K la. Olemme jout uneet luovuttamaan isänmaastamme eräitä kauneimpia osia korvaamattomine luonnon aarteineen ja muistomerkkeineen, ja nyt meidän on tehtävä kaikkemme voidaksemme käyttää pienentyneen maamme edellytykset mahdollisimman tarkoin. R. P uhe luonnonsuojelusta saattaa näissä olosuhteissa monen mielestä tuntua tarpeettomalta, 5. v iime vuodet ovat olleet kansallemme raskaiden koettelemusten aikaa ja edessämme on edelleen monia vaikeuksia . Pyhätunturin kansallispuistosta. Val <>k
Se on päinvastoin sitä omalta osaltaan tukemassa ja lujittamassa, koska se takaa henkisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen säilymisen menneiden ja tulevien sukupolvien välillä. jopa yleisen edun vastaiseltakin. Meidän tehtävänämme on huolehtia siitä, että jälkipolville kaikesta huolimatta jää mahdollisimman täydellinen kuva Suomen luonnosta, sellaisena kuin se on ollut menneinä aikoina herättäessään esi-isiemme kiintymyksen ja rakkauden tähän maahan. 6. Meidän on valvottava, että myös tuleville polville varataan tilaisuus ammentaa voimaa ja tarmoa niistä samoista lähteistä, joista suomalainen luonne on saanut olennaiset piirteensä ja suomalainen henki syvimmän tehonsa. Luonnonsuojelun merkitys on päinvastoin tullut meille entistä monin verroin ajankohtaisemmaksi. Tapahtuneiden menetysten jälkeen me vasta täysin käsitämme, millaisia arvoja maamme luonto on sisältänyt, ja näiden menetysten valossa meille on myös entistä selvemmin kirkastunut vielä hallussamme olevien luonnon muistomerkkien suojaamisen ja säilyttämisen velvoitus. Tämä meidän tehtävämme ei suinkaan ole ristiriidassa maamme nykyisen voimakkaan aineellisen rakennusja viljelystoiminnan kanssa. Mutta näin ei suinkaan ole asian laita
Mikäli muuta suojelevaa suhdetta vähitellen syntyi, se johtui harkitusta hyödyn tavoittelusta. Tästä oli kuitenkin vielä kokonaisen vuosisadan matka määrätietoisen, ohjelmallisen luonnonsuojeluajatuksen syntymiseen. Ei ole mahdotonta, että joku valistunut kartanonomistaja tai pappilanhaltija jo tällöin heräsi pikku tekoihin luonnonkauneuden varjelun hyväksi. Siellä täällä tuli esille ajatus tai ajatuksen sirpale , joka hiljalleen valmisteli maaperää ainakin valistuneimmissa mielissä. K. LINKOLA: Luonnonsuojelumme kehityksestä. Herätellessään »Litteraturbladetin» palstoilla harrastusta perustaa eläinsuojeluyhdistys maahamme, samaan tapaan kuin ulkomailla oli tehty, hän teroitti lastenkasvattajien mieleen, kuimka tavattoman tärkeää on juurruttaa lapsiin myötätuntoa kaikkea eläväistä kohtaan, ja täydensi tätä ajatustaan lauseella: »Me emme haluaisi tästä eläväisten joukosta sulkea pois kasvejakaan, joiden olemassaolon 7. eräiden puiden kauneusarvoon niiden säästämiseksi. Olisi kuitenkin vääriin näistä päätellä, että kaukaiset esi-isämme olisivat suhtautuneet luontoon hellävaroen, runollisen ihastelunsa kohteita suojaten. Aivan vailla kehitystä aatteen hyväksi ei tämäkään aika kulunut. Turun akatemian pirteimmällä aikakaudella, 1700-luvun toisella puoliskolla, eräissä luonnontieteellisissä kirjoitelmissa ohi mennen esitettiin ajatuksia, joita kenties voi pitää aatteellisen luonnonsuojelun ensi ituina. Aatteellisuuteen vivahtava luonnon varjelu supistui varmaan uhripuiden tai jonkin käenkukuntapuun säästämiseen. V anhasta kansanrunoud estamme voi poimia paljon lämpimän luonnonihailun, jopa luonnonrakkaudenkin todisteita. 1857 kirjoitti artikkelin, jossa eetillisen ja käytänmöllishyödyllisen luonnonsuojelun näkökohdat sulautuvat merkille pantavan läheisiksi. 1600-luvulla määräyksiä laajennettiin, ja vuoden 1734 tunnettu laki meni erinäisissä metsää ja arvopuita suojelevissa säännöksissä melko pitkälle. Niinpä itse JUHANA VILHELM SNELLMAN v. Aivan varmaan he taistelivat luontoa vastaan yhtä väkivaltaisina valloittajina ja kukistajina kuin alkukantaisten olojen ihmiset muuallakin. Luonnonsuojelua nykyaikaisessa mielessä nämä, yhtä vähän kuin myöhempienkään aikojen metsänhoidolliset määräykset eivät olleet. Viitattiinhan tällöin esim . Kustaa Vaasan aikana jo viisas hallitusvalta ryhtyi lain voimalla estämään arvokkaiden puiden, ennen kaikkea tammen, häviämistä
Suurenmoisella tyylillisellä taidolla, palavalla lämmöllä ja vakuuttavalla voimalla Nordenskiöld osoitti ne syvälliset muutokset, joita pohjoismaiden luonnossa ihmiskäden toimesta jo oli tapahtunut ja jotka läheisessä tulevaisuudessa tulisivat valtavasti suurenemaan ja pian ulottumaan maan syrjäisimpiinkin soppiin saakka. Kirjoitus julkaistiin Turussa toimitetussa, mutta Tukholmassa painetussa, ruotsinja suomenkielisiä kirjoitelmia sisältäneessä muistolehdessä, jota sekä Suomessa että Ruotsissa myytiin Turkuun pysty tettävän Pietari Brahen muistopatsaan hyväksi. Metsänhoitajiemme ja luonnontieteilijäin piireissä kysymys kansallispuistojen perustamisesta tuli keskustelujen ja vilkkaan pohdinnan kohteeksi. 1880. Kirjoitus tuli täten molemmissa maissa laajalti tunnetuksi silloisen sivistyneistön piirissä. Hän vaatimalla vaati ajoissa pelastamaan osia alkuperäisestä luonnosta jälkimaailman hyväksi ja ehdotti laajan kansallispuiston perustamista. Nordenskiöld . Erittäin monipuolisesti valaisivat kirjoituksissaan asiaa 8. On tapana sanoa, että varsinaisen luonnonsuojelun historia alkaa Suomessa ja Ruotsissa yhteisesti v. E . häiritseminen ja tuhoaminen on lapsilla kovin yleisenä pahana tapana, tapana, jonka, kun se useimmiten ilmenee puiden latvojen taittamisena ja tärvelemisenä, liioittelematta voi sanoa olevan metsälle paljon tuhoisamman kuin maan koko puutavaranviennin». Se alkaa eräästä suuren maanmiehemme ADOLF ERIK NoRDENSKIÖLDin lyhyestä, mutta hyvin sisältörikkaasta kirjoitelmasta: »Ehdotus va1tionpuistojen perustamiseksi pohjoismaihin». Snellmanin ajoista eläinsuojelu on vähitellen kehittynyt määrätietoiseksi, järjestelmälliseksi toiminnaksi ja päässyt juurtumaan yleiseen tietoisuuteen, mikä yleisen luonnonsuojelun kannalta on tärkeätä ja mieluista todeta. Uutuudestaan huolimatta Nordenskiöldin esittämät ajatukset saivat pian vastakaikua. A. Sopivia alueita etsittiin ja ehdotettiin, niiden laatua ja sijaintia harkittiin sekä käytännölliseltä että teoreettiselta kannalta
Näiden erilaisten suojelutoimenpiteiden tunnetuksi tuleminen herätti suurenkin yleisön harrastusta ja myötämielisyyttä luonnonsuojelua kohtaan. otettiin puheeksi harvinaisten kasvien suojeleminen ja kaiken tarpeettoman luonnonraiskauksen estäminen. Hänen intomieliset, usein lyyrillisen kauniit kirjoituksensa ja kirjansa , varsinkin vv. 1898. 1910-luvulla tämä ohjelman puoli alkoi hiljalleen toteutua lähinnä maisteri RoLF PALMGRENin antaumuksellisen herätystyön vaikutuksesta. NORRLIN v. 1921-22 ilmestynyt »Luonnonsuojelu ja kulttuuri I-II», laajensivat huomattavasti luonnonsuojeluaatteen kannattajapiiriä. Kun ei kansallispuistojen perustaminen näyttänyt onnistuvan, toimivat valistuneet asianharrastajat "pienempien rauhoitusalueiden aikaansaamiseksi. CoNWENTzin suuripiirteistä luonnonsuojeluohjelmaa, esittäen samalla ehdotuksia luonnonsuojelutyön laajentamisesta ja aatteen levittämisestä laajojen kansalaispiirien k eskuuteen. Eräissä sivistysjärjestöissä, varsinkin kotiseutuyhdistyksissä, tuli luonnonsuojelu puheeksi ja muutamat kaupunkikunnatkin alkoivat osoittaa harrastusta asiaan. Tähän oli hyvin suurena syynä luonnonsuojelua välittömästi koskevan lainsäädännön puute monia luonnonsuojelun ka:nnalta tärkeitä rauhoitusmääräyksiä, jotka on tarkoitettu taloudellista hyötyä tuottamaan, on tunnetusti jo vanhastaan olemassa ja on jatkuvasti sää9. Kieltämätöntä kuitenkin on, että varsinaisen luonnonsuojeluaatteen aktiivinen kannatus levisi hitaasti. PALMEN teki tunnetuksi kuuluisan saksalaisen luonnonsuojelumiehen H. A. Luonnollisesti ei sentään näitäkään kokonaa:n unohdettu. Herätyskylvön seurauksena alkoi sanomalehdissä tuon tuostakin näkyä luonnonsuojeluhenkisiä kirjoitelmia ja uutisia. 1890 ja professori J. Muuan valtionkomitea teki v. V . Mutta valtiovallan taholta ei kannatusta saatu ja suunnitelmat painuivat lepäämään, tullakseen uudestaan esille vasta itsenäisessä Suomessa. Varsinaiset positiiviset tulokset pysyivät kuitenkin valitettava:n laihoina. Mm. 1905 professori J . 1910 nimenomaisen ehdotuksenkin ajatuksen toteuttamiseksi. kasvitieteilijät tohtori R. P . Uudellamaalla syntyi pieni kunnallinenkin suojelualue ja maaherran päätöksellä rauhoitettiin toistaiseksi Mallatunturi kaukana Enontekiössä. Osittain niitä perustettiin matkailuliikenteen edun nimessä, osittain rauhoitteli metsähallitus metsiensä pikku lohkoja säästömetsiköiksi, osittain yksityiset uhrautuvat luonnon ystävät perustivat linnunsuojelualueita. Tähän vaikutti paljon se, että suojelualueiden perustaminen oli, varmaan Nordenskiöldin kirjoituksen vaikutuksesta, otettu siinä määrin pääasiaksi, että luonnonsuojelun muut puolet joutuivat suuresti syrjään. HULT v
detty (rikoslaissa, metsäja suojametsälaissa, metsästyslaissa, kalastussäännössä jne.). On avoimesti myönnettävä, että pitkäaikainen vastatuuli luonnonja kansallispuistokysymyksen ratkaisussa on vaikuttanut lamaannuttavasti yleiseen luonnonsuojelutyöhömme. Se on huomattavalta osalta ollut syynä siihen, että kehitys on uusimpinakin aikoina ollut _hidasta 10. 1928, eduskunta jo ehti päättääkin alueiden erottamisen valtionmaista , mutta päätöksestä ei tullut lakia , ja vasta v. Kerran, v. Mutta taas tuli eteen monia vaikeuksia ja esteitä. Sodan aiheuttaman alueluovutuksen yhteydessä alueista vuosi sitten menetettiin kolme. Otettiinpa lakiin myös eräs maisemansuojelun kannalta tärkeä määräys, jonka mukaan liikeilmoitusten sijoittaminen vapaaseen luontoon on kielletty. Vasta itsenäisyytemme keväässä saatiin asia käyntiin ja lakiehdotus valmistui 1921. Yksimielisesti eduskuntamme seuraavan vuoden lopulla hyväksyi luonnonsuojelulain, joka tuli voimaan 1 p :nä heinäkuuta 1923. Onneksi ne kaikki, ennen muita Hiisjärven alue Salmissa, ehtivät paljon hyödyttää tieteellistä tutkimustamme. Se oli aatteemme toinen suurvoitto. 1917 teki hallitukselle anomuksen luonnonsuojelulain valmistamisesta. Toivorikkaina ryhdyttiin nyt jälleen ajamaan ennen kaikkea kansallisten luonnonsuojelualueiden perustamista. Luonnonsuojeluaate oli nyt voittanut ensimmäisen suuren voittonsa. Haikein mielin lisäämme tähän, että myös muutamia maa-alueita, jotka Metsätieteellinen tutkimuslaitos oli omistamillaan mailla jättänyt tutkijain tarpeiksi täyteen rauhaan, menetettiin Moskovan rauhanteossa, suureksi tappioksi luonnonsuojelun tieteellisille pyrkimyksille. Tie oli avoin sekä luonnonja kansallispuistojen erottamiseen valtionmailla että erilaiseen lain turvaamaan rauhoitukseen myös yksityismailla. Lailla ja sen nojalla annetuilla asetuksilla rauhoitettiin suurin osa li.nnustostamme sekä siili, lepakko ja siipiorava (riistakelpoisten eläinten rauhoitusmääräykset sisältyvä,t metsästyslakiin) , samoin joukko harvinaisimpia ikasvilajejamme. Ensimmäisenä hoiti tointa maisteri RoLF PALMGREN ja hänen jälkeensä vv. Erityinen valtion viranomainen, luonnonsuojelunvalvoja, pantiin luonnonsuojelua kaitsemaan. 1938 saimme kauan kaivatut suuret luonnonsuojelualueemme , kuusi luonnonpuistoa ja neljä kansallispuistoa. 1930-39 tohtori VILJO KuJALA; v:sta 1939 lähtien, jolloin toimesta tehtiin vakinainen virka, on tohtori REINO KALLIOLA ollut luonnonsuojelunvalvojana. Puistot asetettiin Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen hallintaan ja hoitoon. Puutteen korjaamiseksi vanhin luonnontieteellinen seuramme Societas pro Fauna et Flora Fennica, jonka keskuudessa luonnonsuojeluaatetta innokkaimmin ajettiin, v
Eiköhän vain heikkouden pääsyyksi ole katsottava se, että luonnonsuojelumme pyrkimykset ovat olleet liian suuressa määrin luonnontieteelliset, jopa suorastaan liiaksi akateemiset . Yhdistyksen toimintaan luonnonsuojeluharrastuksen levittäjänä ja kehittäjänä kiinnitetään yleisesti paljon toiveita. Muiden maakuntien tulisi kilpaillen y rittää saavutuksissa Ahvenanmaan rinnalle. Pieniä suojelualueita, jotka edustavat erilaista, kulttuurin vaatimissa muutoksissa vähitellen häviävää luontoa, on vasta muutamia, ja yksityisten luonnonmuodostumien, ns. Mutta se ei ole ky ennyt antamaan oikeata pistosta suurten joukkojen sydämiin. Yhdistyksen syntyessä toteutui jo 33 vuotta aikaisemmin esitetty ja vuosien varrella usein kerrattu harras ajatus. Aatetta on kyllä ajettu suurella lämmöllä ja kaikkea arvostelua kestävällä asiallisuudella. Pisimmällä on luonnonsuojelutyö Ahvenanmaalla, missä maakunnan itsehallinon puitteissa ja kotiseudunrakkauden innoittamina on kyetty saamaan monta erinomaista tulosta luonnonsuojelun alalla. Luonnollisesti lankeaa pääansio kaikesta muutamille valistuneille, toimintatarmoisille kansalaisille. Toistaiseksi ovat kuitenkin näkyvät tulokset jääneet vallitsevan ajan vaikeuksien johdosta pieniksi. luonnonmuistomerkkien, rauhoittaminen ei liioin ole vielä päässyt riittävään vauhtiin. Uusimpiin merkkitapahtumiin luonnonsuojelutyön alalla kuuluu epäilemättä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustaminen toukokuun 27 p:nä 1938. Mutta verratessamme aatteemme voimaa ja näkyviä t uloksia monista muista maista tunnett uun tai useiden toisten aatteellisten liikkeiden saavutuksiin omassa maassamme on nöyrästi tunnustettava , että olemme paljon jäljessä. Varsinkaan rahvastamme , joka elää luonnonmetsien 1 l. Yleisön myötämielisyys aatetta kohtaan on kyllä vuosi vuodelta kasvanut, mutta tekoja on tehty vain vähän. ja tulokset verrattuina muuhun kehitykseen maamme itsenäisyyden aikana vähäiset. Kun yleispiirteisesti silmäilemme 60-vuotisen kehityksen saavutuksia, voimme tyy t y väisin mielin todeta, että luonnonsuojelu on monien muiden viime vuosisadan kauniiden aatteiden tapaan varttunut aluksi vain muutamien harvojen käsittämästä ajatuksesta sivistysriennoksi, joka saa kannatusta ei ainoastaan lukuisilta yksityisiltä vaan valtiovallankin taholta. Tärkein aikaansaannos lienee tämän vuosikirjamme, »Suomen Luonnon», ensimmäisen niteen ilmestyminen. Paikallinen linnunsuojeluyhdistys on myös saanut melkeinpä ihmeitä aikaan. Tämä antaa aihetta itsetutkisteluun
On varmaa, että jos luonnonsuojelutyö voidaan saada kansanomaisemmille linjoille, sellaisiin muotoihin, että se tulee todella lähelle jokaista kansalaista, aikaansaannokset tulevat valtavasti kasvamaan ja ulottumaan kaikkialle maassa. Heidän joukostaan voi kenties ilmestyä aatteenajajia, joille luonnonsuojelutyön sosiaalinen puoli tulee heidän tärkeimmäksi sydämenasiakseen. Suojelevan ja säilyttävän toiminnan ohella tulevat nykyään kysymykseen myös uusia kauneusarvoja luovat, aktiiviset toimenpiteet. jokapäiväisessä ympäristössä, ei esim. Luonnontieteilijäin täytyy tietenkin olla jatkuvasti luonnonsuojelun varsinaisten työntekijäin kantajoukkona. Kaupunkien ja tehdasseutujen asukkaille, joille lomahetkien ja vapaaviikkojen mahdollisimman virkistävä käyttö on hyvin tärkeätä, on kysymys luonnonrauhaisten, kauniina säilytettävien retkeilypaikkojen aikaansaamisesta tullut ajankohtaiseksi ja saanee luonnonsuojelun merkeissä osan ratkaisustaan. Jos näin teemme, saavat ajanmittaan myös tieteen tarpeet luonnonsuojelun alalla suurempaa ymmärtämystä osakseen kuin tähän mennessä. Luontomme laajaperäinen vaurioilta varjeleminen onkin mahdollista vain silloin, kun se kehittyy kansan laajojen kerrosten asiaksi. Minulla on usein vuosien varrella ollut tunne, että meitä tiedemiespiireihin kuuluvia luonnonsuojelun kannattajia on pidetty ja pidetään edelleenkin liian suuressa määrin omien ahtaiden erikoisharrastustemme ajajina. 12. ole kyetty vakuuttamaan luonnonsuojelualueiden merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Mutta lukuisia muitakin kansalaisia on saatava mukaan tähän työhön. Näistä virtauksista, jotka eivät meilläkään ole aivan uusia ja tuntemattomia, on syytä ottaa oppia omaan työhömme. Luonnonsuojelu tahdotaan entistä enemmän tehdä yhteiskunnalliseksi, osittain suorastaan sosiaaliseksi asiaksi, jokaiselle kansalaise1le kaunista luonnonympäristöä ja mielenvirkistystä antavaksi. Tällaiset kansanomaisuuden, voinemme kenties sanoa demokraattisuuden tuulet puhaltavat nykyisin luonnonsuojeluaatteen alalla niissä maissa, missä suuren yleisön mukanaolo työssä on ennestäänkin ollut yleistä ja saavutukset sen mukaisesti suuret. Luonn.on suojeleminen ja hoivaaminen halutaan aloitettavaksi jo kotipihasta ja -puutarhasta, kodin läheisistä tienvarsista ja metsiköistä. Sekä kotiseudun kulttuurimaiseman että sen luonnonmaiseman hoito tarjoutuvat siis jopa sosiaalisessakin mielessä luonnonsuojeluaatteen tärkeiksi työsaroiksi. Maalaisten asuinpaikat on luonnonkauneutta säästäen ja lisäten tehtävä entistä viihtyisämmiksi
I. Suomen Matkailijayndistyksen kuvakokoelmasta.. Hustich. Itämeren ääreltä kauas L a p i n t u n t u r e i 11 e. Valok
Ja kulttuurin vaikutukselta on kokonaan rauhoitettava edustavia närtteitä maamme luonnonkasvojen alkuperäisistä piirteistä, maakamaran ja veden muodostoista sekä luonnonvaraisesta kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Uusia viljelysmaita on jatkuvasti raivattava, metsien hoitoa tehostettava, soita on yhä enemmän kuivattava, koskivoiman käyttöä lisättävä. Luonnontilainen alue toisensa jälkeen joutuu siten taloustoiminnan piiriin. Ilo on kuitenkin täydellistä vain edellytettynä, että luontoa samalla mahdollisuuksien mukaan suojellaan. REINO KALLIOLA: Luonnonsuojelusta Ja sen tehtävistä . Maamme väkiluvun kasvu, taloutemme kehitys ja henkisen kulttuurimme edistyminen edellyttävät luontomme elinkeinoelämälle tarjoamien mahdollisuuksien käyttämistä yhä perusteellisemmin. Luo n no n t u t k i j a 11 e koskematon luonto on erinomaisen tärkeä. Luonnon muistomerkit ovat eräänlaista kansallisomaisuutta, jota on vaalittava yhtä hyvällä syyllä kuin historiallisia ja esihistoriallisia muistojamme. Luontomme taloudelliseksi valloittamiseksi on kaikki voimat jännitettävä, ja tässä työssä saavutetut tulokset ovat kansallinen ilon aihe. Luontoa hävittävän kosketuksen täytyy toisin sanoen rajoittua siihen, mikä on todella välttämätöntä. Suojellaan kaikkialla siellä, m1ssa taloudelliset seikat eivät aseta sille esteitä, ja samoin siellä, missä suojelemista voidaan pitää yleiseltä kannalta tärkeämpänä kuin tuhoutumisesta aiheutuvaa yksityistä tai paikallista hyötyä. Nykyään tapahtuu tässä suhteessa kymmenissä vuosissa yhtä paljon kuin ennen vuosisadoissa, ja kehityksen vauhti tulee vastaisuudessa epäilemättä yhä vain kiihtymään. Kasvien ja eläinten riippuvaisuus elinympäristöstään ja eliöiden keskinäiset suhteet voidaan täysin selvittää vain siellä, missä ilmiöiden luonnonmukainen tila on säilynyt. Se on nykyajan velvollisuus sekä menneisyyttä että tulevaisuutta kohtaan. Luonnontieteittemme saavutukset, erityisesti metsätieteellisen tutkimustoimintamme korkea taso, johtuvat suureksi osaksi siitä, että täällä 15. Ovatpa eräät geologisetkin tutkimuskohteet herkkiä muuttumaan ihmistoiminnan vaikutuksesta. Uusia teitä, tehtaita ja suurkyliä syntyy syrjäseuduillekin, ja rintamaat muuttuvat vähitellen täydellisiksi kulttuurimaisemiksi, joissa alkuperäisestä luonnosta on sellaisenaan tuskin mitään jäljellä
Ymmärretään jälleen, -että me ihmiset olemme itsekin luontoa, ja siitä jatkuvasti sekä ruumiillisesti että henkisesti riippuvaiset. S o s i a a 1 i n en 1 u on no ns u o j e 1 u. Suomen luonto, sen loppumattomat metsät, tuhannet järvet ja laajat suot ovat kautta aikojen vaikuttaneet suuresti aineellisen kulttuurimme muotoihin ja kansamme henkiseen rakenteeseen. Luonnonsuojelualueet tulevat vastaisillekin sukupolville tarjoamaan elävän kuvan »siitä luonnosta, jota vastaan esi-isämme saivat taistella ensimmäiset taistelunsa, joka on ylläpitänyt pohjanmiehen lannistumatonta vapauden rakkautta ja kasvattanut heidän rohkeat soturijoukkonsa , joka on ollut sinä laajana museona , jossa kaikki tietäjämme ja taitajamme ovat tutkimuksensa aloittaneet, joka on perussävelenä runoilijaimme lauluissa, omassa ja isiemme maailmankatsomuksessa» (A. Tekniikan valtavasta kehityksestä, joka on kokonaan mullistanut taloudelliset ja yhteiskunnalliset olot, on ollut paljon hyötyä , mutta sen tilille on myös merkittävä eräitä kielteisiä puolia. Kivimuurien ja katujen painostavasta ahtaudesta paetaan ulos vapaaseen luontoon, mitä alkuperäisempään, sen parempi. E . Kaupunkien ja muiden asutuskeskuksien väestö on vieraantunut terveen elämän alkulähteestä, luonnosta. Mutta alkuperäinen luonto -ei kiinnosta vain luonnontutkijoita. Viimeksimainittujen ymmärtäminen ja selvittely edellyttää sen vuoksi myös luontomme ja siinä tapahtuneiden muutosten tuntemista. Nykyaikaa luonnehtii jälleen jonkinlainen paluu »takaisin luontoon». Kulttuuri on suuresti koneellistunut ja aineellistunut. Turmeltumaton luonto, jossa kasvit ja eläimet viettävät omaa salaperäistä elämäänsä, on nykyajan ihmiselle virkistävä keidas , joka tar16. Luonnonsuojelun yleinen kultturellinen merkitys. Sellaiset nykyaikaiset harrastukset kuin retkeily, viikonlopun vietto, leirielämä ja muu ulkoilu ovat saaneet suuret joukot liikkeelle. näihin aikoihin asti on säilynyt suhteellisen alkuperäislaatuista luontoa paljon enemmän kuin monissa muissa kulttuurimaissa. Ja nyt on tullut vastavaikutus. Nordenskiöld) . Luonnontutkijamme ovatkin meillä ensimmäisinä oivaltaneet luonnonsuojelun merkityksen ja ovat jatkuvasti sen innokkaimpia ajajia, mutta kaikkienkin kansalaisten olisi opittava ymmärtämään tieteellisen tutkimustyömme tarpeita. Luonnontilaisten tutkimusja kokeilualueiden perustamiseen uhratut varat tulevat aikanaan monin kerroin takaisin, kun tutkimustyön tulokset ehtivät käytäntöä palvelemaan
joaa loppumattomiin kauneutta, rakentavia ja rohkaisevia ajatuksia ja taiteellista innoitusta. Mutta sen huomio ulottuu, -kuten jo edellä .on käynyt .selville, myöskin muuhun vapaaseen luontoon jo siitäkin syystä, että alkuperäisyyden rajoja on 17. Mikään tekniikka ja rationalisointi eivät ole voineet sitä tukahduttaa. Luo n no ns u o j e 1 u ta 1 o u s kysymyksenä. Joka tapauksessa on oikeus vaatia, että luonnonsuojelullisetkin näkökohdat otetaan huomioon jo luontoon kohdistuvia muutoKsia suunniteltaessa ja eri tekijäin merkitystä arvosteltaessa. Puutarhan koristekasvit ovat hyvin kauniita, ja me saatamme ihailla jalorotuisen koti:eläimen piirteitä, mutta metsän kätköistä tavattu harvinainen luonnonkasvi on oikea löytö ja vilaukselta nähty villiriistan edustaja elämys. Luonnonsuojelun ja jokapäiväisen elinkeinoelämän pyrkimykset joutuvat usein keskenään ristiriitaan, ja tällöin on edellisten yleensä väistyttävä. Tällöin käy selville, että luonnonsuojelun hyväksi voidaan tehdä paljon enemmän, kuin miltä ensi aluksi näyttää. L u o n n o n s u o j e 1 u k u 1 t t u u r i m a i s e m a s s a. Heillekin on järjestettävä mahdollisuus päästä luonnonkasvien ja lintujen pariin. Varakkaampi väestö voi ~esällä hakeutua maaseudulle virkistymään, mutta on tuhansia ihmi . Toiselta puolen on huomattava, että luonnonsuojelukin on tärkeä kulttuurikysymys, jonka hyväksi kannattaa jotain uhrata. Viitattakoon lisäksi vain luonnonsuojelualueiden merkitykseen retkeilyja matkailupaikkoina sekä hyödyllisen riistan leviämiskeskuksina. Määrätyissä tapauksissa saattaa varsinaisista luonnonrauhoituksistakin olla taloudellista hyötyä. Tieteellisten tutkimusten merkityksestä tässä suhteessa on jo edellä ollut puhetta. Että luonnonkauneudellakin on myyntiarvoa , sen tietävät varsin hyvin esim. Niin voimakas on vieläkin luonnontunteemme. Paraskaan keinotekoinen puisto ei voi sitä korvata. huvilatonttien palstoittajat. Kun toisaalta vapaan luonnon valta pienenee päivä päivältä juuri asutuskeskuksien liepeillä, on luonnon suojelemisesta näissä paikoissa muodostunut tärkeä sosiaalinen kysymys. Luonnonsuojelu kohdistuu ensi sijassa alkuperäislaatuiseen luontoon ja sen muodostumiin. Metsänhoito, maanviljelys ja riistanhoito aihe uttavat usein asianymmärtämättömyyden takia suurempaa tuhoa luonnossa kuin olisi välttämätöntä tai kysymyksessäolevien elinkeinojen kannalta edes edullistakaan. A kt i i v i s e t t o i m e n p i t e e t. siä, joiden on loma-aikansakin vietettävä kaupungissa
Onpa sillä tärkeitä tehtäviä myöskin täydellisessä viljelysmaisemassa, tehdaskylässä ja kaupungin asemakaavoitetulla aiueellakin. majavan) korvaaminen uusilla istutuksilla tai kotimaisen eläimistön rikastuttaminen uusilla lajeilla kuuluvat myös aktiivisen luonnonsuojelun tehtäviin. Sukupuuttoon hävinneiden eläinkantojen ( esim. Tämä ala on 18. Ku1ttuurimaiseman luonnonkauneuteen tähtäävät pyrkimykset, sekä säilyttävät että uutta luovat toimenpiteet, ovat viime aikoina saavuttaneet suurta jalansijaa Ruotsissa ja vielä enemmän Saksassa, missä laajoilla alueilla ei enää luonnonmaisemia olekaan. Ruiskaun okki ja harakankello eivät ole alkuperäisen suomalaisen luonnonmais eman aineksia yhtä vähän kuin kiuru tai pääskynen, mutta luonnons uojelun kohteisiin ne kuuluvat. Linnunsuojelu keinotekoisine pesäpönttöineen, ruokintapöytineen ja lintupuistikkoineen on jo kauan kulkenut tällä linjalla. Kun asutusseutujen kauneus riippuu myös siitä, miten itse rakennukset ja muut rakennelmat ulkonäkönsä ja sijoituksensa puolesta sulautuvat ympäristöönsä, on maisemanhoidosta tullut työala , jossa kotiseudun luonnon suojeleminen ja sen kulttuurin vaaliminen joutuvat kiinteään yhteistoimintaan. usein vaikea vetää. Kotiseudun luonnonsuojelussa on huolenpito kulttuur in muunte!emasta luonnosta hyvin tärkeäkin tehtävä. Niistä on siellä vähitellen kehittynyt oma luonnonsuojelun sivuhaara: m a i sem a n hoito . Esim e rkkeinä tämänlaatuisista luovan toiminnan tehtävistä mainittakoon uuden lehtipuukujanteen muodostaminen johonkin toiseen paikkaan, kun vanha on täytynyt välttämättä kaataa maantien oikaisemisen vv.oksi, tai jonkin kauniin lehtoniityn säilyttäminen niittämällä sitä vanhaan tapaan ja ottamalla puista lehdeksiä; edelleen puiden ja pensaikkojen istuttaminen sopiviin kohtiin yksitoikkoisen viljelysaukeaman kaunistukseksi, rumien tieleikkausten peittäminen pensasistutuksilla, rakennusten verhoaminen köynnöskasveilla , näköalalinjojen avaaminen tienvarsimetsissä jne. Säästämisen ohella tulevat tällöin kysymykseen myöskin aktiiviset toimenpiteet, joilla luonnonhävityksen jälkiä voidaan lieventää tai kulttuurin yh· d essä maiseman kohdassa aiheuttamat vauriot jossakin toisessa korjata tai vihdoin ennestään yksitoikkoista maisemakuvaa elävöittää. Onhan näissäkin paikoissa esiintyvä luonto joka tapauksessa aineksiltaan Luojan luontoa: sen kasvit ja eläimet ihmeluomuksia, joita ihminen ei koskaan voi lakata ihailemasta. Ja niihin kuuluvat kaikki viljelyksen mukana levinneet tai tahallisesti levitetyt kasvit ja eläimet silloin kun ne eivät vaikuta mitenkään haita!lisesti alkuperäisen luonnon edustajiin
Yleensä on kuitenkin koetettava etsiä suojeltavat kohteet vähimmän vastustuksen ja pienimpien kustannusten piiristä sekä tyydyttävä siihen, mitä maanomistajan vapaasta aloitteesta ja suostumuksella saadaan aikaan. Niitä voidaan erottaa sekä yksityismaalta että valtion omistamalta alueelta. Valitettavaa olisi, jos esim. Mutta kiistattomastikin vahinkoeläimiin kuuluvat lajit joutuvat luonnonsuojelun kohteiksi, jos niiden koko olemassaolo käy uhanalaiseksi. sellaiset eläinmaailmamme kuninkaat kuin karhu ja maakotka hävitettäisiin kerrassaan sukupuuttoon. V i r a 11 i s e n 1 u o n n o n s u o j e 1 u t o i m i n t a m: m e pohjana on luonnonsuojelulaki vuodelta 1923. 19. Suojeluun otettavien alueiden ja esineiden vähimmäismäärän ratkaisee se, mitä luontomme alkuperäisiä piirteitä edustavien näytteiden vuoksi katsotaan tarpeelliseksi. meilläkin tullut tärkeäksi nyt kun uusi aika ra1ume otteineen uhkaa tuhota viimeisetkin kaupunkiemme äärellä vielä säilyneet luonnonmuodostumat ja särkeä sen tasapainon, minkä suomalainen maalaiskylä vanhatyylisine rakennuksineen, kyläteineen ja viljelyksineen sekä kauniine luonnonympäristöineen on vuosisatoja kestäneen kehityksen tuloksena saavuttanut. Ja ensi sijassa on huomio kohdistettava niihin aineksiin, jotka jo ovat käyneet harvinaisiksi tai ovat loppumassa. Siten on pysyväisesti rauhoitettu ne eläinlajit, joista ei hyödylliseen riistaan tai vahinkoeläimiin kuuluvina ole määräyksiä metsästyslaissa. Pakkolunastusmenettelyäkin voidaan luonnonsuojelutar koituksiin käyttää. Joukko harvinaisimpia kasvilajejamme on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Sen tarjoamin mahdollisuuksin perustetaan luonnonsuojelualueita, jotka ovat kokonaan tai määrätyissä suhteissa rauhoitettuja. Huomattavimmat valtionmaiden luonnonsuojelualueista ovat tieteellisen tutkimuksen tarpeisiin varatut luonnonpuistot ja yleisiksi nähtävyyksiksi tarkoitetut kansallispuistot_ Luonnonsuojelualueiden lisäksi pyritään rauhoittamaan luonnonmuistomerkkeinä ikivanhoja tai erityisen suuria puita ja puuryhmiä tai muita luonnonmuodostumia, joiden säilyttämisellä on merkitystä tieteen tai yleisön luonnonharrastuksen kannalta. Maisemansuojelunkin kohdalla on luonnonsuojelulaissa eräs yleinen, liikeilmoitusten sijoittamista vapaaseen luontoon koskeva kieltomääräys. Kysymys eri eläinlajien vahingollisuudesta on muuten hyvin suhteellinen ja usein vaikeast i ratkaistava asia. Luonnonsuojelulaki ja sen nojalla annetut asetukset sisältävät myös eräitä yleisiä rauhoitusmääräyksiä
Yleinen luonnonharrastus on sen vuoksi herätettävä ja saatava voimakkaaksi. Lainkäyttö on tunnetusti aina jossain määrin kankeata eikä voi tulla kysymykseen joka päivä ja missä tahansa. Mutta yhdentekevää ei ole sekään, miten ne henkilöt, joiden samoilu metsissä ja mailla rajoittuu vain virkistykselliseen ulkoiluun, käyttäytyvät retkillään. Kaupunkiemme läheiset raastetut ja kaikenlaisten jätteiden likaamat metsiköt ovat tästä surullisena todistuksena. Mutta luontoa voidaan ja on monesta syystä velvollisuus suojella kaikkialla, joka maatilalla ja huvila-alueellakin. Aiheettomasti ei pitäisi luontoon missään hävittävästi kajota. Ei ole kysymys vain luonnontieteilijäin ja luonnonystävien erikoisharrastuksesta, vaan tärkeästä yleisestä sivistyksellisestä ja yhteiskunnallisesta tehtävästä. Eikä jokaisen maanomistajan tilalla eikä kaikissa kylissäkään ole mitään sellaista luonnonmuodostumaa, jonka välttämättä pitäisi joutua viralliseen suojeluun. Tähän onkin hyvät mahdollisuudet olemassa. Työn tekijöiksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistys kutsuu sen vuoksi kaikkia kansalaisia yhteiskunnalliseen asemaan, äidinkieleen ja poliittisiin mielipiteisiin katsomatta. Mutta suurin osa luonnonsuojelutyöstä jää sittenkin vapaa n t o imi n n a n varaan, riippumattomaksi kaikista säännöksistä. Luonnonrakkaudella on vanka~ juurensa Suomen kansan ajatusmaailmassa. Henkilökohtaisen luonnonsuojelutyön edellytyksenä on rakkaus kotiseudun luontoon ja sen elollisiin olentoihin. 20. Luonnonsuojelun työmaa on siis hyvin laaja ja sillä on liittymäkohtia monelle eri taholle. Suomen luonnon rikkaus ja kauneus ovat yhteistä, kallista omaisuuttamme, jota jokainen on velvollinen vaalimaan. Siitä, miten maanomistajat, metsien hoitajat, teiden rakentajat ja muut käytännön miehet suhtautuvat jokapäiväisessä työssään luonnonsuojelullisiin näkökohtiin, riippuu tavattoman paljon melkein kaikki. Se on ilmennyt käytännössäkin monella tavalla. Jokaisen järkevän ihmisen pitäisi oppia pitämään arvossa myös luontaista kasvipeitettä ja eläimistöä sekä elottomankin luonnon muodostumia, vaikka niillä ei olisikaan mitään taloudellista merkitystä
V alok. P a llastunturi , Rihmakuru heinäkuussa. V a lok. I . P a llastuntu ri , Sarvi järvi. Hustich . Bruno Nummikoski.
A. 22. Ounastunturi , Pyhäker on länsirinteeltä. Pallasjärvi, Lommoltunturi. Valok. K-la . Valok. R. Tunturikoivut (Betula tortuosa) ovat koristeellisen kauniita. Helkiö
Csokuru, Pyhätunturin selänteen k a tkai seva syvä loma (ylh. P y h ä t u n t u r i n k a n s a 11 i s p ui s t osta. K arhunjuomalampi (ylh. Aa pasuota rimpilampineen ( vieres.:;ä). oik.). Valok . 23. Kl a. R. vas.)
Untuvarengasta rakentavalla naarashaahkalla on kaksi kosijaa. Einari Merikallio.. Lunni maanalaiseen pesäänsä johtavan käytävän suulla. Heinäsaarten lintumaailmaa . • L apinti iroja j a pikkukajavia. V a lok
M a 11 a n 1 u on no n p u i s t o. Y leisiksi nähtävyyksiksi tarkoitetut suuret luonnonsuojelualueet. II. Metsätiet. Käsittää Petsamon tunnetut Ison ja P ienen Heinäsaaren lintusaaret vesialueineen. II. H usTICH, 1938, P allas-O unastunturin kansallispuisto . H e i n ä s a a r i e n k a n s a 11 i s p u i s t o. Pinta-ala n . LINK0LAn julkaisussa »Suunnitelma luonnonsuojelualueiden erottamiseksi Pohjois-Suomen valtionmailla» (Silva Fennica 1, 1926) . 114-120. Sijaitsee L änsi-L apissa M uonionjoen ja Ounasjoen välissä, M uonion, Kittilän ja Enontekiön pitäjissä. Tieteellisiin tutkimuksiin varatut suuret luonnonsuojelualueet . 25. luonnonsuojelualuekuvauksia 2. A lueen linnustoa kuvataan seikkaperäisesti saman tekijän kirjoissa »J äämeren ääreltä» (1924) ja »Heinäsaarten lintukuvakirja» (1939) . P intaala n . M etsätiet. Enontekiön pitäj ä n luoteispe rukassa, Kilpisjärvellä. tutkimuslait. P a 11 a s u n a s t u n t u r i n k a n s a 1 l i s p u i s t o. 1938 (n:ot 83 ja 84). Pintaala n. Nykyiset luonnonsuojelualueemme ja rauhoitetut luonnonmuistomerkit. O paskirjanen: E INARI MERIKALLIO, 1939, Heinäsaarien kansallispuisto. tutkimuslait. 1938 (n :ot 83 ja 84) . Käsittää Ison ja Pienen Mallan tunturit . Luon n onsu ojelulaki sekä laki ja asetus eräistä valtionmaiden luonnonsuojelualueista 18. KANSALLISPUISTOT. P eräpohjolan ja Lapin rajamailla, Kemijärven ja Pelkosenniemen pitäjissä. 500 km 2 • Opaskirjanen : I. A lueen kasvistosta on julkaistu saman tekijän tutkimuksia. 30 km 2 • Lyhyt kuvaus LINKOLAn edellämainitussa julkais ussa. Pintaala n. P y h ä t u n t u r i n kansa 11 i s p ui s t o . Alueen kasvistosta on JusTus MoNTELL julkaissut useita tiedonantoja. Luonnonsuojelulaki sekä laki ja asetus eräistä valtionmaiden luonnonsuojelualueista 18. 39 km 2 • Alueesta on lyhyt kuvaus K . Tervolan ja Rovanie m en pitäjien rajalla. 30 km 2 • R EINO KALLIOLA, 1941, P yhätunturin kansallispuisto . Opaskirjanen ilmestyy lähiaikoina. P inta-ala n. luonnonsuojelualuekuvauksia 1. LUONNONPUISTOT. 290 ha. Luonnon Y stävä, ss. Suomen suu rin luonnonsuojelualue. P i s a v a r a n 1 u o n n o n p u i s t o
a n 1 u o n n o n p u i s t o. Marsund, Svartnö ja Kaja nimiset saaret, yhteensä n. Petsamon Salmijärvellä. 6.27 m , latvus 16 m leveä. Yksinäinen tammi. K ök a r. Maakunnan rauhoitetuista luonnonmuodostumista on kuvaus LEO BJÖRKMANin kirjoituksessa »Naturskyddet på Aland» (Aländsk odling 1939, n:o 4) . 1.5 m korkea, aaltojen kannunmuotoiseksi hioma kivi. Kaksi oratuomea (Prunus spinosa) . A h v e n a nm a a. Rauhoitettu 1934. Fin s t r ö m . Rauhoitettu 1925. 26. Rauhoitettu 1938. Maakunnan suurin tammi, ympärysmitta rinnankork. Granboda, östergård. Merikotkan pesäpuu. Mangelbo, n . Rauhoitettu 1934. Karlby , Källskär. Rauhoitettu 1931. N . 32 km 2 • L yhyt kuvaus LINKOLAn edellämainitussa julkaisussa. Gottby, Södra Jakos. 12 ha laaja, rikkaasta kasvistostaan tunnettu kaunis lehtoniittyalue; puuston muodostavat jalava, saarni, tammi, vaahtera, metsäomenapuu, tyrnipensas ym. Pinta-ala n. Ramsholmen. 60 jalavaa, isoimmat 23 .5 m korkeita. Hamnholm. 40 ha. MUUT LUONNONSUOJELULAIN NOJALLA PERUSTETUT SUOJELUALUEET JA RAUHOITETUT LUONNONMUISTOMERKIT. Svinön saari. Merikotkan pesäpuu. Rauhoitettu 1939. Kallioiset, mäntymetsää kasvavat saaret; kasvillisuus niukkaa. F ö g 1 ö. Rauhoitettu 1927. 0.2 ha laaja jalavakasvusto; kaikkiaan n. S a 1 tv i k . Kansallisja luonnonpuistot kuuluvat Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen hallintaan ja h oitoon. »Källskärs kannan». Tarkoituksena on säilyttää koskemattomana tyypillinen näyte maakunnan tavallisesta saaristoluonnosta. Turun ja , Porin lääni. Alueilla on vakinaiset vartijat. N . Lait i 1 a . Kaukola. Rauhoitettu 1925. Merikotkan pesäpuu. Rauhoitettu 1925. Geta. Rauhoitettu 1926. Jo m a 1 a . H a mm a r 1 a n d . P ä ä s k y s p a h d . östergeta, Påval
Iso siirtolohkare, 6 m korkea, 9 m pitkä, ympärysmitta 33 m . Kaksi suurta kuusta. »Teininkivi», n. Rauhoitettu 1934. Rauhoitettu 1936. Framnäs. Kaksi hiidenkirnua. Rauma. Andersby, Nygård, Falkberget. Saari. »Alttarikivi» niminen siirtolohkare. Rauhoitettu 1936. Rauhoitettu 1925. Tammiryhmä. Rauhoitettu 1924. Järven linnusto rauhoitettu 1933. Useita tammiryhmiä, yhteensä 72 puuta. Rauhoitettu 1926. Gammelgård, Dalavik. Raisio. U u d e n m a a n 1 ä ä n i. Helsinki. Lemu. 27 ha laaja yleinen, varsinkin linnuston kannalta tärkeä suojelualue . Korkea »Lapin kuusi», tuulenpesämäinen kataja ja eräs vanha mänty. Vanha mänty . Lohja. Ensimmäinen luonnonsuojelulakiin perustuva rauhoitus maassamme. Mynämäki. »Bombergsgrottan», luola, johon johtaa monia käytäviä, eräs ulottuen läheisen maantien alitse . Rauhoitettu 1926. Lippajärvi eli Klappträsk. Hyvinkää. Rauhoitettu 1929 ja 1933. 3 m korkea ja yhtä leveä siirtolohkare . Oripää, Ketola. Loimaa. Iso siirtolohkare, »Pjuksten», n. Suuri kataja. Nyynäinen, Lempinen. Heininen. Mieto i ne n. Kaanaanmaa, Krookila. Rauhoitettu 1936. Rauhoitettu 1940. Rauhoitettu 1929. N o u s i a i n e n. Bromarv. Espoo. Tammiryhmä. Nuuskala, Paavola. Rauhoitettu 1936. 10 m korkea, 12 m pitkä ja 8 m leveä, vaappuvassa asennossa. Sättungsby, Hanaböleträskin ja Kungsbackaträskin tilat. Eskilom, Lassa. Kulamaa, Jalava. Tammea, lehmusta ja pähkinäpensasta kasvava isohko lehtoja lehtoniittyalue. Rauhoitettu 1926. Useita tamrniryhmiä. N. 28 Lylyinen. Rauhoitettu 1936 . Kauhanoja. Rauhoitus vireillä.. r ip ä ä. Andersby, Niemi ja Alnäs. Erkylä, Ahdenkallio. Liljendal. Rauhoitettu 1936
Kankainen, Kontuniemi. Rauhoitus vireillä. BjörnvikLappom. 8 m korkea, 3-5 m leveä suuri kivi, »Tallstenen». Rauhoitetut 1940. Rauhoitus vireillä. Yksinäinen luonnonvarainen tammi ja eräs iso kuusi. Hakinmäki. S n a p p e r t u n a. Nikkilä. Rauhoitetut 1924. Hiidenkirnu. Siuntio. K a 1 v o 1 a. Tammia ja lehmuksia kasvava lehtoalue, »Offerlunden». Pernaja. Iso siirtolohkare, »Tjuvstenen». Westergårdin ja Östergårdin tilat, yleinen suojelualue metsän ja eläimistön, lähinnä linnuston, säilyttämiseksi. Porvoo. 110 ha suuruinen, kansallispuiston luontoinen luonn önsuojelualue. Myransin kartanoon johtava lähes 2 km pitkä, v. Rauhoitettu 1924. A u 1 a n k o. Rauhoitettu 1930. Eräs kalliomuodostuma, »Botkärrskyrkan», iso siirtolohkare, »Käringsstenen», kolme isoa katajaa ja eräs erikoislaatuinen kuusi. Rauhoitettu 1927. Aitolahti. N. Siirtolohkare, »Ramunderstenen». Siirtolohkareryhmä, jonka kivet muodostavat luolamaisen »kirkon», »Korsvikskyrkan». Rauhoitettu 1925. Seudun ainoa luonnonvarainen vuorijalava. Qvistböle, Storkönig. Söderskärin majakan lähistöllä oleva linnuns,uojelualue. H a t t ula. Fylliittikallioiden hiilipussit, maailman vanhimmat fossiilit. Rauhoitettu 1925. R u o t s i n p y h t ä ä. Mänty, jonka latvus päättyy isoon, pallomaiseen, 2.5 m leveään tuulenpesään, »Krontallen». Komea, vanha mänty. Rauhoitettu 1926. Kuusi, jonka rungon tyviosa valtavana pahkana, »Länstolen». Rauhoitettu 1925, rauhoitus osaksi kumottu 1936. Hardom, Nygård. Rauhoitettu 1930. T a m m i s a a r i . Sarvilahti, Stor-Sarvlaks. Sköldvik. Rauhoitettu 1932. Rauhoitettu 1930. Rauhoitetut 1933. Nothamnin linnunsuojelualue. Rauhoitettu 1926. Hämeen lääni. Rauhoitus vireillä. 1836 istutettu koivukuja. Tunnholmin linnunsuojelualue. N. Sarvilahti, Hudö. Myrsk ylä. Ladugården. Särkilahti. Eräs iso kuusi. Ajonokka. Rauhoitettu 1932. Ahlglo . Söderby. Pellinge. 29. Rauhoitettu 1926
Rauhoitus vireillä. M i k k e 1 i n 1 ä ä n i. Hyvin rehevä ja rikaskasvistoinen puronvarsilehto. Jättiläiskuusi, ympärysm. Annila. Rauhoitus v ireillä. 370 cm. Käärm ekuusi. Edellinen n . Pylv äsku usi (Picea excelsa f. Rauhoitettu 1934. Rauhoitus vireillä. Puurunuotoinen, n. Rauhoitetut 1932. Linnunsuojelualue. Passila. Kutemajärvi, Tenkkeli. 9 ha. 30. Pietarsaari. Muutamia tervaja harmaalepän sekamuotopuita . Rauh oitus vireillä. Kaksi suurta katajaa. Useita kynäjalav ia. Ruovesi. 28 ha, jälkimmäinen n . r i vesi. Rauhoitettu 1935. Kerimäki. Rauhoitus vireillä. Tyrv än t ö. Virrat. 1 m kork. Rau_ hoitus vireillä. Mälkiäinen, Kariniemi. 440 cm. columnaris). bircalensis) . Rauhoit ettu 1941. Idänpää. Rauhoitettu 1937. Ikkala. Äijänpellon lehmusmetsä. Rauhoitus vireillä. Rauhoitus vireillä. Pieni rehevä lehtoalue; pähkinäpensaikkoa, vuorija k ynäjalavia, vaahteroita, lehmuksia ym. Kaupungin alueilla kasvavat kynäjaLavat. Penttilä, Raiskio. Iso vuorijaLava. Rauhoitus vireillä. Humalamäennoro. Vaasan lääni. Iso lehmus, ympärysm. Haavisto. Kaksi suurta lehm usta ja komea kynäjalav a. Laihia. Tampere. Pirttikoski, Salanti. Riuttaskorpi, Uusitalo . Rauhoitettu 1940. östensö. Hytermä ja Pieni-Hytermä nimiset saaret. Björkön matalikko ja läheiset saaret. Kangasniemi. Rauhoitettu 1940. tyveltä 505 cm ja rinnan kork. Kaksi liuskalehtistä Pirkkalan koivua (Betula verrucosa f. Haavisto, Utola. Uuranen, Kitunen. Nokia . Rauhoitus vireillä. Suuri kuusi. Rauhoitettu 1940. Suuri kynäjaLava. Rauhoitettu 1926. Yleinen luonnonsuojelualue. Villilä. 15 m korkea kataja, tunnetusti maan suurin. Kuru. B j örk ö b y. Sääksmäki. Iso siirtolohkare, »Lostenen». Taljala, Ranta-Seppälä. Pohjaslahti, Pirttilahti
Valok . Rauhoitettu 1928. N i 1 s i ä. 5 X 4 X 3 m suuruinen, ontto kivi; hyvin harvinainen, merkillinen luonnonmuodostuma . »Karhunpesäkivi», n. 100 km" laaja, lintutieteellisesti ja kasvimaantieteellisesti tärkeä suojelualue. Rauhoitettu 1938. Sivulla 27 olevaan karttaan on lisäksi merkitty n e M et s ä tietee 11 i se n tutkimus 1 aito ks en kokeilualueet , j otka sisältä3 1. Inari. MUUT RAUHOITETUT ALUEET JA LUONNONMUISTOMERKIT. Eräillä kaupungin ja sen lähimmän ympäristön maa ja vesialueilla on linnusto kokonaisuudessaan rauhoitettu 1931. 60 ha laaja, kansallispuiston luontoinen luonnonsuojelualue. Möysäjärvi. M a aja U 1 k ok r u n n i n saariston luonnonsuojelu_ alue. Pohjois-Savon ainoa tunnettu luonnonvarainen vuorijalava. Kla 1935. Nilsiä, Kermilä. tun Maakrunni-säätiön hallinnassa ja hoidossa. Kontiolahti. Rauhoitettu 1928. Halla-aho, Höytiäisen kanavan maatumapalsta. L a p i n 1 ä ä n i . Rauhoitus vireillä. u 1 u n 1 ä ä n i. I i. N . Kuopion lääni. P u i j o. R. N. Linnunsuojelualue . Tornio. Oulussa 1936 perusteK alvola n rauhoitettu jättiläiskataja
vät tieteellisistä ja luonnonsuojelullisista syistä rauhoitettuja osia, erilaisia luonnontilaisia metsiä ja soita. Ne sisältävät luonnonsuojelun kannalta hyvin tärkeitä alueita, ja edustavimmat niistä saataneen lähivuosina luonnonsuojelulain nojalla pysyväise~ti rauhoitetuiksi. Samoin puuttuvat kaikki ne alueet ja luonnonmuodostumat, joita suojellaan vain yksityisen maanomistajan toimesta . Karttaan ei ole merkitty kaupunkien ja muiden asutuskeskuksien puistoja tai niissä enemmän tai vähemmän pysyväisesti rauhoitettuja puita eikä riistanhoidollisia tai muita eläimistön suojelualueita ( elleivät ne kuulu luonnonsuojelulain alaisiin rauh,oituksiin) . 500. Valvoja-Aika 1941, n:o 4.) 32. (REINO KALLIOLA: »Rajan taaks~ jäänyttä kasvija eläinmaailmaamme». Kartasta puuttuvat Metsähallituksen hakkuilta rauhoittamat »säästö me ts ä t », joita on enemmän tai vähemmän suurina lohkoina kaikissa hoitoalueissa, yhteensä n . ' * Moskovan rauhassa jäi rajan taakse useita tärkeitä luonnonsuojelualueita: Koiviston Vasikka saari jalopuulehtoineen, rikkaasta lintumaailmastaan euroopankuulu Ä y r ä p ä ä n j ä r v i, P a ks u nniemen lehtoalue ja U k k o-P eka n riutta Sortavalan lähistöllä, H i i s j ä r v e n luonnonpuisto Salmissa, suuri, satumaisen kauniista maisemistaan ja monista eliöharvinaisuuksistaan tunnettu K u t s a n 1 u o n n o n p u i s t o Sallassa sekä P u m m a n g i n 1 u o n no npuisto Petsamossa. Lisäksi on otettu mukaan eräitä muitakin sellaisia paikkoja ja luonnonesineitä, joiden suojelu on tavalla tai toisella järjestetty, mutta joita ei ainakaan toistaiseksi ole luonnonsuojelulain nojalla pysyväisesti rauhoitettu
Kysymykseen, onko enää lainkaan mahdollista ajatella luonnonpuistojen perustamista maan eteläpuoliskoon, saattaa moni olla valmis vastaamaan suorastaan kieltävästi. Kun tässä otan luonnonsuojelukysymyksen pohdittavaksi, teen sen tietoisesti luonnontutkijan rajoitetusta näkökulmasta. luonnonmuistomerkkejä koskevin säädöksin ja rauhoituspäätöksin. Perusteiden arvojärjestys saattaa myöskin olla eri kulttuurinalojen harrastajien mielissä erilainen. Siitä ovat tässä kirjassa jo toiset kirjoittaneet. Tärkeimpiä nähtävyyksiä luonnonsuojelualueella näin ollen olisivat tavallisten puulajien muodostamat metsät luonteenomaisine kasvilajeineen ja eläimistöineen siis kanervaa ja puolukan varvukkoa kasva33. Tärkeätä olisi, että myös toisten alojen edustajat taiteilijat, kansankulttuurin tutkijat ym. Uskon kuitenkin, että moni luonnon ystävä toivoo ainakin kaikinpuolista selvitystä, ennenkuin on valmis yhtymään kielteiseen kantaan. Menneinä hyvinä vuosina saatiin Pohjois-Suomen luonnonsuojelualuekysymys ratkaistuksi saatiin lopulta, vaikka myönteinen ratkaisu olikin monen mutkan takana. Nekin ovat toivottavia, mutta niitä on suojeltava kuitenkin pääasiassa toisin, paljon halvemmin ja tehokkaammin keinoin erityisesti niitä eli ns. Arvokkaimmat luonnonpuistomme olemme menettäneet, ja lisäksi on maa laajan siirtoasutuksen johdosta tullut entistä paljon tarkemmin varatuksi viljelystarkoituksiin. tätä kysymystä harkitsisivat, ja toisivat julki käsityksensä, jotta kysymys tulisi riittävän monipuolisesti selvitetyksi. Ne näyttävät myöskin luonnonsuojelun näkökulmasta varsin synkeiltä. Suomen eteläpuoliskossa on tämä kysymys jäänyt aivan avoimeksi, pääasiassa siksi, että sen myönteiseen ratkaisuun saattamiselta on näyttänyt puuttuvan taloudellisia ja ehkä muitakin välttämättömiä edellytyksiä. VILJO KuJALA: Luonnonpuistokysymys Suomen eteläpuoliskossa. Vähemmän tärkeätä on, että sillä löytyy luonnon merkillisyyksiä ja harvinaisuuksia. Viimeaikaiset tapahtumat eivät ole näitä edellytyksiä suinkaan parantaneet. Millainen tulisi Suomen eteläpuoliskoon perustettavan luonnonpuiston olla sisällöltään. Tässä yhteydessä ei ole tarvis ryhtyä yleispiirtein perustelemaan luonnonsuojelualueiden merkitystä. Vastaan: hyvä pienoiskuva tämän maamme osan luonnosta
Niinpä ovat miltei kaikki Suomen eteläpuoliskon metsät syntyneet jonkin katastroofin metsäpalon, myrskytuhon, useimmat kaskenpolton ja viljelyksen jälkeen. mutta väliin myöskin kumouksellisia. Suuretkaan muutokset eivät ole tuntemattomia myöskään luonnossa. laajan metsäalueen sisällä tai valtakunnan itärajan sivussa taikka vesistöjen eristämänä, riittäisi melkoista pienempi alue kuin muuten. Lisäksi, jos sellainen aarniometsäalue jostain, esim. Niihin kuuluisi siten, kuusta ja koivua kasvavia korpia sekä laihempia rahkoittuneita että suuria saniaisia ym. Edelleen kysymme: löytyykö tällaiset vaatimukset täyttäviä alueita Suomen eteläpuoliskosta. Niissäkin tulisi olla sekä rehevän kasvillisuuden vallassa olevia että myös karuja ja alastomia lampia ja rantoja . Samantapaiset vaatimukset olisi kohdistettava vesiin. Myös puuttomista soista tulisi alueella löytyä erilaisia tyyppejä. Sen vuoksi on harkittava kysymystä, eikö luonnonsuojelualueita voida kaikesta huolimatta perustaa myöskin kulttuurin muuntelemalle alueelle. Toinen kysymyksemme on: kuinka laaja pitäisi luonnonpuiston olla. Sellaisia tuskin enää on kuin nimeksi olemassa, ja tuskin lainkaan sellaisina komplekseina kuin edellä on hahmoiteltu. Vaikka näin luonnonsuojelualueelle asetettavat vaatimukset eivät siis olisikaan yli vallitsevan ja tavallisen meneviä, ovat ne sangen monipuolisia. Vastaisin: sen tulisi olla vähintäänkin niin laaja, että kaikki tärkeät kasvija eläinlajit ja yhdyskunnat mahtuvat siihen ja voivat siinä elää ja toimia luontonsa mukaan. Mahdollista onkin, että niitä ei voida samalla alueella sopivasti tyydyttääkään, vaan on muodostettava eri rauhoitusalueet kuivia maita, soita ja vesiä varten. Vastaisin tähän tärkeään kysymykseen myöntävästi. Jos se sijaitsee rauhallisessa ja osa puilleenkin luonnontilaisessa ympäristössä esim. Kuivan maan edustajista yllä mainitut olisivatkin tärkeimmät. Yleensähän luonnonsuojelualueiksi etsitään täysin alkuperäisessä tilassa säilyneitä alueita. rämeitä. Lisäksi tulisi alueeseen sisältyä myöskin rehevän kasvillisuuden vallassa olevia purolaaksoja, vuorenalusja rantalehtoja, vuorenseinämiä ja kallioita. Siten alueen tulisi ilmeisesti olla jopa muutamien tuhansien hehtaarien laajuinen. ruohoja, kasvavia reheviä tyyppejä; samoin mäntyä kasvavia suopursuym. Paljon kuitenkin riippuu alueen sijainnista. Lop34. vat männiköt sekä mustikan varvukkoa kasvavat kuusikot. Tavallisesti ne ovat hitaita. Soiden tulisi olla osaksi puuta kasvavia, osaksi puuttomia. valtion mailta, löytyisikin, se maksaisi aivan liian paljon. Lisäksi tulevat suot ja vedet, joilla maamme luonnossa on hyvin suuri merkitys
Siitä helpoittuu myös toinen tärkeä kysymys, joka on kustannuskysymys. Ja sehän ei ole lopussa . Onhan suuri hinnan ero hehtaarilla autiomaata tai nuorta taimistoa ja hehtaarin alalla 100-200vuotiasta aarniometsää! Kuitenkin on kustannuskysymystäkin erikseen harkittava. Tähänastiset kokemukset eivät kehoita panemaan suuria toiveita val35. Kasvitieteilijä prof. Lisäksi tarvitaan vain aikaa. Tässä on katse joka tapauksessa suunnattava vuosisata eteenpäin. Tämä kehitys käykin Suomen eteläpuoliskossa huomattavasti nopeammin kuin Pohjois-Suomessa, syystä että aineiden kiertokulku luonnossa täällä on ilmastollisista per ussyistä 2 -3 kertaa nopeampaa kuin pohjoisessa. climax-asteitaan. Kasvija eläintieteilijöillä olisi siinä arvokas havaintoalue tutkiakseen, kuinka lajit leviävät ja yhdyskunnat rakentuvat ja muuttuvat vuodesta vuoteen lähestyen ns. Esimerkiksi siitä, kuinka helposti alkuperäisen luonnon näkö ja tuntu palautuu, mainittakoon Ruotsissa laajan kiistan alaisena ollut »Fibyn aarniometsä» Uplannissa. kasvilajit ovat lähistössä valmiina uudelleen leviämään paljaaksi m"enneille alueille , on ilmeistä, että luonnonpuiston perustamisessa saatetaan täällä kyllä lähteä vaikkapa aivan paljaaksi hakatusta tai autioksi palaneesta alueesta. putuloksena on siitä huolimatta kaikkialla alkuperäislaatuinen vanha metsä. Biologisten tutkimusasemien perustaminen on luultavasti muutenkin tärkeä kysymys, joka on ennen pitkää ratkaistava, sillä biologisen tutkimuksen painopiste on selvästi siirtymässä laboratoorioista vapaaseen luontoon. On nimittäin muistettava, että luonnonsuojelua pyrimme toteuttamaan ennen kaikkea sen tulevan Suomen kansan hyväksi, jolla ei enää ole laajoja vanhoja luonnon metsiä tutkittavanaan ja ihailtavanaan, niinkuin meillä vielä on. R. Alue ei ole siksi nytkään metsältään tyypillistä uplantilaista metsää, vaikka se muistuttaakin jonkinlaista peikkojen valtakuntaa . Kun siis alueen alkuperäisyyden puute ei ole mikään ratkaiseva este sen rauhoittamiselle luonnonsuojelutarkoituksessa, helpoittuu sopivan alueen löytämismahdollisuus hyvin paljon. H. Hesselman tuli siihen käsitykseen, että kysymyksessä oleva aarniometsä on syntynyt erittäin huonotilaisesta hakamaalaitumesta, jolla vielä noin 100 vuotta sitU;!n kasvoi harvakseen karjan turmelemia suurikokoisia ja kääkkyräisiä puita. Kuitenkm olisi aukeamaallekin perustettavalla luonnonsuojelualueella myös varsin suuri tieteellinen arvo heti alun pitäen, edellyttäen, että rauhoitus alusta alkaen olisi mahdollisimman täydellinen. Kun Suomen eteläpuoliskossakin vielä kaikkialla metsän alkuperäiset. Sernander piti sitä aitona ja ehdotti sen rauhoittamista, sen sijaan metsätieteilijä prof
Sen virallisissa elimissä pyrkivät niin monet erisuuntaiset näkökohdat määräämään, että myönteistä ratkaisua ei hevin voi toivoa saatavan aikaan. Kysymyksen lopulliseen käytännölliseen ratkaisuun tarvitaan kuitenkin vielä paikallistietoja, joita aluetutkimuksilla olisi hankittava. Aluehan ei häviä eikä pilaannu siitä, että se rauhoitetaan päin vastoin se säästyy ja säilyy ja on sikäli aivan toisen luontoinen kuin muut kulttuurirakennelmat. 36. tioon, sen maihin ja rahavaroihin. Kun näyttää siltä, että hanke olisi joustavimmin toteutettavissa yksityistietä, on kuitenkin ensimmäinen ja ilmeisesti myöskin vaikein kysymys riittävän pääoman hankinta, joka tarvitaan alueen lunastamiseen. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tulevat sukupolvet vasta täysin käsittävätkin myös luonnonpuistojen kulttuuriarvon, ja myös siksi kiittävät menneitä polvia, jotka ovat ymmärtäneet perustaa niitä. Tulemme siis siihen lopputulokseen, että luonnonpuistojen perustaminen Suomen eteläpuoliskoon on sekä mahdollista että monilta näkökannoilta erittäin toivottavaa. Sentapaiset metsäreservit, jollaisia luonnonsuojelualueen ikivanhat kirveen koskemattomat metsät olisivat, voisivat jossain pakonalaisessa tilanteessa osoittautua hyvin tärkeiksi kansallisiksi tekijöiksi. Kustannuksista ja uhrauksista puhuttaessa on joka tapauksessa alleviivattava sitä tosiasiaa, että luonnonsuojelualueita perustamalla ei itse asiassa tuhlata eikä hävitetä juuri mitään kansallisesta pääomastamme. Asia on joustavimmin hoidettavissa yksityisyrityksenä joko Luonnonsuojeluyhdistyksen tai erityisen säätiön toimesta. Niin pian kuin kansamme elämä pääsee taas vakaille raiteilleen, on lähinnä .juuri tämän kysymyksen ratkaisuun käytävä käsiksi. Jos tulevat sukupolvet eivät pitäisikään luonnonsuojelua enää arvossa, ei mikään estä niitä käyttämästä perustamiamme luonnonpuistoja muihin tarkoituksiin
Täytyy saada huollettuja, suojattuja kohteita pitkin maata joka pitäjään, jotta saataisiin vähitellvn koko kansa huomaamaan kaikkialla tavalla tai toisella kaunista luontoa ja sitä vaali'maan siellä. (K uvat G eologisen t oimik unnan kok oelmist a .) 37. On hyvä, että maan luonnonsuojelupuistoissa koko luonto on huollon alaisena, mutta se ei riitä, sillä näihin joutuu alkuperäistä luontoa ihailemaan yleensä vain pieni osa kansasta, koska näitä paikkoja on harvassa ja kaukana. AARNE LAITAKARI : Kivet ja kalliotkin kaipaavat suojelua. Yhtä hyvin olisi louhinnan voinut keskittää muutamiin harvoihin paikkoihin. Elottoman luonnon suuret muistomerkit, tunturit ja kalliot, vedet ja suot, harjut ja rannat, eivät yleensä kaipaa ihmisen huolenpitoa. Ne ovat siksi suuria, ettei ihminen pysty niitä hävittämään muuta kuin joissakin erityisissä paikoissa ja joiltain erityisiltä osiltaan. Helsingin ympäristön metsäisiHä kallioilta on varatyöaikoina louhittu laajoilta aloilta melkein joka kallionkulmasta kuution tai parin verran kiviä ja siten raiskattu tarpeettomasti kauniita kallioita. Esitän seuraavassa sanoin ja kuvin joitakin esimerkkejä sellaisista kohteista, jotka hyvin sopivat suojeltaviksi sinänsä, mutta samalla ovat omiaan herättämään suurta yleisöä huomaamaan luonnonsuojelun tarkoitusta ja merkitystä. missä sitä suinkin voidaan tehdä taloudellista elämää pahasti häiritsemättä. Mutta juuri nuo poikeukselliset kohdat kaipaavat ymmärtävän ihmisen huoltoa ja saattamalla ne suojeluun kasvatetaan kansalaisia huomaamaan muuallakin näkemään luontoa ikäänkuin avautuneemmin silmin, Suurten kaupunkien ja liikelaitosten lähellä on usein tällaisia paikkoja, jotka vaativat suojelua. Esim
Rantakallio, jossa aallot ja vesi ovat syövyttäneet kalkkikivikallioon omalaatuisia, meillä harvinaisia liukenemiskuoppia, Kiskon Määrijärven Kolkosta. 38 Poimuinen kalkkikiven ja gneissin vuorokerrostuma Korppoon Ahvensaaren Kirmoniemestä. Koska gneissikerrokset siinä ovat koholla , on se helposti tuhottavissa. Tämä ranta olisi suojeltava, koska se kalkkikiven pehmeyden takia on helposti tuhottavissa.
ja uurTällaisia olisi suojeltava huvimatkailijain nimikirjoituksilta ja rakastavaisten sydämien kuvilta. Jääkauden mannerJaan siloittama tama kaunis rantakallio Ikaalisista. (Alla oleva kuva.) 39. Kaikkialla, missä aavan meren aallot muokkaavat kivikkoisia kalliorantoja, syntyy pyöristyneitä, siloitettuja kalliokouruja ja hiidenkirnujakin, mutta ehkä komein tällaisista on tässä kuvattu Petsamon Peuravuonon länsipuolelle meren rantaan, monen metrin syvyiseen kapeaan rotkoon syntynyt putkimainen, vaakasuora hiidenkirnu
Jääkauden aikana sileälle kalliolle syntyneet hiidenkirnut voivat suojeluun otettuina paremmin kiinnittää huomiota muihinkin jääkauden merkkeihin . Kattilakallio. Tämä kaunis luonnon filigraanityö huomattaisiin, jos se otettaisiin luonnonsuojeluun. Inari n kiv i on jo r a uhoitettu.. Huvitus, Yläne . Erikoisen kvartsirikas migmatiitti Sjöstenin pihasta Yläneellä. Tällaisia kiviä on Suomesta t a va ttu kaksi, toinen (ylempi kuva) on Pirunpesäk ivi Suoniemeltä ja toinen, jonka luolaonkaloiden kattoa näkyy alemmassa kuvassa, on K arhunpesäkivi Möysäjärveltä Inar ista. Jääkauden a ikuinen kulkukivi, jonka sisässä on luola -onkaloita. Näiden luolien s yntytapaa ei ole vielä pystytty selittämään
Ylempi kuva on Lohtajan Vattajalta ja alempi Kalajoen hiekkapakoilta (jonne on päässyt pesiytymään niitä pahasti rumentavia ränstyneitä myyntikojuja) . Ajattelematon pensasten ja puiden hakkuu hävittää tällaisten alueiden alkupera1sen luonteen , voipa vielä saada hiekan enemmänkin liikkeeseen tuhoamaan arvokkaampaa metsääkin. Kaunista ja siroa pienoispoimuista liusketta, jonka hienolle pinnalle hakattu nimikirjoitus vaikuttaisi pyhyyden loukkaukselta. (Alla oleva kuva .). Lentohiekka-alueet meren äärillä ovat siksi erikoisia ja ulkoilupaikkoinakin niin mieluisia, että ne vaativat huoltoa. Torsllolmsudden, Kumlinge
Minkälaisessa jännityksessä olinkaan. Kevät kului, mutta mitään ei kuulunut. Nyt niiden pitäisi nousta. Kiviraunio on luonnollisesti varsin vaatimaton ja muodostaa sekavan yhdyskunnan kasveja, joita olen sinne tuonut säilykepurkeissa, repussa, eväslaukussa ja milloin missäkin. Kun seuraava lehtipari sitten ilmestyi, oli niissä jo helposti havaittavissa pitkät, siirrottavat karvat ja silloin olin varma asiasta. Muistan kuin eilisen päivän sen kevään, jolloin odotin sen ilmestymistä. VÄINÖ PÄRNÄNEN: Kasviharvinaisuuksien aaressa. Mutta kohta kun saavun sinne ja hieraisen käsiini muutaman siesterin lehden ja hengitän syvään sen voimakasta lemua, on aivan kuin väkisin tempautuisin täältä kaupungin keskeltä aina sinne kauas Saareskorven Siesterilammikol1e, missä rehevää siesteripensasta ( Ribes nigrum) kasvaa suurella alalla ja yli miehen mittaisena. Tutkin niitä suurennuslasilla puolelta jos toiselta, mutta kun en tuntenut kasvia lähemmin, en luonnollises.ti päässyt mihinkään varmuuteen. Kun on kesä ja minut tapaa ikävä tuntureille, menen puutarhaani, missä minulla on vähäisessä kivirauniossa pieni kokoelma Lapin kasveja. Se on palanen villiä maata, jonka pelkkä ajatteleminenkin viehättää. Ja niin sain tyytyä havainnoimaan niitä aamuin ' ja illoin ja odottamaan, mitä niistä oli kehittyvä. Mutta silloin ilmestyi eloa ruutuun ja pieniä teräväpäisiä sirkkalehtipareja puski esiin siellä täällä lämmenneestä mullasta. Ihme 42. Tämä on tietysti jossain määrin hentomielistä ja jonkinlainen arkuus valtaa minut siitä kirjoittaessani. Siinä viihtyvät hyvässä sovussa eri tahoilta tuotuina tunturikohokki ( Silene acaulis), tunturikeltano (Hieracium alpinum), lapinvuokko ( Dryas octopetala) , sinirikko ( Saxifraga oppositifolia), Lapin uuvana (Diapensia lapponica), alppiruusu (Rhododendron lapponicum) ym., mutta ennen kaikkea minun suurimpana ilonani ja ylpeytenäni tunturi unikko (Papaver radicatum). Mutta se on minulle joka tapauksessa oikean ja väärentämättömän luonnon illusioni. Olin saanut edellisenä syksynä siemenet Ruotsista, kalkinnut huolellisesti niille tarkoitetun ruudun ja kylvänyt ne siihen. Lohduttoman paljaana pysyi tasattu multa ja aloin jo uskoa , että pian oli rikkaruohojen sekalainen seura sen valtaava
Lämmintä, auringonpaistetta ja Väylän pinta kiilteinen. Se ei pyydä mitään. Meidän maassamme sitä ei ole. * Sitten paasm taasen kerran oikeaan Lappiin. Niin on sitten riittänyt pitkälti iloa tästä pienestä kukasta. Ilma muuttui kuitenkin yhä sähköisemmäksi. Pilvien suunta oli kuitenkin pohjoiseen. bicentrisiin kasveihin ja siitä tunnetaan neljä toisistaan erottuvaa ala-lajia. Kun se jääkauden jälkeen ei ole sanottavammin levinnyt eivätkä eri kasvualueet ole j.aksaneet yhtyä, 'on laji säilyttänyt omat erikoispiirteensä. Siemenet olivat itäneet ja vähitellen täyttyi ruutu sinertävänvihreistä, vahvasti karvaisista, pariliuskaisista lehdistä ja niiden keskeltä puski jonkin ajan kuluttua parin tuuman pituisia, tukevia kukkavanoja, päässään alaspäin riippuva, kultaa raoitteleva nuppu. Nyt sattui kuitenkin niin, että meidän oli pakko pysähtyä Muonioon pariksi päiväksi, ja kun emme halunneet kartuttaa muoniolaisten jo ennestään värikästä maantiekuvaa ja kun kylä aikaisemmilta käynneiltä oli meille perin tuttu, päätimme käyttää tämän pakollisen viivytyksen erään läheisen tunturin tutkimiseen. Papaver r.adicatum kuuluu levinneisyydeltään ns. Sitä tavataan Dovrella, Svartisenillä, Kaaresuvannon ja Lynge•· vuonon välisellä alueella ja Piitimen Lapissa. Kuparinkarvaisia pilvenmöykkyjä muodostui uskomattoman nopeasti ja pian oli koko läntinen taivas yhtenä valtavana ukkospilvenä, joka mustansinisenä, 43. oli tapahtunut. Luulen melkein, jos se osaisi puhua, niin se sanoisi, mitä elämisen ilo on. Ja pian oli tämä, eräs arktisten kukkien merkillisimpiä, varttunut täyteen loistoonsa ja aukaissut suuret vihertävänkeltaiset, ihanat kukkansa minun vaatimattomassa puutarhassani Käpylän esikaupungissa. Me luotimme onneemme ja aloimme pystyttää telttojamme · tt1lnturin laella • olevan vähäisen vesilammikon partaalle. Se on kuin hyvä toveri, kuin ystävä. Oli verraton heinäkuun päivä. Vallitsevan käsityksen mukaan unikko on säilynyt viimeisen jääkauden yli kaukana toisistaan olleilla sula-alueilla. Ja kun mieleni on joskus raskas ja näen ympärilläni vallitsevan omahyväisyyden ja matalamielisyyden, on ikään kuin se kohottaisi kauniit terälehtensä, katsoisi minuun ja vakuuttaisi: ei kaikki sentään ole niin. Tyytyy uskomattoman vähään. Jokin levottomuutta herättävä altocumulus castellatus purjehti kuitenkin Muoniovaaran päällä ja sekavin tunt~in tähystelimme Ruotsin puoleista taivasta
Veden huuhtelema kallio kiilsi ja vasten poistuvaa ukkospilveä näkyi värikäs sateenkaari huomattavasti meidän alapuolellamme. Vuori peittyi pilveen. Ehkä Ripainesta, missä se ensi kerran tavattiin v. jyristen ja salamoiden vyöryi kohti pohjoista, peittäen kuin läpinäkymätön seinä koko allaolevan maiseman. Salamat seurasivat yhä tihenevinä toisiaan. Tuskin oikein älysimmekään, mitä ympärillämme tapahtui, ennen kuin päämme päällä risteilevät salamat herättivät meidät epämiellyttävään todellisuuteen. Pauhaava kaatosade valui yhtenä kohinana ylitsemme ja koko vuori tuntui vavahtelevan korvia huumaavasta jylinästä, joka tunturin kalliopahdoissa muuttui kuivan teräväksi, melkein pistäväksi. Kun viimeinen jääkausi ammoin päättyi ja paljas maa alkoi hitaasti jälleen herätä eloon, niin olikohan se jo silloin olemassa. Miten tunturi loisti ja häikäisi. En ollut ensi kertaa tunturilla, mutta mitään tämänkaltaista en ollut vielä ennen kokenut. Iltapäivä oli jälleen pilvetöntä poutaa. Pieni, vähäinen 44. Mutta ilomme oli lyhytaikainen. Olikohan säilynyt hengissä jonkin nunatakin turvissa vaiko onkohan jälkeen päin ilmestynyt. Tämän kirjoituksen puitteisiin ei kuitenkaan kuulu sen kasvupaikan yksityiskohtainen määrittely, eikä se yleisemmin ketään kiinnostaisikaan. Tällaisena päivänä tutustuin Sedum vilLosumiin , karva i s e en m a k s a r u o h o o n. Aurinko katosi. Olomme ei ollut kadehdittava, mutta telttamme pitivät sateen, ja noin puolisen tuntia raivottuaan oli rajuilma ohi. 1867, tahi Laimolahdelta tahi kenties itse Tidnopaktelta. tenuis) ja musta sara (Carex atrata) . Pimeni. Tähän seuraan on harvinainen maksaruoho tullut jostakin kaukaisesta kodistaan Torniojärven pohjoisrannalta Ruotsista. Mutta kasvien ystävälle neuvovat tien kivirikot ( Saxifraga groenlandica, S. Kuka sen tiennee. Kiukkuiset vihurit alkoivat pyyhkiä pitkin tunturin suojatonta lakea. Moni pitäisi varmaan lukuisampana esiintyvää tunturitervakkoa (Viscaria alpina) paljon mielenkiintoisempana. On jotain ihmeellistä sen kulkeutumisessa yli tämän kymmenpenikulmaisen kiveliön. Mehän tiesimme vain, että tämä tunturi on kasvin ainoa esiintymispaikka maassamme, että se on rauhoitettu ja että sitä löytyy vain mitättömän vähän, yhdessä paikassa, ja että tunturi on melko suuri. Siitä tulisi oikeastaan pitkä kertomus. Meille paistoi aurinko ja tyytyväisinä me ihailimme tätä perin harvinaista ja komeata näytelmää korkealta tähystyspaikaltamme
Olin siellä ihan yksinäni, pitkät päivät ja ympärilläni oli kaiken aikaa meri, suuri ja hiljainen meri, missä laivat vain tulivat ja menivät taivaanrannan sinessä. Ne tulivat kuin käsikkäin ja riemuiten julistivat lyhyen kesän ihanuutta. Ja me lojuimme telttojemme edessä verrattomassa auringonpaisteessa tahi heittäydyimme viekoittelevaan nurmikkoon ja ympärillämme nuokkuivat mustan saran komeat tähkät. Ja tunturi koristautui ympärillämme kesän kauneimpiin kukkiinsa, pieniin, värikkäisiin, jotka nyt · sateen jälkeen näyttivät kuin entisestään kirkastuneen. Sukelsin louhikkoisesta pohjasta outoja kasveja. Tummaa maapohjaa vastaan se on kuin jokin säteilevä helmi. kukkaraiska. Kalliopintaa peittää sen kasvupaikalla ohut multakerros, sellainen kuin kuivuneen vesilammikon sijaan usein jää. Tunnetteko ulkokarin rannassa sammaloituneen mökin, minkä pienet ikkunalasit ovat jo aikoja sitten käyneet vihertäviksi ja minkä portaille tuntuu merilevän kitkerä tuoksu. Ne levisivät edessämme kaikkialla, pitkin rinteitä, kallion halkeamia, vesilätäköitten reunamia. Ei siinä ole ruohoa eikä sammalta. Mutta ilmeisesti juuri näillä paikoilla tämä itsessään karu kvartsiittikallio sisältää kalsiumpitoisia mineraaleja, jotka tarjoavat vaateliaammillekin tunturikasveille elämisen mahdollisuuden. Tavalliselle ihmiselle se on vain jotain sinisenpunertavaa, vähän melkein kuin surkastunutta, mutta kasvien ystäville autuas löytö. Sinne minä jouduin eräänä kesänä. Katselin tuntikausia, mitenkä kiviin kiinni pureutuneet vihreät levät huojuivat, kun aallot kävivät niiden ylitse. * Tunnetteko lämpimän suvituulen, joka kesäisenä päivänä mereltä puhaltaa. Soutelin ilman määrää karilta toiselle lämpimän tuulen hyväilyssä ja huulillani oli suolaisen meriveden kir45. Se on kuin rohkea penselin veto jossain Claude Monetin värikylläisessä taulussa. Tunnetteko auringon paahtaman rantakallion ja silmiä huikaisevan kilon ulkosaarien ympärillä, missä lokit laiskoin siivin lentelevät. Istuudun siihen -sileälle kalliolle ja piikkimähkä ( SeLaginella sel.a.ginoides) levittäytyy vierelläni ruskeankellertävänä kuin mikäkin ihastuttava väriläikkä. Niin vähäinen kuin Sedum villosum varreltaan onkin, kehittää sekin suhteellisen suureen sinipunertavaan kukkaansa sykähdyttävän, melkein liikuttavan kauneuden
Tahi kiipesin kalliolle ja makasin silmät ummessa auringon hehkuvassa paisteessa. Halusin oppia tuntemaan kaiken, mikä sitä koski. 46. Merikaali (Crambe maritima). Sen selittämättömän lumouksen, joka aina houkuttaa ja vetää puoleensa , milloin vaan joudun sen kanssa kosketuksiin. Ja nyt saan eteeni yhden sen parhaimmista kasvateista, erikoisen ja yksilöllisen, jonka kaltaista saa turhaan muualta hakea . Sen omalaatuisen kasvija eläinmaailman. Sekin oli osa siitä salaperäisestä, jonka pauloihin olin joutunut ja jota halusin oppia tuntemaan ja säilyttää sen näkemykset omanani kuin saituri aarteensa. Valok. Ken on vähänkään kasvien ystävä, ymmärtää, mitä tällainen löytö minulle merkitsi. Lempeä sattuma oli ohjannut tielleni Carex arenarian, hiekkasaran. Siellä tapasin m e r i k a a 1 i n, Crambe maritiman. Olin kiintynyt mereen, se oli tullut kuin suuri onni elämääni. peys. Paavo Suomalainen. Sen sielun, jos niin on lupa sanoa
Sen viljely. Ne olivat tuuheaneulaisia, pörröisiä, ainaisten tuulten painamia, mutta ei nujertamia. Elävä olento keskellä karua ja kovaa luontoa. Ne eivät olleet enaa mitään puita. Meren tuoksua se hengittää paksuilla lehdillään ja myrskytuuli vyöryttää kuohupäitä aaltoja sen tuntumille ja heittää suolasta vaahtoa sen ylitse. Pitkin maata ne ryömivät, ikään kuin hakien suojaa kovasta kalliosta, niin kuin siinä kiinni pysytellen. Sen siementen kulkeutuminen merivirtojen mukana. Päätän ottaa yhden lehden näytteeksi, mutta käteni kieltäytyvät koskemasta siihen. EJn saisi siitä kuitenkaan mitään kuvaa talletetuksi, ainoastaan kuivettuneen lehden, joka murheellisena todistuskappaleena muistuttaisi minua, kenties soimaisikin. Istun sen ääreen hietikolle. Aurinko paistaa helteisesti ja aallot kohisevat hiljaa rantaa vastaan ja niiden kastelemat pikkukivet kiiltävät. Aution saaren kiehtova lumous. Merestä se saa voimansa. Kaikki siitä lukemani pyörivät yhtenä sekamelskana päässäni. Soudan takaisin saarelleni lämpimässä suvituulessa, pitkin kimmelteistä merta. Mutta minulle se oli vain villi ·yksilö. Juoksin heti alas rantaan. Jotain medusain ja maneettien salaperäisyyttä on sen olemuksessa. Olen rajattoman tyytyväinen: o 1 en n ä h n y t se n . Ja siellä sen sitten näin, komeana, sinihärmämäisenä. Meren yhteyteen sen juuret hakeutuvat. Sen levinneisyys lämpimämpien merien rannoilla. Hietikolla, likellä veden rajaa se kasvoi, tuuheana pensaana, harmaansinertävänj niin kuin meri itse toisinaan. Ja niin jätän-' kasvin rehottamaan villiin vapauteensa. Sen koristeellisuus. Kalliolla kasvoi joitakin kummallisia petäjiä. 47. Sen ravinnoksi kelpaavaisuus. Niiden elinvoima oli ihmeellinen
rubra) , tikankontti CypripediLum· cakeoLus) ja soitten neidonvaippa (HeUeborine paLustris) Ahvenanmaalla, talvikinlehtinen paju ( SaUx piroUfoUa) , tunturiailakki (Mel.a.ndrium affine) , napaseudun härkki (Cerastium arcticum) , pensaskanerva (Myricaria germanica) , vuorikuisma (Hypericum montanum), karvainen maksaruoho (Sedum viLLosum), sorea hanhikki (PotentiUa puLcheLl.a.) , lehtovatukka (Rubus pruinosus), Siperian lillukka (Rubus humuUfoLius) , Lapin keulankärki (Oxytropis l.a.pponica) , sahakatkero (Gentiana serrata) , kivikkomatara (GaLium saxatiLe) ja ,Lapi.o kissankäpälä ( Antennaria carpatica). Esko Suomalainen. Seuraavat hyvin harvinaiset kasvilajit on kokonaan rauhoitettu: kampasaniainen (Blechnum spicant) , piikkihärkylä (PoLystichum, aculeatum) , marjakuusi (Taxus baccata), kirjava pikarililja (FritiUaria. Valok. K arhun laukka (A!lium ursi n um). meLeagris), karhunlaukka ( AHium ursinum) Ahvenanmaalla, Lapin kaura (Trisetum subaLpestre) , ripsihelmikkä (MeUca ciUata) , miehen kämmekkä (Orchis mascuLus) , orho (Ophrys muscifera) , tunturiorho (Chamaeorchis aLpinus), mesikukka (Herminium monorchis) , miekkalehtinen valkku (Cephal.a.nthera LongifoLia) , punavalkku (C. Rauhanteossa luovutetulle alueelle jääneistä lajeista olivat samalla tavalla rauhoitettuja mykerövihvilä ( Juncus capitatus) , metsäsara (Carex siLvatica) , kevätnätä (Minuartia verna) , Siperian hanhikki (PotentiHa sericea) , tuoksukirveli (ChaerophyUum aromaticum), keuhkokatkero (Gentiana pneumonanthe) , korkea rantasappi (Centaurium umbeH:atum) ja Siperian asteri ( Aster sibiricus). Rauhoitetut kasvilajit. Jomala, R amsholmen. 48. Asetuksella on myöskin kangasvuokon (PuLsatiUa vernaLis) kerääminen myytäväksi ja myyminen kielletty
Mutta paikka oli kuiva, aurinkoinen ja lämmin, järvi lähellä ja ylempänä Rapolan korkea, tuuhean metsän peittämä harju hyvänä suojana kylmiltä pohjatuulilta. Nämä tekijät ratkaisivat kesäasuntoni valinnan. KIVIRIKKO: Lintuelämää kesäasuntoni purissa. 49. K. Kesällä 1910 kohosi katajikon keskelt.ä kaksikerroksinen huvila , ja palsta sai varsinaiset rajansa ja aitansa . Kauan ne siinä lentelivät, kantoivatpa nokassansa saveakin, jota kiinnittivät kokkareen sinne toisen tänne huolimatta siitä, että lrnikkfalla vielä koputettiin ja maalari sive1timellään pyyhkäisi väriä reunalautoihin. H irvikallion hehtaarin laajuinen palsta Sääksmäen Rapolassa oli alun neljättäkymmentävuotta sitten kivikkoista katajapensaikkoa. Mutta kun Rapolan puutarhassa lintumaailma oli harvinaisen rikas olihan siellä sekä k u h a n k e i t t ä j ä että s a t a k i e 1 i k i n, arvelin, että eiköpähän tällekin palstalle saisi ajanpitkään useampia lajeja kotiutumaan. Haara pääskyt lentelivät päädyn pyöreistä koristereijistä sisään ilmeisesti ajatellen pesän tekoa ylisille, r ä y s t ä s p ä ä s k y t taas riippuivat räystään alla pidellen kiinni rösöpintaisista seinistä. Kivistä kyllä selviydyttäisiin ajanmittaan ja viljelysala lisääntyisi pala palalta. Kun sen ja tervalepikkoa kasvavan rannan välissä oli n . Tällä niin viihtyisäksi käyneellä paikalla olin varemmin retkeillyt useana kesänä, jolloin asuntoni oli Rapolan kartanossa vajaan kilometrin päässä, ja pitänyt silmällä lintumaailmaa, johon tunsin veren vetoa jo pienestä pojasta saakka. Ajan pitkään isompi yläpalsta muodostui kaksiosaiseksi, harjunpuoleinen metsäksi, jossa koivut, kuuset ja männyt nyt jo kohoavat valtavan isoina ja tuuheina, järvenpuoleinen viLjelysmaaksi, jossa on omenapuita, erilaisia pensasrivejä, keittiökasvitarha ja kukka-istutuksia . 100 m laajuinen laidunmaa, jota siihen aikaan peltona viljeltiin, jaettiin alue kahtia siten, että toinen pienempi saunapalsta aidattiin rantaan ja kapea tie jäi yhdistämään molempia. Jokin vihreä peippo siellä toisinaan vihelteli ja pieni h e r n e k e r t t u vienosti ja väräjävästi äänteli. Toukokuun lopulla olivat telineet vielä rakennuksen ympärillä, kun pääskyjä ilmestyi pihamaalle. Paikan valinnassa merkitsivät myös kalaisat vedet ja Rauttunselän vaihtelevat rannat, ennen kaikkea Annilan ruohorantainen lahti, mainio kalojen kutupaikka . E. Mitään merkittävämpää en kuitenkaan katajapensaikossa huomannut
Kohta olivat poikaset niin isoja, että alkoivat pyrkiä ulos, ja eräänä päivänä näi.n yhden niistä räpyttelevän pesän katolla. Paikka ei lopultakaan ollut lint ujen mieliksi, koskapa kesäkuun alussa katosivat näkyvistä. Kahden puolen poikittaista aukkoa kannettiin savea, ja reijistä tuli tuossa tuokiossa pyöreitä. Heikoilla kynsillään se ei kuitenkaan kyennyt saamaan otetta liian jyrkästä ja sileästä sementtipinnasta, ja vanhemmille tuli hätä pelastaa poikanen putoamasta. Ennen pitkää kuului pesästä hiljai~ta vitinää, ja valkeat merkit kuistin seinustalla kasvavan villiviinin lehdillä osoittivat, että poikaset jo kykenivät omin neuvoin aukolle . Jo samana päivänä kun tämä tapahtui, istui pesän katolla koko poikue nojaten päänsä vielä kosteaan kaiteeseen. Jonakuna vuonna oli tulokkaita enemmänkin. Seuraavina vuosina muodostui sementtipesien katoille vähitellen uusia pesiä, joten niitä nyt oli kahdessa kerroksessa, yhteensä kahdeksan. Kaupasta saadut pesät olivat sekä kokonsa että muotonsc1puolesta tarkkoja jäljennöksiä pääskyjen tekemistä. Pääskyjen mielestä lienevät aukot sittenkin olleet liian väljät, koskapa heti ryhtyivät niitä korjaamaan. Naapuripesän asukkaat huomasivat keksinnön erittäin käytännölliseksi, ja pian niilläkin oli samanlainen kaide sementtikaton ja loivan kuistinräystään välissä. Mutta seuraavana keväänä pääskyt ilmestyivät jälleen. Aukko oli puolikuun muotoinen ja niin matala, että pääsky niihin paraaksi mahtuu, mikä on tärkeätä, koska varpus e t muuten voisivat niihin tunkeutua, e nnen kuin niiden oikeat omistajat ovat matkoiltaan saapuneet. Kolmannen ja neljännen pesän asukkaat taas sijoittivat poikasensa pesien alla olevalle laudalle , jossa oleskelu ulostuskumpujen takia ei ollut yhtä mukavaa. Kävi pian välttämättömäksi naulata pesien alle pienet laudanpätkät, joille ulostuksia pian kertyi pieniksi kummuiksi. Silloin tällöin tuotiin jokin roska, valkea höyhen tai ohdakkeen haiven, ja iloista hyörinää kesti päivästä toiseen. Ulkopintakin on rösöllinen jäljitellen niitä pien iä savikokkareita, joita linnut nokassansa kantavat ja toisiinsa liittävät. Ne lensivät nyt rantaan, josta toivat isoja kokkareita savea ja muodostivat niistä katon reunaan matalan kaiteen, jonka takana poikanen oli hyvässä turvassa. Ne rakensivat pesiä ikkunan kehyslautojen varaan sinne tänne, mutta useimmat niistä putosivat alas jo keskentekoisina . Tällä kerralla olin niitä varten hankkinut neljä sementistä valettua pesää, jotka kolmella ruuvilla kiinnitin räystään alle . Pari vuotta sitten pääskyt eivät tul50. Tuskin olin saanut ne paikoilleen, kun jo alkoi riita niiden omistamisesta, sillä tulokkaita olisi ollut paljon enemmänkin kuin tila salli
Pesäaineiksi kelpaa kaikenlainen roska, langanpätkät, tappura ja katajan kuori. Hirvikallion huvilan etelänpuoleisen seinustan peittää tuuhea villiviini sekä tuoksukuusama (Lonicera caprifolium) , jonka monen metrin pituiset varret muodostavat pari tuuheata vyyhtiä. Ikkunasta tai suoraan kuistilta on ollut hauska seurata lintujen pesänrakennuspuuhia: miten ne esim. Vaatimattoman näköisenä ja hiljaisena se useasti jää monelta huomaamatta. Niissä on ollut 1 e p p ä 1 i n n u n , 1 e p i n k ä i s e n , hernekerti.m ja p u n a v a r p u s e:n (Carpodacus erythrinus) , ylempänä pärekatolla v ä s t ä r ä k i n ja harmaasiepon pesiä. Päivästä toiseen koiras liverteli ovella ja tuli niin kesyksi, että suostui ottamaan lattialta sille pyydystettyjä kärpäsiä. Ullakolle rakensivat haarapääskyt monena kesänä pesiään, mutta toisinaan ne putosivat alas ennen aikojaan. Harmaa s i e p p o kuuluu yhtä läheisesti kuin pääskyt Hirvi~ kallion asukkaisiin. leetkaan ja pesät jäivät autioiksi. Ta 1 i tiainen on useana kesänä tehnyt pesänsä vuorilaudan alle, pari kertaa vesirännin suppiloon, jossa sen kitisevät poikaset ainakin kerran kasvoivat lentoon kykeneviksi. laitumelta tuovat nokassansa pitkiä jouhia, jotka useasti tarttuvat ruusunpiikkeihin ja -lehtiin, sillä harvoin linnut lentävät suoraan pesäpaikalleen, vaan pysähtyvät hetkeksi milloin tiheään vaahteraan (A.cer ginnala), milloin Spiraeatai Rosa rugosa-pensaisiin. Kerran pieni p e u k a 1 o i n e n kin mielitteli Caprifolium-vyyhtiä aivan ikkunan alla, kantoi siihen jo pesäaineksiakin, mutta luopui jostakin syystä aikeestaan. Muutaman päivän kuluttu_a oli laudalla valmis pesä, josta viisi poikasta myöhemmin lensi maailmalle. 51. Ne ovat olleet monen lintulajin haluttuj!l pesäpaikkoja. Kun sukkelaan kiinnitin samaan kohtaan pienen laudanpätkän, ne laskivat tyytyväisinä kantamuksensa siihen ja jatkoivat rakentamistaan. Epäilin syyksi villiviiniä, joka liian tunkeilevana uhkasi peittää koko seinän ja vaikeuttaa pesiin pääsyä, mutta samana kesänä pääskyt katosivat muistakin huviloista, joten tämäkään ei voine olla syynä. Lintu on ihmeen kesy, istuu tavallisesti rännin suppilolla tai sähkölangalla kohennellen isoja siipiään ja ääntelee heikosti tsi tsi. Kerran pääskyt tarkastelivat kuistin oven päällistä vuorilautaa ja kantoivat jo siihen muutaman savikokkareenkin. Sen pesä on tavallisesti ikkunan yläpuolella tai räystään alla olevassa vesikourussa, josta rankkasade sen toisinaan huuhtoo alas munineen, poikasineen
Grönvall.. H autova turkinpyy. J . Mustarastaan pesä poikasineen. Vihreäpeipon pe~ kuusessa. Valok
Tavallisia vieraita ovat myös tikat ja yö p ö 11 ö (Strix a. Haluttuja pesäpaikkoja ovat myös olleet punaiset ja· mustat viinimarjapensas-rivit sekä ruusu-, spirea-, jasmiinija vadelmapensaikot . Olen nähnyt v a r p u s h a u k a n varkaan tavoin pujahtavan jostakin salaisesta kätköstä ja sieppaavan komean vihreäpeipon tai keltasirkun aivan viereltäni voimattani sille mitään. Niissä on useana kesänä ollut 1 ehto k e r t u n , harmaa kertun, hernekertun, punavarpusen . Tilapäisiä lajeja on näiden ohella puutarhassa usein. Elokuussa ne tuovat poikasensa pensaikkoon, josta monellaista ritiinää alkaa kuulua aamusta iltaan. tiaispönttöjä, kiinnitettyinä vain käden ylettyville, koska niitä näin ollen on helppo kokea ja puhdistaa. Erinomaisen hauskaa on ollut seurustella noiden lintujen parissa , painaa mieleensä niiden äänien ja ääntelyjen vivahteita ja merkityksiä, tarkastella niiden puuhia, viihtyisyyttä ja huolia, sillä semmoisia linnuillakin on. Erään kerran oli t u r k i n p y y tehnyt pesänsä pensasrivien väliin aivan polun viereen ja muninut siihen 22 kellanharmaata munaa. Runsaslukuisin pönttöihin pesivistä lintulajeista on kirjosieppo, jonka pesiä laskin viime kesänä (1940) 12, talitiaisen pesiä oli 2, m u s t a t i a i s e n , t ö y h t ö t i a i s e'n, leppälinnun, p u u k i i p i j ä n ja k ä e n p i i a n 1 kutakin lajia. Varis on melkein jokapäiväinen vieras, samoin harakka ja närhi, joiden pesät eivät ole kaukana aidan toisella puolella. Metsänpuolella on monta kymmentä erikokoista pesäpönttöä, enimmä$seen ns. Harjunpuoleisessa metsässä pesivät t i 1 t ta 1 t t i, vihreä kerttu, p u n a r i n t a , m u st a p ä ä k e r t t u , peukaloinen ja mustarastas, jotka eivfåt vielä ole alueellani. Kerran heräsi.n aamulla varhain kauheaan meluun, hypähdin ylös ja huomasin 53. Tai olen tavannut monien muiden lintujen raadellut jätteet siellä täällä. ja p ·u n a s i i p i .r a.s-it aan, katajapensaissa taas p ei p o n , vihreäpeipon, p u n a t u 1 k u n ja hernekertun pesia. Maassa on joka kesä useita p a j u 1 i n n u n pesiä, jokin k e 1 t a s i r k u n, harvemmin m e t s äk i r v i s e n ja p e n s a s t a s k u n pesä. aluco ). Pesästänsä se ei poistunut silloinkaan, kun ihminen seisoi vieressä ja puolen metrin päässä sieppasi valokuvan. Joka kesä ne ovat olleet ahkerassa käytössä. Monena kesänä on muutamassa pöntössä lisäksi ollut metsät i a i se n pesä. Kun tähän vielä lisään 1 a u 1 u r a s t a a n , r ä k ä t t i r a s t a a n , peipon, J a r r i p e i p o n, v i h r e ä v a r p u s e n, h a r a k a n, n ä r h en, v a r i k s e n ja s e p e 1 k y y h k y n pesät, joita olen metsässäni tavannut, sekä k o t t a r a i s e n rantapalstalla , olenkin maininnut kaikki hehtaarin alalla pesineet lintulajit
Pesästä vasta lähteneen poikasen se sieppaa ja pistää elävänä vaikkapa piikkilanka-aidan piikkeihin kuolemaan. Linnut lensivät levottomina edestakaisin, räpyttelivät käärmeen kohdalla kiihkeästi valittaen. Tuolla etäämmällä ne antavat v arikselle aika l.ä~sytyksen. Isolla kivellä kumartaa ja maiskuttaa kivitasku siirtyen sitten matalalla lentäen toiselle kivelle. Kun pesässä ei enää aamulla ollut muniakaan, lienee varis, harakka tai närhi ne kuljettanut omille. Etäämpää kuuluu vihreäpeipon väräjävä vihellys, Rapolan puutarhasta pam punavarpusen huiluääni ja punasiipirastaan kromaattista vihellystä, jota seuraa hil. E~ä saamme nähdä t u u 1 i h a u k a n k i n lekuttele van myyriä vaaniessaan. Pajulinnun pesästä se otti emonkin, jonka "löysin kuolleena ja pahasti raadeltuna muutaman metrin päästä. pöntön rikki, ja erään koisaperhoslajin, Aphomia sociella, toukat täyttävät ne kotelokopillaan. Kerran taas oli kyykäärme kavunnut harjunpuoleiselle kiviaidalle, jonka vieressä puussa oli siepon pesä. Koristeellinen lepinkäinenkään ei ole pikkulintujen mieleen. pääsky jen lentelevän levottomasti ikkunani edessä. Pääskyjen hätähuudot olivat saaneet hereille kaikki seudun muutkin linnut, jotka omalla tavallaan osoittivat suuttumustaan, mutta nähdessään mitä oli tapahtunut, pääsk y t rauhoittuivat ja kaikki muutkin niiden mukana. Rastaat tulevat lepikössä rauhattomiksi, rähisevät yhä kiihkeämmin, sillä niilläki,n on jo pienet poikaset. Epäröimättä pudotin kissan, joka vierähti alas liikkumattomana. Vasta kun olin käärmeen surmannut, linnut pääsivät rauhaan. poikasilleen tai syönyt suuhunsa. Orava jyrsii pöntön reijät muodottaman isoiksi, syö sekä munat että poikaset, tikka koputtaa . Mutta maassa oli kaksi kuollutta pääskyn poikasta, ja ehkä jokin lisäksi oli joutunut surman suuhun. Jotakin pahaa aavistaen sieppasin aseen ja riensin pihalle, jolloin näin ison kissan riippumassa kuistin kattopäreistä ja käpälillään kopeloivan pääskyn pesää. Toisen kerran heräsin samanlaiseen meluun ja näin, miten kissa kuljetti suussansa räpistelevää turkinpyytä, ehkä samaa, joka vielä edellisenä päivänä hautoi pesässänsä viinimarjapensaitten suojassa. Kun se keväällä ilmestyy puutarhaan, tulevat linnut yhtä levottomiksi kuin variksen tai harakan nähdessään. Siirtyessämme omalta alueeltani laitumelle, joka järven puolelta rajoittuu rantalepikköön, pari sepelkyyhkyä ehkä kohoaa lentoon ja näemme muutaman kottaraisen päätänsä nyökäyttä.en astelevan polulla edellämme. Käenpiian olen pari kertaa nähnyt tyhjentävän kirjosiepon pesän, viskaavan ensin siniset munat pöntöstä, sitten kiskovan pesäainekset ulos. Tämä ei ollut ainoa kerta, kun jouduin kissan tekojen todistajaksi
Kohta olemme puutarhan juhlallisessa koivikossa. Täällä saamme tutustua monien edellisten lisäksi ehkä vihreäkerttuun, joka näkymättömänä tepastelee ylimmissä latvoissa päästäen heieän, väräjävän äänensä kuuluville. Niissä viihtyvät kottaraiset, käenpiika, kirjosieppo, tiaiset, pikkutikka , p a 1 o k ä r k i ja t e 1 k k ä. Laulurastas aloittaa laulunsa harjulla, punasiipirastas rantalepikössä ja punarinta helistää kulkusiaan. V alkamasta soudamme kotirantaan ja vietämme iltaa omalla kuistilla. Lintu j en pesä pöntöt tehdään parhaiten avattaviksi ylläolevien m allien mukaan. Pienempien, tia isille, kirjosiepolle, leppälinnulle j a käenpiialle tarkoitettujen pönttöjen lentoreiän suuruus on n . Jos onni on myötäinen, saamme kuulla mustapääkertun harvinaisen heleän ja voimakkaan liverryksen omenapuun ylimmältä oksalta. 32 mm. Ja1sempi liverrys. Sinne kuulemme An • nilan niemestä t ö y h t ö h y y p ä n naukuvait äänet, k u o v i n surulliset viheltelyt, r a n t a s i p i n piipitystä, s o r s a n rääkymistä ja ehkä ruoko kertun ihmeelliset sävelet. Pönttöön pujahtaa pieni lintu, jonka jo äänestä toteamme sini t i a i seksi. K ä k i kukkuu Niittysaaressa. Kottaraisten pönttöihin (jo ihin kyllä pienemmätkin lintulajit pesivät) on aukko tehtävä n . Rapolan venevalkamassa ovat tervalepät ikivanhoja, useimmat lahoja ja koloja täynnä. 46 mm isoksi. Jos meillä vielä olisi aikaa enemmänh.'in varattuna , v01s1mme pistäytyä Annilan lahteen ja vaikkapa läheiseen Niittysaareen. Kesän kaunein aika on ehtinyt Hirvikalliolle. 55. Silloin ne on helppo keväisin puhdistaa, ja ne ovat käytännöllisiä myöskin lintutieteellisten h avaintojen tekemisessä j a poikasten rengastamisessa
sotka, alli, pilkkasiipi, mustalintu l. Seuraavia lajeja saadaan pyytää määrättyinä metsästysaikoina: merihanhi, metsähanhi, kiljuhanhi, sinisorsa l. punasotka, tiwklca,_ narsku l. Kaikki muut l i n t u l a j i t ja niiden pesät ovat a i n a r a u h o i t e t t u j a . pikkukoskelo, uuttukyyhky 1. tunturisotka, telkkä 1. metsäkyyhky, sepelkyyhky, lehtokurppa, iso-taivaanvuohi, heinäkurppa, lunni, metso, teeri, pyy, riekko, kiiruna, turkinpyy 1. Rauhoittamattomat lintulajit ovat: korppi, varis, harakka, närhi, kuukkeli l. jouhisotka, lapanarsku 1. Ainakin toistaiseksi koko vuoden rauhoitettuja lajeja ovat edelleen näätä, saukko, naaLi, majava, kärppä ja orava; kahdelle viimeksimai~ nitulle määrää valtioneuvosto tarpeen vaatiessa vuosittain metsästysajan. Hirveä saadaan pyytää vain erikoisluvalla määrättynä lyhyenä aikana. pormes .... Jänistä, rusakkojänistä, tuhkuria l. Kaikki muut nisäkäs 1 a j i t o v a t r a u h o i t t a m a t t o m i a. Nisäkkäiden ja lintujen rauhoitus. meriteeri, koirashaahka, isokoskelo, tukka-koskelo l. kuusanka, kotivarpunen, lapinharakka 1. siipijalkaiset, siili, siipiorava, peura ja valaat juoksiaisia ja pyöriäisiä lukuunottamatta ovat pysyväisesti rauhoitetut. Valok . poutahaukka, maakotka Oulun ja Lapin lääneissä, kanahaukka, varpushaukka, merimetso, kuikka, kaakkuri, merilokki ja isolokki l. Ristija hopeakettuja saadaan pyydystää vain erikoisluvalla. peltopyy ja koirasfasaani. Einari Merikallio.. 56 Kapusta rinta (Charadrius apricarius), tunturiretkeilijän mielilintu. vesiklkoa ja piisamimyyrää saadaan pyyitää niiden metsästysaikana. Lepakot 1. tari. isompi lepinkäinen, pikkulepinkäinen, räkättirastas, tunturipöllö, hiiripöllö, viirupöllö, yöpöllö l. heinäsorsa, tavi, lheinä.:i tavi, haapana, jouhisorsa, lapasorsa, punanarsku 1. kissapöllö, huuhkaja, muuttohaukka, arrvpuhaukka 1
57. Myöhemmin on kulttuuri edelleen suuresti pienentänyt jalopuiden kasvualueita asutuksen ja viljelyksen vallatessa ensi sijassa juuri vaateliaan lehtokasvillisuuden suosimia hedelmällisiä maita. Joukkoon liittyvät vielä harvinaiset s u o m enja r u o ts i n p i h 1 a j a sekä m e t s ä o m e n a p u u. Ahvenanmaalla sekä lounaisja etelärannikolla on sentään paikoitellen vielä pieniä metsiköitäkin, mutta nekin pienenevät vuosi vuodelta. Milloin ovat halonhakkaajat kaataneet puita, milloin luokkitai muun tarvepuun hakijat katkaisseet vesat, milloin taas laiduntava karja hävittänyt nuorennoksen; eräillä seuduilla siirrelään jalopuiden alkuja niin innokkaasti pihoille istutuspuiksi, että luonnonvarainen kanta on senk~n vuoksi vaarassa . jalot lehtipuut, t a mm i, v a a h t e r a , s a a r n i, k y n äja v u ori ja 1 a v a , 1 e h m u s eli niinipuu sekä pähkinä pensas. Jalojen lehtipuiden esiintymistä on näistä syistä nykyään enää vain rippeitä jäljellä. Mutta rautakauden alkaessa, n . Ja monet tekijät ovat vähentäneet ja vähentävät jatkuvasti esiintymiä niilläkin paikoilla, joita kivikkoisuutensa tai mäkisyytensä vuoksi ei ole voitu muokata pelloiksi. 500 vuotta e. Tämän ryhmän muodostavat ns. Jääkaudenjälkeisellä lämpökaudella, maamme ensimmäisen asutuksen ja kivikautisen kulttuurin aikana, ne ovat todennäköisesti muodostaneet ainakin erityisen viljavalla maaperällä varsinaisia metsiä samaan tapaan kuin meidän päivinämme Itämerenmaissa ja etelämpänä. Sisämaassa saarnen, jalavien ja vaahterankin esiintymät ovat levinneisyyskartoilla vain erillisiä, usein hyvin etäällä toisistaan olevia pisteitä, jotka lisäksi useimmiten merkitsevät vain muutamia harvoja yksittäispuita tai pieniä puuryhmiä. Niinipuukantammekin on varsinkin kasvualueen pohjoisrajoilla nopeasti vähenemässä. Kr., tapahtunut ilmaston huononeminen pysähdytti niiden leviämisen, ja suuri osa entisistäkin asemista, lehtomaa toisensa jälkeen, joutui niihin aikoihin nopeasti yleistyvän kuusen valtaan. Luonto itse on kahden viimeisen vuosituhannen aikana kohdellut tylysti näitä kauniita, eteläisiä puita, jotka ovat uskaltautuneet tänne kaukaiseen ja karuun pohjolaan. J aiot lehti puumme. Metsiemme harvinaisin puu, vain Ahvenanmaalla tavattava pensasmainen marjakuusi, on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Mutta meillä on Eteläja Keski-Suomessa lisäksi useita puulajeja, joiden luonnonvarai:nen olemassaolo on monella seudulla uhanalainen ja asema kaikkialla heikompi, kuin mitä se metsänomistajien oivaltaessa niiden suojelemisen tärkeyden voisi olla
Missä suojelutahtoa riittää pitemmälle, voidaan näiden kilpailullisesti heikkojen puulajien asemaa helposti parantaa pienillä toimenpiteillä: poistamalla niitä ahdis• tavat kuuset tai muut naapuripuut, kehittämällä ja hoitamalla kantovesoja, auttamalla nuoria taimia tukahduttavassa ruohikossa, aitaamalla suojelemalla karjalta jne. Pienet alkuperäiset esiintymät sisämaassa, samoin edustavimmat niistä rannikkoseutujen metsiköistä, joissa lajeja vielä enemmälti kasvaa , pitäisi saada täydellisesti rauhoitetuiksi luonnonsuojelulain tarjoamia mahdollisuuksia käyttäen. 58. Jalopuut ovat puulajeista köyhissä metsissämme virkistäviä ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä, joiden ääreen jokainen luonnon ystävä ja metsien samoilija mielellään hetkeksi pysähtyy. Tammi. Näitä vähäisiä jätteitä on velvollisuutemme kaikin tavoin suojata. Jo pelkkä suojeleminen hakkuilta riittää monessa tapauksessa tur. Kasvitieteilijälle jalopuuesiintymät, joiden vaiheet muodostavat tärkeän luvun metsiemme · jääkaudenjälkeisessä historiassa, ovat hyvinä oppaina muuta vaateliasta kasvistoa etsittäessä ja sen vaellusteitä tutkittaessa. Kun nämä puut ovat kaikki teknillisesti arvokkaita ja useat lisäksi sangen nopeakasvuisia, suosittelevat metsänhoitajat luOl!lnonvaraisten esiintymien laajentamistakin viljelyksen avulla. Ne ovat herättäneet myöskin esi-isiemme mielenkiintoa, kuten historiallisista asiakirjoista ja kansanrunoudestamme voimme nähdä ja monista niiden mukaan annetuista paikannimistäkin päätellä. vaamaan jalopuiden luonnonvaraisen kannan. Ne ovat vielä nykyäänkin kansan keskuudessa tunnettuja parhaana raaka-aineena moniin erikoislaatui-siin puutöihin, ja niinipuun kuoresta tehtiin entisinä aikoina köysiä, kalaverkkoja ym
seuduilla. Oheisiin K. LINKOLAn laati.miin karttoihin on merkitty jalojen lehtL puittemme tunnetut kasvupaikat. Pisteitten suuruus kuvastaa lajien yleisyyttä ko. Vuorijalava.. (Teoksesta »Pohjolan luonnonkasvit».) Kynäjalava
r--· •, \;;;JO•·•~ • 'lf; . 61. .. Pähkinäpensas. ·:Q ... Jalojen lehtipuiden nykyistä asemaa arvosteltaessa on huomattava, että monet karttojen pienistä pisteistä ovat vain muutamien tai yhden ainoan puun varassa! Lehmus eli niinipuu.
Rauhoitusanomuksessa on esitettävä m u i s t o m e r k i n 1 a a t u. luonnonmuodostuma lisäksi on paikkakunnalla yleisesti tunnettu ja sillä ehkä on erityinen nimikin tai jos siihen liittyy jokin kansantarina tai muu historiallinen muisto, on sen arvo tietysti sitä suurempi. Jos ko. Selvitelmän ei tarvitse olla laaja, mutta se olisi koetettava laatia niin 62. Rauhoitusanomus on m a a n o m i s t a j a n a 11 e k i r j o i t. Toisin sanoen jokin kivi-, kasvitai eläinkunnan piiriin kuuluva kiinteä luonnonesine, joka edustaa koko maassa tai ko. (Kunnan, seurakunnan sekä jonkin laitoksen tai säätiön omistama maa katsotaan luonnonsuojelulaissa yksityiselle kuuluvan maan veroiseksi.) Yksityismaalla olevan luonnonmuistomerkin rauhoittaa ko. maan omistaja. Mikä on luonnonmuistomerkki. läänin lääninhallitus. Luonnonsuojelulain mukaan: »yksityinen puu tai puuryhmä taikka muu luonnonmuodostuma, jonka säilyttämisellä on merkitystä tieteen tai erikoisuutensa kannalta». Esimerkkeinä luonnonmuistomerkeistä mainittakoon erikoisen muotoiset tai mineraaliselta kokoomukseltaan harvinaiset kalliot ja kivet, luolat, onkalot, hiidenkirnut ja isot siirtolohkareet, määrätyt lähteet tai purot ja vesiputoukset, erityisen vanhat ja suuret, kauniit puut, harvinaiset kasviesiintymät, kotkan tai muiden huomattavien lintujen vakinaiset pesäpuut tai -kalliot jne. Luonnonmuistomerkkien rauhoittamista ja luonnonsuojelualueiden perustamista koskevat yleiset ohjeet. t a m a n a lähetettävä lääninhallitukselle, joka hankkii siitä luon."'lonsuojelunvalvojan, kunnanvaltuuston ja lääninmaanmittauskonttorin lausunnot. Edelläoleva riittänee osoittamaan, minkälaiset luonnonmuodostumat saattavat tulla rauhoituksen kohteina kysymykseen; ratkaisevan lausunnon asiassa joutuu antamaan luonnonsuojeluvalvoja. Todistukseksi riittää oikeaksi todistettu j ä 1 j e n n ö s t i 1. a n k i i n n e k i r j a s t a t a i 1 y h e n n e t t y j ä 1 j e n n ö s 1 a i n h u u d a t u s p ö y t ä k i rj a s ta (alkukappaleet ja lopussa oleva oikel,lden päätös; poisjätetään tarpeettomina ne kohdat, joissa selostetaan oikeudelle lainhuutoasian yhteydessä jätettyjä asiakirjoj;i). Epävarmoissa tapauksissa voidaan tietysti lisäksi etukäteen neuvotella asiasta jonkun luonnontutkijan tai muun asiantuntijan kanssa. seudulla harvinaista lajia tai tyyppiä taikka on ikänsä, mittasuhteittensa, rakenteensa tai kauneutensa taikka jonkin muun merkityksellisen seikan takia säilyttämisen arvoinen. Miten yksityiselle kuuluvalla alueella oleva luonnonmuistomerkki saadaan rauhoitetuksi. Rauhoitusanomukseen on liitettävä todistus siitä, että anomuksen allekirjoittaja on ko. 2. 1
(ilmoitukset mittasuhteista ym.), että asiantuntija sen avulla voi saada riittävän käsityksen esineestä tarvitsematta välttämättä käydä siihen itse tutustumassa. Sitä varten on anomukseen liitettävä tilan kartasta (ko. V :ssa, helmikuun 16 päivänä 1941. Tämä seikka samaten kuin muut selvitykset siitä, mitä muistomerkin säilyminen käytännössä ehkä lisäksi edellyttää, on syytä ottaa huomioon ja mainita anomuksessa. osasta karttaa) läpinäkyvälle paperille piirretty yksinkertai,nen jäljennös, josta käy selville lähimpien karttakuvioiden rajat, tiet, pyykit ja muut kiinnekohdat ja johon muistomerkin paikka merkitään esim . M u i s t o m e r k i n p a i k k a on esitettävä niin tarkasti, että se voidaan oikein merkitä tilan kantakartalle lääninmaanmittauskonttorissa. Puun säilymisen k annalta olisi tärkeätä, että rauhoituspäätökseen sisällytettäisiin määräys myöskin puuta 4 m:n le.veydeltä ympäröivän maan rauhoittamisesta k aikelta vanhingoittamiselta. Valtion maalla olevan luonnonmuistomerkin rauhoittamiseksi kehoitetaan lähettämään edelläselostetun mukaiset .ilmoitukset muistomerkin laadusta, paikasta ym. Antti Munukka , talollinen. Luonnonmuistomerkki rauhoitetaan kaikelta vahingoittamiselta. luonnonsuojelunvalvojalle , joka puolestaan tekee asiasta esityksen asianomaiselle viranomaiselle. vinoristillä. Ainakin puiden kohdalta on välttämätöntä, että myös ympäröivä maa (esim. 3. 17 m korkea _ja sen rungon ympärysmitta on rinnankorkeudelta (1.3 m) 390 cm. alue kuuluu. Rauhoitusanomus voidaan kirjoittaa esim. 4 m:n leveydeltä) rauhoitetaan. antama päätös ovat m a k s u t t o m i a. Jälj ennös omistusoikeus-asiakirj asta m yötäseuraa . Se on edelleenkin terve ja hyvin tuuhea, k a unis puu , kuten oheenliitetystä valokuvasta näkyy. seuraavaan muotoon : X:n läänin lääninhallitukselle. Muistomerkin laadusta riippuen tämän maa-alan suuruus tietysti hiukan vaihtelee. Valtiolle kuuluvalla alueella olevan luonnonmuistomerkin rauhoittaa se viranomainen (metsähallitus, metsätieteellinen tutkimuslaitos, merenkulkuhallitus jne.) , jonka ylivalvontaan ko. Se kasvaa yk~inään kivikkoisessa pellonreunassa. Sitä varten olisi hyvä liittää mukaan valokuva esineestä, jos sellainen on käytettävissä. Rauhoitusanomus ja lääninhallituksen asiassa . Allekirjoittanut, joka omistaa »Juhola» mmISen tilan V:n kunna n P :n kylässä , saa täten helmikuun 23 päivänä 1923 annetun luonnonsuojelulain nojalla kunnioittaen anoa, että sanotulla tilalla oleva, oheiseen karttaluonnokseen merkityllä kohdalla sijaitseva suuri , vanha lehmus julistettaisiin rauhoitetuksi luonnonmuistomerkiksi. Kysymyksessä oleva puuyksilö (»Rauniston niinipuu») on n. 63
luonnonsuojelunvalvojan toimesta ja valtion kustannuksella erikoisesti' merkitsemään, milloin se katsotaan tarpeelliseksi.) Rikokset rauhoitusmääräystä vastaan ovat virallisen syytteen alaiset. Luonnonmuistomerkin ja luonnonsuojelualueen välillä on usein vain aste-ero. Lääninhallituksen päätöksellä on luonnonmuistomerkki rauhoitettu pysyväisesti. Rauhoitetut muistomerkit kuuluvat siis poliisiviranomaisten valvontaan, ja · säädetyt rangaistukset ovat ank8il"at. Rauhoitusanomuksessa on selitettävä, halutaanko alue rauhoittaa täydellisesti vai julistetaanko vain sen kallioperä ja maakerrokset tai ehkä v..ain .sen kasvillisuus. Sama on menettely myöskinJ milloin useat maanQmistajat, joiden alueet ovat rajakkain, tahtovat niistä muodostaa yhteisen suojelualueen. Yksityismaalle perustettavat luonnonsuojelualueet. Jos esim. Esim. Mahdollisuudet mitä eri-asteisimman rauhoituksen aikaansaamiseen ovat olemassa, ja rauhoituspäätöksessä voidaan vielä varata 64. Rauhoittamisesta kuulutetaan virallisesti niinkuin kunnallisista kuulutuksista on säädetty. yhtenäiset puuryhmät tai kalliot, jotka ehkä on luonnonmuistomerkkeinä rauhoitettu, ovat jo samalla pieniä luonnonsuojelualueita. Sellaisena muistomerkki on tilaan kuuluva rasite, joka merkitään maarekisteriin ja tilan kartalle ja joka tilan käytössä on otettava huomioon. .ja eläimistö tai jokin osa niistä jne. Jonkin luonnonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan muodostaminen suojelualueeksi tapahtuu samassa järjestyksessä kuin yksityisen muistomerkinkin rauhoittaminen. (Rauhoitetut muistomerkit tullaan. jokin kasviesiintymä on rauhoitettu myöskin laiduntamiselta ja sitä varten ehkä aidattava, on maanomistajan huolehdittava aitaamisesta. Rauhoitus on siis voimassa huolimatta siitä, että tila, jonka alueella muistomerkki sijaitsee, siirtyy uudelle omistajalle. Mitä rauhoituspäätös merkitsee. Luonnonmuistomerkin rauhoituksen voi lääninhallitus maanomistajan hakemuksesta, kuultuaan asiassa luonnonsuojelunvalvojaa, julistaa lakkautetuksi, jos sen säilyttäminen muuttuneiden olojen vuoksi ei enää näytä toivottavalta taikka sen havaitaan ehkäisevän tai huomattavasti vaikeuttavan sellaista yritystä, josta on melkoista yleistä hyötyä. Useimmat luonnonmuistomerkit ovat kuitenkin sen laatuisia, ettei niiden säilyminen edellytä mitään erityisiä suojelutoimenpiteitä eikä tuota maanomistajalle minkäänlaisia kustannuksia. 4. Rauhoitusanomuksen tekijän ja tilan myöhempien omistajien asiana on vastata niistä mahdollisista toimenpiteistä kustannuksineen, joita muistomerkin säilyttäminen rauhoituspäätöksen mukaisesti edellyttää. Sellaisena rauhoitusmääräys on tai sen pitäisi olla kaikkien paikkakunnan asukkaiden tiedossa ja on sitova, vaikkei rauhoitusmääräyksen sisältävää julistetta tai muuta merkintää olisikaan paikalla. 5. rauhoitetuiksi. Se, mitä edellä kohdassa 4 on esitetty rauhoituspäätöksen merkityksestä, pitää paikkansa myöskin suojelualueiden rauhoitukseen nähden
61 40'1. jonkin metsän erottamisen luonnonsuojelualueeksi tarvitse merkitä sen saattamista taloudellisesti tuottamattomaan tilaan. Se voidaan määrätä täysin koskemattomaksi, mutta siitä voidaan myöskin muodostaa alue, jossa metsää hoidetaan määrättyjen luonnonsuojelullisten näkökohtien mukaisesti. Valtion luonnonsuojelunvalvojan toimipaikka on Metsätieteellisessä tutkimuslaitoksessa , os. Valtion maalle perustettavia luonnonsuojelualueita koskevat ehdotukset kehoitetaan jättämään luonnonsuojelunvalvojalle. Mutta on paljon sellaisiakin alueita , joiden eristäminen luonnonsuojeluun ei merkitse sanottavaa uhrausta eikä edellytä maanomistajan taholta jatkuvia toimenpiteitä. Helsinki , Metsätalo , puh. laitteiden tekeminen olisi kielletty, mutta missä metsänkäyttö määrätyin rajoituksin, laiduntaminen yms. Huomattakoon myös, ettei esim. Maanomistajalle jää tällöin yksityiskohdissa melko vapaat kädet, ja metsätulotkin saattavat olla huomattavan suuret, jos kohta eivät luonnollisestikaan niin isot, kuin yksinomaan taloudellisten näkökohtien mukaisessa metsänkäsittelyssä. Suojelualueen muodostaminen saattaa tietysti rauhoitettavan alueen suuruudesta ja laadusta sekä rauhoituksen laajuudesta riippuen merkitä maanomistajalle enemmän tai vähemmän suurta taloudellista uhrausta ja rajoitusta tilan käytössä, jollaisesta yksityisen muistomerkin kohdalla ei yleensä kannata puhua. edelleenkin sallittaisiin. Suojelualuetta perustettaessa saattaa lisäksi tulla kysymykseen kolmannen henkilön mahdollisten panttiym. mahdollisuus sellaisiin poikkeuksiin maanomistajan hyväksi, joita luonnonsuojelunvalvoja on puoltanut. Esim. Luonnonsuojelualueiden perustamista koskevissa hankkeissa on syytä jo asian alkuvaiheissa neuvotella luonnonsuojelunvalvojan kanssa. 65. 6. Maanomistajan on myöskin kustannettava alueen mahdollinen aitaaminen ja huolehdittava siitä jatkuvasti, ellei tätä puolta ole lääninhallituksen päätöksessä edellytetty muulla tavalla järjestettäväksi. jonkin geologisesti mielenkiintoisen alueen kallioja maaperämuodostumien säilyttäminen, jonkin Jarven linnuston rauhoittaminen taikka jonkin pikkusaaren tai muun eristetyn alueen luonnon suojeleminen ei yleensä tuota mitään vaikeuksia. Jonkin erityisen luonnonihanan maiseman säilyttämiseksi kauniina riittäisi sen julistaminen suojelualueeksi, missä uusien viljelysten raivaaminen sekä rakennusten, teiden ym. oikeuksien huomioonottaminen
66 Valok. Hustich.. I. Apolloperhonen on kauneimpia perhosiamme ja ukon tulikukka (Verbascum thapsus) komeimpia ruohok asvejamme. Valok. Esko Suomalainen
Silloin kaadettiin yksistään Lapin läänissä 82 karhua. 50 karhua vuodessa. Erään tiedon mukaan olisi karhu kuluneena talvena liikkunut Etelä-Pohjanmaallakin, missä sitä ei ole nähty enää vuosikymmeniin. Tänä vuonna on jo kaadettu n . S u d en lisääntyminen on viimeisten neljän vuoden aikana herättänyt yleistä huomiota. Karhu kantamme on pitkäaikaisen jatkuvan vähenemisen jälkeen viime vuosi kymmeninä jälleen jonkin verran lisääntynyt. 40 petoa. Järvinen kirjassaan »Turkisriistan pyynti», 1941.) 67. Pääsyynä siihen lienee kuitenkin petoeläinten yleistyminen valtiollisen itärajamme takana. Pieniä tietoja ja uutisia. Ahma ei enää ole mikään yleinen peto Lapin syrjäisimmilläkään selkosilla, mutta sen kanta on pysynyt melko tasaisena. Karhu ·on kuin ylväs muisto menneiltä ajoilta, ja karhun asunnoilla vieläkin humisee kalevalaisten metsien vavahduttava humina. SUURPETOJEMME NYKYISISTÄ MÄÄRISTÄ. Seri sijaan, että sitä aikaisemmin ammuttiin enää vain joitakin harvoja yksilöitä vuodessa, nousee kaadettujen petojen luku nykyään kymmeniin (27 yksilöä toissa talvena) . V. Kun ajattelen ahmaa, ajattelen samalla noita erämaita, tunnen niiden pihkan tuoksun ja voimakkaan kutsun, ajattelen keväisiä päiviä, jolloin hanget hohtavat, latuja ja salaperäisen ahman rannioita, kevätöitä, jolloin erämaiden hanget soivat, rakotulien sauhua, valoa ja ilmaa, elämisen riemua, jota Suomenkin erämaat vielä eränkävijöilleen tarjoavat.» ( A. Keskimäärin on viime aikoina kaadettu n. Se on vaikenemassa ja siirtymässä yhä kauemmas, mutta onneksi sen vielä erämies voi tavoittaa ja kuulla.» »Ilves on häviävää suurriistaamme, ja sitäkin ajatellessa metsämiehen mielessä käväisee surun häivähdys.» »Ahma näyttää elelevän huolettomia päiviä suurissa erämaissa, missä sillä vielä on elämisen mahdollisuuksia. Äärimmäisen valppaana ja ovelana eläimenä se pitää sitkeästi puolensa. Kuluneena talvena on ilves ammuttu pitkästä aikaa Lounais-Suomessakin, Kiskon pitäjässä. Ahmankin lukumäärässä on viime vuosina havaittu pientä nousua. 1938 oli oikea karhuvuosi. Se on niiden kunnioitettava isäntä, ja isännässä, kuten sen asumassa talossakin on suurpiirteisyyttä ja lumoavaa voimaa. Suurpetojemme lisääntyminen viime vuosina on osaksi ilmaus luonnossa yleisestä jaksottaisuusilmiöstä. Eräs ammuttiin Etelä-Pohjanmaalla, ja Kurussa asti mainitaan hukan liikkuneen. Lapin kaukaisimmista kiveliöistä on jälleen tavattu hukan pesiäkin , joita ei pitkiin aikoihin tiedetä Suomesta löydetyn. E. Sieltä suurriista liikeht!i tällekin puolelle ja kartuttaa muuten jo hyvin vähälukuisiksi käyneitä petokantojamme. Niinpä ammuttiin talvella 1938-39 Lapin läänissä 15 ilvestä. »Karhu kuuluu kiinteästi suuriin metsiin. Eläinten kokonaismäärä voitaneen tällä hetkellä arvioida pariksi sadaksi. I 1 v e s on myöskin viime vuosina jälleen hiukan lisääntynyt
Siihen onkin mahdollisuuksia varsinkin Lounais-Suomessa, missä kanta on voimakkain. Ne päinvastoin tarjoavat niille turvaa varisten harjoittamaa pesärosvousta vastaan. NYKYINEN lilRVIKANTAMME. pitäjissä). von Haartman tutkineet asiaa kesällä 1939 Helsingin läntisessä saaristossa, Hangon seudulla ja luoteisella saaristomerellä (Iniössä ym. 8.700-11.000 hirveä eli suunnilleen kaksi kertaa niin paljon kuin v . SELKÄJA HARMAALOKIN VAIIlNGOLLISUUS . Seudut, missä hirviä on vain alle 1 yksilö sadalla neliökilometrillä, kuten koko Mikkelin läänissä sekä suurissa osissa muitakin läänejä, on vielä jätettävä kokonaan rauhaan metsästykseltä. Kuten tunnettua ovat selkäj a harmaalokki joutuneet viime aikoina vahinkolintujen kirjoihin, koska niiden otaksutaan yleisesti tuhoavan vesilintujen poikasia ja syövän niiden munia. Bergman, E. On siis hyviä toiveita siitä , että saamme jälleen eläimistöömme tämän mielenkiintoisen jyrsijän. Niitä on jo tavattu huomattavan kaukanakin istutuspaikoilta. Majavat ovat yleensä viihtyneet hyvin ja lisääntyneetkin. Nykyisen elintarviketilanteen vuoksi tultaneen hirvikantaa suuresti verottamaan. Sen vuoksi vesilinnut, etenkin tukkanarsku ja pilkkasiipi, pesivät ulkosaaristossa yksinomaan lokkien pesimispaikoille. 1934. 68. Tutkimuksen tulokset on julkaistu »Ornis Fennicassa» (1940, ss. Fabricius ja L. On kuitenkin mahdollista, että näiden lokkilajien vahingollisuus on joissakin saariston osissa suurempi kuin niillä verraten rajoitetuilla alueilla, joilla tutkimus on suoritettu. Hirven esiintymisrunsautta koskevan tiedustelun tulokset on äskettäin saatu lasketuiksi. 15 paria. Ainakin suurin osa selkälokkia vastaan kohdistetuista .syytöksistä johtuu vaillinaisesta lintutuntemuksesta: laji on sekoitettu merilokkiin, ja tämän tekemä vahinko luettu selkälokin tilille. Viimeinen yksilö ammuttiin v. Tutkimuksesta käy myöskin selville, että lokit ainoastaan äärimmäisen harvoin ryöstävät vesilintujen pesiä. Suoritettu tutkimus ei siis anna minkäänlaista aihetta selkäja harmaalokin rauhoituksen kumoamiseen. 33-41). 1868 Enonjoella Sallassa. Niiden mukaan selkälokki ei muutamia yksityisiä poikkeuksia lukuunottamatta käytä ruuakseen linnunpoikasia. Hirvikanta on nyt levinnyt koko maahan. Viime vuosina on majavia istutettu eri puolille maata : Hyvinkäälle , Lammille, Sulk avalle, Noormarkkuun , Mänttään ja Enontekiölle, yhteensä n . Hirvikantamme on siis saatu kuudessa vuodessa kaksinkertaiseksi huolimatta siitä, että vuosittainen kaatomäärä on jatkuvasti noussut. Voidaan siis pitää hyvin todennäköisenä, että lokkilajien hävittäminen aiheuttaisi ainakin määrättyjen vesilintulajien huomattavan vähenemisen. Kysymyksen selvittämiseksi ovat lintulieteilijät G . Kuten tunnettua, hävitettiin alkuperäinen kanta valitettavasti sukupuuttoon jo viime vuosisadalla. Mutta suurin osa maatamme on vieläkin sellaista aluetta, jolta emme voi hirviä kaataa, jos mieli turvata tähänastisen riistanhoidon lupaavat tulokset. Koko vuoden hirvityhjiä alueita on enää vain Suomenja Pohjanlahden saarilla. Niiden mukaan on koko maassamme tällä hetkellä n. Myöskin harmaalokin ruokalistassa vesilintujen poikaset ovat hyvin vähäisenä osana. (Unto Toivola Metsästys ja kalastus-lehdessä n:o 2, 1941.) MAJAVIEN KOTEUTUMINEN
69. Seudun paras ja kaunein lehto on kuitenkin ainiaaksi tuhottu. LUONNONSUOJELU ASIAMIEHET. Erään pikku talon hakamaametsässä S:n pitäjässä kasvoi n. L. LUONNONSUOJELUTOIMENPITEILLÄ ON AINA KIIRE. s t o n s i s ä ä n! Lehmukset nyt kyllä rauhoitetaan, mutta rauhoitus ei ole sen arvoinen, jollaiseksi se olisi ajoissa tehtynä tullut. Ilomielin ehdotukseeni suostuttiin. Kuitenkin myytiin palsta lehmusten läheltä. Valtion luonnonsuojelunvalvoja lähetti viime tammikuussa lääninhallituksien välityksellä kirjelmän kaupunkien ja kauppalain sekä maalaiskuntien kunnallislautakunnille pyytäen näitä tekemään valtuustolle esityksen luonnonsuojelun ottamisesta ~unnan toimialaan ja luonnonsuojeluasiamiehen tai lautakunnan valitsemisesta paikkakunnalle. Pieneksi lohdutukseksi jää, että pähkinäpensasta on jäljellä muuallakin metsässä, jos kohta etupäässä vain pikku ryhminä tai hajapensaina. Tähän tapaan talonväki lämpimin sanoin selitteli. Tästä olen ehtinyt jo useita kertoja saada kokemusta. Lähettäessään kirjelmän edelleen asianomaisille lääninhallitukset korostivat puolestaan tämän aloitteen suurta merkitystä erityisesti nykyisenä aikana, jolloin monet arvokkaat ja kauniit luonnonmuodostumamme ovat vaarassa tuhoutua valtavan jälleenrakennustyömme vaatimissa muutoksissa. K. Tässä meillä on siis sellainen tapaus, että valistunut talonpoika ymmärtää jättiläispuittensa arvon ja haluaisi niitä pyhinä suojella, mutta korkeita kouluja käynyt tunkeilee niiden lähelle ja katsoo arvolleen sopivaksi aiheuttaa niille vahinkoakin. Kerron pari esimerkkiä. 1 km päässä talosta ihana pähkinä lehto, jonka rikasta kasvistoa (Anemone ranunculoide s, Viola mirabilis, Daphne, Pulmonaria, Adoxa ym.) ja keväistä kukkaisloistoa usein kävin ihailemassa. Kun nimittäin pari vuotta sitten taas kävelin lehtoa katsomaan, se olikin poissa. Samalla sain kuulla, että eräs herrasmies oli pyytänyt saada ostaa huvilapalstakseen juuri näiden lehmusten kasvualueen, jotta saisi heti komeita puita huvilansa viereen. Mutta kun isäntä oli vanha eikä luultavasti olisi täysin käsittänyt ajatustani, jäi pyyntö tekemättä. Vanha isäntä oli luovuttanut talon pojalleen, ja tämä ryhtyi heti kohentelemaan talon vanhoillista laiduntaloutta, käyden ensi töikseen käsiksi juuri metsänsä lehtoisimpaan kohtaan. Omistaja oli kuitenkin jyrkästi kieltäytynyt kaupasta, koska puut olivat lajiaan suurimmat laajalla seutukunnalla ja sen johdosta talon ylpeys ja sitä paitsi iäkkyytensä johdosta pyhä muisto kaukaisilta ajoilta. Samassa pitäjässä, kaukana edellisestä paikasta, kasvaa i s o n i s o j a 1 e h m u ks i a, joiden virallista rauhoittamista olin kerran paikalla käydessäni ajatellut. Nyt saan sitä katua. Vuosien kuluttua tulin lopulta taloon, joka puut omistaa, rauhoituspyyntöä esittämään. Ja mitä tapahtuikaan! Ostaja pystytti raja-aidan aivan isoimman lehmuksen viereen ja oli paikalla käydessäni juuri rakentanut jääkellarinsa niin, että se oli suureksi osaksi k a i v e t t u k o m e a n I e h m u s v a n h u k s en j u ur i. Olin joskus aikonut pyytää talon isäntää lupaamaan, että edes pieni osa tätä lehtoa saataisiin rauhoittaa
70. 1941 hyväksyttiin kolmannessa käsittelyssä seuraavassa muodossa: P äätös suojelualueen muodostamisesta tehdään lailla, jos kysymyksessä on vähintään 50 hehtaarin suuruinen taikka pienempi , mutta taloudellisesti erityisen tärkeä alue , sekä muussa tapauksessa asetuksella. Asiassa on Hallitus tehnyt Eduskunnalle esityksen, joka 26. Kun luonnonsuojelutoiminta valtionmailla muodostuu tällaisissa tapauksissa hankalaksi ja kalliiksi, on luonnonsuojelulakia suunniteltu muutettavaksi niin, että pienten suojelualueiden rauhoituspäätös saataisiin yksinkertaisemmin aikaan. V. Voimassaolevan luonnonsuojelulakimme mukaan edellyttää vähäisimmänkin suojelualueen perustaminen valtionmaille kulloinkin erikoisen lain säätämistä. PIKA-ASUTUS JA LUONNONSUOJELU. Metsähallitus lähetti viime tammikuussa aluemetsänhoitajille kiertokirjeen, missä kehoitettiin laatimaan luettelo sellaisista hoitoalueessa tavattavista yksityisistä puista tai puuryhmistä sekä muista luonnonmuodostumista, joita voidaan pitää pysyväisen rauhoittamisen arvoisina. • Hyvin monet kunnat ovat jo käsitelleet asian, suhtautuneet siihen myönteisesti ja valinneet paikkakunnalle luonnonsuojeluasiamiehen tai pienen lautakunnan. LUONNONSUOJELULAIN MUUTOS. VALTIONMETSIEN LUONNONMUISTOMERKIT. Täten on m aahamme syntymässä luonnonsuojeluasiamiesverkosto, ja luonnonsuojelutoiminnan saattamisesta laajalle pohjalle on hyviä toiveita olemassa. Maatalousministeriön Asutusasiainosasto on lähettänyt pika -asutustoimikunnille kiertokirje.en, missä toimikuntia kehoite taan ilmoittamaan valtion luonnonsuojelunvalvojalle s ellaisista pika asutukseen luovutettavilla m a illa mahdollisesti tavattavista puista ja puuryhmistä sekä muista luonnonmuodostumista, joita voidaan pitää pysyvä isen rauhoittamisen arvoisina , ja huolehtimaan mahdollisuuksien mukaan siitä, ettei niitä tuhota uusien tilojen muodostamisen yhteyd,essä. Rauhoitusehdotukset ovat jo piirikuntakonttorien v älityksellä saapuneet metsähallitukseen
Kokouksen avasi prof. Ajatus erityisen luonnonsuojeluyhdistyksen tarpeellisuudesta oli lausuttu j o 33 vuotta aikaisemmin, jolloin prof. Niin tultiin kevättalveen 1938, jolloin eräiden yksityisten luonnonsuojelun harrastajien sekä Societas pro Fauna et Flora Fennican, Suomalaisen Eläinja Kasvitieteellisen S!!uran Vanamon, Suomen Maantieteellisen Seuran j a Suomen Metsätieteellisen Seuran kesken käydyissä neuvotteluissa päätettiin perustaa yhdistys vielä samana keväänä. Kun yleisölle näin oli mukaansatempaavasti selostettu meilläkin niin keskeisiä luonnonsuojelun alueita , seurasi virallisten asioiden käsittely. Ilmari Hustich ja E sko Suomalainen . Pontus Palmgrenin ruotsinkielinen esitelmä linnunsuojelusta. A. Yhdistyksen perustava kokous oli kutsuttu koolle neljässä pääkaupungin lehdessä julkaistulla kehoituksella , jonka oli allekirjoittanut 46 luonnonsuojelua h a r rastavaa kansalaista maan eri osista ja eri yhteiskuntapiireistä. Ohjelmassa oli maist. Toukokuun 27:s 1938 tulee _säilymään aikakirjoissa yhtenä Suomen luonnonsuojelun tärkeimmistä merkkipäivistä. 90 henkeä osoitti yleisöllä olevan vilkasta har· rastusta asiaan. Samalla sovittiin, että kukin mainituista seuroista saisi etuoikeutettuna valita yhden jäsenen yhdistyksen johtokuntaan , jotta yhteys näihin tieteellisiin seuroihin säilyisi alusta asti kiinteänä ja uusi yhdistys pääsisi toimimaan tarpeeksi asiantuntevalta ja monipuoliselta pohjalta. Palmen esitti sen Suomen M aantieteellisen Seuran vuosikokouksessa. Vuosien mittaan kävi sitten yhä ilmeisemmäksi, että oli saatava yhdistys, jonka tehtävänä oli luonnon rakkauden herättäminen ja luonnon suojelemisen merkityksen tehostaminen laajoissa kansalaispiireissä. Toivomuksena on, että saataisiin mukaan m ahdollisimman lukuisasti asianharrastajia ammattiin, puolueeseen ja äidinkieleen katsomatta . S a malla hän lausui, että yhdistyksen perustaminen tapahtuu samassa aatteellisessa ja isänmaallisessa hengessä, jossa ensimmäiset luonnonsuojeluaatteen esitaistelijat maassamme ovat työskennelleet. Kokouksen ilahduttava n runsas osanottajamäärä n. J . Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustaminen ja ensimmäiset toimivuodet. »Haluamme tehdä luonnon varjelemisen vaurioilta, jotka eiv ät ole välttämätt:.imiä, kotiseutuja isänmaanrakkauteen vetoavaksi kansalli seksi velvollisuudeks i. K . 7 1. Silloin ei vielä kuitenkaan katsottu ajan olevan soveliaan asian käytännölliselle toteuttamiselle. Reino Kalliolan esitelmä harvinaisten puulajien ja puuyksilöiden suojelemisesta sekä toht. Linkola, esittäen suomenja ruotsinkielisessä puheessaan yleisen luonnonsuojeluyhdis tyksen perustamisajatuksen kehitystä sekä niitä syitä, jotka olivat viivästyttäneet sen toteuttamista tähän saakka. Kun keväisen ilta-auringon hohtavat säteet silloin pilkistivät sisään kunnianarvoisen Säätytalon korkeista ikkunoista , näkivät ne vihdoinkin toteutuneen tapauksen, jota h artaimmat luonnonsuojelumiehemme jo kauan olivat odottaneet: kokoussalin täyttyneenä luonnonsuojeluasian innoittamista, eri yhteiskuntapiireihin lukeutuvista kan,salaisista, jotka olivat kokoontuneet varta vasten perustamaan yleistä luonnonsuojeluyhdistystä. H aluamme levittää tietoisuutta luonnon suojelemisen aatteellisesta ja käytännöllisestä merkityksestä k a ikkiin kansalaispiireihin.» Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin avaaja ja sihteereiksi maist
Lisäksi toimitettiin jäseneksi-ilmoittautumiskortti Suomen Maantieteellisen S euran a ika k a uslehden Terran liitteenä kaikille tämän lehden tilaajille. Puheenjohtaja selosti aluksi suunnitellun yhdistyksen sääntöehdotusta valmistelle.en toimikunnan työtä sekä niitä periaatteita, joille yhdistyksen toiminta tulisi rakentumaan. joka siis oli saatava ilmestymään mahdollisimman nopeasti. Yhdistyksen tilinta rkastajiksi valittiin prof. Niinpä lähetettiinkin kehoitus jäseneksi liittymiseen sekä Yhdistyksen säännöt kaikille maa n oppikoulujen ja seminaarien luonnonhistorian ja maantieteen opettajille henkilökohtaisesti . Kokoonkutsujaksi määrättiin prof. Aarne Laitakari ja Suomen Metsätieteellisestä Seurasta toht. Martti Tertti j a prof. Luther, Suomalaisesta Eläinja Kasvitieteellisestä Seurasta Va namosta prof. Korvenkonti,o . Yhdistyksen säännöt hyväksyttiin valmistelevan toimikunnan ehdotuksen pohjalla sekä suomen että ruotsinkielisinä. Mainitut henkilöt ovat sitten jatkuvasti seuraavinakin vuosina hoitaneet samoja tehtäviä. Ensimmäiseksi oli tietysti yritettävä vetää mukaan ne piirit, joiden sopi olettaa olevan »kypsimmät» asialle. Uunio Saal-as ja toht. Kun kaikki läsnäolijat olivat siitå yksimielisiä, paukahti puheenjohtajan nuijanisku merkiksi tuolle historialliselle päätökselle: »Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Naturskyddsföreningen i Finland» oli perustettu. Johtokunta o iva lsikin pian, että laajojen joukkojen mukaanvetämiseen välttämättä tarvittiin omaa julkaisua. K. Yhdistyksen toiminnan saattamiseksi välittömästi käyntiin, päätettiin valita sille heti johtokunta seuraavaan vuosikokoukseen saakka. Se valitsi keskuudestaa n seuraavaan vuosikokoukseen saakka puheenjohtajaksi prof. Ilmari Hustich. Alex. Näiden toimenpiteiden tulokset jäivät kuitenkin verraten vähäisiksi. P erustavassa kokouksessa vallinnutta välitöntä j a innostunutta mielialaa kuvaa vakuuttavasti se, että siellä ilmoittautui Yhdistyksen jäseneksi kokonaista 62 henkilöä. Ja niin tultiin itse pääasiaan: kysymykseen yleisen luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisesta. Ernst Häyren, toht. Ilmari Välikangas. Yhdistyksen rekisteröinti tapahtui seuraavan kesäkauden aikana , ja johtokunnan v a rsinainen työkausi a lkoi syksyllä 1938. Linkola, Suomen Maantieteellisestä Seurasta prof. Yhdistyksen sihteeriksi päätettiin ottaa tämän kirjoittaj a ja apulaissihteeriksi toht. Johtokunta ryhtyikin ripeästi toimeen, pitäen ensimmäisen kokouksensa välittömästi perusta van kokouksen jälkeen. Rolf Palmgren, toht. M . Vuosijäsenten j äsenma ksuksi v:lta 1939 määrättiin 25 markkaa. Koska Yhdistys oli tarkoitettu laajaks i, yli koko maan ulottuvaksi sekä kaikki kansalaispiirit käsitt äväksi , oli tietoisuus sen olemassaolosta ja pyrkimyksistä saatava ulotetuksi kaikkien luontoa rakastavien kansalaisten keskuuteen . Pontus Palmgren, maist. K. Neu voteltiin Maatalousministeriön kanssa valtioavun saannista, ja koska sieltä annettiin hyviä toiveita, jätettiin apura ha-anomus kevät72. Ensimmäisiin tehtäviin kuului Yhdistyksen tunnetuk si tekeminen sekä jäsenhankinnan suunnittelu. Siihen tulivat itseoikeutettuina a ikaisemmin mainittujen perustajaseurojen johtokuntien valitsemat henkilöt : Societ as pro Fauna et Flora F ennicasta prof . A . Linkolan , varapuheenjohtajaksi toht. Viljo Kujala sekä kokouksen valitsemina prof. Lakari, prof. V. joista vakinaisia jäseniä 6. Suomen Luonnonsuoj eluyhdis tys oli näin tullut perustetuksi j a luonnonsuojeluväkemme h arras toive toteutetuks i. Mutta sitä varten oli h a nkittava varoja. . Yhdistys saattoi siis toivehikkain mielin lähteä aloittamaan toimintaansa. Linkola. J. Kujalan . Olli Heikinheirrw , toht. La.karin ja rahastonhoitajaksi toht. Levande,·, toht
, joita niissä voi nähdä joukoittain poimittavan , saisivat kasvaa rauhassa hävitykseltä. Johtokunta on myös kiinnittänyt huomiota kaupungin liepeillä sijaitse,viin metsiköihin, joiden hoidossa ja siisteydessä monesti on ollut toivomisen varaa , j a puheenjohtaja on käynyt asian johdosta yhdessä valtion luonnonsuojelunvalvojan kans~a kaupungin kiinteistöjohtajan puheilla. V. Tämän merkityksen tehostamiseksi lähetettiin joulukuussa 1938 kaikille jäsenille kiertokirje. Samoin on johtokunnan taholta neuvoteltu kaupungin viranomaisten kanssa valvonnan tehostamisesta ja yleisön ohj aamisesta kansanpuistoissa, niin että kauniskukkaiset kasvit, niinkuin esim. Näin oli julkaisuhankkeen toteuttaminenkin siirtynyt tulevaisuuteen. Pääjohtaja ilmoitti kyllä jo aikaisemmin kiinnittäneensä alaistensa huomiota asiaan, mutta kehoitti samalla Yhdistyksen jäseniä ilmoittamaan h avaitsemistaan epäkohdista mahdollisimman ajoissa, jotta vahingot voitaisiin välttää. talvella 1939. valkovuokko, kiurunkannus ym. Toinen kulttuurimaiseman kauneusarvojen säilyttämiseen tähtäävä aloite oli Valtion puhelinkomitealle lähetetty kirjelmä, jossa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet puhelinlinjojen vetämiseksi siten, että luonnonsuojeluperiaa tteet tulisivat huomioiduiksi ja vältyttäisiin törkeältä puiden silpomiselta sekä maisemien pilaamiselta sopimattomalla pylväiden sijoittamisella, mitä usein on tapahtunut. 73. Ensimmäisten joukossa oli luonnons uojelunäkökohtien sekä maiseman k a uneusarvojen huomioonottaminen maantierakennustöiden yhteydessä. Tällä hetkellä jäsenmäärä on 162, joukossa 5 yhdistystä, nimittäin Karj alan Luonnon Ystävät, Keski-Suomen Luonnon Ystävät, Kuopion Luonnon Ystävien Yhdistys, Suomen Eläinsuojeluyhdistys ja Alands Fågelskyddsförening. Asiasta jätettiin yhdessä Suomen L intutieteellisen Yhdistyksen kanssa kirjelmä Kaupunginhallitukselle, ja Yhdistyksen johtokunta kävi myös helatorstaina 18. Koska tietöiden yhteydessä on saattanut tarpeettomastikin tuhoutua arvokkaita luonnon muistomerkkejä, kävivät puhe.enjohtaja ja sihteerit johtokunnan valtuuttamina Tieja vesirakennushallituksen pääjohtajan puheilla esittämässä Yhdistyksen toivomukset asiassa. Sen johdosta, että on väitetty pikkulintukannan kaupungin puistlkoissa viime aikoina vähenneen liiallisten hakkuiden johdosta, on johtokunta päätt änyt seurata tilanteen kehitystä tässä suhteessa. Vuosijäsenten jäsenmaksu on ollut 25 ma rkkaa, vakinaisten jäsenten maksu on sääntöjen mukaan vähintään 500 markkaa. Jäsenhankinnan sekä muiden Yhdistyksen sisäisten asiain järjestelyn ohella johtokunta on käsitellyt useita luonnonsuojeluun välillisesti tai välittömästi liittyviä kysymyksiä, joista tärkeimmät tässä mainittakoon. Ensimmäiseen vuosikokoukseen mennessä jäseniä oli liittynyt 132, joista vakinaisia 12. Pääkaupungin luonnonsuojelukysymyksistä on ollut esillä kaupungin hallintaan joutuneen Annebergin alueen saaminen luonnonsuojelutarkoituksiin käytettäväksi. Mutta pian seurasivat nuo kohtalokkaat ajat, jotka pakottiva t valtion äärimmäiseen säästäväisyyteen, ja niin joutui Yhdistyksen apuraha yhdessä monen muun kulttuurimäärärahan kanssa poiste,tuksi valtion menoarvioehdotuksesta. Kun siis laajempi ulospäin suunnattu toiminta ei ole ollut mahdollista varojen puutteessa, on Yhdistyksen jäsenmäärä kasvanut ainoastaan hitaasti, pääasiassa henkilökohtaisen valistustyön avulla. Vastaanotto oli sangen suopea. 1939 in corpore tutustumassa paikkaan, joka keväisessä vehreydessään vaikutti varsin miellyttävältä sekä suunniteltuihin tarkoituksiin sopivalta. Tällä hetkellä ei ole vielä tietoa, johtaako alo~te toivottuun tulokseen , sillä päätöstä Annebergin alueen tule vasta käytöstä ei toistaiseksi ole tehty
Sieltä löytyi mm. Ruohoja heinäkasvillisuudessa oli suuri joukko vaateliaita lihavien lehtokorpien lajeja , mm. Komearunkoiset tervalepät sekä mustaan upottavaan maahan painautuneet kumoon kaatuneet puut lisäsivät paikan viehätystä ja antoivat sille melkoisesti alkuperäistä luonnon tuntua. Edv. A. Pekka Tietäväinen, Impilahti ; toht. Poijärvi, Helsinki; pormestari K. Vilbasten vieraillessa pääkaupungissa järjestettiin hänelle 9. 74. Paavo Haapala, Petsamo, Salmijärvi ; vuorineuvos Henry Hackman, Viipuri; kapt. Väinö Sandström, Rovaniemi ; maist.' Väinö Seppälä, Heinola ; maanvilj. Juho Vähä-Erkkilä , Kokkola. Carex pseudocyperus. J . af Hällström , Kuusamo ; nimismies Heikki Häyrynen, Kerimäki; maanvilj. Siellä on mm. Börje Olsoni, Porvoo; prof. Envald, Kuopio ; joht. Päätavoitteena oli Katinhännännotkon la jirikas lehtokorpi, joka osoittautui täysin ennakkotietojen veroiseksi. Alueen omistaja, Högforsin Tehdas Osakeyhtiö, jonka kanssa käytiin kirjeellisesti neuvotteluja, suostui nimittäin rauhoittamaan Katinhännännotkon kaikkine kasviaarteineen. C. . Valle , Turku ja pankinjoht. K. Yhtiö on esimerkillisellä toiminnallaan ansainnut luonnonsuojeluväen syvän kiitollisuuden! Yhdistyksellä oli toiminiansa alkuvaiheissa myös tilaisuus päästä kosketukseen ulkomaisen luonnonsuojelun kanssa. Pesola, Jokioinen ; kouluneuvos L. Reinilä, Oulu; metsänhoit. Yhdistyksen sääntöjen 13 §:n mukaan johtokunnan ohella toimii neuvoa antavana elimenä neuvottelukunta , jonka jäseniksi johtokunta kutsuu luonnonsuojelua harrastavia henkilöitä eri puolilta maata kahdeksi vuodeksi kerrallaan . Hugo Hörtsänä, Orivesi ; maist. Kesäkuun 4 päivänä 1939 johtokunnalla oli ensimmäinen pitempi retkeily, jolloin käytiin tutustumassa Lopen pitäjän Räyskälän kylässä sijaitsevaan Lintukorpinimiseen metsäja suoalueeseen. 1939 Yliopiston Kas.,.itieteellisessä laitoksessa tilaisuus esitelmään luonnonsuojeiutoiminnasta Virossa. Kyyhkynen , Säviä; leht. Kotilainen ja Paasio. 3.5-4.0 hehtaarin laajuinen. Holmquist, Maarianhamina; metsänhoit. Arvi P. Pensaista kasvoi p aikalla mm. Vilho A. Syyskaudella 1938 kutsuttiin neuvottelukuntaan seuraavat henkilöt: leht. Lisäksi on yhtiön puolesta vielä rauhoitettu läheisessä Kerminnotkossa kasvavat saarnet ja niinipuut sekä yksinäinen vuorijalava. Reino Kalliola, Lohja; metsäneuvos Lauri Kivinen, Kemi; opett. Jarl Carpelan, Jyväskylä; leht. Oli s1:1orastaan yllättävää kuulla, kuinka paljon veljesmaassamme oli sen lyhyen itsenäisyyden aikana ennätetty toimia luonnonsuojelun hyväksi ja kuinka ripeästi valtiovalta siellä oli tarttunut asiaan . Thorwald Grönblom, Tampere; toht. III. Th. T. Tämä uusi luonnonsuojelualue on n. Kalliola sekä suoasiantuntijoina toht. kuusamaa ja näsiää. Esitelmästä kävi selvästi ilmi, että pieni veljeskansamme oli lyhyen itsenäisyytensä aikana päässyt luonnonsuojelun alalla monessa kohden huomattavasti meistä edelle. saarnia, vaahteroita ja niinipuita, jotka tosin olivat joitakin vuosia sitten tulleet hakatuiksi, mutta olivat voimakkaasti vesoneet . Juuri tällainen kasvillisuus on varmaan peittänyt ne monet lihavamultaiset puronvarsinotkelmat, jotka esi-isämme ovat Hämeessä ja muualla EteläSuomessa pelloiksi raivanneet! Tämän nautinnollisen retken seurauksena oli arvokas käytännöllinen tulos luonnonsuojelun hyväksi. Kurt H. yli maan ulottuva asiamiesverkosto ja kaikissa kansakouluissa vietetään toukokuussa vuosittain erityistä luonnonsuojeluviikkoa retkeilyineen. Viron valtion luonnonsuojelunvalvojan tri G. Johtokunnan lisäksi oli mukana luonnonsuojelunvalvoja toht. Sulo Tarkkanen, Jurva ; maanvilj. Böök , Padasjoki; metsänhoit
Korvenkontio ja maist. Johtokuntaan valittiin samat henkilöt, jotka olivat muodostaneet perustavan kokouksen asettaman väliaikaisen johtokunnan. K aikki he eivät kuitenkaan palanneet rauhan tultua keskuuteemme, sillä sota oli vaatinut uhrinsa meidänkin yhdistyksemme piiristä ei riittänyt• vain se , että olimme menettäneet Suomen luonnon kauneimpia paloja Karjalan ja Lapin luovutetuilla alueilla. IV. TilintarTämä ensimmäinen vuosikokous, joka niin onnellisissa merkeissä aloitti Yhdistyksen ensimmäisen varsinaisen toimivuoden, on jäänytkin tähän mennessä ainoaksi, sillä kevättalvella 1940 vallinneissa olosuhteissa ei katsottu olevan aihetta vuosikokouksen eikä myöskään neuvottelukunnan koollekutsumiseen, vaan entiset toimihenkilöt ovat pysyneet tehtävissään. Kokous muodostui erittäin antoisaksi ja siellä esitettiin useita Yhdistyksen vastaiselle toiminnalle tärkeitä aloitteita. 1939 Yliopiston Kasvitieteelliseen laitokseen. Ja ennen kaikkea on korostettava kokouksessa vallinnutta vakavaa innostuksen täyttämää mielialaa, joka antoi erittäin positiivisen vakuutuksen Yhdistyksen tulevaisuudesta. Samana päivänä kuin neuvottelukunnan kokous pidettiin Yhdistyksen ensimmäinen vuosikokous Säätytalossa . Neuvottelukokouksen muusta sisällöstä mainittakoon erityiMartti Tertti t. Ennen muita on mainittava leht. Ehdotukset on jätetty luonnonsuojeluvalvojalle lähempää tutkimista sekä mahdollisia toimenpiteitä varten. Böökin ehdotus, että Yhdistys ryhtyisi ajamaan kunnallisten luonnonsuojelulautakuntien perustamista sekä kaupunkiettä maalaiskuntiin. A. Ennen virallisten asioiden käsittelyä esitelmöi tämän kirjoittaja luonnonsuojelutyöstä Baijerissa sekä toht. sesti u seat ehdotukset uusiksi luonnonsuojelualueiksi. Kaksi Yhdistyksen luottamushenkilöistä, joh75. tilintarkastajien Sitten seurasivat sihteerin vuosikertomus sekä rahastonhoitajan ja kertomukset. Neuvottelukunta oli ensimmäisen kerran kutsuttu koolle yhdessä johtokunnan kanssa ensimmäisenä vuosikokouspäivänä 2. Tätä ajatusta on sitten kehitetty edelleen yhteistoiminnassa luonnonsuojelunvalvojan kanssa ja on katsot.tu parhaaksi toteuttaa se hänen virkaasemansa avulla. kastajiksi valittiin toht. Osmo H. Porkka. V. Neuvottelukunnan jäsenistä olivat läsnä herrat Böök, Carp elan, Blomquist, Häyrynen, Hörtsänä, Kalliola, Kivinen, Otsoni, Tietäväinen ja Valle. Tor Ekman ruotsiksi Iinnunsuojelusta
Heidän muistonsa elää Suomen luonnonsuojeluväen keskuudessa valoisana ja vaativana, kehoittaen meitä jokaista heidän laillaan tinkimättä täyttämään velvollisuutemme isänmaata kohtaan niin rauhan kuin sodankin päivinä. Suuria saavutuksia ei Suomen LuonnonsuojeluyhdistykseJlä ole vielä esitettävinä, mutta sen työ ei suinkaan ole ollut vailla merkitystä. NIILO SöYRINKI. Sodan jälkeisenä aikana Yhdistyksen toiminta on ollut verraten hiljaista. Laajempaan ulospäin suuntautuvaan työhön ei lisäksi ole varojen puutteessa ollut mahdollisuutta. 76. Suunnitelmasta useampia kertoja vuodessa ilmestyvän aikakauskirjan toimittamiseksi on tosin valtioavun raukeamisen jälkeen pitänyt luopua, mutta jo vuosikirjan julkaiseminenkin on merkittävä suureksi voitoksi luonnonsuöjelullemme. Sen avulla on tietoisuus Yhdistyksen tarkoitusperistä toivottavasti leviävä tähänastista melkoista laajemmalle. tokunnan jäsen, toht., res.sotilasvirk. Tähän on ennen kaikkea vaikuttanut se seikka, että Yhdistyksen toimihenkilöidenkin työtaakka on monien ajankohtaisten velvollisuuksien takia suuresti kasvanut, joten heille on jäänyt vain sangen rajoitetusti tilaisuutta Yhdistyksen toiminnan kehittämiseen. Porkka, oli saanut antaa elämänsä uhriksi isänmaalle, jonka luontoa he niin lämpimästi olivat rakastaneet ja jonka vapauden hyväksi he olivat esimerkillisellä tavalla toimineet. Vasta silloin Yhdistys todella voi täyttää tarkoituksensa maamme luonnon suojelemiseksi ja säilyttämiseksi. Helsingissä huhtikuun 5 p:nä 1941. Osmo H. , res.luutn. Seuraavana tehtävänä olisi Yhdistyksen vaikutussäteen laajentaminen, niin että se sulkisi sisäänsä kaikki ne Suomen kansalaiset, joille isänmaan luonto, sekä alkuperäisenä että ihmisen toiminnan muovaamana, on rakas. Martti Tertti ja tilintarkastaja, maist. Olosuhteiden vaikeudesta huolimatta johtokunta kuitenkin on ryhtynyt toteuttamaan edellä puheena ollutta hanketta Yhdistyksen oman julkaisun painattamiseksi. Alkutaipaleellaan Yhdistys on viitoittanut ne suuntaviivat, joita se voi seurata myöhemmässä toiminnassaan
3 §. 5 §. Y h d i s t y k s e n n i m i, k o t i p a i k k a j a t a r k o i t u s. yhdistyksen jäsenet, jotka haluavat edistää L uonnonsuojeluyhdistyksen tarkoitusperiä voivat yhdistyksensä välityksellä liittyä L uonnonsuojeluyhdistyksen välillisiksi jäseniksi. Yhdistyksen vuositai vakinaisiksi jäseniksi liittyneen paikallisen luonnontieteellisen, kotiseutu-, nuorisoy.m. 2 §. Tarkoituksensa saavuttamiseksi Yhdistys m .m. Vakinainen jäsen suorittaa jäsenmaksuna kerta kaikkiaan vähintään 500 mk . Yhdistyksen nimi on »Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Naturskyddsföreningen i Finland r.y.» Yhdistyksen kotipaikka on Helsingin kaupunki. Vuosijäsen suorittaa vuosittain Yhdistyksen vuosikokouksen määräämän jäsenmaksun. 6 §. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen säännöt. Kunniajäsenyydestä ei seuraa mitään taloudellisia velvollisuuksia. 1 §. 77. Vuosijäseneksi tai vakinaiseksi jäseneksi paasee jokainen hyvämaineinen Suomen kansalainen , rekisteröity yhdistys tai säätiö, joka haluaa edistää Yhdistyksen tarkoitusperiä. Yhdistyksen äänivaltaiset jäsenet ovat: 1) vuosijäseniä, 2) vakinaisia jäseniä, 3) kunniajäseniä. 4 §. 1) hankkii tietoja eri seutujen s uojeltavista alueista ja luonnonmuistomerkeistä sekä harvinaisista eläimistä ja kasveista , toimii niiden rauhoittamiseksi ja edistää niiden tutkimista; 2) julkaisee luonnonsuojelua, luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä käsitteleviä kirjoituksia; 3) harjoittaa valistustoimintaa luonnonsuojelun alalla . Y h d i s t y k s e n j ä s e n e t. Vuosijäsen, jonka yhtämittaisesti suorittamat jäsenmaksut tai nämä ynnä niiden lisämaksu nousevat 500 mk:aan, siirtyy vakinaiseksi jäseneksi. Kunniajäseneksi Yhdistys voi johtokunnan hyväksymästä ehdotuksesta kutsua kotitai ulkomaisen henkilön, joka erityisen ansiokkaasti on edistänyt luonnonsuojelua. Yhdistyksen tarkoitus on herättää rakkautta Suomen luontoon ja edistää luonnonsuojelua Suomessa
Yhdistys myöntää jäsenilleen etuja julka ;semiensa painotuotteiden saannissa. Yhdistyksen asioita ja omaisuutta hoitaa johtokunta, jossa on 12 jäsentä. 7 §. Johtokunta ottaa ja erottaa yhdistyksen sihteerin ja apulaissihteerin . 8 §. 10 §. 11 §. Erottamispäätös on, tullakseen voimaan, tehtävä kahdessa peräkkäisessä johtokunnan kokouksessa , joiden välillä täytyy olla ainakin viikon väliaika , ·vähintään kolmella neljäsosalla annetuista äänistä. Näistä 8 valitaan vuosikokouksessa, muut neljä ovat Societas pro Fauna et Flora Fennican, Suomalaisen Eläinja Kasvitieteellisen Seura Vanamon, Suomen Maantieteellisen Seuran ja Suomen Metsätieteellisen Seuran johtokuntien valitsemia itseoikeutettuja jäseniä, kustakin seurasta yksi jäsen, jonka tulee olla Suomen Luonnonsuojeluyhdistykseen kuuluva henkilö. 9 §. Päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Johtokunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen, kun puheenjohtaj a tai varapuheenjohtaja ja vähintään neljä muuta johtokunnan jäsentä on saapuvilla. Välillisten jäsenten jäsenmaksusta, joka on korkeintaan puolet vuosijäsenten jäsenmaksusta, päättää johtokunta neuvottelukuntaa kuultuaan. 12 §. Yhdistyksen nimen kirjoittavat puheenjohtaja ja jompikumpi sihteereistä tai varapuheenjohtaja ja toinen sihteereistä tai ne henkilöt, jotka johtokunta siihen valtuuttaa. Johtokunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja rahastonhoitajan vuodeksi kerrallaan. Johtokunnan kokouksissa pitää sihteeri pöytäkirjaa ja apulaissihteeri on oikeutettu olemaan niissä läsnä. Välillisillä jäsenillä ei ole äänivaltaa Yhdistyksen kokouksissa. Yhdistyksen toimihenkilöt ovat: 1) puheenjohtaja, joka johtaa puhetta Yhdistyksen, johtokunnan ja neuvottelukunnan kokouksissa ja hyväksyy tilitodisteet ; 2) varapuheenjohtaja, joka hoitaa puheenjohtajan tehtäviä tämän ollessa estyneenä; 78. Yhdistyksen ensinnä valitsemat 8 jäsentä ovat erovuoroisia ikäjärjestyksessä nuorimmasta alkaen, edellä mainitut itseoikeutetut jäsenet taas siinä järjestyksessä kuin seurojen nimet edellä on esitetty. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni , vaaleissa kuitenkin arpa. J o h t o k u n t a j a t o i m i h e n k i 1 ö t. Johtokunnan jäsenistä on erovuorossa vuosittain 3, näistä 2 Yhdistyksen valitsemia jäseniä ja 1 itseoikeutettu jäsen. Jäsenen, joka toimii vastoin Yhdistyksen tarkoitusperiä tai käyttäytyy kansalaisarvoa alentavalla tavalla, johtokunta voi erottaa Yhdistyksestä
Vaalit toimitetaan suljetuin lipuin, mikäli e i yksimielisesti toisin päätetä. Johtokunnan ohella toimii neuvoa antavana elimenä neuvottelukunta, jonka jäseniksi johtokunta kutsuu luonnonsuojelua harrastavia henkilöitä eri puolilta maata kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Äänestyksessä on kullakin jäsenellä yksi ääni, jäsenyhdistyksellä tai säätiöllä kuitenkin kaksi. 79. 13 §. 14 §. Vuosikokouksessa: 1) todetaan kokouksen laillisuus; 2) valitaan kaksi kokouksen pöytäkirjan t arkastaj aa; 3) sihteeri esittää johtokunnan nimissä laatimansa edellisen vuoden toimintakertomuksen sekä r ahastonhoitaja laatimansa edellisen kalenterivuoden tilinpäätöksen; 4) esitetään tilintarkastajien kertomus sekä päätetään tilivapauden myöntämisestä johtokunnalle; 5) vahvistetaan seuraavan kalenterivuoden jäsenmaksun suuruus; 6) ilmoitetaan 9 §:ssä edellytetyn itseoikeutetun johtokunnan jäsenen nimi; 7) valitaan jäsenet johtokuntaan erovuoroisten tai eronneiden tilalle sekä k ak s i tilintarkastajaa ja heidän varamiehensä kuluvaa tilivuotta varten ; 8) käsitellään muut johtokunnan esittämät asiat tai Yhdistyksen jäsenten johtokunnalle ennen helmikuun 1 päivää jättämät ehdotukset, joista vuosikokoukselle on esitettävä johtokunnan lausunto. Tarpeen vaatiessa johtokunta voi ottaa Yhdistykselle muitakin toimihenkilöitä. Y h d i s t y k s e n k o k o u k s e t. N e u v o t t e 1 u k u n t a . Asiat r atkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä, kuitenkin huomioonottaen 17 ja 18 §:n määräykset. 3) rahastonhoitaja, joka hoitaa Yhdistyksen rahavaroja ja kirjanpitoa, laatii tilinpäätöksen sekä jättää sen ja hallintoa koskevat y.m. Yhdistyksen jäsen voi antaa toiselle jäsenelle valtakirjan , mutta kukin jäsen saa äänestää vain yhdellä valtakirjalla. Vuosikokous kutsutaan koolle Helsingin s uurimmissa suomenja ruotsinkielisissä sanoma lehdissä viimeistään viikkoa ennen kokousta julkaistulla ilmoituksella. Yhdistyksen vuosikokous pidetään Helsingissä maalistai huhtikuussa. tarpeelliset asiakirjat tilintarkastajille viimeistään 14 päivää ennen vuosikokousta ; 4) sihteeri, joka pitää pöytäkirjaa Yhdistyksen, johtokunnan ja neuvottelukunnan kokouksissa, laatii vuosikertomuksen Yhdistyksen toiminnasta, huolehtii Yhdistyksen suomenkielisestä kirjeenvaihdosta ja suomenkielisistä julkaisuista sekä Yhdistyksen asioista johtokunnan määräysten mukaan ; 5) apulaissihteeri, joka huolehtii Yhdistyksen ruotsinkielisestä kirjeenvaihdosta ja ruotsinkielisistä julkaisuista sekä avustaa sihteeriä johtokunnan määräysten mukaan. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa. Neuvottelukunta kokoontuu vähintään kerran vuodessa johtokunnan puheenjohtaj an kutsusta yhdessä johtokunnan kanssa. Yhdistyksellä on vuosikokouksensa ja ylimääräisiä kokouksia
Yhdistys on oikeutettu ottamaan vastaan lahjoituksia ja jälkisäädöksiä ja omist amaan kiinteistöjä. S ä ä n t ö j e n m u u t t a m i n e n j a t o i m i n n a n I o p e. 15 §. Yhdistyksen lopettaminen voi t apahtua samassa järjestyksessä kuin sääntöjen muuttaminen. Ekman: Något om praktisk jaktvård på Karlö. 80. Linkola: Naturskyddets utveckling i vårt land, Göran B ergman: Fågelskyddet i Finland, Börje Otsoni: Sällsynta växter, Ole Eklund: Naturskydd i Abolands skärgård, Tor. Julkaisu on 40 sivua laaj a ja sen sisällys on seuraava : Rolf Palmgren: Naturskyddets ideella syften, K. 18 §. Hj . Äänestykset ja vaalit tapahtuvat samalla tavalla kuin vuosikokouksessa. »FINLANDS NATUR 1.» Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ruotsinkielinen vuosikirja »Finlands Natur 1» on ilmestynyt samanaikaisesti tämän suomenkielisen kirjan kanssa. Muutoksia näihin sääntöihin voidaan tehdä vuosikokouksessa, jos vähintään kolme neljännestä vuosikokouksessa annetuista äänistä muutosehdotusta kannattaa . Reino KaUiola: Allmänna anvisningar för fridlysning av naturminnesmärken och naturskyddsområden. Naturoch nationalparker i Finland. De ädla lövträden . Muutosehdotuksesta on mainittava kokouskutsussa. Ylimääräinen kokous pidetään, jos johtokunta katsoo siihen olevan syytä tai jos vähintään 25 Yhdistyksen jäsentä tätä kirjallisesti pyytää. Jos yhdistys purkautuu tai lakkautetaan , niin sen omaisuus lankeaa vuosikokouksen päätöksen mukaisesti jollekin kotimaiselle luonnontieteelliselle 6euralle. Smärre meddelanden. t t a m i n e n . Yhdistyksen jäsenet saavat sen kuitenkin 50 % :n alennuksella . Vuosikirjan hinta on 10 mk . L a h j o i t u k s e t j a j ä 1 k i s ä ä d ö k s e t. 17 §. 16 §. Tällainen kokous kutsutaan koolle samoin kuin vuosikokous; kokouksessa käsiteltävät asiat on ·mainittava kokouskutsussa
K. Pontus Palmgren, maist. Aarne Laitakari, prof. Helsinki L, Väinämöisenkatu 25, puh. M. . Levander, prof. Reino Kalliola, prof. Viljo Kujala, rahastonhoitaja; prof. Apulaissihteeri: toht. Olli Heikinheimo, toht. S i h t e eri: toht. I. Linkola, puheenjohtaja; toht. Niilo Söyrinki, os. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS. Erns't 'Häyren, toht. Rolf Palmgren ja kirjanpitäjä Väinö Pärnänen. Luther, prof. Lakari, varapuh.joht.; prof. Yhdisty ks en o s o i te: Helsinld, Metsätalo, Unioninkatu 40, puh. 61401. Hustich. 91 050. J. .. K. 0. Jo h t o k unta: prof. Alex
* Kertak .. Jäsenet saavat ilmaisP.ksi Yhdistyksen vuosi.!Kirjan »Suomen L uonnon». _) SUOMEN LUONNON S UOJ E LUYHDI STYS Vuosijäsenmaksu 25 mk. Jäseneksi ilmoittautumiset ja muu kirjeenvaihto osoitteella: SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Metsätalo, Unioninkatu 40, puh. ikkinen maksu 500 mk. Hinta 15 mk.. 61401