omen Kuusamon kosket ja Tornionjoki llveksestä Suomessa ja Skandinaviassa Kumenlaakson luonnonsuojelusuunnitelmia Jalohaukka 1959 Kuhmujoutsen kotiutumassa Lounais-Suomen mantereelle Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta N:O 1 19 VUOSI KERTA 1960
Pituutensa puolesta tämä sota ylittää jo monta kansainvälistä voimain mittelyä, joiden alkamisen ja päättymisen vuosilukuja ylioppilastutkinnon reaalikokeeseen valmistautuvat kokelaat pänttäävät päähänsä. Luonnonsuojelun taholla ainakin toivotaan vilpittömästi, että riitapuolten suomalainen sisu kestäisi järkkymättä edelleenkin. SUOMEN L UONTO S U O M E N L u~o N N O N S U O J E L U Y H D I S T Y K S E N J U L K A I S U N:o I 19 VUOSIKERTA Tornionjoki, Pohjolan vapaa suurjoki Kuusamon kosket ja Tornionjoki Niilo Söyrinki 1960 V alok. N. Syörinki >>Kuusamon koskisota>> alkaa tulla sanomalehtien palstoilla yhtä tutuksi käsitteeksi kuin esim. suurvaltojen väliset neuvottelut yleisestä aseista riisunnasta. Tähän toivomukseen varmaan yhtyvät kaikki kotimaan luonnon ystävät, joiden mielestä Jyrävän jylhän putouksen uhraaminen voimataloudelle . välttämättömänä edellytyksenä Kemijoen vesistön voimalaitossuunnitelmien toteutta. on anteeksiantamattoman lyhytnäköistä taloudellisen edun tavoittelua. Tämän koskisodan jatkuminen vuodesta toiseen osoittaa myös, kuinka perustelemattomia olivat ne väitteet, joiden mukaan Kuusamon koskien rakentamisen piti olla. Seitsenvuotinen sota lienee jo sivuutettu kuinka sitten käynee kolmikymmenvuotisen sodan, jossa suomalaiset niinikään niittivät kunniaa
1 miljardia vähemmän ja kolmannessa n. 1 e 1 1 Tornionjoen rakentamisen eri vaihtoehdot • voimalaitos i yhdyskanava.. Molempien jokien vedet johdetaan Tornionjärven kautta Rombak-vuonoon Norjan rannikolla ja rakennetaan suuri tunnelivoimalaitos Ruotsin ja Norjan rajan lähelle. Ensimmäisessä tapauksessa saataisiin laskelmien mukaan n. J .. Pohjoismaiden neuvoston taholta esitettiin kuitenkin marraskuussa v. Kaikki eri mahdollisuudet muuttaisivat perusteellisesti Tornionjokilaakson luonnonsuhteet ja maisemakuvan ja vaikuttavat mullistavasti moniin nykyisiin elinkeinoihin. Kemijokea on rakennettu jo pitkälle, ilman että Kuusamon suurkoskista olisi saa.tu vähääkään voiman apua. .. Kumpaankin jokeen rakennetaan erikseen 20 voimalaitosta, kaikkiaan siis 40 voimalaitosta. Nämä olivat seuraavat: 1. "',.•,,."~ f'' t,..,J ,,: \ RUOTSI Vaihtoehto 1 2 SUOMI . if,. 2. P': NORJA: ··-....H . 3. r ·._..,..,. miselle. Asiassa ryhdyttiin kiireesti toimeen, sillä jo aikaisemmin oli Pohjoismaisen vesivoimakomitean taholta laadittu kolme eri vaihtoehtoa Tornionjoen vesistön voimataloudellista käyttöä varten. 68 miljardia. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa muuttuisi joen alajuoksu vapaasti virtaavasta ...,, .... Tärkein Jyrävän kahlehtimisen perusteeksi esitetty väite on siis itsestään kumoutunut. 7 8 miljardia kilowattituntia sähkövoimaa vuodessa, toisessa n. .l"'• .. Kuusamon koskisodan kestäessä on tullut esille uusi voimalaitossuunnitelma Tornionjoen vesistön rakentaminen. Kalix-joen vedet johdetaan Tornionjokeen, johon rakennetaan 20 voimalaitosta. Tämä suunnitelma on tullut niin yleisölle kuin paikalliselle väestöllekin täydellisenä yllätyksenä, sillä yleinen käsitys on ollut, että valtakuntien rajajoki saisi jatkuvasti virrata vapaana. 1958 Norj~n, Ruotsin ja Suomen hallituksille, että näiden maiden välillä aloitettua yhteistoimintaa voimatalouden alalla jatkettaisiin tekemällä suunnitelma Tornionja Kalix(Kainuun-) jokien vesivoimien rakentamisesta. Olisi näinollen paikallaan, että kysymys tämän Kuusamon erämaamaiseman kansainvälisessäkin mielessä suurenmoisen nähtävyyden tuhoamisen välttämättömyydestä otettaisiin uudestaan perusteellisesti harkittavaksi. Kolmas vaihtoehto olisi ilmeisesti edullisin puhtaasti taloudellisessa mielessä, koska silloin vältyttäisiin kymmenien erillisten voimalaitosten rakentamiselta. .1 \ RUOTSI 1 Va ihto ehto 2 Va ihtoehto 3 O S0 100 ...
Alueen yleiseurooppalaista arvoa matkailukohteena ei myöskään nykyoloissa voida unohtaa. Laajat alueet pohjoisimmassa Lapissa muuttuisivat lisäksi nykyistäänkin paljon kuivemmiksi, kun vedet niistä kanavoitaisiin kulkemaan Tornionjärveen. Kaikissa kolmessa tapauksessa joutuisi tietysti myös Kilpisjärvi säännöstelyaltaaksi ja veden pinnan ajoittaisesta nostamisesta ja laskemisesta syntyisi sen rannoille ikävän näköinen vesijättövyöhyke, joka kokonaan turmelisi niiden nykyisen viehättävän koskemattomuuden tunnun. Todettiin ne suuret taloudelliset haitat, joita joen rakentamisesta koituisi kalastukselle, uitolle, poronhoidolle, matkailulle ym. Kokouksessa oli edustajia jokaisesta alueen kunnasta, erilaisista maakunnallisista ja taloudellisista järjestöistä, luonnonsuoj eluja matkailuyhdistyksistä jne. Itse Tornionjärvi kärsisi myös korvaamatonta vahinkoa. Ennen kuin mitään rakentamissuunnitelmien toteuttamista voidaan ajatellakaan, on sen tähden toimitettava kaikkiin eri tekijöihin kohdistuva puolueeton tieteellisen objektiivinen tutkimus. elinkeinoille ja korostettiin, että jokilaakso muodostaa nykyään harmonisen sosiaalisen ja maisemallisen kokonaisuuden~ jonka muuttaminen näin radikaalisella tavalla toisi mukanaan suuren joukon arvaamattomia seurauksia. On luonnollista, että paikallisen väestön mielipiteille on näin laajakantoisesti koko seutukuntaa mullistavassa hankkeessa annettava täysi arvonsa. Se kuuluu nykyään perin harvoihin kokonaan säännöstelyltä säilyneisiin suurjärviin ja on sellaisena aivan erityisen arvokas tieteellisen tutkimuksen kohde. joesta voimalaitospatojen katkomaksi allasjonoksi. Useat puhujat pitivät parhaimpana ratkaisuna, että kaikki Tornionjoen vesistön rakentamissuunnitelmat ilman muuta haudattaisiin. 3. Siinä onkin jo vuosikymmeniä tehty jatkuvia limnologisia ja muita biologisia tutkimuksia, joilla on suuri kansainvälinen merkitys. Ruotsin tiedeakatemia onkin pyytänyt tiedemiehiltä eri puolilta maailmaa lausuntoja Tornionjärven luonnontilan säilyttämisen merkityksestä ja on tähän mennessä jo saanut 170 järven säännöstelyä vastustavaa lausuntoa eri maista. Kolmannessa tapauksessa taas joen vesimäärä vähenisi ainakin puoleen entisestään ja se menettäisi siis nykyisen mahtavan suurjoen luonteensa muuttuen vähäpätöiseksi metsäjoeksi. Atlantin-suunnitelma, jota juuri vesivoimataholla lienee pidetty parhaana toteutettavaksi, kohtasi ankaraa vastustusta, mutta myös muita arvostel~iin. Erityisesti Kirunan kaupungin edustaja korosti luonnontilaisen vesistön korvaamatonta ja yhä kasvavaa merkitystä tämän teollisuuskaupungin väestön virkistyksen lähteenä. Pohjola Norden yhdistys oli ottanut Tornionjoen vesivoimien rakentamiskysymyksen äskeisten ns. Pohjoiskalottipäivien erääksi keskustelukysymykseksi. vakavasti. Keskustelussa ilmeni, että alueen väestö suhtautuu niin Ruotsissa kuin Suomessakin sangen vahvoin epäilyksin kaikkiin Tornionjoen vesistön rakennussuunnitelmiin. Varsinkin kolmas vaihtoehto, siis ns. Jos järven vesitaloutta jollakin tavoin muutetaan luonnontilaisesta poikkeavasti, katoaa myös pohja uusilta tutkimuksilta ja entisten tulosten seuraamiselta, koska ei enää voida tietää, johtuvatko ilmenevät muutokset luonnollisista vaihteluista vaiko säännöstelyn vaikutuksesta. Kolmas suunnitelma edellyttäisi myös Kilpisjärven ja Könkämäjoen vesien johtamista juoksemaan Tornionjärveä kohti
Lajin asuma-alue alkoi supistua voimakkaasti {kuvio l). K u -v i o L Ilveksen levinneisyyden vaiheita Siivosen tutkimusten (1946) mukaan. Nykyisestä kannasta Siivonen (1956) sanoo: >>Ilvek: (:}· . 4. 1940 etelä-Suomi alkaa olla jokseenkin tyhjä. Tämän vuoksi voidaan ajatella, että heikko lisääntyminen on aiheuttanut ilveksen vähentymisen Lapissa. 1880-luvulla ja sen jälkeen alkoi suuri petojen vainoamiskausi, joka aiheutti kohtalokkaita seuraamuksia ilvekselle. . Ilves on metsien eläin. Sinne muodostui oma erilliskanta, joka oli niin voimakas, että se saattoi lisääntyä. Luultavasti sota-ajan vuodet antoivat ilvekselle hengähdystauon ja kun samalla sattui huippukausi sen lisääntymisessä, saattoi ilves levittää asuinsijaa.nsa länteen (Siivonen 1946). Monet eläinlajit ovat pystyneet säilyttämään asuintilansa itärajalla ja etenkin pohjois-Suomessa, mutta ilveksen levinneisyysalueen ra.ja osoittaa muita jyrkempää itään suuntautuvaa vetäytymistä. Vuonna 1900 ilveksen levinneisyysalue käsitti vielä suurimman osan Suomea. . V. Tällöin se otti haltuunsa Hämeen takamaat. . V. Lönnberg (1930) arvelee, että aikuiset kyllä kestäisivät melko pohjoisia olosuhteita, mutta että poikasille ne muodostuvat kriitillisiksi. Tämä tapaus oli omiaan uudelleen kiihottamaan ilveksen vainoamiseen juuri, kun yleinen mielipide alkoi olla ilveksen puolella. Ilves säilytti asuinsijansa melko kauan Lapissa, mutta on sieltäkin vähentynyt viime aikoina. Ilvestä pidettiin myös arvokkaana turkiseläimenä, mikä vielä kärjisti siihen kohdistuvaa verotusta. Koskaan se ei ole ulottanut aluettaan tunturi-Lappiin, rnutta on asuttanut metsä-Lappia aina Inarin eteläosia ja Muoniota myöten. Pisteet osoittavat hajaesiintymiä välittömästi ma init tujen vuosien molemmin puoli n. Ilveksestä Suomessa ja Skandinaviassa Antti Haapanen 11 'v e ks en 1 e v i n ne i syydestä Ilves, Suomen metsien tiikeri, eli vielä 1800-luvun lopulla koko eteläisessä Suomessa lukuunottamatta Pohjanmaan suurimpia lakeuksia. 1956 kevättalvella ilves tappoi pitkän ajan kuluessa Kytäjän kartanon kuusipeuratarhasta 21:sta peurasta 18 ja lisäksi joitakin metsäkauriita (Metsästys ja Kalastus 1956). Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen Yleinen Metsästäjäliitto vetosivat yleisöön ilvesten puolesta, mutta bikesta huolimatta vaino jatkui
Sucksdorff sen säännöllisestä penikoimisesta meillä ei kuitenkaan nykyisin voida puhua.>> Meillä tavattavat yksilöt ovat siis harhailevia itäisen rajan takaa saapuneita eikä näin ollen voida puhua suomalaisesta ilvesk annasta. Ilveksen levinneisyyden vaiheita viimeisten 15 vuoden aikana (kartat ja asteikko Riistanhoitosäätiön riistatiedustelujen mukaan) kanta normaalia heikompi; + kanta normaali; ja kanta normaalia vahvempi. V. 5. A. Valok. 1900 kaadettiin vielä 88 ilvestä, mutta sen jälkeen saalisluvut ovat olleet yhä pienempiä (taulukko 1). On nimittäin muistettava, että ilves ei ole mikään pohjoinen eläin, vaan on asustanut aiemmin koko keskija jopa etelä-Euroopassa ja osoitKuvio 2. Ilves, Suomen metsien tiikeri. Samanaikaisesti kuin levinneisyysalue supistui, kannat laskivat romahdusmaisesti. Nuorteva (1955) arvelee, että ilmaston lämpenemisellä olisi voinut olla vaikutusta ilveskannan romahdukseen, mutta tuskin sillä on ollut osuutta
1886-1944 ammutut (Siivosen 1946 a mukaan) 1886 475 1901 70 1916 23 1931 45 87 325 02 70 17 19 32 21 88 250 03 40 18 26 33 30 89 250 04 23 19 42 34 15 90 140 05 35 20 21 35 16 91 130 06 34 21 24 36 2 92 140 07 46 22 20 37 2 93 100 08 45 23 11 38 10 94 80 09 50 24 1 39 11 95 82 10 20 25 20 40 10 96 85 11 13 26 30 41 13 97 63 12 18 27 40 42 17 98 66 13 12 28 31 43 47 99 64 14 12 29 10 44 24 1900 88 15 9 30 11 6. Tämän jälkeen on Itäkarjalan ilveskannoissa tapahtunut mielenkiintoisia muutoksia, joista voimme saada ainoastaan aavistuksenomaisen kuvan (kuvio 2. 1956 ja vielä suuremmassa määrin sen jälkeen ilvekset ovat alkaneet yhä voimakkaammin pyrkiä Suomen puolelle nimenomaan kaakkoisra.jallamme. Ilveskannan kehitys Suomessa, vv. taa vieläkin pyrkimystä levittäytyä etelään, jos siihen vain annetaan tilaisuutta (Eklundh 1947, Curry-Lindahl 1951). Ilves on luultavasti 1950-luvulla levinnyt harvaan asutulle alueelle kaakkoisrajan takana ja siellä lisääntynyt suotuisissa olosuhteissa runsaasti. Siellä ilveksen levinneisyysalue supistui läntisille ja pohjoisille ylänköalueille, jotka ovat melko harvaanasuttuja. Ruotsin kanta on täysin eristetty eikä se voi saada samanlaista täydennystä kuin Suomen ilvekset. Ne on laadittu Riistanhoitosäätiön riistatiedustelujen mukaan). Nimittäin v. Ilveksen kohtalo Skandinaviassa on samanlainen kuin meillä, ja kannan vähentyminen alkoi siellä samoihin aikoihin (Lönnberg 1930, Curry-Lindahl 1951). Siivonen luovuttanut käyttööni. Norrlannissa säilynyt kanta lisääntyi. Tilanteen vakavuus huomattiin siellä ja ilves rauhoitettiin täydellisesti jo niin varhain kuin 1928. Smålannissa oli säilynyt ehkä joku yksilö, mutta nyt sinnekin on muodostunut oma, tosin heikko, laajalle alalle levittäytyvä, Taulukko 1. Vaikka ilves näin voimakkaasti pyrkii Suomen puolelle, se ei ole voinut saada jalansijaa rajan tällä puolen tehokkaan metsästyksen vuoksi. KeskiRuotsiin Värmlantiin, Taalainmaahan ja Gästriklandiin muodostui uusi kanta. Vuoteen 1956 saakka ilvekset saapuivat maahamme Ilomantsi-Pielisjärven ja Kuusamo-Sallan suunnista. Tällä paineen siirtymisellä kaakkoisrajalle on ollut -eräitä muita biologisia seuraamuksia, joista tulee puhe myöhemmin. Tällöin ilves sai tarvitsemansa hengähdystauon. Kartat on L. Kun tämäkin siirtokunta oli kylliksi voimistunut, yksilöitä alkoi vaeltaa tästä keskuksesta etelään. Vähitellen tiheys muodostui niin suureksi, että eläimiä alkoi vaeltaa etelää kohti. Asutuksen leviäminen ja tehostettu pyynti aiheuttivat kannan romahdusmaisen vähenemisen. Alkoi erittäin mielenkiintoinen kehitys
Nykyään kuitenkin lampaita pidetään paljon vähemmän, ja metsälaitumista ollaan luopumassa. Usein on löydetty ilveksen raatelemia kauriita. Kalela 1948). Ilves ei pelkää asuttujakaan seutuja. Tätä tapaa se käyttää ilmeisesti suurempaa riistaa pyydystäessään. Ilveksen levinneisyys Ruotsissa 1950-51 (Curry-Lindahlin 1951 mukaan). Tällöin se puussa odottaa saalistaan ja hyppää sen kurkkuun. alkupuolella kaadettiin vuosittain 7 38 ilvestä, keskimäärin noin 10. Ruotsissa ilveksen saalisluetteloon kuuluu meikäläisten eläinlajien lisäksi metsäkauris. Harhailevia yksilöitä tavataan melkoista laajemmalla alueella. Kauriit ovat lisääntyneet viime aikoina ja samalla levittäneet asuma-aluettaan pohjoista kohti, niin että Ruotsista on tullut meillekin yksilöitä Pohjanlahden pohjoispuolitse (kuvio 4). Lapissa ilves saattaa ahdistella poroja ja joskus ennättää tappaa tokasta useampiakin yksilöitä. Silloin kun lampaita pidettiin metsälaitumilla, ilveksien vierailu saattoi merkitä pahaa jälkeä lammaslaumassa. Kettu on myös saaliseläin, jopa siinä määrin, että aikaisemmin, jolloin ilveskanta oli voimakkaampi, ilves piti ketut melko hyvin kurissa (Siivonen 1956). Nykyään kiinteä lisääntyvä kanta on vain Nord-Tröndelagissa ja ehkä myös etelämpänä Hedmarkissa Ruotsin rajan läheisyydessä. Tämä on todettu niin meillä kuin erikoisesti juuri viime aikoina Ruotsissa, missä sen on havaittu saalistaneen asutuillakin seuduilla. Toisinaan se käyttää samaa menetelmää kuin ahma. Oravat ja pikkujyrsijät ovat myös ilveksen ravintona. Viime vuosisadalla ilveksiä tavattiin metsäseuduilla aina 65° N saakka. Ilveksen ravintoja lisääntymisbiologiasta Ilveksellä on, kuten kissallakin, erikoinen saalistustapansa. Talvisaikaan kiepissä makaavia lintuja on ilves jälkien perusteella yrittänyt tavoittaa, mutta useimmiten linnut ovat ennättäneet paeta. Se ei tavoita saalista juoksemalla vaan yllättää hiipimällä ja muutamalla pitkällä loika.Ila saavuttaa sen (Siivonen 1956). Kuvio 3. Vain joskus sen on nähty juoksevan ketuIJ perässä. Kauriskannat ovat siellä kuitenkin niin voimakkaat, ettei mitään uhkaa ilveksistä ole ollut. Jo vuosisadan alussa tavattiin eteläja kaakkois-Suomessa metsäkaurisyksilöitä, jotka luultavasti ovat saapuneet Karjalan kannaksen kautta (Siivonen 1945 ja 1953. Jänikset ovat ilveksen pääasiallisinta ra8 vintoa meikäläisissä olosuhteissa. Kohtalokkaaksi metsäkauriin leviämispyrkimy ksille ilves on muodostunut päinvastaisella suunnalla, kaakkois-Suomessa. 1930ja 1940-luvuilta havaintoja on lisää, mutta 1950-luvulla m.etsäkau. Ruotsissa, missä ilves on vieraillut viime vuosinakin maan eteläosissa saakka, sen kotieläimille tuottamat vahingot ovat olleet mitättömän pienet. /// heikko kanta; hyvin heikko kanta
Metsäkauriin leviäminen Suomeen (Siivosen mukaan). riin leviämispyrkimys on yhä voimistunut. Jopa pieniä laumoja on tavattu Nuijamaalla, Miehikkälässä ja aina Sippolassa asti (kuvio 4). Paritteluaika on kevättalvella maaliskuussa ja pohjoisempana maalishuhtikuussa. Siivonen (1956) kirjoittaa kuitenkin seuraavasti: >>Yksinään vaeltavat ilvekset voivat myös olla vaarallisia ja muodostua ehkä esteeksikin Karjalan kannakselta käsin tapahtuville metsäkauriin leviämispyrkimyksille.» V. 1956 alkoi, kuten aikaisemmin on jo mainittu, ilveksen leviäminen Karjalan kannakselle ja Laatokan luoteisosiin. Nämä yksilöt ovat saapuneet kaukaa rajan pinnasta. Ilmeisesti ei rajan toisella puolella ole ollut ilveksiä kovinkaan runsaasti. Poikaset ovat sokeita pari viikkoa. 9. Suuri ilve~tiheys muodostui kohtalokkaaksi tältä suunnalta pyrkiville metsäkauriille. Karjalan kannas on metsäkauriin levinneisyyden äärialuetta ja kanta oli vielä kovin heikko ja epäyhtenäinen. Vain sellaisissa tapauksissa, jolloin saalista on erikoisen runsaasti, ilves näyttää asustavan melko suppealla alueella kuten Kytäjällä. Suurella liikkuvuudella varmistetaan tietty tasapaino pedon ja sen saaliseläinten välillä. Sen sijaan ilvekselle harvaanasutut, luultavasti runsasriistaiset seudut olivat hyvin edullisia, ja tämän vuoksi nopea lisääntyminen oli mahdollista. seudut, lakkasi metsäkauriiden esiintyminen kaakkoisrajan pinnassa. Talvisin yksinäisiä ilveksiä saattaa harhailla jopa länsi-Suomessa asti. Hämeen ilves oli kerran juossut yhdessä yössä noin 30 km. Jo.~ eläin hävittäisi jonkin alueen riistan, se koituisi sille itselleen yhtä kohtalokkaaksi kuin riistalle. Joskus ne saattavat erota vasta ennen seuraavan poikueen syntymistä (Siivonen 1956). Samanaikaisesti kuin ilves valloitti nämä K u v i o 4. Emoa ne alkavat seurata kahden kuukauden ikäisinä. Seuraavan talven poikaset kulkevat emon mukana. Kuten kuvio 2 osoittaa, ei ilveksiä 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa ole saapunut maahamme Karjalan kannaksen kautta. Tämä ilmenee siitä paineesta, joka on ollut vuoden 1956 jälkeen Suomen puolelle. Suurella liikkuvuudella on varmaan merkityksensä parin löytämisessä kiima-aikana. Talvella ravinnonsaanti on niukinta. Sillä, että ilves on erikoisen liikkuva juuri talvella on merkityksensä sekä itse pedon että sen saaliseläinten kannalta. Talvella ilves on kovin liikkuva. Laatokan ja Pohjanlahden pohjoispuolitse sen sijaan on metsäkauriita saapunut aivan viime aikoihin asti (Siivonen, suullinen tiedonanto). Toukokesäkuussa naaras synnyttää louhikkoon, kivenalaiseen käytävään tai johonkin samantapaiseen onkaloon
Alue on 18 km pitkä ja 7 km leveä. Samanlainen rytmi, laajemman aineiston johdosta paljon selvempi, on todettu kanadalaisesta ilveksestä, jonka kannan vaihtelut noudattavat suurin piirtein sen saaliseläimen, jäniksen vaihteluita. Tällöin se siirtyi tuulen alle ja alkoi lähestyä varovasti. Ruokavalio oli, mitä se kiinni sai, hiirestä kettuun. N . Sen sijaan vuodesta 1957 lähtien vierailuja alkaa olla yhä. Niiden liikkumisala oli Lammin, Asikkalan ja Padasjoen yhteinen metsäseutu Evon, Nyystölän, Maakesken ja Iso Äiniön kylien välissä. V. Ih·es asusti näissä m.etsis ä aina viime vuosiin asti. Kalliomaastoa on alueella niuka ti. Kun jänikset alkoivat vähetä, ilves laajensi liikkuma-alaansa. Erittäin tärkeä seikka on ilveksen suuri liikkuvaisuus talvisaikaan. Erikoista. 8-10 m:n päässä jäniksestä se otti pari pitkää hyppyä jäniksen niskaan. Alueella oli myös n. Ulosteensa Rauhalan seuraama ilves oli peittänyt kuin kissa. Tärkeimmän osan muodostavat Harvialan kartanon takamaat. Ilveksellä näyttää olevan hyvä toipumiskyky kannan romahduksista. Emo liikkui Harvialan mailla. Seuraavan vuoden syksyllä ilveksellä oli kaksi pentua. Edellä on ollut puhe suomalaisen ilveskannan vaiheista ja ilveksen elintavoista yleensä. 1945 ammuttiin vanha koiras, joka luultavasti oli edellä mainittujen pentujen isä. Jos ruokaa oli runsaasti saatavissa, ilves saattoi tappaa useitakin kerrallaan. Evon metsissä ilveksiä on asustanut sotien jälkeen 1-2 (ehkä joskus kolme). Eräänä talvena noin 1 km 2 suuruiselle hakkuulle olivat kaadetut haavat houkutelleet runsaasti jäniksiä. Korpisen havainnot ovat Vanajan, Tuuloksen ja J anakkalan yhteisiltä takamailta. Tarkastelemalla saalistilastoa tältä vuosisadalta (taulukko 1) havaitsemme, että kannat ovat vaihdelleet melko jyrkästi. 1942 alueelle ilmestyi luultavasti naaras ilves. V. Vaikka Evon ilveksiä on koetettu varj ella, ovat ne nyt sieltäkin hävinneet. Ilves otti pari kolme loikkaa, mutta kun se ei tavoittanut, antoi se jäniksen mennä. Ukkometson ilves oli kerran haistanut 40 m:n päästä. Tältä alueelta ei ole kovinkaan pitkä matka Evon-Padasjoen takamaille. Kerran oli sattunut ve oja ilveksen tielle niin, että jänis ehti pois alta. 30-päinen teeriparvi ja pari poikuetta metsoja. Selostettakoon vielä lopuksi muutamia maan eteläosissa viime aikoina tehtyjä havaintoja. Poikasia väitetään olevan joskus jopa viisi. Toipumiskykyyn vaikuttaa lajin ilmeisesti pitkä elinikä. 1945 10 -49 kolme yksilöä. 1944 ammuttiin emo ja pennut, joista toinen oli uros ja toinen naaras. Tämä aiheuttaa sen, että puolisot, vaikka kanta on erittäin heikko, löytävät toisensa. Vain Virolahdelta on joku havainto 1950-luvun alkupuolelta ja yksi v:lta 1953 Sippolasta. Ilveksien asuinalue oli vaihtelevaa maastoa, jossa suot, lammet ja kankaat seuraavat toisiaan. Metsäteknikoilta Niels Torp ja Tauno Rauhala sekä opiskelija Paavo Korpiselta olen saanut Hämeen ilveksiä koskevia havaintoja ja metsänhoitaja Einari Vallealalta tietoja kaakkois-Suomessa etenkin Virolahdella ja Sippolassa liikkuneista ilveksistä. T orpin ja P. on siinä, että vaihteluilla on melko säännöllinen noin 10-vuotisrytmi (Siivonen 1948). Ilves asusti tässä apajapaikassa marraskuun 20 päivän ja joulukuun 10 päivän välisen ajan. Viimeiset 50 m se lähestyi 10-20 cm:n askelin vatsa viistäen hangen pintaa. Siihen päättyi ilveksen esiintyminen näillä seuduilla. Met äteknikko Rauhala, jolta olen saanut nämä tiedot, on tehnyt erittäin tarkkoja havaintoja ilveksen elintavoista näillä seuduilla. Poikueita on luultavasti joka vuosi. Saalistuksesta Rauhala kertoo mm., että jäniksen ilves vainusi mah.'U.ulta 100-150 m matkalta. Alueen halkaisija on 1520 km. Söi vain osan ja peitti muut. Virolahdelta ja Sippolasta Vallealan antamat havainnot ovat täysin yhdensuuntaiset yleistilanteen kanssa. Näiden lisäksi ammuttiin vv. Helmimaaliskuussa ne alkoivat liikkua enemmälti ja joutuivat tällöin tavallisesti ammutuiksi. Se on jo luonnostaan sopeutunut suuriin kannan vaihteluihin. V
Porvoo. Vaadittaisiin ripeitä toimenpiteitä. Lundberg, S., 1957, Översikt över, veriges däggd jursoah fågelfauna 1956. Siivonen, L., 1948, Structure of shorteyolic fluctuation in numbers of mammals and birds in northern parts of northern hemisphere. Talvella 1959 ammuttiin Sippolassa >>Useita>>. & S . Eklundh, A.., 1947, Lodjuren i söclra Sverige 1937--47. Svensk F a,unistisk Revy 9, 47-53. Suomen Riista I, 729. Siivonen, L., 1946 b, Onko ilveskantamme elpymässä. K . Curry-Lindahl, K., 1959, Lancl kapets föränclringar och faunan. Dahlskog, S. Luonnon Ystävä 36, 15-20. Kalela, 0. Vahingoista Valleala sanoo, että hänellä on ainoastaan yksi tapaus tiedossa, jolloin ilves on aiheuttanut vahinkoja kotielämille ja jatkaa: >>En muista paikallislehdistäkään lukeneeni, että ilves olisi edes rajan pinnassa ahdistanut kotieläimiä.>> Sen sijaan ilveksen kohtalo on ollut tavanomainen: Metsästysseurueille ilves muodostaa helpon saaliin . Siivonen, L., 1949, En översikt över villebrådet i Finland. Metsästys ja Kalastus 34, 14-18. Flveriges )Tatur 46 E, 178201. Lundberg, S., 1958, Översikt över däggdjuroch fågelfaunan 1957. -Suomen Riista 4, 12567. skrifter i Naturskydclsärenden, Nr 14, 1930. Suomen Riista 9, 184. Siivonen, L., 1953, Metsäkauris leviämässä maahamme. Siivonen, L ., 1946 a, Riistantutkimuksen tehtävät riistataloutemme kohottamisessa. Luonnon Ystävä 50, 121-22. Siivonen, L ., 1945, Menestyykö metsäkauris Suomessa. Petterson, 1952, Sve1·iges däggdjur 1951. Sveriges Natur 44, 98-110. Metsäteknikko Niels Torp, jolla on omakohtaisia kolremuksia Hämeen ilveksistä, on sitä mieltä, että ilveksen metsästys on siksi helppoa, että kanta voidaan pitää kurissa, jos se lisääntyisi liikaa. Rauhoitul<:sesta johtuen alueen jäniskanta on ollut runsa . Sveriges Natur, årsbok, 87108. Tällä hetkellä on kuitenkin kysymys siitä, säilyykö ilves, Hämeen korpien, Hämeen vaakunaeläin vielä Suomen eläimistön joukossa. Aikaisemmin jo mainittiin, että Suomessa ei ole enää lisääntyvää ilveskantaa. Lundberg, S., 1955, Översikt över Sveriges däggdjursoeh fågelfauna 1954. Skandinaviassa ja pohjois-Venäjällä on säilynyt kanta. Metsänhoitaja Valleala mainitsee kirj eessään: >>Ilvesten vaellus näyttää tapahtuvan pahojen lumipyryj en aikana, niin ainakin viime talvena.>> Sippolan metsäkoulun alueella ilvekset ovat asustaneet melko suppealla alueella vaihtelevassa maastossa, jossa korpinotkot vuorottelevat kankaiden kanssa. Vain Sippolan metsäkoulun alueella ilveksien on annettu olla rauhassa. Sveriges Natur 49, årsbok, 129-38. Hellgren, 1953, Sveriges däggdjur under 1952. Sveriges Natur 42, 122-62. Summary: The occurence of Roe Deer in Finland and change in its clistribution in t he adjoining areas. 1930 II. Öhlin, B. Helsinki . enemmän. Ilves on ennen asustanut melkein koko Euroopassa, mutta nykyisin se on kuollut sukupuuttoon suuresta osasta Keski-Eurooppaa. Siivonen, L., 1954, Ilveskantamme vähentynyt huolestuttava.sti. , 19-!8, Metsäkauriin e3iintymisestä Suomessa ja sen levinneisyysalueen muutoksista lähialueilla. Mahdollisesti sit~en kun ilveksiä on riittävästi, voitaisiin myöntää kaatolupia samoin kuin hirvelle. Yuorleva, P ., 1955, Suomen eläinkuvasto. Siivonen, L., 1956, Suuri )Tisäkäskirja. Kujala V., 1932, Suurriistan esiintymisestä Suomessa v. Sveriges Na tur 43, 8-20. Papers on Game Researeh I, 1166. Siitä huolimatta ilves on rauhoittamaton. 45, 142. Pienelle alueelle ei pysyvää kantaa kuitenkaan pysty muodostumaan. Lundberg, 1956, Översikt över Sveriges däggdjursoch fågelfauna 1955. Sveriges Natur 47 E, 138-52. Suomessa tapporaha pitäisi heti poistaa ja ilves rauhoittaa. Siitä maksetaan jopa tapporahaa. Metsästys ja K alastus, 1956, Verilöyly Kytäjän kuusipeuratarhassa. Suomella on velvollisuus antaa ilvekselle mahdollisuus säilyä ja lisääntyä. Svenska Vet.-Akad. Lönnberg, E., 1930, Lodjuret.· förekomst i Sverige de sista hundra åren . 11. Suomen Riista 3, 34-56. och L. Kirjallisuutt a: Curry-Lindahl, K ., 1951, Lons (Lynx lyn:-,;) historia och nuvarande förekomst i Sverige och övriga Europa. Ruotsissa on saatu erittäin positiiviset kokemukset ilveksen sopeutumisesta kulttuuriympäristööP . Suomen Riista 8, 110--13. Sveriges Natur 48 E, 157-73
Hyrmänmäen lehto Kannusjärvellä (Top.l. Korkeavuori Luomajärven koillisrannalla Kannusjärvellä (Top.l. Itse vuori on seudun korkeimpia, 97 m my. vaahteraa melko runsaasti. Sileävuori Kannusjärvellä (Top.l. 304203, 09/35). 12. Rauhoitettava kuten tällaiset aikaisemmin mainitut paikat. kohoava. Alueesta olisi kehitettävä matkailukohde Kannusjärvelle, mutta vuorenrinteiden lehmukset ja muu kasvillisuus olisi rauhoitettava. Kalliolaukkaa (Allium schoenoprasum) ja muuta kalliokasvistoa erikoisen runsaasti. Alue olisi rauhoitettava samaan tapaan kuin edellä puheena olleet vuorenjuurilehdot, erikoisesti olisi vaahteran toimeentulosta pidettävä hyvää huolta, metsän käyttö tavallisten puiden osalta sen sijaan voidaan sallia. runsaasti vaahteraa kasvava. J yrkkärinteinen rapakivivuori ja sen alapuolella oleva puronvarsikorpi. Kärsinyt jo jonkinverran laiduntamisesta, mutta olisi siitä huolimatta aidattava ja rauhoitettava. Vuoren alla on kaunis hiekkarantainen Valklampi, vähän etempänä isompi Valkjärvi. Rauhoitusalueesta olisi tuleva melko laaja, ja sille tulisi olla uusien teiden tekeminen kielletty, sen sijaan metsän käyttöä ei tarvitsisi sanottavasti rajoittaa, mutta kalliokasvillisuus tietysti olisi rauhoitettava kokonaan. 304201, 28/05). 304202, 29/07 08). Viljo Tolvasen ilmoituksen mukaan mm. sotilaat ovat usein leiriytymiseen käyttäneet. 304203, 31-32/08). 304203, 38-39/07). Toht. lehmusta ja ylen harvinai8ta hietaneilikkaa, yksi pieni vaahterakin on nähty. Laukkakalliot Kannusjärvellä Valkjärven SSW-puolella (Top.l. Vielä tarkemmin tutkittava, mutta ilmeisesti luonnonsuojelun kannalta huomattava paikka. Harvinaisen rikaslajinen pieni lehtoalue vuoren juurella, käsittää mm. Viitamäki Vahjärven W-puolella Kannusjärvellä (Top.l. Kymenlaakson luonnonsuojelusuunnitelmia Viljo K ujala 2. hyvin harvinaista lehtoleinikkiä (Ranunculus cassubicus). Valklamm.en ranta on erinomainen retkeilypaikka, jota mm. Näköalapaikkana vanhastaan tunnettu, lähellä tietä sijaitseva. Rapautuva vuorenrinne, jolla joukko harvinaisia kasveja, mm. Huomattavan rikas lehtokasveista puronvarsikorvessa mm. Rauhoitettaviksi sopivia alueita (Jatkoa) Vehkalahti Kissavuori Kannusjärveltä (Topogr.l. Mitään mainittavaa taloudellista menetystä ei tästä luonnonsuojelualueesta aiheutuisi. Vuorelta kaunis näköala. 304206, 33/10)
Vuoren jyrkän Summajoenpuoleisen rinteen juurella on harvinaisen lajirikas louhikkoinen lehtoalue. elongata, Spi,raea ym.) Pekinojan varsilta Sippolan kirkonkylästä. 304202, 22/02). Samantapainen, vaikka vaatimattomampi kuin edellinen, kuitenkin rauhoituksen arvoinen kasvirikkautensa takia. Vuoren laki tunnettu näköalapaikka, josta laaja näköala Reitkalliin Summajoen laaksoon. Rehevää kasvillisuutta (Carex disticha, C. Rauhoitus kuten edellä. Sijaitsee Pyölinjoen latvalla syvässä louhikkoisessa laaksossa, jonka rinteillä ja pohjalla kasvaa erittäin rikas kasvillisuus (mm. Rotkolaakso Kyijynmäen ja Hirvihaudanmäen juurella Kannusjärvellä (Top.l. 304202, 25/06). Einari Valleala. Karjan 13. Kiviojan rotkolaakso Metsäkylässä (Top.l. Suurivuori Reitkallissa Summajoen itärannalla (Top.l. kotkansiipi, näsiä, lehmus, sinivuokko, linnunsilmä, velholehti, korpinurmikka, ketokohokki, metsäpähkämö, rohto-imikkä ym.) Kasvillisuus olisi rauhoitettava, samoin eläimistö samaan tapaan kuin toisilla tämän luontoisilla rauhoitusalueilla. Valok. 304202, 21/06)
304202, 09/29). 14. Pien-Kannusjärvi Kannusjärvellä (Top.l. Einari Valleala. Punakämmekkä (Orchis incarnatus) K arhunsuon Saapaslahden nevalta. Tätä korkeiden rantojen ympäröimää ihastuttavaa pikkujärveä, jonka pikkulumme (Nymphaea tetragona) täyttää, ja josta on· löydetty jokunen muukin kasviharvinaisuus, ei uhanne kuivattaminen, mutta sen linnusto ehkä voisi kehittyä huomattavasti nykyistä rikkaammaksi, jos se kokonaan rauhoitettaisiin. Vuoren aluslehto olisi rauhoitettava aitaamalla se ja kieltämällä kaikki kasvien keruu sieltä. Niinipuut tietysti rauhoitettava hakkuiltakin. Valok. laiduntaminen on jonkinverran jo tätä harvinaisen hienoa aluetta vahingoittanut. Erikoisia määräyksiä saattaisi aiheuttaa myöskin lakiosan käyttö retkeilypaikkana
N. lehmus, kuusama, näsiä, heisipuu, kotkansiipi, sinivuokko, konnanmarja, lehtomatara, lehto-orvokki, rohto-imikkä, suokeltto jne. 304209, 31/21). Saaressa ollut munkkien rakentama kappeli ja siihen on johtanut silta, joka nyt kuitenkin on lahonnut. 302410, 11/92). On jätettävä linnuston erikoistuntijain tehtäYäk i luonnonsuojelusuunnitelman tämän puolen kehittäminen. Myöskin muualla rnerenrannikolla on Kymenlaaksossa reheviä ruohoisia merenlahtia, joissa elää rikas linnusto ja muukin eläimistö. Munkkisaari Kymijoessa (Top.l. 302410, 19/94). lentokentän N-puolella (Top.l. Kun alue on pieni ja sijaitsee kaukana asutulta alueelta, sen rauhoittamisesta koituva haitta on sangen pieni. Kymi Karhunruoho (Tofieldia) -suo nyk. Valok. Ko. Suota ei saisi ojittaa, ja kaikki kasvien keruu siltä olisi kiellettävä. Viljo Kujala. saarnen esiintymä on lähellä. Sekä luonnonettä kulttuurimuistomerkkinä rauhoitettava paikka. 15. Olisi kuitenkin julistettava luonnonsuojelualueeksi. Karhunruoho on pohjoissuomalainen kasvi, jolla on vain pari esiintymää Etelä-Suomessa. Pähkinäpensaan ainoa mahdollisesti alkuperäinen esiintymä Kymenlaaksossa. Harvinainen hietaneilikka (Dianthus arenarius) kasvaa Kannusjärven Luomajärvellä rapautuvalla vuorenrinteellä. 1 ha ala olisi rauhoitettava laiduntamiselta (aidattava tarpeen vaatiessa) ja ojitukselta, sen sijaan metsän käyttö voidaan sallia. Muitakin harvinaisia lehtokasveja siellä on. H am ina K irkkojärvi tunnettu lintujärvi, kasvillisuuden täyttämä niin että venekulku vain keinotekoisia kanavia pitkin mahdollista. Erikoisen rehevä ja rikaslajinen lehtopaikka melko kostealla maalla Ala-Vaaherlampeen viettävällä metsärinteellä (mm. vaahteraa ei kuitenkaan havaittu, vaikka paikka on siitä nimensä saanut). suolla on muitakin harvinaisia ja suojeltavia kasveja, mm. Vaaherlammen lehto Onkamaalla (Top.l
Varsinkin Lehtisen luonnon rauhoittamista olisi pidettävä erittäin toivottavana. kohoavan vuoren jyrkän W-rinteen juurella on erittäin rikas lehto (mm. Erikoisen tärkeän rauhoituskohteen muodostaa vuorinen eteläpuolisko. Kymijoen koskipaikat, muutkin kuin Langinkoski Kotkassa, olisi hoidettava luonnon puistoina sikäli, että niiden rannat pidettäisiin siisteinä ja niiden kasvillisuus ja eläimistö rauhoitettaisiin. Metsän käyttöä, jalopuustoa lukuunottamatta, voitaisiin sallia ja niittämistäkin, mutta muu kasvillisuus olisi rauhoitettava. Tammi (Quercus robur): Virolahti, Rapasaari, Haililan luona tieto v:lta 1856, ainoa villitammen esiintymä Kymenlaaksossa, liekö enää hengissä. Pähkinä pensas (Corylus avellana): Kymi, Munkkisaari; Kyminkartanon myllyn luona pikkusaaressa 2-3 yks. Tämä ajatus ansaitsee täyden kannatuksen, niin erikoisluontoinen kuin tämä rauhoitusalue tulisikin olemaan. Matkailun ja retkeilyn kannalta olisivat Vehkalahdella Mafasaari ja Nuokko todellisia helmiä. Suntholma edustaa Ulko-Tammion kanssa Vehkalahden ulkosaariston luontoa parhaiten. Rauhoitettavia kasveja ja luonnon muistomerkkejä Puita: Saarni (Fraxinus excelsior): Valkeala, Selänpää, Saarnikorven niitty, 3 km kylästä NW; Sippola, Hirvelä, Saarnikorpi, kappalaisen virkatalon maalla; Kymi, lentokentän NW-puolella purolaaksossa; Kymi, Ahvio, Kymijoen saaressa 5-6 yks.; Pyhtää, Ristsaari. Tässäkään tapauksessa ei metsän käyttöä tarvitsisi kieltää. lehmus, vaahtera, kuusama, taikinamarja, tuhkapuu ym.). Senkään julistamiselle luonnonsuojelualueeksi ei käsittääkseni ole mitään sanottavia taloudellisia esteitä. Vaaht e ra (Acer platanoides) edellä jo selostettujen lisäksi: Kymi, Juurikorpi, Joutsenjoki lähellä Juurikorven tietä pieni puu; Kuorsalo, Lehtinen, muutamia pieniä yks. Pohjoisosassa on maatumasuoja niittykasvillisuutta sekä metsäkasvillisuutta. 304103, 6699-6701/503-504). Ennenkuin niihin retkeilyä ruvetaan varsinaisesti ohjaamaan, olisi määräyksiä luonnon suojelemiseksi niissäkin annettava. Myöskin vuoren laen kasvillisuus ou sangen mielenkiintoinen. Virolahden ja Pyhtään saaristo on, kuten sanottu, minulle jäänyt sangen vähän tunnetuksi. Tiilitehtaan rannat Karhulassa (Top.l. 302410, 10-11/95). Saaristo Vuorisaari Kuutsalon saaristossa (Top.l. Myöskin merenrantakasvillisuus on edustava. merenrantametsässä. Niissä on vielä monta ihastuttavaa retkeilypaikkaa. Lehtinen ja Höyteri Kuorsalon saaristossa ovat tavallista rehevämpiä ja kasvirikkaampia. Entisen tiilitehtaan savenottolampiin on kehittynyt rikas kasvillisuus (Ceratophyllum ym.) ja viime aikoina myöskin rikas vesilinnusto on pesiytynyt niihin, jonka vuoksi luonnonsuojelua harrastavat paikkakuntalaiset ovat ehdottaneet, että siihen muodostettaisiin luonnonsuojelualue. Lehmu s eli n i i n i p u u (Tilia cordata) edellä jo mainittujen lisäksi: Sippola, Enäjärvi, Niinisaaret Enäsuon etelälaidassa; Sippola, Haapala, Niemen talon luona; Sippola, Mämmälä, 16. 34 m my. En kuitenkaan voi jättää mainitsematta Pyhtään Ristsaarta, joka on kasvirikkaudestaan jo kuuluisa ja soveltuu mielestäni erinomaisesti sekä luonnonsuojelualueeksi että myöskin retkeilykohteeksi laajojen kauniiden kalliorantojensa ja varjoisten metsäpolkujensa takia. Saari soveltuisi kokonaan luonnonsuojelualueeksi ja edustaisi kauniisti ja monipuolisesti Kymenlaakson saaristoluontoa
Valok. muk.); Tam.mio, Kukkion saari, muutama yks. 20 isoa puuta; Summa, Summ.ajoen kahluupaikalla iso puu; Mäntlahti, Korkeakallio, metsikkö (ilmoit. 17. Einari Valleala Apajat Rapakivijärven laskuojan varr.; Vehkalahti, Pyhältö, Harjulan talon luona 5 puuta; Huruksela, Kymijoen saaressa n. Ristsaari Pyhtäällä. Järviruoko (Phragmites communis) säilyy elinvoimaisena maatuneissa merenlahdissa keskellä metsää. Kataja (Juniperus communis): Vehkalahti, Lankila, Akonlampi, puron luona 10 m korkea; Metsäkylä, kylän eteläpäässä maantien varrella pellolla kaunis yks.; Pyhtää, Purolan kylä, useita vanhoja kauniita katajia
(omistaja rauhoittanut); Vehkalahti, Hautausmaan lähteen I. T u m pura raunioin en (Asplenium trichomanes): olisi rauhoitettava kokonaan Kymenlaaksossa. 1 yks. K u r j en k e 11 o (Campanul,a persicifolia): tämä suurikukkaisin kellolaji olisi rauhoitettava koko Kymenlaaksossa. 18. Suo k u r j en p o 1 v i (Geranium palustre): Tavastilassa, kasvupaikkakin olisi rauhoitettava. Koi v u (Betul,a verrucosa), visakoivu: Sippola, Raussi, Humaljoen varr. Ruoho ne i 1 i k k a (Statice armeria): Hamina, Lupinlahden rannalla. Tauno Ulvinen löytänyt sitä, kasvi ja sen esiintymispaikat olisi rauhoitettava. Lähde Ii tukk a (Cardamine flexuosa) : Valkeala, toisen Salpausselän lähdepaikoista on maist. Kuusi (Picea abies), Käärmekuusia: Sippola, Enäjärvi, Jokiniemen talon l.; Vehkalahti, Pyhältö, Likolammen ojan varr.; Ihamaa, Viljo Harjun metsä Naistenlammen I. op. Hiidenkirnu Kymin Sunilan Valok. K e l tavu o k ko (Anemone ranunculoides): Löydetty vain Vehkalahden Reitkallista; mikäli mahdollista kasvupaikkakin olisi rauhoitettava. Ruohokasveja: Hieta neilikka (Dianthus arenarius), jo mainittujen lisäksi on Utin lentokentän luona hietikolla kasvanut, mutta voinut tulla sukupuuttoon hävitetyksi. Sorsa n putki (Sium l,atifolium): erittäin harvinainen kasvi, vain yksi kasvupaikka Summassa tunnettu; olisi rauhoitettava myös kasvupaikka. Syylä i ne n linnun h e r n e (Lathyrus montanus): Pyhtää, Kk., suoma!. T. kansakoulun N-puolella itäisin esiintymä Suomessa. Kujala. Suot y r ä k k i (Euphorbia palustris): vain rannikolla esiintyvä, rauhoitettava kokonaan. Musta 1 i n n u n h e rn e (Lathyrus niger): Iitti, lienee löydetty, paikat tarkistettava. Mänty (Pinus silvestris), muhkuramänty: Sippola, Ruotila, Kangas, Kujalan talon maalla
Paikkaa en tunne paremmin. Kai h e orvokki (Viola Selkirkii): Kymenlaaksosta vain 3 esiintymää toistaiseksi tunnettu: kokonaan rauhoitettava. Kiuru n kannus (Oorydalis solida ja 0. Jos vielä löytyy, rauhoitettava. R anta orvokki (Viola stagnina): maakunnan pohjoisosassa harvinaisuutena mm. Syvä luola, johon kerrotaan jonkun itsensä surmanneen. Vuori a p i 1 a (Trifolium montanum): erittäin harvinainen ja niukka; olisi rauhoitettava myös kasvupaikka. R a p a k i v i : niin yleisiä kuin rapakivet ovatkin, täysin koskemattomat rapautuneet kivet alkavat olla harvinaisia rapautumissoraa niistä on otettu varsinkin tientekoaineeksi. Samoin olisi rauhoitettava rapakivikallion leikkaus, jossa pinta.osa on rapautunutta, alempana t ervettä kalliota. Tämä kivilaji on ennestään tuntematon. : Hu o 1 e v i n kirkko : Sippola, Ruotila, Savimäkelän luona mäen rinteessä suurien kivien muodostama luola, johon pari kolme henkiöä mahtuu makuulle; käytetty jäljistä päätellen yöpymiseen vielä nykyisinkin. R ä ikä mä ki v i: opettaja J{alervo A ilio Kuusankoskelta on kiinnittänyt huomiota omituiseen rapakivessä esiintyvään maasälpään, joka räiskyy kuumennettaessa. Jokin koskematon rapautuva suuri kivi olisi siksi näytteeksi rauhoitettava. Yö k ö n 1 ehti (Pinguicula vulgaris): pari esiintymää tunnettu Valkealasta, kasvupaikkoineen rauhoitettava. H i i d e n k i r n u j a on tavattu ainakin Kymissä rannikolla. Siperia n sini v a 1 v a t t i (Mulgedium sibiricum) ainoa (n esiintymä Valkealassa, laji olisi rauhoitettava. R ei t k a 11 i n 1 u o 1 a. K a r j a 1 a n ruusu (Rosa acwularis): esiintyy hieman Sippolan koillisosassa (itäisimpänä Suomessa) mikäli mahdollista kasvupaikkakin olisi rauhoitettava. harvinaisuutena, olisi rauhoitettava kasvi kokonaan ja jokunen sen kasvupaikoistakin. K a a r 1 en v a 1 tikka (Pedwularis sceptrum): tavattu s.t. Sotilaita oli lähetetty ottamaan ruumista pois, mutta eivät olleet uskaltaneet laskeutua luolaan. intermedia): kumpainenkin laji on harvinaisuus ja voitaisiin rauhoittaa. Lappalanjärven rannoilla; koko laji ja lisäksi jokin sen kasvupaikoista olisi rauhoitettava. K u 11 e ro (Trollius europaeus): harvinaisuutensa takia kokonaan rauhoitettava Kymenlaaksossa. 19. Luh ta orvokki (Viola uliginosa): tunnettu Kouvolan seudusta 2 esiintymää, jotka kumpainenkin nyt tuhoutuneet. Juu r e h t i va h ä, r j ä ns i 1 mä (Hypochoe:ris radicat,a): sikäli kuin tätä lajia vielä Suomessa löytyy ainoalla esiintymispaikallaan Miehikkälän Kotilahdella kasvi kasvupaikkoineen olisi rauhoitettava. Vuohen k a a 1 i (Lactuca muralis): vain pari esiintymää tiedossa. Rauhoitettavia luolia , kiviä yms. Kaikki >>räikämäkivet>> olisi rauhoitettava. Laji rauhoitettava. T ah me a koho k k i (Silene viscosa): tunnettu vanhastaan Haapsaaresta, rauhoitettava kasvupaikkoineen
Martti Linkola J aio haukka 1959 Pentti Linkol,a Kuluneen vuoden aikana on Suomen Luonnon numeroissa 1959: 1-2 julkaistussa kirjoituksessani esitetyn luettelon ja kartan täydennykseksi saatu tietoja 12:sta ennen tuntemattomasta jalohaukan pesäpaikasta (k = kallio, s = suo): Laitila s, Siuntio k, Heinolan mlk 2 k, Iitti k, Jaala k, Kuhmoinen k, Hirvensalmi k, Kangasniemi k, Haapajärvi s, Petolahti s, Öja kalasääskenpesä. Mättö l, L . Myöhästyneitä ilmoituksia tarkastuksista 1958 on saatu 5: J. Valok. 20 Toisaalta on kahden ilmoituksen (Rantasalmi 2 k) havaittu tarkoittavan samaa pesäpaikkaa ja yksi ilmoitus (Säyneinen k) todettu kesän 1959 tarkastuskäynnillä virheelliseksi. Sarkki l. Tuhoon tuomitun suvun viimeisiä: tammelalaisen jalohaukkaperheen ainokainen 1959. Neljässä tapauksessa todettiin. Tunnettujen jalohaukan pesäpaikkojen luku on nyt 345. 0. Stersvoo 3
Tilanne 1959 Mahd. Korjatut luvut 1958 (järjestettyjen + tilapäisten tarkastajien toimesta) tavatuista jalohaukoista ovat seuraavat: 34 paria (pesivää tai pesimätöntä), 5:llä paikalla 1 tuskin pesivä lintu ja 2:lla 1 tilapäinen kävijä. Johansson l, P-Å Johansson & P. Linkola 4, M. Ekstam 6, J. Tulokset taulukossa 1. Linkola 2, P. Sorsa l , P. Kaksi ilmoitusta puuttumisesta 1958 on todettu erheellisiksi: toisessa tapauksessa jalohaukka pesi (4 munaa), toisessa tavattiin 1 ilm. pesimätön lintu. puuttuminen, yhdessä pesiminen (2 poikasta). Mustakallio 3, P. Masentavaksi tilanne käy vasta tutkittaessa pesimisen onnistumista 1959, (taulukko 2). Salkio 2, L. Linkola 16, P. Tilann e 1958 Pesi Pesivä pari · · · · · · · · · · 16 >>Luultavasti pesi>> · · · · 2 Pesimätön pari · · · · · · 1 1 tuskin pesivä lintu · · 1 1 lintu käymätiellä · · · · Ei pesinyt · · · · · · · · · · 1 Todennäk.pesi 1 päähuomio niiden pesäpaikkojen uudelleen tarkastukseen, joilla oli 1958 lintuja tavattu. Mustakallio l, J. Steiner l , V. Roos & L. Mättö 5, J. Kaikkiaan löytyi jalohaukkoja vuonna 1959 siis 33:lta pesimäpaikalta, selvästi pesiviä 27:ltä. 1958-59 tutkittuja jalohaukan pesäpaikkoja on siis 175. Miettinen 5, M. Eerikäinen l , B. & P. 1959 olivat tarkastustyössä mukana seuraavat henkilöt: R. Paavolainen l, P. 2 1 1 Ei pesinyt 3 1 17 Ei tarkastettu 9 1 2 84 21. Yhteensä tarkastettiin 1958 siis 149 pesäpaikkaa. Härö l , P-Å. & S. Linkola & T. että valtaosa v:n 1958 haukkapareista oli saapuvilla myös 1959: vain 4-6 19:stä pesäpaikasta oli 1958-59 jäänyt asumattomiksi. Dahlström 3, A. Lappi 2, M. Uusilla paikoilla tavattiin ilahduttavasti 6 pesivää paria (tuoreimmat edelliset pesimistiedot vuosilta 1921, 1927, 1955, 1955, 1956, 1957), 1 käymätiellä oleva lintu ja 18 tyhjää pesäpaikkaa. Haapanen & E. Korkalainen l , R . Havaitaan. Tarkastustyössä kiinnitettiin tällä kertaa Taulukk o 1. Edellisten lisäksi tutkittiin tarkastustyötä jatkettaessa 26 sellaista pesimäpaikkaa, joilla ei käyty 1958. Sulkava 5, V. Joskaan luku ei anna aihetta suurempaan toivorikkauteen kuin aikaisemmin esittämäni tulokset, ei toisaalta sentään näytä tapahtuneen yhtä jyrkkää laskua viimeisen vuoden mittaan kuin olisi ehkä voinut pelätä. Myös jonkin verran 1959 asumattomiksi todettuja pesäpaikkoja tarkastettiin toistamiseen, etenkin sellaisia, joilla on ollut asukkaita vielä aivan viimeisinä vuosina (1955 -57). Kaikkia >>luultavia pesimisiä>> voidaan nyt myös pitää varmoina pesimisinä. Kuokka l , E. Casen l, H. Sarkki l , S. Pitkänen l , L. Tark as tustyö 1959 V. Törnroos 1 pesimäpaikka. Rautiala 2, E. Linkola 5, V. 1958 tyhjiksi todettua pesäpaikkaa ollut asuttuja 1959; valitettavasti molemmissa tapauksissa vuoden 1958 tarkastustulokseen liittyy pieni epävarmuusmomentti. Excell 3, A. Luonnonsuojeluyhdistys kiittää ja toivoo, että sekä kaikki nämä että uudet tiedonantajat jatkaisivat työtä tulevana kesänä ja pitäisivät vilkasta postiyhteyttä yhdistykseen. 1, tuskin l lintu pesi pesivä käym. Linkola & E-P. Toisaalta on yllättävästi 1 tai mahdollisesti 2 v. Linkola & P
Poikueet olivat sen sijaan pääosaksi murheellisen pieniä: suuria poikasia 5 X l , 1 X 2, 2 X 3 ja 2 X 4, keskimäärin 2,1 poikasta. Ei edes yksittäisten pesien suoielu keväällä asetetuin rauhoitustauluin vastannut odotuksia: hävittäjät toimivat itsepäisesti ja pelkäämättä. Eräässä pesässä 3 suurta poikasta koiraan hoidossa, naaras luultavasti ammuttu pesällä. Kun lentopoikasiin asti menestyneiden parien määrä on huomattavasti alle 50 %:n, on selvää, ettei näin onnettoman heikko pesimistulos riitä pysäyttämään kannan nopeaa taantumista. 22 27 1 1 1 1 7 3 1 1 7 4 paria >> >> >) )) )) )) » )) >) )). Munapesyeet olivat 1959 täysin normaalinsuuruisia: tarkastetuissa haudotuissa pesyeissä 1 X 1, 2 X 2, 7 X 3, 1 X 4 munaa. Kuten jo viime kirjoituksessani totesin, on petolintukysymys kerta kaikkiaan yksi ja jakamaton. Niin oma laaja kokemukseni kansan suhteesta petolintuihin kuin kaikki muutkin havainnot todistavat, että eri petolintulajien tuntemuksen opettaminen pyssymiesten syville P esiminen 1959 Pesimisen menestymistä jalohaukan ensimmäisenä rauhoitusvuotena valottaa seuraava laskelma: Pesiltä tavattuj a yhteensä · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · lähemmät tiedot pesimisestä puuttuvat · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · hylkäsi munapesän (3 munaa) · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · muni useaan eri kohtaan (väh. Tulevaisuuden vuosittaiset invenTaulukk o 2. Jotta luonnonsuojeluväeltä paljon aikaa, vaivannäköä ja kustannuksiakin vaatinut jalohaulckaoperaatio ei päätyisi toivottomaan ta.ppioon, onkin yritettävä käyttää saatua oppia muun eläimistön hyväksi. taarit merkinnevät samanlaista alenevaa ja nollaan päättyvää sarjaa kuin Ruotsissa suoritetut tarkat kattohaikaralaskelmat, jotka päättyivät viimeisen pariskunnan eräänä keväänä jäädessä palaamatta. Jalohaukan antama opetu s luonnon ystävälle Vuoden 1959 tarkkailu osoittaa, että pelko j alohaukan rauhoitusasetuksen tehottomuu desta oli oikeutettu: pesimistulos jäi yhtä surkuteltavan huonoksi, ellei huonommaksi, kuin edellisenä vuonna. 5 munaa) ja munat lopulta rikkoontuivat osa munista rikkoontui, osa vesimunia (3 munaa) · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · munapesä hävisi (6 + 4 X X munaa) · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · munatai poikaspesye hävisi (3 X X munaa) · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · pienet poikaset vietiin (ollut 3 munaa) · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · ainakien pieniä poikasia varttui (X poikasta) · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · ainakin suuria poikasia varttui (9 + X poikasta) · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · lentopoikasia varttui (12 poikasta) · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · Huom. Niin murheellista kuin onkin näin kirjoittaa, niin tuskin voidaan enää tilannetta tulkita muutoin kuin sanoilla: olemme jo menettäneet jalohaukan. Nyt on vihoviimeisen kerran nähty, kuinka naivia on rauhoitella huolellisesti erikseen mehiläishaukkoja, ruskosuohaukkoja, jalohaukkoja ... , joth vain harvat spesialistit tuntevat, niin kauan kuin asian ydin on ratkaisematta: kun kana(ja varpus-) haukka yhä on lainsuojaton
23. Ehkäpä kaikkein tärkein jalohaukan nyt antamista opetuksista on se, että jos me kuten monesti tunnuksena on käsitämme luonnonsuojelutyön pelkästään hellävaraiseksi valistustyöksi, joka kantaa hedelmiä vain uuden polven lapsuudesta saakbaloitettuna, meillä on perin vähän suojeltavaa sitten kun vihdoin valistettu polvi on tukenamme. Toisin sanoen: piittaamattominkin luonnon turmelija kyllä talttuu, jos jalohaukan munien ryöstäminen tai suohaukan tuiskauttaminen haulikoll0 merkitsee edes joltistakin riskiä käräjäjuttuun. »Sijaiskärsijöiden>> osalta olisi voitto suuri jo tällöin, koska kaikki muut suuret haukkamme ov0.t muuttolintuja. Kun tämä luonnonsuojeluasian edistyessä kuitenkin ennen pitkää tapahtuu, on äärettömän murheellista sen venyminen niin pitkälle, että yhä useammat >>sijaiskärsijät>> ehtivät tuhoutua sukupuuttoon jalohaukka nyt ensimmäisenä, muut petolintumme kenties yhtä arvaamattoman äkkiä perässä. Kaikkien petolintujen yhdenmukainen rauhoitus on ainoa ratkaisu tämänkin takia: hävitetty haukanpesä sellaisenaan tahi (kesäaikana) ammuttu haukka kuin haukka johtaa syytteeseen, tarkemp0-a lajinmääritystä ei forvita. Toiseksi olisi saatava aikaan ratkaiseva muutos luonnonsuojelulain valvonnan tehokkuudessa. Iso petolintu on kansalle kanahaukka ja sellaisena pysyy; lokinvalkea sinihaukkakoiras on >>harvinaisen vaalea kanahaukka>> ja jalohaukka on kanahaukka, joka kylläkin kaikkien kummaksi pesii maassa. Vasta silloin voidaan v0lvonnalta odottaa kunnollisia tuloksia. Tällöin riistamiehille jäisi nykyaikaisine mainioine pyyntineuvoineen vielä mahdollisuus säännöstellä kanahaukkakantaamielin määrin syksyllä ja talvella. Kysymyksen luulisi hyvinkin mahdolliseksi ratkaista Ruotsin mainion esimerkin mukaan, siten että kanahaukka rauhoitettaisiin ainakin aluksi vain pesimäajaksi. Hitaaseen >>maaperän valmisteluun>> ei ole aikaa. Viranomaisten taholfo rauhoitusmääräysten valvonta on tosin kohdannut joskus välinpitämättömyyttäkin tahi peräti vastahakoisuutta luonnonsuojeluväen valistuskampanjaa tarvitaan myös tälle taholle! , mutta tavallisesti on sorruttu luonnontuntemuksen, lähinnä lajintuntemuksen puutteesta johtuviin vaikeuksiin. riveille on haihattelua ja jää sellaiseksi. Valvontakysymys liittyy kuitenkin sekin läheisesti vaatimukseen kanah0ukan rauhoituksesta. Petolintukysymyksen ratkaisu on h0,hmoteltu jääkäämme odottamaan nopeaa toimintaa. Toivoisin, että jalohaukkaesimerkki havahduttaisi kaikki asioihin vaikuttavat tukemaan ainoaa ratkaisua, johon sisältyy toivon siemen. Ei voi kyllin korostaa, kuinka tärkeä osuus luonnonsuojeluasi0 ssa on lailla ja pykälillä ja kuinka paljon tällä kohden jo on paperilla saatu aikaan ja käytännössä velttoudella menetetty. Vastaväitteet, joiden mukaan >>jyrkkyys vain nostattaa vastarintaan>> ja >>vahingoittaa asiaa>>, ovat hataria: juuri lainvalvojien ankaruudella suuri yleisö on monesti saatu kunnioittamaan muitakin >>epäpopuläärejä>> lakeja. Olisi etsittävä kaikki keinot, joilla saataisiin metsästyksen harrastajat luopumaan toivottomasta viivytystaistelustaan kanahaukan rauhoittamista vastaan. Kaunistelematta sanottuna: jos todella olemme vakuuttuneita alkuperäisen luonnon suojelun arvosta tapahtuu se sitten itsemme, tulevien polvien tai luonnon oman elämän hyväksi , meidän on alennuttava myöntämään, että luonnonsuojelutyö rinnan valistustyön kanssa on myö" poliisitoimintaa, josta kaikki pehmeys on kaukaria
K yhmyjoutsen kotiutumassa Lounais::Suomen mantereelle Rauno Tenovuo Joutsenet, vesili.nnuistamme kookkaimmat ja uljaimmat, ovat aina olleet luonnon ystävien kiinnostuksen kohteena. Kuluvana vuosikymmenenä on kuitenkin voitu havaita selvää voimistumista, joten nykyinen kanta lienee 15-20 parin suuruinen (S. pesimistä mainitun alueen ulkopuolella. Meidän maassamme tavattavasta kolmesta joutsenlajista on päähuomio kiintynyt laulujoutseneen (Cygnus cygnus), jonka tunnemme Lapin ja Karjalan erämaiden asukkaana; muualla Suomessa näemme sen vain muuttavana. Tällaiset ovat siis näkymät joutsenen kohdalla. Keväällä 1932 lintu palasi synnyinseudulleen, samoin seuraavanakin vuonna, jolloin sen seuraksi laskettiin kolme muuta kyhmyjoutsenta. Niinpä kymmenen vuotta sitten julkaistu (Suomen Luonto, vuosikirja 1949) prof. Kyhmyjoutsen pysyi käytännöllisesti katsoen yksinomaan Ahvenan mantereelle kuuluvana lajina parikymmentä vuotta. Holmqvist 1935). Mutta tämän vuosikymmenen puolivälissä alkoi näkyä merkkejä siitä vaiheesta, jota monet luonnon ystävät olivat uumoilleet ja toivoneet: kyhmyjoutsenen kotiutumisesta Lounais-Suomen mantereelle. Knutsbodalahdessa pesiminen jatkui ja kyhmyjoutsenta saattoi ruveta pitämään Ahvenan mantereen vakituiseen pesimälinnustoon kuuluvana. Se asettui kaupungin läheiseen merenlahteen, mistä vasta joulukuussa lähti kahden muuttavan joutsenen seurassa etelään. Nikander). Mutta samalla kun tämän erämaiden linnun harventunut kanta käy ankaraa olemassaolon taistelua, on joutsenrintamalla tapahtumassa uusi ilahduttava vaihe: lounaasta käsin tunkeutuu maahamme toinen laji, kyhmyjoutsen (Cygnus olor), joka päinvastoin kuin edellinen on asuttujen ja viljavien seutujen asukas. Kyhmyjoutsenen pesimishistoria maassamme alkaa oikeastaan syksystä 1931, jolloin Maarianhaminan lintulammikosta kar24 kasi yksi lintu. Einari MerikaUion seikkaperäinen laskelma päätyi 15 pariin nyky-Suomen alueella. Toimenpide johtikin vuonna 1934 toivottuun päämäärään, ensimmäiseen pesimiseen, mikä tapahtui kasvillisulldrikkaassa Knutsbodalahdessa Lemlandin pitäjässä (G. Tällä hetkellä voimme tyydytyksellä todeta, että kyhmyjoutsenen asettuminen mantereelle on tosi. Toisinaan saattoi saarella nähdä useita kymmeniäkin yksilöitä käsittäviä parvia, mutta pesivä kanta pysyi pitkän aikaa suhteellisen pienenä. Joutsenkantamme tulevaisuus on edelleen uhattuna, joskin aivan viime vuosina, kai osaltaan tehostetun luonnonsuojelun ansiosta, on voitu havaita eräitä kannan vahvistumiseen viittaavia merkkejä, mm. Joutsenen pesivä kanta on viime vuosikymmeninä pienentynyt huolestuttavasti
Tenovuo 25. (Eräitä pesimisajan ulkopuolella tehtyjä hajahavaintoja, joita on jo vuosisadan vaihteesta lähtien, en seuraavassa ole ottanut huomioon). Kareila). Mutta jo aiemmin oli kaksi lintua saapunut Uudenkaupungin tienoille, missä ne havaittiin jo helmikuun alkupäivinä (T. asia, josta eri puolilta maakuntaa kantautuneet tiedot kertovat selvää kieltään. Mustakallio, R. R. Ikään kuin maaperää tunnustellen käväisi Turussa, Ruissalon sillan luona huhtikuun 19 p:nä kyhmyjoutsen, joka viivähti paikalla vain tunnin verran (P. Tarkastelkaamme tämän merkittävän tapahtuman vaiheita niiden havaintojen valossa, jotka allekirjoittaneen tietoon ovat tulleet. Vuosi 1956 näyttää merkinneen uuden vaiheen alkamista. Kökar kesäkuussa 1959. Valok. Avovesialueella ne näyttivät hyvin tulevan toimeen, mutta huhtikuun alussa sattuneella pakkaskauKyhmyjoutsen on alkanut pesiä karussa ulkosaaristossakin. Laine)
Pelastustoimenpiteetkään eivät auttaneet, vaan pahoin kärsineet poikaset oli lopetettava. della ne jäätyivät kiinni ja otettiin ihmisten hoiviin. Kyhmyjoutsenia on nähty myöskin eräillä muilla paikkakunnilla, joskaan pesimistä ei ole todettu. Kuusinen 1957). Marraskuun puolivälissä sattunut 26 pakkaskausi osoittautui kuitenkin kohtalokkaaksi ja kolme poikasta jäätyi eräänä yönä kiinni. Nämä lienevät selviytyneet lentokykyisiksi. Onko myöskin nyt mantereelle levinnyt kanta kesyä alkuperää, saa. 1956 seudulle tullutta paria. Hoviseppä & P. Saviranta) ehkäpä sieltä löytyy seuraava pesäpaikka! Muut tietooni tulleet havainnot ovat muuttoaikaisia; näitä on ainakin Porista saakka, missä lintu on näyttäytynyt jo kolmena keväänä (1954, 1957 ja 1959; Kaukola, M. Nuoret linnut, joita uusien alueiden kansoittajat pääosaltaan lienevät, saattavat olla uskollisia nuoruusvuosiensa olinpaikoille. Tänä vuonna (1959) joutsenet saapuivat jo huhtikuun alkupäivinä ja ryhtyivät nytkin pesimispuuhiin. Tällä kertaa onnetar oli suopeampi ja heinäkuun alkupuolella saivat saaren asukkaat ihailla kuutta untuvikkoa, jotka näyttivät varttuvan hyvin. Vehmaalle kyhmyjoutsen ei tiettävästi enää palannutkaan. Bergström). Tammelassa asusti lintu kesäkuussa 1957 parisen viikkoa (A. Pesä kuitenkin tuhoutui ja emot kaikkosivat jo kesäkuun puolivälissä. Auvinen, A. Sen sijaan emot ja niiden mukana loput kolme poikasta pelastuivat läheiseen mereen, missä oleskelevat vielä tätä kirjoitettaessa (24. Ne palaavat näille vuosittain ja saavutettuaan sukukypsyyden useimmiten vasta kolmitai nelivuotiaina ryhtyvät pesimispuuhiin. Mainitut seikat, uskollisuus nuoruusvuosien olinpaikkaa tai talvehtimispaikkaa kohtaan, kuvastuvat mielestäni melko hyvin nyt tapahtuvassa kyhmyjoutsenen leviämisessä mantereelle. Blomqvist, I. Kustavin pesälöytö ei .kuitenkaan ole jäänyt lounaisen rannikkoseudun ainoaksi eikä edes ensimmäiseksi pesälöydöksi, sillä jo vuotta aikaisemmin pesä löydettiin Paraisilla, Attu nimisessä saaressa. Sen sijaan laji näyttää kotiutuneen Uudenkaupungin ympäristöön, mistä on useita havaintoja sekä maalaiskunnan alueelta että Lokalahden ja Kustavinkin puolelta (U. Atussakin kyhmyjoutsenpari oleskeli pesimättä vuoden 1957, mutta seuraavana keväänä linnut rakensivat pesän Atun kartanon ja merenrannan välissä sijaitsevaan Östervikeniin. Lindgren). Myöskin talvehtimispaikkoja kohtaan kyhmyjoutsenet osoittavat määrätynlaista uskollisuutta, etenkin siellä, missä niitä säännöllisesti ruokitaan. Mikään näistä ei varmasti osoita joutsenia olleen kahta enempää. Löydettäessä pesä oli tuhoutunut, mutta pari näyttää pesineen uudelleen, sillä elokuun alkupuoliskolla havaittiin ainakin 3 poikasta käsittävä poikue. Huokuna 1958) ja Taivassalossa lähellä kirkonkylää sijaitsevassa Rantalanlahdessa nähtiin kyhmyjoutsenpari v. Laine, A. Kyhmyjoutsenella on voimakkaasti kehittynyt kotiseutu-uskollisuus. Kyhmyjoutsenpari nähtiin myöskin Vehmaan Kirkkoj ärvellä ainakin toukokuussa, mutta pesimistä ei täälläkään todettu (1. Kesäkuussa 1959 löytyi yllättäen lajin pesä Kustavin pohjoisosan saaristosta (R. 1959 pitkin kesää (E. Soikkeli). M. Nurmi). 11.; B. Kuten edellä on selostettu, on Ahvenan mantereen kyhmyjoutsenkanta saanut alkunsa lintulammikossa kasvatetuista kesyistä joutsenista. Karrakoski 1957). Myöhemmin linnut päästettiin vapaiksi ja ne oleskelivat seudulla syksyyn saakka (F. Onkin todennäköistä, että kaikki tapaamiset koskevat samaa, v. Hannula; M
Erityisesti pyydän kiittää Atun kartanon tilanhoitaja Bruno B ergströmiä, jonka kokoamat tiedot tästä tavallaan historiallisesta esiintymispaikasta ovat olleet erityisen merkitykselliset. Kyhmyjoutsenen pelastus lieneekin juuri siinä, että se hakeutuu ihmisen läheisyyteen ja sen esiintymispaikka tulee helposti paikkakunnan asukkaiden tietoon. Mainitut pesien tuhoutumiset lienevät nisäkäsrosvojen, todennäköisesti ketun tai minkin työtä mikään ei viittaa ihmisen syyllisyyteen. Tyydytyksellä voidaan todeta, että kyhmyjoutsenet tiettävästi kaikkialla ovat saaneet olla rauhassa, niitä on suojeltu ja tarvittaessa hoivailtu. Tästä huolimatta on selvää, että kyhmyjoutse.aen asettuminen manner-Suomeen on tyypillistä luonnonvaraisen lajin uuden alueen valtaamista, mihin ihmisellä ei ole ollut osuutta. Varhain tapahtuva kevätmuutto ja ennen kaikkea varhainen pesinnän aloittaminen tuntuisivat myöskin sopeutumisen kannalta merkityksellisiltä, mutta tällöinkin jääpeite saattaa muodostaa esteen. Emolinnut kykenevät helpommin pelastautumaan myöhempänä ajankohtana jäätyvään mereen. Entä ihmisen taholta tuleva vastaanotto, millainen se on ollut. Tähän saamme osittaisen vastauksen niistä istutuksista, joita kokeilumielessä on tehty. tetaan helposti kysyä. Toisaalta juuri kyhmyjoutsen on laji, jonka kohdal1a rajan vetäminen luonnonvaraisen ja villiytyneen välillä on varsin vaikea; oletetaanhari., että suuri osa Pohjolan joutsenkantaa saattaa olla villiytynyttä alkuperää. Hoviseppä). 19571958 jo silloin, kun pesäja olinpaikaksi valittu Österviken vielä oli jään peittämä. Mikäli vertailuperustaksi otamme kyhmyjoutsenen esiintymisalueen Ruotsissa, tuntuisi kuitenkin lajin levittäytyminen linjalle PoriHämeenlinna-Hamina mahdolliselta. Muissa tapauksissa mikään ei viittaa siihen, että kysymyksessä olisivat alunperin kesyt yksilöt. Vai olisiko luonnonsuojeluaate jo siinä määrin saanut kantavuutta, että arvokas vieras osataan ottaa arvokkaalla tavalla vastaan. Tapahtumien taustan löydämmekin Ahvenan mantereelta ja läntisestä naapurimaastamme, missä kyhmyjoutsen on viime aikoina lisääntynyt voimakkaasti, erityisesti juuri 1950-luvulla. Fritzen, J. 27. Hietala). Pyydän vielä kiittää kaikkia niitä lintujen tuntijoita, opiskelijoita, koulupoikia ja paikkakuntalaisia, jotka auliisti ovat antaneet tilanteen oikeaan arvioimiseen tarvittavat tiedot. Juuri Attuun kyhmyjoutsenpari saapui vv. Ruotsissa jatkuvasti yleistynyt merenrannikolle ja saaristoon pesiminen näyttäisi tämän mukaan lajin kannalta edulliselta (haittana tosin vedenkorkeuden vaihtelut ja niistä johtuvat pesien tuhoutumiset). Mahdollista on, että karkuun päässyt yksilö oli sama, joka seuraavana keväänä ja kesänä nähtiin lähellä karkaamispaikkaa vain muutaman kilometrin päässä Turusta (N. Näissä linnut on myöhemmin syksyllä saatu vangituksi ja vain tiettävästi yhdessä tapauksessa, syksyllä 1956, pääsi yksi hoidokeista karkuun (H. Kyhmyjoutsenen menestymisen >>Akilleen kantapää>> täällä Pohjolassa on poikasten pitkä kehitysaika; niiden kasvamiseen lentokykyisiks1 kuluu noin 4 1/2 kuukautta! Jos poikaset kuoriutuvat heinäkuun alussa näinhän tapahtui juuri Atussa saattaa muutto talvehtimisalueille alkaa vasta marraskuun puolivälissä ja joutsenparat joutua jo sitä ennen pakkasen kouriin. Keskeinen ja jokaisen· luonnon ystävän mieltä askarruttava kysymys on tällä hetkellä se, saako kyhmyjoutsen mantereella pysyvän jalansijan ja kykeneekö se eteläisenä lajina ilmastossamme seh-iytymään
Sysmän kylä, Hiekkala. Uusia luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä 11. Rautatieaseman puisto, erikoislaatuinen koivu. 1960 H e 1 s i n k i. Liittyy edelliseen (1,1 ha ). 5. Finnsbacka, Grandahl. Lh:n p. Erkki ja Rauha Kivisaari. Kaksi tienvarsitammea. Männäinen, Pyrri ja Leikkikenttä. Viikin opetusja koetilan rantaja vesialueet. Söderby, Nyberg. Maa liskuun 3. Rauhoitettu asetuksella N:o 408 13. Laukaa. Komisuo, Yli-Isoperhe. Lh:n p. 10. Maanomistajat: Maanvilj . 5. 10. Kust aa Nevavuori ja K alannin kunta. Kalliola, professori 0-1. Pohjanpelto ja professori N. 9. 1959. Lh:n p. 23. 28 K u u s j ä r v i, Sysmän kylä. Maanomistaja: Rouva Lilian Lindroth. 3. Lh:n p. Linnustonsuojelualue. Lh:n p. 1959-18. Mikko Turunen. K u u s järvi. Kuusvesi, Vanhatalo. 1959. 1951. K a 1 a nti. 23. Söyrinki. Maanomistaja: Kiikalan seurakunta. 10. päivänä asetti valtioneuvosto komitean, jonka tehtävänä on nykyisen luonnonsuojelulainsäädäntömme tarkistaminen sekä tarpeellisten muutosja lisäysehdotusten tekeminen. Rautatiehallituksen päätös 30. Vanha t ienvarsimänty. 1959. Niemelä, varatuomari P . Kirkkonummi. I 1 m ajo k i. Suuri käärmekuusi kylätien varressa. Maanomistaja: Maanvilj. 5. 10. Luonnonvarainen niinipuu, ns. Kultalähde-niminen harjulähde ympäristöineen (1,6 ha). Komisuo, Kiistala. 29. >>Tm·ulan lehmus>>. l. Kalervo Nieminen. 24. Maanomistaja: Kestopuu Oy . 1960. M i k k e 1 i. Maanomistajat: Maanvilj . Luonnonsuojelun työmaalta Luonnorunwjelulakikomitea Suurella tyydytyksellä on todettava, että jo kauan vireillä ollut aloite luonnonsuojelulain uudistamiseksi on vihdoinkin johtanut tulokseen . 1959. Tuulenpesämänty tien varressa. 10. 1959. Vanha mäntykuja. Turulan lehmus OutokummunKuusjärven tien varressa. Lh:n p. Kirkonkylä, P eltola. M eurman, kansanedustaja E. l. Maanomistaja: Maanvilj. Muut jäsenet ovat valtion luonnonsuojelunvalvoja tohtori R . (Tieto tästä rauhoituksesta saatu vasta nyt).. 1959. 11. Komitean puheenjohtajaksi määrättiin metsäneuvos Olavi Linnamies. 1960. Kruunu pyy. Lh:n p. Maanomistaja: Maanvilj . Pekkanen, metsäneuvos V. Lääninhallituksen rauhoituspäätös 22. Ture Björklund. 30. 1959. K i i k a I a. 12
Sotkuma, Haninniemi. Maanomistaja: Maanvilj. T y r v ä n t ö. 13 ha). Onni Saarinen. tri Reino Kalliol,an alustus >>Leirialueet ja luonnonsuojelm>. Polvi j ä r v i. 1959. Puumainen kataja. P erälä, Syväluoma. Niinipuumetsikkö (n. 1960. Lh:n p . 2. Pihlajaveden kylä, Lappi. Vanha tammi. vapaan luonnon alueiden yhteydessä. Kaksi komeata mäntyä >>Långforstallarna>>. T e u v a . N . 24. 1. Lh:n p. Maanomistajat: Maanvilj. 30. >>Vainomänty>> maantien varressa. 19. Lh:n p. 1960. Lh:n p. Maanomistajat: Maanvilj . 1. Lh:n p. Tiila ja Kaarlo Liukkonen. Kaksi komeata pihapihlajaa. Iso siirtolohkare Vepsän salolla. 1960. 29. huvila-asutuksen levittäytymisen vuoksi. 1959. 3. Kun vilkas leirialueen käyttäminen pakostakin kuluttaa paikan kasvipeitettä, vaikka retkeilijät noudattaisivatkin luonnon suojelemiseksi annettuja määräyksiä, on tärkeätä, ettei campingpaikaksi valita juuri seudun kaikkein luonnonkauneinta kohtaa. T e i s ko. Lh:n p . S i i pyy. Säästömetsäalue (suuria mäntyjä ja kuusia, pintaala n . 10. 1959. Ns. 11. 1960. Lh:n p. Skaftung, Långfors. Säästömetsä Tienpään palstalla (6,1 ha). 19. Väinö Piekka. 19. Toivo ja Siiri Holopainen. 9. 1959. Ns. 1. 1960. Lh:n p . Lh:n p . Camping ja mtsi luonnonsuojelulaki Suomen Matkailijayhdistyksen campingneuvottelukunnan kokouksessa 14. P i e l a vesi. 3. Maanomistajat: Maanvilj. 10. Kaksi suurta mäntyä ns. Maanomistaja: Maanvilj . Tykölä, P artala. Lh:n p. P i h l a j a v es i. Maanomistaja: Maanvilj . Pihlaja veden kylä, Peltokangas. Lh:n p. 27. Heimo Holsti. Myös meidän maamme luonnonsuojelulainsäädäntöä olisi pyrittävä kehittämään myös tällä suunnalla. 18. Osmo Jalli. 0,5 ha) Kulkevaisen saarella. 2. 1960 oli Valtion luonnonsuojelunvalvojan fil. Auttoinen, Holstila. N u r m e s, mlk. Lahdentaan kylä, Mäenpää. 16. Pielaveden kylä, Pappila. MaanomistajatHammaslääkäri K aarina Vartia ja tohtori Liisa Woodwart. Vattula, Vattulan valtionpuisto. 15. 9 % Yhdysvaltain metsistä eli 2,3 % koko maan pintaalasta on yleisön virkistystarkoituksia palvelevia kansallismetsiä. Ruotsissa, Tanskassa ja USA:ssa on luonnonsuojelulla vahvasti sosiaalinen väri. Leirialueet sinänsä eivät vaadi suuria pinta-aloja, mutta asutuksen keskelle ahtaasti sijoitettuina ne eivät vastaa tarkoitustaan. Lh:n p . Auttoinen, Jalli. >>Hörhänojan hongat>>. Martti Lappi. miekanhiontakivi Vanajaveden rannalla. Leikkilä, Piekka. Suuri vanha mänty, ns. 1. Se olkoon kernaasti niiden lähellä, mutta samalla kuitenkin hiukan sivussa. Sam matti. 2. 1960. Camping kytkeytyy siten kysymykseen luonnonalueiden varaamisesta kaupunkien ja muiden asutuskeskusten väestön ulkoelämää varten yleensä, mikä taas on tärkeä osa aluesuunnittelusta. 1960. La hdentaan kylä, Vainomäki. 16. Jallin vuoren >>lsomänty>>. 2. Magnus ja Karin Enkulla. Alustuksessa todettiin mm., että vielä tärkeämpi kysymys kuin camping-alueiden varustaminen tarpeellisilla rakennelmilla on niiden oikean paikan määrääminen. E sim. 1960. Metsähallituksen päätös 13. 1959. 1. Niiden tulisi olla riittävän laajojen puistojen, metsien ja muiden rakenta mattomien eli ns. »P erälän kukkaro>>· niminen kenttä törmineen Teuvanjoen ja Rääsynluoman y htymäkohdassa. Maanomistaja: Pielaveden seurakunta. Maanomistaja: Maanvilj . »kynttelikkökuusi>>, suuri koivu ja suuri raita. Lh:n p. Ruotsin uusi luonnonsuojelulaki edellyttää niin ikään muiden luonnonsuojelualuetyyppien rinnalla sosiaalisesti perustellun muodon. Maanomistaja: Viilaaja Unto Hyvärinen. Maanomistaja: Maanvilj. 16. 2. P a d a s j o k i. Maanomistajat: Maanvilj. Veikko ja Aino Peltokangas. Leirialueen tasoa voidaan jatkuvasti kohentaa sen käytön kasvamisen vaatimalla tavalla, mutta uusien sopivien alueiden saaminen tarkoitukseen on usein myöhemmin vaikeata tai mahdotontakin mm. Hökän valtionpuisto. Maanomistaja: Tampereen kaupunki. 10. 1960
Luonnontieteellinen museo Pallakselle Pallastunturin matkailumajassa on avattu Suomen Matkailijayhdistyksen toimesta pieni luonnontieteellinen museo, joka esittelee matkailijoille ja retkeilijöille luonnonsuojeluhengessä Lapin luontoa, sen geologiaa, kasvija eläinmaailmaa sekä maisemia. Museossa on lisäksi erilaisia karttoja, valokuvasuurennuksia ja pieni käsikirjasto. Hotellin uuden siiven pitkä käytävä palvelee museohallina, jonka seinustoja reunustaa 12 suurikokoista valaistua näytekaappia. Pallaksen museon näytekaappeja. Lahjoittajat toivovat, että nimikkorahasto pyrkisi edistämään raitista elämäntapaa ja luonnonsuojelnharrastusta.. Tilat sijaitsevat 14 kilometriä Tampereelta luoteeseen ja niiden yhteinen pinta-ala on noin 90 ha. Pallasuna s tunturin ka.n s allispuisto on luonnonsuojelualue Muuallakin on Lapin luontoa sääatettävä kaikelta tarpeettomalta vahingoittamiselta Luonnontuntemus * luonnonrakkaus * luonnonsuojelu Lahjoitus YlöjärveUä Rouva Suoma Rytkönen on omasta ja edesmenneen miehensä, varatuomari Alpi Rytkösen puolesta lahjoittanut Suomen Kulttuurirabastolle Ylöjärven pitäjän Mäkkylän kylässä sijaitsevat Veittolan ja Veittijärven tilat hoidettavaksi erityisenä Suoma ja Alpi Rytkösen nimikkorahastona. Hagman sekä luonnontieteellisinä asiantuntijoina tohtori Reino Kalliola ja maisterit Ilkka Laitakari, Matti Kaasinen ja Veijo Törnroos. Kaappeihin on sijoitettu metsäja tuntirivyöhykkeen eläimistöä elinpiireittäin järjestettynä sekä erilaisia kivilaji-, mineraali-, malmija maanäytteitä, kullanhuuhtomon pienoismalli ym. 30 Pallaksen museon nimikilven yhteydessä on seuraava teksti: Kaikissa museoissa kielletään koskemasta esineisiin. Oman osastonsa muodostavat kasvupaikoittain kootut kasvinäytetaulut sekä diapositiivikaappi, jossa on värivalokuvia Lapin kasveista ja maisemista. Museon, jonka kokoelmia jatkuvasti kartutetaan, on suunnitellut toimikunta, johon kuuluvat Suomen Matkailijayhdistyksestä toimitusjohtaja Jorma Tolonen ja arkkitehti R . Useimmat eläinnäytteet on täyttänyt preparaa ttori Veikko Salkio Rovaniemeltä. Vasemmanpuoleinen esittelee Lapin metsälintuja, oikeanpuoleinen geologiaa. Täällä tämä sääntö ulottuu myös ulos luontoon
pensaat värikuvina. Otava: Seppo Hämäläinen: Heittokalastus Tauno Rautapalo: Kullankaivajat Annikki KariniemiVillamo: Metsä elää Tauno V. Lautta.saaren puolella. 1958 1959 Pohjola.n luonnonkasvit III Lounais-Hämeen Luonto VI (1959) Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen lintuja kasviretket yleisölle Helsingissä keväällä 1960 Huhtikuun 10 pnä klo 8.30 Herttoniemi 10 )) » Munkkiniemi 18 )) Herttoniemi * )) Munkkiniemi 24 )) Herttoniemi >) >) Munkkiniemi .foukokuun 1 » )) Herttoniemi )) » )) Lauttasaari 8 >) )) Herttoniemi )) )) Munkkiniemi 15 >) >) Herttoniemi * )) )) Lauttasaari 22 >) )) 8.45 Linja-autoasema, laituri N:o 1 (kevätretki) >) 26 )) )) 8.30 Herttoniemi )) )) )) Munkkiniemi 29 » Herttoniemi Munkkiniemi Heinä.kuun 3 » » 9.00 Rautatientori, bussi N:o 52 (kesäretki) T(okoontumispaikat: H e r t t o n i e m i, Eränkävijäntori, bussilinjan 32 päätepiste, M u n k k i n i e m i, Munkkiniemen ja Meilahden välinen uusi silta, L a u t ta s a a r i, ensimmäinen bussipysäkki sillalta. Kokoontumispaikoilla pätevät oppaat. Hughes: Neutronin tarina. Ilmoittakaa näistä myös tuttavillenne! Vedenpitävät jalkineet ja kiikarit mukaan! 31. Mäki: Ketunpyytäjille Eränkävijä. Donald J. Toimitukselle lähetettyä kirjallisuutta: WSOY: Irving Adler: Aika ja me t & Tuli ja me Kai Petersen: Muinaiseläimiä värikuvina Reino Tuokko: Luonnonlait ja arkipäivä Charles W. 1957 Sakari Saarnijoki: Metsien puut ja. Boys: Saippuakuplia
N:o 1. The list of objects to be conserved in the Kymi Valley is continued from the previous issue. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmerkkl. 1960 400 mk. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. A list of new nature protection objects. _j Skandinaviassa>> (The lyw; in Finland and in ' Scandinavia). The mute swan is breeding stationarily excursions in Helsinki in the spring of 1960). tNATURE OF FINLANDt SUOMEN LUONTO The organ for the Protecti<m of Nature Publiaher8: The Finnish League for the Protection of Nature. Mak-1 suja suorittaessanne muistakaa aina merkitä siirtokorttiin nimenne ja osoitteenne! 32·. ANTTI HAAPANEN: >>Ilveksestä Suomessa ja \ Tilaushinta v. Rahastonhoitaja toivoo, että kaikki Suomen Luonnonsuojeluyhdistykse!!e tulevat jäsenym. Tilattaessa mainitkaa, haluatteko mutterivai neulakiinnityksellä varustetun merkin. R. Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. 1960 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta 1 the rapids in Kuusamo. He finds the present situation in Finland very alarming and suggests that the lyw; should be protected in the same way as in Sweden, where they have a stationary population of this elegant animal. The writer gives a survey <m the history and the present status of the lyw; in Finland and Scandinavia. kaikkiaan). A second inspection of the it has been seen several times on the mainland in nesting-sites of the peregrine falcon in Finland was the breeding season. A co-scandinavian p an for t e exploitation Osoite: Unionink. massa Lounais-Suomen mantereelle,> (The mute »Toimitukselle lähetettyä kirjallisuutta» (Literature). river). The writer claims that the population is työmaalta>> (From the work-field too small to subsist any longer and so he finds that of nature protection) A committee has been founded Finland is going to loose this bird as a breeding to ref orm the Finnish legislati<m on nature conservspecies. swan is becoming naturalized on the mainland in »SLY:n lintuja kasviretket yleisölle,> (Public SW-Finland). We ought to learn from this, he says, that ation. Niilo Söyrinki l h (vastaava), toht. Alkää siis lähettäkö rahaa kirjeissä! Se voi matkalla kadota ja sitä paitsi tällainen maksutapa aiheuttaa lisäkustannuksia yhdistykselle. By us it could be easier than in Sweden to improve the lyw; population as the populati<m in Scandinavia is completely isolated, whereas here ane could expect to get some addition from the east, where the lyw; seems to be quite comm<m according to the numerous stragglers found (and usually shot) in the eastern parta of Finland. The birds were found on 33 in Parainen and in 1959 the same pair was found localities and nesting was stated without doubt <m nesting and another in Kustavi. Merkin hinta on 250 mk. Ediwra: Niilo Söyrinki (managing ediwr), Reino Kalliola. I 960. prof. Camping all the Finnish birds of prey have to be completely and the new law of nature conservation. VILJO KUJA LA: >>Kymenlaakson luonnonsuojelusuunnitelmia» (Nature conservation plans for the Kymi Valley). 1 jäsenten huomioon! 1 Tämän numeron liitteenä seuraa tilillepanokortti, jolla voi suorittaa jäsenmaksun 1 v. of the waterpower of the Tornio river has been proposed. The first nest was found in 1958 carried out in 1959. nionjoki>> (The rapids of Kuusamo and the Tornio Toimitus: apul. Pyydämme ystävällisesti suorittamaan maksun mahdollisimman pian, jotta jäsenkortisto saataisiin ajan tasalle. maksut suoritettaisiin yhdistyksen postisiirtotilille N:o 6882. 1960 Contents: Julkaisija: Suomen LuonnonsuojeluN IILO SÖYRINKI: •>Kuusamon kosket ja ToryhdiStYs. Lehtemme kansikuvana oleva SLY:n merkki on saatavana myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. PENTTI LINKOLA: •>Jalohaukka 1959>> (The in the archipelago of Ahvenanmaa, but since 1956 peregrine falcon in 1959). Pallas-Ounastunturi national park introducing to RA UNO TENOVUO: •>Kyhmyjoutsen kotiututhe visitorsthe nature of Lapland. Kalliol,a. A museum protected at least during the breeding season and the of natural sciences has been opened in the hotel at protection must be controlled effectively. 4 o A, Helsinki. Professor Söyrinki warns the planners not Puh. Postisiirto 6882 to flurry and he reminds the readers af the false Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdisargumentation used by the Finnish engineers when tyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan pottering about the importance of the exploitation of (v. 27 of them. 622 978
Toim. Ernst Palmen. Toim. • 9. 5. Erkki Halme. Siinä esitellään 120 avomaan puuja pensaslajia, jotka kasvavat joko lu9nnonvaraisina tai viljeltyinä. Eino Kärki. 550 mk, kk. Toivo Rautavaara. • 11. • 6. Toim. Sienet värikuvina. Uunio Saalas • 4. tuhat • 2. Kotieläimiä värikuvina. Toim. Vesiemme eläimiä värikuvina. Toim. Sarjassa ovat ai kaisemmin ilmestyneet: 1. Toim. Huonekasveja värikuvina. r •.·• jä lleen uusii METSIEN P(!UT JA PENSAAT VÄRIKUVINA WSOY Luonnon värikuvasto-sarjan uusin kuvateos, jonka on suomeksi toimittanut dos. Akvaario värikuvina. Toirn. 183 2-väristä tekstikuvaa. E. Toim. • 10. painos 130. Toim. veikselkirsikasta tehdään piippuja, orjanlaakerista shakkinappuloita jne. 700 mk. 166 siv., 96 moniväritaulua. Pohjolan kalat värikuvina. Hyönteisiä värikuv ina. Pekka Nuorteva. V. Puutar hakasveja värikuvina. Leif Simberg. Toim. I. Paavo Voipio. Mikkonen • 12. • 3. Toim. ~painos 100. • 13. tuhat. Toim. Lauri Ikkala. Toim. • 5. Värikuvakasvio. • 8. Eläimiä v ärikuvina. Viljo Vainikainen.. Sakari Saarnijoki. Siltamaa. Koirat värikuvina. • 7. Kuvista saadaan mukavasti myös tietää, mihin kutakin kasvia käytetään, esim. Linnut värikuvina. Risto Tuomikoski. hyötykasvit väri kuvina
11 C Muistakaa alaa hotJ llmoltta osoitteeamuutoksostal Ke äs, nni SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Ma.an luonnon ystävien yhteenliittymä L11ennon1uojelu pyrkii • slilyttimään edustavia näytteiti alkuperiisestl luonnOltamme kansallisiksi nihtlvyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija ellinlajiemme alilymiaen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaueman kauneu.arvoja ja kansallisia perinteitä; · • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja klytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta blvitysti vllttlen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeakuksien ja tehdUMUtujeo väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteeni; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnoaa litl turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luoo.noata sekl ecHatlmään kuvija eläinmaai1mamme tuntemuata. HELSINKI 57 Siltasaarenk. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Puh. Vuosijäsenmaksu 300 mk Kertakaikkinen jlsenmabu 6000 mk lllenmabua vutaan jaetaan 4 kertaa vuodeaaa ilmestyvl aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja poatiosoite) kirjeitae tai puhelimitse. Helatald. 622 978 7 L .------------,------------__, Raitti1111kluaNa KhiaDa1DO 0,-. Jlsenmaksu peritään aikakauslehden libetyben yhteydessä