• omen Kemijoen patoamisaltaiden tutkiminen ja Sompiojärven säilyttäminen Ajankohtaista huuhkajasta ja muuttohaukasta Siperian metsäköynnös Vuokra-ajan vaikutus Porkkalan eläimisföön Luonnonsuojelu nuorisotyömuotona Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta N:O 1 17 VUOSIKERTA 1958
••••••••••••••• OTAVA. Tänä keväänä ilmestyy: IV SUURI KASVIKIRJA I Sisältää kuvauksen Suomessa esiintyvistä. sanikkaislajeista, paljassiemenisistä ja yksisirkkaisista. Kangask. Suomen Luonto•sariassa on jo ilmestynyt: I SlJURI LINTUKIRJA Hauskoja ja eloisia artikkeleita lintujen elämästä yleensä sekä kaikki Suomessa tavatut lintulajit yksityiskohtaisesti selostettuina. 111 SUURI HYONTEISKIRlA. SUOMEN LUONTO-sa,iasta tulee 6osainen I Suomen lintuja, nisäkkäitä, hyönteisiä ja kasveja esittelevä suuri kirjasarja, josta on suunniteltu viisiosaista, laajenee kaikkiaan 6 osaa käsittäväksi »Suuren kasvikirjan» ilmestyessä tämän vuoden kuluessa 3-osaisena suurteoksena. 3400:-, nahkaselk. Jaakko Jalas. Toimittanut fil. Toimittaneet Olavi Hilden ja Pentti Linkola. Toimittanut Tahvo Kontuniemi. toht. 750 kookasta sivua, 25 monivärikuvaa ja 337 tekstikuvaa. 4000:-. 2700:, nahkaselk. 4000:-. Toimittanut Lauri Siivonen. 655 sivua, 16 värikuvaa ja 374 tekstikuvaa. II SUURI NISÄKASKIRJA Yleiskuvaus nisäkäskantamme rakenteesta ja vaiheista jääkaudesta nykyaikaan, yksityiskohtainen selonteko kustakin nisäkäslajistarome sekä eri lajien määrityskaavat. Kangask. 3300:-. 3400:-, nahkaselk. 800 sivua, 25 monivärikuvaa ja 793 tekstikuvaa. Esittelee sanoin ja kuvin Suomen hyönteiset, niiden tuntomerkit, elintavat, erikoisuudet ja merkityksen ihmiselle. Kangask
Korvausten suorittaminen edellyttää kuitenkin ajoissa jo ennen patoamisen toteuttamista valmisteltua riittävän tarkkaa tutkimusta niistä erilaisista vahingoista ja menetyksistä, jotka paikalliselle väestölle ja yleiselle edulle hankkeesta koituvat. Sompion Lapin sydänmaatkaan eivät sentään ole pelkästään vain porojen ja karhujen juoksutantereita. Vanhasta Rieston erämaakylästä jää vain muisto jäljelle, samaten Lokasta ja Korvasesta, joihin hiljaittain on rakennettu hyvä maantie Vuotsosta. Tämä edellyttää pätevällä kasvitieteellisellä asiantuntemuksella suoritettuja tut1. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 1 17 VUOSIKERTA Kemijoen patoamisaltaiden tutkiminen ja Sompiojärven säilyttäminen Niilo Söyrinki 1958 Kemijoen vesistöalueella suunnitellut säännöstelytoimenpiteet ovat herättäneet myös Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen piirissä erityistä huomiota. Näin laajoja patoamisaltaita ei ole rakennettu missään muualla koko Euroopassa ainakaan Neuvostoliiton ulkopuolella. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä onhan tässä kysymys poikkeuksellisen laajojen alueiden saattamisesta veden valtaan. Se onkin tietysti mahdollista ainoastaan hyvin harvaan asutuilla erämaaseuduilla, joilla maata muuten ei voida käyttää tehokkaasti hyödyksi. Kaikkiaan 50 tilaa hautautuu jo Porttipahdan ja Lokan altaiden alueilla tulvan alle, ja lisäksi joutuu osia 46 tilasta veden peittoon. Jo kahden ensimmäisen patoamisaltaan, Vuotson länsija itäpuolella Kitisen ja Luiron latvoilla sijaitsevien Porttipahdan ja Lokan altaiden pinta-alaksi tulee n. On selvitettävä poronhoidolle välttämättömien jäkälämaiden laajuus ja tuotto, samaten porojen ja muun karjan laitumina käytettyjen suoniittyjen ja rantaniittyjen. Saman tien alkupäässä sijaitseva Mutenian kylä pelastuu suurin piirtein kuiville, mutta patoamisallas eristää sen tiettömän taipaleen taakse. Veden valtaan joutuvien tai muuten elinkelvottomiksi muuttuvien tilojen asukkaille hankitaan tietysti uudet asuinsijat muualta. 750 neliökilometriä
K~!Joen vesisfö'ön suun-niitti/ui fttk(?JÖrvef Mk. /:/000 000 ' Kemijoen vesialue ja vesistöön suunnitellut tekojärvet: Porttipahta 290 km 2, Lokka 440 km! Kurkkio 60 km 2, Tepasto 100 km 2, Loukinen 40 km 2, Meltaus 50 km 2, Mukkala 40 km 2, Kuttusvaara 80 km 2, Saija 100 km 2 ja K emijärvi 200 km 2• 2
Kitisen uoma nimittäin joutuu välittömästi Porttipahdan padon alapuolella miltei kuiville, kun taas Luiron vesimäärä lisääntyy, koska Kitisen latvaosan vedet on tarkoitus johtaa Vuotson kohdalle kaivettavaa kanavaa pitkin Lokan altaaseen ja Luiroon. perusteellisia limnologisia ja kalataloudellisia tutkimuksia sekä ennen patoamista että sen jälkeen. Sen perinpohjaisen biologisen tutkimuksen laiminlyönti olisi siis korvaamaton menetys koko luonnontutkimuksellemme. metsätaloudelle merkittäviin tekijöihin tutkittava pysyvillä koealoilla allasalueen reunoilla. Näiden puhtaasti taloudellisten näkökohtien ja intressien ohella tutkimuksiin sisältyy samalla arvokkaita tieteellisia probleemoja, joiden selvittämiseen tässä tarjoutuu ainut1aatuinen tilaisuus. Vasta tämän tutkimusohjelman toteuttaminen takaa, ettei patoamissuunnitelmasta tule vain umpimähkäistä hyppyä tuntemattomaan taloudellisten ja biologisten seurausten puolesta, vaan joka suhteessa tieteellisellä tarkkuudella suunniteltu toimenpide, jonka elinkeinoelämälle ja luonnon tilalle aiheuttamista muutoksista voidaan esittää yksityiskohtaiset, luotettavin tieteellisin menetelmin varmistetut tulokset. kimuksia, jotka on ulotettava niittyjen osalta laajalti patoamisaltaiden ulkopuolelle. Eri alojen tutkimusohjelmat onkin jo laadittu siinä mielessä, että työt voitaisiin aloittaa heti ensi kesänä, jos suunnitelman edellyttämät varat saadaan käytettäviksi. Yhtä laajalti se on myös tunnettu kalarunsaudestaan, erityisesti herkullisesta siikakannastaan.. Onhan esim. * Oman huomionsa ansaitsee näiden patoamissuunnitelmien yhteydessä Sompiojärvi. Tämä Nattastuntureiden juurella sijaitseva nelisen kilometriä pitkä, pyöreähkö järvi on ainoa huomattava järvi koko Pirttipahdan ja Lokan altaiden alueella ja laajalti niiden ympäristössäkin. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on asettanut erityisen toimikunnan huolehtimaan näiden ja muiden Kemijoen patoamisaltaiden rakentamisen yhteydessä tarpeellisten tutkimusten suunnittelusta ja toteuttamisesta. Kaiken pohjana tarvitaan tietysti ilmastollisia havaintoja. Lokan altaan pääosan muodostava Posoaapa koko maamme laajin aapasuo. Lisäksi on tietysti suoranainen velvollisuutemme yrittää pelastaa veden alle peittyvän alueen luonnonsuhteiden kuva niin täydellisenä kuin suinkin mahdollista. vesilin.nustolle ja sen kevätja syysmuuttoreiteille ansaitsee myös selvitystä. Jos taas suunniteltu Luiron oikaisu toteutetaan, jää myös sen uoma tältä osaltaan rantaniittyineen kuiville. Koska patoaminen vaikuttaa myös pohjavesisuhteisiin ja ilmastoon, on näiden muutosten merkitys metsien maaperään ja sen eläimistöön, puiden kasvuun, uudistumiseen, soistumisilmiöihin ym. Riistalla, erityisesti riekkokannalla, on myös vielä merkitystä näillä harvaan asutuilla seuduilla. Kemijoen säännöstelyhankkeen laajuuteen ja sen tuottamaan taloudelliseen hyötyyn nähden tutkimuksiin tarvittavat summat ovat niin vähäisiä ja tutkimusten merkitys niin huomattava, että ne pitäisi voida myöntää. Alueen tarkkaa geologista tutkimusta ei tietenkään saa jättää suorittamatta ennen altaiden täyttämista vedellä. Vesitaloudessa tapahtuvat muutokset vaativat tietysti. Patoamisaltaiden merkitys hanhille, sorsille ym
' . ., ,;;,_,_ ,t ' ....,,,.,.,,,,,..,_ ' 1 Mutenian kylää, joka tulee jäämään kokonaan vesien eristämäksi. Itse säännöstelyaltaan pinta-alassa ja tilavuudessa Sompiojärvellä on siksi vähäinen osuus, ettei sen itsenäisenä säilyttäminen siinä suhteessa lainkaan tuottaisi haittaa hankkeelle. Tämän kauniin järven voisi verrattain vähillä kustannuksilla padota erilleen muusta allasalueesta. Sompiojärven säilyttämistä ei ole lainkaan otettu huomioon patoamissuunnitelmia tehtäessä, vaan tämä seutukunnan ainoa todellinen järvi katoaisi ja muuttuisi vain Lokan altaan lahdeksi. Näin siis patoamistoimenpide tässä tapauksessa saattaisi vaikuttaa suorastaan arvokkaita luonnonarvoja säilyttävästi, sillä siikakannalle tuskin koituisi haittaa syvyyden lisääntymisestä. ~ ~ h ,~ _ _ _ _ , , t .. .. . Sen vedenpinta nousisi tosin silloin kolmisen metriä, siis altaan ylimmän rantaviivan korkeudelle. Niilo Söyrinki 1956. Onpa esitettu sellainen optimistinen ajatus, että Sompiojärven siika näin saattaisi levitä koko patoamisaltaaseen. Vielä on säännöstelysuunnitelmien tekijäin taholla suunniteltu Vuotsoon perustettavaksi kalanviljelylaitos, joka sitten huolehtisi altaiden kalakannan lisäämisestä. Niiden vuotuiset veden korkeuden vaihtelut, ajoittain miltei kuiviin tyhjentyminen, suurelta osaltaan hapan suoturvepohja ja ainakin toistaiseksi vesikasvillisuuden täydellinen puuttuminen eivät ainakaan anna erityisiä toiveita kalojen menestymisestä. Valok. 4. _ _ , _ ' ~ti ,. Se on verrattain paljon tässä matalassa, vain toista metriä syvässä järvessä, mutta tämä toimenpide hidastaisi puolestaan myös järvessä jatkuvasti tapahtuvaa mataloitumista. Sen vuoksi olisi varminta yrittää pitää kiinni siitä, mitä tällä hetkellä on, siis koettaa säilyttää Sompiojärven itsenäisyys ja sen kalakanta. Toistaiseksi on kuitenkin liian aikaista sanoa mitään kalakannan, varsinkin siian elinmahdollisuuksista tulevissa patoamisaltaissa. Toivomuksemme, johon uskomme myös koko Sompion Lapin väestön ja kaikkien maamme luonnon ystävien yhtyvän, on siis, että perusteellisesti harkittaisiin mahdollisuuksia Sompiojärven varjelemiseksi häviämiseltä Kemijoen patoamishankkeiden yhteydessä
Mutta nykyään. Yksityisten huomioiden perusteella on kuitenkin voitu päätellä, että huuhkaja viime vuosina on selvästi vähentynyt. Ajankohtaisia kysymyksiä huuhkajasta ja muuttohaukasta Heikki Suomus Huuh.kaja on pöllöistämme suurin ja komein. Samaa il-· miötä on yksityiskohtaisesti selvitetty KeskiEuroopassa ja Skandinaviassa. Vuonna 1950 nimittäin siellä selvitettiin pesivän huuhkajakannan suuruutta kiertokyselyn avulla. jolloin monet tekijät riistävät luonnonkuvasta kesyttömän leiman, voi myöskin huuhkajan kohtalo joutua vaakalaudalle. Niinpä Jukolan Simeonikin lausuu: >>Huhkain tuolla korvessa huutelee, ja hänen huutonsa ei ennusta koskaan hyvää. Ihmisten mielikuvissa sen olemukseen ja öiseen elämään liittyy jotakin salaperäistä melkeinpä pelottavaa. Esimerkiksi Saksassa on huuhkaja nykyisin hyvin harvinainen ja sentakia rauhoitettu. Se kuuluu erottamattomasti villiin, alkuperäiseen suomalaiseen erämaaluontoon. A-,ialliset tietomme huuhkajan esiintymisestä ja elämäntavoista ovat niukanlaisia, usein satunnaisiin havaintoihin perustuvia. Laskennan t ulos oli 5. Lähimmässä naapurissamme Ruotsissa on myös tutkittu tilannetta ja ryhdytty senmukaisiin toimenpiteisiin. Ennustaapa tulipaloa, verisiä tappeluksia ja murhia, niinkuin vanhat ihmiset sanoo.>> Yhä edelleen huuhkaja kiehtoo luonnossa liikkujan ajatusta
Vastauksia saatiin 396. Kutakin tällaista havainnoutekijää kohti ilmoitettiin keskimäärin 1. Havainnontekijöistä 101 (25,5 %) ilmoitti huuhkajan esiintyvän havaintoalueellaan. Alustavan yleiskatsauk en saamiseksi huuhkajan runsaudesta meidän maassamme 6 Riistantutkinm laitos suoritti kyselyn syksyllä 1956 havainnontekijöittensä alueilla olleista huuhkajan pesistä ja pesiniä paikoista. Allaolevassa yhdistelmässä osoittaa prosenttiluku huuhkajan esiintymisestä ilmoittaneiden määrän kaikista tiedoittajista ja jälkimmäinen luku huuhkajaparien määrän havainnontekijää kohti: Lapin, Vaaan sekä Turun ja Porin läänit (158 vast.) Muut läänit (238 vast.) 38,6 % 16,8 % 1,7 1,7. Saatua loppusummaa ei kuitenkaan Yoida ottaa aivan kirjaimelli e ti, koska kokemuksen mukaan laaja kiertokysely sisältää aina tuntuvia virhemahclollisuuksia. Aineiston osoittamaa Pohjois-Pohjanmaan ja Suomenselän lakeuksien ilmeistä tyhjiötä lukuunottamatta huuhkajaa tavataan tosin ylikoko maan, mutta kanta on rikkoutuneena muutaman pitäjän kokoisiin saarekkeisiin, joita leveät tyhjät kaistat erottavat toisistaan. 7 huuhkajaparia. 1yöhemmät tarkistuslaskennat ovat osoittaneet rauhoituksesta huolin1atta kannan edelleen vähentyneen. jota on yksistään tämän aineiston pohjalla vaikea arvioida. Kannan suhteellista runsautta taas kuvastaa vakinaista huuhkajan esiintymistä ilmoittavien vastausten lukumäärä verrattuna vastaust~n kokonaismäärään kullakin alueella. Joka tapauksessa saatiin tuntuma kannan vähyydestä paljastuihan laajoja aivan tyhjiäkin alueita. Seurauksena oli lajin rauhoittaminen Ruotsissa vielä samana vuom1a. Tällöin havaitaan kaksi selvästi toisi taan poikkeavaa runsausluokkaa seuraavasti. Vaikka tiedustelun perusteella ei saadakaan pesivän huubkajakannan koko lukumäärää selville, voidaan sen perusteella kuitenkin tehdä johtopäätöksiä ensiksikin huuhkajan alueelli esta jakautumisesta. Loput kyselyyn va tanneista (74.5 %) eivät sitävastoin olleet haYainneet huuhkajien esiintyvän alueillaan. Syyksi on arveltu jatkuva vainoa1runen. Hämärän saapuessa huuhkaja lähtee liikkeelle ja istahtaa metsäkivelle. 921 varmasti ja 78 todennäköisesti pesivää paria. Koska vastaukset ovat kerätyt laajalle alueelle jakautuneista eri havaintopisteistä, ei ilmoitettua 17 4 paria voida luonnollisesti pitää kuin osana lopullisesta kokonaismäärästä
Toinen huomioonotettava tekijä on lajin ravinnonkäyttö. Saaliin toisen pääryhmän muodostavat linnut (30 %). Muuttohaukka valitsee useimmiten pesäpaikakseen kalliojyrkäntecn vaikeapääs-yisimmän pengermän. Tosiasia joka tapauksessa on, että huuhkajan väheneminen ja sen levinneisyysalueen pirstoutuminen ovat selvästi havaittavissa. Erikoinen piirre on, että esim. Petoeläinten suojelua käytännön kysymyksenä ei voida kuitenkaan ratkaista eikä perustella yksin lajin vähenemisellä. Molempien · pääryhmien piirissä ovat eri läänien: väliset vaihtelut pienet, vain muutama prosentti. Vaikka nämä tulokset on saatu meille vieraissa oloissa, lienee syytä tarkastella niitä hieman. Sen perusteella ei vielä voida ratkaista, ovatko hyvät pesimismahdollisuudet tai edullisemmat ravinto-olosuhteet olleet syynä saaristossa ja rannikolla lajin parempaan säilymiseen. 70 % (5177 saalisyksilöstä). Sveriges Natur'in vuoden 1957 vuosikirjassa esitetyn, pääasiallisesti keskieurooppalaiseen, mutta osittain myös pohjoismaiseen aineistoon perustuvan Sten Regnellin tekemän yhteenvedon mukaan on nisäkkäitä saaliissa n. Jäniksen, kanin ja oravan osuus saaliista on noin 17 %. Saksassa huuhkaja ensisijassa metsästää keskisuuria tai sitä suu sempia nisäkkäitä kuten jäniksiä, kaneja, siilejä, rottia, hamstereita, vesimyyriä jne. Keski-Euroopassa nämä seikat ovat olleet ensimmäisiä hälyyttäviä merkkejä jopa huuhkajan täydellisestä häviämisestä. Saksalaisen Uttendörferin 7. Eräissä erikoisissa elinympäristöissä sekä talvella on pienikokoisten nisäkkäiden osuus suurempi. Muualla sitävastoin on tehty laajoihin aineistoihin perustuvia tutkinmksia. Meillä huuhkajan ravintoa on tutkittu vähän, etupäässä silloinkin erikoisissa saaristo-olosuhteissa. Näin saatu yleiskuva vastaa suurin piirtein sitä käsitystä, joka monilla lintujenharrastajilla on ollut huuhkajan esiintymisestä. Useimmiten etualalla on tällöin lajin vaikutus riistaan. Pienikokoisten nisäkkäiden osuus ravinnosta suhteessa niiden yleisyyteen maastossa on kuitenkin vähäinen. Keski-Euroopassa huuhkaja mieluimmin metsästää pelloilla Ja aukeilla mailla. Parhaiksi huuhkaj a-alueiksi on nimittäin mainittu Lounais-Suomen rannikkoseudut ja saaristo Vaasaan saakka sekä Lapin erämaat. Hämmästyttävän yhdenmukainen on kaikkialla suhdeluku, joka ilmoittaa montako paria kukin havainnontekijä on havainnut huuhkajan asuttamilla seuduilla. On syytä korostaa, että laskenta on orientoiva
Valistustyöhön voidaan taas mennä vain riittävän laajan tutkimuksen pohjalta. Riistaeläinten ottamisesta koituvaa vahinkoa huuhkaja toisaalta korvaa hävittämällä asuinalueeltaan tehokkaasti kilpailijoitaan päiväpetolintuja, pöllöjä ja variksia. Tämän takia pitäisikin ensi tilassa selvittää huuhkajan esiintyminen ja ravinnonkäyttö meidä~ maassamme. Käytännössä luonnonsuoj elukysymykset ovat suuressa määrin ihmisten yleisen mielipiteen hoitoa. Reviirin halkaisijan suuruudeksi on ilmoitettu Keski-Euroopassa 4-30 kilometriä. Tämän seikan selvittämisellä on tärkeä merkitys huuhkajan vaikutusta eläimistöön selvitettäessä. Saaristossa elävät huuhkajat käyttävät sekä meillä että Ruotsissa pääasiassa lokkeja (Regellin mukaan 40%). Tästä johtuu näiden lajien leppymätön vihakin huuhkajaa kohtaan. Riistanhoidollisissa näkemyksissä on tapahtunut huomattava kehitys niistä. Huuhkajan elinpiirin laajuutta koskevat tiedot vaihtelevat suuresti. Metsäalueilla, joissa ravinnonsaanti on yleensä vaikeampaa, siirtyy huuhkaja usein vesistöjen rannoille. esiintymisen kanssa osoittaa huuhkajan häviävän pienen vaikutuksen laajempien alueiden riistaeläinkantojen säännöstelijänä. Huuhkaja osoittaa suurta joustavuutta käyttää ravinnokseen kullakin alueella runsaimmin saatavissa olevaa saalista. kokemukset Ruotsista osoittavat, ettei laillakaan ole merkitystä, mikäli metsästäjien ylivoimainen enemmistö on sitä vastaan. Ilman sitä suojeluhanke jää turhan ja vahingollisen intoilun asteelle. Huuhkajan suojelun välttämättömyys on perusteltava asiallisesti niille piireille, jotka kentällä viime kädessä toiminnallaan ratkaisevat tilanteen. Tämä seikka yhdessä lajin harvalukuisen 8 Muuttohankkanaaras on tuonut ruokaa poikasilleen. mukaan keskisuuret linnut, kuten tikat ja rastaat ovat harvinaisia saaliita, pikkulinnut aivan poikkeuksia. Mikäli huuhkajaparin vaikutus kohdistuu laajalle alalle, vähenee luonnollisesti sen paikallinen merkitys. Sensijaan ruokalistaan kuuluu peltopyitä, sorsia, päiväpetolintuja, variksia, sepelkyyhkyjä, nokikanoja, pienempiä pöllöjä ja lokkeja. Vaikkakin tutkimukset on tehty meidän olosuhteistamme poikkeavilla alueilla, ne osoittavat kuitenkin, että tavallisen kansalaisen käsitykset huuhkajasta ovat yleensä olleet tuomitsevaisuudessaan yksipuolisia. Ei ole ensinkään aihetta epäillä, etteikö huuhkajaa nimenomaan riistanhoitajien myötävaikutuksella saataisi meillä säilymään. Vaikka mikään tutkimus ei ole voinut osoittaa huuhkajaa paikallisesti riistan kannalta merkityksettömäksi, on huuhkajan käyttämä, ihmiselle hyödyllisten saaliseläinten osuus joka tapauksessa oletettua pienempi. Heidät on saatava ottamaan asia omakseen, koska esim. Tämän takia saaliskuva yksittäistapauksissa ja eri seuduilla vaihtelee suuresti, jopa aivan yksilöllisetkin makusuuntaukset ovat yleisiä
Ilmeistä on. 9. Samalla tavoin on myös sen kannan suuruus ja merkitys selvitettävä perusteellisella t utkimuksella. Niilläkin on nyt elämisen oikeus. että muuttohaukan suoj elu on näin ollen yhtä kiireellinen toimenpide kuin huuhkaj ankin. Edellä mainitun. Monessa muussakin mielessä, esim. H!wainnontekij öistä 22 % ilmoitti muuttohaukan esiintymisestä alueellaan. puheena olevien lajien tulevia rauhoitustoimenpiteitä varten. Kun luonnonjärjestyksen perusteita järkyttävän kulttuurin vaikutuksia ei ilmeisesti pystytä torjumaan pelkällä suojelulla. Tässä yhteydessä on myös syytä lyhyesti mainita toisesta harvinaiseksi käyneestä petolinnusta, muuttohaukasta. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pyrkii kevättalvella 1958 kaikkia tunnettuja alan tiedonantoverkostoja käyttäen näiden lajien suurinventaariin maassamme, samaan tapaan kuin aikaisemmin joutsenta koskevassa ja esim. Nykyajan riistanhoitaja on arvioinut uudelleen myös suhteensa petoihin. Yaan yhä enemmän ollaan pakotettuja siirtymään ns. Kiertokysely huuhkajan, jalo" eli muuttohaukan ja .kotkan nykyisestä ja entisestä esiintymisestä Maassamme pesivistä pöllöistä ja petolinnuista näyttävät huuhkajan, jaloeli muuttohaukan ja kotkan olemassaolo pikaisimmin ubatuilta. Riistamaille halutaan luoda mahdollisimman rikas muukin eläimistö. ajoista, jolloin petojen luultiin olevan ainoat luonnossa olevien tappioiden aiheuttajat. luonnonhoitoon, tulevat silloin luonnonsuoj elij an ja riistanhoitajan näkemykset varsin lähelle toisiaan. Yksilömäärien ja alueellisten erojen lähempään tarkasteluun ei tämän aineiston perusteella voida mennä, koska verkoston lajinmääritysvaikeudet aiheuttavat tiettyjä virhemahdollisuuksia. Riistantutkimuslaitoksen huuhkajaa koskevan kyselyn yhteydessä t iedusteltiin samoja asioita myös muuttohaukasta. ihmisen suhtautumistavassa siihen, on muuttohaukka suunnilleen samassa asemassa kuin huuhlcajakin. Muuttohaukan levinneisyydestä saattaa huomata kuitenkin täysin saman tilanteen kuin huuhkaj ankin osalta: lajin harvalukuisuuden ja esiintymisalueen varsin pahan pirstoutumisen koko maan alueella. Ruotsissa buuhkajakannasta toimitetussa inventaarissa. Suunnitelman mahdollisemman täydelliseksi onnistumiseksi yhdistys pyytää vakavasti vedota kaikkiin kyselykaavakkeen saajiin tai kyselyn lukijoihin, jotta kukaan ei tällä kertaa tyytyisi luonnontieteellisten kiertokyselyiden valitettavan yleiseen kohtaloon, hiljaiseen unohtamiseen. Periaatteessa niitä ei enää hävitetä, vaan korkeintaan vähennetään tiettyyn rajaan saakka. Molempien on puututtava toimenpiteillään asioiden k ulkuun silloin, kun joku laji on uhkaavasti vähenemässä, mutta myös silloin, kun se on suhteettomasti lisääntymässä. * * Toimit us lisää puolestaan tähän, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistys onkin nyt ryhtynyt tällaisen t utkimuksen toimeenpanemiseen ei vain huuhkajan ja muuttohaukan, vaan myös kotkan osalta ja lähettänyt mahdollisimman laajoille piireille allaolevan kierto kyselyn, jolla tässä halu taan myös vedota kaikkiin tämän lehden lukijoihin. Vastauksia saatiin 341. J okainen ornitologi ymmärtää tällaisen suurinventaarin tieteellisen arvon ja jokainen luonnonystävä sen luonnonsuojelullisen mielenkiinnon: tarvitaanhan sitä pohjaksi mm
Kaikkien havaintojen toivotaan olevan mahdollisimman yktsityiskohtaisia, mahdollisimman tarkoin päivämäärin, pesimisbiologisin yksityiskohdin, pesän sijainnin kuvauksin jne. Olennaisena parannuksena aikaisempiin vastaavanlaatuisiin kyselyihin verrattuna on aineiston lopullisessa käsittelys:;ä tarkoitus ainakin kotkan ja mikäli mahdollista myös muuttohaukan osalta toimeenpanna erityinen erikoibtuntijan suorittama tarkastus ainakin nykyisin asutuilla pesäpaikoilla, bikäli kuin lähetettyjä havaintoja ei ole tehty omakohtaisesti tunnetun ornitologin toimesta. Päämielenkiinto on p.o. lajien nykyvuosien pesivän kannan inventaarilla, mutta samalla pyritään niiden esiintymisen historiikkiin, minkä vuoksi luonnontuntijoita pyydetään kaivamaan kaikki vanhatkin havainnot muistiinpanojensa kätköistä. (Esim. Erityisesti tähdennetään negatiivisten havaintojen tärkeyttä silloin kun ilmoittaia on johonkin laajahkoon alueeseen ornitologisesti hyvin perehtynyt ja saattaa joltisellakin tai täydellä varmuudella päätellä, että kysymyksessä oleva laji puuttuu sieltä. >>Muuttohaukka. V. (Ebim. Käynnillä 20. Siperian metsäköynnös, kasvistomme suuri nähtävyys Göran Nordström Merkittävimpiin kasviharvinaisuuksiin, joita maastamme on löydetty, kuuluu epäilemättä kookaskasvuinen Siperian metsäköynnös eli elämänlanka (Clematis alpina 10 sibirica), jonka ainoa kasvupaikka maamme rajojen sisäpuolella tiettävästi sijaitsee suppealla korpialueella Lapväärtin pitäjässä Etelä-Pohjanmaalla. IV. Useana vuonna tarkkaillusta pesäpaikasta toivotaan kultakin vuodelta erikseen tietoja pesän asuttuna olemisesta, pesimisen onnistumisesta, varttuneiden poikasten määrästä ym. nimeltä. Muuttohaukasta ja kotkasta toivotaan saatavan ennen kaikkea havainnot itse pesäpaikoilta, mutta myös pesimiseen viittaavat muut pesimäaikaiset havainnot (esim. saaliinkuljetushavainnot). Mainitaan Kivirikon >>Suomen Linnuissa>> pesineen 1920. Tätä tarkoitusta varten pyydetään mahdollisimman tarkkoja paikanmäärityksiä: Pitäjä, kylä, järvi, kallio tm,. seuraavarti: >>Muuttohaukka: Sääksmäen pitäjä ja Kalvolan pitäjän pohjoisosat. 1958 mennessä osoitteella Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, Helsinki, Metsätalo. Havaintojen lähettäjää toivotaan mahdollisuuksien mukaan . Huuhkajasta pyydetään ilmoittamaan itse pesälöytöjen lisäksi kaikki havainnot ympäri vuoden, muistaen erityisesti mainita, milloin on ollut kysymys ääntelevistä yksilöistä (mikä viittaa pesimäpaikkaan seudulla vuodenajasta riippumatta). Ei ole pesinyt ainakaan 1950-luvulla.>>) Myös kaikki tunnettujen entisten pesien ja pesäpaikkojen negatiivisen tuloksen antaneet tarkastukset pesimäaikana on mainittava. Huomautettakoon heti, että saatuja tietoja käsitellään luottamuksellisesti eikä aineistoa julkaista tarkoin paikanmäärityksin, joten ei ole pelkoa pesäpaikan paljastumisesta ja tuhoutumieesta mahdollisen häirinnän takia. P:n pitäjän P:n kallio. Jo kiipeilevän kasvu. oppaaksi tarkastuskäynnille. Tiedot pyydetään lähettämään viimeistään 30. 1957 ei lintuja.>>) Tietojen lähettäjän muilta kuin asiantuntijoilta kuulemia havaintoja ei ole syytä mainita varauksetta, mikäli lajinmääritys on aihetta olettaa epävarmaksi
Tämä noin viiden kilometrin pituinen Yuoristoalue on kauan ollut tunnettu paikka näköalansa vuoksi. pohjoisille kasveille. Sen, että Pyhävuorten vaihteleva maasto kuitenkin jatkuvasti voi tarjota odottamattomia kasvilöytöjä, ovat aivan viime vuosina tehdyt havainnot osoittaneet. Rosengren. Lapväärtin laaja pitäjä on irnsv1stollisesti suhteellisen tarkkaan tutkittu. tapansa vuoksi tälle viehättävälle lajille e1 löydy vastinetta muiden luonnonvaraisten kasviemme joukosta. Monet eteläiset kasvilajit saavuttavat näillä seuduilla pohjoisrajansa ja korpialue tarjoaa hyvät viihtymismahdollisuudet myös ns. Tämä suurikokoinen mykerökasvi, jonka pohjoisimmat kasvupaikat länsi-Suomessa ovat Porin seutuvilla, kasvaa tosin niukasti, rehevässä lehtokorvessa vuorten länsirinteellä. Niinpä todettiin täältä vasta pari kesää sitten vuohenkaali (Lactuca muralis). F. Lähikuva kukkivasta Clematis-oksasta. Kristiinankaupungin kirkontornit, Valok. Melkein samanaikaisesti löydettiin pieneltä suoalueelta leveälehtinen 11. Opettaja Artturi Railonsalo on monivuotisten retkeilyjen yhteydessä hyvin perehtynyt pitäjän putkilokasveihin sekä jäkäliin. jopa Sälgrundin komea majakka Kaskisten edustalla häämöittää kolmen penikulman päästä. Bötombergen) kallioalueella, jonka läheisyydessä elämänlangan kasvupaikka sijaitsee, on herättänyt paljon mielenkiintoa ainakin Pohjanmaan oloja silmällä pitäen. Kaukana lännessä mahtuu näköpiiriin myös mm. Kasvillisuus Pyhävuorten (ruots. Sen huipulta (korkein kohta sijaitsee noin 130 metriä merenpinnan yläpuolella) avautuu suurenmoinen näköala yli Lapväärtin ja Tiukan tasankojen
Kesällä 1957 tarjottiin yliopp. joita retkeilijät voivat kohdata näillä seuduilla. Tuona aikana retkeilimme matis-paikkaan tutustumaan. G. Noin kahdeksan metrin korkeudelle kiipeilevää metsäköynnöstä kelpaa katsella. On syytä mainita, että oikullinen lehdetön metsänemä (Epivogium aphyllum) lmuluu niihin kasviharvinaisuuksiin. kasvupaikalla, joka sij aitsee pansen kilometriä varsinaisten vuorten pohjoispuolella. Jättäkäämme siis tällä kertaa varsinainen Pyhävuorten maasto ja kiirehtikäämme Clekasvillisuuteen. alvejuuri (Dryopteri cristata) . Aikomuksemme oli tällöin lähinnä selvittää mitkä kasvilajit viihtyvät tällä maaperällä, sekä mikäli mahdollista kartottaa metsäköynnöksen nykyinen esiintyminen. Lapväärtin ja tietenkin myös metsäköynnöksen kiintoisalla Karijoen välisestä valtamaantiestä, joka lrul12. Volmar Rosengren'ille sekä kirjoittajalle erinomainen tilaisuus lähemmin tutustua Pyhävuorten Valok. Nordström
Heidän varsinainen päämääränsä on tietenkin saada ihailla metsäköynnöksen kauneutta. Clematis-kasvin virallinen löytö on hiljattain viettänyt >>10-vuotisjuhlaansa>>. Näin ollen tuli todetuksi, että Suomen kasvisto oli rikastunut odottamattomalla harvinaisuudella. lilacina) ja kaunis keväinen linnunherne (Lathyrus vernus) viihtyy mainiosti lehtokorvessa. kee aivan vuoriston pohjoisimman huipun ohitse, vie mutkikas, kapea metsätie kohti kasvupaikkaa. Mielenkiintoisesta lajista hän otti tietenkin heti näytteitä ja lähetti niitä toht. Gröndahlin apulainen sattumalta kiinnitti huomionsa sangen omituiseen köynnöskasviin, joka kiipesi korkealle kuusta ylös aivan läheisyydessä. Viime vuosina tukkitie on ajoittain ollut vilkkaasti liikennöity; raskaat kuorma-autot käyttävät tätä reittiä viedäkseen paperipuuta ym. Viime kesäisen inventointimme yhteydessä suoritimme, kuten jo mainittiin, seikkaperäisen tutkimuksen Olematis-paikalla, 13. Gröndahl, joka oli tutustunut kotiseudun kasveihin ja kerännyt niitä jo monien retkien aikana, huomasi heti, että kysymyksessä tällä kertaa oli jostakin aivan oudosta kasviesiintymästä. Kilvet, jotka pystytettiin vasta neljä vuotta sitten, ovatkin sangen tarpeelliset. Kesäkuun 18 p:nä 1947 maanmittausinsinööri Gunnar Gröndahl kävi apulaisensa seurassa metsäpalstoja mittaamassa näillä seuduilla. Ins. Kasvienystäville kätkeytyy tähän vehmaaseen korpinotkoon paljon muutakin mielenkiintoista. metsän tuotteita saloseudun kätköistä Etelä-Pohjanmaan vientisatamiin. Löytötapauksen jälkeen on luonnollisesti kasvupaikalla käynyt runsaasti luonnonystäviä maamme eri puolilta. Kuljettuamme ensin rehevän kuusivaltaisen metsän läpi, jossa paikotellen tavataan komeita kurjenpolvia (Geranium silvaticum), seassa myös kalliokielon (Polygonatum officinale) yksilöitä, vie tiemme kuivan mänty kankaan lävitse. Jo metsäköynnöksen kasvupaikkaa lähestyessä huomaa kulkij a valkoiseksi maalattuj a kilpiä, joiden tekstistä ilmenee, että alue on lain nojalla kokonaan rauhoitettu. Viimeksi mainitusta lajista jopa kolmen metrin korkuisia kasvustoja. G. Reheviä korpipaatsaman (Rhamnus /rangula) ja vadelman pensastoja tavataan metsikössä yleisesti, seassa viihtyy myös koiran heisi (Viburnum opulus). Toukokuussa kiinnittää lisäksi hyvätuoksuisten näsiäpensaiden (Daphne) runsas esiintyminen huomiota ja paikoitellen saavuttaa tämä laji lähes kahden metrin korkeuden. Parin kilometrin taipaleen jälkeen muuttuu havumetsä nopeasti rehevämmäksi, lehtomaiseksi, ja aivan yllättäen seisommekin keskellä elämänlangan kasvustoja. Merkille pantava on myös viinimarjapensaiden (Ribes rubrum ja nigrum) rikas esiintyminen. Monin paikoin saattaa sammalten joukossa tavata koristeellisia punasinisiä ketunleivän kukkia (Oxalis acetosella f. Marklund'ille Helsingin Yliopiston kasvimuseoon. Ruokatauon yhteydessä ins. >>Tuota kasvia sinulla ei varmasti ole herbariossasi>>, hän tiedusteli. Keväällä kukkii sinivuokko (Hepatica triloba) yllättävän runsaslukuisesti. Nyttemmin näkee kesäisin tätä tietä pitkin usein luonnonharrastajiakin liikkuvan. Rehevä ruohosto peittää maan ja pensaskasvillisuuskin näyttää olevan harvinaisen rikas. Ennenkuin rauhoituspäätös astui voimaan, moni kasvien ihailija oli vienyt mukaansa köynnöksen kukkia sekä istuttanut taimia puutarhaansa, Joissa metsäköynnökset tiettävästi ovat · viihtyneet mainiosti. Täällä loistaa honkien joukossa loppukesällä suomuisen mädänsyöjän, mäntykukan (Monotropa hypopitys) keltaisia kasvustoja sangen yleisesti
/\. (NORDSTRÖM & ROSENGREN ) 0. Siperian metsäköynnöksen kasvupaikkaa kuvaava piirros, Kasvupaikka sijaitsee Lapväärtissä noin 2 km Pyhävuoresta pohjoiseen . L SIPERIAN METSÄKÖY NNÖKSEN (CLEMATIS ALPINA SIBIRICA) ESIINTYMÄ LAPVÄÄRTIN PITÄJÄSSÄ 1957 • = KUUSELLA TAVATTU KASVUSTO Y =KOIVULLA" " = KA TAJALLA = P I HLAJALLA " e = MAASSA 20 M. 0. /\. /\.. J4 /\_ /\. N /\. Keskellä alueen halki virtaava puro, joka kuljettaa vettä soistumien välillä. /\. 9f /\ .. /\. /\. Pilkkuviivat esittävät t.alviteitä.. /\ .. 0. L L L /\
Siperian metsäköynnöksestä totesimme yhteensä 62 kasvustoa noin 140 metrin pituisella alueella. jolloin mm. vitieteilijöittemme keskuudessa aivan tuntematon. melko perusteellisesti onkin vaara tarjolla, että elämänlanka tulee uhkaavasti kärsimään kuivuudesta. karttapiirrosta). Useita köynnösyksilöitä kiipeili myös katajaa, koivua sekä pihlajaa pitkin. Kun kasvupaikkaa" ympäröivät suoalueet ojitettiin muutama ~osi sitten varrella, missä metsänhakkaajat varmasti useita vuosikymmeniä ovat varastoineet ja kuorineet paperipuuta, seikka johon jatkuvasti tiellä olevat vanhat kuorikerrostumat selvästi viittaavat. Sen lisäksi tapasimme muutamia maassa kasvavia pensastoja, nähtävästi tukipuu aikoinaan oli kaadettu. Tukikasveihin kuului pääasiassa eri-ikäisiä kuusia ( 47 tapausta). yritimme laskea, montako elämänlangan kasvustoa nykyisin kätkeytyy metsikköön (vrt. G. Nordström. Alkukesällä moni metsämies on aikoinaan ihaillut köynnöskasvin komeita kukintoja aavistamatta, että edessään kasvavan rönsyn esiintymä olikin kasKasvupaikan lähellä virtaa kaunis metsäpuro, jonka varrella tavataan mielenkiintoisia kasviharvinaisuuksia. Tutkimuksesta voi kenties olla hyötyä jo lähitulevaisuudessa, jolloin voidaan verrata, onko lajin esiintymisessä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kuten karttakuvasta ilmenee, vi ihtyy muutama kasvusto aivan tukkitien Valok. Kymmenen vuoden kuluttua voimme ehkä siis jo todeta, minkälaiseksi tämän suuren kasviharvinaisuutemme kohtalo tulee muodostumaan. Samaa puuta pitkin kiipesi melkein 15. On sangen ihmeellistä, että tämä koristeellinen, helposti tunnettava köynnöskasvi on pysynyt maassamme tuntemattomana aina vuoteen 1947
16 Metsäköynnöstä kasvava metsikkö >>Storgräspotten'ista katsottuna. Keskikesällä löydämme sieltä täältä suokelton (Crepis paludosa) sekä syyläjuuren (Scrophularia nodosa) komeita yksilöitä ja aivan tien varrella tavataan kalliokielon (Polyqonatum officinale) nuokkuvia kukkia. Kasvupaikkaa ympäröivillä nevoilla löydämme lisäksi useita harvinaisuuksia. Vanhoilta köynnösyksilöiltä lehdistö tavallisesti puuttuu lähellä maanpintaa. Täällä viihtyvät esimerkiksi musta konnanmarja (Actaea spicata), lehtoarho (Moehrinqia trinervia) sekä hentoja tuppisara (Carex tenella, C. Pähkylä on nimittäin varustettu pitkällä höyhenmäisellä muodostumalla, joka on vartalon jäte ja leviämisen kannalta tietenkin sangen merkityksellinen. Metsäköynnöksen puumainen varsi on sangen sitkeä, tyveltään paksuimmat köynnökset olivat läpimitaltaan 13 millimetriä. Kostealla paikalla tapaamme isokasvuisten kotkansiipien (Struthiopteris filicastrum) rikkaan esiintymän ja aivan tämän komean saniaiskasvin vierellä kasvaa sammalten joukossa matala velholehti (Circaea alpina). Kuten kuvasta ilmenee, virtaa kaunis metsäpuro aivan kasvupaikan lähellä ja myös puron varrella tapaamme hauskoja kasvilajeja. Loppukesälläkin, elokuussa, jolloin pallomaiset, valkoiset hedelmäryhmät ovat kypsiä, on elämänlanka hyvin kaunis. Korkeimmalle kiipeilevän köynnöksen varsi oli, omituista kyllä, kuitenkin vain 8 millimetrin paksuinen. G. Suoraksi vedettynä tämän köynnösyksilön pituus olisi ehkä ollut 10 metriä. Kuten tunnettua, elämänlanka ei ole kiertokasvi varsinaisessa mielessä. Useat Pohjanmaalla enemmän tai vähemmän harvinaiset kasvilajit viihtyvät myös tässä soiden ympäröimässä korvennotkossa. vaqinata). Keskikorkuisella kuusella kasvoi näin ollen esimerkiksi 36 eri köynnöstä. niinkuin esimerkiksi tavallinen humala (Humulus), vaan kiipeää ylöspäin pääasiassa lehtivarsiensa avulla oksasta oksaan ja puun rungosta erillään. Pie. Nordström. Valok. Varjoisessa lehtokorvessa kuuluvat karhea kolmikukkainen matara (Galium triflorum) sekä mätästävä sormisara (Carex di'qitata) yleisimpiin lajeihin. Elämänlangan kermanvalkoiset, noin 4 sentin pituiset nuokkuvat kukat muodostavat harvinaisen koristeellisen näyn esimerkiksi katajapensaan oksilla peittäessään nämä lisäksi miltei kokonaan sahalaitaisilla lehdillään. Täällä Lapväärtin kasvupaikalla elämänlanka-yksilöiden korkeus oli enimmäkseen kolme tai neljä metriä, mutta kymmenkunta kasvustoa saavutti noin 7 metrin korkeuden. poikkeuksetta useita Clematis-yksilöitä. Suurin mittaamamme köynnö:; osoittautui 8 metriä 10 senttiä korkeaksi. Siperian metsäköynnös on tietenkin kauneimmillaan kukkimisaikana, joka tavallisesti sattuu kesäkuun alkupuoliskolla ja on keskimäärin kahden viikon pituinen
/lava. Vuokra~ajan vaikutus Porkkalan eläimistöön Göran Bergman Yhdentoista vuoden vieras vaikutus, suuret metsänhakkuut ja viljelysmaiden pääosan jättö käyttämättömäksi koko vuokrallaolon ajaksi ovat vaikuttaneet voimakkaasti Porkkalan eläimistöön. Kasvisto toisella suolla, noin sata metriä Olematis-paikasta luoteeseen, on hyvin erikoinen. On syytä mainita, että inventoinnin aikana laskimme metsäköynnöksen kasvupaikalla tai aivan sen läheisyydessä lähes 170 eri kukkaja saniaiskasvia. Lähimmät kasvupaikat sijaitsevat nimittäin Itä-Karjalassa Äänisjärven rannoilla; lisäksi on omituista kyllä pieni hajaesiintymä Tretten-nimisellä paikkakunnalla Norjassa! Toistaiseksi emme ollenkaan tiedä miten ja milloin tämä kasvistomme köynnösedustaj a tänne on joutunut. Täältä löytyy myös kalpea piippo (Luzula pallescens), villapäinen sekä tupastava luikka (Scirpus trichopharum, S. Pyhävuorten maastossa ovat myös rupikonna sekä kiiltävä vaskikäärme suhteellisen tavallisia. Ruokoa emme retkeilyjemme aikana tavanneet muilta nevoilta Pyhävuorten maastosta. Noin puolen neliökilometrin suuruisella alueella viihtyy paksussa turvepeitteessä y 1lättäen ruokoyhdyskunta (Phragmites), vaikkakin suo nykyään on suhteellisen kuiva. caespitasus) ja juhannuksen tienoilla erottuvat jo kaukaa rätvänän (Patentilla erecta) keltaiset kukat. nehköllä suoalueella, ns. Suuren kasviharvinaisuutemme esiintyminen Lapväärtissä on sangen arvoituksellinen. Linnuista esiintyivät kasvupaikan lähettyvillä esimerkiksi rautiainen, mustapääkerttu sekä kulorastas. Samalla ei kuitenkaan voi olla hämmästellen panematta merkille, että saariston linnusto eräitä pikkupiirteitä myöten on Kirkkonummella, Siuntiossa ja Degerbyssä säilyttänyt entiset piirteensä 15 vuoden takaa. Eläimistöstä lopuksi pari sanaa. Korallimainen harajuuri (Caralliarrhiza) kasvaa suon reunoilla monin paikoin, lisäksi saattaa sieltä löytyä toinenkin kämmekkäkasvi, punakämmekkä (Orchis incarnatus), jonka pieni hajaesiintymä tosin on uhattu kasvienkeräilijöiden takia. Kesällä 1957 tapasimme Clematis-paikalla useita suurikokoisia ukkoetanan yksilöitä (Limax cinereaniger). Storgräspotten' illa tapasimme yhteensä 20 eri saralajia, joukossa Carex livida ja 0. Olihan itsestään selvää, että ne biologit, jotka aikaisemmin olivat suorittaneet tutkimuksia Porkkalassa, olivat suuresti kiin17. Seassa kasvaa yleisesti siniheinää (M alinia caerulea) sekä rätvänää (Patentilla erecta) ja täältä löysimme myös pienimarj aisen karpalon kukkia (Oxycaccus micracarpus). Ajatus vuokra-ajan Porkkalan eläimistöön jättämien jälkien tutkimisesta heräsi Societas pro Fauna et Flora Fennicassa heti kun saatiin kuulla alueen palauttamisesta
Seuraavat rivit pyrkivät muodostamaan yhteenvedon näistä nisäkäsja lintututkimuksista. Näiden laskelmien perusteella voitiinkin kettukanta todeta kolme kertaa tiheämmäksi Porkkalan alueella kuin sen ulkopuolella. Tänä vuonna ovat ketut jonkin verran metsästyksen ja niukemman ravinnon takia. 1939. Halusimmekin heti tutkia, miten suuri kettukanta oli alueella ja sen ulkopuolella. Monet tenummen saaristossa. Niiden nopea valmistuminen johtuu opiskelij aj oukon minulle antamasta tehokkaasta avusta sekä ylimääräisestä valtionavusta. R. Kasvitieteelliset ja hyönteistieteelliset tutkimukset alueella eivät ole vielä suoritetut loppuun, mutta sensijaan nisäkäsja lintumaailmaa koskeva tutkimus on jo ilmeBtynyt painosta. Rönnbuskubb Kirkkokalan alueella liikkunut ei voinut olla ihmettelemättä, miten paljon ketunjälkiä oli nähtävissä kaikkialla, entisillä viljelmillä, metsissä ja varsinkin rautatien varrella. Vuoden 1956 helmija maaliskuissa Pork18 kij ät vaikuttavat kuitenkin kettujen liikehtimiseen ja jälkien runsauteen. Kalaja selkälokit olivat yleisiä jo ennen sotia. nostuneita näkemään, miltä heidän entiset tutkimusalueensa näyttivät, mitä kasvistosta ja' eläimistöstä oli jäljellä ja oliko vuokraajien toiminta jollain tavoin rikastuttanut lajistoa. Talvella 195556 ei Porkkalassa ollut tarjolla sellaisia jätteitä, joista ketut olisivat voineet elää. Valok. Samoina päivinä suoritettiin jälkien laskua monilla eri paikoilla Espoon kirkon seuduilta Inkoon kirkolle Porkkalan alueen entisen rajan kummallakin puolella. Tämän johdosta kävivät ketut joka yö suurin joukoin ruokaa etsimässä Porkkalasta saakka W estendissä, Lauttasaaressa ja Suomenlinnassa. Kalliol,a, 11. 7. Tämä lienee myös ollut syynä kettukannan voimakkaaseen lisääntymiseen vuokra-alueella. Edellisenä talvena ei tällaista vaellusta Helsingin esikaupunkeihin voitu todeta, sillä silloin oli Porkkalas:,a vielä venäläisiä joukkoja ja myös monenlaisia ravinnoksi kelpaavia jätteitä
Samanaikaisestihan nämä linnut ovat tuntuvasti vähentyneet myös suuressa osassa maatamme muualla, vaikkakaan ei samassa määrin kuin Porkkalassa. Tämä eläin on enemmän kulttuurista riippuvainen kuin useimmat muut riistaeläimemme. Monenlaisia pensaikkoja ja ruohostoja rehoitti asutuilla ja viljellyillä mailla. Eräissä tapauksissa on venäläisillä ollut leirialueensa juuri niillä paikoilla, mi::1sä teerellä ennen on ollut soidin.oaikkansa. Jänisten ruokapöytä oli kaikkialla runsas. Metsoa voidaan pitää täysin hävinneenä. Kettukannan tuntuva lisääntyminen vuokra-aikana ei kyenKituvaa kuusta, katajaa ja jäkälikköä Träskön saarelta nyt mainittavassa määrin supistamaan jäniskantaa. Oli ilahduttavaa todeta, miten yleinen metsäjänis oli Kirkkonummen kaakkoisosan ja Degerbyn rannikolla. Pyy sitävastoin on nykyisin yleisempi entisellä vuokra-alueella kuin sen ympäristössä. Syynä jäniskannan suhteelliseen ja myös absoluuttiseen lisääntymiseen oli metsien ja viljelysmaiden koskematon tila sekä tiettävästi äästyminen metsästykseltä. Kannan heikkenenminen Porkkalassa johtuu vain osittain vuokrauksen vaikutuksista esimerkiksi latojen nykyinen puute on peltopyylle ollut kielteinen tekijä. Teeri pesii nykyisin Porkkalassa miltei yksinomaan saaristoalueella, vaikka onkin harvalukuinen. Jäniskanta tutkittiin samoin menetelmin kuin kettukantakin. Mutta sehän on harvinainen muuallakin maassamme. Viljelyskasvien puute Porkkalan entisiltä viljelmiltä ja kettujen yleisyys ovat ilmeisesti vaikuttaneet kielteisinä tekijöinä tähän eläimeen. Toisaalta vaikutti metsästyksen puute päinvastaiseen uuntaan. Porkkalan entisestä kansallispuistosta. Otaksuttavasti soitimella olleita kanalintuja on vuokra-aikana häiritty, mil{ä on vaikuttanut metson ja teeren tuntuvaan vähentymiseen Porkkalan alueella. Pyyt eivät esiinny joukoittain soitimella ja viettävät muutenkin varsin vähän huomiota 19. Porkkalan pelloilla ennen niin yleinen peltopyy on nyt miltei täydellisesti hävinnyt. vähentyneet, mutta vieläkin on Porkkalassa kettuja enemmän kuin muualla Uudellamaalla. Rusakko ei nykyisin ole yleinen Porkkalan alueella, mutta sitä on silti enemmän kuin alueen ulkopuolella. Porkkalan alueen sisäosissa ei jänis ollut yhtä yleinen, mutta kuitenkin yleisempi .kuin alueen ulkopuolella
Ei haahkoJa, ei pilkkasiipiä eikä uikkuja näkynyt missään. Myös Danskarbynlahti jossa ennen pesi eräs maamme suurimmista naurulokkikolonioista, oli autio, vain jokunen punasotka ja nokikana uiskenteli omassa yksinäisyydessään. kynyt naurulokkeja, eikä tiiroja. Saxen. ja sorsalintujen munien keräystä. herättävää elämää. L . Ei näRiskilä tuo eloa ulkoluotojen kallioiden harmauteen. Kun ensimmäisen kerran alueen takaisinluovutuksen jälkeen varhain auringon nousun aikaan toukokuun 16 päivänä 1956 ajoin moottoriveneellä Kirkkonummen saaristoon Hirfsalaan en voinut olla hämmästymättä linnuston köyhyyttä näissä ennen niin linturik20 Valok. Tämän johdosta nämä linnut ovat suurin joukoin muuttaneet turvallisemmille elinpaikoille alueen rajojen ulkopuolella oleviin saaristoihin. Ulommassa saaristossa ei linnusto ollut yhtä köyhää. Saman vaikutelman sain kauempaa lännestä, mannerrannikolta ja mantereeseen rajoittuvista saarista, jotka olivat autioina. Vuokra-alueella harjoitettiin säännöllistä vesilintujen ammuntaa sekä lokkien kaissa salmissa. Maisemat vaikuttivat merkillisen autioilta ja jälleennäkeminen täytti mielen kaipauksella. Ei liioin kuulunut saarista teeren kuherrusta. Vielä enemmän ovat ihmiset häirinneet vesilintuja. Tämän vuoksi ne ovat välttäneet monia niistä vaaroista, jotka tällaisilla sotilaallisilla alueilla muuten uhkaavat sellaisia riistalintuja kuin teeriä, metsoja ja sorsia. Siellä täällä nähtiin haahkapareja, merilokit ja lapintiirat olivat yleisempiä kuin ennen ja kahlaajia oli juuri yhtä paljon kuin ennen sotaa.
7. Näin oli tehty esimutta sitä tavattiin kuitenkin koko saaristossa, pilkkasiipi puuttui useimmiten, vaikka muutamia pareja pesi Porkkalan Rönnskärillä, missä sitä ei ollut ennen sotia, isokoskelot ja pikkukoskelot olivat valitettavan harvalukuisia. Yalok. Kalliola . Kuitenkin todettiin, että harmaalokit ja selkälokit, jotka munien keruun vuoksi eivät olleet pesineet Espskäreillä venäläisten aikana 1952-55, olivat jo 1956 palanneet suurin joukoin entisille pesimäpaikoilleen. Tämän lisäksi Porkkalan saariston keskiosiin oli ilmestynyt kaksi uutta, vaikkakin toistaiseksi varsin pientä harmaalokin yhdyskuntaa, toinen Galadersgrundenille ja toinen Gråkubbenille. Espskäreillä oli yhtä paljon harmaalokkeja kuin 1930-luvulla. Ensimmäinen vaikutelmani Porkkalan linnustosta haahka osoittautui oikeaksi: oli harvalukuinen. Kalatiira ja naurulokki olivat täältä hävinneet kokonaan. Riskiläkanta oli vähentynyt puoleen entisestään. Räyskän pesä Tunnanilla Kirkkonumm en saari. 21. R. varsin yleinen. 1939. 11 . Kesällä 1956 suoritin yksityiskohtaisen _ lintulaskennan kaikkilla niillä saarilla, jotka olin tutkinut j aikaisemmin 1930-luvulla. Myös heinäsorsa oli miltei harvinainen myös mantereeseen rajoittuvissa vesissä kuten Danskarbynlahdessa ja Saltfärdenissä, missä se ennen oli ollut Träskön saaren pikkujärvi entisen kansallispuiston a lueella. Monia ulkosaaria oli vuokra-aikana käytetty tykistön maaleina. ·tossa. Espskärin saariryhmä, joka oli ennen lokkirikkain koko maassa, ei enää kesällä 1956 ollut niin autio kuin olisi odottanut
Merilokin tuntuva lisääntyminen oli odotettu ilmiö, sillä tämä lintu, jolla mm. Kalalokki hämmästytti minua uuden pesimäpaikkansa valinnalla. Kalliola. On vaikeata sanoa, miten kauan kestää, ennenkuin Porkkalan vesilinnusto tointuu entiselleen, mutta jo kesällä 1957 voitiin huomata haahkojen, isokoskeloiden, pikkukoskeloiden ja heinäsorsien jossain määrin lisääntyneen.. rauhoittamisesta. oli kymmenen parin yhdyskunta Juktisgrundilla, on tullut yleisemmäksi myös muualla maamme saaristoissa ja Ruotsissakin. Oli alueella komeaa metsääkin ja on vieläkin. R. Ne pesivät 1948-55 Porkkalan itärajan läheisyydessä, mutta heti kun 1956 raja poistettiin, häiritsivät ammattimaisen munienkeräilyn harjoittajat näitä lintuja ja ne muuttivat takaisin Porkkalan saaristoon. Ilmeisesti harmaalokit ja ihmiset olivat karkoittaneet kalalokit pieniltä saarilta ulkomeren ääriltä, missä ne olivat aikaisemmin pesineet. Kirkkonummi, Navala. Valok. Valok. 1939. merkiksi Ådgrundille Vormön ja Karlhamnin välisellä reitillä sekä Lergrnndenille ja Pargrundenille. Hufvudstadsbladet. Ennen Porkkalassa pesineet räyskät häiriintyivät vuokra-ajan oloista, vaikka venäläiset ehkä pitivätkin suomalaisille antamansa lupauksen näiden lintujen pesimäpaikkojen 22 1 ) Latvatupsuksi karsitut puut näkyvät kauas nykyisessä Porkkalassa. Tämä lintu on pesinyt, paitsi harvalukuisena pienillä kallioluodoilla, kahtena yhdyskuntana metsäisillä Brändökubbenilla ja Bötesörnillä. Yhteenvetona vesilinnustosta voidaan sanoa, että niiden kannat olivat Porkkalassa kesällä 1956 yhtä heikot kuin vuosina 194344, jolloin ankarat jäätalvet sekä häikäilemätön metsästys olivat vähentäneet kannat vain murto-osaan <1iitä, mitä ne olivat olleet 1930luvulla. Läheisissä Espoon ja Inkoon saaristoissa vesilinnusto on sitävastoin lisääntynyt 1930-luvun parhaif:!iinkin vuosiin verrattuna. Tästä huolimalla olivat selkälokit vuosittain pesineet näillä saarilla
Syynä tämänvuotiseen poikaskatoon on voinut olla liiallinen, vaikkakin hyväntahtoinen lähentely ihmisen taholta. Paikoin on hyvästäkin metsästä jäljellä vain kannokkoa. Hufvudstadsbladet. Monia kiinnostanee kuulla, millaiseksi Porkkalan petolintukanta muuttui vuokra-aikana. mestynyt tänä vuonna poikasia. Lokit, naurulokkia lukuunottamatta, palasivat yleensä harvinaisen nopeasti entisille pesimäluodoilleen. Valok. Metsänomistajien ja metsänhoitajien, jotka liikkuvat Porkkalassa, olisi huolehdittava siitä, että kaikki petolintujen pesäpuut säästetään, sillä onhan hauskaa omistaa maillaan pesiviä kalasääksiä ja haukkoja. Kalasääksen pesät ja alueen yli muuttaneet kotkat ovat antaneet aihetta huhuille, joiden mukaan Porkkalassa pesii vahva maakotkakanta. Emolinnut pysyivät kuitenkin koko ajan paikoillaan. Eräillä saarilla ja luodoilla voidaan odottaa harmaalokin liiallista lisääntymistä Helsinginkin saaristossa kasvaa kantajatkuvasti nopeasti. 23. Olisi huolehdittava siitä, että nämä pesät saavat ensi kesänä olla rauhassa. Vastaukseksi voidaan sanoa, että kalasääksi on lisääntynyt ilahduttavasti, hiirihaukkoja on tullut lisää mahdollisesti muutama pari, samoin muutamia pareja lisää kanahaukkoja sekä uutena pari ruskosuohaukkoja. Strandin tilan metsäalueelta. Vielä metsästäjienkin on hyvä muistaa, ettei yhdestä tai kahdesta kanahaukkaparista ole suurta vaaraa. Lisäksi on syytä mainita, etteivät Porkkalan linnustossa ja varsinkin riistaeläimistössä havaitut muutokset johdu petoeläinja petolintukantojen vaihteluista, Keväällä 1957 oli ainakin neljä kalasääksiparia Porkkalan rajojen sisäpuolella. Sitäpaitsi ovat kalasääksen pesäpuut lailla suojatut. Hufvudstadsbladet. Harmaalokit olivat vuonna 1957 jo täydellisesti vallanneet pesimäpaikkansa ja samaa voi sanoa myös selkälokista. Kirkkonummen mannerrannikolla oli vuonna 1957 kaksi asuttua kalasääksen pesää, vaikka pesiin ei ilViljelemättömien peltojen ojat kasvavat pensaikkoa, jolla on oma merkityksensä eläimistölle. Täällä enempää kuin muuallakaan Uudellamaalla ei ole pesiviä maakotkia. Nämä huhut on kumottava jyrkästi. Siuntiota. Onnettomuudeksi sai kalasääksipari surmansa Medvastön lähellä takertuessaan sukelluksella verkkoon, jolloin linnut hukkuivat. Valok
Asumukset ja kulttuurimaisemat olivat tallella, mutta entiset asukkaat eivät olleet ehtineet muuttaa paikalle. Vielä alueen pohjoisosissakin Siuntion rajoilla on hirviä. Hirvikanta alueen mannerm,assa oli jo ennen sotaa varsin vahva esimerkiksi Långvikenin ja Bölen Yälillä. Niihin tehdyt talitiaisten pesät sekä niissä yöpyneet tali tiaiset laskettiin. Koealueelle Porkkalaan ja alueen ulkopuolelle asetettiin suuri määrä linnunpönttöjä. Kummallista kyllä harakoita oli suuret määrät Porkkalassa talvella 1955-56. Talitiaisten vaellus takaisin Porkkalan alueelle tutkittiin yksityiskohtaisesti. Jo seuraavana talvena nämä linnut olivat alueella äärimmäisen harvinaisia. Vielä kesällä 1957 oli talitiainen varsin vähälukuinen Porkkalan alueen keskiosissa. Minkki on varsin yleinen Porkkalassa ja sitä olisi pidettävä silmällä. Viime kevättalvella toimeenpantiin Kirkkonummella erikoinen hirvien laskenta. Myös Degerbyssä on kanta vahvempi kuin ennen sotaa. Vuokraaikana oli harakoille samoinkuin ketuille ravintoa tarjolla yllin kyllin, mutta ihmisen poistuttua alueelta vuodeksi oli harakankin väistyttävä. Yaan aivan muista syistä. Myös Degerbyn eteläosissa nähtiin ennen usein hirviä. Tällöin todettiin, että hirvet oleskelivat pääasiassa samoilla alueilla kuin ennen sotaakin, mutta kanta oli nyt voimakkaampi, ainakin 60 eläintä. Porkkalan eläimistön muutosten yhteydessä ei ole unohdettava hirveä. Porkkalan alue on todella tarjonnut tilaisuuden varsin omalaatuisiin tutkimuksiin. sitä seurannut nopea tyhjentäminen tarjosivat eläintieteelliselle tutkimukselle.. Variksia oli vain saaristossa, missä ne oleilivat kalastajien avantojen lähettyvillä. Päämääränä on ollut käyttää hyväksi niitä ainutlaatuisia mahdollisuuksia, joita alueen erikoiskäyttö js. Myös närhi oli äärimmäisen harvalukuinen. Keväällä 1956 etenivät talitiaiset noin 3 km Porkkalan alueelle ja yksittäisiä pareja pesi siellä täällä asutuilla seuduilla alueen eteläosissakin. Kävi ilmi, ettei talitiaista tuona talvena ollut lainkaan Porkkalassa. Yhtä hyvin loistivat keltasirkku, varpunen ja punatulkku poissaolollaan. Biologisesti kiintoisia olivat talvilintuja koskeneet tutkimukset Porkkalan alueella talvella 195556, jolloin alue oli vielä asumaton ja lumipeite varsin paksu. 24 Voidaan sanoa, että miltei kaikki talvisaikaan ihmisasuntojen lähettyvillä oleskelevat linnut puuttuivat Porkkalasta. Eläin, joka ei kuitenkaan sovi saaristomaisemaamme, on villiytynyt minkki. En saanut selville, mitä ne oikeastaan söivät. Porkkalan alue jos mikään on hyvä esimerkki siitä, miten pientä osaa petoeläimet näyttelevät luonnon taloudessa ihmiseen verrattuna. Suurista osista sisämaata puuttuu kuitenkin pysyvä hirvikanta. Nämä kulttuurinsuosija-talvilinnut ovat suuressa määrin riippuvaisia roskakasoista, syöttölaudoista, teiden karikkeista ja ladoista sekä riihistä. Asumaton kulttuurimaisema on lintuj en kannalta yhtä ravintoköyhä kuin täysin koskematon metsämaisemakin. Kokonaisuudessaan voidaan Porkkalan hirvikanta arvioida noin sadaksi yksilöksi. Samoin on piisamimyyrä tuhonnut alueella esimerkiksi Humaljärven ruovikot ja siksi sitä sorsakannan kasvattajat vihaarntkin
Luontoäidin kasvatusteho perustuu lähinnä siihen, että se vetoaa voimakkaasti myös tunteeseen, joka nuorison kasvattamisessa on verrattomasti voimakkaampi ase kuin järkeen vetoaminen. Pyrkimys suurten raha-ansioiden saamiseen ja parempien huvittelumahdollisuuksien löytämiseen, joihin kaupungin kuvitellaan tarjoavan paremmat edellytykset, ei saisi olla niin määräävä, että sen hyväksi uhrataan maaseudun tarjoamat etuisuudet, kuten luonnon läheisyys, halvemmat elinkustannukset jne. Asuntopaikan valinta kallistuukin helposti maaseudun puolelle, jos nuorena on opittu oikein arvostamaan maaseudun oloja. Kulkumahdollisuuksien parannuttua ja edelleen parantuessa voi etäisyys työpaikan ja asunnon välillä olla paljon suurempi kuin aikaisemmin. Tämä sitäkin suuremmalla syyllä, kun on ilmeistä, että luonnonsuojelu ja muu luonnonharrastus kouluissa ja nuorisojärjestöissä palvelee samalla kasvatustarkoituksia. Nimenomaan maaseudulla, jossa sekä luonto että kotiseutu ovat likeisiä käsitteitä, tulisi kumpikin osapuoli nuoriso ja luonto panna palvelemaan toinen toisiaan. 25. Meidän onkin autettava maaseudun nuoria näkemään mahdollisuuksiensa piiri paljon avarampana. Erityisesti olisi nuorten vali<itamista kiireesti tehostettava niin kouluissa kuin nuorisojärjestöissäkin. Todennäköisesti tämän >>äidin>> kasvattava vaikutuskin on osaltaan ollut myötävaikuttamassa nimityksen syntymiseen. Kiintymyksestä kotiseutuun saadaan uusi voimakas lisätekijä, jonka herkistävää vaikutusta voimme käyttää hyväksemme. Siihenhän toiminta joka tapauksessa lähinnä tulisi kohdistumaankin. Vaikka kehitys nopeassa tahdissa onkin menossa siihen, että maatalousväestö vähenee, ei se suinkaan edellytä maaseutuväestön vähentymistä samassa suhteessa. Luonnonsuojelu nuorisotyömuotona Mauno Tuomola Vaikka luonnonsuojeluharrastus onkin ilahduttavassa määrässä yleistynyt maassamme ja kauniita tuloksia saatukin sen avulla, ollaan meillä kuitenkin vielä kaukana siitä tasosta, mihin on päästy monissa muissa maissa ja mihin meilläkin pitäisi pyrkiä mahdollisimman tarmokkaasti. Vaikka näin tapahtuisikin, ei ainakaan teollisuustyöväen ole pakko asua tehtaan välittömässä läheisyydessä. Varmaankaan luontoäiti nimitys ei perustu yksinomaan siihen, että luonto antimillaan elättää ihmistä. Teollisuudenhan ei tarvitse ahtautua kaupunkeihin, eikä se ole edes suotavaa. Viihtyisän elämän tekijät olisi saatava uuteen arvojärjestykseen. Sitäkin tehokkaammaksi luonnon tarjoama apu meille kasvatustyössä tulee, jos me luontokäsitteeseen yhdistämme kotiseudun korostamalla nimenomaan kotiseudun luontoa, sen suojelua ja hoitoa. Kasvatettava olisi saatava lujin sitein sidotuksi maaseutuun ja mieluummin kotiseutuun
Vähitellen pitäisi saada yleistymään sellainen käsityskanta, että tällaiset maiseman rumuuspilkut eivät ole omistajan yksityisasia. Siitä, miten nämä yksityiskohdat ovat hoidetut ja minkälaisessa kunnossa ne ovat, riippuu suuresti maiseman nautittavuus. Autiot pihamaat, hoitamattomat puutarhat, pajukkoa kasvavat pellonojat, raiskatut metsät ja retkottavat rakennukset ovat seikkoja, jotka rumentavat maiseman. vedettävä esiin taloudellisetkin näkökohdat, jotka eivät suinkaan ole vähäiset. Rakkaus luontoon ja pyrkimys läheisen yhteyden säilyttämiseen siihen ovat suomalaisissa jo luonnostaan voimakkaita, joten vetoamisen niihin luulisi johtavan kasvatustyössä toivottuun tulokseen, olletikin jos vielä käytämme hyväksemme kotiseudun ja omakohtaisen mukanaolon aikaansaamaa kiintymystä sen tunnepohjan vankentamiseksi, jolle rakennamme. talkootoiminta, jonka uudelleen henkiin herättämiseksi luonnonsuojelu tarjoaa mitä parhaimmat edellytykset. Tällaisen asennoitumisen eliminoimiseksi onkin meidän asiaa esitellessämme ja toimintamuotoja valitessamme vedottava myös järkeen, t.s. Tätä edistää tehokkaasti m.m. Myöskin olisi hyvä pyrkiä aikaansaamaan jo luonnostaan kauniille ja vehmaille sekä ·muita edellytyksiä. Pääpaino olisi siis pantava maisemanhoidollisiin, luonnonvaroja säilyttäviin ja kartuttaviin sekä luonnontuntemusta lisääviin toimenpiteisiin. Me tulemme tekemisiin lähinnä kulttuurimaiseman kanssa. Sitä mukaa kuin saamme toiminnan alkuun ja yleistymään, häviää myös se pidättyvyys, joka suomalaisille on ominaista silloin, kun on kysymyksessä julkinen tunnustautuminen näiden, joidenkin mielestä enemmän tai vähemmän toisarvoisten, jopa hempeämielisyyttä osoittavien asioiden kannattajaksi. Olemme edellä todenneet, että luonnonsuojelutyön vetämistä entistä enemmän nuorisotyön piiriin puoltavat, paitsi luonnonsuojelu sinänsä, myös kasvatukselliset näkökohdat ja maaseudun elämänarvojen inflation torjunta. Maisemallinen kokonaisuus syntyy sen yksityiskohdista, joista lähinnä vastaa niiden omistaja. Vakaumuk26 seni mukaan on luonnonsuojelu harrastusala, jossa olisi ainesta jopa suoranaiseksi kansanliikkeeksi. Luonnonsuojelutyön kasvatuksellista arvoa lisää vielä se, että sen avulla voidaan omahyväisiä, itsekkäitä ja henkilökohtaisia pyyteitä ajaviin kuppikuntiin ryhmittyneitä ihmisiä koota saman innostavan, epäitsekkään aatteen ympärille aatteesta todella voidaan puhua ja saada lietsotuksi heihin yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kohtaloyhteyttä ja uhrimieltä. lisäävät sen kulttuuri-, kauneusja talousarvoja. Yhteenkuuluvaisuuden tunteesta, rakkaudesta kotiseutuun ja sen luontoon sekä ennen kaikkea halusta työskennellä näiden hyväksi olisi saatava kehitetyksi se kilpi, josta kaupungin houkutukset voimattomina kimpoavat. Arvoja, joita luomassa on oltu omakohtaisesti mukana, pitää itse kukin kaksin verroin arvokkaina, eikä niistä niinkään hevillä luovuta. Maisemanhoidollisiin toimenpiteisiin ryhtyessämme meidän onkin lähdettävä alkuun kotinurkistamme, mutta mahdollisimman pian olisi meidän päästävä käsiksi myös koko kylän keskeisten kohtien maisemahuoltoon. Nuorten luonnonsuojelutoiminnassa on tärkeä sija varattava niille toimintamuodoille, jotka tähtäävät samalla luonnontuntemukseen ja jotka jättävät pysyviä jälkiä kotiseudulle t.s. Tällöin tulisivat lähinnä kysymykseen koulujen ja seurantalojen ympäristöt, urheilukenttien laitamat, uimarannat, teitten varret ym
Myös koulujen kanssa olisi nimenomaan tässä asiassa oltava mitä läheisimmässä kosketuksessa. Parin tehtävän tulisi aina olla havaintojentekokykyä kehittäviä. Yhdistetyt maastokilpailut erilaisine tehtävineen ovat myös hyvin suositeltavia. Kilpailut: Toimintaa voidaan vilkastuttaa myös erilaisilla sekä henkilökohtaisilla että kerhojen välisillä kilpailuilla. Myöskin olisi tärkeätä saada aikaan seurantalojen ja koulujen läheisyyteen juhlapuistoja ulkoilmajuhlia varten, jollaiset juhlapuistot esim. Sopivia työskentelymuotoja nimetäkseni haluan mainita seuraavat: Retkeilyt: Tehtiinpä retkeily minkä asian merkeissä tahansa on sen yhteydessä aina hyvä mahdollisuus tehdä luonnonsuojeluasiaa tunnetuksi, vieläpä suorittaa käytännöllisiä toimenpiteitä. Myös tietokilpailuihin voidaan sijoittaa luonnonsuojelua koskevia kysymyksiä tai voivat ne olla tämän alan aiheisia kokonaisuudessaankin. Sitä mukaa kuin harrastus lisääntyy ja nuoret varttuvat, on ohjelmaan otettava myös vaativampia työmuotoja, jotka varttuneempia ja aikuisiakin kiinnostavat ja jotka vaativat aikuisten hyväksymistä, mukanaoloa ja tukea. Mutta retkeilyjä olisi toimeenpantava myös puhtaasti luonnonsuojelun ja luonnontuntemuksen merkeissä. Kun ryhmätoiminta on yleensä tehokkainta, on pyrittävä muodostamaan oma-alotteisesti toimivia harrastuskerhoja, joille johtajiksi on löydettävä jo ennestään >>kärpäsen puremia>> tai puremille >>allergisia>> henkilöitä. Myös työkilpailuja voidaan keksiä, esimerkiksi pesäpöntön ja ruokintalaudan valmistus, puiden istutus jne. -omaaville kohdille, hieman etäämmälle kylän keskustasta viihtyisiä keitaita kokoontumis-, retkeily-, leireilyja palloilueli lyhyesti sanottuna rentoutumispaikoiksi. Luonnon tuntemista voidaan edistää erilaisten tuntemiskilpailujen avulla. Kysymykseen voisi tulla kasvien, puulajien ja maalajien tuntemiskilpailut. Otettakoon se tavaksi. Kilpailu voi ensinnäkin kohdistua toimintaan kokonaisuudessaan. Merkkisuorituksillakin voidaan lisätä harrastusta. Kun on selvää, että parhaisiin tuloksiin päästään vasta eri järjestöjen yhteistyöllä, on siihen syytä pyrkiä. uorisojärjestöissä käytännössä oleviin merkkeihin tulisi sisällyttää erikoinen luonnonharrastuksen merkki, mieluummin 2-3 arvoluokkaa käsittävä. Ruotsissa ovat hyvin yleisiä ja komeita. Jotkut >>rysäykset» saattaisivat olla yli koko valtakunnan ulottuvia. Tällä alalla on valinnan varaa hyvinkin paljon. Siellä, missä on paikkojen suhteen valinnan varaa, riippuu luonnollisesti valinta lähinnä maanomistajan suostumuksesta. Koska >>tyvestä on puuhun noustava>> tälläkin alalla, on harrastusta herättävistä toimintamuodoista alettava ja nuoriin kohdistettava päähuomio. Mikäli leiri on järjestetty nimenomaan luontoleirinä, ei asiantuntijapätevyydestä voida tinkiä. Määrätynlaiset etukäteiset tavotteet ja vuosiohjelmat olisivat varmaan omiaan edistämään työtä. Taitokilpailuista voisi tulla kysymykseen suunnistusja kartanlukukilpailut sekä erilaiset arvioimiskilpailut, kuten kuljetun matkan, etäisyyden, välimatkan, puun paksuuden ja pituuden määritykset. Joukkojen liikkeelle saamiseksi olisi toiminta pyrittävä järjestämään >>tempauksittain>>. On selvää, että tällaisilla retkillä tulee olla mukana joku enemmän tai vähemmän pätevä asiantuntija. Etukäteen sovittuina >>päivinä>> ja >>viikkoina>> toimeenpantaisiin määrätynlaisia tilaisuuksia kautta pitäjän ja maakunnan. Leirit: Leirin suhteen pätee sama, mitä edellä on sanottu retkeilyistä. 27
2. Valmistettujen pönttöjen lukumäärä supistui 10,000. Saavutettuihin tuloksiin voidaan olla varsin tyytyväisiä. Eduksi olisi, jos paikka jo luonnostaan olisi mahdollisimman kasvirikas lähinnä puuJa pensaskasvillisuutensa puolesta. Kokemukseen pohjautuen uskallan väittää, että nuoret ovat luontokysymyksiin varsin helposti innostettavissa. Lähinnä se soveltuu paikkakunnan yhteisiin kohteisiin, joskus myös kotinurkkien kohentamiseen. Muutakin alaan liittyvää toimintaa aiotaan panna käyntiin. Tosin ne eivät vastanneet kirjoittajan korkeita vaatimuksia. Maisemapäivä oli 20. Myös vanhempi väki antaa suuren arvon ja varauksettoman tunnustuksen tämän alan työmuodoille. päivänä ja vietettiin se pesäpönttöjä valmistamalla tavoitteena 2 pönttöä päivän viettoon osallistunutta kerholaista kohden. Erittäin mielenkiintoinen ja suositeltava keräilymuoto olisi sellainen, että yksityinen henkilö tai kerho istuttaa elävän kasvikokoelman sopivalle paikalle. Se, että pöntönvalmistustulokset ovat aikaansaadut vain 85 paikkakunnalla ja puidenistutustulokset 58 paikkakunnalla, antaa viitteen siitä, minkälaiset olisivat tulokset voineet olla, jos esimerkiksi kaksinkertainen määr!i, paikkakuntia olisi pöntönvalmistusja puunistutustilaisuuksia järjestänyt ja siinä noudattanut annettuja ohjeita. hyönteisten, kivien, linnun sulkien ja untuvien ym. Alkavien 11 13-vuotisten kerholaisten ohjelmaan sisällytetään palstaviljelyn ohella kiinteä mukanaolo luonnonsuojelutoimin. Alueelle siirretään luonnosta paikalla esiintymättömiä kasveja, lähinnä puita ja pensaita, mutta voi myös tulla kysymykseen erilaisten, maisemaan sopivien kasvien hankkiminen taimistoista. Seuraavia tilaisuuksia ja toimintamuotoja järjestetään ja kokeillaan: 1. Kysymykseen voisi tulla kasvien, perhosten ym. Näistä antoi vakuuttavan todistuksen Maatalouskerholiiton alaisissa nuorisokerhoissa viime vuonna suuremmassa mittakaavassa alulle pantu luonnonsuojelutyö. Voimakas on se vastakaiku, jolla he asiaan suhtautuvat, kun heitä näissä merkeissä yhteen kootaan. Niiden onnistumisen edellytyksenä on asiantunteva johto. Näiden tulosten rohkaisemana on Maatalouskerholiitto päättänyt tänä vuonnakin järjestää vastaavanlaisia tilaisuuksia. Olihan järjestön 28 henkilökuntaa jo aikaisemmin vuosien kuluessa valistettu näissä kysymyksissä. Talkootoiminta: Jo edellä tuli mainituksi, että talkootoimintaa pitäisi käyttää luonnonsuojelutyön yhteydessä mahdollisimman paljon. Laaditaan luonnonsuojelun opintokerho-ohjelma ja perustetaan opintokerhoja. Keräilytoiminta: Keräilyyn saattavat nuoret jopa innostuakin. Vaikka tämä lukumäärällinen tulos ei täysin vastannutkaan odotuksia, saatiin joka tapauksessa arvokkaita kokemuksia vastaisen varalle ja ennenkaikkea uskoa asian tärkeyteen. päivänä toukokuuta, ja sen ohjelmaan kuului 2 puun, koivun ja pihlajan istuttaminen kotipihalle tai sen lähettyville. Etukäteen on suunniteltava, mitä talkooryhmällä teetetään. Kirjoittajan esitys maatalouskerholaisten valtakunnallisen lintupäivän ja maisemanhoitopäivän viettämisestä lankesi alun perin hyvään maaperään. Lintujen munat ja kasviharvinaisuudet on kuitenkin jätettävä tämän harrastusmuodon ulkopuolelle. kerääminen. Suurimmat määrät yhden pitäjän alueella valmistettuja pönttöjä nousivat yli 200 kappaleen ja istutettuja puita yli 100 kappaleen. Lintupäivä oli maaliskuun 25. 11,000:een ja istutettujen puiden lukumäärä 4,000-5,000:een
1.-1. Järjestetään lintuviikko 15. 6. Silloin dosentti Veikko Okko selosti Suomen maisemien syntyä ja rakennetta kivija 29. Söyrinki opasti kuulijansa laajan ja erinomaisesti valitun värikuva-aineiston avulla jokamiehen luonnonsuojeluja maisemanhoitotehtäviin käsitellen laajassa ja mukaansatempaavassa esityksessään niinhyvin kasvillisuustyyppien suojelua kuin luonnon muistomerkkien rauhoitusta sekä kulttuurimaisemiamme pilaavia tekijöitä. 4. Niil,o Söyrinki viittasi maamme virallisen luonnonsuojelun suppeaan organisatioon sekä huomautti, että kun työ suurelta osalta on vapaaehtoisen kansalaisyritteliäisyyden varassa, on ainoana keinona vedota avainasemassa oleviin henkilöihin, joilla on mahdollisuus viedä luonnonsuojelun sanomaa mahdollisimman laajoille piireille, varsinkin nuorisolle. Maisteri Raikko Riwtsal,o esitteli runsaan kuva-aineiston ja kuivattujen kasv:inäytteiden avulla maamme metsäja suotyyppejä verraten samalla maan pohjoisia eteläosaa toisiinsa. 5. Kutsu kursseille lähetettiin noin kolmellekymmenelle järjestölle ja kursseille saapui 31 osanottajaa. Järjestetään parissa piiriliitossa neuvojien keskeinen kilpailu luonnonmuistomerkkien rauhoittamisessa. Mahdollisesti olisi jonnekin vähin perustamiskustannuksin aikaansaatavissa erityinen kurssikeskus, jossa tätä kouluttamista voitaisiin harjoittaa ja josta vähitellen kehitettäisiin todellinen luonto-opisto, jollaisia tiettävästi on eräissä maissa jo olemassa. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti pääkaupungissa opetusministeriön tukemana tammija helmikuiden vaihteessa kaksipäiväiset luonnonsuojelukurssit nuorisonohjaajille. Huolehditaan näiden koulutuksesta mahdollisuuksien mukaan. 11. ja 31. Luonnonsuojelun työmaalta N uorlsonohjaajien luonnonsuojelukurssit Helsingissä 31. Nimetään heitä varten mahdollisimman moneen kyläkerhoon luonnonsuojeluharrastuksen vireilläpitäjä. 2. Maakuntiin olisi järjestöjen ja kuntien yhteistyöllä hanbttava kurssien pitäjiä, jotka ovat siihen tarkoitukseen saaneet pätevän koulutuksen. 4. 1958. 10-3. Prof. 3. 5. ja maisemapäiviä 16-17. Avaussanoissaan kurssien johtaja, apul.prof. nassa osallistumalla opintokerhoihin, talkootilaisuuksiin, kursseihin, retkeilyihin ym. Toisen kurssipäivän aamupäivä oli omistettu geologialle. Vaikka maaseudulla löytyykin paljon aulista mieltä luonnonsuojeluharrastusta kohtaan, ei paljon tiedetä, mitä olisi tehtävä. Samalla hän esitteli yleisimmät rauhoitetut ja kaupustelukiellossa olevat kasvit. Nuorisojärjestöillä ei ole alan asiantuntijoita, jotka toimintaa johtaisivat. Ensimmäisen kurssipäivän viimeisen esityksen maamme suureläimiston tutkimisesta luonnossa tavattavien jälkien ja merkkien avulla sekä eläinten suojelusta niiden kanta.vaihtelujen valossa piti maisteri Heikki Suomus Riistantutkimuslaitoksesta. Sen vuoksi olisikin aikaansaatava koulutustoimintaa lähinnä lyhytaikaisten kurssien muodossa
Yrjö Vasaman nimi.. Kauriille täytyy kuitenkin järjestää uusi laidun, sillä. Kauriiden lahjoittaja prof. Samalla hän selosti kotiseudun luonnonsuojelutyön ja tutkimisen ohjelmaan soveltuvia geologisia tutkimustehtäviä, joista olisi suurta hyötyä mm. Korkeimman hallinto-oikeuden eräässä valitusasiassa antaman päätöksen mukaan luonnonsuojelualueita ei tuloja omaisuusverotuksessa voida verottaa metsämaan keskimääräisen tuoton perusteella, vaan verotus on toimitettava alueelta saadun taloudellisen tulon perusteella. Tapaus on samalla havainnollinen esimerkki siitä, miten suuria vaikeuksia eläinten istuttaminen niiden varsinaisen levenemisalueen ulkopuolelle voi kohdata. maalajien syntyjärjestelmän valossa. Täysin koskemattomiksi julistettujen alueiden ohella on myös sellaisia osittain rauhoitettuja luonnonsuojelualueita, joista omistajalla on edelleen metsänmyyntiym. Oikaisu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Kotiseutuliiton Luonnonsuojelutoimikunnan ohjelmaa ja kokoonpanoa koskeneesta uutisesta lehtemme viime numerossa oli epähuomiossa jäänyt pois toimikunnan varapuheenjohtajan, ev.luutn. Näitä löydettiin kuolleiden eläinten suolistosta kokonaista seitsemän eri lajia. käytännölliselle malminetsinnälle. Suolilolset surmasivat metsäkauriit Suomen Luonnon kolmannessa numerossa viime vuonna kerroimme, että Ahvenanmaan riistanhoitoyhdistys oli saanut Ruotsista lahjana kolme metsäkaurista, joiden avulla toivottiin voitavan elvyttää kauriskanta jälleen eloon Ahvenanmaalla. Prof. Tämä merkitsee siis käytännössä sitä, että kysymyksen ollessa sellaisesta rauhoitusalueesta, mikä on jätettävä kokonaan luonnonvaraiseen tilaan, sitä ei voi milloinkaan verottaa, mutta jos maanomistajalla on oikeus rajoitetulla tavalla käyttää rauhoitusaluetta hyväkseen, on joka vuosi erikseen esitettävä selvitys todellisen tuoton suuruudesta veroilmoituksen yhteydessä. Kolmaskin kauris on ilmeisesti samasta syystä ollut sairaana, mutta sen henki saatiin pelastetuksi. Valtion luonnonsuojelunvalvoja, tri Reirw Kalliol,a jakoi esityksessään rauhoitusten edustamat luonnonarvot kulttuuriarvoihin, sosiaalisiin ja taloudellisiin arvoihin sisällyttäen luonnonsuojelun käsitteeseen varsinaisen luonnonsuojelun ohella kulttuurimaiseman ja luonnonvarojen hoidon. Luonnonsuojelualueiden verotus Kun on ilmennyt epätietoisuutta siitä, ovatko lääninhallitusten päätöksillä yksityismaille perustetut luonnonsuojelualueet verotukseen nähden erikoisasemassa, valtion luonnonsuojeluvalvoja ilmoittaa, että näin on asian laita. Kolmesta kauriista kuoli kuitenkin kaksi syksyllä ja tutkimuksissa todettiin, että kuolema aiheutui suoliloisista. Huomattakoon, että luonnonsuojelualueen rauhoitussäännös määrätään kussakin tapauksessa erikseen. Tarvitaan vielä paljon valistusta, ennenkuin Suomen kansa luopuu umpimähkäisestä eläinten ampumisesta, uiiden pesien ryöstämisestä, puiden ja kalliopintojen turmelemisesta piirroksilla, roskien levittämisestä ja muista vandalismia osoittavista tavoista, jotka valitettavan usein kohdistuvat juuri arimpiin ja suurimpia paikkakunnan kauneusarvoja edustaviin maastokohtiin. Hän selosti luonnonsuojelun organisatiota, luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkien rauhoitustoimintaa sekä luki lopuksi yhteenvetona luvun ensi syksynä ilmestyvästä Suomen luontoa kuvailevan teossarjansa kolmannesta osasta. Toivottavaa olisi, että tällaisia kursseja varten saataisiin enemmän taloudellista tukea, sillä niiden järjestämisen tarvetta olisi varmasti olemassa muissakin piireissä ja toisilla paikkakunnilla kuin matkojen takaisessa pääkaupungissa. Harry von Eckerman on luvannut korvata menetykset uusilla eläimillä, 30 sillä hän uskoo, että Ahvenanmaalla on kaikki edellytykset näiden eläinten menestymiseen. Saman periaatteen on maalaiskuntien kunnallishallinnosta annetun asetuksen mukaan katsottu koskevan myös kunnallisverotusta. entinen on ilmeisesti pahasti loisten saastuttama. Söyrinki jatkoi edellisenä päivänä alkamaansa esitystä siirtyen luontevasti luonnonsuojelun kasvatukselliseen merkitykseen luonnonsuojelun opettaessa yleisöä käyttäytymään oikein luonnossa ja retkeilyillä. tuloja
Suosittelemme monille vakavasti hyönteishaavin vaihtamista kameraan ja tappopullon sijalle kehityshäkkiä tai kasvatuslaatikkoa.! E. 157 syväpainokuvaa, 16 värikuvaliitettä ja 40 piirrosta. Eihän nykyisenä teknillisten mahdollisuuksien aikakautena: mittasuhteiden erilaisuuskaan tee enää haittaa, vaan voimme jopa valkokankaalla seurata Disneyn elokuvien tapaisia suurenmoisia hyönteisnäytelmiä. 197 sivua. Eikä kitiinikansan kauneusarvojakaan ole suinkaan väheksyttävä. Missäpä muualla luonnossa voisimmekaan nähdä kovakuoriaisten kaltaisten panssarihirviöiden kömpelöä liikehtimistä, kypäräpäisiä palosotilaita muistuttavien muurahaisten raadantaa tai lentäviin linnoituksiin verrattavien sudenkorennoisten ketterää lentoa huimine akrobaattitemppuineen. Otava 1957. Onhan näet tavattu maastamme lähes 20.000 hyönteisiin kuuluvaa eläinlajia! Ja sen mitä hyönteiset pienuutensa ja näennäisen mitättömyytensä vuoksi ovat menettäneet, sen ne korvaavat suurella lukumäärällään, nopealla lisääntymisellään ja käyttämänsä ravinnon määrällä. Kirjallisuutta Paul Barruel: LINTUJA LUONNOSSA. laulun, pesintäalueet ja parinvalinnan), vaellukset (mm. Toivottavaa olisi, että luonnonsuojeluväki ja luonnonystävät kohdistavat nam mainion oppaan innostamina entistä enemmän huomiotaan hyönteisiin, jotka voivat tarjota kaikkea sitä mielenkiintoa, jännitystä ja silmäruokaa, mitä toistaiseksi niin yksipuolisesti suositun suureläimistön tarkkailu ja tutkiminen tuottavat. J oka tapauksessa erinomaisen kaunis ja runsassisältöinen kirja. Pelkkä kirjan selailu antaa sen takia jo aivan erityistä nautintoa. muuttotiet), yhteiskuntaelämän ja lintupopulaatiot. Kuvat liittyvät taitavasti valittuina esimerkkeinä tekstiin, joka lyhyen asiallisesti viidessä luvussa selostaa lintujen elämänkulun tärkeimmät vaiheet: Yleiset elämänilmiöt (mm. Tarvitsee vain muistaa, että 3/4 maapallon kukkakasveista on hyönteispölyyttäjiä ja että luonnon tasapainon tilapäisesti järkkyessä joku nopeasti lisääntyvä kasvinsyöjähyönteinen voi vaellussirkan tavoin tehdä puhdasta jälkeä tuossa tuokiossa. Ulottuuhan hyönteismyrkkyjen vaikutus meidän jokapäiväiseen leipäämme ei vain kvantiteetin, vaan myös kvaliteetin puolesta. Alkuperäinen ranskalainen nimi »Lintujen elämä ja tavat>> olisi siis ollut parempi kuin suomalaisen painoksen. 655 sivua, 16 värikuvaa ja 374 tekstikuvaa. Otava 1957. Kauneimpiin näistä oppaista kuuluu Barruelin alun perin Ranskassa v. K -vo. On maita, joissa parhaillaan tutkitaan eräiden ihmisiä ja varsinkin lapsia vaivaavia sairauksien nopean yleistymisen suhdetta hyönteismyrkkyjen suuresti lisääntyneeseen käyttöön, puhumattakaan niistä joukkotuho-ilmiöistä, jotka usein seuraavat jonkun hyönteislajin tehokasta torjuntaa itse luonnossa. Hyönteismaailma elää maamme oloissa vielä miltei alkuperäisessä koskemattomuudessaan ympäröiden meitä kotiemme ikkunalta ja rappukiveltä lähtien kaikkialla. 31. Vai olisiko sen asiallisuus pelottanut suomalaista lukijakuntaa. Suotta ei siis hyönteisiä joskus väitetä maailman valtiaiksi tai ainakin ihmisen kilpailijoiksi maailman herruudesta! Mutta niinpä onkin taistelusta tuhohyönteisiä vastaan muodostunut hyönteismyrkkyjen käytön laajat mittasuhteet ja vaikutustehon huomioonottaen eräs luonnonsuojelun ajankohtaisia ja keskeisiä kysymyksiä, jonka merkitys vain jatkuvasti tulee suurenemaan. Sen niin värilliset kuin mustavalkoisetkin valokuvat ja piirretyt kuvat ovat kerrassaan suurenmoisia sekä työtapansa että painatuksensa puolesta. Suomentanut Inkeri Taube. Tri Kontuniemen maamme nimekkäimpien hyönteistutkijain avustuksella ruotsinmaalaisen alkuteoksen pohjalta toimittava >>Suuri hyönteiskirja>> on todellinen aarreaitta hyönteistietoutta, sillä siinä on käsitelty mukaansatempaavan hauskasti ja monipuolisesti suurenmoisen kuvituksen säestyksellä kaikkia meillä esiintyviä hyönteisryhmiä, joiden edustajista saamme systemaattisista ja faunistisista käsikirjoista vain kalpean nimikortiston. Otavan toimittamaan, Suomen luontoa esittelevien muhkeiden suurteosten sarjaan on jälleen ilmestynyt osa, jonka oikeJ.staan pitäisi olla toisiin sarjan nidoksiin verrattuna kooltaan kymmenkertainen. Turhaan saisi myös muualta hakea sellaista muotojen moninaisuutta, elintapojen kirjavuutta ja vaistojen arvoituksellista kehittyneisyyttä kuin juuri hyönteisten maailmasta. 1953 ilmestynyt teos. Mutta teos ei ole vain silmää viehättävä ja harvinaista kauneusnautintoa antava kuvakirja, niinkuin nimestä päättäen saattaisi luulla. Tahvo Kontuniemi: SUURI HYÖNTEISKIRJA. Ja ihmisen harjoittama viljelystoiminta olisi sekin täysin hyönteisten armoilla, ellei olisi keksitty keinoja hyönteisten torjumiseksi. vuorokautisrytmin ja ravinnon), lisääntymisen (mm. Eikä suhde sittenkään olisi esiteltävien eläinten lukumäärään nähden täysin oikea, sillä vastaahan muutamia satoja nisäkkäitämme ja lintujamme yli kymmenkertainen määrä hyönteisiä. Lopuksi on vielä sekä tieteellisten että suomalaisten nimien mukaan laadittu, sivunumeroilla varustettu aakkosellinen hakemisto kirjassa mainituista lajeista. Myös luonnonsuojelun on suhtauduttava vakavasti hyönteisiin niiden suuren merkityksen huomioonottaen sekä luonnon palvelijoina että sen tuhoojina. N .S-ki. Lintujen ystävät ovat viime vuosina saaneet iloita yhä uusista erinomaisesti kuvitetuista kirjoista, joiden avulla he voivat perehtyä lintujen monimuotoiseen ja värikkääseen maailmaan
For !he investigation in every respect of the natural resources of the storage basins belonging to the building plans of the water-power of Kemijoki that are outside Soviet Union the biggest in Europe in their line, the Finnish League for the Protection of Nature has drawn up the plans. Huippuhankkijoita. Pyydämme ystävällisesti suorittamaan maksun mahdollisimman pian, ettei seuraavan numeron saapuminen viivästyisi. Bergman, controler of hunting of the State. maist. These researches are described in this article by Mr. 1958. Osoite: Unionink. For the preservation of the eagle owl and peregrine the birds should be protected. The writer describes the for ms of activity suitable of the encouragement of the interest in the protection of nature and of the work for the protection of nature next with a view to the young people of the country. __} Jäsenten hankinta Kuluneena vuonna on uusien jäsenten hankinta jatkunut melko vilkkaana ja hankintarintama on pysynyt entiseen tapaan vankkana. In the article the sporadic appearance in the parish of Lapväärtti in the coastal region of the Golf of Bothnia of this eastern species of plants in its distribution limited to the Onega Karelia is unfolded. 32 SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Suinuniemi, Helsinki 12, Rauha Tuupainen, Lieksa 11, Hilkka Halmeila, Virolahti 10, Marianne Laijoki, Selki 10.. Lausumme parhaat kiitoksemme kaikille jäsenten hankkijoille ja toivotamme heille menestystä alkaneena vuotena luonnonsuojelun aatteen tärkeässä levitystyössä. HEIKKI SUOMUS: Topic questions about the eagle owl and peregrine (»Ajankohtaisia kysymyksiä huuhkajasta ja muuttohaukasta>>). In the big game of the region of Porkkala that was a fleet base of the Soviet Union 11 years many kinds of changes have taken place that the Finnish naturalista have investigated after the returning of the region. Tämän numeron liitteenä seuraa tilillepanokorttl jäsenmaksusta v. 622 978 Postisiirto 6882. GÖRAN NORDSTRÖM: The Siberian Clematis, the great sight of our flora (>>Siperian metaäköynnös, kasvistamme suuri nähtävyys,>). Description about the computations of the size of our eagle owl and peregrine standards that have diminished in an alarming degree and the questionnaire sent by the Finnish League for the Protection of N ature this spring for the explanation about the spread of the eagle owl, peregrine and eagle. E. Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v. 1958. Puukko, Kajaani 16, E. Valovirta, J yväskylä 15, Eero Valtari, Lahti 14, Asta Ollisbacka, Helsinki 13, Teuvo Hahl-Marjakorpi, Heinola 13, Y. Lehtonen, Hamina 24, Pentti Suhonen, Tampere 20, Kauko Piepponen, Joensuu 17, Juhani Kalliola, Jyväskylä 16, 0. »NATURE OF FINLANfä The organ for the Protection of Nature Publiahera: The Finnish League for the Protection of Nature. 1958 400 mk. Toimitus: apul, prof. J. Hankkijoiden nimiä tarkastellessa on todettava, että vanhojen ja uskollisten työmme tukijoiden joukkoon tällä varsin tärkeällä rintamalla on ilmestynyt jatkuvasti myös uusia nimiä. 40 A, Helsinki. Tilaushinta v. toht. Contenta: NIILO SÖYRINKI: Investigation of the storage basins of the river Kemi.ioki and the preservation of the Lake Sompiojärvi (>>K emijoen patoamisaltaiden tutkiminen ja Sompiojärven säilyttäminen>>). No. MAUNO TUOMOLA: Protection of Nature as a fonn of young people work (>>Luonnonsuojelu nuorisotyömuotona»). Kalliola ja fil. Palkintolusikan ovat vuoden 1957 jäsenhankinnoista saaneet: Aarre Laaksonen, Heinola 113 tilausta, Vilho Vaarna, Helsinki 46, Eino Pöntys, Nenonen 40, Aarno Pulmunen, Hämeenlinna 37, Paavo Kallio, Turku 35, Aaro Haapasalo, Nurmes 33, Sulo J. Puh. Niilo Söyrinki (vastaava). 1958 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). Editora: Niilo Söyrinki (managing editor), Rein Kalliola and Erkki Kanerva. Kanervo. In the article these plans are described, according to which even Sompiojärvi should be protected from destruction. Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys . 1. on tällä kertaa kuitenkin vain yksi, tunnettu luonnonsuojelumies, opettaja Aarre Laaksonen Heinolasta, joka on saanut kokoon 113 jäsentä. R. GÖRAN BERGMAN: The influence of the lease epoch on the Fauna of Porkkala (>> Vuokraajan vaikutus Porkkalan eläimistöön>>)
OMA MAA Tietokirja Suomen kodeille Päätoimittaja prof. Kuukausimaksu toistaiseksi vain 700 mk.. Tämä hintatarjous · on voimassa v. Suomen luonto uusimpien tutkimustulosten valossa on erittäin keskeinen aiheryhmä uudessa isänmaan tietokirjassa, jossa myös kansamme nykyisyyttä ja menneisyyttä, sen luomaa valtiota ja yhteiskuntaa sekä henkistä ja aineellista kulttuuria tarkastellaan monipuolisemmin ja ajankohtaisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Poimintoja luonnontieteellisten artikkelien aiheista: Kulttuurin vaikutuksesta kasvillisuuteen Luonnonsuojelu Saaristomme luonto Rannikkomerien eliömaailma Eläimistömme ja sen alkuperä Elämä järvissämme Kasvikunta eri vuodenaikoina Linnut maiseman osana Muuttolintumme Perhoset Suomen luonnonkauneus Suokasvillisuus Suomen puulajit Suurpetomme ja niiden kohtalo Kallioperä Maalajit Ilmasto Tähtitaivas Ukkoset ja pyörremyrskyt Suomen kasvisto ja sen historia Talvinen eläimistö Luonnontieteen kaikkien alojen uusin tutkimus. 1960 valmistuva, 6000-sivuinen teossarja tarjotaan joko 12 kangasselkäisenä osana hintaan 22.800 mk tai 6 nahkaselkäisenä kaksoisosana hintaan 25.200 mk. 1958 loppuun. EDWIN LINKOMIES, kirjoittajina lähes 300 eri alojen parasta asiantuntijaa. V
SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Raittiuakansan Kirjapaino Oy. Vuosijäsenmaksu 300 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 6000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Helalnld. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä. Muistakaa aina heti ilmoittaa osoitteen muutoksesta! SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta