. omen Luonnonsuojelumme saavutuksia ja tavoitteita Uudet luonnonja kansallispuistot Luonnonsuojelua Neuvostoliitossa Lepakkolajiemme elintoiminnoista N:O 1 16 VUOSIKERTA 1957
LINNUT VÄRIKUVINA. 621 hyönteisen esittely. Miltei kateudella ajattelee niitä nuoria, joille nämä teokset viitoittavat hauskan ja viekoittelevan polun luonnon salaisuuksien pariin.» (Uusi Suomi). HYÖTY.KASVIT VÄRIKUVINA. Toivo Rautavaara. Suomeksi toimittanut tri. VÄRIKUVAKASVIO; 128 kuvasivua, 48 sivua tekstiä. Värikuvakasvio, sarjan ensimmäinen, esittelee kasvistomme. 257 värikuvaa. Sarjan kuudes teos on Eläimiä värikuvina. HYÖNTEISIÄ VÄRIKUVINA. tuhat. Kuvat ovat etevien ruotsalaisten ja tanskalaisten maalarien tieteellisen tarkkaa työtä. 350 mk, kangask. 350 mk, kangask. 400 mk. 450 mk. Teos esittelee kahta lajia lukuun ottamatta kaikki Suomessa tavattavat kalat. Linnut värikuvina tutustuttaa lukijan Suomen lintuihin. Hyönteisiä värikuvina vie meidät luonnon omalaatuiseen pienoismaailmaan. 300 mk, kangask. Uunio Saalas. 400 mk. Pohjolan kalat värikuvina esittelee Suomessa tavattavat kalat. Suomeksi toimittanut lehtori Eino' Kärki. 4. Suomeksi toimittanut fil. 3. Suomeksi toimittanut prof. Suomeksi toimittanut prof. Hyötykasvit värikuvina on selostus maailman tärkeimmistä hyötykasveista. tri Paavo Voipio. Suomeksi toimittanut fil. >>todellinen luonnonystävien aarreaitta. Teosten painoasuun on kiinnitetty erityistä huomiota: kuvat on painettu kuusitai seitsenvärisinä hyvälle paperille. 300 mk, kangask. tri Pekka Nuorteva. LUONNON VÄRIKUVASTO Tässä loisteliaassa, tavattoman suosion saavuttaneessa värikuvastojen sarjassa on nyt ilmestynyt kuusi teosta. -400 mk, kangask. Teos esittelee 109 eläintä 61 sivua tekstiä, 64 sivua värikuvia. 400 mk. 283 maailman tärkeintä hyötykasvia. WSOY Kunkin teoksen suomalaisen laitoksen tekstistä vastaa alan kotimainen asiantuntija. painos 75. Hinta kangask. painos 100. POHJOLAN KALAT VÄRIKUVINA. Erkki Halme. ELÄIMIÄ VÄRIKUVINA. 450 mk. tuhat. 500 mk
Se on samalla osoitus asiaa valmistaneiden tieteellisten seurojen ja lopullisen lakiehdotuksen laatineen, äskettäin odottamatta keskuudestamme poistuneen yhdistyksemme puheenjohtajan, professori V. On siis annettava sitäkin kiitettävämpi tunnustus lainsäätäjien yksimielisyydelle uutta lakia hyväksyttäessä. Tämä teko on todistuksena kaukonäköisestä, meidän jälkeemme tulevienkin polvien edun ymmärtävästä ja huomioon ottavasta valtakunnallisesta ajattelutavasta. K. N:o ~ n LUONNONSUOJELUN AANENKANNATTAJA 16 VUOSIKERTA Luonnonsuojelumme saavutuksia ja tavoitteita Niilo Söyrinki 1957 Maamme luonnon ja luonnonsuojelutyön ystävät saivat viime vuoden lopulla joululahjaksi erinomaisen iloisen uutisen. Uusien luonnonja kansallispuistojen hyväksyminen on jälleen vakuuttava osoitus Suomen kansan kulttuuritahdosta, jota eivät sodat ja taloudelliset vaikeudet ole voineet murtaa. Kulttuurin vaikutus levittäytyy kuitenkin meidänkin maassamme yhä kasvavalla voiniallä kohti äsken vielä miltei ihmisen käymättömiä erämaaseutuja. Meidän maassamme eletään vielä suurelta osalta siksi onnellisissa oloissa läheisessä tuntumassa luonnonmaisemaan, ettei suinkaan olisi kumma, vaikka olisi henkilöitä, joiden mielestä luonnonja kansallispuistot ovat vain tarpeetonta ylellisyyttä. Lihtosen johdolla toimineen valtionkomitean työn pätevyydestä. Näin saimme siis yhdellä kertaa kokonaista 19 uutta luonnonsuojelualuetta. Vielä selvemmin kuin kotimaassa sen arvo tällä hetkellä tajutaan niissä monissa taajaan asutuissa vanhoissa kulttuurimaissa, joissa ei enää ole olemassa mahdollisuuksia näin laajasuuntaiseen koskemattoman luonnon näytteiden säilyttämiseen kansalaisten yhä lisääntyvän luonnonharrastuksen tyydyttämiseksi ja kipeästi luonnontilaista vertailuaineistoa kaipaavan tieteellisen tutkimuksen tarpeiksi. Marraskuun 20 päivänä 1956 eduskunta hyväksyi lain, jolla perustettiin 7 uutta kansallispuistoa ja 12 luonnonpuistoa valtion maille. Kohta ei tämänkaltai. Tätä voidaan pitää luonnonsuojelun historiassa todella merkittävänä tapahtumana niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin mielessä
Tutkimus kuuluukin oleellisesti luonnonsuojelun kokonaisuuteen sekä puhtaasti biologisessa että soveltavassa, ihmisen toimeentulon parantamiseen pyrkivässä luonnonvarojen käyttöä selvittelevässä ja kehittävässä mielessä. Näin ne tekniikan ja sivilisaation yhä voimakkaammin muuttaessa maapallon luonnonoloja tulevat vuosi vuodelta arvokkaammiksi jokapäiväisen työn ja hermojännityksen rasittaman kulttuuri-ihmisen fyysillisen ja henkisen virkistyksen lähteiksi. Nordenskiöld jo vuonna 1880 niin selkeästi lausui julki. Mutta nämä mahdollisuudet myös velvoittavat. Uusista kansallispuistoistamme tulee varmaan pian salomaiseman tenhoavaan luontoon kaipaavien eräretkeilijöiden ja muiden luonnon ystävien suosituimpia lomanviettokohteita. Tässä taistelussa saavutettiin toivottu tulos Kiutakönkään osalta, mutta maisemallisesti vieläkin mahtavampi Jyrävänköngäs joutui voimalaitossuunnitelmien kohteeksi. Tällä alueella sijaitsee lisäksi jo nykyään matkailunähtävyytenä lruuluisa Kiutaköngäs näytteenä luonnontilaisista suurkoskistamme, jotka toinen toisensa jälkeen ovat joutuneet rakennetuiksi voimataloutemme tarpeiksi. Aivan erityisellä tyydytyksellä on todettava, että uusien luonnonsuojelualueiden joukossa on myös Oulangan kansallispuisto, joka sisältää palan maisemallisesta kauneudestaan ja uiin eteläisten kuin pohjoistenkin kasvilajien tieteellisesti korvaamattoman arvokkaiden esiintymien runsaudesta tunnetun Kuusamon luontoa. E. Olisimme todella ansainneet jälkeemme tulevien polvien taholta ankaran tuomion, ellemme olisi vieneet päätökseeen tämän kaukonäköisen maamiehemme viitoittamaa suunnitelmaa kotimaan luonnonkuvan säilyttämiseksi. Tämä on korvaamaton menetys, sillä juuri Jyrävästä olisi rauhoitettuna tullut Kuusamon matkailun niin kotimaisen kuin ulkomaisenkin arvokkain nähtävyys, joka olisi tuonut seudulle myös jatkuvasti lisääntyvää taloudellista hyötyä ja jolla olisi ollut oleellinen merkitys myös koko maan ulkomaisen matkailuliikenteen kannalta. Tutkimustyölle välttämättömän topografi-, kallioperäja maalajikarttamateriaalin keräämisestä ja täydentämisestä uusilla luonnonsu_ojelualuella onkin jo tehty aloite Suomen Metsätieteellisessä Seurassa. seen luonnonsuojelualueiden perustamiseen enää olisi ollut mahdollisuutta. Luonnonsuojelualueilla on siis viivyttelemättä saatava käyntiin monipuolinen tieteellinen tutkimustoiminta. Viime tingassa siis olemme saaneet toteutetuksi ylevän kansallispuistoajatuksen, jota niin Euroopan kuin Amerikankin vapaissa kulttuurimaissa lähdettiin menestyksellä ajamaan jo viime vuosisadalla ja jonka merkityksen etevä tutkimusmatkailijamme A. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys sai vielä viime vaiheessa maamme luonnontieteellisten seurojen ja matkailuväen yksimielisesti tukemana käydä taistelua Kuusamon koskiluonnon säilyttämisen puolesta. Liikenneyhteyksien ja majoitusolojen kehittyessä ne vetävät puoleensa yhä enemmän myös ulkomaalaisia, joilla ei kotona ole tilaisuutta vastaavanlaiseen luonnon rauhassa samoiluun. Monissa maissa luonnonsuojelualueista on jo tullut luonnontieteellisen tutkimuksen keskeisiä tukilrnhtia. Mutta myös puhtaasti biologisiin perustutkimuksiin olisi vä2. Kansallispuistot ja erityisesti juuri tutkimuksen tarpeisiin varatut luonnonpuistot taas antavat niin kotimaisille kuin muualtakin tuleville tiedemiehille, varsinkin metsien ja soiden ja niiden kasvija eläinmaailman tutkijoille erinomaisen tilaisuuden häiriintymättömissä luonnonoloissa suoritettaviin havaintoihin ja vertaileviin tutkimuksiin
Kasviston ja eläimistön eri ryhmien lajiston ja niiden lukumääräsuhteiden inventointi, joka on edellytyksenä mahdollisten muutoksien ja niiden syiden jatkuvalle tarkkailulle, on ensimmäisiä tehtäviä, johon tarvitaan runsaasti niin varttuneita kuin nuorempiakin tutkijoita. Jäljellä olivat vain Pisavaaran ja Mallan luonnonpuistot sekä Pyhätunturin ja Pallas-Ounaksen kansallispuistot. Menetettyjen luonnonsuojelualueiden korvaamiseksi uusilla alueilla sekä luonnonja kansallispuistokysymyksen ratkaisemiseksi myös maan eteläpuoliskon osalta, missä tämä kysymys jäi vielä v. Uudet luonnon:: ja kansallispuistot Asian vaiheet Valtionmaille v. littömästi ryhdyttävä. Luonnonsuojelu on näin entistä kiinteämmin liitetty kotiseututyön ohjelmaan ja Kotiseutuliiton laajan orgaanisaation avulla on mahdollista ulottaa sekä valistustoiminta että käytännöllinen kenttätyö välittömästi maan kaikkiin osiin. Toimikunnan sihteeri on samalla yhdistyksemme sihteerinä. Ainoastaan tällä tavoin onkin löydettävissä luotettava vastaus moniin niin metsien kuin soiden ja muidenkin kasvisyhdyskuntien ekologiassa määräävien tekijöiden keskinäisiin syyyhteyksiin. 1938 perustetuista kymmenestä 1 uonnonsuoj elualueesta menetettiin v. * * * Toisena erityisen tärkeänä saavutuksena on viime vuodelta mainittava Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Kotiseutuliiton virallisen yhteistyön aloittaminen luonnonsuojelun alalla. Siitä huolehtii toimikunta, jossa kummallakin järjestöllä on viisi edustajaa. 1944 alueluovutuksissa viisi (Hiisjärven, Kutsan, Pääskyspahdan ja Pummangin luonnonpuistot sekä Heinäsaarien kansallispuisto), ja lisäksi yksi alue (Porkkalan kansallispuisto)1 jäi Neuvostoliitolle vuokratulle alueelle. Erityisen arvokasta on, että luonnonsuojelualueilla voidaan perustaa pysyviä havaintoja koeruutuja, joilla tutkimuksia sopii jatkaa vuosikymmeniä ja ehkä vuosisatojakin, jolloin esim. Kasvija eläinyhdyskuntien rakenteen ja elinehtojen selvittelytyöhön olisi samoin viipymättä ryhdyttävä. kasvipeitteessä tapahtuvat sangen vähäisetkin muutokset ovat ennen pitkää todettavissa. Aivan erityisesti ovat tietysti monet maisemanhoidolliset kysymykset läheisiä Kotiseutuliitolle, mutta myös luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen ja kotiseudun luontoon kohdistuvan tutkimustyön edistäminen kuuluvat oleellisesti yhteistoimikunnan ohjelmaan. Luonnonsuojelun kaikilla kaistoilla on siis odotettavissa huomattavaa laajenemista ja syvenemistä, kun työ on ennätetty saada täyteen vauhtiin. 1938 käytännöllisesti katsoen kokonaan avoimeksi, valtionmaiden 3. Mitä pikemmin se aloitetaan, sitä nopeammin ovat tietysti myös tulokset nähtävissä ja mahdollisesti käytäntöön sovellettavissa
1956 ja tasavallan presidentti allekirjoitti lain 21. Peitsa Mikola. töiden vuoksi sovellu luonnonsuojelutarkoituksiin.. 1952 (julkaistu Silva Fennicassa 79, 1953). 11. Komitean puheenjohtajaksi valittiin metsäneuvos V. Eduskunnassa lakiehdotus hyväksyttiin yksimielisesti hallituksen esityksen mukaisena 20. 4 Valtioneuvosto asettikin 9.3.1950 iätä tarkoitusta varten komitean, jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin metsäneuvos V. Tammikuun 21 päivänä 1949 mainittujen seurain ja niitä kannattamaan asettuneiden Suomalaisen Tiedeakatemian, Suomen Tiedeseuran ja Nordenskiöld-Samfundet i Finland-yhdistyksen edustajat jättivät prof. Lihtonen ja jäseniksi fil.tri Reino Kalliola, prof. Aloitteen teki Suomen Metsätieteellinen Seura, jonka piirissä kansallisja luonnonpuistojen suuren yleisen tieteellisen ja kulttuurimerkityksen lisäksi tunnetaan luonnonsuojelualueiden ratkaiseva merkitys metsätieteemme ja sen kautta koko metsätaloutemme kehitykselle. Seura asetti kokouksessaan 24.10.1945 toimikunnan tutkimaan mahdollisuuksia uusien luonnonsuojelualueiden muodostamiseksi valtionmailla. luonnonsuojeluasia otettiin uudelleen käsiteltäväksi. Kotilainen ja fil.tri Niilo Söyrinki, komitea laati lopullisen ehdotuksensa (julkaistu Suomen Luonnossa 1948). Mauno J. Yrjö Ilvessalon johdolla edellä mainitun ehdotuksen valtioneuvostolle ja esittivät toi'vomuksen, että sen pohjalla valmistettaisiin eduskunnalle annettava lakiesitys asiasta. tutkimuksia varten. Lakiesityksen liitteenä ollutta asetusta, jpka sisältää yksityiskohtaiset rauhoitussäännökset, viimeistellään parhaillaan maatalousministeriössä. Lihtonen sekä jäseniksi fil.tri Reino Kalliola, metsänhoitaja Viljo Lilja, varatuomari Jorma Punovuori ja kansanedustajat Janne Koivuranta ja Isak Penttala. Komitea jätti mietintönsä valtioneuvostolle 26. 5. 5. Uusia luonnonia kansallispuistoja koskevan lain perustelut (hallituksen esityksestä) Luonnonsuojelualueita, jotka tarjoavat näytteen koskemattomasta luonnosta erilaisine ilmaston ja maaperän vaihteluita sekä luontomme historian vaiheita kuvastavine tyyppeineen, tarvitaan maan eri osissa sekä biologisia että maatalousja metsätieteellisiä ym. Saapuneiden lausuntojen ja sen jälkeen v. 12. Viljo Kujala ja maat-metsät.kand. Toimikunta laati alustavan ehdotuksen asiassa, jonka jälkeen Suomen Metsätieteellinen Seura asettui yhteyteen muiden johtavien luonnontieteellisten seuraimme, nimittäin Societas pro Fauna et Flora Fennican, Suomen Geologisen Seuran, Suomen Hyönteistieteellisen Seuran, Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen, Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen, Suomen Maantieteellisen Seuran ja Suomalaisen Eläinja Kasvitieteellisen Seuran Vanamon kanssa ja pyysi näiltä toimikunnan ehdotuksesta lausunnon. Komitea, jonka sihteerinä toimi tri Kalliola, tutustui matkoillaan useimpiin ehdotukseen sisältyvistä alueista ja piti kokouksia, joissa paikallisen väestön kanssa neuvoteltiin alueiden rajoihin ja rauhoitussäännöksiin liittyvistä kysymyksistä. 1956. 194647 maastossa suoritettujen tutkimusten perusteella, joihin toimikunnan jäsenten lisäksi osallistuivat prof. Niistä saadaan välttämätön luonnontilainen vertauskohta mitä erilaisimpiin luonnon taloudellista käyttöä 1) Porkkalan alue on nyt saatu taJ,aisin, mutta se ei enää siellä vuohra-aikana suoritettujen Jinntitusym. 1956. Sen jälkeen lakiesitys käsiteltiin maatalousministeriössä, ja hallituksen esitys asiasta valmistui 11
ö. ka.nsallispuistomme (kansallispuistojen nimien alla kaksi viivaa). Numerot osoittavat alueiden pinta-alan neliökilometreinä. Nykyiset ja. uudet luonnonja
Kuvassamme pilkkasiipi poikasineen. Luonnonsuojelualueilla on huomattava merkitys myös riistaeläimistön lisääntymiskeskuksina. Niin on myös Suomessa käytettävä hyväksi niitä mahdollisuuksia, joita täällä vielä on olemassa luonnonsuojelualueiden perustamiseen. Näiden tieteellisten ja taloudellisten näkökohtien lisäksi on syytä erityisesti korostaa luonnonsuojelualueiden yleistä sivistyksellistä merkitystä. Myös matkailun ja retkeilyn kannalta on suojelualueiden laajuus perusteltavissa. Tiheään asutuista Euroopan maista saapuville ulkomaisille matkailijoille täydessä luonnontilassa säilyneet alueet tarjoavat ainoalaatuisen elämyksen. Riittävän laajoja tulee alueiden olla siitäkin syystä, että luonnonvarainen eläimistö voisi niissä saavuttaa ja säilyttää luontaisen kokoonpanonsa. Niissä voidaan myös eri aikona suoritettujen tutkimusten ja jatkuvien havaintosarjojen avulla seurata luonnon omaa kehitystä, mikä muualla kulttuurin kasvavan vaikutuksen vuoksi on vaikeata tai suorastaan mahdotonta. Luonnonsuojeluun kiinnitetään nykyään kasvavaa huomiota kai6 kissa maissa. Jussarön luonnonpuisto (Tammisaaren mlk.) on merilinnuston turvapaikkoja. koskeviin tutkimuksiin. Tähänastisen lainsäädännön mukaisesti on syytä tälläkin kertaa perustaa kahta eri laatua olevia luonnonsuojelualueita: kansa.llis. sillä alkuperäisen erämaan luonnon vaikutelma ei ymmärrettävästi voi syntyä eikä säilyä aivan pienillä alueilla. Luonnonsuojelualueet on pyritty muodostamaan niin laajoiksi, että niihin sisältyisi erilaisten metsien ja soiden sekä muiden kasvillisuustyyppien yhdistymiä sekä topografisia ja maisemallisia kokonaisuuksia. Alkuperäisen luonnon näytteillä, jotka ovat kuin kuva kotiseudun ja isänmaan entisyydestä, on luonnontuntemuksen ja opetuksen kannalta mitä suurin arvo kaikille kansalaisille
Muualla taas on noista edellytyksistä täytynyt huomattavasti tinkiä asutustoiminnan ja talouselämän vaatimusten takia. Suunnitellut alueet muodostavat kuitenkin yhteensä varsin edustavan näytesar7. Samalla alueet on pyritty sijoittamaan ja rajoittamaan niin, että niihin kuuluu myös harvinaisia luonnonnähtävyyksiä ja tieteellisiä todistuskappaleita, jotka ovat vaarassa hävitä. Kaikki edellytykset_.. toiksi taas on valittu suurta yleisöä vähemmän kiinnostavia, mutta tieteellisesti tärkeitä alueita. täyttäviä luonnonja kansallispuis:Suomalaisinta :Suomea. puistoja ja luonnonpuistoja. Linnansaaren kansallispuisto (Rantasalmi). Luonnonpuistutkimuksen kannalta. Kansallisr,uistoiksi ehdotetaan alueita, joilla niiden luonnon huomattavan kauneuden tai maisemallisten erikoisnähtävyyksien ansiosta ilmeisesti tulee olemaan merkitystä yleisinä ma tkailij ain ja retkeilijäin käyntipaikkoja. Sekä kansallisettä luonnonpuistot edustavat maan kullekin osalle tyypillistä l~ontoa, jonka säilyttäminen on tärkeintä sekä yleiseltä sivistykselliseltä että tieteellisen toiksi soveltuvia alueita ei maan kaikissa osissa enää ole
Luonnonsuojelualueisiin sisältyy siis numerollisesti huomattavia metsävaroja, vaikka niiden osuus koko valtakunnan metsävaroista on varsin pieni. m 3 , so. 0.8 % valtionmetsien ja lähes 0.3 % koko valtakuntamme puustosta. Alueiden puuston määrä on yhteensä noin 8 3.5 milj. Uusien luonnonja kansallispuistojen pinta-ala on yhteensä noin 1 300 km 2• Suurin osa tästä alasta on joutomaata, so. jan luontomme päätyypeistä mereltä tuntureille saakka. Kasvullisen metsämaan pinta-alaksi jää noin 425 km 2, mikä on noin 0,25 % valtakunnan koko kasvullisen metsämaan alasta. Alueiden taloudellinen merkitys on kuitenkin paljon pienempi kuin esitetyistä luvuista voisi päätellä. puuttomia soita, tuntureita, metsättömiä kallioita ja vesiä, sekä huonokasvuista metsämaata. Luonnonja kansallispuistokomitean jäseniäP yhähäkin kansallispuistoon tutustumassa Saarijärvellä 1950. Suurin osa ehdotetuista luonnonja kansallispuistoista sijaitsee syrjäisillä seuduilla, jotka ovat puutavaran menekkialueen ulkopuolella
suojametsävyöhykkeessä, jossa metsien käyttöä on muutenkin rajoitettava. Luonnonsuojelualueiden hoito rajoittuu etupäässä vain niiden vartiointiin. Tämä voitaisiin useimmilla alue1lla suorittaa ainakin toistaiseksi ja monen alueen osalta ilmeisesti vielä kauan eteenpäin samoilla voimilla kuin ko. Hoitokustannukset tulevat tällöin paljon pienemmiksi kuin siinä tapauksessa, että alueet siirrettäisiin metsäntutkimuslaitokselle, koska tällä ei useimpien suunniteltujen alueiden lähettyvillä ennestään ole, niin kuin metsähallituksella, muita alueita, joiden hallintaan ja hoitoon luonnonsuojelualueiden valvonta voidaan ainakin osaksi kytkeä. Nykyisten ja uusien luonnonja kansallispuistojen µinta-ala on yhteensä noin 1 900 km 2• Tämä merkitsee sitä, että noin 0.6 % valtakunnan koko pinta-alasta tulisi olemaan luonnonsuojelualueina. t:ti Lapin ns. Nykyiset luonnonja kansallispuistot ovat metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa ja hoidossa. valtionmaiden nykyinen silmälläpito. Tämä suhde vastaa hyvin muiden maiden lukuja (Ruotsi 1 %, Neuvostoliitto 0.25 %, Yhdysvallat 1.1 %, Kanada 0.3 %). Ne voidaan edelleen jättää metsähallituksen valvontaan. Luonnonja kansallispuistojen hoito tulee ilmeisesti riittävässä määrin yhdenmukaistetuksi sillä yhteistoiminnalla, jota jo luonnonsuojelulaki asianomaisilta virastoilta edellyttää luonnonsuojelun erikoisviranomaisen, valtion luonnonsuojeluvalvojan kanssa. Salamanperän luonnonpuisto (Kivijärvi). Uusiksi luonnonja kansallispuistoiksi ehdotetuista alueista on suurin osa metsähallinnon alaisilla valtionmailla
on järjestetty tai sen lisäksi vain tilapäisiä apuvartijoita käyttäen ja ehkä jossakin tapauksessa myös sellaisten tehtävien kuin metsästyksen ja kalastuksen valvonnan sekä kulonvartioinnin yhteydessä. markkaa vuodessa. Niitä varten olisi siten, sitä mukaa kuin tarve vaatii, perustettava vakinaisia vartijantoimia ja tarvittaessa rakennettava itse alueelle tai sen lähistöön vartijantilat. Tämä summa merkitsisi noin 35 markka hehtaaria kohden. Näitä suuruw,luokkia olevia menoeriä voitaPetkeljärven kansallispuisto (I!omantsi). Suoritetun alustavan keskustelun mukaan tekisivät uusien luonnonja kansallispuistojen vartiointija hoitokustannukset noin 4.5 milj. 10. markkaa. Näiden alueiden valvonta olisi järjestettävä samaan tapaan kuin nykyisillä, metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa olevilla PallasOunstunturin, Pyhätunturin, Pisavaaran ja Mallan luonnonsuojelualueilla. Tehostetumpaa vartiointia ja hoitoa edellyttävät sen sijaan Linnansaaren, Petkeljärven, Pyhähäkin, Rokuan, Oulangan ja Lemmenjoen kansallispuistot niihin suuntautuvan retkeilyja matkailuliikenteen vuoksi. Tarpeellisten uusien vartijanasuntojen perustamiskustannukset tekisivät alustavan laskelman mukaan noin 35 milj
Kansallispuistoksi Etelä-Suomeen tulee L i e s j ä r v e n alue Tammelassa. Maassamme on riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia sekä talouselämän ja asutuksen laajentamiseen että luonnonsuojelualueiden perustamiseen. keidassuo. Lukemattomien Jarviemme maisemallista kauneutta eivät kulttuuritekijät voine yleisesti hävittää. Niinpä kaivattaisiin aluetta, jolla rehevimmät eteläsuomalaiset metsäja suotyypit oli ivat edustettuina. Tässä metsähallinnon Tammelan hoitoalueeseen kuuluvassa uudessa kansallispuistossamme on palanen tyypillistä, kaunista saloluontoa juhlallisine metsineen ja pikkujärvineen. Matkailijoilla on sinne hyvät yhteydet suurista asutuskeskuksista. Ehdotettujen luonnonja kansallispuistojen perustamista ei näistä syistä voida siirtää tuonnemmaksi. Merenrannikko ja saaristo saavat nyt nekin oman luonnonpuistonsa, J u s s a r ö n saariryhmän Tammisaaren saaristossa, joka on ainoa tarkoitukseen sopiva valtion omistuksessa oleva saaristoalue. Seuraavassa esitellään lyhyesti uudet luonnonja kansallispuistot maantieteellisen sijaintinsa mukaan ryhmiteltyinä. Sisä-Suomi. Lounais-Suomi. On myös huomattava, ettei kaikkien näiden alueiden vartiointia ja hoitoa tarvitse eikä käytännössä voitanekaan saattaa lopulliselle kannalle heti ensimmäisinä vuosina. Lounais-eteläisellä manueralueella ei tiheän asutuksen ja viljelyksen laajuuden sekä valtionmaiden vähyyden vuoksi ole enää mahdollista perustaa luonnonja kansallispuistoja siinä määrässä kuin tutkimuksen kannalta olisi toivottavaa. , neen luonnonja kansallispuistojen merkitykseen katsoen pitää varsin kohtuullisina. Merenrannikko. Edellytyksenä tyydyttävään ratkaisuun on kuitenkin, että myös viimeksi mainittu tehtävä suoritetaan ajoissa ja valmiin suunnitelman mukaan. Jussarön alue on liian pieni yksinään edustamaan laajan merensaaristomme luontoa, mutta sitä täydentävät eräät yksityiset luonnonsuojelualueet Suomen rannikolla, Saaristomerellä, Ahvenanmaalla ja Merenkurkussa sekä erityisesti Krunnien luonnonsuojelualue Perämerellä. Luonnonja kansallispuistoja suunniteltaessa on kiinitettävä erityistä huomiota siihen, ettei luonnonsuojelualueiden perustamisella loukata paikallisen väestön oikeuksia tai rajoiteta sen toimeentulon mahdollisuuksia. Luonnonja kansallispuistojen perustaminen liittyy niihin maan eri osien taloudellista käyttöä koskeviin suunnitelmiin, joita viime aikoina on tehty tai pantu alulle (seutukuntaja valtakunnansuunnittelu, PohjoisSuomen teollistamissuunnitelma, metsätalousja puunkuljetusolojen kehittämissuunnitelmat). Varsinais-Suomi saa luonnonpuistokseen 8 km 2 laajuisen Vaski j ä rv en alueen, jolla sijaitsee näille seuduille tyypillinen, mutta täydessä luonnontilassa JO harvinaiseksi käynyt laaja rahkasuo, ns. Alue on pieni, mutta sen merkitystä lisää se, että se rajoittuu välittömästi Tammelan valtionpuistoon, joka tosin on talousmetsäaluetta, mutta kuitenkin luonnonmaisemaa ja tullee sellaisena säilymäänkin. Sen lintumaailma on hyvin rikas, ja tämän luonnonsuojelualueen päämerkitys onkin juuri merilinnuston suojelussa. Mutta on tärkeätä, että a11
Aapojen ja tunturien maata. kermikeidassoita ja on tunnettu siellä jo suoritetuista tärkeistä suotieteellisistä tutkimuksista. S i n i v u o r i Längelmäellä on lehtomaisine kankaineen (OMT-kuusimetsää) ja lehtoineen ainoa tavallisesta metsäluonnosta rehevämpään suuntaan poikkeava alue, jota maan eteläpuoliskon valtionmailla vielä on voitu luonnonpuistoksi esittää, ja sellaisena pienestä alastaan huolimatta erittäin arvokas. Ainoa valtionmailla käytettävissä oleva ja samalla erittäin edustava alue on nyt kansallispuistoksi erotettu L i n n a n s a a r en saariryhmä Rantasalmella. H ä ä d e t k e i t a a n luonnonpuisto Parkanon ja Karvian rajalla edustaa PohjoiaSatakunnalle ominaisia ns. vanha järeä kuusimetsä). Kangasmaat ovat. Tämä jo v:sta 1914 luonnonsuojelualueena hoidettu kansallispuisto on maan eteläpuoliskon suurin käsittäen 10 km 2• Se on aitoa erämaata vanhoinen luonnontilaisine metsineen vanhimmat metsiköt 250 vuotta ja vanhimmat puut 450 vuotta vanhoja korpineen, rämeineen ja salolampineen sekä eläimistöineen; alueelta tunnetaan mm. Joissa muodostetaan riittävän iso kansallispuisto, jossa järvialueen luonto myös kaikkine yksityiskohtineen säilyy koskemattomana. Toinen sisämaan kansallispuisto on P y h ähä k i n alue Saarijärvellä. Luonto on myös vaihtelevaa: kallioita, kapeita rotkoja; purouomia, lehtoja (mm. S a 1 a m a n p e r ä n luonnonpuistosta Kivijärven ja Perhon rajalla on puolet suota, osaksi aukeata nevaa, osaksi metsäistä rämettä. Suomen Luonto 1943). Padasjoelle perustettu V e s i j a o n luonnonpuisto edustaa tavallista eteläsuomalaista metsäja suokasvillisuutta luonnontilassaan (mm. Linnansaaren kansallispuistolla on mahdollisuuksia tulla yhdeksi huomattavimmista luonnonsuoj elualueistamme. niinipuuta runsaasti), erilaisia metsätyyppejä (OMT, MT, VT, CT); kalasääksen pesimäseutua. joitakin hyvin 12 harvinaisia, vanhoille salometsille ominaisia hyönteislajeja (ks. Se on laajojen selkävesien keskellä ja käsittää useita luonnonkauniita, suuria ja pieniä saaria. Sompion luonnonpuisto (Sodankylä). Alue tarjoaa hyvän vertailukohdan Vaskijärven luonnonpuistolle. Suomenselkä
Raja-Karjalan karusta erämaaluonnosta luonnonsuojelualueiden itäisenä vertauskohtana. pääasiassa kivisiä VTja CT-männiköitä, osaksi vanhoja ja palokoroisia. kansallispuisto Ilomantsissa. kotka ja kurki. Se on monine järvineen, saarineen ja kapeine harjuineen Kainuuseen, joka luonnontieteellisesti mererittäin luonnonkaunis ja siihen liittyy myös kitsee maamme tärkeintä raja-aluetta, maan 13. Maantien läheisyyden takia se sopii hyvin kansallispuistoksi. Raja-Karjala. Tieteellisestä puolesta mainittakoon alueen merkitys Salamanperän ja Pyhähäkin Oulanga.n kansallispuiston (Kuusamo-Salla) maisemat ovat satumaisen kauniit ja kätkevät monia kiintoisia kasvija eläinharvinaisuuksia.. on hyvänä näytteenä P e t k e 1 j ä r v e n Kainuu. muistoja viime sodistamme. Salamanperä on koskematonta erämaata, missä vielä elävät mm
Täysin luonnontilaiset, suurimmaksi osaksi kuloiltakin säästyneet metsät ovat enimmälti tuoreita kangasmetsiä, etupäässä kuusivaltaisia, sisältäen kaikki asteet vanhoista järeistä kor14 pikuusikoista hidaskasvuisiin vaarakuusikkoihin. Sen maat ovat vaihtelevia: laaksojen ja rinteiden rehevistä saniaislehdoista ja lehtomaisista soista huonokasvuisiin lakimetsiin ja laihoihin nevoihin saakka. Alueen maisemille antavat leimansa pienet vaarat ja niiden väliset monenlaiset suot, jotka verkkomaisesti toisiinsa liittyen edustavat ns. P a l j akan luonnonpuisto on korkean Paljakanvaaran (384 m) pohjoisrinteellä Puolangan ja Hyrysahnen rajalla. Lisäksi alueella on reheviä lehtomaisemia ja puronvarsikorpia. eteläja pohjoispuoliskon välistä vaihettumisvyöhykettä, on perustettu kohne luonnonsuojelualuetta, U l v i ns a l on puisto sijaitseeKuhmossa. Metsät ovat täysin luonnontilassa säilyneitä vanhoja puhtaita kuusikoita, laaksoissa erittäin. Ravadasjoen jylhä köngäs, Lemmenjoen kansallispuisto (lnari). karjalaista suokompleksia erilaisine korpi-, rämeja nevat yyppeineen. Sekä kasvistossa että eläimistössä on jo verraten runsaasti pohjoisia piirteitä
Nämä suot ovat kaikkein lihavimpia suomaita eikä niitä sen vuoksi enää «Suomen suuri kanjoni,>, Kevojoen luonnonpuisto (Utsjoki). Alueella on mahdollisuus mitä erilaisimpien biologisten suotutkimusten suorittamiseen. P('jfä-Pohjola. Metsät ovat runsaasta jäkälästä valkeata mäntykangasta. R o k u a n kansallispuisto sijaitsee Vaalan kunnassa. R u n k a u k s e n luonnonpuiston alue käsittää kaksi lohkoa, 45 km 2 suuruisen Ahmaaavan alueen Simossa ja 16 km 2 laajan Hattuselän aapa-alueen Tervolan puolella. Ahma-aavan alue on pohjoissuomalaista aapasuoluontoa. Uusiksi luonnonsuojelualueiksi on erotettu Runkauksen ja Oulangan alueet. lo. Rokuan >>vaara>> on laaja, lentohiekasta rakentunut selänne, muinainen merenrantadyynimuodosto, täynnä syviä kuoppia ja hautoja, joiden pohjalla on kirkasvetisiä lampia tai nevalaikkuja. vartevia, vaaran laella hidaskasvuisia ja tykyn vaivaamia. Hattuselän aapaalue taas on kokonaisuudessaan eräille Pohjois-Suomen osille ominai~ta koivulettovaltaista suota. Pääosan siitä muodostavat aukeat nevat, jotka tyypiltään ovat sangen vaihtelevia: rimpi-, jänne-, rahka-, kalvakka-, aitoja vihernevoja, kaikki koskemattomassa luonnontilassa. Tämä geologisesti ja maisemallisesti mielenkiintoinen, laakeasta ja yksitoikkoisesta ympäristöstään jyrkästi poikkeava alue, jonka kasvistollakin on omat erikoispiirteensä, alkaa jo olla tunnettu retkeilyja matkailupaikkanakin. Kasvisto on rikas ja käsittää eräitä harvinaisuuksiakin. Perä-Pohjolassa on ennestään Pisavaaran luonnonpuisto Tervolan ja Rovaniemen rajalla
eräs saniainen, jota ei kasva muualla Euroopassa); myös alueen eläimistö on tyypillisen pohjanperäinen. Lappi. M a 1 t i o n luonnonpuisto sijaitsee Savukoskella. Alue on erikoislaatuisine, satumaisen kauniine maisemineen (Kiutaköngäs, Aventojoki ym), erilaisine metsä-, suoja niittytyyppeineen sekä monine eliömaantieteellisesti kiintoisine kasvija eläinharvinaisuuksineen (mm. u 1 a n g a n kansallispuisto, joka sijaitsee osaksi Kuusamon, osaksi Sallan kunnassa, sisältyy jo vanhastaan valtion maille perustettavien luonnonja kansallispuistojen ohjelmaan. Kun kuitenkin juuri tällaisten viljavien suotyyppieu sekä biologinen että maatalousja metsätieteellinen merkitys on erittäin suuri, on tärkeätä, että myös ja nimenomaan niitä edustava riittävän iso alue varataan luonnonsuojelualueeksi. TakaLapin kuuluisin luonnonnähtävyys on L emme n j o en laakso Inarissa. Muutenkin Lemmenjoen laakson luonnonkauneus on ainutlaatuinen, vaikka alueen syrjäisen sijainnin vuoksi vielä verraten vähän tunnettu. R. sanottavasti ole viljelykseen ottamatta tai ojittamatta. Tämän lisäksi aluetta halkova Kevojoen kuru, kapea ja jyrkkäseinäinen, miltei ylipääsemätön rotko, jonka pohja on parisataa metriä ympäröivää tunturimaastoa alempana, on maassamme ainutlaatuinen geologinen muodostuma ja maisemallinen nähtävyys >>Suomen suuri kanjoni>>. J okeen laskee suuremmoisen jylhässä, soravyöryjen ja pystyjen kallioseinämien reunustamassa kurussa juokseva V aij oki, useita kallioseinämiltä korkeina suihkuina putoavia pikkupuroja sekä komeita könkäitä muodostava Ravadasjoki kanjonissa, joka on ihmeellisimpiä luonnonmuodostumia, mitä Suomessa voi tavata. K e v o n luonnonpuisto Utsjoella on tyypillinen näyte Utsjoen tunturikoivikkoa kasvavien lakeuksien, ns. Se on Etelä-Lapille ominainen yhtymä aapasoista rämeliepeineen, laajoista selkäja vaaramaista erilaisine metsätyyppeineen sekä aukeista, loivapiirteisistä tuntureista. S o m p i o n luonnonpuisto Sodankylässä käsittää laajan ja monihaaraisen Pesselmäaavan osaksi ylipääsemättömine rimpinevoineen ja muine suotyyppeineen sekä suuren osan Nattastuntq.reista, jotka tunnetaan erikoislaatuisista kallioja kivimuodostumistaan sekä valtavista, koko karua AapaLappia hallitsevista näköaloistaan. Kun näissä alueissa ei vielä Lapin alamaiden metsäja suoluonto tule riittävästi eivätkä Itä-Lappi ja Inarin Lappi ensinkään edustetuiksi, tähän laajaan maakuntaan on vielä perustettu useita huomattavia luonnonsuojelualueita. Laakso puhkaisee Maanselän tunturiselänteen ja on paikoin hyvin ahdas ja jyrkkäseinäinen. Alueeseen ei kuulu mitään tunnettuja luonnonnähtävyyksiä tai erikoisuuksia, mutta kokonaisuudessaan se on Etelä-Lapin luonnolle mahdollisimman tyypillinen alue, kuten luonnonpuiston tuleekin olla, ja syrjäisessä asemassaan verraten hyvin säilynyt 16 kulttuurin vaikutukselta. Lapissa on ennestään Pyhätunturin ja Pallas-Ounastunturin kansallispuistot sekä Mallan luonnonpuisto Kilpisjärvellä. skaidien luonnosta ja täällä on edustettuna erikoinen, vain Taka-Lapissa tavattava ns. Kla.. palsasuotyyppi; täällä tavataan eräs mäntymetsien pohjoisimmista etuvartijoista ja tämän alueen kasvisto on tunnettu monista harvinaisuuksistaan (mm. monien pohjoisten ja eteläisten lajien rinnakkaisesiintyminen) kaikkein arvokkaimpia luonnonsuoj elualueitamme
Luonnonsuojelua Neuvostoliitossa Peitsa Mikola Luonnonsuojelulla on Venäjällä vanhat perinteet. Kun otetaan huomioon Neuvostoliiton laajuus, ei lukumäärää 40 voida suinkaan pitää suurena. Uusia luonnonpuistoja on tarkoitus perustaa, ja parhaillaan etsitään tarkoitukseen sopivimpia alueita mm. Vuosina 1905 -06 perustettiin useissa kaupungeissa, kuten Pietarissa, Riiassa ja Tiflisissä, luonnon ystävien yhdistyksiä. Koska luonnonvaroja ja luonnonsuojelua joutuvat käsittelemään ruonet ministeriöt ja virastot, on niiden yhdyselimeksi näissä asioissa perustettu erityinen virastojen välinen pysyvä toimikunta. Kuten monissa muissakin suurissa maissa niin Neuvostoliitossakin luonnonsuoj elun piiriin luetaan kuuluvaksi muutakin kuin luonnon suojeleminen tieteellisellä tai aatteellisella pohjalla. Niitä on myöhemmin perustettu lisää; nykyisin lukumäärä on 40 ja ne edustavat Neuvostoliiton eri luonnontieteellisiä alueita. 4) Maisemanja luonnonhoito väestön viihtyisyyden lisäämiseksi. Kaukaasian ja Altain vuoristoissa. Bjelovetskin metsässä on eurooppalaisen biiso17. On kuitenkin muistettava, että Neuvostoliitossa on edelleenkin valtaisan laajoja luonnontilaisia alueita tundraa, Siperian havumetsiä, vuoristoja, aroja ja rauhoitusalueita on ensisijaisesti perustettu siellä, missä tiheän asutuksen keskellä on vielä tavattu alkuperaistä luontoa ja missä se on kiireisimmän rauhoituksen tarpeessa. Ensimmäinen suuri luonnonpuisto perustettiin Astrakanin lähelle Volgan suistoon 1919. 2) Luonnon rikkauksien suunnitelmallinen käyttö ja kartuttaminen. Luonnonsuojelun tavoitteet voitaneen ryhmitellä seuraavasti: 1) Alkuperäisen luonnon säilyttäminen tieteellisiä ja opetustarkoituksia varten. Tunnetuin nykyisistä luonnonpuistoista lienee Bjelovetskin alue, joka sijaitsee Neuvostoliiton ja Puolan rajalla, osa puistosta kummankin valtakunnan puolella. Neuvostovallan aikana on säädetty monia lakeja ja asetuksia, joiden tarkoituksena on toisaalta luonnonvarojen käytön säännöstely, toisaalta varsinainen luonnonsuojelu tieteellisessä ja sosiaalisessa tarkoituksessa. Kuten muuallakin on siellä aate lähtöisin luonnontieteilij äin piiristä, mutta jo varhain myös muissa valistuneissa piireissä tajuttiin sekä luonnonvarojen järkevän käytön että tieteellisesti arvokkaiden kohteiden suojelun merkitys. 3) Luonnontuhojen torjunta. Varsinaiset tieteelliset seurat käsittelivät noihin aikoihin myös luonnonsuojelua
nin viimeinen turvapaikka, siellä niitä onkin suuria laumoja ja ne ovat samanlaisen hoidon alaisina kuin amerikkalaiset sukulaisensa USA:n kansallispuistoissa. Koska kaikki metsät ja maa. Luonnonpuistossa on runsas eläimistö, mm. Varsinaisiin luonnonsuoj elutoimenpiteisiin kuuluu myös harvinaisten eläinten rauhoittaminen. Uzmanskin luonnonpuistossa. Kirjoittajalla oli tilaisuus viime syyskuussa käydä Uzmanskin luonnonpuistossa joka sijaitsee Etelä-Venäjällä, Voroneshin kaupungin lähellä. Luonnonvarojen järkevään käyttöön ja osittain kartuttamiseenkin tähtäävät monet läinsäädännölliset ja hallinnolliset toimenpiteet metsätalouden ja vuoriteollisuuden alalla. siellä asustaa saksanhirviä, villisikoja ja majavia, jotka lähitienoilta ovat kokonaan hävinneet. Täydellisesti rauhoitettuja ovat nykyisin mm. Majavan pesä saarnea ja tervaleppää kasvavassa korvessa. Luonnonpuiston yhteydessä on eläintieteellinen, lähinnä riistanhoidollinen tut18 Yksi Neuvostoliiton 40 luonnonpuistosta, Kivatsu, sijaitsee Itä-Karjalassa. Bjelovetskin metsässä on runsaasti muitakin kirnusasema museoineen Ja laboratorioineen, jossa erikoisesti tutkitaan rnajavia. Asrmalla on majavatarha, jossa kirjoittajan käydesEä oli 140 majavaa, ja sieltä o:e siirretty majavia muihinkin Neuvostoliiton eläimiä, myös petoeläirniä, jotka ovat luonnonpuistoihin. Alueen pinta-ala on yli 300 km 2, se on kokonaan metsää ja edustaa Etelä-Venäjän reheviä lehtimetsiä mustan mullan alueen keskellä. biisoni, villihärkä, alppikauris, villivuohi, tiikeri, majava, joutsen, flamingo ja musta ja valkoinen haikara. muualla käyneet harvinaisiksi tai kokonaan hävinneet
Puulaji on Turkestanin jalava (Ulmus turkestanica) ja puut ovat 6 vuotta vanhoja. Jokien rantametsät on julistettu suojametsiksi, joiden hakkuu teollisuuden tarpeisiin on kielletty. Luonnontuhojen torjuntaan ja maatalouden suojeluun tähtäävät ne toimenpiteet, joiden tarkoitus on vähentää tulvia sekä hillitä arojen tuulia. Varsinkin metsättömillä seuduilla pyritään kaupunkien ympärille perustamaan istuttamalla puistoja ja metsiä, joissa asukkaat voisivat vapaa19. Niinpä arvokas turkiseläin soopeli, joka oli kuolemaisillaan sukupuuttoon, rauhoitettiin täydellisesti 1937, minkä johdosta se lisääntyi siinä määrin, että kun nykyisin rajoitettu metsästys taas on luvallista, vuotuinen saalis nousee kymmeniin tuhansiin yksilöihin. Suomessa, ts. metsästysja kalastusajat on määrätty, tietyt metsästystavat ja kalanpyydykset on kielletty, on perustettu laajoja rauhoitusalueita jne. Viime aikoina on näitä vyöhykkeitä istutettu satoja kilometrejä vuosittain, ja kun ohjelma saadaan toteutetuksi, on koko EteläVenäjä jaettu ikäänkuin ruutuihin muutamien kilometrien välein sijaitsevilla metsävyöhykkeillä. kaikkine siihen liittyvine rikkauksineen kuuluvat valtiolle, on käyttösuunnitelmien laatiminen ja toteuttaminen helpompaa kuin sellaisissa maissa, missä maan omistusoikeuteen kuuluu tietty käyttövapaus. Sangen laajamittaisiin metsärustutuksiin on Etelä-Venäjällä ryhdytty, jotta suojattaisiin viljelysmaita kuivattavilta tuulilta sekä arojen lumija pölymyrskyiltä. Näiden metsäistutusten uskotaan parantavan koko seudun ilmastoa. ArolJe istutettu suojavyöhyke Stalingradin lähellä. Pitkin Etelä-Venäjää on istutettu suojavyöhykkeitä, joiden leveys on 60-100 m, mutta tällaisen >>tuuliaidan» pituus saattaa nousta 1000 km:iin. Luonnonsuojelua tai paremminkin hoitoa sosiaalisilla perusteilla Neuvostoliitossa harjoitetaan erityisesti asutuskeskusten ympäristössä. Tuloksia tästä toiminnasta on myös näkyvissä. Ensimmäiset istutukset siinä tarkoituksessa aloitettiin jo 1890-luvulla, mutta jättiläismittasuhteet ne saavuttivat vasta 1940luvun lopulla. Luonnonvaroihin kuuluvat myös vesien kalat ja metsien riista, ja niiden suojelemiseksi ja kartuttamiseksi on Neuvostoliitossa ryhdytty vastaavanlaisiin toimenpiteisiin kuin mm
Neuvostoliitossa ilm3styy sekä tieteellisiä että kansantajuisia luontoa ja luonnonsuojelua koskevia lehtiä ja julkaisusarjoja. Osa vihreästä vyöhykkeestä on hedelmätarhoja, mutta suurin osa varsinaisia metsäistutuksia. pohjanlepakko, viiksisiippa, vesisiippa ja korvayökkö lähtevät kaikki samoihin aikoihin ravinnonpyyntiin, juuri hämärissä. Viiksisiipat lentävät koko yön pyydys. Pienestä ul20 lakkoikkunasta saatoin joka ilta Rautalammilla laskea noin 30 lepakkoa lentävän ulos 20 minuutin kuluessa ja jos jaksoin valvoa koko kesäisen yön sain aamuhämärissä nähdä saman määrän palaavan takaisin päivähorrosta nukkumaan. Merkillisen yhtäaikaisesti ne tästä huolimatta osasivat palata ullakolle takaisin. On hyvin mielenkiintoista seurata suurehkon yhdyskunnan liikkeellelähtöä, sillä se tapahtuu ihmeteltävän yhtäaikaisesti. Esimerkkinä mainittakoon arolla sijaitseva, sodassa täydellisesti hävitetty Stalingrad, jonka jälleenrakennussuunnitelmaan kuuluu tällainen >>vihreä vyöhyke>>. Luonnonsuoj ::ilun työmuotona on vielä mainittava valistustoiminta. Varsinkin nuorisossa pyritään herättämään harrastusta luontoa ja sen suojelua kohtaan. Tällaisista ns. Lepakkolaj iem me elintoiminnoista Erik S. Tämä kirjoitus perustuu pääasiassa siihen, mitä kirjoittaja näki ja kuuli 3-viikkoisella m::ttkalla Neuvostoliitossa syksyllä 1956, sekä niihin tietoihin, mitä Neuvostoliiton maatalousministeriön metsästysja riistanhoitotoimiston päällikkö A. Nyholm Kun yö saapuu ja ilta-auringon viimeiset säteet ovat hävinneet taivaanrannan taakse, kun päivälinnut rupeavat levolle ja yölaulaj at aloittavat konserttinsa, silloin lepakot lähtevät ravinnonhakuun. vihreistä vyöhykkeistä on säädetty erityisissä asetuksissa. Ensimmäiseen ryh mään, jossa hakkuu teollisuuden tarpeisiin on kielletty, kuuluvat kaupunkien lähimetsät, jokien rantametsät ja arojen suojaistutukset, ja täm'in ryhmän metsien pintaala lisääntyy vuosi vuodelta. Malinowskij suullisesti ja kirjeessään on antanut. Neuvostoliitossa metsät on jaettu kahteen ryhmään, joista ensimmäiseen luetaan ne metsät, joita hoidetaan sosiaalisten näkökohtien mukaan, ja toiseen kuuluvat metsät, joiden tehtävä on tuottaa teollisuudelle raaka-ainetta. Maamme neljä tavallista lepakkolajia yleisyysjärjestyksessä nim. Kun rengastin niiitä lepakoita, tässä tapauksessa viiksisiippoja, sain selville, että ne kävivät ruokailemassa jopa 600 m:n päässä päiväpiilosta. aikoinaan käydä virkistäytymässä ja jotka samalla suojaavat kaupunkeja aron lumija pölymyrskyiltä. Sen pituus on suunnitelman mukaan 60 km ja leveys vaihtelee 2-5 km; noin puolet istutuksista on tähän mennessä toteutettu, ja on perustettu suuri taimitarha, joka tuottaa taimia vain vihreän vyöhykkeen tarpeita varten
Pohjanlepakko poikasineen päivälevolla. Se näyttää olevan huomattavasti säästä riippuvainen. Samanlaisia piirteitä olen havainnut myös korvayököllä. Erikoista on myös, että viiksisiipat lentävät alkukesästä metsissä, mutta siirtyvät keski-Suomessa jo elokuun alkupäivinä vesien rannoille. Lentäessään lepakko lähettää jatkuvasti suustaan hyvin korkeita ääniä, jotka sitten johonkin esteeseen sattuessaan kaikuvat takaisin. Kun perhonen aistii tutkassaan lepakon lähettämät kaikuäänet, se tietää vaaran uhkaavan ja pudcttautuu heinikkoon piiloon. Tällöin niiden liikkeet tule21. tellen etupäässä pieniä mittariperhosia. Luonto on varustanut kuitenkin myös eräät yöperhoset tutkavastaanottimella, joka sijaitsee perhosen takaruumiissa. Lenninräpylän huolellinen muokkaus on hyvin tärkeä toimitus, sillä olen mitannut viiksisiippojen päiväpiilossa ·jopa +48° lämpöä, joka tietenkin suuresti edistää kuivumista. Tuon tuostakin saattaa niiden kuulla kitisevän toisilleen, kun joku liikahtaa uutta lepopaikkaa etsien. Ilmanpaineen, lämpötilojen ja ihnavirtojen vaihtelujen mukaan näet hyönteisten valtaosa siirtyy eri ilmakerroksiin. Lepakot seuraavat luonnollisesti tätä. Nämä heijastuneet ääniaallot lepakko ottaa vastaan korvillaan ja pystyy sitten määrittämään, missä este on ja kuinka kaukana se sijaitsee. Syksymmällä ne siirtyvät sitten yhä enemmän metsän laiteille ja pihojen ja teiden varsille. Näin tapahtuu varsinkin, jos ilma on hyvin kuuma tai jos ukkosta on ilmassa. Illan lähestyessä lepakot heräävät päivähorrokscstaan. Päiväpiilossa lepakko suorittaa ennen horrokseen vaipumistaan turkkinsa ja lenninräpylöittensä huolellisen puhdistuksen. Turkki nuollaan ja raaputetaan ja lenninräpylä muokataan pureskellen ja tarkkaan nuollen kauttaaltaan, jottei se pääsisi kuivumaan. Lepakoiden pyyntikorkeus vaihtelee. Lepakoiden päivähorros on verrattain herkkä. Metsissä lentokorkeus on tavallisesti noin 5 m, mutta aukeiden laiteilla sekä vesien rannoilla saattavat lepakot lentää aivan matalalla. Vaikuttaako ukonilma jotenkin lepakoiden tutkalaitteeseen ei vielä tarkoin tiedetä, mutta mahdollistahan se voisi olla. Pohjanlepakko taas palaa keskiyön ajaksi päiväpiiloonsa takaisin. Lepakot suunnistavat ja pyydystävät ravintonsa erikoisen tutkalaitteen avulla. Pohjanlepakko näyttää erikoisesti pitävän yökkösistä, korvayökkö pyydystää hyvinkin erilaisia hyönteisiä ja vesisiippa saalistaa mielellään vesiperhosia. Päiväpiiloina lepakot käyttävät vuorilaudan aluksia, peltipäällysteisiä savupiippuja, venttiilejä, muurinrakoja, puunonteloita ja vanhojen hirsirakennusten koloja. Näin pyydystelevät lepakot yön pimeimmän ajan lennellen alkukesästä varjoisissa metsissä, synkissä kuusikoissa, keskikesällä taas ilmavissa lehdoissa. Kun ravinto on hankittu, lepakot palaavat tavallisesti samaan päiväpiiloon nukkumaan
viiksisiipoilla on vuorokaudenaikoihin nähden, sillä vaikka valaisin niiden päiväpiilon ja ulostulotien aivan täydellisesti, valosta huolimatta ne heräsivät määrättyyn aikaan illalla ja lähtivät hyönteisiä pyydystämään. Kun annoin huoneessani kaikkien neljän eri lajin pyydystellä hankkimiani hyönteisiä, saatoin helposti havainnoida eroavaisuuksia niiden lennossa. vat vähitellen heräämisen edistyessä nopeammiksi ja vilkkaammiksi. Olen havainnut useita kertoj a, että jokin lepakko oli herännyt liian aikaisin. Pohj anlepakko on ehdottomasti paras lentäjä huonolla ilrr.alla ja avarissa tiloissa. Herättyään ei lepakko lähde suoraan lentämään, vaan se tavallisesti ensin venyttelee ja sitten seuraa turkin puhdistus. Kun avasin silmäni näin ikkunan kajoa vasten, miten kesy korvayökköni räpytteli aivan lähelläni paikoillaan ilmassa ja poimi minua syömään tulleita hyönteisiä. Lepakoiden talvehtimispaikat eivät ole. Tämä ei aina ole niin välttämätön kuin lenninräpylän muokkaus. Näiden valmistelujen jälkeen lepakko lähtee ruoan hakuun edellyttäen, että on tarpeeksi pimeää. Lepakkolajiemme lentotaito on varsin erilainen. Korvayökkö on paras lentäjä ahtaissa tiloissa, sillä se on maamme lepakkolajeista ainoa, joka voi pysytellä paikoillaan ilmassa tuulihaukan tll,voin. Jokin sisäinen rytmi esim. Lepakkoluolan suu. Sen lento on raskasta ja tasaista. Siippojen ja korvayökön lento taas on kevyttä. Käytävän korkeus noin 2½ metriä. Monena yönä heräsin tuntiessani vilvoittavan ilmavirran kasvoillani. Lähdettyään ulos se palasikin takaisin päiväpiiloon odottamaan pimeän tuloa. Päivähorroksen herkkyydestä johtuen 22 lepakot oppivat vankeudessa hyvin helposti heräämään päivisin ja tulemaan määräaikaan ruokailulle. Koko herääminen tapahtuu tavallisesti noin 6-9 minuutissa
Poikanen painoi neljä tuntia syntymän jälkeen, jolloin emo sen ensi kerran jätti hetkiseksi yksinään, 1,09 g. suinkaan samat kuin niiden kesänaikaiset päiväpiilot. Vielä kahden tunnin ajan poikasen kiikkuessa jo emon nisässä se oli napanuoralla kiinni emossa. Tämä sen on saatava takaisin kyetäkseen jatkamaan sukua. SitViiksisiippa poikasineen lähdössä lentoon päiväpiilosta. viiksisiippa melkein puolet painostaan. Emo katkaisi napanuoran vasta sen kui23. Poikanen tuli maailmaan aivan normaalisti. Toiset tutkijat väittävät, että pariutumista tapahtuisi syksystä kevääseen ja että vain talvihorros keskeyttäisi sen. tävät tavallisesti yhden poikasen, mutta korvayököllä voi tavata kaksikin poikasta. Toukokuussa ei vielä liiku kovinkaan runsaasti hyönteisiä ja kesä vierähtääkin melkein puoliväliin, ennenkuin talvihorroksen aikainen painonmenetys on saatu takaisin. Pohjanlepakon olen todennut Rautalammilla synnyttävän kesäkuun lopulla, ja viiksisiipan taas heinäkuun puolivälin maissa. Useita kertoja olen päässyt seuraamaan itse synnytystapahtumaa: Siippa oli rauhaton ja vaelteli paikasta toiseen. Koiraat siirtyvät havaintopaikassani Rautalammilla Konnekosken kansakouten se jäi paikalleen ja synnytys tapahtui. Se näet ottaa hyvin kernaasti itselleen ottolapsia. Lepakot talvehtivat kallionkoloissa, kellareissa, kivien alla, luolissa, puunkoloissa ja navetoissa. Ainakin siipoilla tiedetään pariutumisen tapahtuvan syksyllä, mutta hedelmöittymisen vasta kev~ällä. Olen havainnut, että ainakin viiksisiippanaaraat ajavat koiraat pois päiväpiilosta synnytysajan koittaessa. Vasta kesä-heinäkuussa lepakot synnytlulla viereiseen savupiippuun ja palaavat vasta poikasten vartuttua melko suuriksi. Lepakkolapsien syntymäpaikkana on tavallisesti päiväpiilo. Talvihorroksen aikana lepakko voi laihtua jopa 2,5 grammaakin, siis esim. Koko synnytys kesti noin 10 minuuttia
Usein juuri näihin aikoihin näkee sekä keväisin että syksyisin lepakoiden lentävän keskellä päivää, jolloin juuri hyönteiset ovat liikkeessä. Vasta sitten kun kevätaurinko on sulattanut hanget ja pajut aukaisevat hyönteisille kukkansa, vasta sitten tulevat kaikki lepakot jälleen esille piiloistaan somistamaan puutarhojamme ja metsäpolkujamme ja tekemään meille tuhohyönteisten syöjinä arvaamatonta hyötyä. 40-50:n vuorokauden vanhoina poikaset suorittavat jo hurjasti lentoharjoituksia ja tämän jälkeen ne kasvavat nopeasti täysimittaisiksi lepakoiksi. Saksassa on kuulemma 24 kehitetty lepakoille sopiva pönttömalli, jossa sisäänkäynti on pöntön alareunassa. Ne voivat joskus lämpimän ilman tullen siirtyä hieman paikoiltaankin, mutta ulos ne eivät kuitenkaan uskaltaudu. Valokuvat kirjoittajan.. vuttua, jotta verenhukka olisi mahdollisimman vähäinen. Nämä saattavat olla hyvinkin lähellä kesäisiä päiväpiiloja. Ensimmäinen Suomessa talvehtiva vesisiippa. Vasta noin 2-3 viikon vanhoina ne jätetään päiväpiiloon ja siellä ne joutuvat öisin olemaan yksinään. Kun poikaset ovat syntyneet maailmaan, lepakot kantavat niitä mukanaan pyyntimatkoilla aika kauan. Ne etsivät itselleen huomattavasti lämpimämmät ja suojaisemmat horrospaikat. Tällaisia pönttöjä suo:simalla voisimme ehkä auttaa rauhoitettujen lepakoittemme yhä vaikeutuvan päiväpiilokysymyksen ratkaisua. Kun lepakoitten talvihorros on alkanut, saa niitä turhaan hakea kesäisistä päiväpiiloista. Näin kuluu syksy pitemmälle nuorten lepakoiden seuratessa vanhempiaan pyyntimatkoille ja sitten syyslokakuussa siirtyvät kaikki lepakot vähitellen talvehtimispaikoille. Olen näet tavannut lepakoita huvilaltamme telkän uutusta. Kun nykyaikainen metsänhoito ei suosi vanhoja puita ja vanhat hirsirakennuksetkin hävitetään, katoaa lepakoilta monta hyvää päiväpiiloa. Talvihorros ei koskaan ole niin sikeätä, etteivät lepakot voisi siitä myös keskellä talvea herätä. Lohjan luolassa talvehtiva vesisiippa
Kaunis pihapuisto, johon kuuluu 9 lehtikuusta, 4 sembramäntyä, 8 pihkakuusta ja lisäksi pihlajia, tuomia ja, koiranheisipuita. Lh:n p. Siirtolohkare. Östersundom, Jättegrytorna. Pohjaslahti, Salustaipale. Syntymäseudulleen ja heimolleen m,kollisena tarkkaaja Pärnänen oli Karjalan luonnon intomielinen ylistäjä. Lh:n p. Maanomistaja: Tilall. 12. Harvinaislaatuinen pienilehtinen koivu (Betula verrucosa f. 14. Kalle ja Aino Hiissa. Maanomistaja: maanvilj. 28. Maanomistaja: Länsi-Päijänteen Osuusliike i.l. 11. Kaksi vanhaa mäntyä. Kirvu, Hiissa, Rehevä lehto historiallisesti merkittävällä Kirvun Linnanvuorella. Kaksi suurta kaunista mäntyä. Lh:n p. Palveltuaan Karjalassa eri asemilla hän muutti Helsinkiin rautatiehallituksen kirjanpitäjäksi v. Innokkaana harrastajana hän tutki Lapin kasvillisuutta sekä julkaisi useita luonnonsuojeluhenkisiä ja matkakirjoituksia sekä kaunokirjallisia tuotteita. 2. Lh:n p. Maanomistaja: talonom. Suuri tammi. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä E s p o o. Lh:n p. 10. 1938 ja nimitettiin tarkkaajaksi v. Korpi s a 1 m i, Vanha-Tuupala. Pelkola, Toriseva. 2. Hän syntyi Kiteellä 14. Matti ja Hilda Toriseva. Maanomistaja: Maanvilj. Saaria. P e 11 o. Anton Kohtala. 11. Katko, Kohtala. 14. I i. 7. 1956. Pukki 1 a. 12. 1957. 11. '26. Ryhmä 2.5. Suuri, kaunis niinipuu. 1956. Luonnonsuojelun työmaalta Tarkkaaja Väinö Pärnänen t Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnan pitkäaikainen jäsen, rautatiehallituksen 1 lk:n tarkkaaja Väinö Pärnänen kuoli Helsingissä tammikuun 19 päivänä. 1956. Niinipuuryhmä ja suuri kuusi. 1887, tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta· normaalilyseosta v. 12. 1956. 12. Krunnien luonnonsuojelualue, johon kuuluu Maakrunni, Ulkokrunni, Ristikari ym. Korpisalmi, Tuupala. 11. 7. 1. 1957. Eino ja Arvo Niittymäki. P ä 1 k ä n e. 1957. Raitoo, Niittymäki. K o i j ä r v i. Lehtikuusikuja. Maanomistaja: Maanvilj. 1956. S i p o o. Lh:n p. Maanomistaja: Maanvilj. Maanomistaja: Maanvilj. Palmeri). 1912. Maanomistaja: Axel Klefströmin kuolinpesä. Lh:n p. Tarkkaaja Pärnänen harrasti virkansa ohella innokkaasti luonnonsuojeluja matkailutoimintaa. 1956. Kilo, Ekbacka. 1910 ja valtionrautateiden palvelukseen v. Kasvimaantieteellisesti ja lintutieteellisesti erittäin tärkeä suojelualue. Napapiirin petäjä ja kivi. Liisa ja Eero Salunen. Jaakko Kontula. Savijoki, Mäki-Heikkilä. 1956. Lh:n p. Maanomistaja: Maanvilj. Juoksenki. 2. 1944. Lääninhallituksen päätös 16. 11. P o h j a s 1 a h t i . Myllyrova. Lh:n p. H o n k a j o k i. 15. K o k e m ä k i. Lempi Kainulainen. Lh:n p. 1957. Ns. P a d a s joki. Etelä-Ii. 12. K u h m o. Jokioinen, Erikoivu. Erkki Niska. Yhdistyksen johtokuntaan hän kuului v:sta 1941 kuolemaansa saakka. Maanomistaja: Maakrunni-säätiö
maisterit Olavi Leivo ja Raikko Ruotsala. I. Myös maatalousopiskelijoille, joiden virkatutkintoon luonnonsuojelu ei tosin kuulu erillisenä apuaineena, on parina viime vuonna järjestetty kesäkurssin yhteydessä luonnonsuojeluaiheisia luentoja 26 ja retkeilyjä, jotka on pitänyt prof. I. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. Erkki Kanervo luonnonsuojelusihteeriksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Kotiseutuliiton I uonnonsuojelutoimikunnan perustaman luonnonsuojelusihteerin virkaan valitsi 9. Söyringin Luonnonsuojelun käsikirja. Lh:n p. Maanomistaja: Maanvilj. 1957. 1957. Armas Smanpää. Viljo Vasama. 1957. Rehevä tervaleppälehto. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen Helsingin piiri perustettu Suomen Luonnonsuojeluyhdistys perusti viime vuoden lopulla epävirallisesti yhdistyksen alaosastona toimivan Helsingin piirin, jonka johtokunnan puheenjohtajana toimii lehtori Vilho V. Kaukjärvi, Pinni. Maanomistaja: Viljakkalan seurakunta. 1957. Lh:n p. 1956. Maanomistaja: tohtorinna Jenny Silen ym. 1. 22. 31. Vaarna ja muina jäseninä johtaja Sulo Forsberg, kaupungin metsänhoitaja Paa •,u Harve sekä fil. Ahmapalo. 1957. Söyrinki. Suoma Heinilä. M u o n i o. Metsähallituksen rauhoitus 15. Lh:n p. Tri Erkamo on ollut Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen sihteerinä ja Suomen Luonnon toimittajana v:sta 1950 lähtien. Walther Schoenichen kuoli kotonaan Ludwigsburgissa viime marraskuun 22 päivänä 80 vuoden ikäisenä.. Lauri Veikkola. Maanomistaja: maanvilj. I. Käärmekuusi. 7. Maanomistaja: maanvilj. 13. Metsätutkinnon yleisilinjaan kuuluu nykyisten, I. 2. Vuonislahden valtionpuisto. biidenkirnuja. I. tri Walter Schoenlchen t Saksan luonnonsuojelua johtaneen Reichstelle för Naturschutzin johtaja, luonnonsuojelun grand old man, professori, tri h.c. H ä m e en k y r ö. P i e I i s j ä r v i. Vanha mänty. Kustaa Yli-Rekola. 12. 15. 1956. 1957. Kurssi käsittää kahden lukukauden aikana 2 viikkotuntia luentoja luonnonsuojelusta ja riistanhoidosta. 1957. Erkarnon erottua toimestaan vuoden vaihteessa. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys esittää parhaat kiitoksensa hänen suuriarvoisesta työstään yhdistyksen hyväksi. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. tri V. 2. Teuro, Salmensalo. Kurssikirjana on mm. Prof. Maanomistaja: maanvilj. Puumainen kataja. 1957. 15. Toivo ja Impi Viikari. Pappila, Kontusaari. I. Mäyrämäki, Mäyrämäki. Hinsala, Ahola. Lh:n p. Matti Kopsa. Piirin tehtäviin kuuluu yhdistyksen paikallisten kokousten ja kurssien sekä retkeilyjen järjestäminen sekä Helsingin kaupungin luonnonsuojeluun ja maisemanhoitoon kuuluvien kysymysten valvonta ja hoitaminen. Tästä opetuksesta ovat tulleet osallisiksi jokseenkin kaikki maatalousopiskelijat. V e s i I a h t i. Suuri kuusi. Suuri mänty. Fil. Metsänhoidon kesäkurssilla Hyytiälässä omistetaan aina muutamia retkeilyjä luonnonsuojelulle ja maisemanhoidolle. 15. 2. S o m e r n i e m i. Maanomistaja: maanvilj. Suuri kalasääksen pesämänty. 15. Suojoki, K eskitalo, Suuri riippakoivu ja puumainen kataja. maist. 12. Lh:n p. Suuri kuusi. Kaksi luonnonvaraista vuorijalavaa. Luonnonsuojeluopetus Helsingin yliopistossa Luonnonsuojelu on otettu yliopiston maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan vakituiseen opetusohjelmaan. 13. Hykkilä, Alitalo. N. Yliopiston luonnonsuojeluopetuksen on toistaiseksi osittain rahoittanut Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen sihteerinä on maisteri Kanervo myös tämän lehden toimitussihteeri. 1957. myös yhdistyksen sihteeriksi entisen sihteerin, fil. 15. mainittu toimikunta 23:sta hakijasta fil.maisteri Erkki Kaner , n. 39 m pitkä kuusi. Metsähallituksen rauhoitus 15. I. Kallio, Mattila. Lh:n p. 1956 voimaan tulleiden tutkintovaatimusten mukaan pakollisena apuaineena 1 u o n n o ns u o j e 1 u ja r i i s t a o p p i. Maisteri Kanervo on välittömästi ryhtynyt hoitamaan luonnonsuojelusihteerin tehtäviä. Lh:n p. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys valitsi hänet 19. 2. I. Maanomistaja: Rauha Pajunen ym. 9. T a m m e 1 a. N. Torro, Yli-Rekola. 1957. Lh:n p
Ruskiksen luonnonpuisto saa s:iilyttää rauhansa Helsingin Sanomien 21. Osaltaan ratkaisuun vaikuttaa Societas Pro Fauna et Flora Fennican johtokunnan lausunto asiasta. Oulangan kansallispuisto uhattuna Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen lähetystönä kävivät yhdistyksen puheenjohtaja, prof. Niilo Soyrinki ja tilaisuuksissa oli mukana 150 opettajaa. Lahjoitus luonnonsuojelun hyväksi O.Y. 10. Lahjoittaja viittaa myös siihen, ettei suurkaupunkien liepeillä talvehtivilla vesilinnuille ole aina varattu tarpeeksi elinmahdollisuuksia samalla kuin yleisön, lähinnä nuorison suhtautuminen näihin lintuihin, joiden joukossa on tänä t alvena ollut joutseniakin, jättää usein varsin paljon toivomi.sen varaa. Saattaapa pääkaupungin lehtien ilmoitusosastoilla nähdä tarjouksia karhunkierroksistakin. Ehkä on olemassa muitakin ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa koskematta kansallispuistoon, joka on tärkeimpiä luonnonsuojelualueita ei ainoastaan Fennoskandiassa vaan koko Euroopassa. kertoman mukaan oli Porvoon kaupungin välittömässä läheisyydessä olevan Ruskiksen luonnonsuojelualueen kohtalo vakavasti vaakalaudalla sen johdosta, että kaupunki oli päättänyt rakentaa sen halki tien raskasta liikennettä varten. 1956 luonnonsuojelua koskevat esitelmäja keskustelutilaisuudet. J ärjestäjänä oli kaupungin metsäosasto yhteistoiminnassa kansakoulujen tarkastajan, tri A. Syntyy ajatus, että myöhemmässä vaiheessa on tarkoitus kytkeä koko Oulangan vedet saman voimalaitoksen käyttöön. 1. tasavallan presidentin luona esittämässä yhdistyksen huolestumisen niistä uusista Kuusamon koskien rakennussuunnitelmista, joiden t::>teuttaminen tietäisi vasta perustetun Oulangan kansallispuiston merkityksen huomattavaa vähentymistä ja pahimmassa tapauksessa saattaa johtaa siihen, että koko tämän kansallispuiston olemassaolo tulee uhatuksi. 2. 27. Lähetystö jätti asiassa muistion, jossa todetaan, että Kuusamon koskien rakentamisesta on esitetty toinen vaihtoehto, joka säilyttäisi kansallispuiston alueen koskem attomuuden ja jonka ilmoitetaan olevan voimatalouden kannalta vhtä edullinen ja lisäksi huomattavasti halvempi. Insinööritoimisto K . säälimättömään hävitykseen, jonka kohteeksi maamme ylväimpiin kuuluva suureläin karhu on joutunut talviunta nukkuessaan. Aarne Lai akari ja maan-,eiljelyneuvos Aatos T aivaila 15. ja 25. Luonnonsuojelutyötä Helsingin kaupungi ssa Helsingin suomenkielisten kansakoulujen opettajille järjestettiin 23. Heldt on jo kolmena vuonna lahjoittanut Suomen Luonnonsuojeluyhdistykselle yhteensä 60 000 mk käytettäväksi lähinnä luonnonvaraisten suureläinten, kuten karhujen, ilvesten, kotkien, joutsenten ja villihanhien suojelemiseen. Lahjoittaja viittaa kirjelmässään mm. Tämän lisäksi on pikkuhuitin ensimmäinen, toitaiseksi ainoa yksilö tavattu Ruskiksessa. Esitelmöitsijänä oli prof. Niilo Söyrinki ja johtokunnan jäsenet tri Reino ]( alliola, prof. t11 usk••sen kanssa. Kun metsähallituksen vaatimuksen ainoana perusteena maanjako-oikeudessa Oulangan alueeseen nähden oli alueen varaaminen kansallispuistoksi ja kun sitä nyt tultaisiinkin osaksi käyttämään voimalaitostarkoituksiin, Kuusamon väestö on sitä mieltä, että valtion taholta on menetelty vilpillisesti ja se menettää luottamuksensa jäljelle jäävänkin Oulangan alueen säilymiseen koskemattomana. Ruskiksen alueen arvoa kuvastaa se, että kansainvälinen ornitologikongressi, joka pidetään Helsingissä kesäkuussa 1958, suunnittelee retkeilyä tälle alueelle. Alueen tuotantovoiman, sen maantieteellisen sijainnin sekä äskettäin saavutetun rauhoituksen merkityksen tuloksena on pesivien lintujen lukumäärä, joka hyvinä vuorina on kohonnut aina 1200 pariin, joukossa sellaisia ilmeisiä harvinaisuuksia kuten ruskosuohaukka, kaulushaikara, ja pikkulokki sekä lisäksi rytikerttunen ja rastaskerttunen, molemmat viimeksi mainitut ensi kerran merkitty pesivinä lintuina Suomessa. Alustusesitelmien pohjalla käydyssä keskustelussa tuli esille luonnonsuojelun opetussuunnitelman aikaansaaminen kansakouluja varten sekä siihen liittyvien rainojen ja mahdollisesti opetuselokuvankin valmistus. Lopulta Ruskis kuitenkin voitti, sillä kau,-unginhall:tus on nyt J äättä nyt keskeyttää uuden tien rakentamisen
vesilintuja kohdanneesta öljykuolemasta seuraavaa: Gotlannin lähettyvillä laski eräs laiva mereen kymmeniä tuhansia kiloja jäteölj yä, joka hiljakkoin valtavaksi >>lautaksi» levinneenä kul keutui tuulen mukana kohti Ruotsin rannikkoa. Haukkojen ja muuttohaukan rauhoitusaloite Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen viime syksynä tekemän aloitteen johdosta huuhkajan ja muuttohaukan rauhoittamiseksi valtion mailla on metsähallitus hankkinut asiasta Suomen Riistanhoito-säätiön ja Suomen Metsästäjäliiton lausunnot sekä lähettänyt kirjelmän piirikuntakonttoreilleen ehdotuksien saamiseksi asiassa. Kuolleet linnut lähetetään täältä Helsinkiin, missä kuolemansyy selvitetään valtion eläinlääkintälaboratoriossa sillä tavalla, että linnut samalla voidaan täyttää yliopiston kokoelmia varten. Yritän sen vuoksi kohta järjestää niin, että samaan karsinaan tulee sellaisia lintuja, jotka voisivat sopia pariskunnaksi. Vesilintujen öljyvahingot Helsingin Sanomat kertoi 4. Koska joutsen on täydellisesti rauhoitettu Suomessa, tuottaa tämä erinäisiä käytännöllisiä hankaluuksia, joiden johdosta jo liian monta joutsenta on kuollut. ensimmäisenä >>välilaskupaikkana>> matkalla varsinaisille talvehtimisalueille. Söyringin ,Luonnonsuojelun Käsikirjam kaupungin kansakoulujen kaikkiin opettajakirja.stoihin sekä monille kaupungin laitoksille ja toimistoille. Jäljellä on siis 5 toipunutta, joista 3 nuorikkoa ja 2 vanhaa lintua. 1956, kaikki nuorikot eivät ehdi tulla niin voimakkaiksi, että ne voisivat ajoissa muuttaa etelään talven edeltä. Kaupungin metsäosasto on hankkinut prof. Olen tullut siihen tulokseen, että Suomen joutsenkantaa heikentää jokin pitkäaikainen tauti, mahdollisesti Ooccidiosis. Sellaisina vuosina, jolloin kevät on myöhässä ja sää kesälläkin epäsuotuisa, kuten v. Kun nämä vastaukset ovat saapuneet, ratkaisee metsähallitus, missä laajuudessa rauhoitukseen voidaan tässä vaiheessa ryhtyä. Muuten ne eivät lisäänny kesällä 1957. Tärkein syy joutsenkantamme häviämiseen lienee laiton ampuminen. Apua Suomen viimeisille joutsenille Raikon tilalle Urjalaan vioittuneiden lintujen toipumisaseman perustanut tri T. Ensimmäisen vuoden nuorikko on melkein kokonaan harmaa, toisen vuoden nuorikolla on jo aika paljon valkoista mm. Brander kertoo Kotiseutu-lehdessä toimenpiteistään joutsenten suojelemiseksi seuraavaa: Kuten tunnettua on maamme komein lintu, joutsen, käynyt meillä niin harvinaiseksi, että voidaan jo pelätä häviämistä pesivien lintujemme lajiluettelosta. Täällä yritän hoitaa lintuja talven yli siinä toivossa, että voisin päästää ne vapauteen keväällä. Ja jos sattuu tulemaan leuto talvi, eivät monet sukeltajasorsat sen kauemmaksi menekään. Yleensä joutsenten avioliitot kestävät kauan, mistä syystä ne eivät myöskään äkkiä niitä solmi. Nyttemmin on allekirjottaneella viranomaisten lupa ottaa vastaan tällaisia lintuja Matkuun, eikä vain joutsenia, vaan myös muita harvinaisia vesilintuja, jopa kurkiakin. Mutta myös Pohjolan lyhyt kesä saattaa olla kohtalokas tälle suurikokoiselle linnulle, jonka poikasten pitäisi kasvaa noin nyrkinkokoisista untuvikoista lähes puolentoista metrin pituisiksi linnuiksi muutamassa kuukaudessa ennen vesien jäätymistä. Nämä tienoot ovat tähän aikaan vuodesta monien vesilintujen allien, haahkojen, pilkkasiipien, koskeloiden, heinäsorsien ym. Nyt pelätään Ruotsissa, että tulee samanlainen suurtuho kuin viisi vuotta sitten, jolloin yksistään Gotlannin rannikoilta. Vasta 3-4-vuotias on sukukypsä. siivissä, ja kolmannen kesän lintu on kokonaan valkoinen. Tätä kirjoitettaessa olen ottanut vastaan 8 joutsenta, joista 3 oli niin huonossa kunnossa, ettei niitä enää voitu pelastaa. 1. Ne hakeutuvat johonkin jokeen, missä virtaava vesi jäätyy tavallista myöhemmin, mutta ennen pitkää tulee kuitenkin se hetki, jolloin lintu ei enää löydä avovettä mistään. Silloin se nääntyy ja kohmettuu, jollei sitä ajoissa pelasteta ottamalla se kiinni ja toimittamalla asianmukaiseen hoitoon. Vanhat ovat väriltään kokonaan valkoisia, nuo28 ret harmaat. ja 31. 1. Suurin osa niistä joutsenista, jotka keväällä ja syksyllä muuttavat maamme halki, on hakenut rauhallisempia pesimäpaikkoja rajamme itäpuolelta
On todettu, että jo 3 4 sentin läpimittainen t ahra voi aiheuttaa linnun paleltumisen t alvisaikaan. Uusin tieto Suomen luonnosta Uusia kasvilöytöjä Agrostis clavata. Jos vesilintu saa pienenkin öljytahran höyhenpukuunsa, on siltä kohtaa >>lä mpöerist ys, pois. Myöskin ölj yyn t ahriutuneita lintuja tavattiin. M. Gotlannin rannikon öljytuhot näyttävät saavan valtavat mittasuhteet: jo ensi päivinä arvioitiin n. kohti Ahvenanmaan ja Turun saaristoa niille alueille, joilla meri vielä lainehtii vapaana, on välitön seuraus hyvinkin pian havaittavissa, mutta vaikka niin ei olisikaan, ovat kuitenkin kymmenet tuhannet näillä nyt öljyn saastuttamilla vesillä t alvehti vat linnut sellaisia, jotka henkiin jää tyään tulisivat pesimään keväällä Suomen rannikoilla. 30.000 linnun joko saaneen surmansa t ahi vahingoittuneen niin pahoin, ettei niiden henkiinjäämisestä ole toiveita. Kotilainen Rovaniemen Kaihuanvaaralta lehtokorvesta. Vaikkakaan vielä ei ole mitään suurempia lintutuhoja rannikolla mme sattunut, on kuitenkin muistettava, että vasta kevät, jolloin jäät eivät ole suojaamassa rannikoitamme ja jolloin vesilintuparvet varsinaisesti maahamme saapuvat, tulee näyttämään öljyvahinkojen laajuuden. Konnanmarjan uusi, todennäköisesti Suomen pohjoisin löytöpaikka kek29. Vielä kohtalokkaampi oli v. Joka tapauksessa luonnehditaan Ruotsin riistanhoitopiireissä tätä tuhoisimmaksi katastroofiksi, mitä milloinkaan on sattunut sikäläisissä oloissa. Nyha mnin edustalla t avanneet öljyn vaurioittamia haahkoja ja alleja ja koettaneet pestä niitä puhtaiksi, mutta tulos on ainakin toistaiseksi ollut huono. Muut linnut, lokit, riskilät, kuikat ym., kärsivät vielä enemmän. Tällöin sai monta tuhatta vesilintua surmansa eräiden ulkolaisten laivojen laskettua jäteöljynsä jossakin Helsingin ulkopuolella mereen ja näiden kymmeniä kilometrejä pitkien sekä useiden kilometrien levyisten >>tervamattojem1 kulkeudutt ua . vuosina 1948 49 Uudenmaan saaristossa. löydettiin n. Jos tuuli kääntyy esim. Samanaikaisesti kerrotaan Ahvenanmaalta, että vuoden vaihteessa Gotlannin luona mereen laskettu jät eölj y on ajelehtimassa kohti maatamme. Helsingin edustalla sattui tammikuun lopulla t ankkilaiva »Drepa numille>> vaurio, joka pakotti sen t yhjentä mään öljyä mereen. avomereltä saaristoon. Tammikuun ensimmäisestä päivästä astui Ruotsissa voimaan laki, joka kieltää jäteöljyn laskemisen mereen maan aluevesillä. Suomen rannikkovesillä on sattunut pahoja tuhoja, mm. Sikäläisen luonnonsuojeluvalvojan toimesta on ryhdytty a mpumaan sellaisia lintuja, joiden ei enää katsota voivan elää, turhien kärsimysten lopettamiseksi. J. Öljyn saastuttama alue on peräti 180 kilometrin pituinen ja 10 25 km levyinen. Vahingoittuneista tai kuolleista linnuista on yli 90 prosenttia alleja, mutta myös tukkakoskeloita, kuikkia ja haahkoja on joukossa. Saaduist a tiedoista päätellen oli linnut tahrinut ölj y kulkeutunut t uulien ja virtojen mukana joko Gotlannin tahi Tanskan vesiltä meidän rannikollemme meren ollessa avoin. Merivartiolaitoksen miehet ovat mm. Muitakin vesilintuja kuin alleja tavattiin kuolleina muuta milla saarilla jopa kymmenittäin mutta päätuho näytti kuitenkin kohdistuneen alleihin. 35.000 jäteöljyn uhrina kuollutta sorsalintua. Jopa puolen kilometrin päässä meren rannasta olevien t alojen kissat raahasivat useiden päivien aikana kuolleita tai puolikuolleita alleja kotipihoilleen. Löytö on nyky-Suomen pohjoisin. Actaea spicata. Tämän meillä vain muutamista paikoin löydetyn röllilajin tapasi prof. 1955 alkutalvesta lounaissaaristossa havaittu >>öljysurma>> varsinkin a.Jleille niitä tuhoutui silloin luultavasti ky mmenin tuhansin. Toivottiin, että suotuisat tuulet veisivät ainaikin toistaiseksi Harmajan ulkopuolella »Drepanumim> vuotokohdist a mereen menneet raskaat teollisuusölj yt jonnekin ulkomerelle, mutta niin ei ikävä kyllä ole käynyt ja kaupungin sat a ma-alueillakin on todettu tuulen mukana haaksirikkopaikalta t ä nne kulkeutunutta raakaöljyä. Monet öljyyn tahrautuneista linnuista olivat vaeltaneet jopa satoja metrejä rannoilta sisä maata kohti, jossa ne joutuivat kissojen ja kettujen helpoksi saaliiksi
~arjan ensimmäinen osa on lähinnä tarkoitettu johdannoksi. Lähimmät tunnetut ka.svupaikat ovat Rovaniemellä ja Pelkosenniemellä. Brander kertoo, mitä Lounais-Hämeen luonnonsuojelutoimikunta viisivuotisen olemassaolonsa aikana on ehtinvt aikaansaada: yli 50 rauhoituspäätöstä, monipu·o. Huokuna). Kalastoamme koskevista uutisista kerromme vain, että maist. biglumis metsä vyöhykkeestä. Julk. Siksi sen alussa Esko Aaltonen luo katsauksen Lounais-Hämeen kä~itteeseen ja alueen muodostumiseen, Tauno Toivonen antaa tietoja pinta-alasta ja väkuluvusta sekä Onni Pohjanheimo ilmastosta. Sarjan toimittaja Lars Fagerström tekee vastaavasti selkoa Lounais-Hämeen ka.willisun<len tutkimisen historiasta ja osan päättää kaksi niinikään historiallisluontoista esitystä: Toivo Kaukorannan kirjoittama helmisimpukasta ja Esko Viljasen •>sieniprofessori» P. Fraxinus excelsior. {M. Erkamo. sittiin äskettäin Kittilästä Aakenusjoen varrelta. Lajia on kuitenkin tavattu vielä pohjoisempana, Pohjois-Norjassa, Jäämeren rannikolla. nähty valtaisia parvia räkättirastaita ja tammikuussa saapui Etelä-Suomeen myös suuria tilhiV. pohjantikka on tänä talvena ollut maan eteläosissa melko tavallinen. Brander), kesyä pikkujoutsenta (T. Ekebom) on saatu nyky-Suomelle uutena rantanoulaa (Coi itis ta .nia), joka 011 Karjalan kannaksen merenrannoilla ja vielä Viiseurauksena on kuluvana talvena maassamme purinkin vesissä varsin yleinen. T. Sippolaa pohjoisempana. Uhrautuvinta innostusta ja kannattavinta voimaa yhctistyksen piirissä edustava toht. nähty meillä eri tahoilla. {H. 30 Sarjan toisen osan alussa T. lista valistustoimintaa, eläinsuojelua, torjuntaa ja tutkimustyötä. Sarja tulee varmasti vuosien mittaan täydentyessään muodostumaan arvokkaaksi muistomerkiksi edustamansa maakunnan muuttuvalle luonnolle ja tarjoamaan luotettavaa lähdeaineistoa varmaan. Vielä on mainittava, että kirjosiipikäpylintua, itäistä vaeltajaa, on viime kuukausina. Forssa J95'i. Karstenista. J. Lähinnä kesän 1955 kuivuusja hyönteistuhojen ansiota lienee taas tikkojen lukuisuus. Toisen osan varsinaiset tutkimukset käsittelevät K aukolanharjun kasvillisuutta {Sirkku Alho), Kolmannen Salpausselän kasvillisuutta {Tauno Toivonen), kalmojuurta Somerolla (Tapani Valtonen), Someron pitäjän suurperhosfaunaa (Tapani Valtonen), Lounais-Hämeen suurperhosia {H. Tauno Ulvinen t apasi lajin kuitenkin Valkealan pitäjän pohjoisosasta toisen Salpausselän ala.rinteiltä. Aakenusjoen varrelta tehtiin muitakin hauskoja löytöja, kuten esim. Marraskuun lopulla maamme yli muuttaneista jääkyyhkyparvista (Pla1,,tus alle joutui kaksi yk silöä {Suonenjoki, Helsinki) täydentämään Hel singin yliopiston E läinmuseon kokoelmia. FJ efainki 1955. Kirjallisuutta Lounais-Hämeen Luonto I. Brander kuvailee kahdesRa kirjoitelmassaan luonnonsuojelutyötä yksityisillä mailla Lounais-Hämeessä sekä eläinmaailman tutkimusta ennen vuotta 1951. Neljännesvuosisataiset, kunniakkaat perinteet omaavasta Lounais-Hämeen Kotiseutuja Museoyhdistyksestä viime vuonna itsenäistynyt LounaisHämeen Luonnonsuojeluyhdistys on saattanut julkisuuteen ka ksi osaa omasta julkaisusarj astaan, mikä jo sinänsä osoittaa sikäläisen luonnonsuojelutoiminnan vilkkautta ja tuloksellisuutta. J uncus triglumis ja J. Vuorenrinne), Tammelan ja Forssan linnustoa {A. Lajia. A. Kotilainen 1956). Lyhyesti sanoen enemmän tuloksia kuin yhdessäkään maamme toisessa maakunnassa. Loun~isHämeen Luonnonsuojelutoimikunta. Lauri Koli on äskettäin todennut kirjoeväsimppua (Cottus poecilopus) useista järvistä Enontekiön Lapissa ja että Ruotsinpyhtäältä (A. Mm. Saarnipuu, jota LänsiSuomessa kasvaa suunnilleen Porin-Vääksyn korkeudelle, ei Itä-Suomessa ole ollut tunnettuna. Viime kesänä maist. Kirjoituksia luonnehtii asiallisuus ja kriitillisyys ja niihin liittyy seikkaperäiset kirjallisuusviittaukset aina lehtikirjoituksia myöten. on alueeltamme t avattu vain silloin tällöin. Brander) sekä jatkona ensimmäisessä osassa olleelle kirjoitelmalle Lounais-Hämeen kasviston tutkimusta (Lars Fagerström). Anthoni), Lounais-Hämeen muurahaisfaunaa. Laukon peuran karitsaa (T. Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys. Uutta eläinmaallmastamme Poikkeuksellisen runsaan pihlajanmarjasadon pa rvia. II. J ulk. Kasvupaikka, jossa saarnea nähtiin taimien lisäksi vain yksi isohko puu, pyritään rauhoittamaan. Niinikään on taviokuurnia, jotka ova.L olleet »piilossa•> useita vuosia, ilmaantunut Etelä-Suomeen yllättävän runsaasti
Ruotsin luonnonsuojeluyhdistys.~ Suomen Luonnon pääkaupunkilaiset tilaajat : Teille jaetaan tämän lehtemme numeron mukana erillinen liite, jossa mainitaan yhdistyksemme H elsingin piirin järjestämien, pääkaupungissa pidettävien kokousten aikamäärät ja ohjelmat sekä kevään kuluessa järjestettävät tavanmukaiset lintuym retket. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino Kalliola and Erkki Kanervo. ketusta kerrotaan kokonaista 29 sivulla, ja sellainenkin harvinaisuus kuin metsäsopuli saa osakseen 8 siyua. Tavalliselle lukijalle antoisin on epäilemättä teoksen laaja lajeittainen osasto. Päähuomio on tässä kiinnitetty eläinten elintapoihin, joista näyttää juttua riittävän: niinpä esim. Sen jälkeen selvitellään monipuolisesti nisäkkäiden määrittä mistä ja esitetään kaikille ryhmille tarkat määrityskaavat. Samalla se on vakuuttava näyte oivalluksesta, että tehokas ja menestyksellinen· luonnonsuojelu aina edellyttää luonnon tarkkaa tuntemusta ja tutkimista. Nimenomaan tässä lehdessä on syytä korostaa, että »Suuressa nisäkäskirjassa>> on kiinnitetty erityistä huomiota villieläinten suojelun välttämättömyyteen. Sanonta on tosin paikoin ehkä hiukan karua, mutta toisaalta on tekstin kevennyksenä käytetty onnistuneesti sitaatteja muiden luonnontarkkailijoiden, metsästäjien jne. Varsinkin sellaiset nisäkkäät, jotka maassamme ovat harvinaisia tai ihmisen ahdistamina kenties jo sukupuuton partaalla, saavat lämmintä, vetoavaa myötätuntoa osakseen. Se kertoo mielenkiintolaisesti ja asiarikkaasti kaikista 64 maas~amme tavatusta nisäkäslajista. kertomuksista. V. »Ruuri nisäkäskirja,> rakentuu osittain tietyn ruotsalaisen teoksen pohjalle, mutta kuten tekijä jo a lkusanoissaan toteaa, perustuu noin kolme neljännestä kirj an tekstistä nimenomaan meillä suoritettuihin tutkimuksiin. Näihin kaavoihin ja lajinkuvauksiin sisältyvät mitat, painot yms. Erityisen arvon saa »Suuri nisäkäskirja» biologin silmissä sen johdosta, että se sisältää kotimaisten nisäkkäittemme tarkat määrityskaavat. Lauri Siivonen: Suuri nisäkäskirja. 1. The establishment of new nature protection areas is a significant event in both the national and international sen-se and an impressive expression of an 31. >>NATURE OF FINLAND» The Organ for the Protection of Nature Publishers: The Finnish L eague for tlie Protection of Nature and the Government lnspector for the Protection of Nature (Forest Research Institute). No. 1957. 800 sivua. hyvinkin monenlaisille tutkimuksille laajemmissakin puitteissa. Contents: NIILO SÖYRINKI: »Luonnonsuojel-u1nme saavutuksia ja tavoitteita•> (Achievements and objectives of our nature protection activity). Erkamo. Myös maaseutulaiset ovat tilaisuuksiin tervetulleita, sillä kokouksista ilmoitetaan myös sanomalehdissä. Sitten seuraa lä hes 700 sivua yksittäistä lajien ominaisuuksien, elintapojen, historian, levinneisyyden yms. Onn ·ttelusähke Ruotsin luonnonsuojeluyhdistys »Svenska Naturskyddsföreningem on lähettänyt Suomen Luonnonsuojeluyhdistykselle uusien luonnonja kansallispuistojen perustamisen johdosta seuraavan onnittelusähkeen: >>Onnittelumme ja kiitoksemme Suomen ja Pohjolan uusien luonnonja kansallispuistojen perustamisen johdosta. The chairman of the Finnish League for the Protection of Nature reviews in this article the 7 new national parks and 12 nature parks established under the act passed by Parliament on November 20, 1956, not only as destinations for hikers and holidaymakers but also as invaluable centres for scientific research, saved at the eleventh hour for future generations as examples of the original nature of Finland. Otava 1956. kuvausta. Erkki Kanervo. Siivosen nisäkästeosta ja ottaen huomioon tekijän suuren asiantuntemuksen siitä on uumoiltu lähinnä hyvää käsikirjaa, joka poistaisi tällä alalla esiintyneen pahan pulan. Biologipiireissämme on jo jonkin aikaa tiedetty odotella toht. Teos alkaa lyhyehköllä esityksellä, joka selvittää nisäkkäistömme rakennetta ja vaiheita jääkaudesta nykyaikaan. Siivosen ja hänen oppilaittensa pyytämien tarkkoihin mittaustuloksiin ja tekevät ne siten erityisen arvokkaiksi ja luotettaviksi. Myös kuvitus on melkein kauttaaltaan aivan uutta. Pyydämme onnitella »Suuren nisäkäskirjant luojaa muhkeasta tiilestä, jonka hän on liittänyt luonnontieteellisen kulttuurimme alati nousevaan rakennukseen. perustuvat monissa tapauksissa satojen ja tuhansienkin kotimaisten yksilöiden yleensä toht. Eräät kuvaukset ovat kokonaan toisten meikäläisten &Siantuntijain laatimia. Kirjan päättää yleiskatsaus koko nisäkäsfaunaan ja kotimaisen nisäkäskirjallisuuden luettelo. Voimme näistä erityksistä lyhyesti todeta, että ne sisältävät useissa tapauksissa jokseenkin kaiken sen, mitä meillä ko eläimistä tiedetään
A1wther achievement in the field of nature protection work is the cooperation, commenced at the end of 1956, between the Finnish League for the Protection of N ature and the Association for the Preservation of Local Culture. NY HOLM: »Lepakkolajiemme elintoiminnoista• (On the vital functions of bat species) describes in his article the direction-finding skill of the dif/erent bat species, their methods of acquiring food, their sleep during the day, hibernation in the winter and reproduction. 40 A, Helsinki. Sen lisäksi yhdistys jakaa viidelle parhaalle jäsenten hankkijalle koko ma-assa huomattavat kirjapalkinnot. Tilaushinta v. Puh. Muistakaa Ilmoittaa myös osoltteenmuutokslsta. 5 in which the fiuures under the names indicate the superficial area in sq.km.) nature vrotection areas take in 0,6 per cent of the total area of the country. R. The new nature protection areas are sited in the following natural areas of Finland: the coast (protection area-Jussarö), SouthWestern Finland (Liesjärvi, V esijako, Vaskijärvi), lnterior of Finland (Linnasaari, Pyhähäkki, Sinivuori), Suomenselkä (Häädetkeidas, Salamanperä), Frontier Karelia (Petkeljärvi), Kainuu ( Ulvinsalo, Paljakka, Rokua), the Far North (Runkaus, Oulanka) and Lapland (Maltio, L emmenjoki, Kevo). unbroken cultural zeal. Arvoisa jäsen, oletko ja tehnyt oman osuutesi uusien jäsenten hankkimiseksi. Jotta niissä onnistuisimme, on välttämätöntä, että yhdistyksen jäsenmäärä. Mikäli jäsenten hankkijat itse keräävät myös jäsenmaksut, he ovat oikeutettuja vähentämään p a 1 k k i o ks e e n yhdistykselle tilitettävästä yhteissummasta 20 % edellytettynä, että uusia jäseniä on väihintään 5. Jaetaan Suomen Luonronsuoieluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v. REINO KALLIOLA; »Uudet luonnonja kansallispuistot•> (New nature parka and natural parka) describes in detail the 19 new nature protection areas established in Finland at the end of 1956 in different parts of the country from the southern coast up to the farthest corners of Lapland. Those lwo associations founded a nature protection committee whose secretary is also the secretary of the .Finnish L eauue for the Protection of Nature, to lead the work of general education and the practical l-0.sks of a regional nature protection. Postisiirto 6882. ERIK S. (Metsäntutkimuslaitos). Toimitus: prnf. of which productive forest land accounts for 425 sq.km. i11k. 1957. Kalliola ja fil. the map of the nature protection areas on p. Niilo Söyrinki (vastaava), toht. E. 1957 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). 1957 400 mk. ___________ __) Uusien jäsenten hankinta Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä odottavat monet tärkeät tehtävät. omen Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Julkaisijat: Suomen Luonnonsuojeluyhrlistys ja Valtion luonnonsuojelunvalvoja. The total area of the new nature protection areas is 1,300 sq.km. Merkin hinta on 250 mk. Taking into account existing nature protection areas in Finland (cf. saadaan voimakkaasti nousemaan. 32_ Helsinki 195 7, Ralttluakansan Kirjapaino OY. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Tilattaessa maiitkaa, haluatteko mutterivai neulakiinnityksellä varustetun merkin. Jokainen vähintään 10 uuden jäsenen hankkija saa yhdistyksen merkillä somistetun hopeisen teelnsikan. PEITSA MIKOLA: >>Luonnonsuojelua Neuvostoliitossa>> (Nature Protection in the Soviet Union) describes the achievements and uoals of the U SSR in nature protection worlc, Besides the preservation of oriuinal nature, nature protection activity in this country aims also at the methodical utilisation of natural resources, the prevention of natural damage and preservation of the scenery. 669 68fl. Osoite: Unio .. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmerkkl Lehtemme kansikuvana oleva SLY:n merkki on saatavana myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Nature protection areas are 40 in number and their joint area is 0.25 per cent of the country as a whole. The small-type section of the publication includes abundant nature protection news material, the most recent data on the inventory of the country's flora and fauna, and a review of literature. Kanerva. maist. Pyydämme ystävällisesti suorittamaan maksun postiin mahdollisimman pian, ettei seuraavan numeron saapuminen viivästyisi. Tämän numeron liitteenä seuraa tlllllepanokorttl, jolla jäseniltämme peritään jäsenmaksu v. Yhdistys jakaa uusien jäsenten hankkijoille palkintoina hopea 1 u s i koit a
.. Hinta kokokangassiteessä 3400: -, nahkaselk. 750 siv., 337 tekstija 25 värikuvaa. OTAVA. Kunkin lintulajin selostukset ovat tieteellisesti ehdottoman luotettavia, mutta samalla hauskoja ja eloisia. V Suuri Kasvikirja 2. 4000: -. SUURI LINTUKIRJA sisältää yksityiskohtaisen esittelyn kaikista Suomessa tavattavista linnuista. 800 siv., 793 tekstija 25 värikuvaa. .. Se on välttämätön työväline kirjastoihin, opettajille, eränkävijöille, tutkijoille, luonnonsuojelijoille jne. Hinta kokokangassiteessä 2700: -, nahkaselk. Mahtava tieto== ja kuvateos SUOMEN LUONTO 1-V 2 ensimmäistä osaa Suuri Lintukirja ja Suuri Nisäkäskirja valmiit 1 >>Suomen Luonto» on Otavan kustantama edustava lahjaja tietoteos. Myös vähittäismaksulla 1 Suuri Lintukirja 11 Suuri Nisäkäskirja 111 Suuri Hyönteiskirja IV Suuri Kasvikirja 1. 3300: -. SUURI NISAKASKIRJA Teos sisältää yleiskuvauksen nisäkkäistömme rakenteesta ja vaiheista jääkaudesta nykyaikaan, sekä kustakin nisäkäslajistamme kansantajuisen, valokuvin havainnollistetun esityksen. Huomattavan osan teoksesta muodostaa nisäkkäittemme määrittäminen yksityiskohtaisine ohjeineen ja määrityskaavoineen
Muistakaa; aina heti ilmoittaa osoitteenmuutoksesta! SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta. sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta.. Vuosijäsenmaksu 300 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 6000 mk Jäsenmaksua vastaa.n jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Helsinki 1957, Ralttlu1kansan J<lrjapalno Oy. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä