k a T S E T U L E v a iS U U T E E N . k iS k O N jO k i. 1 19.1.2017 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 1 | 2 17 M E r iS ir r i. h a r r i h ö LT T ä . h E ik k i w iL L a M O ja E L ä iN T E N k U N N iO iT U S . v iL L iS ik a . HöyHenet pörrössä pakkasella. 24 –28 merisirriN jäljillä merellä ja tunturissa Millainen on maailman tulevaisuus HeiKKi WillamON myyttinen matka kaamos taittuu mitä kuuluu kuusitiaiselle ja muille suomen talvilinnuille. b iO jä T E . k ä v y T O v a T M O N E N r a v iN T O a . mi te n lö yd än vil lis ian , s. T a Lv iL iN T U jE N k U U L U M iS E T
s y d ä n t a lv i Punanuttu kuva MarkO jUNTTiLa / TeksTi hEikki vaSaMiES. kettu jotostelee saukkoperheen jäljillä. rOvaNiEMEN Vikajärvellä kuura on pukenut joenrannan puut talviseen juhla-asuun. olisiko saukoilta jäänyt makupaloja
30 Kuusamolaista jylhyyttä etelärannikolla kiskonjoen latokartanonkoski kannattaa kokea. Biojäte ei päädy aina kompostiin eloperäinen jäte sopii esimerkiksi sienten kasvualustaksi. 4 Suomen luonto 11/2017 Sisällys 1/2017 Käpyjen siemenet ovat tärkeää ravintoa yllättävän monelle eläimelle. Vakiot 7 luonnonkalenteri 8 luonto ja ympäristö nyt 13 maailmalta 29 petelius 39 Vahtikoira 66 Homo sapiens 68 kotona, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 luonnoskirja 14 Merisirri – veden ja kiven lintu Tieto harvalukuisesta kahlaajasta karttuu rengastuksen avulla. 32 44 m a rk ku kö n kk ö lä m a rik a ee r o la H el i pe so n en Merisirrit ovat herättäneet tutkijoiden kiinnostuksen. 40 Maa kristallipallona miltä tulevaisuus näyttää. 48 Talven siiveniskuja Talvensa suomessa viettäviä lintuja tapaa yhä useammin ruokinnoilta. hirviä heikki willamon myyttisellä matkalla. vai löytyykö hyötykäyttö. 44 Jäähyväiset komposteille Biojäte on liian arvokasta käytettäväksi vain maanparannusaineeksi. 56 Kunnioituksen kuvat luontokuvaaja Heikki willamo toi muinaiset kalliokuvat nykypäivään. 32 Käpy kuusen oksalla Tiesitkö, että huono käpysato voi olla puun keino karkottaa hyönteisiä. H ei kk i w il la m o 56 Merisirrit uhmaavat kylmää lounaissa aristossa. 71 Lumihiutalekuvakisa Tutustu talven taikamaailmaan: suomenluonto.fi/ lumihiutale. a ri ku u se la 14 Omenankuoriko biojätettä. 24 Ovelampi voittaa Villisian jäljillä. karaistunut lintu pesii tuntureilla, ja itämeri saa sirrejä kaukaa talveksi
CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 1/2017, 76. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku / SL17_01/2017 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@ suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Taittoapuna Nanna Särkkä Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. www.climatecalc.eu Cert. 11/2017 Suomen luonto 5 Pirteä ja eloisa kuusitiainen on Suomen pienin tiainen ja viihtyy ruokinnoilla. 24 la ss i ku ja la. Se asettaa ympäristö vaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. villisika on ”viisas elukka”. no. sitä ei niin vain löydäkään. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Kannen linnun kuvasi Jussi Murtosaari / Leuku
säkeistö (säv. Johan Ludvig Runeberg, suom. pääkirjoiTus hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi 6 Suomen luonto 11/2017. Ei kovin innovatiivista energiaja ilmastopolitiikkaa... Pitääkö olla huolissaan. Mutta ei toivoton. Fredrik Pacius, san. Siksi on hämmentävää että Suomemme on luonnon ja ympäristön puolesta vähän raihnaisessa ja kuluneessa tilassa. Vain hetkittäin pysähdytään ihmettelemään että ”missä kaikki pyyt ovat”, ”miksei töyhtötiaista ole näkynyt pitkään aikaan” tai ”ennen tässä kasvoi kangasvuokkoja”. a n TT i pa rT a n en / Va sT aV a lo m a rik a ee r o la kirkastuvat päivät lupailevat jo kevättä Pomarkun isonevalla. Pitääkö olla huolissaan. Ihmiskunnan nykymeno on sellaista, että toisella kädellä raivataan, hakataan, hyödynnetään, muutetaan rahaksi ja tehdään voittoja, ja toisella yritetään paikkailla jälkiä. Monimuotoisuuden väheneminen on kuin ihmisen vanheneminen: se ei hätkäytä, koska se tapahtuu vähitellen. 6 Suomen luonto 11/2017 OLiSi hienoa jos satavuotiasta Suomi-neitoa voitaisiin juhlia niin että syntymäpäiväsankari olisi moitteettomassa juhlakunnossa. Sen helmoista on otettu kaikki mahdollinen irti, ja yhä enemmän halutaan ottaa. ”Ovatpa meille rakkahat koskemme kuohuineen, ikuisten honkain huminat, täht’yömme, kesät kirkkahat” Maamme-laulu 3. Ja se, luonto, toivottaa meidät joka päivä tervetulleeksi. Paavo Cajander) Koskemme eivät enää pitkään aikaan ole kuohuneet vapaina, ja ikihongat humisevat vain suojelualueilla. Juuri tällä hetkellä suurimmassa vaarassa ovat vanhojen luonnonmetsiemme rippeet ja niiden monimuotoinen eliöstö. Hakkuiden myötä hiilinielu pienenee, ja poltossa puihin sitoutunut hiili vapautuu ilmaan. Rentoutumaan, lepäämään, hengittämään, liikkumaan ja ihailemaan. Ilmasto on muuttumassa, järviämme uhkaa rehevöityminen ja rannikoillamme killuu tonnikaupalla mikromuovijätettä. Kyllä pitää. san. Onneksi jotain on vielä jäljelläkin. Ala kerrallaan pusikoiksi hakatuissa metsissä ja kuivatuissa korvissa luontoarvojen heikkeneminen etenee sen verran verkkaisesti, että jatkuvasti huonontuvaan tilanteeseen ikään kuin totutaan. Vanhat metsät ja niiden eliöstö ovat vaarassa jäädä kirveen alle, kun hallituksen bioenergialinjauksia pannaan käytäntöön
uroS alkaa Seurata naaraSta. ”Ministeriön toimet tähtäävät kuitenkin kannan vakiinnuttamiseen.” Tammikuussa ilvesten käyttäytymisessä alkaa näkyä lähestyvä kiima-aika. suurin osa sen painavista siemenistä putoaa emokasvin juurelle. peltopyitä tapaa varmimmin pohjanmaan ja Varsinais-suomen peltolakeuksilla. T o iM iT Ta n u T a L ic E k a r L S S O N a ri -p ek k a H u H Ta ju H a il kk a alkutalvi lumi suojaa, paljastaa ja toimii siementen kuljetusalustanakin. kuoppa tai kieppi antaa peltopyylle ravinnon lisäksi suojaa sekä saalistajilta että pakkasilta. Lehtovirmajuuri on tuulilevitteinen talventörrö, vaikka sen siemenet ovat melko painavat. Siksi jäljet näyttävät muhkeilta. m a rk u s Va re sV u o /l eu ku. Käynnissä ovat myös pentujen saalistusharjoitukset. Peltopyyt ovat sopeutuneet kylmiin talviimme hyvin. Silloin voi kuulla yöllä ison kissan mouruavan. Holmalan mukaan ääni on kumeaa sarjaa, jonka kantavuutta eläin tehostaa kiipeämällä jollekin muuta maastoa korkeammalle paikalle. Pieniä varjoliitäjiä TaLvELLa pystyssä törröttävät kuihtuneet kasvit ovat niin sanottuja talventörröttäjiä, jotka karistavat siemenensä lumen päälle tuulen levitettäväksi. Hyvällä tuurilla sattuu myrsky ja hapsihaivenelliset paketit saavat kunnon ilmalennon. 11/2017 Suomen luonto 7 Luonnonkalenteri I lveksen tassunjälkiä voi nykyisin nähdä melkein missä vain, sillä aikuisia kissapetoja arvioidaan elävän maassamme noin 2500. Peltopyyn ravinto hangen alla PELTOPyy pitäytyy talvella oraissa, heinissä ja siemenissä. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Katja Holmalan mukaan kanta on ollut hieman laskusuunnassa metsästyksen takia. Se väijyy jäniksiä ja sorkkaeläimiä ja nappailee pikkulintuja sekä -nisäkkäitä. se kaivaa ravintonsa hangen alta, ja lumen syvyydestä riippuen saattaa humpsahtaa kokonaan näkyvistä. peltopyyt syövät myös talventörröttäjien siemeniä, etenkin silloin kun hanki on liian kovaa kaivupuuhiin. Ilvekset parittelevat maaliskuussa, ja pennut syntyvät touko–kesäkuussa. Holmalan mukaan korvaus on poronhoitoalueen eteläpuolella ollut muutamia kymmeniätuhansia euroja vuosittain. ilvesten vireys kasvaa ilveksen etuja takatassu ovat osuneet samaan kohtaan. Varsinainen kiima alkaa helmikuun loppupuolella. kaikkialla maassamme kasvava lehtovirmajuuri on aito talventörröttäjä, joka varistaa siemenensä alkutalvella. ”Suomessa ilves saa 1–2 pentua, mutta joillakin vakiintuneilla alueilla kolmospentue on myös yleinen.” Ilves viihtyy tiheissä metsissä, kalliolouhikoissa ja muissa vaikeakulkuisissa paikoissa, mutta liikkuu myös talousmetsissä ja pelloilla. Kotija lemmikkieläimiä ilves saalistaa hyvin harvoin. Treenauspaikan tunnistaa tallatusta tantereesta. Urokset liikkuvat elinpiirillään entistä aktiivisemmin etsien naaraita ja haistellen niiden jälkiä. kannan koko on hieman alle 10 000 paria
kuva Lommoltunturilta. Kesällä nousua olisi koko maassa noin neljä astetta. Maan eteläosissa muutos olisi talvella kuutisen astetta, kun vertailukohtana ovat vuodet 1981–2010. tulee tunturiin. tiESitkÖ. Suomen kesät lämpenevät ennakoitua enemmän, kertoo tuorein ilmastomallien sukupolvi. TeksTi aNTTi haLkka Luonto, ympäristö ja tiede nyT T o iM iT Ta n u T a N T T i h a L k k a S eitsemän tai kahdeksan astetta. Elokuussa eroa on enimmillään asteenkin verran, joskin mukana voi olla sattumaakin.” Ilmatieteen laitos esittää julkaisussa usean eri kehityspolun perusteella lasketut tulokset. ”Yksi ero on, että kesät lämpenevät aiempia arvioita vähän enemmän. Vähiten muu8 Suomen luonto 11/2017 Ti m o V ei ja la in en / le u ku metsä Paljakkaa Pallastunturien seudulla. ”Muutokset aiempiin arvioihin eivät ole suuria”, sanoo projektia vetänyt Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitokselta. Tulos saatiin, kun Ilmatieteen laitoksen tutkijat selvittivät, mitä uusin ilmastomallien sukupolvi kertoo Suomen tilanteesta. Sen verran nousee Lapin talvien keskilämpötila vuosisadan loppuun mennessä, jos päästöjen kasvu jatkuu erittäin suurena. metsänraja oli huomattavasti nykyistä korkeammalla 6000 vuotta sitten vallinneella lämpökaudella
Tämä on paljon kamalampi vaihtoehto kuin päästöjen suunnitelmallinen leikkaaminen.” Päästöjen saaminen laskuun alkaa olla ainoa vaihtoehto. Talvella lämpeneminen on maailmanlaajuiseen nähden kaksinkertaista. Etelä-Eurooppa kuivuisi. Nousu on malleissa hyvin varmaa. 11/2017 Suomen luonto 9 Talvi (1981–2010)>(2040–2069) kesä (1981–2010)>(2040–2069) 1971–2000 2040–2069 2070–2099. Kesät säilyttävät valoisuutensa talvia paremmin. Kun metsänraja nousee sata metriä keskilämpötilan noustessa 0,6 astetta, metsät voivat kavuta jopa puoli kilometriä nykyistä korkeammalle. Muutos on talvisin selvä, ja kesälläkin sateet todennäköisesti lisääntyvät. Hallitsemattoman ilmastonmuutoksen vaihtoehdossa esimerkiksi kasvien oloihin vaikuttava kasvukauden lämpösumman kertymä muistuttaa Lapissa eteläisen Suomen nykytilannetta. Talvikaudella eli joulu–helmikuussa lämpötila nousee Ilmatieteen laitoksen laskelmissa vuosisadan loppuun mennessä 4–10 astetta ja kesällä 2–7 astetta. Lapin kasvukausi pitenisi ja lämpenisi jopa eteläisen Suomen tasolle. 3 aUriNkO / Talvet muuttuvat lähes varmasti Suomen alueella entistä pilvisemmiksi ja samalla hämärämmiksi. Näin suuri muutos tekisi Lapin aivan toisennäköiseksi kuin nykyisin. Katastrofi leikkaisi päästöjä pakolla. jos päästöt karkaavat, Metsä-Lapin lämpösumma voi ilmastomallien mukaan jopa kaksinkertaistua tämän vuosisadan loppuun mennessä. Keskilämpö on Suomessa noussut vuoden 1961 jälkeen 0,3–0,4 astetta vuosikymmenessä. Suomen vuotuinen keskilämpötila kasvaa mallien mukaan 1,61,9 kertaa niin nopeasti kuin maapallolla keskimäärin. Sen sijaan Välimeren seudulla kuivuus yltyy uusimmankin mallisukupolven mukaan. ”Muutokset kehitysmaissa yhdistettynä kuivuuteen ja väestönkasvuun merkitsisivät maailmanlaajuista kriisiä. ”Korkein vaihtoehto ei voi toteutua, koska maailmalla vaikutukset alkaisivat olla liian vakavia jo kauan ennen vuosisadan loppua”, sanoo Ruosteenoja. 1 LäMPöTiLa / Olemme lähellä nopeasti lämpenevää arktista aluetta. n NÄIN ILMASTO VOI MUUTTUA aNTTi haLkka in fo gr a fii kk a il m aT ie Te en la iT o s (s u u rip ä ä sT ö in en r Cp 8.5 -s ke n a a rio ) in fo gr a fii kk a il m aT ie Te en la iT o s (s u u rip ä ä sT ö in en r Cp 8.5 -s ke n a a rio ) Sadannan kasvu (prosenttia) on talvella (vas.) selvää, kesällä (oik.) lievempää. 2 SadaNTa / On lähes varmaa, että pohjoisessa Euroopassa sataa tulevaisuudessa enemmän kuin nykyisin. toksia tuottavissa vaihtoehdoissa päästöt saadaan jo lähivuosikymmeninä jopa laskuun. ”Se on mahdollinen, jos teollisuusmaat sitoutuvat päästöjen vähentämiseen ja kehitysmaat seuraavat perässä”, sanoo Ruosteenoja. jos päästöt saadaan kuriin, muutos voi jäädä vuosisadan lopullakin keskimmäisen kuvan tasolle, ja tunturiluonnon metsittyminen jää vähäisemmäksi. Koko Lappi metsittyisi
”Laji voidaan ottaa kasvatukseen, ja aikanaan yksilöitä voidaan palauttaa luontoon.” Uhanalaisten kasvien etäsuojelua varten Helsingin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan on perustettu siemenpankki. MikkO NiSkaSaari Lintuinfluenssa iskee nyt petolintuihin hUUhkaja , tukkasotka ja viisi merikotkaa ovat viimeisimmät lintuinfluenssan tiedossa olevat uhrit. metsähallitus haluaa kuitenkin nyt avata hakkuille juuri natura-saaret, jotka ovat myös suosituimpia retkeilymaastoja. siipikarjan suosio aasiassa ja afrikassa lisää lintuinfluenssaepidemioiden todennäköisyyttä tulevaisuudessa. Muiden lajien istutukset onnistuivat osittain. oulujärvelle perustettiin valtion 1400 maahehtaarin retkeilyalue vuonna 1993 vastauksena ehdotuksiin muodostaa järvelle kansallispuisto. Piia ahONEN Luhtaorvokkia tavataan enää noin kymmenellä paikalla Suomessa. (AH) m a r ja -l ee n a H au Ta la / Va sT aV a lo m ik ko n is k a sa a ri m aT Ti re kil ä TaMPErEELLE vuonna 2014 istutetut luhtaorvokin taimet kukkivat jo seuraavana kesänä, mutta Kotkan edustalle kylvetyistä meritattaren siemenistä ainoankaan ei ole havaittu itäneen. kaukana niskanselällä oleva, noin sadan hehtaarin laajuinen kaarresalon kalliosaari on ollut taloustoiminnan ulkopuolella jo pitkään, ja metsät ovat luonnontilaisen kaltaisia. metsähallitus haluaa hakata lähes koko saaren. laajin yhtenäinen alue on suurella manamansalon saarella, loppu koostuu muista saarista. Tähän mennessä pankkiin on talletettu 142 lajin siemenet. sen katsotaan levinneen eurooppaan villien lintujen mukana. Vielä parikymmentä vuotta sitten näin monen merikotkan menehtyminen sairauteen olisi voinut olla kannalle iso haitta. Luonto, ympäristö ja tiede nyT 10 Suomen luonto 11/2017 Oulujärven virkistyssaarten hakkuut jälleen uhkana METSähaLLiTUkSESSa on tulossa päätettäväksi oulujärven retkeilyalueen hoitoja käyttösuunnitelma. Virus on peräisin aasiasta ja se havaittiin ensi kertaa Venäjän ja mongolian rajalla kesäkuussa 2016. se on osa oulujärven katkaisemaa harjuvyöhykettä, komeaa mäntykangasta, jossa metsähallitus hakkasi viimeksi kymmenen vuotta sitten. (aH) viro kutsuu talvellakin PakkaNEN jäädyttää nyt Suomen rannikkoa, mutta Viron läntisillä saarilla meri pysyy auki kovia jäätalvia lukuun ottamatta. saaristomerellä ja ahvenanmaalla talvehtii satoja merikotkia. Luhtaorvokki kotiutui. kuoston saarta luonnehtii jyhkeä männikkö. saaret kuuluvat natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin perusteella. ne ovat suurimmalla osalla saarta 150–200-vuotiaita, noin neljänneksellä 126–150 vuoden ikäisiä. Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa puolestaan kehitetään solukkolisäysja syväjäädytysmenetelmiä lajeille, jotka eivät tuota siemeniä. pari sataa hehtaaria retkeilyalueesta on kuostossa, joka on retkeilijöiden eniten kulkema saari. ehkä uusia hakkuita pohjustaen metsähallitus on lopettanut saaren kahden paljon käytetyn laavun ja nuotiopaikan ylläpidon. Sitä harjoittavat esimerkiksi eläintarhat ja kasvitieteelliset puutarhat. kuva karkusta. ”Olemme saaneet kokeilusta runsaasti tietoa siitä, miten lajeja voidaan palauttaa luontoon menestyksellisesti. Usein kasvupaikka vaatii ensin ennallistamista tai kunnostamista”, kertoo etäsuojeluhankkeen koordinaattori, dosentti sanna laaka-lindberg Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Etäsuojelu tarkoittaa lajien suojelua niiden luonnollisen elinympäristön ulkopuolella. ”Monen lajin populaatiot ovat niin pieniä, ettei laji enää kykene lisääntymään luonnossa”, Laaka-Lindberg sanoo. Sõrven majakan Saarenmaan eteläkärjessä kuvasi Matti Rekilä tammikuun alussa. merikotkista kaksi on löydetty satakunnasta, muut ahvenanmaalta kuten huuhkajakin
Uimarakon ympärillä on erikoistuneita lihaksia, joiden nopea supistuminen saa aikaan uimarakon kumahduksen. ee r o H ä ll fo rs TaLvEN ollessa kylmimmillään jäiden alla kuuluu hidasta koputusta tai kiihkeää surinaa. Mateet kutevat pääasiassa yöllä. Pilkkopimeässä kumppaneiden löytäminen näön avulla ei onnistu, joten made käyttää uimarakkoaan kutsurumpuna muiden sukulaistensa turskakalojen tavoin. Koiraat saapuvat kutupaikoille karikoille ja salmiin ensin, naaraat vähän myöhemmin. riikka kaarTiNEN syvyyden seireeni rummuttaa jään alla IL M Iö M ÄI ST Ä 11/2017 Suomen luonto 11. Tutkijoille selvisi hiljattain mateen erikoinen tapa kutsua lajikumppaneitaan kutemaan uimarakkoaan rummuttamalla. Koirailla rummutuslihakset ovat suuremmat kuin naarailla, minkä perusteella niiden arvellaan olevan aktiivisempia rummuttajia. Kutuparveen voi kertyä jopa 20 kalaa tiiviinä kieppuvana ryhmänä, kun mäti ja maiti lasketaan soraikkoon. Supistelemalla lihaksia eri tahtiin made voi säädellä rummutuksen nopeutta. Mateen kutukausi on aluillaan ja kestää helmikuun, joskus maaliskuulle asti. Made osaa äännellä rummuttamalla uimarakollaan. Huonosti tunnetut mateen kutupuuhat ovat alkaneet pikku hiljaa paljastua vasta viime vuosina. Mateiden lisääntymistä on ollut hankala tutkia keskellä talvea järvien ollessa jäässä
12 Suomen luonto 11/2017 Luonto, ympäristö ja tiede nyT Lepakko onkin nopein LEPakOidEN ei ole uskottu pärjäävän linnuille lentonopeudessa, mutta pienen pieni meksikondoggilepakko (Tadarida brasiliensis) on osoittanut käsityksen vääräksi. ja yhtä nopeasti kuin pyrstikset saapuivat, lentävät ne taas tiehensä, ilmassa nykyttävästi pomppien.” Pyrstötiaisille maistuu auringonkukan siemen, maapähkinä ja tali. ”Koska käet eivät muuta parvissa, odotuksemme oli, että lintuyksilö muuttaisi aina samaa, kerran oppimaansa reittiä”, hän kertoo. Myös mehiläishaukoilla nuoret ja vanhat linnut muuttavat alkuun eri reittejä. kuvassa käkeä pitelee tutkimukseen osallistunut Robert Thomson Turun yliopistosta. Nuoret käet aloittavat muuton myöhemmin ja harhailevat laajasti ennen muuton alkua. eläinmaailman nopeimman titteli kuuluu muuttohaukalle, joka saavuttaa pystysyöksyssä 300–400 kilometrin tuntivauhdin. Syyksi pitkille merimatkoille tutkijat arvelevat petojen välttelyn, sillä niiden kohtaaminen on nuorille ja kokemattomille linnuille suurempi riski kuin aikuisille. Tutkija Kasper thorup Tanskan luonnontieteellisen museon rengastusyksiköstä yllättyi tutkimuksen tuloksista. Satelliittilähettimet tarjoavatkin ainutlaatuista tietoa lintujen muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista. käkien salat selville NUOrET käet suoriutuvat ensimmäisestä syksyisestä muuttomatkastaan itsenäisesti ilman aikuisten lintujen opastusta, ja yllättäen ne muuttavat myös eri reittiä kuin vanhat linnut. ”pirteä pyrstötiainen on oppinut viime vuosina talviruokinnalle. lintuharrastaja ja luontokuvaaja Samuli Haapasalo kirjoittaa suomen merkkivuoden kunniaksi sata luontopakinaa. saksalais-yhdysvaltalainen tutkijaryhmä kiinnitti lepakoiden selkään pienen lähettimen ja seurasi nahkasiipien matkantekoa pienlentokoneesta. Piia ahONEN Tu o m o ja a kk o n en is To Ck pH o To sa m u li H a a pa sa lo w ik im ed ia Co m m o n s Meksikondoggilepakko Satelliittilähettimet ovat vasta hiljattain kehittyneet tarpeeksi pieniksi, jotta niitä voidaan käyttää käkien kokoisille melko kevyille linnuille. Rengastetuista suomalaisista ja ruotsalaisista käistä on tehty vain kymmenkunta rengaslöytöä ulkomailta, vaikka käkiä on rengastettu lähes 4000 lintua vuodesta 1913 alkaen. esimerkiksi tervapääsky voi lentää 110 kilometrin tuntinopeudella. Ne ilmeisesti tutkivat mahdollisia reviirejä seuraavan kesän pesintöjä silmällä pitäen. mutta käynnit ovat nopeita ja sähäköitä ja ne tehdään porukalla. Vastoin odotuksia nuoret käet kuitenkin oppivat aikuisten käkien käyttämän muuttoreitin myöhemmillä muuttomatkoillaan. aiemmin vaakalennon nopeusennätystä ovat pitäneet hallussaan linnut. Uusi pohjoismaisena yhteistyönä syntynyt tutkimus hyödynsi satelliittilähettimiä käkien muuton seurannassa. Toisena vuonna mehiläishaukkanuoret oppivat uuden reitin seuraamalla vanhoja lintuja, mutta käellä tämä keino ei siis liene käytössä. pyrstötiaista Haapasalo kuvailee sarjan kolmannessa osassa näin. 100 hetkeä Suomen luonnossa SUOMEN LUONNON nettisivuilla on alkanut uusi sarja. ensin kuuluvat pyrstötiaisen äkkinäisesti rätisevät sekä nopeat sisisisi-äänet. eläin kiitää yötaivaan halki parhaimmillaan yli 160 kilometrin tuntinopeudella, kertoo Royal Society Open Science -tiedelehti. ja kun pyrstötiaisparvi löytää talviruokintapaikan, saa siitä monasti innokkaankin vierailijan. riikka kaarTiNEN Suomalaiskäet olivat mukana paljastamassa, että nuorilla käillä on oma reittinsä afrikan talvimaille. Ne voivat ylittää uhkarohkeasti Itämeren pääaltaan, kun aikuiset menivät Itämeren yli lyhintä mahdollista reittiä. Aikaisemmin käkien muutosta tiedettiin vain, että ne talvehtivat Keski-Afrikassa Kongossa ja naapurimaissa. samassa parvi pyrstötiaisia istuu jo talipalalla, puolen tusinaakin kerralla, pyrstöt joka suuntaan törröttäen. nuoret käet vanhat käet. Lintuja varustettiin lähettimin Oulussa ja Ruokolahdella, sekä Ruotsissa ja Tanskassa
Ilmastonmuutos uhkaa siis nollata suojelupyrkimykset. Suurin osa on Japanin ulkopuolelta, kuten Kiinasta ja Vietnamista. Muoviroska haittaa japanin subtrooppisia saaria rannat siivotaan pääasiassa talkoovoimin. Merten roskaantuminen ei ole vain paikallinen, vaan globaali ongelma. Shirahossa toimii korallien suojelukeskus, jossa muun muassa koralleja kasvatetaan laboratoriossa jotka myöhemmin pyritään istuttamaan mereen. TeksTi Ja kuvaT MikkO PiiSPa Maailmalta jaPaNiN eteläisimmän saariston Yaeyaman saariryhmä on merivirtojen vuoksi altis muualta saapuvalle roskalle. Silti ongelman ydin on ennallaan niin kauan kun mereen päätyy roskaa. Lisäksi pääsyä saaren sademetsiin on rajoitettu. Rantojen puhdistustalkoiden yhteydessä roskia on lajiteltu ja analysoitu: 95 prosenttia on erilaisia muoveja, ja näistä noin kymmenesosa muovipulloja. Pullojen alkuperää on selvitetty viivakoodien avulla. Saariryhmään kuuluvalla Iriomotella roskat uhkaavat mangrovemetsiä. Keskus toimii myös kylän markkinoiden tapahtumapaikkana, jolloin yhteisön ja suojelutoiminnan välillä on jatkuva ja luonteva side. Vuonna 2009 Japanissa säädettiin laki, jossa määritellään paikallishallinnon vastuut rantojen puhtaanapidossa. Sen rannikolla, Shirahon kylän edustalla, on arvokas koralliriutta, jonka päälle suunniteltiin vuosikymmenten ajan lentokenttää. Maanteillä on tiukkoja nopeusrajoituksia ja kissasta on tehty Iriomoten maskotti. Toinen esimerkki paikallisesta ympäristönsuojelusta löytyy Iriomoten naapurisaarelta, Ishigakilta. Keskeinen syy on se, että vesi ei enää talvisin viilene riittävästi. Japanissa kansalaiset ovat ryhtyneet siivoamaan rantoja. roskia ajautuu saarille paljon naapurim aista.. Villikissan kanta on pieni, arviolta 100–150 yksilöä, mutta toimet vaikuttaisivat auttavan. Kansalaistoimintana alkanut työ poikikin tuloksia myös ylemmällä tasolla. Roska tulee paljolti Japanin ulkopuolelta. Vastaavanlaisia analyyseja on tehty muuallakin Japanissa. Kyläläisten vastustuksen vuoksi kenttä rakennettiin lopulta toisaalle, ja korallit säästyivät. Saarten näkyvin ympäristöhanke on endeemisen iriomotenkissan suojelu. Koralleja on suojeltu myös maankäyttöä kontrolloimalla ja palaamalla perinteisiin kalastusmenetelmiin. Koralliriutat ovat kuitenkin kuihtuneet viime vuosina. Iriomoten asukkaat ovat ryhtyneet toimiin. n Mangroven juuriin jää kiinni roskia. Muovi jää herkästi kiinni mangrovepuiden polveileviin juuriin
a ri ku u se la. 14 Suomen luonto 11/2017 – veden ja kiven lintu 14 Suomen luonto 11/2017 Merisirrit joutuvat viivyttelemään rannikolla ja saaristossa pitkään odotellessaan kevään tuloa pesimäpaikoille tunturiin
TeksTi PETTEri LEhikOiNEN ja wiLLiaM vELMaLa. 11/2017 Suomen luonto 15 – veden ja kiven lintu Merisirri 11/2017 Suomen luonto 15 merisirrillä on kaksi kotia: lapin karut tunturiylängöt ja saariston tuulenpieksämät ulkokarit
Tunturikihu kyttää sopuleja sirrien naapurina. ku Va T H ei kk i er ik ss o n / aV es Ca pe s. jos haluaa nähdä merisirrin Suomessa kesällä on oltava valmis vaeltamaan kauas. Merisirrin valtakunta on kesälläkin osin lumen peitossa. 16 Suomen luonto 11/2017 16 Suomen luonto 11/2017 Tunturit luovat mahtavat puitteet sirrien pesimäseuduilla
11/2017 Suomen luonto 17 11/2017 Suomen luonto 17 A skel on raskas, rinkan olkahihnat painavat, eivätkä sääsketkään helpota taivallusta. valoa riittää vuorokauden ympäri. Maamme pesimäkanta oli tuolloin vielä arvoitus, vaikka yksittäisiä havaintoja Kilpisjärven alueelta pesinnöistä oli tehty 1960-luvulta lähtien. Pedotkaan eivät sirrin kotioloissa viihdy, koska ravintoa on liian vähän. Mieli on kuitenkin reipas, sillä tätä retkeä on odotettu vuoden päivät. Retkemme ovat opettaneet, mistä kahlaajapoikueita tulee etsiä. Pesivät sirrit löytyvät lähes poikkeuksetta samoilta paikoilta, vaikka yksilöt vaihtuvat – aniharvoin sama emo palaa pesimäpaikalle seuraavana vuonna. Olemme sen jälkeen palanneet vuosittain seuranta-alueelle ja mahdollisuuksien mukaan kolunneet uusiakin kolkkia Käsivarren suurtuntureilla. ku Va T k a is a Vä li m ä ki. Patikka kohteeksi valittuun solaan tuntuu ikuisuudelta, mutta joutuin saavutamme sen. Ne keskittyvät muuta maastoa rehevämpien painanteiden, purojen ja lampareiden rantamille. Maassamme arvioitiin tuolloin pesivän vuosittain vain 0–5 paria! Sittemmin olemme tehneet monta merisirritöntä retkeä, minkä myötä retkien päämääräksi on laajentunut myös muun huonosti tunnetun tunturilinnuston seuraaminen reviirien kartoittamisen ja rengastuksen avulla. Syrjäänvetäytyvällä elämäntyylillään se on löytänyt oman ekolokeron, jossa naapureista ei juuri ole vaivaa. Höyhenasullaan sirri ei juuri koreile, mutta juuri vaatimattomuudessa piilee sen suurin taika. Ilmaston lämpeneminen on merisirrille suurin uhka. Valtakunnallinen linnustonseuranta kattaa vain rajoitetusti tunturivyöhykkeen, ja siksi aineistomme on osoittautunut arvokkaaksi tunturilajien kantojen koon seurannassa. Vähitellen tunturikoivikko alkaa harventua ja sen myötä koivikossa vaivannut räkkä jää taakse. Eristyneisyys ja luottamus omaan suojaväriin selittänevät myös merisirrin pelottomuuden ihmistä kohtaan. Merisirrin olemme oppineet olevan kahlaajista kaikkein karaistunein, se pesii korkealla tunturissa, missä ei välttämättä muita kahlaajia näy. Lähtökäsky on annettu! Telttaleiristä voi tehdä pitkiä etsintäretkiä ympäröivään maastoon. Syy tämänkin vuoden retkeen juontaa vuoteen 2001, jolloin biologian opiskelijoiden retkikunta törmäsi alueella merisirripoikueeseen. Merisirrien näkemiseksi on nähtävä vaivaa, mikä osaltaan lisää lajin kiehtovuutta. Kaikkiaan poikueita löytyi seuranta-alueeltamme viisi, ja lajin löytäminen niinkin runsaana antoi vimmatun lähtöpotkun tulevalle. Samoilla saloilla samoavat kesäisin myös suurimmillaan tuhatpäiset porotokat, mikä on herättänyt huolemme poikasten ja munapesien tallautumisesta. Sirri kohtaa niin harvoin maapetoja, ettei se tunne tarvetta pelätä. Heikko virinnyt tuuli viilentää mukavasti hiestä märkää kuontaloa. Tästä on enää lyhyt taival ensimmäiselle leiripaikalle. Uljaana avautuva tuttu ja rakas näkymä saa unohtamaan taakan ja väsymys kääntyy riemuksi. Merisirrejä ei löydy joka vuosi, ja siksi jokainen löydetty ja rengastettu yksilö on suuri ilonaihe. Merisirri elelee omaa elämäänsä sivussa kaikelta muulta, siellä missä harvat muut eläimet pärjäävät – karuilla tuntureilla ja ulkosaariston myrskynpieksämillä kareilla. Taakkaa kasvattavat reilun viikon mittaiselle patikalle tarvittavien muonien ja leiriytymistarvikkeiden lisäksi valokuvausja tutkimusvälineistö. Nousu Kilpisjärven rantamilta ylös tunturiin ottaa voimille. Jos jalka nousee, päiväpatikat voivat kattaa kymmeniä kilometrejä – levätä voi taivasalla silloin kun huvittaa. Samalla se minimoi kohtaamiset saalistajien kanssa. Sirrin salat avautuvat Retkemme merisirrin maailmassa alkoivat vuonna 2005. Perillä rinkan riisuminen helpottaa kummasti oloa. ilmastonmuutos uhkaa merisirriäkin Ensimmäisen telttayön jälkeen matka jatkuu vielä syvemmälle tunturiylängön rauhaan. Tämä ainokainen koiras tavattiin poikasineen samalta paikalta kuin edellisvuonna. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli äärimmäisen onnekasta, että löysimme ensimmäisen merisirripoikueen jo ensimmäisen retken alkupäivinä. Yötön yö sallii retkeilyn läpi vuorokauden. Pysyvämmän telttaleirin pystyttäminen keskelle tunturiylänköä mahdollistaa pitkienkin päiväretkien tekemisen kevyemmällä varustuksella. Kymmenen vuoden aikana olemme tunturissa kohdanneet uudelleen vain yhden siellä rengastamistamme sirreistä. Aluksi retket keskittyivät juuri pesivien merisirrien etsintään ja rengastamiseen kannan koon, pesimäalueiden ja muuttoreittien selvittämiseksi
Suomessa laji on erittäin uhanalainen pienen pesimäkannan – 5–30 paria – vuoksi. Talvehtimisalueet sijaitsevat Länsi-Euroopan, Brittein saarten ja Islannin kallioisilla ja merenkäynnille alttiilla rannoilla ja luodoilla. MERISIRRI (Calidris maritima) TIESITKÖ. ELInyMPÄRISTÖ Merisirri on karujen tunturiylänköjen ja arktisen tundran lintu. KAnnAn KOKO Euroopan pesimäkanta on 60 000 paria, joista noin puolet pesii Islannissa, kolmasosa Huippuvuorilla, ja loput Fennoskandian Kölivuorilla ja Venäjällä. Englanninkielisen nimensä – Purple Sandpiper eli purppurasirri – laji on saanut siitä, että auringon valossa muutoin vaatimattoman höyhenpuvun tummat osat kiiltelevät purppuran sävyisinä. Merisirri käyttää ravintonaan pääasiassa selkärangattomia, mutta etenkin talvialueilla sille kelpaavat myös meren mukanaan huuhtomat pikkukalat ja sinisimpukat. Euroopan talvikanta on osittain arvoitus, mutta sen arvioidaan olevan reilut 200 000 yksilöä, joista suurin osa Norjassa. pe TT er i le H ik o in en / aV es Ca pe s. 18 Suomen luonto 11/2017 18 Suomen luonto 11/2017 TUnTOMERKIT JA ELInTAVAT Merisirri on sirriksi kookas ja kompakti. Merisirrin on rengaslöytöjen avulla todettu elävän jopa 20-vuotiaaksi. Molemmat puvut ovat vaatimattomia, mutta suojaväritykseltään erinomaisia. Itämeren talvikanta on alle tuhat yksilöä, joista puolet saattaa leudoimpina talvina talvehtia Suomessa. Merisirrikoiras paimentaa katrastaan ja varoittaa poikasia lähestyvistä pedoista. Lajin ruotsinkielinen nimi skärsnäppa eli ”luotosirri” kuvaa hyvin sen talvikauden elinympäristöä. Kesäpuku on ruskean kirjava. Brittein saarten ja Islannin talvikannan epäillään olevan suureksi osaksi Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa pesiviä lintuja. Fennoskandiassa pesimäalueet sijaitsevat pääasiassa yli 800 metrin korkeudessa merenpinnasta, mutta Arktiksella laji voi pesiä merenrannan tuntumassakin. Itämerellä ja Skandinaviassa talvehtivat linnut tulevat luultavimmin suurimmaksi osaksi Huippuvuorilta ja arktiselta Venäjältä. Pesimäajan jälkeen merisirri vaihtaa hiirenharmaaseen talvipukuun, joka yhdessä kumaran profiilin kanssa on antanut sille lempinimen ”rantarotta”
Emon varoittaessa poikaset piiloutuvat äkisti. Ryhmässä rengastamme ja mittaamme poikaset nopeasti. Rengastuksen avulla pyrimme selvitMerisirrit ovat jossain määrin paikkauskollisia. Tunturissa sää voi vaihtua nopeasti kosteaksi tai jopa talviseksi keskikesälläkin. Pidämme niitä paidan alla ihoa vasten lämpimässä, etteivät pienet poikaset kylmettyisi. Etenkin pitkien sateiden aikaan teltta tulee hyvin tutuksi. Suojaväri kätkee ne täydellisesti jäkäläisiin kivenkoloihin ja maastonpainaumiin. Vähälumisina keväinä sirrit oletettavasti pesivät ylempänä tunturissa ja pääosin valtakunnan rajojemme ulkopuolella. Poutasäällä matkaan lähdetään toivoa täynnä. Merisirrin pesimäkannan muutoksista ja pesimäajan ulkopuolisista liikkeistä tiedetään kuitenkin edelleen varsin vähän. Aiempien retkikuntien havaintojen perusteella laji vaikuttaa olleen 1990-luvulla nykyistä runsaampi seuranta-alueellamme. Poikasten löytäminen rengastusta varten onnistuu vain kärsivällisen tarkkailun avulla – emon liikkeet paljastavat lopulta poikasten sijainnin. Koirasemo vain paimentaa niitä pitäen huolen, etteivät kylmä tai pedot pääse yllättämään. Sade ja kylmyys ovat pahaksi Poikasten kuoriutumiseen ajoittuva kylmä ja sateinen keli on poikasille kova koettelemus. Kuten kahlaajilla yleensä myös merisirrien työnjaossa vain koiras huolehtii poikasista. 11/2017 Suomen luonto 19 Suomi on merisirrin pesimäalueen reunalla, ja talven ja kevään lumisuudella vaikuttaa olevan suuri merkitys sirrien runsauteen meidän tunturialueellamme. Pyydystämme samalla kertaa myös varoittelevan emon rengastusta varten. Onkin vahvoja viitteitä siitä, että ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut merisirrin pesimäalueisiin Suomessa. Siksi tilapäinenkin kylmyys tai sade estää kahlaajapoikasten rengastamisen. H ei kk i er ik ss o n / aV es Ca pe s je n n i sa n Ta H a r ju ku Va T pe TT er i le H ik o in en / aV es Ca pe s. Sirrien saapuessa toukokuussa pesimäalueilleen maisema on vielä laajalti lumen peittämä. Tunturisopulien huippuvuosina pedot keskittyvät niihin ja tunturilinnusto hyötyy. Tutkijan ilo on joka kerta suuri, kun hän havahtuu merisirriemon varoitukseen. Kovien lumitalvien jälkeen merisirrit pesivät lumirajan pakottamina alempana tunturissa ja silloin niitä löytyy myös seuranta-alueeltamme. Sirrit merkitään lukurenkain tai -lipuin. Emon varoittaessa poikaset piiloutuvat luottaen suojaväriin. Merisirrit elävät niin syrjäisillä alueilla, etteivät ne usein kohtaa ihmisiä tai petoja. Vartissa häirintämme on ohi, ja poikaset pääsevät taas etsimään ravintoa emon huomassa. Poikaset on mahdollista paikallistaa emoa tarkkailemalla. Kilpisjärvellä 1970-luvulla vallinneet arktiset ilmasto-olosuhteet ovat jo siirtyneet lämpenemisen myötä valtakunnan rajojen ulkopuolelle, ja on hyvin mahdollista, että Suomen pieni merisirrikanta katoaa tulevaisuudessa. Jälkikasvu on kuoriutumisen ja pesästä lähdön jälkeen omatoimista, ja poikaset hankkivatkin itse ravintonsa
H en ri k ke TT u n en. Noin joka neljäs vuosi sopulit ja myyrät saavuttavat tiheyshuippunsa tunturissa. Saaren rikas historia ja omaleimaiset maisemat takaavat nykyisin vilkkaan retkeilijävirran kaikkina vuodenaikoina. Merisirritkin muuttavat talven tullen Itämeren eteläosiin. Tunturikihu esimerkiksi ei käytännössä pesi Suomen Lapissa kuin joka neljäs vuosi myyrähuipun aikaan, jolloin se saattaa olla erittäin runsas. Sopulit antavat suojaa Taivalluksen keskeyttää jaloista kuuluva korkea kirkuna. Niinpä käynnistimme lukurengastusprojektin vuonna 2011. Joinakin lämpiminä nykytalvina pieni joukko on sinnitellyt saaristossamme läpi talven. Muuton kiivain aika on lokakuun puolivälin ja joulukuun alun välisenä aikana. kotonaan kylmässä Kun muut kahlaajat jatkavat syysmuuttoaan etelään, merisirri vasta saapuu paikalle. Sopulihuiput ovat tunturilinnustolle elintärkeitä. Jurmossa rengastettuja merisirrejä on nähty Virossa, Latviassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Pohjanmeren puolella Saksassa. Joulukuun hyisessä viimassa toppaja sadeasuin varustautunut, mutta silti kylmästä hytisevä retkeilijä joutuu luomaan kunnioittavan katseen jalkojensa juureen, jossa pieni sirri kipittää pirteänä rantatöyräällä pärskeiden lomassa. Osa linnuista vitkuttelee Jurmossa niin kauan kuin rannat vain pysyvät sulina, mutta meren jäätyessä niidenkin on jatkettava muuttomatkaansa. 20 Suomen luonto 11/2017 tämään, missä merisirrit ja muut kahlaajat viettävät aikansa pesimäajan ulkopuolella, kuinka moni niistä palaa takaisin tutkimusalueelle ja kuinka vanhaksi ne elävät. renkaiden ja lippujen lukeminen keinuvasta veneestä ei ole ihan helppoa. Sydän pomppaa kurkkuun, ja hetken pelko linnun pesän päälle astumisesta vaihtuu huojennukseen. Sopulirunsauden vuoksi petoeläimet elävät yltäkylläisyydessä ja lintujen pesät ja poikaset saavat olla pedoilta rauhassa. Ajoittain väkevinä lyövät aallot kerryttävät rannoille rakkolevävalleja, jotka puolestaan kattavat sirreille pikkuruisista merenelävistä kihisevän buffetin. Merisirrisaari Jääkausi ripotteli kolmannen Salpausselän jatkeeksi viiden kilometrin pituisen somerikkosaaren Saaristomeren laidalle. Vaikka tunturikihu ei joka vuosi Kilpisjärvelle palaakaan, on selvää, että me palaamme. Merisirri tuntuu lajina olevan aivan erityisen karaistunut. Pesimäalueella värirengastamistamme 51 linnusta on toistaiseksi tehty vain yksi havainto talviajalta Etelä-Norjasta, ja olemme kerran siis tavanneet aiemmin rengastetun merisirrin seuranta-alueellamme. Vuoden on taas vierähdettävä ennen paluuta merisirrin maailmaan tuntureiden huipulla. Asiasta päätettiin lopulta ottaa selvää pienen rengastajaryhmän voimin. Tunnustelijoita nähdään Suomen vesillä syyskuussa. Merisirrin salaperäinen elämäntyyli on haaste myös rengastapaamisten suhteen. Laji todellakin osaa olla huomaamaton. Jurmossa on vuodesta 1962 alkaen toiminut lintuasema, jonka toiminta keskittyy muuttavien lintujen rengastukseen ja seurantaan. Enää piti ratkaista, miten sirrit saisi kiinni rengastusta varten. Kiukkuinen sopuli kiroilee ja pui nyrkkiä jalkojen juuressa. Tällöin Jurmossa voi nähdä jopa 350 sirriä. Jurmon hiekkariutat, lukuisat pienet luodot ja somerikot tarjoavat kahlaajalinnuille erinomaisia ruokapaikkoja. Lukurenkaassa on yksilöllinen kirjaintai numerokoodi, jonka voi lukea maasto-oloissa lintua pyydystämättä, kaukoputkea tai teleobjektiivilla varustettua kameraa käyttäen. Laji on syksyllä ja alkutalvella säännöllinen muuallakin lounaissaaristossa, mutta missään se ei ole yhtä runsas kuin Jurmossa. Saaren luontoarvoissa riittää erityispiirteitä, mutta lintuharrastajille Jurmo tuo ensimmäisenä mieleen nimenomaan merisirrit. Samoina vuosina kohtaamme enemmän myös varoittelevia merisirrejä ja muita kahlaajia. Hyvä poikastuotto yhtenä vuotena takaa paremmat tulevat lintukannat, sillä monet tunturien linnuista ovat pitkäikäisiä. Aikojen saatossa siitä muotoutui sekä kulttuurihistoriallisesti että luonnonpiirteiltään ainutlaatuinen saari, joka sai nimen Jurmo. Yhtä kauan kuin lintuharrastajat ovat merisirrejä Jurmossa katselleet, he ovat myös pohtineet, mistä ne mahtavat olla kotoisin. Tunturista pois taapertaessa kantamukset ovat kevyet, mutta mieltä painaa kaiho. Muualla Euroopassa saadut esimerkit kahlaajien lukurengastuksesta kannustivat yrittämään sitä myös merisirrillä. Sitä ennen, onneksemme, merisirrit laskeutuvat tuntureilta talvehtimaan etelämmäs rannikolle
pe TT er i le H ik o in en / aV es Ca pe s w il li a m V el m a la w il li a m V el m a la a ri a H lf o rs. 11/2017 Suomen luonto 21 11/2017 Suomen luonto 21 Merisirriparvi vaihtaa alituiseen ruokailurantaa. aallot kattavat sirrin ruokapöydän. Merisirrit tulevat jurmon särkille kovilla tuulilla. Sirrien luottavaisuus helpottaa renkaiden lukemista
Saaristomeri: Lännen ja luoteen välistä tuulta 16– 19 m/s. Merisirri on tyrskyissä kuin kotonaan. Monina päivinä vain odotellaan ja toivotaan, mutta joskus rengastajat osaavat arvata sirrien aivoitukset ja liikkeet ja asetella katiskat siten, että sirrit eksyvät niihin sisälle. Siksi se pärjää läpi talven pienelläkin karilla, josta muutoin olisi ravinto syöty äkkiä loppuun. 22 Suomen luonto 11/2017 Lukurengastuksen haasteet ”Säätiedotus merenkulkijoille. Vettä vihmoo, aurinko nousee vasta tunnin päästä. Merisirrillä on kekseliäs talvehtimisstrategia, sillä se antaa aaltojen kattaa pöydän. Rengastajaporukka on hylännyt lämpimän kahvintuoksuisen tuvan ja aloittanut yli kolmen kilometrin taivalluksensa sirrien luo. Kun tuuli yltyy ja aallot lyövät pienten saarten yli, merisirrit piipahtavat pääsaaren suojaisemmilla rannoilla – ja ovat tällöin myös rengastajan ulottuvilla. Ajoittain vesitai räntäsadetta.” Huomenna taitaa olla sirrikeli! Neljä topattua hahmoa taapertaa etukenossa vastatuuleen aamun karmanteella, huppu tiukalle pään yli nyöritettynä. Sanoja ei juuri vaihdeta, eihän tässä tuulessa edes kuule mitään. Odotettavissa huomisiltaan asti. Vuonna 2015 alettiin käyttää aniliininpunaiMoni läpimuuttava merisirri on tulossa Huippuvuorilta. Tyynellä sirrit viihtyvät somerikoilla ja pienillä luodoilla Jurmon ja Utön välisellä saaristoalueella. Merisirrit ovat hämmästyttävän pelottomia ja väistyvät usein vasta muutaman metrin päästä, mutta ne vaihtavat alituiseen ruokailurantaa, ja siksi katiskat pitää kuljettaa aina uudelle paikalle. Kovalla myrskyllä suurtenkin saarten rantaan kertyy runsaasti sinisimpukkaa ja muita meren antimia, ja sirrit tulevat ravinnon perässä. Hiekkarannoille ja levävalleille kannetaan muovipäällysteisestä kanaverkosta taivuteltuja katiskoja, jotka asetellaan tarkasti rantaviivan tuntumaan. Lisäksi katiskojen suuaukoille viritellään verkkoaitoja, joiden toivotaan ohjaavan merisirrit katiskoihin. Jono etenee kuin kamelikaravaani nummelle poljettua polkua pitkin. Parina viime vuonna on käytetty myös iskuloukkuja, jotka kääntävät verkosta tehdyn hupun sirrin päälle sen kävellessä laukaisevan siiman poikki. Alkuvuosina sirreille laitettiin keltaisia lukurenkaita, joissa oli kolme kirjainta. Rengastajat operoivat maassa istuen, sillä paikka sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston rauhoitusalueella, jonne ei voi rakentaa pysyvää työskentelyasemaa. jo rm a Te n o V u o. Kiinni saadut sirrit kuljetetaan rantaan ajautuneista kuormalavoista kyhätyn tilapäisen suojan tuntumaan, jossa ne rengastetaan ja mitataan. Jurmossa merisirrit tulevat pääsaaren tuntumaan vain harvoin hyvällä kelillä. Päivän valjetessa rengastajat ovat vihdoin päässeet perille Jurmon lounaisimpaan kolkkaan ja nakanneet reput katajain suojaan. Sinnikkyys palkitaan Jurmossa on rengastettu viiden viime vuoden aikana 315 merisirriä
Pian jäät jäävät taakse ja matka alkaa sujua jouhevammin – kunnes taas sisäsaariston jälkeen mainingit toppuuttelevat luodoille kiiruhtavia. Kaikesta päätellen ainakin iso osa Jurmossa ja muualla saaristossa nähtävistä merisirreistä tulee siis todella reilun 2000 kilometrin päästä Huippuvuorilta. Kirjainkoodien lukeminen pikkuruisista lipuista ei kuitenkaan ole helppoa, kun vene keikkuu tyrskyissä ja sirrien parveilu muistuttaa Hullujen Päivien avajaisruuhkaa. n Kirjoittajat ovat merisirrin seurantaprojektin perustajia. Parin tunnin päästä parikymmentä luotoa on tarkastettu ja aalloilla vellova vene parkkeerattu suuren sirriparven kansoittaman luotoryhmän ääreen. Merisirri on säännöllinen Suomenlahdella ainakin Kirkkonummelta länteen, ja jo Tammisaaren saaristossa niitä voi nähdä päämuuttoaikaan pitkälti toista sataa yhdellä kertaa. Muutama ulkosaaristossa veneilevä lintuharrastaja on ottanut lajin erityisen seurannan kohteeksi ja kierrellyt uloimman saaristovyöhykkeen luotoja ja kareja, yrittäen erottaa vesirajassa vilistäviä kellertäviä koipia ja nokan tyviä. Merisirrien esiintymiskuva läntisen Uudenmaan saaristossa on tarkentunut vasta viime vuosina. Olisikohan joku muista aseman miehittäjistä hoksannut laittaa saunan päälle ja glögit tulelle. Sekä lukurenkaita että lippuja on nähty niin sirrien talvehtimisalueilla kuin pesimäseuduillakin. 11/2017 Suomen luonto 23 sia muovisia lippuja, koska nilkassa olleet renkaat kuluivat siten, että niiden kirjainyhdistelmiä ei enää pystynyt lukemaan. Jokainen luettu lukurengas on kuitenkin palkinto, joka kannustaa katsomaan säätiedotuksesta olisiko huomennakin sirrikeli. huippuvuorilta tulossa. Näitä lintuja on nähty yhteensä parisenkymmentä Suomen vesillä, erityisesti Jurmossa ja Tammisaaren ulkosaariston Ropanlängdenillä. Yhteensä kuusi Jurmossa rengastettua merisirriä on nähty Huippuvuorilla kahtena viime kesänä, ja lisäksi toukokuussa 2015 nähtiin Huippuvuorten eteläpuolella Karhusaarella yksi ilmeisesti kevätmuutolla levähtävä yksilö. arktiksen karaistuneet asukit tulevat toimeen ulkoluotojen karussa ympäristössä. Kylän laidalle näkyvä lintuaseman ikkunassa tuikkiva valo antaa toivoa viimeiselle puolelle kilometrille. Huippuvuorilla on rengastettu reilun viiden viime vuoden aikana muutama tuhat merisirriä värikkäillä jalkalipuilla. Digikamera ja teleobjektiivi ovat paras keino pysäyttää lipun liike, siten että koodin saa luettua. Marras–joulukuiseen ulkosaaristoon ei lähdetä kevyin varustein, ja suojaavan tuuhean parran kasvattaminen käy illalla mielessä. Sirrirengastajien toppapukukaravaani vaeltaa taas pimeässä, nyt kohti lintuasemaa. Ympärillä avautuu avaran Itämeren pelkistetyt, muotopuhtaat maisemat, mutta sirriharrastajan katse kiemurtelee satapäisen parven jaloissa – intensiivinen lukurenkaiden etsiminen on alkanut. Tyrskyratsastajat Alumiiniveneen alla murtuvan jääkannen pauhu ja kirpeä viima karkottavat viimeisetkin unihiekat sirriharrastajan silmistä. jo rm a Te n o V u o. Kun merisirri ruokailee kaltevilla liukkailla pinnoilla, se painaa koko nilkkansa pintaa vasten, eikä muovirengas kestä tätä kulutusta. Osa saattaa tulla jostain muualtakin, esimerkiksi Venäjällä havainnoitsijoita liikkuu niin vähän, että merkityt sirrit jäävät helposti huomaamatta. Muutenhan talvipukuinen merisirri maastoutuu täydellisesti kiviseen värimaailmaan
villisikoja ja niiden jälkiä on varminta etsiä Kaakkois-suomesta. ”Eläimen näkemistä en sen sijaan uskalla luvata.” Salon metsästysmaat ovat Kouvolan ympäristössä, jonka hän tuntee hyvin. Olen menossa villisian jäljille Kymenlaaksoon, ja ohut lumipeite on hyvin tervetullut. ”Tässä on valkohäntäpeuran jälkiä”, Salo sanoo. Ajattelin, että itärajalla partioivat rajamiehet näkevät harva se päivä kuinka sika pötkii Venäjältä Suomeen. ruuhkaa riistapellolla Ensimmäinen kohteemme on Kymenlaaksossa Enäjärven metsäkulmalla, missä keskellä lumista riistapeltoa on ruokintapaikka ja riistakamera. Metsäjäniksetkin ovat loikkineet täällä ristiin rastiin.” Metsänreunan ojanpenkalla näemme tallattuja polkuja ja latvasta katkenneita vesoja. Aloitin villisian etsinnän lähestymällä Rajavartiolaitosta. Se sopii suunnitelmiini hyvin. Luulo oli väärä, eivätkä rajamiehet ehtineet sika-asioihin paneutua, vaan kehottivat ottamaan yhteyttä metsästäjiin. Kamerassa on viimeksi aamulla näkynyt valkohäntäpeuroja. Joskus kuvassa on vilahtanut kärsäniekkakin. Jos ne aistivat jotakin epäilyttävää, ne karttavat paikkaa pitkään. 24 Suomen luonto 11/2017 M aa on joulukuun alkuun asti paljas, mutta sitten lunta alkaa tulla. Peurojen voi odottaa tulevan apajalle seuraavana päivänä, mutta villisikojen laita on toisin. Pääsen maastomarssille voikkaalaisen luontokuvaajan lassi Kujalan kanssa. ”Eiköhän me jäljet löydetä”, riistasuunnittelija Ohto salo Suomen riistakeskuksen Etelä-Savon toimipaikasta sanoo. Olisko sikalauma tullut tästä rytinällä. Siat ovat viisaita ja epäluuloisia, ja osaavat harhauttaa. Seuraavat tunnustelut teinkin riistanhoitopuolelle Kaakkois-Suomeen ja Etelä-Savoon. TeksTi aLicE karLSSON 24 Suomen luonto 11/2017 Ovelampi voittaa la ss i ku ja la. ”Monen tunnin vanhoja, sillä lumi on jo ne osittain peittänyt.” ”Tuossa on peurojen kuopimisjälkiä ja tuosta on mennyt hirvi
LAJIA ETSIMÄSSÄ is To Ck pH o To. riistasuunnittelija Ohto Salo näkee jokaisen hankeen painuneen jäljen. 11/2017 Suomen luonto 25 11/2017 Suomen luonto 25 Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Ovelampi voittaa katse maassa
VILLISIKA (Sus scrofa) Eläimet käyttävät usein samoja polkuja kuin ihmisetkin. Puhelin vain on sitkeästi hiljaa. ”Tässä kohtaa niillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kulkea kuivan maakaistaleen kautta.” Koska aitoja sorkanjälkiä ei löydy, Salo piirtää niitä hankeen. Sitkeitä piilottelijoita Kiivaan etsinnän jälkeen on selvää, että villisiat ovat jossakin muualla. Hännän pituus on 20–50 senttiä. Lunta satelee, ja jäljestys vaikeutuu, pian jälkikirja sulkeutuisi kokonaan. ”Lauman tienylitystä kuvattaessa metsästäjäpiireissä voidaan puhua yksilöiden sijaan sekunneista. Suomessa on arviolta 2000 villisikaa, joista yli puolet elää Kaakkois-Suomessa.” Toivo herää ja kirvoittaa tarinoita. Toinen tarina liittyy torahampaisiin. Siinä on jänisten lumikenkien painalluksia ja hankeen solahtaneita erikokoisia sorkankoloja sikin sokin polun leveydeltä. Pikapinkojia ”Etsimmekö me neulaa heinäsuovasta?” Kujala kysyy. Sitä ennen pysähdymme suoralla tienpätkällä vähän ennen melko jyrkkää kallioista mäkeä. ”Villisiat eivät mielellään edes liiku päiväsaikaan”, Salo sanoo. Se syö puiden ja pensaiden vihreitä osia ja juuria sekä marjoja, sieniä, viljaa ja melkein kaikkea mitä maata tonkimalla esille pullahtaa, kuten perunoita! ”Villisika tarvitsee myös eläinproteiinia”, Salo sanoo. ”Maaston muodot määräävät kulkureitit eläimilläkin, ja tässä on jonkin sortin valtatie”, Salo sanoo. Salo piti paikkaa lähes varmana, sillä reitin toisella puolella on hetteikkö ja toisella puolella korkea kallio. ”Tästä menevät kaikki: sudet, hirvet, peurat, kauriit, ketut ja villisiat.” Jälkiä onkin paljon. ”Kun lauma vetää matoja ja toukkia viLLiSiaT elävät laumoissa vanhoja karjuja lukuun ottamatta. ”Jos jälkiä löytyy, jonkun on täytynyt lennättää niitä, asialla on silloin esimerkiksi metsästäjä koirineen tai susi.” Vesiperä tulee Enäsuoltakin. ihmisen lisäksi villisikoja verottavat susi sekä ilves ja kettu. ”Samanlaiset jäljet sikalaumakin jättäisi, mutta nämä eivät ole niiden tekemiä.” Etäältä kuuluu koirien haukuntaa. Luovutamme ja siirrymme muutamien kilometrien päähän Enäsuolle. Enäsuolla Salon katse pyyhkii suon laitoja. Täysikasvuinen villisika on noin 1,5-metrinen jötikkä. Kuinka monen sekunnin lauma se oli, kymmenen vai kahdenkymmenen?” hän selventää. Kujala kertoo nähneensä emakon porsaineen pellolla, ja kaksi kertaa villisiat ovat juosseet tien yli hänen autonsa edestä. Villisika on karvainen ja sillä on pitkänomainen kuono sekä pystyt korvat. ”Ei suinkaan”, Salo sanoo. ”Villisian jäljen varmin tuntomerkki on selkeästi sivuille harottavat takakyntyset.” Tunnistamista ei kuitenkaan pitäisi tehdä yksittäisestä jäljestä, sillä esimerkiksi ison valkohäntäpeurapukin sorkanjäljet muistuttavat erehdyttävästi villisian jälkiä. ”Tällä seudulla villisian voi hyvin nähdä. Mutta ei villisian harottavavarpaisia käyntikortteja. Ja villisika syö paljon. Tonkija vailla vertaa Villisika on kaikkiruokainen eläin, mutta ruokavalion perusta ovat kasvikset. porsaat syntyvät keväällä, ja emo hoitaa ja puolustaa niitä parhaansa mukaan. ”Ei se kyllä kauaa kestänyt, sellaisia jötiköitä, mutta äärettömän nopeita.” Salo on samaa mieltä. karjun paino voi nousta 200 kiloon ja iso massa sekä ylöspäin kaartuvat torahampaat tekevät eläimestä pelottavan vastustajan. Isoon kitaan uppoaa matoja, etanoita, toukkia, pikkunisäkkäitä, haaskoja, lintuja ja linnunmunia. Peurojen kuopimisjälkiä riistapellolla. Eipä ihme, että saalistajat keskittyvät pikkunassuihin. Sioista ei näy vilahdustakaan. ”Ne mylläävät viljaja perunapelloilla, tonkivat nurmikot mullokselle ja kaivelevat kukkapenkit ylös.” Salon mukaan metsissä siat viskovat mättäät ympäriinsä ja pistelevät suuhunsa kaiken eloperäisen. 26 Suomen luonto 11/2017 au ke a m a n ku Va T la ss i ku ja la. 26 Suomen luonto 11/2017 ”Peurojen polku se on”, Salo sanoo. Salo valpastuu. nekin liittyvät joukkoon kiima-aikana, joka kestää marraskuusta tammikuuhun. ”Sen osuus ravinnosta on noin 10 prosenttia.” Sika hankkii eläinravinnon eri lähteistä. Hirvenmetsästäjät ovat lähettyvillä, ja hän on pyytänyt miehiä ilmoittamaan villisian jälkihavainnoista. Peurat ovat tallanneet polun metsästä pellolle. Karju voi ahdistettuna vetäistä kulmahampaillaan vastapuolen mahan auki
Tämä parisataakiloinen sika sai kuvaajan siirtymään vikkelästi aidan taakse. 11/2017 Suomen luonto 27 kun villisikoja ei löytynyt sitkeästä etsimisestä huolimata, Lassi kujala kävi villisikatarhalla. 11/2017 Suomen luonto 27
Lähimmillään tauti jyllää Virossa, missä ei enää ole taudista vapaata kolkkaa. kerro kokemuksestasi meille: www.suomenluonto.fi/etsijat. Silloin Enäjärven riistapellolla ei ollut jälkeäkään kärsäniekoista. Pari päivää etsintäretken jälkeen riistakamerassa näkyi kolme ruokaa massuttavaa nassua. Nyt porsaat syntyvät jo omassa maassa. Itsenäisyyspäivänä 6.12. Naaras, jolla on alle vuoden ikäisiä porsaita, on kuitenkin rauhoitettu maaliskuun alusta heinäkuun loppuun. 28 Suomen luonto 11/2017 poskeensa urakalla, se voi vaikuttaa jo maaperän ravintokiertoon.” Villisika on sopeutuja. kamera paljasti kolme sikaa ruokailemassa paikassa, missä meidän kengänpohjiemme kuviot vielä paistoivat. Eräs syy ympärivuotiseen metsästyksen on afrikkalainen sikarutto. Eläinten jännittynyt ilme kertoo pakovalmiudesta. n Oletko nähnyt villisikoja. villisian sorkanjäljessä näkyvät harottavat takakyntöset. Kun maa on jäässä, siat tonkivat kärsänsä verille ja kuolevat nälkään – elleivät löydä ruokinnalle. Sika lisääntyy nopeasti. ”Ruttotartunnan saaneiden tilojen kaikki siat joudutaan teurastamaan”, Salo sanoo. Villisian lihassa voi olla myös trikiiniloismadon toukkia, ja siksi ravinnoksi tarkoitettu villisianliha tarkastetaan. Afrikkalaisen sikaruton takia metsästäjät on ohjeistettu ottamaan saaliiksi saaduista villisioista näytteet ja toimittamaan ne tutkittavaksi. paras tarina palkitaan. ”Viisas elukka.” Sikojen älykkyys onkin syy siihen, ettei eläinten vähentäminen onnistu. Afrikkalaisen sikaruton uhasta ja mahdollisista trikiineistä huolimatta villisika on arvokas riistaeläin. Monet metsästäjät ruokkivat villisikoja, sillä väijytyksestä niitä on helpompi ampua kuin esimerkiksi jälkiä seuraamalla. ”Metsästyksellä kanta pystyttäneen pitämään korkeintaan sillä tasolla kuin se on nyt.” jälkinäytös Etsimme villisikoja 3.12.2016. villisikakantaa rajoitetaan Suomen nykyiset villisiat ovat alun perin rajan takaa tulleiden sikojen jälkeläisiä. 28 Suomen luonto 11/2017 o H To sa lo o H To sa lo la ss i ku ja la. Yhden emakon pahnueessa voi olla kymmenkunta porsasta, joten muutama emakko voi saada aikaan melkoisen lauman vuoden aikana. Siksi villisikakantaa rajoitetaan, ja eläimiä saa metsästää ympäri vuoden. Viruksen aiheuttamaan verenvuotokuumetautiin ei ole hoitoa, ja sen pelätään tarttuvan villisioista sikaloihin. Possut ovat myös ajoituksen mestareita. Sian luonne säilyy tarhassakin. Lumi ei vaikuta ravinnonsaantiin, routa kyllä. Salon mukaan sika on jännittävä ja mielenkiintoinen metsästettävä
Kello ei käynyt, vaan aika seisoi rinnallani todistamassa lumikiteiden vaitonaista kimmellystä häikäisevän kirkkaassa kuun valossa. Päinvastoin, se auttaa avaamaan muutkin aistit. Täältä sitä kuulemma vielä löytyy. 11/2017 Suomen luonto 29 hiLjaa! P e te liu s. Yhtäkkiä valtava pamahdus järisytti erämaata. Hiljaisuus oli niin totaalinen, että se huusi sihisten korvissani. Alas aukeavan suon suuntaan katsoessani miljoonien lumikiteiden hohde sulautui mustan talvitaivaan tähtituikkeeseen kuin kaksi eriväristä valtavaa, kirkasnappista mattoa. Mitä hiljaisemmin osaat luonnossa olla, sitä enemmän se sinulle tarjoaa. Tuo tunnustus on iäksi piirtynyt sieluuni ja vaikuttanut elämääni. Ja löytyyhän sitä, kun malttaa etsiä ja opetella kuuntelemaan. Se tuntui ihanasti pyhältä hetkeltä; hetkeltä ilman aikamääreitä. Tähdet loistivat sekä ylläni, että allani. Hiljaisuus luonnossa ei ole tylsää ja vaivaannuttavaa, kuten ihmiset valitettavan usein julkisissa ja sosiaalisissa tilanteissaan sen kokevat. Oli paukkupakkanen ja täysikuu. Uskon ymmärtäväni, mitä hän tarkoitti. Huudon tarkoitus on kulloisessakin ystävätai kaveriporukassa herättää hilpeyttä tilanteeseen sopimattomalla kohtuuttomuudellaan. Oli aivan pakko kerrospukeutua lämpöhaalareita myöten, ujuttaa lumikengät jalkaan ja lähteä hitaasti askeltamaan mäntykangasrinnettä ylös kohti kallion lakea. n a n n a ri ik o n en , ku Va u sp a ik k a k a is a n ie m en k a sV iT ie Te el li n en pu u Ta rH a Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. Onhan näyttelijän ammatti joskus jopa harjoitustilanteissa kovinkin meluisaa. Hiljaisuutta etsitään luonnosta, niin vaikeaa kuin sitä enää mistään onkaan löytää. LUONTOMaTkaiLUN kasvava trendi on hiljaisuusmatkailu. Oli täydellisen hiljaista. Minulla ei ole aavistustakaan – onneksi – kauanko tätä ihanuutta kesti, mutta jossain vaiheessa pakkanen otti minua sormista kiinni ja lähdin mökin lämpöön – toivottavasti nöyrempänä ja viisaampana. 11/2014 Suomen luonto 29 H iljaa!-huuto kajahtaa suustani täysin palkein tuon tuosta. Vuodenajoista talvi tarjoaa minulle hienoimmat hiljaisuuskokemukset. Mutta totta kuitenkin toinen puoli. On vaikea kuvitella mitään hienompaa hiljaisuuselämystä kuin lumikenkäily mykässä talvierämaassa. Silloinen kummastukseni on jo aikoja sitten muuttunut kunnioitukseksi. Ääni kaikui pitkään ja otti kaiun vielä suon takaisesta kallioseinämästä lähettäen minulle pikauusinnan nautittavaksi. Luontoon kannattaa mennä ”kylään”, nöyrästi ja hiljaa kumartaen. Näin on myös elämässä. Sanotaan, että musiikki alkaa hiljaisuudesta ja loppuu hiljaisuuteen. Hienoimmillaan, herkimmillään ja aidoimmillaan se todentuu luonnossa. Tunsin leijuvani. Tajusin pian, että pakkanen oli halkaissut railon petäjään. Muistan, kuinka suuresti ihailemani, edesmennyt näyttelijä Pentti Siimes jo 1980-luvulla tunnusti minulle, ensiaskeleitani taiteen polulla astelevalle opiskelijalle, rakastavansa hiljaisuutta. Tunsin häpeää ja vaivaannusta siitä, että hengityksestäni kuului ääntä ja sydämenlyöntini häiritsivät tätä rikkumattomuutta. Ääni tuli alempaa suon suunnalta. Meluaminen luonnossa on se vihoviimeinen keino saada kokemuksia ja oppia luonnon lainalaisuuksia. Muutama vuosi sitten oli täällä etelässäkin hetken aikaa nietoksittain vitivalkeaa puuterilunta. Hengitys höyrysi, pakkanen ripisteli sierainkarvoja, poskipäitä nipisteli. Luontoa ei voi komentaa avautumaan. Elämyksiä ei voi käskeä sisäistettäviksi. Kun näyttelijän ammatissa koulutetaan avaamaan aistit ja olemaan vaistomaisen herkkänä, on tämä seikka täydellisen yhdensuuntainen myös ihmisen suhteessa luontoon. Mieleeni on piirtynyt se myöhäisilta, jolloin työpäivän päätteeksi ajelin väsyneenä mökilleni. Poikkeuksetta näin käykin. Pysähdyin tuon tuosta vain olemaan. Se herätti minussa tuolloin kummastusta. Tällaisen etsimisen toivotan tervetulleeksi, kuten myös lukuisat ulkomaalaiset, jotka matkustavat maahamme hiljaisuuden vuoksi. Keskustelu ja vuorovaikutus alkaa, kun kuuntelet, mitä luonnolla on mielessään ja mitä se sinulle kertoo
TeksTi aLicE karLSSON / kuvaT harri NUrMiNEN Latokartanonkosken reunametsä on lehtomaista. ”Se nousee keväisin jokeen.” Muita Kiskonjoen kaloja ovat kuore, ahven, kuha, salakka, hauki, lahna, useat särkikalat, ankerias, kivisimppu, kivennuoliainen, nahkiainen, pikkunahkiainen sekä kolmija kymmenpiikki. ”Sellaisia jokia on harvassa, mutta tämä on niistä yksi, vaikka keskivirtaama on vain kuusi kuutiota vettä sekunnissa.” Kiskonjoesta on pyydetty lohia jo 1500-luvulla, mutta vähitellen kalan nousu loppui. 30 Suomen luonto 11/2017 E nsimmäinen reaktio Kiskonjoen Latokartanonkoskelle saavuttaessa on epäusko. Se on päästy toteamaan”, suunnittelija esa lehtinen Uudenmaan Ely-keskuksesta sanoo. ”Koskialue kunnostettiin vuonna 2000. ”Täällä on elänyt myös jokihelmisimpukka eli raakku, mutta lajia ei ole enää onnistuttu löytämään”, Lehtinen harmittelee. vasarapajan raunio tuo koskelle kulttuurilisän.. Se lisää paikan viehättävyyttä. kaksoisvirran haara Kiskonjoki kuuluu Kiskonjoen ja Perniönjoen vesistöalueeseen. Mieleen tulevat Kuusamon kosket, Latokartanonkoskeakin voi katsella ylhäältä, melkein lintuperspektiivistä. Matkalle kohti merta sattuu useita järviä ja muita suvantokohtia – kunnes joki syöksähtää Latokartanonkoskeen. Vauhdikasta hyppelyä kestää noin puoli kilometriä – pudotuskorkeudeksi mainitaan eri lähteissä jopa 17 metriä. ”Sen sijaan koskessa on runsaasti toista suojeltua suursimpukkaa, vuollejokisimpukkaa.” Linnuista Lehtinen mainitsee koskikuusaMolaisTa JylhyyTTä eTeläRannikolla salon Perniön Kiskonjoella oleva latokartanonkoski on ylevöittävä paikka. Jokirapukin kuuluu Kiskonjoen virtavesien eliöstöön. Latokartanonkosken kulttuuriset juuret ovat syvällä. Suurin osa niistä on juuriaan myöten rapautunut, mutta ruukista on jäljellä vasarapajan parikerroksinen torso, jonka seinien lukuisat kolot tarjonnevat eläimille oivia pesäpaikkoja. Rakennusten perustuksiin ja muihin raunioihin törmääkin kosken ympäristössä vähän väliä. Ensimmäinen nousueste oli Latokartanonkosken myllypato, jonne mereltä on matkaa noin 10 kilometriä. Ne ovat osa komeimmat näkymät esittelevää luontopolkua. Hienojen tervaleppäsaarien kätköissä on tiettävästi poltettu viinaa. Seuraava este, Hamarinkosken säännöstelypato noin 200 metrin päässä jäi vielä silloin tulpaksi, mutta 2012 siihenkin saatiin kalatie.” Myös kosken yli kulkevat sillat on korjattu. Museoviraston mukaan siellä on saattanut olla kruununmylly 1300–1400-luvuilla, ja 1500-luvulla sinne rakennettiin kaksi tuulimyllyä. Voiko näin vuolas ja komea koski virrata Etelä-Suomessa. ”Samaan aikaan vapaaehtoiset onnistuivat pienpoikasistutuksilla kotiuttamaan tänne lohen uudestaan”, Lehtinen sanoo. vaelluskalojen kutujoki Kiskonjoesta on tulossa jälleen merkittävä vaelluskalajoki. Kauneus on arvo, ja koski saa lisää merkittävyyttä kaloista, linnuista, nisäkkäistä ja kulttuurimaisemasta. ”Nyt on ainakin kahtena vuotena todettu, että lohet ovat alkaneet lisääntyä luontaisesti: poikaset ovat tehneet merivaelluksen ja nousseet sukukypsinä jokeen kutemaan.” Lohen lisäksi Kiskonjoessa lisääntyvät muun muassa taimen, siika ja vimpa, joka sekin on Lehtisen mukaan jonkinlainen vaelluskala. Joen alkulähteet ovat noin 40 kilometriä mereltä Hyyppäränharjussa. kosken ympäri kulkee luontopolku. ”Esimerkiksi merilohi nousee nykyisin jokeen. Joet yhdistyvät alajuoksulla ja laskevat Saaristomereen entisten Perniön ja Särkisalon kuntien rajalla. Tiedossa on myös, että koskella toimi muun muassa vesisaha. Vesi on uurtanut jokiuoman jyrkkäreunaiseksi ja kuohujen keskellä on jopa kaksi saarta, joiden sivuitse vesi ryöppyää
n Latokartanonkosken vaahtopäitä riittää puolen kilometrin matkalle. Helmiin voi tutustua osoitteessa www.sll.fi/100luontohelmea. ”Freshabitin toimijajoukko tekee kunnostustoimia vesistöissä ja niiden valuma-alueilla, kehittää uusia pysyviä menetelmiä ja käytäntöjä, lisää kiinnostusta ja tietoa sisävesistä sekä innostaa kaikkia niiden hoitoon.” Louhen mukaan hanke hyödyttää ennen kaikkea tulevia sukupolvia mutta myös luontomatkailuyrityksiä ja vesistöjen virkistyskäyttäjiä sekä paikallisia urakoitsijoita. Esa Lehtinen.. karan ja kuningaskalastajan, jonka on havaittu jopa pesineen joen keskivaiheilla 2015. Sen jälkeen käydään yläpuolisen Hålldammin säännöstelypadon kimppuun. Padon purkamisesta ei ole päästy yksimielisyyteen, mutta ilmeisesti ohitusväylä vanhaa uomaa pitkin toteutuu. 11/2017 Suomen luonto 31 Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi sata luontohelmeä, joista poimimme yhden joka numeroomme. Joen viimeiset kahleet katkennevat 2019–2020. Työ jatkuu Vaelluskalojen elinoloja on jo pystytty kohentamaan merkittävästi, mutta työtä riittää. ”Freshabit on sisävesiemme ekologisen tilan ja monimuotoisuuden parantamiseen tähtäävä lähes seitsenvuotinen hanke”, projektipäällikkö Pauliina louhi hanketta koordinoivasta Metsähallituksesta kertoo. Hamarinkosken jälkeen seuraava nousueste on Koskenkosken voimalaitospato noin 5–6 kilometrin päässä Latokartanonkoskesta. Nisäkkäistä näkyvin on saukko. Työtä on tukenut EU:n FRESHABIT LIFE-hanke, jonka ykköstavoite Kiskonjoella on näiden nousuesteiden ohittaminen
kuusen oksa lla Ti m o V iiT a n en / Va sT aV a lo TeksTi jOhaNNa MEhTOLa. 32 Suomen luonto 11/2017 32 Suomen luonto 11/2017 Käp y kuusenkävyn suomut suojaavat siemeniä
Noukin lumesta kosteat kävyt kassini pohjalta Hokkasen työpöydälle. Sen kokoon vaikuttavat perinnölliset ominaisuudet, puun kasvupaikka ja energiataloudellinen tila.” Sitä ennen kukka-aiheet ovat muodostuneet edellisenä kesänä ja erilaistuneet hedeja emikukinnoiksi. Se johtui vuoden 2015 alkukesän kylmyydestä, jonka vuoksi kukka-aiheita ei syntynyt. Vuosittainen keskiarvo on noin 50 käpyä puuta kohden. Se tarkoittaa, että yhdessä kuusessa on noin kymmenen käpyä.” Hyvänä satovuonna määrä on noin 150 käpyä. ”Kukinta-aika vaihtelee vuosittain kevään lämpöjaksojen mukaan.” Viime keväänä kuusen kukinta oli vaatimatonta. Sen tuntevat höyhenissään ja nahoissaan ainakin pikkukäpylintu ja orava sekä kuusenkäpylude.. Kävyt syntyvät emikukinnoista, jotka ovat punaisia tai vihreitä puun perinnöllisten tekijöiden mukaan. Kaksi muuta käpyä ovatkin sitä puolta pienempiä. ”Onpas iso ja komea”, Hokkanenkin kehuu isointa käpyä. N appaan pihakuusen alta pari käpyä mukaani, kun menen tapaamaan tutkija tatu Hokkasta Luonnonvarakeskukseen Vantaalle. ”Käpysato on tänä vuonna heikko. Kuusi kukkii Etelä-Suomessa yleensä touko– kesäkuun vaihteessa ja Pohjois-Suomessa 1–3 viikkoa myöhemmin. ”Käpy on kasvanut täyteen mittaansa jo heinäkuussa. Ne kasvavat aluksi ylösKäp y kuusen oksa lla jo H a n n a n o rd lin g / Va sT aV a lo 11/2017 Suomen luonto 33 kuusen käpysato on tänä vuonna heikko, vain noin 10 käpyä puuta kohden
Ta pi o ku ja la k a ri H el iö Va a r a jo H a n n a m eH To la m ik ko k a r ja la in en / lu o n To ku Va k au pp a .f i. Yhdessä kuusenkävyssä on 100–200 siementä. Männyllä ei esiinny yhtä suuria vuosittaisia vaihteluja käpysadossaan kuin kuusella eikä sillä ole myöskään täydellisiä katovuosia. 34 Suomen luonto 11/2017 kuusenkäpylude (ylh.) maastoutuu hyvin kävyn sävyihin. Männynkävyssä siemeniä on yleensä vain 25–30. kuusenkäpykääriäisen toukat talvehtivat kävyn ytimessä, lapakossa. Suurin osa siemenistä varisee seuraavana keväänä pitemmän kuivan ja aurinkoisen jakson jälkeen maalis–toukokuussa, osa kuitenkin vasta kesällä. Kussakin metsikössä on 50 Orava saattaa pistellä poskeensa siemenet jopa yli sadasta kävystä yhden päivän aikana. Nopsakoisien heimoon kuuluvan perhosen, kuusenkäpykoisan toukat elävät kuusenkävyssä (oik.). Suurin osa siemenistä varisee alle sadan metrin päähän emopuusta, mutta voimakkaan tuulen ja hyvän hankikelin myötä jotkut siemenet voivat kulkeutua huomattavasti kauemmaksikin. Kukinnan ja käpysadon seuranta on toteutettu erityisissä siemensadon tarkkailumetsiköissä, joita on eri puolilla Suomea. Tämä johtuu muu muassa siitä, että männyllä on paljon vähemmän käpyjä ja siemeniä tuhoavia hyönteisiä. Aiemmin Metsäntutkimuslaitoksessa ja nyttemmin Luonnonvarakeskuksessa on seurattu käpysatoja vuosikymmeniä ja laadittu pääpuulajiemme siemensatoennusteita vuodesta 1994 lähtien. Ne työntävät purua ja ulosteita käytävistään kävyn pinnalle. päin, mutta kääntyvät pian alas ja alkavat kehittyä kävyiksi. Kävyn sisällä olevat siemenet ovat kypsiä, kun kasvukausi on ohi
Kävyssä voi asua esimerkiksi pikkuperhosiin kuuluva kuusenkäpykoisan toukka, joka syö kuusen käpysuomuja ja siemeniä. Metsäeläintieteen professori Kari Heliövaara Helsingin yliopistosta kertoo, että kuusenkäpylude voi tulla joulukuusen mukana kotiin. Hän on selvittänyt kuusenkäpyjen hyönteiselämää: ”Olen tutkinut kuusenkävyn tuholaisten vuosittaista vaihtelua professori erkki annilan tutkimusassistenttina 1970-luvulla. 11/2017 Suomen luonto 35 merkittyä puuta, joiden kävyntuotantoa seurataan vuosittain. Joinakin vuosina kuusenkäpykoisa voi vaikuttaa merkittävästi kuusen siemenmäärään, ja sitä pidetäänkin kuusen tuhohyönteisenä. Yllättävää oli, että melkein jokaisessa tutkittavassa kävyssä oli hyönteisiä.” Käpykoisan ja kuusenkäpyluteen lisäksi kävystä voi löytää käpykärpäsen, käpykytryn, kuusenkäpysääsken, käpykääriäisen, kävynsuomukääriäisen, täplätoukkakäpymittarin tai juovatoukkakäpymittarin. Huonona kukkimisvuonna suurin osa kuusen siemenistä voi olla myös tyhjiä. Harmittomampi kävyssä elelevä hyönteinen on esimerkiksi kuusenkäpylude, joka talvehtii käpysuomujen välissä. Ne johtuvat osaltaan myös siitä, että kuusi pyrkii sopeutumaan sen Siemeniä kpl/m² < 50 51 150 151 250 251 600 > 600 Kuusen siemensatoennuste keväälle 2017 Siemeniä kpl/m² < 50 51 100 101 150 151 250 > 250 Männyn siemensatoennuste keväälle 2017 KUUSEN SIEMENSATOENNUSTE KEVÄÄLLE 2017 MÄNNYN SIEMENSATOENNUSTE KEVÄÄLLE 2017 Tämän talven käpysato on kuusella heikko ja männylläkin keskinkertainen. Kuusen käpysadoissa on suuria vaihteluita. Yksitellen käpyjä ei siis tarvitse laskea. kuusenkäpyluteen talvi kävyssä Kuusen siemenen kehittymiseen vaikuttaa moni ulkoinen tekijä, mutta ennen kuin siemen on ehtinyt maahan, se on saattanut joutua jo parempiin suihin. Asukkaan jäljet näkyvät kävyn pinnalla ulosteja purupaakkuina. Siksi pitää tehdä myös käpylaskennat, jossa kukin tutkittu puu arvioidaan tiettyyn runsausluokkaan. Seuraavaksi tehdään mikroskooppinen silmuanalyysi tutkimalla emikukkasilmujen määrää oksanäytteistä.” Alustavat ennusteet eivät aina toteudu, sillä kuusella kukkavaiheesta siementen varisemiseen kuluu parisen vuotta, ja siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. ”Ennusteen teko on monivaiheinen projekti, jossa ensimmäinen ennuste laaditaan säätekijöihin perustuvien ennustemallien avulla. H a n n u r ä m ä / Va sT aV a lo k ä py ku Va T jo H a n n a m eH To la. kuusen punertavat emikukinnot kääntyvät alas ja muodostuvat kävyiksi. Siemensatoennusteet perustuvat ennustemalleihin, silmuanalyyseihin ja käpylaskentoihin
Tutkija Hokkanen on nähnyt monenlaisia käpymetsiä ja käpyvuosia. Isokäpylintu puolestaan syö mieluummin männynsiemeniä. Hyvänä käpyvuonna metsässä kävellessä silmään pistää monesti yksi isompi kuusi, jonka latvus ja yläosa ovat väärällään käpyjä. ”Puun käpysatoon vaikuttaa perinnöllinen taipumus runsaskukkaisuuteen tai vähäkukkaisuuteen. Sienilajeista kuusentuomiruoste ja kuusentalvikkiruoste tuhoavat myös kuusen siemeniä. 36 Suomen luonto 11/2017 siemeniä ravintonaan käyttäviin hyönteisiin. Kun siemen on ehtinyt maahan, on sillä sielläkin ottajansa. Esimerkiksi maakiitäjäiset, seppien toukat ja kyyhkyt pistelevät niitä poskeensa. Yksi on kuitenkin jäänyt mieleen erityisenä. Myös kasvupaikalla, fysiologisilla ominaisuuksilla, kasvuasennolla sekä puun koolla on väliä”, Hokkanen kertoo. Kuusenkävystä ei voi puhua huomioimatta oravaa ja metsähiirtä, jotka käyttävät myös käpyjä ravintonaan. Linnuista käpyjä hyödyntävät nimensä mukaisesti pikkukäpylintu ja käpytikka, jotka suosivat kuusenkäpyjä. ”Kävin Aulangon luonnonsuojelualueella kevättalvella 1990, jolloin oli todella hyvä käpyvuosi. Siemenen sisällä elävien lajien kuten siemensääsken ja siemenkiilukaisen kohdalla kolmekaan välivuotta ei välttämättä riitä romahduttamaan hyönteiskantaa. Jos käpysadoissa on kaksi heikkoa vuotta peräkkäin, myös hyönteisten määrä alkaa merkittävästi laskea. ee Va Va a H Te r a a rT o ju Vo n en / li n Tu ku Va .f i 19 7 9 19 8 19 8 1 19 8 2 19 8 3 19 8 4 19 8 5 19 8 6 19 8 7 19 8 8 19 8 9 19 9 19 9 1 19 9 2 19 9 3 19 9 4 19 9 5 19 9 6 19 9 7 19 9 8 19 9 9 2 2 1 2 2 2 3 2 4 2 5 2 6 2 7 2 8 2 9 2 10 2 11 2 12 2 13 2 14 2 15 2 16 kuusen käpyjen runsaus (kpl/puu) vaihtelee hyvin paljon, kuten siemensadon tarkkailumetsissä vuosina 1979–2016 tehdyt laskennat osoittavat. KUUSEN KÄPYSATO VUOSINA 1979–2016 lä H d e: lu ke TäMä viELä NäyTTökUva, kaTSON Myöh OikEaaN kOkOON kuusen käpysuomut ovat kiinnittyneet kävyn keskellä olevaan lapakkoon. ”Kuusella siemensatovaihtelut tapahtuvat useina vuosina laajalla alueella samankaltaisesti, jolloin ne vaikuttavat myös esimerkiksi käpytikan vaelluskäyttäytymiseen. 160 140 120 100 80 60 40 20. Orava saattaa popsia yhden talvipäivän aikana siemenet jopa yli sadasta kävystä. Kävyn suojassa olevat siemenet ovat varsin valkuaisainepitoisia ja siksi haluttua talviravintoa monelle isommallekin eläimelle. ”2000-luvun alussa tuli valtava myrsky, joka kaatoi koko metsikön. Suurin osa vanhoista kävyistä putoaa vuoden tai kahden kuluessa esimerkiksi myrskytuulien tai lumimyräköiden riepottelemina. Tikat joutuvat vaeltamaan tosi pitkälle, ja porukkaan liittyy koko ajan uusia nakuttajia”, tutkija Tatu Hokkanen sanoo. KoealuKävyn suojassa olevat siemenet sisältävät valkuaisaineita. ”Ne osaavat käyttää tilanteita hyväkseen: jos kävyt ovat osittain auenneet, ne saavat siemeniä helpommin nokkaansa”, Hokkanen sanoo. Pikkulinnuista urpiainen, vihervarpunen, peippo ja kuusitiainenkin syövät mielellään kuusen siemeniä. Käpytikalle ja pähkinähakille kuusenkävyt ovat niin tärkeää ravintoa, että niiden kannat vaihtelevat käpysadon mukaan. Puussa olevista kävyistä ei voi aina silmämääräisesti tietää, mistä sadosta ne ovat peräisin. Siemenet lenninsiipineen ovat pareittain kiinni kussakin käpysuomussa. Hyviä käpykuusia voi kuitenkin olla montakin lähekkäin. Se teki vaikutuksen.” Aulangolla laskettiin tuolloin 4100 kuusen siementä neliömetriltä, se on Suomen ennätys. Pähkinähakin kannat vaihtelevat kuusen käpysadon mukaan. Milloin käpy putoaa. Siementen varisemisen jälkeen kävyt jäävät roikkumaan puuhun, joten kuusessa voi olla myös ylivuotisia käpyjä. Valtavan järeässä metsikössä kuuset olivat aivan täynnä käpyjä
monelle kävyistä tulee kuitenkin mieleen lapsuus ja käpylehmät, sillä kukapa meistä hieman vanhemman ikäpolven ihmisistä ei olisi leikkinyt käpylehmillä tai ainakin kuullut niistä. siemenkäpyjä keräämällä on voinut ansaita mukavasti lisätuloa, ja männynkävyt ovat toimittaneet kesämökillä grillihiilien virkaa. minun käpyleikeissäni 1970-luvulla pienet männynkävyt toimittivat siemenperunoiden virkaa, joita istutin sammalikkoon tekemiini vakoihin. monesti niille rakennettiin myös omat aitaukset puun palasista ja oksista tai jopa navetta kivistä, sammalista ja tikuista. Lähetä meille käpylehmäleikkeihin liittyvä tarinasi. karjalukuni taas oli maltillinen: aitauksessa möllötti vain kaksi käpylehmää. ki m m o r a m pa n en / Va sT aV a lo. kun tehdasvalmisteisia leikkikaluja ei vielä ollut, lelut tehtiin luonnosta löytyvistä esineistä. millaisia muistoja sinulla on käpylehmäleikeistä. syötäväksi käpykarjalle tarjottiin ruohoa, heinää ja vettä. isot, pitkänomaiset kuusenkävyt saivat tikkujalat ja olivat hevosia, lehmiä tai härkiä pienen karjanomistajan mieltymyksistä riippuen, pienemmät punertavat kävyt taas vasikoita. pyöreä, pallomainen männynkäpy toimitti lampaan virkaa, ja vihreä kesäkäpy oli tietenkin karitsa. lähetä tarinasi osoitteeseen johanna.mehtola@sll.fi. kaikkien vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto. karjaleikeissään lapset matkivat aikuisten silloisia arkiaskareita. 11/2017 Suomen luonto 37 käpy + tikut = käpylehmä. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto. jOhaNNa MEhTOLa Lue lisää: Liisa Piironen (toim.): leikin pikkujättiläinen (WSOY, 2004). karjaa piti olla mielellään paljon, sen kuviteltiin jopa ennustavan tulevaisuudessa ison talon emännyyttä. 11/2017 Suomen luonto 37 käPyjEN tehtävä on jatkaa emopuun elämää, mutta käpylintujen ja oravien lisäksi käpyjä olemme hyödyntäneet myös me ihmiset. MUISTATKO KÄPYLEHMÄN
Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu hakulomakkeella, johon tulee liittää tutkimustai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan 2–4 puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön sekä pienempiä apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Mikael Rantalainen Tiedustelut: Kuusamo-opisto, puh. Vesa Tyni . Luova lähikuvaus luonnossa 5.-9.6. Maisemavalokuvaus: ruska ja vanhat metsät 11.-15.9. Olli Lamminsalo . Kuvankäsittely Lightroomilla 26.6.-30.6. Petteri Törmänen . Mikael Rantalainen . Digitaalikuvauksen peruskurssi 3.-7.7. Paavo Hamunen . Lightroomin edistynyt käyttö luontokuvaajan työssä 8.-12.2. Mallikuvaus luonnossa 12.-16.6. Paavo Hamunen . Siemensadon tarkkailumetsiköt perustettiin aikoinaan juuri käpysatotietojen luotettavuuden parantamiseksi.” Pyörittelen vielä tuomiani käpyjä pöydällä. Pekka Toivonen ja Kari Kantola . 3.-7.7. Hokkanen on kuitenkin huolissaan, koska käpysatoseurannoille on väläytelty välivuotta. R. Tässä asialla on ollut orava. jo rm a si lk el ä / Va sT aV a lo VALOKUVAUSKURSSIT 2017 Kuusamo-opistolla . Talvisen maisemavalokuvauksen erikoiskurssi 20.-24.2. 050 444 1157 opisto@kuusamo.fi, www.kuusamo-opisto.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa SUOMI 100 -JUHLAVUODEN APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Paavo Hamunen . Etelä-Suomen viljavalle kasvupaikalle voi huippuvuonna kertyä kuitenkin jopa yli sata kiloa siemeniä hehtaarille. Luova luontokuvaus, jatkok. ”Käpytilastoinnissa ei oikein toimi kansalaishavainnointikaan, sillä sellainen toteutettiin valtakunnallisen käpysatotiedustelun muodossa 1950–1980-luvuilla. Petteri Törmänen . Hakuaika on 23.1.–17.3.2017 Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Linnut kevään huumassa 20.-23.4. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön verkkosivuilta hakuajan alkaessa. Kuvankäsittely Lightroomilla 20.-24.2. Anne Jäkäläniemi ja Petteri Törmänen . Siksi jatkuva seuranta on tärkeää. Sääksija karhukuvaus 17.-21.7. Itämerirahastosta jaetaan apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Kyllä sinun kannattaa sitä useasti tarkastella ja kädessäsi käännellä metsässä liikkuessasi.” ”Niin se on”, toteaa Hokkanenkin. Olli Lamminsalo . Ruskamaisemat ja useiden valotusten hyödyntäminen 14.-17.9. Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.fi ja www.luonnonsuojelunsaatio.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiön hallitus. Henkilökuvaus studiossa ja luonnossa 10.-14.7. Raunio . Sadot kertovat osaltaan myös käpyjä ravintonaan käyttävien lajien menestymisestä. 10.-14.7. Törmänen . Lintuja Kuusamon talvessa 27.2.-3.3. Risto Raunio . P. 38 Suomen luonto 11/2017 eelle jäi vain kaksi tai kolme puuta pystyyn”, Hokkanen harmittelee. Kasvituntemus ja –valokuvaus 26.-30.6. Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön asiamiehelle, Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki, viimeistään perjantaina 17.3.2017 klo 16.15 (postileiman päiväys riittää). n ”Kuusen käpy on kierteisesti asettuneine suomuineen sangen kaunis.” kävyn syönnistä jää aina jälkiä. 22.-26.3. Lähikuvaus luonnossa, perusk. Karhukuvaus ja Lightroom perusk. Käytännön metsätalouteen kohdistuvan hyödyn ohella siemensatotiedot ovat tärkeitä monissa metsätieteellisissä ja ekologisissa tutkimuksissa yhtenä muuttujana. ”Hei! Sieltä lähti hämähäkki”, kiljahdamme, kun yhdestä kävystä kipittää kahdeksalla jalallaan pieni hämähäkki toisen kävyn suojiin. Risto Raunio . Me kansalaiset voimme ainakin ihailla käpyjä ja niiden omaa pientä eliöyhteisöä arvi Ulvisen vuonna 1949 ilmestyneen kirjan Luonnonkasvien parissa – Retkeilyopas nuorille ja vanhoille sanoin: ”Kuusen käpy on kierteisesti asettuneine suomuineen sangen kaunis. Risto Raunio . Keskimäärin Etelä-Suomessa muodostuu 15 kiloa kuusen siemeniä hehtaarille ja Pohjois-Suomessa viisi kiloa hehtaarille. Hakemuksia ei voi lähettää faxilla tai sähköpostilla
Kukaan ei halua uusia Lokapoikia. Pari asiaa kuitenkin kulkee aivan eri suuntaan. Kolonian kaikki pesät tuhottiin myöhemmin, mutta sille ei ollut silminnäkijää. Vastoin yleistä kuvitelmaa rikoksia eivät estä tehokkaimmin kovat rangaistukset. viraNOMaiSET ovat satsanneet viime vuosina ympäristörikosten torjuntaan kiitettävästi, ainakin ylätasolla. Tuomio onkin tämän tapauksen ainoa erikoinen piirre. On ymmärretty hyvin, millainen kiusaus ympäristörikos voi olla, jos kiinnijäämisriski on pieni. Rikosten tutkinta kuuluu poliisille, jonka vahvuudesta on lyhyessä ajassa leikattu liki kymmenesosa. ENSiN ripustetaan haukankuva ja pelotelankoja lapintiirakolonian ylle. Tälle iskulle oli, ja Oulun käräjäoikeus langetti siitä tuomion viime lokakuussa. Kuka paljastaa ja tutkii ympäristörikokset huomenna. Rauhoitettujen lokkien ja tiirojen pesien hävittäminen on yleistä erityisesti venesatamissa, ja selvittämisprosentin laskemiseen riittävät yhden ihmisen sormet. MikkO NiSkaSaari Kirjoittaja on vapaa oikeusja ympäristötoimittaja. 11/2017 Suomen luonto 39 säästö suojaa ympäristörikollista Lapintiira on rauhoitettu lintu, ja sen tai sen pesien hävittäminen on ympäristörikos. Myös taloudellinen seuraamus kirpaisee kipeästi. Torjuntatoimia koordinoi laaja työryhmä, jossa on edustajia Poliisihallituksesta, syyttäjälaitoksesta, ympäristöviranomaisista ja niin edelleen. Näin toimi eläkeläismies ilta-askareissaan Oulujärvellä, Manamansalon Martinlahden venesataman aallonmurtajalla kevätkesällä 2014. Se toimii pelotteena kaikille muille. Valtion lasku oli kaikkiaan 1590 euroa, ja oma asianajajansa lienee ojentanut vähintään tonnin laskun. Poliisin tietoon tulleista ympäristörikoksista selvitetään noin kolmannes. Sitten paiskotaan tiiranmunia järveen. Ympäristörikoskatsaus ei tätä kerro, mutta todennäköisesti vain ne rikokset selvitetään, joissa epäilty on heti tiedossa. ja ri pe lT o m ä ki / le u ku. Ilta-askareiden nimi on luonnonsuojelurikos. Esimerkiksi Ruotsissa ympäristörikoksia kirjataan vuosittain kymmenen kertaa niin paljon kuin Suomessa, ja silti sielläkin piilorikollisuus arvioidaan suureksi. Ympäristörikosten paljastuminen ratkaistaan kentällä, jossa ympäristöhallintoa on vuosia ajettu alas. V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Yhteensä miehelle koitui ainakin 2600 euron kulut, yli puolentoista kuukauden nettoeläke. Paitsi niitä, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan kelkasta, mutta se on toinen tarina. Tekijä perusteli rikostaan sillä, että ”ihmiset pelkäävät tiiroja”. Sillä on, että hän joutuu oikeuteen ja tieto tästä leviää. jOULUkUUSSa julkistettu Ympäristörikoskatsaus 2015 kertoo tuona vuonna tehdyn noin 2500 ympäristörikosta. Ei ole paljon väliä, saako tiiranmunanrikkoja 20 vai 60 päiväsakkoa. Itse rangaistus ei ollut kova, 20 päiväsakkoa, yhteensä 480 euroa, mutta tekijä joutui maksamaan myös kymmenen tuhoamansa lapintiiran munan korvausarvon, yhteensä 840 euroa ja 270 euron todistelukulut. Todennäköisesti piiloon jää kuitenkin paljon. Ratkaisevaa on kiinnijäämisriski
Mietin matkalla, millaisen tulevaisuuden piirustuksen tein koulussa 1980-luvulla. Minun piti kuvitella, millaista elämä on 2000-luvulla. 40 Suomen luonto 11/2017 Maa kristallipallona suomi täyttää vasta sata vuotta, kun maapallo on jo nähnyt yli neljä miljardia vuotta. miltä maapallon ja ihmisen tulevaisuus näyttää. TeksTi jOhaNNa MEhTOLa / kuviTukseT haNS EiSkONEN T ulevaisuuden tutkimuskeskuksen Tampereen toimistoon noustaan hissillä. Autot tietysti lensivät ja talot näyttivät pyöreiltä avaruusaluksilta pienine ikkunoineen, sisällä ruoka-aikaan popsittiin pieniä 40 Suomen luonto 11/2017
”Väestönkasvu on tippunut yli kahden prosentin huippulukemasta 1,2 prosenttiin, mutta silti väestömäärä edelleen kasvaa. Täällä ei tosin piirretä ennustetta tai vaihtoehtoista tulevaisuutta, vaan aluksi keskustellaan ajureista, jotka ajavat kehitystä eri systeemeissä eteenpäin. Se vaatii kuitenkin paljon resursseja sekä tutkimusja kehityspanoksia.” Ihmiset käyttävät yhä enemmän myös energiaa ja pitkälti tulevaisuutemme sanelee myös se, millä tavalla sitä tuotamme. Luonto kaiken ympärillä oli kliinisen puhdasta ja selkeää. Kun esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tehdään näitä molempia skenaarioita, niiden välillä voidaan nähdä niin sanottuja politiikkakuiluja. Hissi liukuu perille neljänteen kerrokseen. Viljelylajikkeet ja lajisto voivat muuttua. Se tekee ennakoinnista entistä hankalampaa.” Kaikki ilmastoon liittyvät ennusteet näyttävät, että maapallon lämpeneminen jatkuu ja se tulee vaikuttamaan moneen asiaan, kuten aavikoitumiseen, ruokatuotantoon kelvollisten alueiden heikkenemiseen sekä arktisen alueen luontoon. Ilmasto tulee muuttumaan myös eri vuodenaikoina ja eri tavoin alueellisesti.” Ilmasto määrittää paitsi luonnon ja ympäristön myös ihmisten tulevaisuutta. ”Iso muutos tulee olemaan ilmastopakolaisuus. Kun elinolot käyvät kurjiksi, voi seurauksena olla myös konflikteja. ”Niitä kutsutaan STEEPV-ajureiksi, joihin kuuluvat sosiaaliset systeemit (S), teknologiset systeemit (T), ympäristösysteemit (E), taloudelliset systeemit (E), poliittiset systeemit (P) sekä arvopohja (V)”, Kaivo-oja selventää, kun olemme istahtaneet pöydän ääreen. Jo nyt on tulkittu, että tämä viimeisin maahanmuuttoaalto on osittain ilmastonmuutospakolaisuutta. Levää lautaselle Tyhjin mahoin ei pitkälle pötkitä, joten ruuan saatavuus on myös jotenkin turvattava koko maapallon väestölle. Silläkin on tietysti merkitystä, paljonko meitä veden kuluttajia täällä on. ”Niiden osalta onkin syytä miettiä, voidaanko odotettuja skenaariouria saada kääntymään parempaan suuntaan. Erilaisten ajureiden lisäksi tulevaisuuden tarkastelussa pitää ottaa huomioon myös erilaiset päätrendit kuten globalisaatio, väestön ikääntyminen ja verkostoituminen. Nyt minulla on oiva tilaisuus testata ennustajan lahjojani ennakointeihin ja tulevaisuusskenaarioihin perehtyneeltä asiantuntijalta. ”Ennakoinneissa näitä kolmea tekijää sanotaan NEXUS-hypoteesiksi. Ja mitä suurempi väestö on, sitä suuremmat ovat riskit luonnon monimuotoisuudelle eli biodiversiteetille”, Kaivo-oja kertoo. 11/2017 Suomen luonto 41 kapseleita. Kun olosuhteet muuttuvat sietämättömiksi, ihmiset voivat alkaa käyttäytyä epärakentavasti.” vettä, energiaa ja ruokaa Jotta olot pysyisivät ihmistä ajatellen siedettävinä, pitää ainakin kolme tekijää olla kunnossa: veden, energian sekä ruuan saatavuus. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja tulee avaamaan oven ja kutsuu peremmälle. Ihmisen perushyvinvointihan riippuu pitkälti niistä.” Veden saatavuus tulee olemaan todellinen globaali ongelma, jos ilmastonmuutos etenee kovin rajusti esimerkiksi kohti ennakointien huippulukemaa, noin kuuden asteen nousua tällä vuosisadalla. Aurinkoja tuulienergiassa tapahtuu nopeaa kehitystä, mutta IEA:n (International Energy Agency) laskelmien mukaan jo 20 vuoden kuluttua meillä voi olla käytössä vetyenergiataloutta, joka tuottaa radikaalisti vähemmän päästöjä kuin nykyiset fossiiliset energiamuodot. Jos taas luonnon kantokyky ei riitä ylläpitämään jonkin alueen väestöä, voi se merkitä väestöromahdusta. ”Ilmaston arvellaan lämpenevän kahdesta kuuteen astetta seuraavan sadan vuoden aikana. Esimerkiksi osa Pohjois-Afrikan alueista on jo muuttunut hankaliksi asua.” Varovaisen arvion mukaan yhden maapallon suurimman joen Mekongin alueelta Aasiassa voi lähteä liikkeelle yli kaksi miljoonaa ilmastopakolaista, jos sinne tulee runsastuvien sateiden myötä vähänkään merkittävämpiä tulvia. Tulevaisuus riippuu tietenkin siitä, saadaanko lämpenemistä hillittyä tuohon noin kahteen asteeseen, joka merkitsee jo jossain määrin sopeutumisongelmia. Tällaisia tulevaisuusskenaarioita on tehty – jo thomas malthusista (1766–1834) lähtien. Jos yllättäen löydettäisiinkin Maan kaltainen planeetta, saataisiin siitä pelivaraa. ”Monissa ennakoinneissa korostuvat meret ja niiden rooli ruokatuotannossa. ilmasto on tärkeässä roolissa Ilmastonmuutoksesta on tehty jopa sadan vuoden päähän kurottavia skenaarioita, joissa on ennakoitu muun muassa Kiinan ja Intian sekä muidenkin maiden päästökehitystä. Puhutaan Blue economystä, jossa ravinnoksi kasvatetaan muun muassa merilevää, ja muutenkin merien tuottamien elintarvikkeiden roolia lisätään. Kuilut pitää ylittää politiikkatehtävällä, joka korjataan politiikkainstrumentilla.” Selkokielellä sanottuna tarvitaan viisaita yhteiskunnallisia päätöksiä, jos kehitystä halutaan ohjata toivottuun suuntaan. EsiKun elinolot kurjistuvat, voi seurata konflikteja.. Siihen kohdentuu paljon toiveita. Kiinan ja muidenkin BRICSja G7-maiden haasteet ovat mittavia”, Kaivo-oja sanoo. ”Silloin herää kysymys, miten ihmiskunta pystyy nojautumaan esimerkiksi avaruuden resursseihin. Maapallon väkiluku on ennusteiden mukaan vuonna 2100 yli 11 miljardia, kun se tällä hetkellä on noin 7,5 miljardia. Ihan ensiksi luodaan perusuraskenaario, joka paljastaa oletettavissa olevan jatkumon. Se merkitsee aikamoista painetta ympäristölle, sillä yhä useammat ihmiset haluavat yhä parempaa elintasoa. ”Yhdysvallat ja Japani ovat tällä hetkellä vetyenergian kehittämisen kärkimaita.” Myös geoterminen, maan sisältä kumpuava energia voi olla tulossa. ”Harva puhuu siitä, että esimerkiksi terroristijärjestö Isis on voinut syntyä osittain ilmastonmuutoksen aiheuttamana. ”Trendit eivät toimi umpiossa vaan vaikuttavat ristikkäisesti toisiinsa. Lisäksi etsitään uusia ruokalajikkeita, joita ei ole aiemmin pidetty merkityksellisinä. Kun perusura on tunnistettu, aletaan tehdä erilaisia olettamuksia. ”Skenaariot voidaan jakaa historiallisesta kehityksestä lähteviin (forecasting) ja tulevaisuudesta kohti nykyaikaa lähteviin (backcasting) skenaarioihin
42 Suomen luonto 11/2017 42 Suomen luonto 11/2017
”Ne ovat olleet muun muassa nuorison massatyöttömyyteen ja terrorismiin liittyviä asioita. Voimme jo nyt erilaisten sovellusten ja järjestelmien avulla ohjelmoida elämäämme entistä kestävämmäksi esimerkiksi säätämällä energiankulutustamme. Ehkäpä siis valtioneuvoston linnassa nähdään tulevaisuudessa myös eettiseen ajatteluun kykenevä keinoälyjänis. Tietyt laskelmat osoittavat, että mitä enemmän nuorison turhautuminen lisääntyy, sitä vaarallisemmaksi ja turvattomammaksi todellisuus käy.” Vakavista uhkakuvista huolimatta minun on kysyttävä vielä lentävistä autoista. ”Kuvittelisin, että hitaasti mutta varmasti mennään kohti kiertotalouden ultimatumia, jätteetöntä maailmaa, jossa kaikki niin sanottu jäte on raaka-ainetta.” Ilmastonmuutosta koetetaan hillitä yhteisillä sopimuksilla, mutta niiden suhteen Kaivo-oja on skeptinen ja vertaa tilannetta historiaan: ”Iso-Britannian pääministeri neville Chamberlain palasi adolf Hitlerin kanssa käymistään neuvotteluista ennen toista maailmansotaa ja julisti: Rauha meidän aikanamme. ”Se auttaa kompostia toimimaan paremmin kuin mikään muu tekninen ratkaisu. Kaivo-oja antaa käytännön esimerkin kompostista, joka toimii robotisoidusti. Kuinkas sitten kävikään. ”Keinoliha on yksi ruuan saatavuuteen liittyvä skenaario. Tiedemies stephen Hawking onkin varoittanut, että keinoälylle ei pidä antaa liian suurta roolia tulevaisuudessa. Jäniksen tehtävä on olla empaattinen ja antaa moraalisia viestejä päätöksentekoon. Keinoälyyn liittyvät ratkaisut kehittyvät kovaa vauhtia, mutta muutos tulee kuitenkin olemaan asteittainen.” Nyt puhutaankin jo neljännestä teollisesta vallankumouksesta, jossa innovaatiot ja keksinnöt kumuloituvat nopeammin kuin koskaan. ”Nämä molemmat skenaariot toteutuvat parasta aikaa, kun ihmiset käyttävät älykännyköitä sekä sovelluksia ja ihmistä muistuttavat robotit tekevät hoivatyötä. Se on kiusallista.” Tulevaisuustutkija joutuu kohtaamaan ja käsittelemään aika paljon ongelmia. Ihminen ja teknologia kulkevat tulevaisuudessakin entistä enemmän käsi kädessä. ”Kieltämättä jotkut asiat ovat olleet niin huolestuttavia, että unenlaatu ei ole ollut paras mahdollinen”, Kaivo-oja naurahtaa, mutta vakavoituu saman tien. Kiertotalouden ja resurssiviisauden on pakko lisääntyä mahdollisimman monessa yhteydessä globaalisti, ja yhteiskuntien on muututtava vähähiilisiksi. ”Ruokaketjut muuttuvat, sillä resurssiviisautta on pakko parantaa. Onkohan niitä näköpiirissä. Vähäja nollahiilinen liikennöinti on sen sijaan tulevaisuutta. ”Joukkoliikennettä, sähköja hybridiautoja sekä polkupyöräilyä tullaan kehittämään, mutta jo nyt esimerkiksi Posti testaa pieniä helikoptereita, joilla pitkien välimatkojen alueilla voitaisiin kuljettaa tavaroita. Se on aika lailla varmaa.” Vannoutuneilla lihansyöjillä voi mennä luu väärään kurkkuun, vaikka tulevaisuudessakin häämöttää mehevä pihvi. Purskahdan nauruun, kun Kaivo-oja kertoo tanskalaisessa Scenario-lehdessä näkemästään eettisestä robottijäniksestä, jota parhaillaan kehitellään. Robotisaatiossa on kaksi pääskenaariota: ihminen kehittyy kohti robottia ja robotti inhimillistyy. ”Olin vuosia sitten workshopissa, jossa keinolihasta keskusteltiin ja naureskeltiin, että mitä Pelle Peloton -meininkiä se on. Ero ihmisen ja robotin välillä pienenee pienenemistään. Kaivo-oja arvelee, että esimerkiksi koko käsite jäte jää historiaan. Teknologian avulla voidaan imitoida ekosysteemejä ja toimia niitä tukien. Tämän kehityksen yhteiskunnallisia seuraamuksia hyvin harva vielä ymmärtää.” Ihmisen voi olla vaikea pian erottaa todellisuutta ja keinotodellisuutta. Valkoinen, tavallisen jäniksen näköinen robottijänis voidaan nimittää esimerkiksi jonkin yhtiön hallitukseen. Yhdysvaltain tulevan presidentin donald trumpin puolitotuudetkin saavat enemmän painoarvoa kuin todelliset vakavat päätökset, mitä muualla tehdään. Nyt ajatellaan, että ilmastopolitiikka on kääntynyt parempaan suuntaan ja voidaan huokaista helpotuksesta. ”Jos olemme aidosti kiinnostuneita maailman tulevaisuudesta ja sen kestävyydestä, meidän pitäisi seurata enemmän esimerkiksi suurvalta Kiinan kommunistisen puolueen toimintaa ja päätöksiä, joilla oikeasti on merkitystä esimerkiksi ilmastokysymyksissä. ”Tästä kehityksestä olisi mielenkiintoista kuulla eettisen keinoälyjäniksen mielipide”, Kaivo-oja kokoaa ajatuksiaan. Uusissa kemiallisissa prosesseissa syntyvää keinolihaa voitaisiin tuottaa paljon edullisemmin ja ekologisemmin kuin nykytuotannossa.” Kaivo-oja muistelee, että keinoliha on ollut tulevaisuustutkimuksessa niin sanottu heikko signaali jo useita vuosia. ”Se olisi hieno tapa juhlia Suomen 100-vuotista historian kaarta.” n Teknologian avulla voi matkia ekosysteemejä.. Itse ajattelen, että Pariisin ilmastokokous oli tälle historialliselle tapahtumalle analoginen. 11/2017 Suomen luonto 43 merkiksi hyönteisravinto on yhä enemmän nousussa, ja Suomessakin on jo asiaa edistäviä startup-yrityksiä.” Kasvisten syönti tulee lisääntymään ja lihan syönti vähenemään. Ja robottihan voi koneena aina mennä epäkuntoon. ”Huomattavia tekijöitä tulevat olemaan robotisaatio sekä esineiden internet (Internet of Things), jossa internet laajenee laitteisiin ja koneisiin, joita voidaan ohjata, mitata ja sensoroida internetverkon yli.” Robotisaatio tulee vaikuttamaan myös työelämään, ja arvioidaan, että 20 vuoden kuluessa noin 30 prosenttia suomalaisten nykyisistä työtehtävistä poistuu. jäte jää historiaan Ratkaisuja maapallon kantokyvyn vahvistamiseksi etsitään tietysti kuumeisesti. Ja ne kädet muistuttavat yhä enemmän toisiaan. Vetyenergialla tai uusiutuvilla energialähteillä toimivat lennokit voivat kehittyessään mullistaa lentomatkailun.” Ainakaan lähitulevaisuudessa autot eivät siis lennä. Epäilen, että käännepistettä parempaan ei vielä olla saavutettu.” Milloin käänne parempaan tapahtuu. ”Suomessakin eräässä tietokonsernissa on jo nimitetty robotti hallitukseen.” Ei kuitenkaan sentään eettisesti ajattelevaa keinoälyjänistä. Miten Kaivo-oja nukkuu yönsä. Nyt sille naureskellaan yhä vähemmän ja siitä keskustellaan yhä enemmän.” Eettinen jänis ja keinoäly Myös keinoälyyn liittyy paljon heikkoja signaaleja, jotka voivat pian olla totta
a n n a ri ik o n en. On myös tärkeää vähentää ruokahävikkiä ja ohjata ravintoa mikrobeilta ihmisille. TeksTi haNNa kaiSa hELLSTEN 44 Suomen luonto 11/2017 Nämä kahvinporot eivät päädy biojätteeksi vaan osterivinokkaiden kasvualustaksi. 44 Suomen luonto 11/2017 JäähyVäiset komPosteille Biojäte soveltuu sienten ja kasvien kasvualustaksi, polttoaineeksi ja energiaksi
Parasta ennen -merkintä on valmistajan itse pitkään säilyvälle elintarvikkeelle antama takuu sille, että tuote on parhaimmillaan. Kahviin sekoitetaan kauran akanoita, kahvinpavun kuoria sekä hirssissä kasvatettua sienirihmastoa. Osaltaan syynä on myös se, että kuluttaja on tottunut ostamaan pelkkää priimaa. Suurin osa lahjoituksina saatavasta ruuasta annetaan eteenpäin. Valtavat huvijahdit ovat saaneet tehdä tilaa pöytäryhmille, soittimia ja musiikkilaitteita viritetään. Tämän jälkeenkin se on käyttökelpoinen”, Kohvakka sanoo. ”Merkintää ei pidä sekoittaa viimeiseen käyttöpäivään. Marketin hyllystä halutaan poistaa myös elintarvikkeet, joiden parasta ennen -päiväys on mennyt umpeen. hävikistä herkkua Hernesaaresta kolmisen kilometriä luoteeseen löytyy toinen tuore toimija. Viileän sienimön ensimmäiset vinokkaat ovat hyvää vauhtia kasvamassa. Kun sienimön tuotanto saadaan käyntiin, sienten kasvatukseen kuluu noin 80 kiloa kahvinpuruja viikossa. Välillä jopa 90 prosenttia hankkeen keräämistä ruokalahjoituksista kiertää ravintolasta ruokajakeluihin. Teollisuushallista kajastaa valoa, juhlat ovat alkamassa. Kasvatusalustana käytettävät vanhat kahvinporot saadaan naapurissa toimivasta sauna-ravintola Löylystä. ”Mennään sisälle nopeasti, niin kosteus ei karkaa”, Holtslag sanoo. Mitään vikaa tällaisessakaan elintarvikkeessa ei ole. Tänään vietetään sienifarmin avajaisia samassa kiinteistössä toimivan veneyrityksen tiloissa. Lämpötilan lasku ja ilmankosteuden nostaminen saavat vinokkaan puskemaan itiöemiä, jotka kerätään ja myydään ravintolakäyttöön. Hieman muotopuolet vihannekset ja pilkulliset banaanit nostetaan pois tiskistä, sillä ne eivät kelpaa kenellekään. ”Hävikkiä tulee usein niin paljon, että ruokajakeluiden varastot eivät edes riitä”, sanoo ravintolaa pyörittävän From Waste to Taste -hankkeen päällikkö Johanna Kohvakka. Hävikkiravintola Loop kerää kauppojen ja tukkujen hävikkiruokaa, josta tehdään jopa fine dining -henkistä syötävää. Ensin sieni kasvattaa rihmaston kasvualustaan, minkä jälkeen sille koittaa syksy. Suuri hävikki johtuu Kohvakan mukaan toisaalta siitä, että valikoimat ovat suuria. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvikeja maatalousjärjestö FAO:n mukaan jopa kolmannes maailman ruuasta päätyy tavalla tai toisella hukkaan.. hävikkiravintola Loopin menu vaihtelee raaka-aineiden tarjonnan mukaan. Vuoden verran toiminut startup-yritys Helsieni kasvattaa osterivinokkaita vanhoissa kahvinporoissa ja myy viljelypaketteja sienten kotikasvattajille. Helsienen toinen perustaja Chris Holtslag avaa teollisuuskiinteistön pihan merikontin oven. 11/2017 Suomen luonto 45 JäähyVäiset komPosteille H ed el m ä ku o rik u Va T m a rik a ee r o la Suuri ruokahävikki johtuu laajasta valikoimasta sekä kuluttajien halusta ostaa priimaa. Sieniä tästä määrästä saadaan noin 50 kiloa. banaani on parhaimmillaan kypsänä ja pehmeänä. Kyse on imagosta: hyvä kauppias tarjoaa tuoretta. Biojätteen kokonaismäärä oli vuonna 2014 lähes 400 miljoonaa kiloa. Paksu salpa kääntyy raskaasti. jätteestä raaka-aineeksi Suurin osa Suomen ruokajätteestä päätyy keskitettyyn käsittelyyn. Jos kypsäksi pehmennyt hedelmä olisi asiakkaan omassa jääkaapissa, se tekisi hyvin kauppansa. Porot pitää vain kerätä erikseen. Neljän viikon kuluttua seoksesta kasvaa myyntivalmiita osterivinokkaan itiöemiä. Ruokaa päätyy jätteeksi 120– 160 miljoonaa kiloa eli 20–30 kiloa henkeä kohti. la u r a sa lo n en H elsingin Hernesaaren rannassa puhaltaa kylmä merituuli. ”Raaka-aineesta ei ole pulaa, sillä kahvijätettä syntyy paljon lähiseudulla. Aiomme noutaa ne kahviloista joka toinen päivä”, Holtslag sanoo. Lapinlahdessa sijaitsevan ravintolan ruokalista vaihtelee tarjonnan mukaisesti
ku Va T a n n a ri ik o n en H el si en i chris holtslag ja Stéphane Poirié ovat osterivinokkaita kasvattavan helsienen perustajia. Hiilihydraattipitoisesta ruokajätteestä voidaan valmistaa bioetanolia ja rasvajäte sopii biodieselin valmistukseen. Vuoden 2016 alusta lähtien biojätettä ei muun yhteiskuntajätteen tavoin saa viedä kaatopaikalle. Kotikompostoinnilla on edelleen sijansa 46 Suomen luonto 11/2017 Luonnossa kasvava osterivinokas käyttää ravintonaan lähinnä puuta. Suurin osa kaupunkien biojätteistä kerätään ja käsitellään keskitetysti. Biojätettä ei kuitenkaan kannata polttaa: silloin biomassaan varastoituneita ravinteita ei saada takaisin luonnon kiertoon. ”Kun Vantaan jätevoimala käynnistyi, se on aiheuttanut virhekäsityksiä siitä, ettei jätettä enää tarvitsisi lajitella. kuivattua vinokasta myydään myös rohdoksena. H ed el m ä ku o ri ku Va T m a ri k a ee r o la. Biojätteestä valmistetaan entistä enemmän myös erilaisia lannoitteita ja kasvualustoja, jolloin ravinteet voidaan hyödyntää uuden ruuan viljelyssä. Suomessa biojätettä kertyy noin 400 miljoonaa kiloa vuodessa. Pääkaupunkiseudulta erilliskerätty biomössö mädätetään metaanipitoiseksi biokaasuksi, josta tuotetaan sähköä ja lämpöä. Pääkaupunkiseudun sekajätteestä yli puolet on eloperäistä ainesta, joka päätyy poltettavaksi, vaikka parempaakin käyttöä olisi. Myös HSY:n biokaasulaitoksen mädätysjäännös päätyy kompostiin. Nyt erilliskerätyn biojätteen määrä on kuitenkin lähtenyt kasvuun”, sanoo HSY:n asiantuntija minna Partti. Energiantuotannon lisäksi biokaasu sopii liikenteen polttoaineeksi. Siellä eloperäisen aineksen hapeton hajoaminen tuottaa metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. kasvatuslaatikot ovat viileässä ja kosteassa sienimössä. Tässä on ollut viestinnällisiä haasteita. 46 Suomen luonto 11/2017 Kymmenen viime vuoden aikana erilliskerätyn biojätteen määrä on kaksinkertaistunut
Biopolttoaineita voidaan tuottaa myös kohtalaisen pienessä mitassa: kaasua voi tuottaa vaikkapa karjatilan lannasta tai käymäläjätteestä. Yhteistyössä: FILLARI BALL SPORTS OUTDOOR KUNTO KUVA & KAMERA GOLF HORSE FAIR 17.–19.3.2017 MESSUKESKUS HELSINKI. Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen. ”Sieniä voidaan käyttää myös puupohjaisen biojätteen jalostamiseen uudeksi materiaaliksi. Rihmasto on tukevaa, ja sillä voidaan korvata esimerkiksi liimoja ympäristöystävällisesti”, Helsienen toinen perustaja stéphane Poirié sanoo. Yrittäjät ovat verkostoituneet tehokkaasti ja osallistuneet jätealan kehitystapahtumiin sekä esitelleet ideoitaan startup-tapahtuma Slushissa. Ensimmäinen sato korjataan pian. Avoinna: Pe 12–18*, la 10–18, su 10–17, *ammattilaisille pe 9–12. Liput tapahtuman aikana kassoilta ja verkkokaupasta 18/11 €. Musiikki kaikuu valtavassa tehdashallissa, vieraat saapuvat avajaisiin. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Näet uutuuksia, teet hankintoja kohtuuhintaan ja kuulet runsaasti asiaa usealla eri ohjelmalavalla ja demopisteellä. Rihmastomateriaalit voivat yleistyä käyttöön nopeastikin: ruotsalainen huonekalujätti Ikea on vuoden 2016 alussa ilmoittanut harkitsevansa sienipakkauksiin siirtymistä. Pihalle pystytetyissä konteissa osterivinokkaat kasvattavat hissun kissun valkoisia rihmojaan. Samaan aikaan samalla lipulla: Kunto, Fillari, Golf, OutdoorExpo, Ball Sports ja Helsinki Horse Fair Kävijämäärältään alan suurin tapahtuma Pohjoismaissa tarjoaa laajan kattauksen tuotteita ja palveluita. 11/2017 Suomen luonto 47 Sekajätteen biojäte poltetaan, vaikka sille olisi parempaa käyttöä. From Waste to Taste -hankkeen tarkoituksena onkin tehostaa hävikkiuhan alla olevien elintarvikkeiden kiertoa. erityisesti pientaloja haja-asutusalueilla, sillä kovin pieniä määriä ei kannata kuljettaa. ”Vaikka lahjoitetut elintarvikkeet ovat ilmaisia, niiden käsitteleminen on työlästä. Se on kallista ja kuluttaa luonnonvaroja. asti 16/9 €, shop.messukeskus.com. Hankkeessa kehitetään työllistävää ruuankierrätyskeskusta Helsinkiin. n Kirjoittaja on luontoja ympäristöaiheisiin erikoistunut toimittaja. Vihreämpi valinta kotisi eristeeksi termex. Suunnitelmissa on kehittää sienialan osaamiskeskus, jonka kohde on aivan muualla kuin ruuassa: pilaantuneen maaperän kunnostuksessa ja ympäristöystävällisten materiaalien kehittämisessä. Kuljetukset ja lajittelu maksavat suunnilleen yhtä paljon kuin uusien elintarvikkeiden ostaminen”, Johanna Kohvakka sanoo. Menetelmää käytetään myös kehitysmaissa. Toimintaa sääteleviä elintarvikehygieniamääräyksiä noudatetaan tarkasti, ja ruoka otetaan talteen ennen kuin se muuttuu käyttökelvottomaksi. Katso lisää osoitteesta kuvamessut.com. Juomia sekoitetaan valmiiksi, halataan, onnitellaan. Seuraavaksi sienimateriaaleja Helsienelläkin on suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Myös muissa suuremmissa kaupungeissa on ollut kiinnostusta vastaavan toiminnan käynnistämiseen. kuljetus on kallista Hävikkiravintolaa ylläpitävässä From Waste to Taste -hankkeessakin on huomattu logistiikan hinta. Liput edullisemmin verkkokaupasta 16.3. Hävikkiruoka täytyy saada kiertoon ajoissa
48 Suomen luonto 11/2017 48 Suomen luonto 11/2017 m a rk u s Va re sV u o
voittajia ovat piharuokinnoilla viihtyvät eteläiset tiaiset ja mustarastas. 11/2017 Suomen luonto 49 1/2017 Suomen luonto 49 TeksTi PErTTi kOSkiMiES kun pihlajissa on paljon marjoja, jää Suomeen useita satoja tuhansia tilhiä ja räkättirastaita ainakin vuodenvaihteeseen saakka.. talven siiveniskuja suomen talvilinnusto muuttuu
Kaikkiaan yli 30 lajia on käynyt ruokinnallamme 27 talven aikana. Mustarastaan pesimäkanta on kaksinkertaistunut mutta talvikanta viisinkertaistunut 25 vuodessa. Lintujen kerääntymisestä parhaille apajille kielii sekin, että näen täällä Kirkkonummen Nykullassa ilman kiikareita melkein kaikki lajit talven kuluessa. Lintuverkkoon yksilöitä lentää muutamassa tunnissa liki sata. Jo ensimmäisenä pyyntitalvena verkkoon lensi parissa päivässä 12 yksilöä. Kolmen neljän keskitalvisen pyyntipäivän ja usean sadan rengastuksen jälkeen renkaattomat ovat edelleen enemmistönä. Pyrstötiaiset ja puukiipijät oppivat 2000-luvun alussa yhtäkkiä käymään pihamme ruokinnalla, ja muutamassa vuodessa kautta Suomen, kuten peipot, punarinnat, urpiaiset, vihervarpuset ja tiklit jo aiemmin. Kuusitiaisia näen kerralla yhden tai kaksi. Suomessa talvehtii 45 sellaista maalintulajia, joiden talvehtivan kannan alarajaksi olen arvioinut ainakin 10 000 yksilöä. Siksi evoluutio on suosinut hyviä hoksottimia ruoanhaussa, ja linnut seurailevat luultavasti muidenkin kuin lajitoveriensa touhuja. Lintujen epätasaisen jakaantumisen huomaan myös niinä päivinä, jolloin piipahdan postilaatikon tuolle puolen. Uudet yksilöt seurailevat kokeneempia. Parissa päivässä ruokinnan aloituksesta pihalle asettui nytkin 20 lintulajia ja kahden viikon kuluessa neljä lisää, sepelkyyhkyä lukuun ottamatta jokatalvisia ruokavieraita. Kun muutimme maalle Kirkkonummen keskiosiin 27 talvea sitten, ei tänne Nykullan pihapiiriin jäänyt alkuvuosina talveksi kuin kaksi tai kolme rastasta. Vanhat rengastiaiset, närhet, harakat, pähkinähakit, pikkuvarpuset, käpyja harmaapäätikat, pyrstötiaiset, varpushaukatkin näyttävät pitävän pihaa silmällä pitkin syksyä. Nykyään se alkaa viikkoa kahta aiemmin kuudelta seitsemältä eri suunnalta. Näen ikkunoista tavallisesti noin 50 sinija talitiaista. Sinitiainen on runsastunut talviruokinnan, ruovikoiden laajentumisen ja pönttöjen ripustamisen ansiosta. En tiedä kummankaan tarkkoja yksilömääriä, koska pihan elämä merkitsee minulle sellaista, mitä ei tarvitse kirjoittaa muistiin. Mutta surkeasti ulisten pinkoo itsetietoisinkin koiras juhannusruusun suojiin, kun varpushaukka vilahtaa. Lintu kestää koviakin pakkasia, kunhan ruokaa löytyy. 50 Suomen luonto 11/2017 M arraskuun alun lumisateet lennättivät pihallemme viisitoista mustarastasta. Ensimmäisinä talvina ruokintapaikalla kävi talitiaisia kolmin–nelinkertaisesti sinitiaisiin verrattuna. Linnut keskittyvät pihoille Halonhakkuun, talon lämmityksen, kynätöiden ja kotipuuhien sivutuotteena näen usein käpylintuja, korppeja ja palokärkiä, hippiäisiä ja tilhiä, joskus merikotkia, pihalta oravia hakevia kanahaukkoja, iltaisin lehtopöllöjä. Liikuttavan kaunis huilusoolo soi maaliskuussa parilta taholta. Vielä enemmän on muuttunut tiaisten tilanne. Metsässä on hiljaisempaa .. Nyt suhdeluku on päinvastoin. Kerralla näkyy yli puolesta sadasta reiluun sataan yksilöä läpi talven sen mukaan, onko keltasirkkuparvi pihalla vai Sepänkylän pelloilla. ku Va T m a rk u s Va re sV u o Talvilinnut kerääntyvät nykyään pihoille. Mikä pönäkkyyden ja pelkuruuden ristiriita. Olen kuitenkin rengastanut tiaisia ja huomannut, että suurinkin kerralla näkemäni tiaismäärä on alle kymmenesosa todellisesta lintujoukosta. ruoka vetää puoleensa Hämmästyttävän nopeasti sadat linnut löytävät ruokintapaikan. Niitä on hupaisaa seurata, tomeria kultanokkaisia koiraita, uteliaita nuorukaisia, arempia sutturintaisia naaraita
Niille maistuvat kauranjyvät. 11/2017 Suomen luonto 51. keltasirkut kiertelevät parvina peltoaukeiden ja rikkaruohostojen tuntumassa
Ruoka määrää, minne linnut lentävät. Hehtaarin tontillemme kerääntyy enemmän talvilintuja kuin yhdellekään lähiympäristön neliökilometreistä. hippiäisistä 40–50 prosenttia jää talveksi Suomeen, pääosin aikuisia. Leudoimpina talvina noin kolmasosa menehtyy, kylmimpinä miltei jokainen. kanalinnut, pöllöt, tikat, hömöja töyhtötiaiset pysyvät metsissä yli talven. Muissa suunnissa reilun vartin kävelyn säteellä sijaitsee hienoja laajahkoja luonnonmetsiäkin, joista kaksi on suojeltu, Veklahden kylä, peltoja, kosteikkoja, puronvarsia, Vitträsk ja Humaljärvi, siis kaikenlaisia eteläsuomalaisia luontotyyppejä. Metso pärjää yhtenäisillä takamailla. Silti en näe kävelyretkillä yleensä muita uusia lajeja kuin pyyn ja teeren – teerenkin kuulen ulkorappusille soidinaikaan. Metsässä vähän väkeä Patvinsuon kansallispuiston Suomun suurilla saloilla PohjoisKarjalassa tajuaa, miten harvassa linnut perus-Suomen talvessa elävät. pe rT Ti ko sk im ie s m a rk u s Va re sV u o. . 52 Suomen luonto 11/2017 Pihaltamme itään on useiden neliökilometrien yhtenäinen, monipuolinen metsäalue kallioineen, korpijuotteineen ja lehtolaaksoineen. Variksia, harakoita, korppeja ja naakkoja näen peltoaukeilla, hömöja töyhtötiaisia ja hippiäisiä metsissä enemmän kuin pihalla, mutta enpä montaa muuta
Kymmenellä kilometrillä kalvakkaa nevaa näkyi kolmesti lentokorppi. Olen hiihtänyt Pohjois-Lapin paljakoilla, tunturikoivikoissa, Utsjoen jokilaaksojen ja Vätsärin männiköissä satoina talvipäivinä. käpytikan paja on yleensä kelossa. Muut talija sinitiaiset ovat muuttaneet asumattomalta rajaseudulta pois, ja rengaslöytöjä niistä on eteläisintä Suomea myöten. Huomasin toistakymmentä käpytikkaa, muutaman pikku parven hömöja töyhtötiaisia, kaksi perhekuntaa pyrstötiaisia, närhen, viisi teertä, kaksi pyyparia ja koppeloa ja yhden koiraan, mustametson. Viimeksi kiertelin Patvinsuolla marraskuussa, kolmena päivänä pari peninkulmaa temppelimäisiä petäjäpylväikköjä ja salaisia hämykuusikoita. Edellisten talviretkien perusteella tiedän kansallispuistossa talvehtivan myös pari lapintiaista, muutaman pohjantikan, hiirija viirupöllön ja pari muuta koukkunokkaa, mutta vähiin jää siipikansa sadalla neliökilometrillä omaan pihaan verrattuna. m a rk u s Va re sV u o. Suippolatvaisissa, tikkuoksaisissa teinimännyissä ja vajaamittaisissa näreissä on tarjolla murto-osa siitä ötökkäruoasta, mitä suojelumetsien oikeista puista löytyy. Harveikkojen, rääseikköjen ja suo-ojikkojen laidasta laitaan valtaaman syrjäseudun keskellä lintuja ei riitä ruokinnallekaan. Riekko on koivikossa todennäköisin laji, mutta on tuurista kiinni, pörähtääkö siivilleen kaksi vai kaksikymmentä räkättäjää. Käpytikkoja, teeriä, pyitä ja metsoja, hömöja töyhtö tiaisia, hippiäisiä, puukiipijöitä, närhiä, korppeja ja kanahaukkoja elää räävityissä talousmetsissä vielä harvemmassa kuin Patvintai Koivusuolla. Siellä saa rauhan liioilta linnuilta, seurailla suden jälkiä ja elää lapsuuden oikeita talvia. 11/2017 Suomen luonto 53 itärajalla rauhallista Olen kuljeskellut puoli ikää Ilomantsissa ja Lieksan eteläosissa. Kiirunoita löytää koluamalla tarkkaan tunturihuippujen niukkalumisia törmiä. Ahman ja oravan lisäksi ruokinnalla käy toistakymmentä talitiaista, kymmenkunta hömötiaista, muutama töyhtötiainen ja pari närheä, viime vuosina yllättäen joku sinitiainenkin. hiljainen pohjoinen Saamenmaa peittoaa hiljaisuudessa itärajankin. Hiiviskelen ja hiihtelen Patvinsuon perukoissa ympäri vuoden ja vuosikymmenestä toiseen, kuten myös Koivusuolla, Koitajoella ja Kesonsuolla, kadotetun Karjalan viimeisissä muistomerkeissä. Muistan monta linnutonta päivää, vaikka matkaa saattoi taittua neljättäkin peninkulmaa. Ilomantsin ylängöllä lumi ja idästä huokuva kylmä kestävät pitempään kuin muualla maan eteläpuoliskossa. Kerran näin lintuharrastaja Björn ehrnstenin kanssa kokopäivähiihdolla parin tunturihaukkoja, parin kotkia ja kolmantena lajina riekon kotkakoiraan kynsissä. Suosaaren reunassa ristesivät ahman ja riekkotokan jäljet. Ystäväni Raimo latja on ruokkinut ja rengastanut lintuja Lieksan etelälaidan metsäkämpällä kohta 30 vuotta. Ilmanlinnuista vain korpin näkee lähes varmasti. Tikka kiilaa kävyn rakoseen ja hakkaa siemenet irti. Joskus ainoa näkemäni lintu oli tunturihaukka, ainoa ääni haukan raakkuminen
Magnuksen veli Julius von Wright julkaisi yhteenvedon Pohjois-Savosta 1857. Kolmen viime vuosikymmenen kuluessa 40 runsaimmasta maalintulajista kolmasosalla talvikanta on kasvanut, toisella kolmasosalla pienentynyt ja viimeisellä kolmasosalla pysynyt ennallaan. Mustarastas oli nähty kerran, sinitiaista ei koskaan, eivätkä vähät viherpeipot jääneet talveksi. Muutama varis jäi talveksi Kuopioon, joskus harmaatakki lensi pitäjille ”hengittämään raikasta maalaisilmaa”. 54 Suomen luonto 11/2017 Sattumalta eteen saattaa osua parvi urpiaisia tai tundraurpiaisia. Harakka oli ääri54 Suomen luonto 11/2017 kiiruna elää kesät talvet lähempänä taivasta kuin mikään muu lintu. Onnella hoksaa kotkan, kuukkelinkin ruokavarastonsa liepeillä. Valkoselkätikka ja kuukkeli olivat yleisiä. Riekkoa Fellman sanoi seurakuntansa yleisimmäksi linnuksi. Utsjoen ja Inarin kirkkoherra Jakob Fellman tallensi uskomattoman määrän Saamenmaan historiaa, kansanja luonnontietoa 1800-luvun alkupuolelta. Harakat puuttuivat kaupungista, ja valtaosa variksista muutti etelään. Etelärannikolta, Itä-Suomesta ja Ylä-Lapista, missä itse liikun, talvilintutietoa on yli 150 vuoden takaa. Minua kiinnostaa vielä kaukaisempi menneisyys. Yleisimpiin siivekkäisiin kuului hömötiainen, joka seurasi jutaavia saamelaisia talven mutta jäi metsiin keväällä, kun vetoporojen raidot kääntyivät kohti Jäämerta. Entisiä aikoja Mustarastaiden, sinija talitiaisten, pikkuvarpusten, pyrstötiaisten ja harmaapäätikkojen enentyminen, hömöja töyhtötiaisten hupeneminen, viherpeipon nousu ja lasku; talvilinnuston muutokset näkyvät niin pihallani kuin talvilintulaskentojen tuloksissa. Mutta varpunen oli tavallinen (mer än allmän), ja maaseudullakin niitä oli paljon (i största mängd). Lapin kylillä, kaupanpihoilla ja yksinäistenkin asumusten kentillä pärjää yksi lintulaji paremmin kuin etelässä – varpuset silputtavat iloisesti kuin lapsuuteni Itä-Suomessa. Metsoja näki yli 30 yksilön parvina, vaikka Julius von Wright manasi metsonpyytäjiä käyvän savolaisilla soitimilla enemmän kuin metsoja. Taiteilija ja ornitologi magnus von Wrightin mukaan 1840-luvun Helsingissä näki mustarastaan silloin tällöin, sinitiaisen harvoin, ani harvat tiklit ammuttiin tai pyydettiin häkkilinnuiksi koreutensa tähden. Mutta peltopyy oli yleinen, metso ja teeri pesivät kaupungissa Lauttasaaressakin, ja riekkoja näki siellä täällä, kuukkelinkin. Joskus tilhi lentää siristen yli. Köyhät saamelaiset välttivät nälkäkuoleman syömällä 6–7 riekkoa illassa, ja saalista riitti myytäväksikin. Tuulen ansiosta kiirunan ruokapöytä pysyy lumettomana.. Lapinja hömötiaisen tiuskutusta kuulee varmimmin männiköissä
Kiiruna etsii tuulen paljastamaa maata. Tunturihaukka on koko talven täysin riippuvainen riekoista ja kiirunoista.. 11/2017 Suomen luonto 55 11/2017 Suomen luonto 55 harvinainen, ja varpuset pärjäsivät ne vuosikymmenet, kun ohraa viljeltiin eikä ollut ääripakkasia. Yksilöiden sijaan elinvoimaiset populaatiot ovat luonnossa elämän ja kuoleman kysymys. Vaikka lintujärjestöt ja media toitottavat ihmelinnuista tuon tuosta, niillä ei ole erityistä tekemistä Suomen talvilinnuston kanssa. Entisajan runsaimpien lajien, kuten kana lintujen sekä hömöja töyhtötiaisten, huvettua murto-osaan suuressa osassa Suomea elää vähemmän lintuja kuin nuoruudessani. Tutkimusten mukaan muidenkin kylmiin ja lumisiin talviin sopeutuneiden pohjoisten lajien talvikannat hupenevat ja elinalueet supistuvat, kun taas eteläisten lajien talvehtimisalueet ovat siirtyneet vain muutamassa vuosikymmenessä kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä koilliseen. Suolla ja tunturissa eivät ole vaarassa vain linnut vaan kokonainen vuodenaika ja supisuomalainen elämänpiiri. m a rk u s Va re sV u o m a rk u s Va re sV u o pe rT Ti ko sk im ie s Riekon löytää tunturin rinteen koivikosta. En murehdi mustarastaiden, korppien ja palokärkien pärjäämistä, mutta riekon ja kiirunan kohtalo lämpenevässä Lapissa surettaa. Mustat menestyvät Tuhannet tehokiikaroijat koluavat ny kyään joka kaatopaikankulman ja viemärinojan, eikä ihme, että toinen toistaan kummallisempia eksyneitä ja uupuneita lintupoloja löydetään talvellakin. Mustaa pidetään katoavaisuuden ja kuoleman, valkoista ilon ja autuuden värinä. Talitiaista Fellman ei nähnyt koskaan Utsjoella eikä Inarissa, mutta koskikaroja Utsjoen ja Paats joen koskissa kaiken talvea. Vaikka pihapiirini on kylläisenään siiveniskuja, suren sitä met sien ja soiden sydän-Suomea, joka on vielä rakkaampi. n kun varvut peittyvät lumeen ja pensaiden alaoksat on syöty, riekon on noustava ylemmäs
TeksTi jUha kaUPPiNEN / kuvat hEikki wiLLaMO 56 Suomen luonto 11/2017. 56 Suomen luonto 11/2017 KUNNIOITUK SEN KUVAT heikki willamo tutki tuhansien vuosien takaista kalliotaidetta. hän löysi ja toi kuvissaan nykypäivään ihmisen hukkaaman kunnioituksen eläimiä kohtaan
11/2017 Suomen luonto 57 KUNNIOITUK SEN KUVAT 11/2017 Suomen luonto 57 alkuhärät, Suomusjärvi 2016.
Suuaukon yläpuolella kohosi lehtometsä. Valaistus oli hämärä. Juna nytkähti liikkeelle ja veti kävijät yhä syvemmälle maan uumeniin. Niin se oli. Willamo oli katsellut kuvia kotona työpöydän vieressä: Rouffignac, Font de Gaume, Les Combarelles, Bernifal, Pech Merle, Lascaux. Luontokuvaaja Heikki Willamo ei ole mikään matkustelija, vaan viihtyy hyvin kotikonnuillaan entisellä Karjalohjalla, nykyisen Lohjan kunnassa – josta tosin on metsät hakattu vähiin. Willamo tuijotti hevosta, joka oli kenties pari metriä pitkä ja aidon näköinen, kun opas sanoi, että kuvien maalaamisen aikoihin tämä kohta luolasta oli vain 60 senttiä korkea. Sittemmin luola on ruopattu ja avattu turistien kulkea. Kuvauslupia ei heru, mutta kuvat olisi kuitenkin päästävä näkemään. Willamo tuijotti kuvia: kymmenittäin eläimiä, naturalistisen tarkasti mustin ääriviivoin ja muutamin yksityiskohdin kuten silmin ja karvatupoin kuvattuja eläimiä: mammutteja, villasarvikuonoja, villihevosia, arobiisoneita – eläimiä, joita ei enää ole olemassa. 58 Suomen luonto 11/2017 O li pakko päästä itse katsomaan. Aukon edessä oli penkki kulkijoiden istahtaa ja ehkä koettaa edes etäisesti käsittää muinaista viestiä, joka kallioiden sisällä yhä elää. Ikuisuudelta tuntuvan ajan päätteeksi se pysähtyi, minkä jälkeen seurue jatkoi vielä kappaleen matkaa jalan. Laakso on tunnettu luolamaalauksista ja kaiverruksista, joista vanhimmat ovat 20 000 vuoden takaa. S e tuntui kyllä myös matkalta maan keskipisteeseen. Willamo ja muu seurue istuivat luolan sisällä siniharmaan veturin kiskoman kummitusjunan vaunuihin. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, samanniminen kirja on valmis. Mutta hirviä siellä on, huuhkajia, kanahaukkojakin vielä, kun tietää mistä etsiä, ja kuusipeuroja tai täpläkauriita, joiksi niitä nykyisin kutsutaan. Rouffignacin luolan suuaukko oli muutaman metrin leveä ja tuskin miehen korkuinen. karhu, kiillotettu kalliouurros, ballangen, Norja, ikä noin 11 000 vuotta. Willamo astui seurueen kanssa luolaan. Nuo asiat olivat pyörineet hänen mielessään: eihän muinaisten kuvien kuvaamisessa välttämättä olisi mitään järkeä, eikä Dordognen luolien kuvia edes pääse valokuvaamaan, sillä niitä vartioidaan kuin valtiosalaisuutta. Tämä ajatus: joku on tullut tänne kahden kilometrin syvyyteen soihtu kädessään. Joku tai jotkut. karhut, kuhmo 2015.. Oltiin kahden kilometrin syvyydessä, luonnon muovaamassa tunnelissa, sysipimeässä ja koleassa. Eläimet on siis maalattu selällään maaten. Myyttinen matka oli alkanut. Tuon kerran oli kuitenkin päästävä Ranskaan, Dordognen laaksoon, joka on saanut nimensä satumaisen kauniina viheriän laakson halki matelevasta Dordognejoesta. Kuvat ovat matka ihmisyyden alkuhämärään, ensimmäisille seinämille, joihin hiili piirsi mammutin. He saapuivat saliin, joka oli pari kolme metriä korkea. He ovat kerta toisensa perään kontanneet, ryömineet ja liu’uttaneet itsensä senaikaiseen puoli metriä korkeaan syvennykseen saadakseen maalata kuvat kallioon, piiloon kaikkien katseilta. hirvi, kalliomaalaus, Saraakallio, Suomi, ikä noin 7000 vuotta
Ura on ollut menestyksekäs, 1990-luvulla syntyivät esimerkiksi vuoden luontokirjaksi valittu Kaakkurin huuto (1994) ja jo klassikoksi noussut Haukkametsä (1998). ”Taidokkaasti tehtyjä kuvia. Hänen mukaansa tuntui toki oudolta käydä kuvaamassa lehmiä. Miksi. Ne ovat kuvia, jotka me käsitämme oikeana taiteena.” H eikki Willamo, 63, on ollut luontokuvaaja 30 vuotta. Hirven klaanissa (2005) etsittiin jo yhteyttä kalliomaalauksiin ja hirveen sellaisena kuin muinaiset metsästäjät sen näkivät. 11/2017 Suomen luonto 59 ”On jollakin täytynyt olla melkoinen tarve tehdä ne”, Willamo sanoo. Kaiken pitää silti osua kohdalleen, ratkaiseva hetki tarvitaan.” Willamo kävi myyttistä matkaansa tehdessään monilla Pohjois-Euroopan kalliotaidepaikoilla, muillakin kuin Suomen tunnetuilla kampakeraamisen ajan maalausseinämillä. ”Mestarillisella tekniikalla tehtyjä, hyvin näköisiä, mutta kuitenkin vähän liioiteltuja, vähän todellista pienemmät jalat usein, etupää korostetun voimakas.” ”Taidetta. ”Nehän ovat aina siellä. Willamo halusi astua valokuvan avulla jääkautisen metsästäjän ja kuvantekijän maailmaan.. Hän on tehnyt kirjan myös kalliomaalauksista, Pyhät kuvat kalliossa (2007, yhdessä timo miettisen kanssa). Että onnistunut valokuva, joka kuvastaisi jotenkin heidän mielenmaisemaansa, on vaikea ottaa, vaikka se esittäisi lehmää. Huuhkajavuorella (2008, yhdessä leo vuorisen kanssa) etsittiin paikkoja, joissa sadut elävät. Alkuhärkiä ja arobiisoneita ei enää ole, mutta niitä muistuttavia eläimiä kyllä, vieläpä aivan Willamon kotikonnuilla. ”Halusin löytää yhteyden noihin muinaisiin kuvantekijöihin. Minulla on ollut jo aiemminkin tunne, että heidän syissään tehdä kuvia voi olla jotain samaa kuin omissa motiiveissani.” Willamo halusi astua valokuvan avulla jääkautisen metsästäjän ja kuvantekijän maailmaan. Neljä vuotta sitten syntyi mustavalkoinen vuosi metsässä (2012), jonka kuvat Willamo otti yhdessä metsässä yhden vuoden aikana. Naturalistisia, mutta kuitenkin surrealistisia”, Willamo kuvailee Rouffignacin ”Sadan mammutin luolan” eläimiä. Hän otti kuvia muinaisista kuvista samalla tiedostaen, että jotain puuttuu. Sitten oivalsin, että eivät ne oikeanlaiset kuvat ole aina siellä. ”Matsin tapaaminen oli älyttömän tärkeä juttu mulle. Kirjassa on esimerkiksi kuvattu kesyjä eläimiä, ylämaan karjaa ja tarhattuja biisoneita. Tällä vuosituhannella Willamo on lähtenyt myyttien jäljille. Sitten hän tapasi ruotsalaisen omien polkujensa kulkijan mats anderssonin, jonka kanssa he kuvasivat yhdessä mustavalkoisen, perinteisiä luontokuvan rajoja utuisilla unikuvilla rikkovan kirjan Kohtaamisia (2014). Myyttisessä matkassa Willamo on rikkonut rajoja, joita jotkut pitävät ylittämättöminä luontokuvaajille. Kohtaamisia oli avain myytteihin, joiden kintereillä olen nyt ollut”, Willamo sanoo
”No tätä ei tietenkään voi tietää, mutta kierrettyäni monilla merkittävillä kalliotaidepaikoilla minulle on aivan selvää, että yksi syy on suuri kunnioitus ja ihailu eläimiä kohtaan. Juju on siinä, että olen kulkenut kalliotaidepaikoilla ja koettanut käsittää, miksi kuvat on tehty ja miksi ne minua niin kiinnostavat. Pääsin kokeilemaan erilaisia kameran liikutteluita, ja kun vilkaisin kameran takaseinää, ajattelin, että nyt tuli kalliomaalaus! Peurat olivat monistuneet siihen.” Ensin Willamo ajatteli, että se on vain hänen vaikutelmansa kuvasta. K arhu on erityinen eläin Willamolle. ”Karhu on karhu, ylivoimainen eläin. Eläimiä, jotka ovat isompia ja vahvempia kuin ihminen, eläimiä, joilla ehkä ajateltiin olevan yhteys henkimaailmaan.” W illamo löysi oman kalliomaalausten peuransa sattumalta. Ne ovat Pohjolan vanhimpia, jopa 11 000 vuotta vanhoja. ”Että nää on taas näitä mun omia juttuja”, hän sanoo naurahtaen. Siellä on seitsemällä paikalla niin sanotulla kiillotustekniikalla tehtyjä kuvia kallioissa. ”Kaksi täpläkaurista seisoi erityisen komeassa tervalepikossa. 60 Suomen luonto 11/2017 Alun perin Willamo kuvasi näyttelyä varten, kirjaidea tuli vasta myöhemmin: ”Jossain vaiheessa tajusin yhtäkkiä, että en laita näyttelyyn yhtään kuvaa kalliotaiteesta, kirjan alkuun ehkä muutaman. Tuolloin oli kaunis syksyinen ilta kotiseudun tutulla kuvauspaikalla. Lascauxin alkuhärät taas tunnetuimmat yksittäiset kuvat. Jos sotkee mukaan kaiken sen mytologian, minkä tunnen, karhu on jotain aivan muuta kuin mikään toinen eläin.” Karhu on ollut alusta asti oleellinen osa Willamon kulkemaa Myyttistä matkaa, mutta tärkein kohtaaminen karhun kanssa tapahtui Norjassa. Näin poluksi valikoitui reitti eläinkuvia tehneiden ihmisten historiaan.” ”Kuvasin lehmiä, hevosia ja biisoneita luodakseni paleoliittisen metsästäjän ja kuvantekijän kuvitteellisen mielenmaiseman.” Willamoa kiehtoo se, että kesytetyt eläimet kantavat perimässään sukupuuttoon kuolleiden kantalajien eli alkuhärän, Euroopan villihevosen ja arobiisonin perimää. kalliomaalauskauriit, raasepori 2012.. ”Tein oman matkani rakkaudesta eläimiin, mutta myös sekä kuvaan että kuvantekemiseen – siis eläinkuvaan. Willamo matkusti eräälle näistä seitsemästä paikasta Lohirvet, raasepori 2011. Willamo kuvasi samaa kauriiden laumaa yhä uudestaan, ja hiljalleen valkeni hänen matkansa tarkoitus, matkustus muinaisten kuvantekijöiden jalanjäljissä. Mutta sitten hän näytti kuvaa muille, sellaisillekin ihmisille, joilla ei ole erityistä suhdetta muinaisiin kuviin, ja poikkeuksetta ihmisten ensimmäinen reaktio oli, että kas vain, kalliomaalaus. Tästä kaikesta inspiroituneena olen sitten tehnyt omat kuvani.” Miksi kuvat on sitten aikoinaan tehty. Hevonen ja biisoni ovat luolataiteen yleisimmät eläimet
Täpläkauris, raasepori 2012.. 11/2017 Suomen luonto 61 karhu, kuhmo 2015
”Siitä ajateltiin, että sen oli tietäjä voimillaan nostattanut, lähettänyt kilpailijan, vihamiehensä karjaa tappamaan.” Vähitellen karhu muuttui niinkin pahaksi ihmisten silmissä, että siitä maksettiin tapporahaa. Siihen on voinut liittyä tabuasetelmia eikä sitä näin ollen ole saanut kuvata.” Willamo on nähnyt joitain yksittäisiä luolakarhun kuvia sekä Chauvet’n luolassa Kaakkois-Ranskassa että muutamissa Dordognen luolissa. Se oli laiha, kuin talven laihduttama kevätkarhu. ”Olen koettanut käsittää miksi kuvat on tehty, ja miksi ne minua niin kiinnostavat” revontulet, varanki, Norja 2015. Suomen kalliomaalauksissa on vain muutamia todennäköisiä karhukuvia, jotka nekään eivät takuuvarmasti esitä karhua. Se oli hiottu kallionselänteeseen. Paikka on kaukana teistä, sinne taivaltaminen kesti hyvän aikaa. Sitten tässä alkumaisemassa ilmaantui yhtäkkiä näkyviin kalliokuvia: kolme hyljettä, pyöriäinen, peura. Sitten Willamo näki karhun. Se oli hieno hetki. ”Kiinnitin huomiota yhteen vanhaan mäntyyn niiden kuvien yläpuolella kalliolla. Juuri tämä yksi kuva, keskellä erämaata Norjassa, kasvoi myyttisiin mittoihin Willamon päässä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että kun karhu tuli karjaa tappamaan, sitä ei pidetty karhun syynä.” Syy vieritettiin naapurin niskoille. Suuria kuvia, luonnollisen näköisiä eläimiä. 62 Suomen luonto 11/2017 foottien kohdalle, mutta mantereen puolelle. Olin nähnyt siitä samasta kohtaa otetun kuvan vuodelta 1932, ja se mänty oli edelleen täsmälleen samannäköinen kuin se oli ollut silloin 80 vuotta sitten. ”Karhulla on ollut sellainen tietynlainen myyttinen suoja. On mielenkiintoista, että karhun asema on kestänyt, kun kulttuurimme on alkanut muuttua. Ajattelin, että jumalaut mikä mesta, täällä ei muutu mikään!”, Willamo kertoo. Willamo lähestyi paikkaa, jonka maisema miellytti häntä: kallioselänteitä, harvassa mäntyjä, joista vanhimmat ehkä jopa tuhatvuotisia, mutta silti niukassa maassa pieniksi jääneitä, ehkä viisimetrisiä bonsaipuita muistuttavia puuvanhuksia. Karhukuvasta tuli Willamolle jonkinlainen pyhiinvaelluskohde. ”Karhu ei ole mikään yleinen aihe kalliotaiteessa. Puro, ballangen, Norja 2013.. ”Pronssikaudella, kun ihminen irtaantui luonnosta, otti haltuun pellot ja metsästä vieraantuminen alkoi, karhusta, entisestä myyttisestä jumalhahmosta, tuli vähitellen vihollinen.” Se ei tapahtunut yhtäkkiä
Metsänpeitto, raasepori 2013.. 11/2017 Suomen luonto 63 Poukama, varanki, Norja 2015
Nämä ovat asioita, joihin ei koskaan saada vastausta.” Kampakeraamisen ajan jälkeen ihmiselle tapahtuu jotain dramaattista, jonka voi suoraan lukea kuvista. Tämä tuo Willamon mielestä kuville erilaisia merkityksiä. ”Tuo ihmisen suhde eläimeen, sen jäljillä olen ja haluan olla. ”Se on maailma, joka ei puhuttele minua millään tavalla.” Tanumissa Willamolle vahvistui, että hän on oikeastaan kiinnostunut muinaisesta ihmisestä, metsästäjästä ja kuvantekijästä sekä hänen suhteestaan eläimiin ja muuhun luontoon – ja että hän kokee jakavansa tuon eläinkuvan. ”Luokkayhteiskunta, valta, omistaminen alkavat näkyä kuvissa. N orjan hiottujen kuvien jälkeen alkoi parin tuhannen vuoden ajanjakso, jolta Pohjolasta ei tunneta kalliotaidetta. Willamo ei käsittänyt muutoksen näkyvyyttä, ennen kuin hän matkusti Ruotsin länsirannikolle, Göteborgin lähelle, Tanumin maailmanperintökohteen pronssikautisille kuvakentille, jotka on uurrettu 3000–4000 vuotta sitten. Vaikka helvetin hienoja ne ovat visuaalisesti, mutta ne edustavat jotain ihan muuta maailmaa.” Kuvissa ihminen nousee isoon osaan. Mukana myös Perttu Saksan videohenkilökuva ja Kie von Hertzenin äänimaisemat. Samaan sarjaan kuuluvat Ruotsin Nämfors ja Norjan Alta, Äänisjärven ja Vienanmeren kuvat. Se on juuri se tapa, jolla minä koen eläimet. Kalliotaide siirtyi lopullisesti luolista avotaivaan alle. ”Kun on mennyt sinne luoliin, kävellyt hiljaisuuden, pimeyden ja taiteen maailmaan, tai kun seisoo jossain Jäämerellä rantakalliolla, avotaivaan alla, tunnelma on vain täysin toinen. Luolassa siihen liittyy vahvasti suggestiivinen tila, huomio kääntyy mielen sisälle. Kuvissa on myös laivoja, ja ne ovat isoja. Silmä, Suomusjärvi 2013.. hevonen, islanti 2016. Siis kuvittelee. Siitä tehtiin kansalliseläin. Ne on tehty 7000 vuotta sitten alkaneella kaudella muutaman tuhannen vuoden aikana. Sen jälkeen tuli kampakeraamisen kauden kukoistus, jota Suomen tunnetut kalliomaalaukset kuten Astuvansalmi ja Saraakallio edustavat. 64 Suomen luonto 11/2017 Karhu on toki kokenut uuden nousun. On helppo kuvitella, että se on ollut henkilökohtaisempaa, kun taas avotaivaan alle sitä kuvittelee ryhmiä ihmisiä, joitain yhteisiä rituaaleja. Haen menneisyyden mielenmaisemaa.” n Heikki Willamon (kuvassa teoksessa Uni) näyttely myyttinen matka Salon taidemuseossa alkaen 4.2.2017. ”Kalliotaiteen mekkoja, suurenmoisia keskittymiä”, Willamo kuvailee. Eläimet ovat mukana, hevoset korskeita, härät valjastettu aurojen eteen, mutta pääosassa ovat sotaisat ihmiset, jotka seisovat vastakkain miekkojen ja pronssikirveiden kanssa
11/2017 Suomen luonto 65 alkuhärkä, Suomusjärvi 2015.
tarkka katse luontoon 66 Suomen luonto 11/2017 suomen luonnonsuojeluliiton uusi puheenjohtaja harri hölttä seuraa asioita lintuharrastajan ja historioitsijan silmin. TeksTi aNTTi haLkka er kk i m a kk o n en. H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
”Jos jotain saadaan ratkottua, muuta tulee tilalle”, hän sanoo. Hän on Sodankylässä syntynyt mutta kasvanut Pohjois-Savossa, jossa myös luontokipinä syttyi. Retki on vuoden ensimmäisiä, ja havainnoiksi Hölttä kirjaa muun muassa hippiäisen ja puukiipijän. n tarkka katse luontoon h o m o S a P ie n S , k o t o n a , r e t k e ll ä ja v ir ik k e it ä t o im it ta n u t jO h a N N a M E h T O L a Metsäasiat ovat jälleen ajankohtaisia. Silloin Pallas-Ylläksen puistoon tehtiin tie, mutta monesti konfliktit ovat myös avanneet silmät luonnon suojelemiseen. Elantoaan Hölttä on viime vuosina hankkinut myös opastamalla linturetkiä. Pulaa oli nykymittoihin nähden hyvinkin järeästä puusta. Toinen lintuharrastaja pystyy heti päättelemään Höltän kokeneeksi ornitologiksi kuullessaan, että tämä näki viime syksynä jo 300. ”Yllättävää oli, että pitäessäni Joensuussa ympäristöhistorian luentoja monikaan ei tiennyt mitään vaikkapa 1980-luvun koskisodista, joiden tuloksena virtavesiä suojeltiin.” Hölttä on huomannut, että maailma ei tule valmiiksi. virtavedet esillä Toinen ajankohtainen asia Luonnonsuojeluliitossa ovat vedet, sillä niiden suojelun tarpeeseen on taas herätty. Hölttä muistuttaa, että esimerkiksi Jerisjärven tiekiistasta on jo 26 vuotta. Tämän jutun valokuva tuoreesta puheenjohtajasta kuvattiin myös Höytiäisen kanavan retkipaikalla. ”Siellä on käynyt hämmästyttävän isoja porukoita katsomassa menetelmää, joten se näyttää kiinnostavan”, Hölttä sanoo. Kohteena on yleensä maan länsilaita, Läänemaa. Nyt hän elää muutosta keskellä talvea, sillä vuoden alusta alkoi kolmivuotinen kausi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana. Vastaavasti Hölttä tunnetaan maakunnissa laajasti, ja puheenjohtajan valitseekin koko maan edustajista koostuva liittokokous. Siinä vastustettiin tientekoa kansallispuiston läpi. Virtavesipuolella aktiivit ovat huomanneet, että vesivoima-ala on joutunut esimerkiksi Ruotsissa jonkin verran perääntymään, ja kalojen tieltä on jopa purettu patoja. ”se on vain niin hieno.” ahvENaNMaaN lågskär on Höltälle pitkäaikainen unelmasaari, ”jonne vain on jälleen päästävä”. Hän tekee Itä-Suomen yliopistoon väitöskirjaa 1800-luvun metsähistoriasta. lintulajin Suomessa. ”Liitto tekee uuden vesiin liittyvän strategian. ”Suisto on täälläpäin merkitykseltään kuin Viikki-Vanhankaupunginlahti Helsingissä”, hän vertaa. Sadassa vuodessa luonnonsuojelukin on nähnyt monenlaisia vaiheita. ”Suuri kuvio on, että hallitus haluaa lisätä hakkuumääriä ja samaan aikaan luonnonsuojelun määrärahoja on leikattu”, hän sanoo. Koko Suomi on näiltä ajoilta Höltälle tuttu. ”Tukin piti olla kuusi metriä pitkä ja ainakin toisesta päästään 30 senttiä paksu.” Hiukan tuoreemmassa metsähistoriassa Hölttä on itsekin ollut mukana toimiessaan Luonto-Liiton metsäryhmässä ja sittemmin Luonnonsuojeluliitossa metsäasiantuntijana. Metsäasioita hän pitää puheenjohtajakaudellaankin olennaisina. ”Virossa on se miellyttävää, että rannat eivät ole mökittyneet eikä siellä vieläkään taida saada rakentaa kuin vanhoille rantarakentamispaikoille.” Metsähistoriasta nykypäivään Metsähistoriaa tutkiessaan Harri Hölttä huomasi, että 1800-luvun puolivälin kohuttu tukkipula on nähtävä tukin silloisia laatukriteereitä vasten. Myös vesien laatu nousee esiin ja sen myötä esimerkiksi metsätalouden ja turvetuotannon vesistöhaitat.” Metsät, vedet, ilmastonmuutos, Suomen satavuotisjuhlavuosi, Hölttä kertaa ajankohtaisia asioita. Se oli palsasirri kotimaisemissa Joensuussa Höytiäisen kanavan suistossa. Lintujen seuraaminen kuitenkin jatkuu, kuten joka vuosi jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Tänä vuonna hän järjestää retken muun muassa Viroon, jossa hän on käynyt paljon. 11/2017 Suomen luonto 67 kUikka on Harri Höltän lempilintu. Suuntana on ollut muun muassa Ahvenanmaan Lågskärin lintuasema. Hölttä, 41, on koulutukseltaan historioitsija. ”Merensaaristo on ollut minulle jo 1980-luvulta asti tärkeä”, sanoo Hölttä ja mainitsee tuolloiset matkat esimerkiksi Utöhön, Jurmoon ja Hailuotoon. H arri Höltälle mieluisia vuodenaikoja ovat kevät ja syksy, koska silloin on muutosta ilmassa. H a rr i H ö lT Tä m au ri le iV o. Höltän edeltäjä puheenjohtajana, Risto sulkava, isännöi Heinävedellä metsätalouden mallitilaa, jossa harjoitetaan myös jatkuvaa kasvatusta. Nyt maan hallituksen tarkoitus on pienentää nielua tai ainakin hyväksyä nielun pieneneminen.” Yksi ratkaisu puuston säilyttämiseen voisi olla niin sanottu jatkuva kasvatus, jossa metsää ei avohakata. ”Lisäksi keskusteluun on tullut vielä metsien nielumerkitys, metsäthän sitovat hiiltä
Tu ru n yl io pi sT o. Tutkimus keskittyy pohjoisiin levälajeihin, jotka ovat sopeutuneet jo valmiiksi vaativiin ympäristöoloihin. Nyt tutkitaan myös pohjoisten levälajien ominaisuuksia. ” NordAqua-hankkeessa selvitämme muun muassa sitä, mitkä leväkannat soveltuisivat parhaiten proteiinilähteiksi. Jo nyt tiedetään, että leviä voidaan hyödyntää muun muassa bioenergiaan, kemianteollisuuteen, jätevedenpuhdistukseen, kosmetiikkaan, lääkkeisiin ja ravintoon. LEviEN kaSvaTUSTa kasvihuoneissa aiotaan myös kokeilla. Tietyistä leväkannoista saadaan lisäksi pigmenttejä elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Kiertotalouteen on järkevää ja pian myös pakko siirtyä, sillä väestönkasvu ja elintapamuutokset pakottavat etsimään uusia siniseen biotalouteen, veden ja vesistöjen käyttöön ja hyödyntämiseen liittyviä ratkaisuja. Veden tarve lisääntyy, mutta puhtaan veden resurssit eivät. ” Tarkoitus on tutkia levistä saatavaa biomassaa sekä mahdollisuutta stimuloida kasvihuoneissa kasvavia leviä tuottamaan haluttuja yhdisteitä esimerkiksi ultraviolettivalon avulla.” Toistaiseksi levät ovat alihyödynnetty voimavara. Turun yliopiston Molekulaarisen kasvibiologian yksikön koordinoimassa pohjoismaisessa huippuyksikössä, Nord-Aqua-hankkeessa, tutkitaan mikroja makroleviä sekä niiden hyödyntämistä. 68 Suomen luonto 11/2017 Sininen biotalous voi tuoda tulevaisuudessa levät kasvihuoneisiin ja leväproteiinin lautaselle. Nyhtökauran aloittama suomalaisten elintarvikeinnovaatioiden tie jatkuu toivottavasti myös leviin”, Suorsa arvelee. Ne tarjoavat nopeakasvuisina, kasvupaikan suhteen vaatimattomina ja helposti muokattavina lajeina valtavat mahdollisuudet tulevaisuuden käyttötarkoituksiin. Levissä tuotettu proteiini saattaa olla kuluttajille helpommin lähestyttävä kuin esimerkiksi hyönteisproteiini”, Suorsa sanoo. k o t o n a Sininen bioviljely vESi TUOTTaa rUOkaa MUUTaMiEN vUOSikyMMENTEN päästä tuskin huuhtelemme vessanpönttöä juomavedellä. n Lue lisää maapallon tulevaisuuden näkymistä sivulta 40. ” Ruokaomavaraisuuden ja -turvallisuuden lisäämiseksi voimme tulevaisuudessa hyödyntää leviä proteiininlähteenä. Vesiviljelyä hyödyntävissä kasvihuoneissa veteen jää ravinteita, joita voitaisiin edelleen hyödyntää levien kasvatuksessa. Turun yliopiston Nordaquahankkeessa tutkitaan yli 2000 levälajin kantoja. Jotkut levät tuottavat myös suuria määriä rasvoja, esimerkiksi omega-3-rasvahappoja. ” Käytössämme on yli 2000 levälajin kannat Ruotsista, Norjasta ja Suomesta”, sanoo tutkimuskoordinaattori marjaana suorsa Turun yliopistosta. TeksTi jOhaNNa MEhTOLa is To Ck pH o To Lämpimien vesien mikroleviä kuten spirulinaa kasvatetaan jo elintarvikkeeksi
Kampanjan verkkosivujen reseptipankkia voi hyödyntää vuoden ympäri, ja lisää tietoa vegaanisesta ruokavaliosta saa esimerkiksi Vegaaniliiton sivuilta tai sosiaalisen median vegaaniryhmistä. keltajuuren malto sekä kuori saavat värinsä betaksantiinista, eikä kuoria kannata poistaa ennen juureksen keittämistä. listalla on todennäköisesti paljon tuttuja tuotteita, joita et ajatellut vegaanisiksi. 4. Minä keltajuuren kerran... Aloita kokeilu omassa tahdissa. paahtamalla kokonaisia keltajuuria uunissa saa uuniperunan veroisen lisäkkeen. liedellä luontokirjathan kuuluvat tietokirjoihin, ja kirjaston hyllyiltä onneksi löytää vanhempiakin kirjahelmiä. Tänä vuonna teemana on tietokirjallisuus ja mottona Tietoa & taitoa kirjastosta. itä-suomen yliopiston 20 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa havaittiin, että 4–7 kertaa viikossa saunovilla miehillä oli 66 prosenttia pienempi todennäköisyys saada dementiadiagnoosi kuin kerran viikossa saunovilla. Kuukaudesta suoriutumista helpottaa, jos mukaan haastaa vertaistueksi vaikka puolison tai työporukan! LaUra SaLONEN Lue lisää: vegaanihaaste.fi 1 1/2017 Suomen luonto 69 kirjaSTOjEN oma päivä on tietenkin 8. lähde mukaan Vegaanihaasteeseen, pidä vegaanipäivä viikossa tai korvaa jokin tuote vegaanisella, esimerkiksi kahvimaito kasviperäisellä. useita eläinperäisiä tuotteita löytyy kasvipohjaisina versioina. Tukea uuden ruokavalion aloittamiseen saa kampanjan ajan vegaanituutorilta, joka opastaa ja vastaa kysymyksiin. kOkEiLiSikO vaihteeksi keltajuurta. Reseptejä ja hyödyllistä tietoa löytää verkkosivujen reseptipankista ja uutiskirjeestä. pese, kuori ja lohko keltajuuret. paahda pinjansiemenet paistinpannulla. laita lohkot uunivuokaan, valele päälle hunaja sekä oliiviöljy. saunomisen vaikutuksia alzheimerin taudin ja muiden dementioiden riskiin selvitettiin sepelvaltimotaudin vaaratekijät -tutkimuksessa, johon osallistui yli 2000 keski-ikäistä itäsuomalaista miestä. Oikeutta eläimille -järjestön ja Vegaaniliiton järjestämä haaste kannustaa ihmisiä kokeilemaan kuukauden verran vegaanista ruokavaliota. sa n n a pe u r a ko sk i / ko Tim a is e T k a sV ik se T is To Ck pH o To is To Ck pH o To is To Ck pH o To is To Ck pH o To Löylyä lisää! rUNSaS saunominen voi pienentää dementiaan sairastumisen riskiä. Vaikka tammikuusta on jo yli puolet takana, voi Vegaanihaasteeseen lähteä mukaan vaikka heti. 1. joillekin on helpointa tehdä tutuista ruuista vegaaniversioita, toisille kokeilla uusia ruokia. 5. 2. kypsennettynä keltajuuren väri säilyy ja saattaa voimistua jopa oranssinpunaiseksi. mausta ja sekoita lohkoja. keltajuuri sopii mainiosti esimerkiksi vuohenjuuston kaveriksi punajuuren tapaan. sieltä löydät pitkiä listoja varmasti vegaanisista tuotteista. mikä sopii sinulle. Vinkkejä varten haastattelimme Vegaanihaasteen tiedottaja Satu Sauniota. paahda uunissa noin 45 minuuttia, kunnes keltajuuret ovat pehmenneet. Etsi korvaavia vegaanisia tuotteita. Valitse reseptit mieltymystesi mukaan. se on keltainen versio punajuuresta, tosin maultaan hieman makeampi ja miedompi. korvaa maito, jugurtti ja jäätelö kaurasta tai soijasta valmistetuilla tuotteilla, jauheliha nyhtökauralla tai soijarouheella, tai testaa vegaanisia juustoja. lisää kuumien keltajuurten päälle nokareittain pehmeää vuohenjuustoa, paahdetut pinjansiemenet sekä rucola – ja nauti. 3. Hae vertaistukea ja tietoa sosiaalisesta mediasta. Vegaanit eivät syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita, joten lihan lisäksi esimerkiksi kananmunat ja maitotuotteet jäävät kaupan hyllylle. nappaa ennen kirjastoon menoa hyviä luontokirjavinkkejä: www.suomenluonto.fi. helmikuuta vietettävä lainan päivä. (jm) jOS kiNkkU teki joulunpyhinä kauppansa, voi tammikuussa keskittyä kasaamaan lautaselleen enemmän kasviksia. liity facebookissa esimerkiksi Vegaaniset kasvisruoatja sipsikaljavegaanit-ryhmiin. Osa luopuu lihasta, ja toiset lisäävät kasvisruokapäiviä, mutta rohkeimmat lähtevät mukaan tammikuun ajan kestävään Vegaanihaasteeseen. www.uef.fi (jm) hyvää Lainan päivää! Viisi Vinkkiä aloiTTamiseen Vastaa Vegaanihaasteeseen 5 kpl keltajuuria 3 rkl juoksevaa hunajaa 3 rkl oliiviöljyä 1 tl kuivattua timjamia 0,5 dl pinjansiemeniä rasia pehmeää vuohenjuustoa rucolaa mustapippuria suolaa kuumenna uuni 225 asteeseen ja voitele uunivuoka. Lue lisää: vegaanihaaste.fi kELTajUUrET & vUOhENjUUSTOa. Tutustu Vegaanituotteet.netsivustoon
Iltapäivän hämärissä täysikuu kohoaa hohtavana kiekkona maiseman ylle. Mika hONkaLiNNa Kirjoittaja on luontokuvaaja, kirjailija ja Suomen Luonnon avustaja. Orastava pimeäntulo taittuu takaisin valoon, kun lämpimän kelmeä valo leviää pakkasmetsään ja puiden varjot heittyvät tummina kuvajaisina kimaltelevan hangen pyöreille kummuille. Hangella matavat varjot alkavat elää omaa elämäänsä ja määrittää todellisuutta. Alkukeväästä saa vesistöjen läheisyydessä kuunnella lämmönvaihteluista syntyvää jäiden konserttoa: räiskähdyksiä, paukahduksia ja kuulaina ilmaa halkovia vongahduksia, jotka hiipuvat kaikuina niemien ja selänteiden taa. Kevättalven kuutamoöihin liittyvät tunnelman nostattajina pöllöjen soidinhuudot, kettujen ja ilvesten kiimarähinät. vinkkejä moneen menoon! v ir ik ke it ä Ystävän retkivinkki kuutamoöiden hurmaa 70 Suomen luonto 21/2017 SydäNTaLviNEN metsä nukkuu tykkylumitaakan alla. suomenluonto.fi Tim o pa k a rin en. Öisen kuutamometsän todellisuus on hurmaavan aavemaista ja kiehtovaa. Silloin on aika nousta suksille tai lumikengille ja astua talviöiseen ihmemaahan. ku Va T m ik a H o n k a li n n a kaTSO LiSää rETkiviNkkEjä www. Noiden kylmien pakkasöiden todellisuus tuskin jättää ketään täysin kylmäksi, ja mieli on taas yhtä kiehtovaa retkimuistoa ja kokemusta avarampi. Alitajuiset mielenliikkeet nostavat mielen päälle kuvitelmat ja pelot. Kuutamoyönä lumisessa metsässä maailma on ikään kuin käänteinen päiväaikaan verraten. Pohjoisen taigametsän kuutamotunnelma on huikeimmillaan vaarojen ja tuntureiden lakimetsissä tykkykansan keskellä kun revontulet loimahtavat täyteen paloonsa poikki taivaankannen. Se mikä päivänvalossa oli selvää, on kuutamolla hieman outoa, vierasta. On hiljaista. On kirkas ja tyyni pakkaskorkeapaineen aika
Birdlife suomi järjestää jo 12. sekalaista eläinlaumaa he johtivat myös omassa kodissaan kolmen lapsensa kanssa. (jm) Puiden puolesta – kyseenalaisin keinoin varaa tunti aikaa linnuille LiNTUjEN talviruokinta on lähtenyt monella pihalla vilkkaasti käyntiin. 11/2017 Suomen luonto 71 valokeilaSSa Sukella talveen 4.2. Voittajaksi nousi Heli Pesosen kuva Vanhaa ja uutta, jossa hiutale erottuu kauniisti käpertynyttä lehteä vasten. (jm) vUOdEN kuluessa joka kahdeskymmenes saksalainen osti Peter Wohllebenin puista ja metsistä kertovan kirjan Puiden salattu elämä (suom. PULahda avantoon, hiihdä, tutki eläinten jälkiä tai juhli talviluonnon päivää 4. sesse Koivisto: tapiiri sohvapöydän alla (myllylahti 2016) sesse ja ilkka koivisto asuivat korkeasaaren eläntarhan alueella ilkka koiviston ollessa eläintarhan johtajana 1968– 1995. suomen 100-vuotisjuhlavuonna vietetään neljää luonnon juhlapäivää, joista sukella talveen on ensimmäinen, www.luonnonpaivat.fi. Käännöksiä on myyty moneen maahan. kertaa pihabongaus-tapahtuman. (jm) ????. 59 lintulajia on käsitelty vaihtelevalla perinpohjaisuudella. lämpimät kiitokset kaikille kuvaajille! (jm) hiutaleen herkkyyttä Vanhaa ja uutta Kylmää ja pehmeää Lumivarpunen. luit aivan oikein: pehkitöpit kara ja pihla seikkailevat kirjan tarinoissa siinä missä metsähiiri, siili ja piisamikin. helmikuuta. anna maija luomi): talvilintujen elämää (minerva 2016) kun kannessa komeilee ruotsalaisen lintumaalarin ja kirjailijan lars jonssonin nimi, odotukset nousevat heti korkealle. ????. jonssonin viehättävä ja taidokas kuvitus sekä tekijän omaa kokemusta huokuva teksti kiehtovat varmasti lukijoita, ja onkin helppo ennustaa kirjan löytävän tiensä monen luonnonystävän hyllyyn. Hän muistelee edelleen lämmöllä eläimiä, joihin koko perhe kiintyi. ????. kilpailukuvia voi katsella osoitteessa www.suomenluonto.fi/ lumihiutale. koivistojen huvilassa varttuivat muun muassa amurintiikeri, tapiiri, paviaani, ahman pentuja, susia, käärmeitä sekä saukko. lintuja tarkkaillaan tunnin ajan lauantaina 28.1. sesse koivisto kuvaa kirjassaan elävästi eläinten hoidon työläyttä, mutta myös palkitsevuutta. retkivinkkejä lukiessa alkoi minunkin tehdä mieli lähimetsään katselemaan pehkitöpin mahdollisia pesäkoloja. tai sunnuntaina 29.1., ja havainnot lähetetään Birdlifeen, www.birdlife.fi. lars Jonsson, (suom. Menestystä tuskin selittää urbaanin eurooppalaisen äkillinen innostuminen puunrungon vesitaloudesta ja aineenvaihdunnasta, juurten toiminnasta ja sienijuurista, kaarnasta ja lehtivihreästä. nyt on hetki aikaa keskittyä ruokailijoihin. ota kuva näkemästäsi linnusta ja lähetä se meille www.suomenluonto.fi/pihanlinnut. pitäytyminen eniten luonnostelluissa 40 lajissa olisi voinut tehdä kirjasta eheämmän kokonaisuuden. paras palkitaan Mauri Leivon kirjalla Lintulaudan elämää (docendo 2015). Kirja myy siksi, että tehometsätalouden uskomukset hylännyt metsänhoitaja tarinoi luontoromantiikkaa haikaileville houkuttelevasti puista päämäärätietoisina ja tarkoitushakuisina, vanhempina ja lapsina, ystävinä ja auttajina, tuntevina ja tietävinä. Jos metsä saa myötätuntoa vain rajusti inhimillistettynä, tulee elämän mitaksi ihminen, mikä etäännyttää luonnon arvostamisesta sen itsensä vuoksi. (HV) ????. Toiseksi tuli Juho Pietarisen Lumivarpunen ja kolmanneksi Tarja Porkkalan Kylmää ja pehmeää. Pirkko Roinila, Gummerus 2016), jossa ei ole kuvia eikä erityisiä tyylillisiä ansioita. milla tuormaa: takapihalta alkaa seikkailu (Ps-Kustannus 2016) paljon erilaisia toimintavinkkejä ja oikeaa luontotietoakin sisältävä kirja on suunnattu etenkin pienille lapsille ja varhaiskasvatuksen ideapankiksi. Voittaja saa glope Hopen iijokilapaset, ja muut sijoittuneet palkitaan luonnonkalentereilla. PErTTi kOSkiMiES SaiMME lumihiutale-kuvakisaamme kymmeniä hienoja kuvia. Puut ovat kuitenkin upeita ja kunnioitettavia ilman, että tutkimustuloksia jatketaan vihjailevalla mielikuvituksella, todistetun ja sepitetyn rajaa hämärretään, evoluutiolle tuskin mahdollista esitetään. kauniit ja tunnelmalliset kuvitukset ovat milja laineen käsialaa. Talvilintuihin keskittyvä tiedon, tarinoiden ja luonnonväriopin sekoitus koukuttaa monipuolisuudellaan
joulukuuta. leHdessä julKaistuista Kuvista maKsamme PalKKiON. tammikuuta perniössä. Lumikenkäillen kiparille TaLviNEN luonto näyttää upealta rautavaaran kiparin huipulta. venus kohtaa kuun ”PiENi pakkanen ja kirkas taivas toivat planeetat näkyviin metsän uumenissa.” Jenni Merilä kuvasi taivaan 1. joulukuuta.. Anne Moilanen kiipesi ihastelemaan lumista maisemaa 3. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja ToiMiTTanuT LaUra SaLONEN luKijOideN Oma luONtOPalsta tOimii seKä leHdessä että Netissä. Siivet kuin enkelillä ”vaLkOiNEN sorsa talvehtii suuressa sorsajoukossa jyväskylässä ja höyhenpuvussaan se erottuu helposti porukasta.” Maarit Siitonen ihasteli lintua 1. kari aaltonen tapasi harvinaisen sienen marraskuun lopussa Salon Rekijoella. halkiheltta etenee pohjoiseen MELkO harvinainen halkiheltta levittäytyy hiljalleen kohti pohjoista
Tarja Porkkala kuvasi kauniin sinertäviä jääkiteitä 14. joulukuuta kuusankoskella.. siinä sitten lähietäisyydeltä tuijottelimme toisiamme jonkin aikaa.” Jaakko Puputti kohtasi pöllön pihamaillaan forssan koijärvellä 6. Jukka ylätalo kuvasi keltaisten lintujen parven 19. joulukuuta janakkalassa. Tarkoituksenani oli lähteä katsomaan, olisiko viikko sitten näkemämme viirupöllö vielä läheisessä metsässämme, ja juuri kun olin lähdössä, huomasin että pöllö olikin sattunut saalistusreissulle aivan pihapiiriin. keltasirkut sakeassa sumussa kELTaSirkUT nököttivät kelon oksilla sumun seassa harmaana joulukuun päivänä. joulukuuta. jääkiteitä LUONTO loi jäistä kristalliaan joulukuun pakkasilla. karaistunut sukeltelija ”kOSkikara sukelteli eineksiään varsin vuolaasti virtaavan kosken pohjasta eikä juurikaan välittänyt lähellä kyykkivästä kuvaajasta.” Ari Masalin tarkkaili sukeltelijan touhuja 17. 11/2017 Suomen luonto 73 itsenäisyyspäivän pöllö ”iTSENäiSyySPäiväN aamu valkeni 15 asteen pakkasessa. joulukuuta Tampereella
aura koivisto ja risto sauso asuivat Hiidenportin kansallispuiston naapurissa ja uskalsivat toimia. Immonen kirjoitti Ylä-Karjalassa 29.10.1991. Talaskankaaltahan vanhojen metsien suojelukiistat alkoivat. 1220,Vienan Karjala 26.6. Saukko puljaa taas puroilla Saukko on sympaattisin peto (melkein kuin ihminen ilman kavaluutta). He antoivat myös kotinsa tukipaikaksi luontoaktivisteille. Äänestä . itse en edes lähtisi Talvivaaran kaivokselle töihin! miten paljon parempaa Talvivaaran kaivokseen upotetulla rahalla olisi voitu tehdä koko suomen ja tulevienkin sukupolvien hyväksi luontoa pilaamatta. SUOMEn LUOnTO 10/2016 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Saukko puljaa taas puroilla. Tiia PiTkäNEN, järvENPää Ihanaa kun valitaan turhakkeita ja muovipussi on tosiaan sellainen. O. 640,paanajärvi Jylhä Georgia 13.-20.5. 1360,. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa T o iM iT Ta n u T a L ic E k a r L S S O N Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. kaariNa hEiSkaNEN kUOPiO Harakan huoli Viime Suomen Luonnossa (sl 10/2016) ollut artikkeli Tarkka74 Suomen luonto 11/2017 @ Mitä mieltä lehdestä. ”perukan ihmiset eivät uskalla protestoida valtion metsien käsittelyä vastaan. laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 1.2.2017. ja 10.-16.9.2017 770,17.6. kun keskustelu ei auta ja uhka on todellinen, mielestäni on oikeutettua ryhtyä suoraan vastarintaan tavalla tai toisella. Talaskangasliikkeessä toimittiin avoimesti ja rauhanomaisesti pyrkimättä vahingoittamaan kenenkään omaisuutta ja uhkaamatta ihmishenkiä. Hannu Hyvönen muisteli, kuinka ”koko paikallinen väestö oli tuolloin suojelun takana”. Antti Lankinen on etelästä tullut ja uskaltaa rohkean avoimesti ottaa kantaa ympäristöasioihin toisin kuin alkuperäinen väestö. karttakeskuksen Retkeilijän Sienioppaan ja Retkeilijän Kalaoppaan voitti Reijo Lahtinen kankaanpäästä. Talvivaaraan on upotettu valtavasti rahaa työllistämisenkin nimissä pilaten ympäristöä laajasti lupaehdoista huolimatta. luin talteen ottamiani lehtileikkeitä viime vuosituhannelta metsäkiistoista kainuussa. He alistuvat edelleenkin, vaikka eivät hyväksy kaikkia toimenpiteitä ikimuistoisilla nautinta-alueillaan. Mauno. luontoa pitää uskaltaa puolustaa Aura Koiviston kirjoittama ja Risto Sauson kuvaama artikkeli Paluu Kainuuseen (sl 8/2016) oli upea juttu, joka nosti monia muistoja esiin. siitä on itselläni ja lähipiirissänikin kokemusta, sillä olin pitkään pätkätyöläisenä kainuussa ja nyt kotiäitinä. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi. kainuun luontoväki onkin nimennyt hänet kaivosvastaavaksi. 640,Solovetsk 5.-14.7. MariaNNE kaUPPiNEN-vähä-ErkkiLä, ESPOO Kolmen päivän kaamos Juttu upeasta retkestä tempaisi mukaansa kuin olisin itse ollut mukana. Erämaan kaipuuni kasvoi taas! Mirka kOSkiNEN, vaNTaa niikonmatkat.. kun perusasiat ovat kunnossa, toimeen tulee vähemmälläkin ja tekemistä toki riittää ainakin maaseudulla. Pääsisipä itsekin näkemään luonnossa puljaavan saukon. ”työttömyyskään” ei ole aina pahasta. elämässä on vielä arvoja, joita ei voi mitata rahalla. porkkasalon kiistoista ei voi sanoa samaa. He uskaltavat…” paikallisista ei ollut apua porkkasalon vanhojen metsien puolesta taistellessa. postikortilla: suomen luonto / paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. jUha TöNkyrä, haiLUOTO Saukot ovat kiinnostavia eläimiä ja juttu oli hyvin kirjoitettu. ...eteläsuomesta on protestoijat tuotava. ”joustoa” ja rahaa löytyy yhä lisää valtion ”pohjattomasta kukkarosta”, vaikka valtio on hukkumassa velkaan! lakejakin tulkitaan miten milloinkin! oikeus ei toteudu, ja luontoa saastuu yhä lisää. Arola Jyskyjärvi. ELSi vUOhELaiNEN, ESPOO nÄMÄKIn SAIVAT PALJOn ÄÄnIÄ: Muovikassi on vuoden turhake 2016 Maailma hukkuu muoviroskaan ja sairastuttaa koko maapallon, kestokassit kunniaan. osallistujien kesken arvotaan luontokaupan hellyttävä ja pehmeä aHma. Arola + karhut. ns. 045-1374757 12.-18.6. Tyytyväisenä on todettava: Talaskangas säästyi ja Hiidenportin kansallispuistoa laajennettiin! Talvivaaran kaivoksen myötä sama kuvio toistuu sotkamossa. (klikkaa lehden kansikuvaa.) . Töitä ja toimeentuloa on varmasti kaikille, jos se jaetaan tulojenkin kanssa oikein ja eletään varojen mukaisesti ahnehtimatta. 9.-14.8. Lähtö Hki
kuolleen harakan puoliso oli kuitenkin jäänyt toisen vierelle ja varoitteli hätääntyneenä. Tullessani kotipihaan pari tuntia auringonlaskun jälkeen, jäin ihmettelemään harakan jatkuvaa räkätystä pilkkopimeässä. menin ottamaan selvää. Voittoisien kansien takana on luontokuvaajiemme kärkikaartia: saukon kuvasi Jari Peltomäki, hirven Heikki Willamo ja tunturisopulin Jorma Luhta. 11/2017 Suomen luonto 75 na kuin harakka, palautti mieleeni erään kohtaamisistani harakan kanssa. puolen tunnin päästä se oli maassa. kuollut harakka oli hädissään äännelleen harakan puoliso. Trendi tutkimusmaailmassa on selvä: mitä enemmän eläinten käyttäytymistä ja kognitiota tutkitaan, sitä enemmän löydetään yhteneväisyyksiä ihmisen kanssa. pöllöä ei näkynyt. Varislinnuista oppii kuulemaan, milloin ne varoittavat pedosta, milloin korahtelevat, korskuvat ja räksyttävät muusta syystä. Turhakkeen määritelmä ei muovikassissa toteudu! MErja kyTTäLä askarruttava kääpä Viime Suomen Luonnossa (10/2016 s.79) kysyttiin kyynelehtivästä käävästä, joka nimettiin kantokääväksi. Eläimetkin surevat. se oli toinen harakka, pyrstö kohti taivasta. kirjoittaja joutui todistamaan harakan hätää puolison kuoltua.. löysin harakan männyn oksalta edelleen varoittelemassa. muovipusseja tarvitaan myös kaikenlaiseen säilytykseen ja kuljettamiseen paikasta toiseen. arvelin jonkin ison pöllön, kenties huuhkajan tai viirupöllön, lentäneen harakan yöpymispuuhun. se oli kuollut. kuvasta lajia ei pysty määrittämään tämän tarkemmin. laji on kuitenkin mahdollisesti taulakäävän alkuvaihe tai lepänkääpä. ilman muovipusseja ei kyllä kukaan tule toimeen. käytän kassit loppuun ja vien ne sitten muovikeräykseen. Tämän harakan huoli kuulosti suurelta. Harakka oli kuollut puussa istuessaan, tipahtanut siitä ja jäänyt männyn oksanhangan päälle hetkeksi roikkumaan. ”Metsiemme aito kruunupää” jäi ykkössijasta vain parinkymmenen äänen päähän. kaikki voittajat ovat voimakkaita ja karismaattisia pohjoisen luonnon eläimiä. jäin pohtimaan toisen harakan käytöstä. asialla oli hänen veljensä nikolai I. onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille. käytän usein kangaskassia, mutta sitten tuleekin ongelma roskien lajittelussa. ääni kuulosti samalta, mutta oliko kyse hädän tunteen ilmaisusta. ”hassunrohkea tunturisopuli” kipitti komeasti kolmannelle sijalle. Vai oliko kyse varoittelusta. onko ekologisempaa ostaa muovisia roskapusseja rullassa. Tuskin nikolaikaan pylvästä itse pystytti, mutta mahdollisesti pystytytti. Tekijöitä, joiden on väitetty erottavan ihmisen muista eläimistä, heitetään yksi toisensa jälkeen romukoppaan. MikkO SaLSTE ESPOO saukko ponnahTi voiTToon H a n n u sa rV a n n e muovikassi on tarpeellinen! Suomen Luonnon pitkäaikaisena tilaajana ja omasta mielestäni luonnon huomioivana kierrättävänä ihmisenä olen sitä mieltä, että tänä vuonna muovikassin valinta Vuoden turhakkeeksi (sl 10/2016) on väärä! eikö turhake ole tuote tai palvelu, jota ilman tulee toimeen. jäin pohtimaan, mitä kuolleen puolison vieressä hädissään ääntelevä harakka tunsi. ”seisoja” (10/2016) on viime vuoden paras kansi. ääni kuulosti kiivaalta. lajittelen muovi-, seka-, lasi-, peltija kompostiroskat muovipusseihin ja vien ne taloyhtiön roskiksille, missä muovipussit sitten laitetaan muovipakkausroskiin, jos ei niitä voi enää käyttää uudelleen. jutussa mainittiin, että Aleksanteri I pystytti voitonpylvään pietariin vuonna 1832. Tähänkin käytökseen voisi spekuloida monia evolutiivisia selityksiä. sen voitti Outi Hallia kuopiosta. Paras kansi -kisa keräsi 1465 ääntä ja jokaisella kannella oli kannattajansa. sen sijaan huomioni kiinnitti valkoinen hahmo oksalla. TOiMiTUS ”Veikeä, symppis, leikkisä, vetoava, positiivinen esimerkki, nappi otos”, kuvailtiin saukkokantta lähes 300 äänestäjän suulla ja voittohan siitä tuli. se säikähti minua ja lennähti viereiseen puuhun, yhä huutaen. äänestäjien kesken arvottiin globe Hopen peurakaira-reppu. nehän ovat muovikassien kanssa samaa materiaalia, paitsi yleensä ohuempia – siis todellisia kertakäyttöpusseja verrattuna kaupan vahvoihin kasseihin. minä en tule toimeen ilman muovipusseja ja -kasseja. aleksanteri i ei tuolloin kuitenkaan ollut rakennuspuuhissa, sillä hän oli ollut jo seitsemän vuotta haudassa. normaalisti harakan pitäisi olla jo nukkumassa. Toisen sijan sai hirvi (8/2016) ja kolmannen tunturisopuli (1/2016). OTSO häärä FT, LiNTUharraSTaja aleksanteri i ja voitonpylväs Suomen Luonnossa (sl 9/2016) Kysy luonnosta -palstalla Tapani Tervo vastasi kysymykseen rapakivestä. Biologina tunnen evoluution lainalaisuudet. ne eivät silti sulje pois tunteiden vaikutusta käyttäytymiseen eläimillä, siis muillakin kuin ihmisellä. pari on pitänyt pihani reviiriä jo vuosia. en halua, että minua syyllistetään muovikassien käyttämisestä
siemenet eivät joudu hukkaan maassakaan. Lintuja on laudalla koko ajan noin 50 yksilöä. Varpunen oli ennen muinoin runsaimpia lintulaudoilla kävijöitä, mutta on nykyisin uhanalaisten lajien listalla vaarantunut lintulaji. riistaruokintapaikkoja seuratessa huomaa pian, että paikalliset ketut käyvät niillä usein jälkiään jättämässä. Laitoin jäniksille ja peuroille kauraa maahankin pieniin kekoihin, mutta paikalle pyyhälsikin kettu. Ei mene kuin pari kolme tuntia, niin kaikki siemenet on pöllytetty hangelle. luonnossa kasvit ja erityisesti marjat kelpaavat ruuaksi niin ketulle kuin sudellekin. 76 Suomen luonto 11/2017 – aSiantuntijat vaStaavat T o iM iT Ta n u T a L ic E k a r L S S O N – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LUOnnOSTA – aSiantuntijat vaStaavat vastaajina tässä numerossa: LÄHETÄ OMA KySyMyKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. varpunen oli ennen parven valtalaji, nyt paikan on ottanut ruskealakkinen pikkuvarpunen. . lintulauta ja sen alusta onkin siivottava säännöllisesti. Viherpeipponaaras on kovin varpusen näköinen varjoisalla lintulaudalla. Ovatkohan linnut seonneet. kettu syömässä kauraa lintujen ruokintapaikalla ei ole kovin tavallinen näky, mutta olen minäkin sellaista nähnyt. SEPPO vUOLaNTO kettu kauraa syömässä Onko tavallista, että kettu tulee lintujen ruokintapaikalle syömään. öisin myyrät ja hiiret kaivavat hankeen käytäviään ja hakevat varisseita siemeniä. monilta paikoilta varpuset ovat aikaa sitten tyystin kadonneet ja korvautuneet muilla lajeilla. Tähän on varmasti syynä paitsi itse vilja myös se, että ruokinnalla käyvät myös ketulle kernaasti kelpaavat myyrät, hiiret ja jänikset. kettu on löytänyt kauraa lintujen ruokintapaikalta . jUha vaLSTE H ei d i To iV o la Varpuset viihtyvät ruokintojen liepeillä. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. LASSE KOSOnEn sienet. siementen häviämistä ja hukkaan joutumista voi vähentää pienentämällä rakoa tai kohtaa, josta linnut nappaavat siemenet. Tällä paikalla näyttää olevan hyvä varpuskanta. siementen pöyhiminen on lähes kaikilla lintulaudoilla normaalia toimintaa, silloin kun ravintoa on ylen määrin kuten tässä. kettu on ruokansa suhteen opportunisti – se syö, mitä saa ja löytää. sairaudet tarttuvat helposti maasta kuten laakealta lintulaudaltakin, kun ravinto joutuu kosketukseen lintujen ulosteen kanssa. Tällöinkin linnut tosin pyrkivät valitsemaan jonkin muun kuin päällimmäisen siemenen. lajikysymys sikseen; kysyjän linnut eivät ole seonneet. Asiakkaista 95 prosenttia on varpusia, joiden lisäksi on muutama talitiainen ja sinitiainen. . maahan varisemisessa on kuitenkin oma varjopuolensa. m a rk u s Va re sV u o hävikkiä lintulaudalla Laitan lintulaudalle neljä litraa auringonkukansiemeniä. uskoakseni tälläkin paikalla on myös viherpeippoja ja ehkä myös pikkuvarpusia. ruokintapaikalle tuotu kaura ja erityisesti kuoritut auringonkukansiemenet ovat ketulle harvinaista herkkua. Ja tämä toistuu joka kera. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia
on muun muassa arveltu, että kalat tarjoavat ihollaan olevia loisia pikkukaloille hakeutumalla asentoon, jossa parasiitit näkyvät mahdollisimman hyvin. haNNU LEhTONEN kivikova kurpitsa Päätimme kokeilla, kuinka suuri kesäkurpitsasta tulee. kyllä siihen terävä veitsi pystyy, mutta varovainen pitää olla, ettei veitsi lipsahda. Tvärminnessä työskentelevä fT Magnus Lindström on nähnyt usein tällaisia kalojen kasaantumia. kurpitsojen suuri etu on hyvä säilyvyys. Koko lahti oli täynnä pystysuorassa, melkein paikallaan uivia särkiä. Syytä moiseen ei aivan tarkkaan tiedetä. . Oltuaan huoneenlämmössä yli kolme kuukautta se oli edelleen kivikova. 11/2017 Suomen luonto 77 kalapuuroa Viime elokuussa heräsimme Saaristomerellä Brännskärin vierassatamassa kirjaimellisesti kalapuurossa. syöty ravinto (esimerkiksi levät) olisi aiheuttanut kaasukuplien muodostumista, ja kaloilla olisi sen tähden vaikeuksia uida normaalissa vaaka-asennossa. HAnnU LEHTOnEn kalat ISMO RAUTIAInEn matelijat, sammakkoeläimet HEIKKI nEVAnLInnA ilmakehän ilmiöt. Kaloja oli tiheänä patjana, eikä edes moottorin käynnistäminen pelottanut niitä mihinkään. Otimme sen sisälle syyskuussa, jolloin se oli puoli metriä pitkä, läpimitaltaan parikymmentä senttiä ja painoi kolmisen kiloa. Toisen veikkauksen mukaan pystyasennossa oleva kala on vaakatasossa olevaa kumppania paremmin turvassa hauilta ja muilta pedoilta. mielenkiintoista olisi myös seurata, pystyykö kala sen jälkeen uimaan normaalisti. Hänen teoriansa mukaan kalojen tasapaino on muuttunut, jolloin ne kelluvat pää alaspäin suoliston takaosaan kertyneen kaasun vuoksi. pää alaspäin, jokseenkin liikkumattomina pinnan läheisyydessä olevista kaloista tehdään usein havaintoja rannikkovesissämme. Viileässä ja kuivassa aitassa sekä keltaiset tarhakurpitsat että vihreäraitaiset liuskalehtikurpitsat ovat säilyneet hyvinä jopa seuraavaan kesään. Mistä oli kyse. Miksi se ei pehmennyt tai mädäntynyt. kurpitsoita on useita lajeja, ja erityisesti tarhakurpitsasta on jalostettu lukuiSEPPO VUOKKO kasvit SEPPO VUOLAnTO linnut JAAKKO KULLBERg Hyönteiset JUHA VALSTE nisäkkäät TAPAnI TERVO geologia H a n n u le H To n en Ta r ja k a n To la Särjet kelluvat joskus pää alaspäin. Tässä olisikin mielenkiintoinen haaste asiasta kiinnostuneille. ennen valkoisten tuloa pohjois-amerikan intiaanien ruokatalous perustui kolmeen kasviin, papuun, maissiin ja kurpitsaan, jotka täydensivät hyvin toisiaan niin käyttötavoiltaan kuin ravintoarvoltaankin. siemenet voi paahtaa, malto käy salaatteihin, piirakoihin, uuniruokiin, keittoihin ja paistoksiin perunan tai lantun tapaan. nämä jopa hehtaarien laajuiset parvet koostuvat yksinomaan särkikaloista. Teoriaa voitaisiin testata nostamalla pystyasennossa oleva kala vesiastiaan ja puristamalla sitä vedessä kevyesti vatsapuolelta ja tarkkailemalla tuleeko peräaukosta kaasukuplia. me olemme varastoineet kesäkurpitsoja viileässä kellarissa usein joulukuulle saakka, mutta kosteassa tilassa homesienet ovat lopulta kukistaneet kurpitsat. Täysikokoisiksi varttuneiden kurpitsojen kuori on puumaisen kova. sekä loisettä kaasuteoria saavat tukea maailmalta, mutta suomessa aihetta ei ole tutkittu. . mitään yksittäistä syytä ilmiölle ei ole pystytty osoittamaan
kaivan kuopan umpinurmeen, vaikkapa juolavehnätai nokkoskasvustoon, siihen ämpärillinen tai kaksi kompostia, ja kurpitsantaimi. koppiainen on lehtikuoriaisiin kuuluva pimperikuoriainen (Chrysolina staphylaea), joka on väriltään kuparinkiiltävä. monien harsosääskilajien taksonomia ja biologia on monimutkaista ja erityisesti naaraiden tunnistaminen on hankalaa. kuoriaisia voi löytää talvisinkin talon seinustoilta, missä ei aina ole lunta estämässä kulkua, sekä kivien ja lautojen alta. Helpoimmin näitä lajeja näkee erilaisten rehevillä paikoilla kasvavien sarjakukkaisten kuten vaikkapa karhunputken kukinnoissa, joissa ne oleilevat lukuisina. myskikurpitsassa on omaleimainen mausteinen maku. Lähin puu oli tammi. Tällaisilla paikoilla aarrematokäärmeitä ei helposti huomaa kasvillisuuden takia. sen jälkeen siinä voi viljellä juureksia tai vihanneksia ilman suurempia maanmuokkaustoimia! pystyversoiset kesäkurpitsat eivät ole tähän tarkoitukseen yhtä hyviä kuin pitkärönsyiset tarhakurpitsat. aikuisen harsosääsken elo on vain noin neljän vuorokauden mittainen – tutuimpia ryhmän edustajia lienevät pienet kukkapurkeissamme pyörivät sääsket. niin onkin, jos haluaa mahdollisimman isoja kurpitsoita. laji elää meillä erilaisilla huulikukkaisiin kuuluvilla kasveilla. aarremato koostuu yleensä Sciara-suvun harsosääskien eli tuomaansääskien toukista, jotka liittyvät yhteen lähtiessään etsimään ruokaa tai koteloitumaan. Mikä mahtoi olla vaeltava toukkaarmeija, joka viime elokuussa eteni määrätietoisesti keskellä metsää olevalla mökkitiellä Kuorevedellä. siinä mielessä onkin harmittavaa, että suuri osa Sciara-suvunkin yksilöistä on naaraita, joita ei helposti pysty määrittämään lajilleen. aikuisina tuomaansääsket, Sciara thomae ja S. kulkue on niin sanottu aarremato, jota harvoin pääsee näkemään. militaris -lajit, ovat suuria eli lähes sentin pituisia. Tuossa väitteessä on liioittelua melkoinen lapinlisä! Totta on, että jäkälälaitumet kärsivät liian suuresta porokarjasta. kesällä Ta pi o ku ja la ir m a Tu u TT i Tu u la pu pu TT i harsosääsket vaeltavat tiiviinä muodostelmana, Pimperikuoriainen talvehtii aikuisena ja voi olla liikkeellä pakkasillakin.. jaakkO kULLbErg Porot ja kadonneet jäkäliköt Enontekiöllä minulle kerrottiin, että ennen tunturien alaosat, kurut ja jänkhät olivat vaalean jäkälän peittämät. . Nykyään sellaisia maisemia ei tule vastaan. ne ovat väritykseltään siipiä myöten mustia, räikeän kellanoranssia takaruumista lukuun ottamatta. suurin osa harsosääskistä elää maaperän karikkeessa ja sienirihmastoissa. Minun annettiin ymmärtää, että syy on poroissa. katan maan taimen ympäriltä sanomalehdillä tai pahvilla. liuskalehtikurpitsa on monivuotinen, mutta meillä sitä voi kasvattaa yksivuotisena kesäkasvina. rikkaruohot tukahtuvat, elleivät ensimmäisenä kesänä, viimeistään toisena. laji talvehtii aikuisena ja siihen törmää muita lehtikuoriaisia useammin varsinkin lopputalvesta. SEPPO vUOkkO Mikä nimi koppiksella. yleensä korostetaan sitä, että kurpitsat pitää istuttaa vahvaan maahan. minä käytän kurpitsaa myös uuden vihannesmaan valtaamiseen. Mikä on tämä talvenuhmaaja. kurpitsan koolla kilpailevat kasvattavat jättikurpitsaa, jonka hedelmä voi painaa satoja kiloja, mutta maultaan se ei ole tarhakurpitsan veroinen. . 78 Suomen luonto 11/2017 aSiantuntijat vaStaavat kysy LUOnnOSTA sia lajikkeita, joiden maku ja muut käyttöominaisuudet ovat erilaisia. Viime helmikuussa noin kuusimillinen kovakuoriainen liikkui hitaasti hangella taloni seinän vieressä. kesäkurpitsa, spagettikurpitsa ja ufomaiset koristekurpitsat ovat kaikki tarhakurpitsan lajikkeita; samoin oranssit turbaanikurpitsat. jaakkO kULLbErg Mikä toukkakulkue. Onko niin. kun taimi vahvistuu, se sitoo rönsyillään katteen paikalleen. käärmemäinen muoto saattaa hämätä saalistajia ja säästää normaalisti kosteilla paikoilla eläviä toukkia kuivumasta
ennen rajasulkua suuri osa suomen poroista vaelsi kesäksi jäämeren rantamaille, mikä säästi talvilaitumia kesäiseltä tallaamiselta. Voiko sieltä löytyä munia. Varastosta voi poistaa kaiken jyrsijöitä houkuttelevan, mutta yhtä tärkeää on tiivistää rakenteet sellaisiksi, ettei eläimillä ole sinne pääsyä. Tyypillisimpiä hautomoita ovat lehtikarike, tunkiot, lantakasat ja merenrannan rakkoleväkasat. pakastin tuottaa toki lämpöä, mutta ongelmaksi muodostuu kuivuus. Viime elo–syyskuun vaihteessa löysin sieltä käärmeennahan, ja pari päivää myöhemmin tuli rantakäärme varastossa vastaan. jäkälämaita ovat vähentäneet myös metsien hakkuut. 11/2017 Suomen luonto 79 porot syövät ruohoja, heiniä ja puiden lehviä, mutta talvella ravintona ovat jäkälät. Eivätkö poikaset kuoriudu juuri noihin aikoihin. Todennäköisin syy siihen, että käärmeet pyörivät varastossa ovat jyrsijät, joita käärmeet saalistavat. kesällä poroille kyllä riittää ruokaa, mutta rajoituksena on talvilaidunten riittävyys. luontaisesti peurat vaeltaisivat kauaskin kesälaitumille ja palaisivat talvella hyville jäkälämaille. poronjäkälät kasvavat hitaasti, vain muutamia millejä vuodessa. porot kaivavat lumen alta poronjäkälää ja varsinkin kevättalvella ne syövät sekä puiden oksilla kasvavaa että lumelle karissutta luppoa. munista ei siis tarvitse huolestua, ellei varastossa ole kosteutta säilövää materiaalia kuten esimerkiksi multaa lattialla tai avoimissa säkeissä. jotta poro saisi riittävästi ravintoa lumen alta kaivamastaan jäkälästä, jäkäläpeitteen pitäisi olla muutaman sentin paksuista. Ison pakastimen takia tila on lämmin. elo–syyskuun taite on poikasten kuoriutumisaikaa, mutta munintapaikan kriteerit ovat huomattavasti saalistusmaita tiukemmat. Hailuodossa ja rokuan kansallispuistossa näkee rauhassa kehittyneitä männiköitä, joissa jäkäläpeite hohtaa lumenvalkoisena ja usean sentin paksuisena. munat vaativat kehittyäkseen rauhallisen paikan, jossa riittää tasaisesti lämpöä ja kosteutta. jo rm a lu H Ta / le u ku. siksi poroja nykyään ruokitaan sekä kuivaheinällä että poronhoitoalueen eteläpuolelta kerätyllä jäkälällä. SEPPO vUOkkO käärmeennahka pyykkikorissa Säilytän varastossa kenkiä isossa reiällisessä pyykkikorissa. se tarkoittaa, että porot saisivat tulla samaan paikkaan vain noin kymmenen vuoden välein. parhaita jäkälämaita ovat harvapuiset hiekkaja soramaiden männiköt. jos porot kaluavat jäkälän useammin, se pysyy niin matalana, etteivät porotkaan saa siitä riittävästi ravintoa, ja vähitellen muut, ravintoarvoltaan heikommat, jäkälät ja sammalet voivat syrjäyttää poronjäkälät. Pitääkö varasto tyhjentää. . Poroille sopivia jäkälämaita ovat vähentäneet myös metsänhakkuut. iSMO raUTiaiNEN gu n n a r Cr eu Tz / CC .B ysa -3 .0 x x x x x x x x x x x x x x x rantakäärme luikertelee eroon vanhasta nahasta kuin käsineestä
a n TT i pa ij a Pyhäjärveläinen kivenmurikka paljastui hyvin vanhaksi. ehkä lohkare on päätynyt nykyiselle paikalleen talvella tapahtuneen jäiden puskun myötä. Vaikka magmapurkausten maanpinnalle syöksemiä laavavirtoja ei ole säilynyt, on todennäköistä, että satakunnan diabaasijuonet edustavat muinaisten tulivuorten purkauskanavien syvälle kuluneita juuriosia. m il la ik o n en. kiven muita mineraaleja ovat oliviini ja augiitti. 80 Suomen luonto 11/2017 aSiantuntijat vaStaavat kysy LUOnnOSTA Tulivuoren terveiset Löysin Säkylän Pyhäjärveltä noin 50-senttisen oudonnäköisen kiven. Ta r ja Vä n sk ä Nopea pakastuminen ja kova tuuli ovat muotoilleet jäähän aaltoja. Tuloksena on ofiittiseksi kutsuttu rakenne, joka on diabaasille ominainen. kasveille niistä ei ole mitään vahinkoa, muttei niistä toisaalta ole syötäväksikään. yhtä hyvä selitys voisi olla joku toinen kiveä ihmetellyt, joka on vääntänyt sen esiin rantakivikosta. järven pinnan korkeuden määrää lasku-uoman kohdalla kauttualla sijaitsevan diabaasiselänteen alin kohta. säätilanne kuvaa edeltävinä päivinä oli mielenkiintoinen. lohkareen pinnalla näkyy rapautumispainanteita, jotka johtuvat kiviaineksen koostumusvaihtelusta. sitten ilma kylmeni parissa päivässä lähes 20 pakkasasteeseen. sinä aikana jäätymisen on täytynyt edetä nopeasti. uudenvuoden päivänä 1.1.2017 oli poikkeuksellisen lämmintä, 6–7 plusastetta. Huomasin aaltokuvion 5.1.2017 Itä-Helsingin rannikolla. kukkaukonsienet ovat ilmeisesti trooppista alkuperää, jotka ovat sitten sopeutuneet kasvihuoneoloihin. Kasvi on ollut minulla jo muutaman vuoden ja nyt muuton jälkeen alkoi tapahtua kummia. olen itse nähnyt keltaukonsieniä kookospalmun rungolla seychelleillä ja toisaalta jämsän lokalahden kaipolan tehtaan puunjalostustehtaan nollakuidulla, joka kehitti mädäntyessään voimakkaasti lämpöä. Tiettyihin paikkoihin on voinut kasautua kuvan mukaisesti sohjovalleja, jotka ovat sitten pakkasen nopeasti kiristyessä jäätyneet aaltomaisiksi muodostelmiksi. Mikä se on. . kylmenemisen aikana satoi runsaasti lunta ja kävi melkoinen tuuli. joskus ilmiöstä on käytetty myös nimeä harakanvarvasrakenne. Tämä lienee myös kysyjän sieni. kivipinnalla erottuu plagioklaasi-nimisen mineraalin kiteitä vaaleina tikkuina. melkoisen sulaan rantaveteen on kertynyt lumija jääsohjoa, jota tuuli ja aallot ovat riepottaneet edestakaisin sinne tänne. LaSSE kOSONEN Ta pa n i Te rV o Satakunnan diabaasia. melko yleisesti kukkaukonsieniä tapaa isojen huonekasvien juurelta. eurajoen uoman profiilissa on samalla kohdalla lyhyellä matkalla 15 metrin korkeusero. jos myös laskukynnyksen kohta olisi ollut hiekkakiveä, se olisi kulunut jo kauan sitten nykyistä syvemmälle. kiteet edustavat kivisulan jäähtyessä tapahtuneen kiteytymisen korkeimmassa lämpötilassa kiteytynyttä osaa. hEikki NEvaNLiNNa Sieni kukkaruukussa Mikä sieni on alkanut kasvaa kukkaruukussani. lohkare on diabaasia, satakunnassa yleistä tummaa juonikivilajia, joka on syntynyt kivisulan eli magman tunkeutuessa kallioperän rakoihin ja heikkousvyöhykkeisiin 1260–1270 miljoonaa vuotta sitten. TaPaNi TErvO jäiset aallot Mikä aiheuttaa veden jäätymisen yhteydessä laineita jäälle. kivien koostumuk sen perusteella on päätelty, että laavapurkausten ylempiä osia edustaneet vulkaanit olivat kilpitulivuo rityyppisiä ja peittivät laajoja alueita. säkylän pyhäjärvi saa tavallaan kiittää olemassaolostaan kulutusta hyvin kestäviä diabaasijuonia. Lähistöllä asuva sanoi sen ilmestyneen rannalle jäiden lähdön aikana. kivisulaan ensimmäisenä muodostuneina plagioklaasikiteet ovat voineet kasvaa ympäristön rajoittamatta suuriksi omamuotoisiksi kiteiksi. Tällöin pyhäjärveä ja myöskään huvilarantaa lohkareineen ei olisi nykyisen kaltaisena olemassa. ne antavat lohkareelle vihertävän yleissävyn. useimmiten ne kuuluvat niin sanottuihin kukkaukonsieniin, ja tavallisin on keltainen ja pienisuomuinen keltaukonsieni. Vinkiksi ranta-asukkaille, että diabaasin pienirakeinen muunnos soveltuu hyvin kiuaskiveksi. pääosin vain 5–6 metrin syvä tasapohjainen järvi sijaitsee hiekkakivialueella, joka on hauraana kivilajina kulunut ympäröivää kallioperää syvemmälle. kukkaruukkuihin ilmestyy silloin tällöin sieniä, jotka ilmeisesti liikkuvat kukkamullan mukana joko rihmastona tai itiöinä
4) Nel jä var va sta . 2) Kal lio maa lau ksi sta an. Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. 6. suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. 3) Tun nin aja n. Missä maamme kolkassa elää noin puolet Suomen villisioista. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90€. 2. Pähkinöitä 1. ulkomaantilauksiin postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. myynti lehtipisteissä. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Mistä Laukaan Astuvansalmi ja Ristiinan Saraakallio ovat tunnettuja. Millä nopeudella Suomi lämpenee ilmastonmuutoksen myötä maailman keskiarvoon nähden a) lähes kaksinkertaisella b) lähes kolminkertaisella c) lähes nelinkertaisella nopeudella. SLL jäsennumero .............................................................................................................. . 10. Montako sakaraa lumikiteessä on. 10 ) Suo men luo nno nsu oje lul iit to. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Kuka 1800-luvulla elänyt taiteilija on Suomen ensimmäisiä lintumaalareita. Ilmoittautumiset verkossa: sll.fi/luonnonpuolesta Graafikko, Kunnianorppa Erik Bruun kertoo rakastettujen luontokuviensa synnystä. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). kr is Ti n a al -z al im i / Ca rT in a Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Hui pp uvu ori lta . 5) Kaa kko isSuo mes sa. Osoite: ............................................................................................................................... 3. Mikä järjestö valitsi Suomelle sata luontohelmeä. Mistä suuri osa Suomessa talvehtivista merisirreistä tulee. 9) Mag nus von Wrig ht. Montako prosenttia hippiäisistämme jää meille yleensä talveksi a) 10 –20 b) 40–50 c) 80–90. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . 8) Kuu si. Nimi: .................................................................................................................................... Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . 7. 6) b) 40 –50 pro sen tti a. 5. Erik Bruun esittelee näyttelyään Helsingin taidehallissa 1985. 4. teen osoitteenmuutoksen. Montako varvasta ilveksellä on. TiLaa LEhTi hELPOST i: www.suo MenluonTo.f i/ lehTiTila us Tervetuloa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Luonnon lukijaja tukijailtaan Helsingin Lauttasaareen (Itälahdenkatu 22 B-talo, 2.krs.) ke 25.1.2017 klo 18.00 Erik Bruun Luonnon puolesta: Tilaisuus on maksuton ja siihen mahtuu 50 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. 8. 7) a) Läh es kak sin ker tai sel la nop eud ella . Irtonumero 9,50 euroa. SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2017. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. Osoite: ............................................................................................................................... 9. Kuinka pitkä aika lintuja tarkkaillaan BirdLifen tammikuisessa Pihabongauskisassa. . Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Kuva: Jorma Laurila. 11/2017 Suomen luonto 81 tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................
Alkuun piirtelin lähinnä kopioita ensimmäisen lintukirjani Linnut värikuvina kuvista. Maastoretkillä luonnoslehtiön sivuille syntyy lyijykynällä tehtyjä taidokkaita piirroksia lintujen liikkeistä ja asennoista sekä kirjoitettuja viitteitä muun muassa lintujen värityksestä. pari tuntia kiertelin ympäriinsä ruovikossa, mutta en enää kuullut edes ääniä. es a pi en m u n n e jari kOSTET on graafinen erikoissuunnittelija Metsähallituksen Luontopalvelussa. Maastoluonnostelu tuli mukaan kaukoputkihankinnan myötä 80-luvun alussa. nyt muistui mieleen kaukoputken jättäminen kotiin. ”Lintuharrastuksen aloitin 1970-luvun alussa lapsuuteni maisemissa Liminganlahdella. Aiemmin piirtelin tarkkoja lähikuvia, mutta nykyään minua viehättää enemmänkin lintu maisemassaan, osana ympäristöä”, Kostet kertoo. Voimakas pohjoistuuli kuitenkin heilutteli ruokoja eikä lintuja näkynyt latvuksissa. päätinkin koukata sinne, sillä olin valmistautunut luonnosteluun ja turha timalireissu harmitti vielä mielessäni. kiikareiden avulla linnun tarkastelu yläviistoon väsyttää kädet nopeasti, ja kohteen joutuu myös hakemaan aina uudestaan luonnostelun välissä. Kostet on ollut innokas piirtelijä pikkupojasta lähtien. Myöhemmin luonnoksen voi värittää tai tehdä sen pohjalta maalaus. n. pöllöt sinänsä ovat niitä kiitollisimpia kohteita, torkkuvat liikkumatta päiväpiilossaan. Eniten syntyy akvarelleja, mutta myös öljyväritöitä. Hän tekee työkseen muun muassa maasto-opasteita, julkaisujen kuvituksia ja toteuttaa luontokeskusten näyttelyitä. 82 Suomen luonto 11/2017 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivujen kautta. kuulinkin pian niiden ääntä ja näin yhden linnun lennähtävän syvemmälle ruovikkoon. olin onneksi saanut vihjeen Tokoinrannassa olevasta sarvipöllöstä. Vain aika ajoin ylilentävät varikset saivat sarvipöllön pään kääntyilemään. Luonnosk irja Menin retkelle espoon kaitalahdelle luonnostelemaan viiksitimaleita. pöllö istuskeli kuusessa noin viiden metrin korkeudella
Naiset luontokuvaajin a . suomalaisin suomi -kuvakisa alkaa. Heräävän karhun pesällä . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi a ri ku u se la http://instagram.com/suomenluonto Norjan ja Ruotsin tuntureiden koskikarat muuttavat talveksi etelään – suomeen. helmikuuta TalvivieRas . 2/2017 ilmestyy 23
Minkälaisen jäljen sinä jätät Suomen luontoon. Lisää tietoa: sll.fi/lahjoita/testamentti. Palautusviikko 2017–08 767095-1701 Onko vielä mustikkamaita pentujen leikkeihin. Tekemällä testamenttilahjoituksen Suomen luonnonsuojeluliitolle autat suojelemaan yhteisen omaisuutemme, luontomme. Onko enää korpimaita kuljettavaksi. Onko turvaa ja tulevaisuutta kaikille