75 VUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä Kesältä tuoksuu! 75-vuotisjuhlanumero 100 sivua suviluonnosta. Tunnista Suomen leppäpirkot märket on maamme läntisin piste 2.6.2016 Irtonumero 9 € JänniTySTä karhukoJuSSa // Sauli niiniSTön kaSviharraSTuS // näin SeliTTyväT MarJaSadoT // lukiJoiden luonTokySyMykSeT // 75 reTkivinkkiä! S U O M E N L U O N T O 5 | 2 16 k O ir a N p U T k i. L E p p ä p ir k O T . S a U L i N iiN iS T ö N L U O N T O . k a r h U . V E S iM iT T a r iT . 5 Miten käki ujuttaa munansa vieraaseen pesään. S U O M E N L ä N S ip iS T E . p ih a N M a T E L ij a T ja S a M M a k O T . 7 5 r E T k iV iN k k iä . M a r jO jE N k U U L U M iS E T . k ä k i
Alkukesän kylmä yö nosti lammen ylle paksun usvavaipan ja horisontin takaa taittuvat nousevan auringon säteet värjäsivät pilvet vaaleanpunaisiksi. Varhaisen aamun äänimaailmassa soivat mustapääkerttu ja rantasipi, tyynen vedenpinnan rikkoi silloin tällöin majavan hännän läiskähdys. OLiN piiLOkOjUSSa Kiuruvedellä ystäväni rakentamalla lintukosteikolla, missä laulujoutsenpari on pesinyt jo vuosia. k e s ä aamunkoitto kuva Ja TekSTi kaTja rONkaiNEN
Hyviä lukuhetkiä ja rentouttavaa kesää!. Särkikalat ovat runsastuneet ja rehevään veteen mieltynyt sorva on noussut rannan näkyvimmäksi lajiksi. Ahven on yhä harvemmin rannalta onkijan saalis. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. Jotain tarttis tehrä. Istutuksista levittäytynyt vieraslaji isosorsimo on vallannut rannat, järviruoko on vahvoilla, limaskat ja karvalehti pienentävät vapaan veden pinta-alaa. Sen jälkeen tarvitaan vain innokasta väkeä, työvälineet ja muonitus. PS. Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 5/2016, 75. Taitaa olla aika tavallinen tarina joka puolella eteläistä Suomea, varsinkin luonnostaan rehevien järvien rannoilla. hEikki VaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies@suomenluonto.fi heikki Vasamies päätoimittaja kun karhu saa vainun, se nousee takajaloilleen. vuosikerta to m li n d r o o s Pe n tt i so rm u n en / va st av a lo Laidunnus lisää rantaniityn monimuotoisuutta. sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Apuna taittotyössä Nanna Särkkä Toimittajat Alice Karlsson 044 333 5036 Jorma Laurila 040 351 9217 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen 044 278 8656 Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja blom.arja@gmail.com Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Sen paljastavat kasvillisuuden ja kalaston muuttuneet runsaussuhteet. 4 Suomen luonto 15/2016 kESäjärVENi Vanajavesi on rehevöitynyt. www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Mökkijärvitalkoot. kannen kuvasi Lassi rautiainen. Ny tehrään! Pensoittuneiden ja umpeenkasvaneiden rantojen raivaus, vesikasvillisuuden aukkoistaminen, vesilintujen pesimäkarien teko ja pönttöjen asennus rantapuihin auttavat jo paljon. Otson tassunjäljillä kuljemme sivuilla 16–24. Järeämmät menetelmät kuten ruoppaus, rantojen laidunnus ja särkikalojen tehokalastus vaativat jo enemmän suunnittelua, lupia ja välineistöä. haaskan se haistaa kilometrien päästä. www.climatecalc.eu Cert. Oman mökkijärven tilan parantaminen talkoovoimin onnistuu, jos kunnostuskohteen maanomistajat saa daan mukaan. Järven voi kunnostaa, ja monien kokeilujen jälkeen Suomessa tiedetään miten se tehdään. Ensin kannattaa selvittää järven tila ja suunnitella talkoot huolella asiantuntijan kanssa. Haapanaa, tukkasotkaa ja nokikanaa en ole nähnyt pesimäaikaan enää vuosiin. Valtion resurssit eivät tällä hetkellä riitä vastaamaan sille säädetystä suojeluja kunnostustyöstä – tarvitaan talkoita. Lehtemme ilmestyy nyt satasivuisena kesän ja juhlavuoden merkeissä. CC-000026/FI Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki sähköposti: etunimi. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL16_05/2016 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. KA N SI Ku VA Pääkirjoitus Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Talkootyö palkitsee aina tekijänsä: kivalla kokemuksella, hyvällä mielellä, uusilla ystävillä, kuntotreenillä ja terveydellä, yhteisöllisyydellä – ja tietysti paremmalla ja monimuotoisemmalla lintuja kalajärvellä. Vesi on sameaa, vesikivet limaisia ja katkerin kalkki ovat vuodesta toiseen toistuvat sinileväkukinnot
opi tuntemaan 12 yleisintä.. Tuhti tukku retkipaikkoja esittelyssä. 26 Pintakalvon pitkäraajat vesimittareita vetten päällä. 15/2016 Suomen luonto 5 x x x x x x x x Vakiot 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 37 Petelius 57 vahtikoira 78 Homo sapiens 80 kotona, retkellä, virikkeitä 84 Havaintokirja 86 lukijoilta 88 kysy luonnosta 98 vähäisiä tutkimuksia kuvis Sisällys 5/2016 Kasvoiko tämä käki leppälinnun pesässä. w il m a H u rs k a in en ta Pi o ku ja la 62 m a rj u t ra n ta n en Tänä kesänä kiivetään kammiovuore lle. 62 75 retkivinkkiä kokeneet retkeilijät paljastavat omat mielipaikkansa Suomen Luonnon 75-vuotisjuhlan kunniaksi. 50 Kukkuvan loisen salaperäinen elämä kukkuu! tutkija kertoo, miten käki onnistuu lisääntymisessään. oppitunti kirvojen popsijoista. käki on linnuistamme ainoa loispesijä. Marjat eivät kypsy meiltä salaa 20 vuotta satoennusteita. 44 Lennä, lennä leppäpirkko voiko täplistä laskea leppäpirkon iän. preside ntti kurkista a linnunp önttöön Mäntyn iemessä . 16 Itäistä verta suomen karhukanta on voimissaan. syötäviä marjoja on peräti 17. 58 Valoa lännessä märketin majakka valaisee suomen läntisintä pistettä. tassunsa pelissä on myös venäläisillä otsoilla. Heikkona kasveihin tasavallan presidentti Sauli Niinistö kiinnnostui kasveista jo lapsena. 50 44 78 30 75 VUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ m a ri k a ee r o la ta Pa n i r ä sä n en 14 Pientareiden valkea pitsipeitto koiranputki, luonnonkukkien päivän teemalaji. Leppäpirkot lähikuvassa kerttu onkin pirkko, ja niitä on kymmeniä erilaisia. 30 Näin on marjat suomi on marjamaa. 38 Kutsu herpit pihaan! matelijat ja sammakkoeläimet – herpit ovat kiehtovia
Virossa jalohaikara on pesinytkin, ensi kerran vuonna 2009. Musta nokka pesimäaikaan kertoo, että yksilö on aikuinen. jalohaikara on karaistunut laji, joka pärjää, kunhan on syötävää ja avointa vettä. Jalohaikara on levinneisyydeltään kaakkoinen. linnusta on tulossa meille uusi pesimälaji. Se viihtyy kasvustoltaan rehevillä merenlahdilla ja sisävesillä. Havaintoja oli saatu toukokuun loppuun mennessä jo yli 150 yksilöstä, pohjoisimmat niistä Kuusamosta ja Iistä. Myös Helsingissä ounasteltiin pesintää pari, kolme vuotta sitten, kun kaksi mustanokkaista lintua viipyi Vanhakaupunginlahdella. Se on lähes harmaahaikaran kokoinen mutta solakampi. Jalohaikara tänä keväänä Suomessa on nähty jalohaikaroita enemmän kuin koskaan aiemmin. jallu-jalohaikara talvehti tampereella 2015–2016. Myös jalohaikara pesii kolonioissa. Pesimäajan ulkopuolella nokka on kaikilla linnuilla nuorten tapaan keltainen. Tänä keväänä suuria valkoisia on nähty Suomessa noin 50 paikkakunnalla. TekSTi jOrMa LaUriLa Luonto, ympäristö ja tiede NyT T o iM iT Ta n u T jO U N i T ik k a N E N tekee tuloaan Suomeen 6 Suomen luonto 15/2016. On mielenkiintoista nähdä, tekeekö jalohaikara saman kuin harmaahaikara: Harmaahaikara oli vielä 1960–70-luvuilla Suomessa vähälukuinen, mutta on sittemmin runTIESITKÖ. J alohaikara on huomiota herättävä lintu, joka on helppo havaita
Kannon nokassa odotetaan aitiopaikalla yllätyksiä. Pari, kolme tuntia kestävien retkien vetäjinä ovat asiantuntevat oppaat. Parimäärä on noin tuhannen paikkeilla ja lisäksi nuoret linnut päälle. Polulla lehdokin tuoksuvana pysäyttää kulkijan, kiitäjäperhoset käyvät kukilla ja kiiltomatojen lyhdyt syttyvät kesän kypsyttyä. Retkiä on kymmenittäin eri puolilla maata. n 15/2016 Suomen luonto 7. Helsingin Vanhankaupunginlahdella on jo vuosia ollut kymmenien harmaahaikaraparien pesimäkolonia. 3 kaTSO kUkkaa! / Perinteinen Luonnonkukkien päivä järjestetään tänä vuonna sunnuntaina 19. Joko niitä tulee tai sitten ei. Jalohaikara viihtyy rehevillä kosteikoilla. Se on nykyisin varsin tavallinen näky rannikolla ja eteläisessä Suomessa. kehrääjä kesäyössä. sastunut ja levittäytynyt. Odottelua ei ole tuotteistettu, siksi se on kiehtovaa. kesäkuuta. KIIKArISSA Toimittaja vinkkaa kauden kuumimmat luontoasiat. Valitse tästä sopiva: www.sll.fi/mita-sina-voittehda/luonnonkukkien-paivanretkikalenteri-2016. Alkukesällä lukuisat lintusolistit konsertoivat hämärän aikaan, esimerkiksi pensaikossa taiturimaisesti jammaileva viitakerttunen ja mäntykankailla uutterasti rukkiaan surisuttava kehrääjä. 2 kaNTO / Hiljaa metsässä istuksiminen tarjoaa omanlaisiaan elämyksiä, kun eläimet eivät helposti huomaa ihmistä. a rt o ju vo n en / lin tu ku va .f i a n n a k a is a vä n tt in en jo rm a la u ril a Pe kk a ko m i Tämä jalohaikara kuvattiin helsingin Vanhankaupunginlahdella elokuussa 2012. jOrMa LaUriLa 1 kESäyö / Kesän aluksi vaaleat ja hiljalleen tummuvat yöt ovat vuoden kohokohtia. istuin odottaa vierasta
(ah) 231 700 biOLOgiaN väitöskirjaopiskelija mikko tiusanen oli Tornien taistossa Purolahden lintulavalla Helsingissä, kun hänen opiskelutoverinsa huomasi tumman kovakuoriaisen. ” Vanhoja havaintopaikkoja oli aika runsaasti, mutta ne loppuivat kokonaan 1950-luvulla”, kertoo tutkija ilpo mannerkoski Suomen ympäristökeskuksesta. tulokset julkaistiin Ornis Fennica -tiedelehdessä. tomI muukkosen ennätyspäIvänä ottamassa kuvassa mustalIntuparI vIuhtoo saaren ohI allIen sIIvellä. Havainto on melkoinen – vielä vuoden 1985 Punaisessa kirjassa laji mainittiin Suomesta sukupuuttoon kuolleeksi. myyrien kannanvaihtelut ovat pitkällä aikavälillä latistuneet, useiden arvioiden mukaan siksi, että arktinen alue lämpenee ja keväthanget painuvat aiemmin. Se ehti käydä aivan sukupuuton partaalla. fi-tietokantaankin on merkitty vain kolme havaintoa koko lajista. Aivan viime vuosina siitä on saatu kaksi muuta havaintoa, yksi Ahvenanmaalta ja toinen Kirkkonummelta, joten voinee sanoa, että laji on nyt tekemässä paluuta. kahlaajien pesinnät menevät tutkimuksen mukaan mönkään huonoina myyrävuosina, kun ketut ja muut nisäkäspedot vaihtavat linturavintoon. jOUNi TikkaNEN Hävinneeksi luultu typytoukohärkä elää sittenkin Myyrähuippu turvaa kahlaajien pesinnän iLMaSTON LäMpENEMiNEN voi iskeä kahlaajiin mutkan kautta, osoittaa kilpisjärvellä tehty, luonnontieteellisen museon johtama tutkimus. ” Meillä on kolme toukohärkälajia, jotka kaikki taantuivat. toukokuuta mustalIntujen yhden päIvän muuttoennätys, 231 700 yksIlöä. ”voi silti sanoa, että ennemmin tai myöhemmin isonokkosperhosesta saadaan meille vakituinen laji.” saarisen mukaan levittäytymisen takaa ilmaston lämpeneminen. alleja havaIttIIn pelkästään samana Iltana 278 000 yksIlöä. jOUNi TikkaNEN Suosirri juhli Lapin hyvinä myyrävuosina 2011 ja 2015. muutos viime vuosiin on iso: 2012 ja 2013 maahamme ulottui kaksi suurta isonokkosperhosten vaellusta, ja keväällä 2014 aiemmin harvinainen laji näytti asettuvan suomeen vakituisesti. On vähän vaikea sanoa miksi.” Yhtä vaikeaa on Mannerkosken mukaan kertoa, miksi toinenkin toukohärkälaji, isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus), on viime vuosina yleistynyt. Hyönteistieteellisen seuran Insects. näin kahlaajille jää tulematta hyviä pesimävuosia. ”se oli se kylmä kausi vuoden 2014 juhannuksen alla, joka leikkasi sananmukaisesti siivet isonokkosperhosen lennolta”, kertoo biologi Kimmo Saarinen. Luonto, ympäristö ja tiede NyT jo rm a lu H ta / le u ku Pa si k a n n is to / va st av a lo to m i m u u kk o n en m ik ko tiu sa n en 8 Suomen luonto 15/2016 suomenlahdella söderskärIn majakkasaarella saavutettIIn 16. isonokkosperhonen katosi, väliaikaisesti VUOdEN 2016 päiväperhosseurannassa ei ole tätä kirjoitettaessa saatu yhtään havaintoa isonokkosperhosesta. Aikuisia typytoukohärkiä voi nähdä parhaiten huhti–toukokuussa. useat Kuoriaisposti-listalla viihtyvät asiantuntijat tunnistivat ötökän typytoukohäräksi (Meloe brevicollis). jOUNi TikkaNEN Typytoukohärkä purolahdella.. Kuvia havainnoista voi toimittaa sähköpostitse Mannerkoskelle: ilpo.mannerkoski@ymparisto.fi. Tiusanen otti kuvan ja unohti koko asian, kunnes viikkoa myöhemmin tajusi, ettei kuvassa olekaan tavallinen sinitoukohärkä (Meloe violaceus)
Koiraat erittävät hajuainetta, feromonia, joka houkuttelee naarasyksilöitä. Toukat elävät talven maan alla ja syövät monien kasvien kuten voikukkien, nokkosten, takiaisten ja humalan juuria. Humalaperhosten juhannustansseissa on naisten haku. Humalaperhonen on englanniksi jännittävämpi, Ghost Moth. Naaraan tarvitsee vain lentää koirasparveen ja valita kiinnostavin sulho. Kesäillan kummitus r a m i n u rm i / va st av a lo 15/2016 Suomen luonto 9 Auringonlaskun jälkeen valkosiipiset koiraat hoippuvat aavemaisen hitaasti niityn yllä.. Jotta houkutus olisi täydellinen, koiraiden siivet heijastavat ultraviolettivaloa. Humalaperhonen on alkeellisina pidettyihin juuriperhosiin kuuluva niittyjen ja peltojen laji. Voi vain kuvitella sitä diskovalojen välkettä, jonka naaras näkee koiraitten lepatellessa ristiin rastiin. IL M Iö M ÄI ST Ä LajiEN SUOMENkiELiSET nimet eivät aina ole niin mielenkiintoisia kuin ne voisivat olla. Auringonlaskun jälkeen valkosiipiset koiraat hoippuvat aavemaisen hitaasti niityn yllä. Kesäkuun puolivälissä kuoriutuvat perhoset kiipeävät kasvien runkoa pitkin ylös ja jäävät lehtien suojaan odottamaan iltahämärässä tapahtuvaa parveilulentoa. Näytelmä kestää vain puolisen tuntia, minkä jälkeen koirashumalaperhoset voivat vielä nousta puiden latvusten tasalle ja jatkaa parveiluaan toiset puoli tuntia. hEikki VaSaMiES humalaperhoskoiras odottaa illan hämärtymistä. Kohdatessaan koiras ja naaras pudottautuvat taivaalta niittykasvillisuuteen parittelemaan. Englanninkielinen nimi viittaa näihin tapahtumiin
”Ilmiselvä helmarin naama”, hän tulkitsee tarkoittaen helmipöllöä. Oikeanlaisella kokeella se ehkä selviäisi.” jUha kaUppiNEN jokihelmisimpukoita eli raakkuja. a n tt i sa r a ja / le u ku H a n n u H au ta la näetkö kuvassa pöllön. tähän johtopäätökseen on tullut Jouni Salonen hiljattain jyväskylän yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan. ”Ihan uusi asia minulle”, Hohtola sanoo. piia ahONEN Luonto, ympäristö ja tiede NyT pöllö vai tiainen. tänä kesänä suolapulssin vaikutus voi olla silti etupäässä epämiellyttävä, paljastaa Aranda-tutkimusaluksesta vastaava Juha Flinkman suomen ympäristökeskuksesta. Amen.” Suomen Luonto 5/1972 lainasi radion aamuhartauden kokonaisuudessaan. jo u n i ti kk a n en. vesivoimayhtiöt ovat kuitenkin käyttäneet entisten lohijokien velvoiteistutuksissa lohen sijasta taimenta. Hän ei silti pidä täysin mahdottomana, että kyse olisi mimikriasta, matkimisesta. ”Linnut näkevät asiat eri tavalla ja meillä on hyvä mielikuvitus. ”Ei ole kirjallisuudessa eikä kansainvälisissä tutkimuksissa tullut vastaan. Ei töyhtötiaisella eikä muillakaan linnuilla.” Professori johanna mappesin ryhmä tutkii Jyväskylän yliopistossa varoitusvärejä. Mitä hän tuumaa. 10 Suomen luonto 15/2016 75 vuotta aSian viereSSä pOhjOiS-SUOMEN entisten lohijokien raakkukannat voidaan pelastaa vain, jos lohi saadaan tavalla tai toisella palautettua vesistöihin. se puolestaan vaikeuttaa rakkolevän elämää." jOUNi TikkaNEN rakkolevä ei pidä rihmalevistä. ”Hyvällä mielikuvituksella voisi muistuttaa pöllönnaamaa, mutta mitä vastaan se toimisi. jos tulee lämmin kesä, se voi aiheuttaa leväkukintoja ja rihmalevien runsastumista rannoilla. Voisiko tintti pelotella pöllönnaamalla, tiaistutkija, professori esa hohtola Oulun yliopistosta. Suolapulssi työntää Suomenlahdelle ravinteikasta vettä kahdEN viime talven myrskyjen tuomat suolapulssit etenevät hivuttaen itämerellä. Mikä peto pelästyisi helmipöllön naamaa, varpuspöllökö. ”Mutta olisin varovainen tulkinnoissa”, Mappes sanoo. sinne suolapulssi tönäisee nyt vanhaa, vähähappista vettä. suomenlahden hylyillä sukeltelevat harrastajat ovatkin havainneet jo epätavallisen paljon turskia. ”Opeta minua kirjoittamaan oppikirjat, hallitusohjelmat, talouselämän lait ja käyttäytymissäännöt uudelleen ja kunnioittamaan lapsiani, että he menestyisivät ja kauan eläisivät maan päällä. raakku vaatii isännäkseen lohen LUONTOkUVaaja hannu hautalan uuden Palokärki-kirjan kuva töyhtötiaisesta hätkähdyttää: päänsä alas painaneen tintin niskatäplät ovat yhtäkkiä silmät ja koko komeus on kuin pöllön naama! Hautala on nähnyt saman ilmiön muulloinkin metsässä. Vai olisiko signaali suunnattu kilpailijoille?” Mappes pohtii. ”suomenlahden syvien pohjien tilanne heikkenee. esimerkiksi iijoen sivujoen livojoen raakkukanta on siis sinnitellyt yli puoli vuosisataa ilman isäntäkalaa, sillä iijoki padottiin 1960-luvulla. Tintille olisi evoluutiossa kehittynyt pöllönnaamakuvio, koska siitä olisi ollut hyötyä kilpailijoita tai petoja vastaan. salonen havaitsi kokeissaan, että atlantin lohen entisillä ja nykyisillä nousualueilla elävien raakkujen toukat tarttuvat selvästi paremmin loheen kuin taimeneen. uhanalainen raakku eli jokihelmisimpukka elää nuoruusvaiheessaan loisena lohikalan kiduksella. aiemmin oletettiin, että lohi ja taimen soveltuvat tasavertaisesti raakuntoukan isännäksi, mutta salosen tutkimus todistaa toisin
aNTTi haLkka Kirjoittaja on ekologi ja Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Akateemikko Ilkka Hanski oli Suomen merkittävin ekologi, jonka vaikutus myös uuden tutkijapolven kasvattamisessa on sivuuttamaton. Hanskin työ sai katseen kiinnittymään lajien ympäristöön. Jos ihminen haluaa varmistaa onnellisen elämän edellytykset myös tuleville ihmissukupolville, olosuhteita ei saisi näin rajusti muuttaa. Hän huomautti jatkuvasti, ettei suojelualueiden verkosto ole riittävä ja ehti varoittaa nykyhallituksen hakkuusuunnitelmien vaaroista metsälajistolle. Hän sai ekologit ja suojelun suunnittelijat ymmärtämään, että lajeja voi suojella vain säilyttämällä riittävän elinpaikkojen verkoston. Luonnon puolesta vaikuttaminen oli alkanut jo nuorten luonnonharrastajien Luonto-Liitossa, jonka hallitukseenkin hän kuului 1970-luvun alussa. Hän korosti ja näytti, miten elinympäristölle on monenlaisia vähimmäisvaatimuksia, jos lajin ei haluta häviävän. Jos aiheutamme luonnolle vahinkoa, heikennämme samalla oman lajimme olemassaolon edellytyksiä. T uskinpa ilkka hanski itsekään aavisti, miten koulupojan 1960-luvun perhosharrastus oli alku tielle, joka vei hänet kunnianarvoisan brittiläisen Royal Societyn jäseneksi (2005). Ilkka Hanski tutki ennen kaikkea sitä, mikä mahdollistaa eliöiden olemassaolon ympäristössään. Tieteellinen jälkikasvu on vahva ja varmasti jatkaa tutkimusta tavalla, josta Hanski olisi ylpeä. Pitkään sairastettuaan kuollut Hanski oli hyvin kansainvälinen. Suru-uutisen tultua Britanniassa kiiteltiin, miten Hanskin metapopulaatioajattelu tuli avuksi perhosten suojeluun. Vuosituhannen vaihteessa Hanskista oli tullut yksi maailman tärkeimmistä ekologeista. Hän väittelikin Oxfordissa, mutta menestys tuli hänen ryhmänsä Helsingin yliopistossa tekemistä tutkimuksista, joiden tärkeimmät kenttätyöt tehtiin täpläverkkoperhosella Ahvenanmaalla. Hanskin näkemys luonnosta tiivistyy kauniisti Yliopisto-lehden vuoden 2000 haastattelussa, jossa eri alojen tutki joilta kysyttiin, mikä on elämän tarkoitus. sa m i k a r ja la in en ilkka Hanski oli maailman luonnon puolustaja Suomen luonto muistaa ilkka Hanskia (14.2.1953–10.5.2016). Suomalaisia edeltäjiä olivat vain johan Welin (1741) ja ruotsalaistunut nobelisti ragnar Granit (1960). – – Eettinen näkemykseni on, että kaikilla elävillä olioilla on oikeus olemassaoloon. Suomessa Hanski oli metsien suojelun vankkumaton tieteellinen tuki. Tulevina vuosikymmeninä ja -satoina pahimmillaan yli puolet maapallon eliölajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. uusi aluevaltaus oli luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja allergioiden lisääntymisen välisen yhteyden osoittaminen. 15/2016 Suomen luonto 11 ilkka hanski Virolahden hallinsuolla, jonka hän hankki suojeluun. Huippututkimus vei hänet myös biodiversiteetin puolustamisessa maailman mittaluokkaan. Se jaetaan aloille joita Nobelpalkinnot eivät kata. ”Hän on vaikuttanut syvällisesti ymmärtämykseemme siitä, mikä vaikuttaa populaatioiden säilymiseen luonnossa ja miten uhanalaisia lajeja pitäisi suojella”, kuuluivat perustelut, kun Hanski sai vuosituhannen vaihteessa Balzanpalkinnon. Yhtenä ihmistä koskettavana perusteena voisi pitää ihmisen sukulaisuutta kaiken muun luonnon kanssa
Keväisin violetit jakarandat ja lukuisat muut puut värittävät kukkaloistollaan maisemaa. re Po rt er s / le H ti ku va México yllättää VEhrEydELLääN TekSTi LaUra SaLONEN M éxico, josta käytetään myös englanninkielistä nimeä Mexico City, on monien mielikuvissa hornankattila, jonka miljoonat asukkaat vaeltavat päivästä toiseen saastepilvessä ja liikenneruuhkissa. Monien teiden varsille on istutettu paljon puita ja talojen seiniä ja pihoja koristavat monenlaiset kasvit. paikaLLiSTEN ympäristötietoisuus on muutenkin selvästi lisääntymässä. LaajiN pUiSTO on Chapultepec, joka kuuluu maailman suurimpien kaupunkipuistojen joukkoon. Ekologisuuteen törmää monessa yhteydessä kaupungin kaduilla. Keskustan kortteleista löytää tacokärryjen rinnalta lukuisia kasvis ravintoloita ja ekokauppoja. 12 Suomen luonto 15/2016 m e k S ik o maaiLmaLta T o iM iT Ta n u T jO r M a L a U r iL a Kaupunkipyöriä, vehmaita puistoja, puiden reunustamia bulevardeja – moni ei uskoisi, että puhutaan meksikon pääkaupungista méxicosta. Erikokoisia puistoja kaupungissa on valtavasti. Kaksi kertaa New Yorkin Central Parkin kokoinen puisto on ollut méxicolaisten käytössä 1500-luvulta asti, ja vuosittain siellä vierailee jopa 15 miljoonaa ihmistä. Méxicon ympäristöviraston mukaan kaupungin 630 neliökilometrin pintaalasta lähes 130 neliökilometriä on luokiteltu viheralueeksi – siis reilu kuudesosa. Lähes 20 miljoonan ihmisen kaupungissa nämä mielikuvat ovat usein osa arkipäivää, mutta viheralueiden ja luonnon määrä yllättää monet vierailijat. Méxicolaisia houkutellaan puistoihin monenlaisten tapahtumien avulla ja kannustetaan jättämään auto kotiin. 500-vuotias Chapultepecin puisto on amerikan mantereen vanhin kaupunkipuisto.. Vehreys ei rajoitu vain puistoihin. Meksikolaisessa kulttuurissa puistot ovat tärkeä osa arkea, ja niihin kokoonnutaan päivittäin viettämään aikaa ystävien ja perheen kanssa. Chapultepecin ohella Méxicossa on useita muita tärkeitä puistoalueita, joiden lisäksi muutaman korttelin välein kohtaa pienempiä viheralueita tai vehreitä aukioita. Metroasemien mainosseinät tiedottavat säästeliäisyydestä veden käytössä
Vuodesta 2010 Méxicossa on toiminut kaupunkipyöräjärjestelmä Ecobici, joka laajenee jatkuvasti ja jonka pyörillä on jutun kirjoittamishetkellä tehty jo 33 miljoonaa matkaa. Taksikyytejä välitplaza hidalgo on vehreän Coyoacánin kaupunginosan sydän . n 15/2016 Suomen luonto 13. Suunta on kuitenkin oikea ja kaupunki muuttuu monella tapaa miellyttävämmäksi jokaisella vierailulla. la u r a sa lo n en tävä uber on saavuttanut suuren suosion, ja useilla alueilla auton saa paikalle muutamassa minuutissa. Myös julkinen liikenne on kovissa kehityspaineissa. Meksikolaisessa kulttuurissa puistot ovat tärkeä osa arkea. 2000-luvulla kaupunki on saanut maailman kolmanneksi käytetyimmän metroverkoston ja laajan bussiliikenteen rinnalle muun muassa omalla kaistallaan kulkevan Metrobusbussin ja kaupungin sisäisen junaraiteen. Viheralueiden määrä on jakautunut kaupungissa hyvin epätasaisesti, ja pyöräteitä ja ekokauppoja löytyy pääasiassa hyvätuloisempien asuinalueilta. Suomalaista Méxicon ruuhkien seassa pyöräily saattaa hirvittää, mutta monilla alueilla pyörätieverkosto on varsin toimiva ja pyöräilijät suihkivat sujuvasti autojen rinnalla. MaTkaiLijaa viheralueiden ja ympäristötietoisuuden määrä ihastuttaa, mutta todellisuudessa tämä on vain pintaraapaisu monien méxicolaisten elämään
14 Suomen luonto 15/2016 K u u K a u d e n la ji : K o ir a n P u t K i valkea pitsipeitto TekSTi jOrMa LaUriLa m au ri le iv o. vietettävän luonnonkukkien päivän tämän vuoden teemalaji. Se tuo alkukesään oman tunnelmansa. 14 Suomen luonto 14/2016 Pientareiden koiranputki on 19.6
Iltaja yövilakalla sen makeahko tuoksu on voimakkaampi kuin päivällä. Sen viereen kasvaa uusi lehtiruusuke, joka kerää voimia parisen vuotta ennen kasvamistaan uudeksi kukkivaksi putkeksi. TiESiTkö. kukkia voi olla tuhansia yhdessä kasvissa. Kasviasiantuntija seppo vuokko pitää koiranputkea kiinnostavana lajina. Hyvänä mesikasvina koiranputki on myös hyönteisten suosiossa. ju ss i jy vä la H ti / va st av a lo. ELiNyMpäriSTö suosii typpipitoisia, avoimia tai puoliavoimia maita. 14/2016 Suomen luonto 15 M onille luonnonystäville koiranputki kuuluu erottamattomasti alkukesän tunnelmaan. Pian kukintansa jälkeen koiranputken maanpäällinen osa kuihtuu ja siemenet varisevat maahan. Koiranputkea kasvaa koko maassa pohjoisinta Lappia myöten. Muualle Suomeen se on levinnyt jo maatalouden alkuhämärissä, joskus tuhansia vuosia sitten.” Koiranputki on ollut myös oivallinen ravintokasvi karjalle. se kukkii, tekee siemenet ja kuihtuu sen jälkeen pois. Koiranputki on kuitenkin monivuotinen porkkanamaisen juurensa ansiosta. n 15/2016 Suomen luonto 15 koiranputkea kasvaa koko Suomessa. Se hohtaa valkeana pitsinä pientareilla, niityillä, joutomailla ja monilla muilla typpipitoisilla mailla. sopivilla paikoilla, esimerkiksi hylätyillä pelloilla ja niityillä, se kasvaa laajoina, valkoisina mattoina. Vanhan maatalouden aikana tuskin oli sellaisia hehtaarien koiranputkipeltoja kuin niitä nykyisin näkee entisillä viljelymailla”, Vuokko sanoo. koiranPutki koiranputki on metensä vuoksi hyönteisten mieleen. Se siis viittaa siihen, että maamme koiranputket olisivat kahta alkuperää, koska Lapin koiranputkien on täytynyt tulla idästä. Etelässä pääkukinta-aika on kesäkuussa, pohjoisessa hieman myöhemmin. ”Se on ilmeisesti tai mahdollisesti alkuperäinen Ahvenanmaalla ja kenties muuallakin lounaisimmassa Suomessa sekä Lapin lehdoissa. kukinnolla nelivyöjäärä ja mauriainen. LiSääNTyMiNEN siemenestä kehittyvä lehtiruusuke kerää voimia pari, kolme vuotta ja kasvattaa sitten korkeahkon verson. koiranputken vanhoja nimiä ovat muun muassa koirankumina, koirankattara, butki ja ruiskuheinä. ”Silloin kun karja sai vapaasti laiduntaa, koiranputki pysyi kurissa. Anthriscus sylvestris TUNTOMErkiT kuuluu sarjakukkaiskasvien heimoon apiaceae ja on yleisimpiä putkiamme. sillä on paalumainen pääjuuri, haarova varsi, tiheästi liuskaiset lehdet ja pienet valkeat kukat sarjamaisissa kukinnoissa
16 Suomen luonto 15/2016 itäistä verta 75 VUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ 16 Suomen luonto 15/2016
antti Leinonen otti puhuttelevan kuvan tien vierellä olevasta kojustaan.. 15/2016 Suomen luonto 17 itäistä verta itärajan ylitykset pitävät karhujemme perimän monimuotoisena. kontio iltamyöhällä 1993 Ulvinsalon eteläpuolella. TekSTi aLiCE karLSSON 15/2016 Suomen luonto 17 karhu törmää Suomessa väistämättä ihmisen maailmaan
”Jonkinlaisia rajoituksia karhunmetsästykseen nähden voidaan ehkä odottaa, ellei aikaisemmin niin silloin kuin uusi metsästyslaki astuu voimaan. potra sekasyöjä Karhu on tuttu eläin, vaikkei moni ole sitä nähnyt. Samoihin aikoihin saapui myös ihminen, joten sisaruksia ollaan. Karhu myös valittiin kansalliseläimeksemme vuonna 1985. Pyyntiin ei tuolloin tarvittu lupaa ja lahtauksesta maksettiin vieläpä tapporahaa aina 1953 asti. Talviunta nukkuvan karhun lämpötila laskee ja aineenvaihdunta sulkeutuu. Professori ja suurpetotutkija erkki Pulliainen kirjoitti 1970 Suomen Luonnossa näin: ”Karhukantamme on vähentynyt puolella 1960-luvun aikana. Kanta hiipui ja lopulta itärajan tuntumassa piilotteli enää noin 150 otsoa. Vuonna 2007 haastattelin sittemmin edesmennyttä Oulun yliopiston fysiologian emeritusprofessoria raimo hissaa karhun talviunesta. -Karhukantamme suuruus on tällä hetkellä jossakin 100 ja 200 yksilön välillä.” Lehden kannessa oli karhu APuA-kyltin kera! Jo 1955 Suomen Luonto kiinnitti huomiota karhujen tilanteeseen. päivään. Hän oli työryhmineen selvittänyt, mitä karhulle tapahtuu pitkän unen aikana. Pahimmillaan karhun ahdinko oli 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin. 18 Suomen luonto 15/2016 K arhu tallusteli Suomen kamaralle heti, kun maa metsittyi mannerjään vetäydyttyä. karhun näkö on heikohko, mutta liikkeen se huomaa herkästi. Suomen metsissä elävä karhu on ruskeakarhu Ursus arctos, jonka elinalue on laaja. Karhua on aina kunnioitettu, sitähän pidetään metsän kuninkaana, mutta siitä huolimatta – tai sen takia – entisajan karhunkaatajat jäivät historiaan sankareina. Se esiintyy saduissa sekä kansanperinteessä ja sillä on monta nimeä kuten otso, kontio, mesikämmen ja nalle. Sitten alkoi armoton jahti. Itsekin muistan hämärästi lapsena, että aikuiset puhuivat pari sataa kontiota kellistäneestä ja 1833 kuolleesta martti Kitusesta edelleen ihailevasti. Ursus on peto, joka syö runsaasti kasvisravintoa ja jättää jälkeensä ison ihmismäisen jalanjäljen viisine varpaanpainalluksineen sekä ulosteita, joissa on varpujen lehtiä ja marjoja. te a k a rv in en la ss i r au ti a in en. Virtsa kulkeutuu paksusuolen kautta maksaan, jossa se muuttuu aminokarhun takajalan jälki on iso, leveä ja viisivarpainen. Karhut alkoivat levittäytyä ja 1600ja 1700-luvuilla otsot elivät kaikkialla maassamme Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Myöhemmin määräyksiä tuli lisää: 1980-luvulla rauhan saivat muun muassa pennullinen naaras ja vuotta nuorempi pentu. Euroopan lisäksi niitä elää Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Karhu nukkuu talviunta ja pennut syntyvät talvipesään. Äänestyksen järjestivät Suomen luonnonsuojeluliitto ja Helsingin Sanomat. Varsinkin karhun ampuminen pesältä on kannalle hyvin tuhoisa, koska tällöin myös poikaset häviävät, eikä tällä metsästysmuodolla ole minkäänlaista urheiluarvoa.” Pesäpyynti loppuikin 1964, kun karhu rauhoitettiin lokakuun puolivälistä toukokuun 10. Kevätpyynnin ollessa sallittu karhut ovat ihmisen armoilla heti pesästälähdön jälkeen. Karhunmetsästys on nykyisin sallittu 20.8.–31.10. Tuolloin biologi Göran Bergman kirjoitti ilahtuneensa, että karhukannan heikkous on ruvennut herättämään huolestumista myös metsästäjissä
la ss i r au tia in en a n tt i le in o n en. Hissan mukaan juuri tämä selittää, että karhu on herätessään yhtä lihaksikas kuin nukkumaan käydessään. Ja kun nälkä palaa, se tappaa hirven tai poron. Silloin niitä voimia tarvitaan.” karhuja itärajan takaa Raimo Hissan tutkimuksiin ei tiettävästi ole tullut täydennystä. Saaliin puutteessa saavat muurahaispesät kyytiä. hapoiksi ja edelleen valkuaisaineiksi. antti Leinosen puussa oleva kamera taltioi karhun muurahaispesällä 2007 lähellä Ulvinsalon luonnonpuistoa. Tässä ne ryöstävät yhteistuumin karhulta saaliin Lassi rautiaisen kojulla. ”Sen on hyväkin vahvistaa itseään tulevaa kosintakautta varten. ”Karhu on tehokas saalistaja, joka osaa odottaa sopivaa tilaisuutta”, tutkimusprofessori ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta sanoo. ”Hankikanto tehostaa pyyntiä, sillä sorkka uppoaa, mutta karhun käpälät toimivat kuin lumikengät.” Aikuisilla karhuilla ja etenkin uroksilla hirvisaalis kruunaa kevään. Kun karhu keväällä herää, se ei ole vihainen kuin ampiainen ja ruokahalun heräämiseen voi mennä viikkoja. 15/2016 Suomen luonto 19 Saaliin puutteessa saavat muurahaispesät kyytiä. Arvoitukseksi on jäänyt muun muasSudet ovat sosiaalisia ja älykkäitä
”Jos naapurimaan laskenta pitää kutinsa, maapallon karhumäärän on oltava isompi.” Suomen karhukanta on varsin tuottava. Kontion ulkonäkö pettää, sillä sen juoksunopeus voi kiihtyä 60 kilometriin tunnissa. Lisäksi pentueiden keskikoko on varsin korkea: 2,5. Matti pihlatie yllätti karhut kuvausretkellään. karhu ei vaani ihmisiä Kun karhujen määrä lisääntyy, kohtaamiset ihmisen kanssa yleistyvät. Se käyttää käpäliään ja puree niskaan. ”Venäjän karhujen määrä on hieman hämmentävä, sillä pari vuotta sitten koko maailmassa ruskeakarhujen määräksi laskettiin noin 200 000”, Kojola sanoo. Ruotsissa työhön on valjastettu hirvenmetsästäjät. la ss i r au ti a in en m at ti Pi H la ti e. Viimeisimmän arvion mukaan Suomessa on vähintään 1720–1840 karhua ennen ensi syksyn metsästyskautta. Muu tietämys karhusta on kuitenkin karttunut. Itä-Suomessa karhut ovat myös oppineet pötkimään rajan taakse metsästyskauden alkaessa. Onnenkantamoinen kontiolahdella 11 vuotta sitten. Ruotsissa karhuja on 2800, mutta niiden yhteydet Suomen kantaan ovat melko heikot. Muistan pelänneeni ensin kovasti, mutta jostakin kumman syystä piilokojuna toiminut lautahökkeli rauhoitti mielen. 20 Suomen luonto 15/2016 sa, miksi karhu ei kärsi osteoporoosista. Kanta on noin 50 vuodessa kymmenkertaistunut ja tiheydet ovat itäisimmässä ja paikoin keskisessä Suomessa yhtä suuret kuin Ruotsin karhukannan ydinalueilla. Ruotsissa karhu on tappanut 15:n viime vuoden aikana kaksi metsästäjää. ”Hirveltä karhu syö niin sanotun vegaaniosan eli pötsin, missä aina on kasvimassaa. Naaraat, jotka saavat ensimmäiset pentunsa kolme–neljä-vuotiaina, synnyttävät yleensä joka toinen vuosi. Karhujen määrän arviointi perustuu ensisijaisesti petoyhdyshenkilöiden tekemiin havaintoihin vuotta nuoremmista pentueista. Ihmisellähän luut alkavat haurastua heti, jos liikunta estyy. Hyökätessään karhu on rajuotteinen. Oma toiveeni toteutui jo 1999 luontokuvaaja antti leinosen kuvauspaikalla Kuhmossa. Venäjällä karhujen käytös muuttuu: otsot liikkuvat siellä aktiivisesti myös päivisin, koska asutus on harvaa eikä teitäkään juuri ole. He ottavat näytteitä karhujen ulosteista, joista kontiot voidaan tunnistaa yksilöllisesti. ”Lisäksi haavoitettu karhu on aina vaarallinen.” Kohtaamisissa karhukin stressaantuu, mikä on todennettu ruotsalaisissa tutkimuksissa. Kojola on tyytyväinen Suomen karhukannan kehitykseen. Ihmiset myös ulkoilevat entistä enemmän ja liikkuvat karhujen kanssa samoilla pururadoilla ja poluilla. Saalistaja paljastuu jäljistä. Urokset taistelevat naaraista ja ravinnosta puremalla ja tassuilla huitomalla. ”Joitakin tapauksia on, että karhu on puolustanut esimerkiksi haaskaa”, Kojola sanoo. Luku sisältää arvion tänä keväänä syntyneistä lähes 350 pennusta. Menetelmä on Kojolan mukaan melko luotettava. Karhu pyrkii väistämään ihmistä, mutta jos pentujen kanssa liikkuva karhu tulee yllätetyksi, sille saattaa syntyä puolustusreaktio. ”Mielestäni olemme onnistuneet hyvin. Susi sen sijaan ei pötsiin koske.” Karhu myös varastoi osan saaliista esimerkiksi raahaamalla ruhonpaloja veteen. ”On oletettu, että vuosisatojen saatossa Euroopassa karhukantaan on kohdistunut niin voimakas metsästyspaine ja suorastaan hävitys, että hyvä lisääntyvyys on jonkinlaista kompensaatiota siihen.” pyssyjä pakoon Karhu edustaa pohjoista lajia, joka on selvinnyt melko hyvin verrattuna esimerkiksi eteläisempiin tiikeriin ja leijonaan, joiden elinalueet ovat pirstoutuneet ja ihmisten valloittamia. Siksi karhu ei tapaa ihmistä mielellään, eikä jää marjastajia ja sienestäjiä odottelemaan. Jos kaikesta huolimatta joutuu karhun kanssa vastakkain, Kojolan neuvojen mukaan on viisainta poistua hissukseen takavasemmalle. Hänen mukaansa Suomen karhukanta onkin varsin suuren esiintymän läntinen reuna, sillä Venäjällä arvioidaan olevan peräti 180 000 karhua. Sitä tosin voisi täydentää dna-tutkimuksella esimerkiksi Pohjois-Suomessa, missä havainnoitsijoita on harvassa. ”Pienemmän pedon on vaikea vetää saalis syötäväksi ojasta tai purosta, eivätkä korpitkaan sukeltele.” karhuja katsomaan Karhun näkeminen on monien luonnonystävien haave. ”Karhukantamme geneettinen monimuotoisuus on poronhoitoalueen ulkopuolella lisääntynyt selvästi parin viime vuosikymmenen aikana, koska karhuja tulee meille itärajan takaa”, Ilpo Kojola kertoo. Kojolan mukaan meillä karhun ja ihmisen fyysisiä kohtaamisia on 1990-luvun puolivälin jälkeen ollut 24, joista puolet on liittynyt metsästykseen
15/2016 Suomen luonto 21 kesäöinä karhu liikkuu useita tunteja ravintoa etsimässä. Sille kelpaavat muun muassa marjat, kasvit, toukat, madot, etanat, kalat ja haaskat. 15/2016 Suomen luonto 21 la ss i r au tia in en
”Löytöretkeilijämentaliteetti puuttuu. ”Vasta sitten kun jäin omilleni ja muutin Kuhmoon, rupesin pitämään rajan pinnassa omaa kojua”, Leinonen sanoo. Silloin kojuilla tehdään luonnonsuojelutyötä. Varhaisia kannanottoja karhun puolesta: Suomen Luonnon kannet vuosilta 1970 ja 1972.. ”Turistipaikoilla tilanne on erilainen. ”Niiden tarkoitus lienee houkutella karhuja paikalle, jotta ne olisi metsästysaikana helpompi tappaa.” Valmisteilla on kuitenkin säädös, jonka mukaan haaskanpitoon tarvitaan sekä maanomistajan että viranomaisen lupa. Petoeläimien näkeminen niiden omassa ympäristössä vähentää ennakkoluuloja ja pelkoja – petoviha laantuu ja eläimet saavat oikeuden elää. Jo 1982 hän lähti jorma luhdan kaveriksi karhumaille, mutta siitä meni vielä monta vuotta ennen ensimmäisiä karhukuvia. ”Ja nauta olikin paras haaska”, Leinonen sanoo. ”Osa on lumetta”, Leinonen sanoo. ”Niitä oli kovin vähän, ne olivat arkoja ja kävivät haaskalla hämärissä, koska niitä oli metsästetty salaa juuri haaskoilta”, Leinonen kertoo. Harvinainen otos päätyi lehden kanteen 1972.” 1980-luvulla haaskanpito oli helppoa. Kojujen ympärillä on alue, jolla metsästys on kielletty, joten yrittäjä voi jatkaa toimintaansa syksylläkin.” karhu kaupallistuu Antti Leinonen lopetti kojun pidon ja karhukuvauksen muutamia vuosia sitten, mutta kaupallisia yrittäjiä riittää. Kun nyt karhukuvauksesta on tullut jokapojan ja -tytön harrastus ja mahdollisuus, ei se tunnu enää samalta.” Hänen mukaansa myös joidenkin karhujen käyttäytyminen on kojujen myötä muuttunut. Leinosen rattaisiin yritti pistää kapuloita myös kunnan eläinlääkäri, joka ei kuitenkaan onnistunut yrityksissään. Kaikkiaan kojuyrittäjiä on maassamme parikymmentä, joilla on yhteensä noin sata kojua. ”Iso läjä lihaa yhdessä paketissa.” Karhuja ei kuitenkaan meinannut saada kuvattua. Suomalaiset karhut ovat hyviä lisääntymään. Ehkä tuuhean kuusen alla makaava otso tuntee samaa tyyneyttä nähdessään ihmisen tömistelevän ohi. Naaras suolla kolmen pentunsa kanssa. Hänen mukaansa Kuhmon seudulla on kolme suurta karhunkatseluyritystä ja kymmenkunta pienempää. Minulla oli aikanaan illuusio siitä, että olen tekemässä jotakin uutta. Näin kojujen väärinkäyttö pyritään estämään. ”Tiedän paikkoja, missä karhut norkoilevat kojujen läheisyydessä ruokaa odottamassa jopa päiväsaikaan.” Hurjimman huhun mukaan erään yrittäjän kojuilla saattaa olla yhtä aikaa näkösällä kaksinumeroinen luku karhuja. Silloin myös naudat olivat haaskoina mahdollisia, koska hullun lehmän tautia ei vielä tunnettu. ”Heidän mukaansa haaskakuvaus vaikeuttaa jahtia, koska haaskan käyttö metsästyksessä on kielletty.” Konfliktit johtivat siihen, että Metsähallitus kielsi kuvaamisen karhunmetsästyksen aikaan vedoten valvonnan vaikeuteen, mutta myös siihen, että metsästäjät yrittivät käyttää kuvauspaikkoja hyväkseen. Antti Leinonen aloitti karhukuvauksen 1980-luvulla. ”Pohjois-Karjalassa Metsähallitus kielsi haaskakuvauksen maillaan ja jossakin päin Rajavartiosto vastusti kovasti haaskakuvausta työturvallisuuteen vedoten.” Myös metsästäjät ovat olleet sotajalalla. n la ss i r au ti a in en Pe kk a H el o karhu on ketterä kiipeilijä, joka saattaa ottaa vauhtia hyppäämällä rungolle . Kun katselukojuyrittäjä tuntee luonnon ja ymmärtää vastuunsa, tilanne on toinen. Luvan kyselijöitä oli vähän. ”Kyllä siellä sai paljon istua kojussa saamatta yhtään kuvaa.” Karhukuvaajien määrän lisääntyessä haaskan pito on joutunut silmätikuksi. On muun muassa pelätty, että karhut tottuvat helppoon ruokaan ja sen myötä hakeutuvat pihoille. Leinonen kävi vain Metsähallituksessa kertomassa aikeistaan ja se oli sillä selvä. ”Juuri siellä Suomen Luonnon päätoimittaja teuvo suominen oli saanut sattumoisin kuvattua vapaana kulkevan karhun. Leinonen arvelee, että karhukuvaus on menettänyt osan hohdostaan kaupallisten kojujen myötä. Miten vajavainen nisäkäslajistomme olisikaan ilman suurpetoja
nämä raksutukset se tuntee ja tietää ne vaarattomiksi. ovi säppiin ja nenä kiinni ikkunaan. korpit ja lokit metelöivät sen ympärillä, mutta lokin nokka ei pysty possun paksuun nahkaan. kuvauskoju Wildlife Safaris Finlandin katselupaikalla kuhmon kiekinkoskella. kajaanilaisen luontokuvaajan Lassi Rautiaisen Wildlife Safaris Finland -yritys tarjoaa suurpetojen katseluelämyksiä. samassa alkaa hurja tulitus: raks, raks, raks... minä ja visualistimme Marika Eerola pääsemme kuuden muun vieraan kera rajavyöhykkeelle kiekinkoskelle pystytettyyn paratiisiin, missä on viisi karhunkatselukojua. karhu kuuntelee ja katsoo kohti, mutta jatkaa sitten syömistään. on meidän vuoromme olla häkissä. 15/2016 Suomen luonto 23 SUOLLa ON pystyyn kuolleita puita, joiden juurella retkottaa sian ruho. TekSTi aLiCE karLSSON / kuvaT Marika EErOLa katsoja kopIssa, peto IrtI 15/2016 Suomen luonto 23 Lassi rautiainen opastaa petokuvauksessa. joku saa ehkä juuri nyt elämänsä hienoimman kuvan. marika tekee äänettömiä hiphurraa-eleitä ja suuntaa kädet täristen kameran kohti karhua. on odotettava karhua. ohuesta vanerista kootun lautarakennelman on määrä eristää meidät villistä luonnosta. parin tunnin päästä ensimmäinen karhu ilmestyy viereisestä kituliaasta männiköstä kuin tyhjästä, kaivaa mättäästä sinne kätkettyjä lohenperkeitä ja lappaa ne kitaansa. tukikohta on kuhmossa metsähallitukselta vuokrattu kuikan kämppä, josta hajaannutaan usealle kojupaikalle. kahdeksan kameraa laulaa neljässä kojussa. Suomen Luonto vietti unohtumattoman yön katselukojulla Kuhmossa.
kuikan kämpällä olimme saaneet vuorokauden lukujärjestyksen: Päivällinen on klo 16, jonka jälkeen tehdään eväät yötä varten. matkustajia alkoi virrata syrjäiseen kuhmoon kaikkialta maailmasta. lassi rautiaisen tie suomen johtavaksi kojuyrittäjäksi on ollut varsinainen kärsimysten tie. 24 Suomen luonto 15/2016 Ensimmäinen neljästä karhusta pinkoo kohti haaskaa. Tämä karhu viipyy haaskalla pitkään, mutta on silti kaiken aikaa varuillaan. vaikka mies ei ole mikään junantuoma vaan naapurikunnan miehiä, eivät paikkakuntalaiset meinanneet hyväksyä häntä joukkoonsa. lailliseen metsästämiseen hänellä ei ollut sanomista. Hotellit ja lennot täyttyivät, huoltoasemat lisäsivät tarjontaansa, kauppojen ovet narisivat ja taksit rullasivat. rautiaisen mukaan täällä kiekinkoskella suden hetki on keväisin kello 3–6. ensimmäisiä karhuja voi odottaa noin klo 20. ja kotvan kuluttua näemme suden edessämme – minulle se on elämäni ensimmäinen luonnonvarainen hukka. autot jätetään Paratiisin portille, jonka jälkeen kojuja lähestytään ääneti tai kuiskaillen. toinen karhu on tulossa ja pian tulee kolmas. ”karhut pelkäävät susia”, rautiainen sanoo ja sana tulee lihaksi, sillä karhut säntäävät peräkanaa pöpelikköön niin että vetinen suo hyllyy. me näemme kuitenkin susia jo illalla. koko vuorokauden lajilista on neljä karhua, neljä sutta, merikotka, noin 20 korppia, saman verran kalaja harmaalokkeja, muutamia naurulokkeja ja variksia, seitsemän soidintavaa urosteertä, valkoviklo ja käpytikka. nyt haaskalta kuuluu ryske ja ähinä, kun otsot repivät lihaa vahvoilla leuoillaan. Hän ilmoitti poliisille laittomista haaskoista ja yöllisistä pyssymiehistä. yritys työllistää ympärivuotisesti viisi henkilöä ja kesällä saman verran lisää. 24 Suomen luonto 15/2016 yhtäkkiä karhu kuitenkin pinkaisee metsänpeittoon kuin ammuttuna. elämykset kasvattavat hyvään suuntaan. Katso video kojuyön karhusta www.suomenluonto.fi. kun toinen karhu lähestyy, tämä otso saa jalat alleen. tärkeintä kuitenkin on, että karhu, susi, ahma ja täällä haaskojen turvin elävä merikotka eivät kainuun korvessa ole enää henkipattoja vaan upeita suomen luontoon kuuluvia eläimiä. rautiaisesta tuli merkittävä työnantaja. video. ”miesjoukot estivät auton kulun useaan kertaan ja latelivat tappouhkauksia muun muassa puukkoa väläyttämällä.” kiistan ytimessä oli myös salametsästys, jota rautiainen piti silmällä. neljä hukkaa ilmestyy suon vastarannalle kuin varkain, ja ne alkavat hitaasti kiertää laitaa pitkin karhujen taakse. Susi kuuntelee kameroiden raksutusta, mutta suuntaa sitten haaskalle. ”etenkin safaritoiminnan alussa yli 20 vuotta sitten sain pelätä henkeni edestä”, rautiainen kertoo. sydänyönä nukutaan muutama tunti ja kello 3 noustaan susien takia. kello 17 siirrytään tukikohdasta kymmenen kilometriä itään. käyhän hän itsekin ”hirvimetällä.” vähitellen vihanpito laantui ja Wildlife Safaris Finland – silloinen Articmedia alkoi kerätä pisteitä
VEIK_Luonto_220x297_03_2016.indd 1 10.3.2016 14.35. ilmo LUONTO VOITTAA JOKA ARVALLA Luontoarvan tuotoilla tuetaan WWF:n ja Suomen Luonnonsuojeluliiton tärkeää työtä vuosittain noin 100 000 eurolla. Kanta-asiakkaana voit pelata Luontoarpoja myös osoitteessa veikkaus.
Pintakalvon pitkäraajat teksti ja kuvat sami karjalainen Vesimittaripariskunta liukuu veden pinnalla. raajojen tiheä karvoitus auttaa siinä estämällä pintakalvon rikkoutumisen.. 26 Suomen luonto 1x/2016 26 Suomen luonto 15/2016 Vesimittari säästää energiaa liikkumalla veden pintakalvolla. Sen värähtely paljastaa paitsi saaliseläimet myös lajikumppanit
Ponnistelua aallokossa Tuuli kuljettaa vesimittareita, mutta ne eivät ole tuulen armoilla, sillä ne potkivat voimakkaasti raajoillaan. Pinnalla pysymisen salat tunnetaan niin hyvin, että on kyetty luomaan robotteja, jotka kulkevat vedessä vesimittarin tapaan. Pelästynyt vesimittari etenee viivamaisesti veden päällä: se tuntuu melkein lentävän, kun ruumis nousee normaalia ylemmäs sen kiitäessä eteenpäin välillä vain raajojen kärjillä vettä koskettaen. Pintakalvon pitkäraajat akvaariossa kuvattu vesimittarin nymfi näyttää jumpparilta tai tanssijalta. Kansan suussa vesimittareita kutsutaan vesikirpuiksi. Vesimittarit kykenevät hyppäämään veden pintakalvolta, joten sikäli perusteita vesikirpuksi kutsumiselle on. Monilla vesimittareilla on siivet ja ne osaavat lentää. Vesimittarit kuuluvat luteisiin niin kuin malluaiset ja vesiskorpionit. Vesimittari osaa lentää Vesimittarit ovat hyvin yleisiä niin seisovissa kuin virtaavissakin vesissä. Matalassa vedessä kunkin raajan ympärille muodostuva kuoppa näkyy varjona pohjassa. Isojen vesimittareiden joukossa on usein suuria määriä pieniä vesimittareita. Vesimittari tuo tähän elävään taideteokseen yhden kerroksen lisää. Todellisuudessa se on puhdistamassa itseään eturaajoillaan. Sen varjo piirtyy tummana veden pintaan tai pohjaan. Keskija takaraajojen nivelissä niillä on värähtelyaistimet, joilla saalis havaitaan. Oikeat vesikirput ovat kuitenkin pieniä äyriäisiä. Se pyrkii pitämään raajansa vettähylkivänä puhdistamalla niitä. Lentotaito mahdollistaa sujuvan siirtymisen uuteen paikkaan entisen elinpaikan kuivuessa tai. Pienet hyönteiset hyörivät lähellä pintaa. Erikokoiset mutta samannäköiset vesimittarit luovat vedenpintaan kiintoisan visuaalisen rytmin. Ilmeisesti myös näköaistilla on tärkeä merkitys. Vedenpinnan monenkirjavat värit muodostuvat taivaan sinestä ja rannan kasvillisuuden heijastuksista. Vesimittari kelluu pintakalvolla pitkien raajojensa varassa ja liukuu nykäyksittäin. Raajat ovat tiheän karvan peitossa, mikä auttaa mittaria pysymään veden pinnalla. Ne synnyttävät veden pintaan kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää pyörrettä, mistä jää tunnusomaiset aaltomaiset jäljet. Työntövoima muodostuu keskimmäisten raajojen liikkeestä. keskija takaraajat pitävät mittarin veden pinnalla. Vesimittarit löytävät myös puutarhalammet nopeasti. Ravintoa on avomerellä saatavissa niukasti, ja siihen merilajit ovat sopeutuneet sietämällä ravinnonpuutetta muita vesimittareita paremmin. Vesimittarin huippunopeus on puolitoista metriä sekunnissa. Kotini vieressä ne asuttavat vaatimatonta ojaa, johon putki tuo lähiympäristön sadevedet. Suomea lähimpänä Halobates-suvun lajit kelluttelevat Atlantin valtamerellä 40:nnen pohjoisen leveysasteen eteläpuolella, lähellä Kanariansaaria. Pinta elää jatkuvassa muutoksessa veden väreillessä, tuulen vaihdellessa ja auringon liikkuessa saaden välillä pilviverhon eteensä. Nämä keskenkasvuiset yksilöt ovat toukkia ja niitä kutsutaan nymfeiksi. Kyykistyminen tuo uuden katselukulman ja muuttaa värit toisiksi, jopa mustan valkoiseksi. Häirittäessä ne eivät silti pyrähdä lentoon. Työntövoiman saa aikaan keskimmäisten raajojen liike. Takaraajat vakauttavat liukua ja ohjaavat suuntaa peräsimen lailla. Puolisenttiset hyönteiset eivät lennä tai sukella, vaan pysyvät koko elämänsä veden pinnalla, kaksiulotteisessa maailmassaan. Vesimittarit saalistavat vedenpinnalle joutuneita hyönteisiä. Vesimittareita tapaa yksittäin, mutta ne viihtyvät myös suurissa parvissa, jotka ovat eloisassa liikkeessä. Nämä sopeutumisen mestarit munivat johonkin kelluvaan materiaaliin kuten linnunsulkiin, puunkappaleisiin tai muovikannun pinnalle. On ihmeellistä, että pieni vesimittarin nymfi kykenee vastustamaan aaltojen liikettä, vaikka sen keskimmäiset raajat ovat vain kahden millimetrin pituiset. Pohjasta nousevat kasvit liikkuvat veden mukana. Aallot liikkuvat aina vähintään 23 senttimetrin sekuntinopeudella. Raajat soutavat airojen lailla, mutta ne eivät riko veden pintakalvoa vaan painavat siihen kuoppia. 15/2016 Suomen luonto 27 L aineet liplattavat kesäisessä rannassa. Vaikka hyönteisiä on hyvin paljon lähes kaikenlaisissa luonnonympäristöissä, vain hyvin harvat lajit esiintyvät avomerellä. Vesimittarit ovat tässä poikkeuksellisia, sillä maailman trooppisilla merillä elää Halobates-suvun pieniä ja siivettömiä vesimittareita
Vesimittareista paljastuu lisää piirteitä, kun niitä pääsee tarkastelemaan läheltä luupin läpi. Ne jättävät vesiympäristön syksyllä talvehtiakseen karikkeessa tai sammalessa. Parittelun jälkeen koiras jää naaraan selkään ja pysyy siinä muninnan ajan. Pitkät raajat mahdollistavat kävelyn vetten päällä, mutta maalla vesimittari on kömpelö. Neljä lajia on levinnyt Lappiin asti. Naaras voi munia hedelmöittyneitä munia vielä kuukauden parittelun jälkeen, joten sillä ei ole tarvetta moniin paritteluihin. Koiraan jälkeläisten määrä kasvaa parittelujen myötä, ja koiras haluaa sukupuolista kanssakäymistä naarasta useam min. Keväällä vesimittarit palaavat veteen, minkä jälkeen ne parittelevat ja munivat. Maamme yhdeksästä vesimittarilajista kuusi kuuluu Gerris-sukuun. koiras voi pysyä naaraan kyydissä jopa viikkojen ajan. paljain käsin, mutta haavilla tai keittiösiivilällä se onnistuu. Siipien kehittymiseen vaikuttavat sekä ympäristötekijät että perimä, mutta tämä on lajista riippuvaa. Verkkosilmät ovat pyöreät ja tuntosarvet pitkähköt. Nymfin ulkonäkö on samankaltainen kuin aikuisen, mutta ruumiinosien keskinäiset mittasuhteet ovat erilaiset. Naaras munii jopa yli kahden kuukauden ajan. kiihkeä koiras häiriköi Monen vesimittarin kyydissä näkyy hieman pienempi yksilö: koiras lekottelee ja matkustaa naaraan selässä. Uuden sukupolven nymfejä alkaa näkyä jo alkukesällä. Tarkoituksena on estää toisten koiraiden parittelu saman naaraan kanssa, koska munat hedelmöittyvät pääasiassa viimeksi paritelleen koiraan spermalla. Se kykenee sukeltamaan syvemmälle, kun sillä on koiras selässään antamassa painoa ja työntämässä vauhtia omilla raajoillaan. Reviiriä lähestyvät toiset koiraat saavat aggressiivisen vastaanoton. Naaras hyödyntää takaruumiinsa piikkejä kamppailussa koirasta vastaan ja voi heittää kuperkeikan torjuessaan koirasta. Osa lajeista on siivettömiä aikuisenakin. Lisääntymisaktiviteetteihin liittyy riski: touhut saavat veden pinnan liikkeeseen, mikä voi kiinnittää saalistajien huomion. Kuolleisuus talven aikana on suuri, ehkä vain joka kymmenes selviää kevääseen. Nopealiikkeisen yksilön nappaaminen veden pinnalta ei ole helppoa la tavalla oman ja toisten lajien koiraita. Ne kutsuvat naaraita värisyttämällä veden pintaa. Ainakin eräillä lajeilla pitkäsiipisiä kehittyy enemmän tiheässä populaatiossa. Talvi koettelee vesimittariakin Vesimittarit talvehtivat aikuisina. Myöhemmin munituista kehittyy aikuisia loppukesällä, ja ne lisääntyvät vasta seuraavana keväänä. Koiraat eivät kiihkossaan välttämättä tunnista sopivaa kumppania, vaan lähestyvät samalkaksi vesimittaripariskuntaa. Yksi maail man yli 500 lajista on hyvin kookas: Vietnamissa ja Etelä-Kiinassa elävän Gigantometra gigas -vesimittarin pituus raajoineen on jopa yli 25 senttimetriä. 28 Suomen luonto 15/2016 muuttuessa muutoin sopimattomaksi. Koiras voi pysyä kyydissä jopa viikkojen ajan ja syö osan naaraan saalistamasta ravinnosta. Pienet punaiset pallerot vesimittarin nymfin selässä ovat vesipunkkeja. Nelijaokkeinen imukärsä on pitkä ja paksu ja vasta kärjessä suippeneva. Koiras voi pysyä naaraan kyydissä jopa viikkoja.. Vesimittarin pinta on karvainen, edestä vesimittari tuo mieleen ruskea karvaisen koiran. Kaikki eivät kuitenkaan lennä. Syvemmällä munat ovat paremmin suojassa kuivumiselta ja loisilta. Naaraille koiras värisyttää veden pintaa eri taajuudella kuin koiraille, lisäksi naaraalle osoitettu kutsuviesti vaihtuu kosintaviestiin naaraan lähestyessä. Aikaisin munitut ehtivät kehittyä aikuisiksi ja tuottaa uuden sukupolven kesän aikana. Koiraat pitävät reviirinään aluetta, jolla on sopivia munintapaikkoja naaraalle. Kaikki koiraat eivät kuitenkaan kosi naaraita, vaan käyvät niiden kimppuun lupaa pyytämättä. Nymfit ovat siivettömiä ja saavat siivet vasta aikuistuessaan. n Sami Karjalainen on hyönteisvalokuvaaja ja tietokirjailija. loiset koituvat monen vesimittarin kohtaloksi. Virtavesimittarit (Aquarius najas) ovat Suomessa lähes poikkeuksetta siivettömiä, mutta Eteläja Keski-Euroopassa tavataan yleisesti siivellisiä yksilöitä. Naaras munii vesikasveihin veden pinnan alle tai kelluviin kasveihin. Useat lajit esiintyvät eri muotoina: siivettöminä, lyhytsiipisinä ja pitkäsiipisinä
kukkamaisen kuvion terälehdet syntyvät kymmenistä raajoista. Peilivesimittarin (Gerris lateralis) raajojen veden pintakalvoon muodostamat kuopat erottuvat tässä selvästi.. alimpana kasassa on päivänkorento tai muu saalis, johon vesimittarit ovat iskeneet imukärsänsä. 15/2016 Suomen luonto 29 Vesimittarit saaliinjaolla
30 Suomen luonto 15/2016 A n n Ali is A pi rh o n en / lu o n to ku vA k Au pp A marjat runsas puolet marjasadosta päätyy eläinten suuhun ja nokkaan kuten puolukka kuukkelilla. 30 Suomen luonto 15/2016 Näin on
Ämpärit täyttyvät, sillä marjastusta harrastaa yli kaksi miljoonaa suomalaista – ja maistuvat marjat eläimillekin. teksti johanna mehTola 15/2016 Suomen luonto 31. 15/2016 Suomen luonto 31 Mustikan, puolukan ja suomuuraimen satoja on ennustettu ja tilastoitu jo yli 20 vuotta
”Vaikka tammikuussa oli kovia pakkasia, eikä lumen suojaakaan juuri ollut, näyttää mustikka kukkivan nyt toukokuun puolivälissä monin paikoin runsaana”, Salo sanoo ja muistelee vuoden 2014 voimakasta kevät ahavaa, jolloin mustikanvarvut ruskistuivat ja noin kolmannes sadosta tuhoutui. ”Toissa päivänä tosin tuli Ylä-Karjalasta tietoa ruskeista kasvustoista.” Suurimpia satoja puolukasta on poimittu esimerkiksi vuonna 2005, jolloin marjoja saatiin koko maassa keskimäärin 35 kiloa hehtaarilta ja mustikasta vuonna 2012, jolloin sato oli 42 kiloa hehtaarilta (katso taulukko s. Marjasatoon vaikuttavat monet tekijät: talven pakkaset, pölytys, kosteusja lämpöolot, metsänkäsittely sekä kasvin oma fysiologinen tila. ”Se on varmaan taas joku toimittaja.” Mustikka on alkanut kukkia, ja tuleva sato kiinnostaa marjastavaa kansaamme. Kasvi käyttää paljon energiaa kuk kien ja marjojen tuottamiseen, joten kahtena peräkkäisenä vuonna se ei jaksa tuottaa hyvää satoa.” Neljän viime vuoden aikana (2012–2015) puolukkasadot ovat olleet keskiarvojen yläpuolella. Hän on johtanut mustikan, puolukan ja suomuuraimen sato tilastointia alusta lähtien, vuodesta 1994. er kk i m A kk o n en P uhelin pirisee ja Kauko Salo kaivelee takin taskuaan, kun kävelemme Metla-talon pihassa Joensuussa. A ri m o ek lu n d / lu o n to ku vA k Au pp A ” Jos kasvilla on heikko kondis, se ei pysty tuottamaan kukkaaiheitakaan.” 32 Suomen luonto 15/2016. Tuomen tummat marjat ovat meheviä ja kitkeriä.an aluksi kukat, sitten raakileet ja marjat. Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Salo on itseoikeutettu guru, jolta asiaa kysytään. 32 Suomen luonto 15/2016 y Ahomansikka y Juolukka y Karpalo y Kataja y Lillukka y Mustikka y Mesimarja y Pihlajanmarja y Puolukka y Riekonmarja y Sianpuolukka y Suomuurain y Taikinamarja y Tuomi y Tyrni y Vadelma y Variksenmarja RAvinnoksi kelpAAviA luonnonmARjojA kauko salo tutkimusruudulla, josta lasketaan aluksi kukat, sitten raakileet ja marjat. ”Jos yöpakkasia tulee, niin sitten pitää olla huolissaan”, Salo lopettaa puhelun ja jatkaa minulle: ”Mustikan kukka kestää noin kolmen asteen pakkasen, mutta jos asteet menevät sen yli, niin huonosti käy.” Miltä se tulevan kesän sato nyt sitten näyttää. 33). ”Jos kasvilla on heikko kondis, se ei pysty tuottamaan kukka-aiheitakaan, jotka muodostuvat jo edellisenä syksynä. Noin kaksi miljoonaa suomalaista harrastaa marjastusta, ja luonnonmarjojen talteenottoprosentti on noussut viime vuosina kymmenen korvilta jopa 13 prosenttiin, noin 65 miljoonaan kiloon
”Minulla on sellainen pelko, että keväät ja mustikan kukinta-aika aikaistuvat, jolloin kukat ovat entistä alttiimpia hallaöille. Mustikkavarvikko taas tarjoaa suojaa linnunpoikasille, ja varvikon alla elää ihan oma hyönteismaailmansa.” Kaikki eläimet eivät malta odottaa marjojen kypsymistä, vaan pistelevät poskeensa jo kukkia. Marjat maistuvat oravallekin. Nekin luovat luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluja ihmisen näkökulmasta, mutta Salo puhuisi mieluummin luontohyödyistä. Ne ovat myös monien eläinlajien ravintoa. vAltAkunnAlliset mustikkAjA puolukkAsAdot 1997–2015 hitaasti etenevä kevät ja alkukesä takaavat mustikallekin hyvän sadon. Myös monet linnut kuten rastaat, varislinnut ja etenkin metsäkanalinnut syövät paljon marjoja. ”Karhu syö päivässä pari sangollista mustikkaa, puolukkaa ja niiden lehtiä. Metsänkäsittely nimittäin vaikuttaa etenkin mustikkasatoihin. Runsas puolet biologisesta marjasadosta päätyy metsäneläinten suuhun ja nokkaan. ahomansikat kypsyvät jo juhannuksen jälkeen. 15/2016 Suomen luonto 33 Mustikka on Suomessakin kokenut jääkauden jälkeen monenlaisia pakkasia, mutta sopeutuuko se, jos sää äärevöityy. ”Ekosysteemipalvelu ei ole oikein hyvä sana kuvaamaan luonnosta ammennettavia hyötyjä.” Eivätkä marjat kasva ja kypsy metsissä vain meitä ihmisiä varten. Minun mielessäni mustikka on kuin nainen ja puolukka kuin mies”, Salo vertailee. Hyönteisetkään eivät ole sopeutuneet mustikan kukkien pölyttämiseen jo toukokuun alussa.” Me ihmiset manaamme kylmiä kevätja alkukesän päiviä, mutta marjoja ajatellen juuri hitaasti etenevä kevät ja alkukesä takaavat hyvän sadon. Avohakkuun jälkeen kuluu 20–30 vuotta tai jopa enemmän ennen kuin alueelta voi taas kerätä kunnolla mustikoita. Metsissämme kasvaa 17 syötävää luonnonmarjalajia. Vastaavasti puolukan tähänastinen huippuvuosi oli 2005 ja satoa kehittyi 35 kiloa hehtaarilta.. lä h d e: k Au ko sA lo / lu o n n o n vA r A ke sk u s m A ri k A ee r o lA se pp o A lA tA lo / vA st Av A lo 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2011 2008 2012 1998 2000 2002 2004 2006 2009 2013 2010 2015 2014 5 10 15 20 25 30 35 40 45 mustikka puolukka kg/ha m A rik A ee r o lA mustikan huippusatovuonna 2012 marjoja saatiin yli 42 kiloa hehtaarilta. ”Puolukka on järeämpi ja jämäkämpi marja, se kestää kuivuutta ja muutoksia paremmin kuin mustikka, joka on herkkä. Yksikään marja ei ole tarpeeton Ihmiselläkin on näppinsä pelissä marjasadon kehityksessä
”Aion perehtyä sieniyhteisöjen rakenteisiin; millä tavalla sienisukkessio kehittyy esimerkiksi metsäpalon jälkeen.” Taas puhelin pirisee ja nyt soittaja on Salon sanoin ”tavan kansalainen” Huittisista. ”Toiveissa olisi saada DigiMasi jo ensi keväänä käyttöön.” Salo väläyttää myös ideaa kehitteillä olevasta marjakartasta, jonka avulla voisi suunnistaa parhaille mustikka-, puolukkaja suomuurainapajille. Tilastot eivät kuitenkaan paljasta kaikkea, kuten esimerkiksi pölyttäjien määriä ja merkitystä satoihin. m Au ri m A h lA m ä ki / lu o n to ku vA k Au pp A 34 Suomen luonto 15/2016. jalonmakuisen mesimarjan luontaiset kasvupaikat ovat käyneet vähiin. Salo muistelee, että huonona satovuonna 2008 karhuja ilmestyi talojen puutarhoihin syömään omenoita korvatakseen marjojen tarjoa man ravinnon. Niitä varten on viime vuosina ollut eri puolella Suomea sata metsäaluetta, jossa kussakin on viisi neliömetrin kokoista tutkimusruutua. neuvoja kysytään ja annetaan Tulevaisuuden suunnitelmat siintävät Salon mielessä, vaikka hän on luovuttamassa marjagurun viittaansa seuraajalleen, Luonnonvarakeskuksen mikrobiologian tohtori Rainer Peltolalle. Tämä yksittäinen tutkimus osoittaa, että myös pölyttäjien roolia pitäisi ehdottomasti alkaa tutkia ja tilastoida.” Marjojen terveysvaikutukset ovat nostaneet luonnonmarjat taas arvoonsa, ja nyt mustikka on kiilannut puolukan ohi maamme kerätyimmäksi marjaksi. ”Hän tekee jo tämän vuoden ennustetiedotteet, mutta olen tietysti hänen apunaan.” Vanhempi tutkija Salo aikoo keskittyä marjojen ohella toiseen kiinnostavaan lajiryhmään, nimittäin sieniin. Jos heitä ei olisi, ei olisi suomalaista marjateollisuuttakaan”, Salo sanoo. Tilastojen avulla nähdään, millaiselle kasvupaikalle sato muodostuu, sen määrä sekä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kokonaissatoon. Jokamiehenoikeudet takaavat kaikille oikeuden poimia marjoja, mutta Salo muistuttaa myös velvollisuuksista: ihmisten yksityisyyttä ja suomalaista luontoa tulee kunnioittaa. Jos marjasato on heikko, se saattaa vaikuttaa myös eläinten käyttäytymiseen. Ruuduista lasketaan aluksi kukkien määrä, sitten raakileet ja lopulta kypsät marjat. marjaennusteet tarkemmiksi Eläimet eivät kuitenkaan pysty ennustamaan tulevaa satoa. 34 Suomen luonto 15/2016 ”Myyrä on varsinainen velikulta. ”Mustikkasato oli mökkini ympäristössä 12 kertaa parempi (174 kg/ha) kuin verrokkikoeruuduilla kilometrin päässä kimalaispöntöistä samanlaisella mustikkatyypin kasvupaikalla (14 kg/ha). Nyt suunnitteilla on saada enemmän koeruutuja ja tavalliset kansalaiset mukaan laskentoihin. Asia koskee mustikkaa ja kysymys m ik A h o n k A li n n A / le u ku Kauko Salon mökillä kontukimalaisten keinopesät kasvattivat marjasatoa 12 kertaa paremmaksi. ”Minä yleensä syön tutkimusaineistoni”, Salo nauraa. ”Ulkomaisten poimijoiden keräämästä marjamäärästä yli 90 prosenttia menee marjateollisuuden tarpeisiin. Laskeminen on käsipeliä ja päävastuu inventoinneista on viime vuosina ollut Metsäntutkimuslaitoksella ja vuodesta 2015 Luonnonvarakeskuksen maastotyöryhmillä ja yliopistojen kenttäasemien henkilökunnalla. Ennusteetkaan eivät synny tyhjästä. Se on mieltynyt mustikankukkiin”, Salo paljastaa. Niinpä Salo on tehnyt omia tutkimuksiaan mökillään, jonne hän laittoi kaksi kontukimalaisten keinopesää. Se on meidän ihmisten ja etenkin Salon heiniä. Luonnonvarakeskus hakee parhaillaan rahoitusta hankkeelleen DigiMasi – Kansalaishavaintojen digitalisaatiolla parempia marjaennusteita. juolukassa on yhtä paljon C-vitamiinia kuin mustikassa
y suomalaiset kuluttavat marjoja 14–15 kiloa henkeä kohti vuodessa. kg Marjateollisuus 5 milj. kg Ulkomaiset poimijat 13 milj. kg Suurtaloudet 1 milj. marjoista mustikoita oli 41 prosenttia, puolukoita 37 prosenttia, vadelmia 10 prosenttia ja lakkoja 7 prosenttia. y veden osuus marjojen painosta on 80–90 prosenttia. 15/2016 Suomen luonto 35 mARjAt lukuinA y suomessa kasvaa noin 50 luonnonvaraista marjakasvilajia, joista 17 lajin marjoja voi poimia ravinnoksi. y kotitalouksissa luonnonmarjoja kerättiin vuosina 2011–2013 42 miljoonaa kiloa vuodessa. y runsaana satovuonna marjoja saadaan keskimäärin 30 kiloa hehtaarilta. kg Suoramyynti 4 milj. kg Luonnonmarjojen talteenotto 55 milj. kg Luonnonmarjojen käyttö kotitalouksissa 45 milj. kg Järjestäytynyt kauppa 19 milj. y valtakunnallisesta biologisesta mustikkaja puolukkasadosta poimitaan hyvänä marjavuonna 13 prosenttia. pe rt ti h A rs te lA / vA st Av A lo iA A h o n en / vA st Av A lo. kg Pölyttäjien, kuten kimalaisten, rooli marjasadon onnistumisessa on keskeinen. ihannetavoite olisi 36–37 kiloa. kg Keruuyhtiöt ja marjanvälittäjät 17 milj. kotimAisten luonnonmARjojen viRRAt metsistä kotitAlouksien käyttöön vuosinA 2011–2013 lä h d e: m At ti vA A r A , it äsu o m en yl io pi st o Suomalaiset kotitaloudet 42 milj. kg Oma käyttö 32 milj. kg Myynti 10 milj. kg Vähittäiskauppa 2 milj. kg Vienti 10 milj. kg Tori 1 milj. kg Sukulaiset/tuttavat 3 milj. kg Pienet jalostajat 1 milj
Salo suosittelee ottamaan keruulistalle myös juolukan, jossa on yhtä paljon C-vitamiinia kuin mustikassa, ja variksenmarjan, joka tuulipölytteisenä kasvina tekee hyvin tasaisia satoja. 36 Suomen luonto 15/2016 kuuluu, pitäisikö sitä kalkita, että saisi paremman sadon kuivalla kasvupaikalla. kirjan voi ladata netistä: jukuri.luke. se pp o ke r ä n en / le u ku Ympäristöasiantuntija pitää huolta ympäristöstä – YKL pitää huolta ympäristö asiantuntijasta YMPÄRISTÖASIANTUNTIJOIDEN KESKUSLIITTO RY VUORIKATU 22 A 15 • 00100 HELSINKI www.ykl.fi Vesi Eliöstö Ilma Maa • työsuhdeneuvonta • työttömyyskassa • edunvalvonta Saamelaismuseo & Luontokeskus Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon! www.siida.fi TERVETULOA KOKO PERHE OPPIMAAN JA VIIHTYMÄÄN!. fi/handle/10024/520558 tai tilata luonnonvarakeskuksen verkkokaupasta. Ei, ei, ei siihen ole mitään vippaskonstia olemassa, että saisi paremman sadon.” Salo kertoo, että tutkijan vuosiin mahtuu yksi jos toinenkin vastaavanlainen puhelu. Saan aika nopeasti lapsuuden maun suuhuni syömällä ahomansikoita.” n Lue lisää marjoista ja muista metsän antimista kauko salon toimittamasta kirjasta Metsä – Monikäyttöja ekosysteemipalvelut. ”Ei muuta kun kastelukannu tai letku käteen ja kastelet niitä. Arviolta tuhannet puhelut osoittavat, että luonto ja etenkin marjat kiinnostavat suomalaisia. Lisäksi se on maultaan ylivoimainen. Vettä ne kaipaavat. Tunturisopuli syö mielellään variksenmarjoja. ”Siinä on eniten bioaktiivisia aineita, joten se on varmaan arvokkaimpia marjoja maailman mittapuussakin. Täyden kympin saa luhurikka eli mesimarja. Omaa lempimarjaansa Salo ei kauan mieti. Se on ollut aikoinaan kauppamarja, jota myytiin radanvarsiasemilla ja Pietarin torilla. Mesimarja on valitettavasti kärsinyt luonnonmarjoistamme eniten ihmisen toiminnasta.” Salo mainitsee myös toisen itselleen tärkeän marjan, yhdeksikön arvoisen mustikan. ”Ja vielä ahomansikka saa yhdeksän. Mustikka, puolukka ja suomuurain ovat tutuimpia marjoja, ja niitä me poimimmekin määrällisesti eniten
joskus varaslähtönä, joskus telineisiin takertuneena, mutta lähtölaukaus on kajahtanut! mustarastaat, räkättirastaat ja laulurastaat alkavat kilpalaulannan punarintojen kanssa. valitettavasti näin ei vieläkään ole. lehtokurpat sipittävät toiveikkaina iltahämärässä kurnuttavaa lentoaan. silmut odottavat hiljaisessa vihreydessään kostean lämpimän valon lupausta puhjeta täyteen kukoistukseensa. PursuaVaa eliNvoimaa P e te liu s 15/2016 Suomen luonto 37. kevät antaa odottaa itseään...”tämä siis huhtikuun lopulla. joutsenten pasuunat ja kurkien trumpetit soivat. ei kovin keväiseltä näytä... valo näyttäytyy vuodenvaihteen jälkeen kirkkaana, taivas läpikuultavan kauniina. 11/2014 Suomen luonto 37 äin kesän kynnyksellä minun on tunnustettava, että kevät on ollut minulle lapsesta asti rakkain vuodenaika, keväinen lehto oma paratiisini. n to m i se tä lä Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. ei ihme, että kevät on kautta aikojen innoittanut kulttuurin ja eri taiteen alojen mestareita ylistysluomuksiin. joku aika sitten kalskahti korvaani, kun uutisissa toimittaja uteli meteorologilta: ”on ollut sateista... kevät on minulle täydellisin luonnon tarjoamista vuodenaikalahjoista: elämän iloa, vastustamatonta pohjolan pursuavaa elinvoimaa pitkän ja kylmän pimeyden jälkeen. merete mazzarellan teosta Solkattens år mukaellen totean, että ”luonnon kanssa on kuten lukemisen, kehon, ja luottamuksen – sen pitäisi vaan saada olla, sen arvosta ei erikseen tarvitsisi enää kirjoittaa”. moni lukijoista saattaa kysyä, miksi kirjoitan keväästä ja rakkaudestani luontoon. ne ovat kevät. kevääni alkaa hauraana lupauksena jo helmikuun ensimmäisten punertavien auringonsäteiden myötä. eikö luonnon merkitys ja luonnon puolesta puhuminen ole itsestään selvää. nuori uuno kailas päätti runonsa Kevät (1922) näihin säkeisiin: Anna sen (kaipauksen) lentää levottomin siivin / kurkien keralla kauas kattojen yli / jonnekin, toiseen maailmaan, / vainioille, jotka odottavat, / korpeen, jossa elämä herää. / Lähetä tunteesi kultakiharaiset lapset / tervehtimään kevättä, / joka tänään syntyi / luonnon sydämessä, / auringon säteissä / ja ihmisessä. teeret kuplivat sointuisasti. kun tuomet avautuvat hurmaavasti tuoksuvaan kukkaansa, kaiken tämän ihanuuden kruunaa lintujen upean iloinen konsertti: pajulinnut, sirittäjät, satakielet, hernekertut, pensaskertut, lehtokertut ja mustapääkertut, kirjosiepot, peukaloiset, luhtakerttuset ja viitakerttuset täydentävät maiseman suloisella soitollaan. lumija räntäkuurot, yöpakkaset, polttavan lämpimät auringonsäteet ja kukkivat pajut ovat sen kuuluisan ”keikkuvan kevään” sanansaattajia. Huhtikuussa ollaan jo auttamatta ylitetty lähtöviiva. sinivuokot, valkovuokot ja keltavuokot loistavat upeana mattona. mukulaleinikit, kevätesikot, kevättaskuruohot, kevätlinnunherneet ja lehtomaitikat kirjovat auringossa kylpevän maan. ennen Pensaiden ja puiden lehtiin puhkeamista, kevätaspektin aikaan, maa tuoksuu kostealle mullalle, martoavalle lehdelle, kevätsateen raikkaudelle ja värikkyydessään kukkivalle maalle. toivon, että tällainen asenne ei ole vallitseva, sillä keväästä tekee kevään sen säätilan jyrkät vaihtelut. näsiä ojentaa kukinnoillaan tervehtivän kätensä valolle
38 Suomen luonto 15/2016 Kutsu herpit pihaan! Komposti houkuttaa rantakäärmettä ja vaskitsaa, kosteikot sammakoita. teksti ja kuvat antti koli loppukesällä pienet sisiliskot kiipeilevät lämmittelemään vaikka mihin.
Keväällä ja alkukesällä rantakäärmeet saalistelevat vedessä. Autiotalojen pihat ovat rauhallisuutensa ja runsastuneen kasvillisuuden vuoksi matelijoiden suosios sa. Meillä ollaan vasta heräämässä pihojen ja puutarhojen merkitykseen herpeille. 15/2016 Suomen luonto 39 L uonnonmukainen piha on erinomainen elinympäristö sammakkoeläimille ja matelijoille eli herpeille. Eläinten siirtäminen sinne ei toisaalta ole suotavaa eikä edes laillistakaan. Pihojen merkitys elinympäristönä kasvaa herppien vähentyessä muualla. Rehevä piha houkuttelee vaskitsoja ja sammakoita, lammikko puolestaan vaikkapa vesiliskoja ja rantakäärmeitä. Matelijoille aurinkoa ja suojaa Eniten herppejä on metsien tai muiden luonnonpaikkojen lähellä. Pihoilla on usein pikkujyrsijöitä käärmeille ravinnoksi, samoin sammakoita ja rupikonnia. Sammakkoeläimet ja matelijatkin ovat vähenemässä maailmalaajuisesti. Kivikkoinen, kuiva tai kallioinen paikka sopii sisiliskoille. Syitä on monia, mutta pihat pystyvät korvaamaan erityisesti maaja metsätalouden tehostumisen aiheuttamia muutoksia elinympäristöissä. Minkä tahansa Suomen herppilajeista voi tavata pihallaan, ja riippuu tietenkin pihan laadusta, mikä siellä parhaiten viihtyy. Käärmeet ja sisilisko tarvitsevat paistattelupaikan ja sen lähelle kolon, jonne voi pujahtaa suojaan. Kesän edetessä varsinkin isot yksilöt siirtyvät rannoilta metsiin ja saattavat tulla pihoille sammaVain turun seudulle levinnyt tuore tulokaslaji syötäväsammakko eli ruokasammakko voi ilmaantua pihoihinkin.. Kiviaidat, risukasat, kivijalat ja halkopinot ovat kyiden ja sisiliskojen lempipaikkoja. Taajamissa hyvät yhteydet ovat yhtä oleellisia kuin pihan laatu. Sisiliskot nousevat ilta-auringossa toisinaan talojen seinille tai pihapuihin lämmittelemään. Tiet, aidat tai laajat asfalttipinnat estävät herp pien kulkua pihalle ja sieltä pois. Monipuolisella ja suurella pihalla on eniten lajeja
Saalistusretkillään rantakäärme voi harhautua pitkällekin; se on löydetty esimerkiksi kerrostalon kellarista Helsingin Töölössä. Kyy on harvoin yli 80 senttiä pitkä, rantakäärme helpostikin. Parhaiten kyyn ajaa pois pelottelemalla eli tömistelemällä ja hyppimällä uhkaavasti (saappaat jalassa) aivan sen lähellä. Runsas aluskasvillisuus on vaskitsan vaatimus; aivan paljaalla ja nurmikkoisella pihalla ei viihdy mikään, ei edes kyy. Vesiliskokoiras seurailee naarasta keväällä. Yhdessä kompostissa voi olla parikymmentäkin vaskitsaa, sillä komposti tarjoaa sekä suojaa että ravintoa samassa paikassa. Kesyyntymisestä ei ehkä sentään voida puhua, mutta pakoetäisyys lyhenee huomattavasti ajan kanssa. Kyyn silmäterä on pysty viiru tai soikio, rantakäärmeellä pyöreä. molemmat voivat olla täysin mustia. 40 Suomen luonto 15/2016 koiden ja pikkujyrsijöiden perässä. komposti kutsuu rantakäärmettä ja vaskitsaa Kompostin ympärillä kesällä hyörivät isot rantakäärmeet saattavat merkitä munintaa. Käärmeet tottuvat rauhalliseen ihmiseen. Vaskitsa on sisiliskon ohella pihojen laji. Kyyllekin voi tarjota maitoa. 4. Kyy on hidas ja tukeva, rantakäärme hoikka ja vikkelä, paitsi isona. Se viihtyy puutarhojen multavassa maassa ja komposteissa. Kaikki eivät sitä kuitenkaan siedä. 3 .Kyyllä on runsaasti pieniä kilpiä päässä, rantakäärmeellä enemmän isoja kilpiä. 5. Innokkaan sopii kokeilla hevosenlantakompostia rantakäärmeiden houkuttelemisessa. Eläintä voi myös häiritä kepillä, harjalla tai muulla Kyy vai rantaKäärme. 6. Tällöin kompostia ei kannata käännellä ennen lokakuuta. Vaskitsa on piilotteleva, ja sen näkeminen on lähinnä sattumanvaraista. Kyykin sopii mielestäni pihalle, kunhan osaa olla varovainen. Kyyllä on lähes aina sahalaita, rantakäärmeellä lähes aina kellertävät niskatäplät. 2. Rantakäärmeen vanha nimi on tarhakäärme, sillä niitä haluttiin pihoille ja ruokittiin esimerkiksi maidolla. Rupikonnat kutevat vanhassa kaivoslammessa, yksi naaras on jossain koiraiden piirittämänä.. 1
Sammakkoeläimille kosteutta ja lampi Sammakko ja vesilisko ovat yleisimmät lajit pihoilla. Siirtämisen suurin ongelma on kyyn uusi asuinalue. Rupikonna saattaa esimerkiksi saaristossa toisinaan olla pihoilla sammakkoa yleisempi, mutta rupikonnat yleensä kutevat pihalampia isompiin vesiin. Keväinen istuskelu lammikon rannalla on elämys sammakoiden kisailuineen ja kurnutuksineen; vesiliskojen soidin oranssivatsaisine koiraineen on yhtä kiinnostava. Aurinkoinen paikka on parempi kuin varjoisa. lumme ja rantakäärme ovat hieno yhdistelmä järvessä tai pihan lammessa. Kesällä voi seurata pienten sammakoiden ja vesiliskojen jalkojen kasvua ja rantakäärmeen voi yllättää saalistus uinnillaan. Palaamisen estämiseksi sen tulisi olla yli kahden kilometrin päässä ja tarjota ravintoa sekä mahdollisuus talvehtimispaikan ja parittelukumppanin löytämiseen. alkaen ti, ke, to ja su kello 11–15 (muulloin sopimuksen mukaan). 013 2663 100 . Avoinna 1.6. sellaisella. 040 721 9689 luontokapinetti@poytya.fi | www.luontokapinetti.fi Luontoja ympäristökasvatukseen erikoistunut luontotiedon keskus Kapinetissa on kattava ja monipuolinen luontonäyttely, hyvin varustetut kokoustilat ja kaikenikäisille oppijoille elämyksiä tarjoava luontokoulu majoitustiloineen. Ku va : Ti m o Ke st i Pieniä tekoja, suuria kekoja. Usein sammakot tosin talvehtivat ja lisääntyvät eri lammissa, vesiliskot puolestaan horrostavat maalla esimerkiksi juurakoissa ja karikkeessa. Kalat eivät sovi samaan lampeen nuijapäiden kanssa. Karkottamisen voi joutua tekemään muutamia kertoja. www.pks.fi. 15/2016 Suomen luonto 41 Hovilanmäentie 2, 21900 Yläne | Puh. Vesikasveista herpit pitävät, samoin tarvitaan loiva ranta maalle kapuamisen helpottamiseksi. Ne tarvitsevat niin syvän lammikon, ettei se jäädy pohjaan asti talvella eikä kuivu kesällä. Osallistu luontoaiheiseen valokuvakilpailuun: www.pks.fi/vihrea Pohjois-Karjalan Sähkö Oy Puh. Siirtämistä varten kyy tulee pyydystää kuljetusastiaan, esimerkiksi ohjaamalla harjalla
Syksyllä kaikki herpit alkavat siir tyä kohti talvehtimispaikkojaan. Tällöin päivällä voi jälleen nähdä minkä tahansa lajin. Puhdas koti on kaunis www.termex. Vain Turun suunnalla esiintyvistä vihersammakoista syötäväteli ruokasammakot saattavat tulla lammikkoon mesoamaan. Sammakot ja rupikonnat saalistelevat esimerkiksi kukkapenkissä ja kaalimaalla. Termex_Luontolehti_ilmo_90x133mm_01_2016_orig.indd 1 5.1.2016 15.38. n Taskulamppuretkellä sammakkoeläimiä näkee yllättävän paljon. 42 Suomen luonto 15/2016 konnat ja sammakot liikkeellä yöllä Rehevä piha on paras kuivumista vältteleville sammakkoeläimille. Taskulamppuretkellä hännällisiä tai hännättömiä sammakkoeläimiä näkee etsimässä ravintoa, vaikka päivällä piha olisi aivan hiljainen. www.pohjanneito. Rupiliskoja on myös Itä-Suomessa. Ahvenanmaalla kangaskäärme saattaa käydä pihalla saalistamassa tai rupilisko lisääntyä pihan lammikossa. Muutamassa maamme kolkassa voi saada pihaansa todellisen harvinaisuuden. Öinen runsaus saattaa olla yllättävä. Vaskitsoitakin voi nähdä pihoilla. Valoisan ajan sammakkoeläimet kyhjöttävät koloissa, komposteissa, kukkaruukkujen alla tai muissa suojapaikoissa pedoilta ja kuivuudelta turvassa. Kesällä maalla ollessaan ne ovat aktiivisia öisin
Liisa Rohweder, WWF Suomi ”Nyt metsänomistaja voi helposti edistää metsien kestävää käyttöä”. Pekka Kallio-Mannila, Stora Enso WWF SUOMI JA STORA ENSO YHTEISTYÖSSÄ METSIEN SUOJELUN JA KÄYTÖN KESTÄVYYDEN EDISTÄMISEKSI WWF SUOMI JA STORA ENSO YHTEISTYÖSSÄ METSIEN SUOJELUN JA KÄYTÖN KESTÄVYYDEN EDISTÄMISEKSI. Stora Enson ammattilaiset hallitsevat myös metsän erityiskohteiden käytännön toteutuksen. Voit jäsentää ajatuksiasi yhdessä asiantuntijan kanssa ja hoitaa metsäomaisuuttasi omien arvojesi mukaisesti. Stora Enson MetsäPolku huomioi uudella tavalla yksilölliset tavoitteet metsän hoidossa. Minun metsäpolkuni Haluatko hoitaa metsääsi yhdistämällä luontoarvot, virkistyskäytön, maisemanhoidon sekä metsästä saatavan taloudellisen tuoton. Elämässä mukana – Stora Enso www.storaensometsa.fi/metsapolku ”MetsäPolku on raikas tapa huomioida metsänomistajan moninaiset tavoitteet metsän hoidossa”
44 Suomen luonto 15/2016 Lennä, lennä 44 Suomen luonto 15/2016 te r o si v u la / le h ti ku va Seitsenpistepirkko on Suomen yleisin leppäpirkkolaji.
leppäpirkko 15/2016 Suomen luonto 45 teksti johanna Mehtola. Kaksipistepirkon ja seitsenpistepirkon nyt kai ainakin tunnistaa täpliensä määristä. Pirkko-nimi juontaa juurensa pohjoismaiseen pyhimykseen Pyhään Birgittaan, ja leppä-sana on ennen tarkoittanut verta. Myös lajin sisäinen muuntelu on leppäpirkoilla tavallista. Lajien joukossa on kuitenkin myös ruudullisia, yksivärisiä sekä yksija monipilkullisia. Se on aivan käsittämätöntä”, Heliövaarakin kummastelee. ”Esimerkiksi musta–keltaruutuisella ruutupirkolla voi olla päinvastaisväritys: joko keltaiset ruudut mustalla pohjalla tai mustat ruudut keltaisella pohjalla. Koko maapallolla leppäpirkkolajeja on yli 5000. Monet leppäpirkkolajeista ovatkin sävyltään punaisia. K un puhutaan leppäpirkoista, pitää aluksi tehdä selväksi, mistä puhutaan. Leppäkertuksi kutsutaan yleensä seitsenpistepirkkoa, joka on tavallisimpia pirkkolajejamme”, metsäeläintieteen professori Kari Heliövaara Helsingin yliopistosta selventää. 15/2016 Suomen luonto 45 Lennä, lennä Tervetuloa pirkkokouluun! Ja sitten nimenhuuto: ahopirkko, halmepirkko, kanervapirkko, lehtopirkko, pallopirkko, rusopirkko, ruutupirkko, seulapirkko... ”Leppäpirkkolajeja elää Suomessa yli 60
Heliövaara etsii kuvan tietokoneeltaan: ”Peruspirkko. Leppäpirkot voivat munia kaksi kertaa kesässä. ke h ys is to ck ph o to. Eihän näitä pirkkoja opi erkkikään. Miltähän se mahtaa näyttää. Loppukesällä toukka koteloituu ja alkusyksystä kotelosta kuoriutuu aikuinen pirkko. kotelostaan juuri kuoriutunut aikuinen (keskellä) on hieman läpikuultava, kaksi koteloa odottavat vielä kuoriutumistaan. Mutta poikkeus vahvistaa asiassa säännön: neilikkapirkko on kasvinsyöjä ja ahopirkko popsii sienirihmastoa. Punertavat peitinsiivet ja täpliä.” Toukat tarvitsevat paljon ravintoa kasvaakRuutupirkon ruudut voivat olla joko mustat keltaisella pohjalla (alla) tai keltaiset mustalla pohjalla (katso viereinen sivu). ”Leppäpirkoksi ne tunnistaa 3–10 millin koosta, pyöreästä tai soikeasta puolipallon muodosta ja kiiltävistä peitinsiivistä sekä lievästi nuijamaisista tuntosarvista. Muutaman viikon kuluttua munista kuoriutuu aktiivisesti liikkuvia toukkia, joilla on hyvin kehittyneet raajat. koSteikkoPiRkko Anisosticta novemdecimpunctata Saraikkoisten rantaniittyjen yleisin leppäpirkko. Neilikkapirkko kuulostaa mielenkiintoiselta lajilta. Muuntelun syytä ei tarkkaan tunneta, mutta sehän on evoluution raaka-ainetta”, Heliövaara toteaa ja vertaa leppäpirkkoja seeproihin: ”Nekin ovat kaikki vähän erinäköisiä. ”Kyllä tutkijatkin ovat välillä ihmeissään, mikä laji on kyseessä. RuSoPiRkko Coccidula rufa Ainoa yksivärisen punainen leppäpirkko, pitkänomainen. Niillä ei välttämättä aina ole täpliä lainkaan tai niitä on enemmän tai vähemmän.” Nyt taitaa tulla ehdot ja laiskanläksyä. ahoPiRkko Psyllobora vigintiduopunctata Pihoilla ja kedoilla elävä pienikokoinen laji, lempinimi 22-pistepirkko. Ulkonäkö on geneettisesti määräytynyt, erittäin tarkasti säädelty ominaisuus.” Peruspirkkoja ja salamatkustajia Aikuiset pirkot talvehtivat esimerkiksi rakennuksissa, kivien koloissa tai puiden kuoren suojassa ja heräilevät huhtikuussa. 46 Suomen luonto 15/2016 ”Ei tunnista. Eihän näitä pirkkoja opi erkkikään tunnistamaan. ku va t ta pi o ku ja la k a ri h el iö va a r a Opi tunnistamaan tusina leppäpirKKOja Nyt taitaa tulla ehdot ja laiskanläksyä. Ne pyöräyttävät kymmeniä kellertäviä munia kasvin lehdelle, kiven koloon, puupinoon tai muihin ahtaisiin paikkoihin. Vaikka ulkonäössä voi olla paljon muuntelua, harjaantunut harrastaja pystyy tunnistamaan lajit yleishabituksesta. Toukan ja aikuisen ravintoa ovat kirvat, punkit, hämähäkit ja ripsiäiset. ta pi o ku ja la ta pi o ku ja la ta pi o ku ja la tuomenpisarpirkon toukkia voi nähdä keskikesällä. Lisäksi monet lajeista ovat täplikkäitä.” Niin, siis paitsi ne, joilla ei ole täpliä
kaneRVaPiRkko Coccinella hieroglyphica Yleinen ja helposti tunnistettava laji, joka suosii kanervikkoja. ta pi o ku ja la ta pi o ku ja la ta pi o ku ja la k a ri h el iö va a r a ta pi o ku ja la ta pi o ku ja la x x x x x x x ta pi o ku ja la k a ri h el iö va a r a SoikoPiSaRPiRkko Myzia oblongoguttata Havupuilla elävä kookas ja helposti tunnistettava leppäpirkko. Kuviointi vaihtelee. k a ri h el iö va a r a. SeulaPiRkko Coccinula quatuordecimpustulata Yleinen ja runsas laji, jota näkee usein pihanurmikolla. Tehokas kirvojen hävittäjä. iSoPiRkko Anatis ocellata Yleinen, runsas ja suurin leppäpirkkomme, jonka tapaa usein männyntaimilta. halMePiRkko Hippodamia tredecimpunctata Kookas, keskimääräistä leppäpirkkoa pitkänomaisempi laji. RuutuPiRkko Propylea quatuordecimpunctata Ainoa leppäpirkkolaji, jolla kuviot selvästi kulmikkaita. SeitSenPiStePiRkko Coccinella septempunctata Yleinen ja runsas laji, se oikea leppäkerttu. kuutäPläPiRkko Chilocorus renipustulatus Elää enimmäkseen lehtipuilla, peitinsiipien reunat ovat ulkonevat. 15/2016 Suomen luonto 47 PenSaSPiSaRPiRkko Calvia quatuordecimguttata Lehtipuilla ja pensailla elävä kookas ja yleinen laji
Esimerkiksi ihmisen kädelle joutuessaan ne kuitenkin hakeutuvat sormen kärkeen ja lähtevät siitä herkästi lentoon. ”Niiden ei tarvitse pyrkiä lentämällä saalistajia karkuun, sillä ne puolustautuvat erittämällä väkevää nestettä raajojensa nivelistä. ta pi o ku ja la. Eri sukupuolet löytävät toisensa myös sen avulla. Valmiina lähtöön! kaksipistepirkko on avannut peitinsiipensä, joiden alta paljastuvat ohuet lenninsiivet. 48 Suomen luonto 15/2016 seen, mutta aikuisena leppäpirkot eivät enää kasva, joten ravintoakaan ei kulu niin paljon. Suomessa lajista on yksittäisiä havaintoja. Niillä on siis neljä siipeä.” Parittelukumppaniakaan ei tarvitse etsiä summamutikassa lennellen. Pirkkoarmeijoita tuodaan myös ulkomailta ja niiden mukana saattaa olla salamatkustajia kuten harlekiinileppäpirkkoja, joita käytetään torjuntaeliöinä joissakin Euroopan maissa. Lisäksi leppis on monessa mukana: esimerkiksi lasten ensimmäisissä katselukirjoissa, Lennä, lennä, leppäkerttu -lorussa, luomumerkissä ja yhden puolueen tunnuksessa. aseena nivelneste Leppäpirkot ovat sympaattisia, vähän hitaita liikkujia ja lentäjiäkin. Leppäpirkkojen mieltymys kirvoihin on valjastettu myös palvelemaan ihmistä. Sen leppäpirkko löytää huomattavan hyvän hajuaistinsa avulla. Pirkkojen usein kirkas väritys puolestaan kertoo sekä niiden pahanmakuisuudesta että hyvästä näköaistista. n at u re in st o ck / le h ti ku va 48 Suomen luonto 15/2016 harlekiinileppäpirkko eli aasianpirkko (harmonia axyridis) on tehokas kirvojen torjunnassa, mutta se on myös ärhäkkä levittäytymään muiden leppäpirkkolajien kustannuksella. Tuntosarvet ovat paitsi hajumyös tuntoaistimuksia varten. ”Minäkin keräsin pikkupoikana leppäpirkkoja ja vein niitä Maatalouden tutkimuskeskukseen Vantaan Tikkurilaan. Ne ovat pienten karvojen ja piikkien peitossa, jotka ovat yhteydessä keskushermostoon. Leppäpirkot tuntevat koko kehollaan. Levitessään harlekiinileppäpirkko voisi syrjäyttää kotoisia lajejamme. Niin sen täytyy olla! Pikkulapsikin tunnistaa sen. Vieraslajit.fi-sivustolla harlekiinileppäpirkon kuvaillaan olevan 5–9 milliä pitkä, sen pohjaväri on keltaoranssi, oranssinpunainen, punainen tai musta ja pilkut ovat mustia tai punaisia. Senkin ulkonäössä on pirkkomaisesti paljon muuntelua. Seitsenpistepirkosta sai yhden pennin ja kaksipistepirkosta kaksi penniä”, Heliövaara muistelee. Se on sellainen nakki leppäpirkolle”, Heliövaara naurahtaa ja kaivaa Uunio Saalaan 1949 ilmestyneestä kirjasta Suomen metsähyönteiset tiedon, että kaksipistepirkko voi syödä toukka-aikana 350–400 lehtikirvaa ja seitsenpistepirkko 13 päivässä 267 lehtikirvaa. ”Ne lentävät varmaan noin kymppiä tunnissa”, Heliövaara arvelee. Ihmissilmin naaras ja koiras näyttävät samalta ja tunnistukseen tarvitaan mikroskooppia. Professori Martti Markkulan työryhmä tutki tuolloin leppäpirkkojen käyttöä biologisessa torjunnassa kasvihuoneissa. Niitä käytetään biologisena torjuntakeinona puutarhojen taistossa kirvoja vastaan. Oman ravintonsa ne saavat helposti kasvien pinnalta, joten senkään perässä ei ole tarvetta lennellä”, Heliövaara sanoo. Suomessa sitä ei kuitenkaan saa käyttää. ”Yhdessä kirvassa on jo paljon syötävää. Se voi kulkeutua ulkomaisen kasvimateriaalin mukana. ”Silloin leppäpirkon selkää peittävät peitinsiivet nousevat ylös ja niiden alta paljastuvat ohuet lenninsiivet. ”Vaihtolämpöisinä niillä on myös lämpöaisti: mitä kuumempi on, sen paremmin pirkot liikkuvat tiettyyn lämpötilaan saakka.” ikä ei selviä pilkuista ”Seitsenpistepirkko eli leppäkerttu on varmaankin Suomen tunnetuin hyönteinen”, Heliövaara arvelee
.. Koulutushaku .. .. Se on varsin komea ja kaunis.” Jos leppäpirkot pystyisivät puhumaan ja niille voisi esittää yhden kysymyksen, tutkija kysyisi niiltä, miksi teillä on niin runsaasti muuntelua. .. .. Paljon muutakin on jo opittu. .. .. .. .. ”Hyönteismaailmassa seitsemän vuoden ikä on melko harvinaista”, Heliövaara sanoo ja ampuu alas tämän vanhan uskomuksen. .. .. Ja entäpä jos leppäpirkko joutuu kintut taivasta vasten. Se on sellainen nakki leppäpirkolle.” isopirkon jalkojen nivelistä tursuaa väkevää nestettä, jolla pirkot puolustautuvat. .. .. .. .. .. .. .. ”Pääsee ainakin luonnossa. Toinen mielenkiintoinen laji on noin sentin mittainen isopirkko. .. Luonnon rauhaa luonnossa liikkujalle! p. Vapaa-ajallaan hyönteisiä piirtävän Heliövaaran on helppo nimetä tuosta joukosta suosikkinsa. .. .. Alustassa on aina sen verran karkeutta ja kitkaa, että se saa aina punnerrettua itsensä ylös.” Sekin osoittautui siis uskomukseksi. .w w w .ja o .fi. .. ”Joskus ne ovat niin erivärisiä, että on vaikea kuvitella kyseessä olevan yksi ja sama laji.” Pirkkokoulun oppimäärään voisi hyvin kuulua vielä lisäkurssi muuntelusta. Leppäpirkot elävät vain noin vuoden. .. n Lue lista kaikista maamme pirkkolajeista www.suomenluonto.fi. .. .. .. .. .. k a ri h el iö va a r a ” Yhdessä kirvassa on jo paljon syötävää. .. .. .. .. .. .. .. .. 0500 209 630, www.tunturikeimio.fi, MUONIO fe e l t h e n a t u re. ”Katson niitä visualistin silmin, joten kyllä se on ruutupirkko päinvastaisvärityksineen. .. .. .. Pirkon pilkuista on muun muassa laskettu tulevaa sato-onnea ja ennustettu säätä. Sukellus leppäpirkkojen maailmaan yllätti ainakin lajimäärällään: peräti yli 60 lajia pelkästään Suomessa. .. .. Pääseekö se enää takaisin jaloilleen. .. Minä laskin pienenä tyttönä leppäkertun pilkuista sen ikää: Tuo on vasta kaksivuotias ja ohhoh, tuo jo seitsemän. 15/2016 Suomen luonto 49 Leppäpirkkoihin liittyy myös uskomuksia. f i Jämsän ammattiopisto Opiskele uuteen ammattiin! Ihmisläheinen luontoammatti: Eräja luonto-oppaan ammattitutkinto 12.9.2016–8.9.2017 Monipuolinen matkailualan ammatti: Matkaoppaan ammattitutkinto 5.10.2016–31.8.2017 Lisätiedot ja haku: www.jao.fi/jamsanammattiopisto
Kansa myös uskoi käen lopettavan konsertoinnin keskikesällä saatuaan vihneen kurkkuunsa. Käki elää siellä, missä sen kulloisetkin isäntälajit ovat runsaita. Lisääntymisstrategiana loisimiKukkuvan loisen käen ääni on kaikille tuttu mutta ulkonäkö ja elintavat monelle vieraampia. Sen voi tavata pesivänä monentyyppisissä metsissä ja puoliavoimilla paikoilla, sillä käellä ei ole tiukkoja ympäristövaatimuksia. Tunnemmeko me käestä lopulta muuta kuin sen kukunnan ja siihen liittyvät monet uskomukset. Ei siis ole ihme, että niin käen ulkomuoto kuin sen monet käyttäytymispiirteetkin ovat vähemmän tunnettuja. Käki on levinnyt melko tasaisesti koko Suomeen. teksti jaRkko Rutila saLaperäinen eLämä 50 Suomen luonto 15/2016. Kukuntaa matkimalla koiraan voi houkutella helpohkosti lähistölle, mutta muutoin käki on vaikeasti nähtävä ja erityisesti naaras on piilotteleva ja huomaamaton. Suomessa käen pääisäntä on leppälintu. Idylli täydentyy, kun taustamusiikiksi kajahtaa vastarannalta käen kukunta. Muita yleisiä kasvattajia meillä ovat muun muassa västäräkki, järripeippo, niittykirvinen, pensastasku ja harmaasieppo. 50 Suomen luonto 15/2016 I lta-aurinko loihtii välkehtivää siltaa järvenselälle. Käki on ollut tärkeä ennelintu, jonka ääntelystä on tehty päätelmiä peltotöiden ja häiden ajoittumisesta sekä jäljellä olevien elonpäivien määrästä. loiselämän haasteet Käki on loispesijä, joka sysää muniensa haudonnan ja poikastensa ruokinnan muille lintulajeille. Saunanraikas ihmissielu rentoutuu kesämökin terassilla. Kevään ensimmäiseen kukuntaan on ollut syytä suhtautua vakavasti – jos sen kuuli tyhjin vatsoin, oli koko loppuvuosi pilalla. Onnenlintu laulaa suven sanomaa ja kertoo kesän vihdoin alkaneen. käen tapa kasvatuttaa jälkeläisensä toisen lajin pesässä ei ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Syksyllä kukkujan arveltiin muuttomatkan sijaan suorittavan häkellyttävän katoamisen muuttumalla haukaksi
ju h a h a ik o la. 15/2016 Suomen luonto 51 15/2016 Suomen luonto 51 leppälintu ruokkii kerjäävää käenpoikaa vaistonvaraisesti, vaikka se alkaa saada jo aikuisen käen piirteitä
isoaukkoinen pönttö tekee tehtävästä helpon. käenpoikanen punnertaa isäntälajin poikaset ja munat yli laidan. Keväällä käkikoiraat valtaavat kukuntareviirin ja houkuttelevat naaraita ääntelyllään. Vaanittuaan suojaisassa tähystyspaikassaan käkinaaras huomaa hetkensä koittaneen, lehahtaa pesälle, poistaa yhden isäntälinnun munan nokkaansa, munii omansa tilalle ja häipyy nopeasti tiehensä. Vallitsevan käsityksen mukaan käki leimautuu poikasaikana kasvattajalajiinsa ja aikuisena naaras sitten etsii tämän lajin pesiä loisittavaksi. au ke a m a n ku va t ju h a h a ik o la a. Käkinaaraat puolestaan hallitsevat muninta-aluettaan omistajan elkein ja yrittävät löytää mahdollisimman monta sopivaa pesää loisittavaksi. Pönttöpesässä kilpailijoiden poisto ei aina onnistu täydellisesti. käkinaaraalla on monta konstia saada munansa leppälinnun pesäpönttöön. Keskimäärin käki toistaa tempun kahdeksan kertaa pesimäkauden aikana. Käki tekee salakavalan iskunsa isännän munintavaiheessa iltapäivällä, kun pesän omistaja on varmimmin poissa. nen kuulostaa helpolta, mutta todellisuudessa käen urakka on vaivalloinen
Leppälintu on kolopesijä ja se pakottaa käen muuttamaan munintastrategiaansa. Rautiainen on yleinen käen isäntä Britanniassa, eikä se välitä, vaikka käenmunat eivät muistuta lainkaan sen omia munia. Vasta aivan viime vuosina tutkijat ovat selvittäneet automaattikameroiden avulla, miten käen onnistuu ujuttaa munansa koloihin. Vain hieman suurempi koko ja pyöreämpi muoto paljastavat ne käen omaisuudeksi. Koska vain pari prosenttia isäntälajin yksilöistä tulee loisituksi, hylkäyskäyttäytymisen kehittyminen kestää mahdollisesti toistatuhatta vuotta. Luonnonvalinta onkin suosinut käkiä, joiden munat muistuttavat isäntälajin munia. Näin isännät hyväksyvät herkemmin munan ja hautovat sitä omanaan. Voidaan olettaa, että rautiainen on evolutiivisesti nuori käen isäntä eikä sille ole kehittynyt vielä kykyä tunnistaa ja poistaa käenmunia. Jotkut aukolta munivat käkinaaraat ”ampuvat” munan lentoaukolta kohti pesämaljaa. Näin voidaankin puhua vaikkapa leppälintukäistä ja järripeippokäistä sen mukaan, minkä lajin munia käki jäljittelee. Välillä käkinaaras munii ”väärän” lajin pesään ja jos poikanen kasvaa siellä mallikkaasti, tästä voi alkaa uuden isäntälajin valloitus. Kukin käkinaaras munii aina tietynvärisiä munia. Pesään ilmestynyt outo muna saa monet linnut hylkäämään pesänsä tai viskaamaan ei-toivotun yllätyksen ulos. Leppälinnulla loisivat käkinaaraat munivat sinivihreitä munia, jotka matkivat lähes täydellisesti isännän munia. Lähes kaksi kolmesta leppälinnun pesään kohdistuvista munintayrityksistä epäonnistuu, eikä muna koskaan tule haudotuksi. Eräät varpuslinnut ovat kehittyneet niin hyviksi tunnistamaan vieraita munia, ettei käki voi loisia niillä enää menestyksekkäästi. Käki tekee salakavalan iskunsa iltapäivällä, kun pesän omistaja on varmimmin poissa. 15/2016 Suomen luonto 53 Ani harva naaraskäki kykenee tuottamaan kahtakymmentä loismunaa, kuten kirjallisuudessa näkee väitettävän. Naaraskäet voivat tunkeutua koloon kokonaan ja munia suoraan pesään. jäljittelyn mestari Käen ongelmat eivät pääty munintaan. kukunta kaikuu kangasmetsän aamuhämärässä. Kovakuorinen muna ei yleensä hajoa, mutta osuu harvoin kohteeseensa. Vaihtoehtoisesti naaras pudottaa munansa lentoaukolta pesään työnnettyään vain takaruumiinsa koloon sisään. Esimerkiksi peippo tunnistaa jopa toisten peipponaaraiden munimat munat omiensa joukosta. kesän valoisina öinä käki on äänessä melkein läpi yön pitäen vain pieniä lepoja ruokailutaukoja.
Käen suuri kita, kiihkeä kerjuuääntely ja siipien vimmattu väristely ovat riittävä todiste. . . Leppälintu ei myöskään kykene tunnistamaan käen taitavaa väärennöstä . Käen lentopoikasta ruokkivat linnut joutuvat välillä hämmennyksiin: kun poikanen lennähtää, ne hyökkäävät sen kimppuun, mutta ruokkivat taas kuin omaansa, kun käki asettuu aloilleen kerjäämään. Puolet käenpoikasista ei onnistu poistamaan kaikkia isäntälinnun munia ja joutuu jakamaan emojen hoivan toisten poikasten kanssa. Monet isäntälajit tunnistavat aikuisen käen ja pitävät sitä verivihollisenaan. Sekapesyeissä käen kohtalona on usein kasvaa hitaasti ja kuolla nälkään. Niinpä kiireiset emot kantavat käenpoikasen kyltymättömään kitaan selkärangattomia kiihtyvällä tahdilla, aivan kuin ruokkisivat omaa poikuettaan. Poikanen kampeaa isäntälinnun munat tai poikaset selkäänsä yksi kerrallaan, ryömii pesän reunalle ja punnertaa kilpailijansa kadotukseen. käen haukkamainen olemus ja vanhojen lintujen katoaminen keskikesällä saivat vanhan kansan uskomaan käen muuttuvan haukaksi. 54 Suomen luonto 15/2016 käenpoikasen selviytymistaistelu Loismuna kuoriutuu usein hieman muita aiemmin ja pesään ilmestyy paljas, huojuva rääpäle. käki la ss e yl is a a ri käkeä ei yleensä ole helppo saada näkyville, mutta kukuntakiihkoon päässyt koiras voi päästää katsojan lähellekin. . yleisimpiä käen isäntälajeja ovat leppälintu, västäräkki, keltavästäräkki, järripeippo, pensastasku, kirjosieppo, harmaasieppo, pajulintu, niittykirvinen ja peippo. Lopulta käki jää pesän yksinvaltiaaksi. be n ja m pö n ti n en. Jo vuorokauden ikäisenä se aloittaa murhaavan urakkansa. Rastaskerttusten tiedetään jopa nokkineen pesälleen tulleen naaraskäen henkihieveriin. Koiras on yleisväriltään harmaa, naaras voi olla harmaa tai punaruskea. Vaarana on, että isäntä hylkää oman poikasensa luullen sitä käeksi. . Vähintäänkin kiihkeä varoittelu ja kimppuun käyvät emot seuraavat käkeä, minne se ikinä kulkee. Sen pitää vain vakuuttaa kasvattivanhempansa siitä, että niillä on koko pesyeellinen jälkikasvua huollettavana. Lyhytikäisille varpuslinnuille tämä on kohtalokasta, ja siksi niin monet lajit välttävätkin loisituksi tulemista. emot kovilla Ihanneoloissa käenpoikanen yli kolmikymmenkertaistaa painonsa parissa viikossa. suomessa asustaa kesäisin arviolta 110 000 paria käkiä. suomalaisista käistä on tehty vain muutamia rengaslöytöjä, mutta niiden otaksutaan talvehtivan saharan eteläpuolisessa afrikassa. aikuiset lähtevät syysmuutolle pian muninnan jälkeen heinä–elokuussa, isäntälintujen kasvattamat nuoret käet seuraavat perässä elo–syyskuussa. Poikasen tunnistaminen on vaikeaa siksi, että niiden ulkomuoto muuttuu jatkuvasti. nuoret käet ovat usein melko pelottomia ja näyttäytyvät jopa pihoilla ja puistoissa ravintoa etsiessään. Leppälinnun kolopesissä tämä ei aina ole itsestään selvää. Usein käki saakin tuta pikkulintujen raivon liikkuessaan pesimäpaikoilla. On hyvin hämmentävää, etteivät käen isäntälajit kykene tunnistamaan loispoikasta pesässään, vaikka monet varpuslinnut ovat hyviä erottamaan käenmunan omistaan. Lisäksi tunnistamiseen voi liittyä leimautumista eli jos lintu tulee loisituksi ensimmäisellä pesintäkerralla, se hylkää jatkossa omat oikeat poikasensa, koska se pitää vain käen kaltaista poikasta omanaan. Loisinnan kohteeksi joutunut lintu menettää käytännössä pesimäkauden koko poikastuottonsa. . Leppälintu lähes kerjää vaikeuksia, kun se suosii pesäkoloja, jotka ovat riittävän isoja käen loisittavaksi. Keväällä ensimmäiset käet saapuvat vapun tienoilla.
Jos leppälintu harvinaistuu, käen on yhä vaikeampaa löytää riittävästi sopivia pesiä loisittavaksi. 09-386 7856 • Linnunpöntöt • Lentoaukon pellit • Kiikarit • Kaukoputket • Jalustat • Lintukirjat • Törmäyksen estävät haukkasilhuetit ym. Miljoona linnunpönttöä kamppanja! Lintuvarusteesta viDeo Osta omaksi pala Kuusamoa! Kurkista mallistoomme, tutustu hintoihin ja tilaa uudet esitteemme osoitteessa: www.kuusamohirsitalot.fi Hirsitalot, loma-asunnot ja saunat aitoa pohjoisen puuta UUSIMAA, HELSINKI 040 586 6456 • NYLAND 044 3133 191 • ÅLAND 045 7343 1344 • LAHTI 0400 848 245 • LAPPEENRANTA, KOTKA, KOUVOLA 0400 649 875 • TURKU 0400 865 900 • PORI 040 738 2228 TAMPERE 050 918 6230 • HÄMEENLINNA 0400 481 470 • MIKKELI, SAVONLINNA 0400 555 202 • JYVÄSKYLÄ 050 304 2269 • KUOPIO, JOENSUU 045 138 4563 • ETELÄ-POHJANMAA 0400 688 962 • VAASA, KOKKOLA 0500 159 345 • KESKI-POHJANMAA • 040 960 4811 • KAJAANI 040 960 4811 • OULU, KEMI 040 551 7135 • KUUSAMO/TEHDAS 044 778 9210 • ROVANIEMI 044 778 9248. Ja vaikka käenpoikanen kuoriutuisikin, jää usein leppälinnun poikasia pesään ja näin isännän oma lisääntymismenestys ei putoa nollaan. Katso videot käen poikasen elämästä pesässä ja leppälintuemon ruokintaurakasta: www.suomenluonto.fi Virkisty uusmaalaisessa luonnossa! www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi virkkari_mainosv.indd 1 19.5.2015 8:16:29 Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife. , p. Kuitenkin vain hyvin pieni osa lajin pesistä tulee loisituksi, vaikka joissain populaatioissa joka toisessa pesässä voi olla käenmuna. 15/2016 Suomen luonto 55 omien muniensa joukosta. Käen sopeutumien summa ihmetyttänee kesämökin kuistilla istujaa ja antaa kaihoisalle kukunnalle uusia merkityksiä. Pariviikkoisen pesäpoikasajan jälkeen käki on vielä lentopoikasena toisen mokoman isäntälintujen huollettavana. Itsenäistynyt käki selviää – perimäänsä turvaten – ravinnonhankinnasta, muuttomatkasta trooppiseen Afrikkaan ja aikanaan myös loisinnasta. n Jarkko Rutila on Itä-Suomen yliopiston tutkija. Loisen kohtalona on joko tuhoutua tai löytää vaihtoehtoisia isäntiä. Itse asiassa, käki on isäntänsä armoilla. Hän on tehnyt väitöskirjansa käestä. Vaikuttaisi äkkiseltään siltä, että leppälintupopulaatio olisi tuhon oma. Yli puolet käen loisintayrityksistä myös epäonnistuu munien jäädessä vaille haudontaa
Onko aikataulussa maantieteellisiä eroja. 56 Suomen luonto 15/2016 KOsKa KuKKuja vaiKenee. Lyhyen ravinnontankkausvaiheen jälkeen ne suuntaavat kohti etelää. Kaikki vastuusi ja maksusi autoon päättyvät. Vastaajien kesken arvomme monipuolisen lintukirjapaketin. 040 1508 480 Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä. Oletko kuullut käen kukkuvan. HAE OPISKELEMAAN! • Luonnossa ohjaaminen • Ulkoilureittien rakentaminen • Luontopalveluissa toimiminen (hevosmatkailu) • Maastossa ruokaileminen • Hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla MATKAILUPALVELUJEN TUOTTAJA Haapavedeltä lisätietoja antaa: Helena Viitasalo Puh. OLE VAS TUUTON Vastaanottopisteet: suomenautokierrätys.fi LUONTO-OHJAAJA PUUTARHURI AMMATTI LÄHELLÄ LUONTOA KATSO LISÄÄ JA HAE www.jedu. mennessä netin kautta tai postitse ja voita! Oravareitti kutsuu melomaan! Luonnonkaunis Oravareitti kulkee Juvalta Sulkavalle upeissa järvi-, jokija koskimaisemissa. Todellisuudessa käet hiljenevät, koska ne alkavat pian muninnan jälkeen valmistautua syysmuuttoon. Vanhan kansanuskomuksen mukaan käki saa kuitenkin jo juhannuksena kurkkuunsa vihneen, vaikenee ja muuttuu haukaksi. • Kokonaispituus 57 km • Myös lyhyitä etappeja • Sopii perhemelontaan • Maastossa 21 luontorastia • Korkeatasoisia taukopaikkoja • Monipuoliset palvelut • Vuokrakanootteja • Opastettuja melontaretkiä Juvan matkailu 0400 761 944 • Sulkavan matkailu 044 417 5215 www.oravareitti.fi Vedenkestävät reittikartat Juvan ja Sulkavan matkailuneuvonnoista Kierrätä autosi, saat romutustodistuksen. 044 7692 477 PIHAJA VIHERRAKENTAJA • Piharakentamisen työtehtävät • Koristeja luonnonkivien käyttö ja tuntemus • Viheralueiden rakentaminen • Koneiden käyttö • Pihavalaistus Kalajoelta lisätietoja antaa: Tuula Puoskari Puh. Toukokuun puolivälin tienoilla tunnelmallinen kukunta alkaa kaikua koko kesä-Suomen rannoilla ja metsissä. 044 7692 435 Haapavedeltä lisätietoja antaa: Helena Viitasalo Puh. Ilmoita havaintosi meille. Milloin käki lopettaa kukunnan. mennessä www.suomenluonto.fi/kesakisa tai postitse Kesäkisa / Suomen Luonto / Itälahdenkatu 22b, 00210 Helsinki Kesäk isa a n tt i ko li ilmoita kukuntahava into 12.8. 040 1508 480 • Puutarhakasvien tuottamista • Luomuviljelyä • Kukkasidontaa • Viheralueiden hoitoa • Jatkojalostusta Nämä perustutkinnot voi suorittaa myös työn ohessa! Haapavedeltä lisätietoja antaa: Marita Tölli Puh. Ilmoita havaintosi meille. Nopeimmat saavuttavat Afrikan jo heinäkuun lopulla. 044 7692 477 Haapavedellä: • Asiakaspalvelu • Majoituspalvelut • Opastuspalvelut • Retki-, eräja luontoruokailupalvelut • Metsästysmatkailupalvelut Kalajoella: • Asiakaspalvelu • Majoituspalvelut • Opastuspalvelut • Liikuntaja hyvinvointimatkailu Kalajoelta lisätietoja antaa: Tuula Puoskari Puh. ONNEA KISAAN! Ilmoita havaintosi 12.8
Suo kuivataan ja turvetta jyrsitään sen pinnalta vähän samaan tapaan kuin ruskohiiltä Keski-Euroopassa. kr is ti in a m a n n er m a a V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin.. Yhteensä energiaturpeen päästöt vastasivat kahdeksaa miljoonaa hiilidioksiditonnia, kun esimerkiksi koko Suomen henkilöliikenteen päästöt ovat noin seitsemän miljoonaa tonnia. Viime vuonna Tilastokeskus julkaisi raportin Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990–2014. Energiaturpeen tarjoama työllisyys on suurista päästöistä huolimatta vähäinen, vain reilun tuhannen hengen luokkaa, ja korvaava puu työllistää enemmän. Turpeesta luopuminen olisi luontevaa ja Suomelle hyödyksi. Tämän lisäksi turvesoilta ja varastoaumoista pääsi vielä hämmästyttävät kaksi miljoonaa lisätonnia. Suopeltojenkin päästöjä voitaisiin hillitä, mutta niitä kasvatetaan Suomessa parhaillaan, koska soiden kuivaamista pelloiksi ei ole estetty. Kivihiilivoimaloita on suljettu ja suljetaan, joten se asia on hoidossa. Pian poistuvat vielä kaksi suurinta kaupunkien kivihiilivoimalaa Naantalissa ja Helsingissä. Ruskea pöly leviää ympäristöön. Koosteen mukaan turve tuottaa hiilidioksiditonneina laskettuna ilmastolle haittaa kolmesta lähteestä: • poltto ja turvesuot reilut 8 miljoonaa tonnia • suopellot 8 miljoonaa tonnia • metsäojitetut suot reilut 8 miljoonaa tonnia. Osa alkuperäisestä suosta päätyy vesistöjä samentamaan. 15/2016 Suomen luonto 57 Turve on kivihiiltä pahempi ee r o sa a re la / va st av a lo turvesuo pölyää Savossa. jokainen turvesuon lähellä käynyt tietää, että turve-energian kaivu on sottaista puuhaa. Puhutaanko ehkä kivihiilestä liikaa, kun pitäisi puhua myös turpeesta. Turvepeltojen päästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990 miljoonalla vuositonnilla ja ovat nykyisin kahdeksan miljoonaa tonnia eli saman verran kuin kasvihuonesaastetta tulee metsäojitetuilta soilta. Kivihiilen käytön vähentyessä myös turpeen ilmastopäästöt ovat nousseet uudella tavalla silmätikuksi. Nämä päästöt olivat 2013 noin kuusi miljoonaa tonnia. Hallitus ei kuunnellut. Turpeen päästöt energiayksikköä kohden tiedetään kivihiiltä pahemmiksi, mutta viime vuonna myös turpeen kokonaispäästöt olivat jo isommat kuin energiakivihiilen. Siinä päästöt on koottu hätkähdyttävään taulukkoon. Polton päästöjen vähentäminen olisi nopeinta. Turve tuottaa siten Suomessa enemmän päästöjä kuin öljy, kun myös maankäyttö otetaan huomioon. Luulisi että hallitus puuttuisi kiireen vilkkaa turpeeseen. Suomen luonnonsuojeluliitto vaatikin viime eduskuntavaalien alla lopettamaan turpeen polton, mitä liitto pitää tärkeimpänä ilmastopoliittisena tekona. Perusteluja turpeen käytölle ei ole; esimerkiksi Ruotsissa sitä ei juuri käytetä. antti halkka Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Yhteensä päästöt olivat 25 miljoonaa tonnia vuonna 2013. Se ryhtyi edistämään turpeen käyttöä poistamalla siltä miltei kaikki verot
”No, kun tässä on Suomen syvin paikka ja Itämeren toiseksi syvin kohta. 58 Suomen luonto 15/2016 K un kiertelin luontomatkailijoiden oppaana Aura-hinaajalla Ahvenanmaata 1990-luvulla, ajatin aluksi laivan Ruotsin suuntaan avomerelle. Manner häämötti horisontissa utuisena rantuna. vasemmalla Ruotsia, oikealla Suomea.. Tehtiin tunnin verran matkaa, ja kutsuin matkustajat keinuvalle kannelle. Ahvenanmeren vajoaman pohjoisosassa purkautui sulaa magmaa, joka kiteytyi oliviinidiabaasiksi. Esiintymän huokoisuus ja toisaalta tiiviys päältä eivät sopineet, joten pohja saa olla ihmiseltä rauhassa. Hiekkakivi täyttää silti vajoaman suurimmaksi osaksi. Ahvenanmeren tektoninen vajoama on poikkeuksellinen ja katkaisee Turusta asti jatkuvan saariketjun. Luonto on yrittänyt täyttää sitä reilut miljardi vuotta, mutta hiekkaja kalkkikivet eivät ole pintaosassa kestäneet mannerjään ja muiden luonnonvoimien kulutusta. Syvänteen alue ei jäänyt sentään aivan saarettomaksi. teksti ja kuvat antti halkka valoa lännessä Märket etelästä satamalahden puolelta. Oloissamme melkoinen sedimenttikiven alue oli mukana, kun pohdittiin löytyykö Suomesta sopivaa kallioperää hiilidioksidin varastointiin. Allamme on kolmesataa metriä syvää, tähän mahtuisi kymmeniä tällaisia laivoja päällekkäin.” ”Koska lähdetään takaspäin.” ”No vaikka heti.” Hinaajan väki jyskytti paluusuuntaan yhtä kokemusta rikkaampana. Peruskallion rotko voi olla yli kilometrin syvyinen. Vajoama selittää senkin, miksi Ruotsin ja Suomen raja on juuri tässä: saarettoman syvänteen takia Haminan rauhansopimus määritteli Ahvenanmeren valtakunnanrajaksi vuonna 1809. Siinä on nyt MärSuomen läntisin piste on märketin majakalla keskellä Ahvenanmerta. Sopimustekstin mukaan: Ahvenanmeri, Pohjanlahti ja Tornionja Muonionjoet tulevat jatkossa muodostamaan rajat Venäjän ja Ruotsin valtakuntien välillä. ”Miksi me tänne tultiin”, joku kysyi
Sekä Ruotsiin että Ahvenanmaan Eckerön rantaan on samat parikymmentä kilometriä, joten saari ei kuulunut itsestään selvästi kenellekään. Ruotsi ei ole kuitenkaan itäisimmillään täällä vaan Haaparannassa, ja myös osa Tukholman saaristoa on Märketiä idempänä. Suomen luonteesta kertoo jotain se, että sekä läntisin että itäisin (ks. Ollaan niin lännessä kuin Suomessa voi olla. Märketin paikka on niin epätavallisen keskellä avomerta, että jo vuonna 1810 raja määritettiin kulkemaan peräti saaren läpi. Kivikaudella siitä tehtiin vasarakirveitä, koska aines on kovaa ja sitkeää. Välimerellä samalla pituuspiirillä ovat Adrianmeri ja Montenegron rannikko, eikä Italian saappaankorkokaan ole kaukana sivussa linjalta. Pulmusja suosirrejä yttre Borgenilla, joka on ahvenanmaalla Märketiä lähin luoto. Maamme läntisin kolkka on siten kiuaskiveä, mikä on oliviinidiabaasin suosittu nykykäyttö. Majakan valolaite 1980-luvun lopulla.. ketin majakkasaari ympäröivine karikoineen. Suomen Luonto 4/2016) piste ovat saarilla. 15/2016 Suomen luonto 59 ääripisteet Vierailemme vuoden aikana kymmenessä Suomen ääripisteessä. Maamme on täynnä vesistöjä ja saaria, ja onhan koko maa suureksi osaksi Itämeren niemi
Märket oli juuri ja juuri niin korkea, että sille voitiin rakentaa Georg Schreckin suunnittelema majakka 1885. Uusi raja tehtiin, jotta majakka saataisiin virallisesti Suomen puolelle – sopivasti sata vuotta majakan valmistumisen jälkeen. taustalla Ruotsin lähimmät saaret noin 14 kilometrin päässä. 60 Suomen luonto 15/2016 harmaahylkeitä Märketskallenin karilla. MäRketille tulo on aina jännittävää, sillä maihinnoususta ei voi pikkuveneelläkään olla varma. Märketin kallioperä on tummanhohtoista oliviinidiabaasia. Sen sija on ylhäällä varastosiivessä vain parinkymmenen metrin päässä koko maan läntisimmästä sopukasta. Viime kesän käynnillä sain ihastella Suomen läntisintä saunaa. Toisinaan hylkeitä on majakkasaarellakin. Tätä läntisempää saunaa ei niin vain tehdä! uSeiMMiten olen laskenut Märketillä hylkeitä, sillä saaren lähellä on pari tärkeää harmaahyljekaria. Majakkaseuran lippu liehuu. näkymä majakan tornista etelään. Lähes sata vuotta saari oli myös asuttu, sillä majakka automatisoitiin vasta vajaat 40 vuotta sitten. Nyt saarta hallinnoi ja rakennuksia kunnostaa Suomen majakkaseura, jonka vieraana olen saarella viime vuosina käynyt. Siitä tuli yksi Itämeren tyylikkäimmistä. Nykyraja on vuodelta 1985, jolloin se hyväksyttiin Suomen ja Ruotsin valtiopäivillä. Myöhemmin kesällä Märketillä ja sinne matkatessa näkee muuttavia arktisia kahlaajalintuja, jotka kipit. Näillä etäisillä vesikivillä ne lepäilevät varsinkin karvanvaihdon aikaan, joka on nyt touko–kesäkuun vaihteessa. Majakkarakennus pääsi automatisoinnin myötä rappeutumaan, vaikka sen katto onneksi korjattiin. Venettä kapeassa rännissä luotsaava ohjaaja ei tule kiinnittäneeksi huomiota siihen, että poukama on alkuun Ruotsin puolella, mutta majakan tyvellä ollaan jo Suomessa. Saaren ainoa veneen jäämisen salliva satama sijaitsee kalliohalkeamassa, jonne reitti kulkee vaarallisten vedenalaisten kalliohyllyjen välistä. Ehdin ensi käynneilläni nähdä majakan vielä perinteisellä tavalla uusitun linssistön toiminnassa ennen kuin valonlähde vuonna 1989 vaihdettiin vaatimattomaksi tuikuksi. Hieno linssisysteemi näytti valoa ja ohjasi merenkulkijat saaren ja sitä ympäröivien karikoiden ohi
Tuuliraja noin 8 m/s. /kilpisjarvi Pallastunturin luontokeskus www.luontoon.. Merenkurkun laajassa saaristossa voit kokea rauhan koskemattomassa luonnossa • vaeltaen • meloen • risteillen • pyöräillen Juhlavuoden tapahtumat ja kilpailut www.merenkurkku.fi/juhlavuosi Merenkurkku INFO puh: +358 50 346 6200 info@merenkurkku.fi www.merenkurkku.fi Tunturien raikkaimmat klassikot M al lá luonddumea hc ci Kilpisjärven luontokeskus www.luontoon.. Harmaahylkeitä voi olla alueen kareilla satojakin. Avomerta riittää Märketiltä 300 kilometriä pohjoiseen kohti Merenkurkkua ja kaakkoon Latvian rannikolle. /tunturi-lappi. Ei ihme, että saarella mielen valtaa hyvä merellä ja kaukana kaikesta olon tunne. Merivoimat kävi muutama vuosi sitten hävittämässä sukellusveneen jäljelle jääneet räjähteet ja löytyipä pohjasta vähän Märketin suuntaan pari miinaakin. Nyt paikka on rauhoitettu. Märketshällarnan ja Märketskallenin karikot majakkasaaren länsipuolella ovat hylkeiden suosiossa. Majakalta kaakkoon lepää syksyllä 1911 pohjoismyrskyssä uponnut englantilainen s/s Belliver. /kellokas Tunturi-Lapin luontokeskus www.luontoon.. Tarkemmat tiedot retkipäivistä ja hinnoista sataman sivuilla http://www.karingsundsgasthamn.ax/ Suomi RuotSi w ik im ed ia co m m o n S vuonna 1985 hyväksytty raja virallisti majakan osaksi Suomen aluetta. Se sai viereensä uuden hylyn, kun venäläinen S-2-sukellusvene ajoi talvisodan tammikuussa 1940 miinaan ja upposi. Majakan länSiPuolelta menee vilkas laivaväylä Pohjanlahdelle. Turistiveneille on maihinnousupaikka saaren pohjoispuolella. Majakassa pesii räystäspääskyjä. 15/2016 Suomen luonto 61 tävät luotojen vesirajassa ruokaa etsimässä. Puolan suuntaan suojana on Tukholman saaristo. Kuuttejakin syntyy joskus; eräästä kalliohalkeamasta löytyi viime vuonna loukkuun jäänyt poikanen, jonka majakkaseuralainen ja lintuharrastaja Aarni Nummila pelasti. Suomen läntisin piste on pohjoisen suojamuurin vieressä. Pesimälinnustoakin saarella on; viime kesänä siellä asusti kiukkuinen lapintiirakolonia. n Tavallinen Ahvenanmaan kävijä pääsee paikalle päiväkäynnille Mats Sjöströmin veneellä Käringsundin satamasta Eckerön Strobyssä. Majakan tulon jälkeenkin laivoja kertyi pohjaan. Myrskyllä saari on luoksepääsemätön. Katse pyyhkii horisonttia kunnes tavoittaa kiintopisteen: tuossa on Ruotsin Understenin majakka ja siis länsi, kaakossa häämöttää Enskärin merivartiotorni. Tiirat ja pääskyt lentelevät yhtenään Suomen länsipisteen yli, sillä se on heti majakkaa suojaavan massiivisen kivimuurin ulkopuolella. Märketillä on helppo menettää suunnan taju. Majakan rakennustarpeita myrsky pyyhki pois pariin kertaan 1800-luvulla, ja sää koetteli myös majakkaseuralaisten ensimmäistä saunaviritystä suojamuurin vierellä. Reitillä sattui ennen majakan rakentamista haaksirikkoja miltei vuosittain, sillä seutu on diabaasikarien karikko, ja pohjassa riittää hylkyjä. /pallastunturi Yllästunturin luontokeskus Kellokas www.luontoon.. www.veranatura.fi Itsenäiset ja opastetut pyöräily ja vaellusmatkat Euroopassa 0500 259 000 ( mape 1017 ) Tervetuloa Merenkurkun maailmanperintösaaristoon Tule tutustumaan merestä kohoavaan ainutlaatuiseen saaristoon. Saarelaiset kunnostavat majakkaa ja opastavat paikalle osuvia veneilijöitä. Nämä hylyt ovat olleet alle kymmenen vuotta yleisessä tiedossa, vain hylkeet ovat niillä käyneet. MajakkaSeuRa PyRkii pitämään saaren miehitettynä keväästä syksyyn
tekSti jouni tikkanen 62 Suomen luonto 15/2016 75 vuotta LUONNON ÄÄNENÄ lähde luontoon! 75. 62 Suomen luonto 15/2016 retkivinkkiä Suomen luonto täyttää 75 vuotta. Näillä neuvoilla löydät kotimaan kesäluonnon rikkaimmillaan. Sen kunniaksi pyysimme kymmeneltä luonnonystävältä 7,5 retkivinkkiä
Pihlajaveden saaristoa kokonsaaresta nähtynä.. 15/2016 Suomen luonto 63 retkivinkkiä 15/2016 Suomen luonto 63 m a rk ku ta n o 35
Harvinaiset hyönteiset viihtyvät Örön paahdekentillä. Örö avautui yleisölle kesällä 2015. Etenkin uhanalaisten kasvija hyönteislajien määrä on valtava. 5. tulliniemen kärkeen menee nykyisin myös luontopolku, jota on retkeilijöitä varten varusteltu. mantereen kautta voi mennä Porkkalanniemen kärkeen, jossa on hyvät retkeilymaastot ja komeita kalliomänniköitä, lehtoja sekä korpia. Porkkala, kirkkonummi N 59°58’ 46.373’’ E 24° 24’ 22.24’’ Porkkalassa olen retkeillyt pian 40 vuotta. Suu loksahti auki. Saareen saa kyydin, ja majoittuakin voi. Helsingin Vuosaaresta kulkee kesäisin yhteysalus Söderskäriin joka päivä. 2. valaSSaaret, muStaSaari N 63°25’ 27.279’’ E 21° 4’ 18.66’’ Valassaarten Storskär on iso saari, jolle pääsee harmillisesti vain omalla veneellä. + 0,5 HaaPaSaari, kotka N 60°17’ 20.863’’ E 27° 11’ 32.325’’ Haapasaari ei ole mikään lintupaikka, mutta maisemallisesti se on hieno ja retkeilijälle mielenkiintoinen. Sieltä löytää kuitenkin karurantaisen, merestä nousevan saaren, jonne on kehittynyt pioneerikasvillisuutta. Lintuvaellukset päätyvät usein tulliniemeen. Pariisin Eiffel-tornin suunnittelija on suunnitellut nimittäin myös Storskärin majakan, joka on tosin aika ruma. lågSkär, aHvenanmaa N 59°50’ 20.481’’ E 19° 55’ 11.96’’ Yksi Suomen kauneimmista saarista Örön, Jurmon ja Norrskärin ohella. Loistava paikka lintumuuton seurantaan. Linnut putoavat sinne muutolta väsyneinä, ja kaikenlaisia harvinaisuuksia näkee. majoittua voi ja kioski löytyy. Lisäksi kalkkirannasta lähtee Porvoon Pirttisaareen Björkölinesin alus, joka heittää lisämaksusta Söderskärille. myös polkuverkosto on hyvä. jo u n I tI kk a n En k a LE V I tu o H En m a a / Va St aV a Lo. matala saari, jossa on paljon lehtokasvillisuutta, hienot maisemat ja monipuolinen linnusto. örön Saari, kemiönSaari N 59°48’ 39.083’’ E 22° 20’ 12.345’’ Örön saarella kävin ensi kerran 2000-luvun alussa, kun Puolustusvoimien kohteet siirtyivät metsähallitukselle. 3. 64 Suomen luonto 15/2016 1. tulliniemi, Hanko N 59°48’ 37.9’’ E 22° 54’ 46.639’ Hankoniemen eteläisimmässä kärjessä olevalla lintuasemalla voi käydä katsomassa rengastustoimintaa ihan vapaasti. 6. ja rI ko St Et a n tt I BE Lo w kuvis 7. 7. Saarella on lintuasema ja Eiffel-torni. Lågskärille pääsee vain omalla kyydillä, mutta linnuston puolesta paikka on niin legendaarinen, että se kannattaa tietää. aallonmurtajalla on ehkä Suomen parhaat mahdollisuudet riskilöiden kuvaukseen. iSokari, kuStavi N 60°43’ 23.438’’ E 21° 0’ 37.69’’ Isokarilla kävin kerran Tornien taistossa ja ihastuin heti. mökkikylä, jossa ei ole tiestöä vaan polkuverkosto. Vaelluslinnut kasautuvat tänne. maisemallisesti todella hienoa hiekkarantaa, laidunta ja somerikkoa. Linnusto on hyvin monipuolinen. + 0,5 idyllisessä Haapasaaressa ei ole teitä vaan polkuja. 3. muita retkeilijöitä voi kiinnostaa Söderskärin majakka ja rakennushistoria. SöderSkär, Porvoo N 60°6’ 29.496’’ E 25° 24’ 19.748’’ Söderskär on minulle tärkeä jo siksi, että se on oma rengastusalueeni ja yksi parhaista saaristokokonaisuuksista. todella monipuolinen harjusaari, joka on lajistoltaan koko Suomen kärkikohteita. Veneilijä löytää saaristosta virkistysalueita ja luonnonsuojelukohteita, joihin voi nousta maihin. Sa ar is to antti Below suojelubiologi, Metsähallitus 4. Saaressa on jo nyt hyvät yhteydet ja palvelut, jotka koko ajan kehittyvät. Pienelle saarelle mahtuu kuusikkoa, tervalepikkoa, katajaketoa, hiekkarantaa, somerikkoa, niittyä, sisälaguuni ja majakka
11. 14. taskulamppu mukaan. Järvelän koSteikko, kaarina N 60°27’ 30.012’’ E 22° 22’ 28.956’’ arvokas lintuvesi, joka syntyi vahingossa 2009, kun vesien pumppaaminen ympäröiviltä pelloilta Littoistenjärveen lopetettiin. kaupungin busseilla pääsee aivan alueen tuntumaan ja itse suolla voi liikkua pitkoksilla. juhannuskukkulan kedolta löytyy käärmeenpistoyrttejä. myös tärkeä muutonaikainen levähdyspaikka. uimapaikat ovat lähellä. PreiviikinlaHti, Pori N 61°29’ 49.202’’ E 21° 35’ 34.184’’ Laaja, matala merenlahti, jonka yhdellä rannalla ovat Yyterin sannat hiekkadyyneineen ja toisella Preiviikin kylän kulttuuriympäristö. ParatiiSin leHtoalue, HarJavalta N 61°20’ 20.513’’ E 22° 6’ 56.733’’ kolusin graduani varten Harjavallan metallisulattoa ympäröiviä kuivia mäntykankaita mutta asuin Satalinnan sairaalan lähellä, mistä lähtee luontopolku Paratiisin lehtoalueelle. Pomponrahka sijaitsee ohitustien ja turun lentokentän välissä, vain kuuden kilometrin päässä kauppatorilta. Hyvä kohde myös kalastukseen, melomiseen, yölaulajaretkelle tai lepakoiden tarkkailuun. Pomponrahkalla on pitkokset.. 9. PomPonraHka, turku N 60°30’ 2.505’’ E 22° 15’ 59.956’’ Suoalue, jonka monipuolisuus yllättää. + 0,5 jos tulee huono keli, mene luolaan! Esimerkiksi turussa Luolavuoren luola on paikka, josta lapset pitävät. mia rönkä biologi, toimittaja, kirjailija v ar sin ais -S uo m i ja Sa ta ku nt a 12. 10. Perinneympäristöjen, kallioketojen ja rehevien rantalehtojen vuoksi täällä esiintyy useita kasviharvinaisuuksia. EV am a rIa SÖ d Er H o Lm / Va St aV a Lo m Ia r Ö n k ä ku Va t m Ia r Ö n k ä 11. nautelankoSki, lieto N 60°33’ 31.845’’ E 22° 27’ 22.319’’ Nautelankoski on kivikautinen asuinpaikka ja Aurajoen komeimpia koskia: 17 metriä pudotusta puolen kilometrin matkalla. Entiseltä meren saarelta löytää kuitenkin harvinaisia kasvilajeja ja mukavan näköalan turun kaupungin yli. 10. 15/2016 Suomen luonto 65 8. järvelän kosteikkoa. Sopii lapsiperheille ja liikuntarajoitteisille. nyt sieltä löytyy jo mustakurkku-uikkuja, liejukanoja ja heinätavejakin. Saarelle menee yhteysalus nauvon Pärnäisistä ja Pärnäisiin pääsee linja-autolla turusta. Heti ensimmäisenä keväänä järvelän kosteikolle asettui laulujoutsen. JuHannuSkukkulan keto, turku N 60°27’ 30.496’’ E 22° 15’ 21.289’’ kohde, joka ei äkkiseltään näytä yhtään miltään, sehän on vain korkea kallio vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella. 13. Lietteillä elää rikas pesimälinnusto. Linnuston ja kasvillisuutensa puolesta omalaatuinen paikka. 8. Jurmon Saari, Parainen N 59°49’ 41.956’’ E 21° 36’ 3.126’’ todella erityinen, osin Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva ulkosaariston saari, mutta hyvin helposti saavutettavissa. Suotyyppejä Pomponrahkalla on vähän joka lähtöön ja reunoilla haavikkoa, koivikkoa ja vanhaa kuusikkoa, jossa on havaittu pikkusieppo. kaikki se vehreys ja leveä, hitaasti virtaava kokemäenjoki! täällä näin ensimmäisen kuningaskalastajani
m a r ju t r a n ta n En kr IS tI n La u H a r o ku Va t jo u n I tI kk a n En Petri ahlroth Luontoympäristökeskuksen johtaja, Syke. 16. alueelle onkin muodostunut erilaisten kuloalueiden sarja, joilla voi tutkia, mitä tuli metsälle tekee. 18. Vetinen hyvien saappaiden paikka. Suojellun Kammiovuoren päällä on paikallisten tuntema näköalapaikka. tomaSBöleBäcken, PoHJa N 60°3’ 50.444’’ E 23° 28’ 51.958’’ jos vaivautuu sukeltamaan tähän puronvarteen, löytää hienon maailman. BonäSin JaloPuumetSä, inkoo N 60°4’ 52.235’’ E 23° 52’ 47.854’’ tämä pieni jalopuumetsä yllättää monipuolisuudellaan. 17. Paikka on Helsingin kaupungin virkistysaluetta, josta vain osa on suojeltu. täällä kasvaa muun muassa paljon huhtakurjenpolvia ja elää monia hyönteislajeja, joita ei muualta tarvi juuri etsiä. Lähellä olevat Västankvarnin hakamaat tulevat nähtyä helposti samalla retkellä. Ensin piti vain kävellä vähän hakkuuta ja taimikkoa pitkin, jotta pääsi suon laitaan. jos tahtoo patikoida, tällä reitillä voi viettää vaikka koko päivän ja tutustua tammisaarelaiseen saaristoluontoon. Puroa reunustavat suuret juurakot ja lehtopuusto kaartuu katteena sen ylle. inkoon Stormossen. 20. 19. kannattaa katsoa koko alue ja ympäröivää seutua muutenkin. 16. evon metSäPaloalueet, PadaSJoki N 61°11’ 47.253’’ E 25° 6’ 27.855’’ Evolla on metsäkoulu, minkä takia siellä on opetettu vuosikymmenet kulotusta. Suon keskellä ollut saareke lehmuksineen on kuitenkin yhä kiinnostava paikka. Palvelut ovat hyvät: löytyy venesatama ja kattava polkuverkosto, ja kioskilla voi ottaa vaikka kaljan. u us im aa & H äm e 21. tältä puronvarsiluonnon pitäisi näyttää. eliSaari, inkoo N 59°58’ 40.884’’ E 23° 54’ 44.107’’ Elisaari on niin poikkeuksellinen, ettei se oikeastaan näytä edes suomalaiselta maisemalta. Itärinteen puolella pieni raviinilehto, länsirinteellä lohkareista mäntymetsää, vuoren alla kosteita lehtopainanteita ja lehtokorpea. näin muodostuu maisemallisesti hieno tunneli. Saarella on uudenmaan suurimmat tammihakamaat. Bonäsissä esiintyvät useimmat jalopuistamme pienellä alueella, ja lyhyen polun varressa on myös hienoa kuusikkoa. inkoontomasbölebäcken. StormoSSen, inkoo N 60°3’ 22.702’’ E 24° 0’ 5.521’’ katsoin joskus kartasta, että voiko tuossa Hankoon vievän valtatie 51:n vieressä todella olla noin iso suo. inkoon elisaaren hakamaita kelpaa ihailla. keväällä Stormossenilla näkee kapustarintoja, kesällä nuolihaukkoja ja metsäkanalintuja. 15. 19. koPParö–langö–Stora Sandö -reitti, raaSePori N 59°54’ 26.605’’ E 23° 31’ 37.515’’ Google maps ei tiedä, että näiden saarten välillä kulkevat polkusillat. 66 Suomen luonto 15/2016 15. SySmän leHdot, SySmä N 61°42’ 7.549’’ E 25° 39’ 45.486’’ Tässä alun perin lehtojensuojeluohjelmassa esille nousseessa kohteessa on hyvin monia harvinaisia luontotyyppejä. oli siinä. + 0,5: tuomalanSuon Saareke, tuuSula N 60°25’ 29.421’’ E 25° 5’ 2.975’’ tuomalansuo ojitettiin, ja se meni 1970-luvun puolivälin jälkeen pilalle. Viimeisessä saaressa on tulentekopaikka ja katos. Puron pohja on kovaa, joten matalan veden aikana sitä pitkin voi kulkea saappaat jalassa ja katsella kaloja
15/2016 Suomen luonto 67 11. m Ia r Ö n k ä jo u n I tIk k a n En 13. kustavin isokarille saa venekyydin. 20. Majoittuakin voi. inkoon Bonäsin pieni jalopuumetsä on yllättävän monipuolinen. turun juhannuskukkulan ketoa on ehdotettu suojeltavaksi. Porin Preiviikinlahti on maamme parhaita lintupaikkoja. Sa ar ist o, v ar sin ais -S uo m i ja Sa ta ku nt a, u us im aa ja H äm e ja rI ko St Et. SE PP o kE r ä n En 15/2016 Suomen luonto 67 5
25. 24. 27. Haukkavuori, ruokolaHti/ rautJärvi N 61°29’ 11.093’’ E 29° 12’ 49.815’’ Haukkavuori on Etelä-karjalan kuuluisimpia maisemamäkiä, ja paikka, jolla on historia: tästä ovat menneet Pähkinäsaaren, täyssinän ja uudenkaupungin rauhan rajat. 28. alueella kulkee metsätie, mutta metsän sisällä on liikuttava kartan kanssa. + 0,5: rakovuoren luolaStot, Savonlinna N 61°33’ 15.688’’ E 29° 10’ 12.115’’ uPm ja Stora Enso omistavat rakovuoren ja Haarikon ympäristöstä järviä, joiden rannat on kaavoitettu. Parikkalassa on enemmän lintutorneja kuin missään Suomen kunnassa. Ei liikuntarajoitteisille. 22. Hyvä polku vaativalle liikkujalle, mutta ovat nelivuotiaatkin sen joskus kävelleet. Viereisellä kalavedellä menee suosittu melontareitti. ku Va t H a n n u SI It o n En 24. Huosionkorven metsä oli yksi Metsän tarina -dokumentin kuvauskohteista. Järven tarina -elokuvaan kuvattiin täällä muun muassa saukko. täällä on tavattu muun muassa sinipyrstö, joka on meillä päin kova laji. Etenkin tulva-aikana Myllykoski on nähtävyys. täällä voi tavata myös Suomen eteläisimpiä kuukkeleita, palokärjen, valkoselkätikan ja liito-oravan. Haukkavuorella on pesinyt tiettävästi maakotka. Siikalahdella on tavattu yli 250 lintulajia, ja parhaimmillaan se on yölaulaja-aikaan alkukesästä. Vanhaa metsää, talousmetsää ja laavu. PöröPeikon Polku, Parikkala N 61°31’ 36.963’’ E 29° 15’ 2.755’’ Pöröpeikon polkua olen itsekin kehittänyt, kun olin aikoinaan Parikkalan kunnalla töissä. nimensä paikka on saanut suuresta siirtolohkareesta, julunkivestä, jonka luo johtaa merkitty polku. Se on Suomen vanhimpia luonnonsuojelualueita ja osittain ikimetsää. toistaiseksi täysin rakentamaton salolampien ja järvien kokonaisuus, jonne sopisi vaikka kansallispuisto. SiikalaHti, Parikkala N 61°33’ 58.457’’ E 29° 33’ 27.625’’ kun Siikalahden suojelusta taisteltiin 1970-luvulla, olin tunnettu keihäänheittäjä. Sen jälkeen minulle ei juuri kylällä puhuttu. Pöröpeikon polun tunnelma on jylhä .. Hannu Siitonen Luontokuvaaja k aa kk oi sSu om i 26. toimittaja kysyi minulta, mitä paikalle pitäisi tehdä, ja sanoin, että ehdottomasti suojella se. myllykoSki, ruokolaHti N 61°30’ 39.121’’ E 28° 54’ 35.493’’ Ruokolahdella on kaksikin Myllykoskea, mutta tämä on niistä näyttävämpi. HuoSionkorPi, Sulkava N 61°33’ 6.879’’ E 28° 47’ 39.251’’ minulle ykköspaikka on Huosionkorpi, suurehko suojelumetsä Sulkavalla. 27. Huosionkorpi on päässyt elokuvaan. Julunkiven luonnonSuoJelualue, Sulkava N 61°36’ 2.669’’ E 28° 52’ 44.902’’ julunkiven luonnonsuojelualueelta löytyy vähän käytetty mutta mielenkiintoinen retkeilyreitti. HiitolanJoki, SimPele N 61°24’ 41.235’’ E 29° 24’ 5.916’’ Hiitolanjoki on Suomen puolella ainoa joki, johon nousee laatokanlohi. Se putoaa parin sadan metrin matkalla 17,1 metriä Ihalanjärvestä Suureen Jukajärveen, lopun kallioseinämää pitkin. nyt on päätetty, että joen pieniin voimaloihin täytyy rakentaa kalatiet. 68 Suomen luonto 15/2016 22. Suuri Jukajärvi on keskisyvyydeltään Suomen syvin järvi (23 m). 23
Paljon vapaita rantoja maihinnousua varten ja hyvät mahdollisuudet tavata saimaannorppa. 29. Pari autiotupaa. taitaJan taival, ilomantSi N 62°34’ 40.476’’ E 31° 10’ 34.244’’ tämä reitti alkaa Petkeljärven kansallispuistosta ja kulkee suurimman osan matkastaan Putkelan harjujaksoa myöten. Tiilikkajärvellä on myös autiotupa. Suomunkierto, liekSa N 63°7’ 52.41’’ E 30° 43’ 43.293’’ Suomu Patvinsuon kansallispuistossa on upea erämainen järvi. taPion taival, ilomantSi N 62°56’ 19.574’’ E 31° 26’ 7.163’’ Ilomantsissa, maamme itäisimmässä kolkassa oleva tapion taival on 20 kilometriä pitkä polku, jonka voi kulkea päästä päähän kummin päin tahansa. Herajärveä Lakkalan perinnetilan rannassa.. 35. PiHlaJaveSi, Savonlinna N 61°46’ 53.331’’ E 28° 44’ 22.925’’ toisin kuin kolovedellä ja Linnansaaressa, Pihlajavedellä ei ole kansallispuistoa. 15/2016 Suomen luonto 69 29. muuta erikoista paikassa ei juuri olekaan. aloittelija voi mennä vaikkapa lossilla Savonlinnan kokonsaareen ja laskea veneensä vesille. myös laavuja ja tulipaikkoja löytyy niitä kaipaaville. 33. Siellä löytää silti oman rauhansa. reittiä on jatkettu muutama vuosi sitten, ja kokonaispituus on nyt 60 kilometriä. Erämaisia, kivoja jokimaisemia. 32. Sinne oli sattunut silloin hieno valo, kun koivu puhkesi lehteen. Sen varrella on järvimaisemaa, vaaramaisemaa, vanhaa metsää ja kulttuurimaisemaa, pihapiirejä ja maatilamajoituksia, mutta mahdollisuus myös omatoimiseen retkeilyyn. järven hiekkarannoilla on hieno yöpyä ja nauttia kesäillasta. k. vaikkojoki ja Makkarasärkät kiemurtelevat yhdessä kaavilla. Yöpyminen jokamiehenoikeudella. 30. Lähes täysin erämaisen ja mutkittelevan koitajoen meanderisilmukoissa ei ole retkikirvestä kummempaa puunkaatovälinettä nähty. Retkeily ja yöpyminen keskittyy niille. HeraJärven kierroS, liekSa/JoenSuu/ kontiolaHti N 63°5’ 45.263’’ E 29° 48’ 22.374’’ kolin kautta kulkeva Herajärven kierros on yksi Suomen monipuolisimpia retkeilyreittejä. reitti kulkee koivusuon luonnonpuiston läpi. 33. mäntymetsien ja harjujen reitti, pituus noin 30 kilometriä. maasto on tasaista ja helppokulkuista. + 0,5: PiSanmäki, JuankoSki N 63°12’ 20.228’’ E 28° 20’ 22.286’’ Valokuvaaja i. 31. olen usein mennyt sinne kanootilla, mutta samat tulipaikat löytyvät myös Suomunkierron 15 kilometrin mittaista polkua kulkiessa. kannattaa varautua siihen, että polku on paikoin vaikeakulkuinen. tiilikkaJärven kanSalliSPuiSto, rautavaara N 63°37’ 18.295’’ E 28° 19’ 40.188’’ Tiilikkajärvi on saavutettavissa jalan tai kanootilla. Välillä on koskia ja välillä pieniä suvantoja, joissa raate kukkii keväällä valkoisenaan. markku tano luontokuvaaja Sa vo & Po hjo isk ar ja la ku Va t m a rk ku ta n o 34. inha kuvasi Pisanmäellä aikoinaan aivan hulluna. Maasto karua ja mäntyvaltaista, järven hiekkarannat todella upeat. vaikkoJoki, kaavi/Juuka N 63°3’ 40.551’’ E 28° 49’ 37.841’’ melontareittinä aivan mainio
Siitä nimikin: rosvot ovat aikoinaan pitäneet rotkoa piilopaikkanaan. Saraakallion hirvi. niiden välissä kohisee keihärinkoski, joka on kalamiesten suosiossa. Helppo kohde kaiken ikäisille ja kuntoisille, sillä soratie tuo perille asti. Paikoin jyrkät ja liukkaat kalliot eivät sovi huonojalkaisille. 36. + 0,5: vororotti, JämSä N 61°47’ 28.271’’ E 25° 0’ 23.763’’ Pieni kohde. tornin juurella on kota, laavu ja luontopolku. 40. 37. tämä keskiSuomen uusin kansallispuisto on vesiretkeilijän paratiisi. kiiSkilänmäki, multia N 62°30’ 3.311’’ E 25° 9’ 14.53’’ keski-Suomen korkeimmalle kohdalle ei eksy vahingossa, mutta sille on rakennettu näkötorni, josta avautuvat metsäiset maisemat joka suuntaan. Tästä saa jalkojen nosteluun vaihtelua! ku Va t m a rk u S SI rk k a 39. markus Sirkka retkitoimittaja k es ki -S uo m i 42. täivuoren näkötorni, viitaSaari N 63°6’ 56.264’’ E 25° 35’ 40.573’’ Laen näkötornista avautuu maisemapanoraama joka suuntaan: idässä Ylä-keitele, lännessä muuruejärvi. 37. kalliolle tuo kuusaan ja tarvaalan väliseltä tieltä polku, mutta vesitse se avautuu koko komeudessaan. Lakea kiertää lyhyt luontopolku. Aseman Höyryveturipuistosta järjestetään resiinaretkiä 43 kilometrin päähän Virroille saakka, ja resiinoita voi myös vuokrata. kalliorotko, joka saa mielikuvituksen liikkeelle. nähtävyyksinä tapion alttari, komeat kalliot ja Päijänne-maisemat. reitillä voi tehdä ympyrälenkin tai jatkaa Peuran polun vaellusreitille. Lohkareet ja niiden alle muodostuvat luolat haastavat piilosille. 38. reSiinaretki, keuruu N 62°14’ 47.645’’ E 24° 27’ 18.766’’ Haapamäen asemalla on hoidettu asemanniitty. Helppo saapua, tie tuo perille. Radanvarren maisemia, rautatieromantiikkaa, laavu. etelä-konneveden kanSalliSPuiSto, konneveSi N 62°36’ 3.878’’ E 26° 43’ 9.677’’ Sukuni on kotoisin konnevedeltä, ja sedällä on mökki saaressa, joka on nykyisen kansallispuiston länsilaidalla. 39. 41. Saraakallio, laukaa N 62°24’ 58.417’’ E 26° 0’ 28.214’’ Saraakallio on Suomen suurin kalliomaalausseinä. täivuorella käydessä voi pistäytyä myös keihärinkoskella. olen käynyt paikalla kerran kävellen ja kerran melomalla. kanootin voi pukata vesille esimerkiksi pienen kantotaipaleen päästä Simunankosken alta tai Laukaan keskustasta. SuuriJärven reitiStö, PiHtiPudaS N 63°27’ 2.205’’ E 25° 10’ 46.241’’ keski-Suomen pohjoisnurkassa kiertelevä vaellusreitti, jonka varrella autiotupia, saunoja, soita, vanhaa metsää ja metsäpeurojakin. retkeilyä voi jatkaa tutkimalla lähistöllä sijaitsevia Lullinvuoren luolia. Selkävesiltä poiketaan Pohjois-Savon rautalammin puolelle saarten sokkeloihin ja kalajanvuorelle, joka sopii myös maakravulle. 70 Suomen luonto 15/2016 36. ramin kuntoPolku, muuratSalo, JyväSkylä/muurame N 62°5’ 53.563’’ E 25° 45’ 11.713’’ Hakolanvuoren ympäristössä kiertävä 3,5 kilometriä polku on paikallisen raimo niemisen oma luomus. kalasatamasta voi käydä kysymässä paikallista kalaa. kiiskilänmäki.
Paikalla on näkötorni. 48. Hyvät retkeilyverkostot, pari autiotupaa ja nuotiopaikkoja. 15/2016 Suomen luonto 71 43. Se on tehty kuitenkin hyvin paljon luontoa jäljitellen. PyHävuori, alaJärvi N 63°4’ 39.748’’ E 23° 44’ 9.864’’ Lappajärvi on kuuluisa meteoriittijärvi, jonka rannoilta löytää yhä 77 miljoonan vuoden takaisessa törmäyksessä syntynyttä kiviainesta, kärnäiittiä. lauHanvuoren kanSalliSPuiSto, kauHaJoki N 62°8’ 38.413’’ E 22° 9’ 31.471’’ Lauhanvuoressa on hienoja kiehuvia lähteitä, joissa vesi tulee hiekkapatjan läpi ja hiekka pöllyää. järven kaakkoisnurkalla kohoava Pyhävuori on maininnan arvoinen, koska sieltä on erittäin hyvät näkymät järvenselälle. 48. 46. Olen nähnyt Kauhanevalla mustaviklojakin – suo on sekä pesimäettä muuttoaikana aikamoinen lintupaikka. kauHanevan kanSalliSPuiSto, kauHaJoki/karvia N 62°11’ 54.126’’ E 22° 27’ 2.083’’ Suo on pohjalaista perusmaisemaa, mutta meillä on todella vähän suojeltuja soita. järvi oli aikoinaan Suomen kalaisimpia: rehevä, matala ja saarinen. Kauhaneva on poikkeus. 47. 46. Se on seudulle harvinainen harjualue ja maisemiensa puolesta käynnin arvoinen. Siellä saa hyvän käsityksen maankohoamarannikon moreenialueesta. Pienen päiväretken kohde. Touko–kesäkuussa suolla huutavat kaakkurit, kuikat, hanhet ja monet kahlaajat. malkakoSki, yliStaro N 62°56’ 36.135’’ E 22° 48’ 34.796’’ malkakoski on keinotekoinen koski, joka on rakennettu kyrönjoen tulvasuojelua varten. 45. SvedJeHamn, muStaSaari N 63°21’ 38.09’’ E 21° 18’ 6.14’’ minunlaiselleni maakravulle on aina elämys mennä meren rantaan. todellinen lintujärvi! 49. evijärvellä voi nähdä mustatiiroja.. merenkurkussa erityistä on historia, ja Björkön Svedjehamnissa se on hienosti näkyvillä. jokisuunlahden erikoisuus ovat pesivät mustatiirat. Lähde Lauhanvuoressa. tutustu peltoihin ja niiden linnustoon Lapuan– kauhavan alueella Lapuanjokivarressa, Ilmajoella–Seinäjoella kyrönjokivarressa ja Söderfjärdenillä Vaasassa. JokiSuunlaHti, eviJärvi N 63°21’ 52.442’’ E 23° 30’ 24.163’’ Evijärvi on sekä järvi että kunta ja siellä on jokisuunlahti, jonka vieressä on Valmossannevan natura-alue. Svedjehamnissa pääsee meritunnelmaan. talvella hyvä koskikarapaikka, kesällä kalastajien suosiossa. Linnuista Lauhanvuoressa näkee muun muassa kehrääjiä, joita olen siellä monesti kuvannutkin. arPaiStenHarJu, äHtäri/Soini N 62°41’ 40.371’’ E 24° 22’ 59.706’’ arpaistenharju on Soinin ja ähtärin rajoilla. +0,5: PoHJalaiSet Peltolakeudet Pohjanmaan perusmaisema on peltoa. Svedjehamnissa näkee merikotkan, ja kohde on siinäkin mielessä hyvä, ettei tarvitse venettä, vaan pääsee omin neuvoin melkein ulapalle. 43. Söderfjärdenille kerääntyy syksyisin valtavasti kurkia. Benjam Pöntinen luontokuvaaja Po hja nm aa ku Va t BE n ja m PÖ n tIn En 44
28. Merenkurkun maankohoamisrannikkoa Svedjehamnissa. Lieksan Suomujärvellä hiekkarantoja riittää. 49. imikät kukkivat Parikkalan Siikalahdella. 43. 41. Ylistaron Malkakoski on kalastajien suosiossa. 72 Suomen luonto 15/2016 m a rk ku ta n o m a rk u S SI rk k a BE n ja m PÖ n tI n En BE n ja m PÖ n tI n En H a n n u SI It o n En. imarrekivi Pihtiputaalla, Suurijärven kierroksella. 72 Suomen luonto 15/2016 k aa kk oi sSu om i, Sa vo & P oh jo is -k ar ja la , k es ki -S uo m i, P oh ja nm aa 30
HoSSa, SuomuSSalmi N 65°28’ 7.481’’ E 29° 31’ 6.968’’ Hossa, jonne on tulossa uusi kansallispuisto, on suosikkini jo laajuutensa takia. taigakohde. lentuaJärvi, kuHmo N 64°11’ 43.992’’ E 29° 35’ 38.031’’ asumme Lentuan kylällä, aivan lähellä Lentuajärveä. Ei pelkkää suojelualuetta, mutta matkalla on paljon näyttäviä paikkoja, muun muassa Suomen korkein vesiputous Hepoköngäs. mukavan laaja metsäja suokohde silti tämäkin. täällä akseli gallen-kallela maalasi aino-triptyykin. 51. 53. 56. Ei vesiputouksia, ei tuntureita eikä jylhiä jyrkänteitä, mutta mukavaa suon ja metsän mosaiikkia. Lapsiperheelle mahtava kohde. järvi on varma metsäpeurapaikka – ainakin jäljen näkee rantahietikolla. Siellä voi vaeltaa vaikka viikon. + 0,5: martinSelkonen, SuomuSSalmi N 65°8’ 54.036’’ E 29° 46’ 35.402’’ Ilmeeltään niin samanlainen kuin Elimyssalo, että olkoon puolikas vinkki. HiidenPortin kanSalliSPuiSto, Sotkamo N 63°50’ 28.126’’ E 29° 8’ 51.536’’ Kun muutimme Kainuuseen 2001, asuimme aluksi Sotkamossa, pyörämatkan päässä Hiidenportista. Hossaan on tulossa kansallispuisto. ouluJärvi, vaala N 64°23’ 15.746’’ E 27° 1’ 55.24’’ maakrapuna en ole koskaan päässyt oulujärvelle edes melomaan, mutta Vaalan manamansalon retkeilyalueelle pääsee siltaa pitkin. elimySSalo, kuHmo N 64°10’ 2.631’’ E 30° 19’ 27.034’’ tämä on se paikka, jonne metsäpeura palasi Suomessa paikallisen sukupuuton jälkeen 1960-luvulla. köngäSkierroS, Puolanka/ HyrynSalmi N 64°42’ 41.16’’ E 27° 57’ 17.886’’ rengasreitti, joka hämmästyttävän vähän kuljettuna meinaa jopa pusikoitua. Sinne ei kuulu minkään kirkon kumu. ku Va t jo u n I La a k So n En 52. Lentua tunnetaan metsäpeuroistaan. 54. täällä runolaulun perinne on elänyt hyvin pitkään. kalliomaalauksistaan tunnettu Värikallio on pysäyttävä paikka. murHiSalo, SuomuSSalmi N 64°38’ 33.468’’ E 29° 58’ 56.232’’ Ikimetsää kahden Suomen-puoleisen vienankarjalaiskylän, Hietajärven ja kuivajärven, kupeessa. 15/2016 Suomen luonto 73 51. Nimi tulee kuulemma siitä, että kun Sotkamon kirkonkylälle rakennettiin kirkko, kirkonkellojen kumu häiritsi hiittä, ja se pakeni Hiidenporttiin. k ain uu Jouni laaksonen retkitoimittaja 50. Hyvät reitistöt ja pari autiotupaa. Veneellisen kannattaa tutustua ärjänsaaren maineikkaisiin vyörytörmiin ja järeisiin männiköihin. Hepoköngäs, sivupisto köngäskierrokselta.. 55. Hiidenportti on hyvin jylhä ja erämainen. 52. Silti meni monta vuotta ennen kuin hoksasin puiston hienoimman paikan: Lyhin lenkki menee sinänsä hienon rotkon kautta, mutta kun jatkaa pidemmälle, Porttilammen laavulle, vesi välkkyy koko ajan jyrkänteen alla. retkeilyreittejä 24 kilometriä. 54. Harjuja, mäntykankaita ja kirkkaita vesireittejä
Vesi virtaa ja pulppuaa hiekan läpi, ja veden partaalla elää paljon harvinaisia kasveja. viinivaaran lähteet jättävät jäljen retkeilijään. 59. Maakelo järvisen aihkikossa. virPiniemi, Hailuoto N 65°3’ 37.147’’ E 24° 35’ 32.856’’ Hailuodon kärjessä on marjaniemi, jonka rakennusrykelmän luo saarella vierailijat yleensä päätyvät. Siitä pohjoiseen sijaitsee Virpiniemi, jossa on luonnontilaisia hiekkadyynejä ja rantalammikoita. e. raHJan SaariSto, kalaJoki N 64°12’ 57.364’’ E 23° 41’ 5.821’’ kalajoella, heti rahjan sataman edessä aukenee rahjan saaristo, jossa on autiotupia. Ensimmäinen kämppä on jo kilometrin päässä rannasta ja toinen pari saarta ulompana. HirviSuo, yli-kiiminki N 65°11’ 52.151’’ E 26° 15’ 32.926’’ Hirvisuo on erittäin helposti saavutettavissa, sen kun painaa jarrua Oulu–Kuusamo-tiellä tai hyppää linja-autosta pois. 60. metsähallitus pitää niittyä auki talkoilla. Vaikka kämpät on merkitty päivätuviksi, nukkumalaveritkin on olemassa, joten kaipa niille voi jäädä yöksi. Saara Salmela Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen retkiryhmän jäsen P oh jo is -P oh ja nm aa & et el äi ne n la pp i 58. 57. 61. + 0,5: läHiluonto kaikkialla tämän kohteen luo pääsee heti, kun astuu vähän tieltä pois. 74 Suomen luonto 15/2016 57. Metsänlaidasta löytyy lintutornikin. alue kuuluu nykyisin rovajärven ampuma-alueeseen, ja ammuntaharjoitusten aikana kulku on rajoitettua. Hiihtelin siellä kerran keväällä, mutta kesällä samoihin paikkoihin pääsee tietysti veneellä. Lähteitä on monta erilaista. rakennukset ovat kuitenkin edelleen jäljellä: torppa, pieni navetta, heinälato, sauna ja muita sivurakennuksia. nämä lähteet ovat aika huonosti tunnettuja mutta käsittämättömän hienoja. Loistava paikka retkeilyyn ja lintujen tarkkailuun. nimensä aihkikko on saanut eräkirjailija a. martimoaaPa–lumiaaPa–Penikat, Simo N 65°50’ 10.962’’ E 25° 15’ 6.448’’ martimoaavalle on helppo mennä ja sinne on hyvät opasteet. 62. JärviSen aiHkikko, rovaniemi N 66°39’ 52.131’’ E 26° 22’ 1.839’’ rovaniemen pohjoispuolella sijaitseva järvisen aihkikko on tunnettu mahtavista aihkipetäjistä ja keloista. Sadan vuoden ajan ihmiset asuivat siellä, kunnes torppa tyhjeni. viinivaaran läHteet, utaJärvi N 65°6’ 35.654’’ E 26° 44’ 12.678’’ mieheni, joka ei koskaan lähde millekään retkelle, lähti kerran Viinivaaraan, ja se teki häneen vaikutuksen. Järvisen mukaan, joka rakensi marasenlammen rannalle 1930-luvulla kämpän. rytivaaran torPPa, PudaSJärvi N 65°46’ 36.202’’ E 27° 42’ 1.29’’ Syötteen kuusikkoerämaiden keskellä on talon paikka, jolle on asetuttu asumaan 1850-luvulla. Parkkipaikalta lähtee pitkospolku, jota pitkin pääsee pian kuuntelemaan suolinnustoa. Sen takana on nykyisin varaustupa. 63. martimoaavalla on soidensuojelualue, jolla on hyvät pitkospuut, joten liikkuminen käy helposti. Lähiluonto on helpommin saavutettavissa ja täynnä pieniä ihmeitä. ku Va t Sa a r a Sa Lm EL a 63. 61. Pa SI n u rm Ik u m Pu. Simosta ajetaan vain ranualle päin parikymmentä kilometriä. autiotupia on useampia, ja Penikkavaarojen huipulta avautuvat hienot näköalat. kannattaa mennä ihan missä vain. Rytivaaran torppa seisoo metsän keskellä. Virallisia opasteita ei ole, mutta paikallinen kyläyhteisö on pannut viittoja tien varteen
Kymmeniä kilometrejä saa kävellä näkemättä ainuttakaan puuta. 69. 66. Piesjänkä on kuuluisa palsoistaan. Sitä eivät riko tiet ja väliin tulevat kylät. Inarin-Lapissa se on ainoa alue, jota voi täydestä syystä sanoa tundraksi. livoJärvi, PoSio N 65°59’ 30.121’’ E 28° 10’ 52.677’’ Livojärvi on kaikenlaiseen patikkaretkeilyyn ja kesälomanviettoon aivan uskomaton paikka. tämä onkin yksi retkeilyn harrastajien ihannealueita. Jorma luhta luontokuvaaja Po hjo in en la pp i 70. 66.Peuravaaran kairan metsää. PieSJänkä, karigaSniemi N 69°25’ 26.302’’ E 26° 5’ 45.905’’ Piesjänkä on linnustoltaan Suomen tutkituimpia soita ja ilmeisesti myös maamme runsaslajisin lintusuo. PaiStunturit–JeSkadamtunturit, utSJoki N 69°23’ 52.069’’ E 26° 2’ 41.361’’ Tämä on semmoinen maailma, jota ei Suomen rajojen sisäpuolelta löydy oikeastaan mistään muualta. Luiron soilla ja Vuotoksen alueella näkisi samanlaista suoluontoa, mutta joutsenaapa on niitä yhtenäisempi. ku Va t jo rm a Lu H ta. JoutSenaaPa, Salla N 67°4’ 29.141’’ E 28° 27’ 56.939’’ joutsenaavalta ei löydy metriäkään pitkospuita, eli se on täydellisen rakentamaton suoerämaa. Hyvin helppo retkeillä. Suolle on helppo kulkea ailigaksen erotusaidalta. 67. maisemalliset elementit ovat hyvin samanlaiset: on tuntureita ja niiden välissä metsäisiä laaksoja. keskellä järveä kohoava Hirsiniemen korkea harju kasvaa luonnonmetsää ja on vielä aivan oma juttunsa. Se on täysin erityyppistä kuin muu Hammastunturin alue, metsäisen metsäerämaan perikuva. Peuravaaran kaira, inari/ Sodankylä N 68°10’ 50.351’’ E 27° 5’ 54.631’’ Se, mitä sanon Peuravaaran kairaksi, on oikeastaan Hammastunturin erämaan eteläisin osa. Piesjängän palsat ovat hyvin säilyneitä verrattuna moneen muuhun palsasuovyöhykkeen etelälaidan palsasuohon. 69. 65. Luonnon puolesta se on silti monimuotoinen: on pyöreitä avotuntureita ja niiden väliset jokilaaksot metsää. Se voisi olla täysin ylivertainen suomalainen erämaajoki, mutta nyt se on kaatopaikka. kaikki Luonto-Liiton metsäryhmäläiset ovat siihen ihastuneita. Pentti linkolan sanoin siitä on tehty sirkus. 15/2016 Suomen luonto 75 64. Se on monta kymmentä kilometriä pitkä, lähdemäisen kirkas järvi, jolla on kymmeniä kilometrejä hiekkarantoja. Siellä ei ole myöskään kämppiä, joten paikka sopii erakkoretkeilijälle. muotkatunturit, inari/utSJoki N 69°23’ 52.069’’ E 26° 2’ 41.361’’ muotka on kuin Saariselkä ilman reittejä ja rakennelmia. + 0,5: lätäSeno, enontekiö Ei ole mitään hienompaa paikkaa pohtia nykyihmisen luontosuhdetta ja maastomoottoriliikennettä kuin Lätäseno. Lähes täydellinen pohjoismainen tunturija tundralinnusto. Pesimäkaudella lintuja kannattaa katsella ympäröiviltä rinteiltä, jotka ovat yhtä luonnon lintutornia. Lajissaan hienoimpia suomalaisia maisemia. SaariSelkä, inari/Sodankylä/ SavukoSki N 68°24’ 51.493’’ E 27° 24’ 27.675’’ Saariselkä on eräänlaista ääripäätä, koska se on täysin rakennettu retkeilijöitä varten. kaikki tunturilinnut ovat kattavasti nähtävissä. Lähellä on paljon muutakin luontoa, muun muassa korouoman kanjoni. Helppokulkuista metsää, jossa on vähän kulkijoita. 68
Hinta 2,99 €. Suomen Luonnon Villivihannekset-sovellus ladattavissa IOS-, Androidja Windowspuhelimiin. Tiesitkö, että maahumalan maku muistuttaa minttua. Tottumattoman ei kannata ohjata kajakkiaan Lentuankoskeen. 15/2016 Suomen luonto 77 K ain uu , P oh jo isP oh ja nm aa & Et elä in en La pp i, P oh jo in en La pp i Villivihannekset Maahumalan tunnistaa sen rennosta kasvutavasta sekä sinisistä kukista, jotka ovat myös syötäviä. 65. Sovelluksen aiemmin ladanneille päivitys on maksuton. Lue lisää suomenluonto.fi/villivihannekset. 30 kasv ia & 90 rese ptiä ! 54. jo u n i la a k so n en sa a r a sa lm el a jo rm a lu h ta. Lataamalla sovelluksen saat nyt 30 kasvin esittelyt sekä keittiömestari Sami Tallbergin 90 herkullista villivihannesreseptiä. Joutsenaavan rimmillä saa tarpoa rauhassa. 62. Villivihannekset-sovellus on päivitetty kymmenellä uudella kasvilla. Kahlaajat viihtyvät Hailuodon Virpiniemen dyynirannoilla
78 Suomen luonto 14/2016 H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. W il m a H u rs k a in en. kesäkuuta vietettävän Luonnonkukkien päivän suojelija. Luonnonrauhassa Äiti innosti tasavallan presidentti Sauli Niinistön kasvien pariin. teksti JohaNNa mehtola 78 Suomen luonto 15/2016 taSavallaN presidentti Sauli Niinistö on 19. Presidentin virka-asunnon Mäntyniemen ympäristössä on runsaan kasvilajiston lisäksi 46 linnunpönttöä
Puhe kääntyykin ensimmäiseksi linnunpönttöihin. Kun vein ensimmäisen kerran kukkia kotiin, äiti kehui niitä kovasti. ” Se jää aina vietävästi harmittamaan.” Kielo kuvaa Suomea Kasviharrastus on presidentti Niinistölle työkiireiden keskellä mukavaa oheistoimintoa. ” Luonnonrauha on ehdottomasti parasta Suomen luonnossa. ” Tässä on rentukoitakin jo nupullaan. No, sehän kuoli kahta nopeammin”, Niinistö muistelee. ” Kasvit antavat jatkuvuuden ja tiedostamatonta turvallisuuden tunnetta. M äntyniemen pihakoivuun lennähtää parahiksi käpytikka, kun saavun tapaamaan tasavallan presidentti Sauli Niinistöä. ” Meillä oli tässä Mäntyniemen alueella 44 pönttöä viime vuonna. Asuimme kaupungin laidalla ja opin jo hyvin pienenä käymään aika etäälläkin kotoani keräämässä kukkia. KaSvioSta on apua tunnistuksessa, mutta aina vastausta ei löydy kirjoistakaan.. ” Minulla ei ole musiikkikorvaakaan, joten en erota lintujen ääniä toisistaan.” Hänen vahvuutensa löytyvätkin luonnon tuntemuksesta toisaalta, kasveista. Astelemme takaisin Mäntyniemen pihamaalle. Pitääkin tulla kuittaamaan tämä bongaus kameralla.” Muita mieluisia bongattavia lajeja presidentti Niinistölle ovat esimerkiksi valkolehdokki, kevätesikko ja käenrieska. Matkan varrella ehtii jo nähdä monia lajeja. Kokemus toistuu ja tunne kuluu jo heinäkuussa.” täydellinen ruohonkorsi ” Tähän tulee pelto-orvokkia, kevättaskuruohoa ja tuonne puron varteen ylväitä kurjenmiekkoja, mutta niistä ei nyt vielä näy oireita”, Niinistö kertoo, kun kävelemme Mäntyniemen lähellä olevan lammen rantaa. Innokas kasviharrastaja toi retkiltään kotipihaan myös siirrokkeja. Se on ihan täydellinen.” Aina kasvien tunnistus ei ole helppoa presidentillekään, ja lajia ei välttämättä löydy opaskirjoista. ” Huonoiten kävi saniaiselle. Olen maailmalla nähnyt monennäköistä, mutta luontokokemuksen ei tarvitse olla erikoinen ja järisyttävä, kun se jo tuntuu hienolta.” Ensi vuonna Suomi täyttää 100 vuotta. Mikä kasvi ilmentäisi presidentti Niinistön mielestä maatamme. Kallioilla kukkivat helmihyasintit sinisenä merenä ja linnut puikkivat puusta puuhun. Viime kesänä lajeja kertyi 145. ” Kyllä se oli aika häkellyttävä kokemus, kun aikanaan löysin ensimmäiset valkolehdokit tuoksun perusteella ja ihmettelin, että mikäs tämä oikein on.” Kasvimaailma on tarjonnut hänelle muitakin ihmettelyn aiheita. ” Mistä tämmöinen tulee. Yksistään salokeltanoita on 130 eri alalajia.” Mustarastas huiluttelee aariaansa ja lampeen laskeutuu sorsapari. Vaatimaton ruohonkorsi on jo jotakin. ” Kiinnostukseni kasveihin alkoi jo pikkupoikana ja äiti oli vahva kannustajani. Hain sen kaukaa ja jo se oli pikkupojalle iso homma touhuta lapion kanssa. Niin se on presidentilläkin, joka harrastaa kasvibongausta. ” Lähdetään vaikka tästä ruohon korresta liikkeelle”, Niinistö sanoo ja nappaa sen sormiensa väliin. Nyt on kaksi lisää, kun teimme ne Jennin kanssa Yleisradion Miljoona linnunpönttöä -talkoisiin”, presidentti Niinistö sanoo. Se kasvaa vaatimattomissakin lähtökohdissa ja kukoistaa kauniisti joukolla.” n h o m o S a p ie n S , k o t o n a , r e t k e ll ä ja v ir ik k e it ä t o im it ta n u t Jo h a N N a m e h t o l a ” Vaatimaton ruohonkorsi on ihan täydellinen.” 15/2016 Suomen luonto 79 re ijo lä H te en m ä ki / pr o lk m a rik a ee r o la ”Kielo kasvaa vaatimattomissakin oloissa ja kukoistaa kauniisti joukolla.” se ilmentää presidentti niinistölle suomea. ” Paljon on myös keltanoita, mutta niitä on hankala tunnistaa toisistaan. ” Kielo voisi kuvata Suomea aika hyvin. Istutin saniaisen liian kuivaan paikkaan. Sieltä ne aina nousevat vuosi toisensa jälkeen, vaikka olisi kummoinen talvi takana”, Niinistö paljastaa. Kun se alkoi nitistyä, kävin lainaamassa apulantaa ja laitoin kasvin juurelle. Silloin kun on aikaa, hän suuntaa pyöräilemään tai Lennu-koiran kanssa kävelylle. Mäntyniemessä asustaakin presidenttiparin lisäksi monia lintulajeja: muun muassa sinitiaisia, kottaraisia, kirjosieppoja ja telkkiä. Harrastusta voi kuitenkin peilata myös muihin elämän aloihin. Ihan jo se, ettei ihminen pysty tällaista saamaan aikaiseksi. Tosin presidentti itse sanoo olevansa huono tunnistamaan lintuja. Kevät on kasvinharrastajan kulta-aikaa, kun eri lajeja nousee vähitellen vielä kylmää hohkaavasta maasta. ” Kevään kasvit saavat ehkä vähän enemmän huomiota, koska silloin on itsekin innokkaampi. Eräs tietty puronvarsi oli oikea aarrepaikka, jossa kasvoi keltavuokkoja, kevätesikkoja, käenrieskoja ja kiurunkannuksia.” Kukkia päätyi äidin maljakkoon, mutta joskus mukaan lähti kokonainen kasvi
Se on aivan lapsenkengissä”, sanoo kosmetiikka-asiantuntija Päivi Kousa. (jm) Lähde: Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Otava 1998. Ja sitten vähän maahumalaa villivihaNNeKSiSta saa nyt mojovaa lisämakua kesäisiin resepteihin. Mielessä kummittelevat kuitenkin lukemani uutiset, joiden mukaan UV-suoja-aineet päätyvät ihmisten ja jätevesien mukana vesistöihin. tuona heinäkuun päivänä on vietetty myös karhunpäivää. auriNKo armaS hyvää karhunpäivää 13.7.! PohJolaSSa juhlittiin muinoin keskikesää 13. Maahumalankukkia koristeluun. koristele salaatti maahumalan kukilla ja muutamalla nokareella tuorejuustoa. valmista vedestä ja kamomillankukista tee, makeuta se hunajalla ja siilaa kukat pois. ” Kosmetiikkatuotteiden terveysja allergia-asioissa ollaan aika lailla alussa ja nyt pitäisi ottaa vielä ympäristökin huomioon. Alustavissa tutkimuksissa on selvinnyt, että ne vaikuttavat esimerkiksi moniin vesieliöihin kuten koralleihin ja heikentävät niiden elinvoimaa. auringolta kannattaa suojautua, kun uv-indeksi ylittää luvun 3. Hän työskentelee Helsingin yliopistossa väitöskirjatutkijana. Aineita on löydetty myös ihmisistä otetuista istukkanäytteistä. k o t o n a pienet palat aa, kesän lapsi mä oon... Olen päättänyt, että tämän kesän mahdollisista harvoista aurinkopäivistä pitää nauttia. auriNKo paistaa täydeltä terältä. mausta mansikat teellä pari tuntia ennen tarjoilua. lisää tomaatinpalat seokseen ja anna maustua pari tuntia ennen tarjoilua. Lue lisää sovelluksesta www.suomenluonto.fi/sovellus. Suomen Luonnon Villivihanneksetmobiilisovelluksessa on mukana tiedot 30 kasvista ja 90 reseptiä keittiömestari Sami Tallbergiltä. (jm) Mansikat: 2 dl vettä 1 rkl kuivattuja kamomillankukkia 0,5 dl juoksevaa hunajaa 400 g pieniä puutarhamansikoita Tomaatit: 200 g vihreitä tomaatteja 2 dl vettä 0,5 dl hunajaa 1 kourallinen maahumalan lehtiä teksti JohaNNa mehtola / kuva iiKKa eKluNd / vaStavalo. Aurinkosuojat eivät ole kuuluneet kosmetiikkavalikoimaani, mutta nyt voisikin ostaa jotakin hyvää ultraviolettisäteilyltä suojaavaa voidetta. silloin vältettiin työntekoa ja oltiin karhulle mielin kielin, jottei se tekisi vahinkoja tai aiheuttaisi ihmisille vaaraa. maanviljelylle ja sadon kasvulle lämpö ja helle olivat merkittäviä tekijöitä, joten juhlaa vietettiin kesän kuumimpaan aikaan. Yhdistä mansikat ja tomaatit kulhoon marinointiliemineen. heinäkuuta. tässä maistiainen resepteistä: Maahumalalla maustettu mansikka–tomaattisalaatti li is a va lo n en / v il li ä & va ll o it ta va a pe n tt i jo H a n ss o n / pr o lk 80 Suomen luonto 15/2016 Auringon ultraviolettisäteiltä on syytä suojautua, mutta suoja-aineissakin piilee vaaransa. kiehauta vesi ja hunaja ja soseuta maahumalan lehtien kanssa tehosekoittimessa
” Tosiasia on, että aine ei katoa minnekään. Lisäksi osa säteilystä siroaa iholta pois.” Ultraviolettisäteitä tulee eri aallonpituuksilla. Hänen mielestään myös kemikaalilainsäädäntö on liian ympäripyöreää. 15/2016 Suomen luonto 81 S a v o n l i n n a I n t e r n a t i o n a l N a t u r e F i l m F e s t i v a l L u o n t o e l o k u v a f e s t i v a a l i 1 9 . Silloin suoja-aineena käytettiin muun muassa bentsofenoneita. Osa niistä on jo kielletty haitallisina.” ihmiNeN kuitenkin tarvitsee suojaa auringonsäteitä vastaan; aivan kuten jotkut eläimet sivelevät iholleen mutaa tai savea, me levitämme rasvaa, jotta haitalliset säteet eivät tuhoaisi solujamme ja aiheuttaisi pahimmassa tapauksessa ihosyöpää. Katso lisätiedot www.ilmatieteenlaitos.fi/uv-palvelu. 2 1 6 Yoperhosten salattu maailma Seikkailu, joka vie perhosten ja hyönteisten maailmaan. Atomin paluu Dokumentti käsittelee Olkiluoto 3 -ydinvoimalan farssimaisia piirteitä saanutta syntyja rakennusprojektia. 8 . Saimin sieniluento Tempaudu sienten maailmaan Saimi Hoyerin vetämällä sieniluennolla sunnuntaina 21.8. ” Tutkimus on aivan liian hidasta eikä koske kaikkia maita”, Kousa sanoo. Luonnonkosmetiikkatuotteissa on myös aurinkosuojatuotteita, joiden teho perustuu titaanidioksidiin ja sen mekaaniseen suoja-ominaisuuteen. Auringon UV-indeksiennusteen voi tilata kännykkään. UV-suoja-aineita on käytetty vasta joitakin vuosikymmeniä, joten ne ovat verraten nuori tuoteryhmä. s i n f f . Kun pesemme aurinkovoiteen iholtamme, UV-suoja-aineet kulkeutuvat jätevesien mukana vesistöihin ja joidenkin tutkimusten mukaan lannoitteena käytettävän jätevesilietteen mukana pelloille ja sitä kautta myös ravintoomme.” Suomen kesä on lyhyt ja auringosta pitää kuitenkin myös nauttia. Suoja-aine ei siis ole mikään turhake. Aurinkotuotteiden suoja voi muodostua joko synteettisiä suoja-aineita tai mineraaleja käyttämällä. tutKimuSta kaivataan lisää ja tuloksia pitäisikin saada nopeasti. O h j e l m i s t o j a l i s a t i e d o t w w w . ” Voi mennä 20–30 vuotta ennen kuin jostakin kosmetiikkatuotteesta voidaan sanoa, että se on selvästi haitallinen”, Kousa tähdentää. Se onnistuu jo, kun suojaudut ensisijaisesti varjolla ja vaatteilla ja vältät suoraa auringossa oleskelua polttavimpaan aikaan kello 11–15. Läheskään kaikkien vaikutuksia ympäristöön ja terveyteen ei ole vielä tutkittu, saati niiden yhteisvaikutuksia. Siksi suoja-aineitakin pitää olla laaja kirjo: niitä on kolmisenkymmentä. Ihminen käyttää noin kymmentä kosmetiikkatuotetta päivittäin ja kussakin tuotteessa on keskimäärin 30 eri ainesosaa. Siitä kertyy melkoinen sekoitus, jonka yhteisvaikutuksista on vähän tutkittua tietoa. ” Aluksi haluttiin estää vain ihon palaminen, eikä ajateltu UVsäteitä tarkemmin. n Lue lisää vinkkejä auringolta suojautumiseen www.suomenluonto.fi. ” Kemiallisessa tavassa suoja-aineet imeytyvät ihon pintaan ja muuttavat kemiallisen reaktion avulla ultraviolettisäteen lämmöksi. – 2 1 . Elokuvassa hyödynnetään kolmiulotteista röntgentomografiaa, jonka avulla hyönteisiä päästään tarkastelemaan mikroskooppisella tasolla. f i
82 Suomen luonto 5/2016 vinkkejä moneen menoon! w w w .s u o m e n lu o n to .fi miKÄ on mieluisin retkimaisemasi. JohaNNa mehtola Pikkueläinten maailma leSKeNlehti Sai eNiteN ÄÄNiÄ KevÄtKaSviKySelySSÄmme! SePPo ParKKiSeN Kevät-kirjan voitti mervi maiJala akaasta. Lähiluonnon tai puutarhan pikkukulkijoita on nyt entistä helpompi tunnistaa Ötökkätieto.fi-sivuston avulla. paras kuva palkitaan kirjapalkinnolla. Ötökkä-sana saattaa kuulostaa jonkun korvaan liian yksinkertaiselta kuvaamaan valtavaa joukkoa hyönteisiä ja muita selkärangattomia eläimiä, mutta sana löytyy jo Kielitoimiston sanakirjastakin ja on siten vakiintunut kieleemme. kilpailusarjat ovat Luomu, Luonnon taidetta, Paras Kuusamossa otettu kuva, Paras Suomen kansallispuistossa kuvattu kuva sekä Lapset ja nuoret. H ei kk i lu o to Kuusamo, nyt kutsuu... Neljän kovakuoriaisheimon, seppien, sepikkäiden, rikkaseppien ja jalokuoriaisten elämään pääsee kurkistamaan Kari Heliövaaran, Ilpo Mannerkosken, Jyrki Muonan, Juha Siitosen ja Hans Silfverbergin kirjassa Hyppivät ja hohtavat (Metsäkustannus 2014). (jm) jo H a n n a m eH to la. onnittelut! lue liSÄÄ: www.suomenluonto.fi. Hyönteisten, hämähäkkieläinten, nilviäisten ja muiden selkärangattomien maailmaan voi syventyä myös erinomaisten kirjojen avulla. vielÄ ehdit osallistua Kuusamo Nature Photo 2016 -luontokuvakilpailuun. mennessä. Tänä keväänä on ilmestynyt esimerkiksi Annika Uddströmin ja Veikko Rinteen Suomen lukit ja valeskorpionit (Tibiale 2016). osallistu kuvapalvelu instagramissa #retkimaisemani -kuvakisaan 27.7. lue lisää www.kuusamo-knp.fi. Jos taas kotiloiden ja etanoiden hillitty ja hioutunut muotokieli sekä tyyni eteneminen kiinnostavat, on paras tarttua Suomen kotilot ja etanat -kirjaan (Tibiale 2014), jonka tekijäjoukkoon kuuluu muun muassa Anne Koivunen. elokuuta ilmestyvässä numerossamme. Lue lisää kirjavinkkejä www.suomenluonto.fi. No, myskiltä tietenkin. Kuusamo Nature Photo -tapahtumaa vietetään 9.–11. kuvia voi lähettää 26.6. Ötökkätieto.fi-sivusto toimii hyvin myös kännykässä, joten siitä on helppo etsiä lajitietoa myös retkeillessä. Jokaisen lajin kohdalla on liikennevalo, joka kertoo sen hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta esimerkiksi hyötykasveille. is to ck pH o to tim o v iit a n en / va st av a lo arvaapa miltä myskijäärä tuoksuu. voittokuva julkaistaan 11. V ir ik ke it ä KeSÄllÄ on tärkeää luoda katse maahan. syyskuuta. Useita puutarha-alan kirjoja julkaissut biologipariskunta Leena ja Heikki Luoto ovat koonneet sivustolle tietoja 550 yleisemmästä selkärangattomasta lajista, siis ötökästä. Ihmeteltävää riittää, sillä erilaisia hyönteisiä, hämähäkkejä ja nilviäisiä on paljon liikkeellä. @suomenluonto. saakka
esimerkiksi alppivuokko ja hämeenkylmänkukka ovat muistoja noilta lämpöajoilta. (jm) ?????. laestadiuksen kasvitieteellinen pääteos on latinaksi kirjoitettu Loca parallela plantarum (1839), suomennettu 2001. Kohtaamisissa lukija tuijottaa lintuja silmästä silmään. ”pajumetsät ovat lapin kaunistus”, laestadius on todennut. Juha Laaksonen: Tarkka haukka ja muita lintuja Juha Laaksonen & Riku Lumiaro: Utelias kettu ja muita nisäkkäitä (Tammi 2016) kelpo luettavaa kesälomailijalle tarjoavat 1000 ilmiötä Suomen luonnosta -sarjan kirjat linnuista ja nisäkkäistä. asia ratkesi, kun laestadiukselta itseltään kysymättä hänet nimitettiin kaaresuvannon kirkkoherraksi 26-vuotiaana. Jorma laurila vÄrit , eleet, ilmeet, sulava lento, parvet, kaikki lintumaail man kauneus ja mielenkiintoisuus välittyy taitavan lintukuvaajan Mauri Leivon kuvateoksessa Linnut taivaan linnut maan (Docendo 2016). teksteistä kuultavat kauniisti tekijöiden lukemattomat luontokokemukset. Hän keksi, että määritys onnistuu siivilähampaiden lukumäärän perusteella. Silueteissa linnun muoto ja liike pelkistyvät. (jm) ????. kasvitiede säilyi kuitenkin kunnianhimoisena harrastuksena läpi elämän. lyhyet tekstit ovat helppolukuisia ja pientä nippelitietoa on tarjolla runsaasti. Hän oli paljon muutakin, ennen kaikkea kasvitieteilijä. sanankäyttäjänä laestadius oli paitsi väkevä myös värikäs: ”jääkää hyvästi, te pulmukaiset ja satakielet”, hän hyvästeli seurakuntalaisensa jättäessään kaaresuvannon. m a rk ku kö n kk ö lä Henry Väre ja Jukka Laine: Metsäkasvio (Metsäkustannus 2016) jo kirjan alkusanoissa on kiehtovaa tietoa: atlanttisella lämpökaudella 5500–6800 vuotta sitten kilpisjärvellä kasvoi kuusia ja tornion korkeudella vuorijalavia. aiheita käsitellään oivaltavasti ja lukija saa ahaa-elämyksiä. minä en ainakaan tiennyt, että kahdesta neljään grammaa painava kääpiöpäästäinen kutistuu talvella säästääkseen energiaa tai että nokikanat munivat keskiyöllä. Kuvausjärjestelyjen kertomisesta on iloa muille persoonallisia lintukuvia tavoitteleville. Viides kokoelma esittää epätavanomaisia, kuin kameralla maalaten otettuja oivaltavia kuvia, joista syntyy uusia vaikutelmia tutuista lajeista. laestadius oli myös taiteilija, ja hänen kasvitaulujaan arvostettiin sekä tieteellisesti että taiteellisesti korkeatasoisina. Reetta Niemelä, Sanna Pelliccioni ja Mia Rönkä: Nähdään majalla, pörriäisagentit (Sammakko 2016) mesipistiäisten merkitys luonnolle tulee selväksi tässä hurmaavassa lastenkirjassa, joka sopii meille aikuisillekin. Leivo on paneutunut työhönsä ja tallentanut kuviinsa tunnelmia ja tilanteita, joita luonnossa näkee mutta harvoin ehtii kuvata. Hän tutki pääasiassa lapin kasveja ja pajut olivat erityisen kiinnostuksen kohteena. Kirja koostuu viidestä teemasta. (jm) ????. pajujen ja sarojen tunnistamisessa hän oli mestari ja sai lisänimen lapin linné. ja 14.8.–25.9. niitä julkaistiin muun muassa suuressa Svensk Botanik -teoksessa. Nähdään majalla -kirjasarjan seuraavissa osissa tutustutaan lintuja kasviaiheisiin. näyttely on esillä keski-suomen luontomuseossa 8.6.–9.8. laestadius keräsi herbaarioihinsa kymmeniätuhansia kasveja. Lentokuvissa siivenkäyttö, lentotyyli ja parvimuodot vaihtelevat. Pertti KoSKimieS H is to ria n ku va ko ko el m a / m u se o v ir a st o jo rm a lu H ta / le u ku Papaver radicatum ssp. www.jyu.fi/erillis/museo/ luonto. mestarin nimi näkyy yhä tromssantunturiunik ossa (Papaver radicatum ssp. kaveriporukan tarinan ohella siitä saa lukea paljon mielenkiintoista tietoa esimerkiksi mehiläisten ja kimalaisten elämästä: kuten vaikkapa, että mehiläinen käy päivän aikana noin 3000 kukassa ja kimalainen nukkuu tuntosarvet alhaalla ja jalat kehon alla. Linnut maisemassaan kuvaavat eri lajien elinympäristöjä mutta myös tyypillistä kohtaamistilannetta. metsäkasviota selatessa silmät avautuvat aivan uudella tavalla katsomaan metsän lajistoa. laestadianum Punakämmekkä kukkii kesä–heinäkuussa. kirjan ohella ovat ilmestyneet myös metsäkasvio-pelikortit. luontokuvaaja Markku Könkkölä on sinnikkäästi etsinyt näitä kasvimaailman kuningattaria ja koonnut parhaat otoksensa näyttelyyn Kavalat kaunottaret. keltaisin pienin kukin kukkivat metsämaitikka ja kangasmaitikka ovat jo tuttuja, mutta esimerkiksi suohorsma on minulle uusi lajituttavuus kirjassa esitellyn noin 300 lajin joukossa. nuoruudessaan hän pohdiskeli valintaa luonnontieteen ja pappeuden välillä. Valitettavasti tekstiin on jäänyt runsaasti asiavirheitä, ja levoton, säännötön tekstitaitto häiritsee lukemista ja sotii kuvien kauneutta vastaan. ????. Linnuista on moneksi Sarjassa tutustutaan suomalaisten tieteilijöiden nimikkolajeihin. vähemmän tunnettuja laestadiuksen saavutuksia on vaikeasti erotettavien siikamuotojen tunnistaminen. tieteen nimeSSä larS levi laeStadiuS (1800–1861) tunnetaan herätysliikkeen perustajana ja väkevänä saarnamiehenä, ”pohjolan pasuunana”. laestadiuksen aikana suomi oli osa ruotsia, millä oli nykyistä kiinteämpi vaikutus meillekin. 15/2016 Suomen luonto 83 valokeilaSSa Kämmeköiden kauneutta PohJolaSSa kasvaa noin 80 villiorkideaeli kämmekkälajia. laestadianum), aiemmin nimeä ovat kantaneet myös tunturisara (Carex laestadii) ja tunturipaju (Salix laestadi ana)
Pohjoisella alalajillamme kurkkutäplä on punainen. 84 Suomen luonto 15/2016 lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja toimittanut laura SaloNeN lukijoiden omA luontopAlstA toimii sekä lehdessä että netissä. valkotäpläinen sinirinta SiNiriNNaN eteläinen alalaji ihastutti Joensuussa laulullaan sekä komealla värityksellään. toukokuuta. auroraperhonen ”oliN aiKeiSSa kuvata vain tavallisia lanttuperhosia ja toivoin mielessäni, että saisin tallennettua edes jonkin kauniin perhosen. toukokuuta Kouvolassa. Yhtäkkiä eteeni lennähti tämä ihastuttava ilmestys!” Auroraperhonen yllätti Miia Pesun 15. Keväinen kaunotar ”yKSi KauNeimmiSta kevään kukkijoista on lehtomaisissa metsissä kasvava riidenmarja, tuttavallisemmin näsiä.” Tiina Laihanen ihasteli vaaleanvioletteja kukkasia huhtikuun lopussa Lappeenrannassa.. lehdessä julkAistuistA kuVistA mAksAmme pAlkkion. Tuula Pirnes onnistui ikuistamaan sinirinnan 11
”Matka otti pienen voimille, välillä piti huilata ja haistaa kukkasta”, kertoo Maarit Siitonen kohtaamisestaan pitkäkorvan kanssa. toukokuuta Lapinlahden Varpaisjärvellä. toukokuuta. Joutsenen palava loppu huoNo-oNNiNeN JoutSeN lensi sähkölinjoihin Utajärvellä. Tarja Porkkala ikuisti liskon kamerallaan vapunpäivänä Tampereella.. Suloisista suloisin ihaStuttava rusakonpoikanen kulki tien poikki Kuusankoskella toukokuun alussa. Anne Moilanen tarkkaili lintuja 2. tuoksua tuomien, valkoisten kukkien tuomeN KuKKieN voimakas tuoksu kertoo kesän lähestymisestä. 15/2016 Suomen luonto 85 lehtokurpat ovat palanneet metSÄtieN varrelta pyrähteli useita lehtokurppia lentoon. Mikko Kujala kuvasi ikävän tapahtuman 6. Mikko T. usvaverho hiipii maahan uSva NouSi Nurmeksessa enteillen pakkasyötä. ensimmäinen sisilisko touKoKuuN aurinko houkutteli sisiliskot esiin nauttimaan lämmöstä. Savolainen vangitsi auringonlaskun värit toukokuun alussa. Eija Varjola kuvasi alkavan kukinnan toukokuussa Nastolassa. ”Törmäyksestä seurasi kulopalo, kun kärventynyt lintu sytytti tippuessaan kuivan nurmikon palamaan.” Peltoa kulottui pari hehtaaria
näin ei ole. Villiinny, väritä ja voimaannu -kirjan ja puuvärit voitti Liisa Räsänen outokummusta. SUoMEn LUonTo 4/2016 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Taivaan sini loistaa orvokissa. Upeat, tarkat valokuvat ovat mitä parhain matkaopas orvokkiretkelle. painoksen vuodelta 1985 kakkososan sivulla 112 esitellään sekä lekutella että lekuttaa -verbit. erityisesti reheviä vesiä suosivat lajit ovat taantuneet riippumatta siitä, metsästetäänkö niitä vai ei ja kuinka voimakas riistalajin metsästyspaine on. esimerkiksi rehevillä vesillä pesivä nokikana, jonka metsästyspaine on suhteellisen alhainen, on taantunut rajusti. Satu lÄhde, lammi Yllätys oli, että luonnossa kasvaa noinkin paljon erilaisia orvokkilajeja. Äänestä . koitajoki laskee möhkön kylän jälkeen nuorajärveen, jatkaa sen jälkeen mekrijärven pohjoiskolkan kautta pamilon voimalaitoksen yläpuoliseen tekojärveen. mukana oli sekä metsästettäviä että rauhoitettuja lajeja. Sari laaKSo, lemPÄÄlÄ Vihertyvä metropoli Ihana yllätys, että edes maailmalla huolehditaan kaupunkien viherpinta-alasta. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi luKiJoilta t o im it ta n u t a l ic e K a r l S S o N Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. uintiretket, muut ohjelmapalvelut & sisällöntuotanto kiara.fi kiara2_mainos_sluonto2016.indd 1 4.5.2016 11.55. tutkimus vahvistaa, että joidenkin sekä rehevillä että karuilla vesillä pesivien lajien kannat ovat taantuneet voimakkaammin nimenomaan rehevillä vesillä. riitta KarJalaiNeN, riihimÄKi nÄMÄKin SAiVAT PALjon ÄÄniÄ: Pesäni on kotini Kurkistus maailmaan, joka ei tavalliselle luonnontarkkailijalle helpolla näy. ulla mella-aho, tamPere säni turvauduin aina tähän sanakirjaan, kun etsin mehevän puhekielisiä, suomalaiskansallisia tai kaunokirjallisia ilmauksia. Hienot kuvat kruunasivat kiinnostavan jutun! miKKo PiiSPa, helSiNKi Oli mielenkiintoista lukea, mistä kaikista ainesosista linnut pesänsä rakentavat. sen 9. postikortilla: suomen luonto / paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. toimittajana työskennelles86 Suomen luonto 15/2016 @ Mitä mieltä lehdestä. täytyy vain tarttua kattavimpaan suomen kieltä esittelevään sanakirjaan, joka on Nykysuomen sanakirja. osallistujien kesken arvotaan Sinikka Piipon Villivihannekset. laitathan mukaan perustelut! vastaukset viimeistään 17.6.2016. koitere laskee samaan tekojärveen pohjoisesta Haapajokea pitkin. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä (minerva). Suurmetropolivierailukin alkoi ensimmäistä kertaa kiinnostamaan. toteamukseni perustuu tutkimukseen, jossa selvitettiin 16 vesilintulajin kannankehityksen taustalla olevia syitä. Taivaan sini loistaa orvokissa Juttu orvokeista on niin hyödyllinen ja monipuolinen kuin sen tavalliselle metsien ja pellonpientareiden kulkijalle tarvitseekin olla. Jutusta tuli paljon uutta ja minulle mieleistä tietoa. molempien vedet jatkoivat aikoinaan matkaansa alas alakoitaa pielisjoen rahkeenveteen, mutta nykyisin pamilon voimalaitoksen kautta jäsysjärveen ja edelleen pielisjokeen. tulos oli selvä: vesilintujen viimeaikainen taantuminen ei liity metsästyspaineeseen sinänsä. Lyhentämätön kansanpainos. lehden vankkumaton ja kiitollinen lukija, tiiNa StraNdéN PuNKaharJu Vesilintujen väheneminen liittyy elin ympäristöön ossi Äärilä siteeraa Suomen Luonnossa 4/2016 harhaanjohtavasti toteamustani vesilintukantojen taantumisen syistä (Suora linja sl 2/2016) ja väittää, että olen väärässä siinä, etteivätkö taantumiset liittyisi metsästyspaineeseen. eri vesilintulajien taantumisen taustalla näyttää siis olevan yhteinen nimittäjä eli elinympäristö; ylirehevöityneet vedet voivat huonosti ja se heijastuu myös vesilintukantoihin. kirjasta löytyy. Koitajoki ja Koitere laskevat samaan tekojärveen Suomen Luonnon 4/2016 artikkelissa Joen takana itä on jutun lopussa virhe. sitä vastoin sinisorsa, joka pesii kaiken tyyppisillä vesillä, ei osoita taantumisen merkkejä, vaikka lajiin kohdistuva metsästyspaine on yksi korkeimmista. metsästettävien lajien osalta otimme tutkimuksessa huomioon metsästyspaineen juuri äärilän mainitsemia saalismääriä hyväksi käyttäen. Sulevi KaiPiaiNeN JoeNSuu Lekuttaa löytyy sanakirjasta Suomen Luonnossa 4/2016 artikkeli Me lekuttajat toteaa, ettei lekuttaa-verbiä löydy sähköisestä sanakirjasta. artikkelin viimeinen lause kuuluu näin: lopulta koitajoki laskee satasaariseen koitereeseen
15/2016 Suomen luonto 87 metsästettävän lajin uhanalaisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että metsästyspaine olisi uhan alaisuuden syy. pe rt ti u o til a www.hyvämieli.fi facebook.com/hyvämieli.luonnontuotteet Irjalankatu 7, Tampere puh. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14. voimakkaasti taantuvissa kannoissa metsästyskuolleisuus ei juuri pysty korvautumaan muun kuolleisuuden alentumisella, vaan se mitä todennäköisimmin lisää kokonaiskuolleisuutta. nuoret hämeenkylmänkukan kukat ovat violetinsinisiä ja vaalenevat vanhempina; risteymän kukat voivat nuorina olla hyvinkin sinisiä, mutta ovat vanhempina usein aika vaaleita. tällaisissa tapauksissa lajin rauhoittamista tulisi vakavasti harkita yhtenä keinona palauttaa kantojen elinvoimaisuus. on kuitenkin selvää, että uhanalaistuneiden lajien metsästyskestävyys on heikentynyt. lehdistä kasvit voisi helpommin tunnistaa: hämeenkylmänkukan kaikki lehdet lakastuvat syksyllä, eivätkä uudet ole vielä puhjenneet kukkimisaikaan. näyttävästä kukinnasta huolimatta kylmänkukkaristeymän siemenet jäävät lähes aina kehittymättä. 0407644834 Herkut Suomen luonnosta Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. (09) 8165 4400 www.espoo.fi/villaelfvik Elfvik mainos 5x5.indd 1 18.9.2009 14:31:14 Villa Elfvikin luontotalo The Nature House Villa Elfvik Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo puh. Hämeenkylmänkukan karvoitus on puhtaanvalkoista, risteymällä kellanruskeaa, mikä on peräisin kangasvuokosta. Pertti uotila KaSvitieteiliJÄ luoNNoNtieteelliNeN KeSKuSmuSeo Liesjärven kansallispuisto Torronsuon kansallispuisto Luontoja retkipalvelut Melontaja patikkaretket Kanoottien ja kajakkien vuokraus & kuljetus www.erarenki.fi 050 5454722 /Jouni vaelluksia 2016-2017 baffin island grönlanti espanja · nepal moln.fi Tutustu Niksibetoniin www.ekoinfo.fi hämeenkylmänkukan karvoitus on valkoista, eikä sillä ole kukinta-aikaan vielä lehtiä. vielä tärkeämpää on ryhtyä pikaisesti toimiin vesilintujen elinympäristöjen parantamiseksi. sen sijaan hämeenkylmänkukalle ja kangasvuokolle pituutta venyvän varren latvaan kehittyy kesäkuulla näyttävä pitkäotaisten pähkylöiden pörröinen pallo. Ylälehtikiehkuran liuskat ovat violetinsävyisiä ja pyrkivät taipuilemaan kuten kangasvuokolla; hämeenkylmänkukalla liuskat ovat tavallisesti suoria ja vihreitä. kukkien kellanruskeavivahteinen karvoitus paljastaa havaintokirjaan kuvatun kasvin risteymäksi. kuvauspaikka Hämeenlinnan tuuloksessa on muuan suomen tunnetuimmista kylmänkukkaesiintymistä; kasvustoista valtaosa kuuluu hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymälle. haNNu PöySÄ tutKimuSProfeSSori luoNNoNvaraKeSKuS Risteymä harhautti Suomen Luonnon viime numeron lukijoiden kuvista kootussa Havaintokirjassa (4/2016) ollut hämeenkylmänkukka on hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymä. ei tunnistus kuitenkaan aina ole helppoa, sillä ilmeisesti myös takaisinristeytymistä tapahtuu. kangasvuokon lehdet puolestaan säilyvät vihreinä talven yli, ja risteymälläkin ainakin jokunen lehti on talven jälkeen vielä vihreä
ne tulevat usein sellaisista pihapiireistä, joissa tikat ovat talvella käyneet ruokinnoilla. räystäspääskyn poikasia tähän erikoistuneet käpytikat pyytävät rikkomalla pesän muurauksen. kyseessä on herhiläisiä ulkonäöltään matkivan haapalasisiiven kuoriutumisreiät. Reiät ovat olleet siinä jo parisen vuotta. 88 Suomen luonto 15/2016 m a rk ku si pp a ri / va st av a lo – aSiantuntijat vaStaavat t o im it ta n u t a l ic e K a r l S S o N – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LUonnoSTA LÄHETÄ oMA KYSYMYKSESi lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. SePPo vuolaNto harmiton lude Minkä oheisen hyönteisen löysin viime helmikuussa. muiden tikkalajien vastaavista tavoista en ole kuullut. . kesä–heinäkuussa kannattaakin aikaisin aamulla käydä vilkaisemassa, olisiko vastakuoriutuneita syyllisiä paikalla. lajia esiintyy välimereltä ja kaukasukselta aina pohjoiseuroopan eteläosiin, läntiseen siperiaan ja vähä-aasiaan. JaaKKo Kullberg Puusta kuoriutunut Mikä tekee pieniä reikiä haavan tyveen. kevättulvan sattuessa lajia voidaan nähdä runsaastikin, sillä tulva laittaa luteet liikkeelle. Käpytikka nappasi aikuisen linnun Naapuri näki, kuinka käpytikka pyydysti linnunpöntön läheisyydestä poikasiaan ruokkivan tiaisen. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. niitä voi löytää lämpimiltä paikoilta jopa vain parin sormen paksuisista haavoista. suomessa laji on levinnyt suunnilleen vaasan korkeudelle, mutta sitä on tavattu oulustakin. eläinmuseon ludeasiantuntija jaakko Mattila määritti tämän hieman alle puolisenttisen otuksen rantakirjoluteeksi (Scolopostethus pictus). tiedetään kyllä, että jotkin käpytikat oppivat ottamaan lintujen poikasia pöntön suuaukolta tai hakkaamalla reiän suuremmaksi tai tekemällä uuden reiän pöntön kylkeen poikasten kohdalle. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. se kiipeilee mielellään puiden rungoilla ja sitä on löydetty pajujen ja leppien lehtikarikkeesta. lajin toukat elävät haapojen tyviosissa maanpinnan alla tai aivan sen yläpuolella. tarkka havainto. Haapalasisiipi on yleinen perhonen, mutta koska se on aktiivinen jo auringonnousun aikaan, sitä ei pääse usein kohtaamaan. En koskaan ole nähnyt mitään liikettä niiden lähistöllä. . tällaisia havaintoja ei ole aikaisemmin raportoitu. . käpytikkojen erikoistuminen muiden lajien poikasiin ei kuitenkaan ole kovin yleistä, vaikka siitä on vuosittain havaintoja eri puolilla suomea. kysyjän havainto osoittaa, että käpytikat voivat oppia myös ottamaan varomattomia aikuisia lintuja pesiltä. aikuiset muistuttavat aktiivisina suurta amn im im er kk i ja n n a ke to ku lt a si ip i H ei kk i va sa m ie s ka ar le ku rk i-s u o n io m ik ko ro in e haapalasisiiven (vas.) toukkien reikiä haavassa.. Muutaman päivän välein niitä käveli yksittäin muun muassa eteisen lattialla tai keittiön tiskipöydällä. Onko tavallista, että tikka saalistaa aikuisen linnun. enemmistö käpytikoista ruokkii kuitenkin poikasensa muulla ravinnolla. rantakirjolude elää nimensä mukaan varjoisissa rantametsissä ja syö monenlaisten kasvien siemeniä
se muodostaa tyypillisesti halkaisijaltaan soikeita käytäviä, jotka paljastuvat haapoja kaadettaessa. Helpompi on etsiä parempi marjikko. mutta miksi tämä varvikko ei sitten marjo. . solujen sisällöstä suurin osa on vettä ja siinä vesiympäristössä tapahtuvat reaktiot, joista solu saa energiansa ja joilla se luo tarvitsemansa rakennusaineet. JaaKKo Kullberg marjaton mustikka Miksi mökkimaisemissamme järven rannalla oleva mustikkamaa ei tee marjoja. Lehdellä oli pisaroita vain reunoilla ja lehden suonen päällä. maaperässäkin voi olla jokin tekijä, joka heikentää kukintaa, vaikkapa kaliumin tai boorin niukkuus. aamun kaste ei siis ole pelkästään ilmasta tiivistynyttä vettä. Haihtumisen synnyttämä imu on niin voimakas, että se nostaa veden satametristenkin puiden latvaan. sen sijaan aina ei ole helppoa sanoa, miksi niin on. mustikalla voi olla juurissaan huono sienikumppani, joka vie yhteyttämistuotteita, mutta antaa niukasti vettä ja ravinteita. kysymys ei ole hikoilusta, vaikka sen tämä pisarointi tietysti tuo mieleen. SePPo vuoKKo mikä hautasi variksen. Varvikko on hyvä, eikä pakkanenkaan ole vieraillut. Helpointa on todeta valon merkitys: kaikki hyvät mustikkapaikat ovat harvapuisia ja melko valoisia. jos ilma on kosteaa, täysin veden kyllästämää, haihdunta ei riitä vesivirtauksen ylläpitoon. metsämaitikka on loinen, joka riistää naapureiltaan vettä ja ravinteita. varjoisissa metsissä varvikko voi olla vankka, mutta marjoja tulee niukasti. monilla kosteiden paikkojen kasveilla lehden reunassa erityisiä veden eritykseen kehittyneitä karvoja tai soluryhmiä, hydatodeja, jotka tarvittaessa pumppaavat liikaveden pois. pisarointia ilmenee tavallisimmin viileinä aamuhetkinä, jolloin ihmiset eivät vielä paljon ruohostoissa kulje. pisarointi on kasvin aktiivista toimintaa ja kuluttaa energiaa. veteen liuenneina yhteyttämistuotteet kulkeutuvat takaisin varteen ja juuriin, ja vedessä kulkevat myös kasvua ohjaavat hormonit kasvin eri osiin. vesi liuottaa ravinteita maaperästä ja veden mukana ne päätyvät lehtiin. näin on erityisesti aamuvarhaisella. se riittää kuitenkin vain melko matalille kasveille. rantametsät ovat usein hyviä marjamaita. se on puhtaasti fysikaalinen ilmiö, eikä kuluta kasvien omia energiavaroja. kuivalla kankaalla tai kalliometsässä mustikkaa on vain laikuittain ja varvut matalia, mutta marjoja voi silti olla runsaasti. kun kasvit joutuvat jäähdyttämään lehtiään helteisinä päivinä, ne haihduttavat vettä. Haapalasisiipi elää puun ja kuoren välissä ja haapsanen ydinpuussa. vesi on kasveille – ja tietysti eläimillekin – tärkeä aine. . silloin juuripaine nostaa vettä lehtiin. iSMo RAUTiAinEn matelijat, sammakkoeläimet. perhosen erottaa ampiaisesta tuntosarvista, haapalasisiiven tuntosarvet ovat suorat, ampiaisilla polvitaitteiset eli niissä on selvä kulma. Mikä on voinut haudata täysikokoisen variksen maahan. mainio esimerkki mimikrystä eli suojelevasta yhdennäköisyydestä! toinen haapoihin suuria reikiä poraava hyönteinen on jääriin kuuluva haavanrunkohaapsanen, jonka kuoriutumisreiät ovat reunoiltaan rosoisemmat ja syntyvä puru on tikkumaista, kun lasisiivillä se on purumaista. toisaalta maaperän karuuskaan ei ole este. vanhastaan on tiedetty, että on hyviä mustikkapaikkoja ja toisia, joista mustikoita ei kannata lähteä etsimään. Metsämaitikka on tosin vallannut kasvuston. ehkä se voisi olla syy heikkoon marjontaan. SePPo vuoKKo Kasteen tekijät Saako lämmin ja kostea, ukkosta enteilevä sää vuohenputken hikoilemaan. syitä voi siis olla monia, eikä niitä ole helppo selvittää edes kasvustoa paikan päällä tutkimalla. tai sitten paikalla kasvaa mustikkaklooni, joka on jo perimältään niukasti kukkiva ja satsaa enemmän kasvulliseen lisääntymiseen. tämä näkyy kostealla säällä pisarointina lehden reunassa tai heinillä lehden kärjessä. vesivirtauksen juurista lehtiin pitää käynnissä enimmän aikaa haihdunta. Löysin varsin huolellisesti peitellyn variksen raadon mökkitontin kukkapenkistä, jossa on vastaajina tässä numerossa: SEPPo VUoKKo kasvit SEPPo VUoLAnTo linnut jAAKKo KULLbERg Hyönteiset jUHA VALSTE nisäkkäät LASSE KoSonEn sienet Käpytikan on nähty nappaavan toisen lintulajin aikuisen. ja rk ko n ä ä s vuohenputken poistama liikavesi pisaroi lehdillä. 15/2016 Suomen luonto 89 piaista sekä olemukseltaan että liikkeiltään, jotka ovat nopeita ja hieman nykiviä. valoa ja kosteutta on yleensä riittävästi, ja veden läheisyys pitää hallatkin poissa
. vaivero kukkii varhain keväällä, mutta kukkanuput ovat pitkälle kehittyneinä jo syksyllä. metsäjänis lopettaa poikasten imetyksen, kun ne ovat kolmen viikon ikäisiä ja jo muutaman vuorokauden ikäisenä ne alkavat syödä kasveja. vaivero on siperian taigan kasvi, joka on suomen itäosissa rämeiden perusvarpuja, mutta puuttuu suuresta osasta länsi-suomea. suoranaisesti pakkasen sietoon ja jäätymisen estoon vaikuttavat muutokset eivät näy, mutta ovat talvenkeston kannalta olennaisempia kuin antosyaanit. . kuvauspaikka on kiinnostava, sillä keminmaa on vaiveron läntisimpiä kasvupaikkoja. se on kotiseuduillaan sopeutunut mantereisiin talviin, joissa lauhat jaksot eivät katko talven kulkua. . tällainen käyttäytyminen on hyödyllistä eläimille, joilta voi ravinto niukentua tai jopa loppua esimerkiksi talven vuoksi. jos syksy on lämmin ja kostea, vaivero avaa osan kukistaan jo syksyllä. SePPo vuoKKo mikä piilottaa siemeniä. a sk o ve te lä in en / va st av al o. ruotsin puolella sitä on vain länsi-pohjassa, ja kasvin itäisyyteen viittaa sen nimi finnmyrten, suomenmyrtti. vaivero ja suopursu ovat havupuiden lisäksi ainoita luonnonkasvejamme, jotka talvehtivat lehdellisinä ilman lumen suojaa. poikaset voivat selviytyä vaikka emo kuolisi. Toivoisin teidän selvittävän vaiveron salat. Vaikka kasvi kukki kauniisti, lehdet olivat aivan kuolleen näköisiä. rusketus johtuu todennäköisesti antosyaaneista, joka suojaavat viherhiukkasia ultravioletilta valolta. kun säät lauhan jakson jälkeen kääntyvät kylmiksi, siperiassa hirmupakkasetkin sietävä kasvi paleltuu jo kymmenen asteen pakkasella. Yr jö lu kk ar i ruskeat lehdet ovat vaiveron uv-suoja. monet eri eläimet varastoivat ruokaa ja petoeläimet kätkevät nimenomaan tappamiaan tai löytämiään lintuja ja nisäkkäitä. variksen kukkapenkkiin hautaaja voisi olla vaikkapa koira. myös suopursun ja kanervan lehdet vaihtavat väriä samaan tapaan talven ajaksi. 90 Suomen luonto 15/2016 aSiantuntijat vaStaavat kysy LUonnoSTA kuohkeaa multaa. oikuttelevat säät ovat varmasti rajoittaneet vaiveron leviämistä länteen, sillä pitkä syksyinen lämmin sää voi purkaa myös pakkasen sietoa lisäävän fysiologisen talvitilan. eläinten sisäinen kello voi olla hyvin täsmällinen ja saada eläimen toimimaan minuuttien tarkkuudella. Paikalle oli ilmestynyt varsinainen hautakumpu ja varis on varmasti ollut haudattuna talven yli. Juha valSte Jäniksenpoikien selviytyminen Miten jänis osaa tulla imettämään poikasensa samaan aikaan joka yö 15 minuutin tarkkuudella. Voivatko pikkujänikset selvitä, jos niiden emo kuolee kesken imetyskauden. Juha valSte lauhat talvet pahasta! Kuvasin kukkivaa vaiveroa Kemin maalla 18.5.2015. Autotallissamme oli auringonkukan siemeniä säkissä, mutta Metsäjäniksen poikanen syö kasveja kohta synnyttyään. tunnettuja hamstraajia ovat esimerkiksi vesimyyrä, orava, närhi, pähkinähakki, lumikko, varpuspöllö ja ahma. sen toiminta perustuu eläimen omasta aineenvaihdunnasta saapuviin signaaleihin ja ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin, kuten auringonvalon vaihteluun. vaiveron siirtyminen pakkasen kestävään talvitilaan näkyy: lehtien kesäaikainen oliivinvihreä väri vaihtuu kuparinpunaiseen
kalkkialueilla voi tavata harvinaisen töppönuijakkaan, joka on isonuijakkaan kokoinen mutta nuijan latvaosa on kuin sisään lytätty. Viime elokuussa Oulun Sanginjoella löysin vanhan kuusen alta pieniä nuijamaisia keltaisia sieniä. 15/2016 Suomen luonto 91 kesän ja syksyn aikana siemeniä oli viety puupinojen päälle ja puiden väliin. Pikkunuijakkaat koristavat metsää.. mikäli sopivia turvallisia pesäpaikkoja löytyy, linnut saattavat rakentaa pesänsä hallien sisälle. maalla varpuset ovat tottuneet nimenomaan yöpymään myös rakennusten sisällä, jos vain niihin on sopiva kulkureitti. tummempien täplien koko ja määrä vaihtelevat nekin. Juha valSte mitä keltaisia sauvoja. . säkistä karisseita siemeniä ovat siellä keräilleet erityisesti metsähiiret, mutta joskus myös metsämyyrät ja kotihiiret. suurkaupunkien asemat vastaavat hyvin navettoja – ne tarjoavat sekä ravintoa että suojaa saalistajilta. nuijakkaita ei pidetä ruokasieninä. Mikä lienee touhuajan nimi. myös meidän autotallissamme lohjan nummella säilytetään polttopuita. siemenvarastot ovat takimmaisten klapien ja betonilattian kulmissa. . kuonon muoto täsmää sekin tuttuun sammakkoomme. Yritin etsiä kirjoista, mutten löytänyt yhtään samannäköistä. nuijakkaita on kymmeniä lajeja, mutta pikkunuijakas on niistä yleisimpiä. ne oppivat varomaan ikkunoiden ja ovien laseja ja pujahtamaan avoimista ovista ulos ja sisään. kuvassa on tavallinen sammakko eli ruskosammakko. varpuset ovat jopa pystyneet pesimään keskellä talvea suurnavetoiden lämmössä ja valossa. varpunen on levittäytynyt ihmisen mukana eri puolille maapalloa ja tottunut hakemaan ravintoa paikoista, mihin sitä ihmisiltä jää. meillä metsähiiret hakevat auringonkukan siemeniä ikkunalautaan kiinnitetyltä lintulaudalta – niitä on todella hauska seurata sisältä lasin läpi. luultavasti niissä ei ole myrkyllisiä lajeja, mutta rakenteen pumpulimaisuus tekee niistä mitättömiä. SePPo vuolaNto Sammakko kuin leopardi Mikä lienee kummallisen kirjava sammakko, jonka tapasin sattumalta pihamme kukkapenkistä. se on harvalukuisempi eikä muodosta isoja parvia. varpuselle on hyötyä erityisesti talviajan keinovalosta – ruokailumahdollisuudet paranevat luonnonoloista huomattavasti. tällä perusteella voi sanoa, että varpuset voivat asustaa vuosia sisätiloissa, vaikka ne välillä viettävät aikaa myös rakennusten ulkopuolella. usein niitä näkee loppusyksyllä. kylminä talvipäivinä lintujen ei tarvitse tulla edes ulos ravintoa hakemaan, jos karjaa ruokitaan ja jyviä ja siemeniä varisee lattialle. sukulaislajilla viitasammakolla kuono on pidempi ja terävämpi. . kuusen neulaskarikkeella voi olla satojen itiöemien parvia keskisormen mittaisia, nahanruskeita nuijia. iSmo rautiaiNeN la H ja pir tt ik o sk i ee tu m a ar an en sa ss a st en ro o s / va st av al o varpuset voivat pesiä rakennusten sisällä. Hartioiden välissä on enemmän tai vähemmän selvä kiilamainen tai väkäsmäinen kuvio ja myös niin sanottu kasvonaamio on paikallaan. myös isonuijakas on samannäköinen, mutta se on kaksi kertaa isompi ja muistuttaa luolamiehen nuijaa. Tallin pohja on betoninen emmekä ole nähneet mitään eläintä. nämä ovat päässeet kellarissa olevaan autotalliin ovesta, joka on reunasta hiukan lonkollaan. pikkunuijakasparvea kuusikon hämyssä on kuitenkin hauska ihmetellä ja vaikka valokuvata. Laji jäi vaivaamaan mieltä. pikkunuijakas ei voi olla herättämättä kiinnostusta. kaikki pikkujyrsijät keräävät siemeniä varastoon, jos niitä on runsaammin tarjolla. Ovatko kyseiset varpuset sisätiloissa myös yön vai peräti vuosia. Havainto on silti mielenkiintoinen, sillä se muistuttaa lajinsisäisestä muuntelusta eli siitä miten erilaisia yksilöt voivat olla. laSSe KoSoNeN varpuset juna-asemalla Olen havainnoinut, että varpuset lentelevät ja syövät Helsingin Pasilan juna-aseman toisessa kerroksessa. . Hieman mielikuvitusta käyttäen yhdessä ääripäässä ovat kuvan lähes leopardimaiset otukset, toiset taas ovat suurine läiskineen kuin maitokarjaa. maaseudulla navetat ja tallit ovat olleet jo kauan varpusten asuttamia kesät ja talvet. ruskosammakon pohjaväri vaihtelee vihreästä ruskeaan, harmaaseen ja jopa tähän kellertävään asti. Sammakon väritys ja kuviointi vaihtelevat. pikkunuijakkaat sekoittuvat helposti kuusimetsän hämyyn ja karikkeeseen, mutta kun huomaa yhden, huomaakin heti kymmeniä ja sitten satoja. kuten myös tinttien hämmästystä, kun ne kohtaavat lintulaudalle tullessaan isokorvaisen hiiren toisen tintin asemesta. kysyjän havainto vahvistaa sen, että varpuset osaavat käyttää hyväkseen tarjolla olevat sisäruokailumahdollisuudet kesälläkin. lajin voi sekoittaa taiganuijakkaaseen – niiden erot ovat mikroskooppisia
Pärjäävätkö poikaset itsenäisesti vai ruokkiiko emo niitä. työnjako perheen sisällä on se, että koiras vastaa saaliin pyynnistä ja naaras pesällä jakaa sen poikasille, joita se myös lämmittää. Pöntössä oli kolme poikasta, joita emo kävi pikaisesti ruokkimassa. poikaset pyrkivät pysyttelemään saalistusmaiden reunapuissa tai puuryhmissä, joten metsään eksymisestä ei ole pelkoa. . 92 Suomen luonto 15/2016 aSiantuntijat vaStaavat kysy LUonnoSTA tuulihaukkojen selviytyminen Seurasin kesälomallani ladon seinustalla olevaa tuulihaukan pönttöä. Ilma on niitä sakeana ja niitä leijuu myös korkealla ilmassa. touko–kesäkuun vaihteessa lentelevät siemenhahtuvat ovat todennäköisesti peräisin pajuista, siis ensimmäisinä kukkivista raidasta, mustuvaja kiiltopajusta. Kun poikaset saivat siivet kantamaan, ne lensivät ladon katolle ja katosivat parin päivän sisällä. SePPo vuolaNto hahtuvapalleroita pitkin pihaa Mistä ovat lähtöisin ne valkoiset pallerot, joita lentelee ympäri pihaa ja tunkeutuu rappukäytäviin. koiras luovuttaa tullessaan saaliin naaraalle pilkkomista varten. Jos pesue hajaantuu metsään, miten emo löytää ne. myös pieni poikasmäärä viittaa myyräkatoon – hyvinä myyrävuosina poikueet ovat suurempia. Haavan ja poppeleiden siemenet irtautuvat tuuer kk i al a sa ar el a / va st av al o tuulihaukkaemot ruokkivat poikasiaan pitkään.. Kävikö emolintu vain oksentamassa ruokaa poikasilleen. poikasten kasvaessa naaraskin alkaa saalistaa. petolinnut tuovat ravintoa pesälleen kynsissään. kysyjän havainnoista päätellen myyristä on ollut pulaa ja haukat ovat joutuneet turvautumaan pienempiin saaliseläimiin, joita ei tarvitse pilkkoa ja jotka eivät erotu edes kiikarilla haukan kynsistä. myös pienemmät elävät kelpaavat: linnunpojat, sisiliskot ja hyönteiset, esimerkiksi heinäsirkat ja muut maanpinnalta löytyvät isot hyönteiset. emot ruokkivat poikia pesästä lähdön jälkeen vielä pitkään, ja poikue pysyy koossa viikkokausia. . tuulihaukan tärkeintä ravintoa ovat myyrät ja muut pikkunisäkkäät. tuulihaukka hakee ravintonsa avomailta, myös harvapuustoisilta hakkuuaukioilta
jo rm a la u ril a Pajut siementävät touko–kesäkuun vaihteessa.. 15/2016 Suomen luonto 93 Virtasen Laatumaalit Maaleja Suomen luonnon vaativiin olosuhteisiin jo yli 50 vuotta. ne ovat valmiina vastaanottamaan siitepölyä, joka hedelmöittää emien pinnalla olevat siemenaiheet. siksi niitä näkee harvoin, vaikka käytännössä jokainen puu niitä tekee. siitepölyä tuottavat palleromaiset hedekävyt ovat rungon keskija alaosan oksissa. silloin ne voisivat olla vaikka venäjältä tai ukrainasta kulkeutuneita haavan ja poppeleiden siemeniä. pajuilla, haavalla ja poppeleilla on hyvin pienet siemenet, joita mahtuu kiloon miljoonia. juuri kasvunsa aloittaneet kuusen kävyt ovat punaisia ja pystyjä. koska tuuli kantaa siitepölyn, punaisella värillä ei ole samaa merkitystä pölyttäjien houkuttimena kuin punaisilla kukilla. kenties punaiset antosyaanit suojaavat kasvavaa käpyä ultravioletilta säteilyltä. . maassa kierivät siemenet kertyvät helposti suuremmiksi palleroiksi samaan tapaan kuin pöly nurkissa ja sohvan alla. toisaalta sopivat tuulet voivat tuoda hahtuvia kaukaakin, mihin viittaa se, että niitä on sakeana ilmassa ja korkealla. www.virtasenmaalitehdas.fi onnittelee 75-vuotiasta Suomen Luonto -lehteä! len kuljetettaviksi hiukan myöhemmin. syksyllä kävyt ovat kypsiä ja ruskeita, ja siemenet karisevat keväthangille. SePPo vuoKKo Pehmeät punaiset kävyt Merenrannan kuusissa oli alkukesästä paljon punaisia pehmoisia käpyjä. kasvaessaan kävyt menettävät punaisen värinsä ja kääntyvät riippumaan oksan alapuolelle. Miksi ne ovat punaisia ja tuleeko niistä käpyjä. En ole ennen niitä huomannut. ojanvarsien pajukoista näkee, miten hyvin strategia toimii. lenninhaivenet kiinnittyvät suoraan siemenen pintaan ilman välittävää vartta, jollainen on esimerkiksi voikukalla. itsepölytyksen välttäminen on kuitenkin niin suuri etu, että siihen kannattaa pyrkiä siitepölyn tehokkaan leviämisen kustannuksellakin. Haavat ja pajut ovat pioneerikasveja, uuden maan valtaajia, joiden leviäminen perustuu siementen suureen määrään ja keveyteen: miljardeista siemenistä aina jokin osuu äsken palaneelle maalle, myyrän multakasalle, sortuneeseen rantatörmään tai nykyisin tietysti ihmisen muokkaamalla maalle. kävyt kehittyvät kuusilla latvan ylimpiin oksiin. siemenet ovat niin pieniä, että itäminen onnistuu vain poikkeuksellisen edullisissa oloissa kuten juuri paljastuneella kostealla maalla. päinvastainen järjestys, hedekävyt latvassa ja emikävyt alempana, olisi varmasti siitepölyn leviämiselle tehokkaampi
sisämaan esiintymät ovat nykyään ihmisen tekoa: hiekkakankaille raivatut urheilukentät, lentokentät, raviradat, voimajohtolinjat, rataja tiealueet. tuulen kuljettamina siemenet voivat päästä sitä kauemmaksi, mitä korkeammalta ne lähtevät. Useita erilaisia aloituspakkauksia jotka sisältävät Gatewayn, alkaen 59,90 € Yksi Gateway voi välittää jopa 50 anturin tiedot. vieläkin tärkeämpää on turvata siementen leviäminen. sankan metsän varjoa se ei siedä. nykyisin metsiä kasvatetaan myös tuuheampina kuin aikaisemmin. Nyt voit selata puhelimellasi mittaustietojasi ja saat haluamistasi asioista hälytyksen. Jäikö ovi auki. SePPo vuoKKo Jääkauden muisto meren rannalla Mikä on tämä hiekkaisella merenrannalla kasvava matala kasvi. kaunis pikkuvarpu on ajuruoho. 94 Suomen luonto 15/2016 kysy LUonnoSTA aSiantuntijat vaStaavat vieraan puun hedelmöittämistä siemenistä varttuu pontevampia taimia kuin oman siitepölyn tuottamista. iPhone ja Android puhelimiin, katso yhteensopivuus nettisivuiltamme. sen kasvupaikkoja – harjujen rinteitä – kannattaisi varsinkin männikön taimivaiheessa hoitaa vähän tavanomaista väljempinä, jolloin ajuruoholle ja sen seuralaisillekin jää elämisen mahdollisuus. niinpä parhaat kasvupaikat ovat hiekkaisten merenrantojen yläosat. ajuruohoa voi siis kunnioittaa menneiden aikojen muistomerkkinä. KESÄ Kemijärvikaupunki luonnon helmassa www.visitkemijarvi.fi Skywatch Windoo, tuulimittari puhelimeen Windoo1, tuuli, lämpö 59 € Windoo2, tuuli, lämpö, kosteus 79 € Windoo3, em lisäksi ilmanpaine 99 € Peukaloa pienempi, sopii taskuun kuin taskuun, vaikka avaimenperänä. SePPo vuoKKo te rH i sa vo la in en ai ra ka rv o n en Kangasajuruoho ei siedä varjostusta. Joko sauna on lämmennyt. ajuruohon kulta-aikaa oli jääkauden jälkeinen arovaihe 10 000 vuotta sitten. Kotona kytket Gatewayn olemassaolevaan nettiyhteyteesi ja lataat ilmaisen sovelluksen älypuhelimeesi. Kolme mallia: Kuinka kovaa tuulee. se on sukunsa ainoa alkuperäinen laji suomessa, mutta nurmiajuruohoa ja samaan sukuun kuuluvaa timjamia viljellään meilläkin. niissä oloissa ajuruoholla oli lukuisia hyönteisseuralaisia, muun muassa muurahaissinisiipi. . LUONNOSS A LIIKKUJAN PARAS KAVERI R E T K I A S T I A T. kun puut vasta tekivät tuloaan, ajuruoholla oli tilaa yllin kyllin. Näihin kysymyksiisi näet vastauksen kännykästäsi iOS 7.0 ja Android 3.2 laitteista alkaen. Lisäanturit alkaen 19,90 € Mobile Alerts, mittausja hälytysjärjestelmä, alkaen 59,90 € www.paratronic.fi Paratronic Oy 0400-297526 paratronic@paratronic.fi Saatavana hyvin varustetuista retkeilytarvikeliikkeistä. Vuotaako tiskikone. itse ajuruohokin on niukentunut viime vuosikymmeninä. aikaisemmin metsässä laiduntava karja polki sammalja jäkäläpeitteen rikki ja loi samalla ajuruohon siemenille itämispaikkoja. nimi kertoo kasvupaikatkin. Hedeja emikäpyjen sijainti kuusessa ei siis ole yhdentekevä, vaan erittäin hyvä tehokkaan leviämisen ja riittävän tehokkaan pölyttämisen takaava ratkaisu. silloin kun se täytyy erottaa muista sukulaisistaan, käytetään nimeä kangasajuruoho. metsän keskellä sinnittelevät pienet ajuruohokasvustot eivät pysty ylläpitämään suuria hyönteispopulaatioita, joten useimmat ajuruohon hyönteisseuralaiset ovat uhanalaisten listoilla
Yhdessä katse kohti tulevaisuutta! VIESTI KUVASTOON, KIRJEESEEN, KIRJAAN, NÄIHIN KAIKKIIN – KOHDENNETTUNA HENKILÖKOHTAISESTI Onnittelemme 75-vuotiasta luonnon ystävää! hansaprint.fi Luonto_lehti_kokosivu.indd 1 23.5.2016 15.47
Luontokuvaus ja Lightroom 21.23.10. Osallistujien kesken arvotaan kolme Makrokuvauksen käsikirjaa (Docendo). Kiinnostuitko. Etelä-Savon Energia Oy | Vuorikatu 19, 50101 Mikkeli 015 1951 | ese@ese.fi | ese.fi www.metsastysmuseo.fi LINTUKURSSIT: 15.17.7. Kuva voi olla maisema, laji tai mikä vain luonnossamme sykähdyttää. Katso tähänastisia kuvia ja säännöt sivulta: www.suomenluonto.fi/luonnonjuhlaa PaLkinnoT: Voittaja palkitaan Top Shotin lahjoittamalla Olympus TG-4 kameralla (sh. www.finnature.fi info@finnature.fi. Kuvien tulee olla otettu 2015 tai 2016 aikana. valtteri mulkahainen kuvasi pennut Suomussalmella 2013. Arktisten kahlaajien syysmuutto Opi tunnistamaan kesäpukuiset kahlaajat VALOKUVAUSKURSSIT: 23.25.9. Aiheena on luonnon koko piiri. Kuvia voi lähettää 1.3.–10.9.2016. Pihalintujen kuvaus 13.15.1. SuomeN luoNto tÄyttÄÄ tÄNÄ vuoNNa 75 vuotta Osa juhlavuottamme on Luonnon juhlaa -kuvakilpailu, johon kutsumme osallistumaan kaikki suomalaista luontoa kuvaavat. Voittajan valitsee toimituksen raati, ja parhaista kuvista järjestetään yleisöäänestys. Kotkakuvaus ja Lightroom 4.6.11. 96 Suomen luonto 15/2016 75 vuotta LUONNON ÄÄNENÄ Tule mukaan juhlimaan! Osallistu Suomen Luonnon valokuva kisaan! Karhu on palannut metsiimme eikä ole enää uhanalainen. 450 €). Kotkakuvaus Testaa Nikonin tuotteita kurssin aikana! Kaikki kurssit järjestetään Oulun seudulla
3) Kuinka monta ravinnoksi kelpaavaa luonnonmarjalajia metsissämme kasvaa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa. 2) Ruu tup irk ko. 9) Kuka innoitti tasavallan presidentti Sauli niinistöä kasviharrastuksen pariin. Kestotilaus 12 kk (67,50 €) . ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 5) Lars Levi Laestadius tunnetaan kirkkoherrana ja herätysliikkeen perustajana. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... LUPAAMME, ETTÄ VÄHENNÄMME RUOKA HÄVIKKIÄMME 10 % VUOTEEN 2020 MENNESSÄ. Millä muulla alalla hän niitti mainetta. Määräaikaistilaus 6 kk (42 €) . 7) Missä on Suomen syvin merialue. kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. irtonumero 9 euroa. Pähkinöitä 1) Mikä linnuistamme on pesäloinen. Määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) . kesäkuuta vietettävän Luonnonkukkien päivän teemalaji. 6) Mitä eläimiä kutsutaan herpeiksi. suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. SuomeN luoNNoN tilauS/oSoitteeNmuutoS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2016. kr is ti n a al -Z al im i / ca rt in a Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! tilaa lehti helPoSt i: www.suo menluonto.f i/ lehtitila us 1) Käk i. Lue lisää: kesko.fi/vastuullisuus. 5) Kas vit iet eili jän ä. 10 ) Lut eis iin . Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2016. 8) Montako varvasta karhulla on takatassussaan. SLL jäsennumero .............................................................................................................. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... (H erp eto log ia on niit ä tut kiv a tie tee nal a.) 7) Ahv ena nm ere llä . Osoite: ............................................................................................................................... . . Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. 10) Kuuluvatko vesimittarit a) luteisiin b) kirppuihin c) hämähäkkeihin. myynti lehtipisteissä. 2) Mikä näistä on leppäpirkko a) pallopirkko b) ruutupirkko c) raitapirkko. Nimi: .................................................................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... 15/2016 Suomen luonto 97 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Teen osoitteenmuutoksen. lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... 6) Mat elij oit a ja sam mak koe läi miä . Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, määräaikainen 67,50 €). 4) Mikä on 19. 4) Koi ran put ki. 8) Viis i 9) Äit i. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. 3) 17
VäHäISIä TUTKIMUKSIA vanajavedellä on kolmen saaren rykelmä, joiden rannoilla ja ympäröivillä kareilla pesii paljon lintuja. nämä munankuoret keräsin heinäkuun alussa eri puolilta saarta. Yhdessä saarista asuu myös varis. Juha ilKKa t o im it t a n u t Jo u N i t iK K a N e N m a r ik a ee r o la 98 Suomen luonto 15/2016. 98 Suomen luonto 13/2016 Graafikko Juha Ilkka perehtyy lähes huomaamattomiin luonnonilmiöihin. kalalokkeja, silkkiuikkuja, joku puolisukeltaja, ehkä sinisorsa… pesivien lintujen lajisto on pysynyt kaikesta huolimatta vuodesta toiseen samana
mäyrä on suomalaisen luonnon kiehtovimpia kulkijoita. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi H eik ki W il la m o lähdemme mäyrän poluille http://instagram.com/suomenluonto Heikki Willamo kuvasi viirunaaman elämää. Sienet tuoksuvat 6/2016 ilmestyy 11. Tuulihaukka palasi maalaismaisema an . . elokuuta. Retkellä Kökarissa, Konnunsuolla ja Torronsuolla
MALLI PERUSTUU VÄITÖSKIRJATUTKIMUKSEEN JA ON KEHITETTY JUURI SUOMESSA ESIINTYVIÄ KOLOPESIJÖITÄ VARTEN. Tuotevalikoimaamme sisältyy korkealaatuisia tutkimusja harrastusvälineitä sekä lukuisia erilaisia tarvikkeita. Alaan liittyvän kirjallisuuden kustantaminen ja välittäminen ovat osa toimintaamme. Suomen verkkosiipiset 49 € Annika Uddström & Veikko Rinne lukit ja valeskorpionit Suomen 36,– 224 sivua, 172 ×245 mm SUOMEN VERKKOSIIPISET T E E M U R I N T A L A , T O M I K U M P U L A I N E N & P E T R I A H L R O T H S U O M E N J A E U R O O P A N E N S I M M Ä I N E N K U V I T E T T U M Ä Ä R I T Y S O P A S V E R K K O S I I P I S I S T Ä Uutuuskirjat Tilaa 2 kirjaa tästä mainoksesta ja saat toimituksen kotiisi ilmaiseksi! Hyödynnä ja tilaa samaan lähetykseen myös muita Tibialen tarvikkeita. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi . Lisäksi kirjassa esitellään lukkien ja valeskorpionien elintapoja sekä elinympäristöjä ja neuvotaan harrastuksen aloittamisessa. 25 € (35,-) . Lajiopas luteiden elintapoihin ja tunnistamiseen. Palautusviikko 2016–30 767095-1605 Luontotietoa ötökkäharrastuksiin . . Suomen luteet. Tekijänä pitkän linjan perhosmies TARI HAAHTELA. Luontoillastakin tuttu KAURI MIKKOLA paljastaa retkiensä salaisuuksia perhosista, linnuista ja kasveista. 750 pääasiassa Kaakkois-Aasian mutta osin myös laajemman Indo-Australian alueen lajia on valokuvattu ja nimetty. Suluissa norm.-hinnat. Lennä, safi irisoturi, osa 1. – Hyönteistarvike Tibiale Oy. HYÖNTEISTARVIKE TIBIALE OY: Palvelemme luonnosta kiinnostuneita hyönteisharrastajia aloittelijoista ammattilaisiin. Kirjat myynnissä myös kirjakaupoissa Suomen kotilot ja etanat Näyttävästi kuvitettu kirja kertoo kotiloiden ja etanoiden eli maanilviäisten elämästä, elintavoista ja -ympäristöistä, leviämiskeinoista ja uhanalaisuudesta. Ainutlaatuinen teos esittelee yhteensä 94 Suomesta tavattua maakotiloja etanalajia sekä joukon lähialuelajeja tarkoin kuvauksin. Tutustu myös netissä: www.tibiale.fi T 3 Muita kirjoja Perhoskompassi Uusi opas Kaakkois-Aasian päiväperhosista kiinnostuneille luontomatkailijoille. KESÄKSI PIHAAN TAI PUUTARHAAN AUTA KOLOISSA PESIVIÄ PÖLYTTÄJIÄ – SAMALLA SAAT PIHASI HYÖTYKASVEILLE LISÄÄ PÖLYTTÄJIÄ JA PAREMMAN SADON. Hämikki ja seitsemän seittiä. Mukana tietoiskuja ja tarinoita perhosten kohtaamisesta. Määrityskaavassa mukana myös lähialueiden lajeja. PÖLYTTÄJIEN KEINOPESÄT TARJOUS 3 kpl toimitettuna 90,– 1 kpl toimitettuna 34 €. Perhoskompassi The Butterfly Compass Osa I Part I Southeast Asia Avustava toimittaja /Associate editor 298 sivua, 120 ×200 mm 27,– Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet Lähde tutkimusmatkalle Siperian taigalle, vuoristoihin sekä Pohjois-Amerikkaan. Kirjassa huimia kokemuksia ja paljon vastauksia luonnontarkkailijan moniin haasteisiin ja kysymyksiin. 30 € (49,-) . alv 10 %. Kirjan pääpaino on lajiesittelyissä, joissa on tarkat määritystuntomerkit ja korkealaatuiset lähikuvat Suomessa tavatuista 16 lukkilajista ja 18 valeskorpionilajista. KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET LUON NONT UT T K IJA N PER HOS JA LI NT T UR ET K I Ä SIPER I ASSA JA POHJOIIS -A M ER I K ASSA K AURI MIKKOLA 304 sivua, 175 ×242 mm 37,– Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Anne Koivunen Pekka Malinen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valovirta 376 sivua, kovakantinen, 170 ×242 mm 49,– . Päiväperhoset matkalla pohjoiseen. Avainteos Suomen lajistoon ja ilmaston vaikutuksiin. Runsas ja tarkka kuvitus. Suomen päiväja yöperhoset -maastokäsikirja 104 € . . Suomen lukit ja valeskorpionit Opas esittelee lukkien ja valeskorpionien mielenkiintoista maailmaa. Kirja paljastaa nilviäismaailman todellisen monipuolisuuden ja kauneuden. 30 € (39,-) . Tarjoukset voimassa toistaiseksi • Kirjat sis. 35 € (54,-) Tarjouksessa. Maailman päiväperhosten suomenkielinen nimistö upeasti kuvitettuna