E v O L U U T iO v iE y h T E E N . O p i T U N T E M a a N p E T O L iN N U T . 26 –32 Luontotietoa syksyyn! Opi tuntemaan petolinnut Etsimme Suomen erämaisimman paikan nurminahikas kiehtoo ja maistuu 8.9.2016 Liitäjän maa liito-oravien väheneminen jatkuu. Euroopassa laji on pitkälti Suomen vastuulla.. U U T T a E N E r g ia a . U U S ia S iE N iT U T T a v U U k S ia . 7 Irtonumero 9 € S U O M E N L U O N T O 7 | 2 16 r a a k k U . 75 vUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä nä in ev ol uu tio lu o pa re ja, s. T E S T a M E N T T i L U O N N O L L E . S U O M E N E r ä M a iS iN p a ik k a . L iiT O -O r a v a
kosteus liuottaa seittien tahmeutta ja pakottaa hämähäkin uuden verkon rakennuspuuhiin. kaste kaunistaa maisemaa, mutta paljastaa samalla hämähäkkien pyyntiverkot. alkusyksyn runsaat sateet tekevät myös aamukasteista voimakkaampia. aaMUkaSTE helmeilee hämähäkin verkossa. a l k u s y k s y kimmeltävä seitti KUVa MarkkU TaNO / tEKSti hEikki vaSaMiES
kannen kuvasi Benjam pöntinen. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL16_07/2016 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. 4 Suomen luonto 17/2016 MäyräMETSä on kaadettu. Mäyrämetsän tulevaisuus ei ehkä ole sellainen, millaiseksi maanomistaja on sen ajatellut hakkuupäätöksen tehdessään. sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen 044 278 8656 Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja blom.arja@gmail.com Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Muutos on vääjäämätön. www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Mäyrämetsä 2.0 Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki sähköposti: etunimi. Kesällä puiden lehvästö estää valon pääsyn maan pinnalle ja rajoittaa aluskasvillisuuden elinmahdollisuuksia. Liito-oravan voi hyvällä onnella nähdä päivälläkin. Joukossa on paljon tervetulleita uudistulokkaita, mutta myös monia metsien ja puutarhojen tuholaislajeja. Loivasti viettävä kumpareinen kuusikkorinne oli mäyrän mieleen, ja mäyrän kaivamia koloja ja jätöksiä näkyi usein. Tulevaisuudessa mäyrämetsä saattaakin olla pyökkimetsä. Koivikko klapien tuotantoon vai uusi tukkimetsä. Mustikka saa väistyä, aluskasvillisuudessa menestyvät parhaiten kevätaspektin lajit kuten vuokot, kevätesikko, kiurunkannus ja käenrieska. Se on varma, että uusi mäyrämetsä ei ole vanhan kaltainen. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 7/2016, 75. Suomessa tämä kiehtova laji on vielä kohtalaisen yleinen, mutta vähenee jatkuvasti. Äidin kanssa sinne mentiin sienikorien kera – kuusenneulasten kirjoman polun varrella oli paljon mustarouskuja. Lapsena synkän kuusikon läpi kulkeminen kauppareissulla jännitti mutta kiehtoi mielikuvitusta. Pyökki on voimakas kilpailija ja syrjäyttää nopeasti muut puut. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Aluksi tuonne notkelmaan varmaankin levittäytyy horsmapelto, ja ylärinteessä vadelma saa vahvan aseman. hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi. Kuusten korvautuessa lehtipuilla myös hyönteis-, kasvija sienilajisto muuttuu. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Mäyrämetsäkin saattaa joutua havununnan, lehtinunnan tai kirjanpainajan joukkoesiintymän uhriksi. Metsä ei kasva nopeasti. Istun lohduttomalla raiskiolla kannon nokassa ja mietin, mitä maanomistaja on yli kahdeksankymmentävuotiaan kuusikon paikalle aikonut. vuosikerta to m lin d r o o s ri it ta w ei jo la / va st av a lo Metsäluontomme tulevaisuus mietityttää. Metsään ilmestyy uusia eteläisiä tulokkaita – moni perhos-, kuoriaisja pistiäislaji on leviämässä kohti pohjoista. www.climatecalc.eu Cert. Näköhavaintoja viirunaamasta tehtiin aina silloin tällöin, joskus perhekunnistakin. Koivu on varmaankin uuden mäyrämetsän valtapuu, mutta jos vuoden keskilämpötila nousee yli kahdeksaan asteeseen, saattaa pyökki saada jalansijan tälläkin paikalla. no. Seuraavaksi paikan valtaavat lehtipuiden taimet: pihlajaa, raitaa, tuomea, paatsamaa ja tammea on yllin kyllin tarjolla lähitienoilla. Ilmaston lämmetessä kuusi joutuu väistymään menestyksekkäämmän koivun tieltä. En ole enää näkemässä uutta mäyrämetsää 80 vuoden kuluttua, joten voin vain yrittää kuvitella millainen se on. KA N SI Ku vA Pääkirjoitus Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla
d ic k Fo rs m a n varpush aukat matkaa vat usein hyvinkin matalal la.. 26 Perhosten ja kukkakasvien yhteinen taival Pölyttäjä ja pölytettävä ovat sopeutuneet toisiinsa monin tavoin. 34 Uusia sienituttavuuksia esittelyssä kolme melko tuntematonta syötävää sientä. Tutkija panu Oulasvirta kiikaroi jokihelmisimpukoiden maailmaan. ju H a sy vä r a n ta 58 reitti kauimmas teistä vei Saivaaran ohi. 58 Suomen erämaisin paikka etsimme suomesta paikan, joka on kaikkein kauimpana teistä ja kävimme siellä. opastamme petolintujen pariin. 38 Petolinnut näkyvillä Petolintuja on parhaiten nähtävillä syksyllä, kun sekä vanhat että nuoret linnut muuttavat. 16 Puusta puuhun liito-oravien määrä vähenee, ja samalla liiturit kaupungistuvat. 52 Puhdasta energiaa aurinko ja tuuli ovat jo vakiintuneet, tuleeko seuraavaksi aaltovoima. 14 26 38 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ H eik ki va sa m ie s Keisarinviittakin on orvokilla kasvanut Hopeatäpläperhosten toukkien ravintokasvi on usein orvokki. Petolinnut muutolla syksy on paras aika oppia tuntemaan petolinnut. 17/2016 Suomen luonto 5 x x x x x x x x Vakiot 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 37 Petelius 57 vahtikoira 64 Homo sapiens 66 kotona, retkellä, virikkeitä 72 Havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 vähäisiä tutkimuksia Sisällys 7/2016 Katse pohjalle: raakku elää usein yli satavuotiaaksi. lue dick Forsmanin vinkit. 46 Hyvä tahto ilmari räsänen testamenttasi Heinäveden vihtarissa ison alueen luonnonsuojelun mallitilaksi. tämä kielii kasvien ja perhosten yhteisestä historiasta. jo u n i ti kk a n en 14 Virran eläjä jokihelmisimpukka eli raakku elää vanhaksi mutta tarvitsee kalakumppanin
Tuolloin joen mahdollisuuksille vielä naureskeltiin.” Ilahduttavaa on, että myös muissa Suomenlahden joissa on alkanut näkyä selviä käänteen merkkejä. koko itämerellä on noin 600 meritaimenjokea. tEKSti aNTTi haLkka KUVat hENrik kETTUNEN Taimenen kutu alkaa vantaanjoessa lokakuun alussa.. Nyt taimenia on nähty vantaan sivujoissa ennätysmääriä. Niitä vantaanjoen pitkäkoskelle nousevat sekä meritaimen että lohi. ”vantaan sivupuroissa taimenia on ennätysmääriä”, iloitsee Luonnonvarakeskuksen taimenasiantuntija ari saura. 6 Suomen luonto 17/2016 Luonto, ympäristö ja tiede nyT t O im it ta n U t jO U N i T ik k a N E N S uomen alun perin sadasta meritaimenjoesta on jäljellä enää 18, eikä näistäkään kaikissa kanta ole alkuperäinen. taimen ei hävinnytkään Suomenlahden meritaimenen tilanne näytti pitkään huonolta. monessa maassa joet ovat paremmassa kunnossa kuin suomessa. ”Nousuesteitä on jo purettu paljon, veden laatu on parantunut, ja viime vuosina sateet ovat suosineet kalojen nousemista kudulle.” vantaanjoella on rakennettu ja kunnostettu kutusoraikkoja häkellyttävän monessa paikassa. Ari Saura luettelee syitä taimenen paluuseen. Nyt kuitenkin Suomenlahdelta kuuluu hyviä uutisia. TIESITKÖ. voimalaitosrakentaminen, vesistöjen saastuminen ja liikakalastus veivät taimenjoet. varsinkin Inkoon Ingarskilanjoen ja Helsingissä mereen laskevan vantaanjoen meritaimenkanta on alkanut elpyä. ”Olen seurannut joen tilaa jo 30 vuotta ja tein sen taimenista gradunikin
veden laatu on parantunut, kun ennen kaikkea venäjän ravinnekuormitusta on saatu hillittyä. Se selittänee, että mustatorvisieniä on ilmoitettu hyvin vähän. Suomen ja Karjalankin sudet tarvitsisivat tutkimuksen mukaan rutkasti uutta verta. ”Taimenen alamittaa on nostettu ja verkkojen silmäkokoa kasvatettu. 7/2016 Suomen luonto 7 KIIKArISSA v ir v e Po H ja n Pa lo Toimittaja vinkkaa kauden kuumimmat luontoasiat. ”viron puolella Suomenlahtea taimenet pääsevät paremmin suoraan merelle, kun saaristoa ei ole.” Myös Suomenlahden tilan paraneminen on Sauran mukaan ollut taimenille hyväksi. 1 SiENivakOiLUa / Kävelen mielelläni metsässä, jossa esiintyy vaikka rusokääpää – se on vanhan metsän indikaattorilaji. villien rasvaevällisten taimenien rauhoitus tulee vuonna 2019 voimaan myös Saaristomerellä ja Pohjanlahdella. 3 SiEMENTiLaUS / Luonnonkukkien siemenet vaativat yleensä itääkseen kylmäkäsittelyn. Monet kukat kasvattavat ensin juuria, ja niiden voi odottaa kukkivan ensi kerran kesällä 2018. 2 SUSi / Heredity-tiedelehti julkaisi hälyttävän tutkimuksen Ruotsin ja Norjan susista. Siellä kalastukseen on puututtu rajoituksin. SOraN viENTi lastentarhoiksi ja patojen purku jäisivät kuitenkin hyödyttömiksi, jos taimenet kalastettaisiin merellä. ”viime vuosina on ollut myös leutoa ja tuulista ja näin pohjan happivarastot ovat uusiutuneet”, sanoo Saura. vantaalla seuraavia ratkaistavia kysymyksiä ovat esimerkiksi joen suun patorakennelman purku, joka helpottaisi taimenten nousua edelleen. Äskettäin huomasin, että tuollaisen metsän löytämisessä voi auttaa Laji.fi-nettiosoite. Suomen puolen joista virtavesien hoitoyhdistys on pitänyt vantaanjokea Suomenlahden tärkeimpänä taimenjokena. Niitä voi tietysti käyttää ruokasienipaikkojenkin vakoiluun, moni sienihän kasvattaa itiöemät vuodesta toiseen samalle paikalle. n m a rik a ee r o la. Sivustolta voi nimittäin katsoa Hatikka-palveluun merkittyjä sienihavaintoja karttapisteinä. Siinä on lukuisia sivujokia ja peräti 200 kilometriä nousuesteetöntä väylää. Yhä edelleen taimenia kuitenkin menetetään paljon sivusaaliina kuhaja ahvenverkkoihin. vain viidestä yksilöstä alkunsa saanut susijoukko on niin sisäsiittoinen, että se kaipaisi jokaista sukupolvea kohden 5–10 tulokasta Suomesta tai venäjältä selvitäkseen pitkällä aikavälillä. Tilanne on hyvin hankala. jOUNi TikkaNEN jo u n i tik k a n en kartta voi paljastaa yllättävän sienipaikan. Suomenlahden taimenet pysyvät merivaelluksensakin aikana 90-prosenttisesti omalla lahdellaan, joten meren hyvä tila on niille välttämätön. Maatalouskin pilaa yhä jokiveden laatua selvästi. on tehty talkoilla ja työllisyystöinä virtavesien hoitoyhdistyksen eli virhon ohjauksessa. viitseliäs hortonomi voi tehdä sen kevättalvella jääkaapissa ja kasvattaa taimia purkissa, mutta isommasta perhosniitystä haaveilevan kannattaa tehdä siementilaus viimeistään nyt ja kylvää siemenet talvea vasten maahan. Nykyisin vain rasvaeväleikattuja eli istutettuja taimenia saa kalastaa.” villit taimenet jäävätkin yhä harvemmin saaliiksi lohen ja taimenen kalastuksessa
Tuolla paikalla on nähty parhaimmillaan yli satakin kukkivaa kasvia. Suomen Luonto pyysi netissä lukijoilta havaintoja kantarellista ja sai viikossa kokoon oheisen kartan. su o m en lu o n to / g o o gl e m a Ps. havaintoja lähetettiin yhteensä 461, valtaosa eteläisestä Suomesta. Tietoja on Kuopiosta vuodelta 1900, Satakunnan Lapista vuodelta 1954, ja aivan viime vuosilta Paraisten ja Lohjan seudulta. Suomessa kasvaa luonnostaan lehtivihreättömiä kämmeköitä kolme lajia: metsänemä, pesäjuuri ja harajuuri. Kasvi kukkii vain suotuisissa oloissa, ja samoja yksilöitä tavataan harvoin peräkkäisinä vuosina. Muualta Suomesta havaintoja on vain muutama. a a rr e le sk in en rii tt a a n ge rv u o kukkatertussa voi olla yli 50 kukkaa. missä kulkee esimerkiksi kantarellin levinneisyyden pohjoisraja. useimmat versot kuihtuivat jo heinäkuun puolivälissä, mutta samalta noin aarin kokoiselta alueelta nosti päänsä myös moni normaali vihreä lehtoneidonvaippa. Luonto, ympäristö ja tiede nyT 8 Suomen luonto 17/2016 TaMpErEEN Teiskossa on löytynyt lehtoneidonvaipan lehtivihreättömän muunnoksen uusi esiintymä. Tunnetuin kotimainen aavekämmekän esiintymispaikka on Lappeenrannassa, jossa sitä on ihailtu 1960-luvulta asti kalkkilouhoksen vaikutuspiirissä. valkoposkihanhien marssi pysähtyi helsingissä ja ri ko st et valkoposkihanhet pesivät helsingin saarilla. tiheän esiintymisen alue näyttäisi rajoittuvan kemi–rovaniemi–salla-linjan alapuolelle, mutta yksittäisiä havaintoja tuli jopa nuorgamista asti. Kukkivia yksilöitä oli kaksi ja aavemaisia versoja kaikkiaan kymmenen. (jt) Lehtivihreättömän lehtoneidonvaipan kukka on hienon vaaleanpunainen. Ne kasvoivat omakotitalojen pihojen välisellä puustoisella rinteellä. Lukijat rakensivat kantarellin levinneisyyskartan SiENTEN levinneisyys tunnetaan luvattoman huonosti. luonnontieteellinen keskusmuseo on nimittäin alkanut koota sieniharrastajien avulla Sieniatlasta. Näistä metsänemä tunnetaan myös aavekämmekkänä englanninkielisen nimensä Ghost Orchid mukaisesti. Lehtivihreätön kämmekkä syntyy mutaatiosta ja saa ravintonsa juurisieneltä, jonka kanssa kasvi elää symbioosissa. (jt) suomen ympäristökeskuksen tutkijan Markku Mikkola-Roosin mukaan syitä ovat sateinen ja tuulinen alkukesä, suurten lokkien saalistus sekä etenkin ulkosaaristossa yleistynyt merikotka. kanta pieneni aavistuksen, ja poikasia löytyi laskennoissa lähes 46 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. lapin harva asutus voi tosin vaikuttaa havaintojen vähenemiseen pohjoista kohti. Pian muistakin sienistä on saatavilla kartat. Ensimmäiset kasvit nousivat pintaan jo viime vuonna, mutta tänä vuonna aavekämmekäksikin kutsuttu kasvi jaksoi kasvattaa kauniit vaaleanpunaiset kukat. riiTTa aNgErvUO Uusia aavekämmeköitä Tampereella pääkaUpUNgiN valkoposkihanhilla oli tänä vuonna heikko perheonni
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mihin nuoret linnut suunnistavat, kun ne jättävät syntymäpaikkansa. Ensimmäinen vaellus määrää nuoren huuhkajan kohtalon. a rt o ju vo n en. Helsingin yliopiston Rengastustoimiston johtajan jari valkaman mukaan kyse ei ole kuuhulluudesta: ilmeisesti kokemattomat huuhkajat hyötyvät pimeinä syysöinä kuun tarjoamasta valosta, jonka avulla ne löytävät helpommin turvallisia lentoreittejä ja saalista. Sen on opittava tulemaan toimeen sähkölankojen, ihmisten, autojen ja muiden vaarojen kanssa, ja ennen kaikkea opittava saalistamaan. Näin nuoret linnut saavat hyvät eväät ensimmäisen talven vaellukselleen, jolle ne lähtevät vasta syys–marraskuussa. Ruokahuollosta vastaavat emot. Jos se löytää hyvät ruokamaat ja selviytyy ensimmäisestä talvesta, nuorukaisella on taipumus palata seuraavaksi kesäksi lähelle synnyinseutujaan. Jännittävää on, että nuoret huuhkajat lähtevät liikkeelle etenkin täyden kuun öinä. hEikki vaSaMiES IL M Iö M ÄI ST Ä 17/2016 Suomen luonto 9 kuun valossa ” Nuoret huuhkajat lähtevät liikkeelle etenkin täyden kuun öinä.” Nuoret huuhkajat palaavat usein toisena kesänä lähelle synnyinseutujaan. jOS ONNi pOTkaiSEE ja kohtaat luonnossa pöllöjemme kuninkaan, huuhkajan, ei kannata tehdä nopeita päätelmiä sen synnyinpaikasta. Nuoret huuhkajat viipyvät pesästä lähdön jälkeen varsin pitkään vanhempiensa reviirin tuntumassa. Espanjalais– suomalainen tutkimusryhmä merkitsi Suomessa 2010–2014 yhteensä 43 nuorta huuhkajaa satelliittilähettimin ja huomasi, että talven ja alkukevään aikana nuoret huuhkajat vaeltavat jopa 200 kilometrin päähän kotiseudultaan
tieto saatiin kolmelta ruotsalaiselta, valopaikantimin varustetulta punavarpuselta. Kasvien makroskooppisten jäänteiden, kuten siementen ja neulasten, analysoiminen on tuonut jääkausiajan lämpimien jaksojen tutkimiseen uuden näkökulman siitepölyanalyysien rinnalle. Aihetta käsittelevä suomalais–liettualainen tutkimus julkaistiin hiljattain Scientific Reports -tiedelehdessä. Huovutettu materiaali on hämähäkin itsensä tekemää seittiä. ”Huovuttamalla pistiäinen turvaa jälkeläisensä”, kertoo turun yliopiston eläinmuseon museonhoitaja, dosentti Ilari E. piia ahONEN jo u n i tik k a n en koivun siemenet lienevät hiestai tunturikoivun tapaisesta puusta. kuva ed sivulla. Nyt Inarin Lemmenjoelta löytyneet, noin 30 000–50 000 vuoden taakse ajoittuvat kerrostumat paljastivat, että Lemmenjoen alueella kasvoi sekä koivuja että mäntyjä. punavarpunen on runsastunut 1900-luvun alusta. punavarpusella silmukkamuutto pUNavarpUSET muuttavat syksyllä intiaan pohjoisempaa ja pitempää reittiä kuin palatessaan keväällä. tämä kuoliaaksihuovuttaja lamaa seittipesässä muniaan vartioivan hyppyhämähäkin myrkkypistoksella, munii uhrinsa päälle ja huovuttaa sen jälkeen munanasettimellaan pesän oviaukon umpeen. lisäksi pienilmasto saattaa olla umpipesässä suotuisampi kuin avoimessa pesässä. syksyllä linnut kiertävät keski-aasian kuivimmat alueet, mutta keväällä siellä on tarpeeksi ravintoa ja suojaa. ne kuuluvat ensimmäisiin kaakkois-aasiassa talvehtiviin pikkulintuihin, joiden muuttoa on seurattu yksityiskohtaisesti. ”Löysimme jo aiemmin toisesta samanikäisestä kohteesta Lapista puumaisen koivun siemeniä, mutta nyt löytyi lisäksi männyn jäänteitä”, yliopistotutkija Minna Väliranta Helsingin yliopistosta kertoo. pistiäinen huovuttaa hämähäkille vankilan. kUN iLMaSTO viime jääkauden keskivaiheilla välillä lämpeni, Suomen Lappi ei ollutkaan pelkkää puutonta tundraa, kuten aiemmin on oletettu. Mia röNkä ” Pahiten saastuisi sadevesi, joka suoran laskeuman alueella myrkyttyisi tappavaksi ainakin kahdeksi viikoksi.” Toimittaja Jorma Laurila eritteli mahdollisen ydinsodan seurauksia Suomen Luonnossa 8/1982. Luonto, ympäristö ja tiede nyT 10 Suomen luonto 17/2016 Lapissa kasvoikin jääkaudella puita ??????????. silmukkamuutto pitempine pysähdyksineen lienee sopeutuma suojaavan kasvillisuuden ja runsaan ravinnon saatavuuteen. Sääksjärvi. Pedot ja loiset eivät pääse huopapaikalla suljettuun pesään, eivätkä pistiäistoukka tai hämähäkinpoikaset luikahda ulos. Tutkimukseen sopivia, hyvin säilyneitä maaperäkerrostumia löytyy pohjoisilta alueilta harvoin. pErTTi kOSkiMiES v es a H u tt u n en n ic la s Fr it zé n huovuttavan pistiäisen löysi tohtoriopiskelija Niclas Fritzén. Paitsi eri reittiä, syysja kevätmuutto etenevät eri nopeudella. 10 Suomen luonto 17/2016 75 vuotta aSian viereSSä raippaLUODON saarelta löytyneellä Clistopyga-loispistiäisellä on tappava käsityötai pikemmin munanasetintyöharrastus
jOUNi TikkaNEN Punaiseen kirjaan merkityn merikotkan yleistyminen on iskenyt ikävästi uhanalaiseen haahkaan, joka on taantunut nopeasti. Jos merikotka hyökkää taas haahkan tai räyskän kimppuun, sitä pidetään pahana. onko merikotkia jo liikaa. tutkija Mikael Kilpi novia-ammattikorkeakoulusta, merikotkan yleistymisen tiedetään olevan osasyy haahkan ahdinkoon. Mikael kilpi jo rm a te n o v u o Lintujen uhanalaisuusselvityksessä 2015 merikotka merkittiin vaarantuneeksi. aleksi Lehikoinen. Lyhyt vastaus: On. Sitä on mahdotonta sanoa. aleksi lehikoinen luonnontieteellisestä keskusmuseosta, onko merikotkan saalistus nykyisin luontaisella tasolla. Osa asiantuntijoista ajattelee, että luonto hoitaa tilanteen, mutta tilanne on oikeastaan perua talviruokinnasta, jolla autettiin erittäin paljon nuorten kotkien selviytymistä. eikö merikotka kuitenkin kuulu suomen alkuperäislajistoon. Millainen oli merikotkakannan rakenne. Samalla metsästävien merikotkaparien määrä on kohonnut 50:een. Tiedetään, että pahimmillaan merimetsoyhdyskunnassa voi olla nyt parikymmentä merikotkaa saalistamassa, mutta kaikki pitävät sitä vain hyvänä asiana. Pahin alue on utö–Jurmo-väli. olisiko merikotkia nyt jo aihetta harventaakin. onko tilanne vakava. En minä sitä sano, mutta asiaan kannattaisi suhtautua vakavasti. Merikotka oli 1970-luvulla erittäin uhanalainen ympäristömyrkkyjen takia ja pelastui vain aktiivisella talviruokinnalla. SU O rA LI N JA Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Nyt siellä on jäljellä alle kymmenesosa tuosta lintumäärästä. Tämä on mielenkiintoinen suojelubiologinen ongelma, johon on vaikea suhtautua ilman tunteita. 7/2016 Suomen luonto 11 ja sm in aw a d / is to ck PH o to m ik a el kil Pi / k a is a vä lim ä ki Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Harmaalokkeihin kohdistuvaan saalistukseen suhtaudutaan neutraalimmin. Totta kai, mutta on vaikea sanoa, millainen tilanne oli ennen kuin ihminen alkoi manipuloida sitä. Olin keväällä laskemassa haahkaluotoja Gotlannissa, jossa pesi Ruotsin lintutieteellisen yhdistyksen arvion mukaan vielä 2000-luvun alussa 15 000 haahkaa. olet harmitellut julkisuudessa, ettei talviruokintaa älytty lopettaa aiemmin. Suomessa on tietysti aivan sama tilanne. tutkijat Mikael kilpi ja aleksi Lehikoinen vastaavat Suomen Luonnon kysymyksiin. Saaristossa ei ole ollut vuosisatoihin tällaista tilannetta. Emme tiedä, mikä kannan tila oli ennen kuin ihminen alkoi siihen vaikuttaa. veikkaan, ettei vajaaikäisiä lintuja ollut yhtä paljon. Lintuja oli 958. Onko merikotkia jo liikaa
Lajin nokan muotoa on muuten yllättävän hankala hahmottaa maastossa: sivulta katsottaessa se näyttää tavalliselta sirrin nokalta, kunnes lintu kääntyy kohti ja paljastaa tunnusomaisen lusikkansa. vielä 40 vuotta sitten pesimäkannan arvioitiin olevan 2000–2800 paria, mistä se vuosituhannen vaihteeseen tultaessa oli laskenut tuhanteen pariin. Taustalla rusokaulasirrejä, joiden parvista lusikkasirrit usein löytyvät. KuoriutumiLusikkasirri on helppo tuntea ainutlaatuisesta nokastaan, kun se vain kääntyy näkyviin. lajin ongelmat ovat Bangladeshissa, myanmarissa ja kiinassa. SUUriN Uhka on Rudongin alueeseen kohdistuvat kehittämisaikeet Jiangsussa, Shanghain pohjoispuolella Kiinassa. Synkimpien arvioiden mukaan laji kuolee luonnosta sukupuuttoon ennen 2020-luvun puoliväliä. Lusikkasirrin suurimmaksi ongelmaksi on osoittautunut nuorten lintujen suuri kuolleisuus. Nykyisin parimäärän arvioidaan olevan noin 200 ja vähenevän jopa neljänneksellä vuosittain. tEKSti ja KUVat jyrki NOrMaja harvinainen lentokuva lusikkasirristä.. Tämän pääsyinä pidetään metsästystä lajin tärkeimmällä talvehtimisalueilla Myanmarissa ja Bangladeshissa sekä vuorovesirantojen kuivattamista ihmisen tarpeisiin muuttomatkan varrella. Siellä Myanmarin ja Bangladeshin linnunpyytäjiä on valistettu lajin harvinaisuudesta ja tuettu taloudellisesti pyynnin lopettamista. 12 Suomen luonto 17/2016 k ii n a maaiLmaLta I täisimmässä Siperiassa pesivä ja Kaakkois-Aasian vuorovesirannoilla talvehtiva lusikkasirri on vähentynyt nopeasti. SUOjELUTOiMiSTa toistaiseksi ehkä tärkein tapahtuu Bengalinlahden talvehtimisalueella. Tulokset näyttävät erittäin rohkaisevilta ja parantavat välittömästi etenkin nuorten lintujen selviytymismahdollisuuksia. Alue on jäljellä olevista tunnetuista lusikkasirrin levähdysalueista ehdottomasti tärkein. Kun kävin Rudongissa toukokuussa 2015, alueen valtavilla vuorovesirannoilla kahlaili toistakymmentä lusikkasirriä (noin kaksi prosenttia maailman kaikista yksilöistä), vaikka lajin päämuutto olikin jo ohi. siperialaisia lusikkasirrejä on jäljellä vain muutamia satoja. Se on nykyään yksi maailman uhanalaisimmista lintulajeista. t O im it ta n U t a N T T i h a L k k a ONkO LUSikkaSirriLLä TOivOa. venäjällä on avustettu pesintöjen onnistumista keräämällä pesistä munia ja hautomalla ne keinotekoisesti
17/2016 Suomen luonto 13 sen jälkeen, noin kuukauden ikäisinä, juuri lentokykyiset poikaset on vapautettu pesimäpaikalle, mistä ne lähtevät omatoimisesti muutolle etelään. Heinäkuu oli 15. n Lähteet ja lisätietoa lusikkasirristä: www.saving-spoon-billed-sandpiper.com/ www.birdlife.org/datazone/species/factsheet/22693452 Lusikkasirriä autetaan hillitsemällä pyyntiä ja keräämällä munia pesistä keinohaudontaan. Linnut lukurengastetaan ja niitä on nähty muuttomatkan varrella ja talvehtimisalueilla (ja myös pesimäalueille palanneina). erittäin uhanalainen havaijinhylje on yksi alueen asukeista. vain harvassa kohdassa näkyy keskimääräistä viileämpiä, sinisiä alueita. Papahanaumokuakea on nyt maailman suurin meriluonnon suojelualue. kiinan rudong on monille kahlaajille tärkeä levähdysalue. myös äärimmäisen uhanalainen karettikilpikonna kuuluu lajistoon. Uusi tursaslaji löytyi tänä vuonna havaijilta 4000 metrin syvyydestä.. tärkein taustatekijä on ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. suurin poikkeama on arktisella alueella. Keinohaudonnan avulla kuoriutuneiden poikasten todennäköisyys selvitä aikuiseksi on peräti viisinkertainen villeihin lintuihin verrattuna! viiMEiSENä OLjENkOrTENa brittiläiset suojelujärjestöt WWT ja RSPB keräsivät 2011–2012 lusikkasirrin pesistä vajaat 30 munaa, joista haudotuista poikasista on muodostettu Slimbridgen lintutarhaan Englannissa 26 lusikkasirrin parvi. Se antaa toivoa, että tulevina vuosina pesinnät sujuisivat menestyksekkäämmin ja tuottaisivat enemmän ja lentokykyisiä poikasia. aNTTi haLkka vuosi 2016 jatkaa lämpimien vuosien sarjaa vuosi 2015 oli mittaushistorian lämpimin. ei kuitenkaan pidetty todennäköisenä, että syntyy uusi jään vähyyden ennätys — voimassa oleva ennätys on vuodelta 2012. noin neljännes lajeista on endeemejä eli niitä ei esiinny muualla. jo aiemmin itämeren kokoinen alue yli nelinkertaistettiin 1,5 miljoonaan neliökilometriin. nimi tulee Papahanaumokuakesta, joka on havaijilaisessa perinteessä luomisen ja maaäidin jumalolento. uutiSia havaijin merialueelle neljä kertaa itämeren kokoinen suojelualue yhdysvaltain presidentti Barack Obama laajensi elokuussa Papahanaumokuakean luonnonsuojelualuetta Havaijilla tyynellämerellä. Tänä vuonna linnut munivat ensimmäistä kertaa, kaksi paria saivat yhteensä seitsemän munaa. Etualalla tundrakurmitsoita. peräkkäinen yksittäisen kuun ennätys. Kyseessä olivat kuitenkin ensimmäiset vankeudessa syntyneet lusikkasirrit. valitettavasti munista vain kaksi oli hedelmöittyneitä, ja niistäkin kuoriutuneet poikaset menehtyivät muutaman päivän ikäisinä. suojelualueella esiintyy yli 7000 merieliölajia ja muun muassa sen pohjaeliöstö on harvinaisen rikas. kuukausi toisensa jälkeen on nyt lyönyt vanhat lämpöennätykset. aNTTi haLkka merten Suojelu ilmaStonmuutoS n o a a o FF ic e o F o ce a n ex Pl o r at io n a n d re se a r cH n o a a Tammi–heinäkuun keskilämpötilan poikkeama vuosiin 1981–2010 nähden. elokuun puolivälissä arktisen merijään laajuus oli mittaushistorian kolmanneksi pienin. esimerkiksi kuren atollilta raportoitiin tänä vuonna 90 metrin syvyydessä elävästä, ainutlaatuisesta kalafaunasta. ”We have Eggs”, meillä on munia, ryhmä iloitsi. Siperiassa ja alaskassa kuumottaa eniten. vuodesta 2016 tulee lähes varmasti jälleen lämpimin, sillä vuoden alkupuolisko ja tammi–heinäkuu olivat jo sitä
vain nuori lohi tai taimen kelpaa. Silloin joen pohjassa nököttävät naarassimpukat lähettävät hedelmöittyneistä munasoluista kehittyneet glokidio-toukkansa virran vietäviksi. tekSti piia ahONEN / KUVa pEkka TUUri k u u k a u d e n la ji : r a a k k u Sukeltaja mittaa raakun koon sen omassa ympäristössä. Helmenpyynti on ollut kiellettyä jo vuodesta 1955, jolloin raakku rauhoitettiin ensimmäisenä selkärangattomana eläimenä Suomessa. kirkkaat joet ovat niiden elämän edellytys. Taimenen tai lohen matkassa toukka kehittyy vajaan puolen millin mittaiseksi pikkusimpukaksi, joka pudottautuu seuraavana kesänä joen pohjaan. Lohikala on välttämätön kumppani Oulasvirta arvelee, että entisajan helmenpyytäjillä oli samankaltainen tunne arvokkaan helmen löydettyään kuin hänellä nykyään uuden, ennestään tuntemattoman raakkupuron äärellä. Hävikki onkin melkoinen: on arvioitu, että sellaisessakin joessa, jossa lohenpoikasten tiheys on melko suuri, vain yksi kymmenestä tuhannesta glokidiosta päätyy kalan kiduksiin. valitettavasti ojitusten ja muiden metsätaloustoimien seuraukseJokihelmisimpukat ovat pulassa ja saavat jo laitoshoitoa. Pa n u o u la sv ir ta. ”Erikoisen elinkiertonsa takia raakku on jokiluonnon ekologisen tilan huippuindikaattori”, sanoo biologi ja tutkimussukeltaja panu oulasvirta, joka on kolunnut raakkuvesiä yli kolmekymmentä vuotta. Toukalla on alle viikko aikaa löytää sopiva isäntäkala ja kiinnittyä sen kiduksiin loisimaan. Lajin tulevaisuutta rauhoitus ei ole onnistunut turvaamaan. Simpukka viettää ensimmäiset elinvuotensa pohjamateriaalin sisään kaivautuneena ja nousee sitten vajaan sentin mittaisena näkyviin. Raakut pystyvät lisääntymään vain luonnontilaisissa tai lähes luonnontilaisissa niukkaravinteisissa virtavesissä. 14 Suomen luonto 11/2011 14 Suomen luonto 17/2016 VIRRaN eläjä L oppukesä ja alkusyksy ovat raakkujen elämässä kriittistä aikaa
Simpukat nousevat näkyviin muutaman vuoden ikäisinä. Lisääntyminen onnistuu vain, jos joessa on riittävän tiheä lohitai taimenpopulaatio. Ravintoa ottaessaan raakut samalla puhdistavat vettä. Kalasta irrottauduttuaan ne kaivautuvat pohjasoraan. n Margaritifera margaritifera raakkujokia ja puroja on Suomessa yhä yli sata. Tosin hyvästä vedenlaadusta ei ole kaloille paljon iloa, jos voimalaitospato estää niitä nousemasta jokeen. Tärkeimmät jäljellä olevat raakkuvesistöt ovat Saariselän tuntureilta alkunsa saava Luttojoki sivujokineen sekä Kemija Iijoen sivujoet. Kello kuitenkin tikittää. ELiNyMpäriSTö Raakku on vähäravinteisten, puhtaiden virtavesien laji. Puhtaista, hapekkaista vesistä pitävät myös simpukan isäntäkalat, lohet ja taimenet. Täysikasvuisen raakun kuoren pituus on yleensä 10–12 senttiä. Koiraiden heinä–elokuussa laskemat siittiöt ajautuvat virran mukana naaraiden kiduslehtiin hedelmöittämään munasolut. raviNTO Raakut suodattavat ravintonsa jokivedestä. ”Keinotekoinen kasvatus on vain tekohengitystä eikä se koskaan saisi korvata varsinaisia joen ekologista tilaa parantavia suojelutoimia”, Oulasvirta sanoo. Oulasvirta esittää surullisen listan jokia, joiden raakkukanta on 1980-luvun jälkeen hävinnyt tai romahtanut lähes olemattomiin. Raakku kasvaa melko nopeasti ensimmäiset 15–20 vuotta, sen jälkeen hitaammin. aikaa ei ole hukattavaksi vielä 1900-luvun alussa raakku lisääntyi Suomessa yli 200 joessa. vain kahdessa eteläsuomalaisessa vesistössä on todettu viime vuosina lisääntymistä. Syksyllä naaraat puhaltavat veteen glokidiotoukkia, jotka loisivat lohen tai taimenen kiduksella talven yli ja kehittyvät pikkusimpukoiksi. LiSääNTyMiNEN Raakku saavuttaa sukukypsyyden 15–20-vuotiaana ja säilyy lisääntymiskykyisenä koko loppuelämänsä. Näin vesistöjen palauttamiseen luonnontilaan ja raakun luonnollisen lisääntymiskierron käynnistämiseen saadaan ehkä lisäaikaa. Esimerkiksi Ähtävänjoen kanta oli vielä kolmekymmentä vuotta sitten 50 000 raakkua, nyt enää muutamia satoja yksilöitä. ”Raakku on kadonnut tai katoamassa kaikista pääuomista eli niistä entisaikojen suurista emopopulaatioista, joista laji on levinnyt myöhemmin latvavesiin”, Oulasvirta sanoo. Suojeluhankkeissa ollaan turvautumassa simpukoiden laitoskasvatukseen. 11/2011 Suomen luonto 15 ikä ja kaSvU Pohjoisissa joissa raakku voi elää 130–250-vuotiaaksi. raakku. Ennätykseksi on laskettu yli 280 vuotta. Nykyään maastamme tunnetaan noin 120 raakkujokea, joista alle puolessa on kahdenkymmenen viime vuoden aikana havaittu jonkinlaista lisääntymistä. Ähtävänjoen simpukantoukilla on jo tänä syksynä edessään lentomatka Norjaan kasvattamoon. Oulun eteläpuoliset raakkuvedet ovat todennäköisesti laskettavissa yhden käden sormilla. Niiden vatsaontelosta on löydetty muun muassa planktoneliöstöä, mikroskooppisia viherja piileviä sekä siitepölyä. 17/2016 Suomen luonto 15 VIRRaN eläjä na moniin entisiin raakkuvesiin on kulkeutunut niin paljon ravinteita ja kiintoainesta, että aiemmin huokoinen ja runsashappinen pohjahiekka on liettynyt pikkusimpukoille sopimattomaksi. Toivoa vaikeassa tilanteessa antavat raakut itse, jotka eläinkunnan ikänestoreina voivat elää pitkälti toista sataa vuotta
Pisimmillään liito voi olla liki sata metriä, mutta tavallisimmin se jää 10–20 metriin. Se liitää korkealta puusta seuraavan puun tyvelle. yhä useampi tummasilmä löytyy nyt pöntöstä. ”Ja jos pieni metsikkö jätetäänkin, mitään yhteyttä toiseen samanlaiseen ei ole, vaan kulku katkaistaan kuin veitsellä leikaten.” Liito-oravastahan tässä keskustellaan. Liito-orava on metsän asukki, se elää puissa ja tulee maahan äärimmäisen harvoin. Puun korkeus ratkaisee. Hakkuut ajavat liito-oravat metsistä ihmisten ilmoille. tEKSti aLicE karLSSON / KUVat BENjaM pöNTiNEN Puusta Puuhun 16 Suomen luonto 17/2016. 16 Suomen luonto 17/2016 L apualainen luontokuvaaja Benjam pöntinen kiihtyy, kun hän kertoo Suomen metsien käsittelystä. ”Metsät ovat pelkkiä raiskioita ja avohakkuita tehdään yhä enemmän kaikista juhlapuheista huolimatta”, hän sanoo. Mitä korkeammalta eläin pääsee ponnistamaan, sen pitemmälle nahkapoimut kannattelevat
Liekö kissa ollut asialla?. Tältä pihapiirissä elävältä liito-oravalta puuttuu hännästä pala. 17/2016 Suomen luonto 17 Puusta Puuhun 17/2016 Suomen luonto 17 Liitävä orava on lumoava näky
”Papanoiden etsintään perustuva otantatutkimus ei näyttäisi antavan luotettavaa tietoa”, hän sanoo. Liito-orava kanahaukan naapurina Pöntinen on huomannut, että liito-orava viihtyy rantametsissä, ja täällä Pohjanmaalla rannan virkaa saa hoitaa pelk a rt ta : il Po H a n sk i / H el sin gin yl io Pis to a n te r o m ä ke lä Liito-oravien elinalue ulottuu etelärannikolta Oulujärven ja kuusamon korkeudelle. ”Tänä keväänä löysin pöntöistäni vain kolme naarasta poikasineen”, Mäkelä sanoo. Koko maan liito-oravien määrästä ei ole päästy yksimielisyyteen. Pääsyynä ovat metsien hakkuut, tiet, asutus ja muu luontoa pirstova toiminta. Toisaalta tarkalla yksilömäärällä ei ole mitään merkitystä liitooravan uhanalaisuusarvioinnissa. Tiheimmin liito-oravia on pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa. Yhden seuranta-alueen tuloksista ei voi vetää koko maata kattavia johtopäätöksiä. 18 Suomen luonto 17/2016 ”Liito-orava on hyvän elinympäristön indikaattori: siellä missä se elää, ovat asiat kohdallaan”, Pöntinen tiivistää. Yksimielisiä ollaan siitä, että liito-oravia on vuosi vuodelta vähemmän. Kaikki lentävät pedot ovat liitävälle eläimelle uhka, samoin esimerkiksi näätä ja kissa, joka Pöntisen mukaan on maapedoista pahin. ”Koiraat liikkuvat laajalla alueella ja jättävät papanoitaan sinne tänne. Liito-oravia on tutkittu korvarengastamalla.. Se vääristää tulosta. Ratkaisevaa on kannan taantumisprosentti tiettynä ajanjaksona.” Mäkelä on seurannut 45 neliökilometrin tutkimusalueellaan Alavudella liitooravia korvamerkitsemällä niitä. Tutkimus on jatkunut jo 22 vuotta. ”Naaras tarvitsee muutaman hehtaarin palan kuusivaltaista sekametsikköä, jossa pitäisi olla järeitä kuusia ja haapoja sekä tiheikköjä.” Metsä on tarpeen sekä levittäytymiseen että suojana. kanta hupenee Tiheimmin liito-oravia on Suomessa Pohjanmaan rannikolla, mutta myös Pöntisen kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla niitä on tai ainakin on ollut mukavasti. Samankaltaisia tuloksia saadaan kuitenkin muissakin liito-oravaseurannoissa. Jakson alussa 1995 tutkimusalueella oli 19 pesivää naarasta, mutta muutama vuosi sitten enää 9–10. Liito-oravia jo vuosikymmeniä seurannut alavutelainen biologi antero Mäkelä pitää lukua 143 000 jopa yli kaksinkertaisena todelliseen nähden. ”Merkintä–takaisinpyyntianalyysillä on pystytty laskemaan melko luotettavasti tällä pöntötysalueella elävien liitooravien yksilömäärä vuosittain.” Seurannan merkittävimpiä tuloksia on havainto kannan taantumisesta. virallinen arvio kannasta on 143 000 naarasta, mutta sitä on pidetty ylioptimistisena. Sopivat liito-oravametsiköt ja pesäpaikat ovat tutkimuksen kuluessa vähitellen hävinneet hakkuissa, eikä lajille sopivia uusia metsiä ole juurikaan ehtinyt syntyä
• Pääkaupunkiseudulla elää yhä enemmän liito-oravia. Aikaisemmin oli jo havaittu, että eräs radioseurattu liito-orava oli ylittänyt kahdesti Länsiväylän ainakin 60 metrin liidolla. Suojaväri toimii.. Helsingissä niitä on esimerkiksi Keskuspuistossa, Munkkivuoressa ja Meilahdessa. • Euraasian pohjoisten havumetsien laji. Latviasta ja Liettuasta laji lienee kuollut sukupuuttoon. • Espoossa on tutkittu liito-oraville sopivat pääväylien ylityspaikat laserkeilauksella puiden korkeuksien ja sijaintien avulla. • Antero Mäkelän korvamerkitsemistä liito-oravista vanhimmat ovat olleet yli viisivuotiaita. 17/2016 Suomen luonto 19 haapa on liito-oravan tärkein puu. Myös presidentin virka-asunnon läheltä Mäntyniemestä on havaintoja lajista. 17/2016 Suomen luonto 19 6 yllättävää tIetoa lIIto-oravasta • Liito-orava on Alavuden, Espoon, Ikaalisten, Kokkolan, Tammelan, Uudenkaupungin ja Vihdin nimikkoeläin. Euroopan unionin maista liito-oravia on vain Suomessa ja Virossa, missä kanta on pieni. • Liito-orava käyttää liitäessään häntää peräsimenään. haavan harmaalta rungolta liito-oravaa on myös vaikea erottaa. Suomella on siten erityisvastuu liito-oravasta. Se antaa ravintoa ja tikkojen kaivamia pesäkoloja
Pöntinen on ripustanut tänne useita pönttöjä, joihin toiveikkaina kurkistamme. Poikaset ovat jo isoja ja jättäneet pesän. Kevättalvella liito-oravat syövät koivunja lepännorkkoja siitepölyineen sekä silmuja. Erityisen ihmisarka se ei ole.. Syksyllä ruokavalioon kuuluvat lehtipuiden uudet norkot ja muun muassa pihlajanmarjat sekä mahdollisesti sienet. ”Pöntöistä niitä on melko turha etsiä, sillä ne hakeutuvat oravien risupesiin, jotka tuulettuvat paremmin kuin pöntöt.” Syykin on selvinnyt: ”Näin kerran Nurmossa alkukeväällä pöntössä litimärän liito-oravan. Sen hengitys oli huurustanut pöntön sisäpuolen.” Ruokaa riittää talvellakin, sillä liitoorava ei nirsoile. Tämän koiraan lähin naapuri ei ole toinen liito-orava vaan kanahaukka! Pöntinen näyttää pesän. Sellaiseen metsään olemme nyt menossa. Silloin on varaa valita natustellako haavan-, lepän-, koivunvai pihlajanlehtiä. Ensimmäinen pönttö on tyhjä ja samoin toinen, mutta kolmannessa tärppää: naavatappuran sisältä killittää iso musta silmä. Se on varttunut ja tiheä ja siitä pääsee liitelemään viereiseen metsikköön ja sitäkin edemmäs. Peto ja saalis voivat elellä rinnakkain, sillä tiheä sekapuusto estää kanahaukan saalistuksen kotimetsässään. Ravinnoksi kelpaavat tuolloin myös havupuiden silmut ja kehittyvät kukinnot. Se tarkkailee kolostaan pesän ympäristöä usean minuutin ajan. Liito-orava myös varastoi lepänja koivunnorkkoja sopiviin puunkoloihin, pönttöihin tai kuusen oksille talven varalle. ”Jos kolossa majailee liito-oravakoiras, koiras saa saman tien häädön”, Pöntinen sanoo. Tuolloin maistuvat myös havupuiden kukinnot ja koivunsiemenet. 20 Suomen luonto 17/2016 lon reuna. Talvella liito-orava viettää hiljaiseloa. Kesä on yltäkylläistä aikaa. Ne yrittävät löytää oman elinpiirin; naaraspoikaselle tärkeintä on löytää kolo. Ei mikään kulinaristi Näin syyskuussa liito-oravien – oikeammin naaraiden – kiireet ovat ohi. Antero Mäkelä on selvittänyt papanoista liito-oravien vuoden ruokalistan. Metsä on liito-oravalle sopiva. ”Liito-oravakoiras lepää”, Pöntinen sanoo. Se on vain muutamien metrien päässä liito-oravan asumuksesta, tosin korkealla kuusen latvassa. Norkkojen syönti värjää pikkuruiset 20 Suomen luonto 17/2016 Liito-orava lähtee yösyönnille tai päiväruokailulle varovaisuutta noudattaen
Haju houkuttaa paikalle koiraat, jotka alkavat esitellä kilpaa liitotaitojansa. Ensimmäisellä poikueella on vain runsaat viisi viikkoa aikaa kasvaa aikuiseksi. Parin viikon rupeama tuotti vain joitakin ruokailukuvia, mutta sytytti ison liekin. ”Kerran kaksi koirasta putosi sylipainissa latvuksesta alas niin, että oksat katkeilivat. 17/2016 Suomen luonto 21 talvipapanat vaaleanruskeiksi; kesäisin papanat ovat lehtiravinnon vuoksi hyvin tummia, joskus lähes mustia. ”Seisoin puun vieressä, kun yhtäkkiä napsahti. Mäkelä ei kuitenkaan ole havainnut liito-oravan koskeneen pöntöissä pesivien lintujen muniin tai poikasiin. Oli aikamoinen sattuma, että olin juuri siinä.” Kiihkoissaan kirmaavien liito-oravien perässä ei kokenut kuvaajakaan pysy, ne mennä huitelevat niin lujaa; naaras edellä ja koiras tai koiraat perässä. Hienoa akrobatiaa. Olin kulkenut liitooravien perässä ympäri maakuntaa pari vuotta ja sitten ne ovat omassa puutarhassa.” 17/2016 Suomen luonto 21 Liito-oravanaaras synnyttää 1–4 poikasta, jotka alkavat liikkua pesäpuun oksilla kuukauden ikäisinä. ”Jostain syystä se jyrsii mielellään myös pönttöjen filmivanerisia kattoja ja onpa se nähty nakertamassa taliakin lintujen ruokintapaikalla.” kiima liikuttaa Keväällä alkaa tapahtua jo maaliskuussa heti, kun vähän lämpenee. ”vaimoni serkku esa lammi kysyi silloin kiinnostaisiko minua liito-orava, ja tottahan se kiinnosti.” Lammi opasti Pöntisen Ylistaron untamalan kylään, jossa liikkui päiväsaikaan imettävä liito-orava. heikkoina kiipeilijöinä ja liitäjinä poikaset ovat helppoa saalista pedoille, taajamissa erityisesti kissoille. ”Aivan kuten muutkin jyrsijät, liitoorava voi sopivan tilaisuuden tullen syödä lähes mitä tahansa ravinnoksi kelpaavaa”, Mäkelä täydentää. Meinasin pudota puusta. Kohta tuli toinen, ja sitten ne juoksivat kynnet rapisten latvukseen. Rupesin silloisella kotipaikallani Nurmossa rakentamaan pönttöjä ja vein niitä metsiin ja omalle sekä naapureiden pihalle”, Pöntinen kertoo. kuvaajana paikalla Benjam Pöntinen on seurannut ja kuvannut liito-oravia vuodesta 1991. Kun tullaan vappuun, naaras imettää ensipesyettä samalla kun se jo odottaa seuraavia poikasia. Naaras ilmoittaa paritteluaikeensa laskemalla puun oksille eritteitä. ”Meni puolitoista vuotta, kunnes erään kerran kävin tarkistamassa oman pihapönttöni. Tätä toista kierrosta Pöntinen on päässyt todistamaan useamman kerran. ”Tänä vuonna liito-oravat tulivat kiimaan maaliskuun 15. Liito-orava laskeutui puunrungolle metrin päähän minusta. Siellä olikin liito-orava. Kiima-aikana liito-oravakoiraat esittelevät naaraille mitä huimimpia liitotemppuja.. ”Innostuin aivan tuhottomasti. vaikka liito-oravaa pidetään puhdasverisenä kasvinsyöjänä, se on nähty joskus mussuttamassa myös linnunmunia. Naaraan kantoaika on noin viisi viikkoa, jonka jälkeen se saattaa tulla uudestaan kiimaan. Se on niiden elämän vaarallisinta aikaa. päivä”, Pöntinen kertoo. Pari metriä ennen maan pintaa ne erkanivat, laskeutuivat hallitusti rungon tyvelle ja syöksyivät salamana takaisin latvaan.” Pöntinen on nähnyt myös, miten koiras leijailee alas spiraalina kuin haavanlehti
”Ihmissilmää viehättää hoidettu metsä, missä on helppo kulkea, mutta se ei ole liito-oravan metsä”, Pöntinen sanoo. Sen jälkeen Pöntinen seurasi liitooravien elämää tarkasti. ”Katselin uutta kotiseutuani kiinnostuneena: tuossa on sopiva liito-oravametsä ja tuossa...” Kuvaajan silmä oli harjaantunut näkemään, mikä on hyvä metsä. ”Pitää olla sekametsää; tiheikköjä, isoja kuusia, haapoja ja maapuita niin, että kompastuu.” Liito-orava voi asua ihmisenkin lähellä, kunhan pihoihin ja puistoihin vain jätetään riittävästi puita. En ymmärrä sellaista.” Lisäksi hyvienkin metsiköiden välissä pitää olla yhteys. Emo liitää pieniä matkoja ja palaa välillä poikasen luo rohkaisemaan sitä: mene, mene. Poikanen tekee pitkään pieniä nykiviä liikkeitä, kunnes uskaltautuu muutaman metrin ensiliitoon.” pöntötys auttaa Pöntinen muutti Nurmosta Lapualle 10 vuotta sitten. ”Mutta pihoista tehdään postimerkin kokoisia, joihin saa juuri ja juuri muutaman pensaan sopimaan. Sisäsiittoisuus johtaa geneettiseen köyhtymiseen ja vastustuskyvyn heikkenemiseen, mikä altistaa eläimet sairauksille ja taudeille. Se oli hyvin jännittävää. ”Olen päässyt näkemään muun muassa, kuinka naaras opettaa poikasiaan liitämään. 22 Suomen luonto 17/2016. Liidon pituus vaihtelee paljon, tavallisesti se on 10–20 metriä. Jos se katkaistaan, liito-oravat lisääntyvät saarekkeissa keskenään. ”Ihmissilmää viehättää hoidettu metsä, missä on helppo kulkea, mutta se ei ole liito-oravan metsä.” kevättalviset papanat ovat näkyvimmät jäljet liito-oravasta
”esimerkiksi Kuopiossa jotkut sanoivat, että liito-oravia ei välillä ole näkynyt vuosikausiin.” sanna Mäkeläinen seurasi 2008–2012 Kuopiossa 22 liito-oravakoirasta, 19 naarasta ja 12 nuorta radiolähetinpantojen avulla. KauPunKI voI olla lIIto-oravan turvaPaIKKa. ”Karkeasti yleistäen liito-oravien kotimetsien hävittäminen voisi saada eläimet etsiytymään kaupunkien kuusivaltaisiin sekametsiin”, Mäkeläinen sanoo. ”Poikaset levittäytyivät heinä –syyskuussa melko onnistuneesti uusille elinalueille. ”lisäksi liito-oravien kaupunkilaistuminen lisääntyy”, hän sanoo. osan liito loppui lyhyeen. suurin osa väitöskirjan aineistosta on kaupunkialueelta ja lähinnä Kuopiosta. tarkkaa vuotta tai vuosikymmentä ei voida sanoa, sillä kuvaa hämärtävät lisääntynyt havainnointi ja luontainen kannanvaihtelu. toinen tärkeä tulos oli, että liito-oraville hakkuissa jätetyt suojelualueet eivät olleet riittävän suuria. 17/2016 Suomen luonto 23 FiLOSOFiaN TOhTOri Sanna Mäkeläinen väitteli viime huhtikuussa Helsingin yliopistossa liito-oravan esiintymisestä, maisemankäytöstä ja liikkumisesta ihmisen muokkaamissa maisemissa. ”Kiima-aikana maaliskuussa ja toukokuussa koiraat liikkuivat tavallista pitempiä matkoja, kun ne vierailivat naaraiden reviireillä. Jopa 11 kuukautta toimiva panta painaa vain noin viisi grammaa, joten sen ei pitäisi haitata eläintä mitenkään. suurimman osan ajastaan ne viettävät ihanteellisimmassa laikussa, mutta käyttävät hyväkseen myös ympäröiviä metsäisiä alueita. sen sijaan naaraiden matkat jäivät vain noin puoleen koiraiden liitelyistä”, Mäkeläinen kertoo. Syksyisin se voi syödä pihlajanmarjojakin. lähettimen signaalit kertoivat, että eläimet lepäilivät päivisin koloissa, pöntöissä tai risupesissä, mutta lähtivät hämärän tullen liikkeelle. ”Kaupunkimetsiä ei ilmeisesti käsitellä niin rankasti kuin talousmetsiä. ahkerimmin liito-oravia napsivat pöllöt, mutta saalistajiksi paljastuivat myös näätäeläimet ja kissa.” Mäkeläisen mukaan liito-oravakannan koon arviointi on vaikeaa, mutta suunta on aleneva. ”Jos metsissä tilanne huononee edelleen, parhaat elinympäristöt löytyvätkin taajamista.” aLicE karLSSON 17/2016 Suomen luonto 23 Liito-orava käyttää elinpiirinsä ruokatarjontaa monipuolisesti hyväkseen. Kaupungeissa on ehkä myös vähemmän saalistajia, sillä tutkimuksissani liito-oravien kaupungistuminen ei ainakaan lisännyt niiden kuolleisuutta.” liito-orava on kaupunkilaistunut vaivihkaa. Habitaatin rakenne ja koko ovat tärkeitä. tuloksista ilmeni, että liito-oravat pystyvät elämään ja liikkumaan kaupunkimetsissä. Kun minimivaatimukset alitetaan, liito-orava hylkää elinpaikan tai kuolee
”Erään kerran näin kun liito-oravanaaras kiipesi haavan latvukseen syömään. BENjaM pöNTiNEN Pönttöjä myyvät rautakauppojen lisäksi muun muassa: suomenlintuvaruste.com, allunpesapontot.fi, linnunpontto.com, tanenpuupaja.fi. voin kokemuksesta sanoa, ettei viihdyttävämpää luontokokemusta ole, kuin vaikkapa emon järjestämät liitoharjoitukset poikasilleen. Hyvän kuvan takana on eläimen elintapojen tunteminen ja kuvauskohteeseen samastuminen. oksat suojaavat kastumiselta, ja poikaset voivat aloittaa tutustumisen ulkomaailmaan turvallisesti puun suojassa. ”Eihän metsästä tarvitse kerralla ottaa kaikkia puita.” Pöntisellä on liito-oravasta tuhansia kuvia ja hänet on myös palkittu useasti. tämä siksi, että silloin estetään näädän pääsy pönttöön. Erityisen ylpeä Pöntinen on Suomen luonnonvalokuvaajien 2013 myöntämästä ympäristöpalkinnosta, joka tuli liitooravan hyväksi tehdystä työstä. Pöntötys on auttanut liito-oravaa, mutta johtanut myös kahnauksiin metsänomistajien kanssa. Pöntön voi hankkia rautakaupasta, mutta sen voi tehdä itsekin laudasta tai kaiverretusta pöllistä. näädän kallo kun on läpimitaltaan 45 milliä. 24 Suomen luonto 17/2016 PesäPönttö lIIto-oravalle LiiTO-OravaN voi hyvin saada naapuriksi mökille tai omaan puutarhaan etenkin eteläja länsi-suomessa. Liitooravan suojelussahan ei ole kyse vain eläimestä vaan myös sen ympäristön vaalimisesta. lähialueelle kannattaa asettaa useampia pönttöjä. Liito-orava asettuu mielellään pönttöön, kunhan pöntön mitat ovat kohdallaan, ja ympäristö tarjoaa riittävästi ravintoa ja suojaa. 24 Suomen luonto 17/2016. vaaran uhatessa liito-oravalla on silloin mahdollisuus siirtää poikueensa viereiseen pönttöön. Maanomistaja pelkää, että liito-orava rajoittaa hänen metsänkäyttöään, kuten rajoittaakin. Pöntön korkeuden tulee olla 30–40 senttiä, pesäkolon halkaisijan 15–20 senttiä ja – tärkein kaikista – kulkuaukon halkaisija saa olla korkeintaan 43 milliä. Kuusi on paras pöntön ripustuspuu. Pöntisen mukaan liito-oravan kanssa pystyy kuitenkin elämään. Pöntön ripustuskorkeudeksi riittää yleensä pari metriä. Pöntötyksestä koituu molemminpuolista iloa ja hyötyä. Katto on hyvä tehdä filmivanerista, sillä se lisää pöntön käyttöikää merkittävästi. Jos kissat liikkuvat alueella, pönttö kannattaa ripustaa korkeammalle
Näytin liito-oravalle, että samaa ruokaa tässä syödään. imetysaikana emon ravinnontarve kasvaa. ”Rupesin sitten rauhallisesti pureskelemaan kuusenkerkkiä. Naaras jatkoi syömistä ja minä sain siitä kuvia.” n poikasaikana naaras ruokailee myös iltapäivisin normaalin iltaja aamuruokailun lisäksi. 17/2016 Suomen luonto 25 Kiipesin saman tien viereistä kuusta ylös, jolloin orava lopetti syömisen ja alkoi tuijottaa minua”, Pöntinen kertoo. Se tepsi. Liito-oravan kanssa pystyy elämään. ”Eihän metsästä tarvitse kerralla ottaa kaikkia puita.” 17/2016 Suomen luonto 25
Ne ovat kehittyneet kiinteässä vuorovaikutuksessa sata miljoonaa vuotta. 26 Suomen luonto 17/2016 Kukkien ja perhosten yhteiselolla on syvemmät juuret kuin retki kukkakedolle antaisi odottaa. tEKSti SEppO vUOkkO 26 Suomen luonto 17/2016 ju ss i m u rt o sa a ri / le u ku
17/2016 Suomen luonto 27 yhteINeN taIVal 17/2016 Suomen luonto 27 ritariperhonen käy lentonsa lomassa metsäkurjenpolvenkin kukilla, mutta sen jälkeläiset kasvavat suotai karhunputkella.
valkolehdokin (oik.) siitepölymyhkyt taas ovat hyvin lähellä toisiaan ja ulottuvat näin kukan pölyttävän kiitäjän imukärsän tyveen.. Leinikit ja ruusut hyväksyvät pölyttäjikseen minkä tahansa hyönteisen. kukkien mesi on aikuisten ravintoa Osa perhosista ei nauti aikuisena mitään ravintoa. Monet kasvit kätkevät metensä syvälle kukkaan niin, että vain tietynlaiset hyönteiset pääsevät mesivarastolle. Torvimaiset kukat, joissa mesi on syvällä kukan sisällä, ovat erikoistuneet kimalaisten ja perhosten pölytettäviksi. Sekä kukkakasvien että perhosten kehitys jatkui ja ehkä suorastaan sai lisävauhtia suurten kasvinsyöjien katoamisesta. valkolehdokki on sopeutunut kiitäjien pölytettäväksi. Liitukauden loppu ei merkinnyt sen paremmin kukkakasveille kuin hyönteisillekään sellaista katastrofia kuin suurille selkärankaisille. Lounainen keltalehdokki taas on päätynyt yökkösten mesilähteeksi. Hyönteiset eivät vieraile kukilla sattumanvaraisesti vaan oppivat tietämään, mistä kukista mettä parhaiten saa. Kun madagaskarilainen kämmekkä Angraecum sesquipedale kuvattiin tieteelle, ei tunnettu ainoatakaan hyönteislajia, joka olisi pystynyt imemään meden kukan tavattoman pitkästä kannuksesta (sesquipedale = puolitoista jalkaa). vauhtia perhosten kehitykselle antoi kukkakasvien syntyminen jurakauden lopulla. Toinen hyvin tunnettu esimerkki on amerikkalaisten jukkien eli palmuliljojen ja niitä pölyttävien jukkakääriäisten suhde. keltalehdokin (vas.) kukassa keltaiset siitepölymyhkyt ovat etäällä toisistaan ja tarttuvat kukkaan ryömivän yökkösen silmiin ja päähän. varsinaista kukkakasvien erikoistumisen aikaa oli liitukauden loppupuoli, jolloin kehittyi jo valtaosa nykyisistä heimoista. Aikuinen perhonen ei syö kukista mettä, mutta kantaa Erikoistuminen säästää hyönteisten energiaa ja tehostaa pölytystä. valtaosa niistä, jotka aikuisinakin syövät, ravitsee itsensä kukkien medellä. Samalla perhoset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Kukat ovat kaukaa katsoen hyvin samankaltaiset, mutta erilaiset tuoksuaineet ohjaavat yökköset ja kiitäjät omiin kukkiinsa. Kun laji sitten löytyi, se sai lajinimekseen Xanthopan morganii praedicta (praedicta =ennustettu). Pölytys tarjoaakin useita esimerkkejä kukkakasvin ja perhosen yhteisestä evoluutiosta. Charles Darwin ennusti, että sellainen perhonen, ja nimenomaan kiitäjä, on olemassa. Erikoistuminen säästää hyönteisten energiaa ja tehostaa kukkien pölytystä: kun mettä nauttinut hyönteinen lentää toiseen saman lajin kukkaan, siitepöly päätyy oikeaan osoitteeseen. 28 Suomen luonto 17/2016 P erhoset erottautuivat omaksi kehityslinjakseen joskus pari sataa miljoonaa vuotta sitten. valkolehdokki keltalehdokki kirjovaskiyö kkönen sa a r a so rm u n en / va st av a lo es a er va st i / va st av a lo k au ko m o il a n en / va st av a lo hyvin samannäköisten keltaja valkolehdokin kukat poikkeavat toisistaan vain pienissä mutta tärkeissä yksityiskohdissa
taipumus toisen sukupolven muodostumiseen on vahvasti lajikohtaista. monet lapin lajit talvehtivat toukkana kahdesti. Syöjät taas kehittävät keinoja, joilla tehdään haitta-aineet vaarattomiksi ja aika usein nimenoravInnon saantI vaIKuttaa lIsääntyMIsstrategIaan jOTkUT pErhOSLajiT lentävät kevät–kesäkaudella useampana sukupolvena. toinen sukupolvi syntyy ehkä helpoimmin lajeilla, jotka normaalisti talvehtivat keskenkasvuisena toukkana. Alkeellisimmat perhoset kuten leukaperhoset syövät toukkina leviä, sieniä ja jäkäliä. kun tällainen prosessi on käynnistynyt, sitä ei pysäytä enää mikään. Kasvit tietysti puolustautuvat syöjiään vastaan ja kehittävät erilaisia aineita, jotka haittaavat kasvinsyöjiä tai ovat suorastaan tappavan myrkyllisiä. myös keinovalossa ja huoneenlämmössä kasvatettuna toinen talvehtiminen on pakollinen, vaikka ensimmäinen talvehtiminen voidaan hyvissä olosuhteissa sivuuttaa valon määrää säätelemällä. välialueella laji ei esiinny lainkaan – kakkospolvi ei ehkä ehdi kehittyä Pohjois-suomen eteläosissa. Pikkukultasiivellä on etelässä kaksi sukupolvea, mutta Pohjoislapin kanta on yksipolvinen. Perhosilla toisen sukupolven muodostumiseen vaikuttavat muun muassa päivän pituus, lämpötila ja perimä sekä ravintokasvin saatavuus, kehitysvaihe ja kunto. Jälkimmäisiä kutsutaan polyfageiksi; poly – moni, fagi – syöjä. Kukan pölytys ei onnistu muulla tavoin. horsmakiitäjä Pa si k a n n is to / va st av a lo ev am a ri a sö d er H o lm / va st av a lo. 17/2016 Suomen luonto 29 heteistä siitepölyä toisen yksilön emille, johon se samalla munii. Osa on erikoistunut yhteen tai muutamaan lajiin, joillekin kelpaavat ravinnoksi hyvinkin monet eri kasvilajit. kiMMO SiLvONEN Nokkosperhosen toukat ahmivat nokkosta. Kasvi ja hyönteinen ovat toisistaan niin riippuvaisia, ettei kumpikaan pysty yksin lisääntymään. toisaalta monet lajit tuottavat kylminäkin kesinä säännöllisesti uuden kesäpolven. Toukka syö osan kehittyvistä siemenistä. on vaikea selittää, miksi esimerkiksi kaikki alkukesän lajit eivät muodosta toista sukupolvea. toinen talvehtiminen on näille lajeille välttämätön: toukka ei koteloidu ilman riittävän pitkää talvehtimista. aikuisena tai munana talvehtivat lajit sekä aikaisin keväällä lentävät kotelotalvehtijat eivät juuri koskaan muodosta varsinaista toista sukupolvea, vaikka vahinkokuoriutumisia tapahtuukin joskus esimerkiksi syyskylmien jälkeen. on arveltu, että nokkosperhosen viimeaikainen harvinaistuminen voisi liittyä sukupolvirytmiikkaan: laji tekee varsinkin edullisina kesinä ylimääräisen kesäpolven, jonka jälkeläiset eivät välttämättä ehdi kehittyä loppukesän nuutuneilla nokkosilla. Meillä samankaltaista yhteiseloa edustavat neilikkayökköset, joiden aikuiset vierailevat öisin neilikoiden ja kohokkien kukissa ja samalla munivat kukkiin. Myös havupuilla elää useita lajeja, mutta valtaosa kaikista perhosista syö toukkana kukkakasveja, puiden lehtiä tai heiniä. talvehtimista valmistelevat toukat muodostavat elimistöönsä jäätymiseltä suojaavaa pakkasnestettä. kun lämpöä ja valoa riittää ja ravinto on kunnollista, voi toukan kehitysnopeus olla hyvin nopea. Satsaaminen useampaan sukupolveen on kylmässä pohjolassa riskipeliä, joka epäsuotuisien vuosien myötä saattaa johtaa jopa lajin harvinaistumiseen. Tuoksu ohjaa naaraan munimaan Kukat tarjoavat ravinnoksi mettä ja siitepölyä, mutta toukkien ravintona kukkakasveilla on ollut vielä merkittävämpi rooli perhosten evoluution vauhdittajana. Neilikat ja kohokit eivät ole riippuvaisia nimenomaan neilikkayökkösten suorittamasta pölytyksestä, ja toukat aiheuttavat tuhoa enemmän kuin aikuisista on hyötyä, mutta tästä kehitys voisi jatkua molemminpuoliseksi riippuvaisuudeksi
Pa si k a n n is to / va st av a lo. 30 Suomen luonto 17/2016 30 Suomen luonto 17/2016 pikkuapollon pieni toukka pysyttelee lähellä ravintokasviaan pystykiurunkannusta
varsinaisten ritariperhosten toukkaravintona ovat sarjakukkaiset eli putkikasvit; kirjoapollojen piippuruohokasvit ja purjeritarien ruusukasvit. Apollojen kohdalla vaihtelua on enemmän ja nimenomaan pikkuapollon ravintokasvivalinta, vain lyhyen aikaa keväällä kukoistavat kiurunkannukset, on kummallinen. 17/2016 Suomen luonto 31 maan perhoset kääntävät kasvien haitta-aineet omiksi puolustusaineikseen. Amerikkalaisen siilikäslajin Grammia incorrupta loisitun toukan on havaittu vaihtavan ravintokasvinsa myrkyllisemmäksi. Aikaa myöten ulkonäkökin voi kehittyä eri suuntiin, jolloin on syntynyt kaksi lajia. Näin tapahtuu helposti silloin, kun varsinainen ravintokasvi on harvinainen tai naaras joutuu seudulle, jolta oma ravintokasvi puuttuu. Jos toukat kehittyvät hyvin, syntyneet naaraat etsivät munintapaikkansa oman toukkaaikaisen kokemuksensa perusteella. Perhosesta on syntynyt kaksi ravinnonkäytöltään erilaista populaatiota. Oppaana munintapaikan valinnassa on kasvin tuoksu. Naaras munii yleensä samalle kasville, jolla se on itse kehittynyt. Sen sijaan isoapollon maksaruohot ja alppiapollon kultarikko ovat sekä geneettisesti että ainekoostumukseltaan lähellä toisiaan. piippopaksupää suosii toukkiensa ravintona heiniä kuten nurmipuntarpäätä ja koiranheinää. Uusi ravintokasvi – uusi perhoslaji Kun oppaana on tuoksu, jokin naaras voi munia munansa myös kasville, jonka tuoksu muistuttaa sen varsinaista ravintokasvia, siis kasville, jonka puolustusaineet ovat osaksi samoja tai ainakin samantapaisia kuin perhosen normaalilla ravintokasvillakin. Erikoistumalla voidaan turvata jälkeläisten ravinnonsaanti: tehokkaasti puolustautuvalla kasvilla on vähän syöjiä eivätkä toukat joudu kilpailemaan ravinnosta muiden lajien kanssa. Muniva virnaperhonen asettelee munat huolellisesti ravintokasvin lehtien tyvelle. Tuoksut taas ovat yleensä kasvin puolustusaineita: onhan kasvin kannalta tärkeätä viestiä puolustuskyvystään jo ennen kuin joutuu ravinnoksi. Sitruunaperhonen on varttunut aikuiseksi paatsaman lehtiä syömällä. Euroopassa ritariperhosten heimoon kuuluu neljä eri sukua tai lajiryhmää, jotka ovat eriytyneet toisistaan jo kymmeniä miljoonia vuosia sitten. Itse asiassa loisten ja saalistajien torjunta on voinut olla yhtenä syynä siihen, että monet hyönteiset ovat erikoistuneet syömään myrkyllisiä kasveja. H eik ki va sa m ie s ja rk ko a la ta lo / va st av a lo. Kun myrkyt estävät loisen kehittymisen, toukan selviytymismahdollisuudet paranevat. Jos se erehtyisi munimaan tammen oksalle, toukat luultavasti menehtyisivät tammen myrkkyihin tai ainakin ne estäisivät toukan normaalin kasvun. Toukkien ravintokasvit kertovat perhosten sukulaisuudesta Ritariperhosten heimo, joka on päiväperhosten vanhimpia, tarjoaa hyvän esimerkin siitä, miten ravintokasvit ja perhosten sukulaisuus liittyvät yhteen. Kirkkaalla keltaisella värillään se varoittaa lintuja syömäkelvottomuudestaan. Toisaalta hyönteisen elimistö on sopeutunut käsittelemään vain näitä puolustusaineita eikä se voi käyttää ravinnokseen muita kasveja. Kun se munii paatsamalle, toukat kehittyvät normaalisti. Samalla se kerää paatsaman myrkkyjä omaksi suojakseen. Perhoset kääntävät kasvien haitta-aineet omiksi puolustusaineikseen. Se on erikoistumisen hinta. Omassa puutarhassani on kaksi pienikokoista orapaatsamaa, seudun ainoat, mutta niin vain eteläkarjalaiset sitruunaperhoset tunnistavat senkin paatsamaksi. useana kesänä niissä on ollut sitruunaperhosen toukkia
Syötynä nokkosen poltinkarvojen myrkky ei ole haitallista. n hopeatäplien ryhmässä on monia orvokkien syöjiä. Kun niiden ravintokasvivalikoimaa tutkii, niin kasvien joukosta löytyy lähinnä sellaisia lajiryhmiä joiden puolustusaineet ovat samantapaisia tai kasveja, jotka eivät ole kovin ankarasti satsanneet kemialliseen puolustukseen, vaan esimerkiksi nopeaan kasvuun ja hyvään toipumiskykyyn. Kultasiivet syövät hierakoita ja suolaheiniä, hopeatäplistä useimmat orvokkeja. Kaikki kasvit ovat kuitenkin sellaisia, joilla kemiallinen puolustus ei ole erityisen vahva. useimmat sinisiivet syövät hernekasveja, mutta meikäläisistä lajeista kolmella on ravintona metsäkurjenpolvi. Jälleen voimme vedota ihmisen ravinnonkäyttöön: nokkonen on herkkua! Lehtipuiden puolustus taas perustuu suurelta osin hyvään toipumiskykyyn. Nämä lajit, huhta-, lehtoja ruskosinisiipi muistuttavat toisiaan ja poikkeavat muista sinisiivistä siinä että siipien yläpinnat ovat koiraillakin ruskeat. 32 Suomen luonto 17/2016 valtaosa kaalija lanttuperhosen heimolaisista elää ristikukkaisilla kasveilla, joiden tyypilliset puolustusaineet antavat kasville kaalimaisen tai sinappisen maun ja tuoksun. Kaaliviljelmät houkuttelevat eniten kaalija naurisperhosta. Silti nekään eivät voi syödä mitä tahansa. Lanttuja auroraperhonen etsivät ravinnokseen mieluummin niittyjen ja ketojen villejä ristikukkaisia. Erilaisuus on joskus valttia: satsaaminen mesiangervoon ja vadelmaan on nostanut angervohopeatäplän menestyneimpien päiväperhostemme joukkoon. Toukka estää poltinkarvojen tunkeutumisen ihoon, ehkäpä juuri omilla kankeilla karvoillaan. Nokkosperhosen lähisukulaisten ravintokasvivalikoima on kirjava: nokkos-, neitoja karttaperhonen kyllä syövät nokkosta, mutta moniruokaisen liuskaeli herukkaperhosen toukan ravintona ovat muun muassa herukat, kirsikkaperhosen pajut ja kirsikat, häiveperhosella ja isonokkosperhosella pajut, suruvaipalla haapa, amiraalilla ja ohdakeperhosella nokkoset ja ohdakkeet. Aineiden samankaltaisuudesta kertoo sekin, että sekä ristikukkaisissa että hernekasveissa on useita ihmisen ravinnoksi tai karjan rehuksi soveltuvia lajeja. Ohdakkeiden puolustus perustuu piikkeihin ja nokkosen poltinkarvoihin. ruostenopsasiiven löytää ohdakkeelta, mutta toukkien paikallistaminen tuomelta on hankalampaa. kun monenlaiset kasvit kelpaavat… Osa perhosista syö toukkana useita eri kasvilajeja. Eri lajeilla puolustusaineiden määräsuhteet ovat kuitenkin erilaiset, ja siksi eri perhoslajit suosivat juuri tiettyjä kasveja. ju ss i m u rt o sa a ri H ei kk i va sa m ie s. Hiipijät ja paksupäät ovat erikoistuneet syömään heiniä, samoin heinäperhoset, jotka ovat saaneet siitä nimensäkin. verkkoperhoset syövät ratamoita ja tädykkeitä, ja ovat omalla alallaan Linnétä parempia kasvisystemaatikkoja: DNA-tutkimusten mukaan ratamot ja tädykkeet ovat kukkien erilaisuudesta huolimatta lähisukulaisia ja kuuluvat nykyisin samaan heimoon. Ne torjuvat kyllä nisäkkäitä, mutta hyönteiset pystyvät väistämään ne. Ristikukkaiset ja hernekasvit eivät ole lähisukulaisia, mutta ilmeisesti niiden puolustusaineet ovat saman tyyppisiä. Monet saman perhosheimon lajeista, esimerkiksi virnaperhoset, syövät toukkana hernekasveja
syntyi #muutos, verkkoleHti luonnon ja ymPäristön muutoksesta. 17/2016 Suomen luonto 33 10 LUonnonTIETEILIJää, 10 JUTTUA suomen luonto koulutti kymmenen luonnontieteilijää leHtityöHön. lue! www.MUUToSLEHTI.fI Ve sa H ut tu ne n. Blogeja ja Hieno juttu joka viikko lokakuun loPPuun asti
34 Suomen luonto 17/2016 Sieniin hurahtaneille suositellaan usein muutaman uuden lajin opettelemista syksyssä. Tässä kolme kokeilemisen arvoista: nurminahikas, rikkikääpä ja kurttusieni. tEKSti LaSSE kOSONEN 34 Suomen luonto 17/2016 es a er va st i / va st av a lo tuttavuuksia uusia sienirikkikääpä näyttääkin herkulliselta.
Rikkikäävän oranssinkeltainen itiöemä voi kasvaa parinkymmenen sentin levyiseksi, ja usein niitä on puun kyljessä isona jonomaisena rykelmänä. Monissa muissa maissa on käytetty nimeä noidankehä. Sienen voi myös kuivata ja käyttää sienijauheena. Italialainen ruokakirjailija ja ravintoloitsija antonio Carluccio huomioi myös rikkikäävän, ja kehottaa grillaamaan sen viipaleita sellaisenaan tai leivittämään ne pihveiksi kirjassaan Intohimona sienet – hiljainen metsästys (WSOY 2004). Nurminahikkaiden kaari näkyy kauas. Tästä englanninkielinen nimitys Fairy ring – Keijunkehä. ku va t la ss e ko so n en. Kuitenkin esimerkiksi britit kutsuvat sitä nimellä Metsien kananpoika, Chicken of the woods, ja saarivaltiossa sitä syödäänkin mieluusti. Oikea selitys ilmiölle on varsin arkinen: ruskettunut nurmikko on kuollut ravinteiden puutteeseen ja kuivuuteen, kun taas tummemmanvihreä kehän osa on saanut ylimääräisiä typpiravinteita sienirihmojen hajottamasta eloperäisestä aineksesta. Sen näkeminen on usein yhdistetty yöllisiin piirileikkeihin, jossa keijut tanssivat sienten lakeilla istuvan soittoväen musiikin tahdissa. rikkikääpä voi kasvaa sekä tammella että hopeapajulla. Itse olen paistanut pieniä lakkeja pannulla, jossa ne ovat saaneet pekonimaista rakennetta. Noidankehiä muodostavat sadat sienilajit, mutta nurminahikas on niistä tavallisimpia ja näkyvimpiä. Sienen lakit ovat pieniä, mutta niitä voi olla kymmeniä samassa ympyrässä. Nurminahikas kasvaa usein kotipihalla ja on siinä kuin tarjottimella. Nurminahikas ja sen muodostama noidankehä siinä kummittelee. Nurmikko on niiden kohdalta ruskettunut ja kuollut, sen sijaan sienten ulkopuolella se näyttää tavallista vihreämmältä. Suomen ruokasienikirjat eivät esittele rikkikääpää mutSienten noidankehät ovat kiihdyttäneet mielikuvitusta jo vuosisatoja. rikkikäävästä voi valmistaa pihvin Toinen näkyvä sienituttavuus on rikkikääpä. Noidankehä on kiihdyttänyt ihmisten mielikuvitusta vuosisatoja. Rakenteeltaan rikkikääpä on juustomaisen kimmoisa ja lohkeileva. Lappiin asti yleinen nurminahikas on erinomainen ruokasieni. Laji on yksivuotinen, ja syksyllä se jo haalistuu liidunvalkoiseksi ja murenee paloiksi. Turun Ruissalo on varma paikka tutustua tähän komeuteen, mutta pohjoisempaa rikkikääpiä löytää puistojen iäkkäiltä lehtipuilta. Pohjoisin löytö tunnetaan Kuopiosta. Harva tulee ajatelleeksi, että rikkikääpää voi syödä. Ruotsalainen sieniasiantuntija Klas jaederfeldt julisti rikkikäävän kulinaariseksi sensaatioksi 1990 ilmestyneessä artikkelissaan Jordstjärna-lehdessä. 17/2016 Suomen luonto 35 N urmikoilla voi törmätä aavemaiseen näkyyn: pieniä, oljenvaaleita sieniä kauniissa puoliympyrässä. Seuraavana kesänä siitä on jäljellä vain jäänteet. Se on koreanvärinen lähinnä tammien ja hopeapajujen lahottaja. Tätä ekopekonia kannattaa kokeilla
Sieninäyttelyissä kurttusieni herättää aina kovasti huomiota. Kun kurttusienen silppuaa keittoon tai valmistaa muhennokseksi, niin parempaa sieniruokaa ei ole kuunaan maistanut. n Harvinainen kurttusieni näyttää kukkakaalilta ja on yksi Suomen maukkaimmista sienistä. Sieni näyttää kehittävän itiöemiään joka syksy samojen mäntyjen juurelle. Maku on mainio. Kurttusieni on harvalukuinen ja sitä kannattaa etsiä isojen mäntyjen juurelta jopa puistoista. vain liuskojen välissä piilottelevat männynneulaset ja mahdolliset muut roskat vaativat hieman puhdistusta. la ss e ko so n en kuvan kurttusieni kasvaa isoksikin palloksi. Sienen haju tuo mieleen kenkäkaupassa käynnin – tuore nahka tuoksuu! Herkku säilyy jääkaapissa pitkään käyttövalmiina. Sienikirjailija jarkko Korhonen on luokitellut kurttusienen oman suosikkilistansa kolmen kärkeen. Kurttusieni kasvaa usein ison kukkakaalin kokoiseksi. Leikkaa tuore kääpä ohuiksi pihveiksi ja paista ne pannulla rasvassa ruskeaksi, mausta yrttisuolalla tai curryllä, niin mainio kasviskananpoika on valmis. Tuhtihaarakas lienee ainoa laji, johon sen voi sekoittaa. 36 Suomen luonto 17/2016 ta kokeilut osoittavat, että se todella maistuu kananpojalta. Se on puhtaan toukaton ja saman tien käyttökelpoinen eineeksi. Etelä-Savon Energia Oy | Vuorikatu 19, 50101 Mikkeli 015 1951 | ese@ese.fi | ese.fi. Männiköiden kurttusieni sopii keittoon Maan eteläosissa kasvavaa kurttusientä maistettuaan monet ovat valmiita nimeämään sen yhdeksi lempiruokasienistään
tapaan pitää vierelläni öisin lämpöja kosteusmittaria kellon ohella. Ja kun oikein muistelen, kävelyretkistä onkin kertynyt ihania muistikuvia kesän varrelta aina virolahdelta lappiin asti. n to m i se tä lä Pirkka-Pekka Petelius on taiteilija ja luontoharrastaja Helsingistä. on edelleen jännittävää nukkua vain kangasseinät ympärillään kesäyön lempeässä viileydessä. en siksi, että niitä on liian monta vaan siksi, että niin usean yön olen joutunut päivätöideni takia nukkumaan neljän seinän sisällä. voin tuntea kesän tuoksuja ja ennen kaikkea kuulla hämyisen yön kiehtovia ääniä. Kuljin pitkin pellonreunaa ja ihastelin jokivarren pusikoista kuuluvaa satakielten ja kerttusten laulua. Hiljenee. tuulet, auringonnousut ja laskut sekä sateet elävöittävät telttailijan lepoa. nautin joka hetkestä. tämä on myös oivallinen tapa seurata kesän mittaan laulavien lintujen ehtyvän lauluvireen hiipumista. esimerkiksi myöhäisin kehrääjän laulu on kuulunut 7. suurta iloa tuottaa seurata, kuinka myöhään mikäkin lintulaji on vielä laulussa. viime yölle tuli kaksi hienoa merkintää: lehtohepokatti pihapinnaksi ja kesän ensimmäinen hirvikärpänen. sen tahtia. Juuri tällä tavalla heinäkuisella kuvausmatkallani keltamataroita etsiskellessäni näin ruispellon laidalla, ilta-auringossa isolle kivelle lämmittelemään nousseen peltopyypoikueen. 11/2014 Suomen luonto 37 o len potenut huonoa omaatuntoa valvotuista kesäöistä. heinäkuuta. TELTaSSa nukkuessani ei harmita, vaikka tiaispoikueet aloittavat säksätyksensä auringonnousun myötä tai palokärki kuikuttaa viideltä, kalatiirat kirkuvat, käpytikka tiksuttaa tai pähkinähakit raakkuvat. se oli niin upea ja hellyyttävä näky, että sitä oli pysähdyttävä katsomaan. Kesäyöt ovat vuodenkiertomme vinhasti katoavaa luonnonvaraa, ohikiitävää, valoisaa kauneutta. elokuuta muutama vuosi sitten ja käki 12. Päinvastoin. telttailu tuo paitsi ihania lapsuusmuistoja myös suurta mielihyvää. ollaan tässä ja nyt. luonto on minulle suuri muistuttaja: tartu hetkeen. ainoa ääni, mille en lämpene, on lentokoneiden jylinä, josta ei päässe eroon millään kolkkaa maatamme. niin myöhään kuin 17. Kesämökkini pihalla olen erämaan ympäröimänä ja samalla kohtuuetäisyydellä työssäkäyntiä ajatellen. tässä on huonon luonto-omatuntoni villakoiran ydin: unohdan liian helposti, että luontoa on olemassa aina siellä, missä liikunkin. heinäkuuta lehtokurppa lentää vielä laululentoaan ja sepelkyyhky kujertaa. tätä kirjoittaessani 27. ehdin vielä nähdä, kuinka poikue laskeutui emonsa johdattamana kiveltä pellon suojiin. näiden lisäksi kehrääjä klo 23.45 / lämpö +17 C?, kosteus 85 %. Koskaan ei ole liian myöhäistä. pragMaaTTiSENa haihattelijana olen pyrkinyt yhdistämään sekä levon että kesäöistä nauttimisen nukkumalla teltassa. ”Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta...” lauloi jo georg ots osuvasti. TarTU hEtKEEn P e te liu s 17/2016 Suomen luonto 37. Klo 4.25 +16,1 C?, kosteus 87 %, maisema kauniissa hellepäivien välisessä usvassa. rakas ja kulahtanut havaintovihkoni tukee hataraa muistiani. oleellista on pitää aistit avoinna. heinäkuuta lauloivat mustaja laulurastas yhtä aikaa aamusta klo 3.25, ja 3.40 aloittivat kaakkurit lentokaakatuksensa kehrääjän säestyksellä. alkukesän yölaulajaretket lintuviidakoihin jäivät tältä kesältä väliin, ellei sellaisiksi lasketa muutamaa pitkän kuvaustyöpäivän jälkeen tehtyä öistä kävelyretkeä
Elokuun aikana myös vanhat sääkset ilmestyvät etelärannikolle. Nuoret kanahaukat hylkäävät synnyinreviirinsä jo elokuun alussa.. 38 Suomen luonto 17/2016 PetoLinnut TEkSTi ja kUvaT Dick FOrSMaN 38 Suomen luonto 17/2016 näkyvillä Muista pikkuhaukoista poiketen ampuhaukka tähystää saalista mielellään myös maasta
es a m ä ke lä varpushaukka on tavallinen näky syksyisillä muutontarkkailupaikoilla. Mutta nyt syyspuolella muuttajilla on aikaa pysähdellä täydentämään muonareservejä edessä olevaa muuttomatkaa varten. petolintumuuton seuranta on monille lintuharrastajille vuoden kohokohtia.. Ensimmäisten joukossa Suomesta lähtevät pesinnässään epäonnistuneet aikuislinnut sekä pesimättömät, edellisenä vuonna syntyneet nuoret ikäluokat. Oppaanamme on yksi maailman parhaista tuntijoista, Dick Forsman. Myös muita lajeja, kuten tuulihaukkoja, kalasääskiä ja ruskosuohaukkoja saattaa nähdä vieraissa paikoissa samoihin aikoihin, mutta niiden erottaminen lähitienoon paikallisista pesimälinnuista on jo vaikeampaa. Monen lajin pesintään myös kuuluu, että toinen emoista hylkää perheensä ja lähtee muutolle ennen kuin poikaset ovat itsenäistyneet, ja jättää jälkikasvun hoitamisen kokonaan jäljelle jäävän emon huoleksi. Syysmuutto alkaa jo kesällä Petolintujen, kuten niin monien muidenkin lintujen, syysmuutto alkaa jo kesällä. varma merkki syysmuuton käynnistymisestä on yksittäisten aikuisten ampuja muuttohaukkojen näyttäytyminen etelärannikolla heinäkuun puolivälissä, ne kun eivät pesi lähimaillakaan. Syysmuutto on luonteeltaan verkkaisempi kuin kevätmuutto, jolloin linnuilla on kiire kotiin pesimään. Syysmuutolla noin puolet kaikista petolinnuista on kesällä varttuneita kokemattomia nuoria, jotka eivät vielä ymmärrä pelätä ihmistä kuten vanhempansa, vaan sallivat usein tarkkailla itseään rauhassa. Syyskuu onkin ylivoimaisesti vuoden paras kuukausi opetella tuntemaan kotoisat petolintumme. PetoLinnut Syysmuutto on paras aika oppia tuntemaan petolinnut. 17/2016 Suomen luonto 39 S yysmuutto tuo metsien piilottelevat petolinnut ihmisten ilmoille, kun etelään matkaavat linnut pysähtelevät avomaille saalistamaan
Haastavasta alusta huolimatta osa nuorista onnistuu kuitenkin selvittämään tiensä trooppiseen Afrikkaan asti, olkoonkin että ensimmäisen syksyn tappiot juuri nuorilla mehiläishaukoilla ovat melkoiset. 40 Suomen luonto 17/2016 Laajempana ilmiönä syysmuutto käynnistyy heinäkuun jälkipuoliskolla, kun ensimmäiset nuoret varpushaukat sekä eri-ikäiset tuulihaukat yllättäen tulvahtavat etelärannikon muuttopaikoille. Ne ovat täysin omillaan, niin ruoan hankinnan kuin muuttamisenkin suhteen. Elokuun alkupuolella muutto vähitellen vilkastuu samalla kun uusia lajeja liittyy mukaan. Suomessa petolintujen syysmuutto on näyttävimmillään elokuun loppupuolelta lokakuun alkuun. Syyskuuta lähestyttäessä petolintumuutto on jo saavuttanut Suomen oloissa huipputasonsa, ja vilkasta muuttoa kestää läpi syyskuun aina lokakuun alkupuolelle asti. 40 Suomen luonto 17/2016 hiirihaukkojen ilmestyminen avomaille on selvä merkki syysliikehdinnän alkamisesta.. Nuorten ja aikuisten syysmuuton ajoitus eroaa selkeästi esimerkiksi mehiläishaukalla, jolla ikäluokkien välillä on tuskin lainkaan päällekkäisyyttä. Aikuiset linnut jättävät Suomen jo elo–syyskuun vaihteessa, nuoret vasta viikkoa kahta myöhemmin, jolloin aikuiset jo kolkuttelevat Afrikan portteja. Tänä aikana lajikoostumus kuitenkin muuttuu, sillä eri lajeilla on omat aikaikkunansa, joiden puitteissa muutto ajoittuu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että monet nuoret mehiläishaukat lähtevät muutolle suoraan pesästään, ilman minkäänlaista vanhemmilta saatua valmennusta itsenäiseen elämään. Lisäksi monella lajilla eri ikäluokat muuttavat selvästi eri aikaan, mikä myös venyttää muuttokauden kestoa
Sinisuohaukka taas on myyräspesialisti, jonka syysmuutto saattaa viivästyä hyvän ravintotilanteen vuoksi. Pisimmillään kaukomuuttajan edestakainen muuttomatka voi olla yli 20 000 kilometriä. Tällaisia lajeja ovat muun muassa varpushaukka, tuulihaukka, ampuhaukka, muuttohaukka, hiirihaukka sekä sinisuohaukka. Muuttokauden pituus vaihtelee Joillakin lajeilla syysmuuttokausi on hyvin pitkä ja kattaa lähes koko syksyn elokuulta lokakuulle. 17/2016 Suomen luonto 41 Lyhyt vai pitkä muuttomatka Muuttokäyttäytymisensä perusteella petolinnut voidaan jakaa karkeasti pitkänja lyhyenmatkan muuttajiin. Syyskuun kuluessa lyhyen matkan muuttajat runsastuvat, kun varpus-, hiirija sinisuohaukat lähtevät joukolla liikkeelle ja viimeisinä muuttovirtaan yhtyvät kanahaukat, piekanat ja kotkat. Tällaisia lajeja voisivat olla esimerkiksi muuttohaukka, tuulihaukka ja ampuhaukka, ehkä myös varpushaukka. Loppukesän muuttajat ovat lähinnä pitkämatkalaisia, joihin selvimmin kuuluvat mehiläishaukka, sääksi, ruskosuohaukka ja nuolihaukka, joilla kaikilla on edessään pitkä ja vaativa muuttomatka Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Hiirihaualla pitkän muuttokauden selitys on Suomessa tavattavat kaksi eri hiirihaukkamuotoa, joiden talvialueet ovat kaukana toisistaan. Myös piekanat saattavat hyvinä myyrävuosina jättäytyä Lappiin tavallista myöhempään. Näiden lyhytmatkalaisten talvialueet sijaitsevat usein alle 1000 kilometrin päässä Suomesta. Syyskuun alussa on parhaat Petolintujen muutto on näyttävimmillään syyskuussa.. Pitkä muuttokausi saattaa selittyä osin laajalla talvehtimisalueella, jolloin alueen eri osissa talvehtivat linnut muuttavat eri aikaan. Myyräkannan ollessa vahva linnut saattavat jättäytyä pidemmäksikin aikaa verottamaan jonkin seudun myyrätarjontaa. Idänhiirihaukka on jo alkusyksystä poismuuttava afrikanmatkaaja, suurempi lännenhiirihaukka sen sijaan on karaistunut lyhyen matkan muuttaja, joka jättää Suomen usein vasta lokakuussa ja jää talveksi Eurooppaan. Osa kannasta saattaa jäädä Eurooppaan osan jatkaessa Afrikkaan. juuri nyt eletään syysmuuton parasta aikaa Kaikkein monipuolisinta petolintumuutto on juuri nyt, syyskuun alkupuolella, kun sekä lajivalikoima että lukumäärät ovat huipussaan
42 Suomen luonto 17/2016 42 Suomen luonto 17/2016 Myöhästelevän nuolihaukan voi Suomessa tavata vielä lokakuussa.
Iltaa kohti muutto saattaa näennäisesti piristyä, kun linnut laskeutuvat korkeuksista alemmaksi pudotessaan iltajahtiin ennen yöpuulle painumista. Kaikkein kapein aikaikkuna on vanhoilla mehiläishaukoilla, joista valtaosa muuttaa muutaman päivän aikana elokuun lopussa, satoi tai paistoi. Yhtälailla nuoren kanahaukan voi tavata muutolla jo elokuun puolivälissä ja maakotkankin Etelä-Suomessa jo syyskuun alussa, vaikka molemmat lajit yleensä mielletään lokakuun lajeiksi. Yleisesti petolinnut mielletään keskipäivän muuttajiksi, mutta tämä on vain osa totuutta. Suomi on varsin litteä maa, ja ilman selkeitä johtolinjoja muutto kulkee sisämaassa varsin hajallaan. Tärkeintä on löytää jonkinlainen johtolinja sekä ennen kaikkea laajat näkymät ympäristöön. Syysmuuton aikataulu vaihtelee huomattavasti lajista toiseen. On tärkeätä muistaa, että eri lajien muuttoaikataulut ovat sittenkin vain viitteellisiä. Parhaita havaintopaikkoja ovat erilaiset mäet ja vuoret, joista avautuu esteetön näkymä ympäröivälle taivaalle. Häntä on luonnehdittu maanosan johtavaksi alan asiantuntijaksi.. vasta etelärannikolla petolintujen muuttolinjat alkavat yhtyä, jolloin muutto myös saavuttaa näkyvämmät mittasuhteet. Sinitaivaalta lintuja on vaikea löytää, ja petolinnut kaipaavat tuulta innostuakseen muuttamisesta. Lähes samanveroisia kohteita löytyy monia muitakin pitkin etelärannikon muuttoreittiä ja lounaista saaristoa. Liian tuulinen sää on yleensä myös huono muuttosää, mutta kotkat selvästi nauttivat kovistakin tuulista. Näillä paikoilla voi hyvänä päivänä nähdä satoja muuttavia petolintuja. Niinpä yksittäisiä kaukomuuttajia, kuten sääksiä, ruskosuohaukkoja, nuolihaukkoja ja mehiläishaukkoja voi nähdä vielä lokakuussa, mutta tällöin kyseessä ovat lähes aina nuoret ja kokemattomat, ehkä nälkiintyneet ja heikkokuntoiset yksilöt. Syyskuun alussa voi Suomessakin parhailta paikoilta nähdä päivässä satoja muuttavia petolintuja ja lajimäärä voi hyvänä muuttopäivänä nousta jopa toiselle kymmenelle! Tosin lysti jää usein lyhytaikaiseksi, sillä hyvää muuttopäivää seuraa usein muutama hiljaisempi päivä. 17/2016 Suomen luonto 43 Petolinnut seuraavat maaston johtolinjoja kuten rannikkoa. Osin tämä on harhaa, sillä kauniilla ilmalla muutto voi keskipäivällä kulkea niin korkealla, ettei ihmissilmä tavoita lintuja, edes kiikarilla. Minne katsomaan ja milloin. Muutto on usein vilkkainta aamupäivällä ja hiipuu selvästi kohti iltapäivää. mahdollisuudet nähdä sekä alkukauden kaukomatkalaisia että loppukauden ensimmäisiä sanansaattajia. Mehiläishaukat muuttavat myös epävakaan sään vallitessa, jopa ukkossäässä, jolloin paksut pilvet vaikeuttavat muuton seurantaa. Monet petolinnut suosivat muuttaessaan nousevia ilmavirtauksia, joita syntyy tuulenpuoleisille rinteille ja auringon lämmittämän maan ylle. vastatuuli pitää linnut alhaalla ja pilvet vuorostaan helpottavat lintujen löytämistä. Myös laajat peltoaukeat ovat osoittautuneet hyviksi paikoiksi seurata muuttoa. Toisen äärimmäisyyden muodostavat edellä mainitut varpushaukka, hiirihaukka, tuulihaukka, ampuhaukka ja sinisuohaukka, joiden muuttokausi on hyvin pitkä ja kestää jopa yli kolme kuukautta, heinäkuulta lokakuun lopulle. parhailla paikoilla ulkomailla, kuten Etelä-Espanjan Tarifassa, petolintujen muutonseuranta on suurta kansanhuvia. Muuttaessaan petolinnuilla on tapana seurata maaston johtolinjoja, kuten rannikoita, vesistöjä, harjuja tai kallioharjanteita, toisin sanoen maastokohtia, jotka ohjaavat muuttoa toivottuun suuntaan ja missä ilma liikkuu lentämisen kannalta suotuisasti. Parhaiten lintuja näkee kun pilvisyys on vaihtelevaa ja tuuli kohtalainen, jopa navakka, ja mielellään vastainen. Pilvetön sinitaivas ja tyyni ilma saattavat kuulostaa ihanteelliselta muuttosäältä, mutta ne eivät vielä takaa hyvää petolintumuuttoa. Perinteisiä petolintumuuton tarkkailupisteitä ovat etelärannikon Hankoniemi ja Porkkalanniemi sekä virolahti eri havaintopisteineen. Hyvin monet lajit lähtevät liikkeelle jo aamun ensimmäisissä valoissa, varpushaukat ja suohaukat usein jopa hämärissä ennen auringon nousua. n Dick Forsmanin tuorein kirja (Flight Identification of Raptors of Europe, North Africa and the Middle East) Euroopan ja lähialueiden petolintujen tunnistamisesta ilmestyi tänä vuonna. Säästä huolimatta aikuiset mehiläishaukat liikkuvat määrätietoisesti muuttosuuntaansa, olkoonkin että muutto tapahtuu korkealla pilvissä ja suurelta osin meiltä näkymättömissä
Koiras on vaalean siniharmaa mustin siivenkärjin, naaraat ja nuoret linnut ruskeankirjavia, pyrstön tyvi on päältä valkoinen. . katse taivaalle! petolintujen tunnistaminen lennossa onnistuu, kun kiinnittää huomiota muotoon, väritykseen ja liikkeisiin. Hiirihaukka (nuori) Keskikokoinen, tavallisimmin tumman ruskea mutta värimuuntelu on hyvin laajaa. Sinisuohaukka (nuori) Keskikokoinen. . Muuttaa elo–syyskuussa. Tuulihaukka (nuori) Muuttoaikaan tavallinen avomailla. Istuu saalista tähytessään usein näkyvästi tolpalla, langalla tai aidanseipäällä. selkäpuoli punertavan ruskea. Sääksi (vanha) suurikokoinen. Matkalennossa sarja siiveniskuja ja laskeva liitovaihe vuorottelevat. Varpushaukka (nuori) yleisimmin nähtyjä petolintuja ympäri vuoden. aikuiset muuttavat elokuun lopulla ja syyskuun alussa, toisinaan kymmenien lintujen parvissa, nuoret myöhemmin, syyskuun alkupuolelta lokakuun alkuun. Mehiläishaukka (nuori) Muistuttaa suuresti hiirihaukkaa, mutta ei saalista avoimesti kuten tämä. Päältä ruskea tai harmaa, alta tiheään poikkiviiruinen. syysmuuttokausi pitkä, elokuulta lokakuulle. Pienikokoinen, leveäja lyhytsiipinen mutta pitkäpyrstöinen. väijyy saalista piilossa, saalistaessaan ilmestyy muun muassa pihoihin. . saalistaessaan lekuttelee tunnusomaisesti paikallaan siipiään räpytellen peltojen ja niittyjen yllä. tEKSti ja KUVat Dick FOrSMaN. 44 Suomen luonto 17/2016 T u n n is ta p e to li n n u t le n n o ss a . . naaraat ja nuoret linnut ovat tasaisen tummanruskeita, pää ja siiven etureuna usein vaihtelevasti vaaleat. Pienikokoinen, varpushaukkaa pitempija kapeampisiipinen. lentokuvassa siiven takareunaa kiertää tumma ”surureunus”. saalistaessaan (kalastaessaan) lekuttelee veden yllä. . saalistaa pellon pintaa rauhallisesti risteillen tai ojanvarsia seuraten, piirre, joka erottaa suohaukat muista petolinnuista. Koiras värikäs sinisuohaukkakoiraan tapaan, mutta vatsapuoli on ruskea. Muuttokausi elokuu–lokakuu. Ruskosuohaukka (nuori) saalistustapa kuten sinisuohaukalla, suosii saalistaessaan ruovikoita, rantoja ja peltoja. . Muuttaa elo-lokakuussa, toisinaan kymmenien lintujen parvissa. Helppo tunnistaa pitkistä, kulmalle taipuneista siivistään sekä laajalti valkoisesta alapuolestaan
nuori lintu alta tasaisen viiruinen, vanha tiheään poikkijuovainen. Kanahaukka (vanha) Muistuttaa mittasuhteiltaan varpushaukkaa, mutta on tätä huomattavasti suurempi, lennossa vakaan ja tukevan oloinen. Muuttokausi syys– lokakuu. Maakotka (nuori) Merikotkaan verrattuna pyrstö pidempi ja siivet pyöreämmät. Päämuuttoaikaa ovat syyskuun loppupuoli ja lokakuu. Merikotka (nuori) Isokokoinen, suorakaiteen muotoiset siivet ”kuin ladon ovet”, pyrstö lyhyt, pää ja kaula voimakkaat, esiin työntyvät. yleisvaikutelma tumma, vanha lintu vaaleamman ruskea ja valkopyrstöinen. Pään kuviot nuolihaukkaan verrattuna epäselvät, naaraat ja nuoret päältä ruskeat, vanha koiras harmaa. . Pitkä muuttokausi huipentuu syyskuun jälkipuolelle ja lokakuun alkuun. Muistuttaa tavoiltaan nuolihaukkaa, mutta saalistaa tavallisesti aivan maan pintaa seuraten. saalistaa avomaiden yllä, usein taivaalla korentopyynnissä. Ampuhaukka (naaras) Pienikokoinen. Harvalukuiset muuttajat ovat valtaosaksi nuorempia ikäluokkia, joilla selvä valkea siipilaikku ja kaksivärinen pyrstö. näyttäytyy usein sujuvassa matkalennossa avomaiden yli, jolloin säännölliset iskusarjat ja liidot vuorottelevat. terävät, alta tummat siivet, pään voimakkaat kuviot erottuvat parhaiten. nähdään tavallisesti myyräjahdissa peltojen yllä tunnusomaisesti paikallaan lekutellen. Muuttohaukka (vanha) Muistuttaa nuolihaukkaa, mutta isompi ja siivet ovat leveämmät ja lento väkevän tuntuista. Muuttokausi elokuu– lokakuu. . vanha lintu alta poikkijuovainen, nuori pitkittäisviiruinen. Muuttoaika elokuu loppu – syyskuun loppu. Piekana (vanha koiras) Muistuttaa vaaleaa hiirihaukkaa, mutta väri muuntelee paljon, kuten hiirihaukankin. 17/2016 Suomen luonto 45 . Nuolihaukka (nuori) siro rakenne, muistuttaa suurta tervapääskyä. syyskuun loppupuolen ja lokakuun muuttaja. . . . Muuttoaikaa syyskuun loppupuoli ja loka–marraskuu..
Hyvä ta hto. tEKSti aLicE karLSSON / KUVat harri NUrMiNEN 46 Suomen luonto 17/2016 risto Sulkava on tyytyväinen majavan töihin. 46 Suomen luonto 17/2016 Vihtarilainen ilmari räsänen testamenttasi luonnonsuojeluliitolle maatilan ja toivoi, että sitä vaalitaan suojelualueena. jyrsijä hoitaa luontoa lahopuuta tuottamalla
17/2016 Suomen luonto 47 Hyvä ta hto. Mutta oikeassa paikassa he olivat. Mäen päällä auton valot paljastivat niin ison ja komean talon, että pariskunta päätteli olevansa hakoteillä. Säätiö on perustettu ja Sulkavat ovat asettuneet eteläsavolaiselle tilalle testamentin tahtoa edistämään. Ilmari Räsäsen viimeinen tahto oli, että Luonnonsuojeluliitto perustaa hänen nimeään kantavan säätiön, tarkoituksenaan luonnonsuojelu ja perinnemaisemien hoito. 17/2016 Suomen luonto 47 O li pimeä ilta 2013 kun Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja risto sulkava vaimoineen kääntyi Heinäveden vihtarissa maitolaiturin kohdalta vasemmalle. Talo oli 2012 kuolleen ilmari räsäsen Luonnonsuojeluliitolle testamenttaaman Mattilan tilan päärakennus, jota ympäröivät valtavat tilukset: pihamaan lisäksi yli 200 hehtaaria suojeltuja metsiä, noin 30 hehtaaria talousmetsää, peltoa ja niittyä sekä asuintalo ja muita maatilan rakennuksia
Siinä poistetaan niitä puita, joista ei ole liito-oravalle hyötyä ja lisätään niitä, mitä se tarvitsee. Oppimisympäristö Sulkavan oma osaaminen riittää selkärankaisten, perhosten ja putkilokasvien opastukseen. Sulkavan etusormi töksähtää moneen mielenkiintoiseen kohtaan 48 Suomen luonto 17/2016 Metsäkortekorpeen rojahtaneet kuusenrungot lisäävät monimuotoisuutta. Siinä on eräs Sulkavien visioista. Puhti riitti vielä uuden sähköpaimenen virittämiseenkin. Osallistujia saapasteli paikalle noin 50, ja kaikki piikkilangat sekä pihapiiristä että metsistä saatiin poistettua. Luonnonmetsissä pitää olla paljon lahopuuta ja lahopuujatkumo, niin että tarjolla on kaikenikäistä lahoa. Toimeentulosta se ei ole pois, työ vaatii vain hieman uudenlaista osaamista.” Monimuotoinen maatila Kokonaisuuden hahmottaminen vaatii karttaa. Tarvitaan lampaita ja – lammaspaimenia. Tällainen jatkuvan kasvatuksen hakkuu toteutettiinkin tilalla jo kevättalvella 2016. ”On hyvin tärkeää oppia, että luontoa voi käyttää sitä vahingoittamatta. Niiden ympärille voisi rakentaa harrastuskursseja kuten kasvi-, lintuja lumijälkikursseja ja vastaavia. Talousrakennuksia on lukuisia: aittoja, vanha kauppa, väentupa, navetta ja liiteri sekä muutaman sadan metrin päässä järven rannalla oleva savusauna. Sulkavan mukaan luonnonsuojelun mallitilalla voidaan osoittaa, että luontoa voi suojella monella tavalla, myös taloustoiminnan ohella. Tilan päärakennus on nyt kunnostettu, mutta muissa riittää työtä vuosikausiksi. Tulevaisuudessa siintelevät myös metsänhoidolliset kurssit. Esimerkiksi liito-oravan ympäristöä voidaan talousmetsissä parantaa sopivilla hakkuilla. ilmari räsäsen maalaukset ja vanha kalustus on pyritty saamaan takaisin paikoilleen. ”Täällä on muutama suonlaita, joita voitaisiin kohentaa”, hän sanoo. aurinkokeräimet katolla edustavat mallitilan uutta aikaa.. ”Iso osa lajistostamme elää lahopuulla, ja liki puolet lajeista hyötyy siitä jossakin elämänsä vaiheessa.” Perinnemaisemat sen sijaan tarvitsevat osaavia käsiä ja laiduntajia. ”Olen iloinen jokaisesta puusta, joka kaatuu ja tuottaa lisää lahoa”, Sulkava sanoo. Tilan päärakennus on korjattu vanhaa kunnioittaen. Lahopuita metsissä on jo nyt paikoin mukavasti, ja jatkumon takia maahan sopii rojahtaa uusia runkoja aika ajoin. Piikkilangan keruutalkoista on jo hyvät kokemukset. Iso niitty puskee nyt polvenkorkuista horsmaa ja heinää, jota naapurin lehmät eivät pysty pitämään kurissa. Lisäksi jokin tilan lukuisista hirsirakennuksista olisi mahdollista kunnostaa asiantuntijan opastamana.” ”Jos siihen saisi mestarin, joka katsoisi että se tehdään oikein”, Sulkava suunnittelee. 48 Suomen luonto 17/2016 Tilan suojelumetsille ei tarvitse tehdä mitään; ne saavat ikääntyä ja puut voivat kaatua vapaasti. Luonnontilaisessa metsässä on kaikenikäisiä puita. He aikovat kopioida muitta mutkitta Metsähallituksen lammaspaimenkonseptin, missä paimen vuokraa majoitustilan viikoksi kerrallaan. Toisaalta tilalle sopivat hyvin perinnemaisemakurssit, ja ohjelmassa voisi olla myös maisemanhoito ja ennallistaminen. Suunnitelmissa ovat myös luonnonharrastuskurssit ja talkoot, joita voi järjestää jos jonkinlaisen puuhan ympärille. ”Lammaspaimenviikko aamiaismajoituksella”, Sulkava maistelee. ”Myös kanalintujen elinympäristöjä voisi parantaa. Kiireellisimpiä töitä ovat muutaman katon korjaus ja navetan kunnostus lampolaksi
aroilta peräisin oleva kulttuurin seuralainen kertoo kauas ulottuvasta historiasta. 17/2016 Suomen luonto 49 17/2016 Suomen luonto 49 idänukonpalko kukkii keskikesällä. Mattilan tila niittyineen ja metsineen on hengästyttävän monimuotoinen.
050 340 1311, pekka.kassila@sll.fi wwf, wwf.fi esitetilaukset, testamenttimallit ja kirjalliset ohjeet p. 044 302 5773, arkisin klo 11–15 VUoKon LUonnonSUoJELUSääTIö, vuokonluonnonsuojelusaatio.fi asiamies vesa lepistö, vesa.lepisto@ vuokonluonnonsuojelusaatio.fi 50 Suomen luonto 17/2016 kuusikoiden kenttäkerros on saanut kehittyä häiriöttä.. 50 Suomen luonto 17/2016 laHJoIta luonnolle – tee testaMenttI tulevIlle suKuPolvIlle SUoMEn LUonnonSUoJELULIITTo, sll.fi talouspäällikkö Pekka Kassila, p. 040 192 3112 tai tukija@wwf.fi LUonnonPERInTöSääTIö, luonnonperintosaatio.fi toimistosihteeri arja Haakana, p
Tiedossa on, että jo 1600-luvulla perustetulla tilalla oli pitkään kauppa, mutta maanviljely ja metsä olivat silti pääelantoja. Siemenet ovat kulkeutuneet vihtariin ehkä hevosten rehun mukana venäjältä. 17/2016 Suomen luonto 51. Kokonaisuudesta voi erottaa lukuisia elinympäristöjä: majavalammen tulvikot rehevät saniaisja metsäkortekorvet mustikkatyypin metsät niitty kyntämätön perinneympäristö kalliojyrkänteet kirkasvetisten ja tummien humusjärvien rannat drumliinien – jääkauden aikaisten moreenikerrostumien rinteet ja laet Lintuja on vilisemällä: pikkusieppo, idänuunilintu, varpushaukka, kanahaukka, tuulihaukka, lapinpöllö, pyy, metso ja kuusi tikkalajia, mukaan lukien valkoselkätikka. peurankello on seudulla yleinen mutta vähentynyt niittyjen kadon myötä. Pahvilaatikollinen päiväkirjoja odottaa talvi-iltoja ja takkatulen loimua. Majava on jättänyt käyntikorttinsa puunrunkoon. välillä hän lähti kuin salaa ulkomaille ja vieraili Yhdysvalloissa saakka katsomassa avaruusraketin laukaisua. 17/2016 Suomen luonto 51 ja pysähtyy hetkeksi Kiiskilammen päälle. n Risto Sulkava kertoo Mattilan tilasta, haaveista ja suunnitelmista : www.suomenluonto.fi video kaatuneet puut päästävät metsään valoa ja saavat mustikan marjomaan. Muutaman kilometrin päässä onkin toinen asuttu majavanpesä, nippa nappa suojelualueella sekin. On korpilaikkuja, satavuotiaita metsiä, paksuja haapoja, hiirenporrasja metsäkortevainioita, kalliota, vettä ja rantaa. Räsänen eli tilallaan koko ikänsä, vain viimeisen talven hän vietti hoitokodissa. Se on Sulkavan silmäterä. Toinen käynnin vaativa kohde on Karhukallio, jonka seinämässä on nähtävissä kaksikin karhun hahmoa. Kasveista maininnan arvoisia ovat muun muassa aarnisammal, peurankello ja haurasloikko sekä idänukonpalko, joka kytkeytyy Suomen ja venäjän yhteiseen historiaan. uros tosin kiertää hyvin isolla alueella. Räsänen oli poikamies, joka eli hiljakseen tilallaan, mutta opiskeli siinä sivussa ylioppilaaksi ja kävi vilkasta kirjeenvaihtoa. Yhdessä päivässä tilasta saa vain maistiaisia, sillä se on hengästyttävän monimuotoinen. Kallio on Sulkavalle lähes pyhä paikka. Räsänen viljeli muun muassa ruista ja piti suomenkarjan lehmiä ainakin vuoteen 2001. Lampi on majavien patoama ja niiden myötä luonto kukoistaa. Sulkava on nähnyt naaraan ja poikasen jäljet, ja se tarkoittaa että uroskin on jossakin. Majavia on enää yksi, mutta Sulkavan mukaan sille tulee pari taas jonakin päivänä. Näemme siellä heti kurjen ja sudenkorentoja saalistavan nuolihaukan. Suojelumetsissä liikkuu ilveksiä, kettuja, kauriita, hirviä ja mikä erikoisinta, myös ahma. kiiskilampi on matala ja rehevä – ihanteellinen paikka kalanpoikasille, sammakoille ja sudenkorennoille. ”Se voi käydä vaikka Lieksassa asti, mutta tulee vähintäänkin käymään täällä.” kuka oli ilmari räsänen. Säätiön perustaminen ja päärakennuksen kunnostaminen ovat vieneet niin paljon aikaa, että Sulkavat ehtivät vasta nyt tutustua lähemmin tilan ja lähes 90-vuotiaaksi eläneen Ilmari Räsäsen vaiheisiin. Tulvametsässä on runsaasti lahopuuta, matala vesi kuhisee kalanpoikasia ja keväisin viitasammakoita. Naapurin lehmät eivät pysty pitämään laajaa niittyä avoimena, lisäksi tarvitaan lampaita
ja ri H a k a la / va st av a lo. 52 Suomen luonto 17/2016 N opea teollistuminen ja kaupungistuminen ovat lyhyen historiansa aikana nostaneet energiantarpeen ja -kulutuksen aivan uudelle tasolle ja käyrät osoittavat vain ylös. Energiatehokkuus on onneksi jo melko hyvin yhteiskuntaa läpäisevä ajatus, mutta kääntöpuolena on yhä enemmän teknologisoituva elämämme: laitteet kuluttavat vähemmän energiaa, mutta niitä on meillä jokaisella yhä enemmän. Olemme kuitenkin vielä kaukana esimerkiksi Ruotsin 20 terawattitunnista. uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta oli yli 30 prosenttia. Myös aaltojen voimaa valjastetaan. Katse kääntyy Aurinkoon. Energiankulutus on viisinkertaistunut vuodesta 1950. vesivoimakin on pohjimmiltaan aurinkoenergiaa, sillä vettäkin maapallolla liikuttaa Aurinko. vesivoimalla tuotetaan noin 25 prosenttia sähköntuotannostamme. Pariisin ilmastosopimus edellyttää päästöjen vähentämistä ja se taas edellyttää uusien energiaratkaisujen etsimistä runsaspäästöisten fossiilisten energialähteiden rinnalle. Auringon lämpö aiheuttaa maan pinnalla ja ilmamassoissa paine-eron, jonka seurauksena ilmamassat lähtevät liikkeelle. Elokuisen Rauli-myrskyn voimakkaat puhurit nostivat maamme tuulivoimatuotannon tehon ensimmäisen kerran yli tuhannen megawatin rajan. Nyt puhutaan aurinkovoiman kultakaudesta, sillä teknologian ja laitteiden hinnat ovat laskeneet voimakkaasti ja niiden saatavuus on helpottunut. se on niin lämmön, tuulen, veden kuin aaltojenkin alkulähde. Auringossa piisaakin potkua, sillä vain yksi tunti sen tuottamaa energiaa riittäisi koko maapallon energiantarpeisiin Puhdasta onneksi on aurinko. tEKSti jOhaNNa MEhTOLa energiaa Uusiutuvia energialähteitä tutkitaan tarkkaan. Syntyy tuuli, josta Suomi sai viime vuonna sähköä yli kaksi terawattituntia, ja määrää ollaan tulevaisuudessa nostamassa kuuteen terawattituntiin. Tilastokeskuksen mukaan energian kokonaiskulutus oli Suomessa 1,35 miljoonaa terajoulea vuonna 2014, mikä oli 2 prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. viimeaikaisia keksintöjä ovat esimerkiksi 3D-tulostimella valmistuvat keräyspaneelit. Se on kaikkien uusiutuvien energiamuotojen lähde
Ydinenergia 18 % Öljy 23 % Puupolttoaineet 25 % muut 4 % vesija tuulivoima 4 % turve 4 % maakaasu 7 % Hiili 9 % Sähkön nettotuonti 5 %. r o n i re ko m a a /l eH tik u va öljyyn sisältyvät liikenteen biopolttonesteet, joiden osuus on 2 % energian kokonaiskulutuksesta. 17/2016 Suomen luonto 53 Puhdasta 17/2016 Suomen luonto 53 energIan KoKonaIsKulutus 2014 til a st o ke sk u s / en er gia til a st o 20 15 aurinkopaneeleja on asennettu jo muutamaan asuinkerrostaloon, kuten tässä iso roobertinkadulla helsingissä
Ensimmäinen patentti aaltovoimalle myönnettiin jo 1700-luvulla, mutta teollisia kokeiluja siitä alettiin tehdä etenkin 1970-luvun öljykriisin innoittamina. ennuste kertoo auringon paisteen ja tuulen kilowattitunteina seuraavan vuorokauden aikana paikkakunnittain. Sen talteenottoon perustuu aaltovoima. Energiaviraston vuonna 2015 verkkoyhtiöille tekemässä kyselyssä selvisi, että maassamme oli 2015 syksyllä noin kahdeksan megawattia verkkoon kytkettyä aurinkosähköä. energiasääennusteen voi katsoa Bcdc energia -tutkimushankkeen verkkosivuilla www.bcdcenergia.fi/energiasaa/. Pohjoinen sijaintimmekaan ei ole este: Suomessa saadaan Auringon säteilyä lähes yhtä paljon kuin Saksassa, joka on yksi suurimmista aurinkoenergian hyödyntäjistä. ”Yhteistyöhön pitäisi saada myös viranomaiset ja päättäjät mukaan. Heino myöntää, ettei aaltovoima ole ihan lähitulevaisuuden energiamuoto, mutta se tarjoaa lisämahdollisuuden muiden uusiutuvien energialähteiden rinnalle. Mitä pidemmältä pyyhkäisymatkalta tuuli tarttuu aaltoihin, sitä enemmän niihin siirtyy energiaa. Suomi saa lähes yhtä paljon Auringon säteilyä kuin Saksa, joka on suurimpia aurinkoenergian hyödyntäjiä. H a n n a H ei n o se a Ba se d ahvenanmaan edustalla testattiin aaltovoimalaa (vas.), jonka nimellisteho oli 20 kilowattia. Siellä aurinkosähköä tuotetaan jo lähes 40 terawattituntia vuosittain. Poijun vertikaalinen liike siirtyi vaijeria pitkin generaattoriin, jossa liike-energia muuttui sähköksi. Ongelma on vain sen saattaminen meille sopivaan muotoon. ”Energiaa ei myöskään kannata siirtää kauaksi, joten aaltovoima voisi hyvin palvella esimerkiksi saaristomme tarpeita.” Ahvenanmaan edustan testivoimala koostui halkaisijaltaan kuusimetrisestä donitsinmallisesta aaltopoijusta, joka yhdistyi vaijerilla pohjalla noin 25 metrin syvyydessä olevaan generaattoriin. Aaltoenergiaa kestävälle saaristolle -hanke päättyi 2013, mutta sille on haettu jatkorahoitusta Euroopan unionin Baltic Sea Region -ohjelmasta. Jos voitaisiin tehdä lisää testejä ja kokeiluja, alettaisiin ymmärtämään myös Itämeren mahdollisuudet”, sanoo hankkeessa mukana ollut projektitutkija Hanna Heino Turun yliopiston Maantieteen ja geologian laitokselta. voimaloita pitäisi kuitenkin olla paljon (havainnekuva oik.), jotta energiantuotanto olisi kannattavaa.. 54 Suomen luonto 17/2016 HuoMenna aurInKoa 1,5 KWH aUriNkOSähköä ja tuulisähköä jo hyödyntävillä kuluttajilla on nyt mahdollisuus kurkistaa tulevaan energiailmastoon energiasääennusteen avulla ja samalla suunnitella sähkönkulutustaan tarkemmin. noin vuodeksi. Suomessa ei ole toiminnassa olevaa aaltovoimalaa, mutta sellaista on testattu Ahvenanmaan edustalla Turun ja uppsalan yliopiston sekä Ålands Teknikklusterin yhteistyöllä. aalloissa on voimaa Joka kivi joudutaan kuitenkin vielä kääntämään, jotta energiaa olisi tarpeeksi ja se olisi mahdollisimman vähäpäästöistä. Siksi sitä on kerätty myös meren aalloista. Aurinkoenergiaa koskevan tilastotiedon systemaattinen kerääminen on vasta alussa Suomessa
kaikki levät eivät tietenkään sovellu energia-raaka-aineeksi ja vasta murto-osan kemiallista koostumusta on tutkittu. Keskija Etelä-Euroopassa aaltovoimaa on tarjolla ympäri vuoden, mutta meillä talvinen jääpeite seisauttaa sekä aallot sekä voimalat. ”leväenergian maailmanlaajuinen läpimurto voi tapahtua jo lähitulevaisuudessa – riippuen tosin kilpailevien energiantuottomuotojen kehityksestä ja fossiilisten polttoaineiden hintakehityksestä”, lakaniemi arvioi. Aaltogeneraattori voi kuitenkin toimia 40 prosenttia käytöstään täydellä teholla, kun esimerkiksi aurinkoenergialla vastaava luku on noin 15 prosenttia. LiikENTEESSä kuluu noin 20 prosenttia suomessa käytetystä energiasta. ”mikrolevistä voidaan tuottaa kemiallisten ja biologisten prosessien avulla muun muassa dieseliä, metaania, vetyä, bioetanolia ja biosähköä”, sanoo tutkijatohtori Aino-Maija Lakaniemi tampereen teknillisen yliopiston kemian ja biotekniikan laitokselta. mikroleviä hyödynnetään jo nyt esimerkiksi ravintona vesiviljelyssä, valkuaisrehuna karjalle sekä kosmetiikassa ja ravintolisissä. su o m en ym Pä ris tö ke sk u s st ev e gs cH m ei ss n er / sc ie n ce PH o to li Br a ry. ”Merivesi kuluttaa ja syövyttää laitteita, joten niiden kestävyys on myös ongelma. Ankkureineen koko rakennelma painoi noin 60 tonnia. Monet asiat vaativat siis vielä lisäselvityksiä”, Heino toteaa. Fossiilisille polttoaineille etsitäänkin vaihtoehtoisia uusiutuvia raaka-aineita. Tampereen teknillisessä yliopistossa on tutkittu Dunaliella tertiolecta -mikrolevän soveltuvuutta energialähteeksi. Euroopassa voimaloita on jo käytössä muun muassa Espanjassa, Iso-Britanniassa ja Portugalissa. n Botryococcus-viherlevä erittää öljymäisiä yhdisteitä ja on myös mahdollinen tulevaisuuden energialähde. ”mikrolevälajin pitäisi olla nopeakasvuinen, sietää korkeita suolapitoisuuksia, pärjätä elintilakilpailussa muille organismeille ja olla helposti erotettavissa kasvatusliuoksesta.” mikrolevistä ei vielä tuoteta energiaa kaupallisesti, mutta tutkimusta ja testejä tehdään paljon – suomen lisäksi – eri puolilla maailmaa. yksi niistä on nopeakasvuinen mikrolevä. maapallolla arvioidaan olevan jopa 10 miljoonaa levälajia. Laitteet voivat sijaita joko rannikolla, rannalla tai avomerellä aalto-olosuhteista riippuen. ympäristövaikutuksia selvitetään Talvien leudontuminen ja tuulien ja myrskyjen voimistuminen puoltaisivat myös aaltovoiman talteenottoa, mutta operoiminen merellä 30–100 metrin syvyydessä on hankalaa ja myös hintavaa. ”Testikautenamme talvet olivat varsin leutoja emmekä näin ollen päässeet testaamaan laitteiden todellista jään kestävyyttä”, Heino sanoo. voimalan nimellisteho oli 20 kilowattia, joka kattaa yhden sähkölämmitteisen omakotitalon vuotuisen energiatarpeen. Aaltovoimalat voivat sijaita joko kokonaan upoksissa tai kellua veden pinnalla. levämassan kasvu korjuukelpoiseksi kestää muutamista päivistä useisiin viikkoihin lajin mukaan. Aaltovoimaa kerääviä teknologioita on kehitetty ainakin sata erilaista ja niitä testataan suurilla merialueilla esimerkiksi Portugalin ja Skotlannin rannikolla sekä Australiassa, uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi on aaltojen keräilyaltaita sekä vedenalaisia tuulimyllyjä. 17/2016 Suomen luonto 55 MIKrolevää tanKKIIn. öljyllä tuotetusta energiasta liikenteen käyttämä osuus on noin 40 prosenttia
AW-Energy testaa pohja-aaltoja hyödyntävää waveroller-teknologiaa Portugalissa ja Wello puolestaan pinta-aaltoja hyödyntävää Penguin-voimalaa Skotlannin edustalla. ”Aaltoenergia tulee varmasti yleistymään, sillä sitä kehitetään nyt niin paljon ympäri maailmaa. Tuulija aurinkoenergia ovat paljon aaltovoimaa edellä, mutta yhdessä ne täydentäisivät toisiaan ja tarjoaisivat vaihtoehtoja erilaisiin olosuhteisiin.” Arvioiden mukaan maapallolla voisi tuottaa aaltovoimaa 10 000–15 000 terawattituntia vuosittain, joka on saman verran kuin arvio vesivoiman mahdollisuuksista. 4. Se tietää tuulivoimapiikkejä, kuten elokuinen rauli-myrsky osoitti. 2. ”Testasimme vain yhtä voimalaa noin kahden vuoden ajan, joten sen perusteella on vaikea vetää luotettavia johtopäätöksiä pitempiaikaisista ympäristövaikutuksista. Myös tutkija on optimistinen. Mahdollisuuksia siis varmasti on”, Heino sanoo. kävele tai pyöräile lyhyet matkat – samalla kuntokin nousee. 6. jos ajat, aja taloudellisesti. sulje virta laitteista kokonaan, kun et käytä niitä. Pidä huonelämpötila noin 21 asteessa. ansaitset parasta a-luokkaa. 3. Mutta varmasti monet pohjaeläimet voivat niistä kärsiä.” voimalat muuttavat myös vedenalaista äänimaisemaa, eikä senkään pitkäkestoisia vaikutuksia vielä tunneta. osta siis energiatehokkuudeltaan a-luokkaisia laitteita. 7. v il le v et te n r a n ta / va st av a lo. Yksistään Itämeren tuotantopotentiaalin on arvioitu olevan vuositasolla 24 terawattituntia. valaise viisaasti. ”Olivathan ensimmäiset tietokoneetkin huoneen kokoisia, mutta nyt ne mahtuvat kännykkään. 9. älä läträä vettä. vaikka Itämeren aallot saavat vielä loiskia energiantuotannosta vapaina, aaltovoiman kehitystyössä on mukana jo suomalaista teknologiaa. n energIaa suKanvarteen 1. Pese vain täysiä pyykkikoneellisia. Laitteet tarjosivat ainakin kasvualustaa erilaisille leville ja simpukoille sekä piilopaikkoja kaloille. 56 Suomen luonto 17/2016 Yksi tärkeimmistä on varmasti aaltovoiman ympäristövaikutukset. Aaltovoimapuistot tulisivat varmasti vaikuttamaan meren pohjaeliöstöön sekä lajistoon. Kun laitteiden hinta, kestävyys ja huoltovapaus saadaan järkevälle tasolle ja ympäristövaikutukset mahdollisimman tarkkaan selville, tarjoaa aaltojen valtava voima entistä kiinnostavamman ja varteenotettavamman energianlähteen ihmiskunnalle. 5. suosi uusiutuvaa energiaa. Jotta voimaloissa olisi taloudellisesti järkeä, niitä pitäisi olla paljon. 56 Suomen luonto 17/2016 Sään ennustetaan äärevöityvän ja tuulien voimistuvan. 8
On merkillistä, miten kevyesti suojelun yli halutaan kävellä. Mikään Länsi-Euroopan maa ei ole rakentanut Lokan kokoista vesivoima-allasta, sellaisia tekivät vain Suomi ja itänaapurinsa. 17/2016 Suomen luonto 57 Jo päätetty asia jo rm a lu H ta / le u ku vuotoksen suot ovat huikeat ja korvaamattomat. Kaiken piti olla kunnossa. Asenne sai korkeimman voittonsa 50 vuotta sitten, kun Sompion suot hukutettiin Lokan tekoaltaaseen. aNTTi haLkka Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimituspäällikkö. Se oli silloin. Tänä syksynä tekoallas on tyrkyllä Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaan. Otsikko ja Sipilä sivuuttavat sen, että kyse on suojellusta Iijoesta. Alueen suojelu toteutettiin lopullisesti vuonna 2013 perustamalla suojelualue. Mutta merkittävät tahot keskustassa ovat jälleen valmiita kajoamaan suojeltuun luontoon. HS:n mukaan maatalousja ympäristöministeri Kimmo tiilikaisella ei ollut Oulun paneelissa selvää kantaa Kollajaan, vaikka asia kuuluu hallituksessa hänelle. Tämä suoja ei tunnu merkitsevän mitään pääministeri Sipilälle. kUN kESkUSTaN johtoväki oli pari viikkoa sitten Oulussa sanomalehti Kalevan paneelissa, pääministeri juha sipilä ilmoitti kannattavansa Kollajan allasta. Koskiensuojelulaki pelasti 30 vuotta sitten viimeiset arvokosket vesirakentamiselta, kun liian paljon oli jo menetetty. Iijoen kosket on suojeltu koskiensuojelulailla 1987. ”vuosikymmenten vääntö Kollajan altaasta päätökseen syksyllä, sanoo Sipilä”, otsikoi tilaisuudesta Helsingin Sanomat. Terävin näkemäni kommentti lausumaan ja otsikointiin osuikin silmiini Facebookista, jossa psykoterapeutti ja bloggari Mirja remes totesi: ”Asiastahan on päätetty aikoinaan.” Näin juuri. Melkein heti vuotoksen allas ilmestyi kuitenkin jälleen Kemijoen tulvariskityöryhmän suunnitelmaan. Tämän tuntuu ymmärtävän kokoomuksen puheenjohtaja petteri orpo, joka elokuussa ilmoitti selvästi vastustavansa Kollajan allasta. NäiN väLiNpiTäMäTöN suhtautuminen luontoon on Euroopassa epätavallista, mutta Suomi on ollut poikkeus. Nekin on suojeltu niin kuin Iijoen kosketkin. Se oli suuri sopimus ja linjaus, että vesirakentamisen raja on tässä. voisiko pääministeri Sipilä ilmoittaa, että Pallas–Ylläksen tai Nuuksion kansallispuiston kohtalosta ”päätettäisiin syksyllä”. Pohjolan voima on saanut korvaukset. Ajat kuitenkin muuttuivat, ja vuonna 2000 perustuslaki asetti jo velvoitteen huolehtia luonnosta: ”vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Siitäkin asiasta on päätetty jo viime vuosituhannella. Myös vuotoksen allas näyttää keskustan avulla nousevan haudastaan, vaikka se on jo moneen kertaan kuopattu. Työryhmän puheenjohtajana toimi Hannes Manninen (kesk). Lopullisesti. Nämä ovat päätökset, eikä hallituksen asia olisi päättää asiasta uudelleen. kr is ti in a m a n n er m a a V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin.. SaMaLLa TavaLLa suojeltuja ovat Kemihaaran suot eli vuotoksen alue, jota Suomi ehdotti vuonna 2004 osaksi eurooppalaista luonnonsuojeluverkostoa. On päätetty, ettei rakenneta. Komissio hyväksyi Kemihaaran mukaan 2007
On oltava valmis harppomaan hankalissa rakkakivikoissa ja kahlaamaan vaivaiskoivikoissa. Kävimme paikalla, koska tahdoimme tietää, miltä siellä näyttää. tEKSti ja KUVat jOUNi TikkaNEN. Täytyy kahlata myös jääkylmän Poroenon yli, ja vaikka olisi elokuu, voi sataa räntää. Mikä on erämaa. Jos tahtoo käydä tuossa pisteessä, on varauduttava kävelemään paljon. Maisemat ovat kuitenkin hienot, ja retken voi kaikin mokomin tehdä, kunhan hallitsee tavalliset retkeilytaidot. 58 Suomen luonto 17/2016 E rämaisin piste Suomen kartalla on Kilpisjärven erämaa-alueella, várdoaivi-tunturin rinteellä. SUOmEn ErämaiSin PaiKKa Suomen Luonto selvitti maamme erämaisimman paikan ja lähti sinne retkelle. Suomen kielitoimiston sähköinen sanakirja antaa sanalle ’erämaa’ monta merkitystä
Hän lähetti suomalaisille kyselylomakkeita ja näytti kuvia luontokohteista, ja huomasi, että mielikuvamme erämaasta on hyvin yhdenmukainen. Toiseksi erämaa on tietenkin eräalue. ääRIPISTEET Vierailemme vuoden aikana kymmenessä Suomen ääripisteessä. Luonnonvarakeskuksen tutkija ville Hallikainen väitteli aiheesta vuonna 1998. 17/2016 Suomen luonto 59 SUOmEn ErämaiSin PaiKKa Erämaa on ensinnäkin asumaton seutu, kaukainen takamaa. Siitä käytetään sanakirjan mukaan sellaisia ilmauksia kuin ”koskematon erämaa”, ”Lapin tiettömät erämaat” ja ”erämaan rauha”. Suomen erämaisin piste 69° 13.273’ N, 21° 42.783’ E on kuvan oikealla laidalla.. Tämä on sanan alkuperäinen tarkoitus: Keskiajalla hämäläisten erämaat olivat parin sadan kilometrin päässä Keski-Suomessa, Suomenselän vedenjakajaseudulla, jonne tehtiin pitkiä kalaja metsästysreissuja. Erämaa on suomalaisten mielestä tietön, asumaton seutu. Mitä sitten tarkoitamme, kun puhumme erämaisesta luonnosta. Erämaassa metsän kuuluu olla lähinnä luonnontilaista
Talvi voi olla liian kova poroille ilman petojakin.. Suvanto syötti ohjelmaan sekä Suomen että Norjan tieverkon ja pani koneen laskemaan, mikä piste Suomessa on kauimpana teistä. Öystin työtä jatkoi maantieteen väitöskirjatutkija susanne suvanto. Patikka kulkee Siedjonláhkun kautta Porovaaran rinteille ja Kekkosen kämpälle, jonka alapuolella on kahlaamo. Norjankin tiestö vaikuttaa asiaan, koska kaikki kolme aluetta ovat Norjan rajaa vasten. apua ammattilaisilta Miten tuollaisen paikan voi etsiä. Sen jälkeen kännykkän kenttä katoaa, ja alkaa aidosti jylhä maisema, joka muistuttaa, että nyt kuljetaan Skandien vuoriston laidalla. 60 Suomen luonto 17/2016 Siellä pitää olla soita. Etäisyydet ”teille” lyhenivät, mutta alueiden järjestys pysyi samana: Kilpisjärvi ykkönen, Lemmenjoki kakkonen ja Kaldoaivi kolmas. Suomen Luonto päätti, että erämaisin paikka on se, joka on kauimpana tieverkosta. Kuonjarjoen autiotuvan pihassa on hyvä telttailla yön yli. Elokuun lopussa 2016 vastaantulijoita on tosin hyvin vähän. Suvanto toisti laskennan vielä niin, että lisäsi mukaan traktori-, mönkijäja moottorikelkkareitit, joiden levittämät ilmiöt pilaavat erämaan tunnelman. Teiden kautta erämaihin leviää nimittäin kaikki se, mitä niissä ei mielestämme saisi olla: pysyvä asutus, metsätyökoneet, soiden ojittajat ja moottoreiden melu. Ensimmäiset 11,8 kilometriä Saarijärven autiotuvalle ovat melkoista luulot pois -louhikkoa. Lehden toimitukselle tämä oli pieni yllätys – olimme pitäneet Kaldoaivia vahvimpana ehdokkaana voittajaksi. Aamulla on poikettava reitiltä ja otettava kompassisuunta itä–koilliseen. Päätimme Kilpisjärven pisteen olevan maamme erämaisin paikka ja lähdimme käymään siellä. Suomen kartalta huomaa jo paljaalla silmällä, että näillä alueilla tiet jäävät epätavallisen kauaksi. Paino sanalla vuori. Hän käytti QGIS-ohjelmaa, jolla voi käsitellä paikkatietoa ja laskea sen perusteella uutta tietoa. Kilpisjärvi ykkönen, Lemmenjoki kakkonen ja Kaldoaivi kolmas. Kävi ilmi, että kaikkein etäisin kohta on Kilpisjärven erämaassa, toiseksi etäisin Lemmenjoen kansallispuistossa ja kolmanneksi etäisin utsjoella Kaldoaivin erämaassa. rakkakivikkoa, kiroilevia riekkoja Olisiko patikkareititkin pitänyt laskea mukaan. Maanmittauslaitoksen asiantuntija ari Öysti rajasi ensin etsinnän kolmelle mahdolliselle alueelle: Käsivarren erämaahan, Lemmenjoen kansallispuistoon ja Kaldoaivin erämaahan. Heti Kilpisjärveltä lähtiessä joutuu pohtimaan tätä, koska matka alkaa Haltille vievää Kalottireittiä pitkin. Hiljaisuus on tärkeää: ei saa kuulua tämän maailman humu
porot vaeltavat várdoaivin harjanteella. alla ilmoitetut koordinaatit noudattavat wgs84-muotoa. Lemmenjoen kansallispuisto, 19,5 km 68° 32.445’ n, 25° 18.462’ e 3. crocsit ja kahluukepit auttavat poroenon yli. su sa n n e su va n to / m a a n m it ta u sl a it o s / Q gis 17/2016 Suomen luonto 61 1. 17/2016 Suomen luonto 61 suoMen eräMaIsIMMat PaIKat toP 3 SUOMEN LUONNON määrittämät erämaisimmat paikat ovat lapissa. kuonjarjoen autiotupa seisoo komealla avopaljakalla. kävelyä kilpisjärveltä suomen erämaisimpaan pisteeseen kertyi 50 kilometriä. Moottorikelkkareitit ja Lemmenjoen tapauksessa kullankaivajien tiet vaikuttivat pisteiden sijaintiin. riekonmarja ja variksenmarja kasvavat paljakakalla rinnan.. Kilpisjärven erämaa-alue, 23,0 km 69° 13.273’ n, 21° 42.783’ e 2. etäisyydet on laskettu ylläpidetyiltä teiltä, ajopoluilta tai moottorikelkkareiteiltä linnuntietä, joten lähimpään autotien laitaan on kaikissa tapauksissa huomattavasti enemmän. Kaldoaivin erämaa-alue, 15,0 km 69° 47.188’ n, 27° 50.134’ e Erämaisimman paikan määrittämisessä otettiin huomioon sekä Suomen että Norjan tiestö. 2. 1. 3
62 Suomen luonto 17/2016 ville Hallikaisen väitöskirjan mukaan ”satunnaisten metsästäjien käyttämät mökit ovat yhteensopivia suomalaisen erämaakäsitteen kanssa”. On raamatullisen autiota ja karua. pikkutervakko kukkii Suomen erämaisimmassa paikassa. Sitten ollaan lähellä. várdoaivin sivuhuiput alkavat jo näkyä. Sellaista kannattaa etsiä esimerkiksi Tuntsan erämaasta. Navigointivälineiden on oltava kunnossa.. várdoaivilla vallitsee toisenlainen rauha. Erämaisimman paikan lähestyessä maisema muuttuu yhä karummaksi. n aurinko laskee Bumbovárrin taa. Erämaisimman paikan lähestyessä maisema muuttuu yhä karummaksi. Kiroilevat riekot nousevat parvina vaivaiskoivikoista, mutta pian ei ole niitäkään, vain kivitasku nakuttaa rakkakivikossa. puuton erämaa Suomen erämaisimmasta paikasta ei näe yhtään puuta missään ilmansuunnassa. Onko se puute. viimeisen kahdeksan kilometrin matkalla ei näy ainuttakaan polvea korkeampaa puuta. Joen yli ja kohti pohjoista: Poroenon rannalla on vielä kalastajien polkuja, mutta nyt ne vaihtuvat poronpolkuihin. Puroja, järvi, yllättäen yksinäinen perhokalastaja, suopainanteita, vesiputous, lampia, järvi. ville Hallikaisen mukaan erämaa on suomalaisten mielikuvissa yleensä metsäistä, vieläpä havupuuja kuusivaltaista aluetta, jossa on paljon maapuita ja jäkäliä. Korppi, tunturihaukka, piekana ja tuulihaukka liitävät taivaalla. Poroaita
Tauko aivan erämaisimman paikan tuntumassa.. putous raamajärven ja Muoddajávrin välissä. 17/2016 Suomen luonto 63 ilmoja vaihda 1/2 tähän
64 Suomen luonto 14/2016 H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. luonnon musiikkia 64 Suomen luonto 17/2016 a n n in a m a n n il a Kun tampere Filharmonian ylikapellimestari Santtu-Matias rouvali tarttuu tahtipuikkoon tai lähtee metsälle, hän hakee tasapainoa. tEKSti jOhaNNa MEhTOLa
Tikka tai majava voisi vielä tulla antamaan vähän rytmiä.” Mieluisin luonnonääni liittyy myös metsällä oloon. Jos luonnonäänistä pitäisi koota orkesteri, siihenkin löytyisi jäsenet. Rouvali on tunnettu vahvasta eläytymisestään johtamaansa musiikkiin. On mahtava nähdä, kun päivä alkaa. Tampere Filharmonian elokuisen Sorsapuiston ulkoilmakonsertin biisit ovat jo hyvin tahtipuikossa. T ampere Filharmonian intendentti Helena Hiilivirta koputtaa oveen ja huhuilee: ” Santtu! Onko sulla vaatteet päällä?” ” On, on!” kuuluu vastaus ja oven avaa vielä aamupäivän orkesteriharjoituksista hikinen ylikapellimestari santtu-Matias rouvali. Puikon pitää olla myös elastinen ja ilmentää musiikin vivahteita, joten se ei voi olla mikään sukkapuikko.” Jos tahtipuikon pitää leijua, sitä näyttää tekevän myös puikon pitäjä tositoimissa orkesterin edessä. Kun sen ottaa käteensä, sen pitää leijua. ” Pikkolohuiluksi sopisi hyvin pajulintu pienine huiluäänineen. ” väitän, että jokaisella eläimellä on automaattinen saalistusvietti. Sitten siinä voisi tietysti olla sorsat, joiden äänistä saadaan valssikomppi”, Rouvali sanoo ja antaa taas osuvan ääninäytteen. ” Eilen olin ulkona 18 tuntia.” Metsästys ja luonnossa liikkuminen tuovat kaivattua vastapainoa ylikapellimestarin touhuisaan ja aikataulutettuun työhön. Onhan se mahtavaa, kun laittaa nuotioon haapaa ja se alkaa poksua.” Elämä tasapainossa kuin tahtipuikko vieressäni sohvalla lojuu avonainen matkalaukku, jossa on pari ylikapellimestarin työvälinettä, tahtipuikkoa. ” Huvikseen ampumisessa ei ole mitään kivaa. välillä voi kuulla tosi pieniä dissonansseja, jolloin yläsävelet soivat eri oktaaveissa”, Rouvali kertoo ja viheltää malliksi riitasointua. Tärkeintä puikossa on tasapaino. Kun luen partituurin, se menee käsiini, ja siten pystyn ilmentämään, mitä nyt kaivataan: sävyjä, herkkyyttä, aggressiivisuutta. a n n in a m a n n il a va st av a lo / Pe tt er i m ä n ty sa a ri TahTipUikkOja saattaa mennä rikki parikin päivässä. ” Haen joskus harmonioita siitä, kun tuuli puhaltaa vaikkapa pyykkinaruun tai kalastussiimaan ja aiheuttaa resonanssia. Kyyhkysjahti on juuri alkanut ja Rouvalilla on jo kuusi lintua pakastimessa. tätä on purrut rouvalin koira.. ” Puikot tehtiin ennen norsunluusta, mutta nykyään ne valmistetaan puusta tai hiilikuidusta. Metsästys on varmaan pelastanut minut monesti siltä, ettei ole tullut burn outteja.” n luonnon musiikkia H o m o S a P ie n S , k o t o n a , r e t k e ll ä ja v ir ik k e it ä t o im it ta n u t jO h a N N a M E h T O L a Luonnonäänissäkin voi kuulla musiikkia. Luonto herää tietyssä järjestyksessä. Trumpetin äänenjohtajalla on ylikapellimestarille asiaa. Ensin voi olla vain koppakuoriainen, jonka näkee. Seuraavaksi alkaa jo kuulua pikkulintujen laulua, sitten tulevat kyyhkyset ja niiden jälkeen varikset.” Metsästysreissun kruunaa onnistunut laukaus ja saalis. ” Kiinnostuin siitä myös oman hyvinvointini kannalta. Parasta on kuitenkin, kun voin itse valmistaa saaliista kaveriporukalleni bravuuriruuan, pekoniin käärittyä kyyhkyn rintaa ja kantarellikastiketta.” Metsästyksessä Rouvalia viehättää tunnelma ja odottaminen: tapahtuuko mitään, onko hän tarpeeksi piilossa, huomaako saalis hänet kuitenkin. ” Olen nukkunut nyt kolmen päivän aikana vain pari tuntia”, Rouvali sanoo, kun istahdan hänen työhuoneensa sohvalle. ” Soittajat reagoivat siihen, mitä heille näyttää. vähäiset yöunet eivät kuitenkaan liity orkesteriin. ” Erätulet. Niin myös meillä Homo sapienseilla.” Ovelta kuuluu koputus. EräTULiLLa palavien puiden poksahtelut ja naksahtelut ovat rouvalin mieleen. On hyvä, jos yleisö pystyy näkemään myös minusta musiikin karaktäärin ja tulemaan sen avulla syvemmin tunnelmaan mukaan.” Tahtipuikon tasapainoa voi joutua etsimään muiltakin elämän aloilta. Minusta se on parempi vaihtoehto kuin ostaa kaupasta kanapaketti. Erään viulustin isä tekee minun tahtipuikkoni koivusta. ” Metsästysaamuina herään jo viiden aikaan. 17/2016 Suomen luonto 65 a n n in a m a n n il a parTiTUUriN sävyt, herkkyys ja voimakkuus välittyvät ylikapellimestari rouvalin kautta sekä orkesterille että yleisölle. Kun työasia on selvitetty, huikkaa Rouvali vielä perään: ” Hei, lähdetkö metsästämään?” Työkavereistakin on siis löytynyt metsästyskavereita. Luonnonäänissäkin voi kuulla musiikkia. Kuuntelen, mikä ääni nyt soi. Rouvali kiittää isänsä työkaveria, joka aikanaan houkutteli hänet metsästyksen pariin tekemään jotain ihan muuta ja rauhoittumaan. Orkesteriin tarvitaan iso sammakko Rouvalin työpäivät täyttyvät ihmisen tuottamista äänistä, mutta ulkona ollessa äänimaisema on toisenlainen. ” Kuvitellaan, että on iso sammakko, joka antaa pohjan koko porukalle. Syön kaiken, minkä ammun
varsiparsakaalin voi popsia sellaisenaan tai parsan tapaan kypsennettynä joko höyryssä tai grillin lempeässä lämmössä. on auton VaPaaPäiVä! Suuri SieninäytteLy 25.–26.9. Perunasosejauhelihalaatikko tekee hyvin kauppansa ja näyttää maistuvan, mutta kaavin ruokailun päätteeksi vuoan reunoilta vielä ainakin yhden annoksen maittavaa kotiruokaa. tEKSti jOhaNNa MEhTOLa 16.–22. (jm) jo H a n n a m eH to la jo H a n n a m eH to la li ik ku ja n v iik ko 66 Suomen luonto 17/2016 hävikkiruokaa menee 500 miljoonan euron edestä roskiin vuodessa. tämä sutjakka uutuus on maultaan pehmeä ja makea, sopivasti parsamaisen kaalimainen. syyskuuta vietettävän Liikkujan viikon teemana on tänä vuonna kestävän liikkumisen taloudelliset hyödyt. Lue lisää: www.liikkujanviikko.fi, www.fiksustitoihin.fi. Maailmanlaajuisesti ruokaa päätyy roskiin noin 1300 miljoonaa tonnia, siis noin 30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruuashienostunut varsiparsakaali TyökavEri tuli aamutorin kautta töihin ja esitteli vihanneskojulta löytämänsä uutuuden, joka näytti vähän parsakaalilta ja vähän parsalta. 22.9. (jm) ”SyöMääN. Dindi-dindiii”, huutelen perheelleni televisiomainosta mukaellen. varsiparsakaalia kasvatetaan jo suomessakin kallelan tilalla Perniössä. k o t o n a Pienet Palat ei hävikille! LaUTaNEN TyhjäkSi! Sovellus jätteiden lajitteluun NETiSTä löytyy vastaus asiaan kuin asiaan. koska sieltä haetaan apua myös roskien lajitteluun, Helsingin seudun ympäristöpalvelut Hsy keksi julkaista jäteopasmobiilisovelluksen, josta löytyvät myös pääkaupunkiseudun ja kirkkonummen yleiset jätteiden vastaanottopisteet kartalla. www.FUNga.Fi is to ck PH o to kauniita haisuhaperoita.. ilmainen opas on ladattavissa sovelluskaupoissa nimellä Hsy jäteopas. Jos se ei jääkaapin uumenista kelpaa enää kenellekään viimeistään seuraavana päivänä, olen tuottanut hävikkiruokaa, joka päätyy hukkaan. se paljastuikin parsakaalin ja kiinalaisen parsakaalin hybridiksi varsiparsakaaliksi. suoMeN johtaVat sIeNIja jäkälätuNtIjat oVat taVattaVIssa kaIsaNIeMeN kasVItIeteellIseN puutaRhaN kasVIhuoNeIlla . opasta voi lukea myös osoitteessa www.hsy.fi/jateopas
Perinteisen yksisuuntaisen, voimalaitoksista kuluttajille sähköä siirtävän verkon tilalle tulee kaksisuuntainen verkko. meidän sähkönkäytössämme, kuten miltei kaikessa huikentelevaisessa elämäntavassamme, on paljon säästämisen varaa. Ruoka on ihmisen energiaa ja siten välttämätön hyödyke meille kaikille. Hiljattain Helsinkiin avattiin maamme ensimmäinen hävikkiruokaravintola Loop. se mahdollistaa energian tehokkaan käytön ja luo mahdollisuuksia ekologisemmalle energiantuotannolle. myös sen takia verkon on oltava entistä joustavampi. rUOka SUUhUN, Ei hUkkaaN • suunnittele ruokaostokset ja ateriat tarkkaan. älYkäS SäHkÖverkko on entiStä jouStavamPi. suomeenkin kehitetään kovaa vauhtia niin sanottua älykästä sähköverkkoa. Tämä siis samaan aikaan, kun tuhannet ihmiset hakevat leipäjonosta ruokaa. samalla kuitenkin liki kaksi miljardia ihmistä elää ilman sähköä tai lämmitystä. • säilytä raaka-aineita ja valmiita ruokia asianmukaisesti. tällöin vaikkapa kuluttajat voivat alkaa laajamittaisemmin itse sähkön pientuottajiksi ja myydä ylijäämäsähköään takaisin verkkoon. tulevaisuudessa sähköä tuotetaan entistä enemmän uusiutuvista energialähteistä, joiden tuotto ei esimerkiksi sääoloista johtuen ole aina tasaista. Eduskunnalle jätettiin toukokuussa lakialoite asiasta ja sitä kannattaa puolet kansanedustajista. Nyt voimassa olevan lainsäädännön mukaan myynnistä poistettujen elintarvikkeiden jakaminen on vapaaehtoista. Palvelu kattaa joitakin pääkaupunkiseudun ravintoloita. Lue arvio www.suomenluonto.fi. Ranskassa miltei vastaava lakimuutos hyväksyttiin viime vuonna. tavoitteena on luoda yhteinen eurooppalainen sähköverkko. Yksistään kotitalouksissa hävikkiä kertyy noin 130 miljoonaa kiloa, yli 20 kiloa henkeä kohden. valtavan ympäristökuormituksen lisäksi luvut näyttävät järisyttäviltä myös siksi, että samaan aikaan noin yhdeksäsosa maapallon väestöstä elää aliravittuna. ilman sähköä monen asian hoitaminen olisi nykyihmisille ylivoimaisen työlästä. Hävikkiruuan ja kuluttajan kohtaamista helpottamaan on luotu myös mobiilisovelluksia kuten ResQ, jonka avulla voi tilata ravintoloiden ylijäämälounasannoksia edullisesti lounasajan jälkeen. jOhaNNa MEhTOLa is to ck PH o to Osuutesi on 20 kiloa roskisruokaa vuosittain. Siinä esitetään myös säädettäväksi muun muassa kauppoja ja leipomoita koskeva ehdollinen jakeluvelvoite, jonka nojalla myynnistä tai käytöstä poistetut syömäkelpoiset elintarvikkeet tulisi antaa voittoa tavoittelemattomien tahojen käyttöön tai jakaa ne. Täällä piskuisessa Suomessakin ruokahävikkiä syntyy melkoinen määrä, noin 400 miljoonaa kiloa vuosittain. Siihen pitäisi suhtautua kuin mihin tahansa muuhunkin energialähteeseen ja rajoittaa kaikin tavoin niin sanottua ohivuotoa. Monissa kaupoissa, kunnissa sekä yhdistyksissä onkin tehty jo onnistuneita kokeiluja hävikki ruuan vähentämiseksi ja hyödyntämiseksi. energia heI sähkö, olet NeRo! is to ck PH o to SUOMEN rUOkahävikiSTä SyNTyy kotitalouksissa 35 % kaupan alalla 18 % ruokapalveluissa 20 % teollisuudessa 27 %. ta. Aloitteessa esitetään, että myynnistä tai käytöstä poistuva syömäkelpoinen elintarvike pyritään asettamaan jaettavaksi tai muuten käyttämään hyödyksi. niin jokapäiväinen hyödyke sähköstä on meille länsimaisille ihmisille tullut. Elo–syyskuun vaihteessa vietettiin jo neljättä kertaa Kuluttajaliiton järjestämää Hävikkiviikkoa. n Testasimme helsinkiläisen hävikkiruokaravintola Loopin lounaan. kun sähköverkko muuttuu älykkääksi, se pystyy säätämään itsensä energiatehokkaaksi kulloisiakin oloja myötäillen. omilla valinnoilla on tietysti merkittävä vaikutus, mutta myös sähköntuotannon rakenteita ollaan uudistamassa. • tuunaa tähteistä uutta. etäluettavat sähkömittarit tulevat olemaan tärkeässä roolissa, sillä niiden avulla omaa sähkönkulutusta voi seurata tarkasti. ELiNTarvikELaiNSääDäNTööN kaivataan myös muutoksia. on arvioitu, että eu:n jäsenmaat joutuvat investoimaan jakeluverkkorakenteisiin 300 miljardia tulevien 30 vuoden aikana. euroopan unioni julkaisi älykäs eurooppalainen sähköverkko -aloitteen jo 2010. Tällä hetkellä elintarvikelaissa ei myöskään oteta kantaa elintarvikkeiden jätemäärän vähentämiseen. • tee hyvää ruokaa! 17/2016 Suomen luonto 67 käNNykkä latautuu, kahvinkeitin porisee, vedenkeitin kohisee ja valot palavat
Maastopyörän selkään noustessa moni kaupunkipyöräilijä yllättyy – kysehän on aivan eri lajista! Jarruttaa ei saakaan silloin kun tekisi mieli, sillä kivisessä ja juurakkoisessa alamäessä väärässä kohtaa hidastaessa lentää helposti tangon yli. n Pyöräillen polulla Pyörät pyörivät maastoon ku va a ja tEKSti LaUra SaLONEN Maastopyöräilyssä yhdistyvät ulkoilun ja urheilun hyvät puolet. Hyvä tapa aloittaa maastopyöräily on käydä testaamassa lajia ennen omien varusteiden hankkimista. Lisäksi harrastajalla tulisi olla vähintäänkin kypärä, mutta myös muita suojavarusteita suositellaan. Osallistumalla järjestetyille kursseille, retkille ja maastolenkeille voi myös tavata muita lajin harrastajia ja vaihtaa kokemuksia. Monipuolisen treenin lisäksi maastopyöräilijä pääsee nauttimaan ulkona liikkumisesta ja luonnossa virkistäytymisestä. 68 Suomen luonto 17/2016 r e t k e l l ä vaUhTia ja vaarallisia tilanteita, mutta myös tehokasta treeniä ja luonnosta nauttimista. Maastopyörällä pääsee lähes kaikkialle mihin kävellenkin, ja nopeampi vauhti tarjoaa mahdollisuuden kiertää pidempiä lenkkejä ja nähdä laajempia alueita. Eikä ihme, sillä pyöräilyssä yhdistyvät monet ulkoilun ja urheilun hyvät puolet. MaaSTOpyöräiLyN vaikutukset luontoon ja retkeilypolkuihin herättävät aika ajoin keskustelua. Joillakin luonnonsuojelualueilla pyöräilyä saatetaan kuitenkin tarvittaessa rajoittaa tietyille pyöräreiteille. Muut kulkijat huomioidaan hiljentämällä vauhtia sekä opettelemalla tärkeimmät suuntaja käsimerkit, joilla viestitään muiden ulkoilijoiden kanssa. Pyöräily kuuluu jokamiehenoikeuksiin, joten lähtökohtaisesti pyöräillä saa siellä missä kävelläkin. Esimerkiksi Suomen Latu järjestää erilaisia lajikokeiluja, joilla pääsee testailemaan maastopyöriä ja toteamaan, tuntuuko laji omalta. Ensiapulaukku, pyöränkorjaustarvikkeet ja puhelin on myös hyvä olla erityisesti pidemmillä matkoilla mukana. la u r a sa lo n en m a rk u s si rk k a monipuolisen maastopyöräilyn suosio kasvaa.. Laji sopii myös melkein kaiken ikäisille, sillä reittien haastavuutta voi säädellä maastoa vaihtelemalla. Maastopyöräilijät noudattavat lajin etikettiä, jossa kehotetaan pysymään valmiiksi tehdyillä poluilla, välttämään herkkiä luontokohteita sekä suosimaan kuivia ja maastoltaan kestäviä reittejä. Pyörä on jo itsessään iso investointi, sillä hyvästä maastopyörästä joutuu usein maksamaan lähemmäs tuhat euroa. Juuri monipuolisuutensa ansiosta maastopyöräilyn suosio on kovassa nousussa. Maastopyörään saa tuntumaa harjoitusradalla. varusteet ovat tärkeässä osassa. Pyörä jättää polkuun erilaisen jäljen kuin jalankulkija, mutta harvoin kuluttaa polkua muuta liikkujaa enempää. Maastopyöräilyllä on jo satoja tuhansia harrastajia Suomessa. Satulassa istuskelun sijaan pyörää ohjataan koko kehon painolla, ja vaihtelevassa maastossa mieli ei saa hetkeksikään herpaantua
kiven olosija ei ole kaksinen, mitätön mäntytaimikko, mutta itse kivi hämmästyttää. syyskuuta mennessä. raukki on vesien rannoilla oleva rapautumisen aiheuttama pylväsmäinen tai sienimäinen kivimuoto. jOhaNNa MEhTOLa SykSyN kUkkaLOiSTOa yLTäkyLLäiNEN kesä väriloistoineen alkaa olla takana, mutta syksylläkin voi ihailla kukkien kauneutta. opas sopii mainiosti myös suomea vieraana kielenä puhuville. luonto kutSuu! ETaNa, ETaNa, METSäETaNa viiMEiSTääN sienimetsässä saa otettua lähikontaktia etanoihin, jotka myös nauttivat syksyn sieniherkuista. toki suomen maasta vastaavia löytyy muitakin, kuten Hirvensalmen Puulan alttarikivi, jonka muoto tuo myös mieleen sienen. opasviittaa ei ole, mutta kun polkua on kävelty runsaat pari sataa metriä, ja keksii kurkata mäntytaimikkoon, ei voi olla huomaamatta oudon näköistä kiveä. siruetanoihin kuuluva metsäetana on täyteen mittaansa venyneenä viidestä seitsemään senttiä pitkä ja väriltään kellertävänruskea tai vaaleanoranssi. nippa nappa sen lipan alle mahtuu sadetta pitämään. kun kipuaa heikkokuntoisen metsäautotien päähän, silmukkalenkkiin, lähtee selvä polku lounaaseen. järviruokoa sanotaan virheellisesti kaislaksi, mutta kyllä se on ruovikko, joka suhisee. etanan ruokavalioon kuuluu paljon muutakin, sillä se on kaikkiruokainen kuten moni ihminenkin. itse kivi on yllättävän pieni, vain kaksi metriä korkea. (jm) LOviiSaN liljendalissa veckarbyn kylässä, malmgårdin kartanon liepeillä on muuan retkikohde, joka ei vedä väkeä siitä elähtymään, mutta kiinnostaa silti omalla tavallaan. (jm) OMa rEppU parTiOSTa, retkeilystä ja erilaisille retkille valmistautumisesta on koottu selkokielinen opas Oma reppu (suomen Partiolaiset 2016). lue lisää www.suomenlatu.fi kantarellikivi on pari metriä korkea. menn essä.. se tosiaan muistuttaa sientä, ehkä juuri eniten vahveromaista sientä. NUkU yö ULkONa 17.9. monet myöhäiset kukkijat kuten pihasaunio ja syysmaitiainen tarjoavat myös hyönteisille vielä askarreltavaa. jopa yli kolme metriä korkeaksi kasvava järviruoko kukkii näihin aikoihin, elo–syyskuussa. tuulessa lainehtiva järviruovikko on paitsi erinomainen elinympäristö monille linnuille, nisäkkäille ja hyönteisille, myös upean näköinen ja kuuloinen. syntytavaltaan kivi on niin sanottu raukki. se jättää jälkeensä oranssinväristä limaa. suom enluo nto.fi / metsa etana 21.9. missä sinä olet viimeksi nähnyt metsäetanan. mukaan on koottu erittäin selkeästi tärkeimpiä perustietoja esimerkiksi suunnistuksesta, ensiavusta ja purjehtimisesta. Sienifriikin kivinen kohde YStävän vinkki! Pe kk a m a lin en se PP o Pa rk kin en vä in ö m eH to la Metsäetanan voi tavata koko maassa. la ss e ko so n en Lähet ä mets äetan ahava intos i www. Oma reppu -opasta myy Scandinavian Outdoor. kantarellikivi on rapakiviin kuuluvaa viborgiittia ja tuo terveiset jääkauden jälkeiseltä ajalta. suomenluonto.fi/metsaetana 21. kantarellikiveksi se on nimetty. 17/2016 Suomen luonto 69 Anna kaikkien myöhäiskukkijoiden kukkia vaan. suurella todennäköisyydellä silloin kyseessä on metsäetana, joka on suomen 22 etanalajista yleisin. lähetä havaintosi ja mielellään myös kuva etanasta meille lomakkeella www. metsäetana viihtyy etenkin mustikkaa kasvavissa metsissä, joissa on paljon sienitarjontaa. LaSSE kOSONEN Sieniasiantuntija, Suomen Luonnon avustaja
com. Metsän salainen elämä -kirja (Gaudeamus 2016) vie lukijan vähän tunnettujen metsälajien maailmaan. Itse aloin kirjahankkeen myötä katsoa metsiä uudella tavalla, nähdä myös pistiäiset, lukit ja limasienet”, toteaa kirjan päätoimittaja, tietokirjailija eeva-liisa Hallanaro. Pikkuhiljaa karttuvat myös tiedot näiden eliöiden elämästä: saalistuksesta, pariutumisesta, valtataistelusta, loisimisesta. www. jenna purhonen etsii lahottajasieniä kuusenrungolta isojärven kansallispuistossa kuhmoisissa. Hallanaro toivoo kirjan lisäävän ymmärrystä siitä, kuinka mutkikas järjestelmä metsä on tuhansine lajeineen. jos on pakko istua sisällä, voi mielen siis laskea luontoon kuuntelemalla kanavaa osoitteessa www.kultasointu. ”Lahopuuta pitäisi saada lisää erilaisiin elinympäristöihin – järeää, hentoa, eri lajeista peräisin olevaa”, Hallanaro korostaa. Suurelle yleisölle suunnattu teos perustuu vuonna 2003 alkaneen Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman (PuTTE) tuloksiin. ”Pikkiriikkisten eliöiden tutkimiseen ei usein ole valmiita menetelmiä, vaan tutkijat tekevät uudisraivaajan työtä niitä kehitellessään”, hän toteaa. nyt kuulokkeissani kukkuu käki ja äsken liversi mustarastas. Monet metsissä piilottelevista lajeista ja lajiryhmistä ovat huonosti tunnettuja, ja uusia metsälajeja löydetään jatkuvasti. juhlan kunniaksi hän avasi luonnonääniä soittavan nettiradiokanavan nature resounds Fm. muutoslehti.fi V ir ik ke it ä Luonto kuuluu netissä LUONNONääNET ovat olleet äänimaisemaartisti Lauri Hallikaisen elämäntyönä jo 20 vuotta. Tiedon karttuessa suojelutoimia osataan toivottavasti kohdistaa ja metsäluontoa hoitaa siten, että lajiston monimuotoisuus säilyy. Metsän salaisuuksia selvittävät tutkijat tekevät Hallanaron mukaan varsinaista salapoliisityötä. (jm) METSäSSä kuljemme tuhansien pienten ja hiljaisten eliöiden keskellä, usein tietämättämme. syksyn mittaan verkossa julkaistavasta tiedelehdestämme voit lukea luonnontieteilijöiden kirjoittamia artikkeleita esimerkiksi pyöriäisistä, vieraslajeista sekä grönlannin luonnosta. ”Suomen metsäluonnosta on tähän asti tunnettu vasta kapea osa. vinkkejä moneen menoon! w w w .m u u to sl e h ti .fi OLETkO jo tutustunut #muutoslehteemme. Mia röNkä n im im er kk i ir m a / ik ku n a su o m en lu o n to o n .F i Pe te r sc H ir m er Ääni metsien hiljaisille 70 Suomen luonto 27/2016 Limasieniin kuuluvan kyyhkykiilusen itiöpesäkkeet ovat läpimitaltaan vain 0,4–1 milliä. Metsien eliöstön suojelun kannalta elintärkeää on lahopuu, josta moni laji on riippuvainen. ”Heti julkaisun jälkeen kanava sai eniten kuuntelijoita yhdysvalloista”, Hallikainen iloitsee. Pa n u H a lm e käki kukkuu.
äskettäin tutkimus laajentui afrikkaan. laji elää samoilla andien rinteillä kuin silmälasikarhu, jonka intiaanikielinen nimi on ucumari.” ylpein sääksjärvi on amazonianpeikkopistiäisestä (Triclistus amazopeikkus). tiedämme suurin piirtein, miten se toimii välija eteläamerikassa, ja nyt katsomme, pätevätkö samat lait afrikassa.” lapsena sääksjärvi luki repalaiseksi kirjan, joka kertoi Brasilian mato grossossa työskennelleestä retkikunnasta. K. sattuma puuttui peliin, kun hän väitöskirjaa tehdessään löysi lontoon luonnontieteellisest ä museosta laatikon, jossa oli tuon samaisen retkikunnan keräämiä loispistiäisiä. ”esimerkiksi lukioaikaisella opettajallani Reijo Jussilalla on laji Atractodes reijoi ja maasto-oppi-isällän i Pekka Soinilla Ticapimpla soinii.” ”olen myös kovin onnellinen lajista Arotes ucumari, jonka kuvasin perulaisen opiskelijani kanssa. ”tarkoituksena on selvittää, miten monimuotoisuus rakentuu. Kimmo Kananen ja jussi veikkanen: Maastopyöräilijän käsikirja (Fitra 2016) maastopyöräilijän käsikirja on kattava tietopaketti lajista kiinnostuneille. 17/2016 Suomen luonto 71 valokeilaSSa Lintuja kankaalla SivELTiMEN vedot ovat vanginneet upeasti lintujen herkkyyttä ja kauneutta inkoolaisen galleria karaijan näyttelyssä Lintujen siivillä. Inha näyttäytyy myös huomattavan taitavana kaunokirjailijana, joka oli luonnonsuojelussa vuosikymmeniä omaa aikaansa edellä. (ls) ????. ehkä siksi, että teos on suunnattu aloitteleville ruokasienestäjille. K Inhaan ja sadan vuoden takaiseen Suomeen. maastopyöräilijän käsikirja käy kattavasti läpi kaikki lajin kannalta olennaiset asiat pyörämalleista ja varusteista voimaharjoitteluun, pyöräilijän ravitsemukseen ja mahdollisiin loukkaantumisiin. k. ????. On se pienipiirteisen karjatalouden Suomi, joka on paljolti kadonnut, ja on teollisen metsätalouden Suomi, josta on tullut meidän aikamme maisemaa. sääksjärvi suuntasi Peruun jo 1998 ja on tähän mennessä tehnyt sinne kolmisenkymmentä hyönteisten keruumatkaa. Inha toiveiden mailla (Maahenki / Musta Taide 2016). ”kuvasin sen naantalilaisten koululaisten kanssa, ja he halusivat peikon nimen mukaan.” aLicE karLSSON LUONTOiLLaN eläköityneellä isännällä veikko neuvosella on kakkosasunto Padasjoella. Hänen oppilaansa nimesi lajin vuosia myöhemmin. asialla ovat naistaidemaalarit Hanna Aalto, Kristiina Koskimies-Soininen, Jenny Moed-Korpela, Minna Pyykkö ja Pirjo Tikkinen. kirjan alussa on hyvä tunnistusta auttava jaottelu sienten tuoksun, maun, mallon värimuutosten sekä itiöpölyn värin mukaan. miksi nyt suppeampi, ylimalkaisempi kirja metsiemme ruokasienet. tieteen nimeSSä pErUN aMazONiaSSa elää loispistiäislaji, jonka tieteellinen nimi on Orthocentrus saaksjarvii. sä ä k sj ä rv i. muuten kirja on yksi hyvä perusopas muiden sienioppaiden joukossa. Siksi Neuvonen on tullut perehtyneeksi Inhan kuvauspaikkoihin, järjestänyt hänen kuvistaan näyttelyn ja toimittanut kirjan I. laji on turun yliopiston museonhoitajan, eläintieteen dosentin ja loispistiäistutkija Ilari E. inha vietti kesiään 1900-luvun taitteessa. Tästä innostuneena Inha purjehti Päijänteellä ja kuvasi paljon näkemiään maalaismaisemia. il a ri e. Inha rakastui nuorena Aini Bonsdorffiin, joka vietti kesiään padasjokisessa kartanossa. Sääksjärven löytämä. Sattumalta se on myös paikkakunta, jolla Suomen varhaisin luontokuvaaja i. Myös pirjo Tikkisen maalauksen Lähdössä voi nähdä galleria karaijassa. näyttelyyn voi tutustua 18.9. ”kuvasin sisällöstä pistiäissuvun amazopimpla, ja määritin siitä uusia lajeja; yksi sai nimensä retkikunnan mukaan (Amazopimpla matogrossoensis) ja toinen isäni mukaan (Amazopimpla taunoi).” sääksjärvi on käyttänyt niminä myös tutkimuspaikkoja, paikallisia alkuperäisheimoja ja oppi-isiään. jOUNi TikkaNEN H a n n a o k sa n en / tu ru n yl io Pis to ku va a ja amazonianpeikkopistiäinen pertti salo ja ulla salo: Metsiemme ruokasienet (Docendo 2016) luonnontieteellisen keskusmuseon sieniasiantuntijat Pertti ja ulla salo olivat aikanaan tekemässä 512-sivuista suomalaista sieniopasta (wsoy 2006), josta tuli biologian opiskelijoiden arvostama käsikirja. oppaan kirjoittajat kimmo kananen ja jussi veikkanen ovat suomen menestyneimpiä pyöräilijöitä, joilla on vuosikymmenien kokemus lajista. (jt) ????. saakka. Nykylukija löytää Inhan kuvista muuttuvan Suomen. oppaasta jäi kaipaamaan ainostaan vinkkejä maastopyöräilyreiteille suomessa; ne olisivat erityisesti aloittelijalle tervetulleita. Musta Taide -kustantamon perustaja tuomo-juhani vuorenmaa on huolehtinut, että Inhan mustavalkokuvat hohtavat paperilla kuin ne olisi otettu eilen. K. teorian ohella suomalaiset ammattipyöräilijät jakavat kokemuksiaan ja neuvojaan lajiin liittyen. inha avaa ikkunan muuttuvaan suomeen Sarjassa tutustutaan suomalaisten tieteilijöiden nimikkolajeihin. (jm) www.karaija.com i. Hän myös palasi seudulle 1913 vanhenneena, rakkaudessa pettyneenä ja näki teollisen metsätalouden maisemaan jättämät arvet. Kirja on pieni ikkuna I. Sen pokat on kunnostettu taidolla
elokuuta alavudella. peilityyni pielinen TyyNi järvi on auringon laskiessa kuin maalaus. heinäkuuta.. Harakat vain hieman väistyivät isompien tieltä.” MarjaLiisa Paavola ikuisti arvokkaat linnut raumalla 22. Leena Rissanen kuvasi pastellinvärisen Pielisen heinäkuussa Juuassa. elokuuta. 72 Suomen luonto 17/2016 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja tOimittanUt LaUra SaLONEN lukiJoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Hannu Rasiranta kuvasi helmeilevän verkon Hauholla 23. oli hauskan näköistä seurattavaa, kun linnut kurkottelivat pitkillä kauloillaan mustikkamättäille.” Helena Sytelä ihasteli valkeita mustikanpoimijoita 6. Upeita lintuja ”varikSiLLE tuli kiire poistua, kun kaksi merikotkaa laskeutui niiden ruokailupaikalle. joutsen mustikassa ”ENSiMMäiSTä kertaa elämässäni näin, kun joutsenpari nousi järvestä metsikköön ja alkoi syödä mustikoita. lehdessä Julkaistuista kuVista maksamme palkkion. verkko kuin helminauha aiTOriSTihäMähäkiN pyyntiverkko näkyy hyvin aamukasteella
Elokuun sävyjä ”ajELiN aurinkoisena elokuun lauantaina Hyvinkäällä kytäjärven suuntaan tarkoituksenani mennä lintuja kuvailemaan. Nauhusmetsän rusetti NEiTOpErhONEN istahti nauhusrivistön koristeeksi helteisenä heinäkuun päivänä. Irja Lehtinen kuvasi perhosen 28. Paula Savelius sukelsi kameran kanssa pinnan alle ja ikuisti kukan poikkeuksellisesta näkökulmasta 30. heinäkuuta lempäälässä. tavoilleni uskollisena silmäilin yli peltojen ja huomioni kiinnittyi kahteen pomppivaan hahmoon, jotka välillä pysähtyivät syömään ja toisinaan loikkivat ja kisailivat villisti nuoruuden innolla.” Jouni Mikkonen sai kuvattua valkohäntäkauriskaksikkoa pitkän tovin, kunnes kauriit häipyivät komealla loikalla metsään.. Lumme kalan näkövinkkelistä vaLkEa lumpeenkukka näyttää kauniilta myös veden alta katsottuna. heinäkuuta savitaipaleella. kun suunnistaa kohti hepokattia sirityksen perusteella, se lakkaa usein vinguttamasta viuluaan.” Anna-Liisa Pirhonen onnistui silti löytämään vihreän viuluniekan ja nappasi kuvan idänhepokatista heinäkuun alussa joutsenossa. 7/2016 Suomen luonto 73 idänhepokatti sirittää ”hEpOkaTTEja on välillä vaikea löytää, sillä ne piiloutuvat tehokkaasti puiden lehtien ja muun kasvillisuuden sekaan
säästöpuut pinossa metsähallituksen Ympäristöopas tarjoaa ohjeistuksia luontoa huomioon ottaviin hakkuisiin. äänestä . luonnolle korvaamatonta lahopuuta tulisi olla metsän jokaisessa kehitysvaiheessa. Sienen tuoksu Artikkeli houkuttelee haistelemaan sieniä yhä tarkemmin. osallistujien kesken arvotaan jokipiin pellavan salasauna-laudeliina (45 x 160 cm). monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia ovat järeät puut, erityisesti haavat ja raidat, mutta myös kuuset ja aihkimännyt. ”tavoitteeseen päästään säästämällä kuollut, monimuotoisuuden kannalta arvokas puu mahdollisimman tarkoin ja jättämällä osa elävästä puustosta kuolemaan ja lahoamaan metsään”, oppaassa todetaan. kuvan punarinnalla on myös lajityypilliset pitkät ja ohuet koivet. Kyllä Willamo osaa. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa t O im it ta n U t a L ic E k a r L S S O N Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. laitathan mukaan perustelut! vastaukset viimeistään 21.9.2016. miksi metsien käsittelyssä on yhä tämä ristiriita ympäristöohjeiden ja käytännön toimien välillä. oppaan mukaan niitä tulisi suosia säästöpuina; lisäksi kuollut puu ”säästetään pääsääntöisesti”. kuva esittää kuitenkin punarinnan maastopoikasta. jUhaNi NUrMi, jySkä Perhosten naamiaiset Koska se oli ihana. siinä vesi putoaa 36 metriä. olivat ne peräisin mistä tahansa, tienvarren pinoon ne eivät ainakaan olisi kuuluneet. ri st o sa u so Pe tr i k a r ja n m a a. aUra kOiviSTO kUhMO punarintahan se! Suomen Luonnon viime numeron (sl 6/2016) Havaintokirjassa sivulla 72 oli kuva, jonka kuvaaja oli nimennyt rastaanpoikaseksi. Uusi elämysidea, tuoksujen tai hajujen sienet! kaariNa hEiSkaNEN, käärMELahTi Kaikista hyödyllisin juttu. alue on rauhoitettu ja kulkua helpottamassa sekä maapohjaa suojelemassa on siltoja ja portaita. myös väritykset ovat erilaisia lajista riippuen. Säästöpuita tienvarressa kuhmossa viime heinäkuussa. suomen korkein vesiputous on Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen tietojen mukaan maaningalla oleva korkeakoski. aSkO ErikSSON pOri Mikä onkaan suomen korkein putous. hEiDi hakaLa, häMEENLiNNa Arjen hössötyksissä ei huomaa, miten rikas luonto ympärillämme onkaan! LiiSa SaLONEN, piNSiö myös keloja ja järeitä aihkimäntyjä. ehkä laulurastaan poikanen on väritykseltään tuossa iässä lähimpänä punarintaa. korkeakoski sijaitsee tien 77 läheisyydessä maaningan ja Pielaveden välissä tuovilanlahden kohdalta, josta on opastus. kesällä siellä voi tavata vaikka virtavästäräkin. SUoMEn LUonTo 6/2016 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Sienen tuoksu. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . myös energiapuun korjuussa ”noudatetaan monimuotoisuuden ylläpidon huomioon ottavia toimintatapoja”. :) haNNa kOiviSTOiNEN, MUSTaSaari näMäKIn SAIVAT PALJon äänIä: Mäyrän hetki Kuvat ja teksti rakensivat lumoavan kokonaisuuden mystisestä eläimestä! TarU yLi-kiikkO, yLiSTarO Tuntuu aivan kuin itse olisi mäyrä. tänä kesänä kuhmossa metsähallituksen varastointipaikalla oli valtavat pinot energiaja tulipuuksi merkittyä puuta, josta huomattava määrä haapaa sekä eriasteisesti lahonnutta puuta, 74 Suomen luonto 17/2016 @ Mitä mieltä lehdestä. rastaiden poikaset ovat isompia, vahvempinokkaisia ja paksumpijalkaisia. postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. taskukirjat Tunnista ruokasieni ja Tunnista kala voitti Meeri Moisio ilmajoelta
koska tuulihaukalla menee hyvin, on nuorten kuolleisuus keskimäärin pienempää kuin niiden henkiin jääminen. heinäkuuta 2015 tieltä auton alle jäänyt tuulihaukka, joka oli rengastettu. TOiMiTUS tuulihaukan poikaskuolleisuudesta Suomen Luonnossa 6/2016 oli kiintoisa juttu tuulihaukasta. jos suomen valtioalueeseen kuuluva 52 000 neliökilometrin merialue huomioidaan, sitä eteläisempiä merialueita löytyy kuitenkin kökarin ohella myös Föglöstä, Paraisilta ja salosta. tuulihaukka on eniten rengastettu petolintumme. Hanko on perustellusti eteläisin mantereen osa. rengastietojen mukaan kyseinen lintu oli nuori tuulihaukka, joka oli rengastettu nurmijärvellä. noin satatuhatta lintua on rengastettu, niistä peräti 93,5 prosenttia pesäpoikasina. raumalta löytyi 28. korkeakoski putoaa viistosti ennätykselliset 36 metriä, mutta pihtsuksen vapaa Niagara-tyypin pudotus on korkeampi. suomen rengastusatlaksen mukaan 69 prosenttia kuolleina tavatuista tuulihaukoista oli juuri nuoria lintuja. hELvi hEiNONEN-TaNSki kUOpiO Suomen Luonnossa Jouni Laaksonen piti Fiellua ja Pitsusta korkeimpina veden suoremman putoamisen tähden. viileät ja sateiset säät voivat olla kohtalokkaita erityisesti nuorille. näinhän ei ole, vaan se on Hanko. kysyjän löytämä tuulihaukka on kohdannut tyypillisen kohtalon, sillä juuri liikenne on todettu suurimmaksi tuulihaukan kuolinsyyksi. kökarin koko kunnan keskipiste on hieman Hangon keskipistettä etelämpänä. kyseessä on laaksosen mukaan kuitenkin määrittelykysymys. kökarin kunnassa sijaitsevat kuitenkin suomen eteläisimmät saaret, ja siten myös valtioalueen eteläisin piste hieman niistä etelään. TOiMiTUS keskellä Maaningan korkeakoski, vasemmalla kaksiportainen Fiellu kevolla, oikealla pihtsusköngäs käsivarren erämaassa. 17/2016 Suomen luonto 75 Suomen Luonto esitti viime numerossa (6/2016), että korkein putous on Pihtsuskongäs tai Fiellun putous, mutta internet ilmoittaa Pihtsuskönkään putouskorkeudeksi 17 metriä ja Fiellun putouksen 26 metriä. Poikaskuolleisuus vaihtelee vuosittain suuresti saatavilla olevan ravinnon ja sään mukaan. tämä herätti kysymyksen siitä, kuinka suuri on poikaskuolleisuus, vaikka tuulihaukalla muuten meneekin hyvin. SEppO vUOLaNTO suomen eteläisin kunta on Hanko Suomen Luonnon viime numeron (sl 6/2016) sivulla 49 mainitaan, että kökar olisi suomen eteläisin kunta. m at ti Pa av o la / w ik im ed ia co m m o n s m au ri m a H la m ä ki / va st av a lo w ik im ed ia co m m o n s ja ri ee va. kyseessä on siis putouksen tapaan määrittelykysymys. riSTO raiTiO SILKKIVILLA 30/70 ruskovilla.fi Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Uusi kuvasto ilmestynyt! Hanko on suomen eteläisin kunta, jos tarkastellaan kaupunkikeskustan sijaintia tai mantereen eteläisintä pistettä tai vielä maa-alueiden painopistettä. jari EEva asiantuntija vastaa nuorten lintujen kuolleisuus aikuisiin verrattuna on ylipäänsä hyvin suuri. yllä kuvat kaikista kolmesta
villakarvajalka elää monilla puilla ja pensailla sekä isoilla ruohokasveilla. ritariyökköset ovat todellista yöperhosten aatelia, sillä ne ovat kookkaita ja niillä on hyvin värikkäät mustajuovaiset takasiivet. Kulmaritariyökkönen levittäytyy kohti pohjoista. syyskuuta mökin kuistilta Etelä-Karjalasta perhosen, jota jäin ihmettelemään. suurin yökkösemme eli siniritariyökkönen kuuluu myös tähän yllättävän monilajiseen joukkoon. karvaisuus ei ole ollut kovin luotettava yhteinen tuntomerkki ryhmien välillä, vaan se on syntynyt ja hävinnyt monta kertaa evoluution aikana. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. 76 Suomen luonto 17/2016 – aSiantuntijat vaStaavat t O im it ta n U t a L ic E k a r L S S O N – aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat kysy LUonnoSTA – aSiantuntijat vaStaavat LäHETä oMA KySyMyKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Pa si k a n n is to / va st av a lo Mikä villava toukka. monien ”karvatoukkien” systemaattinen asema on muuttunut viime vuosina. laji on 15 viime vuoden aikana runsastunut varsinkin lounaissuomessa ja etelärannikolla, missä se oli pitkään harvinainen. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. nykyisin yökkösmäiset perhoset jaetaan kolmeen heimoon: nirkot notodontidae, hämyköt erebidae ja yökköset noctuidae. Löysin 19. suomesta on tavattu kahdeksan lajia, joista seitsemän on nykyisin vakituisia asukkeja. etelämpänä se on syyllistynyt jopa metsien paljaaksi syönteihin, kuten sukulaisensa valkovillakas haavalla sekä havuja lehtinunna. Mikä toukka on näin karvainen. . villava toukka on yökkösmäisiin perhosiin kuuluvan villakarvajalan toukka, joka on usein kuvan tapaan juuri kirkkaan keltainen värikkäin karvatupsuin. Perhosten systematiikka on muuttunut paljon viime vuosina. nyt uuden vuosituhannen myötä se on laajentanut voimakkaasti elinaluettaan oulun seudulle ja kuusamoon saakka. Kuvasin värikkään toukan pihamme kärhökasvustossa viime vuoden syyskuussa. Posti toi pöydälleni kulmaritariyökkösen. laji elää pajuilla ja myös haavalla. kanta romahti 1960-luvulla, ja laji oli meillä vielä 1990-luvulla lähinnä lounainen suurharvinaisuus. villakkaat (lymantriinae) ovat vain oma hyvin kompakti alaheimonsa erebidae-heimossa, joka on tropiikissa vallitseva ja monimuotoinen ryhmä. ritariyökköset ja eräät muut ryhmät luetaan nyt yhdessä villakkaiden ja siilikkäiden kanssa omaan heimoon erebidae, jonka uusi suomenkieliseksi nimi on hämyköt, se kuvastaa ryhmän monien lajien aikaista hämäräaktiivisuutta. ne tulevat erityisen halukkaasti viinisyöteille, jolloin tarjolla on kuutta eri punaisen sävyä vaaleanpunaisesta aina karmiiniin saakka sekä keltaista että sinistä juovaa. Löytyisikö sille nimi. r a il i Pe ss a la villakarvajalka on runsastunut Eteläja Lounais-Suomessa.. monet villakkaat ovat herkille ihmisille allergisoivia, joten toukkiin ei kannata mennä tarpeettomasti koskemaan, varsinkaan ulkomailla! jaakkO kULLBErg Minkä perhosen poimin kuistiltani. villakkaita pidettiin omana kehrääjäryhmänään, kunnes niiden todettiin olevan sukua yökkösille. . sen levinneisyysalue käsitti 1930-luvulla lähes puoli suomea
Plagioklaasi on skapoliitin tavoin ryhmänimi. kesäkukkana yleisesti viljelty tarhaorvokki on jo itsessään keto-orvokin ja lähilajien risteytys. yr jö lu kk a ri vastaajina tässä numerossa: SEPPo VUoKKo kasvit JAAKKo KULLbERg Hyönteiset JUHA VALSTE nisäkkäät TAPAnI TERVo geologia ISMo RAUTIAInEn matelijat, sammakkoeläimet HAnnU LEHTonEn kalat. Löysin sorakuopasta valkopilkkuisen pyöristyneen kiven. se risteytyy siis helposti keto-orvokin (ja mahdollisesti myös pelto-orvokin) kanssa, jolloin pihapiiriin voi ilmaantua omituisen näköisiä orvokkeja. jaakkO kULLBErg kirjavat keto-orvokit Kuvasin orvokin, jonka kukat olivat suuret kuin keto-orvokilla, mutta värit kuin pelto-orvokilla. . samalla se on voinut saada muita geenejä, jotka auttavat sitä menestymään peltoympäristössä. SEppO vUOkkO Miten kivi on saanut täplät. keminmaan kallinkankaalta sorakuopasta löytyneen kiven valkoiset täplät ovat skapoliittia. Onko kasvi ketoorvokki, sen mutaatio vai joku risteymä. suomen perhosten luettelo nimistöineen löytyy nykyisin helposti suomen lajitietokeskuksen sivuilta www.laji.fi. kesällä 2014 katselin vaasan saaristossa Bergön hautausmaan laidalla monenkirjavia isokukkaisia orvokkeja, joista tuli mieleen ketoja tarhaorvokin risteymäjälkeläistö. . se on ryhmänimi kahden mineraalin muodostamalle seossarjalle, jonka päätejäseniä ovat marialiitti (3naalsi3o8 · nacl) ja meioniitti (3caal2si2o8 · caco3). skapoliitti on siis mineraalinimi, joka kattaa tuon seossarjan kaikki mahdolliset seossuhteet. ehkä tässä tapauksessa kasvi on ketoorvokki, joka on saanut ”lainaa” pelto-orvokilta. etelä-suomen kallioketojen keto-orvokit ovat lajinkuvauksen mukaisia: kukat ovat suuria ja kolmivärisiä, on siniviolettia, keltaista ja valkoista. ensimmäisen risteymäpolven kasvit ovat usein heikkokuntoisia, mutta ne voivat edelleen risteytyä kantalajiensa kanssa. kun marialiitista poistetaan nacl ja meioniitista caco3, saadaan plagioklaasi-mineraalin päätejäsenet albiitti ja anortiitti. Mikä ihme se on. yökkösten kohdalla uusi systematiikka ei juuri vaikuta lajien suomalaiseen nimistöön venhokkaita lukuun ottamatta, sillä hämyköt säilyy toistaiseksi vain ryhmänimenä. sisämaan pelloilla kasvavan keto-orvokin suhteen tulee jo vaikeuksia. samassa kasvustossa voi olla kukan värin ja koon suhteen suurtakin vaihtelua. kaikki kysyjän esittämät vaihtoehdot ovat mahdollisia. joku ehkä jo huomasi, että marialiitin kaavassa on vaihtuvana osana tavallinen vuorisuola (nacl) ja meioniitisv il le H eik kin en keto-orvokki on monimuotoinen ja myös risteytyy helposti pelto-orvokin kanssa. 17/2016 Suomen luonto 77 suomessa hämykköjä on 94 lajia, kun varsinaisia yökkösiä on 403 lajia, mutta tropiikissa hämyköt ovat klassisia yökkösiä suurempi ryhmä. monimutkaista kemiaa, mutta siitä saamme perustan täpläkiven synnylle. vaikka peltoja keto-orvokin kromosomiluvut ovat erilaiset, lajit voivat risteytyä. edellisten lisäksi yökkösten yläheimoon noctuoidea luetaan edelleen nirkot eli entiset hammaskehrääjät notodontidae sekä venhokkaat nolidae. sillä tavoin kukan kehitystä ohjaavia geenejä voi siirtyä lajilta toiselle, ja seurauksena on vaihtelua sekä kukan väreissä että koossa. usein näkee isokukkaisia orvokkeja, joiden kukista violetti väri puuttuu tai se on kovin haalea. kemiallisessa mielessä skapoliitti on maankuoren yleisimmän mineraalin eli plagioklaasin lähisukulainen
lumpeen hedelmä hajoaa hiukan toisella tavalla. se tuhosi alkuperäiset suolapitoiset evaporaattikerrostumat. skapoliitin katsotaan syntyneen noiden kivien sisältämästä plagioklaasista. . Mitä ne ovat. tuskin siemenet ovat kovin kaukaa tulleet – ehkäpä vain muutamia kymmeniä metrejä! ne ovat nimittäin ulpukan siemeniä. kyseessä on keskieurooppalaisen lehtimetsävyöhykkeen kasvi, jonka elinalue noudattelee pohjoisrajoiltaan kutakuinkin tammen metsänrajaa. tu u la m a kk o n en la ss i ku ja la m a ry -a n n en Q v is t. kittilästä on kuvattu skapoliittikiviä, joissa näkyy vielä muinaisen merikerrostuman alkuperäinen kerrosrakenne ja myös se, miten vaaleat skapoliittitäplät ovat kasvaneet ja ottaneet tilansa kerrosrakenteen mukaisiksi keskittymiksi. Valtavat rojukasat reunustivat metsäautotietä. en tiedä, syövätkö kalat ulpukan hedelmälohkoja, mutta ainakin lumpeen siemenet kelpaavat sorville ja kenties muillekin kaloille. Piikit ovat melko pieniä ja harvassa, ja siksi sitä ei ehkä heti tunnista orapihlajaksi. Hohkainen solukko liukenee kalan suolistossa, mutta siemenet kulkeutuvat ehjinä ja itämiskykyisinä suoliston läpi. myös esiintymistapa samoissa rakeissa plagioklaasin kanssa viittaa muuttumiseen plagioklaasista skapoliitiksi. muutos tapahtui kiinteässä tilassa kiven sulamatta. . lohkot kelluvat ja ajelehtivat aaltojen mukana. kysyjä on löytänyt edustavan skapoliittinäytteen. . suomessa sitä on ahvenanmaalla ja lounaisessa saaristossa, mutta sisämaassa se ei tahdo menestyä edes viljeltynä. kun kypsä hedelmä hajoaa, kutakin siementä ympäröi erillinen hohkainen solukko, jonka varassa kelluen siemenet ajelehtivat pois emonsa luota. muutostapahtuma, josta käytetään nimitystä skapoliittiutuminen, tapahtui merivaihetta seuranneen vuorenpoimutuksen aikana noin 1900 miljoonaa vuotta sitten. kalat levittävät siis lummetta hiukan samaan tapaan kuin tilhi pihlajaa! SEppO vUOkkO Outo puu Mikä mahtaa olla puu, jota olemme ihastelleet Ruotsin puolella. kasvi on tylppöorapihlaja. kun ulpukan hedelmä – kärsämäisen ulkonäkönsä vuoksi usein possuksi sanottu – kypsyy, vihreä kuori repeilee ja sisältö hajoaa lohkoiksi samaan tapaan kuin appelsiini tai mandariini. TapaNi TErvO kelluvat siemenet Löysimme vedestä kasvin siemeniä, jotka näyttävät kelluneen vedessä pitkään ja ovat voineet siten tulla kaukaakin. silti hyväkään siilikanta tuskin pystyy pitämään näitä nilviäisiä kurissa – niiden lisääntymisteho on hyvin suuri. sinällään siilin väheneminen tuntuu oudolta, sillä ilmaston lämpenemisen luulisi suosivan lajia. SEppO vUOkkO Siilistä etanantorjuja Mökilläni Hämeenkoskella oli vuosia sitten paljon siilejä eikä etanoita juuri lainkaan. Pohjois-suomen liuskeissa yleisesti esiintyvä skapoliitti on saanut muutostapahtuman edellyttämän nacl-komponentin muinaisesta merivedestä ja suolakerrostumista. siilien vähenemisestä on tietoja muualtakin – toisaalta joillakin seuduilla niitä näyttää olevan yhtä paljon kuin ennen. Pohjois-suomessa skapoliitin tavallisimpia esiintymisympäristöjä ovat muinaiseen mereen 2600–1900 miljoonaa vuotta sitten kerrostuneista savi-, kalkkija tulivuoriperäisistä kivistä syntyneet liuskeet. orapihlajien marjat ovat suurisiemenisiä, jauhoisia ja melko mauttomia. kukinnan jälkeen varsi kiertyy spiraalimaisesti ja vetää hedelmän veden alle. aSiantuntijat vaStaavat kysy LUonnoSTA 78 Suomen luonto 17/2016 sa vastaavasti kalsiumkarbonaatti (caco 3 ), siis kalkkikivi. Miten voisin palauttaa siilipopulaation tontilleni etanoita torjumaan. siili on rauhoitettu eläin, joten sitä ei saa pyydystää tai vangita eikä siirtää paikasta toiseen. siilit syövät melkein mitä tahansa selkärangattomia eläimiä – siis myös kotiloita ja etanoita. vastaavia olen tavannut kolme kilometriä Posion keskustasta kaakkoon sijaitsevasta soramontusta. Ovatko sen marjat syötäviä. tavallisesti ne jäävät tilhien ja rastaitten ravinnoksi. kussakin lohkossa on useita siemeniä. nimi viittaa sen lehtien muotoon ja vanha nimi olikin tylppäliuskaorapihlaja. ne siis kelpaavat syötäväksi, mutta eivät ole erityisen arvostettuja. samoissa tapahtumissa, kallion huokosissa liikkuneiden metallipitoisten liuosten mukana vaelsi myös kulta, mutta se onkin jo toinen juttu. Nyt ei ole siilejä mutta etanoita sitäkin enemmän. jUha vaLSTE raiskiosta marikoksi Katselin järkyttyneenä viime syksynä tutuille marjamaille tulleita hakkuuaukkoja: maasta oli revitty ylös kannot ja aurattu juuristot. niistä suurimmat, yli kuution kokoiset lohkareet lienee siirretty paikallisen keramiikkapajan piha-alueen koristukseksi. kun lohkot hajoavat, siemenet vajoavat pohjaan, missä aikanaan itävät
Mikä niitä vaivaa. silloin valtaosa varvikosta säilyy, ja uudistusala voi antaa muutamana vuonna hyvän puolukkasadon ennen kuin taimikko tihenee liiaksi. valtaosin uusi varvusto kehittyy vanhan varvikon jäänteistä. siellä ne kuitenkin elää kituuttavat, tuuhean vesaikon katveessa. Hakkuuaukealla mustikan ja puolukan varvikko uudistuu siis nopeimmin silloin, kun hakkuutähteet on korjattu, mutta kannot jätetty maahan, eikä maata ole muokattu lainkaan tai muokkaus on tehty kaivinkoneella laikuttaen tai mätästäen. SEppO vUOkkO Mikä siikoja vaivaa. m ik ko gr ö H n m a rik a ee r o la Mitä vähemmän maata muokataan, sitä nopeammin puolukka ja mustikka toipuvat.. varvikon toipuminen alkaa, kun hakkuussa vapautuneet ravintovarat ovat sitoutuneet kasvipeitteeseen, puut alkavat päästä niskan päälle ja vattu ja maitohorsma taantuvat. mustikalla ja puolukalla on vankka maansisäinen rönsystö, jolla kasvustot levittäytyvät. . yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa, sillä paikalliset olot vaikuttavat paljon varvikon kehitykseen. jo parinkymmenen vuoden ikäisessä metsässä varvikko alkaa olla kattava, mutta kukkiakseen mustikka ja puolukka tarvitsevat myös valoa. Sain Kemijärvellä siikoja, jotka näyttävät kummallisilta. mitä vähäisempää maan muokkaus on ollut, sitä enemmän varvikkoakin on säilynyt ja sitä nopeampaa on sen toipuminen. käytännössä siementaimilla on vain vähäinen merkitys. ensiharvennuksen jälkeen metsässä on kuitenkin hakkuutähteitä niin paljon, ettei siitä yleensä vielä ole marjamaaksi, ja nuoren metsän latvuskerros sulkeutuu myös nopeasti. varsinkin tuoreimmilla mailla mustikan ja puolukan varvut katoavat liki näkyvistä uudistusta seuraavina vuosina, kun heinät, ruohot ja lehtipuiden vesat valtaavat aukon. näin yksi ainoa yksilö voi muodostaa jopa useiden aarien laajuisen kloonin. elotaskuja ovat muokkaamatta jääneet alat: ehjät varvikkolaikut, kantojen ja kivien sivustat, kallionsyrjät ja aukon reunat. sen sijaan myöhemmät harvennukset, jotka tehdään metsän ollessa 40–100 vuoden ikäinen, parantavat aina marjastajan mahdollisuuksia. 17/2016 Suomen luonto 79 Pääseekö tällaiselle raiskiolle enää koskaan puolukkaan. rajussakin uudistuksessa osa varvikosta säilyy elossa. Periaatteessa maan muokkaus avaa tilaa mustikan ja puolukan siementaimille
– Hyönteistarvike Tibiale Oy. alv 10 %. Annika Uddström & Veikko Rinne lukit ja valeskorpionit Suomen Suomen lukit ja valeskorpionit Opas esittelee lukkien ja valeskorpionien mielenkiintoista maailmaa, elintapoja ja elinympäristöjä. syy saattaa olla myös perinnöllinen tai ympäristömyrkkyjen aiheuttama. haNNU LEhTONEN rantakäärmeen outo koti Meillä on asustellut yli metrinen rantakäärme puhdistamon konehuoneessa jo kolme vuotta. TIBIALEsta myös useita muita upeita kirjoja eri hyönteisryhmien tuntemiseen. tämä on tietenkin sitä helpompaa mitä pienempi tila on kyseessä. kyseessä on mitä todennäköisimmin selkärangan vääristymä. tämän kaltaiset epämuodostumat saavat yleensä alkunsa jo munatai poikasvaiheessa, esimerkiksi liian korkean lämpötilan tai alhaisen happipitoisuuden seurauksena. Luontoillastakin tuttu KAURI MIKKOLA paljastaa retkiensä salaisuuksia perhosista, linnuista ja kasveista. Ei enää tunnu kivalta, kun kantta avatessa kaveri katselee sieltä vailla kiirettä. Kuka voisi siirtää sen pois. sen tappaminen on huonoin mahdollinen ratkaisu eikä sitä liene onneksi edes harkittu. (mm. tiedetään kuitenkin, että käärmeet hakevat mielellään suojaa ahtaista ja rauhallisista paikoista. Kirjassa huimia kokemuksia ja paljon vastauksia luonnontarkkailijan moniin haasteisiin ja kysymyksiin. on hyvä muistaa, että rantakäärme on rauhoitettu ja ihmiselle täysin harmiton naapuri. Onko tämä normaali koti rantakäärmeelle. suomalaiset päiväja yöperhoset, etanat, verkkosiipiset, hämähäkit.). kiusalliset tilanteet voi kuitenkin yleensä välttää mainituilla teknisillä ratkaisuilla. tämä pätee niin puluihin, rottiin kuin käärmeisiinkin. ei varmastikaan ole mukavaa, kun käärme oleskelee saman katon alla ja on päivittäin mukana arkiaskareissa – etenkin jos kärsii pahasta fobiasta. erityisesti kahden ylimmän, sinänsä varsin pullean siian selkäranka ei ole selkäevän takapuolella suora vaan kiemurtelee ja on voimakkaasti notkolla. 36,– 224 sivua, 172 ×245 mm . • Lajiesittelyt • Tarkat määritystuntomerkit • Korkealaatuiset lähikuvat • Suomessa tavatut 16 lukkilajia ja 18 valeskorpionilajia • Määrityskaavassa myös lähialueiden lajeja • Neuvontaa harrastuksen aloittamisessa. Kirjojen tilaukset: tilaus@tibiale.fi >> Tutustu lisää netissä: www.tibiale.fi KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET LUON NONT UT T K IJA N PER HOS JA LI NT T UR ET K I Ä SIPER I ASSA JA POHJOIIS -A M ER I K ASSA K AURI MIKKOLA 37,– 304 sivua, 175 ×242 mm Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet Lähde tutkimusmatkalle Siperian taigalle, vuoristoihin sekä PohjoisAmerikkaan. silloin sinne eivät pääse käärmeet eivätkä sitä mahdollisesti houkuttelevat saaliseläimetkään. 80 Suomen luonto 17/2016 aSiantuntijat vaStaavat kysy LUonnoSTA . jos epämuodostumasta ei ole suoranaista haittaa kalalle, se voi elää sangen pitkäänkin. . jos tilassa on jotain mitä eläin tarvitsee, myös ihmisen tekemä rakennelma kelpaa sen olohuoneeksi. iSMO raUTiaiNEN jo o n a s gu st a Fs so n Luontotietoa TIBIALEsta Kirjat sis. käärmeiden pääsyä kriittisiin paikkoihin voi estää tiivistämällä rakenteet erittäin huolellisesti tiheäsilmäisellä verkolla, puunkappaleilla tai jollain sopivalla massalla. siksi tehokkain tapa kohtaamisten välttämiseen on reviirin laadun heikentäminen. tappaminen on ensinnäkin laitonta ja toisekseen hyvän reviirin ottaisi käyttöönsä ennemmin tai myöhemmin toinen käärme. kiellettyjen paikkojen ulkopuolella rantakäärmenaapuriin kannattaa suhtautua rauhallisesti. ongelmaa on vaikea ratkaista näkemättä systeemiä. varman vastauksen antaminen edellyttäisi tosin siikojen fileeraamista ja selkärangan tarkastelemista. myös lämpö ja ravinto, kuten sammakot ja hiiret voivat houkutella niitä paikalle
osoite: ............................................................................................................................... 8) Nur min ahi kas . Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: nimi: .................................................................................................................................... Kuinka monesta sudesta polveutuu ruotsin ja norjan susikanta. Mikä sieni muodostaa tavallisimmin noidankehän, ympyränmuotoisen kasvuston. 5) Haa pa. lähettäkää suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2016. . 4. oSaLLiStu m ar ik a ee ro la Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Repun arvo on noin 140 €. SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2016. 6). Mennessä ! Kilpailuohjeet 1. 4. Kestotilaus 12 kk (67,50 €) . osoite: ............................................................................................................................... myynti lehtipisteissä. a) sääksi b) ruskosuohaukka c) varpushaukka kr is ti n a al -z al im i / ca rt in a Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TiLaa LEhTi hELpOST i: www.SUO mEnLUOntO.F i/ LEhtitiLa US 1) Koi vus ta. Missä on suomen erämaisin paikka. tilaajapalvelu suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys tunnus 5009174 00003 vastausläHetys suomen luonto maksaa postimaksun. olen sll:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, määräaikainen 67,50 €). Missä suomessa on eniten liito-oravia. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Suomen luonnon toimitus valitsee vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. 17/2016 Suomen luonto 81 v u o D e n t u r H a K e 2016 haisuke-meluke-häirike-saastuke-tuRhake haitake-vaivake-oudoke-kummake läHetä oMa eHDotuK sesi 31.10. Mikä on lahopuujatkumo. . a) pajusta b) pihlajasta c) koivusta 2. suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. Sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Mikä on merikotkan status. 6. 2) 22. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) . Kuinka monta etanalajia suomessa on. nimi: .................................................................................................................................... 10 ) Var pus hau kka .. Määräaikaistilaus 6 kk (42 €) . Poh jan maa lla ja Lou nai s-S uom ess a. Perusteluja ja valokuvia otetaan mielellään vastaan! 3. 4) Vaa ran tun ut. ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. muovinen kananmunakenno valittiin viime vuonna vuoden turhakkeeksi. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa. irtonumero 9 euroa. Suomen Luonnon toimitus valitsee voittajan ehdotusten joukosta.Tulos julkistetaan joulukuun numerossa. Mistä ylikapellimestari santtu-Matias rouvalin työväline, tahtipuikko on tehty. 9) Käs iva rre n erä maa ssa . 10. tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): allekirjoitus: ...................................................................................................................... 5. kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. pähkinöitä 1. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 3. 9. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. 7. 7) Lah op uuj atk um o tar koi tta a, ett ä met sä ssä on eri lai ses sa vai hee ssa ole via lah oav ia pui ta – va sta kuo lle ist a sam mal oit une isi in. Ehdotuksia voi lähettää kortilla, kirjeellä tai nettisivuillamme 31.10.2016 asti. aikaiSEMMaT vUODEN TUrhakkEET: 2015 muovinen kananmunakotelo 2014 hyönteisansa 2013 hajustettu roskapussi 2012 dettol no-touch -saippuaautomaatti 2011 Flush&go-vessapaperihylsy 2010 turkis 2009 ilotulite 2008 pantiton pullo 2007 mönkijä 2006 tuplapuhelinluettelot 2005 kaupunkimaasturi 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen 2002 ulkomainen pullovesi 2001 vaipankätkijä 2000 lehtipuhallin Lähetä kortti tai kirje: Suomen luonto/turhake itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki netissä: www.suomenluonto.fi/turhake Kilpailuaikaa on 31.10.2016 asti. suomen lintujen uhanalaisuus selvitettiin vuonna 2015. 8. Osallistujien kesken arvotaan Fjällrävenin tyylikäs reppu Greenland Backpack. Mikä on liito-oravan tärkein puu. Turhakkeeksi ei voi ehdottaa henkilöä, yritystä, yhteisöä eikä aikaisempia Vuoden turhakkeita. 2. 3) Viid est ä. sll jäsennumero .............................................................................................................. Teen osoitteenmuutoksen. Mikä seuraavista ei muuta afrikkaan
jUha iLkka t O im it t a n U t jO U N i T ik k a N E N m a r ik a ee r o la. kun palasin paikalle alkukesästä, löysin polut uudestaan. 82 Suomen luonto 17/2016 Graafikko Juha Ilkka perehtyy lähes huomaamattomiin luonnonilmiöihin. ajattelin jatkaa piirrosta myöhemmin syksyllä, mutta silloin oli satanut paljon, sammalet olivat kasvaneet ja polut menneet umpeen. vÄHÄISIÄ tutKiMuKsia ViimE SyKSynä huomasin kuusikossa vanhan muurahaispesän, jonka luota lähti säteittäin muurahaisten polkuja
. . Mistä ekologista ruokaa ja kosmetiikkaa. eteläisin ääripiste 8/2016 ilmestyy 6. Juhlavuotemme luontokuvakisa n tulokset . lokakuuta hirVEn. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KestotIlaaJIlle IlMaInen Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi H eik ki w il la m o suuri tarina http://instagram.com/suomenluonto Hirvi on ollut suomen asukas yhtä kauan kuin ihminenkin, kymmenentuhatta vuotta
(OSASTOT AUDI5 JA A76) JA HELSINGIN KIRJAMESSUILLA 27.-30.10. intokustannus.fi/rekisteroidy Markku Tahkokorpi AURINKOENERGIA SUOMESSA 26,90 € Laura Gustafsson KORPISOTURI 24,90 € intokustannus.fi. 19,90 € Rekisteröidy kanta-asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta ja viiden euron kertaluontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös aletuotteista. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. WWW.INTOKUSTANNUS.FI INTO ON MUKANA TURUN KIRJAMESSUILLA 30.9.-2.10. 84 Suomen luonto 1x/2015 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ Palautusviikko 2016–40 767095-1607 UUSI KAUPPA! INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 Jessica Haapkylä MERTEN KORALLIPARATIISIT 30,00 € Janne Käpylehto AURINGOSTA SÄHKÖT KOTIIN, KERROSTALOON JA YRITYKSEEN 19,90 € Vesa Linja-Aho OSTAISINKO SÄHKÖAUTON