uomen Luonnonsuojelun ohjelma Nykyinen metsästyspolitiikkamme Ahma, lainsuojaton Korkeakosken luonnonsuojelualue N:O 1 15 VUOSIKERTA 1956
Otsoni, Nya Argus) 3. 2100 mk. Arvi P. 1200 mk, ns. Sid. •• ISANMAAN LUONNONKIRJA SUOMEN KAUNIS LUONTO 1-111 Dosentti Reino Kalliola on rikastuttanut kirjallisuuttamme kolmella arvokkaalla kuvaja tietoteoksella, jotka muodostavat mitä parhaimman oppaan maamme kauniin ja erikoislaatuisen luonnon tuntemiseen. Tätä taustaa vasten t arkastetaan t alouselämän riippuvaisuutta luonnosta sekä ihmistoimintaa luonnon ja maisemi en muovailijana. Pätevä, syvällinen luonnont un temus on esite tty runollisen lennokkaalla, kiehtova lla tavalla.>> (Tri L. SUOMEN LUONTO vuodenaikojen vaihtelussa SUOMEN LUONTO mereltä tuntureille Teossarjan viimeisessä osassa (ilmestyy v. B. 1000 mk, ns. Noin 464 s., 225 kuvaa, ka rttaa ja pii rrosta. >> Uusi Maamme-kirja tieteellin en, monipuolinen, arvokas koko kansan, oppin eitten ja maallikoiden, vanhojen ja nuorten lukuja kuvakirj a.,> (Leht. 1957) esitellää n maamme luonnon alueelliset pääpiirteet. Poijärvi) 388 s., 143 kuvaa. Sid . >> Lyhyesti sanoen parasta, mitä tästä a lasta on milloinkaa n meillä tai muualla maailmassa kirjoitettu. WSOY. Sid. 1500 mk, ns. REINO KALLIOLA Tuhlailevan runsaasti kuvi tet tu ja csseetyyliin kirj oitettu kuvaus Suomen luonnosta ja sen kehi tyksestä. 1600 mk. 1800 mk. p. 466 s., 328 ku vaa, 50 karttaa ja piirrosta
Niin ikään kivemme ja kalliomme haastelevat omalla kielellään ja geologiemme tulkitsemana maamme luonnon varhaista historiaa kauas jääkauteen ja aina alkuvuorten syntymään asti. Viimeksi kuluneina vuosina on erityisesti kaivattu tällaista yhdyssidettä. Tällaiseen ratkaisuun on päädytty siitä syystä, että on haluttu saada entistä kiinteämpi kosketus jäsenistöön, saada yhdysside jatkuvasti muistuttamaan velvollisuuksistamme. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminta on luonnonsuojelua ja maiseman hoitoa koskevissa kysymyksissä joutunut entistä kiinteämmin tarttumaan ajankohtaisiin luonnon hyväksi käyttöä tarkoittaviin suunnitel1956. N:o 1 Suome11 Luonto LUONNONSUOJELUN AANENKANNATTAJA 15 VUOSIKERTA Muodon vaihdos Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikirja, Suomen Luonto , on tullut luonnonsuojeluväelle tutuksi, ehkäpä rakkaaksikin niiden neljäntoista vuoden aikana, jolloin se on Suomen luontoa esitellyt ja yhdistyksen aatetta julistanut. Vanhoissa vuosikirjoissa puhuvat meille sanoin ja kuvin aarniometsien rauhallinen elämäntahti, nevojemme ja soittemme alakuloinen kauneus, rehevi~n lehtojemme kasvillisuus ja linnustomme eri lajit ja alueittaiset esiintymät. Vuosikirjan lehdillä tapaamme alkuperäisen luonnon arkkitehtuurin ja sen rinnalla ihmisen suhteen luontoon, milloin sellaisena kuin se on, milloin sellaisena kuin sen tulisi olla. Erotus on pääasiallisesti siinä, että yhden vuosikirjan asemesta saamme aikakauslehden neljä numeroa, jotka yhdessä vastaavat vanhan vuosikirjan laajuutta, toivottavasti sen ylittävätkin. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on päättänyt muuttaa vuosikirjan neljästi vuodessa ilmestyväksi aikakauslehdeksi. Tarkoituksena on sisällyksen ja aiheiden valinnassa, kerronnan hengessä ja lehden kuvituksessa jatkaa vuosikirjan perinteitä
2. V. Tämä tietäisi voimien kokoamista ja entistä,runsaampien tulosten saavuttamista. Siinä toivossa, että tämä muodonvaihdos merkitsee aktiivisen otteen lujittumista ja luonnonsuojelun ystävien rivien tiivistymistä, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys lähettää aikakauslehtensä ensimmäisen numeron jäsenilleen. Merkin taiteellisessa sommittelussa yhdistys on saanut käyttää hyväksi taiteilija Erkki Tuomen ja arkkitehti Elsi Borgin asiantuntemusta. Vuosikirjan mm1, SUOMEN LUONTO, on säilytetty myös aikakauslehden nimenä. Useammin ilmestyvässä aikakauslehdessä saadaan ajankohtaiset kysymykset tuoreina jäsenistön tietoon ja yhdistyksen johto saa samalla kannattajiltaan sen tuen, jota se toiminnassaan tarvitsee. Toivomuksemme on samalla, että äänenkannattajamme useammm ilmestyvänä entistä paremmin kykenee kokoamaan samalla paikkakunnalla asuvat luonnonsuojelun ystävät yhteistyöhön, sellaiseen toimintaan, joka aikanaan ainakin suurimmissa asutuskeskuksissa saattaisi johtaa oman paikallisyhdistyksen tai -kerhon syntymiseen. Lihtonen * Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki Lehtemme kannella nähdään Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki, jonka yhdistyksen johtokunta on äskettäin vahvistanut käytäntöön otettavaksi. Merkki, jossa ihmiskäsi on suojelevasti asettunut havupuun taimen ja pesästään kurkottavien kolmen linnunpoikasen yläpuolelle, symbolisoi sattuvasti luonnonsuojelun aatteellisia ja samalla myös käytännöllis-taloudellisia tehtäviä. Yhdistyksen toimintaa voitaisiin silloin ryhtyä organisoimaan sen jäsenistön runsautta paremmin vastaavaksi suurliittymäksi. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys toivoo, että tämä onnistunut ja tyylikäs tunnus on omiaan osaltaan edistämään maan luonnonystävien liittymistä yhteiseen rintamaan yhteisen, isänmaan parasta tarkoittavan työmme hyväksi. Se edustaa myös yhtä hyvin alkuperäisen luonnon suojelemista kuin luonnon vaalimista ja hoitoa kulttuurimaisemassa. miin. Merkin lopullinen asu samoin kuin lehtemme kansikin on taiteilija Ahti Hammarin käsialaa. Voidaan väittää, että vuosikirja olennaisesti merkitsee vain toteavaa ja sellaisena alistuvaa katsausta tapahtuneeseen samalla kun se viittaa vuoden kestävään levon tuntumaan. Tällaisina muistamme viimeisten suurkoskiemme pelastamisen tekniikan valtaukselta, tieolojemme kehittämisen luonnonsuojelun ja maisemanhoidon näkökulmasta, eetillisen mielenlaadun korostamisen kaikessa luonnonvoimien hyväksi käyttämisessä vain muutamia seikkoja mainitaksemme. Vastakohtana vuosikirjalle aikakauslehti on aktiivisen otteen ilmaus; sen olemukseen kuuluu omaksutun ohjelman ajaminen, jopa suoranainen taistelu aatteen puolesta
Karhumäki Oy. Ne arvot, joita luonto edustaa ja joita on pyrittävä suojelemaan, ovat hyvin moninaisia. Sellaisena sillä ja sen osilla on jo suuri itseisarvo. Ruoveden kirkol ta. Ohjelmamme Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen lausuma Luonnonsuojelulla on vankka eetillinen peruste: vastuuntunto ihmisen valtaan alistetun luonnon säilymisestä, oikeamielisestä kohtelusta ja viisaasta käsittelystä. Voidaan kuitenkin erottaa kolme päänäkökohtaa; voimme puhua 1 u"o nn o n k u 1 t t u u r i a r v o i s t a, s o s i a a 1 is i s ta j a t al ou d ell i si s ta arvoista.. Velj . Luontoa ei kuitenkaan suojella ja hoideta vain sen itsensä takia, vaan myös ja ennen kaikkea ihmisten hyväksi, kansamme hyödyksi, hyvinvoinniksi ja iloksi. Valok. Luonto kaikkine kasvija eläinlajeineen on ilman ihmisen myötävaikutusta syntynyt, ainutlaatuinen ja korvaamaton kokonaisuus. Luonto ja kulttuuri tasapainossa
Viime aikoina on myös käynyt yhä selvemmäksi, että luonnon suojeleminen on tietyissä rajoissa välttämätöntä juuri taloudellisista syistä. Luonnon tasapainotila on siinä määrin järkkynyt, että se on käynyt kansantaloudelliselta kannalta kohtalokkaaksi, niin tuottavia kuin suoritetut toimenpiteet hetkellisesti ja jollekin yksityiselle yrittäjälle ehkä jatkuvastikin ovat olleet. Teknillinen kehitys ei saa muodostua itsetarkoitukseksi, jonka hyväksi on uhrattava kaikki muu. Sangen monet luonnontutkimuksen ongelmat ovat sen laatuisia, että ne voidaan täysin selvittää vain enemmän tai vähemmän koskemattomassa, alkuperäisessä luonnossa. Luonnon väkivaltaisesta kohtelusta ja hävityksestä on eri puolilla maailmaa saatu ikäviä kokemuksia. Väestön lisääntyminen, elintason 4 kohoaminen ja teknillinen kehitys johtavat yhä suurempaan luonnonvarojen hyväksikäyttämiseen ja siten luonnonmaiseman ja sen aineksien vähenemiseen. Toisaalta juuri tämä kehitys lisää vielä jäljellä olevan luonnon ja sen suojelemisen tärkeyttä. Yhteiskunnan on oman etunsa vuoksi järjestettävä työntekijöilleen tilaisuus virkistävään oleskeluun luonnon syvässä rauhassa. Kohonnut elintaso, kulkuvälineiden kehitys, lomaaikalainsäädäntö sekä vilkastunut matkailuja retkeilyharrastus on suuresti lisännyt tämän sosiaalisen luonnonsuoj'elun merkitystä. Näiden luonnon kulttuuriarvojen vaaliminen on luonnonsuojelun vanhin ja tunnetuin osa eikä sen vuoksi enää kaivanne enempiä selittelyjä. Luonnonkauneudesta taas voidaan lyhyesti todeta, että se on yksi koko henkisen elämän tärkeimpiä lähteitä. Luonnon merkitys sivistyselämälle perustuu ensi sijassa tieteellisiin ja esteettisiin arvoihin. Mutta kaupunkien, teollisuuskeskusten ja muiden asutustaajamien kasvaessa lisääntyy sen väestönosan määrä, jonka on luonnosta nauttiakseen vapaa-aikoinaan varta vasten lähdettävä maille ja vesille. Luonnonsuojelun tehtävänä on valvoa, ettei kulttuurimaiseman rakentamisessa luontoa tarpeettomasti tuhota ja ettei taloudellisten etujen nimessä luonnonsuojelun näkökohtia harkitsemattomasti sivuuteta. Mutta alkuperäisen luonnon näytteillä on luonnontuntemuksen ja opetuksen kannalta sekä kotiseudun ja isänmaan entisyyden kuvana välittömästikin mitä suurin arvo meille kaikille. Luonnolla on suuri merkitys ihmiselle fyysisen ja henkisen virkistyksen antajana. Ne on vain jo erilaisia luontoa ja maisemia muuttavia töitä suunniteltaessa otettava huomioon. Useimmilla meikäläisen maaseudun asukkailla on luonto aina lähettyvillään. että sellaisten luonnon. Luonnon kulttuurija sosiaalisia arvoja puolustaessaan luonnonsuojelu jo'utuu usein ristiriitaan taloudellisten intressien kanssa. Metsänhävitys, liiallinen laiduntaminen, virheelliset maanviljelysmenetelmät sekä rajoittamaton järvien laskeminen, soiden kuivatus ja vesien säännöstely ovat monin paikoin johtaneet juoksevan veden ja tuulen kuluttavan toiminnan, erosion, lisääntymiseen sekä aiheuttaneet toisaalta tuhoisia tulvia, toisaalta haitallista kuivuutta. Elollisen luonnon säilyminen taloudellisesti tuottavana edellyttää. Luonnon edustamat arvot ovat niin suuret, että ne kestävät vertailun suurtenkin ekonomisten hankkeiden kanssa, vaikkei niitä voida mitata samoilla mitoilla. Tieteellisen luonnonsuojelun tärkeä tehtävä on tämän tutkimusedellytyksen, primäärisen tutkimusaineiston saannin turvaaminen
Runsain mitoin fyysistä ja henkistä virkistystä tarjoaa luonto ystävilleen. Fritzen. Tämä kaikki koskee myös meidän maatamme, vail~ka me onneksi olemme 5. varojen kuin metsän, riistan ja kalakannan hoitamiseen liittyy myös maaperän ja vesien, koko luonnonympäristön, biologisesti oikea suojelu ja hoitaminen. Valok. Luonnon taloutta ei ole tästä kokonaisuuden näkökulmasta vielä läheskään riittävästi tutkittu. N. Turun Ruissalon luounonsuojelualueelta
Selvää on myös, ettei tällöin voi olla ky symys vain suojelevasta ja säilyttävästä tehtävästä, vaan työstä, jossa passiivinen suojelu ja aktiivinen toiminta liittyvät toisiinsa sillä tavoin kuin tehtävät kulloinkin vaativat. ettei niitä voida eikä ole syytä erottaa toisistaan. Myös sellaiset seikat kuin esim. Luonnonsuojelun alalla kansamme on pahasti takapajulla; siihen viittaa jo kulttuurimaisemamme turmeltuminen. Kun luonnonsuojelua koskevien kysymysten käsittely soveltuu erinomaisesti moniin aikuis-kasvatustyön muotoihin, olisi siihen kiinnitettävä paljon enemmän huomiota kuin tähän asti on tapahtunut.>> Urpo Har va. Luonnonsuojeluun 6 * millä tavoin lapsemme ja nuorisomme kasvatetaan luontoa rakastamaan ja kunnioittamaan. Luonnonsuojelun on pyrittävä paljon laajemmalle. Teoriassa voidaan varsinaisen luonnonsuojelun (alkuperäisen luonnon ja sen aineksien säilyttämisen) rinnalla erottaa maisemanhoito (asutusja talousmaiseman luonnon kauneuden ja terveyden vaaliminen) ja luonnonvarain hoito (uudistuvien luonnonvarojen järkiperäinen hoitaminen ja kartuttaminen). Edellä esitettyjen toteamusten valossa on selvää, ettei täysiin mittoihinsa avartunut luonnonsuojelu voi rajoittua vain tiettyjen alueiden ja yksittäisten luonnonmuodostumien tai harvinaisten kasvija eläinlajien suojelemiseen, niin tärkeitä kuin nämä tehtävät ovatkin. soranotto ja harjujemme kohtalo, puhelinja sähkölinjat ja tienvarsipuut, tehtaiden jätteet ja vesien likaantuminen, kasvinsuoj elumyrkkyj en haitalliset s.euraukset, laivojen jäteöljy ja vesilinnut sekä monet muut kuuluvat nykyään luonnonsuojelun piiriin. Luontoa on suojeltava kaikelta tarpeettomalta hävitykseltä, olkoon tämä suojelu sitten olosuhteista riippuen milloin pelkkää suojelua, milloin suojelua ja muodostelua. Käytännössä nämä kolme liittyvät kuitenkin erottamattomasti toisiinsa. liittyy paitsi taloudellisia myös esteettisiä ja moraalisia arvoja. Kysymys on siitä, miten maanviljelijät, metsien hoitajat, metsästäjät ja kalastajat, teiden ja voimalaitosten rakentajat, insinöörit ja arkkitehd1t, asemakaavain ja asutuksen suunnittelijat sekä muut käytännön miehet suhtautuvat työssään luontoon; siitä miten jokainen kansalainen käyttäytyy luonnon helmassa liikkuessaan; ja siitä, tLuonnonsuojelun aate on nykyisin tullut erittäin ajankohtaiseksi siitä syystä, että teollisuuden laajentuminen tuhoaa luontoa yhä enemmän ja irroittaa ihmistä luonnon välittömästä läheisyydestä. toistaiseksi säästyneet vaikeilta luonnon järjestyksen häiriöiltä ja vaikkei meillä vielä ole edessämme ylikansoituksen huolestuttavia näköaloja. Niinkuin luonto on suuri jakamaton kokonaisuus, niin myös sen käsittely ja hyväksikäyttö on suuri yhteinen kenttä. Sen on saatava äänensä kuulumaan ja päästävä vaikuttamaan kaikkialla, missä ihmisen ja luonnon välillä on kosketusta. Aatteellisella ja käytännöllisellä luonnonsuojelulla on todella siinä määrin yhtymäkohtia ja yhteisiä tehtäviä
A. Nykyisin sitä lienee enää kenties parisensataa yksilöä jäljellä pääasiassa Lapin syrjäisimpien tunturien sopukoissa. E. Christiansen. Askettäin tapahtunut ahman tapporahan korottaminen merkitsee näiden viimeistenkin yksilöiden joutumista entistä ahtaammalle. K irjailija, ylimetsänhoitaja A. Pian tullee aika, jolloin vain aniharvat erämiehetkään voivat tästä eläimestä kertoilla oman kokemuksensa pohjalta. E. Valok. Ahma. Jälkien jono saattaa jatkua suoraviivaisesti pitkät 7. Selkeimmät tarinat löytyvät keväisten hankien vitilumelta. ovat tuon kirjan mielenkiintoisimpia kohtia. Ne sivut Suuresta Luonnonkirjasta, joille ahma on kirjoitellut kertomuksia elämästään ja puuhailuistaan,. Ahma, suurten kairojen lainsuojaton kulkuri A. Järvinen, luonnonsuojeluhenkinen metsästäjä, kuuluu heihin, ja hän piirtelee seuraavassa ahmasta joitakin erämiehen kuviaan. Kun jonkin aikaa seurailee ahman jälkiä, voi jo niistä päätellä, että jälkien tekijä on levoton eläin, jolla on aina kiire. Maan ollessa lumettomana ahman kirjoitukset ovat himmeitä ja niiden sisällys salaperäistä ja vain tottuneen, luontoa tuntevan ihmisen selvitettävissä, mutta kirjoitukset valkoisilla puhtailla kairojen hangilla ovat selkeätä, jokaisen helposti luettavaa tekstiä. Järvinen Maamme ahmakanta vähenee vähenemistään
Usein sen kätkö on näköalapaikalla vaaran tai tunturin rinteellä, aukealla laellakin, ja retkeillessään se kulkee varastoillaan niitä kartuttaen. Ahma on tyypillinen varastoon pyytäjä ja kätkijä. Jos erämiehen koira sen yllättää ja koira on kyllin rohkea, pakenee ahma sitä puuhun, mutta koiran haukunta ei estä sitä tarkkailemasta ihmisen lähestymistä, ja se osaa livahtaa alas puusta ja paeta miehen ulottuvilta useimmiten ajoissa, koiran ärhentelyistä huolimatta. Sulavassa lumessa ahman jälki levenee ja saattaa muistuttaa pienen karhun jälkeä, mutta ahman jäljen etuosan pyöreys silloinkin säilyy sen tunnuksena, samoin kuin jälkien muodostamat kuviot. Ahmaa auttaa ihmisen karttamisessa sekin, että se liikkuu, · kuten näätäeläimet yleensä, öisin. jonot ilmaisevat muutenkin ahman kuuluvan näädän heimoon. Jälkien pitkät suorat. Tällaisissa kolmoisjäljissä on keskimmäisessä etuj alan ja takajalan jälki yhdessä. Kylliksi herkuteltuaan ahma usein irroittaa poron pään ja lähtee sitä kuljettelemaan, vie sen ensimmäiseksi kätköi. Kesällä se saalistaa pääasiassa hiiriä, sopuleja ja lintuja, riekkoa ja kiirunaa, talvella melkeinpä yksinomaan poroja, missä sen asuinmailla vain poroja on. Helpoimmin se yllättää poron paksun lumen aikana, jolloin eläimen on pakko painua kuoppaan jäkälää kaivamaan. Jos se saa puuhailla häiriintymättömässä vapaudessaan, se ahertaa ahkerasti varastojensa lisäämiseksi. Ahman jälkien seurailija pääsee myös helposti perille siitä, että ahma kulkee vaivatta pehmeässäkin lumessa, että sen tassut kannattavat sitä kuin jonkinlaiset lumikengät. Tavallisesti ahma juoksee lyhyttä laukkaa, jolloin se tekee kolmoisjälkeä, kuin olisi kulkenut kolmella jalalla hyppien. Ahma liikehtii myös parijälkeä tehden kuin n~ätä tai kärppä. Se osaa olla myös varovainen, ja kovimmassakin laukassa sen herkät aistit toimivat kuin valppaat tutkalaitteet, hälyttävät heti, jos tarve vaatii, varsinkin jos vaara on uhkaamassa. Kuten tunnettua, ahma on julma peto, porojen surma, minkä vuoksi sitä kirotaan sen asuinmailla pohjolan palkisilla ja vainotaan ja koetetaan hävittää kaikin keinoin. Poron se pyydystää vaanien. Yö on sen työaikaa, ja usein sen työt ovatkin sellaisia, että on syytä kätkeä ne yön pimeyteen. Karhu omassa vapaudessaan tekee kaaria, hyvinkin pieniä, kulkee kiirettä pitämättä, usein kierteleekin paikkoja tutkien ja matkansa maaraa mietiskellen, sen sijaan ahma >>päästelee>> menemään ja pysähtyy vain silloin, kun yllättää saaliin tai sattuu haaskalleen. Ihmistä q,hma karttaa, ja vain harvoin ihminen sen sattumalta kohtaa. taipaleet. Ahma hyppää poron päälle ja · puree sitä niskasta, >>kiljansilmästä>>. Ahmaa pidetään hukan veroisena tuholaisena, ehkä suttakin >>kortompana>>, 8 koska se on tätä ovelampi kiusantekijå, kaikki tietävä ja kaikki väistävä kairojen paha henki. Luolan se hakee turvakseen ja luolan käytäviä ja hangen alla kulkien se vaeltaa pitkätkin matkat ennenkuin kohoaa turvallisen matkan päässä hangelle ja eksyttää vainoojansa. Jos se yöllä laukkoo kohti porotai erämiesten asentoa, se saa asennosta tiedon jo kauas, pysähtyy, vainuaa hetken ja lähtee pakoon tehden suuntaansa äkkimutkan. Maksa ja vaatimen utareet ovat sen parasta herkkua. Kun poro kaatuu, ahma aukaisee sen kurkun ja latkii lämmintä verta. Ihmisen käden mentävästä aukosta se mahtuu pujahtamaan maan alle
Mutta poro oli ajoissa huomannut ahman, puolustautunut hyvällä menestyksellä, lopulta onnistunut katkaisemaan hihnansa ja päässyt pakoon talvitielle ja sitä myöten sekin kylän turviin jättämättä veri9. E. hinsä. j _,, . Täällä poro osui heinätielle ja juoksi sitä pitkin Mutenian kylään, johon ahma ei uskaltanut sitä enää seurata. ., ' l ' ' .. Poroa, joka huomaa ajoissa lähestyvän vaaran, ahma yleensä ei saa. Järvisen vesivärimaalaus. l ! . Poro oli kahlannut syvässä lumessa ja ahma sitä seurannut, puolelta toiselle kierrellen. Kylän liepeiltä ahma löysi >>liekaporom>, jota alkoi korvaukseksi pyydystää. Kerran lähdin keväthangilla kairaa hiihdellessäni seurailemaan poroa pyydystävää ahmaa. Ohutlumisissa paikoissa ajon vauhti oli kiihtynyt ja vahvassa hangessa hidastunut. Oli vitiä hangella ja jäljet näkyivät hyvin. Jos paa on suurisarvinen ja sen takia hankala kuljettaa, ahma saattaa suutahtaa sille ja raahata sen eteen sattuvaan puuhun, korkealle puun oksista roikkumaan. Ennenkuin se sen jättää, se syö siitä ainakin silmät. l Tuho uhkaa. A. Tapasin jäljet Jaurujoen latvoilla Saariselän tunturijonon alla. Perään lähtiessäni kuvittelin ajon päättyneen lyhyeen, mutta ajoa jatkui yli jänkien ja yli vaarojen peninkulmittain, ohi N attastunturien Sompio-järvelle
Kevättalvella se kuitenkin elää perhe-elämää. Näin varsinkin silloin, kun nälkiintynyt ahma perässään hiihtäviä pyytäjiä paetessaan kohtaa porotokan upottavassa lumessa. Niitä on 24, useimmiten kolme. Helmimaaliskuussa emoahma synnyttää poikasensa. Ahmasta on kerrottu sellaistakin, että se saattaa ruveta porotokkaa, sitä seuraillen ja koossa pitäen, sopivaa toimintakeliä vonkaillen. Siinä ruokailija todella ahmii minkä ennättää. Kun sitren sattuu odotettu keli, ahma alkaa toimia, tappaa kenties koko tokan ja hankkii siten itselleen lihavaraston pitkiksi ajoiksi. Kun ahmanajajat ehtivät paikalle lukemaan hangesta kairojen tapahtumien verisimpiä kirjoituksia, he näkevät, minkälaiseksi muodostuu hangelle levitetty ruokapöytä silloin, kun aterioimassa on nälkiintynyt, ruokaansa hillittömän raivon vallassa käsittelevä. Ahma ei ole seuraeläin. ahma. Pesä. Valok. Joskus ahma kuitenkin näyttää saavan poron hampaisiinsa hyvinkin helposti. On varmaa, että ahma voimastaan ja liukkaudestaan huolimatta monestikin joutuu kokemaan olevansa työläinen, jonka palkansaanti on epävarma. ,Pehmikkeenä on naavaa, sam malta ja jäkälää, joskus myös >>kosken partaa>>, koskinaavaa, jota kuljetellaan pesälle pitkienkin matkojen päästä, sulasta koskesta kivien päältä keräillen. Silloin se kimpoaa kuin raketti porosta toiseen, niitä repien ja raadellen. pilkkuakaan lumeen. voi olla luolassa tai luolan vieressä paksun hangen alla. Pesään johAhmapoikue. Oli ilmeistä, että ahma oli nälkäinen, eikä varmaankaan hyvillään palatessaan kairoilleen kohti autioita, kevätyön valossa jäisinä välkkyviä tuntureita. 10. Peter Krott. Se puuhailee enimmäkseen yksikseen
Jotkut ahmayksilöt kehittyvät toisia ovelammiksi. Tosiasia kuitenkin on, että ahman mukana katoaa osa suurten kairojen lumousvoimasta. Silloin kun pentujen ravintona on jÖ liha, ruoan hankkiminen pesään aiheuttaa paljon puuhaa, johon urosahmakin ilmeisesti ottaa osaa. Tällaisten pahantekijäin pään menoksi on erämies monesti uurastanut, tarponut kairoj en upottavissa Jumissa, ponnistellut viimeiseen hikipisaraan, viritellyt tuliaan kuolemanuupuneena pakkasen paukkuessa ja yön tähtien kimmeltäessä. Sen jälkeen asutaan missä sattuu, luolissa, kaatuneitten puiden alla, vanhoissa kämpissä tai kaivaudutaan syvälle hankeen nukkumaan. Kun vahdin pito käy tarpeettomaksi, uros lähtee omille teilleen, ja kesällä koko perhekin hajaantuu. Ahma on Suomen alkuperäistä luontoa. Urosahmakin pitää huolta perheestään, ainakin se käy nukkumassa pesän lähettyvillä sellaisessa paikassa, josta on vapaa näköala ympäristöön. Silloin poljetaan kairaan vankkoja rannioita. Kastuneet tassutkin jäätyvät kurikoiksi ja matkan teko vaikeutuu ja hidastuu niin, että sitkeästi ponnistellut suksimies ajettavansa lopultakin saavuttaa. Ne ovat ahmojen »varsiteitä>>. Mikä osuus sillä lieneekin luorinon monivivahteisessa kudoksessa, ylei'sin mielipide maassamme lienee se, että ahma on tarpeeton ja tuhottava sukupuuttoon niin pian kuin suinkin. Ahmojen sanotaan kulkevan pesältä peninkulmienkin päähän ja viipyvän matkoillaan joskus jopa vuorokausia. Tuntuu kuin ahma vaistomaisesti koettaisi eksyttää vihollisiaan, tehdä näkyviä jälkiä kuinka paljon hyvänsä pesältä poispäin ja mahdollisimman vähän pesälle päin. Niitä pitkin ahmat raahaavat lihaa, kunnes sitä on pentujen ulottuvilla riittämiin. Niin ainakin luullaan. Näyttää siltä, että pesälle ahmat palaavat mieluimmin silloin, kun hanki on niin kovaa, etteivät jäljet jää näkymään, mutta pesältä poispäin kulj ettaessa tallataan surutta näkyviä rannioita. Silloinkin kun pesä on lakirakan reunassa, pesään kuljetaan rakan vastakkaiselta puolelta kivien alta ja lomitse kiemurtelevia käytäviä pitkin. Omalla tavallaan tämäkin paha peto, porojen surma, värittää luontoa ja elävöittää sitä, lisää jännitystä ja viehätystä Luonnon Kirjan kertomuksiin. Ne näyttävät tekevän ihmiselle ilkeyksiä tahallaankin, kuin häntä ärsyttääkseen, voimastaan ja luoksepääsemättömyydestään tietoisina. Tuollaiset valioahmat kuuluvat niihin eläimiin, joita voidaan sanoa eläinten sankareiksi. Ryytäjäkelin vallitessa outamaassa sataa märkää lunta ja ylhäällä vaaroilla ja tuntureilla on pakkasta. Usein on ajo päättynyt ahman voittoon, vain joskus, kun on tullut >>ryytäjä>>, ajaja on päässyt ajettavaltaan riisumaan turkin. tavat monet pitkät käytävät. Ahman tuho ei kuitenkaan ole vielä näkyvissä, vaikkakin sen asuma-ala 11. Outamailla ahma silloin kastelee turkkinsa ja kun se nousee tunturiin, sen pitkäkarvainen turkki jäätyy jääpuikoiksi. Ilmeisesti urosahman tehtäviin kuuluu pesän vartioiminen ja vaaran uhatessa siitä pesään tiedoittaminen. Niin vihattu eläin kuin ahma onkin, joissakin vanhoissa tarinoissa jotakin ahmavaliota muistellaan kunnioituksellakin, taistelijana, joka on voitollisesti selviytynyt elämänkamppailussaan sen kanssa taajoneen erämiehen tasavertaisena kilpailijana. Kun pennut kykenevät liikkumaan, perhe lähtee vaeltamaan
Ahman kohdalla luonnonsuojelija näyttää olevan voimaton. Mutta kun sit. Korkeakosken luonnonsuojelualue kasvistollinen aarreaitta Akseli V alta Eipä taida olla niinkään yleisesti tunnettua, että Suomen korkein vesiputous ei ole suinkaan Lapissa eikä Kuusamossa, noissa jylhien tunturimaitten maakunnissa, vaan Maaningan pitäjässä Pohjois-Savossa. Tie poimuttelee mäntykankaitten halki ja asumusten ympärillä olevat peltotilkut ovat pieniä ja kivikkoisia. Keväisin, lumien sulaessa, siinä on kuitenkin vettä viljalti, ja silloin putouksen jyminä kantautuu kilometrien päähän. Ja juuri silloin se onkin eniten matkailijain suosiossa, joskaan se syrjäisen sijaintinsa vuoksi ei ole minkään erikoisen kansainvaelluksen kohteena. jatkuvasti pienenee ja tuhoamiskeinot uhkaavasti kehittyvät. Juuri kasvistonsa takia Korkeakosken ympäristö onkin Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen ja Kuopion Matkailijayhdistyksen toimesta rauhoitettu (v. Mutta hän voi ainakin toivoa, että jokin ahmayksilö säilyisi tuntureilla ja veisi viestiä alkuperäisen luonnon rikkaudesta mahdollisimman kauas tulevaisuuteen. Onhan sinne sijoittunut pienelle alalle yli 150 alkuperäistä kasvilajia, joukossa suuria harvinaisuuksiakin, millaista lajirunsautta ei Pohjois-Savossa saakka ainakaan usein tapaa samasta paikasta. Ollapa siinä suuremman joen vedet, niin paikka olisi maailmankuulu! Nyt se on vain matkailuoppaiden luetteloissa ja harvojen turistien sekä tietysti paikkakuntalaisten tiedossa. Kun Tuovilanlahdesta lähtee maantietä myöten Korkeakoskelle päin, maasto ei osoita mitään erikoisempaan viittaavaa. Siellä Pielaveden puolella sijaitsevasta Löytynjärvestä lähtevä ja Maaningalle Juonnonkauniiseen Tuovilanlahteen laskeva puropahanen ryöppyää Korkeakoskessa lähes Niagaran mitoissa: 46 metrin korkuisena könkäänä. Ahma, lainsuojaton, on saarrettu pohjoisille tuntureille, mistä sen retkeilyt outamaille käyvät vuosi vuodelta sille yhä vaarallisemmiksi. 1947), jotta sinne sijoittuneet kasviharvinaisuudet saisivat säilyäkseen lainsuojan. Poutakesinä sydänsuven aikaan koski onkin usein melkein kuivillaan. Mutta Korkeakoski ei ole näkemisen ar12 voinen paikka ainoastaan keväisten tulvavesiensä aikaan ja takia, vaan ehkä ennen kaikkea juuri sydänkesällä, jolloin putouksen alla syväksi rotkoksi leikkaantunut joenuoma on pukeutunut vehreimpään vehmauteensa ja jolloin se esittäytyy pohjoissavolaiseksi harvinaisen rehevänä ja suorastaan yllättävän monilajisena lentona
~Rotkon pohjalla, ryteikköjen ja kalliolouhujen keskellå tavataan lisäksi hyvin niukasti korpinurruikkaa (Poa remota) ja lehtosorsimoa (Glyceria lithuanica). Putouksen vastapäisellä ahteella on toinen heinäharvinaisuus, hoikka rölli (Agrostis clavata), joka suuren harvinaisuutensa takia on koko maassa rauhoitettu. Myös saniaislajisto on varsin edustava: 13. ten maantieltä poiketaan koskelle, ja laskeudutaan rotkoon, ympäristö,_muuttuu kuin taikaiskulla! • _:: : Jo putouskönkään vasenta sivua seurailevan polun varressa tervehtii ensimmäinen· yllätys, hajuheinä (Oinna latifolia), joka rehentelee siinä runsaana kasvustona. Korkeakosken keväisiä kuohuj a. Näiden koko maassakin ylen harvinaisten heinien >>kunniavartiona>> on sitten tavallista koiranvehnää (Agropyrum caniunm) ja tesmaa (Milium effusum) runsain määrin
kotkansiipi (Struthiopteris /ilicastrum) taajoina pehkoina, kolmiomainen hiirenporras (Athyrium crenatum) koko rinteen peittävänä kasvustona, seassa kivikon alvejuurta (Dryopteris /ilix-mas), haurasta loikkoa (Cystopteris Jragilis), metsän alvejuurta (D. Myöskin suokeltto (Crepis paludosa) , joka ainakin Pohjois-Savossa kernaimmin ja melkeinpä yksinomaisesti viihtyy vain >>paremmissa piireissä>>. on täällä tavannut mieleisensä tyyssijan. linnaeana). Tulviva puro pai~uu alajuokRulla y li äyräittensä. Mutta harvinaisuudet eivät lopu sumkaan vielä tähän. loliacea). filix-femina) ja metsäimarretta (D. Varsinkin vaatelias kolmiomainen hiirenporras on näistä suuri harvinaisuus eivätkä taas eteläisistä saniaislajeista kivikon alvejuuri, hauras loikko ja kiviyrtti suinkaan ole enää joka paikan kasveja Pohjois-Savossa, vaan puuttuvat monesta pitäjästä tykkänään. Eräällä kalliopahdalla on vielä pari mätästä pienoista kiviyrttiä (Woodsia ilvensis ), joka niillä main on jo varsin harvinainen, ja sen seuralaisena samalla kielekkeellä muutamia yksilöitä kalliokohokkia (Silene rupestris). Met äkurj enpolvi reK oRki on saapunut suv,tntoon~a.. Tähän vaateliaaseen. eurakuntaan kuuluu vielä velholeht ikin (Circaea alpina) , joka koskirotkon varjokkaa sa hämäryydessä näkyy viihtyvän mainiosti. spinulosa), leveälehtistä alvejuurta (D. Sammaltuneilla irtopaasilla levitteleikse sotkuisina vyyhteinä metsätähtimö ( tellaria longifolia) , ruohostosta pilkistää siellä täällä pussikämmekkä (Coeloglossum viride) vaatimattoman näköi enä, ja aivan puron kal taalla tapaa lehtomataran (Galium tri/lorum) tuomipuitten juurilta. Ensimmäisenä muista 14 mainittakoon lehtotähtimö (Stellaria nemorum), jota koko Maaningan pitäjässä ei tiettävästi muualla tavata. Tämän kasvimaailman >>herrasväen>> ohella on sitten run as valikoima >>rahvaanomaisem pia>> laj eja. austriaca) , hiirenporrasta (A. Harvinai• ehkoja saroja edustavat hento sara (Carex tenella) ja korpisara (0
Vaivojaan laskemattomalle uskalikolle siinä olisi ehkä hyvinkin mielenkiintoinen päiväurakka! Mutta jo varsinainen Korkeakosken ympäristökin eli oikeastaan juuri putouksen alla oleva rotkonosa on sekin kuin a arreaitta, jollaista ei toista hevin tavanne Pohjois-Savosta ja johon tutustuessaan luonnonystävä saa viettää erään unohtumattoman hetken pistäytyessään sinne jonakin aurinkoisena kesäpäivänä. Aurinkoisenakaan päivänä siellä ei helle rasita, sillä putous vihmoo viileyttä ilmaan. Valokuvat Reino Kalliolan. hoittaa runsaana; talvikkeja on useita lajeja: iso talvikki, pikkutalvikki, nuokkutalvikki ja vielä tähtitalvikkikin (Pirola uniflora). Aurinkoinen päivä onkin otollisin paikkaan perehdyttäessä, sillä rotko on niin syvä ja rinteitten kuusikkojen niin varjostama, että pilvisinä päivinä se vaikuttaa suorastaan hämärältä. Nykyinen metsästyspolitiikka1nme ilveksen ja ketun tapporahakysymyksen valossa Niilo Söyrinki Maamme alkuperäisen luonnon ja luonnonsuojelun ystävät saivat kokea erittäin raskaan pettymyksen, kun eduskunta päätti joulukuun 7. Mutta yksin käyden tai korkeintaan vaiteliaan kumppanin keralla paikka onkin antoisimmillaan: saa itsekseen hiljentyä kuuntelemaan putouksen pauhuista tarinointia katseen ihastellessa ympärillä avautuvaa, vehmaana vihannoivaa kasvirunsautta, joka rehevässä koskemattomuudessaan on kuin Luojan luomistöiden iäljiltä semmoisenaan. Onko sieltä vielä kasviharvinaisuuksia lisää löydettävissä, on siis toistaiseksi tietymättömissä. päivänä 1955 pidetyssä täysi-istunnossa, että ilveksen tappamisesta maksetaan 10.000 markan suuruinen palkinto. Lisäksi vielä monen monta muuta tavallista kasvilajia. Myös karhunputki (A ngelica silvestris)rehottaa komeavartisena. Tämä eduskunnan päätös on kohtalokas taka-askel sillä tiellä, jota olisi kuljettava suomalaisen erämaaluonnon arvokkaimpien muistomerkkien pelastamiseksi täydelliseltä häviöltä. Se osoittaa, että niissäkin piireissä, joilta olisi aihetta odottaa vastuuntuntoa ja harrastusta luontomme rikkauksien suojelemiseen sekä tasapuolista, tosiasioihin pohjautuvaa harkintaa · 15. J oenrotko putouksen alapuolelta Tuovilanlahteen on niin ryteikköistä ja vaikeakulkuista, että tuskin kukaan lienee jaksanut sitä lävitse rämpiä. Kävijä saa siellä useimmiten kokea yksinäisyyden auvoa. Keltanoista mainittakoon rinnekuusikon varjossa kasvavat Hieracium melanolepis ja H . sillä syrjäisen sijaintipaikkansa vuoksi Korkeakoskella ei milloinkaan ole erikoisempaa turistitulvaa. Joenuomassa ja sen kaltailla kasvaa uhkeavartisena korpikaislaa (Scirpus silvestris) ympärillään rönsyleinikkiä. subpellucidum
Tällaisen päätöksen syntyminen on käsitettävissä vain sitä tapporahamielialan taustaa vastaan, joka vielä on vallalla niin yleisesti kansassamme. Kun se vielä tapahtuu sen jälkeen, kun tämä eläin jo on ollut vapautettu tällaisesta polttomerkistä, on sillä sitäkin suurempi kantavuus. Mutta tapporahan säätäminen jo muutenkin häviämisen partaalla olevan eläimen kohdalla on sama kuin lopullinen kuolemantuomi'.o. Päinvastoin kuin tappora han uudelleen voimaan saat tamista olisikin lainsäät ä jiltä odot ett u ilveksen täy d e 11 i s t ä r a u h o i t t a m i s t a 1.) Tämän asian ei suinkaan voida olettaa jääneen eduskunnan jäseniltä huomaamatta, koska siitä on jo tehty aloitteitakin, tosin ilman tulosta. Tapporahan poistaminen ei tietenkään vielä sinänsä voi taata jonkin eläinlajin säilymistä. Ilmeisesti ilveksen kohdalla joudutaan 1 ) Ruotsissa ilves on rauhoitettu 1. ll. väl.isenä aikana. 30. Tapporahan säätäminen ilveksestä vaikuttaa sitäkin umpimähkäisemmältä, kun koko eläintä ei ollut edes mainittu hallituksen esityksessä, vaan ilves otettiin lakiin mukaan vasta eduskuntakäsittelyn kestäessä. Luonnon ystävien taholla otettiin aikoinaan suurella ilolla vastaan tieto tapporahan poistamisesta niin ilveksen kuin karhunkin koh~alta. Se antoi myös aiheen otaksua, että vastaisuudessakin osattaisiin suhtautua myös petoeläimiin muuttuneiden olosuhteiden edellyttil.mällä tavalla eikä nähtäisi niitä enää sellaisina ihmisen toimeentuloa vakavasti uhkaavana vaarana kuin aikaisemmin, jolloin niitä vastaan oli todella taisteltava. kansainvälisestikin merkittävien kulttuurikysymysten· käsittelyssä, tarvitaan vielä runsaasti luonnonsuojelun perusteita selvittävää valistustyötä. Vasta kun aivan ilmeinen lopullinen sukupuuttoon kuolemisen uhka oli edessä, muutettiin siis suhtautuminen tähän eläimeen kerta kaikkiaan päinvastaiseksi kuin aikaisemmin, vaikka tapporahan poistamisesta oli jo kauan puhuttu luonnonsuojelun harrastajien taholla. Tämä eläin on yhtä harvinainen kuin se oli aikaisemminkin, eikä se ole aiheuttanut siinä määrin vahinkoa, että uusi päätös olisi sillä perusteltavissa. 2. Mitään sellaista syytä, joka olisi vaatinut tapporahan uudelleen määräämistä ilveksestä, ei kuitenkaan ole esitetty eikä voida esittääkään. Se oli rohkaiseva tulos, joka osoitti, että näiden eläinlajien viimeisten edustajien säilyttämistä luonnossamme muistoina ennen niin runsaasta petoja yleensä metsäelainkannastamme alettiin yleisesti pitää toivottavana. Toimituksea huomautus.. Silloin herää ilman muuta ajatus, että edellinen vapauttava päätös on osoittautunut virheelliseksi ja se on siksi ollut välttämättä muutettava. Onhan sellaisesta ainoalaatuisesta eläintieteellisestä erikoisuudesta kuin Saimaan hylkeestäkin, jonka kaltaista ei elä missään muualla kuin Saimaan vesistössä ja sielläkin perin harvinaisena, maksettu tapporahaa siihen saakka, kunnes eläin hiljattain kokonaan rauhoitettiin. Ja ne harvat ilvekset, joiden on todettu eri puolilla maatamme lä16 hinnä itärajan välittömässä tuntumassa liikkuneen, on ilman tapporahaakin jotakuinkin poikkeuksetta nopeasti saatettu päiviltä, koska ilveksen talja jo runsaasti korvaa metsästäjän vaivat. Näin ei voitu edes varautua esittämään asian oikeata laitaa kansanedustajille, jotka tekivät tämän kohtalokkaan päätöksen
Ilves, Hämeen vaakunaeläin, on pohjoisten metsien uljaimpia ilmestyksiä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen taholla ei tiedetty tällaisen lakiehdotuksen laatimisesta, ennenkuin se jo oli tapahtunut. sanoi sen osoittavan >>ainakin ynseyttä myös niitä kohtaan, jotka harjoittavat siipikarjan ja lampaiden hoitoa>>. Samoin, että >>Maan 120.000 metsästäjää eivät tätä lausuntoa hyväksy ja se onkin vain omiaan viemään siihen tilanteeseen, että yltiöpäisellä ihanteellisuudella johdettu luonnonsuojelutyö vie pohjan toivottavalta yhteistyöltä metsästäjien ja luonnonsuojelun harrastajien välillä.» Voimallista sanontaa siis. Ellei tällaista lakiehdotusta siis olisi esitetty eduskunnalle, ei ilveksestäkään olisi siellä tullut kysymystä. Valok. Tunnettuahan on, että lakiehdotuksessa, johon ilveskin sitten tuli kohtalokkaasti vedetyksi mukaan, ehdotettiin ketun sekä suden ja ahman tapporahojen korottamista. Ilveksen osaksi tullut kohtelu on myös varoituksena siitä, kuinka vaarallista on esittää tapporahojen korotuksia silloin, kun mikään elintärkeä asia ei sitä nimenomaan vaadi. Siitä oli taas seurauksena, että valtion metsästyksenvalvoja julisti puolestaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen lausunnon vastineessaan >>hyökkäykseksi eikä suinkaan ainQaksi metsästystä, riistanhoitoa ja porotaloutta vastaan>>. Vielä viime tingassa koetettiin sitten edes julkilausuman avulla vaikuttaa asiaan. kulkemaan samaa tietä mitä pikemmin, sen parempi. Lisäksi hän mm. Väinö Lehtonen. Sen rinnalla Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen viileä, 17
Ja koska riittävän korkea tapporaha oli ketun kohdalta ainoa keino tähän, ei ilveksenkään osalta voitu jättää sitä käyttämättä. Tämä on tietysti sielutieteellisesti hyvin ymmärrettävissä, onhan ilves toki sentään petona vallan toista luokkaa kuin kettu. Tämä puoli näyttää unohtuneen muiltakin, jotka ovat innostuneet nostamaan miekkansa ketun tapporahan korottamisen vastustajien pään menoksi. Eduskunta joutui siinä määrin petopsykoosin valtaan, että saman tien määrättiin tapporaha ilveksestäkin. pelkästään tosiasioihin nojaava lausunto todellakin vaikuttaa >>yltiöpäiseltä ihanteellisuudelta>>, sillä onhan ilmeisesti aivan lapsellisen hyväuskoista odottaa, että pelkkä asiallinen kannanilmaisu tehoaisi kansaan ja sen edustajiin lähimainkaan yhtä väkevästi kuin tällainen estoton julistus, jossa mielipiteensä sanomaan uskaltautunut vastapuoli todistetaan jotakuinkin jokaisen kansalaisen viholliseksi kanojahan saattaa olla vaikkapa kesähuviloiden asukkaillakin. Ketusta kirjoittaessaan on valtion metsästyksenvalvoja em. Siltä ainakin näyttää, koska samassa lehdessä muutamaa päivää myöhemmin julkaistiin myös valtion met. 11. Ei siis ole syytä ihmettelyyn, jos vaikutus oli odotettuakin voimakkaampi. Ehkäpä tässä onkin käynyt niin, että lehden toimitus on unohtanut, ettei kysymyksessä ole mikään poliittinen asia, jonka avulla ehkä koetettaisiin horjuttaa hallituksen arvovaltaa ja kenties aiheuttaa vallan hallituspula. Ei olekaan ihme, jos tämä päätös on antanut hänelle aihetta sanallisen mahtinsa vaikutuksen mietiskelyyn. 1955 julkaistu haastattelusarja, jossa asiantuntijoina on käytetty myymälänhoitajaa, liikemiestä ja nahkuria, joista yksikään ei sano sanaakaan muusta kuin ketun riistanhoidollisista synneistä. Valtion metsästyksenva.lvoja on vielä jälkeenkin päin lausunut käsityksensä ilveksen tapporahan perusteettomuudesta. lausunnossaan suuripiirteic;esti sivuuttanut kokonaan sen Suo18 men Luonnonsuojeluyhdistyksen taholta esitetyn tosiasian, ettei tämän eläimen hyödyllisyyttä tai vahingollisuutta ihmisen kannalta voida ratkaista yksinomaan riistanhoidollisten näkökohtien mukaan, koska silloin jää kokonaan ottamatta huomioon ketun maanviljelijälle tuottama sangen suuriarvoinen apu hiirien, myyrien, rottien ja isojen tuhohyönteistenkin hävittäjänä. Olisi sopinut odottaa, että tällaisessa vankalla maanviljelysseudulla ilmestyvässä lehdessä, jonka lukijakuntakin kaiken todennäköisyyden mukaan etu päässä kuuluu maatalouden harjoittajiin, olisi kiinnitetty ensi sijassa huomiota juuri ketun merkitykseen maatalouden kannalta. Asiaa ei parantanut sekään, ettt•, niin metsästyksenvalvojan kuin metsästäjäpiirien taholta vielä viime tingassa yritettiin osoittaa ilveksen taholta tulevan vaaran pelko aiheettomaksi. Kuvaavana esimerkkinä tästä on esim. Onhan maatalouden etu niissä oloissa ja yleensäkin meidän maassamme toki arvosteltava monin verroin tärkeämmäksi kuin joidenkin muiden ammattien harjoittajien sunnuntaihuvista huolehtiminen. Täytyihän siis olla varmat takeet, että metsästäjät vaivautuisivat ponnistamaan voimansa sellaisen vaaran torjumiseksi, jos se sattuisi jonkun edustajan kotipaikkakuntaa uhkaamaan. Vain 54kansanedustajaa säilytti malttinsa ja vastusti ilveksen tapporahaa. Sillä metsästyksestä elinkeinollisessa mielessä tuskin voidaan Kokemäelläkään nykyoloissa puhua. >>Lalli>>-lehdessä 25
19. Aivankohtuuttoomuuksiin ei sentään voida sallia asioiden mennä. Valok. ·ästyksenvalvojan lausunto kolmipalstai·ena uutisena otsikolla: >>'Yltiöpäistä ihanteellisuutta', sanoo maisteri Tauno V. Tysk. Ei luonnonsuojelun harrastajienkaan taholta ole tahdottu julistaa valtion metsästyksenvalvojaa esim. että poliittisten kysymysten käsittelyyn harjaantuneet sanomalehtimiehet helposti 11äkevät tällaisissa kulttuuriasioissakin vain t oisen puolen, vaikka niitä pitäisi tietysti liarkita ja esittää myös lukij akunnalle mahdollisimman ohjektiivisesti. Kun nyt vielä uuden lain mukaan ketun poikasistakin makseVanhat kansantarinat ketun viekkaudesta näyttävät pitävän paikkansa edelleenkin päätellen siitä, että R epolainen lisää yhä kantaansa metsästäjien ponnistuksista huolimatta. G. Luonnonsuojelun taholta ei tähän mennessä olekaan puututtu sen lähemmin kettukysymykseen, vaan on annettu metsästäjäpiirien hoitaa sitä mielensä mukaan. jokaisen maataviljelevän viholliseksi, vaikka kettu maanviljelyksen kannalta kuuluukin hyödyllisiin eläimiin, niinkuin hän agronomina varmaan hyvin tietää. Mäki uomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kuuluisasta 'kettulausunnosta' .>> On ymmärrettävää, mutta valitettavaa. urheilumetsästyksen periaatteisiin kerrassaan sopimaton ketun pesien ja poikasten raaka hävittäminen, jota on runsaasti harjoitettu kesäaikana. Jo tähän menne~sä on herättänyt paljon pahennusta se ns. Mutta valtion virkamiehen, jonka edustaman alan oikealle kehitykselle juuri luonnonsuojelun y mmärtämyksen voimistuminen koko kan·an keskuudessa on ensimmäisiä edellyt yksiä voisi sentään olettaa hieman valit·evan sanojaan, vaikka myös toisin ajattelevat uskaltavat lausua mielipiteensä asioista
riistapoliisien huoleksi. koiraansa1 Se kai tuntee kivun suunnilleen samalla tavoin kuin kettukin. Ihmisen olemassaoloa tai todellista elinkeinoelämää se ei missään tapauksessa pysty vaarantamaan. taan sama 2.000 markan tapporaha kuin aikuisistakin, on odotettavissa tämän raakalaistavan tuntuva lisääntyminen. Mutta kun on kysymys urheilullisesta harrastuksesta, ei ponnistuksia tietenkään voida kokonaan välttää eikä se saisi olla pyrkimyksenäkään. Ketun pyynti puhtaasti urheilumetsästyksellisin keinoin on tietysti vaativaa. Luonnonsuojelun taholla ei suinkaan tahdota estää k e t u n m e t s ä s t y s t ä, m u t t a e d e 11 y t y k s e n ä o n, e t t ä s e t a paht uu urheilumetsästyksen kysymyksessä ollen urheilullisesti ja eeti lli sesti hyväksyttävin keinoin. Selitettäköön se kuinka helposti tappavaksi tahansa, ei voida kieltää, että se on kulttuuri-ihmiselle ala-arvoinen metsästystapa, joka olkoon sallittu vain ihmiselle todella vaarallisten tuhoeläinten hävittämiseen, joita ei muulla tavoin pystytä pitamään kurissa. Myrkkyjen osalta on vielä muistettava, että vaikka kotieläimet saataisiinkin niiltä varjeltua, ei myrkkysyöttejä koskaan voida vartioida niin tarkkaan, ettei jokin muukin villieläin kuin kettu voisi päästä niitä sieppaamaan. Jos niiden tuomitsemista sanotaan >>hempeämielisyydeksi>>, kysymme, mitä sanottaisiin metsästäjästä, joka kohtelisi samalla tavoin esim. Urheilu. Kettu on sentään ihmiselle sinänsä täysin harmiton, vaikka se onkin lisääntynyt hänen hävitettyään sen luonnolliset viholliset ja voi aiheuttaa vahinkoakin. Ketun pesien räjäyttäminen ja poikasien kiskominen elävinä pesistä halkaistuj en keppien päissä ja jopa liekinheittimen käyttökin ovat asioita, joita luonnonsuojelun taholla ei voida hyväksyä. Jätettäköön siis kettu, niinkuin muutkin metsän eläimet, jotka eivät välittömästi uhkaa ihmisen henkeä, rauhaan pesimäaikanaan ja hyljättäköön myös salamurhaamiseen rinnastettava myrkkypyynti, joka kuuluu ammattimetsästäjien aikoihin. Tässä maassa tapahtuu siksi paljon puukotuksia, murhia ja kotieläinten rääkkäystä sekä muita raakalaistekoja, ettei ole varaa lähteä valtion varoin kasvattamaan raakalaisuuden itua jo nuorisossa yllyttämällä sitä villien eläinten vainoamiseen niiden tuskista ja kärsimyksistä välittämättä. Mutta on sentään liikaa, että eetillisesti tuomittavin keinoin tapahtuvasta avuttomien ketunpoikasten surmaamisesta maksetaån palkinto valtion varoista pääasiassa vain sen takia, että met sästystä sunnuntaihuvinaan harrastavien urheilumetsästäjien pahin kilpailija saataisiin karkoitetuksi metsästysmailta. Sama koskee myrkyn käyttöä. Siinäkin tapauksessa, että myrkkypyynti voitaisiin eetilliseltä kannalta hyväksyä, olisi sen toteuttaminen siis annettava ainoastaan erityisesti valmennettujen henkilöiden, esim. Jos metsästys halutaan kehittää sellaiseksi, ei se enää an saitse metsästyksen nimeä, vaan muuttuu elävään maaliin ammunnaksi. Ei ole myöskään vähäinen asia, että kouluiässä olevat pojat voivat palkinnon toivossa helposti innostua etsimään ja hävittämään ketun pesiä ja tappamaan ja rääkkäämään poikasia. Jos nämä ehdot olisivat olleet täytetyt, :W ei luonnonsuöjelun taholta olisi tässäkään vaiheessa ketun tapporahakysymykseen puututtu. Samaa on sanottava myrkyn käytöstä
Shh! Olkaa aivan hiljaa. Ja näitä kaikkiahan juuri ketun pyynti niin runsaasti tarjoaa harjoitett iinpa sitä sitten koiran avulla tai väijyksistä tai kerrassaan hiihtämällä. metsästäjien kannalta pitäisi myös olla samantekevää, kuinka paljon ketun nahasta maksetaan, koska saaliin suuruus ei heille ole tärkeintä, vaan kuten he itsekin sanovat reipas oleskelu raikkaassa ulkoilmassa sekä luonnon ilmiöiden tarkkaaminen ja metsästyksen suoma henkinen jännitys. Tässäkin mielessä on kovin vaikea ymmärtää, että Suomen Yleinen Met1) Harvennus kirjoittajan. pääkaupunkilaisille erämiehille sittenkin kävisi ylivoimaiseksi, on maakunnassa varmaan runsaasti reippaita miehiä, jotka voisivat ottaa heidänkin osansa hoitaakseen, 21. seuraavasti: >>On selvästi todettu, ettei kettukantaa urheilumetsästäj äin ponnistuksilla saada laskemaan, eivätkä ammatti p y y t ä j ä t 1) 1.000 mk:n tapporahan vuoksi vaivaudu tähän aikaa ja ponnistuksia vaativaan työhön.>> Niin ovela veijari kuin kettu onkin, pitäisi sentään 120.000 metsästäjän kyetä pitämään sen lukumäärä heidän kannaltaan tarvittavan alhaisena, jos jokainen heistä vaivautuisi ponnistamaan edes yhdenkin repolaisen vuotuiseksi saaliikseen. Tuolla menee kaikkein vaarallisin petoeläin! Tällaisena näki tässä puheena olevan tilanteen Helsingin Sanomain <<K ari,>. sästäjäliitto on eduskunnan jäsenille jaetussa kirjelmässä esittänyt ketun tapporahan korottamista kokonaista 3.000 markkaan ja myrkkypyynnin sallimista, perustellen sitä mm. Kiinnostuksen ketun metsästykseen olisi odottanut kasvavan siitäkin syystä, ettei muiden riistaeläinten kantojen jatkuvasti pysytellessa alhaisina niin kaksikuin nelijalkaistenkin metsästäjien ja muiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta metsästyksen kohteita muuten ole riittävästi tarjolla. Jos tämän päämäärän saavuttaminen esim
Ammattimetsästäjien apuun vetoaminen tällaisen ur heilumetsästäj ien aatteellisen järjestön taholta tuntuu kuin vararikkoanomuks e 1 t a. Ehkäpä maininta >>ammattipyytäjistä>> on otettu mukaan vain antamaan tapporahan korotusesitykselle kansanedustajiin vaikuttavaa elinkeinollista taustaa, joka siitä muuten puuttui. H.>> sanoo >>Aamulehdessä>> julkaistussa sävyltään metsästykselle sangen suopeassa kirjoituksessaan: >>On tullut aika, jolloin kelvollisia lähtemään metsään ovat vain luonnonsuojelijat ja luonnonsuoj elij ametsästäj ä t.>> Tämä totuus olisi jo käsitettävä myö metsästysasioittemme ylimmän valvonnan ja johdon taholla.. Jos näin todella on laita, on urheilumetsästyksemme tehnyt täyden aatteellisen kuperkeikan ja todistanut itsenäisen olemassaolonsa perusteiden heikkouden. metsälintujen kauppa. Ja mistäpä ammattimetsästäjiä nykyään todella löydettäisiin, ellei nyt katsota sellaisiksi metsästystä harjoittavaa maaseudun pienviljelijäym. Joitakin aikoja sitten kiellettiin esim. Eri asia sitten on, ovatko juuri tällaiset metsästäjät nykyisessä riistanhoidollisessa mielessä sopivimpia metsästyspulmiemme selvittäjiä. väestöä, jolle tapporahoista saadut tulot voivat merkitä kevennystä jokapäiväisestä toimeentulosta kamppailtaessa. Onko tosiaan niin, etteivät urheilumetsästäjät pysty omin avuin suoriutumaan tämän hetken polttavimmaksi mainostamastaan riistanhoidollisesta tehtävästä maassamme. Sillä niinkuin nimimerkki >>E. Siinä tapauksessa olisi myös koko metsästyspolitiikkamme arvioitava uudelleen. Olisihan tuntunut vähintään koomilliselta, jos aatteellinen järjestö olisi anonut jäsenilleen palkkioita valtion varoista heidän innostuttamisekseen toimimaan oman aatteensa edistämiseksi, johon heillä ei muuten näytä olevan riittävää harrastusta. Tämä toimenpide, joka myös luonnonsuojelun kannalta oli arvokas, koska sen avulla voitiin toivoa edesvastu!-1-ttoman, saaliinhimoisen metsästyksen vähenemistä, kohdistui kai lähinnä ammattimetsästäjiä vastaan, mikäli sellaisista meidän oloissamme nyt vielä voidaan tosiasiallisesti puhua. Tarvitaanko siis välttämättä ammattimetsästäjien taitoa ja kokemusta, että ammattitaidollisesti heikommille tai suurempia ponnistuksia välttäville urheilumetsästäjille voitaisiin taata riittävästi mahdollisuuksia sunnuntaihuvinsa harrastamiseen, vaikka saaliin määrä onkin heille toisarvoinen asia. jotka koko elämänsä luonnon läheisyydessä vietettyään ovat synnynnäisten kykyjensä avulla hankkineet sellaiset erämie.·taidot ja kokemuksen, että kaupunkilaisen sunnuntaimetsästäjän rinnalla voivat vaikuttaa todellisilta ammattimetsästäjiltä. Jos ketun pyyntiin todella ryhdyttäisiin. Heidän joukossaan on tietysti sellaisiakin miehiä . 22 Toivottavasti eivät asiat kuitenkaan todellisuudessa ole niin murheellisella kannalla kuin Suomen Yleisen Metsästäjäliiton julkilausuman perusteella näyttäisi. Jos juuri he nyt kuitenkin ensi sijassa tai ehkä yksinomaan pystyisivät suojelemaan riistalintukantaamme sen pahimmaksi väitetyltä viholliselta, voisivat he ilmeisesti väittää kärsivänsä vääryyttä, kun heitä kielletään nauttimasta ammattitaitonsa ja työnsä hedelmistä harrastelijametsästäjien hyväksi, joiden toimeentulolle ei metsästyssaaliilla ole mitään käytännöllistä merkitystä
12 1955. 10. Teiden kulun määräävät lähinnä liikenneteknilliset seikat, ja luonnonkauneudelliset näkökohdat jätetään monesti toisarvoiseen asemaan, vaikka, toisenkinlaisen ratkaisun mahdoJiisuuksia olisi olemassa. Lh:n päätös 7. 12. Niinipuuryhmä. Lh:n päätös 28. 7. Se ei. 8. Puumainen kataja ja siirtolohkare. Tiet ja luonnonsuojelu Marraskuun 17. 1955. Kokko, Hemilä. Käsnäkuusi (Picea excelsa f. Maanmnistaja: Maanv. Lh:n päätös 12. Maanomistaja: Maanv. 1. 1955. Muurajärven valtionpuisto, Naskuttajan saari. Lh:n päätös 30. Alma ja J almari Viljanen. Valto Mäkinen. Maanomistaja: Maanv. 1956. Ta m m e I a. Puronvarsilehto. sopeudu maisemaan yleensä läheskään yhtä hyvin kuin vanha maantie. K aksi suurta koivua. päivänä oli Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjestänyt H elsingin Metsätaloon yleisen neuvottelutilaisuuden, jossa pohdittiin teihin liittyviä luonnonsuojelukysymyksiä. Maanomistaja: Maanv. K aksihaarainen niinipuu. Lääninhallituksen päätös 17. 1955. Otto Sivonen. Kokouksen avasi yhdistyksen puheenjohtaja prof. H annes ja Lyyli Kivilä. Nestori Vähä-Herttua. Puumainen kataja. Kuu s joki. Kilometrittäin viiva.suorana jatkuen, peltolakeuksia ja luonnonvaraisia soita. Allan ja Toini K orpela. 1955. ·w äinö Kilo. Lh:n päätös 13. K arhula, Niittymäki. R o v ani e mi. Vanhamaa. tieviranomaisiamme ja insinöörija a-rkkitehtipiirien tunnettuja edustajia. Liuska.lehtinen harmaaleppä,. R eino Kalliola, joka totesi, että nykyaikainen tie on kuin piiskansivallus maiseman kasvoihin. K arisjärvi, Metsä-Uusikylä. Letku, P akola. Luonnonsuojelun työmaalta Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä K o i j ä r v i. ll. Tammela, Myllylä. Maatalousministeriön päätös 15. Lh:n päätös 17. . 1955. S o m e r n i e mi. Oskari Vanhamaa. Liuskalehtinen koivu. Kilpikaarnamänty. S o m e r o. Ilmari Yli-Jama. Käärmekuusi. P aikaJla nähtiin mm. K o r p i 1 a h t i. Maanomistaja: Maanv. Liesjärvi, Vähä-Herttua. Lh:n päätös 5. E sko ja K erttu Mäkelä. K eskustelun varsinaisen alustuksen piti toht . Maanomistaja: Maa-nv. 8. TuJva-merkkipetäjä. H än esitti asian tuJleen ajankohtaiseksi siitä syystä, että uusia valtateitä viime aikoina suunniteltaessa ja rakennettaessa ei valitettavasti ole läheskään aina riittävästi otettu huomioon luonnonsuojelun oikeutettuja vaatimuksia. Lh:n päätös 17. Lh:n päätös 25. V. Maatalousministeriö voi kuitenkin erityisistä syistä ja tarpeen vaatiessa asettamillaan ehdoilla antaa luvan helmisimpukan pyyntiin määrätyJlä vesistöalueella tai sen osassa. Härjänoja, Kilo. J ääkaudenaikainen harjukuoppa. Maanomistaja: Maanv. Maanomistaja-: Ma-anv. 1955. 1955. T u u p o v a a r a. de Pont, haltija emäntä Ida Lindberg. 1955. Loi m a a. 10. Aune ja Lauri Jaakkola. 8. Kultela-, R auhaniemi. 12. tubercul,ata). Erkki Hemilä. Lh:n päätös 7. Raatala, Yli-J ama. Juho Lunden. Lh:n päätös 30. 8. Maanomistaja: Maanv. 1955. Lahti, Lahti. 5. 9. Katajakuja. Maanomistaja-: Ma-anv. Maanomistaja: Maanv. 1. Lh:n päätös 26. P u s u I a. Öllölä. Helmlsimpukka rauhoitettu Marraskuun 4 p:nä 1955 annetulla asetuksella on helmisimpukka (Margaritana margaritifera) toistaiseksi rauhoitettu ja sen pyynti kielletty koko maassa. 1955. 1955. 1956. Lh:n päätös 23. Maanomistaja-: Agr. Lihtonen selostaen kokouksen kooJlekutsumisen syitä. Maanomistaja: Ma-anv. Suuri kuusi ja suuri koivu. 1955. Pitkäjärvi, Alhainen. Sukula, Jaakkola .. Maanomistaja: Tilall
Kun myös ketun poikasista ehdotetaan maksettavaksi sama palkkio, saattaisi tuloksena olla myös se, että ketun pesiä etsittäisiin ja tuhottaisiin enemmän kuin tähän asti. Tuomola, prof. Maatalouden kannalta kettu on edellytettynä, että kanat pidetään aidatussa tarhassa päinvastoin hyötyeläin. Uusien teiden varret on usein jätetty lisäksi perin hoitamattoman näköisiksi kivineen ja törröttävine puunjuurineen. Ketun riistakannalle aiheuttamista vahingoista ei myöskään ole olemassa mitään lopullisia tietoja tai laajempia. Kasvinsuojelumyrkkyjä käytetään tienvarsilla varomattomasti ja niillä tuhotaan kasvavia puitakin. Puhelinja sähköjohdot vedetään maiseman kannalta monesti väärälle puolen tietä ja tienvarsipuita siivotaan tarpeettomasti. 3. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, saavutettaisiinko toimenpiteellä tämä tulos. Prof. Myös ketun myrkkypyyntiä ehdotetaan laajennettavaksi. On myös muistettava, että kettu ei suinkaan ole vain vahinkoeläin, koska se syö myös suuret määrät vahingollisia pikkujyrsijöitä pelloilta ja talojen lähettyviltä. Lopuksi yli-ins. Myös eräät riistanhoito-oloistamme hyvin perillä olevat henkilöt pitävät sitä epätodennäköisenä. Alustusta seuranneessa vilkkaassa keskustelussa, johon osallistuivat mm. Söyrinki ja puheenjohtaja, asetuttiin yleensä alustajan kannalle asiassa. Sitä paitsi se on tavattoman raaka ja sen vuoksi etenkin nuorisoa ajatellen hyvin arveluttava metsästyksen muoto. Seurauksena olisi vain se, että valtion varoja jouduttaisiin käyttämään tähän tarkoitukseen turhaan kaksi kertaa enemmän. 2. 4. yli-ins. Tämäkään hävitys ei kuitenkaan ilmeisesti merkitsisi mitään ratkaisevaa. Tieja vesirakennushallitus ottaisi luonnonsuojelun ja maisemanhoidon ohjelmaansa ja järjestäisi tiemestareille asiaankuuluvaa koulutusta tässä suhteessa. alan tehtävistä. Tiet voitaisiin varmaan suunnitella niin, että ne eivät pilaisi kauneimpia näkoalapaikkoja, tienvarret voitaisiin somistaa puuistutuksin ja luiskanurmikoin, sorakuopat sijoittaa teiltä näkymättömiin, jne. Tolonen näytti tiekulttuuria esitteleviä kauniita värivalokuvia eri puolilta maailmaa. keskeltä halkoen, järvikapeikkoja ylittäen ja kivimäkiäkin puhkoen se rikkoo maiseman rytmin. Kokous yhtyi alustajan ponsiin ja piti tärkeänä, että niihin sisältyviä ehdotuksia päästäisiin pian toteuttamaan. Pitäisi saada maahan erityinen tiekonsulentti huolehtimaan ko. Suurimmassa osassa maata ketun verotus jäisi tapporahan korottamisesta huolimatta ilmeisesti kutakuinkin ennalleen. Puhuja ehdotti lopuksi, että 1. Soranoton järjestelyssä osoitetaan myös yleisesti suurta välinpitämättömyyttä ja uusia sorakuoppia avataan aivan valtateiden vierille. Joillakin seuduilla tosin on ehkä vielä entisiä ammattimetsästäjiä, jotka ryhtyisivät ketun met.6iistykseen korotetun tapporahan houkuttelemina . Kaikki esitetyt epäkohdat ovat sellaisia, että niitä voitaisiin luontoa arvossa pitäen ja hyvää tahtoa osoittaen melkoisesti vähentää. Tolonen esitti näitä seikkoja pidetyn silmällä tieja vesirakennushallituksen toimesta teitä rakennettaessa. Siihen aikaan kun ketun nahalla oli kauppa-arvoa, metsästys oli kyllä niin tehokasta, että kettukanta oli jopa liiankin vähissä. Meurman korosti kuitenkin, että luonnonsuojelunäkökohtia oli jo jossain määrin otettu huomioon arkkitehtija insinööri.koulutuksessa ja myös yli-ins. Mutta ketun nahasta maksettiinkin silloin rahan nykyisen arvon mukaan 10.000-20.000 markkaa. Skogström, toht. 24 Eläinten tapporahat ja luonnonsuojelu Viime marraskuussa jätettiin eduskunnalle hallituksen esitys, jossa metsästyslakia ehdotettiin muu tettavaksi siten, että ketun tapporaha nostettaisiin nykyisestä 1000 markasta 2000 markkaan sekä ahman ja suden tapporaha 20 000 markasta 50 000 markkaan. Meurman, hallitusneuvos Kaimio, dipl.ins. Kysymykseen koko sen laajuudessa olisi kiinnitettävä vakavaa huomiota insinööri-, arkkitehtija teknikkokoulutuksessa. Soranottopaikkojen avaamista olisi tielainsäädännössä rajoitettava; siihen pitäisi kulloinkin saada lääninhallituksen suostumus. Tämän johdosta Suomen Luonnon suojeluyhdistys esitti sanomalehdistössä lausuntonaan seuraavaa: Ketun tapporahan korottamista perustellaan sillä, että se kiihoittaisi metsästystä niin, että tämän riistanhoidon kannalta liiaksi lisääntyneen eläimen määrä lyhyessä ajassa vähenisi murtoosaan nykyisestä, jolloin myös tapporahoihin vuosittain käytetyt summat pienenisivät. Tolonen, prof. Brander, agr
tutkimuksia. Reino Kalliola, Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksestä, maanvilj.neuvos Jalo Lahdensuo, pääsihteeri Yrjö Vasama, toht. T. Veikko Anttila Kotiseutuliitosta sekä maist. V. Lounais-Hämeen luonnonsuojelutolmikunta Toimikunnan johdossa on kuluneenkin vuoden aikana ollut toht. 7. 8itä paitsi ketulla on ensi sijassa heikkojen ja sairaiden riistaeläinten verottajana, myös riistanhoidollisia ansioita tilillään. hallituksen esityksen vieläpä siten lisättynä, että myös ilveksen tapporahaa korotettiin ja presidentti vahvisti sen 30. markkaa vuodessa ja, jos tapporaha ehdotetulla tavalla korotetaan, siihen tultaisiin tarvitsemaan yli kaksi kertaa niin paljon eli jokseenkin sama summa, kuin mitä voidaan käyttää varsinaiseen riistanhoitotyöhön ja metsästysolojemme parantamiseen! Ahman ja suden tapporahan nostaminen 50.000 markkaan on toimenpide, jolla ilmeisesti pyritään näiden jo hyvin harvinaisten eläinten hävittämiseen maastamme sukupuuttoon. Vaikka susi onkin petoeläin, joka on ihmisellekin vaarallinen, pitäisi meidän kuitenkin pyrkiä jollakin tavalla estämään myös tämän eläimen täydellinen hävittäminen, Onhan muuallakin maailmassa jo perustettu luonnonsuo· jelualueita, joissa esim. Näinhän on asia järjestetty jo karhun osalta. p:nä kävi maatalousministeri Viljami Kalliokosken luona lähetystö, johon kuuluivat prof. Tämä johtunee kenties osittain siitä, että toimikunnan tehtävät on jaettu useille melko itsenäisesti toimiville valiokunnille. Niinkauan kuin ei ole voitu järjestää maamme isoille petoeläimille jollakin syrjäisellä seudulla suojelualuetta, ei voida hyväksyä sellaisia toimenpiteitä, joilla ahma ja susi pyritään hävittämään sukupuuttoon koko maastamme, siis myös niiltä alueilta, jotka vastaisuudessa saattaisivat tulla kysymykseen petoeläinkantamme viimeisten rippeiden suojelualueina. 1923 annettu luonnonsuojelulaki on pahasti vanhentunut. Johan Standertskiöld Hembygdsvårdens samarbetskommitte'sta jättämässä ministerille kirjelmän, jossa kiinnitetään huomiota siihen, että nykyisin voimassa oleva, v. Sillä mitään tietoja siitä, että näiden eläinten määrä olisi viime aikoina lisääntynyt ja niiden aiheuttamat tuhot suurentuneet, ei ole esitetty. Lakiesityksen perusteluissa päinvastoin mainitaan, että näiden eläinten lukumäärä on vähäinen, mutta samalla kuitenkin todetaan, että ne aiheuttavat huomattavia vahinkoja porokarjoissa. 12. Ministeri Kalliokoski suhtautui asiaan myötämielisesti. 215. Jollekin yksityiselle poronomistajalle voi tosin koitua huomattaviakin vahinkoja, mutta kansantaloudellisessa mielessä ne ovat siksi vähäiset, että niiden korvaaminen yleisistä varoista, minkä pitäisi olla valtion velvollisuus, ei tuota taloudellisia vaikeuksia. Jouluk. V a l i s t u s v a Ii o k u n ta, puh.johtajana toimitussihteeri E. Luonnonsuojelulain uudistaminen Helmikuun 14. Ilvesmäki, on sanomalehtikirjoituksin ja esitelmin selvitellyt luonnonsuojelunkin kannalta tärkeitä ualontorjuntakysymyksiä. pnä Eduskunta hyväksyi kuitenkin ko. Lähetystö esitti, että valtioneuvosto tästä syystä asettaisi komitean tutkimaan luonnonsuojelulainsäädäntömme uudistamista. T. Kun näin on asianlaita, on kyseenalaista, . Harvinainen eläin ei kuitenkaan voi aiheuttaa suuria vahinkoja, jos asiaa ajatellaan yleiseltä kannalta. Yleensäkin on tapporahojen maksaminen, samoin kuin lakiehdotuksessa niinikään esitetty myrkkypyynnin laajentaminen, toimenpide, joka ei ole sopusoinnussa niiden periaatteiden kanssa, joita noudatetaan maatamme metsästyksellisesti paljon kehittyneemmissä suurissa sivistysmaissa. Lakiehdotus ahmasta ja sudesta maksettavien tapporahojen korottamisesta on myös huonosti sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, jonka myös metsästäjäkuntamme on sanonut hyväksyvänsä, että maamme kaikille eläinlajeille, myös petoeläimille, on taattava jokin elinmahdollisuus maamme rajojen sisäpuolella. On kuitenkin varmaa, että nykyinen heikko riistatilanne ei suinkaan johdu vain kettujen runsaslukuisuudesta, se ei ole edes pääsyy siihen. M e t s ä p a l o n t o r j u n t a v a I i o k u n t a, jonka puheenjohtajana on ollut palopäällikkö P. leijona ja muut suuret petoeläimet elävät täysin vapaina. Kuitenkin tföän tarkoitukseen on viime aikoina käytetty noin 25 milj. onko tapporahan maksaminen ketusta ollenkaan paikallaan. Lihtonen ja toht. Brander ja maist. Brander ja sen työ on jatkunut herpaantumattoman vilkkaana
Hämeen luonnonsuojelutoimikunta Kuten jo viime vuosikirjassamme kerroimme, Hämeen Heimoliitto asetti v:n 1954 lopulla luonnonsuojelutoimikunnan, jonka toimialue käsittää koko Hämeen. Maaherrat luonnonsuojelukysymykslä pohtimassa Läänien maaherrain tavanmukaisessa vuotuisessa. 12. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys toteaa hyvillä 26 mielin, että luonnonsuojelurintama on nam saatu voimakkaasti laajenemaan ja toivottaa Toimikunnan suunnitelmille menestystä. Reino Kalliola alustuksen luonnonsuojelusta. Alustuksen johdosta syntyneessä vilkkaassa. Opetusministeriöltä saatiin taas 100.000 mk Lounais-Hämeen luonnonsuojelua ja -tutkimusta koskevaa julkaisua varten. T. Keväällä levitettiin linnunpönttöjen valmistusta ja kiinnittämistä selvittävää, toht. Lars Fagerströmin julkaisuja. Kujala ja jäseniksi toht. Toimikunnan. Arvi Ulvinen ja maisteri t Veikko Talvi ja Kauko Niinisalo. Hämeen kunnallismiehiJle ja kotiseutuyhdistysten edustajille. Brander, voi työnsä tuloksena esittää 23 lääninhallituksen antamaa rauhoituspäätöstä, joista 18 ko ·kee yksittäistä puuta ja pensasta. neuvottelukokouksessa. Tästä lähtien luonnonsuojelukysymysten edes jonkinlainen tuntemus kuulunee pian jokaisen aikaan sa seuraavan hallintoja kunnallismiehen velvollisuuksiin. Branderin laatimaa kirjasta. On luultavaa, että kyseinen kokous ja luonnonsuojelun siellä saama erittäin myönteinen vastaanotto merkitsevät tiettyä ratkaisevaa kynnyksenylitystä meikäläisen luonnonsuojelun tulevaisuudelle. 11. toht. T u t k i m u s v a 1 i o kunta, puh.johtajana toht. Viljanen, piti keväällä Forssassa lintukurssit maist. -55 piti valtion luonnonsuojelunvalvoja toht. Leo Lehtosen johdolla ja järjesti Lounais-Hämeen erä.miehille esitelmäja keskustelutilaisuuden, missä pohdittiin luonnonsuojelun ja riistanhoidon yhteisiä ajankohtaisia kysymyksiä. Keväällä se myönsi tarkoitusta varten mm. Aluerauhoituksista liittyy tärkein luonnonkauneudestaan kuuluun Kaukolan harjuun, jonka nyt rauhoitettu osa kuuluu Finlayson Forssa-yhtiölle. Painosta on ilmestynyt muutamia toht. Helsingissä. -55 Kouvolassa kokouksen, jossa Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan jäsen, prof. Brander, on jatkanut toimialueen pitäjien eläimistön ja kasviston tutkimusta. Luonnonsuojelutoimikunta on saanut LounaisHämeen Kotiseutuja Museoyhdistykseltä avustuksena yhteensä 125.000 mk. Ra u hoi t u s v a 1 i o kunta, puheenjohtajana toht. Hän korosti luonnonsuojelun tärkeyttä mm. Lisäksi on tehty luonnonsuojelupropagandaa radiossa ja pidetty esitelmiä luonnonsuojelusta mm. Lauri Teivainen. nykyaikaisen yhteiskunnan suunnittelussa, kansalaisten vapaa-aikojen vieton suuntaamisessa sekä nuorison kasvatuksessa todeten meillä olevan tällä alalla vielä paljon teh täviä, joiden merkitys kasvaa päivä päivältä. keskustelussa kiinnitettiin huomiota mm. Kymenlaakson luonnonsuojelutoimlkunta Kymenlaakson Maakuntaliiton hallitus piti 11 . niihin epäkohtiin, joita nykyajan tekniikka on luonnolle aiheuttanut. Mainittakoon, että toimikunta järjesti viime kesänä Hämeen kauneinta luonnonmaisemaa koskevan etsintäkilpailun, painatti ja jakoi kaikille Hämeen kunnille ja paikallisille kotiseutuyhdistyksille rauhoitusanomuskaavakkeita ja kunniakirjoja sekä toimitti linnunpönttöjen valmistusta ja kiinnittämistä koskevat ohjeet kaikkiin Hämeen lehtiin. Toimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin fil. Alustuksen ja sitä seuranneen myötä mielisen keskustelun tuloksena Maakuntaliitt-i päätti asettaa esityisen luonnonsuojelutoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi . Kokous päätti lausua toi'vomuksenaan, ettii maakunta.liitot ryhtyisivät harjoittamaan voimakasta valistus toimintaa luonnonsuojelun hyväksi, että asia otettaisiin käsiteltäväksi lä-ininja piirihallintoviranomaisten neuvottelukokouksissa ja että luonnonsuojelulaki olisi ensi tilassa uusittava. 7. 4 apurahaa. Toiminta saatiin ripeästi alkuun ja jo nyt voidaan todeta, että toimikunta on ehtinyt saada kiinteä.n kosketuksen koko alueeseensa, vaikka työ onkin toistaiseksi ollut pääasiallisesti suunnittelua ja perustusten rakentamista. Branderin ja toht. kutsuttiin prof. Viljo Kujala esitti alustuksen luonnonsuojelutyön aloittamisesta ja organisoimisesta Kymen laaksossa
27. Tiedosta vastaavat V. Lajia, joka on pikkusirrille läheinen, havaittiin paikalla 7 yksilöä. Tamarisk.ikerttunen (Lusciniol,a mel,anopogon), varsinaisesti kaakkoiseurooppalaiseen linnustoon kuuluva laji, eksyi toukokuussa 1955 H elsinkiin Beringin sirrin (Ghalidris ruficollis) tapasi maist. >>H ämeen kaunein luonnonmaisema>>: Pohjaslahden R antalan särkkä. ja varsinkin kunnallisten ja aluesuunnitelmasekä asemakaavaviranomaisten informointi kuuluu toimikunnan ensimmäisiin tehtäviin. Koulutusja neuvontaohjelmaan on sisältynyt riistaa, riistanhoitoa ja metsästystä koskevan perustietouden ohella ennen kaikkea käytännöllisen riistanja 1 u on n on s uo j e 1 u n työmenetelmien opetusta sekä luentojen puitteissa että maastossa. Veijo Törnroos kesäkuussa 1955 Hailuodon Töntässä. Metsästäjäliiton toimesta on viime aikoina järjestetty eri puolilla maata satoja riistanhoitokokouksia, -neuvottelupäiviä ja -kursseja. Pikkutelkkä (Bucephala albeol,a) nähtiin kesällä 1952 Iin Olhavan vesillä soutelemassa. Erämiehillekin luonnonsuojeluopetusta Maatalousministeriön ja Suomen Yl. työssä tullaan pääpaino panemaan aluksi luonnon inventoimiseen, mutta myös valistustoiminta. Maamme riistanhoitajat ovat suhtautuneet suurella innostuksella tähän työhön. Uusin tieto Suomen luonnosta Maalle uusia lintulajeja »ilmoittautuen» täällä Taivallahden pensaikoissa rehtori Antti Reinikaiselle. Tämä västäräkkilaji (jolla ei vielä taida olla suomenkielistä nimeäkään), tepasteli maist. 1 palkinto Hämeen luonnonsuojelutoimikunnan toimeenpanemassa maisemakilpailussa. Törnroos sekä Juho ja Tuomo Mannermaa. M otacilla lutea. Rauno Tenovuon ilmoituksen mukaan keväällä 1954 Iin Maakrunnin hietikoilla
Cardarnine flea;uosa. Tiedot on Ilmatieteellinen Keskuslaitos luovuttanut käytettäväksemme. Tätä kultakukkaista kivirikkolajia on totuttu meillä pitämään PohjoisSuomen kaavina. Saxifraga hirculus. Lämpötilan ja sademii,ii,rän kuukausikeskiarvot eräillä paikkakunnilla v. Tämän vuoteen 1953 vain Ahvenanmaalta tunnetun litukkalajin tapasi yliopp. Ilmastollisia tietoja Kun kansamme on aina ollut suuresti kiinnostunut sääsuhteista ja kun ilmastolliset tekijät määräävästi vaikuttavat myös eläintemme ja kasviemme viihtymiseen ja koko elämänmenoon, on >>Suomen Luonnom toimitus päättänyt ryhtyä julkaisemaan lehden joka numerossa tietoja myös niistä. Viime kesä oli, kuten muisrettaneen, sääsuhteiltaan varsin oikullinen. Lapväärtin Pyhävuoren tienoo näyttää olevan poikkeuksellisen rikaa kasviharvinaisuuksista. Olisikohan kyseessä uusi, aivan äskettäin syntynyt esiintymä. T. Toivonen Tammelan Portaan kylästä lähdepuron varrelta metsästä. 1955 sekä vastaavat norrnaalia,-vot. Viime kesänä seudulta tavattiin (S. Toivottavasti tämäkin osasto on omiaan lisäämään lehden lukijapiiriä. Tässä mainitsemme tärkeimpinä uutisina vain pari >>jymylöytöä>>. Laduca rnuralis. Viime kesänä se löydettiin kuitenkin jopa niin etelästä kuin Lopelta, eräältä lettosuolta (Lauri Lehtonen). 7 -7.8 -12.4 -2.6 -4.5 2.9 2.4 9.4 7.1 12.6 12.4 10.2 12.5 5.4 6.9 -1.0 -0.9 -7.7 -12.6 -12.0 -19.4 -1.4 -3.4 27 23 21 22 35 46 71 70 49 40 37 31 471 15 21 32 35 45 46 93 18 20 54 30 26 434. Huomio kiintyy myös kesän, varsinkin elokuun kovin niukkaan sateisuuteen, mikä etelärannikolla saavutti miniminsä. 0110 110110 1 1 .. Kun tällaiset suot ovat Etelä-Suomesta nykyisin jo melkein kokonaan hävitetyt, olisi tämä ainutlaatuinen letto saatava pian ra.uhoitetuksi. Taulukosta nähdään mm .. Klockars, B. Pari vuotta sitten laji löydettiin samantapaiselta paikalta Luumäeltä. , 1 1 1 I -5.3 II -5.6 III -2.6 IV 2.4 V 9.0 VJ: 13.5 VII 17.1 VIII 15.2 IX 10.8 X 5.5 XI 0.6 XII -3.3 I-XII 4.8 28 -3.4 -6.7 -4-.l -0.3 6.3 12.6 18.3 18.8 14.4 7.2 0.2 -8.6 4.6 55 43 43 42 48 51 59 1!3 72 74 68 62 699 85 46 22 40 60 31 16 8 59 90 63 63 582 -8.l -8.5 -4.4 1.5 8.1 13.0 16.2 13.6 8.8 3.2 -1.9 -6.3 2.9 -7.7 -10.8 -6.2 -1.9 5.3 15.2 17.6 17.9 12.4 4.3 -4.0 -15.0 2.3 40 31 32 34 44 66 68 81 68 63 48 45 620 52 22 21 32 95 25 27 20 llO 57 80 58 599 -9.0 -9.8 -10.0 -13.8 -5.7 -8.7 0.0 -3.8 5.9 4.0 11.8 10.4 15.7 16.2 13.2 15.8 8.2 10.9 2.0 1.5 -3.3 -6.7 -7.4 -16.3 1.8 -0.0 37 27 26 31 37 47 63 70 57 56 43 39 532 31 17 15 23 36 36 39 20 90 47 56 27 436 -13.2 -13.l -13.2 -18. Mielenkiintoisia kasvilöytöjä tehtiin viime kesänä jälleen koko joukko. Pettersson) otsikossa mainittu laji, jäniksensalaatti, pohjoisimmalta tunnetulta kaavupaikaltaan Länsi-Suomessa. Kummallakin paikalla laji lienee vanha asujain. 1 lO 'lOl lO _2 ..... Jotta koko Suomi tulisi huomioon otetuksi, esitetään tietoja neljältä paikkakunnalta eri puolilta maata. Lähinnä on tarkoituksena esittää lämpötilan ja sademäärän kuukausittaisia keskiarvoja nii den rinnalle asetettuine vastaavine ,mormaaliarvoineem vertailua varten. Muutama vuosi sitten sieltä löydettiin alueeltamme varhemmin vain Äänisen Karjalasta tunnettu Siperian elämänlanka. että toukoja kesäkuu olivat normaalia kylmem mät ja eloja syyskuu taas n0rmaalia paljon lämpimämmät. Voisikohan Lopen kotiseutuyhdistys saada asiassa jotakin aikaan. S?, I t~I ""'0 1 lO 110110 ..... 1 Helsinki Jyväskylä Oulu Ivalo 1 _ ~ -1 , -1---,--, Lämpötila I Sade Lämpötila Sade Lämpötila Sade Lämpötila Sade .....
Luku ehkä tuntuu suurelta, mutta oravia jäi kuitenkin runsaasti metsiin, ja kun niillä ei ole käpyravintoa tänä talvena. Huonona lohdutuksena on vain, että ilveksen nahan arvo on niin suuri, ettei 10.000 markan tapporaha suuriakaan vaikuta tämän harvinaisen eläimen jo ennestäänkin hyvin pieniin säilymismahdollisuuksiin. Albatrossi sukupuuttoon kuolemassa Tarunhohtoinen albatrossi, joka valtamerten äärettömillä ulapoilla saattaa seurata laivaa päiväkausia hetkeäkään levähtämättä tai suuria siipiään liikuttamatta, on merenkulkijain ikäväksi vuosi vuodelta harvinaistunut. päivänä joulukuuta päivätyllä muutokselJa sallittu koko maassa, mutta on riippuvainen ns. Nämä yhdistykset ovat syrjii.seuduilla yleensä jyrkästi myrkkypyynnin kannalJa, muualJa sen sijaan mielipiteet vaihtelevat. Japanilaisten tutkijain mukaan täälJä on enää kenties vain muutamia kymmeniä pareja pesimässä, ja sukupuuttoon kuolemisen yksilömäärä on kenties jo alitettu. Oravista toivottiin saatavan ennätyssaalis, sillä olihan oravia syksyllä huomattavasti runsaammin kuin edellisinä vuosina. UudellamaalJa olJaan yleensä myrkkypyyntiä vastaan. tai 21. runsas lumi tekivät kuitenkin tepposet; metsästäjät eivät päässeet pystykorvineen metsään monenakaan päivänä, vaikka metsästysaika oli tavallista pitempi, Lapissa marraskuun 7., etelämpänä marraskuun 14. Se on huomattava parannus ja ensimmäinen askel huuhkajan rauhoittamiseen, joka ehdottomasti olisi tarpeen. Samassa lainmuutoksessa, jossa ketun myrkkypyynti koko maassa sallittiin, tehtiin myös sellaimetsästyslain korjaus, ettei enää saa mennä toisten alueelJe hävittämään huuhkajia. Nykyisin sillä lienee pesäpaikkoja enää vain muutamilla asumattomilla merensaarilla Tokion eteläpuolella. päivään. 29. Sen vuoksi olikin metsolle ja teerelle asetettu tavalJista lyhyempi metsästysaika, joka päättyi jo marraskuun 30. Metsälintuja oli kuitenkin entistä vieläkin vähemmän. .Äskettäin palautetulJa Porkkalan alueella 011 toistaiseksi kaikki metsästys kielJetty. Kärppää, joka monta vuotta on ollut kokonaan rauhoitettuna, saadaan tämän talven aikana. Hyvin runsaaksi käyneen kettukannan kurissapitämiseen saattaa myrkkypyynti ehkä olJa paikalJaan, eikä mielestäni luonnonsuojelijoilla pitäisi olla mitään sitä vastaan, että eläin, jonka elinmahdollisuudet ihmisen vaikutuksesta ovat muuttuneet yhä edulJisemmiksi, myös ihmisen toimesta pidetään kurissa. Tapporaha-asiasta mainittakoon tässä vielä, että ilveksen tapporaha tuli metsästäjille täydellisenä ylJätyksenä. Asia tuli metsästysviranomaisten tietoon aivan sattumalta ja niin myöhäisessä käsittelyvaiheessa, ettei valistusta enää riittävässä määrin voitu suorittaa. juuri nimeksikään, suurin osa näistä eloonjääneistä tuhoutuu. Asiasta on kuten tunnettua keskusteltu lehdistön palstoilla. päivästä aina joulukuun 12. Ulkomaan uutisia Jäteöljykysymys Tankkilaivojen jäteöljy, josta meilläkin on jo saatu ikäviä kokemuksia, on paikka paikoin ulkomailla, niinkuin lehdistöstä on näkynyt, aiheuttanut rantojen eläimistölJe ja kasvistolJe suuria vaurioita. Ruotsissa on tämä kysymys, odoteltaessa v. pyytää eräissä osissa Lappia . pnä; myös metsälintuja sekä metsäjänistä koskeva kauppakielto pidettiin edelJeen voimassa. Kettukannan voimakas lisääntyminen vuodessahan meillä ammutaan nykyään yli 20.000 kettua oli myös syynä siihen, että ketun tapporaha nostettiin 2.000 markkaan. Göran Bergman. Alkutalven poikkeukselJisen kylmät säät ja. Ketun myrkkypyynti on metsästyslain 30. yleisten riistanhoitoyhdistysten antamista luvista. Luonto ja ihmisen talous Uutisia metsästysja rilstanhoitorintamalta Kulunut syystalvi oli riistakantaan nähden suurin piirtein samanlainen kuin vastaava aika talvella 1954-55. Kaiken kaikkiaan ammuttiin noin puolitoista miljoonaa oravaa. 1954 solmitun kansainvälisen jäteöljysopimuksen ratifiointia, ratkaistu väliaikaisesti siten, että tankkilaivat voivat tietyissä satamissa tyhjentää jäteöljynsä satamahinaajaan, jossa on tähän tarkoitukseen varattu suuri säiliö
Lehtosen pieni maasto-opas sisältää runsaasti edeltäjistään poikkeavia uutuuksia. Loppuvaikutelmaksi loistava-asuisesta ja kielellisesti miellyttävästä Suuresta lintukirjasta jää, että on tehty paha erehdys ryhdyttäessä tuottamaan tämän luontoista ja kieltämättä verraten heikkotasoista teosta Ruotsista meille. Varsinkin englantilaisen Hoskingin ja tanskalaisen Christiansenin loistavien kameranlaukausten satoa katselee mielellään. Suomalaisten toimittajien tehtävänä on ollut käännösja toimitustyön aikana karsia virheet ja täydentää puutteet. korppi, mustavaris, pohjantikka, viirupöllö, ampuhaukka, rusko-suohaukka, liro sekä itärajojen kotkaja joutsenkannan laiminlyönti, runsautta koskevia mm . J älkimmäinen näistä sisältyi jo Fåglarna-alkuteokseen. S. Koska Suomi kuuluu lintutieteen johtomaihin ja tieteen saavutusten tulee kuvastua myös kansantajuisissa julkaisuissa, voidaan nykyaikaiselle lintukirjallisuudellekin asettaa varsin korkeat vaatimukset. Ilmeisesti he ovatkin tehneet parhaansa ja poistaneet eräitä näistä. Lyhyet johdatusluvut kirjan alussa ovat pailrallaan ja sopivan keskitettyjä. Leo Lehtonen: Jokamiehen lintukirja. Havainnollisuuden paraneneminen on ilmeinen, mutta pahoja virheitä on luvattomasti: alueellisia mm. Omin kotimaisin voimin olisi pystytty saamaan aikaan tuntuvasti parempi ja nykyaikaisen ornitologian monipuoliset saavutukset huomioonottava suurteos nyt ilmestyneen vajaamittaisen tilalle. saksankielinen kirjallisuus lintutieteen eri aloilta näyttää oleva n heille suureksi osaksi tuntematon. Otava 1955. Kirjallisuutta Suuri lintukirja. Varsin huomattava osa Fåglarnateoksen pahasti silmään pistävistä virheistä on nyt siirtynyt Suureen lintukirjaan. niittykirvinen, puukiipijä, leppälintu, käpyja valkoselkätikka sekä tuulihaukka mainitakseni vain karkeimpia. Varsinkin pesimistä ja lisääntymistapahtumaa käsittelevä luku on suorasta an avuton. Kaksi yleisartikkelia poikkeaa kuitenkin jyrkästi edukseen muista, nimittäin suomalaisten 0. Suomalaiset ovat kahdeksasta yleisartikkelista kirjoittaneet vain kaksi ja yli 300 lajin kuvauksesta 20-30. ekologia, etologia ja kvantitatiivinen tutkimus ovat suorittaneet suoranaisen läpimurron. 750 sivua, 362 kuvaa. Lajinkuvauksen selkeä jäsentely (11 alaotsaketta) miellyttää toisaalta, mutta aiheuttaa vähän siellä ja täällä samojen asioiden toistamista eri kohdissa sekä mitäänsanomattomia hukkalauseit a, kun esim. maassa merkitsivät silloin huomattavaa uutuutta). Esitystyyli on kauttaaltaan miellyttävä ja kieliasu moitteeton, mutta valitettavasti olennaiset parannukset rajoittuvatkin tähän. Pienoiskartat levinneisyydestä ovat ulkomaisen esimerkin mukaan ensi kertaa meillä käytössä, vieläpä runsauden mukaan neljin viivoitusastein. Dos. Fabriciuksen (käyttäytymistavat) kirjoittamat, joissa esitetään rikassisältöistä ja täysipainoista asiaa. Leo Lehtonen. Tekijän lempiaiheita, pakoetäisyyttä ja vuorokausirytmiä, on pidettävä fakkikysymyksinä ja tässä laajuudessa käsikirjaan sopimattomina. Svärdsonin ja kansak.op. Tämä kuvastuu mm. Näihin ei ole tässä mahdollista puuttua tilanpuutteen vuoksi. Suuren lintukirjan kuvitus täyttää varsin suuret vaatimukset. lajille tyypillistä sanottavaa. Mainiosti olisivat riittäneet aiheista esitetyt alkuluvut sekä.. G. Kuten tunnettua on ornitologian taso Ruotsissa paljon meikäläistä alempana. Olen laatinut itseäni varten kymmenkunta sivua käsittävän luettelon virheistä ja puutteellisuuksista, joita löytyy ennen kaikkea yleisartikkeleissa, mutta varsin runsaasti myös lajin kuvauksissa. parveilusta tai liikkumatavasta ei monesti ole mi tään juuri k.o. Durangon Fåglarna-teoksen pohjalla toimittaneet Olavi Hilden ja Pentti Linkola. joitakin vuosia sitten ilmestyneen Suuren lintukirjan alkuteoksen asiatiedoiltaan hämmästyttävän latteissa, puutteellisissa ja virheellisissä yleisartikkeleis3a (jotka tosin ko. Valitettavana puutteena on kuitenkin se, ettei lähes 100 lajista ole laisinkaan kuvaa, vaikka tämä olisi ollut välttämätöntä lintukäsikirjalle. Edelläolevat ajatukset tulivat mieleeni tutustuessani kokonsa puolesta muhkeaan ja painoasultaan loisteliaaseen Suureen lintukirjaan, joka suurimmalta osalta on suoranainen käännös ruotsalaisesta alkuperäisteoksesta. Kalelan (levinneisyys30 muutokset) ja E. Niitä lukiessa saa sen varman käsityksen, etteivät kirjoittajat laisinkaan hallitse ornitologian keskeisiä kysymyksiä ja mm. Viimeksikuluneet pari vuosikymmentä ovat olleet ornitologian valtaisan kehityksen aikaa, jolloin mm. WSOY 1955
V. yleisesti viljelyksessä, mutta mukana on harvinaisiakin lajeja, jotka mene•tyvät maassammejoutuessaan oi.k!laan ilmastovyöhykkeeseen. Silloin tekijä ilmoittaa olleensa •>kirjaimellisesti poikki» sanonnallinen kömmähdys saattaa tehdä rehdistäkin miehestä Mlinchauseuin. Leif Simberg: Koristepuita ja -pensaita. metsästyskokemukset villissä lännessä, jännittävimpänä niistä vuoristolampaiden valokuvaus (metsästyksen veretön, jalostunut muoto!) Yellowstonen kansallispuistossa. Mutta kun kadun mies samoihin aikoihin ilmestyneistä Meri.kallion ja Lehtosen kirjoista lukee naurulokkeja pesivän maassamme 6000 (Meri.ka)]io) tai 300.000 (Lehtonen) paria, hän menettää luottamuksensa koko >>lintutieteeseem, ja kaipa syystä kyllä! Kuitenkin tekevät Meri.kallion laajoihin aineistoihin perustuvat tutkimukset perusteluineen enimmäkseen vakuuttavan vaikutuksen, mutta Lehtosen kirjasta etsii turhaan selitystä, miten monet levottomaksi tekevät, täysin edellisen luvuista poikkeavat arviot on saatu. Lehtosen varikset ovat päättäneet muuton Kainuussa, kun vielä Ahvenanmaalla muutto on parhaimmillaan jne. Amerikkalaisten kokemusten mukaan meillä on siis riistanhoitovaroja päinvastoiu liikaakin, kun niitä jatkuvasti riittää käytettäväksi petoeläinten tapporahoihin. Esitellyistä kasveista voi kukin valita sellaiset, jotka soveltuvat kodin tai huvila11 ympäristöön vyöhykkeen, ilmansuunnan, valaistuksen, kosteussuhteiden ja maanlaadun puolesta. R. on yleisesti voitu todeta pedoilla olevan riistan kannalta tuntuvasti vähemmän suoranaista vaikutusta, kuin mitä näihin saakka Amerikassakin on uskottu.>> Meillä koko riistanhoito on tähän asti ollut etupäässä juuri petojen hävittämistä, ja monen mielestä se on vieläkin tärkein työmuoto. käyttövaroista, kuten meillä on laita. Oikeaan osuneet päivämäärät ovat vähemmistönä. R. Kla. •>Joka miehen lintukirja>> on rohkea koe poistaa 1 intuopaspulamme, mutta pakko on todeta, että 8e tuskin pääsee edeltäjiensäkään verroille. loppumattomiin. systemaattiseen läpimuuton tarkkailuun rannikoilla. Teppo Lampio: Lännen riistamailta. Loppuluvussa >>Mitä me suomalaiset opimmeamerikkalaisten kokemuksista,> tekijä toteaa, että amerikkalaisella riistanhoidolla ei ole puutetta. Käymättä eri tapauksia erittelemään, totean vain esimerkkinä, että kanahaukkakanta arvioidaan mielikuvituksellisesti 10000 pariksi (Meri.kallio: >>1000, ehkä liian vähäm), kun taas samalla alueella useimmin paikoin moninkertaisesti runsaampaa mehiläishaukkaa arvioidaan olevan 1000 paria ja käsitellään kuten harvinaisuuksia muutaman rivin tekstillä. Kirjan muuttoa käsittelevät tiedot osoittavat selvästi kuinka tärkeää käsi.kirjan tekijälle on suuri retkeilyintensiteetti ja perehtyneisyys mm. Asla-stipendiaattina on viime aikoina käynyt USA:ssa miltei joka toinen tutkija. Eräitä merkkejä hänen tähän viittaavasta toiminnastaan on jo nähtykin . Metsästäjäliiton toiminnanjohtajalla, maisteri Teppo Lampiolla on takanaan. Kirjan lopussa on tau lukko puiden ja pensaiden kukinta-ajoista. Tämä havainto joutuu kuitenkin omituiseen valoon, kun se asetetaan erään toisen matkalla saadun opetuksen rinnalle: »Petokysymyksen merkitys on yleensä siirtynyt suuressa määrin taka-alalle sen vuoksi, että. •>Lännen riistamailta>> on tämän opintomatkan asiallinen, persoonallisten elämysten kuvauksilla jonkin verran kevennetty »stipendi.kertomus>>. WSOY 1955. Kla. Töksähtelevä kielenkäyttö ei miellytä lukijaa. Tammi 1955. L a. 1951 -52 hän teki yli 50.000 km pituisen, vuoden kestäneen kiertomatkan 44 Yhdysvaltain osavaltiossa ja sai siten tilaisuuden perehtyä maan metsästysja riistanhoitoasioihin perusteellisemmin kuin kukaan muu ulkomaalainen tähän mennessä. Onpa naakka vielä esitetty paikkaja kiertolintuna. Kuvitus on vanhaa Wrightien työtä paitsi muutamia värikuvia kirjasta >>Linnut väri.kuvina>>. Puutarhaopiston lehtori Leif Simberg on laatinut opaskirjan, jossa esitellään noin 200 koriste. Toivottavasti maisteri Lampio saa Metsästäjäliiton toiminnanjohtajana tämän ristiriidan poistetuksi ja riistanhoitovarojen käytön ohjatuksi oikealle tielle. lajien eri.koispiirteen yhteydessä maininta, milloin jotakin maastossa tärkeää ja erityisen luonteenomaista näissä suhteissa lajin elintapoihin liittyy. Mutta harvapa heistä voi esittää sellaisen matkareitin kuin Suomen Yl. 31. Suurin osa niistä on meillä. P. Näihin höysteihin kuuluvat mm. Tekijä on onnistuneesti esittänyt muuttoajan kolmella päivämäärällä, mutta nämä saattavat heittää oikeasta kuukaudella tai enemmälläkin. Erittäin kiintoisa ja käsi.kirjaan soveltuva lisäys olisi tode)]akin arvio pesivien lintukantojen lukumääristä, jos vain kootut aineistot tähän riittäisivät. puuta ja -pensasta
The writer, an author and hunter, who is keenly interested in nature protection, tells of the wolverine and his own experiences with the animal. The real amateur hunter, for whom wandering in the forest is the most important consideration and who regards the size of his bag as of minor importance, should have a protective, compassionate attitude to nature in general. This was chiefly due to the efforts of arnateur hunters to obtain an increase in the premium for killing foxes. Reino Kalliola ja maist. koit a. Toimitus: prof. Kuluvana vuonna yhdistys jakaa uusien jäsenten hankkijoille palkintoina hopea 1 u s i. Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (250 mk vuodessa, 5000 mk kerta kaikkiaan). 61 401. ~OHJELMAMME,> (Our Programme). Puh. No. V. Lihtonen, toht. This statement by the Finnish League for the Protection of Nature outlines the ideas of the League's directing body on the scope and aims of nature protection. There are probably not more than 200 wolverines left in Finnish Lapland but premiums are still paid for shooting them. Postisiirto 6882. The purpose of the change is to allow more space for news items and, at the same time, to provide for a more activP discussion of topical nature protection questions. JÄRVINEN: The wolverine, the outlaw of the forests. The writer argues against these ef.forts and against the darnage of nests and the extended use of poison, pointing oul that it is contrary to the spirit of amateur huntsmanship. ... Jokainen vähintään 10 uuden jäsenen hankkija saa yhdistyksen merkillä somistetun hopeisen teelusikan. Viime vuoden paras prof. Osoite: Unionink. Huippuhankkijoita on tällä kertaa kuitenkin vain kaksi. E. 1. Mikäli jäsenten hankkijat itse keräävät myös Jasenmaksut, he ovat oikeutettuja vähentämään p a l k k i o k s e en yhdistykselle tilitettävästä Y h t e i s s u m m a s t a 2 % edellytettynä, että uusia jäseniä on vähintään 5. The writer describes the wealth of flora in this protected area in N orthern Savo ( Central Finland), which includes also u waterfall, the height of which is equal to that of Niagara 46 ml NIILO SÖYRINKI: Our present hunting policy in the light of the premiums for the shooting of lynx and fox. Suomen Luonto Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Julkaisijat: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ja Valtion luonnonsuojelunvalvoja (Metsäntutkimuslaitos). V. Pyydämme ystävällisesti suorittamaan maksun postiin mahdollisimman pian, ettei seuraavan numeron saapuminen viivästyisi. A. AKSEL] VALTA: Korkeakoski nature protection area a treasure house of plant life. T ilaushinta 350 mk. Muistakaa Ilmoittaa myös osoitteenmuutokslsta. Lihtonen, Reino .Kalliola, and V. Niilo Söyrinki, on saanut hankituksi 32 jä'. 40 A, Helsinki. LIHTONEN: Preface introducing the new periodical. Yhdistys pyytää lausua kiitoksensa kaikille jäsentenhankkijoilleen; kahdelle parhaimmalle se on lähettänyt kirjalahjan. The present periodical will replace the Finnish Nature Protection Year-Book which has now been published 14 times. Erkamo (vastaava). ~--------Jäsenten hankinta ..J Kuluneena vuonna on uusien jäsenten hankinta jatkunut yhdistyksessämme melko vilkkaana ja hankkijarintama näyttää melkoisesti taajentuneen. Tämän numeron liitteenä seuraa tlllllepanokorttl, jolla jäseniltämme peritään Suomen Luonnon tilausmaksu 1956 ( = jäsenmaksu). Erkamo (managing editor). Suhteellisen hyviin tuloksiin ovat päässeet myös herra Kauko Takainen Sippolasta neiti Sinikka Seppälä Hämeenlinnasta ja ag:onomi Mauno Tuomola Helsingistä. sentä. Parhaimpaan, kerrassaan upeaan lukuun 120, on päässyt vanha tuttumme lehtori Vilho V. Editors : V. Vaarna, joka Hämeenlinnasta Helsinkiin siirryttyään on samalla todennut päässeensä entistä lihavammille apajille. The former chairrnan of the Finnish League for the Protection of N ature notes that a recent amendmend of the H unting Act by the Finnish Parliament fixes a premium for the shooting of the lynx, which is already very rare in our country. 1956. Distinctions are rnade between the protection of untouched natural scenery and objects, the care of cultural scenery and care of natural resources. The section in Brevier type includes info-rrnation on the protection of natural monuments (even the river pearl mussel, M argaritana margaritifera, was declared protected in 1955) and the activities of nature protection associations and committees, and news items on nature protection work in Finwni and abroai.. 32 »NATURE OF FINLAND,> The Organ; for the Protection of Nature Publishers: The Finnish League for the Protection of N ature and the Government I nspector for the Protection of Nature (Forest Research Institute). Contents: V
,>Teoksen tulisi kuulua ehdottomasti jokaisen kodin tietokirjastoon alansa uusimpana, laajimpana ja parhaimpana suomalaisena teoksena.>> ( Iltasanomat) >>Suuri Lintukirja on asiatietoa tiukkuva, pätevä, solidi lintujenharrastajan teos. 3.300: . Sisältää pätevät artikkelit lintujentutkimuksen tärkeimmistä ja mielenkiintoisimmista kysymyksistä. 750 siv., 25 värikuvaa, 337 tekstilwvaa. Ellei hän jo ole asiantuntija, hän tulee siksi tämän innostavan teoksen opastamana.>> (Uusi Suomi) Suomen oloihin soveltaen toimittaneet Olavi Hilden ja Pentti Linkola. Luonnon ja lintujen tutkijoille SUURI LINTUKIRJA* Eloisa selostus yli 300 :sta linnustamme! Yleistajuisesti ja hauskasti kirjoitettu, upeasti kuvitettu. 2.700: , nahkaselk. * SUURI LINTUKIRJA al oittaa 5osaiscn sarjan SUOMEN LUONTO OTAVA. Hinta kangaskant. .
SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Helsinki 1956, Raittiuskansan Kirjapaino Oy.. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemmc säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta. V uosij äsenmaksu 250 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 5000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä