Suomen Luonto 1/1954 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

·SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUN VUOSIKIRJA 1954
Olemme Söyringille hyvin kiitollisia tämän käsikirjan kirjoittamisesta. 875: -. Tämän puutteen puheenaoleva teos poistaa. Aivan ilmeisesti tämän käsikirjan syntymiseen onkin yhtenä syynä ollut juuri sopivan oppikirjan puute opettajille, korkeakoulujen oppilaille ym. Lähtien siitä, että kaikille yhteiskunnan asukkaille on varattava oikeus ja mahdollisuus päästä kokemaan luonnon ilmiörikkautta, kauneusnäkyjä ja henkisesti virkistymään luonnon rauhassa, Söyrinki selvittelee mahdollisuuksia siihen. Viljo Kujala Uudessa Suomessa.) 355 siv., 120 kuvaa, 2 karttaa ja 8 liitettä. Hinta 700: -, sia. Sen aikaansaaminen on ollut todellinen kulttuuriteko. Teoksen loppuun on liitetty luonnon rauhoitusta koskevat lait ja asetukset sekä käytännöllisiä ohjeita rauhoitustoimenpiteitä varten. s l.uonnonsuojelun arvoa on yleensä korostettu tieteellisillä ja taloudellisilla syillä, mutta siitä voisi koitua myöskin yksi henkisen kehityksen nurkkakivistä. Toivomme sille hyvin paljon lukijoita, eikä se saisi puuttua yhdestäkään kirjastosta» (Prof. OTAVAN kirja. järjestettävillä luonnonsuojelukursseilla. Luonnon ystävä ei voi olla raakalainen. todella hyvä kirja, kaivattu, ejen» kohtainen ja loistavasti kirjoitettu " (Prof. Eetilliset ja esteettiset vaistot ja kyvyt ovat hänessä hereillä ja herkistyneet. Söyrinki on menetellyt viisaasti ja oikein pyrkiessään tarmokkaasti, eikä suinkaan vain tässä teoksessaan, saattamaan luonnonsuojeluharrastukscn koululaitoksen, korkeakoulujen ja kansalaisten vapaan kulttuuritoiminnan piiriin. Tehtäviä on paljon joka pitäjässä ja kylässä yksityisten puiden suojelusta ja istuttamisesta sekä sorakuoppien siistimisestä alkaen näköalapaikkojen järjestämiseen ja hoitoon sekä luonnonsuojelualueiden perustamiseen saakka. Luonnonsuojelutoimenpiteiden kautta viihtyisyys lisääntyy, rakkaus kotimaahan ja isänmaahan elpyy ja kasvaa. Viljo Kujala Uudessa Suomessa) Niilo Söyrinki: Iuunnansunlehm häslhlrja Luonnon ystäville, kouluille, opintokerhoille, metsäja maatalousmiehille. Nopeasti laajenevaan kotiseututoimintaan luonnonsuojelun tulisi kuulua hyvin tärkeänä osana. Varsinkin asutuskeskusten osalta tämä probleema on Suomessakin jo päivänpolttava ja vaatii kaukonäköistä toimintaa ja uhrauksia
SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUN VUOSIKIRJA 1954 (13. vuosikerta) SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VALTION LUONNONSUOJELUNVALVOJA
TOIM ITUSKU NTA: /8 ERKAMO, REINO KALLIOLA, NIILO SOYRINKI TOIMITTAJA: /8 ERKAMO Helsinki 195-1, R.1ittiuskansan Kirjapaino Oy.
. . KLA, s. . . . . . . 106.. . . . . . . . . Uutisia metsästysja riistanhoitorintamalta, GÖRAN BERGMAN, s. . 103. Tutkimustuloksia ja uusia löytöjä 96 Flora Fennica 1953, V. . . . . 105. 101. . :ea 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 8 • 8 8 8 97 Luonnonsuojelun työmaalta . . . En KA M o . . . . . . . . . Kokoelmat ja luonnonsuojelu, s. . . 100. . . . . . . . LEO LEHTONEN: Haminan Kirkkojärven linnustosta U. . . . . . . . 104. . . 81 KALEVI RA rr.vs uo: Linnuston suojelualue Helsingin Munkkiniemeen 91 Suomen kasvisto ja eläimistö. . . ERKAMO: Kulttuuri kasvillisuuden ja kasviston köyhdyttäjänä . . . . . . . . . Ruotsissa uusi luonnonsuojelulaki, R. . . . . . . . . . . Kehitystä, s. . . 103. ERKKI MIKKou: Lapin autiointa seutua samoamassa / 8 Ku.1Au: Tervalepästä . . Uusien jäsenten hankinta, s. 63 ALP I PYN N ÖN %8 N: Piirteitä ·palokärj estä ja srn elämästä . . . . 100 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä, s. . . . JÄRNEFELT: Jätevedet ja vesistöt . SISÄLLYS Sivu Alkusanat, N111.o SöYRTNli 1: Suomalaisen koskima iseman tulevaisuus 5 REINO KALLIOLA: Matkailu ja retkeily luonnonsuojelun näkökulmasta 9 H. . 7 4 SIMO TAPIO: Pientä pakinaa lehdoista . Lounais-Hämeen Luonnonsuojelutoimikunnan työstä, s. . 96 Fauna Fennica 1953, Jo u 1m KA >. . . RuMMu1n1NEN: Kansan käsityksiä ampiaisesta 23 32 40 50 55 V. . . . . .
. . . . 112. . . . . . . 113. . 110. . . . E-Mo, s. . . . 112. . 1953, V. LAURENS van der Posr: Uhkaretki tuntemattomaan, R. . 115. R., s. KLA, 8. . . . . 110. . . Kuvateoksia, V. 1799, R. . . . . GIUSEPPE AcERBI: Matka halki Suomen v. . . Meren ihmeet, V. . . Tietokirjoja, R. 107 NIILO SöYR IN K 1: Luonnonsuojelun käsikirja, VALTER KELTIKANGAS, s. . Kirjallisuutta . . . Kertomus Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnasta v. . . LORENZ: Eläimet kertovat,R. . . . . . . KLA, 8. . . . . E-Mo, s. . . . . . . KLA, s. . . . . . . . . 10 7. . . E-Mo, s. . . . . . . . 111. Matkakirjoja ym., V. . . . . . LEO LEHTONEN KALEVI RAITAsuo: Lintujen elämänpiiri; GÖRAN BERGMAN: Lintujen elämä; KoNRAD Z. 10 8. E. . . . . . . . . . . . . . . . . ERKAMO
Valok. Aina kauas vieraisiin maihin on kulkenut· mahtavien koskiemme, ennen muita Imatran maine, ja koskenlasku kapeassa veneessä, joka kokka kohisten kiitää vaahtoisena ryöppyävän veden halki, on jäänyt tuhansien mieleen unohtumattomana Pohjolan kesäyön maan elämyksenä. Esko Suomalainen. h rämaan keskellä kuohuvan kosken pauhu on kuulunut suomalaisen luonnonmaiseman oleellisiin tunnuksiin. J. Kitkajoen Jyrävänköngäs
Ja koskemme edustavat toiselta puolen matkailunähtävyyksinä myös taloudellisia arvoja, joiden suuru utta em me vielä pysty lähimainkaan mittaamaan. Tässä taistelussa on haettu asiantuntijoita Saksasta saakka todistamaan näiden putousten säilyttämisen välttämättömyydestä. Nyt se kuitenkin on tehtävä, olkoonpa sitten, että jollakin taholla halutaan tulkita tämä »taloudellisen ajattelutavan puutteellisuuden osoitukseksi», niinkuin joskus muulloin vastaavanlaisissa tapauksissa. Mutta aika on kohta täyttynyt koskiemme kohdalta. Saamme tietysti olla kiitollisia siitä. Myös esim. että meillä on koskia ja virtoja, joiden avulla pystymm e hankkimaan teollisuutemme ja koko talouselämämm e ja kulttuurimme tarvitsemaa sähköenergiaa. Luonnonsuojelun taholta ei tähän mennessä ole puututtu koskikysymykseen. Mutta niin välttämätöntä kuin valtakunnallisen voimantarpeemme tyydyttäminen onkin, emme kuitenkaan saa unohtaa, että kosket edustavat suomalaisessa maisemassa paljon muutakin kuin vain tehoyksiköissä lausuttavaa teknillistä käyttövoimaa. Tilanne on kuitenkin valitettavasti kehittynyt niin pitkälle, että myös luonnonsuojelun on selvästi lausuttava kantansa ja oltava valmis sitä kaikin mahdollisin keinoin ajamaan, ettei tapahtuisi kerra ssaan korvaamattomia erehdyksiä. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa on varattu edustavia koskia luonnonnähtävyyksikai. Vaatimuksena täytyy olla, että ainakin muutamia riittävän edustavia koskiamme täydellisesti rauhoitetaan taloudelliselta käytöltä. Tämä on välttämätöntä niin hyvin puhtaasti kotimaamme alkuperäisen luonnonkuvan säilyttämisen kannalta kuin myös maamme matkailumaineen edun nimessä. Sama on todettu muuallakin. Yksi ja toinen ulkomaalainen on myös lausunut ihmettelynsä siitä, kuinka Suomessa 6. niiden rinnalla on myös kulttuuriarvoja, joiden tuhoaminen ei ole luvallista taloudellisen hyödynkään takia. Itse Imatra on nykypolvelle vain voimataloudellinen käsite ilman mielikuvaa vertojansa hakevastaluonnonnähtävyydestä, ja entisten koskenlaskureittien matkailuveneet joutavat museoihin tervatynnyreitä kuljettaneiden vanhempien sisartensa seuraksi. Itävallassa on juuri matkailun ja luonnonsuojelun nimessä käyty ankaraa taistelua kuuluisien Krimmler-putousten puolesta, joihin sisältyy valtavia kilowattimääriä. Taloudelliset näkökohdat ovat tietysti ensiarvoisia silloin, kun on kysymys kansan toimeentulosta ja kyvystä kilpailla niin taloudellisella kuin henkiselläkin alalla muiden kansakuntien kanssa, mutta. Villinä virtaavat vesimassat on toinen toisensa jälkeen kahlehdittu ihmisen palvelukseen, ja laskelmia laaditaan jo kaukaisissa erämaissakin sijaitsevien putousten käytön varalta
1952 laatimassaan mietinnössä vuorostaan ehdottanut peru stettavaksi OulanganJuuman kansallispuiston ja myös asettanut sen ensimmäiselle sijalle Pohjois-Suomessa korostaen erityisesti sen merkitystä sen jälkeen, kun Kutsan luonnonpuisto rauhanteossa joutui luovutetulle alueelle. Ehkäpä ehdotusta sopisi vielä täydentää sillä, että kuulujen Juuman kuru jen pohjalle silloin sijoitettaisiin Suomessakin vierailleet saksalaiset vesiurut, jotka sähkön avulla valaistaisiin heijastamaan kaikki sateenkaaren värit! Taistelu Kuusamon koskista ja Oulangau+ Juuman kansallispuiston ainutlaatuisen luonnonkuvan säilyttämisestä on siis alkanut jo ennenkuin. Kaikki nämä kosket sijaitsevat luontonsa harvinaisesta rikkaudesta ja maisemiensa erikoisesta kauneudesta tunnetulla alueella, jota jo viime vuosisadalta lähtien on suunniteltu luonnonsuojelualueeksi. Entä onko meillä sitten vielä vapaina koskia, jotka kelpaavat näytteiksi kuuluisista suomalaisista koskimaisemista. on voitu sallia Imatran koskimaiseman tuhoaminen olihan Imatra kansainvälisesti ajatellen koko Suomen arvokkain yksilöllinen luonnonnähtävyys ja matkailunkohde. Mutta tästä huolimatta Pohjois-Suomessa käyty taistelu vesivoimavarojen omistuksesta valtion hallinnassa olevan Imatran Voiman ja yksityisten omistaman Pohjolan Voiman välillä. On todettava, että ainoat sekä luontonsa puolesta että matkailun kannalta kysymykseen tulevat kosket ovat enää Kuusamon Oulankajoen Kiutaköngäs, Taivalköngäs ja muut pienemmät kosket sekä Jyrävä Oulankajokeen laskevassa Kitkajoessa. on ulotettu myös Oulankajoen ja Kitkajoen alueelle. Eräällä taholla on sentään esitetty, että Jyrävän ja Kitkajoen vesireitin maisema voitaisiin muuten jättää koskemattomaksi, vedet vain johdettaisiin muualle: voitaisiinpa uomaan ajoittain laskea vettäkin matkailukausina. Luonnonja kansallispuistojamrn e peru stettaessa Oulankajoen alue asetettiinkin ensimmäiselle sijalle kaikista Pohjois-Suomen luonnonsuojelualueista, mutta kun isojako oli Kuusamossa vielä kesken, ei Eduskunta voinut ottaa sitä lakiin mukaan v. Jo ennen Kuusamon isojaon päättymistä on sanomalehdissä julkaistu suunnitelmia näiden koskien käytöstä ottamatta lainkaan huomioon, että tässä on kysymys viimeisten todella edustavien suomalaisen koskimaiseman muistojen säästämisestä tai lopullisesta tuhoamisesta. 1938, vaan sen kohdalta jäätiin odottamaan jaon päättymistä. Tässä ovat tosiaan viimeiset hetket käsillä. Kuusamon koskien säilyminen näyttäisi siis tämän nojalla jo riittävästi varmistetulta, varsinkin kun Metsähallitus on asettunut puoltamaan luonnonsuojelualueen perustamista. Uusia luonnonsuojelualueita suunnitteleva komitea on v
Kuusamon kosket eivät kuulu sen paremmin valtiolle kuin yksityisillekään, vaan ne kuuluvat koko Suomen kansalle yhtenä arvokkaimmista vielä pelastettavissa olevist I alkuperäisen suomalaisen luonnonmaiseman näytteistä. Luonnonsuojelun ehdoton vaatimus on, että nämä kosket, joista varsinkin Kiutaköngäs on tähän mennessä jo maantien varrella sijaitsevana tullut yhdeksi suosituimmista matkailukohteistamme, säilytetään täysin luonnontilaisina. N,ilo Söyrinki. Voimataloutemme on joka tapauksessa jo lähimpinä aikoina etsittävä muita ratkaisukeinoja, sillä koskemme eivät loppuun rakennettuinakaan pysty täyttämään yhä kasvavaa valtakunnallista energiantarvettamme. i. edes Kuusamon isojako on päättynyt. Tällaisia ratkaisuja on varmasti myös löydettävissä. On anteeksiantamatonta, jos juuri atomienergian aikakauteen siirtymistä valmisteltaessa tuhotaan ne korvaamattomat kulttuuriarvot, jotka sisältyvät suomalaiseen koskimaisemaan
Nykyajan turistia kiinnostavat luonnon ja historiallisten nähtävyyksien ohella vieraan paikkakunnan ja ulkomaiden ihmiset ja heidän elintapansa, elinkeinot, liikenteen järjestely, teollisuuslaitokset, sairaalat, arkkitehtuurin taso, musiikkijuhlat, urheilukilpailut, yhteiskunnan rakenne, sosiaalinen elämä kaikki. Nimenomaan meidän maassamme luonnonnähtävyydet ovat ensi sijalla. Mutta ennen kaikkea meillä on 5c. Reino Kalliola. Matkailu ja retkeily luonnonsuojelun näkökulmasta. h nnen vanhaan, siihen aikaan kun matkailusta ruvettiin puhumaan omana käsitteenä, tähän kuului tunnetusti etupäässä vain maisemien ihailemista ja luonnonihmeisiin tutustumista. Muuhun Eurooppaan verrattuna meillä on historiallisia ja kulttuurimuistomerkkejä varsin vähän. Tästä huolimatta eivät luonto ja maisemat suinkaan ole menettäneet matkailullista merkitystään. »Nykyaikainen matkailija palaa halusta tutustua kulttuurin saavutuksiin, mutta hän ei voi nähdä niitä muuten kuin luonnon muodostamaa taustaa vastaan, ja tästä syystä hänen mielenkiintonsa luontoa kohtaan myöskin lisääntyy. Myöskään talouselämämme ripeän nousun näkyviä merkkejä tai sosiaalisia laitoksiamme ja arkkitehtuurimme viimeaikaisia saavutuksia ei ole syytä liioitella jos ei väheksyäkään; kelvannee niitä ulkomaalaisenkin katsella, varsinkin sodan ja muiden vaikeuksiemme taustaa vastaan. Ihmisen aikaansaannokset ja koskematon luonto ovat nykyisen matkailun voimakkaimmat ja käsi kädessä esiintyvät kiihokkeet» (Yrjö Soini). Mutta matkailun ja siihen läheisesti liittyvän retkeilyn laajennuttua sellaiseksi todelliseksi kansanliikkeeksi, minä sen nykyään tunnemme, sen sisällys on suuresti avartunut ja tavoitteet lisääntyneet
Näin varsinkin ulkomaalaisten matkailijain mielestä, joilla kotimaassaan on vapaata luontoa vain vähäisessä määrässä. Matkailun ja retkeilyn oma etu edellyttää siis luonnon suojelemista ja hoitoa. Mainittakoon myös Imatran kosken tienoon suojelu ennen voimalaitoksen rakentamista; kosken rannalla on vieläkin pienoinen puistometsä vanhoine kuusineen ja hiidenkirnuineen. 1843, jälkimmäinen v. Luonnonsuojelulle taas on tärkeätä, että se saa levitettyä aatettaan matkailijain ja retkeilijäin valtaisaan ja alati kasvavaan joukkoon ja saavuttaa sen ymmärtämyksen. Matkailutoiminnan johtomiehissä on ollut useita innokkaita luonnonsuojelun ystäviä ja puolustajia: ennen muita V. Th. Juuri luonnonmaisemien vallitsevuuden ansiosta Suomi on mainio matkailumaa ja suorastaan ihanteellinen retkeilymaa. Matkailuliikenteen välityksellä maise10. Eräät vanhimmista aikaansaannoksistamme luonnonsuojelun alalla on toteutettu juuri matkailuliikenteen edun nimessä. Kun näistä alueista neljä viimeksimainittua sijaitsee Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa ja hoidossa olevilla valtionmailla ja kun luonnonsuojelun virallinen järjestely on muutoinkin tämän laitoksen (Valtion luonnonsuojelunvalvojan) huolena, on Metsäntutkimuslaitoksella Suomen Matkailijayhdistyksen hallituksessa vakinainen edustajansa. 1906 erinomaisen luonnonkauneutensa perusteella hankittu valtiolle ja niiden metsiä on siitä lähtien vaalittu kuin silmäterää. Lukemattomat ovat myös ne matkailijat, jotka Oulujoen koskenlaskun ajalta muistavat Pyhäkosken kauniit metsäiset rantaäyräät sekin oli luonnonsuojelualue. Mutta on kuin me itsekin olisimme matkailun ja retkeilyn avulla jälleen uudella tavalla löytäneet maamme luonnonkasvojen verrattoman kauniit ja puhtaat piirteet ja ne suuret mahdollisuudet, jotka meillä vielä avautuvat välittömän kosketuksen saamiseen alkuperäisen luonnon ja sen ihmeiden kanssa. Homen, Ernst Lampen ja Olli Heikinheimo. Niinpä Punkaharjun ja Kolin alueet 011 aikoinaan edellinen jo v. kaunis ja erikoislaatuinen luontomme: loputtomat metsämme, suuret suomme, tuhannet järvemme, sokkeloinen saaristamme, tuimat tunturimme. Nykyistä matkailun ja luonnonsuojelun yhteenkuuluvuutta osoittaa se, että useimmat Suomen Matkailijayhdistyksen tunnetuista toimipaikoista ovat luonnonsuojelualueilla tai niiden lähettyvillä: Aulanko, Vehoniemi, Puijo, Finlandia (Punkaharju), Koli, Pallastunturi ja Kilpisjärvi. Kun luonto näin on Suomen matkailun luontaisten edellytysten tärkein perusta, lankeaa itsestään, että sen suojeleminen on ollut ja on jatkuvasti matkailun ja retkeilyn 'omassa intressissä'. Luontomme ja maisemiemme kauneus on matkailutaloutemme pääoma, jota ei ole varaa murentaa, jos mieli jatkuvasti nauttia koroista
>>. Suotuisimmillaan luonnonsuojelu voi olla tietyille seuduille ja koko kansakunnalle hyvin tuottava 'business'. Yellowstone ja muut USA:n suuret kansallispuistot sekä Kriigerin kansallispuisto EteläAfrikassa osoittaneet. Olisivatkohan Punkaharjun maisemat tällaisia, ellei niitä olisi suojeltu jo toista sataa vuotta! mien kauneuden vaaliminen sekä alkuperäisen kasvija eläinmaailman suojeleminen saa myös huomattavan taloudellisen merkityksen. Sen ovat esim
Alueen rajoille ilmestyy muiden, kilpailevien yrittelijäin kioskeja, matkustajakoteja ja täysihoitoloita. Mutta kun sinne on hiukan hankala pääsy, siellä ei juuri käydä eikä sitä tunneta. Mutta matkailun ja luonnonsuojelun yhteistyö on välttämätöntä myös sen vuoksi, että nämä kaksi voivat joutua keskenään ristiriitoihin. Heitä varten täytyy ra kentaa uusia majoja, uusi suur i hotelli ja sille talousrakennus, rantaan uusi sauna, venelaituri ja uimakopit. Liikenne hotellissa ja majoissa jatkuu entistä vilkkaampana, mutta sen luonne muuttuu yhä enemmän. Kasvanut matkailuliikenne vaatii myös uusia teitä, on tehtävä erikseen menoja paluutie ja raivattava rinteeseen avara autojen pysäköimispaikka. Matkailu ja luonnonsuojelu ovat sns osaksi toistensa asialla. Eläimet alkavat kaikota rauhattomaksi käyneeltä seudulta. Kompastukset koskevat useimmiten tapaussarjaa, joka voidaan kaavioida seuraavasti. Sen maine kasvaa, vuosi vuodelta sinne virtaa yhä enemmän väkeä. Tällainen yhteisesiintyminen on välttämätöntä silloin, kun jokin teollistamistai muu suunnitelma uhkaa hävittää suur en kansallisen luonnonnähtävyyden, esimerkiksi maan viimeisen komean kosken. Jollakin seudulla on valtateistä syrjässä hyvin luonnonkaunis, kaikin puolin ihana paikka: näköalavuori, tuuheat metsät, harjuja ja laaksoja. järviä ja saaria. Ret12. Laaksossa virtaava puro padotaan ja tehdään pienoinen voimalaitos, josta saadaan sähköä, kunnes se osoittautuu riittämättömäksi. Paikalle on vedettävä sähkölinja, mutta puroa ei saada entiselleen. Yhteisillä järjestelyillä, joiden lähtökohtana on kummankin aatteen hyväksymi nen ja kunnioittaminen, voidaan nämä ristiriidat sovittaa tai mikä vielä parempi jo ennakolta torjua. Kunnes jokin matkailuelin eräänä kauniina päivänä sen keksii ja saa ajatuksen, että siitä on teh täv ä matkailun kohde. Matkailijain mukavuudeksi raivataan uusia polkuja, törmiin rakennetaan sementtiportaat, jyrkänteisiin kaiteet kaikkialle tulee olla helppo pääsy. Polkujen varrelle ilmestyy penkkejä ja paperikoreja, jotka pysyvät tyhjinä, samalla kun kalliot ja ru ohikot uhkaavat alituisesta siivoamisesta huolimatta peittyä paperijätteisiin ja muuhun törkyyn. »Ne marssivat erillään, mutta iskevät yhdessä», niinkuin vanha operatiivinen ohje kuuluu. Metsän pintakasvillisuus kuluu kävijäin jaloissa; kauneimmat luonnonkukat on aikoja sitten kerätty loppuun. Silloin sinne tehdään tie ja rakennetaan matkailumaja, Siitä tulee tunnettu, retkeilijäin ja matkailijain suosima paikka. Sen näköaloja ihaillaan, sen luonnonr auhasta nautitaan: monet viettävät siellä koko lomansakin. Se elää omassa luonnonr auhassaan. Yhteisen puolustusrintaman luominen saattaa meilläkin tulla milloin tahansa ajankohtaiseksi
Kuva on kieltämättä hiukan irvokkaasti tyylitelty, mutta lienee siinä riittävästi totta ja tuttuakin. Huomataan helposti matkailusta luonnolle aiheutuvat haitat, mutta ei vielä sen luonnonsuojelun kannalta myönteistä puolta. Keitä siellä sitten käy. Yksityisautoilla saapuvia 'ponssareita', jotka tyytyvät katselemaan edelleenkin laajaa ja ihanaa näköalaa ravintolan ikkunasta viskilasin viereltä; he viipyvät hotellissa yhden, enintään kaksi yötä. Myöhemmin suhteet voivat muuttua. Hinnatkin ovat matkailukeskuksen kasvaessa ja hienostuessa nousseet, niin ettei tavallinen reppuselkä niihin enää pysty. keilijät, jotka etsivät todella rauhallista luontoa, eivät enää alueella viihdy; he suuntaavat matkansa uusille seuduille. Minkälainen olisi Punkaharju, jos sen olisi annettu olla oman onnensa ja yksityisten talollisten metsänkäsittelyn varassa. Matkailun kohteeksi joutumiseen liittyy pakostakin usein tragiikkaa; luonto joutuu enemmän tai vähemmän kärsimään kuuluisuuden kirous. 13. Mutta jo nyt voidaan kysyä, kumpi merkitsee enemmän, ne häiriöt, jotka matkailu aiheuttaa esimerkiksi Punkaharjun luonnon rauhalle ja puhtaudelle, vai se seikka, että Punkaharjun luontoa on juuri matkailun vuoksi vaalittu ja hoidettu. Sillä ellei tämä aatteellinen yhdistys olisi aikanaan vallannut matkailulle jotakin Kolia tai jotakin Vehoniemeä, sen olisi jokin puhtaasti kaupallinen yrittäjä tehnyt tai tekisi nykyään, jolloin matkailu on yleisesti huomattu yhdeksi tulolähteeksi. Ja taas sopii kysyä: Minkälaisia nämä paikat olisivat vapaan matkailuhuollon käsissä. Ei siellä liioin lomanviettäjiä enää näe; he hakeutuvat hiljaisiin paikkoihin, joissa saa olla välillä yksinkin. Linja-autoilla saapuvia kansanmatkustajia ja nuorisoa, jotka törmäävät suoraan näköalakalliolle, syövät siellä voileipänsä, heittävät eväspaperinsa entisten joukkoon ja palaavat puolen tunnin kuluttua hotellin nurkitse takaisin odottamaan auton lähtöä; tyytyväisin mielin: onhan nyt jo maantiedon oppikirjaankin päässyt ja postikorteissa usein kuvattu maisema nähty ja niin taas yksi kansalaisvelvollisuus täytetty! Kevättalvella hotellin kansoittavat ajanmukaisesti pukeutuneet urheilijat. Missään tapauksessa ei ole oikein asettaa Suomen Matkailijayhdistystä vastuuseen siitä luonnon muuttumisesta, kulumisesta ja likaantumisesta, johon edellä viitattiin. Näin on asian laita erityisesti meillä, missä lähes tai täysin matkailupaikkoihimme verrattavia maisemia ja luontoa on vielä runsaasti matkailulta rauhassa. Sitä sopii kuvitella. Slalom-mäkeä alas, niin että tukka liehuu ja hiihtohissillä ylös, illalla takkavalkea ja tanssia hurjaa ja hurmaavaa. Luonnon tutkijoita ja ystäviä, jotka haluavat nähdä puhdasta ja koskematonta luontoa, ei seutu enää ensinkään viehätä
(Ol etteko nähneet, minkälaisessa kunnossa esim. 14. Minkälaista se olisi verrattuna siihen, miten Matkailijayhdistys on nämä seikat hoitanut. että matkailun edistämistyössä aatteellisuuden edelleenkin Pääsy parhaille näköala.paikoille ei saisi olla aivan näin helppoa. Kuusamon Rukatu ntur i on juhannusjuhlan jälkeenj) Entä itse matkailumajat talousrakennuksineen ja niiden tarpeeksi tehdyt tiet ja laitteet sekä tämän aineksen sijoitus luontoon. Se paperijätteiden ja muun töryn sekä kaikenlaisen ajattelemattoman tai ilkivaltaisen hävityksen määrä johon nykyäänkin ovat syyllisiä enemmän muut kävijät kuin yhdistyksen jäsenet ja vieraat ei olisi ainakaan pienempi kuin nykyään. Silloin vasta epäkohdat epäkohtia olisivat. Tässä yhteydessä saanee muistuttaa siitä, kuinka tärkeätä on. joka huokuu vastaan isänmaallisen hengen elähdyttämän yhdistykseu toimipaikoista. Puhumattakaan siitä ilmapiiristä. Kasvipeite kuluu tarpeeksi jalankulkijainkin askelten alla
kotimaisen matkailun kustannuksella. Älköön Suomen Matkailijayhdistyksen kauniista merkistä Suomen väreineen ja karttoineen milloinkaan tehtäkö pelkkää liikem erkkiäl Toinen toivomus on se, ettei sinänsä tärkeätä ja.taloudellisesti tuottavaa ulkomailta tänne suuntautuvaa matkailuliikennettä suosita liiaksi, so. Onneksi ei ole pelkoa siitä, että Suomesta kehittyisi sellainen suuri turistimaa, jossa maan kauneimmat seudut ja tunnetuimmat matkailukeskukset ovat vain kuin ulkomaalaisia varten. Miksi emme 15. Meillä ei myöskään liene paikkoja, jossa sanotunlainen kehitys olisi johtanut niin pitkälle, että alueen luonto olisi s:n johdosta mennyt suorastaan pilalle. Edellisiin kuuluu kaikki se, mikä on kiellettyä ja mikä olisi vältettävissä, jos kaikki matkailijat ja retkeilijät noudattaisivat sekä niitä sääntöjä, jotka he kyllä ilman muuta tietävät ja sisimmässään tunnustavat oikeiksi, että niitä, jotka on luettavissa jossain taulussa tai opaslehtisessä. >>, mutta harvapa sitä riittävän tarkoin noudattaa. Matkailuasiaa ei voida menestyksellisesti hoitaa eikä oikeaan suuntaan ohjata vain liikenneja majoitusoloja kehittämällä. Jokamies tuntee loru n >>Älä tallaa nurmikoita, älä puita vahingoita ... annetaan kulkea käytännöllisen toiminnan rinnalla ja askeleen sen edelläkin. Sanoin jo, että kuva on karikatyyri. Tässä kohdassa ei auta muu kuin hellittämätön valistustyö. Se on vaivalloista ja kärsivällisyyttä kysyvää niinkuin kaikki kasvatus, mutta johtaa viimein tuloksiin. Jälki on sitten sen mukaista. Se on tärkeätä sekä luonnonsuojelun että matkailun itsensä vuoksi. Matkailun kansallista merkitystä, oman maan tuntemuksen lisääntymistä ja sen kautta kotimaanr akkauden syvenemistä ja lujittumista, ei ole syytä unohtaa nykyisenä kansainvälisyyden aikanakaan. »Pisara kovertaa kallion», sana kovankin kallon. Mutta ettei niin vastaisuudessakaan kävisi ja että tämänsuuntaisen kehityksen vauriot muutoinkin jäisivät mahdollisimman vähäisiksi, on syytä hiukan tarkastella, mitä asiassa voidaan tehdä. Palaan kaavakuvaan kauniin ja luonnonrauhaisen paikan asteettaisesta huononemisesta matkailun ja retkeilyn jaloissa. Emme liioin revi alas uutimia, potki mattoja kasaan, piirtele seiniin, särje huonekaluja tai heittele papereita nurkkiin. Ensiksikin on syytä erottaa epälojaalit ilmiöt ja epäkohdat siitä, mikä on niin sanoakseni välttämätöntä pahaa. Kasvattamalla Suomen kansa on jo saatu siihen, ettei se enää syljeskele lattialle. Tupakkalaatikkojen kansista, appelsiinin kuorista, suklaakoteloista, f'ilmipapereista ja pullon sirpaleista voi seurata, mistä herrasväki on kulkenut, ja kun sitten nimikirjaimet ilmestyvät puiden runkoihin ja kallionkylkeen, voi olla varma siitä, että on saapunut pyhimmälle paikalle ellei sitä muuten tietäisi
16. Tämä käyttäytymiskysymys koskee erityisesti retkeilijöitä. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asian korjaamiseen pyrittäessä olisi asetettava se, ettei ainakaan kukaan retkeilyja nuorisoyms. Silloinhan metsän väellä on iloiset perhetapahtumansa ja samalla raskaimmat huolensa. Riistan ja muiden eläinten kotirauhan häiriintyminen johtaa silloin helposti kohtalokkaisiin seurauksiin. On myönnettävä, että suurin osa retkeilijöistä, telttailijoista ja autocampingin harrastajista käyttäytyy moitteettomasti, mutta joukossa on on aina hulttioita, jotka eivät niin tee. Erityistä varovaisuutta vaatii kevään ja alkukesän aika. Heidän siivottomista jäljistään joutuvat kunnon retkeilijät samoille paikoille sattuessaan kärsimään, ja heidän takiaan koko retkeily ja telttailu on joutunut maanomistajien piirissä huonoon huutoon. Mutta tämä erinomainen retkeilijäin etuisuus voi meilläkin loppua, ellei retkeilykulttuuria saada nousemaan. Tänä aikana ei ainakaan saisi järjestää mitään maastourheilua, jossa joudutaan suinpäin rynnistämään halki metsän. Luonnonsuojelualueilla on lisäksi omat erikoissäännöksensä. Hän samoaa saappaissaan saloille ja soille. Opetettaviin asioihin kuuluu myös ja ennen kaikkea se, että luonnon kasvien ja eläinten on annettava olla omassa rauhassaan. järjestön jäsen ja merkin kantaja syyllisty kurittomuuteen. Mutta tärkeämpi kuin mikään lain kirjain on koko luomakuntaan ulottuva luonnonsuojelun eetillinen sääntö: mitään eläintä ei saa turhaan tappaa tai hätyyttää, mitään kasvia ei turhaan ottaa tai vahingoittaa. N oudatettakoon niitä yhtä tunnollisesti kuin se huumorintajuinen jätkä, joka luki järjestyssäännöistä, että alueen eläimistö on rauhoitettu ja sen johdosta totesi: »Sinne ei ole sitten sääskiaikana menemistä». Maanomistajat alkavat saada tarpeekseen huolimattoman tulenkäsittelyn jo aiheuttamista metsäpaloista ja alituisesta uusien kulojen vaarasta, tuohen kiskomisesta, veräjien auki jättämisestä, aitojen rikkomisesta, peltojen ja taimistojen tallaamisesta. Meillä Suomessa onkin kultainen vapaus liikkua metsissä ja mailla; »yksityisalue»ja »pääsy kiellettye-tauluja on vain kaupunkien liepeillä. Sitä on vain teroitettava mieliin joka kodissa, kansakoulussa, partiossa, nuorisoseurassa, jokaisessa matkailuja retkeilykerhossa. Matkailijat eivät pikkukengissään paljon poikkeile polulta, ja heitä pitää jonkinlaisessa järjestyksessä miltei aina lähettyvillä olevien kanssaihmisten katseet. Mutta reppuselkä retkeilijä on riippumaton matkailupaikoista. vähitellen oppisi käyttäytymään metsässäkin. Kiitoksin on mainittava, että suunnistajat ovat ymmärtäneet tämän asian ja kieltäneet suurkilpailut toukokuun loppupuoliskolla. Jo laki sisältää määräyksiä useimpien eläinten ja monien kasvien koskemattomuudesta
Tällaiset ranta-alueet ovat siihen sopivia luonnonkin kannalta se ei sanottavasti leiriintymisestä kärsi, kunhan vain siisteys muistetaan: Näistä seikoista johtuu, ettei luonnonsuojelua sen täydellisimmässä muodossa ja matkailua voida toteuttaa samassa paikassa. Mutta vaikka sääntöjä seurat.taisnn kuinka tarkkaan tahansa, ei luontoa voida säilyttää täysin koskemattomana matkailupaikoilla. Sellaisia ovat Mallan luonnonpuisto Kilpisjärvellä ja Pisavaaran luonnonpuisto Tervolan ja Rovaniemen rajalla. Sellaisia luonnonsuojelualueita, joissa luonto pyritään säilyttämään tieteellistä tutkimusta varten täysin koskemattomana, nimitetään meillä luo n no np ui s t o i ks i (kansainvälisessä luonnonsuojelu-terminologiassa: strict nature reserves). Näillä alueilla saa liikkua vain Metsäntutkimuslaitoksen (Iuonnonsuojeluuval17. Alituisesti toistuva liikkuminen samoilla paikoilla, esimerkiksi parhaalla näköalakukkulalla tai tunturin laella kuluttaa kasvipeitettä, olivat kulkijat miten varovaisia tahansa. Matkailuliikennettä varten on välttämättä tehtävä teitä, rakennuksia ja laitteita, jotka rikkovat luonnonmaiseman. Myös monet eläimet häiriintyvät pakostakin ja siirtyvät rauhallisemmille maille ja vesille. Auto-campingalueita on jo meilläkin. Matkailulla on myös lojaaliset oikeutensa. Erämaan tunnelma on poissa
Alueiden saama suosio on niin suuri, että se uhkaa käydä niiden luonnolle koh talokkaaksi. Kansallispuistot ovat nykyisyyden kaunis testamenttilahja tulevaisuudelle. Nordenskiöld sanoi jo v. 1952 1.350.295 kävijää), että sillä on asianomaiselle seudulle ja koko maalle suuri taloudellinen merkitys. 1880: Kansallispuistoista tulevat polvet voivat saada käsityksen »siitä luonnosta, jota vastaan esi-isämme saivat taistella ensimmäiset taistelunsa, joka on ylläpitänyt pohjanmiehen lannistumatonta vapaudenr akkautta ja kasvattanut heidän rohkeat soturijoukkonsa, joka on ollut sinä laajana museona, jossa kaikki tietäjämme ja taitajamme ovat tutkimuksensa aloittaneet, joka on peru ssävelenä ru noilijaimme lauluissa, omassa ja isiemme maailmankatsomuksessa». Kun tämä suunnitelma· toteutuu, on meillä edustava sarja maan luonnontyyppejä talletettuna vastaisiin aikoihin. Yellowstonessa käy niin paljon turisteja (v. Edellä jo viitattiin siihen, että sellaisissa maailmankuuluissa kansallispuistoissa kuin esim. E. Kansallispuistoajatuksen esittäjä pohjoismaissa, kuuluisa tutkimusmatkailijamme A. Sama probleemi tunnetaan esim. K a ns a 11 i s p u i s t o t (national parks) sen sijaan ovat luonnonsuojelualueita, jotka on peru stettu sekä tutkimusta varten että samalla yleisiksi kotimaan luonnon nähtävyyksiksi. Kansallispuistoja on kaikissa maissa, ja monet niistä ovat hyvin tunnettuja myös matkailun kohteina. Onpa joskus sanottu, että miltei pahin, mikä jonkin 18. Suurissakin kansallispuistoissa joutuvat eniten käydyt tienoot (esim. vojan) kirjallisella luvalla tai alueen vartijan seurassa. Se on sitä helpompaa, kun ne eivät tarjoa maallikolle mitään sellaista nähtävää, jota ei olisi muuallakin. Tanskan sekä Ruotsin Abiskon kansallispuistoista. Matkailuväen taholla ymmärrättäneen, että tällaisia kiellettyjä alueitakin täytyy jossain olla. Old Faithful-nimisen geysirin ympäristö Yellowstonessa) kärsimään sekä lojaaleista häiriöistä että luvattomasta vandalismista, ja pienemmillä alueilla koko alkuperäinen luonnonsuojelutarkoitus on vaarassa. Äskettäin on valmistunut valtionkomitean m ietintö, jonka mukaan maan eri puolille ehdotetaan peru stettavaksi uusia kansallispuistoja: Liesjärven (Tammela), Linnansaaren (Rantasalmi), Petkeljärven {Il omantsi), Pyhähäkin (Saarijärvi), Roku an (Säräisniemi), Oulangan-Juuman (Kuusamo ja Salla) ja Lemmenjoen (In ari) kansallispuistot. Niihin on vapaa pääsy jokaisella, joka noudattaa alueiden luonnon suojelemiseksi välttämättömiä erikoismääräyksiä (kaikenlainen metsästys ja kalastus sekä luonnonesineiden kerääminen kielletty, tulen teko sallittu vain tietyissä paikoissa jne.), Tällaisia .alueita ovat meillä Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot
alueen herkästi muuttuvaa luontoa voi kohdata, on se, että alueesta tehdään kansallispuisto; ja lohduttauduttu yhtä kyynillisesti sillä, että kansallispuistoista on se hyöty, että matkailun aiheuttama luonnonhävitys saadaan keskitetyksi määräpaikkoihin, jolloin luonto muualla paremmin säilyy! Kysymys oli esillä Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton kokouksessa Salzburgissa syyskuussa 1953. Tällöin päätettiin, että on pidettävä kiinni alkuperäisestä kansallispuistoajatuksesta: puistojen ensisijainen tehtävä on luonnon suojeleminen, matkailua ne voivat palvella vain siinä määrin ja niissä muodoissa kuin tämä tehtävä sallii. Jossain Pallaksen Taivaskeron laella ja Vatikurussa on kuitenkin alkumerkit jo olemassa. Meillä Suomessa ei kansallispuistoissa vielä ole ollut niin paljon kävijöitä, että tämä kysymys olisi tuottanut vaikeuksia; kansallispuistojemme historia on oikeastaan vasta alkamassa. Kansallispuistoihin ei saisi niinkuin johonkin muuhun matkailukeskukseen rakentaa matkailijain huvitukseksi ja mukavuudeksi mitään sellaisia laitoksia, jotka eivät ole välttämättömiä alueen luontoon tutustumisen kannalta. 19. Pallastunturin nykyinen matkailijahotelli sopeutuu hyvin ympäröivään maisemaan
Niistäkin on osalla vain tieteellinen merkitys, kun taas toiset herättävät yleistä kiinnostusta ja kelpaavat maiuitta viksi myös seudun matkailullisten nähtävyyksien luettelossa. Tuolla on kartanoon johtava kaunis koivukuja, tuossa linjamiesten muotopuoleksi silpoma puu, tällä puolen tietä sileä harjunrinne, vastakkaisella ruma sorakuoppa. Periaate on siis se, että kansallispuistoihin ja muihin niihin verrattaviin luonnonsuojelualueisiin olisi rakennettava vain sellaisia teitä, rakennuksia ja laitteita, jotka edistävät mahdollisimman laajojen kansalaispiirien tutustumista alueen luonnonnähtävyyksiin. Minkälaisessa kunnossa ovat hautausmaat ja sankarihaudat. erityisen suuriin ja vanhoihin puihin, komeisiin siirtolohkareisiin, kauniisiin lähteisiin ym. On väärin, että esimerkiksi sellaista kansainvälisestikin tunnettua luontomme helmeä ja matkailupaikkaa kuin Punkaharjua on kuormitettu keuhkotautiparantolalla ja lomakylällä. Matkailija jolle matkanteko on itsetarkoituksellista huvia ja virkistystä katselee maisemia valppain silmin. Luonnonpuiston ja kansallispuiston välistä käsite-eroa voidaan soveltaa myös muihin luonnonsuojelualueisiin ja luonnonmuistomerkkeihin, so. se, miten me suhtaudumme tavalliseen jokapäiväiseen luontoon ja sitä käsittelemme. Hän huomaa, milloin metsät ovat tuuheat ja kauniisti hoidetut, milloin rumasti hakatut; milloin talojen vaiheilla on komeita puita, milloin aution alastonta; milloin pihat ja kylänurkat ovat puhtaita, milloin epäsiistejä. Mutta vielä enemmän kuin kaikki luonnonsuojelualueet ja muut paikkakohtaiset rauhoitukset merkitsee yleinen luonnonsuojelu, so. Vanha talonpoikainen kylämaisema oli vuosisatoja kestäneen kehi20. Paikka on kaunis, mutta mikä tuo harmaa vaja on tanssilava. Tampereen seudun kynäjalavat, Koi keakoski Maaningalla, maan pohjoisin niinipuuleh to Reisjärvellä, Tornion tammi maapallon pohjoisin, Karhunpesäkivi Inarissa ja Iiton palsamättäät Enontekiöllä, vain joitakin -esimerkkejä mainitakseni. Ja nuo onnettoman rumat muuntajakopit! Tuolla on ladon seinässä jokin mainosilmoitus eikö se ole kiellettyä. Sen sijaan ei mitään sellaista, joka palvelee yksinomaan ur heilua, terveydenhoitoa, lomanviettoa, kansanjuhlia tai muita sinänsä tietysti hyviä asioita. Niiden paikka olisi jossain muualla. Sellaisia ovat merenaaltojen hioma »Källskärin kannu» Kökarissa, Ruissalon tammet, Torholan luola Lohjalla, Langinkosken puisto Kotkan lähellä, Lammin pähkinäpensaikkoiset harjukummut. luonnonmuodostumiin. Vieraat sivutarkoitukset ovat aina omiaan enemmän tai vähemmän hfiritsemään luonnonsuojelua ja sitä rauhaa, jonka tällaisella alueella tulisi vallita
Nyt tarvitaan istutuksia ja muuta ns. Uusi aika uusine teineen ja tienoikaisuineen, voimajohtoineen ja tehtaineen, funkistyylisine osuuskauppoineen, parakkeineen ja rivitaloineen uhkaa rajusti ja väkivaltaisesti särkeä asutusseutujemme maisemakuvan. Enemmän retkeily majoja kauniine ympäristöineen ja uusia retkeilypolkuja, siistejä telttailuja autocarnpingalueita joka kuntaan! Kyllä laajaan maahamme mahtuu ja maisemiimme sopii, kun vain toimitaan suunnitelmallisesti, so. Samalla on voimakkaasti laajenemassa oleva retkeilytoiminta ohjattava oikeisiin uomiin. tyksen tulos ja sellaisena ilman muuta kaunis. Mutta nyt se on joutunut suureen murrokseen. uu 7 Inarin Lemmenjoen latvoilta. Mutta valtateiden maisemat ovat kuin kaupunkiin joutunut maalaistyttö, joka yhtäkkiä huomaa kaipaavansa vähän lisäpunaa huulilleen. maisemanhoitoa, muutoin kulttuurimaisemamme muuttuvat perin yksitoikkoisiksi ja rumiksi. noudatetaan paikkain valinnassa ja hoidossa luonnonsuojelun oikeutettuja ja kaikkien parasta tarkoittavia vaatimuksia. 21. Villi ja edesvastuuton hulttio-retkeily on saatava loppumaan. »Mutta reppuselkä retkeilijä on riippumaton matkailu paikoista ... Syrjäteiden varsilla eletään vielä suunnilleen niin kuin ennenkin, luonnontuoreesti ja raikkaasti. Siis matkailureittien varret kuntoon, siellä missä ne eivät luonnonmaiseman ansiosta sitä ole
Siellä kelpaa matkailla ja retkeillä. Kla. ursinum). Vatok. 22. Edellä olevat kuvat Suomen Matkailijayhdistyksen kuva-arkistosta. R. Alla: Karhunlaukka (Allim. Olisihan se jotakin, jos paasisimme siihen, että ulkomaiset vieraammekin voisivat antaa tunnustuksen: Ei vain se, että Suomi on kaunis maa. Suomalaiset osaavat myös suojella alkuperäistä luontoa, vaalia luonnon kauneutta ja hoitaa luonnonvaroja järkevästi
11. Jätevedet ja vesistöt. _ mi_nkälainen järven ympäristö on, mm minä sanon, mmkälamen Järvi on. • Järvien yleinen luonne riippuu primäärisesti juuri ympäristön kallioperustan ja maaperän laadusta. Hiekkaja harjuseuduilla on veden itseisväri valkoista esinettä vastaan nähtynä vihreä tai sininen ja näkösyvyys suurenpuoleinen tai suuri, vesikasvustot vähäisiä ja yleensä harvoja, keijujaelosto niukka, samoin pohjaeläimistö. Tämä jo senkin takia, että siinä vesien likaantuessa usein tapahtuu sekä ainakin kalaston kokoomukseen ellei sen määräänkin vaikuttavia että hygieeni23. Lahoavaa turvetta sisältävien soiden vaikutus järveen ilmenee taas lähinnä veden kellertävässä tai ruskeassa värissä, yleensä pienessä näkösyvyydessä sekä veden suuremmassa tai pienemmässä happamuudessa. Näkösyvyys on tietenkin tällöin pieni. Järnefelt. Viljavilla seuduilla poikkeaa järvien luonne huomattavasti edellisistä. Järvien yleisestä luonteesta puhuttaessa on muutama sana happitaloudestakin paikallaan. Miten nämä eroavuudet ovat selitettävissä. Vesikasvistot ovat yleensä laajoja ja reheviä, eläimistö on määrällisesti runsas ja ennen kaikkea on keijujaelostoon kuuluvia leviä niin tiheässä, että vesi samenee ja veden itseisväri peittyy parhaimpana kasvukautena niiden aikaansaaman vihreän, keltaisen tai ruskean, joskus punaisenkin kasvillisuusvärityksen alle. Aivan yksinkertaisesti siten, että määräävinä tekijöinä vesiemme elämässä siihen liittyvine kemiallisine prosesseineen ovat niihin lisä vesien mukana joutuvat sekä kiinteät että varsinkin liuenneet aineet. Riittää, jos kaukoympäristössä on runsaanpuoleisesti soita. S a~o mi~ulle. Erikoispiirteenä ruskea vetisyydelle mainittakoon, ettei sen aiheuttajina olevien soiden välttämättömästi tarvitse sijaita järven lähiympäristössä. Sitäpaitsi on sekä kasviettä eläinmaailma usein ainakin määrällisesti köyhempää
Jos vedessä on vähän eloperäistä ainetta. viljelty pinta-ala ja väkilannoitteiden käyttö lisääntyvät, sitä enemmän joutuu mm. Kuta enemmän asukasluku, karja. Siksipä voi happit ilanne olla hyvä sellaisissakin järvissä. On ilman muuta selvää, että tämä kehitys on hygieeniseltä kannalta katsottuna kaikkea muuta kuin toivottavaa. sitä suuremrm-ksi vajaus muodostuu. Sellaisia ovat esim. Siksipä myös asutustiheydellä ja viljelysten laajuudella on oma huomattava merkityksensä ympäristötekijänä. Kuinka suureksi tämä vajaus muodostuu, riippuu kuitenkin hyvin suuressa määrässä altaan muodosta ja syvyydestä. merenlahtia tai jokien hitaasti virtaavia alajuoksuja. Kahden ensinmainitun jätevedet sisältävät siksi runsaasti helposti hajaantuvia eloperäisiä aineita, että veden happipitoisuus voi aleta kaloille kriitillisen rajan alapuolelle, tiettyjen olosuhteiden vallitessa jopa olemattomiinkin. mistä mainitut virtaukset puuttuvat, ei syntyvä vajaus voi täyttyä. Koska nyt ympäristö määrää järven perusluonteen, on luonnollista. Jos kuitenkin näiden tuotantoa edistävien ravinteiden, etenkin fosforija typpiyhdisteiden määrä ylittää tietyn, kullekin järvelle ominaisen rajan, alkaa tuotanto ennen pitkää taantua. Varsin voimakas ja silmiinpistävä on tämä kehitys asutuskeskusten, etenkin kaupunkien viemärivesien vaikutuspiirissä olevissa vesissä, olkootpa nämä sitten järviä. Vesien saastuttajina muodostavat teollisuuslaitokset ym. seltä kannalta epäedullisia muutoksia. Kuta pienempi se suhteellisesti on. Sen sijaan syvemmällä. että jokainen siinä tapa': '·iva lisä vesien laatuun vaikuttava muutos heti tavalla tai toisella tuntuu J'.i:rven kemiassa ja siis biolcgiassakin. niihin verrattavat oman lukunsa. on happipitoisuus vähäisen hapenkulutuksen johdosta periaatteessa pieni; jos sitä on runsaasti joko humusaineiden tai hajoavien levie 1 muodossa, on kulutus suuri. Happitilanne huononee huononemistaan, vähitellen katoavat kaikki happea vaativat eliöt ja bakteerien valtakausi alkaa. joiden vesi sisältää runsaasti eloperäisiä aineita, kunhan ne vain ovat riittävän syviä. Saman jätevesimäärän, joka 4. Toisin sanoen siitä, miten suuri tuon alemman vesikerroksen tilavuus on ylempään verrattuna. Tarvinnee tuskin mainita, että näissä kuten muissakin tapauksissa happivajauksen suuruus riippuu likaantuvan vesimassan ja sen sisältämän happivaraston suuruudesta. Ylemmissä pyörrevirtausten vaikutuksen alaisissa kerroksissa korvaa kuitenkin ilmasta pintaveteen liukeneva happi menetyksen. meijerit, sokeritehtaat, nahkurinverstaat, räjähdysaineja metallitehtaat, kaivokset ja puunjalostustehtaat. ojavesien mukana kasvinravinteita veteen ja sitä suuremmaksi muuttuu myös eloperäisen aineen tuotanto
Omituista kyllä tavataan toisinaan kalojakin, tosin vain siinä tapauksessa, että purosuilla on vähähappoisempia alueita. Näin suuri happamuus sekä tiettyjen kationien ja anionien runsaus muuttaa perusteellisesti eliöstön koostumuksen. Bakteerit ja ripsieläimet rehoittavat, samoin eräät harvat levät, kuten esim. Räjähdvsainetehtaiden ja useiden kaivosten jätevesille on puolestaan ominaista suuri happopitoisuus. pienissä Joissa, lahdissa tai järvissä aikaansaa tuhon, voivat suuret joet ja avoselät yleensä ottaa haitatta vastaan. Näiden jätevesien vaarallisuus on lähinnä parkkihapon myrkyllisyydessä. Kuten meijerien ja osittain myös sokeritehtaitten, on nahkurinverstaittenkin vaikutus sangen paikallista laatua. Muista tavataan miltei vain joitakin piileviä ja pikkuäyriäieiä, nekin harvalukuisina. Metallitehtaiden jätevedet ovat nekin happopitoisia, mutta sisältävät sitäpaitsi usein siksi runsaasti metalli-ioneja, että eliöstö siitä huomattavasti kärsii. 25. Ulothrix variabilis ja Chlamydomonas, sekä korkeammista kasveista järviruoko. Tunnetaan tapauksia, jolloin niiden alapuolella sijaitsevien järvien p H on happojen vaikutuksesta ollut 3-4. Navettavesien rehevöittämä ruokokasvusto Tuusulanjärven rannalla
26. Ensiksikin voi kuitu johtaa madaltumiseen. Suurien jäteja jätevesimääriensä johdosta on puunjalostusteollisuus vesien pilaajana omaa luokkaansa. sulfidien verraten nopeasti tapahtuvan hapettumisen jälkeen voidaan meesaa käyttää lannoitteena. Voidaanpa tässä tapauksessa päinvastoin puhua jopa mainitun alueen, ellei koko alapuolisen vesistönkin hyötymisestä: ovathan kokeet osoittaneet, että veden tuotantoa kohotettaessa fosfaatti, kali, kalkki ja selluloosa ovat parhaita lannoitusyhdistelmiä. Tätä vaaraa ei kuitenkaan ole, jos kuidun tulo kysymyksessä olevalle vesistöalueelle pysyy sellaisissa rajoissa, että kaikki pohjalle laskeutunut kuitu ajoissa ehtii muuttua lietteeksi. Jos mainittu kontakti katkeaa tavalla tai toisella, esim. Vesien normaaliselle elämälle on nimittäin veden ja pohjalietteen välitön kontakti välttämätön. Toiselta puolen on kuitenkin ajateltavissa, että niissä tapauksissa, jolloin sulfaattiselluloosatehtaan rinnalla toimii sulfiittiselluloosatehdas, meesaa sopivin annoksin vesistöön päästämällä voitaisiin estää viimemainitun tehtaan sangen happamia jätevesiä alentamasta liikaa vesistön pHrta, Karkeampia puunjätteitå taas on yleensä siksi vähän, ettei niillä ole suurempaa merkitystä. Kun kuitenkin selluloosakuitu näyttää suhteellisen pian voivan hajaantua ja sekoittua hienojakoisten pohja-aineksien kautta, on madaltuminen pienissäkin vesissä yleensä kutakuinkin paikallista laatua ja koskee miltei yksinomaan teollisuuslaitosten lähintä vaikutuspiiriä. Pohjaliete muodostaa näet toiselta puolen ravintoainevaraston, johon vedessä esiintyvien ravinteiden liikamäärät imeytyvät ja joka taas tarvittaessa luovuttaa niitä takaisin veteen; toiselta puolen se samalla toimii ikäänkuin ravintoainetehtaana, joka mineralisoimalla muokkaa pohjalle laskeutuneen elimellisen hienon lietteen leville käyttökelpoiseen muotoon. Sen vaikutus on sekä voimakas että monipuolinen. meesan mukana joutuu vesistön ulkopuolelle osa erittäin myrkyllisistä sulfideista, 3. Mitä ensinnäkin meesaan (sulfaattiselluloosatehtaiden jätekalkki) tulee, ei sitä meillä lasketa suoraan vesistöön, vaan annetaan sen kerrostua joko erityisiin saostumislammikkoihin tai maalle. Joutuuhan näiden jätevesien mukana vesistöön melkoisesti sekä kiinteitä että liuenneita aineita. Sen vaikutus saattaa olla monenlainen. ohuemmankin kuitukerroksen johdosta, on seurauksena niin sanoakseni pohjan tukehtuminen ja elämän tyrehtyminen siinä. Näin menetellen saavutetaan tiettyjä etuja: >8 Vältytään meesan taholta uhkaavasta vesistön madaltumisesta, 2. Paljon vakavampi asia on pohjalle laskeutuneen kuidun vaikutus itse pohjaan ja sen toimintaan. Vesistön kannalta tärkein puunjalostusteollisuuden kiinteä jäteaine on kuitu. Kiinteät aineet ovat ensi sijassa meesaa, erilaisia karkeampia puunjätteitä ja kuitua
Metaani sensijaan ja sen mukana myös osa molemmista edellämainituista nousee kuplina pinnalle aiheuttaen vilkkaan poreilun, joka jo matkan päähän ilmaisee kuitukerrostuman sijainnin. kalojen joukoittainen kuoleminen tukehturniseen ja myrkytykseen. Pohjalla oleviin kerrostumiin muodostuvien kaasusäiliöiden tämän tästä purkautuessa joutuvat kaasut veteen. Näin on laita varsinkin lämmön äkkiä laskiessa tai kovien tuulien vallitessa, koska pohjalle kerrostunut happiköyhä ja rikkivetyrikas vesi tällöin sekoittuu äkkiä ylempien vesikerrosten kanssa. Mainitun luontoiset onnettomuudet ovat todennäköisesti kuitenkin suhteellisen harvinaisia ja sangen paikallista laatua. Kun tällaiset paikat yleensä ovat kevätkutuisten kalojen kutupaikkoja, saattaa seurauksena olla mädin tuhoutuminen jo suorastaan tukehtumisen kautta. Milloin rikkivetyä kehittyy voimakkaasti saattaa sitä täten kohota pinnalle ja sitä tietä ilmaan niin runsaasti, että haju kantautuu maallekin ja lyijyvalkoisella maalatut esineet mustuvat. ä okivesissä tällainen ajelehtiva, enemmän tai vähemmän limainen kuitu aiheuttaa yhdessä tuoreen kuidun kanssa suuria haittoja kalastukselle, voipa tehdä sen osittain mahdottomaksikin. Osa näistä hajaantuu pian ja vapautunut kuitu, kuten pienet kokkareetkin, painuu takaisin pohjaan, mutta jäljelle jääneet ajautuvat tuulen tai virran mukana kauemmas. Onneksi ei kui27. verkkoja rysälankoihin liettäen ne. Lohikalojen lisääntymistä kuitu ei sen sijaan häiritse, koska se niiden kutupaikoilla vallitsevan suhteellisen voimakkaan virtauksen vuoksi ei voi kerrostua. Kuitukasautumista puheenollen ei myöskään ole unohdettava niissä tapahtuvien biokemiallisten prosessien aikaansaannoksia. Seurauksena saattaa olla mm. Pyydystysteho alenee tällöin nopeasti olemattomiin, ja sitäpaitsi haurastuvat pyydysrihmat monta vertaa pikemmin kuin normaalioloissa, joten pyydykset on uusittava useammin. Tällöin liukenee suurin osa hiilihaposta ja rikkivedystä alempiin vesikerroksiin. Apajapaikoilla on kerrostunutkin kuitu vakavana esteenä kalastukselle, sillä nuottaa Eli nuotanperän täyttymisen johdosta käytännöJlisesti katsoen voida vetää. Varsin erikoinen on näky kortteikoissa, joissa kuitu on asettunut kasvien säteettäisesti haarautuviin nivelkohtiin. Virtaavassa vedessä laskeutuu kuitu ensi sij assa vesikasvustoihin, etenkin poukamissa. Tavallisempaa on, että pohjalta silloin tällöin kohoaa pinnalle pahalta löyhkääviä, käymistilassa olevia kuitukokkareita. Ensiksikin takertuu kuitu helposti mm. Toiseksi täyttyvät kauemman aikaa paikoillaan olevat pyydykset, kuten rysät, merrat ja katiskat, melko pian. Muun muassa muodostuu tällöin hiilioksidia ja metaania sekä tietyissä olosuhteissa myös rikkivetyä. Puuhiomoiden alapuolella kehittyy viimemainittua kuitenkin yleensä vain murtovesissä
tenkaan kaikki jätekuitu joudu vesistöön. Eräät siihen sisältyvät aineet alkavat nimittäin vesistöön jouduttuaan erilaisten eliöiden toiminnan johdosta hajota. Kokeet osoittavat, ettei ainakaan laajemmissa vesissä ja suurissa virroissa ole odotettavissa vakavamman laatuisia myrkytyksiä. Puuttumatta lähemmin sulfiittiselluloosatehtaiden jätevesien koostumukseen, todettakoon vain, että ne sisältävät runsaasti sekä rikkiä erilaisina yhdisteinä että eloperäisiä aineita, joista osa helposti hajoavia . .Iätelipeän suoranainen vaikutus eliöihin, kalat niihin luettuina, näyttää olevan suhteellisen pieni. Silfversparre. Sen talteen ottamiseksi on jo nyt suhteellisen tehokkaita keinoja olemassa, ja työtä tehdään edelleenkin määrätietoisesti kuituhäviöiden pienentämiseksi. Vaarallisin myrkkyaine, hartsi, jää sitäpaitsi kaikeksi onneksi pääosaltaan puusoluihin. Lipeän välillinen vaikutus on sangen tuntuva. Katsoen siihen, että runsaasti rautaa sisältävässä vedessä kaloille kriitillinen p H näyttää olevan 5.0-5.5, on kuitenkin ajateltavissa. Näiden ja eräiden muiden prosessien aikana kuluu runsaasti happea ja vähitellen muodostuu varsinkin lämpötilaan nähden kerrostuneissa vesissä pohjan lähelle hapeton vesikerros. Siksi valtava on laimennus. V a lo k , \,V. Tu kkipuomi n oikealla puolen aallokkoa, vasem rnn.l la k a re e to n t a . Erittäin pahani. että sellaisissa pienissä vesissä, joissa vallitsee meikäläisissä ruskeissa vesissä sangen yleinen p H 5.9-6.5, vetyionien määrä lipeän suuren happamuuden johdosta alenisi liikaa
Toinen, maallikon huomiota paljon suuremmassa määrin kiinnittävä ilmiö, on kareilun usein täydellinen puuttuminen verraten kovallakin tuulella. erään alkuaan vaaleavetisen ja hyvin kirkkaan järven vesi on nykyään tummanru skeaa ja näkösyvyys alle 1 m. 29. luontoisia pesäkkeitä syntyy selvästi rajoittuneisiin syvänteisiin talvella ja toisinaan pitempiaikaisten tyventen vallitessa kesäöinäkin, jolloin hapen puutetta saattaa olla jopa pintakerroksissa. pintakalvotkin pahentaa happitilannetta eristämällä vedenpinnan ilmasta. Ensinnäkin veden väri tummuu ja näköisyys pienenee. Mutta sulfii ttijätelipeät saavat muutakin aikaan. Tuollaiselle alueelle joutuneet purjehtijat kertovat olleensa perm hämmästyneitä veneen kiitäessä rasvatyynen veden Oikealla ylhäällä tukkipuomin suojaamana pysyväinen lähes kareeton alue, etualalla lyhytaikainen kalvo jätevesiputken suun kohdalla. Valok, W. Jos lipeästä valmistetaan sulfii ttispriitä, kuten eräissä tehtaissa on laita, helpottuu tilanne jonkin verran, sillä lipeästä tällöin poistuvat aineet ovat pääasiallisesti juuri niitä, jotka vesistöön jouduttuaan tuottavat eniteii harmia. Hapettomuuden ja jätevesien sisältämän suuren rikkimäärän johdosta kehittyy sopivien olosuhteiden ilmetessä ru nsaasti rikkivetyä. Mahdollisesti voivat sulfii ttitehtaiden edustalla esiintyvät ns. Mm. Silfversparre
Mahdollisesti on kysymys ainakin kahdesta eri kalvotyypistä. Tukkipuomit, saaret ja niemet saattavat estää kareettoman alueen etenemisen. kohennettaessa Mäntässä pohjaa suojapuomin sisäpuolella lähellä jätevesiputken aukkoa muodostui pian häviävä kalvo 30. Tähän viittaa se seikka, että esim. Joskus muuttuu pinta taas juovikkaaksi tai täplikkääksi, aivan kuin ohuen kerma-kerroksen peittämä' maidon pinta siihen puhallettaessa. Valok. Rehevä lumrnekasvusto Mäntän sulfiittiselluloosatehtaan läheisyydessä. W. Eräissä tapauksissa taas on tuo pintakalvo ilmeisesti ainakin osittain kiinteätä, sillä kohdatessaan esteen se poimuuntuu ja näyttää rakenteeltaan jossain määrin kuitumaiselta. Silfversparre. halki. Toisinaan vaikuttaa siltä kuin veden pinnalla olisi jotain öljymäistä ainetta, joka suuren pintajännityksensä takia pystyy vaimentamaan aallokon
Kalvolle kuvaavaa on myös, että esim. Onneksi kyllä, sillä sulfaattilipeä sisältää ru nsaasti voimakkaita myrkkyjä, mm. Sulfaattiselluloosatehtaista joutuvat meillä vesistöihin vain pesuvedet. Mm. Lopuksi mainittakoon, että luultavasti lähinnä huonontuneen happitilanteen takia selluloosatehtaiden jätevesien vaikutuksen alaisissa vesissä tapahtuu muutoksia kalaston koostumuksessa. puomin ulkopuolella olleen kalvon pysyessä yhtenäisenä (kuvasiv. Kareelliselle alueelle näyttää puolestaan olevan ominaista normaalia jonkin verran voimakkaampi vaahtoilu. moottoriveneen vanavesi pysyy kauan selvästi näkyvissä aivan kuin olisi avattu väylä jäähän. Jos lipeää joskus pääsee keittokattiloiden ylikuormituksen johdosta vesistöön, muodostuu virroissa ja tuulella järvissäkin paksua verraten kiinteätä vaahtoa, joka pysyy sangen kauan ja. Vaahto on sangen kuohkeaa ja hajoaa helposti, joten yhtenäisempiä. Haju on selluloosatehtaiden ympäristössä rikkivedyn löyhkää lukuunottamattakin sangen voimakas. voi yhtenäisenä vaippana peittää Iaajahkoja alueita. hartsia. Eräänä erikoispiirteenä sulfii ttiselluloosatehtaiden alapuolisille vesille ovat myös erinomaisen tuuheat järvisätkinkasvustot sekä etenkin rantoja reunustavat rehevät lummevyöhykkeet. laskeuduttaessa Jääsken kirkolta Vuoksen rantatörmää alas, lehahtivat Enson tehtaiden hajut voimakkaasti vastaan itätuulenkin vallitessa. Usein säilyvät karekohdat pitkän aikaa samoilla paikoilla. Haju saattaa kulkeutua vesistöä myöten tuulesta riippumattakin sangen pitkälle. Sulfii ttitehtailla se on pistävä ja rikinmakuinen, sulfaattitehtailla vanhaa kaalikeittoa muistuttavaa. Niinpä tuntuvat esimerkiksi Tuusulassa Kotkan hajut selvästi ukkospilven noustessa idästä päin. Mm. vaahtolaikkuja ei synny. häviävät Iohensukuiset kalat, jotavastoin kuha ja lahna lisääntyvät. 29). Myös nousevan pilven alla voi haju kantautua pitkän matkan päähän. 31
Näyttää siltä, että villi, alkuperäinen Lappi muovataan vähitellen siistiksi ja mukavaksi matkailupuistoksi samaan tapaan kuin Lapin entinen virma villipeura on lannistettu ja kesytetty ihmisen hyötyeläimeksi, säyseäksi poroksi. mat~ailun a_nsiosta, muulle Suomelle tutummaksi. Etsikäämme nyt Lapista kaikkein laajin asumaton kiveliö, joka samalla olisi niin syrjässä kuin mahdollista kaikesta ihmistoiminnasta. Noilla mailla on ihmiselle aikaisemmin ollut merkitystä vain riistamaina ja porolaitumina. Mutta Lappi on toki siksi laaja, ettei matkailun vaikutus siellä voi tulla näkyviin kuin mitättömillä aloilla, ja siksi karu ja köyhä se on luonnon antimista, että asutuksen ja elinkeinotoiminnan mahdollisuudet ovat varsin vähäiset. Erkki Mikkola. Metsästyksen ja poronhoidon varaan on vain poikkeustapauksissa syntynyt kiinteitä asuinpaikkoja, sillä näillekään elinkeinoille ei luontaisia edellytyksiä ole ollut enempää, kuin mitä pääasiassa muilla tavoin elävä väestö on voinut käyttää. Lapin autiointa seutua samoamassa'i. L appimme on viime vuosina ~ullut eri syistä, mm. 32. Melkein kaikki asutut paikat ovat isompien vesien varsilla. Etenkin vedenjakajaseuduille on jäänyt peninkulmittaisia ihan asumattomia aloja, koska siellä ei ole ollut mahdollisuuksia Peräpohjolan tärkeimmille elinkeinoille: karjataloudelle ja kalastukselle. Mutta samalla on Lapilta häviämässä se etäinen, vaaroja uhkaavan ja koskemattoman erämaan tuntu, mikä siihen on näihin asti liittynyt. Osa siinä kuvatusta alueesta jäi rauhanteossa rajan taa. Saattaisi odottaa, että se löytyisi pohjoisimmilta perukoilta, mutta siellä maamme raja pitkälti seuraa suuria vesiväyliä, joiden varret ovat asuttuja, ja laajat, aukeat tai pientä koivikkoa kasvavat tunturimaat ovat I) Kirjoitus on vuodelta 1936, tunnetun, talvisodassa kaatuneen Lapin tutkijan laatima, ennen julkaisernaton
Siitä luoteeseen on Luiron alkuhaaroja, mm. Nuo seudut joutuvat arvattavasti lähiaikoina myös yhä enemmän matkailijain huomion kohteiksi. ja kesäkuivalla on haittaa mataluudesta, kun taas esim. Sen lounaisja länsipuolilla on asuttua Etu-Lappia, jonka lähimmät kylät ovat Kurtti ja Koria Sallan pitäjässä, Kuosku ja Martti Savukoskella, Lokka, Korvanen ja Mutenia Sodankylässä sekä viimein Tankapirtin ja Laanilan majatalot. 33. Pohjoisessa asumaton seutu rajoittuu järvirikkaaseen alueeseen, missä on pari suomalaista uudisasukasta Luttojoen varrella ja missä idempänä asustavat Petsamon Suonikylän koltat. tehokkaasti käytetyt hyvin intensiivisen porotalouden pohjana, niin että miltei kaikkina vuodenaikoina Lapin poromies liikkuu siellä tokkineen. Kyseinen kiveliö kuuluu kolmen suuren vesistön latva-alueisiin. Pinta-alaksi tulee noin 10 000 neliökilometriä. Lounaisesta alkaa joukko Kemijoen latvahaaroja, mm. Se on suurimmaksi osaksi havumetsäseutua, ja tällainen aarniometsä on omiaan yhä korostamaan kiveliön luonnon alkuperäisyyttä sekä antamaan sille ankaraa ja totista, osaksi synkkääkin leimaa. Muutamat puronlatvat idässä liittyvät Kuolan niemimaan Juonnin vesistöön, joka laskee suureen lmanterojärveen. Muutamia yksinäisiä uudistaloja on kylistä korkeintaan 34 peninkulman päähän kiveliöön käsin, niitten joukossa muutamia lappalaistaloja Sodankylän Sompion seudulla. Alueen summittainen pituus linnuntietä kaakosta, Kurtinkyläin itäpuolelta luoteeseen Luttojoen lähteille ja Petsamon maantien lähelle on noin 20 peninkulmaa ja leveys on 5-6, Korvatunturin kohdalla jopa lähes 10 peninkulmaa. Toiset, kuten Kemijoki, Värriö ja Nuortti, ovat läpeensä virtaavia. Mielestäni syrjäisin suuri kiveliö Lapissamme on idässä, Maanselän vedenjakajavyöhykkeellä ja Venäjän rajalla, Sallan, Savukosken, Sodankylän, Petsamon ja Inarin pitäjissä. varsinainen Luiro ja Pihtijoki, siitä kaakkoon Värriöjoen, Naruskajoen ja Tenniöjoen yläjuoksut, Kaikki mainitut joet ovat sauvomalla tapahtuvaan venekulkuun kelpaavia. Vienanmereen laskevaan suureen Koudan vesistöön kuuluu kaakossa alueen suurin joki Tuntsa monine sivuhaaroineen, joista itäinen Vaatsimenjoki on huomattavin. varsinainen Kemijoki, joka lähteiltään virtaa lähes 7 peninkulmaa asumatonta kiveliötä ennenkuin ensimmäinen ihmisasunto kohoaa sen törmällä. Jäämeren Kuolanvuonoon laskee Tuuloman vesistö, jonka alkuhaaroja ovat luoteessa Lutto ja sen lisäjoki Suomujoki, koillisessa J aurujoki ja alueen keski paikoilla N uorttijoki. Samaa asumatonta selkosta jatkuu peninkulmittain Venäjän puolelle, kaakossa melkeinpä Vienanmereen asti. Suomussa, J aurussa ja Tuntsassa on pitkiäkin syviä suvantoja
Tunturialueista laajin sijaitsee poh oisessa; se on Saariselän lännestä itään suuntautuva, n. Matkalla sitä nostettiin lukemattomat kerrat puron poikki kaatuneiden puiden eli murtojen yli tai pujotettiin niiden alitse. Molemmilla puolilla alustamaat ovat enimmäkseen valkeapoh34. 8 peninkulmaa pitkä ja aina 2 peninkulmaa leveä jono, johon lännessä, Suomun laakson erottamana liittyvät matalammat Raututunturit. Ikivanhasta kauppaliikkeestä, jonka esineinä epäilemättä ovat olleet arvokkaat turkikset, on todistuksena v. Puheenaoleva kiveliö on luonnonsuhteiltaan vaihtelevaa. 1839 Tenniöjärven luota löydetty aarre; se oli kätketty tuohikäppyrään kiven alle, sisälsi lähes 200 hopearahaa ja rahojen iästä päätellen oli joutunut sinne 1100-luvun alussa. Kulkukelpoisten vesien latvat ulottuvat vedenjakajilla paikoin niin lähelle toisiaan, että vähällä vaivalla on voitu vetää veneet kannasten eli taipaleitten yli. Mutta monilla niistä on sitäpaitsi jo esihistoriallisina aikoina ollut merkitystä kulkuväylinä Pohjanlahden sekä Jäämeren ja Vienanmeren rannikkojen välillä. Ylempänä poikkesimme Tuntsaan lännestä laskevalle Sorsajoelle ja sieltä erästä pientä sivupuroa veimme veneemme taluttamalla ja kantamalla Maanselän poikki Tenniön ylimpään latvaan. Toisinaan latvaojilla liikkumista taas haittaa pajukko, joka rannoilta käsin kasvaa uoman päälle tukkien sen kokonaan. Asumattomassa kiveliössä joet ovat kalaisern pia kuin kylien lähistöllä; niissä on tammukkaa, harria, siikaa ja lohiakin. Kylistä asukkaat käyvät toisinaan jokilatvoilla kalastusmatkoilla. Pihtijoki ja Vaatsimenjoki ovat pitkät matkat erinomaisen mutkikkaita. Kummassakin on maamatkaa noin 3 km. Siellä vuorottelevat tunturija vaaraseudut, verrattain loivapiirteiset ja runsassoiset maat, alavat jokivuomat tai paikoitellen ahtaat jokilaaksot. Tärkeimmät näistä taipaleista ovat Sotataival Kemijokeen laskevan Vouhtujoen ja N uorttiin laskevan Sotajoen välillä sekä N aalitaival Tenniöjoen yläjuoksulla olevasta Tenniöjärvestä Naaliojaan, joka laskee Tuntsaan. Vielä riitti puoli päivää veneen taluttamista ja vetämistä pientä puroa alas, ennenkuin Tenniö paisui kulkukelpoiseksi joeksi. Tämän kirjoittajalla oli kuitenkin Tuntsajokea noustessaan mainio venemies, metsästäjä Karppinen Sodankylästä, joka sauvoi kuin sauvoikin pikkujokia varten tekemällään kätevällä pienellä veneellä yksin Lyöpäkönkään päälle. Kovimmista koskista, joiden kohdalla veneet on vedettävä kosken sivu maitse, mainittakoon Suomujoen Köngäs sekä Tenniön Jänisköngäs ja Pirunniva. Pohjoisessa tunturit nousevat yleensä vähitellen vaaraisesta alustamaastaan, etelässä verrat/iain äkkiä jokseenkin laakeasta ylänkömaasta. Kulkemattomana pidetään myös Tuntsan Lyöpäköngästä
Tällaisia matalia palokoivikoita on alueella laajalti muuallakin, varsinkin Tuntsan latvoilla ja sen itäpuolella Venäjän rajan läheisyydessä. Korkein on kolttalaiselta nimeltään Njuhtshoaiv, Joutsenpää, 714 m. Suuri metsäpalokesä oli mm. Maisema Kitisen Orakoskelta Sodankylästä. Lähes nykyvuosiin asti ovat suuret, tavallisesti ukkosen sytyttämät palot saaneet raivota selkosilla verrattain rauhassa. Lupukkapää, Vasalyömäpää, Seisomakivenselkä, Riitelemäpää, Ruopimapää, Korvapuolipää, Reutupää, Laukkunoskavaarat, Tiyhtelmäpää ja Taukornapää. 1924, jolloin yksi ainoa palo N uortin latvoilla oli lähes 2 kuukautta ajoittain tulessa, ajoittain kytemässä. Täten palo voidaan havaita ja sen paikka määritellä vuorokausia aikaisemmin kuin ilman tähystystä, ja on toivoa saada sammuttajiakin paikalle siksi ajoissa, että tulen valta vielä voidaan rajoittaa. Samoihin aikoihin tuli tuhosi Saariselän etelärinteitä peninkulmien pituudelta. Saariselän tunturilaista kohoaa kolmisenkymmentä 600 metrin korkeuteen ja ylemmäs, 4-5 jor-a 700 metrin korkeuteen asti. Sodankylän puolella ovat suurimmaksi osaksi unohtuneet entisten, lähes 200 vuotta sitten hävinneitten Sompion metsälappalaisten paikannimet. Saariselän eteläjuurella on laajalti myös palokoivikkoja, jotka satoja vuosia sitten ovat olleet havumetsiä. Suurten metsäpalojen jälkeen koivu on ne vallannut, mäntyä tai kuusta kasvaa enää vain yksinäisinä hajapuina. Viime vuosina on monille ympäristön tuntureille rakennettu palovartija-asemia, jotka ovat puhelimella kylien yhteydessä. Nykyisin käytettyjä sanotaan viime vuosisadan suurten peuranpyytäj en, Inarin Törmäsestä kotoisin olleen Mikkolan Heikin sekä Korvasen Sammun antamiksi. Suuret laaksot 35. jaisia jäkälä.männikköjä, jotka jokilaaksoja eli vankkoja myöten pistävät kauas tunturiston sisäosiin. Esimerkkeinä näistä mielikuvituksen ja keksimiskyvyn runsautta todistavista nimistä ovat esim
36. 100 m Saariselkää matalampaa. Kemijoen yläjuoksulta länteen siinä on laajempi vaaraja matalatunturinen alue. Se ei ole hämmästyttävä korkeudeltaan, vain 483 m, mutta silti se näkyy laajalle huomiotaherättävän jyrkkyytensä ja kummallisen muotonsa vuoksi. Täällä ilmestyy joukkoon myös synkkiä kuusimetsiä. Saariselältä etelään on melkein koko Savukosken pitäjän osuus erämaa-alueesta enimmäkseen loivapiirteistä metsäja suomaata. Saariselän lakimuodot ovat enimmäkseen pehmeän pyöreitä, jotkut korkeimmista ovat jyrkempiä ja osaksi jopa teräväsärm äisiä. Pohjoisin osa Sallan kuntaa on jälleen tunturista maata, vaikka lakikorkeudeltaan n. Sellaisten keskeltä kohoaa valtakunnan rajalla yksi nimeltä tunnetuimpia Lapin tuntureista, Korvatunturi. Tunturin harjalla, joka etelään kaatuu äkkijyrkkinä rosoisina pahtoina, kohoaa kolme kärkeä kuin tämän ympäristön ääretöntä erämaata hallitsevan linnan tornit. Täällä on huonokasvuinen kuusi runsaimpana havupuuna etenkin tunturien alarinteillä ja vedenj akaj aselänteillä, toisinaan vai voin lä pitungetta vina tiheikköinä, kun taas mänty on vallitsevana jokivarsimaissa. Pohjoisinna kohoaa Nuorttitunturi, ja siitä vähän matkaa etelään Värriötunturin puolitoista peninkulmaa pitkä, laajojen palokoivikkojen ympäröimä selkä, Suomen Sompion Mutenianjoelta. Korvatunturilta luoteeseen kohoaa särmäinen ja suunnattoman louhuinen, 646 m korkea ä uvoivi ä aurun partaalla. Anterinvankka ja Muorvaarakanvankka jakavat tunturiroukkion pienempiin ryhmiin, ja laaksoista työntyy lakien väliin kapeita, louhuisia ja jyrkkäreunaisia kuruja, joista jylhirnpiä ovat Lumikuru, Hammaskuru ja Akanhärkäkuru. Etenkin etelästä päin lakien silmän näkökulmaa leveämmälle ulottuva muurimainen rintama tekee ylvään ja juhlallisen vaikutuksen
100 vuotta sitten lappalaisia sulautui suomalaiseen siirtolaisväestöön, ja lappalainen tuntu paikannimistössä jäi hyvin vahvaksi. Kun lukijoista monet ehkä yhdistävät poronhoidon lappalaisiin ja kiertelevään paimentolaiselämään, lienee syytä korostaa, että Suomessa on suomalaisilla vähintään kolme kertaa niin paljon poroja kuin lappalaisilla, ja nyt 20. Porotokka Utsjoelta. huomattavimpia vedenjakajasolmuja. Jo se seikka, että paikat syrjäisessä kiveliössäkin ovat hyvin nimitetyt, todistaa, etteivät ne ole kokonaan ihmisen toiminnan ja huomion ulkopuolella. Sen länsija eteläjuuren aavorssa ovat Kemijokeen virtaavan Värriöjoen lähteet, itärinteeltä, suuresta hetteestä alkaa Tuntsajoki ja pohjoispäästä kaksi Nuortin vesistön alkuhaaraa, joista itäisernpi, Kuntasjoki syvästä ja huimaavan jyrkästä kurusta. Seudun tihein ja korkein tunturiryhmä on Tuntsan länsipuolella, missä korkein huippu, teräväkärkinen Sorsatunturi, nousee 626 metriin. Tuntsan itäpuolella ja vielä Sallan kirkonkylänkin lähellä on hyvin lukuisilla tuntureilla lappalaisperäiset oiva-loppuiset nimet. Tämä johtunee siitä, että entisen Kuolajärven metsälappalaiskylän suomalaistuessa lopullisesti n. Aikoinaan suuret selkoset ja tunturit olivat ensi sijassa peuranpyyntimaita, nyt niillä on tärkein merkitys porolaitumina. Mainitsemme muutaman esimerkin näistä nimistä: Siuloiva, Saapakkaoiva, Kuolumaoiva, Nuolusoiva, Portteekoiva, Leivoiva, Suuroiva, Katkoiva
Aita voi nimittäin särkyä puun kaatuessa sen päälle tai hirven tai karhun kulkiessa sen läpi; hirvi pääsee hyppäämällä ylitse, mutta katkaisee kuitenkin ylimmät aidakset. erotusaitoja 1. Poronhoitoon liittyy muitakin pysyviä jälkiä. Vakavampi hyökkäys kiveliössä säilyneiden arvojen talteen korjaamiseksi tehtiin 1910-luvulla. Siellä täällä on ns. puheenaolevalla alueella kylissä asuvat poropaimenet liikkuvat partiomatkoillaan vain lyhyitä aikoja vuodessa; talvipaimennusaikana tokat mielellään pidetään kyliä lähempänä. Kauimpana kiveliössä olevia kaarteita ei sanottavasti ole pitkiin aikoihin käytetty, niinpä on Tuntsan itäpuolella oleva Sorkojoen aita pirtteineen hajoamassa, ja vasta hiljattain on uudelleen alettu pitää erotuksia N uortilla olevalla Kyörtesselän aidalla. kaarteita ja niiden luona myös poromiesten pirtit ja lihaaitat, paikoin jopa saunakin. Poroaidat ovat Itä-Lapin kiveliön huomattavimmat pysyvät ihmistoiminnan merkit. Niiden estämiseksi menemästä Venäjälle ja toisten poronhoito-osuuskuntain eli palkisten alueille on rakennettu kymmeniä peninkulmia pitkiä, yli 2 metriä korkeita aitoja. Kesällä, jolloin porot ovat täydessä vapaudessaan, ne ovat hajaantuneet yli alueen pyrkien sääskiä pakoon tuntureille ja kiveliön etäisimpiin kolkkiin. Sallan porot kootaan Tenniöjärvelle, Savukosken etupäässä Vintilän aidalle Martilta luoteeseen, ja Sodankylän Lapin palkisen porot Vuormaselkään maantien lähelle. Vaikka alueella on paljon metsätöntä maata ja metsät enimmäkseen heikkoja tai aivan ala-arvoisia laadultaan, on siellä myös tavattoman arvokkaita puuvarastoja, Uittovaikeudet ja töitten kalleus kaukana asutuilta mailta vaikuttaa, että vain runsaan kysynnän ja hyvien hintojen aikoina tukkipuita on ajettu nyt puheena olleen kiveliön lounaisosista, Kemijoen, Värriöjoen ja Pihtijoen varsilta. Silloin Kemi-yhtiö ryhtyi tukinkaatoon Nuortin latvaalueen suhteellisen hyvistä metsistä. Venäjälle laskevien vesien varsilta on puuta toistaiseksi otettu aivan vähän. Pohjois-Sallan palkisen aita on Tuntsan ja Vaatsimenlatvain tunturiseudussa tehty jopa usean peninkulman päähän valtakunnanrajasta, ja sen takana oleva alue on varmaan Suomen kaikkein syrjäisintä ja ihmiselle arvottominta seutua, tosiasiallisesti »ei kenenkään maata». Pari aitaa on myös Kemijoen latvoilla, mutta muutpa ovatkin siksi lähellä asutuksia, että ne ovat jo varsinaisen kiveliön ulkopuolella. Puiden siirtämiseksi Kemijokeen 38. Kun selkosilla liikkuvat porot ovat syksyllä kokoontuneet tokkiin, lähtevät poromiehet syystalvella moniviikkoisille retkille ottamaan selvää niiden olinpaikoista, ajamaan pikku parttioita tokkiin ja vetämään niitä alaspäin erotusaitoja kohti. Aitain varsilla on jokunen pieni pirtti ja kota, missä niitä tarkastamassa käyvät aidanvahdit levähtävät
Äkkiä kuuluu riekon nauru alempaa jängän rannalta, ja välähtävät sen valkoiset siivet. Suurille saloille lähtijän pitää olla valmistunut villin, alkuperäisen luonnon ja oikullisten säitten tuottamiin yllätyksiin ja vastuksiin. Niinpä kerran erästä pientä ojaa ylös sau voessamme veden pinnalla ui hirven karvoja vastaan, mistä metsästäjä-toverini arvasi eläimen olevan ylempänä, ja seuraavan mutkan: takaa se ilmestyikin näkyviin, seisten purossa vilvoittelemassa. ostettiin Amerikasta kaksi böyryvoimalla käyvää tankkiveturia. Erämaa on siis voitollisesti kestänyt tämän ihmisten hyökkäyksen. 39. Heti sieltä kantautuukin oksien ratinaa ja veden porskutusta korviimme, ja kuusikosta työntyy hirvi jängälle. Lopuksi vielä tuokiokuva Tenniön latvalta. Hirviä nähtiin viidesti. Koneet vetivät perässään pitkän j unallisen tukkirekiä tuoden kerrallaan monia satoja tukkeja. Kahdesti nähtiin joessa saukko, ja kerran löntysteli karhu ylöspäin jokitörmää toverini Karppisen ollessa yksin tulilla toisella rannalla. Lanssipaikat valaistiin suurilla lampuilla, ja koneitten melu kuului hiljaisessa talviyössä tien toisesta päästä toiseen. Karppinen kuulee äänestä, että se on hädissään, ja sanoo, että siellä on isompi eläin liikkeellä. Reitin varrelle rakennettiin kaksi taloakin, Sotataival ja Tulppio. Valokuvat kirjoittajan. On helteisen päivän ilta istuessamme rankisemme ja tulemme ääressä Tenniön latvajängän rannalla, aurinko paistaa Sorsatunturin korkean piikin oikealta puolelta ja punaa maisemaa. Jälkimmäisessä on yhtiön puolesta vieläkin asukkaat vartioimassa sinne jääneitä vetureita ja muuta kalustoa, sillä homma ei alussakaan liene kannattanut eikä maailmansodan johdosta tulleen keskeytyksen jälkeen sitä ole uudelleen alettu. Valmiiksi ajettuja tukkejakin on jäänyt lanssittain mätänemään, ja konetien varrella lahoavat veturien halkopinot ja vedenottotornit. Tarkkailemme sitä monta minuuttia, kun se lähes puolen kilometrin päässä nulkastelee kierrellen aukealla jängällä ja painuu viimein oikealle ojakorpeen noustakseen Sorsatunturin puolelle. Yöpyminen tapahtuu enimmäkseen ulkosalla, ja ainoat liikkumiskeinot ovat tietenkin poluttomien taipaleitten kävely, veneellä kulku ja porolla-ajo tai hiihto. Sellaisten retkien miellyttävistä yllätyksistä hauskimpia on metsän villien eläinten kohtaaminen. Tämän kertojalla oli siinä suhteessa onnea varsinkin yhtenä kesänä Tuntsalla liikkuessaan. Vetureita sanottiin työmaalla lyhyesti »koneiksi» ja niitä varten tasaisten kankaitten ja soiden yli raivattua leveää, lähes 2 peninkulman pituista tietä »konetiekai»
S uomessa ta~at~an kahta_ lepp~lajia, harmaat~ ja tervaeli rautaleppää. Ulkomailla tervaleppä esiintyy laajalti Euroopassa, menee Aasiankin puolelle ja etelässä Afrikan Atlasvuoristoon asti. Tervalepästä saadaankin sangen kaunista ja moniin tarpeisiin sopivaa arvokasta lautatavaraa. Kaikki suomalaiset eivät ehkä kuitenkaan ole nähneet molempia, sillä tervaleppä puuttuu kokonaan maamme pohjoisosista Muurolasta Ranualle, Pudasjärvelle, Taivalkoskelle ja edelleen Suomussalmelle vedettävän rajan pohjoispuolelta, ja se on jo Oulun läänin eteläosissakin harvinainen puuttuen laajoilta aloilta. Sitävastoin on tervaleppä osoittautunut erikoisen kestäväksi esim. 40. Tervaleppä on kahdesta leppälajistamme komeampi ja se on muutenkin vaatimuksiltaan ja elämältään siksi erikoislaatuinen, että siihen kannattaa tarkemminkin tutustua. Harmaaleppä puuttuu taas Suomenlahden ja Pohjanlahden eteläosan rannoilta ja vastaavasta saaristosta. Kauniin oksattoman rungon muodostaminen riippuu nähtävästi siitä, että tervaleppä on ns. T ervalepästä. Viljo K ujala. vesirakennuksissa, paikoissa, joissa puu joutuu olemaan aina märkänä; se ei helposti mätäne sellaisissa olosuhteissa. Jos vertaillaan tervaja harmaalepän oksien asentoa, havaitaan, että tervalepän oksat ovat enemmän vaakasuorassa kuin harmaalepän, jonka vankemmat oksat varsinkin ovat melko pystyssä asennossa lähennellen päärangan asentoa. Luultavasti tästä johtuu, että harmaalepän runko haarautuu helpommin eikä kehity niin komeaksi kuin tervalepän. Sen ainoa vika on pehmeys se ei kestä hyvin kovaa kulutusta. Tervalepän tuntee helposti: se on kookkaampi kuin harmaaleppä, usein varsin komearunkoiseksi oksattomaksi tukkipuuksi kehittyvä. valopuu sen oksat eivät siedä varjostusta, vaan kuolevat pian joutuessaan nuorempien, ylemmäs kehittyvien oksien varjoon ja karisevat sen jälkeen maahan
Tunnusmerkillistä tervalepälle sitä harmaaseen leppään verrattaessa on vielä se, että sen runko on ruskean, halkeilevan kaarnakuoren peittämä. Harmaaleppä säilyy harmaaja sileäkuorisena elämänsä loppuun asti. Ja lehdistäänkin nämä puulajit voi helposti erottaa toisistaan: tervalepän lehti on kiiltävän kalju, tylppä tai suorastaan lovikärkinen, pihkaisen tarttuva (siitä nimi!) harmaalepän lehden ollessa kuiva, karvainen, kiilloton ja tavallisesti suippokärkinen. Se ei tee ensinkään juurivesoja eikä kykene leviämään kasvullisesti mihinkään siitä pisteestä, missä sen siementaimi kerran pääsi kehittymään. Toisin tervaleppä. Harmaalepän pintajuuriin syntyy helposti silmuja, joista kehittyy juurivesoja sangen kauaskin emorungosta. Siten harmaaleppä lisääntyy ja leviää kasvullisesti erittäin tehokkaasti, muodostaen taajoja pensaikkoja esim. Tämä johtuu osaksi jo siitäkin, että tervalepän rungot tulevat kookkaammiksi ja vanhemmiksi kuin harmaalepän 100-vuotiaatkaan eivät ole harvinaisia ja pituutta niillä voi silloin olla yli 20 m. Sen lisäksi tervalepällä on hyvä kyky muodosTervalepän pohjoisimmat tunnetut löytöpaikat Suomessa ja lähialueilla. Valtaamansa paikan se säilyttää kuitenkin sitkeämmin kuin harmaaleppä. peltojen reunoille ja ojien varsille maanviljelijöiden harmiksi. Tervalepät kuuluvat näin valonsaantia ajatellen etuoikeutettuun vallitsevaan latvuskerrokseen. Mielenkiintoisia ovat myöskin eroavaisuudet leppiemme j uuristoissa. 41
Monet tällaisista ilmajuurista kuivettuvat ja kuolevat, mutta jotkut kaartuvat alas maahan, säilyvät ja kehittyvät lopulta pönkkäjuurten tapaisiksi. Suomessa se viihtyy parhaiten meren, järvien, jokien ja purojen rannoilla aivan veden rajassa, sitäpaitsi sitä tavataan vetisiltä soilta ja soiden 42. 9 D Tervalepän yleislevinneisyys. Muutamat tervalepän rakenteellisista erikoisuuksista ovat parhaiten ymmärrettävissä, kun otetaan sen kasvupaikkojen laatu huomioon. taa tyvivesoja, joista kehittyy vanhan päärungon kuoltua uusia runkoja entiseen kantoon. Kun sen sisässä olevat vanhat rungonosat ja siihen liittyvät juuret kuolevat ja lahoavat, tyvimätäs voi muodostua melkein ontoksi sisältä, ja leppä jää lopulta seisomaan yksinomaan pönkkäjuuriensa varaan. Tervaleppä on puulajeistamme eniten vettä vaativa ja sietävä. Kun tyvivesojen väliin kasaantuu runsaasti karikkeita oksia, lehtiä jne., muodostuu tervalepälle vähitellen luonteenomainen tyvimätäs. Uusi runko vaatii kuitenkin myös uutta juuristoa, ja niin havaitaankin, että tervalepän rungon tyveen syntyy helposti lisäjuuria usein niitä ilmestyy melko korkealle maanpinnan yläpuolelle. Tyvimätäs voi saavuttaa, kun useampi runkopolvi sillä on kasvanut, 1-1.5 m korkeuden
Myöskin tervalepän juurissa on tavallista suuremmat soluvälitiehyet. Erikoisuutena leppien (myöskin harmaalepän) juurissa ovat sormenpään, väliin kananmunankin kokoiset pallomaiset juurisikermät, jotka ovat muodostuneet turpeista, hankahaaraisista pikkujuurista (kuva s. Varsinkin sen syvälle maahan tunkeutuvat »vedennostojuuret» ovat niin hohkaista kudosta, että ne voi sormin puristaa littuun, ja jos sen tekee veden alla, voi nähdä ilman poreilevan ulos katkaisupinuasta. lihottavat maata. että leppien lehdet karisevat syksyllä kellastumattomina, mikä merkitsee, että leppä ei korjaa talteen A.inc. Tcrvalepän (vas.) ja harmaalepän (oik.) ja niiden risteytyrnän lehti (pienennetty). Ilmeisesti tämän asiaintilan yhteydessä on se ilmiö, että suokasveissa on suuria ilmatiehyitä ja onteloita, jotka ovat yhteydessä ulkoilman kanssa. Näiden muodostumain soluissa elää määrätynlajisia mikrobeja samaan tapaan kuin tunnetuissa palkokasvien juurinystyröissä. 44). Siihen suuntaan vaikuttaa myöskin se. ja sen rungon ja ilmaan rajoittuvien juurien kuoressa nähdään runsaasti suuria, pulverimaisen täytesolukon muodostamia huokosia (ientisellejä). Harvinaista ei ole, että tervalepän tyvimättäiden väliköt ovat vesiallikkoina. 43. Leppienkin juurien mikrobit yhteyttävät tehokkaasti ilmasta saamaansa typpikaasua ja rikastuttavat siitä rakentamillaan typpiyhdisteillä sekä isäntänsä että välillisesti koko kasvupaikan ravinnevarastoja, t.s. laiteilta, yleensä sellaisilta paikoilta, jotka ovat kosteita koko vuoden. Vetinen maa on yleensä happiköyhää, varsinkin jos vesi siinä on seisovaa
Lcppii ei l1cdelrniiih· omalla siit,·pölylliiän, vaan ristipöl yvtvs on tarpeen. . »icuij uuria eli nrvkori t.soju. KC'1·iiiillii hcti cnsim1n,ii"C'n lärnpöja.ksou t u R*u d EteliiSuomessa keski määrin hu htikuun puolivälissa. lel1ti\·ihr('ään sisiilty1·iii. ,nitii puulajl'ja 011 111il1inkin aikmrn liiliistiissii rliinyt. soillr. pohjoiscrnnn.na 11111ut.amia JJiii1·iii mvöhcmmin k ukinnot aukonevat ja leppä kukkii eli >>pölyää>>. mm. t.urn·kerruksia l'Ciidaan niiden sisiiltiin1istii siitcpiil:,·liiukkasista todeta. ~1.vöskin lrpii11 mui1rni.sliistori,1sta 9>> niiin Tcrvn.lc1 ,ii11 Juo11tpc•110Jnai 11en t yv iJnätäs neljine n111kopol,·i11ec11 ja ilmrrjuuri11cc11. ryotlmla). rnikii ei ole lianinaista. Melkein kaikki sen ohuet. nrvok ka ita aineita. Nen U u U M nnot kPl1itty1·iitk11kl,in1i,;ta cdcltii\'iinii kP.siinii l11·1·issii ajoin. joutu11 l1ukkaa11. pikkuinen l(•pii.11ro11sku (/,. Terrnkpiillii on 11111issaki11 juurissa kuin :,·llii.mainituis:-:a sikerlllissä liyiiclyllisiii >>iiy_;·r.däisiii>>. juurr-ukärjct ovat ns. pi.ilyyt·_v;.; \'(Ji epiionnistua.kin . se onnistuukin l1yvin . uii n ku M n T?NN8 U] M v u 5 Nu M8 Nt v ja muut k(.Jlastuvalel1ti.srt kas\·it tekevät, vaan l1ylkäii 11e maan hyviib,i. sillii siitepi.ilyii s_v11ty:,, Ji:,,1·in runsaasti ja tuuli kuljettaa sitii helposti puu:=;ta puuhun pitkienkin viiliniatkojcn piiiiliän .. t.x. lrpii11tatit((!1;rodo11 lirid u« ja (/. 11. ;mfwscens) ja Iuultavast M 1·irlii jo U uue n muu U M n ?M TNM R d« M 8 Ten·,il,•ppii lisiiiint_v:,· ja le1·iiiii. niinkuin laita usein on kas1·iku1111assa .. Kauniilla säiillii. rnissii se l1autaantuu alati pak.suutta kas1·a1·aan t11rpeesern ja .siiilyy rrittäin l1y1·in melkrin raj:1tto1nan kauan. jo hei näku ussa. vksi no tuaa n sil'lllrni.stii. Joka tap:1uhe:-:.sa :su11rin o.sa .~iitepölystii. ollc u xilloin het: paljaina niiky1·i:--sä siitepi>l:,•ii t8u ] *tavut l1C'denorkot o ksau kä.rjes.sii. Nrn muodostuja na u1at t ict vt rouskuja tn t tilaji}: si rccu in vä riuon rousku iLaciariu » lilacinus]. s,1atu tietoja. Jos siiii on satcine11 ja :,·iikvllliiii sattuu. nii.ssii 01t ruuxanst i sicuirih mastoa. sicmeuiä tuot tavat cm iku k innot pienissä ?M v u gdd ro issa 1·ähiin alempana. Sitii le1·iii.ii kaikkiallC' y1npii.ristöön. Tutkinrnlla l'ntisinii aikoina syntyneitii. . ja 1nillaisd Pri p1111laji(•11 rn.lt:1s11litcpt 01·at kulloinkin olleet
Usein vain 3-4 s siemenistä on itämiskykyisiä. Merkille pantavaa on, että niitä ei juuri milloinkaan löydy leppämetsiköistä, vaan rantaniityiltä, ruokonevoilta yms. Vesivirran kuljettamina ja aallokon ajelemina pähkylät leviävät pitkin rantoja ja tulvamaita. Se ei haittaa se on tarkoituskin. Siinä tulvaniityn lietteisellä pinnalla ne auringon lämmittäminä nopeasti itävät mikäli ovat myöskin sisältä kelvollisia. Niin ei suinkaan aina ole asianlaita. hyvässäkin tapauksessa vain 20-30 s 8 Epävakaiset varhaiskevään säät pilaavat tervalepän siemensadon usein osaksi, joskus kokonaankin. Näin tervalepällä on alituinen pyrkimys levitä yhä alavammille paikoille ja veden partaalle sekä suurin piirtein sisämaasta rannikolle päin. koivulla on kalvomainen, lenninlaitteena toimiva, on tervalepällä turpea ja korkkiutunut, sopiva kellumislaite. Se käy siten, että alkuaan turpeat suomut kutistuvat litteiksi, jolloin niiden välit suurenevat. Lepän emikukinnoista kehittyy syksyyn mennessä n. Yhdessä kävyssä niitä on useita kymmeniä, ja kun yhdessä puussa on monta tuhatta käpyä, näyttää kyllä siltä, että lepän pyrkimyksenä on lisätä sukuaan valtavasti. Ne tarttuvat merkillisen helposti kaikenlaisiin vedestä esiinpistäviin korsiin ja varpuihin jääden niihin, kunnes vesi laskee ja paikat kuivahtavat. Maamme on, niinkuin varmasti tiedetään, aikojen kuluessa vähitellen merestä kohonnut. Lepän käpyjen aukeneminen tapahtuu syksyllä samaan aikaan kuin lehdet varisevat. Lepän siementaimia tapaa kuitenkin väliin aivan kasoittain tulvaniityiltä tai rannoilta. Jos tällainen paikka osoittautuu pysyvästi suotuisaksi, kyllin kosteaksi, ravinnerikkaaksi ja kestäväpohjaiseksi, siihen voi kehittyä lepän taimisto ja lopulta uusi leppämetsikkökin. paikoista lepikkojen edustalta ja melko kaukanakin niistä. Jos ilmat kuitenkin sattuvat olemaan kovin kosteita, siemenet saattavat jäädä käpyihin talveksi, jopa kevääseen asti. 1 cm:n pituisia käpymäisiä muodostumia, joiden suornujen väleissä ruskeat lepänsiemenet (oikeammin pähkylähedelmät) sijaitsevat. Tervaleppä on nimittäin saapunut Suomeen jo hyvin varhain Ancyluskaudella, ja toisaalta nykyisillä meren rannoilla voidaan havaita, että vain harvat paikat ovat tervalepälle koko45. Siinä keväiset sulavedet huuhtelevat niitä alemmas ja alemmas, voivatpa viedä niitä suuret määrät mukanaankin. Tämä on erityisesti Suomessa huomionarvoinen ilmiö. Kaikki »korkeimman rannan» alapuolella olevat maat ovat vuoronperään olleet meren tai järven rantana, ja ilmeisesti myöskin silloin tervalepän kasvupaikkana. Silloin ne putoavat uudelleen alas. Lopulta ne kuitenkin putoavat märkään maahan. Pähkylän seinä on luja ja paksu, ja hedelmän siipi, joka esim. Tervalepän pähkylät ovat selvästi mukautuneet vedessä kulkeutumaan
iso kierto (('0111'1!/rulus se11i11111) ja pu11akoiso (8oln11u111 d1.1/ra1J1ara) .. dtii ;;urn1 polijakl'rrnst11111:1s,,a <>11 ru11,-;;1;1,-;ti tl·1·,·ak1,ii11 .iiiii11h·itii. tl·rrnlcppiikorpi ( l~rlc•11l1rucl1). 1·tlii, t rrvull·pp:'iii 011 rn1111iko11 ·'"illaki11 l'l11·111111ii11 k u M n sisii111aa;;,,;1. lail11·111111ak,,i ja l':lill'IIIIIIHksi. Siiillii ta,·alli.,esti lul,·anrna11luo11toi.~illa kas,·11p,1ikoilln e.~ii11tn· tl'nalcpii11 luo11trrnolllaisi11 kas,·i:-·l1d:-·sku11(;1. lilia,·ia h1rn111aita. jolloin metsä tuo 111 iL·lc·c11 troopillisl't, mangro,·ckasvustot. nc,·aimarrr (Jh!Jup/cris thel!JJJleri-'<). on vu RR 8* n l11"1111"1li~ta. Tii.llai;;i,-;t,a tervaleppii.korvista 111ninilb1.koo11 esim. mc-lkr-in :1i11a yl,ii. l\lyi,;;ki11 l.uupil'11 rn u nur so ist u vu t u sr-in trn,tl1•pii.lll' kl'ln1tto1niksi parl1:1il<'11 Sl' ,·oi ;;isiilllaa;;s;1 ju t U u v 8*?t M siiil:-·ii ,;1111rh·11 j.t rvien ru n no M R R u 5 111is<i a a RR ] U U] kyke1H'l' l'stiimiiii11 suop:tlh•<•11 ,,_,·1il_,·111i,-;p11 ~ ,-;,1111;1.;111 tapaa11 U uin 111l'l'Pn ruuuoi R R u 8 p] mci nunu t 8 l-1·n·:1kpikki.1111111I' l'sii11t,_1·,·iit U ui tcn U M n pu *] « cn ,·:irsill:1. ruoko, piukka sara (C'areJ" stric/({), varstasara. 111issii 111aa 011 lilia,·aa ja wi.,h1mi ncn l'distyy liita:1sli. ll·n·al<'pii.llP kt·lpaa111:ilh>111ak.,i. 'l'n ,·alPppii li(•nt•t· 11iii11 ,·:1(•lta11ut Nu 7R U o ('li_,·1•11ii ri11t.1n1:111;i vli ;;uuri111111a11 u;;a11 111,1;1111111(' pinn;1;;t;1. 'l'l·n·nll·pii11 ru11,-;;111., :-,110111rssa 011 ,-;ii,, ri M p p u nu t paljon ju riippuu .,·liii jatku,·,1,-;t;1 uusien kasn1pnikkojl'11 ;;y11t:-·misPs!ii. joita n1id,1an piLiiii. 'l'l'n·alepiit kas,·a,·at korkeilla ty,·i111iittiiillii. j,1 polija,·<•<i<-11 ,·irtauspaik"i;;sa .. h:1111 suol ov.it *8C NM U] R R N yll·1•11.<i 11111>1't•111pia k11i11 .,isii111a,1,,,;;1. \':11·si11 .,·lpislii 011ki11. 111a:111kol10:1misest:l. jos,-;a t.PtTalrppä 111elkl'in ylrniniiii,n 111110do.~(aa p1111sh111 j,t aluskasvillis1111s on var,-;i11 erikoi;;laatuista. Ten·:ilepän ohessa c.siintyy varsinkin !tarmaapaj11a ja paatsa1naa. !en·ail'pii11 ,·:1rsinai;;ena kotin1aa1ia. ja kulku ;;ic•llii, on silloin mahdoto11t,a. 11:1.111 k(•lpaa111att o111ia. lcl1tojen lajl'j:1 esi111. -\luskas,·illisuute11a 011 suorastaan ,·c·sikasn•ja taikka miirkirn ti1rasoidrn j:1. saqiio (A/i.rn,a). f-li!'llii ta,·at.aan laajoja n1iirkiii. Ncusiedeler-jiin·en itäpuolella Unlrnrissa ollut 11. Erikoisen luontrenolllaisia ovat 111yöskin kiertokasvit: hu111ala. Maassa on n*N7 n8C ] ern:n pab:uinen li<•j11ja 1nut,aturvdrnrro;;, paikoin on turpeen alla paksu vcsikerros ja a,·ui111iakin vesilampareita on paljon. :-,1w11 k:1.,,·a(•,-;,-;;1 p:1k,-;1111lta ,-;(•11 t.111'\'l' kii_,. :WOO l1a laajuinen 1--lans:\g eli Kagy l'gc•r erdö (suuri ten·aleppiimdsii). ;\C'usiedl'lnjiin·en ,·cc!Pnpi1111an koliotl'ssa tuh·an aiknna 1n:-·öski11 fl:111s,\g pcitt-.y:-· .,uurimmalrni osaksi vcdrn alle. Pn,_,·,·iik;;i a;;ukk:1:1k;;i ;;(• 011 jiiii11_\'1 vain p_,·,w\'iisti nui *U iin j:1 kv RR MN r:11 i1111t·rikkai,ii11 pu M U U] M gM u 8 \'iilLiki11 s1•11 011 tii._l'tv11_,·1 111011t'.,,-;a l;1.pauk,,(',-;sa 111_,·i,liP111mi11 ,·iiist_,·ii ,·,1r.,i11ki11 soi.,tu111i;;t•11 vunksi. Niilidii.b,(·111111e ten·alepiin ,·akii1il 1111t·t•111111is;;a 11101111011 oloissa meidii11 011 11H·11h'i.,·ii, IUi,ja h:l'ski-l > :uroopa11 suurill1• al:111;..(oilll'. paikoin ne taas seiso,·:1t pPlkästäii.11 pii11kkiijuuril'nsa ,·arassa. 11111tt:1 11(' nuu t 111,·at p int» t 11rpl't';;L1 til't1•11ki11 luk1111111lll:1111;1lt;1 t1111ll'11 t u o m n u ;;iit<·piil:-·ii
(C. pseudocyperus), pitkäpääsara (0. elongata), rentukka, rantakukka, ranta-alpi, rantayrtti (Lycopus europaeus) ym. Venäjällä ovat kuuluisiksi tulleet Rokitnon suot suureksi osaksi tervaleppäkorpia. Maassa runsaasti kuihtuncita saniaisia ja kukkivaa valkovuokkoa. Spreewald 47. Keväistä terva]epikkoa Helsingin Laajasalosta, Leppien pituus yli 20 m. Sielläkin on useiden neliökilometrien laajuisia tulvamaametsiä, jotka suuren osan vuodesta ovat veden alla. Aluskasvillisuus on aikalailla samanlaista kuin Hansågissa. Berliinin seuduissa, on mahtavia tervaleppäkorpia esim. Myöskin Saksan alangolla, esim
k111-j(•11nrie k ka. ct t.i sillii jos millii on Sl'l1·ii.~ti croi t tuvn :-;rural.1islajisto. s,w.111me t.rn·alrpiin scuralaisilrni 1,,ia1·.saman. ådd8t. « ] M 8R *7u v R *7M C 7u l(•1·in11ei.~n·s on R M UM åM t åcn sama. koison. Ten·,ileppiikorpi<'ll lajiluettf'loita vcrt ailt.acssa voidaan todeta et.tii sen uskof lisi m pia knsvu1,aikkascuralaisia ] v dtn gd*C ddåd« u. Terva.l<·ppiikorpi ei kuitenk:ia.11 ole ai110;1, t.Nvalepiin suosima ka.s1·illisuustn·ppi. Jo Yii11H· vuosisadnn lopulla saksalainrn Höck l uo k it t TR M mct s.i.kusvi r <'ri åu u R d«M wN ?Tu *dR dM ?M M N8 Scurniuislajin tulisi olla sa111oi11 levinnyt U u M n k vsccllinc n puulaji ja ] ?M M ntyu ?] n kanRsa san10illa k asvu pui koillu. Suo111essakin tervaleppäii esiintyy uc;ein nusinkin saniaisja mesian).(rn·olehdoissa sekii erikoisesti nH'rt•11ra11talehcloissa. että Suo111<·nki11 aidoimmissa ll'n·alrppiikon·issa xa ma Iajisto on ru nsuast M od u ?t *7t t uua . On myöskin otettava l1uornioo11. Ku n ten·alepiillii on sall).(l'll erikoislaatuiset kasvu paikat. Todennäköistii on myöskin. jotka kasl"ltpaikka1·aat:i1nuksiltna11 suuresti rnuist11tta1·at sitä ja saattantt niin ollen kon·,1t.a ten·,dt'J)iin rnyö.~ki1t SL'urnlaisla.jistoa ajatellen. Nii.irlcn merenra11talel1tojen kasvilfo,uutecn pa111aa 111erenranna11 läl1eisyys erikoi.sleiman. kurjenmickan. Jos tiistii luettelosta va.litscm me IH' lajit. ruutavrt.ti. idiissä. viPliipii Polijois-Amerika.;,sakin. pitkiipiiiisaran. ettii t.ervalcpällii. Voidaanpa sanoa. vo h ka , viitu knsr M kka (('rtfr11111u1rostis l auceolata}. suo put k i (J>curcda11wn ualustre), rn.nt.a-al pi. 01·at· ne kuitenkirr saattaneet sPurata Ritii ja osallistua sen kol1t.aloihi11 suosiessaan l1v1·i11 samanlaisia kasvupaikko.ic1 kuin se ja ehkii jm;sain miiiirir1 itse tcrntleppä.äki11. Tervalepiin :,leistii le1·inneis.1·y•ttii jiiljittelc\·iii lajeja 011 kylJii p1111alisiiksi koko joukko näiden lisäksi. Useimmat niistä viilityvii.t kuitenkin ainakin ylitii lryvin toisten puulajien seurassa. ojasoraimo. nokkoucn. 7:"> km Hnlii11istii kaakkoon ja Od erbruch (i() km sirltii it ä koil lisce n. suom at a ra ja jotkut mcill.; oudommat lajit. Vaikkakaan tervaleppiikon·en luonteenornaisi111111at lajit ci1·ät n1r1naa11lrnan ole olleet tel'l'aleppäiin ,-idottuja le1·iä1nisc,.;sää11. mesian).(crvo. 011 liil1isuJ.:ulaisia levinnei;;yysnlueensa ulkopuolella. . joista suuri rnm kuuluu puna-aila.kki (Lyrh11is dinrca) -tyyppiin. ettii moni ten·,dcppiiä laajern111alle ICl'inn)'t laji on l'Oi11ut jollakulla aluePlla liittyii t-errnlcppiiiin •L gtMM kiinteiisti kuin eclellii puheena olleet, supprasti levinneet lajit. d C u 5 åu NdU] M ?] 8 11e1·ai111arT(\ so rca hiircuuorras. kuin t crvalc åä N tai sitii s1111rc111pi. rönsvlcinikki (Ra11u11cidus rcpcns), rcnt.u kk a. Lop pien ulkonakö korkoiuc t.yvimu.tt ä inceu ja pönkkiijuurinee11 sa1noink u M n u.luskusvillisu us ovat ilimrteltii1·än s.uuunlaisia kaikissa ltiija Kr-ski-Euroopun terva.lcpuåkorviasu. korpi ku isla (8cinius silraticus). snoput.kcn ja ranta-yrtin 1·oitaisiin mainita e.~i1n. jonka vuolrni voimme 11c sivuuttaa liiRsii. saarni ja vesimintt.11 (J)fr11tha aqwllica). 1niitiisla.u lra. n. pitkiipiiiisara. rteliissii .. Yoisi ajatella
Kuvat kirjoittajan. lehtokieloa, nokkosta, kevättähtimöä (Stellaria holostea), keltaängelmää, mesiangervoa, kyläkellukkaa, karhunputkea, ruohokanukkaa, pienikukkaista pillikettä, virmaj uurta, pietaryrttiä ym.). Etualalla metsäkaislaa j11 rantaalpia, keskellä soreaa hiirenporrasta. Tervaleppäkorven kasvillisuutta Padasjoelta. 49. (nimikkolajin ohessa tavataan esim. Suomen tervaleppäkorpien kasvillisuudelle taas antaa erikoista leimaa kangasmetsäja korpikasvien runsaus, vesikasveja niissä sitävastoin on vähemmän kuin keskieurooppalaisissa leppäkorvissa, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että Suomen tervaleppäkorvet ovat syntyneet paljon harvernmin ja vähemmässä mitassa umpeenkasvusoille kuin keskieurooppalaiset
Mainittakoon. joka ta > ;.VL ksi kaikkoaa muille nuri l Rw5 Varsi ua istcn Ol'II i tologien piirissä Haminan Kirk kojärvi sitii on nimit.et.tv myös Pampyölinlahdebi (Barnhö!c) tosin myös tunnetaan ni mclt ä. " u u t t u vat hau paikalta nrrn. i\lolenipi11a \·iirnelllainittuina n1050. He tietii.vät, ett.ii. paikalla asustaa keväisin ja kesiiisin runsas ja monipuolinen linnusto. mink.t ohella poliisi tarkkailee kaikkia jiin·ell,'i pesiC M ?dM U] M Nu RM M U U u v M d gwNUM R ö M t ä 8 Kirjoittajalla on ollut tilaisuuR pnchtyii Kirkkojii.rven linnustoon kesällii >c8ä\ 8 jolloin suoritin eriiitii kaliluuretkiii parl1aille lintupaikoillc. Ja ennen kaikkea kesinii ] 95:2 j,t l9ö3. jotta c1iellä mrnrstyisi ylitä ruo ni puo linc n ja runsas iaj isto kuin osi mcrk M U?M Hl'lsingin / u uhankau pungiuiahdcl!a. Ny k yixi» Ki rk k ojär v i on jo liiaksi kuivunut. f,l'n Lehtonen, K irkkojärvcu nimen tuntevat kaikki lra mina la.isct sekii <·111 isot ja nykyiset rcscrviu psecrioppil.uu eriuo ruaiscn h y vi n. Haminan Kirkkojärven linnustosta. 011 myiis mielihyvin t.odcttava, että h1011110rn-rnojclutoilllenpiteiden h yviiksi kerho ennen kaikkea hc-rrat Aulis Holopainen. Hu n.inalaiset ovat ylpeitä Ii nt.uj ii rvcstääu eikä suotta. uik ut kokonaan. että sanotun knh o n toimesta alueella 011 re ngustct t u runsaasti lintuja viime vuosina. l Foillähäu 011 tilaisuus rctkeillä järvellä kaikkina vuoden a.ikoina. Kuuleepa sitä joskus mniuit.tnvn n 111aar11111e pa rhaaksi lokkija vcsilint usiirtola lcsi. sillii niiden vaatimaa veden sy vyy t tä ri ole crl cs Siva t M N?TR äRR ä järven pohjoisosissa. Scppclin on suorittanut arvokasta työtii saaden Haminan poliisin taholta myötämielistä tukea. Niinpä kulkukoirien ja k issojcn tuhot 011 saatu supistumaan. Parha itcn tuntevat K irkkojärven linnuston e på ilc måt tä Haruiunssa vircästi toimivan lintukcrhon rriiät jäsenet. mutta tiedot sen lintufaunast.a ovat ylliittii\·iin vähäiset. Sulo Lcl,tonrn ja A. mikä ei kylläkään pidii paikkaansa
1952 tulokseksi n. Kolonioita oli useita molempina pesimiskausina, mutta niiden sijainti ja elinpiirin laatu erosivat tuntuvasti toisistaan. Kyseessä oli eräs luonnon eriskummainen oikku: tyypillinen yhteiskuntalintu asustamassa yksinäisenä erakkona. Lukumääränsä puolesta erottuu kaikista muista ruskeapäinen kirkuja naurulokki tuo laji, joka vajaan sadan vuoden aikana on levinnyt ja yleistynyt räjähdyksenomaisesti Eteläja Keski-Suomessa. Koska lintujärviemme lajiston lukumäärän laskentaa lienee suoritettu aniharvoin perusteellisesti puoltanee luettelomainen esitys pesi mälajien pariluvuista tällaisessa kansantajuisessa esityksessäkin paikkaansa. Kaiken kaikkiaan pesii Kirkkojärvellä nykyisin vuosittain 20-25 lintulajia joko itse järvellä tai siihen välittömästi liittyvillä tulvaniityillä. sma jouduin takseeraamaan Kirkkojärven pesimälinnuston niin tarkoin, kuin se nykyisillä menetelmillä on mahdollista. Kiinnostavana yksityishavaintona tulkoon mainituksi eräs pesälöytö 90 m:n päässä lähimmän kolonian ulkoreunasta. Keväinen näkymä Kirkkojärven Sivatinlahde!ta. 1100 paria ja vuotta myöhemmin 1400 paria. Runsauslaskenta antoi v. 51. Koska tutkimus on tapahtunut kesäkuussa, en valitettavasti päässyt perille pesivien sorsalintujen lukumäärästä, koska vuodenaika on kaikille puolisukeltajasorsille kuukauden verran liian myöhäinen. Järven nmpeenkasvu on edistynyt jo pitkälle
. Tn.i vu a.n vuoh i . 111 1-~ 1~ _1'1 i kcrt tu NTN l 1 Tii_1·htiih:,·:-·1•1•ii 88 IS :2.J. . . 2 " u naj,Li U av M U lo >• :2 H uskosuoliau k kn, () Pikk11lokki 88 8 . laajat ty hj .it dR dt8 « ] RR dM ?M d oL*M M8 M RR M M8 >>>>> M RR d :M ntujärv M RR M M 5 T?M M >> t.yv _ ~ R M oLR ww>>ådM >>>>>· M N>>Nde t • R M M *Ny U8~ " N?M M « ] u t u u *wt UwM R M « M M8 koko C ddu >>du *>>7 M] U U M ] N åT?M C M ?åd M U ] M RR u8 { g tå C M t t d M NTN U] *v M d gu >>>>>5>5d>· k> U M * U u Nd ?*7u *8u n k u lk M« u8 M k d M k k M dR Vw8 wM UM M M R *C M 8~ t 8MM ?u M N kua.n ] t wt d ;· d?td nw t*7*v* 7t8u l RT7wu u v M *7*8u C d8 v ddN ?u ] *u Nu8 M ?TNN ;· M g] RR M ?" >>d8 ·1 g>>>M ?TL>> M R >>>ddNt u >>>M >w N U] R ] >>M d>> N'okilrnna 011 hylänn>·L JlC'8iinsil I«·viitt.111\·nn piliit,>'t.tyii. . . / 1) ;,; /'. 1 '' 1 ,, Pl·ns:1st :1sk 11 8888 .j. . « dUddNt u u vd *?*N T åä tku kdM ?T?t M gn M *U U] « ä *v Tu w*M ] ?u N ådM N] åM ?t wwN ollessa järvr-n ctr-l.i.puo liskossu. :{ u o M U] UT7*t t u Nv* > 2VV 2. y M UM M R M Uu M N iok k iva.ltu.isct ko lo N M u t « M M t xLR M M M M N huo C M ] t t d AL M « M M N·T?n?M M " ?M M NNy dM N] dt dUddN R M Nt u « wN åu ] R TL8 ~ t d t ] Y*7R R u t M gTM M M M » R d M U Uu d» 8 ö] M ?ddR t d ?M wR tä åuu tt u vd t >>>y ö . . 88 pi::-:i i 1:('sii · M M t tvk M *vMNTN 1 · • " u n;csol I;;, 88 ;3 nM Kl'lt a I iishiräk 1, i 2!l :{11 L:L u U Uu8 ?] t8U d 7 I+ 1, M u f'ff 888888888 11 l lsokuov i . Yksi Jllunista 011 1·iC'ri11>·t ulos rC'siistii. r.» .1 i j>(I /' M I 11 k 11 /_ ({ .1 i I' ({ r M , 11 k ,'{ 'I', /1)12 I'. /.'}:,.! r I i1.,., Pajusi rk k u I+ I+ !.a,paf.-on,n. 2~ nM 11 Hei n.i « irsa 88 8 Jll'Sii pesii ~aun1l<1kki 111111 1 +11(/ Ta1·i Luhtuhuitt M nM ;~) KT7M Nä * Nv M pesinoe tuskin Jl!'Sii Lu ht.a.ku.na 888 11 H,rnpar,:c Jl( 9 Si Nw] :"Jokilrnna a ?>> t8u ?t M R>oLy . . . 52
Suorittavathan esimerkiksi taivaanvuohet vielä myöhään kesäkuussa soidinlentojaan kuin parhaaseen aikaan huhti-toukokuussa ja töyhtöhyypätkin käyttäytyvät odottamattoman aktiivisesti. 1952 pesä, jossa 6-8 rikottua munaa) erikoismaininnan, koska lajin ei tiettävästi ole todettu pesineen yhtä kaukana idässä muualla. Naurulokkiemo untuvikkoineen. lajien käyttäytyminen tekee ne sitäpaitsi erikoisen helposti havaittaviksi. Yhtämittaa kieppuu ympärillä kirkujia, jotka sinnikkäästi käyvät »päålle», Eikä niiden hyökkäysreaktion voima suinkaan hevin vähene, vaan kestää samanlaisena jopa tuntikausia. 6. Jokaisen ensiluokkaisen lintujärven linnuston koostumuksessa voi panna merkille juuri sille ominaisia piirteitä. 1940 53. Tuskin missään muualla joutuu kulkija yhtä röyhkeän kohtelun alaiseksi. Juuri kahlaajien temperamentikas käyttäytyminen aiheuttaa helposti sen, että lukumäärästä saa liioitellun käsityksen. Kirkkojärven naurulokkien hyökkäysreaktion voima on harvinaisen suuri. Kuvaavaa kyllä, että eräs haminalainen lintumies arvioi kesällä 1952 pesivien töyhtöhyyppien lukumäärän niin suureksi kuin 75 pariksi. Siivensivallus saattaa joskus olla kirvelevä, mutta sen ohella sataa ilmasta tuhkatiheään ruskeita, tuoksultaan epämiellyttäviä ulostuspommeja, jotka töhrivät retkeilijän varusteet kirjaviksi. Edellä esitetystä luettelosta käy ilmi, että niitä on melko runsaasti ja ko. Lokkien raivo suuntautuu ennen kaikkea ihmisen päätä kohden. Kirjoittajan havainnoista ansaitsee luhtakanan pesälöytö (8. Kirkkojärvelle antavat kahlaajat luonteenomaisen leiman. alueelle nimittäin laukaisee aina lokeissa vaistotoiminnan, josta käytetään nimeä hyökkäysreaktio. Jo 6. 7
Entä millainen on Kirkkojärven tulevaisuus lintujärvenä. Kehitysprosessin tuloksena uikut ovat jo täysin kadonneet paikalta (joskus ennen vuotta 1940) ja nokikana seuraa hyvää vauhtia perässä. 54. Toinen mielenkiintoinen toteamus koskee rytikerttusta, joka Helsingin seuduilla oli vuosina 1952--53 tavattoman runsas, mutta asusti Kirkkojärvellä monista sopivista elinpiireistä huolimatta vain yhdessä paikassa. Joka kevät yrittää pari tai kaksi pesiä, mutta kevättulvien mentyä pesäpaikka kuivuu ja pesä joutuu hylätyksi. Meltin-Sivatin veneväylän varrelta. Haminan kaupungin ripeä kasvu on epäilemättä paljon suurempana vaarana. U mpeenkasvarninen tapahtuu kuitenkin siksi hitaasti, ettei sillä ole ratkaisevaa merkitystä lähimpää tulevaisuutta ajatellen. Voimme varmuudella sanoa sen parhaan ajan olevan jo takana päin. Valokuvat kirjoittajan. J'ärvihän kasvaa paraikaa hyvää vauhtia umpeen ja kasvit valtaavat avovedeltä uutta maa-alaa. kuulin Kirkkojärvellä tämän lajin ääntelyä. Jos kaupungin edut vaativat, joutuu Kirkkojärven lintumaailma epäilemättä joko osaksi tai kokonaan uhratuksi taloudellisten etujen alttarille. Lintujen ystävä toivoo kuitenkin, että tällaiset tulevaisuudenkuvat toteutuisivat vasta vuosikymmenien päästä
»Sellainen oli merkki. Sellainenkin ihminen, joka tappaa hämähäkin ilman tunnonvaivoja, hätkähtää tupsahtaessaan ampiaispesään ja puittaa karkuun minkä jaloistaan pääsee ampiaisten pöristessä pään ympärillä. Niinpä Matti Moilanen Sortavalasta oli kuullut, että 25 pistoa riitti ottamaan hengen ihmisestä. Niinkauan kuin ketulla oli häntä pystyssä, olivat nelijalkaiset voitolla. Niin nelijalkaiset hävisivät». Mutta »kun yksi pommasi ohtaan», niin Vasili heti: »Voi turkaisii, kun on åkäisii!» Kaiketi varsin konkreettisen lisän ampiaispelkoon ovat antaneet uskomukset piston vaarallisuudesta. Samuli Paulaharjun muistiinpaneman tarinan mukaan näet lentäväiset, joiden kuningas siis ampiainen eli vaaskinen oli, joutuivat sotaan nelijalkaisia vastaan, joita johti kettu. Kansan käsityksiä ampiaisesta. vieläpä varsin hyvän sellaisen. Suomussalmella taas kerrotaan erään vaimon korvaan menneen herhi55. Toinen samantapainen, ampiaisen »Iuonnetta» kuvaava tarinainen kertoo, miten naapurimaan mies silitteli ampiaisia ja säälitteli: »Voi raukkoisii, kun on pikkuisii». h i liene toista hyönteistä, jota Suomen kansa olisi niin vilpittömästi ja yhtenä miehenä pelännyt kuin ampiaista ja sen sukua. Uklco Rummukainen. Uudenkaupungin puolessa on ilmeisesti ollut vieläkin tehokkaampi ampiaisrotu, sillä muuan sikäläinen perinne sanoo jo 9 piston kyenneen aiheuttamaan kuoleman. Ampiaisen kyky antaa kirveleviä pistoja ja sen häikäilemättömän offensiivinen tapa käydä myrkkypistimineen »suoraan asiaan», on tehnyt siitä kansan suussa jopa »Ientäväisten» kuninkaan. Pelossa ei ole ollut sitä salamyhkäisyyttä, mikä on liittynyt esimerkiksi hämähäkin pelkoon; se on sisältänyt vain raa'an ja arkisen pistämisen kanhun. Niinpä sitten onkin käynyt, että kun hämähäkin ympäriltä vuosikymmenten mittaan on mystillisyys vähitellen kuoriutunut pois ja pelko sitä kohtaan paljon entisestään lientynyt, on ampiainen edelleenkin säilyttänyt sädekehänsä kirkkaana. Vaaskinen ampui kettua p-Ile ja heti kettu laski häntänsä alas
munistu svntvv va in ns. ~·\111piai;-;ku11ingatnr. Kun inun t a r 011 aJllpiais_vhkislrn1111an UN8N xu äMt M 8 H:,•clt'lmiiildt,·nii se tn.lvchti M ja alkaa :;1·111·:w1·a11a kl'1·iiiinii rakenlaa. s.,·ks.,·llii t,·iili1ist'! ja koiraat k11nl1·vR i t alvc-n p,•1·11staaks<'ell k11ki11 oman vl.t ci«RM M M8 ?w>> A>•8 « ] UN ?M åääMM C v u *u x * >>M M >> åd R M d?tM 8 " t t M M »o M M RN7N S(' Av 8M M7 >>>ou• 01.S U>>A•R R >>>>>>k>8 JOS ('I Sl'II u UU] ] *. mukoa.mpin imn, loisi i toish·n pesissii. R>*M >>M M 8ä >> M M tt M M 57 p (v R ?M t ] R M åM ?tä C M M 8tt ä 85u ödM Ud ] R M t* å?M v M M88 C u t t d C wNwtt M gwR å] ?t M t wg] N?dnuu / wR M ;L dM Ndd ?y R UM U***dN NwR « ä åR ddUM M 8 Ro y R ?M t kkd> å] >>>åwM 8 NM oLt RR KLM Nd. siill~i svnt vv Jll.\'ÖS koiraita, ja ,·arsi11aisia n:u1raita. Al k uk<-::;iiRhi. koiras ja lvöl ä i ncn -M,·illii t.n.vn t n.an 7 »oik o.un» a.1npiaish1, <'li 1·1'·'/J"·'"'·un l'dustajaa. :i ] R o; t M wt ] d8 >· M TR ä Uö Nu· t UM N RM dN>7 >Nd?t dg>>] « *>> « d UR ] *] xL v R R M ;· 5YRRR M ?t wM YT· >> dM UdUdu YwR R d >>>9>>>o· >> URL M >>u t wR *] dM ?M 8 " u ] R dNUdR dM NwN åw*>>*NT >>t · u >· ] ] UM >> UdM UwN ;· d*dR e> åu R >dR t 5>>>>dd>> åw?M M M M N 5kd>NN>dR t u U] >> RM M ;· M t ?" 8 \'asta rn,·iihl'JllJllin kl'va.t ja vain 1111dl'L k1rni11gat.(:u·,·t sl'lviii.viU k11nL111sa :-,:0-11ranva11a kt·viiii.nii.. J>l'Siiii j,, 1111,nia munia. U>>] R R w u8 ö] M >>o• >>8 i dR >>>M *kt d ?ddt u ] gM oL 5 lll'U\'OO RM TN_M t t ä >>>M M M M N ååkk,M 8>> ?u u R g5 åo• ?M M ä N8 i M R R] M II d:>> åM dM ?Tt kö >>> åM v M M 8t åw?MM8 N >w *M R R w RL M v M M t UM M åM 8~ tM M 8 M R **NM 5Tkt M M 8 C M UUM 5 tMM *NM M 5 åw?M M M M RM M U>>t t " R M ?M 8 l . joista Uu u ?M on vhtr-isk unnittn.iu l'lii,viiii, ja yksi. R M M t tv M N>>>åM 5>M 8?" ?5?5> gu *« ddN R u ] Nt] ] NV ,l11111iai.,·e11 /11111011/a. t_,·i"diiisiii. jntk a l111ol<'hlivat s111·11n jnt.ku uust·sta. toja vast a a n r ietvst M ku ik in U ciN ] M u v d*du t8u u8 R~M UM M 8 i >>9>Nå>> UdN5?d ] R M ?M y >>9>>>RL >> Uu N?d8 wRR 5•M ?u u *T] N ] ?u d8N " >>>>dR t d wRM UM M M kkw;· M ä UwM N] « d ] RM ?M R M M t t y Ny t ?dNdN ;LM M UT;L,M M M v ] M 7 >>>5:n>8 R] M t ?M >NM ?t d8 p NR Rw / M *t d KiiUdR d?t d Uw*t ] ] w*M M M M 85ktä t ä R R dM ?wkkt d R u >>>9ä>t dt dådu U?å?t dn uuR; R ä ä :Nw>>>>: v wR M v dM NddN RRR M M M M N8 n;L M M t u kk ] R M dRRR åM dM ?TN åwkkM M 8 / wR M v dM Ndd kkdN] M n L ö ä ä R 9>> d>>>åM dM ?åw?M M8 C M R R M M . loiht M NN8M » 8 ;L 5>*?M >> suuri v ] M C d ?M M . 11:d NM M t " t M M ä NR L .Ja >>>M >>ä Ru M N R ] M t ?u Nn La C åM dM N5•>> ?M 7 >>M M ] R wt8 " M kktM M 5 åu u t d8 åM 8~ t ä C ddt d8 åM ?t M M åM *u d8 C u t M MR ä åM kktM M N5M Nu d8L y M t t ä y t y y kky R Uww C ddRM dRR U] R C 5· åR ddUM M 8 UdN. >A >>>> kun5?d « ] R *N8åM M M v M M M ?M ?5?M M d?Ud*wM Tn?dd>> y R >M M u udcllcr-n « ] u t u M tcko C M ?M M N N>>>7 åM dM ?x*>> Uu8 N??u8 5 U] oLt RLRL t M M >> ?5·>> åM. s111·knst uneitu nan ru M t d85 joilta puut tuu h<'dr-lmöi: vmiskvk,'
Jopa pelkkä maan ottaminen käteen on riittänyt. Suomussalmella on ampiaiset »vakkautett.u pessään» tekemällä puukolla pesän päälle ilmaan risti. Pielavedellä on havaittu, että ampiainen ei pistä, jos sille ei näytä hampaitaan. Jotkut ovat muinoin estäneet ampiaisen pistämisen ottamalla pesän lähellä maata vasempaan kainaloonsa tai ripottelemalla sitä päänsä päälle. Esimerkiksi Pielisjärveltä on saatu seuraava ytimekäs resepti: »Kun menee ampiaisen pesälle, hattusa pois heittää maahan, ottaa maasta sammal57. Ampiainen pesällään. Valok. punaisia viiruja merkkinä siitä, että rakennusaine sille kohdalle on kaluttu jostakin läheistä punaiseksi maalatusta seinästä. Lauri Huhtala. Toisin paikoin on nähty enemmän vaivaa. Rakennusaineena ampiaiset käyttävät paperimaista massaa, johon ne saavat raaka-aineen hienoksi puremastaan puusta ja kaarnasta ja erittämästään syljestä, Toisinaan näkee pesien seinämässä värillisiä, esim
niin autta\·aisia kuin 11e olisi\·atkin olleet. 1·,ia11 ainoastaa.n hii1H·n varjonsa prsiin piiiillii ja a lk avat »ha kutn» sitii. suuresta va.likoimaata poimitut: .l uho 'l'aukkemäki Nousiaixist.» on kuulc man mukaan 1>t,äyd!'ssä tot u udcsaa» käyttänyt scu raa v ia sano Ja: »Pist puut ja maat ja t.o rvnska nt t o. tukon. [-Limccnkyriis.,ä 011 asia \·,1r111istcttu s:vlkäise111ällii 11111ltaan knln1esti e11npn kiiyU.iiiL :\1.nkk.,· imeytyi pistorriiistii n1ultaa11. jos liil,estn• pe.<lii selkeällä siiiillii auringon puolelta. Silloin oli\·at toisenlaiset hyvät 11e11vot. Ku 11 näin tekee. että kolme 11u1lta-,t1111osta imee 1nnkkyii (•nrrnmiin kuin _vksi. Mutta eipä a111a cnniit,et.ty loitsuja lukemaan ja te111ppuja tekemään. Loitsuja. Sun l1amphas peh111iäksi. kyllä 111ii sun kotisi tiediin. . ovat m m. nykyajan il1rnise:-;tii ehkii jii.rkeviirnmilt.ii tuntuviin 111rnrtrlmii11. ajel.Luma laskeutui ja \':\i\·at laklrnsi\·at. Hattu päiihiin. jonka mukaan pistoilta siiii,;tyv. p ] wt t dU] ] n ken u ?Uu R td u 8 C u t t.a C M R * cinå vd8* C TNuu N8R td tu ntuu Kuitusen Oskarin isältäiin Kangas11i(•nwllii U uu lcma keino. tarp(•en. kin·ely ja t11rn>tus piston jii.Jker11 011 ollut kipeiin kohdan pai1wlu 111,wlla. Siilikh 1nrtsiin clii\'ii. n1u11 lihani raudaksi. m u t e1 U r ist irtv ih mist!» ) u M t dn Vun.psa.uic n vi h ddu *7N8 älii purP rnun lihaani. sruraan1.t . ettii nyt ri eniiii ilmeisestikiitin niin paljoa luotettu sanaiseen \'Cli maan kuin 111uihin. Yleensä neuvotaan painelu toin1ittaniaan kol111rc11 ot.tceseen ja kol111esta eri paikasta otdulla maalla. v dM U ka 1ir.siiii vMx UdM ?M » 8 Yhtii l1yviiii11 lo pput.uloksccn vaikkakin toisella tavalla on piiiisty Nu rmekscssa. Lieneekö sitten kysy111ylrnrssii P:-•l1ii kol111ilulrn vaiko jonkinlainen tietoi.,u11s .~iitii. pyyl1kiistii sillii nruuuuausu. Saa rijiiri"i l'istämii11 J!amI111us. purcksi t t u sitii ja s>·lkilist:-· pu ru t pesiiii.11. Se 011 tuohitopperossa. Yleisin ja paras tapa poista.1. Sama vaiku tux 011 ollut 1)('s/iiin ll('itrt v il l.i R TM v u muu rc nill». 1>raa'alla1> ja kostealla mullalla. Sirllil on otettu hcinä n korsi. Ja on kiintoisa, todeta. » dC pia M ?Tt kii v TR Tv 8M8 x ui \' a11 *du hali i,;i Nd naamalla ja kiisi\·arsilla. pa n nu sitten maahan sa.mu llo pn ik a lRT] n. :\mpiaisd ci v.i.t a.u ri rurur: l1ii.ikiii.sr111i11ii näe laisinkaan lälH•st.yjäii. lahoka n toka nrnrissa. äd nyt ei N m pin isrt pistii. .l'istiirnän parn1111u;;;kcinojakin tietysti oli. Daihia. \'IPn 68. joita pesää R u nrot.taossn tuli l1öpist.ii. eivät 1,if-tii1>. \·aan \·aaskinen piiäsi 1mjokkua111aa1>
Aivan yleisesti nimittäin on käytetty ampiaisen pesää lääkkeenä, nimenomaan ns. Jos vastasyntyneelle vasikalle ensimmäisen juomisen mukana annettiin hienonnettua ampiaisen pesää, saatiin vasikka kuin rokotetuksi amputautia vastaan. Ampiainen, angervoinen, kanervaisen kasvattaja, pistä puuta, pistä maata, älä ammu minua. salmilainen perinne opastaa tällöin antamaan eläimelle »kahten leibypalazen vällis, arnburjazen peziä, hämähäkin verkkuo, kudai taloi on muutettu toizeh kohtah sit alimazez parres, suvi puoles, pieni palane puudu», Myös pelkän arnpiaispesän syöttäminen on ollut parannukseksi. Niinpä lammasnavetan kattoon on piilotettu tyhjiä pesiä ja muuhun navettarakennukseen on kätketty kuolleita ampiaisia sellaiseen kohtaan. Siinä ohessa sitten »saattoi lukea jos tahtoi» vaikkapa seuraavan loitsun, jolla hyvissä ajoin luettuna olisi kaiketi ollut myös pistoa ehkäisevä vaikutus: Isoin ampiaisistamme on herhiläinen (suurennettu). Ampiaispesää on annettu myös hevoselle ähkyyn ja pääntautiin ja ihmisenkin vaivoissa tiedetään sen tuoneen lievitystä ainakin ajettumiin. Esim. mistä se oli otettukin. Jo navettaa rakennettaessa voitiin varautua karjan tauteja vastaan ampiaisen avulla. Ampiainen ihmisen apuna. tärkeänä on pidetty sitä, että painelun jälkeen multa pantiin täsmälleen samaan paikkaan. Ammu ennen itseäsi, toukkiloi toisiasi, Tuohest on tupasi, koivust on kotisi. amputaudissa, joka saattoi kohdata kotieläimiä. Metsämiehille on ampiaisen olemassaolo niinikään ollut hyvään tar59. Mullan asemesta on monin paikoin käytetty sammalta ja painelu raudallakin on toisinaan ajanut saman asian. Ihmisen ei kuitenkaan ole ollut tarvis syödä pesää, vaan ainoastaan painella pesällä kipeätä kohtaa. Erityisesti karjankasvattajille on ampiaisesta ollut myös apua ja iloa eikä vain haittaa ja harmia. mistä ne myöhemmin eivät joudu kenenkään käsiin. Vieläpä on kantapäällä täytynyt päälle polkea
koslrn osa U*7NN] ?] R uM?t ». "Kuvassa I pcsiin kunnnt i nt a ppi kattolalltaan » v8 M h-rtuuu». 2. «d8 t oiru-n dR u R RN88 J . Kaava1nn.i1H•11 esitys ll('rlriliiise11 p!'sii11ru ke-nnusv.t i lnist n . i>(•särak(•111n1kst·11 piiiille on 111.v . Pian n iistu kuoriutu vat tyiiliiisd. °l',11vnssa. ovat. 5?M R R M M x ] N 5>>· >>R R d 011 TåM M et *UdU?M t.u llu t åy ??y ?5>n>8MLt > « M M R R 55R LRR UM M8 8>7 >>>M M M M >> U] R >YdR R oLw>>8 ö] M ?t 555> mu kua N >>>> UM M 85· >>> M M tt M M >>>5M >> >u8>· ?8?8>· >> å>>åå::>>>> åM t M M 5C · t «·~ • M M >>t M M M M 8 kt8R R R åM dM RR R L :: äd u.m åu d ?t L 8?M t t oL R R ?M >· R t M M u R ] . jotk a sit trn n.vust.avnt, k1111i11gatarta Jll'siin h·os:•-n. " M UM M8 >NM tM M M M >> >N>>>>t88> t u rvit t8u Uu uN 8 L:L] M x M R V« 9>> 5y ktRR RkM MM R R tu rko M t u kscon *M M t tM M NN8 Uu N 9>> å5:Nt >> dt NåM d8M8 ?åoL ?M M M M R>k>8>>7 R M RL >> Ja *>>>>YM >> >· M M R M M >> ja sirto N 5:>>>7 >>>>>tt >>8 Ku N u M ]MtT* R8dvM T7N 55?5v d5:*:wN U ] ??d 011 ]RR u t ?55äR dM ?M dUM >>8 8:9>>7 « ] t Ud ] v dt åy ?t 5{RR RL oLe UM M y t t8MM >>>M M M M8 >> d8C åM N M?w>> >>>8N7Ug· åM 8?A·M Nt M M 9>>>dU?M g8>· >· M M U?ALRL RR « d t ] M 8?T>> N>RM M >>>7A] U?M 8 ;>M M NåM M « ] . tM M R R dM ?wN { ] M >Nd>> R 5dR t M « d NM M UM Nn>då>>*M >>8 « ] t d >· k>?t dNN R>M M >>TR R M M ] R M « ] t 5>7 UM N R>d>>>ådd>> U] R ] ??d5 ] R T>· d8>> åå?M M >>R u >N] >>O>åu >>RtM ??d8 t d*v M t ?M R>M M >>T>> >>] u ?e5 >>Md dUM >· wN åM M8M M R R T « d Ru Uwd tMM R RdM NwN R] M t ?>>n " M M M ?T åM M UUM UoL ] ?t d8 UdNNu 575 UdR R M ] 8~ t nM L " M ?t M M NM M oL?tt M 8 >· R M M ?M ä Pt M M8 8 N>>N åA•?~ M RR Ru >>>u ] « kM >> t dM N5t R>Tt M RRR oL7 t R AL t t M >· M M t8 ;L \ M >>C :>Pd « d dC åM dM ?wt UM M 7 >· M >· M M t R>M M >>TN UM >Nååu u >>?d t M M ;YTR R M M >· ] M C dR Rd 8 i 5>>NdNR NM >>55>> t wR >9 ] R M ?55u *ddv M R R d ?dN] M RR dn 8ä] u L u t dt w « ] >>RM M M ?8 " uLA•äLM ?t M M8> oL jl)'SS\',\'S, 5>9 v dt RR oL RR >· dURtt TRR ] ] AåT?M M 8>>R u NM ] ] « d•V ) u M RR dUM N UwM N] M RR 5>8 ?ddt M M N R u N>] ] « dN t T>>>åu M ?g>8 >NwR >u t å] M 8~ « d « ] u U] 8??d ] R M ?rLR R dM ?M 5>UM >>8 wt t wM ALYw. 3. -is jo .11111ovaJl11 suoj.rkupol!», Ku,·a~sa ::J t•11sinuniiine11 kenn o alkaa olla va lruis. :11si111.111iiisl't t ou ku.t. h11,·asrn -t c11» M u u Nä M N*7N U*7NN] vd R C M . kot.eloit.1111,·,•t. jll'l'Sl'('II. 2 tapi11 ,tlapiiiilrii.n alkavat syntyi\ l'llsinuniii~C't kr-nuosolut , joihin kuningatar mu ni i. n\'t t ] M N>L >> R>wM ?t M M ?dR dM 5w ??d >>5M wRtL??M M M M N R>dR u ?M UM N åw?M M RR kM ?u UUnM M RR wN åM ?tM MR · M M N t ] M ?t nM R u äRR ] ] « Nd8 åM tM R>M M C LRR (jQ. ?d>>] « d t dN·M >>>>u t UM M y t t M M M M 8 >· ddN RL\M t ] M C M d R5M R « Nd äd ?dR d??d8 y dkM A t 8] M w?M >>>T*UM U?M UdU?M C M T?t M M RM M R >t wä åw?M M 5LM R >>>>>] d>NkM d>> R*RL M t* M M RRR M M R R M M åT?M M M M RR RwM >· M M >>N>u *TNM d 8 8ä] . ·K11ningatar IPpiiilcn1iissii va k i11aisella IPpopnikallaan U8u M N8u intapin yrnpiirille kiiprr·t,·rll'l'llii. 011 su R« Tt t *n alapiiiist.iiiinki11. 1
Yhteiskunnittain elävät ampiaiset syövät aikuisina kukkien mettä ja kasvien muita nesteitä, mutta toukilleen pesään ne kantavat saatista.m iaan hyönteisiä. 61. Vain herhiläisen tiedetään jonkin verran vahingoittavan puita ja pensaita. vain pesälle tultaessa heittää tämän selkään jokunen leivänrnurena, niin ampiaiset vihasivat täyttä päätä salateon uhriksi joutunutta, ihmeissään äimistelevää naapuria. Äärimmäisessä tapauksessa tarvitsi vain matkan päässä ottaa hampaillaan omasta käsivarrestaan tai paidan lahvista, ja pesän äärellä seisova lumooja »sai ampurasilta sellaset paukut, jotta ei oo enne suanu». Virroilla on saanut ampiaisen kuuliaiseksi palvelijaksi karskimpi halveksuva karjaisu: >>Eikö teillä p-leillä isänne hampaita olekaan l!» Myös lumontaloitsuja nurinpäin lopusta alkuun lukemalla ovat jotkut taiantekijät sitä ihmisten kimppuun kiihottaneet. Joskus ne saattavat vioittaa kypsiä hedelmiä, kuten esimerkiksi puu tarhamansikoita. Jos ei oltu pesää lumoamassa, mutta kuitenkin tahdottiin ampiaisten käyvän ihmisen kimppuun, tapahtui se samaan tapaan kuin nykyisin pieniä poikia ärsytetään laskemaan alas mäestä. josta he muuten eivät ihan uskaltaisi. Herhiläisen kalvamia lepän oksia. että se oli valmis raivoisasti syöksymään pistirnincen sinne, minne loitsija tahtoi. Hän voi myös aivan hiljaa nykäistä lumoojaa takista ja samalla puraista oman paitansa kaulusta, kun jo lumontataiat menettivät »rnakunsa». Poika ei hevin jätä mäkeä laskematta, jos hänelle »loitsii»: »Leh mä olet, jos et laske!» Ampiainen taas ei näytä kestäneen ärsytystä:>>Et ole lintu, jos et pistä!» Muinoin tämä yllytys tietysti suoritettiin vain huomattavasti j uhlallisernrm n: Nouse tulta tuikkimaan, kekäleenä keikkumaan! Etpä lintu lienekkään, kun et piikkiäsi pitäne, vasaraasi valmistelle! Tällainen manaus kävi ampiaisen kunnialle niin kovasti. Kukissa lennellessään ampiaiset edistävät kasvien pölytystä
jos ampiaiiwn cn·li tyi pesi rniiii11 aitassa :M uonecn alaosaan. il' 111 pii 11ii. PPsä il1rnisr11 1·,i::11teis;.;akin saattoi rnnustaa kokonaan rnuuta k11in iloista. niin 011 1·rti11cn kesä>> ollut tirclossa. lliin sanottii11, rttii :-;rn omistaja sen ,·ucHkn a.ik.rna joko kuolee tai Yaikeasti :-;airastuu Pii muuttaa majaa toiseen paikkaan>> (Pielnvesi). PPsien kr.siilli1wn -~ijai11ti antoi ail1ec11 an·ailla myös 1 ule1·a11 tal,·en lumcn r1111sautb1. G~. perhrtapalituniaa: >> ... siiiinnijistii. Hiilie.~sii ja vilja-n M tassa pe.~ii 011 o n nust.a nut. niin 0111wk.~il1a11 sr 011 sa1101111>> (Ruo1n11,-.;.~al1ni) .. .Jos pc.<it oli laadittu 1na.alrn11. >>.l utila-1·ai11aa pruukas aina sanoo. I os prsii 011 ollut tuvan pl'riillii ja vu rsinkin jos c-;(' l M .'Sii.ksi o n ] R R u t suuri. oli sr lllerkki kuivasta k<•:-;iistii ja c-:yk:-;_1·st.ii ... 011 sl' nn-rk in nvt t dR ] R R w rikkautta. Niin peliiUyjii kuin iU,e .uu puusct iluuison liil1l·is:-·yde,-.;sii oli va t k M n. t icsivät niiden pesiit n suinru krnnu ksissa :-·lipiiiit·ii11sii li:-,\·ii.ii .. t.i.~siikin tapauksessa l1a1·:1innr<'t poikkeuksia. :-·ll'isishi. :-;i iii s:-· 1·en1 piii lll itii _,. Koska. <>11 tu.a n n u t h y vär: kn.rj.ro unr-u ja suoj.uuru t rak(•1111uksl'II t u leu vu.u-al td 8 Purhn imuuit ac-;iani untijat ja poppan1iel1et ovat kuitenkin noista. t·alosta muuttoa ja jopa kuoknHL1L. N8*8t eisiiu.o n tiillii. joka t u va n perinurk;1;,sa o n nust i rik ku.ut tu ja m uu t a hvvvvtt». oksis:-sa pe.<it sattui,·at riippumaan. >>Alllpijaisrt U u t u R R] ] n prsiin trkkööt. jolloin Ru a rit 011 c-;aatu t,ii:-•tren . si l lii v,ti n si i nii tapaulrnessa >>jo.~ a1npiaasct tekiiö1·iit prsiinsii :,liihiill<'n k,1ttol1on, t11loo li:-•1·ä 1·uasi>>. K,1\·rtass,t pPsii. 1n,1ass,1. ,\lliaalla se merkitsi huonoa vuott.a tai ei mitii.än (•rityistii. A111 J1iai1w11 e1111w;l11j11n11. alllpiainrn pyst:-·i ennustamaan ihmisen tule1·ais1•11 cliimii11 juoksua. Jos 11(' taas oli tcl1t_v >>:-·liis pu11n ob-:aan ja rt1n1pun alle ja la11n -~riniiii11. . jos ampiainen taikka mrhiliii11e11 tekee pc,;il11sil jonkun turkin l1iliaa11. isiinniin kuolPnrnta>> ja >>kar:-;ina11urkassa elllii11nä11 kuoklllata,>. ' M M N« » k J><'sii. Korkealla puissa :KL c•111111sti vn t suuria purk uj a j n s_v1· iii J u n I ia. ettil -~e tiiitiiii kylmiii. 111111 ,·oitiin odottaa 1·ii.l1iilumi:-;ta tal1·c,1.. »Kuda maa taloi a ml.in.ni prsiin Iuaj M M 8 se taloi l1yiidy:-'>> (Suo« 8M rvi). liy1·iiii. til•si k<·skil1uonerssa o llossau.n vain tavallista onnea ja ovcnsuussa jo tcnsakin vur musti .kö:-·lit:-,1nistii. :\'luinit1111 (•11n1istaja11 kotona eivät alllpiaisct Jirne l111onPisiin pcsiäiin piiiiss(•ct. 11,1isrlla Rä gM d M U] ina ] M R u r odotdia1·issa Jap,-;p11 sv n t v m.i. ~luuan 1 ,i 11 t.i pu taalai 11c11 cnteid <~11 t.11 n tija sanoo pesii n en11 usta van >>i >l'ri 11 u rk assa. k1111 a1npi,1i.~ia t1111ki a;.;uinli11011(•(•:-;ee11. illlloja,1 . Jos 11<' nlin1t. tekerniiii.n1 ;:;arnat(•n 1·ilja\'l1odc11 laita oli 1·iihil11 11ii11 ja niiin. se _vn1milrrctt.iiviisti jo muinaisina aikoina oli m_vö:; luot.tamu:-;ta heriittii1·ii ,1esi-h:rrii11crn> il1nojen e111111staja11a. v M R « d vuot ta. Jos J>csii on trl1tr nu.isi Ru u M ?Tu k<·siisiiilii.~s."i ]RR ] M ?M M N va
Samanaikaisesti tai kenties jo sitä ennen hän kaatoi ja viersi talonpaikkansa läheisyydessä kaskia viljamaiksensa tai suoritti pellon raivausta. Vaikka nämä juuri mainitut tosiseikat ovatkin pääpiirteittäin itsestään selviä ja kaikkien nähtävissä, lienee yksityiskohdissa yhtä ja toista sellaista, mikä on vähemmän tunnettua ja mistä siis kannattanee hiukkasen pakista. Erkamo. Kulttuuri kasvillisuuden ja kasviston köyhdyttäjänä. Kaskiviljelykset ovat tilapäisesti hävittäneet metsiärnme vielä monin verroin laajemmalti. Kasvillisuuden ohessa on myös alkuperäinen kasvisto joutunut viljelyksistä ja muusta kulttuuritoiminnasta kärsimään. Etelä-Pohjanmaan ja Lounais-Suomen avarat viljelyslakeudet osoittavat, että se on meilläkin ollut paikka paikoin huomattavan laajaperäistä. Mutta aina myöhään uudelle ajalle kaskiviljelys 63. Uudisasukkaan ja talonpojan suorittama uudisraivaus on luonnon kannalta katsottuna ollut sen hävitystä, alkuperäisten kasvillisuusmuotojen tuhoamista. Kun uudisasukas enn~n muinoin _asett~i. Siitähän kerrotaan jo Kalevalassakin. Ajanmittaan viljelykset sitten tavallisesti laajenivat, ja raivaustoiminta on muodossa tahi toisessa jatkunut, voimmepa sanoa, tähän päivään saakka. Monella muullakin tavoin kulttuuri on vaikuttanut alkuperäiseen kasvillisuuteen tuhoavasti. Kaskiviljelyksen aloittaaksemme vanhimmasta ja varhemmin yleisimmästä viljelystavastamme tunsivat esi-isämme ilmeisesti jo silloin, kun he Suomeen muuttivat. V. kiinteäst_i asum~an koskemattomaan korpeen, oli hänen ensimmäisiä tehtäviään raivata metsään paikka talollensa. Alunperin varmaankin käytännöllisesti katsoen ainoana viljelystapana kaskenpoltto on sittemmin vähentynyt ja nykyisin sillä ei ole maataloudessamme enää mitään merkitystä
('1.1_,_,.i,1-:11in mukaan · sijo M *t u nur piiiiasi,i.\lises1i ns. ja kaikkial\;1 jout·11i1·at r<•l1l'\·im111iit 111m1t l'11sin1111iiisi11ii ka,,kc·1 uiksi. Sol"laxnlnn ja Kuopion t il•1wot sl'kä \'11uk,-,e11 rnnLamaL . K. .N"iiistii kc.~kuk,-,ista ;1suL11,-, lr1·isi sitl('ll 1·iil1itPill'11 rnuunll<·kin. jiirkkyi1·iit nillll'llornaan 111:,'i.is p11ide11 kt•;;kiniiisd s1ili1Pd. millaisia \·aurioit.t kaski1·i\jel:,·s on t1w1·ta1111t 111etsien aluskasvillisuutl'en kuuluvalle kas\·ilajistolle. Ka.~kl·en lll_1·iil1l'lllllli11 11011sl'\·ass;1 1111on•ssa 111l'1siis;;ii. joi,ssa ,siis l<•l1to111etsiii oli tava R R M ?R8d n111sa;1.1111ni11. jopa niin. Savo11li1111a11 y111päristöpitiijiit rni;;sii, kauan jatk1111ut jn runsas ka.~kP11poltto 011 tcl1n:,·t ku11se.sh1 s11ornsL1a11 l1an·i11ai,wn 111111n. o v 8M t 111111. Vo itn.nccn sanoa. y lei.si 111111 i n :'11 i k ke Ii n liiii II issii. o t tä 1·,111\1in a .. Kaskl'a pol1l't.tac•ssa 111(•(,-,ii,11 p1111t, ja varsinkin al11sk;1svillis1111.s t11l1011t11i1·at _\-ll'<'11sii <'11r111111ii11 tai \·iil1P111111ii11 Lin\(•llisest i. "\;jOO-lu\·1111 puoli\·iili.ssii Pi koko Sa\·onlinnan lää nin n luce lla muuta taprw kävtct.ty. si it ». Varmana kuitenkin voidaan pitiiii. Mutta varsinkin ku.ru mmi lla seuduilla. niin 011 UN?UTdC M u *7N U] gY ist u nut. Tii111ii hv vicu kasvillisu11.~tyyppi<'11 s11os11111ne11 illllenl'l' koko maan p11ittei.ss,1 ha usknst i llllll. s11t11kse1111nc 011 .-\. että sulllalla tavoin kuin kasket M. v R ] M ?M m min kuten 98 JfEIKl:'\lll•:1~111 011 osoit ta.nu t U7gt o mn M gM n ja toisc;c;sa sijassa t8u ] **7M ?M M n kankaisiin. kaski\·iljc\_\·s 011 kö:,•l1dy11iinyt rn:,·ös viihc•ntiirnii.llil al1keri111111i11 kaskctuilla aloilla maa11 kas\·11\·oi111aa sii11ii. lVldsirn kasvipc·ite11ii. c(.!ii xuurin osa kuik ist» kusvu llisista nwb;ii111aist n nunc 011 aikojen k uliu-ssa tullut kusket uksi tui lrn.skista riistiiyty11ridc11 kulojen å] R t ta ma U?M 5 Tuhannet NwR M ö UM R ] C wt* M t maata on sitiipnitsi vicrrctt.y usen.mpauu k11i11 yhtor-n kr-rtaa.n. Lohj;111 _j;1 s:-·dii11-ILi111rc•n seudut Lnhdcn. Tiilla.isia kc•skuksin .. lclitoke;;knksiin. Tuk11kii:,·ttö lisiisi miin11:,11. Ei ole tictUi\·iisti suoritettu tutki11111ksia sii1ii. Viljan kor.i:w111isP11 jii\k(•<·11 ,1l11l'elk il111aa11t.11\·a11 \·illin ka,willi.~u11de11 l'ii1ll'hdot, ja itst• k;1,-,\·illi,-,uus Prnsi\·;it tii,-,hi ,sn·sLi >'L111n•sti ,1ik;1isr1111wtst.1. ~Liinittakoon. ovat parhaat U ancrvikkokankaatk in joutuneet k askct u M ksi. 111iiiirin, dtii 1iillaistP11 maiden 11ykyi11c11 111etsiityyppi on todeJ111ii kiii.~<'sti aikaisempaa äM 110110111 pi. Punkaharjun ja 'l'olvajärvcu harjun rint.cct ovat aikoinaan olleet kaskena. oli v M R « c Rv ?t Nv ] M ?t d8Nu NT Uirkcin ja esim. Onpa maa,-,sn1nmc Sl'l!tuja esim. Viclii 1910-lt1\·t1lla UN?U] n polt.t.oa harjoitettiin a gv TNdu C ddtd R u Uu u u ] t t 8dC dt8*d kaikissa liiii ncissä m 111c. dtii jiil.i<·llc jiiiin_\"1 111l1ka ll•piisi \·ii\i1·töllliisti 111illl'ranli11iaa11 piiii.llii. '.Ylitä eri mctsät.y yppci h M u tulee. cttii esim. Vain kaikkein karu i 111 mu.t , soist uncct tai palrn11sam 111al ise t 11wtsät o va t t.'il tii i :M lll iS<'n suoritt a ma Rtu t11l1011a siiiistyned. koin111 j,1 Jcpii11 j;1 \"iihensi jalop11idc·11 ja kuusen aikaisempan Yalta:1
Sama lienee asianlaita eräisiin ilmeisesti vaikeasti leviäviin lajeihin nähden, kuten esim. maite (Lotus corniculatus) ja masmalo (Anthyllis vulneraria) (hari umuodot). sellaiset vanhojen varjoisten havumetsien lajit kuin metsänemä (Epipogon aphyllus), yövilkka (Goodyera repens], herttakaksikko (Listera cordata) ja Pohjolan neidonkenkä (Calypso bulbosa) olisivat metsissämme yleisempiä, ellei kaskia olisi niin runsaasti poltettu. Pitäisin todennäköisenä, että mm. :ino nKä UM NwN8 ovat parantaneet monien alkuperäiseen flooraan kuulu vien lajien esiintymisedellytyksiä uusia avoimia kasvupaikkoja luomalla, ne ovat toisaalta vähentäneet lukuisten varjossa viihtyvien ja hitaasti kehittyvien ja leviävien kasvien säilymisen ja lisääntymisen mahdollisuuksia. Ehkäpä harvinaistuneisiin lajeihin voitaisiin lukea myös leveälehtinen neidonvaippa (Epipactis latifolia), sarjatalvikki (Chimaphila umbellata) sekä keltatalvikki (Pyrola chlorantha). Kaskcnviertäjiä Pohjois-Savosta. Useimmat edellämainituista lajeista 65. Valok , l
Va11hi111n1nt vurainaisista pelloistamme pcrnttii11 voim mepa Ohrakask]. Kenties vielä selvemmin tä m.t pyrkimys näkyy tarka.stcltaesaa peltoviljelyyn kävt ettvjä maita. Yleisenä sääntönä voitaneen esittää, että kaskeaminen on harvinaistanut kaikkia sellaisia n1etsiln kasveja, jotka K. Erityisesti tämä koskee harvinaisia lajeja, joiden kenties ainoat kasvupaikat seudulla ;:;ijaitsivat juuri kaskitulien polttamilla aloilla. LTNiioun käyttämän sanaston mukaan ovat hemerofobeja (ihmispakoisia) tai lremeradiaforcja (kulttuuriin nähden väli n pitämättörniä), t.s. Eino .\tiikincn. Valok. ovat levinneisyydeltään melko hajallisia ja nimenomaan voimakkaimmin kasketuilla alueilla kuten Mikkelin Iåänissä ne ovat ilmeisesti harvinaisempia kuin muualla. 66. Kuten cdelUi jo mainittiin, kaski ksi raivattiin alkuaan parhaasta päästä vain hyväkasvuisiin mctsatyyppeihin luettavia maita ja vasta näiden loputtua siirryttiin huouo ruuit uot toisiin metsiin. niitä, jotka eivät ole kyenneet kaskista hyötymään
Kaskenpoltossa lehtojen kosteimmat osat sitäpaitsi tavallisesti säilyivät täydelliseltä tuholta ja täältäkäsin hyljätty kaskiala taas ennen pitkää kasvittui. sanoa poikkeuksetta juuri sellaisiin entisiin kaskiin jokien ja järvien rannoilla, jotka aikoinaan olivat olleet lehtometsien hallussa. Karulla Puulaveden Hauki veden vedenjakajaseudulla oli n. On varmaa, että vakinaisten peltojen ja niittyjen raivaaminen on monessa tapauksessa merkinnyt paikalliseen lehtokasvistoon kuuluvien lajien huomattavaa harvinaistumista ja kenties koko kasviston köyhtymistäkin. J. Lehtojen säilyminen täällä on ilmeisesti johtunut ennen kaikkea niiden kivisyydestä. Kannattaa vielä erikseen korostaa sitä seikkaa, että eräissä maamme seuduissa on nykyisin jo pääosa kaikesta viljelyskelpoisesta maasta otettu viljelykseen. 18 % kasvullisista metsämaista. Tämä koskee nimenomaan niitä seutuja, joissa lehtomaita on alkuaankin ollut vain niukasti; lihavilla seuduilla lehtoja on sen sijaan vielä jonkinverran säilynyt. 35 % viljelyksistä mustikka tyyppiä paremmalla maalla, mutta samojen tyyppien viljelemättömiä maita on vain n. Tunnemmehan nytkin runsaasti sellaisia tapauksia, jolloin tietty lehto67. KALLIOLAn mukaan 75 %:iin ja Kuhmalahden-Oriveden seudulla jopa 89 %:iin. Esimerkkinä mainittakoon 0. Tulemme näin ollen siihen, että peltoviljely on ollut nimenomaan lehtokasvillisuudelle ja lebtokasvistolle kohtalokkaampaa kuin kaskenviljely. LuKKALAn tietojen mukaan, että intensiivisesti viljellyllä Vuoksen alueella oli v. 1917 n. 80 % viljelyksistä (pelloista ja niityistä) perustettu mustikkatyyppiä paremmalle metsämaalle, mutta siitä huolimatta tällaisia lehtoja lehtomaisia metsätyyppejä on Y. Kun pyrkimys on myöhemminkin ollut sama kaikkialla maassamme, on tuloksena se, että laajempialaiset lehdot ovat kaikkialla suuresti harvinaistuneet ja monin paikoin pienemmillä aloilla on suurin osa mustikkatyyppiä paremmista viljelyskelpoisista maista otettu viljelykseen. 5 % nykyisistä metsistä. lLVESSALOn mukaan täällä vielä n. Emme tosin varmasti tiedä yhtään sellaista lajia, joka nimenomaan peltoviljelyksen ansiosta olisi maastamme kokonaan hävinnyt (Orobanche maior ja jotkut Hieracium-muodot saattavat olla sellaisia), mutta paikalliset lajikannan tuhoutumiset eivät varmaankaan ole harvinaisia. Peltoviljelyksen lehtokasvillisuudelle aiheuttamat tuhot ovat kaskenpolton aikaansaamia vaarallisemmat sen vuoksi, että viljelykseen otettu maa on tavallisesti samalla pysyvästi luonnolta vallattu. Hyvin samantapaisiin tuloksiin kuin lehtojen kohdalla tullaan, jos tutkitaan suomaille perustettujen viljelysten alkuperäisiä kasvillisuustyyppejä: viljavimmat, kasvillisuudeltaan rehevimmät suotyypit on raivattu viljelykseen ensimmäisinä. Varsinais-Suomessa tämä määrä nousee R
l'11clP1ilrn11p1111gin :--aaristossa kkemit'ni lta,·ai11toje11 mukaan. sinilaha. nimrnAM i. Y,tl'llJ,1;111 pal1illl1ni11 ova t l111J1111011 k,1:s,·illis1111,;t1·>·p<'istii jo11t1111Pt·t tiilliiin Lil'.,in1iiii11 runt a.niit.vr. j,Htiiii .1ivan surkeaa j,ilkPä 11iiU-._vt·ö.vrilid<·n. jnt k,1 l,am111i11 pitiijii,;,,;ii o,·.11 jo11I 1111<·<•! l.1id11nt.amis<•,;t·;1 <·11it,.11 kiir,;irniiii11. lso111111ist.:1 ruoholrnsn,ista k>·kl'nc•,·iit tiilliii11. i_,· l1d _1·,;ku11tii11. ~11,·1,:11111 11111kaa11 ,;(•t1rna,·;it: koirn11,·(•'111ii (. 87N ra M vua u u R R d NM M* t vu R] M R R d8 Kun l.1id1111t.1111i111·11 tuhoaa liiliinnii ,·;ti11 ka,-,,·ien 111:1:111piiiilli:--!'t o,;at-. \';tr"i11kin pil'ni.,s,i 111el'P11.~aarissa. J,.l1tol11,-,l,e ( /Jmc!ty11orli11111 11i1111(1/11111). Jo satoja ,·110,-,i,1 t>1·;tt kvlirrmne ju ka11))1111kiem111<' liil1i_,·111piiri,-1iit" 85 SR 5•Y s1111n•n j.1 pit•nr•11 U a rjuu laid1111111:1in:1 s_,·ii1111in ja L1ll,111ksP11 a i R *wu tt a mn 11 t u R *] » U o Ru R ist 11,•s,-;;1 111 i t ii <'l'i la i:si 111 pii 11 k:is ,. 11111t·t-.a Jl<'l'll"k<'lii,si11 011 liii\it>·s U uitr-u U in ] R Ru r M R *C M. k<•,·iittiilitirnii (8tcllarir1 !to/u;;/ea) ja rneh,iiYin·ilii. h:a,;,·is1n]lic:e,~sa kirjnllisuudcssn nuno on mvö-, us<•1t.a 111ai11i11t,oj,1 lehtokasvien lii_\'(liiistii. k11t<·11 nokkonen 8Md piikkiohdake siiilr111iliin sir11H·ntii111isk>·kyisinä. jo11t11,·:1t ,·al':--i11ki11 .,('llai,,d, i.,okokoi,.;1•1 l.1ji1. 'J'i,il,•111:iil.J,i,,l'"ti ov.it 111yii,, j ot k iu liarvina isot J;I ;,;,1111all.1 vd dtT R M ddt Jt.t tn,.;<>11lt·11 j,1 korpi<•11 l;;t,,1·it, k11t<·11 ,·al',;ht,,al'a (('rtre.J' ili//r'/'ft). l111·u111;nu11 ca11i1111111). kol')li11111·111ikk,1 (Port rr·111u/r1) j,1 1,·liio.,or.,imo ((,'/11r·rrir1 /it!,w111i('(t) pcltojr-n r.1i,·,111k,,•11 jol1dn,r.1 ha1Ti11ai.,t11111•,·t. lwrpi11unnikka. o,·,1t .1. joit.1 1m·iih<•111mi11 <'i <"hi1111iiistii lruoli mutr a ol<• vuit.u Y,ir1111•11taa t a M joid<•11 kohtalob.;i 011 ,·an111111,!Plla t111!11t·. \'oimn1<· h_n·i11 p<•rt1stein 0L1ksu,1. \'oi111,1kk,1.1sti laid111111d11lt.1 .1lalt:t l1ii,·iii,·iit lin·i11 nll)lif'l kns,·it· tiish'i s,n-:,;lii JO l'.tl'INS;t kol111(•;,;,,.1 \'l!Od1•,,;,;;1 t iivd,·lli,,f',St.i. k uu l u vn t n.iih i n. lampaat ja ,·110ltet .. kaJliokurnpareirkn ja saarien J,,:;1;;,·i1wittceseen. ll'litot(•~111;1 (.'ll1/i11111). dtii on <•rityisesti tilwiiii.11 a.,11tuilla "'('tlllnilla. L,·lit11kas\'(•ista. Tan·r)luidrn. :,;11tii kiir.,i111iiii11. "111. lt·lidot j.1 l,·l1to111,1i,-,"t 111<'1:-;iit. ninnL't lehtoja rn11taniittvlajit· onit l111omat·.t.a\'asti liar'l'i11aist.11nt•('t, ja jo.,ku,; han·i1rni:--<"t lajit kokonaan liii,·i111H·ctki11. 111..ts,iniitk<•lmii. tieth·il1in teknillisiin tarkoit11ksii11 tan·itta,·an erikt,i.,puu11 otto 111et;;i1stiirnnw 011 aikojen kulucRRa kii,vlidyttii.nyt. vain l1>''·i11 ltarntt lajit. k asvi k.isvna tu t k M m ust cn muk.r.u: vain rl1de]lii ainoalla, kenties helposti J)('lluk,-i m ivat tava lla paik,11!,1 koko pitiijiiss;"i t ai jopa koko maa k unuaaxa. niiiit jaloja Jr•litipuit.1mm(• Jrn,-,ke,·at tiPdot. Paikallisesti f'aatt-aa 11i111<•11011iaa11 pikkukarja. 1(,,1111.is tiil'keii Uu ?vMR R isu ut ru ki.,vl1d_,·ttii,·ii U u R t t u u *M *TU ij.i 011 Rd M Y u n1.l111i11,•11 .. j1111l'i 1)('!1011 ruin111.,. tik:111ko11tt i. s.o. joil1i11 110ita. jutka l!lldi,-,t.11,·at .1i11oa.,taa11 si('IIH'JH•,st-ii. 1ni,s,-,ii rnetsiilaitu111d t>\·at viend ja karjn,t ntn1'aasti. rniiiikijiiitii 011 usein sullott11 kä>·tdtii,·issii ol<·,·aan r:t\'i11too11 11iil1dt·n ai,·an liia11 paljon, Ryönt.it.uhot 01·at 11101H·st.i liil1<•:,; tii_1·dt>llisd. l1ert.tak:1ksikko (l,is!em ('{//'rlu/11)
Menneinä vuosisatoina tarvittiin varsinkin tammea paljon laivanrakennukseen sekä linnoitustöihin, ja jo silloinen puunhankinta vähensi ainakin paikallisesti tammen yksilökantaa huomattavan runsaasti, niinkuin esim. Luultavasti samantapaiset syyt ovat vähentäneet vaahterankin kantaa ja samoin jalavan, jota nimenomaan luokintekijät ovat haeskelleet. V alok , R eino K alliola. Kirjallisuustietojen mukaan puu on hävinnyt useilta varhaisemmilta kasvupaikoiltaan ja syynä lienee ainakin osittain pidettävä juuri sen käyttöä tarvepuuna. Luultavaa on, että tämä niinenkiskonta on ainakin jossain määrin harvinaistanut lehmuksen esiintymiä, vaikkei puu n tavattoman hyvän kasvullisen uudistumisen ansiosta 69. Nykyisin näyttää taas pyrkimys kotimaisen raaka-aineen käyttöön parkettiteollisuudessa niukentavan tammikantaamme. omaan jalopuustoamme melkoisesti. saarnentervaa. Saarnipuuta käytettiin varhemmin paljon huoneja ajokaluihin, ja siitä poltettiin myös ns. Suomenlinnan rakentamisen ajoilta tiedetään kertoa. 'I'anunilohtoon ra. Lehmuksen nilaa, niintä, käytettiin aikoinaan paljon köysien ja mattojen valmistukseen kantoipa valtio Eteläja Keski-Suomessa 1500-1600-luvulla tähän tarkoitukseen erityistä niiniveroakin. iva.ttua peltoa K akskcrra sta
Tiirkc'il11 rvh män kasv i pcittcosccn köyhdyt.taväst i vaikuttaneita kulttuuritok ijöitu muodostavat tirt,yt metsänja maaupnrunnustoimonpitect. Nykyaikuisoeu metsänhoitoon kuuluvat kulotu ksct, naljaakxiirakkaukset ja h.uvcnnu kset ovat epäilc mät.l.ä melkoisesti ,·ii.lirntii1wet monien metsän kas, icu, vu.rsi n k in varjokasvicn lukumäärää. 70. H1rnn). Tärkein syy puun Ru M v M 8M miseen monilta Etelä-Suomen kasvupaikoilta 011 nähdäkseni ollut ka-kcnpolton ohella viljelysmaan raivaus. varmaaukaa n niin suurest.i kuin 011 otaksuttu (M. Vastaavast.i ovat kenties monet k iint.oisat vcaika.svit kadonneet paikkak1111nalta jonkin viljuvau järven Ja,-,k1111 vg tcydcssä, kuten R 8dM Y>>NNwtt >>d «d Ru M YuN t dC Nt] Nt N gdUUu u C dd tu dM YdN 1110lemmin Jll10li11. Jonkin let.tosuo n U ui vat t n minr-n on saattanut hävitt å ä åd*M luuvinaista, vaateliasta suokasvia; kuten jonkin Orcln« incaruutukscu (nunakam mekka), Carer purnrlo.ra11 (röyhysaru) tai 8a.ri/raga liirculul.scn. jotka viihtyvät nimenomaan jalopuiden seurassa. Salllaa 011 merkinnyt mcts.uuaidc» ja soiden k u M va t us Iuk uisi]!« maaperiin kosteudesta pitäville lajcil!o. (kcltarikko) koko pitäjast«. ~ Lairlu nvhd ist vkscn valokuva. .Jalopuiden ja -pensaiclen hävitys on toisaalta todcnuäköisesti vähentänyt monien sellaisten ruohojcn ja heinien esiintvmi-mnh dollisuukeia. Tudrnniiköi;;esti o va.t osaksi tiistä sn·stii mvö« tietyt lähteiden ja liil1<kp11rojrn partailla viih t yv.it kasvilajit h a rvinuist u ncct. Erikoisnuun tarve on saattauut kiiydä kohtalokkaakRi myös tietyille pensaslajeillc, kuten kuusamallc ja, koiranheisipuullc siellä, missä ne ovat alkuaankin olleet harvinaisia
Laidunyhdistyksen valokuva. Oman lukunsa kulttuurin aiheuttamassa kasvillisuuden ja kasviston köyhtymisessä muodostavat vihdoin kaupunkiasutukseen liittyvät tekijät. toina alkuperäisestä kasvillisuudesta. Pahin tuho kohdistuu havupuihin, kuuseen, katajaan ja mäntyyn, joita tavataan yleensä vasta kaupungin laidoilla. Pintakasvillisuus tuhoutuu yleensä täydellisesti, mutta säästetyt metsäpuut voivat kenties vielä vuosikymmeniä kasvaa pihoilla ja puistoissa muisNäinkin laihoille laitumille on karjan siirryttävä, kun paremmat maat ovat viljelyksessä tai jo puhtaaksi kalutut. Kaupunkiasutus pihoineen ja katuineen merkitsee useimmiten pellonraivaukseen rinnastettavaa alkuperäisen kasvipeitteen tuhoa. tervaleppiä monin paikoin tällaisina relikteinä. Kenties vielä selvemmin näkyvät savuisen, pölyisen Ja 71. Nurmijärven (LEO AARIO) Ja Lempäälän Tervajärven (UUNO PERTTULA) lasku osoittaa. Helsingissä nähdään esim. Niiden lehdet (neulaset) peittyvät monivuotisina paksulla nokikerroksella, elinvoima ehtyy ja puut joutuvat lopulta ytimennävertäjä-kovakuoriaisten raiskaamiksi. esim. Tähän vaikuttaa paitsi puiden suoranainen hakkuu myös nokinen kaupunki-ilma, jota havupuut eivät ajan pitkään voi sietää
,nikii [i U dd8 N t u C M N T u 011 taa., åu ] R T ?t8ddu o u u **7. lirn1unliernettii ja monta. « AR arkkia karhunlaukkaa (Al/iu:111. 'l',>d<'ila surkl·aksi muodostuu 1 M R d nnc. se, cttii ka11sa11 i;.;lwrbaario.,:-;a111 me on nykyisi 11 n. 1\1111 .,atalukuis(•t il,mi:-;jo11kot 1·urn,i v11odf'n jiilkre11 koJ..:.,;i1·,1t luo1111011ln1kkia koristdarkoit11k,c;ii11. tii.ii.llil jo 111l'lko l1an·i11ais1·hi j;1 ni11kkamii.iiriii:-;(•ksi. kij:,l1dytl'tiiii11 niiden nlkupNiii:-stii k M *U kun u it•(kn kasvi llisu ut t a. p N M UU ia R R d8 lllissil isojr-n t *7 ] R R M ?u usRu M t ost cu. l1ii1·iiixii.tki11. pikkutcnakon (Visrari11 11/1111111) Kajaa11in .Jauholrnlliolta ja k11r:1011 (()arli'w1 l0119ifoh11) La111111i11 kirkonJ..:yliistil (J. Sa111a ko.~kt·(• rohtoimikkiiii, niisiii.ii. ke1·ilistii. k11tl'11 s(•Jluloo,,aja 11al1katelitaittrn. Paikallisesti lienee Sf'ki11 ky<·n11yt l1ii.1·it.tiimii.än jonkin lajin. llelsi11gi11 s<·1Hlulla aikoinaan ylei11e11 sinirnokko hiy11yt. d.til 1·arRinkin han·i11aisl't kl·riiillyt lajit paikalliR(•sti han·i11ai:-;t111at·, ja h11ties <·mw11 piH:iiii. kiun111ka1111u.,t,1. nnR\ arkkia suoneidonniippaa (/lellelwn1u, palustri~) Eckcrön Storbystä. huomioitava ko11lulaist('11 kasvie11kcr11u. myrkyllisiii Uu 8M ?u « d sisältävä» ilman t u R*] t Udu åu uui N jäkåläkaavillisu udessa . Nii11pii, 011 (•Rim. J,:riks(·<·11 011 1·i<·lii. joka Yarsinkin 1·arh<•111min oli tii.rh•ä, 111rnc1101mw11 l1:1n·inaisia lajeja 11iuk(•11ta1·a tekijii.. sokt·rih•l1t:iittc11 ja mcijerr ido n jiitl·n·dl'I l;i,-kd,rn11 ,w]l;1isi11a;111 \(•:-;i,stiiil,in. 'l'il'teclliRii11ki11 kokoelmiin keräily Raat.t.:rn. kt•hity:-;til. t;1ittl'l(•1·,1t p11idPn ja JJCnsaid<·11 ok.sia. :sillii ,w pu u ttuu täydellisesti isojo u n.sutuskcskust.c n keskiosista. 1Vlo1ernpia lajeja 011 sitäpaitsi kcrii.tty runsaat eksikkaattiniiytteet samoilta paikoin. 011 yrn111ii1T1·tbi1·iiii. Kaupnnki-il111;i11 nokisuud cllu on v.rstinccusu asutuskeskusten li ku a nt u u T M ??d \·r:-siss;i. ursinwn) Maarianhaminan Ranrnhol111ista ja n. V1.11i:,.,n t ut k imustcn mukaisesti norrnnn.lirehevyytcnsä vast a useiden kilometrien piUissii, keskustasta. Uu trn on laita l''-illl. varrnaan joskw, <·di:.,tiiii kas\·isto11 kiiyhty111istii.. Jollf'ki11 11iukcm111i11 (·siintyviille l:1jille oli.~i tid!ainen hriiily sratta,,ut kii.ydii jo kolt.ilokka;1ksi. _jo., .iiitl·1·(•Sil'n 1t1on11on1·i(•ll1iiri11ii r oi mii 1·;ii11 ka.p(•;1 joki. On toinJttavaa, cttii. 1,,:aia1rni11 ,\lii1111iiisissii. t M C u u t 7 t a nut vesien kusvillisu ut.ta ja harvina istunut seudun 1·psikas1·cja. knii.ilc1·itt sie11iii. Täl,iin viittaa rn m. j11<· .. harYrna,scmp,a. Sorn1u, su1ill.). Hr-lsi ngissä jii.kiilistö ,saa\ ut taa \'. lllU tta vai 11 11 i u U ast M ja UM t t11 ia it a. Lik au nt u nvidcn ja mvrkvt tvncidcu vosion n11g(d1na (•i muut en rajoitu v U?M n ka11111111kie11 piiriin. Lai taosissa j ii kii : iii 011. muuta. knL<•n t•sin1. jotk,1 tosin alknaa11ki11 01·at ollcd. luorn1011.suoj1·l11n kannalta ikii.l'iiii. Keräilyyn liittyvä kas72. Varsink in pohjaj,1 u posk a svit ovat jou t u ucr-t t ä lla.isist« sauic istn v* 7?M ?t8ä kiirsimiiii11. 1 iirnP \·uomia julkaistu, usf'id{'n kevii.iste11 luo11no11kt1kkir11 rnyy1111i11 kiPltii1·ii asetus tule<· liidastuttanrnan t.ii.tii. As11tt1:-sk('.,k11.st(·11 piiri:-s,sä ilnH'Jl(•1·iif ,s('l1·im111i11 111yii,s kniiil_vn ka:-;1·illi:s11udelle ail11·11ttr1111at tul,ot.
Niinpä Geranium columbinum lienee lähinnä sen ansiosta hävinnyt maastamme kokonaan (A. Jotkut niukkoina esiintyneet rehevät kasvillisuustyypit ovat monin paikoin suuresti harvinaistuneet tai pienemmiltä alueilta kenties kokonaan hävinneetkin ja lukuisat yksittäiset kasvilajit ovat menettäneet huomattavan runsaasti kasvupaikkoja, joskus paikallisesti tyystin kadoten. Tavallisen kasvinkeräilyn rinnakkaismuotona voidaan pitää elävien kasvien siirtämistä alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan puutarhoihin. Samoin on seppeleaineksien keruu paikoin harvinaistanut lieko(Lycopodium) ja talvikkilajejamme. Mutta toiselta puolen kulttuuri on maamme kasvipeitettä myös monin tavoin rikastuttanut ja siten ikäänkuin maksanut tuhojensa lunnaita. On tyydytyksellä todettava, että vaihtotoiminta on saatu nyt »virallisesti» meillä kokonaan lakkaamaan. " ae) GREN, suull.). Jos ne osoittautuvat biologisesti ylivoimaisiksi paikan alkuperäisiin lajeihin nähden ja samalla leviämiskykyisiksi, kuten esim. Kaikki harvinainen, värikäs, upea on saanut väistyä, tavallinen, vähäpätöinen, vaatimaton on jäänyt jäljelle. Mitä kehittyneemmäksi kulttuuri on käynyt, sitä monipuolisemmin ja laajamittaisemmin se on kasvimaailmaamme köyhdyttänyt, kunnes luonnonsuojelu on vihdoin pannut hävitykselle rajan ainakin eräillä tahoilla. vienvaihto, jota mm. komea sorsimo (Glyceria maxima), ne saattavat melkoisesti köyhdyttää kasvupaikkojensa lajistoa. Kautta linjan on todettavissa, että kulttuuri on alkuperäisen kasvimaailman kohdalla merkinnyt triviaalistumista, arkistumista, monotoonisuuden lisääntymistä. Istutuksista puheen ollen voi alkuperäiselle kasvistolle käydä vaaralliseksi päinvastainenkin tapaus: seudulle vieraiden lajien istuttaminen luonnon kasvupaikoille. 73. edellinen sukupolvi harjoitti melko paljon, oli luonnonsuojelumielessä vielä vaarallisempi. Lääkekasvien keräily, jota nykyisin siellä täällä maassamme harjoitettaneen, voi sekin hävittää jonkin kasvilajin paikallisen kannan tai ainakin sitä hyvin huomattavasti niukentaa. Kun emopuut vihdoin kuolevat, saattaa alkuperäinen kanta näin kokonaan hävitä. Tämä näyttää käyneen vaaralliseksi erityisesti jaloille lehtipuille, joiden siementaimet siirretään pois sikäli kuin niitä emopuiden ympäristöön ilmaantuu. Kokoomana kaikesta edellä esitetystä todettakoon lopuksi, että ihmiskulttuuri on tieten tai tahtomattaan joutunut perin monilla tavoin tuhoamaan ja köyhdyttämään maamme alkuperäistä kasvipeitettä. Ehkäpä saamme asian tähän puoleen palata joskus myöhemmin
Palok ärk i ei keriiii varastoja tulevien päivien varull«, vaan paksun hangen ja kovan roudan alta ja jäise n kannon maanlaisesta osasta se kovalla työllii kaivaa esiin horroksixsa ] R T7vMd hcvoxmu uraha M ?M d8 kun luonto on sen sijaan <·sim. Siellä, jät.t.iläispu un o nt.eJossa se varttuu Icn tok ykviscks«. Kun metsässä samoilija kohtaa palokärj1•11, tiimii perääntyy arkana. Kuin piiällikkö se on niin pu vu ltaan kuin »nuhccltaankin». Nii nkuiu PII( isajan korneapukuincu upseeri erosi selvästi sot.aruielustä. Tekisi mieli lukea palokårki motsäuasukkaidcn siiiityläisiin, ellen sanoisi ylhäisöön, arvokkailta nävtt.avinc mustine puhuineen ja punaisine pääkoristeinecn. Alpi Py1111ö11rn. Moni tuntee 111yötii1nielisyyttii palokärke.t kohtaan tictäcsaääu, ettii srva rsin k in talvella saa elatuksensa raskaan uurastuksen tuloksena. käp:vtikan saattanut talv<"n aikana kiiyttiimiiiin ra\·innoksPcn havupuiden ,;iemeniä. siellä se yöpyy ja Rinne se toisinaan pa i n uncö piiloon um mist.aakscen silmänsä viimeisen kerran. :VIutta se 011 kuin ahtaalla oleva salonasukas, joka puskee olan takaa sr-h·iytriiks1•1•n piiivästii, kerra.llaa n. Toisinaan se kiepsahtaa p11t111 toisr-lk punlc11 ja kuin ujostPllen kurkis74. Piirteitä palokärjestä ja sen elämästä. Se <'i rosi n u lu-rra t.ule vicu sukupolvien parempia piiiviii varten. 11ii11 hiilcuvärinen ja biyttäytymisessäiin erikoinen palokärki on holpost i tunnettavissa ja erotettavissa muista Pohjolan salojen lintu maailm.m edustajista. sat.avuor isissa horurissa. palokiirki ] N NM M N ]* M U] M u *7N8 Pttii jokainen oppii t.uutcmaa.n sen ensi näkc mä.ltå. Se asustaa mieluimmin vanhoissa. Sen rummutus l1ongn11 kylkeen kaikuu ylinnä korven kevä.isexsä konsertissa, vaikka toisetkin tik kalaj M t koettaisivat kolistr-lla puunrunkoja. 'I'äinän lintumme kamppailussa jolrnpiiiväis<~stii kivtistä on jotakin in h M millistä, korvenruatajna muistuttavaa. Sen kauas kantavat ruikutukset ja huudot poi k k ou va.t selvästi muista metsäseä kuuluvista äiinist.ii
Tänä aamuna, jolloin koiraspalokärjen säännöllinen elämä oli luisunut tavalliselta radaltaan, ruoan etsiminenkin lienee unohtunut. Tämän jälkeen kävin pesällä monta kertaa viikossa. Palokärkiä en tavannut ennenkuin toukokuun 23. Sitten se taas rummutti jossakin kaukana pesältä. Tuntui siltä kuin puu olisi palokärjelle merkinnyt jotakin sellaista kuin epäjumala pakanoille; sen äärestä etsittiin mielenkirvoitusta. Naarasta ei näkynyt eikä kuulunut tänä keväisen kauniina aamuna. Tänä aikana sillä oli parina ainakin 4 koirasta, kukin vuoronsa perään. Munia oli nyt 6, mutta kaikki olivat kylmiä, vaikka hautomisen olisi pitänyt jatkua vielä. Tuskin ne kuuntelivat pärinää sen enempää kuin palokärkinaaras, jonka pieninkin äänen uikahdus olisi nostanut mustan rummuttaian ilmeisesti syvästä masennuksesta. Taas se löi nokallaan puun kylkeen, ja ääni siitä kiiri keväiseen metsään. Elämänkumppanin vastausta ei kuulunut. Etäältä Iiksenjoen takaa kahdelta eri suunnalta kuulin tällöin ruikutusta ja vähän myöhemmin 75. Totuttuaan ihmiseen palokärki saattaa pujahtaa pesäänsä tai nukkumaonteloonsa tai seurustella toisen sukupuolen kanssa antamatta häiritä itseään, vaikka havaintojen tekijä on aivan lähellä. Ennen pitkää lintu kuitenkin häipyi metsään ja viipyi siellä toista tuntia. päivänä 1937 todettiin Iiksenvaaran pesässä 5 munaa. Pälvissä juoksentelivat päästäiset ja myyrät kisailivat. telee sieltä ihmistä tai lentää lehahtaa vähän loitommaksi jatkamaan syömäpuuhiaan. Palokärkinaaras saattaa hylätä pesänsä kesken hautomisen. Koiras tulla tuhahti rummutuspuun kylkeen, jossa palokärkinaaraan entiset elämänkumppanit ja tämä nykyinenkin puoliso olivat tavallisimmin lauhdutelleet liian painostavia tunteitaan. Se pärähdytti yhden tiheän nokankoputussarjan puuhun ja kuikutti taas. Koiras yksinään lenteli pesän lähettyvillä ja oli ilmeisen järkyttynyt. Kun se huomaa, ettei tarkkailija pyri sitä kovin lähelle, se alkaa rauhallisena jatkaa touhujaan. En tiedä, lensikö se nyt laajan elin piirinsä uloimmilla laiteilla etsien kadonnutta vai oliko se vähäksi aikaa rauhoittunut ruokailemaan. Iiksenvaaran korpiJehdossa Joensuun lähellä asusti sama palokärkinaaras vuosina 1935-1939, minkä sain selville rengastamalla tämän linnun. Siellä oli lintuja, jotka visertelivät oksillansa. Sitten taas vappuaamuna pesä tarkastettiin. Huhtikuun 20. Hautomisvietti oli siltä sammunut ja elämän tasapainotila häiriytynyt. Koiras lensi metsään ja siirtyi siellä puusta toiseen. Mutta pian se näyttäytyi jälleen samaisessa lahoavassa rummutuspuussa. päivänä. Saapuessani pesälle 5.30 koiras kuikutti kerta toisensa perästä
{ M g*R ] M u 11r kurkistell',·aL ,·11orn11s,1 pniiii11 kolon ,111kosh1 k1•,·iiistii mauihuaa. Siiii1111iillis1·sti keliit.t .. dtii RC u t o misvict t i 111u11t1•11 ikiiii11kui11 k11i\'11i kokoo11 11ii11k11i11 kiip_d.ikalla poikastl'll t:i_l'Ött.ii.111is,·il'tt.i :-;aattaa liii,·itii kt•.sk<'11 aikojaan. Ei,·iit ainalrnan kiipyt-ika11 poikasd tiissii \'ailtressa \'!li syödii Lt,·,illista rniiiiriiii. \'ii11 asia Pi k uir cukuu n ollut. 11ii11 k"ir,1,; l'i niilitii,·iisti vksiu krb•1H· tiitii t_,·iitii Sl10l'itta111;J;1JJ. Aluksi d*v*7 R M N8 et tMM8 > ik.~P11,·aan111 palokii.rki11aaras oli t.avu R R u ta M toisella jo11tu1111t su rm a n ,rn11'11111. 7(i. ctt ä palokiirkip,1rilla oli siellä l.et ki, jolloin su k u puolot tu nsi vnt tyydytystii 11ii.ltd<•ssii.ii11 toisrnsa. Syii1nin1·n tuot.tnnel' tällöin kip11ja. puis pesästä. 111uka11ti11wd. Kun pn lokiirki11aarailla 011 tai pu must.a 111110.Jostaa 1111si,, su gt* 7M tu 5 11ii11 voisi eltkii ,1n1·IL1. vuo ron u *7*8 M 8M » g a u tomuun. Tällii tarkoitan sitii. Luo11110,;s;1 111"1H•11laisrt asiat jiirjest~·,·iit k11i11 it .. uut.trrasti kuin l'llll<:11 tai ettii 1w t.ii.lliii 11 saavat olla kokonaank i II ruoat ta. Poikasl't ni.l1nistautuvat lentoon myös >>henkisesti,>. l'tt1•i\·iit poika.~1,t l111olisikaa11 tiillöin ra,·i11toa. l-i:1111 C] R wCCdt pu R] U8M *U isu U u puo RTt o vu t. Pl/lul.-iirje11 11oik11s/e11 r11siktrll/ises/11 lcut ao n lii/11/iis/ii. rt.tä poikasilla puhkeaa vietti, joka kiirehtii niitii. dtii. 111i11kii.ä11laisia rst.ritii l1eittii,d:-·111isellc il111aa11 siipien ,·arn;in .. Saattoi 1nviis « R R u 111,il1d,,llisL1. jonka ka11,;,sa ylit,1•e11k11ul11,·,1i.su11dt·11 !111111,· g8M i vyt t i olemat to111ii11 gu u t ] misvict i11. Huutomison kcskcyt,v1nisP11 syyt jii.iviU m M n u i]e eu.ivurmoi ksi. 'l'arn.llisl'sti Ui111ii tapal1t1111 k,·sii.kuu11 alu;.;;.;a, \'iilisLii jo t.011kokuu11 lopu;.;,;a. nLan se on ta\'allista kn·ye111pi painoltaan. piii,·ii., joll,ii11 t•i 011\ 1•11ii.ii. lrn.ska viol.i sr-u rauvanak M n k,,,·iiii11ii julussa «lcvusta rcu k a astu totcxiu st•11 nlt>,·,111 «lossa. Nii11 pian kuin p,1lokii.rj,•11 poika.s1·t su ink in k y kunc-v.ir , ne pyrki,·iit kiipril1·rnii.ii11 J><'.<i.011h•lo11 s1·inii111iii .vliispii.i11. Lc11toon liilit1·llli1l1•11 s11tmw piiiitii il1na11 harjoittl'lua t11ntu11 il1rnisl'stii 111nl1dottolllnlta. ,·li11piirillc il111<'styi vio r.i» koiras. 1·,·ille poiJ..-,1sillr koittaa l'lltlCll pitkii.ii. 1·ttii ,;iipilil1aksiL•11 j,t sulki1•11 pihiii tii.llöi11 olla k111lllossa. Jukainl'n .1·mmiirtiiä. ~anw juttu on kaiken Lode1111iiköisyy1len mukaall 11uurilla palokiirjilliiki11. kun l1ii11 ,1jattcl1·1· omia k.vk.vjiiii11. joka saa vietin voiman vast11stamattomaksi. rui k.i nrerk itsi. 11a11k111l1isiiii11tii. Li11tujP11 poi"11;.;t•t, ,·almist11n1t bil1ii11ki11 ;.;11un•1·11 yrit.ykseen kuin itsl';.;täii11. l•:rikoista tiissii on .s(' ;.;1•ikka. Voi olla, että tämiin lisäksi ,·apaaseen maailmaan uskaltava lintu tarvitsee ,·irlii jonkinllluista iirsykdtä. kun ,w Pnsi knra11 l .\'Ö lc11no,;sa sii vi lläiin ilmaa. On malidoll ista. koska niiden lilrnsmalian seinii111iii verJ1oava kalvo on juuri kuoriutumassa pois. Xoin :!8 piii,·iill rnoki1111an jii.lkt•,•n poikasd, o,·at le11tuk,·kyisiii ja valrniita jiit.tiimiiii.11 1wsii11sii. Niiin ollC'n nuori lintu ei ole koska,lll nrnl1a Lii.v1111ii riwkaa. ~cstiiii11. rtt<·i poikasia syiitrtii lii.ltipiiivinii ylttii
Tämä näytti vaikuttavan poikaseen ärsyttävästi ja sekin lehahti nyt siivilleen koetellen ensi kertaa elämässään lentimiensä kantavuutta. Sitten se istahti erääseen puuhun ja hyppeli siinä oksalta oksalle hyvän aikaa. Näin oli ymmärtääkseni sillä poikasella, josta nyt aion kertoa. Kesäkuun 5. Palokärjen poikaset kurkistelevat pesä kolostaan. Lintu lensi mielestäni moitteettomasti noin 100 metriä. Sitten emo lensi jälleen metsään. Kasvukumppanit olivat lentäneet pois ja loitonneet näkymättömiin pesän luota. päivänä 1936 klo 9.20 oli palokärjen pesässä Pielisensuun Pilkossa korkealla haavassa ainoastaan yksi poikanen jäljellä. Juuri saapuessani paikalle emo ruokki tätä yksin jäänyttä poikasta todennäköisesti pitkän tauon jälkeen. Kohta poikanen kuitenkin äkeytyi istumaan ja kökötti jokseenkin liikkumatta paikallaan 77
Minulla oli aikoinaan tiedossani useita palokärkien yönviettopaikh C ] ] N « u u *M ?ddåu Nu t åw?ä åu u N kylkeen, ?M M *t y y nvkäyksittäin dR wC C d. Väliin se vain kuikutti ikäänkuin ilmoitellen olinpaikkaansa syöttäj illeen. Tämä ei liikahtanut paikaltaan, mutta alkoi nyt keskeytymättä huutaa. Emo saapui vasta iltapäivällä. Luomakunnan herra ei aina ole tietänyt eikä muista, että eläinten sielunelämä on toisenlaista kuin miksi sen omien edesottamusten kannalta voisi päätellä. Vietit ja vaistot ovat ne, jotka valtatekijöinä johtavat lintujen elämää. «d 88 8 78. Kun nyt tässä aion esittää, kuinka palokärki-koiras saattoi naarasta sen yöpymispaikalle, niin se ehkä kuulostaa liian ihmismäiseltä, ja kenties se olikin vain sattuma. Enemmittä arveluitta se uskaltautui lähtemään emon mukaan ja lentää lekutteli tämän perässä, ikäänkuin se olisi ollut vanha tekijä siipien käytössä. Ehkä se kuuli poikasen huudon kierrellessään metsässä tai kenties muisti tämän pahnanpohjimmaisen, vaikka ei ollutkaan kiirettä pitänyt. 7 tuntia. Se lensi poikasen ohitse. Molemmat katosivat puiden taakse, enkä minä päässyt niitä näkemään enää sen jälkeen. Eläimiltä harkinta ja etulaskelmat puuttuvat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Ihminen tekee usein vähäisenkin havainnon perusteella eläinten menettelyistä johtopäätöksiä ja tulkitsee ne omien tapojensa mukaisesti. Koiras voi saattaa naarasta sen yöpymäpaikalle. Emo lentää lehahti uudelleen nuoren palokärjen ohi aivan läheltä sitä. Nyt sitä oli tarpeeksi ärsytetty tekemään matkaa ilmassa. Tällä tavalla poikanen johdettiin kaikesta päättäen kasvukumppaniensa joukkoon, jossa sen syöttäminen parhaiten kävi päinsä ja missä se vähitellen sai kokemuksia ruoan etsinnässä
Ehkä ne sielläkin haltioituneina toisistaan jatkoivat soidinmeno... Silloin palokärjen kuikutus kajahti metsästä, ja toinen palokärki, nähtävästi naaras, vastasi siihen samalla äänellä vähän kauempaa männiköstä. Tätä koputusta kesti 5 minuuttia. Se lensi naaraan kanssa nähtävästi sen yöpymäpaikalle, jota en myöhemminkään tullut tuntemaan. tuossa tuokiossa on kiljuvien poikasten nälkä tyydytetty. Ne tunsivat aivan varmaan mielihyvää toistensa läheisyydestä. jaan, kunnes uni alkoi tehdä tuloaan. Joka tapauksessa naaras pian tämän jälkeen kapsahti istumaan toisen sukupuolen viereen aukon suulle. En voi sanoa, oliko se kutsua. Tuskin olisin uskaltanut vielä tämän havainnon perusteella puhua 79. Noin neljännestunnin kuluttua koiras palasi taas näköpiiriini ja pujahti odottelematta onteloonsa nukkumaan. Siinä se niinkuin kevätsoitimen aikaan alkoi harvakseen koputella nokallaan puunkylkeen. Pian ne kuitenkin lehahtivat melkein samanaikaisesti jälleen lentoon ja katosivat yhdessä petäjien taakse jonnekin kauas. En tiedä, miten seurustelu tämän jälkeen jatkui. Melkein heti tämän jälkeen koiras tulla tupsahti puitten takaa esiin ja tarrautui kynsillään kiinni yöpymäontelon aukon alareunasta. Se oli eräänlainen toisinto tavallisesta rummutuksesta. Eräänä kirkkaana ja tyynenä iltana aivan heinäkuun lopussa 1936 pyöräilin kesäasunnoltani Joensuun lähellä sijaitsevien Pilko n niittyjen laitaan pesäpuun lähettyville, missä tiesin palokärjen viettävän yötään. Kello oli 19.15. koja, Koska näytti siltä, että tämän linnun makuulle menossa on en vuodenaikoina jotakin mielenkiintoista tutkimista, sovittauduin usein yöpymispuun läheisyyteen niihin aikoihin, kun linnun oli tapana saapua levolle. Molemmat naukuivat nyt
Tässä ei siis osoiteta kohteliaisuutta, vaan se sukupuoli, josta poikaset eniten hyötyvät, saa ensi sijan. naaraan saattamisesta, mutta vakuutuin tästä, koska englantilainen tutkija F. 80. Vn.loku va t Gunnar Granbergin. On ilmeistä, että luonto vetää ajoittain eri sukupuolia toistensa luo. Saattamisen voisi ehkä selittää yksinkertaisesti siten, että koiras ei tuntenut vielä riittävästi unen tarvetta ja lähti kiintymyksestä tai kenties leikinhaluisena naaraan perään tämän lähtiessä lentämään makuupaikallensa. Näin lajin säilyminen varmentuu. Vietit vievät palokärje n puun kylkeen ja ne saattavat myös eri sukupuolet lähentelemään toisiaan. Näin se joutui saattomatkalle. C. R. Tämä seikka johtunee siitä, että koiras yleensä työskentelee enemmän kuin naaras, kun kysymyksessä on pesänteko, hautominen, poikasten ruokkiminen jne. Jourdain on havainnut samanlaisen tapauksen vihreätikkoja tarkastellessaan. Kun sukupuolet sattuvat yht'aikaa pesäaukolle poikasia ruokittaessa, niin naaras väistyy syrjään päästäen koiraksen ensimmäisenä onteloon
jälkimmäinen taas kukintansa loppuvaiheessa. Molemmat kas81. Huomasinpa hiukkasen tutkinecnik in oikeata lehtoa. Edellinen on täydessä kukassa. Simo Tavia. Luontoahan olin aina harrastanut ja olipa minulla tietojakin siitä, varsinkin kasveista, vähän enemmän kuin koulukirjat tiesivät kertoa. Edellä näkyy olevan kapeahko metsäkaistale. P enkoessani vanhoja papereitani palautui mieleeni ensimmäinen tietoinen kosketukscni lehtoon. Niitä olin pääasiassa hankkinut »Luonnon Ystävää» lukemalla. joita minulla oli tapana joskus lepovaiheen aikana yksikseni kulkien tehdä. Siirryn sen toiselle puolelle, missä täälläkin on kosteata niittyä. Aivan mutkan kohdalla on Corydalis solida lopettamassa kukintaansa ja aivan sen vierellä kasvaa Ranunculus /icaria runsaslukuisena. Olinpa vähän aikaisemmin maksanut kokonaista 25 markkaa Suomen Luonnonsuojeluyhdistykselle ja saanut sen komean vuosikirjan »Suornen Luonto R» 8 7 Muistiinpanoja lukiessani mieleeni palautuivat tosin melko hämärinä ne lehdot ja ne tunnelmat, joissa silloin liikuskelin. Papereitten joukosta löysin sotaaikana Karjalan Kannaksella laad ittuja muistiinpanojani kasviret.kistä. Pientä pakinaa lehdoista. Seison aluksi joen rannalla tavanmukaisella rantaniityllä. Olin silloin oppikoululaisen asteella, kuud zsluokkalainen. Löytyipä muutama puhkeamaisillaan oleva Trollius, kauniita yksilöitä muuten! Nyt joki tekee mutkaa. Mutta annettakoon silloisen korpraaliteinin muistiinpanojen kertoa. »Kevään ensimmäinen tarkkailuretki toukokuun sunnuntaina Lintulanjoen varrelle Kivennavan pitäjässä alkaen Kaukjärvestä joen vasenta puolta seuraten. Edempänä niitty näyttää muuttuvan kuivemmaksi. Näitä muistiinpanoja selaillessani huomasin silloin ensi kerran tietoisesti vaeltaneeni lehdossa. eikä elämänura ollut minulle vielä selvinnyt. Leimaa antavana on Caltha palustris sekä Anemone nemorosa. enkä ollut aivan silmät ummessa kotiseutunikaan luonnossa kulkenut
Kun astellessani metsäpolkua kasvillisuutta tarkkaillen huomaan ympäristön muuttuvan lehtomaiseksi, mieleni valtaa ihmeellinen hartauden tunne kuin lähestyisin pyhää temppeliä. Metsän reunassa kukkii kevään ensimmäinen V iola riviniana harvoina yksilöinä. Stellaria nemorum näkyy alkavan kukintansa, Viola palustris jo kukkii. Mutta pienehköjä kuusiakin näkyy. Askeleeni käyvät vaistomaisesti varovammiksi ja viimein pysähdyn 82. Istuin oikein kivelle. Päätin mennä syvemmälle metsään. vavat muutamien Prunus paduksien suojassa.» Muistiinpanoissa esiintyy pelkästään tieteellisiä nimiä, sehän oli antavinaan selvän tieteellisen leiman koko asialle! »Maasto muuttuu yht' äkkiä kohoten jyrkästi metsää kasvavaksi töyrääksi. Tänne minua houkutteli Anemone ranunculoides, joka hyvässä sovussa kasvaa sukulaisensa A. Lehtoa näyttää olevan joen rannasta poispäin, mutta minä jatkan joen rantaa eteenpäin ... uu Vaatimattoman retken vaatimaton kuvaus. Joitakin pensaita näkyy olevan ilman lehtiä vielä, mutta en voi varmasti sanoa, mitä ne ovat. A. Mutta selvästikin tuo lehto näytti minua suuresti kiinnostaneen ja viehättäneen, koskapa päätin istua oikein kivelle! Valitettavasti en silloin vielä ymmärtänyt tehdä täydellisempiä kasvillisuuden kuvauksia, ja sitäpaitsi, niinkuin edelläolevasta näkyy, kasvintuntemuksenikin oli puutteellinen. Taidankin olla -oikein lehdossa. Sittemmin olen tutustunut monenlaisiin lehtoihin. En ole ennen muistaakseni ollutkaan oikeassa lehdossa tai en ole sitä ainakaan tiennyt. Tällaista siis on lehto! Koivua näkyy olevan pääpuuna. nemorosan kanssa. Täällä tuntuu paljon rauhallisemmalta kuin tuolla aukealla niityllä. hepaticaa ei koko matkalla kuten luonnollista Ik:ssa ole näkynyt. Nuo retket ja niiden kuvaukset olivat vain ensimmäisiä vaatimattomia kokeiluja, jotka tyydyttivät nuorukaisen orastavaa luonnontutkimushalua. Ainakin allekirjoittanut on aina tuntenut siten. Jyrkänteen reunalla, samoinkuin sen päällä on Oxalis acetosella kukassa, samoin Luzula pilosa, viimeksi mainittu tosin loppupuolellaan. Edempänä näkyy olevan reheväkasvuinen painanne. Eivät ne ainakaan pähkinäpensailta näytä, sitäpaitsi niiden pitäisi juuri kukkia tai olla jo kukkineita. Monet tunnit, päiväkaudetkin ovat vierähtäneet myös ahkerien muistiinpanojen teossa siinä rehevyyden ylenpalttisuudessa, minkä vähäiset lehtosirpaleemme tarjoavat. Jotakin, joka vie nykyihmisen ajatukset pois kuumeisesta kulttuurihyörinästä. Metsässä yleensäkin on jotakin rauhoittavaa. Lehdossa tuo rauhoittava tunnelma on erityisen vaikuttava. Olen jaksanut käyskennellä tuntikausia pienessä lehtolaikussa vain ihaillen ja nauttien luonnon rehevyydestä tekemättä ainuttakaan muistiinpanoa
Seison kauan jalkojeni sijoilla. Jokaista askeltani varoen, etten vain mitään rikkoisi täällä luonnon pyhätössä, teen tuttavuutta lehdon kasvien kanssa. Muisto äskettäin sattuneesta sensijaan on tarkempi ja varmaan asiallisempikin. Havahdun vasta kuullessani surinan etäiseltä maantieltä. Kaukaiset muistot ovat usein kauneimmat. 83. kokonaan. Valok, Reino Kalliola. Polkukin, jota myöten tulin, näyttää häviävän rehevän ruohoston kätköön. Sellaisen verestäminen ei tuota suurtakaan vaivannäköä. Ramsholrnin lehtojen liepeiltä. Keväinen linnunherne on työntämässä palkojaan lakastuneiden kehälehtien välistä. Olen lehdossa. Viivyn lehdossa kauan. Uteliaisuus ja tutkimisen halu valtaa mielen. Aivan itsestään pari tuoretta »lehtomuietca» solahti aivojen muistilokeroista ja niitä seuloilen seuraavassa. Lehto-orvokin lehdet ovat kasvaneet tähän aikaan jo miltei kämmenen kokoisiksi, näsiän varressa alkavat marjat jo punertaa, mutta rehevä konnanmarja esittelee vielä valkeita kukintojaan. Ajan kulunkin olen unohtanut. Sinivuokko on jo kukkinut, sen uudet, tutunmuotoiset lehdet levittäytyvät jo ottaakseen vanhojen, kohta kuihtuvien tehtävät. Niin, minunhan pitää joutua sinne surinaan, pois täältä rauhasta takaisin rauhattomuuteen. Mitähän täällä oikein on. Onpa täällä tosiaan rauhallista! Rauhallisuuteeni liittyy kuitenkin pientä jännityksen värinää. Latvuskatos, äsken vielä avoin, ?n sulkeutunut yläpuolellani
Lähtekäärnme siis »från riket till Åland>>, kuten sanonta kuuluu. Useim84. Tarjoaahan se pienen välähdyksen keskieurooppalaisesta luonnosta, siitä, missä lehtometsäkin on »jckapäiväistä». Lehtoalueelle päästyämmekin jatkamme hanhenmarssiamme, ettemme hajanaisena laumana tallaisi kaikkea allamme matalaksi. Ahvenanmaa on aina vetänyt puoleensa suomalaisia luonnontutkijoita. Useimmat meistä ovat ensi kertaa Ahvenanmaalla, ensi kertaa näin rehevän suomalaisen luonnon keskessä. Hanhenmarssissa ylitämme vanhan kapean sillan, joka johtaa Möckelöstä Ramsholmille. Kcvätasuiata pähk inä lehtoa Karjalohjan Ka.rkalinniemeltä Valok , Reino Kalliola. >8 Ahvenanmaan Ramsholmilla. Voimme lähteä sen niemen kärkeen, millä kaupunki sijaitsee, niin olemme Ytternäsin lehtoalueella vain kolmisen kilometriä kaupungista etelään. Eikä se ole ihmekään. Maarianhaminasta meidän ei tarvitse loitota kauaksikaan lehtoja nähdäksemme. Kuljemme, katselemme, ihmettelemme, huudahdamme ihastuksesta. Se on luonnonsuojelualuetta, joten muistamme pitää syhyävät kyntemme loitolla kasviharvinaisuuksista. Tai kierrämme kaupungin länsipuolella olevan lahden ja menemme Möckelön kautta Ramsholmille, jonne matkaa kertyy vajaat kuusi kilometriä. Meitä on monta, pari-kolmekymmentä meitä ainakin on. Valitsemme Ramsholmin
Seuraavina päivinä kiersimme Ahvenan manteretta. Mietin niiden nimeä pitkän tovin, viimein se muistuukin: hasselrunna. Näen pähkinäpensaita sieviksi kehiksi järjestäytyneinä ryhminä säännöllisin välimatkoin kuin lehti majoja ne ovat. 85. Seison hiljaa päbkinäkatoksen alla ja katselen ympärilleni. niinhän se on. Olinhan tosin jo nähnyt sen, mutta en ollut nähnyt haluamaani. Palasin siis Ramsholmille. Kiersimme kuuluisan Ramsholmin, tarkastelimme vielä sen vartijan idyllistä pikku mökkiä ja astuimme autoon, joka meitä odotti. Otin evästä mukaani ja menin sinne koko päiväksi. Teimmepä retken ulkosaaristoonkin. Valok. Mutta minä kaipasin Ramsholmille. Niiden latvukset kaartuvat pääni yläpuolella ulottuen toinen toisiinsa. Siell(täällä aurinKarkalinniemen lehtoja kesällä. Olen Ramsholmilla. Senjälkeen erosimme. Minä kuljen muiden mukana paikallani jonossa, katselen ja ihmettelen. Minä jäin kuitenkin ikäänkuin kaipaamaan jotakin. Katselimme maisemia, kävimme muinaismuistopaikoilla, kirkoissa, museoissa. en ollut päässyt siihen juhlalliseen tunnelmaan, josta tiesin voivani nauttia. Useimmat tuntuivat olevan tyytyväisiä siihen, mitä olivat nähneet, tai oikeammin. mat näkevät ensi kerran elävinä kasvistomme harvinaisuuksia. niin että aurinko ei suoraan pääse maata valaisemaan, vaan katoksen sisäpuolen valaistus on haja valon aikaansaama. Retkeläiset palasivat mannermaalle. Esko Suomalainen. mitä heille oli näytetty
Kaikki ne koettavat saada lehtensä yht' aikaa valoon. valkeat tähdet loistavat somasti vihreästä mosaiikista. Lehtomaitikan suojuslehtien lila voittaa loistossa sen kukkien keltaoranssin. Ihailen sitä kuitenkin, onhan se kaunis ja harvinainen, harvinaisempi kuin moni muu täällä. Olen nähnyt komeampiakin orkideoita. Se ei mielestäni näytä niinkään loistavalta. Sitä ei luokaan valo, vaan pieni marattiryhmä. 86. Niin, niistähän tulee uusia hammasjuuria. Muistan sitten Orchis masculuksen, miehen kämmekän, ja lähden sinne, missä tiedän sen kasvavan. Kirkkaan sinivioletti polun vierellä ei olekaan kukkien väriä. Sellaisia on eräillä Lemlandin saarilla ja ehkä »primus inter pares» on Kökarin Idön saarella. Tuoksumaratti, Asperula odorata! Kumarrun tunnustelemaan sen tuoksua. Tiedän voivani käyttää niitä myöhemmin yhdessä monilta muilta lehtoalueilta tekemieni kanssa. On siinä lehtimosaiikkia kerrakseen! Lehdon ru ohot ovat varjokasveja. Merkitsen aarin alalta muistiin kaikki kasvilajit ja niiden runsauden. Siirryn erään valkean laikun viereen. Katselen saamaani lajiluette'oa. Pähkinäpensas vallitsee puustossa »apunaan» pihlaja, vaahtera ja nuoret saarnet. Pienet. Lasken siitä 14 varsinaista lehtokasvia, kasvej a, jotka kasvavat yksinomaan lehdossa. Hyvin tasaista siis lajiluvultaan. Eräältä alalta merkitsen 32 lajia, eräältä toiselta 30 ja kolmannelta 31. Möckelönlahdella ui kyhmyjoutsenia, lintumaailmamme harvinaisuuksia. Nousen sen kaatuneenakin mahtavalle rungolle. Yksi suvuttoman lisääntymisen muoto. Menen aivan rantaan. Sen vierellä kasvaa hammasjuurta. Maltan kuitenkin mieleni, sillä tiedänhän, millaisia ne hampaat siellä ovat. Muistan, että vasta kuivattunahan se tuoksuukin. Tahtoisin katsoa, onko sen juurissa hampaita. Odotan, että ne tulisivat lähemmäksi ja yritän sovittaa niitä kamerani peiliin. Jokin puuvanhus on kaatunut. Petyn vähän sen suhteen. Innostuu vielä tekemään muistiinpanoja. Teen useitakin tällaisia kuvauksia. Huomaan kuitenkin, etten saisi niistä kamerallani hyvää kuvaa, joten säästän filmin varmempaan tilaisuuteen. Siirryn parikymmentä askelta toisen, suuremman valkean laikun äärelle. Kävelen hitaasti rantaa kohti. gonsäteet karkaavat katoksen raoista luomaan kirkkaan laikun kasvillisuuden kenttäkerrokseen. Niitä on vain vähän täällä Ramsholmenilla. Sipulisilmuinen hammasjuuri! Katselen sipuleita sen lehtihangoissa. Siinä se jo onkin. Ne eivät tunnu läsnäoloani säikähtävän. Siis melkein puolet lajistosta! Se merkitsee, että Ramsholmen kuuluu Jehtojemme parhaimmistoon. Tiedän, että rchevärnpiäkin lehtoja voi Ahvenanmaalta löytää. Karhunlaukka, Allium ursinum! Se tuoksuu jo tuoreenakin ilmoittaen selvästi sipulinsukunsa
Mutta lähtekäämme Sini vuorelle! Veljeni oli suostunut matkatoverikseni. Vilkaisimme karttaamme. Elokuun sadetta uhkaavana aamuna polkupyörämme kiidättivät meitä hyvänlaisessa myötätuulessa Kangasalan kauniita harjumaisemia itää kohti. Harjumaisemat muuttuivat, ylämäki seurasi alamäkeä ja alamäki ylämäkeä. Tiesimme lehtojakin olevan niiden liepeillä ja mielimme pysähtyä, mutta mehän olimme matkalla Sini vuorelle. Se oli minusta ihmeellinen laitos, josta en koskaan saanut kyllikseni. Ajoimme pienoisen Sinijärven ohitse ja lopulta käännyimme metsätielle, jonka piti johtaa meidät retkemme päämäärään. Lähtiessämme retkelle olimme tutustuneet tarkoin lehtori EINO KÄRJEN jo neljättäkymmentä vuotta sitten kirjoittamaan mainioon kuvaukseen i. Harvinaisuuksia niissä tosin saattaa olla vähemmän, mutta eihän luonnonharrastaja mikään harvinaisuuksien metsästäjä saa ollakaan! Sitä hauskempi yllätys, jos sattuu tapaamaan harvinaisuuden siellä, missä sitä ei edeltäkäsin arvaisi odottaa. Kunpa pääsisi joskus tuonne Sinivuorille, taisin huokailla. Sinivuori kauempaa, Sinijärven yli nähtynä näytti kylläkin kovin vehreältä johtuen lehtipuiden runsaudesta. Ahvenanmaallahan virittäytyy vaistomaisesti »joka-askeleella-harvinaisu use-tu unelmaan. 2. Muistan vielä, kuinka Australian Alppien Sini vuoret minua erityisesti viehättivät. Sellaista ei kuitenkaan voinut havaita. Mutta me näimme vain vuoren etelärinteen. Kouluaikanani olin innokas katselemaan kartastoa. Tulkaamme takaisin »till riket». Aivan oikein: 203,7 rn, seudun korkeimpia kohtia. Kolmiomittaustorn i näkyi sen huipulta. Se retki tuli vasta aivan hiljattain tehdyksi. Muutama kilometri vielä. Sini vuoret siinä nimessä on jo jotain puoleensavetävää, siitä kai sen viehätys johtui. Siihen mennessä olin kylläkin tutustunut paikkaan toisten kävijäin kertomasta. Hymähdin hiukan itselleni, enkä suinkaan alkanut päätäpahkaa suunnitella retkeä Suomen Sinivuorelle. Retki Sinivuorelle. Keisarinharju, Kaivanto, Veho niemi, luonnonkauneuttamme kilometrittäin. Kotoisemmillakin mailla voimme nähdä suunnilleen yhtä lajirikkaita lehtoja. Eipä näinollen ihme, että suorastaan hätkähdin, kun muutama vuosi sitten sain tietooni, että Suomessakin on Sinivuori, sillä muistin heti kouluaikaisen haaveeni. Varsinkin minua kiinnostivat vuoristot. Vihdoin saimme Sinivuoren taivaanr annalta näkyviimme. Vehoniemeltä tie kääntyy Kuhmalahdelle. Eihän meidän toki välttämättä tarvitse lehtoja Ahvenanmaalta hakea. Tutuiksi siinä tulivat Himalajat, Andit, Kilimandsharot ja monet muut. Olin jo muutaman kilometrin matkalla tarkkaillut, muuttuisiko kasvillisuus rehevämmäksi jo ennen Sinivuorta
Tulimme lahonneille ladon jätteille. se on kolmiruukoinen. Lähimpänä on Iso-Löytånejärvi edessäni pohjoisessa. Oudoltapa se tosiaan näyttää niinkuin jalosukuinen ainakin rahvaan seassa. Ovat sitä toimittaneet rauhoitetuksi.» Jalava-asia tuntui olevan kovasti neuvojan sydämellä. Näen ensin oudon latvuksen. Nousimme kuitenkin aivan vuoren laelle, sillä tiesimme siellä olevan talon, josta arvelimme saavamme neuvon lehdon tarkasta sijainnista. Siirrän silmäni alemmaksi ja aivan oikein: kolme runkoa, jotka tyvessä yhtyvät. Jopahan ilmestyivät jalopuut! Ensin näimme miehenkorkuisen vaahteran, sitten toisen ja kolmannen, jopa suurenkin vaahteran. Metsä muuttui yhä rehevämmäksi. Tähän mennessä emme, kuten sanottu, olleet huomanneet minkään merkkien osoittavan, että lähestyimme tavallista rehevämpää seutua. Vuoren laella seistessämme olimme aivan lähellä kolmen pitäjän Kuhmalahden, Eräjärven ja Längelmäen rajapyykkiä. Sen mukaan meidän piti osaaman perille itse rehevimpään lehtoon. Tuntuipa emäntä tietävän, vieläpä senkin, ettei olekaan kysymys »saarnipuusta», vaan jalavasta, kuten hän meitä oikaisi. Olisi mielenkiintoista nähdä, olisiko kasvillisuudessa tapahtunut paljon muutoksia sitten Kärjen kuvauksen, tuumimme. suursaniaiset ja käen kaali-mustikka-tyypin ruohot vallitsevat kenttäkerroksessa. Pensaiden par88. Sitäpaitsi halusimme hiukan silmäillä maisemia sieltä korkealta. Kohta pitäisi näkyä se kolmirunkoinen. Miellyttävän odotuksen tunne kutkutti mieltämme. Aavistimme kuitenkin jo, että tuolla päin, jossain vasemmalla kädellä sen lehdon täytyi olla. Osoitteenkin saimme, mutta alempana, Hakalan talossa, meitä neuvottiin vielä tarkemmin: »Tuosta haan veräjältä se polku lähtee alaspäin. Järviä kuitenkin näkyy joka suunnalla. Kiitimme ja lähdimme osoitettua polkua. Jalava, kuusien, leppien ja pihlajien halvassa seurassa! Olihan sentään vaahtera ja lehmuskin osoittamassa paikan hyvyyttä. Ja tuollahan se onkin. Sivuutimme kotkansiipikasvuston. Menimme talonväeltä kysymään »saarnipuuta», jonka edellämainitun Kärjen kuvauksen mukaan paikalliset asukkaat hyvin tietävät. Sitä kunhan puolisen kilometriä kuljette, siinä on vanhan ladon jätteet, siitä vielä satakunta metriä, siinä se on, kyllä sen huomaa. Mutta kiivetessämme Sinivuoren pohjoisrinteen kivikkoista polkua ne merkit jo näyttäytyivät: Metsä tihenee, kuusi on valta puuna. »ihmeellisestä Sinivuoren maasta» (Luonnon Ystävä 1919). Sää ei ole paras mahdollinen näkyväisyyden kannalta. Kiipesin puoliväliin kolmiomittaustornia. Tähyilin jo jalopuitakin, mutta ne eivät vielä näyttäytyneet. Tiedän etsimämme lehdon olevan meidän ja sen välissä, siis Längelmäen puolella, vuoren pohjoisrinteellä
Valok. Olin merkinnyt muistiin Kärjen mainitsemat rungonympärysmitat metrin korkeudelta. Samalla kävin lävitse Kärjen rnuistiinmerkitsemää lajiluetteloa 36 vuoden takaa. Epäselvä päivä.määräkin siinä näkyy olevan. Olisiko jotakin hävinnyt vuosikymmenien aikana. Jonkinverran siis pulskistunut on jalavamme. Niin voi olla asianlaita ehkä myös ojaleinikin ja orvontädykkeen suhteen. Kiinnitimme huomiomme lähemmin jalavaan: Runkoa vasten nojaa noin metrin mittainen keppi, jonka veistettyyn yläpäähän on kirjoitettu: Rauhoitettu. Mittaamme nyt mekin: 98.5, 83 ja 60 cm. Reino Kalliola. Olisiko se tullut sen jälkeen. Koetin sovittaa puun korkeutta metrimitoiksi: 14-15 metriä siitä tuli vuoden 1917 11-12 metriä vastaamaan. Olin ehtinyt merkitä vain 65 lajia. 70 yksistään jalavan lähiympäristöstä. haimmistoa edustivat mustaherukka, taikinamarja, heisipuu, kuusama, vadelma ja näsiä. Stachyssilvaticusta, metsäpähkämöä ei näytä olevan Kärjen luettelossa. Erikoisesti 89. Kenties, sitä ei meillä ollut tällä kertaa tilaisuus todeta, sillä hiljalleen alkanut sade sai meidät jo kotimatkan ajatuksiin. Tein minäkin syötyämme pieniä merkintöjä. Nähtävästi paikkakuntalaisten toimesta pystytetty epävirallisen rauhoituksen merkiksi. Ne ovat 70, 62,5 ja 47 cm. Kovin monilajiseksi lehto on hänelle näyttäytynytkin: Iähemmä sata lajia ja n. Sinivuoren jalava. Siirryimme alempana kohisevan puron äärelle syömään eväitärnme
Niistä Nokian Haaviston ja Korpilahden Vaarunvuoren lehdot ovat kaiketi tunnetuimmat ja jo rauhoitetut. Tihkusateen ja lopulta hämäränkin saattelemina lähdimme paluumatkalle taas yhtä muistoa rikkaampina. Näin on lehtokasvillisuus vähenemistään vähentynyt viljelyksen laajetessa. Mitä tulee jalavan esiintymiseen, on muistettava, että vuorijalavalehdot Hämeessä ovat miltei yhden käden sormilla luettavissa. 15 s kulttuurista kärsiviksi eli hemerofobeiksi. Lehtornaa on ollut parasta viljelysmaata ja siitä johtuen sitä on ensinnä otettu viljelykseen. Ei kulune kauankaan, ennenkuin kasvitieteellinen tutkimuksemme saa lehtojen osalta tulla toimeen vain vähäpätöisten rauhoitusalueiden varassa, ja lehdon rauhaan kaipaava ihminen saa tyytyä puiston penkkiin! Jos maamme lehtokasvillisuuden pelastamiseksi aiotaan tehdä jotakin, on se tehtävä viivytyksittä. Tämä merkitsee sitä, että runsas kolmannes lehtojen kasvilajeista on kuolemaantuomittuja kulttuurin muodossa tai toisessa uhatessa niiden kasvinsijoja. Toivottavasti myös Sinivuoren rauhoitus, joka sisältyy parhaillaan vireillä olevaan suunnitelmaan valtion maille perustettavista uusista luonnonsuojelualueista, saadaan onnelliseen päätökseen. Kuinka surkeata on katsella maan tasalle hakattua pähkinäpensastoa ja etsiä sieltä turhaan tutuksi tulleita lehtokasveja, joita on tiennyt siellä ennen kasvaneen, sen tiedän omasta kokemuksestani. Lehtometsien osuus ei alunperinkään ole maassamme ollut suuri. 35. Eivät ne viihdy pitempään ihmisen seurassa, vaan mieluummin häviävät sieltä, mihin kulttuuri tunkeutuu. 90. Lehtokasvit ovat arkoja varjokasveja. Sinivuoren lehto ei ole laaja. Maamme kaikista kasvilajeista voimme laskea n. Ehkä puolen kilometrin matkalla puron varrella kasvillisuus saavuttaa lehdon rehevyyden, jos kohta lehtomaista metsää lienee koko vuoren pohjoisrinne, Mutta se juuri tekeekin kävijään vaikutuksensa, että niin pienellä alalla on luonto saavuttanut sellaisen rehevyyden, että sitä saa turhaan hakea lähiseudulta. olisin halunnut nähdä Lactuca muraliksen, joka niin harvoin esiintyy sisämaan lehdoissa, mutta missä lienee vuohenkaali piileskellyt, kun ei ollut näkösällä. Paljon ei erehtyne, jos sanoo, että joka vuosi joku lehtokasvi häviää joltakin kasvupaikaltaan, missä se siihen saakka on saanut rauhassa kasvaa. Sinivuoren kasvupaikkatekijöitä ei tietääkseni ole vielä tarkemmin tutkittu, jotta voitaisiin esittää syy moiseen rehevyyteen. Lehdon kasvien osalta vastaava prosenttiluku on n. Kallioperäkartan ei pitäisi ainakaan antaa selitystä siihen
Helsingin Ison Huopalahden kaakkoisnurkkaan on muodostunut 7-8 ha.n laajuinen hetteikkö, jonka keskustaa luonnehtii ilmiömäisen rehevä osmankäämija ruokoviidakko todellinen rantaja vesilintujen keidas. Vielä 15 vuotta sitten kyseinen paikka oli aivan samanlaista järviruokovyöhykkeeseen rajoittuvaa tulvaniittyä kuin Ison Huopalahden länsija pohjoisrannat ovat tänäkin päivänä. Sen pesimälinnustokaan ei millään tavoin poikennut lahden muiden rantaniittyjen linnustosta. Linnustonsuojelualue Helsingin M unkkiniemeen. Tarkoitan Munkkiniemessä Ison Huopalahden kaakkoiskulmaan laskevan likaviemärin suistoaluetta. H elsingin l_uot:islaidalla, aivan_ kaupun~iasutuksen_ t~nt~massa si~aitsee pienialaincn, mutta meidän oloissamme silti amutlaatumen »lintukeidas», josta viime vuosina on tullut pääkaupungin lintujen harras. Kalevi Raitasuo. tajien ehkä eniten suosima retkeilyn kohde. Keltavästäräkkien, niittykirvisten, sorsien ja tai vaan vuohien lisäksi pesi siellä säännöllisesti myös kaksi kuoviparia ja punavarpunen sekä pikku91
Alueen alkuperäisistä kasvilajeista on järviruoko yksin kyennyt sitkeästi pitämään puoliaan kaikkivoittavan osmankäämin rinnalla. Viime vuosina on alueen vettyminen ja sen kasvillisuuden rehevöityminen jatkunut edelleen ilmiömäisen nopeassa tahdissa. Mutta mainittaviin aluevaltauksiin se ei ole viimeksi mainitun tavoin pystynyt, vaikka kasvupaikkasuhteet ovatkin muuttuneet entistä suotuisammiksi; osmankäärni on ehättänyt kaikkialle _ennen sitä. Kun kevättalvella 1949 monen vuoden poissaolon jälkeen pääsin käymään Isolla Huopalahdella, jouduin hämmästyksekseni toteamaan, että lahden kaakkoispohjukkaan oli rakennettu kookas likaviemärijohto, joka oli jo ehtinyt silmiinpistävästi muuttaa rantaniityn kosteussuhteita ja kasvillisuutta. jonka punakoison sinipunakukkaiset köynnökset pu novat tropiikin Jiaanien tavoin miltei Iä pipääsemättömäksi. ltä-länsisuunnassa pitkäkästä osmankäämi-järviruoko-viidakkoa reunustaa sekä eteläettä pohjoispuolella metrin korkuuisten nurmilauhamättäiden, rusokkien, vihvilöiden ja kukoistavien mesiangervokasvustojen luonnehtima tulvaniittykaista, joka pohjoissivullaan liittyy rajatta peltosarkoihin. lepinkäinen, jotka viimeksi mainitut viihtyivät mainiosti niityn rehevissä paj upensaikoissa. Rantavyöhykkeen miltei olemattoman kaltevuuden ja satojen metrien levyisen ruovikkovyön muodostaman tehokkaan padon vaikutuksesta ovat kloakin paikalle kuljettamat mätänevät jätemassat pysähtyneet ja kerrostuneet niittyalueelle, josta täten on muodostunut 7-8 hehtaarin laajuinen »pohjaton» hetteikkö. Vuosi vuodelta yhä kapenevalla niityllä samoin 92. Tiesin näet kokemuksesta, että juuri tuollaiset ruoko -osmankäämi-sekakasvustot ovat useiden mielenkiintoisten lintulajien mieluisimpia pesimispaikkoja. Sen helluvaa ja äärimmäisen vaikeakulkuista keskustaa luonnehtii 100-150 metrin levyinen ja suunnilleen 300 metrin pituinen, uskomattoman rehevä ja tiheä leveälehtinen osmankäärnikasvusto, joka valtaa edelleenkin nopeasti alaa niittykasvillisuudelta työntyen kiilamaisina rintamina vanhoja sarkaojia pitkin yhä etäämmälle niiden liejulampareiden rantamilta, joista käsin se muutamia vuosia sitten aloitti voitokkaan valloitusmarssinsa. Niityn reuna, jonka heinikossa ennen saattoi liikkua ilman kumisaappaita, oli nyt jäätyneiden tulvalampien peittämä! Ja lampien vaiheilla törrötti kuloutuneen järviruo'on korsiston rinnalla komeiden osmankäämikasvustojen kellastuneita jätteitä, jotka saivat sydämeni sykähtämään ilosta. Ruovikko on kuitenkin myös rehevöitynyt silmin nähtävästi viime vuosina ja kasvattaa kesäisin parhailla paikoilla lähes kolmen metrin korkuisen tiiviin viidakon
Kevät toi kuitenkin muassaan karvaan pettymyksen, sillä olosuhteiden pakosta en päässytkään käymään silloiselta toimipaikkakunnaltani Helsingissä. kuin osmankäämiJa ruokokasvustojenkin keskellä kohoaa sarkaojien entisiltä paikoilta muutamia kuolevia ja jo kuolleita paj upensa.ikkoja, jotka muodostavat mieluisia olinpaikkoja monille alueen varpuslinnuille. Käytyäni maaliskuussa 1949 paikalla ja nähtyäni siellä tapahtuneet hämmästyttävät kasvillisuuden muutokset odotin tietenkin kärsimättömästi kevättä päästäkseni toteamaan, millaisen mullistuksen likaviemäri oli ehtinyt aiheuttaa paikallisessa linnustossa. Jo ensimmäisillä käynneilläni sain riemukseni havaita, että linnustokin oli muuttunut todella hämmästyttävästi ja juuri siihen suuntaan 93. Harvinaisesta rytikerttusesta on viime vuosina tullut alueen ruovikoiden valtalaji ruokokerttusen jäädessä toiselle tilalle. Vasta seuraavana keväänä sain tilaisuuden tutustua puheena olevan lintukeitaan viidakoitten salaisuuksiin
Lintu kannan voimistuminen on edelleen jatkunut viime vuosina. Mutta ei siinä vielä kyllin alueen linnuston yksilörunsauskin oli kasvanut entisestä moninkertaiseksi! Aikaisemmin niin uneliaan rauhallisesta niittykaistasta oli tullut todellinen lintukeidas. Nykyisin kyseisen alueen linnusto lieneekin meidän oloissamme ainutlaatuinen, sillä tuskinpa Etelä-Suomessa on toista paikkaa, jossa yhtä suppealla alalla pesii 17 -18 lintuj ärville luonteenomaista rantaja vesilintulajia ja jossa kantalajistoon kuuluvat rytikerttuset, luhtaja liejukanat sekä heinätavit. Sen entinen tavanomainen lajisto oli rikastunut ainakin puolella tusinalla uusia tulokkaita, joiden joukossa sellaiset »hienonhienot» tuttavuudet kuin rastaskerttunen, liejukanat ja luhtakanat luonnollisesti eniten ilahduttivat lintumiehen mieltä mehän kaikki olemme vielä koulupoikaiän harvinaisuuksien etsimisvimman laannuttuakin jossain määrin »allergisia» harvinaisuuksien suhteen. jonka lammikoissa, niittypälvillä ja taajoissa osmankäämi-, ruokoja saraviidakoissa kuhisi keväästä syksyyn mitä rikkain ja monimuotoisin siivekäs asujaimisto. Muuton aikainen lajisto on luonnollisesti vielä huomattavasti rikkaampi ja vaihtelevampi. kuin kasvillisuuden valtavan rehevöitymisen perusteella olin odottanut ja toivonut. ensin mainitut vieläpä niin vahvasti edustettuina, että ne ovat suorastaan vallitsevia! Harvassa paikassa voinee myöskään samalta kuulumalta havaita pesimisaikana päivän kuluessa viitisenkymmentä eri lintulajia muiden mukana satakielen ja mustapääkertun, jotka pesivät alueen lähiympäristössä niin kuin täällä. Kesä-heinäkuussa vilisee lintukeitaan lammissa erikokoisia sorsapoikueita, 94
Tämä ranta-alue liittyy Isoon Huopalahteen, joka jo varhemmin on esitetty kokonaisuudessaan rauhoitettavaksi (vrt. Kun asutus myöhemmin mahdollisesti laajenee alueen lähistöön ja hetteikk ö joudutaan epähygieenisenä täyttämään, voitaisiin kenties silloinkin säilyttää sen uloin luoteisin osa, joka tosin ei ole ainakaan vielä linturunsaudeltaan varsinaiseen osmankäämialueeseen verrattavissa. Munkkiniemen lintukeitaan tekee poikkeuksellisen arvokkaaksi harvinaisen ja rikkaan lajiston ohella sen edullinen sijainti aivan pääkaupungin laidalla Helsingin keskustasta on vain 5 km:n matka paikalle ja lisäksi vielä kahden autotien muodostamassa haarukassa. 26.) Valokuvat kirjoittajan. Kun kyseessä on sitäpaitsi ainoastaan 7 8 hehtaarin laajuinen joutomaa-alue, ehdotankin, että se toistaiseksi säilytettäisiin sellaisenaan, linnuston rauhoitusalueena. 95. V. ERKA MO, 1949: Ehdotus Helsingin seudun luonnonsuojelunkohteiksi, s
Färdig), vieläpä haapa96. 0. Tutkimustuloksia ja uusia löytöjä. Paatela on antanut tietoja (mm. Hauska löytö oli niinikään lounaisen pähkinäsuomukan (Lathraea) tapaaminen Sipoosta Ap8 Lindfors, B. Malmio on kuitenkin kuvannut pari uutta voikukkalajia (Taraxacum) ja allekirjoittanut esittänyt uuden sorsimo-sekamuodon Glyceria fluilans X plicata, joka nykyisin tunnetaan kolmesta paikasta Etelä-Suomessa. Backman, H. Branderin selvitys keskisen Kirkkonummen kasvistosta ja L. J. Törnroth). B. Flora Fennica 1953. Jalaksen Rokuan seudun kasvisto, T. J. Ulvinen). p asvistornme systematiikkaa ja lajintuntemusta selventäviä tutkimuksia ei kuluneena vuonna ole painettu juuri lainkaan. »Tarkoin tutkitulta» Ahvenanmaaltakin tehdään yhä uusia kiintoisia löytöjä; pari vuotta sitten sieltä maalle uusina lajeina tavatut taarna (Oladium) ja kiiltovalkku (Liparis) keksittiin viime kesänä uusilta paikoilta Hammarlandissa (H. L. Ervi ja H. Yksittäisiä lajeja ja muita kasvimuotoja koskevia kiintoisia löytöjä on kuluneena vuonna tehty varsin monta. Såltin ovat taas koonneet yhteen tiedot kangasraunikin (Gypsophila Jastigiata) esiintymisestä Satakunnassa. Kenties yllättävin niistä on meillä luonnonvaraisena varhemmin vain Ahvenanmaalta tavatun.metsälitukan (Oardamine /lexuosa) löytyminen Luumäeltä Salpausselän rinnelähteiköistä (T. Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Lapin kasvistollisen tutkimuksen historiaa on selvitelty äskettäin kuolleen P. Törnroth), ja ruosteheinä (Schoenus), jota tosin Ruotsin läheisellä rannikolla kasvaa monin paikoin, löytyi Ahvenanmaalle ja koko läntiselle Suomelle uutena peräti kolmesta paikasta (A. Suomen kasvisto ja eläimistö. Fagerströmin tiedot Urjalan ja Kymin Haapasaarten floorasta. Rantaniemen julkaisussa. Myös paikallisfloristisia tutkimuksia on julkaistu melko vähän. Erkamo julkaissut eräiden lajien levinneisyyskarttoja selvittäen samalla niiden viimeaikaisia leviämispyrkimyksiä. 32 karttaa) lukuisten kasvilajien levinneisyydestä maassamrne niittykasveina, M. Erämetsä n Huittisten kasvisto, J. Kotilainen esitellyt valkovuokon tunnetun levinneisyyden ja V. Niitä ovat sodassa kaatuneen H. L. Yllättävää on myös eteläisen vitalajin iPotamogeton rutilus) tapaaminen Kuusamosta A8ä8 Salonen). A
Toivonen), Luzula sudetica Lopelta ja Care» paradoza Keravalta (V. Heikkinen), Carex acutiforrnis Tammelasta (T. Hellenin julkaisema luettelo elohopealarnpulla kerätyistä pistiäisisr ä. Erkamo). Selkärankaisia käsittelevistä julkaisuista on mainittavana vain pari kalaartikkelia: E. Hintikka), suo-neidonvaippa (Epipactis palustris) Hyvinkäältä (K. Muita tähän ryhruäan kuuluvia kiintoisia löytöjä ovat sanajalka (Eupteris aquilina) Pudasjärveltä (P. Sjöblomin kirjoitus merikalojen esiintymisestä Suomen rannikoilla. Jalas on Rokuan floorassaan tehnyt selkoa myos alueen sammalja jäkäläkasvistosta. Useita hauskoja tilapäislajeja ovat löytäneet myös L. Enemmän tai vähemmän satunnaisluontoisten kasvien löytöjä on tällä kertaa suhteellisen niukasti. Fortelius) ja jälkimmäisen Sipoon saaristosta (V. Pohjakallio) ja vesisaha (Stratiotes aloicles) Kiukaisista (P. af Hällström), Genista germanica (Kaskinen A. ja S. Seiskari). Hinnerichsen Raisiosta. J. Grönblad Tammisaaressa. Hauskaa luettavaa on pari kovakuoriaisten Ieviärnishistoriaa käsittelevää tutkimusta: pieni Lithocharis nigriceps-lyhytsiipinen on hämmästyttävän lyhyessä ajassa, noin 15 vuodessa, vallannut asumaalueekseen koko maamme Lappia myöten ja karkottanut tieltään läheisen sukulaisensa L. Niiden yöllisistä puuhista ei ole aikaisemmin tiedetty mitään. Yksityisten kryptogaamilajien koko maata koskevia selvittelyjä ovat esittäneet H. Alempia kasveja koskevista harvoista julkaisuista ansaitsee t ässä maininnan erityisesti Suomen Sieniseuran julkaisusarjan »Karatenian» II osa, joka sisältää useita sieniä koskevia kirjoituksia. Erka111.o. Railonsala) ja Oenothera laciniata (Helsinki A. Selkärangattomista on vuoden kuluessa •ilmestynyt painosta eräiden pistiäisheimojen selvittelyjä ja niiden yhteydessä on ilmoitettu kvmmeniä maalle uusia lajeja (W. Kenties kiintoisin näistä lajeista on pystyhanhikki, Patentilla reäa, jota viime vuosina on tavattu heinäpellon rikkaruohona eri puolilta maatamme ja joka näyttää ainakin paikoin pystyvän säilymään. Havas), Botruchium sim/plex Paltamosta (L. V. Kangas), ja iso Carobue cancellatus97. Ulvinen) sekä »ahvenanmaalaisten» lajien Menth« aquaticau (vesiminttu) ja Fragaria viridiksen (karva mansikka) löytyminen Uudeltamaalta, edellisen Lappohjasta (0. Siihen sisältyy useampia maalle uusia ja koko joukko tähän asti suurina harvinaisuuksina pidettyjä loispistiäislajej a, mitkä ilmeisesti ova t liikkeellä vain pimeässä. Rauhala (ruostesieni ä). Vuonna 1953 julkaistu faunistinen kirjallisuus ei ole sivumäärältään suuri, mutta useat kirjoitukset ovat sisällöltään mielenkiintoisia. J. Hellen). Heikkinen Hyrynsalmelta ja E. puulla loisivana, kirjavan kortteen (Equisetum rariegatum) keksimä Luumäeltä (T. ochracean (Y. Saario). Häyren Raahessa ja R. Valovirran selostus Kristiinan seudun kalustosta ja V. Muista mainittakoon Centaurea macrocepliala (Kemiö Edv. Kiintoisa ja yllät.tävä on mvös W. Levästötutkimuksia ovat suorittaneet E. Fauna Fennica 1953. Luther (Ieviä) ja .-\.
Skaren. 1949, mutta vasta viime 98. Toinen faunallemme uusi Iintulaji, partatiainen (Panurus biarmicusi, todettiin jo v. IX. Sovinen, K. ja 3. von Haartman). Yleislevinneisyydeltään se on itäinen, puuttuu Länsija Keski-Euroopasta, mutta tavataan Puolasta lähtien Kaukoitään saakka. ripsisiipan (Myotis nattereri) koirasyksilön, mikä aikoinaan oli lähetetty Eläintieteelliselle museolle Lahdesta (0. Idän päästäistä on saatu Lapista ja Itä-Suomesta (P. Kenties rnetsäsopuli ei olekaan niin harvinainen kuin on luultu. ovat päästäisellä ja idän päästäisellä lähes yhtä suuret ja selvästi suuremmat kuin -1-., vaivaispäästäisellä 2., 3. Myllymäki) ja Pelkosenniemen Pyhätunturilta (U. Syksyllä 1953 saatettiin maamme eläimistöön liittää uusi nisäkäslaji. V. Melkeinpä sensaatio oli pullonokkajuoksiaiseu iTureiops lruncatus) tapaaminen viime kesänä Suomenlahdelta. Omituisen decaoctonimensä se on saanut äänensä perusteella. Kenttärnyyrä (Microtus arvalis) on jälleen laajentanut esiintymisaluettaan: Y. Pikkunisäkästutkimusten yhteydessä voitiin todeta, että Suomessa tavataan kolme päästäislajia (L. 9 mm, päästäisellä n. 11 1/2 mm). Myös metsäsopuli (Myodes scliisticolor) on jälleen näyttäytynyt: viime vuoden kuluessa sitä saatiin useampia yksilöitä ja eräät löydöt olivat tähän asti tunnettuja pohjoisempaa: Kuusamosta (A. Askaisten Lempisaaressa oleskeli viime kesänä parin päivän ajan Streptopelia decaocto-kyyhky (L. ja 4. Kolmas laji, Sorex macropygmaeus (suomenkieliseksi nimeksi on ehdotettu idän päästäistä) on kooltaan tavallisen päästäisen ja vaivaispäästäisen keskiväliltä. rannalle ajautuneena kuollut koirasyksilö (Päivinen). Nyt siis tämä turturikyyhkyn sukulaislaji on nähty myös Suomessa. Myllymäki) ja Ilmajoella saakka (S. Lintujen harrastajat voivat iloita kahden uuden lajin toteamisesta Suomessa. N uorteva, M. Museoaineistosta löysi tämän kirjoittaja viime syksynä lepakkoharvinaisuuden. Siivonen). Arvellaan turkkilaisten aikoinaan kotiuttaneen tämän kyyhkylajin Eurooppaan. Ojasti ja U. Vain kerran aikaisemmin tiedetään tämän pikku valaan käyneen rannikoillamme. Meitä lähinnä se on tavattu Ruotsin Lapissa ja Aunu ksessa. Lehtonen). Balkanilla ja Kaakkois-Euroopassa sijainneilta pesimäseuduiltaan se on viime vuosina nopeasti levittäytynyt yli Keski-Euroopan ilmaantuen EteläRuotsiinkin, missä sen tiedetään jo kerran pesincen. Valovirta on julkaissut tietoja Pohjois-Hämeen maakeuhkokotiloista. S'rareu). Pitkästä aikaa saimme taasen kuulla maanilviäisistä: E. 1953 se tavattiin Pirkkalassa (A. Metsäkauris (Oapreolus capreolus) antaa jatkuvasti puheenaihetta partioimalla yhä lukuisammin sekä länsiettä itärajamme tienoilla, kaakkoisrujalla on nähty liikuskclemassa suorastaan pieni metsäkaurislaumakin (L. Sulkava). Tätä ennen oli tiedossa vain kaksi ripsisiippalöytöä, molemmat Suomenlahden rannikolta. maakiitajäinen vaeltaa Etelä-Suomessa parhaillaan länttä kohden ylittäen mm. J. Salkio). ovat samankokoiset) ja päästäisestä lyhyt kuonö (silmän etäisyys kuonon kärjestä idän päästäisellä n. Lisäksi sen erottaa vaivaispäästaisestä hampaiden rakenne (yläleuan etummaisista hampaista 2. Porvoon saaristosta löydettiin 6. Lajin suomenkieliseksi nimeksi tulee luultavasti Turkin kyyhky. uimalla Järvi-Suomen vesistöjä (E.Kangas). Siivonen)
Aikaisemmin on Grönlannin tunturihaukkoja eksynyt meille pari kertaa. Myös ilmoituksia kuningaskalastajan (Alcedo atthis) tapaamisista on viime vuodelta (ja jo edelliseltä) kertynyt tavallista enemmän aina Keski-Suomea myöten. 99. Johansson) ja viitakerttu neu (A. Tyrväinen). violata-lajia muistuttava, mutta vailla tämän sinerviä kirjauksia. Kesällä 1953 löydettiin jälleen faunallemme uusi suurperhonen: Acidalia ornata, pieni, sievä mittariperhonen, melkoisesti A. Meillä vain muutaman lajin edustama mielenkiintoinen matoryhmä on siten saanut hauskan lisän. Siellä tarttui kalastajien siikaverkkoihin keitti (Mugil capito}. Arianta arbustorum; eräs kookkaimmista kuorietanoistamme, löydettiin kesällä 1953 Kilpisjärveltä (0. Parhaillaan leviämässä olevista kerttulajeista ilmoitettiin monia havaintoja, esim. Nimi aiheutuu koiraan nokan ja silmän väliltä alaspäin jatkuvasta mustasta täplästä. Kalela). J ouko l(aisila. Kirjokertun (Sylvia nisoriai harvoihin pesälöytöihin on liitettävä uusi: Bromarf 1952 (Chr. Sen olinpaikkoja ovat tiheät ruovikot. Å. E. Kesän 1953 kiintoisin kalalöytö tehtiin Kalajoen suulta. Mustatiira (Chlidonias niger) lenteli kesällä 1953 monilla seuduilla merenrannikoillarnme: Espoossa, Tvärminnessä, Kristiinassa ja Vaasassa. noin keltasirkun kokoinen tiaismainen lintu. Moilanen). Partatiainen on pitkäpyrstöinen, ru skeaselkäinen ja valkovatsainen. rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceusi on todettu v. Tämä erillinen 'esiintymä liittyy lajin norjalaiseen levinneisyysalueeseen. dumetorum) v. Grönlannin tunturihaukka tFolco rusticolus obsoletus), tunturihaukan kauniin, valkean läntisen rodun edustaja, nähtiin toukokuussa 1953 Tammisaaren saaristossa (Munsterhj elm). Keitti on merikala., ja vain kerran aikaisemmin tiedetään sen eksyneen meidän rannoillemme. Alkukesän lämpöaallot toivat tänne muutamia vaellusperhosia: Macroglossum stellatarum-päiväkiitäjiä, Heliothis scutosa-yökkösiä ja Cidaria obstipala-mittareita. 1953 Kristiinassa (P. Lintu tavattiin pariin kertaan marrasjoulukuussa 1949 Vanhankaupungin lahden ruoikoissa (L. 1952 Varkaudessa (H. Sammalisto, K. Löytöpaikka oli Porvoon pitäjä (C. Merikuore tunnettiin kyllä aikaisemminkin meillä makeasta vedestä, Yläneen Pyhäjärvestä. Kesän 1953 löytösaaliiseen kuuluu myöskin maalle uusi monisukamato, Fabricia sabella, Tvärminnestä (K. Ehrström). Sammalisto). Huomion arvoista oli myös kuoreen isokokoisen muodon, merikuoreen iOsmerue eperlanus eperlano-marinus) tapaaminen sisäjärvestä, Kuhmon Lentuanjärvestä (0. Purasjoki). Aula). vuonna tieto löydöstä julkaistiin. Widen). Viimevuotisista tai viime vuonna julkaistuista harvinaisten lintujen löydöistä mainittakoon seuraavat: Harmaasirkku ( Emberiza calandra), harvinainen harhailija, tavattiin syksyllä 1952 Helsingin Santahaminassa Ah8 Kajoste ja L
Käärmemänty (Pinus silvestris f. 1953. 11. 1953. Lääninhallituksen päätös 17. 8. N. Näitä harvinaisia luonnonmuodostumia tavataan maassamme vain Enontekiöllä ja Utsjoella, Maatalousministeriön päätös 20. J okijärvellä, joka on Keski-Hämeen parhaita lintujärviä (mm. Koijärvi. Iitto. Hämeen lääninhallitus rauhoittanut maanomistajan, maanviljelijä Viljo Hintan hakemuksesta 25. luhtahuitti, heinätavi, lapasorsa, härkälintu), on metsästys metsästyslain 31 §:n nojalla toistaiseksi kielletty. 1953. Viiala, Hintta. Hämeen lääninhallitus rauhoittanut tilanomistaja Helga Lehtisen hakemuksesta 25. Hämeen lääninhallituksen päätös 6. Kojo, Kojon kartano. 1953. A 1 a s ta r o. Hujala. Suuri ja vanha kuusi. ) a s k u. Kaksi vanhaa tienvarsimäntyä. Luonnonsuojelun työmaalta. 4. 7. virgata Casp.). Kokko, Välimäki. Eno n teki ö. 4. Jämsä. >8 1954. Iiton eteläpuolella Kilpisjärven maantien varrella olevat jättiläismäiset turvemättäät eli ns. Suuri ja vanha mänty. Erittäin 100. Maanomistaja: maanviljelijä Kalle Välimäki. 70 vuotta sitten, jolloin Kojon kartano oli Forssa Osakeyhtiön perustajan, kauppaneuvos Axel Wilhelm W ahrenin omistuksessa. Mälläinen, Konkka ja Myllypieti. Istutettu n. Turun ja Porin lääninhallitus rauhoittanut maanomistajan, agronomi Eino Kivekkään hakemuksesta 7. 1953. 360 m pitkä koivukuja. Uusia 1 uonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä. Hauho. palsakummut
5. Uudenmaan lääninhallituksen päätös 18. Maanomistaja: maanviljelijä Albert Kulmala. Metsäteknikko A. 7. harvinainen muoto, tunnettu vain 56 paikasta maassamme. 11. Turun ja Porin lääninhallituksen päätös 31. Vaasan lääninhallituksen päätös 24. Uutisia metsästysja riistanhoitorintamalta. 1953. Maakotkasta ei taas valtion luonnonsuojelunvalvojan toivomuksen mukaisesti ole suostuttu maksamaan edes 101. Ahman poronhoitoalueella tekemät vahingot ovat ilmeisesti sitä luokkaa, ettei paikkakuntalaisten mielipidettä tämän lajin suuresta vahingollisuudesta voida hevillä muuttaa. 10. 1953. Aspskärin saariryhmä vesialueineen. 10. 1953. Korkea (8,5 m) sypressinmuotoinen kataja. ö u u p o v a a r a. Maanomistaja: tilallinen Emil Hujala. Kaksi lehtisen osmankäämin (Typha angustifolia) tilanomistaja Karin Lindquist. }faanomistajat: vuorineuvoksetar Hjördis Baumgartner, kreivitär Nan Creutz, kalastaja Verner Andersson ym. 30 m korkea vanha kuusi. Koijärven Kokon, Urjalan ja Ypäjån rauhoitukset ovat LounaisHämeen Luonnonsuojelutoimikunnan aloitteita. Ahma on kuitenkin jo niin harvinainen, että pikemmin olisi syytä rauhoittaa se kokonaan, sen sijaan että siitä maksetaan tapporahaa. vanhaa mäntyä ja kapeakasvusto. Maamme riistanhoitoviranomaisten samoinkuin metsästäjäpiirien taholta on viime vuoden aikana tehty eräitä aloitteita, jotka läheisesti liittyvät aatteelliseen luonnonsuojeluun. Lindgrenin aloite. 3. 1953. Pernaja. Niinpä karhun ja ilveksen tapporaha on poistettu (metsästyslain muutos 13. 1953. 1953. Hämeen lääninhallituksen päätös 15. Maanomistaja: lääninhallituksen päätös y p ä j ä. ~uutajärvi, Valasjärven kartano. Kuopion lääninhallituksen päätös 21. Maanomistaja: talollinen Nikolai Toivonen. U r j a 1 a. Hämeen 24. Huomattava linnuston suojelualue. Karvat, Widd. 9 r a ,a i n e n. Hoilola, Onnenvirta. N. Varsanoja, Vanha kalkkilouhosalue, jossa rikas lehtokasvisto. 11. Maanomistaja: talollinen Karl Widd. 53). Sensijaan ahman samoinkuin suden tapporaha on edelleen säilytetty (20.000 mk)
Asia on vielä kesken eikä se varmaankaan ole helposti toteutettavissa, mutta vähitellen saataneen kuitenkin tämä luonnonsuojelunkin kannalta tärkeä yritys onnistumaan. Hanhien täydellinen rauhoittaminen ainakin Eteläja Keski-Suomessa kuuluu tähän hanhikannan palauttamisohjelmaan asioiden kehityttyä siihen vaiheeseen, että ensimmäiset istutusyritykset ovat ovella. Maatalousministeriö on painattanut ja jakanut vesilintujensuojeluyhdistyksille julisteita, joissa yleisöä kehoitetaan pysymään poissa lintuluodoilta pesimisaikana. Lisäksi on muistettava, että telkänja koskelonpöntöt ovat erittäin sopivia pesimäpaikkoja monelle muullekin lintulajille: lehtopöllö, helmipöllö ja uuttukyyhky pesivät niihin hyvin mielellään. Riistanhoitopiireissä on viime aikoina myös ryhdytty laajaan propagandatyöhön telkän ja jossain määrin myös isokoskelon hyväksi. Kiintoisa uutinen on riistanhoitopiirien hanke yrittää kotiuttaa metsähanhi uudelleen Etelä-Suomeen. Tarkoituksena on, että kaikkien sopivien järvien rantapuihin asetettaisiin telkänpönttöjä ja myös sisäsaaristossa olisi telkkäkantaa tällä tavoin lisättävä. Mutta myös meillä asia edistyy luonnonsuojelun kannalta myönteisesti vuosi vuodelta. Ruotsissa on tässä suhteessa päästy meitä vielä pitemmälle: mielipiteen eroavaisuuksia ilmenee siellä pääasiallisesti vain kanahaukan suhteen. Keskija ulkosaaristossa olisi sensijaan koskelopönttöihin kiinnitettävä huomiota. Vesilintumetsästyksen alkamispäivän siirtäminen Helsingin saaristossa (Porkkalan alueen itärajalta Porvoon maalaiskunnan itärajalle) syyskuun 15 päivään on myös merkillepantava. X äiden kehoitusten ansiosta ovatkin monet haahkanpesät säilyneet variksilta, kun naaraat saivat hautoa rauhassa. 102. Erityisen merkille pantavaa on, että riistanhoitopiireissä on viime aikoina alettu suhtautua entistä vähemmän kielteisesti petoeläinja varsinkin petolintukysymyksiin. Luonnonsuojelun ja nykyisen riistanhoidon monia yhtymäkohtia osoittaa myös se, että riistan elinympäristön parantamiseen kiinnitetään nykyään erityistä huomiota. Nämä molemmat lintulajit ovat tietenkin riistalintuja, mutta niiden kannan lisääminen on myös luonnonsuojelun kannalta hyvin suotavaa, kun molemmat lajit ovat hoitometsissä yhä harvenevien pesimiskolojen puutteessa käyneet entistä paljon harvalukuisemmiksi. Göran Berqma 11. Myös merihanhen suhteen on olemassa vastaavanlaisia suunnitelmia. Saariston vesilintujensuojelun hyväksi ovat tarkoitetut myös ne toimenpiteet, jotka tähtäävät pesimärauhan säilyttämiseen lintusaarilla. Tämä elinympäristöön suuntautuva toiminta on hyvin usein selvää luonnonsuojelua, joka ilmenee osaksi maisemanhoidon muodossa, osaksi siten, että tällä tavoin pyritään rikastuttamaan sekä kasvillisuutta että eläimistöä. paikallisia tapporahoja; päinvastoin on lajin harvinaisuutta ja jopa suojantarvettakin myös poronhoitoalueella korostettu rnetsästysviranomaisten taholta. Kulttuuri on jo monessa suhteessa antanut leimansa luonnollemme; vaikka tämäntapaisilla riistanhoitotoimenpiteillä ehkä joskus muutetaan luonnon nykyistä asua, niin se kuitenkin on omiaan vähentämään kulttuurin luontoon jättämiä jälkiä
Lain johdannossa luonto julistetaan kansallisomaisuudeksi, jota on suojeltava ja hoidettava. Kansallispuistoilla on tieteellisen ja yleisen kulttuuriarvonsa ohella huomattava sosiaalinen merkitys, luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen on kulttuuriarvojen perusteella moti voitu, luonnonpuistojen tarkoitus taas on puhtaasti sosiaalinen. Kulttuurija sosiaalisten arvojen lisäksi luonnonsuojelu joutuu kiinnittämään huomiota myös luonnon taloudellisiin arvoihin. Kysymyksessä ei ole vain Ruotsin alkuperäistä luontoa edustavien maisemien sekä kasvija eläinmaailman suojeleminen, vaan myös niiden luonnon kauneusarvojen pelastaminen, jotka ikivanha talonpoikaiskulttuuri on luonut (lehtoniitty, hakamaa ym.). Luonnonmuistomerkki ja eräissä tapauksissa myös luonnonpuisto voidaan rauhoittaa vastoin maanomistajan suostumusta, mutta rauboituksesta mahdollisesti aiheutuva haitta 103. Se on ensimmäinen yleinen luonnonsuojelulaki maassa; tähän asti on ollut vain nyt kumotut v:n 1909 lait kansallispuistoista ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta. Laki erottaa kolmenlaisia paikkakohtaisia rauhoituksia: 1) kansallispuistoja (suuria valtionmaiden luonnonsuojelualueita, metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa, vastaavat meidän kansallisja Iuonnonpuistojamme), 2) Iuonnonmuistomerkkejä (»naturminnem>, yksittäiset rauhoitetut luonnonesineet ja ne luonnonsuojelualueet, jotka eivät kuulu edelliseen eivätkä seuraavaan ryhmään) ja 3) »luonnonpuistoja» (snaturparker», yleisön ulkoiluelärnää palvelevia luonnonsuojelualueita). 19±3: »Petoeläinten vähentäminen on tuloksellisen riistanhoidon ensimmäinen tehtävä.» Teppo Lampio on tasan 10 vuotta myöhemmin aivan toista mieltä: »Riistanhoidon päähuomion keskittäminen petojen torjuntaan on ikäänkuin Don Quijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan» (Suomen Riista 1953: >>Mitä on riistanhoito»). Kehitystä. 1953 alussa. Taloudellista luonnonsuojelua koskevia säännöksiä ei kuitenkaan ole uuteen lakiin otettu, vaan ne sisältyvät edelleenkin asianomaisiin erikoislakeihin (metsälainsäädäntö, metsästyslaki, kalastuslaki jne.). Uusi laki perusteluineen kuvastaa luonnonsuojelun käsitteen ja ohjelman huomattavaa avartumista. Ruotsissa uusi luonnonsuojelulaki. Leimaava on myös sosiaalinen näkökohta. S. Ruotsissa on vuosikausia (1946-50) kestäneen perusteellisen korniteatyön pohjalla säädetty luonnonsuojelulaki, joka astui voimaan Y. 0. Jokaisen on luonnossa liikkuessaan oltava varovainen, niin ettei tarpeetonta vahinkoa tapahdu. Niitä koskevat rauhoitussäännökset kohdistuvat sekä yleisöön (moitteeton käyttäytyminen luonnossa) että maanomistajaan (yleisön vapauksien turvaaminen, alueen muunlaisen käytön estäminen). Lindgren kirjoittaa »Riistanhoitajan käsikirjassaan» Y. Yksi tärkeä päämäärä on sopi vien luonnonalueiden varaaminen yleisön vapaaja loma-aikojen käyttöön. Luonnon suojeleminen ei saa olla mikään itsetarkoitus
Huomasin kuitenkin pian. ottaminen voidaan alistaa lääninhallituksen luvasta riippuvaiseksi. Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistys sai virallisen asiantuntijaelimen aseman ja tehtävän; samalla yhdistys jatkaa toimintaansa vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön kehittäjänä ja keskeisenä alan valistusjärjestönä. jättein niin, että siitä on toiselle ikävyyttä tai vahinkoa, on kielletty. Kla. Ruotsin luonnonsuojeluyhdistys joutuu laajentuneiden tehtäviensä vuoksi järjestämään toimintansa uudelle pohjalle ja muuttamaan sääntönsä. Sen tehtävänä olisi ollut seur ata ja kehittää kaikkea luonnon suojelua ja hoitoa, ei vain niitä asioita, joista on säännöksiä luonnonsuojelulaissa, vaan myös edellä mainittuja taloudellisen luonnonsuojelun kysymyksiä. että luontoa sinänsä ei voinut noin kerätä, vaan 10.J:. seuraavaa: >5tR Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun keräilin ja täytin lintuja. Tätä askelta pidettiin kuitenkin ennenaikaisena, ja organisaatio sai muodon, jota valitetaan kovin hajanaiseksi. Paitsi mainosja propagandajulisteita koskevaa kohtaa, jota vastaava pykälä on myös omassa luonnonsuojelulaissamme, uudessa laissa on määräyksiä, joilla erilaisten maisemakuvaa huomattavasti muuttavien töiden haitallista vaikutusta pyritään supistamaan. Kiellon rikkoja voidaan määrätä sakon uhalla siistimään jälkensä. Yksityismailla olevien luonnonmuistomerkkien hoito on uskottu metsänhoitolautakunnille. Sen lisäksi jaettiin tehtäviä tiedeakatemialle, lääninhallitukselle, metsähallitukselle, metsänhoitolautakunnille, muinaistieteelliselle toimikunnalle sekä kotiseutuliitolle. Tästä aiheesta kirjoittaa yhdistyksemme jäsen SEPPO S1rKALI mm. Nähtäväksi jää myös, miten paljon valtion varoja saadaan käytettäväksi luonnonsuojelutyöhön, erityisesti niihin korvauksiin, jotka ovat monen rauhoitustoimenpiteen edellytyksenä. Kasvien ja eläinten rauhoitussäännökset (riistaeläimiä koskevat edelleenkin metsästyslaissa) ovat samantapaisia kuin aikaisemminkin ja suunnilleen samanlaisia kuin meillä. Kokoelmat ja luonnonsuojelu. Lakia suunnitellut komitea ehdotti, että luonnonsuojelutoimintaa johtamaan ja valvomaan olisi peru stettu erityinen elin, valtion luonnonhoitolautakunta. Luonnon roskaaminen paperi-, lasiym. Joka tapauksessa laki avaa luonnonsuojelu työlle naapurimaassamme aivan uusia mahdollisuuksia ja on merkittävä suureksi saavutukseksi. Uutta sen sijaan on maisemakuvan suojaamista ja luonnon roskaamisen estämistä koskevat määräykset. Muissa hankkeissa on ennakolta neuvoteltava lääninarkkitehdin kanssa niistä toimenpiteistä, jotka maisemanhoidon hyväksi olisi suoritettava, ja lääninhallitus voi määrätä ne sakon uhalla tehtäväksi. Kestää tietysti muutoinkin jonkin aikaa, ennen kuin uusi laki pääsee vaikuttamaan täydellä tehollaan. on korvattava. Mikäli tällaiset rajoitukset tuottavat yrittäjälle huomattavaa haittaa, hän on oikeutettu saamaan siitä korvauksen. R. Kivien, soran, hiekan yms
Sillä eikö tuollainen »taiteen» keräilijä ensin tuhoa taideteosta ja sitten valmista siitä kömpelöä jäljennöstä. Viljanen, taloudenhoitajana metsänhoitaja A. Maallikoiden »tieteen hyväksi» keräämät kokoelmat ovat usein tieteellisesti täysin arvottomat ja merkitsevät siis luonnon hyödytöntä tuhoa. Viljanen) 11. Toimikunnan arkistoon on lisäksi kerätty maakunnan luontoa koskevia lehtileikkeitä ja valokuvia. jännittävyyttä saa luonnon valokuvaajakin runsain mitoin. Pohjola), 22. Brander, varapuheenjohtajana professori Vilho Pesola, sihteerinä toimittaja E. On hyvin tavallista. Toimikunnan työn tuloksina on myös kuluneen vuoden aikana lähetetty lukuisia rauhoitusanomuksia Hämeen lääninhallitukselle, jatkettu kasviston ja eläimistön inventointia alueen eri osissa, pidetty valistusesitelmiä ja järjestetty retkiä. Ennen pitkää päädyin keräilyinnossani siihen, että ryhdyin tallettamaan välähdyksiä luonnon todellisuudesta, s.o. Tärkeimpiä tapahtumia viime toimintavuoden ajalta olivat 3. Toimikunnan puheenjohtajana on toiminut edelleen tohtori T. ainoastaan jäljennöksiä siitä. Maassamme on epälukuinen määrä harrastelija-preparaattoreita, jotka toimivat tieteen nimissä, vaikka tiede ei itse asiassa tunne heitä eikä heillä ole lupaa toimintaansa. maanviljelijä Arvo Kytölän talossa suoritettu kunniakirjojen jako rauhoituksia maillaan järjestäneille tilanomistajille sekä seutukunnallisen maisemakilpailun palkintojen jako esitelmineen (toimittaja E. Simola ja A. Opintotoiminnan Keskusliitolta, Lounais-Hämeen kotiseutuja 105. Kannattaako toisaalta tavallisen keräilijän muutenkaan moiseen puuhaan, ryhtyä, sillä ahkerasti luonnossa liikkumalla hän löytää sieltä paljon suuremman »kokoelman» todellisia eläviä taideteoksia, kuin hän koskaan keräelmiinsä saa. että luonnonesineiden keräilijä esittelee jonkin saamansa harvinaisuuden ikäänkuin sotasaaliina selostamalla kuinka »kovat paikat» oli, ennenkuin otus saatiin. Rajalin. Tällaista harrastelua ei todellinen luonnon, ystävä voi hyväksyä. Pohjola ja kokoelmien hoitajana rehtori R. X. Voin vakuuttaa, että melkoista »kovemmat paikat» on yleensä hyvän lintuvalokuvan saamisessa, joten saalistamisen. V. Lounais-Hämeessä on luonnonsuojelutyötä jatkettu edelleenkin hyvää vauhtia pitäen. Toimikunta on työskentelyllään, johon se on saanut taloudellista apua mm. Forssassa riistaja metsämiehille järjestetty esitelmäja keskustelutilaisuus ( esitelmänpitäjinä metsänhoitajat E. Tällaisille keräili] öille ja preparaattoreille suosittelisin Yrjö Kokon teoksia; niistä opitaan oikea luontoon suhtautuminen. VII. ryhdyin valokuvaamaan, Filmihän säilyttää luonnon sellaisena, kuin miltä se juuri sillä hetkellä näyttää, eikä kuvissa ole mitään muumiotunnelmaa. Meillä on jo aivan tarpeeksi tutkija-keräilijöitä, jotka tietävät, mitä museoittemme tieteelliset kokoelmat kaipaavat ja millä tavoin keräyksiä on suoritettava. Lounais-Hameen Luonnonsuojelutoimikunnan työstä
yhdistyksen toiminnalle merkityksellinen harrastus on herättänyt yhdistyksen johtokunnan huomiota ja se onkin päättänyt tästä lähtien ryhtyä palkitsemaan tuloksellisimpia jäsenhankkijoita. Yhteensä on lehtori Vaarna viime vuosina kerännyt yhdistyksen piiriin pitkälti kolmattasataa jäsentä. Uusien jäsenten hankinta. 106. Kuluneena vuonna on hankinta jakautunut entistä tasaisemmin maan eri puolille, ja uusia, tarmokkaita miehiä naiset ovat valitettavasti pysyneet taka-alalla on astunut esiin. Kolmas sija joutui yliopp. Hän hankki kaikkiaan 86 uutta jäsentä. Jäsenhankintakilpailumme näyttää jatkuvasti kiinnostavan lukijakuntaamme. Hänellä on myös huomattava kokonaishankintatulos. Toisen sijan valtasi nyt niinkuin edellisenäkin vuonna vartija Veikko Salkio Ro vaniemeltä (55 jäsentä). Kaikille muillekin esitämme tässä parhaat kiitokset ja toivomme hankintatoiminnan kuluvana vuonna yhä vilkastuvan. J. Arvo Myllymäelle Helsingistä (47). Parhaaseen tulokseen on tällä kertaa niinkuin edellisenäkin vuonna päässyt lehtori Vilho V. Kilpailun ovat kuitenkin johtaneet vanhat, jo »ammattilaisiksi» käyneet hankkijat. Kolmelle parhaalle jäsenhankkijalle yhdistys on lähettänyt kiitollisuutensa osoituksena kirjalahjan. museoyhclistykseltä sekä yksityisiltä henkilöiltä, jo nyt vakuuttavasti -osoittanut, että myös seutukunnallinen toiminta luonnonsuojelun hyväksi tuottaa kauniita tuloksia. Seuraavina olivat metsänhoitaja Einari Valleala Sippolasta (46) ja toht. Valovirta Jyväskylästä (31). kunhan vain on miehiä, jotka aikaansa säästämättä ja vastuksia pelkäämättä panevat toimeksi. Tämä jatkuva. Vaarna Hämeenlinnasta. E
107. metsästykseen ja riistanhoitoon, matkailuun, kotiseututyöhön, nuorisokasvatukseen ja yleiseen sosiaaliseen elämään. Mutta samalla myös taloudellinen maan käyttö monissa muodoissaan on tuhoisalla nopeudella laajentanut alaansa alkuperäisen luonnon kustannuksella ja tuonut esiin joukon uusia ja vaikeita ongelmia. On ollut oikea aika laatia uusi monipuolisempi ja nykyaikaistetumpi esitys luonnonsuojelusta. Söyrinki on siirtänyt omassa kirjassaan sanan »kultt.uuri» nimestä tekstiosaan, missä tämän tästä palataan toisaalta kulttuurin ja luonnonsuojelun vastakohtaisuuksiin sekä toisaalta niihin vei voituksiin. joita luonnonsuojelu kulttuuri-ihmisille ja -yhteiskunnalle asettaa. joka aikanaan varmaankin herätti lukuisia henkilöitä elävästi tajuamaan luonnonsuojelun välttämättömyyden. Viimeksi mainitussa valaistaan eri näkökulmista luonnonsuojelun suhdetta asutukseen ja asernakaavoituk·seen, maanja rautateihin, vesistöjen puhtauteen, metsänhoitoon. Söyringin asiantuntevaa käsialaa oleva teos on ensimmäinen suomenkielinen käsikirja alaltaan ja jo sellaisena jokaisen luonnon ystävän uteliaisuutta herättävä. Esiteltävänä oleva prof. Helsinki 195'1. Jos haluaa etsiä sille jonkinlaista edeltäjää, sopisi sellaiseksi kai parhaiten meillä Ro r.r PAUIGRE.'lin »Luonnonsuojelu ja kulttuuri» v.lta 1922, tuo väkevän innostuksen vallassa kirjoitettu ja romanttisessa tyylissään tenhoava kirja. Tilanne on sen jälkeen paljon muuttunut. Niilo Söyrinki: Luonnonsuojelun käsikirja. jollaiseksi nyt puheena oleva teos on käsitettävä. Se on myös laajempaan lukijakuntaan tehoava jäsentelynsä selkeydessä ja tyylinsä nasevassa yksinkertaisuudessa. Siinäkin kuvastuu tekijän innostus ja usko asiansa kantavuuteen, joskin Söyrinki tarkastelee sitä huomattavasti »rcalistisemmin», enemmän käytännöllisinä ongelmina ja niiden ratkaisuina kuin Palmgren. 355 ?M v u d5 Otan. Asian hyväksi on tehty sekä aatteellista että käytännöllistä työtä, levitetty harrastusta entistä laajempiin piireihin ja saatu valtiovaltakin lainsäädännöllisillä toimenpiteillä tukemaan asiaa. Söyringin käsikirja jakaantuu kolmeen asiaryhmään: alkuperäisen eläinja kasvimaailman suojelemiseen, geologisten luonnonmuistomerkkien säilyttämiseen sekä talousja kulttuuriluonnossa tapahtuviin suojelutoimenpiteisiin eli maisemanhoitoon. Kirjallisuutta. Se antaa selkeän ja perustellun .käsityksen uusista ongelmista tällä alalla. Prof
Samalla kun se tarkastelee tieteellisluontoisella pohjalla nykyaikaisen luonnonsuojelun tehtäviä ja, merkitystä, sen esitystapa on todellisuustaj uista ja lukijan mielenkiintoa. Leo Lehtonen-Kalevi Raitasuo: Lintujen elämänpiiri. vaatii huolehtimaan tasapuolisesti kasvija eläinkunnasta sen »pienimpiä ja hiljaisimpia» myöten sekä muistaen, että ihmisen toimenpiteissä jako »hyödyllisiin» ja »vahingollisiin» lajeihin merkitsee aina väkivaltaista ja useimmiten biologisesti perustelematontakin puuttumista luonnon tasapainoon. Viittaan tässä vain esimerkkeinä sellaisiin harkitusti tasapainoitettuihin, esityksiin kuin jalopuiden ja muiden puuerikoisuuksien sekä harjukasvillisuutemme säilyttämistä koskeviin tai lukuun eläinmaailman pienimpien ja hiljaisimpien tarvitsemasta myötätunnosta. Näissä merkeissä tekijä ei voi olla näkemättä tiettyä yksipuolisuutta esim. Tämä tavoite on tarpeeksi mittava kulttuuriarvo sinänsä, joka. Otava 1953. Tammi 1953. Omasta puolestani lukisin Söyringin käsikirjalle myös. herättävää sekä sellaisena kansanomaista. Lopussa olevat liitteet sisältävät luonnonsuojelulain lisäksi luettelot. Konrad Z. Teoksella tuntuisi olevan kaikki edellytykset saattaa luonnonsuojeluaate yhä laajempien kansalaispiirien tietouteen. Eläinten käyttäytyminen tiedemiehen tulkitsemana. myötätuntoa herättävää. Lorenzr Eläimet kertovat. erityiseksi ansioksi ne mittasuhteet, jotka se asettaa alkuperäisen luonnon suojelemiselle ja toisaalta sen myöbäissyntyisemmälle lisäkkeelle, maiseman hoidolle tavoitteiksi ja joista luonnonsuojelumiesten ei mielestäni ole mitään syytä tinkiä. metsästäjien ja riistanhoitajien asennoitumisessa asiaan, ja lukija tuskin voi olla tässä yhtymättä häneen. Useimmat teoksen valokuvista ovat tekijän itsensä ottamia. luonnonsuojelualueista ja rauhoitetuista luonnonmuistomerkeistä, rauhoitetuista lajeista ja niiden rauhoitusajoista sekä muuta jokaiselle luonnon ystävälle välttämätöntä tietoutta. Lintujen käyttäytymisen tutkimus, nykyaikainen lintuetologia eli -psykologia on osoittanut, että lintujen toiminnat ovat usein hämmäs>9i. on yleensä esitykseen kiinteästi liittyvää ja taitavasti valittuna lukijan. Useat muut »klassillisen» luonnonsuojelun merkeissä käyvät luvut ansaitsevat erikoismaininnan. Yleismainintana haluaisin Söyringi n »Luonnonsuojelun käsikirjasta» sanoa, että tämä rikassisältöinen teos tulee varmaankin kunnialla täyttämään tehtävänsä suomalaisen luonnonsuojelun ensimmäisenä käsikirjana ja tämän luontoisena teoksena yleensä. WSOY 1953. Pääpaino ja ilmeisesti myös tekijän myötätunto on silti »klasaillinen»; luonnonsuojelun, alkuperäisen luonnon säilyttämisen linjalla, ja juuri näissä osissaan esityskin on monipuolisinta sekä tyylillisesti ja asiallisesti vakuuttavinta. Göran Bergman: Lintujen elämä. Tämä käsityskanta huipentuu erityisesti petolintujemme kohtaloa käsittelevässä luvussa, joka mielestäni kuuluu teoksen vaikuttavimpiin. Kuvitus. Valter Keltikangas. Söyrinki näkee ensiarvoisen tavoitteen luonnon säilyttämisessä paitsi alkuperäisenä myös mahdollisimman rikkaana ja monipuolisena
Ymmärtääkseni tällainen alaansa ja ilmaisujaan mainiosti hallitsevan tekijän helppolukuinen lintuelämän esittely on nautinnollinen kenelle tahansa ajattelevalle lukijalle. Lukija tutustutetaan huomattavan laajan ulkomaisenkin kirjallisuuden tietoihin. akvaarioeläinten käyttäytymisestä ja hänen keskusteluistaan (!) siivekkäiden tai nelijalkaisten seuralaistensa kanssa 109. Suomenkieli on joitakin kommelluksia lukuunottamatta moitteetonta, sujuvaa. -tyttä vän koneellisia vaistotoimintoj a, jotka tietty, kokeissa sangen yksinkertaiseksi pelkistettävä ulkonainen tilanne laukaisee käyntiin. Ja harvoin saakaan käsiinsä tämän veroista kirjaa. Kuvia ei ole paljon, mutta ne sitä asiallisemmin valittuja. BERGMAN aloittaa teoksensa kertomalla lintujen lentämisestä ja uimisesta sekä tärkeimmistä aisteista. Esitys etenee tässä kuten myöhemmissäkin, lintuelämän eri vaiheita ja puolia kuvaavissa kappaleissa kypsäksi harkittuna ja tasapainoisena. Tämä rikassisältöinen, antoisa kirja on varmaan opettava ja innostava monia nykyisiä ja tulevia lintujen harrastajia! Toht. Ehdotukset suomalaisiksi oppisanoiksi tuntuvat myös yleensä onnistuneilta. Tietorikas tämä kirja nimenomaan on! Miltei käsikirjamainen asiamäärä sekä varsinkin jaottelujen, oppisanojen ja tutkijannimien tarpeettoman runsas käyttely tekee esityksen paikoitellen raskaaksi. Kieli on kyllä hyvää, vaikka jotkin asiat olisi kai voinut sanoa yksinkertaisemminkin. 1947 ilmestynyt ALPI PYNNÖSEN vanhanaikaisen vaatimaton, mutta monien havaintojensa tarkkuudessa ja lyhyiden katkelmiensa ytimekkäässä herkullisuudessa mainio kirja »Vietit ja vaistot Iintumaailmassa» korosti pääasiassa linnun sisäisen tilan ja aikaisempien kokemuk.sien merkitystä sen toimille. LEHTOSEN ja R,uTASUon komea kirja käsittelee mainittuja aiheita sekä lisäksi lintujen vuorokausirytmiä, yksilömääriä ja levinneisyyttä monipuolisesti ja järjestelmällisesti. Eläinpsykologian suuren oppi-isän KoNRAD Lo nnszin 1950 ilmestynyt menestysteos on sekin nyt suomennettu (Jukka Koskimies). Lintujen -elämä osoittautuu entistä kiintoisammaksi näytelmäksi, kun nyt aletaan paremmin ymmärtää niiden toimintojen syitä ja kehitystä. Kirjan lopussa on sangen käytännöllinen kiri allisuusluettelo. Siitä valokuvat ovat tekijäin ottamia ja monet oikeita saavutuksia sekä lukuisista mukaan liitetyistä omien tutkimuksien tuloksista näkee outokin, että myös kirjoittajat ovat läheltä seuranneet lintujen elämää. V. Alan meikäläinen johtomies Pontus Palmgren puhuu alkusanoissaan hyvin kiittävästi tekijästä. Lorenzin kuvaukset esim. »ornaksumisen» ja »oikosulkureaktiona.) Teoksen kuvitus on huomattavan runsas ja kaunis. Kummassakin on myös erityinen luku lintupsykologian pääkohdista. Viime vuonna ovat suomalaiset lintumiehet julkaisseet toisistaan riippumatta kaksi yleistajuista kirjaa otsikossa mainitut -, joissa molemmissa lintuelämän tärkeimpiä ja kiintoisimpia puolia esitellään yhtenäisesti, etologian uusimpien saavutusten pohjalta. Seuraava luku lintujen psykologiasta on erittäin selventävä. Molempiin sisältyy täten mm, esitys lintujen muutosta, pesimispiireistä ja laulusta, avioliitoista, pesänteosta, munimisesta ja hautomisesta sekä poikasten hoidosta. (>>Joidenkin suhteen reagoisin» kuitenkin ärtyneesti, esim
R. Vielä parempi olisi ollut, jos hän olisi sanon.it: Minä ammun lintuja vain siinä tapauksessa, että niilläkin on pyssyt! Mutta eihän nykyaikakaan ole päässyt näin pitkälle. R. Asiantuntematon saattaa käydä lukemaan tällaista vanhaa teosta nähdäkseen, mitä huvittavia kömmähdyksiä tuon ajan muukalainen on tietysti tehnyt sepustuksessaan. Ei ihme, että se on monina painoksina huvittanut 1800-luvnn Eurooppaa. Täällä pohjoisilla mailla nuo linnut saavat nauttia häiritsemätöntä rauhaa ja turvaa.» Toisaalta hän ei pitänyt suomalaisten tavasta ampua metsoja salakavalasti soitimelta. Historiallisen ja kansatieteellisen aineksen ohella teos sisältää paljon luonnon ystävää kiinnostavaa. Gummerus 1953. Aitona italialaisena Acerbi metsästeli myös pahus vieköön pikkulintuja, mm. 1799. Mutta hän huomaa pian erehtyneensä. R. Suomea koskeva osa italialaisen oppineen klassillisesta Nordkapin matkan kuvauksesta. ovat saaneet itse elämältä sen tuoreuden ja vapautuneen viisauden, joka lumoaa lukijan ja johdattaa hänet samalla syvälle eläinten ja ehkä itsensäkin tuntemiseen. kurppia ja rastaita, joita kaikkia pidimme suurena herkkuna. 1836); Ahvenanmaalla ovat talot luhistuneet erään tuhohyönteisen takia (tupajääräj ); Suomen tuuheat metsät ja valtavat puut; kulojen yleisyys ja syyt niihin; susien nmsaus; apteekkari Julinin fenologiset havainnot Oulusta; karhunkaato rautakärkisellä keihäällä ja oravanmetsästyksessä yhä käytetty jousi; pohjolan neidonkengän (Cypripedium bulbosum) kohtaaminen Kemissä kirkkoherra Castrenin opastuksella; monet kasviluettelot ja lintuhavainnot (spelikaani» ja »viiriäinen» ovat ilmeisiä hairahduksia). »Minä pidän suorasta pelistä metsästyksessä kuten kaikessa muussakin; tahdon saada linnut lentoon, ajaa niitä takaa ja julistaa niille sodan, ennenkuin ojennan pyssyni niitä kohden», sanoo Acerbi. Ne olivat 110. koskikaroja Kyröskoskestal »Suornalaiset loukkaantuivat siitä, että söimme pikkulintuja, kuten Ieivosin. ta« Laurens van der Post: Uhkaretki tuntemattomaan. Moderni englantilaisen upseerin teos, jossa tarkastellaan samanaikaisesti salaperäistä luontoa ja ihmissielun syvyyksiä. Pari pientä näytettä: »Se oli todella oma maailmansa, muualta jo ammoin hävinneiden puiden ikivanha ja unohdettu maailma. Siitä joitakin hajallisia esimerkkejä: orava puuttuu Ahvenanmaalta (ensimmäiset saapuivat Bergstrandin mukaan vasta v. E. Ymmärtämys, jolla 26-vuotias, Ariostoa lukeva sivistynyt maailmanmies suhtautuu alkukantaisen maan ja kansan heikkouksiin ja puutteisiin, on hämmästyttävä. Olen lukenut Afrikan kirjoja, mutta en ole ennen tuntenut sellaista Afrikan ikävää kuin nyt. Teos on hyvin sujuvasti kirjoitettu, eloisa ja hauska. Giuseppe Acerbi: Matka halki Suomen v. Puuttumatta tässä tähän symbolistiseen rinnastukseen voidaan todeta, että tekijän luonnonkuvaus on harvinaisen elävää ja taiteellisuudessaan vaikuttavaa. Kuvaus yllättää totuudenmukaisuudellaan ja sattuvuudellaan. WSOY 1953
K uvateoksia. Se voimistui ja tuli suoraan meitä kohti. eräät valoku vauskilpailut ovat osoittaneet. Kaikkiin kuviin liittyy lyhyt, osuva teksti. ikävä kvllä en saattanut ampua niitä, ne olivat liian kauniita. Viimeksi hän on ollut Lapissa ja tuloksena on upea, tätä maakuntaa esittelevä teos »Lappi, keskiyön auringon maa» (WSOY 1953). Heihin Olli epäilemättä luettava HARRI EINOLA, joka kirjasessaan »Luo ntoa lähikuvina (WSOY 1953) esittelee monivuotisen työnsä tuloksia. Viitisen minuuttia kului ei ääntäkään mistään, vain oman olemuksemme etäistä musiikkia. :'1ATTI PocTVAAR.1 on varmaan enemmän kuin kukaan muu rikastuttanut kirjallisuuttamme kauniilla kuvateoksilla, joihin hän on koonnut parhaat saaliinsa laajoilta, ympäri Suomea ulottuneilta kameramatkoiltaan. Teoksessa on sekä kasviettä eläinkuvia ensinmainittujen keskittyessä lähinnä kukkien koreuksiin, viimeksi mainittujen taas pääasiallisesti hyönteisten muotokuviin. Ikävä kyllä, sanoi Michael syvään henkäisten. Hxxs OTHMANin teos »Turku» (Otava 1953) on pieni, mutta taidokkaita valokuvia sisältävä kirjanen Auran vanhasta kaupungista. Mutta paljon muutakin kiintoisaa ja erikoistakin kirjaan mahtuu: nuoria kehittyviä kasvinosia, hyönteisten 1astenkamarinäkymiä, lentoon lähteviä hahtuvahedelmiä, pikkueläinten työntouhua [ne., lyhyesti: 111. Se oli kaunis. vuodelta yhä useampia, niinkuin mm. kiivaammin: kaukaisten kavioiden töminää. Lähivalokuvauksen harrastajia on maahamme ilmaantunut vuosi. ulkomaisen turistin käteen annettavaksi jos kohta turkulaisten yli oppilaiden lakkimalli tuntuukin hieman oudolta. Olen iloinen, ettet ampunut, v astasin.» R. Kla. Neljänkymmenen seepran lauma ilmestyi vastapäiselle rinteelle ... . Minä saisin nähdä peräytymässä olevien setrien maailman, ainoalaatuisten ja korvaamattomien elävien puiden maailman, joka käy epätoivoista viivytystaistelua tulta ja saaliinhimoista ihmistä vastaan, uljasta kamppailua, joka yötä ja päivää taukoamatta jatkuu vuorten syvimrnissä, kosteimmissa ja kaukaisimmissa rot.koissa.» »Odottelimme tarkkaavaisina. Soma kirja esim. erästä vain täällä esiintyvää ja sangen vanhaa havupuulajia: niiden juuret ulottuivat kauas ikivanhan Afrikan ikivanhaan kasvimaailmaan. . Kemistä ja Simastakin. Joistakin valokuvaajista on kehit1#:nyt hiljakseen ilmeisiä taitajiakin, mutta vähän sellaisia miehiä tänäpäivänäki.n on. hurja, kiihkeä, barbaarinen ääni. Makasin korva maassa, kun kuulin uuden äänen, joka sai sydämeni hakkaamaan. Monipuolisesti kuvaaja siinä valottaa kuvattavaansa esittäen mill.oin maisema-, milloin sisäkuvia, erilaisia työkuvia tai kuvia koskemattomasta luonnosta. Melkoinen osa kuvista liittyykin juuri kaupungin historiallisiin muistoihin, vaikka uusintakaan Turkua ei suinkaan ole unohdettu. Lapiksi tekijä Olli käsittänyt koko Lapin läänin, niin että kirjassa on kuvia mm. Pian, saisin itsekin nähdä niitä, ja varmastikin tuntisin niiden tuoksun jo, ennen kuin näkisin niitä
V. Kuvien selitykset ovat NC jääneet kovin laihoiksi. Näitä outouksia valaistaan kirjassa myös runsain valokuvin, niistä eräät upeita moniväritauluja. Monesti he olivat noilla sukellusretkillään hengenvaarassa pelastuen joskus kuin ihmeen kautta. Tietokirjoja. I (Otava 1953). Y. C.-1 nso xin »Meren ihmeet» (Tammi 1953). Kirjan luettuaan käsittää entistä selkeämmin mm. ~e suomalaiset, jotka ovat enemmälti kiinnostuneita valtamerestä, tuosta kaukaisesta, mahtavasta ja salaperäisestä luonnon peruselementistä, tunnustavat varmaan saaneensa käsiinsä mieluisan kirjan hankittuaan itselleen R. >>>>Eläinten maailma». V. Se on monitahoinen synteesi melkeinpä kaikesta siitä, mitä merestä, sen synnystä, olemuksesta, eliöistä ja merkityksestä tiedetään. HANS Hxssin teoksessa, jonka alkuosa on matkakirjan luontoinen, kertoillaan samantapaisista Välimeressä suoritetuista sukellusseikkailuista. Merkillinen maailma avautui hänen ja hänen tovereittensa silmäin eteen täällä meren syövereissä, missä liikkuminen tuli heille sittemmin melkeinpä jokapäiväiseksi, He tulivat »tutuiksi» kalojen ja hylkeitten kanssa, tekivät havainnoita merenpohjan kummallisesta eliö maailmasta levämetsineen, hummereineen ja mustekaloineen ja yllättyivät perinpohjin siitä loistavasta värikkyydestä, mikä heitä keinovalossa kohtasi meren »pirneissä» vyöhykkeissä. CocsTEA un »Hiljainen maailma» (Tammi 1953) ja HHs H.,ssin »Kamerarniehiä meren syvyyksissä» (WSOY 1953) kokonaan tälle omistetut. Jos jo Carsonin teoksessa kuvaillaan myös meren ihmeellistä elämää, ovat J. On ilahduttavaa, että tästä suositusta Hannes Salovaaran toimittamasta tietokirjasta, joka jo kauan on ollut loppuunmyyty, nyt on valmistumassa toinen painos JORMA SovERIIl perusteellisesti uudistamana. Edellisen tekijä, ranskalainen meriupseeri, keksi kymmenisen vuotta sitten »paineilmakeuhkon», jonka avulla hän keinoräpylät jaloissaan saattoi uida veden alla kokonaisen tunnin ja laskeutua meren pohjaan aina 90 metrin syvyyteen. Meren ihmeet. Meri on myös kaiken alku ja loppu, vakuuttaa kirjoittaja. L. E-mo. Tekstiin on tehty paljon muu112. sen, että vaikka valtameri onkin meille perin kaukainen, olemme monessakin suhteessa siitä riippuvaiset, se ympäröi meitä tavallaan kaikkialla. sanoen luonnon sekä arkea että juhlaa. Nimenomaan haikalat ovat olleet tekijän ja hänen tovereittensa mielenkiinnon kohteina, ja näistä vesien »verikoirista» he ovat onnistuneet ottamaan useita onnistuneita valokuviakin. E-mo. Kaikki tämä on teoksessa sitäpaitsi esitetty hauskasti ja kiintoisasti hyviä juttujakaan unohtamatta. Toiselta puolen kirjaa rikastuttaa Reino Kalliolan syväajatuksinen, luonnon ja ihmisen suhdetta pohtiva essee
Matkakirjallisuus näkyy olevan Suomen kansan suuresti suosimaa, koskapa lähinnä siihen luettava ilmestyy vuosi vuodelta yhä enemmän. Täyskasvuisten hyönteisten ohessa esitetään runsaasti myös toukkien kuvia. Matkakirjojen välityksellä pääsevät tavallaan ulkomaille nekin, joilla ei ole siihen käytännössä. toksia ja lisäyksiä ja kertovien kuv austen loppuun on eräistä ulkoruai.sista teoksista tuttuun tapaan liitetty lyhyt tiivis yhteenveto, joka helpottaa teoksen käyttöä käsikirjana. Vanha tuttavamme YRJÖ Koi-Ko on kuten koko Suomen kansa tietää, lentänyt rakkaasta Lapistaan kauas etelän aurinkoisiin maisemiin ja kirjoittanut kokemastaan muhkean kirjan »Hyvän tahdon saaret» (WSOY). Teos vie lukijan »Atlantikseeu», ihanailmastoisille Kanarian saarille. R. Saimaan hylkeen) osalta odottaisi enemmän tietoja, mutta ehkä niitä ei ole mistään saatavissa. Mielihyvin panee merkille monessa kohdassa näkyvän lämpimän asiallisen luonnonsuojeluhengen. Soma kirja, joka varmasti tulee suuresti laajentamaan luonnonharrastaj ain hyönteistuntemusta. Toinen osa jatkaa luonnontutkimuksen uusimpien saavutusten esittelyä. Tavattoman suosion saaneesta kuvasarjasta on nyt ilmestynyt kolmas osa, jonka suomalaisen laitoksen on toimittanut Uur-ro S.-\.\L\S. Samoin on kuvitusta huomattavasti täydennetty; se on nyt mahdollisimman edustava. Vapaasti jäsennelty ja otsikoitu, vilkkaan kertova, runsain kuvin valaiatu ja siiminnäkijäin kuvauksin höystetty. »Uusin tieto luonnosta ja ihmisestä», II. Kaikesta tästä ei tietenkään ole muuta kuin hyvää sanottavaa edellyttäen, että kirjat ovat tyylitasoltaan vähintään keskinkertaisia ja antavat esittämistään asioista tosipohjaista tietoa. Eloisaan ja hauskaan tapaansa Kokko kertoo siinä saarten eri113. Eräiden kotimaisten eläinten (esim. Kuviin liittyvä lyhyt teksti selostaa kunkin lajin elämäntapoja ja levinneisyyttä. Melkeinpä joka toinen laveammalti ulkomaita liikkunut kirjailijamme tai muu kynänkäyttäjä julkaisee näkemästään ja kokemastaan kirjan, ja ulkomailta tulvii meille tällaisia teoksia käännöksinä kenties vielä runsaammin. Johtotähtinä aiheiden valinnassa näyttävät olevan ilmiöiden ihmeellisyys, mielenkiintoisuus ja silmiinpistävän usein myös mieltäkiihottavuus ja -kuohuttavuus (kuolernansäteet, intiaanien nuolirnyrkky, hirveät huumausaineet, tekojäsenet, huonot hermot, rikollisuuden perinnöllisyys, juoppouden sielullinen tausta, Afrikan salaseurat ym.). Suomalaisen laitoksen ovat toimittaneet KA.\RLO HILDEN ja HEIKJ,I VÄ.~x.\'.'.E:'.'. (WSOY 1953). Tässä voimme näitä lukuisia matkakirjoja kosketella vain aivan lyhyesti. »Hyönteisiä värikuvina». (WSOY 1953). Pohjoismaiden maantieteilijäin yhteistyön tulokserrar ilmestyvä kuusiosainen maapallon maita ja kansoja esittelevä tietokirja. Tässäkin teoksessa kuvat ovat melkein kauttaaltaan hyvin onnistuneita ja selviä. I ja II (Otava 1953). Nykyajan turistin ja keinutuolimatkailijan maantiede. si« Matkakirjoja ym. mahdollisuuksia. »Maat ja kansat»
HA RRE nin »Seitsemän vuotta 'I'iibetissä» (Tammi) ja F. >;> ; R.H:-m »Salaperäinen 'I'iibet» (WSOY). 114. Kertoo niin kuin juuri hän osaa, persoonalliseen tapaansa, ajatusrikk aasti, filosofoiden. Mutta samalla on tiibettiläisten elämässä paljon salaperäisiä menoja. G1uMBLEn »Etelämeren lumous», J. ja G. MrLLEHin »Sään tarina». ScHYTTin »Antarktis» sekä A. JÄHVELÄ-KAIHENIUKSEN »Madeira, Atlantin helmi», T. Gr.uvER V. Vielä pari kolme vuosikymmentä sitten pidettiin 'I'iibet.tiä puoleksi valkeana täplänä maailmankartalla, alueena, jossa vain harvat eurooppalaiset olivat käyneet. uu8 Läheisesti edellisiin teoksiin liittyy maantieteellisesti J. KoJOn »Elornulta ja asfaltti» ynnä »Eränkävijä» sekä Tammelta H. Mekin voimme tässä samanaikaisesti esittää kaksi tätä maata käsittelevää teosta, H. Edellä mainittujen matkakirjojen lisäksi toimitukselle on saapunut vielä WSOY:ltä H. Siinä esitetään eurooppalaisen sanomalehtimiehen näkemyksiä Intiasta, sen kansasta ja johtajista, uskonnollisista ja yhteiskunnallisista ongelmista ja näiden viimeaikaisista ratkaisuista. RosENBEHGin »Maapalloa ristiin rastiin», A. Ei ole mikään ihme, jos hänen Kanaria-kirjastaankin tulee myynnin kannalta menestysteos. T1c11Yn »Muu ttuvan Jootuksen» (WSOY) tapahtumat. koisesta luonnosta ja ystävällisistä ihmisistä, historiasta ja tavoista, julmista härkätaisteluista ja villeistä kanarialinnuista. E. LAMBin »Kadonnutta kaupunkia etsimåssä» Keski-Amerikan viidakoissa, A. KAHLSSONin »Luonto ja sinä» sekä D. Nimenomaan toisen maailmansodan aikana tämäkin maa joutui ikäänkuin vedetyksi esiin piilostaan ja ennen pitkää sivistynyt maailma oppi tietämään Tiibetistä enemmän kuin kaikkina varhaisempina aikoina yhteensä. BnoTHEHUKSEN »Ruotsi ja ruotsalaiset» ja A. Suuri jylhä luonto ympäröi ihmistä maassa kaikkialla ja on kasvattanut vuoristolaiset vapautta rakastaviksi. HuEYn »Hauskaa fysiikkaa», P. Kummankin teoksen tekijä on matkustanut Tiibetissä tuhansia kilometrejä, asunut kylissä ja kaupungeissa, oppinut monipuolisesti tuntemaan kansan ja sen johtajien elämää, nähnyt uskonnon kaikkivaltiaan mahdin. Useimmat näistä teoksista ovat monille kielille käännetyitä, kautta maailman tunnettuja. Himalajan alueella liikkuvat osaksi myös H. uskonnon ja taiteen mystiikkaa, keskiaikaisuutta. %8 ö?T*5 IFFEL vn uu>999 päivää ratsun selässä» matka Buenos Airesista New Yorkiin -, D. JÄRVISEN »'I'unturi huutaa», Otavalta V. Muita matkakirjoja viimeistä lukuunottamatta kaikki »Sinisen nauhan» sarjaan (WSOY) kuuluvia ovat S. Se kuvaa yksityiskohtaisen tarkoin sen englantilaisen vuoristoretkikunnan matkaa, jonka edustajien lopulta onnistui ensimmäisinä nousta maailman korkeimman vuoren huipulle. GHEERBHANTin »Salaperäinen Orinoco» (Otava). Kn~r;\L~\n lähi-idän maita kuvaileva »Yön valojen maat», todellisen maailmanmatkaajan, tanskalaisen H. Molemmat teokset ovat kiintoisine valokuvineen runsassisältöisiä, edellisestä on Sven Hedin tässä mielessä lausunut: »ylittää kaiken, mitä Tiibetistä on kirjoitettu ... Hum-in »Mount Everestin valloitus» (Tammi)
Olavi Hytönen (2 ryhmää) ja ylioppilaat Mauri Rautkari, Paavo Seppänen, Veijo Törnroos ja Lauri Vuorisalo. Opintotoiminnan Keskusliitolta saatujen varojen turvin pidettiin tavanomaisia luonnontuntemuskursseja 7:llä maaseutupaikkakunnalla. Kertomus Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnasta v. Yhdistyksen toimihenkilöiden ja sen eri puolilla maata toimivien jäsenten propagandatyön ja aktiivisen jäsenhankinnan ansiosta uusia jäseniä on kuitenkin liittynyt yhdistykseen vuoden aikana tavallista enemmän. Parvela, joka toimi Oulussa yhdistyksemme asiainhoitajana. Kurssit o imi n ta. Toukokuussa kuoli xM R8 toht. 115. Uuno Perttulan luonnonsuojelumiclessäkin työntäyteinen elämä. A. Useimmilla kursseilla pyrittiin tälläkin kertaa lintutuntemuksen laajentamiseen. Ylioppilas Seppäsen ryhmän osanottajat olivat jatkokurssilaisia. propagandan tekijänä ja luonnontuntemuskurssicn järjestäjänä, ja heinäkuussa sammui tamperelaisen xM R8 toht. Yhteensä oli osanottajia 143. 1953. Kaikkiaan oli kursseja 12 ja niillä oli yhteensä 585 osanottajaa. Helsingin kursseilla toimivat johtajina maist. Merkkinä siitä, että yhdistys on tullut maaseudullakin entistä tunnetummaksi, ovat ne lukuisat rauhoitusym. Yhdistys muistelee kiitollisena kaikkia näitä vainajiaan. luonnonsuoieluasioita koskevat kirjeet, joita yhdistykselle on vuoden aikana eri tahoilta maata saapunut.· Yhdistyksen nauttimasta arvonannosta on taas osoituksena mm. Yhdistys on vuoden aikana toisaalta kärsinyt raskaita tappioita menettäessään kuoleman kautta useita tarmokkaita ja uhrautuvia työntekijöitään. Useimmilla paikkakunnilla kurssien osanottajamäärä kasvoi edellisvuotisesta. Helsingissä pidetyt kurssit rahoitti kaupungin Urheiluja retkeilytoimisto. Vaikeasti korvattavan tappion yhdistys kärsi myös menettäessään heinäkuussa pätevän toimistonsa hoitajan rouva Raili Puolanteen. Kuluneena vuonna on Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminta ollut suurin piirtein aikaisemman kaltaista ja suunnilleen entisissä, yhdistyksen talouden määräämissä rajoissa liikkuvaa. A. se, että se on hyväksytty osalliseksi koko maan käsittäviin yleisiin arpajaisiin ja että sitä on muistettu lahjoituksin. Kenties tärkein johtokunnan vuoden kuluessa tekemistä päätöksistä on se, että yhdistys ryhtyy valmistaviin toimenpiteisiin luonnonsuojelulakimme uudistamiseksi
13. R. Y. 200 henkeä. A. Niilo Sövrinki ja maist. Reino Kalliola ja maist. Ruotsalo) heinäkuussa pidetvlle Maatalouskerholiiton luontoleirille Tammelaan. 1953 n. järjestettyä kasviretkeä, joka suunnattiin Pohjois-Espooseen. Hämeenlinnassa pidetyillä kursseilla tutustuttiin lintujen ohessa myös erinäisiin nisäkäslajcihin sekä rauhoitettuihin kasveihin. Rovaniemellä pidettiin kurssit nyt ensi kerran. Yyterissä joutsenten muuttoa tarkkailemassa. pnä järjestettiin vielä linturetki HuopalahdiUe. Yilho V. mutta vain osa niistä saatiin toteutetuksi. Lisäksi yhdistys järjesti johtajat (toht. Tauno Kalske ja opettaja Rauno 'I'enovuo. IX. Retkeläiset tutustuivat mm. Espoon kirkolle 25. Kaukoretkillä on käyty mm. tehdyllä kevätretkellä tutustuttiin mm. Pääkaupungissa toimiva yhdistyksen 1 i n t u kerho on vuoden aikana tehnyt yli 40 retkeä ja sillä oli 13 kerhoiltaa. Syyskuun 27. koskikara. Göran Bergmanin johdolla Huopalahdille ja Haagaan tehty retki (n. J vväskylän kursseista vastasi toht. R. maist. Osanottajia oli 12, johtajana maist. Niiden yhteydessä tehtiin retkeilvjä mm. ä8 Valovirta. Retkiä on pääkaupungin yleisölle järjestetty pääasiassa ennalta laaditun ohjelman puitteissa vuoden aikana kuusi. Johtajana toimi kouluneuvos Kurt H. Ruotsalo. Söderskärillä ja Pohjois-Espoossa. Kevätkaudella piti vhdistyksellä olla suunnitelman mukaisesti radiossa useita esit vksiä. Turu ssa toimivat kurssien johtajina maist. Kursseihin osallistui 55 henkilöä. Lahdessa järjestettiin tavanomaisen kurssin sijasta tällä kertaa sieninäyttely luentoineen, jonka piti prof. Yhteensä osallistui vhdietykson retkiin Helsingin seudulla Y. 50 henkeä ja johtajina toimivat ylio pp. pnä keskusteli ,·a t professorit Valter KeltillG. Risto Tuomikoski. Osanottajia oli mJ8 Tampereen kurssit piti toht. Komosen avustamana vartija V. :-10 osanottajaa). Olavi Leivo. Kurssit johti lelit. Kurssit hoiti toimittaja A. pnä tehtiin Pohjois-Espooseen hiihtoretki, jolla nähtiin mm. Syksyllä. Olavi Hilden ja Mauri Rautkari. Parvela teini Jouko Siiran avustamana. Luentoa oli kuulemassa 50 ja näyttelyssä kävi n. E. Oulun kurssit hoiti toht. eräisiin seudulle suunniteltuihin luonnonsuojelualueisiin. Enwald, osanottajia oli 8. Ra wM i o e s i t y ks et. K Ruotsalo. Helmikuun 15. toht. Ruotsalo, osanottajia oli 60. Ta m mikuun 9. Salkio. Johtajina toimivat prof. Kerhoa, johon kuului v. Uuno Perttula. Osanottajien enimmäismäärä oli 86. Niillä käsiteltiin lintujen ohessa myös pikku nisäkkäitä. Lähinnä ruotsinkieliselle yleisölle olivat tarkoitetut 14. Teiskon Nuoraja Våäräjärville sekä Säåksjärven ja Peltolammin maastoon. Osanottajia oli lG henkeä. V. A. rauhoitettuiliin kasvilajeihin. Osanottajia oli ensimmäisessä luentotilaisuudessa peräti 140. R et k ei] y toimi n ta. Henrik Wallgrenin johdolla Laajalahdelle tehty linturetki (10 osanottajaa) ja 17. seudun lehtoihin. johti niinikään maist. V. Osanottajia oli 39. Retkeilyillä kierrettiin paikalliset Tuomioja .Iy väsjärvi. Kuopiossa nidettiin tällä kertaa kasvikurssit, joilla tutustuttiin mm. E. 1953 25 jäsentä, on edelleenkin johtanut maist. Vaarna ja osanottajien enimmäismäärä oli 72. 200 henkeä. Siihen osallistui n
teeren soidinta. H. Niilo Söyrinki: Espanjan matkalta (21. I.); maist. Hellevaara ja T. Pontus Palmgren esitelmöi »El äm ästä lumisessa metsässä». järjestettiin taas melkoista huomiota herättänyt esitelmäja ueuvottelutilaisuus, jossa selviteltiin lohikantarnme säilyttämisen mahdollisuuksia. Göran Bergman 22. II. Järnefelt T. Söyrinki esitelmöi. IV.), 117. Kalliola kertoi Lapin kansallispuistoista, sekä Keurusselän seuran heinäkuussa vietetty 10-vuotisjuhla, jossa prof. Jukka Koskimies: Kuvia Aspskärin linnustonsuojelualueelta (16. III.); rehtori Antti Reiuikainen: Kuvia eräiltä suomalaisilta Iintujärviltä (15. Peitsa l\Iikola toht. Lisäksi häntä on haastateltu ajankohtaisista luonnonsuojelukyaymyksistä ja hän on selvitellyt samoja seikkoja >>i dags-Jähetvksessa. Lihtonen puhui »Metsän aatteellisista arvoista» ja ylimetsänhoitaja Torsten Raneken esitelmöi aiheesta »Perä-Pohjolan maisemat, matkailu ja metsänhakkuut»; lisäksi uävtettiin valtion metsästyksenvalvojan Tauno Mäen ottama, Söderskärin merensaariston lintuelämää esittelevä filmi. XL); 11. Lihtonen sekä toht. Radion ruotsinkielisellä puolella selosti toht. Esitelmöitsijät. IV. Kalliola on taas käynyt esitelmöimässä Tuusulan Metsänhoitoyhdistyksen nuorisokokouksessa A>8 III.) sekä Satakunnan Nuorisoseurapiirin (15. Reino Tuokon johdolla aiheesta »M etsä nhoito ja luonnonsuojelu». Maamme ja muidenkin maiden luontoa selostavia esite] miä valokuvineen on pidetty pääkaupungin yleisölle tavan mukaan kevätja syyskaudella kerran kuussa. Muista tilaisuuksista, joissa esitelmin tehtiin luonnonsuojelupropagandaa, mainittakoon Helsingissä helmikuussa pidetty Lapin näyttely, jossa toht. Lisäksi on ollut kaksi luonnonsuojeluaiheista esitystä »päivän peilissä», niistä toinen yleisenä luonnonsuojelunpäivänä. Tuokon johdolla aiheesta »Retkeily ja luonuonsuojelu». 175 henkeä. Heikki Roivainen: Maakrunnin luonnonsuojelualueesta (18. oli vielä vlimääräinen tilaisuus, jossa tuomari Reino Sarvola Rovaniemeltä näytti värivalokuvia Lapin luonnosta. H. Niinpä yhdistys järjesti metsä.viikolla 12. Kokouksessa, jossa alustajina esiintyivät prof. Professori Söyrinki on lisäksi pitänyt luonnonsuojeluaiheisen luennon sekä kansakoulunopettajille että oppilaiden vanhemmille Helsingissä sekä maatalouskerho-opiston oppilaille Paimiossa (28. IV. III.). prof. III.), Lounais-Hämeen luonnonsuojelutoimikunnan (19. Brofeldt, E. Syysrnetsäpäi vien aikaan U. metsäneuvos Y. ka nuas ja Erkki Laitakari. XII. Ernst Palmen: New Founcllandin luonnosta (21. IX.); prof. Järvi, Kustaa Vilkuna ja Niilo Söyrinki, kalastusneuvokset P. Toht. Jouko Kaisila: Maamme matelijoista ja sammakkoeläimistä ja niiden elintavoista (18. X.); maist. IV. Reino Kalliola: Uusista luonnonja kansallispuistoistamme (18. IV.); toht. XI. Tilaisuudet ovat entiseen tapaan olleet Säätytalossa ja on niih in useimmiten saapunut runsaasti kuulijoita määrän vaihdellessa 60-260. metsämiehille ja suurelle yleisölle esitelmäja keskustelutilaisuuden, jossa metsäneuvos V. 19. Esite > mäti 1 a i suu d et. Kalliola ja toimittaja Erkki Sorakuru tolit. Muutakin esitelmätoimintaa on ollut melko paljon. esitelmien aiheet ja esityspäivät olivat seuraavat: toht. Kaartotie sekä maisteri Reino Ryhänen, oli läsnä n. II.); toht. 30. keskustelivat toht
Kiteen opintokerhojen (24. Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa pidettiin keväällä 14 tuntia ja syksyllä 10 tuntia käsittävä, luonnonsuojelua esittelevä luentosarja, ja kesällä sai n. XII.) järjestämissä tilaisuuksissa. Muuta toim i n taa. Keväällä yhdistys eri yhteyksissä osallistui ns. Syksyllä yhdistys osallistui yhdessä eräiden muiden kulttuurijärjestöjen kanssa suurarpajaisiin, »Kotiseudun yllätysarpajaisiiu». V.), Oriveden kansalaisopiston (10. Täsmällistä tietoa arpajaisten taloudellisesta tuloksesta ei ole vielä käytettävissä. 84 s yhdistyksen arpaosuudesta. Näin hank itut 139 asiamiestä tilasivat myyntiin yhteensä n. G. Hindsbergin kanssa laatimansa kirjelmän, jossa Valtiovaltaa komitean puolesta pyydetään ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin öljyvahinkojen 118. Lisäksi hän on petolintukysymystä riistanhoitoyhdistyksissä selvittäessään puhunut myös luonnonsuojelusta saaden mm. Matti Helminen. Bergman on puolestaan pitänyt luonnonsuojeluaiheisia esitelmiä Solvallan urheiluopistossa (25. Toht. ::\1yyntiverkkoa järjestäessään yhdistys lähetti kaikkiaan 1600 kirjettä jäsenilleen. Bergman jätti Valtioneuvostolle yhdessä johtaja K. Molemmat tehtävät hoiti toht. Marraskuussa yhdistys jätti lehdistölle useiden arvovaltaisten yhdistysten johtohenkilöiden allekirjoittaman julkilausuman, jossa esitettiin se toivomus, että Helsingin Haltiavuoren suunnitellun ulkoilualueen kaakkoisen osan pakkolunastuspäätös kumottaisiin. Useimmissa varhemmin julkaistuissa suunnitelmissa ne ovat jääneet kokonaan huomiota vaille. kissakysymyksen pohdintaan. Keväällä yhdistys teki lehdistössä linnunpönttöpropagandaa ja välitti yleisölle pönttöjä. 27.000 arpaa, mikä vastaa n. Asiassa päädyttiin siihen, että paras keino asiassa on propaganda, jota vuoden aikana on myös harjoitettu. Eräänä tuloksena tästä kirjelmästä on se, että Hyvinkään kauppala on ottanut ohjelmaansa Iuounonsuojelunkohteitten inventoinnin ja virkistysalueiden suunnittelun omalla alueellaan. Kalliola. Heinäkuussa yhdistys lähetti valtion luonnonsuojelunvalvojan välityksellä tietoja maassa suoritetuista rauhoituksista kansainväliselle luonnonsuojeluliitolle, joka suunnittelee parhaillaan koko maailmaa koskevaa luonnonsuoieluatlasta. Tarkastusoikeus katsoikin, että pakkolunastus ei ollut riittävästi motivoitu, kumosi päätöksen ja siirsi alueen lopullisen kohtalon maanhankintalain Helsinkiä koskevien velvoitteiden toteuttamisesta laadittavan kokonaissuunnitelman varaan. aikaan sen, että kahdessa riistanhoitoyhdistyksessä poistettiin kanaja varpushaukkojen tapporahat. XI.), Niittylahden kansanopiston (17. Aloitteen asiassa oli Hyvinkään kohdalta tehnyt yliopp. V.) sekä kolmessa nuorisoseurassa Uudellamaalla. Marraskuussa yhdistyksen edustaja Pohjoismaisessa öljyvahinkokomiteassa toht. XI.) sekä Hämeenlinnan kansalaisopiston (15. 80 kuulijaa luonnonsuojeluopetusta Jyväskylän kesäyliopistossa. Kesäkuussa yhdistys lähetti maan kaikille aluesuunnittclujärjcetöille kirjelmän, jossa niitä pyydettiin ottamaan suunnittelutyössään huomioon myös luonnonsuojelun vaatimukset. Erikseen on vielä mainittava korkeakouluissa harjoitettu luentotoiminta
Eero Laaksovirta näytti värivaloku via kotimaan luonnosta. 150 yhdistyksen jäsentä. 885 uuden jäsenen liittymisen vuoksi melkoisesti kasvanut, vaikka vanhemmista jäsenistä jätti taas n. Kalliola. Toiset erovuoroiset johtokunnan jäsenet, toht. Niilo Söyrinki ja maanviljelysneuvos Aatos 'I'availa, Puheenjohtajana on toiminut prof. Lihtonen, metsäneuvos Jarl Lindfors, apul.prof. Vuosikirja sisältää mm. 'I'ilintarkastajiksi valittiin samoin jälleen toht. Roi vainen, Matti Sovinen ja I. Ollila, Lars Pettersson, Kalevi Raitasuo, H. Sen toimituksessa on kuten edellisinäkin vuosina vastannut toht. Tahvo Kontuniemi ja maist. Toivo Lyy, Arvo J. Alkusanat, joissa käsitellään luonnonsuojelua sosiaalisena ja taloudellisena kysymyksenä on laatinut Reino Kalliola. Hans Lutherin. 600 vuosikirjan lunastamatta. Ernst Häyren, prof. Vuosiko ko u s j a j o h t o kunta. Yhdistyksen jäsenmäärä on kuluneena vuonna n. Lars von Haartman ja osastopäällikkö Väinö Pärnänen valittiin myös uudestaan neljäksi vuodeksi. J. Se sisältää 128 sivullaan 13 artikkelia, tietoja Suomen kasvistosta ja eläimistöstä. pnä maaliskuuta. Reino Kalliolan ja prof. Artikkeleita ovat kirjoittaneet Y. Kotilainen. Viljo Kujala, prof. Kokoukselle esitetty vuosikertomus ja tilit hyväksyttiin. kirjallisuusarvosteluja ym. Ilmoitettiin, että Societas pro Fauna et Flora Fennica, jonka edustaja johtokunnassa oli erovuorossa, oli valinnut täksi edelleen toht. Virallisten vuosikokousasioiden jälkeen maist. Vainio. syiden poistamiseksi. Y astaavanlaiset kirjelrnät on komitean taholta jätetty muidenkin Pohjoismaiden hallituksille. Söyrinki, varapuheenjohtajana prof. Leevi Miettinen, varatilintarkastajiksi maisterit Holger Ahlqvist ja Pasi Lehmusluoto. Läsnä oli n. Lukkala. Göran Bergman, Olavi Hilden, Seppo Hurme, Mauno J. Göran Bergmanin, Lars Fagerströmin ja Göran Nordströmin artikkelit. Aarne Laitakari (Suomen Maantieteellinen Seura), prof. lyhyen selostuksen suunnitelluista uusista luonnonja kansallispuistoistarnme -. uutisia luonnonsuojelun työmaalta mm. Niilo Söyringin avustamana sihteeri. Jäsenmaksu päätettiin pysyttää ennallaan, 250 mk. Teppo Lampio esitti Yellowstonen kuuluisasta kansallispuistosta ottamansa värifilmin ja maist. Kuluneena vuonna yhdistyksen vuosikirja saatiin painosta kesäkuun puolivälissä. V. Sanomalehdistössä, sekä suomenettä ruotsinkielisessä, yhdistys on toimihenkilöittensä välityksellä tehnyt luonnonsuojelupropagandaa useissa eri vhteyksissä. K. Ruotsinkielisen vuosikirjan (36 s.) ilmestyminen siirtyi seuraavan vuoden puolelle; sen toimitti apulaissihteeri. Laitakari ja rahastonhoitajana toht. 1953 prof. Yhdistyksen taholta tulleesta kehoituksesta ovat myös monet sen jäsenet kirjoittaneet luonnonsuojelusta paikallisiin lehtiin varsinkin yhdistyksen vuosikirjaa esitellessään. Ahola. Reino Kalliola, prof. Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 8. Vuosi k i r j a. Yhdistyksen sihteerinä on ollut allekirjoittanut ja 119. 0. Vuoden lopussa yhdistykseen kuului 4.516 jäsentä, joista 4.253 suomenkielistä ja 263 ruotsinkielistä. Yhdistyksen johtokuntaan kuuluivat edellämainittujen kolmen henkilön lisäksi v. Aarno Kalela (Suomalaisen Eläinja Kasvitieteellisen Seuran Vanamon edustajana), toht
Neuvot te 1 u kunta. Suurin kustannuserä oli vuosikirjan (1953) toimittaminen. Elokuussa yhdistys sai vastaanottaa OY. Luonmoneuoielualueita yksityismaille perustettaessa tai näillä oleuia luonnonmuietomerklceiä rauhoiieiiaessa on maanomistcij an jätetlävi:i siitä hakemus lääninhallitukselle. . 120. Neuvottelukunta yhtyi alustajan käsitykseen, että nykyistä lakia on pidettävä monessa suhteessa vanhentuneena ja yhdistyksen johtokunta on sittemmin ryhtynyt alustaviin toimenpiteisiin luonnonsuojelulain uudistami seksi. Ta 1 o u s. In sinööritoimisto K. Tilinpäätös osoittaa jäsenrnaksutuloja 1.004.430: -. V. 1.565.590: ja menot mk 1.351.319: joten ylijäämä oli mk. Helsingissä, tammikuussa 1954. apulaissihteerinä (ru otsinkielisenä sihteerinä) toht. Kokouksessa alusti toht. Tukekaa yhdistyksen toimintaa lahjoit·uksin Ja tesiamentein, . osasta tilan karttaa rauhoitettavan alueen tai esineen sijaintia oso·itlavine merkintöineen selcti jäljennös omistusoikeusasiakiriasia; Yksityiskohtaiset ohjeet saadaan pyyrlettäessä maksutta ualtion. XI. Heldt AB:ltä lahjoituksen joutsenen ym. Brander keskustelun »Luonnonsuojelulaistamme». L ah j o i t u s. · Yhdistyksen neuvottelukunta, johon nykyisin kuuluu 40 luonnonsuojelua harrastavaa henkilöä eri puolilta maata, kokoontui kahden vuoden väliajan jälkeen 25. lohikokouksen järjestämistä varten 20.000: . luownonsuoieluncalooiolia. harvinaistuneiden eläintemme suojelun edistämiseksi. T. 214.271 : -. Anomukseen on liitettävä jäljennös ko. Göran Bergman. Hankkikaa Suomen Luonnonsuojelnyhdistykselle uusia jäseniä. Läsnä oli 6 neuvottelukunnan ja 6 johtokunnan jäsentä ynnä sihteerit. Tilinpäätöksen mukaan yhdistyksen tulot olivat mk. Johtokunta piti kertomusvuonna 6 ja työvaliokunta 8 kokousta. Erkamo. Opintotoiminnan Keskusliitolta saatiin kurssitoimintaa varten maaseudulla 37.330: ja Helsingin kaupungilta pääkaupungissa pidettyjä kursseja varten 66.000: sekä Maataloushallitukselta ns. Valtionavustus oli 300.000: -, josta varsinaista valtionapua 115.000: ja raha-arpajaisten voittovaroista lisäavustusta 185.000: . . Sen painatus tuli yhdistykselle maksamaan 519.689:
Valtion luonnonsuojclunvalvoja Fil. tri Reino Kalliola, Helsinki, Unionink. Helsinki, Urheiluk. Lihtonen, metsäneuvos Jarl Lindfors, fil. sihteeri: fil. tri aö·ran Bergman, os. Puh. V. Hinta 75 mk. 40 A (Metsätalo). Ruotsinkiel. Tähänastisissa numeroissa n. Viljo Kujala, prof. 40 A (Metsätalo). \._ _ Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Jo h t o kunta: apul.prof. Hinta å 300 mk, jäseniltä 250 mk. 22 978 (kotiin 481 586). Postisiirtotili n:o 6882. Aarno Kalela, prof. Puhhelin 61 401.. Samalla voitte tilata: Suomen linnut. V. 1300 sivua ja 450 kuvaa. 44, puh. Pallas-Ounastunturin kansallispuiston opas. 1946 esittelyvihkonen). tri Reino Kalliola, rahastonhoitaja; fil. maist. Aarne Laitakari, varapuheenjoht.; fil. 61 401. Lyhyet tiedot Suomen kaikista linnuista ja linnunpönttöjen valmistusohjeet. Erkamo, os. tri Hans Luther, osastopäällikkö Väinö· Pärnånett, maanviljelysneuvos Aatos Tavaila. Ernst Hayren, prof. Hinta 50 mk. tri Lars von Haartman, prof. Hinta 300 mk. S i h t e e r i: fil. Kivirikon lintunäyttelyn v. Helsinki, Unionink. Y h d i s t y ks e n o s o i t e: Helsinki, Unionink. Erkamo: Ehdotus Helsingin seudun luonnonsuojelun kohteiksi. Seuraavia vuosikertoja on vielä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimistosta saatavissa: 5 (1945-46), 7 (1949), 9 (1950), 10 (1951), 11 (1952) ja 12 (1953). V. Ap8 E. Niilo Siiyrinki, puheenjohtaja: prof. 25 851 (kotiin 92 813). 18 B, puh. »Suomen Luonnon» vuoslkertojen täydellinen sarja on luonnon ystävän kirjaston perusteoksia
Jäsenet saavat ilmaiseksi yhdistyksen vuosikirjan SUOMEN LUONTO . SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS flelsinki, Unioninkatu 40 A. . Jäsenmaksu peritään vuosikirjan lähetyksen yhteydessä. Hinta 300 mk. Helsinki, 1954. 1 . Jäseneksi ilmoittautuminen kirjeitse tai puhelimitse. Ralttluskans•• Kirjapaino Oy. I '. ..1 SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Suomen luonnon kauneuden ja rikkauden turvaamiseksi . Kertakaikkinen maksu 5000 mk. Vuosiiäsenrnaksu 250 mk