosta yli puolet
Niiden osuus saaliin määrästä oli alle viisi prosenttia, mutta arvosta runsas neljännes. Suomeen puretusta silakasta käytettiin elintarvikkeena viidesosa, loput menivät rehuksi tai kalajauhon raaka-aineeksi. Viidesosa silakkasaalista ja puolet kilohailisaaliista purettiin ulkomaille, Ruotsiin, Viroon tai Tanskaan. eur 1,8 Milj. Ne kalastivat silakkaja kilohailisaaliista 86 % ja saivat yli puolet kaupallisen merikalastuksen saaliin arvosta. Ihmisravinto Muu kuin ihmisravinto. Kaupallista kalastusta harjoitettiin myös ilman alusta, yleensä talvisin jään alta. 7,2 Milj. Suomen Kalastuslehti 8 • 17 1199 % % 44 % % 00 % % 4411 % % 1144 % % 1199 % % 33 % % SSuuoom meeeenn ppuurreettuunn ssiillaakkaann kkääyyttttöö 22002222 Pakastetun silakan vienti Kotimaan käyttö Vienti Viroon Kalajauho Turkisrehu Pakastetun silakan vienti Vienti Viroon luvien alusten koon ja pyyntitavan perusteella. Niistä viisitoista suurinta alusta kuului yli 24 metriä pitkien troolareiden ryhmään. eur Arvoltaan tärkein laji Made Arvoltaan tärkein laji Ahven Arvoltaan tärkein laji Ahven Arvoltaan tärkein laji Silakka Arvoltaan tärkein laji Silakka Arvoltaan tärkein laji Silakka Luuonnonvarakeskuksen arvio Suomeen puretun silakkasaaliin käytöstä ihmisravinnoksi ja muuksi kuin ihmisravinnoksi vuonna 2022. Suomeen puretusta kilohailista 99 prosenttia käytettiin rehuna. Kalatalouden EU-tiedonkeruuohjelmassa kerätyt tiedot tuotetaan saman luokittelun mukaisesti. Merialueella kaupallista kalastusta harjoitti 1?165 alusta. eur 290 kalastajaa Ei alusta 0,7 Milj. eur 15,8 Milj. Yli 90 prosenttia aluksista oli alle kymmenen metrin pituisia ja kalasti rysillä tai verkoilla. eur 1,2 Milj. Suomen kaupallisen kalastuksen alusmäärät, arvoltaan tärkein kohdelaji ja alusryhmän saaliin tuottaja-arvo alusryhmittäin merellä vuonna 2022. Kalasatamista eniten kalaa purettiin Uudenkaupungin, Virossa sijaitsevaan Paldiskin, Kemiönsaaren Kasnäsin ja Taivassalon Tuomaraisen kalasatamiin. eur Alukset < 10 m Alukset 10-12 m Alukset 12-18 m Alukset 18-24 m Alukset > 24 m Suomen kaupallinen kalastus merellä 2022 Rysä ja verkko Trooli 1 082 alusta 42 alusta 20 alusta 6 alusta 15 alusta 1,6 Milj
Pohjanlahdelle asetetusta kiintiöstä kalastettiin viime vuonna noin 60 prosenttia ja Suomenlahden-Itämeren pääaltaan kiintiö kalastettiin kokonaan. Lohikiintiöstä kalastettiin vähän yli puolet eli reilut 20?300 lohta ja turskakiintiöstä kolme neljäsosaa eli 30?000 kiloa. LUONNONVARAKESKUS LUONNONVARAKESKUS. 230 kalastajaa ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamia saalismenetyksiä ja 65 Kaupallisen kalastuksen saaliin arvo merialueittain vuonna 2022 (1 000 euroa). Heistä yli 10?000 euron myyntitulot sai noin 230 kalastajaa, joista 120 kalasti verkoilla, 100 rysillä ja kymmenen troolilla. Viime vuonna 252 kalastajaa eli joka neljäs aktiivinen kalastaja ilmoitti kalan poisheittoa. Hylkeet ja merimetsot haittasivat kalastusta Kalastajat ilmoittivat saaliin lisäksi myös poisheitetyn kalan määrän. Myös muikkuja kuoresaalis oli keskimääräistä suurempi, mutta lohen, siian ja kuhan saalis jäi tavallista pienemmäksi. Myös kilohailikiintiö hyödynnettiin kokonaan. Lähes 40 rannikkokalastajaa sai yli 50?000 euron myyntitulot. Osa niistä oli yrityksiä ja osa kalasti myös avomerellä. Rannikkokalastuksen taloudellisesti merkittävimmät saalislajit olivat ahven, siika, muikku, lohi ja kuha. Ahvenesta ja muikusta hyvä saalis Rannikolta kalastettiin vajaat kahdeksan miljoonaa kiloa kalaa, kymmenen miljoonan euron arvosta. Ahvensaalis oli kolmanneksi suurin vuodesta 1980 alkavassa aikasarjassa. Rannikkokalastus työllisti huomattavasti useampia kalastajia kuin troolaaminen avomerellä. Rannikkokalastuksen saalista ilmoitti 954 kalastajaa. 18 • Suomen Kalastuslehti 8 Kaupallisen kalastuksen saaliin määrä merialueittain vuonna 2022 (1 000 kg). Poisheitoksi luetaan hylkeiden ja merimetsojen vaurioittama, alamittainen sekä muusta syystä markkinoille päätymätön kala. Suuri osa kiintiöistä jäi kalastamatta Kestävän kalastuksen turvaamiseksi kaupallisesti tärkeiden lajien kalastusta säädellään saaliskiintiöillä. Suomelle on asetettu silakkakiintiö kahdelle kalastusalueelle
Vuonna 222 lähes 300 kaupallista kalastajaa kalasti verkoilla jään alta ja sai saaliiksi pääasiassa madetta, haukea ja kuhaa. 20 vuoden aikana rysäja verkkokalastuksessa pyydyspäivät ovat vähentyneet puoleen, siimakalastuksessa seitsemäsosaan. kalastajaa merimetsojen aiheuttamia vahinkoja. Kaikki kaupallista kalastusta merialueella harjoittavat kalastajat ovat velvoitettuja saaliiden raportointiin. Sen arvo olisi markkinoille päätyessään ollut noin 309?000 euroa. Kalastuksen määrää kuvataan muun muassa pyydyspäivien lukumäärällä, joka lasketaan kertomalla pyyntipäivien lukumäärä pyydysten määrällä. Lähde Luke Tilastotietokanta.. Aktiivisten kalastajien määrä on huvennut 2000-luvun aikana alle puoleen eli reilusta 2?100 kalastajasta 1?000 kalastajaan. Ykkösryhmään kuuluvilla kalastajilla oli kalastustoiminnan liikevaihdon keskiarvo kolmen viimeksi kuluneen tilikauden osalta yli 10?000 euroa. 57 kalastajaa ilmoitti heittäneensä kalaa pois muista syistä, esimerkiksi menekkivaikeuksien vuoksi. Kaupallista kalastusta harjoitetaan Suomessa monista EU-maista poiketen myös ilman alusta. Kalastustilastot ovat yhtenä perusteena päätettäessä mm. Merimetsojen ilmoitettiin tuhonneen 18?000 kiloa kalaa, 35?000 euron arvosta. Luonnonvarakeskus saa tiedot käyttöönsä tilastointia ja tutkimusta varten. Kalastustiedoilla on paljon käyttöä Kalastajien ilmoittamat tiedot muodostavat merkittävän tietovarannon, jota käytetään seurattaessa kalakantojen tilaa ja kalastuksen kehitystä. Myös kaupallisessa kalastuksessa käytetyt alukset on rekisteröitävä. Arvoltaan merkittävimmät vahingot kohdistuivat siikaan, loheen, kuhaan ja ahveneen. Kalastajat jaettiin kahteen ryhmään liikevaihdon perusteella. Itämeren lohi-, silakka-, kilohailija turskasaaliiden vuosittaisista kiintiöistä. Tietoja tarvitaan myös arvioitaessa esimerkiksi kalatalouden yhteiskunnallista merkitystä, kalastusyritysten taloudellista tilaa tai ympäristömuutosten vaikutuksia kalatalouteen. Näistä oli aktiivisesti kalastuskäytössä 1?165 alusta. Saalisilmoitukset käsitellään Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa ja Ahvenanmaan maakuntahallituksessa. Hylkeiden ilmoitettiin vaurioittaneen 118?000 kiloa kalaa. Vuonna 2022 kaupallisten kalastus1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 19 80 19 82 19 84 19 86 19 88 19 90 19 92 19 94 19 96 19 98 20 00 20 02 20 04 20 06 20 08 20 10 20 12 20 14 20 16 20 18 20 20 20 22 SSuuoom meenn ssaaaalliiiitt m meerriiaalluueeeenn kkaauuppaalllliisseessssaa kkaallaassttuukksseessssaa ((11 000000 kkgg)) Siika Lohi Kuore Ahven Kuha Muikku Suomen saaliit (1000 kg) merialueen kaupallisessa kalastuksessa vuosina 1980 – 2022. Kalastajien ja pyynnin määrä on vähentynyt Vuoden 2022 lopussa rekisterissä oli 2?136 merialueen kaupallista kalastajaa, joista iso osa oli yrityksiä. Ykkösryhmän kalastajia oli rekisterissä 387. Suomen Kalastuslehti 8 • 19 alusten rekisterissä oli 3?281 alusta
Rospuuton aikaan jäällä liikkuminen ja kalastaminen on heikkojen jäiden vuoksi vaikeaa ja vaarallista, raskaiden kalastusvälineiden, kuten talvinuottakaluston käytöstä puhumattakaan. Rospuutto voi tarkoittaa pahimmillaan jopa 1?–?2 kuukauden menetettyä kalastusaikaa ja -tuloa siian, taimenen ja raudun pyynnin osalta. Talvikalastuskausi päättyy yleensä kevään rospuuttoon huhti-toukokuussa. Syksyn rospuutto eli kelirikko koetaan myöhemmin ja se on pidentynyt. Se on kauhean vaarallista, ko se lumen sataa pikkasen riitteen päälle. Talvella ”juomustus” eli verkkopyynti jään alta on yleistä. Ei tapahu ennää! Se sataa lumen, alkaa suurustamaan ennen ko kerkiää jäätkään tulla, ja sitten se ei jäädy lumen alta kunnolla, ja tulee pitkä siitä kelirikosta. Tällöin jäät ovat heikentyneet niin, että liikkuminen ja kalastaminen jäällä ei ole enää mahdollista. Inarijärven talvikalastuksen tulevaisuus on epävarma, sillä jääpeitekausi lyhenee ja heikot jääolosuhteet ovat yleisempiä kuin aiemmin. Inarijärvellä on pitkä perinne ympärivuotisesta kaupallisesta kalastuksesta. Nykyään talvinuottausta harjoittaa enää yksi nuottakunta, kun niitä muikkuboomin huippuvuonna 1989 oli seitsemän. TEKSTI MINNA T. Inarijärven jäätyminen on muuttunut, kuten yksi kalastajista totesi: ”Sehän oli lokakuu, marraskuun alkupäiviä ja sitä oli kirkasta jäätä viikkotolkulla, saattoi olla kuukausitolkullakin. Kaupallisen kalastuksen vuotuinen kalasaalis on viime vuosina ollut noin 40?000 kiloa, josta puolet on siikaa ja puolet muita kalalajeja, kuten taimenta, haukea, ahventa, harjusta ja muikkua. Myös lumija jääpeitteet muodostuvat myöhemmin: ennen laajat selät jäätyivät monesti jo lokakuussa, mutta nykyään usein vasta joulukuussa. Aiemmin jäällä liikkumista ja kalastamista pidettiin turvallisena marraskuussa, mutta nykyään vasta tammikuun lopussa, kun paras talvikalastuskausi alkaa olla jo ohi. Haastateltujen kaupallisten kalastajien (2021?–?2022) ja pitkäaikaisen seurantatiedon (1925?–?2020) mukaan syksyt ovat Inarin alueella lämmenneet ja pidentyneet. Kalastajat hankkivat lisätuloja tekemällä kalastuksen ulkopuolisia töitä. Siika kutee vielä rospuuton aikaan, joten sitä olisi runsaasti saatavilla ja se tuottaisi hyvän tulon kalastajalle. 20 • Suomen Kalastuslehti 8 Uhkaako jäiden hupeneminen Inarijärven talvikalastusta. Minun isä meni Utsjoelle Sotkavaaraan erotukseen luistimilla nuita järviä pitkin. Se voi yhtäkkiä muuttua se. Kalastajien kokemuksen mukaan aiempaa rajummat ja yleisemmät tuulet ja myrskyt vaikeuttavat kalastusta. Talvikalastuskausi alkaa marras-joulukuussa, kun jääpeite on saavuttanut vaadittavan kantokyvyn ja kalastus on turvallista. TURUNEN JA SIRPA RASMUS, LAPIN YLIOPISTO; ERNO SALONEN, LUONNONVARAKESKUS; MARJA MONTONEN SEKÄ ILARI LEHTONEN, ILMATIETEEN LAITOS KUVAT ERNO SALONEN I narijärven kokonaiskalasaalis on viimeiset 30 vuotta pysynyt 150?000 kilon tuntumassa, kun huomioidaan kaupallinen kalastus, kotitarvekalastus ja ulkopaikkakuntalaisten kalastus. Rospuutto menetettyä kalastusaikaa. Osa kalastajista hyödyntää joustavasti saalislajien, kalastusmenetelmien, vuodenaikojen ja kalastuspaikkojen moninaisuutta
Inarinjärven jääpeite on nykyään ohuempi kuin se oli aikaisempina vuosikymmeninä. Raskas lumipeite saattaa painaa jääkantta alaspäin, mikä voi johtaa järviveden tulvimiseen jäälle ja kohvajään muodostumiseen. Suuri osa jäästä saattaa olla kohvajäätä, ja sen kantavuus on teräsjäätä huonompaa. Jäätyminen voi olla paikallista. Paksu ja märkä luKalastajat nostavat talvinuotan perää Inarijärvellä helmikuun alun liki 30 asteen pakkasessa. Paksu lumi eristää ja hidastaa teräsjään paksuuskasvua. Muutos näkyy selvimmin alkutalvesta. Suomen Kalastuslehti 8 • 21 jään paksuus miten vaan. ”Sehän on ihan arpapeliä, mitä siellä lumen alla on” Pitkät pakkasjaksot, jotka olivat yleisiä 1960?–?1970-luvuilla, ovat harvinaistuneet, kuten myös niiden päivien lukumäärä, jolloin pakkaset estävät kalastuksen. Jo lähitulevaisuudessa samalle talvelle sattuvat hyvin myöhäinen jäätyminen ja hyvin aikainen jäänlähtö voivat kutistaa talvikalastuskauden pariin kuukauteen Inarijärvellä aiemmin totutusta jopa seitsemästä kuukaudesta. Leutoina talvina jää kehittyy myös erilaiseksi. Ongelmallisten jääolosuhteiden vuoksi kalastus on vaikeampaa ja vaarallisempaa kuin aiemmin. Kun jaksolla 1961?–?1990 hyvin kylmiä päiviä (alle -25°C) koettiin Inarijärven alueella 9?–?15 kertaa talvessa, jaksolla 1991?–?2020 niitä on koettu enää 3?–?9 kertaa talvessa. Valtaosin muikkua ja hieman reeskaa eli kääpiösiikaa sisältävä saalis jäi tällä kertaa alle 100 kilon.. Kohvajäätä muodostuu myös sadeja sulamisvesien jäätyessä. Järven jääolosuhteet ovat muuttuneet ja jääpeitekausi on lyhentynyt, mikä on epäedullista niille kalastajille, jotka ovat sijoittaneet kalliiseen talvikalastuskalustoon. Samalla hukkumisriski kasvaa”. Jääkerrosten välissä voi myös olla vettä. Lapissa mitattiin talvella 2019?–?2020 ennätyspaksuja lumipeitteitä: Inarissa lumipeite oli maalis-huhtikuussa 2020 noin 30 senttimetriä paksumpi kuin keskimäärin edeltävänä vuosikymmenenä
Suomen Kalastuslehti 8 • 23 Kalastaja juomuksilla eli talviverkoilla Inarijärvellä tammikuun alkupuolella. Liukaskulkuinen muovipulkka ja moottorikaira helpottavat kalastajan työtä ankarissa talvioloissa. Juomussiikoja ja mateita tammikuulta.. Talvinuottasaalista
24 • Suomen Kalastuslehti 8 Elinkeinokalataloutta kehitetään Lapissa Kotimaisen pyydetyn ja viljellyn kalan maine ja kysyntä on noussut tasaisesti. On merkillepantavaa, että myös EU on tunnistanut rahoitusohjelmissaan sisävesikalastuksen merkittäväksi osa-alueeksi kehitettäessä lähiruokasektoria ja ruokaturvaa. TEKSTI PETRI MUJE, LAPIN AMMATTIKORKEAKOULU JA JUKKA SIRKKALA, LAPIN VILLIKALA KUVAT JUHO SIRKKALA. Tämä on seurausta eri tahojen pitkäjänteisestä työstä ja toisaalta valtion kotimaisen kalan edistämisohjelmasta
Inarilla tärkein laji on siika, Kitkalla muikku ja Miekojärvellä kuha. Lisäksi lohta pyydetään Perämerellä, jossa hylkeet rajoittavat voimakkaasti verkkopyyntiä. Kalanviljelyn toimintaedellytyksiä on Lapin osalta mietitty esimerkiksi EXTRA SMEs Interreg Europe -hankkeessa, jonka perusteella kehittämistoimenpiteitä mietitään muun muassa sijainninohjauksen ja uusien tekniikoiden kehittämisen kautta. Viimeisimmän tilaston (2021) mukaan Lapin ruokakalantuotanto oli 447 tonnia. Tällä hetkellä kyseinen arvokas proteiinilähde joudutaan pääosin hautaamaan. Hankkeessa haastateltiin yhteensä kahdeksantoista 1-luokan kalastajaa. Pullonkaulana on ollut ympäristölupien saanti. Tarkkaa arviota on kuitenkin mahdotonta saada, koska kaikki kalastajat eivät edelleenkään ilmoita saaliitaan viranomaiselle – viimeisimmän (2021) tilaston mukaan Lapin kaupallisen kalastuksen saalis oli luokkaa 350 tonnia, kun silakan osuutta ei oteta huomioon. Haastatteluja tehtiin kaikilla merkittävillä pyyntialueilla (Inarijärvi, Lokka ja porttipahta, Unarinjärvi, Miekojärvi, Kemijärvi ja Kitkajärvi). Kalastuksen määrää on vaikea arvioida Haastateltujen kalastajien kokonaissaalis oli noin 160 tonnia – tästä voidaan arvioida, että Lapin kaupallisen kalastuksen vuosisaalis on kokonaisuudessaan luokkaa 500?–?600 tonnia, kun huomioidaan kaikki 1 ja 2 luokan kalastajat (meripyynti ilman silakkaa). Suomen Kalastuslehti 8 • 25 L apissa on merkittävää elinkeinokalastusta erityisesti sisävesialueilla. Lajikohtaiset erot ovat kuitenkin isoja eri alueiden osalta. Pääosa pyynnistä tapahtuu avovesiaikana. Lapin kaupallisen kalatalouden klusterija hanketyön valmisteluhankkeessa (LaKala) selvitettiin Lapin sisävesialueen kaupallisen kalastuksen tilannetta. Kalojen myyntihinnat ja esimerkiksi mädin merkitys on myös huomioitava lajin merkitystä arvioitaessa. Huomionarvoisia ovat myös pyynnissä muodostuvat isot sivuvirrat (perkuuja käsittelysivuvirta, vajaahyödynnetyt lajit), jotka muodostavat kokonaisuudessa jopa 50 % saaliin kokonaispainosta. Lajeista merkittävimpiä ovat kilomääräisesti muikku (noin 30 %), hauki, ahven, siika ja kuha. Uusien kalastajien rekry. Kalanviljelyllä on myös merkittävä rooli lappilaisessa kalataloudessa niin ruokakalan kasvatuksen kuin kaupalliselle kalastuksellekin merkittävien istukkaiden tuotannon myötä. Haasteita riittää Lapissakin Kaupallisen kalastuksen osalta yksi merkittävä haaste on kalastajien ikääntyminen. Myös kalanviljelyn kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia
Lähikalalla on tästä näkökulmasta merkittävä rooli. Paikallisten raaka-aineiden hyödyntäminen pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan myös uuden ison toimijan synnyttyä sote-alueiden myötä. Lisäksi lähikala on lyhyestä toimitusketjusta johtuen tuoretta ja laadukasta ja sillä on selvä todennettava alkuperä. Perattuna myytävän kuhan jalostaminen fileeksi yli kaksinkertaistaa samasta kalamäärästä saatavan hinnan.. 26 • Suomen Kalastuslehti 8 tointihankkeita on ollut tai on menossa Lokalla, Posiolla, Kemijärvellä ja Miekojärvellä. Yhteistyön edistämisen tarve tuli selkeästi esille LaKala-hankkeen haastatteluissa. Elintarvikesektorin osalta tarvetta on turvata elinkeinon tulevaisuus ja erityisesti maaseutualueiden elinvoimaisuus. Tämä luo mahdollisuuksia jalostukseen keskittyville toimijoille. Kehittämiskohteina kalastajat näkivät muun muassa talvipyynnin teknisen kehittämisen – sääolot ovat muuttuneet viime vuosina merkittävästi ja muuttunut jäätilanne on tuonut uusia haasteita pyyntiin. Paikallisen kalan käytön osalta merkittävässä roolissa ovat julkiset keittiöt. Kalan paikallisen jalostuksen edistäminen toisi alueelle lisää työtä ja toimeentuloa. Mikäli esimerkiksi perattuna myytävä kuha jalostetaan fileeksi, se yli kaksinkertaistaa samasta kalamäärästä saatavan hinnan. Yhteistyön edistämistä tarvitaan LaKala-hankkeen jatkotoimena Lapissa mietitään mahdollisuuksia edistää kaupallisen kalatalouden toimijoiden yhteistyömallia vedestä lautaselle -tyylisesti. Kampanjat ovat myös tuottaneet tuloksia, mutta kaupallisen kalastuksen turvaamiseksi tarvitaan edelleen uusia nuoria kalastajia. Malli on nyt leviämässä myös muihin alueen kuntiin. Tällä hetkellä esillä on korostetusti ruokaturva eli se, miten mahdollisissa kriisitilanteissa (esimerkiksi elintarvikelogistiikan häiriötilanteissa) pystymme turvaamaan paikallisen ruoan tuotannon. Tältä osin tarvitaan edelleen työtä päättäjien suuntaan. Niiden osalta hyvää työtä on jo tehty vaikkapa Sodankylässä, jossa kunnallinen keittiö investoi valmistuskeittiöön ja hyödyntää paikallista kalaa merkittäviä määriä. Työ liittyy maakuntatasolla tehtävään älykkään erikoistumisen strategiatyön päivitykseen. Tiettyjen lajien osalta kalastuskausi on kuitenkin niin tiivis, että pyyntiin keskittyvä kalastaja ei ehdi saalista itse jatkojalostamaan
Mutta samalla he ajattelevat, ettei poliisi ehdi tärkeämpien virkatöidensä vuoksi kalastusta valvomaan. Siispä puhelin käteen. Ero on selvä. Nykyään löytyy kuitenkin esimerkkejä, joissa aloitettua valvontayhteistyötä toivotaan lisää nimenomaan poliisin tai Rajavartiolaitoksen suunnalta. Viranomaisyhteistyö kalastuksenvalvonnassa 57 78 43 22 20 40 60 80 100 KTA OSK Pr os en tt ia % Kyllä En. Oheinen graafi kertoo kuinka moni Kalatalouden Keskusliiton viime talvena tekemään kyselyyn vastanneiden osakaskuntien (OSK) ja kalatalousalueiden (KTA) valtuuttamista kalastuksenvalvojista teki (Kyllä) tai ei tehnyt (En) valvontayhteistyöstä viranomaisten kanssa vuonna 2022. Suomen Kalastuslehti 8 • 27 TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O LÄ H D E: KY SE LY KA LA ST U KS EN VA LV O N N AS TA 20 23 , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL IIT TO KALASTUKSENVALVONTA NUMEROINA Kalastuksenvalvojat toivovat, että poliisi tai Rajavartiolaitos tekisi heidän kanssaan yhteistyötä kalastuksenvalvonnassa
Kovatasoisen ja tiukan kilpailun voittajaksi ja vuoden kalastuksenvalvojaksi on valittu kustavilainen Vesa Liukkonen. Kalastuksenvalvontaa vesillämme suorittavat kalatalousalueen, osakaskunnan tai muun vesialueenomistajan valtuuttamat kalastuksenvalvojat. TEKSTI JA KUVA TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO. Hän huolehtii myös ympäristöasioista ja on heti valmiina ryhtymään toimeen, jos jotain poikkeuksellista on havaittu. Kalatalouden Keskusliitto järjesti Vuoden Kalastuksenvalvoja -kilpailun. ”Tuntuu todella mukavalta, että kalastuksenvalvonnan eteen tehtyä työtä arvostetaan”, iloitsee Liukkonen ja jatkaa: ”Yhteistyöstä tuli juuri viime viikolla kiitosta myös merivartioston suunnalta.” Liukkonen tekee kalastuksenvalvonnassa vuosittain yhteistyötä niin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Länsi-Suomen merivartioston kuin toisten kalastuksenvalvojien kanssa. Vesa Liukkonen on kalavesien ammattilainen Kilpailun voittanut ja vuoden kalastuksenvalvojaksi valittu Vesa Liukkonen on toiminut kalastuksenvalvojana Kustavin-Uudenkaupungin kalatalousalueella yli 15 vuotta. Kunniamaininnat Uudellemaalle Kunniamaininnan saaneet Timo Salmia ja Teemu Talikka olisivat yhtä lailla ansainneet Vuoden kalastuksenvalvojan tunnustuksen. Lisäksi ehdokkaan tuli osoittaa tehtävässään yhteistyökykyä, palvelualttiutta, suunnitelmallisuutta, huolellisuuta ja ympäristötietoisuutta. Talikka on Karjaanjoen vesistön kalatalousalueen erityislupa-alueiden asiantuntija, jolta ei jää sormi suuhun kalastajien haastavienkaan kalastuslakia ja kalastuslupia koskevien kysymysten parissa. Vuoden kalastuksenvalvoja -tunnustuksen saattoi saada vain henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti ELY-keskuksen kalastuksenvalvojan kokeen ja toimii kalastuksenvalvojana kalatalousalueen, osakaskunnan tai vesialueen omistajan valtuuttamana. Alueellaan arvostettu asiantuntija on nimetty kalatalousalueen edustajaksi ELY-keskuksen perustamaan Uudenmaan merimetsoyhteistyöryhmään. Kielitaitoinen mies puhuu suomen lisäksi ruotsia, englantia ja saksaa, mistä on kalastuksenvalvontatyössä suuri etu. Päätyönään kalastusoppaana toimiva Liukkonen on asiakaspalvelun ammattilainen, joka kohtaa asiakkaat aina ystävällisesti ja asiallisesti. Kalastuksenvalvonnalla varmistetaan, että kalastajilla on tarvittava kalastuslupa ja kalastuksessa noudatetaan kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Salmia on Liukkosen tapaan päätoiminen kalastusopas ja aktiivinen Loviisan saariston kalatalousalueen hallituksen jäsen. Valtuutettujen valvojien lisäksi kalastuksenvalvontaa tekevät poliisi, Rajavartiolaitos, Metsähallitus, ELY-keskus ja Tulli. Vankka alueellinen kokemus auttaa Liukkosta suunnitelmaan valvontatyönsä tehokkaasti. Kunniamaininnan saivat itäisellä Uudellamaalla kalastusta valvova Timo Salmia ja kalastuksenvalvoja Teemu Talikka LänsiUudeltamaalta. 28 • Suomen Kalastuslehti 8 Vesa Liukkonen on vuoden kalastuksenvalvoja K alastuksenvalvonta on tärkeä osa kalavesien hoitoa
Suomen Kalastuslehti 8 • 29 Vuoden kalastuksenvalvoja Vesa Liukkonen valvontamatkalla Kustavissa. Hankkeessa koulutetaan vanhoja ja uusia kalastuksenvalvojia sekä parannetaan yhteistyötä kalastuksenvalvontaa suorittavien viranomaisten kanssa.. Vuoden kalastuksenvalvoja -kilpailu on osa maaja metsätalousministeriön kalastonhoitomaksuvaroista rahoittamaa Kalatalouden Keskusliiton Kalastuksenvalvonnan ja kalatalouden rakenteiden ja toimivuuden kehittämishanketta
Kuvassa vapautetaan kaupallisen kalastajan rysään joutunut rasvaevällinen meritaimen.. 30 • Suomen Kalastuslehti 8 Alamittainen tai rauhoitettu kala on aina vapautettava takaisin veteen, joko elävänä tai kuolleena. Mikäli kala on vahingoittunut, se on ensin lopetattava ja sen jälkeen laskettava takaisin veteen
rauhoitustai kieltoaikana; 2. Jos takaisin veteen laskettava kala on selvästi vahingoittunut, kala on lopetettava ennen kuin se lasketaan veteen. Lyhyt vastaus on, jos kala on elinkelpoinen, niin se lasketaan välittömästi takaisin veteen ja jos ei ole, niin kala lopetetaan ja lasketaan sen jälkeen takaisin veteen. Tämä koskisi myös esimerkiksi alamittaista kuhaa. Suomen Kalastuslehti 8 • 31 M ediassa on syksyn aikana vellonut väärää tietoa aiheesta kuinka toimia, jos esimerkiksi alamittainen kuha tai rauhoitettu kala, esimerkiksi taimen, vahingoittuu pyynnin yhteydessä. Vuodenvaihteen jälkeen asiaan sovelletaan pelkkää kalastuslakia, johon tulee ”uusi” 58 a pykälä kalojen ja rapujen lopetuksesta. Kalojen vapautusta koskeva kalastuslain (58 §) kuuluu nykymuodossaan niin, että pyyntimittojen vastainen kala on välittömästi laskettava takaisin veteen, ellei Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta johdu. Asiassa ei voi katsoa tapahtuvan muutosta, vaikka sääntely vuodenvaihteen jälkeen löytyykin kokonaisuudessaan kalastuslaista. Kalastuksenvalvonnan tehtäviin tulee siis myös velvoite kiinnittää huomiota näihinkin asioihin. Uusi kolmas pykälä ei nähdäkseni tuo muutosta siihen miten asiassa pitää lain mukaan toimia, ainoastaan tuo sen aukikirjoitettuna osaksi kalastuslakia. kielletyllä kalastusvälineellä tai pyydyksellä; 3. https://ahven.net/artikkeli/2023/03/09/nain-kasittelet-ja-lopetat-kalan-tai-ravun-asianmukaisesti-elainten-hyvinvointilain-yhteydessa-muutetaan-myos-kalastuslakia/ Takaisin veteen laskettavaa kalaa on käsiteltävä mahdollisimman varoen. Uusi on lainausmerkeissä, koska pykälän sisältö perustuu nykyisen eläinsuojelulain lopetusta koskeviin pykäliin. kielletyllä kalastustavalla tai pyyntimenetelmällä.. Tällä hetkellä niin kalastuslaki kuin eläinsuojelulaki tulee sovellettavaksi tilanteessa, jossa on kysymys kalojen ja rapujen lopetuksesta. Vuodenvaihteen jälkeen voimaan astuu pykälään uusi kolmas momentti, joka vastaa yksiselitteisesti kysymykseen: Takaisin veteen laskettavaa kalaa on käsiteltävä mahdollisimman varoen. Jos takaisin veteen laskettava kala on selvästi vahingoittunut, kala on lopetettava ennen kuin se lasketaan veteen. Kuten lain muotoilusta ilmenee tämä koskisi myös esimerkiksi alamittaista kuhaa. Ahven.netistä löytyy oheinen artikkeli asiaan liittyen. TEKSTI RASMUS ÅKERBLOM, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO KUVA TAPIO GUSTAFSSON, KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Vahingoittuneen alamittaisen kalan käsittely KALA ON AINA LASKETTAVA TAKAISIN VETEEN, JOS SE ON SAATU: 1
32 • Suomen Kalastuslehti 8 Lammin Pääjärven kalojen elohopeapitoisuuksia tutkittiin ympäri vuoden.
Suomen Kalastuslehti 8 • 33 E lohopea on luontaisesti esiintyvä raskasmetalli, jonka pitoisuudet ovat maailmanlaajuisesti kohonneet ihmistoiminnan, kuten fossiilisten polttoaineiden käytön, sementinvalmistuksen, kaivostoiminnan ja jätteiden polton, seurauksena. Ympärivuotinen kalayhteisön elohopeatutkimus humusjärvessä osoitti ahvenkalojen elohopeapitoisuuden olevan korkeimmillaan talvella ja keväällä. Järvikalojen elohopeapitoisuus on keskimäärin vähentynyt Pohjoismaissa 1960-luvulla alkaneen seurannan aikana, mutta elohopea on edelleen merkittävin niistä mitattu myrkky. Elohopean kertyminen lihakseen iän ja koon kasvaessa tarkoittaa, että kalaan päätyy enemmän elohopeaa, kun se kykenee poistamaan eritteiden ja kidusten kautta. Kalojen elohopeapitoisuus seuraa luonnonkiertoa Elohopean vuodenaikaisvaihtelu kaloissa liittyy ympäristöoloihin ja kalojen elinkiertoon. Selvitimme onko kalojen elohopeapitoisuuksissa vuodenaikaisvaihtelua syvässä humuspitoisessa eteläsuomalaisessa järvessä. TEKSTI ALEXANDER PIRO JA KIMMO KAHILAINEN, HELSINGIN YLIOPISTO, LAMMIN BIOLOGINEN ASEMA KUVAT KIMMO KAHILAINEN, HELSINGIN YLIOPISTO, LAMMIN BIOLOGINEN ASEMA Kalojen elohopeapitoisuus vaihtelee eri vuodenaikoina. Kalojen aiKala-ateriat ovat tunnettuja elohopean lähteitä ihmisravinnossa, mutta kalojen elohopeapitoisuuden vuodenaikaisvaihtelusta tiedetään huomattavasti vähemmän. Pitoisuus on korkeimmillaan talvella ja keväällä Lammilla sijaitsevaa Pääjärveä kalastettiin koeverkkosarjoin kaikkina vuodenaikoina. Ahvenkaloissa elohopeapitoisuus ja sen vuodenaikaisvaihtelu olivat särkikaloja suurempaa. Verkkosaaliin kalalajeissa oli vuodenaikaisvaihtelua, mutta yleisimmät saadut lajit kaikkina vuodenaikoina olivat ahvenkaloista kuha, ahven ja kiiski sekä särkikaloista lahna, särki ja salakka. Kaikkien analysoitujen kalan lihasnäytteiden (yhteensä 2?332 kalaa) elohopeapitoisuus oli pienempi kuin kalaravinnolle asetettu raja-arvo (0,5 mg/ kg). Elohopean hyvin myrkyllinen muoto metyylielohopea, kertyy sekä ravintoverkkoon että kaloihin niiden iän ja koon kasvaessa. Elohopea päätyy kalaan ravinnon kautta ja metyylielohopea kertyy erityisesti kalan lihaskudokseen. Kaikilla kolmella ahvenkalalla elohopeapitoisuus oli 30?–?40 % suurempaa talvella ja keväällä verrattuna kasvukauden jälkeiseen aikaan syksyllä. Ihmisten pääasiallisin elohopean lähde on kala-ateriat. Vaikka seuranta-aineistojen perusteella elohopeapitoisuuksista vesistöissä on varsin hyvä näkemys kesäaikaan, muiden vuodenaikojen kuten kalastukselle tärkeiden talven ja kevään osalta tutkittua tietoa on hyvin vähän saatavilla
Näkökulmia seurantaan ja kalakantojen hoitoon Tulosten perusteella kalojen elohopeapitoisuudessa on selvää vuodenaikaisvaihtelua ja siksi elohopeaseuranta tulisi vakioida tietyille ajankohdille. Kevätkutuiset lajit, kuten tässä tutkitut ahvenja särkikalat, palautuvat kevään kuturasituksesta kesällä ja samalla keräävät rasvavarastojaan selvitäkseen talvesta ja kehittääkseen sukutuotteet seuraavan kevään kutuun. Kalastuksen säätelyn näkökulmasta kalastusta kannattaisi ohjata enemmän syksyyn, perinteisesti aktiiviseen kalastusaikaan, jolloin kalojen kunto on korkeimmillaan ja elohopeapitoisuus alimmillaan. Kalojen elohopeapitoisuuden näkökulmasta kesä voidaan nähdä elohopean kasvulaimentumisen aikana, jolloin ravinnosta saatava energia ja lihaksen kasvunopeus ovat suurempia kuin siitä lihakseen kertynyt elohopea määrä. 34 • Suomen Kalastuslehti 8 hyvin alhainen verrattuna lihakseen. Talvi on päinvastaista aikaa, jolloin lihaksen rasvaa ja proteiineja käytetään energian lähteenä, mutta elohopea säilyy ja siten myös sen pitoisuus kasvaa. Tulosten perusteella kalojen elohopeapitoisuutta tulisi seurata myös talvella ja keväällä, koska silloin kalojen elohopeapitoisuus on tämän tutkimuksen mukaan korkeimmillaan. Talvisin kalat joutuvatkin turvautumaan kesällä kertyneisiin rasvavarastoihin, mutta tästä huolimatta ne laihtuvat. neenvaihdunta seuraa suoraan ympäröivän veden lämpötilaa, jolloin talvisin vedenlämpötilan olleessa kylmimmillään niiden aktiivisuus, ravinnonkäyttö ja elohopean erittäminen ruumiin ulkopuolelle ovat alhaisella tasolla. Keväisen kudun jälkeen kierros alkaa taas uudestaan kasvukaudella ja rasvavarastojen täydentämisellä, jonka seurauksena lihaksen elohopeapitoisuus on alimmillaan syksyllä kalojen ollessa parhaassa kunnossa. Nykyisin käytössä oleva loppukesän aika edustaa kalojen elohopeapitoisuuden kannalta vuoden mittakaavassa alhaisinta pitoisuutta. Keväinen kutuaika vielä korostaa tätä ilmiötä, kun varastoitua energiaa käytetään mädin ja maidin valmistumiseen, sillä sukutuotteiden elohopeapitoisuus on Ahvenen, kuhan ja kiisken elohopeapitoisuus on suurimmillaan talvella ja keväällä.
10. Se suosii kirkkaita ja lämpimiä vesiä. Säyneet vaihtavat olinpaikkaansa jatkuvasti ja tuntuvat olevan aina liikkeessä. 4. Ihan pienissä lammissa säynettä ei esiinny. Säyne (Leuciscus idus) viihtyy joissa ja puroissa sekä järvien ja merenrannikon matalan veden alueilla. Aiemmin säyne on ollut erittäin arvostettu suolatai savukala. Säyneellä on suhteellisen pienet suomut ja sen silmät ovat kellertävät tai valkoiset. Säyne kasvaa kookkaaksi ja voi saavuttaa 2 – 3 kilon painon, mutta tätä kookkaampiakin yksilöitä löytyy historiankirjoista. Sen jälkeen pituutta tulee vuosittain noin viisi senttiä. Kilon painava säyne on vajaa 40 senttimetriä pitkä ja ikää kalalla on 8–10 vuotta. Siiman päässä säyne laittaa hanttiin kuin taimen tai lohi. 8. Merialueella säyneiden kutupaikat ovat yleisesti ojissa, puroissa ja joissa, joihin ne nousevat massoittain heti keväällä. Muulloin niiden liikkeitä on vaikea ennustaa ja niitä saadaan saaliiksi usein vahingossa. 7. Suomen kalat. Suomen Kalastuslehti 8 • 35 1. Länsi-Suomessa kaloja kutsutaankin hellesäyneiksi. Kutu tapahtuu hyvin matalassa vedessä 0,5 – 1,5 metrissä tai jopa niin matalassa, että selät ovat pinnan yläpuolella. Pituutta säyneet kasvavat ensimmäisenä vuonna 7 – 9 senttimetriä. Säyneen kalastus painottuu usein kutuaikaan, koska silloin tiedetään missä säyneet ovat. Järvissä kutupaikkoina toimivat juuri jään alta paljastuneet matalikot. 10 faktaa säyneestä TEKSTI NIINA KOIVUNEN 10 FAKTAA TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O Säyne on jäänyt verkkoon Airistolla.. Säyne käyttää ruuaksi myös kaloja, vaikka sen suu on hampaaton. 5. 6. Pääasiallinen ravintokohde ovat pohjaeläimet. Niillä on tapana kokoontua hellepäivinä matalikoille suurina joukkoina aivan pinnan läheisyyteen. 3. Se on hyvin maukas, sen liha on kiinteää ja kookkaissa kaloissa hiukan punaiseen vivahtavaa, järvialueilla jopa kullankeltaista. Suomen ennätyssäyne painaa 4,13 kiloa. Kyljet ovat nuorilla hopeanhohtoiset, mutta kalan kasvaessa ne saavat pronssisen tai ruskean sävyn. 2. 9. Ravintokalat ovat pienikokoisia vapaan veden uimareita, kuten muikku, silakka ja salakka. Lähde: Sakke Yrjölä, Hannu Lehtonen ja Kari Nyberg 2021
Hinta: 15,00 € KALASTUKSENVALVOJAN LIIVI Korkealaatuinen kalastuksenvalvojan huomioliivi heijastinnauhoilla. 36 • Suomen Kalastuslehti 8 Kaikki tuotteet valvontaan ahven.net KALASTUKSENVALVOJAN VIESTIMERKIT Kalastuslain mukaiset kalastuksenvalvojan viestimerkit selkeillä teksteillä ja näkyvillä väreillä. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net. Hinta: 49,70 € Muista tilata ajoissa! KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p
Eli tästäkin näkökulmasta on osakkaiden intressissä valvoa, että hoitokunta tai toimitsija(t) ovat ajan tasalla verotuksen osalta. KIINTEISTÖTOIMITUKSEN REKISTERÖINTIAJANKOHTAA pidetään pääsääntöisesti yhteisetuuden verovelvollisuuden alkamishetkenä. Eri yhteisetuusmuodoillakin keskeiset verotuskysymykset voivat poiketa toisistaan. Samasta vero-ohjeesta löytyy myös osakkaan verotusta koskeva osuus. Tuloverotuksellisesti osakaskunta ymmärretään yhteisetuudeksi, jotka hallinnoivat yhteisiä alueita tai muita kiinteistön käyttöön liittyviä oikeuksia. Rasmus Åkerblom Kalatalouden Keskusliitto Osakaskunnat verotuksen kohteena. Lisää tietoa löytyy niin Kalatalouden keskusliiton sivuilta ahven.net/osakaskunnat/ sekä verottajan syventävistä vero-ohjeista, vero.fi, otsikolla ”Yhteisetuuksien tuloverotus”. Myös hallinnollisesti järjestäytymätöntä osakaskuntaa pidetään verotuksessa yhteisetuutena. Tämä kannattaa huomioida osakaskuntien toiminnassa, koska esimerkiksi yhteisetuuksien uusin verotuksen oikeuskäytäntö koskee pääasiassa yhteismetsiä, eikä se ole aina suoraan sovellettavissa osakaskuntien toimintaan. TULOVEROLAIN MUKAAN kaikkia yhteisetuuksia, lue osakaskuntia, verotetaan erillisinä verovelvollisina. Yhteisetuus, lue osakaskunta, voi olla arvonlisäverovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta palvelun tai tavaran myynnistä, esimerkkinä vesialueen osakaskuntien osalta metsästystai kalastusoikeuden myynti. Suomen Kalastuslehti 8 • 37 LAKIASIAA OSAKASKUNNAN TALOUDENHOIDOSTA vastaavilta tulee ajoittain kysymyksiä, kuinka osakaskuntaa verotetaan. Esimerkiksi yhteisetuuden, lue osakaskunnan, osakkailleen jakama ylijäämä ei ole osakkaan veronalaista tuloa. Kalastuslehden seuraavassa numerossa 1/2024 lisää osakakuntien arvonlisäverotuksesta. Tämä sääntely löytyy tuloverolain (TVL) 5 §:n, jossa on muun muassa nimenomaisesti mainitut kalastusja jakokunnat esimerkkeinä yhteisaluelain mukaisista osakaskunnista. Yhteisetuuksiin sovellettavat tuloverosäännökset poikkeavat osittain muista verovelvollisryhmistä, kuten luonnollisista henkilöistä tai yhteisöistä. YHTEISETUUS VOI tarvittaessa kuulua ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin sekä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Yhteisetuuden tappioita ei myöskään jaeta osakkaille, vaan ne vähennetään yhteisetuuden tulosta. Vaikka yhteisetuuden osakas ei ole verovelvollinen yhteisetuuden tulosta, osakas voi veronkantolain perusteella joutua toissijaisesti vastuuseen osuuttaan vastaavalta osin yhteisetuudelle määrätystä verosta. Jonkin verran sekaannusta aiheuttaa, ettei aina ole tunnistettu, että kysymys omasta verovelvollisryhmästä
38 • Suomen Kalastuslehti 8 Osakaskunta tai kalatalousalue tilaa Suomen Kalastuslehti! KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p. Tätä tietoa et saa mistään muualta! Esittelemme kalatalouden tuoreimmat uutiset, kiinnostavimmat esimerkit, kohteet ja ihmiset, opastamme uuden tutkimustiedon pariin ja lakiasioiden saloihin. Lehden sivuilla kohtaavat vesienomistajat, osakaskuntalaiset, kalatalousaluetoimijat, kaupalliset kalastajat, kalastuksenvalvojat, tutkijat ja viranomaistahot. Tilaa koko hoitokunnalle tai hallitukselle kahdeksan numeroa osakaskuntaja kalatalousasiaa kestotilauksena kotiin heti vuoden 2024 alusta hintaan 52,00 euroa/tilaus (paperi + digilehti). Tilaukset joko oman kalatalouskeskuksesi/kalastajaliittosi kautta tai suoraan Kalatalouden Keskusliitosta www.ahven.net/suomenkalastuslehdentilaus/ Kalavesillä vuodesta 1892 ”Kalataloudellisen kirjallisuuden harrastaminen on välttämätön ehto kalastajaväestön kehitykselle, Suomen Kalastuslehti 1917.”. Lehti on suunnattu kaikille osakaskuntatai kalatalousaluetoimijoille, jotka haluavat pitää itsensä ajan tasalla siitä mitä kalavesillä tapahtuu. (09) 6844 590 kalastus@ahven.net Suomen Kalastuslehti tarjoaa viimeisimmät uutiset kalastuksesta ja kalavedenhoidosta kahdeksassa numerossa vuodessa
Suomen Kalastuslehti 8 • 39 130. 8 15.11. 6 6.9. 044 4915 024 heidi.moisio@ahven.net ILMESTYMINEN 2024 Nro Aineisto Ilmestyy 1 5.1. 30.8. TA PI O G U ST AF SS O N , KA LA TA LO U D EN KE SK U SL II TT O Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T. ISSN 0039-5528 Aikakausmedia ry:n jäsen JULKAISIJA Kalatalouden Keskusliitto TOIMITUS Malmin kauppatie 26, 4. VISUAALINEN ILME Katja Kuittinen TAITTO Tapio Gustafsson PAINOPAIKKA Grano Oy, Helsinki 2023 SEURAAVASSA NUMEROSSA Nro 1/2024 ilmestyy pe 2.2. Mihin suuntaan valvontaa olisi jatkossa vietävä. 15.3. 044 4931 457 tapio.gustafsson@ahven.net PÄÄTOIMITTAJA Vesa Karttunen TOIMITUSSIHTEERI Tapio Gustafsson TOIMITTAJAT Risto Vesa ja Niina Koivunen TOIMITUSKUNTA Mikko Malin, Hannu Salo, Esa Lehtonen, Johanna Möttönen ja Sakari Kuikka ILMOITUSMYYNTI p. 3 29.3. 7 11.10. 8.11. 2 16.2. 4.10. Kalastuksenvalvonnan kehittämissuunnitelma on valmistumassa. vuosikerta Ilmestynyt vuodesta 1892. 13.12. krs 00700 Helsinki p. 5 2.8. 26.4. 4 17.5. 14.6. 2.2. 044 4931 457 tapio.gustafsson@ahven.net TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p
(09) 6844 590 kalastus@ahven.net. Pelikortit ja paljon muuta pukinkonttiin ahven.net Hinta 6,40 € KALATALOUDEN KESKUSLIITTO Malmin Kauppatie 26, 00700 Helsinki p