Suomen Luonto 06/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

M ä y r ä . 75 vUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä Kö Ka rin ym pä ri Ka jaK iLL a, s. 6 Salaperäinen Mäyrä TOrrONSUON ja kONNUNSUON luonto Miltä SieNeT tuoksuvat. 44 –49 palasi maalaismaisemaan Tuulihaukka. p E r h O S T E N N a a M ia iS E T . T U U L ih a U k k a . S iE N T E N T U O k S U T . k ö k a r . k O N N U N S U O N r ik k a U d E T . S a L a p E r ä iN E N k E h r ä ä jä . SyySretkelle! 11.8.2016 Irtonumero 9 € Luontoharrastajien pesälaatikot pelastivat siron petolinnun. S U O M E N L U O N T O 6 | 2 16 L E h T O h E p O k a T T i. T O r r O N S U O L L a p iiL E E E N N ä T y S
Matalassa kajakissa saa erityisen läheisen tuntuman vesiluontoon. ELOkUUSSa päivät ovat jo selvästi lyhentyneet, mutta vielä on monia mahdollisuuksia lähteä vesiretkille. Tyyni vedenpinta henkii rauhaa ja kittiläläisessä maisemassa on jo aavistus syksyä. s y y s k e s ä loppusuven tunnelmia kuva TiMO vEijaLaiNEN / LEUkU TekSTi jOrMa LaUriLa
Kuha pyydetään neljäsataagrammaisena, ja samaan aikaan ihmetellään miksi merenlahdilta nousee vain särkeä ja lahnaa. Saaristomerellä tämän tutkijoiden varoittaman muutoksen on jo osoitettu tapahtuneen. sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Apuna taittotyössä Nanna Särkkä Toimittajat Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jorma Laurila 040 351 9217 Jouni Tikkanen 044 278 8656 Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja blom.arja@gmail.com Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Pienisilmäisillä verkoilla kalastuksen seurauksena perinnöllisesti nopeakasvuisimmat kalat pyydetään pois ennen kuin ne ovat ehtineet lisääntyä. Nyt siihen vielä voisi vaikuttaa. Suolapulssien jälkeen turskakin saattaisi palata Suomen rannikoille, jos sitä ei Itämeren eteläosissa kalastettaisi liian tehokkaasti ja alaikäisenä. Liian voimakas ja liian pieniin petokaloihin kohdistunut kalastus johtaa kalaston rakenteen vääristymiseen. www.climatecalc.eu Cert. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 6/2016, 75. On outoa että Suomessa alamittojen nostoa vastustavat juuri ammattikalastajat ja heidän etujärjestönsä, vaikka kalastajat itse hyötyisivät eniten kalakantojen vahvistumisesta pitkällä aikavälillä. Kalat pyydetään liian pieninä, ja isoimpia yksilöitä ei malteta laskea takaisiin mereen lisääntymään ja tervehdyttämään kalakantaa. Tuulihaukkoja näkee taas Suomen taivaalla. Hyviä merkkejä on näkyvissä monin paikoin. vuosikerta to m lin d r o o s Pe kk a tu u ri kuhat pyydetään liian pieninä. Turskan ja kuhan kohdalla puhutaan samasta asiasta: lisääntymisen ja elinvoimaisten kantojen turvaamisesta. no. Ruotsin Hjälmaren-järvellä kuhan alamitta nostettiin 40:stä 45:een senttiin ja verkon alinta silmäkokoa 50 millimetristä 60:een vuonna 2001. Yhdyskuntien ja teollisuuden ravinnepäästöjä on saatu kuriin. Peltojen kipsikäsittelystä odotetaan apua maatalouden fosforipäästöjen vähentämiseen. Kalastusjärjestöille ja ammattikalastajille täytyykin heittää vinkiksi: alkakaa ihmeessä ajaa omia etujanne ja ryhtykää vaatimaan esimerkiksi kuhan pyyntikokoon tutkijoiden esittämiä alaja ylämittoja. www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Puolitoistakiloista kuhaa tarjolla Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki sähköposti: etunimi. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 4 Suomen luonto 16/2016 iTäMEri on alkanut elpyä. Nyt ruotsalaiset ammattikalastajat ovat jo ehdottaneet alamitan nostoa 50 senttiin. Suomenlahden vesi on kirkastunut, näkösyvyys kasvanut ja rakkolevä palannut rantavesiin. Ka N SI Ku va Pääkirjoitus Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Tutkijoiden esittämät pyyntikoko suositukset lobataan kumoon, vaikka juuri niiden kautta ammatti kalastuksenkin toimintaedellytykset paranisivat. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. pesälaatikot ovat isossa roolissa sen menestystarinassa. Tämä jalostaa kalakantaa väärään suuntaan. Tutkijoiden esittämä 45 sentin alamitta takaisi sen, että myös nopeakasvuisimmat kuhat ehtisivät kutemaan ainakin kerran ennen saaliiksi joutumistaan, ja isompien yli 70-senttisten kalojen vapauttaminen varmistaisi kalakannan perimän monimuotoisuuden säilymisen. kannen kuva peter Cairns/ naturepl.com. Suolapulsseja tarvittaisiin lisää helpottamaan syvänteiden heikkoa happitilannetta. Jos kuhakannan perimä pääsee laajalti muuttumaan, vahinko ei enää ole helposti korjattavissa. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL16_06/2016 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Kuhien keskikoko saaliissa nousi puoleentoista kiloon. Kun vielä saataisiin kalakannat kuntoon ja lisää isoja petokaloja pitämään särkikalakantoja tasapainossa! Kalastuksen sääntely on puhuttanut Suomessa monella suunnalla. hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi. Tämän seurauksena aiempien vuosien keskisaalis, 59 tonnia, lähes kolminkertaistui 153 tonniin vuosina 2001–2007
30 40 50 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ la ss e ko so n en Mikä täällä tuoksuu. autiotalo voi saada asukkaan mäyrästä. 44 Kajakilla Kökarin ympäri lintuja, hylkeitä, kangastuksia ja kökar – ahvenanmeren karu helmi. Hengitä aromeja: salmiakkia, retikkaa, silliä, anista... soidinaikana se paljastuu yhtäjaksoisesta surinasta. la ss i ku ja la varo! kehrääj ällä on tapana lepäillä metsäa utoteillä .. erotatko perhosen puunrungolta. H ei kk i w il la m o 44 kökar on vesillä liikkujan paratiisi. 52 Paksun suon salaisuus suomen paksuturpeisin suo on tammelan torronsuo. 16 Tuulen tallaaja tarkkaile taivasta peltojen yllä. tuulihaukka voi olla saalistamassa. 40 Sienen tuoksu sienimetsän voi kokea myös hajuaistilla. 26 Perhosten naamiaiset Piilokuvia. kun metsässä alkaa tuoksua sipuli ja valkosipuli, on laukkanahikas lähellä. 50 Errrururrrrur illanvirkku kehrää kehrääjällä on hyvä maastopuku. ti m o n ie m in en 14 Vihreä viuluniekka lehtohepokatti soittelee siivillään syksyyn asti. 16/2016 Suomen luonto 5 x x x x x x x x Vakiot 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 39 kytömäki 57 Vahtikoira 64 Homo sapiens 66 kotona, retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 Vähäisiä tutkimuksia kuvis Sisällys 6/2016 Heikki Willamo lähti mäyrän jäljille. 58 Kuokat naulaan Konnunsuolla raskaasti hyödynnetty konnunsuo on saamassa ensimmäiset suojelualueensa. Kehrääjä saalistelee hämärissä mäntykankailla Hyvinä kesinä surisija hoitaa toista pesyettään elokuussa. Hajuaisti on tärkeä myös sienestäessä. 30 Mäyrän hetki kun kesäilta hämärtyy, mäyrät lähtevät pesistään
Haukkojen saaliseläimet ovat vaihtuneet ihmisten seuralaisiin – varislintuihin ja kyyhkysiin. Helsingin kanahaukkakanta onkin huipputiheä.” Solosen mukaan kanahaukkojen kaupunkilaistuminen on samanlainen ilmiö kuin ihmisten maaltamuutto. ”Keskuspuisto on täynnä kanahaukkoja. Helsingin asuttaneista kanahaukoista kaivataan harrastajien havaintoja. viimeisimmässä uhanalaisarviossa kanahaukka on luokiteltu silmälläpidettäväksi. kaupunkihaukat pantiin renkaisiin TekSTi aLiCE karLSSON kuvaT TapiO SOLONEN ” Helsingin Keskuspuisto on täynnä kanahaukkoja.” kanahaukan poikasten vasemman jalan muovisessa lukurenkaassa on mustalla kirjoitettu, alhaalta ylös luettava kolmimerkkinen tunnus. Kun ne ovat vähentyneet, myös niissä elävät saalislajit ovat huvenneet. ”Pesä voi olla vaikkapa kerrostalon takapihalla”, ornitologi ja rengastaja Tapio solonen sanoo. 6 Suomen luonto 16/2016 Luonto, ympäristö ja tiede nyT T o iM iT Ta n e e T a L iC E k a r L S S O N ja jO U N i T ik k a N E N P ääkaupunkiseudulla rengastettiin kuluvalla pesimäkaudella 82 kanahaukan poikasta 28 poikueesta. Muista kaupungeista sitä ei juurikaan tunneta. kanahaukka rauhoitettiin 1989. ”Tosin pääkaupunkiseudullakin kuten Espoossa ja vantaalla on paljon maaseutumaista ympäristöä, mikä on haukkojen ominta miljöötä.” Solosen mukaan kaupunki-ilmiö antaa kanahaukasta väärän kuvan, sillä muualla kuin pääkaupunkiseudulla kanta taantuu. ”Kanahaukkojen perinteistä ravintoa ovat metsäkanalinnut kuten pyy ja teeri, joita ei etenkään Etelä-Suomessa ole enää tarjolla siten kuin aikaisemmin. TIESITKÖ. urbaanein kanahaukkapari elää Helsingin uimastadionilla, monet muut ovat rakentaneet pesänsä eri puolille kaupunkia – missä vain on sopivia puita. Pesiä oli enemmänkin, mutta kaikissa rengastaminen ei onnistunut. Niiden perässä haukat ovat tulleet myös kaupunkeihin.” Suomessa kanahaukan kaupunkilaistuminen on lähinnä pääkaupunkiseudun ilmiö. maassamme on nyt noin 4200–4300 kanahaukkaparia.. ”Haukat ovat tulleet pääkaupunkiin paremman toimeentulon toivossa.” Kanahaukka suosii pesimäympäristönään vanhoja metsiä
koivunkantosieni on hyvä ruokasieni.. Mättäällä tapaa niin ensikertalaisia, jotka hihkuvat ilosta jokaisen kantarellin kohdalla, kuin niitäkin, jotka ajoittavat kesälomansa marjaja sienikauden mukaan. Selvitystä varten tänä vuonna rengastetut poikaset ovat saaneet vasempaan jalkaansa lukurenkaan. Havainnot lukurenkaallisista kanahaukoista pyydetään ilmoittamaan Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimiston sähköisen löytölomakkeen kautta: http:// loydos.luomus.fi/forms/rengasloyto. LaUra SaLONEN H a rr i Pu ll ia in en alun perin kanahaukat ovat tulleet kaupunkiin muualta, mutta nyt oma kanta tuottaa hyvin poikasia eivätkä linnut hajaannu kovin laajalle alueelle. 2 METSäN aNTiMET / Elokuussa metsään ei kannata lähteä ilman koria. n Nuoruuspuvussa kanahaukan rinta on pitkittäisjuovainen, myöhemmin poikittaisjuovainen. Havaintojen mukaan nuoret voivat jäädä hyvin lähelle syntymäpaikkaansa. Monet täydentävät varastot talven varalle, mutta itse kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä vähintään joka toinen marja kuuluu panna varvusta suoraan suuhun. 1 ihaNa haikEUS / Loppukesästä loma on jo takanapäin ja luonto alkaa hiljalleen näyttää merkkejä lähestyvästä syksystä. Luontoelokuvapiknik Savonlinnan riihisaaressa. 3 LUONTOELOkUvaT / vielä ehtii kesäretkelle! 19.–21. 6/2016 Suomen luonto 7 KIIKArISSA jo u n i tik k a n en n el li r o in e Toimittaja vinkkaa kauden kuumimmat luontoasiat. Pimeät ja lämpimät illat ovat vuoden tunnelmallisimpia, ja elokuu tarjoilee usein kesän parhaita hellepäiviä. Samalla mukana kulkee kesän loppumisesta tuleva haikeus, joka valmistaa toivottamaan syksyn tervetulleeksi. Elokuussa kesästä pidetään kuitenkin vielä kynsin ja hampain kiinni. elokuuta kannattaa suunnata Savonlinnaan, jossa järjestetään seitsemättä kertaa luontoelokuviin keskittyvä festivaali. Elokuvien ohella viikonloppu tarjoaa myös luentoja ja kulttuuria. Näytösten välissä ehtii ihastelemaan Savonlinnan luontokohteita, kuten Punkaharjun upeita maisemia. Sen avulla kerätään tietoa haukkojen levittäytymisestä. Lisää tietoa www.sinff.fi. Mutta minne
nyt aurinkosähkön rakentaminen myös lisääntyy rajusti. vApAA-AjAnkAlAstAjAt sAAvAt sAAlIIstA lähes 90 prosenttIA, mIkä voI johtuA Ahvenen vAAtImAttomuudestA: sItä elää suurellA todennäköIsyydellä mItättömImmässäkIn mökkIlAmmessA. Reilulla tusinalla tiskeistä oli asiakkaita jatkuvasti 20–30 ja suosituimmilla yhtä aikaa jopa toista sataa asiakasta. Ahven on suomen yleIsIn kAlA. ”ne pyrkivät suojautumaan olemalla isoissa porukoissa.” erityisen suuri on mikkola-roosin mukaan merikotkan vaikutus. viime vuonna näihin aikoihin ripustin Sotkamon Losonvaaran itärinteelle noin kilometrin matkalle seitsemisenkymmentä juottopistettä. jaNNE käpyLEhTO Merikotka ja ihminen ajavat merimetsoja isoihin kolonioihin MEriMETSOjEN yleistyminen näyttää hidastuneen ainakin väliaikaisesti, osoittaa suomen ympäristökeskuksen tekemä laskenta. Heinäkuussa avattiin voimala Helsingin iso-roobertinkadun ja Fredrikinkadun kulmatalossa ja toukokuussa oulunkylässä. Kun asiakkaat jostain syystä päättivät yhtä aikaa jättää apajan, kävi ilmassa sellainen siipien suihke, ettei pilvestä nähnyt läpi. Pesiä löydettiin tänä kesänä yhteensä 25 500, vain 1500 enemmän kuin vuonna 2015. Siinä oli jalkoja läpinäkymättömänä viidakkona ja siipiäkin sikin sokin sen verran, että ihan tarkkaa vierailijalukua en saanut lasketuksi – varsinkaan kun nektarin nauttijoita oli baaritiskin kaikilla kuudella pinnalla samanlaisena mattona. omakotitalot, maatilat ja liikekiinteistöt ovat innostuneet aurinkosähköstä. Syysvarpumittareita syötillä. Illan hämärtyessä näin juottoloissani kuusi lajia: liuskayökkösen, kysymysmerkkiyökkösen, mustikkamittarin, vihervarpumittarin, kesävarpumittarin ja syysvarpumittarin. merimetsot ovat siirtyneet kuitenkin yhä suurempiin kolonioihin, sekä ihmisen aiheuttaman häirinnän että merikotkien takia, kertoo tutkija Markku Mikkola-Roos. Huikea luontoelämys oli kuitenkin vasta tulossa. pEkka hELO tungosta baaritiskillä AhventA kAlAstetAAn vuosIttAIn 8,6 mIljoonAA kIloA. (jt) 8 Suomen luonto 16/2016. Viime vuonna asennettiin edelliseen vuoteen verrattuna tuplasti kapasiteettia. Baaritiskijonon pohjoispäässä ensiryypylle tungeksi enemmän syysvarpumittareita kuin vajaan kämmenen kokoisille vaahtokumitiskeille mahtui kerralla. (jt) 8 600 000 kg aurinkopaneeleita helsingin iso-roobertinkadulla. lajin yleistymisen myötä itämerelle ovat palautumassa luontaiset peto–saalis-suhteet. Luonto, ympäristö ja tiede nyT ja rn o a rt ik a ja n n e k ä Py le H to Pe kk a H el o kOTipihaLLaNi ja vähän metsissäkin on pystybaareja janoisille yökyöpeleille. tämä on luonnonvArAkeskuksen ArkIstostA ongIttu vIIden tuoreImmAn tIlAstovuoden keskIArvo. aurinkovoimalla valoisat näkymät SUOMaLaiSELLa aurinkosähköllä on yllättävän vahvat perinteet: 80 000 kesämökkiä saa virtansa aurinkopaneeleista, sähköverkon ulkopuolella. Hiljattain paneeleita on alkanut ilmestyä myös kerrostalojen katoille. Viime vuoden aikana aurinkosähköalalle on syntynyt suomessa noin sata yritystä, ja aurinkoenergian kotimaisuusaste on yllättävän hyvä: suomessa on laitevalmistajia, ja suunnittelu sekä asennustyö tehdään kotimaisin voimin
aarNO kaSvi IL M Iö M ÄI ST Ä 16/2016 Suomen luonto 9 Misteli ilmestyi turun poppeleihin ” Kulorastaan tieteellinen nimi Turdus viscivorus tarkoittaakin mistelinkylväjää.” Toinen Turun misteleistä. Kulorastaan tieteellinen nimi Turdusviscivorus tarkoittaakin mistelinkylväjää. Mistelit rauhoitettiin jo 1950-luvulla, mutta haluttua lääke-, koristeja taikakasvia myytiin pitkään tiskin alta. vUOdEN 2016 merkittävin kasvitieteellinen löytö Suomessa lienee puissa loisiva pensas, misteli (Viscumalbum), joka havaittiin Turussa kahdessa lähekkäisessä poppelissa. Ikivihreä misteli kukkii jo helmi–maaliskuulla, jolloin raatokärpäset pölyttävät sen pahanhajuiset kukat. Lämpimämmältä pallonpuoliskolta loisivia mistelilajeja löytyy runsaasti sekä havuettä lehtipuista. Mistelin kylväjäksi Euroopassa mainitaan kulorastas, joka kuljettaa siemeniä höyhenpukuunsa tai jalkoihinsa takertuneena. Tukholman alueella misteliä kasvaa omenapuissa, vaahteroissa, lehmuksissa ja poppeleissa, ja sieltä Turun mistelitkin lienevät lähtöisin. Löytö on ensimmäinen Suomesta koko kirjoitetun kasvitieteen historian ajalta. Emi ja hedekukat ovat eri kasvissa, joten yksi mistelikasvusto oman pihan omenapuussa ei leviä kovin helposti naapurustoon. Pa si le in o. Siementen levittäjiä saattavat olla myös mustatai räkättirastaat, joita talvehtii runsaasti Turun seudulla. Suurimmat villit mistelikasvustot ovat Mälarin pohjoisrannalla västeråsin kaupungin ja Tidö–Lindön alueella, missä ne ovat selvinneet metsänhakkuista, laiduntamisesta ja oksien kaupittelusta joulun aikaan
Hermostunut eläin voi löyhäyttää pistävää ominaishajuaan niin, että sen haistaa monen metrin päähän. Kasvinsyöjä-äyriäisten määrä vaihtelee pohjoisella Itämerellä voimakkaasti vuodenaikojen mukaan ja on huipussaan syksyllä. 10 Suomen luonto 16/2016 75 vuotta aSian viereSSä rakkOLEvä pySTyy tarvittaessa tehostamaan puolustustaan kasvinsyöjiä vastaan, ilmenee Fiia Haaviston tuoreesta väitöstutkimuksesta. ”Häkkien läheisyydessä kasvaneet levät olivat muuttuneet syömäkelvottomiksi eli niiden puolustustaso oli kohonnut. kärpän erottaa pienestä mutta samannäköisestä lumikosta katsomalla hännänpäätä, joka on kärpällä musta. hiirihaukka häviää kanahaukalle. Tämän jälkeen hän testasi, miten suojassa kasvatetut levät kelpasivat siiroille. Vaikka kärppä on varsin hiljainen, häirittynä se säksättää äkäisesti. myös korppi on pesäkilpailija. H eik ki Va sa m ie s re ijo n en o n en / Va st aV a lo m a rk u s Va re sV u o Pe kk a tu u ri Luonto, ympäristö ja tiede nyT rakkolevä puolustautuu tehokkaasti Elokuussa on hyvä mahdollisuus nähdä kärppä. turhan lähelle tunkevat lapinpöllöt ja viirupöllöt aiheuttavat nekin päänvaivaa, koska pöllöt viihtyvät samoissa pesissä ja elävät samalla myyräravinnolla kuin hiirihaukka. kärppiä elää koko maassa ja niitä voi tavata siellä, mistä löytyy saaliseläimiä, myyriä ja hiiriä. Hiirihaukka voi tulla itsensä kokoisen kanahaukan tappamaksi, ja lajit kilpailevat myös samoista pesistä. Hiirihaukka näyttää siksi karttavan sellaisia pesämetsiköitä, joiden ympärillä on runsaasti kanahaukan himoitsemia kanalintuja. nuori kärppä on utelias ja melko peloton. Haavisto teki sekä luonnossa että laboratoriossa kokeita, joissa hän sulki leväsiiroja häkkeihin ruokailemaan rakkolevällä ja kasvatti toisia leväyksilöitä häkkien läheisyydessä syönniltä suojassa. aNNE hirvONEN ” Mielikuvitusköyhimpiä ja lyhytjännitteisimpiä ovat takapihoilla kasvaneiden lasten leikit.” Suomen Luonto 2/1979 paheksui keinotekoista arkkitehtuuriympäristöä. Silloin äyriäiset voivat Haaviston mukaan kuluttaa jopa 70 prosenttia rakkoleväkasvustosta. rakkolevä osaa puolustautua. vielä ei tiedetä, mikä veteen vapautuva kemiallinen yhdiste on puolustuskyvyn kohoamisen takana.” piia ahONEN hiirihaukka karttaa muita petolintuja MiTä hiirihaUkka miettii palatessaan keväällä suomeen valitsemaan pesäpaikkaa. Heidi Björklundin ja kumppaneiden tutkimus julkaistiin Oecologia-tiedelehdessä. 10 Suomen luonto 16/2016. ”Havaitsin, että kasvinsyöjien aktiivinen laidunnus sekä sen seurauksena ympäristöön leviävät kemialliset yhdisteet saavat aikaan rakkolevän puolustustason kohoamisen”, Haavisto kertoo. Vikkelä kärppä merkitsee reviiriään ulosteilla, virtsalla ja hieromalla itseään maankohoumiin. Leväsiira on yksi rakkolevän laiduntajista. myyrien runsaus on vahva jaa-ääni asettumiselle, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan kanahaukan ja muiden petolintujen läheisyys lähes yhtä vahva ei. (jt) Nuoret kärpät itsenäistyvät ELOkUU on parasta aikaa nähdä kärppä, sillä nyt keväällä syntyneet poikaset itsenäistyvät
rakkolevä puolustautuu tehokkaasti Luonnonvaraisen siilin ottaminen lemmikiksi on yleistynyt. aLiCE karLSSON Toimituksen tietoon on tullut, että luonnonvaraisia siilejä otetaan lemmikiksi, niitä lääkitään ja ruokitaan aidatulla alueella tai sisällä esimerkiksi kylpyhuoneessa. Juomaksi vettä. Matokuuri on silloin paikallaan ja sen jälkeen ankara ruokkiminen. Siilille voi antaa ruokaa. Laatikkojen rakennusohjeita löytyy netistä. saako näin tehdä, pohjanmaan villieläinhoitolan johtaja markku Harju. Kevättalvella tulee siilejä, jotka ovat lähteneet liian aikaisin liikkeelle, pitkin kesää hoidamme loukkaantuneita siilejä ja syksyllä on alipainoisten pikkunöösien vuoro. Mitä rauhallisempi ja kuivempi paikka siilillä on talvella, sen paremmin se selviää kevääseen. Ruuaksi sopii esimerkiksi kissanruoka kuivia papanoita lukuun ottamatta. Jos siilillä on jokin vamma, eläinlääkäri tarkastaa sen ja määrää tarvittaessa lääkityksen. 6/2016 Suomen luonto 11 ja sm in aw a d / is to ck PH o to a r ja -s a in i H a r ju Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Myös nälkiintyneet siilit hoidetaan. voi. Kippo jonnekin suojaisaan rehevään paikkaan pihan perälle, missä voi olla komposti ja kasaan haravoituja lehtiä. Siilin pitäisi painaa liki kilon, että se selviäisi talven horrostamisesta. Saako näin tehdä. Siiliä ei missään nimessä saa aidata eikä vangita laatikkoon. Saako siilin ottaa lemmikiksi. jos haluaa auttaa laihan näköistä siiliä, mitä voi tehdä. Yleisin syy kehittymättömyyteen ovat sisäloiset, madot. Matolääkkeen voi sekoittaa ruokaan. Siilille voi antaa ensiapua, minkä jälkeen otetaan tarvittaessa yhteyttä ammattilaiseen, joka kuntouttaa sen ja vapauttaa takaisin luontoon. miten paljon villieläinhoitolaan tulee siilejä. Siilit vähenevät. Suomen Luonnon kysymyksiin vastaa Pohjanmaan villieläinhoitolan johtaja Markku harju Mustasaaresta.. mitä siilille kuuluu lajina. Ei saa. miten siilejä hoidetaan. Ne elävät ihmisen läheisyydessä ja jäävät helposti auton alle. Luonnonvaraisia eläimiä on lain mukaan kuitenkin autettava. Niitä on meillä kymmenittäin joka vuosi. Markku harju a ri a n d er sin / Va st aV a lo Siili alkoi lehtitietojen mukaan levitä Suomeen vasta 1800-luvulla. SU O rA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Se on kielletty. Siilin voi myös madottaa, eikä eläintä tarvitse sitä varten ottaa kiinni. Pesälaatikonkin voi tietysti rakentaa ja sijoittaa sen esimerkiksi lehtikasaan vähän korkeammalle maanpinnasta. Siilit ovat yleisimpiä hoitamiamme eläimiä. Luonnonvaraisen eläimen ottaminen lemmikiksi on yksiselitteisesti lainvastaista. Voiko siiliä auttaa talven yli. Siilien silmälläpito ja ruokkiminen eivät ole lainkaan pahasta
hyviNä yLEiSiNdikaaTTOrEiNa Kautsky mainitsee jo vuosia Ruotsin vesillä jatkuneen näkösyvyyden parantumisen sekä varsinkin rakkolevän levinneisyyden palaamisen esimerkiksi ahvenanmerellä samoihin syvyysarvoihin, joissa se oli 1940-luvulla mats Waernin tutkimusten perusteella. valon määrästä riippuvan rakkolevän alin esiintymisraja myötäilee sekin näitä lukuja. Mies kertoo, että Ruotsin Itämeren-rannikon pohjaekosysteemien tilaa voi etelästä pohjoiseen luonnehtia hyväksi, kun liikutaan 70 metrin syvyyden matalammalla puolella. Sanojensa takeeksi Kautskyllä on lyödä faktoja pöytään, sillä hän on tutkinut merenpohjia Ruotsissa 1970-luvulta alkaen. On vaikeaa uskoa, että olen juuri uinut meressä, jota meillä Suomessa usein kutsutaan maailman saastuneimmaksi ja sairaimmaksi. Pari simppua ja kalanpoikasiakin on näkyvillä. Kesäkuisen sukelluksen jälkeen kuulen pinnalla, että puuhiani on takanani seuraillut harmaahylje. er kk i sii ril ä H a n s k au ts k y. Märketin ruotsin-puoleisilla karikoilla ahvenanmerellä harmaahylkeet saavat nykyään uiskennella puhtaissa vesissä, joissa näkyvyyttä voi olla kymmenkunta metriä. Vesiensuojelu on tuonut tulosta. ”Parhaiten tunnen hieman yli 20 metriin jatkuvat kasvillisuuden peittämät merenpohjat. Kun kerron huomioni ja ajatukseni heinäkuussa puhelimitse Hans Kautskylle, Ruotsin kokeneimpiin kuuluvalle meriekologille, hän naurahtaa. Tila on parantunut jo vuosien ajan”, levien, vesikasvien ja pohjaeläinten levinneisyyttä pitkään seurannut Kautsky täsmentää. Meribiologi hans kautsky. ”ahvenanmeren saariston sisäosissa pystysuora näkyvyys vedenpinnan alla on nykyään planktonin kevätkukinnan jälkeen usein kolme metriä, saariston keski osissa kuusi metriä ja ulkosaaristossa 10–12 metriä”, Kautsky sanoo. Molemmista indikaattoreista saatiin paljon nykyistä heikompia tuloksia 1970ja 1980-luvuilla. 12 Suomen luonto 16/2016 iT ä M e r i maaiLmaLta T o iM iT Ta n u T jO r M a L a U r iL a R akkoleväniityt levittäytyvät luonnontilaisen oloisina ja näkyvyyttä vedessä on kymmenkunta metriä, kun valokuvaan Märketin majakan Ruotsin-puoleisen merenpohjan vedenalaisia näkymiä. ”Nyt kun rakkolevä ja muut terveelle ympäristölle tyypilliset levät ovat vallanneet takaisin alaa rihmalevälajeilta, ympäristö on suotuisampi myös mätimunien kehittymiselle rUOTSiN raNNikOLTa hyviä UUTiSia TekSTi Erkki SiiriLä Meribiologi Hans kautsky luonnehtii ruotsin itämeren-rannikon pohjaekosysteemien tilaa varsin hyväksi. Yleisesti ottaen ne ovat Ruotsin rannikolla kunnossa, mitä tulee Itämeren pääaltaaseen
Sunnuntaina 21.8. Pohjanlahdella pohjien kunto ei Kautskyn mukaan ole joitain poikkeuksia lukuun ottamatta koskaan huonoksi päässytkään. Myös 70 metrin harppauskerrosta syvemmällä vallitseva happikato sekä sieltä löytyvät kuolleet merenpohjat ovat edelleen ongelma. uhkana ovat nyt tännekin levittäytyneet kalankasvattamot. ”Mitä tulee omia tutkimuksiani syvempiin kohteisiin, siis pehmeisiin pohjiin noin 20–70 metrin syvyydessä, niin näidenkin alueiden kuntoa voi Ruotsin Itämeren-rannikolla luonnehtia hyväksi. 8 . Vapaa pääsy! O h j e l m i s t o j a l i s a t i e d o t w w w . 16/2016 Suomen luonto 13 uusiksi kalasukupolviksi”, Kautsky lisää. 2 1 6 Maailmanensi-ilta: Jarvihylkeiden jaljilla Juha Taskisen ja Mervi Kunnasrannan tutkimusmatka Suomen, Venäjän, Alaskan ja Kanadan järville, joilla elää pysyvä hyljekanta. n Syvällä harppauskerroksen alapuolella happikato on yhä ongelma. Samoin syvänteissä piileviin fosforin ylijäämävarastoihin liittyvät pintavesien sinileväkukinnat.” Myönteisten muutosten takana Kautsky näkee sen, että taajamien, teollisuuden ja maatalouden päästöt vesistöihin on Ruotsissa saatu uusin tekniikoin ja puhdistuslaitoksin kohtalaisen hyvin hallintaan. ulapoitten puhdistumisesta kertoo lisäksi aiemmin sameassa, ravinteikkaassa vedessä hyvin menestyneiden sinisimpukoiden väheneminen normaalimmalle tasolle. Kultakuume-seminaari Kaivosten ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista keskustelemassa Mika Koskinen, Liinu Grönlund ja Satu Ranta-Tyrkkö. Näitä keskisyviä pohjia, joita kasvillisuus ei petä, ovat tutkineet kollegani.” ”Tietysti paikallisia eroja ja poikkeuksia on. s i n f f . S a v o n l i n n a I n t e r n a t i o n a l N a t u r e F i l m F e s t i v a l L u o n t o e l o k u v a f e s t i v a a l i 1 9 . f i er kk i sii ril ä. vaikka emme keskustelussamme suoranaisesti sivuakaan ylikalastusta, ympäristömyrkkyjä ja meren mikromuoviongelmia, tuntuu silti helpottavalta kuulla asiantuntijan suusta, ettei sentään kaikki yhteisellä Itämerellämme ole niin huonosti kuin miltä joskus Suomessa vaikuttaa. SUUriN OSa seurannasta on Ruotsissa koskenut rannikkovesiä Öregrundista etelään. ”Niiden ravinnepäästöt ovat todennäköisesti syynä kasvillisuuden syvyysrajojen hienoiseen madaltumiseen”, Kautsky arvioi. Porot kuuluvat tuulelle Käsivarren paliskunnan porosaamelaisten näkemys perinteisestä poronhoidosta ja siihen kohdistuvista uhista. rannikkovesissä rakkolevä (edessä) valtaa takaisin alaa rihmaleviltä. – 2 1
komean näköinen ja kokoinen otus ei näyttäydy mielellään, ja sirityksen paikallistaminenkin on vaikeaa. vihreä viuluniekka K u u K a u d e n la ji : le h t o h e p o K a t t i Lehtohepokatin siivet ulottuvat pitkälle takajalkojen ”polven” taakse. 14 Suomen luonto 16/2016 Lehtohepokatin löytäminen pihapensaasta on aina elämys. 14 Suomen luonto 16/2016 TekSTi hEikki vaSaMiES / kuva jyrki NOrMaja / vaSTavaLO
Lehtohepokatin levinneisyys Suomen lounaisrannikon tuntumassa ja ahvenanmaalla on pitkään pysynyt muuttumattomana. Sillä naaras poraa munat suojaan syvälle maahan. Hellepäivän iltaan asti jatkunut kuumuus puskee sisään hankolaiseen huvilaan, eikä ikkunan auki pitäminenkään helpota oloa. sää ja lämpötila vaikuttavat niiden siritysaktiivisuuteen. Levittäytymispyrkimyksistä kertovat viime vuosien havainnot uusilta alueilta Kymenlaaksosta ja Satakunnasta. 16/2016 Suomen luonto 15 E lokuun lämpimänä yönä nukkuminen ei tahdo millään onnistua. leHtoHePokatti. ELiNyMpäriSTö: puistoissa, pihoilla, puutarhoissa ja pellonreunoilla. Hepokattinaaraan sukupuoli on helppo määrittää peräpäässä olevasta pitkästä sapelimaisesta munanasettimesta. usein siritys houkuttelee paikalle myös muita koiraita, jotka yrittävät päästä lisääntymään ahkeran sirittäjän kustannuksella. TiESiTkö. Ääni vaimenee etäisyyden kasvaessa, mutta kantaa parhaimmillaan yli sadan metrin päähän. hepokateilla on voimakkaat puruleuat, ja ne syövät sekä kasveja että hyönteisiä. n Tettigonia viridissima TUNTOMErkiT: hepokatin erottaa heinäsirkoista muun muassa pitkistä tuntosarvista. aikuisen hepokatin kolmen–neljän sentin iso koko ei juurikaan helpota sen saamista näkyville. Äänen on syytä olla hyvässä vireessä, sillä naaras arvioi ja valikoi koiraan ilmeisesti äänen sävyn, voimakkuuden ja temmon perusteella. aivan ikkunan takana tuuheassa hevoskastanjassa sirittää lehtohepokatti. LiSääNTyMiNEN: muninta alkusyksyllä, munat talvehtivat maassa lepotilassa useita vuosia odottaen sopivia kuoriutumisoloja. Jos naaras hyväksyy kosijansa, alkaa parittelu, jonka ajaksi hepokattikoiras telakoituu päällä olevaan naaraaseen tukevilla perälisäkkeillään, ja siirtää spermapaketin naaraan sukuaukkoon. Hepokatilla on voimakkaat leuat, ja se voi käteen otettuna puraista kipeästi. idempänä kymenlaaksossa sen korvaa sukulaislaji idänhepokatti. Toisin kuin monet heinäsirkat, lehtohepokatti on aktiivisimmillaan lämpiminä kesäiltoina ja -aamuina. Ääni on parin metrin päästä kuultuna piinallisen voimakas. pitkälle takajalkojen taakse ulottuvat siivet erottavat lajin lähisukulaisesta idänhepokatista ja tasaisen vihreä väritys niittyhepokatista. usein korkeallakin lehtipuussa tai pensaassa. Siritystä kuulee heinäkuun puolivälistä syyskuuhun, joskus lämpiminä päivinä vielä lokakuussakin. Kuunteleminen onkin helpoin tapa löytää lehtohepokatti. hepokatit ovat aktiivisia yli kymmenen asteen lämpötilassa. Hepokatit sirittävät siivillään. Lehtohepokatin sirityksen voimakkuudeksi on mitattu puolen metrin päästä yli 90 desibeliä. Siiven tyven terävä reuna hankaa toisen siiven hammastettuun siipisuoneen ja saa erityisen peiliksi kutsutun siipikalvon värähtelemään. lehtohepokatti on kookas hepokatti. Siritys on koiraan kosiokutsu naaraalle. Jos käy tuuri ja otuksen onnistuu löytämään, sitä kannattaa ihailla vain katsomalla. 16/2016 Suomen luonto 15 Lehtohepokatti asustaa ahvenanmaalla ja lounaisrannikon tuntumassa helsinkiin ja porvooseen asti. Ilmaston lämpeneminen ja kasvillisuuden muutokset ovat kuitenkin laajentaneet lehtohepokatille otollista elinaluetta. Munat talvehtivat lepotilassa jopa useita vuosia odottaen otollista kuoriutumishetkeä. Tasaisen vihreä väritys kätkee liikkumattoman lehtohepokatin täydellisesti pensaan tai puun lehvästöön
16 Suomen luonto 16/2016 Tuulen tallaaja Tuulihaukka palasi Suomen taivaalle oltuaan kateissa vuosikymmeniä. 16 Suomen luonto 16/2016 be n ja m Pö n ti n en TekSTi pErTTi kOSkiMiES
Se kevät oli menneen haukka-ajan viimeisiä voimannäyttöjä, jolloin linnut valitsivat pesäpaikkansa omilla ehdoillaan, ennen pönttöjä, ihmisen sotkeentumista elämäänsä. Öisin kuljin vanhalla naistenpyörällä iljanteisia kyläteitä. Kun sarvipöllön puhallus haipui taakseni, tavoitti korva uuden huokauksen seuraavasta metsäsaarekkeesta. Konnunsuon ympäristön 17 pöntöstä yhdessätoista pesi helmipöllö, mikä ennusti hyvää muillekin myyränsyöjille. Omissa muistoissani se viilettää tuulihaukkana peltoulapoiden päällä, kiikittää metsäsaarekkeissa, täyttyy jännityksestä haukanpesiä hakiessa. Pöllönsiivet läpsyttivät joka suunnalla. Keväänkorvalla 1975 kiersin niitä ensi kertaa rengastuslupa taskussa. Kevät 1975 oli aikainen, ja kotiseudullani Saimaan ja kaakkoisrajan välissä myyriä oli ennätysmäisen paljon. Kokonainen. Jo koulupoikana olin raahannut pöllönpönttöjä pyöräntarakalla Lappeen, Nuijamaan ja Joutsenon metsiin. Ehjä. 16/2016 Suomen luonto 17 Y lioppilaskevät on lintuihmisen elämän parhaita keväitä. Tuulen tallaaja 16/2016 Suomen luonto 17 75 vUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä
Niille kertyi työmatkaa satoja kilometrejä. Tarakalla keikkui pari kotihiirtä, jotka olin napannut saunastamme. Syksyn 1974 myyräpyynneissä olin huomannut, että vankilan pellolla kipitti armeijakunnittain peltoja kenttämyyriä. Huhtikuun 20:nnen päivän tienoilla 1975 tilastoin yli 400 matkahaukan päivälukemia, valtakunnan ykköslukuja edelleen. Tuuletallaja, sanoo virolainen. Ladot ovat tuulihaukalle tärkeitä tähystyspaikkoja. Ladoissa pesi sitä ennen sekä variksia että tuulihaukkoja. välillä haukat tähystivät pylväistä ja puista. Saavuttuaan muuttomatkalta haukat kiertelevät etsien pesintään riittävää myyräkantaa. Parhaat vahtipaikat, vankilan valtavat ladot, oli elokuun 1972 mahtimyrsky paiskannut taivaalle. Tuulihaukkanaaras on päältä mustankirjavan punaruskea. a rV i ty n i / Va st aV a lo d ic k Fo rs m a n d ic k Fo rs m a n. Korpimäki on osoittanut, että tuulihaukan pesimäkanta ja poikastuotto vaihtelevat peltoja kenttämyyrien (nykytiedolla idänkenttämyyrien) kevättiheyksien mukaan. Kenttäja peltomyyrien ohella haukkojen pääravintoon kuuluvat vesija metsämyyrät sekä päästäiset. Nykyisin hiirten käyttö houkutuseläiminä vaatisi erikoisluvan. Kun terävä haukankatse pyyhkisi peltosarkaa ja ojantörmää, hakisi heinikossa lymyäviä myyriä, silloin se voisi osua omiin hiiriini. Lakeuden leimalintuna liihotti kuitenkin pitkäpyrstöinen tuulihaukka. Lisäravintoa ovat sisiliskot, heinäsirkat, pikkulinnut ja muut pienet eläimet. EteläKarjalan ainoa lakeus oli tuttu hanhien, kuovien ja kiurujen mutta myös monien haukkojen parhaana elämänpiirinä. Ojanpenkoilla vipelsi juovaselkäisiä peltohiiriä, kaakonkulman eksotiikkaa. Terävät siivet viuhtoivat kuin väkkärät, pyrstö leveni ja kääntyili tuulenpuuskien mukaan, kuin koko lintu olisi riippunut taivaasta langan päässä. Kotihiiret olivat houkutuseläimiä rakentamalleni haukkasatimelle, jonka Intian muinaiset haukkametsästäjät olivat keksineet. Tuulihaukkakoiraalla on siniharmaa pää ja pyrstö. 18 Suomen luonto 16/2016 Huhtikuussa poljin pari peninkulmaa Konnunsuolle melkein joka aamu. Terävä kuin haukankatse En polkenut Konnunsuolle yksin. Pelkästään vankilan viiden neliökilometrin pellolla näki yhtaikaa 15–20 haukkaa, jotka nousivat vetävin, lipsuttavin siiveniskuin ja kääntyivät vastatuuleen. Kauhavalta Turun yliopiston ekologian professoriksi edennyt Erkki Korpimäki on seurannut eteläpohjalaisten tuulihaukkojen elämää pian puoli vuosisataa. Myyriä muonaksi aamusta iltaan Silloin en vielä tiennyt, että Kauhavan ja Lapuan alajoella tuulihaukkoja oli jo pitkään tarkkaillut minua neljä vuotta vanhempi nuorimies, josta tulisi paitsi tuulihaukkojen myös helmipöllöjen ykköstutkija maailmassa. Myyrien runsautta ilmentävät virtsajäljet näkyvät ultraviolettivalossa ja tuulihaukka tunnistaa jäljistä myös myyrälajin ja sukupuolen sekä sen, onko myyrä lisääntyvä aikuinen vai vielä nuori. Konnunsuon tiesin hiirihaukkojen ja piekanojen päätieksi pohjoiseen
ahkeran ruokkijan puoTuulihaukan poikastuotto on riippuvainen myyristä. Liki kymmenen haukkaa jatkoi elämään. varmistaakseen isyytensä petolintukoiraat pyrkivät parittelemaan ahkerasti, tuulihaukat keskimäärin 0,7 kertaa tunnissa. vapun lähetessä haukat olivat hajaantuneet lakeuden laitamille, joista kuului väräjävää soidinkirkunaa ja käheänohutta kiikitystä. Naaraat alkoivat hautoa vanhoissa variksenpesissä. 16/2016 Suomen luonto 19 sä rengas koivessaan tieteen ja suojelun hyväksi, samoin ärhäkkä ampuhaukkakoiras. Noina viikkoina tuhannet myyrät lensivät ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Kirkasvärinen höyhenpuku on tae ruokkimisinnosta. Naaraat suosivat myös pitkäpyrstöisiä koiraita, vaikka tämä ominaisuus ei takaa tavallista isompaa poikuetta. Lähdin Siikalahdelle ja soille, järville ja metsiin laskemaan lintuja, tarkastamaan pönttöjä ja etsimään pesiä, kuuntelemaan kerttusia ja satakieliä. Ne käyvät tuntikausia saalistamassa eivätkä voi pitää puolisoitaan silmällä. Prosentissa kaikista paritteluista koiras on muu kuin sen oma puoliso, mutKun sopiva saaliseläin osui kohdalle, lekuttaja laskosti siipensä, pudottautui porras kerrallaan katse naulittuna saaliiseen ja syöksyi maahan kuin kivi. koiras huolehtii pesueesta Erkki Korpimäki tutkimusryhmineen on osoittanut, että tuulihaukan koiraat saapuvat ennen naaraita, jotka parissa päivässä valitsevat lisääntymiskumppaninsa. Koiras yrittää ruokaa tuomalla tehdä vaikutuksen. Pieni koiras on ketterämpi saalistaja kuin suuri. Kokeilin pyyntiä muutaman päivän. liso muniikin keskimääräistä suurempia pesyeitä. Kun myyriä on vähän, pienen koiraan puolisot munivat isompia pesyeitä kuin suuren koiraan kanssa pariutuneet. varsinkin huonoina myyrävuosina pariskunnat, joissa myös naaras on pieni, kasvattavat isompia poikueita
Ne ovat alttiimpia sairastumaan kuin hyvinä myyrävuosina. Löysimme vankilan pellon laidoilta kahdeksan pesää ja 11 muuta reviiriä. Emot eivät kuitenkaan säätele saalistustaan kovin tarkkaan sen mukaan, miten paljon niillä on be n ja m Pö n ti n en poikasten lähdettyä pesästä myös naaras käy saalistamassa, sitä ennen pääosaksi koiras.. vankilan pellolle oli asettunut ainakin viisi paria suopöllöjä, eksoottisia eläjiä Etelä-Karjalassa. perhesuunnittelua nälän varalta Naaras munii yleensä toukokuun alkupuolella, mutta 8–10 päivää myöhemmin, kun myyriä on vähän. Huonona myyrävuonna haukkojen on helpompi ennustaa niukempi mutta vakaampi ravintotilanne. Kun kesäkuun puolivälissä arvelin haukanpoikien varttuneen tarpeeksi, etsin pesäpaikkoja tosissani, panin merkille koiraiden lentoreitit, äänet ja elkeet, jotka kielivät varovaisuudesta ja hermostuksesta. Huonona myyrävuonna varsinkin paljon ruokaa vaativat, koiraspoikasia isommiksi kasvavat naaraspoikaset jäävät huonokuntoisemmiksi. Koko Konnunsuon ja Joutsenon kirkon välinen viljelysseutu on tuulihaukalle suotuisaa elinympäristöä. Oli riemukasta keinua lipputankopetäjien latvoissa, kun vanhasta variksenpesästä kurkisti viisi tai kuusi, kerran seitsemänkin villisilmäistä haukanpoikaa. Sieltä löysin viidessä päivässä 40 reviiriä, joista kymmeneltä ehdin etsiä pesän. Saaliinkannon kyttääminen ja yhden emon pyydystäminen rengastettavaksi sykähdyttivät. Kun myyriä on paljon, poikasilla on suuri ikäero siltä varalta, että nuorimmat jätetään ruokkimatta myyräkannan mahdollisesti romahtaessa. Hyvänä myyrävuonna pesyeessä on viidestä seitsemään munaa, huonompana keväänä muna tai kaksi vähemmän. Siksi huonona vuonna syntyvillä poikasilla on pienempi todennäköisyys elää sukukypsäksi tuloon asti. Naaras alkaa hautoa ennen kuin kaikki munat on munittu, joten poikaset kuoriutuvat useamman päivän kuluessa. Poikaset ovat sitä painavampia ja paremmassa kunnossa, mitä enemmän koiras saalistaa ja tuo pesälle ruokaa. Pesät sijaitsivat säännönmukaisesti vajaan kilometrin päässä toisistaan, ja monesti välissä oli vielä kolmas reviiri. Rääkki oli vaivan arvoinen. Samoista pellonreunoista paljastui 300–900 metrin välein 16 sarvipöllön pesää ja poikuetta. Naaras säätelee hautomisen alkua ja tehokkuutta vaikuttaen poikasten ikäeroihin. 20 Suomen luonto 16/2016 ta poikasista viitisen prosenttia on vieraan koiraan siittämiä. Kun ruuasta on pulaa, on parempi kasvattaa keveitä koiraspoikasia. Myös kouluaikainen ystäväni Esa sojamo etsi haukanpesiä ja rengasti poikasia. väsymys painoi, nälkä kurni. pesäjahdissa Toukokuun loppupäivinä palasin Konnunsuolle, pyhitin lakkiaispäivän illankin yllättävälle löydölle. Naaras itse ja sen jälkeläiset ovat riippuvaisia koiraan tuomasta ravinnosta, joten torjumalla vieraiden koiraiden lähentelyjä naaras varmistelee pesintänsä onnistumista. Päiväkausia vierähti pellonreunoissa, pyöränketjut narskuivat satoja kilometrejä sorateillä, kuljin peninkulmia ojanpenkkoja. Silloin pienempi ja tasaikäisempi poikue on parempi strategia. poikaset myyrien armoilla Huonona myyrävuonna sekä myöhään munituissa pesissä on koiraspoikasia enemmän kuin naaraspoikasia verrattuna hyvään myyrävuoteen ja aikaisiin pesintöihin
Lapin pahdoilla tuulihaukka on villeimmillään.. 16/2016 Suomen luonto 21 16/2016 Suomen luonto 21 jo rm a lu H ta / le u ku pohjois-Lapin kalliojyrkänteillä vanhoissa korpinja piekananpesissä pesii satoja tuulihaukkapareja
Koska itsenäistyneiden poikasten kohtaloon vaikuttaa vaikeasti ennakoitava tulevan ajan ravintotilanne, ei emojen kannata panostaa poikasiin oman jaksamisensa kustannuksella. n Kirjoittaja on Parikkalassa ja Kirkkonummella asuva biologi, tietokirjailija ja tiedetoimittaja. Mutta kun punaselkä pitkäpyrstö kiikittää Lapin katolla kalliopahtojen päällä tunturitai muuttohaukan naapurina, kaikuu taivaalla vielä ylistys villeydelle ja vapaudelle. Pönttöalueillakin on silti vaikea yltää Konnunsuon kesän 1975 pesimätiheyteen 0,8 pariin neliökilometriä kohti. pääosa tuulihaukoista pesi aiemmin vanhoissa variksenpesissä. Luonnonoloissakin naaraan saalistusintoon vaikuttaa se, kuinka paljon koiras tuo pesälle ruokaa. Tämä viittaa siihen, että tuulihaukat panostavat energiaansa lisääntymiseen vaarantamatta omaa kuntoaan. haukkaihme vailla vertaa Syksyllä opintojen alettua kävin rengastustoimistossa. Nuorempien on vaikea tajuta, kuinka harvinainen tuulihaukka oli, sillä nykykanta on vähintään viisinkertainen 1980-luvun loppuun verrattuna, 8000– 10 000 paria. Saurolan mukaan haukkoja pesi Suomessa enää 1500 paria vuonna 1985, jolloin laji luokiteltiin silmälläpidettäväksi. 22 Suomen luonto 16/2016 poikasia ja kumpaa sukupuolta poikaset ovat. Näätä, kanahaukka ja muut pedot eivät tuhoa pesintöjä pöntöissä keskellä peltoa yhtä usein kuin vanhoissa variksenpesissä metsänreunoissa. Kannaksi arvioitiin 1970-luvulla 4000 paria. Poikasten paino saavuttaa lopullisen tason 19 vuorokauden iässä, ja haukka kasvaa täysikokoiseksi 26 vuorokaudessa, muutamaa päivää ennen pesästä lähtöään. d ic k Fo rs m a n be n ja m Pö n ti n en. Kun Korpimäen tutkimusryhmä antoi poikasille lisäruokaa, naaraat kävivät harvemmin saalistamassa ja olivat painavampia, mutta koirailla ei ilmennyt eroja. Romahdus jatkui 1980-luvulla, ja tuulihaukat katosivat melkein kokonaan laajoilta alueilta, myös Konnunsuolta. Ylioppilaskevään tuulihaukkaihme säilyy nuoruuteni sykähdyttävänä elämyksenä myös siksi, että pöntöissä pesivä tuulihaukka on menettänyt lumoustaan. Koska lisäruokinta kasvatti hyvänäkin myyrävuonna poikuekokoa, poikasten määrää rajoittaa ravinnon saatavuus. Haukan toi takaisin rengastajien pääasiassa latojen seiniin ripustamat lähes 10 000 pönttöä. Pääsyinä katoon olivat torjunta-aineet, peltojen salaojitus ja muut maatalouden tehostamistoimet, jotka vähensivät saaliseläimiä. Petolintutietäjä pertti saurola hämmästyi, kun kuuli Joutsenosta ja Lappeenrannasta löytyneen 107 tuulihaukan reviiriä. Ympäristömyrkyistäkään ei enää koidu samaa haittaa kuin ennen. Emot ruokkivat lentokykyisiä poikasiaan vielä kuukauden verran. Olihan haukkakanta romahtanut jo 1960–1970-luvuilla Suomessa viidesosaan 1940-lukuun verrattuna. Nykyään pönttö on tavallisin pesäpaikka
ihmisen ilmaantuessa liian lähelle emot varoittelevat äkäisesti ja lentelevät rauhanhäiritsijän yllä. nuolihaukka pyydystää alkukesällä etenkin sudenkorentoja ja keskikesästä lähtien pääskyjä, kiuruja ja muita pikkulintuja. Nuolihaukka pyydystää sudenkorentoa. nuolihaukan ja ampuhaukan emot saalistavat pikkulintuja nälkäisille poikasilleen aamusta iltaan, ja poikaset kerjäävät kiikitellen metsänja suonreunoissa, rannoilla, saarissa ja tunturinrinteillä. se pesii vanhoissa variksenpesissä, mieluiten korkeissa ja valoisissa hongikoissa rannoilla ja saarissa, harjuilla ja suonreunoilla. Vain räkättirastaan kokoinen voimanpesä tähystää pikkulintuja puusta tai kiveltä ja lentää matalalla pensaita ja muita näkösuojia hyödyntäen. toisiaan muistuttavat, varista pienemmät jalohaukat tunnistaa usein yläpuolen yleisväristä: tuulihaukka on punaruskea, nuolihaukka mustahko ja ampuhaukka ruskea (naaras) tai siniharmaa (koiras). se lentää rauhallisesti mutta vetävästi, koko ajan valmiina nuolennopeaan kiihdytykseen äkkäämänsä saaliin perään. elokuussa aikuisia ja nuoria tuulihaukkoja näkee usein peltoaukeilla lekuttelemassa tai tähystelemässä. ampuhaukka on vielä pienempi ja vikkelämpi kuin tuulija nuolihaukka. nuolihaukka saalistaa sekä päivällä että hämärässä. Varsinkin nuolihaukan korentojahti kuuluu lintumaailman näyttävimpiin lentotemppuihin äkillisine syöksyineen, käännöksineen ja koukkauksineen. saalistuspaikkoja ovat suot, kosteikot, rannat ja pellot. Pesiviä pareja on 3000–4000. nuolihaukka on yleinen mutta harvalukuinen eteläja keski-suomessa lapin eteläosia myöten. 16/2016 Suomen luonto 23 16/2016 Suomen luonto 23 d ic k Fo rs m a n m a rk u s Va re sV u o ampuhaukka on pienin, tunturihaukka suurin l oppukesällä myös tuulihaukan lähisukulaiset, nuolija ampuhaukka, herättävät huomiota. suotuisimpia ampuhaukka on vain rastaan kokoinen. se pyrkii yllätysiskuun,. Muut jalohaukat ovat harvinaisempia
Vanhojen risupesien ohella pesäpaikaksi kelpaa tunturinrinne tai kalliopahta. se on erikoistunut riekkojen ja kiirunoiden saalistamiseen ympäri vuoden. muuttoaikaan maalis–huhtikuussa ja elo– lokakuussa ampuhaukan näkee tavallisimmin peltoaukeilla. Pesimäkantamme on 2500–3500 paria. tuulija ampuhaukka talvehtivat keskija etelä-euroopassa, mutta nuolihaukat muuttavat afrikan eteläosiin. pErTTi kOSkiMiES Suomessa pesii viisi jalohaukkaa: tuuli-, nuoli-, ampu-, muuttoja tunturihaukka.. jo rm a lu H ta / le u ku Pohjois-suomessa pesii kaksi muutakin, kolmea pikkuhaukkaa paljon jykevämpää, varista selvästi suurempaa jalohaukkaa: muuttohaukka ja tunturihaukka. niiden käyttökieltojen jälkeen suomen kanta on elpynyt noin 300 pariin, joista valtaosa pesii eteläja keski-lapin soilla, pieni osa Pohjois-lapin pahdoilla. kanta on edelleen vaarantunut. 24 Suomen luonto 16/2016 Muuttohaukka on palannut pohjoisSuomen soille. ampuhaukka pesii melko yleisenä mutta harvalukuisena lapissa, etelämpänä harvinaisena eikä etelärannikon tuntumassa lainkaan. 24 Suomen luonto 16/2016 kiihdyttää vinhaan vauhtiin läheltä paenneen pikkulinnun perään, koukkailee ja syöksähtelee pakenijan kintereillä vain isolepinkäiseen verrattavalla sitkeydellä ja äkäisyydellä. Päältä juovaisen harmaa tunturihaukka on erittäin harvinainen ja äärimmäisen uhanalainen tunturi-lapin paikkalintu. etelämpänä ampuhaukka suosii pesäpaikkoina takamaiden valoisia mäntykankaita suonreunoilla, harjuilla, saarissa ja rannoilla. Väreiltään nuolihaukkaa muistuttava mutta paljon suurempi ja rotevampi muuttohaukka oli kadota koko maailmasta ympäristömyrkkyjen vuoksi. loppukesällä hätäilevät emot ja käheähkösti kiikittävät poikueet pitävät meteliä tunturinrinteillä ja jokilaaksoissa. muuttohaukka talvehtii länsi-euroopassa. alle kymmenen paria on onnistunut pesinnöissään viime vuosina, koska riekkoja on ollut pitkään niukasti
jo rm a lu H ta / le u ku 16/2016 Suomen luonto 25. 16/2016 Suomen luonto 25 Tunturihaukan lennossa on voimaa ja jyhkeyttä
Tuohenja jäkälänväriset siivet kätkevät koivunrungolla levähtävän täpläharmomittarin lähes näkymättömäksi, vaikka se on avoimesti näkyvillä siivet levällään. On vaikea nähdä, missä perhonen loppuu ja puu alkaa. Toiset naamioituvat näyttämään joltakin aivan muulta kuin suupalalta, vaikkapa oksanpätkältä tai kuivalta lehdeltä. Siipien jäkäläkuviointi piilottaa perhosen hahmon saalistajien silmiltä.. värikuviointi sulautuu usein lähes täydellisesti alustaansa. Ne ovat usein vaatimattoman ruskeita ja harmaita, mutta lähempää katsottaessa niistäkin paljastuvat hillityt ja kauniit siipikuviot. Täpläharmomittari lentelee hämärässä, mutta jos menee liian lähelle torkkuvaa perhosta, se lähtee päivälläkin lentoon. Yöperhoset eivät tarvitse kirkkaita värejä. Jos sen onnistuu löytämään, ymmärtää Perhosilla on monenlaisia puolustautumistapoja. Se onkin niiden paras ase olemassaolon taistelussa. Kun perhonen on laskeutunut sopivalle kohdalle, siipikuviot sulauttavat yökkösen täydellisesti alustaansa. 26 Suomen luonto 16/2016 M onet perhoset ovat ilmiömäisen taitavia naamioitujia. Niille tärkeintä on osata päivälevollaan kätkeytyä saalistajilta. TekSTi ja kuvaT TiMO NiEMiNEN Perhosten naamiaiset pajuyökkönen on kuin osa jäkäläistä oksaa. vanhalla, kaarnoittuneella koivunrungolla lepäävällä tummapuuyökkösellä on yksi parhaista suojaväreistä. Kun se laskeutuu kasvillisuuden sekaan, sitä onkin yllättävän vaikea erottaa. Siipien alapinta häivyttää Kirkasvärisetkin perhoset osaavat kätkeytyä. hämärässä ja yöllä lentävä täpläharmomittari lepää päivät puiden rungoilla. Loistavankeltainen sitruunaperhonen erottuu kauas lentäessään niityllä. Osa matkii puun lehtiä tai kimalaisia, osa linnunkakkaa. Monet perhoslajit lepäilevät puiden rungoilla
Eräät mittarintoukat muistuttavat erehdyttävästi oksaa. Kun ne jähmettyvät paikalleen pystyyn, niitä on lähes mahdoton havaita. valkoisten siipien kärki osat ovat kirkkaan oranssit ja näkyvät kauas perhosen lepatellessa niityillä ja metsänlaidoilla. vihreä väri on perhosilla melko harvinainen ja varsinkin auroraperhosen vihreä; siinä ei itse asiassa ole vihreätä lainkaan, vaan väri muodostuu sinihohtoisten mustien ja keltaisten siipisuomujen sekoituksesta. Oksaa muistuttava vaippayökkönen Perhoset saavat suojaa myös matkimalla jotakin syötäväksi kelpaamatonta. Laskeuduttuaan se häviää kuin taikaiskusta. Eräät mittarintoukat muistuttavat oksaa. viemärisuolessa siihen sekoittuu tummempaa ulostetta, ja usein linnun jälkeensä jättämä merkki on toisesta päästään tumma, toisesta valkoinen kuten pistetuomimittarin väritys. isomaayökkönen haavan rungolla. 16/2016 Suomen luonto 27 miksi; perhonen on painanut siipensä yhteen ja roikkuu lehden alapinnalla. Myös kirkkaan oranssinkirjavat nokkosperhonen ja herukkaperhonen nostavat laskeutuessaan siipensä yhteen, jolloin hehkeät värit katoavat tummankirjavien siipien alapintojen suojaan. Myös eräs yleisimmistä ja runsaslukuisista perhosistamme, mäkikenttämittari, lepää täysin näkyvissä linnunkakkaa matkien. Sitruunaperhonen muistuttaa lehteä siipien terävänipukkaista kärkeä myöten. perhonen kuin linnunkakka Kielon lehdellä istuu perhonen, joka näyttää lehdelle läiskähtäneeltä linnun ulosteelta. Ne muistuttavat ruskeita lehtiä muiden lehtien seassa. Siipienväliltään melkein kolmisenttisen perhosen valkeahkoissa etusiivissä on ruskeat, valkolaikkuiset keskisarakkeet ja reunoja kohti siivet muuttuvat ruskeammiksi. Keväällä ja alkukesällä lentävän auroraperhosen koiras on huomiota herättävän värikäs. jättiharmomittarin toukka on jähmettynyt esittämään oksaa.. Hietaheinäperhonen lentää ahvenanmaan ja etelärannikon kuivissa kalliomaastoissa. Pystyyn nostettujen siipien alapintojen värit ja kuviot saavat hietaheinäperhosen katoamaan ympäristöönsä. Linnut säästävät vettä erittämällä virtsansa kiinteänä, valkoisena virtsahappona. auroraperhonen painaa siipensä yhteen, jolloin oranssit täplät jäävät piiloon ja siipien alapintojen vihertävät kuviot sulauttavat sen ympäristöönsä. Pistetuomimittari lepää avoimesti näkyvissä ja luottaa linnunkakkamaiseen, saalistajia karkottavaan ulkonäköönsä. Sen nopeaa ja mutkittelevaa lentoa ei ole helppo seurata. Isomittari jopa talvehtii toukkana lehtipuilla oksaksi naamioituneena. Kun perhonen laskeutuu jäkälien kirjomalle kalliolle, sitä on vielä vaikeampi erottaa
Yökkönen käärii lepoasennossa pitkät ja kapeat harmaankirjavat siipensä pyöreästi takaruumiin ympärille. Se korostaa niiden lakastunutta, lehtimäistä ulkonäköä, jota keltainen väri vielä täydentää. vattulasisiipi ei näytä lainkaan perhoselta. Kukalla kuusamakiitäjä käyttäytyy kimalaisesta poikkeavasti: se ei laskeudu kukkaan vaan pörrää sen edessä siivet nopeasta liikkeestä sumeina kuten kolibri. Hahmottamista vaikeuttaa vielä perhosen tunnusomainen lepoasento pää alaspäin. Kimalaista muistuttava kuusamakiitäjä lentää päivällä ja käy ahkerasti kukilla. Jo keväällä lentonsa aloittava kakskuumittari on liikkeellä hämärässä ja yöllä. Ruskohirsiyökkösen etupäässä on jopa vuosirenkaat kuin katkaistussa oksanpalassa. Sen ulkonäkö muistuttaa ampiaista niin paljon, ettei sitä tee mieli ottaa kädelle. Kirkas metallitäplä etusiivissä näyttää reiältä, mikä häivyttää yökkösen hahmoa entisestään. Kun vielä siipien laidat ovat nyhämäisen polveilevat, se näyttää oudolta ja saalistajan silmissä ehkä tunnistamattomalta. Se jakaa siivet kahteen osaan, joista sisäosa on keltainen ja ulko-osa tumma. Se painaa etupäänsä oksaan kiinni ja takapää sojottaa viistoon ylöspäin. Kun syötäväksi kelpaamattomat lajit matkivat toisiaan, suovaippayökkönen matkii oksantynkää painamalla etupäänsä oksaan ja pitämällä takapäätään pystyssä. Heinänkorrella istuessaan perhonen pitää siipiään erillään ja näyttää kuivalta lehdeltä. Myrkyllisiä matkijoita Kaikki perhoset eivät pyri piiloutumaan saalistajilta. Perhoset eivät pysty pistämään kuten ampiaiset, mutta voivat matkia niitä ulkonäöllään. herukkaperhosen ruskeankirjavat, liuskareunaiset siivet kätkevät sen ympäristöönsä. Loppukesällä lentävä gammayökkönen on tumma ja kirkaskuvioinen. Puun lehdellä istuva täpläsirppisiipi on muodoltaan ja kuvioinniltaan oudon näköinen perhonen. Öisin aktiivinen ruskohirsiyökkönen lepää päivisin puiden rungoilla täysin näkyvissä. Pajukäärömittari pitää siipensä puolittain auki ja terävistä siivenkärjistä lähtee kapea ja tumma ulompi poikkiviiru. pajukäärömittarin siipikuviot vaikeuttavat perhosen hahmottamista. Kellanruskea väri ja hammaslaitaiset siivet täydentävät vaikutelmaa perhosen roikkuessa heinänkorrella. Siipien kärjet ovat kuin terävät sirpit ja niistä lähtee muotoa hajottavat viirut. Siivet ovat ampiaismaisen kapeat, ja ruumiissa on mustia ja keltaisia poikkiraitoja. Paksu ruumis on karvainen ja takaruumiissa on keltaisia ja tummia poikkiraitoja. Keltasävyinen nyhäkulmumittari pitää päivälevolla etusiivet etuviistossa, jolloin takasiivetkin ovat näkyvissä. Päivät se lepää kasvillisuudessa ja matkii menestyksellisesti lakastunutta lehteä. kuviot ja muodot hämärtävät hahmoa Perhosen levätessä puunrungolla tai kasvillisuudessa siipikuviot voivat häivyttää sen hahmoa. Se luottaa puunoksamaiseen suojautumiseensa niin paljon, että tekeytyy häirittäessä kuolleeksi. Kun yökkönen on asettunut jäkäläiselle puulle, se lähes häviää näkyvistä. Silti perhosta on vaikea huomata, sillä se on naamioitunut lahoksi puunpalaksi: kuorenväriset siivet kiertyvät ruumiin ympärille. Koivulovimittarin siipien ulkoreuna on hammaslaitainen ja perhonen pitää siipiään tunnusomaisesti hieman erillään. Sellaisia ovat esimerkiksi lasisiivet. Läpinäkyvien siipien reunoja kiertää kapea, punaruskea reunus. puun rungolla lepäävää tummapuuyökköstä on lähes mahdoton huomata. 28 Suomen luonto 16/2016. 28 Suomen luonto 16/2016 Koivun oksalla lepäävä vaippayökkönen esittää taitavasti oksantynkää
leppäyökkösen toukka ei ole lainkaan kryptinen vaan varsin näkyvä vihreällä lehdellä. valkoisilla kaaliperhosilla on kehossaan myrkyllistä pieriiniä ja siivissä virtsahapon johdannaista pteriinipigmenttiä. Voiko visionäärisyyttä oppia. 020 779 2400 Jyväskylän kesäyliopisto puh. kirkkaiden värien välttely on pedoille osin synnynnäistä. valkoinen, punainen ja keltainen ovat varoitusvärejä. Linnun napatessa yhden se oppii, että tämännäköiset otukset on syytä jättää rauhaan. 16/2016 Suomen luonto 29 javaikutus moninkertaistuu. Maantieteen perusopinnot 27 op tai yksittäisiä jaksoja, verkko-/etäopintoina • Johdatus maantieteeseen 5 op, 12.9.–16.10.2016 • Aluemaantieteen perusteet 5 op • Poliittinen maantiede 2 op • Klimatologia 3 op, tammikuu 2017 • Kartografian ja geoinformatiikan perusteet 5 op, tammikuu 2017 • Luonnonvarojen maantiede 4 op • Yhteiskuntamaantiede 3 op Myös monimuoto-opintoina: Jyväskylän kesäyliopisto puh. n Kirjoittaja on luontoharrastaja ja valokuvaaja Mäntästä. Ne ovat maamme myrkyllisimpiä perhosia, ja punatäplän nielaisseen pikkulinnun henki voi salpautua. yksi voimakkaimmista valintapaineista on saalistus. Perhosista onkin tullut evoluutiotutkimuksen malliryhmä. Tulevaisuudentutkimuksen opintokokonaisuus 25 op Tulevaisuudentutkimus on tiedonala, joka tarjoaa käyttöön tietoa, työkaluja ja menetelmiä tulevaisuuden tekemisen ja päätöksenteon tueksi. lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden seurata, miten luonnonvalinta toimii ja muuttaa populaatioita. 03 223 8433 Opinnot sopivat ammatillisen osaamisen kehittämiseen, tutkintoon tähtääville ja harrastukseksi. 020 798 5290 Pudasjärven kansalaisopisto puh. jos tämäkään ei toimi, turvaudutaan vaikkapa piikkeihin tai myrkkyihin. käyttäytymisen geneettistä taustaa ei tunneta tarkasti, mutta se lienee synnynnäistä ja siihen käytetään niin haju-, näkökuin tuntoaistiakin. H a n n u r a sir a n ta Osallistu maantieteen opintojen infotilaisuuteen 8.9.2016 klo 17 netin kautta! Opiskele uutta, kehitä osaamistasi avoimen yliopiston opinnoilla! Oletko kiinnostunut luonnontieteistä, ihmisen ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta ja alueellisista ilmiöistä. 040 867 6746. Avoimessa yliopistossa voi opiskella pohjakoulutuksesta riippumatta. värItys kertoo evoluutIostA ELäiNTEN väriTyS on jo vuosikymmeniä avannut biologeille ikkunan kurkistaa monimuotoisuuden syntyyn sekä säilymiseen. Aloitusinfo 7.9.2016 TY:ssa ja yhteistyöoppilaitoksissa: Helsingin seudun kesäyliopisto puh. tämä synnynnäinen varovaisuus ei ole täydellistä vaan vahvistuu kokemuksen myötä. 040 738 7439 Syksyn 2016 opintotarjonnassa TY:ssa mm.: biologia, fysiikka, kemia, geologia, ympäristötiede, tietojenkäsittelytieteet (myös verkko-opintoina) Miltä tulevaisuus näyttää. esimerkiksi talitiaisen poikaset varovat koskemasta musta–keltaisiin toukkiin ilman mitään kokemusta niistä. monet pedot tukeutuvat näköaistiinsa saalistaessaan. 040 826 6417 Tampereen kesäyliopisto puh. Siipien täplät varoittavat lintuja perhosen pahanmakuisuudesta ja myrkyllisyydestä. 044 760 3730 Kymenlaakson kesäyliopisto puh. toukka liikkuu hyvin vähän ennen viimeistä toukkavaihetta, jolloin se lähtee etsimään koteloitumispaikkaa. monella perhosella on useita menetelmiä käytössään; mikäli ensimmäinen, esimerkiksi piiloutuminen, pettää, otetaan käyttöön pelottelu tai pakeneminen. tätä kryptisyyden muotoa kutsutaan naamioitumiseksi. esimerkiksi perhoset houkuttelevat väreillään parittelukumppania, mutta värit vaikuttavat myös lämmönsäätelyyn sekä suojaavat pedoilta. monet yökköset asettelevat siipensä ääriviivat myötäilemään kaarnan uurteita ja koloja, jolloin ruumiin kohoumista aiheutuvat varjot sulautuvat kaarnan varjoihin. 044 760 3730 Kainuun kesäyliopistossa puh. saalislajit piiloutuvat, varoittavat ja puolustautuvat aktiivisesti saalistajia vastaan. 040 538 0213 Lapin kesäyliopisto puh. Punatäplissä on myrkyllisiä syanoglukosaatteja eli sinihapon esiastetta. temppu onnistuu, koska sen ulkonäkö muistuttaa linnun ulostetta. Tutustu koko opintotarjontaan! www.utu.fi/avoin Puh. taustaan sulautuminen eli kryptisyys onkin yleisin väritykseen perustuva saaliin strategia. puh. koska liikkuva linnunkakka ei olisi uskottava naamiointikeino, strategian vaihto varoitusväreihin kannattaa. Värityksellä on monia tehtäviä. Viimeisessä nahanluonnissa tapahtuu jotain uskomatonta: kiiltävästä musta–valkoisesta ”kakkapökäleestä” kuoriutuu kirkkaan kelta–musta–raidallinen toukka, joka varoittaa saalistajia. n jOhaNNa MappES Evoluutioekologian professori, Jyväskylän yliopisto Leppäyökkösen toukka näyttää linnun ulosteelta. Hitaasti liikkuvat punatäplät paistattelevat päivää heinänkorsilla
karkea karva on monen syöpäläisen koti.. 30 Suomen luonto 16/2016 30 Suomen luonto 16/2016 HETKI Mäyrän Mäyrä hankaa itseään puuta vasten – sitä kutittaa
Nyt se nousee hiekkakummulle ja rapsuttelee kutiavaa turkkiaan antaumuksella, kaivaa hieman, tuhistelee omiaan. Sitten mäyrä vetäytyy onkalon pimeyteen vain tullakseen miltei heti takaisin. Hopeanharmaat turkit vilkkuvat hetken runkojen välissä, sitten metsä nielee kulkijansa. Ne lähtevät polkujaan pitkin, suurin niistä yksin kohti rantaa, kaksi pienempää peräkkäin vastakkaiseen suuntaan, jossa odottaa pensoittunut niittymaa. 16/2016 Suomen luonto 31 kun ilta hämärtyy, viirunaamat lähtevät öisille retkilleen. Sieraimet aukeavat haistelemaan metsän tuoksuja, pyöreät korvat kuulostelevat sen ääniä. Esiin tulee toinen mäyrä ja kohta kolmas. 16/2016 Suomen luonto 31. TekSTi ja kuvaT hEikki wiLLaMO M ustavalkoviiruinen pää ilmestyy kolon suulle. viirunaamat viipyvät kotvan pihapiirissään, kulkevat sisään ja ulos, kunnes katoavat hämäräretkilleen
Klaanit koostuvat pariskunnasta ja niiden muutaman edellisvuoden jälkeläisistä. Siinä on asuttu vuosikymmeniä. Emo ja kaksi edelliskesäistä pentua vanhan pesän pihapiirissä.. Suuaukkoja voi hahmottaa toistakymmentä, mutta käytössä niistä on vain kolme. Joskus joukkoon voi kuulua myös toinen sukukypsä naaras. Se on kaivettu kuivaan rinteeseen, joka antaa lounaaseen ja auringon lämpöön. Pesä on alueen suurin, ja siinä majailevien mäyrien määrä vaihtelee. Mäyrät ovat kaivaneet maan uumenista kuutioittain hiekkaa ja kasanneet sitä korkeiksi valleiksi suurten kuusten tyville. Tällaisessa klaanissa voi olla kymmenkunta yksilöä, ja niitä löytyy lähinnä Eteläja Lounais-Suomen reheviltä lehtoalueilta, joilla ravinnosta ei ole puutetta. 32 Suomen luonto 16/2016 pesä on elämän keskipiste Mäyrien kadottua retkilleen komea pesäkumpu hiljenee. Tämä liittynee viirunaamojen erilaisiin elämäntapoihin, jotka vaihtelevat erakkomaisesta yksinelosta enemmän tai vähemmän kiinteisiin pariskuntiin, pentueisiin ja suuriin klaaneihin
Etukäpälien vahvoista kynsistä voi päätellä, kuinka hyvin ne ovat siihen sopeutuneet. Mäyrä on siisti ja vie pesäänsä säännöllisesti uudet pehmusteet.. Se on mäyrän elämän keskipiste, ja eläimet pitävät sen kunnossa kaivamalla uusia käytäviä romahtaneiden tilalle. Jatkuva kaivaminen ja laajentaminen saattaa vaikuttaa oudolta, mutta mitäpä me mäyrien mieltymyksistä tiedämme. 16/2016 Suomen luonto 33 Elintavoista riippumatta mäyrillä on useita pesiä, joista keskeisin on hiekkamaahan kaivettu luolasto käytäväverkostoineen ja makuukammioineen. Ehkä kaivaminen on niistä mukavaa, ainakin se on niille elämäntapa
Paikatkin ovat useimmiten mäyrien mieleen, sillä ennen talot rakennettiin oikeille talonpaikoille – kuiville ja aurinkoisille hiekkamaille. 34 Suomen luonto 16/2016 Kun tilaa on, mäyrät saattavat saada vuokralaisia. Mäyrät nukkuvat niissä silloin tällöin, mutta useimmiten ne ovat tyhjiä. Pesän omistajat eivät siis aina ole edes tietoisia hyyryläisistään. Ne ovat makuukammioon päättyviä käytävänpätkiä tai siirtolohkareen alle ruopsutettuja luolia. Seuraavaa kohtaamista sain odotella vuosikausia, mutta sekin liittyi mökkikesiin. Olin saanut illalla pari haukea ja ehillan hämärtyessä autiotalon uudet asukkaat tulevat esiin... Se näyttäytyi minulle vanhana ja viisaana mäyrä-äijänä, mutta saattoi todellisuudessa olla vaikka keväällä syntynyt pentu. varsinkin talviunien jälkeen mäyrät siivoavat perusteellisesti heti, kun uusiksi pehmusteiksi sopivat heinät, sammalet ja kuihtuneet saniaiset ovat kuivuneet. Mäyrä on siisti ja vie pesään säännöllisesti uuden sisustuksen vanhan ja syöpäläisiä kuhisevan tilalle. ...ja pihapiirissä on taas elämää.. Mäyrät voivat itsekin käyttää muiden tekemiä pesäpaikkoja. Myös talven nämä kaksi nukkujaa saattavat viettää saman luolaston uumenissa. Pentuja niihin ei synnytetä juuri koskaan. Levon pituus ja aloitusajankohta tukevat yhteisasumista, sillä supikoira asettuu unilleen mäyrää myöhemmin ja herää aikaisemmin. asutun pesän tunnistaa ainakin keväällä ja syksyn kynnyksellä ulkopuolella lojuvista pehmusteista. Olin lapsi ja viirunaama kurkisti autioituneen torpan alta. Pääpesän lisäksi mäyrillä on eri puolilla reviiriään niin sanottuja päiväpesiä. Supikoira asettuu mielellään valmiiseen pesään, jopa asuttuun, mikäli käytävän romahdus on erottanut siitä yhden kammion niiden käyttöön. On varsin yleistä, että ne asettuvat autiotalojen alle, jonne on hyvä kaivaa laajakin luolasto. harvoin nähty Muistan ensikohtaamisen mäyrän kanssa kuin eilisen päivän
Se käveli muitta mutkitta syömään lokeille jättämiäni perkeitä. Olen liikkunut ikäni rehevissä uusmaalaisissa metsissä, jotka tarjoavat mäyrille erinomaiset elinolot. 16/2016 Suomen luonto 35 din perkuuhommiin vasta hämärissä. aktiivisina kuvausvuosina kohtaamisia on ollut sen verran harvoin, että mäyrä olisi varteenotettava ehdokas, jos minun pitäisi nimetä eläin, jonka näkemistai valokuvausyrityksiin laittamani aika on tuottanut tulosta huonoimmalla prosentilla. Olen aina ihmetellyt mäyrän lähes täydellistä puuttumista suomalaisesta tarustosta ja kansansaduista. Siinä, missä ketusta on tullut melko arkipäiväinen eläin, mäyrä on säilyttänyt salaperäisyytensä. Poistuessani rannasta kuulin rapinaa, ja siinä samassa saniaisten keskeltä ilmestyi mäyrä. Tiedän lukuisia pesiä, näen jatkuvasti jälkiä, mutta kohtaamiset ovat harvinaisia. Se on kuitenkin Mäyrä nukkuu talviunta. Joskus pesäluolaston uumenissa tuhisee myös hyyryläinen: supikoira.. Mäyrä on minulle edelleen lapsuuteni salaperäinen hahmo, englantilaisten eläinsatujen viisas vanhus. Tieto sen elintavoista lisääntyy tutkijoiden työn kautta, mutta kohtaamisten harvinaisuus tekee jokaisesta aivan erityisen. Kettuja näen vähän väliä, samoin supikoiria, mutta mäyrä on toista maata. Laitoin paikalle seuraavina iltoina ruokaa, mutta viirunaama ei palannut. Tässä on toki hyvätkin puolensa
Mäyrä synnyttää maalis–huhtikuussa, jolloin naaras on vielä talven laihduttama eikä ruokaa ole juuri saatavilla. Ne olivat koviksi tallattuja, sujahtivat tiheikköihin ja alittivat koholla makaavia tuulenkaatoja. yksikorvainen mäyrä – missä lie menettänyt toisen. Näitä luultiin muinoin maahisten tekemiksi. Kiima on alkukesällä, jonka jälkeen hedelmöittynyt alkiorakkula jää kellumaan kohtuun kiinnittyäkseen sen seinämään vasta vuoden kylmimpään aikaan kesken talvi unien. Maahisten polkuja Mäyrien luolastoilta johtaa polkujen verkosto parhaille ruokamaille kuten laidunniityille, pellonreunoille, reheviin lehtoihin ja rantametsiin. Tästä merkkeinä näkee etenkin keväisen lakoheinän joukossa suppilomaisia kuoppia. Kurkistin alas. Jottei mäyrien tarvitsisi herätä vuodenvaihteessa parittelemaan, niillä on viivästynyt sikiönkehitys. 36 Suomen luonto 16/2016 elellyt ihmisen naapurina, suosinut viljavaa maaseutumaisemaa ja tonkinut öisin laitumien lantakasoja. Ruokamaat ovat moninaisia, mutta yhteistä niille on multava maa, jossa möyrii matoja, hyönteisiä ja etanoita. Emo edellä, pentu kuono kiinni sen hännässä ja tämän kannoilla vielä toinen. Kehitys jatkuu, ja muutaman kuukauden kuluttua naaras on valmis synnyttämään. Niiden hopeanharmaat selät näkyivät hämärässä, mutta vielä tätäkin paremmin vilkkuivat pään viirut ja korvien valkoisina hohtavat reunukset. alkukesän ilta oli muuttunut yöksi ja olin jo lopettanut kuvaamisen. Ihminen ei olisi alitse sopinut, mutta maahisukko kylläkin. Makailin makuupussissa nukahtamaisillani, kun kuulin rapinaa. Talviunta nukkuvan eläimen lisääntyminen ei ole aivan yksinkertaista. Polulla, joka kulki kapeaa kuivan maan kaistaletta kallion ja luhdan välissä, asteli mäyräjono. Mäyrä on toisin sanoen kaikkiruokainen eikä kaihda edes ampiaistai kimalaispesän kaivamista maan uumenista. Pennut pysyttelevät aikansa luolan uumenissa, mutta alkavat ulkoilla heti kesän kynnyksellä. Yksi mieleenpainuvimpia mäyrämuistojani on ajalta, jolloin kyttäilin kallionjyrkänteellä luhdassa käyviä hirviä. Laidunmaiden lantakasoista löytyy kovakuoriaisia ja niiden lihavia toukkia, loppukesän pelloilta kypsää viljaa, puutarhoista omenoita ja metsistä marjoja. Ehkä hämärän kulkija on hyödyntänyt naapuruutta ihmisten huomaamatta, jäänyt vieraaksi ja näin ollen vaille ”luonnetta”. Mäyrän vanha nimi metsäsika kertoo kuitenkin, että sen elintavat olivat tuttuja. Toisaalta poikasten on synnyttävä riittävän aikaisin, jotta ne ehtisivät kasvaa ja kerätä vararavintoa ensimmäistä talveaan varten. n Heikki Willamo on karjalohjalainen valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija. vähitellen ne ryhtyvät seuraamaan emoaan lyhyille metsäretkille, ja kohta ne ovatkin valmiita kuljeksimaan omin päin öisillä ruokamaillaan. Mäyrän ruokamaat ovat multavia ja vilisevät matoja, hyönteisiä ja etanoita.. Etsivä löytää silloin tällöin myyränpesän, linnunmunia, sammakoita tai muuta syötäväksi kelpaavaa. Niiden merkitys oli helppo ymmärtää. Ne olivat kuin majakat, joita pentujen oli helppo seurata. Pistoja uhmaten se kauhoo suuhunsa niin toukkia kuin hunajaakin. Matoja ja muuta ruokaa etsiessään se tonkii ja möyhii maata kuonollaan kuin sika kärsällään
16/2016 Suomen luonto 37 16/2016 Suomen luonto 37 Mäyrän vanha nimi metsäsika kuvaa hyvin eläimen tapaa tonkia kuonollaan maata.
Roy Mangersnes: Huippuvuoret ja Antarktis. 040 860 8800 Kuusamo Nature Photo 9.-11.9.2016 SUNNUNTAI 11.9. JUONTAJA VEIKKO NEUVONEN Yksittäiset esitykset 5€ • Päivälippu 15€ • Viikonloppukortti 40€ • Alle 12v. Kuva: Lassi Rautiainen VALOKUVAUSKILPAILUSSA PALKINTOJEN ARVO YLI 9.000,Kuvakisan ohjeet: www.kuusamo-knp.. Annette Seldénin kohteina Islanti, Punainen meri, Afrikka, Grönlanti. Lisätietoja: www.kuusamo.. Värttinä: Karoliina Kantelinen (vas.), Mari Kaasinen, Susan Aho. ilmaiseksi 9.30 Maisemia maailmalta: Pohjoismaat, Grönlanti, USA, Afrikka, Punainen meri, Annette Seldén, Ruotsi, tulkkaus suomeksi 10.45 Tauko 11.00 Islannin lintuja, Hannu Hautala Magic Moments Asle Hjellbrekke, Norja, tulkkaus suomeksi 12.15 Lounastauko 13.15 Huippuvuorilla Roy Mangersnes, Norja, tulkkaus suomeksi 14.30 Tauko 14.45 Luonnon muotoja pohjoismaisia maisemia, Kirsi MacKenzie 15.45 Päätös PERJANTAI 9.9. Thilda Seldén 12 v. tai Kuusamotalo puh. JUONTAJA VEIKKO NEUVONEN Yksittäiset esitykset 5€ • Päivälippu 15€ • Viikonloppukortti 40€ • Alle 12v. VALOKUVANÄYTTELYT KUUSAMOTALOSSA. soittavat livenä Tulkkaus suomeksi LAUANTAI 10.9. JUONTAJA LASSI RAUTIAINEN Konsertti 15€ • Yksittäiset esitykset 5€ • Viikonloppukortti 40€ • Alle 12v. /naturephoto, Kuusamotalo 040 860 8800 Taiteellinen johtaja: lassi.rautiainen@articmedia.. ilmaiseksi 9.00 Suomen Ammattiluontokuvaajat ry: Suomalainen maisema, 90 min Jaakko Ruola: Järvien Suomi, 20 min Arno Rautavaara: Saaristo, 30 min Veikko Neuvonen: Lappi ja Koillismaa, 30 min 10.30 Tauko 10.45 Seikkailua Antarktiksella, Roy Mangersnes, Norja, tulkkaus suomeksi 12.00 Lounastauko 13.00 Etelä-Amerikka, Asle Hjellbrekke, Norja, tulkkaus suomeksi 14.00 Tauko 14.15 Suomi ilmakuvaajan silmin, Hannu Vallas Uusia kuvakulmia kuvauskopterista, Jaakko Ruola Vuoden Luontokuva 2016 -kilpailun parhaimmistoa, Suomen Luonnovalokuvaajat ry 20 min 15.45 Tauko 16.00 Luontokuvia Aasiasta, Zou Qian, Kiina 17.30 Päivän päätös 18.00 Näyttelyn avajaiset Hannu Hautala luontokuvakeskuksessa Metsänhenki, Matti Pukki Zou Qianin luontokuvia Aasiasta. ilmaiseksi 17.00 Tapahtuman avaus 17.30 Nature Photo kuvakisan tulokset, Metsähallituksen puheenvuoro 19.00 Konsertti: Värttinä, Kuvat Lassi Rautiainen 20.00 Tauko 20.15 Seikkailu Islannissa, Seldén Annette, Ruotsi Lapset Emil Seldén, 10 v. , 040 038 0878 Liput: www.lipputoimisto.
jos retkellä tulee kuuma, mene uimaan. metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksessa (2007) niinkin paljon kuin viisi prosenttia helsinkiläisistä ja tamperelaisista luonnehti itsensä ”aidoiksi urbaaneiksi”, joille luonnon merkitys on hyvin vähäinen (eivätkö he hengitä, syö ja juo?). pohjimmiltaan kaikki kaunokirjallisuus on luontokirjallisuutta karskeinta scifiä myöten: robotitkin valmistetaan luonnosta saaduista mineraaleista. Ehkä arkiNEN ”lähden käymään metsässä” -mentaliteetti on hiipumassa. ympärillä on aina yllätyksiä, luonnonihmeitä jotka punovat pauloihinsa. kynnys on matala, ehjät saappaat riittävät. kalliita retkeilyvaatteita on sääli liata, paras asu on yleensä se joka ei kelpaa enää muualle. siellä olet aina luonnossa. miten nykyihminen tuntisi olevansa osa luontoa ja alkaisi välittää siitä mitä muille osallisille tapahtuu. kahdella jalalla kävely ei aina ole järkevin tapa liikkua. kirjani ilmestyttyä minulle on silti usein esitetty kysymys, jota kirjailijoilta ei tietääkseni yleisimmin kysytä: miten ihminen voi vahvistaa luontosuhdettaan. spontaani uinti oudossa paikassa lisää itsetuntoa ja solauttaa suoraan luonnon syliin. jos olet ajatellut kiertää viiden kilometrin ulkoilureitin mutta haluatkin istua kalliolle ajattelemaan, tee niin. toimi neuvokkaasti. jos on osa kokonaisuutta ja kaikin tavoin riippuvainen siitä, suhde on turhan pollea ilmaisu. silti punarinnat laulavat puistoissa, villakot paistattelevat päivää seinustoilla ja mustesienet kansoittavat nurmikkoja. kädellisen nisäkkään ominaisuuksia kannattaa hyödyntää, se rikastuttaa mieltä ja kehittää fysiikkaa. 5. 11/2014 Suomen luonto 39 irjoittamassani romaanissa osa tapahtumista sijoittuu metsään, suolle, rannalle tai vuorelle, siis luontoon. Aurinko kuivaa, jos pyyhettä ei ole. jos puro on syvä ja liian leveä hypätä yli, riisu saappaat ja kahlaa. Ihmisellä ei edes ole luontosuhdetta. metsä ei paheksu. kaupunkikin on vain luonnonalue, jota on peitetty kovilla aineksilla ja jonka eliölajistoa kontrolloidaan. katsele ja kuuntele. ei aavistustakaan, haluaisin aina sanoa. kaivosaltaiksi alennettuja vesistöjä lukuun ottamatta suomessa on turvallista pulahtaa mereen, puroon ja jokeen, suurjärveen ja suolampeen. ymmärrän kuitenkin, mitä kysymyksellä tarkoitetaan. 2. ota luonto elinympäristöksesi: syö, lue ja lepää taivasalla. K y tö m ä k i 16/2016 Suomen luonto 39 Luontosuhteen vahvistamisesta. yhä enemmän luontoa myös tuotteistetaan harrastuskentäksi, joka vaatii varusteita eli varallisuutta. hienoja kiviä ja jyrkänteitä, uusia kasveja ja sieniä löytää usein jo 10 metrin päässä totutusta reitistä. kaistale vapaata rantaa riittää. 4. evoluutio ei onneksi ole vielä vienyt meitä kovin kauas sukulaisistamme. poikkea reitiltäsi. Astu metsään. elämäntavoitteemme ovat lopulta hyvin samanlaiset kuin vaikkapa talitiaisen. se ei ole poikkeuksellista. 6. n a n n in a m a n n il a Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. kesällä on kuitenkin monta tapaa vastustaa vieraantumista. nouse puuhun havainnoimaan ympäristöä, kiipeä jyrkkää rinnettä, konttaa ja ryömi. kunnioita omaa luontoasi. tässä joukko toimiviksi todettuja ja helppoja keinoja vapaaseen käyttöön: 1. 3. hyljeksi tulostavoitteita
Peltoherkkusienestä Salo löytää perunan tuoksua, mutta laji jää nimeämättä. Sienen tuoksu Sienten maailmasta voi löytää valkosipulin, juuri leikatun retikan, mädän kaalin tai vaikkapa kuuman silitysraudan tuoksua. ”Erinomaisen vaikea tuoksu”, Salo kommentoi ja valittelee muovirasian hajua, joka sotkee tuoksukuvaa. 40 Suomen luonto 16/2016 M onella sienellä on lajille ominainen tuoksu, jonka perusteella sienen voi tuntea. Salo nuuhkaisee. Ensimmäisen lajin hedelmäisen tuoksun Salo tunnistaa melko helposti: kantarelli. Myös toinen näyte, sillihapero, on helppo. vai voiko. Neljännen näytteen, nuijamalikan, aromaattinen tuoksu vivahtaa karvasmanteliin, mutta Salo ei löydä lajia. Nuuhkaisepa seuraavan kerran, kun poimit kantarellin. viides rasia on tyhjä, joskaan Salo ei tätä tiedä, koska hänellä on huivi silmillään. Ennen testiä näytteet olivat olleet pari tuntia huoneenlämmössä, jotta ne tuoksuisivat voimakkaammin. Seuraavassa sokkotestissä tullaan käyttämään lasipurkkeja. Sen tuoksu on hedelmäinen. Suomen Luonto pyysi Luonnonvarakeskus Luken vanhempaa tutkijaa Kauko saloa tunnistamaan sieniä sokkotestissä pelkästään tuoksun perusteella. ia a H o n en / Va st aV a lo 40 Suomen luonto 16/2016 TekSTi TOpi LiNjaMa. Jokainen näyte oli omassa rasiassaan, jotta sienten tuoksua ei jää nuuskijan käsiin
16/2016 Suomen luonto 41 ”Perunakellari”, hän naurahtaa ja tunnistaa oitis savuhaperon, jonka pala rasiassa oli aiemmin ollut. ”Siinä on kuuman metallin haju. Tuoksut tuntuvat voimakkaimmin lähellä maanpintaa. TUOkSUvaLMUSk a (Tricholoma matsutake) . Sen sijaan haperoissa ja rouskuissa on tuoksuvia lajeja. Tuoksu: Valkosipuli ja sipuli. Tuoksu: nimensä mukaisesti silli. ”Molemmissa on muutama erinomainen ruokasieni, joiden tunnistamisessa tuoksu on merkittävässä roolissa. Monien sienten nimissä näkyy lajille tunnusomainen tuoksu: sillihapero tuoksuu sillille, lakritsirousku lakritsille ja anisherkkusieni anikselle. Miltä sikuri tuoksuu. sie n ik u Va t la ss e ko so n en vanhempi tutkija kauko Salo tunnistaa sienet myös tuoksusta. Toki myös ruokasieneksi kelpaamaton kultamyrkkyseitikki saattaa olla tuntematon. Myös pelargonin (pelargoniseitikki), karvasmantelin (tuoksuvahakas) tai retikan (retikkavalmuska) tuoksu voi olla nykyihmiselle tuntematon. laji on helpointa erottaa kaulusvalmuskasta juuri tuoksun perusteella. kauko salo löytää tuoksulle vertailukohdan pari päivää auki olleesta siideritölkistä. sienet kasvavat ryhmissä, ja ne voi joskus löytää pelkän tuoksun perusteella. Koska sieniä on nimetty paljon jo 1800-luvulla, monet nimet liittyvät tuoksumaailmaan, jota ei enää ole. Minulle höyryveturia tukaNgaSSiLLihapErO (Russula erythropoda) . kiinnostavimmat lajiryhmät Tuoksujen näkökulmasta tatit eivät ole kovin kiinnostavia. Harva nuoremman polven sienestäjä tietää, miltä höyryveturi tuoksuu. Siellä tuntuvat vahvemmin myös humuksen ja maaperän tuoksut. LaUkkaNahikaS (Marasmius scorodonius) . Haperot on tärkeä lajiryhmä metsäekosysteemissä, ja niitä voisi käyttää enemmän ruokasieninä, sillä niissä ei ole yhtään myrkyllistä lajia”, Salo tuumii. Humuskerroksen tuoksu on puhdas ja miellyttävä”, Salo kuvailee. Eräs 2000-luvun sienikirja vertaa kultamyrkkyseitikin tuoksua höyryveturin tuoksuun. Tuoksu: Voimakkaan aromaattinen, parfyymimäinen. ja a k ko k il Piä in en = rUOkaSiENi Katso 10 tuoksusientä lisää: www.suomenluonto.fi Aloita näistä – 10 tuoksusientä. Palsamin (viitaja kangaspalsamirousku) tai sikurin (sikurirousku) tuoksut eivät kuulu enää arkipäivään. ”Jos olet herkkä ja tunteikas sieniä kohtaan, niin sinähän polvistut. ”Kultamyrkkyseitikin tuoksu on kyllä yksi erikoisimmista”, sanoo konduktööri ja sienispesialisti jarkko Korhonen
Nenän käytöstä on hyötyä, sillä tuoksuille herkistyminen kehittää hajuaistia ja aivoja. jää muistiin kertanuu hkaisulla . Tuomisen mukaan tuoksut ovat kuin kieli, jota voi opetella. Tuoksun merkitystä ei tiedetä Entä miksi sienet tuoksuvat. 42 Suomen luonto 16/2016 tumpi on vertaus kuumaan silitysrautaan. SavUh apErO (Russula adusta) Tuoksu: maakella ri. Se on ainakin varmaa, että ihmistä varten ne eivät tuoksu”, Kauko Salo naurahtaa. Toisaalta emme myöskään tiedä, miksi jotkut sienet ovat myrkyllisiä. Kemisti ja tuoksututkija jari Tuomisen mukaan vielä jonkin aikaa sitten sanottiin, että ihminen voisi oppia noin 10 000 tuoksua. Ihmisen kyky erotella tuoksuja on varsin hyvä. Kokonaan toinen asia on tuttujenkin tuoksujen nimeäminen. Tuoksujen käsittely aivoissa liittyy läheisesti muistiprosesseihin. kellarin tuoksua on myös monissa tympösis sä (Hebelom a). tieteellinen nimi viittaa kamferiin, englanninkielinen nimi Curry milkcup mausteseokseen. si en ik u Va t la ss e ko so n en 42 Suomen luonto 6/2016 = rUOkaSiENi. aloittelija saa parin vuoden nuuskimisella haltuun hyvinkin 10–15 tuoksuvaa sientä. ”Hajuaistia hyödyntävät tehtävät aktivoivat muistisairaiden tiedollisia kykyjä, toimintaa ja sosiaalisuutta”, Tuominen kertoo. ”Nykyisin tiedetään, että ihmisen oppimiskyky eri tuoksuille on käytännössä rajaton”, Tuominen sanoo. Kenties samantapaiset tehtävät voivat myös ehkäistä ennalta näitä sairauksia. Sitä on myös kuvailtu sammutetun kynttilän hajuksi.” Nuuhkiminen ruokkii aivoja Kauko Salo neuvoo, että matka sienten tuoksuihin kannattaa aloittaa selkeistä lajeista. Salon mukaan tuoksut eivät ole itiöemän strategian kannalta olennaisia. ”ahkeralla, vuosien paneutumisella nenä voi oppia erottamaan lähemmäs sata lajia”, Salo arvioi. Kangasmetsän rouskua ei välttämättä osaa yhdistää leivonta-aineksiin ennen kuin joku mainitsee kookoshiutaleet ääneen. Paitsi haisusienen ja puistopökkösienen kaltaisissa tapauksissa: mädäntyneelle eläimelle tuoksuvat itiöemät houkuttelevat raatokärpäsiä, jotka levittävät itiöitä. Samantapainen merkitys saattaa olla tryffelin tuoksulla. LöyhkäSiLOkka (Thelephora palmata) Tuoksu: mädäntynyt kaali. Tuoksu: makea, muistuttaa hyvin tarkasti sikuria. SikUrirOUSkU (Lactarius camphoratus) . Toisen mokoman opettelu vaatii jo harrastuneisuutta. ”Tähän ei tiedetä vastausta. yksi voimakkaimmin tuoksuvista sienistämme, jonka hajun voi havaita jo kymmenen metrin päästä
Tuoksuvat yhdisteet ovat haihtuvia ja ne yleensä häviävät, kun sieni kypsennetään. vihErTUO kSUMaLik ka (Clitocybe odora) . Jäämme odottelemaan. ryyTiOrakaS (Phellodon tomentosus) Tuoksu: salmiakki. Tuoksuvat yhdisteet pitävät sisällään yleensä hiiltä, rikkiä, happea, typpeä tai vetyä. alkuaineista ominaistuoksu on vain kloorilla, jonka hajun voi tavoittaa esimerkiksi joistakin rusokkaista. Ja voisiko tulevaisuuden sienikirjassa olla mukana tuoksut samoin kuin lintukirjassa on äänet. kuten tavallista, tuoksuu voimakkaimmin hieman kuivahtaneena. Tuoksut kirjoihin. 16/2016 Suomen luonto 43 r is to P u r a n en / Va st aV a lo Salon tavoin myös sienikirjailija Lasse Kosonen arvelee, että tuoksut – siinä missä makuyhdisteet ja väriaineetkin – liittyvät aineenvaihduntaan ja aineenvaihduntatuotteisiin. Nykyisin äänet voi kuunnella vaikka metsässä kännykästä. Joitakin vuosikymmeniä sitten ei tunnettu lintukirjaa, josta voisi helposti kuulla eri lintujen äänet. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja ruokasieniharrastaja Joensuusta. 6/2016 Suomen luonto 43 rETikkavaLM USka (Tricholoma stiparophyllum) Tuoksu: raaka retikka tai punajuuri. Löyhkäva LMUSka (Tricholoma inamoenum) Tuoksu: rikkikaasum ainen.. Ilmestyykö joskus nenälähtöinen sienikirja. Tuoksu: Voimakkaan aniksinen, voi havaita jo etäämpää. Hajuja makuaistilla täydennetään näköhavaintoa. Sienten tunnistamisessa keskitytään näön avulla havaittaviin seikkoihin
TekSTi TiMO NiEMiNEN Mannerjään hiomat silokallioluodot ovat paikoin äärimmäisen karuja ja joskus hämmästyttävän reheviä. ti m o n ie m in en. 44 Suomen luonto 16/2016 kajakilla kökarin ympäri kökar on saari aavan ulapan äärellä ahvenanmaalla, Suomen eteläreunalla. karunkauniin pääsaaren ympärillä leviää upea saaristo, jota hallitsevat mannerjään hiomat kalliot, moni-ilmeinen meri ja rikas merilinnusto. Se on melojan paratiisi
harmaahylje uskaltautuu lähelle tarkkailemaan melojia. Hamnö sund on tuulen suojassa lähes tyyni. Tuulensuojaan saarten sokkeloon Nabban on tunnettu ristiaallokostaan, ja sen kärjen jälkeen alkaakin hankala osuus. Se näyttää vaikuttavalta, mutta tuntuu epämiellyttävältä. Etelästä vyöryy vanhoja aaltoja, jotka tekevät ristiaallokon. Horisontti erottuu ehjänä viivana kaukaisuudessa. tim o n ie m in en. vielä on helppo meloa, mutta kun tulemme ulapan äärelle ja käännymme Kökarin kirkon ohi etelään, alkaa vastatuuliosuus. ulappa ja kaukana lännessä siintävä Föglön saaristo aukeaa näkyviin. aallot ovat lyhyitä ja niitä tulee eri suunnista. Kökarin länsipuoli on avointa merta, saaria siintää vain jokunen siellä täällä. KäänUteliaisuus voittaa pelon. alun perin ajatuksena oli meloa Källskärin ohi ulapan puolelta, mutta aaltojen kanssa on oltava niin tarkkana, ettei ympäristöä ehdi havainnoida saati nauttia maisemista. Kajakit on pakattu viimeistä soppea myöten täyteen neljän päivän retkeä varten. Sää lupaa hyvää: aurinko paistaa ja on lämmin. Tuulta on vain kuusi metriä sekunnissa ja aallot pienehköjä. Etelälounaassa seuraava ranta on vajaan 600 kilometrin päässä Puolassa. välillä aallot heikentävät toisiaan, välillä vahventavat. Nabbanin merivartioasemaa lähestyessämme aallokko alkaa nousta. Suurimmat ovat reilusti yli metrisiä. 16/2016 Suomen luonto 45 K ajakit solahtavat vesille leirintäalueelta. aallot pääsevät vyörymään Kökarin läntisimmän niemen Nabbanin ohi ja suurenevat selvästi. vasta-aallokkoon on kuitenkin helppo meloa. vesi pärskähtelee kannelle ja kastelee paidan märäksi. Keskivartalo saa hyvää harjoitusta aalloilla tasapainoilusta. Ne ovat niin isoja että ne nousevat yli horisonttilinjan. Tuuli käy lounaasta ja tuo ulapalta aaltoja. Kierrämme Hamnön kärjen Hästskärin ja käännymme länteen. Luodoilla ja saarissa ei ole juomavettä, ja vettä pitää olla mukana muutama kanisterillinen ruuanlaittoa, juomista ja pesemistä varten
y melontaretkien varusteluettelo löytyy mm. y Puhelin vesitiiviissä kotelossa. Saaret suojaavat tuulelta ja aallot jäävät parinkymmenen sentin laineiksi. y kartta ja kompassi. y Varavaatteet ja eväät vedenpitäviin säkkeihin, joita saa urheiluja retkeilykaupoista. uteliaimmat tulevat rapsutettaviksi, vasikat pysyvät isompien lehmien turvissa. Merelle ei pidä lähteä yksin. Saaristossa melominen vaatii kokemusta. Lindön ja Husön välinen suojainen reitti on erittäin kaunis. y Väistä lintupoikueita. tim o n ie m in en 46 Suomen luonto 16/2016 y älä rantaudu lintusaarille pesimäaikana. Miehet ovat Ruotsista ja myös lähteneet Kökarin leirintäalueelta ja matkalla Idön saarelle. Kokoan keittiön ja keitän tervetuliaiskahvit. Pystytämme teltan puiden suojaan. y tuo pois kaikki mitä viet. y tyhjennysväline: äyskäri, pesusieni tai tyhjennyspumppu. Kahvitellessamme yhdentoista ruotsalaisen melojan kajakkilaivue lipuu ohi kohti lahden perukkaa. Mitä mukaan y melontaliivi on välttämätön turvavaruste – kajakin kaaduttua meloja on uimari. Huomaan liikettä leiripaikan takana saarnimetsässä. Lehmät hoitavat saaressa tärkeää virkaansa, ne ovat maisemanhoitotehtävissä. Lehmät ovat uteliaita ja tulevat tutustumaan. y melo laivaja veneilyreittien ulkopuolella, ylitä ne kohtisuoraan. nymmekin sivuaaltoon kohti kaakkoa ja saarten suojaa viiden kilometrin päässä. Kenno putoaa, ja vain kaksi munaa jää ehjäksi. Nousemme maihin rantakalliolle. Lehmä. Melonta on nautittavan rauhallista. Maisemanhoitajia idössä Idö ja sen kylkiäinen Brunnskär muodostavat itään aukeavan hevosenkengän muotoisen saarikuvion, jonka läpimitta on toista kilometriä. He ovat vaikuttuneita saaristoluonnon kallioisesta karuudesta ja isompien saarten rehevyydestä saarnineen ja kukkineen. useita. Idö sijaitsee Kökarin kuuluisimman saaren Källskärin naapurissa, ja se on tunnettu rehevyydestään ja poikkeuksellisen monipuolisesta kasvimaailmastaan. voileipiä tehdessämme opimme, että kananmunat kannattaa keittää ennen retkeä. Tarkka punkkisyyni on pakollinen iltatoimi, sillä borrelioosi tai aivokuume eivät kiehdo. y riittävästi juotavaa. Idö on kasvanut umpeen lehtoniittyaikojen jälkeen, ja nyt lehmät avaavat maisemaa uudelleen. y melonta-asu, joka suojaa kylmältä, auringolta ja roiskeilta. melojat.net/ melontatietoa/varusteet melojAn muIstIlIstA. aina löytyy kuitenkin salmi, josta pääsee eteenpäin. Päästyämme Stora Tistronskärin ja vanhan luotsisaaren Äspskärin katveeseen kulku muuttuu täysin. y aurinkolasit ja aurinkovoide. Kolmas. Teltta kutsuu hyvissä ajoin. y älä lähde merelle yksin. y kirkasväriset vaatteet näkyvät paremmin. Pumpulipilvet viilettävät kovaa kyytiä luoteesta: Tuulinen päivä luvassa. Ne lähestyvät ja tulevat lopulta leirille. y tarkkaile sään kehittymistä. Olemme kuitenkin ottaneet rokotteen aivokuumetta vastaan. Kiikaroin nähdäkseni mikä siellä liikkuu. Saavutamme toisen melontaparin. Saarten suojassa tulevat uudet ongelmat. Toinen. Kartanlukutaitoa koetellaan, sillä saaria ja luotoja on satoja. älä silti luota että veneilijät näkevät sinut. Lindö on reilun puolentoista kilometrin mittainen ja reitti polveilee kapeana saarten välissä. Lähes vedenpinnan tasolta katsottuna ne sulautuvat toisiinsa ja usein reitti näyttää johtavan umpikujaan. kohti kihtiä aamu valkenee aurinkoisena. Husön kallioilta kantautuu ammumista, kun saarella märehtivät lehmät huomaavat meidät
Katselemme ruotsinlaivojen lipumista pohjoisen horisontissa ja purjeveneitä matkalla Kökarin vierasvenesatamiin. 16/2016 Suomen luonto 47 Maarianhamina Turku Kökar Kajakkimme ovat taas piukkana varusteista, kun laskemme kajakit rantakalliolta vesille. Melonta avomerellä olisi nyt vaarallista, joten palaamme saarten suojaan, missä aallokko on vain kohtalaista. Meriharakat ihmettelevät ohi lipuvia kajakkeja. Meri kimaltaa lupaavasti idässä. ulompaa kuuluu kumeaa pauhua aaltojen iskiessä rantakallioihin, kevyttä liplatusta oman saaremme rannasta, tuulen suhinaa saaren kasveissa. utterhäranin salmesta avautuu Kihdin 30 kilometrin levyinen, saareton selkä. Kahvi kiehahtaa tuota pikaa, ja täytämme päivän mittaan kuluneet energiavarastot. kompassia tarvitaan Edessä on toinen kymmenen kilometrin osuus ennen seuraavaa leirisaarta. Paneudun kalliolle pitkäkseni tuulen suojaan auringonpaisteeseen, ummistan silmät ja kuuntelen meren ääniä. Meri tuoksuu suolaiselta ja siihen sekoittuu pietaryrtin mausteinen tuoksu. Tuuli hivelee ihoa, kallion karkeus tuntuu selässä. Meriharakkapari ihmettelee vesikivellä, parvi uteliaita naarashaahkoja lentää takaviistosta ohitse aivan vierestä. valkoinen yhteyslautta Gudingen jyskyttää ohitse matkallaan Kökarista Korppoon Galtbyhyn. välillä on kilometrin–parin selkiä, välillä saaria ja luotoja on vieri vieressä. On mukava paneutua levolle. Lahdelta ulos päästyämme melomme navakkaan sivutuuleen. Töitä on tehtävä koko ajan, etteivät kajakit lähde lipumaan taaksepäin. Salmesta vyöryy suuria aaltoja. alla on pehmeä rahkasammalpatja ja uni maistuu makealta. kökar sijaitsee Turun ja Maarianhaminan välisen linjan eteläpuolella. Haahkanaaraat juttelevat vaimeasti, kalalokit kaklattavat ja suuri merilokki ääntelee karheammin ja kumeammin. aallot keikuttavat kajakkia ja pitävät mielen virkeänä. Tuulen hyvä puoli on, että se rypyttää meren pinnan upean kimmeltäväksi. Otan suunnan kompassilla, sillä osa reitistä on minulle uutta maisemaa. Lehmät toimittavat saaressa tärkeää virkaa, ne tekevät maisemanhoitotyötä. Lapintiiran sukelluspolskahduksia kuuluu tuon tuosta, punajalkaviklo huutelee naapurisaaren rantakivellä muutaman kymmenen metrin päässä. väsyneinä mutta tyytyväisinä rantaudumme leirisaaren suojaiseen lahdenpoukamaan ja vedämme kajakit kalliolle aaltojen ulottumattomiin. Taivas ja meri ovat siniset kuten ajatuksetkin. reittimme kiersi koko kökarin. Suojeltujen idön lehtoniittyjen hoitajat tarkastavat teltan. idössä on telttapaikka jossa on lupa yöpyä yksi yö yhdellä teltalla. Gåloskäriltä käännymme pohjoiseen navakkaan vastatuuleen. Kymmenen kilometrin melonnan jälkeen rantaudumme pienelle luodolle nauttimaan ansaittua lounasta. uudet perunat, savulohi ja saaristolaisleipä katoavat nopeasti lautaselta. k a rt ta Po H ja m a a n m it ta u sl a it o k se n m a a st o tie to k a n n a n 06 /2 01 6 a in eis to a tim o n ie m in en tim o n ie m in en
Työnnämme kajakit vesille ja nautimme rauhallisesta matkanteosta upeana kesäpäivänä. Myös kaukaiset saaret nousevat kellumaan ilmaan. Ihailemme kotkan lentoa kunnes se katoaa kaukaisuuteen. useimmilla alueilla telttailu ja kukkien poimiminen on kielletty. tällaisilla saarilla on osan vuodesta voimassa maihinnousukielto. joillakin luodoilla ja saarilla elää lintuja, jotka tarvitsevat rauhallisen pesimäympäristön. kunnioita kotirauhaa ja säilytä riittävä etäisyys rakennuksiin ja muihin alueella oleviin yksityisiin kohteisiin. Suuri lintu ei väistä meitä, vaan lentää melko läheltä vakaata reittiään kohti idän saaria. Lähes joka poukamalla on oma uikkuparinsa. 48 Suomen luonto 16/2016 Sää keikahtaa tyveneksi Merellä säätilat muuttuvat nopeasti. Korviin kantautuu merilintujen ääniä, moottoriveneiden vaimeaa pörinää ja laivojen matalaa jumputusta. ahvenanmaalla voi liikkua vapaasti jalan, pyöräillen ja kajakilla, mutta yksityisiä tontteja, laitureita ja viljelymaita on syytä välttää. muutamalla hiekkasaarella maihinnousukielto on ympärivuotinen. Reittimme kulkee laivaväylän tuntumassa Kökarin pohjoispuolella kohti länttä. Kajakit leikkaavat tyyntä vettä kevyesti ja äänettömästi. ti m o n ie m in en H ei kk i Va sa m ie s Merikotka ei väistä meitä vaan lentää läheltä vakaata reittiään.. aurinko paistaa lämpimästi ja meri on kuin peili. Nuori kalalokki lentää uteliaana yli ja sitä katsellessani huomaan kauempaa lähestyvän merikotkan. autereisessa säässä ei ole helppoa nähdä, missä meri loppuu ja taivas alkaa. jokAmIehenoIkeuksIssA rAjoItuksIA kökar on tunnettu mustakurkku-uikuistaan. ahvenanmaan 53 luonnonsuojelualueella on jokamiehenoikeutta rajoitettu. jos maanomistajalta ei voida kysyä lupaa, on yöpyminen yksittäisessä teltassa sallittu yhden vuorokauden ajan. voimakas tuuli voi tyyntyä yön aikana täysin. Menimme nukkumaan tuulen pauhatessa ja aaltojen jymistessä, mutta aamu valkenee täysin tyynenä ja leppeänä. Lintujen kuninkaan näkeminen tekee aina vaikutuksen. Saaristossa sää on arvaamaton. Horisonttiin ilmestyy valkoinen täplä, josta on vaikea SaariSTOLUONTO on häiriölle herkkää ja siksi ahvenanmaan jokamiehenoikeudet ovat rajoitetummat kuin muualla suomessa. Laivoja lipuu horisontissa – ne näyttävät kelluvan aavemaisesti ilmassa
Hellsön ohitettuamme käännämme kajakkien keulat lounaaseen, ja näkyviin tulee tuttu Harparnäsin satama. Leirintäalueen rantakalliot näkyvät kutsuvina ja keulat karahtavat rantahiekalle. +358 40 5797750, y seasided kajakuthyrning, puh. Lähestyessämme se paljastuu harmaahylkeeksi eli halliksi, joka lämmittelee kelluessaan. tim o n ie m in en 16/2016 Suomen luonto 49 kökAr y suomen eteläisin ja asukasluvultaan suomen toiseksi pienin kunta, 253 asukasta (2015). hallin valtakunnassa Kaukana parin kilometrin päässä näkyy jotakin mustaa, kuin jätesäkki kelluisi meressä. Samaan aikaan saapuvat myös ruotsalaiset, jotka yöpyivät Idössä yhtä aikaa kanssamme. Rannalla on hetken aikaa vipinää, kun kolmeatoista kajakkia tyhjennetään retkivarusteista. y Pinta-ala 2165 km², josta merta 2102 km², maata 64 km² ja sisävesiä 0,4 km². päätellä mikä se on. välillä se kääntää toisen kylkensä auringolle. Majoittuminen y sandvikin leirintäalue, www.sandvik.ax/fi y Hotelli brudhäll, www.kokar.ax/fi y antons Gästhem y klobbars Gästhem och stugor y Havspaviljong Hellsö, mökkejä www.havspaviljongen.ax/fi Kajakin vuokraus y estholms kanotuthyrning, puh. Kaksi punaista, siroa kajakkia sinisellä, tyynellä merellä lienee kuvauksellinen näky. Majesteettinen merikotka partioi kökarin saaristossa. y yksikielisesti ruotsinkielinen. Kangastus nostaa senkin leijumaan ilmaan. Täplä kasvaa ja paljastuu meitä kohti tulevaksi yhteyslautaksi. Kauppa y kökar lanthandel, karlby. +358 (0) 400 897 813 y Havspaviljongen, www.havspaviljongen.ax/fi y sandvikin leirintäalu, www.sandvik.ax/fi Jätteet y kierrätyspisteet sandvikin leirintäalueella ja Hellsön vierassatamassa. n. Muutamia autoja on odottamassa seuraavaa yhteyslauttaa jatkaakseen matkaa joko mantereelle Galtbyhyn tai Manner-ahvenanmaalle Långnäsiin. Meidät huomattuaan halli painuu veden alle niin, että vain pää jää näkyviin. elintarvikkeita, bensiiniä, tarvikkeita. Siirrymme syrjään väylältä ja valkoinen alus jyskyttää ohitsemme muutaman kymmenen metrin päästä. y elinkeinot merenkulku, kauppa, matkailu, maanviljely ja kalastus. Se seuraa ohimelontaamme rauhallisesti ja sukeltaa sitten näkymättömiin. y elintarvikekioskit sandvikin leirintäalueella ja Hellsön vierassatamassa. Kannella ihmiset vilkuttavat ja ottavat valokuvia
Lintu kyyhöttää oksan suuntaisesti paikallaan ja on varsin huomaamaton. Samoihin aikoihin kehrääjäparin voi tavata tulevan pesäpaikan lähistöltä. Linnut ovat maassa lähekkäin ja lähtevät vastahakoisesti lentoon vasta, kun kulkija on aivan lähellä. Lisäksi voi kuulla kehrääjien vaimeita varoitusääniä, jotka ovat lyhyitä maiskahduksia. Laji on runsastunut 1980-lukuun verrattuna, ja kanta on nyt elinvoimainen. Suuret poikaset koettavat pelotella paikalle osuvia maapetoja avaamalla valtavan kitansa ja liikuttelemalla käärmemäisesti päätään ja sähisemällä. Laji kykenee huonojen olojen kuten ravintopulan koittaessa vaipumaan horrokseen. TekSTi ja kuvaT LaSSi kUjaLa keHrääjä Caprimulgus europaeus Kehrääjiä pesii maassamme 3000–5000 paria. Suomessa kesäöiden valoisuuden arvellaan rajoittavan levittäytymistä pohjoiseen. Pesässä oleva emo luottaa suojaväriinsä ja poistuu vasta, kun kulkija on vähällä astua sen päälle. Nykyisin kehrääjiä pesii meillä Vaasan ja Lieksan korkeudelle asti. Ne lentelevät heittelehtien puiden lomaan ja voivat joskus jäädä näköetäisyydelle. Kehrääjän tieteellinen nimi tarkoittaa eurooppalaista vuohenlypsäjää. Päivisin kehrääjä viettää aikaansa oksalla tai maapuun rungolla. Kymenlaaksossa Salpausselän harjumetsät ovat sen suosikkipaikkoja. Surina on kehrääjän soidinääni, jota kuulee yleensä vain auringonlaskun jälkeen. Joskus nämä kohtaamiset päättyvät törmäykseen ja lintu menehtyy. Öinen autoliikenne kesäisillä metsäteillä onkin yksi kehrääjäkantaamme pahiten rasittavia tekijöitä. Kehrääjät ovat paikkauskollisia ja pesivät vuodesta toiseen lähes samoilla paikoilla. n Lassi Kujala on luontokuvaaja, joka asuu ja työskentelee Kymenlaakson Voikkaalla.. Silloin voi huomata koiraan siivissä ja pyrstössä olevat valkeat täplät. Kehrääjiä havaitaan usein vielä loppukesällä ja viivyttelijöitä syys–lokakuussakin. Sitä reunustavat vielä kankeat sukaset jotka lisäävät pyyntihaavin kokoa entisestään. Errrurrurrrrur, illanvirkku kehrää kehrääjillä voi juuri nyt olla toinen pesye hoidettavanaan. Ilmeisesti tällä on saavutettu jotakin etua, koska käyttäytyminen on säilynyt. avattuna suu näyttää valtavalta. Linnusta näkee ehkä vain vilahduksen sen lentäessä kauemmas. Kehrääjän nokka on pienen pieni mutta suu sitäkin suurempi. On kuin neljä valkeaa laikkua leijuisi ilmassa linnun lentäessä hitaasti pystyasennossa pitkä pyrstö alaspäin sojottaen. Kehräyspuu pysyy usein vuodesta toiseen samana. Kehrääjä ja sen surina kuuluvat suomalaiseen kesäyöhön. Pesää lintu ei tee vaan pyöräyttää munansa paljaalle maalle. Se on tiellä lepäilemässä ollut kehrääjä. 50 Suomen luonto 16/2016 M oni hiekkateitä kesäöinä ajellut on huomannut, miten auton valoista ehtii juuri ja juuri pyrähtää pakoon pitkäpyrstöinen käen kokoinen lintu. Suupielet ulottuvat kauas taakse lähes silmän tasalle. Kun rukki surraa, maailma on mallillaan. Kehrääjä on jäänyt monelle lintuharrastajallekin melko etäiseksi. valkeita ruskealaikkuisia munia on aina kaksi. Näissä harvoissa valoisissa pylväsmäntyjä kasvavissa metsissä se pystyy hyvin lentelemään ja saalistamaan yöperhosia sekä muita kookkaita selkärangattomia. Kehrääjä viihtyy kuivissa mäntyvaltaisissa kangasmetsissä. Hyvinä vuosina kehrääjä voi pesiä kaksi kertaa. Kehrääjä talvehtii Afrikassa, jonne se lähtee viimeistään lokakuussa. Soitimen kiivaimmassa vaiheessa toukokuun lopulla koiras voi kuitenkin aloittaa surinan pari kolme tuntia ennen hämärän tuloa. Poikaset viettävät samassa paikassa maassa koko pesäpoikas aikansa. Ensimmäinen pesye kesäkuussa, toinen heinäkuussa, jolloin poikaset voivat olla pesässä vielä elokuussa. Monesti ainoa merkki siitä on kesäyönä kangasmetsästä kuuluva yhtäjaksoinen surina
16/2016 Suomen luonto 51 kehrääjät viettävät päivät puun vaakaoksan päällä torkkuen ja luottaen hyvään suojaväriinsä. vaaran uhatessa kehrääjänpoikaset avaavat suunsa äärimmilleen ja sähisevät. vajaan viikon ikäiset poikaset elokuun alkupäivinä. vaikka kehrääjän nokka on pieni, sen kita on tavattoman suuri.
52 Suomen luonto 16/2016 S aapas uppoaa Torronsuohon kuin imukuppi, ja vaatii taiteilua pysyä pystyssä. ”Tornista näkee varmaan 70 prosenttia suosta. Suoalue laajeni myös reunojen kivennäismaille”, vasander selventää. Lähellä Torronsuon huippulukemaa on myös Janakkalan ja Hämeenlinnan rajalla oleva Raimansuo, jossa on mitattu sama 12,3 metrin lukema, mutta vain yhdestä pisteestä. Torronsuon syvänne on keskellä avosuota, Mustasaaren ja Kiuassaaren välissä. Torronsuo on Etelä-Suomen suurimpia luonnontilaisia keidassoita ja sen syntyhistoria on ajoitettu noin 10 500 vuoden taakse. ”Mannerjään vetäydyttyä tämän alueen savikolle muodostui viisi erillistä matalaa vesiallasta, jotka alkoivat kasvaa umpeen. TekSTi jOhaNNa MEhTOLa Tammelan Torronsuolla on maamme paksuin turvenuttu, joka on kertynyt millin vuosivauhtia. Sen syvin mitattu kohta on 12,3 metriä ja paksuus on mitattu peräti kilometrin matkalta. Sinne on retkemme alkupisteestä Kiljamon parkkipaikalta matkaa vielä kymmenen kilometriä. ”Oho! Kuuluisia viimeisiä sanoja”, huikkaa Harri Vasander astellessaan kostean kuljun toisella reunalla. PakSun Suon SalaiSuuS. Paksuturpeisin piste on noin 500 hehtaarin alueella, jossa turve on muutenkin yli kymmenen metriä paksua”, vasander sanoo ja osoittaa kaakkoon. Hyllyvälle suolle ei ole lintujen pesintäaikaan asiaa, joten kiipeämme Kiljamon grillipaikan 17 metriä korkeaan näkötorniin etsimään paksuturpeisinta kohtaa edes katseellamme. Hän on suometsätieteen professori Helsingin yliopistosta ja oppaanani Suomen paksuturpeisimmalla suolla. Tornista avautuvat upeat näkymät yli Torronsuon kansallispuiston, eikä äänimaisemassakaan ole valittamista: krokro-kro kuuluu kolmen korpin kaarrellessa taivaalla ja suon laidalla kuovi kuuluttelee reviiriään
Torronsuon turvepatja on paksuimmillaan 12,3 metriä. Kasvua on edesauttanut suon sijainti vedenjakajalla. H a n n u m ä ke lä / Va st aV a lo to m i se tä lä pyöreälehtikihokki on soilla viihtyvä lihansyöjäkasvi.. ”Jos sammal kasvaa 11 milliä ylöspäin, se tuottaa millin turvetta, sillä suurin osa sammalesta hajoaa. Suon reunoilla on kapea laide, jossa kasvaa saroja. ”Kohosuon rakenne ei ole rannikolla niin selkeä kuin pohjoisempana.” Kasvilajeista sen kuitenkin tunnistaa heti keidassuoksi. 16/2016 Suomen luonto 53 Maaston muodot asettivat lopulta suolle rajat, mutta se kasvoi – ja kasvaa edelleen – korkeutta. Tasannetta seuraa reunaluisu, joka on Torronsuolla muun muassa mäntyjä, vaivaiskoivua ja suopursua kasvavaa isovarpurämettä. Millin vuosivauhti Rahkasammalista suon valtalajeja ovat rusorahkasammal ja ruskorahkasammal, jotka tuottavat rahkasammalten mittapuussa paljon turvetta. Ne ovat siis taivaallisen veden varassa eläviä todellisia sinnittelijöitä”, vasander toteaa, kun kiipeämme tornista alas ja suuntaamme pitkospolulle. ”Täällä kasvaa vain karun tien kulkijoita, jotka saavat ravinteensa sadevedestä. Turpeen synnyn hyötysuhde meneekin karuilla soilla niin, että turvetta syntyy alle 20 prosenttia ja yli 80 prosenttia sammalesta hajoaa.” ääRIPISTeeT Vierailemme vuoden aikana kymmenessä Suomen ääripisteessä. Koska kyseessä on kohoeli keidassuo, jokaisesta umpeen kasvaneesta vesialtaasta on merkkinä korkeampi keskustasanne, jota ympäröivät kuivemmat alueet eli kermit sekä märemmät alueet eli kuljut
kiljamon grillipaikan vieressä olevasta näkötornista on hulppeat suonäkymät. Sitä onkin Torronsuossa paljon: yli 156 miljoonaa kokonaissuokuutiota. Tässä on rahkanäivesammalta, joka nimensä mukaisesti näivettää rahkasammalia. Yli kuuden metrin turvepatja peittää 1200 hehtaaria Torronsuosta. Se on Torronsuolla noin 30–40 sentin syvyydessä. ”arvaat, että suo on kiinnostanut myös turveteollisuutta, mutta onneksi tästä tuli kansallispuisto 1990.” Kuinka paljon turvetta pitää olla, jotta aluetta voi edes kutsua suoksi. 54 Suomen luonto 16/2016 Tunnustelemme ryijymäistä rahkasammalpintaa ja ihastelemme sen sävyjä. Geologeille se on 30 senttiä ja meille metsäja suotieteilijöille riittää, että paikalla kasvaa turvetta muodostavaa suokasvillisuutta. Ruotsalaiset suotutkijat olivat onnellisia kuullessaan, ettei meillä ole rajoituksia. ”akrotelmassa rahkasammal on vielä elävää, mutta katotelma on pysyvästi vedenpinnan alapuolella, ja siellä kaikki prosessit ovat paljon hitaampia”, vasander selventää. ”arvaapas, paljonko ruskorahkasammalia kasvaa neliömetrillä. Kaikissa muissa maissa käytetään senttirajaa, mutta se vaihtelee 30–60 sentin välillä. Rahkanäivesammal voi päästä hetkeksi valtalajiksi, mutta sen suojissa rahkasammal saa paremmin kosteutta ja on pian taas elinvoimainen.” akrotelman ja katotelman välissä Turve syntyy tarkkaan ottaen hapettomassa ja kosteassa rajapinnassa, jossa elävä rahkasammal loppuu. Turvetta on siis muodostunut vähän yli milli vuodessa, ja se on saanut muhia rauhassa. Keskimäärin 55 000, olen laskenut ne”, vasander paljastaa ja huomaa samalla, että viereinen ruskorahkasammalkasvusto ei voi oikein hyvin. ”Joo! Juuri kuten ajattelinkin. Kerroksia kutsutaan akrotelmaksi eli yläkerrokseksi ja katotelmaksi eli alakerrokseksi. si V u n ku Va t to m i se tä lä rahkasammalet muodostavat ryijymäistä mattoa. Jos he alkaisivat käyttää samaa määritelmää kuin me, he saisivat yhdessä yössä kolme miljoonaa hehtaaria suota lisää”, vasander naurahtaa. professori harri vasander tutkii luupilla kuljurahka sammalta.. ”Määritelmät vaihtelevat
Kun suo on irronnut ympäröivien vesistöjen vaikutuksesta ja alkanut saada ravinteita vain sateen mukana, suolla on alkanut kasvaa rahkasammalia ja siitä on alkanut muodostua rahkaturvetta. sijaitsee tammelassa. vasander tietää pari mielenkiintoista esimerkkiä Keski-Euroopasta, jossa muun muassa roomalaisia paettiin aikoinaan suolle karkuun. Torronsuon pohjalla on järvivaiheesta peräisin olevaa turvetta 2–3 metriä ja sen päällä rahkasammalturvetta 5–9 metriä. torronsuon kansallispuisto perustettiin 1990. ”Pohjalla on järvikasvillisuutta kuten järviärviää, sitten on tullut saraja rytivaihe. Suomessa on soita noin yhdeksän miljoonaa hehtaaria ja niiden keskipaksuus on 1,3 metriä. Pinta-ala 3000 hehtaaria. ”Rahkasammalten tuottamista hapoista johtuen suohon upotettu ruumis ikään Ge o lo Gia n tu tk im u sk es ku s Ge o lo Gia n tu tk im u sk es ku s Torronsuon paksuin, 12,3 metrin turvekerros on Mustasaaren ja kiuassaaren välissä.. 30 prosenttia soista on ohutturpeisia ja 70 prosenttia luokitellaan paksuturpeisiksi. Paksuturpeisin kohta yli 12 metriä. koko suossa turvetta on lähes 157 miljoonaa kokonaissuokuutiota. Suoruumiita ja upottavia allikoita Turvetta kaivelemalla voisi löytää eläinten jäännöksiä tai ihmiseen viittaavaa esineistöä. Suon pitkä historia ja sen kasvuvaiheet näkyvät Torronsuon turvekerroksissa. Samalla suo on alkanut kehittyä karuksi keidassuoksi.” Sana keidas onkin alun perin merkinnyt aukeaa puutonta suota. noin 1200 hehtaarin alueella turvetta on yli kuusi metriä. yksi etelä-suomen suurimmista soista. ”Iso-Britanniassa Cambridgen läheltä on löytynyt kylä, joka oli rakennettu suon päälle ja Ranskan Bretagnessa kaivurin kauha osui vanhaan voikätköön.” Tanskan, Saksan ja Irlannin soilta taas on löydetty suoruumiita. 16/2016 Suomen luonto 55 torronsuo syntyi noin 10 500 vuotta sitten
to m i se tä lä Professori Harri Vasander kertoo Torronsuon syntyvaiheis ta www.suomen luonto.fi. aikaisin keväällä nämä kohdat kuplivat, kun metaani matkaa suon sylistä pinnalle. ”Jos tuonne kävelisi, uppoaisi vain vyötäröä myöten.” Syvemmissä allikoissa voisi upottavan pohjan tavoittaa vasta neljän–viiden metrin syvyydessä. Suolla puiden juuret jäävät veden alle ja puut kuolevat. He välttivät keripukin syömällä lakkoja ja karpaloita ja säilöivät elintarvikkeensa turpeeseen ja suoveteen. ”He maustoivat suopursulla ja suomyrtillä olutta, jota nautittiin reippaasti taistelua edeltävänä iltana. Ruoppapintojen laajenemisja syntymekanismi tunnetaan periaatteessa, mutta niistä ei ole vielä sanottu viimeistä tieteen sanaa.” juuret turpeessa Toukokuun lopulla pitkosten pielissä kurkistelevat vienot suokukat ja tomerat lakankukat. Biomassa kuitenkin hajoaa ja turvetta syntyy vähemmän kuin maan pinnalla elävistä rahkasammalista.” Entä tuo tumma vetinen alue. Jossain vaiheessa hengitys loppuu”, vasander havainnollistaa. Syötävää ei ole paljon, mutta maku on makea. Suosta on jo ammoin ammennettu hyvinvointia. Siitä tuli niin kova krapula, että seuraavana päivänä oli pakko tappaa joku. ”Se on ruoppakulju, jossa turve on pintaan asti maatunutta ja sitä peittää ohut leväkerros. Pitkosreitin vieressä kiiltelee pari vesipintaista lampea. vasander saapastelee kuljun partaalle ja kaivaa vedestä mitäpäs muuta kuin kuljurahkasammalta. Ne eivät kuitenkaan täytä allikoiden mittoja vaan ovat erittäin märkiä kuljuja. ”Sieltä voisi löytyä vaikka mitä, mutta tutkimuksia pitäisi tehdä lapiopelillä. ”Olen ihan varma, että näissä on vaikka mitä terveellisiä aineita! Tupasvilla panostaa juurituotantoon ja kasvattaa joka vuosi uudet, jopa metrin syvyyteen ulottuvat juuret. En pitäisi mahdottomana, että Kalevalan säkeet Poikasuollevietäköhön,puullapäähänlyötäköhön viittaisi aikanaan hävettyjen aviottomien lasten surmaamiseen. Video. Merkillinen laji”, hän sanoo ja ojentaa juurenpätkän. pitkospuiden varrella kasvaa muun muassa tupasvillaa. Helmenvalkea, ohuen ohut juuri katoaa professorin suuhun. Suomessa on kehitteillä esimerkiksi suomäntyjen juurien kärjistä eristetystä endofyyttisienestä lääke silmänpohjarappeuman hoitoon”, vasander paljastaa. viikingit valloittivat suotuotteiden avulla koko Pohjois-Euroopan. Suon muissakin antimissa piilee varmasti hyödyntämättömiä terveysvaikutuksia”, vasander sanoo ja nappaa maasta tupasvillan juurineen. En ole koskaan uskaltanut itse tehdä tuota olutta.” n Suosta on jo ammoin ammennettu hyvinvointia. ”Ihan itse keksin tämän! Katselin niitä kerran, kun oli nälkä.” ”Tuossa on hieno bonsaipuu”, vasander sanoo ja osoittaa pitkosten vieressä kasvavaa männynkänkkyrää. Noin 60 prosenttia sen rungosta on turpeen sisällä.” Suopuut varttuvat kasvupaikasta riippuen noin 300-vuotiaiksi, kun ne mineraalimaalla voivat elää tuhat vuotta. ”ajatteles, miten lakka näin karusta kasvualustasta muodostaa niin mehevän ja vitamiinipitoisen marjan. Suopuissakin voi virrata vaikka millaisia terveystekijöitä. Kuljurahkasammal voi yhteyttää koko varrellaan, joten se kasvaa pidemmäksi ja muodostaa enemmän vuotuista biomassaa kuin esimerkiksi ruskorahkasammal. ”Tämä muistuttaa uitettua kissaa. ”vähän niin kuin ihminen olisi paljussa ja vesi nousisi. ”Se on vähintään 60 vuotta vanha. 56 Suomen luonto 16/2016 kuin kuivuu ja siitä jää vain parkkiintunut nahka. ”Nämä karujen soiden puut ovat niin kiusattuja, että niiden on kehitettävä erilaisia konsteja pärjätäkseen. Parkkiintumismekanismi tunnetaan pääpiirteissään, mutta siinäkin olisi vielä tutkittavaa.” vasander pitää täysin mahdollisena, että Suomenkin tuhansissa soissa saattaa lymytä ruumiita. Mutta se on arka asia”, vasander sanoo ja jatkaa pitkospuita eteenpäin
Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele pokka teetätti keväällä selvityksen Ely-keskusten kaava-valituksista ja esitteli tylyt tulokset blogissaan: ”vuosina 2008–2013 kunnat hyväksyivät 6400 asemakaavaa. Kun maankäyttöja rakennuslakia 1990-luvulla säädettiin, kuntien päätösvaltaa kaavoituksessa lisättiin, ympäristökeskusten ja ympäristöministeriön valtaa rajoitettiin. Tätä perusteltiin kaavoituksen nopeuttamisella ja ”turhien” valitusten estämisellä. alun perin hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena oli poistaa kaikille kuntalaisille kuuluva oikeus varmistaa valittamalla kaavapäätöksen laillisuus. asiaa selvittänyt vaasan yliopiston julkisoikeuden professori Eija mäkinen totesi, ettei muutos poistaisi väitettyä ongelmaa eli hankkeiden venymistä. Tuoreeltaan ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) tyytyi tähän. kEvääN koittaessa hallitus perääntyi aikeistaan rajoittaa rakentamista ohjaavista kaavoista valittamista, koska asiantuntijat pitivät hanketta hyödyttömänä, demokratiaa uhkaavana ja osin myös perustuslain vastaisina. Tätä tavoiteltiin jo hallitusohjelman kirjauksilla, joita akatemiaprofessori Kaarlo Tuori vuosi sitten arvosteli jyrkästi SuomenLuonnossa: ”Tämä on perustuslain kannalta ongelmallista. Jatkovalituksen alueellinen Ely-keskus teki kahdessa tapauksessa. LakiESiTykSELLä aiotaan poistaa Elykeskusten valitusoikeus kaava-asioissa, ja mahdollisesti kaikissa ympäristöasioissa. Hallituksen suunnitelmien mukaan KHO:n tulisi ottaa kaavavalitus käsiteltäväksi, jos tapauksella olisi ennakkopäätöksen luonne tai jos sen käsittelyssä olisi tapahtunut ilmeinen virhe. Perustuslain 20. Hankkeen suhde perustuslakiin on mielenkiintoinen. Kaavoista voisi valittaa hallintooikeuteen, mutta siitä eteenpäin korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) pääsisi vain valitusluvalla. valituslupa voitaisiin myöntää myös muusta erityisen painavasta syystä. V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin.. 16/2016 Suomen luonto 57 luonnon oikeussuoja murenee ti m o V ei ja la in en / le u ku Suomalaisten perusoikeuksiin kuuluvat luonto ja se, että valtion instituutiot puolustavat luontoa riittävästi. Sen hallitus haluaa poistaa. Kansalaisten suorittamaa laillisuusvalvontaa – sitähän valitusoikeus on – ei jätetäkään rauhaan. Tätä kuitenkin tasapainotti ympäristökeskusten valitusoikeus”. pykälä määrää: ”Vastuuluonnostajasenmonimuotoisuudesta,ympäristöstä jakulttuuriperinnöstäkuuluukaikille.Julkisenvallanonpyrittäväturvaamaanjokaiselleoikeusterveelliseenympäristöön sekämahdollisuusvaikuttaaelinympäristöäänkoskevaanpäätöksentekoon.” vaikka säädös ei suoraan määrää kuinka kansalaisen vaikuttaminen käytännössä toteutuu, hallitus pyrkii täysin toiseen suuntaan kuin mihin perustuslaki tässä ohjaa. valitusoikeus olisi jäänyt vain asianosaisille, käytännössä kaavoitettavan maa-alueen omistajille ja sen rajanaapureille. TOUkOkUUSSa hallitus kuitenkin palasi asiaan. MikkO NiSkaSaari Kirjoittaja on vapaa oikeustoimittaja. Ympäristökeskukset lakkautettiin matti Vanhasen pääministerikaudella vuonna 2009, jolloin niiden tehtävät siirrettiin pääosin Ely-keskuksille. Ely-keskusten osuus niistä oli 54 kappaletta. Ne jäisivät vain konsultoiviksi viranomaisiksi eli niillä ei olisi enää mitään todellista valtaa. Näiden lukujen valossa Ely-keskuksia ei voi luonnehtia himovalittajaksi.” valitusvaiheessa Ely-keskusten tärkein tehtävä on laillisuusvalvonta. Kaikkiaan niistä tehtiin 626 valitusta. ”Tuolloin Ely-keskusten valitusoikeus kompensoi kontrollin vähentymistä. Olen erittäin huolissani ajatuksesta poistaa niiltä valitusoikeus”, professori Kaarlo Tuori painotti
58 Suomen luonto 16/2016 Konnunsuolla KuOKaT NauLaaN 58 Suomen luonto 16/2016
Turpeennostosta ja ojituksista kärsineelle kuuluisalle konnunsuolle perustetaan tänä vuonna ensimmäiset suojelualueet. Konnunsuon suojelukokonaisuudesta tulee maakunnan suurin. 16/2016 Suomen luonto 59 K onnunsuon kylässä Lappeenrannassa asuva martti Karhu, 64, on tyytyväinen. Suojelualueiden hallinnonsiirto Senaattikiinteistöiltä Metsähallituksen luontopalveluille tehtiin jo 2014, mutta virallisesti alueet suojeltaneen vasta kuluvana vuonna. Konnunsuo on viimein saamassa ensimmäiset luonnonsuojelualueensa. TekSTi iSMO TUOrMaa 16/2016 Suomen luonto 59 tim o V es te rin en konnunsuon valtaaminen turvetuotannolle on luonnonsuojelijoiden toiveiden mukaan nyt lopussa.. Maa-alueet ovat kuuluneet vuonna 2011 lakkautetulle Konnunsuon vankilalle. Lähes 700 hehtaarin suuruinen, monessa osassa oleva suojelualue ei ehkä kuulosta valtakunnallisesti suurelta, mutta Etelä-Karjalan metsäteollisuusmaakunnassa se on paljon. Se onkin aikoinaan ollut Etelä-Suomen suurimpien soiden joukossa, Pohjois-Karjalan Patvinsuon kansallispuiston kokoinen. Kaikkiaan Konnunsuo on noin 60 neliökilometrin eli 6000 hehtaarin suuruinen
Konnunsuolle kuokkimaan oli joitain vuosikymmeniä sitten tuttu käsite, sillä valtavan suo-, metsäja peltolakeuden keskellä sijaitsee kuuluisa 1935 perustettu Konnunsuon vankila. vankilan vielä toimiessa osia pelloista a rt o H ä m ä lä in en / Pr o lu o n to ku Va ti m o V es te ri n en to n i H a ll ik a s konnunsuon vankila sijoitettiin aikoinaan valtavan suo-alueen keskelle. ”vetisimmät, pikkulampien täplittämät alueet piti kiertää kaukaa päästäkseen eteenpäin.” konnunsuolle kuokkimaan Konnunsuo on tuttu nimi lähes kaikille suomalaisille. Maanviljelijät ja turvetuottajat haluavat kuivattaa ne, luonnonsuojelijat säilyttää. ”Muistan, kun isäni tuli kotiin tehtaalta, otti pyssyn ja kiersi nopeasti läheiset metsäsaarekkeet. Suuret muutokset tulivat myöhemmin ojituksina ja turvetyömaina”, Martti Karhu sanoo. ”Tämä muutti suoaluetta kuitenkin vain paikallisesti. Samoihin aikoihin Konnunsuon länsipäähän perustettiin valtion omistama turvetta raakaaineena käyttänyt brikettitehdas. Punatiilisen vankilan myötä suolle nousivat myös ladot, kaupat, konehallit ja monet muut rakennukset. Täällä vangit kuokkivat vetisestä maaperästä silloin kipeästi tarvittua maatalousmaata 910 hehtaaria. Tämä muutti veden kulkusuuntaa ja keväiset tulvat vähenivät. Liito-oravatkin kuluivat lajistoon. Nyt vankilan läheiset pellot on myyty yksityisille maanviljelijöille ja uusi salaojitus on kuivattanut niitä lisää. kahlaajat kuten lirot viihtyvät konnunsuon metsälammilla ja kosteikoilla. ”Suon reunamilla kasvoi runsaasti tikankontteja. Nykyään niitä on jäljellä vain yhdessä paikassa.” valtio alkoi kaivaa suolle valtaojia 1920-luvulla. Osa suosta on kuokittu pelloiksi. konnunsuolla taistellaan kosteikoista. Jo ennen sotia vankilan tarpeita varten rakennettiin päärataan yhdistetty rautatie. vielä 2011 Konnunsuon pellot kuuluivat Suomen suurimpien luomupeltojen joukkoon ja vankilalla oli myös karjaa. 60 Suomen luonto 16/2016 ”Kun olin pikkupoika, pellon takana alkoivat metsäkanalintuja kuhisseet hillasuot”, Karhu kertoo. Suolta saatiin myös ruokaa pöytään. Joka kerta hänellä oli tuomisina jokunen teeri tai metso.” ”Silloin viljaseipäillä saattoi nähdä kerrallaan kymmeniä teeriä aterioimassa”, Karhu kertoo. Tämä loi alueelle ainutlaatuisen komean luontokokonaisuuden: hanhet päättivät ottaa alueen omakseen muuttomatkoillaan, soilla, pelloilla ja metsäsaarekkeissa vilisi kanalintuja, kahlaajia ja petolintuja. 60 Suomen luonto 16/2016
Sen itäpuolella siintää yksi perustettavan suojelualueen palasista, Hyvättilänsuo, joka oli jo vankilan aikoina suojeltu oikeusministeriön päätöksellä. hanhien levähdyspaikka Kiikaroimme lintuja. Siellä pesii myös harvinaisuuksia, joita lintuharrastajat käyvät tiirailemassa. Pian tien viereen osuu turvetuotannosta vapautunut pieni Kotasaaren lammikko. Turvealueen tuijottelun jälkeen siirrymme Hyvättilänsuon luonnontilaiselle ja pian virallisestikin suojeltavalle osalle. Martti Karhu kertoo nähneensä Konnunsuolla syysmuuton aikaan yhdellä kertaa noin 150 000 hanhea, joista enin osa oli valkoposkihanhia. ”Tänne pitäisi palauttaa riekko ja rakentaa muuttohaukoillekin tekopesiä”, Martti Karhu pohtii hyppiessään märto n i H a ll ik a s Suuret muutokset tulivat ojituksina ja turvetyömaina. Paikalliset asukkaat, EteläKarjalan luonnonsuojelupiiri ja Konnunsuon vankila onnistuivat jo 1980-luvulla estämään vapon aikeet Hyvättilänsuon ottamiseksi turvetuotantoon. konnunsuo on kuuluisa linnuistaan ja ennen kaikkea suurista muutonaikaisista hanhiparvistaan. Suo on aina ollut hänen sielunmaisemaansa, vaikka nykyisin sitä leimaavat turvetyömaat ja lukuisat tiet, joiden sokkeloihin vieras eksyy helposti. Lammikolle kerääntyy muuttoaikoina kahlaajia ja sorsalintuja. Niinpä lähdemme retkelle Karhun autolla. 16/2016 Suomen luonto 61 suunniteltiin muutettavaksi kosteikoiksi juuri vetisyytensä takia. Lammikon linnusto vetää puoleensa myös petolintuja kuten kanahaukkoja, muuttohaukkoja ja merikotkia. Ennallistaminen tavoitteena Martti Karhulla on huolellisesti arkistoituna dokumentit ja kirjat, jotka kertovat Konnunsuon vaiheista. tim o V es te rin en. Suolla näkee sen ja turvetuotantoalueen korkeuseron hämmästyttävän selvästi. Turpeenottoalue sijaitsee monia metrejä suota alempana, sillä siitä on kaivettu turvetta ainakin puolenkymmentä metriä. Tämä Konnunsuon osa tuntuu melkein erämaiselta ainakin Etelä-Karjalan mitassa. Martti karhu tekee työtä konnunsuon luonnontilan palauttamiseksi. Suon keskellä näkyy teerien ruokintapaikka. Nyt aluetta joudutaan pitämään kuivana pumppaamalla mustaa suovettä alapuolisiin ojiin, joista vedet päätyvät lopulta Suomenlahteen laskevaan Soskuanjokeen – aikoinaan hienoon taimenjokeen. Hyppäämme yli valtavan syvän avoojan ja suuntaamme noin 200 hehtaarin luonnontilaiselle suopalstalle. Hyvättilänsuolla taakse jäänyt tieja turvemaisema unohtuu nopeasti. viereinen luonnonsuo keikkuu nykyisin kuin kukkulalla. ”Hanhien perässä oli seitsemän merikotkaa ja ainakin yksi maakotka”. Idea ei ole aivan mahdoton. allikon ja tien toisella puolella aukeaa suuri turvetuotantoalue, josta turpeenotto on jo loppumassa. Lammen viereisellä alueella levähtävät hanhet, kurjet ja joutsenet. Karhu kaavailee, miten hieno myös nykyisestä turvetuotantoalueesta saataisiin, jos se turpeenkaivun jälkeen vesitettäisiin lintuja varten
alueen nykytila harmittaa Martti Karhua. Myös tätä lampea uhkaa turvetuotanto. ”Luomutuotannosta on siirrytty peltojen myynnin jälkeen tehoviljelyyn, mikä on vähentänyt peltolinnustoa.” Hänen mukaansa Konnunsuolle olisi voinut käydä pahemminkin. konnunsuon baari on paikallisten kohtauspaikka. ”Päätös on esimerkki siitä, ettei kansalaisten valitusmahdollisuuksia tulisi luontoasioissa tiukentaa tai vähentää”, Martti Karhu arvioi. Nousemme torniin ja löydämme kiikaroimalla noin 3000–5000 hanhen parven pellon pohjoispuolelta metsänrajasta. Karhun mielessä siintävät suojelualueisiin liitettävät entiset ja vesitettävät turvetuotantoalueet Luonnontilaisena säilynyttä konnunsuota ei ole enää paljoa jäljellä. Se puuttui peliin ja esti Senaattikiinteistöjä myymästä maita vapolle.” Kun lopullinen ja virallinen rauhoituspäätös ensimmäisten 700 hehtaarin suojelusta Konnunsuolla tänä vuonna ilmeisesti tulee, on alueen historiassa tapahtunut taas yksi muutos. Kuokka, Jussi ja vapo ovat vaihtumassa taas suoksi. vapo ei kuitenkaan luovuta vaan aikoo lehtitietojen mukaan panna vireille taas uuden hakukierroksen. Pyöreällä Höytiönlammella on avovesialueen lisäksi arvokas avoluhta, joka on silmälläpidettävä luontotyyppi, Turvetuotanto olisi uhannut avoluhdan säilymistä merkittävästi. Nyt vankasti tehty lato voisi toimia hyvin vaikka lepakoiden ja pöllöjen kotina ja ehkä toimiikin, mutta emme ehdi varmistamaan asiaa. Martti Karhu ja muut paikalliset luonnonsuojelijat eivät aio jättää Konnunsuon suojelua tähän. vaikka työn jäljet näkyvät yhä suolla selvästi, luonto kyllä palaa, jos sille annetaan mahdollisuus. Lintutornista näkyy kauas Retken viimeinen vaihe osuu Konnunsuon vankilan edessä avautuville pelloille ja siellä sijaitsevalle lintutornille. Ympäristöministeriön kanssa oli jo aiemmin puhuttu asiasta. Baari kannattaisi suojella kulttuurikohteena, mutta onneksi se on vielä pystyssä ja toiminnassa suojelemattakin. Luonnonsuojelupiiri otti yhteyttä paikallisiin kansanedustajiin. Noin neljän hehtaarin kokoisella lammella on yöpynyt jopa 40 000 hanhea. Siksi myös turvetuotannosta vapautuvia alueita haluttaisiin muuttaa takaisin lintukosteikoiksi. höytiönlampi säästyi turvetuotannolta Matkalla toiselle suojelupalstalle, Mantereensaarensuolle, hörppäämme pikaisesti kahvit Konnunsuon baarissa. Karhu hämmästelee vasta viime vuonna ennallistetun suoalueen vedenpinnan nopeaa nousua. Mikäli turvetuotanto olisi aloitettu Höytiönlammella, kuivatusvedet olisivat valuneet Leppäsjokea pitkin Suokumaanjärveen. Lintutornista avautuvilla, valtakunnallisesti arvokkaan maisemaja kulttuurialueen pelloilla tehdään maatöitä. Tai on ainakin uhannut, sillä saamme samassa tiedon, että korkein hallinto-oikeus (KHO) on tyrmännyt vapon turvetuotantoluvan alueelle. Näky todistaa, että Konnunsuota täplittävät pienet ja paljon lahopuuta sisältävät metsäsaarekkeet ovat yhä tärkeitä monille linnuille, vaikka takavuosien metsoja teeriparvista voi enää vain unelmoida. Mantereensaaren reunassa nököttää yksi monista vankilan ladoista, joissa on aikoinaan säilytetty karjalle heinää. 62 Suomen luonto 16/2016 kien allikoiden välistä kohti kuivaa maata. Luonnontilaisena ollessaan Höytiönlampea kutsuttiin 1900-luvun alussa Konnunmereksi. Luonnonsuojelupiiri oli valituksessaan vaatinut lisäksi eri korentolajien esiintymien selvittämistä. Luontoa tuhoavien hankkeiden virta on Konnunsuolla loputon. Ladon takana aukeaa Metsähallituksen luontopalvelujen osin ennallistama Mantereensaarensuo. Päätös on melkoinen voitto Konnunsuon suojelulle ja asiassa aktiivisesti toimineelle EteläKarjalan luonnonsuojelupiirille. Entisillä vankilan pelloilla ei käyskentele enää karjaa. a rt o H ä m ä lä in en / Pr o lu o n to ku Va ti m o V es te ri n en. Kun kaivamme kameroitamme, metsiköstä tulee vielä hiirihaukkakoiras, joka parittelee naaraan kanssa noin kymmenen metrin päässä pysähtyneestä autostamme. ”Luonnonsuojelijat pelkäsivät vankilan lakkauttamisen ja myymisen aikaan, että viimeiset Konnunsuon suot päätyvät turvetuotantoon. Kolmas suojelukokonaisuus Höytiönlampi on erittäin arvokas kohde. Näiden vesistöjen tila on jo nyt hälyttävä. Samassa aivan autotien viereen kaartaa komea hiirihaukka. Lammessa elää myös tiukan suojelun alainen viitasammakoiden yhteisö
lopullisesti vankila suljettiin 2011. kaikkiaan turvetyömaat ovat vieneet muulta käytöltä jäljellä olevasta konnunsuon suoalasta noin puolet eli noin 700 hehtaaria. metsähallituksen luontopalvelut on aloittanut ennallistamisen osalla alueen soista. Metsähallituksen luontopalveluiden ensimmäiset suoalueiden ennallistamiset ovat onnistuneet mainiosti. suurimmillaan konnunsuon alue oli kukoistava yhteisö peltoineen, karjoineen ja kymmenine vankilan toimintaa ja ihmisiä palvelleine asuinja talousrakennuksineen. suojeltavat alat ovat monessa osassa. sekä usean suojelualueen yhdistäminen tavalla tai toisella paremmaksi kokonaisuudeksi. Muutos on alkanut. Viimeinen perkaussuunnitelma valmistui 1937, mutta sotien vuoksi työt alkoivat vasta 1949 ja valmistuivat 1953. Vapo aloitti turpeennoston konnunsuolla 1970-luvun alussa. konnunsuon vankila määrättiin rakennettavaksi 1922 ja se valmistui lopullisesti 1935. alueelle perustettaneen tänä vuonna liki 700 hehtaarin luonnonsuojelualueet. kevättulvat laskivat tämän jälkeen huomattavasti. Konnunsuolla on luonnon lisäksi paljon mielenkiintoista historiaa. vuosituhansien saatossa suona, metsänä ja peltona ja nyt myös turvetuotantoalueena toiminut alue ansaitsisi enemmän – samoin kuin köyhäksi kaluttu eteläkarjalainen luonto. 16/2016 Suomen luonto 63 pItkä tIe suojeluun kONNUNSUON kUivaTTaMiSTa on suunniteltu 1800-luvun alusta asti. Valtiopäivät hylkäsi suunnitelman 1916. Hätäaputöinä perattiin konnunsuolta suokumajärveen laskevaa leppäsjokea heti itsenäistymisen jälkeen, mutta töiden vaikutus oli vähäinen. oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) teki päätöksen konnunsuon vankilan lakkauttamisesta 2009. tim o V es te rin en tim o V es te rin en 16/2016 Suomen luonto 63. noin 360 hehtaaria maata ja satakunta rakennusta myytin senaattikiinteistöltä kiinteistöjalostusyhtiö royal Houselle. n Kirjoittaja on Nurmeksessa ja Vantaalla asuva ympäristötoimittaja. Jo lähiaikoina paikallinen luonnonsuojelupiiri aikoo esittää Konnunsuon vieressä kulkevan vanhan Saimaan kanavan rantametsiä suojeltaviksi. ” vaikka työn jäljet näkyvät selvästi, luonto kyllä palaa.” Turvetuotanto on viime vuosikymmeninä muodostanut suurimman uhan konnunsuon luonnolle. Varhaisin tunnettu aloite tehtiin jo 1844 valtiolle kuuluneesta osasta. yksityisille myytyjä peltoja on tämän jälkeen salaojitettu ja otettu tehoviljelyyn, jolloin ne ovat menettäneet osan lintuarvostaan. sittemmin asia oli esillä senaatissa ainakin 1885 ja 1900 ja valtiopäivillä 1913
64 Suomen luonto 14/2016 H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. osana luontoa 64 Suomen luonto 16/2016 a n n a ri ik o n en tuulihaukan ja myyrien välisen viestinnän ymmärtänyt tutkija Päivi Lundvall on nyt luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja. TekSTi aLiCE karLSSON
”Olen kovin innoissani tästä uudesta työstä”, Lundvall sanoo. Lundvall ryhtyi selvittämään sitä, mutta tutkimus karkasikin aivan uudelle polulle. Hevosen avulla työyhteisö voi esimerkiksi ymmärtää, miten syvällistä tiimityötä uusien asioiden oppiminen voi vaatia. Tätäkin teoriaa piti testata. Sen jälkeen ilmansaasteiden kulkeutumistutkimus vei Lundvallin vuosiksi Turkuun ja myöhemmin Kevolle, mistä hän siirtyi Rovaniemelle Lapin ympäristökeskukseen, nykyiseen Ely-keskukseen. mutta menettääkö lappi vähitellen luonteensa lintukotona. Siinä 20 hevosen laumaa katsellessa naiset rupesivat puhumaan eläinten käyttäytymisestä, kouluttamisesta ja johtamisesta. Näitä teemoja Lundvall haluaa edistää uudessa työssään. Hänellä on aina ollut koiria, nyt mukaan tuli hevonen. ”Kaikista töistäni löytyy samoja aihioita, jotka auttavat uusien työstämisessä.” Luonto silppuuntuu Pohjoinen luonto puhuttelee Lundvallia selkeydellään. Eräänä päivänä Konneveden tutkimusaseman kahvipöydässä kuultiin riemunkiljahduksia. ”Yritän myös toimia siten, että Luonnonsuojeluliitto ja merkittävät toimijat kuten metsä-, kaivos-, energiaja malminetsintäteollisuus voisivat olla vuorovaikutuksessa keskenään ja etsiä yhdessä toimivia ratkaisuja. Teoriaa testattiin vielä koeoloissa sekä luonnossa ja se piti. Kun menin Lappiin yli 20 vuotta sitten, se oli jonkinlainen lintukoto”, Lundvall sanoo. LapiN monimuotoinen luonto on myös ihmisen elinympäristö. ”Näin ympäristöhallinnossa, miten asioihin pystyttiin vaikuttamaan, mutta kahden viime vuoden aikana se oli pelkkää alamäkeä.” ”Turhauduin, sillä koen vahvasti olevani osa luontoa. Mikä merkitys koiraan komealla höyhenpuvulla ja sen heijastamalla ultraviolettivalolla on. Ratsastaminen poluttomilla kankailla teki Lundvalliin niin suuren vaikutuksen, että hänen oli saatava oma hevonen. Jyväskylän yliopistossa hänestä tuli käyttäytymisekologian tutkija. ”Teimme talleilla oppijaksoja, joista tuli mielenkiintoisia tuloksia. m a r ju t ko kk o ee rik a ta Pio TekSTi aLiCE karLSSON. Hevosharrastuksensa myötä Lundvall tutustui tallinomistajaan, joka sattui olemaan kasvatustieteilijä. Lundvallin lapsuuden tärkeimpiä muistoja ovat kesät isovanhempien luona vaasan Gerbyssä. Kun pojantytär valitti, ettei ole nähnyt käärmettä, isoäiti vei hänet kyitä vilisevälle kalliolle. Yksi asia johti toiseen ja syntyi taas oivallus: ihmisten käyttäytyminen työelämässä on hyvin samanlaista kuin hevosten käyttäytyminen laumassa. K un rovaniemeläisen päivi Lundvallin koira kuoli ja hevoselle löytyi uusi emäntä, hän oli valmis elämänmuutokseen. ”Sain selville, että naaraat valitsevat pitkäpyrstöisiä koiraita, jotka ovat myös parempia saalistajia.” värit jäivät askarruttamaan. ”Eteläja Keski-Suomi ovat hyvin silppuisia, on teitä, asutusta ja teollisuutta. Näin Lundvall oppi lukemaan luonnon kirjaa. ”Nyt hakkuut ja metsäautotiet ovat lisääntyneet järkyttävästi, malminetsintä on alkanut ja kaivosteollisuus on saanut jalansijan. Lundvall oli asemanhoitajana toimineen jussi Viitalan kanssa tehnyt järisyttävän oivalluksen: koska myyrien virtsa heijastaa myös ultraviolettia, petolinnut näkevät virtsajäljistä, mihin kannattaa jäädä pesimään. Nyt vuorossa on Luonnonsuojeluliitto. Lundvall hakeutui Lapin yliopistoon ja valmistui hallintotieteiden maisteriksi pääaineenaan johtamisen psykologia. ”Lähdin liikkeelle tuulihaukan puolisonvalinnasta”, hän sanoo. Luonnon ahdistaminen tuntuu siltä kuin omaa tilaa vietäisiin.” Eläimet opettavat Päivi Lundvallilla on kesäpaikka Kemijärvellä, vanha pihapiiri, missä hän rentoutuu ja seurustelee eläinten kanssa. Etelää piinaava silppuuntumisefekti on tullut Lappiinkin.” Lundvallin mukaan akatemiaprofessori ilkka Hanskin esille tuoma pirstoutumisen vaikutus ekosysteemeihin ja lajistoon on suora uhka, jota ei ole tarpeeksi ymmärretty. Hevosten kanssa toimiessaan ihmiset löysivät keinoja selvitä työelämässä kohtaamistaan vaikeuksista.” Lundvallin kahta gradua ja väitöskirjaa yhdistävä tekijä on vuorovaikutus – eläimen tai ihmisen vaikutus toisiin yksilöihin ja evolutiiviseen tai työyhteisön kehitykseen. Tulokset julkaistiin tiedelehti Naturessa, ja artikkeli oli osa Lundvallin väitöskirjaa. Työ Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajana alkoi kaksi viikkoa sitten, mutta sitä ennen oli solmittu yhteen monta lankaa. Olen nähnyt, että se on mahdollista.” n osana luontoa h o m o S a p ie n S , K o t o n a , r e t K e ll ä ja v ir iK K e it ä t o im it ta n u t jO h a N N a M E h T O L a ” Koen vahvasti olevani osa luontoa.” 16/2016 Suomen luonto 65 ELäiNTEN käyttäytyminen voi opettaa ihmistä ymmärtämään omaa käyttäytymistään. Toinen tärkeä seikka on Hanskin ja allergiatutkija Tari Haahtelan havainto luonnon monimuotoisuuden vaikutuksesta ihmisen terveyteen. Gradu syntyi hevosavusteisesta esimiesvalmennuksesta. Isän äiti kuopsutti kasvimaata ja jutteli hirville sekä sammakoille
” Kauppaketjut toimittavat tuotetta myymälöihinsä. Se on ekologista, terveellistä ja helppoa valmistaa ruuaksi. kurkuman keltaista iNkivääriN kanssa samaan sukuun kuuluvaa vanhaa maustekasvia kurkumaa viljellään pääasiassa aasiassa, afrikassa ja intiassa. Lue lisää www.ruokatieto.fi. Iloinen yllätys oli, että myös maakunnissa, esimerkiksi Rovaniemellä ja varkaudessa, paketit myytiin heti loppuun”, Itkonen kertoo. K o t o n a pienet palat nyhtöä kaurasta kaikiLLE kaUraa Satoisa kangastatti SiENET kuuluvat syksyyn kuin porkkana lumiukolle. Siinä on 14 prosenttia kauraa, 14 prosenttia herneproteiinia, 9 prosenttia härkäpapuproteiinia, vettä, jodioitua suolaa ja rypsiöljyä. kurkumaa pidetään puhdistavana, ruoansulatusta parantavana sekä tulehduksia lievittävänä kasvina. maamme satoisin ruokasieni on miedonmakuinen kangastatti, joka kasvaa nimensä mukaisesti etupäässä kuivissa kangasmetsissä, siellä missä männytkin viihtyvät. kurkuman juuresta saadaan voimakkaan keltaista, hieman kitkeränmakuista mutta aromaattista maustejauhetta, jota käytetään muun muassa curry-mausteseoksessa. Nyhtökaura on nyt kaikkien huulilla, mutta miten sitä saataisiin kaikkien lautasille. kangastatteja voi kasvaa hehtaarilla jopa yli 14 kiloa. maKeaa HunajaViiKKoa 29.8.–11.9.! suomen hunajaPääkauPungissa akaassa asuu yli 17 ooo ihmistä ja yli 20 miljoonaa mehiläistä. r o ya l bo ta n ic Ga rd en ed in bu r GH / sc ie n ce PH o to li br a ry jo u n i tik k a n en 66 Suomen luonto 16/2016 käenkaali on kirpeä. (jm) nappaa kurkumalla silatut reseptit www.suomenluonto.fi. Se sopii keliaakikolle, vegaanille, kiireiselle perheenäidille, tasavallan presidentille, kaikille. www.akaa.fi.. KisaTaan marjasTuKsen mm-TiTTeLisTä suomussaLmeLLa! kurkuma on monivuotinen kasvi. Elintarviketieteilijä reetta Kivelän ja yrittäjä maija itko sen Gold & Green -yritys valmistaa nyhtökauraa Järvenpäässä. Vaikka ei sieniruuista niin perustaisikaan, on hauska lähteä metsään ja katsella, mitä lajeja sinne on jo noussut. TekSTi aNNE hirvONEN / kuva OLLi TOivONEN / LUONTOkUvakaUppa Poimittava marja on puolukka ja poimintaaikaa on tunti. Tehdas tuottaa tuhansia pakkauksia päivässä ja tuotanto kasvaa koko ajan. Lue lisää www.arktisetaromit.fi m a ri k a ee r o la 3.9. (jm) NyhTökaUra. Kisaan voi osallistua yksin tai joukkueena, sarjat myös lapsille ja nuorille. Toistaiseksi kysyntä on ollut vielä kovempaa
” Jo yksi kasvisruokapäivä viikossa vaikuttaa lihan kokonaiskulutukseen, ja siihen pyrimme kannustamaan”, Itkonen sanoo. Siltala-kustannus julkaisee elokuussa Kivelän ja Itkosen kirjoittaman Nyhtökaura –Vegepäivänreseptikirjan, jota on tarkoitus myydä kaupoissa tuotteiden rinnalla. Hernettä ja papua viljellään Suomessa, mutta lähin herneproteiinin tuotantolaitos on Ranskassa ja härkäpapuproteiinia erotteleva jalostamo Ruotsissa. Maailmalla edelleen kasvava lihankulutus lisää vaadittavan laidunja viljelymaan määrää jatkuvasti. se sopii siis testiryhmämme toisellekin jäsenelle, joka noudattaa atooppisen ihonsa vuoksi gluteenitonta ruokavaliota. Patentti on nimenomaan tuotepohjalle – raaka-ainesisällölle ja rakenteelle eli sille, miltä tuote näyttää ja tuntuu. ” Tuotantoketju on monimutkainen ja ketjun kaikkien palasten tulisi toimia ennen kuin lopputuote on markkinoilla. Nyhtökaurayritys tähyää myös itse maailmanmarkkinoille. Palkokasvit kuten härkäpapu ja keltaherne sitovat maaperään typpeä ilmakehästä, joten niitä voidaan viljellä ilman typpilannoitteita. Paketti auttaa siinäkin – pahvikääreeseen on painettu useita eri reseptejä. ” Olemme hakeneet nyhtökauralle eurooppapatentin, jonka jälkeen patentteja voi laajentaa myös muualle maailmaan. Hän pitää nyhtökauraa todella tervetulleena, sillä esimerkiksi soijan ympäristöja terveysvaikutuksista on vähintäänkin ristiriitaista tietoa. Paketin reseptiä noudattamalla valmista tulee hetkessä, tosin lopputulos jää melko mauttomaksi. Jos tarjolla ei ole edullista kasvisvaihtoehtoa, valitaan tuttu, verotuilla edulliseksi hinnoiteltu lihatuote. n nyhtökaurakokeilu: jatkoon! 16/2016 Suomen luonto 67 a n n e H ir Vo n en kUN SaaN viimein paketin nyhtökauraa käsiini, ensimmäiseksi ilahdun käyttöajan pituudesta: parasta ennen -päiväys on lähes kuukauden päässä. kattauksemme täydentää raparperipaistos vaniljakaurajäätelön kera. Nyhtökaurakäristys on maistuvaa.. itse aion kasvissyöjänä myös ottaa nyhtökauran ruokalistalle jatkossakin. Portugalilaisvahvistuksemme ryhtyy heti visiomaan, kuinka hän paistaisi nyhtistä valkosipulin ja chilin kanssa. Tarvittaisiin kuitenkin myös muita tekoja, että maukkaita ja edullisia kasvisruokavaihtoehtoja saataisiin kaikkien ruokapöytiin. Pannulla rakenne säilyy, ja pinta ottaa väriä. nyhtökauran kova proteiinipitoisuus (noin kolmannes) tekee ruuasta täyttävää, eikä samana iltana tarvitse enää mennä jääkaapille. nyhtökaura sisältää gluteenia alle 0,1 prosenttia. Yksipuolinen ravinto on yksi suurimmista maailman terveysongelmien aiheuttajista. suolakurkkuja tai smetanaa meillä ei nyt ole, vaikka se kuuluu annoksen kasaamisohjeisiin. aNNE hirvONEN ruoKapöytä is to ck PH o to Jo yksi kasvisruokapäivä viikossa on hyvä alku. raakana maustamattoman nyhtökauran maku on mieto ja kaurainen ja koostumus kiinteä. Portugalilaisjäsenemme haluaa seuraavan kokkausvuoron. Päätämme jatkaa nyhtökaurakokeiluja omilla resepteillä. Oxfordin yliopiston marco springmannin tutkimusryhmän mukaan kasvissyönnillä voitaisiin leikata tuntuvasti kasvihuonekaasupäästöjä sekä säästää miljardeja terveydenhuollossa ja ilmastovahinkojen ehkäisyssä. olen yrittänyt pohtia, mitä kotimaista nyhtökaurasta tekisin. raaKa nyhtöKaura maiStuu miedolta. Kukaan ei ole tarttunut esimerkiksi herneproteiinia erottelevan laitoksen perustamiseen Suomeen, vaikka lopputuotteelle olisi maailmanlaajuiset markkinat”, Itkonen sanoo. yhdEN lihakilon tuottamiseen tarvitaan kymmenkertainen määrä kasvirehua. Kaura alentaa kolesterolia, tasapainottaa verensokeria ja edistää suoliston hyvinvointia. Myöhemmin samasta nyhtökaurapohjasta on mahdollista jalostaa myös muunlaisia tuotteita”, Itkonen kertoo. Tulevaisuudessa nyhtökauran valmistus voisi olla mahdollista myös muualla lisenssin turvin, mutta toistaiseksi yrittäjät haluavat olla varovaisia. koko testiryhmä pitää ruokaa kuitenkin hyvänä. Nyhtökauran tarjoaminen diplomaatti-illallisilla viime huhtikuussa oli valtion päämieheltä hieno ele. Kaura kasvaa pohjoisilla leveysasteilla hyvin. noudatan paketin käristysreseptiä, jossa nyhtökauraa neuvotaan pyöräyttämään pannulla öljyssä tai voissa ja lopuksi lisätään joukkoon pari desilitraa kasvislientä ja puoli teelusikallista maustepippuria. Tampereen yliopiston ruokatutkija markus Vinnarin mukaan tarjonta määrää kysyntää. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto (EFSa) on tunnustanut kauran ja erityisesti kauran sisältämän beetaglukaanin terveysvaikutukset. Valitsen ”porottoman käristyksen”, vaikka en pidäkään reseptin nimestä, joka vie ajatukset lihan korvikkeeseen. käristys tarjoillaan testiryhmällemme perunamuusin ja itse tehdyn puolukkahillon kanssa
SUOMEN ympäristökeskuksen koordinoima vELMu inventoi Porkkalassa veden alaisen luonnon monimuotoisuutta joitakin vuosia sitten. Juuri se on Porkkalan erikoisuus. Jo ihan rantavedestä löytyy tutkittavaa, sillä vesieliöstö on heti läsnä. Mutta mistä massaesiintymät johtuvat. Sinisimpukoita liuskapunalevien lomassa. Porkkala tulee kuitenkin saamaan suojelustatuksen, joten alueen arvokas monimuotoisuus varjeltuu. Kadehdin sukeltajia, jotka pääsevät näkemään lähietäisyydeltä vedenalaista elämää. Kaipuu vihreisiin syvyyksiin on kiihkeä. Toki nyt on ollut hyviä meduusavuosia”, Westerbom sanoo. Koska Porkkala kurottaa rantansa avomerelle, vesi on siellä monesti hyvin kirkasta etenkin myöhään syksyllä ja aikaisin keväällä. Maisema veden alla vaihtelee. ETENkiN syyskesällä Porkkalan vesillä voi nähdä valtavia korvameduusaparvia. Korkeammassa suolapitoisuudessa niitä voi olla enemmän. Silloin vesi on niin sameaa, ettei näe juuri omaa kättänsä pidemmälle. vaikka Porkkalasta ei vielä tullut kansallispuistoa, on mielenkiintoista nähdä, kuinka alueen virkistyskäyttö kehittyy tulevina vuosina. 68 Suomen luonto 16/2016 r e t K e l l ä pOrkkaLaNNiEMi työntyy Suomenlahteen monine pienine poukamineen. Talvehtivien allien määrä onkin viime vuosina ollut Porkkalan edustalla kasvussa. Muutamien metrien päässä rannasta pohja vilisee elämää. ku Va t Pe kk a tu u ri Video. Porkkalassa meriluonnon äärelle pääsee helposti. vesilinnuille, kuten haahkoille ja alleille, se on tärkeä saaliseläin. Rehevät rakkolevämetsät tarjoavat suojaa kaloille ja monille pohjaeläimille. Tasainen hiekkapohja, kalliot ja kivikot vaihtelevat mahdollistaen monille vesieliöille suotuisat elinolot. Hän mainitsee, että sinisimpukka on yksi Itämeren tärkeistä avainlajeista. Paikoin koko pohja voi olla täynnä sinisimpukoita ja kotiloita. Parhaiten vedenalaisen maailman näkee sukeltamalla. n rakkaan itämeremme vesi näyttäytyy pinnan alla kauniin pullonvihreänä. Kun oikein tarkasti katsoo, kivenkolosta pilkistävät sirokatkaravun tuntosarvet. Se voi kertoa myös suolapitoisuuden muutoksista. Liuskapunalevä ja sinisimpukka viihtyvät toistensa seurassa. Geologinen monimuotoisuus on suuri, mikä vaikuttaa eliöstöön. Sen laajat esiintymät muodostavat muillekin pohjaeläimille hyvät oltavat. rehevää vedenalaista luontoa Sukellus pintaa syvemmälle m at s w es te rb o m / m et sä H a ll it u s TekSTi SUSaNNa kOrkiaTUpa korvameduusojen ruuhkaan voi joutua syksyisin. Tekisi mieli lähteä katsomaan, näkyykö meduusoja tänä syksynä. Kauempana ulkosaarilla on karumpaa, mutta monimuotoinen vesiluonto näyttäytyy kauniina sielläkin. ” En ole missään nähnyt niin tiheää sinisimpukkapopulaatiota”, vELMu-tiimiin kuuluva meriasiantuntija mats Westerbom Metsähallituksesta toteaa. Onneksi ollaan niemessä; jos tuuli on lännessä, voi aina siirtyä itärannalle. ” Meduusat kulkevat veden virtausten mukana. Joskus meduusoja on niin paljon, että niitä voi ihailla rantakalliolta. Tyrskyinen niemi voi kuitenkin olla myös levoton. Meri tuoksuu. Kurkista pinnan alle www.suomenluonto.fi. Sirokatkarapu on kaikkiruokainen
kyystä tulee sukukypsä vasta kolme– neljävuotiaana, jolloin se on venähtänyt jo reilun 50 sentin pituiseksi. jotkut ovat jo vainajia, jotkut kovasti vanhentuneet, jotkut säilyneet hyvin. lehdiltä, oksilta, rungolta ja karikkeesta voi löytää vaikka mitä. syntyvien poikasten määrä vaihtelee 5–20:n välillä kesän lämpötiloista riippuen. ris to sa u so kyynpoikanen on väriltään vaaleanruskea. retkillään voi nähdä vaikkapa tummaneidonvaipan tai pussikämmekän. olisikin tärkeää, että haapojen annettaisiin varttua järeiksi, kasvattaa kääpiä kyljillään, karistella kaarnojaan, elää ja kuolla – ja vielä kuolemansa jälkeen lahota niillä sijoillaan. SiENirETkELLE! Lähde ihaiLemaan vaikkapa pikkuruisia hiippoja. Puutkin ovat yksilöitä, ja niitä on sikäli helppo seurata, että ne pysyvät paikoillaan. jOhaNNa MEhTOLa ELOkUUN yö, LäMMiN TUULi ErääNä elokuisena yönä raahasin patjan ja peiton laiturille ja keskityin olennaiseen: yötuulen huminaan ja sen vireiden tuntemiseen. 16/2016 Suomen luonto 69 Kyynpoikaset mataavat ensitaipaleensa syksyn koittaessa. (jm) jOS joku kotimaamme puista tuo mielikuvia trooppisista sademetsistä, se on haapa. tuuli oli silloin ainakin kohtalaista, jolloin se etenee neljästä seitsemään metriä sekunnissa. myös monet lajinimet kertovat haavan suojissa piilevästä poikkeuksellisen runsaasta elämästä: haapaperhonen, haapajäärä, haapariippusammal, haavanhyytelöjäkälä, haavankääpä… mikä on tämän vetovoiman salaisuus. kyyt elävät noin 15-vuotiaiksi. kyynpoikaset syntyvät elävinä, noin 15 sentin pituisina ja lyijykynän paksuisina. oppaaseen on listattu myös esimerkiksi oulangan erikoisia kukkakasveja. etenkin jykevä, leveälatvuksinen puu, jonka lyijynharmaa runko on jo uurteinen, osaksi kuorensa pudottanut. (jm) karhUNkiErrOS ykSi maamme suosituimmista vaellusreiteistä on itärajan tuntuman karhunkierros. kun olin pieni tyttö, minua peloteltiin puusta poikasiaan pudottelevasta kyynaaraasta. retkeilytoimittaja Jouni Laaksosen laatimaan Karhunkierroksen retkeilyoppaaseen (karttakeskus 2016) on koottu kierroksen vaihtoehtoiset reitit sekä kaikki rukan–oulangan alueen päiväreitit, yhteensä 20 reittiä. eikä ikääntynyt, hieman repsahtanut puu ole yhtään huonompi, päinvastoin. sellaisina ne ovat luontomme suuri rikkaus. hiipot ovat siroja helttasieniä. ainakin jos ovat suojelualueella. aikamoinen vauhti, jota voi vain ihmetellä peiton alla rantakoivujen lehtien säestäessä tuulen liikkeitä. elokuun samettisia öitä ylistävä retki voi tietysti olla toiminnallisempikin: ei muuta kuin eväät matkaan ja istumaan rantakalliolle. aUra kOiviSTO Vapaa toimittaja, Suomen Luonnon avustaja. siinä näkyy tikkojen ja koppiaisten kaivertamia koloja, sitä peittelevät jäkälät ja sammalet. luonto KutSuu! kyyN pErhE-ELäMää kyidEN lisääntyminen osuu syksyyn, sillä käärme-emot synnyttävät elo–syyskuun vaihteessa. Haapojen juurelle kannattaa tehdä retkiä. naaraat synnyttävät vain joka toinen vuosi, jotta ne pystyvät säästämään voimiaan poikasten lisäksi myös kasvuun ja saalistamiseen. totuushan on, että käärme ei kiipeä puuhun synnyttämään eikä nakkele poikasiaan ihmisten niskaan, mutta muistan kulkeneeni pitkin lepikoita niska kenossa kyitä tähyillen. yli 15 vuoden poissaolon jälkeen olen käynyt katsomassa tuttuja haapoja kainuun suojelualueilla. haavan juurella yStävän vinKKi! lis se ta rn a n en sa m Po kiV in ie m i / Va st aV a lo jo u n i tik k a n en haavikko vetää vertoja sademetsälle. Puuaineksen pehmeys, pH-arvoltaan lähes neutraali kuori sekä kalkkipitoiset lehdet – siinä ominaisuuksia, joita metsän asukit haavassa arvostavat. niitä on suomessa yLi 70 Lajia.
kuvia voi lähettää 10.9. virpi Mäkilä ikuisti räpsyn Säkylän pyhäjärvellä. vaaroilla kulkiessani läsnä ovat pohjoiskarjalaiset juureni, suomalaisen maiseman ainutkertaisuus ja kiven ikuisuus. kisan parhaat otokset palkittiin kirjapalkinnoilla. kuvien tulee olla suomessa otettuja vuosina 2015 tai 2016. ” Lomamaisemassakin pitää näkyä silmänkantamattomiin”, hän sanoo. katso kilpailuohjeet nettisivuiltamme sekä lehden takakannesta. maria nousiainen Hankasalmelta retkeilee 2-vuotiaan poikansa kanssa takapihallaan. Parhaimmistoon nousi myös lempääläisen Katja Lähteenmäen otos Pohjanmaan ja Satakunnan rajalta Kauhanevalta. Harvassa paikassa on niin vahva tunne siitä, että minä kuulun tänne”, Kokkonen kertoo. Maria Nousiaisen takapihalla viivähti pihlajaperhonen. w w w .s u o m e n lu o n to .fi viELä ehdit osallistua 75-vuotisjuhlavuotemme kunniaksi järjestettyyn kuvakisaan, jonka teemana on Luonnon juhlaa. aina ei tarvitse lähteä kauas. Lapinporokoira Räpsykin pääsi kuvakisaan mukaan. ” Kauhaneva on säilynyt samanlaisena lapsuudestani saakka. Sinne ei kuulu maailman melske”, hän kuvailee. ” Kolilla on jotain pyhää. saakka. Hienoista tunnelmakuvista voittajaksi nousi espoolaisen Elina Kokkosen huikaiseva kuva Kolilta. katja Lähteenmäki retkeili kauhanevalla jo pikkutyttönä. #re tkim aise man i vinkkejä moneen menoon!. Eeva-Kaisa ratas lähti Helsingistä retkelle Espooseen ja päätyi Hanikan luontopolulle: ” Palaan sinne aivan varmasti toistekin.” jOhaNNa MEhTOLa is to ck PH o to Elina kokkosen voittoisa kuva kolilta. Se poseeraa loputtoman pitkällä laiturilla Säkylän Pyhäjärvellä, jossa lomaili myös sen omistaja, Virpi mäkilä Kittilästä. V ir ik ke it ä SaiMME Instagram-kuvakilpailuumme #Retkimaisemani yli 200 kuvaa. komeat retkimaisemat Eeva-kaisa ratas löysi Espoosta hanikan luontopolun
aikaisempia oppaita on lisäksi jalostettu laajempien suoyhdistymien yleiskuvauksilla, ja myös kiehtovat arokosteikot ovat mukana. Härkönen on myös yksi kansainvälistä kiitosta saaneen kirjan Zambian Mushrooms and Mycology kirjoittajista. museossa voi testata myös omaa ketteryyttään, nokkeluuttaan ja rohkeuttaan eläintenpoikasten tavoin. sekin selviää tästä kirjasta, jossa on esitelty kymmeniä upeita taivaallisia valoilmiöitä pyhäinhohteesta glooriaan ja kangastuksista helmiäispilviin. (jm) ????. Hyvät lähikuvat tuovat sammalten kauniin rakenteen hienosti esille. näyttely kertoo hauskasti ja mukaansatempaavasti eläintenpoikasten syntymästä, kasvusta ja itsenäistymisestä. maamme varsinainen limasieniasiantuntija on Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva dosentti Marja Härkönen. Jossakin historian vaiheessa toivottavasti joku yhtä asiantunteva joukko suuntaa osaamistaan myös paikallisten suoyhdistymien tarkempaan kuvaamiseen. jOhaNNa MEhTOLa SOidEN luokittelun ja erilaisten suotyyppioppaiden suomalaista jatkumoa jatkaa ansiokkaasti Satasuotyyppiä -julkaisu (Oulun yliopisto 2015), jonka tekijäkaartiin kuuluvat seppo Eurola, antti Huttunen, Eero Kaakinen, Kari Kukkooja, Veli saari ja Veikko salonen. Oppaassa aihe kuitataan hyvin lyhyesti. Niiden osuus Suomen soista on pinta-alallisestikin huomattava ja niiden suojeluaste on selvästi huonompi kuin laajojen suoyhdistymien. m a r ja H ä rk ö n en jukka Laine, Tapani sallantaus, Kimmo syrjänen ja Harri Vasander: sammalten kirjo (metsäkustannus 2016) sammalet ovat kauniita katsella ja pehmeitä astella, mutta niitä on kiintoisaa oppia myös tunnistamaan. se on punalakkinen, valkojalkainen laji, jonka valkoinen malto punastuu kosketeltaessa ja muuttuu lopulta synkän mustaksi”, Härkönen kuvailee. Hienot kuvat siivittävät tekstiä. miltä tuntuisi olla telkänpoikanen ja hypätä pesäpöntöstä maahan. Se päivittää erinomaisella tavalla aikaisempia suo-oppaita. ???. Lisäksi siihen on sisällytetty luettavuutta olennaisesti lisäävät värikuvat monista kuvatuista suotyypeistä tai -yhdistymistä. Hanna Hurtta: sesonkireseptit (sesonki Oy 2016) Hyviä, kullekin kuukaudelle räätälöityjä täsmäreseptejä on näiden kansien välissä roppakaupalla. Opas sopii parhaiten melko hyvälle putkilokasvija sammaltuntijalle, joka haluaa tutustua syvällisemmin suokasvillisuuden vaihteluun ja käytännön suotyyppien luokitteluun. Eläinlapset-näyttelyssä pääsee kokeilemaan, miltä tuntuu silittää oikeaa karhunpentua tai majavanpoikasta. saakka. kEijO SavOLa tu o m o n ie m el ä ju kk a tu o n o n en / ku o Pi o n lu o n n o n ti et ee ll in en m u se o russula harkoneniana. ja mitä nimiä lajeille onkaan annettu: kielikellosammal, viuhkasammal, höyhensammal, palmusammal ja kimmelsammal. belgialainen tutkija Bart Buyck auttoi meitä haperoiden tunnistamisessa. näyttelyyn voi tutustua 24.9. jokaisesta lajista on mainittu tuntomerkit, samankaltaiset lajit sekä esiintymisalue. esimerkiksi elokuun kasviksia ovat härkäpapu, maissi, marjat sekä tomaatti. lokakuussa on vuorossa oma suosikkini, lehtikaali. suku Stemonitis on suomeksi käämiset. (jm) ????. www.kuopionluonnontieteellinenmuseo.fi (jm) Opas suotyypeistä Sarjassa tutustutaan suomalaisten tieteilijöiden nimikkolajeihin. Nämä useimmiten laajoista suoyhdistymistä erillisinä sijaitsevat suot kattavat suuren valikoiman erilaisia soita järvenrantasoista harjunlievesoihin. jo nimet kertovat, että maahan polvistumalla voi löytää aivan uuden maailman. ”Haperoiden suku Russula on erityisen suuri ja vaikeasti tunnistettava ryhmä tuolla alueella. (jm) ?????. jari Luomanen: ilmakehän ilmiöt (Ursa 2016) sateenkaari on upea ilmestys, mutta vielä hienommalta se näyttää, kun tietää sen monimutkaisen syntytavan. ”japanissa on innokas ja aktiivinen limasieniharrastajien joukko, mikä johtunee siitä, että heidän suuresti kunnioittamansa keisari Hirohito harrasti limasieniä.” Härkösen toinen intohimo on etnomykologia eli kansanomaisen sieniperinteen tutkimus. Se on varsin käyttökelpoinen ammattiopas myös luontokartoittajalle. Hän nimesi tieteelle uuden haperolajin, Russula harkoneniana tansaniasta keräämiemme näytteiden joukosta. sammalet on luokiteltu kirjassa niiden kasvupaikan mukaan. 16/2016 Suomen luonto 71 valoKeilaSSa Eläinlasten maailmaan kUOpiON museon ovat vallanneet eläinlapset. jo Sata sammalta -oppaasta (metsäkustannus 2013) tutut tekijät ovat laatineet uuden, yli 160 yleistä maksaja lehtisammallajia esittelevän oppaan. Hän on kerännyt sieniä ja haastatellut ihmisiä heidän käyttöperinteestään muun muassa tansaniassa, sambiassa ja mosambikissa. kustakin raaka-aineesta tarjoillaan neljä erilaista valmistustai käyttötapaa resepteineen. Stemonitis marjana on japanilaisen tutkijan yukinori yamamotin huomionosoitus Härköselle etenkin hänen afrikan limasienitutkimuksis taan. ”olen harrastanut limasieniä sekä työkseni että ilokseni yli 50 vuotta ja julkaissut pioneeriluontoisesti kuvauksia muun muassa turkin, tansanian ja kiinan Hunanin maakunnan lajistosta”, Härkönen kertoo. Pienet tarinat esittelevät erilaisia eläinperheitä ja poikasten elämän alkutaipaleen seikkailuja. tieteen nimeSSä LiMaSiENET eivät ole nimestään huolimatta sieniä, vaan ne ovat oma sukuhaaransa maa-amebojen kanssa. lue lisää limasienistä Härkösen ja elina Variksen kirjasta Suomen limasienet (norrlinia 25, 2012). ulkomaan tutkimusmatkat ovat poikineet myös hänen mukaansa nimetyn limasienilajin
LeHdeSSä jULkaiSTUiSTa kUViSTa MakSaMMe PaLkkiON. ”Pesue paistatteli rohkeasti päivää Espoossa viime toukokuussa aivan kävelytien tuntumassa, jossa liikkui paljon ihmisiä. Petri Karjanmaa kohtasi taaperon kesäkuun alussa.. Siiven alla SiNiSOrSaEMO oli ottanut poikasensa siipiensä suojaan. Katri niskanen ikuisti kaunottaret kilpisjärven saanalla. Forsström kertoo. korkeanpaikan kaunottaret jääLEiNikiT kukkivat heinäkuun alussa käsivarren suurtuntureilla. Elämä alussa raSTaaNpOikaNEN nökötti ihmettelemässä isoa maailmaa ja huutamassa äitiään kaskisilla. En mennyt liian lähelle sorsia vaan otin kuvan ihastuttavasta hetkestä teleobjektiivilla”, Laura H. 72 Suomen luonto 16/2016 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja ToiMiTTanuT LaUra SaLONEN LUkijOideN OMa LUONTOPaLSTa TOiMii Sekä LeHdeSSä eTTä NeTiSSä
kukka ja vaahtokala kOva TUULi vaahdotti veden ja lumpeenkukka sai kuin kalan ympärilleen. 6/2016 Suomen luonto 73 Mielenrauhaa TUpaSviLLaN tupsut kaunistivat näyttävästi tiilikkajärven kansallispuiston soita. Annamme sille silakoita ruuaksi, koska pikkukaloja tai pikkuotuksia ei paljon ole. Ahti Keränen kuvasi valkean suomaiseman 7. kesäkuuta keuruulla.. hauki on oppinut ottamaan tarjotun ruuan hyppäämällä ylös. Auton äänen kuullessaan kala tulee laiturin viereen odottamaan”, Raija Kaapo-Kares kirjoittaa. ”upea kohtaaminen – en ole koskaan aiemmin päässyt näkemään pöllöä, ja vielä kun kyseessä oli erikoisempi lapinpöllö!” aamun kastehelmet piSaraT saivat hämähäkinverkon kimmeltämään aamun valossa. kohtaaminen lapinpöllön kanssa SUUri pöLLö lennähti heinäkuun alussa Isojoella sähkötolpan nokkaan ja tarjosi Teija Järvenpäälle mahdollisuuden elämänpinnaan. Sirpa Jyske kuvasi hienon teoksen veden tummaa taustaa vasten 19. Anu Kokkila ihaili helmiä 21. Laiturinalushauki ”MökkiMME LaiTUriN alla ruskolla asustelee hauki, joka on ilmeisesti tullut tulvaveden mukana vuosia sitten. kesäkuuta virroilla. kesäkuuta
sanotaan, että luonnossa liikkuminen vähentää stressiä ja lisää onnellisuutta, sillä ihmisen ja luonnon yhteys on elämän elinehto. He saivat ruoan lisäksi eväitä suomalaisten kohtaamiseen, suomen kielen käyttämiseen sekä luonnossa liikkumiseen. Parikymmentä 15–17-vuotiasta turvapaikanhakijanuorta ohjaajineen, Laurea-ammattikorkeakoulun viisi sosionomiopiskelijaa sekä Marttaliiton vapaaehtoinen ovat kerääntyneet nuotiopiiriin keskelle suomalaista metsää. iloista puheensorinaa ja naurua tahdittaa kännykästä soiva pop. Olen käen puolella. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . nyt tunnelma on kuitenkin rentoutunut ja iloinen; oleskelu luonnossa on tehnyt tehtävänsä. 74 Suomen luonto 16/2016 Luonto kotoutumisen kuvana aurinko pilkistelee puiden lomasta, sää on keväisen raikas ja ilmassa leijuu savun ja paistuvien grilliherkkujen tuoksu. Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä (minerva) voitti eini Räsänen kaavilta. jaaNa vääNäNEN, ESpOO näin on marjat Kaunis juttu tärkeästä ja onneksi vuosittain toistuvasta asiasta. äänestä . nokipannuissa porisee vesi ja pienet lieskat lyövät kipinöitä. He olivat silminnähden iloisia, että asiaan tuli viimein muutos. tunnemme opiskelijoina onnistuneemme kurssitehtävässämme: olemme järjestäneet yhteistyökumppaneidemme kanssa nuorille kotouttamista tukevan ja hyvää mieltä tuotta@ Mitä mieltä lehdestä. Mirva aLakarhU, hELSiNki Tämän artikkelin luettuani teen tänä kesänä ainakin kaksi retkeä, Suomun kierron ja Tapion taipaleen. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa T o iM iT Ta n u T a L iC E k a r L S S O N Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Voimme vain arvailla, minkälaisia kokemuksia heillä kaikilla on takanaan. muutama nuori on kertonut meille aikaisemmin mutkikkaasta matkastaan suomeen ja eräs nuori mies on paljastanut olevansa masentunut. ”en ole koskaan ollut suomalaisessa metsässä”, kuulimme usean nuoren suusta suomeksi. keskustelua käydään suomeksi, englanniksi, arabiaksi ja dariksi, mutta tärkein viestintä hoituu hymyjen ja iloisten katseiden kautta. MairE väLiMaa, rOvaNiEMi Juttu valottaa hienosti käen, kesän tunnun tuovan kukkujan, elämää, josta minulla ei juuri pesäloisintaa enempää tietoa ollutkaan. TapaNi jOkiNEN raUMa. ”tänne täytyy ehdottomasti tulla kesällä uudestaan”, nuorten ohjaaja vahvisti onnistuneen päivän päätteeksi ja täytti tavoitteemme päivän vaikuttavuudesta ja retkeilyn jatkuvuudesta. luonnon on sanottu olevan myös kulttuurin kuva. Se kuuluu kesään, ja eka kukunta aloittaa kesän kunnolla. retkipäivästämme inspiroituneena kannustan kaikkia ottamaan niin suomessa pitkään asuneet kuin vasta maahan muuttaneet kaveritkin mukaan ja lähtemään luonnon äärelle! aNU SEppäLä SOSiONOMiOpiSkELija LaUrEa-aMMaTTikOrkEakOULU Käpytikka hotki tiaisen poikaset Kysy luonnosta -palstalla (sl 5/2016) käpytikasta, joka nappasi aikuisen tiaisen. olemme vierailleet yhdessä Luontokeskus Haltiassa, jossa nuoria kiinnostivat erityisesti kansallispuistojen luontokuvat, Kalevalan tarinat sekä kurkistus karhun pesään. Hetken päästä ilmoille kajahtelevat suomalaiset nuotiolaulut kitaran säestyksellä. tikka heitti poikaset maahan ja vei ne sen jälkeen pois. SuoMen LuonTo 5/2016 Lukijoiden mielestä paras juttu oli 75 retkivinkkiä. osallistujien kesken arvotaan otavan taskukirjat Tunnista ruokasieni (mauri korhonen) ja Tunnista kala (ari saura ja markku Varjo). tinttiemoja ei näkynyt. Jonkun toisen silmin nähtynä tuttukin kolkka saa aivan uusia ulottuvuuksia ja tekee mieli lähteä koluamaan paljon tallattuja reittejä uudestaan, uusin silmin. sen voi helposti uskoa todeksi – mielletäänhän meidät suomalaiset metsäkansaksi, joille kesämökit ja kansallispuistot ovat sydäntä lähellä. laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 22.8.2016. 75 retkivinkkiä Retkivinkit rakkaaseen kotimaahan kelpaavat aina. Sinikka Piipon kirjan Villivihannekset. postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. olisiko tikka tappanut ne ensin, sillä normaalisti emot olisivat hermostuneina häärineet pesän lähettyvillä. hEikki ErkiNarO, pOri van päivän nuuksion kansallispuistossa. kartat kädessä suunnistimme läheiselle nuotiopaikalle, jossa suomalainen eräkulttuuri tuli tutuksi nuotiontekoineen ja grillailuineen. TOivO MaNNUkka, iLOMaNTSi näMäKIn SAIVAT PALJon äänIä: Kukkuvan loisen salaperäinen elämä Käki on minun lempilintuni. Oli mukava saada siitä tietoa. meillä käpytikka tyhjensi sinitiaisen poikaspesän
omat päätelmäni (ks. laulaisiko kalliolla kaksi koirasta kilvan serenadiaan vieressä seisovalle naaraalle. tosiasiassa laaksonen sanoo sen olevan suomen korkeimpia vesiputouksia. TOiMiTUS Pe rt ti u o til a kalalokkien aaria on lukijamme mielestä vuoden luontokuvan arvoinen. sopraano-ystäväni eeva Kiuru sanoi heti kuvan nähtyään: ”tyttötertsetti!” jalkojen asentokin on laulajilla oikea. minua on kohdannut aivan valtava onni, kun voin viettää aikaa lastenlasten kanssa ja vielä jakaa luontoharrastukseni heidän kanssaan. metsäluontokin on muuttunut, eivätkä metsästysrajoitukset ole sitä riittävästi huomioineet. tuskin kuvan linnut kuitenkaan kaikki naaraita ovat. Vesilintuja vaikeampi tilanne on kanalinnuillamme. Piti olla osa Venäjää. odotan birdlifelta ja luonnonsuojeluliitolta konkreettisia toimia, jotta uhanalaisten lajien metsästystä ei enää ensi metsästyskaudella sallittaisi. TErhO pOUTaNEN ESpOO Oikaisuja Viime Suomen Luonnon numeroon (sl 5/2016) lipsahti harmillisia virheitä. Viimeisimmästä lehdestä luin hänelle jutun käestä, joka oli meistä tosi mielenkiintoinen. samassa jutussa kirjoittaja esittää Jouni Laaksosen suulla, että Puolangan Hepoköngäs olisi suomen korkein vesiputous. Hän lukee lehdet aina tarkkaan, lukee niitä myös pikkuveljelleen ja tarkistaa vaikeat sanat minulta. OSSi ääriLä kaariNa mainio lokkikuoro Suomen Luonnossa 4/2016 sivulla 7 julkaistu Mikael Kilven kuva Kalalokkien aaria on vähintään Vuoden luontokuvan veroinen otos. sl 4/2016 s. m ik a el k il Pi. esimerkiksi metso on etelä-suomesta laajoilta alueilta hävinnyt, mutta sitä saa metsästää lähes koko maassa. näiden lukujen perusteella metsästyksen merkitystä ei voi vähätellä. sivulla 97 olleiden pähkinöiden toisen kysymyksen vastauksesta puuttui pallopirkko. kaikkein korkein on hänen mukaansa Pitsusköngäs Haltin lähellä tai kevon luonnonpuiston Fiellun putous, määritelmästä riippuen. lisäksi Tieteen nimessä -katsauksessa sivulla 83 kirjoitettiin, että Laes tadiuksen aikana suomi oli osa ruotsia. 16/2016 Suomen luonto 75 Kiitos lehdestä seitsenvuotias pojantyttäreni kysyy aina luokseni tullessaan, onko uusi luontolehti tullut. sivulla 69 tiilikkajärven kansallispuistoa koskevan retkivinkin (34) yhteydessä on kuva suomunjärven rannalta (vinkki 30), ei tiilikkajärven kansallispuistosta. niiden mukaan esimerkiksi vuosien 2000–2013 keskimääräinen riistasaalis oli uhanalaiseksi arvioidulla haapanalla 45 000 yksilöä (suomen kokonaiskanta 50 000–83 000 paria) ja jouhisorsalla 2000-luvulla noin 7000 yksilöä (suomen pesimäkanta 8000–16 000 paria). katsoimme myös kuvia perhosista ja seuraavana aamuna olikin hauskaa, kun bongasimme auroraperhosen aamulenkillä. ELiNa hELaSSaLO rUUhijärvi metsästyksen merkitystä ei voi vähätellä Professori Hannu Pöysä pitää kiinni kannastaan, jonka mukaan vesilintujen väheneminen ei liittyisi metsästyspaineeseen (sl 5/2016 s. 75) tein birdlifen tietoihin nojautuen. 86)
metsästys ei kuitenkaan vaikuta lajeihin samalla tavalla, eikä se siten voi olla ainoa vaikuttava tekijä. kylminä sotatalvina 1940-luvulla tapahtunutta kannan romahdusta kuvataan murskaavaksi. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. levinneisyyden reuna-alueilla, mihin suomi nokikanan kannalta kuuluu, lintulajien runsaudenvaihtelut yleensä korostuvat. ja n n e ke k ä lä in en / Va st aV a lo Mihin nokikana katosi. nokikana hakee ravintonsa sotkien ja koskeloiden tapaan sukeltamalla. nokikana on taantunut viiden viime vuoden aikana nopeasti. Onko merikotkakannan kasvulla ja nokikanan harvinaistumisella yhteys. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. kuolleita hyönteisiä löydetään aika harvoin niiden suuresta lukumäärästä huolimatta. kuvassa olevan petopistiäislajin luomuksen pisbe n ja m Pö n ti n en kärpäshukan kohtaloksi on saattanut koitua muurahaisleijona.. tähän ryhmään kohdistuu suuri uhka kadota lähitulevaisuudessa luonnostamme. monet muutkin vesien asukit ovat joutuneet samaan tilanteeseen. tammikuussa 2016 julkaistussa uudessa arviossa laji oli pudonnut suoraan erittäin uhanalaisten lajien (en) luokkaan. 76 Suomen luonto 16/2016 – aSiantuntijat vaStaavat T o iM iT Ta n u T a L iC E k a r L S S O N – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LuonnoSTA – aSiantuntijat vaStaavat LäHeTä oMA KySyMyKSeSI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Alueella oli useita pistiäisiä, jotka kaivoivat kolojaan hiekkaan. myös kaikki sotkamme, puna-, lapaja tukkasotka, sekä tukkakoskelo ja puolisukeltajista jouhisorsa ja heinätavi kuuluvat samaan erittäin uhanalaisten lajien ryhmään. Kymmenisen vuotta sitten nokikana oli selvästi runsaampi. nokikanan päälevinneisyysalueella keski-euroopassa on ollut vain lievästi vähenevä suuntaus eikä sitä pidetä siellä uhanalaisena. . yleensä muurahaiset hoitavat tällaiset tapaukset nopeasti pois silmistä. emme esimerkiksi tiedä riittävästi nokikanan poikasten ravinnosta ja vesien samentumisen merkityksestä sille. . lintuvesien runsas rehevöityminen pesimäpaikoilla saattaa aiheuttaa samentumista ja vaikeuttaa ravinnonsaantia. Vaikka merikotkat saalistavat myös rehevillä lintuvesillä ja saattavat pyytää jonkin nokikanan, niiden vaikutus kannan kehitykseen on uskoakseni vähäinen. ehkäpä se pääsee huonommin pakoon jäätäviä olosuhteita, joita sattuu myös talvehtimisalueilla ilmaston yleisestä lämpiämisestä huolimatta. lintuvesien rehevöitymisen pysäyttämiseen ja metsästyspaineen vähentämiseen voimme vaikuttaa täällä kotimaassa. nokikanan kannanvaihtelut ovat olleet pohjoisilla leveysasteilla suuria siitä saakka, kun laji levisi suomeen 1800-luvulla. nokikana kuuluukin rantakanoihin, vaikka se elintavoiltaan muistuttaa vesilintuja. kaikille näille lajeille yhteinen tekijä on se, että ne kuuluvat riistalajeihin. Mistä johtuu nokikanan uhan alaistuminen. Olikohan tämä yksilö joutunut naapurin saaliiksi. SEppO vUOLaNTO hiekkaan hautautunut Tämä pistiäinen oli haudattu puolittain hiekkaan. Häviämisen todennäköisyys perustuu kannan kokoon ja sen viimeaikaiseen kehitykseen. näyttää siltä, että pakkasjaksot talvialueilla ovat olleet tuhoisampia nokikanalle kuin monille vesilinnuille. nokikana on ollut herkkä ankarille talville, vaikka se on selväpiirteinen muuttolintu, joka suuntaa pääasiassa lounaaseen eteläja keski-eurooppaan
kullakin lajilla, joita on tuhansia, on omat elintapansa ja käyttäytymismallinsa. . Lisääntyvätkö ne keskenään. kyymaastossa kannattaa silloin olla varovainen myös pimeällä. Talvisella ruokintapaikalla saattaa olla usean sukupolven tiaisia. iSMO raUTiaiNEN Lintujen sukusiittoisuudesta Tunnistavatko linnut omat jälkeläisensä. . linnut on niin laaja käsite, että kysymykseen on mahdoton vastata yleistävällä tavalla. tiäisasiantuntija Juho Paukkunen määritti Mellinus arvensis -lajiksi, jota on kutsuttu kärpäshukaksi. Nukkuvatko kyyt ja rantakäärmeet koloissaan. Itse en ole törmännyt kyihin öisin missään Suomessa, päivisin sen sijaan useinkin. Ja jos tunnistavat, miten se vaikuttaa käyttäytymiseen. kuvassa näkyy hyvin kukan neliliuskainen luotti, joka erottaa sen amerikkalaivastaajina tässä numerossa: SePPo VuoKKo kasvit SePPo VuoLAnTo linnut JAAKKo KuLLBeRg Hyönteiset JuHA VALSTe nisäkkäät LASSe KoSonen sienet Nokikanan väheneminen saattaa liittyä vesien rehevöitymiseen. Pienenevillä ja harvoilla lintukannoilla kuten petolinnuilla on useinkin mahdollista, että vanha lintu pariutuu oman jälkeläisensä kanssa, kun muita vapaita yksilöitä ei ole tarjolla. kasvi on lehtohorsma, alkuperäinen lajimme, jonka hävittämiseen ei ole aihetta eikä vaalimiseen erityistä tarvetta. Hyvin harva nuori talitai sinitiainen jää pesimään niin lähelle syntymäpaikkaansa, että voisi käytännössä tavata oman vanhempansa ja pariutua sen kanssa, etenkin kun otetaan huomioon tiaisten lyhyt keskimääräinen elinikä. HAnnu LeHTonen kalat ISMo RAuTIAInen matelijat, sammakkoeläimet 6/2016 Suomen luonto 77. . SEppO vUOLaNTO Sain sulta horsman Mökkipihallemme ilmestyi uusi kukkiva kasvi, jota emme tunnista. mutta usein nuoret linnut etsiytyvätkin hieman kauemmaksi synnyinpaikastaan, eikä tunnistaminen silloin käytännössä tule kysymykseen. kyyt ja rantakäärmeet ovat meidän leveyksillämme selvästi päiväaktiivisia ja hakeutuvat yöksi nukkumaan suojaiseen paikkaan. ihmettelimme yhdessä, mikä voisi olla moiseen hiekkaan tuupertumisen syy, mutta mitään varmaa asiaan ei oikein voi sanoa. sen sijaan harvinaiset taikka uhanalaiset linnut eivät helposti löydä lajikumppaneitaan, jotka eivät olisi sukulaisia. tunnistaminen tuskin vaikuttaisi mitenkään pariutumiskäyttäytymiseen. liis a lu n d el l Lehtohorsma putkahti pihalle. osa nuorista saattaa kuitenkin jäädä riittävän lähelle vanhempiaan, ja teoreettisesti pariutuminen voisi hyvinkin olla mahdollista. näin on laita myös tiaisilla. jaakkO kULLbErg Nukkuvatko käärmeet. samalla saarella olen myös havainnut kahden tyllisisaruksen pariutuneen keskenään ja saaneen poikasia. omissa kahlaajatutkimuksissani merenkurkussa olen yksilöllisesti rengastetuilla tylleillä todennut emon pariutuneen oman urospuolisen poikasensa kanssa, kun tämä saapui sukukypsänä synnyinsaarelleen. Mikä kasvi on nimeltään. yksi syy voi olla kuolema pesäkäytävässä ja ilmaantuminen hiekan pintaan tuulen tai maan rikkoutumisen takia. toinen mahdollisuus on muurahaisleijonan saaliiksi joutuminen; ne voivat tappaa minkä hyönteisen tahansa. jotkin lajit tunnistavat jälkeläisensä ja toiset todennäköisesti taas eivät. etelämpänä levinneisyysalueellaan kyyn vuorokausirytmi ei ole yhtä tarkkaa, ja myös suomessa vaihtolämpöiset eläimet saattavat käydä kuumina kesinä enemmän tai vähemmän ylikierroksilla. Kukka on hennon vaaleanpunainen ja siinä on pareittain kahdeksan terälehteä. se löytänee itsekin elintilan mökkipihan puolivarjoisista sopukoista. Purruksi tuleminen on siksi yöllä erittäin epätodennäköistä, etenkin jos ei pistä käsiään minne sattuu ja noudattaa muutenkin tervettä järkeä. arvellaan että sisäsiittoisuuden aiheuttama lisääntymisja elinkyvyn heikkeneminen lisää harvassa asuvien ja uhanalaisten lajien riskiä hävitä sukupuuttoon, kun väistyvät ja usein vahingolliset geenit voivat tavallista helpommin päästä määräävään asemaan jälkipolvissa. Kannattaako vaalia vai hävittää. muurahaisleijona heittää tyhjiin imetyn raadon pyyntikuopasta, jolloin se on kevyenä ja kuivana tuulen pyöriteltävissä. tylli oli tuolloin 1970-luvulla merenkurkussa melko nopeasti vähenevä laji. Entä sen levinneisyys. yhdyskunnissa pesivillä linnuilla on tarkka sosiaalinen arvojärjestys, johon liittyy yksilöiden tunnistaminen, epäilemättä myös omien jälkeläisten tunteminen, jos nämä päätyvät jäämään samaan yhteisöön. Päälle astumisen vaaraa ei ilmeisesti ole yöllä
Eskon repliikkien mukaan tällä kasvilla olisi samantapaisia vaikutuksia kuin antabuksella, sen oli tarkoitus hillitä isä-Topiaksen juomahimoa. 78 Suomen luonto 16/2016 aSiantuntijat vaStaavat kysy LuonnoSTA sista tulokaslajeista. SEppO vUOkkO kiharat väärässä paikassa Olen huomannut, että koivujen tyvessä puun syyt ovat usein kiharalla. kun suurista koivuista tekee pilkkeitä, tyvipölkkykin halkeaa yleensä hyvin. siihen voi syntyä pieniä repeämiä ja solukkovaurioita, jotka puu korjaa kasvattamalla uutta solukkoa vaurioitunutta tyveä vahvistamaan. Puun solukkorakenne on niin luja, että se kestäisi luhistumatta kilometrien korkuisen puun oman painon. suohorsman tunnistaa helposti kapeista ja karvaisista lehdistään. kun koivu kasvaa suuremmaksi, puut saavat enemmän suojaa toisistaan ja rungon jäykkyys siirtää tuulen vääntövoimat laajemmalle juuristoon. Polttopuiden tekijät tietävät, että tyvipölkky on usein vaikeasti pilkottavissa. niillä luotti on nuijamainen. tavallisia lajeja on kuitenkin vain muutama, jotka kyllä oppii melko helposti. Pienikukkaisia horsmia on 17 lajia, ja ne ovat osaksi vaikeita tunnistaa. Puun vanhetessa tyven kiharainen Riidenliekoa on käytetty aiemmin rohtona. kyse ei kuitenkaan ole siitä, että puun oma massa painaisi puuainesta lyttyyn. riisitaudista – joka johtuu d-vitamiinin puutteesta ja aiheuttaa pahana luuston epämuodostumia – on johdettu myös kasvin nimi, joten puuroriisin kanssa nimellä ei ole mitään tekemistä. lehtoja mäkihorsmalla luotti on siis neliliuskainen, ja lehdet sinertävänvihreitä sekä ohuita. . amerikanhorsmalla kukka on punainen, vaalealla sisarlajilla valkoinen. Varsi on yleensä haaraton ja kukkia vain muutama. useimmat horsmalajit ovat pienikukkaisia. amerikkalaislajeilla luotti on nuijamainen ja kasvit ovat kookkaita, haarovia ja runsaskukkaisia. toinen mahdollisuus olisi näsiä, jota myrkyllisyydestä huolimatta on käytetty rohtona. Puun painoko tyveä litistää. kotimaisia alkuperäisiä etelä-suomessa yleisiä lajeja on kolme: lehto-, mäkija suohorsma, ja yleisiä tulokkaita kaksi, amerikanhorsma ja vaalea-amerikanhorsma. eskon repliikin sanamuotokin viittaa pikemminkin liekoon kuin näsiään. omassa kasvistossamme poikkeuksia ovat karvahorsma ja maitohorsma, jotka kukkiensa puolesta sopisivat vaikka koristekasveiksi. kasvi on todennäköisesti riidenlieko, jota on käytetty rohtona monin eri tavoin ja muun muassa riisitaudin hoitoon. kiharaisuus on usein pahinta nuorissa puissa. . Pikemminkin tyvisolukon rakenne voisi liittyä tuuleen. se tunnetaan paikoin riisiin viittaavilla nimillä kuten riienmarjana. Mikä tämä riisiksi mainittu kasvi mahtaa olla. kun tuuli taivuttelee koivua, ankarin vääntö kohdistuu tyveen. SEppO vUOkkO Nummisuutarin Eskon riisi Palatessaan epäonniselta naimareissultaan Nummisuutarin Esko kipaisi metsään hakemaan riisiksi nimittämäänsä kasvia. ti m o n ie m in en an tt i tu o m in ik u la Tuuli on taivutellut puun syitä.. tähän selitykseen viittaa sekin, että kiharaista tyvisolukkoa on eniten erillään kasvavissa puissa
töyhtötiaisen saaliiksi ei ole päätynyt toukka vaan huono-onninen mänty-yökkönen, josta on otettu evääksi vain pullea takaruumis. Piilossa oleva toukka liikkuu pääasiassa vahvoilla etujaloillaan ja hakee ravinnokseen etupäässä pieniä selkärangattomia eläimiä ja hajoavaa eloperäistä ainesta. monet ovat nähneet ja ihmetelleet metsässä kasvavia pikkusieniä, joiden lakin peittää ikään kuin karvapeite. tämä on vesiperhosten elämän vaarallisin vaihe. . sen aikana kalat popsivat veden pinnalla lepäileviä vesiperhosia, ja kelpaavat ne linnuillekin. itiöt irtoavat sporangion ulkoseinän murtuessa ja jäävät tuulen, sateen ja hyönteisten vietäviksi tartuttamaan uusia hiipporyhmiä. . suuri osa jää kalojen ja muiden petojen saaliiksi. . etusiiven yökköstäplät ovat kontrastisen vaaleat. elinkiertonsa lisääntymisvaiheessa hiiponhome kasvaa isäntäsienensä lakin läpi kasvattaen karvamaista vartta, jonka päähän muodostuu itiöitä sisältäviä, pallomaisia sporangioita. kuvioinnin ansiosta perhosta on vaikea havaita jäkäläiseltä oksalta tai rungolta. mänty-yökkönen on länsipalearktinen laji, joka on levinnyt yli melkein koko euroopan lähi-itään ja länsi-siperiaan asti. mänty-yökkönen on aikainen kevätlaji, jota pääsee helpoimmin näkemään karistamalla kadunvarrella kasvavia kukkivia raitoja, jolloin niissä ruokailevat yökköset putoavat asfaltille. Kun pysähdyin odottamaan uusia tulijoita, kaksi vasaa jäi seisoskelemaan tien reunaan. kun emä oli mennyt tien yli ja oma ylitys tuntui jollakin tavalla vaaralliselta, ja rk ko n ä ä s an tt i H o la PP a ris to re ts u Tiaisen saalis on yökkösen peräosa. siipien tai lihakset sisältävän kitiinikyllästeisen keskiruumiin rouskuttelusta eivät töyhtötintin nälkäiset tiiperöt paljon hyötyisikään. hiiponhome on hiipon loinen.. useimmat lajit rakentavat tällaisen suojakotelon hiekasta, kivensiruista, kotiloiden kuorista tai kasvinosista. Uros oli viemässä sitä hautovalle naaraalle viime huhtikuun lopussa Seinäjoella vanhassa metsässä, jossa on runsaasti lahopökkelöjä. suojakotelon tunnistaa vesiperhosen toukaksi siitä, että se liikkuu tai sen päästä pilkistää aika ajoin hyönteisen naama. aikuisvaihe on lyhyt kestäen tavallisesti vain viikosta kuukauteen. näin se on heti säiden lämmetessä valmis kuoriutumaan. Perhonen talvehtii valmiiksi kehittyneenä kotelossa. jaakkO kULLbErg Mikä hapsekas. on kuitenkin epäselvää, onko näissä kyse täsmälleen samasta hiiponhomelajista. Valtaosalla vesiperhoslajeista kehityskaari on yksivuotinen, hyvin harvoilla kaksivuotinen. tämä on klapintekijän filosofointia ja perustuu vuosikymmenten kokemukseen erikokoisten koivupuiden käsittelystä. Hetken kuluttua vasat asettuivat makuulle päät metsään päin. mänty-yökkönen varmaan onkin töyhtötiaisen tyypillisimmän elinympäristön runsain keväinen suurperhoslaji lentoaikanaan. laji lentää huhtikuulta kesäkuun puolelle ja on yleinen erilaisissa mäntyä kasvavissa ympäristöissä suosien aurinkoisia, lämpimiä paikkoja. SEppO vUOkkO Mikä putkilo. Jatkoin matkaani ja kun tulin takaisin, vasat olivat menneet tiehensä. Vasat käyttäytyivät tilanteessa aivan oikein. suomessa on 80 hiippolajia, joista useissa home loisii, mutta erityisen tärkeitä kohteita ovat keltajalkaja verihiipon ryhmään kuuluvat lajit. nimensä mukaan tämä perhonen elää männyillä, joilla sen punertavapäinen ja vihreäraitainen toukka aiheuttaa ajoittain tuhoja. Sirvin suojakotelo. ero pienpuun ja tukkikokoisen puun välillä selittyy sillä, että pieni puu kaadetaan yleensä lähempää maan rajaa, mutta suuresta puusta jää 25–50 sentin korkuinen kanto. Löysin sienireissullani Kuusamossa merkillisen hapsuhelmaisen sienen. aikuinen perhonen on hyvin vaihteleva väriltään, mutta se on yleensä ruosteenpunertava ja keltaisen sekä vihertävän kirjava. suomessa sitä tavataan oulun korkeudella saakka. Mikä otus sen on värkännyt. LaSSE kOSONEN vasojen käyttäytyminen Näin Juankosken keskustan läheisyydessä, miten hirviemä ylitti tien. . Putkilo on vesiperhosen toukka eli sirvi suojakotelossaan. se on hiiponhome, leväsieni, joka loisii hiipoilla. tällöin kiharainen tyvisolukko jää kannon sisään. muissa sieniryhmissä hiiponhometta nähdään harvoin, mutta sitä on tavattu myös rusokkailla, juurekkailla ja jopa kärpässienillä. Pieniä löytöjä mikroskoopilla kuvatessani, törmäsin soraiselta rannalta löytyneeseen hiekanjyvistä muovattuun 3–4 milliä pitkään putkiloon. loppukeväällä tai alkukesällä tapahtuvassa muodonmuutoksessa vesiperhosen täytyy tulla ulos kotelostaan, uida nopeasti vedenpintaan ja jatkaa elämää aikuisena siivellisenä hyönteisenä. 6/2016 Suomen luonto 79 solukko ei muutu eikä häviä mihinkään. Puu alan asiantuntijat voivat täydentää vastausta. Mikä se on sieniään. lajin tunnistus onnistui, koska keväällä meillä ei ole juurikaan samankokoisia perhoslajeja, joilla olisi ruosteenruskeita suomuja takaruumiissa. kunkin karvan päässä on vielä musta nuppineulan nuppia muistutava pallukka. kalat syövät toisinaan myös kotelovaiheessa olevia vesiperhosia, vaikka ne ovat hyvin suojattuja ja naamioituja. haNNU LEhTONEN Töyhtötiaisen saalis Onko töyhtötiaisen nokassa toukka
näin menettelevät hyvin nuoret hirvenvasat. Mitähän nämä veikeän näköiset kaulukset ovat. itiöemän toinen puoli koostuu sokkeloisesta, rypyliäisestä itiölavasta, joka on hempeän lohenpunainen. mittaa sienelle voi tulla kymmenkuntakin senttiä. . se kuuluu kääväkkäisiin ja kääväkkäiden sisällä orvakoihin. lajinimi tremellosus viittaakin sen hyytelömäiseen rakenteeseen. hytyrypykän löytää useimmiten koivulta. Hytyrypykästä ei ole ruokasieneksi, rakenteeltaan se on pehmeän hyytelömäistä ja venyvän nahkeaa. Virtasen Laatumaalit Maaleja Suomen luonnon vaativiin olosuhteisiin jo yli 50 vuotta. LaSSE kOSONEN yr jö lu kk ar i ja rm o ro iV a s vasat maastoutuvat odottamaan, että vaara menee ohi. kesällä kasvettuaan ne eivät enää painu maahan yhtä helposti, vaan seuraavat yleensä emää esimerkiksi lähestyvästä autosta huolimatta – joutuen tietysti melkoiseen vaaraan. kun vaara oli ohi, vasat joko kuulivat emän kutsuäänen ja ylittivät tien omin päin tai sitten emä palasi noutamaan ne. www.virtasenmaalitehdas.fi onnittelee 75-vuotiasta Suomen Luonto -lehteä!. 80 Suomen luonto 16/2016 kysy LuonnoSTA aSiantuntijat vaStaavat vasat maastoutuivat emän käskystä ja jäivät odottamaan. Hytyrypykkä kasvaa varsinkin koivuilla, mutta tapaa sen kuuseltakin. syksyisin tapaa koivujen kannoilta tai lahorungoilta alustanmyötäistä, ohutta sientä, jossa on jonkin verran ulkonevia osia. sieniharrastajat puhuvatkin usein ”mummonkalsarisienestä”, mutta oikea nimi on hytyrypykkä (Merulius tremellosus). jUha vaLSTE Sieni hepenissä Keminmaalla Kallinkankaan natura-alueella oli koivun rungolla useita kummallisia kasvustoja. sienikirjat sitä eivät yleensä esittele, vaikka se onkin kovin yleinen. sen reunat ovat vaaleat, lähes valkoiset
irtonumero 9 euroa. kr is ti n a al -Z al im i / ca rt in a Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TiLaa LEhTi hELpOST i: www.Suo MenluonTo.f i/ lehTiTila uS 1) Siip iä yht een han kaa mal la. pähkinöitä 1) miten hepokattikoiraan siritys syntyy. määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) . sll jäsennumero .............................................................................................................. lähettäkää suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2016. 7) Kon nun suo lle . 2) Nyh tök aur aa. Teen osoitteenmuutoksen. 8) Mus tas aar ess a. 3) mikä jalohaukoistamme on pienin ja mikä suurin. . puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. tilaajapalvelu suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys tunnus 5009174 00003 vAstAuslähetys suomen luonto maksaa postimaksun. olen sll:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, määräaikainen 67,50 €). 9) Hor rok see n. tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: nimi: .................................................................................................................................... 10 ) Tur uss a. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa. ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2016. 5) mikä kaasu suolla kuplii. Osta omaksi pala Kuusamoa! Tilaa uudet esitteemme ja katso tuotekohtaiset hinnat osoitteessa: www.kuusamohirsitalot.fi Hirsitalot, loma-asunnot ja saunat aitoa pohjoisen puuta UUSIMAA, HELSINKI 040 5866 456 • NYLAND 044 313 3191 • ÅLAND 045 7343 1344 • LAHTI 0400 848 245 • LAPPEENRANTA 0400 649 875 • KOTKA, KOUVOLA 0400 649 875 • TURKU 0400 865 900 • PORI 040 738 2228 TAMPERE 050 918 6230 • HÄMEENLINNA 0400 481 470 • MIKKELI 0400 555 202 • JYVÄSKYLÄ 050 304 2269 • KUOPIO 045 138 4563 • ETELÄ-POHJANMAA 0400 688 962 • VAASA, KOKKOLA 0500 159 345 KESKI-POHJANMAA 040 960 4811 • KAJAANI 040 960 4811 • JOENSUU 045 138 4563 • OULU, KEMI 040 551 7135 • KUUSAMO/TEHDAS 044 778 9210 • ROVANIEMI 044 778 9228. 8) missä kunnassa sijaitsee pohjanmaan villieläinhoitola. määräaikaistilaus 6 kk (42 €) . 2) mitä saadaan kun yhdistetään kauraa, hernettä, härkäpapua, vettä, suolaa ja rypsiöljyä. kestotilaus 12 kk (67,50 €) . 3) Pie nin on am puh auk ka, suu rin tun tur iha ukk a. myynti lehtipisteissä. 6) Ahv ena nm aah an. osoite: ............................................................................................................................... 9) vaipuuko siili talveksi uneen vai horrokseen. postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 6) mihin maakuntaan kökar kuuluu. osoite: ............................................................................................................................... 5) Met aan i. . nimi: .................................................................................................................................... 4) Mäy rää . kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. 16/2016 Suomen luonto 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. 4) mitä eläintä kutsuttiin ennen metsäsiaksi. 7) mille suolle mentiin ennen rangaistuksen yhteydessä kuokkimaan. 10) missä tänä vuonna havaittiin suomen ensimmäiset luonnonvaraiset mistelit
jUha iLkka. keväällä kasvien pienet sirkkataimet kelpaavat fasaaneille ja rusakoille. mökkipuutarhassa asuu koko vuoden maamyyrä, ja vesimyyrä käy kylässä. joskus perunat ovat löytyneet pellosta valmiiksi kasaan kerättyinä ja porkkanasta on jäänyt käteen pelkkä naatti. Graafikko Juha Ilkka perehtyy lähes huomaamattomiin luonnonilmiöihin. niihin oli syksyllä valunut vettä, joka oli jäätynyt kirkkaaksi valokseksi. vÄHÄISIÄ TUTKimUKsia T o iM iT T a n u T jO U N i T ik k a N E N m a r ik a ee r o la 82 Suomen luonto 16/2016 keväällä routaista maata muokatessa hämmästyin, kun 15 sentin syvyydestä mullan alta löytyi haarautuvia jääputkia. Hetken ihmettelin, mitä ne ovat ennen kuin ymmärsin että myyränkäytäviä. kun lintuja ei mitenkään hätistellä, ne saattavat syödä punaviinimarjoja, kun minä olen pensaan toisella puolella poimimassa. rastaat viihtyvät sirotuomipihlajissa, jotka on istutettu niitä varten. myöhemmin rusakko oli varmaan maistanut myös tätä ylisuureksi ehtinyttä kesäkurpitsaa mutta sitten jostain syystä jättänyt sen kesken
Energiavalinna t vaikuttavat 7/2016 ilmestyy 8. petolintujen muutto huipentaa lintusyksyn ?Esittelemme uudet sienituttavuud et . www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto kestotIlAAjIlle IlmAInen digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi be n ja m Pö n tin en lähde liiTäjän Mukaan! http://instagram.com/suomenluonto liito-orava on Suomen erikoisuus. Sen voi nähdä taajamassakin, hyvällä onnella omalla pihallaan. benjam pöntinen yhytti tämän nuoren liito-oravan Seinäjoen keskustassa. syyskuuta.
Kuvia voi lähettää 10.9.2016 asti. Kuva voi olla maisema, laji tai mikä vain luonnossamme sykähdyttää. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan kolme Makrokuvauksen käsikirjaa (Docendo). aiheena on luonnon koko piiri. Katso tähänastisia kuvia ja säännöt sivulta: www.suomenluonto.fi/luonnonjuhlaa PalkinnOt: voittaja palkitaan Top Shotin lahjoittamalla Olympus TG-4 vesitiiviillä kameralla (sh. Kuvien tulee olla otettu kotimaassa vuosien 2015 tai 2016 aikana. Etsimme näkemyksiänne siitä, millainen on paras luontomme. 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ Osallistu Suomen Luonnon valokuvakisaan! palautusviikko 2016–36 767095-1606. 450 €). valtteri Mulkahainen kuvasi pennut Suomussalmella 2013. 84 Suomen luonto 1x/2015 karhu on palannut metsiimme eikä ole enää uhanalainen. tule mukaan juhlimaan! SUOMEN LUONTO TäyTTää TäNä vUONNa 75 vUOTTa Osa juhlavuottamme on Luonnonjuhlaa -kuvakilpailu, johon kutsumme osallistumaan kaikki suomalaista luontoa kuvaavat. Kilpailun voittajan valitsee Suomen Luonnon toimituksen raati, ja parhaista kuvista järjestetään yleisöäänestys